diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-14 20:06:59 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-14 20:06:59 -0700 |
| commit | f65d8730a6d728e602eb9e3ed6b7a64cba578368 (patch) | |
| tree | bad4b3d3412624543425065399b3331911c32c1c | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 37001-8.txt | 11969 | ||||
| -rw-r--r-- | 37001-8.zip | bin | 0 -> 236354 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 11985 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/37001-8.txt b/37001-8.txt new file mode 100644 index 0000000..d49d121 --- /dev/null +++ b/37001-8.txt @@ -0,0 +1,11969 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sisaret, by Georg Ebers + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sisaret + Romaani + +Author: Georg Ebers + +Release Date: August 7, 2011 [EBook #37001] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISARET *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SISARET + +Romaani + + +Kirj. + +GEORG EBERS + + +Tekijän luvalla saksankielestä ["Die Schwestern"] suomennettu. + + +G. L. Söderström, Porvoo, 1883. + + + + +ESIPUHE. + + +Kummallisen sattumuksen kautta on Memphiin hävinneestä kuninkaallisesta +arkistosta säilynyt jälkimaailmalle joukko kirjoituksia, jotka +sisältävät kreikankielisiä papyyrukselle kirjoitettuja anomuskirjoja, +Nämät on eräs serapeumiin sulkeutunut, makedonialaista syntyperää oleva +erakko tehnyt kahden kaksoissisaren hyväksi, jotka "juoma-uhrien +valelijoina" palvelivat jumalaa. + +Ensi silmäykseltä nämät anomuskirjat tuskin näyttävät +huomiota ansaitsevan; mutta niitten sisällön tarkempi tutkiminen +opettaa, että meillä niissä on sivistyshistorialle hyvinkin +arvokkaita asiakirjoja; osoittavathan ne meille vasta kristin-uskon +kautta korkeampaan moraaliseen ja historialliseen merkitykseen +kohonneen munkkilaisuus-aatteen juuret olleen täällä pakanallisen +jumalanpalveluksen keskustassa, suovathan ne meidän odottamattoman +selvään nähdä tuon Serapistemppelin elämää, jonka hävitetyt muurit +ranskalaisen egyptoloogin Mariette'n väsymätöin ahkeruus on meidän +aikoinamme tuonut esiin erämaan hiekasta. + +Minun oli sallittu käydä näitä paikkoja katsomassa ja tutkimassa ja jo +kauvan olen tuntenut mainitut anomuskirjat. Kun nyt varsin hiljattain +eräs oppilaistani otti käsitelläksensä etenkin yhtä näistä +asiakirjoista, jota säilytetään Dresdenin kuninkaallisessa kirjastossa, +niin minä itsekin ryhdyin uudestaan sitä tutkimaan, ja juuri siitä +seurasi, että Ptolemaios Philometorin aikuisen serapeumin kuva +ilmaantui selvänä mielikuvitukseeni, ja että ne kuvaelmat, joita olen +koittanut seuraaville sivuille runollisesti piirrellä, saivat tarkat +rajansa sekä värinsä minun ajatuksissani. + +Päähenkilöikseni en valinnut samaa erakkoa enkä samoja kaksoissisaria, +joista anomuskirjat puhuvat, vaan muita, jotka olisivat voineet +samanlaisissa oloissa elää vähäistä varemmin, sillä papyyruksista käypi +selville, ett'eivät kaksoiset vaan satunnaisesti tällä kertaa olleet +Serapistemppelin palveluksessa, vaan että päinvastoin kaksoispari +toinen toisensa perästä oli ollut juoma-uhrien valamista toimittamassa. + +Minä en pannut Kleaani enkä Ireneäni tähän toimeen, vaan serapeumin +hoidokkeina sitä varten kasvamaan. Tämän tein, osaksi sentähden että +saatavissa olevat lähteet eivät anna tyydyttäviä tietoja niistä +vaatimuksista, joita kaksoisille pantiin, osaksi toisistakin runoelmani +suunnitelmaan perustuvista syistä. + +_Klea_ ja _Irene_ ovat vapaasti keksimiäni henkilöitä, mutta +sitävastoin olen saatavissa olevien runsaitten lähdetten mukaan kokenut +kuvailla runoelmani aikaan eläviä historiallisia henkilöitä sekä +Egyptin valta-istuimella siihen aikaan olleita, keskenään vihamielisiä +veljiä, _Ptolemaios Philometoria_ ja _Euergetes II:sta_, jolla +jälkimmäisellä oli liikanimenä _Physkon_ (s.o. Paksu). Myöskin eunukki +_Euleus_ ja Roomalainen _Publius Cornelius Scipio Nasica_ ovat +historiallisia henkilöitä. Nuorista tämän aikuisista patriiseista +valitsin juuri viimemainitun osaksi hänen ankaran, aristokraatillisen +luonteensa tähden, jota hän selvään osoitti etenkin loppupuolella +ikäänsä, osaksi sentähden että hänen liika- tai haukkumanimensä +_Serapion_ herätti huomiotani. + +Minä selitän tämän nimen omalla tavallani, vaikka tiedän, että hän oli +sen saanut _yhdennäköisyydestään_ erään tämännimisen alhaisen henkilön +kanssa. + +Tätä Egyptin historian aikakautta vähemmin tuntevalle lukijalle olkoon +sanottu, ett'ei hän _Kleopatraa, Ptolemaios Philometorin_ puolisoa, +jonka kanssa ai'on antaa hänen tutustua, vaihtaisi hänen kuuluisaan +kaimaansa, _Julius Caesarin_ ja _Marcus Antoniuksen_ lemmittyyn. + +Nimi _Kleopatra_ oli erittäin suosittu _Lagidien_ suvussa, Ja +sennimisistä kuningattarista oli neljännentoista Ptolemaiolaisen sisar +ja puoliso seitsemäs, jonka Shakespeare ja myöhempinä aikoina Makart on +tehnyt tutuksi laveimmissakin piireissä. Hänen traagillinen kuolemansa +käärmeenmyrkyn tai kyynpureman kautta tapahtui 134 vuotta myöhemmin +meidän kertomustamme, jonka toiminta-aikana on vuosi 164 e.Kr. + +Tähän aikaan Egyptiä oli jo 169 vuotta vallinnut kreikkalainen +(makedonialainen) kuningassuku, jota kutsuttiin _Ptolemaiolaiseksi_ +tahi _Lagideiksi_ heidän esi-isänsä _Ptolemaios Soterin, Lagoksen_ +pojan mukaan. Tämä voimakas mies joka oli Aleksanteri Suuren +kenraaleja, hallitsi, sittenkuin hänen herransa v. 333 e.Kr. oli +valloittanut Niilin laakson, ensiksi maaherrana tätä uuden +maailmanvallan "satrapiaa". Aleksanterin kuoltua, v. 323, _Ptolemaios_ +nousi Pharaonien valtaistuimelle ja hän sekä hänen jälkeisensä +hallitsivat Egyptiä, kunnes se viimmeisen ja kuuluisimman Kleopatran +kuoltua (30) liitettiin provinsina Rooman valtakuntaan. + +Tässä ei ole eri Ptolemaiolaisten historian tutkiminen oikealla +paikallansa, mutta kuitenkin huomautettakoon, että kreikkalaisen +sivistyksen ihastuttamis-voima ilmaantui erittäin tehokkaana etenkin +Egyptissä, ja tähän varmaankin parhaasta päästä vaikutti Aleksanterin +perustama Aleksandria, joka ihmeteltävän nopeasti kasvoi helleniläisen +hengen, helleniläisen taiteen ja tieteen loistavimmaksi pesäpaikaksi. + +Jo aikoja ennen yhdessä hallitsevia, riitaisia veljeksiä _Ptolemaios +Plilometoria_ ja _Euergetes II:sta_, joiden väkivaltaisen lopun me +tavallamme lukijalle esittelemme, kreikkalaisuus vaikutti kaikkiin +Egyptin oloihin ja eloihin, jotka sen edellisten valloittajain, +Hyksojen, Assyrialaisten ja Persialaisten omituisuudet olivat jättäneet +melkein koskemattomiksi, ja tuo entisen muinaisuuden sulkeutunein ja +vieraanvarattomin valtio avasi Ptolemaiolaisten aikana porttinsa +kaikille muukalaisille. + +Aleksandria oli meidänkin mielestämme maailmankaupunki, johon ei +kokoontunut ainoastaan kauppatavaraa, vaan myöskin mitä +erilaatuisimpien kansojen henkistä ja uskonnollistakin omaisuutta, ja +täältä sitä sitten valmistettuna ja tutkittuna saatettiin kaikkien +kansojen omaksi, jotka sitä vaan halusivat. Vaikka mieleni tekikin, +niin en kuitenkaan sovittanut kertomustani tänne, sillä egyptiläinen +alkuperä oli Aleksandriassa väistynyt liian kauvaksi helleniläisen +edestä ja täällä tuo loistava, verrattoman rikas näyttämöpaikka olisi +helposti vetänyt huomion pois toimivain henkilöin sielunelämästä. + +Maan sisällisissä asioissa Egyptin kuninkaat tänä meidän kuvaamanamme +helleniläisenä aikakautena saivat vapaasti hallita, mutta pian ja +rajusti kasvanut Rooman valtakunta mielin määrin esti heidän voimaansa +ulospäin kehkeytymästä. Palestinasta tulleille Israelilaisille oli +juuri Philometor mielellänsä suonut turvaa, ja hänen hallituksensa +aikana Aleksandrian monilukuiset Juutalaiset vaikuttivat melkein +enemmän kuin Kreikkalaiset sekä kaupungin että valtion oloihin ja +heidän kuninkaalliseen suojelijaansa, joka Niilin rannalle rakennutti +temppelin Jehovalle sekä itsekin otti osaa hovissaan asuvain, +kreikkalaisen sivistyksen saaneitten Juutalaisten uskonnollisiin +keskusteluihin. Lahjakas, mutta turmeltunut ja väkivaltainen Euergetes +II oli sen sijaan vähemmin suosiollinen ja vainosi heitä hirmuisesti, +heti kun hän veljensä kuoltua oli saanut koko Egyptin hallituksen +käsiinsä. Myöskin Aleksandrian suuren akademian, niin kutsutun museumin +jäsenten hän antoi tuntea ankaraa kättänsä, vaikka hän itsekin oli +vakavasti harjoitellut tieteellisiä töitä, ja pakoitti heidät etsimään +itselleen muualta kotipaikkaa. Nämät karkoitetut tiedemiehet asettuivat +sitten useisin välimeren rantakaupunkeihin ja auttoivat suuressa määrin +museumissa kypsyneitten hedelmien levittämistä. + +Aristarkhoksen, joka oli suurin Philometorin aikuisista oppineista, +olen pannut ottamaan osaa erääsen Memphiin kuninkaanpalatsissa +pidettyyn keskusteluun. Ihmislapsesta tehdyt värsyt, jotka Kleopatra +lausuu kymmenennessä luvussa eivät ole muinaisuuden luomat. Kuuluisa +Friedrich Ritschl, meidän aikamme Aristarkhos, piti niitä erittäin +suuressa arvossa ja ilmoitti ne muutama vuosi sitten minulle sekä vielä +useampia muunnoksia, jotka eräs vielä elossa oleva anonymus oli +kyhännyt. Näistä viimemainituista liitin kaksi ensimmäiseen, kuten +kahdennellatoista hetkellä sain tietää, jo kuolleen H.H.L. von Held'in +tekemään värsyyn, josta lähempiä tietoja on kirjassa: Varnhagen's +biographische Denkmalen Bd VII. Luullakseni moni lukija on oleva +minulle kiitollinen siitä, että olen saattanut julkisuuteen nämät +sievät värsyt sekä niitten perustuksena olevan peri-aatteen uudet +älykkäät muunnokset. Kallimakhos tahi joku muukin runoilija museumin +varhaisemmista jäsenistä olisi voinut tehdä ihan samanlaisia. + +Tässäkin kertomuksessa on ollut pyrintönäni, saada suuren +sivistys-aikakauden omituisuuksien pääpiirteet mahtumaan ahtaasen +kuvaan sekä antaa tälle värin ja elämän, samalla kun olen antanut +esitellyn ajan eri henkilöitten elämänkohtaloiden lukijalle ilmaantua +toisiinsa yhdistyneinä sekä lopuksi selvinneinä. + +Kaikki tässä kertomuksessa toimivat henkilöt ovat johtuneet mieleeni +tarkastellessani sitä aikaa, jona he elivät; mutta kun kerran olin +käsittänyt heidän piirteensä, niin he ilmaantuivat sieluhuni +selvähaahmoisina utukuvina, ja runollisen luomis-ilon valtaamana minä +tunsin niitä esitellessäni, että heidän verensä alkoi lämmitä, heidän +sydämensä sykkiä ja että heidän henkensä siivet alkoivat heidän +olentonsa mukaisesti kohota. Minä en muuttanut historian totuutta, +mutta historiallisena henkilönä olevan ihmisen annoin muuttua +ainoastaan ihmiseksi, ja sen kautta tuli aikakautta edustavista +henkilöistä myöskin kaikkina aikoina vallitsevien ihmis-aatteiden +edustajia; ja senpä vuoksi rohkenenkin nimittää tätä aikakauskuvaelmaa +samalla myöskin runoelmaksi. + +_Leipzig'issä, Marraskuun 13 p._ 1879. + +Georg Ebers. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kuten joukko kerjäläislapsia, joita koristeltu kuningas kädestä +taluttaa, rivi pitkiä, matalia, polttamattomasta tiilistä tehtyjä +huoneita liittäytyy Memphiin hautakaupunkia ympäröivässä erämaassa +olevan kreikkalaisen Serapistemppelin suureen ja komeaan, +neliskulmaisista kivistä tehtyyn rakennukseen ja sen vieressä oleviin +pienempiin, Asklepiukselle, Anubiille ja Astarteelle pyhitettyihin +huoneuksiin. + +Kuta kirkkaammin ja välkkyvämmin temppelin sileät, keltaiset +santakivi-seinät loistelevat aamu-auringon valossa, sitä +näkymättömämmiksi ja rumemmiksi vieressä olevat rakennukset käyvät. Kun +tuuli puhaltaa ja auringon säteet niitä paahtavat, niin pöly lentelee +niiden ympärillä kuten kuivalla tiellä, jolla vihuri kiitää eteenpäin. +Niiden sisäpuolella olevat erityisetkin huoneet ovat saveamattomia, ja +koska niilitiiliin, joista seinät ovat rakennetut, on sekoitettu +survottuja olkia, joiden pienet kovat päät kaikkialla pistäytyvät +muurista esiin, niin käsi yhtä vastenmielisesti niihin koskee, kuin +silmä niitä katselee. + +Kun ne aikoja sitten rakennettiin varsinaisen temppelin ja sitä +ympäröivän muurin välille, joka itäisellä puoliskollaan jakaa Serapiin +akaasialehdon kahteen osaan, niin suuren esipihan itäpuolella olevan +pylväskäytävän takaseinä peitti ne temppelissä kävijän silmäyksiltä; +mutta nyt on osa pylvästöstä kukistunut, ja tämän aukon kautta näkyy +muutamia tiilirakennuksista sekä useita temppeliin päin olevia ovia ja +ikkunoita tai ennemmin rivi taiteettomia, katselemista ja sisäänpääsyä +varten tehtyjä aukkoja. Missä ovia on, siinä ei näe ainoatakaan +ikkunaa, ja missä taas ikkunoita on seinässä, ei ainoatakaan ovea, +mutta kuitenkaan ei tämän pitkän, kapean, yhdenkertaisen rakennuksen +huoneista yksikään ole yhteydessä toisensa kanssa. + +Pylväskäytävän aukon kautta kulkee kapea, vähän käytetty, karkean pölyn +peittämä polku yli rojun sekä niiden kivien ja pylväslohkareitten +ohitse, jotka ovat tuodut erästä uutta nähtävästi vaan yöksi rauhaan +jäänyttä rakennusta varten, sillä särjinrautoja ja vipukankia oli +kivilohkareitten päällä ja vieressä. Tämä tie vie harmaasen huoneesen +ja päättyy pienelle, suljetulle puu-ovelle, joka on niin karkeata tekoa +ja niin huonosti saranoillaan, että muudan kaunis harmaa kissa, +päätänsä alas painaen ja ryömien maata pitkin, saattaa tunkeutua oven +ja kynnyksen välistä, joka on vaan muutamaa sormea korkeammalla maata. + +Niinpian kun tuo notkea eläin taas on päässyt jaloilleen, se silittelee +ja puhdistelee kiiltävää turkkiansa ja katselee, selkäänsä +köyristellen, viheriöillä, säihkyvillä silmillään huoneesen päin, josta +se äsken oli lähtenyt, ja jonka takaa aamu-aurinko juuri kohoutuu +esiin. Kirkkaan valon häikäisemänä se kääntyy ja menee varovin, +kuulumattomin askelin temppelipihalle. + +Huone, josta kissa lähti, on pieni ja niukoilla huonekaluilla +varustettu; se olisi ollut aivan pilkkopimeä, jollei valo eräästä +katossa olevasta rei'ästä ja oven raoista olisi päässyt tähän peräti +yksinkertaiseen huoneesen. + +Sen romuliaisen harmaan seinän ääressä on vain yksi puu-arkku ja sen +vieressä lattialla pari savimaljaa, huokoisesta astiasavesta tehty +vesipullo, puupikari sekä puhtaasta, loistavasta kullasta komeasti +valmistettu ruukku, joka näyttää kovin omituiselta sitä ympäröitsevään +köyhyyteen katsoen. Aivan perällä huonetta näkyy sitäpaitse kaksi +niinistä punottua mattoa, joiden ylitse on levitetty muutamia +lammasnahkoja. Nämät vuoteet ovat huoneen kummankin omistajattaren, +joista toinen istuu pienellä, palmupuusta tehdyllä jakkaralla ja +haukotellen alkaa järjestellä pitkiä, kiiltävänruskeita hiuksiansa. + +Hän ei näyttänyt juuri erittäin taitavalta, mutta vieläkin vähemmän +kärsivälliseltä tässä työssään, joka ei suinkaan ollut helppoa, ja kun +sarvikamman piikit uudestaan takertuivat, niin hän heitti sen pois +vuoteelle. Hän ei ollut vetänyt sitä nopeasti eikä voimakkaastikaan +kauniin tukkansa lävitse, mutta kuitenkin sulki hän silmänsä niin +kiinni ja painoi pienet, lumivalkoiset hampaansa niin syvälle kosteaan, +punertavaan alahuuleensa, että olisi luullut hänen todellakin +satuttaneen itseänsä. + +Nyt kuului ulkopuolelta ovea raskaita askeleita, ja heti hän avasi +suuret, kullanruskeat silmänsä, jotka hämmästyneinä katselivat elämää, +hänen suunsa hymyili ja koko hänen olentonsa oli yhdessä ainoassa +silmänräpäyksessä muuttunut niin iloiseksi kuin perhonen, joka varjosta +lentää siipiensä kimaltelevassa pölyssä kuvastelevan auringon valoon. + +Joku löi kädellään väkevästi ja niin kovaa saranoillaan irti +riippuvalle ovelle, että hän vapisi, ja heti sen jälkeen työnnettiin +kynnyksen yläpuolella olevasta aukosta, josta kissa oli mennyt ulos, +lauta, jolla oli ohut, pyöreä leipä ja hiukan oliivi-oljyä +savimaljassa. Sitä ei ollut enemmän kuin mikä olisi voinut mahtua kanan +munan puolikkaasen, mutta se näytti olevan tuoretta ja loisti +kullanpuhtaana. Tyttö meni ovelle, otti laudan ja, silmäiltyään leipää, +huudahti puoleksi valittaen, puoleksi moittien: + +"Niin vähän! Onko tässä meille molemmille?" + +Kun hän tätä kysyi, hänen iloinen muotonsa muuttui ja hänen kirkkaat +silmänsä katselivat niin lohdutoinna oveen, kuin jos aurinko ja tähdet +olisivat sammuneet ja kuitenkin häntä suretti vain leivän niukkuus, +joka tuskin olikaan kyllin suuri sammuttamaan edes yhden nuoren +ihmislapsen nälkää. Ja sentään kahden piti jakaman se keskenänsä, ja +sillä mikä toisesta on kurja mitättömyys, sillä saattaa toisen mielestä +olla suurikin merkitys. + +Valittavan moittivat sanat ovat kuuluneet oven läpi, ja vanha nainen, +joka oli työntänyt leivän kynnyksen yli, huusi hätäisesti mutta +kuitenkin ystävällisesti hänelle: + +"Tänään ei saada enempää, Irene". + +"Mutta se on hävytöntä!" tyttö kyynelsilmin vastasi. "Päivä päivältä +leipä vähenee, ja vaikkapa olisimme varpusia, niin emme kuitenkaan +tulisi siitä ravituiksi! Sinä tiedät, mikä on meille tuleva, emmekä me +lakkaa valittamasta. Serapion on laativa meille uuden anomuskirjan, ja +kun kuningas saa tietää, kuinka häpeällisesti meitä kohdellaan --" + +"Niin, jos hän sen saa tietää", vanhus hänet keskeytti. "Mutta monta +tuulta puhaltaa köyhän sanaan, ennenkuin se tulee kuninkaan korville. +Minä kyllä tiedän lyhemmän tien sinulle ja sisarellesi, jos nälkä on +teille niin kovin vastenmielinen. Sen, joka näyttää sellaiselta, kuin +hän ja sinä, Ireneni, ei tarvitse nälkää nähdä!" + +"No millaiselta minä sitten näytän?" tyttö kysyi, ja valon säde näytti +jälleen hiipivän hänen kauniille kasvoillensa. + +"Aivan sellaiselta," hän kuului nauraen vastaavan, "että sinä aina +saatat asettua sisaresi rinnalle, ja eilisessä juhlakulkueessa tuo +suuri Roomalainenkin, joka ratsasti kuningattaren rinnalla, katseli +yhtä paljon _häntä_ kuin itse Kleopatraa. Jos _sinä_ olisit ollut +muassa, niin hänelle olisi jäänyt tuskin silmäystäkään ruhtinattaren +varaksi, sillä kaunis sinä olet, että sen tiedät. Sellainen sana on +monelle mieluisempi kuin leipä; sitä paitse onhan sinulla peili; katso +siihen, kun sinun on nälkä." + +Vanhuksen raskaitten askelten ääni vaikeni, mutta tyttö tarttui +kultaiseen ruukkuun, avasi hiukan ovea, niin että astia tuli +auringon valoon, ja katseli kuvaansa sen kirkkaasta pinnasta. Mutta +kallis-arvoisen astian pyöreä pinta vääristi hänen kasvojensa +piirteiden kuvan, ja iloisesti hän puhalsi, suu supukassa, edessänsä +olevaa rumaa irvikuvaa, niin että se hänen henkimisestään kävi +himmeäksi ja kosteaksi. Sitten hän asetti nauraen astian lattialle, +meni arkun luo, otti sieltä pienen metallikuvastimen, katsoi +katsomistaan rohkeasti siihen, järjesteli sen edessä miten milloinkin +kiiltäviä hiuksiaan ja oli juuri panemaisillaan sen pois, kun hänen +mieleensä juolahti se orvokkivihko, jonka hän jo herätessään oli +huomannut, ja jonka hänen sisarensa varmaankin oli edellisenä päivänä +pannut vanoineen vesimaljaan. Arvelematta hän otti hentotuoksuiset +kukat, kuivasi vaatteellansa niitten vanat, kohotti vielä kerran +kuvastinta ja pisti ne hiuksiinsa. + +Kuinka säteilevinä hänen silmänsä taas loistivat, kuinka iloisena hän +kävi leipään käsiksi! + +Kuinka loistavia kuvia esiytyi hänen nuoreen sieluunsa, kun hän murti +leivästä kappaleen toisensa perästä, kastoi sitä pikaisesti tuoreesen +oliivi-öljyyn ja nopeasti söi sen! Hän oli kerran uudenvuoden juhlana +kurkistanut kuninkaan telttiin ja nähnyt siellä miesten ja naisten +pöydän ääressä viruvan purppurapatjoilla. Nyt uneksi hänkin olevansa +mitä kalliimmilla pöytä-astioilla katettujen pöytien ääressä, antoi +ajatuksissaan seppelöittyjen poikien palvella itseään, kuunteli huilun +ja harpunsoittajien säveleitä ja -- oi, olihan hän puoleksi lapsi ja +sitten vielä oli hänen niin nälkä, kuin vain nuorten saattaa olla -- ja +otti ajatuksissaan eteensä mehukkaimpia ja maukkaimpia herkkuja +kultavadeista ja söi oikein, oikein kyllikseen, kunnes viimeinenkin +leipäpala ja viimeinenkin öljypisara oli loppunut. + +Kun hänen kätensä ei enää tavannut mitään tyhjältä laudalta, niin +unelma äkkiä hälveni hänen mielestään ja hämmästyen sekä kauhistuen hän +katseli tyhjää öljy-astiaa ja sitä paikkaa, jossa leipä äsken oli +ollut. + +"Voi," hän huoahti sydämensä pohjasta, kääntäen laudan kumoon, +ikäänkuin olisi muka ollut mahdollista löytää uutta leipää ja uutta +öljyä sen alapuolelta, pudisti pettynein toivein päätään ja katseli +miettiväisenä helmaansa; mutta vain hetkisen aikaa, sillä nyt avautui +huoneen ovi ja sisään astui hänen soreavartaloinen sisarensa Klea, +jonka niukan aterian hän unelmissaan oli syönyt, sen sijaan että hänen +sisarensa oli hänen tähtensä valvonut puolen yötä ja sitten vielä ennen +päivän nousua lähtenyt auringonlähteestä noutamaan vettä Serapiin +alttarille aamu-uhria varten. + +Tulija tervehti toista äänetönnä ystävällisesti nyökäten. Hän näytti +liiaksi väsyneeltä puhumaan, pyyhki takaraivoansa verhoavalla hunnulla +hien otsaltaan ja istuutui arkun kannelle. + +Irene katseli ensin vain tyhjää lautaa ja mietti, pitikö hänen +tunnustaa rikoksensa ja pyytää uupuneelta siskoltansa anteeksi, vai -- +ja tämä oli usein hänelle onnistunutkin -- häätäisikö hän pilanteolla +ansaitsemansa nuhtelun. Jälkimmäinen näytti hänestä helpommalta ja hän +valitsi sen vuoksi sen. Rivakasti, vaan kuitenkin hiukan väkinäisesti, +hän astui sisarensa luo ja lausui ivallisen totisena: + +"Katsos tänne, Klea, etkö sinä huomaa minussa mitään? Minä näytän +varmaankin krokodiililta, joka on syönyt niilihevosen, tai sellaiselta +kuin pyhä käärme kaniinin nielaistuaan. Katsos nyt, kun minä söin +leipääni, niin aivan aavistamattani sinunkin leipäsi tuli hampaitteni +väliin, mutta nyt minä ai'on..." + +Klea, jota hän näin puhutteli, loi silmäyksen tyhjälle laudalle ja +keskeytti sisarensa puheen hiljaa huudahtaen: "Minun oli niin nälkä." + +Nämät sanat eivät ilmaisseet mitään moitetta, ainoastaan suurta +väsymystä, ja kun nuori rikoksentekijä nyt katseli kotiin tullutta +sisartansa sekä näki hänen väsyneenä ja kumartuneena istuvan ja +sanallakaan vastaamatta kantavan kärsimäänsä vääryyttä, niin sääli ja +suru valtasivat hänen hellätunteisen sydämensä. Ääneensä itkien hän +heittäytyi sisarensa eteen, syleili hänen polviansa ja puhkesi näihin, +nyyhkytysten tuon tuostakin keskeyttämiin sanoihin: + +"Voi Klea, Klea raukka, mitä taas olen tehnyt sinulle! En minä suinkaan +tahtonut loukata sinua. Minä en itsekään käsitä, kuinka se kävi. Mutta +mikä minun päähäni pistää, sen minä teen, se minun täytyy tehdä, ja +vasta sittenkun se on tehty, tiedän oliko se oikein vai väärin. Sinä +olet minun tähteni valvonut ja vaivannut itseäsi, ja minä, ilkeä tyttö, +palkitsen sinua siten! Mutta sinä et saa nähdä nälkää, sinä et saa, et, +et saa!" + +"Jätä se sikseen," toinen sanoi ja siveli hellästi sisarensa ruskeita +hiuksia. + +Tätä tehdessään hänen kätensä sattui hänen sisarensa kiiltävissä +kutrissa oleviin orvokkeihin. + +Hänen huulensa vavahtivat ja hänen väsyneet silmänsä vilkastuivat, kun +ne huomasivat kukat ja tyhjän maljan, johon hän ne eilen oli +huolellisesti pannut. + +Irene huomasi heti muutoksen sisarensa piirteissä, mutta koska hän +luuli sen olevan vain kauniin koristuksen tuottamaa hämmästystä, niin +hän iloisesti kysyi: + +"Kaunistavatko kukat mielestäsi minua?" + +Klean käsi oli jo ojennettuna irroittamaan orvokkia yhä vielä hänen +edessään polvillaan olevan tytön ruskeista hiuksista -- mutta tämän +kysymyksen kuultuansa hän antoi kätensä vaipua ja sanoi kovemmasti ja +varmemmasti kuin ennen, niin, tytön ääneksi hämmästyttävän, melkeinpä +miesmäisen matalalla, mutta kuitenkin soinnukkaalla äänellä: + +"Kukat ovat minun, mutta pidä niitä, kunnes ne puolipäivän aikaan ovat +lakastuneet, silloin anna ne minulle takaisin." + +"Ovatko ne sinun?" toinen kysyi ja käänsi ihmetellen suuret silmänsä +sisareensa, jonka omaisuus tähän hetkeen saakka oli ollut myös +hänenkin. "Mutta olenhan aina saanut ne kukat, jotka sinä olet tuonut +kotiin; mitä erinomaista on sitten näissä?" + +"Ne ovat orvokkia, niinkuin kaikki muutkin," Klea kovin punehtuen +vastasi, "mutta kuningatar on pitänyt niitä." + +"Kuningatar!" hänen sisarensa huudahti hypähtäen lattialta ja löi +hämmästyen kätensä yhteen. "Hänkö antoi sinulle kukat? Ja nytkö vasta +sinä kerrot sen minulle? Kun eilen tulit kotiin juhlakulkueesta, niin +kysyit vaan jalkaani ja olivatko vaatteeni eheinä, mutta sitten et +puhunut sanaakaan muuta minulle. Saitko kukat Kleopatralta itseltä?" + +"Kuinka olisin voinut saada ne häneltä!" Klea vastasi. "Eräs hänen +seuruestaan heitti ne minulle, mutta jätetään se! Anna minulle pullo; +suuni on kuiva, ja tuskin voin puhuakaan janolta." + +Hänen tätä puhuessaan hehkuva puna oli taasen levinnyt hänen +poskilleen, mutta Irene ei sitä huomannut, sillä iloisena siitä, että +hän jollakin palveluksella saattoi hyvittää rikostansa, hän oli +rientänyt vesi-astialle ja sillä aikaa kun Klea täytteli ja tyhjenteli +pientä puupikariaan, hän sanoi kohottaen sirosti pientä jalkaansa ja +näyttäen sitä juovalle sisarellensa: + +"Katsos vain, naarmu on jo aivan parantunut, ja nyt saatan taas pitää +sandaaleja. Nyt sidon ne jalkoihini ja lähden pyytämään Serapionilta +leipää sinulle, ja hän antaa meille ehkä pari taateliakin. Hellitä +hihnaa hiukan tästä nilkkaluun kohdalta; se jo koskee minuun, jota sinä +tuskin huomaatkaan. Katsoppas kuinka vakavasti voin astua sillä. +Puolipäivän aikaan tulen jälleen täyttämään sinun kanssasi ruukkua +uhria varten. Siinä juhlakulkueessa, joka eilen päätettiin panna +toimeen, saatan olla muassasi. Tokkohan kuningatar ja ne ylhäiset +vieraat taas katselevat kulkuetta? Se vasta olisi hauskaa! Nyt minä +lähden, ja ennenkuin sinä olet juonut viimeistä pikarillista, olet +saapa leipää, sillä jos kauniisti puhun vanhukselle, niin hän ei ole +kieltävä." + +Kun Irene avasi oven selki-selälleen ja kun auringon valo kirkkaasti +paistoi häneen, niin hänen ruskeat hiuksensa välkkyivät kullan +loistavina, ja hänen sisarestaan, tämän häntä katsellessa, tuntui +siltä, kuin se sulouden hohde, joka häntä ympäröi, sekaantuisi päivän +tähden säteisin. + +Orvokit olivat viimeiset, mitä jäljelle jäänyt näki poismenevästä. Hän +oli yksin, ja keveästi nyykyttäen päätään hän mumisi itsekseen: "Minä +annan hänelle kaikki ja hän ottaa minulta ainoankin, mitä minulla on. +Kolme kertaa Roomalainen on tavannut minut, eilen hän antoi minulle +orvokit ja minun piti ne kätkeä, mutta nyt..." + +Hän puristi tätä sanoessaan pikaria, jota hän piti kädessään, lujemmin +vasten rintaansa ja hänen huulensa vavahtelivat, mutta vain tuokion +aikaa, sitten hän ojensihe ja sanoi lujasti: "Niin pitääkin olla!" + +Sitten hän vaikeni, asetti astian viereensä arkulle, siveli +kämmenellään otsaansa, ikäänkuin sitä kivistäisi, katseli uneksien +helmaansa, ja pian vaipui hänen uupunut päänsä ja hän oli nukahtanut. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Pastophoriumiksi kutsuttiin sitä tiilirakennusta, jossa sisarusten +huone oli, ja jossa myöskin temppelin muut palvelijat sekä +pyhissävaeltajat asuivat. Nämät viimemainitut tulivat tänne kaikista +Egyptin eri osista ja jäivät tänne jumalan pyhään paikkaan mielellään +yöksi. + +Sittenkuin Irene oli lähtenyt sisarensa luota, hän meni monen oven +ohitse, jotka olivat avatut auringon nousun jälkeen, vastasi monien +tuttujen ja tuntemattomien kasvojen tervehdykseen, jotka katselivat +häntä niin ystävällisesti, kuin jokin hyvä enne olisi tullut heidän +osakseen aamuhetkenä, ja ehti pian erään sivurakennuksen luo, joka +liittyi pastophoriumin pohjoiseen päähän ja jossa ei ollut ovea, vaan +sen sijaan kuusi, miehen korkeudella maasta olevaa ikkuna-aukkoa, mitkä +salvatta aukenivat seinästä ulospäin. + +Ensimmäisestä aukosta, jonka luokse hän saapui, katseli häntä erään +ukon kalpeat, moniin kurttuihin rypistyneet kasvot. + +Hän tervehti hilpeästi vanhusta Hellenien iloisella tervehdyksellä: +"Iloitse!" -- mutta huuliansa liikuttamatta tämä totisesti ja +arvokkaasti laihalla kädellään ja pienillä, jäykillä ja laimeilla +silmillään viittasi häntä odottamaan ja antoi hänelle sitten puisen +lautasen, jolla oli muutamia taatelia ja leivän puolikas. + +"Jumalan alttarilleko?" tyttö kysyi. Ukko nyökkäsi myöntävästi päätään +ja Irene kävi niin vakavana kuin kuka hyvänsä, joka tietää, mitä +häneltä vaaditaan, keveine kannettavineen eteenpäin. Mutta vasta +muutamia askeleita kuljettuaan, ennenkuin hän vielä oli ehtinyt +ensimmäisen ikkunan luo, hän hiljensi kulkuansa, sillä kovia ääniä ja +askeleita kuului, ja pian ilmaantui juuri siinä pastophoriumin päässä, +jota hän lähestyi, ja johon liittyi pieni, ympäröivän muurin +ulkopuolelle laveneva, Serapiille pyhitetty akaasialehto, muutamia +miehiä, joiden näkö herätti hänen huomiotansa, mutta hän ei mennyt +vieraita vastaan, vaan hiipi ihan pastophoriumin seinustalle +kuuntelemaan heidän puhettansa ja odottamaan heidän poistumistansa. + +Varhaisten temppelissä kävijäin edellä kulki voimakas mies, pitkä sauva +oikeassa kädessään, ja puhui kahdelle perässä tulevalle herralle +viran-omaisten oppaitten tapaan, jotka kertoilevat siten, kuin he +lukisivat kuuntelijoilleen jostakin näkymättömästä kirjasta, ja joita +kukaan ei häiritse kyselemällä, koska he kuitenkaan tuskin tietävät +enemmän, kuin mitä he itse kertovat. + +Hänen kaikkea muuta kuin tarkkaavaisina olevista kuuntelijoistaan +toinen oli pukeutunut pitkään kirjavaan poimuiseen viittaan, joka oli +runsaasti kaunistettu kultaisilla vitjoilla ja renkailla, jota vastoin +toisen yllä oli, paitse lyhyttä ihokasta, vain valkeasta villakankaasta +tehty roomalainen tooga vasemman olan yli heitettynä. + +Hänen vanhahko, komeasti puettu seuralaisensa oli lihavakasvoinen, +parraton, ohut- ja harmaatukkainen mies. + +Irene katseli kätköstään ihaillen ja kummastellen jälkimmäistä, +miehistä, mutta vain sitä varten, jotta hän, kylliksi katseltuaan sitä +kangasta ja niitä koristuksia, joita miehellä oli, silmäilisi hänen +rinnallaan käyvän nuorukaisen solakkaa vartaloa. + +"Niinkuin kokki Hui'n villakoira ja nuori leijona," hän itsekseen +mumisi tarkastellessaan toisen velttoa kulkua ja toisen vakaita +jänteviä askeleita. Sen ohessa hän tunsi suuresti haluavansa osoitella +vanhempaa miestä, mutta uhkamielinen taipumus sammui pian, sillä +tuskin opas oli kertonut Roomalaiselle, että hurskasten miesten +kammiot olivat täällä, että he Serapiille vihittyinä palvelivat jumalaa +vapa-ehtoisessa vankeudessaan, että he ottivat ravintonsa vastaan +ikkunasta -- ja hän näytti sauvallaan sitä -- kun yht'äkkiä luukku, +johon opas oli sauvallaan koskettanut, lensi niin nopeasti ja +voimakkaasti auki, kuin jokin tuulen puuska olisi siihen tarttunut ja +paiskannut sen seinää vastaan. Yhtä väleen pistäytyi ikkunasta esiin +julmistunut, leijonan harjan tapaisen, harmaan tukan ympäröimä ihmispää +ja huusi syvällä, kovalla äänellä koputtajalle: + +"Jos minun luukkuni olisi sinun selkänahkasi, sinä hävytön roisto, niin +siinä tapauksessa pitkä keppisi olisi sattunut oikeaan paikkaan. Taikka +jospa tämän kieleni asemasta olisi kalikka suussani, niin silloin sitä +liikuttelisin, kunnes se väsyisi kuten puhujan kieli, joka kolme tuntia +on puinut kuivia olkiaan kansalle. Tuskin on aurinko noussut, kun tuo +senkin herkkuvatsa päästää joukon uteliaita renttuja luoksemme! Herätä +nyt tästä lähin meidät unesta keskellä yötä ja heittele kiviä meidän +lahonneille puuluukuillemme. Viime tervehdykseni on vaikuttanut sinuun +kolmeksi viikoksi; se, jonka tänään annan sinulle, vaikuttaa +toivoakseni pitemmäksi aikaa. Kuulkaa minua, te herrat! Samoin kuin +korpit lentelevät sotajoukkojen jäljessä, ahmiakseen kaatuneitten +ruumiita, samoin tuokin kuljeskelee vieraitten kanssa tyhjentääkseen +heidän taskujansa. Ja sinä, joka sanot itseäsi tulkiksi, vaan joka +kreikkaa opetellessasi unhotit senkin vähän egyptiä, kuin ennen +osasit, kuule nyt tämä: jos tahdot opastaa vieraita, niin vie +heidät sphinksien luo ja anna heidän Ptah'n temppelissä tiedustella +Apiilta heidän tulevaisuuttaan tahi vie heidät Aleksandriaan +kuninkaan metsästyspuistoon tahi Kanopon kapakkoihin, vaan älä tänne +meidän luoksemme, sillä me emme ole mitään fasaania emmekä +huilunsoittajattaria tai muita ihmeellisiä eläimiä, joiden pitäisi +esiytyä ihmisten töllisteltäviksi. Teidän, herrat, pitää hankkiman +itsellenne parempi opas, kuin tuo kielikontti, joka tuossa edessänne +helistelee kurjia kilusiaan. Mitä teihin itseenne tulee, niin tahdon +teitä vaan huomauttaa eräästä asiasta: uteliaat silmät ovat kuin +kantapäillä kuljeskelevat vieraat, joita viisas isäntä välttää +sulkemalla heiltä oven." + +Taas Irene pelästyi ja hiipi lähemmäksi sitä pylvästä, jonka takana hän +oli piilossa, sillä luukku, jota erakko oli vetänyt sen syrjään +kiinnitetystä nauhasta, lensi rämähtäen kiinni ja peitti hänet +vieraitten nähtävistä; mutta vain silmänräpäykseksi, sillä lahonneet +saranat, joilla se oli kiinnitetty, ei kestänytkään voimakasta +tempausta, vaan vaipui vaipumistaan maata kohti. + +Kiivas vanhus ojensi vilkkaasti kätensä tarttuakseen siihen ja +nostaakseen sen jälleen ylös, mutta se oli liian raskas ja hänen +yrityksensä olisi tuskin onnistunutkaan, joll'ei roomalaistapaan +pukeutunut nuorukainen olisi tullut hänelle avuksi sekä kädellään ja +olallaan kohottanut ylös putoavan luukun keveästi ja ilman +ponnistuksitta, ikäänkuin se ei olisikaan ollut tehty lujista +lankuista, vaan punottu pienistä pajun vitsoista. + +"Vielä vähän korkeammalle," erakko huusi auttajalleen. "Pankaamme se +kapealle syrjälleen! Niin! Työnnä sitä vielä vähän! Siinä se kurja +möhkäle oli ja siinä se olkoon. Jos yölepakot tulevat ensi yönä minua +tervehtimään, niin olen ajatteleva teitä ja tervehtivä niitä teidän +puolestanne!" + +"Sinä teet paraiten, jos säästät itseltäsi sen vaivan," nuori mies +sanoi kylmästi ja ylhäisesti. "Minä lähetän luoksesi salvumiehen, joka +panee luukun kiinni; me pyydämme myöskin sinulta anteeksi, sillä me +olemme olleet syynä siihen vahinkoon, joka on sinua kohdannut." + +Harmaapää antoi nuoren miehen puhua loppuun ja sanoi tarkastettuaan +häntä kiireestä kantapäähän: + +"Sinä olet väkevä, ajattelet ymmärtäväisesti ja miellyttäisit minua, +jos olisit toisenlaisessa seurassa. Salvumiestä en tarvitse, lähetä +minulle vaan vasara, kirves ja muutama vahva naula; jos muuten vielä +tahtoisitte tehdä minulle palveluksen, niin lähtekää täältä." + +"Me lähdemme jo," kirjavaan vaatteesen pukeutunut vastasi naismaisen +kimeällä äänellä. "Mitä muuta, kuin poistua, saattaisi mies, jonka +päälle konnat varmasta piilopaikastaan heittävät lokaa!" + +"Lähde vaan, lähde," nauroi se, jota täten pilkattiin, "ja jos tahdot, +niin mene aina Samothrakheen asti, suuri Euleus; tietä et suinkaan +vielä ole unohtanut, sen jälkeen kun neuvoit kuningasta pakenemaan +aarteineen sinne. Vaan joll'et kuitenkaan luule yksin osaavasi sinne, +niin minä neuvon sinulle tulkin ja oppaan, joka sinulle tien +ilmoittaa." + +Eunukki Euleus, kuningas Ptolemaioksen, jota kutsuttiin Philometoriksi +eli äitiänsä rakastavaksi, uskottu neuvon-antaja, kalpeni kuullessaan +nämät sanat, loi vihaisen silmäyksen vanhukseen ja viittasi nuorta +Roomalaista tulemaan; mutta tämä ei tahtonutkaan lähteä, sillä tuo +tuima, eriskummallinen ukko miellytti häntä, ehkäpä juuri sen vuoksi, +että hän itse tiesi miellyttävänsä ukkoa, joka muuten ei juuri +säästellyt vastenmielisyyttään. Muuten hän ei huomannut mitään +muutettavaa hänen tuomiossaan näitten miesten suhteen, jotka olivat +hänen seurassaan, ja sen vuoksi hän kääntyi eunukin puoleen ja sanoi +kohteliaasti: + +"Ota vastaan kiitokseni seurastasi äläkä kauvemmin huoli minun tähteni +pidättyä tärkeistä toimistasi." + +Euleus kumarsi ja vastasi: + +"Minä tiedän, mitä minun virkaani tulee. Kuningas uskoi minut sinua +opastamaan; salli siis minun odottaa sinua tuolla akaasiain varjossa." + +Kun eunukki yhdessä oppaan kanssa lähestyi viheriäistä lehtoa, niin +Irene vihdoinkin toivoi saavansa tilaisuuden ilmoittaa pyyntönsä, mutta +Roomalainen oli jäänyt vanhuksen kammion edustalle ja aloittanut tämän +kanssa keskustelun, jota Irene ei rohjennut keskeyttää. Hiljaa +huoahtaen hän asetti lautasen, joka oli hänelle annettu, vieressään +olevalle kivipatsaalle, nojautui jalat ja käsivarret ristissä seinää +vasten ja alkoi jälleen tarkkaavaisena kuunnella. + +"Minä en ole Kreikkalainen," nuorukainen sanoi, "ja sinä erehdyt, kun +luulet minun uteliaisuudesta tulleeni Egyptiin ja sinun luoksesi." + +"Mutta se, joka menee temppeliin vain rukoillaksensa," toinen hänet +keskeytti, "se ei ota kumppalikseen luullakseni Euleuksen tapaisia tai +muita sellaisia, kuin nuot molemmat, jotka eivät varmaankaan rukoile +sinulle siunausta tuolla akaasiain alla; minä ainakaan, vaikkapa olisin +satunnaisesti varaskin, en menisi heidän kanssansa varastamaan. Mikä +sinut sitten on tuonut Serapiin luo?" + +"Nyt olisi minun vuoroni syyttää sinua uteliaisuudesta." + +"No niin," vanhus lausui. "Kuten rehellinen kauppamies otan vastaan +rahan, millä itse mielelläni muille maksan. Sinä tulet varmaankin +selityttämään jotakin unta tai maataksesi temppelissä ja nähdäksesi +siellä jonkin ilmestyksen?" + +"Näytänkö sitten niin uniselta," Roomalainen kysyi, "että nyt, tuntia +jälkeen auringon nousun, tahtoisin uudestaan panna maata?" + +"Saattaisihan niinkin olla," erakko lausui, "ett'et vielä ole saanut +loppuun eilispäivää, ja että juhla-aterian päätyttyä on pistänyt +päähäsi käydä meidän luonamme ja -- maata Serapiin huoneessa pois +päänkivistyksesi." + +"Paljonkin ulkopuolella näitä muuria vallitsevasta elämästä näyttää +olevan sinulle tunnettua," Roomalainen vastasi, "ja jos kadulla sinut +tapaisin, niin pitäisin ihan varmaan sinua laivurina tahi +rakennusmestarina, joka on monen nurjamielisen työmiehen käskijä. Sen +mukaan, mitä Atheenassa ja täällä on kerrottu sinusta ja muista +kaltaisistasi, olen luullut sinua aivan toisen laiseksi." + +"Minkä laiseksi sitten?" Serapion nauroi. "Tätä minä kysyn, vaikka +joudunkin sen vaaran alaiseksi, että vielä kerran pidät minua +uteliaana." + +"Kyllähän minä saattaisin vastata sinulle," toinen lausui, "mutta jos +sanoisin selvän totuuden, niin minä joutuisin vielä suurempaan vaaraan, +että sinä ajaisit minut luotasi yhtä siivosti kuin opas raukkanikin." + +"Puhu vain," vanhus vastasi; "eri ruumiita varten minulla on erilaisia +vaatteita eikä huonoimpia sitä varten, joka minulle tarjoopi +harvinaista totuutta. Mutta ennenkuin annat katkeran palasi +nieltäväkseni, niin sano minulle, mikä nimesi on." + +"Kutsunko tänne oppaani?" Roomalainen kysyi ivallisesti nauraen. "Hän +osaa esitellä minut sinulle sekä kertoa koko sukuni historian. Mutta +leikki syrjään, nimeni on Publius." + +"Varmaankin joka kolmannella maanmiehistäsi on sama nimi." + +"Minä olen Corneliolaisten, vieläpä Scipioidenkin sukua," nuorukainen +vastasi hilliten ääntänsä, ikäänkuin hän tahtoisi päästä ylistämästä +ylhäistä nimeänsä. + +"Niinmuodoin korkea ja mahtava herra," erakko sanoi ja kumarsi +kammiossaan. Sen tiesinkin sitä paitse, sillä niin vakavasti käy vaan +jalosukuinen sinun ijälläsi, jolloin ihmisellä on vielä hennot +nilkkaluut vahvoissa jaloissaan. Niinmuodoin Publius Cornelius..." + +"Jätä ne sikseen ja kutsu minua vain Scipio'ksi taikka vielä +mieluummin esinimelläni Publiukseksi," nuorukainen pyysi. "Sinun nimesi +on Serapion, ja nyt tahdon kertoa sinulle sen, mitä olet minulta +tahtonut tietää. Kun minulle kerrottiin, että tässä temppelissä löytyi +ihmisiä, jotka antoivat sulkea itsensä koko ijäkseen pieniin +kammioihin, miettiäksensä niissä uniaan ja viettääkseen elämäänsä +tutkistelemuksissa, niin luulin, että ne olivat joko tylsäpäisiä tahi +narria, tahi kumpiakin samalla kertaa." + +"Aivan oikein, aivan oikein." Serapion puuttui Corneliolaisen puheesen; +"mutta sinä et ole ajatellut neljättä mahdollisuutta. Mitähän sanoisit, +jos näissä miehissä olisi niitäkin, joita pidetään vasten heidän +tahtoaan suljettuina, ja jos minäkin juuri olisin niitä? Minä olen +kysellyt sinulta paljon, etkä sinä olekaan ollut minulle vastaamatta; +sentähden sinäkin voinet saada tietää, miten minä olen joutanut tähän +kurjaan häkkiin ja miksi minä täällä pysyn. Minä olen hyvää syntyperää, +sillä isäni oli tämän temppelin jyvä-aitan esimies ja syntyään +Makedonialainen, äitini taas egyptiläisnainen. Hän synnytti minut +onnettomana hetkenä, Paophikuun seitsemäntenäkolmatta päivänä, joka +pyhien kirjojen mukaan on paha päivä, ja sinä päivänä syntynyttä lasta +pitää pidettämän huoneesen suljettuna, sillä hän on käärmeen pistosta +kuoleva. Juuri tämän pahan ennustuksen tähden ovat monet niistä, jotka +ovat syntyneet samana päivänä kuin minä, jo ennenkin joutuneet +tällaiseen häkkiin. Isäni olisi mielellään antanut minut olla vapaana, +mutta enoni, muudan Ptah'n temppelin tahtien-selittäjä, joka oli +äidilleni kaikki kaikessa, sekä hänen ystävänsä löysivät vielä monta +huonoa merkkiä minusta, lukivat tähdistä onnettomuutta elämälleni, +vakuuttivat että Hathorit olivat määränneet minulle vaan huonoja onnen +vaiheita ja ahdistelivat äitiäni siksi että minut -- me asuimme +Memphiissä -- päätettiin sulkea. Minun on kiittäminen tästä kurjuudesta +omaa äitiäni, joka sulasta rakkaudesta on sen minulle saattanut. Sinä +katsot niin kysyväisesti minuun: niin, niin, poika, kyllä elämä +sinullekin on opettava sen, että ilkeä viha pikemmin kohtaa sen, johon +sitä suunnataan, kuin sokea lempeys, joka kulkee tarkoitusperänsä +ohitse. Lukemaan ja kirjoittamaan ja muuta, mitä papin pojille +opetetaan, olen oppinut, mutta en koskaan kärsivällisenä kohtalooni +tyytymään. -- Kun tulin partasuuksi, niin minun onnistui päästä +vapaaksi ja minä olen lavealti matkustellut pitkin maailmaa. Myöskin +Roomassa olen ollut, Karthagossa ja Syriassa. Vihdoin halusin taas +juoda Niilin vettä, ja minä palasin takaisin Egyptiin. Miksi? Sen +vuoksi että monesti minusta, narrista, tuntui siltä, kuin vesi ja leipä +ja vankeus kotona olisi maistunut paremmalta, kuin leivokset, viini ja +vapaus vieraassa maassa. + +"Kotitalossani tapasin enää vain äitini elossa, sillä isäni oli kuollut +suruun. Ennen pakenemistani hän oli vielä uhkea vaimo, mutta kotiin +tullessani hän oli jo aivan menehtynyt ja kuolemaisillaan. Surressaan +minua, kurjaa, hän oli riutunut, lääkäri sanoi, ja tätä minun oli +vaikein kestää. Kun vihdoinkin tämä hyvä, rakas vaimo, joka niin +lempeästi osasi hyväillä minua, rajua veitikkaa, kuolinvuoteellaan +pyysi minua palaamaan erakkokammiooni, niin minä lupasin ja vannoin +kärsivällisesti pysyväni häkissäni kuolemaani saakka, sillä minä olen +sellainen kuin pohjoismaiden vesi; joko lapsi saattaa minua liikuttaa +pienillä kätösillään, tai olen myöskin kylmä ja kova kuin kristalli. +Äitini kuoli heti minun vannottuani, ja, niinkuin näet, olen pitänytkin +sanani -- sinä olet myöskin huomannut sen, miten kohtaloani kärsin." + +"Kärsivällisesti kyllä," Publius häntä keskeytti. "Minä ainakin +ravistelisin paljoa hillittömämmin kahleitani, ja luullakseni sinusta +tuntuu hyvältä, kun saat kylliksesi raivoilla, kuten äsken." + +"Niin suloiselta kuin Khioksen viini," erakko vastasi maiskutellen +kielellään, ikäänkuin hän olisi tuota jaloa rypäleen nestettä +maistellut, ja kuroitti pörröistä päätään akkunasta. Silloin hän +huomasi Irenen ja huusi heti iloisesti hänelle: + +"Mitä siellä teet, lapseni? Sinä seisot siinä, kuin onnea odottaisit, +saadaksesi toivottaa sille hyvää huomenta." + +Tyttö tarttui heti lautaan, silitti toisella kädellään hiuksiaan, ja +hänen vienosti punastuen lähestyessään miehiä, Publius katseli +hämmästyneenä ja ihmetellen häntä. + +Paitse häntä myöskin muudan toinen, joka kiiruhti akaasialehdosta +Roomalaisen luo, oli kuullut Serapionin sanat ja huusi, ennenkuin hän +vielä oli päässyt heidän luoksensakaan: + +"Sanooko tuo mies, että tämä tyttö odottaa onnea? Etkä sinä Publius, +vaikka kuulet sen, vastaa, että hänen juuri pitäisi tuoman onnea sinne, +missä hän vain näyttäytyy?" + +Se, joka näin puhui, oli erittäin huolellisesti pukeutunut +Kreikkalainen, joka nyt pisti kädessänsä olevan granaattikukan korvansa +taakse, voidakseen puristaa ystävänsä Publiuksen kättä ja sitten +kääntää kauniit, vallattomat ja melkein tyttömäisen hienopiirteiset +kasvonsa erakon puoleen, sillä hän tahtoi puheellansa herättää tämänkin +huomiota. + +"Minä lähestyn sinua tervehtien Platon tavalla: toimi kauniisti ja +oikein!" hän huudahti ja jatkoi sitten tyynemmin: "Tuskin sinä +tarvitsetkaan tätä kehoitusta, sillä olethan niitä, jotka tietävät +taistelussaan hankkia itselleen oikean, se on, sisällisen vapauden, +sillä kukapa olisi vapaampi kuin se, joka ei mitään tarvitse? Mutta +koska kukaan ei ole jalompi kuin vapain kaikista vapaista, niin ota +vastaan kunnioitukseni ja miellyttäköön sinua Korintholaisen Lysiaan +tervehdys, joka Aleksanderin tavoin mielellänsä vaihtaisi tilaa sinun, +Egyptin Diogeneen kanssa, jos hän vaan saisi sinun muuten +vastenmielisen asuntosi aukosta katsella alati tätä rakastettavaa +neitoa." + +"Kylliksi, nuori herraseni," Serapion keskeytti Kreikkalaisen nopean +sanatulvan. "Tämä neito on meidän temppelimme oma, ja se, joka haluaa +puhutella häntä samoin kuin huilunsoittajaa, se joutuu tekemisiin +minun, hänen holhoojansa kanssa. Niin, minun kanssani, ja tuo ystäväsi +kyllä todistaa, ett'ei ole juuri etuisata ruveta riitelemään minun +kaltaisteni kanssa. -- Väistykää syrjään, nuoret herrat, ja sallikaa +tytön sanoa minulle, mitä hän tahtoo." + +Kun Irene sitten seisoi erakon edessä sekä pikaisesti ja hiljaa oli +kertonut hänelle, mitä hän oli tehnyt ja että hänen sisarensa Klea +odotti häntä, niin Serapion ensin nauroi ääneensä ja sanoi sitten +hiljaisemmalla äänellä, mutta iloisesti niinkuin isä, joka laskee pilaa +tyttärensä kanssa: + +"Kahden edestä hän on syönyt ja seisoo tuossa varpaillaan kuroitellen +minun ikkunaani päin, ikäänkuin hänen pukunsa ei verhoisikaan +ihmislasta joka on liiaksi syönyt, vaan ainoastaan hentoa henkeä. Me +kyllä saatamme nauraa, mutta Klean, tyttö paran, on kai nälkä." + +Irene ei vastannut sanaakaan, mutta kuroittihe vielä entistä +korkeammalle ja, kääntyen kokonaan Serapioniin päin, nyykäytti useampia +kertoja vilkkaasti kaunista päätänsä, ja kun hän vielä, täynnä +veitikkamaisuutta, sydämellisen rukoilevana katseli erakkoa silmiin, +tämä lausui: + +"Sinä tahdot, että minä annan sinulle aamiaiseni viedäksesi sen +Klealle; mutta ei siitä tule mitään, sillä se on jo ollutta ja mennyttä +eikä sitä voi saada takaisin; ainoastaan taatelin sydämykset ovat enää +jäljellä. Mutta onhan tuolla lautasella, joka on kädessäsi, jokseenkin +riittävä aamiainen." + +"Se on vanhan Phibiin uhri Serapiille," tyttö vastasi. + +"Hm, hm, niin oikein," vanhus jupisi. "Koska se on jumalalle -- hän +saattaisi pikemmin olla sitä vailla, kuin nälkäinen ihmisparka." + +Sitten hän jatkoi totisena ja arvokkaan näköisenä, niinkuin opettaja, +joka tahtoo korjata varomatonta puhettansa, minkä oppilas on hänen +suustansa kuullut, toisella paremmalla: + +"Tosin uskottuihin esineisin ei saa koskea, ja jumala ensin -- sitten +ihmiset. Jos vain tietäisin, miten... Mutta isäni sielun nimessä, +lähettäähän Serapis itse meille, mitä tarvitsemme! Kuule jalo Scipio +eli Publius, koska sinua niin saan nimittää, astu tänne ja katso tuonne +akaasioihin päin. Etkö näe siellä suosikkiani, opasta, leipää ja +paistetuita kananpoikia, joita orjanne ottaa nahkalaukusta? Nyt hän +asettaa vielä viiniruukunkin pöytäliinalle, jonka hän on levittänyt +Euleuksen suurten jalkojen eteen. Pian he huutavat teitä aterialle, +mutta minä tunnen erään kauniin, nälkäisen lapsen, jolta valkoinen +kissa aamulla varasti aamiaisen. Antakaa minulle häntä varten leivän +puolikas ja kanan siipi ja, jos tahdotte, vielä lisäksi granaatti-omena +tahi joku niistä persikoista, joihin eunukki juuri käypi käsiksi. Saisi +niitä olla kaksikin sillä minä voin käyttää niitä molempia." + +"Serapion!" Irene sanoi hiukan moittivalla äänellä, luoden silmänsä +maahan; mutta Kreikkalainen huudahti innokkaasti: + +"Enemmän, paljoa enemmän minä saatan sinulle antaa. Minä riennän +heti..." + +"Pysähdy," Publius häntä käskevästi keskeytti, tarttuen hänen +olkapäähänsä. "Minulta Serapion pyysi, ja minä itse tahdon tehdä +ystäväni mieliksi." + +"Mene sitten!" Kreikkalainen huudahti nopeasti pois kiitävälle +Publiukselle. "Sinä et suvaitse Memphiin kauniinten huulten kiittävän +minua. Katsoppas, Serapion, mitä hän kiiruhtaa. Nyt täytyy Euleus paran +nousta ylös. Niilihevonen saattaisi häneltä oppia, miten se on tehtävä +oikein kömpelösti. Tuolla tapaa pitkittä mutkitta menetellään. +Roomalainen ei paljon kysele, ennenkuin hän ottaa. Kas tuossa hänellä +nyt on, mitä hän tarvitsee. Kuten lypsinlehmä, jolta vasikka viedään +pois, Euleus häntä katselee. Kyllä kai minä itsekin paljoa mieluummin +söisin persikoita kuin katselisin niitä vietävän pois. Mitäpä jos kansa +saisi foorumilla nähdä tämän! Publius Cornelius Scipio Nasica, suuren +Scipio Africanuksen oikea pojanpoika, kantaa aterioidessa palvelevan +orjan tavoin vatia kummassakin kädessään! No, Publius, mitä Rooma +voittajana tällä kertaa tuopi muassaan?" + +"Makeita persikoita ja paistetun fasaanin," Corneliolainen nauroi ja +antoi ikkunasta erakolle kaksi vatia. "Vanhuksellekin jäi vielä +kylliksi." + +"Kiitoksia, paljon kiitoksia!" Serapion lausui, viittasi Irenen +tulemaan luoksensa, antoi hänelle kullan keltaista vehnäleipää, puolet +Euleuksen jo kahtia jakamasta linnusta ja myöskin kaksi persikkaa ja +kuiskasi hiljaa hänelle: + +"Toisen Klea itse noutakoon minulta noiden mentyä pois. Kiitä nyt tätä +hyvää herraa ja mene." + +Hetkisen tyttö seisoi hämmästyneenä ja korvia myöden punehtuneena, puri +alahuultansa pienillä kiiltävillä hampaillaan, ollen äänetönnä +Roomalaisen edessä, ja vältti hänen mustien silmiensä totista katsetta. +Sitten hän tointui ja sanoi: + +"Sinä olet kovin hyvä. Minä en osaa kauniita sanoja puhua, mutta minä +kiitän sinua ystävällisesti!" + +"Ja tämä ystävällinen kiitos tekee tämän suloisen aamun minulle vielä +ihanammaksi," Publius vastasi. "Minä ottaisin mielelläni yhden sinun +hiuksissasi olevista kukista muistoksi tästä aamusta ja sinusta." + +"Ota ne kaikki!" Irene huudahti irroittaen nopeasti kukat hiuksistaan +ja ojentaen ne Roomalaiselle, mutta ennenkuin tämä niihin oli +tarttunut, Irene veti kätensä takaisin ja lausui totisena: + +"Ne ovat olleet kuningattaren kädessä! Sisareni Klea sai ne eilen +juhlakulkueessa." + +Corneliolaisen kasvojen piirteet kävivät, hänen tätä kuullessaan, +totisiksi ja käskevästi sekä Lyhyesti hän kysyi: + +"Onko sisarellasi mustat hiukset ja onko hän sinua suurempi ja onko +hänellä juhlakulkueissa kultainen seppele? Antoiko hän sinulle nämät +kukat? Antoi, sanotko niin? No niin, hän sai minulta kukat, mutta +vaikka hän otti ne vastaan, niin eivät ne kuitenkaan näytä +miellyttäneen häntä, sillä sitä, mitä pidetään arvossa, ei anneta pois, +ja sen vuoksi ne lentäköötkin matkoihinsa!" + +Tätä sanoessaan Publius heitti kukat huoneen yli ja jatkoi sitten +lempeämmällä äänellä: + +"Sinun, lapseni, ei tarvitse kärsiä mitään vahinkoa kadottamasi +pääkoristeen tähden. Anna minulle granaattikukkasi, Lysias." + +"En maar," tämä vastasi. "Sinä tahdoit itse tehdä ystäväsi Serapionin +mieliksi, kun äsken estit minua tuomasta persikoita, ja nyt minä tahdon +omalla kädelläni antaa granaattikukkani kauniille Irenelle." + +"No ota häneltä sitten kukka," Publius sanoi ja kääntyi jyrkästi selin +tyttöön, jonka käsissä olevalle lautaselle Lysias pani kukkansa, ja +johon vieraan ankara käytös koski kuin kova käsi. Sitten tyttönen jätti +ääneti sekä kainosti hyvästi, päästäksensä heti palaamaan asuntoonsa. + +Publius katseli miettiväisenä häntä, kunnes Lysias huudahti: + +"Mitä tämä on? Olikohan iloinen Eros aamulla eksynyt tänne synkkään +Serapiin temppeliin?" + +"Se ei olisi hyvä," erakko hänet keskeytti, "sillä pian meidän +jumalamme jalkain juuressa oleva Kerberus tempaisi tuolta rajulta +pojalta," ja tätä sanoessaan hän katsoi ankaran näköisenä +Kreikkalaiseen, "hänen liikkuvat siipensä." + +"Jos hän vain antautuu kiinni tuolla kolmipäiselle pedolle," Lysias +nauroi. "Mutta tule nyt, Publius; Euleus on jo kyllin kauvan +odottanut." + +"No mene sitten hänen luoksensa," Roomalainen vastasi. "Minä tulen heti +perästä, mutta ensin on minulla vähän puhuttavaa Serapionille." + +Viimemainittu oli, Irenen mentyä, kokonaan kääntänyt huomionsa +akaasialehtoon, missä eunukki yhä vain syödä ahmasi. Kun Roomalainen +sitten häntä puhutteli, hän sanoi, vastenmielisesti pudistaen suurta +päätänsä: + +"Sinun silmäsi eivät varmaankaan ole huonommat, kuin minun. Katsoppas, +miten tuo mies järsiessään liikuttelee leukojaan ja maiskuttelee +huuliaan. Serapis vieköön, ihmisen luonnon laadun oppii tuntemaan, kun +tarkastelee hänen syömistään. Sinä tiedät, että vastenmielisesti olen +tässä häkissäni, mutta siitä olen sille kiitollinen, että se estää +minua sellaisesta, jota Euleus kutsuu nauttimiseksi, sillä nautinto, +sen sanon, alentaa ihmistä." + +"Sinä oletkin suurempi filosoofi, kuin tahdot näyttääkään," Publius +vastasi. + +"Minä en tahdo näyttää miltään," erakko vastasi, "sillä minusta on +saman tekevää, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Mutta jos se, jolla ei +ole mitään tehtävää, jota harvoin häiritään, ja joka itsekseen miettii +kaikenlaista, on filosoofi, niin kutsu sitten minua siksi, jos niin +tahdot. Jos joskus tarvitset neuvoa, niin tule vain luokseni, sillä +sinä miellytät minua ja ehkäpä voisit tehdä minulle tärkeänkin +palveluksen." + +"Sano vain," Roomalainen häntä keskeytti, "aivan mielelläni tahtoisin +sinua auttaa." + +"Ei nyt," Serapion hiljaa vastasi, "vaan tule joskus toiste, kun +sinulla on aikaa, tietysti ilman tämänpäiväisiä kumppaleitasi, ainakin +ilman Euleusta, joka on ilkein konna, minkä milloinkaan olen tavannut. +Ehkä voin jo tänään lausua sinulle, ett'ei pyyntöni koske minua +itseäni, sillä mitä minä tarvitsisin, vaan ruukunkantajattarien onnea, +jotka molemmat jo olet nähnyt, ja jotka tarvitsevat turvaa." + +"Vanhemman heistä, Klean tähden," Publius avosydämisesti vastasi, +"tulin tänne, enkä sinun. Hänen käynnissään ja silmissään on jotakin, +joka muita ehkä pitää etäällä, vaan joka minua vetää hänen puoleensa. +Miten tämä ylevä olento on joutunut teidän temppeliinne?" + +"Kun toiste tulet tänne," erakko vastasi, "niin kerron sinulle +sisarusten vaiheet ja sen, mistä heidän on Euleusta kiittäminen. Mene +nyt ja ole vakuutettu että näitä tyttöjä täällä hyvin suojellaan. Tämän +sanon etenkin Kreikkalaisen tähden, joka on liukas hulivili, enkä +sinun, sillä kun kerran olet saava tietää, keitä tytöt ovat, niin olet +mielelläsikin auttava minua heidän hyödykseen." + +"Sen teen nyt jo aivan mielelläni," Publius lausui, jätti erakon +hyvästi ja huusi Euleukselle: "Tämä oli suloinen aamu!" + +"Se olisi ollut minulle vieläkin suloisempi," eunukki vastasi, "jos +olisit antanut minun enemmän nauttia sinun seuraasi." + +"Minä olen niinmuodoin ollut kauvemmin poissa kuin on kohtuullista," +Roomalainen vastasi. + +"Sinä menettelet teikäläisten tavan mukaan," toinen vastasi, kumartaen +syvään, "jotka antavat itseään kuninkaittenkin odottaa esihuoneissaan." + +"Mutta eihän sinulla ole ruunua," Publius vastasi, "ja kyllähän vanha +hovimies, jos kukaan, ymmärtää olla kärsivällinen..." + +"Kun se tapahtuu kuninkaan käskystä," Euleus hänet keskeytti, "niin +harmaapäinen hovimies on ääneti, vaikkapa vain nuorukaistenkin tekee +mieli häntä pilkata." + +"Se koski meitä molempia," Publius vastasi, kääntyen Lysiaasen päin. +"Vastaa sinä nyt hänelle, sillä minä olen kuullut ja puhunut +kyllikseni." + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Irenen jalka ei saattanut kärsiä lujia hihnoja, samoin hänen +sielunsakin oli kovin herkkätuntoinen jokaisen kovan sanan suhteen. +Sentähden Roomalaisen puhe ja käytös olivat häneen koskeneet. + +Alla päin ja itku silmin hän kävi asuntoansa kohti, vaan ennenkuin hän +sinne pääsi, hän sattui katsahtamaan kädessään olevia persikoita ja +paistia. + +Heti hän silloin ajatteli sisartansa ja sitä, kuinka hyvältä tämä +herkullinen ateria oli nälkäisestä tyttö parasta maistuva. Hänen suunsa +hymyili jälleen, ilo säteili hänen silmistään ja nopein askelin hän +riensi matkaansa. + +Hänen mieleensä ei juohtunut, että Klea kyselisi orvokkia ja että +Roomalainen hänen silmissään olisi suuremman arvoinen, kuin kukaan +muukaan vieras. + +Hänellä ei ollut ketään muuta toveria ollut kuin hänen sisarensa, ja +kun tytöt muuten, työstä päästyään, puhelevat ilon ikävästä ja +rakkauden huolista, niin nämät kumpikin tulivat tavallisesti niin kovin +väsyneinä kotiin, että he toivoivat kaikista mieluimmin lepoa ja unta. +Jos heille joskus jäikin hetkinen jouto-aikaa, niin Klea aina vaan +alkoi kertoella heidän yhteisestä kodistaan; Irene taas, joka etsi ja +löysikin monta viatonta huvia Serapistemppelinkin totisten muurien +sisältä, kuunteli häntä mielellään, ja keskeytti häntä kyselemällä ja +kertomalla pieniä tapauksia ja kohtauksia, joita hän luuli muistavansa +lapsuutensa ajoilta, vaan jotka hän kuitenkin useimmiten oli kuullut +vasta sisareltaan, ja jotka hänen kovin vireän mielikuvituksensa kautta +tulivat uudestaan muodostuneina hänen omiksensa. + +Klea ei ollut huomannut Irenen pitkää poissa-oloa, sillä, heti tämän +lähdettyä, hän oli nukkunut nälän ja väsymyksen valtaamana. + +Ennenkuin hänen väsynyt päänsä sai lepoa ja ennenkuin hänen +silmäluomensa sulkeutuivat, hänen huulensa vavahtelivat tuskallisesti; +mutta sitten hänen kasvojensa piirteet rauhottuivat, hänen huulensa +aukenivat hiljaa, ja samaten kuin vieno kevättuulahdus puhaltelee +palelevaa kukkaa, samoin hymy levisi hänen yhä enemmän ja enemmän +punastuville poskilleen. + +Nukkuja ei suinkaan ollut syntynyt yksinäisyyttä ja maailmasta +luopumista varten, vaan tuottamaan sekä nauttimaan rakkautta ja sen +iloja. + +Kovin kuuma ja sen ohessa hiljaista, aivan hiljaista oli sisarusten +huoneessa. + +Milloin kuului kärpäsen surina, joka kierteli Irenen tyhjentämää +öljyvatia, milloin taas nukkujan yhä nopeampi hengitys. + +Klean kasvoilla ei näkynyt jälkeäkään väsymyksestä, ikäänkuin +suudellakseen hänen huulensa avautuivat, hehkuvammin hänen poskensa +punottivat ja vihdoin hän kohotti molemmat kätensä ja sopersi unissaan +torjuvalla, mutta kuitenkin hellällä äänellä: "ei, eihän toki, ei +suinkaan; minä pyydän sinua, rakas..." Sitten vaipui hänen kätensä ja +sattui pudotessaan arkkuun, jolla hän istui, niin että hän heräsi. + +Hiljalleen hän avasi silmänsä onnellisesti hymyillen; mutta sitten +kohosivat hänen pitkät, silkin hienot silmäripsensä yhä korkeammalle ja +korkeammalle, kunnes hänen kokonaan avautuneet silmänsä kauhistuen +tuijottelivat tyhjään ilmaan, ikäänkuin hänelle olisi tapahtunut +jotakin hirmuista. + +Siinä asennossa hän oli hetkisen liikahtamatta, mutta sitten hän nousi +ylös, painoi oikean kätensä otsalleen ja silmilleen ja väristen, +ikäänkuin hän olisi nähnyt jotakin kauheata tai ikäänkuin hän vilusta +vapisisi, hän jupisi katkonaisesti hampaittensa välistä: + +"Mitä tämä tietää? Mistä sellaiset ajatukset tulevat! Mitä daimonia ne +ovat, jotka saattavat meidät unessa tuntemaan asioita, mitkä me +valvoissamme työntäisimme kauvaksi, kauvaksi sydämistämme ja +mielistämme? Minun pitäisi inhota, halveksia ja vihata itseäni näiden +unelmien tähden, sillä minä kurja annoin hänen syleillä itseäni, eikä +katkera viha saattanut sieluani vavahtelemaan, oi ei, vaan aivan +toisenlainen, sanomattoman suloinen tunne." + +Näin sanoessaan hän puristi kätensä nyrkkiin, joita hän painoi +ohimoitansa vasten; mutta sitten hänen kätensä vaipuivat taasen +hervottomina hänen syliinsä, ja pudistaen päätänsä hän sanoi +toisenlaisella, lempeämmällä äänellä: + +"Mutta tosiaankin, olihan se vain unelma, ja -- te ikuiset jumalat -- +kun me nukumme, -- niin, mitä sitten? Sitenhän pitikin käymän! Näiden +saastaisten ajatusten lisäksi vielä valhettelen itselleni itsestäni! +Ei, tätä unelmaa ei mikään daimoni ole minulle lähettänyt, vaan se on +heijastus siitä, mitä eilen tunsin ja toissa päivänä ja sitä ennen, kun +tuo vieras, suuri mies jo neljännen kerran minua katseli mahtavilla +silmillään ja sitten -- kuinka monta tuntia siitä sitten vielä on? -- +antoi minulle orvokit. Olenko minä edes kääntänyt pois kasvojani tai +rankaissut hänen rohkeuttansa vihaisella silmäyksellä? Eikö olisi +mahdollista silmäyksilläkin karkoittaa vihollista? Se on aina joka +kerta minulle onnistunut, kun joku mies on meitä katsellut, mutta eilen +en sitä voinut, ja kuitenkin olin niin valveilla kuin nytkin. Mitä tuo +vieras tahtoo minusta? Mitä haluaa hänen valtava silmäyksensä, jolla +hän jo monta päivää on vainonnut minua, minne hyvänsä käännyinkin, ja +joka maatessanikaan ei anna minulle rauhaa? Miksi avasinkaan hänelle +silmiäni, jotka ovat ihmisen sydämen ovet? Nyt leviää siellä se myrkky, +joka sinne on päässyt, mutta minä revin sen pois, ja kun Irene tulee +takaisin, niin murran orvokit rikki tai annan ne hänelle, joka ne kyllä +piankin repii rikki tai antaa niitten surkeasti lakastua, sillä +puhtaaksi tahdon päästä, vieläpä unissanikin; mitä muuta minulla onkaan +kuin puhtauteni?" + +Näihin sanoihin hän lopetti mietiskelemisensä, sillä hän oli kuullut +Irenen äänen, ja sen sointu vaikutti varmaankin ystävällisesti hänen +mieleensä, sillä se tuskallisen tuima muoto, joka vielä äsken rumensi +hänen kasvojansa, katosi ja hengittäen huokeammin hän mumisi: + +"En kuitenkaan ole varsin kurja raukka, niin kauvan kuin Irene on +luonani ja minä kuulen hänen äänensä." + +Kun Irene, joka tiellä oli antanut Phibis erakon vaatimattoman +uhrilahjan erään temppelin palvelijan vietäväksi Serapiin alttarille, +astui huoneesen, niin hän kätki laudan ja Roomalaisen lahjat selkänsä +taakse ja huusi ovelta sisarelleen: + +"Arvaappas, mitä minulla on?" + +"Leipää ja taatelia Serapionilta," Klea vastasi. + +"Eipä olekaan," toinen huusi kuroittaen lautasta sisarelleen, "pelkkiä +jumalien ja kuningasten makupaloja. Maistappas tätä persikkaa! Eikö se +ole niinkuin pikku Philon poski? Jos aina löytäisin tällaisen +hyvityksen, niin varmaankin toivoisit, että joka aamu söisin sinun +suuruksesi. Ja tiedätkö kuka tämän kaiken on meille antanut? Et, et +sinä sitä saa päähäsi! Roomalainen antoi sen minulle, sama jolta eilen +sait orvokit." + +Klean kasvot vaalenivat, ja hän kysyi jäykästi ja lyhyesti: + +"Kuinka sen tiedät?" + +"Koska hän itse on sen minulle sanonut," Irene vastasi kokonaan +muuttuneella äänellä, sillä hänen sisarensa katsoi häneen niin lujasti +ja oli niin totinen, ett'ei Irene ennen koskaan ollut häntä sellaisena +nähnyt. + +"Entäs, missä orvokit ovat?" Klea sitten kysyi. + +"Hän otti ne, ja hänen ystävänsä antoi minulle tämän granaatin," Irene +sammalsi. "Hän tahtoi itse antaa sen minulle, mutta Kreikkalainen, +muudan kaunis, iloinen nuorukainen, ei sitä sallinut, vaan pani sen +tuohon lautaselle. Ota se, mutta elä enää katsele minua noin; minä en +voi sitä kestää!" + +"En huoli siitä," toinen sanoi hiukan tuimasti. Sitten hän loi silmänsä +maahan ja kysyi hiljaa: "Pitikö Roomalainen orvokit?" + +"Piti -- ei, Klea, ei, valhetella en sinulle tahdo! Hän heitti ne +huoneen ylitse ja lausui sen ohessa niin kovia sanoja, että minä +pelästyin ja käännyin häneen heti selin, sillä minä tunsin jo kyynelien +nousevan silmiini. Mitä sinulla on tekemistä Roomalaisen kanssa? Minua +niin peloittaa ja tuskastuttaa, kuten raju-ilman puhjetessa, jota minä +pelkään. Miten kalpeat huulesi ovat! Se tulee varmaankin pitkällisestä +nälän näkemisestä. Syö nyt siis kylliksesi. Mutta, Klea, miksi minua +niin katselet, niin synkkänä ja vihaisena? Minä en saata kestää tuota +katsetta, en saata!" + +Irene nyyhkytti ääneensä, mutta hänen sisarensa lähestyi häntä, pyyhki +hänen otsaltaan pehmeät hiukset, suuteli häntä ja sanoi ystävällisesti: + +"Minä en ole sinulle vihainen, lapseni, enkä tahdo sinulle tehdä pahaa. +Jos vain osaisin itkeä kuten sinä, kun pilvet peittävät sydäntäni, niin +silloin minussakin yhtä pian sininen taivas näyttäytyisi kuin +sinussakin. Pyyhi nyt silmäsi, mene temppeliin ja kysy, koska meidän +pitää tulla lauluharjoitukseen, ja koska juhlakulkue alkaa." + +Irene totteli käskyä. + +Silmät maahan luotuina hän oli astunut ulos, mutta siellä hän loi +silmänsä reippaasti jälleen ylös, sillä hän ajatteli juhlakulkuetta, ja +kun hänen mieleensä juolahti, että hän siinä sai taas nähdä Roomalaisen +iloisen ystävän, niin hän palasi vielä kerran huoneesensa, pani +granaattikukan maljaan, josta hän aamulla oli ottanut orvokit, tervehti +sisartaan yhtä iloisesti kuin ennenkin, ja mietiskeli, pitikö hänen +juhlakulkuetta varten pistää kukka hiuksiinsa vaiko rintaansa. Joka +tapauksessa sen piti hänellä olla, sillä oli osoittaminen, että hän +ymmärsi pitää arvossa sellaista lahjaa. + +Niinpian kuin Klea oli yksinään, hän tarttui kiivaasti lautaseen, jonka +Irene oli hänelle tuonut, antoi paistin harmaalle kissalle, joka +jälleen oli hiipinyt huoneesen, ja käänsi sitä tehdessään kasvonsa +poispäin, sillä jo paljas fasaanin hajukin tuntui hänestä +häväistykseltä. + +Sittenkuin kissa tervetulleine saaliinensa oli vetäytynyt erääsen +huoneen nurkkaan, hän otti yhden persikan ja kohotti kättään +heittääksensä sen huoneen katossa olevasta rei'ästä ulos. Mutta hän ei +täyttänytkään aikomustaan, sillä hänen mieleensä juontui, että hän +saattoi niillä makeilla hedelmillä ilahuttaa Ireneä ja pikku Philoa, +ovenvartijan poikaa. Sentähden hän pani sen takaisin lautaselle ja kävi +leipään käsiksi, sillä hänen oli kovin nälkä. + +Hän oli jo murtamaisillaan kullan-keltaista leipää, mutta noudattaen +äkillistä tunnetta, hän heitti senkin takaisin lautaselle ja mumisi: + +"Olisin hänelle sittenkin vaikkapa vain vähäisessäkin kiitollisuuden +velassa, mutta minä en heitä pois jumalan lahjaa, kuten hän minun +orvokkini, sillä se olisi synti! Ravitkoon leipä jonkun nälkäisen, niin +se kuitenkin saa aikaan jotakin hyvää, joka hänelle ehkä tuottaa jonkun +jumalan kiitoksen. Hänen ja minun välilläni ei saa olla mitään, ja jos +häntä vielä kerran haluttaa katsella minua, niin tiedän pakoittaa +silmäni välttämään hänen silmiään; minä tahdon ja teen niin! Mutta, te +ikuiset jumalat, ja ennen kaikkia, sinä suuri Serapis, jota mielelläni +palvelen, en ilman teidän avuttanne voisi mitään, auttakaa, niin +auttakaa minua unhoittamaan hänet, jotta minun ajatukseni pysyisivät +puhtaina!" + +Näin sanoen hän heittäytyi maahan arkun eteen, painoi otsansa kovaa +puuta vastaan ja koetti rukoilla. + +Hän rukoili jumalalta ainoastaan voimaa _unhoittaaksensa_ sen miehen, +joka ryösti häneltä hänen sielunsa rauhan. + +Mutta samoinkuin pilvet kuljeskelevat nopeasti sinne tänne +taivaankappaleen ja tähtientutkijan silmän välillä, joka haluaa sitä +tarkastella, ja häiritsevät tiedemiehen työtä, samoinkuin melske +kadulla tuon tuostakin keskeyttää kauniin laulun, jota me mielellämme +kuuntelisimme, ja turmelee sen seka-äänisellä melullansa, samoin +Roomalaisen kuva tuon tuostakin esti Kleaa rukoilemasta sitä, että hän +pääsisi tuota miestä ajattelemasta, ja viimein tuntui hänestä siltä, +kuin hän olisi sellainen ihminen, joka kaikin voimin ponnistellen +tahtoo keveänä kivenä kohottaa kalliolohkaretta, mutta joka kuorman +sortamana vaipuu maahan; hän tunsi, että hänen rukouksistaan ja +ponnistuksistaan huolimatta, vihollinen, jonka hän tahtoi kauvaksi +poistaa itsestänsä, kuitenkin tuli häntä yhä vain likemmäksi ja sen +sijaan, että se olisi paennut, se valtasi hänen sielunsa yhä +vahvemmilla siteillä. + +Viimein hän herkesi turhasta taistelustaan, nousi ylös, jäähdytteli +hehkuvia kasvojaan kylmällä vedellä ja veti sandaaliensa hihnat +lujemmin kiinni, sillä hän toivoi temppelissä, jumalan läheisyydessä +saavuttavansa rauhaa, jota hän täällä ei ollut löytänyt. + +Huoneen ovella hän tapasi Irenen, joka hänelle kertoi, että +juhlakulkueen tähden, jonka piti alkaman neljä tuntia puolipäivän +jälkeen, lauluharjoitus oli lykätty toistaiseksi. + +Kun Klea sitten lähti temppeliin päin, hänen sisarensa huusi hänelle: + +"Ethän kauvan viivy; kohta tarvitaan taas vettä uhria varten!" + +"Mene sinä yksin työhön," Klea käski, "eihän sitä nyt paljoa tarvita, +sillä pian on temppeli tyhjä juhlakulkueen tähden. Muutama ruukullinen +riittää. Huoneessa on sinulle yksi leipä ja persikka; toinen minun +pitää säästämän pikku Philolle." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kuulematta Irenen muistutuksia Klea meni nopein askelin temppeliä +kohti. + +Hän ei pitänyt lukua rukoilijoista, jotka esipihassa kumartelivat +hänelle syvään tahi seisoivat kädet korkealle kohotettuina, tahi +myöskin, jos olivat egyptiläistä syntyperää, laskeutuivat polvilleen +sileälle kivilattialle, sillä hän oli itsekin alkanut jo rukoilla +jumalaa. + +Sitten hän astui temppelin suureen pylvässaliin, johon saivat mennä +ainoastaan vihityt ja temppelin palvelijat, joita hänkin oli. + +Täällä oli ylt'ympäri häntä hoikkia pylväitä, jotka olivat kaunistetut, +kuten liljan varret, sievästi pyörretyillä kukkaterillä, täällä hän +näki patsaitten kannattamassa kivikatossa öisen taivaan ja loistavien, +sammumattomain ja ikuisesti rauhallisten kierto- ja pyrstötähtien +hiljaa katselevan häntä kultaisista laivoistaan. + +Niin, täällä oli kyllin hämärätä ja hiljaista keskustella jumalan +kanssa! + +Häntä ympäröivät pylväät näyttivät hänestä metsältä, jossa kasvaa +jonkun toisen maailman jättiläiskasveja, ja hänen mielestään ne +kirjavat kukkakapiteelit, joilla pylväät kannattivat kattoa, olivat +levittävinään pyhän savun tuoksua, joka hurmaten vaikutti hänen +paastoamisen ja sisällisen liikutuksen kiihoittamaan mieleensä. + +Hänen silmänsä olivat käännetyt taivasta kohti, hänen kätensä olivat +ristissä hänen rinnoillaan, kun hän astui tämän suuren pylvässalin +poikki ja sitten hitain askelin lähestyi erästä pienempää ja alempaa +huonetta, jonka äärimmäisessä, synkän-pimeässä taustassa raskaasta, +kallisarvoisesta kankaasta tehty esirippu peitti kaikkeinpyhimmän +vaski-oven. + +Hänenkään ei ollut lupa lähestyä tätä pyhää paikkaa, mutta tänään hän +ikävöi niin kiihkeästi jumalan apua, että hän, huolimatta kiellosta, +jota hän ei ennen koskaan ollut rikkonut, lähestyi kaikkeinpyhimpää. + +Pyhä väristys valtasi hänen sielunsa, kun hän laskeutui polvilleen +pyhän huoneen portin eteen, ja hän hiipi aivan kiinni siihen nurkkaan, +jonka muudan esiinpistävä pihtipieli muodosti salin peräseinän kanssa. + +Se ikävöivä avun tarve, joka ulkopuolelta meitä itseämme etsii meidän +elämäämme ohjaavaa voimaa, on kullekin kansalle, kullekin ihmiselle +omituinen, niin, se hallitsee jokaisessa järjellisessä olennossa, yhtä +varmaan kuin ihminen haluaa tiedustella syytä, kun hän näkee +seurauksen, yhtä varmaan kuin hän tahtoo katsella, kun valo valaisee +maata, ja kuunnella, kun äänen aaltoilevat väreet koskevat hänen +korviinsa. Varmaankin myös uskonnollista tunteellisuutta, niinkuin +muitakin ominaisuuksia, on eri ihmisissä eri määrässä. Kleassa se oli +vallinnut jo hänen lapsuudestaan saakka, ja hurskas äiti oli sitä vielä +opetuksen ja esimerkkien kautta kehittänyt, samalla kun hänen isänsä +oli häntä opettanut aina ja yksin-omaisesti olemaan rehellinen, +järkähtämättömän rehellinen niin muita kuin itseänsäkin kohtaan. + +Hänen toimensa saattoi hänet sitten joka päivä sen jumalan temppeliin, +jota hän oli tottunut pitämään kaikista taivaallisista suurimpana ja +mahtavimpana, sillä usein, kun sanktuariumin esirippu vetäytyi syrjään +ja kun Serapiin kuva, Kalathos pään päällä ja Kerberus jaloissa, näkyi +kaikkeinpyhimmän puolihämärässä, hän oli kaukaa nähnyt valosäteen, joka +jonkin ihmeen kautta tunkeutui pimeydestä, vilahti jumalan otsalle ja +suuteli sen suuta, kun papit laulaen ylistivät hänen hyvyyttänsä. + +Toisinaan taas syttyi tuli jumalan rinnalle tai sammui äkkiä itsestään. + +Silloin hän mielellään toisten hurskasten kanssa kiitti toisen elämän +suurta herraa, joka antoi auringon sammuttua toisen aina kohota +taivaalle, joka antoi elämän kasvaa kuolemasta, joka kuolleen elohon +elvytti ja kohotti hänet omaan arvoonsa, jos hän maan päällä oli +kunnioittanut totuutta, ja jos hänen tuomarinsa toisessa maailmassa +huomasivat hänet rehelliseksi. + +Totuutta, jota noudattamaan ja elämän korkeimpana hyvänä pitämään hänen +isänsä häntä oli opettanut, Serapis palkitsi ennen kaikkia muita +hyveitä, totuudella punnittiin hänen edessänsä ihmisten sydämet, ja +joka kerta kun Klea häntä mielessään kuvitteli ihmisen muotoiseksi, +niin hänellä oli hänen isänsä totiset mutta lempeät piirteet, niin Klea +luuli kuulevansa hänen puhuvan sen miehen sanoilla, jota hän kiitti +elämästään, joka häneltä liian varhain temmattiin pois, joka +rehellisyytensä tähden sai kovaa kokea, ja jonka suusta hän ei ollut +kuullut sanaakaan, mikä ei olisi ollut kelvollinen lähtemään itse +jumalan suusta. + +Samoinkuin Serapista, samoin hän tunsi olevansa myöskin isäänsä +lähellä, kun hän, nojautuen kaikkeinpyhimmän pimeään nurkkaan, +säälimättä valitteli, että saastaiset halut tunkeutuivat hänen +sydämeensä, ja että hän oli ollut epärehellinen sekä itseänsä että +Ireneä kohtaan, vieläpä että, jos hänen ei onnistuisi repiä Roomalaisen +kuvaa sielustansa, hänen täytyi joko valhetella sisarelleen tahi +pahoittaa tuon herkkätuntoisen lapsen surutointa mieltä, jonka tukena +ja turvana hän äidin tavoin oli tottunut olemaan. + +Yhtä kovasti kuin Ireneä huolestutti aivan vähäpätöinen asia, yhtä +helposti hän myöskin tiesi puhaltaa kauvaksi ilmaan kaiken vakavan ja +raskaan, kuin olisi se vain höyhen. Klea oli kuten kostea savi, johon +perhosenkin hento jalka jättää jäljen, hänen sisarensa kuten peili, +josta himmentävä henkäys pian kokonaan katoaa. + +"Suuri jumala," hän jupisi rukoillen, "minusta tuntuu siltä, kuin +Roomalainen olisi polttanut sieluuni syvän palohaavan. Auta nyt minua +sitä parantamaan, auta minua tulemaan entisilleni, että jälleen +puhtaana ja rehellisenä saatan teeskentelemättä katsoa Ireneä silmiin +ja että saatan sanoa niinkuin ennenkin, ajatelleeni ja toimineeni +siten, että isäni siitä iloitsisi, jos hän sen kuulisi". Hän rukoili +vielä näin, kun kahden miehen askeleet ja äänet kuuluivat lähestyvän +kaikkeinpyhintä ja herättivät Klean hänen hartaudestaan. + +Silloin hän äkkiä täydelleen muisti, että hän oli kielletyssä paikassa, +ja että häntä ankarasti rankaistaisiin, jos hänet täältä löydettäisiin. + +"Sulje tuo ovi," toinen tulijoista kuiskasi kumppalilleen ja näytti +pylvässalista prosekokseen vievää porttia, "sillä ei kenenkään +vihityistäkään tarvitse tietää, mitä sinä täällä meille toimitat..." + +Klea tunsi ylimmäisen papin äänen ja luuli täytyvänsä astua esiin ja +tunnustaa rikoksensa, mutta vaikk'ei häneltä muuten puuttunut siihen +rohkeutta, niin ei hän kuitenkaan sitä tehnyt, vaan hiipi vieläkin +likemmäksi nurkkaa, joka oli tullut aivan pimeäksi, sittenkuin sen +ikkunattoman salin vaskinen ovi oli suljettu, jossa hän oli. + +Hän näki, miten sanktuariumin esirippu ja ovi avattiin, kuuli, kuinka +oraa kierrettiin, näki valon tunkeutuvan sanktuariumista ja kuuli +sitten vasaran lyöntiä ja viilan raksutusta. + +Hiljainen kaikkeinpyhin oli muuttunut sepän työhuoneeksi, mutta niin +kovaa kuin siellä meluttiinkin, Kleasta kuitenkin tuntui, kuin hänen +sydämensä sykkisi vieläkin kovempaa, kuin vaskivasara Krateen kädessä, +joka oli Serapiin vanhimpia pappeja, jonka hallussa pyhä kalusto oli, +joka ei tavallisesti puhutellut muita kuin ylimmäistä pappia ja joka +kreikkalaisten maanmiestensäkin joukossa oli tullut kuuluisaksi sen +kautta, että hän taitavasti osasi korjata särkyneitä metalli-astioita, +valmistaa lujia lukkoja ja takoa hopeata ja kultaa. + +Kun sisarukset viisi vuotta sitten olivat tulleet temppeliin, niin +Irene oli suuresti pelännyt tätä melkein kääpiömäistä, mutta +leveähartiaista ja rotevaa miestä, jonka kurttuiset kasvot olivat +korkin väriset, ja jonka jalkoja vaivasi tuskallinen tauti, niin että +se useinkin esti häntä liikkumasta; tämä pelko ei ollut ensinkään +vastenmielinen sepästä, joka, niinpian kuin hän tapasi tuon silloin +yksitoista vuotiaan lapsen, veti huulensa valtavaan, punaiseen nenäänsä +kiinni, mulkoili silmillään ja murisi rumasti, lisätäkseen kauhua, jota +hän pienokaisessa herätti. + +Hän ei ollut pahanluontoinen, mutta hänellä ei ollut vaimoa, ei lapsia, +ei veljiä, ei sisaria eikä ystäviä, ja jokainen ihmislapsi tuntee niin +elävästi haluavansa, että hän toisissa ihmisissä herättäisi edes +jotakin tunnetta, että useasta on mieluisampaa herättää kumminkin +pelkoa, kuin jäädä huomaamatta. + +Kun Irene oli päässyt pelostaan, niin hän usein omituisella sydäntä +viekoittelevalla, hyväilevällä tavallaan pyysi vanhusta, jota kaikki +muut temppelin asukkaat pitivät jurona ja ankarana, vielä kerran +vääntämään hänen nähtensä kasvojaan, ja sen ukko tekikin silloin ja +nauroi, kun tyttönen taasen pelästyi sekä juoksi pois sekä omaksi että +hänen iloksensa. Kun Irenen muutamia päiviä sitten täytyi loukkautuneen +jalkansa tähden pysyä huoneessansa, niin tapahtui, mitä ennen ei oltu +kuultu eikä nähty, että hän sangen osan-ottavaisesti kysyi Klealta, +mikä hänen sisartansa vaivasi, ja antoi hänelle Ireneä varten kakun. + +Sill'aikaa kun Krates teki työtä, hän ei puhunut sanaakaan ylimmäisen +papin kanssa. Sitten hän pani vasaran pois ja sanoi: + +"Täntapaista työtä en mielelläni tee, mutta tämä on kuitenkin +luullakseni onnistunut. Jokainen alttarin taakse kätkeytynyt temppelin +palvelija saattaa nyt sammuttaa ja sytyttää tulet, viisaimmankaan +voimatta huomata petosta. Meneppäs nyt suuren salin ovelle ja lausu +sanottavasi". + +Klea kuuli, miten ylimmäinen pappi noudatti tätä käskyä ja kuinka hän +laulavalla äänellä huusi: "Ja niin hän käskee yötä ja se muuttuu +päiväksi, ja sammunutta kynttilää ja se valaisee loistoisena. Jos +muuten olet meitä lähellä, Serapis, niin näytä itseäsi!" + +Kirkas valovirta tunkeutui näitten sanojen jälkeen sanktuariumista ja +sammui äkkiä, kun ylimmäinen pappi lausui: "Siis sinä näyttäydyt valona +totuuden lapsille, mutta pimeydellä sinä rankaiset valheen lapsia". + +"Vieläkö kerran?" Krates kysyi kuten se, joka toivoo saavansa +vastaukseksi: "Ei!" + +"Minun täytyy sitä pyytää," ylimmäinen pappi vastasi. "Niin, tällä +kertaa kuje onnistui vielä paremmin kuin ennen. Minä olin jo +entuudestaan varma sinun taidostasi, mutta tällä kertaa, näet, on kuje +erittäin tärkeä. Molemmat kuninkaat ja kuningatar tulevat ehkä olemaan +läsnä juhlassa, ainakin Philometor ja Kleopatra, ja he pitävät silmänsä +auki; sitten vielä Roomalainen, joka jo neljännen kerran ottaa osaa +juhlakulkueesen, tulee heitä seuraamaan, ja jos oikein hänet tunnen, +niin hän on, kuten useat muutkin hänen kansansa ylimyksistä, niitä, +jotka luottavat itseensä, kun heidän täytyy tyytyä isiensä vanhoihin +jumaliin, ja jotka eivät sitä mitä me heille ihmeenä voimme näyttää, +yksinkertaisella mielellä usko, vaan kylmäverisesti harkitsevat ja +punnitsevat sitä. Tällaiset ihmiset, jotka eivät rukoilemista häpeä, +eivätkä filosofeeraa, vaan ajattelevat vain juuri niin paljon, kuin on +tarpeellista, jotta voisivat oikein toimia, nämät juuri pahimmin +halveksivat jokaista ylenluonnollista tapausta". + +"Entäs museumin luonnontutkijat?" Krates kysyi. "Eiväthän he pidä +totena mitään muuta, kuin sen, mitä voivat nähdä ja havaita." + +"Ja juuri sentähden," ylimmäinen pappi vastasi, "he usein pettyvätkin +sinun keinojesi kautta, sillä koska he näkevät seurauksen eivätkä sen +perustetta, niin he ovat taipuvaisia pitämään ylenluonnollisena sitä +syytä, jota eivät voi nähdä. Avaa nyt taas ovi, astukaamme ulos tästä +pienestä sivuportista, ja ota sinä itse tällä kertaa auttaaksesi +Serapista. Ajattelehan, että Philometor vain siinä tapauksessa +vahvistaa pellon lahjoituksen, että hän lähtee temppelistä syvästi +liikutettuna. Onkohan mahdollista parantaa uutta suitsutus-astiaa +Euergetes kuninkaan syntymäpäiväksi, jota kuuluu vietettävän täällä +Memphiissä?" + +"Saa nähdä," Krates vastasi. "Ensin minun kuitenkin pitää panna kuntoon +Apiin hautakammion ison portin lukko, sillä niin kauvan kuin se on +työhuoneessani, voipi sen avata jokainen, joka vaan pistää kyntensä +salvan yläpuolella olevaan reikään, ja sulkea työntämällä rautaisen +teljen eteen. Kutsuta vaan minua, ennenkuin tämä tulikuje alkaa; +huolimatta kurjasta jalastani olen tuleva saatuville. Ainoastaan sen +vuoksi, että olen ottanut tämän asian toimekseni, tahdon sen +lopettaakin, mutta minä luulen ilman tuollaisia petollisia +keinojakin..." + +"Me emme petä," ylimmäinen pappi jyrkästi kieltäen keskeytti auttajansa +puheen, "me saatamme vain lyhytnäköisten ihmisten huomioon jumalan +vallan enemmän käsitettävällä ja huomattavalla tavalla." + +Näin sanoen tämä korkea mies käänsi sepälle selkänsä ja lähti +huoneesta erään sivu-oven kautta; Krates taas avasi vaski-oven ja +sanoi, kooten työkalujaan, niin kovaa, että Kleakin sen selvästi kuuli +piilopaikkaansa: "Minusta se on saman tekevä, mutta petos on petos, +pettäköön sitten joko jumala kuningasta tai lapsi kerjäläistä." + +"Petos on petos," Klea toisti sepän sanoja ja astui, sittenkuin tämä +oli lähtenyt salista, piilostaan esiin. + +Hän pysähtyi suureen saliin seisomaan ja katseli ympärilleen. + +Ensi kerran hän huomasi seinien kuluneet värit, ne vahingot, jotka +pylväät aikojen kuluessa olivat saaneet, ja lattian mureat kiviliuskat. + +Inhoittavan pahalta pyhän savun haju hänestä tuntui, ja kun hän meni +erään ukon ohitse, joka palavalla hartaudella rukoillen kohotti +käsiään, niin hän kummastellen katseli häntä. + +Sittenkuin hän oli kulkenut varsinaiseen temppeliin liittyvän +porttikäytävän lävitse, niin hän kääntyi äkkiä katselemaan sitä ja +pudisti kummastellen päätänsä, sillä hän tiesi, ett'ei viime tunnin +ajalla ainoakaan kivi ollut muuttunut Serapiin temppelissä, ja +kuitenkin se näytti hänestä niin vieraalta, kuin maisema, jonka opimme +tuntemaan kevään ihanuudessa ja jonka sitten talvella, lehdet +pudonneina, jälleen näemme, kuin naisen kasvot, joita hunnun peittäminä +olemme pitäneet kauniina, vaan jotka verhottomina näyttävät ryppyisiltä +ja olevan kaikkea suloa vailla. + +Kun hän oli kuullut sepän sanat: "Petos on petos", niin hän oli +tuntenut rinnassansa haikean tuskan eikä ollut voinut pidättää +kyyneleitä, jotka nousivat hänen itkuun tottumattomiin silmiinsä; mutta +niinpian kuin hän omin huulin oli lausunut vanhan Krateen tuomion, +hänen kyynelensä olivat kuivuneet, ja kun hän nyt liikutettuna ja +matkustajan tavoin, joka sanoo jäähyväiset rakkaalle ystävällensä, +katseli temppeliä, niin hän hengitti huokeammin, ojensi itsensä +suoraksi ja käänsi haavoitetuin sydämin, mutta ylpeänä selkänsä +Sarapiin temppelille. + +Ovenvartijan asunnon luona tuli hoiperrellen ja käsiään ojennellen +häntä vastaan lapsi. Klea nosti sen korkealle ilmaan, suuteli sitä ja +pyysi sitten lapsen äidiltä, joka häntä tervehti, leivänpalaista, sillä +nälkä alkoi jo tuntuvasti häntä vaivata. Hänen syödessään kuivaa +leipää, lapsi istui hänen sylissään ja katseli suurilla silmillään, +miten hän talui käsillään leipää suuhunsa. + +Poika oli jo viisivuotias, mutta hänen jalkansa olivat niin heikot, +että ne tuskin saattoivat kannattaa hänen ruumistaan, mutta muuten +hänen kasvonsa olivat sangen sievät. Tosin ne olivat jotenkin +elottomat, ja vain silloin, kun pikku Philo näki Klean tulevan, hänen +silmänsä loistivat iloisesti. + +"Ota tämä maito," pojan äiti sanoi ojentaen neidolle pientä +savi-astiata. "Siinä ei ole paljon, enkä minä voisi sitäkään sinulle +antaa, jos Philo söisi niinkuin muut lapset; mutta hänen näyttää olevan +vaikea niellä. Hän juo pari pisaraa ja syö pienen palasen eikä huoli +enemmästä, vaikka häntä lyökin". + +"Ethän vaan taas ole häntä lyönyt?" Klea kysyi moittivaisesti ja veti +lapsen likemmäksi itseään. + +"Mieheni...", vaimo vastasi ja nyppi hämillään vaatettansa. "Lapsi on +syntynyt onnellisena päivänä ja onnellisella hetkellä, mutta kuitenkin +hän pysyy heikkona eikä opi puhumaan, ja se suututtaa Piankhia". + +"Hän turmelee taas kaikki!" Klea huusi tyytymättömänä. "Missä hän on?" + +"Häntä huudettiin temppeliin." + +"Eikö häntä sitten ilahuta se, että Philo hänelle huutaa, isä, ja +sinulle, äiti, ja kutsuu minua nimeltäni, ja että hän oppii ymmärtämään +kaikenlaista muutakin?" tyttö kysyi. + +"Oi kyllä," vaimo vastasi. "Hän sanoo, että sinä opetat häntä puhumaan +kuten kottaraisen poikaista, ja me kiitämme sinua siitä." + +"Sitä en halua," Klea häntä keskeytti, "mutta se mitä vaadin, on se, +ettette toru ettekä rankaise poikaa ja että te minun kanssani +iloitsette, kun näette, miten hänen uinaileva henki raukkansa +vähitellen herää. Jos hän samassa määrässä vastedeskin edistyy, niin +tulee pojasta vielä varsin viisas ja ymmärtäväinen. Mikä nimeni on, +pienokainen?" + +"Ke-ea," lapsi vastasi ja hymyili ystävälleen. + +"No maistappas nyt, mitä minulla on tässä kädessäni. Mitä se on? Minä +näen kasvoistasi, että sen tiedät. Se on: no sano vain hiljaa korvaani. +Niin, niin se on oikein, ma-mai-maitoa, niin juuri poikaseni; maitoa se +on, se on sen nimi. Avaappas nyt suukkosesi ja sano sievästi minun +perästäni -- no vielä kerran, vieläkin, ja jos sanot kaksitoista kertaa +oikein, niin annan vielä suutakin sinulle. -- Nyt olet ansainnut +suudelman. Minä suutelen sinua tähän tai tuohon. Mikäs tämä sitten on? +Sinun kor --? Korvasi! Niin, se on oikein -- ja tämä on nenäsi." + +Lapsen silmät loistivat yhä kirkkaammin ja kirkkaammin hänen +kuunnellessaan tuota ystävällistä opetusta, eikä Klea eikä oppilaansa +väsyneet, ennenkuin tunnin perästä vaskilevyn kauvan kaikuva ääni +kutsui hänet pois. + +Kun hänen piti lähteä, niin pienokainen hoiperteli itkien hänen +perässänsä, mutta hän otti lapsen syliinsä ja vei hänet hänen äidilleen +ja lähti sitten asuntoonsa päin, koristellaksensa sisartansa ja +itseänsä juhlakulkueesen. + +Tiellä pastophoriumiin hän taasen mietti käyntiänsä temppelissä ja +rukoustansa. + +"Sanktuariumissa," hän puhui itsekseen "ei minun onnistunut vapauttaa +sieluani siitä, joka sitä suretti, mutta koettaissani irroittaa poika +raukan kieltä se kyllä onnistui. Jumala luullakseni voi valita jokaisen +puhtaan paikan kaikkeinpyhimmäksensä, ja eikö lapsen sielu ole +puhtaampi kuin alttari, jonka ääressä totuutta pilkataan?" + +Irene tuli heidän huoneessansa häntä vastaan. Hän oli jo järjestänyt +tukkansa, pistänyt siihen granaattikukan ja kysyi Klealta, oliko hän +hänen mielestään kaunis. + +"Sinä olet niin kaunis kuin itse Aphrodite," tämä vastasi ja suuteli +häntä otsaan. Sitten hän asetti Irenen puvun poimuihin, kiinnitti hänen +koristuksensa ja alkoi sitten itse pukeutua. Hänen sitoessaan +sandaalejansa, Irene kysyi: "Miksi sinä huokaat niin tuskallisesti?" ja +Klea vastasi: "Minusta tuntuu, kuin olisi minulta tänään toistamiseen +ryöstetty vanhempani!" + + + + +VIIDES LUKU. + + +Juhlakulkue oli loppunut. + +Ptolemaios Philometor ei ollutkaan sen jumalanpalveluksen perästä, joka +hänen aikanansa toimitettiin kreikkalaisessa Serapeumissa, antanut +papistolle koko peltoa, jota he monilla anomuskirjeillä olivat +pyytäneet, vaan ainoastaan kohtuullisen osan siitä. + +Sittenkuin hovi taas oli lähtenyt Memphiisen, ja juhlakulkue oli +hajoutunut, niin sisarukset palasivat huoneesensa, Irene posket +punaisina ja suu naurussa, Klea taas silmissä synkkä, melkeinpä +uhkaavainen loiste. + +Molempien ääneti lähestyessä huonettaan, muudan temppelin palvelija +huusi vanhempaa sisarta ja pyysi häntä tulemaan ylimmäisen papin +luokse, joka tahtoi häntä puhutella. + +Mitään virkkamatta Klea antoi ruukkunsa Irenelle, ja hänet vietiin +siihen temppelin huoneesen, jossa pyhää kalustoa säilytettiin. Siellä +hän istuutui tuolille odottamaan. + +Nekin miehet, jotka aamulla olivat käyneet pastophoriumissa, olivat +kuninkaallisen perheen kanssa olleet juhlakulkueessa. + +Juhlallisuuden päätyttyä Roomalainen Publius erosi seuralaisistaan ja +astui nopeasti, jäähyväisiä sanomatta ja oikealle tai vasemmalle +katsomatta, pastophoriumiin erakko Serapionin kammion luo. + +Vanhus kuuli jo kaukaa nuoren miehen astunnan, joka lujilla +kengän-anturoillaan polki rivakammin ja voimakkaammin kuin Serapiin +hiljaa hiipivät papit, ja tervehti häntä sekä käsin että sanoin. + +Publius kiitti kylmästi ja totisesti sekä sanoi sitten tylysti ja +pistävän lyhyesti: + +"Minun aikani on vähissä. Minä ai'on pian lähteä Memphiistä, mutta minä +lupasin kuulla pyyntösi, ja pitääkseni sanani tulen luoksesi jo tänään, +mutta kuten sanoin, vaan pitääkseni sanani. Ruukunkantajattaret, joista +tahdot minulle puhua, eivät koske minuun. Minä huolin heistä yhtä vähän +kuin pääskysistä, jotka kiitävät tuolla huoneen yläpuolella." + +"Ja kuitenkin lähdit Klean tähden tän'aamuna pitkälle kävelymatkalle," +Serapion vastasi. + +"Olen usein jänistä ampuakseni lähtenyt pidemmällekin matkalle," +Roomalainen vastasi. "Me miehet emme aja sen vuoksi otusta takaa, että +sen saavuttaminen meitä viettelee, vaan sen vuoksi että itse ajo meitä +miellyttää, mutta myöskin naisissa on taipumusta metsästykseen. Nuolen +ja jousen asemasta he lähettävät tulisia silmäyksiä, ja kun he sitten +luulevat tavanneensa otukseen, niin he kääntävät sille selkänsä. Tätä +lajia on myöskin sinun Kleasi, ja se tän-aamuinen sievä tyttönen +näyttää siltä, kuin hän mielellään antaisi itseään ajaa; minua +kuitenkin miellyttää yhtä vähän olla tyttöjen otuksena kuin ajajanakin. +Kolmeksi päivää minulla vielä on tekemistä Memphiissä, mutta sitten +käännän ijäksi selkäni tälle narrien maalle." + +"Tän' aamuna," sanoi Serapion, joka alkoi aavistaa, mikä oli herättänyt +Roomalaisen sanoissa selvään ilmaantuvan vihan, "tän' aamuna ei sinulla +tuntunut olleen niin kova kiire kuin nyt, jolloin sinä itse näytät +minusta pakenevalta otukselta, ja Klean taas minä tunnen paremmin kuin +sinä. Otuksen ajo ei ole hänen asiansa, ja vielä vähemmin hän antaa +itseänsä ajaa, sillä hänellä on ominaisuus, joka sinun, Publius Scipio, +ennen muita pitää tunteman ja jota sinun pitää kunnioittaman: hän +on ylpeä, sangen ylpeä, ja hänen pitääkin olla, vaikkapa kuinka +halveksien katsoisit, ikäänkuin tahtoisit sanoa: Kuinka voi Serapiin +ruukunkantajatar, tuollainen kurja olento, joka saa huonoa ruokaa ja +joka aina on palveluksessa, kuinka hän voi tulla ylpeäksi, joksi vain +sillä on jotakin aihetta, joka jossakin suhteessa on etevämpi muita, +kanssaan eläviä ihmisiä? Mutta tällä tytöllä, usko pois, onkin paljon +aihetta pitää päätänsä pystyssä, ei ainoastaan sentähden että hän on +syntyisin vapaista ja jaloista vanhemmista, että hän on harvinaisen +kaunis ja että hän, vielä pienenä lapsena ollessaan, piti niinkuin +parahin äiti huolta nuoremmasta siskostaan, vaan etenkin sentähden, ja +sinun pitäisi paremmin kuin muiden nuorukaisten, jos oikein sinut +tunnen, voivan se huomata, sentähden että hänen täytyy olla ylpeä, +jott'ei hän koskaan toimittaessaan niitä alhaisia askareita, joihin +hän, paha kyllä, on pakoitettu, unhoittaisi, että hän on vapaa ja +jalosukuinen nainen. Sinä saatat luopua ylpeydestäsi ja jäät kuitenkin +siksi, mikä olet, mutta jos hän sen tekisi ja oppisi pitämään itseänsä +palvelijana, niin hän todellakin lopuksi tulisi siksi, joka hän ei ole +ja joka hänen kuitenkin täytyy olla. Jalo ratsu, jota pakoitetaan +kuormia vetämään, muuttuu juhdaksi, niinpian kuin se oppii kohottamasta +päätänsä ja vapaasti liikuttamasta jalkojansa. Klea on ylpeä sentähden, +että hänen täytyy se olla, ja jos oikein asiata mietit, niin et saata +vihastua neitoon, joka kuka tiesi silmäili sinua ystävällisesti, koska +jumalat ovat sinut niin muodostaneet, että voit olla vakuutettu +miellyttäväsi jokaista naista, mutta jonka täytyy kieltää sinun +kosintasi, koska hän pitää itseänsä liian hyvänä, antaakseen edes +Corneliolaisenkaan leikkiä kanssansa, ja kuitenkin niin vähäpätöisenä, +ett'ei hän koskaan voi toivoa sinunlaisesi miehen alentuvan arvostaan +pyytämään häntä vaimoksensa. Ei ole epäilemistäkään, että hän on sinua +loukannut; minkä kautta, sitä voin vaan aavistaa. Jos se tapahtui +kylmän ylpeyden kautta, niin ei sen pitäisi sinua loukkaaman, sillä +nainen on kuten sotilas, joka pukeutuu haarniskaan vaan silloin, kun +häntä uhkaa vastustaja, jonka aseita hän pelkää." + +Erakko oli naapureittensa tähden enemmän kuiskuttanut kuin lausunut +nämät sanat ja pyyhki vaiettuansa hien otsaltaan, sillä kun jokin +seikka kiihoitti hänen mieltänsä, niin hän oli tottunut antamaan +valtavan äänensä kovaa kaikua, ja se, että hän niin kauvan oli sitä +hillinnyt, kysyi häneltä suuria ponnistuksia. + +Publius oli ensin rohkeasti katsellut häntä silmiin, mutta sitten +luonut silmänsä maahan ja kuunnellut keskeyttämättä loppuun saakka +hänen puhettansa. Sen ohessa hän oli häpeästä punehtunut, kuten +koulupoika, ja kuitenkin hän oli jäntevä ja lujamielinen nuorukainen, +joka vaikeissa tiloissa tiesi itseänsä ohjata yhtä hyvin kuin parhaassa +ijässään oleva mies. + +Kaikissa toimissaan hän tavallisesti tiesi, mitä hän tahtoi, ja teki +haaveksimatta vain sitä, mikä hänestä näytti oikealta ja hyödylliseltä. + +Erakon puheen johdosta heräsi hänessä kysymys, mitä hän sitten oikein +tahtoi ruukunkantajattaresta, ja kun hänellä siihen ei ollut vastausta, +niin hän tunsi itsensä epävarmaksi, ja tämä epävarmuus ja itseensä +tyytymättömyys lisääntyivät lisääntymistään, kuta sattuvammalta se, +mitä hän kuuli neidosta, tuntui hänestä, ja kuta vähemmän hänen +sydämensä tyytyi jättämään tyttöä, jota hänen useampia päiviä yhtä +mittaa ja vasten tahtoansakin oli täytynyt ajatella, jonka kuvan hän +mielellään olisi poistanut sielustaan, ja joka kuitenkin erakon +sanoista kävi hänelle yhä miellyttävämmäksi. + +"Sinä lienet ehkä oikeassa," hän sitten vastasi, oltuaan hetkisen +vaiti, ja hillitsi samalla ääntänsä, sillä hiljaiseen puhutteluun +vastataan tavallisesti yhtä hiljaa. "Sinä tunnet paremmin tämän tytön +kuin minä, mutta jos oikein olet häntä kuvaillut, niin on parempi, että +pysyn päätöksessäni ja pakenen Egyptiä tai, sanonko sen suoraan, sinun +holhottiasi, kun en kuitenkaan saavuta muuta kuin joko tappion tahi +voiton, joka ei tuottaisi minulle muuta kuin katumusta. Klea on tänään +välttänyt silmäyksiäni, ikäänkuin vuotaisi silmistäni myrkkyä kuten +kyykäärmeen hampaasta, eikä minulla siis ole mitään tekemistä hänen +kanssansa, mutta voisinhan kuitenkin tietää, kuinka hän on tähän +temppeliin tullut, ja jos saatan häntä hyödyttää, niin tahdon sen tehdä +-- sinun tähtesi. Kerro nyt minulle, mitä tiedät, ja sano mitä minulta +haluat." + +Erakko nyökkäsi Publiukselle myöntyväisesti, viittasi häntä astumaan +lähemmäksi, ja kumartuen alaspäin aivan lähelle Roomalaisen korvaa hän +kysyi hiljaa: + +"Oletko kuningattaren suosiossa?" + +Kun Publius oli tämän myöntänyt, niin Serapion, ilmoitettuaan +tyytyväisyyttänsä, alkoi kertoa: + +"Aamulla sait kuulla, kuinka minä itse tähän häkkiin olen joutunut, ja +että isäni oli temppelin viljavaraston esimies. Minun vieraita maita +kierrellessäni, hän pantiin viralta pois ja olisi kuka tiesi kuollut +vankeudessa, joll'ei eräs kunnon mies olisi häntä auttanut pelastamaan +kunniatansa ja vapauttansa. Tämä kaikki ei koske sinua oikeastaan +ensinkään, ja siis voisinkin jättää sen sikseen, mutta tämä kunnon mies +oli Klean ja pikku Irenen isä; vihamies, jonka tähden isäni sai +syyttömästi kärsiä, on tuo rosvo Euleus. Sinä tiedät, taikka et +oikeastaan tiedäkään, että papiston täytyy verokseen hankkia kuninkaan +hoville määrätyitä tarpeita; tiedätkö sen? No niin, te Roomalaiset +pidätte enemmän lukua oikeus- ja hallinto-asioista kuin taiteen +tuotteista ja ajatuskyvystä. Isäni velvollisuutena oli siis verojen +maksaminen, eunukin niiden vastaan-ottaminen, mutta tuo herkkusuu, +parraton leipähiiri, tuo ahma, jonka vatsassa jokainen persikka, jonka +hän on syönyt ja jonka hän vast'edes syö, muuttukoon myrkyksi, otti +itselleen puolet veroista, ja kun luvunlaskijat huomasivat, että +kuninkaan varastot olivat tyhjää täynnä, missä he toivoivat olevan +jyviä ja kankaita, niin he nostivat aika melun, joka tietysti ennen +joutui hovissa elävän, mahtavan varkaan korville. Sinä olet nimittänyt +Egyptiä ihmeelliseksi tahi joksikin sellaiseksi, ja se se todellakin +on, ei ainoastaan noitten kivisten nisukakkujen tähden, joita te +kutsutte pyramiideiksi ja muiksi sellaisiksi, vaan sen tähden että +täällä saattaa tapahtua asioita, jotka teillä Roomassa olisivat yhtä +mahdottomia kuin kuutamo keskellä päivää tahi ratsu, jonka häntä on +kuonon päässä! Ennenkuin Euleusta ehdittiin syyttääkään, hän oli pannut +varkauden isäni syyksi, ja ennenkuin maakunnan esimies apulaisinensa +oli edes tarkastanutkaan asioita, niin heidän tuomionsa viatointa +kanteen-alaista vastaan oli jo vahvistettu, sillä eunukki oli ostanut +heiltä päätöksen, kuten torilta ostetaan kala tahi kaalinkupu. +Muinoisina aikoina kuvattiin oikeuden jumalattaren tässä maassa olevan +silmät suljettuina, mutta nyt silmäilee se maailmaa, kuten karsaasen +katsova nainen, joka toisella silmällään tirkistelee kuningasta, mutta +toisella valittajan tahi kanteen-alaisen käsissä olevaa kultaa. Minun +isä raukkani sai tietysti rankaistuksen ja hän epäili jo vankeudessaan +jumalien oikeudentuntoisuutta, kun hänen hyväksensä tapahtui suurin +ihme, mikä koskaan on tapahtunut tässä ihmeitten maassa, siitä asti kun +Kreikkalaiset ovat olleet Aleksandrian herroina. Eräs kunniallinen mies +otti, ihmisiä pelkäämättä, tuomitun raukan menetetyn asian huomaansa +eikä levännyt, ennenkuin isäni oli saanut kunniansa ja vapautensa. +Mutta vankeus, häpeä ja mielikarvaus olivat vähitellen kuluttaneet +pahoin kohdellun miehen voimat, kuten toukka runtelee seeteripuun +rungon, ja kuihtuen hän kuoli. Hänen pelastajansa, Klean isän, palkaksi +tästä hänen uljaasta teostaan tuli vieläkin huonompi kohtalo, sillä +täällä Niilin rannoilla rankaistaan maan päällä hyvettä, niinkuin +teillä pahetta. Missä vääryys vallitsee, siellä ilmaantuu sekin +peloittava seikka, että jumalat näyttävät olevan pahojen puolella. Joka +ei tulevaisuudessa toivo mitään hyvitystä, se pidättää itseänsä +puhtaasta elämästä, joll'ei hän ole mielipuoli eikä filosoofi, -- ja +onhan niitä, jotka ovat molempiakin yht'aikaa. + +"Ruukunkantajattarien isä Philotas, jonka vanhemmat olivat Syrakusasta +kotoisin, oli Zenon opin puolustajia, jolla opilla teilläkin Roomassa +on paljon ystäviä, ja oli sitä virkamiehenä levittänyt, sillä hän oli +khrematistain, se on, erään tuomio-yhdistyksen esimies, jolla +yhdistyksellä on tuskin Egyptin ulkopuolellakaan vertaistansa, ja joka +on osoittanut itsensä paremmaksi kuin mikään toinen. Maakunnasta +maakuntaan se kulkee ja asettautuu pääkaupunkeihin istumaan oikeutta. +Jos tehdään kanne asian-omaisessa seudussa olevan tuomio-istuimen +päätöstä vastaan, jonka tuomioistuimen esimiehenä on maakunnan +epistates, niin khrematistat, jotka tavallisesti eivät tunne syyttäjiä +eivätkä kanteen-alaisia, vielä kerran ottavat asian käsiteltäväksi, ja +siten säästyy maakunnan asukkailta matka Aleksandriaan tahi nyt, kun +valtakunta on jaettu, Memphiisen tuon muutenkin kovin rasitetun +ylituomio-istuimen luo. + +"Ei kukaan khrematistain esimies ole nauttinut suurempaa suosiota, +kuin Klean ja Irenen isä Philotas. Häneen vaikutti lahjominen yhtä +paljon kuin varpunen haukkaan, ja hän oli yhtä viisas kuin +rehellinenkin, sillä hän tunsi yhtä perin pohjin Egyptiläisten kuin +Kreikkalaistenkin vanhat lait, ja niinpian kuin saatiin tietää, että +_hän_ khrematistoineen oli lähtenyt matkalle, monikin lahjoja ottava +tuomari piti varansa ja langetti väärän asemasta oikean tuomion. + +"Kun Kleopatra, Epiphaneen leski vielä oli elossa ja oli poikiensa +Philometorin ja Euergeteen holhoojana, jotka nyt hallitsevat Memphiissä +ja Aleksandriassa, niin hän piti Philotasta sangen suuressa arvossa ja +koroitti hänet kuninkaan sukulaisten arvoon, mutta hän oli juuri +kuollut kun tuo kunnon mies uudestaan veti esiin isäni asian ja +vapautti hänet vankeudesta. + +"Ryöväri Euleus ja hänen apulaisensa Leneus olivat juuri silloin +valtansa kukkuloilla, sillä nuori, alaikäinen kuningas antoi heidän +ohjata itseänsä, niinkuin holhooja ohjaa lasta. + +"Jos isäni oli kunniallinen mies, niin kyllä eunukki sen sijaan osasi +olla aika konna, ja kun khrematistat sitten uhkasivat manata Euleuksen +oikeuteen, niin tuo kurja konna sai juonillaan toimeen sodan, muka +Koëlesyrian tähden, kuninkaan setää Antiokhos Epiphanesta vastaan. + +"Sinä tiedät, miten häpeällisesti yritys päättyi, miten Philometor +voitettiin Pelusiumin tappelussa ja miten hän Euleuksen neuvosta pakeni +Samothrakheen, pelastaaksensa itsensä ja aarteensa, miten Philometorin +veli Euergetes tuli kuninkaaksi Aleksandriaan, ja miten Antiokhos +valloitti Memphiin ja antoi vanhemman veljensä pojan hallita täällä +niinkuin omana vasallinansa ja holhottinansa. + +"Näinä sekasorron aikoina eunukki tiesi vapauttaa itsensä Philotaan +kanteista, jota hän varmaankin pelkäsi, ikäänkuin hänen oma omatuntonsa +kuljeskelisi khrematistan persoonassa kaksin jaloin, tuomarinmiekka +kädessä, ja kertoisi ihmisille, millainen konna hän oli. + +"Memphis oli, suurta vastusta tekemättä, avannut Antiokhokselle +valkoisen muurin portin, ja syrialainen kuningas, joka oli omituinen +herra ja joka halusi olla kansan parissa, ikäänkuin hän itsekin olisi +ollut vain tavallinen mies, kutsui luoksensa Philotaan, joka oli yhtä +hyvin perehtynyt egyptiläisiin tapoihin ja laitoksiin kuin +helleniläisiinkin, antoi tämän viedä itseänsä lakitupihin ja torille ja +lahjoitteli tapansa mukaan hänelle milloin mitättömiä lelusia, milloin +taas ruhtinaallisia antimia. + +"Sittenkuin Philometor jälleen teidän Roomalaistan kauttanne pääsi +vapaaksi Syrialaisen yliherruudesta ja sai itsenäisesti hallita +Memphiissä, niin Euleus syytti ruukunkantajattarien isää siitä, että +tämä muka oli saattanut petollisesti Memphiin Antiokhoksen haltuun, +eikä herjennyt puuhastaan, ennenkuin tältä syyttömältä mieheltä +ryöstettiin hänen suuri omaisuutensa, ja ennenkuin hän vaimoineen oli +viety pakkotyöhön aithiopialaiseen kultakaivokseen. Minä olin jo +silloin, kun tämä tapahtui, tässä häkissäni, mutta minä sain sen kuulla +veljeltäni Glaukukselta, joka on hovissa henkivartijana ja saa +varemmin, kuin muut ihmiset, tietää paljon, mitä palatsissa tapahtuu, +ja minun onnistui salaa tuottaa Philotaan tyttäret tähän temppeliin ja +pelastaa heidät joutumasta heidän vanhempiensa kohtaloon. Viisi vuotta +on kulunut siitä, ja nyt tiedät, minkä tähden jalosukuisen miehen +tyttäret kantavat vettä Serapiin alttarille, ja minkä tähden minä +ennemmin annan tehdä itselleni kuin heille pahaa, mutta että minä taas +Euleukselle soisin paljoa mieluummin myrkyllisiä juuria kuin makeita +persikoita." + +"Onko Philotas vielä tänä päivänäkin pakkotyössä?" Roomalainen kysyi +purren hammastaan. + +"On, Publius," erakko vastasi. "Niin, helposti on tämä sana 'on' +sanottu ja yhtä helposti kädet sitä sanoessa puristuvat nyrkiksi, mutta +raskasta, sangen raskasta on ajatella niitä tuskia, joita mies +sellainen kuin Philotas ja jalo, viatoin vaimo, joka oli kaunis, kaunis +kuin Hera ja Aphrodite, -- joita he saavat kärsiä kovassa ja aivan +oudossa työssä, polttavan auringon paahteessa, voutien ruoskimina. +Ehkäpä he jo onnekseen ovatkin päässeet tuskistaan, ja ehkä heidän +tyttärensä jo ovat orpoja! Nuot raukat! Ei kukaan, paitse ylimmäinen +pappi, tiedä keitä he oikeastaan ovat, mutta jos eunukki sen saisi +tietää, niin hän lähettäisi heidät, niin totta kuin nimeni on Serapion, +heidän vanhempiensa luo." + +"Koettakoonpa vain!" Publius huudahti ja kohotti uhaten oikeata +kättään. + +"Hiljaa, hiljaa, ystäväni," erakko pyysi, "ei ainoastaan nyt, vaan +kaikessa, mitä ai'ot tehdä sisarusten hyväksi, sillä Euleus ei kuuntele +yhdellä vaan tuhannella korvalla, ja kaiken, mitä hovissa tapahtuu, on +käyminen hänen, epistolographin kätten kautta. Sinä sanot olevasi +kuningattaren armollisessa suosiossa. Se on sangen tärkeä seikka, sillä +hänen puolisonsa kuuluu tekevän kaikki, mitä Kleopatra tahtoo, eikä +Euleus saata näyttää Kleopatrasta juuri suuri-arvoiselta, jos +ruhtinattaret ovat sellaisia, kuin muutkin vaimot, joita tunnen." + +"Ja vaikkapa näyttäisikin," Publius keskeytti hehkuvin poskin erakon +puheen, "niin hänen täytyy sittenkin joutua perikatoon, sillä mies +sellainen, kuin Philotas, ei saa siten joutua hukkaan, ja hänen asiansa +on tästä lähin oleva minunkin asiani. Tässä on käteni, ja jos minä +iloitsen siitä, että olen jalosukuisista esi-isistä syntyisin, niin +teen sen etenkin sen vuoksi, että Corneliolaisen lupaus on yhtä +arvokas, kuin jonkun muun miehen täytetty työ." + +Erakko puristi nuorukaisen kättä, nyökkäsi hänelle ystävällisesti, ja +silloin hänen silmänsä säteilivät kosteina iloisesta liikutuksesta. + +Äkkiä hän kääntyi selin Roomalaiseen ja tuli heti takaisin kookas +papyyruskääry kädessä. + +"Ota tämä," hän sanoi antaen sen Roomalaiselle. "Minä olen omalla +kädelläni toden mukaisesti kirjoittanut siihen melkein anomuskirjan +muotoon kaiken sen, minkä äsken sinulle kerroin. Minä tiedän, että +tuollaisia asioita ajetaan hovissa järjestyksen mukaisesti, jos ne +kirjallisesti toimitetaan. Vaan jos kuningatar suostuu täyttämään +toivosi, niin anna tämä kääry hänelle ja pyydä häneltä armokirjettä. +Jos _sen_ saat toimeen, niin silloin on kaikki voitettu." + +Publius otti kääryn, ojensi vielä kerran kätensä erakolle, ja innostuen +tämä huusi kovalla äänellä: + +"Jumalat sinua siunatkoot ja vapauttakoot sinun kauttasi jaloimman +miehen hänen vaivoistaan. Jo olin herjennyt toivomasta, mutta kun sinä +meitä autat, niin ei kaikki vielä ole hukassa." + + + + +KUUDES LUKU. + + +"Suokaa anteeksi, jos häiritsen." + +Näillä sanoilla keskeytti erakon huudahduksen eunukki Euleus, joka +hiljaa ja huomaamatta oli lähestynyt pastophoriumia, ja kumarsi +nöyrästi Publiukselle. "Onko lupa kysyä, mitä liittoa solmitaksensa +mies, joka on Rooman jaloimpia poikia, ojentaa kätensä tälle +kummalliselle miehelle?" + +"Kysyä saapi jokainen," Publius vastasi nopeasti ja tylysti, "mutta +kaikkien ei tarvitse vastata, eikä minunkaan tänään. Minä jätän sinut +hyvästi, Serapion, vaan en luullakseni pitkäksi aikaa." + +"Suvaitsetko, että minä sinua seuraan?" eunukki kysyi. + +"Ilman luvattanihan olet minua tännekin seurannut." + +"Kuninkaani käskystä olen sen tehnyt ja noudatan vain hänen +määräystään, kun nytkin tarjoan sinulle ohjaustani." + +"Minä käyn edellä enkä saata kieltää sinua tulemasta perästäni." + +"Mutta minä," eunukki vastasi, "pyydän sinua huomaamaan, ett'ei minun +arvolleni ole sopivaa, palvelijan tavoin astua sinun jäljestäsi." + +"Minä pidän arvossa kesti-ystäväni kuninkaan tahtoa, joka käski sinut +minua seuraamaan," Roomalainen vastasi. "Sitä paitse saatat temppelin +portilla astua vaunuusi, kuten minäkin omaan vaunuuni; täyttäähän vanha +hovimies mielellänsä valtiaansa käskyn." + +"Kyllä hän sen täyttääkin," Euleus nöyrästi Roomalaiselle vastasi, +mutta samoinkuin käärmeen kidasta pistää nopeasti esiin ja vieläkin +nopeammin vetäytyy takaisin kaksihaarainen kieli, samoin hänenkin +silmistään välähti ensiksi silmäys täynnä uhkaavaa vihaa ja sitten +toinen, joka epäluuloisesti katseli Roomalaisen kädessä olevaa kääryä. + +Publius ei pitänyt tästä silmäyksestä väliä, vaan astui nopeasti +akaasialehtoon päin; mutta erakko jäi katselemaan tuota erilaista +paria, ja kun hän näki mahtavan eunukin astuvan nuorukaisen jäljestä, +niin hän pani kätensä lanteilleen, puhalsi lihavat poskensa pulleiksi +ja puhkesi kova-ääniseen nauruun, niinpian kuin nämät olivat kadonneet +akaasioiden taakse. + +Kun Serapion kerran oli saanut naurun päästä kiinni, niin hänen oli +vaikea siitä lakata ja hän nauroi yhä vielä, kun Klea muutamia +minuuttia Roomalaisen lähdettyä tuli hänen luoksensa. + +Iloisesti hän tahtoi ottaa holhottinsa vastaan, mutta katsottuaan häntä +silmiin hän huudahti huolestuneena: + +"Sinä näytät siltä, kuin sinua olisi kohdannut jonkun vainajan henki. +Punaiset huulesi ovat kalpeat ja silmäsi ovat synkät. Mikä sinun on, +lapseni? Johan Irenekin on ollut kanssasi juhlakulkueessa, niinkuin +tiedän. Oletko saanut vanhemmistasi ikäviä tietoja. Sinä pudistat +päätäsi. No, sitten lapseni sinä ajattelet jotakuta enemmän, kuin sinun +pitäisi. Kas vaan, miten poskesi punastuvat! Varmaan kaunis Roomalainen +Publius on katsonut liian syvälle silmiisi -- hän on uhkea nuorukainen, +oikea mies, kelpo poika..." + +"Heitä jo," Klea keskeytti ystävänsä ja suojelijansa puheen, +kieltävästi viitaten kädellään halki ilman, ikäänkuin hän tahtoisi +jakaa Serapionin puheen kahtia. "Minä en tahdo kuulla hänestä enää sen +enempää." + +"Onko hän sopimattomasti sinua kohdellut?" erakko kysyi. + +"On," Klea huudahti kovin punastuen ja kiivaasti, vastoin hänen muuten +tyyntä mieltänsä. "On, alinomaa hän vainoo minua viettelevillä +silmäyksillään." + +"Ainoastaanko silmillään?" erakko kysyi. "Mutta katselemmehan me +ylhäistä aurinkoa ja suloisia kukkiakin, niinpaljon kuin vain saatamme, +eivätkä ne siitä vihastu!" + +"Aurinko on liian korkea ja sieluttomat kukat liian alhaisia, jotta +ihminen saattaisi niitä vihastuttaa," Klea vastasi; "mutta Roomalainen +ei ole enempää eikä vähempää kuin minäkään, silmä ilmoittaa ajatuksen +yhtä hyvin kuin suukin, ja hänen silmänsä haluaa minulta sellaista, +joka nostaa punan poskilleni ja herättää minussa nytkin vihaa, kun vain +sitä ajattelen." + +"Sen vuoksi sinä niin hirveästi vältitkin hänen silmäyksiään." + +"Kuka sinulle sen on sanonut?" + +"Publius itse, ja sentähden että sinun kovuutesi häneen kipeästä koski, +hän tahtoi lähteä Egyptistä; mutta nyt olen saanut hänet jäämään, sillä +jos on ainoatakaan kuolevaista, jolta odotan apua teille ja teidän +omaisillenne..." + +"Niin hän se ei suinkaan ole!" Klea lujasti sanoi. "Sinä olet mies ja +luulet ehkä, ett'et sinäkään nuorena ollessasi ja kuljeskellessasi +vapaasti maailmassa, olisi toisin tehnyt, kuin hänkään miehen +oikeudella on toiminut, mutta jos voisit katsoa sieluuni tai tuntea +naisen sydämellä, niin ajattelisit toisin! Kuten erämaan hiekka, jota +tuuli puhaltaa pelloille, ja joka muuttaa niiden ystävällisen vihreyden +rumaksi, harmaan väriseksi, kuten myrsky, joka muuttaa tyynenä +kuvastelevan meren sinisen pinnan kohiseviksi, mustiksi pyörteiksi ja +vaahtoavaksi kuohuksi, siten tämän miehen viettelevä julkeus on +julmasti häirinnyt sieluni rauhaa. Neljättä kertaa hänen silmäyksensä +minua vainosivat juhlakulkueessa. Eilen en vielä tuntenut vaaraa, mutta +tänään -- minun täytyy se sinulle sanoa, sillä olethan sinä minun +isänäni, ja kehen muuhun maailmassa turvautuisinkaan? -- mutta tänään +olen tietänyt välttää hänen silmäyksiänsä ja kuitenkin tunsin juhlan +pitkinä, loppumattoman pitkinä hetkinä, että hänen silmänsä lakkaamatta +etsivät minun silmiäni. Ett'en ole erehtynyt, sen olisin tietänyt, +vaikk'ei Publius Scipio -- mutta miksi päästän tätä nimeä huuliltani -- +vaikk'ei Roomalainen olisikaan sinulle kehunut ahdistaneensa +turvatonta tyttöä. Ja että sinun, juuri sinun, piti ruveta hänen +liittolaiseksensa! Sitä sinä et tekisi, et todellakaan sinä sitä +tekisi, jos tietäisit, millä mielellä olin juhlakulkueessa, kun maahan +katsellessani tiesin, että hänen silmäyksensä minua saastuttivat, kuten +sade, joka viime vuonna huuhtoi kukat pois temppelimme puhkeamaisillaan +olevista viiniköynnöksistä. Tuntui siltä kuin kietoutuisi verkko +sydämeni ympäri; mutta millainen verkko! Kuin olisi pellavakuontalon +asemasta pantu rukkiin tulisoihtu, se kehrätty hienoksi langaksi ja +tästä tulisesta rihmasta kudottu silmuja, siltä se tuntui! Minä tunsin +lankojen ja solmujen polttavan syviä haavoja sydämeeni enkä saattanut +niitä poistaa enkä voinut itseäni niiltä suojella. Niin, katso vain +noin tuskallisesti minuun ja pudistele päätäsi, siten on asian laita, +ja palo-arvet koskevat minua nytkin vielä kipeästi, niin kipeästi, +ett'en voi selittääkään!" + +"Mutta Klea," erakko keskeytti tytön, "olethan varsin suunniltasi, +ikäänkuin jokin daimoni olisi sinut vallannut. Mene temppeliin +rukoilemaan, tai joll'ei se auta, Asklepiuksen tahi Anubiin luo ja anna +heidän manata paholainen itsestäsi." + +"En tarvitse ketään jumalistasi," tyttö kovin liikutettuna vastasi. +"Niin, minä tahtoisin, että olisit antanut kohtalon kulkea omia +kulkujaan, ja että me saisimme olla osallisia vanhempiemme kohtalosta, +sillä se, mikä meitä täällä uhkaa, on vieläkin hirmuisempaa, kuin +kultahiekan seulominen auringon paahteessa tahi kuutilokiven +rikkisurvominen huhmarissa. En tullutkaan luoksesi puhumaan +Roomalaisesta, vaan kertomaan, mitä ylimmäinen pappi minulle heti +juhlakulkueen jäljestä on ilmoittanut." + +"No?" Serapion pitkäveteisellä äänellä melkein tuskallisesti kysyi, +ojentaen kaulaansa, vieden pörröisen päänsä likemmäksi tyttöä ja avaten +silmänsä niin auki, että alaluomet melkein jäivät niitten alle. + +"Ensiksi hän ilmoitti minulle," Klea vastasi, "miten niukat temppelin +tulot ovat..." + +"Se on totta," erakko häntä keskeytti, "että Antiokhos on ryöstänyt +parhaan osan temppelin omaisuudesta, ja että ruunu, jolla aina on rahaa +Egyptin jumalien temppeliä varten, vähentää peltojamme lahjoittamalla +niistä pois suuria osia; mutta teitä kohdellaan luullakseni jo kyllin +itarasti, jopa huonomminkin, kuin kohtuullista olisi, sillä teidän +elatukseksenne -- sen minä kyllä tiedän, sillä se on minun kätteni +kautta kulkenut -- on temppeliin maksettu summa, jonka koroilla +kymmenenkin nälkäistä merimiestä kyllä itsensä elättäisi, saatikka +sitten kaksi tuollaista lintuista, kuin te; sen lisäksi te toimitatte +vielä ilmaiseksi vaivalloista työtä. Onhan todellakin hyödyllisempää +varastaa kerjäläiseltä hänen ryysynsä, kuin teiltä ryöstää +omaisuutenne. Mitä voisi sitten ylimmäinen pappi vaatia?" + +"Hän sanoo, että papisto on jo viisi vuotta meitä elättänyt ja +suojellut, että vaarat uhkaavat muka meidän tähtemme temppeliä vielä +nytkin, ja että meidän pitää joko lähteä temppelistä tai astua +kaksoissisarusten Arsinoën ja Doriin sijaan, jotka tähän asti +kuolojuhlissa ovat Isiiksi ja Nephthykseksi pukeutuneina laulaneet +valituslauluja kuolleen jumalan paarien ääressä ja temppeliin tuotujen +ruumiitten siunaamista varten itkien ja valitellen vuodattaneet +juoma-uhria. Tytöt, Asklepiodor sanoo, käyvät liian vanhoiksi ja +rumiksi tähän tarkoitukseen, mutta temppelin on velvollisuus pitää +heitä aina heidän kuolemaansa saakka. Temppelin varat eivät muka riitä +enää elättämään kahta muuta jumalan palvelijatarta heidän ja meidän +lisäksemme, ja niin tarvitsisi Arsinoën ja Doriin vain vuodattaa uhria, +meidän taas pitäisi ottaa toimeksemme valituslaulut." + +"Mutta ettehän te ole kaksoisia!" Serapion huusi, "ja vaan sellaiset, +kuten asetus määrää, saavat Isiinä ja Nephthyksenä itkeä Osirista." + +"Meidät tahdotaan tehdä kaksoisiksi," Klea vastasi, vetäen huulensa +halveksivaan kurttuun, "Irenen hiukset tehdään mustiksi, niinkuin +minunkin, ja hänen kenkiensä anturat koroitetaan, jotta hän tulisi +minun pituisekseni." + +"Eipä heidän onnistuisikaan tehdä sinua pienemmäksi kuin olet, ja +vaaleat hiukset saattaa helpommin muuttaa mustiksi, kuin mustat +vaaleiksi," Serapion sanoi vaivoin hilliten mielikarvauttaan. "Minkä +vastauksen annoit tähän merkillisen harvinaiseen ehdoitukseen?" + +"Sen kuin saatoin antaa. Minä kieltäydyin, vaan ilmoitin samalla +olevani valmis, en pelosta, vaan koska olemme temppelille suuresti +kiitollisia, rupeamaan Irenen kanssa kaikkiin muihin toimiin, vaan en +tähän." + +"Entä Asklepiodor?" + +"Hän ei ole minua loukannut ainoallakaan vihaisella sanalla ja hän +pysyi, minun häntä vastustaessanikin, ylevänä ja rauhallisena; niin, +usein hän aivan hämmästyneenä tarkasteli minua silmillään, ikäänkuin +hän huomaisi minussa jotakin aivan uutta ja outoa. Lopuksi hän kuvaili, +miten paljon vaivaa temppelin laulun-opettaja oli meistä nähnyt, miten +hyvin minun syvempi ääneni sointuisi Irenen korkean äänen kanssa, miten +suurta suosiota me saattaisimme saavuttaa ihanilla valituslauluillamme, +ja miten mielellään hän käskisi antamaan meille paremman asunnon ja +runsaammin ravintoa, jos me vaan rupeisimme kaksoisten virkaan. -- +Kuten haukkoja kesytetään nälällä, siten hänkin on luullakseni +koettanut niukalla ravinnolla tehdä meitä taipuvaisiksi. Minä teen ehkä +hänelle väärin, mutta minä olen tänään niin valmis ajattelemaan hänestä +ja muista isistä mitä pahinta. Mutta olkoon miten tahansa! Ainakaan hän +ei vastannut minulle mitään sen enempää, kun minä pysyin lujana +kiellossani, vaan jätti minut hyvästi käskien minut taas kolmen päivän +perästä ilmoituttumaan itseni hänelle ja sanomaan, aioimmeko me suostua +hänen toiveesensa vai lähteä temppelistä. Minä kumarsin, lähdin ovelle +ja olin jo kynnyksellä, kun hän vielä kerran kutsui minut takaisin ja +sanoi: 'Ajattele myöskin vanhempiasi ja heidän kohtaloansa!' Hänen +äänensä oli juhlallinen, melkeinpä uhkaava, mutta enempää hän ei +sanonut, vaan käänsi nopeasti selkänsä minulle. Mitähän hän tarkoitti +tällä uhkauksella? Kyllähän minä muutenkin ajattelen joka päivä ja +hetki isää ja äitiä ja muistutan heitä Irenelle!" + +Erakko jupisi ensin itseksensä miettien ja tyytymättömänä, sitten hän +sanoi vakavasti: + +"Asklepiodor on puheellansa tarkoittanut enemmän kuin luuletkaan. Joka +lause, minkä hän vastustajalleen sanoo, on pähkinä, jonka kuori ensin +on avattava, jotta löytäisi sydämen. Kun hän sinulle sanoo, että sinun +pitää ajatella vanhempiasi ja heidän kohtaloansa, niin se hänen +suussansa ja näissä oloissa tuskin merkitsee muuta kuin, ett'ei teidän +pidä unhottaman, miten helposti isänne kohtalo saattaisi teidätkin +yllättää, jos yritätte jättää temppelin turvan. Asklepiodor, sen sinä +tuskin viikko sitten minulle itse kerroit, ei ole turhaan sinulle +ilmoittanut, kuinka usein kaivoksiin pakkotyöhön tuomittujen omaiset +sinne perästä lähetetään. Niin, lapseni, Asklepiodorin viime sanalla on +hirmuinen merkitys! Se levollisuus ja ylpeys, jolla sinä asiata +katselet, tuskastuttaa minua, ja kuitenkin tiedät, ett'en ole pelkuri. +Vastenmielistä se tosin on, mitä teille tarjotaan, mutta ottakaa se +kuitenkin toimeksenne; eihän se toivottavasti tule kauvan kestämään! +Tee se minun ja Irene raukan tähden, sillä kyllähän sinä itse näiden +muurien ulkopuolellakin raa'assa, viettelevässä maailmassa tietäisit +itseäsi ohjata, mutta Irene, pikku Irene ei sitä voisi. Ja sitä paitse, +Kleani, sydänkäpyseni, me olemme löytäneet erään, joka pitää teidän +asiaanne omanansa ja joka on suuri ja mahtava; mutta mihin riittävät +kolme päivää! Eihän voi olla mahdollista, että näkisi teidät pois +ajettuina ilettävässä laivassa vietävän kurjan roistoväen kanssa +etelään työhön, joka ensin kuolettaa sielun ja sitten ruumiin! Ethän +sinä saata tehdä sitä minun ja Irenen tähden, ethän lemmikkini, +sydänkäpyni, sinä et voi, et saa sitä tehdä! Olettehan te minun +lapseni, minun pienet tyttäreni ja koko minun iloni, ja nyt tahtoisitte +jättää minut yksikseni tähän häkkiin, sentähden että olette niin +ylpeät!" + +Tämän vahvan miehen oli mahdoton enää puhua ja hänen silmistään vieri +iso kyynelhelmi toisensa perästä hänen partaansa ja Klean käsivarrelle, +mistä hän molemmin käsin piteli kiinni. + +Myöskin tytön silmistä tulvasi kuuma kyynelvirta, kun hän näki +karaistuneen ystävänsä itkevän, mutta hän pysyi jäykkänä ja sanoi +koittaen irroittaa kättänsä vanhuksen käsistä: + +"Tiedäthän, isä, että monikin seikka kiinnittää minua tähän temppeliin: +siskoni, sinä ja portinvartijan pikku Philo. Minusta on tuntuva +raskaalta, kauhean raskaalta, jättää teidät, mutta mieluummin tahdon +sen ja kaiken muunkin kärsiä, kuin sallia Irenen ruveta Arsinoën tai +mustakulmaisen Doriin sijaan valituslaulajaksi. Kuvaileppas mielessäsi +tätä iloista lasta maalattuna ja rumennettuna paarien jalkopäässä +polviaan notkistelemassa, voivottelemassa ja valittelemassa +teeskennellyin äänin ja vuodattamassa väkinäisiä kyyneleitä. Hänestä +tulisi valhe, joka on lihaa ja luuta, hänelle itselleen inhoksi ja +minulle, joka olen hänelle äidin sijassa, alituiseksi kiduttavaksi +syytökseksi! Mitä välittäisin itsestäni! Vähääkään huolimatta +pukeutuisin jumalattaren vaatteisin, antaisin viedä itseni paarien luo, +vaikeroisin ja valittelisin niin, että se tunkisi jokaisen kuulijan +sieluun asti, sillä onhan sydämeni surun koti ja onhan se sellainen +kuin sokean silmä, joka menettää sen kautta näkövoimansa, että siihen +alinomaa vuotaa suolaisia kyyneleitä. Ja valituslaulut vielä +huojentaisivatkin sieluani, joka on surua täynnä, kuin partaittensa yli +tulvaileva puro; mutta mieluummin minä tahtoisin, että pilvi ijäksi +pimentäisi minulta auringon, että sumu himmentäisi jokaisen tähdenkin, +ja että musta savu pilaisi sen ilman, jota minun elääkseni pitää +hengittämän, kuin että antaisin rumentaa siskoni ruumiin, pimentää +hänen sielunsa ja muuttaa hänen heleän naurunsa valitushuudoksi ja +hänen iloisen lapsenmielensä synkäksi suruksi. Mieluummin tahdon lähteä +täältä ja sinun luotasi menehtyäkseni vanhempineni kurjuuteen ja +kuolemaan, kuin _sitä_ nähdä, kuin sitä kärsiä." + +Serapion painoi kuultuansa nämät sanat kätensä kasvojansa vasten, mutta +Klea käänsi nopeasti hänelle selkänsä ja astui syvään hengittäen +huoneesensa päin. + +Muulloin oli Irenellä tapana, kun hän kuuli siskonsa tulevan, kiiruhtaa +häntä vastaan, mutta tänään ei kukaan tervehtinyt Kleaa, ja heidän +huoneestaan, joka jo alkoi pimetä lähenevän yön hämärästä, hän ei heti +löytänyt sisartansa, sillä tämä oli kyyristynyt huoneen nurkkaan, +peitti kasvojaan molemmin käsin ja nyyhkytti hiljaa. + +"Mikä sinun on?" Klea kysyi lähestyen huolestuneena itkevää, kumartui +hänen ylitsensä ja koitti häntä nostaa seisomaan. + +"Anna minun olla," Irene nyyhki, käänsihe rutosti puoleksi pois +sisarestansa ja torjui kuin vastahakoinen lapsi hänen hyväilemisiänsä. + +Kun Klea sitten häntä rauhoittaaksensa huolellisesti ja rakkaasti +silitteli hänen hiuksiaan, niin hän hypähti seisomaan ja huusi +kiivaasti kyynelet silmissä: + +"Minun on täytynyt muutamia hetkiä itkeä itkemistäni. Korintholainen +Lysias on juhlakulkueen loputtua niin ystävällisesti minua puhutellut, +mutta sinä, sinä et ensinkään minusta huoli ja jätät minut niin +pitkäksi aikaa yksikseni tähän pölyiseen, ilettävään huoneesen. En +todellakaan pysy täällä kauvempaa, ja jos tahdotte minua täällä +pidättää, niin pakenen tästä temppelistä, sillä muualla on valkoista ja +mieluisaa, mutta täällä on synkkää ja kolkkoa." + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Memphiin linnoituksen valkean muulin sisäpuolella, jota bastioonit ja +vallit ympäröivät, oli vanha kuninkaan palatsi, komea uudestaan savettu +tiilirakennus. Sitä kaunistivat lukemattomat pihat, käytävät, huoneet, +salit, verandamaiset, kirjaviksi maalatut, puiset lisärakennukset ja +kauniit runsaspylväiset juhlarakennukset, jotka olivat kreikkalaista +kuosia. + +Rehevästi viheriöivät puutarhalaitokset ympäröivät sitä, ja koko joukko +työmiehiä hoiteli kukkalavoja, siimekkäitä käytäviä, pensaita ja puita, +piti lammikot puhtaina ja ruokki niissä olevia kaloja, vartioitsi +eläintarhoja, joissa oli nähtävinä kaikenlaisia, nelijalkaisia eläimiä, +aina raskaasti astuskelevasta norsusta kevytkulkuiseen antilooppiin +saakka, ja suurissa määrin kaikista maista tuotuja lintuja. + +Komeasti rakennetuista kylpysaleista nousi valkoista höyryä, +koirankopeista kaikui kova-äänistä haukuntaa, ja pitkistä, avonaisista +ratsutalleista kuului oritten hirnuntaa, kavion töminää ja marhaminnan +helinää. + +Eräs puoli-ympyrän muotoinen uusi rakennus, teaatteri, liittäytyi +vanhaan palatsiin, ja puistojen keskellä ja ulkopuolella niitä +ympäröivää muuria kohosi useita suuria telttoja, jotka olivat +henkivartioita, lähettiläitä, kirjureita ja muita, hovin ruokasaleissa +palvelevia varten. + +Sotamiesten hallussa oli suuri, kaupungin katujen ja kuninkaan linnan +välillä oleva ala, jossa oli varjokkaiden pihojen sivulla vahtimiesten +ja vankien huoneet. Muut sotilaat olivat teltoissa ihan varsinaisen +palatsin muurin vieressä. + +Aseiden kalske ja päälliköiden kreikkalaiset komentohuudot kaikuivat +aina niihin huoneisin saakka, joissa kuningatar asui, ja nämät huoneet +olivat korkealla asemalla, sillä kuningatar asui kesä-aikaan mieluimmin +väljissä teltoissa. Nämät teltat olivat pystytetyt etelän +leveälehtisten kasvien ja kokonaisten kukkivien pensaslehtojen varjoon, +jotka kasvoivat kuninkaan palatsin tasaisella, marmorisilla +kuvapylvästöillä yltäkyllin kaunistetulla katolla. + +Yksi ainoa käytävä vei tähän ruhtinaallisella komeudella kaunistettuun, +rauhalliseen asuntoon, johon yöt ja päivät virtaili vienoja tuulen +viimoja, ja johon ei kukaan kutsumatoin saattanut tunkeutua +häiritsemään kuningattaren rauhaa; sillä katolle vieväin leveitten +portaiden juurella oli vartioimassa muutamia veteraaneja, +makedoonialaisia aatelisia sotavanhuksia, jotka olivat kuningattarelle +yhtä ehdottoman kuuliaisia kuin kuninkaallekin. + +Tämä ylhäinen joukko päästettiin auringon laskiessa pois ja kuningatar +kuuli heitä johtavan upseerin käskyn ja miekkoja sekä lattiaa vastaan +kalisevien kilpien helinän, sillä hän oli astunut teltastaan ulos ja +katseli länttä kohden, missä laskeutuva aurinko valeli keltaisia ja +paljaita Libyan vuoria monine hautoineen ja ryhmittäin olevia +pyramiideja ihmeellisillä väreillänsä, jotka vähitellen punasivat +ruusun karvaisiksi Memphiin laakson yli kaareilevalla taivaalla olevat +kevyet hopeahattarat ja kultasivat niitten syrjät. + +Kuningatar oli juuri astunut ulos nuoren kreikkalaisen naisen, +hovijahtimestari Zenodotoksen valkoverisen tyttären Zoën kanssa, joka +oli hänelle rakkain kaikista hänen kasvin- ja leikkikumppaleistaan, +eikä tämä lännen viehättävän loistava näky häneen vaikuttanut, sillä +pannen kätensä silmilleen varjoksi, ett'ei aurinko häntä häikäisisi, +hän sanoi: + +"Minnehän Corneliolainen on jäänyt! Kun me temppelin edustalla +astuimme vaunuun, hän oli kadonnut, ja niin pitkälle kuin voin nähdä +tietä Sokarin ja Serapiin alueelle päin, ei näy yhtään ajopeliä, ei +hänen eikä Euleuksenkaan, jonka piti häntä seuraaman. On vähän +epäkohteliasta, kun niin jäähyväisiä sanomatta poistuu, voisipa sitä +melkein sanoa kiittämättömyydeksikin, koska olin luvannut hänelle +kotimatkalla kertoa veljestäni Euergeteestä, joka on tullut tänään +päivällä, ja jota hän ei vielä tunne, koska Euergetes oleskeli silloin +Kyrenessä, kun Publius Cornelius Scipio nousi maalle Aleksandriassa. +Näetkö tuota mustaa varjoa tuolla kaukana Kakemin viinimäen luona? Se +on ehkä hän! Ei vaan, sinä olet oikeassa, ne ovat vain lintuja, jotka +lentävät tiheässä parvessa tien yli. Ethän sinäkään muuta näe? Etkö? Ja +kuitenkin on meillä kummallakin nuoret ja terävät silmät. Minä olen +utelias tietämään, mitenkä Euergetes on miellyttävä Publius Scipiota. +Tuskin voipi löytyä kahta erilaisempaa olentoa kun he, ja kuitenkin on +heidän kummankin olennossansa jotakin yhteistä." + +"He ovat kumpikin miehiä," Zoë keskeytti kuningattaren puheen ja +katseli häntä sitten silmiin, ikäänkuin hän odottaisi valtijattarensa +hyväksymistä sanoillensa. + +"Niin he ovat," Kleopatra ylpeästi vastasi. "Veljeni on tosin vielä +niin nuori, että hän tuskin vielä olisi päässyt poika-i'ästä ja olisi +vain nuorukaisena muitten ephebien joukossa, joll'ei hän olisi +kuninkaan poika, vaan ei hän kuitenkaan edes vanhojen joukosta löydä +ketään, joka voittaisi hänet tahdon lujuudessa ja rivakassa +toiminnassa. Hän oli jo ennenkuin minä tulin Philometorin puolisoksi, +riistänyt itselleen Aleksandrian ja Kyrenen, jonka oikeastaan piti +kuuluman minun puolisolleni, vanhimmalle meistä kolmesta, eikä hän +siinä tehnyt ensinkään veljellisesti, ja olisi meillä paljon muitakin +syitä vihata häntä, mutta kun näin hänen kolmen neljänneksen vuoden +perästä, niin minun täytyi unhottaa kaikki ja tervehtiä häntä, +ikäänkuin tuo nuori titaani, joka ei kummastuttaisi ketään, jos hänen +kerran onnistuisi nostaa Pelion Ossa vuorelle, olisi tehnyt pelkkää +hyvää minulle ja veljellensä, joka nyt on Pharaonisuvun ja meidän +huonekuntamme tavan mukaan minun puolisoni. Kyllähän minä tiedän, +kuinka raju hän useinkin on, kuinka suunnattoman hillitön ja määrätön, +mutta helposti annan hänelle anteeksi, koska minunkin suonissani +virtailee tulista verta ja koska suvulla, joka on synnyttänyt hänen +liiallisuutensa, on voimaa, puhdasta ja pontevaa voimaa. Juuri +sellaista ytimekästä voimaa me ihmettelemme etenkin miehissä, koska se +on ainoa lahja, jota jumalat ovat meille antaneet niukemmassa määrässä +kuin heille. Elämä tosin muuten hillitsee tulvailevia virtoja, mutta +minä epäilen, onko sen onnistuva tehdä sitä hänen myrskyiselle +kululleen. Hänen laatuisensa käyvät aina rivakasti eteenpäin ja pysyvät +lujina loppuun saakka, joka hänet varmaankin kerran äkki-arvaamatta +yllättää, ja sellainen raju vesi on minusta mieluisempi kuin tasangolla +virtaileva kapea joki, joka ei tee kellenkään pahaa ja joka oikein +kauvan elääksensä hälvenee suohon. Hänelle jos kenellekään pitää +antaman hänen melunsa anteeksi, sillä yhtä määrättömät ja +hämmästyttävät kuin hänen vikansa tai, suorin puhein, hänen paheensa, +ovat myöskin veljeni suuret, sekä vanhaa että nuorta kummastuttavat +ominaisuudet, jos hän vain tahtoo. Ja kuka Kreikkalainen tai +Egyptiläinen voittaisi hänet hengen terävyydessä ja jäntevyydessä?" + +"Sinä saatatkin hänestä ylpeillä," Zoë vastasi. "Niin korkealle kuin +Euergetes ei itse Publius Scipiokaan saata lentää." + +"Mutta senpä vuoksi puuttuukin Euergeteeltä Corneliolaisen lujaa, +rauhallista varmuutta. Miehen, jossa on näiden molempien hyvät +ominaisuudet yhdistettyinä, ei luullakseni tarvitse väistyä jumalankaan +tieltä." + +"Semmoinen olisi ainoa täydellinen meidän puuttuvaisten kuolevaisten +joukossamme," Zoë vastasi. "Mutta jumalatpa eivät saata kärsiä ketään +täydellistä ihmistä, koska heille sen kautta tulisi se vastenmielinen +rasitus, että heidän täytyisi kilpailla omien luomiensa kanssa." + +"Tuolla tulee kuitenkin joku, jossa ei ole mitään laittamista," +huudahti nuori kuningatar rientäen komeasti vaatetettua, vanhan +puolista rouvaa vastaan, joka toi hänen lastansa, vaaleata, +kaksivuotiasta poikaa. + +Hellästi mutta samalla rajusti ja kiivaasti hän tarttui pienokaiseen, +ottaaksensa sen käsivarrellensa; mutta hento lapsi, joka hänelle ensin +oli hymyillyt, pelästyi, käänsihe poispäin hänestä ja koetti kätkeä +kapeita kasvojansa ylhäisen hoitajattarensa vaatteisin, joka kietoi +kätensä hänen ympärillensä. + +Kuningatar laskeutui heti polvilleen, tarttui pojan hartioihin ja +koetti ensin hyväilysanoilla ja sitten väkisin saada häntä päästämään +irti vaatepoimuista, joilla hän peitti kasvojaan, ja kääntymään häneen +päin; mutta vaikka rouva, joka oli ollut myöskin pojan imettäjä, +ystävällisesti puhuttelemalla häntä auttoi, niin tuskastunut lapsi +alkoi kuitenkin itkeä ja sitä ankarammin vastustaa äitinsä hellyyden +osoituksia, mitä innokkaammin tämä koki saada häntä itsellensä. + +Vihdoin hoitajatar nosti nuoren prinssin korkealle ja tahtoi antaa +hänet hänen äidilleen, mutta silloin muuttui niskoittelevan lapsen itku +kova-ääniseksi parkumiseksi, ja hän kietoi suonenvedon tapaisesti +pienen käsivartensa imettäjänsä kaulan ympäri. + +Kun äiti juuri jokseenkin taitamattomasti taisteli lapsensa +itsepäisyyttä vastaan, kuului pyörien jyrinää ja kavion kopinaa +palatsin pihasta, ja tuskin kuningatar oli sen kuullut, kun hän jo +kääntyi huutavasta pojastansa, kiiruhti katon reunalle ja huusi Zoëlle: + +"Publius Scipio tulee! Aika on jo hyvin täpärällä, minun pitää pukeutua +pitoihin. Eikö tuo ilkeä lapsi vieläkään tahdo kuulla? Vie pois se, +Praksinoa, ja muista se, että olen sinuun tyytymätöin! Sinä vieroitat +minusta oman lapseni, voittaaksesi tulevan kuninkaan puolellesi. Se on +joutavaa tahi osoittaa ainakin, että sinä olet taitamatoin ja ett'et +ole kykenevä siihen toimeen, joka sinulle on uskottu. Imettäjän +velvollisuuden olet täyttänyt, mutta minä olen etsivä ja löytävä toisen +hoitajan lapselleni. Ei mitään vastustusta. Ei mitään kyyneleitä; minä +olen jo kyllin kuullut lapsen parkumista!" + +Lausuttuansa nämät kovat ja kiivaat sanat, hän käänsi selkänsä +kuten kivettyneenä seisovalle Praksinoalle, joka oli ylhäisen +makedoonialaisen aatelismiehen puoliso, ja astui telttaansa, jonne +juuri oli asetettu muutamia monihaaraisia lamppuja pienille +somatekoisille pöydille palamaan. + +Nämät, niinkuin kaikki muutkin kuningattaren teltassa olevat kapineet, +olivat hohtavaa norsunluuta, joka näytti erittäin kauniilta +taivaansinisen, hopealiljoilla ja tähdillä ommellun telttakankaan ja +tiikerintaljojen rinnalla, millä patjat ja villaiset valkeat, sinisellä +meanderilla reunustetut lattiamatot olivat peitetyt. + +Kiivaasti kuningatar heittäytyi vaatetuspöytänsä edessä olevalle +istuimelle, katseli niin kauvan peiliin, kuin hän olisi ensi kerran +nähnyt kasvonsa ja vaalean punaiset hiuksensa, ja sanoi sitten kääntyen +puoleksi Zoë'en, puoleksi Atheenalaiseen lemmikkineitsyesensä, joka +muitten palvelijatarten kanssa seisoi hänen takanansa: + +"Oli hulluutta, että värjäsimme tumman tukkani vaaleaksi; olkoon nyt +sellaisena kuin se on, sillä Publius Scipio, jolla ei ole vihiäkään +meidän keinoistamme, pitää tätä väriä harvinaisena ja kauniina eikä +hänen tarvitse tietää, mistä se on sellaiseksi tullut. Tuota +kotkanpäällä kaunistettua hiuskoristetta, johon pukeutuneena ollessani +kuningas minusta enimmin pitää, Lysias ja Roomalainen pitävät +barbarimaisena, ja siksi sitä kutsuu jokainen, jolla ei ole +Egyptiläisten kanssa mitään tekemistä. Mutta eihän joukossamme tänä +iltana ole Egyptiläisiä, ja senpä tähden tahdonkin panna päähäni +safiirirypäleillä kaunistetun kultatähkäisen seppeleen. Luuletko, Zoë, +siihen sopivan sen läpi näkyvän silkkivaatteen, joka eilen tuli +Kos'ista. Mutta en kuitenkaan pane sitä päälleni, sillä se on kudottu +liian hienoksi eikä se ensinkään peittäisi mitään, ja minulta puuttuu +juuri nyt tarpeellista täyteläisyyttä. Suonet näkyvät taas kaulassani, +kyynärpäät käyvät niin suipoiksi, ja minä olen tullut kevyemmäksi. Se +tulee noista alituisista vihastumisista, mielenliikutuksista, suruista +ja huolista. Miten minun taas eilenkin täytyi nousta neuvostossa, sillä +puolisoni antoi vaan aina myöden, suostui ja tahtoi olla myöntyväinen. +Silloin kun pitää kieltämän, silloin minun täytyy astua esiin, vaikka +minusta onkin sangen vastenmielistä, että minun aina pitää ottaman +omille niskoilleni se viha, jota toiveissaan pettyminen ja kielto +herättävät, ja josta syystä minua pidetään kovana ja sydämettömänä; ja +tämän kaiken teen voidakseni tahramattomana säilyttää puolisolleni +tuota hiukan epäiltävää kunniaa, että hän muka on lempein ja +ystävällisin kaikista miehistä ja ruhtinaista. Sekin, että poikani on +niin itsepäinen, tuottaa mieltä häiritseviä kohtauksia, mutta on se +sittenkin parempi, kuin että Philopator heittäytyisi kaikkien syliin. +Poikien kasvatus on etenkin siinä, että heitä opetetaan kieltämään. +Suostunhan itsekin usein siihen, mihin minun ei pitäisi, mutta minä +olen nainen, ja me näytämme myöntyväisinä ollessamme kauniimmilta kuin +vastustellessamme, ja mikä olisi meille tärkeämpää kuin se, että olemme +kauniita? Otetaan vaan tämä vaalean sininen puku ja pannaan sen yli +kultalanka-verkko, jossa on safiireja solmuissa. Se soveltuu hyvin +pääkoristeeni kanssa. Vedä varovasti kammallasi, Thaïs, sinä kosketat +oikein kipeästi! Minä en saa enää lörpötellä. Zoë, annappas tuo kääry +tuolta, minun pitää hiukan koota ajatuksiani, ennenkuin lähden pitoihin +miesten kanssa keskustelemaan. Kun on käyty kuolleitten alueella ja +Serapiin luona ja kun on muisteltu sielumme kuolemattomuutta ja sen +tulevaista kohtaloa, niin luetaan halukkaasti vielä kerran, mitä tuo +herttaisin kaikista herttaisista ajattelijoista tietää sanoa +senlaatuisista asioista. Tuosta saat aloittaa, Zoë!" + +Kleopatran suosikki viittasi toimetointa palvelijatarta vetäytymään +pois, istuutui vastapäätä kuningatarta olevalle matalalle patjalle ja +alkoi selvästi ja harjaantuneella äänellä lukea, eikä mikään häntä +siinä häirinnyt, paitse koristeiden helinä, kalliitten kangasten +kahina, kristallimaljoihin kaadetun öljyn ja hajuveden tipahteleminen, +kuningatarta koristelevan tytön lyhyet ja hiljaiset kysymykset ja +Kleopatran yhtä lyhyet ja hiljaiset vastaukset. + +Kaikki muut varmaankin kaksikymmentä nuorempaa naista, joilla ei ollut +tekemistä kuningattaren kanssa ja jotka seisoivat joukottain avaran +teltan seinustalla tahi istuivat lattialla olevilla patjoilla, +odottivat niin liikahtamatta sitä hetkeä, jolloin heidänkin vuoronsa +tulisi tehdä jokin palvelus, kuin olisi noita lumoussanallaan heidät +loihtinut. Ainoastaan silmillään ja hiljaisilla sormiliikenteillä he +keskustelivat, sillä he tiesivät, ett'ei kuningatar sallinut häiritä +itseänsä silloin, kun hänelle luettiin, ja ett'ei hän paljon arvellut +paiskatessaan pois luotansa kaiken, mikä häiritsi hänen toiveitaan ja +halujaan, niinkuin likistävän kengän tai katkenneen kielen. + +Hänen kasvojensa piirteet olivat säännöttömät ja terävät ja hänen +poskipäänsä ja huulensa, joiden takaa lumivalkeat, mutta harvat hampaat +loistivat, olivat liiaksi jännitetyt, mutta sill'aikaa kun hän oli +pitänyt voimakasta ymmärryskykyänsä vireillä ja loistavin silmin, jotka +näyttivät tietäjän silmiltä, ja suu puoleksi avoinna, kuunnellut Platon +sanoja, niin joku selittämätöin, hieno sulouden loiste, joka näytti +tulevan paremmasta, korkeammasta maailmasta, ympäröitsi häntä, ja +silloin hän oli paljoa kauniimpi kuin nyt, kun hän oli valmiiksi +koristeltuna ja Zoë oli pannut Platon pois kädestään, ja kun häntä +ympäröivät naiset oikein tuhlaamalla tuhlailivat hänelle äänekkäitä +imarrussanojaan. + +Kleopatra rakasti sitä, että häntä niin innokkaasti ylisteltiin ja, +hänen nauttiaksensa oikein useiden ihmettelyä, piti häntä +koristeltaissa vaatetuspöydän ääressä olla suuri joukko naisia. Kaikin +puolin pidettiin hänen ympärillään peilejä, poimut aseteltiin paremmin +ja jalokivillä kaunistetut sandaalien nauhat vedettiin kiinni. + +Kuka ylisteli hänen kutriensa kiharuutta, kuka taas hänen vartalonsa +solakkuutta, nilkkaluittensa hentoutta ja lapselle sopivien käsiensä ja +jalkojensa pienuutta. + +Eräs tyttö huomautti toiselle, mutta kyllin kovaa, jotta kuningatar +saattoi sen kuulla, hänen silmiensä loistoa, joka muka oli kirkkaampi +kuin hänen otsallaan ja kaulallaan olevien safiirien vesi, ja +Ateenalainen neito Thaïs vakuutti, että Kleopatra oli tullut +vahvemmaksi, sillä hänen kultaista vyötänsä oli tänään ollut paljoa +vaikeampi vetää kiinni, kuin kymmenen päivää sitten. + +Sitten kuningatar viittasi, Zoë heitti hopeakuulan somatekoiseen, +samasta metallista tehtyyn maljaan, ja pian sen jälkeen kuului teltan +ovelta henkivartijain askeleita. + +Kleopatra astui ulos, loi pikaisen silmäyksen pikipannuilla ja +tulisoihduilla kirkkaasti valaistulle katolle ja tummien lehvien +välistä valkoisina hohtaviin, marmorisiin kuvapatsaisin ja läheni +sitten katsomatta edes siihen telttaan päin, missä hänen lapsensa +lepäsivät, kantotuolia, jonka nuoret makedoonialaiset aatelismiehet +olivat kantaneet ja asettaneet katolle. + +Zoë ja Atheenalainen Thaïs tukivat häntä, kun hän nousi kantotuoliin, +ja hänen leikkikumppalinsa, palvelijattarensa ja muut läheisistä +teltoista tänne rientäneet naiset muodostivat hänen tiensä kummallekin +puolelle aituun ja puhkesivat kova-äänisiin ihmettelyn ja ihastuksen +huudahduksiin, kun heidän valtijattarensa leijaili korkealla +kantajiensa olkapäillä heidän ohitsensa. + +Timantit loistivat kirkkaina Kleopatran viuhkaimen kädensijassa, kun +hän nyökkäsi hovinaisilleen tuolla armollisella ystävällisyydellä, joka +muistuttaa tervehdittyä siitä, kuinka paljoa alempana hän on +tervehtijää. Jokainen hänen kätensä liike oli kuninkaallisen ylpeä ja +tarkoin määrätty, mutta hänen silmistänsä loisti vapaasti ja kirkkaasti +nuoren naisen kauniisti laitetun puvun mielihyvä, iloitseminen omasta +itsestänsä ja hauskojen juhlallisten hetkien odotus. + +Jo kantotuoli katosi leveitten, katolta vievien portaitten ovesta, ja +Athenalainen Thaïs huokasi hiljaa ja ajatteli itsekseen: "Jospa sinäkin +kerran saisit tuollaisessa monivärisenä kimaltelevassa somassa +näkinkengässä liidellä niinkuin jumalatar halki ilmojen, kauniitten +nuorukaisten kantamana, ympärilläsi kuullen pelkkää ylistystä ja +riemua! Tuolla taivaalla kiitää yhä kasvava Selene kylmänä ja äänetönnä +mitättömien tähtien ohitse, ja samoin hän riensi soihdunkantajineen +purpuraan puettuna näiden kaikkien telttain välillä olevien liekkien ja +tulien ja meidän raukkojen ohitsemme pitoihin, ja millaisiin pitoihin, +millaisten vieraitten pariin! Kaikki täällä ylhäällä riemuelivat +hänelle, ja minusta tuntui siltä, kuin olisi tuolla alhaallakin kylmien +marmorikuvien joukossa Zenon vakavat kasvot avanneet suunsa ja +huudahtaneet hänelle hyväilysanan. Ja kuitenkin olisi Zoë ja +valkoverinen Lysippa ja Demetriuksen mustakutriset tyttäret ja minäkin, +mitätön olento, kauniimmat kuin hän, jos mekin voisimme kaunistella +itseämme vaatteilla ja jalokivillä, joihin kuninkaat mielellään +möisivät valtakuntansakin, jos mekin, niinkuin hän, Aphroditen tavoin +saisimme valtijattarena istua näkinkengän kuoressa, joka liikkuu +smaragdinvihreässä lasivirrassa, kuin häälyisi se keskellä merta, jos +meidänkin jalkaimme alla olisi helmillä ja turkooseilla kaunistettuja +delfiinejä, ja jos meidänkin hiuksissamme liehuisi strutsin sulkia +kuten hopeahattaroita, jotka kauniina kevätpäivinä koristavat Athenan +ihanata taivasta. Minulle vasta se läpinäkyvä vaate sopisi, jota _hän_ +ei uskaltanut pitää! Oi jospa sentään olisi totta, mitä Zoë eilen luki, +että ihmissielut ovat yhä uusissa muodoissa määrätyt vaeltamaan maan +päällä! Ehkäpä silloin minunkin sieluni tulisi kerran jossakin +kuninkaan lapsessa maailmaan! Prinssiksi en kuitenkaan tahtoisi tulla, +sillä häneltä vaaditaan niin paljon, mutta kyllä prinsessaksi. Miten +ihmeen ihanaa se sentään olisi!" + +Paljon sellaista Thaïs uneksi, sill'aikaa kun Zoë oli kuninkaan teltan +edustalla hiljaisessa, innokkaassa keskustelussa tätinsä, prinssi +Philopatorin korkeimman hoitajattaren kanssa. + +Ruhtinaallisen lapsen imettäjä kuivasi tuon tuostakin silmiään ja sanoi +nyyhkien katkerasti: + +"Oman pienokaiseni, muut lapseni, puolisoni ja kauniin Aleksandriassa +olevan talomme olen jättänyt antaakseni rintani prinssille ja +kasvattaakseni häntä. Onneni, vapauteni, öitteni levon olen uhrannut +kuningattaren ja tämän pojan tähden. Kuinka tämä kaikki minulle +palkitaan! Ikäänkuin olisin palkattu piika enkä jalosukuisen miehen +tytär ja vaimo, tämä, joka on vielä puoleksi lapsi, sillä tuskin hän on +vielä yhdeksäntoista vanha, julistaa joka kymmenes päivä minut +viraltani sinun ja lemmikkiensä läsnä-ollessa, ja minkä tähden? +Sentähden että hänen poikansa suonissa virtailee hänen sukunsa +hillitöintä verta ja sentähden, ett'ei lapsi tahdo kiitää syliin +äidille, joka päiväkausiin ei käy häntä katsomassa ja joka vain +joutohetkinään, päästyänsä muista oikuistaan vapaaksi, pitää hänestä +huolta. Ruhtinaat osoittavat suosiota ja epäsuosiota oikeudenmukaisesti +vain niinkauvan, kuin he ovat lapsia. Pienokainen ymmärtää varsin +hyvin, minkä arvoinen minä hänelle olen ja minkä Kleopatra. -- Jos +mieleni tekisi menetellä pahoin lapsen kanssa, niin kyllä pian olisi +tapahtunut tämän äidin tahto, äidin, joka hänen ei pitäisi olla. Niin +raskasta kuin minun onkin, -- rohkenenhan sen sanoa, -- jo nyt jättää +tämä heikko lapsi, joka on niin lujasti kiintynyt minun sieluuni kuin +hän olisi omani, ja lujemminkin, paljoa lujemmin, niin teen sen +kuitenkin tällä kertaa senkin vaaran uhalla, että Kleopatra syöksee +meidät, minut ja puolisoni, onnettomuuteen, niinkuin monet muutkin, +jotka ovat rohjenneet vastustaa hänen tahtoansa." + +Prinssin imettäjä itki ääneensä; mutta Zoë pani kätensä surullisen +ystävänsä olalle ja sanoi lohduttaen: + +"Minä tiedän, että saat enemmän kärsiä Kleopatran oikkujen tähden kuin +me kaikki muut, vaan älä hätäile! Huomenna hän lähettää kauniin lahjan +niinkuin muulloinkin, kun hän on sinua loukannut, ja jos hän vastakin +mieltäsi pahoittaa, niin hän aina myös koittaa sitä hyvittää, kunnes +tämä vuosi on kulunut, ja sinä olet täyttänyt prinssin suhteen +tehtäväsi ja saat jälleen palata omaistesi luo. Kärsivällisyyttä +vaaditaan meiltä kaikilta. Me elämme kuin ihmiset, jotka asuvat +lahonneessa huoneessa, ja joiden jaloille tänään uhkaa pudota hirsi, +huomenna kivi. Ottakaamme levollisina vastaan, mikä meitä kohtaa, niin +meidän haavojamme koitetaan parantaa, mutta jos vastustelemme, niin +kaikki jumalat armahtakoot meitä; Kleopatra onkin kuten jännitetty +jousi, josta nuoli lennähtää, niinpian kuin vain lapsikin, hiiri tai +tuulen puuska koskee jänttä, kuten ylen täytetty astia, josta vesi +virtailee, jos lehti, uusi vesipisara tai kyynel siihen putoaa. Me +kaikki joutuisimme sellaisessa elämässä piankin perikatoon, mutta hän +tarvitsee rauhattomuutta, jännitystä ja mielenliikutusta joka hetki. +Myöhään hän tulee aterialta, tuskin kuusi tuntia hän nukkuu levotonta +unta; ja siksi kun me jälleen hänet koristelemme aterialle, hän suopi +tuskin niin paljon lepoa itselleen, kuin pieni kivi tarvitsee aikaa +pudotaksensa haikaran pesästä maahan. Neuvotteluista mennään +oppineitten keskusteluihin, kirjojen äärestä temppeliin uhraamaan ja +rukoilemaan, pyhästä huoneesta taiteilijain työhuoneisin, maalauksia ja +kuvapatsaita katselemasta vastaan-ottosaliin, alammaisten ja vieraitten +luota kirjoitushuoneesen, kirjeitten vastaamisesta juhlakulkueesen ja +taas uhraamaan, näistä toimista tänne ja vaatetustelttaan, jossa hän, +sill'aikaa kun häntä kaunistellaan, kuuntelee minun lukuani, ja kuinka +hän kuuntelee! Ei yksikään sana mene häneltä hukkaan, ja kokonaisia +lauseita hänen ajatuksensa pitää koossa. Tästä tällaisesta sinnetänne +käynnistä täytyy hänen sielunsa olla niinkuin jäsen, joka ankarista +ponnistuksista on tullut kipeäksi ja tuntee tuskaa heti kun sitä vähä +kovemmin koskee. Me emme ole hänelle suurempi- emmekä vähempi-arvoisia +kuin kurjat hyttyset, joita lyömme koska meitä vaan haluttaa, ja +jumalat olkoot armolliset sille, johon tämän kuningattaren käsi sattuu! +Euergetes lyö miekalla kahtia sen, mikä tulee hänen tiellensä, +Kleopatra taas pistää väkipuukolla, ja onhan hänen käsissään sekä hänen +oma että myöntyväisen puolisonsa valta. Älä ärsyttele häntä! Tyydy +siihen, mitä et voi torjua, niinkuin en minäkään nurise, jos lukiessani +joskus teen virheen, ja hän tempaa kirjan kädestäni tai heittää sen +jalkoihinsa. Siitä minun tarvitsee kuitenkin pelätä ainoastaan +omastapuolestani, mutta sinun vielä puolisosi ja lapsiesikin puolesta." + +Praksinoa nyökkäsi kuultuaan nämät sanat surullisesti mutta +myöntyväisesti päätänsä ja sanoi: + +"Kiitos sinulle näistä sanoista. Minä ajattelen tällaisissa tapauksissa +ainoastaan sydämelläni, mutta sinä suurimmaksi osaksi päälläsi. Sinä +olet oikeassa, minulla ei ole tälläkään kertaa muuta tehtävää, kuin +kärsiminen; mutta kun kerran olen täyttänyt, mitä olen täällä ottanut +toimittaakseni, ja kun taas olen kotona, niin annan, ikäänkuin kovasta +taudista parantuneena, teurastaa suuren uhrin Asklepiukselle ja +Hygeialle; mutta sen nytkin jo tiedän, että mieluummin tahtoisin +köyhänä piikana jauhaa käsikiveä, kuin vaihettaa asemaani tämän +rikkaan, jumaloitun kuningattaren kanssa, joka nopeasti ja levottomasti +rientää parhaan ohitse, mitä elämä kuolevaisille tarjoopi, voidakseen +nauttia täydellisesti elämää. Hirmuiseksi, hirvittäväksi kuvailen +sellaista elämää, ja autio kuin erämaa on varmaankin sellaisen äidin +sydän, jolla on muiden asiain kanssa niinpaljon tekemistä, ett'ei hän +voi itsellensä voittaa oman lapsensa rakkautta, joka sulostuttaa +jokaisen päivämiehenkin vaimon elämää. Mieluummin kärsisin kaikkea, +kuin olisin sellainen kuningatar!" + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +"Eikö ole ketään, joka tulee minua vastaan?" kuningatar kysyi, kun hän +oli saapunut viimeisille porfyyriportaille, jotka veivät juhlasaliin +johtavaan etusaliin, ja katseli synkkänä, pieni käsi nyrkiksi +puristettuna, perästänsä tulevia kamariherroja: "Minä tulen, eikä +kukaan ole täällä!" + +Tällä "ei kukaan" oli sentään hiukan omituinen merkitys, sillä +marmoripaasilla siinä avarassa, ylt'ympäri pylväskäytävien ympäröimässä +ja vain tähtitaivaan kattamassa huoneessa, johon kuningatar +viittasi, seisoi enemmän kuin sata mekedoonialaista henkivartijaa +kallisarvoisimmissa tamineissa ja yhtä monta ylhäistä hovin +virkamiestä, jotka arvonimiltään olivat kuninkaan isiä ja veljiä, +sukulaisia ja ystäviä ja ensimmäisiä ystäviä. + +Nämät kaikki ottivat kuningattaren moni-äänisellä "terve!"-huudolla +vastaan; mutta ei yksikään heistä näyttänyt Kleopatrasta huomiota +ansaitsevalta. + +Tämä joukko oli hänestä vieläkin vähä-arvoisempi kuin ilma, jota meidän +on elossa pysyäksemme hengittäminen, se oli hänestä kuin ilkeä savu, +kuin kieppuva pöly, jonka tieltä mielellämme väistymme, mutta jota +matkustajan kuitenkin on kärsiminen päästäksensä eteenpäin. + +Kuningatar oli odottanut, että harvat, hänen ja hänen veljensä +Euergeteen aterialle valitsemat vieraat täällä rappusilla olisivat +häntä tervehtimässä, kun hän jumalattaren tavoin liehui kautta ilmojen +näkinkengässään, hän, joka jo oli mielessänsä iloinnut Roomalaisen +hämmästelevästä ja Lysiaan hienosta imartelusta; mutta nyt oli +tehokkain kohtaus hänen roolissanssa, jota hän tänä iltana aikoi +näytellä, mennyt ihan hukkaan, ja hän aikoi jo antaa kantaa itsensä +takaisin katollensa ja vasta, kun hän varmaan tiesi vieraitten jo +olevan läsnä, vielä kerran liehua heidän vastaansa. + +Mutta paljoa enemmän kuin mitään muuta, kuin tuskaa ja katumustakin, +hän pelkäsi sitä, että hän näyttäisi naurettavalta. Senpä tähden hän +vain käskettikin kantajiaan seisomaan paikoillansa ja sill'aikaa, kun +ylimmäinen vastaan-ottaja, arvonsa unhoittaen riensi ilmoittamaan hänen +tuloansa kuninkaalle, hän viittasi ylhäisimmät valtakunnan ylimykset +luoksensa lausuaksensa heille kylmän ystävällisesti muutamia armollisia +sanoja. Vain muutamia, sillä pian avautuivat varsinaisen juhlasalin +thyiapuusta tehdyt ovet ja kuningas tuli ystävinensä Kleopatraa +vastaan. + +"Kuinka olisimme saattaneet sinua näin varhain odottaa?" Philometor +puolisolleen huudahti. + +"Onko tämä todellakin liian aikaista?" ruhtinatar kysyi, "vai +hämmästytänkö sinua sentähden, että unhoitit kokonaan minua odottaa? + +"Miten väärin luulet!" kuningas vastasi. "Tiedähän toki, että sinä, +miten varhain tulletkin, tulet minun toiveilleni aina liian myöhään." + +"Ja meidän toiveillemme," Korintholainen Lysias huudahti, "et tule +liian varhain etkä liian myöhään, vaan parhaasen aikaan, kuin onni ja +voitonseppele ja parantuminen." + +"Paraneminenko, joka edellyttää taudin?" Kleopatra kysyi, ja hänen +silmänsä säteilivät taas kirkkaina ja viisaina. + +"Minä ymmärrän täydellisesti Lysiaan tarkoituksen," Publius puuttui +Korintholaisen puheesen, "sillä minä olen kerran Marskentällä syössyt +hevosineni maahan, maannut viikkokausia vuoteen omana ja tiedän, ett'ei +löydy mitään onnellisempaa tunnetta, kuin se että ihminen parannuttuaan +huomaa kadonneitten voimiensa jälleen palaavan takaisin." + +"Ja vielä enemmän," Lysias keskeytti ystävänsä puheen, "kuningatar +minusta näyttää tulevan niinkuin paraneminen, koska me, sill'aikaa kun +hän oli poissa joukostamme, tunsimme olevamme kipeitä ikävästä. Sinun +läsnä-olosi, Kleopatra, on tehokkain lääke ja tuottaa meille takaisin +menetetyn terveytemme!" + +Kleopatra laski hempeästi ja ikäänkuin kiitollisuuden osoitteeksi +viuhkaimensa alas ja käänsi sen ohessa nopeasti sen vartta, että siihen +kiinnitetyt timantit voisivat kirkkaasti loistaa; sitten hän kääntyi +kummankin ystävänsä puoleen ja sanoi: + +"Teidän sanoillanne on ystävällinen tarkoitus, ja ne ovat niin +keskenänsä sopusoinnussa, kuin kaksi samassa koristeessa olevaa kiveä, +joista toinen kimaltelee sentähden, että se on taidokkaasti hiottu ja +siis tarjoopi kuvastimen kaikesta, mikä loistaa, mutta toinen taas +loistaa sentähden, että se on puhdas ja välähtelee oman kiiltonsa +vaikutuksesta. Puhdas ja todellinen on sama; Egyptiläisillä onkin vain +yksi sana kumpaakin merkitsemään, ja sinun ystävällinen puheesi, +Scipio, -- mutta saanhan kutsua sinua Publiukseksi, -- sinun +ystävällinen puheesi, Publius, näyttää minusta olevan todenmukaisempaa, +kuin hilpeän ystäväsi kevytmielisemmille korville sopivat sanat. Minä +pyydän, ojenna minulle nyt kätesi!" + +Näkinkengän kuori, jossa hän oli istunut, laskeutui maahan, ja +Publiuksen sekä puolisonsa tukemana kuningatar astui siitä ja lähti +vierainensa juhlasaliin. + +Sittenkuin esirippu jälleen oli sulkenut salin, ja Kleopatra oli +vaihtanut muutamia sanoja puolisonsa kanssa, hän kääntyi jälleen +Roomalaisen puoleen, jonka luo eunukki Euleus oli astunut, ja sanoi: + +"Sinä tulet Atheenasta, Publius, mutta et näytä siellä juuri +innokkaasti seuranneen logiikan esitelmiä, vai mistä muuten tulee, että +sinä, joka terveyttä pidät korkeimpana hyvänä, että sinä, joka myöskin +ilmoitit, ett'ei sinun missään ole niin hyvä olla kuin minun +läheisyydessäni, kuitenkin saatoit juhlakulkueen jäljestä niin nopeasti +jättää minut varsin vastoin sopimustamme? Rohkenenko kysyä, mitkä +toimet..." + +"Meidän jalo ystävämme," eunukki vastasi syvään kumartaen ja antamatta +kuningattaren puhua loppuun, "näyttää erinomaisesti mieltyneen Serapiin +partaisiin erakkoihin ja etsivän heiltä lopullista päätöskiveä +Athenassa alkamille opinnoillensa." + +"Siinä hän tekee oikein," Kleopatra vastasi, "sillä heiltä hän +saattaa oppia kiinnittämään tarkkaavaisuuttansa siihen elämän +kolmannekseen, josta Atheenassa puhutaan sangen vähän, minä tarkoitan +tulevaisuuteen --" + +"Se on jumalien asia," Roomalainen vastasi. "Se tulee kyllä ajallansa, +enkä minä ole siitä erakon kanssa puhunut mitään. Euleus tietäköön, +että päinvastoin kaikki, mitä Serapeumissa opin tuolta omituiselta +mieheltä, koskee menneitä asioita." + +"Mutta miten on mahdollista," eunukki kysyi, "että kukaan, jolle +Kleopatra on tarjonnut seuraansa, saattaa niinkauvan ajatella muuta, +kuin hänen kaunista läsnäoloansa?" + +"On aivan oikein," Publius nopeasti vastasi, "että käyt nyky-ajan +asioihin käsiksi ja ett'et ajattele mielelläsi menneisyyttäsi." + +"Se oli täynnä suruja ja vastuksia," eunukki lausui taitavasti itseänsä +hilliten, "sen ruhtinattareni tietää, sekä valistuneen äitinsä +kertomuksista että omastakin kokemuksestaan ja tietää suojella minua +siltä ansaitsemattomalta vihalta, jolla mahtavat viholliset näyttävät +tahtovan minua vainota. Salli kuningatar, että vasta myöhemmin olen +aterialla saapuvilla. Tämä jalo herra odotutti itseänsä tuntikausia +Serapeumissa, ja Philae'n Isistemppeliin tehtävää uutta rakennusta +koskevien ehdotusten pitää jo huomenna olla kunnossa, että ne sinun +korkean puolisosi ja hänen ylhäisen veljensä Euergeteen neuvottelussa +aamulla varhain..." + +"Saat mennä," Kleopatra keskeytti eunukin puheen. + +Sittenkuin Euleus oli lähtenyt, kuningatar astui lähemmäksi Publiusta +ja sanoi: + +"Sinua kiukuttaa tämä ehkä vastenmielinen, mutta kaikissa tapauksissa +käytännöllinen ja ansiokas mies. Saanko kysyä, loukkaako sinua vain +hänen persoonallisuutensa, vai ovatko ne tosi-asioita, jotka ovat +herättäneet sinussa vastenmielisyyttä ja, jos oikein olen nähnyt, +oikein vihamielisiäkin tunteita häntä vastaan?" + +"Molempia," Publius vastasi. "Jo alusta alkain en luullut tapaavani +tässä miehessä mitään hyvää, ja nyt tiedän, että jos olen erehtynyt +hänen suhteensa, niin se on tapahtunut hänen eduksensa. Huomenna pyydän +sinulta hetkisen aikaa, jona kerron sinulle hänestä sellaista, mitä ei +sovi tänä ilolle omistettuna iltana jutella, koska se on ikävää ja +surullista. Sinun ei tarvitse sen vuoksi tulla uteliaaksi, sillä ne +ovat menneisyyden asioita eivätkä koske minua eivätkä sinua." + +Ylimmäinen hovimestari ja edeskäypä, jotka kutsuivat pöydän ääreen, +keskeyttivät tämän keskustelun, ja pian kuningaspari vieraineen virui +juhla-aterialla. + +Eri esineitten itämaalainen komeus ja helleniläinen somuus yhdistyivät +tuossa keskikokoisessa salissa, missä Ptolemaios Philometor +tavallisesti mieluummin aterioitsi muutamien valittujen ystäviensä +kanssa. + +Samoinkuin suuri vastaan-ottosali ja miestensali kaksinekymmenine +ovineen ja porfyyripylväineen, johon kuninkaan vieraat kokoontuivat, +tämäkin sai valonsa ylhäältä, sillä ikkunattomat seinät ja komeat +alabasteripatsaat korintholaisine akanthuskapiteeleinensä kannattivat +ainoastaan sivuilla olevata kapeata katosta, mutta keskeltä se oli +katotoin. + +Nyt, kun sadat tulet sitä valaisivat, leveni tuon avaran aukon +yli, josta päivällä aurinko loi valoansa huoneesen, kultainen +vuorikristalleista kimaltelevilla puolikuilla ja tähdillä koristettu +verkko, jossa oli niin ahtaat silmukat, että se esti yöllä valoa kohti +lenteleviä yölepakoita ja perhosia. + +Kuninkaan ruokasali olikin melkein päivän valkeaksi valaistu, etenkin +useilla, monihaaraisilla kynttilöillä, joita kannattivat ihanat, +pronssista ja marmorista tehdyt lapsen vartalokuvat. + +Jokainen liitos lattialla olevassa mosaikkikuvauksessa, joka esitteli +Herakleen vientiä olympiin, jumalien ateriata ja ällistyneen uroon +hämmästystä taivaallisen seuran komeuden johdosta, oli näkyvissä, ja +sadat liekit kuvastelivat seinien Hippo Regiuksesta tuodussa +marmorissa, johon taitavat taiteilijat olivat kuvannet kalliilla +kivillä, niinkuin lapis lazuli'lla, malakiittilla, kuutilokivellä, +verijaspiksella, akhaattilla ja Khalkedonin kivellä, hedelmäterttuja, +komeissa ryhmissä olevaa kaadettua riistaa ja kaikenlaisia +soittokoneita; pylväissä taas sai nähdä koomillisen ja traagillisen +runottaren naamioita, tulisoihtuja, muratilla ja viiniköynnöksille +kierreltyjä thyrsossauvoja ja huiluja. Kaikki nämät olivat kuvatut +kultaan ja hopeaan sekä puolijalokivillä koristellut ja kohosivat +marmoriselta perustaltaan niinkuin metalli-nasta nahkakilvestä tai +runsaat helat miekanhuotrasta. + +Tuo ihana dionysiläiskulkuetta esittelevä korkokuvaus, jonka +kuvanveistäjä Bryaksis oli muodostellut Ptolemaios Soteria varten ja +tehnyt sen norsunluusta ja kullasta, katseli alas aterioitseviin päin. + +Kaikki, mihin silmä tässä huoneessa sattui, oli ollut kaunista, kallista +ja etenkin iloista, ennenkuin Kleopatra oli astunut valta-istuimelle; +mutta hän oli täällä niinkuin omissa asuinhuoneissansakin, antanut +asettaa marmorisille pylväille suurimpain helleniläisten filosoofien ja +runoilijain kuvapatsaita, Milesolaisesta Thaleesta aina Stratoon asti, +joka pani kohtalon jumalan valta-istuimelle, Hesiodoksesta aina +Kallimakhokseen, ja antanut, koomillisen runottaren naamion lisäksi +liittää traagillisenkin naamion, sillä pöytänsä ääressä hän ei halua, +niin hänen oli tapa sanoa, nähdä ketään, jota ei hyvä ja vakava +keskustelu enemmän miellyttäisi, kuin ruoka, juoma ja nauru. + +Sen sijaan kun muut vaimot aterialla läsnä ollessaan istuivat tuolilla +tai puolisonsa sijan jalkapuolella, hän virui omalla lepotilallaan, +jonka takana runoilijatar Sapphon ja Perikleen ystävättären Aspasian +kuvapatsaat olivat. + +Että häntäkin pidettäisiin filosoofina ja, joll'ei juuri +runoilijattarena, niin ainakin runouden ja soitannon tarkkana +tuntijana, hän vaati ikäänkuin omat oikeutensa, ja miksikä hän ei +olisikaan tahtonut mieluummin virua kuin istua, koska hän kuitenkin +tiesi, kuinka hyvin hänen sopi heittäytyä patjalle ja nojautua vuoteen +syrjää vasten kädellään, joka ei juuri ollut kaunis, mutta jossa +kuitenkin oli ihmeteltävinä aleksandrialaisen koriste- ja kultasepän +työn jaloimpia näytteitä. + +Mutta hän valitsi viruvan asentonsa etenkin jalkojensa tähden; ei +kenelläkään naisella, näet, koko Egyptissä ja Kreikan maassa ollut +pienempiä ja jalommin muodostuneita jalkoja kuin hänellä. + +Senpä vuoksi hänen sandaalinsa olivatkin niin tehdyt, että ne hänen +seisoessaan tai käydessään peittivät ainoastaan jalkapohjan, vaan +jättivät aivan paljaiksi somat, valkoiset varpaat ruusunvärisine +kynsineen ja vaaleahkoine puolikuineen. + +Pidoissa hän pani kuten miehetkin kenkänsä kokonaan pois ja piti +jalkojansa ensiksi peitossa, että hän vasta sitten ne näyttäisi, kun +hän luuli niiden sijojen kokonaan kadonneen, jotka sandaalien nauhat +olivat jättäneet hänen hentoon ihoonsa. + +Eunukki Euleus oli näitten jalkojen suurin ihailija, ei, niinkuin hän +itse sanoi, niiden kauneuden tähden, vaan sentähden että kuningattaren +varpaitten liikkeet hänelle osoittivat, mitä Kleopatran mielessä +silloin liikkui, kun hän ei saattanut huomata hänen teeskentelytaidossa +harjaantuneesta suustansa ja silmistänsä mitään siitä, mitä hänen +sielunsa ajatteli. + +Yhdeksän kolmittain yhteen asetettua hevosen kengän muotoon +järjestettyä sijaa eebenholtsisine syrjineen ja oliivinvihreine +patjoineen, joille oli kirjaeltu kullalla ja hopealla hienoja kuvia, +tarjosivat vieraille lepopaikkaa. + +Kuningatar kuiskutti kohottaen olkapäitään ja, niinkuin näytti, varsin +vähän ihastuneena kamariherralle, ja tämä osoitti heti kullekin +kutsutulle hänen paikkansa. + +Kuningatar kävi takimmaisen sija-osaston äärimäiselle paikalle oikealla +puolen ja hänen puolisonsa äärimmäiselle vasemmalla puolen: heidän +välillään oleva sohva jäi tyhjäksi Euergetestä, kuninkaallisen +pariskunnan veljeä varten. + +Yhdellä niistä kolmesta sijasta, jotka olivat oikealla puolen +ruhtinaallista perhettä, Publius sai paikkansa aivan Kleopatran +viereen, ja häntä vastapäätä lähinnä kuningasta Korintholainen Lysias. + +Kaksi viimemainitun viereistä tilaa jäi tyhjiksi, sen sijaan kun +Roomalaisen rinnalle asettui tuo urhea ja viisas Hieraks, Ptolemaios +Euergeteen ystävä ja uskollisin palvelija. + +Sill'aikaa kun palvelijat levittelivät ruusunlehtiä huoneesen, +ruiskuttelivat hyvän hajuista vettä ja kantoivat pienen hopeapöydän, +jonka vahva kansi oli tehty punaisen ruskeasta, valkotäplisestä +porfyyristä, kunkin vieraan viereen, kuningas kääntyi ystävällisesti +tervehtien vieraittensa puoleen ja pyysi anteeksi heidän +vähälukuisuuttansa. + +"Euleuksen," hän sanoi, "on täytynyt toimiensa tähden jättää meidät, ja +meidän kuninkaallinen veljemme istuu varmaankin vielä kirjainsa ääressä +Aristarkhoksen kanssa, joka on tullut hänen mukanansa Aleksandriasta, +mutta kyllä hän on lujasti vakuuttanut saapuvansa tänne." + +"Kuta vähemmän meitä on," Lysias vastasi syvään kumartaen, "sitä +kunniakkaampaa on kuulua teidän tarkan vaalinne mukaan valittujen +joukkoon." + +"Minä luulen jo hyvistäkin olevan parhaat kutsutut," kuningatar sanoi, +"mutta veljeni Euergeteen mielestä lienevät nekin vielä liian +monilukuiset, sillä hän, joka vieraassa maassa käskee niinkuin +kotonansa, on kamariherraa kieltänyt käskemästä meidän oppineita +ystäviämme, niiden joukossa sinuakin, Agatharkhides, minun ja veljeni +oivallinen opettaja, niinkuin tunnettu on, sekä meidän juutalaisia +ystäviämme, jotka eilen ottivat osaa ateriaamme, ja jotka olin listaan +kirjoittanut. Minusta se voi olla hyvä, sillä minä rakastan runotarten +lukua, ja ehkäpä hän tahtoi osoittaa sinulle, Publius, kunniaa, sillä +me istumme nyt Roomalaisten tapaan. Sinun emmekä hänen kunniaksensa +tänään olemme ilman soitantoa; sanoithan sinä, ett'et sitä aterioidessa +juuri rakasta. Euergetes itse soittaa oivallisesti harppua. On muuten +hyväkin, että hän tulee myöhään niinkuin ainakin, sillä ylihuomenna on +hänen syntymäpäivänsä, ja hän tahtoo viettää sen täällä eikä +Aleksandriassa. Brukhiumiin kokoontuneitten papillisten lähettiläitten +pitää tulla tänne Memphiisen toivottamaan hänelle onnea, ja meidän +pitää valmistaman jotakin loistavaa. Sinä, Publius, et rakasta +Euleusta, mutta hän paraiten ymmärtää näitä asioita, ja minä toivon, +että hän pian palaa takaisin meitä neuvomaan." + +"Huomenna meidän pitää panna toimeen suuri juhlakulkue," kuningas +huudahti. "Euergetes rakastaa loistavia näytelmiä ja minä tahtoisin +mielelläni hänelle osoittaa, kuinka hänen tulonsa on meitä +ilahuttanut." + +Kuninkaan kauniit kasvonpiirteet näyttivät hänen näitä sydämestä +lähteneitä sanoja lausuessaan erittäin miellyttäviltä, mutta hänen +puolisonsa sanoi ajattelevaisesti: + +"Niin, jos olisimme Aleksandriassa, mutta keskellä egyptiläistä +väestöä --" + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Kova-ääninen, juhlasalin marmoriseinistä kajahteleva nauru keskeytti +kuningattaren viimeiset sanat, ja hän pelästyi ensin, mutta hymyili +sitten ystävällisesti, kun hän huomasi veljensä, joka, työnnettyänsä +kamariherran syrjään, oli erään vanhan Kreikkalaisen rinnalla astunut +aterijoitsevien joukkoon. + +"Kaikkien Olympin asukasten ja kaiken sen jumala- ja nautakarjan +nimessä, joka asuu Niilin temppelissä!" tulija huusi yhä vielä nauraen +niin kovaa, että hänen lihavat poskensa ja hirmuisen vahva ja nuori +ruumiinsa vapisi ja tutisi. "Sinun kauniiden jalkojesi nimessä, +Kleopatra, jotka niin helposti voi kätkeä, mutta jotka kuitenkin +jokaisen pitää nähdä, kaikkien sinun suloisten hyveittesi +nimessä, Philometor, minä luulen, että te koetatte voittaa suuren +Philadelphoksen tai meidän syyrialaisen setämme Antiokhoksen, ja +tahdotte panna toimeen sellaisen juhlakulkueen, ja vielä minun +kunniakseni! Hyvä kyllä! Minä otan itse ihmeesen osaa ja esittelen +paksulla ruumiillani Erosta viinineen ja jousineen. Jonkun +Aithiopiattaren pitää siinä tapauksessa olla äitinäni, Aphroditena! On +näyttävä oikein komealta, kun tämä musta-ihoinen kaunotar nousee +valkoisesta merivaahdosta. Ja mitä mietitte lyhyt- ja villatukkaisesta +Pallaasta, sulottarista, joilla on leveät aithiopialaiset jalan +lätkäleet, ja Egyptiläisestä, jonka paljaaksi ajellussa päässä aurinko +kuvastelee, Phoibos Apollona!" + +Näin sanoen tuo kaksikymmen-vuotias jättiläinen heittäytyi +tyhjälle tilalle sisarensa ja veljensä väliin ja huusi, sittenkuin +hänen veljensä oli hänelle ilmoittanut Roomalaisen nimen ja +hän itse arvokkaasti tervehtinyt tätä, luoksensa erään nuorista +makedoonialaisista aatelismiehistä, jotka olivat aterijoitsevain +palvelijoina, antoi täyttää maljansa kerran ja vielä kerran ja sitten +vielä kolmannen kerran, joi sen yhtä kyytiä ja pois panematta pohjaan +asti ja sanoi sitten kovaa, pyyhkien molemmin käsin takkuista, vaaleata +tukkaansa, niin että se pörrötti ihan ylöspäin hänen valtavasta +päästään ja leveästä otsastaan: + +"Minun täytyy pitää vähän kiirettä, saadakseni teidät kiinni. Vielä +yksi malja, Diokleides!" + +"Hillitöin!" Kleopatra nuhteli puoleksi leikillään, puoleksi totisena +uhaten häntä sormellaan. "Millaiselta sinä näytät!" + +"Sellaiselta kuin Silenus pukinjaloitta," Euergetes vastasi. "Annappas +minulle peili, Diokleides! Noudata vaan kuningattaren silmäystä niin +kyllä sen löydät. Kas siinä se olikin! Eikä todellakaan kuva, jonka se +minulle näyttää, huonosti minua miellytä. Minä näen siitä pääkallon, +jolla Egyptin molempain ruunujen lisäksi vielä kolmannellekin olisi +tilaa, ja jossa on niin suuret aivot, että niillä voisi täyttää +neljänkin kuningattaren päät reunoja myöten. Minä näen kaksi +korppikotkan silmää, jotka aina ovat terävät, silloinkin kun niitten +omistaja on juovuksissa, ja joita ei vaivaa mikään muu, kuin näitten +hauskojen poskieni liha, joka varmaankin, jos se, samassa määrässä +lisääntyy, vihdoin tukkii niiltä kokonaan valon, kuten kasvava puu +kätkee puunkoloon pistetyn drakman, kuten luukku sulkee akkunan. Näillä +kämmenillä ja käsivarsilla tuo peilistä näkyvä mies kuristaa hädän +tullessa täysikasvaneen niilihevosen, ja niiden vitjain, jotka +koristavat tätä kaulaa, pitää olla kaksi kertaa niin pitkät, +kuin hyvin ruokitun egyptiläisen uhripapin vitjat; minä näen tästä +peilistä miehen, joka on leivottu tukevammasta taikinasta ja +lihavammasta, lujemmasta aineesta, kuin muut ihmiset, ja jos tuolla +kirkkaasta kuristimesta näkyvällä hienolla olennolla on päällään +läpinäkyvää kangasta, niin mitä sinulla, Kleopatra, on sitä vastaan? +Ptolemaiolaisten ruhtinasten pitää pitämän huolta Aleksandrian +tuontikaupasta, sillä mitä muuten tulisi Kos'in kauppaliikkeestä, +joll'en minä ostaisi hienointa Bombyks-silkkiä, sen sijaan kun sinä, +kuningatar, et ensinkään hyödytä sen myyjiä, vaan käärit itsesi +vestaalin tavoin mattokankaasta tehtyihin vaatteisin? Seppele päähäni +ja vielä toinenkin ja uutta viiniä maljaan! Rooman ja sinun +menestykseksesi, Publius Cornelius Scipio, ja meidän viimeisen +kriitillisen arvelumme onneksi, Aristarkhokseni, ja hienon +ajattelemisen ja rohkean juomisen hyväksi!" + +"Rohkean ajattelemisen ja hienon juomisen hyväksi," näin puhuteltu +nopeasti vastasi kohoittaen maljaansa, katsellen tulisilla silmillänsä +viiniä ja taluen sitä hiljalleen lähemmäksi pitkää, kauniisti +muodostunutta ja hiukan kaarevaa nenäänsä sekä ohuita huuliansa. + +"Oho, Aristarkhos!" Euergetes huudahti rypistäen leveätä otsaansa. +"Sinä miellytät minua enemmän muokatessasi runoilijaisi ja +kirjailijaisi sanoja, kuin oikaistessasi kuninkaan hänen ryypätessään +käyttämiä juomalauselmia. 'Hieno juominen' on 'maistelemista', ja +maistelemisen minä jätän ruovonpäristelijöille ja muulle +siipikarjalle, joka hyvin tulee aikaan ruovikossa. Ymmärräthän? +Ruovikossa; olkoon ruoko leikattu sitten kirjoittamista varten tahi +ei!" + +"Hienolla juomisella," tuo suuri kriitikus vastasi nuorelle ruhtinaalle +aivan rauhallisena pyyhkien kapealla kädellänsä ohuet harmaat hiuksensa +korkealta otsaltaan, "hienolla juomisella minä tarkoitan valitun, +oivallisen viinin juontia, ja oletko koskaan nauttinut mitään hienompaa +kuin tätä Anthyllan rypäleen mehua, jota sinun ylhäinen veljesi meille +tarjoo? Juomalauselmasi siis edestakaisin käännettynä ylistää sinua +eteväksi ajattelijaksi ja samalla kelpo juoman hyväntahtoiseksi +antajaksi." + +"Hyvin käännetty," Kleopatra käsiään taputtaen huudahti. "Katsoppas. +Publius, siinä aleksandrialainen kieli näytti näppäryyttänsä." + +"Niin," Euergetes puuttui puheesen, "jos voisi keihäitten asemasta +sanoilla ryhtyä taisteluun, niin kyllä Aleksanterin kaupungin museumin +herrat, Aristarkhos johtajanaan, pitäisivät kurissa Rooman ja Karthagon +yhtyneitä joukkoja." + +"Mutta emmehän ole sodassa, vaan rauhallisella aterialla," kuningas +sanoi hyväntahtoisesti ja ystävällisesti. "Sinä olet varmaankin saanut +tiedon meidän salaisuudestamme ja olet pilkannut meidän uskollisia +Egyptiläisiämme, joitten sijaan mielelläni panisin vaaleita +Kreikkalaisia, jos Aleksandria olisi vielä minun eikä sinun, mutta ei +sittenkään ole puuttuva sinun syntymäpäivänäsi komeata juhlakulkuetta." + +"Vieläkö teitä sitten todellakin huvittaa tuo ijankaikkinen +hanhenmarssi?" Euergetes kysyi ja ojensihe sohvallaan kohottaen +puristetut kätensä päänsä yli. "Mieluummin sittenkin tahdon tyytyä +Aristarkhoksen hienoon juontiin, kuin katsella tuota tyhjää komeutta. +Ainoastaan kahdella ehdolla lupaan olla hiljaa ja pysyä puolen päivää +alallani kuin apina häkissään: ensiksi, jos meidän roomalaista +kesti-ystäväämme, Publius Cornelius Scipiota miellyttää katsella +sellaista näytelmää, joka ei kuitenkaan likimainkaan saata kilpailla +Roomalaisten voittotriumphien kanssa, sittenkuin enomme Antiokhos +ryösteli maatamme ja me molemmat veljet ja'oimme keskenämme Egyptin, ja +jos toiseksi sallitten minun kauppiaana ottaa osaa kulkueesen." + +"Minun tähteni, kuninkaani," Publius vastasi, "ei tarvitse +juhlakulkueita panna toimeen, ei ainakaan sellaisia, joita minun on +pakko katsella." + +"Minua sellainen yhä vieläkin ilahuttaa," Kleopatran puoliso Philometor +sanoi. "Minä en väsy katselemaan hyvin järjestettyjä ja iloisia +joukkoja." + +"Minun lävitseni taas," Kleopatra huudahti, "käy kylmiä ja +kuumia väreitä, ja usein kyynelet tulevat silmiini juuri silloin, +kun riemu kovimmin raikuu. Suurella joukolla, joka yhdistyy +ainoastaan yhtä henkilöä varten, on aina melkoinen vaikutus. Pisara, +hiekkajyvänen, rakennuskivi, ne ovat kaikki mitättömiä esineitä, mutta +mieltä-ylentävästi miljoonat niistä vaikuttavat, kun ne ovat mereksi, +erämaaksi tai pyramiidiksi yhdistettyinä. Yksi ainoa riemuitseva +näyttää hullujenhuoneesta karanneelta narrilta, mutta kun tuhansia +ihmisiä yhtaikaa riemuitsee, niin se valtaa väkevästi kylmänkin +sydämen. Kuinka etenkin sinua, Publius Scipio, jossa minusta nähden +voimallinen tahto on niin erittäin onnellisesti kehkeytynyt, ei liikuta +näytelmä, jossa on vaikuttamassa sellainen yhteinen tahto?" + +"Saattaako sitten tällaisessa kansan riemussa," Roomalainen kysyi, +"ylimalkaan tulla kysymykseenkään mikään tahto. Sellaisessahan jokainen +juuri tuleekin tuollaiseksi tahtoa vailla olevaksi jäljittelijäksi ja +matkijaksi: minä puolestani haluan kulkea omaa tietäni ja olla +riippumatoin mistään muusta, kuin niistä laei'sta ja velvollisuuksista, +joiden alaiseksi minut tekee Rooman valtio." + +"Minä taas," Euergetes sanoi, "olen lapsesta saakka katsellut +juhlakulkueita parhaasta paikasta, ja sen vuoksi kohtalo rankaisee +minua sillä, että se tekee minut välinpitämättömäksi kaiken sellaisen +suhteen, kun sitä vastoin nuo köyhät raukat, jotka saavat nähdä vain +muassa olijoitten neniä, hiuksia ja selkiä, saavat aina iloita jostakin +uudesta komeudesta. Publius Scipiota ei minun tarvitse ottaa huomioon, +niinkuin näette, vaikka sen mielelläni tekisinkin. Mitähän sinä, +Kleopatra, nyt sanoisit, jos itse ottaisin osaa minun juhlakulkueeseni, +minä sanoin minun, sillä minun kunniaksenihan se pannaan toimeen; se +olisi todellakin jotakin uutta ja vieläpä hauskaakin." + +"Luullakseni enemmän uutta ja hauskaa kuin kunniakasta," Kleopatra +pistävästi vastasi. + +"Mutta senhän pitäisi olla teille oikein mieluista," Euergetes nauroi, +"sillä paitse veljenne olen vielä teidän kilpakumppalinne, ja +mieluumminhan sellaisen näkee alenevan kuin ylenevän." + +"Näihin sanoihin," kuningas puuttui puheesen nuhtelevalla ja surullisen +hiljaisella äänellä, "ei mikään sinua oikeuta. Me rakastamme sinua, +suomme sinulle omaisuutesi omamme rinnalla ja pyydämme sinua +pilapuheissakin välttämään sellaisia sanoja, että kaikki menneet asiat +pysyisivät unhotuksissa." + +"Ja ett'et," Kleopatra lisäsi, "narrimaisuudellasi tahraisi kuninkaan +arvoasi ja mainettasi, jonka oppisi kautta olet saavuttanut." + +"Opettajatar! Tiedätkö sitten, mitä tarkoitin? Minä ai'oin esiytyä +Alkibiadeena Aristarkhoksen kanssa, joka olisi ollut Sokrateena, +muassamme joukko huilunsoittajattaria; onhan minulle aina sanottu, että +Alkibiades ja minä olemme toistemme näköisiä -- monessa suhteessa, +vilpittömät ystävät sanovat, kaikissa suhteissa, kohteliaammat +sanovat." + +Publius tarkasteli, nämät sanat kuultuansa, tuon kuninkaallisen +mässääjän muodotonta, läpinäkyvään vaatteesen puettua vartaloa, ja kun +hän sen ohessa ajatteli Atheenalaisten lemmikin ihanata kuvapatsasta, +jonka hän oli nähnyt Ilissoksessa, niin hän veti suunsa halveksivaan +hymyyn. + +Tämä ei jäänyt Euergeteeltä huomaamatta ja se loukkasi häntä, sillä hän +ei nähnyt mitään mieluummin kuin sitä, että häntä verrattiin Perikleen +sisaren poikaan; mutta hän peitti vihansa, sillä Publius oli Tiberin +rannalla asuvien mahtavimpien miesten likeisin sukulainen, ja vaikka +hänellä itsellään olikin kuninkaan valta, niin Rooma vallitsi +kuitenkin, kuten jumalien tahto, hänenkin ylitsensä. + +Kleopatra huomasi, mitä hänen veljensä mielessä liikkui, ja viedäksensä +häneltä puheen vuoron sekä herättääksensä hänessä uusia ajatuksia, hän +sanoi iloisesti: + +"Jättäkäämme siis juhlakulkue siksensä ja miettikäämme jotakin muuta +juhlaa syntymäpäiväksesi. Sinä Lysias olet varmaankin kokenut +tällaisissa asioissa, sillä Publius kertoi minulle, että sinä +Korinthissa olet kaikkien näytelmien johtajana. Mitä pitää meidän tehdä +huvittaaksemme Euergetesta ja itseämme?" + +Korintholainen katseli tuokion maljaansa, liikutteli sitä +pitkäveteisesti vieressään olevalla marmoripöytäsellä ostronipiiraitten +ja tuoreiden parsaruohojen välillä ja sanoi sitten, katsellen +ympärillensä ikäänkuin myöntymystä odottaen: + +"Eräässä suuressa, Ptolemaios Philadelphoksen aikuisessa +juhlakulkueessa, josta Kalliksenus Agatharkhides antoi minun eilen +lukea läsnä-olleitten tekemän selityksen, esitettiin kansalle +kaikenlaisia kuvaelmia, joita muinoisten aikain suuret taiteilijat ovat +maalanneet ja kuvanneet, mutta valitkaamme kuitenkin jotakin vähemmän +tunnettua." + +"Oivallista!" Kleopatra huudahti innostuneena. "Kenen näköinen kookas +veljeni enemmän olisi kuin Herakleen, ja juuri Alkmenen pojan, niinkuin +Lysippus hänet on käsittänyt ja kuvaillut! Esitelkäämme siis Herakleen +elämää suurien esikuvain mukaan ja antakaamme ennen kaikkea +Euergeteelle itse uroon osa." + +"Minä otan sitä esittääkseni," nuori kuningas puuttui puheesen, +liikutellen hirmuisia rinta- ja käsivarsilihaksiansa. "Ja teidän pitää +pitämän suuressa arvossa sitä, että minä sen otan, sillä siinä +tarvitaan juuri käärmeentappajaa, eikä Lysippus turhaan ole kuvannut +häntä pienipäiseksi ja suuriruumiiseksi; -- mutta eihän minulla ole +mitään puhuttavaa." + +"Tahdotko, jos minä rupeen Omphaleksi, istua jalkojeni juuressa?" +Kleopatra kysyi. + +"Kuka ei mielellään istuisi _näitten_ jalkojen juuressa?" Euergetes +vastasi. "Valitkaamme nyt heti muitakin monilukuisista tarjolla +olevista, mutta, niinkuin Lysiaskin, minä varoitan ottamasta varsin +tuttuja." + +"Todellakin löytyy aivan yleistä niin silmälle kuin korvallekin," +Kleopatra sanoi, "mutta tunnettu hyvä on myöskin aina kaunista." + +"Sallikaa minun," Lysias puuttui puheesen, "huomauttaa teille erästä +jalotekoista marmorikuvaa, joka on vanha ja kaunis ja taitaa olla hyvin +harvoille teistä tuttu. Se on isieni huoneen kaivolla Korinthissa, ja +sen on jo useampia vuosisatoja sitten eräs suuri peloponesolainen +taiteilija tehnyt. Publiuskin oli tähän teokseen ihastunut ja se onkin +ihanampi, kuin selittää voi. + +"Se tarjoaa todellakin komean näyn, sillä se kuvailee Herakleen ja +Heben, tuon jumalaksi koroitetun uroon ja ikuisen nuoruuden häitä. -- +Tahdotko, kuninkaani, antaa Pallas Athenen ja äitisi Alkmenen viedä +sinua avioliittoon Heben kanssa?" + +"Miks'en?" Euergetes kysyi; "mutta Heben pitää olla kaunis. Yksi asia +minua kuitenkin arveluttaa. Kuinka saamme kaivon isiesi talosta +huomiseksi tai ylihuomiseksi tänne? Muiston mukaan, ilman alkuperäistä +kuvaa ei semmoista voi esittää, ja vaikkapa kerrotaankin, että Serapiin +patsas on lentänyt Sinopesta Aleksandriaan, ja vaikka Memphiissä onkin +noitia..." + +"Niitä emme tarvitsekaan," Publius keskeytti kuninkaan puheen. "Kun +olin vieraana ystäväni vanhempien huoneessa, joka muuten oli komeampi +kuin Gygeen vanha kuninkaan linna Sardeessa, minä leikkautan kivestä +tämän uhkean kuvateoksen mukaan pienempiä sisarelleni häälahjaksi. Ne +ovat sangen hyvin onnistuneita ja ovat minun teltassani." + +"Onko sinulla sisar?" kuningatar kysyi kääntyen Roomalaisen puoleen. +"Sinun pitää kertoman hänestä jotakin minulle." + +"Hän on samanlainen kuin muutkin tytöt," Publius vastasi luoden +silmänsä maahan, sillä hänen oli vastenmielistä kertoa sisarestaan +sellaisen läsnä ollessa kuin Euergetes. + +"Sinä tuomitset väärin niinkuin kaikki veljet," Kleopatra naurahti, +"mutta minä tahdon kuulla enemmän hänestä, sillä" -- ja tätä +sanoessansa kuiskutti hän hiljaa ja katsoi hellästi Publiusta silmiin, +-- "sillä minusta on kaikki arvokasta, mikä sinuun kuuluu." + +Tämän keskustelun aikana kuninkaalliset veljekset olivat kääntyneet +Korintholaisen puoleen kysellen häneltä Herakleen ja Heben häistä, ja +kaikki pöydässä istujat kuuntelivat tarkkaavaisina, kun hän sanoi: + +"Tämä ihana teos ei oikeastaan esittele häitä, vaan sitä hetkeä, jona +sulhanen viedään morsiamelle. + +"Uros, nuija olalla ja jalopeuran talja hartioilla, astuu +morsiussaattoa vastaan äitinsä Alkmenen seurassa ja Pallas Athenen +taluttamana, joka tässä rauhan toimessa pitää keihäänsä kärkeä maassa +ja kantaa kypäriä kädessänsä. Ensimmäisenä tässä ei ole mikään +vähäpätöisempi henkilö kuin Apollo itse, joka laulaa häälaulua säestäen +sitä luutullansa. Hänen kanssansa astuu esiin hänen sisarensa Artemis, +sitten morsiamen äiti, jonka seuraajana on jumalien sanansaattaja +Hermes, Zeuksen lähettiläänä. + +"Sitten tulee pääkohta, joka on kreikkalaisen taiteen kaikkein +kauniimpia teoksia, ainakin mitä minä tunnen." + +"Hebe rientää sulhastaan vastaan, ja Aphrodite, rakkauden jumalatar, +taluttaa häntä lempeästi; mutta Peitho, houkuttelemisen jumalatar, +panee kätensä morsiamen kädelle, työntää häntä muitten huomaamatta +eteenpäin ja kääntää hänen kasvonsa poispäin, sillä hän on sanonut sen, +mitä hänen pitikin, ja hän hymyilee itseksensä, sillä Hebe ei ole +sulkenut korvaansa hänen ääneltään, ja sen joka kerran on kuunnellut +Peithoa, sen pitää tehdä, mitä hän tahtoo." + +"Entäs Hebe?" Kleopatra kysyi. + +"Hän luo silmänsä maahan ja pitää sitä kättänsä, jolla Houkuttelijan +käsi on, ylhäällä ja tekee sormillaan, joissa pieni, lehdekäs ruusunen +häälyy, torjuvan liikkeen, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: 'Oi päästä +minut; minä pelkään tuota miestä' -- ja kysyä: 'Eiköhän olisi parasta +pysyä sinä kuin olen ja olla seuraamatta sinun viekoituksiasi ja +Aphroditen väkivaltaa?' Tämä Hebe on ihmeen ihana, ja sinun, +kuningatar, pitää esittelemän häntä!" + +"Minunko?" Kleopatra kysyi. "Mutta sanoithan hänen luovan silmänsä +maahan." + +"Se tekee hänet sieväksi ja kainoksi; ja varovainen ja neidollinen +pitää hänen käyntinsäkin olla. Suorissa poimuissa hänen vaatteensakin +riippuu jalkoihin asti, kun sen sijaan Peitho veitikkamaisena ja salaa +iloiten uudesta voitostansa kannattaa peukalollaan ja etusormellansa +hamettaan. Myöskin Peithoksi sinä ihmeen hyvin sopisit." + +"Minä luulen, että esitän Peithoa," kuningatar Korintholaisen +keskeytti. "Hebe on vasta kukannuppu, joka ei vielä oikein ole +puhjennut, mutta minä olen äiti, olen vielä sen ohessa olevinani hiukan +filosoofikin..." + +"Ja," Aristarkhos häntä keskeytti, "voit oikeudella sanoa, itselläsi +kaiken nuoruuden lumousvoiman ohessa olevan Peitholle sopivia +ominaisuuksia, tuolle jumalattarelle, joka ei osaa lumota ainoastaan +sydämiä, vaan vieläpä henkiäkin. Niinkuin ruusut -- samoin +tytönnuppusetkin ovat kauniita katsella, mutta sen, joka ei +rakasta ainoastansa väriä, vaan myöskin tuoksua, minä tarkoitan +virkistäväisyyttä, innostuttamisvoimaa, sielun ominaisuuksia, sen +täytyy kääntyä puhjennen kukan puoleen, samoinkuin ruusunkasvattajatkin +Moirisjärven rantamilla sitovat hoidokkiensa nuput ainoastaan pian +lakastuviksi vihkoiksi ja seppeleiksi, vaan eivät niitä voi käyttää +valmistaessansa jaloa öljyä ja menehtymätöintä tuoksua; tähän +tarkoitukseen he tarvitsevat täysin puhjenneita kukkia. Esittele +Peithoa, kuningattareni; jumalatar itsekin saattaisi ylpeillä +sellaisesta edustajastansa!" + +"Jospa hän siitä olisi yhtä ylpeä," Kleopatra huudahti, "kuin minä olen +onnellinen kuullessani sellaisia sanoja Aristarkhoksen suusta! Se on +päätetty; minä olen Peithona. Leikkikumppalini Zoë esitelköön Artemista +ja hänen vakava sisarensa Pallas Athenea. Äidiksi on meillä useampiakin +matroonia tarjona, epitropin vanhin tytär on minusta Aphroditeksi +sopiva; hän on ihmeen kaunis." + +"Onko hän myöskin tyhmä?" Euergetes kysyi. "Sitä vaaditaan myöskin +tuolta ikuisesti nauravalta Kyprottarelta." + +"Kylläksi tähän tarkoitukseen," Kleopatra nauroi. "Mutta mistä saamme +sellaisen Heben kuin sinä olet kuvaillut, Lysias? Arabarkhi Ameen tytär +on ihana lapsi." + +"Mutta hän on ruskea, niin ruskea kuin tämä viini ja varsin liian +puhdas Egyptiläinen," sanoi ylimmäinen edeskäypä, joka piti silmällä +nuoria makedoonialaisia pöytäpalvelijoita, ja kumarsi syvään +huomauttaen häveliäästi omaa kuudentoista vuotista tytärtänsä; mutta +tätä vastaan kuningattarella oli muistutettavana, että hän oli paljoa +suurempi häntä itseänsä, jonka kuitenkin tuli seisoa hänen vieressänsä +ja panna kätensä hänen käsivarrellensa. + +Muut tytöt hylättiin toisista syistä ja Euergetes ehdoitteli jo, että +lähetettäisiin Aleksandriaan kirjekyyhkynen, ja sieltä tuotettaisiin +kaunis helleniläislapsi nopealla nelivaljakolla Memphiisen, jossa +tummat egyptiläisjumalat ja ihmiset paremmin menestyvät kuin +kreikkalaiset, kun Lysias huudahti: + +"Minä olen tänään löytänyt tytön, jota tarvitsemme, Heben, joka on kuin +isäni marmorista lähtenyt ja kuin olisi hän saanut nuorteutensa, +värinsä ja lämpönsä jumalalta. Hän on nuori, kaino, valkoinen ja +punaposkinen sekä sinun kokoisesi, kuningattareni. Jos sallitte, niin +sanon vasta sittemmin, kuka hän on, ja menen nyt ensin noutamaan +teltastamme marmorin mukaan tehdyt kuvat," + +"Ne ovat norsunluu-arkkusessa, vaatelippaani pohjalla," Publius sanoi. +"Tästä saat avaimen." + +"Riennä," kuningatar huudahti, "sillä me olemme kaikki uteliaita +kuulemaan, mistä sinä täältä Memphiistä olet löytänyt valkoisen ja +punaposkisen, kainon Hebesi." + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Tunnin verran kuningasparin vieraat olivat odotelleet, eikä Lysiasta +vielä kuulunut, maljoja oli sillä välin täytelty ja tyhjennelty, Euleus +eunukki oli jälleen yhtynyt aterijoitsijoihin, ja keskustelu oli +kokonaan muuttanut muotoansa, sillä kaikki läsnä-olijat eivät enään +kuunnelleet samaa, vaan päinvastoin molemmat kuninkaat ja Aristarkhos +olivat kiintyneet puhelemaan vanhempien runoilijoitten pitkin Kreikkaa +hajallaan olevista käsikirjoituksista ja oppineista teoksista sekä +niistä toimista ja keinoista, joitten kautta ne tahi kelvolliset otteet +niistä saataisiin museumin kirjastoon. + +Hieraks kertoeli eunukille viimeisestä dionysiläisjuhlasta ja uudempain +komediain näytännöistä Aleksandriassa, ja Euleus taitavasti kyllä oli +molemmin korvin kuuntelevinaan häntä, vieläpä monesti keskeyttikin +häntä tehden älykkäitä kysymyksiä hänen sanojensa johdosta, ja +kuitenkin hänen koko tarkkaavaisuutensa oli käännetty kuningattareen, +joka täydellisesti oli vallannut Roomalaisen Publiuksen ja joka hiljaa +tälle kertoili voimia runtelevasta elämästään, rauhattomasta +sydämestään ja siitä, kuinka suuresti hän ihmetteli Roomaa ja miehen +voimaa. + +Hänen poskensa hehkuivat silloin ja hänen silmänsä loistivat, sillä +kuta enemmän hän sai yksinänsä puhua, sitä enemmän hän luuli +miellyttävänsä Publiusta, joka ei suinkaan ollut puhelias ja joka vain +harvoin häntä keskeytti, liittäen silloin, kun niin sopi, jonkun +imartelevan sanan hänen puheesensa, sillä hän mietti sitä neuvoa, jonka +erakko oli hänelle antanut, ja toivoi voittavansa Kleopatran +puolelleen. + +Eunukki, vaikka hänellä olikin tarkka kuulo, ymmärsi kuitenkin sangen +vähän Kleopatran kuiskutuksista, sillä kuningas Euergeteen ääni kaikui +kovaa yli muitten puheen, mutta Euleus osasi ajatuksellaan pian +yhdistää nuot katkonaiset lauseet tahi ainakin oivaltaa kuningattaren +puheen luonteen. + +Kleopatra halveksi viiniä, mutta hän osasi juomingeissa juopua omista +sanoistansa, ja nyt, juuri kun hänen veljensä ja Aristarkhos +innokkaimmin väittelivät, hän kohotti maljaansa, kosketti sitä +huulillansa ja ojensi sen sitten Publiukselle, ottaen itse samalla +hänen pikarinsa. + +Nuori Roomalainen ymmärsi, mitä tämä pikainen teko tarkoitti. + +Samoin hänenkin kotimaassaan Amorin kohtaama nainen vaihtoi +rakastettunsa kanssa maljaa tahi omenaa, jota hän oli purrut +valkoisilla hampaillaan. + +Publiuksen läpi virtasi kylmä väristys, niinkuin matkustajan, joka +huoletonna astelee tietänsä, katsellen kuuta sekä tähtiä, ja sitten +äkkiä huomaa kuilun, joka hänen jalkojensa juuressa ammottaa syvänä ja +mustana. Salaman tavoin hänen mieleensä juohtui hänen äitinsä sekä +tämän varoitukset karttamaan Egyptin naisten viekkaita juonia ja +erittäinkin sitä vaimoa, joka nyt ei ensinkään kuninkaallisesti +katsellut hänen sieluhunsa, vaan päinvastoin arasti ja himokkaasti; +mielellään hän olisi luonut silmänsä maahan ja jättänyt maljan +koskettamatta, mutta Kleopatran silmät olivat kuten pauloilla ja +siteillä vanginneet hänen silmänsä, ja tuo urhoollisen kansan +pelottomin poika piti maljan hylkäämisen mahdottomana, uhkarohkeana +tekona. + +Ja miten hän olisi voinutkaan palkita suurinta suosion osoitusta +loukkauksella, jota ei yksikään vaimo, saatikka sitten Kleopatra, olisi +voinut antaa anteeksi. + +Niin, monenkin elämän-onni on ijäksi hävinnyt, moni synti on senkautta +tullut tehdyksi, että naisen osoittama suosio on miehelle kunnialahja, +joka miellyttää häntä, vaikkapa se tulee semmoisen käsistä, jota hän ei +rakasta, ja josta hän ei pidä väliä; imartelu on sydämen avain, ja jos +tämä on puoleksi avoinna, niin ei milloinkaan ole puuttuva sisälle +pyrkijän ääntä joka sanoo: "Sinä loukkaisit poiskäskemällä." + +Sellaisia olivat ne mietteet, jotka äkkiä välähtivät nuoren Roomalaisen +mieleen, kun hän tarttui kuningattaren maljaan ja kosketti sitä +huulillaan samalle kohtaa, johon kuningattaren huulet olivat sattuneet. + +Kun hän sitten pitkin siemauksin tyhjensi maljaa, niin suuri +vastenmielisyys valtasi hänet äkkiä hänen vastassaan olevaa puheliasta, +ylellisesti koristeltua, lietoa naista kohtaan, joka hänen +tahtomattansakin väkisin hänelle osoitti mieltymystänsä, ja äkkiä +ruukunkantajatar raukan kuva ilmaantui selvänä hänen sieluunsa, ja hän +näki, miten Klea, ylpeänä ja kylmänä välttäen hänen silmäyksiään, +asteli paljoa kuninkaallisempana, kuin hänen vieressänsä istuva, +diademilla kaunistettu valtiatar milloinkaan oli käynyt. + +Kleopatra iloitsi hänen pitkän pitkällisestä juonnistansa, sillä hän +luuli Roomalaisen sillä tahtovan osoittaa, ett'ei hän voinut +herjetäkään ylistämästä itseänsä onnelliseksi nauttimastaan suosiosta. + +Hän ei kääntänyt silmiänsä hänestä pois ja havaitsi tyytyväisenä, +kuinka puna ja kalpeus vaihtelivat Roomalaisen poskilla, eikä ensinkään +huomannut, miten Euleus säkenöivin silmin tarkasteli kaikkea, mitä hän +ja Publius tekivät. + +Vihdoin Roomalainen pani maljan pois ja etsi turhaan vastausta, kun +Kleopatra kysyi, miltä viini oli maistunut. + +"Suloiselta, oivalliselta," hän vihdoin sammalsi, mutta hän ei enään +katsellut Kleopatraa, vaan Euergetesta, joka juuri huusi kovaa: + +"Tuntikausia olen mietiskellyt tätä paikkaa, selitellyt sinulle +perusteitani ja antanut sinun puhua, Aristarkhos, mutta minä pysyn +väitöksessäni, ja se joka tahtoo valheellisesti väittää, että tässä +iu'n asemesta pitää olla siu, se tekee Homerokselle vääryyttä." + +Euergetes huusi nämät sanat niin kovin innostuneena, että hänen äänensä +kuului yli kaikkien muitten puheen, mutta Publius puuttui niihin, +päästäksensä teeskentelemästä sellaisia tunteita, joita hänellä ei +ensinkään ollut, ja sanoi sitten kääntyen puoleksi puhujiin, puoleksi +Kleopatraan: + +"Mitä sen tietäminen hyödyttää, että sen pitää olla niin eikä näin, iu +eikä siu! Minä huomaan muissa paljon oikeutettua, jota itsessäni ei +ole, mutta sitä en saata käsittää, että jäntevä mies, ajattelevainen +ruhtinas ja kelpo juomatoveri, kuten sinä, Euergetes, saatat +tuntikausiksi käydä kurttuisten papyyruskääryjen ääreen ja vaivata +päätäsi miettimällä, josko tämä tai tuo sana Homeroksessa on oleva näin +vai noin." + +"Sinäpä harrastatkin toisenlaisia asioita," Euergetes vastasi. "Minä +pidän sitä, mitä tämän otsarenkaani alla on, parhaana omaisuutenani ja +harjoitan älyäni hienoimpaan ja pienimpään, samoinkuin mielelläni +koittelen käsivartteni voimaa väkevimmän athleetan kanssa. Viime +kerralla kaadoin heitä viisi kappaletta hietakentälle, ja he vapisevat +timagetisella taistelutanterella, kun minä vaan tulen näkyviin. Ei +löytyisi ensinkään voimaa, joll'ei maailmassa olisi mitään vastustusta, +eikä kukaan tietäisi olevansa väkevä, joll'ei hänen onnistuisi saada +esteitä. Minä etsin sellaista, joka sopii minun luonteeseni, ja joll'ei +se ole sinun makusi mukaista, niin en voi sitä auttaa. Jalo ratsu, +jolle tarjoat tätä oivallisesti valmistettua herkkua, hylkää sen eikä +saata käsittää, kuinka nuot hullut ihmiset saattavat pitää +hyvänmakuisena noin suolaista ruokaa! Kaukana meren rannalta +syntyneistä eivät ostronit maistu hyvältä, mutta minä, joka olen +herkkusuu, avaan itse niitten kuoretkin, jotta ne olisivat oikein +tuoreita, kun niitä särvän ja sekoitan niitten mehua viiniini." + +"Minä en rakasta liian suolaisia ruokia ja jätän siis tuon meri-eläimen +avaamisen palvelijani toimeksi," Publius vastasi. "Sen kautta säästän +sekä aikaa että hyödytöntä työtä." + +"Minä tiedän sen," Euergetes huusi. "Te pidätte itsellänne +kreikkalaisia orjia, jotka lukevat ja kirjoittavat teille. Eiköhän ole +sellaistakin toria, miltä saisi ostaa ihmisiä, jotka ottaisivat +kärsiäksensä meidän yöjuomingeissa saadun päänkivistyksemme? Tiberin +rannoilla rakastetaan muita asioita enemmän kuin opintoja." + +"Ja," Aristarkhos puuttui puheesen, "senkautta ihminen ryöstää +itseltänsä jaloimman ja hienoimman nautintonsa, sillä puhtain ilo on +aina se, jonka saavutamme panemalla ilomme alttiiksi ponnistuksille. + +"Mutta se, mitä te tämänkaltaisella työllä saavutatte," Publius +vastasi, "on pientä ja vähäpätöistä. Minusta te näytätte samanlaiselta +kuin mies, joka otsansa hiessä koittaa nostaa kivilohkaretta varpusen +höyhenen päälle, ett'ei tuuli sitä veisi muassaan." + +"Mikä on pientä ja mikä on suurta?" Aristarkhos kysyi. "Aivan +vastakkaiset arvelut saman asian johdosta saattavat olla yhtä todet +kumpikin, sillä yksinään meistä ja meidän tunteistamme se riippuu, +miltä asiat meistä näyttävät, ovatko ne meille kylmiä vai lämpimiä, +mieluisia vai vastenmielisiä, ja kun Protagoras sanoo, että ihminen on +kaikkein asiain määrääjä, niin se on otaksuttavin kaikista sofistain +opeista; ylimalkaan on pienimmälläkin, senhän ymmärtänet, sitä suurempi +merkitys, mitä täydellisempi se esine on, johon se yhtenä sen osana +kuuluu. Leikkaa kuormajuhdalta pois sen korvat, niin mitä se tekee, +mutta ajatteleppas, että samoin kävisi jalon ratsun, jota hypittelet +pitkin Marskenttää! Talonpoikaisnaisen kasvoissa se merkitsee aivan +vähän, josko niissä on ryppyjä tai yksi hammas enemmän vai vähemmän, +mutta toinen on kuuluisan kaunottaren kasvojen laita. Vaikkapa +raappimistasi raapitkin kuvaa, jolla ruukuntekijän karkea sormi on +kaunistanut vesiruukkua, niin ei siitä tule paljoa vahinkoa tuolle +astiakululle, mutta teeppäs vain pieninkin raamu kynnelläsi +Ptolemaioksen ja Arsinoën kuviin tuossa koristeessa, mikä kiinnittää +Kleopatran vaatetta hänen kaulansa ympäri, niin tuo rikas ruhtinatar on +huolestuva, ikäänkuin hän olisi saanut kärsiä suurenkin vahingon. + +"Mutta mitä täydellisempää ja säilyttämistä ansaitsevampaa on, kuin +suurten ajattelijain ja runoilijain jaloimmat teokset? + +"Niiden suojeleminen vahingoilta, niiden puhdistaminen vioista, joilla +ne aikojen kuluessa ovat tahranneet moitteetonta pukuansa, se on meidän +määränämme, ja kun me vieritämme kivilohkareita, niin emme sitä tee +painaaksemme varpusen höyheniä, ett'ei tuuli niitä veisi muassansa, +vaan sulkeammeksemme oven, jonka taakse kallis aarre on kätketty, ja +tätä aarretta vahingoilta suojellaksemme. + +"Tyttöjen kaivolla pitämät puheet tuuli kyllä saa viedä kenenkään +niistä huolimatta, mutta saattaako poika pitää arvottomana +_ainoatakaan_ niistä sanoista, jotka hänen kuoleva isänsä hänelle +elämän ojennusnuoraksi antoi? Jos sinä nyt olisit tällainen poika ja +sinun korvasi olisi vain vaillinaisesti käsittänyt vainajan neuvot, +niin kuinka monta talenttia antaisitkaan sille, joka voisi ilmoittaa +sinulle puuttuvat sanat? Ja mitä muuta suurten runoilijain ja +ajattelijain teokset sitten ovat, kuin juuri sellaisia pyhiä +kehoitussanoja, joita tosin ei ole lausuttu kenellekään yksityiselle +ihmiselle, vaan jok'ainoalle sivistyneelle ihmiselle. Vielä +tuhansienkin vuosien päästä ne, niinkuin tänäänkin, jalostuttavat, +opettavat ja huvittavat meidän jälkeläisiämme, ja nämät, joll'eivät he +ole harhaan joutuneita poikia, palkitsevat kiitoksella vielä niitäkin, +jotka ovat elämänsä parhaat voimat uhranneet sen hyväksi, että saisivat +suurten esi-isiensä lauseet korjatuiksi sellaiseen muotoon, jossa ne +alkuansa olivat olleet, ennenkuin ne huolimattomuuden ja tyhmyyden +kautta tärveltyivät, pilautuivat. + +"Joka Euergetes kuninkaan tavoin panee yhden ainoankin oikean tavun +Homeroksessa väärän sijaan, se on luullakseni tehnyt tulevaisille +sukupolville palveluksen ja suurenkin palveluksen." -- + +"Se, mitä sanot," Publius vastasi, "kuuluu hyvin vakuuttavalta, mutta +en sitä kuitenkaan voi täydelleen käsittää; varmaankin sentähden että +nuoruudestani saakka olen oppinut pitämään tekoja sanoja parempina. +Helpoimmin saatan suostua teidän vaivalloiseen ja vähäpätöiseen +työhönne, kun ajattelen, että teidän toimeksenne on uskottu lakien +sanamuotojen korjaaminen, joiden merkitys saattaisi yhdenkin puuttuvan +sanan kautta tulla ihan päinvastaiseksi; tahi että minulla olisi +käsillä huono kertomus jostakin yksityisestä teosta tahi jonkun ystävän +tai sukulaisen elämästä, ja että minä saattaisin sen puhdistaa +virheistä ja vääristä tiedoista." + +"No mitä muuta ovat sitten sankarirunoelman laulajain ja +historioitsijain teokset, kuin runollisesti kaunistettuja tai +todenmukaisesti kerrottuja esi-isiemme elämäkertoja?" Aristarkhos +huudahti. "Juuri näihin kuninkaani ja opintokumppalini omistaa +erinomaisen intonsa." + +"Silloin kun hän ei juo, uneksi, hallitse eikä kuluta aikaansa +uhreihin, juhlakulkueisin eikä muihin hulluuksiin," Euergetes puuttui +puheesen. "Joll'en olisi kuningas, niin ehkä minustakin vielä olisi +tullut Aristarkhos, mutta nyt olen puoleksi ruhtinas, sillä onhan +toinen puoli valtakuntaani sinun, Philometor -- ja puoleksi oppinut, +sillä milloinkahan minä saavuttaisin täydellisen rauhan pelkällä +ajattelemisella ja kirjoittamisella? + +"Puolinaista, puolinaista on minussa kaikki, minussa, jossa painosta +päättäen olisi..." ja hän löi rintaansa ja otsaansa, "miestä +kahdeksikin. + +"Kokonainen, _enemmän_ kuin kokonainen olen ainoastaan juomingissa, kun +viini välkkyy maljassa, ja silmät aleksandrialaisen tai kyreneläisen +huilunsoittajattaren sievässä päässä; ehkäpä joskus myös neuvottelussa, +jos niin tarvitaan, ja ylimalkaan kun on tekeminen jotakin ääretöntä, +johon veljeni ja te kaikkikin, paitse kentiesi Roomalaiset, pelkäisitte +ryhtyä. Niin on, ja sen saatte nähdä!" + +Euergetes oli pikemmin huutanut kuin puhunut nämät viimeiset sanat, +posket punaisina ja luoden levotonna silmiänsä milloin sinne, milloin +tänne, sekä ottaen samalla seppeleen ja kultaisen otsanauhan päästänsä +ja pyyhkien käsillään tukkaansa. + +Hänen sisarensa pani silloin molemmat kätensä korvainsa eteen ja sanoi: + +"Oikein koskee korviini! Kun ei kukaan sinua vastusta, ja kun +et sinä sivistyneenä miehenä ole Skythien tavoin tottunut käyttämään +kova-äänistä puhetta lauseittesi vahvikkeeksi, niin tee hyvin ja säästä +äänesi metallikaikua muunkin puhelemisen varaksi, jolla sinä +toivottavasti olet vielä meitä tänään ilahuttava. Sinun voimasi tähden, +jota ylistelet, on meidän jo useammin kuin yhden kerran täytynyt +taipua, vaan emmehän nyt iloisesti aterioidessamme tahdo sitä ajatella, +vaan mieluummin jatkaa sitä keskustelua, joka niin kauniisti alkoi ja +huvitti meitä. Lämpimästi puolustamalla sitä, mikä ilahuttaa parhaita +Aleksandrian Helleniä, meidän ehkä onnistuu herättää Publius Scipiossa +ja hänen kauttansa useissa muissakin nuorissa Roomalaisissa kunniotusta +sille hengen toiminta-alalle, jota hän vaan niin kauvan saattoi +hyljeksiä, kuin hänellä ei ollut siitä käsitystä. + +"Usein sattuva runoilijan sana meille yht'äkkiä selittää, mitä emme +saata käsittää pitkistä ja oppineista selityksistä, ja minä tunnenkin +yhden sellaisen, jonka eräs tuntematoin on tehnyt, ja jonka pitäisi +miellyttämän teitä ja sinuakin, Aristarkhos." + +"Se sisältää hyvin kauniisti keskustelumme ytimen ja kuuluu näin: + + "Ihmislapsi istuvi + Ajan meren rannalla, + Pisaroita poimivi + Kätösellään pienellä. + + "Ihmislapsi istuvi, + Kokoo huhun kertomia + Ja ne kirjaan piirtävi, + Mi on mailman historia. + +"Näistä värsyistä me kiitämme erästä viisasta ystävää, ja eräs toinen +täydensi ne seuraavalla tavalla: + + "Joll'ei ihmislapsi poimisi + Pisaroita ajan merestä, + Kaikki tuulen tavoin katoisi + Kuiluun ijäisyyden mailmasta. + + "Pisaroita ajan merestä + Ihmislapsi käsin poimivi + Mutta pisaroitten valosta + Kuva ijäisyyden loistavi. [Katso esipuhetta.] + +"Pieniä ihmislapsia me olemme kaikki, mutta noita joukossamme löytyviä +pisaran kerääjiä ei meidän suinkaan pidä pitämän vähäpätöisempinä kuin +niitä, jotka meren rannalla viettävät elämäänsä leikissä ja +taistelussa..." + +"Ja rakkaudessa," eunukki Euleus puuttui hiljaa puheesen, silmäten +Publiusta. + +"Runoilijasi värsyt ovat sieviä ja sattuvia," Aristarkhos lausui, "ja +minä annan aivan mielelläni verrata itseäni pisaroita keräävään +lapseen. Oli aika, joka, paha kyllä, loppui suuren Aristoteleen kanssa, +ja jolloin Kreikkalaisissa oli miehiä, jotka kostuttivat sitä merta, +josta sinä puhut, uusilla lisätulvilla, sillä jumalat olivat antaneet +heille voiman synnyttää lähteitä, niinkuin tuolle ihmeiden tekijälle +Moseksellekin, josta Juutalainen Onias meille äsken kertoi, ja jonka +kertomuksen minä itsekin sitten luin Hebrealaisten pyhästä kirjasta. +Hän -- nimittäin Moses -- löi kalliosta vettä ainoastaan ruumiin +tarpeeksi, sen sijaan että meidän on kiittäminen runoilijoitamme ja +filosoofiamme ijäisesti kumpuavasta hengen ja sielun virvoituksesta. + +"Nyt on se aika mennyt, jona tuollaisia jumalan kaltaisia, luovia +henkiä syntyi, ja sen ovat varmaankin teidän isänne, minun kuninkaani, +käsittäneet, kun he perustivat Aleksandriaan museumin ja kirjaston, +joiden hoitaja minä olen ja joiden täydentäjäksi minä teidän avullanne +rohkenen itseäni kutsua. + +"Se, mikä oli parempina päivinä syntynyt, ei lisääntynyt uusien, +ylevien teosten kautta, kun Ptolemaios Soter museumin elohon herätti; +mutta hän pani meidän, pisaroita kerääväin lasten tehtäväksemme sen +kokoamisen, seulomisen ja puhdistamisen, ja me olemmekin minun +mielestäni osoittaneet täyttävämme tämän tehtävän. + +"Sanotaan, ett'ei ole helpompaa hallita omaisuutta kuin sitä +hankkiakaan, ja senvuoksi meidänkin osaksemme, jotka juuri olemme +sellaisia 'hallitsijoita', varmaan tulee hiukan kiitosta, ja vielä +enemmän senkautta, että me taidamme oikein järjestää, käyttää, selittää +ja säilyttää sitä, mikä ennen on ollut olemassa. + +"Mitä uutta meidän joukossamme luotaneekin, sen me kaikkialla liitämme +vanhaan, ja meidän onkin onnistunut monilla aloilla, etenkin mitä +kokemustieteisin tulee, päästä korkeammalle kannalle, kuin ennen on +oltu. Meidän esi-isiemme valtava henki katseli kaikkialle avaruuteen, +meidän lyhytnäköisempi silmämme taas tutkii tarkemmin sitä, joka on +sitä lähinnä. Me olemme löytäneet varman tien kaikelle hengen +työskentelylle, tieteellisen metoodin, ja meidän sopii paremmin kuin +edeltäjiemme tarkoista havainnoista päättää asiat niin, kuin +ne ovat, ja siitä juuri se tulee, että meidän joukossamme on +saatu aivan verrattomia aikaan luonnontiedetten, matematiikan, +tähtitieteen, mekaniikan ja maantieteen aloilla. Myöskin kumppalieni +kokoilemis-into --" + +"Se on suuri!" Euergetes huudahti. "Mutta siihen pölyyn, jonka he ovat +kokoon haalineet, he ovat tukahuttaneet vapaan ajatusvoimansa, ja koska +heidän päämäränänsä ennen kaikkea on saada 'paljon' kokoon, niin he +kokonaan unhottavat katsoa, mikä on suurta ja mikä pientä, ja antavat +kyllin syytä Publius Scipiolle ja muille hänen kaltaisilleen, jotka +kohottavat olkapäitään oppineitten työlle, nauraa heitä vasten silmiä. +Minä panisin sangen mielelläni teistä joka neljästä aina kolme +käsitöihin ja minä teenkin vielä sen jonakuna päivänä, minä teen sen -- +ja ajan heidät kurjine työkaluineen museumista ja pääkaupungistani. + +"Sinun luonasi, Philometor, joka ihmettelet kaikkea, mitä itse et osaa, +joka haluat saada kaikki, mitä minä hylkään, ja niitä hyväilet, joita +minä kiroon, sinun luonasi heitä kenties otetaan vastaan, ja Kleopatra +on ehkä soittava vielä harppua heidän tullessaan Menphiisen." + +"Kukaties," kuningatar vastasi katkerasti hymyillen, "voi odottaa, että +vihasi kohtaa myöskin ansiokkaita miehiä. Sitä varten olen +harjoitteleva soitantoa ja käyttävä siihen sitä teosta, jota sinä olet +alkanut sopusoinnusta kirjoittaa. Sinä annat meille tänään osoitteita +siitä, miten pitkälle olet päässyt sopusoinnun saavuttamisessa omaan +sieluusi." + +"Nyt sinä miellytät minua," Euergetes huudahti. "Semmoisena minä sinua +rakastan, siskoni! Kotkan pojan on huonosti laita, jos se kuhertaa kuin +kyyhkynen, ja sinulla on terävät kynnet, vaikkapa koitatkin niitä +kätkeä hentojen höyheniesi alle. + +"On totta, että kirjoitan sopusoinnusta ja vieläpä innokkaastikin, +sillä kuuluuhan se niihin ihmisen mielikuvitukselle sallittuihin +ilmiöihin, jotka ovat haihtumattomia, koska ei mikään jumalakaan +saattaisi löytää niitä todellisuudessa aivan täydellisinä. Missä +löytyisi sopusointua maailman elämänpauhinassa ja tuoksinassa, ja +meidän inhimillinen olentommekin kuvastaapi pienennetyssä muodossa +niitä syntymis- ja menehtymisvaiheita, jotka ilmaantuvat kaikessa, mitä +aistilla voi havaita, milloin huomaamattomana ja vähäpätöisenä, milloin +taas väkivaltaisena ja rajuna, vaan ei koskaan sopusoinnukkaana. + +"Aatteiden maailmassa, ainoastaan siellä tätä sopusointua on olemassa, +joka on vieras itse jumalienkin elämälle, tätä sopusointua, jonka +tunnen, vaan jota en kuitenkaan saata käsittää, jota rakastan, vaan +jota minulla ei ole, jota haluan, vaan joka minua pakenee. + +"Minä olen janoavainen, mutta se on kaukainen, luoksepääsemätöin lähde, +minä häälyn aavalla ulapalla, mutta se on maa, joka taantuu sitä +kauvemmaksi, mitä lähemmäksi sitä luulen tulevani. + +"Kuka voi sanoa minulle sen valtakunnan nimen, jossa se kuningattarena +häiritsemättä ja rauhallisesti hallitsee? Kuka vakavammin haluaa +saavuttavansa ihanata, sekö, joka nukkuen lepää käsivarttensa nojassa, +vai sekö, joka intohimon kalvamana sitä toivoo? + +"Minä etsin, mitä te luulette itsellänne olevan; -- olevan! + +"Katsahtakaa ympärillenne maailmaan ja elämään, katsokaa minun kanssani +ympärillenne tähän huoneesen, josta te ylpeilette! Kreikkalainen on sen +rakentanut, mutta kun teitä ei enään miellytä yksinkertainen laulu +eivätkä sen ihanat, sopusointuiset säveleet, ja kun itämaalainen +komeus, jossa olette syntyneet, teitä viehättää sentähden että se +miellyttää teidän turhamaisuuttanne, ja muistuttaa teille, joka kerta +kun sitä katselette, että te olette rikkaita ja mahtavia, niin te +käskette rakennusmestarin luopumaan yksinkertaisesta ja kelvollisesta +rakennustavastansa ja rakentamaan tällaisen kirjavan mitättömyyden, +joka ei ole enemmän Perikleen juhlasalin näköinen, kuin sinä ja minä +koreuksissamme olemme Phidiaan sileästi vaatetetun jumalan tai +jumalattaren kaltaisia. Älkää pahastuko! Mutta sinulle, Kleopatra, +tahdon sanoa: minä kirjoitan nyt sopusoinnusta ja sittemmin ehkä +myöskin oikeudesta, totuudesta, hyveestä; vaikka tiedän, että ne ovat +sellaista, mikä ei esiinny luonnossa eikä meidän elämässämmekään, ja +minkä suhteen kirjoituksissani erehdynkin, mutta mikä kuitenkin minusta +näyttää ansaitsevan tutkimista, samoinkuin muutkin harhaluulot, joiden +selvittämisen kautta saavutetaan otaksuttu totuus. Koska toinen pelkää +toistansa, niin on näille rajoituksille -- totuudelle, oikeudelle ja +mitä kaikkea ne ovatkaan -- annettu kauniilta sointuvia nimiä, +ilmoitettu niitä jumalien ominaisuuksina ja asetettu ne taivaallisten +suojeluksen alle; jopa niinkin pitkälle meni tämä huolenpito, että +opetettiin olevan kaunista ja hyvää, kun ihminen noitten utukuvien +tähden hämmentää olemassa olonsa vapaata nautintoa. Ajatelkaa +Antisthenesta ja hänen koiran tapaisia kilpailijoitaan, ajatelkaa noita +Serapistemppeliin sulkeutuneita narreja! Se mikä on vapaata, se on +ihanaa, eikä kukaan taas ole vähemmän vapaa, kuin se joka alinomaa ja +useimmiten turhaan kokee hillitä himojansa, että hän pelkurien +raukkojen mielestä muka eläisi kunnollisesti, oikein ja totuutta +noudattaen. Eläin syö toisensa, jos sen ensin on onnistunut joko +julkisessa taistelussa tahi petollisella viekkaudella saada se +saaliiksensa; köynnöskasvit tukahuttavat puun, erämaan hiekka kuolettaa +kedot, tähdet putoovat taivaasta ja maanjäristykset kukistavat +kaupunkeja. Te uskotte jumaliin ja sen teen minäkin puolestani; koska +nämät nyt ovat kaikilla olemisen aloilla järjestäneet elämän siten, +että vahvempi saa voiton heikommasta, niin miksi en käyttäisi voimaani, +vaan antaisin niitten kuuluisien unijuomain sitä rajoittaa, joita +viisaat esi-isämme ovat sekoittaneet jäähdyttääksensä minun ja minun +kaltaisteni kuumaa verta ja masentaaksensa meidän tarmokasta +nyrkkiämme. + +"Euergetes, 'hyväntekijä,' on nimeni ollut syntymästäni saakka, mutta +jos minua kerran kutsutaan 'Kakergeteeksi,' pahantekijäksi, niin en +siitä ole vihastuva, sillä mitä te kutsutte hyväksi, se on rajoitettua, +mutta mitä te taas kutsutte pahaksi, on vapaata, esteettömin voimin +vallitsevaa. Vain hidas ja untelo en tahtoisi olla, sillä liikkuvaa ja +toimeliasta on luonnossa kaikki, ja kun minä Aristippoksen kanssa olen +oppinut nautintoa pitämään korkeimpana hyvänä, niin saavutanhan sen +kautta ainakin sen kunnian, että, olen enemmän nauttinut kuin kukaan +muu, ensinnäkin hengelläni, vaan en vähemmän tällä ruumiillanikaan, +jota rakastan ja hoidan." + +Tämän puheen kestäessä oli kuulunut monta äänekästä vastenmielisyyden +osoitetta, ja Publius joka ensi kerran elämässänsä kuuli niin +ilettävästi puhuttavan, kuunteli tuon jumalattoman nuorukaisen sanoja +kauhistuneena ja hämmästyneenä. + +Hän tunsi, ett'ei hän voinut vastustaa tätä väkevää, ajattelemisen ja +puhumisen koko taidossa hienosti harjaantunutta miestä, mutta hän ei +voinut jättää sitä, mitä hän oli kuullut, vastaamatta ja sanoi +sentähden, sittenkuin Euergetes oli vaiennut tyhjentääkseen äsken +täytettyä maljaansa: + +"Jos me kaikki seuraisimme sinun peri-aatteitasi, niin ei minun +luullakseni muutamien vuosisatojen perästä enää löytyisi ketään, joka +tunnustaisi yhtyvänsä heihin, sillä maailma olisi silloin asumatoin; +mutta ne kirjoituskääryt, joissa sinä niin huolellisesti muutat iu'n +siu'ksi, voimakkaat äidit ottaisivat, mistä löytäisivät, ja keittäsivät +niillä tässä puuttomassa massa keittoa lapsillensa. Äsken vielä ylistit +olevasi Alkibiadeen näköinen, mutta se, mistä hän oli kuuluisa, ja mikä +hänet saattoi Athenaisille arvokkaaksi -- nimittäin kauneus -- on mitä +vähimmin yhteydessä niitten oppien kanssa, jotka ihmisestä tekevät +ajattelevan peto-eläimen, sillä sen, joka tahtoo olla kaunis, pitää +ennen kaikkea hillitsemän itseänsä ja tietämän määränsä, sen olen jo +Roomassa enkä vasta Athenassa oppinut ja varteen ottanut. Joku titaani +on ehkä sinun tapaasi puhunut ja ajatellut, mutta tuskin Alkibiades!" + +Veri tunkeutui näitten sanain johdosta Euergeteen kasvoihin, mutta hän +tukehutti sen pistävän, loukkaavan vastauksen, joka oli hänen +huulillansa, ja hänen kävi sitä helpommin voittaminen vihainen +mielensä, sillä Lysias astui juuri aterioitsevien seuraan, pyysi +anteeksi pitkää poissa-oloansa ja pani sitten Kleopatran ja hänen +puolisonsa eteen ystävänsä Publiuksen kuvat. + +Ne herättivät suurta mieltymystä, vieläpä itse Euergeteessäkin, ja +jokainen läsnä olevista pöytäkumppaneista vakuutti vain harvoin +nähneensä mitään ihanampaa ja miellyttävämpää, kuin tuo kainosti maahan +katseleva Hebe ja morsiamen käsivarrelle kättänsä paneva +houkuttelemisen jumalatar oli. + +"Minä esittelen Peithoa", Kleopatra päättävästi sanoi. + +"Ja minä Heraklesta! Euergetes huusi. + +"Mutta kuka", kuningas Philometor kysyi, "on se kaunotar, jonka olet +saanut silmiisi tätä verrattoman ihanaa Heben kuvaa varten? Sinun +poissa ollessasi olen muistellut kaikkien niitten rouvien ja tyttöjen +muotoa, jotka ovat olleet meidän juhlissamme, mutta vain hyljätäkseni +toisen toisensa perästä". + +"Se kaunotar, jota tarkoitan", Lysias vastasi, "ei ole ollut vielä +yhdessäkään palatsissa, ja minä melkein pelkää olevani liian rohkea +esitellessäni ylhäiselle kuningattarelle, että hän, vaikkapa vain +näyttämölläkin, antaisi vieressään tilaa hiljaiselle lapselle." + +"Pitäisihän minun kädelläni koskettaa hänen käsivarttansakin", +kuningatar sanoi ja veti sormensa yhteen, ikäänkuin ne olisivat +sattuneet johonkin saastaiseen.. + +"Jos sinä tarkoitat jotakin kukkienmyyjää, huilunsoittajatarta tai +sellaista..." + +"Kuinka rohkenisin esitellä mitään niin sopimatointa?" Lysias kiivaasti +keskeytti ruhtinattaren puheen. "Neitonen, jota tarkoitan on noin +kuudentoista vanha, lihaksi ja luuksi muuttunut viattomuus ja näyttää +kukan nupulta, jonka saattaisi avata jo tämän öinen kevätsade, mutta +joka kuitenkin vielä lepää verholehtien suojassa. Hän on helleniläistä +sukua, sinun kokoisesi, Kleopatra, hänellä on ihmeen kauniit gasellin +silmät pienessä päässään, jota tuuhea, ruskea tukka kaunistaa, kun hän +hymyilee, niin viehättävät kuoppaset ilmaantuvat hänen poskissaan, ja +hän hymyilee jo siitäkin, että sellainen Peitho häntä puhuttelee." + +"Sinä jännität uteliaisuuttamme!" kuningas Philometor huudahti. "Missä +kasvitarhassa tämä kukka sitten kasvaa?" + +"Ja miten on mahdollista," Kleopatra kysyi, "ett'ei puolisoni jo aikoja +sitten ole huomannut tätä kukkaa ja istuttanut sitä palatsiimme?" + +"Luultavasti sen tähden," Lysias vastasi, "että se, joka omistaa sinut, +Egyptin ihanimman ruusun, pitää tien varrella kasvavia orvokkia liiaksi +halpoina, että hän niitä rupeisi katselemaan. Sitä paitse on se häkki, +jossa nuppuseni on kasvanut, jotensakin synkässä paikassa, ja sinne on +vaikea päästä, sillä epäluuloiset ihmiset vartioivat sitä. Lyhyin +puhein: Hebemme on toinen Serapiin temppelin ruukunkantajattarista ja +hänen niinensä on Irene." + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Lysias oli niitä, joitten puhe ei koskaan kuulu siltä, kuin se totta +tarkoittaisi. + +Kun hän ilmoitti, että hän piti Serapiin palvelijatarta sopivana +esittämään Hebeä, niin hän puhui niin hilpeästi ja viattomasti, kuin +hän kertoisi lapsille jotakin satua, mutta hänen sanansa vaikuttivat +niin kuulijoihin, kuin veden kohina, joka tunkeutuu särkyneesen +laivaan. + +Publius oli käynyt varsin kalpeaksi, ja vasta sitten kun hänen +ystävänsä oli ilmoittanut Irenen nimen, hän oli joinkin määrin +voittanut takaisin levollisuutensa: Philometor taas pani maljansa +pöydälle ja huudahti hämmästyneenä: + +"Serapiin palvelijatar Hebeksi iloiseen juhlanäytäntöön! Onko se +mielestäsi mahdollista Kleopatra?" + +"Mahdotonta, ihan mahdotonta se on," kuningatar päättävästi vastasi. + +Euergetes, joka tosin myöskin oli kovin hämmästynyt, kuunnellessansa +Korintholaisen puhetta, katseli kauvan ääneti maljaansa, sill'aikaa kun +hänen veljensä ja sisarensa yhä vaan ilmaisivat hämmästystään ja +paheksimistaan sekä puhuivat siitä kunnioituksesta ja arvon annosta, +jota kuninkaatkin olivat velkapäät osoittamaan Serapiin papeille ja +palvelijoille. + +Vihdoin hän otti seppeleen ja nauhan pois päästänsä, veti taas molemmin +käsin hiuskähäriänsä pystyyn ja sanoi sitten varsin rauhallisena ja +päättäväisenä: + +"Me tarvitsemme Hebeä, ja otamme siis hänet, mistä vaan saamme. Jos +teitä tytön noutaminen peloittaa, niin on se tapahtuva minun +käskystäni. Serapiin papisto on parhaasta päästä kreikkalainen, ja +helleniläinen on heidän johtajansakin. Hänen kaltaisensa ei pidä paljon +väliä puolikasvuisesta lapsesta, jos tämä miellyttää teitä tai minua. +Hän tietää yhtä hyvin kuin me kaikkikin, että toinen käsi pesee toisen. +Nyt kysytään vaan -- sillä naisen itkua minä mielelläni välttäisin, -- +tuleeko tyttö, kun me häntä kutsumme, mielellänsä vai eikö. Mitä sinä +luulet Korintholainen?" + +"Minä luulen, että hän mieluummin tahtoo päästä tänään kuin huomenna +vankeudestaan vapaaksi," Lysias vastasi. "Irene on luonnoltaan iloinen, +nauraa viattomasti ja heleästi niinkuin leikkivä lapsi, ja hän saa sitä +paitse nähdä vielä nälkääkin häkissänsä." + +"Minä noudan siis hänet huomenna!" Euergetes huudahti. + +"Mutta," Kleopatra keskeytti veljensä puheen, "Asklepiadorin on +totteleminen meitä eikä sinua, ja me, minä ja puolisoni..." + +"Te ette tahtoisi turmella hyvää sopuanne pappisväen kanssa!" +Euergetes nauroi. "Jos he olisivat edes Egyptiläisiä! Sillä heidän +temppelipesiinsä ei juuri hyvin nahoin voikaan tunkeutua, mutta tässä +on, niinkuin sanottiin, kysymys vain Kreikkalaisista. Mitä teidän +tarvitsee heitä pelätä? Jääköön sitten minun puolestani Hehe sinne, +missä hän on, mutta minä olen kerran ihastunut näihin kuviin ja lähden +huomenna heti noustuani Aleksandriaan, joll'ette pane asiata toimeen ja +jos estätte minulta, Herakleelta, morsiamen, jonka jumalat ovat hänelle +valinneet. Mitä sanon, sen sanon, eikä minulla ole koskaan ollut tapana +myöntyä: Muuten on jo aika näyttäytyä täällä vieressä aterioitseville +ystävillemme. He käyvät jo iloisiksi, eikä enää liene liian aikaista." + +Näin sanottuansa Euergetes nousi sijaltansa ja viittasi luoksensa +Hieraksin ja erään kamaripalvelijan, joka ojenteli hänen läpinäkyvän +vaatteensa poimuja, sill'aikaa kun Philometor ja Kleopatra +kuiskuttelivat keskenänsä olkapäitään kohotellen ja päätänsä +pudistellen, ja Publius puhui hiljaa Korintholaiselle puristaen lujasti +oikealla kädellään hänen rannettansa: + +"Sinä et saa heitä auttaa, jos ystävyytemme on sinulle rakas. Niinpian +kuin sopii lähdemme pois." + +Euergetes ei mielellään odottanut. + +Hän kääntyi jo oveen päin, kun Kleopatra kutsui hänet takaisin ja sanoi +ystävällisesti mutta hiukan moittien: + +"Sinä tiedät, että me mielellämme noudatamme egyptiläistä tapaa ja +täytämme kaikki, mitä ystävä ja veli haluaa syntymäpäiväksensä saada, +mutta juuri sen tähden ei olekaan oikein, että sinä niin uhkamielisesti +vaadit sellaista, jota emme mielellämme kieltäisi, vaan jota emme +kuitenkaan saata täyttää ikäviin rettelöihin joutumatta. Vaadi, me +pyydämme sinua, jotakin muuta, ja me lupaamme sen varmaan sinulle, jos +vaan voimme!" + +Nuori jättiläinen vastasi tähän sisarensa pyyntöön kova-äänisellä +naurulla, väänteli käsivarsiansa, huiskutteli kieltävästi kättään ja +huusi sitten: + +"Ainoaa, minkä mielelläni teiltä tahtoisin saada, ette kumminkaan +vapa-ehtoisesti anna, ja siis pysyn vaatimuksissani. Te hankitte mulle +Hebeni tai muuten lähden tieheni!" + +Uudestaan Kleopatra vaihtoi puolisonsa kanssa lyhyitä sanoja ja nopeita +silmäyksiä, ja Euergetes katseli sitä silmät leveellänsä, hajoitti +säärensä hajalleen, nojasi valtavaa ruumistaan eteenpäin ja asetti +nyrkkinsä lanteilleen. + +Tämä asento ilmaisi niin paljon röyhkeyttä ja rohkeata poikamaisen +vallatonta vaativaisuutta, että Kleopatra vaan vaivoin saattoi olla +vastenmielisyyttänsä ilmaisematta, ennenkuin hän sanoi: + +"Koska kerran olemme veljiä ja sisaria ja pysyttääksemme vaivoin +saatua rauhaa, niin tahdomme myöntyä. Parasta on, että pyydämme +Asklepiodorilta..." + +"Kas se on oikein, siskoseni! Hanki minulle vaan Hebeni! Miten sen +saatte toimeen, on minusta saman tekevä ja se on oleva teidän asianne. +Huomen-illalla pidetään koetus ja ylihuomenna on tuleva näytäntö josta +vielä lasten lapsetkin ovat kertovat. Eikä ole puuttuva loistavaa +katselijakuntaakaan, sillä papillisilla siteillä ja asulla kaunistetut +onnentoivottajani tulevat toivottavasti oikeaan aikaan. Tulkaa, herrat, +mennään katsomaan mitä hyvää tuolla sisällä on pöydän ääressä +kuultavana ja juotavana." + +Ovet avautuivat, soitantoa, kovaa puhetta, maljojen kilinää ja naurua +kaikui niitten kautta ruhtinasten huoneesen ja kaikki kuninkaallisen +pariskunnan vieraat, paitse eunukki, seurasivat Euergetestä. + +Kleopatra antoi heidän mennä ja oli ääneti; ainoastaan Publiukselle hän +huudahti "hyvästi!", mutta Korintholaista taas hän pidätti luonansa ja +sanoi: + +"Sinä Lysias olet saanut nämä ikävät asiat toimeen. Koeta nyt saada ne +hyviksi ja tuo tyttö meille. Älä estele! Minä olen häntä suojeleva; +huolellisesti suojeleva, luota siihen!" + +"Hän on siveä neito," Lysias vastasi, "eikä varmaankaan seuraisi minua +hyvällä. Kun minä ehdotin häntä Hebeä esittämään, ajattelin, että yksin +sana teidän, kuningasten suusta olisi kylläksi pakoittamaan temppelin +johtajan suostumaan siihen, että hän uskoisi hänet teille muutamiksi +hetkiksi viattomaan näytelmään. Suo anteeksi, jos minäkin jätän sinut. +Minulla on vielä ystäväni lippaan avain ja minun pitää viedä se hänelle +pois." + +"Jospa veisimme hänet salaa sieltä?" Kleopatra kysyi puolisoltaan, +sitten kun Korintholainenkin oli seurannut muita vieraita. + +"Mutta ei vaan mitään ylellistä, ei mitään väkivaltaista!" Philometor +kuningas huudahti huolestuneena. "Parasta olisi, että kirjoittaisin +Asklepiodorille ja pyytäisin häneltä, että hän uskoisi tämän Ismenen +tai Irennen, tai mikä tuon pahan onnen lapsen nimi onkaan, muutamaksi +päiväksi sinulle, Kleopatra, jota hän on miellyttänyt. Saatanhan minä +häntä huomauttaa tämänpäiväisen peltolahjoituksen lisäämisestä, joka +jäi paljoa pienemmäksi, kuin hän oli toivonut." + +"Minä pyydän, armollinen herra," sanoi alamaisesti Euleus, joka nyt oli +yksinään kuninkaallisen pariskunnan kanssa, "minä pyydän, ett'et tässä +tilaisuudessa suuria lupaa, sillä jos niin teet, niin Asklepiodor heti +pitää sinun toivettasi tärkeänä..." + +"Jota se ei ole eikä saakaan olla," kuningatar puuttui puheesen. "Olisi +häpeällistä; jos nälkäisen olennon, vettä kanniskelevan tytön tähden +tuhlaisi niin paljon sanoja ja kärsisi niin paljon levottomuutta, mutta +miten saamme tämän asian päättymään? Minkä neuvon sinä annat Euleus?" + +"Kiitos kysymästäsi, korkea ruhtinatar," Euleus vastasi. "Herrani, +kuninkaan pitää minun mielestäni tuottaa tyttö tänne, vaan ei väkisin, +kenenkään miehen avulla, jota hän tuskin niin kerkeästi seuraisi, kuin +pitäisi, vaan jonkun naisen avulla. + +"Minä muistelen tuota vanhaa egyptiläistä satua kahdesta veljestä, joka +teille kyllä on tuttu. + +"Pharao halusi saada nuoremman veljen vaimon, joka asui +seeterivuorella, ja lähetti aseellisia miehiä häntä noutamaan; mutta +vain yksi palasi heistä takaisin sillä Batau oli tappanut kaikki muut. +Sitten lähetettiin eräs vaimo varustettuna kauniilla koristuksilla, +jollaisia naiset rakastavat ja tätä kaunotar seurasi vastustamatta +palatsiin. + +"Antakaamme mekin lähettiläitten olla ja ryhtykäämme toimeen naisen +avulla. Sinun leikkikumppanisi Zoë on oivallisesti sen asian +toimittava. Kuka voi moittia siitä, että kauneutta rakastava neito +karkaa vartijoistansa?" + +"Mutta koko maailma on näkevä hänet Hebenä", Philometor huokasi, "ja +julistava meidät, Serapiin palveluksen suojelijat, temppelin +häväisijöiksi, jos Asklepiodor tämän sille ilmoittaa. Ei, ei, ensin +pitää hyvällä rukoiltaman Asklepiodoria. Jos hän sitten alkaa +vastustella, niin sitten koittakoon Zoë onneansa, vaan ei ennen." + +"Olkoon sitten niin," kuningatar sanoi, ikäänkuin hänen puolisonsa +ehdoitus olisi ollut hänen vahvistettavansa. + +"Salli leikkikumppalisi tulla minun mukaani," Euleus pyysi, "Ja minun +esittää pyyntönne Asklepiodorille. Sill'aikaa kun minä puhun +Asklepiodorin kanssa, pitää Zoën kaikissa tapauksissa voittaman tyttö +puolellensa, ja meidän pitää jo huomenna tehdä tehtävämme, muuten +Roomalainen ennättää ennen meitä. Minä tiedän, että hän on luonut +silmänsä Ireneen, joka todellakin on sangen kaunis. Hän lahjoittaa +hänelle kukkia, ruokkii lintustansa fasaanilla, persikoilla ja muilla +herkuilla, käy tuon pikku aarteensa viettelemänä niin usein +Serapeumissa kuin vaan on mahdollista, viipyy siellä tuntikausia, on +hurskaasti joka juhlakulkueessa mukana antaaksensa ne orvokit; jotka +sinä hänelle armosta olet antanut, kaunottarelleen, joka varmaankin +enemmän rakastaa kuninkaallisia kukkia kuin muita..." + +"Valehtelija!" kuningatar huudahti keskeyttäen hovimiehen puheen niin +innokkaasti liikutettuna, niin äärettömästi kiivastuneena ja +raivostuneena, että hänen puolisonsa pelästyneenä astui muutamia +askelia taakse päin. + +"Sinä olet kielittelijä ja kurja kunnianloukkaaja! Roomalainen +vastustaa sinua paljastetuin asein, mutta sinä hiivit pimeässä kuin +skorppiooni ja koitat pistää vihollistasi jalkaan. Maalari Apelles on +Antiphelesta vastaan tehdyssä kuvauksessansa varoittanut meitä Logoksen +jälkeläisiä sinun moistesi ihmisten suhteen. Kun katselen sinua, niin +muistuu mieleeni hänen kielittelemisen daimoninsa. Se viha ja +hävyttömyys, joka välkkyy noista viekkaista silmistä, ja se +uhkamielisyys, joka uhriansa himoiten loistaa noista punaisista +kasvoista, on teille kummallekin yhteistä. Sinä varmaankin toivot, että +se nuorukainen, jota Apelleen Kielittely vetää hiuksista luoksensa, +olisi meidän Publiuksemme ja että sinua kuten sitäkin auttaisi kateuden +kivulloinen, kuoppasilmäinen kuva ja nuo vihattavat naiset Kavaluus ja +Petos? Mutta minä muistelen kohti taivasta kohotettua, jumalattaren ja +kuninkaan turvaa rukoilevata kättä sekä maahan kaadetun pojan +uskollista, totuutta ilmaisevaa silmäystä, ja jos Publius Scipiossa on +kyllin miestä puolustamaan itseänsä julkisia hyökkäyksiä vastaan, niin +kyllä minä olen suojeleva häntä takaa päin tehtyjä ryntäyksiä vastaan. +Pois tästä huoneesta! Pois, sanon sinulle, ja sinä saat nähdä, kuinka +rankaisemme kielittelijöitä!" + +Euleus heittäytyi, kuultuansa nämät sanat, kuningattaren jalkain +juureen, mutta tämä katseli pois päin hänen ylitsensä, hengittäen +syvään ja sieramet jännitettyinä, kunnes hänen puolisonsa astui hänen +luoksensa ja lausui lepyttävällä äänellä: + +"Älä kiroa häntä kuulustamattasi, vaan nosta hänet ylös. Joka +tapauksessa anna hänelle tilaisuutta lauhduttaa vihaasi sen kautta, +että hän tuo tänne ruukunkantajattaren Asklepiodoria vihastuttamatta. +Toimita hyvin asiasi, Euleus, ja minä olen puolustava sinua +Kleopatralle." + +Kuningas näytti sormellaan ovea ja Euleus poistui syvään kumartaen ja +käyden takaperoa; mutta Philometor, joka nyt oli yksinään puolisonsa +kanssa, sanoi lempeästi nuhdellen: + +"Miten sinä saatoit niin kovin antautua vihasi valtaan? Eihän sellaista +uskollista ja viisasta palvelijaa, joka on niitä harvoja vielä elossa +olevia ihmisiä, joita äitimme rakasti, ajeta pois kuten tavallista +pöytäpalvelijaa. Ja kuinka suuresti hän sitten on rikkonut sinua +vastaan? Onko se mitään sellaista kiellettyä, josta saattaisi vihastua, +jos varovainen vanhus viattomasti kertoelee nuoresta miehestä, joka +elää maailmassa eikä tiedä mitään Serapiin synkästä pyhyydestä, että +hän on mieltynyt tyttöön, joka kyllä ihmetyttää jokaista, joka vaan on +nähnyt hänet, että hän häntä etsii ja lahjoittaa kaunottarelleen +kukkasia..." + +"Lahjoittaa kukkasia?" Kleopatra uudestaan kiivastuen kysyi. "Ei, häntä +syytetään, että hän seuraa neitoa, joka on Serapiin oma, Serapiin, minä +sanon. Mutta aivan yksinkertaisesti se ei ole totta, se on valetta, ja +sinäkin olisit yhtä suuresti vihastunut, jos sinun ylimalkaan olisi +sallittu tuntea mitään miesmäistä vihaa ja joll'et sinä tarvitsisi +Euleusta useisin asioihin, jotka minäkin tiedän, ja vielä muihinkin, +joita tahdot minulta salata. Anna hänen vain tuoda tyttö; mutta kun se +on täällä, ja jos minä huomaan Roomalaisen kanteen Euleusta vastaan, +jonka huomenna tahdon kuulla, olevan oikean, niin saat nähdä, että +minussa on kyllin miehen ankaruutta meidän molempienkin varaksemme. +Tule nyt, sillä tuossa toisessa salissa odotetaan meitä." + +Kuningatar huusi, kamariherrat ja palvelijat riensivät saapuville, +hänen näkinkengän muotoinen kantotuolinsa ilmaantui jälleen, ja pian +hän lähti puolisonsa vieressä, korkealla ilmassa häälyen, suureen +pylvässaliin, jossa hovin ylimykset, sotajoukkojen päälliköt, maalta +tulleet korkeimmat egyptiläiset virkamiehet, taiteilijat ja oppineet +sekä muitten maitten lähettiläät viruivat pitkillä sohvilla ja +ilahuttivat viinillä mieltänsä, sillä varsinainen ateria oli jo +loppunut. + +Kreikkalaiset ja tummemman väriset Egyptiläiset olivat melkein yhtä +monilukuisesti kokoontuneet tähän kirjavaan seuraan, mutta heidän +joukossansa, etenkin oppineissa ja sotamiehissä, oli myöskin paljon +Israelilaisia ja Syrialaisia. + +Aterioitsevat ottivat kuninkaallisen pariskunnan riemulla ja kunnian +osoituksilla vastaan; Kleopatra hymyili niin suloisesti kuin koskaan ja +häilytti vielä sittenkin viuhkaintaan, kun hän jo oli astunut pois +kantotuolista, mutta ei hän kuitenkaan kiinnittänyt kehenkään +läsnä-olevista vähintäkään huomiota, sillä hän etsi Publiusta, ensiksi +hänen varalleen olevan sijan läheisyydestä, sitten muitten Hellenien, +Egyptiläisten, Juutalaisten ja lähettilästen joukosta, vaan ei +sittenkään löytänyt häntä ja kun hän vihdoin vieressään olevalta +kamariherralta kysyi, missä Roomalainen oli, niin huudettiin heti +lähettilästen hoitajaa. Tämä oli sangen korkea virkamies, jonka piti +pitämän huolta vieraitten valtojen edustajista, ja hän oli läheltä +saatavissa, sillä hän odotti juuri saadaksensa viedä Kleopatralle +Publius Cornelius Scipion tervehdyksen ja hänen nimessään ilmoittaa, +että hän oli lähtenyt telttaansa, koska hänelle oli tullut kirjeitä +Roomasta. + +"Onko se totta?" kuningatar kysyi laskien viuhkaimensa alas ja +katsellen tuimasti lähettilästen hoitajaa silmiin. + +"Kolmisoutu Proteus, joka tulee Brundisista," hän sai vastaukseksi, "on +eilen saapunut Eunostuksen satamaan, ja muutama tunti sitten eräs +ratsastava lähettiläs toi kirjeen, joka ei ollutkaan tavallinen, vaan +jokin senaatin kirjoitus; minä tunnen niitten muodon ja sinetin." + +"Entä Korintholainen Lysias?" + +"Hän meni Roomalaisen seurassa." + +"Onko senaatti kirjoittanut hänellekin?" Kleopatra kysyi äreästi ja +ynseästi ja kääntäen lähettilästenhoitajalle tervehtimättä selkänsä +sekä, jälleen mennen kamariherran luo, jatkoi puhettansa tuikeasti, +ikäänkuin hänellä olisi ollut tuomio-istuin ohjattavana. + +"Euergetes kuningas istuu tuolla Egyptiläisten joukossa ylämaan +temppelien lähettilästen vieressä. Näyttää siltä, kuin hän pitäisi +heille puhetta, ja he kuuntelevat tarkkaavaisesti. Mitä hän puhuu ja +mitä tämä taas merkitsee?" + +"Ennenkuin sinä tulit, hän istui Syrialaisten ja Juutalaisten luona ja +kertoi heille mitä kauppamiehet ja kirjurit, jotka hän oli lähettänyt +etelään, olivat ilmoittaneet niitten järvien lähteistä, joitten kautta +Niilin virta juoksee. Hän luulee, että on ilmaantunut uusia rikkauden +lähteitä likeltä pyhän virran alkujuoksua, joka tuskin virranneekaan +valtamerestä, niinkuin vanhemmat ihmiset luulevat." + +"Entä nyt?" Kleopatra kysyi "mitä hän juttelee tuolla Egyptiläisille?" + +Kamariherra riensi Euergeteen tykö ja palasi sitten pian takasin +kuningattaren luo, joka sill'aikaa oli vaihtanut ystävällisiä sanoja +juutalaisen kenraalin Oniaan kanssa, ja ilmoitti Kleopatralle +hiljaisella äänellä, että kuningas tulkitsi erästä paikkaa Platon +Timeuksesta, missä Solon ylistelee Sai'in pappien suurta viisautta, ja +että hän puhui hyvin innokkaasti Egyptiläisille, jotka antoivat hänelle +äänekkäitä mieltymyksen osoitteita. + +Kleopatran kasvojenpiirteet synkistyivät synkistymistään, mutta hän +peitti ne viuhkaimellaan, viittasi Philometoria tulemaan likemmäksi ja +kuiskutti hänelle: + +"Oleskele lähellä Euergetestä, hänellä on arveluttavan paljon tekemistä +Egyptiläisten kanssa. Hän koettaa miellyttää heitä, ja ketä hän todella +haluaa miellyttää, sen kyllä lumoaa tämä rakastettava noituri. Minun +iltani hän on tehnyt ikäväksi, ja minä jätän teidät yksiksenne. + +"Hyvästi huomiseksi!" + +"Minä kuulustelen Roomalaisen kannetta katollani, sillä siellä käy aina +viileämpi tuuli. + +"Jos sinä tahdot olla läsnä, niin kutsutan sinua, mutta ensin tahdon +puhutella häntä yksinäni, sillä hän on saanut kirjeitä senaatilta, +jotka saattavat tärkeätä sisältää. Hyvästi siis huomiseksi!" + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Sill'aikaa kun suuressa pylvässalissa tyhjennettiin useita maljoja ja +juojat kävivät yhä iloisemmiksi ja meluavammiksi, sill'aikaa kun +Kleopatra sätti palvelijoitaan ja leikkikumppaleitaan, jotka häntä +riisuivat, sekä nimitteli heitä taitamattomiksi ja kehnoiksi, sen +tähden että jokainen liike tuotti hänelle tuskaa ja jokainen neula, +joka otettiin pois, kosketti häntä, sillä aikaa Roomalainen Publius ja +hänen ystävänsä Lysias astuskelivat mieli kovin kiihoitettuna edes +takaisin teltassansa. + +"Puhu hiljemmin," Korintholainen sanoi, "sillä minusta tuntuu siltä +kuin olisi jokainen kotkan kuva, joka on kudottu näihin ohuihin seiniin, +meitä täällä vahtimassa ja kuuntelemassa." + +"Minä en todellakaan erehtynyt. + +"Kun minä tulin tänne kuvia noutamaan, niin himmeä valo pilkoitti +ovesta, mutta sisällä olijaa oli varmaankin huomautettu, sillä juuri +kun saavuin palvelijain teltan lyhdylle, niin se sammui, eikä sitä +tulisoihtuakaan joka muuten palaa ovellamme, oltu sytytetty, mutta +sittenkin jokin valo valaisi tietä, ja tämän poikki hiipi, kuten +loistavapilkkuinen, sileä, musta salamanteri vesilätäkön yli, pitkään +viittaan pukeutunut mies, yllänsä kultakoristeita, joitten näin +kiiltävän, kun lampun himmeä valo joskus sattui häneen. + +"Sinä tiedät, että minulla on hyvät silmät, ja toisen niistä annan, jos +olen erehtynyt ja joll'ei tuo kissa, joka oli hiipinyt tänne, ollut +eunukki Euleus." + +"Miks'et antanut ottaa häntä kiinni?" Publius tyytymättömänä kysyi. + +"Koska telttamme vieressä oli pilkkopimeä", Lysias vastasi, "ja tuo +paksu roisto on yhtä vikkelä kuin lihava metsäsika, jota koirat +kintereillä ahdistavat. Pöllöt, yölepakot ja muut öillä saalistaan +etsivät eläimet ovat ilkeitä, ja tämä Euleus, joka nauraessaan +irvistelee kuin hyeena -- -- --" + +"Tämä Euleus," Publius keskeytti ystävänsä puheen, "saa vielä oppia +tuntemaan minut ja kokea, ett'ei ole hyvä joutua tekemisiin isäni pojan +kanssa." + +"Mutta et sinäkään ensin ole juuri lempeästi ja sopivasti häntä +kohdellut," Lysias sanoi, "eikä se ollut viisaasti tehty." + +"Viisi siitä, oliko se viisaasti!" Roomalainen kiivastuen huudahti. +"Hän on konna. Niin kauvan se ei minuun koske, kuin hän pysyy minusta +erillään; mutta jos hän alinomaa minua ahdistaa, niinkuin hän jo monena +päivänä on tehnyt, minua vahtien ja kohdellen, niinkuin olisi hän minun +vertaiseni, niin minä myöskin hänelle osoitan, että hän erehtyy. Hän ei +saata moittia avosydämisyyttäni; hän tietää, mitä minä hänestä pidän ja +että haluan panna hänet ahtaalle. Jos minä kostaisin viekkauden +viekkaudella, niin minä joutuisin takapajulle, sillä konnankoukuissa +hän on minua etevämpi. Omalla peittelemättömällä taisteltavallani, joka +on hänelle ihan uusi ja joka häntä hämmästyttää, parhaiten hänet +voitan, ja se onkin minun laiselleni sopivampi sekä mukavampi kuin +mikään muu. Hän on kavala, jopa enemmänkin, hän on teräväpäinen ja niin +hän on heti saanut sopusointuun sen moitteen, jolla häntä uhkasin, sen +kirjoituksen kanssa, jonka erakko Serapion hänen läsnä ollessansa +minulle antoi. + +"Tuossa se on". + +"Kas vaan!" + +"Mutta sen vuoksi, ett'ei hän ole ainoastaan kavala, vaan vieläpä +konnamainenkin -- kaksi ominaisuutta, jotka ylimalkaan hyvin sopivat +toisilleen, sillä vastoin lakia ei saata kukaan elää, joka on +todellisesti viisas, -- niin hän on avannut salaa nauhat, joilla se oli +sidottu. Mutta kas vaan, hänellä ei ollutkaan aikaa sitoa kääryä +takaisin kiinni! Hän on sen joko kokonaan tai ainakin osittain lukenut, +ja minä suonkin hänen iloita omasta kuvastaan, jonka hän siitä on +nähnyt. Erakolla on ankara kynä ja hän kuvaapi kuvattavansa rohkeilla +piirteillä ja selvillä värillä. Jos hän on lukenut tuon kirjoituksen +loppuun, niin säästyy minulta vaiva ilmoittaa hänelle, mistä häntä +syytän; jos taas olet ennen aikojaan häntä häirinnyt, niin tahdon +täydellisemmin tehdä kanteeni. Oli miten oli, se on minusta saman +tekevä!" + +"Ei, ei suinkaan," Lysias huudahti, "sillä edellisessä tapauksessa hän +saisi aikaa miettiäksensä valeita ja ostaa puolustukseksensa vääriä +todistajia. Minä sulkisin tai lukitsisin sellaiset tärkeät +kirjoitukset, jos muuten kukaan minulle sellaisia uskoisikaan ja +joll'en unohtaisi sitä tehdä, niinkuin sinäkin. Missä on sitten se +senaatin kirje, jonka lähettiläs sinulle äsken toi?" + +"Se on suljettu alimmaiseksi tähän arkkuun," Publius vastasi ja +liikutti kättänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut painaa sen aivan kiinni +vaatteisin, joitten alle hän sen oli huolellisesti kätkenyt. + +"Eikö saisi tietää, mistä siinä puhutaan?" Korintholainen kysyi. + +"Ei! nyt ei ole aikaa sellaisiin, sillä ensiksi pitää miettiä, miten +voitaisiin jälleen saada hyväksi tuo ilkeä seikka, jonka olet saanut +toimeen. Eikö se ole hävytöntä, että sinä tahdot tämän miellyttävän +olennon, jonka lapsellinen pula meitä aamulla ilahutti, ja jonka sinä +itsekin kotiin palatessasi sanoit muistuttaneen rakasta sisartasi, +jättää hurjimmalle mässääjälle, minkä milloinkaan olen nähnyt, tuolle +pedolle, jonka himot ovat kauheat, jonka ylistys on pahe? Mitä +Euergetes -- --" + +"Herramme Poseidonin nimessä," Lysias huudahti keskeyttäen kiivaasti +ystävänsä puheen, "en minä ensinkään ajatellut tätä kaksinkertaista +Alkibiadesta, kun huomautin Ireneä. Mitä kaikkea näytelmän johtaja +tekeekään, kun hän vaan on varma katselijain suosiosta! Ja, -- suorin +puhein! -- itseäni varten tahdoin saada Irenen palatsiin, sillä minä +rakastan häntä; hän on minuun vaikuttanut." + +"Niinkuin Kallista ja Phryne ja huilunsoittajatar Stephanion," +Roomalainen hänet keskeytti olkapäitään kohottaen. + +"Kuinkas sitten?" Korintholainen sanoi ja katseli hämmästyneenä +ystäväänsä. "Eroksella on paljon nuolia viinessänsä, toinen sattuu +syvempään, toinen vähemmin syvään, ja tänään saamani haava on tuottava +minulle tuskia viikkokausiksi, jos minun pitää luopua tästä lapsesta, +joka on vieläkin ihanampi kuin tuo suuresti ihaeltu Hebe meidän +kaivollamme." + +"Mutta siihen ajatukseen neuvon sinua tottumaan mitä pikemmin, sitä +parempi," Publius sanoi vakavasti ja asettautui, käsivarret ristissä +rinnalla, Korintholaisen eteen. "Mitä sinä tekisit, jos minun päähäni +pistäisi kavalasti viekoitella vanhempiesi huoneesta miellyttävä +sisaresi, jonka näköinen, -- sanon sen uudestaan -- Irenekin on?" + +"Minä pyydän sinua karttamaan sellaisia vertauksia," Korintholainen +huudahti varsin päättäväisesti ja niin kovin loukattuna, ett'ei Publius +ollut vielä koskaan häntä sellaisena nähnyt. + +"Sinä kiivastut aivan syyttä," Publius levollisena ja vakavana vastasi. +"Sisaresi on kyllä miellyttävä neito, komean perheenne koristus, ja +kuitenkin rohkenen tätä Irene raukkaa -- -- --" + +"Verrata häneen, tahdoit sanoa," Lysias uudestaan kiivastui. "Sinulla +on huonot ajatukset siitä vieraanvaraisuudesta, jota sait nauttia +vanhempieni huoneessa ja jota muuten tiesit ylistääkin. Minä olen +hyvänluontoinen mies, joka pidän sinusta enemmän kuin kenestäkään +muusta ihmisestä -- en itsekään tiedä miksi; -- mutta näissä asioissa +en kärsi ensinkään pilaa! Sisareni on Korinthin rikkaimman ja jaloimman +perheen ainoa, suuresti ihaeltu tytär. Hän ei ole minkään puolesta +huonompi, kuin omienkaan vanhempiesi lapsi, ja tahtoisin mielelläni +nähdä, mitä sinä sanoisit, jos minä ottaisin verratakseni ylpeätä +Lucretiaa tuohon kurjaan olentoon, joka kanniskelee vettä kuin +palveluspiika -- -- --" + +"Tee se vaan!" Roomalainen levollisesti keskeytti Korintholaisen +puheen. "Minä en pane sinun vihaasikaan pahakseni, sillä sinä et tiedä, +keitä nämät Serapistemppelin sisarukset ovat. Ja sitä paitse he eivät +täytäkään ruukkuansa ketään ihmistä, vaan jumalaa varten. Ota tuo kääry +ja lue se lävitse, sill'aikaa kun minä vastaan Roomasta tulleesen +kirjeesen. Hoi! Spartacus sytytä vielä muutamia lamppuja!" + +Pian istuivat nuoret miehet vastapäätä toisiaan keskellä telttaa olevan +pöydän ääressä. + +Publius kirjoitti uutterasti ja katsahti vaan joskus ystäväänsä, kun +tämä lukiessaan erakon kirjoitusta, vihoissansa löi nyrkkiään pöytään +tai hypähti istuimeltansa ja huudahti suuttumuksen katkeria sanoja. + +Molemmat pääsivät samaan aikaan työstänsä, ja kun Corneliolainen oli +käärinyt kirjeensä kokoon ja lukinnut sen, ja kun Lysias oli heittänyt +kääryn pöydälle, niin Roomalainen kysyi, katsoen jäykästi ystäväänsä +silmiin, pitkäveteisellä äänellä: + +"Noo?" + +"Niin!" Lysias lausui. "Nyt olen taas siinä häpeällisessä tilassa, että +minun täytyy pitää itseäni tyhmempänä kuin sinua ja myöntää sinulle +oikeus sekä pyytää anteeksi siitä, että olen pitänyt sinua hävyttömänä +ja muuna sellaisena. Mutta miten olisin voinut aavistaakaan! Tuollaista +kirottua, kelvotointa kertomusta, kuin tuo tuossa kääryssä on, en ole +ikinä kuullut, ja sellainen voikin käydä päinsä vaan täällä mädänneessä +Egyptissä! + +"Pientä Irene raukkaa! + +"Ja miten tuo hyvä lapsi on kaikesta tästä huolimatta voinut säilyttää +itselleen sellaisen iloisen katsannon! + +"Minä tarvitsisin selkääni kuin koulupoika, että juuri minä, narrien +narri, tulin huomauttaneeksi tätä tyttöä juuri Euergeteelle, +mahtavimmalle ja hurjimmalle miehelle koko tässä maassa! + +"Mitä voitaisiin tehdä Irenen pelastamiseksi? + +"En voi enkä tahdokaan kärsiä sitä, että näen hänet joutuvan Euergeteen +kynsiin! + +"Etkö luule, että meidän pitää pitämän huolta ruukunkantajattarista?" + +"Meidän ei pidä, meidän täytyy," Publius päättäväisesti sanoi; "ja +joll'emme sitä tekisi, niin olisimme konnia. + +"Siitä pitäin, kun erakko on ruvennut minuun luottamaan, minusta +tuntuu, kuin olisi velvollisuuteni holhoojan tavoin pitää huolta näistä +tyttösistä, joilta heidän vanhempansa ovat ryöstetyt, ja sinun pitää +minua auttaman, Lysiaani! + +"Vanhin sisarista ei ole juuri ystävällisesti minua kohdellut, mutta +sen vuoksi en häntä pidä huonompana. Nuorempi näyttää olevan vähemmän +vakava ja lujaluontoinen kuin Klea. Minä näin kyllä, kuinka hän vastasi +sinun hymyilyysi, kun juhlakulkue loppui. Sitä paitse et sinä, niinkuin +en minäkään, heti lähtenyt kotiin, ja minun luullakseni oli se Irene, +mikä sinua pidätti. Minä pyydän sinua hartaasti olemaan suora ja +sanomaan kaikki, sillä meidän pitää menetellä kokonaan yksimielisesti +ja malttavaisesti, jos toivomme saada Euergetestä tappiolle." + +"Minulla ei ole juuri paljon kerrottavaa," Korintholainen vastasi. +"Juhlakulkueen loputtua lähdin pastophoriumiin; -- tietysti nähdäkseni +Ireneä, ja annoin pyhissävaeltajain, ett'en huomiota herättäisi, kertoa +itselleni niitä näkyjä, joita jumalat heille unessa olivat lähettäneet +ja mitä heitä Asklepiuksen temppelissä oli neuvottu tekemään sekä omien +että heidän sukulaistensa vaivojen parantamiseksi. + +"Kului runsaasti puoli tuntia siihen, kun Irene tuli. + +"Hänellä oli kädessä pieni kori, ja siinä oli se kultakoriste, joka oli +juhlassa häntä ollut kaunistamassa, ja joka hänen nyt täytyi viedä +aarteidenhoitajalle takaisin. + +"Minun granaattini, jonka hän tänä aamuna oli saanut, näin jo kaukaa +loistavan, ja kun hän sitten huomasi minut ja punastumistaan punastuen +loi silmänsä maahan, niin silloin tulin ensi kerran ajatelleeksi: juuri +kuin Hebe meidän kaivollamme! + +"Hän tahtoi mennä ohitseni, mutta minä pidätin hänet, pyysin häntä +näyttämään kädessään olevaa koristetta, puhuin hänelle paljon +sellaista, mitä tytöt mielellänsä kuuntelevat, ja kysyin sitten +häneltä, josko häntä vartioidaan ankarasti ja josko hänen hienoilta, +pieniltä käsiltään ja jaloiltansa, mitkä sopisivat paljon parempaankin +työhön kuin veden kantamiseen, vaaditaan paljon liikkumista. + +"Hän ei jättänyt vastaamatta, mutta kaiken sen ohessa, mitä hän sanoi, +hän loi vain harvoin silmänsä ylös. + +"Kuta kauvemmin häntä katselee, sitä suloisemmalta hän näyttää, vaikka +hän vasta on vain lapsi, mutta kuitenkin sellainen, jolla ei enää ole +kotona hauskaa ja joka uneksii loistosta, ilosta ja vapaudesta, +sill'aikaa kun häntä pidetään suljettuna ikävään, kolkkoon paikkaan ja +hänen annetaan kärsiä puutetta. + +"Nuo ihmisparat eivät uskalla koskaan lähteä temppelistä, paitse +juhlakulkueissa ja ennen auringon nousua. + +"Soi niin kovin sääliä herättävältä, kun hän sanoi, että hän aina oli +niin hirmuisesti väsyksissä ja että hän vielä niin mielellään nukkuisi, +kun hän jo herätetään puolihämärässä menemään ulos, juuri kun ilma on +kylmin ennen auringon nousua. Silloin hänen täytyy mennä ammentamaan +vettä eräästä vesisäiliöstä, jota kutsutaan auringonkaivoksi." + +"Tiedätkös missä tämä kaivo on?" Publius kysyi. + +"Akaasialehdon takana," Lysias vastasi. "Vierasten-opas näytti sen +minulle. Siinä pitäisi oleman erittäin hyvää vettä, eikä auringon +noustessa saa uhrata jumalalle mitään muuta. Tyttöjen pitää niin +varhain nousta ylös, ett'ei päivän valon koittaessa puuttuisi +alttarilta tämän kaivon vettä. Papit vuodattavat sitä juoma-uhrina +maahan." + +Publiukselta ei ollut, hänen tarkkaan kuunnellessaan mennyt yksikään +ystävänsä suusta lähtenyt sana hukkaan. + +Sitten hän käänsi nopeasti hänelle selkänsä, avasi teltan oven, astui +ulos ja katseli ylös tähtiin saadaksensa tiedon niitten asemasta, kun +ne lukemattomina, hiljaa ja ihmeellisesti loistaen riensivät ikuista +rataansa sinisellä taivaalla. + +Kuu oli juuri laskenut ja korkeimmilleen oli kohonnut aamutähti, jonka +loistoa ja suuruutta Roomalainen oli joka yö ihmetellyt, siitä asti kun +hän oli tullut pyramiidien kaupunkiin. + +Viileä tuulahdus puheli nuorukaisen otsaa, ja hänen vilusta väristen +vetäessään viittaa rinnallensa, hänen mieleensä heti juohtuivat kylmään +aamu-ilmaan lähtevät sisarukset. Vielä kerran hän kohotti silmänsä +maasta ylhäistä taivaanlakea kohti ja silloin hän oli näkevinään +silmiensä edessä Klean ylpeän vartalon käärittynä tähtivaippaan. + +Hänen rintansa kohoili ja hänestä tuntui siltä, kuin se ilma, jota +hänen syvään sykkivä rintansa hengitti, olisi ollut puhdasta ja +raikasta, elysiumissa puhaltelevaa eetteriä, ja kuin siinä olisi ollut +mahtavaa voimaa, joka ahdisti hänen hengittämistänsä. Yhä selvemmin hän +luuli näkevänsä Klean kuvan edessänsä, mutta heti kun hän ojensi +kättänsä tarttuaksensa tuohon ihmeelliseen ilmiöön, niin se hävisi, +sillä kavion kopsetta ja pyöräin kolinaa alkoi kuulua ja huomautti +Publiukselle, joka muuten ei juuri antautunut unelmien valtaan, kun +toimiminen oli kysymyksessä, sitä syytä, minkä tähden hän oli lähtenyt +ulos. + +Vaunuja vieri vaunujen perästä hänen astuessaan telttaansa. + +Täällä Lysias, joka hänen poissa ollessansa oli kävellyt miettiväisenä +edestakaisin, otti hänet vastaan kysymällä: + +"Kuinka paljon aikaa on vielä auringon nousuun?" + +"Tuskin kahta tuntia", Roomalainen vastasi, "ja meidän pitää niitä +käyttämän, joll'emme tahdo tulla liian myöhään." + +"Sitä minäkin mietin", Korintholainen huudahti. "Pian sisarukset +lähtevät temppelistä auringonkaivolle, ja minä viekoittelen Ireneä +seuraamaan itseäni. Etkö luule saavani sitä aikaan? En juuri itse sitä +luule; mutta ehkäpä hän sentään tulee, jos lupaan näyttää hänelle +jotakin oikein kaunista eikä hän itse aavista, että hän sen kautta +eriää sisarestansa, sillä hän on vielä lapsi." + +"Mutta Klea," Publius hänen puheensa ajattelevaisena keskeytti, "on +vakava ja miettiväinen, eikä häntä puhutellessa sovi käyttää tuota +sinun keveätä puhetapaasi. Mieti sitä ja punnitse yritystäsi; -- ei, +sinä et saa häntä pettää! Kerro hänelle Irenen kuulematta selvä totuus +niin vakavasti kuin asia vaatii, niin hän ei ole pidättävä sisartansa, +kun hän tietää, kuinka suuri ja kuinka lähellä häntä uhkaava vaara on." + +"Hyvä," Korintholainen sanoi. "Minä tahdon olla niin juhlallisen +totinen, että isiesi kaupungin ryppy-otsaisin ja harmaapartaisin +censori on minun suhteeni oleva kuin dionysiolaistanssija. Minä olen +puhuva kuin Catonne, kun hän katkerasti valitteli, että Rooman +herkkusuut maksoivat pienestä vadillisesta tuoretta silliä enemmän kuin +yhdestä parista härkiä. Sinä olet oleva minuun tyytyväinen! Mutta minne +vien Irenen? Kukaties voin käyttää jotakuta kuninkaan vaunuista, joita +tuolla tusinoittain jyrisee vieden vieraita kotiin?" + +"Niin minäkin luulen," Publius vastasi. "Seuraa diadokhien päällikköä, +jonka komea huone meille eilen näytettiin. Se on Serapeumiin vievän +tien varrelle, ja olethan sinä viime pidoissa lakkaamatta hänen +kanssansa puhunutkin. Anna siellä ajajalle kultaraha, että hän jäisi +pois eikä pettäisi meitä, ja älä aja takaisin tänne vaan satamaan. +Isiin pienen temppelin luona olen odottamassa omilla matkavaunuillani +ja hevosillani, otan Irenen vastaan ja vien hänet uuteen +turvapaikkaansa, sill'aikaa kun sinä viet Euergeteen ajopelit takaisin +niitten ajajalle." + +"Ei se oikein minua miellytä," Lysias vastasi. "Granaattini ehkä olisin +eilen antanut sinun antaa Irenelle, mutta häntä itseä..." + +"En minä tahdo hänestä mitään," Roomalainen vihastuneena huudahti. +"Mutta sinun pitäisi minun mielestäni osoittaida uutterammaksi +auttaessasi minua pelastamaan häntä onnettomuudesta, joka häntä sinun +tähtesi uhkaa. + +"Tänne emme häntä saata tuoda, mutta minä luulen hänelle keksineeni +varman turvapaikan. + +"Muistatko kuvanveistäjä Apollodoria, jota tapaamaan isäni meitä oli +kehoittanut, ja hänen ystävällistä vaimoansa, joka tarjosi meille +Khioksen ihanaa viiniä? Mies on minulle kiitollisuuden velassa, sillä +isäni oli antanut hänen ja hänen apulaistensa toimeksi mosaikkilattian +valmistamisen siihen uuteen holvisaliin, jonka hän rakennutti +Capitoliumiin, ja sittemmin isäni myöskin hänet pelasti, kun hänen +kateelliset taidekumppaninsa, vainosivat hänen henkeänsä. Sinä olet +itsekin kuullut, kuinka hän on tarjonnut itsensä ja kaiken omaisuutensa +minun käytettäväkseni." + +"Olen, olen," Lysias puuttui puheesen. "Mutta eikös sinunkin mielestäsi +ole kovin outoa se, että juuri taiteilijat, se on, sellaiset, jotka +ovat kiinteämmin kuin muut ihmiset omistaneet elämänsä ihanteen +pyrinnöille, erittäin helposti joutuvat alhaisinten tunteiden, niinkuin +kateuden, epäsuosion ja..." + +"Mutta hyvä ihminen," Roomalainen huudahti kiivastuneena keskeyttäen +Korintholaisen puheen, "etkö sinä edes kymmentä silmänräpäystä voi +pysyä samassa asiassa ja jättää muistutuksesi siksensä? Minun +mielestäni meillä on nyt tärkeämpiäkin asioita puhuttavina, kuin +epäsuosio, jolla taiteilijat ja minun puolestani myöskin oppineet +toisiansa vainoovat. Kuvanveistäjä Apollodor, joka on minulle +kiitollisuuden velassa, on siis vaimoinensa ja tyttärinensä asunut +täällä jo kuusi kuukautta, sillä hänellä on ollut Philometorille +rakennettavina filosoofien kuvapatsaita ja eläinten kuvia, jotka +kaunistavat Apishautojen edustalla olevaa paikkaa. Hänen poikansa ovat +hänen Aleksandriassa olevan suuren työhuoneensa esimiehiä, ja kun hän, +niinkuin usein tapahtuu, omalla niiliveneellänsä lähtee sinne, niin hän +voi ottaa Irenen mukaansa ja viedä hänet laivaan. + +"Mihin me annamme viedä Irenen, pelastaaksemme hänet Euergeteeltä, +siitä tahdomme sittemmin keskustella Apollodorin kanssa." + +"Hyvä, sangen hyvä," Korintholainen suostuen sanoi. "Minä en, Herakles +vieköön, ole epäluuloinen, mutta ei minua sittenkään miellytä se, että +sinä tahdot viedä Irenen Apollodorille, sillä jos hän nähdään olevan +sinun kanssasi, niin koko meidän yrityksemme saattaa rauveta. Lähetä +kuvanveistäjän vaimo, jota ei niin tunneta Memphiissä Isistemppelin +luo, ja hänen muassansa huntu ja viitta tytön peitteeksi. Tervehdi +myöskin iloista Milesotarta minun puolestani ja sano hänelle -- ei älä +sano mitään -- näenhän itsekin hänet Isistemppelin luona." + +Viimeiset sanat nuorukaiset vaihtoivat keskenänsä, sill'aikaa kun orjat +panivat vaippoja heidän yllensä. + +Sitten he astuivat yhdessä teltan edustalle, toivottivat toisilleen +onnea ja astuivat rivakasti eteenpäin, Roomalainen valjastuttamaan omia +ratsujaan, Lysias astuaksensa diadokhien päällikön kanssa yhteen +kuninkaan vaunuista ja toimiakseen Publiuksen kanssa sovitun +suunnitelman mukaan. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Vaunuja kiiti kiitämistään kuninkaan palatsin korkeasta portista +himmeän yön peittämään kaupunkiin. + +Suuressa juhlasalissa oli käynyt hiljaiseksi, ja tummat orjat alkoivat +luudilla ja sienillä puhdistaa muutamien sammuttamatta jätettyjen +lamppujen himmeässä valossa mosaikkilattiaa, jolla oli ruusuja ja muita +lakastuneita, muratti- ja poppeliseppeleistä pudonneita lehtiä, ja +jolla maahan kaadettua viiniä mustana välkkyi. + +Muudan nuori huilunsoittaja istui unen ja viinin voittamana eräässä +nurkassa. + +Poppeliseppele, joka oli kaunistanut hänen päätänsä, oli luistanut +hänen otsaltaan ja peitti hänen kauniita kasvojansa, mutta huiluaan hän +unessansakin lujasti puristi sormillaan. + +Palvelijat antoivat hänen maata ja toimiskelivat huolettomina hänen +ympärillänsä; ainoastaan eräs päällysmies näytti häntä sormellaan ja +sanoi nauraen: + +"Eivät hänen kumppalinsakaan lähteneet selvempinä kotiin, kuin tuokaan +on. Sievä poika hän on ja sitten vielä kauniin Khloën lemmitty; hän on +turhaan tänään häntä odottava." + +"Ehkäpä vielä huomennakin," toinen vastasi, "sillä kun Paksu näkee +Khloën, niin tyttö on jo kylliksi saanut olla Damon paran omana." + +Mutta Paksu, niinkuin Aleksandrialaiset ja muut Egyptiläiset kutsuivat +kuningas Euergetestä, ei tällä hetkellä ajatellut Khloëa eikä muita +sellaisia. + +Hän oli komeasti valmistettuun asuntoonsa kuuluvassa saunassa. + +Ilki-alastomana hän seisoi haileassa vedessä, joka täytti kokonaan +valkeasta marmorista tehdyn vesi-ammeen. Höyryävän veden kirkkaassa +pinnassa kuvastelivat nuorien nymphien kuvapatsaat, jotka pakenivat +rakastunutta Saturnusta, ja monien katosta riippuvien lamppujen +loistava valo. + +Tämän ammeen toisella poikkisivulla oli Niilijumalan partainen +miehenvartalo, jonka päällä kuvattiin hyppelevän sekä heidän omakseen +että heidän komean isänsä huviksi ja iloksi kuusitoista lasta, kuvaten +kyynärälukua minkä Egyptin virta tarvitsi soveliaaksi syvyydeksensä. + +Siitä astiasta, jonka ylitse tuo arvokas vanhus nojasi kättään, +virtaili runsaasti kylmää vettä, jota viisi kaunista nuorukaista +ottivat hoikiksi muodostettuihin alabasteri-astioihin, ja valelivat +sitä nuoren, kylpevän kuninkaan pään päälle, hirmuisille +rintalihaksille, selälle ja käsivarsille. + +"Enemmän, enemmän, vielä enemmän!" Euergetes huusi, kun nuorukaiset +alkoivat lakata valelemasta, ja kun taas uusi vesivirta vuosi hänen +päällensä, niin hän ähisi ja puhisi mielihyvästä, ja kauvaksi roiskui +suuria vesipisaroita, heti kun hänen keuhkojensa oikea myrskyhenkäys +sattui hänen päällensä valuvaan veteen. + +Viimein hän huusi kovalla äänellä: "Riittää" syöksyi koko painoinensa +veteen, että se roiskui niin korkealle, kuin sinne olisi viskattu +kivilohkare, oli vähän aikaa märän elementin pinnan alla ja nousi +sitten marmoriportaita myöten kylvystä, ravisti samalla uhkamielisesti +ja väkevästi päätänsä poikamaisuudessaan, kastellaksensa läpimäriksi +ammeen reunalla olevat ystävänsä ja palvelijansa, antoi kietoa itsensä +lumivalkeisiin, läpinäkyvänhienoihin, liinaisiin raiteihin, ruiskuttaa +päällensä hyvänhajuista, kallis-arvoista nestettä ja astui sitten +pieneen, kirjavilla matoilla kokonaan peitettyyn huoneesen. Siellä hän +heittäytyi pehmeään patjaläjään ja sanoi syvään hengittäen: + +"Nyt on minun hyvä olla ja olen taas selvä kuin lapsi, joka ei vielä +ole saanut syödä mitään muuta kuin äitinsä maitoa. Pindaros on +oikeassa! Ei mikään ole parempaa kuin vesi! Se sammuttaa senkin kuuman +hehkun jonka viini sytyttää meidän sydämeemme ja päähämme. Olenko +lörpötellyt paljon tyhmyyksiä, Hieraks?" + +Näin puhuteltu, kuninkaan joukkojen päällikkö ja hänen suosittu +ystävänsä, loi kysyvän silmäyksen muihin läsnä oleviin; mutta kun +Euergetes käski häntä huoletta puhumaan, niin hän vastasi: + +"Tyhmyyksiin asti ei viinikään saata sellaista henkeä kuin sinun on, +mutta varomatoin sinä olet ollut. Olisi ihme, joll'ei Philometor olisi +huomannut..." + +"Oivallista!" kuningas hänet keskeytti ja nousi patjoiltaan. "Te, +Hieraks ja sinä, Komanus, jääkää tänne; te muut saatte mennä. Vaan +älkää liian kauvaksi poistuko, että olette pian käsillä, jos teitä +tarvitsen. Nyt tulee päiviä, joina pitää tapahtuman yhtä paljon kuin +muuten vuosina." + +Pois käsketyt vetäytyivät huoneesta, ainoastaan kuninkaan vaatettaja, +eräs ylhäinen Makedonialainen, jäi hidastellen ovelle seisomaan, mutta +Euergetes viittasi häntäkin heti poistumaan ja huusi hänen jälkeensä: + +"Minä olen valpas enkä mene ensinkään vuoteelle. Kolme tuntia auringon +nousun jälkeen odotan Aristarkhosta; -- ja vieläpä työhön. Pane esille +käsikirjoitukset, jotka otin mukaani. Odottaako eunukki Euleus +etuhuoneessa? + +"Odottaako? Sitä parempi! + +"Nyt lienemme yksinämme, viisaat ystäväni Hieraks ja Komanus, ja minun +täytyy teille ilmoittaa, että tällä kertaa pelkästä viisaudesta ette +näytä olevan mitään vähemmän kuin viisaita. + +"Olla viisas on hallita rajattomasti avaraa ajatustaan aivan siten, +että lähellä oleva vastustaa meitä yhtä vähän kuin kaukainenkin; olla +ymmärtämätön on havaita ainoastaan yhtä ja toista. Rajoitetun älyn ala +on se, mikä on aina hänen vieressään, narrien ja haaveksijain taas +kaukaisuus. Minä en tahdo teitä soimata, sillä monella viisaalla on +tyhmiäkin hetkiä, mutta te olette tänään varmaan unohtaneet lähellä +olevan kauvaksi katsellessanne, ja senpä vuoksi näenkin teidän +kompastelevan. Joll'ette olisi tätä erehdystä tehneet, niin tuskinpa +olisitte niin hämmästyneinä katselleet, kun minä lausuin sanan +'Oivallista!' + +"Huomatkaa nyt! + +"Philometor ja hänen sisarensa tietävät varsin hyvin minun +tarkoitukseni ja sen, mitä heillä on minulta odotettavana. + +"Jos olisin kasvoilleni pannut tyytyväisen miehen naamion, miehen, joka +tyytyy siihen mitä hänellä on, niin he olisivat ihmetelleet ja +aavistaneet petosta; mutta minä näyttäydyin heille semmoisena kuin aina +olen ja vielä tavallista huolettomampanakin ja puhuin niin suoraan +siitä, mitä haluan, että he tulevaisuudessa varoisivat minulta jokaista +väkivallan yritystä, mutta tuskin he saattavat jo huomispäivänä odottaa +yllätystä, sillä se joka tahtoo hyökätä takaapäin vihollisensa niskaan, +ei pidä melua. + +"Jos minä uskoisin teidän hyveen oppijanne, niin miettisin, ett'ei +takaa hyökkääminen ole erittäin kaunista, sillä minäkin katselen +mieluummin ihmisen kasvoja kuin selkäpuolta, ja etenkin sisarusteni, +jotka ovat sivistyneitä ihmisiä. + +"Mutta mitäs tehdä? + +"Lopullisesti on kuitenkin se paras, joka saavuttaa voiton ja pelissä +voittaa. + +"Minun taistelutapani saattaa viisaistakin saada puolustajoita. + +"Joka tahtoo hiiriä pyytää, se käyttää silavaa, joka taas tahtoo +viekotella ihmisiä satimeen, sen pitää tietämän, kuinka nämät tuntevat +ja ajattelevat, ja ennen kaikkia koittaman heitä hämmentää. + +"Sonni on vähemmin vaarallinen silloin, kun se raivoissaan juoksee +suoraa päätä esille, ja sen kaksijalkainen vastustaja silloin, kun hän +ei tiedä missä se on, vaan hapuellen juoksentelee milloin oikealle +milloin vasemmalle. + +"Kiitos suostumuksenne osoituksesta, sillä minä olen sen ansainnut ja +toivon saattavani antaa sen sinulle takaisin. Hieraksini. Minä haluan +kuulla kertomustasi. Kohenna pääni alla olevaa tyynyä ja nyt saat +alkaa." + +"Kaikki näyttää käyvän oivallisesti," päällikkö vastasi. "Meidän +pääjoukkomme Hetairit ja Diadokhit, kaksi tuhatta viisi sataa miestä, +ovat matkalla tänne ja käyvät jo huomenna leiriin pohjoispuolelle +Memphistä. Viisi sataa heistä pääsee pappien ja muitten onnen +toivottajain kanssa juhlaan sinun syntymäpäivänäsi toivottamaan sinulle +onnea, muut kaksituhatta jää telttoihin piiloon. Veljesi Philometorin +philobasilistain päällikkö on lahjottu ja on meidän puolellamme; mutta +hän oli kallis, sillä Komanuksen täytyi tarjota hänelle kaksikymmentä +talenttia, ennenkuin hän suostui!" + +"Ne hän saakoon," kuningas nauroi, "ja ne hän myöskin pitäköön siksi, +kun haluan pitää häntä epäluulon alaisena ja palkita hänelle ansion +mukaan ottamalla häneltä hänen omaisuutensa takaisin. Kerro enemmän!" + +"Philometor lähetti toissa päivänä parhaat sotilaansa, Desilauksen +ratsulippukunnan ja Arsinoësta olevat joukot, Thebeen kapinata +kukistamaan. Kapinanjohtajain värvääminen ja levottomuuksien +herättäminen ei ole todellakaan maksanut vähää." + +"Veljeni maksaa meille kulungit", kuningas hänet keskeytti, "kun me +tyhjennämme hänen aarteensa. Lisää!" + +"Kovin vastus on meillä oleva papeista ja Juutalaisista. Edelliset +pitävät Philometorin puolta sen tähden, että hän on isäsi vanhin poika, +ja etenkin sentähden että hän on tehnyt paljon hyvää Apollinopoliin ja +Philae'n temppeleille; Juutalaiset taas pitävät hänestä, koska hän +suosii heitä melkein enemmän kuin Kreikkalaisia, pitää puolisonsa +kanssa väliä heidän kurjista uskonnollisista väitteistänsä, keskustelee +heidän kanssansa heidän kirjassaan löytyvistä opeista, eikä +aterioittaissa puhele kenenkään muun kanssa mieluummin kuin heidän." + +"Minä olen suolaava sen viinin ja paistin, millä he täällä itseänsä +lihottavat,": Euergetes kiivaasti huudahti. "Jo tänään olen heitä +kieltänyt olemasta läsnä aterialla, sillä heillä on selvä järki ja +tarkat silmät, jotka ovat yhtä terävät ja suippean näköiset kuin heidän +nenänsäkin. + +"Vaarallisimmat he ovat siellä, missä heidän on joko pelkääminen tai +missä luulevat saavansa voittoa. + +"Sitä ei saata sanoa, etteivät he ole uskollisia ja sitkeitä, ja koska +useammilla heistä on omaisuutta, niin he etenkin Aleksandriassa ovat +harvoin yhteydessä meluavan alhaisen väen kanssa. + +"Ainoastaan kateellinen saattaa heitä moittia siitä, että he ovat +ahkeroita ja uutteria, sillä heidän ja heidän phoiniikkialaisten +heimolaistensa esimerkki on kehottanut Hellenien vireyttä. + +"Rauhallisina aikoina käy heidän parhaiten, ja koska veljeni hallitus +on hiljaisempaa kuin minun, niin he pitävät hänestä, lainaavat hänelle +rahaa ja hankkivat sisarelleni hiotuita kiviä, safiiria ja smaragdeja, +kauniita kankaita ja muita naisten rimssuja täyteen kirjoitetusta +papyyruksesta, joka ei juuri ole suurimmasta arvosta kuin sulka, joka +on pudonnut tuolla tangon päässä istuvan vihreän porukurkun siivestä. + +"Minä en ensinkään saata käsittää, että niin viisaat miehet eivät +ymmärrä, ett'ei mitään muuta pysyväistä ole kuin katoavainen, eikä +mitään muuta varmaa kuin se, ettei mikään ole varmaa, ja että he sen +tähden pitävät ainoana totisena, oppiansa määrättynä, ikuisesti +oikeana, ja että he halveksivat sitä, mitä muut kansat uskovat. + +"Tämä hämäryys tekee heidät narreiksi, vaan samalla myöskin kelpo +sotamiehiksi, ehkäpä juuri heidän jännitetyn itsetietonsa sekä lujan +luottamuksensa kautta heidän löyhään jumalaansa." + +"Niin, kelpo sotilaita he ovat," Hieraks vahvistaen puuttui puheesen, +"mutta he menevät mieluummin ja halvempaan hintaan veljesi palvelukseen +kuin meidän." + +"Minä olen heille näyttävä," kuningas huusi, "että pidän tätä +maun-osoitusta vääränä ja rangaistavana. Pappeja minä tarvitsen, sillä +he opettavat kansaa kuuliaiseksi ja tyytyväisenä kestämään hätäänsä; +mutta Juutalaiset," ja tätä hänen sanoessansa hänen silmänsä pyörivät +hurjan tulisina, "minä hävitän sukupuuttoon, kun aika tulee." + +"Se tekee hyvää myös meidän aarre-aitallemme," Komanus nauroi. + +"Ja maan temppeleille," Euergetes lisäsi, "sillä toisia vihollisia +koitan hävittää, mutta papit otan mieluummin puolelleni ja minun +täytyykin koittaa saada heidät puolelleni, jos Philometorin valta +joutuu käsiini, sillä Egyptiläiset haluavat kuninkaaksensa jumalaa; +oikeaksi jumalaksi, jota ruskeat alamaiseni mielellänsä rukoilevat +tyytyväisinä ja tekemättä elämääni kapinain kautta tukalammaksi, saatan +vain päästä, jos papit minut siksi tunnustavat ja kohottavat." + +"Ja kuitenkin," vastasi Hieraks, ainoa Euergeteen palvelijoista, joka +tärkeissä kysymyksissä uskalsi häntä vastustaa, "ja kuitenkin annetaan +Serapiin ylimmäiselle papille vielä tänään kova käsky sinun tähtesi. +Sinä pakoitat antamaan pois yhtä jumalan palvelijattarista, eikä +Philometor ole laimin lyövä..." + +"Ei ole laimin lyövä," Euergetes puuttui puheesen, "ilmoittaa +mahtavalle Asklepiodorille, ett'ei hän vaadi tuota suloista pienokaista +itseänsä, vaan minua varten. Tiedättekö, että Eros on kohdannut +sydämeni ja että tulisesti rakastan tuota hempeätä Ireneä, vaikk'ei +näitten silmien ole sallittu vielä edes nähdä häntä. + +"Te uskotte minua, näen sen silmistänne, ja minä sanonkin selvän +totuuden, sillä minä tahdon saada omakseni tämän pienen Heben, niin +totta kuin toivon anastavani vallan; mutta minä en istuta puitani +niillä ainoastaan puutarhaani kaunistaakseni, vaan myöskin saadakseni +niistä hyötyä. Te saatte nähdä, kuinka minä ihanan lemmittyni avulla +voitan puolelleni Serapiin ylimmäisen papin, joka tosin on +Kreikkalainen, mutta kuitenkin kovin itsepäinen mies. + +"Minun välikappaleeni odottaa jo tuolla ulkona! + +"Jättäkää nyt minut ja käskekää eunukki Euleus luokseni." + +"Sinä olet kuin jumala," Komanus sanoi syvään kumartaen, "ja me olemme +vain kuolevaisia ihmisiä. Hämärältä ja käsittämättömältä useinkin +meidän heikomman henkemme mielestä sinun menettelytapasi näyttää, mutta +kun se tulee tapahtuneeksi, mikä meidän mielestämme ei vie ensinkään +hyvään loppupäätökseen, niin meidän täytyy hämmästyen tunnustaa, että +sinä olet valinnut, tosin usein mutkikkaan, mutta kuitenkin aina +parhaan tien." + +Vähän aikaa kuningas oli yksinänsä, rypisti kulmakarvojansa ja katseli +vakavana ja miettiväisenä lattiaan. + +Niinpian kuin hän kuuli eunukin hiljaisten ja tämän ohjaajan kovempien +askelten lähenevän, niin hän jälleen otti hilpeän ja huolettoman +nauttija-ihmisen muodon, tervehti Euleusta iloisesti huutaen ja +muistutti hänelle omia poika-aikojaan, ja kuinka usein hän, eunukki, +oli auttanut häntä saamaan hänen äitinsä täyttämään hänen toiveitansa, +jotka jo olivat hyljätyt. + +"Mutta, vanhukseni," kuningas jatkoi, "ajat ovat muuttuneet ja nyt sinä +vaan mietit kaikkia Philometorin hyväksi etkä enää mitään Euergetes +raukalle, joka juuri parhaiten tarvitsisi apuasi, koska hän on +nuorempi!" + +Eunukki kumarsi huulilla hymy, mikä osoitti, että hän hyvin ymmärsi, +kuinka vähän vakavata tarkoitusta oli kuninkaan viimeisissä sanoissa, +ja lausui: + +"Minä olen tahtonut ja luulen vieläkin palvelevani heikompaa teistä." + +"Tarkoitat kai sisartani?" + +"Valtiattareni Kleopatra kuuluu siihen sukupuoleen, jota me usein +väärin nimitämme heikommaksi. Vaikka sinä varmaan tahdoit tehdä pilaa +viime kysymykselläsi, niin pidän kuitenkin velvollisuutenani suoraan +sinulle vastata, ett'en tarkoittanut häntä vaan Philometor kuningasta. + +"Philometoriako? Sinä et siis luota hänen lujuuteensa, pidät minua +häntä voimakkaampana ja olet kuitenkin aterioittaissa tarjonnut minulle +apuasi ja kertonut, että sinun tehtäväksesi oli tullut vaatia +ylimmäiseltä Asklepiodorilta kuninkaan nimessä tuota pientä Serapiin +palvelijatarta. + +"Onko se heikomman palvelemista? + +"Taisit olla juovuksissa, kun tätä minulle kerroit. + +"Etkö? + +"Oletko ollut kohtuullisempi kuin minä? + +"Siis on joku mielen muutos sinussa tapahtunut? + +"Se ihmetyttää minua, sillä perus-aatteesi määräävät sinut äitini +heikompaa poikaa -- -- --" + +"Sinä teet minusta pilkkaa," hovimies keskeytti kuningasta hiukan +moittivalla, mutta kuitenkin rukoilevalla äänellä. "Kun käännyin sinun +puoleesi, niin se ei tapahtunut horjuvaisuudesta, vaan ainoastaan +siitä, että tahdoin pysyä uskollisena elämäni ainoalle tarkoitukselle. + +"Ja mikä se on?" - .... + +"Pitää huolta tämän tilaan onnesta ylhäisen äitisi mielen mukaan, jonka +neuvon-antaja olin." + +"Sinä unhoitat toisen päämääräsi: päästä niin hyvään asemaan kuin +mahdollista." + +"Minä en sitä unhoittanut, vaan en tahtonut sitä ilmoittaa, sillä minä +tiedän kuinka täpärällä kuningasten aika on, ja sitä paitse minusta +näyttää itsestäänkin ymmärrettävältä, että ihminen ajattelee omaakin +etuaan, niinkuin se, että me ostaissamme hevosen, saamme myöskin sen +varjon." + +"Miten tarkkaa! Mutta minä moitin sinua yhtä vähän, kuin tyttöä, joka +menee peilin eteen kaunistelemaan itseänsä lemmittyänsä varten ja +samalla myöskin iloitsee omasta ihanuudestaan. + +"Mutta palatkaamme kuitenkin takaisin sinun ensi lauseesesi. + +"Egyptin tähden, jos oikein olen käsittänyt tarkoituksesi, luulet +täytyväsi tarjota minulle sitä palvelusta, jota tähän asti olet +osoittanut veljelleni?" + +"Niinkuin sanoit! Tähän vaivalloiseen aikaan se tarvitsisi lujemman +ohjaajan tahtoa ja kättä." + +"No pidätkö minua sellaisena?" + +"Jättiläisenä tahdonlujuuden sekä ruumiin ja hengen puolesta, joka ei +ole turhaan toivonut jälleen yhteen yhdistävänsä Egyptin molemmat osat, +jos hän rivakasti käy toimeen ja joll'ei..." + +"Joll'ei?" kuningas toisti ja katsoi eunukkia niin terävästi silmiin, +että tämä loi silmänsä maahan ja vastasi: + +"Joll'ei Rooma pane esteitä." + +Euergetes kohotti olkapäitänsä ja vastasi vakavasti: "Se on kuin +kohtalo, joka kaikkialla antaa päätöksen kaikkeen mitä teemme. Minä en +todellakaan ole säästänyt hirmuisia uhrauksia lieventääkseni tätä +jäykkää valtaa, ja asiamieheni, joka kaiuttaa suurempia summia kuin +joukkojeni rahastonhoitaja, kirjoittaa, ett'ei senaatti ole +epäsuosiollinen minulle." + +"Samaa kirjoittaa meidänkin. Sinulla on enemmän ystäviä Tiberin +rannoilla kuin Philometorilla, minun kuninkaallani, mutta viime +kirjeemme on jo useampia viikkoja vanha ja viimeisinä päivinä on +tapahtunut asioita..." + +"Puhu!" Euergetes huusi ja ojensihe jäykästi patjoillaan. "Mutta jos +sinä virität minulle pauloja ja jos puhut nyt veljeni välikappaleena, +niin minä annan, vaikkapa pakenisit trogloodytin äärimmäiseen luolaan +asti, niin minä annan, niin totta kuin luulen olevani isäni oikea +poika, ottaa sinut kiinni ja repiä sinun ruumiisi elävältä +kappaleiksi." + +"Minä ansaitsisinkin sellaisen rankaistuksen," Euleus surullisesti +vastasi ja jatkoi: "Jos oikein olen nähnyt, niin meillä on jo ensi +päivinä suuria asioita odotettavissa." + +"Niin on!" Euergetes vakavasti sanoi. + +"Mutta juuri nykyään edustetaan Philometoria Koomassa paremmin kuin +ennen. Sinä olet kuninkaani pöydän ääressä oppinut tuntemaan nuoren +Publius Scipion, vaan et ole ensinkään koettanut saavuttaa hänen +suosiotansa." + +"Hän on yksi Corneliolaisia," kuningas puuttui puheesen, "ylhäinen +nuorukainen, joka on sukua kaikille, joita pidetään mahtavina Tiberin +rannoilla, mutta hän ei ole lähettiläs, vaan matkustelee Athenasta +Aleksandriaan oppiaksensa, mikä hänelle onkin enemmän kuin tarpeen, ja +pitää päätänsä korkeammalla ja liikuttelee huuliansa vapaammin kuin +hänen oikeastaan sopisi tehdä kuningasten seurassa ollessansa, sen +tähden että nuoret luulevat heidän hyvin sopivan käyttäidä niinkuin +vanhainkin." + +"Hän on arvokkaampi kuin luuletkaan." + +"Sitten kutsun hänet Aleksandriaan ja voitan hänet siellä puolelleni +kolmessa päivässä, niin totta kuin nimeni on Euergetes." + +"Se on silloin oleva liian myöhäistä, sillä minä tiedän varmaan, että +hän on tänään senaatilta saanut valtuuskirjan toimia hätätilassa +lähettilään asemesta, siksi kun sellainen meille jälleen lähetetään." + +"Ja nyt vasta saan sen tietää!" kuningas huusi ja hypähti sijaltaan. +"Kuuroja, sokeita ja velttoja ovat ystäväni, jos niitä minulla onkaan, +sekä palvelijani ja lähettilääni! + +"Vastenmieliseltä minusta tuo ylpeä ja kopea poika tuntui, mutta minä +kutsun hänet huomenna, kutsun jo tänään iloiselle aterialle luokseni ja +lähetän häntä noutamaan ihanimman nelivaljakkoni, minkä olen tuonut +muassani Kyrenestä. Minä tahdon..." + +"Se on kaikki oleva turhaa," Euleus totisesti ja tyynesti sanoi, "sillä +hän on kuningatar Kleopatran suosiossa, sanan täysimmässä ja +laveimmassa merkityksessä, niin, minä tahdon sen sanoa suoraan, hän on +saavuttanut suurimmassa määrässä Kleopatran lämpimän mieltymyksen ja +nauttii tätä hempeimmän kiitollisuuden lahjaa. Philometor antaa, +niinkuin ainakin, asiain mennä menojansa, ja Kleopatra ja Publius, +Publius ja Kleopatra iloitsevat julkisestikin rakkaudestansa, iskevät +toisilleen silmää, niinkuin paimenpari Arkadiassa, vaihtavat maljojansa +ja suutelevat huulillansa sitä kohtaa reunasta, johon toisen suu on +koskettanut. Lupaa ja anna tälle miehelle mitä tahansa, hän on +sittenkin oleva sisaresi puolella, ja jos sinun onnistuisikin kukistaa +Kleopatra valta-istuimelta, niin hän on piirtävä rohkeasti ympärillesi +kehän, kuten Papilius Laenas enosi Antiokhoksen ympäri, ja sanova, että +Rooma on nouseva sinua vastaan, jos yrität astua kehän ylitse." + +Euergetes kuunteli ääneti näitä sanoja, tempasi sitten ympärillään +olevan vaatteen päältänsä ja käveli raivoissansa edes takaisin tuon +tuostakin ähkyen ja riehuen niinkuin hurjistunut sonni, joka tuntee +olevansa sidottuna nuoriin ja köysiin ja ponnistelee turhaan kaikkia +voimiansa niitä katkaistaksensa. + +Viimein hän pysähtyi Euleuksen eteen ja kysyi: + +"Mitä vielä tiedät Roomalaisesta?" + +"Hän joka ei tahtonut sinun suoda verrata itseäsi Alkibiadeesen, +koittaa voittaa tämän Athenan tyttöjen suosikin, sillä hänelle ei ole +kylliksi ryöstää kuninkaalta hänen puolisonsa sydän, vaan vieläpä hän +tahtoo saada omaksensa korkeimman jumalankin ihaninta palvelijatarta. +Ruukunkantajatar, jota Roomalaisen ystävä Lysias ehdoitteli Hebeksi, on +Corneliolaisen lemmitty, jonka suosiota hän toivoo helpommin +saattavansa nauttia teidän valoisassa palatsissanne, kuin Serapiin +synkässä temppelissä." + +Kuningas löi tätä kuullessansa otsaansa ja huusi: + +"On kuningas, mies, jossa olisi vastusta kymmenellekin, ja kuitenkin +täytyy antaa käskeä itseänsä niinkuin talonpoika, jonka kylvöjä +ratsumieheni hevoset tallaavat! + +"Hän saattaa turmella kaikki, kaikki; sekä aikeeni että toimeni, eikä +minulle jää muuta jäljelle kuin puristella nyrkkiäni ja pakahtua +raivoon! + +"Mutta tämä ähiseminen ja hammasten kivistys on yhtä hyödytöintä kuin +kiukkuni ja kiroukseni kuolevan äitini vuoteen ääressä, sillä hän pysyi +sittenkin kuolleena eikä enää noussut. + +"Jos tuo Corneliolainen olisi Kreikkalainen, Syrialainen, Egyptiläinen, +vaikkapa oma veljenikin, niin hän ei, minä sanon sen, Euleus, kauvan +olisi tielläni, mutta hän on Rooman valtuutettu asiamies, ja Rooma on +kohtalo, Rooma on kohtalo!" + +Kuningas heittäytyi kovin hengittäen ja kuin sortuneena takaisin +patjoillensa painaen kasvojansa pehmeätä tyynyä vastaan, mutta Euleus +astui kuulumattoman hiljaisilla askelilla nuoren jättiläisen luo ja +kuiskutti hänelle juhlallisen pitkäveteisesti: + +"Rooma on kohtalo, mutta Roomakaan ei saata kohtaloa vastustaa. +Corneliolaisen täytyy kuolla, koska hän turmelee äitisi tyttären ja on +sinun, Egyptin oikean omistajan tiellä. Hänen murhansa senaatti +julmasti kostaisi, mutta mitä se voi tehdä, jos villipedot hyökkäävät +sen valtuutetun päälle ja repivät hänet kappaleiksi?" + +"Muhkeata, oivallista!" Euergetes huudahti, hypähti jälleen jaloillensa +ja kohotti suuria silmiänsä niin hämmästyneinä ja onnellisesti +säteilevinä, kuin olisi taivas niille avautunut ja kuin hän näkisi +ylhäisen joukon kultaisen pöydän ääressä aterioivia jumalia. + +"Sinä olet suuri mies, Euleus, ja minä ymmärrän sinua palkita; mutta +tunnetko sinä ne pedot, joita tarvitsemme, ja osaavatko he menetellä +niin, ett'ei kukaan rohkenisi herättää epäluulon varjoakaan siitä, että +ne haavat, joita heidän hampaansa ja kyntensä repivät, eivät ole +väkipuukkojen, koukkujen eikä keihään kärkien jättämiä?" + +"Ole huoletta," Euleus vastasi, "nämät peto-eläimet ovat jo olleet +käytännössä täällä Memphiissä ja ovat kuninkaan palveluksessa..." + +"Kas vaan lempeätä veljeäni!" Euergetes nauroi. "Kehuuhan hän, ett'ei +hän ole tappanut ketään paitse taistelussa, ja nyt..." + +"Philometorilla on myöskin puoliso," eunukki puuttui kuninkaan +puheesen, ja Euergetes huudahti: + +"Niin, niitä naisia, mitä kaikkea niiltä saakaan oppia!" + +Sitten hän jatkoi hiljaa: + +"Milloin voivat petosi käydä työhön käsiksi?" + +"Aurinko on jo noussut. Siksi kun se laskee, luulen saavani +valmistukseni valmiiksi, mutta noin puoliyön aikaan luulen saavani +toimen tehdyksi. Me kehoitamme Roomalaista pistäymään kultansa luona, +viekoittelemme hänet Serapiin temppeliin ja hänen palatessansa erämaan +kautta..." + +"Niin silloin!" kuningas huusi, pisti kädellään, ikäänkuin hänellä +olisi siinä ollut väkipuukko, omaan rintaansa ja lisäsi sitten +uhkaavalla äänellä: "Mutta niitten miesten pitää olla väkeviä kuin +jalopeurat ja varovaisia kuin kissat. Jos rahaa tarvitset, niin käänny +Komanuksen puoleen; tai ota pikemmin tämä kukkaro. + +"Onko siinä kylliksi? Sitten on minun vielä kysyminen sinulta, onko +itselläsi syytä vihata Roomalaista?" + +"On," Euleus jäykästi vastasi. "Hän aavistaa, että minä tiedän kaikki, +mitä hän tekee, ja on ahdistanut minua väärillä kanteilla, jotka +saattaisivat tänään saada minut pahaan pulaan. Jos kuulet, että hän +määrää kuningattaren panemaan minut vankeuteen, niin pidä heti huolta +vapautuksestani." + +"Ei kukaan saa vahingoittaa hiuskarvaakaan päästäsi, luota siihen. Minä +näen, että sinulla on syytä ajaa samaa asiaa kuin minäkin, ja se +ilahuttaa minua, sillä täysin voimin ihminen tekee työtä vaan omaksi +eduksensa; ja vielä lopuksi, koska tuot minulle Hebeni?" + +"Tunnin kuluttua menen Asklepiodorin luo, mutta vasta huomenna saamme +tytön, sillä täksi päivää hänen pitää jäädä temppeliin Corneliolaisen +syötiksi." + +"Minä tahdon olla kärsivällinen, mutta vielä yksi asia minulla on sinun +toimitettavaksesi. Esittele asia siten ylimmäiselle papille, että +veljeni muka tahtoo tyydyttää jotakin minun oikkuani, vaatiessansa, +lujasti vaatiessansa ruukunkantajatarta. + +"Loukkaa miestä niin paljon kuin voit, kuitenkin epäluuloja +herättämättä, ja jos oikein hänet tunnen, niin hän pysyy oikeuksissaan +ja kieltää lujasti. + +"Sinun perästäsi tulee minun Komanukseni häntä tervehtimään, muassaan +lahjoja ja lupauksia minulta. + +"Huomenna, kun Roomalaisen on käynyt, niinkuin pitikin, tuot tytön +veljeni nimessä joko kavaluudella tai väkisin, ja ylihuomenna, jos +jumalat ovat minua armollisesti auttaneet yhdistämään Egyptin molemmat +osat omaan käteeni, minä ilmoitan Asklepiodorille, että olen rankaissut +Philometoria hänen temppelille tekemästään rikoksesta ja pannut hänet +valtaistuimelta. + +"Serapis saa nähdä, kuka on hänen ystävänsä! Jos kaikki käy niinkuin +pitäisi, niin, sen lupaan kuolleitten esi-isieni sielujen kautta, minä +nimitän sinut vastikään yhdistetyn valtakuntani epitropiksi. Sinä +pääset tänään joka tunti puheilleni." + +Eunukki poistui niin kevein askelin, kuin olisi keskustelunsa kuninkaan +kanssa antanut hänelle hänen nuoruutensa takaisin. + +Kun Hieraks, Komanus ja muut virkamiehet jälleen tulivat huoneesen, +niin Euergetes käski viemään aamun ja puolipäivän välillä neljä +jalointa kyreneläistä ratsuansa ystävälleen Publius Cornelius Scipiolle +kunnioituksen ja rakkauden osoitteiksi. Sitten hän antoi pukea yllensä, +haetutti Aristarkhoksen ja rupesi hänen kanssansa työhön. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Serapistemppeli oli syvässä levossa, vajonneena pimeään, joka esti +silmää näkemästä sen monia eri rakennuksia, vaan antoi sille yhden +ainoan, sinimustaan usvaan peittyneen kallioryhmän muodon. + +Temppelin ulkopuolellakin oli kaikki hiljaa; mutta nyt alkoi kuulua +kavion töminää ja pyöräin kolinaa yön hiljaisuudesta, joka teki jokaisen +äänen kahta kuuluvammaksi. + +Ennenkuin ajopeli, joka oli syynä tähän meluun, oli saapunut temppelin +luo, niin se pysähtyi, ja varmaankin jumalan akaasialehdon taakse, +sillä sieltä kuului hevosen hirnuntaa. + +Ori, joka siellä oli, oli yksi kuninkaan ratsuja. + +Korintholainen sitoi sitä juuri kiinni tien viereiseen puiston reunalla +olevaan puuhun, heitti vaippansa höyryävän hevosen selkään, haperoi +sitten akaasiasta akaasiaan ja pääsi pian auringonkaivolle, jonka +reunalle hän heittäytyi. + +Tuikean kylmä tuulenhenki alkoi puhaltaa idästä, ikäänkuin +auringonnousun sanansaattajana, ja harmaa, koittava valo alkoi +vähitellen sattua komeitten puitten latvoihin, jotka pimeys oli +yhdistänyt yhdeksi ainoaksi mustaksi katoksi. + +Asklepiustemppelin pihasta alkoi kuulua hanhien huutoa, ja kun +Korintholainen vilusta väristen nousi ylös lämmittääksensä vertansa +nopealla edestakaisin-astunnalla, niin hän kuuli portin narinaa +temppeliä ympäröivän muurin puolelta, jonka muoto yhä selvemmin alkoi +häämöttää pimeästä. + +Jännitetyllä tarkkuudella hän alkoi katsella pitkin sitä tietä, jolta +lähenevä valo yhä enemmän ja enemmän poisti sitä peittävän varjon ja +nopeammin hänen sydämensä alkoi tykkiä, kun hän eroitti haamun, joka +nopein askelin lähestyi kaivoa. + +Se, joka sieltä tuli, oli ihmisolento, eikä ketään toista ollut hänen +seurassaan; se ei myöskään ollut mies, vaan nainen pitkässä viitassa. +Mutta hän piti sitä, jota hän etsi, pienempänä kuin tuo häntä yhä +enemmän ja enemmän lähenevä nainen. + +Tulikohan tänään kaivolle ainoastaan vanhempi sisar, eikä nuorempi, +jota varten hän oikeastaan oli lähtenyt? + +Nyt hän jo eroitti hänen keveän astuntansa, nyt enää vaan nuori +akaasianvesa, joka oli hänen edessään, eroitti hänet hänestä, nyt hän +pani molemmat ruukut maahan, nyt hän nosti keveästi kiulua ja täytti +astian, joka oli ollut hänen vasemmassa kädessänsä, nyt hän käänsi +kasvonsa yhä enemmän loistottomasti punottavaa taivaan rantaa kohti, +nyt Lysias luuli tunteneensa Irenen kasvot ja nyt, kiitos kaikille +suojeleville jumalille, hän tiesi varmaan, että hänen edessänsä seisoi +nuorempi eikä vanhempi sisar; seisoi tyttö, jota hän etsi. + +Vielä akaasiain puoleksi peittämänä hän huusi hiljaa Irenen nimeä, +ett'ei tämä peljästyisi, mutta neitoselta, jota ei täällä vielä kukaan +tähän aikaan ollut hämmästyttänyt, veri kuitenkin jähmettyi kauhusta. + +Niinkuin maahan kiinni kasvettuneena hän siinä seisoi ja pusersi +vavisten kylmää, kosteata jumalan astiata rintaansa vasten. + +Lysias huusi taas, mutta kovempaa kuin äsken, hänen nimeänsä ja lisäsi +vielä hiljaisella äänellä: + +"Älä pelkää, Irene, minä olen Korintholainen Lysias, ystäväsi, jonka +granaattia eilen pidit, ja joka sinua juhlakulkueen loputtua +puhuttelin. Salli minun toivottaa sinulle iloista huomenta!" + +Tyttö otti tämän kuultuansa ruukun vasempaan käteensä, laskeutui +kuorminensa maahan, painoi oikealla kädellänsä sydäntään ja sanoi, +hengittäen syvään: + +"Miten hirmuisesti sinä pelästytit minua! Minä luulin, että minua huusi +vaeltava sielu, joka ei vielä ollut palannut manalaan, sillä vasta +aurinko noustessaan karkoittaa henget." + +"Vaan ei lihaa ja luuta olevia ihmisiä, joilla on hyvää mielessä. Minä +jäisin mielelläni luoksesi, usko pois, kunnes Helios taas laskee, jos +vaan sen sallisit." + +"Minulla ei ole mitään sallittavaa eikä kiellettävää", Irene vastasi. +"Vaan kuinka tähän aikaan tulet tänne?" + +"Vaunuilla", Lysias nauraen vastasi. + +"Älä hulluttele! minä tahdon tietää, mitä sinä tähän aikaan haet +auringonkaivolta?" + +"Ketäs muita kuin sinua? Sinä sanoit eilen mielelläsi makaavasi, ja +niin minäkin teen; mutta kuitenkin olen sinua taas nähdäkseni +lyhentänyt yöleponi aivan lyhyeksi." + +"Mutta mistä saatoit tietää?" + +"Sanoithan sinä itse eilen minulle, mihin aikaan teidän pitää lähtemän +temppelistä." + +"Sanoinko sen sinulle? Suuri Serapis, kuinka nyt jo tulee päivä! Minä +saan rankaistuksen, joll'ei ruukku ole ennen auringon nousua +alttarilla, ja tuossa on vielä Kleankin ruukku." + +"Minä täytän sen heti sinulle. Niin, siinä se oli tehty! Ja nyt minä +kannan molemmat sinun edestäsi aina lehdon päähän asti, jos lupaat +tulla pian takaisin, sillä minulla on paljon sinulta kysyttävää." + +"Eteenpäin, eteenpäin vaan," tyttö kiiruhteli. "Minä tiedän niin vähän, +mutta kysy vaan, sillä ei se merkitse paljon, mitä minä vastaan." + +"Kyllä sentään! Jos minä esimerkiksi pyytäisin sinua kertomaan +vanhemmistasi? Ystäväni Publius, jonka sinä kyllä tunnet, ja minä +olemme kuulleet, kuinka kovasti ja väärin heitä on rankaistu, ja +tekisimme mielellämme paljon heitä vapauttaaksemme." + +"Minä tulen, minä tulen varmaan," Irene kovaa ja innokkaasti huudahti. +"Pitääkö minun tuoda Kleakin mukaani? Hänet kutsuttiin tänään keskellä +yötä ovenvartijan luo, jonka lapsi on kovin kipeänä. Sisareni pitää +lasta kovin hyvänä, ja Philo ottaa vain häneltä rohtoja. Pienokainen +oli nukkunut hänen syliinsä, ja sen vuoksi lapsen äiti tuli minua +pyytämään yksin viemään vettä meidän kummankin edestä. Anna nyt minulle +ruukut, sillä ei kukaan paitsi me, saa vielä tulla temppeliin." + +"Tuossa on! Älä nyt vain minun tähteni häiritse sisartasi pienen +potilaan hoidossa, sillä saatanhan sanoa sinulle kaikenlaista, mitä +hänen ei tarvitse tietää ja mikä sinua ehkä ilahuttaa. Minä lähden nyt +takaisin kaivolle. Voi hyvin äläkä liian kauvan odotuta!" + +Nämät sanat Lysias lausui hempeällä ja suloisella äänellä, ja rivakasti +poistuva neito vastasi hänelle hiljaa ja nopeasti: + +"Minä tulen heti kun aurinko on noussut." + +Korintholainen katseli häntä kunnes hän oli kadonnut temppeliin, ja +hänen sydämensä kävi niin helläksi, niin helläksi, ett'ei se moneen +vuoteen ollut sellainen ollut. + +Hänen mieleensä muistui aika, jona hän mielellään koitteli nuorempaa +sisartansa, joka silloin vielä oli lapsi, ja pyysi häntä totisin silmin +antamaan hänelle leipäänsä tahi omenaansa, jota hän ei ensinkään +halunnut. + +Melkein aina pienokainen oli sievillä kätösillään pannut hänen +suuhunsa, mitä hän oli pyytänyt, ja silloin oli hänen mieli-alansa aina +ollut sellainen kuin nyt. + +Olihan Irenekin vielä lapsi ja yhtä huoletoin, kuin hänen +lemmikkinsäkin, jonka kanssa hän oli leikkinyt isänsä huoneessa, ja +samoin kuin hänen sisarensa oli hänelle parastansa tarjonnut, samoin +tämäkin sen uskoi tuolle kevytmieliselle Lysiaalle, jota kainostellen +Korinthon kunnialliset naiset loivat silmänsä maahan ja jonka tähden +isät varoittivat kasvaville pojillensa heidän neitseellistä, jopa hänen +mielestään pyhääkin omaa itseänsä. + +"Minä en tee sinulle mitään, rakas lapsi," hän itseksensä jupisi, kun +hän vihdoinkin kääntyi astumaan takaisin auringonkaivoa kohti. Hän +alkoi rivakasti astua eteenpäin, mutta muutaman askeleen perästä hän +hiljensi kulkuansa, sillä hämmästyttävä, ihmeellinen kuva tuli hänen +silmiinsä. + +Oliko Memphis liekkien uhrina? + +Kuluttiko tuli sitä sumuverhoa, joka oli peittänyt sitä tietä, jota hän +oli tullut temppeliin? + +Tuossa seisoivat akaasiain rungot, niinkuin tulipalon paikalla olevat +mustat pylväät, ja niitten takaa kuluttavat liekit kohosivat korkealle +taivaalle. + +Oksien, piikkisten haarojen, valkoisten kukkaterttujen ja pariruotisten +lehtien välillä loisti ja välkkyi kullanpurppurainen valo, ja pilvet +helottivat taivaalla valkoisemmissa väreissä kuin ruusut, joilla +Kleopatra oli pidoissa ollut kaunistettuna. + +Niin ei noussut aurinko hänen kotimaassaan! Vai oliko hän kukaties +katsellut tarkemmin maata kuin taivasta, kun hän Korinthossa tai +Athenassa oli juopuneena hoiperrellut aamun koittaessa kotiinsa? + +Hänen hevosensa hirnahti kovaa, ikäänkuin nelivaljakkokin olisi +tahtonut tervehtiä nousevaa aurinkoa. + +Hän kiiruhti lehdon kautta niitten luo, taputti, puhuen rauhoittavasti, +niiden kiiltävää kaulaa ja katseli sitten edessänsä olevaa +jättiläiskaupunkia, jonka ylitse sinipunainen usva leveni, vakavia +pyramiideja, joiden hartioille aamu oli heittänyt iloisemman, ruusun +värisen juhlavaatteen, Ptah jumalan tavattoman suurta temppeliä, jonka +pylväskäytävien edustalla oli korkeita kolosseja, Niilin virtaa, jossa +kuvasteli taivaan värien ihanuus, ja Babylon- ja Troja-nimisten +kauppaloitten takana olevaa kalkkivuoristoa, josta eräs Juutalainen +eilen oli kuninkaan pöydässä kertonut maanmiestensä joukossa elävän +sadun, että tämän vuoren kaikki puut olivat muka viedyt koristamaan +pyhän kaupungin Jerusalemin kukkuloita. + +Kuten sen suuren rubiinin valossa, joka piti koossa Euergetes kuninkaan +sonninkaulalla olevaa, läpinäkyvää vaatetta, tämän vuoren paljaat +kallioseinät loistivat, ja silloin Lysias näki, miten päiväntähti sen +takaa helottaen kokosi ja lähetteli säteitään, niinkuin miljoonia +kultanuolia, ajaaksensa pakosalle ja hävittääksensä vihollisensa, öisen +pimeyden. + +Eos, Helios, Phoibos Apollon olivat hänestä ainoastaan nimiä, +joilla saattoi helposti ilmoittaa eri ilmiöitä, tapauksia ja +käsitteitä, hänestä, joka silloin, kun hän ei ollut juomingissa eikä +huvitellut itseänsä kylvyissä, voimistelukilpailuissa, kukko- ja +haukkatappeluissa, teaatterissa eikä dionysiläiskulkueissa, halusi +harjoitella henkeänsä filosoofien kouluissa, että hän pidoissa +ollessansa saattaisi etevänä loistaa myöskin sanakiistoissa; mutta +tänään, katsellessaan tätä auringonnousua, hän uskoi kuten +lapsuudessansakin jumalaan, näki mielikuvituksissaan hänet ajavan +kultaisissa vaunuissaan ja loistavine, keveänä häälyvine seurueinensa +hillitsevän vaahtoavaa nelivaljakkoansa, kohotti nöyränä kätensä ylös +ja rukoili ääneensä: "Minun sydämeni on tänään niin iloinen ja kepeä. +Siitä minun varmaankin on kiittäminen sinun läsnä-oloasi, Phoibos +Apollon, sinä joka juuri itse oletkin valo. Oi anna niin olla..." + +Tässä hän keskeytti rukouksensa ja antoi kätensä vaipua alas, sillä hän +kuuli askeleitten lähestyvän häntä. + +Nauraen lapsemaista heikkouttaan, sillä sinä hän runoilemista piti, ja +kuitenkin iloiten tästä hurskaasta teostansa, hän käänsi selkänsä juuri +nousseelle auringolle ja seisoi Irenen edessä, joka hänelle huusi: + +"Minä luulin sinun jo käyneesi kärsimättömäksi ja lähteneesi pois, kun +en enää löytänyt sinua kaivolta. Se olisi minua kovin surettanut, mutta +sinä oletkin vain katsellut Helioksen nousua. Sen minä näen joka päivä +ja kuitenkin tuskastun, kun se on niin punanen kuin tänään, sillä +egyptiläinen hoitajattaremme on minulle kertonut, että, kun aamulla itä +on oikein punainen, niin silloin auringonjumala on kaatanut kaikki +vihollisensa ja että niitten veri punaa taivaan, vuoren ja pilvet." + +"Mutta olethan sinä Kreikkalainen", Lysias puuttui puheesen, "ja sinun +pitää tietämän, että Eos tuottaa nämät värit, kun hän ruususormillaan +koskettaa taivaan rantaa, ennenkuin Helios ilmaantuu. Tänään sinä olet +ollut minun aamuruskonani ennustaen onnellista päivää." + +"Sellainen puna kuin tänään", Irene vastasi, "tietää suurta kuumuutta, +myrskyä ja ehkäpä raju-ilmaakin, niinkuin portinvartija sanoo, sillä +hänellä on aina tekemistä tähtientutkijain kanssa, jotka temppelin +portin viereisessä tornissa pitävät vaaria tähdistä ja taivaan +merkeistä. + +"Hän on pienen Philo raukan isä. + +"Minä olisin ottanut Klean mukaani, sillä hän tietää enemmän +vanhemmistani kuin minä, mutta portinvartija kielsi minua kutsumasta +häntä pois, sillä lapsen kurkku on ikäänkuin umpeen kasvettunut, ja +lääkäri on sanonut, että jos se paljon huutaa, niin se tukehtuu, ja +lapsi on vain silloin levollinen, kun Klea pitää häntä käsivarrellansa. + +"Hän onkin niin hyvä eikä ajattele koskaan omia vaivojansa. + +"Aina puoli-yöstä asti hän on tuuditellut lasta sylissänsä." -- + +"Sitten myöhemmin tahdomme puhua myöskin hänen kanssansa", +Korintholainen sanoi, "mutta tänään olen tullut sinun tähtesi; sinulla +on niin iloiset silmät ja sinun suukkosesi on ikäänkuin nauramaan luotu +eikä laulamaan valitusvirsiä. Kuinka sinä kestät tuolla suljetussa +vankihuoneessa, vakavien, mustaan ja valkoiseen puettujen miesten +joukossa?" + +"On heidänkin joukossaan hyviä ja ystävällisiä. Rakkain minulle on +vanha Krates; kaikille muille hänen kasvonsa ovat synkät, mutta vain +minulle hän puhuu pilaa ja näyttelee minulle usein niin sieviä ja +taidokkaasti tehtyjä kapineita." + +"Sanoinhan että sinä olet kuin aamurusko, jota nähdessään ei kukaan +saata pysyä synkkänä." + +"Jos tietäisit, kuinka ajattelematoin olen, kuinka usein saatan +Klealle huolia, joka ei kuitenkaan minua koskaan soimaa, niin kyllä +sinä olisit vertailematta minua jumalattareen. Pieni Krates vertaa +myöskin usein minua mitä suloisempiin olentoihin, mutta se kuuluu niin +hullunkuriselta, että se saa minut nauramaan. Sinua kuuntelen +mieluummin kuin häntä, kun sinä minua imartelet" + +"Minähän olenkin nuori ja nuoret sopivat aina nuorten kanssa. Sisaresi +on vanhempi ja sentähden paljoa vakavampi kuin sinä. Onko sinulla +koskaan ollut ikäistäsi kumppania, jonka kanssa olet saattanut leikkiä +ja jolle olisit kaikki voinut uskoa?" + +"On, kun vielä olin varsin pieni; mutta siitä asti kun vanhempamme +joutuivat onnettomuuteen ja meidät tuotiin tänne temppeliin, olen aina +ollut Klean seurassa. Mitä tahdoit isästämme tietää?" + +"Myöhemmin kysyn sitä sinulta. _Nyt_ sano minulle vain oletko koskaan +toisten tyttöjen kanssa ollut piilosilla ja hippasilla? Etkö ole +koskaan dionysiläisjuhlissa katsellut kaduilla vallitsevaa iloista +menoa? Oletko milloinkaan ajanut vaunuissa? + +"Ehkä olen ennenmuinoin; mutta sen olen unhottanut. Kuinka saattaisin +täältä temppelistä päästä kaikkiin sellaisiin. Klea sanoo, ett'ei +sellaista sovikaan ajatella. Hän puhuu usein vanhemmistamme, kuinka +äiti oli pitänyt meistä huolta ja mitä isä oli sanonut. Onko tapahtunut +mitään, mikä saattaisi olla hänen eduksensa? Olisiko kuningas saanut +totuuden tietää? Tee jo pian kysymyksesi, sillä olen jo liian kauvan +viipynyt täällä." + +Irenen tätä puhuessa kärsimättömät oriit taas hirnahtivat, ja Lysias, +jota Irenen kanssa pakinoiminen näytti ihmeellisesti ihastuttavan, +mutta joka sen ohessa ei kuitenkaan vähääkään unohtanut matkansa +tarkoitusta, näytti nopeasti sitä paikkaa, missä hänen hevosensa +seisoivat, ja sanoi: + +"Kuulitko, kuinka uljaasti hevoseni hirnahtivat? Ne toivat minut tänne, +minä osaan niitä hyvin ohjata; olenpa omalla nelivaljakollani voittanut +seppeleenkin viimeisissä isthmolaisleikeissä. Sinä sanot, ett'et vielä +milloinkaan ole ajanut vaunuilla. Mitähän olisi, jos kerran koettaisit, +millaista se on? Minä ajelen mielelläni kanssasi lehdon takana +edestakaisin." + +Irene kuunteli loistavin silmin näitä sanoja ja huudahti taputtaen +käsiänsä: "Saanko ajaa kuin kuningatar vaunuilla ja uljailla hevosilla? +Eihän se ole mahdollista! missä ovat ratsusi?" + +Hän oli unhoittanut tällä hetkellä Klean, kipeän lapsen, +velvollisuuden, joka kutsui häntä temppeliin, jopa vanhempansakin ja +rientävin askelin hän seurasi Korintholaista, hypähti notkeasti +kaksipyöräisiin vaunuihin ja piteli niitten etulaidasta kiinni, kun +Lysias istuutui hänen viereensä, tarttui ohjaksiin ja hillitsi väkevin +ja tottunein käsin hevostensa tulista intoa. + +Irene oli huoletonna ja viattomana kokonaan poisviejänsä hallussa, kun +vaunut jyristen lähtivät liikkeelle; mutta hänen lapsellinen +viattomuutensa ja hänen vanhempansa, jotka juuri hänen viettelijänsä +oli hänen mieleensä johtanut, ja joita hän taasen elävästi muisteli, +olivat hänen kilpenänsä ja haarniskanansa, mitkä jokin ystävällinen +henki oli hänelle aivan hänen aavistamattansa antanut. + +Syvään hengittäen ja sellaisen voittoriemun valtaamana, jota ensi +kertaa pimeästä pesästään ilmoille ylenevä lintu tuntee, hän tuon +tuostakin huudahti: + +"Tämä on ihanaa, tämä on suloista!" ja sitten: + +"Miten me kiidämme läpi ilman, niinkuin olisimme nopeita pääskysiä! +Nopeammin, Lysias, nopeammin! Ei, tämä on taas liian kovaa! Pidätä, +ett'en putoa! Älä vaan, en minä pelkää! On niin ihmeen ihanaa, kun saa +rinnallaan ja kasvoillansa halkaista tuulta, niinkuin myrskyssä oleva +niilivene halkaisee vettä." + +Lysias seisoi ihan hänen vieressänsä. Kun hän Irenen mieliksi oli +pakoittanut hevoset mitä nopeimpaan juoksuun ja kun hän näki hänen +horjuvan, niin hän aivan ehdottomasti ojensi kätensä pannaksensa sen +hänen vyötäistensä ympäri; mutta Irene väisti häntä, vetäytyi aivan +kiinni vaunun etusyrjään, jonka vieressä hän seisoi, ja joka kerta kun +Lysias häneen kosketti, hän pusersi lujasti käsivarsiaan itseensä ja +vetäytyi kokoon, kuten herkkätuntoisen kasvin hento lehti, jota jokin +vieras esine koskettaa. + +Sitten hän pyysi, että Korintholainen antaisi hänenkin pitää ohjaksia +käsissään, ja tämä myöntyikin heti hänen pyyntöönsä, antoi ne hänelle, +mutta piti, astuen hänen takansa, varovasti omalla kädellään niitten +päästä kiinni. + +Silloin hän katseli Irenen kiiltäviä hiuksia, hänen somaa, pyöreätä +päätänsä ja hänen valkoista, hiukan eteenpäin nojautunutta kaulaansa, +ja hänet valtasi sanomatoin halu saada koskettaa huulillansa hänen +päälakeansa, mutta hän hillitsi sen, sillä hän muisteli ystävänsä +sanoja, että hän tahtoi toimia holhoojana näitten tyttöjen eduksi. + +Samoin hänkin tahtoi tehdä ja vielä enemmänkin, hän tahtoi isän tavoin +heistä pitää huolta. + +Joka kerta kuin pyörä sattui kiveen ja hän Ireneä tukeaksensa häneen +kosketti, niin tuo masennettu halu heräsi uudestaan, ja kerran kun +Irenen hiukset tulivat aivan lähelle hänen huuliansa, hän sittenkin +niitä suuteli, mutta vain kuten ystävä tai veli. + +Tyttö tunsi varmaankin hänen huultensa henkäyksen, sillä hän kääntyi +äkkiä häneen päin, antoi hänelle ohjat takaisin, painoi kättänsä +otsaansa vastaan ja sanoi kokonaan muuttuneella äänellä, jossa oli +hiukan vienoa valitusta: + +"Ei tämä ole oikein; minä pyydän sinua, käännä ratsusi." + +Ennenkuin Lysias, joka häntä tottelematta oli tarttunut ohjaksiin +kiihoittaaksensa hevosia vieläkin kovempaa juoksemaan, oli löytänyt +sopivaa vastausta, Irene oli silmännyt aurinkoon ja, osoittaen +kädellänsä itäänpäin, hän huudahti. "Miten päivä jo on kulunut! Mitä +nyt sanon, kun minua etsitään ja kun minulta kysytään, missä niin +kauvan olen ollut? Miks'et käännä, miks'et puhu mitään vanhemmistani?" + +Viimeiset sanat olivat kiivaina tulvanneet hänen suustansa, ja kun +Lysias ei heti löytänyt vastausta eikä myöskään valmistautunut +hillitsemään hevosiansa, niin hän itse tarttui ohjaksiin ja huusi: + +"Tahdotko nyt kääntää, tahdotko vai etkö?" + +"En," Korintholainen päättäväisesti vastasi, "mutta..." + +"Oliko tämä siis näin aiottu?" tyttö huudahti voimatta itseään hillitä, +"sinä aiot minut kavaluudella ryöstää, mutta odota vain, odota..." + +Ennenkuin Lysias vielä ehti häntä estää, oli Irene jo kääntynyt ja +yrittänyt hypätä eteenpäin kiitävistä vaunuista; mutta hänen +ahdistajansa oli nopeampi kuin hän, tarttui ensin hänen vaatteisinsa ja +sitten hänen vyöhönsä, pani kätensä hänen lanteittensa ympäri ja veti +hänet väkisin keskelle vaunuja. + +Vavisten, polkien pientä jalkaansa ja kyynelsilmin tyttö koetti +irroittaa vyötäisiltään hänen kättänsä; Lysias taas pakoitti hevoset +seisomaan paikallansa ja sanoi ystävällisesti, mutta vakavasti: + +"Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt sinun hyväksesi ja kyllä minä, jos +niin tahdot, käännän hevoseni, mutta ensin sinun pitää kuulla, mitä +minulla on sanottavaa, sillä sentähden viettelin sinut petoksella +tulemaan vaunuihin, että pelkäsin sinun muuten olevan minua +seuraamatta, ja kuitenkin tiesin, että pieninkin viivytteleminen olisi +voinut saattaa sinut mitä hirmuisimpaan vaaraan. Isäsi nimeä en +todellakaan ole ilkeällä tavalla käyttänyt väärin, sillä ystäväni +Publius Scipio, joka on sangen mahtava, aikoo tehdä kaikki, mitä hän +vaan voi, saadakseen hänelle takaisin vapauden ja yhdistääksensä +teidät jälleen hänen kanssansa. Mutta se, Irene, ei olisi voinut +milloinkaan käydä päinsä, jos olisimme jättäneet sinut sinne, missä +tähän asti olet ollut." + +Tyttö oli ihmetellen katsellut Lysiasta hänen puhuessaan ja keskeytti +hänet huudahtaen: "Mutta enhän ole tehnyt kenellekään pahaa, ketä siis +on hyödyttävä vainota minua tyttö parkaa?" + +"Isäsi oli mitä rehellisin mies," Lysias vastasi, "ja kuitenkin hän +joutui, kuten pahantekijä, kurjuuteen. Ei ainoastaan väärää ja pahaa +vainota. Oletko kuullut puhuttavan Euergetes kuninkaasta, joka +syntyessään sai nimen 'hyväntekijä', vaan joka ilkitöittensä kautta on +saavuttanut itselleen pahantekijän nimen? Hän on kuullut, että sinä +olet kaunis ja tahtoo nyt pakoittaa ylimmäistä pappia antamaan sinua +hänen itsensä haltuun. Jos Asklepiodor myöntyy, ja mitä voimaa +hänellä olisikaan kuninkaan väkivaltaa vastaan, niin sinä joudut +huilunsoittajien ja maalattujen palvelijattarien joukkoon, jotka +aterian aikana hänen juomingeissaan mässäävät juopuneitten miehien +kanssa, ja jos vanhempasi löytäisivät sinut sellaisesta tilasta, niin +olisi sittenkin parempi..." + +"Onko totta, mitä sanot?" Irene kysyi hehkuvin poskin. + +"On", Lysias lujasti vastasi. "Katsoppas Irene, minullakin on isä ja +rakas äiti sekä sisar, joka on sinun näköisesikin, ja heidän päittensä +kautta, heidän, joitten nimeä en ole koskaan käyttänyt muitten naisten +seurassa, minä vannon sinulle, että olen ilmoittanut sulan totuuden, +ett'en ole tahtonut muuta kuin pelastaa sinut, ett'en, jos sinä sen +kiellät, milloinkaan enää, kerran sinut turvaan saatuani, tule sinua +katsomaan, niin hirmuisen mielelläni kuin sen tekisinkin, sillä sinä +olet minulle niin rakas, niin rakas, suloinen, pikku Irene raukkani. +Sinä et saata sitä uskoa." + +Lysias tarttui tytön käteen, mutta tämä veti sen nopeasti pois ja sanoi +lujaa ja kovalla äänellä, luoden hereitä kyyneleitä tulvailevat +silmänsä Lysiakseen: + +"Minä uskon sinua, sillä ei kukaan toista pettäessänsä saata siten +puhua. Mutta mistä sen kaikki tiedät? Minne tahdot minut viedä? Tuleeko +Kleakin sinne?" + +"Ensiksi pääset turvaan hyvän kuvanveistäjäperheen luokse. Klealle +ilmoitamme jo huomenna kaikki, mitä sinulle on tapahtunut, ja kun +olemme saavuttaneet vapauden vanhemmillenne, niin sitten -- mutta -- +auta, pelastava Zeus! Näetkö tuolla noita vaunuja? Minä luulen, että ne +ovat eunukki Euleuksen kimot, ja jos hän näkisi meidät täällä, niin +olisi silloin kaikki hukassa! + +"Pidä nyt lujasti kiinni, sillä meidän pitää kiitämän kuin +kilparadalla! + +"Kas niin -- nyt meitä peittää jo tuo kukkula, ja tuolla tuon pienen +Isistemppelin luona odottaa sinua jo tulevan kesti-ystäväsi arvokas +puoliso; hän istuu varmaankin palmujen luona olevissa suljetuissa +vaunuissa. + +"Niin tottakai, Klea on saava kaikki tietää, ett'ei hän sinun tähtesi +olisi huolissansa! Kohta olen jättävä sinut hyvästi, mutta sitten +myöhemmin, rakas Irene, olet kai useinkin muisteleva Lysias parkaa, vai +eikö aamurusko, joka minua tänä aamuna niin ystävällisenä ja hyvää +tietävänä tervehti, todellakaan ole ennustanut mitään kaunista päivää, +vaan surua ja ikävää?" + +Näin sanoen Korintholainen kiristi ohjaksia, pakoitti ratsujansa +astumaan hiljakseen ja katseli täynnä lempeyttä Ireneä silmiin. + +Tämä vastasi tähän silmäykseen sydämmellisesti ja hartaasti, mutta +kyyneleet himmensivät hänen muuten niin loistavia silmiänsä. + +"Sano minulle jotakin," Korintholainen pyysi. "Ethän unhoita minua? +Saanko pian käydä kesti-ystäväsi luona?" + +Irene olisi niin mielellänsä huudahtanut "saat", ja taas "saat" ja +tuhat kertaa "saat", mutta kuitenkin hän, vaikka pienin mielenliikutus +saattoi hänet niin helposti vallata, tänä vakavana hetkenä sai voimaa +vetääksensä pois kätensä, joihin Korintholainen oli tarttunut ja tälle +vakavasti vastataksensa: + +"Aina, aina tahdon sinua muistella, mutta vasta sitten saat tulla +luokseni, kun jälleen olen yhdessä Kleani kanssa." + +"Mutta Irene, ajatteleppas, jos nyt..." Lysias liikutettuna huudahti. + +"Sinä olet omaistesi päitten kautta vannonut noudattavasi tahtoani," +tyttö hänet keskeytti. "Tosin minä uskon, ja niin mielellänikin uskon, +että sinä olet minulle hyvä, vaan sitten en sitä enää usko, joll'et +pidä sanaasi. + +"Kas tuolla tulee vastaamme nainen, joka näyttää ystävälliseltä. + +"Se, jo viittaakin minulle! + +"Niin, tuon luo menen mielelläni, mutta kuitenkin minusta tuntuu niin +tuskalliselta, niin tuskalliselta, ett'en sitä saata sanoa; mutta +samalla tunnen myöskin olevani niin kiitollinen! Muistele vain joskus +minua Lysias ja tätä matkaamme ja keskusteluamme vanhempieni johdosta. +Tee mitä vaan voit heidän hyväksensä, minä pyydän sitä. Jos vaan voisin +pidättää itkuani, mutta minä en sitä voi!" + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Lysias oli oikeassa. + +Kimojen vetämät vaunut, joita hän paetessaan Irenen kanssa oli +välttänyt, olivat eunukki Euleuksen. + +Kylmän aamun tähden ja, koska Kleopatran lapsuuden kumppani Zoë seurasi +häntä, hän käytti katettuja ajopeliä, joissa hän istui pehmeillä +patjoilla makedonialaisnaisen rinnalla ja koetti innokkaan, tavallaan +sukkelan, laverruksen kautta voittaa häntä puolelleen. Menomatkalla, +hän ajatteli, koetan päästä hänen suosioonsa, tulomatkalla puhun +omistakin asioistani. + +Molemmista kului matka joutuisasti ja hauskasti eivätkä kumpikaan +kiinnittäneet huomiota niiden hevoisten kavioiden töminään, jotka +veivät pois Irenen. + +Akaasialehdon takana Euleus nousi vaunuista ja pyysi, ett'ei +makedonialaisnainen ikävystyisi sillä aikaa kuin hänen täytyi +keskustella ylimmäisen papin kanssa; kenties, hän huomautti, hän +saattaisi käyttää hyväkseen odotusaikaa siten, että hän alkaisi hieroa +tuttavuutta väärän Heben kanssa. + +Kauvan sitten Irene oli ystävällisesti otettu vastaan kuvanveistäjä +Apollodorin huoneesen, kun kumpikin taas tapasivat toisensa vaunujen +luona, Euleus ainoastaan näennäisesti, vaan Zoë todenteolla kovasti +tyytymättömänä siihen, mitä temppelissä oli saatu aikaan. + +Ylimmäinen pappi oli niin järkähtämättömästi hyljännyt Philometorin +vaatimuksen, ett'ei eunukki sitä koskaan olisi luullut miehestä, joka +ennen oli taipunut moneen alentavaan tekoon eikä suostunut lähettämään +Euergetes kuninkaan syntymä-päiväksi ruukun-kantajatarta palatsiin; Zoë +taas ei ollut edes nähnytkään ruukun-kantajatarta. + +"Minä luulen", Kleopatran viisas ystävätär sanoi, "tulleeni liian +myöhään, sillä kun minä puoli tuntia myöhemmin kuin sinä astuin +temppeliin, niin sen edustalla ensiksi vanha lääkäri Imhotepos ja +sitten muuan kuvanveistäjä Apollodorin apulaisista minua viivytti +puhumalla uusista filosofien rinta-kuvista. + +"Sillä aikaa luullakseni ylimmäinen pappi jo oli käskenyt kätkemään +tytön, sillä kun minä tahdoin tavata häntä, niin minut ensiksi vietiin +kurjaan huoneesen, joka minusta paremmin näytti sopivan talon-pojille +ja vuohille kuin Hebelle, vaikkapa väärällekin --, mutta sinne +tullessani se oli vallan tyhjänä. + +"Sitten minua neuvottiin Serapiin temppeliin, jossa eräs pappi opetti +muutamia tyttöjä laulamaan, sitten milloin minnekin ja viimeinkin, kun +en missään löytänyt jälkeäkään kuuluisasta Irenestä, tämän temppelin +portin-vartijan asuntoon. Ruma nainen aukasi minulle oven ja sanoi, +ett'ei Irene kaukaan aikaan ollut hänen luonansa käynyt, vaan kyllä +hänen vanhempi sisarensa, jonka minä sitten kutsutin luokseni. + +"Mutta mitä sain vastaukseksi? + +"Jumalatar Klealla -- siksi minä kutsun häntä, koska hän on Heben sisar +-- oli sairas lapsi hoidettavana, ja jos tahdoin tavata häntä, niin +minun piti mennä hänen luokseen. + +"Tuntuipa melkein siltä kuin olisi hän tahtonut sanoa minulle, että +olihan yhtä pitkä matka minun luotani hänen luokseen kuin +päinvastoinkin. + +"Siitä huolimatta minä luulin kannattavan nähdä ylpeää +ruukun-kantajatarta ja minä astuin matalaan huoneesen -- minua +inhoittaa vieläkin ajatellessani sitä köyhyyden hajua, joka siellä oli +-- ja siinä hän istui heikkopäinen, kuoleva lapsi sylissä. Kaikki, mikä +minua ympäröi, oli niin kauheata ja surullista, että se monta viikkoa +jälestäpäin on unessa minua vaivaava ja turmeleva kaikki iloiset +hetkeni. + +"Minä en viipynytkään kauvan noiden onnettomien ihmisten luona, mutta +minun täytyy myöntää, että jos Irene on yhtä suuressa määrässä Heben +kaltainen kuin vanhempi sisar Heran, niin Euergetes syystä suuttuu, +joll'ei Asklepiodor anna tyttöä hänen haltuunsa. + +"Moni kuningatar, eikä viimeisenä se, jota lähinnä me molemmat olemme, +antaisi varmaankin puolet valtakunnastaan, jos hänellä olisi semmoinen +vartalo ja semmoinen ryhti, kuin tällä palvelevalla neidolla. + +"Ja minkälaisin silmäyksin hän minua katseli, noustessaan pystyyn +kuoleva lapsi käsivarsillaan ja kysyessään minulta, mitä minä tahdoin +hänen sisarestaan. + +"Mahtava, synkkä totisuus hehkui noissa silmissä, jotka näyttivät +olevan muutetut Medusan päästä hänen kauniisin kasvoihinsa. Niissä oli +uhkaavatakin, jota ei saattanut käsittää muulla tavalla, kuin +jotensakin näin: 'Älä pyydä häneltä mitään, joka minua ei miellytä, +muuten sinä heti paikalla muutut kallioksi'. Hän ei vastannut +kahta-kymmentä sanaakaan minun kysymyksiini ja kun ulkona taas sain +hengittää raitista ilmaa, joka ei koskaan ole minusta tuntunut niin +suloiselta, kuin tämän inhoittavan luolan ovella, silloin minä tiesin +vaan sen, ett'ei kukaan tiennyt tahi ei tahtonut tietää sitä +piilopaikkaa, johon kaunis Irene oli kätkeytynyt, ja että minä tekisin +viisaammin joll'en enää kyselisi häntä. + +"Mitä Philometor nyt on tekevä? + +"Mihin sinä häntä neuvot?" + +"Mitä hyvällä puheella ei saavuteta, sen saattaa joskus ostaa itselleen +oivallisella lahjalla," eunukki vastasi. "Tiedäthän, ett'ei kaikista +olevista sanoista mikään näille herroille ole helpompi kuin pikku sana +'kyllä'; mutta kukapa juuri helposti on taipuvainen sitä lausumaan? + +"Sinä kerrot minulle meidän Hebemme sisaren ylpeydestä ja hänen +ankarasta ja ynseästä ryhdistään. + +"Minäkin olen nähnyt hänen ja minun mielestäni hänen kuvansa +saatettaisiin asettaa Stoaan ihmismuodossa esittämään ankaraa hyvettä, +ja kuitenkin lapset usein ovat vanhempiensa tapaisia; sillä heidän +isänsä oli suurin rosvo ja viekkain roisto, mitä koskaan olen nähnyt, +ja joka aivan pätevistä syistä täytyi lähettää kulta-kaivoksiin. + +"Pahantekijän tyttären tähden sinun täytyy kulkea pölyssä ja auringon +paahteessa ja tyytyä pilkkaan ja kieltoihin, mutta minua uhkaa tämän +neidon kautta todellinen vaara, sillä sinä tiedät, että Kleopatran +päähän on juolahtanut kunnioittaa Roomalaista, Publius Scipiota; ja +tämä juoksee vuorostaan Hebemme jäljissä, jolle hän on luvannut +hankkivansa ansaitsematonta armoa heidän isälleen, ja tahtoo nyt panna +rosvon rikokset minun syykseni. + +"Jo tänään kuningatar tahtoo kuulla häntä, etkä sinä tiedä kuinka monta +vihollista se hankkii itselleen, joka niin kuin minä, monien vuosien +kuluessa on ollut suuren valtion hoitajia. Kuningas kyllä kiitollisena +tunnustaa sen hyvän, minkä olen tehnyt hänelle ja hänen äidilleen; +mutta jos Publius Scipio syyttäessään minua tavallista enemmän +miellyttää Kleopatraa, niin olen minä hukassa. + +"Olethan sinä alati hallitsijattaresi läheisyydessä, sano sinä hänelle, +keitä nämä neidot ovat, ja mikä saattaa Roomalaisen panemaan heidän +isänsä rikoksia minun syykseni. Tilaisuus kyllä on ilmaantuva, jolloin +voin toimittaa sinulle ja omaisillesi jonkun ystävän työn." + +"Hävytöntä roistoväkeä!" Zoë huudahti. "Luota siihen, ett'en minä aio +olla vaiti, sillä minä teen aina sen, mikä on oikein enkä saata nähdä +muiden kärsivän vääryyttä ja kaikkein vähimmin, että niin arvokkaan +miehen, kuin sinun, kunniata loukataan, sen tähden että kaunis +ulkomuoto ja pöyhkeä kuori miellyttävät uhkarohkeata muukalaista." + +Kun ilma ovenvartijan huoneessa Zoën mielestä oli ollut inhoittavaa, +niin hän oli täydelleen oikeassa, eikä turmeltumaton Irene parkakaan +saattanut sitä paremmin kestää, kuin kuningattaren vaatelias ystävätär. +Kleastakin tuntui erittäin vaikealta oleskeleminen tässä kurjassa +huoneessa, jossa kokonainen perhe asui, jossa savuavalla liedellä +keitettiin ruokaa, ja johon vuohi ja pari kanaa yöksi majoitettiin; +mutta hän oli jo kokenut monta kovaa sen puolesta, mitä hän piti +oikeana, ja rakasti niin suuresti pikku Philoa, hän oli niin +tyytyväinen pitäessään huolta lapsen nukkuvan hengen vähitellen +eloon heräämisestä, ja tämän hellä kiitollisuus oli niin runsaasti +palkinnut häntä, että hän heti huomattuaan, kuinka tarpeellinen hänen +läsnä-olonsa ja hoitonsa pienelle potilaalle oli, unhoitti kokonaan, +kuinka ilettävässä paikassa hän oli. + +Imhotepos, joka oli taitavin Asklepias temppelin papillisista +lääkäreistä, mies, joka yhtä hyvin tunsi egyptiläisen lääketieteen kuin +kreikkalaisen ja jota tavallisesti kutsuttiin uudeksi Herofiloksi, sen +jälkeen kuin kuningas Philometor oli kutsunut hänet Aleksandriasta +Memphiisen, oli kauvan tarkannut pikku Philon nukkuvaa ja ainoastaan +vähitellen elpyvää henkeä ja kävi joka päivä temppeliin kulkiessaan +hänen luonaan, ja tuli heti, kun Zoë oli lähtenyt ovenvartijan +asunnosta, kolmannen kerran katsomaan pikku potilasta. + +Philo oli yhä vielä Klean sylissä, kun lääkäri astui sisään. + +Hänen edessään puujakkaralla oli hiilisäiliössä vaskipata, jonka +lääkäri oli tuonut sinne ja johon pitkä putki oli kiinnitetty. Siinä +oli kaksi osaa, jotka nahkasylinteri yhdisti toisiinsa, ja tämän kautta +yläosaa saattoi liikuttaa. + +Ruukunkantajatar talui putken tuon tuostakin lapsen rinnalle ja antoi +sen Imhotepin määräyksen mukaan hengittää lämmintä vesihöyryä, joka +siitä virtaili. + +"Onko se liuentavaisesti vaikuttanut niinkuin sen olisi pitänyt", +lääkäri kysyi. + +"Luullakseni", Klea vastasi, "eikä tuon pikku raukan rinta enää niin +korise hänen hengittäessään ilmaa." + +Vanhus asetti korvansa pienokaisen suulle, pani kätensä sen otsalle ja +sanoi: + +"Jos kuume lievenee, toivon parasta. Tämä vesihöyryn hengittäminen on +oivallinen lääke tämmöisille ilkeille näljätupehtumille ja se on sitä +paitse arvokas lääke, sillä jo Hermeen vanhimmissa kirjoituksissa +neuvotaan sitä käyttämään tämmöisissä tapauksissa. + +"Mutta nyt on kylliksi! + +"Tätä höyryä, tätä höyryä! + +"Tiedätkö, että se on voimakkaampi kuin hevoset ja härät ja +jättiläisjoukon yhteinen voima? Aleksandriassa asuva ahkera Hero +huomasi sen joku aika sitten. + +"Nyt on potilaamme saanut tarpeekseen, sillä emme saa häntä liiaksi +kuumentaa. Ota palttinaliina -- tuo kyllä kelpaa, vaikkei se olekaan +niin vallan kaunis. Käännä se kokoon ja kostuta sitä hyvin kylmällä +vedellä -- tuossahan on jotakin tuossa kurjassa astiassa, tahi miksi +sitä voinee kutsua -- ja nyt tahdon näyttää sinulle, miten se on +asetettava lapsen kaulan ympärille. Sinun ei tarvitse vakuuttaa minulle +ymmärtäväsi minua, Klea, sillä sinulla on kädet, kädet ja päälliseksi +kärsivällisyyttä. Viisiseitsemättä vuotta olen jo elänyt ja aina ollut +terve, mutta melkeinpä tahtoisin kerran tulla sairaaksi ainoastaan +päästäkseni sinun hoidettavaksesi. + +"Tuon kurjan raukan tila on sentään hyvä, parempi kuin monen kipeän +kuninkaan lapsen, jolle palkatut hoitajattaret tekevät ja antavat +kaikkea, mitä se vaan tarvitsee, mutta kumminkaan eivät saata antaa +erästä seikkaa, koska heillä sitä ei ole, minä tarkoitan hellää, +ystävällistä, aina väsymätöntä kärsivällisyyttä, jolla sinä teet +ihmeitä tämän lapsen hengen suhteen ja nyt olet juuri tekemäisilläsi +samaa sen ruumiin suhteen. + +"Ei, ei, tyttöseni, ei minulle, vaan sinulle on tämä vaimo +kiitollisuuden velassa, jos hänen lapsensa saa elää. + +"Kuuletko, vaimo? + +"Sano se miehellesikin, ja joll'ette kunnioita Kleaa niinkuin +jumalatarta ja joll'ette aseta kättänne hänen jalkansa alle, niin +teidän täytyy -- mutta minä en tahdo toivoa teille mitään pahaa, sillä +eihän teillä entisestäänkään ole juuri liiaksi hyvää." + +Hänen näin sanoessaan ovenvartijan vaimo astui arasti lääkärin ja +kipeän lapsen luo, pyyhkäsi hiukan otsaltaan epäjärjestyksessä olevaa +tukkaansa, pani laihat käsivartensa ristiin selkänsä taakse, katsoi +kaula pitkälle kuroitettuna poikaansa, katseli äänettömänä ja +hämmästyneenä kosteita vaatteita ja kysyi sitten epäillen: + +"Ovatko pahat henget jo lähteneet lapsesta?" + +"Kyllä niin," lääkäri vastasi, "tuo Klea on ne loihtumalla karkoittanut +ja minä olen häntä auttanut, nyt sinä sen tiedät." + +"Sittenhän saanen lähteä täältä? Minun täytyy laasta etupiha." + +Kun hän oli saanut myöntävän viittauksen Klealta ja lähtenyt pois, +lääkäri sanoi: + +"Kuinka monen pahan daimonin yhteydessä me sentään olemme ja kuinka +harvan hyvän! Ihmiset uskovatkin paljoa mieluummin ja helpommin +vahingollisia kuin ystävällisiä ja avuliaita henkiä, sillä kun heille +käy huonosti, ja siihen he itse kuitenkin tavallisesti ovat syypäät, +niin on heistä lohduttavaa ja se tyydyttää heidän turhamielisyyttään, +jos saattavat siitä syyttää pahoja henkiä; mutta jos heille käy hyvin, +jos onni on heille suotuisa tahi jos vaikea tehtävä heille onnistuu, +silloin he luonnollisesti tahtovat kiittää itseään, omaa taitoaan, +suurta kokemustaan ja nauravat pahan päiväisesti sille, joka heille +huomauttaa, missä kiitollisuuden velassa he ovat avuliaille +daimoneille. Minä puolestani liittäydyn enemmän hyviin kuin pahoihin +henkiin ja sinä, tyttöseni, varmaankin olet paraimpia. + +"Joka neljännestunnin kuluttua sinun pitää muuttaa kääreitä, ja sillä +välin mennä ulos virkistämään rintaasi raittiilla ilmalla, sillä sinun +poskesi ovat kalpeat. Puolenpäivän aikaan mene huoneesesi ja koeta +nukkua. Missään asiassa ei saa mennä liian pitkälle ja sinun täytyy +totella minua!" + +Klea nyykäytti lääkärille ystävällisesti niin kuin tytär, Imhotep +silitti kädellään hänen tukkaansa ja läksi pois; Klea jäi yksin sairaan +lapsen luo tukehuttavan kuumaan huoneesen, joka kävi yhä kuumemmaksi, +muutti kääreitä ja iloitsi nähdessään pojan hengityksen käyvän yhä +kepeämmäksi ja vähemmin korisevan. + +Sillä välin väsymys hänet valtasi ja hän ummisti hetkeksi silmänsä, ja +tämä puolinainen valvominen, joka oli unelmia täynnä ja joka ainoastaan +sen kautta keskeytyi, että hän kepeästi ja mielellään hoiti +velvollisuuttaan, tämä kaikkien jäsenten jännityksen kiihoittaminen +tuntui omituisen suloiselta, jonka hän myöskin itse tiesi. + +Hän tunsi tässä olevansa oikealla paikallaan; lääkärin ystävälliset +sanat olivat hänestä tuntuneet hyvältä ja huolehdittuaan rakkaan +olennon tähden, hänessä vihdoinkin heräsi pätevä toivo sen +parantumisesta. + +Ja yön kuluessa oli hän jyrkästi päättänyt selittää ylimmäiselle +papille, ett'eivät he saattaneet ruveta Osiriin paarien ääressä +valittavien kaksoissisarien toimeen, vaan että hän mieluummin tahtoi +koettaa Aleksandriassa, jossa sekä sokeilla että rammoilla oli työtä, +ansaita kättensä työllä leivän itselleen ja Irenelle -- sillä sitä ei +hän tullut ajatelleeksikaan, että tämäkin toden teolla saattaisi +jotakin toimittaa. + +Tämäkin toimeentulon toivo, joka vielä eilen oli häntä kauhistuttanut, +alkoi aivan ystävällisesti houkutella häntä luokseen, sillä sen kautta +hän saattoi itsenäisesti koettaa sitä suurta toiminta-voimaa, joka +hänessä oli. + +Silloin tällöin Roomalaisen, Publius Scipion kuva esiintyi hänen +sydämeensä ja joka kerran kun se tapahtui, hän punastui aivan otsaan +asti. + +Mutta tänään hän muisteli rauhansa häiritsijää toisin tuntein kuin +eilen, sillä eilen hän oli häveten tuntenut Publiuksen voittaneen +hänet, mutta tänään Klea iloitsi mielessään siitä, että hän eilen +iltapuolella juhlakulussa voittaen oli välttänyt Publiuksen katseita ja +kääntänyt vihaisena hänelle selkänsä, kun tämä uskalsi lähestyä häntä. + +Oli hyvä, että niin oli käynyt, sillä kuinka tuo ylpeä mies vielä +kerran saattaisi nöyrtyä! + +"Ohitse, ohitse! Kaikki on ohitse!" hän jupisi itsekseen ja hänen +silmillensä ja otsalleen, joilla hymy siihen saakka oli vilkkunut, +laskeutuivat taas samat ankarat juonteet, jotka eilen olivat +karkoittaneet Roomalaisen ja häntä hämmästyttäneet. + +Mutta kohta lauhtui hänen kasvojensa piirteitten ankaruus, sillä hän +näki edessään totisen nuorukaisen rukoilevan katseen, hänen mieleensä +juohtui kuinka ylin määrin erakko oli häntä ylistänyt, ja kun hänen +silmänsä sen jälkeen jälleen ummistuivat hänen näitä ajatellessaan ja +uni vähäksi aikaa valtasi hänet, niin hän oli unissaan näkevinään +Corneeliolaisen, joka vakavin askelin lähestyi häntä, otti hänet +niinkuin lapsen käsivarsilleen, tarttui hänen vastusteleviin käsiinsä, +pusersi niitä yhteen raa'asti ja väkivaltaisesti ja heitti hänet Niilin +rannalle kiinnitettyyn veneesen. + +Kaikin voimin hän ponnisteli tätä väkivaltaa vastaan, huusi ääneensä +kiukusta ja heräsi omaan ääneensä. + +Silloin hän nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleistä tulvailevia silmiään, +pani uuden kääreen lapsen kaulan ympärille, noudatti sitten lääkärin +neuvoa ja meni ulos raittiisen ilmaan. + +Aurinko oli jo korkeimmillaan ja sen säteet heijastivat voimakkaasti +keltaisista etupihassa olevista hiekkakivi-levyistä. + +Ainoastaan yksi niistä pylväskäytävistä, jotka ympäröivät avaraa +katotonta huonetta, loi kapean tuskin käsivarren levyisen varjon, mutta +sitä pitkin hän ei astunut, sillä sen katon alla oli joukko vuoteita +toivioretkeläisiä varten, jotka täällä jumalan asunnossa toivoivat +näkevänsä unia, joissa saivat luoda silmäyksen tulevaisuuteen. + +Klea oli paljain päin ja koska hän pelkäsi keskipäivän paahdetta, niin +hän juuri aikoi palata ovenvartian huoneesen, kun hän huomasi nuoren +valkoisiin vaatteisin puetun kirjurin, joka oli erityisesti +Asklepiodorin palveluksessa, tulevan pihan yli ja innokkaasti +viittaavan hänelle. + +Klea meni miestä kohden, mutta jo ennen kun hän oli ehtinyt tämän +luokse, niin tämä huusi hänelle ja kysyi, oliko hänen sisarensa Irene +ovenvartijan huoneessa. Ylimmäinen pappi tahtoi puhutella Ireneä, mutta +hän ei ollut missään löydettävissä. Klea vastasi hänelle, että muudan +ylhäinen nainen kuningattaren hovista jo oli kysellyt Ireneä ja että +hän viimeisen kerran oli nähnyt Ireneä vähää ennen auringon nousua, kun +hänen piti auringon kaivosta täyttää ruukut jumalan alttaria varten. + +"Aikaisimpaan uhriin tarvittava vesi," pappi vastasi, "oli hyvissä +ajoin alttarilla, mutta toiseen ja kolmanteen tarvittavan veden täytyi +Doriin ja hänen sisarensa noutaa. Asklepiodor on tyytymätön, ei sinuun, +sillä hän on jo kuullut Imhotepokselta, että sinä olet ottanut +hoitaaksesi sairasta lasta, vaan Ireneen. Missähän hän lienee? Jotakin +tärkeätä on varmaankin tapahtunut, jota ylimmäinen pappi tahtoo hänelle +ilmoittaa." + +Klea peljästyi, sillä hän tuli ajatelleeksi, että Irene edellisenä +iltana oli vuodattanut kyyneleitä ja sanonut ikävöivänsä iloa ja +vapautta. + +Kenties oli tämä ikävöiminen päässyt ajattelemattomassa tytössä +voitolle ja hän oli Klean tietämättä hiipinyt pois, vaikkapa ainoastaan +muutamaksi tunniksi, katselemaan kaupunkia ja sen loistavaa elämää. + +Hän koetti hillitä itseään, ett'ei sanansaattaja huomaisi hänen +huoltaan ja sanoi luoden silmänsä maahan. + +"Kyllä minä koetan etsiä häntä." + +Joutuisasti hän palasi huoneesen, katsoi vielä kerran sairasta lasta, +kutsui sen äitiä, neuvoi hänelle, kuinka kääreet olivat laitettavat, +teroitti hänen mieleensä, että hän huolellisesti ja täsmälleen +noudattaisi Imhotepoksen määräyksiä, siksi kunnes hän itse tulee +takaisin, suuteli hellästi Philoa otsalle, tunsi huulillaan, että pikku +poika oli vähemmin kuuma aamulla, ja läksi ensiksikin omaan +huoneesensa, + +Siellä oli kaikki aivan samassa tilassa, johon hän yöllä oli jättänyt, +ainoastaan kultaiset ruukut olivat poikessa. + +Tämä kiihoitti Klean tuskaa, mutta hänen mieleensä ei se ajatus edes +juolahtanutkaan, että Irene olisi ottanut kalliit astiat mukaansa +myödäkseen ne ja elättääkseen itseään niitten hinnalla, sillä hänen +sisarensa, sen hän tiesi, oli varomaton ja huikentelevainen, mutta +mihinkään pahaan tekoon ei hän sentään ollut taipuvainen. + +Mistä hän hakisi kadonnutta? + +Serapion erakko, jonka puoleen hän ensiksi kääntyi, ei tiennyt mitään +hänestä. + +Serapiin alttarin luota, johon hän sitten lähti, hän löysi molemmat +ruukut ja vei ne takaisin huoneesensa. + +Kenties Irene oli mennyt vanhan Krateen luo ja kokonaan unhoittanut +ajan kuluvan katsellessaan tämän työtä ja puhellessaan hänen kanssaan; +mutta papillinen seppä, jota hän haki hänen työhuoneestaan, ei tiennyt +mitään kadonneesta. + +Hän olisi mielellään auttanut Kleaa lemmikkinsä hakemisessa, mutta +Apishautojen uuden lukon piti puolipäiväksi joutua valmiiksi ja hänen +pöhöttyneet jalkansa vaivasivat häntä. + +Vanhuksen oven edessä Klea pysähtyi vaipuen mietteisiinsä ja hänen +mieleensä juontui että Irene usein joutohetkinä oli kiivennyt temppelin +kyyhkyslakkaan, sieltä katsoakseen kauvaksi ympärilleen, katsellakseen +hautoavia lintuja, pistääkseen ruokaa niitten poikasten leveisin +nokkiin ja seuratakseen silmillään lentoon pyrähteleviä parvia. + +Savesta ja Niilin limasta tehdyt kyyhkyslakat olivat vilja-aitan +päällä, joka liittyi temppeliä eteläpuolelta ympäröivään muuriin. + +Hän riensi auringon paahteisten pihojen poikki ja nousi varastohuoneen +laakealle katolle, mutta hän ei tavannut vanhaa kyyhkysten hoitajaa +eikä hänen kumpaakaan lapsenlastaan, jotka auttoivat ukkoa hänen +työssään, sillä kaikki kolme olivat paraillaan aterialla muitten +temppelin palvelijoiden kanssa kyökin eteisessä huoneessa. + +Klea huusi kerran, kahdesti, kymmenen kertaa sisartaan nimeltä, vaan +kukaan ei hänelle vastannut. + +Tuntui siltä, kuin auringon paahde olisi haihduttanut jokaisen hänen +huuliltaan lähtevän äänen. + +Ensiksi hän katsoi ensimmäiseen kyyhkyslakkaan, sitten toiseen ja +kolmanteen ja niin edespäin aina kolmanteen ja niin edespäin aina +viimeiseen. Kuumennettujen uunien tavalla nopeiden lintujen lukuisat +savihuoneet levittivät polttavaa kuumuutta, mutta se ei estänyt Kleaa +tarkalleen tutkimasta jokaista syrjäisintäkin soppea. + +Hänen poskensa hehkuivat ja hiki helmeili hänen otsallaan ja +kyyhkyslakan pölystä puhdistautuminen tuotti hänelle paljon vaivaa, +mutta hän ei vielä ollut epätoivoon joutunut. + +Kenties Irene oli mennyt Anubidiumiin tahi Asklepioksen temppeliin +saamaan selkoa omituisen unen merkityksestä, jonka hän ehkä oli nähnyt, +sillä paitse papillisia lääkäreitä oli siellä myöskin muudan naispappi, +joka vielä paremmin taisi selittää katuvaisten unia kuin eräs erakko, +joka myöskin tunsi tämän taidon. + +Kysyjien täytyi usein odottaa kauvan Asklepioksen temppelin edustalla. + +Tämä ajatus rohkaisi Kleaa ja esti häntä tuntemasta kuumaa +lounaistuulta, joka alkoi herätä, ja auringon paahdetta; mutta kun hän +hitaasti, niinkuin sotilas jouduttuaan tappiolle tappelussa, oli +palannut pastophoriumiin, niin kuumuus hänestä tuntui kovin +rasittavalta ja tuska ja epävarmuus ahdistivat hänen rintaansa. + +Hän olisi mielellään itkenyt, ja usein hän koettikin itsekseen nyyhkiä, +mutta lieventävien kyynelten lohdutusta hänelle ei suotu. + +Ennenkuin hän ilmoitti Asklepiodorille, että hänen etsintänsä oli ollut +turha, hän halusi vielä kerran puhutella ystäväänsä, erakkoa, mutta jo +ennen kun hän edes saattoi nähdä tämän kammiota, ylimmäisen papin +kirjuri jälleen astui hänen eteensä ja käski häntä tulemaan hänen +kanssaan temppeliin. + +Täällä hänen täytyi kauhean kärsimättömänä odottaa enemmän kuin tunnin +eräässä etuhuoneessa. + +Vihdoinkin hänet vietiin saliin, jossa Asklepiodor ja koko +Serapistemppelin korkeampi papisto oli koolla. + +Hitaasti Klea astui sisään niin monen mahtavan miehen eteen ja taas +hänen täytyi odottaa kauvan aikaa ennenkuin ylimmäinen pappi kysyi +häneltä, eikö hän ollut kuullut tai huomannut mitään, joka saattaisi +johdattaa oikeille jäljille, sillä hän, Asklepiodor, tiesi että jos +Irene salaisesti oli lähtenyt temppelistä, se yhtä suuresti surettaisi +Kleaa kuin häntäkin. + +Klean oli kovin vaikea löytää sanoja ja hänen polvensa horjuivat, kun +hän alkoi puhua, mutta kieltäytyi istuutumasta tuolille, jonka +Asklepiodor asetutti hänen eteensä. + +Hän luetteli järjestään kaikki ne paikat, joista hän turhaan oli +hakenut sisartaan, ja kun hän silloin myöskin mainitsi Asklepioksen +temppelin ja hänen mieleensä silloin johtui sen ylhäisen naisen kuva, +joka oli tullut sinne useiden nais-orjain ja palvelijoiden seurassa +selityttämään unta, niin hän myöskin tuli ajatelleeksi Zoën käyntiä ja +tämän alussa ylen ystävällisiä, vaan sitten pilkkaavia ja yhä enemmän +uhkarohkeita kysymyksiä hänen sisarestaan. + +Heti hän keskeytti puheensa ja sanoi: + +"Vapaasta tahdosta, pyhä isä, Irene varmaankaan ei ole paennut, mutta +kenties joku on viekoitellut häntä lähtemään temppelistä ja minun +luotani; onhan hän vielä ajattelematon lapsi. Voineekohan olla +mahdollista, että joku ylhäinen nainen on viekoitellut häntä seuraamaan +itseään? Muudan sellainen kävi tänään minun luonani ovenvartian +huoneessa. Hän oli komeasti puettu, kultainen puolikuu oli hänellä +vaaleissa kiharoissaan, joihin silkkinauhoja oli palmikoitu, ja hän +kysyi innokkaasti sisartani. Lääkäri Imhotepos, joka usein käy +kuninkaan palatsissa, näki hänet ja sanoi minulle hänen nimensä olevan +Zoë ja hänen olevan Kleopatra kuningattaren lapsuuden ystävättären." + +Hänen täten puhuessaan kokoontuneet papit suuresti hämmästyivät ja +Asklepiodor huudahti: + +"Niitä naisia, niitä naisia! Sinä Philammon olit sittenkin oikeassa; +minä en saattanut enkä tahtonut sitä uskoa! Kleopatra on tehnyt +semmoista, jota ainoastaan kuningattarille annetaan anteeksi, vaan että +hän antautuu veljensä hurjien intohimojen välikappaleeksi, sitä tuskin +sinäkään, Philammon, pidit luultavana, sinä, joka kuitenkin pikemmin +uskot pahaa kuin hyvää. Mutta mitä nyt on tekeminen? Kuinka me saatamme +puolustaa itseämme väkivaltaa vastaan?" + +Posket tulipunaisina ja hehkuen keskipäivän paahteesta Klea oli astunut +papiston eteen, mutta hänen kuullessaan Asklepiodorin viime sanat, +kaikki veri pakeni hänen kalpenevilta kasvoiltaan ja kylmä väristys +virtaili hänen jäseniensä lävitse. + +Hänen isänsä lapsi, hänen iloinen, viaton Irenensä ryöstetty, +viekkaudella viety Euergeteelle, hurjimmalle mässääjälle, jonka +elämästä Serapion juuri eilen illalla oli hänelle kertonut, kuvatessaan +hänelle niitä vaaroja, jotka uhkaisivat häntä ja Ireneä, jos he +lähtisivät temppelistä. + +Niin varmaankin! + +Loistoon ja komeaan elämään hänen rakasta lempilastaan hänen +lohdutustaan ja iloaan oli houkuteltu häpeässä häviämään! + +Hänen täytyi pitää kiinni sen tuolin selkälaudasta, jonka hän oli +hyljännyt, ett'ei hän kaatuisi lattiaan. + +Mutta tämä heikkous valtasi hänet ainoastaan muutamaksi +silmänräpäykseksi, sitten hän parilla rivakalla askeleella astui sen +pöydän luo, jonka ääressä ylimmäinen pappi istui, tarttui lujasti +oikealla kädellään pöydän laitaan kiinni ja hänen muuten niin +sointuisa, syvä äänensä kuului käheältä, kun hän sanoi: + +"Nainen on tarjoutunut paheen välikappaleeksi tehdäkseen toisen +arvottomaksi naisen nimeä kantamaan, ja te, jotka olette hyveen ja +oikean palvelijoita, te, jotka olette määrätyt toimimaan niitten +jumalien hengessä, joita te palvelette, te tunnette olevanne liian +heikkoja sitä estämään! Jos te suvaitsette tätä, joll'ette estä tätä +rikosta tapahtumasta, niin te ette, niin en minä anna keskeyttää +itseäni, ansaitse sitä pyhän nimeä, sitä kunnioitusta, jota te +vaaditte, niin minä syytän --" + +"Vaikene tyttö!" Asklepiodor keskeytti kauheasti kiihtynyttä Kleaa. +"Jumalan solvaisijana minä panettaisin sinut kiinni, joll'en käsittäisi +sitä tuskaa, joka sinulta ryöstää järjen. Me kyllä tiedämme suojella +ryöstettyä, mutta sinun pitää olla kärsivällinen ja ääneti. Sinä, +Kallimakos, käske heti Ismael sanansaattajan satuloimaan hevoisensa +ratsastaakseen Memphiisen viemään minulta kirjettä kuningattarelle; +laatikaamme se yhdessä ja kirjoittakaamme nimemme sen alle, niin pian +kuin olemme aivan varmat siitä, että Irene on ryöstetty näiden muurien +sisäpuolelta. Käske, Philammon, antamaan merkkiä vaskilevyllä, jolla +kutsutaan kaikkia temppelin asukkaita kokoon, ja sinä, tyttö, lähde +tästä salista ja liity sitten muihin." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Klea oli heti noudattanut papin käskyä ja meni tarkoin tietämättä +mihin, suuren rakennuksen toisesta käytävästä toiseen, kunnes +voimakkaasti lyödyn kuparilevyn kajahtelevat ääni-aallot, jotka +tunkeutuivat temppelin etäisimpään soppeen, häntä säikähdyttivät. + +Tämä kutsumus tarkoitti häntäkin ja sentähden hän astui kokouspihaan, +jossa liike alkoi käydä yhä vilkkaammaksi. + +Temppelin palvelijat, paarien ja veden kantajat, eläinten-hoitajat ja +ovenvartiat tulvailivat yhteiseltä kesken jääneeltä aterialta, +pyyhkivät suutaan juostessaan, tahi pitivät leipäpalaa, retikkaa tai +taatelia kädessään, joutuisasti syödäkseen ne; kädet märkinä tulivat ne +miehet ja naiset, jotka paraillaan olivat pesseet valkeita papinpukuja, +ja hiki otsassa ruoan keittäjät tulivat kesken jääneestä työstään. +Kauaksi pastoforien puhdistamatta jääneet kädet haisivat, sillä he +olivat parhaillaan valmistaneet laboratorissa suitsutus-aineita; +kirjastosta ja kirjoitus-huoneesta kirjaston virkamiehet ja temppelin +omaisuuden hoitajat tulivat tukka hajalla, punaista ja mustaa väriä +ohuissa työnutuissaan. Järjestyksessä niin kuin olivat seisseet +kuorilaulukirjoituksissa, laulaja- ja laulajatar-joukko kulki eteenpäin +ja heidän joukossaan kuihtuneet kaksois-sisarukset, joiden seuraajiksi +Asklepiodor oli määrännyt Klean ja Irenen. + +Meluten ja iloiten opetuksen keskeytymisestä temppelin koulupojat +tunkeutuivat pihalle opettajiensa ohjaamina. + +Vanhin heistä lähetettiin noutamaan suurta kunniakatosta, jonka alle +temppelin johtajat kokoontuivat. + +Kaikkein viimeiseksi Asklepiodor näyttäytyi ja antoi eräälle +nuoremmista kirjureistaan temppelin kaikkien asukkaitten ja jäsenten +luettelon, hänen lukeakseen se. + +Tämä tapahtui. + +Jokainen, jota huudettiin, vastasi selvään "on", ja jokaisen poissa +olevan puolesta ilmoitettiin joutuisesti syy poissa-oloon. + +Klea oli liittäytynyt laulajattariin ja odotti kauheimmassa +jännityksessä kauvan, äärettömän kauvan sisarensa nimeä, sillä vasta +sitten kun pienin koulupoika ja alhaisin paimenpoika oli huutanut "on", +kirjuri luki: "Ruukunkantajatar Klea," ja nyykäytti hänelle, kun hän +huusi: "on". + +Sitten hän korotti ääntään vielä entistä kovemmaksi ja luki: + +"Ruukunkantajatar Irene." + +Kun tähän huutoon ei vastausta kuulunut, hiljainen liike syntyi +kokoontuneessa temppelin väestössä, ikään kuin viljalaihon +aaltoileminen aamutuulen suhistessa korsien yli. Kaikki odottivat +äänettömän hiljaisuuden vallitessa, kun Asklepiodor astui esille ja +kauaksi kuuluvalla äänellä sanoi: + +"Minun kutsumuksestani te kaikki olette tällä hetkellä kokoontuneet. +Ainoat, jotka eivät ole tätä kutsumusta noudattaneet, ovat ne +Serapiille vihityt pyhät miehet, joita lupaus estää olopaikkojensa +lukkoja murtamasta, sekä ruukunkantajatar Irene. + +"Vielä kerran huudan kovasti ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran +'Irene' eikä hän vieläkään kuulu vastaavan. + +"Minä siis käännyn teidän puoleenne, te Serapiin palveluksessa olevat +ylhäiset ja alhaiset, miehet ja naiset! Saattaako kukaan teistä +ilmoittaa missä tämä tyttö oleskelee? Onko kukaan nähnyt häntä sen +jälkeen, kun hän auringon noustessa toi ensimmäisen uhriveden auringon +kaivosta jumalan alttarille. + +"Te olette kaikki vaiti? + +"Siis ei kukaan teistä ole kohdannut häntä tänään. + +"Ainoastaan muutama kysymys enää, ja se, joka saattaa vastata niihin, +astukoon esille ja puhukoon totuuden mukaan. + +"Minkä portin kautta ylhäinen nainen meni pois, joka tänäpäivänä +varhain kävi temppelissä? Itäisen! -- Hyvä -- + +"Oliko hän yksin? -- Oli. + +"Minkä portin kautta epistolografi Euleus poistui? -- Itäisen. + +"Oliko hän yksin? -- Oli. + +"Onko kukaan teistä kohdannut ylhäisen rouvan tahi epistolografin +vaunuja?" + +"Minä!" muudan temppelin ajureista huudahti, joka härkävaljakollaan +joka päivä kävi Memphiissä sieltä ruokavaroja ja muita tarpeellisia +kaluja noutamassa. + +"Puhu!" Ylimmäinen pappi käski. + +"Minä olen," mies vastasi, "nähnyt Euleus herran kimot, jotka hyvin +tunnen viinimäen luona Kokemin kohdalla. Ne vetivät suljettuja +kuomuvaunuja, joissa paitse häntä itseään muudan nainen istui." + +"Oliko se Irene?" Asklepiodor kysyi. + +"En minä tiedä," ajuri vastasi, "sillä minä en saattanut nähdä ketään +vaunussa istujista, mutta minä kuulin eunukin äänen ja sitten naisen +nauravan. Nauru helähti niin iloisesti, että minunkin täytyi myhähtää, +niin tarttuvasti se minuun vaikutti." + +Kun Klea kuullessaan nämä sanat oli kuulevinaan Irenen hilpeän naurun, +jota hän tänään ensi kerran mieli pahalla muisteli, ylimmäinen pappi +huusi; + +"Itäisen portin vartia, tulivatko ja menivätkö epistolografi ja +ylhäinen nainen yhdessä temppelistämme?" + +"Eivät," kuului vastaukseksi. "Nainen tuli puolta tuntia myöhemmin kuin +eunukki ja lähti temppelistä yksin paljoa myöhemmin kuin hän." + +"Eikö Irene mennyt sinun portistasi, eikö hän ole saattanut mennä +siitä? Niin kysyn sinulta Jumalan nimessä!" + +"Ehkä se on mahdollista, pyhä isä," portinvartia huolestuneena vastasi, +"minun lapseni on sairas ja häntä hoitaakseni olen monta kertaa käynyt +huoneessamme, mutta aina vaan vähäksi aikaa; portti on auki: ja onhan +Memphiissä nyt rauha." + +"Sinä olet menetellyt väärin," Asklepiodor ankarasti vastasi, "mutta +koska olet puhunut totta, niin saat jäädä rankaistuksetta. + +"Me tiedämme kylliksi. Te portinvartiat kuulkaa nyt minua. Kaikki +temppelin portit ovat huolellisesti suljettavat, ei kukaan +toivioretkeläinenkään eikä kukaan Memphiin ylimyksistä, olkoonpa vaikka +kuinka korkeasukuinen, saa tulla eikä mennä portista minun erityisettä +luvattani. Olkaa valppaita, ikään kuin hyökkäys olisi odotettavissa ja +nyt menköön kukin työhönsä." + +Kokous hajosi. + +He lähtivät mikä minnekin. + +Klea ei huomannut että useat paheksuen katselivat häntä, ikään kuin +hänen olisi ollut vastattava sisarensa käytöksestä, tahi myöskin +sääliväisesti, hän ei myöskään huomannut kaksoissisaruksia, joiden +sijaan hänen itsensä ja Irenen piti tulla, ja hyvien vanhentuneitten +tyttöjen kävi sääliksi, joiden piti valittaa niin paljon, vaikk'eivät +mitään sukua tunteneet, niin että he kärsimättömästi ja innokkaasti +käyttivät jokaista tilaisuutta tunteitaan ilmaistakseen kun he +kerrankin tunsivat todellista sääliä. + +Mutta nämä sääliväiset olennot eivät uskaltaneet puhutella häntä, +eivätkä muutkaan temppelin asukkaat, jotka lähestyivät Kleaa, häneltä +kyselläkseen tahi häntä surkutellakseen, niin synkkä, niin kauhea +totisuus loisti hänen maahan luoduista silmistään. + +Vihdoinkin oli hän yksin avarassa pihassa. + +Hänen sydämmensä sykki tavallista nopeammin ja hänen sielussaan liikkui +jotain tärkeätä. + +Se hänestä näytti varmalta: Euleus, hänen isänsä ilkeä verivihollinen +saattoi nyt perin pohjin hävinneen miehen lapsenkin turmioon, ja hänen +sitä tietämättä ylimmäinen pappi oli samaa mieltä. + +Klea ei suinkaan aikonut sallia, että tämä saisi tapahtua hänen itseään +suojelematta ja sekin kävi hänelle yhä selvemmäksi että hänen tuli +vitkastelematta toimia. + +Ensiksi hän tahtoi kysyä neuvoa Serapion ystävältään, mutta kun hän +lähestyi hänen kammiotaan, vaskilevy kajahteli, joka kutsui pappeja +jumalan palvelukseen ja kehoitti häntä velvollisuuttaan täyttämään, +vettä ammentamaan. + +Ehdottomasti ja kumminkin ajatellen ainoastaan Irenen pelastusta, hän +toimitti sen mitä hän joka päivä tämän kuminan johdosta oli tottunut +toimittamaan: hän meni asuntoonsa noutamaan jumalan kultaisia ruukkuja. + +Kun hän astui autioon huoneesensa niin hänen kissansa juoksi hilpeästi +hyppien häntä vastaan, koukisti selkäänsä, hykersi pyöreätä päätään +hänen jalkojansa vastaan ja ojensi kauneilla mustilla karvoilla +koristetun häntänsä suoraan ilmaan, joten sillä ainoastaan iloitessaan +oli tapana tehdä. + +Klea tahtoi silitellä notkeata eläintä, mutta se hypähti hänen luotaan +pois ja katseli häntä arasti ja niin kuin hänestä näytti, vihaisesti +viheriöillä silmillään ja peräytyi nurkkaan Irenen vuoteen viereen. + +"Se on erehtynyt," Klea ajatteli, "kissastakin Irene tuntuu +miellyttävämmältä kuin minä, ja tämä Irene, tämä Irene." + +Hän valitti ääneensä näin ajatellessaan ja tahtoi keksiäkseen uusia +keinoja ja neuvoja, jotka hänen kumminkin järjettöminä ja sopimattomina +täytyi hyljätä, heittäytyi vuoteelleen, mutta vuoteella oli pieni +paita, jota hän oli alkanut ommella pikku Philolle, ja silloin hän taas +ensi kerran muisti sairasta lasta ja sitten velvollisuuttaan, veden +ammentamista. + +Vitkastelematta hän tarttui ruukkuihin ja mennessään temppelin +kaivolle, hänen täytyi ajatella viimeistä neuvoa, minkä hänen isänsä, +kun hän kerran sai käydä häntä vankihuoneessa tervehtimässä, oli +hänelle antanut mukaan matkalle. + +Hänen mieleensä juohtui silloin ainoastaan yksityisiä paikkoja tästä +viimeisestä varoittavasta puheesta, eikä hän kuitenkaan ollut +unhoittanut sanaakaan siitä; se ollut tällainen: + +"Näyttänee ehkä siltä, että olen saanut jumalilta huonon palkan siitä, +että olen toiminut sen mukaan, minkä pidän oikeana ja kunnollisena, +mutta näyttää ainoastaan siltä, ja niin kauvan kun minä saatan elää +sopusoinnussa ikuisia lakia noudattavan luonnon kanssa, ei kukaan saata +olla oikeutettu minua surkuttelemaan. Erittäinkin ei sielun rauha minua +ole jättävä, niin kauvan kun minä noudatan Zenon ja Khrysippoksen oppia, +enkä asetu oman sisällisen olentoni perus-ehtoja vastaan. Tämän +luvallisuuden saattaa jokainen, saatat sinäkin, vaikka olet nainen, +säilyttää, jos aina teet sen, minkä olet oikeaksi katsonut, ja täytät +sen, minkä olet velvollisuudeksesi ottanut. Itse jumaluuskin todistaa +tämän opin totuuden, antaessaan sille, joka sitä noudattaa, tuon tunnon +rauhan, joka varmaankin on sille otollinen, koska se on ainoa sielun +tila, johon se ei näytä vaikuttavan estäväisesti eikä yllyttäväisesti; +sitä vastoin ei kukaan, joka erkanee hyveen ja sen tyttären ankaran +velvollisuuden täytännön tieltä, koskaan saavuta rauhaa, ja tuntee +haikealla mielin tyytymättömän ja vihollisen voiman kovasti ahdistavan +sieluaan. Joka pysyy tyynellä mielin, se ei onnettomuudessakaan ole +onneton, ja kiitollisena se oppii joka elämän tilassa olemaan +tyytyväinen, jo senkin tähden että hänessä vallitsee ihanin, hänen +olentonsa jaloimman osan kanssa paraiten sopusoinnussa oleva +tunne -- minä tarkoitan oikean ja hyvän tunnetta. Elä siis, lapseni, +oikeuden ja velvollisuuden mukaan tarkoitusperää kysymättä, +ajattelematta, saattaako sinun tekosi tuottaa sinulle huvia vai +mielipahaa, pelkäämättä ihmisten tuomiota ja jumalien kateutta, ja sinä +saat säilyttää itsessäsi sielun rauhan, joka eroittaa viisaan +ymmärtämättömästä, ja sinä saatat olla onnellinen vastoinkäymisessäkin, +sillä ainoa todellinen pahe on pahan valta, se on luonnottoman +järjettömyyden valta meissä; ainoa todellinen onni on hyveen +omistamisessa, mutta tätä voi ainoastaan se kutsua omakseen, jolla tämä +on kokonaan ja joka ei vähääkään riko sitä vastaan, sillä ei hyvässä +eikä pahassa ole eri asteita ja pieninkin toimi velvollisuutta, +oikeutta ja totuutta vastaan ja jopa sitäkin pahaa vastaan, jota ei +mikään laki rankaise, on hyvän vastakohtana. + +"Irene," niin Philotas oli päättänyt nyt puheensa, "ei vielä saata +ymmärtää tätä oppia, mutta sinä olet totinen ja ikääsi katsoen +ymmärtäväinen. Kerro sitä, joka päivä itseksesi ja kun kerran oikea +aika koittaa, niin vuodata se isän viimeisenä perintönä sisaresi +sydämeen, jolle sinun tulee olla äidin sijaisena." + +Kulkiessaan vettä noutamaan muurin sisäpuolella olevalta kaivolta, Klea +kertoeli itsekseen useita näistä sanoista ja tunsi saavansa niistä +uutta rohkeutta ja hän päätti lujasti, ett'ei hän antaisi taistelutta +sisartaan viekoittelijoille alttiiksi. + +Sitten kun uhri-astiat olivat täytettyinä alttarille asetetut, hän +palasi pikku Philon luo, jonka tila ei hänestä enää näyttänyt +huolestuttavalta, viipyi enemmän kuin tunnin sen luona ja lähti sitten +portinvartian asunnosta Serapionin neuvoa kysymään ja kertomaan +hänelle, mitä hän rauhaisassa sairashuoneessa oli miettinyt. + +Muuten erakko tavallisesti tunsi hänen askeleensa jo kaukaa ja katseli +häntä ikkunastaan, kun hän tuli hänen luokseen: mutta tänään hän ei +huomannut Klean lähestyvän, sillä hän astuskeli edestakaisin ja taas +edestakaisin ahtaassa huoneessaan, jossa ei voinut astua juuri monta +askelta perätysten. + +Astuessaan edestakaisin häneltä ajatteleminen paraiten luonnistui ja +hän ajatteli ajattelemistaan, sillä hän oli kuullut kaikki, mitä +temppelissä Irenen häviämisestä tiedettiin, ja hän tahtoi, hänen täytyi +hänet pelastaa, mutta mitä enemmän hän vaivasi päätään, sitä selvemmin +hän käsitti, että olisi oleva turha yrittääkään pelastaa ryöstettyä +lasta mahtavilta ryöstäjiltään. + +"Eikä se kuitenkaan saa tapahtua, se ei saa!" hän huusi ja polki +voimakasta jalkaansa vähää ennen kun Klea pääsi hänen kammionsa luo; +mutta niin pian kun erakko huomasi hänet, niin hän koetti kaikin tavoin +näyttää huolettomalta ja huudahti vilkkaasti, niin kuin hänellä oli +tapana vähemmin arveluttavissa tiloissa. + +"Me ajattelemme, me mietimme, me aprikoimme, lapseni, sillä jumalat +ovat tänä aamuna maanneet ja meidän täytyy sen tähden olla kahta +valppaampia. + +"Irene, meidän pikku Irenemme! + +"Kuka olisi sitä eilen uskonut! + +"Kelvoton, sanomattoman kelvoton konnankoukku tämä on, ja mitä nyt +pitää tehdä, temmataksemme tuolta syötetyltä hirviöltä, julmalta +pedolta hänen saaliinsa takaisin, ennen kun se nielee lapsemme, meidän +rakkaan lapsukaisemme? + +"Usein jo on tuhmuuteni minua harmittanut, mutta niin tuhma, niin +jumalattoman tuhma kuin tänään en vielä koskaan ole tuntenut olevani. +Kun minä koetan ajatella, niin tuntuu siltä, kuin tämä raskas laatikko +olisi naulattu minun pääni eteen. Onko sinun mieleesi juohtunut joku +neuvo? Minä en ole keksinyt niin mitään, en ainoatakaan, jota ei +suurimman aasin tarvitsisi hävetä!" + +"Sinä siis tiedät kaikki?" Klea kysyi, "myöskin sen, että isän +vihollinen Euleus luultavasti on viekoitellut lapsi parkaa seuraamaan +itseään?" + +"Niin, niin!" Serapion huusi. "Missä vaan konnan työ tapahtuu, siinä +hänen täytyy olla osallisena, samoin kuin jauhon leivän leivonnassa! Se +on minulle uutta, että hän tällä kertaa on antautunut Euergeteen +välikappaleeksi. Vanha Philamon on kertonut minulle kaikki. Juuri äsken +palasi sanansaattajakin Memphiistä ja toi papyruskyhäelmän, jolle kurja +tahrustelija oli kirjoittanut Philometorin nimessä, ett'ei hovissa +tiedetä mitään Irenestä, vaan ollaan suuresti pahoillaan, ett'ei +Asklepiodor pelkää niin viekkaasti vehkeillä kuningasta vastaan. He +eivät siis laisinkaan aikoneet antaa vapaehtoisesti lastamme pois." + +"Minä siis teen sen, mikä on minun velvollisuuteni," Klea sanoi +vakavasti. "Minä menen Memphiisen noutamaan sisartani." + +Erakko tuijotti kauhistuneena tyttöön ja huusi: + +"Sehän on mielettömyyttä, hulluutta, itsensämurhaamista! Tahdotko sinä +yhden uhrin asemesta heittää kaksi heidän kitaansa?" + +"Minä kyllä taidan suojella itseäni, ja minä aion pyytää Kleopatralta +apua Irenen asiassa. Hän on nainen ja hän on mahtava, eikä hän saata +kärsiä..." + +"Mitä maailmassa on, jota hän ei saattaisi kärsiä, kun siitä vaan on +hänelle etua ja huvia? Ken tietää, kuinka hauskojakin seikkoja +Euergetes on hänelle tytöstämme luvannut?! Ei, Serapiin nimessä, ei, +Kleopatra ei sinua ole auttava; mutta -- se olisi jotain -- ompa eräs, +joka varmaankin saattaa. Roomalaisen Publius Scipion puoleen on +kääntyminen, ja hänen luokseen helposti saattaisi päästä." + +"Häneltä," Klea punehtuen sanoi, "en minä tahdo hyvää enkä pahaa, minä +en häntä tunne, enkä tahdo häntä tuntea." + +"Mutta lapsi kulta," erakko keskeytti häntä totisena ja nuhdellen. +"Onko sinun ylpeytesi siis niin paljon voimakkaampi kuin rakkautesi, +velvollisuutesi ja huolenpitosi? Mitä, kaikkien jumalien nimessä, +Publius on sinulle tehnyt, koska sinä vältät häntä huolellisemmin, kuin +jos hänessä olisi rohtuma? Kaikella on määränsä, ja nyt, vaikka miten +kävisi, täytyy kuitenkin tehdä niin, sillä nyt ei ole aikaa sokeana +siekailla, kun molemmin silmin näkee, mitä tapahtuu: Roomalainen on +vallannut sydämesi ja se vetää sinua hänen luokseen, mutta sinä olet +kunnon tyttö, ja pysyäksesi sinä, vältät sinä häntä, sillä sinä epäilet +itseäsi, etkä tiedä, mitä silloin voisi tapahtua, jos hän sanoisi +sinulle, että Eroksen nuoli on sattunut häneenkin. + +"Vaalene ja punastu vaan ja katso minuun, niin kuin olisin vihollisesi +ja lörpöttelisin joutavia. Paljon kummallista olen nähnyt, mutta ennen +sinua en ketään, joka pelkästä urhoollisuudesta on tullut pelkuriksi ja +sitä paitse ei pelkurimaisuus sovi kellekään tuntemalleni naiselle +huonommin kuin päättävälle Klealleni. + +"Matka, joka sinun on tehtävä, on vaikea, mutta, pue rintasi +haarniskaan ja rohkaise mieltäsi huoleti astuaksesi Roomalaisen luo, +joka on kunnon nuorukainen. Varmaankin pyytäminen käy sinulle +vaikeaksi, mutta etkö sinä uskalla astua muutamaa askelta otaistakin +tietä myöten? Lapsi parkamme on perikadon partaalla! Joll'et oikeita +sanoja käyttäen tule ajoissa sen ainoan luo, joka tässä vielä saattaa +auttaa, niin hänet upotetaan mustaan suohon, johon hän on hukkuva sen +tähden, että hänen rohkea sisarensa on peljännyt omasta puolestaan." + +Klea oli erakon viime sanoja puhuessa luonut silmänsä maahan ja katsoi +synkkänä ja ääneti maahan ja sanoi viimeinkin vapisevin huulin ja niin +kovalla äänellä, kuin hän olisi lausunut oman tuomionsa: + +"Minä pyydän siis Roomalaiselta apua, mutta kuinka minä saatan päästä +hänen puheilleen?" + +"Nyt on Kleani taas kokonaan isänsä tytär," Serapion vastasi ja ojensi +hänelle kammionsa ikkunasta molemmat kätensä ja jatkoi sitten: + +"Minä saatan ainakin joinkin määrin tasoittaa vaikeata tietäsi. +Tunnethan minun veljeni Glaukuksen, joka on palatsin turvajoukkojen +päällikkö. Minä annan sinulle muutamia suositussanoja hänelle +annettaviksi ja, helpoittaakseni tehtävääsi, myöskin pienen kirjeen +Publius Scipiolle, joka on sisältävä kaiken mikä kuuluu asiaan. Jos +Corneliolainen tahtoo puhutella sinua itseäsi, niin mene hänen luokseen +ja luota häneen, mutta kumminkin enemmän itseesi. + +"Mene nyt ja, kun vielä kerran olet täyttänyt ruukut, niin palaa minun +luokseni noutamaan kirjeitä. Mitä aikaisemmin sinä saatat mennä, sitä +parempi, sillä olisi hyvä, jos erämaan tie, jolla pimeässä on yltä +kyllin vaarallisia kuljeksijoita, ennen yön tuloa olisi selkäsi takana. +Sisareni Leukipan luona, joka asuu lähellä tullihuonetta suuren sataman +varrella, näyttäessäsi tätä sormusta kohdellaan sinua ystävällisesti ja +saat majapaikan itsellesi ja, jos taivahiset sinua auttavat, myöskin +Irenelle." + +"Minä kiitän sinua, isä," Klea sanoi, eikä muuta mitään, sitten hän +lähti reippain askelin hänen luotaan. + +Serapion katsoi ensiksi hellästi hänen jälkeensä; otti sitten kaksi +vahalla päällytettyä puutaulua laatikostaan ja piirsi metallipuikolla +toiselle lyhyen kirjeen veljelleen, toiselle pitemmän Roomalaiselle, +jonka sisältö oli seuraava: + + "Serapion, Serapiin erakko, Roomalaiselle, Publius Cornelius Scipio + Nasicalle. + + "Serapion tervehtii Publius Scipiota ja ilmoittaa hänelle, että + ruukunkantajatar Klean nuorempi sisar Irene on kadonnut tästä + temppelistä ja vieläpä, niinkuin luullaan, meille molemmille + tutun epistolografi Euleuksen viekkauden kautta, joka näyttää + toimivan kuningas Ptolemaios Euergeteen asioissa. Koeta saada + selville missä Irene on. Pelasta hänet, jos voit, hänen + ryöstäjiensä käsistä ja saata hänet Memphiisen sisareni Leukipan + huostaan, joka on tullihuoneessa asuvan satamapäällikön + Hipparkoksen puoliso. Serapio suojelkoon sinua ja tehtävääsi." + +Kun Klea palasi erakon luo, niin tämä oli juuri päättänyt kirjeensä. + +Tyttö kätki ne vaatteuksensa poimuihin, sanoi ystävälleen jäähyväiset +ja pysyi totisena ja tyynenä. Serapionin kostein silmin silitellessä +hänen tukkaansa, lukiessaan hänelle onnentoivotuksia ja viimeksi +ripustaessaan hänen kaulaansa onneatuottavan amuletin, jota hänen +äitinsä oli kantanut -- se oli vuorikristalli-pala, johon oli suojeleva +kirjoitus. + +Viipymättä hän sitten lähti temppelin porttia kohti, jonka hän +ylimmäisen papin käskyn johdosta tapasi suljettuna. + +Sen vartia, sairaan Philon isä, istui vartioiden sen vieressä +kivipenkillä. + +Klea pyysi ystävällisesti häntä sitä avaamaan, mutta huolellinen vartia +ei täyttänyt heti hänen pyyntöään, vaan muistutti hänelle Asklepiodorin +ankaraa käskyä ja kertoi, että noin kolme tuntia sitten ylhäinen +Roomalainen oli pyrkinyt temppeliin, vaan oli ylimmäisen papin +erityisen määräyksen johdosta kuitenkin käsketty pois. Hän oli myöskin +kysynyt Kleaa ja luvannut palata huomenna. + +Kun Klea kuuli tämän sanoman, veri tulvaili hänen päähänsä ja +kasvoihinsa. + +Saattoiko Publius yhtä vähän olla häntä ajattelematta, kuin hän +Publiusta? + +Oliko Serapion nähnyt oikein? + +"Eroksen nuoli," tämä erakon lause lensi, niin kuin sekin olisi ollut +siivekäs nuoli, hänen sydämensä ja mielensä läpi ja peloitti häntä, +vaan tuntui kuitenkin samalla niin suloiselta, mutta ainoastaan +muutamaksi hetkeksi, sillä pian hän taas alkoi ankarasti paheksua omaa +heikkouttaan ja kauhistuen hän ajatteli, että hän oli lähestymäisillään +tuota julkeata miestä ja menemäisillään hänen luokseen. + +Hän käsitti täydelleen tehtävänsä kauheuden, ja jos hän silloin olisi +kääntynyt, niin hän kyllä olisi voinut puolustaa itseänsä, sillä olihan +temppelin portti suljettu eikä sitä saanut avata kellekään ei edes +hänelle itselleenkään. + +Tuokion tämä viekoitteleva ajatus häntä miellytti, mutta niin pian kun +hän jälleen ajatteli Ireneä, hänen päätöksensä oli luja, ja lähestyen +portinvartiaa hän sanoi jyrkästi: + +"Avaa viipymättä minulle portti, sillä sinä tiedät ett'ei minulla ole +tapana tehdä eikä vaatia mitään väärää. Minä siis pyydän sinua heti +työntämään salvat edestä pois." + +Mies, jolle Klea oli tehnyt niin paljon hyvää, ja jolle ylhäinen +Imhotepos lääkäri viimeksi tänään oli sanonut, että Klea oli hänen +talonsa hyvä henki ja että hänen piti kunnioittaman häntä, niinkuin +jumaluutta, totteli, vaikkapa arvellen ja hitaastikin, Klean käskyä. + +Raskas salpa lensi edestä, vaskinen ovi aukesi, ruukunkantajatar astui +ulos, heitti tumman hunnun päähänsä ja alkoi kulkea. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Molemmin puolin sphinkseillä kaunistettu, kivetty tie vei Serapiin +kreikkalaisesta temppelistä kallioon hakattuihin Apishautoihin sekä +niitten viereen ja yli rakennettuihin temppelirakennuksiin ja +kappeleihin. Näissä palveltiin osirilaista eli kuollutta Apishärkää, +jota koko sen elin-aikana oli hoidettu ja rukoiltu Memphiissä, Ptah +jumalan temppelissä. Kuolemansa jälkeen tälle erityisistä merkeistä +tunnettavalle pyhälle eläimelle pidettiin erinomaisen kalliit +hautajaiset ja sitä kutsuttiin sitten ylösnousseeksi Ptah'ksi ja +pidettiin Osiriin sielun kuvana, jonka synnyttävän voiman kautta muka +kaikki kuolleet ja kaikki katoovaiset, niin kuin kuollut ihminen, +lakastunut taimi ja myöskin laskeutuneet taivaan kappaleet, uudelleen +sikisivät ja syntyivät uuteen elämään. + +Sitä muutosta, jonka alaisena näennäisesti katoava olento oli +muodostuessaan toisen muotoiseen uuteen olemistilaansa, edusti +Osiris-Apiksen rinnalla kunnioitettu Osiris-Sokari, ja egyptiläiset +papit vallitsivat egyptiläiseen kuosiin rakennetuissa temppeleissään, +jotka jo vanhaan aikaan olivat pystytetyt pyhien härkien hautaholvien +päälle. + +Mutta myöskin Memphiisen asettuneet kreikkalaiset Serapiin palvelijat, +jonka jumaluuden Ptolemaiokset olivat Aasiasta tuoneet Niilin laaksoon +antaakseen helleniläisille ja egyptiläisille alamaisilleen +kunnioituksen esineen, jonka alttarin ääressä he saattaisivat yhtyä +yhteiseen rukoukseen, hekin uhrasivat, noudattaen ruhtinattensa +esimerkkiä, mielellään Osiris-Apikselle, joka ei ainoastaan nimensä +vaan myöskin sisällisen merkityksensä puolesta ollut läheistä sukua +Serapiille. + +Kreikkalaiseen malliin rakennettujen kappelien edustalla niitten +egyptiläisten temppelien ulkopuolella, joissa kiviset härän kuvat +olivat, he toimittivat Osiiriksi muuttuneen Apiin palvelusta ja +tahtoivat mielellään päästä käsittämään sen olennon korkeampaa +merkitystä; tarkoittivathan heidän kaikki kotimaisetkin uskonnolliset +mysteriuminsa sielun kuolemattomuutta ja sen tulevaista kohtaloa. + +Samoin kuin kaksi vastakkain olevaa kaupunkia ovat sillalla yhdistetyt, +samoin Serapiin kreikkalaista temppeliäkin, jonka palveluksessa +ruukunkantajattaret olivat, yhdisti egyptiläiseen Osiris-Apiksen +temppeliin kaunis kivetty juhlakatu, jota pitkin Klea nyt astuskeli. + +Memphiisen pääsi lyhempääkin tietä, mutta hän valitsi tämän sen +tähden, että hiekkakukkulat molemmin puolin sphinkseillä koristettua +tietä, josta joka päivä la'aistiin erämaan santa, peitti hänet +temppelitoveriensa silmäyksiltä; paras ja varmin kaupunkiin vievä tie +taas kulki filosofien kuvapatsailla koristetun puoliympyrän sivuitse, +joka oli uudempien Apishautojen pääsisäänkäytävän läheistössä. + +Hän ei katsellut tien vieressä olevia ihmispäällä varustettuja +jalopeuran ruumiita, niitä ympäröiviin muureihin kuvattuja eläinten +kuvia eikä myöskään kiinnittänyt huomiotaan tumman värisiin +Osiris-Apiksen temppeliorjiin, jotka suurilla luudilla lakaisivat +santaa tieltä, sillä hän ajatteli ainoastaan Ireneä ja vaikeata +tehtävätään, ja astui reippaasti eteenpäin silmät maahan luotuina. + +Hän oli astunut vasta muutamia askeleita, kun häntä aivan läheltä +huudettiin nimeltä ja kun hän peljästyneenä katsoi ylös, niin pieni +Krates seppä seisoi hänen edessään, astui aivan lähelle häntä, tarttui +hänen huntuunsa, veti sen syrjään, ennen kun hän ehti sitä estää ja +kysyi: + +"Mihin, tyttö?" + +"Älä estä minua," Klea rukoili. "Tiedäthän, että Irene, josta niin +pidät, on ryöstetty; luultavasti minä saatan pelastaa hänet, mutta jos +sinä kavallat minut ja he ajavat minua takaa..." + +"En minä sinua estä," vanhus keskeytti häntä, "niin, joll'eivät minun +jalkani olisi niin pöhöttyneet, niin ehkä tulisin mukaasi, sillä minä +en saata unhoittaa tuota rakasta tyttö parkaa; mutta olisinpa iloinen, +kun jälleen istuisin rauhassa työhuoneessani; tuntuu aivan siltä, kuin +jokaisessa jäntereessäni asuisi samanlainen mestari, kuin itse olen, ja +työskentelisi siinä viiloilla, vasaroilla, taltoilla ja neuloilla. +Luultavasti sinä kumminkin onnistut löytämään sisaresi, sillä +sukkelille naisille on jo moni seikka onnistunut, mikä viisaille +miehille on liian vaikea. Mene vaan, ja vaikka he etsisivätkin sinua, +vanha Krates ei sinua ilmaise." + +Hän nyykäytti ystävällisesti Klealle ja oli jo puoliksi kääntänyt +hänelle selkänsä, kun hän vielä kerran kääntyi ja huusi Klealle: + +"Odota vielä hetkinen, tyttö, sinä saatat tehdä minulle pienen +palveluksen! Minä juuri panin uuden lukon Apishautojen oveen. Työ +onnistui minulle oivallisesti, mutta yhdessä avaimessa, jonka olen +tehnyt, ei ole kylliksi; me tarvitsemme siihen neljä, ja ne sinun pitää +tilata ylihuomiseksi Heri sepältä, joka asuu Sokarin oven edustalla -- +vasemmalla, kanavan yli käyvän sillan vieressä -- sinä et voi erehtyä. +Yhtä mielelläni kuin keksin ja valmistan uusia, yhtä vastenmielistä on +minusta jäljitteleminen, ja mallin mukaan Heri osaa tehdä työtä yhtä +hyvin kuin minäkin. Joll'eivät jalkani estäisi, niin minä itse +ilmoittaisin miehelle asiani, sillä joka aina puhuu toisen suun kantta, +sitä usein ymmärretään väärin ja monesti ei ymmärretä ollenkaan." + +"Minä kyllä mielelläni otan asiasi toimittaakseni," Klea vastasi sillä +aikaa, kun seppä istuutui erään sphinksin jalustalle tien viereen, otti +käteensä sivullaan riippuvan nahkaisen repun ja pudisti sen sisällön +helmaansa. + +Muutamia viiloja, talttoja ja nauloja, sitten avain ja viimeksi terävä, +suippea veitsi, jolla Krates oli leikannut syvennyksen puuhun lukkoa +oveen sovittaessaan, putosi sepän helmaan. Muutamilla viilanvedoilla +hän vielä paranteli Memphiin käsityöläiselle vietävää mallia ja sitten +hän totisena maristen ja käännellen päätään sinne tänne sanoi: + +"Sinun täytyy kumminkin vielä kerran seurata minua ovelle, sillä minä +vaadin muilta tarkkaa työtä ja minun täytyy sen tähden olla ankara +itseänikin kohtaan." + +"Mutta minun pitäisi ennen hämärää päästä Memphiisen," Klea rukoili. + +"Koko työ kestää ainoastaan muutaman silmänräpäyksen ja, jos sinä +ojennat minulle kätesi, niin joutuu matka kahta nopeammin. Tässä ovat, +viilat ja tässä on veitsi." + +"Anna se minulle," Klea pyysi. "Tämä terä on terävä ja kirkas ja, kun +minä sitä katselen, niin se ikään kuin pyytää minua ottamaan sitä +mukaani. Luultavasti minä kuljen yöllä yksinäni erämaan halki." + +"Ja," seppä keskeytti häntä, "heikkokin tulee voimakkaaksi, jos hänellä +on ase. Ota vaan, lapseni, veitsi, mutta ole varovainen, ett'et +vahingoita sillä itseäsi. Anna tartun käteesi ja nyt eteenpäin, mutt'ei +kumminkaan niin joutuisasti." + +Klea vei sepän sille ovelle, jota hän tarkoitti, katseli ihmetellen, +miten varmasti salpa lensi esille, kun oven puoliskot suljettiin ja +miten helposti avain sen jälleen työnsi pois, vei sitten Krateen +takaisin sphinksin luo, jonka ääressä hän oli hänet tavannut, ja +pitkitti kulkuaan mitä joutuisimmin askelin, sillä aurinko oli jo +jotensakin alhaalla ja näyttipä melkein mahdottomalta ehtiä Memphiisen +ennen sen mailleen menoa. + +Erään ravintolan läheistössä, jossa sotamiehillä ja huonolla +roistoväellä oli tapana vierailla, kohtasi häntä juopunut orja. + +Pelotta hän astui tätä vastaan ja hänen sivuitseen, sillä hänen +vyötäisillään oleva puukko, jonka kahvalle hän pani kätensä, rohkaisi +hänen mieltään, ja hänestä tuntui niin, kuin hän sen kautta olisi +saanut kolmannen käden, joka oli voimakkaampi ja peljättävämpi kuin +hänen omansa. + +Ravintolan edustalla majaili joukko sotamiehiä ja he joivat halusta +Kakemin viiniä, jota kasvoi libyalaisen vuoriston itärinteellä. + +Miehet olivat hyvin iloisia, sillä oltuaan kuukausimääriä Apishautojen +ja Nekropolin temppelien vartioina, oli tänään puolen päivän aikaan +äkkiä muuan diadokkein päällikkö tullut Memphiistä ja käskenyt heitä +heti lähtemään liikkeelle ja ennen yön alkua tulemaan pääkaupunkiin. + +Vasta seuraavana päivänä piti toisten sotilasten tuleman heidän +sijaansa. + +Kaiken tämän Klea kuuli kuolleitten kaupungissa olevan egyptiläisen +temppelin sanansaattajalta, joka hänet tunsi ja tapasi hänet +kulkiessaan Memphiisen viemään kuninkaalle Osiris-Apiin ja Sokarin +papeilta kirjoitusta, jossa pyydettiin joutuisasti lähettämään uusia +poislähteneitten sijaan. + +Vähän aikaa hän kulki sanansaattajan seurassa, mutta kauvan hän ei +jaksanut pysyä rientävän miehen rinnalla, vaan hänen täytyi jättäytyä +jäljelle. + +Toisen ravintolan edustalla istuivat viinin ääressä niitten sotamiesten +päälliköt, joiden huuto oli kuulunut ensimmäisestä, ja katselivat +kahden egyptiläisen neidon karkeloa, jotka hulluja hyppyjä tehden +kaakottelivat kuin kanat ja kiinnittivät niin itseensä katsojiensa +huomion, jotka käsiään taputtaen löivät heille tahtia, että nopeasti +rientävä Klea pääsi hurjien veitikkojen huomaamatta heidän ohitsensa. + +Heidän melunsa ja kaikki, mikä häntä maantiellä kohtasi, kauhistutti +Serapiin temppelin hiljaisuuteen ja yksitoikkoiseen elämään tottunutta +neitoa; sen tähden hän poikkesi syrjätielle, jonka hän myöskin tiesi +vievän kaupunkiin, ja tämä haamoittikin jo illan sumun keskeltä +pylväineen, linnoineen ja huoneineen. + +Neljännes tunnin kuluttua olisi erämaa jo vallan hyvin saattanut olla +hänen takanaan, ja hän olisi voinut saapua viljelymaalle, jonka +sinivihreä peite alkoi käydä yhä tummemmaksi. + +Hänen selkänsä takana aurinko jo laskeutui lepoon libyalaisten vuorten +taa ja pian yön pimeys häntä ympäröitsi, sillä Egyptissä hämärä on +lyhyt. + +Länsituuli, joka jo keskipäivällä oli herännyt, alkoi puhaltaa kovemmin +ja ahdisti häntä kuumalla viimallaan sekä erämaasta pölyävällä +hiekalla. + +Hän päätti olevansa lähellä vettä, sillä hän kuuli ruovonpäristäjien +vinkuvan ja luuli hengittävänsä kosteampaa ilmaa. + +Vielä muudan askel ja hänen jalkansa upposi liejuun ja hän huomasi +seisovansa leveän haudan partaalla, jossa kasvoi korkeita +papyruskasveja. + +Syrjätie, jolle hän oli poikennut, päättyi tämän istutuksen luo, eikä +hänellä ollut muuta neuvoa, kuin kääntyä takaisin ja pitkittää +matkaansa vasten tuulta ja kasvuihin lentävää tomua. + +Ravintolan valo osoitti hänelle, mitä suuntaa hänen oli kulkeminen, +sillä kuu tosin näkyi taivaalla, mutta mustia pilviä lenteli usein sen +yli ja peittivät sen ja pienemmät taivaan kappaleet pitkiksi ajoiksi. + +Vielä häntä ei väsyttänyt, mutta miesten huuto ja naisten käheä melu, +joka kuului ravintolasta, herätti hänessä jälleen kauhua ja inhoa. + +Hän kiersi ravintolan tehden pitkän mutkan, kaalaen hiekkasärkkiä +pitkin ja repien vaatteitaan orjantappuroihin ja piikkiäisiin, jotka +rohkeasti olivat juurtuneet erämaahan ja siinä kasvaneet suuriksi, niin +kuin rumat lapset kerjäläisen huoneessa. + +Kun hän sitten riensi eteenpäin isoa tietä pitkin, tanssijattarien +ilkeä nauru ja ilonrähinä yhä vielä soi hänen korvissaan. + +Veri virtaili nopeammin hänen suonissaan, hänen päätänsä poltti, hän +näki Irenen edessään selvän selvästi, tukka hajallaan, liehuvin +vaattein pyörivän kuin menadin dionysiolaisjuhlissa hurjassa +pyörretanssissa lentävän käsistä käsiin ja hillittömästi kirkuvan ja +riemuitsevan, niitten onnettomien tyttöjen tavalla, joiden tieltä hän +oli väistynyt. + +Hän huolehti sisarensa tähden niin äärettömästi, ett'ei hän koskaan +ennen ollut semmoista tuntenut, ja kun tuuli jälleen oli hänelle +myötäinen, niin hän antoi sen kuljettaa itseään eteenpäin, kiiruhti +jalkojaan nopeaan kulkuun ja riensi ympärilleen katsomatta ja Krates +sepän asioita ajattelematta, ikäänkuin raivottarien ajamana kaupunkiin +tietä pitkin, jonka varrelle oli istutettu puita ja jonka hän tiesi +päättyvän kuninkaanlinnan porttien luo. + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + +Kuninkaan palatsin korkean portin edessä istui joukko armon-anojia, +joilla oli tapana tässä odottaa aikaisesta aamusta myöhään yöhön, +kunnes heitä kutsuttiin saamaan vastausta, niihin kirjoituksiin, jotka +he olivat jättäneet palatsiin. + +Päästyään matkansa perille Klea tunsi olevansa niin väsyksissä ja niin +hämillään, että hän huomasi tarvitsevansa lepoa ja tointumista ja +sentähden hän istuutui näitten joukkoon erään Ala-Egyptistä olevan akan +viereen. + +Tuskin hän oli ääneti tervehtien istuutunut hänen viereensä, ennen kun +hänen puhelias naapurinsa laveasti selittäen alkoi kertoa, miksi hän +oli tullut Memphiisen ja kuinka väärin tuomari, joka oli yhtä puolta +hänen ilkeän miehensä kanssa, sillä miehet ovat aina liitossa naisia +vastaan, oli tuominnut häneltä kaiken, minkä hän oli naimiskontrahdissa +itselleen ja lapsilleen taannut. + +Kaksi kuukautta, hän jo sanoi odottaneensa aamusta iltaan korkean +portin edustalla ja kuluttavansa viimeisetkin varansa kalliissa +kaupungissa, mutta sama se, hätätilassa hän möisi kultakoristeensakin +sillä kerran hänenkin asiansa joutuisi kuninkaan käsiin ja silloin +kyllä näytettäisiin hänen ilkeälle miehelleen ja tämän rikostovereille, +kessä oikeus on. + +Klea kuunteli vaan osaksi tätä puhetta. + +Heidän joukossaan istuessaan hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi +sellainen, joka ei voi estää toista yhä valelemistaan valelemasta vettä +hänen päänsä päälle. + +Viimeinkin hänen naapurinsa huomasi ettei uusi tulokas laisinkaan +kuunnellut hänen valituksiaan, työkkäsi häntä kädellä kylkeen ja sanoi: + +"Sinä näytät ainoastaan miettivän omia asioitasi, luultavasti ne eivät +ole semmoisia, että niitä saattaa muille kertoa. Mitä minuun tulee, +niin on asian laita sen suhteen parempi." + +Ääni, jolla tämä lausuttiin, oli niin yksitoikkoinen ja sen ohessa niin +kimakka, että Kleasta tuntui vaikealta sitä kuunnella, ja hän nousi +nopeasti ylös lähestyäkseen porttia. + +Hän sai muutaman tylyn sanan naapuriltaan; mutta siitä hän ei ollut +millään, vaan veti huntunsa tiukemmalle kasvojensa eteen ja astui +kuninkaan palatsin portin kautta laveaan, piki-astioilla ja +tulisoitoilla kirkkaasti valaistuun pihaan, jossa vilisi jalkamiehiä ja +ratsuväkeä. + +Kenties portinvartia ei ollut häntä huomannut, tahi ehkä hän oli hänen +ylevän astuntonsa vuoksi estämättä päästänyt hänet ohitse kulkemaan, ja +ne monet aseelliset miehet, joiden ohi hän nyt kulki, näyttivät olevan +niin omiin asioihinsa kiintyneinä, ettei kukaan heistä pitänyt hänestä +väliä. + +Kapeassa, toiseen pihaan vievässä, lyhdyillä valaistussa, käytävässä +muuan ratsastaja Philobasilisteiksi kutsutuista henkivartioista kohtasi +häntä, tämä oli nuori uhkarohkea veitikka, keltaiset saappaat jalassa, +rautapaita punaisen asetakin päällä; tämä huomasi hänet, koetti tunkea +häntä muurin ja hevosen väliin ja ojensi kätensä vetääkseen hunnun +hänen kasvoiltaan; mutta Klea vältti häntä ja ojensi käsiään +torjuakseen niillä ratsun päätä, joka melkein koski häneen. + +Ratsastaja, jota tämän pelko huvitti, huusi hänelle: + +"Pysy vaan paikoillasi; ei se ole vihainen." + +"Hevosesiko vai sinä?" Klea kysyi ja niin totisella, syvällä äänellä, +että henkivartija hetkeksi joutui hämille ja siten antoi hänelle aikaa +poistumaan hevosen läheisyydestä. + +Mutta neidon terävät sanat olivat suututtaneet nuorta pahantapaista +veitikkaa, ja kun hänellä itsellään ei ollut aikaa tätä seurata, niin +hän kuitenkin yllyttäen huusi muutamille kyprolaisille sotamiehille, +joiden sivu huolestunut tyttö tahtoi käydä: + +"Katsahtakaa edes kerran tytön hunnun alle, kumppanit, ja jos hän on +yhtä kaunis, kuin hän on solakka varreltaan, niin toivotan teille onnea +saaliistanne." + +Nauraen hän painoi raudikkonsa kupeita säärillään ja ajoi hitaasti +pois, sillä aikaa kuin kyprolaiset tahallaan antoivat Klean astua +toiseen pihaan, joka oli vielä kirkkaammaksi valaistu, kuin +ensimmäinen, siellä julkeasti hänet ympäröidäkseen. + +Avuttoman ahdistetun tytön veri hyytyi hänen suonissaan, ja vähän ajan +kuluessa ei hän nähnyt muuta kuin hurjan sekasorron välkkyviä silmiä ja +aseita, partoja ja käsiä, kuuli ainoastaan sanoja ja ääniä, joita hän +ei ollenkaan käsittänyt, eikä niistä muuta tiennyt, kuin että ne olivat +törkeitä, kauheita, luultavasti kuolemaakin ja kadotusta tuottavia. + +Hän oli pannut käsivartensa ristiin rinnalleen, mutta nyt hän ne +kohotti peittääkseen niillä kasvojaan, sillä hän tunsi voimakkaan +kouran tempaavan hunnun hänen päästään. + +Tämä raaka teko muutti hänen kauhistuksensa vihaksi, ja mittaillen +säihkyvin silmin partaista vastustajaansa hän huusi: + +"Hävetkää te, jotka kuninkaan omassa pihassa susien tavalla ahdistatte +turvatonta naista, jotka rauhallisessa paikassa revitte hunnun neidon +päästä. Teidän äitinne häpeäisivät teitä ja teidän sisarenne +huutaisivat teille, hyi, niinkuin minä nyt teen." + +Klean ylhäisestä kauneudesta hämmästyneinä, hänen silmiensä tuimasta +loistosta ja hänen liikutuksesta vapisevan äänensä syvästä soinnusta +peljästyneinä, kyprolaiset peräytyivät ja sama hurja veitikka, joka oli +temmannut häneltä hunnun, lähestyi häntä ja sanoi: + +"Kukapa huonosta hunnusta viitsisi noin suuren melun nostaa! Jos rupeat +minun kullakseni, niin ostan sinulle uuden ja vielä toisen lisäksi!" + +Sen ohessa tämä koetti kietoa kätensä hänen ympärilleen, mutta Klea +tunsi tämän koskettaessa häntä, verensä pakenevan poskiltaan ja +purppuran punaisena tulvailevan silmiinsä, ja samassa hänen kätensä, +vastustamattoman sisällisen voiman pakoittamana, tarttui +veitsenkahvaan, jonka Krates seppä oli hänelle lainannut, ja huusi +heiluttaen sitä vapisevin käsin korkealla ilmassa: + +"Päästä minut irti, tahi Serapiin nimessä, jonka palveluksessa minä +olen, pistän sinun kuoliaaksi." + +Sotilas, jota näin uhattiin, ei ollut mies, joka peljästyi vaimon +kädessä olevasta rautapalasesta, vaan hän tarttui äkkiä hänen +ranteesensa ottaakseen häneltä aseen pois; mutta vaikka Klean täytyi +pudottaa veitsi, niin hän kuitenkin taisteli häntä vastaan +vapauttaakseen itseään hänen kouristaan, ja tämä miehen taistelu naista +vastaan, joka kumminkin näytti arvokkaammalta, kun mitä hänen huono +sukunsa osoitti, näytti useimmista kyyprolaisistakin niin häpeälliseltä +ja kuninkaan palatsissa niin sopimattomalta, että he vetivät toverinsa +pois Klean luota, sillä välin kun taas toiset tulivat voimakkaasti +itseään puolustavalle tappelijalle avuksi. + +Klea seisoi läähöttäen keskellä meluavaa käsikahakkaa. + +Hänen maahan heitetty vastustajansa piti, oikealla kädellä itseään +puolustaessaan tovereitaan vastaan, vasemmalla yhä vielä hänen +ranteestaan kiinni, ja Klea koetti voimalla ja viekkaudella temmata +sitä irti, sillä keskellä suurinta vaaraa ja kiihkoa tuntui hänestä, +kuin äkillinen tuulenpuuska olisi karkoittanut kaiken pelon hänen +sydämestään, ja uudestaan hän tunsi kykenevänsä selvään ja tyynesti +tarkastamaan tilaansa. + +Jos hänen kätensä olisi ollut vapaa, niin hän kyllä olisi voinut +käyttää edukseen vastustajiensa taistelua ja murtautua jostakin +harvemmasta paikasta heidän rivinsä lävitse. + +Kahdesti, kolmasti jopa neljästikin hän koetti nopean tempauksen kautta +riuhtaista rannettaan vastustajansa sormista, mutta aina turhaan. + +Äkkiä kuului hänen altaan kova, pitkäveteinen, palatsin pihan muureissa +kaikuva hätähuuto, ja samassa hän tunsi vastustajansa sormien hitaasti +ja vähitellen irtaantuvan hänen kädestään, kuin sandaalin hiihnat, +jotka lääkäri varovaisesti irroittaa nurjahtaneen nilkan ympäriltä. + +"Hän on saanut saatavansa," vanhin kyprolaisista huusi, "siten +huudetaan ainoastaan kerran elämässä! Todellakin, syvälle yhdeksännen +kylkiluun alle on puukko tunkeutunut! Mitä hulluja! Sehän on taas sinun +töitäsi, Lykos, sinä sen riivattu susi!" + +"Hän puri taistelussa syvän haavan sormeeni..." + +"Ja alati te revitte toisianne ainoastaan naisten tähden," vanhus +keskeytti muut, hänen puolustuksestaan huolimatta. "En minäkään +aikoinani paremmin käyttäinyt eikä kukaan sitä voi muuttaa! Pois nyt, +sillä jos epistrategi saa kuulla, että meidän kesken taas on oltu +puukkosilla..." + +Kyprolainen ei vielä ollut puhunut loppuun, ja hänen maamiehensä vielä +paraillaan olivat kumppaninsa ruumiin ylösnostamisen puuhissa, kuin +joukko vartiaväkeä suljetuin rivin hyökkäsi pihaan siitä käytävästä, +jonka edustalla taistelu neidon tähden oli syttynyt, ja sulkivat tien +pakenemaan valmiilta, sillä sen porttikäytävän kautta, jossa ratsumies +oli ahdistanut Klean, täytyi jokaisen kulkea, joka tahtoi päästä ulos. + +Kaikki muut toisesta linnanpihasta vievät käytävät veivät visusti +vartioituihin puutarhoihin ja kuninkaan palatsin varsinaisiin +rakennuksiin. + +Meluava taistelu ja haavoitetun huuto olivat kutsuneet vartioväkeä, +kohta kyprolaiset ja tyttö olivat heidän keskellään ja heidät vietiin +syrjäkatua pitkin vankihuoneen pihaan. + +Lyhyen tutkinnon jälkeen vietiin kiinni joutuneet miehet vartioituina +falangeihinsa, mutta Klea seurasi mielellään vartioiden päällikköä +heikommin valaistuun osaan vankihuoneen pihaa, sillä hän tunsi hänet +erakon veljeksi Glaukukseksi ja tämä taas tunsi hänen sen miehen +tyttäreksi, joka hänen isänsä oli hyväksi tehnyt ja uhrannut kaikki, ja +myöskin hän oli usein tervehtinyt Kleaa Serapiin temppelissä ja +puhellut hänen kanssaan. + +"Mitä vaan voin," tämä sanoi, joka oli veljeään pitempi, mutta +hoikempi, luettuaan erakon kirjeen ja Klean vastattua koko joukon +kysymyksiä, "minkä voin, sen teen ilolla sinun ja sisaresi puolesta, +sillä en ole unhottanut, mitä me olemme velkaa teidän isällenne; mutta +minä surkuttelen sinua että olet antautunut semmoisiin vaaroihin, sillä +aina on kauniin neidon vaarallista kulkea tähän palatsiin myöhään +illalla, erittäinkin tänäpäivänä, sillä pihassa ei ainoastaan vilise +Philometorin, vaan myöskin hänen veljensä sotamiehiä, jotka ovat +tulleet tänne hallitsijansa syntymäpäiväjuhliin. Miehiä on hyvin +kestitty, ja sotilas, joka on uhrannut Dionysukselle ahdistaa Eroksen +ja Aphroditen lahjoja, missä vaan niitä tapaa. Veljeni Roomalaiselle, +Publius Cornelius Scipiolle menevästä kirjeestä minä heti olen pitävä +huolta, mutta saatuasi hänen vastauksensa, tekisit viisaammin, jos +antaisit viedä itsesi minun vaimoni tahi sisareni luo, jotka asuvat +kaupungissa, ja toisen tai toisen luona odottaisit aamua. Täällä et +sinä saata viipyä hetkeäkään huomatuksi joutumatta, minun poissa +ollessani. -- Kuinka voisinkaan.... Niin! Ainoa turvallinen paikka, +jonka sinulle voin tarjota, on tuo vankihuone. Huone, johon rikoksen +tehneitä alapäälliköitä suljetaan, on aivan tyhjä, ja siihen minä sinut +vien. Sitä pidetään siistinä ja siellä on penkkikin." + +Klea seurasi aivan lähellä olevaan vankihuoneesen Glaukusta, jota, +niinkuin hänen kiireisistä liikkeistään selvään näkyi, oli keskeytetty +tärkeistä toimistaan, pyysi häntä tuomaan Roomalaisen vastausta +niinpian kuin mahdollista, sanoi mielellään tyytyvänsä pimeässä +olemaan, koska hän huomasi lampun valon saattavan häntä ilmaista sekä +koska hän ei peljännyt pimeätä, antoi sen jälkeen sulkea oven. + +Kun hän kuuli rautasalpojen ratisten tunkeutuvan vaikeisiin sijoihinsa, +niin hiljainen värähdys virtaili hänen lävitseen, ja vaikka huone, +jossa hän oleskeli, ei ollut huonompi eikä pienempi, kuin hänen omansa +ja sisarensa huone Serapiin temppelissä, niin hän oli kuitenkin +huolestuneena, ja hänestä tuntui, kuin joku käsittämätön seikka estäisi +häntä hengittämästä, kun hän itsekseen mietti sitä, että hän oli +suljettuna, ja ett'ei hän vapaasti saanut käydä sisälle ja ulos. + +Yhden ainoan valaistuun pihaan päin olevan ristikoilla varustetun +ikkuna-aukon kautta heikko valo tunkeutui hänen vankihuoneesensa ja +näytti hänelle pienen palmusauvoista tehdyn penkin, jolle hän istuutui, +haluten lepoa, jonka puutteessa hän niin suuresti oli. + +Jokainen vastenmielisyyden tunne katosi hänestä uuden virkistävän +tunteen herätessä, ja jo alkoi hänen äsken kokemaansa kauheaan muistoon +sekaantua iloisempia toiveita, ja kun liike vankihuoneen kohdalla alkoi +käydä vilkkaammaksi ja sen ulkopuolelta kuului hevoisten töminää ja +komentohuutoja. + +Hän nousi penkiltä ja näki noin kahdenkymmenen ratsumiehen, joiden +kultaisissa kypäreissä ja rautapaidoissa lamppujen valo välkkyi, +tyhjentävän hänen edessään olevan lavean pihan ihmisistä. He ajoivat +väkeä edestään, niinkuin liekit metsäriistaa palavalla kankaalla, +tunkivat heidät toiseen pihaan, ja ajoivat heidät sieltä samalla tapaa +kuin ensimäisestäkin. Ainakin kuuli Klea siellä kuten edellisessäkin +pihassa kovasti huudettavan "Kuninkaan nimeä!" + +Vihdoinkin ratsumiehet palasivat takaisin ja asettuivat kymmenittäin +molempien pihaan vievien käytävien luo vartijoiksi. + +Kleassakin tämä outo näytelmä herätti huomiota, ja kun muuan jalo +ratsu, lyhdyn valon häikäisemänä pelästyi ja hypähti syrjään ja yhä +karkasi pystyyn ja oli vähällä heittää ratsastajansa seljästään, ja kun +tämä taas hillitsi sitä ja pakoitti sitä pysymään paikoillaan, niin +makedonialainen sotilas muuttui hänen silmissään Publiukseksi, joka +varmaankin taisi hillitä ratsua yhtä hyvin kuin tämä. + +Tuskin henkivartiat olivat saaneet pihan ihmisistä täydelleen tyhjäksi +kun eräs uusi seikka veti Klean huomion puoleensa. + +Ensiksikin hän kuuli vankilansa viereisistä huoneista askeleita, sitten +tunkeutui kirkkaita valonsäteitä ohuen seinän rakojen läpi, joka +eroitti hänen olopaikkansa viereisestä huoneesta, sitten suljettiin +hänen ikkunansa viereiset aukot raskailla luukuilla, sitten vedettiin +penkkiä ja tuolia esille ja pantiin erilaisia esineitä pöydälle, mutta +viimeinkin temmattiin viereisen huoneen ovi auki ja paiskattiin kiinni +niin voimakkaasti, että hänenkin huonettaan sulkeva portti ja penkki, +jonka viereen hän oli asettaunut, tärähtivät. + +Samassa joku huusi syvällä, sointuisalla äänellä, huusi kovasti sydämen +pohjasta nauraen. + +"Tuo peili tänne; tuo, Euleus! Taivaan nimessä, minä en näytä vankilan +ruokaa syöneeltä, mutta kyllä semmoiselta jonka suuri kallo ei ole +hyviä neuvoja vailla, semmoiselta, joka ainoalla nyrkin iskulla +musertaa kuoliaaksi vastustajansa ja joutuisasti kuluttaa kaiken +saaliin, ennen hirteen joutumistaan ja nauttiakseen joka tuntina +kokonaisen päivän nautinnot. Niin totta kuin olen Euergetes, oli minun +enoni Antiochus oikeassa kun hän halusi oleskella kansan joukossa. + +"Nuo loistavat nuket, jotka ympäröivät meitä kuninkaita, koristelevat +puhettaan ilmaistessaan voimakkaampaa tunnetta samoinkuin he ruumiinsa +eri osiin ripustavat kaikenlaisia hetaleita ja riepuja, ja oikeinpa +päätä huimaisee kun ajattelee, että pitää mielessään miettiä jokaista +sanaa, jonka kuulee, ja voi! kuinka monta sanaa ihmisen sentään pitää +kuulla, ett'ei häntä pelättäisi. Paljon parempi on sitä vastoin tämän +roistoväen laita, joka jo luulee olevansa hyvin puettuna, jos +nukkavieru vyöliina riippuu sen ruskeilla vyötäisillä. + +"Kun tuommoiselle alastomalle viisaalle, jolla on koko omaisuutensa +yllään, toinen hänen vertaisistaan sanoo, hänen olevan koiran, niin +tämä vastaukseksi lyö häntä nyrkillä naamaan, ja kuinka saattaisikaan +selvemmin menetellä! Jos hänelle sitä vastoin sanotaan, hänen olevan +kunnon miehen, niin hän suoraan uskoo niin olevan ja hän onkin aivan +oikeassa sitä uskoessaan. + +"Näitkö, miten tuo lyhytläntä, pystynokkainen ja vääräsäärinen pikku +mies, joka on yhtä leveä kuin pitkäkin, mielihyvästä irvistellen +näytteli hampaitaan, ylistäessäni hänen tarkkaa kättään? Sillä tavalla +hyena nauraa, ja jokainen kunnon perheen-isä kutsuisi tätä poikaa +jumalattomaksi roistoksi, mutta kuinka suuressa arvossa häntä +taivaalliset pitänevätkään, kun ovat panneet hänen kuonoonsa niin +virheettömät hampaat ja sallineet niiden onnellisesti pysyä paikoillaan +viisikymmentä vuotta, sillä niin vanha tuo kunnon mies varmaankin on! +Jos tämän veitikan puukko taittuu, niin hän puree uhrinsa hampaillaaan +kuoliaaksi, niinkuin kettu sorsan, tahi musertaa sen luut murskaksi +nyrkeillään." + +"Mutta hallitsijani", Euleus eunukki vastasi kuivasti ja omituisen +totisena Euergetes kuninkaalle, sillä hän oli tullut tämän +kanssa Klean olopaikan viereiseen huoneesen, "mutta ohut ja +sileätukkainen egyptiläinen, vaikka onkin pieni ja kuiva, on vielä +luotettavampi, kestävämpi ja notkeampi, ja sentähden myöskin toveriaan +kallisarvoisempi. Toinen syöksyy saaliinsa kimppuun pauhaten niinkuin +katolta putoava kallionlohkare, toinen taas painaa äkkiarvaamatta +myrkkyhampaansa lihaan, niin kuin hiekkaan kätkeytynyt kyykäärme. +Kolmas, josta minä toivon paljon hyvää, on toissapäivänä minun +tietämättäni mestattu, mutta sekin pari riittää, jota omin silmin +armollisesti suvaitsit tarkastaa. Heidän ei tarvitse käyttää puukkoa +eikä peitseä, vaan he tulevat hyvin toimeen ansoilla, koukuilla ja +myrkytetyillä neuloilla, jotka tekevät kyykäärmeen puremien kaltaisia +haavoja. Näihin poikiin kyllä saattaa luottaa." + +Taas Euergetes naurahti kovasti ja huusi: + +"Sitä arvostelua! Aivan kuin nämät verikoirat olisivat tragediojen +näyttelijöitä, josta toinen tulisuutensa ja pathoksensa, toinen hienon +käsityksensä kautta tekee paremman vaikutuksen. + +"Sitä minä kutsun ennakkoluuloista vapaaksi tuomioksi! + +"Mutta miksi ei voisi murhaamisessakin olla suuri? + +"Mistä surmasilmukasta sinä olet pelastanut toisen kaulan? Miltä +mestaus lavalta sinä toisen pään löysit?" + +"Ne hetket, joina uutta huomaa, ovat onnen hetkiä ja, Herkuleen +nimessä, minä en koko i'ässäni ole vielä kohdannut noitten miesten +vertaisia. Enkä minä kadu, käyneeni heidän luonaan ja seurustelleeni +heidän kanssaan, ikäänkuin olisin heidän vertaisensa." + +"Ota nyt rikkonainen takki päältäni, ja auta minua vaatteita +muuttaessani. Ennenkuin menen juhla-aterialle, heittäydyn sitäpaitse +pikimmiltään kylpyyn, sillä kaikkia jäseniäni kutkuttaa; minusta tuntuu +siltä kuin minä olisin likoontunut heidän läheisyydestään. + +"Tuossa ovat vaatteeni ja sandaalini. Pane ne ylleni ja kerro samalla +miten sinä viekoittelit Roomalaisen verkkoon." + +Klea käsitti jokaisen sanan tästä kauheasta keskustelusta ja painoi +kauhistuen kädellään otsaansa sillä hänestä oli vaikea uskoa niiden +hirmuisten kuvien todellisuutta, joita hän täällä oli nähnyt. + +Valvoiko hän vai oliko hän hirmuisen unen vallassa? + +Hän ei tiennyt sitä ja käsitti tuskin puoliakaan kaikesta siitä, mitä +kuuli, kunnes Roomalaisen nimi mainittiin. + +Ikään kuin ohuen ja terävän miekan pisto olisi kohdannut hänen aivojaan +ja lävistänyt ne vinosti oikealta vasemmalle, siltä hänestä tuntui kun +hänen mieleensä äkkiä juolahti, että häntä, Publiusta vastaan Euleuksen +raivoavia ihmis-asussa olevia petoja piti ärsytettämään, ja taas hänen +sielunsa saavutti täyden selvyyden, hirmuisinta kauheinta nähdessään. + +Hän hiipi hiljaan sen väliseinän ra'on luo, josta levein valonsäde +tunki hänen pimeään huoneesensa, asetti korvansa lähelle sitä ja, +niinkuin erämaahan nääntymäisillään oleva imee inhoittavaa vettä +suolaisesta rapakosta, niin hänkin kuunteli, ollen kauheassa +jännityksessä, tavu tavulta sitä kertomusta, minkä eunukki kertoi +rikolliselle herralleen, tämän usein keskeyttäessä häntä +muistutuksilla, hyväksymistä ilmaisevilla sanoilla tahi lyhyillä +naurahduksilla. + +Se, minkä hän kuuli oli kyllä omiaan häntä hämille saattamaan, mutta +mitä selvempiä tosi-asioita se koski, jota hän kuunteli, sitä tarkemmin +hän jännitti korviaan, sitä lujemmin hän hallitsi ajatuksiaan. + +Klean nimessä Euleus oli käskenyt Roomalaista keski-yön aikaan tulemaan +erämaahan Apishautojen läheisyyteen kohdataksensa häntä. + +Eunukki kertoi ne sanat, jotka hän tätä tarkoitusta varten oli +kirjoittanut savitaululle, ja jolla pyydettiin Publiusta aivan yksin +tulemaan mainittuun paikkaan, sillä temppelissä hän muka ei uskaltanut +puhella hänen kanssaan. Viimeksi pyydettiin häntä taulun takapuolelle +piirtämään vastaustaan. + +Klea olisi, kuullessaan nämä sanat, jotka konna pani hänen suuhunsa, +mieluimmin nyyhkinyt ääneensä sielun tuskasta, häpeästä ja +mielipahasta, mutta silloin hänen kaikin mokomin oli pitäminen korvansa +auki, sillä Euergetes kysyi hirmuiselta välikappaleeltaan: + +"Ja mimmoinen on Corneliolaisen vastaus?" + +Eunukki taisi varmaankin ojentaa kuninkaalle savitaulun, sillä +jälkimmäinen naurahti taas ääneensä ja huusi: + +"Hän menee siis ansaan, tulee viimeistään puoli tuntia keski-yön +jälkeen ja lähettää Klealle terveisiä tämän sisarelta Ireneltä. Hän +harjoittaa rakkautta ja viettelemistä oikein suuressa määrin ja ostaa +ruukunkantajattaret parittain, niin kuin kyyhkysiä torilta tahi +sandaalia suutarin puodista. + +"Katsopas vaan miten tuo houkkio kirjoittaa kreikkaa! Näitä muutamia +sanoja kirjoittaissaan hän tekee kaksi virhettä, kaksi oikeata +koulupojan pukkia! + +"Poika veitikalla on tänään ollut liian onnellinen päivä, voidakseen +vielä odottaa onnellista iltaakin, sillä jumalilla on se paha tapa, +että he kauvan suosikkiaan hyväiltyään, pusertavat kätensä syöväksi +nyrkiksi. + +"Amasthean sarvesta on tänään vuotanut onnea hänen päälleen: ensiksi +hän kaappasi minulta aivan nenäni edestä pikku Hebeni, kaikkien +Irenejen Irenen, jonka minä huomenna toivoin periväni häneltä, sitten +hän sai minulta lahjaksi paraat kyreneläiset ratsuni ja samalla +mielittelevän vakuutuksen minun kalliista ystävyydestäni, sitten minun +kaunis sisareni otti hänet vastaan, ja tasavaltaisen sydäntä miellyttää +enemmän kuin luulisikaan se, että ruununkantaja on armollinen hänelle, +ja lopuksi kutsuu häntä salaiseen kohtaukseen hänen viehättävän +kultansa sisar, joka, jos sinä Zoë puhut totta, on kaunotar ja vielä +suuremmoisen kaunis. + +"Siinä on tämän matosen maailman asukkaalle yhden ainoan päivän +varaksi, joka pian päättyy, kun se kerran on alkanut, liiaksikin hyvää, +ja oikeus vaatii että me käymme kohtalolle avuksi ja taitamme tämän +unikukan, joka pyrkii veljiään ylemmäksi. Tuhansilla, joille käy +huonommin, olisi syytä valittaa syrjään-jäämisestään." + +"Ilokseni minä näen sinun olevan hyvällä tuulella," Euleus sanoi. + +"Olen sellaisella, kuin olen," kuningas häntä keskeytti. "Minä luulen +iloista laulua laulaneeni ainoastaan pimeässä mieltäni rohkaistakseni. +Jos minä olisin paremmassa sovussa sen kanssa, mitä muut ihmiset +kutsuvat levottomuudeksi niin kyllähän minulla olisi syytä pelätä +puolestani, sillä siihen taisteluun, jonka olemme alkanut, minä olen +pannut ruunuja enemmänkin alttiiksi. + +"Vasta huomenna ratkaistaan, onko peli voitettu vai menetetty, mutta +sen minä tiedän jo tänäpäivänä, että minä mieluummin näen vehkeeni +Philometoria vastaan ja toiveeni molempien Egyptien ruunujen suhteen +menevän hukkaan, kuin juonemme Roomalaisen henkeä vastaan, sillä +ennenkuin tulin kuninkaaksi, olin ihminen, ja pysyisinkin sinä, jos +minun ainoastaan kahdella jalalla seisova valta-istuimeni nyt murtuisi +minun painoni alla. + +"Minun hallitsija-arvoni on ainoastaan puku, vaikka kyllä kallein +kaikista puvuista. Joka sitä sokaisee tahi vahinkoittaa, sille minä +aivan hyvin saatan antaa anteeksi, jos anteeksi antaminen laisinkaan on +minun asiani, mutta joka liian lähelle lähestyy Euergetes ihmistä ja +uskaltaa loukata tätä ruumista ja sielua, joka on siihen kätketty, ja +tehdä tyhjäksi, mitä hän haluaa ja vaatii, sen minä säälimättä tallaan +maahan, sen minä tahdon repiä palaisiksi! Roomalaisen tuomio on +ratkaistu, ja jos sinun murhamiehesi tekevät tehtävänsä ja jumalat +tyytyvät uhriin, jonka minä teurastutan heille auringonlaskun aikaan +tehtäväni onnistumiseksi, niin Publius Cornelius Scipio on kahden +tunnin kuluttua vuodattanut verensä. + +"Hän on oikeutettu nauramaan Euergetes ihmiselle, mutta sentähden on +minulla ihmisenä oikeus ja kuninkaana myöskin täysi valta, pitää siitä +huolta, että tämä on hänen viimeinen naurunsa. Jos voisin murhata +Rooman, niin se minua ilahuttaisi, sillä Rooma yksin estää minua +olemasta suurin aikamme suurista kuninkaista, mutta huomenna saan minä +tuntea vielä suurempaa iloa kuullessani, että raatelevat pedot ovat +rikki repineet Publius Cornelius Scipion ja hänen ruumiinsa on niin +silvottu ettei hänen oma äitinsä voisi häntä tuntea, kuin jos +sanansaattaja toisi sanoman, että Karthago on murtanut Rooman vallan." + +Euergetes oli lausunut nämä viimeiset sanat äänellä, joka ukkoisen +jyrinän tavoin raju-ilman äkkiä puhjetessa jymisi yhä kovemmin, +syvemmin ja kiivaammin. + +Kun hän vihdoinkin vaikeni, Euleus sanoi: + +"Tätä iloa, hallitsijani, eivät kuolemattomat sinulta estä. Ne oivat +miehet joita sinä armollisesti suvaitsit käydä katsomassa, osaavat +pilkkaansa yhtä tarkkaan kuin Zeus ukon nuoli, ja koska me Roomalaisen +ratsujen hoitajan kautta tiedämme, mihin hän on kätkenyt Irenen, niin +tämä yhtä vähän pääsee käsistäsi, kuin Ylä- ja Ala-Egyptin ruunu. -- +Salli minun nyt panna viitta ympärillesi, ja sitten ilmoittaa +henkivartijoille, että he ympäröitsevät sinua asuntoosi palatessasi." + +"Vielä yksi asia," kuningas huusi pidättäessään eunukkia. "Apishautojen +luona on aina sotajoukkoja, joiden tulee vartioida pyhiä paikkoja; +eivätköhän ne ole sinun ystäviesi tiellä? + +"Minä olen", Euleus vastasi, "kutsuttanut kaikki sotamiehet ja +aseelliset vartijat viimeiseen mieheen asti Memphiisen ja antanut viedä +heidät valkean muurin luo. Varhain huomenna, ennenkuin sinä ryhdyt +toimeen, lähetetään heidän siaansa voimakkaampi osasto, ettei se täällä +suurentaisi veljesi joukkoja, kun taisteluun ryhdytään." + +"Minä kyllä olen palkitseva toimeliaisuutesi," Euergetes sanoi, eunukin +huoneesta lähtiessä. + +Klea kuuli senjälkeen taas ovea avattavan ja lukuisien hevoisten +kavioillaan tömisyttävän kivettyä pihaa. + +Kun hän sitten vavisten astui ikkunan luo, hän näki itse Euergeteen ja +suuren lujaraajaisen ratsun joka hänelle tuotiin. + +Hirviö kietoi levottomasti hyppivän hevoisen harjan kätensä ympäri ja +Klea luuli, että tämä kauhean kookos ruumis ainoastaan monen miehen +avulla saattoi päästä hevosen selkään; mutta hän erehtyi, sillä +voimakkaasti hypähtäen jättiläinen keikahti hevosen selkään ja ajaa +karautti vankilan pihasta, ohjaten korskuvaa orittaan ainoastaan +säärillään, komean seuruensa ympäröimänä. + +Vähäksi aikaa piha jäi aivan tyhjäksi ihmisistä, sitten riensi sen yli +mies, joka aukaisi sen huoneen oven, jossa Klea oli, ja sanoi olevansa +Glaukuksen käskynalainen ja lähettiläs. + +"Minun herrani," harmaantunut vartija sanoi tytölle, "lähettää sinulle +terveisensä ja käskee sanomaan, ett'ei hän ole tavannut Roomalaista, +Publius Scipiota, eikä tämän Korintholaista ystävätä kotona. Hän on +estetty itse sinua tapaamasta, sillä hänellä on yllin kyllin tekemistä, +koska molempien kuninkaiden sotamiehiä on majoitettu valkean +muurin luo ja heidän välillään syttyy kaikenlaisia riitoja. Sinä et +saatakaan jäädä tähän huoneesen, sillä tänne tuodaan heti muutamia +alapäälliköitä, jotka ovat nostaneet riitaa. Glaukus antaa sinun +valita, tahdotko että minä vien sinut hänen vaimonsa luo, vai tahdotko +palata omaan temppeliisi. Jälkimäisessä tapauksessa viedään sinut +vaunuilla -- sillä kaupunki on ylen täynnä juopuneita sotilaita -- +toiseen ravintolaan, Kakemista lukien, joka on erämaan rajalla ja josta +sinä varmaankin saat seuralaisen, jos ilmoitat itsesi ravintolan +isännälle. Ajopelin täytyy vähän ajan perästä olla jälleen täällä, +sillä ne ovat kuninkaan, ja jos pidot päättyvät aikaisin saattasi +muuten tulla puute vaunuista." + +"Minä tahdon palata sinne, mistä olen," Klea keskeytti innokkaasti +lähettilään. Saata minut heti vaunuille." + +"Seuraa minua sitten," vanhus pyysi. + +"Mutta minä olen hunnutta", Klea huomautti, "eikä minulla ole muuta +kuin tämä ohut puku ylläni. Raa'at sotamiehet ovat repineet peitteen +kasvoiltani ja viitan hartioiltani." + +"Minä tuon sitten sinulle överstin viitan, joka on täällä viereisessä +päällikköjen huoneessa, ja myöskin hänen matkahattunsa, jonka leveät +reunat peittävät sinun kasvosi. Komean ja kookkaan vartalosi tähden +sinua saattaa luulla mieheksi, ja se onkin hyvä, sillä kovin +ahdisteltaisiin naista, joka tähän aikaan lähtee palatsista. Huomenna +orja noutaa kapineet temppelistänne. + +"Minä uskallan kyllä jättää ne sinun haltuusi, sillä minun herrani on +käskenyt pitämään sinusta huolta, niinkuin olisit hänen oma tyttärensä. +Hän käskee myöskin sanomaan sinulle, ja sen olin vähällä unhoittaa, +että sinun sisaresi on seurannut Roomalaista, Publius Cornelius +Scipiota, eikä tuota toista hyvin vaarallista miestä, se sinun piti +saada tietää. Odota nyt, minä pyydän, siksi kun palajan; siihen ei +paljon aikaa mene." + +Muutaman minuutin jälkeen vartia palasi tuoden muassaan suuren viitan, +johon Klea kääriytyi, ja leveäreunaisen matkahatun, jonka Klea painoi +päähänsä, ja vei hänet sitten siihen palatsin osaan, jossa kuninkaan +tallit olivat. + +Hänen täytyi pysyä aivan lähellä miestä, ja pian sen jälkeen hän seisoi +vaunuissa ja ajaja, luullen häntä jalosukuiseksi makedonialaiseksi, +jota joku rakkauden kohtaus viekoittaisi yön helmaan lähtemään, vei +hänet toisen Serapeumiin vievän tien varrella olevaan ravintolaan. + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU. + + +Sill'aikaa kun Klea kuunteli Euergetes kuninkaan ja eunukin +keskustelua, Kleopatra istui teltassaan ja puetti itseään yhtä +huolellisesti, mutta toiseen pukuun, kuin edellisenä iltana. + +Kaikki ei tänään ollut tainnut käydä hänen mielensä mukaan, sillä +kahden hänen kamarineitsyensä silmät olivat itkusta punaset. Hänen +leikkitoverinsa Zoë luki taaskin, muttei tällä kertaa helleniläisiä +filosoofeja, vaan juutalaisten Psalmien kreikkalaista käännöstä, joiden +runollisesta arvosta muutamia päiviä sitten juhla-aterialla oltaissa +oli väitelty. + +Israelilainen kenraali Onias oli väittänyt, että nämä runot vetivät +vertoja Alkmenin tahi Pindaron runoille ja esittänyt niistä muutamia +paikkoja, jotka olivat miellyttäneet kuningatarta. + +Tänään ei ajatteleminen häntä miellyttänyt, vaan hän tarvitsi jotain +outoa, tavatonta ajanviettoa ja käski sentähden Zoën avaamaan +hebrealaista kirjaa, jonka käännöstä Aleksandriassa asuvat +helleniläiset juutalaiset pitivät oivallisena, niin vieläpä itse +Jumalan antaman hengen tekona, ja jonka hän jo entisestään oli oppinut +tuntemaan israelilaisten ystäviensä ja pöytäkumppaniensa kautta. + +Neljännes-tunnin oli Kleopatra tainnut kuunnella Zoën esittelyä, kun +torven toitotus kajahti hänen telttaansa vievien portaiden luota, +ilmaisten miespuolen tuloa. + +Tyytymättömänä kuningatar katseli ympärilleen, käski ystävätärtään +keskeyttämään lukemistaan ja sanoi: + +"Nyt en tahdo tavata puolisoani. Mene, Thaïs, sano portailla olevalle +eunukille, että minä pyytäisin ett'ei Philometor minua nyt häiritse. +Lue edelleen Zoë!" + +Kymmenen uutta Psalmia oli luettu ja muutamia värssyä oli Kleopatran +käskystä uudelleen kahdesti ja kolmasti kerrottu, kun kaunis +athenalaisnainen, hehkuvin punaposkin palasi ja sanoi liikutetulla +äänellä: + +"Sinun puolisosi, kuningas, ei tahdo sinun kanssasi puhella, vaan +veljesi Euergetes." + +"Hän olisi voinut valita toisen ajan", Kleopatra vastasi ja katseli +seuranaistaan. + +Thaïin silmät olivat maahan luodut ja sormillaan hän hypisteli pukuaan, +puhuessaan hallitsijattarelleen; mutta kuningatar, jolta ei mikään +jäänyt huomamaatta, mitä hän vaan tahtoi nähdä, ja joka tänään ei ollut +naurutuulella eikä jättänyt mitään tavatonta huomaamatta, jatkoi +viipymättä kovin ärtyneenä pistävän terävällä äänellä: "Minä en +suvaitse, että minun sanansaattajani antavat kenenkään viivyttää +itseään, olkoonpa se sitten kuka hyvänsä; tiedä se! Lähde heti paikalla +luotani ja mene huoneesesi, jossa saat olla siksi kun minä tänä yönä +tarvitsen sinua riisuutuessani. Andromeda saa -- kuuletko eukko, sinä +saat tuoda veljeni luokseni ja sinut hän, luullakseni pikemmin päästää +takaisin, kuin Thaïin. Sinun ei tarvitse peiliin tirkistellä, sillä +sinun rypyissäsi ei ole mitään muuttamista. Eiköhän pääkoristeeni jo +liene valmis! Heitä Olympias, hartioilleni, palttinaviittani, ja sitten +hän tulkoon! Tuossahan hän onkin! Sinä pyydät ensiksi lupaa, veljeni, +etkä kuitenkaan viitsi odottaa, siksi kun sen saat." + +"Ikävöiminen ja odottaminen", Euergetes vastasi, "ovat semmoisia, jotka +huonosti soveltuvat yhteen. Pelkkien sotamiesten ja mässääjien parissa +olen kuluttanut tämän illan, sitten olen käynyt vankilassa, vielä +kerran katsomassa muutamaa rehellistä naamaa, olen nopeasti käynyt +kylvyssä, koska teidän pahantekiöittenne asunnoissa tahraantuu +pahemmin, kuin tässä pienessä jumalten majassa, joka näyttää ja tuoksuu +niinkuin Aphroditen pukeumishuone, ja nyt minä haluan ennen ateriaa +kuulla muutamia oivallisia sanoja." + +"Minunko suustani?" Kleopatra kysyi. + +"Niilin ja Ilissuksen varsilla ei ole ketään, joka paremmin taitaisi +puhua." + +"Mitä sinä tahdot minulta?" + +"Minäkö sinulta?" + +"Varmaankin, sillä noin ystävällisesti sinä puhut ainoastaan silloin, +kun pyydät jotakin." + +"Sanoinhan jo sinulle! Minä haluan sinulta kuulla jotakin sattuvaa, +jotakin sukkelaa, jotakin mieltä virkistävää." + +"Sukkeluutta ei väkisin voi saada, niinkuin kamarineitsyen voi kutsua +luokseen. Vaatimatta se ilmaantuu ja mitä kovemmin sitä vaaditaan, sitä +varmemmin se pysyy poikessa." + +"Tuo kyllä voi olla muitten suhteen tosi, mutt'ei sinun, joka, +vakuuttaessasi, ett'ei sinulla ole mitään attikalaista suolavarastoa, +kuitenkin käytät sitä. Suloa ovat kaikki velvolliset tottelemaan, +vieläpä sukkeluuskin ja teräväkielinen, itse jumaloitakin pilkkaava +Momus." + +"Sinä erehdyt, minun neitinikään eivät palaa oikeissa ajoin, kun annan +heidän toimeksi sanan viennin sinulle." + +"Eikö sallittaisi Aphroditen temppeliin kuljettaissa myöskin uhrata +Sulottarille?" + +"Jos minä olisin jumalaton, niin ne rukoilijana eivät minua liioin +mielyttäisi, jotka pitävät palvelijoitani vertaisinani." + +"Sinun moitteesi on aivan oikeutettu, sillä sinä voit vaatia, että, +niinkuin juutalaiset kunnioittavat yhtä Jumalaa, kaikki, jotka tuntevat +sinut, kunnioittaisivat ainoastaan yhtä jumalatonta. Mutta, minä +pyydän, älä toista kertaa vertaa itseäsi sieluttomaan kyprolaiseen +neitoon. Sinun suloutesi tähden tuota vielä voisin suvaita, mutta kuka +on koskaan nähnyt Aphroditea, joka lukee filosofillisia ja vaikeasti +käsitettäviä teoksia? Minä olen varmaankin häirinnyt teitä ankarissa +tutkimuksissanne. Mitä kirjaa sinä käärit kokoon, ihana Zoë?" + +"Juutalaisten pyhää kirjaa, kuninkaani," kysytty vastasi; "minä tiedän +ett'et sinä siitä pidä." + +"Ja pidättekö te siitä, jotka luette Homerosta, Pindarosta, Sophoklesta +ja Platoa," Euergetes kysyi. + +"Minä tapaan siinä paikkoja, jotka todistavat syvää elämän viisautta, +ja toisia paikkoja, joissa ei kukaan voi kieltää löytyvän korkeata +runollista ylevyyttä", Kleopatra vastasi. "Useissa on tosin peräti +barbaarinen sivumaku ja minä kaipaan juuri niissä psalmeissa, jotka me +tänä päivänä luimme ja joita paraiten saattaisi pitää hymneinä, tavujen +luvun ja mitan noudattamista, lujien sääntöjen seuraamista, lyhyesti +sanoen tarkkaa muotoa. Kuninkaallinen runoilija David oli, lyyrynsä +ääressä laulaessaan, yhtä suuresti jumalallisen innostuksen valtaamana, +kuin muutkin runoilijat, mutta hän ei näy samoinkuin meidän +runoilijamme, halunneen voittaa vaikeuksia, joita he itse asettavat +itselleen. Runoilijan täytyy orjallisesti noudattaa niitä lakeja, +joihin hän vapaaehtoisesti sitoutuu, ja sovittaa jokaisen sanansa +niiden mukaan, ja kumminkin tulee näyttää siltä, kuin hänen puheensa ja +laulunsa vapain siivin liiteleisi eteenpäin. Psalmien hebrealaisessa +alkutekstissäkään ei ole mitään meetrillisiä sääntöjä." + +"Niittäkin voi tulla toimeen", Euergetes vastasi. "Ei Platokaan huoli +tavujaan mitata, ja minä tunnen paikkoja hänen teoksissaan, jotka ovat +suurimmassa määrässä runollisen kauneita. Sitä paitse on minulle +näytetty että hebrealainenkin runollisuus, samoinkuin egyptiläinen, +noudattaa erityisiä sääntöjä, joita minä kumminkin mieluummin kutsuisin +rhetorillisiksi kuin runollisiksi. Ensimmäinen jäsen lauseessa +asetetaan toiselle vastakohdaksi, joka vahvistaa edellistä toistamalla +käsitteen uudessa muodossa, tahi siinä olevan vastakohdan kautta +asettaa sen käsitteen kirkkaampaan valoon. Siten he menettelevät +samoinkuin puhujat tahi niin kuin myöskin maalarit, jotka mielellään +asettavat synkän värin valoisan viereen siten enentääkseen jälkimäisen +loistovoimaa. Tämmöinen menetystapa ei ollenkaan ole paha, eikä +suinkaan ole se, joka tekee tämän kirjan minulle vastenmieliseksi +monine lauseineen, jotka saattavat miellyttää itselleen kuuliaita +alamaisia haluavia kuninkaita ja isiä, jotka tahtovat kasvattaa +itselleen ja lae'ille kuuliaisia poikia. Myöskin ne taitavat miellyttää +äitiä, jotka eivät muuta toivo kuin että heidän lapsensa pääsisivät +tämän maailman kautta kulkemaan niin rauhallisesti kuin mahdollista, +loukkaamatta ja loukkautumatta, ja että he eläisivät kauemmin kuin +korpit ja tammet ja että heitä siunattaisiin niin useilla jälkeläisillä +kuin mahdollista. + +"Niin, ne ovat hyvin arvokkaita nämä opetukset, koska ne vapauttavat +sen joka niitä seuraa, itsensä puolesta ajattelemasta. Sitä +vartenhan Juutalaisten suuri Jumala onkin sanasta sanaan tavaillut +näiden kirjoittajille kaiken, mitä näissä kirjoissaan niinkuin +kyttyräselkäinen kirjurini, Philippus, lausuntoni mukaan kirjoittaa sen +mitä tahdon muistoon panna. He pitävät jokaista jumalan kieltäjänä ja +temppelin häväisijänä, joka vaan sanoo jotakin tuolle käärylle +kirjoitettua vääräksi tahi ainoastaan inhimilliseksi. Platon aate-oppi +ei suinkaan ole huono, ja kuitenkin on Aristoteles asettanut sen +ankaran arvostelun alaiseksi ja koettanut kumota sitä. Minä kallistun +enemmän Stagyritien mielipiteisin, sinä jalon athenalaisen, ja kuinka +monesta suloisesta, opettavaisesta hetkestä tulee meidän kiittääkään +tämän käsitteemme erilaisuuden synnyttämää väittelyä. Kuinka hauskalta +kuuluu, kun Aleksandrian museumissa noitten ahkerien tuulenpieksäjien +kesken platolaiset ja Aristoteleen puoltajat joutuvat niin kiivaasen +tukkanuottaan, että he molemmin puolin kovin mielellään heittäisivät +vaskipikareilla toinen toistaan kalloon, joll'eivät säälisi minun +maksamaa viiniäni. Me etsimme totuutta, Juutalaiset taas luulevat että +heillä se jo täydelleen on. + +"Siinä luulossa ovat nekin heistä, jotka innokkaasti tutkivat meidän +filosofimme teoksia, ja kuitenkin tämän kirjan kirjoittajat tuntevat +ainoastaan esineitten todellisuuden, ja heidän jumalansa, joka yhtä +vähän suvaitsee muita jumalia rinnallaan kuin käsityöläisvaimo toista +vaimoa miehensä huoneessa, on muka luonut maailman tyhjästä, ainoastaan +siihen tarkoitukseen, että häntä siinä kunnioitettaisiin ja +peljättäisiin. + +"Mitähän filosofillisesti sivistyneet Juutalaiset, jotka tuntivat +Empedokleensa -- ja minä myönnän, että niitä on Aleksandriassa useita, +jopa taitavia ja erittäin teräväjärkisiä, -- käsittävät tyhjästä +luomisella? Eiköhän heitä arveluta, ajatellessaan sen lauselman +totuutta, ettei siitä, jota entisestään ei ole olemassa ollut, saata +tulla mitään, eikä mikään, joka kerran on olemassa ollut, saata +kokonaan kadota. Johdonmukaista on ainakin se, että he antavat ihmisen +elämän päättyä siihen olemattomuuteen, josta kaikki oleva on lähtenyt. +Tämän kirjan mukaan eläminen ja kuoleminen ei liioin hyödyttäisi. Tähän +olemattomuuteen kuoleman jälkeen minä kyllä ihmisenä saatan suostua, +joka tiedän pitää arvossa unennäöistä vapaata unta täysin määrin +nautittuani päivän iloja, ja joka mieluimmin heittäytyisin +olemattomuuden autioon kuiluun, joll'en saisi pysyä Euergeteenä, -- +mutta filosoofina minä en koskaan, en milloinkaan saata siihen +suostua!" + +"Sinun täytyykin," kuningatar vastasi, "yksin-omaisesti mitata kaikkea +henkesi mitalla, sillä jumaluus, joka on varustanut sinut runsailla +luonnonlahjoilla, jättäen tuhansia ilman niittä, on sen tiedän jo +ammoisista ajoista, tehnyt sinusta sen elimen kuuroksi ja sokeaksi, +joka välittää uskonnollisia ja siveellisiä tunteita. Jos tämä elin +sinussa saattaisi kuulla tahi nähdä, niin sinä yhtävähän kuin minäkään +saattaisit päästä siitä vakuutuksesta, että nämä kirjat ovat täynnä +syvää totisuutta ja että ne voimakkaasti valtaavat lukijan mielen. + +"Ne sitovat noudattajansa tarkkoihin lakeihin, poistavat katkeruuden +kärsimyksistä, opettaessaan, että ankara isä lähettää meille vaivoja, +jotka milloin esitellään kasvatuskeinoina, milloin rankaistuksina +ankaroiden ja tarkkaan määrättyjen käskyjen rikkomisesta. Heidän +jumalansa asettaa omituisessa, järkähtämättömässä, mutta ankarassa +viisaudessaan ne, jotka hänen käskyjään noudattavat huonolle kiviselle +tielle, koetellakseen heidän voimiaan, ja antaakseen heidän viimeinkin +saavuttaa sen ihanan tarkoitusperän, jonka he alusta alkaen ovat +tunteneet." + +"Kuinka oudolta nämä sanat kuuluvat kreikkalaisnaisen lausumina," +Euergetes keskeytti sisartaan. "Sinä varmaankin puhut juutalaisten +ylimmäisen papin pojan mukaan, joka lämpimästi ja taitavasti osaa +puolustaa julmaa jumalataan." + +"Minä luulin," Kleopatra vastasi, "että juuri sinua, jossa en tunne +mitään heikkoa, tämän lujan, ylen voimallisen jumaluus-olennon piti +miellyttämän. Kun äskettäin juutalaisten sotamiesten översti Dositheos, +joka on oppinut mies, koetti minun puolisolleni kuvata suurta, ainoata +jumalaa, johon hänen kansansa niin järkähtämättömästi luottaa, silloin +minusta meidän kauniit, iloiset jumalamme melkein näyttivät olevan +hauskoja rakastuneita keikaria ja iloisia naisia ankaran, voimakkaan +miehen rinnalla, joka voisi niellä heidät kaikki, jos vaan tahtoisi, +niinkuin Kronus omat lapsensa." + +"Siinä se juuri onkin," Euergetes huusi, "mikä minua tässä harha-opissa +etenkin harmittaa. Se hävittää suruttoman elinhalun, ja joka kerran, +kun olen lukenut Hebrealaisten kirjaa, juontuu mieleeni kaikki se, mitä +en ollenkaan mielelläni ajattele. Ikään kuin kiusallinen velkoja se +muistuttaa jokaisesta tehdystä rikoksesta, mutta minä puolestani +rakastan iloa ja vihaan ikävää varoittajaa. Ja oletkohan sinäkin, +ihanimpani, elämäsi paraassa kukoistuksessa..." + +"Mutta minä ihmettelen kaikkea suurta", Kleopatra keskeytti hänet, "ja +eikö sinusta tunnu rohkealta ja ihanalta, että tuo suurenmoinen aate: +on ainoastaan yksi voima, joka panee maailman liikkeesen ja täyttää +sen, jota Egyptiläiset huolellisesti peittävät ja salaavat, jota Niilin +papit uskaltavat kertoa ainoastaan suosituilleen niistä, jotka ovat +päässeet heidän vanhojen mysteerioittensa osallisuuteen ja jonka +helleniläiset filosoofit tosin pelotta lausuivat, mutta jota ei vielä +mikään helleni ole saattanut kansan uskontoon, että se aate on +Juutalaisten pyhässä kirjassa vapaasti ja julkisesti lausuttu? Joll'ei +Hebrealaiskansa olisi sinulle niin vastenmielinen ja jos sinä, niin +kuin minun puolisoni ja minä, olisit ahkerasti tutkistellut heitä +koskevia seikkoja ja heidän uskoaan, niin sinä olisit kohtuullisempi +heitä ja heidän kirjojaan kohtaan ja tuota suurta, luovaa ja +ylläpitävää henkeä, heidän jumalaansa --" + +"Sinä sekoitat tämän kateellisen kovin vastenmielisen ja pahasisuisen, +maailman tyrannin Aristoteleen yleisen hengen kanssa," Euergetes +lausui. "Synneiksi, pelkiksi synneiksi, hän nimittää enimmän siitä, +joka helposti taivuttaa puolelleen, ja jonka sinä ja minä ja kaikki +viisaat Kreikkalaiset tarvitsemme elämämme nautintoihin. Ja kuitenkin! +Jos minun veljeni asuisi Aleksandriassa, niin tämän jumalan viisaillen +palvelijoille varmaankin onnistuisi taivuttaa hänet tämän suuren +koulumestarin palvelijaksi, joka rankaisee kasvatuksen puutteessa +olevia sikiöitään tulella ja tuskalla." + +"Minä en tahdo kieltää," Kleopatra vastasi, "että minustakin +Juutalaisten oppi on jotakin huolestuttavaa ja että seuraamalla sitä +samalla katkeroittaa elämänsä ilon. Mutta olkoon kylliksi näistä +asioista, joita minä yhtävähän kuin sinäkään tahtoisin nauttia +jokapäiväisenä ravintona. Iloitkaamme, että olemme Hellenejä ja +menkäämme viimeinkin aterioimaan. Pelkäänpä, että kovin niukassa +määrässä olet täällä löytänyt sen, mitä hait." + +"Ei, ei, minä tunnen tänä päivänä olevani niin omituisesti +liikutettuna, ja Aristarkkoksen kanssa työskentelemisestä ei kuitenkaan +olisi mitään lähtenyt. Vahinko vaan, että aloimme puhua noista +barbaarilaisista asioista, on niin paljon kauniimpia ja mieltä +ylentävämpiä aineita. Muistatko vielä, miten yhdessä luimme +murhenäytelmien kirjoittajia ja Platoa." + +"Ja miten sinä maantiedettä esiteltäissä usein puutuit opettajamme +Agatharkhideen puheesen huomauttaaksesi häntä hänen erehdyksistään? +Oletko Kyrenessä pitkittänyt noita opintojasi?" + +"Tietysti! Onpa todellakin oikein vahinko, Kleopatra, ett'emme ole enää +niin kuin silloin. Ei kenenkään kanssa, ei edes Aristarkkoksen, ole +niin hauska ja etuisa keskustella ja väitellä, kuin sinun. Jos sinä +Perikleen aikoina olisit elänyt Athenassa, niin kenties sinä, +kuolemattoman Aspasian asemesta olisit ollut hänen ystävättärensä. Tämä +Memphis ei varmaankaan ole oikea paikka sinulle; muutamaksi kuukaudeksi +sinun kumminkin pitäisi vuodessa jälleen tuleman Aleksandriaan, joka +nykyään on paljoa etevämpi Athenaa." + +"Minä en enää sinua tunne," Kleopatra sanoi, hämmästyneenä katsellen +veljeään. "Niin lempeästi, vakavasti ja veljellisesti en minä ole +kuullut sinun puhuvan äitimme kuoleman jälkeen. Sinulla taitaa olla +jotakin erittäin suurta vaadittavana meiltä." + +"Siitä näet, kuinka kiittämätöntä on, jos kerrankin annan sydämeni +puhua muitten ihmisten tavoin. Minulle käy samoin, kuin paimenpojalle +sadussa, suden tallessa! Minä olen niin usein käyttäytynyt +epäveljellisesti, että sinä luulet minun naamio kasvoin edessä +lähestyvän, kun veljellisenä näyttäyn. Jos minulla olisi jotain +erityistä sinulta vaadittavana, niin odottaisin huomiseksi, sillä +syntymäpäivänä ei tässä maassa sokea kerjäläinenkään mielellään kiellä +mitään rammalta toveriltaan." + +"Jospa vaan tietäisimme, mitä haluat, niin Philometor ja minä sen kovin +mielellämme täyttäisimme, vaikka sinä aina pyydät jotakin mahdotonta. +Meidän näytännöstämme ei tulekaan mitään, -- mutta minä pyydän sinua. +Zoë, vie tytöt pois: minulla on vielä muutamia sanoja puhuttavana +kahden kesken veljelleni." + +Naisten lähdettyä kuningattaren luota, tämä jatkoi: + +"Olenpa oikein pahoillani, että paras osa syntymäpäiväjuhlastasi ei +olekaan onnistunut niin erittäin hyvin, sillä Serapiin papit salaavat +ilkeästi meiltä Heben, jonka suhteen Lysias on tehnyt meidät niin +uteliaiksi. Asklepiodor näkyy pitävän pikku Hebeä kätkettynä ja menee +röyhkeydessään niin pitkälle, että ilmoittaa meille tytön muka olevan +ryöstetyn temppelistä ja syyttää meitä tytön poisviennistä ja vaatii +meitä kaikkien toveriensa nimessä antamaan häntä takaisin." + +"Sinä menettelet väärin miestä kohtaan, sillä kyyhkyisemme on seurannut +erään uroskyyhkyisen kuherrusta, joka ei suo häntä minulle ja nyt +paraillaan suutelee häntä pesässään. Minä olen petetty, enkä tuskin +tarvitse suuttuakaan Roomalaiseen, sillä hänen oikeutensa olivat +vanhemmat kuin minun." + +"Roomalaisenko?" Kleopatra kysyi, vaaleten hypähtäessään pystyyn +istuimeltaan. "Mutta se ei ole mahdollista. Sinä ajat Euleuksen +kanssa samaa asiaa ja koetat suututtaa minua Publius Scipioon. Jo +juhla-ateriassa sinä olet näyttänyt katsovan karsaasti häneen." + +"Sinä taas näyt sitä lämpimämmin häntä suosivan. Mutta ennenkuin näytän +toteen, etten valhettele enkä laske leikkiä, tahtoisin sinulta kysyä: +Minkä puolesta tämä mies, tämä pitkä niminen Publius Cornelius Scipio +Nasica, hänen patrisi-ylpeyttään lukuun ottamatta, on parempi kuin kuka +kaunis soma vartaloinen ja päättäväinen Makedonialainen hyvänsä teidän +henkivartija joukostanne? Hän on tyly ja kärkäs niinkuin hapan omena ja +suorastaan kaikkea hyvää, mitä sinä, hieno ajatteliatar, sinä kaunis ja +sulopuheinen filosoofitar, taidat sanoa, tämä niukasti sivistynyt henki +yhtä vähän on kunnioittava, kuin Nubialainen merimies Sapphon Oodia." + +"Juuri se," kuningatar huudahti, "tekee hänet minun silmissäni niin +suuriarvoiseksi, että hän on toisenlainen kuin me kaikki muut, jotka -- +miten sanoisinkaan -- jotka aina ajatellessamme matkimme toista ja +autamme aina jalkamme samaan vakoon, jota pitkin meidän koulumme +edustaja on kulkenut, jotka suljemme henkemme toisten leikkaamiin +ajatusmalleihin ja puhuessamme vastenmielisesti käymme koulussa +oppiemme rheetorisien muotojen rajaviivojen yli! Sinä olet murtanut +nämä siteet, mutta sinunkin voimakkaassa hengessäsi on vielä jälkeä +niistä: Publius Scipio sitä vastoin ajattelee, näkee ja puhuu +täydelleen mistään riippumatta ja suoran järkensä kautta hän vaivatta +ja erityisettä koulutuksetta löytää oikean käsitteen. Hänen +seurustelunsa virvoittaa minua niinkuin raitis ilma, jota hengitän, +astuessani pyhän savun tuoksun täyttämästä temppelistä ulkoilmaan, niin +kuin leipä ja maito, joita äsken saaristossa matkustaessamme talonpoika +meille tarjosi, kun kokonaiseen vuoteen emme olleet syöneet muuta kuin +herkkuja." + +"Hänellä siis on lapsen hyvät ominaisuudet", Euergetes keskeytti +sisartaan. "Ja jos se yksin tekee Roomalaisen sinun silmissäsi niin +arvokkaaksi, niin sinun pikku poikasi aivan pian täyttää Corneliolaisen +paikan." + +"Eipä niinkään pian! ei, vasta tultuaan vanhemmaksi kuin sinä nyt olet, +ja mieheksi, oikeaksi mieheksi kiireestä kantapäähän saakka, sillä +semmoinen on Publius! Minä luulen, en, minä tiedän, ettei hän saata +taipua mihinkään alhaiseen tekoon, ettei hän saata olla valheellinen +suunsa eikä silmiensä puolesta eikä saata teeskennellä tunteita, joita +hän ei tunne." + +"Miksi olet niin kiivas, sisko? Niin paljon intoa ei tänään tarvita! +Tiedäthän, että minä olen tänään lempeällä tuulella, ja ettei tämä +innostus sinulle ollenkaan sovi ja ettei Roomalainen laisinkaan ole +ansainnut sitä, että sinä hänen tähtensä joudut intoihisi. Tuo veitikka +on minun nähteni uskaltanut katsella sinua, niinkuin Paris Helenaa, +ennenkuin hän ryösti hänet, hän on juonut sinun maljastasi eikä +varmaankaan tänä aamuna ole peruuttanut, mitä hän eilen illalla uskalsi +sanoa sinulle silmillään ja luultavasti myöskin suullaan. Ja kuitenkin +hän oli tuskin tuntiakaan ennen käynyt kuolleitten kaupungissa +noutamassa rakastettuaan synkän Serapiin temppelistä iloisemman Eroksen +temppeliin." + +"Se sun pitää näyttämän toteen!" Kuningatar huudahti kovin +liikutettuna, "Publius on minun ystäväni..." + +"Ja minä olen sinun ystäväsi." + +"Aivan vastaista on käytöksesi jo useinkin osoittanut ja nyt sinä taas +uudelleen valhettelemalla ja peittämällä --" + +"Sinä näyt", Euergetes keskeytti sisartaan, "sinä näyt +epäfilosoofilliselta Roomalaiselta lemmityltäsi oppineen, ilmaisemaan +harmiasi erinomaisen luonnollisella tavalla, mutta minä olen tänään, +kuten jo sanoin, lempeä kuin kissan poikanen..." + +"Euergetes ja lempeä!" Kleopatra nauroi väkinäisesti. "Sinä ainoastaan +liikut hiljaan kuin kissa lintua väijyessään, ja lempeydelläsi sinä +ainoastaan peittelet jota kuta ilkeätä puuhaa, jonka me vahingoksemme +pian kyllä saamme oppia tuntemaan. Sinä olet tänäpäivänä puhunut +Euleuksen kanssa, joka pelkää ja vihaa Publiusta, ja minusta melkein +näyttää siltä, kuin te solmiaisitte vehkeitä häntä vastaan, mutta jos +te uskallatte heittää ainoatakaan kiveä hänen tielleen, vahingoittaa +ainoatakaan hänen hivuskarvoistaan, niin minä olen teille näyttävä, +että heikko nainenkin saattaa olla peljättävä. Nemesis ja Kostottaret, +Alektosta aina Megeriaan saakka, jotka ovat kauheimmat jumalista, ovat +naisia." + +Kleopatra oli, kiukkuisesti purren hammasta pikemmin kähisevällä +äänellä kuiskuttanut kuin lausunut nämä sanat ja samalla uhaten +kohottanut pientä nyrkkiään veljeään kohti; mutta Euergetes pysyi aivan +tyynenä, kunnes Kleopatra oli puhunut loppuun. + +Sitten hän astui askeleen häntä lähemmäksi, pani kädet ristiin +rinnalleen ja kysyi matalammalla äänellä: + +"Oletko aivan narrimaisesti rakastunut tähän Publius Cornelius Scipio +Nasicaan, vai aiotko käyttää häntä ja hänen ylhäisiä Roomassa asuvia +sukulaisiaan minua vastaan?" + +Vimmaantuneena ja vähääkään säikähtymättä veljensä tuimista +silmäyksistä, kuningatar kerkeästi vastasi: + +"Tähän hetkeen saakka on kenties ainoastaan edellinen näistä ollut +tosi, sillä mitä minulla on puolisostani? Mutta jos sinä pitkität niin +kuin olet alkanut, niin alan miettiä, miten voisin Tiiberin rannoilla +edukseni käyttää hänen vaikutustaan ja mieltymystään." + +"Mieltymystään!" Euergetes huusi ja nauroi samalla niin kovasti ja +rajusti, että teltan ovella kuunteleva Zoë huudahti hiljaan ja +Kleopatra peräytyi askeleen hänestä. -- "Että sinä, viisaista viisain, +joka kuulet kasteen putoamisen, joka näet heinän kasvavan ja täällä +Memphiissä tunnet jokaisen Aleksandriassa tahi Syriassa jopa +Roomassakin sytytetyn tulen savun hajun, että sinä, minun äitini tytär, +niin umpimähkään silmittömästi ihastut hartehikkaasen poikaan, +ikäänkuin lihavan käsityöläisen tytär tahi joku kutojatyttö! Tämä +oppimaton Adonis, joka oivallisesti käyttää hyödykseen outoa ja jäykkää +olemistapaansa ja omistamaansa suurta valtaa, sytyttääksensä tuleen +naisten sydämiä, yhtä vähän välittää Kleopatrasta vaimona, kuin minä +siitä savimaljasta, josta minulle janotessani tarjotaan vettä. Sinä +tahdot käyttää häntä Tiiberin rannoilla eduksesi, mutta hän ennättää +ennen sinua ja saattaa sinun kauttasi ilmi, mitä Niilivirran partailla +tapahtui ja mitä senaatti haluaa tietää. + +"Sinä et usko minua, eikä kukaan usko mielellään sitä, mikä hänen +omissa silmissään alentaa hänen omaa itseään, ja miksi uskoisitkaan +minua? Kumminkin minä myönnän, että minä arvelematta käyttäisin +valhetta hyväkseni, jos minä valheellisuuden kautta toivoisin pääseväni +pitemmälle kuin suuresti ylistetyn jumalaisen totuuden, joka, jopa itse +Platonkin mielestä, on sukua maallisen kauneuden kanssa, mutta useasti +näyttää olevansa yhtä hyödytön, kuin viimeksimainittukin, sillä kaunis +ja hyödyllinen ovat tuhannen kertaa ristiriidassa keskenään ja +ainoastaan kymmenesti sopusoinnussa. Nyt kumisee vaskilevy jo kolmatta +kertaa. Jos tahdot nähdä todistetuksi, että Roomalainen, tuntia ennen +käyntiään tänä aamuna sinun luonasi, vei pikku Heben temppelistä ja +että hän on käskenyt hänet kuvanveistäjä Apollodorin luo Memphiisen, +niin käy luonani huoneissani varhain huomis-aamuna ensimäisen uhrin +jälkeen. Sinä toivottanet minulle muutoinkin silloin onnea. Ota lapsesi +mukaasi, sillä minä aion antaa heille lahjoja. Voisithan sinä jo tänään +aterioidessa kysyä Roomalaiselta itseltään, mutta hän tuskin tullee +saapuville, sillä Eros antaa öiseen aikaan paraimmat lahjansa, ja koska +Serapiin temppeli auringon laskun jälkeen on suljettu, niin ei Publius +vielä koskaan ole nähnyt Ireneään illalla. Uskallanko odottaa sinua +lapsinesi ensimäisen uhrin jälkeen?" + +Ennenkuin Kleopatra ennätti vastata tähän kysymykseen, torventoitotus +kuului jälleen ja Kleopatra sanoi: + +"Se on Philometor, joka noutaa meitä juhla-aterialle. Minä tahdon itse +antaa Roomalaiselle aihetta puolustaa itseään, vaikka minä sinun +syytöksestäsi huolimatta lujasti luotan häneen. Tänä aamuna minä kysyin +häneltä vakavasti, oliko totta, että hän hehkuen lempi ystäväänsä +viehättävää Hebeä, ja hän kielsi sen vakavalla, miehekkäällä tavallaan, +ja uskaltaessani epäillä hänen suoruuttaan, hänen vastauksensa oli +oivallinen ja sivistyneimmällekin sopiva. Hän pitää totuutta suurempi +arvoisena kuin sinä. Totuudessa pysymistä, hän sanoi, ei hän ainoastaan +pitänyt kauniina ja oikeana, vaan myöskin viisaana, sillä valhe tuottaa +ainoastaan pieniä lyhytikäisiä etuja, jotka öisen sumun tavoin hajoovat +ja katoavat, niinpian kuin aurinko nousee, mutta totuus taas on kun +itse auringon valo, joka kuinka usein se pimentyneekin, aina yhä +uudelleen tulee näkyviin. Se, hän sanoi, tekee valhettelijan hänen +silmissään erittäin halveksittavaksi, että hänen, päästäkseen +tarkoituksensa perille, aina täytyy erityisellä painolla ilmaista, +miten halveksittavana hän pitää jokaista, joka tekee samoin kuin hän +itse. Valtion ohjaaja ei aina saata pysyä totuudessa ja minä olen +useinkin poikennut siitä, mutta seurustelu Publiuksen kanssa oli +uudelleen herättänyt vireille paljon hyvää, joka täällä rinnassani jo +uinahtaen oli ummistanut silmänsä, ja jos tämäkin mies olisi semmoinen, +kuin te kaikki muut, niin silloin minä seuraan sinua, Euergetes, +tielläsi ja nauran hyveelle ja totuudelle, ja asetutan niille +jalustoille, joitten päällä Zenon ja Antistheneen kuvapatsaat ovat, +Aristippoksen ja Strotan." + +"Tahdotko jälleen antaa muutella filosofien päitä?" kuningas Philometor +kysyi, joka telttaan astuessaan oli kuullut Kleopatran viimeiset sanat, +"ja annetaanko kunniapaikka Aristippokselle? Minun mielestä tuo voi +olla oikein, vaikka hän opettaa, että ihmisen pitää sovittaa olosuhteet +itsensä mukaan ja ett'ei hänen itsensä tarvitse mukaantua niitten +mukaan. Sitä on luultavasti helpompi vaatia, kuin totuttaa, eikä se +kellekään ole mahdollisempi, kuin kuninkaalle, jonka niinkuin meidän, +täytyy menetellä oikeuden mukaisesti sekä Kreikkalaisten että +Egyptiläisten kanssa ja vielä päälle päätteeksi mukaantua Roomankin +mukaan. Ja samalla ei saa unhoittaa kateellista veljeään, jonka kanssa +on jakanut valtakuntansa! Jos moni tietäisi, kuinka paljon hänellä +kuninkaana olisi lukemista ja kirjoituttamista, niin kyllä jättäisi +ruunun saavuttamis-puuhat sikseen! Vasta puoli tuntia sitten lakkasin +anomus- ja pyyntökirjeitä tarkastelemasta ja hyväksymästä. Joko sinä +olet saanut omasi valmiiksi, Euergetes? Sinun luoksesi oli kokoontunut +vielä enemmän, kuin meidän." + +"Tunnissa oli kaikki päätetty," toinen huolettomasti vastasi. "Minun +silmäni ovat nopeammat kuin sinun esilukijasi kieli, ja minun +vastauksenani tavallisesti on vain kolme sanaa, sinun sen siaan +sanellessasi kirjureillesi pitkiä juttuja. Siten minä valmistun, ennen +kuin sinä tuskin olet alkanutkaan, ja kuitenkin minä voisin, jollei se +kävisi liian pitkälliseksi, luetella sinulle jokaisen kohtauksen, joka +kuukauden kuluessa on minulle esitetty, ja selittää kaikki sen +yksityisseikat." + +"Sitä minä en voisi," Philometor sanoi hiljaisesti, "mutta minä tunnen +sinun nopean älysi ja hyvän muistosi ja ihmettelen niitä." + +"Siitä näet, että minä paremmin sovin kuninkaaksi kuin sinä," Euergetes +nauroi. "Sinä olet liian heikko ja kykenemätöin hallitsemaan! Jätä +hallitus minun huostaani! Minä täytän aarre-aittasi vuosittain kullalla +ja pyydän sinua Kleopatran kanssa ainaiseksi asettumaan Aleksandriaan +ja yhdessä minun kanssani asumaan kuninkaan palatsissa ja Bruchiumin +puutarhoissa. Sitäpaitse minä myöskin nimitän pikku Philopatorin +vallanperijäksi, sillä minä itse en ollenkaan halua ainaiseksi +liittäytyä vaimoon, kun Kleopatra kerran on sinun. Tämä ehdotus on +röyhkeä, mutta ajatteleppas vaan, Philometor, kuinka paljon aikaa +sinulle, jos käytät tilaisuutta, jäisi musiikkiisi, näyttelyihisi +Juutalaisten kanssa ja muihin mielitoimiin." + +"Sinä et koskaan näy tietävän kuinka pitkälle uskallat ivassa käydä," +Kleopatra keskeytti veljeään. "Muuten sinäkin käytät yhtä paljon aikaa +kielitieteellisiin ja luonnontieteellisiin tutkimuksiisi, kuin hän +musiikkiinsa ja hyödyttäviin keskusteluihin oppineitten muukalaisten +kanssa." + +"Aivan oikein," Philometor puuttui puolisonsa puheesen, "pikemmin sinua +voisi lukea Museumin oppineitten joukkoon kuin minua." + +"Mutta eroitus meidän välillä", Euergetes vastasi, "on siinä, että minä +aina vihaan saakka halveksin Aleksandriassa asuvia filosoofillisia +lörpöttelijöitä ja kirjatoukkia, mutta rakastan innokkaasti tiedettä, +niin kuin lemmittyäni; sinä sitävastoin hemmoittelet oppineita, mutta +tuiki vähän välität tieteestä." + +"Jättäkäämme se sikseen," Kleopatra pyysi. "Luullakseni, te molemmat +ette vielä koskaan ole olleet puolta tuntia yhdessä, Euergeteen +aloittamatta riitaa, jota Philometor lopulta koettaa hyvällä sovittaa. +Vieraat ovat jo kauan meitä odottaneet. Oliko Publius Scipiokin jo +näkyvissä?" + +"Hän on lähettänyt pyytämään anteeksi," kuningas vastasi ja raapi +samalla Kleopatran papukaijan päätä ja eroitti hyppysillään sen +höyheniä. "Korintholainen Lysias istuu tuolla alhaalla eikä sano +tietävänsä, mihin hänen ystävänsä on joutunut." + +"Mutta me sen tiedämme," Euergetes sanoi ja katseli hiukan +ylenkatseellisesti kuningatarta. "Philometorin ja Kleopatran luona on +kyllä hyvä olla, mutta vielä parempi on Eroksen ja Heben. Sinä näytät +kalpealta, sisko, kutsunko Zoësi?" + +Kleopatra pudisti ääneti päätään, istuutui nojatuoliin ja antoi +vartalonsa ja kauniisti koristetun päänsä vaipua niin alas, että olisi +luullut hänen olevan kovin väsyksissä. + +Euergetes käänsi hänelle selkänsä ja keskusteli veljensä kanssa +vähäpätöisistä asioista, mutta Kleopatra veti viuhkaimellaan valkoisen +lattiamaton villaan milloin suoria milloin vääriä viivoja ja katseli +ajattelevaisena jalkojaan. + +Hänen katseensa sattuivat silloin hänen jalokivillä runsaasti +koristettuihin sandaaleihinsa ja hienoihin varpaisinsa, joita hän usein +mielihyvällä oli katsellut; mutta tällöin niitten näkeminen näytti +loukkaavan häntä, sillä noudattaen äkillistä päähän pistosta, hän +irroitti siteen, pyyhkäisi vasemmalla jalallaan kengän oikeasta, +potkaisi sen luotaan ja sanoi puolisonsa puoleen kääntyen: "On jo +myöhään, minä en voi aivan hyvin ja te voitte aterioita minutta!" + +"Parantavan Ibiin nimessä," Philometor huusi, puolisotaan lähestyen, +"sinä näytät kipeältä. Kutsutammeko lääkäriä. Eikö se todellakaan ole +muuta, kuin tavallista päänkivistystä? Kiitos jumalien! Mutta että +sinun juuri tänään piti voiman pahoin; minulla olisi ollut niin paljon +sanomista ja mikä tärkeintä on, meidän näytäntömme ei vielä läheskään +ole valmis. Jollei tätä onnetonta Hebeä olisi!..." + +"Hän on hyvissä käsissä," Euergetes keskeytti veljeään. "Roomalainen, +Publius Scipio on vienyt hänet suojaan; luultavasti huomenna +lahjoittaakseen hänet minulle kiitokseksi kyreneläisistä hevosistani, +jotka minä tänään hänelle annoin. Kuinka kauniit silmäsi säkenöivät, +siskoni; varmaankin tämä hyvä ajatus ilahuttaa sinua! Tänä iltana +Corneliolainen varmaankin harjoittaa pikku Hebeä tehtäväänsä, että hän +huomenna voisi hyvin toimittaa asiansa. Jos me olemme erhettyneet, jos +Publius on kiittämätön ja itse tahtoisi pitää kyyhkysensä, niin voihan +siinä tapauksessa sinun kamarineitosi kaunis Atheenatar Thaïs, olla +Hebenä. Mitä siitä arvelet, Kleopatra?" + +"Että minä haluan päästä mokomasta ivasta," kuningatar kiivaasti sanoi. +"Ei kukaan minusta välitä, ei kukaan sääli minun tuskiani ja minä +kärsin turhaan! Euergetes pilkkaa minua, sinä taas Philometor, +tahtoisit mieluummin viedä minut tuonne alas. Kunhan vaan juhla-ateriaa +ei häiritä, kunhan vaan saadaan iloita rauhassa! Sorrunko minä samalla +maahan, vai en, kuka siitä huolii!" + +Näin sanoessaan kuningatar puhkesi itkuun ja työnsi tylysti puolisonsa +luotaan, kun tämä yritti rauhoittaa häntä. + +Viimeinkin hän pyyhki silmiään ja sanoi: "Menkää alas, vieraat +odottavat." + +"Heti armaani," Philometor vastasi. "Jotakin minun vielä pitää kertoa +sinulle, koska tiedän sen herättävän osan ottoasi. Roomalainen on +lukenut sinulle kirjeen, jossa anotaan armoa Krematistein päällikölle +ja kuninkaallista heimoa olevalle Philotaalle, jossa myöskin kovasti +syytetään Euleusta. Minä olin puolestani kernas täyttämään tahtoasi ja +armahtamaan miestä, joka on onnettomien ruukunkantajattarien isä, mutta +ennenkuin mitään päätin, luetin kultakaivoksiin lähetettyjen +nimilistat, ja silloin huomattiin, että Philotas, ja hänen puolisonsa +jo puoli vuotta sitten olivat kuolleet. Kuolema on siis ratkaissut +tämän asian, enkä minä saattanut tehdä Publiukselle ensimäistä +palvelusta, jota hän meiltä, vieläpä erittäin lämpimästi, pyytää. Minä +olen siitä pahoillani hänen tähtensä sekä Philotas paran, josta äitimme +suuresti piti." + +"Korpit heidät syökööt!" Kleopatra vastasi ja painoi otsaansa +norsunluiseen kehykseen joka ympäröi hänen tuolinsa täytettyä +selkänojaa. "Minä pyydän teitä vielä kerran, vapauttamaan minua +pitkistä puheistanne." + +Molemmat kuninkaat noudattivat tällä kertaa hänen pyyntöään. + +Kun Euergetes tarjosi hänelle kättään, hän sanoi silmät maahan luotuina +ja pistäen viuhkaimellaan maton villaan: + +"Varhain huomis aamuna aion käydä luonasi." + +"Ensimäisen uhrin jälkeen," Euergetes siihen lisäsi. "Jos minä sinut +oikein tunnen, niin sinua on se ilahuttava, mitä saat kuulla luonani; +suuresti ilahuttava, luulisin minä! Tuo lapset mukanasi, sitä pyydän +sinulta syntymäpäiväni johdosta." + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + +Viipymättä kiitivät Memphiin katuja pitkin kuninkaan vaunut, joissa +Klea seisoi vartiaväestön päällikön viittaan ja hattuun puettuna. + +Niinkauvan kuin hän näki huoneita ja valaistuja ikkunoita molemmilla +puolillaan ja kohtasi meluavia sotamiehiä ja käsityöläisiä, jotka +hiljaan, lyhty omassa tahi orjansa kädessä, palasivat kotiinsa +ravintoloista ja työhuoneistaan myöhäisestä iltatyöstä, vallitsi +hänessä ainoastaan katkera viha Publiukseen, ja tämän ohessa hänelle +aivan outo tunne, joka kiihdytti hänen vertaan ja milloin melkein +tukahutti hänen sydämensä tykytyksen, milloin taas saattoi sen huimaan +liikkeesen, nimittäin se aatos, että Corneliolainen oli kurja raukka. + +Ilkeällä viekoittelemistaidolla hän oli koettanut pyytää pauloihinsa ja +luokseen vetää jonkun heistä, sama sitten oliko se hän vai hänen +sisarensa? + +"Minun suhteeni," hän ajatteli, "ei hän uskaltanut toivoa pääsevänsä +määränsä päähän, ja nähdessään, että minä ymmärsin puolustaa itseäni, +hän viekoitteli vastustukseen kykenemättömän lapsi paran mukaansa +turmellakseen hänet ja syöstäkseen hänet häpeään ja onnettomuuteen. Ja +samonkuin hänen Roomansa tietää temmata itselleen toisen maan toisensa +jälkeen, samoin tämä ilkeä mieskin tekee. Niinpian kuin Euleus roiston +kirje oli joutunut hänen käsiinsä, hän luuli olevansa oikeutettu +uskomaan, että hän silmäyksillään oli lumonnut minutkin ja että minä +levittelin siipiäni hänen syliinsä lentääkseni; silloin hän tavoitteli +himoissaan kädellään minua ja luopui kuninkaallisen aterian loistosta +ja nautinnoista, yöllä erämaahan lähteäkseen ja siellä, onpa vielä +rankaisevia jumalia, siellä joutuakseen kauheaan kuolemaan!" + +Täydellinen pimeys ympäröi häntä, sillä mustat pilvet peittivät +kirkkaan kuun. + +Memphis oli jo hänen takanaan, ja vaunut kiitivät korkean palmulehdon +kautta, missä puolen päivän aikaankin synkät varjot himmensivät valoa. +Kun tässä paikassa se ajatus, että viekoittelija oli kuoleman oma, +jälleen heräsi hänen sielussaan, hänestä tuntui, kuin äkkiä kirkas +leimuava valo olisi syttynyt hänessä ja hänen ympärillään, ja hän olisi +saattanut puhjeta ilohuutoon niinkuin verikostoa etsivä, joka riemuiten +polkee jalallaan voitetun verivihollisensa rintaa. + +Lujasti hän puri hampaitaan yhteen ja tarttui vyöhönsä, johon Krates +sepän veitsi oli pistetty. + +Jos hänen vieressään oleva ajaja olisi ollut Publius, niin ilolla hän +olisi iskenyt aseensa hänen rintaansa ja sitten itse heittäytynyt +hevosten kavioiden ja vaunujen vaskisten pyörien alle. + +Tahi ei! + +Vielä mieluummin hän olisi löytänyt hänet kuolevana erämaasta ja, +ennenkuin hänen sydämensä tykytys taukoaisi, huutanut hänen korvaansa, +kuinka suuresti hän häntä vihasi, ja sitten, kun ei enää mikään +hengenveto hänen rintaansa kohotellut, sitten hän mielellään olisi +heittäytynyt hänen ylitsensä ja huulillaan suudellut hänen sammuvia +silmiään. + +Hänen hurjin kostonhimonsa oli yhtynyt hänen lemmekkään sydämensä +hellään säälin ja hempeisin toiveisin eroittamattomasti, niin kuin +synkän virran tummat aallot sekaantuvat toisen kirkkaampiin laineisin. + +Jokainen intohimoinen halu, joka tähän saakka oli nukkunut hänen +sielussaan, oli valloillaan ja kohotti korkealle ääntään, halki erämaan +öisen pimeyden. + +Riehuen ja raivoten, voitolle päästen ja toisiaan maahan paiskien +taistelivat hänen rinnassaan himot, joita viha hänelle huusi ja rakkaus +kuiskasi hänen korvaansa viehättävän vienolla äänellään. + +Niinkuin naarastiikeri hän olisi tällä matkalla voinut heittäytyä +uhrinsa yli, niin kuin hyljätty vaimo hän olisi voinut polvillaan +kerjätä Publiukselta kiellettyä rakkautta. Hän oli kokonaan unhoittanut +ajan ja paikan ja hän heräsi ikäänkuin hurjasta mieltä huumaavasta +unesta, vaunujen äkkiä pysähtyessä ja ajajan hänelle korkealla äänellä +huutaessa. + +"Perillä ollaan, täältä minun täytyy palata!" + +Klea säpsähti, veti viitan lujemmin ympärilleen, hyppäsi tielle ja jäi +siihen liikkumatta seisomaan kunnes ajaja sanoi: + +"Minä en ole hevoisiani säästänyt, jalo herraseni. Enkö saa ollenkaan, +ensinkään juomarahaa?" + +Klealla oli ainoastaan kaksi hopeadrakmaa, joista toinen oli hänen +omansa toinen Irenen. + +Kuningas oli viimeisen edellisenä äitinsä kuolinpäivänä lahjoittanut +rahasumman Serapiin temppelin palvelijoille ja palvelijattarille +jaettavaksi, ja siitä hän ja hänen sisarensa olivat kumpikin saanut +osansa. Klea piti niitä molempia pienessä pussissa, jossa myöskin oli +hänen äitinsä erohetkellä antama sormus, ja Serapion erakon amuletti. + +Tyttö otti molemmat drakmat ja antoi ne ajajalle, joka hyppysillään +koetettuaan runsasta lahjaa hevosiaan kääntäessään huusi hänelle: + +"Toivotan hauskaa yötä ja Aphroditen ja kaikkein lemmettärien suojaa!" + +"Irenen drakma!" Klea itsekseen mumisi, ajokalujen poistuessa. + +Hänen sisarensa herttainen kuva ilmaantui hänen sieluunsa ja hän +ajatteli sitä hetkeä, jolloin vielä keskikasvuinen tyttö oli uskonut +rahan hänen huostaansa, koska hän itse hävittäisi kaikki, joll'ei Klea +sitä säilyttäisi. + +"Kuka on nyt hänestä huolen pitävä ja häntä holhoova?" hän jälleen +itsekseen kysyi, jäi miettien paikalleen seisomaan ja karkoitti kauas +luotaan hurjat himonsa jotka jälleen alkoivat hänessä herätä, +kootakseen häiriintyneitä ajatuksiaan. + +Hän oli ehdottomasti väistynyt tulen valosta joka sattui tielle +ravintolan ikkunasta mutta joka kuitenkin sai hänet silmiään maasta +kohottamaan ja seuraamaan sitä. + +Silloin hän huomasi ympärillään olevassa pimeässä katsovansa suoraan +kahta miestä silmiin, jotka tähystelivät sitä paikkaa, jossa hän +seisoi. + +Ja millaiset ne kasvot olivat joita hän katseli! Toiset, jotka olivat +lihavat ja tiheän tukan ja epätasaisesti kasvaneen lyhyen parran +ympäröimät, olivat tumman ruskeat ja yhtä raa'at ja yhtä eläimelliset, +kuin toiset vaaleat ja samalla sileät ja laihat, olivat ilkeät ja +viekkaat. + +Ilkeästi ja arasti toisen kasvoista tuijotti kaksi veristävää, +lasittunutta, kovin ulkonevaa silmää, jota vastoin toisen silmät +näyttivät levottomasti väjyen sinne tänne tirkistelevän. + +Ne olivat Euergeteen murhamiehet, ne ne varmaankin olivat! + +Kauhun ja inhon valtaamana hän jäi paikalleen seisomaan ja pelkäsi +noitten hirviöitten kuulevan hänen sydämensä tykytyksenkin, sillä +hänestä tuntui siltä kuin se olisi muuttunut vasaraksi, jota tyhjässä +huoneessa edestakaisin heilutellaan ja joka kajahdellen sattui milloin +hänen rintaansa milloin kurkkuunsa. + +"Herraseni on kiertänyt ravintolan taakse, hän tuntee lyhimmän +haudoille vievän tien, menkäämme hänen perästään ja tehkäämme +joutuisasti tehtävämme," leveäharteinen murhaaja sanoi käheällä, usein +tuskin kuuluvalla äänellä, joka tuntui Kleasta vielä inhottavammalta, +kuin hirviön kasvot. + +"Että hän kuulisi meidän tulevan, sinä sen hölmö", toinen vastasi. "Kun +hän on neljännestunnin odottanut armastaan, silloin minä huudan hänen +nimeään nais-äänellä ja hänen ensimmäistä askelta erämaahan ottaissaan +sinä muserrat hänen niskansa hiekkasäkilläsi. Meillä on vielä pitkä +aika odotettavana, sillä taitaa vielä olla runsaasti puolituntia +puoliyöhön." + +"Sitä parempi," toinen vastasi. "Meidän viinileilimme ei ole vielä +kohtakaan tyhjä ja me olemme kumminkin maksaneet siitä edeltäkäsin +isännän ruhjalle, ennenkuin hän ryömi vuoteelleen." + +"Sinä et enää saa juoda kuin kaksi pikarillista," hoikempi käski, +"sillä tällä kertaa olemme terveen pojan kanssa tekemisissä, Setnan ei +enää ole työssä osallisena ja paistissa ei saa olla leveitä pistos- ja +leikkuuhaavoja. Minun hampaani eivät ole semmoiset, kuin sinun, silloin +kuin olet selvä, jotta ne siihen pystyisivät. Jos sinä juot itsesi +juovuksiin ja isket sivuitse ja joll'en minä myrkkyneuloineni ehdi +pistämään, niin asiat käyvät hullusti. Mutta miks'ei Roomalainen +antanut vaunujen odottaa?" + +"Niin, miksi hän antoi niitten lähteä pois?" toinen sanoi ja katseli +suu auki siihen suuntaan, josta vielä kaukaa kuului vaunujen ratina. + +Hänen toverinsa pani sillä välin kätensä korvalleen ja kuunteli mitä +kaukaa kuuluisi. + +Molemmat olivat tuokion vaiti, sitten hoikka sanoi: + +"Vaunut pysähtyvät ensimmäisen ravintolan kohdalla. Sitä parempi! +Roomalaisella on kalliit hevoset aisoissa ja tuolla on vaja hevosia +varten; tässä hökkelissä ei tuskin ole aasitalliakaan eikä mitään muuta +kuin hapanta viiniä ja laimistunutta olutta. Minä en huoli tästä +joutavasta, vaan säästän rahani Aleksandrian valkoiseen mereolaiseen +viiniin. Se virkistää ja puhdistaa veren. Tahtoisinpa ensiksikin että +meillä olisi yhtä hyvä olla kuin noilla hevosilla; niillä on kyllin +aikaa puhaltaa." + +Toinen toisti: "Kylliksi aikaa niillä on oleva", irvisteli samalla suu +levällään ja vetäytyi sitten toverineen takaisin huoneesen, pikariaan +täyttämään. + +Kleakin saattoi kuulla niitten vaunujen pysähtyvän, jotka hänet olivat +tänne tuoneet, mutta hän ei aavistanut, että ajaja oli mennyt +ensimmäiseen ravintolaan, siellä puolella Irenen drakmasta kurkkuaan +viinillä kostuttaakseen. Hevoisten piti palkita se aika, mikä meni +juomiseen, ja helposti ne sen saattoivatkin tehdä, sillä koskahan +kuninkaan juhla-ateriat ennen keski-yötä päättyivät? + +Niinpian kuin Klea näki murhamiesten täyttävän savipikarinsa, hän hiipi +ensiksi hiljaan ja varpaillaan ravintolan sivuitse, etsi ja löysikin, +kuun hetkiseksi pilvistä pilkistäissä, lähimmän Apishaudoille vievän +erämaan polun ja riensi sitten rivakin askelin sitä pitkin eteenpäin. + +Hän katseli suoraan eteensä, sillä kun hän vilkaisi tien syrjään ja hän +näki kuivan, kalpean kuuvalon valaiseman erämaan kasvin, niin hän luuli +sen takana näkevänsä murhamiehen kasvot. + +Maasta välkkyvät kuolleitten eläinten luurangot ja kameelien ja aasien +vaalenneet poskiluut, jotka näyttivät paljoa valkeammilta kuin erämaan +hiekka, jolla ne olivat, tuntuivat hänestä vironneen ja muistuttivat +parrakkaan murhamiehen tiikerin hampaita. + +Hiekkapilvet, joita yhä voimakkaammin riehuva länsituuli lennätteli +vasten hänen kasvojaan, kiihdytti hänen tuskaansa, sillä silloin +tällöin siinä tuntui yöilman kylmempiä tuulahduksia, ja usein hänen +mielestään henkiä, lämpimästi hengittäen kulki hänen ohitseen, ja +kylmillä sormillaan kosketti hänen kasvojaan. + +Hänen kiihoitettu kuvitus-voimansa muutti kaikki, mitä hän vaan näki, +joksikin kauheaksi, mutta kamalampia ja kauhistuttavampia, kuin kaikki +se, mitä hänen korvansa eroittivat, ja kuin ne valekuvat, joita hänen +silmänsä huomasivat kalpeassa kuuvalossa, olivat hänen ajatuksensa sen +johdosta, mitä lähimmäisessä tulevaisuudessa todellakin oli tapahtuva, +ja ne kauheat seikat, jotka Roomalaista ja Ireneä uhkasivat. Eikä hän +voinut eroittaa heitä toinen toisestaan, sillä yksi ainoa tunne täytti +hänen sydämensä ja mielensä: tuska, tuska, sama rajaton sanomaton, +huolettava tuska, jota tuottaa yhtähyvin hengenvaara ja ikuinen häpeä, +kuin turhin valekuva ja mitättömin mitättömyys. + +Silloin kulki suuri musta pilvi hitaasti kuun yli ja synkkä pimeys +peitti kaiken hänen ympärillään olevan, vieläpä ne epämääräiset +olennotkin, jotka hänen mielikuvituksensa oli muuttanut kauheiksi +huviksi. + +Hänen täytyi hiljentää kulkuaan, jaloillan tietä tunnustellakseen, ja +samoin kuin lapsi saattaa mielestään karkoittaa ja tyhjäksi muuttaa +jonkun lähestyvää ilkeän esineen, peittämällä kädellään silmänsä, niin +hänen sielunsakin synkän pimeyden kautta äkkiä pääsi vapaaksi +tuhansista luulotelluista kauhuista. + +Hän pysähtyi huokeammin hengittäen, kokosi kaiken sisällisen tahtonsa +voiman ja kysyi itseltään, mitä hänen piti tekemään estääkseen näitä +kamalia seikkoja tapahtumasta. + +Sitten kuin hän oli nähnyt murhamiehet, oli jokainen koston ajatus, +jokainen halu kuolemalla rankaista viettelijää, hänen sielustaan +väistynyt, ja yksi ajatus hänessä vaan vallitsi, nimittäin, että, hän +koska hän oli ihminen, oli pelastettava raivoovien petojen kynsistä. + +Hitaasti eteenpäin kulkiessaan hän toisti jokaisen sanan, minkä hän oli +kuullut Euergeteen, eunukin, erakon ja murhamiesten lausuvan +Publiuksesta ja Irenestä, ja hän muisteli mielessään jokaista askelta, +minkä hän oli temppelistä lähdettyään käynyt, ja siten hän jälleen +selvään käsitti että Irenen tähdenhän hän oli lähtenyt liikkeelle ja +hänen tähtensä vaaroja kesti ja tuskia kärsi, ainoastaan, +yksinomaisesti hänen tähtensä. + +Hänen sisarensa kuva ilmaantui äkkiä ja iloisempana, viehättävämpänä +hänen sieluunsa, puhtaana epäsuotuisasta kateudesta, jota hän ei +intohimon vallassa ollessaankaan pienimmän silmänräpäyksen osan +aikanakaan ollut tuntenut. + +Hänen silmissään Irene oli kasvanut suureksi, hänen huolen pitonsa +suojelemana ja hänen rakkautensa auringon paisteen lämmittämänä. + +Hänestä huolen pitäminen, hänen puolestaan puutteitten kärsiminen ja +vaivojen näkeminen oli käynyt hänelle nautinnoksi, ja kun hän silloin, +niin kuin hänellä usein oli tapana tehdä, kääntyi isänsä puoleen, ikään +kuin hän olisi ollut läsnä, ja kuulumattomin sanoin kysyi häneltä: +"Eikös niin, olenhan hänen hyväkseen tehnyt, mitä olen voinut?" ja kun +hänen silloin täytyi itsekseen sanoa, että hän välttämättömästi olisi +myöntävästi vastannut tähän kysymykseen, silloin hänen silmänsä +täyttyivät kyynelistä, ja katkeruus ja levottomuus, jotka vielä vasta +olivat hänen rinnassaan vallinneet, poistuivat hänestä vähitellen, ja +niin kuin viileä ilma kuuman päivän jälkeen, kiitollisen ilon +virkistävä tuulahdus virtasi hänen sielunsa kautta. + +Kun hän silloin pysähtyi, etsiäkseen yhä enemmin pimeään tottuneilla +silmillään erästä Sphinksi-kujanteen päässä olevaa temppeliä, jonka +lähellä hän jo varmaankin luuli olevansa, kuului odottamatta hänen +korviinsa hänen oikealta puoleltaan juhlallinen, moni ääninen +valituslaulu. + +Se oli Osiris Apiin pappien laulua, jotka keski yön aikaan temppelinsä +katolla viettivät jumalansa mysterioita. + +Hän tunsi hyvin tämän ylistysvirren, jossa valitettiin Osiriin +kuolemaa, ja häntä rukoillen pyydettiin, murtamaan kuoleman valtaa, +nousemaan jälleen ylös, lahjoittamaan maailmalle ja ihmisille uutta +valoa ja uusia elinvoimia ja suomaan kaikelle kuolleelle uutta +olemista. + +Mahtavasti tämä hurskas valitusvirsi vaikutti hänen liikutettuun +sieluunsa. Varmaankin olivat hänen vanhempansakin jo joutuneet kuoleman +uhreiksi ja olivat nyt, elämää jakelevan jumalan vertaisina ollen, +osallisina maailman ja ihmisten kohtalon johdannossa. + +Syvempään hengittäen hän kohotti molemmat kätensä taivasta kohti ja +ensi kerran hänen koko sielunsa, senjälkeen kuin hän liikutettuna oli +palannut Serapiin kaikkein-pyhimmästä, täydelleen vajosi +intohimoisesti, hartaasti, lämpöiseen, hiljaiseen rukoukseen; hän +rukoili voimia, vastakin voidakseen täyttää velvollisuutensa, neuvoa, +miten hän voisi keksiä oikean keinon pelastaakseen Irenen +onnettomuudesta ja Publiuksen kuolemasta. + +Näin rukoillessaan ei hänestä enään tuntunut tyhjältä; ei, hänestä +tuntui kuin voittamaton hyvää suojeleva voima, johon hän jälleen +luotti, vaan jolle hän ei tiennyt mitään nimeä, olisi seissyt aivan +hänen edessään, ikäänkuin hän olisi ollut vihollisten ahdistama tytär, +joka pelastusta rukoillen syleilee mahtavan isänsä polvia. + +Muutaman minuutin hän oli näin kohotetuin käsin seissyt, kun uudelleen +esiin pistävä kuu palautti hänet todellisuuteen. + +Silloin hän näki Sphinksikujanteen olevan aivan lähellä tuskin sadan +askeleen päässä hänestä, ja sen vieressä olivat Apishaudat, joitten +läheisyydessä Publiuksen piti häntä odottaa. + +Hänen sydämensä alkoi jälleen nopeammin tykyttää ja hänen oman +heikkoutensa pelko tuli jälleen vireämmäksi. + +Tuokion perästä hän oli kohtaava Roomalaista, ja kun hän silloin +ehdottomasti kädellään kosketti tukkaansa, sitä silittääkseen, hän +huomasi että hänellä oli Glaukuksen hattu päässään ja hänen viittansa +hartioillaan. + +Hitaasti ja vielä kerran taivuttaen sydämensä rukoukseen pyytääkseen +muutamilla lyhyillä lauseilla rauhaa ja järkevää mieltä, hän järjesteli +pukuaan ja sen poimuja, ja silloin hänen sormensa sattuivat +Apis-hautojen avaimeen, joka hänellä vielä oli muassaan. + +Silloin juolahti hänen mieleensä eräs ajatus, ja hän pysyi siinä +lujasti kiinni, muodosteli sitä, nopeammin hengittäen, kunnes hän luuli +oikean keinon keksineensä, pelastaaksen sen miehen kuolemasta, joka oli +niin rikas, niin mahtava, joka ei ollut antanut hänelle mitään, vaan +oli ottanut häneltä kaikki ja jolle hän, köyhä ruukunkantajatar, tällä +hetkellä saattoi tarjota kaikkein kalleimman omaisuutensa, henkensä, +vaikka tämä mies oli aikonut kietoa hänet vehkeisinsä. + +Serapion oli sanonut, ja hän uskoi sen mielellään, ettei Publius ollut +halpamielinen; ja varmaankaan hän ei ollut kiittämätön pelastajalleen! + +Hän tahtoi saavuttaa itselleen oikeuden vaatia häneltä jotakin, mutta +ainoa mitä hän saattoi vaatia, oli että hän luopuisi hänen sisarestaan +ja toisi Irenen hänelle takaisin. + +Milloin hän lienee liittoutunut helposti voitettavaan, kokemattomaan +tyttöön, ja kuinka helposti hän lieneekään tarttunut tämän miehen +ojennettuun käteen! Mutta kuitenkin! + +Kaikissa juhlakuluissa Publius ei koskaan ollut Ireneä katsellut, vaan +aina vaan häntä ja kuinka Roomalainen nopeasti ja kernaasti oli +saattanut suostua, väärää kutsumusta noudattaen, tulemaan keskiyön +aikana erämaahan tavatakseen häntä? + +Ehkä hän kuitenkin oli lähempänä Publiuksen sydäntä kuin Irene, ja kun +kiitollisuus uusin voimin veti tätä hänen luokseen, silloin, niin +silloin tämä kenties saattoi astua hänen eteensä ja unhoittaen oman +ylpeytensä ja alhaisuutensa, pyytää häntä vaimokseen. + +Tämä ajatus valtasi hänet täydelleen, mutta ennen kuin hän oli ehtinyt +filosoofien kuvapatsaitten ympäröimään piiriin, se kysymys heräsi +hänessä: "Entäs Irene?" + +Olisikohan hän seurannut Publiusta ja olisikohan hän jäähyväisiä +sisarelleen sanomatta hänet hyljännyt, joll'ei tulinen rakkaus +Publiukseen, joka oli rakastettavin kaikista miehistä, olisi vallannut +hänen nuoren sydämensä. + +Entä Publius? + +Eiköhän tämä kiitollisena hänen aikomastaan teosta suostuisi, jos hän +sitä vaatisi, ottamaan vaimokseen hänen Irenensä, joka oli jalon suvun +köyhä, mutta ihanan ihana tytär? + +Ja jos se oli mahdollista, jos nämä molemmat kunnialla saattoivat +rakkautensa kautta tulla onnellisiksi, niin eroittaisiko hän, Klea, +nämä molemmat toisistaan? Hänkö kateellisena tempaisisi Irenensä +Publiuksen käsistä ja veisi hänet takaisin synkkään temppeliin, joka +hänestä, liideltyään kirkkaassa ilmassa ja iloisessa nopeudessa +taitaisi tuntua kahta synkemmältä ja ikävämmältä. + +Hänkö sysäisi Irenen onnettomuuteen, Irenen, oman lapsensa, hänen +huostaansa uskotun aarteen, jota hän oli vannonut suojelevansa? + +"Ei, ja vielä kerran ei", hän sanoi päättävästi. "Hän on syntynyt iloa, +minä huolia näkemään, ja jos vielä uskallan pyytää sinulta, oi ylhäinen +Jumaluus, jotakin, niin pyytäisin, että ottaisit tämän rakkauden +sielustani, joka pirstaleiksi murtaa sydämeni, kuin lahonneen puun, ja +että sinä kauaksi poistaisit minusta kateuden, nähdessäni Irenen +onnellisena Publiuksen käsissä. + +"Kovaa kyllä on, oman sydämensä erämaahan karkoittaminen, että toisessa +senkautta kevät kukoistaisi: mutta oikein se on, ja äiti minua +kiittäisi ja isä sanoisi minun toimivani hänen hengessään ja noitten +miesten opin mukaan, jotka noilla jalustoilla seisovat. Hiljaan, +hiljaan, sä sydän parkani, niin ainoastaan, niin on oikein!" + +Näitä miettien hän kulki Zenon ja Khrysippon kuvapatsaitten ohitse ja +loi silmäyksen niitten, kuuvalon valaisemien, kasvojen juonteisiin, ja +kun hän sitten taas katseli niitä sileitä kiviä, joilla filosoofien +ympäröimä piiri oli kivetty, niin hänen silmiinsä sattui hänen oma +musta, tarkkapiirteinen varjonsa, joka oli aivan matkustavaisen +kaltainen, joka viittaan ja leveäreunaiseen hattuun puettuna kulkee +kaupungista kaupunkiin. + +"Aivan kun mies!" hän mumisi itsekseen, ja kun hän juuri samassa näki +hänen kaltaisen, hattuun puetun olennon ilmaantuvan Apishautojen oven +viereen ja kun hän siinä luuli tuntevansa Roomalaisen, silloin hänen +kiihtyneissä aivoissaan heräsi eräs ajatus, eräs neuvo, joka hänet +ensin täytti kauhulla, mutta sitten salaman nopeasti ilolla, mitä kotka +tuntenee mahtavana siipiään levitellessään ja kohotessaan korkealle yli +maan tomun puhtaasen, rajattomaan eetteriin. + +Tykyttävin sydämin, syvään ja hitaasti hengittäen, mutta korkealle +vartaloaan oikaisten kuni kuningatar, joka lähestyy toista ruhtinasta, +hän kulki hattu, jonka hän oli ottanut päästään, vasemmassa ja Krates +sepän avain oikeassa kädessä Corneliolaiseen ja Apishautojen oveen +päin. + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU. + + +Mies jonka Klea oli nähnyt olikin Roomalainen Publius. Paljon hän oli +kuluneena päivänä toimiskellut, sillä tultuaan vakuutetuksi siitä, että +kuvanveistäjä puolisoineen oli vastaan ottanut Irenen, kuin oman +lapsensa, hän oli palannut telttaansa, jälleen kirjoittaakseen Roomaan. + +Mutta se ei ollut niin helposti luonnistua, sillä hänen ystävänsä +Lysias käveli levottomana edestakaisin, ja joka kerran kuin hän pani +kynän papyrukselle, tämä häiritsi häntä kyselemällä erakosta, +kuvanveistäjästä ja tämän holhotista. + +Kun Korintholainen viimein halusi tietää, olivatko hänen, Publiuksen, +mielestä Irenen silmät ruskeat vai siniset, silloin hän oli +närkästyneenä hypähtänyt pystyyn ja kiivaasti huudahtanut: + +"Olkoot vaikka punaiset, vihreät: mitä se minuun kuuluu!" + +Lysias näytti enemmän iloitsevan kuin suuttuvan tästä vastauksesta, ja +hän oli ja tunnustamaisillaan ystävälleen, että Irene oli hänen +sydämessään sytyttänyt tulipalon, kun Euergeteen tallimestari tuli +tuomaan Roomalaiselle neljää kyreneläistä hevoista, joita hänen +herransa pyysi jaloa Publius Cornelius Scipio Nasicaa vastaanottamaan +ystävyyden merkkinä. + +Varmaankin kokonaisen tunnin ajan molemmat ystävykset, ollen hevosten +tuntijoita ja rakastajia, ilolla katselivat kallisarvoisten hevosten +ihanata vartaloa ja kopeata käyntiä. + +Sitten tuli kuningattaren kamariherra kutsumaan Publiusta heti hänen +luonaan käymään. + +Roomalainen seurasi lähettilästä, vähän aikaa viivyttyään teltassaan, +josta hän otti mukaansa kiveen veistetyt Heben häät, sillä, kulkiessaan +kuvanveistäjän asunnolta palatsiin, oli hänen mieleensä juontunut +tarjota ne kuningattarelle, ilmoitettuaan ruukunkantajattarien synnyn. + +Publiuksella oli tarkat silmät, eivätkä Kleopatran heikkoudet olleet +jääneet häneltä huomaamatta, mutta hän ei koskaan ollut hänestä +luullut, että hän auttaisi hillitöntä veljeään, tämän väkivallalla +itselleen anastaessaan jalon isän viatonta tytärtä. + +Hän tahtoi lahjoittaa ne hänelle palkkioksi tyhjiin rauvenneesta, hänen +ystävänsä ehdoittamasta näytelmästä, joitten ihanasta esityksestä +kuningatar niin suuresti oli iloinnut. + +Kleopatra vastaan otti häntä katollaan, josta suosiosta ainoastaan +harvat saattoivat kehua, ja itse leväten vuoteellaan, salli hän hänen +istuutua hänen jalkojensa juureen ja ilmaisi selvän selvään jokaisella +silmänsä katseella, jokaisella lausumallaan sanalla, että nykyhetki +teki hänet onnelliseksi ja täytti hänet intohimoisella ilolla. + +Publius osasi pian saattaa puheeksi ruukunkantajattarien viattomien +kultakaivoksiin syöstyjen vanhempien asian, mutta Kleopatra keskeytti +hänen puolustuspuhettaan ja kysyi selvään, peittelemättä ja vähän +kiihkeästi, oliko totta, että hän kalusi Hebeä omakseen. + +Hänen jäykkiin kieltoihinsa kuningatar niin kovin vastasi epäilyn +osoitteilla, jotka viimein alkoivat tuntua moitteilta, kunnes hän +pahastui ja tuimistuneena jäykästi selitti, pitävänsä valhetta +akkamaisena ja halpana ja että hän kaikista solvauksista vähimmin +suvaitsi sanojensa totuuden epäilemistä. + +Tämmöinen tulinen ankara kielto sen miehen suusta lähteneenä, jota hän +kunnioitti oli Kleopatralle aivan uutta, eikä hän siitä pahastunut, +sillä nyt hän saattoi uskoa ja uskoikin mielellään, että Publius ei +ollenkaan välittänyt siveästä Hebestä, että Euleus panetteli +vihollistaan, ja että Zoë, joka äsken oli palannut turhalta +temppelimatkaltaan, oli erehtynyt kertoessaan Roomalaisen olevan Irenen +rakastajan, ja että hän varmaankin jo aivan varhain aamulla oli +ilmaissut itse tytölle tahi Serapeumin papistolle, mitä hänen suhteensa +oli tekeillä. Tämän jalon nuorukaisen povessa ei viekkautta piillyt, +siinä ei saattanut piillä! Ja hän, joka tavallisesti ei tahtonut kuulla +sanaakaan ympäristönsä suusta, kysymättä, mitä sillä tarkoitettiin, +kuinka paljon petosta ja teeskentelyä siinä oli, hän uskoi Roomalaista, +ja iloitsi tästä uskostaan niin suuresti, että hän iloisesti +ja herttaisesti vaati Publiusta antamaan itselleen erakon +pyyntökirjoitusta luettavaksi. + +Roomalainen ojensi hänelle heti kääryn ja sanoi, että, koska siinä oli +niin paljon surullista, josta hän halusi ottaa selkoa, hän katsoi +velvollisuudekseen valmistaa hänelle jos kohta pientäkin iloa. + +Samalla hän ojensi hänelle kiveen leikatut kuvat ja Kleopatra iloitsi +tästä pienestä taideteoksesta niin rajattomasti, kuin hän ei olisikaan +ollut rikas kuningatar, jolla oli kauniimmin leikatut kivet koko +maailmassa, vaan tyttö, jolle lahjoitetaan ensimmäinen kauan ikävöity +kultakoriste. + +"Oivallista, ihanaa!" hän huusi yhä uudelleen. "Ja päälle päätteeksi ne +ovat katoamattomia muistoja sinusta, armaani, ja Egyptissä käynnistäsi. +Vaikka koristettaisiin sitä kuinka kalleilla kivillä tahansa, niin itse +timantitkin näyttäisivät minusta arvottomilta tämän lahjasi rinnalla. +Ennen kuin luenkaan anomuskirjoituksesi, on tuomioni jo lausuttu +eunukista ja hänen onnettomasta uhristaan. Mutta kuitenkin aion lukea +käärön ja vieläpä tarkkaankin, sillä minun puolisoni pitää Euleusta +hyödyllisenä ja melkein välttämättömänä välikappaleena, ja onpa +tärkeätä että tuomiolla ja armahduksella on lujat perustansa. Minä +uskon Philotas paran viattomuutta, mutta vaikka hän olisi tehnyt +tuhansia murhia, niin minä tämän lahjan saatuani sittenkin toimittaisin +hänet vapaaksi." + +Nämä sanat loukkasivat Roomalaista ja se, mitä Kleopatra oli häntä +miellyttääkseen lausunut, oli hänen mielestään paremmin sopinut +kavalalle virkamiehelle kuin kuningattarelle. + +Aika kävi hänelle pitkäksi Kleopatran luona, joka hänen +kylmäkiskoisuudestaan huolimatta yhä kiihkeämmin toi ilmi lämpöisiä +tunteitaan, ja mitä enemmän hän puhui ja kertoi, sitä äänettömämmäksi +Publius kävi. + +Helpommin hän hengitti kun tämän puoliso vihdoin tuli Kleopatraa ja +häntä itseään päivälliselle noutamaan. + +Aterioidessa Philometor lupasi ottaa ajaakseen Philotaan ja tämän +puolison asiaa, jotka molemmat hän tunsi ja joiden kohtalo häntä +suretti; kuitenkin hän pyysi puolisoaan ja Roomalaista vetämään Euleus +eunukkia oikeuteen, vasta Euergeteen Memphiistä lähdettyä, sillä hän ei +vielä saattanut olla ilman tätä veljensä täällä olon aikana, jonka +kautta monia vaikeuksia lisääntyi, ja jos hän arvosteli Publiusta +itsensä mukaan, niin hän pani suurempaa arvoa siihen, että viattomat +autettiin oikeuksiinsa ja vapautettiin kurjuudesta, jonka todellisen +suuruuden hän aivan vasta oli oppinut tuntemaan opettajansa +Agatharchideen kautta, kuin että se, joka oli liian halpa hänen +vihansa esineeksi, ja joka ei missään tapauksessa voinut välttää +rangaistustaan, juuri tänään tahi huomenna joutuisi tuomarinsa eteen. + +Publiuksen oli onnistunut poistua kuninkaallisen pariskunnan seurasta, +ennen kuin se Asklepiodorin kirjoitus oli saapunut palatsiin, jossa +Serapiin papit ilmaisivat väärää luuloaan, että Irene muka olisi +kuninkaan käskystä temppelistä ryöstetty. + +Kun hän vakuutti, että hänen vielä tänään täytyi tärkeistä asioista +kirjoittaa Roomaan, ei itse Kleopatrakaan uskaltanut väitellä vastaan; +ja kun Philometor sitten oli kahden kesken puolisonsa kanssa, ei hän, +jonka suosio helposti oli voitettavissa, keksinyt sanoja kyllin +ylistelläkseen nuoren miehen oivallisia ominaisuuksia, sillä niistä hän +tulevaisuudessa luuli Roomassa lähtevän suurta hyötyä asioilleen, ja +tämän suopeista mielipiteistä, hänen jälleen tuli, ja sen hän ilolla +myönsi, kiittää puolisonsa vastustamatonta viisautta ja suloisuutta. + +Palatsista lähdettyään ja telttaansa rientäessään, Publiuksesta tuntui +kuin hän olisi ollut raskaasta työstä palaava päiväläinen tahi +kiusallisesta syytöksestä vapautettu mies tahi tieltä eksynyt, joka +jälleen on löytänyt oikean tien. + +Rasittava, matalamman puutarhan lehtikujanteissa vallitseva ilma oli +hänen mielestään kepeämpi hengittää kuin Kleopatran katolla +puhaltelevat jäähdyttävät tuulen hengähdykset. + +Liikutettavalta ja samalla huolestuttavalta hänestä kuningattaren +läheisyys tuntui, ja kuinka imartelevaa mahtavan hallitsijattaren +suosio olikin, niin ei se hänestä kuitenkaan juuri paremmalta +maistunut, kuin kultaiselle vadille asetettu, kauniisti koristettu +ruoka, jota väkisin pakoitetaan syömään ja johon saattaa olla myrkkyä +sekoitettuna ja joka maistuu inhoittavan imelältä, jos sitä viimeinkin +maistelee. + +Publius oli suora mies, ja sentähden hänestä niinkuin jokaisesta hänen +kaltaisestaan väkinäinen rakkaus tuntui semmoisesta kädestä +lähteneeltä kunnian osoitukselta, jota ei saata pitää arvossa ja jonka +siitä syystä enemmin hylkää kuin vastaan ottaa -- niin kuin liioiteltu +paljon ansioitamme suurempi kiitos, joka kyllä hullua ilahuttaa, mutta +pikemmin suututtaa ymmärtäväistä miestä, kuin näyttää hänen kiitostaan +ansaitsevan. + +Hänestä tuntui siltä, kuin Kleopatra olisi aikonut käyttää häntä +ensiksi rattoisaksi leikkikalukseen ja sitten edulliseksi +välittäjäkseen, ja se suututti häntä ja huolestutti tätä vakavaa ja +rehellistä nuorukaista niin suuresti, että hän mieluimmin heti +jäähyväisittä olisi lähtenyt Egyptistä ja Memphiistä. + +Kuitenkaan ei lähtö hänelle ollutkaan niin helppo, sillä aina +Kleopatraa ajatellessaan, hänen mieleensä juontui myöskin Klea, samoin +kuin synkkää yötä ajatellessa, myöskin kylmän kuun ihana loisto +kuvautuu sisällisen silmämme eteen. + +Samoin kuin hän oli pelastanut Irenen, samoin hän myöskin halusi +toimittaa vapauden ruukunkantajattarien vanhemmille, ja hänestä tuntui +täydelleen mahdottomalta Egyptistä lähteminen vielä kerran Kleaa +näkemättä. + +Hän halusi vielä kerran tavata tätä ylpeätä ja ylevää tyttöä ja sanoa +hänelle, että hän oli ihana, kuninkaallinen nainen ja sanoa olevansa +hänen ystävänsä, ja vihaavansa vääryyttä, ja oikeuden ja hänen itsensä +tähden olevansa mielellään valmis suuriin uhrauksiin hänen ja hänen +vanhempiensa hyväksi. + +Vielä tänään ennen juhla-ateriaa hän aikoi uudelleen käydä Serapiin +temppelissä ja pyytää erakkoa auttamaan häntä päästäkseen +keskustelemaan hänen holhottinsa kanssa. + +Kun Klea vaan tietäisi, mitä hän oli Irenen ja hänen vanhempiensa +hyväksi tehnyt, silloin hän varmaankin osoittaisi, että hänenkin +silmänsä saattoi ystävällisesti katsella, silloin hänen täytyi +jäähyväisiksi ojentaa hänelle oikea kätensä, johon hän ajatteli +molemmin käsin tarttuvansa ja painavansa sitä rintaansa vastaan. + +Silloin hän mitä ylevimmin, lämpöisimmin sanoin, aikoi hänelle sanoa +kuinka onnellinen hän oli, hänet löydettyään, ja kuinka vaikeata olisi +hänestä erota. + +Silloin tämä varmaankin tarttuisi hänen käteensä ja puhuttelisi häntä +ystävällisin sanoin. + +Ainoa Klean ankarasta, mutta kumminkin kauniista suusta lähtenyt lause +hänestä näytti kallisarvoisemmalta, kuin Egyptin suuren ja rikkaan +kuningattaren suutelo ja syleily. + +Corneeliolainen saattoi, kun häntä ärsytettiin, vihansa vimmassa käydä +liian pitkälle, mutta hänen kuvitusvoimansa ei ollut erinomaisen vilkas +eikä tulinen. + +Sillä aikaa kuin hänen hevoisiaan valjastettiin ja hän ajoi Serapiin +temppeliin, ruukunkantajattaren ylevä kuva lakkaamatta liikkui hänen +sielussaan, usein hän luuli kädessään pitäväänsä hänen kättään eikä +ohjia, ja kun hän mielessään ajatteli, mitä hän jäähyväisiksi aikoi +hänelle sanoa, ja kun hän luuli kuulevansa hänen liikutetulla äänellä +kiittävän häntä hänen jalosta avustaan ja sanovan, ettei hän koskaan +häntä unhoittaisi, silloin hän tunsi kyynelten kostuttavan silmiään, +jotka moneen vuoteen eivät olleet niihin tottuneet, ja hänen mieleensä +juohtui se päivä, jolloin hän omaisilleen sanoi jäähyväisiä, ensi +kerran sotaan lähtiessään. + +Silloin eivät hänen omansa, vaan hänen äitinsä silmät, olleet +kyyneleistä välkkyneet ja hän huomasi, että, jos hän saattoi verrata +Kleaa johonkin toiseen naiseen, niin hän enimmin oli sen ylhäisen +matronan kaltainen, joka oli hänelle lahjoittanut elämän, että Klea +suuren Scipio Africanuksen tyttären rinnalla näyttäisi samalta, kuin +nuori Minerva ylhäisen Junon äidin rinnalla. + +Hän pettyi suuresti toiveissaan, tavatessaan Serapiin temppelin ovet +suljettuina ja huomatessaan täytyvänsä palata Memphiisen näkemättä sekä +Kleaa että erakkoa. + +Mikä tänään oli ollut mahdotonta, sitä hän huomenna saattoi uudelleen +koettaa, mutta yhä kiihkeämmin hän ikävöi rakastettuaan ja tuskallinen +kaiho valtasi hänet, ja jälleen teltassa istuessaan toista Roomaan +menevää kirjettään päättäessään, aina vaan Klea hänen mieleensä +juohtui, joten hänen totinen työnsä keskeytyi. + +Senkin seitsemän kertaa hän hypähti pystyyn ajatuksiaan selvittääkseen +ja yhtä usein hänen jälleen täytyi heittää kynä kädestään, sillä +ruukunkantajattaren kuva asettui hänen ja hänen kätensä väliin. + +Vihdoinkin hän itseensä suuttuneena löi edessään olevaan pöytään, +painoi sitten niitä niin voimakkaasti vasten lanteitaan, että häneen +oikeen koski ja tyytymättömänä päätti lujasti täyttää velvollisuutensa, +ennenkuin muuta ajatteli. + +Hänen rautainen tahtonsa pääsi voitolle ja hämärän tullessa hänen +kirjeensä oli valmis. + +Hän oli jo painamaisillaan sinetin vahaan sinettisormuksensa +sardonyksiin piirretyn, sukunsa merkin, kun hänen palvelijansa ilmoitti +mustan orjan tahtovan häntä puhutella. + +Corneliolainen käski päästämään tätä sisälle ja neekeri ojensi hänelle +taulun, jossa Euleus petollisessa tarkoituksessa Klean nimessä kutsui +häntä keskiyön aikana saapumaan Aapishautojen luo. + +Jumalien sanansaattajalta nuorukaisesta näytti tämä hänen vihollisensa +kavala välikappale, ja intohimoisen joutuisasti sekä vähintäkään +epäilemättä hän kirjoitti kurjalle savitaululle: "Minä tulen". + +Publius tahtoi itse huomaamatta antaa äsken kirjoittamansa senaatille +menevän kirjeen lähettiläälle, joka eilen oli tuonut hänelle kirjeen +Roomasta, ja vaikka häntä tänä yönä olisi kutsuttu kuninkaallista +aarretta noutamaan, niin hän olisi mieluummin siitä kutsumuksesta +luopunut, kuin jättänyt Klean tapaamisen sikseen, siten hän ei missään +tapauksessa saattanut ottaa osaa kuninkaan juhla-ateriaan, johon +Kleopatra häntä kuitenkin hänen lupauksensa johdosta luultavasti +odotti. + +Hän kaipasi suuresti Lysias ystävätään; sillä hän ei millään muotoa +tahtonut kuningatarta loukata, ja Korintholainen, joka tällä hetkellä +varmaankin toimitteli turhanpäiväsiä asioita, oli yhtä taitava +uskottavien keksinnässä kuin hän itse oli siinä taitamaton. + +Hätäisesti Publius kirjoitti telttakumppanilleen muutaman sanan pyytäen +häntä kuninkaalle ilmoittamaan, että tärkeät toimet häntä tänä iltana +estivät häntä kuninkaan vieraana olemasta, heitti viittansa +hartioilleen, pani päähänsä kasvoja varjostavan matkahattunsa ja läksi +jalkaisin, seuralaisetta satamaan päin astumaan kirje toisessa ja +matkasauva toisessa kädessä. + +Sotamiehet ja vartijat, jotka täyttivät palatsin pihan, luulivat häntä +lähettilääksi eivätkä huutaneet häntä luokseen, kun hän nopeasti ja +rohkeasti riensi eteenpäin, ja siten hän viivytyksittä ja tuntematonna +pääsi satamaan majapaikkaansa, jossa hänen vähä aikaa piti odottaa +laivurien ja kauppiasten joukossa, ennenkuin hänen sanansaattajansa +palasi hauskasta muukalaiskortteerista, jossa hän kostutteli kurkkuaan. + +Publiuksen oli monesta asiasta tämän miehen kanssa sovittava, jonka +huomisaamuna piti lähtemän Aleksandriaan ja Roomaan, mutta Publius +tuskin malttoi kyllin kauvan viipyä, sillä hän luuli, että hänen jo +kokonaista tuntia ennen keski-yötä piti lähtemän Klean määräämään, +hänelle vanhastaan tuttuun paikkaan kuolleitten kaupunkiin, vaikka hän +tiesi paljon lyhemmässä ajassa voivansa päästä perille. + +Ikävöivästä aurinko liikkuu liian hitaasti ja ennen vaeltava tähti +unhoittaa aikansa, kuin rakastaja, jota rakkaus on kutsunut. + +Huomiota välttääkseen hän ei käyttänyt vaunuja vaan muulia, jonka +majapaikan isäntä mielellään hänelle lainasi, sillä Roomalainen oli +niin iloissaan toivoessaan Kleaa tapaavansa, että hän pisti kultarahan +ravintolan isännän suloisen lapsen sormien väliin, joka oli nukkunut +penkille ravintolan tiskin viereen ja kysymättä juomansa maaviinin +hintaa, maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin jos se olisi ollut +oivallista falernolaista. + +Ihmetellen isäntä häntä katseli, kun hän aimo hypyllä keikahti korkean +eläimen selkään sitä liikuttamatta, ja Publiuksesta itsestään tuntui, +kuin hän ei poikaikänsä jälkeen koskaan olisi ollut niin riepas ja +aivan vallattoman iloinen kuin tällä hetkellä. + +Satamasta Aapishaudoille vievä tie oli toinen, kuin se, joka kulki +sinne kuninkaan palatsista ja jota pitkin Klea oli mennyt, eikä se +myöskään sen ravintolan sivu, jossa Klea oli murhamiehet nähnyt. + +Päivällä toivioretkeläiset sitä tietä suuresti käyttivät, eikä +Roomalainen saattanut siltä yölläkään eksyä, sillä muuli, jolla hän +ratsasti, tunsi sen vallan hyvin. Sen hän tiesi, sillä kysyessään, +miksi ravintolan isäntä tätä eläintä, elätti, oli hänelle vastattu, +että se joka päivä vei Ylä-Egyptistä tulevia toivioretkeläisiä Serapiin +temppeliin ja pyhien härkien haudoille. Hän siis saattoi aivan huoleti +hyljätä isännän tarjoomuksen kun tämä hänelle muulin ohjajaa tarjosi. + +Kaikki jotka näkivät hänen lähtevän liikkeelle, luulivat hänen palaavan +kaupunkiin kuninkaan palatsiin. + +Hiljaista ravia Publius ratsasti kaupungin katuja pitkin, ja kun +jostakin ravintolasta ryyppivien sotamiesten naurua hänen korviinsa +kajahti, niin hän olisi aivan mielellään siihen yhtynyt. + +Kun sitten äänetön erämaa häntä ympäröi ja tähdet hänelle osoittivat, +että hän liian aikaisin oli saapunut kohtauspaikalle, niin hän antoi +muulin kulkea hitaammin ja mitä lähemmäksi määräpaikkaansa hän pääsi, +sitä totisemmaksi hän kävi, sitä kiivaammin hänen sydämensä sykki. + +Taisipa olla jotakin tärkeätä, tähdellistä, mitä Klea halusi hänelle +kertoa tähän aikaan ja tämmöisessä paikassa. + +Oliko Klea tuhanten muitten naisten kaltainen, ja kulkiko hän nyt +lemmen hetken viettoon sen kanssa, joka muutamia päiviä sitten oli +vastannut hänen silmäyksiinsä ja ottanut hänen orvokkinsa? + +Kerran tämä ajatus väkisinkin valtasi hänen mielensä, mutta hän +karkoitti sen pois, pitäen sitä mielettömänä ja hänelle itselleen +sopimattomana. + +Ennen kuningas saattaisi pyytää kerjäläistä kanssansa jakamaan +valtakuntaansa, kuin tämä tyttö kutsuisi häntä salaisessa paikassa +yhdessä nauttimaan Amorin suloisia antimia. + +Luultavasti hän ennen kaikkia halusi varmoja tietoja sisarensa +kohtalosta, varmaankin hän myöskin halusi puhella vanhemmistaan, mutta +tuskinpa Klea kuitenkaan olisi päättäytynyt häntä avukseen kutsumaan, +jollei hän olisi oppinut Publiukseen luottamaan, ja tämä Klean +luottamus hänet ylpeydellä täytti ja samalla hän kiihkeästi ikävöi +Kleaa, joka yhä voimakkaammin valtasi hänen sydämensä. + +Sillä aikaa kuin muuli hitain, vakavin askelin synkimmässäkin pimeässä +etsi tietä ja myöskin löysi sen, hän katseli taivasta ja kiilteleviä +pilviä, jotka milloin mustina ja paksuina peittivät Silenen valon, +milloin vaaleamman reunan ympäröimänä toisistaan eroisivat, jolloin +kultainen kuun kaistale ne jakoi, kuten joutsen järven synkän pinnan. + +Samalla hän lakkaamatta ajatteli Kleaa, ja haaveksien luuli näkevänsä +hänet edessään, mutta toisenlaisena ja korkeampana kuin koskaan ennen, +sillä hänen vartalonsa kasvoi hänen silmissään kasvamistaan ja oli +vihdoin niin suuri, että hänen päälakensa ylettyi taivaasen saakka, +että pilvet näyttivät hänen hunnultaan ja kuu hänen tummaan tukkaansa +kimitetyltä loistavalta diademilta. + +Mahtavasti tämä näky häneen vaikutti, hän laski ohjakset muulin +kaulalle ja levitti kätensä sulkeakseen syliinsä ihanan utukuvan, mutta +hänen eteenpäin ratsastaessaan se aina samalla väistyi, ja kun +länsituuli puhalsi hiekkaa hänen kasvoihinsa, ja kun hänen silloin +täytyi kädellään peittää silmänsä, niin se kokonaan katosi eikä enää +näyttäinyt, ennenkuin hän oli saapunut Apishautojen luo. + +Hän oli täällä toivonut tapaavansa sotamiehiä tahi vartioita, +joiden huostaan hän olisi voinut jättää muulinsa, mutta sittenkun +Osiris-Apiin temppelissä pappien öinen laulu oli tauonnut, ei koko +aavassa erämaassa kuulunut hiiskaustakaan, ja kaikki, mikä häntä +ympäröi, oli äänetöntä, mykkää ja liikkumatonta, ikäänkuin kaikki olisi +ollut kuollutta. Vai oliko daimoni häneltä kuulon ryöstänyt? Hän luuli +korvallaan käsittävänsä ainoastaan oman nopeasti liikkuvan verensä +suhinan, mutta muuten ei hienointakaan ääntä kuulunut. + +Niin äänetöntä ainoastaan kuolleitten kaupungissa yöllä, ainoastaan +erämaassa. + +Hän kiinnitti muulin ohjat kirjoituksilla peitettyyn kraniittipatsaasen +ja kulki sitten määrättyyn yhtymäpaikkaan päin. + +Oli keskiyö kulunut, sen hän päätti kuun asennosta ja hän alkoi jo +itsekseen miettiä, odottaisiko hän siinä missä oli, vai menisikö hän +ruukunkantajatarta vastaan, kun hän ensiksi kuuli keveitä askelia, ja +kohta sen jälkeen näki pitkään viittaan käärityn korkeavartaloisen +olennon astuvan sfinksikujanteelta suoraan häntä kohden. + +Oliko se mies, vaiko nainen, oliko se se, jota hän odotti? + +Ja jos se oli hän, oliko nainen koskaan niin mittelevin, melkeinpä +juhlallisin askelin lähestynyt sitä ystävätään, jota hän on luvannut +tavata. + +Hän tunsi jo hänen kasvonsa. + +Oliko se vaalea kuuvalo, joka ne niin verettömiksi, niin marmorin +valkeiksi teki. + +Hänen kasvojensa piirteet olivat hiukan jäykät, eivätkä ne kuitenkaan +vielä koskaan, ei silloinkaan kuin hän punastuen vastaan otti +Publiuksen orvokit, olleet näyttäneet niin moitteettoman ihanoilta, +niin juonteiltaan säännöllisiltä ja jaloilta, niin ylhäisiltä ja niin +herättäviltä. + +Ainakin täyden minuutin molemmat seisoivat ääneti, vaikka olivat aivan +vastatusten. + +Sitten Publius keskeytti äänettömyyden, huudahtaen lämpöisesti, +sydämmellisesti mutta kuitenkin kainosti matalalla, sointuvalla +äänellään ainoastaan yhden sanan ja tämä sana oli hänen nimensä: +"Klea." + +Kuin jumalan tervehdys ja siunaus, kuin Sirenien laulun sointuisin +ääni, kuin elämän ja kuoleman tuomarin suusta lähtenyt vapauttava +julistus, tämä sana kajahti ja vavahdellen tunki neidon sydämeen, ja jo +Klean huulet avautuivat yhtä syvällä ja sydämmellisellä äänellä +vastaukseksi Roomalaiselle huutaakseen "Publius", mutta hän hillitsi +itseään kaikilla sielunsa voimilla ja sanoi hiljaan ja nopeasti: "Sinä +olet myöhään tänne tullut ja hyvä on, että sen teit." + +"Sinä olet minua kutsunut", Roomalainen vastasi. + +"Toinen on sen tehnyt, enkä minä", Klea koleasti ja hitaasti vastasi, +ikään kuin hän nostaisi raskasta painoa, tahi ikään kuin hengittäminen +kävisi hänelle vaikeaksi. "Seuraa minua nyt vaan, sillä tässä ei ole +oikea paikka sinulle sitä selittää". + +Näin sanoen Klea kulki Apishautojen suljettuja ovia kohti ja koetti +sovittaa lukkoon samaa avainta, jonka Krates oli hänen huostaansa +uskonut, mutta tämä oli vielä niin uusi ja hänen sormensa vapisivat +niin suuresti, ettei tämä heti ollut hänelle onnistua. + +Sillä välin Publius seisoi aivan hänen vieressään ja koettaessaan häntä +auttaa hänen sormensa koskivat Klean sormiin. + +Kun sitten, eikä suinkaan erehdyksestä hänen voimakas ja kumminkin +vapiseva kätensä asettui Klean kädelle, niin tämä salli sen vähän aikaa +olla siinä, sillä hänestä tuntui kuin lämpöinen pilven pyörre olisi +hänen sydämestään liidellyt ja verhonnut hänen sielunsa ja lannistanut +hänen tahdonvoimansa ja himmentänyt hänen silmäinsä nä'ön. + +"Klea", Publius vielä kerran sanoi myöskin aikoen tarttua hänen +vasempaan käteen. + +Ikään kuin lyhyestä unesta todellisuuteen palautettuna, Klea veti heti +kätensä Publiuksen kädestä, työnsi avaimen lukkoon, aukaisi oven ja +sanoi melkein käskevän totisesti: "Mene sinä edelle!" + +Publius totteli tätä käskyä ja astui juhlallisen, kallioon hakatun ja +niukasti valaistun luolan laveaan eteiseen. + +Hänen edessään oli kaareva käytävä, jonka loppua hän ei voinut nähdä ja +molemmin puolin, oikealla ja vasemmalla, olivat ne huoneet, joissa +kuolleitten pyhien eläinten sarkkofaagit olivat. + +Jokaisen tämmöisen mahdottoman suuren kivikirstun yläpuolella paloi yöt +päivät lamppu, jonka valo, kuin valosta kudottu peite, tunkeutuen +kaikkialle, missä vaan avonaisia hautakammioita oli, luolan synkän +pimeän läpi, kirkkaana levisi kallion sisustaan vievälle pimeälle +tielle. + +Minkälaisen paikan Klea oli valinnut hänen kanssaan puhellakseen! + +Mutta vaikka hänen äänensä kylmältä kajahti, niin ei hän itse +kuitenkaan ollut kylmä ja tunnoton, kuin Orkuksen haamut, jota tämä +hänen rintaansa ahdistava paikka pyhän savuntuoksuineen muistutti, +sillä hän oli tuntenut, että Klean sormet hänen niitä koskettaessaan +vapisivat, ja kuin hän Kleaa auttaakseen, lähestyi aivan lähelle häntä, +silloin Klean sydän oli tykyttänyt yhtä nopeasti ja kiivaasti kuin +hänenkin. + +Kenen onnistuisi sulattaa tämä kova mutta puhdas- ja jalo-kristallinen +sydän, sen yli varmaankin tulvailisi puhtaamman autuuden ihana virta! + +"Nyt olemme perillä," Klea sanoi ja jatkoi sitten lyhyvin katkonaisin +lausein: "Pysy missä olet. Anna minun olla tässä portin vieressä. +Vastaa minulle ensiksi yhteen kysymykseen: Irene sisareni on +temppelistä kadonnut. Oletko sinä syypää hänen poisvientiinsä?" + +"Olen", Publius innokkaasti vastasi. "Hän lähettää sinulle terveisiä +ja käskee sanomaan, että hänen uudet ystävänsä häntä suuresti +miellyttävät." + +"Nyt ala," Klea häntä liikutettuna keskeytti. "Käänny tuonnepäin! +Tuonne, missä näet lampun valon kuumottavan." + +Publius teki, niinkuin häntä käskettiin, ja samalla hiljainen värähdys +kulki hänen lujan sydämensä läpi, sillä tytön toiminto ja olento ei +hänestä yksin tuntunut juhlalliselta, ei, vieläpä salaperäiseltä, kuin +naisprofetan. Silloin kova jyrinä tärisytti hiljaista, pyhää paikkaa ja +voimakkaat ääniaallot levisivät jyristen ja kaikuen luolan +kallioseinissä. + +Huolestuneena, Publius kääntyi, eikä hänen etsivä silmänsä enää Kleaa +löytänyt. + +Kun hän sitten riensi kalliohuoneen ovelle, niin hän kuuli, miten se +ulkoa suljettiin. + +Ruukunkantajatar oli paennut hänen käsistään, oli paiskannut raskaan +oven kiinni ja piti häntä vankina: ja tämä seikka näytti Roomalaisesta +loukkaavalta, niin kärsimättömältä, ettei hänessä muuta tunnetta +päässyt valtaan, kuin kiivauden, loukatun ylpeyden, ja intohimoinen +vapautuksen halu, ja jaloillan ovea potkiessaan hän huusi vihaisesti +Klealle. + +"Avaa ovi, minä käsken! Päästä minut heti vapaaksi tahi kaikkein +jumalien nimessä --" + +Hän ei lausunut loppuun uhkaustaan, sillä keskellä suljetun oven +oikeata puoliskoa avautui pieni luukku, josta papeilla muuten oli +tapana laskea pyhää savua pyhien härkien hautaholveihin, ja Klea huusi +hänelle kahdesti, kolmesti, ja kun hän ei sittenkään ottanut +tyyntyäkseen, vielä neljännenkin kerran: + +"Kuule, kuule, mitä sanon, Publius!" + +Silloin hänen raivonsa asettui, ja Klea sanoi. + +"Älä minua uhkaa, Publius, sillä sinä varmaankin sitä olet katuva, kun +saat tietää, mitä minulla on sinulle kerrottavaa. Älä minua keskeytä, +ja tiedä nyt jo, että tämä ovi avataan joka päivä ennen auringon +nousua. Vankeuttasi ei kestä kauemmin ja sinun pitää siihen tyytyä, +sillä minä suljin sinut sinne pelastaakseni henkesi, joka todellakin on +vaaran alaisena. Hulluudeksiko kutsut minun huolenpitoani? Ei, Publius, +se on liiankin oikeutettu, ja jos sinä mieheksi olet voimakas, niin +olen minä vaimoksi enkä minä koskaan peljästyisi tyhjästä +mielikuvittelusta. + +"Tuomitse itse, pelkäänkö syystä puolestasi: + +"Euergetes kuningas ja Euleus eunukki ovat palkanneet kaksi kauheata +hirviötä sinua murhaamaan. Lähdettyäni Ireneä etsimään, kuulin kaikki +ja ne kauheat sudet, joita he ovat sinun päällesi ärsyttäneet, minä +olen näillä omilla silmilläni nähnyt ja näillä omilla korvillani olen +kuullut heidän keskustelevan väjytyksistään sinua vastaan. + +"Minä en ole eläissäni kirjoittanut sitä savitaululle piirrettyä +kirjettä, joka oli minun nimessäni lähetetty. Euleus on sen tehnyt ja +sinä olet tarttunut hänen syöttiinsä ja lähtenyt yöllä erämaahan. +Muutaman minutin perästä murhaajat hiipivät täällä ja etsivät uhriaan, +mutta sinua, Publius, eivät he löydäkään, sillä Klea on sinut +pelastanut, sama Klea, jota sinä ensiksi ystävällisesti kohtelit ja +jolta sinä sitten ryöstit sisaren, sama Klea, jota sinä äsken tahdoit +uhata ja joka nyt matkustavaisen tapaan hattuun ja viittaan puettuna, +niin että häntä helposti kuun epävarmassa valossa voidaan pitää sinuna, +heti on menevä erämaahan ja tarjoova sydän parkansa murhaajan puukolle +lävistettäväksi." + +"Mieletön!" Publius huusi ja heittäytyi koko painollaan ovea vastaan ja +potki sitä jaloillaan. "Hulluuttahan sinun puuhasi on! Avaa ovi, minä +käsken! Olkootpa nuo Euergeteen palkkaamat miehet, vaikka kuinka +väkeviä, niin on minussa kylliksi miestä itseäni puolustamaan." + +"Sinulla ei ole aseita, ja heillä on ansoja ja puukkoja." + +"Avaa sitten ovi ja jää tänne luokseni aamun koittoon. Henkensä +tuhlaaminen ei ole suurenmoista, vaan jumalatonta. Avaa heti ovi, minä +pyydän sitä sinulta, minä käsken sinua!" + +Jonakin muuna hetkenä eivät nämä sanat olisi olleet vaikuttamatta Klean +järkevään mieleen, mutta ne kauheat myrskyt, jotka viime hetkinä olivat +hänessä riehuneet, olivat pyörteesensä temmanneet hänen sielunsa +rauhan. + +Tuo ajatus, ainoa päätös, ainoa tahto valtasi hänet kokonaan, nimittäin +että hän päättäisi uhrauksista rikkaan elinaikansa suurimmalla +uhrauksella, uhraamalla henkensä, eikä hän sitä aikonut tehdä +ainoastaan saattaakseen Irenen onnelliseksi ja pelastaakseen +Roomalaisen, vaan sentähden että häntä, isänsä tytärtä, niin +suuremmoinen loppu miellytti, sentähden että hän, joka oli vaan nuori +tyttö, tahtoi näyttää Publiukselle, mitä nainen, jota hän oli pitänyt +toista huonompana, saattoi saada aikaan, sentähden että kuolema hänestä +ei tällä hetkellä näyttänyt onnettomuudelta ja että hänen kauheista ja +pitkällisistä liikutuksista kiihtynyt sielunsa ei voinut irtautua siitä +päätöksestä, että hän tahtoi, että hänen piti uhrautua. + +Tämä ajatus ei enään ollut hänen, vaan hän oli tämän ajatuksen +vallassa, ja niinkuin mielipuoli tuntee olevansa pakoitettu yhä +uudelleen itsekseen samaa Mariaa kertomaan, samoin eivät mitkään +rukoukset eivätkä mitkään vaikuttimet tällä hetkellä olisi voineet +saattaa häntä päätöksestään luopumaan, uhraamatta kukoistavaa elämäänsä +Publiuksen ja Irenen hyväksi. + +Hellästi ja ylpeästi hän katseli päätöstään, joka hänet oikeutti +itseään suurena ihmeenä ihailemaan. Sentähden hän sulki korvansa +Roomalaisen rukouksilta ja sanoi niin hellällä äänellä, että se +Publiusta hämmästytti: "Ole hiljaan, Publius, ja kuuntele minua. Olethan +jalo, ja varmaankin sinä olet minulle kiitollinen siitä, että pelastan +henkesi.'" + +"Minä kiitän sinua ja aion sen sinulle palkita", Corneliolainen huusi, +"niinkauan kuin tämä sydän vielä saattaa sykkiä, mutta avaa ovi, minä +rukoilen sinua, minä pyydän..." + +"Kuuntele minua loppuun asti, aika rientää; kuuntele minua loppuun, +Publius. Irene sisareni on seurannut sinua. Hänen kauneudestaan +ei minun tarvitse sinulle puhua, mutta kuinka hyvä, kuinka +päivänpaisteinen hänen sydämensä on, sitä sinä et tiedä, sitä sinä et +saata tietää, vaan saat oppia sitä tuntemaan. Hän, se sinun vielä +täytyy kuulla, on köyhä niinkuin minäkin, mutta vapaitten ja jalojen +vanhempain lapsi. Vanno minulle nyt, vanno -- ei sinä et saa minua +keskeyttää, -- vanno minulle isäsi pään nimessä, ett'et sinä häntä +milloinkaan hylkää, että sinä siten käyttäydyt hänen suhteensa, niin +kuin hän olisi paraimman ystäväsi, oman veljesi oikea tytär." + +"Minä vannon ja minä olen täyttävä valani, sen vannon sen miehen hengen +nimessä, jonka pää on minulle pyhempi kuin jumalien nimi. Mutta nyt +minä rukoilen sinua, minä käsken sinua, avaa nyt minulle ovi, Klea, +ett'en sinua kadottaisi, ja että voisin sinulle sanoa, että sydämeni on +sinun, sinun ja aivan kokonaan sinun, että minä sinua rakastan, +määrättömästi rakastan." + +"Sinä olet minulle vannonut," tyttö huusi, joka kiihkeimmän liikutuksen +vallassa ollen huomasi kaukana erämaassa edestakaisin liikkuvan varjon, +"ja sinä olet vannonut kautta isäsi pään. Älä anna Irenen koskaan +katua, että hän on sinua seurannut ja rakasta häntä, kuin sinä tällä +hetkellä luulet rakastavasi minua, pelastajatartasi. Ajatelkaa molemmat +Klea parkaa, joka mielellään olisi teillä elänyt, ja nyt kuolee teidän +edestänne. Älä minua unhoita, Publius, sillä minä olen ainoastaan +kerran avannut sydämeni rakkaudelle, mutta sinua, Publius, minä olen +rakastanut, tuntien tuskaa ja vaivoja ja suloisinta onnea, niin kuin +kuolevainen nainen koskaan on rakkauden riemussa hekumoinut ja +rakkaudellaan itseään kuluttanut." + +Vimmaantuneena, unohtaen itsensä ja ikäänkuin hurmauntuneena hän oli +huutanut nämä viimeiset sanat Roomalaiselle, ikäänkuin riemuvirttä +laulaen. + +Miksi oli Publius vaiti, miksi ei hänellä ollut mitään vastattavaa, +vaikka Klea paljasti hänelle sydämensä syvimmät salaisuudet ja oli +sallinut hänen katsoa sydämensä kaikkein pyhimpään? + +Publiuksen suusta lähtevä hehkuva sanatulva olisi heti karkottanut +Klean erämaahan ja kuolemaan: hänen vaiti olonsa kahlehti Klean jalat, +hämmästytti häntä ja tulvasi kuin kylmä sade hänen ylpeytensä ylen +kiihtyneelle polttavalle tulisoitolle, niinkuin öljy, joka tyynnyttää +hänen sielunsa pauhailevan virran aallot. Siten hän ei saattanut +hänestä erota ja hän avasi huulensa vielä kerran huutaaksensa Publiusta +nimeltä. + +Kun hän alkoi tunnustaa Roomalaiselle rakkauttansa, ikäänkuin +viimmeistä perintöään, Publiuksesta tuntui, kuin janoovasta, jota +viedään uhkuvan lähteen luo sitä vasten, että häntä kiellettäisin +kostuttamasta huuliaan sen raittiissa vedessä. + +Intohimoinen mielenkarvaus täytti hänen sielunsa, ja kun hän epätoivoon +joutumaisillaan silmiään väännellen katseli ympärilleen vankeudessaan, +hänen silmänsä sattuivat seinän nojassa olevaan rautatankoon, jolla +työmiehet olivat työntäneet viimmeiseksi haudatun apishärän sarkofaagin +paikoilleen. + +Niinkuin hukkuva tarttuu luokseen lelluvaan lautaan, samoin hänkin +kaappasi tämän aseen, mutta kuuli kuitenkin samassa Klean viimmeiset +sanat aivan jok'ainoan, tunkeissaan otsa hiessä metallitankoa kynnyksen +päälle, kaksipuolisen oven keskustan kohdalle. + +Nyt oli ulkopuolella kaikki vaiti. + +Varmaankin tuo mielipuoli jo meni murhamiehiään vastaan ja ovi oli +kauhean raskas eikä ollut liikahtaa eikä väistyä. + +Mutta hänen täytyi murtaa se auki ja hän heittäytyi maahan, työnsi +olkapäänsä tangon alle ja painoi koko ruumillaan niin voimakkaasti +rautatankoa että hänen luunsa olivat murtua ja hänen jäntereensä +taittua, hän luuli jo tuntevansa oven horjuvan, ponnisti vielä kerran +koko miesvoimallaan ja vihdoin puu rätisi saumoissaan ja oven puoliskot +lensivät auki ja Klea pakeni kauhun valtaamana erämaahan murhaajia +vastaan. + +Publius hypähti heti jaloilleen, hyökkäsi ulos vankeudestaan ja kun hän +näki Klean pakenevan, niin hän ajoi häntä joutuisasti juosten takaa ja +sai hänet pian kiinni sillä viitta esti Klean juoksemasta, ja kun Klea +ei totellut kun Publius käski häntä paikallaan pysymään, niin tämä +asettautui hänen eteensä, eikä sanonut lempeästi, vaan ankarasti ja +totisesti: + +"Sinä et kulje askeltakaan edemmäksi, sen sanon." + +"Minä menen minne tahdon," tyttö vastasi suuresti liikutettuna. "Päästä +minut heti irti!" + +"Pysy sinä tässä luonani," Publius tiuskasi, tarttui hänen molempiin +ranteisinsa rautaisilla sormillaan, niinkuin lujilla pihdillä. "Minä +olen mies ja sinä olet nainen, ja minä aion opettaa, kenen täällä tulee +käskeä ja kenen totella." + +Viha ja mielenliikutus olivat asettaneet nämä aivan aavistamattomat +sanat Roomalaisen vapiseville huulille, ja kun Klea, hänen näin +puhuessaan, ponnistellen kaikin voimin, jotka suinkaan eivät olleet +vähäpätöiset, koetti vääntää kätensä irti hänen käsistään, silloin tämä +yhä vielä kovin liikutettuna, mutta kuitenkin säälien Kleaa koska hän +oli nainen, taivutti hänen käsivarttaan vastustamattomasti ja samalla +lempeästi kunnes tämä taipui ja hitaasti lankesi polvilleen hänen +eteensä. + +Kun Klea siten oli hänen edessään, päästi Publius hänet irti, mutta hän +peitti silmänsä kivistävillä käsillään, nyyhki ääneensä kiukusta ja +tuntiessaan että häntä niin häpeällisesti oli nöyryytetty. + +"Nouse nyt ylös," Publius sanoi täydelleen muuttuneella mielin +kuullessaan Klean itkevän. "Onko sinusta siis aivan vaikeata taipua +miehen tahdon mukaan, joka sinua ei tahdo eikä saatakaan jättää, ja +jota sinä kuitenkin rakastat?" + +Kuinka lempeiltä, kuinka hyviltä nämä sanat soivat. + +Klea käänsi kuullessaan nämä sanat, silmänsä Publiukseen, ja kun hän +näki, että tämä rukoilevan tavoin häntä rakasti, silloin hänen vihansa +lauhtui ja muuttui kiitollisuudeksi, ja polvillaan häntä lähestyen Klea +nojasi päällään häneen ja sanoi: + +"Minun on aina pakosta täytynyt nojautua itseeni ja rakkaudella ohjata +toista ihmistä, mutta taitaa kuitenkin olla paljoa suloisempaa itse +olla rakkauden ohjattavana, ja sinun omasi minä aina iäti tahdon olla." + +"Ja minä tahdon joka hetki kiittää sinua kaikesta sydämestäni ja +kaikesta mielestäni!" Publius huudahti ja kohotti hänet ylös. "Sinä +tahdoit uhrata henkesi edestäni ja omasi on nyt minun. Minä sinun +edestäsi ja sinä minun edestäni, minä puolisonasi ja sinä vaimonani, +aina loppuun saakka!" + +Molemmin käsin tarttui hän Klean hartioihin ja käänsi hänen kasvonsa +omiinsa päin. + +Klea ei enään vastustanut, sillä hänestä tuntui suloiselta noudattaa +tämän voimakkaan miehen tahtoa. + +Kuinka suloiselta hänestä, joka jo lapsuudesta oli ottanut +velvollisuudekseen voimakkaana ja valppaana pysymisen, tuntui heikkona +olo, ja se että hän sai luottautua voimakkaampaan käteen! + +Samalta taitaa ruusupensastakin tuntua, joka ensi kerran tuntee sauvaan +nojautuvansa, johonka huolekas puutarhuri hänet sitoo. + +Klea katseli autuaasti ja kuitenkin tuskallisesti hänen silmiinsä ja +hän painoi juuri ensi suudelman Klean huulille, kun molemmat kauhistuen +toisistaan väistyivät sillä Klean nimeä huudettiin ääneensä yön +hiljaisuudessa, ja heti sen jälkeen kuului aivan heidän lähellään kova +huuto ja kumea kiljuna. + +"Murhaajat!" Klea huusi ja hiipi vavisten sekä omasta että ystävänsä +puolesta, hänen rinnalleen. + +Kuolemaan rohkeasta, kunnostaan ylpeilevästä sankarittaresta oli +vähässä ajassa tullut heikko, apua tarvitseva, nöyrä nainen. + + + + +KAHDESKOLMATTA LUKU. + + +Serapeumin portin luona olevan Pylonitornin katolla seisoi tähtien +tutkija, joka oli kiivennyt temppelin korkeimmalle paikalle tähtiä +tähystelläksensä; mutta tänä yönä hän ei näyttänyt voivan täyttää +tehtävätänsä, sillä nopeasti kiitävät synkät pilvet peittivät tuon +tuostakin sitä taivaan kannen osaa, jota hän mieluimmin olisi tahtonut +tutkia. + +Kärsimättömästi hän vihdoinkin pani käsistään koneensa ja sitten +myöskin vahataulunsa ja kirjoituspuikkonsa ja käski sairaan pikku +Philon istua, jonka portinvartiana ollen piti yöllä auttaa +Pylonitornissa työskenteleviä tähtien tutkijoita, viemään alas hänen +työkalunsa, sillä taivas ei tänään ollut hänen työlleen suotuisa. + +"Suotuisa," portinvartia huudahti, kertoen tähtien tutkijan viimeiset +sanat ja kohottaen hartioitaan niin korkealle, että hänen päänsä katosi +niitten väliin. "Hirmuinen yö tämä on, ja varmaankin suuri onnettomuus +meitä uhkaa. Viisitoista vuotta olen minä tässä toimessa ollut ja +ainoastaan kerran ennen olen elämässäni tämmöistä kokenut, ja +seuraavana päivänä tulivatkin syrialaisen kuninkaan Anthiokuksen +sotilaat ja tyhjensivät aarreaittamme. Ja tänään näyttää vielä +onnettomammalta kuin silloin! Jo koirantähden nousun aikana kauhea +haamu, jolla oli harja kuin jalopeuralla, kiiti erämaan halki, mutta +vasta keskiyön aikana alkoi kauhea kummitteleminen, ja sinäkin +säpsähdit, kun se Apishaudoissa pääsi valloilleen. Kauheita on +odotettavissa, silloin kun pyhät härät nousevat kuolleista ja +sarvillaan tölmivät hautaholvin ovea sitä murtaakseen. Usein jo olen +nähnyt vainajien sielujen liitelevän, räpyttelevän ja ryömivän +vanhan-aikuisten hautaholvien ja kalliorotkojen päällä. Milloin ne +liitelivät ihmispäällä varustettuina varpushaukkoina tahi Ibis-lintuina +ilmassa hervottomasti ja hitaasti siipiään liikutellen, milloin +kulkivat harmaina ruumiittomina varjoina erämaan poikki, milloin +käärmeinä luikertelivat sannassa, milloin taas ryömivät kuin nälkäiset +koirat ulvoen holvien ovilla. Usein kuulin niiden shakaalin tavoin +haukkuvan, monesti nauravan hyenan tavalla, joka tuntee haaskan hajua +ilmassa; mutta tänään ne ovat ensi kerran huutaneet raivoavien ihmisten +tavoin, ja sitten öhkineet ja valitelleet, ikäänkuin olisivat istuneet +hornan kidassa ja kärsineet kauheimpia tuskia. + +"Katsokaas, tuolla, tuolla se jälleen liikkuu! + +"Oi pyhä isä, masenna se voimakkailla loihtusanoilla. + +"Etkö sitten näe, miten ne kasvavat! + +"Ne ovat jo kaksi kertaa niin suuret kuin kuolevainen ihminen!" + +Tähtien tutkija otti käteensä amuletin jupisi itsekseen muutamia +loitsuja ja haki samalla silmillään niitä olentoja, jotka olivat +portinvartiaa peloittaneet. + +"Isoja ne ovat," hän sanoi, kun hänkin oli ne huomannut, "ja nyt +lähestyvät ne toisiaan ja tulevat yhä pienemmiksi; mutta kumminkin! +Varmaankin ne ovat kookkaita haudanraastajia, sillä ylenluonnollisen +suuria nuo olennot sentään tuskin ovat olleet." + +"Kahdesti niin pitkiä kuin sinä, joka et suinkaan ole pieni!" +portinvartia huusi ja painoi huulensa tähtien tutkijan kädessä olevaan +amulettiin. "Ja jos ne olisivat rosvoja, niin miksi ei mikään vartia +heitä huuda luokseen? miksi eivät heidän huutonsa ja melunsa ole +herättäneet vartioita, jotka joka yö tuolla majailevat. Taas kuului +samanlainen kova valitushuuto! Oletko koskaan kuullut mokomia ääniä +ihmisen rinnasta lähtevän? Suuri Serapis, minä menehdyn tuskasta! +Tulkaa kanssani alas, pyhä isä, että saisin hoitaa sairasta poikaani, +sillä joka tämmöistä on nähnyt, se ei vahinkoittumatta siitä suoriudu." + +Tosin oli kuoleitten kaupungin hiljaisuutta häiritty, mutta kuoleitten +henget eivät olleet syypäitä niihin kamaliin seikkoihin mitkä tänä yönä +erämaassa hautapatsaitten ja kallioholvien välillä tapahtuivat. + +Ihmisiä ne olivat, jotka häiriten pyhän kaupungin rauhaa, kylmäverisinä +ja ilkeinä, kuin pahat henget, pimeän kanssa tekivät liiton +saattaakseen toisen ihmisen perikatoon, mutta ihmisiä nekin olivat, +jotka keskellä synkän yön kauhuja tunsivat sen jumalallisen taimen +minkä taivas kätkee kuolevaisten lastensa poveen, omissa rinnoissaan +puhkeavan kauneimmiksi kukiksi. + +Niin varmaankin taistelun päivänä veren ja ruumiitten keskellä syntyy +lapsi, joka itse onnellisena ja muille onnea tuottaen kasvaa omaistensa +iloksi. + +Se hirviö, jolla oli jalopeuran harja, ja jonka ilmaantuminen ja +pikainen erämaahan katoaminen ensiksi oli peloittanut portinvartiaa, +oli Memphiisen kulkiessaan kohdannut myöskin useita matkustajia, jotka +hänen omituisesta näöstään peljästyneinä olivat pötkineet pakoon tahi +koettaneet kätkeytyä; ja kuitenkin se oli tavallinen lämpöverinen, +rehellinen, uskollinen ja ystävällinen ihminen. + +Mutta ne, jotka hänet kohtasivat, eivät saattaneet katsoa hänen +sydämeensä, ja ulkomuodoltaan hän vaan vähän oli muitten ihmisten +kaltainen. + +Vaikeasti liikkuivat hänen käyntiin tottumattomat jalkansa, joilla oli +iso ruumis kannettavana; ja kauhea parta ja runsas harmaaparta, joka +heilui milloin sinne, milloin tänne, hänen etsien päätään +käännellessään, teki hänet sen näköiseksi, että hän olisi voinut +peloittaa rohkeampaakin, jonka tielle hän äkki-arvaamatta sattui. + +Kaksi rihkamakauppiasta, jotka päivällä Serapeumin läheistössä +tavallisesti tarjosivat tavaroitaan toivioretkiläisille kaupaksi, +kohtasivat hänet lähellä kaupunkia. + +He katselivat häntä ja toinen sanoi: "Näetkö tuota läähättävää +hirviötä? Joll'ei hän istuisi kiinni kopissaan, niin sanoisin tuon +olevan ison Serapion erakon." + +"Joutavia," toinen vastasi, "hänen lupauksensa sitovat hänet lujemmin +kuin kahleet ja siteet. Varmaankin se on joku syrialaisista +kerjäläisistä, jotka majailevat Astarten temppelin ympärillä." + +"Luultavasti," toinen välinpitämättömästi vastasi. "Lähtekäämme +astumaan, sillä vaimoni paistaa meille tänään illalliseksi hanhen." + +Tosin Serapion oli lujasti sidottu koppiinsa ja kuitenkin +rihkamakauppias oli nähnyt oikein, sillä hän se oli, joka kulki +maantietä pitkin ja peloitti vastaantulijoita. Astunta tuntui hänestä +pitkän vankeutensa perästä hyvin vaikealta, olletikin koska hän oli +paljain jaloin ja jokainen tiellä oleva kivi kosketti hänen aroiksi +käyneitä jalkapohjiaan, ja sentäänkin hän pääsi jotensakin nopeasti +kulkemaan huomatessaan kaukaa nais-olennon, jota hän luuli Kleaksi. + +Monikin, joka erityisessä paikassaan hyvin menestyy omituisuuksineen, +joutuu lasten pilkaksi, jos hän irtaantuu ahtaasta ympäristöstään +sekaantuakseen omituisuuksineen maailman menoon. + +Niin kävi Serapioninkin, sillä etukaupungissa katupojat pilkaten +juoksivat hänen perästään, ja kun kolme koreata neitoa, jotka +ravintolan edustalla lepäsivät tanssistaan, ääneen nauroivat hänet +nähdessään, ja kun eräs kopea sotamies ikään kuin satunnaisesti työnsi +peitsensä kären hänen heiluvan harjansa lävitse, silloin hän vasta +huomasi metsistyneen ulkomuotonsa, ja hänen täytyi itsekseen myöntää, +ett'ei hän semmoisena koskaan pääsisi kuninkaan puheille. + +Päättävästi hän astui lähimpään valaistuun parturin huoneesen, joka +hänet nähdessään huolestuneena astui myöntitiskinsä taa, leikkuutti +tukkansa ja partansa ja näki peilissä, jota mestari piti hänen +edessään, ensi kerran moneen vuoteen jälleen omat kasvonsa. + +Surumielisesti hymyillen hän nyykäytti vanhettuneille kasvoilleen, +jotka hän näki kirkkaassa levyssä, maksoi, mitä häneltä vaadittiin, +eikä välittänyt niistä ihmettelevistä silmäyksistä, joilla parturi +apulaisineen häntä katseli. + +Mielettömälle he luulivat tehneensä palveluksen, sillä kaikkiin heidän +kysymyksiinsä hän ei ollut mitään vastannut, ja ainoastaan kerran +huutanut syvällä tavattoman kovalla äänellä: + +"Laverrelkaa muitten kanssa, minulla on kiire!" + +Eikä hänen sydämensä todellakaan ollut joutaviin laverruksiin taipuva, +ei, se oli täynnä kalvaavaa tuskaa ja hellää huolta, ja samalla häntä +suuresti suretti ajatellessaan, että hän oli syönyt lupauksensa ja +valansa rikkonut, jonka hän oli vannonut, kädessään kuolevan äitinsä +käsi. + +Palatsin portilla hän pyysi erästä vartiaa viemään häntä hänen veljensä +luo, ja kun hän rahalahjalla vahvisti pyyntöään, niin mies heti vei +hänet sen luo, jota hän etsi. + +Glaukus peljästyi suuresti, tuntiessaan Serapionin, mutta hänellä oli +niin paljon tehtävää, että hän saattoi käyttää ainoastaan muutamia +minuuttia veljensä hyväksi, jonka käytöstä hän kutsui käsittämättömäksi +ja rikolliseksi. + +Erakko sai tietää, ett'ei Euergetes ollut ryöstänyt Ireneä temppelistä, +vaan Roomalainen, ja että Klea oli muutamia minuuttia sitten vaunuissa +lähtenyt palatsista ja että hänen piti keskiyön aikana jalkaisin +palaaman toisesta ravintolasta Serapeumiin. + +Tyttö parka oli niin aivan yksin ja tie kulki erämaan kautta, jossa +hillittömät sotamiehet ja ruumiinryöstäjät tahi shakaalit ja hyenat +saattoivat käydä hänen kimppuunsa. + +Toisesta ravintolasta piti hänen lähteä jalkaisin, ja juuri siellä oli +huonolla roistoväellä tapana oleskella, ja hänen lemmikkinsä oli niin +nuori, niin kaunis ja niin turvaton! + +Jälleen hänet valtasi sama kauhea tuska, kuin hänen omassa +kopissaankin, sen jälkeen kun Klea oli lähtenyt temppelistä ja kun oli +alkanut hämärtää. Tällä hetkellä hän taisi tuntea kaikkea, mitä isä +tuntee, joka vankihuoneen ikkunasta näkee rakkaan, turvattoman lapsensa +puolustaivan petoeläimiä vastaan. + +Mikä vaan saattoi uhata häntä kuninkaan palatsissa, juopuneista +sotamiehistä vilisevässä kaupungissa ja erämaassa, se oli kauhean +selvästi ilmaantunut hänen sieluunsa, ja hänen erittäin suuri +kuvitusvoimansa oli kirjavimmilla väreillä kuvaillut kaikkia niitä +vaaroja, joita kohtaan hänen lemmikkinsä, rehellisimmän miehen tytär, +meni. + +Niinkuin vangittu tiikeri oli hän huoneessaan juossut edes takaisin, +oli heittäytynyt vasten seiniä, ja sitten taas, kauvaksi kuroittaen +ruumistaan, katsellut pikku ikkunastaan nähdäkseen, eikö karkuri, joka +ei millään muotoa vielä saattanut olla palannut, sentään jo olisi +tullut takaisin. + +Mitä pimeämmäksi kävi, sitä suuremmaksi hänen tuskansa oli yltynyt, +sitä kauheampia kuvia hänen mielikuvituksensa loi, ja kun muudan +suonenvedon kohtaama toivioretkeläinen ääneensä pastophoriumilla +kirkasi, silloin hän ei enää saattanut pysyä omana herranaan, vaan +työnsi jalallaan auki huoneensa ulkoapäin suljetun lahonneen oven, jota +ei monien vuosien kuluessa oltu avattu, kaappasi joutuisasti +hopearahat, joita hän säilytti arkussaan, ja hypähti maahan. + +Siinä hän seisoi majansa ja temppeliä ympäröivän muurin välillä, ja +vasta silloin hänen mieleensä juontui se lupaus, se vala, minkä hän oli +tehnyt, ja hänen täytyi ajatella ensimmäistä pakoaan. + +Silloin hän oli paennut, sentähden että elämän halut ja ilot häntä +viekoittelivat, silloin hän oli ollut rikollinen, mutta tänään sama +rakkaus ja sama huolenpito hänet ajoivat hänen vankeudestaan, jotka +hänet sinne olivat palauttaneetkin. + +Uskollisena pysyäkseen, hän oli uskoton; mutta katsoihan suuri Serapis +sydämiin ja hänen äitinsä oli kuollut, ja hän oli koko elin-ikänsä +ollut valmis antamaan pojalleen anteeksi. + +Niin elävästi hän luuli näkevänsä äitinsä vanhat lempeät kasvot +edessään, että hän, ikäänkuin olisi seissut äitinsä edessä, päällään +hänelle nyökäytti. + +Sitten hän oli vierittänyt tyhjän tynnyrin muurin luo ja vaivalloisesti +kiivennyt sille. + +Katkera hiki otsassa hänen täytyi kiivetä irtonaisista, +polttamattomista tiileistä kyhätyn muurin rintavarustuksille, jotka +olivat paljon miestä korkeammat, tuli liukuen ja pudoten muurin +ulkopuolitse kulkevaan hautaan, kiipesi sen reunaa myöten sieltä ylös +ja saattoi sitten vasta alkaa matkaansa Memphiisen. + +Mitä hän kuninkaan palatsissa sai kuulla Kleasta oli ainoastaan vähän +huojentanut hänen huoltaan, ja varmaankin Klea paljoa ennen ehtisi +erämaan reunalle, kuin hän, ja joutuisasti astuminen kävi hänelle niin +vaikeaksi ja koski niin kovasti hänen arkoihin jalkapohjiinsa. + +Luultavasti hänen onnistuisi hankkia itselleen sauva, jos vaan +kuninkaan linnan ovella liike vielä oli yhtä vilkas kuin päivällä. + +Tapaillen hopearahoilla täytettyä taskuansa hän katseli ympärilleen ja +huomasi rivin aasia, joitten ajajat tungeskelivat eläimineen korkeasta +portista tulvailevien sotilasten ja palvelijoiden keskellä. + +Harjaantunein silmin hän valitsi voimakkaimman aasin, heitti sen +omistajalle hopearahan, heittäytyi eläimen selkään, joka läähätti hänen +painonsa alla, ja lupasi ajajalle kaksi drakonia lisää, jos hän veisi +hänet niin nopeasti kuin mahdollista toiseen Serapeumiin vievän tien +varrella olevaan ravintolaan. + +Samalla kun hän itse voimakkailla alastomilla jaloillaan pehmitteli +aasi paran kylkiä, ajaja, joka kielellään maiskutellen ja kirkuen +juoksi jäljestä, tuon tuostakin pisteli eläintään piikillä reisiin, ja +siten Serapion milloin ravia, milloin täyttä nelistä ajaen pääsi +perille ainoastaan puolta tuntia myöhemmin kuin Klea. + +Ravintola oli aivan pimeä ja tyhjä, mutta ei erakko halunnutkaan mitään +virvoituksia. + +Ainoastaan matkasauvaa hän jälleen rupesi haluamaan, ja sen hän +tiesikin pian hankkia itselleen tempaisemalla seipään isännän puutarhan +aidasta. + +Tämä sauva oli raskas, mutta se helpoitti kuitenkin erakon astuntaa, +sillä vaikka hänen kuumottavat jalkansa vastenmielisesti häntä +tottelivatkin, niin hänen käsivartensa kuitenkin olivat yhtä voimakkaat +kuin ennenkin. + +Huima ratsastus oli häntä huvittanut, ajoittain ilahuttanut hänen +tuntehikasta mieltään ja muistuttanut hänen entisiä vaelluksiaan. + +Kun hän sitten yksinään kulki erämaan kautta, niin hän ajatteli Kleaa, +yksistään Kleaa. + +Niinpian kun kuu oli pilvistä tullut näkyviin, hän tarkalleen +tähystellen etsi Kleaa, huusi tuon tuostakin häntä nimeltä ja saapui +siten kreikkalaista ja egyptiläistä temppeliä yhdistävään +sfinksikäytävään. + +Apishaudoilta kuului melua ja jyskettä. Varmaankin siellä yölläkin +tehtiin työtä lähestyvän juhlan johdosta. + +Miksi juuri tänään ei näkynyt vartioita siinä, missä muuten +tavallisesti sotamiehiä oleskeli? + +Olivatko sotamiehet huomanneet Klean ja vieneet hänet pois muassaan? + +Myöskin sphinksikäytävän toinen puoli, jonne hän nyt oli tullut, oli +ihmisistä aivan tyhjä, ei näkynyt ainoatakaan vartiaa, vaikka +hautapatsaitten valkea kalkki ja erämaan keltainen hiekka kuun valossa +välkkyivät niin kirkkaasti, kuin niissä itsessään olisi ollut loistavaa +voimaa. + +Yhä enemmän huolestuneena hän nousi, kauvemmaksi nähdäkseen, +hiekkakukkulalle ja huusi kovasti Kleaa nimeltä. + +Niin -- tuossa, hän ei erehtynyt, tuossa näkyi vanhan-aikaisen +hautakappelin vieressä olento, joka näkyi olevan pitkään viittaan +puettu; ja kun hän heikolla äänellä häntä huusi, niin tämä lähestyi +häntä ja sphinksikäytävää. + +Kiireesti, niin nopeasti kuin vaan saattoi, hän astui alas tielle, jota +myöten juhlakulkueet kulkivat, astui sitten sileän kivikadun yli, jonka +vieressä ihmispäiset jalopeuran ruumiit olivat pitkissä riveissä ja +kiipesi vaivalloisesti hiekkakukkulan ulkopuolelle. + +Niin, tämä työ oli vaikeata, sillä usein hänen painostaan hiekka +irtaantui, vieri alaspäin ja vei hänet muassaan, ja paikoitti häntä +käsin ja jaloin etsimään uutta kiinnipitopaikkaa. + +Vihdoinkin hän seisoi sphinksikäytävän toisella puolella hautakappelin +edessä, jonka luona hän oli luullut näkevänsä etsittävänsä; mutta hänen +kiivetessään oli tullut aivan pimeä, sillä synkkä pilvi oli jälleen +peittänyt kuun. + +Silloin hän pani molemmat kätensä suulleen ja huusi niin kovasti kuin +vaan saattoi: "Klea!" ja taas "Klea!" + +Samassa hän kuuli aivan vieressään sannassa rapinaa ja näki ikään kuin +maasta nousseen olennon liikkuvan edessään. + +Tuskin se saattoi olla Klea, se oli mies; mutta ehkä hän kuitenkin oli +nähnyt lemmikkinsä: mutta ennenkuin hän ehti häntä huutaa, hän tunsi +äkkiä horjahtavansa lyönnistä ja raskas isku sattui hänen selkäänsä +hartioitten väliin. + +Murhamiehen hiekkasäkki ei ollutkaan sattunut oikeaan paikkaansa +niskaan ja Serapionin voimakas selkäpii olisi kestänyt voimakkaammankin +iskun. + +Samassa kuin hän tunsi tuskaa, hän myöskin tiesi, että rosvot häntä +ahdistivat ja että hän olisi mennyt mies, joll'ei hän voimakkaasti +itseään puolustaisi. + +Hänen takanaan ratisi hiekka taas. + +Silloin hän kääntyi niin nopeasti kuin saattoi, ja huutaen: "kirotut +kyykäärmeen sikiöt!" hän löi raskaalla matkasauvallaan, niinkuin seppä +jäähtyvää rautaa, sitä olentoa, jonka hänen pimeään tottuneet silmänsä +jo aivan varmaan tunsivat mieheksi. + +Serapion taisi osata hyvin, sillä hänen vastustajansa huudahti +kauheasti, vaipui maahan, vieri sitten ähisten ja voihkuen hiekassa, +kirkasi viimein kimakasti ja jäi jäykkänä ja liikkumattomana virumaan. + +Erakko saattoi pimeässäkin eroittaa kovasti rankaistun rosvon liikkeet, +ja kun hän levottomana ja säälien kumartui kaatuneen yli, niin hän +kauhistuen tunsi kosteitten käsien liikuttavan jalkojaan ja heti sen +jälkeen kaksi niin tuskallista pistosta oikeassa kantapäässään, että +hän huudahti kovasti ja hänen täytyi vetää haavoitettu jalkansa +lähemmäksi. + +Mutta hän ei sentään unhottanut, että hänen oli puolustaiminen. + +Riehuen kuin haavoitettu härkä, tuiskien ja kiroillen, hän heilutti +sauvaansa, mutta osasi ainoastaan maahan. + +Kun hänen lyöntinsä sitten hitaammin seurasivat toisiaan ja kun hänen +nopeasti väsyvä kätensä viimein ei enää jaksanut kannattaa raskasta +sauvaa ja hän itse huomasi väkisinkin vaipuvansa polvilleen, niin +kimakka ääni hänelle huusi. + +"Sinä olet saattanut kumppalini hengiltä, Roomalainen, ja sen tähden on +kaksijalkainen käärme sinua pistänyt. Lyhyen neljännestunnin kuluttua +olet mennyt mies, niinkuin tuokin. Miksi. Miksi meneekin tuommoinen +ylhäinen herra saappaitta ja sandaaleitta rakkauden kohtaukseen +erämaahan ja tekee meille työn helpoksi! Euergetes kuningas ja ystäväsi +Euleus lähettävät sinulle terveisiä. Ja kiitä heitä siitäkin, etten ota +rahojasi. Kunhan vaan saisin tuon kuolleen hutkaleen syrjään viedyksi!" + +Kuunnellessaan näitä raakoja sanoja Serapion virui maassa kauheinta +tuskaa tuntien ja saattoi ainoastaan puristella nyrkkiään ja yhä +kuivemmiksi käyviltä huuliltaan purkaa kauheita kirouksia. + +Hänen näkövoimansa ei vielä ollut heikontunut ja sen kautta hän näki +kuun valossa, joka pisti näkyviin taivaalla laajasta pilvettömästä +paikasta, miten murhaaja koetti kulettaa mukaansa kaatunutta toveriaan, +ja sitten kuunnellen päätään kohotettuaan, hypähti pystyyn ja pötki +pitkin askelin pakoon. + +Silloin erakko meni tainnoksiin, ja kun hän muutaman minuutin jälkeen +taas avasi silmänsä, niin oli hänen päänsä asetettu neidon pehmeään +syliin, ja hänen lemmikkinsä Klean ääni kysyi häneltä hellästi: + +"Isä, isä parka, miten jouduit tänne erämaiden ja rosvojen käsiin? +Tunnetko minut, Kleasi? Tuo, joka etsii haavaasi, mutta ei sitä löydä +mistään, on Publius Scipio, Roomalainen. Sano ensiksi, mihin puikko +sinuun sattui, että heti sitoisin haavasi, olenhan puoleksi lääkäri ja +tunnen semmoisia seikkoja, kuten tiedät." + +Erakko koetti kääntää päätään Kleaan päin, mutta kun se ei oikein ollut +onnistua, hän sanoi hiljaan: "aseta pääni vieressäni olevan +rautakoppelin kaltevaa seinää vastaan; mutta sinä, tyttöseni istuudu +eteeni, sillä minä tahtoisin katsella sinua kuollessani. Varovasti, +varovasti, Publius, minusta tuntuu aivan siltä kuin kaikki jäseneni +olisivat phoinikialaista lasia, joka saattaa särkyä, kuin sitä vain +liikutetaan. Kiitoksia, nuori ystäväni, sinulla on voimakkaat kädet, ja +sinä saat kohottaa minut vielä vähän korkeammalle. Niin, nyt istun +jotenkin auttavasti, ei, hyvästi, kadehdittavan hyvästi, sillä kuu +näyttää minulle armaat kasvosi, tyttöseni, ja minä näen kyyneliä +poskillasi ja nehän vuotavat minun, äreän ukon tähden. Niin, tuntuu +ihanalta, verrattoman ihanalta tämmöinen kuolema." + +"Voi, isä, isä!" Klea huusi, "niin et saa puhua. Elää sinun pitää, eikä +kuolla, sillä katso tuo Publius tahtoo minua puolisokseen, ja +taivahiset tietävät, kuinka mielelläni minä häntä seuraan, ja Irene jää +meidän luoksemme minun ja hänen sisareksensa. Ilahuttaneehan edes se +sinua, isäni! Mutta sano, missä paikassa haava sinua polttaa, mihin +paikkaan murhaaja iski?" + +"Lapset, lapset," erakko mumisi, ja kirkas hymyily välähti hänen +kasvoillaan. "Kun senkin vielä saan nähdä eläessäni! niin, armolliset +jumalat tekevät siinä hyvin, ja saadakseni sen toimeen, minä olisin +mielelleni kuollut vaikka sata kertaa." + +Klea talui hänen näin puhuessaan, hänen kätensä huulilleen ja sanoi, +kyynelien tähden tuskin kuuluvalla äänellä: + +"Mutta haava, isä, haava!" + +"Vähät siitä, vähät siitä," erakko vastasi, "väkevä myrkky murtaa +voimani, eikä tikari, eikä nuoli. Nyt voin rauhallisena kuolla, sillä +nyt ette minua enään tarvitse. Sinä Publius, olet nyt tuleva minun +asemaani näitten suhteen, ja sinä olet sen paremmin voiva, kuin minä. +Klea Publius Scipion vaimona! Uneksinut kyllä olen, että niin olisi +käyvä, ja tietänyt olen aina ja tuhansin kerroin itsekseni sanonut +samoin kuin nytkin sanon sinulle poikaseni: 'Tämä, tämä Klea on hyvä +luonnoltaan ja ainoastaan jaloin hänet ansaitsee.' Sinulle, +Publiukseni, minä suon hänet; ja nyt antakaa tässä silmieni edessä +toisillenne kätenne, sillä olinhan minä Klealle isänä." + +"Niin oletkin ollut," Klea nyyhkytti. "Varmaankin olet minun tähteni, +minua suojellaksesi, lähtenyt kopistasi, ja saavuttanut kuoleman." + +"Onni, onni," vanhus sammalsi. + +"Minun päälleni," Publius huusi, tarttuen Serapionin käteen, "oli +murhaajia ärsytetty, jotka tappoivat sinut minun asemestani. Mutta +vielä kerran, missä on haavasi?" + +"Kohtaloni käy toteen," erakko vastasi, "sen päätöksiä ei mikään +suljettu koppi, ei mikään lääkäri, eikä mikään parantava yrtti voi +kumota. Käärmeen myrkkyyn minä kuolen, niin kuin syntyessäni +ennustettiin. Ja joll'en olisikaan lähtenyt Kleaa etsimään, niin olisi +käärme luikahtanut häkkiini ja päättänyt elämäni. Antakaa minulle +kätenne, lapseni, kylmyys nousee yhä ylemmäksi ja sen sormi liikuttaa +jo sydäntäni." + +Vähään aikaan hän ei voinut puhua sanaakaan, sitten hän puhui hiljaan: + +"Yhtä teiltä pyytäisin. Vähäisen omaisuuteni, joka oli määrätty sinulle +ja Irenelle, voitte käyttää hautajaisiini. Minä en tahdo, että minut +poltetaan, niin kuin isälleni tehtiin, ei, vaan palsameeratkaa minut +hyvästi ja asettakaa minun muumioni äitini muumion viereen. Jos +kuoleman jälkeen voimme nähdä toisiamme, ja minä luulen niin olevan, +niin tahtoisin vielä kerran häntä mielelläni tavata, sillä hän rakasti +minua niin suuresti, ja minusta tuntuu siltä, kuin jälleen olisin pieni +ja kietoisin käteni hänen kaulansa ympärille. Toisessa elämässä minä en +varmaankaan ole onnettomuuden lapsi, niin kuin tässä, -- toisessa +olossa... Lapset, jos tässäkin elämässä suloinen ilo on minulle +hymyillyt, lapset, niin kiitän minä siitä teitä. Klea... Tuossahan on +pikku Irenenikin!" + +Nämä olivat Serapion erakon viimeiset sanat ja syvään huoaten hän +oikaisi jäseniään ja oli kuollut. + +Mutta Klea ja Publius painoivat hellästi hänen uskolliset silmänsä +kiinni. + + + + +KOLMASKOLMATTA LUKU. + + +Niin kuin ei kreikkalaisessa Serapeumissa, samoin ei egyptiläisessä +Apishautojen läheisessä temppelissäkään, outo, yön hiljaisuutta +häiritsevä melu ollut jäänyt huomaamatta, mutta jo vallitsi +jälleen täydellinen hiljaisuus kuolleitten kaupungissa, kun +Osiris-Apiin temppelin suuri ovi viimeinkin aukeni ja vähäinen, +juhlakulun tapaisesti järjestetty pappijoukko astui näkyviin, +temppelipalvelijoitten astuessa edellä, käsissä uhripuukkoja ja +kirveitä. Publius ja Klea, jotka seisten kuolleen ystävänsä pään +vieressä, uskollisesti vartioivat hänen ruumistaan, näkivät heidän +tulevan ja Roomalainen sanoi: + +"Olisipa ollut yhtä väärin lähettää sinut tänä yönä minun seurattani +temppeliin kuin jättää ystävä parkamme tänne vartijatta." + +"Minä sanon vielä kerran," Klea innokkaasti puuttui puheisiin, "että me +olisimme leikkiä laskien aivan mahdottomaksi tehneet Serapionin +viimeisen tahdon täyttämisen hänen mielensä mukaan, jos hyena tahi +shakaali meidän poissa ollessamme olisi vahingoittanut hänen ruumistaan, +ja minä olen niin iloinen siitä, että minä ainakin olen saanut näyttää +kuolleelle ystävällemme, kuinka kiitollinen minä hänelle olen kaikesta +siitä hyvästä, jota hän on kaikkena elin-aikanaan meille osoittanut. +Jopa hänen eronsakin tähden tulee meidän olla kiitollisia, sillä kuinka +rauhallinen ja ihana tämä hänen ruumiinsa vieressä vietetty hetki oli! +Myrskyt ja taistelut ovat meidät yhdistäneet..." + +"Ja täällä," Publius häntä keskeytti, "olemme tehneet hyvän ja kestävän +rauhan elin-ajaksemme." + +"Minä suostun siihen mielelläni," Klea vastasi ja loi silmänsä maahan, +"sillä minä olen voitettu." + +"Tunnustithan äsken minulle," Publius sanoi vastaukseksi, "ett'et +koskaan ole ollut onnettomampi, kuin silloin, kun luulit osoittaneesi, +kuinka voimakkaasti saatoit minua vastustaa, ja minä sanon sinulle, +ettet sinä koskaan ole näyttänyt niin ylevältä ja samalla niin +rakastettavalta, kuin silloin, kun sinä keskellä triumfiasi luovuit +voitostasi. Semmoisia hetkiä ainoastaan kerran elämässään kokee. +Minulla on hyvä muisto, mutta jos sen joskus unohdan ja olen tyly ja +äkkipikainen, niin kuin luontoni on, niin muistuta minulle tätä paikkaa +ja tuota kuollutta, niin tyly mieleni on heltyvä ja minä olen muistava, +että sinä kerran olit valmis uhraamaan henkesi edestäni. Minä teen +tämän sinulle helpoksi, sillä kunnioittaakseni sitä miestä, joka pani +henkensä sinun puolestasi alttiiksi ja joka minun asemestani +murhattiin, minä liitän -- enkä minä sitä Roomassakaan peruuta -- hänen +nimensä, Serapionin, muihin nimiini. Isän tavoin hän on käyttäinyt +kohtaamme, ja sen tähden minun tulee pitää hänen muistoaan yhtä +suuressa arvossa, kuin jos minä olisin ollut hänen poikansa. -- Velat +ovat minusta aina olleet vastenmieliset, mutta miten voisin palkita +sinulle sen, mitä tänään olet minulle tehnyt, sitä en minä voi +käsittää, ja kuitenkin minä olen oleva valmis minä päivänä ja millä +hetkellä tahansa vastaan ottamaan sinulta uutta rakkauden lahjaa. +Velallinen on puoleksi vanki, sanotaan, ja sen tähden minä pyydän sinua +olemaan armollinen voittajallesi." + +Publius tarttui hänen käteensä, pyyhkäsi hiukset hänen otsaltaan, +kosketti sitä sitten kepeästi huulillaan ja pitkitti: + +"Tule nyt mukaani, niin jätämme kuolleen noitten pappien haltuun." + +Klea kumartui vielä kerran erakon ruumiin yli, ripusti hänen kaulaansa +sen amuletin, minkä erakko oli hänelle antanut, hänen matkalle +lähtiessään, ja seurasi sitten ääneti ystävätään. + +Sitten kun he olivat saapuneet juhlakulkueen luo, niin Publius kertoi +sen johtajalle, miten he olivat Serapionin löytäneet, ja pyysi häntä +noudatuttamaan ruumista ja kalleimmalla tavalla valmistamaan sitä +hautajaisiin heidän temppelinsä palsamoimishuoneessa. + +Muutamat temppelin palvelijat istuutuivat ruumiin viereen vartioimaan, +ja kulkue palasi temppeliin, sitten kun he olivat paljon kyselleet +Publiukselta ja myöskin huomanneet tapetun murhaajan. + +Niin pian kuin rakastavaiset jälleen olivat kahden kesken, Klea tarttui +kiihkeästi Corneliolaisen käteen ja sanoi: + +"Ystävällisiä sanoja sinä olet minulle puhunut, ja minä kiitän sinua +siitä, mutta minä olen tottunut totta puhumaan ja vähimmin kaikista +minä tahdon pettää sinut. Kaiken mitä rakkautesi minulle tuottaneekin, +saan lahjaksi, sillä sinä et ole minulle ollenkaan mitään velkaa, mutta +minä taas sinulle sitä enemmin, sillä sinä olet, sen mukaan kuin nyt +olen saanut tietää, temmannut sisareni tämän maan mahtavimman käsistä, +mutta minä sitä vastoin kuullessani, että Irene oli sinua seurannut ja +että murhaajat sinua uhkasivat, minä täydelleen uskoin, että sinä olit +viekoitellut tyttöä armaanasi sinua seuraamaan, ja silloin -- silloin +-- minä vihasin sinua, ja silloin, niin, minun täytyy se tunnustaa -- +silloin minä kauheassa silmittömyydessäni toivoin sinulle kuolemaa." + +"Ja loukkaisiko tämä toivo minua?" Publius kysyi. "Ei, tyttöseni, se +vasta minulle oikein osoittaa, että sinä minua niin rakastat, kuin minä +tahdon, että minua rakastetaan. Tämmöinen viha tämmöisessä tilassa on +rakkauden hämärä varjo ja kuuluu siihen yhtä välttämättömästi, kuin +johonkin muuhun todelliseen olentoon. Missä sitä ei ole, siinä ei +tarkoitetakaan mitään semmoista, siinä saatetaan ainoastaan tarkoittaa +hämärätä utukuvaa, jotain olematonta, varjoa. Klean kaltainen ei +rakasta puoliksi eikä vihaa puoliksi, mutta jotain käsittämätöntä +hänessäkin on, niin kuin jokaisessa muussa naisessa. Kuinka sinun +toivosi, nähdä minut kuolleena, muuttui siksi kauheaksi päätökseksi, +että antaisit tappaa itsesi minun puolestani?" + +"Minä näin murhaajat," Klea vastasi, "ja rupesin heti inhoamaan heitä +ja heidän tehtävätään ja kaikkea sen tapaista; minä en tahtonut +hävittää Irenen onnea ja minä rakastin sinua kuitenkin paljoa +lämpöisemmin, kuin minä sinua vihasin; ja sitten -- mutta jättäkäämme +se sikseen!" + +"Ei, sano vaan kaikki!" + +"Sitten oli aika..." + +"No Klea?" + +"Sitten, -- sillä olenhan kahdesti elänyt nämä viime hetket, kun me +äsken vähän puhellen käsitysten istuimme Serapionin ruumiin vieressä, +sitten pappien keskiöinen laulu vaikutti sydämeeni, ja kun minä +hurskaitten sävelten kaikuessa rukoilin mieleni ylennykseksi, silloin +oli kuin kaikki, mikä minussa ennen oli ollut kylmää ja kovaa, nyt +olisi tullut vireämmäksi, lempeämmäksi ja lämpöisemmäksi. Kaikkea hyvää +ja oikeata ja hyvää piti minun jälleen ajatteleman, ja nopeammin ja +helpommin minä päätin uhrata itseni sinun ja Irenen puolesta, kuin minä +siitä sitten saatoin luopua. Minun isäni oli Zenon oppilaita... + +"Ja sinä," Publius keskeytti häntä, "aiot toimia Stoan opin mukaan. +Minä tunnen sen myöskin; mutta minä en tunne sitä siveätä ja viisasta, +joka elämästään taistellessaan saattaisi niin elää ja toimia, kuin tämä +oppi käskee, toteuttamalla omassa elämässään koko siveyslain +pienimmätkin kohdat, rikkomatta niistä yhtäkään. Oletko koskaan kuullut +puhuttavan stoalaisen filosoofin sielunrauhasta, kärsivällisyydestä +ja tasamielisyydestä? Näyttää siltä, kuin tämä kysymys sinua +loukkaisi, mutta sinä et saattaisi omaksesi omistaa yhtäkään näistä +ominaisuuksista, sillä minä olen nähnyt sinun rikkovan jokaista niistä: +eivätkä ne sovikaan naisen olentoon, ja kiitos jumalten, ett'et sinä +ole mikään naispukuun puettu stoalainen, vaan nainen, todellinen +nainen, jommoisen naisen olla pitää. Zenolta ja Khrysippokselta et ole +mitään muuta oppinut, kuin mitä jokainen talonpojan tytär saattaa +oivalliselta isältään oppia, minä tarkoitan totuudessa pysymistä ja +hyveen rakastamista. Älä pyri pitemmälle, minä olen siihen jo yllin +kyllin tyytyväinen." + +"Oi Publius," Klea huudahti, tarttuen ystävänsä käteen, "minä ymmärrän, +mitä tarkoitat ja tiedän sinun olevan oikeassa. Onneton on nainen, niin +kauan kun luulee itseään voimakkaaksi, eikä luule tarvitsevansa muuta +turvaa, kuin oman tahtonsa ja järkensä eikä muuta neuvon-antajaa, kuin +se viisaasti järjestetty oppi, johon hän liittäytyy. Ennen kun sinä +olit omani, ja minä vilpittömänä kuljin omaa tietäni, minä olin -- en +tahdo kauvemmin sitä ajatella -- jotakin puolinaista, joka luulin +itseäni kokonaiseksi, mutta nyt, vaikkapa kohtalo tempaisisikin sinut +minulta, niin kuitenkin voisin löytää turvan, johon saattaisin vaivan +ja epätoivon päivinä turvaantua. Ei Stoan opista eikä itsestään nainen +saata sitä löytää, vaan siten että hän uskollisesti luottaa jumalien +apuun." + +"Minä olen mies", Publius keskeytti häntä, "ja kuitenkin minä uhraan +niille ja mielelläni taivun heidän päätöksiinsä." + +"Mutta minä," Klea sanoi, "näin eilen Serapiin temppelissä sen +palvelijan arvottomasti käyttäivän, ja se tuntui minusta niin pahalta +ja oli minusta vastenmielistä, ja niin katosi jumalisuus mielestäni, +mutta suurimman kurjuuden ja syvimmän rakkauden kautta minä sen jälleen +löysin. Enkä minä enää saatakaan ajatella ylläpitävän voiman olevan +rakkautta vailla, enkä sen rakkauden, joka tekee ihmiset onnelliseksi, +olevan pyhyyttä vailla. Joka kerran on niin rukoillut rakkaan olennon +puolesta, kuin minä erämaassa rukoilin sinun puolestasi, se ei +varmaankaan koskaan unhoita rukoilemista. Semmoinen rukoileminen ei +varmaankaan ole turha! Vaikkapa ei mikään jumaluus sitä kuulisikaan, +niin on kuitenkin siinä itsessään ihmeellinen vahvistava voima. Nyt +minä jälleen tyynenä palaan temppeliimme, kunnes sinä noudat minut +sieltä, sillä minä tiedän aivan salaisten, viisasten ja hyvien ystävien +pitävän huolta rakkaudestamme." + +"Etkö tahdokaan minua seurata Apollodorin ja Irenen luo?" Publius kysyi +hämmästyneenä. + +"En," Klea vastasi jyrkästi. "Vie minut mieluummin takaisin +Serapeumiin. Kukaan ei minua vielä ole vapauttanut siitä +velvollisuudesta, johon olen sitoutunut, ja meille molemmille on +arvokkaampaa, että Asklepiodor antaa sinulle Philotaan tyttären +puolisoksi, kuin että sinä liittäytyisit ryöstettyyn Serapiin +palvelijattareen." + +Vähän aikaa Publius katseli maahan, sitten hän sanoi vilkkaasti: + +"Tahtoisinpa kuitenkin, että tulisit mukaani. Sinä taidat olla hyvin +väsynyt, mutta minä vien sinut muulillani Apollodor kuvanveistäjän luo. +Vähän minä välitän ihmisten puheista, kun vaan itse tiedän oikein +tekeväni, ja Euergeteeltä minä kyllä taidan sinua suojella, joko sitten +jälleen pyrit temppeliisi, tahi seuraat minua taiteilijan luo. Tule +vaan, minusta olisi liian vaikeata sinusta jälleen erota. Voittaja ei +luovu seppeleestään, sen juuri voitettuaan vaikeassa taistelussa." + +"Ja kuitenkin pyydän sinua viemään minua takaisin Seraapiin +temppeliin," Klea pyysi, pannen oikean kätensä Corneliolaisen käteen. + +"Näyttääkö sinusta tie Memphiisen liian pitkältä, oletko mielestäsi +aivan uuvuksissa?" + +"Minä olen mielenliikutuksesta, tuskasta, surusta ja ilosta suuresti +väsynyt, mutta kyllä sentään hyvin ratsastamaan kykenisin; mutta minä +pyydän, vie minut takaisin temppeliin." + +"Vaikkako tunnet itsesi kyllin voimakkaaksi luokseni jäämään, ja +huolimattako siitä, että haluan viedä sinut heti Apollodorin ja Irenen +luo?" Publius kysyi hämmästyneenä ja veti kätensä hänen kädestään. +"Tuolla muuli odottaa. Nojaudu käsivarteeni. Tule, tee niin kuin minä +tahdon!" + +"En, Publius, en. Sinä olet herrani, ja vastustamatta tahdon sinua aina +totella. Ainoastaan yhdessä asiassa salli minun noudattaa omaa tahtoani +tänään ja vastakin! Siinä, mikä koskee naista, tiedän minä paremmin +päättää kuin sinä, siinä nainen yksin tietää." + +Publius ei vastannut mitään näihin sanoihin, vaan hän suuteli Kleaa, +kietoi kätensä hänen ympärilleen, ja toisiinsa nojautuen he molemmat +saapuivat Serapeumin portille, jossa he erosivat toisistaan muutamaksi +tunniksi. + +Klea pääsi temppeliin ja heittäytyi heti huonolle vuoteelleen, +kuultuaan pienen Philon voivan hyvin. + +Miten autiolta huone hänestä tuntui, miten kärsimättömän tyhjältä +Irenettä! + +Noudattaen äkillistä päähän pistosta hän nousi omalta vuoteeltaan, +paneihe sisarensa vuoteelle, ikäänkuin se olisi tuonut kaukana olevan +lähemmäksi, ja ummisti silmänsä. Mutta hän oli liian kiihtynyt ja +väsynyt, voidakseen sikeästi nukkua. + +Nopeasti vaihtelevat unelmat keskeyttivät lakkaamatta hänen vilpitöntä +kiitosrukoustaan ja hänen levotonta puoli-untaan ja asettivat hänen +sieluunsa milloin suloisia, onnellisia, milloin surkeita, surullisia +kuvia. + +Samalla hän oli kaukaa kuulevinaan soittoa ja näkymättömät kädet olivat +häntä heiluttavinaan edes takaisin. + +Roomalaisen kuva hallitsi itsevaltiaasti muita. + +Viimeinkin virkistävä uni ummisti lujemmin hänen silmänsä ja unessa hän +näki rakastajansa Roomassa olevan talon, tämän ylhäisen isän ja +arvokkaan äidin, joka näytti olevan hänen oman äitinsä kaltainen, ja +useitten mahtavien senaattorien kasvot. + +Hän tunsi olevansa suuresti hämmästynyt, ollessaan kaikkien näiden +muukalaisten keskellä, jotka kysellen katselivat häntä ja sitten +ojensivat hänelle ystävällisesti kätensä. + +Myöskin tuo jalo rouva lähestyi häntä ystävällisesti ja syleili häntä; +mutta kun Publius levitti kätensä ja hän riensi hänen syliinsä ja oli +painavinaan huulensa hänen huulilleen, silloin herättäjä palvelijatar +tänään, kuin muinakin päivinä, kolkutti hänen oveaan herättääkseen +hänet. + +Tällä kertaa hänen unennäkönsä häntä miellytti ja hän olisi mielellään +vielä maannut; mutta hän pakoitti itseään nousemaan vuoteeltaan, ja +ennen kuin aurinko täydelleen oli noussut, niin hän oli auringon kaivon +luona ja täytti, ett'ei velvollisuuttaan laiminlöisi, molemmat alttarin +astiat vedellä. + +Väsyneenä ja puoleksi unen vallassa ollen hän asetti kultaiset astiat +paikoilleen ja lepäsi erään pylvään jalustalla papin vuodattaessa +maahan hänen tuomaansa vettä juoma-uhriksi. + +Oli jo aivan valoisa, kun hän jälleen katseli pylvähikkäästä temppelin +etehisestä linnan pihaan. + +Uusi valo valaisi pylväitä ja sen vinot säteet paistoivat kirkkaasti +valaisten kauaksi saliin, jossa muuten tavallisesti oli hämärä. + +Sangen juhlalliselta, ylevältä ja ikään kuin uudesta vihityltä hänestä +tämä pyhä paikka jälleen näytti, ja vastustamatonta vaistoa noudattaen, +hän nojautui pylvääsen, kädet pystyssä ja silmät ylöspäin käännettyinä, +hän kiitti jumalaa hänen hyvyydestään, ja hän saattoi pyytää ainoastaan +yhtä, että jumala suojelisi Publiusta, Ireneä ja häntä itseään +kärsimyksistä, suruista ja erehdyksistä. + +Hänen mielestään hänen sydämensä oli ollut synkkä kappale, joka nyt +vasta oli saavuttanut kirkkaan valovoiman, se oli ollut kuivettunut ja +nyt siihen jälleen puhkesi vihreitä lehtiä ja kirjavia, loistavia +kukkia. + +Niittenkin on sallittu kunnollisesti toimia, jotka itsekseen +jätettyinä, rehellisesti ja totisesti koettavat elää oikean ja toden +mukaisesti, mutta hyve ja oikea sisällinen onni yhtyvät ainoastaan +niitten sydämissä, jotka osaavat etsiä ja löytää jumalan, olkoon se +sitten Serapis tahi Jehova. + +Etupihan portilla Asklepiodor tuli Kleaa vastaan ja käski häntä +seuraamaan itseään. + +Ylimmäinen pappi oli saanut tietää, että hän salaisesti oli lähtenyt +temppelistä. Kun Klea oli hänen kanssaan kahden kesken hänen +hiljaisessa huoneessaan, tämä kysyi häneltä totisesti ja ankarasti, +miksi hän oli rikkonut hänen käskynsä ja hänen suostumuksettaan +lähtenyt temppelistä. + +Klea kertoi hänelle silloin, miten hänen, sisarensa tähden tuskissaan, +oli täytynyt lähteä Memphiisen ja että hän siellä sai tietää +Roomalaisen, Publius Cornelius Scipion, joka oli ottanut ajaakseen +hänen isänsä asiaa, pelastaneen Irenen Euergetes kuninkaan käsistä ja +vieneen hänet turvapaikkaan. Keskiyön aikana hän oli yksin lähtenyt +paluumatkalle. + +Ylimmäinen pappi näytti iloitsevan näistä ilmoituksista, ja kun hän +edelleen kertoi, että Serapion, ollen hänen tähtensä huolissaan, oli +lähtenyt kopistaan ja erämaassa suistunut surman suuhun, niin +ylimmäinen pappi sanoi: + +"Kaiken sen tiedän jo, lapseni. Jumalat antakoot erakolle anteeksi ja +Serapis suokoon hänelle armoaan tulevaisessa elämässä, antaen hänelle +anteeksi hänen rikotun valansa. Hänen kohtalonsa on toteutunut. Sinun, +tyttöseni, syntyessäsi ovat paremmat tähdet välkkyneet, kuin hänen, ja +minä saatan jättää sinut rankaisematta. Sen teenkin mielelläni, ja, +Klea, jos minun Andromedani saa kasvaa, toivoisin hänen tulevan sinun +kaltaiseksesi. Se on korkein kiitos, minkä isä saattaa antaa toisen +miehen tyttärelle. Ollen tämän temppelin johtaja, minä käsken sinua +tänään, niin kuin ennenkin, täyttämään ruukkusi, kunnes mies, joka +sinut ansaitsee, astuu eteeni ja pyytää sinua vaimokseen. Luullakseni, +hän ei kauvan itseään odotuta." + +"Kuinka sen tiedät, isä..." Klea punastuen kysyi. + +"Minä luen sen silmistäsi," Asklepiodor vastasi ja katseli häntä +ystävällisesti, kun hän hänen viittauksestaan läksi huoneesta. + +Niin pian kun hän oli yksin, hän kutsutti kirjurinsa ja sanoi: + +"Philometor kuningas on käskenyt, että hänen veljensä, Euergeteen, +syntymäpäivää tänään vietettäisiin Memphiissä. Nostata kaikki liput ja +kiinnitytä Pyloneihin kukkaseppeleet, jotka pian tulevat Arsinoësta, +käske viemään uhrieläimet ulos ja julistamaan juhlakulku puolenpäivän +ajaksi. Kaikkien temppelin asukkaitten täytyy myöskin olla +huolellisesti koristettuina. -- Mutta nyt ryhdyn toiseen asiaan. +Komanus oli täällä ja on Euergetes kuninkaan nimessä luvannut +meille suuria ja kertonut, että hän aikoo rankaista veljeään +Philometoria siitä, että tämä on ryöstänyt Irenen, temppelimme +palvelijattaren. Samalla hän minua pyytää lähettämään ryöstetyn +sisaren, ruukunkantajattaren Klean, Memphiisen kuulusteltavaksi; mutta +siitä ei tule mitään. Tänäänkin suljemme temppelin ovet, vietämme +juhlaa itseksemme, emmekä päästä ketään muuriemme sisäpuolelle +uhraamaan ja rukoilemaan, ennenkuin sisaruksien kohtalo on turvattu. +Jos kuninkaat itse tulevat tänne ja tahtovat tuoda sotamiehensä +muassaan, niin me otamme heitä vastaan kunnioittavaisesti, niin kuin +tuleekin, mutta me emme anna heille Kleaa, vaan viemme hänet kaikkein +pyhimpään, jonne ei Euergeteskään minutta uskalla mennä, sillä +antaessamme alttiiksi tämän tytön, me annamme arvomme ja samalla +itsemmekin." + +Kirjuri kumarsi ja ilmoitti sen jälkeen kahden Osiris-Apiin papin +tahtovan puhutella Asklepiodoria. + +Klea oli, lähtiessään ylimmäisen papin luota kohdannut nämä miehet ja +oli toisen kädessä nähnyt sen avaimen, jolla hän oli avannut +Apishautojen oven. + +Hän peljästyi, hänen velvollisuuden tuntonsa käski häntä heti +ilmoittamaan papilliselle sepälle, miten huonosti hän oli hänen asiansa +toimittanut. + +Vanha Krates istui, Klean hänen luokseen tullessa, jalat käärittyinä, +työnsä ääressä ja iloitsi nähdessään Klean, sillä ollen huolissaan +hänen ja Irenen tähden hän ei yöllä saanut unta ja aamu yöstä hänen +pelkonsa oli hirveän unen kautta kiihtynyt tuskaksi. + +Muuten äreän ukon ystävällisestä tervehdyksestä rohkaistuna Klea +hänelle tunnusti, ett'ei hän ollutkaan antanut avainta pääkaupungin +sepälle, vaan että hän oli sillä avannut Apishautojen oven ja unohtanut +avaimen oveen. + +Tämän kuullessaan vanhus tuimistui, heitti rautapuikon, jota hän juuri +valmisteli, ja viilan työpöydälleen ja huudahti: + +"Niin siis olet tehtäväsi täyttänyt! Ensi kerran luotin naiseen, ja +tämmöisen palkan sain! Pahat tässä tulee sekä sinulle että minulle, ja +jos saadaan tietää, että minun ja sinun tähden Apishautojen pyhyyttä on +häväisty, niin he syystäkin minua monin tavoin sakoittavat, ja sinua he +rankaisevat vankeudella ja nälällä." + +"Ja kuitenkin isäseni," Klea tyynesti vastasi, "tunnen olevani viatoin +etkä luultavasti sinäkään, jos olisit ollut samassa kauheassa tilassa, +kuin minä olin, olisi toisin menetellyt." + +"Luuletko, saatatko uskoa sitä?" vanhus tiuskasi. "Ja entäs jos nyt +avain ja luultavasti koko lukkokin on varastettu, ja minä olen tehnyt +tämän kauniin ja vaivaloisen työn turhaan?" + +"Mikä rosvopa uskaltaisi pyhiin hautaholveihin mennä?" Klea kysyi +ujosti. + +"Ovatko nuo sitten niin hätyyttämättömiä?" Krates keskeytti häntä. "Ja +onhan kuitenkin tuommoinen kurja olento, kuin sinä olet, ne uskaltanut +avata. Mutta odotapas, odota, joll'eivät jalkani minua vaan niin +vaivaisi..." + +"Kuule minua," tyttö rukoili ja astui kiihtynyttä seppää lähemmäksi. +"Sinä et lavertele, sen eilen minulle näytit, ja kun olen sinulle +kertonut, mitä minä tänä yönä olen nähnyt ja kokenut, niin sen tiedän +varmaan, sinä annat minulle anteeksi." + +"Kunpahan vaan et erehtyisi!" seppä huusi. "Kummia seikkojapa nuo +olisivatkin, jotka saisivat minut mieltäni muuttamaan, rankaisematta +jättämään mokomaa velvollisuuksien laiminlyömistä ja mokomaa rikosta!" + +Ja kummia seikkoja vanhus taisikin kuulla, sillä kun Klea oli lakannut +kertomasta mitä hän viime yönä oli kokenut, niin silloin kyyneleet +tulvailivat sekä hänen omista että sepänkin silmistä. + +"Kirotut jalat," hän jupisi vastatessaan neitosen kysyvään silmäykseen, +ja pyyhäistessään takkinsa hihalla suolaisen kyyneleen poskeltaan. +"Niin tuommoinen pöhöttynyt jalka on kipeä, tyttöseni, ja tämmöinen +raajarikko, kuin minä olen, ei aina ole väkevin. Vanhat naiset tulevat +miesten kaltaisiksi ja vanhat miehet naisten. Niin, sitä vanhuutta! +Paha on, kun on tämmöiset jalat, mutta pahempi on, että muisto vuosien +kuluessa heikkonee. Minähän eilen jätinkin avaimen Apishautojen oveen, +ja minä lähetän heti pyytämään Asklepiodoria minun nimessä anomaan +Egyptiläisiltä anteeksi, jotka minulle kuitenkin ovat monestakin teosta +kiitollisuuden velassa." + + + + +NELJÄSKOLMATTA LUKU. + + +Kaikki tummat pilvet olivat kadonneet, jotka viime yönä olivat +synkistäneet sinistä taivasta ja peittäneet kuun valon. + +Koillistuuli, joka aamulla oli herännyt, oli ne hajoittanut, ja pilviä +syövä Zeus oli niellyt viimeisetkin niistä. + +Oli ihana aamu, ja kun päiväntähti yhä ylemmä kohosi, yhä nopeammin +hajoitti ja hävitti Niilin yli leijailevan valkean sumun ja usvan, joka +hienon, läpikuultavan, siniharmaan silkkiviitan tavoin oli ympäröinyt +itäisiä vuoria, silloin katosi myöskin öinen kylmyys kapean kaupungin +pimeimmästäkin sopesta, kaupungin, joka peninkulman pituisena levisi +virran länsirannalle, ja ihmeen kirkas valo, joka valaisi katuja ja +taloja, palatsia ja temppeliä, puutarhoja, lehtikäytäviä ja lukemattomia +Memphiin satamassa olevia laivoja, toi lämpöä muassaan, joka täälläkin +on tervetullutta näin talvipäivän koittaessa. + +Käyttääkseen koillistuulta vastavirtaan purjehtiakseen, tungeskeli +laivureita ja laivamiehiä Niilin rannalla, ja voimakkaan laulun +kuuluessa purjeita nostettiin ja ankkuria hinattiin. + +Niin ylentäynnä laivoja oli ranta, että tuskin saattoi käsittää, kuinka +lähtöön valmiit pääsivät pois jälelle jäävien joukosta, mutta jokainen +sentään uran löysi, josta viimeinkin kulkuväylälle pääsi, ja pian +vilisi veneitä virralla, jotka kaikki etelään päin purjehtivat ja +joitten kautta virta näytti siltä, kuin se olisi ollut peitetty +ylinäkymättömällä uivalla telttileirillä. + +Pitkin satamakatua kulki pitkissä jonoissa, raskaasti sälytettyjä +kameleja, kepeästi kuormitettuja aasia ja tummanvärisiä orjia. +Viimeksimainitut lauloivat, päivän vaivoista väsymättöminä, ja +päällysmiesten ruoskat riippuivat vielä heidän vyöllään. + +Härkävankkuria lastattiin tahi ne lähestyivät tavaroineen +maallenousu-paikkaa, ja laivurit alkoivat jo kokoontua yksityisten +suurten kauppiasten ympärille, joista useimmat olivat kreikkalaisen ja +ainoastaan harvat egyptiläisen tapaan puetut, tuodakseen lastinsa +isännilleen tahi uudelleen vuokratakseen laivojaan. + +Enimmin meluttiin siinä paikassa satamaa, missä veronkantajat +työskentelivät suurissa telteissään, sillä useimmat laivat pysähtyivät +Memphiin luona ainoastaan pannakseen Niilitullin kuninkaan "pöydälle". + +Kirjavalta kyllä myöskin näytti sataman läheinen tori, missä taatelia +ja viljaa, eläinten vuotia ja kuivattua kalaa oli suurin läjin +kasattuina ja jonne animonia ja määkiviä karjalaumoja oli ajettu, +enimmän-tarjoavalle myötäväksi. + +Ikäänkuin riikinkukot ja muutkin kirjavat kukot ahkeraan kaapivien +kanojen keskellä kanakopissa, täällä toimeliaan joukon keskellä, +kuljeskeli jalkaisin sekä ratsain sotamiehiä, puettuina kirjaviin +takkeihin ja loistaviin asepukuihin, ylhäisiä ylimyksiä, yllään kauaksi +loistavasta, punaisesta, sinisestä ja keltaisesta silkkikankaasta tehty +juhlapuku, ja heitä orjat kantoivat kantotuoleissa tahi he seisoivat +kauniisti kullatuissa vaunuissa. Myöskin oli täällä seppelöityjä, +pitkiin valkeisiin viittoihin puettuja pappia ja koristettuja neitoja, +jotka menivät satamaa lähellä oleviin ravintoloihin huilua soittamaan +tahi tanssimaan. + +Tämän vilkkaan hälinän keskellä juoksentelivat lapset, katselivat +halukkain silmin kukkuralleen leivoksilla täytettyjä koria, joita +leipuripojat taitavasti kantoivat päälaellaan. Erittäin lukuisat koirat +kohottelivat kuonojaan, kuin tämmöinen herkkujen kantaja niitä +lähestyi, ja moni niistä ulvoi innoissaan, kun joku porvarivaimo astui +niitten sivu orjansa kanssa, joka korissa kuljetti sekä kaaliksia ja +hedelmää, että myöskin vasta teurastettuja lintuja ja veristä lihaa +juhlapaistiksi. + +Siellä oli puutarhan työväkeä, poikia ja tyttöjä suurin joukoin, jotka +kantoivat kaksittain puisilla paareilla tahi yksittäin laudoilla ja +seipäillä kukkaseppeleitä, köynnöksiä ja tuoksuvia kukkaviuhkoja, ja +niillä paikoin rantaa, missä kuninkaan laivat olivat ankkurissa, useita +työmiehiä paraillaan oli kietomassa lippulatvaisien mastojen ympärille +lehviä ja kukkaseppeleitä ja koristamassa niitä kirjavilla lyhdyillä. + +Pitkissä jonoissa juhlapukuun puettua temppeliväkeä, koko maan viiden +papistokunnan edustajat, kulki satama-katua pitkin kuninkaan palatsiin +päin, kantaen lahjoja ja lippuja, ja puuhaileva väkijoukko väistyi +kunnioittavaisesti heidän tieltään. + +Juhlallinen, loistava joukko, joka liikkui maallenousu-paikalla +keskellä toimekasta vilinää, näytti harmaassa jokapäiväisessä puvussa +olevilta kultakudelmilta. + +Euergetes, kuninkaan Aleksandriassa hallitseva veli vietti tänään +Memphiissä syntymäpäiviään ja koko kaupungin piti ottaa osaa juhlaan. + +Jo ensi tunnilla auringon nousun jälkeen oli uhrieläimiä teurastettu. +Ptah'n temppelissä, joka oli Pharaoiden arvokkaan pääkaupungin suurin +ja vanhin temppeli, viimmeksi löydetty pyhä Apishärkä, jota Euergetes +varhain aamulla oli käynyt kunnioittamassa ja joka hyvänä merkkinä +siitä, että kuninkaan tuumat onnistuisivat, oli syönyt hänen kädestään, +oli ylt'yleensä kultakoristeilla peitetty ja sen oma, sekä sen äidin ja +sitä varten pidettyjen lehmien asunto, oli runsaasti koristettu +kukilla. + +Ainoastaan puolipäivään saakka sallittiin Memphiläisten askareitaan +toimittaa ja asioitaan ajaa, mutta silloin torit tyhjennettiin, puodit, +työhuoneet, koulut suljettiin, ja suurella markkinapaikalla Ptah'n +temppelin edustalla piti molempien kuninkaiden kustannuksella miehille, +naisille ja lapsille katseltavaksi, kuultavaksi ja ihmeteltäväksi +näytettämän kaikenlaisia maallisia ja uskonnollisia näytelmiä. + +Kaksi Aleksandrialaista miestä, toinen Lesbosta kotoisin +oleva Aiolialainen, toinen Juutalaiseen seurakuntaan kuuluva +Palestiinalainen, joka ei pukunsa eikä kielensä puolesta eronnut +helleniläisestä kaupunkilaisestaan, tervehti toisiaan kuninkaallisten +laivain ankkuripaikan kohdalla, joista muutamat lelluivat Niilillä, +purppuranpunaiset purjeet levällään ja käännellen norsunluulla +koristettuja paksulta kullattuja kokkiaan. + +"Kahdessa tunnissa", Juutalainen sanoi, "matkustan kotiini. Uskallanko +tarjota sinulle venettäni käytettäväksi, vai aiotko ottaa osaa juhlaan +ja lähteä vasta huomenna? On kaikenlaisia näytelmiä katseltavina ja +hämärän koittaessa pannaan suuri valaistus toimeen." + +"Mitäpä minä välitän näistä barbaarisista turhuuksista!" Lesbolainen +vastasi. "Jo egyptiläinen musiikki yksistään saattaa minut epätoivoon. +Olen tehnyt tehtäväni, tavaroita, jotka Bereniksen ja Koptoksen kautta +tulivat Araabiasta ja Indiasta, olen tarkastellut ja valinnut niistä +sen, minkä itse tarvitsen, ennen kuin laiva, jolla ne ovat, kulkee +mareottilaiseen satamaan ja ennen kuin muut ehtivät Aleksandriassa +ennen minua. Minä en viivy tuntiakaan kauemmin, kuin välttämättömästi +täytyy, tässä pesässä, joka on yhtä kurja kuin suurikin. Eilen näin +kymnasiumin ja ylhäiset kylpylaitokset. Kurjaa oli, sen minä sanon. +Loukkaisinpa Aleksandrian kalatoria ja hevosten uittopaikkoja, jos +niihin vertaisi näitä." + +"Ja entäs teaatteri sitten!" Juutalainen huudahti. "Ulkomuoto vielä +menee mukiin, mutta näytteleminen! Eilen näytettiin Menanderin +'Thaïsta'. Mädänneillä omenilla olisi Aleksandriassa sen sanon, se +nainen ajettu näyttölavalta, joka uskalsi näytellä (tuota) viekasta ja +samalla kylmää hetairia. Vieressäni istui paksu, ruskea Egyptiläinen, +sokerileipuri tahi joku muu sen tapainen, joka oli naurusta pakahtua, +eikä hän kuitenkaan, voin vaikka vannoa sen, ymmärtänyt sanaakaan koko +komediasta. Muoti vaatii että Memphiissä, vieläpä käsityöläistenkin +pitää osata kreikkaa. Uskallan toivoa, että tulet vieraakseni?" + +"Aivan kernaasti," Lesbolainen vastasi. "Minä aioin juuri hakea +venettä. Oletko tyytyväinen toimiisi?" + +"Kuta kuinkin," Juutalainen vastasi. "Minä ostin Ylä-Egyptistä viljaa +ja sijoitin tänne aittoihin. Koko tuo rivi oli polkuhinnasta +vuokrattavana, ja niin me hyvin tulemme toimeen, kun sijoitamme +viljamme tänne emmekä Aleksandriaan, jossa varastohuoneita tuskin on +rahalla saatavissa." + +"Se on viisaasti se," Lesbolainen vastasi. "Kyllähän täällä satamassa +vilkasta on, mutta jo sekin, että monet aitat ovat tyhjiä, ja vuokrien +huokeus osoittavat Memphiin menevän taaksepäin. Ennen tämä kaupunki oli +laivojen määräpaikkana, mutta nykyjään useimmat pysähtyvät täällä +ainoastaan tullia maksaakseen ja täydentääkseen miehistön +ruokavarastoja. Tällä väkirikkaalla seudulla on iso vatsa, ja monesti +kyllä täällä suurempia kauppoja hierotaan, mutta enimmät niistä +laivoista, mitkä täällä pysähtyvät, menevät kuitenkin edelleen +Aleksandriaan." + +"Merta juuri kaivataan," Juutalainen hänet keskeytti. "Memphis käy +kauppaa ainoastaan Egyptin kanssa, mutta me maailman kanssa. Joka +täältä lähettää tavaroita, se sälyttää kameleja, kurjia aasia ja +laakeita Niiliveneitä, mutta me lastaamme satamissamme suuria laivoja. +Kun talvimyrskyt ovat päättyneet niin me lähetämme yksistään Ostiaan ja +Pontukseen kaksikymmentä trieriä egyptiläistä eloa. Teidän intialaiset +ja araabialaiset tavaranne, joita te tuotatte äsken kaupalle avatuista +aithiopialaisista maista, vaativat vähemmän tilaa, mutta minä tahtoisin +mielelläni tietää, kuinka moneen talenttiin teidän liikkeenne viime +vuonna nousi. Näkemään asti siis minun laivassani; sen nimi on +'Euphrosyne' ja on tuolla aivan noitten kahden vanhan kuninkaan +kuvapatsaan kohdalla... Kukapa näitä nimiä voisi muistaa! Kömpelöitä ja +barbaarisia ne ovat! Kolmen tunnin perästä lähdemme liikkeelle. Minulla +on laivassani kunnon kokki, joka vähän välittää niistä ruokasäännöistä, +joita minun Palestiinalaiset kansalaiseni noudattavat. Siellä on +myöskin saatavissa muutamia uusia kirjoja ja oivallista Bybloksen +viiniä." + +"Vähät sitten huolimme huonoista tuulista," Lesbolainen nauroi. +"Näkemään asti kolmen tunnin perästä!" + +Israelilainen tervehti matkatoveriaan kädestä ja meni varjoisaa +käytävää myöten, jonka varsilla oli mahdottoman tuuhealatvaisia +sykomoria, ensiksi rantaa pitkin, mutta sitten hän poikkesi kapealle +kadulle, joka vei kaupungin satamaan. + +Hetkeksi hän pysähtyi erään kulmakartanon sisäänkäytävän kohdalle; +kartanon toinen sivu oli rantaan päin, toinen, jossa oli ovi ja pieni +öljypuoti, oli kadulle päin; outo näky veti nimittäin hänen huomionsa +puoleensa. Mutta hänellä oli ennen lähtöään vielä paljon toimitettavaa +ja hän riensi kohta eteenpäin, tarkemmin huomaamatta komeata miehistä +henkilöä, joka tuli häntä vastaan, matkahattu päässä, hartioilla +viitta, jommoista muuten vain matkoilla käytettiin. + +Huone, jota Juutalainen oli katsellut, oli Apollodor kuvanveistäjän, ja +herra joka oli omituisesti puettu tähän päivän aikaan katsoen ja +kaupungilla kävelemistä varten, oli Roomalainen Publius Scipio. + +Hänen huomiotaan näytti se, mikä kuvanveistäjän ovenvieressä olevassa +pienessä puodissa tapahtui, vielä enemmän herättävän, kuin +Israelilaisen, sillä hän nojautui vastapuolella puotia olevan puutarhan +aitaan ja katseli, päätään pudistellen, vähän aikaa niitä kummallisia +seikkoja, joita siinä oli nähtävänä. + +Puinen, huoneen seinään kiinnitetty pöytälevy, jolle kauppiaat +tavallisesti asettivat rahansa ja jolla tavallisesti oli muutamia +öljy-astioita, ulottui hiukan kadulle, niin kuin ikkunan lauta, ja +tällä omituisella leposialla istui selin puotihuoneesen, joka ei ollut +paljoa suurempi uhkeata matkavaunua, ylhäisen näköinen nuorukainen, +vaalean siniseen hihattomaan ihokkaasen puettuna. + +Hänen vieressään oli valkoinen siniraitainen hienosta villakankaasta +tehty umationi. Hänen jalkansa riippuivat kadulle päin, ja niitten +loistava valkeus oli alastoman Egyptiläis-pojan mustan ihon +kummallisena vastakohtana, joka kyykistyneenä istui hänen jalkojensa +juurella, sylissään häkki täynnä kyyhkysiä. + +Kreikkalaisella, joka istui kurjalla puotipöydällä, oli kultainen +rengas kauniin voidellun kiharaisen tukkansa ympärillä, jaloissa +hienoimmasta nahasta tehdyt sandaalit ja tässä alhaisessa asussakin hän +näytti kyllin ylhäiseltä, mutta iloisemmalta kuin ylpeältä, sillä hänen +kauniit kasvonsa hymyilivät kiinnittäessään kahta pientä, punaisen +harmaata turtturi kyyhkystä ruusun punaisilla silkkinauhoilla siihen +kauniisen koriin, jossa ne olivat, ja sen jälkeen painaessaan +kallis-arvoisen kultaisen naisen rannerenkaan pelästyneen eläimenpään +yli ja kiinnittäessään tämän valkoisella langalla sen siipiin. + +Kun tämä oli hänelle onnistunut, hän kohotti koria korkealle, katseli +sitä hymyillen ja tyytyväisenä ja oli juuri antamaisillaan sen mustalle +pojalle kun hän huomasi Publiuksen, joka puutarhan aidan luota astui +häntä kohden. + +"Kaikkien Jumalien nimessä, Lysias," Roomalainen huusi, ystävätään +tervehtimättä, "mitä hulluja vehkeitä sinulla taas on? Oletko +öljykauppiaaksi tullut vai onko kyyhkysien kesyttäminen tullut +työksesi? + +"Toinen olen ja toista teen," Korintholainen nauroi, sillä tämä se +todellakin oli, jota Roomalainen oli puhutellut. "Mitäs pidät tästä +pesäsestäni? Minusta tämä on ihmeen soma, ja kas miten hyvin näille +pikku elukoille kultarengas sopii, joka yhdistää niitten kaulat! + +"Levitä nyt," hän jatkoi, pikku auttajaansa päin kääntyneenä, +"käpäläsi, sen ruskea krokotiili, kanna tämä kori varovaisesti +kädessäsi sisään ja lausu nyt minun mukaani: 'rakkaudesta sairastavalta +Lysiaalta ihanalle Irenelle!' -- Katsopas vaan, Publius, miten tuo peto +minulle irvistelee valkeine hampaineen! Saat kohta kuulla, ett'ei hänen +kreikkansa ole yhtä virheetön, kuin hänen hampaansa. Korvat pystyyn +pikku Ikneumon! Kerro vielä kerran, mitä sinun tuolla -- näetkö, tuolla +jonne osoitan sormellani? -- mitä sinun siellä pitää sanoa herralle +tahi emännälle, joka sinulta ottaa kyyhkyiset!" + +Kurjasti tapaillen poika kertoi Korintholaisen tervehdyksen Irenelle, +ja hänen silloin suutaan ammottaessaan, Lysias, joka taitavasti osasi +heittää litteää kiveä, niin että se hyppien kiiti veden pintaa pitkin, +viskasi erittäin sievästi hopeadrakmin hänen suuhunsa. Tämä makupala +poikaa miellytti, sillä otettuaan rahan suustaan, hän asettui +leukapielet selällään anteliaan herransa eteen odottaen uutta heittoa; +mutta tämä löi häntä kipeästi kämmenillään päähän ja leuan alle, ja +sanoi pojan hampaitten kalistessa yhteen: + +"Vie nyt pesä sisään ja odota vastausta." + +"Tämä lahja on siis Irenelle?" Publius kysyi. "Emme ole pitkään aikaan +nähneet toisiamme. Missä olit eilen koko päivän?" + +"Olisi paljon hauskempi kuulla, mitä sinä olet toimittanut koko tämän +pitkän yön kuluessa. Näytät siltä, kuin tulisit suoraan Roomasta! +Euergetes on jo tänä aamuna kerran ja kuningatar kahdesti lähettänyt +sinua etsimään, kuningatar on aivan korvia myöten sinuun rakastunut!" + +"Mitä joutavia! -- Selitäpäs minulle mitä sinä täällä teet." + +"Kerro sinä ensiksi missä olet ollut." + +"Minulla oli tärkeä matka tehtävä, josta myöhemmin sinulle kerron, vaan +en nyt; ja sillä matkalla on minulle tapahtunut aivan erinomaisia, niin +uskallanpa sanoa, ihmeellisiä seikkoja. Ennen auringon nousua lepäsin +sitten siellä olevassa ravintolassa ja nukuin ihmeekseni niin sikeästi, +että vasta tuskin kaksi tuntia sitten heräsin." + +"Niukka selityshän tuo on, mutta kyllähän minä sen tiedän, että kun +sinä et tahdo puhua, niin ei jumalakaan voi saada suustasi sanaakan. +Mitä minuun tulee, niin vaitiolollani loukkaisin itseäni, sillä minun +sydämeni on kuin juhta, jonka selkään on liikoja kuormia sälytetty, ja +puhuminen sitä keventää. Voi, Publius, minulle käy tänään, niinkuin +Tantalus-paralle, jonka nenän ympärillä riippui mehuisia peerunoita ja +jotka kutkuttivat hänen nälkäistä vatsaansa, vaan joita hän ei +kuitenkaan koskaan voinut saada! Kas tuolla -- tuolla sisällä asuu +Irene, peeruna, persikka, granaatti-omena, jota minun janoova sydämeni +kiihkeästi ikävöi. Naura vaan! Tänään saattaisi Paris rankaisematta +kohdata Helenaa, sillä Eros on minuun ampunut kaikki nuolensa. Sinä et +niitä näe, mutta minä ne tunnen, sillä kukaan ei ole vielä vetänyt +niitä haavoista. Eikä pikku Irenekään ole aivan haavoittumatta päässyt +siivekkään pojan pilkkaan ammunnatta. Hän on itse sen minulle +tunnustanut. Minun on mahdotonta häneltä mitään kieltää, ja sentähden +olen tehnyt sen tyhmyyden, että olen vannonut ankaran valan, ett'en +hänen luonaan käy, ennen kuin hän jälleen on yhdessä suuren, ankaran +sisarensa kanssa, jota minä pelkään. Niinkuin nälkäinen susi kylmään +aikaan hiipii temppelin ympärillä, jossa lampaita uhrataan, samoin minä +eilen kuljeskelin tämän huoneen ympärillä, häntä nähdäkseni tahi +kuullakseni edes sanankin hänen suustaan, sillä hänen puheensa on kuin +satakielen laulua; mutta turhaan. -- Varhain tänä aamuna minun taas +täytyi lähteä tänne, ja koska ikuinen kierteleminen ei minua ensinkään +hyödytä, niin minä ostin tuolta vanhalta öljykauppiaalta, joka tuolla +nurkassa makaa, hänen rihkamansa ja asetuin hänen puotiinsa, sillä +täältä ei kukaan jää minulta huomaamatta, joka menee Apollodorin +huoneesen tahi sieltä lähtee; sitä paitsi on minua ainoastaan kielletty +Irenen luona käymästä, hän itsekin sallii minun lähettää hänelle +tervehdyksiä, eikä sitä kiellä kukaan, ei itse Apollodorkaan, jonka +kanssa minä vähän aikaa sitten puhelin." + +"Semmoinenko tervehdys oli myöskin se linnunpesä, jonka sinun ruskea +lemmen lähettilääsi vei tuonne sisään?" + +"Luonnollisesti. Se on jo kolmas. Ensiksi minä lähetin kauniin pelkistä +granaattikukista tehdyn kukkavihon ja sen lisäksi runon pätkän, jonka +minä tänä yönä sepitin, sitten korillisen persikoita, joita hän niin +mielellään syö, ja nyt kyyhkyset. Tuossa on hänen vastauksensa. Armas +kultaseni! Kukkavihosta minä sain tämän punaisen nauhanpätkän, +hedelmistä tämän persikan, johon on purtu. Olenpa utelias tietämään, +mitä minä saan kyyhkysistäni. Ruskean poikanulikan ostin itselleni +torilta; minä otan hänet mukaani Korinthiin muistoksi Memphistä, jos +hän nyt tuo minulle jotain hyvää. Ovi aukeaa ja tässä hän on. Tule +tänne, nulikka, mitä tuot?" + +Publius kuunteli ja katseli kädet selän takaa ystävänsä vilkkaita +sanoja ja liikkeitä, joka hänestä tänään vielä enemmän kuin muulloin +näytti jumalien huolettomalta suosikilta, jonka vallattomista töistä +iloitaan, koska se soveltuu hänen olentoonsa ja koska huomataan, että +hän yhtä vähän saattaa siitä luopua kuin puut kukkasista. + +Kun Lysias oli huomannut pojan kädessä olevan mytyn, ei hän sitä +ottanut tältä, vaan lennätti koko poika-nulikan, joka ei suinkaan ollut +niin aivan kepeä, tämän vyötäisillä olevasta nahkavyöstä luokseen, kuin +lapsen leikkikalun ja sanoi: "Minä opetan sinua lentämään, pikku +Niilihevonen. Näytäpäs nyt, mitä sinulla on!" + +Nopeasti hän otti hämmästyneen, ällistelevän pojan sormista mytyn, +punnitsi sitä kädessään ja sanoi Publiukseen päin kääntyneenä... + +"Siinä tuntuu olevan jotakin painavaa, mitähän tänä lienee?" + +"Minä olen vähän kokenut tämmöisissä asioissa," Roomalainen vastasi. + +"Minä taas erittäin," Lysias vastasi. "Tässä saattaisi, odota -- tässä +saattaisi olla hänen vyösolkensa. Koettelepas, se on varmaankin jotakin +kovaa." + +Publius koetteli tarkasti sormillaan myttyä, jonka Korintholainen +hänelle ojensi, ja sanoi sitten hymyillen: + +"Minä aavistan, mitä sinä tuossa saat, ja jos minä olen oikeassa, niin +olen siitä iloinen. Irene lähettää sinulle, luullakseni, kultaisen +rannerenkaasi kohteliaasti takaisin." + +"Joutavia," Lysias vastasi. "Solki oli hyvin tehty ja arvokas, ja +kaikki tytöt pitävät koristuksista." + +"Ainakin sinun Korintholaiset ystävättäresi! Mutta katso sentään, mitä +mytyssä on." + +"Avaa sinä se," Korintholainen pyysi. + +Publius irroitti ensiksi siteen, otti sen ympäriltä valkean +palttinapalan ja löysi vihdoin haperaan kauppapapyyrukseen käärityn +esineen. + +Kun tämä viimeinenkin peite oli otettu pois, tuli todellakin näkyviin +rannerengas ja tämän alla oli pieni vahataulu. + +Lysias ei ollenkaan ollut tyytyväinen tähän löytöönsä ja katseli +hämmästyneenä ja harmissaan hyljättyä lahjaansa, mutta pian hän +hillitsi vihansa ja sanoi, kääntyen ystävänsä puoleen, joka ei iloinnut +hänen vahingostaan, vaan katseli totisena maahan: + +"Tälle taululle on myöskin kirjoitettu jotakin. Se on varmaankin tuon +oivallisen aterian lientä, joka asetettiin minun eteeni." + +"Syö se vaan," Publius keskeytti hänet. "Se on sinulle terveellinen +varoitus vastaiseksi." + +Lysias otti taulun käteensä ja katseltuaan sitä kaikin puolin hän +sanoi: + +"Se on kuvanveistäjän, sillä tuossa on vielä hänen nimensä. Ja +tuossa... Todellakin, hän on runolla maustanut lientä tahi katkerata +lääkettä, niinkuin sinä mieluummin näyt tahtovan. Ne eivät ole +kauniisti vaan selvään kirjoitetut, ja ovat joka tilassa katsottavat +opettavaisiksi." + +"No?" Roomalainen uteliaasti kysyi, Lysiaan lukiessa. Mutta tämä ei +katsahtanutkaan kirjoituksesta, vaan vastasi hiljaan huoaten ja siveli +hyppysillään nenäänsä: + +"Aivan hyvää siitä, johon se ei kuulu. Tahdotko kuulla hänen +kyhäelmäänsä?" + +"Lue se, minä pyydän!" + +"Hyvä," Korintholainen sanoi, huokasi vielä kerran ja luki: + + Kaunis on kohtalo, kun sulo rakkaus lempivät liittää, + Mutta he kammoen pois lähetyttävät kieltävän kullan. + +"Tuossa on lääkkeeni! Mutta ihmiset eivät ole kyyhkysiä ja minä tiedän +jo miten vastaan. + +"Annappa, Publius, solkesi, jolla viittasi on kiinnitetty, näytäthän +siihen puettuna omalta sanansaattajaltasi; minä piirrän soljella +vastaukseni vahaan." + +Roomalainen antoi Lysiaalle vahvalla neulalla varustetun, +kultaseppeleellä kaunistetun soljen ja sillä aikaa, kun hän käsillään +piteli viittaansa, sillä hän ei tahtonut että ne harvatkaan, jotka +kulkivat tätä katua pitkin, tuntisivat hänet, Korintholainen kirjoitti: + + Kyyhky kun lempivi, niin uros yksin itsensä muokkaa + Vaan kun lempivi mies, myös kultansa kauniiksi laittaa. + +"Saako kuulla?" Publius kysyi ja hänen ystävänsä luki hänelle heti +runonsa, antoi pojalle taulun ja rannerenkaan, jonka hän uudelleen +nopeasti kääri kääreisin ja käski poikaa heti viemään ne kauniille +Irenelle. + +Mutta Roomalainen pidätti poikaa ja, pannen kätensä Korintholaisen +olkapäälle hän kysyi: + +"Mutta jos neito ottaa vastaan tämän lahjan ja sen jälkeen useita +muitakin, sillä olethan sinä kyllin rikas aivan mielin määrin lahjoja +hänelle antaaksesi, -- mitä sitten teet Lysias?" + +"Mitäkö sitten teen?" täten puhuteltu toisti enemmän epäillen ja +ujommin kuin äsken. "Sitten minä odotan Klean kotiin tuloa ja -- niin, +naura minulle vaan, mutta minä olen toden teolla miettinyt mennä +naimisiin tämän tytön kanssa ja viedä hänet muassani Korinthiin. Minä +olen ainoa poika ja jo kolmeen vuoteen ei isäni ole antanut minun olla +rauhassa. Hän tahtoo välttämättömästi äitiä valitsemaan minulle +puolisoa tahi itseäni sitä tekemään. Ja vaikka minä toisin hänelle +tämän ruskean poika nulikan pikimustan sisaren, niin hän luultavasti +iloitsisi! Hurjemmin kuin tähän pikku Ireneen, minä en ole rakastuva +mihinkään muuhun tyttöön! Sinä tiedät minkä arvoinen meidän sukumme on +ja kun se juohtuu minun mieleeni, silloin melkein --" + +"Silloin melkein?" Roomalainen kysyi terävästi ja totisesti. + +"Silloin minä arvelen, että ruukunkantajatar, tuomitun miehen tytär +meidän talossamme..." + +"Pidätkö sinä sitten minun Roomalaista sukuani sinun Korintholaista +sukuasi huonompana?" Publius ankarasti kysyi. + +"Päinvastoin, Publius Cornelius Scipio Nasica. Me olemme rikkautemme +kautta mahtavia, mutta te olette vallan ja vaikutusvoimanne kautta." + +"Vaikka me olemme mahtavia, niin minä kuitenkin vien Irenen sisaren +Klean aviovaimonani isäni huoneesen." + +"Teetkö niin?!" Lysias huudahti, hypähti penkiltä ja heittäysi +Roomalaisen syliin, vaikka muutamat Egyptiläiset, jotka samalla +kulkivat heidän ohitseen autiota katua pitkin. "Sittenhän on kaikki +hyvin, sitten, -- voi, kuinka kepeäksi sieluni käy, -- sitten Irene +tulee puolisokseni, niin totta kuin hengissä tahdon pysyä! Oi Eros ja +Aphrodite ja Zeus isä ja Apollo, kuinka hauskaa tämä on! Tuntuupa kuin +suurin noista pyramiideista olisi pudonnut sydämeltäni! Nyt, sinä sen +nulikka, mene tuonne sisään ja vie kauniille Irenelle, uskollisen +Lysiaan morsiamelle, -- kuuletko mitä minä sanon? -- heti tämä taulu ja +rannerengas. Mutta sinä et osaa sitä oikein toimittaa, minä kirjoitan +tähän runoni yläpuolelle: Uskollinen Lysias ihanalle Irenelle, +tulevalle puolisolleen! No niin! eikä hän nyt luullakseni lähetä sitä +takaisin, tuo oiva tyttö! Kuule, nulikka, jos hän ei sitä lähetä +takaisin, niin sinä tänään juhlakentällä saat niellä niin paljon +leivoksia, että saat kuolintaudin, vaikka minä maksoin sinusta aivan +äsken viisi kulta-rahaa. Pitääkö hän rannerenkaan, Publius, pitääkö vai +ei?" + +"Pitää." + +Muutaman minutin perästä poika palasi joutuisasti, nykäisi kiivaasti +Korintholaista ihokkaasta ja huusi: + +"Tulkaa, tulkaa mukaan, sisään, huoneesen!" + +Lysias hyppäsi taitavasti pojan yli, tempasi oven auki ja levitti +kätensä, kun hän huomasi Irenen, joka vikkelästi kuin takaa ajettu +gaselli, kiiti kapeita tikapuitten kaltaisia portaita pitkin alas +Lysiaan luo, samalla kertaa nauraen ja itkien heittäytyäkseen hänen +syliinsä. + +Nopeasti huulet toinen toisensa tapasivat, mutta tämän ensi suutelon +jälkeen Irene vetäytyi irti hänestä, riensi jälleen portaita myöten +ylös ja huusi, seisten yhdellä ylimmistä portaista, riemuiten: "Minä en +saattanut muuta tehdä! Kun Klea on täällä, näemme jälleen toisemme!" ja +katosi sitten yläkertaan. + +Ikäänkuin hurmaantuneena Lysias palasi ystävänsä luo, heittäytyi +jälleen penkille ja sanoi: + +"Nyt vaikka taivas pudotkoon, minua se ei huolestuta! Ikuiset jumalat, +kuinka ihana tämä maailma on!" + +"Kummallinen ihminen," Roomalainen keskeytti ystävänsä ihastusta, "et +suinkaan sinä ainaiseksi saata jäädä tähän mustaan puotiin." + +"Minä en liikahda paikaltani, ennen kuin Klea tulee tänne. Tuo poika +saa tuoda minulle ruokaa, niin kuin vanha varpunen poikasilleen, ja +hätätilassa jäisin tähän vaikka viikoksi, niinkuin pienet sardellit, +joita Aleksandriassa öljyssä säilytetään." + +"Sinun tarvitsee, toivoakseni, odottaa ainoastaan muutamia tuntia; +mutta minun täytyy mennä, sillä minä aion valmistaa kuningas +Euergeteelle harvinaisen huvin syntymäpäiväksi, ja minun täytyy +sentähden lähteä palatsiin. Juhlallisuudet ovat jo täydessä vauhdissa. +Kuulepas miten satamassa huudetaan ja pauhataan; olen eroittavinani +Euergeteen nimen." + +"Toivotan puolestani onnea paksulle hirviölle, ja hyvästi, siksi kun +kohta tavataan, lanko." + + + + +VIIDESKOLMATTA LUKU. + + +Kuningas Euergetes käveli levottomana korkeassa salissa, jonka hänen +veljensä joka taholta oli erittäin komeasti sisustanut hänelle +vastaan-ottohuoneeksi. + +Tuskin oli hänen syntymäpäivänsä auringon koittaessa alkanut, kun hän +suuren seurueen kanssa ja ennenkuin Philometor sitä ehti tehdä, oli +lähtenyt Ptah'n temppeliin uhraamaan voittaaksensa tämän jumalolennon +mahtavan päämiehen puolelleen ja kyselläkseen ennustuksia Apis +oraakkelilta. + +Tämä olikin päättynyt onnellisesti, sillä pyhä härkä oli halukkaasti +syönyt hänen kädestään, mutta mieluummin hän olisi suonut, ett'ei härkä +olisi huolinut hänen leivoksistaan, vaan että Euleus olisi ilmoittanut +vehkeitten Roomalaisen henkeä vastaan onnistuneen. + +Kaikenlaisia lahjoja, onnentoivotuskirjoituksia kaikista maan osista ja +hänen kunniakseen sepitettyjä papillisia julistuksia, jotka olivat +koville kivitauluille piirretyt, oli joka pöydällä ja suuren huoneen +seinien nojassa, josta onnentoivottajat juuri olivat lähteneet. + +Kuninkaan ystävä Hieraks oli yksin jäänyt hänen luokseen ja nojautui, +odottaessaan herransa viittausta, runsaasti jalokivillä koristettuun, +kullasta ja norsunluusta tehtyyn valta-istuimeen, jonka Aleksandrian +juutalainen seurakunta oli lähettänyt hallitsijalleen. + +Sotapäällikkö tunsi herransa ja tiesi ettei ollut hyvä häntä puhutella, +kun hän oli sen näköinen, kuin nyt. + +Mutta Euergetes halusi itse puhua ja sanoi käyntiään keskeyttämättä ja +katsomatta komean ystävänsä puoleen: + +"Myöskin Philobasilistat ovat näyttäneet olevansa petollisia, minun +linnassa olevat sotamieheni ovat lukuisammat ja sen lisäksi paremmat, +kuin ne jotka ovat pysyneet Philometorille uskollisina, ja minulla siis +ei olisi muuta tehtävää, kuin toimittaa vähän miekkojen ja kilpien +melskettä, nousta valta-istuimelle ja huudattaa itseni kuninkaaksi, +mutta minä en ryhdy taisteluun, silloin kun vahvin osa vihollisten +sotajoukosta on selkäni takana! Minun veljeni pää on sisareni kaulalla, +ja niin kauan kuin minä en ole varma hänen suhteensa..." + +Huoneesen kiirehtivä kamariherra keskeytti nämä sanat huutamalla: + +"Kuningatar Kleopatra!" + +Voiton hymy valahti nuoren jättiläisen kasvoille. Huolettomasti hän +heittäytyi purppuraiselle patjalle ja käski antamaan itselleen kalliin +norsunluisen lyyryn, jonka hänen sisarensa oli hänelle lähettänyt +lahjaksi. Ihmeteltävän taitavasti ja hienosti oli siihen leikattu +ensimmäiset häät, nimittäin Kadmoksen ja Harmonian, joissa kaikki +jumalat olivat vieraina. + +Erinomaisen voimakkaasti ja ihmeen taitavasti Euergetes liikutteli +kieliä ja alkoi soittaa häämarssia, jossa intohimoinen riemu näytti +vaihtelevan surumielisen hiljaisen rakkauden kuherruksen kanssa. + +Kamariherra, joka oli tuonut kuningattaren hänen veljensä luo, tahtoi +keskeyttää herransa soittoa, mutta kuningatar esti häntä ja jäi +kuunnellen lapsineen seisomaan oven suuhun, kunnes Euergetes äkkiä +lopetti soittonsa vallattomasti kieliä heläyttämällä ja korvaa +loukkaavalla epäsoinnulla, heitti lyyryn patjalle ja nousi sitten vasta +seisomaan näennäisesti hämmästyneenä, ikään kuin hän ei, soittoonsa +täydelleen kiintyneenä, ensinkään olisi huomannut kuningattaren tuloa, +ja meni hänen luokseen. + +Sydämmellisesti ja ojentaen hänelle molemmat kätensä hän tervehti +sisartaan ja myöskin lapsia, jotka eivät peljänneet häntä, sillä +vallattoman pojan tavalla hän osasi ilveillä niiden kanssa, hän +tervehti niin hellästi, ikäänkuin hän olisi ollut niitten oma isä. + +Väsymättä hän kiitti ja ylisteli Kleopatran nerokasta lahjaa ja sanoi +Kadmoksen tavoin koettavansa saada Harmoniaa omakseen, ja tarttui +lopuksi hänen käteensä, ennen kuin hän vielä oli saanut sanaakaan +suustaan, näytelläkseen hänelle hänen puolisonsa ja maakuntalaisten +lahjoja. -- Mutta nämä seikat eivät näyttäneet liioin Kleopatraa +miellyttävän ja hän sanoi: + +"Kaikki on tietysti oivallista -- aivan niin kuin oli viime vuonna ja +kaksikymmentä vuotta sitten, mutta minä en ole tullut tänne näkemään +vaan kuulemaan." + +Hänen veljensä säteili ilosta, mutta hän oli kalpea ja totinen ja +hymyili vain toisinaan väkinäisesti. + +"Minä luulin että sinä ennen kaikkia tulit tänne toivottamaan minulle +onnea," Euergetes vastasi, "ja turhamielisyytenikin vaatii minua sitä +uskomaan. Philometor kävi jo luonani ja toimitti tämän tehtävän +liikuttavan sydämellisesti. Milloin hän menee juhlasaliin?" + +"Puolen tunnin perästä, ja siksi pyydän sinua ilmoittamaan minulle, +mitä sinä minulle eilen..." + +"Hiljaa hyvää tulee," hänen veljensä keskeytti häntä. "Uskallanko +pyytää, että käskisit hoitajia viemään lapset vähäksi aikaa sisempiin +huoneisin?" + +"Heti!" Kleopatra huusi innokkaasti ja työnsi rajusti vanhimman +poikansa, kun tämä kiivaasti ilmoitti tahtovansa jäädä enon luo, ovesta +ulos, ennen kuin sen hoitaja ehti sitä rauhoittaa ja ottaa +käsivarrelleen. + +Sillä aikaa kuin hän tylysti ja lyhyesti toruen koetti jouduttaa lasten +poisvientiä, Euleus oli astunut huoneesen. + +Heti kun Euergetes huomasi hänet, niin koko hänen ruumiinsa kiivaasti +vavahti ja hän hengähti niin syvään, että hänen voimakas rintansa +rajusti kohoili ja kova ilmanviima tunki hänen huuliltaan, kun hän +hitaasti ja kysyvin silmäyksin lähestyi eunukkia. + +Eunukki katsoi arasti Hieraksin ja Kleopatran puoleen, lähestyi aivan +lähelle kuningasta, kuiskasi muutamia sanoja hänen korvaansa ja vastasi +hiljaisella äänellä hänen kysymykseensä. + +"Hyvä," Euergetes vihdoinkin sanoi ja käski Euleusta ja ystäväänsä +jyrkästi viitaten lähtemään huoneesta. + +Kuoleman kalpeana, hampaillaan purren alahuultaan ja jäykästi maahan +katsoen hän seisoi siinä. + +Hänen tahtonsa oli täytetty, Publius Cornelius Scipio ei enään elänyt; +esteettömästi hänen kunnianhimonsa saattoi saavuttaa viimeisenkin +toiveittensa määrän; eikä hän kumminkaan iloinnut, hän ei saattanut +torjua luotaan syvää itsensä inhoomista ja hän löi nyrkillään leveätä +otsaansa. + +Hän oli tehnyt ensimmäisen salamurhansa. "Mitä Euleus sinulle on +ilmoittanut?" Kleopatra kysyi, joka ei vielä koskaan ollut nähnyt +veljeään tämmöisenä, näin suuressa mielen jännityksessä; mutta +Euergetes ei kuullut näitä sanoja, ja vasta kun Kleopatra ne painavasti +toisti, hän säpsähti, mitteli häntä synkin silmin päästä jalkoihin ja +pannen kätensä niin raskaasti Kleopatran olalle, että tämä hiljaan +huudahtaen taivutti polviaan, kysyi häneltä sitten painavasti vaan +kuitenkin hiljaa: + +"Oletko kyllin voimakas kuulemaan jotakin suurta?" + +"Puhu," hän vastasi hiljaan painaen kädellään sydäntään, ja hänen +katseensa oli järkähtämättömästi kiinnitetty Euergeteen huuliin. + +Hänen kuulemisen halunsa sitoi hänet Euergeteesen ikäänkuin lujilla +siteillä, ja ikäänkuin tahtoen sanojensa painolla murtaa hänet, +Euergetes sanoi kauhean synkkänä syvällä äänellä ja joka tavua +koroittaen: + +"Publius Cornelius Scipio Nasica on kuollut." + +Hehkuva puna peitti Kleopatran vaaleat posket, kun hän kuuli nämä +sanat, ja lyöden pieniä käsiään yhteen, hän huusi säihkyvin silmin: +"Sitä olen toivonutkin!" + +Euergetes peräytyi askeleen sisarestaan ja sanoi: + +"Sinä olet oikeassa; kaikkein julmimmat eivät ainoastaan jumalista ole +-- naisia." + +"Sen sinä sanot?" Kleopatra kysyi. "Pitääkö minun luulla että hampaan +kivistys esti Roomalaista tulemasta eilen juhla-aterialle ja tänään +minun luokseni? Pitääkö minun sinun mukaasi sanoa, että hän kuoli +siihen? Sano nyt suoraan, sillä minun sydäntäni ilahuttaa sen +kuuleminen, missä ja miten tuo röyhkeä imartelija on henkensä +heittänyt?" + +"Käärme pisti häntä," Euergetes vastasi kääntyen sisarestaan. "Se +tapahtui erämaassa lähellä Apishautoja." + +"Hän oli siis keski-yön aikana mennyt rakkauden kohtaukseen kuolleitten +kaupunkiin? Se näyttää alkaneen hauskemmasti, kuin se päättyi!" + +Euergetes nyökäytti myöntäväisesti kysyjälle ja sanoi totisesti: "Hänen +kohtalonsa on hänet yllättänyt, mutta minä en saata siinä nähdä mitään +hauskaa." + +"Etkö?" kuningatar kysyi. "Ja luuletko sinä että minä en tunne sitä +kyytä, joka tämän kukoistavan elämän lopetti? Luuletko sinä, ett'en +minä tiedä, kuka ärsytti myrkyllisen käärmeen Roomalaisen päälle? Sinä +olet murhamies ja Euleus roistoineen on auttanut sinua! Vielä eilen +olisin vuodattanut sydänvereni, pelastaakseni Corneliolaisen ja +mieluummin saattanut sinut hautaan kuin hänet; mutta tänään, sen +jälkeen kuin tiedän mitä peliä tämä kurja mies on pitänyt, minä olisin +ottanut tehdäkseni tämän verisen työn, joka nyt tahraa sinua. Mikään +jumala ei rankaisematta saa niin pilkata, niin loukata sinun sisartasi, +kuin hän on tehnyt! Yksi jo, niinkuin tiedät, on saanut samallaisen +lopun kuin hänkin, nimittäin Bithynialainen hipparkki Eustorgos, joka +näyttäessään menehtyvän rakkaudesta minuun pyysi leikkitoveriani +Kallistratea puolisokseen. Häntä kohtaan käärmeet ja peto-eläimet +harjoittivat synkkää taitoaan. Sinun voimakkaan miehen sydämeen on +Euleuksen sanoma vaikuttanut niinkuin kylmä käsi, minussa, heikossa +naisessa on se herättänyt sanomatonta iloa, sillä paraimman mitä nainen +saattaa antaa, minä olen hänelle tarjonnut, ja hän tallasi sen ylpeästi +maahan. Eikö minulla olisi oikeutta vaatia, että samoin menetellään +hänen paraimpansa, hänen henkensä kanssa, kuin hän on uskaltanut +menetellä minun paraimpani, rakkauteni kanssa? -- Minun juuri tulee +iloita hänen kuolemastaan. Niin, nyt hermottomat silmäluomet peittävät +hänen kauniit silmänsä, jotka kuitenkin yhtä hyvin osasivat valehdella, +kuin hänen ankara suunsa, joka niin voimakkaasti osasi ylistää +totuutta. Nyt uskoton sydän ei enään syki, joka halveksi kuningattaren +rakkautta, ja minkä tähden? kenen tähden? Voi laupiaat jumalat!" + +Viime sanoja sanoessaan kuningatar kuiskasi ääneensä, kohotti nopeasti +käsiään, peitti niillä silmänsä ja riensi ovelle päin, josta hän oli +tullut veljensä huoneesen. + +Mutta Euergetes asettui hänen eteensä ja sanoi ankarasti ja jyrkästi: +"Jää tänne, siksi kun minä palaan. Rohkaise mieltäsi, sillä ensi +tapahtumasta, minkä tämä merkillinen päivä tuo muassaan, olet sinä +hämmästyvä ja minä naurava!" + +Nopein askelin hän sitten läksi huoneesta. + +Kleopatra painoi kasvonsa sohvan pehmeisin patjoihin ja itki +lakkaamatta, kunnes melu ja aseitten kalske peloittivat häntä ja saivat +hänet liikkeelle. + +Hänen nerokas järkensä sanoi hänelle, mitä siellä tapahtui. + +Rajusti ja joutuisasti hän kiiruhti ovelle, mutta se oli suljettu. + +Tömistystä, huutoja, koputusta ei vartija näkynyt kuulevan, joka +yksitoikkoisesti astuskeli edestakaisin hänen vankihuoneensa edessä. + +Nyt kävi melu ja aseitten kalske, johon rummun päristys ja torven +toitotus alkoi sekaantua, yhä kovemmaksi. + +Kuoleman tuskaa tuntien Kleopatra kiirehti ikkunan luo ja katseli +palatsin pihalle päin, ja samassa lensi suuren juhlasalin ovi auki ja +aivan sikin sokin hyökkäsi ulos pakeneva joukko ja vielä toinen ja +kolmaskin ja kaikki olivat Philometor kuninkaan aseissa. + +Sitten hän riensi sen huoneen ovelle, johon hän oli työntänyt lapsensa, +mutta tämänkin hän huomasi suljetuksi. + +Epätoivoon joutumaisillaan hän vielä kerran riensi ikkunan luo, +kehoitti pakenevia Makedonialaisia pitämään puoliaan, uhkasi heitä, +rukoili heitä, mutta ei kukaan kuullut häntä, ja heidän joukkonsa +lisääntyi lisääntymistään ja vihdoinkin näki hän puolisonsa, ammottava +haava otsassaan, tulevan suuren salin kynnykselle ja miekallaan ja +kilvellään voimakkaasti ja urhoollisesti puolustaivan oman veljensä +päälletunkevia henkivartioita vastaan. + +Kauheimmassa kiihkossa ollen kuningatar huusi hänelle rohkaisevia +sanoja ja hän näytti kuulevan ne, sillä raivokkaasti iskien kilvellään +hän löi kuoliaaksi häntä vastaan taistelevan henkivartijan, juoksi +reippaasti keskelle pakenevia uskollisiaan ja katosi heidän kanssaan +sille tielle, joka menee marskentille. + +Lannistuneena kuningatar lankesi polvilleen ikkunan viereen ja kuuli, +vaikka hermottomuus hunnun tavoin peitti hänen sieluaan, ensiksi +hevoisten töminää, sitten yhä selvemmin torventoitotusta ja viimein +kauaksi kaikuvina voittohuutoina nämä sanat: + +"Terve auringon pojalle! + +"Terve molempain maitten yhdistäjälle! + +"Terve Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaalle, Euergetes jumalalle!" + +Nämä sanat kuullessaan Kleopatra jälleen toipui täydelleen ja nousi +pystyyn. + +Uudelleen hän katseli pihalle ja näki siellä kunniakantajien kantavan +hänen veljeään hänen puolisonsa valta-istuimessa. + +Petturin henkivartioitten vieressä kulkivat Philometorin ja hänen omat +Philobasilistansa ja Diadokhinsa. + +Loistava kulkue läksi palatsin suuresta pihasta, ja kun hän vielä +lisäksi kuuli pappien laulavan, silloin hän tiesi kadottaneensa +ruununsa ja mihin hänen uskoton veljensä meni. + +Hammasta purren hän näki mielessään, mitä todella piti paraillaan +tapahtuman. + +Euergetes kannettiin Ptah'n temppeliin ja sen hämmästyneet päämiehet +julistivat hänet molempain Egyptien kuninkaaksi ja Philometorin +seuraajaksi. + +Neljä kyyhkystä päästettiin hänen edessään lentoon, joitten piti +ilmoittamaan joka ilmansuuntaan, että uusi ruhtinas oli noussut isiensä +valta-istuimelle, ja hänelle annettiin rukoillen ja uhraten kultainen +sirppi, jolla hän vanhan tavan mukaan leikkasi ohrantähän. + +Veljensä pettämänä, puolisonsa pulaan jättämänä, lapsistaan +eroitettuna, rakastamansa miehen hylkäämänä, valta-istuimeltaan +syöstynä, voimattomana ja liian heikkona ja lannistuneena kostoakin +ajattelemaan, kuningatar kauheimmassa sieluntuskissa vietti kaksi +äärettömän pitkää tuntia vankihuoneessaan, joka oli loistoa ja lahjoja +täynnä. + +Jos myrkkyä olisi ollut saatavilla, niin hän tällä hetkellä arvelematta +olisi päättänyt mitättömäksi tehdyn elämän. + +Milloin hän käveli edestakaisin ja kysyi itseltään, mikä nyt oli oleva +hänen kohtalonsa, milloin hän heittäytyi vuoteelle ja antautui turhaan +epätoivoon. + +Tuossa oli lyyry, jonka hän oli lahjoittanut veljelleen ja hänen +katseensa sattui Kadmoksen ja Harmonian häitten kuvaukseen ja erääsen +naiseen, joka tarjosi morsiamelle jotain koristetta. + +Tämän lahjan antaja oli rikkauden jumalatar ja tämä koriste, niin taru +kertoo, tuottaa onnettomuutta sille joka sen perii. + +Hänen elämänsä synkimmät hetket johtuivat hänen mieleensä, ja juuri +synkimmät niistä olivat hänelle Aphroditen lahjat tuottaneet. + +Kauhistuen hän ajatteli murhattua Roomalaista ja sitä hetkeä, jolloin +Euleus oli hänelle ilmoittanut, että hänen bithynialainen ystävänsä oli +kuollut petojen tappamana. + +Kostottarien vallassa ollen hän riensi kuoleman tuskassa ovelta ovelle, +huusi ikkunasta pelastusta ja apua ja kärsi yhdessä hetkessä kokonaisen +vuoden kiduttavat tuskat. + +Vihoviimeinkin huoneen ovi avautui ja purppuraan puettuna, molempain +Egyptien ruunu valtavalla päällään, Euergetes iloisesta liikutuksesta +loistaen tuli häntä vastaan. + +"Terve sisareni!" hän huusi iloisesti ja otti pääkoristeen +kiharoiltaan. "Sinä saatat tänään olla ylpeä, sillä sinun oma veljesi +on korkealle noussut ja tullut Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaaksi." + +Kleopatra kääntyi hänestä poispäin. + +Euergetes lähestyi häntä, koetti tarttua hänen käteensä, mutta hän +tempasi sen kiivaasti pois ja huusi: "Tee nyt suurin työsi ja kohtele +pahoin sitä naista, jolta sinä olet kaikki ryöstänyt ja jonka sinä olet +tehnyt leskeksi. Edeltäpäin tähän viitaten sinä olet ryhtynyt +hävyttömimpään hävyttömistä teoistasi. Sinun suhteesi tämä ennustuksesi +on käynyt toteen, sillä sinä naurat meidän onnettomuudellemme, mutta +minun suhteeni se on aivan väärä, sillä minä en ole kauhistunut, minä +en tunne olevani voitettu enkä toivoton ja minä olen..." + +"Sinä olet" Euergetes keskeytti häntä ensiksi kovalla äänellä, mutta +sitte niin ystävällisesti, ikäänkuin hän olisi avannut sisarelleen +monia suloja täynnä olevan tulevaisuuden. "Sinä olet lapsinesi lähtevä +katollesi ja saat siellä luettaa itsellesi niin paljon kuin haluat, +saat nauttia mitä herkkuja hyvänsä, pukeutua niin kalliisin pukuihin +kuin vaan haluat, vastaan ottaa minun käyntejäni ja puhella minun +kanssani niin usein, kuin minun seurani tuntuu sinusta yhtä +miellyttävältä, kuin sinun seurasi minusta tänään ja aina. Sitä paitse +voit antaa sukkeluutesi kirkkaasti paistaa niin monelle kreikkalaiselle +ja juutalaiselle oppineelle kuin ikinä haluat, kunnes he kaikki tyyni +ovat umpisokeita. Ehkä sinä jo aikaisemmin saat vapautesi takaisin ja +päälle päätteeksi kokonaisen aarteenkin, tallin täynnä jaloja ratsuja +ja komean asunnon hauskan Aleksandrian Brukhiumissa olevassa kuninkaan +palatsissa. Se riippuu kokonaan siitä, kuinka pian veljemme Philometor, +joka tänään on taistellut kuin jalopeura, huomaa että hän paremmin +sopii ratsuväen päälliköksi, luutun soittajaksi ja sukkelasanaisten +vierasten kohteliaaksi isännäksi, kuin hallitsijaksi. -- Eikö se +ansaitse meidän huomiotamme, jotka tutkimme sielun elämää, minä +tarkoitan sinua ja minua, sisko, että mies, joka rauhan aikana on kuin +vaha tahi taipuva korsi, taistelussa tulee niin kovaksi ja teräväksi +kuin oiva miekka? Me olemme aika lailla hakanneet toistemme kilpiä ja +tästä olallani olevasta naarmusta saan kiittää häntä. Jos Hieraks'illa, +joka ratsumiehineen ajaa häntä takaa, on menestystä ja jos hän ajoissa +saa hänet kiinni, niin hän ehkä vapaatahtoisestikin luopuu ruunustaan." + +"Hän ei siis ole sinun vallassasi ja hänellä on ollut kyllin aikaa +nousta hevoisen selkään!" Kuningatar huudahti ja hänen silmänsä +säihkyivät ilosta. "Sitten, sinä sen uhkarohkea rosvo, sitten ei meidän +asiamme vielä ole aivan hukassa. Jos Philometor pääsee Roomaan pakoon +ja saattaa asian senaatin eteen..." + +"Silloin hänellä ainakin saattaa toivoa tasavallan apua," Euergetes +keskeytti hänet, "sillä Rooma ei mielellään näe mahtavaa kuningasta +Egyptin valtaistuimella. Mutta te olette menettäneet paraimman Tiberin +rannoilla olevan turvanne ja minä aion saattaa kaikki Scipiot ja koko +Corneliolaissuvun ystävikseni, sillä minä annan polttaa Roomalaisen +pelkällä seeteripuulla ja arabialaisilla yrteillä, ja samalla pitää +uhrattaman uhria, ikäänkuin hän olisi ollut hallitseva kuningas ja +hänen tukkansa minä lähetän kalliissa vasa murina'sta tehdyssä +astiassa, joka koristaa minun aartehistoani, jaloimman ystäväni +seurassa, erityisellä juhlalaivalla Ostiaan ja Roomaan. Ruumiitten yli +kulkee tie vihollisten linnan huipulle ja sotapäällikkönä ja +kuninkaana..." + +Äkkiä Euergetes keskeytti lauseensa, sillä melua ja kiivasta puhetta +kuului ovelta. + +Kleopatraltakaan ei tämä ollut jäänyt huomaamatta ja hän kuunteli +tarkasti, sillä tämmöisenä päivänä ja näissä huoneissa saattoi jokainen +sana, jokainen omituinen kuninkaan etuhuoneesta kuuluva ääni olla ylen +tärkeä. + +Euergetes ei enemmän peittänyt hämmästystään kuin hänen sisarensakaan +ja astui oveen päin oikeassa kädessään käyrä miekka, joka kuului hänen +juhla-asuunsa. + +Mutta hän ei ollut vielä ehtinyt ovelle, kun Euleus kalman kalpeana +hyökkäsi huoneesen ja huusi hallitsijalleen: + +"Murhamiehet ovat meidät pettäneet! Corneliolainen elää ja tahtoo +tunkeutua sinun luoksesi." + +Käsi, jossa kuningas piti asettaan vaipui alas ja liikkumatonna hän +hetken katseli ilmaan, mutta jo heti hän tointui ja huusi äänellä, joka +täytti huoneen niin kuin jyrisevä ukkonen: + +"Kuka on uskaltanut kieltää minun ystävätäni Publius Cornelius Scipiota +tulemasta minun luokseni? Jää tänne, Euleus, sinä sen roisto sen konna! +Ensimmäinen kanne, jolle minä molempien Egyptien kuninkaana avaan +korvani, on oleva se, minkä tämä mies, sinun vihollisesi ja minun +ystäväni, aikoo tehdä sinua vastaan. -- Terve tulleeksi, terve +tulleeksi syntymäpäivilleni, jalo ystävä!" + +Nämä viime sanat olivat Publiukselle lausutut, joka puettuna +jalosukuisen Roomalaisen valkoiseen kauniisti poimuilevaan toogaan +ylevän rauhallisesti astui huoneesen. + +Hänellä oli sinetillä suljettu kirjekääry oikeassa kädessään eikä +näyttänyt, kunnioittavaisesti kumartaessaan Kleopatralle, huomaavankaan +kuninkaan hänelle ojennettuja käsiä. + +Euergetes ei olisi, vaikka henkensä olisi menettänyt, toista kertaa +tervehtinyt, kun Corneliolainen oli ylenkatsonut hänen ensi +tervehdystään. + +Sentähden hän kuninkaallisen arvokkaasti pani kädet ristiin rinnalle ja +sanoi: + +"Olen pahoillani, että kaikista onnentoivotuksista, joita minulle +tänään lausutaan, viimeiseksi saan vastaan ottaa sinun." + +"Sitten olet muuttanut mieltäsi," Publius vastasi ja oikaisi solakkaa +vartaloaan, joka oli kuningasta korkeampi. "Kuuliaita välikappaleita +sinulta ei puutu ja tänä yönä sinä olet koettanut toimittaa niin, että +vasta varjojen maailmassa saisit ottaa vastaan onnentoivotukseni." + +"Minun sisareni", Euergetes vastasi olkapäitään kohottaen, "ylisti +eilen sinun puheesi suoraa yksinkertaisuutta; mutta tänään sinä +suvaitset puhua arvoituksilla, niinkuin egyptiläinen merkkien +selittäjä." + +"Niitten selittäminen ei ole vaikeata sinulle eikä tuolle", Publius +vastasi kylmästi ja osoitti kädellään Euleusta, "niillä käärmeillä +jotka ovat teidän käskyläisinänne, on voimakasta myrkkyä ja terävät +hampaat, kuitenkaan eivät he tällä kertaa ole osanneet uhriinsa vaan +ovat kuninkaan vieraan asemesta lähettäneet haadekseen erään Serapion +erakko raukan." + +"Sinun arvoituksesi käyvät yhä vaikeimmiksi!" kuningas sanoi, "minun +käsitysvoimani ainakaan ei ole kyllin kehkeytynyt niitä selittämään ja +minun täytyy pyytää sinua puhumaan vähemmin hämärillä sanoilla taikka +selittämään minulle niitten merkityksen." + +"Myöhemmin," Publius sanoi päättävästi, "sillä nämä seikat koskevat +minua itseäni ja minä seison tässä Rooman valtion nimessä, jonka +palveluksessa minä olen. -- Jo tänään saapuu tänne Juventius Thalma +tasavallan lähettiläänä ja tämä kirjoitus valtuuttaa minut hänen +sijaisekseen siksi kun hän tulee tänne." + +Euergetes otti sinetillä suljetun kääryn jonka Publius hänelle antoi. + +Sillä aikaa kuin hän repi sen auki ja pikaisesti silmäili sen sisältöä, +ovi uudelleen aukesi ja posket punaisina, tukka pystyssä Hieraks, +kuninkaan uskollinen ystävä, näkyi kynnyksellä. + +"Hän on meidän!" hän huusi, ennenkuin astui kynnyksen yli. "Heliopoliin +kohdalla hän vaipui hevoisen selästä." + +"Philometor!" Kleopatra huusi ja syöksyi Hieraksin luo. "Sanoitko hänen +vaipuneen hevoisen selästä? Oletko hänet murhannut?" + +Näistä sanoista kuului niin suurta tuskaa, niin suurta kauhistusta, +että sotapäällikkö sanoi sääliväisesti: "Rauhoitu, ylhäinen rouva, +puolisosi otsahaava ei ole vaarallinen. Auringon temppelin suurien +salien lääkärit ovat sitoneet hänen haavansa ja ovat sallineet minun +tuoda hänet tänne paareilla." + +Kuulematta Hieraksin puhetta loppuun Kleopatra riensi ovelle, mutta +Euergetes astui hänen tielleen ja käski omituisella ankaralla +tavallaan, joka ei sietänyt mitään vastustusta. + +"Pysy paikoillasi siksi, kunnes minä itse seuraan sinua hänen luokseen. +Minä tahdon pitää teitä molempia luonani." + +"Että sinä kaikilla mahdollisilla kidutuksilla saattaisit pakoittaa +meitä luopumaan vallastamme," Kleopatra sanoi. "Tänään on onni sinulle +suotuisa ja me olemme sinun vankinasi." + +"Sinä olet vapaa korkea kuningatar," Roomalainen keskeytti, "ja myöskin +kuningas Philometorille minä vaadin vapautta senaatin nimessä ja +minulle annetun valtuuskirjan nojalla." + +Veri tulvaili Euergeteen poskiin ja silmiin, kun hän kuuli nämä sanat, +ja tuskin voiden hillitä itseään, hän enemmän sammalsi kuin lausui: + +"Popilius Laenas piirsi enovainajani Antiokhuksen ympärille piirin ja +uhkasi häntä Rooman vihollisuudella, jos hän astuisi sen yli. Sinä +luultavasti tahdot voittaa rohkean maanmiehesi, jonka suku on paljoa +alhaisempi kuin sinun, mutta minä, minä..." + +"Sinun on lupa asettautua Rooman tahtoa vastaan", Publius keskeytti +kuningasta tylysti ja kylmästi, "mutta jos sinä sen uskallat, niin se +julistaa minun kauttani sinut vihollisekseen. Minä seison tässä +senaatin nimessä ja se koettaa täyttää sitä sopimusta, jonka mukaan +tämä valtakunta eroitettiin Syriasta, mutta samalla se velvoittaa sinua +ja veljeäsi jakamaan Egyptin hallituksen keskenänne. Äsken +tapahtuneitten seikkojen muuttaminen ei ole minun vallassani, mutta se +on minun velvollisuuteni, että säilytän Roomalle mahdollisuuden antaa +kummallekin teistä, mikä on tuleva tasavallan sopimuksen mukaan. +Kaikissa niissä kysymyksissä, jotka koskevat tätä sopimusta, on +Roomalla ratkaiseva valta, ja minun velvollisuuteni on pitää siitä +huolta, ettei syyttäjää estetä elävänä ja vapaasti astumasta +suojeliansa eteen. Senaatin nimessä minä vaadin sinua Euergetes +antamaan viedä kuningas Philometorin, sinun veljesi, ja kuningatar +Kleopatran, sinun sisaresi, sinne, johon he haluavat." + +Syvään hengittäen voimattomassa raivossa, milloin nyrkkiään +puristellen, milloin vapisevia sormiaan väännellen Euergetes seisoi +vähän aikaa äänettömänä Roomalaisen edessä, joka kylmän rauhallisesti +ja kysyväisesti katsoi häntä kasvoihin. Sitten pyyhki hän rajusti +molemmilla käsillään tukkaansa, pudisteli kovasti päätään ja sanoi: +"Kiitä senaattia ja sano sille, että minä tiedän, mitä me olemme sille +velkaa, ja että minä ihmettelen sen viisautta, joka mieluummin näkee +Egyptin jaettuna, kuin voimakkaisiin käsiin yhdistettynä. Philometor on +vapaa ja sinä Kleopatra olet myöskin." + +Tuokion hän oli ääneti. Sitten hän naurahti ja sanoi sisarelleen: + +"Sinut, sisareni, varmaankin hellä sydämesi vie rakkauden siivillä +haavoitetun puolisosi luo!" + +Kleopatran kalpeat posket olivat käyneet Roomalaisen puhuessa +tulipunaisiksi, ja antamatta vastausta veljensä pilkallisiin sanoihin, +hän astui ylpeästi oveen päin. Kun hän kulki Publiuksen sivuitse, hän +sanoi armollisesti liikuttaen kaunista kättään: "Me olemme senaatille +kiitollisia." + +Publius kumarsi syvään hänelle, mutta tämä läksi huoneesta kääntäen +päänsä Roomalaisesta poispäin. + +"Sinä olet unhottanut viuhkaimesi ja lapsesi tänne!" kuningas huusi +hänen jälkeensä, mutta Kleopatra ei enään kuullut näitä sanoja, sillä +veljensä huoneen edustalla katosi ikään kuin tuuleen hänen väkinäinen +levollisuutensa, ja painaen käsillään vasten ohimoitaan hän riensi +ikään kuin vihollisten seuraamana alas palatsin portaita myöten. + +Kun hänen askeleitaan enää ei kuulunut, niin Euergetes kääntyi +Corneliolaisen puoleen ja sanoi: + +"Koska nyt olet täyttänyt sen, mitä pidät velvollisuutenasi, niin +pyydän minä sinua selittämään niitä hämäriä sanoja, jotka äsken +lausuit, jotka luultavasti eivät olleet lausutut Euergetes ruhtinaalle +vaan ihmiselle. Jos ymmärsin oikein, niin sinä tarkoitit, että sinun +henkeäsi olisi täällä väijytty ja että sinun asemastasi olisi murhattu +eräs noista kummallisista Serapiille pyhitetyistä vanhuksista." + +"Sinun ja sinun auttajasi Euleuksen käskystä," Publius lisäsi kylmästi. + +"Tule tänne, eunukki!" kuningas huutaa kajahutti vapisevalle +päällikölle ja katsoi häntä silmiin kauhean uhkaavan näköisenä: "Oletko +sinä pestannut murhaajia tappamaan tätä meidän huoneemme jaloa +vierasta, minun ystävääni, joka uhkasi tuoda ilmi sinun ilkeytesi?" + +"Armoa!" eunukki valitteli ja lankesi polvilleen kuninkaan eteen. + +"Hän tunnustaa ilkityönsä!" Euergetes huudahti, liikutti kädellään +välikappaleensa vyötä ja käski Hieraksia viipymättä antamaan hänet +vartiotten käsiin ja kaikkien nähden hirttämään hänet kuninkaan linnan +korkean portin edustalla. + +Eunukki tahtoi rukoilla armoa ja puhua, mutta voimakas sotapäällikkö, +joka vihasi eunukkia, tempasi hänet ilmaan ja työnsi hänet huoneesta. + +"Sinulla oli syytä valittaa," Euergetes sanoi, sillä aikaa kuin +portailta kuului poislaahatun eunukin kirkuminen, "mutta sinä näet, +miten minä tiedän niitä rankaista, jotka uskaltavat loukata meidän +vieraitamme." + +"Tänään hän saa kärsiä, mitä hän jo monta vuotta sitten olisi +ansainnut," Publius vastasi, "mutta nyt kun me olemme kahden kesken +mies miestä vastaan, täytyy minun sinunkin kanssasi päättää tilini. +Euleus on sinun käskystäsi ja sinun palveluksessasi ollessaan +ärsyttänyt kaksi murhaajaa minun päälleni --" + +"Publius Cornelius Scipio!" kuningas keskeytti uhkaavalla äänellä +vihollistaan; mutta Roomalainen jatkoi kylmästi ja rauhallisesti. + +"Minä en puhu mitään, mitä en todistajien kautta voi näyttää toteen ja +minä olen kahdessa kirjeessä totuuden mukaan kertonut mitä Euergetes +kuningas tänä yönä on yrittänyt tehdä Rooman valtakunnan lähettiläälle. +Toinen kirje on kirjoitettu isälleni, toinen Popilius Laenakselle, ja +molemmat ovat jo matkalla Roomaan. Ne avataan, niin olen määrännyt, +joll'en minä tästä päivästä lukien kolmen kuukauden kuluttua ole +vaatinut niitä takaisin. Sinä näet tästä olevan sinulle tärkeätä, että +suojelet minun henkeäni ja täytät, mitä minä sinulta aion vaatia. Jos +sinä täytät minun tahtoni kaikessa mitä sinulta vaadin, niin on se, +mitä tänä yönä on tapahtunut, sen minä lupaan sinulle, ja minä en ole +vielä milloinkaan sanaani syönyt, pysyvä salaisuutena sinun ja minun +kesken ja erään kolmannen, jonka vaiti-olon minä saatan taata." + +"Puhu!" kuningas sanoi, heittäytyi lepovuoteelle ja repi Publiuksen +puhuessa sulkia Kleopatran tänne jättämästä viuhkaimesta. + +"Ensiksi minä vaadin, että kuninkaallista sukua oleva krematistien +päämies Syrakusalainen Philotas julistetaan syyttömäksi ja että hän ja +hänen vaimonsa vapautetaan pakkotyöstä ja että heidät lähetetään +takaisin kultakaivoksista." + +"Molemmat ovat kuolleet", Euergetes sanoi; "minun veljeni saattaa sen +todistaa." + +"Sitten minä vaadin että erityisessä julistuksessa julistetaan, että +Philotas on syyttömästi tuomittu ja että hän jälleen on asetettu +täyteen arvoonsa. Sitten minä vaadin, että sinä sallit minun ja +ystäväni Korintholaisen Lysiaan, niin myöskin kuvanveistäjä +Apollodorin, Philotaan tyttärien Klean ja Irenen, Serapiin temppelin +ruukunkantajattarien kanssa estämättä lähteä Egyptistä. -- Sinä arvelet +vastatessasi?" + +"En", kuningas vastasi ja kohotti kättään ilmaan, "sillä tällä kertaa +minä olen joutunut tappiolle." + +"Philotaan tyttärille, Klealle ja Irenelle," Publius jatkoi +järkähtämättömän tyynenä, "pitää heidän vanhemmiltaan ryöstetty +omaisuus annettaman takaisin." + +"Armaittesi kauneus ei näy sinua tyydyttävän", Euergetes puuttui +ylenkatseellisesti Roomalaisen puheesen. + +"Se tyydyttää minua täydellisesti. Viimeiseksi minä vaadin, että puolet +tästä omaisuudesta annettaisiin Seraapiin temppelille, että jumala +mielellään ja vastustelematta luopuisi palvelijattaristaan. Toinen +puoli on annettava minun asian ajajani Aleksandrialaisen Dicaearkhuksen +haltuun, koska minä en tahdo että Klea ja Irene ilman niitä +myötäjäisiä, jotka heille ovat tulevat, puolisoina tulevat minun ja +ystäväni Lysiaan perheesen. Tunnin kuluttua täytyy julistuksen ja +peruutuskirjan olla minun käsissäni, sillä niin pian kuin Juventius +Thalma on saapunut tänne -- ja minä odotan häntä, niinkuin jo sanoin, +vielä tänä päivänä --, niin me aiomme lähteä Memphiistä ja +Aleksandriassa astua laivaan." + +"Kummallinen sallimus!" Euergetes sanoi, "sinä ryöstät minulta koston +ja rakkauden, ja minä näen kuitenkin olevani pakoitettu toivottamaan +sinulle onnea matkalle. Minun täytyy uhrata uhri Poseidonille, +Kyprolaiselle jumalattarelle ja Diaskuureille, että ne soisivat sinun +laivallesi onnellista matkaa ja kuitenkin on sillä laivalla se mies, +joka vastaisuudessa on Roomassa vahingoittava minua katkeralla +vihollisuudellaan enemmän kuin kukaan muu." + +"Minä pidän sen puolta teistä joka on oikeassa." + +Tervehtien ylpeästi kättään liikuttaen Publius läksi huoneesta, mutta +Euergetes hypähti pystyyn vuoteeltaan niinpian kuin ovi Roomalaisen +mentyä oli sulkeutunut, pudisti uhkaavasti nyrkkiään ja huusi: + +"Ylpeä veitikka, sinä ja sinun paisunut patriisiylpeytesi saatatte +kyllä minua vahingoittaa Tiberin luona, mutta lopuksi minä kumminkin +teistä huolimatta pääsen voitolle. Rooman senaatin nimessä sinä +risteilet minun tieni. Jos Philometor odottaa konsulien ja senaattorien +etuhuoneissa, niin kenties tapaamme toisemme siellä, mutta minä koetan +myöskin käyttää kansaa ja tribuunia hyväkseni! + +"Kummallista! Yhdessä tunnissa on tässä päässä enemmän hyviä ajatuksia, +kuin tuommoisen kylmän veitikan kokonaisessa vuodessa; ja kuitenkin +olen minä häntä huonompi ja, jos tahdon olla rehellinen, niin täytyy +minun myöntää, ettei ainoastaan hänen onnensa minua voittanut, vaan +myöskin hänen viisautensa. Menköön hän ylpeän Heransa kanssa; minua +kutsuu sen siaan Aleksandriassa kymmenet Aphroditet! + +"Tästä lähin minä olen niin kuin Hellas ja hän niinkuin Rooma. Me +ajelemme auringon valossa liidellen sitä mitä sielumme haluaa ja mitä +mielemme tekee, he hakevat silmät maahan luotuina vakavin askelin +valtaa ja etua. Siten he pääsevät pitemmälle kuin me, ja kuitenkaan -- +en minä tahtoisi vaihtaa kohtaloani heidän kanssaan!" + +Loppu. + + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sisaret, by Georg Ebers + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISARET *** + +***** This file should be named 37001-8.txt or 37001-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/7/0/0/37001/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/37001-8.zip b/37001-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..255f560 --- /dev/null +++ b/37001-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8853bc6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #37001 (https://www.gutenberg.org/ebooks/37001) |