initial commit of ebook 36408HEADmain

5 files changed, 12835 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/36408-8.txt b/36408-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..c4523d6
--- /dev/null
+++ b/36408-8.txt
@@ -0,0 +1,12819 @@
+Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.1, by Zacharias Topelius
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Välskärin kertomuksia 4.1
+       Erämaiden kevät. Porvariskuningas.
+
+Author: Zacharias Topelius
+
+Translator: Juhani Aho
+
+Release Date: June 13, 2011 [EBook #36408]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.1 ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.1
+
+Erämaiden kevät. Porvariskuningas.
+
+
+Kirj.
+
+ZACHARIAS TOPELIUS
+
+
+Suomentanut Juhani Aho
+
+
+Ilmestynyt ensimmäisen kerran
+Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1897.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Erämaiden kevät:
+
+ 1. Uudenkaupungin rauha
+ 2. Uudenkaupungin satamassa
+ 3. Kolme pakolaista
+ 4. Syysmyrskyt v. 1721
+ 5. Sotaretki Raumalla
+ 6. Joulukuun päivä Vaasassa
+ 7. Larssonin perhe
+ 8. Pakolaiset erämaassa
+ 9. Talvi- ja kevätpäiviä
+10. Sissi ajaa saalistaan
+11. Valtioviisas ja hänen omatuntonsa
+12. Omatunto vaikenee
+13. "Lapinmaa on löydetty"
+14. Jatkoa sissin seikkailuihin
+15. Jupiter ja Juno
+16. Junon kosto
+17. Kevät 1722
+
+Porvariskuningas:
+
+ 1. Valtiopäivämiesvaali
+ 2. Ratsastus
+ 3. Kreivi ja porvaristyttö
+ 4. Viskaali Spolin
+ 5. Raharuhtinas
+ 6. Eräs huviretki v. 1738
+ 7. Vähäkyrön pappilan sadin
+ 8. Seikkailuja rauhan aikana
+ 9. Utukuningattaren sukkanauha
+10. Hiidenkiuas metsässä
+11. Vaasan satamassa
+12. Esterin havainnot
+13. Vähäkyrön metsäseikkailun loppu
+14. Istvanin seikkailu
+15. Perttilän talossa
+16. Valtiomiehen työhuoneessa
+17. Hämähäkki ja heinäsirkka
+18. Kohtaus luistinjäällä
+19. Harpunsoittoharjoituksia
+20. Valtiollisia juonia
+21. Ullakkokamarissa Läntisen Pitkäkadun varrella
+22. Naamiaiset
+23. Samana yönä
+24. Kavalia juonia
+25. Isä ja tytär
+26. Ratsastuksen seuraukset
+27. Miinat alkavat räjähdellä
+28. Kreivi Hornin kukistuminen
+29. Ester Larssonin pako
+30. Vanhoja tuttuja
+31. Suuri miina räjähtää
+32. Kreivitär Eeva Bertelsköldin kirje pojalleen kreivi Kaarle
+    Viktor Bertelsköldille
+33. Eräänä iltana Falkbyssä
+34. Vieras Falkbyssä
+35. Vuosisatain perintö
+36. Kuninkaan sormus
+37. Puolitoista vuotta myöhemmin
+
+
+
+
+
+
+VÄLSKÄRIN KYMMENES KERTOMUS.
+
+ERÄMAIDEN KEVÄT.
+
+
+
+
+Eräänä talvi-iltana, kun kuulijat taas olivat kokoontuneet välskärin
+kamariin, ja lumipyry kevein, pehmein hiutalein peitti ikkunanruudut,
+suvaitsi postimestari, kapteeni Svanholm, vastoin kaikkien muiden
+luuloa, hauskuttaa seuraa läsnäolollaan. Hän oli nimittäin edellisen
+kertomuksen lopussa jotenkin miehekkäästi kiroten ilmoittanut, että hän
+oli nyt kuullut kaikki, mitä halusi kuulla ja ettei hän suinkaan enää
+aikonut vaivata itseään tulemalla kuulemaan kaikenlaisia joutavia
+pikkujuttuja Kaarle XII:n kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta tömisivät
+hänen rautakantaiset saappaansa tänä iltana jo ennen muita ullakon
+rappusissa, ja rehellinen kapteeni marssi vanhan tavan mukaan sisään
+niinkuin ennenkin ja oli nähtävästi jo kokonaan unohtanut kiireessä
+tekemänsä päätöksen. Kenties hän ei myöskään luullut saavansa kotonaan
+tarpeeksi torailla tänä iltana vanhan narisevan emännöitsijänsä kanssa,
+sillä ilman joka-iltaista riitaa oli kapteenin vaikeata saada unta
+silmiinsä. Hän astui siis sisään, näöltään rauhallisena, mutta oli jo
+ennakolta pörhistänyt mielensä niinkuin urhokas kukko pörhistää
+höyhenensä valmistautuen ankaraan otteluun.
+
+Välskärin tottunut silmä huomasi sen ja hän tervehti hymyillen
+vierastaan. Mutta koulumestari, maisteri Svenonius, joka istui siinä,
+voitonvarmuuden loistaessa laihoista, mustanpuhuvista kasvoista, ei
+ollut halukas tällä kertaa päästämään niin vähällä vanhaa
+riitaveljeään, jonkavuoksi hän heti tervehdykseen vastattuaan teki sen
+pilkallisen huomautuksen, että veli Svanholm varmaankin tahtoisi
+lämmitellä itseään Norjan tuntureilla _anno mundi_ 1718 kestetyn
+jouluyön pakkasen jälkeen ja olisi sentähden hyvä ja asettuisi niin
+lähelle valkeaa kuin mahdollista.
+
+Kapteeni kirosi, mutta vastasi sitten niin sävyisästi kuin suinkin,
+että jos veli Svenonius haluaisi paistaa perunoita tuhkatulessa, hän
+voisi sen tehdä, mutta että hän, Svanholm, kuitenkin oli tullut tänne
+kuulemaan jotakin viimeisten karoliinien kohtalosta; muusta hän viisi
+välittää. Hän toivoi näet, että veli Bäckillä vielä olisi murunen
+ruutia tallessa Isonvihan ajoilta voidakseen mustata nenän ainakin
+kirjatoukilta.
+
+Viittaus ei ollut hieno, ja koulumestari luuli kenties, että hänen
+mustaa korvapartaansa oli tahdottu loukata. Hän vastasi sentähden
+vuorostaan, ettei hän ollut se mies, jonka tarvitsi mustata viiksiään
+(kapteenin viikset olivat, niinkuin tiedämme, punertavat), ja mitä
+Kaarle XII:n ruutiin tulee, niin se oli nyt loppuun ammuttu. Veli
+Svanholm saisi kyllä haistaa palanutta vielä seuraavassakin
+kertomuksessa, mutta hän myöskin saisi nähdä, kuinka "kirjatoukkain"
+vähitellen onnistui pestä ilkeä ruudinsavu pois aikakauden kasvoista
+vuoden 1721 jälkeen.
+
+-- Niin, oli se kaunista pesemistä vuosina 1741 ja 42, -- vastasi
+kapteeni ylenkatseellisesti. Silloin kynämiehet oikein näyttivät, mihin
+he kelpaavat. Olihan jotakin kelvollista tuossakin aikakaudessa, oli
+"erään nimen varjo" ja ne vanhat krenatöörit, jotka vielä kummittelivat
+maailmassa Kaarle XII:n ajoilta.
+
+-- 1741 oli vain kerskausta Kaarle XII:n tapaan -- jatkoi koulumestari.
+
+-- Niin, sittenkun oli lyöty valtti pöytään ja vain kakkoset olivat
+jäljellä. Tuli ja leimaus! Suuri tappio oli jo edeltäpäin tiedossa ja
+yhtäkaikki uskallettiin yhdeksän kaatoa hertalla. Pietiksihän täytyi
+tulla mokomilla korteilla.
+
+Koulumestari jatkoi: -- Merkillisintä, mitä edellisessä kertomuksessa
+huomasin, olivat Eeva Rhenfeltin Kaarle XII:lle Kristinehamnissa 1718
+lausumat sanat: "_Mihinkä on teidän majesteettinne pannut Suomenmaan_?"
+Pane tämä mieleesi, veli Svanholm, näissä sanoissa oli ruutia, jos veli
+niin tahtoo. Ne olivat rohkeita sanoja, sitä ei saata kieltää. Hän
+olisi kyllä voinut lisätä niihin: mihinkä on teidän majesteettinne
+pannut Vironmaan? Liivinmaan? Inkerinmaan? puoli valtakuntaansa ja
+viimein itse Ruotsinkin? Mutta jo riitti tuo yksikin kysymys. Jos nyt
+veli olisi ollut kuninkaan sijassa, mitä veli olisi vastannut?
+
+-- Minäkö? -- toisti Svanholm mielissään ja hämillään.
+
+-- Niin, me oletamme, että veli olisi ollut Kaarle XII, mitä veli olisi
+vastannut?
+
+-- Minä olisin vastannut: mene hiiteen, onko minulla nyt aikaa
+kuunnella akkain lörpötyksiä?
+
+-- Veli kumminkin muistanee, ettei Kaarle XII vastannut siihen
+sanaakaan, vaan käänsi kysyjälle selkänsä. Eikö veli usko kysymyksen
+käyneen kuin kasakanpiikin hänen kuparilla panssaroidun omantuntonsa
+läpi? Ja eikö veli luule sen kysymyksen yksinään lausuneen tuomion
+Kaarle XII:n elämästä ja kaikista niin sanotuista sankareista, jotka
+maineensa ja oman kunniansa vuoksi vievät kansojaan teurastettaviksi?
+
+-- Tuli ja leimaus! -- karjaisi kapteeni kovin hämmästyksissään ja
+närkästyksissään tästä turhanpäiväisestä pikkumaisesta hyökkäyksestä
+kaikkia sankareita vastaan; mutta sotaisessa raivossaan hän kykeni vain
+partaansa jupisemaan sekavia vastaväitteitä, joista voi erottaa
+ainoastaan sanat "kynäsankari", "kirjatoukka", "ihmisiä, jotka eivät
+edes kelpaa harjaamaan Kaarle XII:n saappaanpuhdistajan takkia,
+saatikka sitten tuomitsemaan sellaista jättiläistä kuin hän oli!"
+
+Lukija muistanee, että Kaarle XII:lla oli seuran nuoremmissa jäsenissä,
+jos mahdollista, vieläkin kiivaampia puolustajia kuin sotaisa
+postimestari, ja kapteeni sai heti kohta pelkäämättömän liittolaisen
+Anna Sofiasta, joka aina vähän väliä hyökkäsi vihollisen kylkeen,
+sillaikaa kuin pieni Jonathan niin sanoaksemme "jälkijoukon kinttuja
+kutkutteli" niin julkeasti kuin hänen erinomainen kunnioituksensa
+koulumestaria kohtaan suinkin salli. Siinä syntyi siis erinomaisen
+vilkas taistelu, jossa milloin hyökkääjät väkirynnäköllä valloittivat
+ja kukistivat Kaarle XII:n maineen jalustan, milloin taas puolustajat
+ottivat sen takaisin ja ylensivät pilviin saakka. Saattaa sanoa, että
+samaa taistelua erilaisten mielipiteiden välillä on kestänyt
+pohjoismaissa kohta puolitoista vuosisataa ja että sitä ehkä kestää
+niin kauan kuin "Teiri-kuningas" ja "Ruununvouti" taistelevat Ruotsin
+historian ensimmäisestä sijasta; niin kauan kuin ihanteet ja numerot
+ovat aseissa toisiansa vastaan. Välskärin ajalla, jolloin Tegnérin
+"Axel" vasta oli ilmestynyt, voitto kieltämättä oli niiden puolella,
+jotka runoilijan kanssa ajattelivat:
+
+    "Tuot' aikaa minä rakastan,
+    mi kunniata Kaarlen kantaa;
+    se mielenrauhan, ilon antaa,
+    ja maine sill' on voittajan."
+
+Myöhempi aika on taipuvampi kirjoittamaan tunnusteensa ja
+hyväksymisensä sille verolipulle, jonka Fryxell on laatinut Kaarle
+XII:n kuolinpesälle; mutta tässä syrjäisessä yliskamarissa oli
+karoliininen puolue päästä kokonaan voitolle koulumestarista, olletikin
+kun nuo kaksi suurvaltaa eivät näyttäneet pitävän kummankaan puolta.
+Välskäri viskasi tahallaan aina silloin tällöin jonkin ärsyttävän
+huomautuksen taistelijain eteen, pitääkseen taistelunhalua vireillä, ja
+isoäiti koetti tapansa mukaan, vaikka onnistumatta, kääntää kiistaa
+johonkin viattomampaan syrjäaiheeseen, melkein niinkuin pillastuva
+hevonen hätätilassa ohjataan tien vieressä oleviin nietoksiin.
+
+-- Olkaa hyvä ja sanokaa minulle eräs asia! -- huudahti viimein
+isoäiti, koroittaen ääntänsä, -- kaatuiko Kaarle XII todellakin
+salamurhaajan käden satuttamana, niinkuin voisi päätellä muutamista
+edellisen kertomuksen lauseista?
+
+Kaikki läsnäolijat olivat valmiit vastaamaan tähän kysymykseen
+myöntävästi. Välskäri vain liitti siihen sen muistutuksen, että asiaa
+ei oltu varmasti todistettu, hän oli siitä kertonut vain sen, mitä
+useat oppineet miehet, ja niiden joukossa useat historioitsijat ennen
+häntä olivat sanoneet. Hän halusi kumminkin lisätä, että kansat aina
+kernaasti uskottelevat itselleen, että erinomaiset miehet ja sankarit,
+jotka ovat maailmaa urotöillään hämmästyttäneet, eivät voi kuolla
+niinkuin muut kuolevaiset. Herkuleen tappoi myrkytetty vaate;
+Romuluksen otti pilvi mukaansa; Kaarle suuri istuu vieläkin vuoressa ja
+odottaa viimeistä tuomiota tulevaksi silloin, kun hänen partansa
+kasvanut kivipöydän yli; Olavi Trygvenpoika ei hukkunut Svolderin
+luona; Kaarle rohkea ei kaatunut Nancyn luona; Kustaa II Aadolf
+ammuttiin hopealuodilla j.n.e. Minkätähden olisi Kaarle XII kaatunut
+norjalaisen, Fredrikshaldin valleilta tulleesta luodista?
+
+-- Niin se on, -- vastasi isoäiti. -- Yksinkertaisinta asiaa on aina
+vaikein ymmärtää. Olisihan aivan liian luonnollista, että semmoiseen
+uskalikkoon kuin Kaarle XII:een, joka seisoo kädet rintavarustuksella
+vihollisen tulelle alttiina, olisi luoti sattunut niin kuin tavalliseen
+sotamieheen. Eihän toki, vaan siinä pitää olla olemassa "liitto
+Euroopan yhdistyneiden valtain välillä", ennenkuin saadaan särkymään
+ruukku, joka niin kauan kävi vettä kaivolta..
+
+-- Ruukku? -- toisti kapteeni Svanholm, tulisen palavana. -- Kaarle
+XII:sta ruukkuko!
+
+-- Ruukku taikka ämpäri, samapa se, -- vastasi isoäiti. -- Serkkuni
+olkoon hyvä ja siivilöiköön ajatuksiani eikä sanojani. No niin, hän
+kaatui, mitäpä merkillistä siinä oli? Ihmeellisempää oli se, ettei hän
+kaatunut paljon aikaisemmin.
+
+-- Ihmeellisintä oli se, että hän kaatui oikealla hetkellä, ennenkuin
+_kaikki_ kaatui hänen kanssaan, -- muistutti välskäri vakavasti.
+
+-- Älkäämme enää siitä kiistelkö, -- jatkoi vanha isoäiti tyytyväisenä
+siitä, että hiukan aineesta poiketen oli saanut taistelun sen
+pahimmasta paikasta syrjäytymään. Minä suon vainajalle kaiken sen
+vähäisen ilon, mikä hänellä haudassaan voinee olla niistä monista
+kauniista runoista ja kaikesta muusta, mitä hänestä on kirjoitettu
+mutta kyllä hän olisi meille hyvän teon tehnyt, jos olisi jättänyt tuon
+norjalaisen joulumessun sikseen, sillä silloin olisi meillä oivallinen
+majurimme Bertelsköld vielä tallella. En saata sanoa juuri erittäin
+ihailleeni hänen metsärosvonelämäänsä enkä hänen monia kummallisia
+seikkailujaan; mutta uskollinen sydän on kultaa kalliimpi, ja sen
+saattaa sanoa Kustaa Aadolf Bertelsköldistä. Jospa hänen leskensä, tuo
+miehekäs rouva, saisi elää niin kauan, että näkisi heidän pienestä
+Kaarle Viktoristaan tulevan kelpo miehen!
+
+-- Tuleeko hänestä yhtä vahva kuin majuri oli? -- kysyi pieni Jonathan,
+joka nyt joka päivä koetti Bertelsköldin tavoin nostaa miestä suoralla
+kädellä maasta. Tämä oli Jonathanin silmissä inhimillisen
+täydellisyyden korkein huippu.
+
+-- Jonathan kulta, miehet käyvät yhä heikommiksi käsivarsiltaan ja
+kylmemmiksi sydämiltään, -- vastasi Anna Sofia ivallisesti. -- Ennen
+maailmassa he voivat murtaa hevosenkenkiä; vielä isoäidin nuoruuden
+aikana he voivat taistella niinkuin taistelivat Porrassalmella ja
+Lapualla, mutta tähän aikaan he ovat henkensä menettää, kun heidän
+pitää sulhasta häissä ukoksi tanssittaa.
+
+-- Mitä kahvi ja tee, paloviina ja tupakka, toti ja yönutut,
+höyhenpatjat ja kamari-ilma, läksyt, kalossit ja lämpimät eteiset
+lienevät vaikuttaneet, sitä en tahdo mennä sanomaan, -- muistutti
+välskäri. -- Mutta ylimalkaan tuskin luulisin nyt elävää sukupolvea
+paljoa heikommaksi kuin karoliinit ennen muinoin olivat. Erotus on vain
+siinä, että miehuutta sekä pidettiin arvossa että tarvittiin silloin
+enemmän kuin nyt, ja sentähden siihen harjaannuttiin jo lapsuudesta
+alkaen. Yhdeksänkymmentä siihen kenties sortui, mutta kymmenen siitä
+voimistui, ja niin nuo yhdeksänkymmentä unohdettiin näitä kymmentä
+ylistäessä. Painiskele sinä vain, Jonathan, niin jaksat sinäkin nostaa
+miehen ja kääräistä hopealautasen torvelle.
+
+-- Onneksi Kaarle Viktor Bertelsköld syntyi aikana, jolloin hyviä avuja
+ja oppia opittiin pitämään korkeammassa arvossa kuin raakaa
+ruumiillista voimaa, -- vastasi koulumestari, yllyttävästi katsahtaen
+sotaista vastustajaansa silmiin.
+
+-- Jos hän raukaksi syntyi, niin hänestä raukka tulkoon, sama se
+minusta, -- vastasi närkästynyt postimestari. -- Mutta jos hän syntyi
+mieheksi, ja jos hän on isäänsä ja äitiinsä, niin saadaan nähdä, että
+Kaarle Viktor Bertelsköld ei nimeään pilaa. Toivon hänen saavan
+paremman opettajan kuin tuo hänen perin viekas, liukas setänsä on, jota
+en suvaitse takamaillenikaan. Tuli ja leimaus! Siinä on veli
+Svenoniukselle mielensä mukainen malliherra.
+
+-- Tiedetäänkö mitään enempää niistä karoliineista, jotka jäivät
+kuninkaan jälkeen elämään? -- kysyi Anna Sofia.
+
+-- Tiedetään, -- vastasi välskäri, -- että ne harvat, jotka suuresti
+kunnioitettuina vielä elivät neljä- tahi viisikymmentä vuotta kuninkaan
+kuoleman jälkeen, eivät milloinkaan olleet hattuaan nostamatta Kaarle
+XII:n nimeä mainittaessa, ja että he verrattomalla kunnioituksella ja
+ihastuksella puhuivat sankarikuninkaasta ja hänen urotöistään, hänen
+yksinkertaisista elintavoistaan, hänen vilpittömästä jumalanpelostaan
+ja hänen järkähtämättömän rautaisesta tahdostaan. En luule kenenkään
+niin helposti unohtavan "Vanhaa soturia", -- "viimeistä maan päällä,
+joka Kaarle-kuninkaan näki"... Viimeinen jälkeen jäänyt, korkeampaan
+päällikkökuntaan kuulunut karoliini oli kenraali Cronstedt, joka kuoli
+1750. Viimeinen tunnettu upseeri oli kapteeni Gutoffsky, joka kuoli
+1784 99 vuoden iässä. Viimeisen tunnetun sotamiehen nimi oli Niilo
+Örberg, ja hän kuoli 1816, 108 vuoden vanhana Taalainmaassa Ruotsissa.
+
+-- Mutta silloin hän ei ollut kuin kymmenvuotias kuninkaan kuollessa,
+-- huomautti isoäiti, joka oli nopea laskuja tekemään.
+
+-- Niinpä kyllä, -- sanoi välskäri, -- mutta arvattavasti hän palveli
+jo niin nuorena, samoin kuin moni muukin siihen aikaan, piiparina tai
+kuormastopoikana. Örbergiä en tuntenut, mutta tunsinpa erään toisen
+vanhan karoliinin, joka kaiketikin oli heistä viimeisiä maan päällä.
+Hänen nimensä oli Abraham Lindqvist, oli syntynyt 1696, palveli
+Kaarle-kuninkaan johdolla ja rupesi, otettuaan palveluksesta eron,
+pitämään vähäistä kauppaa Tampereella, muutti sitten Uuteen
+Kaarlepyyhyn ja kuoli 1801, 105 vuoden vanhana. Hän oli niitä harvoja
+kuolevaisia; jotka saattavat sanoa eläneensä _kolmen vuosisadan
+aikana_. Hän olikin nuoruudessaan nostanut hevosen ja kuorman aidan yli
+kun kasakat ajoivat häntä takaa; mutta viimeisinä vuosinaan oli tämä
+kookas mies kutistunut pieneksi lumivalkoiseksi äijäksi, jonka selkä
+oli köykyssä ja jota senaikuiset ihmiset miltei kammoten katselivat
+niinkuin jotakin muinaisaikain aavetta.
+
+Äänettömyys syntyi. Sotaa käyvät vallat näyttivät taipuvaisilta
+solmimaan rauhan karoliinien haudoilla. Lopuksi kysyi vanha isoäiti,
+mitä nyt kaiken tuon julman sotamelskeen jälkeen on kymmenennessä
+kertomuksessa odotettavana. Välskäri, joka tähän asti oli katsonut
+lumisen ikkunanruudun läpi ulos pyryilmaan, kääntyi nyt kukoistavan
+kuulijansa Anna Sofian puoleen, tarttui häntä käteen ja sanoi
+hyväntahtoisesti silmäillen:
+
+"_Erämaiden kevät_."
+
+
+
+
+1. UUDENKAUPUNGIN RAUHA.
+
+
+Lunta ja rakeita oli pitkinä surullisina vuosina satanut Suomenmaan
+verta vuotaneelle sydämelle, ja moni jo luuli sen iäksi herenneen
+sykkimästä, kun syksypuoleen v. 1721 toivon sanoma lensi suusta suuhun
+pohjolan valtakuntien ylitse. Se oli sanoma siitä, että kolmivuotisten,
+usein keskeytyneiden, tähän asti turhain keskustelujen jälkeen --
+juonien, lykkäysten, vehkeiden, uskottomuuksien, uhkausten,
+lahjomisten, liehakoimisten, itsepäisten vastaväitteiden ja
+kaikenlaisten uusien sodan kauhujen jälkeen -- ikävöity rauha
+jo viimeinkin, elokuun 30. päivänä vanhaa lukua, oli tehty
+Uudessakaupungissa ja että näin siis oli päättynyt se suuri
+pohjoismainen sota, jota katkeamatta oli kestänyt ummelleen 21 vuotta
+aina vuosisadan alusta alkaen. Sodan murhanenkeli, yksinvaltiaiden
+salaisissa valtakammioissa syntynyt ja kansain verellä ja kyynelillä
+julkisesti imetetty, oli juuri ennättänyt lailliseen ikään, kun hänen
+ravinnon puutteesta täytyi hellittää saaliinsa. Mutta eipä hän sitä
+hellittänyt, ennenkuin vampyyrin tavoin oli imenyt kaiken sen veren ja
+herpaissut sen elinvoiman, niin että pohjolan jättiläiskansa tämän
+hirmuisen käänteen jälkeen kutistui kääpiöksi.
+
+Mitä olikaan maksanut tämä rauha, joka iäti on piirtänyt vähäisen
+Uudenkaupungin nimen pohjolan aikakirjoihin! Kahden vuosisadan
+voittojen ja valloitusten hedelmän: rikkaan Liivinmaan ja sen uutteran
+kaupan, viljavan Viron, Suomen sisarmaan, ja sen kanssa koko
+Suomenlahden eteläisen rantamaan; Saarenmaan ja Hiidenmaan ynnä muita
+saaria, joilla vielä tänä päivänä asuu Ruotsista tulleita siirtolaisia;
+Inkerinmaan verisen riidan alaisina olleet tasangot ja Nevajoen
+mahtavan suonen, jonka luonto vartavasten on luonut suuren vallan
+keskukseksi; -- avaran, ihanan Laatokan, joka yksinäänkin on meri ja
+valtakunta -- vanhan Viipurin, Ruotsin vallan äärimmäisen tukipisteen,
+jonka valleista idän hyökylaine on niin monesti takaisin tyrskähtänyt,
+ja Viipurin kanssa siihen kuuluvan alueen, Suomen kaakkoisen kulman,
+jossa veljekset kiskaistiin erilleen veljeksistä kahden puolen
+luonnotonta rajaa -- kaikkiansa enemmän kuin kuningaskunnan, enemmän
+kuin merivaltion, Itämeren valtiuden, sillan länsimaihin, meri-ilmaa
+kotkan siipien alle, johtavan aseman ja etevämmyyden pohjolassa.[1]
+Tosin kyllä luvattiin siellä molemmin puolin "alati pysyvä, ikuinen,
+vilpitön ja rikkomaton rauha maalla ja merellä, ynnä totinen sopu ja
+erottamaton iäinen ystävyyden side" molempain valtakuntain välillä,
+niin että entisiä vihollisuuksia "ei koskaan enää ajatella", ja
+niinkuin Ruotsin kunink. majesteetti "niin voimakkaasti, kuin suinkin
+tapahtua taitaa, iäiseksi ajaksi luovuttaa Itseltään, sen Jälkeisiltä,
+ja koko Ruotsin Valtakunnalta, kaiken oikeuden, vaatimuksen ja
+sananvallan, mikä Hänen Kunink. Majesteetillaan on ollut ja saattanut
+olla" y.m.; samaten luvattiin myös, että "hänen Tsaarillisella
+Majesteetillaan, sen perillisillä ja jälkeläisillä ei ole koskaan oleva
+eivätkä he voi väittää itsellänsä olevan mitään oikeutta tahi
+vaatimusta, oli se minkä varjon ja nimen alla hyvänsä, nyt takaisin
+annettuun Suuriruhtinaskuntaan Suomenmaahan" ynnä jäljellä olevaan
+osaan Käkisalmen lääniä. Aikakirjat ovat luetteloonsa ottaneet tämän
+"ikuisen rauhan" monien muiden samanlaisten joukkoon, jotka näyttävät
+kirjaimen epäluotettavuuden ja kunkin aikakauden kykenemättömyyden
+päättämään, mitä sen jälkeen, toisina aikoina ja toisten sukupolvien
+eläessä on tuleva.
+
+Ja kuitenkin, huolimatta kaikista näistä sanomattomista uhrauksista,
+huolimatta kaikista uhkaavista tulevista vaaroista, jotka rauha
+pikemminkin toi lähemmäksi kuin poisti, tuskin on milloinkaan mitään
+sanomaa suuremmalla ilolla pohjolassa vastaan otettu kuin tätä
+samaista Uudenkaupungin rauhansopimusta. Jälkimaailma kenties on
+ehtoja sovittelevinaan ja moittii rauhanhierojia liian suuresta
+myöntyväisyydestä; mutta silloin, _sillä_ hetkellä oli voipumus niin
+suuri, levon tarve niin yli kaiken muun tuntuva, että rauha, rauha
+mihin hintaan hyvänsä oli kaikkien hartain ajatus, kovaääninen huuto
+kaikilla huulilla. Koko Ruotsin valtakunta oli kuin nääntyvä sankari,
+joka yöt ja päivät on valvonut paikallaan yliluonnollisissa
+ponnistuksissa, kunnes käsi on puutunut, polvet hervahtaneet, silmät
+umpeen painuneet ja sydän tullut toivottomaksi. Tällaisissa oloissa ei
+valikoida pehmeintä vuodetta, lyyhistytään ensimmäiselle tien vieressä
+olevalle mättäälle, huolimatta mitään siitä, mitä lepo maksaa, kunhan
+vain voidaan kääriytyä riekaleiksi ammuttuun sotalippuun ja pelastaa
+kunnia parempien päivien varalle.
+
+Ja kuitenkin oli tässä alttiiksiantavaisuuden katkerassa kalkissa
+pisara makeata mettäkin. Oli saatu takaisin yhdeksän kymmenettä osaa
+siitä, mitä oli menetetty, oli saatu tuo kovin kaivattu Suomenmaa; äiti
+oli palavan huoneen jäännöksistä, joihin hänen rikkautensa hupenivat,
+toki viimeksi pelastanut armahimman lapsensa, voipuneen, pyörtyneen,
+verensä miltei kuiviin vuotaneen, hengen merkkiä tuskin näyttävän,
+mutta sittenkin toki toivoa ja tulevaisuutta varten pelastuneen
+lapsensa. Ehkäpä olisi _hän_ voinut senkin uhrata ja siitä huolimatta
+elää, ja niinhän kerran oli käyvä. Mutta lapsi ei olisi voinut elää,
+jos se olisi joutunut hukkaan vuonna 1721. Ei mitään kaikesta siitä,
+mitä sittemmin, vuosisadan kehittymisen jälkeen, tuli Suomen hyväksi,
+olisi _silloin_ voinut joutua sen osaksi. Niin kuolluksiin asti
+voimaton, ruhjottu ja runneltu kuin maa oli Uudenkaupungin rauhanteon
+aikana, ja silloisen ajanhengen vallitessa, olisi Suomi auttamattomasti
+uponnut kuin katoava pirsta valtameren laineihin, ja sen nimi
+tavattaisiin tällä hetkellä ainoastaan kuvernementin nimenä, jonka
+asema ja arvo tuskin vetäisi Virolle vertoja.
+
+Tähän voittoon verrattuina olivat muut rauhanehtojen edut -- vakuutus
+Fredrik-kuninkaan pysymisestä horjuvalla valtaistuimellaan, viljan
+tulliton vienti Liivinmaasta ja ne kaksi miljoonaa riksiä, jotka Venäjä
+almuna myönsi vararikkoiselle Ruotsille -- mitättömiä seikkoja, jotka
+tuskin vastasivat sitä nöyryytystä, ettei Mazeppan kasakoille voitu
+hankkia anteeksiantoa.
+
+Tuo tätä nykyä niin vireä pieni Uusikaupunki, jonka Kustaa II Adolf v.
+1617 perusti, oli jo 16:nnella sataluvulla päässyt jonkinlaiseen
+varallisuuteen, erittäinkin puuastioittensa ja lankkujensa avulla,
+joita ahkerasti vietiin jahdeilla Tukholmaan. Vuonna 1685 syyskuun 14.
+päivänä oli tulipalo hävittänyt kaupungin, joka ei ennättänyt oikein
+toipua tästä onnettomuudesta, ennenkuin nälkä, sota ja rutto tulivat
+senkin rauhallisia seutuja hävittämään. Nyt, 1721, ei vielä oltu
+ehditty saada valmiiksi edes uutta kivikirkkoakaan, jota rakentamaan
+oli ruvettu 1706. Talot olivat pieniä punattuja yksikerroksisia
+puurakennuksia ja kadut ahtaat, niin että kaupunki tarjosi varsin vähän
+mukavuuksia noille ylhäisille rauhanhierojille, joista Ruotsin
+lähettiläät, valtioneuvos, kreivi Liljenstedt ja maaherra, parooni
+Strömfelt sekä venäläinen tykistön ylipäällikkö, kreivi Bruce olivat jo
+keväällä sinne tulleet, mutta tsaarin mahtava suosikki, salaneuvos
+Österman oli odotuttanut itseään ja hidasteli tahallaan, saattaakseen
+ruotsalaiset viimeisillensä ja ennättääkseen vielä perin köyhtyneestä
+Suomesta kiskoa veroja. Lähettiläitä ja heidän lukuisia palvelijoitaan
+varten oli kaupungin ulkopuolella olevalle Kivikarran saarelle
+rakennettu iso huoneisto. Täällä ruotsalaiset kyllä tinkivät vähän
+vastaan, mutta tässä kaupassa ei pitänytkään paikkaansa tuo tunnettu
+ohje, että
+
+    "kauan kauppoja hierota ei, ei tingitä paljon,
+    puolet vain heti tingitähän..."
+
+Lopuksi kiisteltiin Saarenmaasta ja Viipurista. Saarenmaa meni pian
+menojaan, kun hätähuutoja alkoi kuulua Uuteenkaupunkiin Ruotsin
+rannikoilta, missä Venäjän laivasto nyt jo kolmantena kesänä laski
+maihin ja hävitti. Sittemmin, ja kun Österman pyysi Ruotsin
+lähettiläitä tarkemmin lukemaan erään kohdan heidän (ei hänelle)
+salaisista ohjeistaan, meni Viipurikin. Ennen rauhantekoa oli heinäkuun
+20. päivänä sopimus tehty kahden kuukauden aselevosta.
+
+Tuskin oli aselepo tullut tiedoksi, kun joukko veneitä ja pieniä
+aluksia lähimmäisiltä rannikoilta riensi Uuteenkaupunkiin, joka nyt
+katsottiin turvallisimmaksi paikaksi ja jossa varmimmat tiedot olivat
+saatavina siitä, minnepäin ajan tuulet puhalsivat ja viirit kääntyivät.
+Myöskin vastapäätä olevasta Roslagenista tuli suomalaisia pakolaisia
+veneillä, vapisten malttamattomuudesta saadakseen tietää Suomen
+kohtalon ja samalla omansakin, sillä useat heistä kärsivät Ruotsissa
+yhtä suurta puutetta kuin kotona omassa hävitetyssä maassaan. Syntyi
+jokseenkin vilkas vaihtokauppa. Venäjän ja Hollannin kauppiaat, jotka
+olivat tulleet lähettiläiden ja näiden seurueitten mukana, eivät
+halunneet ottaa vastaan arvottomia ruotsalaisia rahamerkkejä, vaan
+myivät suoloja, jauhoja ja hamppua vaihtamalla niitä voihin, taliin,
+turkiksiin, rautaan ja vaskilevyihin, joita suomalaiset olivat sieltä
+täältä saaneet haalituiksi.
+
+Sen talon ympärillä, jossa valtakuntain rajoista ja pohjoismaiden
+asemasta tähän aikaan päätettiin, seisoi useana kesäpäivänä varhaisesta
+aamusta myöhäiseen iltaan levottomasti odottava väkijoukko, joka
+suurten herrain ja näiden seuralaisten ilmeistä koki arvata, oliko
+kysymyksessä rauha vai sota. Jokaista livreapukuista kamaripalvelijaa,
+joka sulkatöyhdöllä koristettuun hattuun ja kirjailtuun, avarahihaiseen
+takkiin puettuna, salaperäisesti silmäillen näyttäytyi portailla tai
+ovella, katseli joukko kuin oraakkelia, ja arvonsa tunnossa tekeytyi
+tämä niin mahtavaksi kuin olisi pohjoismaiden kohtalo hänen
+hartioillaan levännyt. Jos katselijat luulivat noista tärkeännäköisistä
+kasvonilmeistä keksivänsä pahoja uutisia, kuului joukosta moni puoleksi
+tukahdutettu huokaus ja vierähti moni toivoton kyynel; mutta jos
+herrain ja palvelijain ilmapuntari osoitti kaunista säätä, silloin
+virkistyi jälleen väkijoukon laimeneva luottamus, ja itsekukin puhui
+vain tulevaisuudensuunnitelmistaan. Oli tultu siihen, että jokainen
+tuollainen kirjaeltu narri Uudessakaupungissa voi rypistetyllä
+otsallaan säikäyttää tämän muuten niin pelottoman kansan, joka monet
+monituiset vuosikaudet oli kestänyt mitä suurimpia onnettomuuksia ja
+rohjennut vastustaa monin kerroin voimakkaampaa vihollista.
+
+Vaikka olikin aselepo, oli kuitenkin aika-ajoin huolestuttavia huhuja
+liikkeellä. Milloin sanottiin sodan taas syttyneen, ja tsaarin itsensä
+suurella laivastolla purjehtivan Tukholmaa kohti; milloin sanottiin
+ylhäisten herrain tuolla sisällä joutuneen kiivaaseen riitaan ja
+uhanneen viipymättä lähteä pois Uudestakaupungista; milloin taas oli
+muka koko Suomi rauhansopimuksessa luovutettu. Tiheään kulkevista
+sanansaattajista ja jokapäiväisistä neuvotteluista voitiin jo viimein
+arvata, että ratkaiseva hetki lähestyi. Päivä päivältä eneni
+levottomuus, ja neuvotteluhuoneen ulkopuolelle asetettujen kasakkain
+oli monta kertaa vaikea saada uhkaavilla piikeillään uteliaiden kovin
+lähentelevä joukko ulohtaalla pidetyksi.
+
+Eräänä päivänä -- se oli elokuun 31. päivä varhain aamulla -- tuli
+tiedoksi, että lähettiläät olivat olleet koolla koko edellisen päivän
+ja että sanansaattaja myöhään illalla oli lähtenyt Pietariin, samalla
+kuin toinen sananviejä nopeakulkuisessa purjealuksessa oli lähetetty
+Tukholmaan. Näiden viestien sisältö ei pysynyt kauan salaisuutena.
+Uusikaupunki heräsi riemupäivää viettämään, ajattelematta sitä
+suruharsoa, jolla tämä päivä oli verhoava sen nimen Ruotsin
+historiassa. Hengästyttävästä odotuksesta, epätietoisuuden kaikista
+tuskista vaihtuivat väestön tunteet hillittömäksi iloksi. Suomalainen
+luonne oli hetkiseksi kadottanut hitaisuutensa. Siellä itkettiin,
+naurettiin, kiljuttiin, syleiltiin, tutut ja tuntemattomat, ystävät ja
+vihamiehet kaikki sekaisin; yksinpä nuo hurjat, mutta iloiset
+kasakatkin, jotka niin kauan olivat olleet maan kauhistuksena,
+pyörähtelivät satamassa käsitysten merimiesten ja talonpoikaisakkain
+kanssa, pullot kädessä, hurraata huutaen! Kaikki oli unhotettu, kaikki
+mitä oli kärsitty, kaikki mitä oli alttiiksi pantu, vuosikausien
+viheliäisyys, verivirrat, sadattuhannet haudat, köyhyys, nälkä,
+maanpako, kuolema, toivottomuus, kaikki, kaikki oli tällä hetkellä
+unhotettu sen sanomattoman, autuaallisen tunteen vallassa, että
+ihmisillä taas oli isänmaa, koti ja tulevaisuus. Ihmiset tunsivat
+pelastuneensa äärimmäisen hädän perikadosta; he olivat olleet niin
+tuiki sorrettuja, etteivät enää oikein osanneet toivoa vastakaan
+parempia päiviä. Mitäpä nyt enää merkitsivät kärsimykset ja tappiot;
+ihmiset tunsivat nyt taas olevansa oikeutettuja elämään, ja tämän
+tuntiessaan he olivat taas rikkaita, onnellisia, huolettomia ja
+vapaita.
+
+Hallitsijain vahvistusta rauhanteolle, molemmat annettu 9. päivänä
+syyskuuta, ei tarvittu kauan odottaa. Mutta jo ennenkuin räikkyvät
+torvet julistivat tämän ilosanoman kansalle, oli tieto siitä lentänyt
+yli maan ja valtakunnan, ja verta vuotava Ruotsi, verensä jo
+vuodattanut Suomi, hengittivät jälleen.
+
+Jos jälkimaailma, joka synkein silmin on katsellut Uudenkaupungin
+rauhansopimusta, olisi yhden ainoankin päivän kokenut noita
+suunnattomia suruja ja noita nimettömiä tunteita, ehkäpä se olisi
+silloin leppeämmällä kädellä kosketellut Uudenkaupungin suruharsoakin
+ja kirjoittanut sen nimen niiden sallimuksen neuvonpiteiden joukkoon,
+joiden alle on painettu välttämättömyyden leima.
+
+
+
+
+2. UUDENKAUPUNGIN SATAMASSA.
+
+
+Niille nuorille hienoille ja ylhäisille herroille, jotka seuralaisina
+ja apulaisina olivat seuranneet lähettiläitä Uuteenkaupunkiin, oli
+täällä kovin vähän huvituksia tarjona. He käyttivät sentähden muutamain
+tuntien joutoajan kävelläkseen saman 31. päivän iltapuolella satamassa
+ja katsellakseen niitä kirjavia väkijoukkoja, jotka tottumattomina
+iloisia päiviä viettämään nyt käyttäytyivät sitä meluisemmin.
+
+Elämä satamassa oli hyvin vilkasta. Kaikki alukset ja veneet oli
+liputettu, ja ne, joilla ei lippuja ollut, kokivat korvata tämän
+puutteen vihannoilla koivuilla, joita oli pystytetty niin kosolti, että
+satama oli kuin lehto. Syyskuun aurinko (sillä uuden luvun mukaan olisi
+jo ollut 11. päivä syyskuuta) paistoi kirkkaasti tyynelle
+vedenpinnalle, joka vast'ikään oli sekin tehnyt rauhan meren myrskyjen
+kanssa. Puoteja oli tuota pikaa pystytetty rannalle, oluesta ja
+paloviinasta ei ollut puutetta, ja venäläiset sotamiehet, ainoat,
+joilla oli rahaa, pitivät menekistä huolen. Heidän nähtiin anteliaasti
+ja ilomielin kestitsevän uusia ystäviään, etenkin, missä nuoria tyttöjä
+oli seurassa. Useat näistä sotamiehistä olivat täällä ollessaan naineet
+suomalaisia naisia, joita verraten runsaasti oli saatavana, sillä maan
+jäljelle jääneistä asukkaista oli ainakin kolme naista yhtä miestä
+kohden. Toiset olivat solmineet rakkaudenliittoja paikkakunnalla, ja
+toiset kiirehtivät tekemään sitä nyt, kun tiesivät, että heidän oli
+pakko neljän viikon kuluessa poistua maasta. He olivat tottuneet
+tässä toimessa suuremmitta mutkitta menettelemään, sillä tavat olivat
+pitkän viheliäisyyden aikana valitettavasti niin höltyneet, että miltei
+kuka nainen hyvänsä salli myydä itsensä vaimoksi ilettävimmälle
+koirankuonolaiselle, kun tämä vain tarjosi moniaita kirkkaita
+hopearuplia tai lypsävän lehmän, ja yhtäkaikki oli hän mielestään
+onnellinen, ettei häntä ilmaiseksi otettu, niinkuin usein tapahtui,
+kun naisia ja lapsia vietiin siirtolaisiksi Venäjälle. Sotakurikin,
+jota kaivattu ruhtinas Galitzin oli ankarasti pitänyt niin pitkälle
+kuin hänen kätensä ulottui, oli viimeisinä vuosina, uuden
+kenraalikuvernöörin, kansanryöväri Douglasin aikana paljon höltynyt,
+niin että sotaväki oli tottunut harjoittamaan valloitetussa maassa
+kaikenlaista vallattomuutta.
+
+Nälästä ja kaikenlaisista puutteista menehtyneet suomalaiset eivät
+sietäneet montakaan tilkkaa paloviinaa, kun heidän verensä jo alkoi
+kuohua, niin että tuo yhden päivän vanha "ikuinen" rauha oli jo vähällä
+alkuunsa loppua. Kateuden, kenties myöskin nöyryytyksen tunne täytti
+suomalaisten mielet ja ehkä lisäksi harmiakin siitä, että sotamiehillä
+oli kaikkea mitä tarvitsivat, jopa rahaakin taskut täynnä. Siellä
+täällä syntyi riitaa puotien ympärillä, ja riidasta sukeutui käsikähmä,
+joka tavallisesti päättyi suomalaisten tappioksi, sillä heidän
+joukossaan oli vain harvassa nuoria ja väkeviä miehiä; melkein kaikki
+olivat harmaapäisiä ukkoja tai puolikasvuisia poikia. Onneksi oli ilo
+rauhanteosta kaiken tämän ohessa niin suuri, ja naiset, jotka olivat
+kärhämän aiheena, niin ahkerat rauhaa rakentamaan, että riidat
+päättyivät yhtä pian kuin olivat alkaneetkin ja että suurin osa
+kansasta ei ottanut niistä huoliakseen.
+
+Kaksi nuorta ja komeata herraa, parooni Sparrfelt ja eräs von Weidern,
+edellinen kreivi Liljenstedtin yksityissihteeri ja jälkimmäinen samassa
+toimessa salaneuvos Östermanilla, kävelivät käsitysten ikäänkuin
+rauhansovinnon vertauskuvana, huvikseen katsellen melskettä, kun heidän
+huomionsa kiintyi uuteen, lähellä rantaa syntyneeseen meteliin. Muuan
+pitkä venäläinen krenatööri ajeli nauraen ja kiroillen erästä nuorta
+suomalaista talonpoikaistyttöä, joka, päästäkseen häntä pakoon, juoksi
+veneeseen, ja lykkäsi sen ulos rannasta. Krenatööri juoksi hänen
+jälkeensä matalaan rantaveteen ja tarttui veneen keulaan kiinni. Tyttö
+uhkasi airolla, ja kun mies ei hellittänyt otettaan, läimäytti tyttö
+häntä kelpo lailla olkaan. Tästä vihastunut krenatööri painoi veneen
+keulan veteen; tyttö menetti tasapainonsa ja luiskahti hänkin veteen,
+jossa uusi taistelu syntyi hänen ja ahdistajan välillä.
+
+Nuoret herrat lähenivät uteliaina tätä melskettä katsomaan. Vielä
+kerran pääsi tyttö pakoon, mutta sen sijaan, että olisi paennut
+rannalle, jäi hän rohkeasti seisomaan ja uhkasi krenatööriä jälleen
+airolla.
+
+-- _Morbleu_, -- huudahti Sparrfelt hienosti kiroten, -- luulenpa
+nähneeni tuon urhoollisen tytön joskus ennenkin. Oikein; sehän on
+Tukholman pikku Maria, hän, joka on tenhonnut oman veljeni,
+ratsumestarin. Millä pirun lailla hänestä on tullut talonpoikaistyttö
+ja miten hän on tullut Uuteenkaupunkiin?
+
+Krenatööri juoksi, huolimatta uudesta sätkäyksestä, tyttöön käsiksi, ja
+väänsi airon hänen käsistään.
+
+-- Tekeepä totisesti mieleni sysätä veljeni syrjään, huudahti
+Sparrfelt, juosten rantaan auttamaan heikompaa sukupuolta. Mutta hän
+tuli yhtä postipäivää myöhemmin kuin olisi pitänyt. Eräs
+talonpojantakkiin puettu nuori mies ehti ennen häntä, juoksi veteen ja
+tarttui vuorostaan krenatööriä vyötäisiin. Tämä päästi tytön ja kääntyi
+raivostuneena uutta vastustajaansa vastaan. Kiivas painiskelu syntyi
+molempain kesken, ja tyttö riensi sillä aikaa rannalle, mutta seisahtui
+sinne, kasvot tulipunaisina, odottamaan ottelun loppua.
+
+Krenatööri, joka oli päätään pitempi vastustajaansa, heittäysi
+ruumiinsa koko painolla hänen päällensä, painaaksensa hänet veteen.
+Vastoin kaikkia luuloja hän oli kuitenkin tuossa lyhyessä, mutta
+hartevassa talonpojantakkiin puetussa nuorukaisessa tavannut
+väkevämpänsä. Ei kestänyt kauan, ennenkuin mies nosti hänet ylös ja
+paiskasi sitten pitkäkseen savensekaiseen veteen, joka tässä oli vain
+noin kyynärän syvyistä.
+
+Rannalla oleva väkijoukko kirkui ilosta.
+
+Sparrfelt otti sillä välin tilaisuudesta vaarin ja meni tervehtimään
+nuorta tyttöä, jonka harvinainen, mielenliikutuksen ylentämä kauneus
+saattoi von Weiderninkin hämmästyksestä huudahtamaan.
+
+-- Pidän itseni onnellisena, rakastettava Maria, voidessani tarjota
+teille suojelustani noita raakoja sotamiehiä ja talonpoikia vastaan, --
+virkkoi nuori ritari ranskaksi äänellä, joka oli samalla suojeleva ja
+keikarimainen. -- Tulkaa, minä vien teidät lähettilään asuntoon; siellä
+voitte rauhassa kertoa minulle, minkä kummallisen sattuman johdosta
+minä tapaan teidät täällä ja tuossa oudossa valepuvussa.
+
+Nuoren tytön huomio oli miesten taisteluun niin kiintynyt, ettei hän
+ensin huomannutkaan uutta suojelijaansa. Mutta tuskin kuuli hän nimeään
+mainittavan, kun hän äkkiä kalpeni ja veti nopeasti villahuivinsa
+alemma otsalleen. -- Armollinen herra erehtyy, -- sanoi hän ruotsiksi
+vähän vapisevalla äänellä ja Ahvenanmaan murretta puhuen.
+
+-- _Mille tonnerres!_ -- jatkoi hämmästynyt Sparrfelt; -- olisiko se
+tosiaankin?... Mutta ei, ihana Maria, älkää yrittäkökään pettää minua.
+Ken kerran on nähnyt teidät, hän jo heti ensi silmäyksellä tuntee Maria
+Larssonin kreivitär Hornin rakastettavan holhokin, jota niin monta
+vuotta on kasvatettu hänen talossaan Tukholmassa.
+
+-- En tunne sarvia[2] enkä sorkkia, -- vastasi tyttö nauruun remahtaen
+ja vielä enemmän ahvenalaisiksi murtaen. -- Minä olen Ahvenanmaalta ja
+olen tätini kanssa ollut seitsemän vuotta Roslagenissa. Kas, sepä oli
+konvehti, sanoi äiti silakkata. Mutta sitten satuin tungoksessa
+kadottamaan tätini, ja niin tuli tuo ilkeä mies...
+
+-- Sepä olisi tuhannen tulimmaista, -- vastasi parooni Sparrfelt, taas
+suurellisesti keikauttaen tekotukalla koristettua niskaansa, mutta
+nähtävästi kahden vaiheilla. -- Jos et sinä ole, se on, jos _te_ ette
+ole sama Maria, jonka kanssa minulla oli kunnia tanssia espanjalainen
+katrilli viime talvena kreivi Bertelsköldin luona, niin on varmaan joku
+suomalainen noita-akka kopioinut teidän muotokuvanne ja sekoittanut
+rakkaudenjuomaa siihen reininviiniin, jota minun oli kunnia
+päivällisillä juoda teidän menestykseksenne kreivi Liljenstedtin luona.
+Kaikkien Cupidon oikkujen kautta, ihana Maria, lienette kuka hyvänsä,
+niin pyydän tänä päivänä saada olla teidän ritarinne.
+
+-- Hoitakoon hän Cupidoa, jos hänellä on senniminen hevonen, mutta
+antakoon minun olla rauhassa, sillä en minä ole mikään noita-akka, --
+vastasi tyttö. -- Kas, tuolla tulee Elias! -- ja näin sanoen jätti hän
+paroonin ja kiirehti tuota talonpojantakkiin puettua miestä kohti, joka
+voitettuaan pitkän krenatöörin tuli nyt tytön luo.
+
+Asianlaita oli se, että venäläisten päällikkö, joka ankarasti oli
+käskenyt ehkäisemään tänä päivänä riitaisuudet suomalaisen väestön
+kanssa, oli pannut patrullin liikkeelle, ja se saapui juuri oikeaan
+aikaan ottaakseen krenatöörin kiinni ja viedäkseen hänet rauhattomuuden
+tekijänä päävartioon. Täten keskeytyi taistelu; ja talonpojantakkiin
+puettu mies pääsi ilman sen enempiä seikkailuja kuivalle maalle
+jälleen.
+
+-- Tule, Elias, -- sanoi tyttö ja kävi nuorukaista käsivarteen; --
+hakekaamme täti käsiimme.
+
+Parooni Sparrfelt esteli, mutta kun hän ei varmaan tiennyt, kuka tuo
+kummallinen tyttö oikeastaan oli, laski hän hänet menemään, ja ennen
+pitkää oli tyttö saattelijansa kanssa kadonnut väkijoukkoon.
+
+Weidern kohautti olkapäitään. -- Meillä, -- sanoi hän, -- ei tarvita
+noin monia mutkia orjatytön suhteen, olkoonpa hän sitten ihana kuin
+Pyhä Anna tai kuin itse keisarinna Katariina.
+
+-- Meillä ei ole orjia, -- vastasi Sparrfelt. -- _Morbleu_, olen
+kenties erehtynyt tuon ruskean tukan ja noiden ilkamoivien sinisten
+silmäin suhteen. Mutta vieläkin panen kreivi Liljenstedtin vetoon
+halpaa kirjuria vastaan, että tämä on se oikea Maria Larsson, joka
+lumosi kahtena viime vuotena kaikki Tukholman nuoret herrat. Selittäkää
+minulle tämä pulma, parooni hyvä! Onko hän, tuo viehättävä olento, äkkiä
+muuttunut ahvenanmaalaiseksi talonpoikaistytöksi vai olemmeko rauhan
+maljaan liian syvälle kurkistaneet?
+
+
+
+
+3. KOLME PAKOLAISTA.
+
+
+Turhaa oli pitää salassa Uudenkaupungin rauhantekoa, kun hallitsijain
+vahvistus oli tullut Tukholmasta ja Pietarista. Niinkuin pimeässä yössä
+valo tunkee suljetusta majakasta kaikkien rakojen kautta, niin kihoili
+heti alussa tämä suuri uutinen hataroilta huulilta ja tuli pian,
+joskaan ei virallisesti, kaikkien tietoon. Kokkolan raatimies Jaakko
+Fahlander, jota jälkimaailma saa kiittää parhaasta senaikaisesta
+kuvauksesta, mikä meillä suomalaisilla on Isonvihan ajoilta, kuuli
+tämän uutisen rauhanhierojain omasta suusta Uudessakaupungissa ja sai
+puolinaisella vaitiolon lupauksella vietäviksi ne terveiset
+venäläiselle linnanpäällikölle Vaasaan, että valtuutetut eivät olleet
+turhaan keskustelleet. Linnanpäällikkö puolestaan ei myöskään voinut
+pitää suutansa kiinni, ja niin lensi rauhansanoma pitkin rannikkoa
+pohjoiseen päin suureksi iloksi venäläisillekin sotajoukoille, jotka jo
+olivat kovin kyllästyneet tämän hävitetyn maan kehnoihin
+majapaikkoihin.
+
+Aamulla edellisessä luvussa kerrotun tapauksen jälkeen kutsutti kreivi
+Liljenstedt sihteerinsä, parooni Sparrfeltin luoksensa ja antoi hänelle
+nuhteita eilispäivän johdosta. -- Paroonin on nähty antautuvan puheisiin
+hyvin epäluulonalaisten henkilöiden kanssa, -- sanoi hän.
+
+Sparrfelt kertoi pienen seikkailunsa. -- Se nuori tyttö, -- sanoi hän,
+-- jos se on hän -- on suomalainen porvarintytär Vaasasta ja sai,
+yhdessä useiden muiden Tukholmaan tulleiden suomalaisten pakolaisten
+kanssa, kreivi Hornin välityksellä armon. Kreivitär Hornin huomio
+kiintyi tähän pieneen porvarintyttäreen ja hän toimitti tytölle hänen
+säätyään paljon hienomman kasvatuksen, jonka tähden tyttö toisinaan
+myös sai armon olla saapuvilla ylhäisten iltaseuroissa. Luonnollista
+oli, että äkkiarvaamatta nähtyäni sellaisen henkilön valepuvussa ja
+noin tukalassa asemassa...
+
+-- Niin täytyi teidän tietysti nuorena keikarina antaa hänelle
+ritarillinen suojeluksenne, kyllä ymmärrän. Mutta tietäneekö parooni,
+että tytön toveri, eräs nuori, talonpojantakkiin puettu mies on
+tunnettu olevan kuuluisan Löfvingin rohkeimpia sissejä, sanalla sanoen,
+olevan kivekäs?
+
+Sparrfelt vakuutti olleensa tästä tietämätön.
+
+-- Niin se kumminkin on, -- jatkoi kreivi. -- Tuskin kolme viikkoa
+sitten, siis aseleposopimuksen jälkeen, on sama mies todistettavasti
+ollut sen aseellisen rosvojoukon johtajana, joka karkasi erään
+Paraisten saaristossa olleen vihollisen kaleerin kimppuun, ryösti ja
+poltti sen. Hänen ilmestymisensä tänne on herättänyt huomiota, kreivi
+Bruce puhuu asiasta närkästyksellä, ja pelättävä on, että tuskin vielä
+solmittu rauha voi joutua vaaraan moisten kovin epäilyttävien
+tapahtumain tähden.
+
+-- Entä luvattu yleinen anteeksianto?
+
+-- Se ei ulotu rosvoihin. Muuksi ei nyt enää voi sanoa noita
+uppiniskaisia kivekkäitä, jotka kiukustuttavat vastustajiamme juuri
+silloin, kun kaikki riippuu rauhallisista tarkoituksista. Ruotsin
+virastojen täytyy osoittautua yhtä innokkaiksi kuin venäläistenkin
+estäessään mokomia rosvouksia, ja tahtoni sentähden on, että parooni
+heti kohta liittyy siihen venäläiseen komennuskuntaan, joka on saanut
+käskyn etsiä puheenalaista miestä ja ottaa kiinni hänet ynnä kaikki
+hänen seuralaisensa ja kumppaninsa.
+
+Sparrfelt kumarsi, tyytyväisenä siitä, että vielä kerran ja nyt
+laillisin valtakirjoin, sai esiintyä tuon salaperäisen tytön
+suojelijana. Ei hänellä myöskään liene ollut erittäin suurta halua
+säästää tuota talonpojantakkiin puettua nuorta miestä, jota hän syystä
+piti suosittuna kilpailijanaan. Hän noudatti siis kiireesti esimiehensä
+käskyä ja oli puolen tunnin perästä sen jälkeen tiedusteluretkellä,
+yhdessä palvelijansa ja venäläisen komennuskunnan kanssa, johon kuului
+yksi upseeri ja kaksikymmentä kasakkaa.
+
+Pian oli pieni Uusikaupunki tutkittu. Etsityt eivät olleet kaupungissa.
+Kyseltiin talonpojilta, jotka olivat tuoneet kaupunkiin kunkin
+manttaalin, rauhanneuvottelijoille suoritettavaksi määrättyä voita. Ei
+kukaan tiennyt pakolaisista mitään tai ei ollut tietävinään, Useimmat
+olivat liitossa kivekkäiden kanssa, ja ne, jotka eivät olleet,
+pelkäsivät heidän kostoansa.
+
+Kreivi Brucen käskystä julisti nyt rummunlyöjä Uudenkaupungin kaduilla,
+että sadan ruplan palkinto (mahdottoman suuri summa siihen aikaan)
+luvattiin sille tahi niille, jotka voivat ottaa kiinni ja venäläisten
+virastojen käsiin jättää rantarosvon Elias Pietarinpojan, joka oli
+kanteenalaisena siitä, että oli hyökännyt tsaarillisen majesteetin
+kaleerin Golubkan kimppuun ja polttanut sen sekä rikkonut aselevon.
+Samaan tarkoitukseen lupasi kreivi Liljenstedt sata hopeatalaria ja
+jokaisesta Pietarinpojan kumppanista kaksikymmentä.
+
+Jo viimein antoi muuan ämmä lahjoa itseltänsä sen tunnustuksen, että
+eräs nuori mies ja nuori tyttö olivat varhain aamulla matkustaneet
+kaupungista pohjoiseen päin kärryillä, härkä edessä. Mutta samalla
+ilmoitettiin satamasta, että kaksi samanlaista henkilöä, vanha nainen
+muassaan, jo edellisenä iltana oli lähtenyt purjeveneellä pohjoiseen
+päin. Sparrfelt, joka ei löytänyt venettä, mihin tyttö edellisenä
+päivänä oli juossut, piti tätä jälkimmäistä ilmoitusta oikeana,
+miehitti nopeakulkuisen jahdin ja otti mukaansa moniaita venäläisiä
+sotamiehiä ynnä yhden aliupseerin. Kasakat sitävastoin ratsastivat
+pohjoiseen päin pakolaisia kiinni ottamaan, jos nämä olisivat maitse
+matkustaneet.
+
+Oli navakka lounaistuuli, ja jahti laski laitatuulta Lyökin majakkaa ja
+Pyhämaata kohti. Jokainen pieninkin vene, joka vain meni pohjoista
+kohti, saavutettiin ja tutkittiin. Milloin tavattiin kalastaja, joka
+oli laskenut verkkonsa Kukkaistenmaan vierelle; milloin joku
+eurajokelainen talonpoika, joka palasi Uudestakaupungista muassaan pari
+kapallista suoloja. Mutta tuuli kiihtyi sillä välin, pakottaen
+takaa-ajajat pysymään ulompana rannikosta.
+
+Tuolla ikään luikahti purje ihan maan rannassa. Sparrfelt koetti kaikin
+mokomin saavuttaa sen, ennenkuin se ehtisi Kursilan salmelle. Se ei
+onnistunut: vene puikahti salmeen, mutta jahti kulki parempaa vauhtia,
+väli lyheni, ja nyt voitiin selvästi erottaa veneessä mies ja kaksi
+naista.
+
+Sparrfelt nostatti kaikki purjeet ja seurasi venettä salmessa. Nyt
+oltiin vain parin pyssynkantaman matkan päässä veneestä, jota
+huutamalla kehoitettiin laskemaan jahdin viereen. Ensin se näytti
+aikovan noudattaa käskyä; purje vedettiin kokoon, ja jahti tuli
+lähemmä. Sparrfelt tunsi nyt saman nuorukaisen, joka eilen oli
+heittänyt krenatöörin veteen. Varmana asiastaan otatti hän jo köysiä
+esille, sitoakseen rosvon.
+
+Mutta veneen äskeisen liikkeen huomattiin kohta olevan vain
+pahankurista pilaa. Jahti oli tuskin päässyt muutamia syliä eteenpäin,
+ennenkuin se oli tuulen alapuolella tuuhean metsän suojassa Kamelan
+luona; purjeet riippuivat irrallaan ja alkoivat lepattaa. Veneestä
+sitävastoin pistettiin veteen kahdet hangat, ja se loittoni tasaisesti,
+mutta nopeasti, kunnes pääsi aukealle merelle, ja sen purjeet taas
+pullistuivat vinhan lounaistuulen puhaltaessa.
+
+Sparrfelt raivosi. Airoihin täytyi nyt jahdissakin turvautua, mutta
+tämä kävi hitaasti, ja kun vihdoin taas saatiin tuulta purjeisiin,
+näkyi pakeneva vene kaukana pohjoisessa ainoastaan pienoisena valkeana
+pilkkuna vaahtoavain aaltojen keskessä.
+
+-- Piru vieköön sen riiviön! -- huudahti nimismies, joka virkansa
+puolesta oli muiden mukana jahdissa. -- Se luikahtaa juuri nyt
+Pitkäluodon taa, ja tunnin perästä meillä on pimeä. Tänään tuskin
+saamme rosvoa kiinni.
+
+-- Pilvi käy sakeammaksi, ja myrsky kiihtyy; eikö olisi parasta turvata
+maihin ennen yön tuloa? -- kysyi aliupseeri, eräs saksilainen
+maamoukka, josta alkoi tuntua tukalalta noilla yhä yltyvillä aalloilla.
+
+-- Pidä paremmin tuuleen ja laske suoraan tuota purjetta kohti! -- oli
+Sparrfeltin vastaus. Hän oli palvellut laivastossa ja tahtoi näyttää,
+ettei hän suolaista vettä pelännyt. Käskyä toteltiin, ja jahti kiisi
+nuolen nopeudella yli pimenevien aaltojen.
+
+Me jätämme nyt toistaiseksi tämän hienon vapaaherran nimismiehinensä ja
+sotilainensa innokkaasti taistelemaan Pohjanlahden laineita vastaan ja
+luomme sen sijaan silmäyksen tuohon epäluulonalaiseen veneeseen, jota
+he ajavat takaa innokkaasti kuin otusta.
+
+Se oli tavallinen pienenpuoleinen, ainoastaan peräpurjeella ja
+halkaisijalla varustettu verkkovene semmoista terävää ja sopusuhtaista
+tekoa, joka osoittaa hyvää purjehtijaa. Peräsintä hoiti sama
+nuori mies, joka oli paininut krenatöörin kanssa ja jota hänen
+vangitsemiskuulutuksessaan kutsuttiin Elias Pietarinpojaksi. Hän ei
+liene ollut paljon yli kahdenkymmenen vuoden vanha, hänellä oli vaalea
+tukka, avoimet, vähän päivettyneet kasvot, rehelliset harmaat silmät,
+ja koko hänen olentonsa osoitti neuvokkuutta, ravakkuutta ja
+ilomielistä hyvyyttä. Jos murhat ja rosvoukset olivat noita käsiä
+tahranneet, niin se ei ollut tapahtunut ainakaan julmuudesta ja
+saaliinhimosta. Tämä ryöväri näytti pikemmin sellaiselta, että hän
+voisi antaa myrskyssä oman takkinsa hädänalaiselle, kuin että hän oman
+voiton vuoksi kävisi ryöstämään häntä pimeässä ja tyynellä vedellä.
+Venettään hän hoiti tarkalla kädellä ja pelottomasti, miltei
+uhkarohkeasti.
+
+Keskellä venettä istui noin 70-vuotias, vanhaan lammasnahkaturkkiin
+puettu vähäkuuloinen nainen. Joka kerta, kun vene kallistui, siirrähti
+hän hätäisesti tuulen puolelle ja mumisi hiljaa jonkin rukouksen
+hampaidensa välitse.
+
+Veneen keulassa oleva kolmas henkilö oli se sama nuori tyttö, jota
+parooni Sparrfelt oli kutsunut Maria Larssoniksi ja joka niin rohkeasti
+puolusti itseään pitkää krenatööriä vastaan. Hän oli pikemmin lyhyt
+kuin pitkä, jäntevä ja kaikissa liikkeissään ripeä; hänellä oli pitkä,
+ruskea, kahdelle palmikolle pantu tukka, älykkäät siniset silmät,
+hienot ja kauniit kasvot, liian hienot talonpoikaistytön, mutta samalla
+liian reippaat kaupunkilaisnaisen kasvoiksi, ja koko hänen olennossaan
+oli synnynnäistä, huolellisen kasvatuksen jalostamaa hempeyttä. Hän oli
+soutanut salmessa ja oli siitä vielä palavissaan, mutta käsiin
+kohonneet rakot osoittivat hänen tottumattomuuttaan sellaiseen työhön.
+Kun jahti oli vähällä saavuttaa veneen, hän oli säikähtänyt enemmän
+kuin tahtoi tunnustaa, mutta nuorukaisen vakava ryhti rohkaisi taas
+hänen mielensä ja aaltoja väisti hän vain silloin, kun vettä pärskähti
+laidan yli veneeseen kastellen hänen mustasta kamlotista tehdyn
+täytetyn röijynsä.
+
+Pakolaisia pikimmältään silmäten olisi helposti voinut luulla, että
+siinä oli nuori herrasneiti hoitajattaren ja uskotun palvelijansa
+seurassa; niin huomattava oli ero käytöksessä tuon nuoren neidin ja
+hänen seuralaistensa välillä. Mutta tarkemmin katsottaessa huomasi
+pian, että hänen varmuutensa oli vain tuon nuoren miehen vakavan ryhdin
+heijastusta, ja että tuon näennäisen välinpitämättömyyden takana
+piilivät kaikki nuoren sydämen vaihtelevat tunteet: pelko, epäilys,
+toivo, levottomuus ja -- kukapa sen voi niin tarkoin tietää? -- kenties
+myöskin semmoisia muistoja, joita ajatellessa sydän sulaa surullisten
+mietteiden valtaan.
+
+
+
+
+4. SYYSMYRSKYT v. 1721.
+
+
+-- Onko meillä vielä pitkälti Raumalle? -- kysyi nuori tyttö vähän
+aikaa levottomasti katseltuaan paksua mustaa pilveä, joka kohosi
+lounaiselta taivaanrannalta. Elias oli selin sinnepäin ja hänellä oli
+kirkas taivas edessään, istuessaan veneen perässä kasvot pohjoiseen
+päin.
+
+-- Raumalle on meillä vielä kaksi runsasta penikulmaa, emmekä taida
+olla sinne juuri erittäin tervetulleita, -- vastasi nuorukainen. --
+Maria kyllä saattaa mennä sinne, mutta minä en, -- lisäsi hän.
+
+-- Ja miksi et sinä? -- kysyi tyttö.
+
+-- Niin, minkätähden on meillä puolelta päivin asti ollut tuo
+vainukoira kintereillämme? -- jatkoi nuorukainen naurahtaen ja samalla
+katsahtaen taaksensa jahtia, joka oli levittänyt kaikki purjeensa ja
+aika vauhtia puski aaltojen läpi noin penikulman etelämpänä.
+
+-- Et ole siitä vielä mitään puhunut, Elias. Vasta
+Uudessakaupungissahan tapasimme toisemme, sittenkun ahvenanmaalainen,
+joka oli tuonut minut Tukholmasta, jätti meidät. Minä tunsin sinut
+talonpojantakissasi heti, vaikket sinä minua tuntenut, ja sinä olit
+kovin hyvä, kun lupasit viedä minut aina Vaasaan asti.
+
+-- Enhän toki voinut jättää sinua oman onnesi nojaan moiseen seuraan.
+Ensiksikin olemme oikeat orpanukset; äitini oli sinun tätisi, isäsi
+sisar. Mutta näethän, Maria, tuo purjetilkku pyrkii meitä kovin lähelle
+ja saapi apua Raumalta, sillä sinne on sotaväkeä majoitettu. Mutta
+tällä kertaa se pahasti pettyy. Meillä on, jumalankiitos, pimeä
+puolen tunnin perästä ja vähän myrskyä ja lumipyryä talon tarpeiksi.
+Näetkö tätä nuoranpätkää; isäni isä on saanut sen Turussa eräältä
+noita-akalta, jota kutsuttiin Mustaksi Jaanaksi, mutta hän ei koskaan
+tahtonut sitä käyttää. Siinä on ollut kolmetoista solmua, mutta nyt on
+niitä vain kaksi. Minä päästin tänä päivänä tuolla salmen luona yhden
+ja aion juuri nyt päästää toisen.
+
+-- Hyi, Elias, kuinka saatat käyttää mokomaa pahusta merellä! Mitä
+sillä teet?
+
+-- Se on hyvä kapine, se on auttanut minua monet kerrat, kun ajokoirat
+ovat olleet vähällä haukata kinttujani. Jos päästän solmun auki, niin
+minulla on tuuli miltä ilmalta haluan. Jos päästän kaksi, on minulla
+myrsky, niin että vinkuu nurkissa, ja jos päästän kolme, niin ei voi
+mikään laiva kestää merellä, ja lumi tulee kuin valkoinen vaippa
+päällemme keskellä kesää, ja myrsky pyyhkäisee metsät ja huoneet
+tiehensä, ja silloin jyskää ja ryskää kuin tuomiopäivänä. Näethän, että
+minulla vielä on kaksi solmua.
+
+-- Mutta sehän on jumalatonta! Jos et olisi niin hyvä kuin olet, voisin
+ruveta sinua pelkäämään. Myrsky nousee kyllä ilmankin tänä iltana.
+Mutta sano minulle, miksi he ajavat meitä takaa?
+
+-- Onhan se semmoinen pienoinen juttu, eikä aivan pitkäkään. Sinä yönä,
+jona Mainiemi lensi ilmaan, antoi isäni viedä äitini ja meidät lapset
+erääseen vähäiseen merensaaristossa olevaan saareen, aikoen noutaa
+meidät pois, mutta silloin kävikin niin pahasti että isäni haavoittui.
+Me kärsimme kurjuutta kolmen viikon ajan, kunnes eräässä Paraisten
+laivassa pääsimme Ruotsiin. Siellä asuimme muutamia vuosia, ja
+siellä tapasin sinut kreivi Hornin luona. Eräänä päivänä tuli isäni
+takaisin, urhoollinen Löfving muassaan, ja kun Löfving taas lähti
+seikkailuilleen, pyysin minä päästäkseni hänen kanssansa. Lujalle se
+otti, sen saat uskoa, sekä isän että äidin puolelta, mutta minä olin
+itsepäinen kuin synti ja sain viimein tahtoni täytetyksi. Niin seurasin
+sitten Löfvingiä neljä vuotta tuhansissa vaaroissa ja opin hänen
+sotakeinonsa. Ne olivat ainoat kelvolliset keinot siihen aikaan, enkä
+ole enää pannut muistiin kaikkia niitä kertoja, jolloin olen, akaksi
+tai kerjäläiseksi puettuna, ollut kasakan piikkiä, musketin suuta ja
+hirsipuuta likellä. Löfving oli kyllästynyt maalla retkeilemään; me
+retkeilimme sen sijaan merellä. Venäjän kaleereja tuli saaliilla
+lastattuina Ruotsin rantamailta; me otimme vähäisen osan saaliista
+takaisin; mitäpä pahaa siinä voi olla? Aselevosta emme tienneet. Eräänä
+kauniina kuutamoyönä tapahtui, että tulimme Paraisten saaristoon.
+Siellä oli kaleeri rantaan kytkettynä; Golubka oli sen nimi; miehet
+olivat menneet maihin renttuamaan, ja vartija nukkui. Kaksikymmentä
+miestä meitä oli, kolme venettä meillä oli. Sukkelasti siinä
+liikuttiin. Me iskimme kaleeriin kiinni, otimme mitä taisimme ja
+poltimme loput. Kaleeri upposi kuin paha omatunto; siinä oli
+kirkonkelloja, ja ne soivat nyt aamusaarnaan meren pohjassa aina
+tuomiopäivään asti.
+
+-- Voi voi, jos tietäisivät sinun tehneen sen, Elias!
+
+-- Niinkuin eivät tietäisi! Minut tuntevat kaikki ihmiset, ehtimiseen
+vihjailtiin minulle Uudessakaupungissa salaisesti, että painuisin
+tieheni. Douglas ei minua suosi, ja Bruce on luvannut palkinnon
+päästäni. Heti kun näin tuon virolaisen purjetilkun, ajattelin: tuossa
+ne nuuskijat nyt ovat! Ei hätää mitään, Maria! Näillä solmuilla kyllä
+pidän puoliani, jos niiksi tulee, niin ettei heihin ole jäävä yhtä
+ainoaa kuivaa riepua.
+
+Tuli hämärä. He olivat ennättäneet Rihtniemen kohdalle, joka
+puolentoista penikulman päässä Raumalta lounaaseen pistää ulos mereen,
+ja aikoivat juuri purjehtia myötätuulta niemen ympäri, kun vene
+yht'äkkiä törmäsi niin ankarasti vedenalaista kalliota vasten, että
+sekä tyttö että vanha nainen lensivät soututeljolta alas. Heti kohta
+tempasi aalto veneen ylös ja nyt se oli taas väljällä vedellä. Mutta
+vaarasta ei oltu päästy. Alempi aspi, johon peräsin oli kiinnitetty,
+oli katkennut, ja venettä saattoi ohjata vain mitä suurimmalla
+vaivalla. Onnettomuuden lisäksi virtasi vielä vettä sisään melkoisen
+suuresta emäpuun juureen tulleesta reiästä.
+
+Nuoren miehen ensimmäinen ajatus oli rauhoittaa naisia. -- Istukaa
+kauniisti aloillanne! -- huusi hän. -- Tunnen hyvin tuon salakavalan
+kallion; se on pettänyt monen kelpo miehen syyshämärissä. Ei vaaraa
+mitään. Ennen neljännestunnin kuluttua voimme olla maissa.
+
+Vanha nainen ei ottanut rauhoittuakseen. Hän huusi kohti kurkkua, että
+vene uppoaa ja heittäysi joka kerta, kun vene kallistui, vastakkaiselle
+puolelle. Maria sitävastoin tempasi viskaimen ja ammensi reippaasti
+vettä veneestä. Eliaksen täytyi koota purje ja käydä airoihin käsiksi.
+Tätä tehdessä nähtiin jahdin aika vauhtia lähenevän, vaikka oli hämärä,
+sillä vene oli arvattavasti vielä sen näkyvissä.
+
+-- Mitä sinä teet? -- kysyi tyttö, kun Elias hetken ajaksi herkesi
+soutamasta.
+
+-- En mitään, -- vastasi Elias. -- Päästän vain tuon toisen solmun.
+
+Ja ikäänkuin olisi ilma tätä merkkiä odottanut, kiihtyi myrsky äkkiä
+hirvittävällä voimalla, niin että ulappa laajalti niemen ympärillä
+peittyi vaahtoon, ja salakarit alkoivat ärjyä kuin metsänpedot
+pimeässä. Sillä vähäisellä matkalla, mikä vielä oli kuljettavana,
+uhkasi vene joka hetki joutua perikatoon. Kumminkin saapuivat he, vene
+vettä puolillaan, onnellisesti rantaan.
+
+-- Pois tuo valkea nenäliina! -- huusi nuorukainen. Maria totteli.
+Liinanen, jonka tämä oli päähänsä sitonut, olisi voinut ilmaista
+pakolaiset.
+
+Heidän varotoimenpiteensä tuli kenties liian myöhään. Vielä voivat he
+rannalta erottaa, kuinka jahti kulki niemen sivu, kääntyi laitatuulessa
+kaakkoon päin ja tuli kohta alle tuulen niemen suojaan, niin että se
+vähän matkan päässä maasta voi laskea ankkuriin. Ja tuskin oli tämä
+tehty, kun vahvasti miehitetty vene lähti laivan kupeelta ja laski
+Annilaan päin, nähtävästi estääksensä pakolaisia palaamasta niemeltä
+manterelle ja isolle Rauman kaupunkiin vievälle maantielle.
+
+Elias naurahteli seuratessaan kalliolta vainoojainsa aikeita. --
+Viimeinen solmu! -- jupisi hän, purki solmun ja nakkasi nuoran kauas
+luotansa metsään. Silloin tunsi hän sydämensä äkkiä kevenneen. Tuntui
+siltä kuin hän olisi lopullisesti irroittanut itsensä esi-isäinsä
+taikauskoisesta noituudesta, josta hän lapsuudessaan Mainiemessä oli
+kuullut niin monta kummallista juttua.
+
+Olkoonpa niin, että Mustan Jaanan henki liikkui vetten päällä
+antaakseen voimaa hänen viimeiselle taialleen, tai että rajuilma aivan
+luonnollisesti oli jo kauan piileksinyt tuossa mustassa lumipilvessä,
+se vain on varmaa, että siitä syntyi hirmuinen ilma, jonka vertaista ei
+oltu näillä myrskyisillä tienoilla nähty miesmuistiin. Tuuli pyörähti
+yht'äkkiä kaakkoon ja yltyi hirmumyrskyksi, joka lumisin siivin riehui
+pitkin rannikkoa. Tuota pikaa oli kaikki peittynyt pilkkoisen pimeään.
+Lunta ja rakeita tuiskusi sekaisin niin sakealti, että kaikki tiet ja
+polut muutamissa minuuteissa kävivät mahdottomiksi kulkea. Tässä
+jäädyttävässä kylmässä, tässä hirvittävässä pimeässä kuului
+ylt'ympärinsä meren ärjyntää, kajavien kiljuntaa, susien ulvontaa,
+myrskyn pauhinaa ja satavuotisten mäntyjen ryskettä, jotka tuulispään
+tieltä yksi toisensa perästä ja välistä pitkissä jonoissa rojahtivat
+maahan, runko rungon päälle, niinkuin joku Ilmestyskirjan tuomionenkeli
+olisi näillä mailla elämöinyt vihan vaakakuppi kädessä, hävittäen
+kaiken mennessänsä. Näytti siltä kuin luonto olisi vielä tarvinnut
+jotakin väkivaltaista purkausta päästäkseen tasapainoon niiden monien
+tavattomien ja hävittävien ilmiöiden jälkeen, jotka tekivät
+seitsemännentoista vuosisadan lopun ja kahdeksannentoista alun niin
+merkillisiksi. Senaikaiset kirjailijat puhuvat kaikki 1721 vuoden ennen
+kuulumattomista syysmyrskyistä, jotka peittivät onnettoman Suomenmaan
+rannikot alusten pirstoilla ja haaksirikkoon joutuneilla pakolaisilla,
+jotka heti ensimmäisen rauhan huhun kuultuaan tahtoivat rientää
+kotiinsa armaaseen maahansa; mutta sen sijaan tapasivatkin kuoleman sen
+rannikoilla.[3]
+
+Eräässä luonnon laatimassa, ulkonevan kallionsyrjän muodostamassa
+luolassa istuivat nuo kolme pakolaista, ainoastaan puolittain rajuilman
+kauhuilta suojattuina. He eivät tohtineet valkeata virittää, peläten
+siten ilmaisevansa piilopaikkansa; ja jos olisivat tohtineetkin, se
+luultavasti olisi ollut mahdotonta. Nuoren miehen koko huolenpito
+tarkoitti noiden kahden turvattoman olennon suojelemista, jotka sattuma
+tai sallimus oli hänen hoitoonsa uskonut. Hän keräsi sammalia lumen
+alta ja kuusenhakoja metsästä, tehdäkseen heille jonkinlaisenkaan
+leposijan; hän riisui, huolimatta heidän vastaväitteistään, lyhyen
+takkinsa päältään, suojellakseen heitä kylmältä, hän rohkaisi heidän
+mieltään ja vakuutti, että he ennen päivän koittoa olisivat vaarasta
+pelastetut. Ja kun hän siitä palkinnokseen sai ystävällisen katseen
+tytön lämpöisistä silmistä, silloin tunsi hän itsensä onnelliseksi,
+silloin unohti hän hurjan, vaaroista rikkaan seikkailija-elämänsä ja
+tunsi tämän lumisen kallion alla, keskellä myrskyä, pimeyttä, pakkasta
+ja luonnonvoimien raivoa itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen
+siitä pitäen, kun oli viettänyt lapsuutensa onnellisia päiviä kotonaan
+Mainiemessä.
+
+-- Maria, -- sanoi hän tytölle tavattomalla äänen hellyydellä, -- minä
+en tahdo kysyä sinulta, minkätähden lähdit pois Tukholmasta, jossa
+asuit levossa ja yltäkylläisyydessä ylhäisen kreivin ja hänen hyvän
+kreivittärensä luona, vaihtaaksesi onnellisen elämäsi niihin moniin
+vaaroihin ja kieltäymyksiin, jotka kohtaavat sinua täällä raadellussa
+ja hävitetyssä maassamme. Mutta tottapa sinulla lienee ollut siihen
+pätevät syyt.
+
+-- Tiedäthän, että olen tullut etsimään vanhaa isääni, -- vastasi tyttö
+vältellen. -- Kuuteen vuoteen emme ole hänestä mitään kuulleet. Sen
+vain tiedän, ettei mikään saanut häntä Ruotsiin siirtymään, kun hän
+vihollisen maahan hyökätessä lähetti äitini ja sisareni maasta pois.
+Meitä oli yksitoista lasta, kahdeksan veljeä ja kolme sisarta. Kuusi
+veljistä kaatui eräällä majuri Bertelsköldin johtamalla retkellä vähän
+ennen Isokyrön tappelua. Kaksi veljestä jäi kotiin isän luo, ja näistä
+kahdesta vietiin toinen Venäjälle, toinen lähti sotaan ja paleltui
+sitten kuoliaaksi Norjan tuntureilla. Äitini on nyt kuollut, sisareni
+ovat Ruotsissa naimisissa. Kaikista yhdestätoista olen minä nuorin ja
+ainoa, joka voin hoitaa vanhaa isäämme, joka, jos hän vielä elää,
+kenties elää puutteessa ja viheliäisyydessä. Olisitko sinä, Elias,
+jäänyt Ruotsiin ja elänyt ylellisyydessä, jos olisit ollut minun
+sijassani?
+
+-- Mutta mitä varten tuo valepuku, jos vain tahdoit isääsi etsiä?
+Minkätähden et ennemmin matkustanut isommassa aluksessa ja paremmassa
+turvassa, jonka kreivi Horn olisi saattanut sinulle toimittaa?
+Minkätähden et tule isäsi luo ennemmin rikkaana ja hyvästi varustettuna
+kuin köyhänä ja tuen tarpeessa itsekin? Kreivitär rakasti sinua kuin
+omaa lastaan; hän olisi niin mielellään toimittanut niin, että olisit
+voinut pelastaa vanhan Tuomas Larssonin puutetta kärsimästä.
+
+Maria ei vastannut, ja jollei olisi ollut niin pimeä, olisi voinut nähdä
+hänen kirkkaiden sinisten silmäinsä katseen kosteina vaipuvan lumisia
+sammalia kohti. -- Älä nyt kysy minulta sitä, -- sanoi hän viimein
+rukoillen. -- Ehkä tulee sekin päivä, jolloin saatan sanoa sinulle
+kaikki tyyni.
+
+Nuorukainen ei enää kysellyt. Synkkä salama leimahti kenties tällä
+hetkellä hänen mielessään. Tyttö aavisti sen ja tarttui häntä
+käsivarteen. -- En voi sitä nyt sanoa, -- sanoi hän nöyrästi; -- mutta
+älä luule minusta mitään pahaa, Elias! Minä sanon sinulle, että sinä
+vielä kerran olet näkevä kaikki yhtä kirkkaana ja valoisana kuin mikä
+nyt on pimeätä ja mustaa ympärillämme.
+
+Ei puhuttu enää paljon sinä yönä Rihtniemellä. Ainoastaan silloin
+tällöin kuului myrskyn pauhinan läpi hätähuutoja mereltä, jossa
+purjehtijoita hukkui, taikka metsästä, jossa eksyneitä matkustajia
+kuoliaaksi paleltui. Mutta nämä kolme pakolaista eivät uskaltaneet
+lähteä turvapaikastaan; ja mitäpä he tänä kauhun yönä olisivatkaan
+voineet luonnonvoimien raivoa vastaan.
+
+
+
+
+5. SOTARETKI RAUMALLA.
+
+
+Aamu, joka koitti tämän hirvittävän myrskyn jälkeen, oli
+päiväpaisteinen ja tyven. Paksu valkea lumivaippa oli levinnyt kaikille
+kaduille ja katoille vanhassa Rauman kaupungissa, joka siihen aikaan
+oli paljon rapistuneemman näköinen kuin Uusikaupunki. Juhannusiltana
+vuonna 1682 paloi suurin osa kaupunkia: ainoastaan vanha
+kunnianarvoinen fransiskaanien kirkko säilyi aikain hävityksiltä ja
+seisoi silloin siinä, missä nytkin. Nyt olivat sodan kauhut puhaltaneet
+paikkakunnan ylitse. Raumalla oli siihen aikaan 6 (sanoo kuusi)
+porvaria. Äskettäin niin kukoistava koulu, sekin perintö keskiajalta,
+oli lakkautettu, opettajat ja oppilaat olivat sinne tänne hajautuneet
+tai kuolleet. Seitsemään vuoteen ei oltu täällä kirvestä heilutettu, ei
+sivellintä liikutettu, ei lasiruutua leikattu talojen ylläpitämiseksi.
+Kaupunki oli kuin hylätty ja autio kylä, jonka särjetyistä ikkunoista
+kalpeita, laihtuneita kasvoja siellä täällä kurkisteli. Eivät
+olleetkaan sievät neidit pitkään aikaan tarvinneet noita mainioita
+Rauman pitsejä, jotka olivat jääneet sinne perinnöksi muinoisten
+Naantalin luostarikammioitten vireiltä nunnilta. Mutta kuitenkin
+jatkoivat tänä synkeänä ahdistuksen aikana muutamat iäkkäät naiset
+vanhan tavan mukaan yhä edelleen -- kuten Penelope muinoin --
+nypläilemistään, toivoen parempia aikoja, jolloin ehkä taas
+tarvittaisiin hiukkasen koristeitakin Suomenmaassa -- hiukkasen tuota
+viatonta, sievää ja miellyttävää ylellisyyttä, joka kyllä ikivanhan
+syntynsä ja soman taiteellisuutensa vuoksi ansaitsisi hiukan
+yllykettäkin. Onnellinen olisi Suomi, jos se ei koskaan antaisi
+turmiollisemman ylellisyyden itseään viekoitella kuin ovat nuo kauniit
+ja viattomat Rauman pitsit.
+
+Tänä aamuna panivat nämä köyhät nypläilijät työnsä pois ja riensivät
+uteliaina ikkunoihin. Kaupunkiin majoitettu krenatöörikomppania marssi
+nyt esiin ja kasakoita ratsasti täyttä laukkaa näillä muuten tyhjillä
+kaduilla. Nuo kunnon naiset tekivät ristinmerkin -- heidän sanottiin
+vielä hiljaisuudessa noudattavan tätä katolista tapaa, joka venäläisten
+esimerkistä nyt muutenkin virkistyi. He eivät osanneet uskoa muuta kuin
+että sota uudestaan oli ilmituleen leimahtanut. Eikä vähemmästä
+puhuttukaan kuin vihollisten Rihtniemelle tapahtuneesta maihinnoususta,
+ja ne, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tämä maihinnousu rauhanteon
+jälkeen tarkoittaa, olivat siinä varmassa uskossa, että ainakin joukko
+hurjanrohkeita kivekkäitä oli yöllä noussut niemelle, surmatakseen
+venäläisen vartijajoukon.
+
+Asianlaita oli se, että Uudestakaupungista lähteneet kasakat olivat
+pakolaisia ajaessaan saapuneet kaupunkiin ja samaan aikaan oli parooni
+Sparrfelt samoissa asioissa tullut meren puolelta haaksirikkoutuneen
+miehistönsä jäännösten kanssa. Jahti oli myrskyssä hävinnyt kaikkineen
+päivineen; vene oli kaatunut niemen päässä aallokossa ja puolet
+miehistöstä hukkunut. Sen sijaan, että olisi saanut pakolaiset niemelle
+saarretuksi, täytyi kreivi Liljenstedtin innokkaan asiamiehen vilusta
+puolikuolleena ja nyrjähtynein jaloin etsiä turvapaikkaa Raumalta,
+jossa hän ilmoitti sotapäällystölle, että tuo rohkea rosvo joukkoineen
+oli nyt aivan kaupungin läheisyydessä.
+
+Kivekkäät olivat Länsi-Suomessakin niin pelättyjä, että venäläisten
+päällikkö, joka luuli saavansa otella melkoisen joukon kanssa näitä
+hurjia partiolaisia vastaan, katsoi olevansa pakotettu ryhtymään
+erinomaisiin toimenpiteisiin. Pari kaupungissa olevaa kenttätykkiä
+kiskottiin esiin, ja koska ratsuväki tarvitsi kaikki hevoset, sai
+pormestari Hannu Reinman käskyn hankkia kuormastohevosia. Mutta
+kaikesta innostaan huolimatta hän ei voinut tässä kiireessä Rauman
+kaupungista saada enempää kuin neljä hevosta.
+
+Ratsu-, jalka- ja tykkiväki, kaiken kaikkiansa 150:n miehen paikoille,
+lähti nyt aamulla Rihtniemelle marssimaan. Kun tuisku oli ajanut kaikki
+tiet umpeen, käskettiin kaupungin ja lähikylien miehet lunta pois
+luomaan, mutta tähänkään ei pormestari voinut saada useampaa kuin 30
+tahi 40 työhön kykenevää miestä, enimmäkseen ukkoja ja poikia,
+jonkatähden myöskin vaimojen ja tyttöjen täytyi käydä työhön. Osastoja
+lähetettiin edeltäkäsin tiedustelemaan vihollisen asemaa ja hankkeita,
+jonka tehtyä koko miesvoima, taistelurintamassa ja joka hetki
+hyökkäykseen valmiina, samosi niihin louhuisiin metsämaihin, jotka
+muodostavat tämän mereen pistävän niemen.
+
+Vakoilemaan lähetettyjen pienempäin partiokuntain joukossa oli eräs
+kersantti neljän miehen kanssa, jotka olivat saaneet käskyn tutkia
+niemen eteläistä, lähinnä mannerta olevaa osaa. Kersantti oli
+neljissäkymmenissä oleva mies, jotensakin paksu ja kömpelö, huulissa
+hirveät viikset ja päässä pari lystikästä harmaata silmää, jotka
+tirkistelivät niin pörröisten kulmakarvain alta, etteivät sellaiset
+vielä milloinkaan liene miehuullisen soturin urhokkaita silmiä
+varjostaneet.[4] Huolimatta tästä uhkaavasta ulkomuodostaan näytti hän
+kuitenkin niin vähän mielistyneeltä tähän vaivalloiseen vaellukseen,
+että, päävoiman näkyviltä parahiksi päästyään, istui kivelle
+levähtämään, ja käski, puhuen hullunkurista sekakieltä -- jossa oli
+venäjää, ruotsia ja suomea ja näiden alla vahva pohjakerros hänen
+äidinkieltään, saksaa -- sotamiestensä painua hiiden pisaan eli mihin
+heitä vain halutti; nyt oli muka rauha, eikä hän aikonut enää laukata
+"mitunter einander wie ein Eselsjunge für diese kirotut Kivikäet und
+Teufels nasibratten. Mars!"
+
+Sotamiehet, jotka eivät oikein tienneet, mitä tästä komennosta
+ajattelisivat, menivät erääseen läheiseen rapistuneeseen latoon,
+toivoen saavansa siellä kaikessa mukavuudessa pehmeillä heinillä
+lopettaa sotaretkensä. Mutta tuskin oli ensimmäinen heistä pistänyt
+jalkansa aukimurretusta ovesta sisään, ennenkuin hän kiljaisten
+hyökkäsi ulos, pidellen molemmin käsin päätään, joka vuosi verta
+jotensakin kovalla kädellä päälakeen annetusta iskusta.
+
+Tästä vastaanotosta hämmästyneenä laukaisivat nuo kolme sotilasta
+pyssynsä latoa kohti ja juoksivat sitten haavoitettu kumppani
+keskellään, niin paljon kuin jaksoivat päävoiman luo, huolimatta enää
+mitään esimiehestään kersantista.
+
+Tämä oli sinellintaskusta ottanut piippunysänsä ja oli juuri päässyt
+ensimmäisiä suloisia savuja vetelemään, kun kuuli kiljahduksen ladolta
+ja heti sen jälkeen laukaukset. Vaikkei tämä häiriö keskellä rakkaita
+tupakkatoimia ollutkaan mieleen, näki hän vähän mietittyään hyväksi
+nousta ylös ja lähestyä latoa, paljastettu miekka kädessä ja piippu
+hampaissa. Kivääriä ei hänellä ollut, tällä kunnon miehellä.
+
+-- Was der Henker, perkele, stoi, durak! -- karjui kersantti, huutaen
+joukkoa luoksensa; mutta tämä oli jo pitkäin matkain päässä, poissa
+näkyvistä, ja urhoollinen johtaja oli nyt armeijaton sotapäällikkö.
+
+Tällaiseen tilanteeseen jouduttuaan tavalliset sotapäälliköt katsovat
+peräytymisen kuuluvaksi asianhaarain yleiseen menoon, mutta urhoollinen
+kersantti päätti kiusata sotaonnea ja tarsi ravakasti eteenpäin.
+Ladosta astui ulos harmaaseen talonpojantakkiin puettu nuori mies,
+kädessä paljastettu miekka -- yksi noita pitkiä lyömämiekkoja, jotka
+siihen aikaan olivat karoliinien mieliaseita -- sanalla sanoen, nuori
+Elias Pietarinpoika itse.
+
+-- Antaudu, muuten olet kuoleman oma! -- huusi nuorukainen käyden
+vastustajaansa käsiksi.
+
+-- Wech mit miekkojen kanssa und polvilleen, koira, oder der Teufel
+aname dich! -- huusi kersantti puolestaan, ollen heti valmis torjumaan
+iskua, pudottamatta kuitenkaan piippua hampaistaan.
+
+Pian osoittautui, että molemmat olivat tottuneita taistelijoita. Minkä
+verran nuoremmalla oli enemmän voimaa ja vikkelyyttä, sen verran oli
+kersantilla enemmän järkähtämätöntä mielenmalttia. Hän antoi ja torjui
+iskuja ja veteli aina sillä välin paksuja savuja piipustaan.
+
+Tämä pisti nuorukaisen vihaksi. Hänen iskunsa kävivät tiheämmiksi,
+mutta samalla varomattomammiksi. Miltei samassa tuokiossa, kun hänen
+miekkansa kärki sipaisi piipunvarren poikki, oli kersantin säilä
+viiltänyt hänen takkinsa vasemmalta olalta.
+
+-- Jach skall saakeli soikoon läre den tusan perkele särke min hyvä
+stambulka! -- kiljui vuorostaan vihastunut kersantti, käyden
+tulisemmasti vihollisensa kimppuun, mutta tällä kertaa vähemmällä
+menestyksellä, sillä samassa lensi säilä hänen kädestään, ja kersantti
+oli nyt aseettomana.
+
+-- Antaudu! -- huusi nuori mies vielä kerran ja kohotti uhaten vankkaa
+lyömämiekkaansa.
+
+-- Still, nur ganz sachte, kamraatti, minä tahto mans giwe den pamp och
+lappe den stambulka, -- vastasi voitettu. -- Aber ein gut Rath tahto
+mans giwe dazu. Packe tiehesi, padi suda! Den koko joukko ist ganz
+lähellä!
+
+-- Sinä olet oikeassa, toveri! -- vastasi Elias, ja pisti miekkansa
+tuppeen, tuntien jo ystävyyttä aseetonta vastustajaansa kohtaan. --
+Juokse tiehesi, -- jos muuten lienet juoksemaan luotu, -- lisäsi hän,
+lystikkäästi silmähtäen kersantin pyöreää ruumista.
+
+-- Noch ein aberdass, -- vastasi kersantti. -- Oletko kivekäs? Mihin
+reissu?
+
+-- Kivekäs olen, mutta enempiä syntejäni en aio sinulle tunnustaa.
+Tallusta nyt tiehesi ja paikalla! -- vastasi nuorukainen.
+
+-- Mut minäkin kivekäs! Jach will verdame mich, seurata häntä vaikka
+pohjan perään. Hän voi anamme mich mukaansa. Jach palttua viralle,
+tausend Schweinefleisch, meillä ole rauha.
+
+Elias nauroi. Mies näytti tarkoittavan totta. Mutta hetket olivat
+kalliit. Hän näytti aikovan miekan lappeella ajaa tuon hänen jälkeensä
+kärhentelevän miehen hiiteen.
+
+-- Inte klappe den hyvä Erik Burchard, burgermeister in Vaasa. Ein
+burgermeister anta selkään, ei otta, -- jatkoi kersantti loukatun
+arvokkaasti.
+
+-- Mitä? -- huudahti nuorukainen. -- Oletko se mainio saksilainen
+rakuuna Eerikki Burchard, jonka Schmidtfeld pani Vaasan pormestariksi,
+vaikkei se osaa nimeäänkään kirjoittaa?
+
+-- Den burgermeister olen, den ganz kunnioitettava und kuuluisa person.
+Jach kirjoitta nimi mit den pamp und mit den nagajka. Nun ei
+tsinovnikka: soldat! durchaus! Nun ei soldat: kivekäs! durchaus! Nur
+immer mit dem Ström! Zwanzig mal besoffen im Arreste gesessen; njetu
+dobra! Marschiren nach Vaasa, freies Leben, rauha und den amnesti!
+
+Elias oli omituisessa asemassa. Kersantti ei näyttänyt ensinkään
+luotettavalta, ja kuitenkin puhui hän avomielisyydellä, jota ei juuri
+voinut pitää teeskentelynä. Hauskalle veitikalle, joka oli kyllästynyt
+sotapalvelukseen, lieneekin viettelys karkaamaan nyt ollut sitä
+suurempi, kuta enemmän vaara jälkilaskuista rauhan tultua ja
+sotajoukkojen maasta lähtiessä väheni. Kun Elias ei päässyt miehestä
+erilleen, päätti hän pitää hänen toveruutensa hyvänään, niin kauan kuin
+ei sitä välttääkään voinut, mutta piti häntä kuitenkin tarkasti
+silmällä. Hän kutsui ulos Maria Larssonin ja vanhan naisen, jotka
+olivat olleet ladossa piilossa, jonka jälkeen kaikki neljä kiireesti
+lähtivät manterelle ja suurelle maantielle päin.
+
+-- Den Teufel marschiren in lunta poron, -- huudahti kömpelö kersantti,
+joka vaivoin seurasi toisia. -- Alter Junge tietä hyvä neuvo. Kamrat
+otta den duschinka, jach pelasta matuschka. Mars!
+
+Ja näin sanottuaan veti Burchard säikähdyksestä vähissä hengissä olevan
+eukon muassaan maantielle, jonne kuormasto oli pysähtynyt ja jossa
+muutamain rekien eteen oli hevosia valjastettu. Elias ymmärsi hänen
+tarkoituksensa; pakolaiset ottivat kaksi rekeä, eivätkä kuormanajajat,
+jotka hyvin kyllä tunsivat urhoollisen kersantin, hänen pelättävät
+viiksensä ja vielä pelättävämmän puhekielensä, tohtineet vähänkään
+vastustella.
+
+Lumi, joka oli tullut sulaan maahan, suli pian vedeksi, mutta rekikeli
+oli oivallinen, ja niin mentiin täyttä laukkaa kaupunkiin. Päästäkseen
+edelleen pohjoiseen päin täytyi heidän ajaa juuri tullin ohitse, ja
+täällä oli se talo jossa parooni Sparrfelt nyrjähtynyttä jalkaansa
+haudellen majaili. Innokas vapaaherra istui juuri ikkunassa, mielestään
+kenties tyytyväisenä siitä, ettei hänen itsensä tarvinnut uudistaa
+tuttavuutta Rihtniemen erämaiden kanssa, kun näki rekien tulevan ja jo
+kaukaa tunsi nuo niin innokkaasti etsityt ja nyt luultavasti saavutetut
+pakolaiset. Hän avasi sentähden ikkunan iloitakseen voitostaan ja vielä
+kerran tarjotakseen nuorelle tytölle suojelustaan. Mutta jokainen
+käsittää hänen harminsa ja hämmästyksensä, kun reet kiitävät sivuitse
+ja talonpoikaistakkiin puettu nuorukainen tervehtii häntä kysyen
+pilkallisesti, oliko herra parooni tyytyväinen eiliseen otuksenajoon!
+Sparrfelt raivosi ja teki minkä tehdä taisi pannakseen koko kaupungin
+liikkeelle. Mutta se oli helpommin ajateltu kuin tehty. Kaupungin
+kuudella porvarilla oli muuta tekemistä, sotaväki oli sotaretkellä, ja
+ainoa, minkä Sparrfelt sai aikaan, oli, että sinä päivänä nyplättiin
+Rauman kaupungissa pitsejä muutamia kyynäriä vähemmän kuin
+tavallisesti.
+
+Ei tarvitse lisätä, että tämä Rihtniemelle tehty sotaretki päättyi
+ilman mieshukkaa ja ilman muuta tappiota kuin muutamia lintalleen
+astuttuja saappaita, ellei tahdo mainita sitä merkillistä tapausta,
+että pormestari Hannu Reinman jäi tekotukastaan kuuseen riippumaan.
+Tämä arvoisa virkamies pelastui kuitenkin Absalomin kuolemasta, kun
+jätti tekotukkansa ennemmin kuin itsensä oksaan riippumaan; ja näin
+päättyi Isonvihan viimeinen sotaretki näillä tienoin, tosin yhtä
+vaivalloisesti, mutta paljon vaarattomammin kuin moni edellinen
+seikkailu.
+
+
+
+
+6. JOULUKUUN PÄIVÄ VAASASSA.
+
+
+Haaksirikkoisen ja myrskyisen syksyn jälkeen v. 1721 tuli aikainen ja
+ankara talvi, jolla vielä oli lähinnä edellisten talvien vihainen
+luonne. Isonvihan muisto on nimittäin tähän päivään asti jättänyt niin
+syviä, vaikkakin vaalenneita jälkiä kansan muistiin, että Pohjanmaalla
+kuullaan, puoleksi leikillä, puoleksi todella, puhuttavan "siitä
+ajasta, jolloin oli niin kylmä, että tuli jäätyi takassa". Toinen taru
+puhuu ajasta, "jolloin oli niin pimeä, ettei nähnyt seinässä palavaa
+pärettäkään". Mielikuvitus ei voinut keksiä kyllin kamaloita vertauksia
+kuvatakseen näiden aikojen hirmuista hätää, ja jälkipolvet arvelivat
+sentähden, että Isonvihan aikana vallitsi ylen suuri pimeys ja
+sanomattoman kova pakkanen. Ehkäpä tuntuikin ilmanalan ankaruus sitä
+mukaa kovemmalta, kuta vähemmän hävitetyllä maalla oli keinoja sen
+vastustamiseksi. Kaikki kertomukset tältä ajalta ovat yhtäpitävät
+siinä, että talvet sotavuosina olivat tavattoman kylmiä.
+
+Eräänä päivänä joulukuun alussa oli joukko ihmisiä kokoontunut Vaasan
+kirkon edustalle. Tämä tapahtui eräänä sunnuntaina puolenpäivän aikaan,
+ja kaakkoismyrsky ryöpytti kosolti lunta kaupungin ylitse. Oli
+vast'ikään tultu kirkosta; vanha kunnianarvoisa kivitemppeli oli
+hät'hätää saatu kuntoon; jumalanpalvelusta oli siinä, muutamia
+juhla- ja sunnuntaipäiviä lukuunottamatta, pidetty koko Venäjän vallan
+aikana, ja viimeinen maaherra Stackelberg oli laitattanut ikkunat
+kuntoon, niin ettei enää, niinkuin Schmidtfeldin aikana, vettä ja lunta
+satanut seurakunnan päälle. Mutta kirkosta oli otettu kaikki sen
+koristeet, joita vihollisen maahan tullessa ei oltu kätketty tai
+Ruotsiin viety.
+
+Poissa oli alttaritaulu ja sen kehyskin irti revitty; poissa vanhat
+urut, koristeet saarnatuolista ja kynttiläkruunut katosta, samoin
+halvat rautapeltiset kynttiläputketkin penkkien selkäpuista, olkoon
+sitten, että vihollinen oli ne anastanut, tai että innokas
+kirkonvartija oli pelastanut pienimmätkin kirkon omaisuuteen kuuluvat
+esineet. Kaikki oli rappiolla, penkit olivat lahonneet, kalkitus oli
+sieltä täältä varissut pois, muutamat kirkonlattian alla olevat haudat
+oli auki murrettu, rosvottu, ja osa 16:lta sataluvulta polveutuvia
+hautakiviä kirjoituksineen oli rikottu. Itse kaupunki sitävastoin ei
+ollut niin rappiolla kuin useimmat muut kaupungit, sillä kun se oli
+läänin hallituskaupunki, oli sitä pidetty jotakuinkin kunnossa. Mutta
+sen elämä oli varjoelämää. Paitsi sotaväen majapaikkoja, Korsholman
+virkataloa ja vihollisen asettamien virkamiesten asuntoja oli kaikki
+autiona. Kymmenestä isosta laivasta, jotka Vaasan kauppiaat omistivat
+v. 1714, ei ollut jäljellä ainoatakaan.
+
+Kärsivällisesti odottaen seisoi väkijoukko lumituiskussa kirkon
+ulkopuolella. Talvesta ja hävityksestä huolimatta heräsi toivo uuteen
+eloon näilläkin tienoin. Rauha, rauha oli kaikkien huulilla ja sitä
+lähinnä se, kuinka sodan tuottamat suuret vauriot olisi korjattava.
+Niin kauan kuin vihollisen järjestämä hallinto vielä oli toimessa, meni
+yhteiskunnan koneisto menoaan, tosin monesti vinoon, mutta kumminkin
+jotenkuten. Stackelberg, läänin viimeinen päämies, oli ollut hyvänsuopa
+herra. Mutta nyt oli kellon koneisto seisahtunut. Venäläiset
+virkamiehet olivat poissa, suomalaiset eivät olleet vielä sijaan
+astuneet. Kaikki oli hajoamistilassa, koko yhteiskunta miltei ilman
+mitään hallitusta. Ja kuitenkin nähtiin nyt sama omituinen järjestys
+kuin 25 vuotta sitten suuren nälänhädän aikana. Laki lepäsi, mutta
+kukaan ei yrittänyt polkemaan sen käskyjä jalkainsa alle. Toimeenpaneva
+valta oli käsiä vailla, mutta ei kenenkään mieleen johtunut, että nyt
+sopi menetellä mielivaltaisesti. Rikoksella ei ollut syyttäjää, ei
+tuomaria; nuo perin köyhtyneet talonpojat ja porvarit olisivat
+saattaneet herroina menostaa ja ottaa kaikki, mitä vielä oli jäljellä,
+mutta ei kukaan tehnyt sitä. Niin luja oli Kaarle XI:n viisaan
+hallituksen aikana perustettu lainalainen yhteiskuntajärjestys, että se
+noin järkyttävissäkin oloissa kesti koetuksen, eivätkä ole Suomenmaan
+lait milloinkaan niin loistavasti näyttäneet voimaansa kuin juuri tänä
+murrosaikana, jolloin kaikki oli hajoamaisillaan ja jokainen muu maa
+olisi joutunut valloillisten nälkäisten ja hurjistuneiden joukkojen
+hillittömien intohimojen uhriksi.
+
+Mutta tämän kansan koko tuona kovana koettelemusten aikana osoittama
+käytöstapa onkin malliksi kelpaavaa kaikille aikakausille. Kun papit v.
+1715 pyysivät päästä heille pakollisesti pannusta voudintoimesta,
+valitsi Pohjanmaan venäläinen hallitus kirjoitustaitoisia talollisia ja
+talollisten poikia voudeiksi. Nämä voudit valitsivat kussakin pitäjässä
+nimismieheksi talonpoikaisen miehen niinkuin itsekin olivat. Ajan tavan
+mukaan oli heidän kaikkien, niin voutien kuin nimismiestenkin
+virkaohjeena selkäsaunan tai hirsipuun uhka, elleivät heti paikalla
+veroja kantaneet ja niitä suorittaneet. Palkasta ei ollut puhettakaan;
+talonpoikain käskettiin vain elättää voutinsa, jonka tähden näiden
+elatuksena tavallisesti oli jokunen surveleipä, vähän kalaa ja lintua,
+hyvin harvoin voita tai maitoa, sillä karja oli teurastettu tahi
+kuollut. Nykyiset voudit tai nimismiehet kuvitelkoot olevansa heidän
+asemassansa. Vaikka virkaohje, vaikka palkka oli tämmöinen, sanotaan
+heistä kuitenkin v. 1721, että "he olivat keskenään hyvin yksimielisiä,
+niin että hädän tullessa aina neuvottelivat, muistaen edesvastuusta ei
+ainoastaan nykyisen, vaan myös tulevan, muuttuvan hallituksen aikana.
+He valitsivat sentähden kussakin pitäjässä ymmärtäväisimpiä ja
+arvokkaimpia talonpoikia neuvonantajiksi ja tarkastajiksi, joiden tuli
+saatujen käskyjen toimittamisessa, maksuerien jaossa, veronkannoissa ja
+suorituksissa, rästien perimisessä ja tilinteoissa olla saapuvilla;
+jonkatähden myös tutkimuksessa 1722 vuoden talvikäräjillä maaherran
+läsnäollessa heitä vastaan ei ollut mitään muistuttamista, vaan saivat
+he päinvastoin kiitosta suorittamistaan toimista."
+
+Kunnia vielä sadan vuoden perästä näille huomaamatta jääneille, nyt
+tuntemattomissa haudoissansa lepääville rehellisille miehille! Kansa,
+joka on tällaisen koetuksen kestänyt, kestää totta tosiaan minkä
+koetuksen hyvänsä.
+
+Kirkossa oli kuulutettu, että kauan odotettu uusi maaherra, parooni
+Reinhold Wilhelm von Essen, viimeinkin oli saapuva Vaasaan ja että
+väestön sopii hänelle vetoumuksiaan ja valituksiaan esittää. Ahdinko
+oli suuri, kaikki tarvitsivat apua ja kaikki odottivat sitä uudelta
+maaherralta. Mutta samalla alkoi mielten kuohuakin. Useat tuon katalan
+tyrannin Schmidtfeldin kätyreistä olivat kiskomisillaan saaneet
+osakseen yhteisen kansan katkeran vihan. Stackelberg oli ankarasti
+rangaissut pahimpia heidän joukostaan. Kaksi talonpoikain rasittajaa,
+joiden nimet ovat jälkimaailmalle säilyneet, nimittäin Lappajärven
+nimismies Martti Essevius ja eräs hänen toverinsa, Juho Ahlgren oli jo
+edellisenä kesänä tuomittu hengen, kunnian ja tavaran menettäneiksi.
+Eräs kolmas nimismies, Antti Vidbäck Laihialla, oli erotettu virasta ja
+tuomittu palauttamaan kaikki, mitä oli anastanut. Mutta nyt oli
+levinnyt sellainen huhu, että näihin pikkutyranneihin ulotettaisiin
+rauhansopimuksen johdosta julistettu yleinen amnestia, ja muutakin
+rikkaruohoa oli vielä pois perattavana. Talonpojat päättivät siis
+vaatia maaherralta näille kovaa rangaistusta, ja kirkkotorilla kuultiin
+monta vihaista sanaa Schmidtfeldin kätyreitä vastaan.
+
+-- Antti piileskelee täällä kaupungissa! Antin täytyy tulla
+esille. Antti pitää meidän saada teilatuksi, -- huusivat muutamat
+äänekkäimmät. -- Schmidtfeldillä oli näet ollut kaksi mainiota renkiä,
+Israeli ja Antti, jotka hän oli lähettänyt viskaaleina lääniä
+kiertämään, ja missä nämä raa'at verenimijät liikkuivat, siellä he
+kiskoivat viimeisenkin äyrin, milloin herralleen, milloin itselleen.
+Israeli oli kyllä painunut pakoon, kun Schmidtfeldin hallinto oli
+loppunut, mutta Antti oli nähty näillä tienoilla; hänen luultiin
+kätkeneen anastamansa tavarat maahan ja nyt hiipivän täällä niitä pois
+korjailemassa.
+
+Tuskin oli tämä ennätetty sanoa, kun meluava joukko, enimmäkseen
+katupoikia, läheni pitkin Kauppiaskatua, kuljettaen keskellään
+ryysyistä olentoa, jonka takkuinen tukka ja hurja ulkomuoto herättivät
+pikemmin sääliä kuin pelkoa. -- Nyt se on kiinni! nyt se on kiinni! --
+kiljuivat pojat riemuiten. -- Beckmanin Juuso näki hänen konttaavan
+Hidénin saunan lattian alle, ja sieltä vedimme hänet jaloista esille.
+-- Rangaistava pahantekijä oli sama Antti, jota äsken oli kyselty.
+
+-- Lyö sitä koiraa! Hutki hänestä ulos jokainen talari, minkä hän on
+ryöstänyt leskiltä ja orpolapsilta! -- huusi väkijoukko vihoissaan.
+
+-- Låt mans den hohe esivalta piestä se tusan perkele koiran brun und
+blau! Den rygg ist von härkän nahka jach känne den rygg; men den
+esivalta muss man respektiren! -- puheli eräs paksu lammasnahkaturkkiin
+puettu mies, joka oli vetänyt silmilleen koirannahkalakkinsa.
+
+-- Purkki! Purkki on täällä! Purkillakin on tilit tekemättä! -- hälisi
+väkijoukko ja keräytyi viimeisen puhujan ympärille, joka turhaan koetti
+vetäytyä syrjään. Pieninkin Vaasan poika tunsi entisen mainion
+pormestari Burchardin hänen kummallisesta kielensotkustaan, ja
+kaupungissa hän oli yhtä paljon lihavuutensa kuin nimensä tähden
+tunnettu haukkumanimellä Purkki.
+
+-- Es lebe Carolus! -- huusi virkaheitto maistraatin virkamies, joka
+tässä odottamattomassa pulassaan tahtoi osoittaa uskollista mieltään
+lailliselle esivallalle.
+
+-- Tukkikaa sen Purkin suu! -- huusivat muutamat. -- Mitä Carolusta hän
+huutaa? Eikö hän ole venäläisten palveluksessa?
+
+-- Hän lihoi liiaksi maistraatissa -- vastasivat toiset; -- sentähden
+tarvitsi hänen laihtua ja sentähden tuli hän uudestaan venäläiseksi
+kersantiksi.
+
+-- Jach ei olla sergeant! -- kiljasi pormestari. -- Jach olla den
+ärliche pakolainen, den karkuri, den kivekäs, durchaus! Zwanzig mal in
+Arrest gesessen! Sto djelat? Prastsai! Jach pakene nach Vaasa! Jach
+tykkä Vaasasta, jach on Vaasassa, jach schwöre den grossmächtigen
+Fridericus! Durchaus!
+
+-- Kyllä meillä on ollut kehnompiakin pormestareita kuin Purkki on, --
+virkkoi eräs vanha porvari. -- Hän joi kotona ja kuorsasi
+maistraatissa; mutta jos hänellä oli tilkkakin juotavaa maljassaan,
+niin kyllä hän muillekin tarjosi.
+
+-- Minulle hän annatti kaksikymmentä paria selkään siitä, että huusin
+hurraata kuninkaan kotiintulolle, jupisi uhkaavasti eräs partaniekka
+kalastaja.
+
+-- Immer den esivalta respektiren! -- vastasi pormestari. -- Eilen
+tsaaria tänään kuningasta, nur immer den rechten Potentaten, durchaus!
+
+-- Pois Korsholmaan Antti ja Purkki! -- huusivat taas etempänä
+seisovat.
+
+-- Hiljaa! -- sanoi eräs mahtavan näköinen mies, joka nyt astui
+meluavan väkijoukon keskelle. -- Ettekö tiedä, että maaherraa odotetaan
+joka hetki kaupunkiin? Hän tuomitkoon heidät, emmekä me. Ja mitä
+Burchardiin tulee, niin joka akkakin tietää, että hän on narri, ja se
+on pahinta, mitä hänestä saattaa sanoa. Seuratkoon hän minua kotiini
+toistaiseksi.
+
+-- Larsson on oikeassa! Maaherra tuomitkoon heidät, -- huudettiin nyt
+joka taholta, ja hälinä asettui, kun oltiin varmat siitä, että molemmat
+olivat hyvässä tallessa.
+
+
+
+
+7. LARSSONIN PERHE.
+
+
+Se mahtavan näköinen mies, joka näin hyvään aikaan tuli puolustamaan
+virasta erotettua pormestari Burchardia, oli sen ajan Vaasan rikkain
+kauppias ja sen Larssonin poika, jonka luona kreivi Bernhard
+Bertelsköld kävi tuon suuren nälänhädän aikana.[5] Tämä suku oli sen
+jälkeen, kun se esiintyi näissä kertomuksissa, kuudennentoista
+sataluvun edellisellä puoliskolla jakautunut kahteen päähaaraan. Toinen
+haara oli jäänyt talonpojiksi Isokyröön Perttilän perintötilalle ja
+siellä koonnut itselleen jommoisenkin varallisuuden. Mutta tämä haara
+oli sodan aikana melkein kokonaan hävinnyt. Kaikki sen omaisuus oli
+hävitetty, isä, Tuomas Larsson, oli kadonnut, äiti kuollut, kahdeksan
+kukoistavaa poikaa oli sodassa kaatunut, kaksi tyttäristä oli jäänyt
+pakoretkelleen Ruotsiin ja ainoastaan nuorin tytär Maria palasi köyhänä
+ja turvatonna isänmaahansa, vaivoissa ja vaaroissa etsiäkseen
+kadonnutta isäänsä.
+
+Toisesta haarasta sitävastoin oli tullut Vaasaan kauppamiehiä ja sen
+kantaisä oli Lauri Larsson, joka renkipojasta oli päässyt
+kirjanpitäjäksi, kirjanpitäjästä yhtiömieheksi ja yhtiömiehestä vävyksi
+rikkaalle kauppias Hagelinille, joka lähetti joka vuosi viisi laivaa
+Tukholmaan; ja siitä sai Vaasan Larssonien rikkaus alkunsa. Tämän
+kauppahuoneen nykyisen päämiehen nimi oli niin ikään Lauri Larsson. Kun
+sodan ukkonen alkoi jyristä, lähetti tämä varova mies jo syksyllä v.
+1713 vaimonsa ja lapsensa ynnä arvokkaimman irtaimistonsa Tukholmaan,
+ja kun maa Isokyrön tappelun jälkeen oli menetetty, onnistui hänen
+itsensä pohjoista tietä Tornion kautta päästä pakoon. Viholliselle
+jätti hän kartanon, makasiinit, pikitehtaan ja laivaveistämön, mutta
+olisi tähteidenkin turvin ollut rikas mies, ellei varsinainen ryöstö
+olisi alkanut kuninkaan kotiin tulon jälkeen ja Görtzin valtaan
+päästyä. Larsson oli silloin ruvennut Tukholmassa pitämään jyväkauppaa;
+mutta nyt tuli mielivaltaisesti määrättyjä maksuja ja veroja toisensa
+perästä, ja viimein sai Tukholman kaupunki v. 1718 käskyn tuottaa
+100.000 tynnyriä jyviä ulkomailta. Larssonin viimeiset kirkkaat
+karoliinit vaelsivat sen tien; mutta tuskin olivat jyvät tulleet, kun
+Görtz määräsi hinnan, mihinkä jyvät oli myytävä, ja laski sen niin
+alhaiseksi, että kauppiaat hävisivät 6 ja 8:kin talaria joka
+tynnyriltä. Larssonin kaupasta oli nyt tullut loppu, niinkuin useimpain
+muidenkin, ja hän sai kiittää onneaan, kun hänellä, heti rauhanteon
+jälkeen vihdoin viimein Vaasaan palattuaan, koko suuresta
+omaisuudestaan oli tallella muutamia piiloon pantuja vanhoja
+hopeapikareita, sata vaskilevyä ja muutamia tuhansia arvottomia
+rahamerkkejä. Vähänhän se oli, mutta se oli kuitenkin enemmän kuin
+kenelläkään muulla vaasalaisella siihen aikaan, ja Larssonilla olikin
+sentähden syntymäkaupungissaan se maine, että hän oli järkevä mies,
+joka oli pelastanut pirstansa tuosta yleisestä haaksirikosta. Tätä
+mainetta hän osasi käyttää ulkomaista luottoa saadakseen ja oli
+sentähden yksi niitä harvoja, jotka voivat taas heti kohta aloittaa
+kauppansa suurella menestyksellä; hän osti näet halvalla hinnalla
+tervaa ja tuotatti suoloja. Kenellä siihen aikaan oli rahaa, se teki
+loistavia kauppoja. Niin korkea oli rahan arvo ja niin suuri oli tämän
+tavaran puute, että eräs vanhus jalkaisin vaelsi Oulusta Raaheen
+kokonaista kahdeksan penikulmaa noutamaan yhtä kuuden äyrin lanttia,
+jonka hän oli kätkenyt tuvan uunin taa.
+
+Larsson oli vast'ikään saanut rosvotun talonsa jotensakin kuntoon.
+Seinät oli valkaistu ja ruudut oli pantu kaikkiin ikkunoihin; mutta
+kaksinkertaiset ikkunat olivat siihen aikaan, kireimpinäkin talvina,
+tuntematonta ylellisyyttä. Pienten katettujen portaiden ja ahtaan
+eteisen kautta astuttiin melkoisen avaraan, mutta matalaan saliin,
+jonka sisustuksena olivat suunnattoman suuri avoin takka, iso
+ruokapöytä, maalaamattomat penkit, visainen nojatuoli isäntää varten,
+tilava ruokakaappi ja seinällä Kaarle XII:n muotokuva, jonka talon
+nuori väki joka sunnuntai seppelöi vereksillä kuusenhavuilla. Kaikki
+vihankauna, jota Larsson ja kaikki kauppiaat siihen aikaan olivat
+kantaneet kuningas vainajaa vastaan, joka oli käynyt heille hyvin
+kalliiksi, oli jo ammoin aikoja sitten suunnattu vihattuun Görtziin.
+Hän yksinään sai kantaa porvariston katkeran vihan kaikesta siitä
+onnettomuudesta, minkä kuninkaan sodanhalu oli kaupalle ja
+elinkeinoille tuottanut; ja vaikka Larsson oli saanut olla liian paljon
+mukana täyttämässä vastattavaa puolta Kaarle XII:n kirjanpidossa,
+voidakseen juuri ihailla tätä sankaria, salli hän kumminkin poikansa ja
+tyttärensä siinä kohden olla toista mieltä.
+
+Oikealla puolen salia oli kaksi kamaria, toinen isäntää ja emäntää,
+toinen tyttäriä varten. Vasemmalla puolella oli niin ikään kaksi
+kamaria, joista ulommainen oli kauppapuotina, sisimmäinen konttorina ja
+samalla poikain asuinhuoneena. Sitten vielä oli vastapäätä toisella
+puolen pihaa suomalainen pirtti talonpoikia varten ja sen päällä n.s.
+yötupa arvokkaimpien vieraiden varalle. Jos tähän lisäämme, että
+sisustus kaikissa näissä huoneissa oli vielä yksinkertaisempi kuin
+salissa, niin voimme saada jommoisenkin käsityksen senaikaisesta Vaasan
+kaupungin rikkaimmasta kauppahuoneesta.
+
+Muutamia tunteja kirkon luona sattuneiden tapausten jälkeen tapaamme
+taas Larssonin ja hänen perheensä illallispöydän ympärillä kello 7
+aikana illalla. Kauppiaan vasemmalla puolen istui hänen vaimonsa, muori
+Larsson, tuimanpuoleinen viidenviidettä vuoden vanha emäntä; lähinnä
+häntä tyttäret, neitsyt Kaisa, 20-vuotias, enemmän reippaan kuin
+suloisen näköinen, ja pieni Veronika, kirkassilmäinen, mutta kalpea ja
+sievävartaloinen, noin 12-vuotias tyttö. Lähinnä isää istui kolme
+reipasta poikaa. Näistä oli vanhin, 26-vuotias Lauri, jo tehnyt
+tehtävänsä sodassa, palvellen kuninkaan johdolla Norjassa, jossa oli
+menettänyt vasemman silmänsä, mutta oli nyt isän ensimmäinen
+kirjanpitäjä ja oikea käsi. Toisen, 22-vuotiaan Matin, oli määrä ottaa
+hoitoonsa Isokyrössä oleva maatila, perintönä isän orpanan, kadonneen
+Tuomas Larssonin jälkeen, ja nuorin, Bertel, joka oli vasta 15-vuotias,
+oli käynyt koulua Tukholmassa ja aikoi antautua opinteille, niin pian
+kun taas saataisiin yliopisto Turkuun. Alempana pöydässä istui eräs
+ruotsalainen kirjanpitäjä nimeltä Grenman, ynnä kaksi vanhaa renkiä ja
+kolme piikaa, ja näiden joukossa oli myös entinen pormestari Eerikki
+Burchard saanut sijansa.
+
+Aikakauden ankaran järjestyksen mukaan ei kukaan saanut puhua pöydässä,
+ellei isäntä suoraan kysynyt häneltä jotakin. Mutta tämä, joka muuten
+kaikella vakavan liikemiehen ylenkatseella kohteli tuota seikkailijaa,
+jonka sattuma oli hänen taloonsa saattanut, alentui nyt tekemään
+muutamia kysymyksiä, joita muut äänettöminä pöydässä istujat uteliaasti
+kuuntelivat.
+
+-- Burchard kävi Uudessakaupungissa? -- kysyi Larsson.
+
+-- Jach oli Uusikaupunki ja rauha rakenti, -- vastasi entinen
+pormestari, antaen melkoisen haudikas-nauriin seurata isoa silakkaa
+pitkäin viiksiensä taa. -- Jach oli Kivikarta, se saari, wo den grossen
+Haus war aufgebaut, und wo der grossmächtige Graf Bruce die
+Schwedenhunden an der Nase zog.
+
+-- Mitä hän sanoo? -- jatkoi Larsson otsaansa rypistäen.
+
+-- Jach sano wo der grossmächtige Graf Liljenstedt die Russenhunden zog
+an der Nase, -- pitkitti pormestari, olematta mistään milläänkään. --
+Jach tuntemas den grossen Potentaten, alle zusammen, kaikki tyyni,
+durchaus! Den Liljenstedt, den Österman, den Bruce, den Strömfelt, den
+Sparrfelt; guten Tag, mein lieber Burchard, kapuschewaite? Jach
+presentire das gevär. Gott befehle Ihre Gnaden, so und so, grosser
+Durst, aber der pullo so ganz pikku liten! Da hast du einen Dukaten,
+Burchard, me teemme zusammen rauhan! Schön Dank, ihre Gnaden, es lebe
+der grosse Tsar!
+
+-- Vai niin! -- murahti Larsson naurahtaen.
+
+-- Wollte sagen: der grossmächtige Fridericus soll leben! -- oikaisi
+pormestari sukkelasti sanansa. -- Nur immer den rechten Potentaten,
+durchaus!
+
+-- No, ja siellä hän tapasi erään nuoren tytön, joka kylissä kuulusteli
+Tuomas Larssonia?
+
+-- Uudestakaupungista minä saa kyyti Raumaan. Raumasta marssi kivekät
+vastaan. Eben aus dem Arreste wech, schlecht geschlafen, miserabel
+getrunken, pfui! Jach sage zu mir: bin ein gut Finnländer, bin
+virkamies, tsinownik, Burgermeister in Vaasa gewesen, marschiren nach
+Vaasa, den alten prächtigen Larsson zu sehen und den trefflichen Bier
+-- mit Erlaubniss, maljasi -- und so, paff, drei Hundsfotten in den
+alten ladossa! Jach sito alle zusammen: ei, jach sito de stacker nicht,
+nimmer grausam gewesen. Jach sano: Kinder, lasst uns gute Freunde und
+kumppanit werden. Hagel! Das junge Flicke fiel mir um den Hals, so
+verdammt froh war sie.
+
+-- Heitä oli kolme, sanoo Burchard? Ja missä erosi hän heistä?
+
+-- Jach dem konwojierte kaikki kolme bis nach den Malaks,
+kirkonkylässä. Alleweil spazieren, la la, zuweilen aja hevosta, kataj!
+Den junge kivekäs war verdammt vergnügen mich zu haben. So ein
+verfluchter Bummler! Hinta päästä, sata talaria och sata rubel
+verdienen -- eta sto rublej! Jach nichts verdiene, so ein Kerl ist der
+alte Burchard. Jach suojeli heitä; vanha mummo jammerte nur immer fort,
+aber die kleine duschinka nannte mich immer den bra Burchard, den
+Herzens ystävä. Wie sie verliebt war, Donnerwetter; ganz verpicht war
+sie wegen des alten Burgermeisters. Und so (ja tässä pisti pormestari
+poskeensa niin paljon puuroa, että se olisi riittänyt puolelle
+komppanialle) in den Malaks, traf jach ein miserables Brantwein, na
+wodki! Nahm ein tsarka, denn ich hatte grossen Durst, und war so ein
+wenig besoffen -- halloh! Die junge duschinka ward schräckt, der
+Teuffelskerl schliess den oven kiinni, und die ganze Gesellschaft war
+putzwech..
+
+Larssonin katsanto synkistyi, mutta hän ei virkkanut mitään. Kaikki
+pöytävieraat olivat lopettaneet ateriansa; pormestari vain koki
+ahkerasti korvata, mitä kertoessaan sankarillisista seikkailuistaan oli
+laiminlyönyt, kun ovi aukesi ja nuori tyttö astui saliin.
+
+Vaikka nuttu oli lumessa ja villahuivi otsalle vedettynä, tunsivat
+kaikki läsnä olevat ensi silmäyksellä Maria Larssonin kauniit siniset
+silmät ja solakan sorean vartalon.
+
+Perheen nuoremmat jäsenet nousivat häntä sydämellisesti tervehtimään;
+yksin pormestarikin laski pois puulusikan, joka oli tehnyt niin
+suunnattoman kuopan kaurapuuroon. Mutta isännän käskevä silmäys pidätti
+kaikki paikoilleen.
+
+-- Ruokaluku! -- sanoi hän yksikantaan, huolimatta edes tervehtiä äsken
+tullutta.
+
+Veronika, jonka vuoro oli lukea ruokaluku, teki tämän tehtävänsä
+tapaillen. Kaikkien silmät vilkuivat salaisesti tyttöön, joka seisoi
+arkana ja äänetönnä oven suussa.
+
+Kun rukous oli luettu, meni Larsson Marian luokse ja talutti hänet,
+sanaakaan virkkamatta, kamariinsa, jonka tehtyään hän sulki oven ja
+katseli tyttöä tuomarin ankaruudella.
+
+-- Ennenkuin sanon sinut tervetulleeksi talooni, -- sanoi hän, --
+täytyy minun tietää, oletko mahdollinen astumaan tänne ja olemaan
+meidän väkeämme. Minä olen sinulle isän sijainen ja minun täytyy
+tietää, minkätähden pimeän yön aikaan karkasit Tukholmasta ja noin
+pahasti rikoit korkeita hyväntekijöitäsi, kreivi ja kreivitär Hornia
+vastaan.
+
+-- Minä kirjoitin kreivittärelle Vaxholmasta ja pyysin häntä antamaan
+minulle anteeksi, -- vastasi Maria itkuun purskahtamaisillaan.
+
+-- Kirjeen, jota ei kukaan ymmärtänyt ja jossa et mitään tunnustanut.
+Minä tahdon tietää, _minkätähden_ sinä karkasit.
+
+-- Antakaa minulle anteeksi, setä, voi, antakaa anteeksi! En nyt voi
+sitä sanoa; se kenties syöksisi meidät kaikki onnettomuuteen. Uskokaa
+minua, minä olen viaton, minä en voinut muuta tehdä! Minun täytyi,
+minun täytyi paeta!
+
+-- Maria, ethän saattane ajatella minun aikovan tyytyä tyhjiin
+verukkeihin. Sano minulle kaikki, niin minä koetan korjata erehdyksesi.
+
+-- Minä en ole rikollinen, mutta kuitenkaan en nyt saata sanoa teille,
+kuinka asian laita on. Olkaa minulle armollinen! Saatatteko ajaa minut
+pois huoneestanne?
+
+-- En. Mutta minä en suvaitse sinun puhella täällä kenenkään kanssa;
+etkä sinä saa ojentaa kättäsi orpanoille ja tädillesi, ennenkuin olet
+itsesi puhdistanut. Käytä järkeäsi, lapseni! Jos olet syytön, niin ei
+sinun tarvitse sanoa kuin yksi tosi sana.
+
+-- Ja se sana olisi kenties teidän onnettomuutenne! Ei, setäseni! En
+voi, minä en voi nyt!
+
+-- Vai niin! Kuule siis, mitä lupasin kreivi Hornille Tukholmasta
+lähtiessäni. Minä lähetän tytön takaisin, _milloin_ ja _missä_ vain
+hänet tapaan; niin sanoin, ja minun ei ole tapana sanaani syödä. Meri
+ei ole vielä jäässä. Brändön luona on eräs Uumajan vene, joka huomenna
+palaa Ruotsiin. Täksi yöksi saat jäädä tänne, mutta ei kukaan muu kuin
+minä saa puhua kanssasi. Huomenna päivän koittaessa vien sinut
+Brändöhön ja pidän huolen siitä, että tulet jälleen Tukholmaan. Hyvää
+yötä!
+
+Näin puhuttuaan lähti ankara setä huoneesta ja pani oven ulkopuolelta
+säppiin. Maria peitti kasvonsa käsiinsä ja itki.
+
+Ei kukaan uskaltanut edes yrittää nousta pelättyä isäntää vastustamaan.
+Veronika vain pisti salaa palan sunnuntaikakkuaan tarjottimelle, jolle
+hänen lukkojen taakse teljetylle orpanalleen aiottu illallinen
+asetettiin.
+
+Kun tämä oli tehty, nosti Larsson säpin pois ja meni itse viemään
+tarjotinta vangille. Hämmästyksen huuto -- ja kaikki seurasivat häntä
+kamariin. Ikkuna oli auki; Maria parka oli paennut yksinään ja avutonna
+pimeään talviyöhön.
+
+
+
+
+8. PAKOLAISET ERÄMAASSA.
+
+
+Kaiken syksyä v. 1721 ja vielä seuraavana talvenakin tulvaili
+pakolaisia Suomeen. Muutamat tulivat pohjoista tietä Tornion ja Kemin
+kautta; toiset tulivat meritse Ruotsista takaisin; vielä toiset tulivat
+sisämaan erämaista, joissa olivat olleet piilossa, takaisin entisille,
+lähempänä merenrantaa oleville kotipaikoillensa; muutamat harvat
+palasivat vankeudestaan Venäjältä. Kaikilla heillä oli suuria
+vaikeuksia kestettävänä. Täällä ei ollut muita teitä kuljettavassa
+kunnossa kuin välttämättömän tarpeelliset sotaväen tiet. Millään muilla
+teillä ei ollut ainoatakaan siltaa, ei ainoatakaan lauttaa, tuskin
+venettä rannoilla; ei majataloja, ei hevosia, ei ruokavaroja, ei
+asuinhuoneita eikä ihmisiä. Kun myrskyt Antinpäivän aikana 1721
+viskasivat maaherran, parooni von Essenin maihin Kasabölen luona
+Merikarvian pitäjässä ja hän täältä tahtoi matkustaa pohjoiseen päin
+lääniinsä, ei hän isolla rantamaantielläkään huomannut ryhdytyksi
+minkäänlaisiin toimenpiteisiin matkustavaisten kulkua varten. Venäjän
+hallitus oli kyllä hankkinut tänne postinkulun ja majataloja, mutta ne
+oli nyt lakkautettu. Maaherra pääsi vain mitä suurimmalla vaikeudella
+eteenpäin ja useissa paikoin täytyi hänen siihen käyttää härkiä. Tästä
+voi suunnilleen arvata, miten oli muiden matkustavaisten laita.
+
+Ne, jotka kulkivat pitäjän- ja kylänteitä, eivät monessakaan paikoin
+enää löytäneet entistä tietä, vaan sen sijalla suon tahi viidakon,
+jossa siellä täällä rattaanjälkiä näkyi. Ja jos löysivätkin tien,
+olivat kaikki ojat umpeen sortuneet, kaikki rummut hävinneet, ja
+yleensä olivat kaikki entisten peltojen ja niittyjen aidat kumossa.
+Pakolaiset etsivät kotiseutunsa kirkkoa; vaivoin he sen löysivät;
+metsää oli kasvanut sen ympärille peittäen sen vaeltajan silmiltä. Aita
+oli revitty maahan kirkkomaan ympäriltä -- missä näet aitaa oli ollut,
+sillä useimmat kuolleet haudattiin vielä kirkon lattian alle -- ja
+ristit oli maahan tallattu. Tornissa ei ollut kelloa, millä olisi
+jumalanpalvelukseen soitettu; taivaan tuulet puhalsivat särjetyistä
+ikkunoista sisään; alttari ei ollut juhla-asussa, sillä ei ollut
+ehtoolliskalkkia, ei viiniä, ja vain harvoin pappi, tai oli siellä
+entisen kirkkoherran sijassa joku nuori teini, joka umpimähkään oli
+Turussa virkaansa vihitty. Sittenkin notkistivat pakolaiset
+sydämellisellä hartaudella polvensa autiossa temppelissä; heistä tuntui
+niinkuin he jälleen seisoisivat lähempänä Jumalaansa, kun saivat
+palvella häntä omassa kirkossaan, vaikka se olikin rappeutunut.
+
+Kirkosta lähtivät pakolaiset hakemaan kyläänsä ja taloansa. He
+hieroivat silmiään ja katselivat hämmästyneinä ympärilleen. Oudolta ja
+erilaiselta näytti nyt entinen ranta ja tutut kunnaat. Veräjä oli
+poissa, kaivo umpeen sortunut, pirtti kadonnut; ei ollut helppo tuntea
+entistä rakasta pihamaata, joka nyt oli kasvanut täyteen kuusia ja
+katajapensaita. Tai jos joskus tapahtui, että uusi pirtti viimeisinä
+vuosina oli kohonnut vanhan rauhoitetulle paikalle, oli uudessa
+pirtissä uudet, tuntemattomat asukkaat, jotka olivat ottaneet tämän
+aution tilan haltuunsa; silloin syntyi siellä keskinäisiä valituksia ja
+pitkällisiä riitoja omistusoikeudesta; ja outoa oli nähdä, kuinka nämä
+ihmiset riitelivät juuri tästä vähäisestä ja metsittyneestä
+maatilkusta, vaikka maa useiden penikulmien laajuudelta oli autiona ja
+asumatonna.
+
+Kymmenen tai kaksitoista päivää ennen joulua samosi tällainen
+pakolaislauma Isokyrön pitäjän kautta. Heitä oli noin kymmenen
+huonekuntaa. Mutta heillä ei ollut kuin kaksi hevosta vähiä tavaroita
+vetämässä. Tie vei heidät entisen tappotanteren poikki; joki oli taas
+jäässä, rannat lumen peitossa, samoin kuin tuona merkillisenä päivänä
+lähes kahdeksan vuotta sitten.
+
+Siellä täällä voi lumipeiton alta huomata jonkin hevosen luurangon tai
+multaläjiä, jotka oli luotu kaatuneiden haudoille; muutoin ei
+lähitienoolla merkkiäkään tuosta suuresta taistelusta. Mutta Napuen
+kylä oli vielä autiona ja asumatonna, puoleksi maahan revittynä,
+puoleksi poltettuna. Muutamia rapistuneita huoneita oli vielä jäljellä,
+mutta ihmiset kammoivat niitä. Läheinen tappotanner oli kovin kamala
+naapuri ja siihen liittyi katkeria muistoja. Pakolaiset kulkivat
+edelleen ja tulivat kaartotietä kirkolle. Suurelle viljellylle
+lakeudelle oli kasvanut koivunvesoja ja nuoria pajupensaita; ketulla
+oli luolansa ja metsäkanalla pesänsä keskellä Suomenmaan suurimpia ja
+viljavimpia vainioita. Mutta lakeudella oli paikoitellen vielä
+viljelyksen jälkiä.
+
+Siellä olivat kylät vielä osaksi asuttuja, ja pakolaiset saivat
+kaivatun suojan päänsä päälle. He hajausivat taloihin, ja köyhä väestö
+otti heidät vieraanvaraisesi vastaan. Muutamat heistä olivat tältä
+tienoolta kotoisin. Liikuttavaa oli nähdä, kuinka he kävivät talosta
+taloon tiedustamassa sukulaisiaan ja ystäviään. Aivan harvat olivat
+enää elossa; mutta toisinaan tapahtui, että vanhemmat löysivät
+kadonneet lapsensa, ja lapset kaivatut vanhempansa; veljet ja sisaret
+löysivät toisensa, joita jo ammoin olivat kuolleiksi luulleet, ja
+entinen nuorukainen tapasi nuoruutensa rakkaan morsiamen toisen
+toverina. Ah, noita armaan isänmaan kurjia, eksyneitä pakolaisia! He
+tunsivat itsensä kuin haaksirikkoon joutuneiksi, joista moni oli saanut
+aalloissa hautansa, mutta muutamat rannalle ajautuneet, ja milloin
+surren milloin iloiten lukevat he harventuneita rivejänsä.
+
+Näiden matkustajain joukossa oli eräs viisihenkinen seurue, jolla oli
+yksi hevonen. Kolme heistä muodosti erään kotiin palaavan perheen:
+nuori entinen sotamies nimeltä Heikki, hänen niin ikään nuori vaimonsa
+Riitta, ja tämän voimaton isä, vanha Hilli. Heikki oli talollisenpoika
+Isokyröstä, ja isänsä vanhimpana poikana tilan laillinen perijä. Mutta
+kun Heikki, jota oli luultu kuolleeksi, nyt palasi Ruotsista, tapasi
+hän maan ja talon nuorimman veljen viljelemänä, joka oli asunut siinä
+perheineen jo useita vuosia. Tila oli liian pieni jaettavaksi, eikä
+Heikillä ollut halua häätää veljeään pois. Siispä levähti hän vain
+muutamia päiviä Isokyrössä ja lähti sitten vaimoineen ja appineen
+edemmä pohjaan päin Munsalan kappeliin, aikeissa ruveta siellä
+uudestaan viljelemään erästä autiota appensa ennen omistamaa tilaa.
+Munsalan seurakunta on tätä nykyä kokonaan ruotsalainen, mutta
+paikkakunnan oma nimi (Munasalo) ja useat muut nimet (Väkisalo,
+Lohilahti y.m.) todistavat, että väestö ennen muinoin oli suomalainen.
+Isoviha muutti monin paikoin Pohjanmaan suomalaisen ja ruotsalaisen
+väestön asuma-alueita.
+
+Näihin kolmeen oli Vaasan seudulla liittynyt eräs nuori tyttö, jota
+muuan harmaatakkinen nuorukainen saatteli. Kun helposti tunnemme heidät
+kahdeksi vanhaksi tuttavaksi, tarvitsee meidän vain lisätä, että Maria
+Larsson, paettuaan setänsä talosta, löysi turvapaikan sen vanhan vaimon
+sisaren luona, joka siihen asti oli häntä seuraillut ja joka nyt jäi
+Vaasaan. Täällä oli Elias Pietarinpoika taasen tavannut hänet, ja kun
+Maria ei millään muotoa tahtonut antautua setänsä uhkauksen alaiseksi
+ja suostua väkisin Tukholmaan lähetettäväksi, päätti hän ennemmin
+Eliaksen avulla omin päinsä tiedustella kadonnutta isäänsä. Molemmat
+seurasivat siis muita pakolaisia Isokyröön. Mutta täällä ei ollut
+kukaan nähnyt Tuomas Larssonia neljään vuoteen, ei sen koommin, kun hän
+riitaantui erään venäläisen komennuskunnan kanssa, joka oli lähetetty
+sinne veroja vaatimaan. Tässä tilaisuudessa ryöstettiin ja poltettiin
+Perttilän rakennus, ja sen vanha isäntä katosi. Mutta huhuttiin, että
+hänet kaksi vuotta sitten oli nähty Munsalassa tai Oravaisissa, ja tämä
+huhu sai Marian seuraamaan noita toisia pohjoiseen päin, sitä
+kernaammin, kun hän oli mieltynyt Riittaan ja toivoi täten
+haihduttavansa setänsä jäljiltään. Eliaksella oli omat syynsä, joiden
+vuoksi hän ei tahtonut palata Etelä-Suomeen, eikä hän kauan miettinyt,
+ennenkuin liittyi seurueeseen viidenneksi.
+
+Pakolaisilta meni kumminkin yhdeksättä päivää kuuden penikulman
+taipalella Isokyröstä Munsalaan. Useita kertoja oli heidän pakko
+viettää yönsä jossakin rappeutuneessa ladossa tai autiossa torpassa, ja
+hevosparka sai tyytyä muutamiin näivettyneisiin lehtiin, joita lumen
+alta kerättiin. Usein olivat sudet keskellä kirkasta päivää niin
+julkeita, että Eliaksen ja Heikin täytyi kangeilla ajaa niitä tiehensä
+hevosta hätyyttämästä. Usein tavattiin metsästä myöskin jonkun
+yksinäisen pakolaisen jäännöksiä jonka nuo silloin niin tavattoman
+rohkeat pedot olivat repineet ja syöneet.
+
+Onneksi oli jo jää muodostanut luonnollisia siltoja jokien ja soiden
+yli, ja matkustajat olivat Isokyrössä varustautuneet ruokavaroilla.
+Niinpä tulivatkin he viimein väsyneinä, mutta hyvissä voimin
+määräpaikkaansa Lohilahteen (nyt ruotsiksi Lojlax), joka on
+neljänneksen penikulmaa pohjoiseen Munsalan kirkolta ja kolme
+neljännestä etelään Uuden Kaarlepyyn kaupungista.
+
+Hillin entisestä maatilasta oli jäljellä vain vanha riihi maantien
+varrella. He tulivat sinne kahta päivää ennen joulua. Kuinka aikoivat
+nämä kodittomat pakolaiset nyt viettää Vapahtajan iloista
+syntymäjuhlaa?
+
+He asettuivat riiheen asumaan ja huomasivat, että sitä vielä kävi
+lämmittäminen, kun vain varovasti lämmitti. Vähän ajan päästä räiskivät
+vankat petäjähalot uunissa. Heikki ja hänen nuori vaimonsa katselivat
+toisiaan viihtyisin mielin. He eivät olleet koskaan ennen oman katon
+alla yhdessä istuneet, ja tämä rappeutunut, savustunut rakennus oli
+heidän ensimmäinen kiinteä omaisuutensa ja ensimmäinen kotinsa. Vaikka
+vanha Hilli ei voinut kyllin ylistää tilan entistä rikkautta eikä
+kyllin huokailla ajatellessaan sen nykyistä köyhyyttä, olivat nämä
+nuoret vastanaineet mielestään nyt rikkaammat kuin koskaan ennen.
+Surullisena ja mietteihinsä vaipuneena istui Maria uunin vieressä, ja
+vastoin hänen tahtoaan lensivät ajatukset Tukholmaan, rikkaaseen
+kreivin taloon, jossa Ruotsinmaan köyhyyden ylimmillään ollessa kaikki
+oli vielä samettia, silkkiä, peililasia ja kultaa. Kiusaaja, joka aina
+on läsnä tämmöisinä hetkinä, kuiskasi hänen korvaansa: miksi vaihdoit
+tuon komeuden viheliäiseen kinosten ja erämaiden keskellä olevaan
+vajaan? Mutta hiljainen sisällinen ääni vastasi tähän: Maria, sinä teit
+oikein! Ja kiusaaja vaikeni.
+
+Elias palasi nyt pyssyineen metsästä, tuoden kaksi ammuttua metsoa,
+jotka heti ruuaksi valmistettiin. -- Minun tekee mieleni ehdottaa
+sinulle jotakin, Heikki, -- sanoi hän iloisesti. -- Minä rupean
+torppariksesi, ja niin rakennamme huoneita yhdessä; täällä on hyvää
+hirsimetsää. Ensin autan sinua rakentamaan hyvän talon tälle kunnaalle
+ja sitten pitää sinun auttaa minua rakentamaan pienoista pirttiä tuonne
+meren rantaan. Sinä hoidat peltoa ja niittyä, riihtä ja karjaa; minä
+sitävastoin kalastelen tuolla kauniilla lahdella silloin, kun et
+tarvitse minua, sillä mieleni palaa merelle.
+
+-- Tuohon käteen! -- vastasi Heikki reippaasti, -- mutta silloin
+sinulla myös pitää olla reipas vaimo, joka ottaa sinut iloisin silmin
+vastaan, joka valmistaa sinulle räiskävän tulen ja lämpimän puuron
+palatessasi viluisena ja märkänä mereltä.
+
+-- Sitä sietää vielä paljon miettiä -- vastasi Elias hämillään,
+työntäen halkoa uuniin. Halko räiski, kipinät säihkyivät ja valkeanvalo
+sattui huikaisten Mariaa silmiin hänen istuessaan uunin edessä pää
+käsiin vaipuneena. Ehkä hän valkean hohteen tähden kääntyi toisaalle,
+eikä kukaan tiennyt, tykyttikö hänen kaksikymmenvuotias sydämensä
+kiivaasti vaiko verkalleen näitä tulevaisuuden suunnitelmia
+kuullessaan.
+
+
+
+
+9. TALVI- JA KEVÄTPÄIVIÄ.
+
+
+Seuraava talvi Lohilahden uudisasukkailla oli jotensakin luminen. He
+olivat olleet joulukirkossa Uudessa Kaarlepyyssä, josta heidän
+muutenkin oli suolaa ja rautaa hankittava ja jonne heillä oli vain
+kolmen neljänneksen penikulman matka. Tämä vähäinen kaupunki oli
+v. 1714 joutunut pahasti sodan jalkoihin. Täällä oli venäläinen
+kaleerilaivasta laskenut sotaväkeä maalle joen suussa. Täältä oli tuo
+hirvittävä Pohjanmaalla tapahtunut pako ja vaino alkanut. Toisia
+vihollislaumoja samosi maitse etelästäpäin Isokyrön tappelun jälkeen.
+Mutta kaupungin varakkaimmat porvarit keräsivät kaiken hopean ja
+kullan, mikä sodasta oli heille säästynyt, ja menivät sen kanssa
+lähenevää vihollista vastaan eteläpuolelle siltaa. Naapurikaupungin
+Pietarsaaren asukkaat, jotka eivät ryhtyneet tähän varokeinoon, saivat
+kohta sen jälkeen nähdä kaupunkinsa porona. Uudessa Kaarlepyyssä näkyi
+vielä vähän varallisuuden tähteitä siitä syystä, että sen rohkeat
+pienet kannettomat alukset, huolimatta vihollisen valppaudesta, aika
+ajoin olivat käyneet kauppaa Länsipohjassa. Muutoin olivat paikat
+täälläkin ryöstetyt ja autiot. Kaupungissa oli, silloin kun rauha
+tehtiin, tuskin 150 asukasta; mutta syksyllä oli jo yhtä monta
+pakolaista tullut Ruotsista takaisin. V. 1708 rakennettuun kirkkoon
+kokoontuivat silloin, niinkuin vielä tänäkin päivänä, sekä kaupungin
+että maaseudun asukkaat tätä suurta juhlaa viettämään. Ensi kerran
+moneen vuoteen oli taas elämä iloisempaa kirkkomäellä. Taas kuultiin,
+niinkuin muinoinkin, kulkusten kilinää ja hevosten hirnumista pimeänä
+jouluaamuna kilpaa ajettaessa. Kirkko loisti niinkuin ennenkin valoa ja
+hartautta. Tosin olivat ruunut ja kynttilähaarat väliaikaisesti vain
+puusta, ja kynttilöitä oli vähän ja nekin pieniä. Mutta ei ollut kirkko
+vielä koskaan juhlallisemmin loistanut eikä hartaampia kiitosvirsiä
+kaikunut. Oli niinkuin hurmaava kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne
+olisi heijastunut seurakunnan vakavista kasvoista katossa oleviin
+enkelinkuviin ja kivipaasien läpi aina kirkon sillan alla oleviin
+vainajien kammioihin saakka.
+
+Lohilahden uudisasukkaat palasivat puolipäiväsaarnan jälkeen kotiinsa.
+Eliaksesta näytti, niinkuin joku paksu, pörheään lammasnahkaturkkiin
+puettu mies olisi seurannut heitä kappaleen matkaa heidän mennessään
+kirkosta majapaikkaansa raatimies Fortellille. Meidän on muistettava,
+että Elias oli rauhattomaksi julistettu mies, joka ei mielellään
+halunnut tavata tuttavia, ja hän päätti sentähden pitää silmänsä auki.
+Mutta kun Heikki kohta sen jälkeen istui rekeen kyyditäkseen Riitan ja
+Marian takaisin Lohilahdelle, ja Elias itse ilman mitään seikkailuja
+kulki jalkaisin sillan yli, niin tuo hetkellinen epäluulo kohta haihtui
+hänen mielestään.
+
+Heti joulun jälkeen rupesivat Heikki ja Elias kaikin voimin taloa
+rakentamaan. Eikä viipynytkään monta viikkoa, ennenkuin tilava pirtti
+seisoi salvettuna ja valkoisena Lohilahden kunnaalla, itäpuolella
+maantietä, joka kulki kunnaan ja meren välitse. Toinen kahdesta
+pienestä kamarista, joista voi nähdä kauniin, silloin kunnaan juurelle
+asti ulottuvan lahden, vaikka se nyt on paennut kauas taapäin,
+määrättiin jo alusta alkaen Marialle. Toisessa kamarissa asui Heikki
+vaimonsa kanssa; mutta Elias ei ottanut vastaan hänelle tuvassa
+tarjottua sijaa. Hän meni joka yöksi riiheen majailemaan; -- "siellä
+nukun niin hyvästi oljilla uunin vieressä", -- sanoi hän piloillaan.
+Mutta eipä Elias nukkunutkaan. Toisten levätessä hän vartioi taloa
+kylminä talviöinä ja kuunteli tarkoin jokaista maantieltä kuuluvaa
+ääntä. Elias oli tottunut sotajalalla elämään; nyt oli rauha, mutta
+Elias tunsi ilmassa jotakin epäiltävää; hän ei katsonut viisaaksi, että
+kaikki Lohilahden asukkaat nukkuivat.
+
+Kuitenkin kului viikkoja ja kuukausia rauhallisesti, ja Elias alkoi
+toisinaan suoda itselleen vähän lepoa. Välistä tapahtui, että joku
+vaeltaja, tuvasta näkyvän hupaisen valkeanvalon houkuttelemana, etsi
+suojaa pimeän ja rajuilman aikana. Milloin se oli joku vanha karoliini,
+joka vihdoin viimeinkin saapui kotiseuduilleen; milloin joku sotavanki,
+joka vihdoin viimeinkin palasi Ukrainasta ja turhaan tiedusteli
+sukulaisiaan ja ystäviään, joista oli eronnut kaksikymmentä vuotta
+sitten; milloin joku köyhä kappalainen tai lukkari, joka kulki
+jalkaisin seurakuntaansa takaisin; milloin pari puolikasvuista lasta,
+jotka etsivät kadotettua kotiaan eivätkä muistaneet siitä sen enempää
+kuin että kartanolla oli kaivo, tallissa hevonen ja vuoteen vieressä
+hyvä äiti, joka luki heille siunauksen, heidän muinoin pieninä
+ollessaan. Kaikki nämä vaeltajat saivat täällä turvapaikan, samoin kuin
+Lohilahden asukkaat itsekin olivat äskettäin saaneet sen muiden luona.
+Ja he kertoivat kukin tarujaan pitkinä talvi-iltoina; sillä todellisuus
+oli siihen aikaan ihmeellisempi kuin moni satu nyt, ja ihmiset olivat
+kokeneet niin eriskummaisia kohtaloita, että nykypäivinä harvoin kukaan
+enää sellaisia elämässään nähnee.
+
+Eräänä päivänä alkupuolella maaliskuuta, kun rauhan ensimmäinen
+kevätaurinko pani lumen sulamaan Suomen kuusien oksilta, olivat
+Munsalan kappelilaiset kokoutuneet jäälle Veksalankylän luo nostamaan
+ylös kirkon kelloa, joka sinne oli upotettu vihollisen maahan
+hyökätessä. Se oli niinä yhdeksänä vuotena, jotka olivat kuluneet sen
+upottamisesta, vajonnut niin syvälle liejuun, ettei sitä syksyllä saatu
+ylös proomun ja ranankaan avulla -- eikä nyt enää oikein tarkkaan
+tietty paikkaakaan. Täällä, niinkuin muuallakin Suomen rannoilla, kuuli
+paimen tahi sunnuntaiaamuna kirkkoon vaeltava eukko kellon soivan
+vedessä, oltiin siitä niin varmat, että näiltä eukoilta ja paimenilta
+kysyttiin paikkaakin, missä kello oli. Kuulevathan vanhukset vieläkin
+semmoisten upotettujen kellojen järvissä soivan.
+
+Eräs Monäsin kylästä kotoisin oleva tietäjäukko neuvoi väestöä
+viskaamaan terästä veteen siinä, mistä kelloa etsittiin. Teräs ihan
+varmaan helähtäisi vihittyyn malmiin koskiessaan. Mutta koe ei
+onnistunutkaan; teräs helähti kaikkiin pohjassa oleviin kiviin.
+Muutamat arvelivat vian olevan siinä, ettei oltu ihan ääneti niinkuin
+maakätköjä haettaessa. Toiset eivät luulleet voivansa saada mitään
+aikaan, ellei pappi lukisi rukoustaan avannon reunalla. Vasta sitten,
+kun Elias keksi sen keinon, että kelloa naarattaisiin kalastajain
+tavoin, löydettiin se viimein, vedettiin miehissä ylös päivän valoon ja
+vietiin meluten ja ilosta huudellen kirkkoon jälleen.
+
+Alkoi jo hämärtää, kun Elias ja Heikki palasivat jäätä myöten
+Lohilahdelle. Hyhmä, jota puolenpäivän aikana oli keräytynyt kuoppiin
+ja rattaan jälkiin, oli taas iltakylmässä tehnyt ohutta riittää, joka
+ratisten murtui kävelijäin jalkain alla. Taivas oli niin puhdas, niin
+sininen kuin se vain täällä pohjolassa kauniina maaliskuun iltana voi
+olla, ja omituinen kevättunnelma henki koko luonnosta. Niinpä
+hengittivät nämä molemmat vaeltajatkin, jotka eivät muuten olleet
+haaveiluun taipuvaisia, mielihyvällä tätä puhdasta ilmaa -- katsellen
+äänettöminä kuusimetsän yllä tuikkivaa iltatähteä.
+
+He olivat tulleet maantielle, vähän matkan päähän siitä suunnattoman
+suuresta kiviröykkiöstä, jonka valtameri muinoin on luonut tälle
+rannalle, kun Elias kokeneen partiolaisen tarkalla silmällä havaitsi
+kaksi mahdottoman leveätä jalaksenjälkeä tiellä. -- Joku venäläinen
+herra on ajanut pohjoiseen päin tänään, -- sanoi hän, vähän
+levottomasti katsahtaen vartioimattoman talon puoleen.
+
+-- Se kai on ollut ylhäinen herra, -- vastasi Heikki, tarkastaen
+kavionjälkiä; -- häntä on saattajana seurannut kolme ratsastajaa, yksi
+kummallakin puolen rekeä ja yksi reen takana.
+
+-- Riihen ovi on auki, -- huomautti Elias ja kiirehti nyt kulkuaan.
+Riihtä käytettiin myös Lohilahden talon ainoan hevosen tallina,
+ennenkuin oikeata tallia ehdittiin ruveta rakentamaan.
+
+Miehet tulivat riiheen; hevonen oli poissa, valjaat kadonneet. Lumi
+riihen edessä oli hevosten kavioiden ja ihmisten jalkojen tallaamaa.
+
+Levottomien aavistusten valtaamina riensivät miehet tupaan. Mutta
+Heikin pelko asettui kohta, kun Riitta levollisena astui ovessa häntä
+vastaan. Riitta oli muutamia viikkoja sitten lahjoittanut miehelleen
+vankan pojan ja poistui kätkyen vierestä ainoastaan päästääkseen
+palaavat sisään.
+
+-- Kuka on käynyt tallissa ja ottanut meidän hevosemme? -- kysyi
+Heikki.
+
+-- Minä luulin sinun jo tietävän sen, -- vastasi Riitta. -- Jahtivouti
+lähetti sitä noutamaan ja käski sanoa, että hän on käskenyt
+seurakuntalaisten tuoda kaikki hevoset vetämään kelloa kirkkoon. Sinun
+hevosesi oli kymmenes, sanoi hän; sen useampia hevosia ei ollut koko
+kappelissa.
+
+-- Mitä tämä on? -- huudahti Heikki. -- Me tulemme jäältä ja sinne ei
+ole käsketty tuoda kuin kolme hevosta, jotka hyvin riittivät koko
+kuljetukseen.
+
+-- Hyvänen aika! -- Sen kai Maria tietänee, joka seurasi miehiä riiheen
+antaakseen heille avaimen, -- vastasi Riitta, nyt hänkin hämmästyneenä.
+
+Elias, joka sillä aikaa oli hakenut Mariaa joka paikasta, kysyi nyt
+Riitalta, minne nuori tyttö oli mennyt. -- Eikö hän ollutkaan teidän
+kanssanne? -- vastasi Riitta. -- Kyllähän minua kummastutti, kun hän
+vastoin tapaansa viipyi niin kauan poissa, mutta minä luulin hänen
+menneen hevosen kanssa jäälle katsomaan, kun ne ottivat kelloa ylös.
+
+Elias ei kysellyt sen enempää. Hän syöksähti ulos, tuli riihelle ja
+sieltä maantielle. Ilta oli kirkas ja tyyni; kuu nousi metsän takaa. Ei
+kuulunut risahdusta, ei rasahdusta. Mariasta ei näkynyt ei kuulunut
+vähintäkään vihiä.
+
+Elias seisoi muutaman tuokion ääneti, hengittämättä, tyrmistyneenä.
+Hänestä oli niinkuin maailma hänen ympärillään äkkiä olisi tullut
+autioksi ja pimeäksi, eikä hän enää ymmärtänyt tuota keväistä taivasta,
+jonka tähtiä hän vast'ikään oli hiljaisella ilolla katsellut. Maria oli
+poissa: kaikki oli tyhjää; mitäpä hän enää tekisi maailmassa!
+
+Mutta tämän huumaavan tunteen sijaan tuli uusi pelko. Kuka oli Marian
+vienyt? Ja minne hänet oli viety? Eikö ollut luultavaa, että tämä
+väkivaltainen väijytys oli jossakin yhteydessä sen salaisuuden
+kanssa, joka oli ajanut Marian Tukholmasta pois, ja jota hän niin
+itsepintaisesti kieltäytyi ilmaisemasta? Ja jos niin oli, mikä kohtalo
+odotti nyt Mariaa?
+
+Hänen etsimisensä, hänen pelastamisensa tuli nyt Eliaksen ainoaksi
+ajatukseksi. Hänen mielenmalttinsa palasi. Hän heittäytyi kontalleen
+tarkastamaan maantiellä olevia jälkiä heikossa, epäselvässä
+kuunvalossa. Hän luuli näkevänsä, että tuo leveäjalaksinen reki oli
+pysähtynyt taloon eroavan ajotien kohdalla ja sitten jatkanut kulkuaan
+pohjoiseen. Minkätähden pohjoiseen, jos Marian vaasalainen setä oli
+hänet noudattanut? Lisäksi tuli vielä tämä: hän luuli näkevänsä, että
+reen eteen, joka sitä ennen oli kulkenut kahden hevosen vetämänä, talon
+pohjoispuolella oli valjastettu kolmas. Hänelle johtui mieleen, että
+totta kai kolmas hevonen oli Heikin. Hän luuli tuntevansa oikean
+takajalan jäljen; sen kenkä oli yhdestä kohti taittunut. Hän ymmärsi
+nyt, että hevosen pois viemisen tarkoituksena oli ollut estää hänet
+ajamasta takaa väkivallan tekijöitä.
+
+Elias, jonka neuvokkuus oli monissa seikkailuissa hyvin harjaantunut,
+ymmärsi kohta, mitä hänen oli tehtävä. Hän kiirehti tupaan takaisin,
+pisti taskuunsa sen hopeakellon, jonka hän kerran oli ottanut
+sotasaaliiksi eräältä vihollisen upseerilta, ja muutamia samalla
+tavalla saatuja, kauan säästetyitä hopearuplia. Sitten hän sanoi
+Heikille ja Riitalle pikaiset hyvästit, luvaten, ettei palaisi ilman
+Mariaa.
+
+Nyt hän tiesi, ettei ainoaakaan hevosta ollut kullallakaan ostettavissa
+kokonaisen penikulman alalta Uuteen Kaarlepyyhyn päin. Hänen täytyi
+sentähden mennä etelään päin Munsalan kirkonkylään, vaikka tämä tie vei
+kokonaan toisaalle kuin minne pakolaiset olivat ajaneet. Mutta
+Eliaksella ei ollut valitsemisen varaa. Hän tuli kylään ja meni siihen
+taloon, missä tiesi nopeimman hevosen olevan. -- Lainaa minulle
+hevosesi, Simuna, -- sanoi hän, -- ja jos en tule takaisin, niin ota
+tämä kello ja nämä rahat vahinkosi korvaukseksi; ne ovat
+suurempiarvoisia kuin sinun hevosesi.
+
+Simuna, vanha hevoshuijari, kapasi jonkin kerran korvansa taustaa
+ennenkuin taipui kauppaan. Ei toden totta ollutkaan viljalti hevosia
+tähän aikaan; niitä oli täytynyt tuottaa viidenkymmenen penikulman
+takaa aina Karjalasta asti, eikä niitä nyt saanut sieltä rahallakaan;
+niitä oli täytynyt viimeksi syksymyöhällä tuoda Länsipohjasta. Mutta
+jos hevoset olivat harvinaisia, niin olivat kirkkaat hopearahat vielä
+harvinaisempia, ja Simuna ei voinut kiusausta vastustaa. Hän vannoi
+ja vakuutti, että hän ennen tahtoisi menettää vaimonsa kuin
+hevosensa; mutta kuinka olikaan, ruplat huilahtivat hänen vanhaan
+nahkakukkaroonsa, ja kauppa oli tehty.
+
+Muutamia minuutteja sen jälkeen ratsasti Elias täyttä laukkaa
+Lohilahteen takaisin, valjasti hevosensa Heikin keveän kirkkoreen eteen
+ja lähti aika vauhtia ajamaan pohjoiseen päin tähtien tuikkiessa
+tyynessä, kylmässä kevätyössä.
+
+
+
+
+10. SISSI AJAA SAALISTAAN.
+
+
+Elias Pietarinpoika ei ollut niitä, jotka vitkastelevat, kun jotakin
+tähdellistä on toimitettavana. Yhdentoista aikaan illalla hän oli jo
+Uudessakaarlepyyssä, jossa pysähtyi kaupungin pohjoisessa osassa
+olevaan vähäpätöiseen majataloon. Maaherra, parooni von Essen oli näet
+talvella laitattanut uusia majataloja kaikkien huomattavien teitten
+varsille, ja kyytipalkka oli, kalliin ajan ja hevosten puutteen vuoksi,
+koroitettu kuudeksi hopeaäyriksi penikulmalta.
+
+Koko kaupunki nukkui syvimmässä yölevossaan. Siihen aikaan mentiin
+vanhan hyvän tavan mukaan maata kello 7 tai 8 aikaan illalla ja oltiin
+jalkeilla kukon laulaessa kello 3 aamulla. Valvominen kynttilän
+ääressä, silloinkun takkavalkean tai päreen roihun valo ei tyydyttänyt
+oli tänä talvena jo itsestäänkin mahdotonta, sillä talikynttilät olivat
+kalliita ja hyvin harvinaisia. Vielä harvemmassa oli siihen aikaan
+yhtään ainoata katulyhtyä Suomen kaupungeissa.
+
+Elias koputti pelkäämättä suljettua porttia, ja rohkeni, kun ei
+vastausta tullut, huutaa: -- Kruunun nimessä!
+
+Viimein ilmaantui unenpöpperöinen renki, joka aukaisi portin vihaisesti
+kysyen: -- Kuka lempo se ei anna ihmisten rauhassa nukkua?
+
+-- Minä olen maaherran sanansaattaja, -- vastasi Elias sukkelasti, --
+ja minut on lähetetty Vaasasta viemään sanaa sille herralle, joka tänä
+iltana kulki tästä kautta kolmen hevosen vetämässä isossa venäläisessä
+reessä. Minä tahdon tietää, milloin hän lähti täältä ja menikö hän
+jäitse pohjoiseen päin.
+
+Renki, jonka ymmärrys vielä torkkui, tuijotti äsken tulleeseen ja kysyi
+haukotellen: -- Kuka herra?
+
+-- Se, joka matkusti tämän kautta tänä iltana kello 6 tai 7 aikana ja
+jolla oli muassaan nuori nainen ja kolme ratsastajaa.
+
+-- Täällä ei ole semmoisia herroja käynyt, enkä minä huoli vastata
+mokomiin kysymyksiin, -- vastasi renki äreästi ja paiskasi portin
+kiinni aivan kruunun sanansaattajan nenän edessä.
+
+Elias mietti, pitäisikö hänen lyödä portti rikki ja herättää talonväki.
+Tämä ei juuri näyttänyt hänestä sopivalta. Toinen parempi keino
+juolahti hänelle mieleen. -- Varo, Matti, -- sanoi hän, -- etten
+katseluta sinua sotamieheksi, kun kahden viikon päästä tulen tänne
+maaherran kanssa. -- Suurimpia huolia talvella v. 1722 oli nimittäin
+uuden ruotujaon toimeenpaneminen silloisessa väen puutteessa, ja vaikka
+ei enää käynytkään laatuun, niinkuin kuningas-vainajan aikana,
+sotamieheksi "katseluttaa" mikä sopiva mies hyvänsä, eli kuitenkin tuon
+ankaran sotamieheksioton kauhu yhä vieläkin kansan muistossa.
+
+-- No, -- jatkoi Elias portin takaa, -- tahdotko hyvällä sanoa minulle,
+mitä tietä he täältä lähtivät pohjoiseen päin?
+
+-- He majailivat raatimies Fortellilla, ja minä luulen heidän jäätä
+myöten menneen Flatanabbaan päin, -- vastasi renki melkoista
+sävyisemmin. -- Tarvitseeko sanansaattaja hevosta?
+
+-- En. Mutta jos he jättivät tänne vaaleanpunaisen ruunan, jonka oikean
+takajalan kenkä oli poikki, niin sano Fortellille, että se on
+Lohilahden Heikin hevonen. Hyvästi!
+
+Nyt ajoi Elias täyttä ravia Joensuun lastauspaikalle ja sieltä alas
+jäälle, mennäkseen oikotietä Pietarsaareen, joka on lähes puoli
+penikulmaa syrjässä isolta rantatieltä. Maaliskuun yö oli edelleen
+kuutamoinen ja kirkas, jääkeli erinomainen, ja rannat näyttivät lentäen
+rientävän reen ohitse. Elias joka tänä talvena kerran ennen oli ajanut
+samaa tietä, käänsi kulkunsa aika vauhtia Joensuun ja niemien poikki
+Pietarsaaren saariston ulapoille ja pysähty: kello yhden aikana aamulla
+Pietarsaaren majatalon pihalle.
+
+Täällä näyttivät paikat kovin autioilta ja hävitetyiltä. Kaupunki oli
+vielä raunioina maaliskuun 4. päivänä 1714 tapahtuneen palon jälkeen,
+jolloin viisi laivaakin paloi satamassa. Pietarsaarella oli kolme
+vapaavuotta, mutta ei ollut vielä raivattu pois soraläjiäkään, jotka
+yhä muodostivat töyrämiä ja onkaloita talven lumipeitteen alla. Vireä
+ja kätevä Pietarsaaren pitäjän väestö oli perinpohjin hervahtunut ja
+isoksi osaksi kuollut. Sinne tänne vain oli jokin vähäinen äsken
+salvettu huone rauhanteon jälkeen ilmautunut. Ainoastaan etelän
+puolella hävitettyä kaupunkia oleva Pietarsaaren pitäjän vanha
+kunnianarvoinen kivikirkko, jonka pelastusta perintätieto pitää
+kummallisena ihmeenä, katseli kuunvaloisessa kevätyössä synkeänä ja
+lumipeittoisena hävitettyä ympäristöänsä. Kaupungin kirkko poltettiin
+marraskuun 30. päivänä 1714.
+
+Elias uudisti juttunsa sanansaattajasta ja pääsi pitkän keskustelun
+perästä sisään. Ei oltu vielä ennätetty unohtaa sota-ajan
+ilkivaltaisuuksia eikä oudolle vieraalle mielellään avattu porttia tai
+ovea yön aikana.
+
+Ensimmäinen kysymys koski venäläistä rekeä. Vastaukseksi annettiin,
+että nainen oli tullut rekikipeäksi ja hänen oli täytynyt nousta reestä
+ja mennä tupaan istumaan, mutta sitten oli reki jatkanut matkaansa
+kello 8 aikaan illalla jäitse Kokkolaan päin. Elias puri hammasta.
+Hänen täytyi viipyä tunnin ajan hevostaan ruokkiakseen.
+
+Sitten hän lähti taas taipalelle. Taas katosivat rannat ja jäät hänen
+nopean hevosensa kavioiden alla, kevätaamu valkeni hänen ympärillään,
+ja kello 6 aikaan hän oli Kokkolassa.
+
+Tämä kaupunki ei ollut juuri paremmassa tilassa kuin edellinenkään. Se
+oli rakennettu uudestaan v. 1664 tapahtuneen palon jälkeen, mutta oli
+sota-aikana ryöstetty; alukset ja rantapuodit oli poltettu. Kokkolan
+historian kirjoittaja Jaakko Chydenius kuvaa kaupungin ulkomuotoa
+Uudenkaupungin rauhan jälkeen seuraavasti: "Harvassa olevat talot, yksi
+siellä, toinen täällä olivat katottomia ja hajalle revittyjä. Tuskin
+oli täällä yhtään asukasta. Sillä porvaristo oli, mikäli päästä voi,
+paennut, ja ne, joiden oli ollut pakko pysyä aloillaan, surmattiin
+väkivaltaisesti ja kiduttaen." -- Kaupunki harjoitti kumminkin
+jonkinlaista kauppaa. Kuinka vähäistä tämä oli, sen voi päättää siitä,
+että eräs hollantilainen alus, joka oli aikonut Vaasaan, mutta oli
+purjehtinut harhaan ja laskenut ankkuriin Kokkolan luona, sai vain
+vähäisen osan suoloistaan, tupakastaan ja karttuuneistaan kaupaksi
+menemään, ja kun hollantilainen koetti tuota siihen aikaan tavallista
+keinoa, vaihtokauppaa, ei voitu tällä silloin vielä metsäisellä
+paikkakunnalla saada kokoon haalituksi enempää kuin 30 tervatynnyriä.
+
+Täällä luuli Elias tapaavansa pakolaiset. Turha toivo! Kun hän sykkivin
+sydämin kysyi venäläistä rekeä, vastattiin hänelle, että se oli mennyt
+maitse pohjoiseen päin kaksi tuntia sitten. Nuori nainen oli itkenyt,
+ja eräs nuori mies, joka oli hevosta ajanut, oli turhaan kokenut häntä
+lohduttaa. Muutoin olivat matkustajat levähtäneet täällä muutamia
+tunteja, ratsastajat olivat syöneet kuin nälkäiset sudet, ja turpein
+heistä, jolla oli hirmuisen pitkät viikset, jotka nähtyään lapset
+juoksivat ovesta ulos, oli puhunut jotakin rengonkieltä, jota ei kukaan
+ymmärtänyt.
+
+Tämä oli ensimmäinen tieto, joka antoi Eliakselle vähän valoa hänen
+monissa arveluissaan. Tuo turpea mies ei saattanut olla kukaan muu
+kuin entinen pormestari Burchard; mutta kuka oli se Marian nuori
+lohduttaja? Ensi kerran tunsi tämä rehellinen sissi, että hiukkasen
+mustasukkaisuuttakin liittyi hänen, tuon rakkaan tytön kohtalon takia
+tuntemaansa tuskaan. Mitä oli tehtävä? Hevonen oli uuvuksiin ajettu
+eikä käynyt sitä enää käyttäminen, ellei tahtonut menettää kalliista
+ajasta puolta tahi kokonaistakin päivää. Mutta he olivat vain kaksi
+tuntia edellä. Elias vaihtoi hyvän hevosensa huonompaan, mutta
+tarpeeksi levähtäneeseen, ja jatkoi matkaansa pohjoista kohti.
+
+Hän ajoi Kälviän ylänteen poikki ja tuli Lohtajan tasangoille. Tämä
+seutu oli kärsinyt verraten vähän. Elias näki täällä harvaan asuttuja
+kyliä; hän kohtasi talonpoikia, jotka ajoivat kaupunkiin. Mutta hänellä
+ei nyt ollut juuri halua vertailla sodan eri seuduille tuottamia
+vahinkoja toisiinsa. Lohtajan kirkon luona hänen oli pakko lepuuttaa
+hevostaan. Onneksi olivat pakolaiset, jotka luultavasti eivät enää
+pelänneet takaa-ajamista, levähtäneet samassa paikassa. Kertomus heistä
+kävi yhä kummemmaksi. Nuori nainen oli ollut hyvin iloinen, sanottiin,
+ja puhellut tuttavallisesti saattajansa kanssa. Elias aikoi jo kääntyä
+takaisin. Mutta siihen hän oli liian itsepäinen.
+
+Hän jatkoi matkaansa, viipyen taloissa niin vähän aikaa kuin
+mahdollista, kulki aution Kalajoen ja vielä autiomman Pyhäjoen, näiden
+tätä nykyä tiheästi asuttujen ja hyvin viljeltyjen rantamaiden kautta.
+Kuta pohjoisemmaksi hän tuli, sitä hirvittävämpiä jälkiä oli sota
+jättänyt. Pyhäjoen pohjoisesta osasta alkaen oli kaikki erämaana; lumen
+peitossa olevat soraläjät osoittivat kyläin entisiä paikkoja; pelloilla
+kasvoi tiheätä metsää; muutamia mökkejä vain, jotka samalla olivat
+matkustajain majoina, oli vielä kirkkojen vierellä, mutta näiden
+välillä sai matkustaa penikulmittain näkemättä yhtään ihmisasuntoa ja
+kohtaamatta ainoatakaan elävää olentoa paitsi joka paikassa
+juoksentelevia susia. Mutta Elias ei antanut mielensä masentua. Hän
+ajoi järkähtämättä, väsymättä yötä ja päivää, alinomaa ajatellen, miten
+tavoittaisi ja veisi takaisin Marian joka nyt oli tuskin penikulmaa tai
+kahta häntä edellä. Tällä tavoin hän tuli Saloisiin ja Raahen
+kaupunkiin.
+
+Raahe näytti ulkoapäin jotenkin säilyneeltä, mutta oli perin köyhtynyt.
+Muutamiin autioiksi jätettyihin taloihin oli läheisestä hävitetystä
+ympäristöstä tullut asumaan talonpoikia, jotka elättivät itseänsä
+kalastuksella. Kun entiset paenneet asukkaat alkoivat syksypuoleen
+palata, syntyi siellä kovia kahakoita, kun uudet asukkaat niin kauan
+kuin suinkin tahtoivat puolustaa paikkojaan, Ja pormestari Wickmanilla,
+erään tässä kaupungissa aina tältä ajalta asuneen suvun kantaisällä,
+oli paljon työtä ja vaivaa saadakseen edes jotakin järjestystä aikaan
+tässä vähäisessä, hurjistuneessa yhteiskunnassa.
+
+Elias oli tuskin oikein ennättänyt majatalon toisesta portista sisään,
+kun jo iso venäläinen reki, kolmen ratsastajan vartioimana, täyttä
+laukkaa ajoi toisesta ulos.
+
+Nuori mies, jonka hänen hurja ammattinsa oli opettanut rohkeaksi ja
+päättäväksi, hyppäsi reestä, heittäytyi portin pieleen sidotun vieraan
+hevosen selkään ja syöksyi vimmatusti pois rientävien jälkeen. Nämä
+eivät olleet vielä ennättäneet kaupungin portille, kun Elias jo
+ratsasti heidän päällensä niin rajusti, että oikeanpuoleinen rekeä
+vetävistä hevosista kaatui, ja koko matkueen oli pakko seisahtua.
+
+-- Joko viimeinkin, kirotut naisen varkaat, olette käsissäni! -- huusi
+vihaa kuohuva nuori mies ja oli samalla maassa ja reen vieressä,
+huolimatta ratsastajista, jotka, luullen hullun ihmisen karanneen
+heidän päällensä, paljastivat miekkansa, mutta empivät niitä vielä
+käyttää.
+
+-- Der Teufel anamme dich, tausends perkelen koira! Wech mit dir! Padi!
+-- kiljui Eliaksen takana pormestari Burchardin tuttu ääni.
+
+Mutta Elias ei häntä kuullut. Hän oli jo vetänyt reen uutimet syrjään
+ja seisoi nyt hämmästyksestä sanatonna. Aivan tuntematon nuori
+herrasnainen katsoi häntä silmiin, säikähdyksestä kalpeana.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? -- huusi vuorostaan yhtä tuntematon sotilas,
+joka hyppäsi kuskilaudalta ja tarttui Eliasta kaulukseen.
+
+-- Der man ist hullu; ferryckt, ganz toll, durchaus! -- kiljui
+pormestari taas, mutta kuiskasi samassa Eliaksen korvaan: -- packe din
+väg, geschwind, kamrat, seitschas! Bei Gott, jach muss verrathen den
+kivekäs!
+
+-- Maria! Mihinkä on Maria viety? -- jupisi sissi voimatta ajatella
+mitään muuta kuin kadonneen pelastusta.
+
+-- So, so, die duschinka? Gut, kamrat. Die duschinka reise nach
+Stockholm över den is. Jach dem begegnet perjantaina, abends bei
+Munsal. Der alte Larsson dabei. Links um, kamrat; hast gal marsch
+eingeschlagen! Links um![6]
+
+-- Voi minua mieletöntä! Voi minua mieletöntä! -- huusi Elias. -- He
+menivät etelään päin, ja minä haen heitä pohjoisesta. Ja kuin
+mielipuoli syöksyi hän takaisin majataloon.
+
+
+
+
+11. VALTIOVIISAS JA HÄNEN OMATUNTONSA.
+
+
+Presidentti, kreivi Torsten Bertelsköld istui eräänä aamuna huhtikuun
+alkupuolella v. 1722 kauniissa työhuoneessaan Tukholmassa,
+huolettomasti kuunnellen anomuksia ja muita asioita, joista hänen
+sihteerinsä saapuneiden kirjeiden mukaan lyhyesti esitti pääkohdat.
+Tämä hieno, erinomaisen huolellisesti puettu kreivi, kaikkien muodin
+sääntöjen mukaan käherrettyine tekotukkineen, kirjailtuine, mustasta
+sametista tehtyine yönuttuineen, jossa oli avarat hihat ja isot
+hihansuut, lyhyine, ruumiinmukaisine keltaisine housuineen,
+silkkisukkineen ja komeasti kirjattuine tohveleineen, istui
+huolettomasti selkäkenossa nojatuolissaan, virkahtaen vain silloin
+tällöin muutamia oraakkelimaisia sanoja vastaukseksi palvelijan
+kysyviin esityksiin. Joskus vain liikkui miltei huomaamaton ivallinen
+hymy hänen älykkäillä, mutta salaperäisillä kasvoillaan, ilmaisten sitä
+kenties teeskenneltyä ylenkatsetta, millä hän näki hyväksi kohdella
+niitä, jotka jossakin asiassa etsivät hänen suojelustansa.
+
+-- Pastori Ringbom anoo teidän ylhäisyytenne puoltolausetta
+kuninkaalliseen kirkkoherran virkaan Smoolannissa, -- selosteli
+sihteeri, matkien herransa kylmän kopeata käytöstä ja laski erään
+kirjeen luotansa pöydälle.
+
+-- Muistelen hänen viime valtiopäivillä äänestäneen yksinvaltaa
+vastaan? -- kysyi kreivi huolettomasti.
+
+-- Niin, -- vastasi sihteeri, ymmärtäen väärin kysymyksen, --
+valitettavasti hän ei ollut luotettava kuningasmielinen.
+
+-- Hän saakoon viran, -- vastasi Bertelsköld.
+
+-- Asessori Berling anoo tulla armollisesti huomioon otetuksi avonaista
+hovioikeudenneuvoksen virkaa täytettäessä, -- luki sihteeri vähän
+ällistyksissään.
+
+-- Eikö hän ollut se, joka kyhäsi Vermlannin talonpoikain valitukset
+tehtaanisäntien mielivaltaisista toimenpiteistä, pistäen niihin
+muutamia salaviittauksia rajattoman kuningasvallan eduksi? -- jatkoi
+kreivi.
+
+-- Valitettavasti se oli hän, -- vastasi taas sihteeri, yrittäen
+kääntää purjetta tuulen mukaan.
+
+-- Hän saakoon viran, -- vastasi kreivi yhtä lyhyesti.
+
+-- Maaherra, parooni Essen anoo uusia vapaavuosia Pohjanmaan
+kaupungeille, jotka ovat sodan tähden vahinkoja kärsineet, Vaasalle,
+Kristiinankaupungille, Uudellekaarlepyylle...
+
+-- Kukapa ei ole sodan tähden vahinkoa kärsinyt? Se asia ei koske
+minuun. Neuvokaa häntä kääntymään kreivi Hornin puoleen.
+
+-- Ratsumestari, parooni Sparrfelt pyytää nöyrimmästi teidän
+ylhäisyyttänne muistamaan häntä luvattua majurinvirkaa täytettäessä.
+
+-- Sparrfelt?... Oh, muistanpa, hän on kelvoton onnenonkija. Odottakoon
+vielä muutamia vuosia.
+
+-- Sörmlannissa olevat suomalaiset pakolaiset muistuttavat
+matka-avusta, jonka kreivi Horn on luvannut heille teidän ylhäisyytenne
+välityksellä...
+
+-- Kreivi Horn! Se on hänen asiansa. Jos hän on luvannut heille
+jotakin, niin kääntykööt he hänen puoleensa.
+
+-- Ranskan lähettiläs toivoo teidän ylhäisyytenne puolustavan hänen
+asiaansa, ja mitä niihin 60.000:een livreen tulee, jotka hänellä on
+ollut kunnia lähettää teidän ylhäisyydellenne osoitteeksi hallitsijansa
+suuresta kunnioituksesta...
+
+Kreivi Bertelsköldin katse synkistyi.
+
+-- Minä luulen, -- jatkoi hän, -- että hävyttömät suomalaiset ovat
+kannelleet minusta kreivi Hornille. Ehrenbrand -- oletteko kreivin
+palkkalainen?
+
+-- Minäkö kreivin palkkalainen? -- toisti hämmästynyt sihteeri.
+
+-- _Eh bien_, en tahdo sitä uskoa. Minunhan avullani olette saanut
+vaakunakilpenne. Te olitte vain tavallinen herra Brand, kunnes
+armollinen kuningattaremme minun esityksestäni näki hyväksi
+kirjoituttaa teidät 171:n uuden aatelismiehensä joukkoon. Uskollisella
+käytöksellä saatatte te vielä korkealle kohota, hyvä Ehrenbrand.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne, uskollisuuteni, virkaintoni...
+
+-- Hyvä. Mutta kuka häiritsee meitä näin varhain aamulla?
+
+Kamaripalvelija ilmoitti kreivitär Liewenin. Tämän tulo ei näyttänyt
+olevan mieluista, mutta ei sopinut häntä käskeä poiskaan. Kreivi laski
+sihteerin menemään, ja kreivitär astui sisään.
+
+Kreivitär Ebba Liewen, syntyjään Bertelsköld, oli sama jalo, suloinen
+nainen, jonka olemme tulleet edellisissä kertomuksissa tuntemaan, ja
+vaikka aika ja surut olivat noita hempeitä kasvoja vähän kalventaneet,
+oli kumminkin koko hänen olennossaan vieläkin sama älyn ja hyvyyden
+piirre, millä hän voitti kaikkien muiden sydämet, paitsi kylmän ja
+valtioviisaan veljensä. Hän tervehti jotenkin liikutettuna, istui
+kreivin viereen ja näytti epäröivän, kuinka puheensa aloittaisi.
+
+-- Lyön vetoa, että armaalla Ebballani taas on keräyslista suomalaisia
+pakolaisia varten ja että hän sisarellisesta ystävyydestä pelkää perin
+tyhjentävänsä minun hoikan kukkaroni -- sanoi kreivi tekeytyen
+iloiseksi.
+
+-- Ei, -- vastasi kreivitär hiukan vapisten, minkä veljen tarkka silmä
+kyllä huomasi, -- minä tulen puhuttelemaan sinua Eevan, Kustaan lesken
+ja hänen poikansa puolesta.
+
+-- Kuinka? Urhoollinen kälymme aikoo siis taas lähteä sotaretkelle
+lappalaisia ja kasakoita vastaan, ja sinä olet hänen kanssansa tehnyt
+hyökkäys- ja puolustusliiton.
+
+-- Ei, Torsten, pilkkasi ei saa minua pelästymään. En tule anomaan
+almua, vaan oikeutta. Ei siinä kyllin, että olet karkoittanut veljesi
+lesken Tukholmasta, jossa hän vain pyysi päästä kuninkaan puheille...
+
+-- Minäkö karkoittanut urhoollisen kälyni! _Ma chère_, mitä ajattelet
+minusta? Tiedäthän, että armollisella kuningattarella, niinkuin
+kaikilla naisilla, on omat oikkunsa. Hän oli nyt kerta kaikkiaan saanut
+päähänsä, että Eeva vehkeili holsteinilaisen puolueen hyväksi ja tahtoi
+mihin hintaan hyvänsä häiritä laillista vallanperimystä.
+
+-- Älä keskeytä minua. Sinä olet julistanut Eevaa vastaan elämästä ja
+kuolemasta käytävän sodan, ja ensi työksesi sinä karkoitit hänet
+Tukholmasta. Sitten otatit häneltä maatilan toisensa perästä noiden
+kirottujen, Görtzin aikaisten mielivaltaisten veroitusten takia
+syntyneiden kruununrästien maksuksi, ja nyt sinä annat samojen rästien
+tähden myydä hänen viimeisen, Itä-Göötanmaalla olevan tilansa. Kostosi,
+Torsten, on leppymätön, sen tiedän; mutta ei se toki saisi olla
+halpamielinen.
+
+-- Jatkakaa, kreivitär. Naisille täytyy antaa anteeksi silloinkin, kun
+puhuvat tyhmyyksiä.
+
+-- Görtz kuoli mestauslavalla, sinä itse olit hänen katkerimpia
+tuomareitaan etkä suonut hänelle sitäkään, minkä laki suopi
+halvimmallekin pahantekijälle. Kaikkien hänen tekojensa, niin hyvien
+kuin pahojenkin kumoamisessa olet ollut osallisena; mutta kun veljesi
+leski, veljesi poika, hänen kiskomistensa seurauksista pelastettavan,
+silloin hyväksyt sinä Görtzin järjestelmän, sillä se on ajanut kostosi
+asioita.
+
+-- Ebba kultaseni, keneksi minua luulet?
+
+-- Tahdotko, että sanon sen sinulle?
+
+-- Sano kaikin mokomin. Tästä alkulauseestasi päättäen ei tarkoituksesi
+ole julistaa minua pyhimykseksi.
+
+-- No, olkoon menneeksi, Torsten, minä sanon sinulle, mikä olet. Minä
+tahdon puhua niinkuin olisin omatuntosi.
+
+-- Aiot pitää saarnan? On hauska kuulla!
+
+-- Isältämme, joka kaiken ikänsä toimi ja menetteli varman periaatteen
+mukaan, sait sinä perinnöksi sen periaatteen, että aateliston
+vaikutusvaltaa oli ylläpidettävä siten, että se olisi välittäjänä
+kuningasvallan ja kansanvallan välillä.
+
+-- _Eh bien_, mitä sinulla on sitä vastaan?
+
+-- Kuinka olet seurannut tätä periaatetta? Sanon sen sinulle.
+Kävit kuningas vainajan aikana kreivi Hornin puolelle, kiivetäksesi
+hänen olkapäilleen, ja sinua pidetään vieläkin hänen hartaana
+puoluelaisenaan. Mutta sinä olet valmis kukistamaan hänet millä
+hetkellä hyvänsä, kun etusi vain niin vaatii.
+
+-- Todellakin? Niin tarkkanäköiseksi en olisi sinua uskonut.
+
+-- Ilvehdi, jos niin mielesi tekee; minä jatkan. Sinä liehakoit
+kaikkia puolueita, kaikki pitivät sinua välttämättömän tarpeellisena,
+ja sinä petit ne kaikki. Prinsessa ja herttua, ylimysmieliset ja
+kansanvaltaiset, kaikki luulivat sinun heidän edukseen puuhaavan. Oli
+vain yksi mies ja yksi nainen, jotka tiesivät tarkoituksesi. Se mies
+oli kuningas, se nainen oli Eeva Rhenfelt, sittemmin kreivitär
+Bertelsköld. Siitä syystä sinä vannoit leppymättömästi vihaavasi heitä
+kumpiakin, ja minä myönnän, että olet pitänyt sanasi kuin mies; ei,
+minä erehdyn: _mies_ on kuninkaalleen uskollinen eikä vainoa
+turvattomia naisia. Olet pitänyt sanasi kuin -- Machiavelli.
+
+-- Nyt alkaa saarna. Jatka; mutta älä vain ole kovin kaunopuheinen.
+Toivon sinun lopettavan ennen puoltapäivää.
+
+-- Näit itsellesi hyödylliseksi auttaa prinsessa valtaistuimelle; siten
+pääsit hänen suosioonsa. Mutta samalla huomasit itsellesi hyödylliseksi
+olla avullisena yksinvallan poistamisessa. Siitä sait vapaudenystävän
+maineen. Kreivi Horn, suojelijasi ja Ruotsin suurin nyt elossa oleva
+valtiomies, joutui auttamattomasti riitaan hovin kanssa; mutta sinä,
+hänen oppilaansa ja turvattinsa, pysyit hovin suosiossa, ja kun
+vehkeesi alkoivat näyttää kovin kaksimielisiltä, onnistui sinun siirtää
+kruunu Fredrik-kuninkaan päähän. Taas olit pelastettu, pääsit
+tarkoitustesi perille ja tulit kaikkivaltiaaksi näkyvissä olevien
+esimiestesi selän takana.
+
+-- Johan alat imarrella. Se ei ensinkään sovi katumussaarnaajalle.
+
+-- Malta. Sinulla on edelleen kahdet kasvot, mutta sydäntä ei
+ensinkään. Sinä olet yhtä rintaa rojalisti ja patriootti,[7] niinkuin
+nyt on ruvettu puolueitanne nimittämään. Sinä olet ihmeellisesti
+päässyt kaikista pälkähistä olemalla kaikille uskoton. Sinä olet
+ylennyt ja yhä ylenet. Neljässä vuodessa sinä olet alhaisesta
+lähetystösihteeristä kiivennyt erään valtakunnan kaikkein tärkeimpiin
+kuuluvan viraston presidentiksi, ja ennen pitkää, se on: kreivi Hornin
+kukistettuasi, istut sinä valtakunnan neuvosten joukossa. Tämä,
+Torsten, on kovin paljon miehen osaksi, jonka ei sovi kiittää älyään,
+vaan ainoastaan sattumaa vallastaan ja ylenemisestään.
+
+-- Nyt tulemme siis saarnan opettavaiseen osaan.
+
+-- Niin, sattumaa on sinun uskosi ydin. Torsten, Torsten, mitä auttaa
+meitä terävinkään äly, ellei meillä sen ohessa ole sydäntä, joka antaa
+arvoa elämässä tavattavalle kunnialle ja uskollisuudelle! Sinä, joka et
+usko Jumalaan etkä omaantuntoon, sinä panet kaiken luottamuksesi
+viheliäiseen taikauskoon, mielettömyyteen, taikakaluun! Sinä ylenkatsot
+itseäsi niin syvästi, että arvioit kaiken valtasi ja onnesi tuon
+kamalan noitavoiman vaikuttamaksi, joka vainoaa sukuamme ja valmistaa
+sen tuhoa! Ainoa, hartain uskosi on usko _kuninkaan sormuksen_
+vaikutusvoimaan.
+
+
+
+
+12. OMATUNTO VAIKENEE.
+
+
+Pilkallinen hymy katosi kreivi Bertelsköldin huulilta.
+
+-- Suo minulle anteeksi -- sanoi hän -- minulla ei nyt ole aikaa.
+Puhukaamme asiasta toiste, jos niin haluat. Kuinka suuri on ruunun
+saaminen Falkbyn tilalta?
+
+Kreivitär jatkoi, vastaamatta kysymykseen: -- Jos sinua elähyttäisi
+sama oikeuden ja jalomielisyyden tunne, mikä johti isäämme kaiken hänen
+elinaikansa, niin vetoaisin minä vain siihen, ja sinä kuuntelisit
+minua. Nyt täytyy sinun tietää, että minäkin tiedän tarkoituksesi -- ja
+minua et saata vihata, se on mahdotonta. Luulet, ettei mikään pysty
+sinun vehkeilevään ja tunnottomaan valtioviisauteesi, ja kuitenkin on
+eräs arka kohta, johon sinua helposti käy haavoittaminen. Saatuasi
+sormuksen takaisin sinä joka päivä sanoit itsellesi: tämä sormus on
+tekevä minut vastustamattomaksi; tämä sormus on kohottava minut
+vihamiesteni juonten, vieläpä inhimillisten olojen pysymättömyydenkin
+yli. Minä olen ylenevä, alati ylenevä, huolimatta siitä, kenenkä siinä
+tallaan jalkaini alle, eikä kukaan ole minua kukistava. -- Niin, älä
+sentään noin synkästi katsele minua; se on sisin ajatuksesi, ja tähän
+saakka on todellisuus sen todeksi näyttänyt. Mutta ajatteles -- jos
+vielä kerran kadottaisit sormuksen?
+
+Kreivi Torsten hymyili väkinäisesti. -- Kyllä minä katson, ettei
+jalomielinen Ebbani toista kertaa myy sitä makeistötteröstä, -- sanoi
+hän.
+
+-- Muistelen sormuksen olleen useita kertoja kateissa, ja joka kerran
+väärän valan tähden. Itse olet kadottanut sen kerran, kun ilvehtien
+vannoit vanhaa neiti Possea rakastavasi. Oletko varma siitä, ettet
+koskaan tee väärää valaa?
+
+-- Ebba -- sinä käytät kärsivällisyyttäni väärin.
+
+-- Koko valtioviisautesi on uskottomuutta! Koko elämäsi on väärä vala!
+Varo, Torsten, noita sallimuksen salaisia valtoja, joita yhtä haavaa
+ylenkatsot ja pelkäät. Kun ei mikään muu saa sinua taipumaan, niin
+ajattele kukistumistasi! Menettele jalosti, Torsten, ja jos et tee sitä
+periaatteen vuoksi, niin tee pelosta! Sinä, joka et usko Jumalaan, vaan
+luotat kuparisormukseen -- vapise epäjumalasi edessä, ettei se vain
+pilkkaa ja petä sinua!
+
+Kreivi astui kiivaasti edestakaisin huoneessa. Hänen mielenmalttinsa
+oli kadonnut. Hän, joka oli mestari senaikaisessa vilpillisessä
+valtiotaidossa, ja joka nauroi kaikille inhimillisille tunteille, hän
+oli hetken ajaksi kadottanut tasapainonsa. Kreivitär koetti nopeasti,
+mutta kenties liian malttamattomasti käyttää edukseen tätä harvinaista
+jäisen sydämen liikutusta.
+
+-- No niin, -- sanoi hän, -- sinun vallassasi on muuttaa ruunulle
+Falkbystä määrätty saaminen ja julistaa se mitättömäksi, jollainen se
+onkin, koska se verovaatimus, johonka se perustuu, oli kokonaan laiton.
+Te olette kutsuneet parooni Görtziä "rautasuoksi"; teidän ei sovi
+vahvistaa hänen toimenpiteitään, teloitettuanne hänet.
+
+Ennenkuin kreivitär oli loppuun puhunut, oli hetki haukansiivillä
+lentänyt ohitse, ja kylmä hymyily oli jälleen palannut tavalliselle
+paikalleen valtiomiehen huulille. -- Tunnusta, ystäväiseni, -- sanoi
+hän hymysuin, -- että sittenkin olemme kaksi isoa lasta. Me inttelemme
+tuulentuvista ja unohdamme, että todellisuudellakin on omat
+vaatimuksensa. Minä tahdon miettiä esitystäsi. Kaikki asiat on
+mahdollisuuden mukaan järjestettävä.
+
+Kreivitär Liewen näki kyllä, ettei hänen yrityksensä ollut onnistunut.
+Mutta hän tunsi sukunsa koko rohkeuden ja uljuuden leimahtavan
+ilmituleen ajatellessaan sitä vääryyttä, joka uhkasi hänen
+lapsuudenystäväänsä ja hänen rakkaan veljensä, Kustaan, poikaa. -- Minä
+ehdotan välikeinon, joka ehkä sopii sinulle paremmin -- sanoi hän.
+
+-- Hyvä. Heittäkäämme opetukset ja saarnat ja palatkaamme
+todellisuuteen.
+
+-- Eurooppa seisoo kahtena leirinä. Sanotaan ranskalaisia rahoja näinä
+päivinä jaetun -- apuvaroina muka -- jotta saataisiin Ruotsi yhteen
+tuumaan. Jos sattumalta jokunen määrä tätä ulkomaista kultaa olisi
+sinunkin jalkaisi eteen pirahtanut, niin sinä, niinkuin kunnian mies
+ainakin, annat sen olla ottamatta. Olenko sinut ymmärtänyt?
+
+-- Apuvarojako? Mahdollista. Niistä en tiedä mitään.
+
+-- Kukaan Bertelsköld ei myy isänmaatansa. Mutta -- ellen erehdy, on
+apuvaroja tullut Venäjältäkin? Ruotsi on onnellinen, sitä tarjotaan
+huutokaupalla myytäväksi, se joutuu enimmän tarjonneen omaksi.
+Siitäkään veljeni ei tiedä mitään?
+
+-- Rahvas houreksii. Sano suoraan: tahdotko ostaa Falkbyn takaisin
+noilla luulotelluilla ulkomaisilla rahoilla?
+
+-- En Falkbytä, en omaa onneani, vaikka minun täytyisi kadulla leipäni
+kerjätä. Ennen kuolisin nälkään. Mutta kummin tahansa, joko peruutat
+Falkbyn huutokaupan, taikka minä paljastan kuningattarelle kaiken
+kaksinaisuutesi. Hän on uskova minua, sillä hän tietää -- ja Jumala
+tietää -- mitä se tunnustus minulle maksaa. Nyt olen sanonut sinulle
+kaikki, nyt saat katsoa minutkin viholliseksesi, ellet tahdo pitää
+minua uskollisimpana ystävänäsi. Valitse!
+
+Ja kreivitär Liewen lähti tiehensä mieli kuohuen ja vapisten, pää
+pystyssä, mutta kasvot tulipunaisina. Olisi tarvittu vain yksi ainoa
+sana, ja hän olisi itkien heittäytynyt veljensä syliin. Mutta tätä
+sanaa ei kuulunut, ja veli ja sisar olivat iäksi eronneet.
+
+Kreivi Torsten seisoi vähän aikaa hämmästyneenä tästä tuon leppeän ja
+hennon olennon noin tavattomasta kiivaudesta. Hän mietti sisarensa
+rakkauden hintaa. Hänen olisi tarvinnut antaa vain viittaus, ja Falkby
+olisi ollut pelastettu, hänen sisarensa lepytetty. Mutta hänkö,
+valtioviisas, tutkimaton mies, tunnustaisi itsensä voitetuksi ja
+punastuisi naisen edessä? Ei -- kylmä hymyily palasi vielä kerran hänen
+huulilleen. Hän helisti kelloa. Sihteeri tuli.
+
+-- Ehrenbrand -- sanoi kreivi armollisesti hymyillen -- olen ajatellut
+teidän ylentämistänne. Huomenna menee eräs lähetystö Pietariin.
+Ystäväni, valmistautukaa lähtemään, teidän diplomaattinen uranne alkaa
+nyt. Olkaa varma minun suosiostani.
+
+Nuori mies seisoi hämmästyneenä ja epävarmana siitä, miten hänen tulisi
+selittää tämä odottamaton ylennys.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne... -- änkytti hän.
+
+-- Ymmärrän. Te tarvitsette matkarahoja. Kas tässä! Näyttäkää, että
+olette minulle kunniaksi. Hyvästi!
+
+Ja konemaiseen kuuliaisuuteen tottunut nuori diplomaatin alku huomasi
+hetken kuluttua olevansa ulkona tietämättä, kuinka kaikki oli
+tapahtunut. Mutta kreivin katsanto synkistyi, kun hän taas oli yksin.
+
+-- Minun täytyy puhdistaa ympäristöni -- sanoi hän itsekseen. -- Minun
+palveluksessani olevain ei tule tietää kovin paljon. Kuinka on Ebba
+saanut vihiä...? Saattaako hän todellakin tulla minulle vaaralliseksi?
+Lapsen loruja! Naisilla on omat hellätuntoiset oikkunsa. Mutta oikeassa
+hän on. Minä ehkä voisin joutua epäluulon alaiseksi hovissa. Minun on
+tarpeen yletä kuninkaan suosiossa. Mutta kuinka? Uskotellako hänelle
+mahdolliseksi tuota yksinvaltaa, jota hän niin halukkaasti pyytelee?
+Taikka -- "Noihin herroihin" vaikuttavat vähäiset välikappaleet usein
+paremmin kuin suuret. Mistä saan nyt käsiini rihman, joka nukkea
+tanssittaa? Jospa minä...?
+
+Kreivi soitti ja kamaripalvelija tuli sisään.
+
+-- Jacques, kutsuta ratsumestari, parooni Sparrfelt tänne.
+
+-- Hän on jo odottanut tunnin ajan vierashuoneessa päästäkseen teidän
+ylhäisyytenne puheille.
+
+-- Hyvä. Laske hänet sisään.
+
+Sparrfelt tuli -- komea nuori sotilas, jonka pää nähtävästi ei
+kuitenkaan ollut kuin partaveitsi.
+
+-- Hyvä herra ratsumestarini -- sanoi kreivi ystävällisesti ja
+kohteliaasti -- olen pahoillani, ettei ole pidetty huolta niin
+ansiollisen miehen ylennyksestä. Jos asia olisi ollut minun vallassani,
+olisitte te aikoja sitten majurina. Ei kukaan ole siihen oikeutettu
+paremmin kuin te. Mutta kreivi Horn -- ymmärrätte. Mutta asiasta
+toiseen, minulle on kerrottu, että teidän veljenne yhä vielä turhaan
+tiedustelee tuota kreivi Hornin perheestä paennutta kyyhkystä. Älkää
+kieltäkökään, että olette jollakin lailla ollut osallisena tuon
+kesyttömän suomalaisen linnun katoamiseen.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne näkee hyväksi laskea leikkiä.
+
+-- En laske leikkiä, en toden totta. Te juuri olette hänet vienyt, ja
+nyt haetatte häntä veljellänne Suomen erämaista. Myöntäkää, että tämä
+kepponen on teidän keksimänne. Olettepa oikea Don Juan, paras paroonini.
+Te vain yhä teette valloituksia, ja pikku Maria on ihastuttava.
+
+Hyvillään näin paljosta kohteliaisuudesta väitti ratsumestari yhä
+edelleen asiaa perättömäksi, mutta tavalla, jota kävi selittäminen
+miten tahtoi.
+
+Samassa astui kutsumatonna sisään kookas vanhanpuoleinen, siviilipukuun
+puettu mies. Ulkomuodoltaan hän oli ankaran, miltei karkean näköinen.
+Tämä mies ei ollut kukaan muu kuin vaasalainen kauppias Lauri Larsson.
+
+Kreivin otsa, joka oli rypistynyt tästä kursailemattomasta
+esiintymisestä, sileni kaikkein kirkkaimmaksi päiväpaisteeksi heti
+kohta, kun hän oli tuntenut miehen Larssoniksi. Hänestä oli, sanoi hän,
+yhtä mieluista kuin odottamatonta saada tähän aikaan vuodesta nähdä
+niin arvokas suomalainen tuttava.
+
+Kauppias kumarsi juuri sen verran kuin velvollisuus vaati ja selitti,
+että maan puutteenalainen tila ei sallinut viivyttelemistä. Hän oli
+tullut jäitse Uumajaan ja sieltä tänne Vaasan kaupungin porvariston
+asiamiehenä alamaisuudessa anomaan lisää vapaavuosia ja tullimaksujen
+helpotuksia, jota varten hän nyt nöyrimmästi rohkeni pyytää hänen
+ylhäisyytensä suosiollista puoltolausetta. Syyt olivat ne ja ne -- ja
+nyt alkoi Larsson, huolimatta ratsumestarin läsnäolosta, laajasti
+esittää tulonsa syitä: kuinka tarpeellista oli saada ensi avovedellä
+Suomeen suoloja, rautaa, viljaa, humaloita, köysiä, ja --
+ehtoollisviiniä, jonka puute oli pakottanut monen kirkon tässä suuressa
+köyhyydessä käyttämään paloviinaa tähän tarpeeseen.
+
+Kreivi Torsten näytti kuuntelevan suurella mielenkiinnolla ja
+osanottavaisuudella tätä esitystä, mutta keskeytti viimein puhujan
+vastaten, että hän oli täydellisesti vakuutettu Vaasan porvariston
+anomuksen kohtuullisuudesta ja että hän oli puolestaan kaiken vointinsa
+mukaan koettava saada siihen suostumusta. Valtakunnalla oli nyt leppeä
+ja armollinen kuningas, joka kaikin keinoin tahtoi edistää alamaisten
+menestystä j.n.e., j.n.e.
+
+Ankara vaasalainen kansanmies vastasi tähän kopeammin kuin anojain on
+tapana, ettei hän armoa rukoillut, vaan oikeutta, ja koska nyt oli
+olemassa lainalainen vapaus, niin hän toivoi, ettei sitä kiellettäisi.
+Se oli ollut kreivi Horninkin mielipide, lisäsi hän.
+
+-- Epäilemättä, -- vastasi kreivi mitä kohteliaimmin. -- Jos Larsson on
+jättänyt anomuskirjansa kreivi Hornille, ja hänen ylhäisyytensä on
+katsonut sen mahdolliseksi, niin saatan edeltäkäsin onnitella teitä
+menestyksestänne.
+
+-- Minä en ole antanut mitään anomuskirjaa kreivi Hornille, -- vastasi
+Larsson jurosti. -- Minä vein vain veljeni tyttären takaisin kreivin
+perheeseen, ja puhelin samalla kreivin kanssa asioistamme.
+
+-- Veljenne tyttären, pikku Marianko?
+
+-- Niin, herra kreivi -- ja Larssonin ahavoittuneet kasvot kävivät
+tummanpunaisiksi.
+
+-- Sepä on iloista kuulla. Hyvästi, Larsson, olkaa varma
+puoltolauseestani. Ja te, majuri Sparrfelt, kuulettehan, teidän
+valloittajamaineenne on vaarassa. On vain yksi keino, jolla voitte sen
+korjata.
+
+-- Voinko tehdä jotakin teidän ylhäisyytenne hyväksi?
+
+-- Minunko? Mitä ajattelette? Mutta kyllä omaksi hyväksenne! Ryöstäkää
+kaunottarenne!
+
+
+
+
+13. "LAPINMAA ON LÖYDETTY".
+
+
+Järnan seuduille Sörmlantiin tehtiin huhtikuussa 1722 kuninkaallinen
+metsästysretki. Kuningas Fredrik rakasti näitä huvituksia melkein yhtä
+intohimoisesti kuin hänen kaksi edeltäjäänsä ja oli melkein yhtä
+taitava ja kokenut metsästäjä kuin hekin. Erotus hänen ja Kaarlein
+metsästysten välillä oli se, että ne nyt enää harvoin olivat
+hengenvaarallisia. Retket supistuivat pieniin, joko ratsain tai
+jalkaisin suoritettuihin ponnistuksiin, mistä seurasi hyvä ruokahalu;
+eikä kuningas suinkaan halveksinut hyvää ruokapöytää. Vieläkin oli hän,
+vaikka oli lihava ja kömpelö, varsin taitava ratsastaja. Tuskin oli
+koko Ruotsin valtakunnassa parempaa ampujaa kuin kuningas, ja usein
+ampui hän huvikseen täyttä vauhtia juoksevalta jänikseltä korvat,
+jättäen koirilleen ja metsämiehilleen tuon halvemman tehtävän, otuksen
+tappamisen. Sillä välin tyytyi kuningas, samoin kuin suuret Kaarletkin,
+tuoreeseen voihin ja keltaiseen kermaan pappiloissa käydessään,
+kuitenkin niin, että hänen ranskalainen kokkinsa suosiollisesti auttoi
+papin rouvaa ruokaa laitettaessa; tapahtuipa niinkin, ettei kuningas
+halveksinut viilipyttyäkään, jonka joku kaunis talonpoikaistyttö
+hänelle tarjosi, mutta siihen piti riputella kaneelia ja sokeria, joita
+aina tuli olla mukana siinä pienessä hopeakiskoilla varustetussa
+lippaassa, jota hovimestari aina kuljetti mukana maustaakseen maaseudun
+karkeita ruokia hänen armonsa mieleisiksi.
+
+Kevät oli pitkälle kulunut, ja lumi isoksi osaksi jo sulanut. Näillä
+tiheämmin asutuilla tienoilla ei oltu saatu enempää kuin yksi karhu
+kierretyksi, ja sittenkun tämä oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan
+kuninkaan omasta luodista saanut surmansa, käytiin ajamaan kettuja ja
+muita otuksia, joita olikin yllin kyllin. Nyt oli metsästys siksi
+päiväksi päättynyt, ja kuningas oli laitattanut pappilaan oivan
+illallisen. Ei sieltä puuttunut espanjanviinejä eikä voimakasta olutta,
+ja kun kuningas Fredrik oli kansanmielinen kuningas, jolla oli omat
+syynsä koettaa pysyä hyvissä väleissä Ruotsin rahvaan kanssa, oli
+muutamia seudun arvokkaimmista talonpojistakin kutsuttu pitoihin.
+
+Kuningas oli tavallisesti hyvin lempeä ja armollinen, päästyään
+työläistä hallitustoimista erilleen. Hän näki armossa hyväksi mennä
+eräisiin häihinkin, joita samana iltana vietettiin talon isossa
+väentuvassa. Varmaankin oli häät asetettu tuoksi päiväksi siinä
+toivossa, että kuningas niitä läsnä olollaan kunnioittaisi ja
+kuninkaallisella lahjalla muistaisi. Eikä tässä toivossa petyttykään.
+Hänen majesteettinsa näki hyväksi nipistää morsianta poskesta ja panna
+neljä tukaattia huomentuoppiin, jonka tehtyä hän tuntijan silmällä
+tarkasteli tämmöisestä kuninkaallisesta armosta kovin hämmästyneitä
+morsiustyttöjä. Tarkastus ei kuitenkaan näyttänyt tuottavan erikoista
+tyydytystä, koska kuningas kohta sen jälkeen kääntyi kahta harmaapäistä
+talonpoikaa puhuttelemaan ja alkoi kysellä maan tilaa, mikä suuresti
+kummastutti miehiä, jotka tiesivät, kuinka vastenmielisesti hänen
+majesteettinsa näin iloisissa tilaisuuksissa tavallisesti otti
+valtakunnan asioista puhuakseen.
+
+Talonpojat eivät suinkaan lyöneet laimin tilaisuutta avomielisin,
+vaikkakin nöyrin sanoin selittää kansan suurta ahdistusta ja
+valtakunnan, pitkällisestä sodasta johtunutta uupumusta, ja heillä oli
+samassa käsillä koko joukko anomuskirjoja, jotka pappi oli heille
+kirjoittanut, hankkiakseen tämän korkean vieraan käynnistä edes jotakin
+hyötyä paikkakunnalle. Kuningas otti anomuskirjat armollisesti vastaan
+ja lupasi, häistä lähtiessään, tehdä mitä hänen vallassaan oli, mutta
+lisäsi kuitenkin hiukan olkaansa kohauttaen, että "hän voi tehdä vähän
+valtakunnan menestymiseksi, heidän tulisi kääntyä neuvoskunnan puoleen;
+jos _hän_ vastaisuudessa saisi enemmän _mahdollisuutta_, niin
+kyllä kaikki kävisi rehellisten talonpoikain mielihyväksi ja
+tyytyväisyydeksi".
+
+Talonpojat, jotka eivät oikein tienneet, kuinka heidän tulisi selittää
+nämä kuninkaan ongelmalliset sanat, olivat kuitenkin ihastuksissaan
+korkean vieraan erinomaisesta alavuudesta, ja muutamat heistä alkoivat
+oluthaarikan ääressä suuresti ylistää nykyistä hallitusta edellistä
+paremmaksi. -- Kauan on siitä, kun ruotsalainen talonpoika on nähnyt
+herransa ja kuninkaansa silmästä silmään, -- huudahti eräs häävieras.
+
+-- Ja jos hän saa tehdä niinkuin tahtoo, on meidän hyvä olla, -- sanoi
+toinen. -- Mutta korkeat herrat ovat panneet hänelle päitset päähän ja
+tekevät kuninkaalle ja talonpojille mitä tahtovat.
+
+-- Ovatpa päitset saattaneet tarpeeseen ollakin kaiken sen jälkeen,
+mitä näimme tapahtuvan kuningas Kaarle-vainajan aikana, -- vastasi
+toinen.
+
+-- Kuka rohkenee herjata Kaarle-kuningasta ja hänen sinisiä poikiaan!
+karjaisi eräs vanha, arpinen, tuvan loukossa istuva puujalkainen
+karoliini. -- Ei tarvittu muuta kuin kuulla Kaarle-kuninkaan nimi, niin
+jo heti kuningas Fredrikin osakkeiden hinta aleni.
+
+-- Vanha Hannu on oikeassa, siinä oli kuningas, joka johonkin kelpasi,
+ja että kävi hullusti, se oli Görtzin ja herrain syy -- huusivat useat
+äänet.
+
+-- Laki ja vapaus ovat nyt meidän herramme, -- muistutti sävyisästi
+eräs vuoden 1719 valtiopäivämies.
+
+-- Laki ja vapaus! matki karoliini polkien puujalallaan lattiaan, niin
+että tupa kaikui; -- tahdotteko, pojat, kuulla uuden laulun, tänä
+vuonna painetun? Se kuuluu näin:
+
+    "Kun kaikk' on huipussaan -- saa maahan särjetyks';
+    niin kakstoist' oltuaan löi Ruotsin kello yks'."
+
+Äänekäs ihastuksenhuuto palkitsi tämän yleisesti tunnetun, hallitsijain
+järjestysnumeroita tarkoittavan viittauksen, ja kuningas Fredrikin
+osakkeet laskivat yhä edelleen tämän kummallisen kansan silmissä, joka
+ennemmin tahtoi kärsiä sankarin hirmuvaltaa kuin elää vapaana
+nukkekuninkaan hallitessa. Turhaan väitti ensimmäinen puhuja,
+että Fredrik oli tunnettu urhoolliseksi sotilaaksi ja että
+hänellä ruumiissaan oli useampia luodin ja piikin arpia kuin edes
+Kaarle-kuninkaalla. Tämän jälkimmäisen nimen varjo himmensi jo nyt, kun
+kaikki karoliinisen ajan haavat vielä vereksinä verta vuotivat, siihen
+määrin kaikki muut nimet, että seuraaja kokonaan unohtui niitä
+tarumaisia urotekoja ja seikkailuja kuunnellessa, joilla puujalka mies
+nyt alkoi kestitä oluthaarikan ääressä istuvia tovereitaan.
+
+Sillaikaa istuutui kuningas Fredrik herkullisen pöydän ääreen pappilan
+salissa ja söi hyvällä ruokahalulla, kuunnellen pilapuheita ja iloisia
+metsästysjuttuja, kun muuan hänen metsästäjistään astui sisään ja jätti
+kuninkaan suosikille, Bromanille, kirjeen. Hetken kuluttua otti Broman,
+joka silloin yksityissihteerinä aloitteli vastaista presidentinvirkaa
+kohti kulkevaa rataansa, lautasen kuninkaan edestä ja pudotti kenenkään
+huomaamatta kirjeen lautasliinalle. Kuningas laski leikkiä ja jutteli
+yhä edelleen, mutta pisti kirjeen poveensa. -- Was giebts? -- kysyi hän
+sitten sihteeriltään ikäänkuin sivumennen.
+
+-- Lapinmaa on löydetty, -- vastasi Broman matalalla äänellä.
+
+Kuningas nousi heti pöydästä. -- Hyvät herrat, -- sanoi hän
+kohteliaasti, -- valitan, etten enää voi viipyä hupaisessa seurassanne.
+Tärkeät valtionasiat vaativat minua heti kohta Tukholmaan; mutta minä
+pyydän teitä, jatkakaa, älkää olko tästä lähdöstäni millännekään!
+Hyvästi, meine Herrn! Auf Wiedersehen!
+
+Kuningas lähti. Keveän, yhdenistuttavan reen eteen, jota hänen
+henkikuskinsa ajoi, oli paras juoksija valjastettu, ja heti jäljessä
+seurasi Broman ja kamaripalvelija kuomureessä. Rinnalla ratsasti
+tavallinen vartijajoukko, yksi adjutantti ja neljä henkirakuunaa.
+
+Kuningas Fredrik sääli hevosia yhtä vähän kuin kukaan Kaarleistakaan ja
+ajoi "kuninkaan kyytiä" niinkuin hekin. Sitäpaitsi oli hevosia jo
+edeltäkäsin tilattu, ja Söderteljen ohi ajettiin, siellä seisahtumatta,
+hyvään aikaan illalla. Sitten hiljennettiin kovaa kulkua tuntuvasti.
+Broman sai kahden rakuunan saattamana käskyn ajaa edelle, "katsomaan,
+oliko jäihin luottamista", ja kuninkaan reki muiden vartijain kanssa
+seurasi hiljaista juoksua kappaleen matkaa jäljessä.
+
+-- Mikä paikka tämä on? -- kysyi kuningas, osoittaen oikealla puolen
+tietä olevaa isoa, rappeutunutta rakennusta.
+
+-- Se on Gärdinge, Sparrfeltien omaisuutta, -- vastasi reen kupeella
+ratsastava adjutantti.
+
+-- Se näyttää asumattomalta.
+
+-- Siinä ei ole asunut moneen vuoteen muita kuin tilanhoitaja väkensä
+kanssa.
+
+-- Voiko Strömberg nähdä, onko yläkerrassa valkeata?
+
+-- Ei vähintäkään, teidän majesteettinne. Siellä on pimeä.
+
+-- Nuoret miehet tekisivät paremmin, jos viljelisivät maatansa eivätkä
+lähettiläinä laiskottelisi... Aber was giebts da am Ufer? Broman
+lamentirt ja wie ein Verrückter. Kör på, zum Teufel![8]
+
+Kovaa meteliä, josta voi erottaa Bromanin äänen, kuului tosiaankin
+kappaleen matkan päästä läpi kylmän yöilman. Kun kuningas ja adjutantti
+olivat paikalle saapuneet, näkivät he Bromanin reen ajautuneen kiinni
+erääseen toiseen vastaan tulleeseen rekeen siinä, missä talvitie
+laskeutui niittymäkeä alas Mälarin jäälle. Tora oli jo muuttunut
+tappeluksi, ja Broman molempine rakuunoineen oli jo joutumaisillaan
+alakynteen taistellessaan erään upseerin ja kahden tahi kolmen
+sotamiehen kanssa, jotka kaikki olivat paljastaneet miekkansa ja
+mistään huolimatta huimivat niillä vastustajiansa. Rauha oli vielä niin
+uusimuotinen asia; ei tahdottu oikein päästä vanhoista tavoista.
+
+-- Aja roistot hiiteen ja hanki meille tilaa! -- komensi kuningas, eikä
+adjutanttia tarvinnut kahdesti käskeä. Vilahduksessa oli hän siellä
+rakuunoineen, ja taistelu sai nyt toisen käänteen. Nähden tappiolle
+joutuvansa pakeni vastapuolue metsään; outo upseeri vain taisteli vielä
+kuin riivattu puoleksi kaatuneen reen luona.
+
+-- Antautukaa, parooni Sparrfelt! -- huusi Strömberg, joka nyt tunsi
+vastustajansa. -- Kuninkaan nimessä minä vangitsen teidät tierauhan
+rikkomisesta.
+
+-- Ja naisrauhan rikkomisesta! -- säesti Broman närkästyksellä, joka
+näytti vallan ritarilliselta. -- Tässä reessä on nainen, joka sanoo
+olevansa väkisin Tukholmasta ryöstetty.
+
+Miekka putosi tyrmistyneen ratsumestarin kädestä.
+
+Kuningas astui reestään ulos. -- Me emme olleet odottaneet, --
+sanoi hän sillä ylpeällä ankaruudella, jota hän tämmöisissä
+tilaisuuksissa osasi niin taitavasti käyttää, -- me emme olleet
+odottaneet, että kohtaisimme upseerimme tilanteessa, mikä paremmin
+sopii maantierosvoille. Näinkö te, hyvät herrat, lakia ja
+säädyllisyyttä noudatatte? Parooni Sparrfelt menee tuossa paikassa
+Gärdingeen ja jääpi sinne, kunnes ehdimme hänen käytöksensä tarkemmin
+tutkia. Mitä naiseen tulee, käskemme me teidän, Broman, viedä hänet
+terveenä ja eheänä takaisin sukulaistensa luo Tukholmaan. Jokaisella
+viattomalla on oikeus nauttia kuninkaallista suojelustamme. Te
+vastaatte minulle hengellänne siitä, ettei tälle naiselle vääryyttä
+eikä vahinkoa tapahdu.
+
+Kuninkaan käskyä toteltiin, ja hetken kuluttua oli Sparrfelt matkalla
+Gärdingeen, jotavastoin kuninkaallinen seurue jatkoi kulkuaan
+Tukholmaan, mukanaan äänetön, vapiseva ja yön hämärässä tuntemattomana
+pysynyt nainen.
+
+
+
+
+14. JATKOA SISSIN SEIKKAILUIHIN.
+
+
+Jätimme nuoren, miehuullisen maantieritarimme Elias Pietarinpojan,
+viimeksi hänestä kertoessamme jotensakin vaaralliseen asemaan Raahen
+kaupunkiin, ja nyt on aika ottaa selkoa siitä, minne hän on joutunut.
+Vimmoissaan rakkaan Mariansa menettämisestä, ollen ilman rahaa, ilman
+tuttavia ja tohtimatta edes anoa virastojenkaan apua, kun palkinto yhä
+edelleen oli luvassa hänen hengestään, harhaili hän nyt kaukana
+pohjolassa, sillaikaa kuin selittämätön sallimus väkisin oli temmannut
+Marian takaisin Tukholmaan, jota tämä niin käsittämättömistä syistä
+pelkäsi. Elias luuli jo koko yrityksensä hukkaan menneeksi. Hänestä
+tuntui niinkuin maa olisi vajonnut hänen allansa.
+
+Silloin pudisti häntä kova käsi kauluksesta, ja eräs talonpoika, joka
+oli juossut majatalosta hänen jälkeensä, vaati hevostaan takaisin.
+Sissin päähän pälkähti eräs rohkea tuuma ja se kypsyi valmiiksi
+päätökseksi pikemmin kuin tässä maassa on tapana.
+
+-- Kyyditse minua nyt heti kohta pohjoiseen päin, kunnes saavutamme
+upseerin, joka lähti tästä vast'ikään, niin saat hevoseni kyytirahasta!
+
+Talonpoika katseli häntä suurin silmin. -- Mies on joko hupsu tai hän
+on varastanut hevosen, -- ajatteli hän itsekseen. Mutta Elias veti
+hänet muassaan majataloon, ja miten lieneekin asiasta sovittu, molemmat
+olivat kohta sen jälkeen matkalla Ouluun. Kaikeksi onneksi oli
+matkustajain iso venäläinen reki mennyt rikki Siikajoella, joten Elias
+tällä kertaa saavutti heidät helposti.
+
+Reippaasti astui hän Kerttulan majatalon tupaan ja tapasi siellä samat
+ihmiset, joita hän muutamia tunteja sitten oli niin ajattelemattomasti
+hätyyttänyt Raahen tullin luona. Entinen pormestari Burchard nousi
+juuri nauriskupin äärestä, jonka sisällyksen hän oli tilavaan
+mahalaukkuunsa tyhjentänyt, ja yritti tukkia tien sisään tulevalta. --
+Den tusan perkele kivekäs will durchaus hängen! -- huusi hän.
+
+Elias sysäsi hänet syrjään ja meni suoraan upseeria kohti, joka oli
+keski-ikäinen, jalon ja rehellisen näköinen mies. -- Antakaa minulle
+anteeksi, -- sanoi hän, -- että vielä kerran teitä häiritsen; mutta en
+minä, jumal'auta, tee sitä pahassa tarkoituksessa.
+
+-- Kuka olette? Mitä tahdotte? -- kysyi upseeri otsaansa rypistäen.
+
+-- Olenpahan vain muuan kuningas vainajan ja Löfvingin halvimpia
+palvelijoita, ammatiltani kivekäs, niinkuin he kutsuvat meitä, tämän
+maan vapaita miehiä, -- vastasi Elias. Sadan talarin palkinto on
+hengestäni luvattu sentähden, että poltin erään venäläisen kaleerin
+Paraisten saaristossa, ja teidän vapaasukuisuutenne saattaa helposti
+päästä minusta antamalla minut ilmi paikkakunnan nimismiehelle. Mutta
+karoliiniahan puhuttelen; häntä en tarvitse pelätä.
+
+-- Etpä tosiaankaan; jos niin on kuin sanot, poikani, niin et tarvitse
+katua, että olet kääntynyt puoleeni. Minä olen majuri Düker, Uplannin
+väkeä ja palaan Venäjältä, oltuani siellä vankeudessa lähes 13 vuotta.
+Vaimoni seuraa minua pohjoista tietä Tukholmaan.
+
+-- Tukholmaan! -- toisti Elias. -- Herra majuri, -- ottakaa minut
+mukaanne! Minä palvelen teitä kengänpuhdistajana, minä ajan kaikki
+hevoset kuoliaiksi teidän edessänne -- minä tappelen teidän puolestanne
+-- mutta sitähän ei nyt enää tarvitakaan -- sanalla sanoen, herra
+majuri, minä tahdon kuolla teidän edestänne, kun vaan otatte minut
+mukaanne!
+
+-- Nuori mies, -- sanoi Düker hymysuin, -- jos ajat niinkuin ratsastat,
+uskon kyllä sinun pitävän sanasi. Mutta miksi sinulla on semmoinen
+kiire Tukholmaan?
+
+Elias teki lyhyesti selkoa Marian katoamisesta.
+
+-- Se on arveluttava juttu, -- sanoi majuri; -- meillä on nyt rauha,
+poikaseni, ja niin reipas kuin oletkin, pelkään, ettet pääse pitkälle
+tytön holhoojan kanssa. Mutta sama se; olla henkipattona sentähden,
+että on tehnyt vahinkoa viholliselle, se ei minun mielestäni
+ole mikään vika. Eräs vanha sotamieheni, joka on seurannut minua
+vankeudestani, jääpi Ouluun, ja Burchard koettaa siellä saada jonkin
+nimismiehenpaikan. Sinä saat astua heidän sijalleen. Mutta älä
+ratsastakaan hevosiani kuoliaiksi, sen ehdon panen.
+
+-- Eläköön Kaarle-kuningas! -- huudahti Elias hattuaan pyöräyttäen.
+
+-- Wollte sägen den grossmächtigen Friederich, -- oikaisi Burchard. --
+Nur immer den rechten Potentaten, durchaus!
+
+Matkue lähti taas liikkeelle. Nyt kuljettiin kauheasti hävitettyjen
+seutujen kautta. Koko Limingan lakeus oli erämaana, jossa ei ollut
+kiveä kiven päällä tähteenä ihmisten asunnoista. Vasta Oulun
+läheisyydessä nähtiin taas siellä täällä jokin hökkeli tien varrella.
+Kaupunkia itseään oli pahoin kohdeltu. Sen historian kirjoittaja
+Johannes Snellman (1736) kertoo, kuinka vihollinen tuli tähän
+turvattomaan kaupunkiin Antinpäivänä v. 1714, ja kuinka kaikki sodan
+aikana ryöstettiin ja 143 asukasta vietiin vankeuteen ja kuinka useat
+muut paetessaan hukkuivat merellä. Talvella oli nyt monta pakolaista
+palannut Tornion kautta; mutta kaupunki oli vielä puoleksi autiona, ja
+sen rakennukset olivat rapistuneita hökkeleitä, jotka tuskin oli saatu
+rakennetuiksi v. 1705 tapahtuneen palon jälkeen, kun rutto 1710 ja
+vihollisen maahanhyökkäys saattoivat Oulunkin varallisuuden melkein
+kokonaan katoamaan.
+
+Matkustajat eivät viipyneet Oulussa sen kauemmin kuin että hetkisen
+levähtivät, Kulkua jatkettiin kokien vaivoja ja vaaroja, joita nyt
+tuskin voidaan kuvitellakaan, yhä edemmä pohjoiseen päin. Aina
+vähäiseen rappeutuneeseen Tornioon asti ulottuivat sodan hävitykset.
+Sieltä alkaen oli toki suojaa pään päälle, mutta Ruotsinkin puolella,
+vaikka vähemmässä määrin, oli väestö kuollut, köyhyys oli suuri ja maa
+metsittynyt. Monta kertaa saivat matkustajat kiittää ainoastaan sissin
+neuvokkuutta ja tottumusta suoriutumaan pahimmastakin pulasta siitä,
+että terveinä ja eheinä pääsivät kaikista näistä vastuksista.
+
+Vihdoinkin, kahdeksan viikkoa kelirikossa kuljettuaan näkivät
+matkamiehet Tukholman torninhuippujen kiiluvan kevätauringon
+paisteessa. Silloin kyyneltyivät rehellisen Dükerin silmät. Nyt oltiin
+toukokuun alkupuolella. Elias sanoi sydämelliset hyvästit
+matkatovereilleen ja lähti omin päinsä astumaan silloin vielä ahtaaseen
+ja sokkeloiseen pääkaupunkiin, jossa valmistumaisillaan oleva, mutta
+vielä asumaton Tessinin teettämä uusi kuninkaallinen hovilinna jo
+silloin, korskeana kuin leijonanluola, silmäili sitä paikkaa, missä
+Meelari valuttaa vetensä Itämeren aaltoihin.
+
+Tottuneena samoin kuin mestarinsa Löfvingkin esiintymään minä hyvänsä
+meni neuvokas sissi heti kohta kreivi Hornin taloon ja sanoi olevansa
+erään suomalaisen herran kamaripalvelija, joka tahtoi kreivi Hornille
+jättää sievillä sanoilla ja hyväntekijäisillä höystetyn, virkaylennystä
+koskevan anomuksen. Kohta oli hän houkutellut palvelusväen kertomaan
+kaikki, mitä he tiesivät kreivistä, kreivittärestä ja tämän
+ottotyttärestä. Valitettavasti eivät tiedot olleet ilahduttavia.
+Larsson oli tuonut Marian takaisin kreivin perheeseen; Maria oli paljon
+itkenyt ja enimmäkseen pysynyt sisällä, mutta eräänä iltana hän oli
+mennyt tervehtimään sisartaan, joka oli Tukholmassa käymässä ja sieltä
+palatessaan hän oli kadonnut. Turhaan oli Larsson, turhaan kreivi itse
+pannut puolen kaupunkia liikkeelle kadonnutta löytääkseen; siitä oli
+nyt kolme viikkoa eikä Mariasta oltu saatu vähintäkään vihiä. Kreivitär
+oli epätoivoissaan, Larsson koetti turhaan salata katumustaan ja
+levottomuuttaan siitä, että oli tuonut tytön Tukholmaan. Lyhyesti
+sanoen, kaiken tämän alla piili jotakin outoa, arvelivat viisaat
+palvelijain joukossa. Tytöllä oli sydämensuru, se näkyi kyllä hänen
+kasvoistaan, ja lopulta kai saataisiin kuulla, että hän on mereen
+hypännyt.
+
+-- Mitäpä se auttaisi? -- sanoi vanha portinvartija, joka luuli itseään
+muita viisaammaksi. -- Jos hän olisi mereen hypännytkin, niin hän olisi
+jäänyt veden päälle, se on varmaa se; sen verran on hän toki Suomessa
+oppinut. Hänhän karkasi kotiin varastamaan sitä taitoa joltakin
+vanhalta Lapin noita-akalta, mutta sitäpä hänen setänsä toki häpesi ja
+toi hänet tänne takaisin, tehdäkseen hänestä uudelleen kristityn, mikä
+ei taida olla niinkään helppoa saada Suomessa aikaan. Parooni
+Sparrfeltin paras mies, arpiotsa Nuutti, vannoi ja vakuutti, että
+kreivittären Maria oli lumonnut hänen herransa ja vielä jonakin päivänä
+veisi hänet hornaan.
+
+-- Ollaankohan niin varmoja, ettei Maria ole sitä jo tehnytkin? --
+kysyi Elias rauhallisesti, vaikka hänen mielensä teki hakata tuo vanha
+lörpöttelijä palasiksi.
+
+-- Ei se niin varmaa ole, -- sanoi eräs nenäkäs kamarineitsyt, joka ei
+koskaan ollut voinut antaa Marialle anteeksi kreivittären suosiota. --
+Samana päivänä, kun hän katosi, näin minä Sparrfeltin ratsastavan tästä
+ohitse, ja siitä päivästä asti ei ole kukaan nähnyt paroonia.
+
+-- Soita sinä sokerisuutasi! -- sanoi kreivin ylpeä kamaripalvelija,
+joka aina tiesi enemmän kuin kaikki muut. -- Parooni Sparrfelt on
+syössyt miekan erään rakuunan läpi ja istuu nyt putkassa maatilallaan
+Gärdingessä, kolmen penikulman päässä Tukholmasta.
+
+Elias oli kuullut tarpeekseen. Puolen tunnin perästä oli hän jo tiellä
+Gärdingeen ja tällä kertaa tilanhoitajana, joka kulki ostamassa hevosia
+Suomeen. Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hänellä oli selvillä
+Gärdingen asiat. Sparrfelt oli siellä, ikävästä ja mielikarvaudesta
+puolikuolleena, mutta pakotettuna pysymään kotiarestissa, "sentähden
+että hän ja hänen väkensä olivat ajaneet jäällä kuninkaan yli ja
+lyöneet kuoliaaksi neljä rakuunaa, missä tilaisuudessa hänen
+majesteettinsa töin tuskin pääsi hengissä heistä erilleen, josta
+kaikesta armollinen parooni arvattavasti mestattaisiin". Syynä tähän
+kaikkeen oli ollut eräs suomalainen noita-akka, jonka armollinen parooni
+oli tahtonut viedä Gärdingeen parantamaan talon hevosten patteja, mutta
+kun luutnantti Strömberg näki noita-akan, hakkautti hän reiän jäähän
+ja työnsi hänet sinne kiväärinperällä, sillä noita pysyi tietysti veden
+päällä.
+
+Tämän tiedon saatuaan palasi Elias Tukholmaan, eikä hän saanut rauhaa,
+ennenkuin tapasi luutnantti Strömbergin. Tälle hän sanoi olevansa
+Larssonin asialla, jättämässä muka erästä anomuskirjaa kuninkaalle, ja
+virkkoi tämän ohessa jonkin sanan Sparrfeltista ja noita-akasta. --
+"Larsson oli aikonut ostaa hevosia Gärdingestä, mutta oli saanut
+kuulla, että Sparrfeltin oli tapana parantaa hevosiaan taikatempuilla."
+
+Strömberg nauroi täyttä kurkkua. -- Se olisi kyllä Sparrfeltin
+tapaista, mutta siinä tapauksessa oli Broman tehnyt hänelle aikamoisen
+tepposen, kun oli vienyt hänen noitansa. Kenties Bromaninkin hevoset
+ovat pattijalkoja.
+
+Näin sanottuaan käänsi luutnantti anojalle selkänsä, ja Elias lähti
+raivoissaan ja hammasta purren hakemaan Bromania käsiinsä.
+
+
+
+
+15. JUPITER JA JUNO.
+
+
+Tavoissa ja mielipiteissä oli Ruotsin hovissa tapahtunut Kaarle XII:n
+kuoleman jälkeen kummallinen muutos, mikä meidän on muistettava,
+voidaksemme uskoa tätä kertomusta todenmukaiseksi, tai edes
+mahdolliseksi. Kaarle XI:n aikana olivat tavat varsin ankarat, ja hovi,
+samoin kuin kuningaskin, käytti päivänsä osittain työhön ja osittain
+hartaudenharjoituksiin. Paljon tämän ajan vakaamielisyydestä haihtui
+Kaarle XII:n hurjissa nuoruudenhuvituksissa; mutta sittemmin kohottivat
+ensin voitot ja sitten tappiot kansan takaisin vakavampaan
+mielentilaan. Kuohuva sisällinen eripuraisuus, puolueviha, juonet,
+riidat valtaistuimesta ja taistelu joko yksinvallan puolesta tahi sitä
+vastaan, kaikki tämä karkaisi alussa mielet sitä tapainturmelusta
+vastaan, joka jo enemmän kuin miespolven ajan oli levinnyt
+kevytmielisestä Ranskan hovista muuhun Eurooppaan. Ruotsi pysyi
+ylimalkaan ankaroita tapoja noudattavana maana, ja vielä täytyi
+kulua 50 vuotta heikkoudessa ja sisällisissä riitaisuuksissa,
+ennenkuin Kustaa III:n aikana toinen ajatustapa pääsi ylhäisempiin
+yhteiskuntaluokkiin juurtumaan. Mutta Fredrik I oli käynyt toista
+koulua kuin kahdestoista Kaarle. Hän oli kasvanut samain kevytmielisten
+hovitapojen keskellä kuin aikakauden kuuluisimmat irstailijat,
+August II ja Orleansin herttua, ja hän taisteli peräti toisenlaisia
+valloituksia tehdäkseen kuin hänen tuima edeltäjänsä. Onneksi
+hänen vaikutusvaltansa ei ulottunut kauas hovin loistavasta
+piiristä, ja puolueet, jotka elämöivät hänen ympärillään, hänen
+ala- ja yläpuolellaan, peloittivat hänet noudattamaan ulkonaista
+säädyllisyyttä, mikä näytti kovin naurettavalta niiden silmissä, jotka
+hänet tarkemmin tunsivat.
+
+Suurten tapausten pohjalla kulkee aina vahva lanka, joka niitä
+yhdistää, mutta pinnalla tämä lanka hupenee heikoiksi, sattumusten ja
+inhimillisten intohimojen kutomiksi hämähäkinverkoiksi, jotka silloin
+tulevat näyttämään tapausten varsinaisilta johtolangoilta. Tämän
+kertomuksen aikana sekaantui Ruotsissa muihin puolueriitoihin katkera
+vihollisuus voittaneen hessiläisen ja voitetun holsteinilaisen puolueen
+välillä. Kreivi Horn oli nyt se mies, joka valtakuntaa hallitsi. Mutta
+omavaltainen Ulriika Eleonoora ei voinut antaa anteeksi hänelle sitä,
+että hän, joka oli ollut hänen sisarensa pojan ja kilpailijan,
+Holsteinin prinssin opettajana, yhä edelleen piti entistä oppilastaan
+niin rakkaana kuin valtakunnan menestys ja uusi vallanperimys sallivat.
+Kreivi Horn teki ja toimi kuin mies, mutta hänen kuningattarensa vihasi
+kuin nainen. Hornin kukistaminen oli päätetty; ja jos hän olisi
+kaatunut sillä hetkellä, jolloin vapaus vielä oli vallaton lapsi, niin
+olisi ehkä yksinvalta, joka yksinään oikein tiesi, mitä tahtoi, jälleen
+kohottanut kruunatun otsansa Ruotsissa.
+
+Kuningas Fredrik vapisi sitä hetkeä yhtä paljon kuin hän sitä toivoi
+tulevaksi. Hän ei pitänyt kreivi Hornista, mutta hän pelkäsi häntä.
+Väkinäisesti hän myöntyi kuningattaren yhä uudistettuihin vaatimuksiin,
+että uuden järjestyksen pylväs oli kukistettava. Viimein hän kumminkin
+antoi siihen suostumuksensa.
+
+Näiden hovijuonien takana seisoi näkymättömänä ja mahtavana eräs näissä
+kertomuksissa hyvin tunnettu mies, kreivi Torsten Bertelsköld. Hänen
+neuvojaan kuningatar kuunteli. Hänet hän oli määrännyt astumaan Hornin
+sijaan. Ei kukaan muu siihen kyennyt.
+
+Kaikki oli ennakolta valmistettu. Päivä ja tunti oli määrätty.
+Kaikkivoivan Hornin virasta erottamiseksi ja karkottamiseksi ei
+tarvittu muuta kuin kuninkaan allekirjoitus; ja sitten oli jälkeläisen
+nimitys heti kohta seuraava.
+
+Kuningas odotti kuningatarta työhuoneessaan, astuen levottomana
+edestakaisin lattiata pitkin. Hän oli käskenyt kaikkien suosikkiensa ja
+uskottujensa poistua, sihteeri Broman vain istui kirjoituspöydän
+ääressä, kuninkaan sanelun mukaan pannen paperille erästä
+neuvoskunnalle tarkoitettua kirjoitusta, jolla tuota itsevaltaista ja
+uskallettua toimenpidettä oli puolustettava.
+
+Kuinka ikäviksi nuo valtiolliset asiat ajan pitkään kävivätkään!
+Kuningas muutteli ja taas muutteli tämän arveluttavan kirjoituksen
+lauseita, mutta ei saanut sitä sittenkään oikein mielensä mukaiseksi.
+Viimein heittäytyi hän suutuksissaan sohvalle, keskeyttäen sanelunsa
+tällä odottamattomalla kysymyksellä: -- Noch nichts von Lappland? Eikö
+vielä mitään uutta suomalaisesta noidasta?
+
+-- Teidän majesteettinne ... sanoi Broman alamaisen hämmästyneesti
+kohottaen katseensa kokonaan toista ainetta koskevasta, tärkeästä
+kirjoituksesta kuninkaaseen.
+
+-- Nun was? Sinun täytyy hankkia hänet minulle takaisin. Enemmän kuin
+puolen vuotta on hän minulta alinomaa päässyt menemään. Sinä olet
+taitamaton pöllö, Broman; tuskin kelpaat harakanvarpaita töhrimään.
+Eselsjunge!
+
+-- Teidän majesteettinne käskystä minä vein hänet luotettavaan talteen
+hoviräätälin, mestari Gerhardin vaimon luo, joka sai käskyn tarkasti
+sulkea ovet ja ikkunat ja olla päästämättä ketään ihmistä sisään
+ennenkuin teidän majesteettinne saisi tilaisuuden tuntemattomana
+kunnioittaa heitä käynnillään. Valitettavasti...
+
+-- Geh zum Teufel! Seuraavana aamuna hän oli tipotiessään.
+
+-- Gerhardin muori näytti minulle ikkunan, josta tyttö oli laskeutunut
+maahan. Sen teki hän toisesta kerroksesta, neljänkolmatta jalan
+korkeudesta. Käsittämätöntä!
+
+-- Käsittämätön seuraus niistä tukaateista, mitkä se kielikello on
+sinulta petkuttanut. Kenties olet ne omaan avaraan taskuusi pistänyt?
+
+-- Teidän majesteettinne, minun alamainen intoni...
+
+-- Bah, Zuckerwasser! Mitä olet tehnyt, saadaksesi hänet käsiisi?
+Geschwind!
+
+-- Ensin menin kysymään kreivi Bertelsköldiltä, joka houkutteli
+Sparrfeltiä ryöstämään tytön, toimittaakseen hänet oikeihin käsiin. Hän
+ei tiennyt mitään.
+
+-- Eikö mitään? Tukholman liukkain konna ei tiennyt mitään? Weiter
+fort!
+
+-- Kreivi Hornin perheessä, jossa kamaripalvelija on minun kätyrini, ei
+myöskään tiedetty mitään. Siellä luultiin tytön hypänneen mereen.
+
+-- Ruotsia osataan hallita eikä sittenkään mitään tiedetä. Weiter fort!
+
+-- Sittenkun minä, yhtä turhaan kuin kreivi Horn, olin tutkituttanut
+koko Tukholman, tuli luokseni mies, joka ensin sanoi tahtovansa jättää
+anomuskirjan. Mutta kun hän näki olevansa kahden kesken kanssani,
+tarttui hän minua kaulustaan ja pakotti minut, pitäen pistoolia rintani
+edessä, sanomaan, mitä tiesin Maria Larssonin katoamisesta.
+
+-- Ja sinä sanoit hänelle kaikki mitä tiesit, und noch was dazu?
+
+-- Ennen kuolisin tuhat kertaa kuin pettäisin suuren kuninkaani
+luottamuksen, -- jatkoi suosikki samaan tapaan alamaisesti luikerrellen
+ja samalla tekeytyen hävyttömän tuttavalliseksi. -- Huomasin hänen
+tietävän, miten Sparrfeltin oli käynyt ja sepitin hänelle jutun
+semmoisen, että tyttö muka oli kätkössä erään hoviparturin luona
+kaupungin eteläisessä osassa. Mutta se lemmon mies ei ollut niinkään
+petettävissä. Minun täytyi saattaa hänet sanotun parturin luo. Onneksi
+kohtasin portailla poliisikomissaari Frifältin. Hän ymmärtää
+silmäniskunkin, ja mies istuu nyt kaupungin vankilassa, syydettynä
+kotirauhan rikkomisesta ja ryöstöstä.
+
+-- Gut, Broman, gut! Laita mies hirteen ja pian! Hän voi tehdä
+tyhmyyksiä ja tulla vaaralliseksi. Roskaväen siveyttä on
+kunnioitettava.
+
+-- Teidän majesteettinne suvaitkoon olla rauhassa. Selville on saatu,
+että mies, joka sanoo olevansa nimeltään Elias Pietarinpoika, on ilkeä
+suomalainen sissi ja että viime syksynä on luvattu jonkinlaisen hänen
+tekemänsä ryöväyksen takia palkinto hänen hengestään. Onpa kyllin syytä
+hirttää kymmenenkin hänenlaistaan miestä.
+
+-- Geschwind, Junge, geschwind! Hän älköön huomiseen enää eläkö. On
+syitä olemassa -- hovilla on kissankorvat -- kuningatar on olevinaan
+niin kovin siveellinen -- luulevainen, ymmärretäänkö?
+
+-- Teidän majesteettinne tahto täytetään.
+
+-- Kukin ajattelee omaa kaulaansa. Kissan leikki -- hiiren kuolema!
+Maria tuodaan viikon kuluttua takaisin taikka virkaero on valmis.
+Ymmärretäänkö? Mene! Kuningatar tulee.
+
+Sihteeri katosi alamaisimmasti kumarrellen, herransa epäsuosio tiedossa
+ja harmi sydämessä. -- Semmoiset aseet kuluvat pian ja särkyvät ennen
+pitkää, -- sanoo eräs kuuluisa kirjailija.
+
+Kreivi Bertelsköld ilmoitettiin ja otettiin armollisesti vastaan. Ei
+ainoakaan kasvojenjuonne ilmaissut hänen sisällistä levottomuuttaan
+tällä ratkaisevalla hetkellä, joka oli saattava hänet vallan
+kukkuloille. Hän oli, niinkuin ainakin, kylmä ja rauhallinen.
+Vaihdettiin vain muutamia välinpitämättömiä sanoja. Fredrik I ei
+suosinut niitä, jotka tiesivät hänen tarkoituksensa.
+
+Kuningatar astui sisään; hovinaiset jäivät ulkopuolelle. Kukapa ei
+muistaisi Ulriika Eleonoora nuoremman kookasta ja kankeata vartaloa,
+ylös kammattuine hiuksineen, avorintaisine pukuineen, luonnottoman
+pitkine liiveineen, jotka oli kuin liisteröity pullottavan pönkkähameen
+päälle, sekä korkeakantaisine kenkineen. Vartalo oli kokonaisuudessaan
+hyvin pronssisen käsikellon näköinen. Pfalzilaisen suvun suuria silmiä
+ja paksuja huulia lievensi Kaarle XII:n vanhemmassa sisaressa
+naisellinen hempeys, mutta Ulriika Eleonooralle ne antoivat
+jonkinlaisen miesmäisen piirteen, joka, yhdessä ison nenän ja paksujen
+käsivarsien kanssa, ei oikein tahtonut sointua niihin kauneuden
+ylistyksiin, joilla silloiset runoilijat häntä kilvan mielistelivät.
+Myöskin oli hän perinyt veljensä koko itsevaltaisuuden, perimättä hänen
+lujuuttaan, jonkatähden hän usein oli horjuva päätöksissään ja lausui
+loukkaavia sanoja kiivaudessaan, mihin Kaarle XII:n tuskin milloinkaan
+nähtiin hairahtuvan. Tänä iltana hän ei ollut hyvällä tuulella.
+Kuningas huomasi heti hänen sisään astuessaan ukkospilven hänen
+korkealla otsallaan ja kiiruhti heti estämään sitä salamoimasta.
+
+-- Aina ihana kuin Juno ja vastustamaton kuin rakkauden jumalatar! --
+huudahti hän suudellen kuningattaren kättä. Keskustelu kävi saksaksi.
+
+-- Vertaus on tavallaan sattuva, -- vastasi kuningatar terävästi. --
+Ainakin on minun korkea puolisoni ihmeellisesti Jofurin kaltainen --
+majesteetillinen ja uskollinen! Olympolaisten sopisi meitä kadehtia --
+me näyttelemme joka päivä Ovidiuksen metamorfooseja -- onhan teidän
+majesteettinne lukenut Ovidiusta? Käytännössä kenties? Niissä tapaa
+ihastuttavia opetuksia. Kas, siinähän on Merkurius -- jumalien
+sanansaattaja! Te teette tehtävänne pelotta ja moitteetta!
+
+Kreivi Bertelsköld kumarsi tyvenesti ja hymyssäsuin, ikäänkuin hän
+olisi vain kuunnellut kuningattaren erinomaisia sukkeluuksia. Kuninkaan
+oli vaikeampi salata hämmästystään. Jotakin oli epäkunnossa, sen hän
+selvästi huomasi. Hänen puolisonsa, jota hän sai kruunustaan kiittää,
+tiesi enemmän kuin hänen olisi pitänyt tietää. Mutta _mikä_ noista
+monista seikkailuista oli nyt joutunut hänen korviinsa ja herättänyt
+hänen vihansa?
+
+Hän pyysi kuningatarta istuutumaan tänne erityisesti häntä varten
+siirrettyyn purppurasamettiseen nojatuoliin. -- Katsooko teidän
+majesteettinne hyväksi kunnioittaa minua käskyillään? -- sanoi
+kuningas.
+
+Kun Kaarle XII oli vihoissaan Demotikassa, silloin oli suurvisiirin pää
+löyhässä turbaanin alla. Kun Ulriika Eleonoora oli suutuksissaan,
+silloin täytyi Fredrik I:n näytellä uskollisimman alamaisen osaa.
+
+Kuningatar istuutui, tumma puna nousi yhä ylemmä hänen kasvoilleen ja
+otsalleen. Rakastettava hän ei silloin ollut, mutta hänessä oli
+kumminkin jotakin, mikä muistutti Benderin kalabaliikkia. Hän ei vielä
+virkkanut mitään.
+
+-- Toivon teidän majesteettinne voivan hyvin? -- kysyi kuningas,
+kenties itsekään huomaamatta äänessään olevan ivaa. -- Kylpyretki
+Medeviin ensi kesänä on palauttava teidän majesteettinne kalliin
+terveyden.
+
+Ei mitään vastausta. Ukkospilvi ei ollut vielä valmis salamoimaan.
+
+-- Mutta tullaksemme valtakunnan asioihin, -- jatkoi kuningas,
+nähtävästi hämillään ja selvästikin tahtoen asettaa myrskyn millä
+myönnytyksillä hyvänsä, -- niin olen aivan samaa mieltä kuin teidän
+majesteettinne, että kreivi Hornia ei voida kauemmin suvaita. Meidän
+täytyy puhdistaa hallituksemme epäluulonalaisten tarkoitusten ajajista.
+
+-- Rhadamantus on erotettava jumalien neuvostosta, jotta Merkurius --
+varkaiden jumala -- astuisi sijaan! Viisas Jofur, sehän on
+tarkoituksenne? -- tiuskaisi loukkautunut puoliso.
+
+
+
+
+16. JUNON KOSTO.
+
+
+Hämilleen joutunut kuningas katsahti Bertelsköldiin, joka seisoi yhtä
+kylmänä ja levollisena kuin jos olisi tullut kuuntelemaan jotakin sen
+ajan pitkäpiimäisiä paimenrunoelmia. Mutta kuningatar jatkoi vain,
+odottamatta vastausta ja voimatta enää kauemmin kuohuvaa vihaansa
+hillitä.
+
+-- Niinpä niin, sen Jumala tietäköön, että minä vihaan tuota
+suomalaista sarvikuonoa, tuota pöyhkeätä ylimystä, joka nyt on
+olevinaan kruunattujenkin herra, ja se päivä on tuleva, jolloin minä
+tallaan hänet jalkaini alle. Mutta uhrata hänet -- miehen, jolla on
+kykyä, jossa on jaloutta -- katalan juonittelijan, teeskentelijän,
+halpamielisen petturin vuoksi -- niin syvälle, teidän majesteettinne,
+ei ole vielä perimämme kruunu vajonnut! Viipykää täällä, herra kreivi;
+kuningattarenne käskee sen. Te hymyilette vieläkin, te olette
+ihastuksissanne, kun näette kohtauksen meidän kuninkaallisessa
+kodissamme, mutta kreivi Hornin jälkeläiseksi ette pääse sinä ilmoisna
+ikänä! Kas tässä, lukekaa ja päättäkää, kuinka syvästi Ruotsin
+kuningatar teitä halveksii.
+
+Näin puhuen ojensi kuningatar hänelle nimettömän, kreivi Bertelsköldin
+tunnetulla käsialalla kirjoitetun paperilipun, joka sisälsi vain nämä
+sanat:
+
+"Tänään klo 6 tahi 7 aikaan i.p. ryöstää Sparrfelt Lapinmaan ja viepi
+sen Gärdingeen. Pitäkää varanne!"
+
+Bertelsköld luki lipun aivan tyynen näköisenä, ja antoi sen takaisin
+kylmästi kumartaen kuningattarelle. -- Teidän majesteettinne suvaitkoon
+armollisimmasti suoda minulle anteeksi, -- sanoi hän, -- tämä lippu on
+tosiaankin minulta. Sattumalta kuulin, että erästä nuorta, kreivi
+Hornin perheessä olevaa tyttöä eräs narri ajeli takaa, ja minä katsoin
+olevani velvollinen varoittamaan hänen holhoojaansa, erästä vaasalaista
+kauppiasta, nimeltä Larsson.
+
+-- Joutavia! Palatkaamme valtakunnan asioihin, -- puuttui puheeseen
+kuningas, joka viimeisen selityksen kuultuaan alkoi toivoa kalabaliikin
+loppuvan paremmin kuin hän alussa oli uskonut mahdolliseksi.
+
+Ulriika Eleonoora repi kirjelipun rikki ja heitti sen lattialle. --
+Jumalien sanansaattajan tekemäksi sangen keskinkertaista! -- huusi hän.
+-- Odottakaa: minä teen teidän majesteetillenne ja herra kreiville sen
+kunnian, että vähän virkistän huonoa muistianne. Kreivi Hornin
+perheessä oli vuosi sitten eräs suomalainen porvaristyttö; hänen
+nimensä olen unohtanut, mutta eräät ylhäiset herrat, jotka ovat
+kunnioittaneet häntä huomaavaisuudellaan, sanoivat häntä Lapinmaaksi.
+Tosiaankin huonolla aistilla valittu lempinimi, hyvät herrat. Tämä
+tyttö oli kaunis, niin sanottiin -- se on minulle yhdentekevää -- ja
+hän oli saanut jonkinlaisen kasvatuksenkin. Kovaksi onneksi hän ei
+ollut mikään Danaé. Jofur ei saanutkaan armoa hänen silmissään ja minä
+soisin, että eräällä toisella henkilöllä, joka on korkea-arvoisempi
+kuin tuo tyttö, olisi ollut yhtä hyvä aisti. Kerrottiinpa niinkin, että
+hän oli aivan viaton ja hänen kunniansa tahraton. Se on mahdollista;
+ainakin hän pakeni kreivi Hornin perheestä, välttääkseen mahtavan
+ihailijansa vainoa. Kuitenkin salasi hän tämän vainon niin
+tunnollisesti, niin pyhästi kuin on tapana peittää isän hairahduksia.
+Kaikki hänen teostaan annetut häpäisevät selitykset hän kärsi
+kernaammin kuin ilmaisi ruhtinaan heikkoudet, jotka -- jos ne olisi
+ilmaistu tälle kansalle, joka ei osaa kunniastansa leikkiä laskea --
+olisivat kovin halventaneet kruunun loistoa ja sen miehen arvoa, joka
+sitä kantaa. Mitä teidän majesteettinne arvelee? Eikö tämä tyttö olisi
+ansainnut parempaa kohtaloa?
+
+Kuningas koki nauraa. -- Aisopos, -- sanoi hän, -- kadehtisi teidän
+majesteetiltanne tuota kykyä, jolla te kerrotte siveyttä opettavia
+satuja noin erinomaisen nerokkaasti ja huvittavasti.
+
+-- Malttakaa, sire! Tulemme opettavaiseenkin osaan. Tyttö ei välittänyt
+minkäänlaisista vaaroista päästäkseen kotiseudulleen ja kadonneen
+isänsä luo. Kovaksi onneksi oli hänellä setä, joka luuli vanhan ajan
+rehellisyydellä ja kunnialla vielä olevan arvoa Tukholmassa. Vihoissaan
+tytön karkaamisesta hyväntekijänsä, kreivitär Hornin luota, ja
+tuntematta sen syitä, joita ei tyttö sanallakaan ilmaissut, pakotti hän
+tytön palaamaan kanssansa Tukholmaan ja anomaan kreivittäreltä
+anteeksi. Tyttö teki sen, ja hän teki sen, sire, ilmoittamatta
+silloinkaan salaisuutta, joka olisi voinut saattaa ikävään välikäteen
+henkilöitä niin ylhäisiä, ettei vähintäkään varjoa saisi heihin
+langeta.
+
+Kuningas vastasi vain olkapäitänsä kohauttamalla. Kuinka saattoikaan
+kuningatar, ylhäinen, 34-vuotias nainen, sekaantua mokomiin pikku
+asioihin? Fredrik I unohti, että 34-vuotias nainen kaikista vähimmin
+voi antaa anteeksi sen, että hänellä on nuorempi kilpailija.
+
+Kuningatar jatkoi yhä enemmän kiivastuen puhettaan, katsoen suurilla
+jäykillä silmillään terävästi Bertelsköldiin: -- Viimein tyttö
+pakotettiin puhumaan. Eräs henkilö hovissa oli niin hävytön, että pani
+toimeen ryöväyksen, luultavasti koroittaakseen hänet -- tuon halvan
+porvaristytön -- Diana de Poitiers'in tai herttuatar de la Valliéren
+arvoon, en tiedä, kummanko; no niin: tämä henkilö antoi eräälle
+Leporellolle, palvelijalleen, viittauksen, ja tyttö ryöstettiin
+toistamiseen Gil Blas'ilta joutuakseen Don Juanin omaksi. Onneksi antoi
+hänen epätoivoinen tilansa hänelle rohkeutta pelastaa itsensä; sen hän
+teki siten, että solmi uutimia toisiinsa ja laskeutui niitä myöten
+maahan toisen kerroksen ikkunasta. Vielä kerran vältti hän vainoojansa.
+Yösydännä ja vilusta väristen etsi hän turvaa erään hovinaiseni,
+kreivitär Liewenin, luota. Täällä, vasta täällä, sire, ilmaisi hän,
+puhdistaakseen itsensä, kaikki nuo häväistykset ja juonet, joiden
+uhrina hän niin kauan oli ollut; ja te, kreivi Bertelsköld, te voitte
+nyt kieltäytyä tunnustamasta sisartanne sisareksenne, jos teillä on
+siihen rohkeutta. Mutta sitäpä teillä ei ole. Te olette pettänyt minut,
+kreivi, hävyttömästi pettänyt minut! Minä pidin teitä aatelismiehenä,
+valtiomiehenä; minä olin vähällä uskoa hoitoonne kruunun korkeimmat
+edut, ja te olette pakottanut oman sisarenne paljastamaan teidät.
+Katala teeskentelijä, luuletteko Ulriika Eleonooran antavan kohdella
+itseänsä Orleansin herttuattaren tavoin? Ettekö pelkää, kaksikielinen
+onnenonkija, että vihani vielä kerran on musertava teidät? Ah, Hessenin
+herra, ja te, Tyhjälän kreivi -- missä teidän kreivikuntanne lienee
+aikoinaan ollut! -- sentähden, ettei enää ole _häntä_, jota te ja
+maailma vapisitte, luulette te saavanne polkea jalkainue alle naisen ja
+puolison pyhimpiä oikeuksia; mutta te olette unohtaneet, molemmat
+herraseni, että se nainen vielä tänäkin päivänä on Ruotsin kuningatar!
+
+Ulriika Eleonoora peitti vähäksi ajaksi kasvonsa hienolla
+pitsinenäliinallaan ja sysäsi pois kuninkaan käden, kun tämä tarttui
+hänen käteensä, painaakseen sitä huulilleen. Sitten hän jatkoi vähän
+mieltänsä malttaen:
+
+-- Tällä tytöllä, tällä "Lapinmaalla", niinkuin häntä nimititte, oli
+rakastaja, alhainen, mutta kunniallinen ihminen niinkuin tyttö itsekin.
+Hän tuli tytön jäljessä tänne, pelastamaan häntä teidän kynsistänne, ja
+teidän kätyrinne heitättivät hänet vankeuteen, päästäksensä hänestä
+erilleen. Eikö niin?
+
+-- Teidän majesteettinne, joka on kaikkitietävä, -- vastasi kuningas
+kärkevästi, -- tietänee myöskin, että tuo mies on suomalainen sissi,
+joka on tehnyt Tukholmassa itsensä syypääksi kotirauhan rikkomiseen, ja
+että on luvattu palkinto hänen hengestään.
+
+-- Tiedän, sire, että siihen aikaan, jolloin teidän suuri sotataitonne
+ei voinut estää vihollista polttamasta ja ryöstämästä Ruotsin
+rannikoita, tämä nuori mies oli yksi niitä suomalaisia sissejä, jotka
+häiritsivät vihollista sen omalla alueella. Hänen rikoksensa, sire, on
+että hän on aselevon aikana polttanut yhden venäläisen kaleerin ja että
+hän Tukholmassa on koettanut suojella turvatonta tyttöä. Minä olen
+vast'ikään käskenyt päästää hänet vapaaksi.
+
+Kuninkaalta loppui jo kärsivällisyys. -- Teidän majesteetillanne on
+valta käskeä, -- sanoi hän, -- mutta sallikaa minun muistuttaa, että
+tämmöinen perhekohtaus paremmin olisi sopinut suoritettavaksi kahden
+kesken...
+
+-- Että teidän, sire, sitten sopisi irstaissa jahtiseuroissanne pitää
+pilkkananne naista, jolla oli se heikkous, että hankki teille kruunun!
+Ja että teidän mateleva virka-aatelistonne yhä edelleen saisi
+rankaisematta tehdä pilkkaa kuningattarensa kunniasta! Kreivi
+Bertelsköld arvannee paremminkin kuin teidän majesteettinne,
+minkätähden hänellä on ollut kunnia olla läsnä tässä kahakassa.
+Muutoin, -- jatkoi nyt kuningatar ylpein, ylenkatseellisin ilmein, --
+on meille aivan yhdentekevää, mitä tämä herra näkee hyväksi ajatella
+meidän kuninkaallisesta persoonastamme.
+
+-- Alamainen ajatukseni, -- vastasi kreivi pilkallisesti, -- on aina
+nöyryydessä ihmettelevä teidän majesteettinne yleviä ominaisuuksia
+silloinkin, kun olen niin onneton, että näen intoani ja uskollisuuttani
+epäiltävän...
+
+-- Emme halua kuulla teidän ajatustanne, herra kreivi. Onhan teillä
+maatiloja, eikö niin? Jossakin paikassa kuussa? Olette aina pyrkinyt
+kukkuloille. Me toivomme maaseudun ilman tekevän teille hyvää.
+Odottakaa, jääkää tänne vielä hetkiseksi! Saatte olla läsnä todistajana
+vielä toisessa kohtauksessa.
+
+-- Käskeekö teidän majesteettinne vielä jotakin? -- puuttui puheeseen
+kuningas, pyyhkien hikeä otsaltaan.
+
+-- Sallitteko, sire, minun puhua muutamia sanoja teidän nimessänne,
+niinkuin te vielä kaksi vuotta sitten puhuitte minun nimessäni?
+
+-- Ellen erehdy, on teidän majesteetillanne ollut puheenvuoro kaiken
+aikaa. Voinko muuta kuin olla ääneti?
+
+-- Voitte, sire, te voitte antaa suostumuksenne. No niin!
+
+Ja kuningatar helisti kelloa. Ovet aukenivat, ja sisään astui Maria
+Larsson, vavisten, ja Elias Pietarinpoika, joka vähän hämmästyi
+nähdessään itsensä näin ylhäisessä seurassa. Kuningatarta palvelevat
+naiset ja herrat jäivät edelleen ulkopuolelle, ja ovet suljettiin taas.
+
+Ulriika Eleonoora katseli hetkisen aikaa nuorta tyttöä tuimasti.
+Kenties tunsi hän halua musertaa ja nöyryyttää tämän viattoman
+kilpailijan; mutta voitonvarmuus tukahdutti sen vihan, minkä
+mustasukkaisuus taas oli vähällä sytyttää hänen rinnassaan. Hän koetti
+nyt sanoihinsa sovittaa armollisen kuningattaren ylevyyttä ja
+lempeyttä.
+
+-- Lapsukaiseni, -- sanoi hän Marialle, -- hänen majesteettinsa, joka
+mielipahakseen on kuullut kelvottomain ihmisten ahdistelleen sinua ja
+joka ei mitään sen hartaammin suo, kuin että kaikki hänen rehelliset
+alamaisensa nauttisivat täyttä oikeutta, on nähnyt hyväksi käskeä minun
+ottaa sinut erityiseen armolliseen suojelukseeni. Ja ettei sinulta,
+kotiseudullesi kohta palatessasi, puuttuisi suojelijata, joka
+tästälähin voi puolustaa sinua kaikkia loukkauksia vastaan, on hänen
+majesteettinsa armollinen tahto -- ellei sinulla itselläsi ole
+mitään sitä vastaan -- että sinut tulevana sunnuntaina meidän
+hovikappelissamme vihitään yhteen tämän nuoren miehen kanssa, joka
+rakastaa sinua ja jota on vainottu yhtä syyttömästi kuin sinuakin.
+Onhan se teidän majesteettinne oma korkea käsky, ellen erehdy?
+
+-- Aivan niin! Hänen majesteettinsa kuningatar on armollisimmasti
+nähnyt hyväksi noudattaa mieltäni, -- vastasi kuningas, huultansa
+purren.
+
+-- Muutoin jää minun asiakseni hankkia holhoojasi suostumus ja pitää
+myötäjäisistäsi huolta. Sinä saat kotiin palattuasi valita parhaan
+kaupungintalon tai parhaan maatilan Vaasan läänistä, kumman vain
+tahdot, ja nostaa ostosumman käsirahastostani. Että sitten vielä
+kuninkaallisella suosiollamme korvaisimme sen häväistyksen, jota sinä,
+lapseni, olet niin syyttömästi kärsinyt, tahdomme me, hänen
+majesteettinsa ja minä, yhdessä hovimme kanssa, kunnioittaa teidän
+häitänne kuninkaallisella läsnäolollamme. Eikö niin, teidän
+majesteettinne? Ja te, kreivi Bertelsköld, joka niin jalomielisesti
+olette tämän tytön kohtaloihin osaa ottanut, ette suinkaan ole
+laiminlyövä siihen iloiseen tilaisuuteen saapumasta?
+
+Kuningas nyökäytti päätään, Bertelsköld kumarsi -- molemmat
+äänettöminä, kiukustuneina ja nöyryytettyinä.
+
+-- Minä kiitän teitä, sire! Minä kiitän teitä, herra kreivi! -- jatkoi
+kuningatar, pistellen joka sanallaan. -- Mikä onni, lapseni, kun
+jalomielinen kuningas ja uskollinen aatelisto yhtyvät suojelemaan
+halvimpainkin alamaistensa viattomuutta ja oikeutta! Jääkää hyvästi,
+ystäväni, me näemme vielä toisemme! Hyvästi, sire; älkää panko itseänne
+kovin alttiiksi tulevalla metsästysretkellä! Hyvästi, herra kreivi!
+Sanokaa kreivi Hornille terveisiä, kun tapaatte hänet, ja vakuuttakaa
+hänelle meidän armollista suosiotamme.
+
+
+
+
+17. KEVÄT 1722.
+
+
+Oi, jos poltetut asunnot, hävitetyt vainiot, köyhyys, kuoliaaksi
+lyödyt, kidutetut tai vankeuteen ja orjuuteen viedyt ihmiset, jos
+valtiolliset onnettomuudet, niinkuin menetetyt maat, hunningolle
+joutuneet raha-asiat ja yleinen voipumus, olisivat ainoat seuraukset
+pitkällisestä ja hävittävästä sodasta, niin ei se näky lähimainkaan
+olisi kamalinta, mikä ihmisen silmää kohtaa tämän maailman
+veljessodissa. Asunnot voidaan jälleen rakentaa, vainiot jälleen
+kylvää, asukkaat voivat jälleen lisääntyä luonnon viisaan järjestyksen
+mukaan, joka suurten hävitysten jälkeen tekee kansat kahta
+hedelmällisemmiksi. Niin ikään voidaan valtakunnatkin voipumuksestaan
+kohottaa ja menetetyt alueet, viljelemällä omien rajojen sisäpuolella
+olevia maita, ikäänkuin takaisin valloittaa. Mutta suurin kaikista
+onnettomuuksista, joka täyttää katselijan mielen haikeimmalla surulla,
+on suuri siveellinen rappiotila, joka tavallisesti seuraa sodan
+hävityksiä ja joka Suomessakin seurasi Isoavihaa. Sinä, jota ehkä tässä
+kertomuksessa silloin tällöin on kammoksuttanut nähdessäsi senaikaista
+siveellistä turmelusta, ole varma siitä, että olet saanut siitä vain
+kaukaisen aavistuksen. Se on ollut kertomuksen todenmukaisuuden vuoksi
+välttämätöntä, mutta sinua on säästetty tutustumasta törkeimpiin ja
+kauhistavimpiin rikoksiin yhteiskunnan alemmissa kerroksissa, missä ei
+sivistynyt pinta peitä tuota hillitöntä ja iljettävää itsekkyyttä,
+jonka siemenet on kylvetty itsekunkin ihmisen sydämeen. Sen, joka
+kerran tahtoo kuvata Isonvihan kaiken hirvittävän todellisuuden, täytyy
+kuvata nainen, joka yksinään talvisena yönä jäätä kulkiessaan syö
+kuolleen lapsensa, taikka -- kenties se kuva on vielä sattuvampi --
+nainen, joka, verisen tappion jälkeisenä päivänä kurjan hopeapenningin
+palkasta Juudaksen tavoin suutelee miehensä murhaajaa ja maansa
+vihollista.
+
+Onnellisiksi saamme katsoa itsemme, että tämän syvän turmeluksen aikana
+tämä kuolluksiin asti ruhjottu Suomen kansa toki ylimalkaan nääntyi
+kunniallisesti ja miehuullisesti, noustakseen uuden huomenen koittaessa
+jälleen pystyyn. Kaikkein synkimpäin tapausten rinnalla, joista
+historia kertoo, esiintyy lieventävinä ja sovittavina jalojen
+uhrausten, hädän katkerimpina hetkinä osoitetun uskollisuuden ja
+kieltäymysten muistoja, joita nähdessään sydän sykkii ilosta ja
+ihastuksesta, samalla kuin synkimmät varjot useinkin ainoastaan
+kirkastavat hyveen ja kunnollisuuden luomia valokohtia. Paha vain, että
+kohta puolentoista vuosisadan yö on kätkenyt useimmat näistä jaloista
+teoista unholaan -- jäljelle jääneet riittävät kumminkin puhdistamaan
+isien muistoa jälkimaailman silmissä.
+
+Ja nyt, hyvä lukija, viemme sinut seikkailuista, vaaroista, suruista ja
+hädästä Suomen pohjoiselle rannalle ihailemaan erästä kaunista
+kevätiltaa alkupuolella kesäkuuta 1722. Kevät oli myöhäinen, mutta tuli
+äkkiä, niin että puut muutamissa päivissä puhkesivat lehteen. Ei
+milloinkaan ole mitään kevättä Suomessa niin oudoin tuntein vastaan
+otettu. Palaavista pakolaisista tuntui niinkuin he nyt lähtisivät uutta
+elämää elämään. Kaikki heidän ympärillään näytti niin oudolta. Alussa,
+lumen sulaessa, he surullisin tuntein katselivat entisten kotiensa
+soraläjiä, metsittyneitä vainioitaan ja metsää, joka oli kasvanut
+tiheäksi kyläin entisille paikoille, umpeen sortuneita kaivoja,
+lahonneita aitoja ja ovettomia, ikkunattomia kirkkoja. Mutta kun ruoho
+alkoi vihannoida ja puut lehteä tehdä ja järvien sinisten aaltojen
+loiske taas alkoi kuulua heidän ympärillään, näytti heistä maa kaikessa
+autiudessaan niin sanomattoman ihanalta, etteivät he ikinä ennen olleet
+sen vertaista missään nähneet. Olihan tämä kumminkin heidän oma armas
+maansa, heidän lapsuutensa rakas seutu, eikä heidän enää tarvinnut,
+niinkuin muinoin Baabelin juutalaisten, ripustaa harppujaan pajupuihin
+tuntemattomalle rannalle ja kyynelillään kostuttaa muukalaisen
+armoleipää. Vähätpä siitä, että paljon puutetta ja monia murheita vielä
+oli edessä, ennenkuin he voivat saada uuden asuinpaikkansa kuntoon ja
+odottaa elonsatoa, jonka kylvökin vielä oli tekemättä! He tekivät nyt
+työtä ilolla ja innolla, sillä he tekivät sitä uutta kotia ja parempaa
+aikaa varten; sillä olihan heillä taas isänmaa ja tulevaisuus, joita
+varten kannatti elää.
+
+Eräänä kesäkuun iltana, kun koivut äsken auenneine viheriäisine
+hiirenkorvineen katselivat kuvaansa kirkkaan Lohilahden pinnasta,
+nähtiin erään ennen muinoin kookkaan, mutta nyt suruista ja vanhuudesta
+kumarruksissa olevan harmaapään verkalleen vaeltavan maantietä, joka
+Uudestakaarlepyystä vie etelään päin Vaasaan. Tultuaan talon uuden ja
+valkoisen aidan niin ikään uudelle veräjälle, istahti hän kivelle
+levähtämään. Tien vasemmalla puolella oli vasta rakennettu talo, jonka
+haassa kaksi lehmää ahnaasti jyrsi vielä lyhyttä nurmea. Mies ja nainen
+kuokkivat ahkerasti pientä peltotilkkua. Oikealla puolen tietä oli
+lahti, ja sen rannassa rakensi toinen mies pienoista alusta, sillaikaa
+kun nuori nainen vähän matkan päässä hänestä keritsi muutamia uhkeita,
+tuuheaturkkisia lampaita. Ilta oli kirkas, tyyni ja lauhkea; koko
+luonto näytti myhäilevän rauhaa niinkuin olisivat ihmisten uudet
+toiveet kahta ihanampina kuvastuneet sen armaista äidinkasvoista.
+Vanhus näkyi olevan kahdella päällä, mennäkö edemmä vaiko asettua tähän
+yöksi, sillä vaellus oli nähtävästi häntä väsyttänyt.
+
+Ennenkuin hän vielä oli tehnyt päätöksensä, olivat rannassa olevat mies
+ja nainen lopettaneet työnsä ja palasivat nyt tien poikki taloon.
+Nähtyään ukon kivellä lepäävän, he pyysivät häntä ystävällisesti yöksi
+taloon. Jäykästi päätään nyökäytettyään ja kiittämättä näin
+tavallisesta vieraanvaraisuudesta seurasi hän sitten heitä taloon.
+
+Heidän sisään astuessaan olivat vanhat tuttavamme, Heikki ja Riitta,
+myöskin palanneet kuokkamaalta, ja yksinkertainen illallinen oli pian
+valmiina pöydällä. Elias Pietarinpojalla ja hänen nuorella vaimollaan
+Marialla -- sillä nämähän ne olivat rannassa työssä olleet -- oli
+muuten jonkinlainen kunniasija pöydässä lähinnä Heikin appi-isää;
+Heikki ja hänen vaimonsa olivat pakottaneet heidät siihen, sittenkun
+Elias nyt oli ostanut koko tilan. Mutta tällä kertaa annettiin
+kunniasija maantieltä tulleelle harmaapäälle, joka kursailematta sen
+omistikin. Aikakauden kaunis tapa vaati, että vanhuksia tällä tavoin
+kunnioitettiin.
+
+Kun vanhus ruokalukua luettaessa otti karvaisen talvilakin päästään,
+samassa paljastaen kaljun otsansa ja aaveentapaiset, harmaapartaiset
+kasvonsa, kalpeni Maria äkkiä, mutta tointui jälleen ja kuunteli nyt
+kiinteällä tarkkuudella miesten puhetta.
+
+-- Tänään olemme tehneet koko paljon työtä, -- sanoi Elias Heikille.
+Sinulla ja Riitalla on hernemaa valmiina, ja minä olen pannut kaaripuut
+pieneen purteeni, joka ennen syksyä on tuova meille, mitä tarvitsemme,
+Tukholmasta. Purren nimeksi pannaan Maija; kaikilla Maijoilla on hyvä
+onni, -- lisäsi hän, ihastunein silmin katsahtaen kauniiseen vaimoonsa.
+
+-- Ja kaikilla Riitoilla samaten, -- vastasi Heikki myhäillen. -- Kyllä
+täällä, vaariseni, on raatamista syksyyn mennessä. Ohrapellon olen nyt
+saanut kylvetyksi, ja hernemaan kylvämme huomenna, mutta ruispelto
+antaa meille työtä koko kesäksi, ja sitten saamme odottaa viljaa
+syksystä vielä vuoden. Tänä talvena olemme syöneet enimmäkseen pettua,
+mutta Eliaksen ja Marian tultua Tukholmasta kotiin, armollisen
+kuningattaremme antamin apurahoin, on meillä ollut selvä leipä,
+niinkuin näette. Hän on nyt isäntä, näettekö, ja minä vain lampuoti,
+mutta kun hänellä vielä on vanhat tapansa ja hänen mielensä palaa
+ulapoille aukeille, niin minä hoidan maanviljelystä, kunnes saan toisen
+tilan. Eikä ole Mariakaan kovin ylpeä istuakseen pöydässä meidän
+kanssamme, vaikka on käynyt oppia kreivittären luona ja pitänyt
+häitänsä kuninkaan ja kuningattaren armollisesti läsnäollessa. Meillä
+on kauhean armollinen kuningas tätä nykyä, ja kuningatar, se kuuluu
+loistavan kuin messinkiviulu juhannuskokolla.
+
+-- Kyllä tässä nyt eteenpäin mennään, jos Herra on niin armollinen,
+että antaa kasvua maalla ja tuulta merellä, -- sanoi Elias, keskeyttäen
+ystävänsä ylistykset. -- Kyllähän minunlaisestani maankulkijasta tuntuu
+hiukan oudolta ruveta muitten ihmisten tavoin yhdessä kohden asumaan;
+mutta kun minulle käy ahtaaksi maalla, otan minä pikku Maijani mukaan
+ja lähden Tukh -- niin no; ei Maija tahdokaan merelle, hän neuloo
+ennemmin sukkaa ja kutoo sarkaa täällä kotona. Hän se täällä vallitsee,
+tiedättekö; muuten olin ajatellut pyrkiä porvariksi Uuteenkaarlepyyhyn,
+koska merenkulku ja maanviljelys eivät oikein tahdo sopia yhteen, mutta
+Maijalla ei ole halua kaupunkielämään, ja mitä hän tahtoo, sitä tahdon
+minäkin. Nyt voitte maistaa kotipanoista oluttamme, ukkoseni; olemmehan
+toki saaneet maltaita tänä vuonna. Saatte uskoa minua, kun sen sanon,
+minä, joka tähän asti olen elänyt sodasta ja vainosta: Jumala rauhaa
+siunatkoon! Ellei rauhaa olisi, saisimme kaikki elää puolella
+ruoka-annoksella.
+
+-- Rauhaa? -- jupisi maantieltä tullut äijä, synkästi pudistaen
+harmaata päätänsä; -- mitä hyvää on kuolleilla rauhasta?
+
+-- Kuuluu niinkuin olisitte paljon menettänyt sodan takia, vaariseni,
+-- sanoi Elias osaa ottavasti. -- Mutta älkää antako murheelle ikuista
+valtaa; kyllä Jumala vielä ohjaa kaikki parhainpäin.
+
+-- Yksitoista lasta! Yksitoista lasta! -- jatkoi vanhus,
+silminnähtävästi yhden ainoan ajatuksen valtaamana. -- Kahdeksan
+poikaa! Pitkiä, reippaita, vahvoja, kaikki kuutta jalkaa ja kolmea
+tuumaa, paitsi nuorinta! Benjamin-raukkani -- vanhuuteni ilo -- oli
+kolmea tuumaa lyhyempi. Seitsemän on kaatunut; kuusi otti Bertelsköld;
+olette kenties kuulleet? -- Ilmajoella -- talvella -- suksilla --
+kaikki kuusi yhtenä aamuna; se on jo vanha asia. Seitsemännen otti
+kuningas mukaansa Norjaan; senkin olette kai kuulleet; se tapahtui
+jouluyönä; yksin vuoretkin värisivät vilusta; poikaparka ei ollut kiveä
+kovempi. Entä Benjamin sitten; olisittepa nähneet Benjaminin, hän oli
+niin lempeäkasvoinen kuin tuossa tuo nuori nainen; niin, hän itkenee
+nyt silmänsä punaisiksi. Me korjasimme eräänä päivänä maahan tallattua
+ruistamme; silloin tulivat kasakat ja nostivat pienen Benjaminin
+hevosen selkään... Siitä päivästä alkaen en enää uskonut Jumalaan.
+
+-- Mutta, -- sanoi Elias yht'äkkiä, nähdessään Marian painavan kasvonsa
+käsiinsä, -- kuka te olette, vanhus, joka olette niin paljon menettänyt
+ja syytätte siitä laupiasta Jumalaa?
+
+Vanhus jatkoi kysymystä kuulematta: -- Minä juoksin ratsastajain
+perässä niin kauan kuin jaksoin -- päivän -- kaksi päivää --
+viikoittain -- kuukausittain: en tiennyt viimein, missä olinkaan.
+Venäjällä minä jo olin, jossa ei kukaan minua ymmärtänyt. He näkivät
+minun menehtyvän, ja he antoivat minulle leipää. Minä sanoin heille:
+antakaa minulle viimeinen, ainoa poikani takaisin! Jaakopilla oli vielä
+yksitoista poikaa, kun nämä veivät hänelle Joosefin verisen paidan, ja
+kuitenkin raastoi hän vaatteensa rikki ja ripotti tuhkaa päähänsä.
+Minulla ei ole yhtään, ei yhtään! Mutta he eivät ymmärtäneet minua.
+Sitten en osannut takaisin -- kerjäten pääsin eteenpäin, yksinäni
+köyhänä kuljeksien ... ja kuitenkin oli minulla neljä isoa maatilaa...
+olihan minulla yksitoista lasta. Mutta eipä Jumalaa olekaan! Jos Jumala
+olisi, olisi hän jo ammoin minua armahtanut.
+
+-- Tiedättekö niin varmaan, ettei hän tee sitä nyt, vaikka
+sokeudessanne ja murheessanne kiellätte hänet. Olihan teillä kolme
+tytärtäkin?
+
+-- Kolme tytärtä ... kaikki kauniita kuin päivän valo ... ja nuorin
+niistä oli, lähinnä Benjaminiani, kaunein ja armahin heistä kaikista.
+Mutta he ovat kaikki jättäneet minut, kaikki unohtaneet minut; ja enhän
+tiedä, onko heistä enää yhtään näillä ilmoilla?
+
+Ukon näin puhuessa oli Maria hiljaa hiipinyt hänen lavitsansa taa ja
+halasi häntä nyt kuumin kyynelin. -- Ettekö enää tunnekaan minua, isä
+kulta? kuiskasi hän nyyhkien hänen rinnoillaan. -- Minähän olen teidän
+oma pikku Marianne, joka vielä olin lapsi, kun lähetitte meidät
+Ruotsiin, ja sentähden en heti tuntenut teitä isäkseni. Voi, kuinka
+olen teitä etsinyt, isä parka! Mutta nyt ette saakaan enää lähteä
+luotamme, nyt tulette meille asumaan; nyt tulette taas uskomaan, että
+on Jumala!
+
+Vanhus katseli häntä jäykkänä ja liikkumatonna. Hän oli kokenut niin
+kovia kohtaloita, että hän oli miltei unohtanut, mitä ilo onkaan. Mutta
+nyt suli hänen sydämensä. Hän ummisti silmänsä ja avasi ne jälleen
+katsellakseen tuota ihanaa, kukoistavaa tytärtä, ikäänkuin
+varmistuakseen siitä, ettei koko tämä kohtaus ollut vain unelma
+muinaisilta ajoilta. Kenties oli hän usein ennen, vaeltaessaan
+yksinäisenä ja köyhänä tuolla vieraassa maassa, nähnyt tämän kohtauksen
+unissaan, ja se oli kadonnut, jättääkseen hänet kahta yksinäisemmäksi
+köyhyyteen ja murheisiin. Nyt se ei enää kadonnut, nyt oli hän
+yht'äkkiä rikas jälleen, ja vavisten nousi hän lavitsalta, samalla sekä
+onnellisena että nöyryytettynä, polvistuakseen ja kunnioittaakseen
+Jumalaa, jonka hän vast'ikään oli kieltänyt.
+
+-- Jaakopin Jumala siunatkoon sinua, lapseni, ja häntä, jota rakastat!
+-- kuiskasi hän. -- Niinkuin minä nyt tässä seison, niin seisoo koko
+meidän Suomenmaamme tänä kevännä, ja on menettänyt kymmenen lasta
+yhdestätoista; mutta löydettyänsä yhdennentoista, tuntee se taas
+olevansa onnellinen ja rikas niinkuin ei koskaan olisi iloaan
+kadottanut. Tule, lapseni, on liian ahdasta täällä tuvassa.
+Katselkaamme, kuinka Jumalan armon aurinko laskee valossa ja nousee
+laupeudessa!
+
+Ja he menivät ihmeellisin tuntein ulos keväisen illan ilmaan -- tuon
+keväisen illan, jolloin niin monet itkettyneet silmät Suomessa turhaan
+etsivät omaisia, mutta jolloin myöskin niin monet erotetut sydämet
+jälleen sykkivät voimakkaasti toisiaan vasten. Aurinko meni mailleen
+niemen kuusien taa, kullaten lahden tyyntä pintaa; ruisrääkkä narisi
+vainiolla; rauhallisten tervahautain ja kytömaiden savu kietoi
+vaippaansa taivaanrannan; etäältä kuului taas paimentytön laulu ja
+haasta kellojen kalke -- kaikki uhkui rauhaa, valoa, luottamusta ja
+toivoa, ja näin koitti taas rauhan ensimmäinen vihanta kevät Suomen
+erämaille.
+
+
+
+
+
+
+VÄLSKÄRIN YHDESTOISTA KERTOMUS.
+
+PORVARISKUNINGAS.
+
+
+
+
+-- Mihinkä viimeksi lopetimme? -- kysyi vanha isoäiti, kun tavallinen
+seura taas oli koolla eräänä iltana joulun ja uudenvuoden välillä.
+Juhla oli tuonut niin paljon huolia, että toimeliaalle talonemännälle
+on suotava anteeksi, jos hän oli unohtanut menneet asiat nykyisten
+tähden.
+
+-- Kun kivekäs poltti venäläisen kaleerin, -- vastasi pikku Jonathan
+nopeasti, mutta vain puoliääneen ja ikäänkuin itsekseen, sillä kuri oli
+ankara, ja lapset tohtivat harvoin avata suutaan vanhempain ihmisten
+läsnäollessa, ellei heiltä suorastaan jotakin kysytty.
+
+-- Muistelen kertomuksen loppuneen Uudenkaupungin rauhaan, jolloin
+ihmiset tulivat taas järkiinsä, -- vastasi koulumestari, vetäen hänelle
+ominaisella arvokkuudella siniraitaisen nuuskanenäliinansa taskustaan.
+
+-- Suokaa anteeksi, se loppui Rihtniemelle tehtyyn sotaretkeen ja
+tappeluun Gärdingen luona, -- puuttui puheeseen postimestari, kapteeni
+Svanholm, joka kernaasti muisteli kaikkea, mikä vain vähänkin vivahti
+sodalle.
+
+Mutta Anna Sofian huomio oli kiintynyt lempeämpiin tapahtumiin. -- Eikö
+isoäiti muista erämaiden kevättä? -- huudahti hän. -- Olivathan
+kuningas ja kuningatar Elias Pietarinpojan ja Maria Larssonin häissä,
+ja sitten näimme nämä eräänä iltana Lohilahden talossa, kun vanha
+Tuomas palasi vaelluksiltaan Venäjältä.
+
+-- Nyt muistan sen, -- vastasi isoäiti. -- Olipa hyvä, että kerrankin
+toki tuli oikeat häät. Paha vain, että niin harvinaisesta tilaisuudesta
+noin vaillinaisesti mainittiin. Minä odotin perinpohjaista kertomusta
+häistä: kuinka siellä kaikki kävi, miten morsian oli puettu, mitä
+vierailla oli yllään ja mitä siellä oli ruokana. Se on toki jotakin,
+mitä voi ymmärtää ja johon käy käsin koskeminen. Mutta jos tuo tai tämä
+korkea herra, presidentti tai kuningas, on harjoittanut sitä tai tätä
+konnuutta pettääkseen kunniallisia ihmisiä, niin se liikuttaa meitä
+kauhean vähän, varsinkin kun asia kerrotaan vain kautta rantain. Täytyy
+tunnustaa, etten koskaan ole menestynyt Torsten Bertelsköldin parissa;
+viekas hän oli jo poikana, ja yhä pahempi tuli hänestä vanhempana.
+Mutta presidentiksi päästyään hän on vallan sietämätön. Hyi, mokomaa
+tunnotonta miestä!
+
+-- Kun kaikki punnitaan oikealla mitallaan, ei hän kenties ollut
+parempi eikä pahempi kuin koko sen ajan valtiotaito, -- vastasi
+välskäri sävyisästi. -- Minkätähden maailma ällisteli Kaarle XII:ta?
+Eipä suinkaan ainoastaan hänen urotekojensa, vaan yhtä paljon hänen
+rehellisyytensä tähden, joka sai hänet hyökkäämään suin päin seinään.
+Sillä valtioiden kesken hyväksyttiin muuten aina se periaate, että
+kavalin petturi oli suurin mestari; eikä ollut olemassa yhtään petosta,
+mikä ei silloin saanut valtiollisen viisauden nimeä, kun vain
+naapurilta oli jotakin anastettava. Myönnän kyllä, että meidänkin
+aikamme valtiotaito hiljaisuudessa voi olla samaa mieltä -- niin
+siltäpä tosiaankin näyttää: kaksisataa vuotta on oppi kansainvälisestä
+oikeudesta ollut paperille kirjoitettuna, ja yhtäkaikki valtiot
+vieläkin elävät luonnontilassa, niin että mies se, joka voi kaapata
+runsaimman saaliin joko kavaluudella tai väkivallalla. Mutta erotus on
+siinä, että nyt on olemassa yleinen mielipide, oikeudentunto, joka
+kiroo petollisuuden ja usein yhdellä henkäyksellä pyyhkäisee
+hämähäkinverkot pois. Ja sentähden petollisuus ei nyt enää julkene
+koristelemattomana esiintyä: se ei rohkene enää esiintyä periaatteena;
+se ei tohdi enää saarnata sitä oppia, jota Kaarle Kustaa Tessin tahtoi
+istuttaa Kustaa III:een, tämän vielä ollessa lapsi, että näet "hyve on
+sekoitus hyvää ja pahaa", aina asianhaarain mukaan. Muistettava on,
+että Tessin oli Arvid Hornin jälkeen sen ajan Ruotsin suurin valtiomies
+ja maineeltaan loistava nero, mikä hän kyllä olikin, eikä muutenkaan
+mikään huono mies.
+
+-- Katinkultaa -- väärää kultausta -- miekaton tuppi! -- jupisi
+kapteeni riemuiten. Svanholm vihasi koko sydämensä pohjasta kaikkea
+valtioviisautta.
+
+-- Kutakin asiaa arvosteltakoon ansionsa mukaan, -- tarttui
+koulumestari puheeseen vähän kiivastuneena. -- Ilman älykkäitä miehiä
+me kaikki olisimme taivasalla. Muistelenpa, että seitsemännenkintoista
+sataluvun valtiomiesten tapana oli vedota yleiseen mielipiteeseen.
+
+-- Oli kyllä, -- vastasi välskäri. -- Kun Pietari I, August II ja
+Fredrik IV tekivät liiton Kaarle XII:ta vastaan koettivat he puhdistaa
+asiaansa lähettämällä kiertokirjeitä kaikkiin suuriin Euroopan
+hoveihin. Kaarle XII, tai oikeammin Piper, kumosi ne kynällä yhtä
+ripeästi kuin miekalla. Tämä kävi sekä tavalliseksi että tarpeelliseksi
+kuta enemmän tasapainojärjestelmä kehittyi ja sotia alettiin käydä
+liittojen avulla. Yksi esimerkki useiden joukossa oli kuuluisa, v. 1739
+tapahtunut Sinclairin murha, jonka seurauksena oli vilkas kirjeenvaihto
+kaiken Euroopan nähden. Mutta taistelu tapahtui silloin hovien,
+hallitusten ja näiden palkattujen kynäniekkojen kesken. Erotus on
+siinä, että meidän aikanamme tahtovat kansatkin saada mielipiteensä
+kuuluville ja keskustella sellaisista asioista sanakkaiden
+sanomalehtien avulla; ja kun seitsemännellätoista sataluvulla riippui
+asian menestyksestä katsottiinko se lopulta väkivallaksi vai
+oikeudeksi, tapahtuu nyt, että yleinen mielipide panee vastalauseen
+semmoisiakin asioita vastaan, jotka jo aikoja sitten on vakaantuneiksi
+tunnustettu. Ja samalla on naamari yhä löyhemmässä petollisten otsalla,
+sanottakoon heitä sitten valtioviisaiksi tai yksityisiksi
+onnenonkijoiksi. Meidän päivinämme olisi Torsten Bertelsköld, jos ei
+suorastaan mahdoton, niin ainakin helposti paljastettu.
+
+-- Ellei hän olisi Talleyrand, -- virkkoi kapteeni Svanholm vähän
+pilkallisesti.
+
+-- Veli on urhoollinen sotilas ja etenkin uuttera postimestari, --
+jatkoi välskäri tuolla ivallisella totisuudella joka sopi hänelle niin
+hyvin; -- mutta enpä luule, että miestä, joka on pannut Napoleonin
+viralta pois ja viivoittanut Euroopan kartan, voidaan luotimitalla
+punnita. Palataksemme Bertelsköldiin, niin kuuluvat luonteet semmoiset
+kuin hänen oikeastaan murrosaikoihin, jolloin vanhat periaatteet on
+kumottu eivätkä uudet vielä ole täysin selvinneet. Vuonna 1721 oli
+vapaus Ruotsissa tuskin vielä muuta kuin yksinvallan kieltämistä; siitä
+olivat kaikki puolueet yksimielisiä ja heillä oli siis yhteinen pohja.
+Mutta kun tuli kysymykseen rakentaa jotakin pysyvää tälle uudelle
+perustukselle, silloin syntyi heti kohta juopa hattujen ja myssyjen
+välille, ja silloin ei voinut kukaan enää olla ystävä kaikkien
+puolueiden kanssa, pettääkseen heitä kaikkia. Koettakaamme katsoa tätä
+aikaa suoraan silmiin.
+
+-- Jos minä saan sanoa ajatukseni, -- sanoi vanha isoäiti
+päättäväisesti, -- niin olisi oikein hyvä, jos voisimme päästä kaikista
+valtiopäiväkiistoista. Olkaa hyvä ja pankaa sulkatöyhtöjä hattuihin ja
+nauhoja myssyihin, ja asettakaa ne sitten tekotukkaisiin päihin, joiden
+hiukset on ylöspäin sivelty ja puuteroitu, niin tulee siitä semmoista,
+minkä kaikki ymmärtävät. No niin, kuinka käy kuninkaan sormuksen? En
+toki soisi, että se onneton kapine viimein turmelisi pienen Kaarle
+Viktor Bertelsköldin, Kustaa Bertelsköldin ja hänen rouvansa pojan,
+hänen rouvansa, joka oli omaa sukua Falkenberg. En voi kieltää, että
+olen ikäänkuin vähän mielistynyt poikaan jo edeltäkäsin: hänen
+vanhempansa olivat kunniallisia ja siivoja ihmisiä; toivon, ettei poika
+peri heidän haluaan maailmaa kiertelemään. Ruvenneeko hän soturiksi?
+
+-- Se on tietty, jos hänessä on tarmoa vähänkään, -- sanoi kapteeni. --
+Ei hän suinkaan koulumestariksi ruvenne?
+
+-- Jos hän ei siksi kelpaa, niin voi hänestä tulla ainakin
+postimestari, -- vastasi kapteeni Svanholmin pistosten ainainen
+maalitaulu loukkaantuneena.
+
+-- Kummiseni -- tehkää hänestä jotakin oikein suurta ja komeata --
+tehkää hänestä kuningas tai ainakin sotapäällikkö, joka voittaa
+loistavia voittoja ja muodostaa uudestaan maita ja aikakausia! -- sanoi
+Anna Sofia säkenöivin silmin, innoissaan siitä onnellisesta
+mielijohteestaan, että 18:nnen vuosisadan historia olisi muutettava
+pienen Kaarle Viktor Bertelsköldin eduksi.
+
+Välskäri nyökäytti päätään suopeasti myhäillen. -- Onpa suuri vahinko,
+-- sanoi hän, -- ettei Anna Sofia ole mitä Onnettaria, jotka kehräävät
+kohtalon lankoja ja panevat aikakausia kerälle; silloin olisi meillä
+vain pelkkiä sankareita ja ihania sankaritaruja. Sankarien haavoista
+valuvan veren hän muuttaisi vaarainmehuksi, ja kaikki heidän
+ympärillään vihmovat kyynelet hän loihtisi lauhkeimmaksi kesäsateeksi.
+Ei -- Kaarle XII oli viimeinen romantikko[9] ja se sankari, joka hänen
+jälkeensä esiintyi, Fredrik II, oli nero ilman sydäntä, oli kylmä,
+itsekäs ihminen ilman innostuksen kipinääkään. Seitsemännentoista
+sataluvun keskikohta oli juuri tuollainen kylmä, itsekäs aikakausi joka
+ymmärryksellänsä sai suuria aikaan, mutta sangen vähän sisällisen
+innostuksen avulla. Se oli Voltairen, Fredrik II:n ja Pompadourin
+aikakausi...
+
+-- Ja Klopstockin, Haydnin, Svedenborgin, Linnén aikakausi, --
+huomautti Anna Sofia.
+
+-- Olkoon menneeksi. Eihän ole ollut aikakautta jolloin ihmiskunnan
+sydän olisi herennyt sykkimästä. Mutta älä odotakaan saavasi semmoisina
+aikoina tarun prinssejä kohdata. En voi mitään sille, että me siihen
+aikaan esim. Ruotsista ja Suomesta turhaan saamme etsiä noita mainioita
+sotilaita, jotka vähän ennen hämmästyttivät maineellaan maailmaa. Sen
+sijaan tapaamme uuraita ihmisiä erämaita ojittamassa, kaupunkeja ja
+kyliä rakentamassa, maita viljelemässä ja meriä laivastoilla
+kyntämässä, sekä valistusta ja varallisuutta hävitettyihin seutuihin
+levittämässä. Hyödyn aikana tämmöisenä, jolloin kaikki oli uudestaan
+rakennettava ja jokapäiväinen leipä ennen muuta hankittava, ei tapaa
+kimmeltäviä valopilkkuja, jotka silmää huikaiseisivat synkkävarjoista
+taustaa vasten. Mutta jos rehellistä työtä kunnioitetaan; jos rauhan
+hyvillä töillä, valistuksen edistyksellä ja ihmisten onnella on jotakin
+arvoa, loihtii tämä aika eteemme kuvan, joka niin monien koettelemusten
+perästä tekee mieltä rauhoittavan vaikutuksen. Pelkään, että Anna
+Sofiaa on vaikea tyydyttää. Mutta mikäpä tässä auttaa? Jännittävä
+sankariaika on auttamattomasti mennyttä; meidän täytyy hakea uusia
+aiheita kuulijoita jännittääksemme; saa nähdä, kuinka se onnistuu.
+
+-- Siis saamme nyt odottaa idyllejä: Atista ja Camillaa paimenpoikineen
+ja -tyttöineen ja -- lampaineen? Ruusuisissa nauhoissa, vai kuinka?
+
+-- Sitä en lupaa. Luuletko intohimojen palavan laimeammin porvarin
+takin kuin aatelismiehen samettinutun alla?
+
+-- Siis sarkaanpuettujen seikkailuja? Arvaanko oikein?
+
+Välskäri kopautti perät piipustaan takansyrjää vasten ja pystytti pari
+uutta pitkää halkoa palamaan. -- Nyt käymme aarteita kaivamaan -- sanoi
+hän.
+
+
+
+
+PORVARISKUNINGAS.[10]
+
+1. VALTIOPÄIVÄMIESVAALI.
+
+
+Armon vuonna 1738 ensimmäisenä päivänä toukokuuta oli Vaasan kaupungin
+vanhimmat ja porvaristo kutsuttu edellä puolenpäivän maistraatin eteen
+valitsemaan edusmiestä läheneville lakimääräisille valtiopäiville
+Tukholmaan. Jo varhain aamulla oli tässä pienessä kaupungissa
+huomattavissa tavatonta liikettä. Käsityöläiset ja muut pienemmät
+porvarit olivat joukoittain lakanneet työstään, keskustellakseen päivän
+tärkeästä kysymyksestä kadunkulmissa tai majatalossa, joka samalla oli
+olutkapakka; etevimmät porvarit olivat päättäneet kokoontua pormestarin
+luo samasta tärkeästä asiasta keskustelemaan, ja kaupungin viskaalin
+nähtiin salaista puuhaa pitäen kulkevan talosta taloon tapaamassa
+niitä, joiden sana enimmän painoi. Silminnähtävästi oli nyt
+kaikenlainen vaikutusvalta käymässä, ja siinä oli pieni, mutta selvä
+kuva niiden monien pienten rattaiden pyörinästä, jotka yhdessä
+muodostivat monimutkaisen valtiopäiväkoneiston.
+
+Eikä ollutkaan valtiopäivämies mikään vähäinen mies näinä aikoina,
+jolloin säädyt hallitsivat Ruotsin valtakuntaa kuninkaan ja
+neuvoskunnan avulla, joilla ei ollut muuta tehtävää kuin panna
+päätökset toimeen. Nämä kuningasvaltaiset säädyt tosin olivat
+monipäinen olento ja sitäpaitsi nelijakoiset, niin että sangen vähäinen
+murto-osa vallasta näytti tulevan kunkin valtiopäivämiehen osalle.
+Mutta paitsi sitä, että kansan majesteettioikeudet tekivät tämän
+murtoluvun yhden kokonaisen painoiseksi, riippui päätös aina viimeksi
+siitä, mikä näistä monista murtoluvuista voi saada enimmän suunvuoroa
+valtiopäivillä ja kohota siksi kokonaisluvuksi, jolla oli enin nollia
+kintereillään. Ja voihan halvimmallakin sotamiehellä olla marsalkan
+sauva repussaan. Vaasan kaupungin porvarit olivat siis vallan varmat
+siitä, että valtiopäiväin ja samalla myös Ruotsin ja Suomen kohtalo oli
+tänä päivänä heidän käsissään, ja sentähden oli tekotukat mitä
+huolellisimmin harjattu, sentähden kiilsivät messinkinapit ja
+kengänsoljet tavattoman kirkkaina, ja sentähden vedettiin parhaat
+mustat juhlasukat ylös polviin, huolimatta noilla ahtailla ja
+kiveämättömillä kaduilla vallitsevasta keväisestä kelirikosta.
+
+Luodakseen silmäyksen tämän valtiopäivämyrskyjen pienoiskuvan esiripun
+taa, lähtenee lukija suosiollisesti käymään Pohjanmaan silloisen
+maaherran, kreivi Kaarle Frölichin luokse hänen asuntoonsa Korsholmaan.
+
+Vanha kivirakennus oli kadonnut ajan vaivoissa ja vastuksissa, ja sen
+sijalla kohosi vallien sisällä iso, mutta matala puuhuoneisto kaksine
+kylkirakennuksineen. Korsholma oli nyt kummallinen linnoituksen ja
+virkatalon välimuoto. Uhkeat vallit oli hiljakkoin korjattu, portti oli
+rakennettu vankemmaksi, ja korkea lauta-aita, joka muodosti sisemmän
+varustuksen, oli taas pantu täyteen puolustuskuntoon. Portin päällä oli
+puuhun leikattu valtakunnan vaakuna ja sen sydänkilvessä oli kaupungin
+vaakuna, kuninkaallinen maljakko; mutta sen alla upeili Frölichin suvun
+kreivillinen vaakuna. Tämä kaikki osoitti selvästi, että tuo
+uudenaikaistetun ritarilinnan asukas oli ensi sijassa sotilas, toisessa
+ylimys.
+
+Vanhan karoliinin kreivi Frölichin ulkomuoto osoittikin tämän arvelun
+oikeaksi. Hän istui työhuoneessaan ylpeänä kyllä, mutta samalla
+yksinkertaisena niinkuin sotilaalle sopii. Hän oli siihen aikaan 58
+vuoden vanha, mutta näytti kymmentä vuotta vanhemmalta. Ei ikä eivätkä
+sotilaselämän pitkälliset vaivat olleet hänen kookasta varttaan
+koukistaneet ja hänen tukkaansa vaalistaneet, vaan sen olivat tehneet
+ne kaksi pahaa haavaa, jotka hän 37 vuotta sitten oli saanut Väinäjoen
+yli mentäessä. Hänen oli vaikea liikkua, sillä hänen toinen jalkansa
+oli kangistunut; mutta käskevä ryhti ja hänen tuuheitten kulmakarvainsa
+alta singahtava kotkankatse ilmaisi ylhäisille ja alhaisille, että
+leijonalla vielä oli sekä kynnet että hampaat jokaiselle, joka vain
+rohkeni astua häntä askelenkaan liian lähelle.
+
+Kello oli 8 aamulla, ja vanhalla herralla oli nyt juuri luonansa
+vieras, jonka kanssa pantiin kova kovaa vastaan. Hän istui
+korkeaselkäisessä pähkinäpuisessa nojatuolissaan, ja hänen edessään
+seisoi ukko, joka oli yhtä pitkä kuin hänkin ja yhtä suurellinen
+käytöksessään. Eikä tämä mies mikään vähäpätöinen mies ollutkaan, hän
+oli Vaasan rikkain kauppias, vanha tuttavamme Lauri Larsson, siihen
+aikaan noin seitsenkymmenvuotias, vaikka hän, päinvastoin kuin kreivi,
+ei näyttänyt kuuttakymmentä vanhemmalta. Hänen tukkansa oli tuskin
+ennättänyt vielä harmaantua; hänen jäntevä käsivartensa näytti
+kykenevän heittämään jättiläisenkin maahan, ja hänen lujasta
+katseestaan loisti äly ja neuvokkuus, tarmo ja itseluottamus. Jos hän
+ei olisi seisonut ja kreivi istunut, olisi outo saattanut jäädä
+epätietoiseksi siitä, kumpiko heistä oli maaherra, sillä siltä he
+kumpikin näyttivät.
+
+-- Hän siis, -- jatkoi maaherra nähtävästi tyytymätönnä, -- pysyy
+lujana päätöksessään eikä mukaannu minun tarkoituksiini?
+
+-- Alamainen ajatukseni on, että rehellinen mies tekee niin kuin katsoo
+valtakunnalle hyödyllistä olevan, -- vastasi porvari.
+
+-- Hän aikoo puolustaa liittoa Venäjän kanssa?
+
+-- Teidän armonne tarkoittaa sopimusta, joka valtakunnan kaupalle ja
+menestymiselle on välttämättömästi tarpeellinen. Siinä en näe mitään
+pahaa.
+
+-- Vai niin! Hän mättää suunsa täyteen Venäjän jauhoja ja kukkaronsa
+hopeatalareita, se on hänen politiikkaansa. Hän ei älyä, että se
+nöyryyttää meitä sen silmissä, jonka edessä meidän tulisi ylpeimpinä
+esiintyä. Hän puolustaa kreivi Hornia?
+
+-- Rohkenen uskoa, että valtakunnan hoito on hyvissä käsissä.
+
+-- No, kuinka paljon on Horn maksanut hänelle hänen kallisarvoisesta
+alamaisuudestaan?
+
+-- Teidän armonne, viljani myyn, mutta en vakaumustani. Sitä ei myydä
+hyvällä eikä pahalla -- ei yhdelle kreiville enemmän kuin toisellekaan.
+
+-- Hiiteen, mies, pidä veikkonen vakaumuksesi. Minä kysyn, mitä etuja
+hän aikoo hankkia Vaasan kaupungille. Hän kai ei tyydy vähempään kuin
+että Vaasa saa tapulikaupungin oikeudet?
+
+-- Ajatukseni on, että meidän suomalaiset kaupunkimme eivät koskaan
+pääse edistymään, ellei niiden merenkulku tule vapaaksi.
+
+-- Joutavaa jaaritusta; niin ne kaikki lörpöttelevät. Ikäänkuin eivät
+tarpeeksi rikastuisi Tukholman kaupasta! Herrat rihkamasaksat tahtovat
+käydä kauppaa Välimerellä palataksensa kotiin Espanjan grandeina!
+
+-- Tukholmalaiset tarjoavat meille mitä tahtovat niin kauan kuin meidän
+markkinamme ovat suljetut. Vuonna 1729 he tarjosivat ruistynnyristä
+meille 24 killinkiä. Ei armollinen Jumala ole luonut Suomenmaata
+laajoine rantamineen ja kauniine satamineen Tukholman keittiöpiiaksi.
+
+Karoliini kreivi Frölich, joka ei sotilaana eikä aatelismiehenä juuri
+suuresti kunnioittanut tuota kauan allakynsin ollutta ja usein
+matelevaa porvarissäätyä, katseli hämmästyneenä ja vihaisena tuota
+rohkeata kauppiasta, joka suorana ja pelkäämätönnä uskalsi vastustaa
+häntä hänen omassa huoneessaan. Vanhan soturin sisu kuohahti. -- En ole
+käskenyt häntä tänne kaupastaan väittelemään, vaan kysyäkseni, mitä
+järjestelmää hän aikoo puolustaa, jos hänet tänään valitaan
+valtiopäivämieheksi, -- tiuskaisi kreivi.
+
+-- Olen jo sanonut teidän armollenne, että katson valtakunnan hoidon
+olevan hyvissä käsissä, -- vastasi Larsson yhtä tyynen näköisenä kuin
+ennenkin ja vähänkään maaherran tuikeita katseita arastelematta.
+
+-- Vai niin. Siis on tahtoni, että kaupunki valitsee Aulinin.
+
+-- En tiedä, kenenkä kaupunki valinnee, mutta sen tiedän, että Ruotsin
+valtakunnan perustuslaki vuodelta 1720 vakuuttaa porvaristolle oikeuden
+saada itse valita edusmiehensä, vaivaamatta siihen korkeita
+asianomaisia.
+
+-- Piru teidät perii, mies, jos rohkenette käydä salahankkeisiin
+esivaltaa vastaan. Jumaliste, eikö siis minun tahtoni enää merkitsekään
+mitään Vaasassa?
+
+-- Se merkitsee paljon, teidän armonne, mutta ei niin paljon kuin
+Ruotsin laki.
+
+-- Ulos ovesta -- ulos, kirottu jyväjuutalainen! Rohkenee vielä
+vastustaa minun hankkeitani! Minäpä, lempo vie, opetan teidät
+pöyhistelemään. Ulos, sanon minä!
+
+Larsson kumarsi vähän, hyvin vähän vain uljasta otsaansa ja poistui
+verkalleen huolimatta enää virkkaa sanaakaan vihastuneelle
+esimiehelleen.
+
+Kreivi Frölich ei oikeastaan ollutkaan mikään hirmuvaltias. Mutta
+vapaus oli vielä nuori, yksinvalta oli ikäänkuin kasvanut kiinni vanhan
+sukupolven luonteeseen, ja kuta kauempana maaherra oli valtakunnan
+keskustasta, sitä suurempi oli vielä kiusaus esiintyä satraappina.
+
+Portailla kohtasi Larsson viskaali Spolinin, joka tuli jotakin
+ilmoittamaan ja joka muutamia minuutteja sen jälkeen taas nähtiin
+kaupungilla saatuja käskyjä levittämässä. Larsson naurahti: hän tunsi
+pohjalaisensa ja tiesi vanhastaan, mitä virkakäsky vaikuttaa.
+
+Heti kello 9:n jälkeen alkoi vaali ja sitä kesti kello 12:een asti.
+Alussa näytti siltä kuin olisi ollut tulossa kiivas taistelu ja kuin
+olisi sen tulos ollut epätietoinen, sillä alempi porvaristo katseli
+niinkuin tavallisesti karsain silmin kaupungin pohatoita ja oli
+päättänyt antaa äänensä ruokakauppias Aulinille, joka lupasi vaatia
+kovia lakeja nurkkamestariutta ja maakauppaa vastaan. Jos nämä olisivat
+vetäneet yhtä köyttä, olisi kenties heidän suurempi lukumääränsä
+vastannut rikkaampien ääniä, ja Larssonin voitto olisi ollut täpärällä.
+Mutta kun tuli tiedoksi, että viskaali hääri maaherran asioilla Aulinin
+eduksi, meni mies toisensa perästä Larssonin puolelle, ja kun kaikki
+olivat äänestäneet, huomattiin Larsson valituksi Vaasan kaupungin
+valtiopäivämieheksi niin paljon suuremmalla enemmistöllä, että hänen
+vastustajansa oli saanut tuskin viidettä osaa äänistä.
+
+Kreivi Frölich kuohui vihaa. -- Vielä minä keksin keinon, jolla saan
+tuon porvariskuninkaan valtaistuimeltaan syöstyksi! -- huudahti hän.
+
+Lause tuli tunnetuksi, ja siitä päivästä alkaen kutsuttiin Lauri
+Larssonia porvariskuninkaaksi.
+
+
+
+
+2. RATSASTUS.
+
+
+Se paikka, jossa myöhempinä aikoina seisoi Vaasan kaupungin kaunistus,
+komea, viimein kirkoksi muutettu hovioikeuden huoneisto, jonka Kustaa
+III vuonna 1784 rakennutti vastapäätä Korsholman kunnasta, oli tämän
+kertomuksen ajalla suurimmaksi osaksi asumaton. Nykyisen kauniin,
+vanhan lehtokujan sijalle, jossa kuningas Kustaan muisto joka syksy
+ajan hallan panemana lakastuu ja joka kevät jälleen puhkeaa verekseen
+vihantaan, nähtiin Lauri Larssonin aikana rivi pieniä, lanttuja,
+persiljaa ja tilliä kasvavia ryytimaita, joita siellä täällä
+vaarain- ja viinimarjapensaat reunustivat. Mutta Korsholman
+pohjoispuolella ja länteenpäin aina "Salmeen" asti ulottui laidunhaka,
+jossa nuorison oli tapana leikkiä kesällä ja jossa koulupojat tekivät
+sotaisia hyökkäyksiä syyttömiä valleja vastaan.
+
+Saman toukokuun ensimmäisenä päivänä, jolloin valtiopäivämiesvaali
+toimitettiin aamupäivällä, oli suuri joukko kaupungin lapsia ja
+nuorisoa lähtenyt hakaan iltapäiväänsä viettämään. Maa, joka vähäistä
+ennen oli paljastunut, oli vielä kellahtava ja keväisen kostea, puut
+olivat vielä lehdettömät, ja ainoastaan vallien päivän puolella
+ilahdutti silmää veres vihanta nurmi. Mutta jo tämä vähäinenkin
+vihannuus riitti keväisiä tunteita herättämään, kun taivas oli korkea
+ja sininen ja kun auringon säteet kimaltelivat Salmen silloin vielä
+kirkkaassa vedenpinnassa. Nuorisolla oli hauskaa; palloa lyötiin ja
+piippaa lyötiin ja vannetta lyötiin; kissasilla ja rottasilla,
+väkisillä ja leskisillä oltiin ja "fria vill Simon i Sälle'ä"
+tanssittiin. Koulupojat, joilla oli iltapäivällä vappulupa, leikkivät
+"ruotsalaisia ja venäläisiä". Pienimmät heistä tulivat luokittain
+rummuilla ja kivääreillä varustettuina ja valmiina valloittamaan
+maailman ja ensi aluksi Korsholman. Ei ole muistiin kirjoitettu,
+voittivatko ruotsalaiset vai venäläiset tässä merkillisessä aseiden
+mittelyssä, mutta luultavasti olivat molemmat sotaakäyvät vallat viime
+lopussa tehneet sovintoliiton keskenään, koska he myöhemmin illalla
+kääntyivät uutta vihollista, kaupungin oppipoikia vastaan, jotka olivat
+kokoontuneet valleille leikkejä katsomaan. Sukuunsa olivat jo pojat;
+sillä kun pohjalaisella ei ole suurta sotaa, on hän hyvin halukas
+käymään pientä; hän on maailman rauhallisin mies, kunhan vain joskus
+saa sydämensä pohjasta mäikyttää. Nyt oli sitäpaitsi vanhoja tappioita
+kostettava, uusia voittoja saatava, ja ennenkuin aavistitkaan, oli
+siellä käymässä uusi kalabaliikki "kristittyjen ja turkkilaisten"
+välillä; ja koska voiton, niinkuin oikeus ja kohtuus vaati, lopulta
+piti kallistua kristittyjen puolelle, niin tapahtuikin nyt, että
+oppipojat, urhoollisen vastarinnan jälkeen, vaatteet repaleina ja
+posket turvoksissa, karkoitettiin tappelutanterelta.
+
+Sillaikaa kuin tämä tapahtui kaupungin puolella Korsholmaa ja itsensä
+rehtorin nähden, joka seisoi vallilla ja katseli huvikseen, niinkuin
+vanhan koulupukarin sopi, poikain urotekoja, varoittaen heitä vain
+silloin tällöin jonkun koulunpalvelijan välityksellä aseita
+käyttämästä -- nähtiin kaksi ratsastajaa lähenevän eteläpuolelta
+Kristiinankaupungista tulevaa tietä ja pyörähtävän vallin mutkan
+ympäri, johon he sitten seisahtuivat ottelua katselemaan. Toinen
+ratsastaja, joka ajoi edellä, oli hyvin tunnettuun karoliiniasetakkiin
+puettu hoikka ja kaunis nuorukainen. Keveä matkaviitta oli hänen
+hartioillaan. Hän ratsasti nuoren kimon selässä, joka liikkui kuin
+tanssien ja jota vaivoin voi seurata se uupunut punainen ruuna, jolla
+toinen matkamies ratsasti. Tämä oli vanhanpuoleinen ja hartiakas mies,
+puoleksi sotamies, puoleksi renki, mikäli voi päättää hänen harmaan
+talonpoikaistakkinsa takana olevasta ratsurepusta ja siitä sotaisesta
+järjestyksestä, millä pari myttyä ja pari saapasta oli satulannuppiin
+sidottu.
+
+Molempien tultua linnanportille pidätti vanhempi hevosensa, ikäänkuin
+odottaakseen herraansa, joka oli ratsastanut portin ohi; mutta nuori
+upseeri ei tätä huomannut, vaan jatkoi ratsastustaan. Samassa hän sai
+näyttää, ettei hän ollutkaan satulassa mikään variksenpoika.
+Turkkilaiset olivat juuri silloin joutuneet täydellisesti tappiolle ja
+pakenivat nyt täyttä karkua vallin sivuitse, voittoisain kristittyjen
+meluten ja kiljuen ajaessa heitä takaa. Kimo säikähti ja pillastui:
+tuulispäänä lensi se kivien ja kantojen yli. Kristityt ja turkkilaiset
+saivat varoa korviaan, mutta ratsastaja istui hevosensa selässä kuin
+valettu ja hänen onnistuikin, tehtyään jokseenkin pitkän kaarroksen,
+joka oli vaarallisempi muille kuin hänelle itselleen, hiljennettyä
+vauhtia palata takaisin vallien luo. -- No no, -- huudahti hän,
+taputellen virmaa ja uljasta hevostaan kaulalle; -- häpeisit Bogatir
+näyttämästä pahoja tapojasi Vaasassa! Siivolla, sanon minä! Luuletko
+arolla olevasi?
+
+Hevonen pysähtyi, mutta vilkutteli yhä korviaan, kuunnellen jokaista
+epäilyttävää ääntä. Hevonen ja ratsastaja olivat sillaikaa tulleet
+lännen puolelle valleja, eivätkä olleet enää kaukana Salmesta, kun
+äkkiä uusi tapaus herätti ratsastajan huomiota.
+
+Tällä puolen oli rauhallisempaa nuorisoa leikkimässä, lapsia, nuoria
+tyttöjä ja muutamia vanhempia poikia, jotka eivät välittäneet niin
+jokapäiväisestä huvituksesta kuin taistelu pohjoispuolella valleja oli.
+Outo ratsastaja hurjan hevosensa selässä oli sitävastoin harvinainen,
+suurta uteliaisuutta herättävä ilmiö Vaasassa; juoksut ja leikit
+taukosivat ja toinen kysyi toiseltaan, kuka tuo korea herra mahtoi
+olla.
+
+Oli kuitenkin kaksi leikkivää, jotka joko eivät olleet huomanneet
+vierasta tai eivät innoissaan hänestä välittäneet. Nämä olivat eräs
+nuori, hento ja ruskeasilmäinen tyttö, joka oli puettu lyhyeen
+valkoiseen hameeseen ja oli vielä miltei lapsi, ja eräs pitkäsäärinen
+rehtorinluokkalainen, joka "haukkaa ja kyyhkystä" leikittäessä ajoi
+tyttöä takaa, mutta huolimatta seitsenpenikulmaisista askelistaan
+turhaan yritti häntä saavuttaa. Tyttö teki kuin metsäkauris satoja
+mutkia juostessaan, ja juuri, kun oli kiinni joutumaisillaan, kiepsahti
+hän aina taas syrjään. Mutta vähän aikaa paettuaan häätyi hän yhä
+likemmä Salmea, ja siellä hänen tietystikin täytyisi antautua. Tämä
+näytti häntä suututtavan, ja hän seisahtui hetkeksi rantamakasiinien
+luo, ikäänkuin etsiäkseen sieltä pakopaikkaa. Luultavasti huomasi hän
+kuitenkin tämän keinon arveluttavaksi, hypähti taas syrjään ja tuli
+niin erään vanhan lepän juurelle, joka kasvoi rannalla, likellä
+vedenrajaa puoleksi riippuen veden päällä kallellaan. Nyt oli hän
+vankina, sillä palaamaan hän ei päässyt. Mutta ajelijan juuri lähetessä
+tarttui hän puunoksaan ja kiipesi kuin kissa leppään. Pitkä,
+saaliistaan varma koululainen seurasi kohta esimerkkiä. Ja niin
+istuivat kuin istuivatkin linnut samassa puussa. Mutta nyt kuului
+rasahdus, ja sama oksa, joka oli kestänyt pakenevan kyyhkysen, katkesi
+raskaamman haukan alla, ja poika pudota mulskahti pitkäkseen veteen.
+
+Outo ratsastaja oli pakoa ja ajoa huvikseen katsellen vähitellen
+ratsastanut yhä likemmä. Nähtyään, mikä loppu leikistä tuli, ei hän
+kauan aprikoinut, vaan hyppäsi tuota pikaa satulasta alas ja riensi
+rantaan hukkuvaa pelastamaan. Onneksi ei hätä ollut niin suuri kuin
+miltä näytti. Salmi, jossa vielä sata vuotta sitä ennen isot laivat
+olivat kulkeneet, oli jo 1738 melkoisesti mataloitunut Pohjanmaan
+suuren luonnonilmiön, maan ylenemisen vaikutuksesta, ja tuo Vaasan
+triviaalikoulun toivorikas vesa putosi sentähden aivan pehmeästi ja
+viattomasti neljää tahi viittä korttelia syvään veteen, jossa oli vähän
+harmaata mutaa pohjassa. Ennenkuin muukalainen vielä ennätti ojentaa
+hänelle taittuneen lepän oksan, oli hän jo likomärkänä ja liejuisena
+kavunnut rannalle.
+
+Näin ratkaisevaa tappiota ei sopinut jättää kostamatta. Siipeen
+ammuttu ja kovin vihastunut haukka keksi taas kyyhkysen, joka ensi
+hämmästyksessään oli hypännyt puusta avuksi, mutta jonka nyt, kun näki
+ajelijansa vaarattoman aseman ja hänen muuten tuiki surkean tilansa,
+pisti päähän ruveta niin raittiisti ja makeasti nauramaan kuin
+ainoastaan kyyhkynen voi nauraa.
+
+-- Odotahan, -- huusi hurjistunut haukka -- kyllä mä sinut nauramaan
+opetan! -- ja samassa harppasi hän taas seitsenpenikulmaisen askelen,
+uhaten ryvettää ajettavansa valkoiset vaatteet saven liejulla. Tyttö
+lähti siis uudestaan pakoon, mutta varsin vähän oli hänellä nyt enää
+pelastumisen toivoa. Kuta enemmän hän mitteli matkaa vallille, sitä
+selvemmin hän näki, että pakeneminen sinne oli mahdotonta. Mitä oli
+hänen tehtävä? Hän turvautui siihen ainoaan keinoon, mikä hänellä enää
+oli tarjona, mutta johon harva tyttö hänen sijassaan olisi turvautunut:
+hän juoksi odottavan Bogatirin luo, pisti hyvin varovaisesti
+vasemman jalkansa jalustimeen ja istui, tiesi mitenkä, tuota pikaa
+satulassa. Nähtävästi hän ei ensi kertaa hevosen selässä istunut.
+Mutta mitä taitoa ja kykyä vaadittiin Bogatirin selässä, sitä
+ei hän aavistanutkaan, ja tämä leikki oli päättyä pahemmin kuin
+haukkasilla-olo. Tuskin oli virma hevonen tuntenut satulassa olevan
+keveän kuormansa, tuntematta samalla herransa pelättyjä ohjia,
+ennenkuin se karkasi halki haan kaupunkiin niin hirvittävää vauhtia
+että tyrmistynyt ratsastaja menetti sekä kuulonsa että näkönsä. Hänen
+nähtiin päästävän ohjat kädestään, kallistuvan eteen päin ja
+vaistomaisesti tarttuvan molemmin käsin satulankaareen. Pian olivat
+hevonen ja tyttö näkymättömissä. Haukka oli loistavasti kostanut
+kyyhkyselle, ja nyt oli hänen vuoronsa hämmästyksestä kalpeana
+tuijottaa pois rientävän jälkeen.
+
+Vieras upseeri koetti kaikkia niitä hyväilysanoja ja uhkauksia, joita
+hänen Bogatirinsa ennen tavallisesti oli totellut. Se ei auttanut, ja
+hän ymmärsi itsekin, että vast'ikään säikähtynyt hevonen oli uudestaan
+pillastunut. Tyttö näytti olevan hukassa, eikä nyt ollut muuta neuvoa
+kuin kiirehtiä jalan Bogatirin jälkeen kenties tavatakseen tytön
+jossakin maahan suistuneena ja pää murskautuneena.
+
+Silloin kuului läheltä Korsholman valleja vihellys niin kova ja kimeä,
+että sen selvästi erotti kaiken sen hälinän seasta, mikä oli syntynyt
+pillastuneen hevosen ohi karatessa. Muukalainen näkyi tuntevan tuon
+äänen: hän seisahtui; hän kuunteli; hänen kalpeat kasvonsa punehtuivat,
+ikäänkuin hän olisi hävennyt sitä, ettei itse voinut saada aikaan
+samanlaista ääntä. -- Se on Istvan, se on minun uskollinen Tapanini, --
+sanoi hän pojalle, joka häntä seurasi. -- Tuota vihellystä ei voi
+kukaan matkia. Bogatir tuntee sen; se on Unkarissa syntynyt, ja tuo on
+se merkki, jolla unkarilaiset kutsuvat hevosiaan arolta. Kuuletko! Nyt
+hän taas viheltää!
+
+Tuo kimeä, läpitunkeva ääni kuului vielä toisen ja kolmannenkin kerran.
+Ja katso: kolmannen vihellyksen perästä nähtiin Bogatirin näköjään
+aivan rauhallisena noudattavan ääntä ja hiljaista hölkkää lähenevän
+valleja, joiden luona toinen ratsastaja helposti sai sen seisahtumaan.
+
+Muukalainen ja hänen seuralaisensa riensivät sinne. Valkopukuinen tyttö
+piti vieläkin suonenvedontapaisesti satulasta kiinni. Mutta hän oli
+mennyt tainnoksiin.
+
+-- Ester! Ester-kultani! Oi, hyvä Jumala, hän on kuollut! -- huudahti
+eräs vaalea ja kaunis nuori nainen, joka tunkeutui esiin väkijoukosta.
+
+-- Eikö Veronika näe, että tyttö vielä pitää itseään kiinni? --
+huomautti eräs koulunopettaja, joka nosti tytön hevosen selästä. Olikin
+aika suuri työ, ennenkuin kädet saatiin satulasta irti.
+
+-- Kuka tuo nuori tyttö on? -- kysyi muukalainen osaaottavasti.
+
+-- Se on Ester Larsson, rikkaan Larssonin nuorin ja rakkain lapsi, --
+vastasi koulunopettaja.
+
+-- Niin, niin, siinä saapi Larsson nyt nähdä, kuinka käypi, kun
+lennetään ylemmä kuin siivet kantavat, -- jupisi eräs teurastaja, joka
+aamupäivän vaalissa oli kuulunut Aulinin puolueeseen. -- Saadaanpa
+nähdä, että hän ratsastaa uhka-uljaasti valtiopäiville, mutta miten hän
+sieltä ratsastaa takaisin, ja kuka silloin hänelle viheltää, sitä ei
+voi niin tarkoin tietää.
+
+-- Niinpä kyllä, -- sanoi muuan ämmä joukosta, --  muistakaa minun
+sanani, tämä, tämä ennustaa jotakin Larssonille. Ylpeys, ylpeys --
+mitenkä sanoo sananlasku?
+
+
+
+
+3. KREIVI JA PORVARISTYTTÖ.
+
+
+Vieras nuori upseeri näkyi tahtovan hyvittää sen vahingon, johon hänen
+hurja hevosensa oli niin suuresti syypää. Hän riensi noutamaan vettä
+lähimmästä kaivosta, kostutteli sillä pyörtyneen tytön otsaa ja antoi
+hänen hengittää jotakin hyvätuoksuista hajuvettä, jonka hän otti
+satulapussissa olevasta kotelosta. Hän saattoi nyt lähemmin tarkastella
+tytön kasvoja, eikä hänen säälinsä suinkaan vähennyt siitä, että ne
+olivat tavattoman kauniit. Ester Larsson oli enintään neljän- tai
+viidentoista vanha; hän oli vielä lapsi, niinkuin hänen käytöksensäkin
+kyllä oli osoittanut, mutta nuoruuden rajalla oleva lapsi; hoikka ja
+hento hän oli, tukka kiiltävän ruskea, iho vähän päivettynyt
+kevätauringon paisteesta, kädet liian hienot pikkukaupungin
+porvaristytön käsiksi. Pienoinen, vasemmassa kädessä oleva hohtokivillä
+koristettu sormus ja pienoiset, tuota hienoa raumalaista tekoa olevat
+pitsikalvosimet, jotka nyt ovat jääneet yhä enemmän pois käytännöstä,
+sittenkun eivät enää hinnan puolesta ole voineet kilpailla
+belgialaisten koneteosten kanssa, vahvistivat muukalaisen ensimmäistä
+arvelua, että tämä nuori tyttö oli rikkaan miehen hemmoiteltu
+lempilapsi.
+
+Kenties joku vielä muistaa entisen pikku Veronikan joka samana iltana,
+kuin ankara setä otti niin tylysti vastaan Maria Larssonin, lähetti
+tälle lohdutukseksi palasen sunnuntaikakkuaan.[11] Veronika Larsson oli
+kasvanut ja kukoistanut rakkaudessa; hän ei enää ollut nuori, hän oli
+nähnyt jo 29 kesää, mutta vielä hän levitti rakkauden tuoksua
+ympärilleen. Hän oli hylännyt montakin kosijaa hoitaakseen isänsä
+taloutta ja omistaakseen koko sydämensä nuorimmalle sisarelleen
+Esterille, joka niin kipeästi tarvitsi hänen holhoustaan, sittenkun
+heidän äitinsä oli kuollut ja isällä yhä harvemmin oli aikaa lastensa
+kasvatukseen ja sittenkun isä oli ruvennut hemmoittelemaan pientä
+lemmikkiään, jonka Luoja oli hänelle lahjoittanut vanhain päiväin
+iloksi. Veronika oli ainoa, joka uskalsi vastustaa Esterin oikkuja; hän
+yksin tohti kieltää häneltä jotakin; ja kun itsepintainen tyttö
+kumminkin sai tahtonsa täytetyksi, niinkuin nyt näissä vapunpäivän
+leikeissä, oli Veronika aina pitämässä häntä silmällä ja korjasi
+samassa kaikki ne erehdykset, joita ei voinut estää. Tuota hurjaa
+ratsastusta hän ei ollut voinut estää ja nyt sai hän niinkuin aina
+ennenkin käydä äidin hellyydellä vaalimaan pientä, ymmärtämätöntä
+lastaan.
+
+-- Älä nyt pelkää, Ester, vaara on ohi, ja sinä olet minun luonani! --
+kuiskasi hän hellästi kalpealle sisarelleen, joka hänen sylissään alkoi
+tointua pelästyksestään ja aukoa silmiään. Ei ollut vanhemman sisaren
+sanoissa nuhteen varjoakaan kaikesta siitä julmasta levottomuudesta,
+jota hän äsken oli kärsinyt, tuo hyvä Veronika.
+
+Ester katseli pää pyörällä ympärilleen ja jo huomasi hän
+leikkitoverinsa, tuon pitkäsäärisen rehtorinluokkalaisen, joka
+hämmästyksestä vieläkin hengästyneenä tuijotti häneen sisaren olan yli.
+
+-- Näethän nyt, Ringblom, -- sanoi hän, ja riemuitseva, vaikkakin vielä
+raukea uhka ilmaantui hänen vaaleanpunaisille huulilleen, -- sanoinhan
+minä sinulle, raukka, ettet ikinä saisi minua kiinni!
+
+Samassa huomasi hän toisella puolen vieraan upseerin, joka häntä
+säälien katseli, ja heti valahti hänen kalpeille kasvoilleen mitä
+helein puna. Arkana kuin ujo lapsi kätki hän oitis päänsä sisarensa
+helmaan.
+
+Tuo huvitti muukalaista. Hän laski kätensä tytön ruskealle tukalle ja
+virkkoi hymyillen: -- Älä nyt enää pelkää. Bogatir on huimapäinen
+veitikka, joka tarvitsee kovat ohjat, ja minä olen nähnyt vanhainkin
+ratsastajain lentävän samasta satulasta, jossa sinä pysyit. Tulevalla
+kerralla käy paremmin. Tahdotko oppia ratsastamaan?
+
+Ester katsahti puhujaan: luultavasti häntä suututti, että häntä
+kohdeltiin kuin lasta. -- Myytkö hevosesi? -- kysyi hän.
+
+-- Tuskinpa, -- vastasi muukalainen. -- Luulen sinun jo saaneen siitä
+tarpeeksesi.
+
+-- Isäni maksaa sinulle siitä niin paljon kuin tahdot.
+
+-- Bogatir on unkarilainen eikä anna myydä itseään! -- jatkoi nuori
+upseeri. -- Mutta jos myisin sen sinulle, mitä sitten tekisit?
+Tahtoisitko vielä kerran koettaa onneasi?
+
+-- Tahtoisinpa kyllä, -- vastasi tyttö, luoden taisteluhaasteisen
+silmäyksen hevoseen, joka siinä jalkojaan malttamattomasti tömisteli.
+
+-- Entä jos se ei näkisi hyväksi totella sinua? Jos se heittäisi sinut
+satulasta, vauvaseni?
+
+-- Sitten ammuttaisin sen, -- vastasi Ester arvelematta.
+
+Muukalainen naurahti. Mutta Veronikasta ei tämä leikinlasku ollut
+mieleen. -- Tule, menkäämme kotiin, nojaa minua vasten! -- sanoi hän.
+-- Tule, Ester, ennenkuin isä saa muilta kuulla sinun olleen vaarassa.
+
+Esterin ilme muuttui äkkiä, ja hän koetti turhaan salata
+levottomuuttaan. -- Ei, Veronika, ei, -- sanoi hän; -- et saa puhua
+tästä isälle. Hän suuttuisi tuolle vieraalle herralle. -- Ja isä
+ei ole hyvä silloin, kun hän on suutuksissaan! -- lisäsi hän
+teeskentelemättömästi, katsahtaen muukalaiseen.
+
+-- Mistä on kysymys? -- sanoi samassa käskevä ääni heidän takanaan, ja
+siinä seisoi maaherra, kreivi Frölich, joka palasi kävelyltään
+satamasta ja kummastuksekseen näki Korsholman portilla tämän
+väenkokouksen. Samassa huomasi hän nuoren upseerinkin, joka
+kunnioittavasti kosketti kädellään kolmikulmaista hattuansa.
+
+-- Mitä näen mä? -- huudahti maaherra ranskaksi. -- Kreivi Bertelsköld
+täällä! Ole sydämellisesti tervetullut tänne pohjan perille. Kuustako
+nuori orpanani on tänne tipahtanut?
+
+Linnoitusväen luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka
+äitinsä puolelta oli sukua kreivi Frölichille, unohti nämä sanat
+kuultuaan pienen uhkarohkean porvaristytön, joka häntä nyt suurin
+silmin katseli. Vaasassa ei ole koskaan ollut liiaksi kreivejä ja sitä
+ainoata, joka siellä ennestään oli, katsottiin niin erinomaisen
+suureksi herraksi, että hänen vertaisiaan tuskin voi olla
+Tukholmassakaan. Kukapa olisi uskonut, että Vaasa nyt yht'äkkiä oli
+saanut yhden kreivin lisää? Ester tointui tuossa paikassa niin
+täydellisesti, ettei häntä mitenkään saatu kotiin lähtemään.
+Hän vain siirtyi vähän noiden ylhäisten herrain tieltä ja katseli yhä
+vain lapsellisen uteliaasti tuota nuorta muukalaista, jonka kanssa
+hän vast'ikään oli puhellut niin ujostelematta ja jota hän
+vallattomuudessaan oli sinuksikin sanonut. Mutta Esterin mielestä se ei
+ollut niin vaarallista; tuskin oli koko Vaasassa muita kuin itse
+maaherra, jota hän ei olisi puhutellut samalla tuttavallisella tavalla.
+Se vain oli hänestä merkillistä, että tuo nuori herra oli noin komea,
+noin pitkä, noin ylhäinen kaikessa käytöksessään; että hänellä oli noin
+kirkkaat siniset silmät, vaikka hänen hiuksensa olivat niin mustat,
+että ne miltei siniselle vivahtivat; ettei hänellä ollut irtotukkaa;
+että pieni hattu sopi hänelle niin hyvin; että hänellä oli miekka ja
+vyö lyhyen päällystakin alla; että hän näytti olevan niin hyvä, vaikka
+kummallinen sallimus oli luonut hänet kreiviksi; että oli sattunut
+olemaan juuri hänen hevosensa, joka oli ollut hänet kuoliaaksi
+säikäyttää, ja että tuo kreivi oli laskenut kätensä hänen otsalleen ja
+luvannut opettaa hänet ratsastamaan. Kaikki nämä ajatukset risteilivät
+pienen vallattoman tytön ruskeakiharaisessa päässä eikä hänellä ollut
+ollenkaan aikaa kuulla sisarensa lempeitä varoituksia.
+
+Kreivi Kaarle Viktor -- sillä siksi voimme kutsua häntä erotukseksi
+hänen sedästään Torsten Bertelsköldistä -- selitti nyt, ranskaksi
+hänkin, muutamin sanoin, mitä varten hän oli tullut Suomeen. Hän oli
+viime syksynä palannut Ruotsiin Wienistä ja Unkarista, jossa hän oli
+ottanut osaa turkkilaisia vastaan tehtyyn sotaretkeen ja viisi vuotta
+ollut oppimassa sotataitoa suuren prinssi Eugenin oivallisella
+johdolla. Nyt oli hänen äitinsä laskenut hänen sydämelleen, että hänen
+tulisi tutustua esi-isäinsä maahan, tähän Suomeen, jota hänen isänsä
+oli puolustanut viimeiseen mieheen asti ja rakastanut aina kuolemaansa
+saakka. Hänen setänsä kreivi Torsten oli neuvoskunnalta hankkinut
+hänelle toimeksi tarkastaa Suomen linnoituksia ja tehdä ehdotuksia
+Suomen rantamaiden puolustukseksi mahdollisesti uhkaavan sodan varalta;
+ja koska eräs alus oli lähtenyt Kristiinaan viemään vaatteita
+Pohjanmaan rykmentille, oli hän käyttänyt tätä tilaisuutta hyväkseen
+pistäytyäkseen huvikseen Vaasassakin. Nyt hän oli täällä ja tahtoi,
+armollisen eno Frölichin luvalla, viikon tahi kaksi istua Korsholmassa.
+
+-- Ei kuitenkaan vedellä ja leivällä? -- vastasi kreivi Frölich
+nauraen. -- Tiedätkö, _mon cher ami_, että kravut ja aatelismiehet
+eivät menesty Pohjanmaalla?
+
+-- Sen tietää sukuni vanhastaan, -- vastasi nuori kreivi samaan tapaan.
+-- Melkein kaikki Bertelsköldit ovat olleet riidassa Pohjanmaan
+kansanvaltaisten kanssa. Itse olin tuskin jalallani tänne astunut, kun
+jo hevoseni joutui erään pienen villikkotytön Larssonin käsiin...
+
+-- Larssoninko? Toivotan onnea; minullakin on ollut kunnia tutustua
+muutamaan heistä. Mutta tule, katsokaamme, vuotavatko Korsholman
+lähteet muutakin kuin kaivovettä...
+
+
+
+
+4. VISKAALI SPOLIN.
+
+
+Ei ollut vielä kahta viikkoa kulunut siitä, kun kreivi Kaarle Viktor
+oli tullut Vaasaan. Sillaikaa hän oli jo ehtinyt tulla vakuutetuksi
+siitä, että Korsholma ei kelvannut linnoitukseksi uudemman sotataidon
+vaatimusten mukaan. Sitävastoin oli hän miettinyt suunnitelman Vaasan
+sataman suun varustamiseksi odottamatonta vihollisen hyökkäystä vastaan
+ja oli nyt, nämä hankkeet mielessään, seurannut maaherraa, kreivi
+Frölichiä tämän tavalliselle iltaratsastukselle satamaan. Jää oli vielä
+sisemmissä lahdissa aloillaan, mutta edempänä Raippaluodon saaristossa
+oli ankara lounaistuuli särkenyt jään, ja molemmat ratsastajat
+seisahduttivat vähäksi aikaa hevosensa nauttiaksensa siitä
+virkistävästä tunteesta, minkä meren näkeminen tuotti. He näkivät
+lännessä olevan sinertävän juovan laajenevan ja selkenevän; he näkivät
+siellä kaukaisuudessa liikkuvien nuorten aaltojen milloin nousevan,
+milloin taas laskevan, mitä kauneimpia koukeroita muodostellen; he
+näkivät niiden rynnistävän kallioita tahi jääröykkiöitä vastaan ja taas
+murtuessaan räiskyttelevän sulanutta hopeaansa korkealle kuulakkaaseen
+kevätilmaan. Hylkeenampujat palasivat vaaralliselta retkeltään
+jääteleiltä, laahaten perässään rekien täydeltä kaatuneita vedenkoiria,
+jotavastoin toiset, jotka olivat ampuneet vesilintuja kuvilta jään
+reunasta, kantoivat saalistaan säkeissä.
+
+Satamassa oli kahdeksan alusta, jotka kaikki hankkiutuivat merelle
+lähteäkseen, niin pian kuin jäät ja tuulet sen myöntäisivät; ja näistä
+kahdeksasta oli viisi suurinta rikkaan laivanisännän ja kauppiaan Lauri
+Larssonin. Yhtenä hänen rikkautensa lähteenä oli juuri se, että hän
+joka vuosi myi Tukholmassa kolme tahi neljä uutta alusta, jotka oli
+vartavasten myytäviksi rakennettu; viidennen aluksen, jonka perässä
+komeili Esterin nimi, hän oli määrännyt omaan laskuunsa, mutta erään
+tukholmalaisen laivanomistajan nimissä, tekemään matkoja Rostockiin ja
+Wismariin.
+
+Maaherra katseli synkein silmin näitä hankkeita ja kääntyi sitten
+toveriinsa, yht'äkkiä kysäisten, odottiko tämä sotaa?
+
+Bertelsköld vastasi, että Tukholmassa yhä enemmän oltiin sotaisissa
+tuumissa. Tahdottiin käyttää hyväksi suotuisia olosuhteita ja ottaa
+takaisin Venäjältä Uudenkaupungin rauhassa tehdyt suuret uhraukset.
+Mutta oli siellä olemassa kaksi säppiäkin nykyisen rauhan ovea
+pitämässä, nimittäin kreivi Hornin johtama valtakunnanneuvosto sekä
+edellisten valtiopäiväin rauhaa puoltava enemmistö. Molemmat säpit
+toivoi sotapuolue pian voivansa murtaa; ja sitten merkitsisi taas
+sotamieskin jotakin Ruotsissa.
+
+-- Aivan oikein, onkin jo aika, etteivät vasta leivotut kyynäräherrat
+vie voittoa vanhoista kavaljeereista, -- vastasi maaherra kiivaasti. --
+Tiedätkö, Kaarle, että tuohon alukseen kohta astuu valtiopäivämies,
+jolla on rauha taskussaan? Myyrä menestyy kolossaan, ja kauppiaan
+näköpiiri ulottuu tiskin takaa puodin oveen. Nuo rauhan sankarit
+voisivat myydä Riian tynnyrillisestä omenoita, Narvan voittomerkit
+suolakapasta ja koko Pietarin kaupungin pohjanahkanpalasesta. Mutta
+voinko minä sitä estää? En, paha kyllä, en, olemme pahaksi onneksi
+vapaita kansalaisia; Vaasan maaherra on tätä nykyä vähempiarvoinen kuin
+Pietarsaaren pormestari! Ah, kuinka loistava menestys meillä olisi! Me
+saisimme voiton, joka hankkisi meille takaisin alueemme tuolla puolen
+Nevajokea! Me saisimme kostaa kaikki tappiomme! Ja yhtäkaikki sanotaan
+meille, että meidän tulee odottaa! Ikäänkuin meillä olisi aikaa
+odottaa, meillä vanhoilla sotureilla, Kaarle-kuningas vainajan
+aikaisilla (tässä kohotti maaherra hattuaan niinkuin vanhat karoliinit
+aina tekivät kuninkaan nimeä mainitessaan)! _Parbleu, Charles_, ne
+jotka jälkeemme tulevat, malttakoot mielensä, jos heitä haluttaa. Mutta
+meidän, joilla on vain muutamia päiviä jäljellä, meidän täytyy korjata
+kunniamme, emmekä me saa antaa hiirien nakertaa Kaarle-kuninkaan
+muistoa!
+
+-- Setä tarkoittaa myssyjä, -- jatkoi Bertelsköld naurahtaen, mutta
+vanhan sotilaan muistoista lämmenneenä.
+
+-- Mitä se merkitsee?
+
+-- Eno ei siis ole kuullut, että kuningas Fredrikin sana on tullut
+historialliseksi: "Sie sind alle Nachtmützen." [12]
+
+-- Fredrik-kuninkaalla on toisinaan sukkelatkin sanansa; sopisi
+kumminkin Ruotsin kuninkaalle itselleenkin, ettei hän painaisi yömyssyä
+liian syvälle korviinsa. Mutta tuo Larsson on vimmattu mies, joka
+rohkeudellaan, viekkaudellaan ja porvarissäädyssä nauttimallaan
+vaikutusvallalla voi pilata koko kunniakkaan yrityksemme. Jos valta
+olisi ollut minulla ja minä olisin määrännyt vaalin, ei häntä ikinä
+olisi valittu. Se on Hornin ohjelman seurauksia; roskaväki anastaa
+vallan aatelistolta ja tallaa valtakunnan kunnian lokaan. Mutta se mies
+on nyt valtiopäivämies; sitä ei voi lempokaan auttaa; hän hankkiutuu
+juuri Tukholmaan lähtemään. Antaisinpa vuoden tulot koko läänistäni
+sille, joka voisi estää hänet lähtemästä.
+
+-- Suokaa anteeksi, eno, että satu tuulesta ja päiväpaisteesta muistuu
+mieleeni. Ettekö imartelevalla alavuudella -- pitämällä esimerkiksi
+päivälliset hänen kunniakseen -- voisi taivuttaa tuota jäykkää miestä
+ja lähentää häntä puolueeseenne?
+
+-- Turhaa vaivaa! Tunnen nuo Pohjanmaan kansanvaltaiset:
+ikimuistoisista ajoista asti he eivät tunnusta muuta ylimystöä kuin
+kirkon ja rahan ylimystön. Periaatteihinsa piintynyt mies on aina
+vaarallinen, ja sellainen on Larsson. Hänellä on olemassa ainoastaan
+kuningas ja kansa eikä mitään niiden välillä. Kuningas Fredrik tuntee
+hänet, kuningatar suosii häntä, ja lisäksi hän on Plomgrenin,
+Kjerrmanin ja muiden vaikutusvaltaisten Ruotsin porvarien läheinen
+ystävä, puhumattakaan Suomesta, jossa hänellä on ehdoton kannatus. On
+vain yksi keino hänen lannistamisekseen.
+
+-- Ja se on?
+
+-- Hänen omain säätyveljiensä kateus. Jos hänen lähtöänsä voidaan
+viikonkaan viivyttää, niin ettei hän ehdi valtiopäivien alkuun, niin ei
+hänestä ole vaaraa. Mutta minä en osaa kulkea mutkateitä. Minulla on
+viskaali, -- kas tuossa, niinhän mies tulee kuin käskettynä! Spolin!
+
+Se, jota näin puhuteltiin, oli pienoinen, kalvakka, laiha ja
+vaaleaverinen mies, puettuna kuluneeseen, mutta hyvästi harjattuun,
+isoin messinkinapein komeilevaan ruskeaan takkiin ja hän tuli
+ratsastajia vastaan kehnoissa talonpoikaiskärryissä ajaen. Maaherran
+huudon kuultuaan hän seisahtui, hyppäsi kiireesti alas kärryistä ja
+lähestyi niin nöyrästi kumarrellen kuin olisi aikonut poimia kiviä
+maantieltä. -- No, -- jatkoi maaherra, -- kuinka ovat asiat?
+
+-- Hyvästi tai pahasti, aina sen mukaan, miten teidän armonne käskee,
+-- vastasi viskaali varovasti ja luoden kysyvän syrjäkatseen nuoreen
+kreiviin.
+
+-- Mitä tuo merkitsee, herra koiransilmä? Puhu suusi puhtaaksi; tämä
+herra on minun sukulaiseni. Parin päivän perästä on meri auki;
+kauppiaamme aikovat lähteä merille. No, Spolin?
+
+-- Tulli ei voi panna esteitä eteen. Paperit ovat selvät.
+
+-- Vai niin? Mitä varten meillä on tullilaitos? Ymmärräthän, mies,
+ettei minun sovi kieltää passia valtiopäivämieheltä?
+
+-- Teidän armonne -- pyydän alamaisuudessa kysyä, onko selkäni
+turvattu?
+
+-- Hm, tuo maistuu raippavitsoilta. Ethän aikone mitään koiruutta
+harjoittaa?
+
+-- Korkein haluni on vain noudattaa teidän armonne käskyjä.
+
+-- Hyvä. Tee niinkuin tahdot. Ja muista, että saatoit minut ikävään
+asemaan toukokuun 1. päivänä. Sinulla on erehdys korjattavana, Spolin.
+Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että koetat korvata tyhmyytesi.
+Olen ajatteleva virkaylennystäsi.
+
+-- Teidän armonne -- kysymyksessä oleva henkilö ei tule lähtemään
+Tukholmaan; ei ainakaan toukokuussa.
+
+-- Älä hiidessä? No no, Spolin tekee niinkuin tahtoo, se on hänen
+asiansa. Lähtekäämme, Kaarle! -- Ja kun maaherrasta nähtävästi oli
+vastenmielistä jatkaa keskustelua, kannusti hän hevostaan palatakseen
+kaupunkiin. Mutta viskaali Spolin, jonka selkä taas oli hyvästiä
+heittäessä melkoisesti koukistunut, oikaisi itsensä vähitellen pystyyn,
+kuta enemmän hänen korkea esimiehensä eteni, ja viimein näytti hän
+siinä suorana seistessään olevan ainakin viiden jalan ja kahden tuuman
+pituinen. Sitten hän taas hypähti kärryihin ja jatkoi matkaansa
+satamaan jupisten itsekseen: Ennen mikkeliä minulla on Korsholman
+voutikunta.
+
+-- Oliko se suomalaisen kansanvaltaisuuden näyte? virkkoi Bertelsköld,
+heidän ratsastaessaan edelleen. -- En tiedä, minkätähden
+ratsupiiskallani oli niin suuri vetovoima tuon miehen selkään.
+
+-- Niin oli minunkin ratsupiiskallani, -- sanoi maaherra leikillään. --
+Lempo soikoon, onko se minun syyni, että keppi tarvitsee kenkäintä
+lokaa kosketellessaan? Mitäpä voin muuta tehdä? Vapaus voi olla hyvä
+kyllä kerjäläisille ja talonpojille, mutta maaherralle se on epämukava.
+Ei, siinä tapauksessa katson Kaarle-kuninkaan aikaisen yksinvallan
+paremmaksi. Mars, mies! ja mies meni. Seis, koira! ja koira seisoi. Nyt
+sitävastoin... Mutta kuulehan, kuka on harjoittanut Bogatiriasi?
+
+-- Ratsupalvelijani Istvan.
+
+-- Mies on joko hurjin uskalikko tai myös hienostunein ratsastaja, mikä
+milloinkaan on hevosta suistanut. Katsohan vain, se elukka kuuntelee
+jokaista pienintäkin, puolen penikulman alalla tapahtuvaa varpusen
+pyrähdystä! Aivan toisenlainen oli isäsi Bogatir; muistan sen niinkuin
+eilisen päivän, kun menimme Väinäjoen poikki: suomalaista rotua, joka
+ei turhia hätäillyt; jalat paksut, kaula lyhyt, rinta leveä ja keuhkot
+hyvät -- kesti siinä, missä Venäjän ja Puolan hevoset sortuivat kuin
+vasikat. Sano minulle, mistä sait tämän korkeakaulaisen kissanpojan
+puikkosäärineen ja kaitaisine korvineen, jotka alinomaa värähtelevät?
+
+-- Siitä asiasta täytyisi kertoa kokonainen seikkailu, enoseni.
+
+-- Hyvä. Voimme säästää sen asian siksi, kunnes taas vietämme yötä
+vanhan rudesheimini[13] patterien suojassa. _Par miracle_, tekeepä
+mieleni nähdä, kumpiko heistä pietiksi joutuu: Larssonko vai Spolin.
+Sarvikuono on joutunut krokotiilin kynsiin.
+
+
+
+
+5. RAHARUHTINAS.
+
+
+Tämän kertomuksen aikana oli rikkaan Lauri Larssonin talo vielä melkein
+samassa kunnossa kuin 16 vuotta sitten, jolloin se korjattiin Isonvihan
+jälkeen. Sama matala sali, samat neljä kamaria, sama suomalainen pirtti
+ja makuutupa tarvekaluineen, se vain eroa, että huoneet olivat nyt
+pulskemmasti laudoitetut ja että osa huonekaluista oli valkealla
+öljyvärillä maalattu, mikä siihen aikaan oli suurta komeutta. Torin
+vieressä oikealla puolen vanhaa kartanoa oli uusi kartano, jossa asui
+vanhin poika Lauri lukuisan perheensä kanssa; vasemmalla puolella oli
+vanhempi, tytär Kaisan omistama kartano, jossa hän asui ylpeän ja
+mahtavan miehensä, raatimies Blomin kanssa. Kaikki kolme, Larsson itse,
+poika ja vävy pitivät kukin omaa kauppaansa omissa puodeissaan
+kilpaillen pohjalaisten tapaan tervamiehistä, voinkaupitsijoista ja
+suolankaupasta, mutta harjoittivat laivaliikettä yhtiömiehinä ja
+vallitsivat siten paikkakunnan merenkulkua. Voi sanoa, että heidän
+keskensä vallitsi rauha ja liitto ulkomaan asioissa, mutta alituinen
+kiista oman maan markkinoilla -- sopu ja yksimielisyys, kun oli
+taisteltava vierasten kilpailua vastaan, mutta samalla myös keskinäinen
+kilpailu, josta voi syntyä aika jupakoita. Jos kaksi heistä oli
+matkalla joillekin suurille sisämaan markkinoille, ajoivat he, jos vain
+pääsivät, yöllä toistensa sivuitse, ennättääkseen tuntia ennen
+anastamaan itselleen parhaat ostajat; ja jos joku ennen tuntematon
+hämäläinen tahi savolainen talonpoika tuli, niinkuin silloin oli
+tapana, Vaasaan, riensi kukin kilvan houkuttelemaan häntä puolelleen,
+luvaten kukkuraisia suolamittoja tai niin ja niin monta savipiippua
+kaupantekijäisiksi. Mutta kaikki tämä ei estänyt poikaa ja vävyä
+ulkonaisesti osoittamasta vanhalle porvariskuninkaalle ja hänen
+suurille pääomilleen ylen suurta kunnioitusta, niin että he ulkonakin
+puhuttelivat häntä hatuttomin päin, eivätkä koskaan huoneessa
+vastanneet hänelle istualtaan. Sitäpaitsi kokoontui koko tämä suuri
+perhekunta sunnuntaipäivinä jumalanpalveluksen jälkeen päivällisille
+vanhemman Larssonin kotiin, ja silloin istui vanhus siellä kuin
+patriarkka Aabraham, rehevänä ja yksinvaltiaana, lastensa,
+lastenlastensa ja palkollistensa keskellä suuren perhesalin pitkän
+pöydän ääressä.
+
+Nyt ei ollut sunnuntai, vaan päinvastoin tulinen arkikiire; mutta
+kuitenkin nähtiin klo 11 aikana aamupäivällä molempain naapuritalojen
+asukasten lapsineen ja kaikkineen astuvan juhlavaatteissa vanhaan
+taloon. Ei ollut helppo asia pujotella siinä hevosten ja ihmisten
+välitse, jotka täyttivät pihan. Talonpoikia, merimiehiä ja joitakuita
+arvokkaampia kaupunkilaisia oli keräytynyt portaille ja eteiseen
+sisäänpääsyä odottamaan. Pirttiin oli pöytä katettu kaukaisille
+liiketuttaville; leipomatuvasta, jossa Veronika alipäällikkönsä Esterin
+kanssa komensi kolmea tahi neljää palavissaan juoksentelevaa piikaa,
+höyrysi vasta leivotun leivän suloinen lemu; makuutupa oli tulleiden
+matkamiesten hallussa. Asianlaita oli se, että saaristo vast'ikään oli
+jäistä puhdistunut, ja Larsson oli viiden aluksensa kanssa lähdössä
+Tukholmaan. Tuhansia tehtäviä oli siis ennen lähtöä suoritettava, ja
+kaikki asiat, jotka vaativat esimiehen henkilökohtaista käsittelyä, oli
+nyt ratkaistava. Mutta ennenkuin perheenisä ja päämies lähti merelle,
+oli perheen määrä ottaa osaa yhteisiin lähtöpäivällisiin.
+
+Hälinän ja tungoksen ylimmillään ollessa astui kartanolle nuori kreivi
+Kaarle Viktor Bertelsköld nostamaan Larssonilta erästä Tukholmasta
+tullutta kreditiiviä. Hieno ja ylhäinen kun oli ja puettuna vaatteihin,
+jotka olivat omansa kaikkia Vaasan tyttöjä ihmetyttämään, näytti hän
+olevan vähän hämillään tullessaan näin lähelle noita takkuisia
+kansalaisiaan ja odotti nähtävästi, että portailla oleva väkijoukko
+itsestään siirtyisi hänen tieltään. Mutta siinä hän erehtyi; ei kukaan
+liikahtanut paikaltaan, ja paria tervaista merimiestä näytti tämä tien
+tukkiminen huvittavankin. Herra kreivi sai odottaa ja odottaa
+mielestään kenties liiankin kauan.
+
+-- Olkaa hyvä ja siirtykää tieltä! sanoi hän merimiehille käskevällä
+äänellä.
+
+-- Herra hiljentää vauhtia, ettei töksähdä, -- sanoi toinen
+merimiehistä, katsellen häntä pilkallisin silmin.
+
+-- Siirtykää, minulla ei ole aikaa odottaa kauemmin! -- toisti
+Bertelsköld.
+
+-- Ei Jumala ole kiirettä luonut, -- vastasi toinen merimies kädet
+housujentaskuissa.
+
+Samassa juoksi solakka tyttö, jauhoista aivan valkeana, kartanon
+poikki, lensi portaita ylös ja puikahti, sukkelasti kuin kissanpoika,
+tungoksen läpi, jättäen kuitenkin ohi kiitäessään selviä leipomatuvan
+merkkejä kreivin hienoon siniseen verkatakkiin.
+
+-- Ester, -- huusi kreivi hänelle, -- sano isällesi, että minä haluan
+puhutella häntä!
+
+Tyttö pysähtyi hetkiseksi, katsahti häneen vilkkailla, ruskeilla
+silmillään ja katosi sitten eteiseen.
+
+-- Seis, risteilijä! Älä luovi virrassa, muuten joudut tuuliajolle! --
+jupisi edellinen merimies ja laski pikisen kätensä tuttavallisesti
+kreivin olalle.
+
+Arvattavasti ei tarkoitus ollut paha, mutta Bertelsköld ei nyt ollut
+leikkituulella. Hän koppasi merimiestä niskasta ja heitti ennenkuin
+toinen osasi tällaista temppua odottaakaan, hänet alas portailta.
+
+Semmoista kohtelua ei vaasalainen matruusi toki voinut sietää. Tuskin
+oli kaatunut uros jälleen päässyt jaloilleen, kun hän vihapäissään
+hyökkäsi takaisin portaille, ja samalla tarttui toinen Ahdin poika
+Bertelsköldiä kaulukseen.
+
+-- Ruori tiukasti alatuuleen! -- huusi merimies.
+
+Tilanne oli vaarallinen ja olisi käynyt vieläkin vaarallisemmaksi,
+ellei tuo pieni jauhoinen tyttö taas olisi tunkeutunut esille
+taistelevain väliin, jolloin merimies hellitti otteensa. -- Isä tulee
+heti! -- kuiskasi hän ja kiiti kuin raketti jälleen leipomotupaan
+piiloutuen oven taa nähdäkseen, miten taistelu päättyisi.
+
+Bertelsköld käytti tilaisuutta hyväkseen, juoksi kartanolle, asettui
+selin seinää vasten ja paljasti miekkansa. -- Varokaa korvianne! --
+huusi hän.
+
+-- Kaikki miehet kannelle! -- vastasivat merimiehet, koppasivat kukin
+kankensa ja hankkiutuivat tappelemaan. Kartanolla nousi melu ja hälinä.
+Useimmat merimiehet kävivät toveriensa puolelle. Pari sotamiestä, jotka
+sattuivat olemaan joukossa läsnä, asettautuivat ahdistetun puolelle, ja
+talonpojat, joita tämä ilmainen näytelmä suuresti huvitti, valelivat
+öljyä tuleen. -- Lyökää päälle vain! -- huusivat he. -- Puu terästä
+vastaan! Riuhtaiskaa vartaat heidän käsistään ja paistakaa niillä
+silakoita! Puikaa heitä, niin että ruumenet pölisee!
+
+Näytti jo olevan syntymässä yksi noita käsirysyjä, jotka olivat ennen
+ja muutamin paikoin ovat vieläkin miltei jokapäiväisenä huvituksena
+Pohjanmaan kaupungeissa -- kun portaille ilmaantunut vanhan Larssonin
+kookas hahmo teki metelistä pikaisen lopun. -- Kuka uskaltaa pitää
+pahaa ääntä minun kartanollani? -- huusi hän mahtavalla äänellä. --
+Pois kanget! Niin totta kuin minä olen herra täällä, niin Jumala
+armahtakoon sitä, joka mukisee sanallakaan vastaan! Ja te, nuori herra,
+joka unohdatte, ettette nyt seisokaan turkkilaisten ja pakanain
+keskellä, pistäkää miekkanne tuppeen, jos henkenne on teille kallis, ja
+astukaa sisään minun luokseni! Minä sanon teille, ettei hiuskarvaakaan
+nykäistä päästänne.
+
+Hälinä kartanolla lakkasi heti paikalla, ja nostetut aseet vaipuivat
+itsestään alas.
+
+Bertelsköld ei olisi ollut suuren prinssi Eugenin oppilas, ellei hän
+olisi katsonut kunniakasta peräytymistä paremmaksi kuin vaarallista
+asemaa, jossa voitto voi helposti kääntyä tappioksi. Hän seurasi siis
+kutsumusta huolettomasti ja välinpitämättömästi ja astui väistyvän
+väkijoukon välitse Larssonin saliin. Tämä oli puolillaan odottavia,
+joista yksi kerrallaan laskettiin vasemmalla olevaan konttoriin. Kreivi
+sai seisten odottaa halvimman päiväläisen vertaisena, kunnes hänen
+vuoronsa tuli. Tapahtuiko tämä erityisessä tarkoituksessa vai oliko
+tapa semmoinen? Hän ei sitä tiennyt, mutta hänen ylhäinen nuori verensä
+joutui taas kuohuksiin tästä uudesta nöyryytyksestä, jonka tuo
+rajattoman ylpeä raharuhtinas -- kuten hän luuli -- tahallaan hänelle
+valmisti.
+
+Vihdoin tuli hänen vuoronsa, ja hän astui tuohon vähäpätöiseen
+huoneeseen, joka oli tämän rikkaan ja arvokkaan kauppahuoneen ainoa
+konttori. Pähkinäpuusta tehty kaappi, maalaamaton tamminen pöytä,
+samanlainen pulpetti, rautainen raha-arkku, yksinkertainen yhden miehen
+maattava sänky ja kolme tai neljä kömpelötekoista tuolia -- siinä
+olivat konttorin ainoat huonekalut. Pulpetin ääressä hikoili vanha
+kirjanpitäjä Grenman tuhansien huolien painamana, kynä kummankin korvan
+taa pistettynä; pöydän ääressä istui mahtava Lauri Larsson itse,
+edessään suuri kasa kirjeitä ja konttorikirjoja. Sen useampia
+henkilöitä ei tässä konttorissa ollutkaan.
+
+Bertelsköld esitti tuhannen riksin kreditiivin, mutta sanoi, ehkä
+ylpeämmin kuin mihin Larsson oli tottunut, että hän toivoi viimeisen
+kerran tarvitsevansa vaivata miestä, jolla oli niin vähän aikaa puuttua
+moisiin pikkuasioihin.
+
+-- Herra mahtaa olla muukalainen tässä maassa, -- vastasi Larsson
+kylmästi, ottaessaan raha-arkustaan muutamia kirkkailla rikseillä
+täytettyjä pusseja. -- Jos tuntisitte täkäläiset olomme, niin ehkä
+oivaltaisitte, että hävitettyä maata, jommoinen meidän maamme on, ei
+temmata voipumuksestaan kursailemalla ja kumartelemalla luulotellun
+kunnian edessä, vaan rehellisellä ahkeruudella ja suurimmilla
+ponnistuksilla. Teistä, joka ette ole nähnyt toisia aikoja, voi näyttää
+siltä, että meidän halpain porvarien tulisi pitää suurena kunnianamme
+tulla teitä vastaan portaille ja nöyrimmästi anoen pyytää teitä
+tekemään hyvin ja ottamaan rahamme vastaan. Mutta minä, nuori herra,
+olen nähnyt ne päivät, jolloin tässä maassa ei ollut viidenkymmenen
+penikulman alalla sen vertaa, millä olisi ostanut kymmenen tynnyriä
+suoloja, ja jolloin Görtzin täytyi verta imeä, haaliakseen kokoon
+summan, jota te sanotte pikkuasiaksi. Suokoon Jumala, ettette koskaan
+näkisi semmoisia aikoja; silloin ehkä oppisitte työtä ja työn hedelmiä
+paremmin kunnioittamaan. Tässä ovat rahat. Hyvästi; toivotan teille
+onnea matkallenne.
+
+
+
+
+6. ERÄS HUVIRETKI v. 1738.
+
+
+-- Sinä ratsastat kaupungista pohjoisen tullin kautta. Tultuasi
+Veikariin kääntyy kyläntie vasemmalle kädelle merenrantaan, mutta sinä
+seuraat valtatietä Kyrönjokea pitkin Vähäkyrön kirkolla olevan
+sillan luo. Sieltä menee rantatie pohjoiseen päin Vöyriin ja
+Uuteenkaarlepyyhyn, mutta sinä pysyt oikealle kädelle kääntyvällä
+ylämaan tiellä, joka vie Isokyröön, ellet katso paremmaksi olla yötä
+Vähäkyrön pappilassa, mikä olisi turvallisempaa, sillä maankiertäjät
+tahtovat näillä tienoin häiritä matkamiestä.
+
+-- Minä kiitän teitä, eno, ja toivon olevani ylihuomenna taas kotona.
+
+-- Mieluummin soisin, että jättäisit seikkailusi siksi, kunnes voin
+antaa sinulle miehiäni mukaan. Tätä nykyä en voi luovuttaa ainoatakaan
+miestä; roistoväki on liikkeellä; itse olet nähnyt, millä tuulella se
+on. _Par honneur, Charles_, vapaudesta olen saanut kylläkseni. Olla
+maaherrana ja joka askelella tuntea jalassaan paula, jonka nimi on
+perustuslaki, etuoikeudet, tuomioistuin -- se on sietämätöntä!
+Perhana! Anna minullekin hiukkanen vapautta kotitarpeikseni --
+vapautta karata noiden riivattujen kimppuun, kun ne käyvät kovin
+nenäkkäiksi -- vapautta antaa heille aika löylytys, niinkuin tapamme
+oli Kaarle-kuninkaan aikana Puolassa -- ja vielä saamme nähdä, että
+siitä on hyötyä maalle ja valtakunnalle. Mutta ethän ole vielä sanonut,
+mikä tuottaa Isokyrön talonpoikaislurjuksille sen kunnian, että käyt
+heidän luonansa.
+
+-- Haluan vain huvikseni katsella tätä maata vähän enemmän kuin mitä
+Korsholman vanhoilta valleilta voin nähdä. Ja sitä paitsi, enoseni,
+tekee mieleni tavata isäni vanhaa sotatoveria, tuota Lauria eli
+Laurikaista, joka kuuluu olevan jossakin Kyrön pitäjässä ja jota äitini
+käski minun kuulustella siltä varalta, että hän olisi avun tarpeessa.
+
+-- Ole varuillasi! Nuo entiset kivekkäät eivät aina ole käytökseltään
+aivan hyvässä maineessa. Muutamat heistä ovat asettuneet rauhallisesti
+entisille tiloilleen ja käyvät nyt metsäin ja soiden kimppuun yhtä
+tuimasti kuin muinoin ahdistivat venäläisten kuormastoja. Mutta toiset,
+jotka eivät ole oikein osanneet rauhaan tottua, ovat asettuneet
+autiotiloille metsiin ja harjoittavat siellä kaikenlaisia
+syrjäammatteja, mikä ei oikein miellytä kruununpalvelijoita,
+esimerkiksi kruununmetsäin luvatonta hakkuuta, viinanpolttoa,
+salakuljetusta ja tuon tuostakin vaihteen vuoksi pientä rosvoustakin
+maanteillä. Meillä on, Kaarle, ollut uusi yhteiskunta rakennettavana,
+ja sellaista ei saada yhdessä miespolvessa valmiiksi. Paljon on vielä
+tekemättä, paljon täytyy vielä sietää semmoista, jonka vain vähitellen
+saamme lain ja asetusten alle taipumaan. Näiden vanhain kivekkäiden
+kanssa me vasta pulassa olemme. Väestö pelkää heitä kuin itse
+perkelettä; mahdotonta saada todistajia, ja nimismiehet eivät uskalla
+heidän pesiinsä ilman suuria miesjoukkoja. Sanon vieläkin kerran, ole
+varuillasi, poikaseni; älä lähde metsiin seikkailemaan.
+
+-- Eno saa olla huoleti; minä olen aseistettu, ja Istvan tulee
+kanssani.
+
+-- Niinkuin tahdot; olen sinua varoittanut, mutta en sentään aio
+kehoittaa vanhan ystäväni poikaa mihinkään pelkuruuteen. Näkemiin siis!
+Sillaikaa tahdon katsoa, mitä voisi tehdä tuon juutalaisen, tuon
+Larssonin suhteen, jonka niskoille lempo itse jonkin käräjäasian
+hankkikoon. Mutta kun tuli puhe hänestä, etpä ole vielä sanonut minulle
+mielipidettäsi hänen kartanollaan tapahtuneesta kahakasta. Entä jos
+sillä voisi estää hänen lähtönsä... Annammeko vangita merimiehet?
+
+-- Ei, enoseni, ei, minä pyydän teitä, antakaa asian jäädä siksensä.
+Tahdotteko sekoittaa minut käräjäjuttuun?
+
+-- Saatatpa olla oikeassa. Voin ehkä keksiä muitakin keinoja. Hyvästi
+ja -- vielä sananen! Jos sinua hätyytetään metsissä, niin sano niille
+konnille nimesi. Lohtajan metsistä aina Lapväärtiin asti ei ole yhtään
+roistoa, joka ei olisi valmis menemään hirteen Kustaa Bertelsköldin
+pojan puolesta. Jumala niitä riiviöitä siunatkoon, on niillä toki sydän
+povessa riekaleisen koiranturkkinsa alla...
+
+Neljännestunnin kuluttua tämän, maaherra, kreivi Frölichin ja hänen
+vieraansa, nuoren kreivi Bertelsköldin välillä tapahtuneen keskustelun
+jälkeen nähtiin tämä jälkimmäinen uskollisen palvelijansa Istvanin
+seuraamana ratsastavan harmaantäplikkäällä hevosellaan Bogatirilla
+Vaasan pohjoisesta tulliportista. Nuori aatelismies oli pukeutunut
+yksinkertaiseen ratsastajanpukuun ja pistänyt satulakoteloonsa pari
+vankkaa, isältään perimäänsä ratsupistoolia; mutta isän suunnattoman
+suuri lyömämiekka oli jo, rauhan ja muodin vaikutuksesta, vaihtunut
+kaitaiseen, hienointa unkarilaista tekoa olevaan pistomiekkaan.
+Istvanilla sitävastoin oli turkkilainen damaskolaismiekka ja olalla,
+paitsi reppua, lyhyt musketti.
+
+Kello oli 3 iltapäivällä, päivä oli kaunis ja kirkas, vaikka vähän
+kolea. Molemmat ratsastajat ajoivat keveätä hölkkää koilliseen päin, ja
+kohta olivat Vaasan matalat puutalot ja kunnianarvoisa vanha kivikirkko
+jääneet heidän taakseen. Ensimmäinen penikulma oli silloin niinkuin
+nytkin suureksi osaksi metsätöntä, tasaista ja yksitoikkoista,
+ainoastaan siellä täällä oli peltovainioita, joiden ruokaisessa
+savimaassa kasvoi vihantaa laihoa. Kyliä ja taloja oli niin ikään
+harvassa siihen nähden, että seutu oli niin lähellä eteläisen
+Pohjanmaan pääpaikkaa ja siihen aikaan varakkainta kaupunkia; laveita
+aloja oli vielä autiona, mutta näkyvissä olevat talot olivat kaikki
+isoja ja vastarakennettuja. Kaikenlaisia kuormia tuli tiellä vastaan
+pakottaen ratsastajat aina ojanreunalle väistymään. Silminnähtävää oli,
+että näiden seutujen ruotsalaisella väestöllä, joka oli luonteeltaan
+levotonta ja joka harjoitti etupäässä tervanpolttoa, merenkulkua,
+maakauppaa ja laivanrakennusta, ei vielä ollut ollut aikaa korjata
+Isonvihan hävityksiä maanviljelyksen alalla, varsinkin kun Pohjanmaan
+talonpojilla oli oikeus harjoittaa merenkulkua Ruotsiin. Kuuluisa
+Vaasan ruis kasvaakin vain osaksi kaupungin läheisimmässä ympäristössä,
+sillä tämän oivallisen viljalajin varsinaiset kasvupaikat ovat
+ympärillä olevissa Vähäkyrön, Isokyrön, Laihian ja Ilmajoen
+suomalaisissa pitäjissä.
+
+Maisema muuttui toisenlaiseksi heti, kun ratsastajat tulivat
+suomalaisen väestön alueelle, joka kaitaisena kiilana pistää
+ruotsalaisen alueen keskestä Vähäkyrön pitäjän kohdalla aina
+merenrantaan asti. Tie kulki täällä enimmäkseen pitkin tuon muinoin
+tasavirtaisen Kyrönjoen rantaa, joka nyt, jääkahleistaan juuri
+päästyään, vallattomana vaahtoili matalain, leppää ja pajua kasvavain
+savirantainsa välissä. Aukeilla lakeuksilla näkyi jo jommoisiakin
+metsiä, jotka olivat sodan aikana saaneet aikaa kasvaakseen ja joita
+kirves ei vielä ollut haaskannut tervahautain tarpeiksi. Metsäin
+lomissa kohtasi kulkija jo tiheämmässä kuin äsken paremmin hoidetuita
+peltovainioita: entiset alat eivät tosin vielä kaikki olleet
+viljelyksessä, mutta pellot olivat hyvästi aidatut, paremmin ojitetut
+ja ulkonäöltään semmoiset, että selvään voi huomata maanviljelyksen
+olevan näillä tienoin pääelinkeinona. Talot tihenivät, mutta pienenivät
+samalla ja useimmat olivat yksinäisiä, paitsi kirkonkylässä, sillä
+suomalainen rakasti täälläkin yksinäisyyttä ja itsenäisyyttä ja tahtoi
+asua väljästi; vain hämäläiset ovat toisinaan keräytyneet suuriin
+tiheästi asuttuihin kyliin, ikäänkuin pitääkseen puoliaan
+herraskartanoiden sortoa vastaan. Väestö kävi hiljaisemman, vakavamman
+ja juromman näköiseksi; kun ratsastajat tulivat näkyviin, lapsia juoksi
+aidoille ja naisia ikkunoihin katsomaan, mutta harvoin nyt enää lakkia
+nostettiin tervehdykseksi, ja veräjät sai matkustaja enimmäkseen itse
+aukaista, mitä hänen ei tarvinnut tehdä hilpeämmän ruotsalaisen väestön
+alueella lähempänä kaupunkia.
+
+Melkolailla hämmästyttivät Bertelsköldiä lukuisat lapsilaumat, joita
+näkyi olevan matalimmissakin majoissa. Parissa paikassa nousi hän
+hevosen selästä ja meni pyytämään vettä juodakseen. Yleensä kohtasi
+häntä sama ilmiö kaikkialla: kymmenen tai parikymmentäkin
+paljasjalkaista ja vaaleatukkaista lasta, joilla ei ollut verhonaan
+muuta kuin paljas paita; nuorenpuoleinen mies useampain naisten
+avustamana ulkotyössä; muutamia harmaapäisiä eukkoja ja joku ukko ja
+hyvin harvoin joku 40- tahi 50-vuotias mies. Syy siihen oli selvä:
+rauhanteon aikana 17 vuotta tätä ennen oli tuskin yhtä täysikasvuista
+miestä neljää tahi viittä naista kohden, sillä lähes neljä viidettä
+osaa miehisestä väestöstä oli tuo hirvittävä sota niellyt. Mutta tästä
+ajasta alkaen huomattiin sekä täällä että muualla koko Suomessa
+vaikuttamassa eräs ihmeellinen luonnonvoima, joka kaikkialla elämässä
+pyrkii suurten häiriöiden hävittämää tasapainoa korjaamaan. Kaikki,
+tahi melkein kaikki avioliitot olivat siihen aikaan niin hedelmälliset,
+että aivan tavallista oli tavata samassa perheessä kymmenen,
+viisitoista, jopa kaksikymmentäkin lasta. Väkiluku lisääntyi niin
+nopeasti, että se -- osaksi kyllä pakolaisten palaamisen vaikutuksesta,
+mutta enimmäkseen kuitenkin tästä luonnon ihmeellisestä luomisvoimasta
+johtuen -- 27 vuotta rauhanteon jälkeen oli, mikäli tiedetään, kasvanut
+kaksinkertaiseksi ja noussut 29:stä hengestä 60:een henkeen
+neliöpenikulmaa kohti. Mutta tämä kansa oli lapsikansaa! Suurin osa
+Suomen poikia ja tyttäriä katseli nyt kirkkain sinisin lapsensilmin
+onnellisempaa tulevaisuutta kohti. Ne olivat kummallisia aikoja, jotka
+eivät koskaan palaja. Mitä olisikaan silloin voitu tehdä kaikkien
+olojen uudistamiseksi ja uuden, vanhoista vammoista vapaan suvun
+kasvattamiseksi Herran pelossa ja totuuden valossa, tiedossa ja hyvissä
+avuissa!
+
+Oli jo ilta, kun matkustajat maaherran neuvon mukaan päätyivät joen
+ahteella olevaan Vähäkyrön pappilaan. Kunnianarvoisa kirkkoherra Gumse,
+vanha viluinen mies, puettuna lammasnahkaturkkiin, päällyssaappaihin ja
+nahkakalottiin istui ulkoeteisen penkillä ja näytti parhaillaan
+läksyttävän erästä mylläriä, joka lakki kädessä ja suuresti huolissaan
+aina tuon tuostakin sipaisi jauhoista tukkaansa.  -- Sen sanon sinulle,
+Antti, -- puhui rovasti isällisen hyväntahtoisella äänellä, joka oli
+omituisen ristiriitainen puheen sisällön kanssa, -- niin, sen sanon
+sinulle, vanha veräjänpylväs, että katalampaa talonkoiraa kuin sinä ei
+ole Vähäkyrön sillan ja Vöyrin pitäjänrajan välillä! Annat noiden
+filistealaisten varastaa hevosesi juuri nenäsi edestä, sinä näivettynyt
+nauris, etkä edes ärähdäkään, että nimismies olisi saanut siitä vihiä,
+ennenkuin ne metsään ennättivät, sinä vanha puuromylly! Luuletko sinä
+niiden istuvan ja odottavan tulevana sunnuntaina kirkossa luettavaa
+kuulutusta, sinä koninraaja? Huonosti tunnet Laurin, jos luulet, että
+hän tuo takaisin hevosesi!
+
+Mylläri penkoi taas tukkaansa ja vastasi ällistyksissään, että hevonen
+oli kadonnut laidunhaasta, mutta kuka sen oli ottanut, sitä hän ei
+osannut sanoa. Sen hän vain tiesi, että hänen poikansa Jaakko, joka oli
+poiminut karpaloita metsässä, oli tänä aamuna nähnyt Laurin palaavan
+viuluineen eräistä kylässä pidetyistä häistä, ja sentähden hän
+ajatteli...
+
+-- Pääsi on yhtä jauhoinen kuin tukkasi, Anttiparka, -- jatkoi
+vihastunut kirkkoherra samanlaisella ystävällisellä äänensävyllä, mutta
+katkaisi saarnansa siihen, nähtyään Bertelsköldin tulevan. Tämä läheni
+rovastia uteliaana tietämään, oliko hänen etsimänsä mies sama, jota
+tässä näyttiin epäiltävän ei enemmästä eikä vähemmästä kuin myllärin
+hevosen anastamisesta.
+
+
+
+
+7. VÄHÄKYRÖN PAPPILAN SADIN.
+
+
+-- Jos korkea-arvoinen rovasti tuntee erästä vanhaa sotamiestä Lauria
+eli Laurikaista ja hänen olinpaikkansa, niin olisin suuresti
+kiitollinen, jos saisin sen tietää, -- sanoi Bertelsköld kohteliaasti
+tervehtien.
+
+Rovasti Gumse otti esille messinkisankaiset silmälasit, pyyhki ne hyvin
+huolellisesti, nosti ne arvoisalle nenälleen ja katseli vierasta
+ilmeisellä kummastuksella. -- Olinpaikkansa? -- toisti hän. -- Laurinko
+olinpaikan? Suokaa anteeksi, mistä herra on kotoisin?
+
+-- Minä tulen Vaasasta ja minulla on asiaa mainitulle miehelle, joka
+taitaa asua näillä seuduin.
+
+-- Asuako? -- toisti rovasti taas. -- Hm, hm, jos herra, niinkuin
+arvelen, on viskaali, hm, hm, vaikka herra vielä näkyy olevan nuori,
+niin -- suokaa anteeksi -- luuleeko herra Lauria mieheksi, joka
+jossakin asuu?
+
+-- Tiedän vain hänen olleen viimeisiä maansa puolustajia viime sodan
+aikana ja haluaisin mielelläni tietää jotakin hänen nykyisistä
+oloistaan, -- vastasi Bertelsköld tahtomatta huomauttaa rovastille
+hänen erehdyksistään.
+
+-- Oloistaanko? -- vastasi taas itsepäinen vanhus. -- Nuori mies, te
+saisitte yhtä hyvin kysyä pohjoistuulen oloja, kun se humisee tuolla
+koivikossa, missä se asuu. Sota on suuri onnettomuus, jolla Herra on
+etsiskellyt meitä meidän synteimme tähden; Jumala armahtakoon sitä,
+joka semmoista kokee. Te, joka olette nuori, ette suinkaan ole nähnyt
+muuta kuin arpia, mutta kysykää siltä maalta jolla seisotte: Ammonin
+lasten hevosten kaviot ovat sitä tallanneet. Mainitkaa vain Isoviha, ja
+te kuulette kivien puhuvan.
+
+-- Suokaa anteeksi, mutta voiko se olla sama Lauri, jonka epäillään
+varastaneen myllärin hevosen?
+
+-- Mitä sanotte? Minulla ei ole mitään todistuksia, ei ensinkään.
+Olenko sanonut, että hän on varastanut hevosen? -- Ja levottomasta
+silmäin räpytyksestä päättäen pelkäsi arvoisa pappi jostakin syystä
+antautua tästä asiasta pitempiin puheisiin.
+
+-- Siinä tapauksessa pyydän nöyrimmästi saada joitakin tietoja, mistä
+minun on miestä haettava. Jos hänet on nähty täällä päin tänä aamuna,
+voin kenties saavuttaa hänet vielä tänä iltana.
+
+-- Hänetkö saavuttaa? -- Hm, hm, jos tyydytte vanhan miehen neuvoon,
+niin jääkää tänne yöksi ja pitäkää hyvänänne, mitä talo voi tarjota.
+Riitta, mene kokemaan makuutupaa! Luulen siellä olevan sijaa teille
+yhtä hyvin kuin jollekin toiselle.
+
+Roteva, punaverinen tyttö ilmestyi samalla kartanolle ja toi hetken
+kuluttua sen vastauksen, ettei makuutuvassa tällä kertaa ollut muita
+kuin tuomarin pitkä kirjuri. Ajan kaunis ja vierasvarainen tapa näet
+vaati, että talossa aina oli isonpuoleinen lämmin huone valmiina
+levitettyine vuoteineen kaikkien matkustavain varalle, jotka
+kursailematta ja ilmoittautumatta niihin poikkesivat ja joille sinne
+hankittiin mitä he tarvitsivat, isäntäväen useinkaan edes tietämättä,
+keitä vieraat olivat. Aina tuon tuostakin, etenkin aamusella,
+lähetettiin joku palvelija katsomaan, keitä sinne oli poikennut ja mitä
+he ehkä tarvitsivat ja tätä sanottiin _makuuluvan kokemiseksi_, aivan
+niinkuin kalastaja aamulla kokee rysänsä ja lohipatonsa.
+
+Nämä vieraanvaraiset satimet olivat erittäin paikallaan semmoisena
+aikana, jolloin niin vähän muita mukavuuksia oli matkustaville tarjona.
+Ei isäntä eivätkä vieraat tarvinneet nähdä sen suurempaa vaivaa kuin
+itse tahtoivat; Suomessa ei ollut ainoatakaan sanomalehteä, mutta
+jokainen matkustaja vastasi yhtä meidän aikamme sanomalehden numeroa ja
+maksoi kestityksensä läheltä ja kaukaa tuomillaan vereksillä uutisilla.
+Jos sattui niin, että sadin huomattiin koettaessa tyhjäksi, tunsi
+monikin kunnon maalaispappi samaa pettymystä kuin jos posti sinä
+päivänä olisi jäänyt tulematta.
+
+Kenties oli luullun viskaalin ulkomuodossa jotakin, jonka johdosta
+rovasti Gumse toivoi tavallista runsaampaa saalista, sillä hän uudisti
+ystävällisen kutsunsa, käskien Riitan valmistaa sängyn vieraalle
+herralle; kirjuri voisi maata penkillä, ja mies saisi maata
+renkituvassa; hevoset oli juotettava ja talliin vietävä, sillä ruohoa
+oli haassa vielä kovin vähän; tulisi sitäpaitsi muistaa, kuinka oli
+käynyt Antin hevosen.
+
+Bertelsköld suostui vain syömään illallista pappilassa sillaikaa, kun
+hevosia ruokittiin. Hänet vietiin talon matalaan saliin, joka yhdessä
+kahden kamarin ja keittiön kanssa muodosti tämän varakkaan pitäjän
+kirkkoherran ja hänen perheensä asunnon; apulainen, jolla oli palkkaa
+kolmekymmentä plootua, asui yliskamarissa. Katetun pöydän ääressä
+tapasi hän kodikkaan papinrouvan, joka oli puettu harmaaseen, kotona,
+omain lampaitten villoista kudottuun nuttuun; ja molemmin puolin häntä
+ruokahaluisen lauman lapsia ja lastenlapsia, jotka äänettöminä
+tyhjentelivät suuren puurokupin sisältöä. Ei siinä huolittu kursailla,
+sillä istuihan täällä joka päivä vieraita samassa pöydässä talonväen
+kanssa. Kun luultu viskaali nyt oli asetettu pöydän päähän
+kunnianarvoisan isännän viereen, niin se luultavasti oli ylimääräinen
+kunnianosoitus, joka voi johtua siitä, että hän ulkomuodostaan päättäen
+oli hienompaa säätyä kuin pappilan tavalliset jokapäiväiset vieraat.
+
+Rovasti Gumsella oli paljon kyselemistä: mitä Vaasassa arveltiin
+valtiopäivistä; kuinka oltiin vaaliin tyytyväisiä; mitä rukiista
+maksettiin; oliko sota tulossa; mitä voi maksoi; kuinka oli Puolan
+asiain laita; kuljetettiinko täältä paljon paloviinaa salaa Ruotsin
+puolelle; oliko Rooman keisari pahastikin sairaana; kuka pääsisi
+Korsholman kihlakunnan voudiksi ja oliko siinä perää, että paavi aikoi
+luopua hallituksestaan. Sittenkun Bertelsköld oli näihin kysymyksiin
+vastannut minkä tiesi ja ehkä vähän enemmänkin, koetti hän taas kääntää
+puheen Lauriin. Mutta tuskin oli hän toisen kerran maininnut tämän
+nimen, kun syntyi äänettömyys, toinen katsoi toiseensa ja yksi
+pienimpiä poikia kysyi kuiskaten äidiltään, "tahtoiko vieras herra
+panna Laurin putkaan".
+
+Selvää oli, että tämmöiseen varovaisuuteen oli olemassa jokin syy, ja
+kun nuorella kuljeksivalla ritarilla ei ollut halua ilmaista, kuka hän
+oli, kiitti hän kestityksestä ja hylkäsi kaikki kehoitukset jäädä
+taloon yöksi, kohteliaasti selittäen, ettei hänen aikansa sallinut
+viipyä: hänen täytyi heti kohta jatkaa matkaansa, ja hän olisi hyvin
+kiitollinen, jos saisi jonkun, joka kunniallista palkintoa vastaan
+opastaisi hänet Laurin asunnolle.
+
+Kunnianarvoisa rovasti rykäisi pari kertaa, katsoi milloin isoon
+seinäkelloon, milloin muorinsa kaulahuivin nipukkaan, ikäänkuin
+keksiäksensä jonkin hyvän keinon ja sanoi vihdoin viimein, että
+myllärin Jaakko tunsi kaikki metsän polut ja osaisi parhaiten häntä
+opastaa, "jos hän välttämättömästi kernaammin tahtoi tutustua rosvoihin
+soihin ja yösumuihin kuin lämpimään sänkyyn kunniallisten ihmisten
+luona".
+
+Kun Jaakko oli seurannut isäänsä pappilaan ja parast'aikaa ahtoi
+sisäänsä puuroa renkituvassa, ei ehdotus kohdannut mitään erityistä
+estettä, ja hetken kuluttua nähtiin molempain ratsastajain, hoikka,
+avojalkainen, noin 13- tahi 14-vuotias, liukkaan näköinen poika
+oppaanaan, lähtevän pappilasta, kaikkien sen asukasten heitä hiukan
+kummastellen katsellessa.
+
+Luutnantti Bertelsköld oli kasvanut mieheksi kaukana isäinsä maasta ja
+oppinut tuntemaan monen muun maan olot paremmin kuin tämän, mutta taisi
+kuitenkin hiukan suomenkieltä. Hän oli elänyt osan lapsuusaikaansa
+vanhan Topiaksen seurassa, joka ennen muinoin seurasi hänen äitiään
+tuolla vaarallisella retkellä Kajaanin linnaan,[14] ja häneltä oppinut
+isäinsä kieltä. Paljon oli sitä senjälkeen unohtunut, mutta sen verran
+hän sitä kuitenkin osasi, että jotakuinkin voi selittää ajatuksensa
+pojalle, joka nyt vainukoiran ketteryydellä juosta viiletteli
+maantienojan reunaa molempain ratsastajain edellä. Hän sai nyt tietää,
+että noin penikulman päässä pappilasta oli metsässä torppa, jossa
+Laurin oli tapana toisinaan oleskella. Ja jos hän ei olisi siellä, niin
+ehkäpä rahalla ja hyvällä puheella saataisiin selville, mistä häntä
+olisi etsittävä. Näine laihoine tietoineen jatkoivat miehet
+ratsastustaan valoisana kevätiltana.
+
+Kello kävi yhtätoista, kun ratsastajat Jaakon johtamina erosivat
+suurelta maantieltä ja poikkesivat eräälle pienemmälle kyläntielle
+vasempaan käteen. Tämäkin tie kapeni vähitellen, sittenkun oli kuljettu
+ohi muutamain talojen, joissa koirain haukunta houkutteli uteliaita
+ihmisiä pieniin ikkunoihin, joista muutamat olivat vain luukuilla
+suljettavia tai avattavia reikiä. Bertelsköld huomasi, että eteisten
+ovet näissä taloissa oli suljettu, jollaista varovaisuutta muuten
+harvoin noudatettiin tässä rauhallisessa ja harvaan asutussa maassa.
+
+Viimein muuttui tie kaitaiseksi poluksi, rattaanjäljet katosivat
+saviseen maahan, eivätkä ratsastajat enää voineet kiviin, kantoihin ja
+katajapensaihin kompastumatta ajaa rinnan. Viimeinen talo oli jäänyt jo
+kauas jäljelle; koiranhaukunta lakkasi; karjankellot eivät enää
+kilisseet; ei enää tuntunut tuota omituista, niistä lastuläjistä
+nousevaa savun hajua, joita kesantopelloille lehmien suojelemiseksi
+sääskiltä sytytetään. Valpas toukokuun aurinko oli mennyt levolle
+koivujen ja kuusien taa; yö-usva nousi rämeiköistä ja levisi kuin harso
+kosteille ja alaville paikoille. Metsä tiheni, ilma viileni,
+hiljaisuutta häiritsi vain sääskien surina, hevosten tasainen kavioiden
+kapse, jonkin taittuneen oksan rasahdus, tai laulurastaan ääni, sen
+helähytellessä tässä yksinäisyydessä sulosointuisia säveliään puiden
+latvoissa.
+
+
+
+
+8. SEIKKAILUJA RAUHAN AIKANA.
+
+
+Kuta syvemmälle ratsastajat metsään painuivat, sitä kaidemmaksi kävi
+polku, niin että viimein erotti tuskin muuta kuin kaitaisen karjanuran.
+Hevoset kompastelivat alinomaa murtoihin, kuusien oksat pieksivät
+ratsastajain kasvoja. Ei mitään merkkiä halkopinoista eikä muitakaan
+ihmisten jälkiä voitu huomata tässä asumattomassa, metsäisessä,
+kivikkoisessa, sammaleisessa ja rämeisessä erämaassa.
+
+-- Mitäs nyt, lurjus, tiehän loppuu tähän! -- huudahti Bertelsköld
+äreästi, kun tiheä metsä vihdoin pakotti hänet nousemaan ratsailta ja
+taluttamaan hevosta ohjaksista. Viimeisetkin jäljet olivat loppuneet,
+mutta Jaakko luikerteli yhä vielä oravan ketteryydellä ja puoleksi
+kontaten pensaiden välitse eteenpäin.
+
+-- Onko tie loppunut? -- kysyi poika niin tyhmännäköisenä katsellen,
+että se missä muussa tilanteessa tahansa ehdottomasti olisi pakottanut
+nauramaan.
+
+-- Ellemme kohta tule torpalle, niin panen sinut poikkiteloin satulaan
+ja annan maistaa koivurieskaa, -- jatkoi vihastunut kreivi.
+
+-- Torpalleko? -- toisti poika. -- Mahtaisikohan olla torppa, joka
+näkyy tuolta puiden välitse? -- Sieltä näkyikin jokin tumma esine
+kuusien hämärästä varjosta.
+
+Samassa lensi hän tiehensä kuin nuoli puunrunkojen sekaan. Istvan, joka
+kaiken aikaa oli häntä epäluuloisin silmin seurannut, päästi ohjansa ja
+lähti juoksemaan samaan suuntaan. Ennen pitkää olivat molemmat
+näkymättömissä.
+
+Bertelsköldillä, joka ei tiennyt, mitä ajattelisi pojan katoamisesta,
+ei ollut muuta neuvoa kuin kytkeä hevoset puuhun ja lähteä jalkaisin
+sinne päin, mistä tuo tumma esine häämötti öisen sumun läpi. Ei hän
+ollut monta askelta astunut, kun huomasi erehdyksensä. Se, mitä hän oli
+luullut ihmisasunnoksi, olikin vain iso sudentarha, joka oli rakennettu
+yhteenliitetyistä puunrungoista ja sisäpuolelta varustettu satimella.
+Rungot oli kuitenkin useista paikoin maahan revitty, ja koko laitoksen
+rapistunut tila osoitti, ettei sitä nähtävästi oltu moneen vuoteen
+katsottu eikä hoidettu alkuperäistä tarkoitustaan varten. Tämä sadin
+oli kaikin puolin epämiellyttävämpi kuin tuo vieraanvarainen Vähäkyrön
+pappilan sadin.
+
+Bertelsköld jäi kuuntelemaan. Ylt'ympäri vallitsi hiljaisuus niinkuin
+meren pohjalla: ei ainoatakaan lintua, ei ainoatakaan tuulahdusta;
+etäältä vain kuului hiljainen, niinkuin miljoonain sääskien siivistä
+lähtenyt suhina. Paikka oli ylänteinen, mutta aivan sen vieressä oli
+räme, ja sen yllä häilyi läpinäkymätön sumu. Tämä näytti yhä enemmän
+laajenevan; se liukui kuin kevykäinen pumpulinen järvi puiden juurien
+ja runkojen ylitse; latvat vain näkyivät vielä kevätyön omituisessa
+kirkkaudessa. Vähitellen nousi sumu yhä korkeammalle, eikä kestänyt
+kauan, ennenkuin kuljeksiva ritarimme oli niin kokonaan sumun sisässä,
+ettei voinut erottaa esineitä kymmenen askelen päähän.
+
+Hän huusi; ei kaikukaan vastannut. Hän vihelsi; ei vastausta. Hän luuli
+kuulevansa taittuneen oksan rasahduksen ja pyrki sinne päin; hän oli
+pettynyt; se oli ehkä metso, joka oli lentänyt jotakin kuivettunutta
+oksaa vasten. Ei ollut enää epäilemistäkään: tuo petollinen opas oli
+tahallaan vienyt hänet eksyksiin erämaahan, ja hän luuli aavistavansa
+syynkin siihen. Häntä oli luultu matkustavaksi viskaaliksi, ja kuta
+enemmän hän muisteli sitä varovaisuutta, millä oli Laurista puhuttu,
+sitä selvemmin ymmärsi hän, että Jaakko mahtoi olla jossakin liitossa
+tämän seikkailijan kanssa ja oli tahtonut johdattaa hänen luulotellun
+takaa-ajajansa harhaan, antaakseen rosvolle tiedon vaarasta.
+
+Suutuksissaan ja pahalla tuulella hapuili Bertelsköld edelleen
+erämaassa, tietämättä minne meni. Ei häntä se huolettanut, että ruoho
+oli märkää ja yöilma kolea; milloin sieltä, milloin täältä luuli hän
+kuulevansa toveriensa äänen. Mutta jatkettuaan tätä työlästä vaellusta,
+niinkuin hänestä tuntui, lähes penikulman, oli hän jälleen sudentarhan
+luona, josta hän jo aikoja sitten oli lähtenyt. Hän oli kulkenut miltei
+säännöllisessä kehässä paikan ympäri.
+
+Vähän ajan kuluttua kuului metsästä selviä askeleita. Jotakin liikkui
+sumussa, ja heti sen jälkeen hyppäsi solakka haamu ihan hänen
+ohitsensa. Se oli tyttö; sillä oli valkoinen päähine ja luultavasti se
+ei häntä nähnyt, sillä kuultuaan huudon: "odotapas vähän!" säpsähti se
+ja katsahti hämmästyen taaksensa, mutta pakeni taas linnun nopeudella
+ja katosi usvaan.
+
+Vaikka tyttö niin nopeasti vilahtikin hänen ohitsensa, oli Bertelsköld
+kuitenkin suureksi kummastuksekseen luullut tuntevansa hänen
+piirteensä. Jollei se ollut utukuva, haltiatar, aavenäky, niin oli se
+ainakin hämmästyttävästi samannäköinen kuin eräs hyvin tuttu henkilö,
+jonka hän oli tavannut kaksitoista tuntia sitten Vaasassa -- sama, joka
+oli vappuna ratsastanut hänen hevosellaan -- pelastanut hänet
+aamupäivällä merimiesten käsistä -- sanalla sanoen: vallaton ilkamoinen
+pikku porvaristyttö Ester Larsson.
+
+-- Ester! Pikku, kaunis Ester, hennotko jättää minut yksinäni tähän
+erämaahan? -- huudahti nuori luutnantti hänen jälkeensä,
+hämmästyksissään tästä odottamattomasta kohtauksesta.
+
+Ei kukaan vastannut. Bertelsköldistä näytti niinkuin tuo oikullinen
+tyttö olisi kätkeytynyt muutamain askelten päähän erään ison kuusen
+taa. Hän riensi sinne; mutta se, jota hän oli luullut tytön valkeaksi
+päähineeksi, olikin vain koivun valkoinen runko, joka veljellisessä
+sovinnossa oli kasvanut kuusen viereen. Hänen täytyi hymähtää vilkkaan
+mielikuvituksensa synnyttämälle näköhäiriölle. Kuinka hän oli voinut
+hetkeäkään luulla, että rikkaan kauppiaan tytär, isänsä lemmikki ja
+silmäterä, samoilisi yksinään keskellä yötä täällä tiettömässä
+erämaassa näin kaukana Vaasasta.
+
+Tyytymätönnä palasi hän takaisin sudentarhalle, toiveen Istvanin toki
+viimein hakevan hänet käsiinsä tämän varman merkin luota. Tuskin oli
+hän sinne kumminkaan ennättänyt, kun uusi haamu tunkeutui esiin
+puunrunkojen lomitse.
+
+Se oli noin 50:n ja 60:n vuoden vaiheilla oleva mies, tavattoman
+lyhyt varreltaan, mutta hyvin harteva, puettu seudun tavalliseen
+talonpoikaispukuun ja kirves olallaan. Mies tuli samaa tietä kuin tyttö
+-- ja Bertelsköld huomasi siinä nyt vähäisen, tuskin tuntuvan polun --
+seisahtui hiukan ihmeissään, ja kysyi: -- Mitä herra tähän aikaan
+metsässä tekee?
+
+-- Ja mitä te itse täällä teette, ystäväni? -- vastasi kreivi
+tyytyväisenä, että nyt vihdoin viimeinkin oli tavannut jonkun, joka
+voisi vapauttaa hänet tilanteesta, joka jo häntä kyllästytti.
+
+-- Minä hakkaan mastopuita, vastasi mies kuivasti.
+
+-- Ja minä haen erästä lemmon poikaa, jonka piti opastaa minua ja joka
+karkasi tiehensä. Oletteko nähnyt häntä? Tai oletteko kohdannut
+palvelijaani, joka vähän aikaa sitten meni tuonnepäin?
+
+-- Muistelen kohdanneeni erään pojan, -- virkkoi mies.
+
+-- Missä hänet kohtasitte? Ja milloin?
+
+-- Puolenpäivän aikana maantiellä.
+
+-- Kuulkaapa, mies, te tekisitte paremmin, jos sanoisitte, mistä minun
+tulee hakea tovereitani, sillä ilvehtimistä en suvaitse.
+
+-- Ja herra tekisi paremmin, jos tähän aikaan päivästä nukkuisi
+sängyssään kuin että jänisten jäljessä juoksee.
+
+-- En pyydä neuvoja, -- vastasi Bertelsköld hieman ylpeästi -- vaan
+toivon, että opastatte minut pois tästä kirotusta metsästä. Voitte
+ansaita hyvän päiväpalkan.
+
+-- Mahdollista kyllä, herra, mutta minä en siitä välitä, -- vastasi
+mies välinpitämättömästi. -- Opastaa teitä en voi; minulla on
+urakkatyöni ja honkien pitää olla maantiellä ennen iltaa. Mutta hyvän
+neuvon saatan teille antaa, ja jos ette ole kovin kopea uskoaksenne
+mastonhakkaajaa, niin kuunnelkaa tuota tuolta kaukaa kuuluvaa ääntä.
+Ettekö kuule mitään?
+
+-- Luulen kuulevani suhinaa, niinkuin paarma surisisi ikkunaa vasten.
+
+-- Se on iso paarma se, ja jos olisitte sitä muutamaa penikulmaa
+lähempänä, niin ehkäpä ymmärtäisitte paremmin sen aamuvirren. Ettekö
+koskaan ole kuullut Pohjanlahden koirain haukkua nalkuttavan kallioita
+vasten?
+
+-- Luuletteko sitä meren kohinaksi?
+
+-- Luulenpa kuin luulenkin. Auttakaa nyt itse itseänne. Jos sumulta
+ette näkisi aurinkoa, niin kuunnelkaa koirain haukuntaa: tuolla on
+teillä länsi, ja sitten saatatte laskea oman kompassinne mukaan. Kahden
+tunnin päästä alkaa lounaistuuli puhaltaa; silloin katoaa sumu, mutta
+samalla kompassikin; aamupuolella kämpii aurinko nahkasiinsa, ja me
+saamme kuulla Ukon käyvän. Hyvästi, hyvä herra; jos suotte isänne
+pojalle hyvää, niin älkää kengänpohjianne säästäkö. Toivotan teille
+onnea matkalle.
+
+-- Ettekö tahdo ansaita kymmentä plootua?
+
+-- Mastoni maksaa viisikymmentä. Jumala olkoon kanssanne.
+
+Ja näin sanottuaan oli mieskin kadonnut samalle suunnalle, minne
+vast'ikään tyttö. Bertelsköldin teki kovasti mieli lähteä ajamaan takaa
+tuota hävytöntä ja pakottaa hänet oppaakseen, mutta hän oli äsken
+nähnyt, kuinka semmoiset hakemiset menestyvät. Hänen asemansa oli
+hänestä enemmän naurettava kuin vaarallinen, ja ajatellessaan niitä
+paljon vaarallisempia öitä, jotka hän oli viettänyt etuvartijana
+Unkarin metsissä, päätti hän tyynesti istuutua ja odottaa usvan
+hälvenemistä.
+
+Sallimus näkyi kuitenkin määränneen, ettei Kaarle Viktor Bertelsköld,
+kunink. majesteetin linnoitusväen luutnantti, tänä yönä saisi nauttia
+edes neljännestunnin lepoa, sillä kauan ei kestänyt, ennenkuin kimakka
+vihellys vingahti metsästä. Tällä kertaa se oli Istvan, ja jos joku
+vielä olisi sitä epäillyt, ilmaisi Bogatirin vilkas hirnunta, että se
+oli kuullut tuon hyvin tunnetun merkin. Bertelsköld vastasi
+unkarilaisten tavallisella sotahuudolla, eikä kestänyt kauan, ennenkuin
+hänen uskollinen palvelijansa astui esille aivan toiselta suunnalta
+kuin minne oli lähtenyt.
+
+Istvan kertoi nyt kerrottavansa. Hän oli ajanut karkulaistaan liki
+tunnin ajan; mutta tuo viekas poika oli osannut käyttää edukseen
+seuduntuntemustaan niin hyvin, että alinomaa jokin este oli ollut ajoa
+keskeyttämässä: milloin räme, milloin pensaikko, milloin jokin noita
+huoneenkokoisia vierinkiviä, joita on siellä täällä pitkin koko
+Pohjanmaan rannikkoa. Tämmöisen ison kivikummun taa oli Jaakko
+kadonnut, ja kun Istvan itsepintaisesti yhä vieläkin etsi häntä, oli
+hän "nähnyt väkeä vuoressa".
+
+Tämän hän sanoi niin vakavin naamoin, että se nosti hymyn hänen
+heikkouskoisen herransa huulille. -- Kai menit sisään heidän luoksensa
+ja pyysit heitä sinulle tietä neuvomaan? -- kysyi Bertelsköld.
+
+-- Minäkö menisin vuoreen! toisti Istvan teeskentelemättömällä
+hämmästyksellä. -- Minä menen minne teidän armonne käskee, kunhan
+siellä vain teräs pystyy nahkaan eivätkä kuulat maalistaan kilpisty;
+mutta minä olen ihminen, teidän armonne, enkä tahdo olla missään
+tekemisissä sen kanssa, mitä näin. Minä ymmärsin, etteivät kaikki asiat
+ole oikeinpäin täällä metsässä ja laputin pois niin pian kuin pääsin
+hakemaan teidän armoanne; mutta siitä olen varma, että tuo ilkeä sumu
+on vartavasten meitä varten lähetetty, ja niin olen juossut kehässä
+kuin jänis, kun koirat ovat sen kinterillä.
+
+-- Sinä olet narri. Olen kuullut sanottavan, että täällä vielä on
+paljon lymypaikkoja metsissä Isonvihan ajoilta, jolloin ihmiset
+piiloutuivat maakuoppiin ja vuorenkoloihin välttääkseen vihollista.
+Kuka tietää, emmekö juuri siitä kolosta löydä sitä miestä, jota
+etsimme.
+
+Istvanin huomio oli kuitenkin toisaalle kiintynyt. Hän paneutui alas,
+korva maata vasten, makasi siinä minuutin ajan yhdessä kohti henkeänsä
+pidättäen ja kysyi sitten yht'äkkiä: -- Onko teidän armonne päästänyt
+hevoset irti?
+
+-- Minä kytkin ne tähän lähelle, eivätkä ne ole voineet kiskoutua irti,
+sillä minä kuulin Bogatirin hirnuvan samalla paikalla, jonne olin sen
+jättänyt.
+
+Istvan kuunteli taas. -- Ne ovat irti, ne ovat kappaleen matkan päässä
+täältä itään päin -- ne etenevät -- nyt seisahtuvat -- nyt taas astuvat
+-- verkalleen -- ne astuvat pölkkyjen ja kuivain oksien päälle --
+niiden askelet ovat raskaammat ja tasaisemmat kuin hevosten, jotka ovat
+karkuteillä... Teidän armonne! Hevosemme on varastettu; noin astuvat
+vain hevoset, joilla on ratsastajat selässään.
+
+-- Tule, -- sanoi Bertelsköld, joka hyvin kyllä tiesi Istvanin
+lapsuudesta asti kasvaneen vaaroissa ja aarniometsissä, missä aistit
+terovat tavallista paljon tarkemmiksi; -- kohta näemme, oletko arvannut
+oikein ja silloin alkaa ajo, jonka rinnalla tähänastinen on ollut
+lapsenleikkiä.
+
+
+
+
+9. UTUKUNINGATTAREN SUKKANAUHA.
+
+
+Pian olivat nämä Vähäkyrön metsien kuljeksijat sillä paikalla, mihin
+olivat hevosensa kytkeneet, ja heti huomattiin, että Istvanin tarkka
+kuulo ei ollut häntä pettänyt. Paikka oli tyhjä, pehmeässä sammalessa
+näkyi vereksiä jälkiä, ja hevoset olivat poissa. Mahdotonta oli, että
+ne olisivat pudistaneet päitsensä pois tai repineet itsensä irti. Ei
+edes niiden puiden kuorissa, joihin hevoset olivat olleet sidotut,
+näkynyt pienintäkään sellaiseen viittaavaa merkkiä.
+
+Istvan oli suunniltaan. Hän heittäytyi maahan, ryömi nelinkontin ja
+nuuski jälkiä kuin metsäkoira; hän päristeli harmista. -- Kas tässä! --
+kiljaisi hän; -- Bogatir on karannut pystyyn. Eivät olekaan noin vain
+päässeet sen selkään eivätkä varmaankaan pysyisi satulassa, ellei tuo
+lemmon metsä olisi näin tiheä.
+
+-- Seis! He ovat jotakin pudottaneet! -- huudahti Bertelsköld,
+kumartuen alas ja ottaen lähimmästä katajapensaasta kiiltävän esineen.
+Se oli pieni ja sievä silkkinen sukkanauha hopeasolkineen, joka kiilsi
+kuin jalokivi katajapensaan kastehelmien keskessä.
+
+Istvan katseli kapinetta mielestään hyvinkin oikeutetulla kauhulla. --
+Johan ma sen sanoin! -- riemuitsi hän. -- Kyllä tunnen _sen_ ja kyllä
+tiedän, mitä se merkitsee. Juuri noin löysin sen kerran Bukovinan
+vuorilla Zablatovin ja Kolomean välillä. Se tapahtui yöllä, kirkkaassa
+kuutamossa mutta oli vähän sumua joen rannalla; me kuulimme uskottomain
+hevosten hirnuvan laaksossa. Minusta olisi voinut tulla mahtava pasha,
+mutta enpä onneani ymmärtänyt, nakkasin pahuksen Prutiin! Päivän
+koittaessa oli vihollinen kimpussamme, ja me saimme selkäämme. Miksi
+olin tyhmä?
+
+-- Niin vaarallinen ei toki mokoma nauhanpala liene, -- vastasi
+Bertelsköld naurahtaen. -- Minusta se on ihmeesti tytön sukkanauhan
+näköinen.
+
+-- Näköinenkö? Niin, herra, se on vaikka minkä näköinen, milloin tuon
+milloin tämän. Se, joka sen on pudottanut, voi niinikään olla milloin
+yhden milloin toisen näköinen, välistä kannon, välistä kiven, välistä
+akan, välistä tytön. Kaikki riippuu siitä, mikä aika päivästä on ja
+millä tuulella on _se_, joka sumussa liehuu.
+
+-- Minkätähden viskaisin minä luotani sen, jonka avulla ehkä voin saada
+varkaat ilmi?
+
+-- Sen sanon teidän armollenne, että olin tyhmä kuin bosnialainen, kun
+viskasin sen pois; mutta sen huomasin vasta jäljestäpäin. Minun olisi
+pitänyt kätkeä se takkini alle, niin olisin tullut haavoittumattomaksi;
+ja se, joka oli sen pudottanut, olisi ollut pakotettu tulemaan luokseni
+ja pyytämään sitä takaisin. Silloin olisin saattanut ehtoni sanella,
+teidän armonne, vaikka olisin kruunua pyytänyt. Ja silloin olisi _se_,
+joka sumussa liehui, antanut minulle mitä olisin pyytänyt. Pankaa se
+talteen, herra, mutta pankaa tuohta sen ympärille, taikka pankaa se
+kahden litteän kiven väliin liivintaskuunne; se ehkä polttaa tuohen
+läpi.
+
+-- Narri olet; suurin ihme tässä on se tyttö, joka... Mutta sillaikaa,
+kun kuuntelen taikauskoisia tarinoitasi, päästämme me varkaat menemään.
+
+-- Sandecin vuoren nimessä, niinpä on kuin herra sanoo. Seuratkaa
+minua, jos voitte, ja jos taas tulemme tasaiselle maalle, niin näytän
+minä niille veitikoille, kuka käski.
+
+Näin sanottuaan paneutui Istvan taas korva maata vasten, ja päästyään
+selville suunnasta, jonne heidän oli lähdettävä saavuttaakseen varkaat,
+alkoi hän, enemmän ryömien kuin juosten pensaiden ja puunrunkojen
+välitse tunkeutua eteenpäin niin nopeasti, että hänen herrallaan,
+vaikka oli melkoista nuorempi, oli täysi työ häntä seuratessa.
+Ihmeellistä oli nähdä, millä oveluudella unkarilainen innoissaan otti
+selkoa jokaisesta merkistä, mikä osoitti hevosten jälkiä tässä
+erämaassa. Milloin oli siinä mätästä tallattu, milloin oksa taitettu,
+milloin näkyi kavion jälki kaatuneessa, lahoavassa puunrungossa;
+milloin taas näyttivät jäljet katoavan kivikkoon, ja silloin ilmaisi
+hänelle tien jokin paikka, josta sammal oli irtautunut tai jokin
+kumolleen kääntynyt pieni kivi, jonka märkä puoli oli ylöspäin.
+Bertelsköld luuli huomaavansa, että he nyt kulkivat itään päin ja
+melkein suorassa kulmassa sitä suuntaa vastaan, jota he olivat metsään
+tulleet; mutta sitten tuntui hänestä taas niinkuin hän olisi nähnyt sen
+ja sen väärän männyn, sen ja sen sammaltuneen vierinkiven jo edellisenä
+iltana. Tästä hän päätti, että heidän petollinen Vähäkyrön pappilasta
+saamansa opas tahallaan oli vienyt heidät mutkaista kaartotietä
+metsään, estääkseen heidät omin päin osaamasta takaisin.
+
+Tässä luulossaan vahvistui hän vielä enemmän, kun he kovin vaivalloisen
+matkan perästä ja ennenkuin osasivat toivoakaan, näkivät metsän
+harvenevan ja taas lähenivät viljeltyjä seutuja. Aamuruskosta päättäen
+saattoi kello olla ehkä 2, mutta sumu, joka sakeana peitti märkiä
+niittyjä, esti näkemästä edemmä kuin viidenkymmenen askelen päähän. He
+tulivat aidan luo: toisella puolen sitä oli vastakuokittu kytömaa.
+Täällä ei ollut mitään hyötyä korvan panemisesta maata vasten:
+kaukaisten äänten kumu katosi kokonaan tuohon pehmeään mutaiseen
+savimultaan. Heidän täytyi juosta pitkin ojapientaria ja niin he
+tulivat vähäiselle tielle. Kun he muutamia minuutteja olivat sitä
+seuranneet näkivät he pienoisen talon sumussa.
+
+-- Seis! -- huusi Bertelsköld, ihan väsyksissään ja kiukuissaan. --
+Koputa ovea, koira, ja levähtäkäämme tunnin aika; en kestä kauempaa.
+Olen marssinut yökausia Unkarin aroilla, ja minulla on ollut yhtä hyvä
+pohjanahka jalkaini alla kuin sinullakin, mutta hiisi sinua kauemmin
+seuratkoon. Mars, mies, mitä siinä ällistelet?
+
+-- Arvelen, että tämän kummun alla on vuori, -- vastasi palvelija, eikä
+ollut kuulevinaankaan herransa käskyä. Sen sijaan kävi hän sormin
+raapimaan multaa mäenrinteeltä aidan vierestä, ja heti sen jälkeen
+kumartui hän taas maahan kuuntelemaan. -- Siinä ne nyt taas ovat! --
+huusi hän. -- He ovat neljännespenikulman päässä täältä. Nyt saamme
+nähdä, ymmärtääkö Bogatir isäinsä kieltä!
+
+Sen sanottuaan lähti Istvan juoksemaan mäkeä ylös niin keveästi kuin ei
+olisi koko yönä askeltakaan astunut. Mäelle tultuaan hän kiipesi siellä
+kasvavaan haapaan ja päästi suustaan yhden noita kimakoita vihellyksiä,
+joilla hän osasi viiltää ilmaa kuin naskalilla. Vaikka aamu oli
+sumuinen, lienee tämä vihellys kuulunut hyvinkin kauas, kun ääntä
+kantoi vieno tuuli, joka jo alkoi tuntua kukkulalla ja puhalsi
+koillista kohti sinnepäin, minne Istvan kääntyi.
+
+Parin minuutin ajan oli kaikki hiljaa hänen ympärillään; kuului vain
+pienen, kivien välitse mäen rinteellä puikkelehtivan keväisen puron
+solina. Istvan vihelsi toisen kerran, kolmannen kerran. Ei ääntäkään
+vastaukseksi.
+
+Mutta kolmannen merkin annettuaan laskeutui hän puusta alas, asettui
+kuuntelevaan asentoonsa ja ilmoitti vilkkain elein, että hän kuuli
+Bogatirin kavioiden lähenevän. Kohta huomasi Bertelsköldkin niin
+olevan. Ennenkuin vielä usvan läpi voi mitään erottaa, kuuli hän
+uskollisen ratsunsa lähenevän tuota lyhyttä tunnettua laukkaa, joka oli
+saattanut ratsastajatytön Korsholman luona niin suureen pulaan. Ja
+muutamien minuuttien kuluttua laukkasikin Bogatir, merkinantoa
+totellen, noiden eläinten ihmeellisellä vaistolla suoraan halki sumun
+kaitaista kyläntietä pitkin.
+
+Mutta se ei tullut yksin. Matkamiesten suureksi huviksi ja ihmeeksi
+näkyi sen selässä sekä surkuteltava että naurettava olento, joka kaikin
+voimin piti hevosen harjasta kiinni, samalla kun paljaat jalat, jotka
+olivat liian lyhyet jalustimiin ulottuakseen, pomppivat kuin
+rummunpalikat kahden puolen satulaa. Ja kuka oli tuo ratsastaja parka?
+Ei kukaan muu kuin Jaakko, tuo poikanulikka, tuo opas, jonka nyt
+kummallinen sallimus toi vastoin hänen tahtoaan vastaamaan töistään
+niiden edessä, jotka hänen koirankuriensa tähden olivat saaneet kaiken
+yötä metsässä harhailla. Hänen rangaistuksensa oli täydellinen, kun
+Bogatir, joka oli hyvin harjoitettu kaikenlaisiin sotatemppuihin,
+miltei täydestä laukasta äkkiä pysähtyi herransa eteen sillä
+seurauksella, että onneton ratsastaja silmänräpäyksessä suistui hevosen
+kaulan yli päistikkaa maahan.
+
+Tämä oli kuitenkin Jaakolle sangen onnellinen sattuma, sillä se säästi
+tämän toivehikkaan nuorukaisen muuten varmaankin välttämättömästä
+selkäsaunasta. Sen sijaan saivat hänen tuomarinsa nyt auttaa hänet
+jaloilleen jälleen ja tutkia, oliko hän vahingoittunut pudotessaan.
+Onneksi hän oli lentänyt aivan pehmeään, tien vieressä olevaan
+savirapakkoon ja nousi siitä, joskaan ei aivan siistin näköisenä, niin
+kuitenkin ehyenä kuin savikukko.
+
+Jaakko paran vastoinkäymiset eivät kuitenkaan vielä olleet lopussa.
+Sillaikaa, kun Istvan sysäsi hänet ylenkatseellisesti syrjään ja meni
+hevosta taputtelemaan sillä hellyydellä, jota tämmöisissä
+tilaisuuksissa osoitetaan kauan kaivatulle ja taas tavatulle ystävälle,
+ryhtyi hänen herransa pitämään sitä tutkimusta, johon asianhaarat
+antoivat aihetta. Mutta tuota pientä veitikkaa ei ollutkaan niin helppo
+tutkia. Niin pian kuin hän vähän oli hengähtänyt ja näki olevansa
+pinteissä, alkoi hän ulvoa taidolla semmoisella, että sudenpenikkakin
+olisi saattanut häneltä sitä kadehtia. Mahdotonta oli saada häneltä
+ainoatakaan ymmärrettävää sanaa.
+
+-- Istvan, -- sanoi Bertelsköld vakavaksi tekeytyen, -- mene ja
+palmikoi luja vitsa tuosta koivusta!
+
+Ulvonta kävi nyt kahta rajummaksi, mutta kun se ei auttanut, näki
+veitikka hyväksi ruveta rukoilemaan. Herrain pitäisi antaa hänelle
+anteeksi, ei hän ollut hevosia ottanut, Lauri ne oli irroittanut ja
+pakottanut hänet olemaan apunaan. Tyttö ei ollut uskaltanut istuutua
+kimon selkään ja sai sentähden ratsastaa toisella hevosella, Laurin
+taluttaessa sitä ohjista; sitten oli Lauri ottanut kimonkin, etteivät
+herrat häntä saavuttaisi; ja niin oli Jaakon tehnyt mieli vähän
+ratsastaa ja niin -- uhuu (tässä alkoi ulvonta, kun Jaakko ajatteli
+sitä huvitusta, joka oli niin lyhyeen loppunut) -- niin he olivat
+tulleet maantielle, kun kimoon yht'äkkiä oli sattunut noidannuoli, ja
+se oli lähtenyt karkaamaan usvan läpi -- ja sitten -- uhuu (musiikki
+alkoi taas, kunnes pieni vitsan näppäys teki tarpeellisen vaikutuksen).
+
+-- Lauriko se oli, joka vast'ikään meni sudentarhan sivuitse? kysyi
+kreivi. -- Poika sanoi niin olleen.
+
+-- Kuka oli tyttö, joka häntä seurasi?
+
+-- Tyttö? -- toisti veitikka tyhmäksi tekeytyen. -- Kai se oli hänen
+oma tyttärensä.
+
+-- Älä koetakaan koukutella! -- vastasi hänen jäykkä kurittajansa. --
+Mitä tiedät tytöstä?
+
+-- Uhuu -- ihmiset sanovat Laurin olevan hänen kumminsa -- nyyhkytti
+poika.
+
+-- Herra, -- kuiskasi Istvan, -- ei ole hyvä puhua semmoisista niin
+kauan kuin sumu vielä peittää niityn.
+
+-- Sinä parahiksi muistutat minua toisesta asiasta, -- jatkoi
+Bertelsköld. -- En tahdo, että olen aivan hukkaan kahlannut näitä
+kirottuja rämeitä. -- Mars, lurjus! -- jatkoi hän Jaakolle, -- opasta
+meidät metsässä olevalle kiviröykkiölle, jossa miehet piilevät. Tällä
+kertaa olen katsova, ettet vedä meitä nenästä.
+
+Istvanin vastaväitteet olivat yhtä turhia kuin Jaakon musiikki, ja
+kohta oli matkue taas liikkeellä metsään päin, Bertelsköld ratsain ja
+hänen edellään tuo vastahakoinen poika, suitsittuna kuin vikuri varsa
+vitsasköydellä, jonka toinen pää oli Istvanin kouran ympärille
+käärittynä.
+
+
+
+
+10. HIIDENKIUAS METSÄSSÄ.
+
+
+Nouseva aamuaurinko ei ollut vielä ehtinyt tunkeutua sumun läpi, joka,
+ollen tuulen suojassa peitti sisemmät osat Vähäkyrön metsää, kun
+seikkailevat ratsastajat vastahakoisen oppaansa kanssa lähenivät erästä
+isoa kiviröykkiötä, jonne oli tuskin neljännespenikulman matka isolta
+maantieltä länteen päin. Maa oli peräti karua, rämeikköjen ja siellä
+täällä olevien äärettömän suurien kivimöhkäleiden peittämää, niin että
+tarvittiin sekä varovaisuutta että kärsivällisyyttä kulkiessa. Mutta
+niin houkuttelevia olivat nämä vaivat tuon Korsholmassa vallinneen
+yksitoikkoisen hiljaisuuden jälkeen, niin vilkkaasti heräsi peritty
+seikkailijaluonne eloon nuoren aatelismiehen rinnassa, että tämä
+yritys, joka sen hyödyttömyyteen katsoen jokaisesta toisesta olisi
+voinut tuntua lapselliselta ja naurettavalta, sai hänet unohtamaan
+nälän ja väsymyksen sen toivon rinnalla, että hän nyt pääsisi sen
+salaisuuden perille, joka äsken oli niin kovasti säikäyttänyt hänen
+rohkeata, mutta taikauskoista matkakumppaniaan. Omituisen viehättävää
+oli hänestä kuljeksia näissä erämaissa, joissa hänen isänsä muinoin oli
+taistellut hurjia sissitaisteluitaan ylivoimaista vihollista vastaan;
+ja jos hän, tuon isän poika, ei voinutkaan maatansa puolustaa, niin voi
+hänelle kenties olla jotakin hyötyä siitä, että oppi tuntemaan tätä
+maata kaikessa sen köyhyydessä ja jylhyydessä, jommoisena se vielä joka
+askelella esiintyi tuon suuren hävityksen jälkeen.
+
+Nähtävästi tunsi Jaakko tien paremmin kuin oli tuntevinaan, sillä
+muutamain pienten turhien pakoyritysten perästä opasti hän vaeltajat
+kaitaiselle ajotielle; siinä oli vereksiä rattaiden jälkiä ja se vei
+rämeiden ja kivien sivuitse mainitulle kiviröykkiölle, jonka Istvan
+tunsi samaksi, mikä oli häntä niin kovasti pelästyttänyt. Se oli yksi
+noita luonnon vankkoja varustuksia, joita tavataan siellä täällä
+Pohjanmaan rannikoilla ja jotka ovat kuin suunnattoman suuria,
+kaatuneiden hiisien haudoille ennen vedenpaisumusta rakennettuja
+kiukaita. Tämä kumpu oli ainakin tuhat jalkaa ympärimitaten; pohjana
+eli perustuksena oli isoja sammaltuneita ja syrjiltään kuluneita
+kallionlohkareita, jotka jokin suunnaton voima on paiskannut
+päällekkäin hurjaan epäjärjestykseen, mutta läjännyt ne varmaan
+suuntaan, niinkuin jokin vastustamaton aalto olisi ne sinne huuhtonut.
+Näiden möhkäleiden päällä oli pienempiä, mutta samanmuotoisia kiviä,
+kaikki pyöreäkulmaisia, ja ylinnä näiden päällä oli yhä pienempiä
+kiviä, niin että muutamat ylimmistä, jotka muodostivat röykkiön harjan
+eli huipun, olivat tuskin kananmunaa isompia. Tuo röykkiö oli enemmän
+harjun kuin pyramidin näköinen ja päättyi kaiken sekasotkuisen
+epäjärjestyksensä ohessa miltei säännölliseen kupuun, joka oli melkein
+kumotun kaukalon kaltainen.
+
+Bertelsköld katseli huvikseen ja uteliaasti tätä luonnon suurenmoista
+mullistusta, joka näytti erinomaisen hyvin sopivan hautakummuksi
+kahdennelletoista Kaarlelle, kun Istvan, joka varsin vastenmielisesti
+oli suostunut kulkemaan röykkiön ympäri, osoitti merkitsevästi erästä
+kummallista kiveä, jonka piirteet sumussa muodostuivat mahdottoman
+suureksi hevosenpääksi.
+
+-- Tässäkö se oli? -- kysyi hänen herransa matalalla äänellä.
+
+-- Tässä oli, -- vastasi palvelija ynseästi. -- Se, joka tässä
+huoneessa asuu, on jättänyt hevosenpään jälkeensä sisään
+ratsastaessaan.
+
+Bertelsköld jätti nyt pojan ja hevosen Istvanin hoitoon ja lähti
+yksinään nousemaan tuota kummallista kiveä kohti, joka oli melkein
+puolivälissä röykkiön huipulle mentäessä. Vaellus oli lyhyt, mutta
+vaivalloinen: milloin luiskahti hänen jalkansa niljakassa sammalikossa,
+joka peitti näitä alkuaikain mullistusten jäännöksiä; milloin siirsi
+hänen jalkansa jonkin kiven asemiltaan ja pani sen kumisten vierimään
+alas ikäänkuin kellariholvin kattoa pitkin. Röykkiö oli läheltä katsoen
+kadottanut säännöllisen muotonsa: kaikki näytti jylhältä ja sekavalta;
+harmaat graniittimöhkäleet näyttivät sattumoisiltaan ja hullunkurisesti
+päällekkäin ladotuilta. Ja se, mikä etäältä katsoen näytti
+hevosenpäältä, ei ollutkaan muuta kuin iso muodoton kivi, joka riippui
+röykkiön rinteessä ikäänkuin joka hetki siitä alas vyörähtääkseen.
+
+Tämän kiven alla oli niin iso kolo, että mies mahtui siihen. Lähellä
+oleva litteä paasi näkyi kerran olleen asetettuna tuon kolon suulle,
+joka nyt oli auki. Röykkiö oli tähän muodostanut luonnollisen
+luolan,[15] ja hädän ja vaaran aikoina se varmaankin oli ollut seudun
+asukkaille oivallisena turvapaikkana, jota hätätilassa kävi
+puolustaminen voimakastakin vihollista vastaan.
+
+Mutta eivät liene ihmisolennot huviksensa etsineet turvaa tästä
+aukinaisesta haudasta, joka ammotti äänettömänä ja pimeänä röykkiönä
+tuhatvuotisten kallioiden alta. Bertelsköldistä tuntui niinkuin täällä
+olisi jotakin, jolla oli syytä kammoa päivän valoa. Samassa, kun hän
+kumartui alas, lemahti heikko savunhaju häntä vastaan; hän luuli
+näkevänsä himmeätä tulenvaloa luolan pohjasta, ja heti sen jälkeen
+huomasi hän tikapuut, jotka oli pystytetty luolan suuta vasten ja
+selvästi osoittivat, ettei siinä asunutkaan henkiä, jotka eivät
+suinkaan olisi tarvinneet semmoisia apuneuvoja ylös ja alas
+kiivetäkseen.
+
+Tutkittuansa niiden kahden pienen pistoolinsa sankkiruutia, joita hän
+aina Unkarin sotaretkestä asti kantoi vyössään, päätti nuori
+seikkailijamme laskeutua alas tikapuita ja tutkia luolaa. Varmuuden
+vuoksi pudotti hän kolosta pienen kiven ja päätti sen synnyttämästä
+äänestä, ettei luola ollut syvempi kuin että tikapuut otaksuttavasti
+sen pohjaan ulottuivat.
+
+Hän astui siis rohkeasti tikapuita alas, tuon tuostakin kuitenkin
+varovasti tutkien kapuloiden kestävyyttä ja katsahtaen taakseen, koska
+laskeutumisen piti käydä takaperin. Muutamia askelia astuttuaan hän oli
+tullut kirkkaasta aamuvalosta hämärään, jota aukosta tuleva
+päivänkajastus heikosti valaisi. Vielä moniaita askelia, ja tämä
+hämäräkin katosi, jolloin täydellinen pimeys sai vallan, ja ylhäällä
+oleva valoreikä näkyi pyöreänä valoisana pilkkuna luolan katosta.
+
+Luettuansa alun kolmattakymmentä tikasta saapui kreivi luolan pohjaan,
+jossa oli soraa ja liukkaita pikkukiviä. Kaikkein ensiksi kiintyi hänen
+huomionsa puoleksi riutuneeseen valkeaan, joka paloi eräässä tämän
+maanalaisen asuinpaikan nurkassa, levittäen himmeätä valoaan tummille
+kivimöhkäleille, jotka olivat luolan seininä. Bertelsköld oli
+säännöttömässä kellarintapaisessa holvissa, joka ei ollut isompi,
+vaikkakin vähän korkeampi kuin tavallinen talonpoikaistupa.
+
+Kallioiden välissä lirisi pieni vesisuoni, vaaran aikana korvaamaton
+aarre tällaisessa lymypaikassa. Paitsi muutamia sammakoita, jotka
+luiskahdellen oikoivat sääriään märillä kivillä, ei luolassa näkynyt
+yhtään elävää olentoa, mutta kaikki osoitti, että siinä kuitenkin aivan
+äskettäin oli asuttu. Tuli oli kenties noin tunnin verran palanut
+kohentamatta; eräällä paadella näkyi aterian tähteitä; ja kahdella
+muulla paadella, joita oli makuusijoina käytetty, oli lampaannahkoja
+vuoteina.
+
+Paitsi näitä esineitä oli luolassa vielä kaikenlaisia työaseita,
+niinkuin valinkauhoja, alasimia, vasaroita, pihtejä, sulattimia,
+valinmuotteja ja monenlaisten metallien jänteitä, joita näyttiin
+käsiteltävän tässä maanalaisessa työpajassa. Bertelsköld oli nähnyt
+maailmaa siksi paljon, ettei antautunut vielä hänen aikanaan yleisen
+taikauskon valtaan, ja ymmärsi siis, että kaikilla näillä kapineilla
+oli aivan luonnollinen, vaikkakin hänelle vielä epäselvä tehtävänsä.
+Mutta hän oli kumminkin liian nuori voidakseen kokonaan irroittautua
+tämän äänettömyyden ja haudantapaisen hämäryyden salaperäisestä
+vaikutuksesta täällä 30 jalan syvyydessä, loitolla valosta ja elämästä
+ja paikassa, jossa ei mikään inhimillinen voima voisi tulla hänen
+avukseen, jos kalliot hänen päänsä päällä syöksyisivät yhteen. Vaikutus
+oli niin voimakas, että Bertelsköld hetken aikaa luuli sammuvan valkean
+valossa näkevänsä kääpiöiden ryömivän kallioseinän halkeamista esiin,
+ja pienillä mustilla käsillään tavoittelevan vasaroita, jatkaakseen
+työtänsä, jonka oli keskeyttänyt kutsumattoman vieraan tunkeutuminen
+heidän maanalaiseen asuntoonsa.
+
+Närkästyksissään tästä mielikuvituksensa tuottamasta harhaluulosta ja
+pettyneenä toivossaan, kun ei löytänytkään niitä, joita etsi, päätti
+nuori soturi jättää enemmät tutkimukset sikseen ja palata takaisin
+valoisampaan maailmaan. Hän kävi siis etsimään tikapuita ja löysikin ne
+hetken aikaa haparoituaan, sillä tämä osa luolaa oli käynyt
+pimeämmäksi, kenties sentähden, että tuli oli sammumaisillaan.
+
+Hän lähti nyt paluumatkalleen Ariadnen-lankaansa myöten, nousten
+tikkaalta toiselle, mutta pimeyttä kesti yhä. Olisihan hänen jo pitänyt
+nähdä tuo päänsä päällä oleva pyöreä valoaukko. Mutta sitä ei näkynyt.
+Hän kapusi kärsimättömästi edelleen, ja tikapuut tuntuivat hänestä nyt
+kahta vertaa pitemmiltä, kun hän äkkiä satutti päänsä johonkin kovaan
+esineeseen. Hän hapuili käsin pimeydessä ja tunsi tulleensa tikapuiden
+yläpäähän, mutta aukko oli kadonnut, ja sen sijaan oli sen suulla nyt
+raskas paasi, joka tietysti oli sama, mikä hänen alas astuessaan oli
+aukon vieressä. Tahallaan taikka tahtomattaan oli joku sulkenut häneltä
+paluutien, ja hän oli vankina tuossa kamalassa, pimeässä ja autiossa
+vuoren luolassa.
+
+
+
+
+11. VAASAN SATAMASSA.
+
+
+Käyttäen hyväksemme samaa säälimätöntä oikeutta jolla oikukas kohtalo
+joskus jättää kuolevaiset epätietoisuuden tuskien kidutettaviksi,
+täytyy meidän nyt vähäksi aikaa jättää nuori luutnantti vankilaansa ja
+siirtyä takaisin Vaasaan, jossa rikas ja mahtava valtiopäivämies Lauri
+Larsson vihdoinkin oli lähdössä aiotulle matkalleen Tukholmaan ja
+valtiopäiville.
+
+Oli lauantaiaamu ja juuri sama aamu, jolloin kreivi Bertelsköld ja
+hänen ratsupalvelijansa muutamia tunteja aikaisemmin harhailivat
+Vähäkyrön metsien sumussa. Erinäiset esteet olivat viivyttäneet
+Larssonin lähtöä. Jokin muodollisuus oli laiminlyöty maaherran passia
+hankittaessa, ja valtiopäivämiehen valtakirja oli ollut vailla
+tarpeellisia allekirjoituksia. Tullikamari ei ollut antanut laivan
+asiakirjoja, ja viskaali Spolin oli edellisenä päivänä panettanut kaksi
+sen matruusia katurauhan rikkomisesta putkaan. Lyhyesti sanoen, köydet
+olivat epäkunnossa, niinkuin merimiehet sanovat, ja kenties oli jotakin
+vikaa Larssonin omassa päätöksessäkin, sillä ensiksi määrätty
+lähtöpäivä oli perjantai, ja tämän katsoi moni jo yksinään riittäväksi.
+Kukapa tahtoi ja kukapa voi suurimmatta pakotta lähteä perjantaina
+matkalle? Se olisi sen ajan yleisen uskon mukaan ollut samaa kuin
+sokeasti antautua alttiiksi kaikkien pahaenteisten tähtien
+vaikutuksille.
+
+Miten paljon Larsson itse näki hyväksi kuunnella ystäväinsä ja
+sukulaistensa puhetta perjantain onnettomasta merkityksestä, siitä ei
+ole mitään tietoja saatu, mutta varmaa on, että hän viisaan liikemiehen
+tavoin käytti viivytystä edukseen. Kaiken yötä lisättiin aluksen lastia
+paikkakunnan tavallisilla Tukholmaan vietävillä tavaroilla, etupäässä
+jyvillä, sitten voilla, lihalla ja suolakalalla, mutta myös tervalla ja
+piellä, joita kiireessä ei oltu ennätetty ennemmin laivaan panna. Vanha
+kirjanpitäjä, joka itse oli paikalla lastausta valvomassa, vietti
+unettoman yön satamassa, jotavastoin hänen esimiehensä lepäsi muutamia
+tunteja; mutta kun tämä vanha uskollinen palvelija oli valvonut
+edellisenkin yön, kävivät hänen silmäluomensa vähitellen raskaiksi, ja
+viimein putosivat verhot kokonaan alas hänen silmäinsä eteen, hänen
+istuessaan laiturilla muistikirjaan merkitsemässä laivaan tuotuja
+tavaroita.
+
+Hänen virka-intonsa näin vasten tahtoaan väsähtäessä tapahtui, että
+sillalle tuotiin kuormallinen pieniä nassakoita, jotka ulkomuodoltaan
+olivat pikeä sisältävien puolinelikkojen kaltaisia, joita toisinaan
+käytettiin lastin telkeeksi. Ne olisivat nyt olleet kirjaan pantavat.
+Mutta kun kirjanpitäjä nukkui, annettiin hänen nukkua, ja tavara
+vietiin laivaan ja otettiin vastaan kirjaan panematta.
+
+Sillaikaa kohosi aurinko yhä ylemmä, paistaen suoraan kirjanpitäjä
+Grenmanin kasvoihin, niin että hän heräsi juuri parahiksi vastaan
+ottaakseen esimiehensä, joka saapui perheensä seuraamana satamaan klo 9
+ja 10 välillä aamupäivällä. Passi ja asiakirjat olivat vihdoin viimein
+kunnossa, matruusit vapaina arestista, tuuli myötäinen, ja ankkuri
+aiottiin heti kohta nostaa. Sukulaiset tulivat laivaan sanomaan
+viimeisiä jäähyväisiä, ja kun osa porvaristoa oli osoittanut
+valtiopäivämiehelleen sen kunnian, että saattoivat häntä satamaan
+toivottaakseen hänelle onnellista matkaa, tarjottiin sen johdosta
+etevämmille vieraille ranskanviiniä ja miehistölle paloviinaa.
+
+Larssonin vävy, raatimies Blom, piti apelleen puheen: hän sanoi häntä
+maan kaunistukseksi ja tuleentuneeksi tähkäksi (jonka kuultuaan nahkuri
+Vidlund kuiskasi viereisensä korvaan, että Blom vain odotti riiheen
+päästäkseen) ja arveli hänen nauttiessaan kuninkaallisen majesteetin
+armoa ja valtakunnan herrain suosiota sekä valvovan porvariston
+etuoikeuksia, että myöskin niin laittavan, että Vaasan kaupunki saisi
+tapulikaupungin oikeudet, ja saisi ne yksinään Pohjanmaalla...
+
+Mutta tässä keskeytti Larsson kärsimättömästi innokkaan vävynsä puheen
+selittäen, että hän piti kuninkaallista majesteettia kaikessa
+velvollisessa kunniassa, mutta mitä valtakunnan herroihin tuli, niin
+hän oli vapaan valtakunnan vapaa mies eikä tietänyt muista herroista
+kuin kuninkaasta ja laista. Ja kun tuuli alkoi kiihtyä, tahtoi hän nyt
+kiittää ystäviään kunniasta, jonka he olivat hänelle osoittaneet ja
+sanoa heille sydämelliset jäähyväiset.
+
+Tätä vastaan ei ollut kenelläkään mitään muistuttamista, ja vaikka nämä
+hyvät ystävät vielä olisivatkin halunneet kurkistaa puoliankkurin
+pohjaan, salasivat he pettyneet toiveensa remahtaen kaikuvaan
+hurraahuutoon, johon koko miehistö yhtyi.
+
+-- Kiitos ja kunnia! -- vastasi laivan isäntä. -- Ja nyt, pojat --
+kaikki selväksi!
+
+-- Hurraa patruuna Larssonille! -- kaikui vielä kerran huuto raittiissa
+aamuilmassa.
+
+-- Hauska nähdä herrat kaikki näin iloisina! -- virkkoi samassa hyvin
+tunnettu, vähän nenään honottava ääni, ja laitaportin kautta astui
+laivaan eräs pienoinen, laiha ja vaaleatukkainen olento, joka ei ollut
+kukaan muu kuin itse viskaali Spolin.
+
+-- Nostakaa ankkuri! huusi Larsson käskevästi, ja laivuri uudisti
+käskyn.
+
+-- Anteeksi, -- jatkoi viskaali hyvin kohteliaasti, mutta
+äänenpainolla, josta jo edeltäpäin kuului huonosti salattua
+vahingoniloa -- anteeksi, herra patruuna; mutta ennenkuin laiva lähtee
+merelle, on minulla käsky toimittaa tarkastus.
+
+-- Mitä se merkitsee? -- karjaisi Larsson kiivaasti. -- Minulla on
+selvät paperit tullikamarista...
+
+-- Se on mahdollista, -- jatkoi viskaali olkapäitänsä kohauttaen; --
+mutta minulla on selvät määräykset. -- Ja samassa hän veti esiin
+maaherranvirastolta saamansa kirjallisen käskyn, että "sattuneista
+syistä" tarkastus oli pidettävä Ester-nimisessä laivassa, ennenkuin sen
+oli lupa satamasta lähteä.
+
+-- Niinpä näkyy olevan, -- vastasi Larsson ylenkatseellisesti,
+papereita silmäiltyään. -- Laivuri Märssi! -- antakaa viskaalin
+tarkastaa, mitä hän tahtoo, mutta tehkää se joutuin ja katsokaa, ettei
+mitään turmella. Jos hän särkee yhden ainoankaan uurteen tahi rikkoo
+yhden ainoankaan kannen, niin ottakaa todistajat, se tulee aikanaan
+velottavaksi.
+
+-- Älkää huoliko todistajista, ne on minulla itselläni, -- vastasi
+viskaali vähän ivallisesti, viitaten erään tullipäällysmiehen ja erään
+kaupunginpalvelijan mukaansa tälle odottamattomalle, tullilaitoksen
+pyhitettyyn alaan kuuluvalle tarkastusmatkalle. Ja kun hän,
+nähtävästikin vain näön vuoksi, oli pikapäin kurkistanut muutamain
+pressujen alle ja vilahdukselta katsahtanut kajuuttaan, riensi hän
+rohkeasti alas ruumaan, jossa hänen vaaniva silmänsä heti kohta keksi
+yhden noista pienistä nassakoista, jotka oli viety laivaan sillaikaa,
+kun kirjanpitäjä Grenman veteli viattomuuden unta laivasillalla.
+
+-- Lyö auki tuo nassakka! -- komensi hän mahtavasti hämmästyneitä
+apulaisiaan.
+
+-- Mutta pikeähän siinä vain on, rohkeni tullivirkamies nöyrästi
+muistuttaa, vähän närkästyneenä loukatun arvonsa puolesta.
+
+-- Lyö nassakka auki! -- kuului lyhyt komento.
+
+Viskaalia toteltiin, ja tuskin oli kantta kirveellä longistettu, kun
+nassakasta vierähti kokonainen röykkiö kirkkaita ja uusia hopeariksejä.
+
+Tullimies ja kaupunginpalvelija ällistyivät. Laivuri ja matruusit,
+jotka uteliaina katselivat toimitusta, ällistyivät yhtä paljon. Kuin
+kulovalkea levisi laivassa tieto siitä, että Larsson kuljettaa hopeata
+Tukholmaan ja on pistänyt kalleimman nassakkansa telkeeksi tervan ja
+pien väliin.
+
+Enin kaikista hämmästyi kuitenkin rikas kauppias itse tämän
+odottamattoman löydön johdosta. Hänen ensimmäinen tuikea silmäyksensä
+sattui vävyyn, raatimies Blomiin, joka usein oli yrittänyt vetää
+arvoisaa appeaan nenästä kaikenlaisilla salaisilla keinotteluilla.
+Mutta hyvin arvoisan raatimiehen kasvot osoittivat niin vilpitöntä
+hämmästystä, että pikemmin voi luulla hänen epäilevän appeaan siitä,
+että tämä ehkä näin viekkaasti koetti riistää häneltä hänen tulevaa
+perintöään. Laivan ruumassa syntyi hetkeksi paljon merkitsevä
+äänettömyys.
+
+-- Nämä rahat eivät ole minun, eikä minulla ole niistä vähintäkään
+tietoa, -- ärjäisi Larsson viimein närkästyksellä, jota ei huolinut
+salata.
+
+-- Se on hyvin mahdollista, että niin on, -- vastasi viskaali
+sävyisästi. -- Mutta patruuna suokoon anteeksi, että minä asiain näin
+ollen toistaiseksi olen pakotettu kieltämään laivan lähtemästä.
+
+Larssonin kärsivällisyys loppui. -- Ja millä oikeudella, -- huudahti
+hän, -- rohkenette te estää valtiopäivämiestä määräpaikkaansa
+saapumasta? Missä se on kirjoitettuna, että laiva kielletään lähtemästä
+sentähden, että se vie hopeata paikasta toiseen valtakunnan rajain
+sisäpuolella?
+
+-- Hopeata? -- vastasi Spolin ivallisesti, pitäen yhtä noista uusista
+rahoista isosta luukusta tulevaa valoa vasten.
+
+-- Hopeata vieköön patruuna Larsson minne vain tahtoo valtakunnan
+rajain sisäpuolella, mutta leimattujen tinakappaleiden kuljettaminen ei
+luullakseni ole asetuksissa sallittua. Nämä rahat ovat kaikki _vääriä!_
+
+
+
+
+12. ESTERIN HAVAINNOT.
+
+
+Jos Ester-laiva olisi haljennut kahtia ja yht'äkkiä alkanut upota,
+olisi se tuskin synnyttänyt suurempaa hämmästystä kuin tuo ainoa pieni
+sana _väärä raha_. Kun Kaarle XII:n raskaita kupariplootuja ja Görtzin
+rahamerkkejä vielä jotenkin yleisesti oli liikkeessä, oli hopearaha
+sitävastoin harvinaista ja sitä katseltiin jonkinlaisella
+kunnioituksella. Joskus oli tätä rahalajia koetettu törkeästi
+jäljitellä, ja saksalaisten tinanvalajain oli onnistunut salaa tuoda
+maahan jokunen määrä tätä petollista tavaraa. Mutta vaikkakaan
+tällainen petos ei ollut aivan tuntematonta, oli kumminkin mitä
+suurimmassa määrässä hämmästyttävää, että tuota väärää rahaa nyt
+tavattiin näin tavattoman suuri määrä, ja että se sen lisäksi oli
+tavattoman hyvästi mukailtua niin että tarvittiin vanhan nuuskijan
+tarkka vainu sen oikean arvon ilmi saamiseksi. Se epäluuloinen murina,
+joka oli ollut vastauksena viskaalin ensimmäiseen vaatimukseen, lakkasi
+kuitenkin samassa, kun tämä innokas virkamies huolettomasti pudotti
+rahan ruuman pohjaan, eikä mitään oikean hopean helähdystä
+kuulunutkaan.
+
+Liikemiehen semmoisen kuin Larssonin silmissä oli tuskin mitään maan
+päällä inhoittavampaa kuin väärät rahat. Ensimmäisestä hämmästyksestä
+toinnuttuaan selitti hän suoraan, että tämän asian alla piili jokin
+ilkeä salahanke, ja että hän, ollen loukkaamaton valtiopäivämies, ei
+siitä huolinut, vaan aikoi jatkaa matkaansa. Tähän viskaali Spolin
+kohteliaasti muistutti, että se asia oli kokonaan patruunan omassa
+vallassa ja että vain hänen laivansa Esterin tulisi tällä kertaa jättää
+lähtönsä toistaiseksi.
+
+Larsson vaati ankaraa tutkintoa, ja innokas viskaali vastasi, että se
+kyllä tulisi pidettäväksi, mutta laillisessa järjestyksessä, oikeuden
+edessä ja pöytäkirjaa pitäen. Vihastunut laivan isäntä rupesi siis itse
+pitämään tutkintoa. Mutta se oli mahdotonta; hänen kirjurinsa oli
+nukkunut, ja vain se saatiin selville, että tuntemattomat miehet olivat
+tuoneet nassakat sillalle, jonka jälkeen ne muun tavaran kanssa oli
+viety laivaan.
+
+Nyt tutkittiin muutkin nassakat ja havaittiin, että ne aivan oikein
+sisälsivät pikeä eivätkä rahaa. Ei tiedetty, mitä oli kaikesta tästä
+ajateltava.
+
+Laivassa oli kumminkin valtiopäivämiestä saattaneiden sukulaisten ja
+ystäväin joukossa eräs hentoinen olento, joka tähän asti ääneti ja
+kenenkään huomaamatta oli vilkkain silmin seurannut asiain menoa, ja se
+oli Ester Larsson, kauppamiehen nuorin tytär. Hän luikahti nyt isänsä
+luokse ja kuiskasi viskaaliin vilkaisten: -- Kysykääpä häneltä, mitenkä
+hän heti kohta löysi sen nassakan, jossa rahat olivat.
+
+Tytön huomautus oli paikallaan, ja isä, joka harvoin kysyi neuvoa
+keneltäkään kuolevaiselta, näki nyt hyväksi seurata tyttärensä
+kehoitusta.
+
+-- Mitenkäkö? -- vastasi viskaali Spolin silminnähtävästi hämillään. --
+Siten, että rahanassakka sattui olemaan päällimmäisenä.
+
+Ester sysäsi, ikäänkuin sattumalta, pienellä jalallaan tuota
+tyhjennettyä, nyt laivankannella olevaa nassakkaa ja huomautti kuin
+sivumennen, että sen reunassa oli pykälä, jonkalaista ei ollut muissa
+nassakoissa.
+
+Viskaali selitti tämän sattumaksi, joka ei häneen kuulunut. Mutta hän
+oli tullut tekemisiin kiusanhengen kanssa, joka ei niin hevillä
+päästänytkään häntä käsistään.
+
+-- Missä viskaali Spolin oli viime yönä kello 1:n ja 2:n välillä? --
+kysäisi Ester nokkelasti, ja hänen ruskeat silmänsä vilkkuivat niin
+oudosti, että hämmästynyt oikeudenpalvelija seisoi hetkisen aikaa
+tyrmistyneenä ja äänetönnä. Vaivoin sai hän änkytetyksi, että hän oli
+täällä syyttäjänä eikä syytettynä, ja ettei hän ollut velvollinen
+tyhmiin kysymyksiin vastaamaan. Hän oli kaiken yötä nukkunut
+levollisesti vuoteellaan.
+
+-- Viskaali saattaa vastata kuitenkin, -- vastasi Ester yhtä
+ilkamoisesti. -- Mutta jos viskaali nukkui, niin kenties ei vuode ollut
+oikein hyvästi laitettu. Sanonko, missä viskaali nukkui?
+
+-- Viekää pois tuo nenäkäs tyttöreppana ja väistykää, että saan korkean
+kruunun puolesta panna ruuman sinettiin, kunnes asianmukainen tarkka
+tutkimus toimitetaan -- jatkoi virkamies, tahtoen kaikin mokomin päästä
+kiusanhengestään.
+
+Mutta Ester kallistui ihan hänen korvaansa ja kuiskasi hiljaa: -- Älkää
+kieltäkö, viskaali, että olitte kello 1:n aikana viime yönä
+hiidenkiukaan luona Vähäkyrön metsässä.
+
+Jos ukonnuoli olisi iskenyt pöytä- ja kannekirjain keskeen hänen
+virkahuoneessaan, ei vaikutus olisi ollut ankarampi. Tuo tyrmistynyt
+mies näkyi läsnäolevain hämmästyneistä kasvoista etsivän vahvistusta
+johonkin kovin odottamattomaan huomioon, ja hänen puolustuksensa
+rajoittui siihen, että hän heikosti jupisi: "Näytä toteen!"
+
+Mutta eipä Ester päästänyt häntä käsistään. -- Antaako viskaali heti
+kohta laivan purjehtia ja selittää kaikki väärinkäsitykseksi? --
+kuiskasi hän taas, pannen painoa sanoihinsa.
+
+Tuo onneton mies oli kuin kärpänen, joka iloisesti lennellessään on
+tarttunut hämähäkinverkkoon. -- Siinä nyt on seuraus siitä, kun
+vanhemmat eivät kurita lapsiaan! -- huudahti hän ja läheni samalla
+laivan porttia, pitääkseen selkänsä vapaana.
+
+-- Mitä sinä sanot, Ester? -- kysyi Larsson.
+
+-- Minä sanon, että viskaali voi tavata vanhoja tuttuja, jos
+välttämättömästi niin tahtoo, -- vastasi Ester, kenkänsä kannalla
+pyörähtäen ja osoittaen erästä vanhanpuoleista miestä, joka istui
+eräässä laivan kupeella olevassa veneessä, puettuna avaraan harmaaseen
+takkiin, ja näkyi kuuluvan soutajain joukkoon. Viskaali Spolin vilkaisi
+laivan laidan yli mieheen, ja siitä oli se merkillinen seuraus, että
+hän heti kohta, jalka portailla, selitti koko suuren löytönsä
+väärinkäsitykseksi. Päivänselvää oli, sanoi hän, että patruuna
+Larssonilla ei ollut mitään tietoa tuosta luvattomasta yrityksestä,
+eikä hän tahtoisi millään muotoa olla estämässä niin kunnianarvoisaa
+miestä saapumasta asianomaiselle paikalleen valtakunnan säätyjen
+kokoukseen. Hän, Spolin, olisi vastedes ottava mahdollisimman tarkan
+selon tästä ikävästä asiasta eikä hänellä suinkaan olisi mitään sitä
+vastaan, että laiva heti kohta lähtisi purjehtimaan, jonka tähden hän
+ei myöskään tahtoisi läsnäolollaan tämän enemmän olla kenellekään
+vaivaksi, vaan hän toivotti kaikille onnellista matkaa.
+
+Näin sanottuaan hän laskeutui veneeseensä, useita kertoja taakseen
+katsahtaen, ikäänkuin peläten saavansa tervasangon täyden niskaansa, ja
+poistui pian venettään nopeasti soudattaen laivan kupeelta.
+
+Oli kenties onneksi tälle uskolliselle virkamiehelle, ettei kukaan
+lähtöpuuhissa joutanut kyselemään hänen virkaintonsa kummallisen
+muutoksen syitä. Laivassa tuli kova kiire, vieraat astuivat alas
+kannelta veneisiinsä, ja purjeita alettiin nostaa. Larsson sulki
+tyttärensä syliinsä ja kuiskasi hänelle jotakin semmoista, että hän
+toisi hänelle koreita vauvoja ja sokeriryynejä Tukholmasta palkinnoksi
+hänen osoittamastaan älystä.
+
+Luultavasti Ester tunsi noiden lupausten, jotka nyt kuuluivat hänestä
+niin lapsellisilta, loukkaavan itseään, koska hän punastui ja kääntyi
+pois. Isä katseli häntä: hänestä näytti niinkuin tytär olisi kasvanut
+päätänsä pitemmäksi eilisestään. Hänen alahuulensa venähti ylähuulta
+pitemmälle, niinkuin aina tapahtui, kun jokin tähdellinen päätös oli
+tekeillä, ja vähän mietittyään kysyi hän äkkiä, halusiko Ester lähteä
+hänen mukanaan Tukholmaan.
+
+Pieni vallaton tyttö säpsähti, katseli isäänsä suurin silmin ja vastasi
+heti kohta, että juuri sitä hän oli hartaimmin halunnut, vaikkei ollut
+uskaltanut pyytää. -- Ja saanko minä nähdä kuninkaan? Entä linnan! Entä
+ne kauniit upseerit, joilla on töyhtöjä hatussa! Ja saanko katsoa, kun
+sota alkaa?
+
+Ankaran isän kasvot rypistyivät, mutta pilvi haihtui pian. -- Minä
+lupaan, että saat nähdä kuninkaan, -- vastasi hän, -- mutta siihen
+sinun täytyykin tyytyä. Ymmärtäväinen tyttö ei huoli loistavista
+hullutuksista. Muista, pikku hupakko, ettet pääse mukaan ainoastaan
+huvitellaksesi, vaan myöskin oppiaksesi jotakin hyödyllistä, jota et
+saa täällä kotona oppia. Minä panen sinut parhaaseen sikäläiseen
+kouluun ja sinä saat oppia enemmän kuin moni neitikään, ja sinun tulee
+tuottaa vanhalle isällesi kunniaa.
+
+-- Minä saan nähdä kuninkaan! Minä saan nähdä kuninkaan! -- huudahti
+Ester, joka tämän merkillisen uutisen tähden kokonaan unohti tuon hänen
+mielestään hyvin mitättömän lisäyksen koulusta. Ja ihastuksissaan hän
+täydensi heti kohta lauseensa: -- Minä saan nähdä Kaarle
+kahdennentoista! Minä saan nähdä sodan!
+
+-- Jumalan ja säätyjen avulla toivon, ettet tule sitä näkemään, --
+sanoi isä hymyillen. Mutta jo on aika, että laittaudut valmiiksi,
+lapseni. Veronika, katso, että tyttö heti joutuu valmiiksi; olemme jo
+ilmankin tarpeettomasti viipyneet.
+
+-- Mutta, isä hyvä, -- muistutti sisar, joka nyt vasta suureksi
+hämmästyksekseen kuuli puhuttavan tästä odottamattomasta lähdöstä, --
+Ester ei voi lähteä noin vain. Täytyyhän meidän toki lähettää kotiin
+noutamaan paitoja ja sukkia, ja se musta juhlaleninki, ja ne uudet
+kengät, ja matkahuntu, ja hillikka, ja kultaketjut, ja mahdotonta hänen
+on lähteä ilman harmaata villahametta, ja sitten hän vielä tarvitsee
+merellä viittansa; ja se uusi harso, jonka hän viime kesänä sai, ja
+pitsikalvosimet, ja se pieni ompelulipas, ja Uusi Testamentti ja
+virsikirja, ja käsipuuhka, ja helminauha ja...
+
+-- Lakkaa toki jo rojujasi luettelemasta! Minkätähden et niitä ennen
+ajatellut? Mutta ei lapsi saa vilustuakaan. Riennä siis kaupunkiin
+noutamaan välttämättömimpiä, mutta koristeet jääkööt kotiin... Niin,
+tuota, että kultaketjut voit ottaa, ja helminauhan ja sormuksen; lapsi
+ei saa olla kuin kerjäläiskakara, ja se maksaa rahaa, jos kaikki
+semmoiset ostetaan uudestaan. Ja kuules, Grenman, sinä menet Veronikan
+kanssa ja lähetät puodista lapselle vähän rusinoita ja manteleja
+evääksi. Pidä renkejä tarkasti silmällä, mies, äläkä nuku kynttilän
+ääreen! Anna suomalaisille määrän perästä viinaa, etteivät käy
+rajuiksi, ja pidä tupakkaa säästäen, Grenman, siinä on kylliksi, kun
+saavat pari lehteä kaupantekijäisiksi, jos terva on sakeata ja tynnyrit
+hyvästi täytettyjä. Mutta (ja tämä sanottiin kuiskaamalla) pidä Blomia
+silmällä, ettei hän saa tarjota enemmän kuin me, ja jos jotakin siihen
+suuntaan havaitset, niin älä sääli yhtä kappaa suoloja ja paria
+savipiippua, pitääksesi talonpoikia hyvällä tuulella. Äläkä mittaa
+kamlottia ja karttuunia tytöille enemmän kuin akoillekaan, sinä vanha
+narri, äläkä laske poikia lakerilaatikolle. Maltahan -- me tarvitsemme
+vähintään tuhannen neljäsataa tolttia lankkuja syksyksi; ei tee mitään,
+jos Blom saa odottaa. Katso humalatarhaa, ja pitele tarkasti mausteita:
+kahta luotia enempää ei saa inkivääriä kulua talon tarpeisiin viikossa.
+Ja vielä yksi asia! Jos maaherra tahi hänen väkensä pyytävät puodista
+jotakin velaksi, niin vastaa kohteliaasti, mutta varmasti, ettei siitä
+voi olla puhettakaan. Minä tunnen ne kuningas-vainajan hallituksen
+aikaiset suuret herrat; ne ovat niin kauan ottaneet maksutta sodassa,
+että ovat unohtaneet maksaa rauhan aikana. Mutta jos se nuori mies
+Bertelsköld joskus sattuu olemaan rahapulassa ja jos hän haluaa koettaa
+meidän flanderinverkaamme tai maistaa espanjanviiniämme, niin saakoon
+sen tehdä; hänellä on hyvät paperit ja voi maksaa kaksikymmentä
+prosenttia luotostaan ja -- no niin, Jumala olkoon kanssasi, hyvä
+Grenman! Jo on aika, että laittaut maihin.
+
+Sillaikaa kun isä kuiskutti noita salaisia neuvoja uskotun apumiehensä
+korvaan, oli Ester äkkiä käynyt miettivän näköiseksi. Hänen nähtiin
+hyppäävän alas viimeiseen jäljelle jääneeseen veneeseen, joka laivan
+kupeella odotti hänen sisartaan kaupunkiin, ja puhuvan innokkaasti ja
+hiljaa saman miehen kanssa, jonka nähtyään viskaali oli niin äkkiä
+muuttanut käytöksensä. Vanha soutaja pudisti useita kertoja
+tyytymätönnä päätänsä, mutta näytti viimein myöntyvän johonkin hyvin
+hartaaseen pyyntöön, ja hänen kuultiin mutisevan jotakin siitä, että
+itsepintaisten lasten täytyy saada tahtonsa täytetyksi. Heidän puheensa
+keskeytyi kumminkin Veronikan ja Grenmanin veneeseen astuessa, jonka
+jälkeen vene kiireesti poistui laivan kupeelta, kun Ester oli taas sen
+kannelle kiivennyt.
+
+
+
+
+13. VÄHÄKYRÖN METSÄSEIKKAILUN LOPPU.
+
+
+Mutta jo on aika palata vangin luo, jonka kohtalo kenties jo on alkanut
+lukijaamme huolettaa, ja siirrymme sentähden taas takaisin Vähäkyrön
+metsässä olevalle hiidenkiukaalle, jossa kreivi Kaarle Viktor
+Bertelsköld niin odottamattaan huomasi olevansa vuorenkoloon
+suljettuna.
+
+Kuumaveriselle nuorelle miehelle, jonka maltti harvoin ulottui
+pitemmälle kuin kädestä miekankahvaan, oli tämä vastentahtoinen
+vangiksi joutuminen hyvää harjoitusta odottamisen taidossa. Ei
+Bertelsköld kuitenkaan sitkeättä vastarinnatta vapaudestaan luopunut.
+Saatuaan selville, ettei luolaan ollut kuin yksi ainoa aukko, johon hän
+vain tikapuiden avulla voi päästä, rupesi hän alhaalta löytämällään
+rautakangella vääntämään pois paatta, joka peitti aukon. Paaden
+poistaminen ei tuntunut hänestä mahdottomalta: hän oli osaksi perinyt
+isänsä tavattomat ruumiinvoimat, ja vaikka hänen asentonsa olikin ylen
+hankala, väistyi paasi kumminkin vähitellen, niin että päivänvaloa
+pilkotti aukosta sisään. Uudistettujen yritysten jälkeen hän voi jo
+pujottaa käsivartensa rakoon. Hänen malttamattomuutensa kasvoi; hän
+longisti paatta kaikin voimin. Mutta tätä ponnistusta ei hänen
+jalkanojansa kestänyt; tikapuut katkesivat hänen allaan, ja hän suistui
+pirstaleiden kanssa alas luolaan.
+
+Onneksi ei tässä keikauksessa kuitenkaan käynyt niin pahasti kuin olisi
+voinut luulla. Iloissaan siitä, että toki kädet ja jalat olivat vielä
+eheinä, nousi nuori sotilas taas seisoalleen ja alkoi tutkia
+tilannetta. Ei ollut enää mitään toivoa päästä omin voimin luolan
+suulle, ja siintävä valojuova hänen päänsä päällä näytti vain ilkkuvan
+hänen voimattomalle vihalleen.
+
+Hänen täytyi siis tyytyä kohtaloonsa. Hän meni juuri sammumaisillaan
+olevan valkean luo ja sai sen viritetyksi. Sen valossa hän näki karkean
+reikäleivän, rasian, jossa oli voita, ja toisen, jossa oli suolakalaa.
+Kun on kaiken yötä metsiä samoillut, on sellainen löytö varsin
+tervetullut, ja Bertelsköld pitikin heti kohta aterian hyvänään. Se oli
+oivallinen, ja luolan vesisuoni piti särpimestä huolen. Kun vain olisi
+ollut hyvää seuraa ja toivoa päästä pian vapaaksi, niin olisi tässä
+ollut yhtä siedettävä olla kuin ennen sodan aikana vartiotulen ääressä.
+
+Kun nälkä oli sammutettu, pääsi huoleton nuorenmiehen mielikin
+virkoamaan, ja huolehtimatta juuri sen enempää kohtalostaan heittäytyi
+Bertelsköld löytämiensä nahkasten päälle lepäämään ja vaipui, yön
+vaivoista väsyneenä, pian levolliseen ja virkistävään uneen.
+
+Todennäköisesti hän oli nukkunut jotensakin kauan sillä hän tunsi perin
+pohjin levänneensä, kun heräsi siitä, että joku astui hänen jaloilleen.
+Hän nousi istumaan ja näki edessään viisi tai kuusi miestä, jotka
+räiskähtelevän päresoihdun valossa häntä katselivat.
+
+Ensi töikseen hän aikoi tarttua aseihinsa, mutta ne eivät olleetkaan
+saatavilla. Miekka oli vedetty tupestaan, pistoolit, jotka hän oli
+laskenut viereensä, olivat poissa. Sen enemmän miettimättä hyppäsi hän
+seisoalleen, koppasi rautakangen, jolla oli turhaan koettanut vääntää
+paatta syrjään, ja asettui selin kallioseinää vasten.
+
+Tämä kaikki tapahtui niin ravakasti, että luolaan äsken tulleet miehet
+eivät yrittäneetkään häntä estää. He katselivat milloin häntä, milloin
+toisiaan, eivätkä näyttäneet tietävän, mitä tekisivät.
+
+Viimein astui yksi heistä esiin ja pani toimeen jonkinlaisen
+kuulustelun tiedustellen, kuka vieras oli, mistä hän tuli ja mitä
+varten hän oli täällä vuorenkolossa. Bertelsköld vastasi epäröimättä,
+että heitä ei liikuttanut, kuka hän oli; hän tuli Vaasasta ja etsi
+erästä Lauria eli Laurikaista, jonka hän luuli olevan tässä luolassa.
+Aukko oli ollut suljettuna, kun hän oli tahtonut lähteä täältä pois, ja
+jos he auttaisivat häntä löytämään sen miehen, jota hän etsi, olisi
+heillä kunniallinen palkinto tiedossa.
+
+Tämän vastauksen seuraus oli neuvottelu, joka pidettiin matalalla
+äänellä, ja Bertelsköld näki nyt, että yhdellä noista tuntemattomista
+miehistä oli hänen pistoolinsa, toisella hänen miekkansa ja että muut
+olivat varustetut sekä kirveillä että myöskin puukoilla, jotka
+paikkakunnan tavan mukaan riippuivat nahkavyössä kunkin kupeella.
+
+Sama mies, joka äskenkin oli puheen aloittanut, sanoi nyt suoraan, että
+he kyllä tiesivät, kenen kanssa olivat tekemisissä, nimittäin sen
+ruotsalaisen viskaalin kanssa, joka edellisenä iltana oli käynyt
+pappilassa vakoilemassa. Nyt oli tuo sama viskaali hiipinyt tänne
+nuuskimaan heidän hankkeitaan ja panemaan Lauria kiinni, mutta siitä ei
+tulisi mitään; hänen olisi parasta lukea isämeitänsä, sillä he eivät
+ole narreja, eivätkä päästä häntä vapaaksi heitä ilmiantamaan, niin
+ettei viskaalin tarvitse luullakaan pääsevänsä yhtä eheänä ylös kuin
+oli tullut alas.
+
+Bertelsköld vastasi hätäilemättä, ettei hän ollut se, joksi he häntä
+luulivat, vaan että hän oli kruunun palveluksessa oleva luutnantti, ja
+he saisivat kalliisti maksaa, jos kärventäisivät hiuskarvankaan hänen
+päästään. Ei hän aikonut antaa heitä ilmi, vaan hän varoitti heitä
+pysymään vähän loitommalla rautakangesta, jonka kanssa ei ollut hyvä
+leikkiä laskea.
+
+Nuoren soturin mieli ei kuitenkaan ollut aivan niin levollinen kuin
+miltä näytti. Hän tiesi hyvin kyllä, että nämä olivat nyt noita
+Isonvihan aikaisia miehiä, joista maaherra Frölich oli häntä
+varoittanut silloin, kun hän lähti tälle vaaralliselle retkelle --
+villiytyneitä entisiä partiolaisia, jotka eivät olleet nähneet hyväksi
+taipua yhteiskunnallisten lakien määräämän järjestyksen alaisiksi, vaan
+kuljeksivat yhä edelleen metsissä ja harjoittivat kiellettyjä ammatteja
+-- sanalla sanoen, haaksirikkoon joutuneita pitkällisen ja hirmuisen
+sodan myrskyissä, joiden aallot tarvitsivat miespolvia asettuakseen ja
+silitäkseen niinkuin kuohuvan meren mainingit vielä kauan vaahtoisina
+murtuvat rantoja vasten.
+
+Luultavasti oli hänen uhkauksensa jotakin vaikuttanut, sillä sen
+jälkeen pidettiin taas uusi neuvottelu miesten kesken, mutta päätös ei
+ollut rauhoittava, sillä päresoihtu viskattiin maahan, ja siten
+syntyneessä hämärässä kuuluivat anastettujen pistoolien hanat jo
+napsahtelevan. Asema alkoi käydä vaaralliseksi. Joka hetki oli kallis.
+Bertelsköld tarttui molemmin käsin rautakankeensa, päättäen rohkeasti
+karata rosvojen kimppuun ja ennemmin käydä yksinään taisteluun heitä
+kaikkia vastaan kuin antaa vastustamatta ampua itsensä omilla
+aseillaan.
+
+Mutta ennenkuin hän ennätti ryhtyä tähän epätoivoiseen tekoon, jonka
+tulos oli hyvinkin epätietoinen noin sitkeitä ja kaikenlaisiin
+taisteluihin hyvin tottuneita miehiä vastaan taistellessa, kuului
+ylhäältä valoaukosta pyypiiskun hieno vihellys. Miehet näyttivät
+hätkähtävän. Mutta vähän aikaa epäröityään vastasivat he merkkiin
+samalla tavalla. Heti sen jälkeen pimeni valoaukko, ja harmaaseen
+takkiin puettu mies laskeutui alas köyttä myöten, joka riippui aukosta
+luolan pohjaan.
+
+-- Mihinkä olette panneet sen vieraan herran? -- kysyi äsken tullut
+ankaralla ja komentavalla äänellä, kun ei heti, kirkkaasta
+päivänvalosta tultuaan, voinut erottaa esineitä tuolla alhaalla.
+
+-- Hoi, toveri, jos olette kelpo mies, niin auttakaa minua kurittamaan
+noita konnia, jotka ovat anastaneet aseeni! -- huudahti Bertelsköld,
+iskien rautakangella kallioon, niin että kivi kipenöitsi.
+
+-- Oletteko siellä? -- vastasi mies. -- Luulin jo, ettei kukaan
+ammattiin kuulumaton voisi pysyä kymmentä minuuttia elävänä
+hiidenkiukaassa. Antti, anna miekka takaisin herralle -- Mörtti, anna
+hänelle pistoolit! Minä vastaan hänestä.
+
+Rosvot eivät näyttäneet aikovan totella. He jupisivat vihaisesti
+jotakin siitä, että oli mieletöntä antaa kruunun koirien nuuskia heidän
+piilopaikkaansa.
+
+-- Mitä nyt? -- ärjäisi mies. -- Enkö sanonut jo, että vastaan hänestä?
+Aseet takaisin, muuten teidät piru perii! Ettekö häpeä, mokomat
+pelkurit, hiipimästä miehen kimppuun, joka eilen niin mainiosti
+suoriutui pikihousujen käsistä Larssonin pihalla!
+
+-- Mutta sotamiehetpä pitivät hänen puoltansa, hän on kruunun
+nuuskijoita! -- väitti jyrkästi ja pelkäämättä yksi hätyyttäjistä, joka
+nähtävästi oli itsekin ollut mukana eilisessä väentungoksessa Vaasassa.
+
+-- Se ei ole totta -- minä näin hänen heittävän yhden sotamiehen
+portailta alas. -- Valehdelkaa heille jotakin älkääkä Jumalan tähden
+hiiskuko sanaakaan siitä, että olette maaherran väkeä, -- kuiskasi hän
+samassa Bertelsköldin korvaan ruotsiksi äänellä, josta voi huomata,
+että hän pelkäsi kapinaa.
+
+Mutta tämä varoitus vaikutti päinvastoin ja kiihoitti vain nuoren
+aatelismiehen ylpeyttä. -- Olenhan sanonut teille, lurjukset, -- huusi
+hän, -- etten tahdo teitä ilmiantaa; mutta tietäkää, että minä asun
+maaherran luona ja olen hänen sukulaisensa.
+
+Nyt vasta melu nousi. -- Siinä sen nyt kuulet! Ja juuri sinut, Lauri,
+hän tahtoo viedä linnaan! -- Samassa laukesi toinen pistooli niin
+lähellä, että sen tuli kärvensi Bertelsköldin mustaa tukkaa. -- Toinen
+tähdättiin aivan hänen päätänsä kohti; mutta käteen, joka sitä ojensi,
+sattui rautakanki niin voimakkaasti, että pistooli putosi maahan ja
+laukesi.
+
+Tappelu olisi epäilemättä käynyt veriseksi, ellei se mies, jota
+Lauriksi nimitettiin, olisi hypännyt väliin, huolimatta siitä, että
+jokin niistä kirveistä ja puukoista, joita hämärässä heiluteltiin,
+olisi voinut käydä häneen. -- Hullut! -- huusi hän vimmastuneille
+miehille, -- oletteko koskaan kuulleet puhuttavan vahvasta majurista?
+
+Tämä nimi vaikutti ihmeellisesti. Iskevät aseet pysähtyivät, huudot ja
+kiroukset vaikenivat, ja rosvot näyttivät epäröivän.
+
+Lauri käytti tätä tilaisuutta hyväkseen. -- Hävetkää! -- huusi hän. --
+Majurin aikana me seisoimme yksi kuutta, täysissä aseissa olevaa miestä
+vastaan, ja tässä te seisotte kuusi yhtä vastaan, jolta vielä olette
+hänen aseensakin riistäneet! Jos teillä olisi hiukankaan kunniantuntoa,
+te käsillänne kantaisitte majuri Bertelsköldin poikaa!
+
+-- Onko hän vahvan majurin poika? -- jupisivat miehet selvästi
+hämillään.
+
+_Vahvan majurin_ nimellä oli Kustaa Bertelsköld näillä tienoin tunnettu
+ja sillä nimellä häntä mainittiin, kun kerrottiin hänen urotöistään,
+jotka vielä elivät kansan suussa tämän kertomuksen aikana.
+
+-- Minä sanon teille, että hän on _vahvan majurin_ poika, -- jatkoi
+Lauri, -- ja jos tietäisitte, mitä varten hän on tänne tullut, niin
+kiittäisitte minua siitä, että olen estänyt teidät tekemästä elämänne
+suurinta tyhmyyttä. Hän on tullut tänne, pojat, hankkiakseen teille
+jotakin tekemistä. Hän tahtoo hankkia meille sodan!
+
+Tuskin oli tämä sanottu, kun kaikki oli muuttunut. Aseet putosivat
+rosvojen käsistä; nämä hurjistuneet, yhteiskunnan hylkimät miehet
+tunkeilivat nyt nuoren soturin ympärillä, likistivät hänen käsiään,
+rukoilivat anteeksi, ja se heistä, jonka oikea käsi riippui lyönnistä
+hervotonna, ojensi nyyhkien vasemman kätensä saadakseen hänkin osansa
+sen miehen anteeksiannosta, jonka he vast'ikään olivat tahtoneet koston
+ja pelon kiihoittamina tappaa.
+
+-- Nuori herra, -- sanoi Lauri yksinkertaisen arvokkaasti nuorelle
+kreiville, joka seisoi siinä liikutettuna ja hämmästyneenä, -- te ehkä
+joskus jätätte pojan jälkeenne. Pitäkää huoli siitä, että hän perii
+teiltä nimen, joka karistaa maahan aseet hänen vihollistensa käsistä ja
+voi lämmittää jälkeentulevaistenkin sydämiä! Mutta tulkaa, -- kuiskasi
+hän, -- jo on aika lähteä täältä; teitä haetaan kaikkialta, enkä minä
+millään muotoa soisi vainukoirain etsivän teitä täältä hiidenkiukaasta.
+
+Nämä sanat kuultuaan riensivät kaikki luolan suulle, josta köysi
+riippui äskeisten tikapuiden sijalla.
+
+
+
+
+14. ISTVANIN SEIKKAILU.
+
+
+Kun kreivi Bertelsköld nousi ylös hiidenkiukaasta, oli aurinko jo
+ehtinyt keskipäivän korkeuden ohi. Mikä suloinen tunne nuorelle
+mielelle nousta kosteasta, kylmästä pimeydestä kuin haudasta
+kirkkaaseen päivänvaloon, keväiseen ilmaan, vapauteen, elämään ja
+raittiiseen tuuleen kuulemaan kaikilta oksilta heläjävää linnunlaulua!
+Vaikutus oli niin valtava, että nuori soturi hiljaisessa mielessään
+lähetti sanattoman kiitoksen vapaudestaan ja elämästään maailmoiden
+Herralle; sillä eivät olleet myrskyiset kohtalonvaiheet eivätkä
+aikakauden jo silloin alkavan epäuskon kiusaukset voineet hänen
+mielestään poistaa niitä rukouksia, joita hänen äitinsä, joka
+vastoinkäymisten koettelemuksissa oli oppinut Jumalaa pelkäämään, oli
+hänelle opettanut hänen lasna ollessaan. Lapsen rukous on kuin lähteen
+suoni; talvien lumet tuiskuttavat sen umpeen, ja kalliot paneutuvat
+raskaina hiedalle, mutta salainen suoni lirisee alla, ja nurmi sen
+päällä vihannoi.
+
+Bertelsköldin ensimmäinen kysymys koski Istvania. Mutta tämä uskollinen
+palvelija oli kadonnut. Bogatir ja opas olivat poissa. Mutta sen
+sijaan, että kertoisimme ne tiedot, joita Laurin onnistui miehiltä
+hankkia kadonneiden kohtalosta, palaamme me kertomuksessamme siihen
+hetkeen, jolloin palvelija näki herransa luolaan katoavan, ja itse jäi
+vartijana seisomaan hiidenkiukaan juurelle.
+
+Hän ei ollut siinä kauan seisonut, toinen käsi hevosen ohjissa, toinen
+pojan niskassa, kun hän näki hevosen ja kärryt, jotka, kahdeksan miehen
+vartioimina, vaivalloisesti pyrkivät eteenpäin koleikkoa metsätietä
+myöten. Miehet puolestaan näyttivät hämmästyvän nähdessään oudon miehen
+hiidenkiukaan luona, ja neljä heistä erosi heti tovereistaan, Pyrkien
+suoraan Istvania kohti. Yksi heistä näytti hänelle viinapulloa. Mutta
+he olivat nyt yhtyneet mieheen, joka satoja kertoja oli seisonut
+vahdissa vaaroja ja vihollisia uhmaten. Istvan veti tyynesti pistoolin
+satulakotelosta ja odotteli näin varustettuna outojen miesten tuloa.
+
+Mutta näistä ei tuo tuollainen teko ollut aivan mieleen. He
+seisahtuivat neuvottelemaan, erosivat sitten toisistaan ja lähenivät
+neljältä eri haaralta ilmeisesti vihamielisessä tarkoituksessa.
+
+Istvan käytti epäedullista asemataan hyväkseen niin paljon kuin voi,
+asettui selin hevoseen ja viritti pistoolinsa hanan. Kovaksi onneksi
+tuli hän tätä tehdessään päästäneeksi pojan käsistään, jolloin tuo
+kavala nulikka puikahti hevosen mahan alitse tiehensä. Hätyyttäjät
+tulivat yhä likemmä, ja nyt alkoi seuraava lyhyt keskustelu:
+
+-- Toveri, tahdotko ryypyn aamutuimaan?
+
+-- Suuri kiitos, toveri. Tahdotko lyijyä maksuksi?
+
+-- Kuulehan, mitä hevosesi maksaa?
+
+-- Varkaan pääkallon, jos sen välttämättömästi tahdot tietää.
+
+-- Kaunis elukka. Liekö vanhakin?
+
+-- Vähän vanhempi, luullakseni, kuin se nuora, jossa kerran tulet
+killumaan.
+
+-- Annapa kumminkin, kun katson sen suuhun.
+
+-- Varo -- se puree!
+
+Mutta sen pitemmälle ei tämä miehuullinen palvelija ennättänyt jatkaa
+kinailua, kun hän tunsi jonkin takertuvan jalkaansa ja vetävän häntä
+kumoon. Kun hän ei ollut osannut ollenkaan varoa tätä vihollista, joka
+ei ollut kukaan muu kuin se sama pieni hirtehinen, joka oli tehnyt niin
+paljon kiusaa tänä yönä, koetti Istvan nyt kaikin voimin riuhtoa
+jalkaansa irti. Mutta samassa olivat miehet hänen kimpussaan, ja yksi
+heistä nakkasi hevosenloimen hänen päänsä ympärille. Siinä hurjassa
+painiskelussa, joka nyt alkoi, laukesi pistooli, ja rosvot, jotka
+nähtävästi olivat yhtä harjaantuneet kuin hän itsekin tällaiseen
+leikkiin, pääsivät viimein voitolle ja saivat köytetyksi Istvanin, joka
+kuitenkin sitä ennen teki mitä urhoollisinta vastarintaa. Luultavasti
+oli joku heistä tämän voiton jälkeen ollut niin varovainen, että asetti
+paaden luolan suulle.
+
+Kuohuen voimatonta vihaa ja voimatta nähdä tai kuulla mitään
+hevosenloimen alla, tunsi Istvan, kuinka roistot nostivat hänet hevosen
+selkään, jonka tehtyä yksi heistä kiipesi hänen taaksensa ja karkasi
+pois saaliinsa kanssa nopeudella semmoisella, ettei sitä olisi uskonut
+mahdolliseksi näin koleikolla maalla.
+
+Hetkisen kuluttua erotti vangin tottunut korva tasaisemmasta ja
+pehmeämmästä kaviontöminästä, että oli tultu raivatulle tielle; ja
+ratsastusta jatkettiin nyt yhä nopeammin ja keskeytyksittä arviolta
+noin kaksi tuntia. Vähitellen tunsi hän Bogatirin voimain, joita oli
+koeteltu enemmän kuin puolen vuorokauden alituisissa rasituksissa,
+olevan loppumaisillaan; ja se ajatus, että tämä jalo eläin, joka oli
+hänestä rakkaampi kuin kukaan ihminen, viimein sortuisi tähän
+armottomaan ajoon, suretti häntä paljon enemmän kuin hänen oma
+kummallinen ja epämukava tilansa.
+
+Vähitellen kuitenkin hiljennettiin Bogatirin alussa ankaraa juoksua, ja
+viimein annettiin sen pysähtyä, joko sentähden, ettei se enempää
+kestänyt, tai siksi, että vanki ja hänen kuljettajansa olivat tulleet
+matkansa perille. Istvan nostettiin hevosen selästä, kannettiin
+huoneeseen ja heitettiin suin päin lattialle. Siinä hän sai maata noin
+tunnin ajan, turhaan koettaen vapauttaa jäseniään. Hän sai kuitenkin
+loimen solutetuksi päältään ja silloin hän huomasi olevansa saunassa.
+Siihen tuli hiukan verran päivänvaloa lauteiden yläpuolella olevasta
+reiästä, joka oli siksi iso, että kissa parahiksi olisi mahtunut siitä
+kulkemaan, mutta josta hänen kokoisensa miehen ei ollut
+yrittämistäkään.
+
+Tässä muutoin tavallisessa huoneessa oli kuitenkin jotakin, joka
+erityisesti herätti vangin huomiota, ja se oli eräs kiukaan kiviin
+hakattu risti, arvattavasti jokin katolisen taikauskon jäännös, jonka
+tarkoitus oli tehostaa saunan lääkitsevää voimaa ja varjella sitä
+kaikkien pahain noitain vahingolliselta vaikutukselta. Istvan ei saanut
+silmiään kääntymään tästä rististä: hänestä tuntui niinkuin hän olisi
+nähnyt sen jo ammoin sitten ja niinkuin hän joskus olisi kylpenyt juuri
+noilla lauteilla, punaisena ja lämpimänä, äsken puhjenneista
+koivunlehvistä sidottu vasta kädessä ja samalla tavalla kylpeväin
+miesten ja naisten ympäröimänä.
+
+Koetellessaan selvitellä näitä hämäriä muistoja, näki Istvan saman
+miehen astuvan sisään, jota hän sai kiittää tästä pakollisesta
+retkestään; mies irroitti hänen köytensä ja tarjosi hänelle leipää,
+juustoa ja piimää. Istvanin ensimmäinen kysymys koski Bogatiria, ja hän
+tunsi mielensä melkoisesti kevenevän, kun kuuli, että tämä uskollinen
+eläin tosin kyllä oli hyvin uuvuksissaan, mutta muutoin voi hyvin ja
+parhaillaan pureksi kauroja tallissa. Hänen seuraavaan kysymykseensä,
+mitä hänelle oikeastaan aiottiin tehdä, vastattiin lyhyesti ja
+töykeästi, että hän toistaiseksi pitäköön suunsa kiinni; sittenpähän
+nähdään, mikä mies hän on, kunhan "Sarkatakki" tulee kotiin.
+
+Istvan jo vilkuili ovea kohti, mutta ennenkuin hän ennätti panna
+tuumansa toimeen, oli hänen vastustajansa lähtenyt saunasta ja
+salvannut oven. Muuta neuvoa ei nyt ollut kuin pitää hyvänään ateria,
+jota paasto, yön valvonta ja rasitukset mainiosti höystivät. Syötyään
+kömpi Istvan lauteille savureiästä tämän puolen maailmaa katsomaan.
+
+Hän näki edessään isot alat viljavia vainioita, joilla rukiin oras
+vihannoi ja joiden halki virtasi leveä joki. Joen rannalla oli kylä,
+jonka hän luuli tuntevansa, ja ihan likellä saunaa oli kaivo, josta hän
+joskus ennen oli muiden kanssa nostanut vettä hevosille. Kaivon
+lähettyvillä oli vanha, käyrä mänty, jonka alimmaiset paksut ja
+rosoiset oksat muodostivat ikäänkuin istuimen, ja tämä näky vaikutti,
+että Istvanin rintaan tunki outoja tunteita. Hänen ruskeat, jäykät ja
+ahavoittuneet kasvonsa vääristyivät vähitellen irvistykseen, joka oli
+puoleksi naurua, puoleksi itkua, ja hänen siinä katsellessaan, ja
+pyyhkiessään aina tuon tuostakin silmiään, joita oudot kyynelet
+himmensivät, kävi tämä tunne niin valtavaksi, että hän viimein
+heittäytyi oljille pitkäkseen ja itki -- ei itkenyt, vaan ulvoi kuin
+vanha karhu, joka on joutunut loukkuun ja turhaan taistelee siitä pois
+päästäkseen.
+
+Istvan parka, hän ymmärsi nyt selvästi, että hän kerran varmaankin oli
+istunut tuossa käyrässä männyssä ja nakellut käpyjä noiden samain
+poikain kanssa, jotka nyt satulatta ratsastaen tulivat kaivolle; mutta
+miten ja milloin, sitä oli hänen mahdoton käsittää; sen hän vain tiesi,
+että siitä varmaankin oli kulunut hyvin kauan aikaa.
+
+Hänen herransa, joka muutamien tuntien kuluttua saapui paikalle tuon
+kummallisen miehen kanssa, jota Sarkatakiksi nimitettiin, tapasi
+Istvanin niin sikeään uneen vaipuneena, että tarvittiin oikein
+käsivoimia häntä hereille saadessa. -- Tulkaa, -- houraili unen
+horroksissa oleva palvelija, tuijottaen eteensä ja sekoittaen vanhoja
+muistoja uusiin, -- tulkaa, niin ratsastamme kaivolle hevosia
+juottamaan! Isä on sanonut, etten saa ratsastaa ruunalla, sanoi hän,
+sillä se potkii, vaan Mustilla tahdon ratsastaa ja ottaa pikku sisareni
+Maijan syliini -- ja sitten tappelemme poikain kanssa tuolla männyn
+luona -- ja kaikki seitsemän veljestä saavat nähdä, kuinka vahva olen
+-- ja tuolta tulee isä pellolta ja ajaa heidät kaikki riiheen, ja --
+ylös toverit! Pyhä Istvan! Pyhä Istvan! Uskottomat ovat kimpussamme!
+
+-- Katalat! -- huusi Bertelsköld vihoissaan; -- mitä olette tehneet
+uskolliselle Istvanilleni? Mies parkahan on menettänyt järkensä.
+
+Mutta Istvan oli sillaikaa ehtinyt unestaan selvitä ja kavahti alas
+lauteilta. -- Missä ollaan? -- kysyi hän sanomattomasti
+hämmästyksissään.
+
+-- Perttilän talossa Isokyrössä, -- vastasi mies, jota Sarkatakiksi
+sanottiin.
+
+
+
+
+15. PERTTILÄN TALOSSA.
+
+
+Jos tämä kertomus suosiollisesta lukijasta näyttänee liian
+seikkailurikkaalta ja uskomattomalta, niin sopinee hänen olla
+saapuvilla kuulemassa seuraavaa keskustelua nuoren kreivi Bertelsköldin
+ja sen miehen välillä, jota muutamat sanoivat Sarkatakiksi, toiset
+Lauriksi eli Laurikaiseksi, ja joka nyt vei kumppaninsa erääseen, sen
+saunan lähellä olevaan torppaan, jossa nuo kummalliset muistot
+vast'ikään olivat Istvania niin ankarasti ahdistaneet. Huomattava on,
+että tämän nuoren aatelismiehen avomielinen ja reipas käytös sillä
+kahden penikulman taipalella, jonka hän ja Sarkatakki olivat yhdessä
+kulkeneet Istvania hakeakseen, melkoisesti oli lähentänyt heitä
+toisiinsa, samalla kuin "vahvan majurin" nimi ja muistot ynnä luolassa
+sattunut tapaus olivat olleet omansa herättämään ystävällisiä tunteita
+vanhan sissin ja hänen entisen rakkaan päällikkönsä pojan välillä.
+
+-- Onko tämä Perttilän talo? -- kysyi nuori kreivi, tutkien uteliaasti
+köyhän näköistä torpan tupaa, jonka merkillisin koriste oli töhryinen,
+kotitekoisiin puupuitteisiin pantu Kaarle XII:n kuva, samalla kuin
+kaksi raskasta luotipyssyä, pitkä lyömämiekka ja vanha kenttäpullo
+riippuivat savustuneella seinällä veljellisessä sovinnossa kirveen,
+sahan, purasimen ja muiden rauhallisia tarkoituksia varten aiottujen
+työaseiden kanssa.
+
+Sarkatakki veti partaisen suunsa nauruntapaiseen vireeseen. -- Hui hai,
+teidän armonne! -- sanoi hän. -- Tämä nauriinkuori, joka riittää
+vanhalle kivekkäälle ja joka aina on hiukan lämpimämpi kuin
+karhunsammal metsässä, on kenties pienin Perttilän maalla oleva torppa.
+Armollinen herra katsokoon ikkunasta länteen päin: siinä on sievä
+maapalanen, neljä manttaalia vanhan maakirjan mukaan, ja maata, joka
+sen vertaisesti pystyisi täysipainoista ruista kasvamaan, saa teidän
+armonne hakea kautta koko Suomenmaan. Se kaikki on Perttilän taloon
+kuuluvaa, se on koottu siihen tila tilalta Larssonien aikana, ja vaikka
+tilat eivät vielä ole päässeet entiseen kuntoonsa isonvihan jälkeen,
+niin voi koko omaisuus vielä olla kuuden- tahi seitsemänkymmenen
+tuhannen talarin arvoinen veljesten kesken. Niinpä niin, teidän armonne
+saakoon kyllä katsella tuota maatilkkua, koska teidän esi-isänne ovat
+täältä syntyisin ja nimikin täältä saatu, ja ihmiset sanovat, että
+teidän armonne -- odottakaapas vähän -- niin, isoisän isän äidinisä,
+niin se oli, aikoinaan suuttui teidän armonne isoisän isän äitiin ja
+testamenttasi koko tilkun Larssoneille; sen tietää joka ainoa akka
+tässä kylässä; mutta kuinka se kävi laatuun Ruotsin lain mukaan, se ei
+minua liikuta. Ihmiset sanovat, että siitä ajasta lähtien ovat kaikki
+Bertelsköldin kreivit, isät ja pojat, kerran elämässään käyneet täällä
+katsomassa sitä, jonka olisi pitänyt olla heidän omaansa, mutta se on
+aina ennustanut maalle jotakin suurta onnettomuutta. Viimeksi kävi
+täällä vahva majuri ja värväsi mukaansa ne kuusi Larssonia, jotka
+kaikki kaatuivat samassa ottelussa, ja muutamia päiviä sen jälkeen oli
+Isokyrön tappelu... Mutta joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.
+
+-- Luulisi näin suuressa kartanossa olevan isommat asuinrakennukset, en
+näe kuin pieniä majoja, -- vastasi Bertelsköld.
+
+-- Suuressa kartanossa? -- toisti sissi vihaisesti, osoittaen samaa
+nurjaa mieltä kartanonherroja kohtaan kuin kaikki muutkin pohjalaiset.
+-- Täällä ei ole yhtään semmoista hovia; täällä on vain talonpoikia,
+jotka itse omistavat maansa, ja Larssonit ovat siksi viisaita, etteivät
+kynnä peltojaan samettitakissa. Hyvät rakennukset oli täällä ennen
+sotaa, mutta ne paloivat, ja paljon muuta niiden mukana, ja Matti
+Larsson, porvariskuninkaan poika, asuu tuossa pienessä punaisessa
+tuvassa, jonka teidän armonne voi nähdä muutamain pyssynkantamain
+päässä täältä tuolla joen varrella.
+
+-- Kuinka porvariskuningas on saanut niin suuren maatilan?
+
+-- Sitä teidän armonne kysyköön hänen serkultaan, Tuomas Larssonilta,
+joka haudassaan makaa. Hupelo oli ukko vanhoillaan, vaellettuaan
+Venäjällä hakemassa poikaansa, jonka kasakat ottivat tukasta kiinni
+eräänä kauniina päivänä ja jota sitten ei ole sen koommin kuulunut.
+Lauri Larsson huomasi, että nyt kauppoja sopi tehdä, ja miksi ei
+jyväjuutalainen myisi jyviä omasta riihestään yhtä hyvin kuin muiden?
+Sehän on kuin omalla ruudilla lataisi. Tuomas Larssonilla oli kolme
+tytärtä elossa eikä poikia yhtään; kaksi tytärtä oli naitu Ruotsiin ja
+ne olivat heti valmiit suutelemaan vaikka porvariskuninkaan
+nahkasormikkaita kiitokseksi niistä 8.000:sta talarista, jotka tulivat
+heidän osalleen Perttilästä. Nuorin tytär Maria on naimisissa Löfvingin
+lempipojan, Elias Pietarinpojan kanssa Munsalassa, ja semmoiselle
+ahvenelle käytettiin toisia koukkuja. Elias sai, paitsi rahoja, pienen
+nopeakulkuisen kuunarin, juuri parahiksi niin teräväkeulaisen, että se
+voi vajaassa viikossa purjehtia Danzigiin, ja tietystikin Larssonin
+hyväksi; se mies ei, lempo vieköön, tee mitään ilmaiseksi. Kun tämä oli
+näin hyvin järjestetty, siirtyi Matti tänne ja alkoi kuokituttaa
+kaikkia nurmettuneita sarkoja, kunnes sai sadan tynnyrin siemenet
+niistä kahdestasadasta, jotka täällä ennen kylvettiin. Mitä minuun
+tulee, niin sain tämän torpan kuolinpäivääni asti palkkioksi
+joutavanpäiväisestä palveluksesta, jonka tein ukolle Isonvihan aikana,
+mutta se ei kuulu tähän.
+
+-- Kuulehan, Lauri, entä nuo toverisi tuolla kiviröykkiössä...?
+
+-- Hoh, mitäkö miehiä ovat? Poikanulikoita, jotka varastivat nauriita
+siihen aikaan, kun me kasakoita nujersimme. Mutta he ovat sukuunsa, ja
+jollakinhan pitää elää.
+
+-- Entä nuo kaikki valinkauhat ja painimet ja muut semmoiset -- myönnä,
+mies, että se on ammattia, johon nimismiehellä ehkä olisi syytä
+sekaantua.
+
+-- Kah, kasakan piikki sinuas, minkätähden teidän armonne piti niitä
+veitikoita siinä uskossa, että he olivat viskaalin kanssa tekemisissä?
+Kulkupuheilla on pitkät koivet, ja ennenkuin te, hyvä herra, olitte
+astunut ulos pappilan portista, oli sana jo mennyt pojille metsään,
+että pitäisivät silmänsä auki, vaikka lempo laittoi niin, että he
+antoivat viskaali Spolinin vetää itseään nenästä.
+
+-- Mitä voi viskaalilla olla tekemistä noiden laista piittaamattomien
+seikkailijain kanssa?
+
+Sarkatakki iski silmää. -- Sanonpa teidän armollenne erään asian, --
+vastasi hän. -- Kun kuningas on rahapulassa, tekee hän rahaa hopeasta,
+ja siihen hänellä on varoja. Kun Görtz oli rahapulassa, teki hän
+hopeatalareja kuparista; siihen hänellä oli varoja. Kun reippaat
+metsien pojat joutuvat rahapulaan, lyövät he itselleen hopeatalareja
+tinasta ja siihen heillä on varoja. Mutta kun viskaali Spolin joutuu
+rahapulaan, lyö hän rahaksi kelvottoman sielunsa, joka ei ole
+tinapalasenkaan arvoinen, ja siihen hänellä on varoja. Hän sai pojat
+uskomaan, että hän toimittaisi heidän kotitekoiset talarinsa meren yli
+Ruotsiin ja jakaisi voiton, tietysti, ja koska niin oli ennenkin
+tapahtunut, niin nuo naudat antoivat sen ilkikurisen konnan vetää
+itseään nenästä. Väärä lataus, teidän armonne! Ensiksikin oli
+Spolinilla todistukset heitä vastaan, ja sitten hän sai oivan
+tilaisuuden rettelöidä Larssonin kanssa. Mutta pitkäksipä venähti hänen
+naamansa, kun Ester sai hänet verkkoonsa, sillä tyttöreppana oli
+sattunut näkemään hänet aamupuhteella metsässä.
+
+-- Se oli siis Ester Larsson, joka juoksi ohitseni ja auttoi sinua
+varastamaan hevoseni?
+
+-- Varastamaan? Pyydän teidän armoanne puhumaan suuremmalla
+kunnioituksella kummityttärestäni. Totta puhuen, hän oli illalla
+matkustanut maalle isänsä asioissa, kun ei ketään muuta luotettavaa
+ihmistä siinä kiireessä ollut saatavana, eikä se tyttö ollut ensi
+kertaa pappia kyydissä, hänellä on isänsä rohkeus ja ymmärrys kuin
+riivatulla. Mutta metsäpoikain päähän pälkähti kaapata pois hänen
+hevosensa ja renkinsä, juuri samoin kuin he sitten tekivät teidän
+Ispanalle, vai mikä Hispanja hänen nimensä lienee, ja se oli luvallinen
+sotajuoni, teidän armonne, koska he joka hetki odottivat viskaalia.
+Tyttö ei tahtonut menettää hevostaan hyvällä ja haki sentähden
+kumminsa. Minä otin nyt opastaakseni hänet kaupunkiin takaisin, jossa
+työssä hevoset olivat hyvään tarpeeseen. Mutta hän on harvinainen
+lapsi, hän näkee enemmän kuin muut, ja hän pelkäsi teidän kimoanne;
+eikä hän erehtynytkään, teidän armonne, sillä juuri, kun ratsastimme
+parasta vauhtia, alkoi se lemmon eläin höristellä korviaan, hyppäsi
+sitten äkisti syrjään ja kiiti kuin nuoli pojan kanssa tiehensä.
+Vähätpä siitä, ihmisillä on omat tapansa, ja eläimillä samaten; mutta
+me ratsastimme kaupunkiin ja saavuimme hyvissä ajoin auttamaan
+Spolinia. En, lempo vieköön, olisi viitsinyt lähteä uudestaan
+liikkeelle auttamaan teidän armoanne pulasta, ellei tyttö olisi niin
+hartaasti pyytänyt. Mutta hänen nyt pitää saada tahtonsa perille,
+vaikka koko Vaasa ja hänen isänsä päälle päätteeksi kuinka jyrkästi
+tahansa panisivat sitä vastaan.
+
+Bertelsköld seisoi vähän aikaa ääneti takan luona. Hänen ajatuksensa
+olivat muualla menneitä aikoja muistelemassa. Hän pyysi Sarkatakkia
+saattamaan häntä Isokyrön kirkkomaalle hänen kantaäitinsä haudalle.
+
+-- Käyhän se laatuun, -- vastasi sissi. -- Mutta mikäli minä tiedän, ei
+siellä ole paljon katsomista, sillä kaikki ylhäiset ihmiset ovat
+haudatut kirkon lattian alle, ja lukkari tuskin enää tietääkään, missä
+teidän armonne esi-isät lepäävät.
+
+-- Minun isoisäni isänäiti ja tämän isä ovat haudatut kirkkomaan
+luoteiseen nurkkaan, -- jatkoi Bertelsköld. -- kas tässä, minä en
+tahtonut matkustaa Suomeen ilman tätä piirrosta, jota säilytetään
+meidän suvussamme ja jonka isoisäni teki käydessään Isokyrössä
+ostamassa jyviä 1697 vuoden nälänhädän aikana.[16]
+
+-- Olkoon menneeksi, niinpä siis matkustamme kartan mukaan, vastasi
+Lauri. -- Mutta nyt on siitä kulunut neljäkymmentäyksi vuotta, ja
+ihmisen muisto maan päällä on kuin ammuttu etulatinki: se suitsuaa
+vähän aikaa, ja sitten se sammuu aamukasteessa ja tallataan ja unohtuu.
+
+Sarkatakki oli oikeassa. Tultuaan kirkkomaalle etsivät he turhaan niitä
+kolmea hautakiveä, jotka Bernhard Bertelsköld ennen muinoin oli
+piirustanut jälkeentulevaisten muistoksi. Ne olivat maahan vajonneet
+tai kaatuneet, ja joku välinpitämätön ihminen oli ne toimittanut tieltä
+pois. Poissa oli talonpoikaiskuninkaan, poissa hänen vanhan aseveljensä
+Larssonin muistomerkki. Ainoastaan yksi noista hautakivistä oli
+jäljellä, sekin niin sammaliin ja soraan peittyneenä, että vain yksi
+kulma näkyi maanpinnalla. Viidennen polven jälkeläinen nosti nyt tämän
+unohdetun kiven pystyyn, ja raavittuaan sammalet pois löysi hän sen
+etupuolelta E-kirjaimen. Se oli hänen kantaäitinsä Emerentian hauta.
+Kadonnut oli kaikki rikkauden, urotöitten ja maallisen arvon muisto:
+ainoastaan rakkaus, ainoastaan sydämen hyvyys oli kestänyt
+katoavaisuuden kourissa. Puhtain ja jaloin noista kolmesta oli kauimmin
+elänyt; hänen viaton sielunsa oli, vielä sata vuotta kuoleman jälkeen,
+pelastanut kovan kivenkin unohtumasta ja katoamasta!
+
+
+
+
+16. VALTIOMIEHEN TYÖHUONEESSA.
+
+
+Pohjanmaan metsistä siirrymme nyt muutamia kuukausia eteenpäin Ruotsin
+pääkaupunkiin. On jo myöhäinen syksy vuonna 1738. Kylmä koillistuuli
+roiskuttaa lumiräntää Tukholman kaduille ja on hyvässä sopusoinnussa
+ajan levottomuuden kanssa. Maltiton, huikenteleva ruotsalainen
+viikinkiluonne oli nyt levähtänyt 17 vuotta ja oli mielestään nukkunut
+tarpeeksi, oli mielestään saanut uusia voimia ankaran, Kaarle XII:n
+aikana tapahtuneen verenvuodon jälkeen. Uusi suku oli kasvanut rauhan
+aikana, suku, joka muisti voitot, mutta unohti, mitä ne olivat
+maksaneet, ja tämä suku halusi taas päästä meluamaan maailmassa. Nuori
+Ruotsi hautoi tulevaisuuden tuumia. Se näki, että maailma oli paljon
+muuttunut noiden seitsemäntoista vuoden kuluessa, kun vallan painopiste
+pohjolassa oli siirtynyt Meelarilta Nevajoelle ja kun idän jättiläinen
+oli vironnut eloon ja alkanut haluta kolmessa meressä kylpeäkseen. Se
+ei voinut kärsiä, että oli muuttunut pohatasta torppariksi;
+sankariunelmat alkoivat taas kummitella sen aivoissa, ja se vannoi
+mullistavansa tämän uuden järjestelmän.
+
+Mutta ennen sitä täytyi päästä isäntävaltaan omassa talossa. Tämä valta
+oli aina hallitusmuutoksesta ja Uudenkaupungin rauhanteosta asti ollut
+Hornin ja hänen ystäväinsä varovaisissa käsissä. Nämä oli nyt pois
+saatava ja siinä tarkoituksessa innokkaasti puuhattiin vuodesta 1731
+alkaen. Mutta se ei ollut niinkään helposti tehty. Hallitsevilla oli
+puolellaan kaksi henkilöä, jotka vielä vanhan tottumuksen mukaan
+painoivat paljon vaakakupissa, nimittäin kuningas ja kuningatar, jotka
+eivät tosin heitä rakastaneet, päinvastoin olivat sanoneet heitä
+"yömyssyiksi", mutta jotka monesta syystä vielä vähemmän luottivat
+valtaan pyrkivään puolueeseen. Ja kansan silmissä saattoikin Horn
+oikeutetulla ylpeydellä osoittaa noita seitsemäätoista rauhallista
+vuotta, joiden kuluessa valtakunta odottamattoman pian oli saanut
+takaisin osan entistä hyvinvointiaan -- tuota onnellista aikaa, jota
+vielä jälkeenpäin kauan kahdeksannentoista vuosisadan myrskyissä ja
+eripuraisuudessa vanhukset ylistivät hyväksi kultaiseksi ajaksi,
+jolloin rauha, vapaus, yksimielisyys ja jumalanpelko vallitsivat koko
+maassa ja valtakunnassa.
+
+Aikakauden valtiollisen vyyhden langat juoksivat kautta koko
+Ruotsinmaan ja olivat punotut jo valtiopäivämiesvaaleissa; ne olivat
+vähitellen kudottu isoksi nuotaksi, jolla yhtä haavaa aiottiin
+pyydystää kuningas, neuvoskunta ja säädyt. Kalat oli piiritetty, perä
+solmittu, apaja oli vedettävä. Niitä, jotka köysiä pitelivät, ei
+näkynyt; nähtiin vain kaikenlaista kuohua ajan aalloissa ja tuon ison
+nuotan maalatut kohot, jotka loistivat tuolla korealla nimellä
+isänmaanrakkaus.
+
+Eräänä aamuna presidentti, kreivi Torsten Bertelsköld, sukunsa päämies,
+istui työhuoneessaan Kuningattarenkadun varrella. Tavallisuuden mukaan
+oli hänellä nytkin sekä paljon työtä että paljon vastaan otettavia
+vieraita. Tällä miehellä oli harvinainen kyky ennättää kaikkeen ja olla
+kaikkien kanssa. Aina hänellä oli muutamia minuutteja joutoaikaa kunkin
+vieraan, ylhäisen ja alhaisen varalle; jokaisesta tuntui niinkuin
+kreivi vain häntä varten käyttäisi aikansa; tuskin koskaan nähtiin
+hänet työssä, ja kuitenkin hän sai kaikki tehtävänsä aikanaan valmiiksi
+ja ennätti vielä olla läsnä hovin iltaseuroissa ja katsomassa sukkelia
+ranskalaisia huvinäytelmiä kreivi Tessinin luona. Hänen toimintansa
+salaisuus piili siinä, että hän nukkui vain kolme tuntia vuorokaudessa,
+oli peräti kohtuullinen kaikissa elintavoissaan ja osasi heti voittaa
+takaisin ne hetket, jotka oli menettänyt. Kuningatar vihasi häntä,
+kuningas pilkkasi häntä, Horn varoi häntä; hänellä oli vihamiehiä
+kaikissa puolueissa sentähden, että hän oli pettänyt heitä kaikkia,
+mutta kaikki häntä pelkäsivät, ja kaikki häntä tarvitsivat. Kylmänä ja
+itsekkäänä hän istui siellä, huulet ylpeään pilkalliseen hymyyn
+vetäytyneinä, niinkuin hämähäkki keskellä verkkoansa. Hänen aina
+terävät kasvonpiirteensä olivat käyneet vielä terävämmiksi, vielä
+kovemmiksi noina 16 tahi 17 vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, kun
+viimeksi näimme hänet vehkeilemässä; mutta ylen huolellisesti hoidettu
+tekotukka salasi kaikilta muilta paitsi kamaripalvelijalta, että hänen
+hiuksensa olivat lumivalkeat, vaikkei hän ollut kuin 56 vuoden vanha;
+mustassa samettitakissa, jossa ajan kuosin mukaan oli kultakirjauksia
+ja muodottoman suuret käänteet, ei koskaan näkynyt pienintäkään
+pöytäkirjoista tarttunutta tomunhiukkasta, ja mustat silkkisukat, jotka
+ulottuivat polviin asti keltaisten, ruumiinmukaisten housujen alle,
+olivat vedetyt niin moitteettomain pohkeiden ylle, että niitä melkein
+olisi voinut luulla vanulla täytetyiksi. Ja jos oikein läheltä tarkasti
+hänen vielä nuorekasta ihoansa ja hänen harmaiden kulmainsa
+säännöllistä kaarevuutta, joutui väkisinkin ajattelemaan hyvin
+taitavasti siveltyä poskiväriä mutta harvat olivat ne, jotka tulivat
+häntä niin lähelle. Muutoin ei tämä keinotekoinen nuoruus enää ollut
+harvinaista Kaarle XII:n jälkeläisten hovissa, sillä Fredrik I itse oli
+suuri keikari, ja ranskalaiset tavat virtasivat muun maailman ilman
+mukana Tukholman uuden kuninkaallisen linnan ikkunoista sisään.
+
+Tämän ylhäisen herran edessä, joka istui yksinkertaisella, mutta
+sorealla mahonkisella tuolilla, joka oli helmiäisellä päällystetty,
+seisoi pitkä, kankea ja suora, siniseen koruttomaan verkatakkiin puettu
+vanhus. Hänen ryhdissään ei ollut mitään rukoilevan anojan tapaista,
+vaan pikemminkin hän oli luonnollista oikeuttaan vaativan miehen
+näköinen, mutta kreivin vastaukset osoittivat, että tämä katseli asiata
+toiselta kannalta.
+
+-- Malttakaa mielenne, hyvä Larsson, -- sanoi kreivi hänelle. --
+Minulla on ollut armo esittää teidän alamainen Vaasan tapulikaupungin
+oikeuksia koskeva anomuksenne, ja hänen majesteettinsa on nähnyt
+hyväksi ottaa sen suosiollisesti tutkittavakseen. Mutta, niinkuin
+tiedätte, asia on säätyjen päätettäviä asioita, ja nyt riippuu sen
+kohtalo, ystäväiseni, niistä ansioista, joihin kenties voitte vedota.
+Minä sanon teille vilpittömästi, että porvariston käytös ja
+tarkoitukset ovat epäluulonalaisia; sanotaan, että omat edut asetetaan
+valtakunnan kunniaa ja menestystä tärkeämmiksi. Porvaristo menee niin
+pitkälle, että hyväksyy liiton Venäjän kanssa.
+
+-- Porvaristo tahtoo rauhaa ja katsoo sen parhaiten edistävän
+valtakunnan todellista parasta, -- vastasi epäröimättä jäykkä
+vaasalainen valtiopäivämies.
+
+-- Hyvä, ystäväiseni, hyvä, minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin,
+mutta ymmärtäkäämme toisemme. Te tiedätte, että neuvoskunta
+uudistaessaan tuon liiton toimi tavalla, johon sillä ei ollut tukea
+valtakirjassaan. Laki ja oikeus ennen kaikkea muuta, hyvä Larsson.
+Teillä on suuri vaikutusvalta, teillä on säädyssänne asema, jota teidän
+täytyy käyttää valtakunnan hyväksi. Olen varma siitä, ettette hyväksy
+neuvoskunnan menettelyä; teidän tulee taivuttaa säätyveljenne
+äänestämään niinkuin heidän tulee.
+
+-- Niin, teidän ylhäisyytenne. Niinkuin heidän tulee.
+
+-- Ja sitten, ystäväiseni, kun olette äänestäneet hyvän asian puolesta
+neuvoskunnan omavaltaisuutta vastaan, on luonnollista, että anomuksenne
+otetaan suosiollisesti huomioon ja että kysymys tapulikaupungin
+oikeuksistakin tulee esille. Ensi kesänä, siitä olen varma, purjehtivat
+teidän laivanne suoraan Välimerelle.
+
+-- Mutta jos katson neuvoskunnan menetelleen niinkuin sen on tullut
+menetellä ja äänestän sen mukaan? -- vastasi valtiopäivämies kylmästi.
+
+-- Niin, silloin en voi mitään! Asianne on menetetty, ja laivanne
+purjehtivat Tukholmaan, niinkuin ennenkin.
+
+-- Jääkää siis hyvästi, teidän ylhäisyytenne! Nyt tiedän, mitä toiveita
+Vaasalla on tämän oikean asian ratkaisun suhteen.
+
+-- Kaikkea, ystäväiseni, kaikkea; asianne edistyy mainiosti.
+
+-- Niin minäkin luulen. Kun menetellään velvollisuuden ja vakaumuksen
+mukaan, niin päättyy kaikki lopulta kumminkin hyvin. Suokaa minun vain
+sanoa teille, herra kreivi, että me Pohjanmaan kauppiaat kyllä myymme
+jyviä ja tervaa, mutta me emme myy omiatuntojamme, joskin saisimme
+kaupatuksi ne -- vaikkapa Välimerelle.
+
+Näin sanottuaan poistui porvari tehden jäykän kumarruksen, joka tuskin
+olisi katsottu riittävän syväksi pikkukaupungin pormestarinkaan edessä.
+Kreivi rypisti otsaansa. -- Aina taipumaton! -- jupisi hän. Frölich on
+oikeassa; nuo rihkamaruhtinaat alkavat paisua meitä ylemmä. On jo aika
+masentaa heidän pöyhkeytensä. Mies on saatava meidän mieheksemme;
+hänellä on hallussaan kaksi kolmattaosaa säädystään.
+
+Hän tarttui soittokelloon. -- Käske Plomgren sisään! -- sanoi hän
+kamaripalvelijalle.
+
+Plomgren tuli. Hän oli Tukholman arvokkaimpia kauppiaita, rikas,
+neuvokas eikä juuri liian omantunnontarkka mies. Hän ja hänen
+säätyveljensä Kjerrman, molemmat valtiopäivämiehiä, olivat
+hattupuolueen virkeimpiä kätyrejä porvarissäädyssä.
+
+-- No, hyvä Plomgren, -- kysyi kreivi huolettomasti, -- kuinka asiat
+sujuvat? Toivon vaimonne ja kahvisäkkienne voivan hyvin? Täällä
+Tukholmassa on ruvettu juomaan paljon kahvia. Toivon, että hovihankinta
+on annettu teidän toimeksenne.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne on ollut niin suosiollinen, että on antanut
+armollisen puoltolauseensa -- vastasi tämä säätynsä edustaja tehden
+sellaisen kumarruksen, että itse majesteetinkin olisi luullut siihen
+mielistyvän. -- Se on vain vähäinen asia, neljäneljättä säkkiä, mutta
+säästäen tulemme toimeen, teidän armonne, ellei vain Kjerrman tulevana
+vuonna saa suorittaakseen veran hankintaa sotaväelle.
+
+-- Tulee elää ja antaa toistenkin elää, hyvä Plomgren. Kjerrman on
+niinkuin tekin mies, joka harrastaa valtakunnan parasta; en kumminkaan
+ymmärrä, minkätähden juuri hän saisi veran hankinnan ennen teitä. Mutta
+asiasta toiseen, kuinka sujuvat asiat porvarissäädyssä tätä nykyä? En
+ole pitkään aikaan joutanut sitä ajattelemaan.
+
+-- Huonosti sujuvat, helkkarin huonosti, teidän ylhäisyytenne, suokaa
+anteeksi rohkeuteni. On varsinkin yksi mies, joka sotkee asiat, ja se
+on tuo Pohjanmaan Larsson. Teidän ylhäisyytenne tuntee hänet;
+uppiniskainen kuninkaan mies, jyväjuutalainen, joka on valmis
+nujertamaan niskan vapaudelta, kunhan vain saa hyvän maksun
+siemenrukiistaan.
+
+-- Olette oikeassa. Hän oli vast'ikään luonani, ja saatatteko arvata,
+mitä hänellä oli asiaa? Hän anoo tapulikaupungin oikeuksia kaikille
+Pohjanmaan kaupungeille. Mitäs ystäväni Plomgren siitä sanoo?
+
+Plomgren kalpeni. -- Tapulikaupungin oikeuksia Pohjanmaan kaupungeille!
+-- toisti hän kuvaamattoman hämmästyneesti. -- Voi taivaan tuulet ja
+tuulispäät! Tapulikaupungin oikeuksia noille viheliäisille
+kauppaloille! Eikö enää ole oikeutta maailmassa? Vapaata merenkulkua
+Suomelle! Sehän olisi Tukholman häviö!
+
+-- Epäilemättä varma häviö. Mutta mitä voin tehdä? Hänen majesteettinsa
+ei sanota olevan asiata vastaan, ja kenpä tietää, mitä säätyjen päähän
+pälkähtää? Asiat ovat huonosti, hyvä Plomgren, jos suomalaiset rupeavat
+itse viemään tervaansa ja lankkujaan ulkomaille ja kenties päällisiksi
+vielä ottavat Tukholman suolakaupankin haltuunsa.
+
+-- Se on mahdotonta! -- huudahti kauhistunut kauppias -- Silloinhan
+olisi maailma mullin mallin! Vapaus olisi lopussa, ja valtakunnan varma
+häviö ovella.
+
+-- Niin ajattelen minäkin, ja vaikka asia ei koske minua, niin olen
+katsova, mitä voin tehdä, jos edelleen pysytte ahkerana ja teette mitä
+voitte taivuttaaksenne porvarissäädyn toisiin tuumiin. Voitte ehkä
+myöskin hankkia minulle jonkun miehen Suomesta, jonkun, joka tuntee
+tuon Larssonin asiat. Ei kenties haittaisi, jos hänen vehkeilleen
+hankittaisiin vastapainoa, vai mitä arvelette?
+
+-- Se rosvo! Se valtion petturi! Niin -- odottakaapas, tunnenpa kuin
+tunnenkin miehen, joka tuli pari viikkoa sitten Vaasasta -- viskaali
+Spolinin.
+
+-- Hyvä. Lähettäkää hänet tänne ensi tilassa. Tahdon ajatella
+verkojanne, kunnon Plomgren. Sanokaa vaimollenne terveisiä ja pyytäkää
+häntä pitämään hyvänään se pieni parisilainen hajuvesilaatikko; se on
+samaa hajuainetta mitä kuningatarkin käyttää.
+
+
+
+
+17. HÄMÄHÄKKI JA HEINÄSIRKKA.
+
+
+Uskomattoman nopeasti, vain neljännestunnin aikana, joka oli kulunut
+siitä, kun valtiopäivämies Plomgren oli lähtenyt presidentti, kreivi
+Bertelsköldin työhuoneesta, oli tämä ehtinyt suorittaa neljä asiaa:
+allekirjoittaa valtakirjan hyvätuloisiin kirkkoherran virkoihin
+kahdelle pappissäädyn valtiopäivämiehelle ja antaa arvonylennyksen
+parille vastapuolueeseen kuuluvalle porvarissäädyn jäsenelle, joista
+toinen nimitettiin kauppaneuvokseksi, toinen pormestariksi. Sitten
+lähetettiin yksityissihteeri Feldman salaisin ohjein talonpoikaissäädyn
+sihteerin Troiliuksen luo. Ritarihuoneen enemmistöön saattoi hänen
+ylhäisyytensä luottaa; mutta vieläkin oli eräs, ei aivan vähäpätöinen
+valtiomahti voitettava asian hyväksi, ja se oli majesteetti itse.
+
+Nyt astui kuin kutsuttuna sisään kuninkaan suosikki, kamariherra ja
+kauppakollegin jäsen, sittemmin presidentti Broman, eli _de Broman_,
+niinkuin tämä turhamainen mies kirjoitti nimensä ruusunpunaisille,
+hajuvesiltä lemuaville ranskalaisille nimikorteilleen. Sitten kun
+viimeksi näimme entisen kamaripalvelijan ja Fredrik I:n kätyrin, oli
+hänen ulkomuotonsa samalla kuin arvonsakin melkoisesti muuttunut. Hän
+oli nyt ylen hieno ja sorea, ja vaikkakin nousukas aina tuli näkyviin
+hovimiehen lainahöyhenien alta ja teki hänen pönäkän arvokkaisuutensa
+hiukan naurettavaksi, niin sopi tämä arvokkaisuus kuitenkin hänen
+hyötyvään vartaloonsa ja muuten lystikkääseen olentoonsa. Vaikka Broman
+ei enää ollut nuori, oli hän kuitenkin semmoinen, jota meidän aikanamme
+sanottaisiin mukavaksi mieheksi; kekseliäs, hyväsydäminen hän oli;
+tuhlaavainen ja perin velkaantunut, mutta ei sentään koskaan
+raha-asioissa neuvoton, koska, sanoo hänestä Kaarle Kustaa Tessin, "hän
+sai kanasta paremman hinnan kuin minä sain espanjalaisesta hevosesta"
+ja koska hän lainasi rahaa 12 prosenttia vastaan ja, jos niin
+tarvittiin, kaksinkertaisen summan velkakirjaa vastaan, mikä ei estänyt
+häntä lainaamasta niitä taas ystävilleen 6 prosenttia vastaan sillä
+menestyksellä, että hän jätti jälkeensä noin 400.000 riksin velat.
+Sanalla sanoen, tämän miehen "olisi vain tarvinnut päästä Perun
+isännäksi, ollakseen maailman vakavaraisin, mainioin ja avuliain mies",
+ja kaikki nämä ominaisuudet vaikuttivat osaltaan siihen, että hän
+kauemmin kuin kukaan muu häilyvän kuninkaan lemmikeistä pysyi tämän
+alinomaisessa suosiossa.
+
+Presidentti Bertelsköld vastaanotti hänet tuolla tuttavallisella
+tasa-arvoisuudella, joka niin suuresti miellyttää kaikkia nousukkaita.
+Tällä kertaa ei sanottukaan "Broman hyvä", vaan "rakastettavin
+kamariherraseni", jota pyydettiin istumaan ja puhelemaan hetkinen --
+ranskaksi tietysti, vaikka kamariherran ranskankielen taito oli vähän
+niin ja näin -- viimeisistä hovin tanssiaisista, uudesta ranskalaisesta
+tanssijattaresta, jota tänne odotettiin, naamiaispuvun oikeasta
+kuosista tai mademoiselle Scudéry'n vereksimmästä romaanista. Hänellä
+oli nyt niin hyvää aikaa, tällä kohteliaalla kreivillä, hänellä "ei
+ollut mitään, joka olisi huvittanut häntä niin paljon kuin puheleminen
+tämän hovin pelottoman" -- joskaan ei juuri moitteettoman -- "ritarin
+kanssa" ja sitäpaitsi hän tahtoi pyytää hyviä neuvoja niiden uusien
+_landau-_vaunujen johdosta, jotka hän aikoi tilata Parisista ensi
+keväänä. Tässä kohden oli Bertelsköldillä hyvät tiedot. Kamariherralla
+oli juuri semmoiset vaunut kuin kreivi halusi; ne olivat maksaneet
+hänelle 600 riksiä, ja hän sanoi nyt mielellään luopuvansa niistä, jos
+sillä voisi tehdä hänen ylhäisyydelleen pienimmänkin palveluksen. Hänen
+ylhäisyytensä puolestaan selaili erästä parisilaista hintaluetteloa ja
+sai selville, että ne uudet vaunut, jotka hän aikoi tilata, tulisivat
+maksamaan vähintään 1.000 riksiä, jonka tähden hän piti oikeana ystävän
+tekona, jos kamariherra luopuisi vaunuistaan samaan hintaan. Kaupoista
+sovittiin pian, sillä olivathan he molemmat kunnian miehiä ja heillä
+oli syytä olla niihin tyytyväiset; toinen oli ostanut hyödyllisen
+kätyrin; toinen oli saanut rahaa, millä voi maksaa nälkäisten
+palvelijainsa palkat.
+
+Ikäänkuin sattumalta kysyi kreivi sitten, näin "ystäväin kesken",
+heidän majesteettiensa nykyistä mielipidettä neuvoskunnasta.
+Kamariherra vastasi yhtä tuttavallisesti, että jos myssyt eivät olleet
+erityisessä suosiossa, niin olivat hatut vielä vähemmin, ja että
+heidän majesteettinsa eivät aikoneet sekaantua koko tuohon
+vallananastamis-rettelöön, tuon vallan, jonka...
+
+-- Jonka heidän majesteettinsa mieluimmin haluaisivat pitää itsellään,
+-- keskeytti hänet kreivi iskien silmää, mikä oli tarpeeksi selvä
+merkki valtiomiesten kesken.
+
+Mutta Broman joutui tästä vähän hämilleen, eikä osannutkaan kunnolla
+jatkaa diplomaatinosansa esittämistä. -- Piru vieköön kaikki ne,
+jotka pilaavat hänen majesteettinsa ruokahalun tuolla kirotulla
+valtiopäivätoralla! -- huudahti hän ja katseli kenkänsä solkea
+lojuessaan siinä jalat ristissä mukavassa samettisessa nojatuolissa,
+ikäänkuin hän olisi ollut joku omia palvelijoitaan. Luultavasti katsoi
+hän arvonsa vaativan, ettei hän mitenkään häiritsisi mukavuuttaan.
+
+-- Ja siihen hurskaaseen toivomukseen vastaan minä amen, -- jatkoi
+Bertelsköld. -- Mutta myöntäkää toki, _monsieur_ de Broman, että
+neuvoskunta on kohdellut hänen majesteettiaan välinpitämättömästi,
+tekeepä mieli sanoa katalasti! Neljäsataa tuhatta talaria matkarahoiksi
+Kasseliin, mikä naurettava summa! Minä kysyn, käykö majesteetin arvoa
+mokomilla pilkkarahoilla edustaminen? Voiko kuningas mokomilla rahoilla
+ansion mukaan palkita uskollisimpia palvelijoitaan? Ei, _monsieur_;
+valtakunnan hallinto on asetettava toiselle kannalle, sen kyllä
+käsitätte te, joka olette niin taitava raha-asioissa, paremmin kuin
+minä. Pitääkö meidän suvaita juutalaisia neuvostossa? Esimerkiksi Horn,
+jolla ei koskaan ole rahaa, kun kruunun arvo on kysymyksessä, mutta
+aina tarpeeksi, kun hän itse tahtoo loistaa! Bjelkeä, joka ei kutsu
+niin arvokasta ja ansiokasta miestä kuin te olette iltaseuroihinsa --
+teitä, hovin miellyttävintä miestä, jolla on onni kuulua hänen
+majesteettinsa lähimpään seurapiiriin. En tahdo puhuakaan, _monsieur_,
+kreivi Hårdista, joka on suvainnut poikansa tehdä tuon pilkkarunon,
+niinkuin kyllä tiedätte, teidän lemmenseikkailuistanne. Te ymmärrätte,
+ettei moista hallitusta voida kauemmin sietää.
+
+Kamariherra Broman ei juuri vähistä punastunut, mutta tällä kertaa
+kohosi kuin kohosikin entistä helakampi puna hänen kukoistaville
+poskilleen. -- Vähätpä niistä -- sanoi hän välinpitämättömyydellä, joka
+sopi hänelle mainiosti, -- teidän ylhäisyytenne näkee hyväksi imarrella
+minua. Se on aina kunniaksi minulle, että minut katsotaan pilkkarunon
+ansainneeksi; armollisesta herrastani ja kuninkaastani tehdään joka
+päivä semmoisia. Esimerkiksi everstiluutnantti Coyetin tekemä; mitä
+teidän ylhäisyytenne siitä sanoo?
+
+-- Coyet? -- toisti kreivi, joka nyt oli tullut juuri siihen, mihin oli
+tahtonut; -- mitä hänestä sanotaan? Onko hänellä ollut liian paljon vai
+liian vähän menestystä naismaailmassa? Välistä voi olla yhtä hyvin niin
+ja yhtä hyvin näin.
+
+-- Luulin teidän ylhäisyytenne kuulleen puhuttavan eräästä
+kirjoituksesta, jota kohta laulettanee kaikilla Tukholman kaduilla, --
+vastasi suuttunut suosikki. Tuo siveä Coyet lukee nerontuotteensa
+kaikille, jotka viitsivät sitä kuunnella. Se kuuluu olevan anomus
+säädyille...
+
+-- Niin, nyt muistelen kuulleeni siitä jotakin. Hän vaatii, että
+palkkapiika Haagar poikineen ajettakoon pois Aabrahamin huoneesta.
+Coyet parka, luulenpa tosiaankin, että hän on päättänyt ruveta
+sukkelaksi; se tietysti on tuottanut hänelle tavattoman suuria
+ponnistuksia. Hän on tosiaankin tehnyt hänen majesteetilleen suuren
+kunnian vertaamalla häntä patriarkka Aabrahamiin; mutta jätän
+arvaamatta, onko neiti Taube yhtä mielissään tästä vertauksesta.
+
+-- Sekaantua hänen majesteettinsa perheasioihin ... mitä pirua on
+Coyetilla kaiken tämän kanssa tekemistä?
+
+-- Se nyt on sitä myöten, miten kukin tahtoo. _Meidän_
+siveydentuntomme, _monsieur_ de Broman, voi tuntea itsensä
+täydellisesti tyydytetyksi siitä, että hänen majesteettinsa on
+vihityttänyt itsensä salaa neiti Taubeen; miksikä ei? Tiedän
+hallitsijoita, jotka eivät välitä moisista muodollisuuksista. Mutta
+sallikaa minun huomauttaa teille, että Kaarle XII oli naimaton, ja
+hänen ajastaan alkaen on täällä Ruotsissa koko joukko ihmisiä, jotka
+katsovat yhden vaimon olevan liikaa ja pitävät kahta vaimoa
+ylellisyytenä. Hänen majesteettinsa kuningatar oli epäilemättä
+ikäisekseen ymmärtäväinen nainen, mutta on kumminkin asioita, joita ei
+kuningatarkaan mielellään anna miehelleen anteeksi, olletikin jos ne
+tulevat julkisiksi. Ja kun Coyet on onnettomuudekseen verrannut hänen
+majesteettiaan kuningatarta Saaraan, joka ei enää ollut mikään
+kaunotar, niin pelkään pahoin, että armollinen kuningattaremme ... te
+tiedätte, että hän on veli vainajaansa.
+
+-- Sen tietänen parhaiten minä, jota jo monetkin torat ovat uhanneet
+hovinaisten kielevyyden tähden. _Parbleu_, sitä en ollenkaan salaa, ja
+sitäpaitsi ovat torat rajoittuneet vain uhkauksiin.
+
+-- Te olette oikeassa, mitäpä emme kärsisi kuninkaamme vuoksi?
+Kuitenkin tulette juuri te, _monsieur_ de Broman, olemaan ensimmäinen
+uhri.
+
+-- Minäkö? Se on mahdotonta. Minä olen syytön kuin muumio koko tuohon
+rakkauden asiaan.
+
+-- Sitä ei kukaan epäile. Ja kuitenkin -- muistatteko satua leijonista,
+jotka torailivat ja jälleen sopivat? Te juuri, rakastettava ja siveä
+kamariherra, tulette olemaan se hinta, jolla armollinen kuninkaamme on
+ostava kotirauhansa.
+
+Suosikki ei enää punastunut; hän vaaleni. -- Teidän ylhäisyytenne
+lienee oikeassa, -- sanoi hän. Olen teidän käskettävänänne.
+
+-- No hyvä, -- jatkoi Bertelsköld, huolimatta enää peittää
+ylenkatsettaan, -- en tahdo riistää isänmaalta niin välttämätöntä ja
+taitavaa palvelijaa. Te menette heti kohta kuninkaan luo. Te kerrotte
+hänelle -- ikäänkuin itsestänne, ymmärrättekö -- että Coyetin kirjoitus
+on kaikkien huulilla ja että se epäilemättä jätetään säädyille ja että
+siitä on syntyvä kauhea häväistysjuttu, lukuunottamatta sitä, että
+kuninkaan täytyy lähettää neiti Taube pois maasta, ellei hänen
+majesteettinsa anna ehdotonta suostumustaan ja myönnytystään toimiin ja
+puuhiin neuvoskuntaa vastaan. Kuningattarelle sanotte, mitä hyväksi
+näette. Oletteko minut oikein ymmärtänyt?
+
+-- Olen, teidän ylhäisyytenne, -- vastasi nöyryytetty suosikki
+kumartaen nyt paljon syvempään kuin ennen.
+
+-- Hyvästi, _monsieur_ de Broman! Te voitte sopivan tilaisuuden tullen
+lähettää minulle vaununne.
+
+
+
+
+18. KOHTAUS LUISTINJÄÄLLÄ.
+
+
+Tämän kertomuksen aikana oli entinen "Vallmarin" eli
+"Valdemarin-saari", joka sittemmin on tullut niin kuuluisaksi Tukholman
+Djurgårdenin eli Eläintarhan nimellä, vielä suurimmaksi osaksi
+metsästysmaata, joka oli täynnä kallioita, liejuisia alankoja ja
+kauniita, mutta raivaamattomia lehtoja, joissa kuninkaan ja hovin
+huvimetsästystä varten aiotut jalot metsäneläimet kävivät jotenkin
+rauhallisesti laitumella, vaikka paikka olikin aivan pääkaupungin
+läheisyydessä. Jo Kaarle X Kustaa oli vuonna 1658 antanut käskyn tämän
+saaren muuttamisesta "huvipuistoksi" ja ranskalainen De la Vallée oli
+kohta sen jälkeen Versaillesin mallin mukaan tehnyt erään Hedvig
+Eleonooran hyväksymän piirustuksen "lähteineen, käytävineen ja
+puistoineen". Mutta se aurinko joka oli saattava Eläintarhan
+vihannoimaan, ei ollut vielä noussut. Työt Piispansaarella taukosivat;
+loitolla harmaiden pilvien takana uinaili vielä Kustaa III:n aikakausi;
+vielä olivat kätkössä Sinisen portin ja Rosendalin ihanuudet, ja
+aineelliset puuhat Hornin ja Fredrik I:n aikakaudella olivat ilman
+kilpailijoita tämän tulevaisuuden saaren rannoilla.
+
+Amiraalikunta oli, kun laivasto oli siirretty Karlskronaan, vuokrannut
+pois entiset, näillä tienoin sijaitsevat alueensa. Tukkukauppias
+Lodsach oli silloin saaren lounaiselle niemelle perustanut
+laivaveistämöjä parhaiden ulkomaisten mallien mukaan, ja nämä veistämöt
+herättivät juuri nyt tukholmalaisten suurinta ihastusta ja
+uteliaisuutta. Ei ollut harvinaista, ja sitä katsottiin sopivaksi
+suosionosoitukseksi, että hänen majesteettinsa itse ja osa hovilaisia
+toisinaan kunnioitti hyödyllistä veistämöä armollisella läsnäolollaan.
+
+Eräänä yönä marraskuun lopussa 1738 oli tuima pakkanen -- tulevaa,
+tavattoman ankaraa talvea ennustaen -- vetänyt jäähän sekä meren että
+Meelarin Tukholman lähellä; ainoastaan virtapaikka lähinnä sulkuja oli
+auki. Sitten tuli tyyni, selkeä ja lumeton pakkaspäivä. Oli siis sopiva
+tilaisuus panna toimeen oikein pohjoismaiset huvit Ranskan lähettilään,
+kreivi Saint Sévérin d'Arragonin kunniaksi, jota nyt kaikin tavoin
+mielisteltiin Ranskan kanssa äskettäin tehdyn niin sanotun
+puolustusliiton jälkeen, joka tuotti Ruotsille vuosittain 300.000
+Hampurin pankkomarkkaa apuvaroina sitä sotaa varten, jota jo kauan
+ennakolta valmisteltiin.
+
+Hänen majesteettinsa ja hoviväki, ynnä valtojen lähettiläät, ajoivat
+siis aamupäivällä vaunuissa Eläintarhaan; mutta kuningatar, vihoissaan
+ja pahoilla mielin Coyetin kirjoituksen johdosta, joka koski hänen
+kilpailijaansa neiti Taubea, sekä kaikesta siitä häpeästä, mitä siitä
+kenties seuraisi, sanoi olevansa pahoinvoipa ja jäi kotiin. Päivän
+ohjelma oli: 1) ajelua Eläintarhan ympäri vaunuissa; 2) käynti
+laivaveistämöllä; 3) metsästystä Eläintarhassa; 4) päivällinen
+veistämöllä klo 1; 5) luistelua; 6) paluumatka kaupunkiin klo 5; 7)
+tanssit hovissa klo 7; 8) illallinen klo 11.
+
+Kaikki kävi oivallisesti. Ajelu oli herttaista, näköalat vähän
+kuuroittuneine puineen olivat ihastuttavat, veistämö huomattiin
+mainioksi, metsästys maksoi neljän tai viiden hirven hengen ja
+päivällinen oli laitettu niin herkulliseksi, että kuningaskin oli
+siihen ylen tyytyväinen. Ajat olivat nyt toiset kuin v. 1725, jolloin
+rehellinen, vanha hovimarsalkka Düben rohkeni tarjota kuninkaalleen
+karoliinien jokapäiväistä ruokaa ja jolloin niin suuri melu nousi
+vanhoista konvehdeista ja "juomattomista" viineistä. Kuningas Fredrik
+oli siitä pitäen antanut mitä ankarimmat säännöt viinikellarinsa
+kunnossa pitämiseksi, eikä yhdelläkään reininkreivillä ollut pöydällään
+jalompaa nestettä kuin hänellä. Ei puuttunut muutakaan ylellisyyttä
+tällä pönkkähameiden hyvällä aikakaudella. Kuinka vähän Ruotsin
+tarvitsi odottaa Kustaa kolmattaan päästäkseen osalliseksi ulkomaisiin
+koristeihin, näkyy jo siitä kreivi Tessinin valituksesta, että hän oli
+nähnyt papinrouvia, jotka vetivät perässään kadulla silkkisiä
+laahuksia, (_á la robe trainante_) ja asessoreja, jotka ajoivat
+komeissa vaunuissa mukanansa kaksi nauhoitettua palvelijaa takanaan
+seisomassa.
+
+Päivällisten jälkeen lähdettiin luistelemaan. Jää oli kuin peili ja
+kyllin luotettava, kun vain ei menty virran kohdalle; ja ettei olisi
+mitään vaaraa pelättävänä, oli seurueen mukaan otettu hovin
+palvelijoita, jotka edellään lykkäsivät pitkiä, keveitä rekiä. Hovin
+keikarit näyttivät parhaan kykynsä mukaan taitoaan, ja niiden naisten
+varalle, jotka uskalsivat lähteä tuolle liukkaalle jäälle, oli pieniä,
+sametilla verhotuita jalastuolia, joiden takana aina oli joku kohtelias
+ritari, valmiina lykkäämään nuorta kaunotarta eteenpäin ja tuon nopean
+kulun kestäessä kuiskaamaan suloisia kohteliaisuuksia hänen pieneen
+punoittavaan ja palelevaan korvaansa.
+
+Näiden keikarien joukossa oli myöskin luutnantti, kreivi Kaarle Viktor
+Bertelsköld, joka syksyllä oli palannut Suomesta. Hänen naisensa oli
+eräs nuori ranskalainen kreivitär de Lynar, kreivi d'Arragonin
+sukulainen. Tämä etelän hilpeä lapsi oli aivan ihastunut tuohon
+keveyteen ja nopeuteen, millä hän nyt näin ensi kerran elämässään kiisi
+iljannetta pitkin. Hän taputteli pieniä käsiään sekä ihastuksesta että
+kylmän tähden; hän halusi aina edemmä, yhä edemmä tuolle kirkkaalle
+lakeudelle, eikä taru mainitse hänen ritarinsa sitä iloa häneltä
+kieltäneenkään. Luultavasti tuo salaperäinen kuiskailu kylmästä
+punoittuneeseen korvaan oli kumpaisestakin niin hupaista, että he
+unohtivat kuinka pitkälle he jo olivat tulleet, ja kuitenkin olivat he
+jo niin kaukana, että olivat lähempänä vastapäätä olevaa Danvikiä kuin
+Eläintarhan veistämöä, josta olivat lähteneet.
+
+Täällä nuori kreivi kumminkin pysähtyi ja ehdotti, että palattaisiin,
+sillä hänen muistaakseen kulki virta Meelarin puolelta lähempänä
+eteläistä rantaa. Mutta neiti de Lynar pani vastaan. -- Katsokaahan
+vain, -- huusi hän, -- tuolla toisella rannalla luistelee eräs nainen!
+Minua suuresti huvittaisi tulla hänen kanssansa tutuksi ja oppia hänen
+taitonsa. Katsokaapa vain, kuinka taitavasti hän kiertelee tuota vanhaa
+vaimoa, joka seisoo siellä niin hämmästyneenä ja tuskin pysyy
+jaloillaan.
+
+Toisella rannalla olevasta väkijoukosta, joka sieltä käsin katseli
+hovilaisten huvituksia, olikin eräs ruumiinmukaiseen levättiin puettu
+nainen -- levätti oli kotimaista flanellia, jota siihen-aikaan oli
+alettu Ruotsissa valmistaa -- lähtenyt jäälle luistelemaan, ja hän
+osoitti siinä mitä kauneimpia kaarroksia tehden niin tavatonta taitoa,
+että katsojat häntä kilvan ihailivat ja ranskalaisen neidin oikein kävi
+kateeksi. Kädessään hän piti raudoitettua viippapuuta luultavasti
+varoen jään heikkoutta, mutta tämä keveä kapine muuttui hänen
+hallussaan pikemmin vain keikailukaluksi. Milloin piti hän keppiä
+edessään keihään tavoin, milloin heilautti hän sitä päänsä ylitse,
+milloin iski hän sen jäähän ja lykkäsi itseään sillä kuin hiihtäjä,
+milloin hypähti hän sen yli näppärästi kuin nuoralla tanssija. Kaikki
+hänen liikkeensä olivat yhtä haavaa niin oikullisia ja niin
+miellyttäviä, että neiti de Lynar kääntyi ritarinsa puoleen kysyen
+vähän pilkallisesti, oliko Tukholmassa balettia -- "tuo pieni
+keijukainen on epäilemättä tanssijatar."
+
+-- Rohkenen olla toista mieltä, -- vastasi kreivi; -- ensiksikin
+sentähden, ettei kukaan voi kilpailla sulossa ranskalaisten naisten
+kanssa, ja toiseksi sentähden, ettei kukaan tanssijatar henno puristaa
+jalkoihinsa luistinhihnoja.
+
+-- _Mais si_, -- sanoi nuori nainen, joka ei sietänyt vastaväitteitä.
+-- Olkaa hyvä ja työntäkää vähän likemmä; onhan meidän helppo ottaa
+omin silmin asiasta selko.
+
+-- En tiedä, uskallanko, -- vastasi hänen ritarinsa. Kenties jää on
+heikompaa täällä päin.
+
+-- Mitä, herraseni? -- huudahti neiti de Lynar. -- En tiennyt tätä
+ennen, että ruotsalaiset kykenevät kaikkeen -- vähän pelkäämäänkin, kun
+niin sattuu.
+
+-- Kiitän kohteliaisuudestanne, -- vastasi nuori kreivi hiukan
+loukkautuneena, -- ja jos se teitä huvittaa, on minulla kunnia seurata
+teitä kuolemaan. -- Näin sanottuaan työnsi hän kelkkaa aika
+vauhtia eteenpäin, toivoen salaisesti, että pieni ranskatar saisi
+ylimielisyydestään sopivan rangaistuksen.
+
+Ja tuskin he olivat ennättäneet kymmenen tai viisitoista syltä
+eteenpäin, kun yksiöinen jää murtui heidän allaan ja molemmat, sekä
+neiti että hänen ritarinsa vajosivat kylmään, petolliseen meriveteen.
+
+-- Auttakaa! Minä kuolen! -- huusi neiti de Lynar kovin
+pelästyksissään, kun tunsi uppoavansa. Mutta hänen asemansa ei ollut
+vaarallinen, sillä nojatuoli yksin riitti hänet pinnalla pitämään.
+Pahempaan pulaan joutui kreivi Bertelsköld, koettaessaan estää tuolia
+kaatumasta. Joka kerta, kun hän yritti turvautua jään laitaan, murtui
+siitä palanen toisensa perästä hänen allaan. Katselijat Danvikin
+rannalla alkoivat kovasti huutaa. Hovin luistelijat ja lakeijat
+huomasivat vaaran ja riensivät apuun. Mutta heillä oli jotenkin
+pitkältä liukasta jäätä kuljettavana, ja onhan elämässä välistä
+tilanteita, jolloin ei ole aikaa kauan odottaa.
+
+Nuori tuntematon nainen, joka tietämättään oli saanut tämän
+onnettomuuden aikaan, oli sillä välin ryhtynyt sekä älykkäihin että
+nopeihin pelastustoimiin. Hän paneusi pitkäkseen jäälle, lähestyi
+avantoa, vaikka oma henki oli ilmeisessä vaarassa ja ojensi viippapuun
+vajoavalle. Onneksi jää kantoi häntä; kreivi tarttui tankoon ja hänen
+onnistui sen avulla pysytellä veden pinnalla, sillaikaa kun hän
+toisella kädellä piteli neiti de Lynaria, joka pelästyksestä aivan
+pyörällä riuhtoili irti päästäkseen. Ennenkuin yksikään hovilaisista
+ennätti tulla avuksi, oli Bertelsköldin, tarjottua apua hyväkseen
+käyttäen, onnistunut päästä kestävälle jäälle ja samalla pelastaa
+läpimärkä toverinsa.
+
+Tuskin neiti de Lynar tunsi lujan jään jalkainsa alla, kun hän jo
+purskahti mitä iloisimpaan nauruun. Hän näki jalkainsa alla mitä
+kirkkaimman peilin; tuosta kiiltävästä jäästä kuvastuivat hänen ja
+hänen ritarinsa hahmot niin hullunkurisen näköisinä, että täytyi
+väkisinkin nauraa. -- Taivaan pyhät! -- huudahti hän; -- meidän pitäisi
+lähteä näyttelemään itseämme rahan edestä! Parisissa maksettaisiin
+kaksi _souta_, kappaleesta, kun saisivat nähdä meidät!
+
+Mutta kreivi ei häntä kuullut; hän seurasi silmillään vain tuota
+tuntematonta naista, joka yhdellä hyppäyksellä oli taas noussut
+luistimilleen ja riensi pois. Hänestä tuntui kuin hän olisi ennenkin
+nähnyt nuo kasvot ja tuon vartalon; Vähäkyrön metsien udutar johtui
+yht'äkkiä hänen mieleensä. -- Ester! -- huusi hän hänen jälkeensä, --
+Ester Larsson, odottakaahan toki, että saamme teitä kiittää!
+
+Mutta Ester -- jos se todellakin oli hän -- ei odottanut, vaan katosi
+kohta rannalla olevien katselijain joukkoon, jossa eräs vanhanpuoleinen
+nainen näkyi ottavan hänet vastaan sekä hätäisenä että vihoissaan.
+
+-- Enkö ollut oikeassa? -- virkkoi neiti de Lynar iloisesti. --
+Tanssijatar hän sittenkin on, ja todistuksena siitä on se, että hän on
+lumonnut teidät, kreiviseni!
+
+Bertelsköld olikin melkein kuin lumottu. -- Hän on suomalainen nainen,
+ja kaikki Suomen naiset osaavat lumota, -- vastasi hän samaan tapaan.
+Itsekseen hän ajatteli: -- Onko mahdollista, että tuosta vaasalaisesta
+pyryharakasta on kuudessa kuukaudessa tullut täydellinen sulotar.
+
+
+
+
+19. HARPUNSOITTOHARJOITUKSIA.
+
+
+Jos kaikki merivirrat alinomaa kulkisivat samaan suuntaan, niin olisi
+helppo oppia merta kulkemaan; ja jos kaikki halut ja toiveet tässä
+maailmassa alati noudattaisivat samaa kompassia, ei elämisen taitoa
+olisi vaikea oppia. Mutta ei mikään suunta ole niin suora, ettei
+laitatuuli laivaa sivulle kantaisi, eikä yksikään luonne ole valettu
+niin hyvästä teräksestä, ettei jokin vieteri siinä painaisi
+epätasaisesti. Elämän kompassi näyttää vähän väliä väärin, ja siitä on
+todistuksena tämäkin kertomus.
+
+Aina siitä asti, kun luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld
+marraskuussa 1738 näki Ester Larssonin, porvariskuninkaan nuorimman
+tyttären, Eläintarhan laivaveistämön ja Danvikin välisellä jäällä
+Tukholman lähellä, kun sekä hän että neiti de Lynar saivat kiittää
+hengestään tytön neuvokkuutta, ei hän enää voinut karkoittaa
+ajatuksistaan tuota ihmeellistä, ihastuttavaa olentoa. Kun sattuma jo
+neljännen kerran oli vienyt heidät vastakkain, oli siinä hänen
+mielestään tarpeeksi syytä oppia hänet tuntemaan; mutta hänen
+tietämättään oli hänen haaveksiva luonteensa, joka kenties oli perintö
+isoisältä Bernhard Bertelsköldiltä, kietonut Ester Larssonin olennon
+siihen salaperäisyyden hohtavaan huntuun, joka niin voimakkaasti
+kiehtoo nuorukaisen sydäntä. Hovin huvitukset, ylhäisten naisten
+hienosteleva hempeys, vieläpä neiti de Lynarinkin ranskalainen
+iloisuus, kaikki oli hänestä nyt yhdentekevää, ja kaiken sen ajan, jota
+ei tarvittu virka- ja muihin tehtäviin, kulutti hän nyt osaksi
+Tukholman kaduilla, osaksi meren jäätyneillä rannoilla, toivoen
+löytävänsä tuon pienen uhkamielisen suomalaisen porvaristytön kadonneet
+jäljet.
+
+Tämä ei ollut niinkään helppoa, sillä hän kuuli kohta, että
+valtiopäivämies Larsson asui yksinään eräässä vaatimattomassa huoneessa
+Kauppiaskadun varrella, ja hänen tyttärestään ei tiennyt kukaan mitään.
+Mutta nuori kreivi ei hellittänyt. Tukholma ei ollut siihen aikaan niin
+suuri, että ihmiset voivat siellä jäljettömiin kadota, ja niinpä hän
+sai eräänä päivänä tietää, että Larsson töistään päästyään tavallisesti
+joka ilta kävi eräässä Läntisen Pitkänkadun varrella olevassa talossa,
+jossa oli rikkaan rouva Sagerin liinavaatekauppa.
+
+Luutnantti Bertelsköld huomasi yht'äkkiä, että hänen
+liinavaatevarastoansa täytyi melkoisesti lisätä. Ei missään ollutkaan
+niin ylen hienoja Hollannin nenäliinoja, niin valkoista Norrlannin ja
+Turun palttinaa, niin oivallista sekä saksalaista että ruotsalaista ja
+suomalaista reivasta kuin juuri rouva Sagerilla. Ja kun nuori siivo
+mies, joka ei koskaan tingi, vaan heti paikalla maksaa ostoksensa ja
+aina kehuu tavaraa hyväksi, hintaa helpoksi, puotia sieväksi ja ehkäpä
+vielä talon rouvan pitsimyssyäkin hyvin silitetyksi ja hänelle hyvin
+sopivaksi; kun sellainen nuori mies on kaikkiin puoteihin tervetullut
+vieras, niin eipä kestänytkään kauan, ennenkuin luutnantti
+Bertelsköldiä onnisti niin, että pääsi rouva Sagerin suosioon. Vanhan
+hyvän tavan mukaan tämä seisoi itse puodissaan myymässä yhdessä vanhan
+silmäpuolen neitsyen ja jöröpään pojan kanssa, joka oli Tukholman
+nykyisten sivistyneiden puotiherrain näköinen yhtä paljon kuin
+takkukarva karjakoira on sileäksi kammatun, pestyn ja  hyvälle lemuvan
+sylikoiran näköinen.
+
+Että rouva Sager oli entisen valtiopäivämiehen leski, miehen, joka oli
+poistanut yksinvallan, perustanut vapauden ja auttanut Fredrik
+kuningasta valtaistuimelle; että hän itse oli hyvin merkillinen
+henkilö, joka vihasi yksinvaltaa ja voimakkaasti tuki vapaata
+hallitusmuotoa; että hänellä -- luultavasti sentähden -- oli onni olla
+ylhäisten ostajain suosiossa ja että hänen puodissaan joka päivä kävi
+kreivejä, vapaaherroja ja valtakunnanneuvosten rouvia -- että kreivitär
+Tessin osti häneltä palttinatarpeensa, sekä että kreivi Horn ja muut
+Kaarle XII:n urhoista olivat hänen puodistaan sotapaitansa ostaneet;
+kaiken tämän ja paljon muutakin hän oli jo ensi näkemässä ennättänyt
+kertoa, mitatessaan kreiville parasta palttinaa, joka "kelpaisi
+kuninkaallekin". Seuraavalla kerralla Bertelsköld kuuli, että tämä
+mahtava rouva oli syntyjään suomalainen ja kaukaista sukua Larssonille,
+jota ne siellä kotona sanovat porvariskuninkaaksi; vaikka Jumala kyllä
+tietäköön, sanoi rouva, että hänellä oli enemmän huolta kuin kunniata
+siitä sukulaisuudesta, kun Larsson oli saanut päähänsä majoittaa hänen
+luoksensa hemmoitellun lapsensa, joka yöt ja päivät tuotti huolta ja
+murhetta...
+
+Tähän katkaisi yht'äkkiä tämä puhelias rouva sanatulvansa, katsahtaen
+kadulle, ikäänkuin olisi pelännyt, että jokin asiaan kuulumaton henkilö
+olisi kuullut hänen puheensa. Turhaan koetti luutnantti viittailla
+siihen, että hänellä, joka vast'ikään oli tullut Suomesta, oli rakkaita
+terveisiä Esterille kotipuolesta. Rouva Sager nakkasi vain niskaansa,
+ikäänkuin sanoakseen, että semmoiset terveiset olivat tarpeettomia, ja
+siksi päiväksi olivat kaikki enemmät tiedustelut turhia.
+
+Mutta jo seuraavana päivänä, kun uusia liinoja yhä taas oli koeteltava,
+ja kun eukko oli puhellut palaviinsa asti politiikkaa ja hurskaana
+myssynä toivottanut kaikki hatut velkavankeuteen, kuuli Bertelsköld
+hänellä olevan senkin seitsemän huolta päivässä niistä monista
+koulumestareista, jotka Larsson mukamas oli lähettänyt hänen
+niskoilleen tyttärensä sivistämistä varten. Milloin tuli niitä yksi,
+jonka piti opettaa tytölle, kuinka pitkä matka on Roomaan; milloin
+toinen, joka tuhersi rihvelitaulut täyteen numeroita; milloin kolmas,
+jolla oli suu täynnä vanhan maailman historioita; milloin neljäs, joka
+opetti lasihelmiä ompelemaan; milloin viides, jonka piti opettaa
+Esterille saksaa; milloin kuudes, joka opetti häntä ratsastamaan
+hurjemmin kuin turkkilainen sillä hurjalla päistäriköllä, jonka tyttö
+oli saanut isältään lahjaksi; lyhyesti sanoen kaikenlaista hyödytöntä
+ja joutavaa oppia, paitsi Jumalan sanaa ja ranskankieltä, sillä
+Raamattua tyttö luki isänsä kanssa, ja mitään ranskalaista ei ukko
+suvainnut, vaan sanoi sitä hattulaisroskaksi. Tosin olivat kaikki nämä
+opettajat vanhoja harmaapäisiä ihmisiä; vaikka, Jumala paratkoon, eivät
+juuri silti sen parempia; mutta nyt tuli pahin pula. Isä oli nimittäin
+saanut päähänsä, että tytön pitäisi oppia harppua soittamaan, sillä se
+oli, arveli hän, oikeaa ja jumalista taidetta, jota itse jumalanmies
+kuningas Daavidkin oli aikoinaan harjoittanut ja siitä niin suurta
+mainetta niittänyt. Mutta kun ei koko Tukholman kaupungissa löytynyt
+ainoatakaan taitavaa opettajaa tahi opettajatarta, ei ainakaan ikäänsä
+nähden tarpeeksi vakavaa...
+
+-- Jos minun vähäinen harpunsoittotaitoni voisi olla miksikään hyödyksi,
+-- puuttui nuori luutnantti puheeseen, itsekin hämillään siitä, että voi
+semmoista esittää halvalle palttinankaupustelijattarelle.
+
+Rouva Sager mitteli häntä hämmästynein silmin ja kysyi, tunsiko hän
+porvariskuninkaan.
+
+-- Tunnen hiukan, -- vastasi Bertelsköld.
+
+-- Jos teidän armonne tuntee Larssonin, -- vastasi rouva vilpittömästi,
+-- niin teidän armonne tietää silloin myöskin, että itse kuningas
+Daavid ei olisi tarpeeksi hyvä opettajaksi tytölle, jos hänellä vain
+olisi kreivin arvonimi varsinaisen nimensä edellä. Olen sanonut
+Larssonille: mikset seurustele niinkuin minä ylhäisten ja alhaisten
+kanssa ja mittaa valtakunnanneuvoksia samalla kyynärmitalla kuin
+mittaat suutarin oppipoikia; sitä sanon minä oikeaksi kaupaksi, minä.
+Mutta tuli on nyt tulta ja vesi vettä; aatelisia hän ei suvaitse, ja
+kuitenkin tahtoo kouluttaa tyttärensä neidiksi. Eikö teidän armonne
+halua samanlaisia lautasliinoja kuin kreivi Hornilla on?
+
+Bertelsköld meni, mutta tuli seuraavana päivänä takaisin. Hän oli
+saanut tietää, että rouva Sagerilla oli poika, joka puhalsi huilua.
+
+-- Niin no, mitä Kalleen tulee, -- jatkoi rouva, kun tuota hellää
+kohtaa oli taitavasti kosketettu, -- niin hänellä on kyllin tekemistä
+virassaan kunink. majesteetin kamarikollegiossa. Kallesta olisi
+saattanut tulla yhtä hyvä palttinankauppias kuin kenestä tahansa ja
+kenties parempikin, mutta hänellä on pää, teidän armonne, tosiaankin
+pää kuin partaveitsi; hän osaa kreikkaa, latinaa ja ranskaa, jos niksi
+tulee, ja sentähden ajattelin, että antaa hänen nyt koettaa onneaan
+maailmassa ja kamarikollegiossa, kyllä minä puodin hoidan, ja hänellä
+on jumalankiitos vähän säästössäkin, kun moni muu ylhäinen herra vie
+kengänsolkensakin panttiin. Minä pidän aina vapauden puolta, mutta,
+Jumala kuningasta siunatkoon, pojastani saattaa tulla asessori, jos saa
+elää, ja sitten ... mitäpä sitten, jos hän soittaa huiluakin?
+
+-- Päinvastoin, -- keskeytti hänet kreivi, -- se lisää aina vähän hänen
+arvoaan. Kreivi Tessinin silmissä esimerkiksi -- (kreivi Tessin ei
+sietänyt musiikkia).
+
+-- Niinkö teidän armonne luulee? -- kysyi äiti ihastuneesti hymyillen.
+Ehkäpä teidän armonne tahtoisi olla niin armollinen että lausuisi
+jonkin hyvän sanan Kallen puolesta...
+
+-- Sen teen mielelläni, hyvä rouvaseni, ja ehkäpä voin setäni
+välityksellä vielä toimittaa hänen majesteetilleen kuningattarelle
+näytteitä näistä hienoista reivaistakin.
+
+-- Voi, mitä teidän armonne sanoo? Hänenkö majesteettinsa kuningatar
+näkisi hyväksi aterioida minun pöytäliinoiltani? Ja kenties
+seisahduttaa tähän oven eteen kuninkaalliset vaununsa, ajaessaan
+Ulriksdaliin?
+
+-- Ei se ole ollenkaan mahdotonta, jos vain hänen majesteettinsa
+kuningatar saapi asiasta sopivan viittauksen. Ja koska Kalle soittaa
+huilua, voisimmehan sopivassa tilaisuudessa soittaa huilua ja harppua
+yhdessä...
+
+-- Teidän armonne näkee hyväksi laskea leikkiä...
+
+-- Ei suinkaan, on hyvin harvinaista tavata taitavia huilunsoittajia.
+Kenties Ester haluaakin oppia soittamaan huilua mieluummin kuin
+harppua.
+
+-- No vie sun! Sepäs vasta oli naulanpäähän osattu! Totta puhuen ovat
+lapset jo kauan toisiaan kierrelleet ja vaikka Ester kyllä on huonosti
+kasvatettu tyttö, niin luulen kuitenkin, että hänestä hyvällä
+komennolla saadaan kunnon aviovaimo, eikä hän aivan avojaloinkaan
+taloon tule, niin että ... niin, jos teidän armonne suvaitsee, niin on
+halpa taloni kernaasti avoinna niin kohteliaalle herralle, ja voihan
+teidän armonne ottaa harpunkin mukaansa, jos haluttaa; sehän on aivan
+yhtä hyvä, kuin jos palkkaisimme vanhan, juopon urkurin maksaen hänelle
+korttelin riisiryyniä tunnilta.
+
+Nuori, Fredrik I:n hovin aatelismies naurahti vertaukselle ja suostui
+kutsuun. Noissa jyrkissä vastakohdissa oli tavallaan jotakin
+houkuttelevaa ja kiihoittavaa. Toisaalla oli hänen setänsä,
+presidentti, tuo pöyhkeä ylimys, joka ylenkatsoi ja halveksi kansaa --
+toisaalla Larsson, tuo pinttynyt kansanvaltainen, joka huusi
+onnettomuutta aatelisvallalle -- näiden välissä tuo kaupparouva, joka
+huusi vapautta ja oli valmis suutelemaan ylhäisten hameenhelmoja; --
+sitten tuo luonnonlapsi, joka oli kesytettävä uusimpain Tukholman
+mallien mukaan -- lopuksi hän itse, loistavan nimen perijä, joka
+hienosteli hovissa ja lähti sieltä suoraa päätä palttinapakkain
+keskeen säestämään Kalle Sagerin huilua, saadakseen tavata
+pientä porvaristyttöä, jota hänen setänsä tuskin olisi huolinut
+kamarineitsyeksi suositella -- ja kaikki tämä tapahtui sillä uhalla,
+että jos hänen puuhansa tulisivat ilmi, toinen tekisi hänet
+perinnöttömäksi ja toinen heittäisi ulos ikkunasta; lyhyesti sanoen,
+tämä tilanne näytti nuoresta luutnantista niin hullunkuriselta, että
+hän lähti rouva Sagerin kauppapuodista mitä mainioimmalla tuulella,
+eikä hän muistanut hymyilleensä vielä näin herttaisesti tuon
+hullunkurisen, Vähäkyrön metsissä tapahtuneen seikkailun jälkeen.
+
+
+
+
+20. VALTIOLLISIA JUONIA.
+
+
+Asiain kulkua seuratessamme joudumme taas presidentti, kreivi Torsten
+Bertelsköldin työhuoneeseen, tähän niin monien sotkuisten vehkeiden
+salaiseen keskustaan, josta valtiopäiviä johdettiin ja jossa haudottiin
+ei enempää eikä vähempää kuin hallitusmiesten ja koko valtiollisen
+järjestelmän muuttamista.
+
+Kaikki oli täällä ennallaan: sama erinomainen järjestys, sama
+ulkonainen somuus; ei tomun hituistakaan valtiomiehen hienolla
+samettitakilla; ei syrjähtänyttä kiharaakaan hänen kaikkien taiteen
+sääntöjen mukaan käherretyssä tekotukassaan; ei kiireen merkkiäkään
+mahonkisille ja elefantinluisille hyllypöydille ladotuissa
+paperiläjissä; kaikessa näkyi ikäänkuin filosofinen tyyneys, mutta
+tyyneys, joka oli tehtyä ja tarkoitettu näkymään. Oven eteen asetetusta
+isosta peilistä sai jokainen vieras heti sisään astuessaan ihmetellä
+omaa itseään. Pehmeä flanderilainen matto näytti olevan pantu lattialle
+vartavasten sitä varten, ettei edes silkkikengän narina häiritsisi
+huoneen harrasta hiljaisuutta. Kaarle XI:n rintakuva katseli tuimasti
+vierustovereitaan, Ranskan Ludvigeja, XIV:ta ja XV:ta, jotka taas
+vuorostaan silmäilivät erästä siihen aikaan kaikkivaltiaan ministerin,
+kardinaali Fleury'n alempana olevaa rintakuvaa; mutta turhaan sai etsiä
+somasti koristetuilta jalustoilta Kaarle XII:n pystyä päätä. Kreivi
+Torsten oli liian kopea kieltääkseen vastenmielisyyttään tätä
+hallitsijaa kohtaan, ja jokainen tiesi hänen olleen sankarikuninkaan
+katkerimpia vihamiehiä. Lopuksi oli vielä yksi jalusta, jolla olisi
+luullut tapaavansa kuningas Fredrik I:n kuvan. Mutta ei; sillä sijalla
+oli eräs ranskalainen tanssijatar, mademoiselle Zoë.
+
+Kello oli 8 aamulla, ja kreivi, joka harvoin pani maata ennen klo 2
+yöllä, oli ollut työssä klo 5:stä alkaen. Vieras vieraan perästä tuli
+ja meni. Sisään astui nyt yhtä haavaa kaksi kookasta, komeata herraa.
+Toinen, joka oli soturi, oli puvussaan osaksi säilyttänyt jätteitä
+vanhasta karoliinien univormusta, joka Fredrik I:n aikana oli saanut
+siirtyä senaikaisen preussilaisen kuosin tieltä, joka taas
+kankipalmikkoineen, puuteroituine tekotukkineen, pitkineliiveineen ja
+polvihousuineen oli vain ranskalaisen univormun huonoa jäljittelyä.
+Tällä herralla oli ratsusaappaat, rannehansikkaat ja pitkä
+karoliinilainen miekka vyöllä, aivankuin sotaan lähtevällä; hänen
+käytöksensä oli rohkeaa ja käskevää, mutta ei loukkaavaa, pikemmin
+avonaista, rehellistä, miltei ritarillistakin, vaikka vähän liian
+suorasukaista. Kun hän puhui, puhui hän kiivaasti, ikäänkuin ei olisi
+sietänyt mitään vastaväitteitä, mutta taitavasti keksitty vastasyy
+hämmensi hänet, sukkela käännös muutti pian hänen mielipiteensä. Voi
+melkein aavistaa, että ajan olot olivat tehneet tämän miehen päätään
+pitemmäksi kuin hän oikeastaan olikaan; toiset ajat tulisivat tekemään
+hänet päätään lyhyemmäksi. Tätä nykyä oli hänen arvonsa ylimmillään;
+tämä mies oli tuon lähenevän surullisen sodan sankari, kenraali, kreivi
+Kaarle Emil Lewenhaupt, jota hänen rohkeimmat puoluelaisensa nimittivät
+"Kaarle XIII:ksi."
+
+Toinen herra oli keski-ikäinen siviilimies, hänen pukunsa oli
+yksinkertainen, mutta niin aistikas ja arvokas että tuon keikarimaisen
+valtiomiehenkin puku sen rinnalla joutui varjoon. Pieninkin pitsi hänen
+kaulahuivissaan oli kaikkein hienointa lajia. Ranteita peittivät hienot
+kalvosimet, ja kädet, jotka aina olivat vilkkaassa liikkeessä hänen
+puhuessaan, olivat valkeat ja kauniit. Ja hän puhui mestarillisesti,
+tämä herra, hänen puheensa oli täynnä suloa ja sukkeluutta; ruotsia
+puhuttaessa sekoitti hän siihen alinomaa puhtainta ranskaa, joka näytti
+olevan hänen oikea äidinkielensä. Hän oli ryhdiltään täydellisen
+maailmanmiehen esikuva; koko hänen ylimyksellisessä olennossaan oli
+jotakin erinomaisen miellyttävää, monen mielestä mielistelevääkin,
+sillä hän osasi varsin notkeasti väistyä vastakkaisten mielipiteiden
+tieltä, kumminkin niin, että hän useimmiten sittenkin pysyi omassa
+mielipiteessään. Itse hän näytti tahtovan olla jonakin myrskyisen
+aikakauden äärimmäisyyksien sovittavana välittäjänä, vaikkakin hän
+siinä kohden lienee arvioinut kykynsä liian suureksi, sillä
+ulkopuolella hovin saleja poti hän tahtonsa teräksen puutetta, ja 1738
+vuoden Ruotsi, joka kukisti Lewenhauptin, voitti lopulta ylimyksellisen
+tasavaltalaisen kreivi Kaarle Kustaa Tessininkin, joka tätä nykyä oli
+maamarsalkkana valtiopäivillä.
+
+Nämä kolme mahtavaa herraa -- tuo kylmä, viekas, hienostunut
+diplomaatti, tuo kiivas, ritarillinen, mutta ei juuri teräväpäinen
+sotilas ja tuo älykäs, sukkela, mutta pintapuolinen hovimies --
+liittyivät nyt asianhaarain pakosta saman lipun alle, hallitakseen
+isänmaatansa. Keskustelu kävi enimmäkseen ranskaksi.
+
+-- Minua ilahuttaa nähdä teidän ylhäisyytenne täällä näin ratkaisevalla
+hetkellä, kun isänmaa enemmän kuin koskaan tarvitsee urhoollisten ja
+älykkäiden miesten tukea, -- lausui kreivi Bertelsköld; hyvin tietäen,
+että Lewenhaupt heti kohta tulisi siirtymään yleisistä korupuheista
+varsinaiseen keskusteluaiheeseen.
+
+Tessin ehti kuitenkin sitä ennen sanoa yhtä kärkeväksi sorvatun
+kohteliaisuuden. -- Teidän ylhäisyytenne -- sanoi hän, osoittaen
+rintakuvia, -- istuu niin kuuluisien ja jalojen henkilöiden
+ympäröimänä, että me tuskin uskallamme toivoa voivamme kartuttaa
+kokoelmaa. Kardinaali Fleury ja mademoiselle Zoë; näytte tahtovan hakea
+innoitusta sekä tästä että tulevasta maailmasta.
+
+-- Te muistutatte minua todellakin, kreiviseni, siitä, että olemme
+unohtaneet, mitä ensi äänestykseen tulee, kysyä oraakkelilta neuvoa.
+Kenties teidän ylhäisyytenne, jolla on onni olla asessori Svedenborgin
+ystävä...
+
+-- Asiaan, hyvät herrat, -- keskeytti Lewenhaupt malttamattomasti.
+-- Meillä on vain muutamia minuutteja käytettävänämme ennen
+täysi-istuntoa. Hänen majesteettinsa horjuu. Englannin suostumus
+vallanperimykseen Hessenin prinssin eduksi miellyttää hänen
+majesteettiaan paremmin kuin liitto Ranskan kanssa.
+
+-- Onneksi, -- jatkoi kreivi Tessin, -- on Ranskalla jotakin, joka
+miellyttää kuningas Fredrikiä. Hänen majesteettinsa sanotaan antaneen
+kardinaalille viittauksen siitä, että muutamat härkätynnyrit
+ranskanviinejä, _première qualité_ ja arvoltaan noin 100.000 _ecuta_,
+voisivat vaikuttaa korkeimmasti samaisen mielialaan Ranskaa kohtaan.
+Olisi epäkristillistä, jos kardinaali kitsastelisi mokomassa
+pikkuasiassa, kun koko Euroopan menestys on kysymyksessä.
+
+-- Mahdollista. Mutta kuka menee takuuseen hänen majesteettinsa
+suostumuksesta valtakunnanneuvoston virastaerottamiseen?
+
+-- Minä, -- vastasi Bertelsköld tyynesti.
+
+-- Rohkenenko kysyä, mihin teidän ylhäisyytenne perustaa varmuutensa
+tuon jotenkin epäilyttävän suostumuksen saamisessa?
+
+-- Aivan yksinkertaiseen asiaan. Coyet'n säädyille jättämä neiti Taubea
+koskeva kirjoitus on tehnyt toivotun vaikutuksen. Hänen majesteettinsa
+tahtoo, maksoi minkä maksoi, välttää häväistystä, ja kuningattaren
+vihakin merkitsee vielä jotakin Ruotsissa.
+
+-- Onnittelen teitä, herra kreivi, -- sanoi Tessin ivallisesti. -- Te
+pelaatte shakkia kuin mestari. Se siirto on tehnyt kuninkaan matiksi.
+
+Bertelsköld vastasi pienellä kumarruksella. -- Sallikaa minun, -- sanoi
+hän, -- pitää itseäni vain sen diplomaattisen koulukunnan, jossa teidän
+ylhäisyytenne on Orleansin ruhtinaan johdolla opinnoita harjoittaessaan
+saanut tohtorinarvon, vähäpätöisenä jäsenenä.
+
+-- Mutta, hyvät herrat, -- huudahti Lewenhaupt tähän sanasotaan
+tyytymätönnä, -- tietänettekö, että meitä tahdotaan ostaa Venäjän
+rahoilla? Bestusheff on äskettäin saanut 6.000 tukaattia, jotka hän on
+tallettanut pankkiin. Sillä kullalla hän ostaa puolet puoluelaisiamme.
+
+-- _Fi donc_, kuusituhatta tukaattia! Mikä pilkkahinta ruotsalaisesta
+vapaudesta! -- huudahti Bertelsköld närkästyksissään, samalla kun hänen
+huulillaan väreilevä kylmä, pilkallinen hymy antoi hänen sanoilleen
+kaksimielisen merkityksen.
+
+-- Joko on niin pitkälle menty, -- lausuili Tessin, -- että Ruotsin
+miesten kunniaa ja omatuntoja ostetaan ulkomaisella kullalla? Hyvät
+herrat, minä vetoan ritariston ikivanhaan kunniaan. Maamarsalkkana en
+voi suvaita, että vähäisinkään moisen törkeän epäluulon varjo tahraa
+säädyn mainetta.
+
+-- Sallikaa minun huomauttaa eräästä asianhaarasta, jatkoi Bertelsköld,
+-- Bestusheff on tehnyt meille palveluksen, jota ei käy kyllin suureksi
+arvioiminen. Niin pian kuin hän nostaa pankista nuo kuusituhatta, tulee
+meidän järjestää niin, että se tulee tunnetuksi, ja joka vähänkin
+pelkää tulevansa näyttämään ostetulta, hän on pakotettu äänestämään
+meidän kanssamme.
+
+-- Mikä ei estä panettelijoita puhumasta siitä, että meidät on
+ranskalaisilla rahoilla lumottu, -- vastasi Tessin olkapäitään
+kohauttaen. -- Hyvät herrat, sääty on perattava, ja ulkomainen kulta
+kerrassaan häpeään saatettava.
+
+-- Ja mitä ovat apurahat muuta kuin ostoa? sanoi Bertelsköld. -- Eikö
+Ruotsia joka päivä myydä enimmän tarjoavalle? Tänään Ranska, huomenna
+Englanti, ylihuomenna kenties Venäjä. Kuinka aiotaan yksityisiltä
+kieltää kaupankäynti, kun koko isänmaasta kauppaa käydään?
+
+Lewenhaupt puuttui puheeseen: -- Minä olen samaa mieltä kuin hänen
+ylhäisyytensä maamarsalkka, että perkaus on välttämättömän
+tarpeellinen. Pahansuovat on saatettava vaikenemaan tai äänestämällä
+ritarihuoneesta erotettava, asiaankuulumattomat on pois lähetettävä,
+sotaväkeä on kutsuttava kokoon, vahingolliset kirjat ja kirjoitukset on
+kiellettävä. Muuten emme voi luottaa äänestykseen, ja petturit
+vehkeilevät minkä kerkiävät.
+
+Tessin ja Bertelsköld hymähtivät ivallisesti kuullessaan, miten
+omituisesti tämä sotilas tulkitsi perustuslaillista vapautta.
+Maamarsalkka huomautti hyvin sävyisästi, että voitaisiin kenties keksiä
+keinoja, jotka eivät loukkaisi sananvaltaa vapaassa tasavallassa.
+Niiden tietojen mukaan, jotka hän nyt oli saanut, ei voitto
+ritarihuoneessa olisi epätietoinen ja papit äänestävät aina kuninkaan
+tahdon mukaan. Mitä talonpoikiin tulee...
+
+-- Talonpojat ajattelevat niinkuin heidän sihteerinsä, ja Troilius on
+neuvokas mies, -- vastasi Bertelsköld.
+
+Tessin naurahti. -- Se merkitsee, että Pierrot aina saa tanssia
+Harlekinin pillin mukaan. Kaikki riippuu siis siitä, mistä päin tuuli
+porvarissäädyssä puhaltaa.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne on oikeassa; tällä hetkellä kaikki on
+porvarissäädyn varassa. Plomgren ja Kjerrman soittavat meiltä saamiaan
+nuotteja kauppiaiden korviin aamusta iltaan, mutta niin kauan kuin sitä
+härkäpäätä Larssonia ei saada kääntymään, on sääty meitä vastaan.
+
+-- Niin lähettäkää hänet hiiden pisaan, -- ärjäisi Lewenhaupt.
+
+-- Sitä emme voi tehdä, hyvä kenraalini. Me elämme vapaassa
+tasavallassa, niinkuin hänen ylhäisyytensä kreivi Tessin aivan oikein
+huomautti. Ainoa keino on se, että saamme sen kamasaksan
+vapaaehtoisesti poistumaan, ja sitä varten olen jo ryhtynyt
+toimenpiteisiin.
+
+-- Me luotamme herra kreiviin. Entä kuinka voivat sudenpenikkamme
+salaisessa valiokunnassa?
+
+-- Ne alkavat saada kynsiä ja hampaita.
+
+-- Silloin on tosiaankin kaikki porvarissäädyn varassa.
+
+-- Ja viime lopussa Larssonin.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne tietää kenties, että tuota suomalaista
+jyväjuutalaista kutsutaan porvariskuninkaaksi.
+
+-- Sepä on hauskaa kuulla; kaksi kuningasta tasavallassa on aina
+parempi kuin yksi. Me syöksemme kummankin valtaistuimelta, ja Ruotsi on
+meidän.
+
+
+
+
+21. ULLAKKOKAMARISSA LÄNTISEN PITKÄKADUN VARRELLA.
+
+
+Rikkaan rouva Sagerin Läntisen Pitkäkadun varrella omistama talo oli
+Tukholman vanhimpia ja rakennettu muinaiseen tapaan niin, että pääty
+oli kadulle päin. Vähäiseen pituuteensa ja leveyteensä katsoen se oli
+sangen korkea ja siinä oli kolme kerrosta, paitsi korkeata ullakkoa,
+jonka jyrkkä katto oli liuskakivillä peitetty. Maakerrassa näiden
+kolmen muun kerroksen alla oli päätyyn sijoitettu puoti ja puotikamari,
+jossa kirjanpitäjä asui, keittiö, varastohuone ja rengin huone.
+Toisessa kerroksessa olivat talon parhaat huoneet, luvultaan neljä,
+joista kaksi oli pojan hallussa, yksi vieraita ja yksi rouva Sageria
+itseään varten, mutta neljästä näitä vastaavasta kolmannen kerroksen
+huoneesta pidettiin kahta asumatonna ja käytettiin palttinakankaiden
+varastohuoneina; kolmannessa asui puotineitsyt Loviisa, joka oli köyhä
+ja kaukaista sukua rouva Sagerille, ja tämän katsannon alla asui Ester
+Larsson neljännessä huoneessa eli ullakkokamarissa, josta oli laaja
+näköala itään päin.
+
+Tähän korkealla olevaan turvapaikkaan oli nyt arvoisa rouva eräänä
+päivänä kello 3:n aikana iltapäivällä itse saattanut toivehikkaan
+kamarikollegiossa palvelevan poikansa ynnä nuoren kreivi Bertelsköldin
+siinä luvallisessa tarkoituksessa, että hänen turvattinsa oppisi
+harppua soittamaan niinkuin hänen isänsä oli toivonut. Arvattavasti
+tämä kunnon rouva jostakin syystä ei tahtonut soitantoa harjoitettavan
+omassa kerroksessaan, jossa Ester otti vastaan muut opettajansa, koska
+naapurit voisivat siitä saada aihetta juorupuheisiin, ja muutoinkin oli
+rouva Sager turvattinsa suhteen siksi varova ja arka, ettei sallinut
+kenenkään nousta ullakkokamariin muutoin kuin hänen itsensä taikka
+Loviisan läsnä ollessa.
+
+Kreivi Bertelsköld nousi nyt viidettä tai kuudetta kertaa noita jyrkkiä
+portaita, ja joka kerta oli hän noussut yhä keveämmin askelin. Hänen
+edellään lensi Ester keveästi kuin lintu, kaksi tahi kolme
+porrasaskelta kerrallaan; emäntä itse kiipesi sinne kreivin taluttamana
+ja oli ylen mielissään tästä kunniasta, mutta poika, joka palveli
+kamarikollegiossa, oli tuntemattomasta syystä jäänyt tulematta, ja
+kohtelias nuori ylimys sai kiittää talossa saavuttamaansa suurta
+suosiota siitä, että tämä pojan pois jääminen ei siksi kerraksi
+keskeyttänyt opetuksen antamista. Kunnon rouvalla oli kyllä syytä
+huoliin ja epäilyksiin, niinkuin näkyy seuraavasta keskustelusta tai
+paremmin sanottuna yksinpuhelusta.
+
+-- Ei sen vuoksi, teidän armonne, -- puheli hän portaita vaivalloisesti
+kiivetessään, -- eipä sen vuoksi -- minulla on jumalankiitos silmät
+päässä erottaakseni kunniallisen nuoren miehen ylhäisestä epatosta,
+joka panee yksinkertaisten porvarillisten ihmisten pään pyörälle, mutta
+minä epäilen kuitenkin, olisiko mies-vainajani, joka puolusti vapautta
+ja Fredrik-kuninkaan kruunua, sallinut noin sievän nuoren herran käydä
+Esterin luona hänen omassa huoneessaan, vaikka se olisikin tapahtunut
+minun itseni läsnä ollessa, sillä teidän armonne voi kyllä arvata, että
+olemme arkoja kunniallisesta nimestämme, ja Jumala kuningasta
+varjelkoon, se on tietty, mutta Jumala varjelkoon myös maan tyttäriä
+kuninkaallisen majesteetin armollisilta silmäyksiltä. Kummoinen herra,
+semmoinen palvelija, sanoo sananlasku, eikä ole kauan siitä, kun oli
+vähän niin ja näin, että Maria Larsson pääsi onnellisesti pakoon... No,
+en puhu mitään, ja teidän armonne tietää, että kamarikollegiossa
+palveleva poikani on miltei kihloissa Esterin kanssa, eihän se
+haitanne hänen ylenemistään, että hän soittaa huilua, vai kuinka?
+Siunatkoon, missä hän nyt virkailee, kun teidän armonne on tehnyt
+meille sen kunnian -- kyllähän voin ymmärtää, että siellä on paljon
+kirjoittamista. Kallella on kaunis käsiala, hänhän se kirjoittaakin
+meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme arvonimen päällekirjoituksiin
+... huh, nämä portaat ovat niin jyrkät, teidän armonne, talo on
+rakennettu Kustaa-kuninkaan aikana, ja Sagerin suku on syntynyt ja
+kuollut tässä rakennuksessa. Mutta nyt olemme ylhäällä. Loviisa,
+vartioi puotia niin kauan kuin minä pidän seuraa hänen armolleen, ja
+pidä Maleniusta silmällä, ettei hän mittaa liian paljon kamaripalttinaa,
+jos kuningattaren hovipiiat puotiin tulisivat. Kiusaa ja vaivaa on
+noista puotipalvelijoista, ja pelkkiä hutiluksia on nykyajan nuori
+väki, kaikki he ihastuvat ylhäisiin, mutta kuinka vapauden ja
+kamaripalttinan käypi, sen jätän sanomatta...
+
+Nyt oli tultu Esterin ullakkokamariin. Se oli pitkä, korkea ja
+vanhanaikainen huone, joka ainoine ikkunoineen olisi ollut ylen ikävä,
+ellei siitä olisi ollut mitä ihanin näköala linnanmäelle, laivasillalle
+ja merelle. Tässä ainoassa ikkunassa oli omat merkillisyytensä, ja
+Bertelsköld oli useita kertoja rohjennut tiedustella syytä siihen,
+saamatta kuitenkaan muuta vastausta kuin että se oli "vanhan maailman
+aikainen". Ruutujen edessä oli nimittäin vankka rautaristikko, ja Ester
+oli -- oikukas kun oli -- luultavasti päästäkseen tuota näkemästä,
+asettanut ikkunan eteen omituisen kukka-astian: nuoren, isossa
+puulaatikossa kasvavan kuusen. Mutta metsän vapaa kasvi ei näyttänyt
+muuttuvan tässä vankeudessaan; kuusi hyötyi hyvin levittäen tuuheita
+oksiaan ikkunan ja ristikon eteen, niin että huone selkeällä
+päivälläkin oli puolipimeä.
+
+-- Ester, nosta nyt pois tuo ilkeä puu; eihän täällä voi toisiaan
+nähdä; ja kun hänen armonsa on niin armollinen että sinun tähtesi näkee
+vaivaa tänne tullakseen, lapseni, tulee hänen toki nähdä sormesi kieliä
+koskettelevan, -- mutisi rouva Sager pahalla tuulella, kun ei poikaa
+kuulunut.
+
+-- Suokaa anteeksi, -- vastasi Ester nöyrästi, mutta varmasti, -- se on
+minun metsäni, ainoa mikä minulla on, ja jos ei metsä saa päivänvaloa,
+se lakastuu.
+
+-- Sallikaa puun olla paikallaan, -- puuttui Bertelsköld puheeseen. --
+Vanha sananlasku sanoo, että soitannon oppiminen aina käy parhaiten
+hämärässä.
+
+-- No, jos niin on, -- vastasi rouva Sager, ottaen sukankutimensa
+esille, -- niin ymmärtää teidän armonne semmoiset asiat paremmin kuin
+minä... Missä Kalle viipynee ... mutta kenties, lapseni, otat aluksi
+sen virren, jota isäsi niin rakastaa -- numero 354.
+
+Ester juoksutteli sormiaan suuren, huoneessa olevan paljinharpun
+kielillä ja avasi juuri huulensa aloittaakseen virren, kun Loviisa
+samassa vähän hämillään pisti päänsä ovesta sisälle.
+
+-- Muori olisi hyvä ja tulisi heti kohta alas, -- huudahti hän. --
+Uudenaikaisen "rouvan" sijasta käytettiin siihen aikaan vielä
+kotipuheessa vanhaa kunniallista muorin nimeä.
+
+-- Mikä hätänä? -- kysyi emäntä, pannen pois sukankutimensa.
+
+-- Muori olisi vain hyvä, ja tulisi heti kohta alas!
+
+-- Tottapa taas on nokivalkea keittiössä, vaikka nokikolarille
+maksetaankin kaksi plootua vuodessa, -- jupisi eukko. -- Niin se on
+aina, sulaa kiusaa ja vaivaa, ja ajat huononevat huononemistaan.
+Loviisa, jää tänne niin kauaksi ... hänen armonsa suokoon anteeksi...
+
+Näin sanottuaan hän oli kadonnut. Kreivi ja hänen oppilaansa olivat
+yht'äkkiä kahden kesken tässä hämärässä huoneessa, jossa marraskuun
+varhainen iltapuhde jo muutoinkin alkoi tuntua.
+
+Syntyi hetken äänettömyys. Bertelsköld oli tähän asti kohdellut Esteriä
+kuin oikullista lasta; heidän välillään oli syntynyt jonkinlainen
+tuttavallisuus niinkuin veljen ja sisaren välillä. Ollessaan nyt ensi
+kertaa kahden kesken tämän virmapään kanssa, joka oli niin
+ihmeellisesti kehittynyt sen jälkeen, kuin he ensi kerran olivat
+tavanneet toisensa Suomessa, ei kreivi aluksi oikein tiennyt mitä
+virkkaa.
+
+Mutta luonnonlapsen tarkalla vaistolla, joka aina neuvoo, mitä hänen on
+tehtävä, tarttui Ester uudelleen harpun kieliin ja aloitti virren
+raittiisti ja heleästi, niinkuin olisi metsän kuusille laulanut. Kreivi
+kuunteli. Tässä mutkattomassa, liikuttavassa sävelessä oli jotakin,
+mikä sai hänen sydämensä heltymään. Ester lauloi:
+
+    Jos kaikilla puilla ja ruohoillakin --
+    jos niilläkin äänensä oisi,
+    ja lintuset sävelin taivaisin,
+    kuin enkelit laulella voisi,
+    ei Jeesusta Kristusta kuitenkaan
+    me kyllin taitaisi kiittää.
+
+-- Vielä yksi säkeistö, Ester, vielä yksi säkeistö! Bertelsköldistä
+tuntui niinkuin hän kuulisi vangitun linnun häkissään laulavan metsän
+vapaudesta.
+
+Ja ikäänkuin nuori tyttö olisi aavistanut hänen ajatuksensa, aloitti
+hän heti sen jälkeen seuraavan säkeistön:
+
+    Kas lintunen lentääpi laaksosta maan,
+    läpi ilman se liiteleepi,
+    se riemuiten kiittääpi Jumalataan
+    ja ilosta viserteleepi,
+    niin sielukin, lennä sä korkeuteen
+    ja Luojalles kiitosta laula!
+
+Laulu lakkasi. -- Sano minulle, Ester, -- virkkoi Bertelsköld, vielä
+äskeisissä ajatuksissaan, -- kuinka on isäsi hennonut sulkea sinut
+tähän synkkään häkkiin? Ja mitä merkitsevät nuo vahvat rautaristikot
+ikkunasi edessä, -- kun sinä enemmän kuin kukaan muu tarvitset vapautta
+ja valoa?
+
+Ester painoi sormensa suun eteen ja osoitti ulommaista huonetta,
+ikäänkuin peläten jonkun kuulevan.
+
+Bertelsköld aukaisi oven. -- Ei siellä ole ketään, -- sanoi hän
+teeskentelemättömästi.
+
+-- Niinpä sanon minä kreiville, -- kuiskasi Ester, -- että täällä on
+monta vuotta sitten asunut eräs mielipuoli tyttö, Sagerin sukuun
+kuuluva. Hän oli rakastanut erästä ylhäistä herraa ja hänet oli
+petetty, siinä kaikki, ja se on niin tavallista, sanoi Loviisa. Mutta
+ei häntä rautaristikko pidättänyt, se on tietty. Hän hyppäsi alas.
+
+-- Hyppäsi alas kolmannesta kerroksesta?
+
+-- Se on tietty. Mitäpä hänellä olisi ollut täällä tekemistä?
+
+-- Mutta korkeus on hirvittävä, yli viidenkymmenen jalan, ja alla on
+kivetty pihamaa. Kai hän musertui kuoliaaksi?
+
+-- Niin -- kyllä kai, mutta eihän se ollut niin vaarallista! Hänethän
+oli petetty.
+
+-- Aiotko sinäkin hypätä ulos ikkunasta?
+
+-- Kukapa tiesi. Jos minun tulee kovin paha mieli.
+
+-- Kukapa hennoisi mielesi pahoittaa?
+
+-- Voinhan sitten hypätä ilman vain hauskuudekseni.
+
+-- Onneksi on toki ristikko kyllin vahva.
+
+-- Nyt muistan jotakin. Tahtooko kreivi luvata minulle yhden asian?
+
+-- Minkä asian?
+
+-- Sen, että saan nähdä kuninkaan ja kuningattaren oikein läheltä.
+Tietääkö kreivi, että sitä olen niin kauan toivonut. Ja ylihuomenna on
+naamiaiset kreivi Tessinillä, ja kuninkaalliset tulevat sinne, sen on
+eräs kamarineitsyt sanonut Loviisalle eilen. Lupaako kreivi viedä minut
+naamiaisiin?
+
+-- En, pienoiseni, sitä en voi luvata.
+
+-- Minkätähden ette?
+
+-- Sinne tulee vain hoviväki ja muutamia valtiopäivämiehiä.
+
+-- Mutta jos minulla on naamari niinkuin kaikilla muillakin?
+
+-- Ei sittenkään. Sinä olet jo iso tyttö. Se voisi pilata mainettasi,
+ja sitä en soisi.
+
+-- Hyvästi sitten. Sanokaa paljon terveisiä täti Sagerille!
+
+Ja sen sanottuaan, ennenkuin hämmästynyt nuorukainen ymmärsi hänen
+tarkoituksensa, oli hän kadonnut kuusen taa. Rautaristikko rasahti,
+ruutu kilahti. Bertelsköld juoksi ikkunaan. Hänen ensi ajatuksensa oli,
+että Ester oli piiloutunut kuusen taa. Mutta tyttöpä ei ollutkaan
+siellä. Saranoilla ikkunapieleen kytketty ristikko oli auki, -- kaksi
+ruutua oli säpäleinä. Ester oli hypännyt ulos ikkunasta.
+
+Kreivi ei vähästä säikähtänyt, mutta katsahtaessaan ulos ja nähdessään
+tuon huimaavan korkeuden, nähdessään kivetyn pihamaan allaan eikä
+jälkeäkään hurjasta tytöstä, -- alkoi hänen sydämensä ankarasti
+tykyttää. -- Ester! -- huusi hän.
+
+Ei kuulunut vastausta.
+
+-- Ester! -- huusi hän taas, -- sinä pahankurinen tyttö! Sano
+sananenkaan, että elät! Missä olet? Minä kuolen levottomuudesta!
+
+-- Saanko nähdä kuninkaan, vai mitä? -- kuului raitis ja iloinen ääni
+ihan hänen korvansa juuresta. Bertelsköld katsahti taakseen. Ikkuna oli
+ulkopuolelta varustettu tukevalla raudoitetulla luukulla, ja tässä
+luukussa, joka oli työnnetty auki seinää vasten, piteli Ester itseään
+kiinni.
+
+-- Tule heti kohta sisään, muuten huudan koko talonväen hätään! --
+huusi kreivi suutuksissaan.
+
+-- Saanko nähdä kuninkaan? -- tiuskaisi tuo itsepäinen tyttö.
+
+-- Et, sitä et saa. Ja jos et heti paikalla tule takaisin, niin
+ilmoitan isällesi narrimaiset ilveesi.
+
+-- Vai niin ... en siis saa nähdä kuningasta? -- jatkoi Ester
+huolettomalla äänellä ja samassa hän päästi oikean kätensä luukusta
+irti, pani sen ilkkuen puuskaan ja piti itseään kiinni vain vasemmalla
+kädellä, riippuen melkein kuin ilmassa.
+
+Bertelsköldin päätä huimasi, mutta hän päätti olla taipumatta. Hän
+nojautui oikealle polvelleen, koppasi oikealla kädellä ikkunapielestä
+kiinni, ojensihe eteenpäin niin pitkälle kuin voi, veti ikkunaluukun
+luokseen ja tarttui vasemmalla kädellään Esteriä vyötäisiin. Ylen
+vaarallinen painiskelu syntyi nyt molempain välillä. Ester suuttui
+puolestaan hänkin ja hosui käsillään kuin vimmastunut lapsi. Mutta nyt
+hän oli tavannut väkevämpänsä. Bertelsköld tempasi hänet ikkunasta
+sisään ja salpasi rautaristikon.
+
+Silloin löi Ester häntä kasvoihin.
+
+Viha nousi nuoren miehen poskille. Esteriä oli rangaistava -- hän
+suuteli tyttöä.
+
+Ester puraisi häntä poskeen.
+
+Nyt häpesi Bertelsköld. Hän, mies, oli suuttunut itsepäiselle lapselle.
+
+Poskensa vielä verta vuotaessa hän otti harpun, näppäili sen kieliä ja
+jatkoi virttä 354, laulaen sen kolmannen säkeistön:
+
+    "Isä Jumala, poika ja Pyhä Henk'
+    ynnä enkelit armahasti
+    pahan pauloilta tietämme turvatkoon
+    ain' viime hetkehen asti
+    ja perkeleen juonilta suojelkoon
+    ain' sielua, ruumistamme."
+
+Huoneessa oli melkein pimeä. Kun hän aloitti virren, polki Ester
+jalallaan lattiaa. Mutta kun hän sen lopetti, istui Ester kasvot
+ikkunaa vasten ja itki.
+
+
+
+
+22. NAAMIAISET.
+
+
+Pitoja ei sanottu naamiaisiksi, ne olivat vain _petit cercle_, pieni
+iltaseura, pukutanssit maamarsalkan, kreivi Tessinin ja hänen
+rakastettavan kreivittärensä luona. Kutsuttuja vieraita oli vain
+muutamia, tuskin kaksi sataa henkeä: kuningas Fredrik ja kuningatar
+Ulriika Eleonoora, hovin hienosto, ulkomaiden lähettiläät ja ylhäinen
+aatelisto. Kuitenkin oli hänen ylh. maamarsalkka, eikä varmaankaan
+ilman tarkoitusta, kutsunut myöskin muutamia vaarallisimpia
+vastustajiaan ritarihuoneesta ja porvarissäädystä. Myssyt pitivätkin
+näitä kemuja puoluepitoina, joiden tarkoitus muka vain oli
+vastahakoisten mielitteleminen, ja heidän huikaisemisensa
+kuninkaallisuuden loistolla; ehkä oli myös tarkoituksena antaa kuningas
+Fredrikille tilaisuus henkilökohtaisesti vaikuttaa heidän
+mielipiteisiinsä, kun hänet nyt oli saatu hattupuolueen aatteita
+kannattamaan. Myöskin ne kuusi valtakunnan neuvosta, jotka tahdottiin
+syöstä pois vallasta, oli kutsuttu, mutta ainoastaan kreivit Hård ja
+Bonde olivat saapuneet; kreivi Horn syytti kivulloisuuttaan, toiset
+kiireellisiä töitään.
+
+Kuului kuiskauksia, että vieraiden tuli esiintyä naamioituina eräästä
+aivan erityisestä syystä. Kuningattaren ja neiti Tauben välit olivat
+käyneet, Coyetin, Saaraa ja Hagaria koskevan kuuluisan kirjoituksen
+johdosta niin kireiksi, että Ulriika Eleonoora ylen vastenmielisesti
+näyttäytyi isommissa seuroissa, varsinkin semmoisissa, missä hän
+pelkäsi kohtaavansa vihatun kilpailijansa. Mutta jos ei neiti Taubea
+olisi kutsuttu, niin olisi sillä taas loukattu kuningasta ja saatettu
+hänet koko illaksi pahalle tuulelle. Siten, että kaikki esiintyivät
+naamioituina, tahdottiin siis välttää mahdollista yhtymystä, ja jos
+kuningatar viipyisi niin myöhään, että naamarit hänen aikanaan oli
+poistettava, toivottiin kyllä keksittävän jokin keino, jonka avulla
+vaaralliset yhteentörmäykset vältettäisiin.
+
+Ruotsissa ei ollut siihen aikaan aatelismiestä, joka hienoon
+sivistykseensä ja loistaviin ominaisuuksiinsa nähden olisi voinut vetää
+vertoja kreivi Tessinille -- ei sitä naista, jonka hempeys ja
+rakastettavaisuus olisi ollut yhtä suuri kuin kreivitär Tessinin -- ei
+perhettä, missä seurustelutapa oli niin hieno, nero, kirjallisuus,
+taiteet ja tieteet niin kotiutuneet kuin Tessinin perheessä. Kaikki
+aikakauden sukkelimmat, valistuneimmat ja viehättävimmät henkilöt
+kokoontuivat mielellään näihin upeihin, parasten Parisin mallien mukaan
+sisustettuihin salonkeihin. Siihen aikaan, kun Tukholmassa oli vain
+vanha hovi ja valtaistuimella jo rapistuva armastelija, jonka
+kohteliaisuuksia naiset enemmän pelkäsivät kuin olivat niistä
+mielissään, etsivät ja löysivät pelästyneet hemmettäret ja jalommat
+tavat turvapaikan Tessinin perheessä, joka monessakin suhteessa
+muistutti vielä tulevaisuuden hämärässä piilevää Kustaa III:n
+aikakautta. Ollen enemmän hovimies kuin valtiomies, enemmän loistava
+kyky kuin syvällinen nero oli kreivi Tessin kuin luotu semmoisia pitoja
+varten, joiden järjestämisessä kysyttiin kekseliäisyyttä ja
+kauneudenaistia. Nämä pienet pidot, joista sanottiin tulevan aivan
+vaatimattomat, olivat kumminkin jo edeltä käsin puheenaiheena hovissa
+ja ne osoittivatkin täydellisesti isännän ja emännän suurta
+kekseliäisyyttä sillä alalla.
+
+Entisissä naamiohuveissa tavattu jumalien ja jumalattarien raskas
+komeus oli nyt saanut väistyä keveäjalkaisempien ranskalaisten
+paimenpoikien ja -tyttöjen tieltä, jotka tanssivat kukilla ja
+lehtimajoilla koristetussa salissa. Tämän salin perällä oli
+erehdyttävän todenmukainen sveitsiläinen maisema, jossa vuorenkukkulat
+olivat simpukan kuorilla ja kimaltelevilla kristalleilla peitetyt ja
+järvet peililasilla reunustetut. Näiden maalattujen vuorten juurella
+nähtiin mitä kauneimpia sveitsiläisiä majoja, joissa vieraille
+tarjoiltiin mansikoita ja kermaa, juustoa ja mantelimaitoa. Eräässä
+erakkomajassa oikealla kädellä -- erakkomajassa, joka oli tehty
+gobeliineista ja intialaisista matoista -- oli korkeampi paikka
+kuninkaallisia varten, ja erakkona tässä loistavassa erämaassa oli
+isäntä itse. Loisteliasta vaikutelmaa kohottivat vielä ne isot
+pystypeilit, jotka olivat taitavasti kätketyt lehvistöjen väliin ja
+asetetut vastapäätä toisiaan salin sivuseinille, joten lattialla käyvä
+vilinä ja kynttiläkruunujen liekit kuvastuivat niihin niin, että
+molemmin puolin luuli näkevänsä loppumattoman jonon valaistuja
+lehtimajoja ja helakoita pukuja.
+
+Kuningatar Ulriika Eleonoora istui siinä kankeana ja juhlallisena
+muodottomassa pönkkähameessaan, niinkuin puusta veistetty madonna, ja
+näytti hyvin vähän ottavan osaa illan huvituksiin. Kuningatar parka,
+hän seurasi synkein ja epäluuloisin silmin noita kirjavia parveilevia
+naamioita, ikäänkuin aavistaen, että jonkin naamarin alla piilivät ne
+kasvot, joita hän kaikkein vähimmin halusi nähdä. Välistä vilahti,
+erakon leikkiä laskiessa, pikainen hymy hänen hiukan miesmäisillä
+kasvoillaan, mutta kohta vaipui hän taas raskasmieliseen rauhaansa.
+Kenties hän olisi suonut istuvansa piilossa maailmalta kuninkaallisen
+linnansa sisimmässä sopessa; mutta niin mahtavaa miestä kuin kreivi
+Tessiniä ei saanut loukata; ja sentähden kuningatar pysyi paikoillaan.
+
+Se vähän untelo mieliala, joka tästä syystä levisi Ulriika Eleonooran
+lähimpään ympäristöön, ei kumminkaan näyttänyt vähääkään haittaavan
+hänen kuninkaallista puolisoansa. Kuningas Fredrik oli samana päivänä
+palannut onnistuneelta metsästysretkeltä ja oli hyvin armollisella
+päällä. Hänen majesteettinsa suvaitsi ylhäiseltä asemaltaan tarkastella
+vieraita, erittäinkin nuorta väkeä, ja suosiollisesti kuunnella niitä
+välistä vähän ruokottomia sukkeluuksia, joilla suosikki Broman näki
+hyväksi huvittaa herraansa läsnäolevain kustannuksella.
+
+Yht'äkkiä synkistyivät kuninkaan kasvot, kun hän huomasi erään komean,
+kankean ja suoraselkäisen ukon, joka salin alimmassa päässä katseli
+vilinää samalla välinpitämättömyydellä kuin halonhakkaaja metsässä
+katselee muurahaiskekoa. -- Kas, tuollapa on tukki, joka kelpaisi
+vaikka Englantiin vietäväksi, -- virkkoi kuningas. -- Missä hiidessä
+olen tuon miehen jo ennen nähnyt?
+
+-- Se mies kilpailee teidän majesteettinne kanssa kruunusta; hän on
+porvariskuningas Larsson, -- vastasi suosikki huolimatta vähintäkään
+eräistä vähemmän hauskoista muistoista, jotka Larssonin näkeminen
+hänessä herätti. -- Suomessa, -- jatkoi hän -- on tapana kastaa porvari
+kolmeen kertaan piessä, jotta hän saisi sopivan ryhdin.
+
+-- Ah, sen kirotun tytön isä! -- vastasi kuningas, jatkaen
+tarkastustaan, nyökytti armollisesti päätään Ranskan lähettiläälle ja
+jokseenkin kylmästi presidentti, kreivi Bertelsköldille, ja pysähtyi
+viimein katselemaan erästä nuorta paimentyttöä, joka naamioituna
+niinkuin kaikki muutkin seisoi yksinään erään ikkunan luona, katsellen
+häntä naamarin läpi.
+
+Tarkastus lienee herättänyt kuninkaan uteliaisuutta, sillä heti
+sen jälkeen kuultiin hänen majesteettinsa sanovan isännälle
+ranskankielellä: -- Erakkoseni, lieneekin aika, että noitasauvallanne
+jälleen annatte oikean muotonsa kaikille noille aaveille, jotka
+erämaassanne liikkuvat.
+
+Mutta Tessin oli huomannut, että kuningattaren tarkat silmät
+seurailivat erästä toisella puolen salia liikkuvaa solakkaa, naamioitua
+Amaryllistä. -- Suvaitkaa, -- sanoi hän, -- että odotan hetkeä, joka on
+tähdissä määrätty. Juuri tällä hetkellä näkyy taivaalla kaksi
+kiertotähteä, jotka kulkevat ristiin Jupiterin radan yli.
+
+-- Ahaa, -- vastasi kuningas samaan tapaan, -- te tarkoitatte, että
+Jupiter voisi joutua välikäteen Junon ja Venuksen välillä. Suuri
+tähdistälukija, minä ihmettelen tarkkanäköisyyttänne. Tehkää niinkuin
+viisautenne hyväksi näkee.
+
+Vieraat vaihtoivat monta kertaa naamaria ja pukuja. Kaksi paria, jotka
+olivat vuodenaikoja esittävinään, astui nyt sisään ja tanssi
+vastakkain. Yksi näistä neljästä, nuori Kevät, joka oli kokonaan
+kukilla verhottu, herätti kaikkien huomiota. Noin notkeata sulotarta,
+noin kevykäistä jalkaa ei vielä oltu tanssissa nähty. Kaikki kysyivät
+toisiltaan, kuka Kevät oli. Toiset arvailivat neiti Stenbockia, toiset
+nuorta kreivitär Bondea.
+
+-- Mutta tuohan on oikea kukkaiskimppu, -- sanoi neiti de Lynar
+kärkevästi luutnantti Bertelsköldille, joka kaiken iltaa oli ollut
+tavattoman hajamielinen ja nyt, niinkuin kaikki muutkin, tarkasti
+seurasi vuodenaikain tanssia. -- Te olette kovin runollinen tänä
+iltana, kreiviseni, -- lisäsi hän. -- Menkää noukkimaan ruusuja tuolta
+keväältä; lyön vetoa, että saatte niitä koko korillisen.
+
+-- Meidän pohjoiset keväämme kalpenevat eteläisten rinnalla, -- vastasi
+Bertelsköld miltei ajattelematta, mitä sanoi.
+
+-- Niinkö luulette? -- jatkoi neiti de Lynar. -- Minulle johtuu jotakin
+mieleeni. Tunnustakaa, että arvasin oikein silloin, kun minulla oli
+kunnia teidän seurassanne mitata Itämeren syvyyttä.
+
+-- Sitä en voi muistaa...
+
+-- Tänä iltana ette muista mitään. Se ketterä luisteleva tyttö, hän,
+joka teatterikepposella pelasti meidät hukkumasta -- hän oli sittenkin
+tanssijatar, vaikkette tahtonut sitä uskoa.
+
+-- Mutta, arvoisa neiti, mikä antaa teille aiheen sellaiseen luuloon?
+
+-- Mikäkö? Ja niin sanotte te, joka neljännestunnin ajan ette ole
+tehnyt muuta kuin tarkastellut häntä!
+
+-- Minäkö? Mutta selittäkäähän...
+
+-- Oi, kreiviseni, tosin olette hyvin ihastunut, mutta niin sokea ette
+voi olla, ettette huomaisi yhdennäköisyyttä ... sanalla sanoen,
+tanssiva luistelija ja tuo Kevät ovat sama henkilö.
+
+Onneksi oli tanssi samassa loppunut, ja kun kaikki kiiruhtivat
+osoittamaan ihastustaan esitykselle, ei kukaan muu kuin neiti de Lynar
+havainnut, että kreivi Bertelsköld kalpeni. -- Mikä teitä vaivaa? --
+kysyi hän. -- Niinhän olette vaalea kuin tuo kauluksenne. Kas, teillä
+on arpi poskessanne! Onko käärme purrut teitä?
+
+-- On -- käärme on purrut, -- vastasi Bertelsköld ja riensi pois tuota
+tuntematonta naamiota etsimään. Joukko ihailevia herroja oli hänet
+piirittänyt -- niiden joukossa oli erakkokin, joka pyysi saada esittää
+hänet kuninkaalliselle vieraalleen. Mutta Kevät pani sormensa suun
+eteen eikä vastannut mitään.
+
+-- No niin, armollinen neiti, -- jatkoi aina kekseliäs isäntä. -- Minä
+kunnioitan äänettömyyttänne, teillä on oikeus antaa ruusujen tuoksun
+puhua puolestanne!
+
+Näin sanottuaan tarttui hän naamiota käteen ja esitti hänet kuninkaalle
+Hesperidien puutarhan ruusuna, joka oli "kaikkein kaunopuheisin juuri
+siksi, että oli vaiti".
+
+Bertelsköldin oli vaikea hengittää.
+
+Kuningas Fredrik lausui jonkin noita kohteliaisuuksia, joita hänellä
+oli niin viljalti. Mutta nuori Kevät vain niiaili ja niiaili yhä
+syvempään. Kuningas nauroi. -- Päivä koittaa, -- sanoi hän leikillään.
+-- Pois yö kaikkien noiden aurinkojen edestä!
+
+Naiset alkoivat riisua naamareitaan.
+
+Silloin niiasi nuori Kevät vielä syvempään kuin ennen ja luikahti kuin
+ankerias hämmästyneiden katselijaryhmäin välitse tiehensä. -- Viekää
+minut täältä! -- kuiskasi hän nopeasti Bertelsköldin korvaan.
+
+-- Ester! -- kuiskasi tämä, menehtymäisillään hämmästyksestä.
+
+-- Sanoinhan, että tahdoin nähdä kuninkaan! Mutta tulkaa...
+
+-- Ei, armas Kevät, niin helposti ette pääse käsistämme! -- huudahti
+eräs lihava, lystikkään näköinen herra, asettuen heidän tiellensä. Se
+oli _monsieur_ de Broman.
+
+-- Pois, pois! -- vastasi Bertelsköld ja työnsi hänet syrjään. Syntyi
+tungos... Eräs kookas, harteva mies seisoi pakenevain tiellä. Se oli
+Larsson... Ei päästy paikalta liikahtamaan.
+
+-- Onneton! -- kuiskasi Bertelsköld, -- sinä olet hukassa, jos emme
+pääse täältä pois...
+
+-- Naamio, naamio! -- huudettiin usealta taholta. -- Kaikki olivat nyt
+riisuneet naamarinsa. Kevät yksin oli vielä naamioituna. Hänen kätensä
+vapisi.
+
+Silloin kääntyi yht'äkkiä kaikkien huomio erakkomajaan. Kuningatar oli
+pyörtynyt! Kiertotähtien radat olivat käyneet ristiin. -- Bertelsköldin
+ja hänen turvattinsa onnistui päästä pakoon.
+
+Pidot keskeytyivät vähäksi aikaa. Kuningatar vietiin pois, mutta
+kuningas jäi vielä sinne katsomaan kreivi Tessinin uutta ilveilyä:
+"_L'enfant jaune_" (keltainen lapsi), joka esitettiin ennen illallista.
+Turhaan etsittiin ihastuttavaa Kevättä. Hän oli kadonnut, ja nyt oli
+taas marraskuu.
+
+
+
+
+23. SAMANA YÖNÄ.
+
+
+Kevättä esittävä naamio oli tuskin päässyt salin tungoksesta
+palvelijoita täynnä olevaan eteiseen, ennenkuin hän, sanaakaan
+selitykseksi sanomatta, riuhtaisihe irti saattajastaan ja riensi erään
+odottavan kamarineitsyen luo, joka heitti viitan hänen hartioilleen ja
+vei hänet pois. Bertelsköld kiiruhti heidän jälkeensä portaita alas.
+Portille ehdittyään hän näki eräitten vaunujen vierivän pois, ja
+lyhtyjen valossa hän erotti vaunujen ovesta Stenbockin kreivillisen
+vaakunan.
+
+Hämmästys, pelko, levottomuus ja närkästys täyttivät vuorotellen nuoren
+miehen mielen. Oliko se todellakin Ester Larsson? Olihan verratonta
+kevytmielisyyttä ja rohkeutta, että tuo lapsellinen tyttö, joka oli
+sekä alhaista sukua että vailla kaikkea suuressa maailmassa vaadittavaa
+esiintymistaitoa, uskalsi valepuvussa tunkeutua tähän paikkaan, johon
+kaikki pääkaupungin ylhäiset ja loistavat suvut olivat kokoontuneet! Ja
+kuinka se oli ollenkaan voinut tapahtua? Oliko tosiaankin Larsson, tämä
+jäykkä kansanvaltainen, isällisen heikkoutensa viettelemänä suostunut
+tyydyttämään pilalle hemmotellun lempilapsensa oikkuja? Sama
+turhamaisuus, joka oli houkutellut hänet antamaan tyttärelleen
+kasvatuksen, joka oli yläpuolella hänen säätyään, olisi siis vietellyt
+hänet siihenkin, että hän tahtoi antaa tämän tuntematonna näyttää
+ulkonaisia etujaan majesteettien ja hovin edessä? Muuta ymmärrettävää
+selitystä ei ollut. Ja kuta varmemmalta tämä Bertelsköldistä näytti,
+sitä enemmän hänen närkästyksensä kohdistui isään, joka noin
+anteeksiantamattomasti voi saattaa lapsensa maineen vaaraan. Lapsi
+parka, mikä oli hänestä semmoisen johdon alaisena tuleva tuon
+kevytmielisen hovin läheisyydessä, jonka loistoa kohti hän lensi kuin
+perhonen kynttilän liekkiin? Olihan hän kaikessa hurjassa
+uhkamielisyydessään kuitenkin rakastettava ja lahjakas olento, joka oli
+pelastettava mihin hintaan hyvänsä, vaikkapa häntä sitten olisi
+puolustettava oman isänsä ajattelemattomuutta vastaan.
+
+Bertelsköld ei kauan miettinyt. Hän päätti heti hakea käsiinsä
+Larssonin, joka ei vielä ollut kreivi Tessinin pidoista poistunut.
+
+Samassa avattiin ovet, ja kuningatar, joka oli tointunut
+tainnoksistaan, astui ulos mennäkseen vaunuihinsa isännän, emännän ja
+kamarirouviensa saattamana. Mutta kun kuningas Fredrik, joka yhä
+enemmän laiminlöi puolisoaan, näki hyväksi edelleen kunnioittaa pitoja
+läsnä olollaan, jäivät useimmat vieraistakin sinne vielä katsomaan
+_L'enfant jaunen_ esitystä.
+
+Kaikki olivat nyt ilman naamareita. Useat olivat nähneet Bertelsköldin
+tarjoavan käsivartensa sille nuorelle naamiolle, joka oli herättänyt
+niin suurta huomiota. -- Ah, -- huudahti _monsieur_ de Broman, --
+tuossa on meillä neiti Stenbockin ritari! Tiedättekö kreiviseni, että
+te oikeastaan olisitte sotaoikeuden eteen asetettava siitä, että olette
+ryöstänyt meiltä yhden pitojemme kauneimpia koristuksia -- lähinnä
+ihastuttavaa Amaryllistä -- lisäsi hän siksi kovalla äänellä, että
+kuningas, joka ei ollut heistä kaukana, kuuli sen.
+
+-- Teidän tarkkanäköisyytenne on erinomainen, -- kuiskasi Bertelsköld,
+iloissaan siitä, että voi haihduttaa epäluuloja; -- mutta minä pyydän
+teitä, sallikaa naiselleni se pieni hauskuus, että hän saa esiintyä
+tuntematonna; varmaankin hän pian taas palajaa takaisin.
+
+-- Neiti Stenbock se ei ollut; hän sairastui eilen illalla eikä pääse
+huoneestaan, -- puuttui puheeseen eräs kamarijunkkari, joka täsmälleen
+tunsi hovin asiat.
+
+-- Anteeksi herraseni, te erehdytte, -- vastasi toinen kamarijunkkari,
+joka oli tuntevinaan nuo asiat vieläkin paremmin. -- Neiti Stenbock
+tilasi viikko sitten ne Parisin kukat, joita Kevät kantoi, ja hänen
+vaununsa pysähtyivät portille, kun minä saavuin tänne.
+
+-- Mutta hänen oma lääkärinsä on sanonut minulle, että hänessä on
+tuhkarokko, -- väitti edellinen.
+
+-- Luottakaa te lääkäreihin! Ne sanovat mitä tahansa auttaakseen
+hoidettaviaan heidän pikku juonissaan! -- jatkoi toinen.
+
+Bertelsköldin onnistui pujahtaa pois. Hän ei ollut kuitenkaan päässyt
+kauas, kun raskas käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja hänen
+vieressään seisoi porvariskuningas.
+
+-- Haluaisin puhua kanssanne, herra kreivi, -- sanoi Larsson kylmästi.
+
+-- Se ilahduttaa minua, vastasi Bertelsköld --, minullakin on vähän
+asiaa herra valtiopäivämiehelle.
+
+-- Käykäämme puhumaan rauhassa noilta narreilta, -- sanoi Larsson ja
+vetäytyi erään ikkunan luo. -- Tiedättekö, herra kreivi, että teidän
+ratsupalvelijanne uhkaa viedä minulta puolen omaisuuttani?
+
+-- Istvanko? Mitä sillä tarkoitatte?
+
+-- Minä tarkoitan, että teidän ratsupalvelijanne Istvan väittää
+olevansa vanhemman veljeni Tuomas Larssonin kadonnut poika, ja
+semmoisena hän uhkaa ottaa sukulunastuksella Isokyrössä olevan
+maatilani. Mitä siitä sanotte, herra kreivi? Eikö se ole mainiosti
+keksitty juttu?
+
+-- Minä pyydän, selittäkää tarkemmin. Istvan on aina siitä asti, kun
+kävimme Isokyrössä, ollut minulle kuin arvoitus.
+
+-- No niin, koetan kertoa asian niin lyhyesti kuin mahdollista.
+Vanhemmalla veljelläni Tuomas Larssonilla, joka omisti Perttilän talon
+ja siihen yhdistetyt tilat Isokyrössä, oli kahdeksan poikaa ja kolme
+tytärtä. Kuusi veljeksistä kaatui samana päivänä kuninkaan ja isänmaan
+puolesta taistellessaan; seitsemännen tappoi sotarutto. Sitten oli
+jäljellä vain nuorin veljeksistä, Benjamin. Hänen kävi niinkuin
+Joosepin, Jaakopin pojan; kuitenkaan ei häntä myyty, vaan kasakat
+ryöstivät ja veivät hänet yksitoistavuotiaana muassaan Venäjälle. Sen
+koommin -- siitä on nyt jo kolmekolmatta vuotta -- ei ole kukaan
+kuullut vähintäkään Benjamin-pojasta. Hänen isänsä Tuomas, joka oli
+lähtenyt häntä hakemaan, palasi rauhanteon jälkeen murtuneena ja
+mielipuolena syntymäseudulleen. Hänen kohta sen jälkeen kuoltuaan oli
+koko Larssonin suvusta jäljellä ainoastaan nuo kolme tytärtä; kaksi
+heistä on naimisissa täällä Ruotsissa, kolmas on naimisissa laivurini,
+Elias Pietarinpojan kanssa, joka asuu Munsalassa. Näiltä kolmelta ja
+heidän miehiltään minä ostin viisitoista vuotta sitten heidän
+maatilansa, jotka silloin olivat sodan jälkeen kovin rappiolla, ja
+sittemmin on poikani Matti uudisviljelyksillä nostanut omaisuuden arvon
+neljää vertaa suuremmaksi. Nyt ilmestyy tuo Istvan, tai oikeammin hänen
+asianajajansa, viskaali Spolin...
+
+-- Oh, minä tiedän. Se liukas konna...
+
+-- Ja vaatii saada ostohinnasta lunastaa veljeni Tuomaan omaisuuden
+sillä perusteella, että hän, Istvan, on muka sama Benjamin Tuomaanpoika
+Perttilä, jonka ensin kasakat veivät kotiseuduilleen Don-virran
+varrelle, joka sittemmin eräällä partioretkellä joutui turkkilaisten
+vangiksi ja vihdoin karkasi heiltä Unkariin, josta te hänet tapasitte
+ja otitte palvelukseenne. Nyt minä kysyn: mitä sanoo herra kreivi tästä
+jutusta?
+
+-- Minä sanon, -- vastasi Bertelsköld miettien, -- että kertomus on
+varsin kummallinen ja ehkä myöskin epätodenmukainen, mutta mahdotonta
+se ei sentähden ole. Aina on minusta näyttänyt niinkuin Istvanissa
+olisi hyvä määrä pohjoismaista hitautta ja suomalaista sitkeyttä, ja
+kummallisen helposti hän oppi suomenkielen, ikäänkuin se hänessä olisi
+ollut eloon herännyt lapsuudenmuisto. Tultuamme Isokyrön Perttilän
+taloon tuli mies kuin mielettömäksi; hän houraili eräästä kartanon
+luona olevasta kaivosta, jonka hän muka oli ennen nähnyt ja jonne hän
+lapsena oli ratsastanut hevosia juottamaan. En tiedä, mitä siitä on
+ajatteleminen. Onko minkäänlaisia todistuksia?
+
+-- Kirjallisia ei kerrassa mitään. Ei muuta kuin sekavia muistoja,
+vierastenmiesten todistuksia ja eräs poskiluussa oleva arpi, joka
+pojalla oli ollut jo kadotessaan, ja jonka hän kahdeksanvuotiaana oli
+saanut hevosen potkaisusta.
+
+-- Arpi? Niin, Istvanilla on semmoinen arpi.
+
+-- Ja siinäkö kaikki, mitä herra kreivi tietää? -- jatkoi Larsson
+kylmästi. -- Suokaa anteeksi, minä olen pitänyt herra kreiviä
+rehellisenä nuorukaisena, jolla ei ole mitään syytä liittyä
+vihamiesteni juoniin.
+
+-- Sitä en olekaan tehnyt; päinvastoin. Kaikki, mitä tiedän sanoa, on,
+että niin ihmeellisinä aikoina kuin ne, joita olemme eläneet, eivät
+semmoiset tapaukset kuin puheenaoleva, ole aivan mahdottomia.
+
+-- Vai niin? Minä ymmärrän. Älkäämme siis asiasta sen enempää puhuko.
+Aikoiko herra kreivi sanoa minulle jotakin?
+
+-- Aioin, -- sanoi Bertelsköld vähän hämillään, -- tahdoin pyytää,
+ettette panisi pahaksenne, jos kysyisin teiltä jotakin tyttärestänne.
+
+-- Tyttärestäni? -- Larssonin otsa rypistyi.
+
+-- Olen kuullut kerrottavan, että nuorin tyttärenne on tullut kanssanne
+Tukholmaan. Tämä on kaupunki, jossa on monta vaaraa tarjona. Sallikaa
+minun ystävänä kysyä teiltä: tunnetteko kaikki nuo vaarat ja oletteko
+varma siitä, että olette voinut varjella niistä rakastettavan lapsenne?
+
+Larsson nousi ylös melkoista ylpeämpänä kuin nuori ylimys
+hänen edessään. -- Herra kreivi, -- sanoi hän, -- olen kysynyt
+mielipidettänne eräästä asiasta, mutta perheseikoistani pidän itse
+huolen ja ystäväni valitsen minä itse; en suvaitse kenenkään tyrkyttää
+minulle ystävyyttään. Onko muuten mitään, jolla voin palvella teitä?
+
+-- En minä tyrkytä kenellekään ystävyyttäni, -- vastasi Bertelsköld,
+vuorostaan päätään nostaen, -- mutta olkaa vakuutettu siitä, etten
+turhanpäiten tee tätä kysymystä. Onko mahdollista, että Ester ilman
+teidän suostumustanne...
+
+Larsson keskeytti hänet ja laski kätensä hänen olalleen. -- Nuori mies,
+-- sanoi hän, -- jotta ette tarvitsisi tehdä sen enempiä kysymyksiä,
+tulee teidän tietää, että teidän ja minun sukuni välillä vanhastaan on
+vallinnut perinnöllinen viha. Minun tulee meidän molempien kunniaksemme
+sanoa, ettemme ole riidelleet yksityisistä eduistamme, vaan sitä
+enemmän niistä, jotka ovat kalleimmat valtakunnan ja yhteiskunnan
+menestymiselle. Te olette nuorukainen ja sentähden valmis haaveksimaan
+milloin minkin mielijohteenne toteuttamiseksi; mutta tultuanne kymmentä
+vuotta vanhemmaksi te tulette tuon miehen sijalle (hän osoitti
+presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldiä, joka seisoi jonkin matkan
+päässä heistä), ja silloin tulee teidän, niinkuin esi-isäinnekin
+tarkoituksena, olemaan kansan tallaaminen jalkainne alle. Minä
+sitävastoin -- ja Jumalan avulla poikanikin minun jälkeeni -- pidän
+kiinni esi-isäini päämäärästä: kohottaa kansaa sen alennustilasta ja
+vuorostamme polkea sen sortajat jalkaimme alle. Te ymmärrätte siis,
+herra kreivi, että meidän välillämme ei voi olla mitään yhteistä --
+korkeintaan jokin kauppa-asia. Olkaa sentähden hyvä älkääkä vaivatko
+itseänne. Näytelmä alkaa.
+
+Näin puhuttuaan käänsi hän nuorelle aatelismiehelle selkänsä. Salin
+perällä oleva sveitsiläinen maisema nostettiin ylös, ja _L'enfant
+jaunen_ esitys alkoi.
+
+
+
+
+24. KAVALIA JUONIA.
+
+
+Jos suosiollinen lukijani edellä kerrotusta on aavistanut, että
+uhkaavia pilviä kokoontui porvariskuninkaan harmaan pään ympärille,
+niin hän kenties ei ole arvannut aivan väärin. Mikäli Larssonin
+vaikutusvalta porvarissäädyssä eneni ja uhkasi tehdä tyhjäksi
+hattupuolueen, tämän säädyn puolelleen taivuttamiseksi punomat vehkeet,
+sikäli viritettiin yhä ahkerammin pimeydessä niitä verkkoja, joihin
+tämä vaarallinen vastustaja oli kiedottava ja joiden avulla hän oli
+kukistettava. Valtiopäivämiehenä hän henkilökohtaisesti oli koskematon
+niin kauan kuin valtiopäiviä kesti; mutta nyt, kun tapahtumat päivä
+päivältä kehittyivät huippuansa kohti, kävi myöskin päivä päivältä yhä
+välttämättömämmäksi toimittaa hänet tieltä pois, ja tämän salaliiton
+kätyriksi tuli nyt vanha tuttavamme, kaikenlaisiin vehkeisiin hyvin
+harjaantunut viskaali Spolin.
+
+Nolostumatta vähääkään hukkaan menneestä yrityksestään, jonka avulla
+hän oli koettanut pidättää Larssonia Vaasassa tuon valheellisen syyn
+nojalla, että tämä varkain oli yrittänyt kuljettaa laivassaan vääriä
+hopeatalareja, oli uuttera viskaali ystäviltään Vähäkyrön metsien
+vääränrahan tekijöiltä saanut vihiä eräästä Bertelsköldin palveluksessa
+olevasta Istvan-nimisestä miehestä, jonka monivaiheinen elämä ja
+herkkäuskoinen luonne näyttivät tekevän hänet erittäin sopivaksi
+olemaan syöttinä siinä karhunajossa, joka nyt aiottiin panna toimeen.
+Ja sittenkun Spolin asianomaisista paikoista oli kerännyt kaikki asiaan
+kuuluvat tiedot, lähti hän syksyllä Tukholmaan, jossa hän, saatuaan
+kaikki tarpeelliset ohjeet, kohta haki käsiinsä Istvanin.
+
+Suurta taitoa ei tarvittu tämän rehellisen miehen vakuuttamiseksi
+siitä, että hän eikä kukaan muu oli niiden suurten maatilain oikea
+omistaja, jotka Larsson oli ostanut veljensä tyttäriltä aivan
+polkuhinnasta, kuten kerrottiin. Isonvihan jälkeisinä aikoina
+kerrottiin jo ilmankin kaikenlaisia kummallisia juttuja kadonneista ja
+palanneista perillisistä, niin että ne ikäänkuin kuuluivat
+päiväjärjestykseen ja että niin hyvin tuomarit kuin riitapuolet ja
+todistajat helposti niitä uskoivat.
+
+Istvan, joka oli houkuteltu pitämään asiata herraltaan salassa, oli
+hakenut käsiinsä Larssonin ja lyhyesti ja kursailematta esittänyt
+itsensä hänen veljenpoikanaan, tarjoten hänelle sovintoa. Ken tunsi
+porvariskuninkaan -- ja Spolin hänet kyllä tunsi -- tiesi myöskin
+edeltäkäsin, miten semmoinen käynti hänen luonaan oli päättyvä. Larsson
+ei ollut niitä miehiä, jotka lahjoittavat kokonaisen omaisuuden kenelle
+tahansa, joka tarjoutuu sitä vastaan ottamaan. Päätökseksi tuli
+lyhyesti se, että hän ajoi uuden sukulaisensa pellolle.
+
+Nyt oli häntä kumminkin peloitettava oikeudenkäynnillä, joka pakottaisi
+hänet palaamaan kotiseudulleen hankkiakseen itselleen laillisia
+todistuksia omaisuutensa turvaamiseksi. Hänen mieleensä palautettiin
+useita samanlaisia tapauksia, joissa oli riidelty kuninkaaseen asti ja
+jotka olivat päättyneet vastaajan täydelliseksi häviöksi. Mutta Larsson
+ei ottanut niistä huoliakseen. Hän pysyi mielipiteessään ja jatkoi
+valtiopäiväasiain hoitamista niinkuin ennenkin siinä varmassa toivossa,
+että hänen puolueensa voitto oli samalla oleva voitoksi niille
+hankkeille, joita hän niin kauan ja innokkaasti oli ajanut, eli että
+Pohjanmaan kaupungeille oli saatava tapulikaupungin oikeudet.
+
+Spolin alkoi epäillä ovelan juonensa onnistumista. Se oli hyvä kyllä
+kerran maailmassa valmistamaan hänen kostoaan; mutta mitä tämä liikutti
+noita hänen selkänsä takana olevia mahtavia herroja? Pois on
+porvariskuningas saatava; vasta hänen valtaistuimensa kukistuttua
+voivat hatut toivoa valtaan pääsevänsä.
+
+Mutta Spolinilla oli, niinkuin taitajalla kalastajalla ainakin, yhtä
+aikaa monta verkkoa virrassa. Hän nuuski sieltä, nuuski täältä ja löysi
+Tukholman ravintoloista erään nuoren narrin, nimeltä Kalle Sager, joka
+eli hauskaa elämää muutamien köyhien aatelismiesten kanssa, jotka, kun
+saivat viettää iloisia päiviä hänen kustannuksellaan, eivät pitäneet
+niin tarkkaa lukua siitä, vaikka seuratoveri ei ollutkaan aatelismies.
+Kun rehellinen, mutta kovin lyhytnäköinen äiti luuli poikansa istuvan
+kamarikollegiossa valtakunnalle ylen tärkeihin toimiin syventyneenä,
+katsoi Kalle Sager taiteellisiin lahjoihinsa nähden sopivammaksi
+soittaa huilua ihanille ravintolaneitosille, ja näiden iloisten, noiden
+ylhäisten ystäväinsä seurassa viettämänsä päivällisten jälkeen hän
+kerran hairahtuikin niin, että tuli kotiin jotensakin vireissä juuri
+sinä päivänä, jolloin neitsyt Loviisa, säikähtyen hänen iloisuuttaan,
+pyysi muoria tulemaan alas Esterin ullakkokamarista -- mistä oli
+seurauksena se, että eukko unohti menemästä takaisin.
+
+Tämän oivallisen nuoren miehen kanssa onnistui Spolinin päästä
+lähempään tuttavuuteen etupäässä sillä tavoin, että hän uskotteli
+voivansa korkeiden suosijain luona puhua tuon ansiokkaan nuorukaisen
+puolesta. Ja koska samat lupaukset olivat suorin tie rouva Sagerin
+sydämeen, niin oli tämän viekkaan urkkijan helppo päästä siihen samaan
+puotiin, jonka ovet vähäistä ennen olivat auenneet kreivilliselle
+harpunsoittajallekin.
+
+Spolin tiesi hyvin kyllä, mikä oli hänen vastustajansa heikoin ja arin
+kohta. Mutta hän tiesi myöskin, että Ester oli häntä viisaampi: jo
+kerran ennenkin oli tyttö tehnyt hänen hankkeensa tyhjiksi. Hän varoi
+sentähden näyttäytymästä Esterille ja hänen onnistui sen sijaan saada
+puolelleen neitsyt Loviisa, joka oli hyvänluontoinen, mutta
+yksinkertainen ihminen. Hän puheli niin kauniisti, tämä siivo viskaali,
+vanhasta ystävyydestään tuota kammioonsa suljettua lapsiraukkaa
+kohtaan, kuvaili, kuinka julmasti tyttöä nyt kohdeltiin ja kuinka
+ei pitäisi vastustaa hänen viattomia toivomuksiaan. Neitsyt Loviisan
+hyvä sydän heltyi kokonaan, etenkin kun hän muutamista pienistä
+kohteliaisuuksista oli huomaavinaan, että viskaalinrouvan arvonimen
+saavuttaminen ei kenties olisi aivan mahdotonta. Ja koska tapahtui
+niin, että neiti Stenbock sairastui iltaa ennen kuin hänen
+oli esiinnyttävä katrillissa kreivi Tessinin luona, ja hänen
+kamarineitsyensä oli neitsyt Loviisan hyvä ystävä, niin tarvittiin vain
+muutamia määräyksiä ja sopiva käsiraha neiti Stenbockin palvelijoille,
+ja niin valmistettiin Esterille, joka sattui olemaan vartaloltaan
+samanlainen kuin neiti Stenbock, se hauskuus, että hän sai mennä
+naamiaisiin tuon korkeasukuisen neidin puvussa. Kunnon viskaalin kavala
+salahanke tarkoitti sitä, että tämä uhkamielinen, kokematon
+porvaristyttö ennen pitkää ilmaisisi itsensä niin loistavassa seurassa,
+josta tietysti olisi seurauksena ilmeinen pahennus ja julkinen
+häväistys Larssonin itsensä läsnä ollessa. Mutta suurinkin viisaus
+joutuu häpeään, eikä viskaali Spolin ollut osannut ottaa lukuun sitä,
+että vaasalaisen tytön luontaista reippautta naamiohuveissa pidettiin
+hyvin näyteltynä osana ja että hänen synnynnäinen suloutensa, jota
+Tukholman kuuluisin tanssinopettaja oli kehittänyt, oli antanut hänelle
+rohkeutta esiintymään edeltä käsin harjoitetussa katrillissa, ja että
+hänen tuona vaarallisena hetkenä onnistui tavata suojelija, joka
+pelasti hänet joutumasta ilmi. Spolinin hanke oli taas mennyt myttyyn;
+hänen täytyi keksiä toinen.
+
+Tähän uuteen neronleimaukseen oli toivehikasta nuorukaista Kalle
+Sageria käytettävä välikappaleena, ja sitä varten usutettiin hänen
+kimppuunsa jotenkin julkea karhu.
+
+-- Tiedätkö mitä? -- kysyi Spolin häneltä eräänä tuttavallisena
+hetkenä, kun istuttiin pullojen ääressä Espanja-nimisessä ravintolassa.
+-- Kaupungilla juorutaan, ettei sinulla enää ole paljonkaan
+perinnöstäsi jäljellä.
+
+-- Joutavia! -- vastasi huilunsoittaja, joka ei ollut asiasta
+milläänkään. -- Ellen tahtoisi pitää äiti-eukkoa hyvällä tuulella, niin
+näyttäisin heille, mitä hänellä on arkun pohjalla.
+
+-- Sitä et voi niin tarkoin tietää. Minä sinun sijassasi ottaisin
+pyöritelläkseni tuota pohjalaista tervatynnyriä. Tyttö on painava,
+vaikk'on pieni, ja se tekisi velkojat lauhkeiksi kuin lampaat.
+
+-- Esterkö? Vai niin, sitä virttä vetää äiti joka päivä. Mutta minä en
+huoli siitä penikasta, eikä hän huoli minusta. Hän on ollut vähällä
+repiä silmät päästäni, kun olen sinnepäin viitannut.
+
+-- Niinkö luulet? Vanha mies, etkä ymmärrä enempää kuin koulupoika
+tyttöjen oikkuja. Se, että hän sinua kynsii, todistaa juuri, että hän
+salaa rakastaa sinua.
+
+-- Kyllä kai. Mutta minä sanon: ei, kiitoksia, tarjotkaa muille
+herroille.
+
+-- Niin, niin, kyllähän sinä sen ylpeän Larssonin mielestä taitaisit
+olla liian halpa hänen tyttärelleen, vaikka oletkin Tukholman
+pulskimpia nuoria miehiä! Minä sinun sijassasi näyttäisin hänelle, että
+tyttö ottaa sinut avosylin, milloin vain tahdot tehdä hänelle sen
+kunnian, että kosit häntä.
+
+-- Niinkö se luulee, se siivoton jyväjuutalainen, että minä olen liian
+halpa hänen tyttärelleen? No olkoon menneeksi, vaikkapa vain häntä
+oikein suututtaakseni...
+
+-- Kas, sepä olisi kostoa se! Huomenna esimerkiksi, kun tyttö lähtee
+tavalliselle ratsastukselleen Hornin tulliin... Eikö teillä ole
+päivälliset siellä lähiseudulla?
+
+-- Muutamat parhaat ystäväni: Ulfvenklou ja Lejonram, ja Gyllenfelt, ja
+hänen ylhäisyytensä Hårdin veljenpoika, ja muutamia muitakin
+ylimyspoikia.
+
+-- Sehän napsahtaa lukkoon kuin ranskalainen huvinäytelmä. Jos
+esimerkiksi tytön hevonen pillastuisi -- noin vain vähän, tietysti,
+pienestä korvaan pistetystä taulapalasesta... Sinähän olet hyvä
+ratsastaja, muistelen kuulleeni?
+
+-- Niin sanovat kaartin musikantit. Mutta tallirengit sanovat, että
+olen hyvä huilunsoittaja.
+
+-- Kateutta, pelkkää kateutta! Olenhan nähnyt sinun ratsastavan kuin
+turkkilainen ojien yli Ladugårdissa? Sanalla sanoen, sinä suistat
+pillastumassa olevan konin ... sinä pelastat kaunottaresi... Se on niin
+kaunista, semmoista tapahtuu usein nykyajan romaaneissa...
+
+-- Sen tiedän. En lue mitään muuta kuin romaaneja.
+
+-- Sitten viet hänet ystäviesi luo ... vähän tainnoksissa, se
+vaikuttaisi mainiosti...
+
+-- Niin liikuttavaa...
+
+-- Sitten seuraa hellä kohtaus...
+
+-- Älähän hiidessä! Voisin saada korvapuustin.
+
+-- Sen parempi, silloin on sinulla syytä kostaa.
+
+-- Niinkö veli arvelee?  -- Ja sitten julkaiset sinä kihlauksenne koko
+seuran läsnä ollessa.
+
+-- Entä jos kadun?
+
+-- Kadu sitten niin paljon kuin mielesi tekee. Kumminkin olet saanut
+kostaa tytölle, kostaa isälle, kostaa velkojillesi ... tulet
+kuuluisaksi kautta koko Tukholman. Sinusta sanotaan: sillä Sager
+pakanalla on hiiden hyvä onni; sieppasi kultatynnyrin joka sormen
+osaksi! Ja niin sukkelasti vielä! Se tulee vaikuttamaan ylennykseesi.
+Semmoista hienoa herraa kuin sinä ja vielä niin suunnattoman suuren
+rikkauden omistajaa ei voida mitenkään syrjäyttää, kun tulee kysymys
+uusista aatelismiehistä. Kenties vielä parooni ... parooni Sager! Se
+kuuluu hyvältä, vai kuinka?
+
+-- Miksikä ei? On niitä talonpoikaisempiakin nimiä kuultu. Kreivi
+Bonde[17] esimerkiksi. Olet oikeassa, Spolin, Isä vainaja oli vapautta
+maahan hankkimassa. Eihän olisi liiaksi, jos hänen pojastaan tulisi
+parooni.
+
+
+
+
+25. ISÄ JA TYTÄR.
+
+
+Rikas valtiopäivämies Lauri Larsson astui eräänä päivänä odottamatta
+Sagerin taloon ja kiipesi kankein askelin jyrkkiä portaita myöten
+ylös tyttärensä kamariin. Oli jo puolenpäivän aika, jolloin hän
+tavallisesti oli kiinni valtiopäivätoimissaan, mutta tänä päivänä ei
+porvarissäädyllä ollutkaan täysistuntoa. Nyt valmistauduttiin tärkeään
+ylihuomenna tapahtuvaan äänestykseen, kaikki kävi hyvin ja
+porvariskuningas oli erinomaisen hyvällä tuulella.
+
+Hän luuli tapaavansa Esterin lukupuuhissa, mutta hän erehtyi. Ester oli
+juuri vast'ikään nähnyt hyväksi lähettää pois saksankielen opettajansa
+ja istui nyt avonaisessa ikkunassa, huvikseen puhallellen
+saippuakuplia, joita hän lähetteli lentämään selkeään, kylmään
+talvi-ilmaan, jossa ne kaikkien ohikulkijain kummastukseksi lentelivät
+kuin pienet kiiltävät tähdet auringon valossa kattojen ja katujen yllä.
+
+Isän katsanto synkistyi; mutta tyttö ei antanut rajuilmalle aikaa
+puhkeamaan. Hän lensi ukolle kaulaan ja pyysi häntä katsomaan hänen
+pieniä, koreita lintujaan, hän saisi nähdä, kuinka korkealle ne
+lensivät, ja kuinka varpuset turhaan koettivat tavoittaa niitä
+lennosta.
+
+Karkeapintainen ukko heltyi kohta, ja nuhdesaarna jäi pitämättä; hän
+veti huulensa juroon nauruun, ja harvinaista oli nähdä Larssonin
+nauravan. Koko avarassa maailmassa oli vain yksi ainoa ihminen, joka
+voi saada hänen aina järkähtämättömän totiset kasvonsa kirkastumaan, ja
+tämä ainoa oli Ester Larsson, hänen nuorin, vallaton ja hemmoteltu
+lempilapsensa.
+
+-- Sinä tyttöhupakko, -- murisi ukko. -- Onko mielestäsi sopivaa, että
+hyväntapainen tyttö, joka jo kesällä pääsi ripille, puhaltelee
+saippuakuplia Tukholman kaduille? Sano minulle, veitikka, -- ja hän
+nipisti häntä korvasta, -- milloinka sinusta tulee viisas ja
+ymmärtäväinen?
+
+-- Viisas minä olen jo, sen on isä monesti sanonut minulle, ja
+ymmärtäväinenkin minusta kai vähitellen tulee, kunhan saan harmaat
+hiukset ja ehdin valtiopäivä-ikään niinkuin isä, -- vastasi Ester,
+puhaltaen uuden kuplan lentämään.
+
+-- No, toivokaamme, että siitä kesytyt, -- jupisi ukko ja myhäili
+uudelleen. -- Mutta katsotaan nyt sentään, että saat parempaakin
+ajattelemista. Tahdon sanoa sinulle jotakin, lapsukaiseni. Tämä
+nykyaika on vaarallista aikaa, ja lintu, joka visertää liian varhain
+aamulla, on ennen iltaa haukan kynsissä. Isäsi on vanha ja tahtoisi
+mielellään nähdä sinut hyvässä turvassa, tyttöseni. Sinä täytät kohta
+kuusitoista vuotta. Mitä sanot, jos hankkisin sinulle hyvän miehen?
+
+-- Minulleko? Katsokaa, tuo kupla lensi kaikkia muita korkeammalle!
+Uskooko isä, että se nyt on ainakin yhtä korkealla kuin Jaakopin kirkon
+torni?
+
+-- Kuplat särkyvät, lapseni, ja isäsi puhuu vakavista asioista. Olet
+kasvatettu kunniallisessa ja jumalisessa kodissa; tahdon, että sinusta
+tulee vakaa ja nuhteeton nainen. Et vastaa kysymykseeni? Olisiko nuori
+Sager puhunut sinulle tyhmyyksiä? Kyllä ymmärrän -- jostakin
+semmoisesta, jota sanotaan sydämeksi, rakkaudeksi ja sen semmoiseksi.
+Olisihan minun pitänyt arvata se, kun toimitin sinut tähän taloon
+asumaan... Hm, vanha akan höppänä ja epatto poika, siitä oksasta ei ole
+istuinpuuksi, sanoi teiri sanajalkaa. Ester, ethän vain liene antanut
+minkään lupauksen sitoa itseäsi Sageriin?
+
+-- Ei minua niin vain sidota. Ei, isä, kahleita en rakasta.
+
+-- Se on hyvä se; nostit raskaan taakan sydämeltäni. Tytön ei pidä
+koskaan sitoa itseään tulevaisuuteen, jota hän ei voi arvostella. Se
+olkoon niiden asia, jotka paremmin ymmärtävät. Sanalla sanoen, olen
+valinnut sinulle hyvän, kunnon miehen, en kovin nuorta, enkä kovin
+vanhaakaan, noin vain hiukan neljännellä kymmenellä olevan. Mitä sanot
+siitä, lapseni?
+
+-- Jos isä katsoisi noita minun kupliani? Katsokaapa nyt ... hui hai,
+se hajosi, ennenkuin ennättikään kirkonkukkoon.
+
+-- Ester, sydänkäpyseni, ainoa iloni maan päällä, luuletko vanhan isäsi
+tahtovan niin mielellään erota iloisista, veitikkamaisista kasvoistasi,
+jotka valaisevat synkeitä hetkiäni tämän maailman vaivoissa? Mutta
+kerran täytyy sen tapahtua, lapseni, ja parempi on, että minä valitsen
+miehen sinulle kuin että sinä valitset hänet oman narrimaisen pääsi
+mukaan. Olethan nähnyt nuoren Årströmin, Eerikki Årströmin, isänsä
+yhtiömiehen? Rehellinen ja kelpo mies, vakavarainen ... juuri heidän
+kauppahuoneensa kanssa minä olen tehnyt sen suuren jyväkaupan, josta
+olet kuullut ... johon olen pannut puolen omaisuuttani. Siitä tulee
+hyvät voitot, odotan juuri kirjettä siitä asiasta. Alankomaissa on
+ollut katovuosi...
+
+-- Vai on Alankomaissa ollut katovuosi?
+
+-- Onpa niinkin, kerran saamme me suomalaisetkin ruokkia rikkaita
+hollantilaisia. Siis, rakas lapseni, sinä otat nuoren Årströmin
+mieheksesi. Moni tulee sinua siitä kadehtimaan; vain suuret suuria nai;
+lienee niitäkin, jotka tulevat Årströmiäkin kadehtimaan. Hänen isänsä
+ja minun välilläni on jo sovittu, että teidän häänne pidetään
+joulunpyhinä. En tahdo salata sinulta, että vanhalla Årströmillä on
+paljon sanomista porvarissäädyssä.
+
+-- Älähän mitään! Kuinka hän on saanut siellä niin paljon sanomista?
+
+-- Kunnollisuus, uutteruus ja tavara, niiden avulla päästään hyvään
+maineeseen sekä kansalaisena että isänmaanystävänä paljon suoremmin ja
+paljon pikemmin kuin muutoin. Jos tietäisit, rakas lapseni, mihin
+vehkeisiin on ryhdytty isäsi kukistamiseksi! Mutta ne eivät tule
+onnistumaan; vanha Larsson on heille liian sitkeä. Ja olethan sinä
+luonani... Haluaisitko mitään, pikku hupakko? Ehkä jonkin niistä
+kauniista rannerenkaista, jotka riippuvat kultasepän ikkunassa
+Isokirkon rinteellä? Tai ehkä jonkin niistä kalliista flanderilaisista
+pitsikauluksista, joita monen hovin neidinkään ei ole vara ostaa? Ei,
+älä kiitäkään minua edeltäpäin! Et ole vielä niitä saanut,
+hempukkaiseni! Luuletko minua niin heikoksi, että heitän pois hyvät
+rahat semmoisen harakan vuoksi kuin sinä olet?... Mitä annat minulle,
+jos saat ne pitsit, sanopas?
+
+Ester kavahti häntä kaulaan. -- Kaikki mitä tahdot, isäni, en vain
+sinua itseäsi. Sinua en anna pois minkään Orrströmin tai Arrströmin
+edestä, vai mikä hänen nimensä lienee.
+
+-- No -- no, siitä asiasta saamme toiste puhua. Mutta en ole saanut
+kuulla, kuinka olet edistynyt kuningas Daavidin harpun soitossa. Kuka
+on ollut opettajasi, lapseni? Joku vanha urkuri, muistelen Sagerin
+muorin kertoneen.
+
+Ester ei vastannut. Hän ei osannut vielä valehdella. Onneksi ei isä
+vaatinut enempiä selityksiä tässä arassa asiassa. Isä jatkoi:
+
+-- Voit joskus toiste veisata minulle n:o 354:n. Nyt ei minulla ole
+aikaa. Täytyy mennä päivällisille ja heti sen jälkeen valiokuntaan.
+Mitä aiot nyt ruveta tekemään? Ethän aikone koko päivää istua täällä
+noita joutavia saippuakuplia puhaltelemassa?
+
+-- En, isä. Aion lähteä ratsastamaan niinkuin aina teen ennen
+päivällistä.
+
+-- Hm -- vai niin, sinä olet päässyt tahtosi perille siinäkin asiassa.
+Ei minun oikeastaan olisi pitänyt suostua siihen ... sillä se ei ole
+tapana sinun säätyysi kuuluvien tyttöjen kesken. Mutta minä tahdon,
+että lapseni pitää kaikessa kyetä kilpailemaan kenen kanssa hyvänsä,
+olkoon se sitten vaikka se hieno ranskalainen neiti, joka on hovissa;
+hän ei ratsasta läheskään niin hyvin kuin sinä. Mutta varo, lapseni,
+ettei papurikko paiskaa päätäsi honkaan; se näyttää minusta vähän
+vauhkolta, vilkuttaa niin korviaan.
+
+-- Ole huoletta, isä, olen minä nähnyt vauhkompiakin.
+
+-- Niin -- niin, et ole vielä unohtanut Korsholman luona tapahtunutta
+ratsastustasi. Se nuori kreivi on nyt täällä. Hänen sanotaan olevan
+kihloissa neiti de Lynarin kanssa.
+
+Ester kalpeni. -- Se ei ole totta! -- huudahti hän.
+
+-- Mitä tarkoitat? Annan sinulle erään neuvon, lapseni. Älä koskaan
+kuuntele piikain juoruja. Tietysti syöttää Loviisa sinulle hovijuttuja.
+Mutta kuulehan, ratsastatko vielä sen vanhan tallimestarin seurassa?
+
+-- En, isä. Nyt menen ratsastamaan Kalle Sagerin kanssa, vaikka hän
+onkin huono ratsastaja.
+
+-- En pidä siitä. Jos ei tallimestari jouda ratsastamaan kanssasi, saat
+pysyä kotona.
+
+-- Isän ei tarvitse olla milläänkään Sagerin suhteen, hän on narri.
+Aionkin nyt viimeisen kerran ratsastaa hänen kanssansa.
+
+-- Olkoon sitten, koska se on viimeinen kerta. Mutta nyt on meillä
+puolenpäivän aika. Hyvästi, tyttöseni. Ratsasta varovasti. Ja Jumala
+sinua varjelkoon!
+
+-- Hyvästi, isäkulta! Jumala sinuakin varjelkoon!
+
+Näin sanottuaan erosivat isä ja tytär. Hetken kuluttua istui Ester
+virman hevosensa selässä ja ratsasti turhamaisen orpanansa seuraamana
+Hornin tullia kohti.
+
+
+
+
+26. RATSASTUKSEN SEURAUKSET.
+
+
+Espanja-nimiseen, tosin pieneen, mutta tavallaan hienoon ravintolaan
+oli valittu seura Tukholman köyhtyneimpiä nuoria tyhjäntoimittajia
+sijoittunut erään pöydän ympärille, jolle oli asetettu hienoja
+hollantilaisia piippuja ja knasteritupakkaa, jotka siihen aikaan olivat
+muodissa. Tupakka oli kaikissa muodoissaan ollut tunnettua Ruotsissa ja
+Suomessa aina kolmikymmenvuotisesta sodasta alkaen, mutta vasta
+myöhempinä aikoina oli sen käyttäminen tullut tavaksi ylhäisten
+piireissä, jotka arvattavasti noudattivat korkeita preussiläisiä
+esimerkkejä ja olivat siihen Pommerissa tottuneet. Hienoille,
+ranskalaiseen tapaan kasvatetuille aatelismiehille oli kaikenlainen
+tupakka yhä vielä kauhistus, mutta tämä juuri synnytti vähemmän
+sivistyneissä keikareissa vastustuksen, ja kuta sakeampia savuja he
+tupruttivat koreista posliinikopistaan, sitä enemmän he luulivat
+seisovansa Ruotsin vapauden puolella ylimysten turhia ennakkoluuloja
+vastaan. Muutoin pidettiin Rostockin olutta ryyppimällä huolta siitä,
+etteivät piiput päässeet kuivumaan. Eikä nyt ollut syytä kitsastella,
+sillä tämän huviretken kustansi rikas Sager, jonka tuloa odotettiin
+joka hetki. Tiedossa oli päivälliset, joissa halvempain tavarain piti
+väistyä ranskan- ja saksanviinien tieltä, jotka jo odottivat
+böömiläisestä lasista tehdyissä karahveissa.
+
+Politiikka oli päivän tunnussana, ja seura, jonka jäsenillä
+vallankumouksessa ei olisi ollut mitään menetettävää, mutta kaikki
+voitettavana, kuului tietystikin vastustuspuolueeseen. Näiden herrain
+joukossa oli pelureita, jotka olivat uhranneet omaisuutensa petollisen
+onnen alttarille; elostelijoita, jotka olivat syöneet perintönsä
+odotellessaan setien ja tätien kuolemata; laiskureita, jotka eivät
+voineet päästä ankaran ja uutteran hornilaisen hallitusjärjestelmän
+aikana minkäänlaisiin virkoihin. Kaikki nämä olivat tätä nykyä hattuja;
+kaikki he teroittivat kieltänsä nykyistä hallitusta vastaan, joka ei
+ymmärtänyt oikein arvostella heidän kykyjänsä, ja olivat parhaillaan
+Euroopan valtiollista asemaa muokkaamassa, kun kuului kavionkapsetta
+kartanolta ja odotettu isäntä, Kalle Sager, näkyi saapuvan.
+
+Kaikkien kummastukseksi tapahtui tulo jotensakin omituisella tavalla.
+Eräs nuori, solakka tyttö, tavattoman notkea ja viehkeä kaikissa
+liikkeissään, astui jalkaisin kartanolle, taluttaen ohjista hevosta,
+jonka selässä nuori Sager ainoastaan vaivoin näytti pysyvän. Saatiin
+kohta selville, että tämä kunnon nuori mies oli pudonnut hevosen
+selästä; ja koska lienee parasta, että heti kohta kerromme asiain
+menon, niin teemme sen. Ester Larssonin papurikko oli pillastunut,
+Sagerin raudikko oli seurannut kumppaninsa esimerkkiä, ja uljas
+ratsastaja oli mennyt kuperkeikkaa, jolloin Ester, joka suoriutui
+asiasta paremmin, oli tarjonnut serkulleen hevosensa ja hänen
+pyynnöstään taluttanut hänet ravintolaan, luullen hänen pahoin
+vahingoittuneen ja tarvitsevan pikaista apua.
+
+Vahinko ei liene kumminkaan ollut niin hengenvaarallinen kuin Ester oli
+luullut, sillä tuskin hän oli auttanut ritarinsa alas satulasta ja
+taluttanut hänet huoneeseen, ennenkuin tämä alkoi toipua nähdessään
+vanhat ystävänsä ja katetun pöydän. Hän selitti nyt, että palanen
+hummeria ja muutama lasillinen reininviiniä luultavasti eivät tekisi
+hänelle pahaa, olletikin jos hänen naisensa näkisi hyväksi istua hänen
+viereensä ja virkistää voimiaan siinä isänmaallisessa ja erinomaisen
+kohteliaassa seurassa, jonka jäsenet hän pyysi saada hänelle esitellä.
+
+Ester Larsson ei ollut arka tyttö; mutta tultuaan näin äkkiarvaamatta
+outojen herrain seuraan, jotka eivät huolineet salata iloista
+tuultansa, hän sekä hämmästyi että suuttui. Ovi oli auki; hän kääntyi
+lähteäkseen.
+
+Mutta nyt asettui yksi herroista hänen tiellensä. Mahdotonta olisi,
+sanoivat he, että niin ihastuttava keijukainen, joka oli pelastanut
+heidän ystävänsä hengen, eroaisi heistä sallimatta seuran juoda hänen
+kunniakseen lasillisen oivallista rüdesheimeriä.
+
+-- Ka, juo sinä vain, äläkä kursaile; tietäväthän nämä herrat kaikki,
+että sinä olet minun pikku morsiameni, -- virkkoi Sager huolettomasti,
+istuutuen tyytyväisenä kukkuraksi katetun pöydän ääreen ja ilman
+pienintäkään merkkiä mistään vaarallisesta vammasta.
+
+-- Hänen morsiamensa! Toivotamme onnea! Toivotamme onnea! -- huusivat
+vieraat, keräytyen täytetyt lasit kädessä säikähtyneen tytön ympärille,
+jolla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. He eivät kuulleet
+ensi kertaa Kalle Sagerin kerskuvan läheisestä tuttavuudestaan
+Pohjanmaan porvariskuninkaan kanssa ja kaikista hänen rikkauksistaan,
+nuorin tytär niihin luettuna. Tuommoista pientä halpaa porvaristyttöä
+kohtaan sopi käyttäytyä miten tahansa.
+
+-- Maljanne, hempukkaani! - huusi yksi julkeimmista, tuo jo jotensakin
+humaltunut Gyllenfelt.
+
+-- Oo, juokaa vain -- ei tämä ole tervaa, tämä juoma! -- nauroi nuori
+keikari von Harzdorf, jolla oli sorein kankipalmikko koko seurassa.
+
+-- Toivon, että pääsemme sulhaspojiksi teidän häihinne! -- lisäsi
+pilkallisesti lihava parooni Krauser, Tukholman paras juustontuntija,
+pistäen lautasliinansa liivin ja huolellisesti kiilloitetun
+rintaröyhyksen väliin.
+
+-- Entä ne hienot keittiöliinat, jotka anoppi on antava! -- sanoi
+hienosteleva Lejonram, joka kerskaili siitä, että hän kuuden viikon
+kuluessa oli menettänyt kaksi tynnyriä kultaa biribi-pelissä.
+
+-- Kas niin, pikku ystävämme, tulkaa ja ottakaa ryyppy ja voileipä! --
+jatkoi malttamaton Gyllenfelt tarttuen kaiken kukkuraksi Esteriä
+vasempaan käteen, taluttaakseen tämän pöydän ääreen.
+
+Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän
+vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö
+ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä
+ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen
+juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että
+kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
+
+-- Sinä saakelin porvaristallukka! -- semmoinen oli se hieno lausahdus,
+joka ensi hämmästyksessä pääsi tuon humalaisen herran huulilta samalla,
+kun hän päästi Esterin käden ja tapaili kirvelevää paikkaa.
+
+Herrain närkästys tästä loukkauksesta oli hirmuinen. He tunkeilivat
+Esterin ympärille meluten ja ilvehtien. Herra Sager jätti lautasensa ja
+vasta pöytään kannetun hummerin siksensä, lausuakseen paheksumisensa
+tuon taitamattoman tytön kovin törkeästä käytöksestä. Ainoastaan
+Krauser istui naurahdellen paikallaan, lautasliina rintaröyhyksen
+edessä ja ruoti itselleen herkkupaloja paistetusta juhlakampelasta.
+
+Tämän hälinän aikana ei lainkaan huomattu, että uusi vieras oli tullut
+viereiseen huoneeseen ja pyytänyt lasillisen viiniä, samalla kun hän
+raollaan olevasta ovessa selvästi kuuli jokaisen sanan salista. Nyt hän
+näki hyväksi astua keskelle seuraa, sysäsi nenäkkäimmät syrjään ja
+asettui rohkeasti Esterin viereen.
+
+Vastatullut oli kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka ratsastaessaan
+Espanjan ravintolan sivu oli tuntenut kartanolla seisovan Ester
+Larssonin papurikon ja, siitä hämmästyneenä, päättänyt tiedustella
+syytä hänen läsnäoloonsa tässä hieman huonomaineisessa paikassa.
+
+-- Mitä tämä on? -- huudahti hän vihan punastus ylevällä otsallaan, --
+mitä tämä on, hyvät herrat? Sopiiko ruotsalaisen aatelismiehen tällä
+tavoin käyttäytyä turvatonta ja kunnioitettavaa naista kohtaan? Onko
+täällä ketään, joka rohkenee sanallakaan tahrata tämän nuoren tytön
+mainetta?
+
+Herrat katsoivat toisiinsa, Gyllenfelt mutisi: -- Kuka on antanut
+kreiville oikeuden sekaantua meidän asioihimme? Tyttö on lyönyt
+aatelismiestä; hänen pitää, saakeli vieköön, suudella ensin kättäni ja
+sitten suutani.
+
+Bertelsköld loi ylenkatseellisen silmäyksen puhujaan.
+
+Lejonram, joka, vaikka olikin peluri, oli hyväsydämisin kaikista näistä
+rentuista, löi nyt kreiviä hiljaa olkapäälle ja kuiskasi: -- Ole
+järkevä, älä nosta riitaa. Tule ja tyhjennä lasi meidän kanssamme, niin
+annamme tytön mennä tiehensä. Tiedämmehän kaikki, että sinä olit hänen
+ritarinsa naamiaisissa kreivi Tessinillä.
+
+-- Kuka on levittänyt...?
+
+-- Kukako? Kysy sitä miltä parturilta tahansa, joka kähertää hiuksiasi,
+sillä se on nyt luultavasti puheenaiheena kaikissa Tukholman
+parturituvissa. Minä kuulin sen tänään eräältä pieneltä ilkeältä
+mieheltä nimeltä Spolberg tai Spole, vai mikä hänen nimensä lienee.
+
+-- Vai niin, -- kiljaisi taas Gyllenfelt, joka myöskin näytti muistavan
+jotakin, -- kreivi luulee, että meillä täällä on naamiaiset, joihin
+saapi ilman muuta tuoda minkä katunaisen tahansa!
+
+-- Luuleeko kreivi, että meitä voi pettää yhtä helposti kuin eräitä
+ylhäisiä yömyssyjä.
+
+-- Antakaa hänen tanssia keväthyppyjään! Täällä on kyllä kavaljeereja
+-- kesiä, syksyjä ja talvia -- tarpeen mukaan.
+
+Myrsky kiihtyi. Bertelsköld tarttui Esteriä käteen ja talutti hänet
+erääseen sivuhuoneeseen. -- Jää tänne hetkiseksi, -- kuiskasi hän; --
+ja jos en voisi viedä sinua täältä pois, niin luutnantti Lejonram sen
+tekee. Älä pelkää; hän on parempi kuin hänen maineensa.
+
+-- Jos sinä kuolet, niin tahdon minäkin kuolla kanssasi! -- huudahti
+Ester ja tarttui häntä käsivarteen. Hän oli kuin mieletön eikä enää
+tiennyt mitä sanoi.
+
+-- Ei, Ester, vielä olen elossa puolustaakseni kunniatasi. Jää tänne;
+tuo häväistys vaatii verta!
+
+-- Ei, ei, älä mene, he tappavat sinut! Minä en päästä sinua! -- ja hän
+tarttui vielä lujemmin kiinni Bertelsköldin käsivarteen.
+
+-- Lapsi parka, etkö siis tiedä, että minä rakastan sinua ja että sinun
+kunniasi on minun kunniani! Tahdotko saattaa minut epätoivoon?
+
+Ester katsoi häneen suurin, hämmästynein silmin ja päästi hänen
+kätensä. -- Mene, mene! -- kuiskasi hän, turhaan koettaen salata
+kyyneleitään.
+
+Bertelsköld sulki sivuhuoneen oven ja astui saliin. Hän tapasi kaikki
+vieraat valmiina vaatimaan hyvitystä. Siitä vain riideltiin, kenen
+ensin pitäisi miekkailla Ester Larssonin puolustajan kanssa.
+
+-- Hyvät herrat, -- sanoi nuori kreivi maltillisesti ja varmasti, --
+herra Gyllenfeltiä on lyöty kasvoihin. Minä sanon, että hän on sen
+täydellisesti ansainnut, ja hänen kanssaan on minulla siis kunnia
+ensiksi taistella. Luutnantti Lejonram lienee niin hyvä, että rupeaa
+todistajakseni.
+
+-- Minä ehdotan, että lopetamme päivällisemme ja sitten sovimme asiasta
+Liljeholmissa, -- ehdotti Krauser, tyytymätönnä siitä, että häntä
+häirittiin näin hauskassa toimessa.
+
+-- Mahdotonta! Pimeä tulee! _Allons_, käykäämme asiaan käsiksi! --
+huudettiin.
+
+-- Se on minunkin mielipiteeni! -- virkkoi Bertelsköld.
+
+He järjestyivät, ja takit heitettiin pois. Gyllenfelt oli tuota pikaa
+selvinnyt ja valitsi von Harzdorfin todistajakseen.
+
+Taistelu alkoi. Molemmat vastustajat olivat harjaantuneita
+miekkailijoita, mutta Gyllenfelt, vimmoissaan kärsimästään
+loukkauksesta, ei voinutkaan säilyttää sitä mielenmalttia, jota hän
+niin hyvin olisi tarvinnut osatakseen välttää taitavan vastustajansa
+iskuja. Ei kestänytkään kauan, ennenkuin oikeaan olkapäähän sattunut
+ankara isku pusersi häneltä raivoisan huudahduksen.
+
+-- Ei haittaa; jatkakaamme! huusi hän. Mutta samassa riippui hänen
+kätensä hervotonna kupeella, ja Bertelsköld laski miekkansa.
+
+-- Nyt on teidän vuoronne, herra von Harzdorf, -- virkkoi kreivi.
+
+Haavoitettu vietiin syrjään, ja Harzdorf astui sijaan. Nuori ja hento
+kun oli, olisi hän ollut helppo saalis säälimättömämmälle viholliselle.
+Bertelsköld raapasi vain vähän hänen oikeata poskeaan, jonka perästä
+todistajat kiirehtivät panemaan miekkansa ristiin taistelijain välille.
+
+-- Hyvästi, menestyksesi kauniin sukupuolen parissa, muistutti Krauser,
+säälimättä hämmästynyttä ystäväänsä, jonka ensimmäisenä huolena oli
+katsella haavaansa peilistä.
+
+-- Nyt on teidän vuoronne, herra parooni! -- sanoi Bertelsköld, ollen
+ulkonäöltään yhtä maltillinen kuin ennen, vaikka hänen tuimasta
+äänestään voi arvata, että viha kuohui hänessä.
+
+-- Olisitte voinut odottaa, kunnes olisin lopettanut tämän kalkkunan,
+-- murisi taisteluun vaadittu, kääntäen lautasliinansa huolellisesti
+kokoon, pyyhkäisi huuliaan ja asettui taisteluasentoon. -- Joutuisaan,
+minulla on nälkä! -- lisäsi hän huolettomasti leikitellen miekkansa
+kanssa, ikäänkuin ei olisi koskaan käyttänyt sitä muuhun kuin omenain
+pudottelemiseen.
+
+Bertelsköld ei kumminkaan antanut pettää itseään. Hän tiesi, että hän
+nyt oli tekemisissä vaarallisimman vihollisensa, Tukholman kuuluisimman
+miekkailijan kanssa, joka oli harjaantunut kaikkiin Italian mestarien
+temppuihin. Hän tiesi, että tuo kylmäverinen, itsekäs ihminen
+lävistäisi hänet miekallaan yhtä välinpitämättömästi kuin hän leikkeli
+kananpojan palasiksi. Hän päätti pitää varansa, sillä Krauserin
+tarkoituksena oli nähtävästi välinpitämättömyydellään tehdä hänet
+huolimattomaksi ja houkutella hänet paljastamaan jonkin paikan
+ruumiistaan, johon silloin hänen aina valpas miekankärkensä iskisi.
+
+-- Kuinka monta olette surmannut kaksintaistelussa, herra kreivi? --
+kysyi Krauser huolettomasti, väistäessään hyvin tähdättyä pistoa.
+
+-- Te tulette olemaan ensimmäinen, -- vastasi Bertelsköld samaan
+tapaan; mutta hänen verensä alkoi kuohua.
+
+-- Mitä? Eikö yhtään? Ja minulla on parhaillaan kahdeksas vainaja
+tekeillä, -- jatkoi parooni, samalla kuin hän, vielä puhuessaan, tähtäsi
+salakavalan piston Bertelsköldin rintaa kohti. Miekka lyötiin syrjään,
+mutta repäisi paidanhihan, ja verinaarmu punasi paitaa.
+
+-- Kas vain! Olette tainnut tipahduttaa puolukoita paidallenne, --
+huomautti Krauser.
+
+Bertelsköld ymmärsi vaaransa. Joka hetki kävi hän tulisemmaksi, hänen
+vastustajansa sitävastoin yhä kylmemmäksi, yhä pilkallisemmaksi.
+Siinäpä juuri vaara olikin. Hän hillitsi vihansa, herkesi hyökkäämästä
+ja rupesi puolustautumaan.
+
+-- Oh, -- kylläpä kreivi on arka ihostaan, -- herjasi Krauser, ja
+samassa paljastihe hän tahallaan, viekotellakseen kreiviä hyökkäykseen.
+Kun tämä temppu meni hukkaan, kadotti Krauserkin vuorostaan
+mielenmalttinsa. -- _Finissons!_ -- huusi hän.
+
+Bertelsköld pysyi yhä puolustusasennossaan. Krauser luuli verenvuotoa
+syyksi siihen ja arveli nyt voivansa uskaltaa ratkaisevan piston. Hän
+siirtyi askelen taapäin, ikäänkuin asettuakseen puolustusasentoon,
+mutta samassa hän tekikin kiivaan hyökkäyksen, joka ei onnistunut sen
+paremmin kuin että hän hyökkäsi vastustajansa miekkaan, joka upposi
+suoraan hänen keskiruumiinsa läpi ja kaatoi hänet lattiaan.
+
+-- _La pièce est finie, allons souper!_ (näytelmä on loppunut,
+menkäämme illallisille) -- huudahti hän toistaen nuo tunnetut kamalat,
+Kaarle XII:n kuolinhetkellä lausutut sanat, veren pursutessa nenästä ja
+suusta. Herkkusuu oli lopettanut mainehikkaan elämänsä.
+
+-- Heti ratsaille! -- kuiskasi Lejonram.
+
+Bertelsköld ymmärsi, että vähinkin viipyminen oli vaarallista. Hän
+tempasi Esterin mukaansa ja riensi ulos. Ei edes Sagerkaan estänyt
+heitä, ja ennen pitkää karauttivat molemmat sillan yli Liljeholmille.
+
+Nyt pysähdytti kreivi hevosensa. -- Ei, -- sanoi hän, -- minun täytyy
+viedä sinut jälleen isäsi luo.
+
+-- Ennemmin kuolemaan! -- huudahti Ester kauhistuen. -- Naamiaisjuttu
+on tunnettu koko Tukholmassa. Isäni on kauhea mies, ja paras, mitä
+voisin nyt odottaa, olisi se, että minut vielä tänä iltana
+yhdistettäisiin mieheen, jota inhoan.
+
+-- No hyvä, -- sanoi Bertelsköld; minä tiedän toisen turvapaikan, jossa
+voit huoleti elää, kunnes myrsky on ohitse. Minä vien sinut äitini
+turviin.
+
+
+
+
+27. MIINAT ALKAVAT RÄJÄHDELLÄ.
+
+
+Samana päivänä, kun tuo tapahtui Espanjan ravintolassa, oli
+presidentti, kreivi Bertelsköld saanut suotuisia tietoja. Hänen suurin
+kalansa -- hänen valaskalansa, jota ei kukaan ennen ollut saanut
+pyydystetyksi -- alkoi potkia nuotassa. Ja yhä ahtaammalle vedettiin
+verkkoa Ruotsin todellisen herran ja hallitsijan, vanhan, vuosista,
+vaivoista ja kunniasta harmaantuneen kreivi Arvid Hornin ympärille; yhä
+enemmän laajeni näköpiiri hattujen kunnianhimoisille tulevaisuuden
+hankkeille, ja päivä päivältä nähtiin heidän yhä enemmän lähenevän
+tarkoitusperäänsä: uutta hallitusta ja uutta valtiollista järjestelmää.
+Voiton varmuus loisti tuon kavalan valtiomiehen terävistä silmistä, kun
+hän yksinään työkammiossaan mietti keinoja viimeisen vastarinnan
+murtamiseksi. Hän oli siksi viisas, ettei halveksinut pienempiäkään
+kaloja, jotka vielä olivat suomustamatta, ja etenkin huoletti häntä
+porvarissäädyn yhä jatkuva vastustus. Ei tosin ollut enää kuin yksi
+sääty kolmea vastaan, joista jo oltiin melkein varmat, mutta tärkeää
+oli, että saatiin maan raha-arkun avain omiin käsiin, ja niin kauan
+kuin ei porvarissääty ollut käskettävänä, oli aina pelättävä, ettei
+saatu tätä avainta tai ettei sillä ainakaan osattu avata juonikasta
+lukkoa.
+
+Kello oli 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä. Vahakynttilät paloivat
+hopeisissa jaloissaan, ja kreivi, joka näkyi odottavan jotakin
+vierasta, katsahti tuon tuostakin kelloon. -- Jokohan se vanha susi
+vainuaisi vaaraa? -- sanoi hän itsekseen.
+
+Mutta kaksoisovet avattiin, ja kamaripalvelija ilmoitti valtiopäivämies
+Larssonin. Kreivin otsa kirkastui, ja hän virkkoi "astukaa sisään."
+
+Larsson astui sisään, yhä yhtä jäykkänä kuin hänen kotimaansa metsien
+honka. -- Herra kreivi on kutsuttanut minut puheilleen, -- sanoi hän
+niukasti kumarrettuaan. -- Meillä oli valiokunnan kokous, niin etten
+voinut tulla määrälleen kello 5:n aikana.
+
+-- Ei tee mitään, hyvä Larsson; virka ja isänmaa ennen kaikkea. Olkaa
+hyvä ja istukaa. Olen halunnut puhella kanssanne yhteisestä asiastamme,
+Pohjanmaan kaupunkien tapulikaupunkioikeuksista.
+
+-- Minun täytyy tunnustaa, etten enää ole osannut toivoa herra kreivin
+suosiollista puoltolausetta...
+
+-- Teillä on aivan väärä luulo hyvistä tarkoituksistani, ystäväiseni.
+Voimme olla eri mieltä muissa asioissa ja itsekunkin tulee seurata
+vakaumustaan; mutta isänmaallista mieltänne ei kukaan epäile! Uskokaa
+minua -- ja nämä sanat lausuttiin liikuttavalla vilpittömyydellä --
+minä olen teidän tosi ystävänne ja teen kaikki mitä voin teitä
+palvellakseni.
+
+Larsson vastasi lyhyellä kumarruksella, jättäen tuon
+ystävyydenvakuutuksen omaan arvoonsa.
+
+-- Teillä on vihamiehiä, ystäväni, -- jatkoi kreivi; -- vihamiehiä,
+jotka koettavat vahingoittaa teitä ja teidän asiaanne, Plomgren esim.;
+voitonhimoinen mies! Minua inhoittaa mokomat miehet. Jos minuun
+luottaisitte, niin käyttäisin kaiken vaikutusvaltani tehdäkseni
+hänen hankkeensa tyhjiksi. Teidän riita-asianne, mitäs siitä
+arvelette? Korkeimman tuomioistuimen jäsenet sanovat, että joudutte
+välttämättömästi tappiolle. Ja onhan siinä puoli omaisuuttanne
+kysymyksessä?
+
+-- Suvaitseeko teidän armonne, että vielä puhumme tapulikaupungin
+oikeuksista?
+
+-- Juuri siitä tahdoinkin puhella. Te ymmärrätte, että mokoma riita
+vahingoittaa teidän asiaanne samalla kuin teitä itseännekin. Teidän
+sanottaisiin pyytävän tapulikaupungin oikeutta korjataksenne rappiolle
+joutuneita asioitanne. Ja kun ollaan, niinkuin te nyt olette, isoissa
+asioissa, kun liikkeenne perustuu viljan vientiin, joka aina on
+epäluotettavaa, asianhaaroista riippuvaa...
+
+-- En ymmärrä, mitä yhteyttä yksityisillä asioillani on kunink.
+majesteetin ja valtakunnan säätyjen päätöksen kanssa. Minä olen
+yhtiössä tukholmalaisen kauppahuoneen Årström ja Poikain kanssa ja
+voittaisin kenties enemmän, jos Tukholma saisi pitää etuoikeutensa
+maailmankaupassa. Mutta onhan räikeää vääryyttä kieltää uutteroita
+kaupunkeja, valtakunnan parhaita vientipaikkoja, viemästä tavaroitaan
+niihin kauppapaikkoihin, joissa saavat parhaan hinnan ... pakottaa
+niitä myymään tavaransa tukholmalaisille polkuhintaan ja ostamaan
+heiltä sillä hinnalla, minkä he näkevät hyväksi vaatia, että he
+voittaisivat, sillaikaa kuin kaikki muut kärsivät tappioita. Sillä
+tavalla valtakunnan kauppa ei tule ikinä kukoistamaan; kaikenlainen
+liike lamautuu, köyhät kaupunkimme sortuvat, ja Tukholma imee maan
+ytimet sisäänsä, saamatta siitä kumminkaan pysyväistä voittoa; sillä
+kuta enemmän maata köyhdytetään, sitä vähemmän se kuluttaa ja sitä
+vähemmän Tukholma itse ansaitsee monopolillaan.
+
+Karkea ukko lämpeni, päästyään puhumaan asiasta, jonka ajamisen hän oli
+asettanut elämänsä tarkoitusperäksi. Valtiomies kuunteli häntä
+kärsivällisesti ja leppeästi hymyillen ja jatkoi sitten mitä
+suopeimmalla äänellä:
+
+-- Kenelle te kaikesta tästä puhutte, kunnon ystäväni? Miehelle, joka
+on juuri samaa mieltä kuin te ja pitää, niinkuin tekin, tätä asiata
+kaupan ja merenkulun elinehtona. Mutta teidän vihollisenne tulevat
+muistuttamaan sitä vastaan, että te itse olette oiva esimerkki nyt
+voimassa olevan järjestelmän hyödystä ja tarkoituksenmukaisuudesta. He
+tulevat vastaamaan, että te itse tämän järjestelmän avulla olette
+ansainnut jommoisenkin omaisuuden -- että teillä on kahdeksan laivaa
+merellä -- että te olette Suomen suurin tavaranviejä -- että teidän
+nimenne koko kauppamaailmassa käy kullasta -- ja että te syystä kyllä
+olette ansainnut tuon kunniakkaan nimityksen: porvariskuningas...
+
+-- Sitä vähemminhän, teidän armonne, sopii minua sitten syyttää siitä,
+että omanvoiton vuoksi puolustan meriliikkeen vapautta; -- ja näin
+sanoessaan oikaisi tuo kopea ukko itsensä päätään pitemmäksi.
+
+Presidentti Bertelsköld ei voinut aivan kokonaan salata omituista
+ylenkatseellista ja pahaa ennustavaa hymyä. -- Olette oikeassa, --
+sanoi hän, -- asemanne on tätä nykyä hyvä ja riippumaton. Olette rikas,
+arvossa pidetty ja mahtava, kunnioitettu, ihailtu ja kadehdittu,
+onnellinen perheenisä -- eikö niin, onhan teillä hyvin kasvatettuja,
+rakastettavia lapsia, ja niiden joukossa tytär, joka on vanhuutenne
+ilo? -- Mitäpä voisi kuolevainen sen enempää elämältä vaatia? Hyvä
+Larsson, sallikaa minunkin, vanhan, yksinäisen naimattoman miehen,
+kadehtia onneanne!
+
+-- Herra kreivi, eihän nyt ole minusta kysymys...
+
+-- Juuri teistäpä onkin, ystäväni, ja samalla siitä asiasta, jota
+ajatte. Ajatelkaa esimerkiksi, että koko tuo harvinainen, tuo ylistetty
+onni, jota ihmiset kadehtivat ja jonka te -- tietystikin syystä kyllä
+-- luette oman uutteruutenne, viisautenne ja työkykynne ansioksi,
+ajatelkaa, että tuo onni on vain lentohiekalle rakennettu paperihuone,
+joka on määrätty ensimmäisen tuulenpuuskan edessä kukistumaan, kenties
+juuri samalla hetkellä kuin siitä puhelemme.
+
+Larsson katsoi häntä lujasti silmiin. Mutta noista aina hymyilevistä,
+aina kylmistä kasvoista oli mahdoton saada mitään selkoa.
+
+Kreivi jatkoi:
+
+-- Minä pyydän teitä, kuulkaa tarkoin, mitä minulla nyt on teille
+sanomista, ja huomatkaa tarkkaan, että minä puhun kuin ystävä ainakin,
+joka ajattelee vain teidän omaa parastanne. Ensiksikin te joudutte
+oikeudenkäynnissänne tappiolle.
+
+-- Se on mahdollista.
+
+-- Se on varmaa. Ystäväni, se tulee hyvin paljon arvoanne
+vahingoittamaan. Te tulette siinä esiintymään miehenä, joka on tahtonut
+-- kuinka sanoisinkaan -- anastaa lähimmiltä sukulaisiltaan heidän
+omaisuutensa.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne!
+
+-- Kuunnelkaa minua kärsivällisesti. Minkä vuoksi panna puoli
+omaisuuttanne ja koko arvonne alttiiksi? Eikö olisi syytä heittää
+sikseen tuo häpeällinen oikeudenkäynti, joka tuottaa teille häviön?
+Ajatelkaa, kuka on riitapuolenne? Seikkailija, halpa mies,
+veljenpoikani palvelija. Ja mies semmoinen kuin te sallii, että moinen
+henkilö alentaa teidät ahnaaksi nylkyriksi! Se on mahdotonta. Meidän
+täytyy lähettää riitaveljenne Unkarin aroille, josta hän on tullutkin.
+
+-- Kiitän teidän armoanne. Mutta koska semmoinen sovinto sitoisi minut
+velvollisuuksiin, joita en voi täyttää, niin tahdon ennemmin antautua
+vaaralle alttiiksi, jos kerran täytyy.
+
+-- Tosiaanko? Niin, teillähän on vielä melkoinen omaisuus, johon
+veljenlastenne vaatimukset eivät ulotu. Muistelen kuulleeni, että koko
+liikepääomanne, ja kenties vähän enemmänkin, on tätä nykyä kiinni
+suurissa viljakaupoissa Hollannissa.
+
+-- Pyydän vieläkin kerran, ettei teidän ylhäisyytenne sekaantuisi minun
+asioihini.
+
+-- Syy siihen selviää heti paikalla. Tässä on kirje, jonka tänä aamuna
+sain Hollannin ministeriltä. Hän kirjoittaa, että viljan vapaa tuonti
+Alankomaihin lakkasi 25. päivänä viime lokakuuta ja että, vastoin
+kieltoa, eräs viljalastissa oleva ruotsalainen kauppalaivasto,
+tukholmalaisen kauppahuoneen Årströmin ja Poikain omistama, lokakuun
+26. päivänä oli purjehtinut Zuiderseehen. Minä surkuttelen teitä,
+ystäväni; sillä te tiedätte, kuinka kateellisia hollantilaiset ovat
+maanviljelys-eduistaan. Ellei hallituksen onnistu sovittaa asiata, ovat
+laivat ja omaisuus menetetyt ja otetaan takavarikkoon.
+
+Larsson puri huultansa. Nuoli oli nähtävästi raapaissut hänen
+kauppiaansydäntään. Mutta hän malttoi mielensä. -- Minä toivon, --
+sanoi hän, -- ettei Ruotsin hallitus suvaitse harjoitettavan niin
+törkeätä väkivaltaa alamaistensa oikeutta vastaan.
+
+-- Mitä voimme tehdä? Muistattehan, kuinka kurjiin tekosyihin nojautuen
+englantilaiset anastivat aluksemme Kaarle XI:n aikana, ja kuitenkin
+Ruotsin mahtavuus silloin oli ylimmillään. Amsterdamin herrat ovat
+kovin kateellisia, ja minä pelkään, ettei Ruotsilla ole voimaa saada
+alamaistensa vaatimuksia huomioon otetuiksi. Te, joka haluatte rauhaa
+mihin hintaan hyvänsä, ettehän toki te tahtone aloittaa sotaa Årströmin
+ja Poikain viljalaivaston tähden.
+
+-- Teidän armonne, jos niin hävytöntä väkivaltaa saadaan
+harjoittaa ilman ankaraa, Ruotsin hallituksen puolelta tapahtuvaa
+korvausvaatimusta, niin tämä katala hallitus ei ansaitse, että
+kunniallinen mies tuhlaa sanaakaan sen puolustukseksi taikka äyriäkään
+sen kannatukseksi.
+
+Presidentti naurahti: juuri siihen hän tahtoi tulla. -- No, minusta on
+oikein hauskaa, hyvä Larsson, -- sanoi hän, -- kerran kuulla teidänkin
+lausuvan järjellisiä mielipiteitä meidän valtiollisesta tilastamme. Te
+näette, minne olemme joutuneet tuon hallituksen johtamina, joka alentaa
+meidät meidän omissa ja ulkomaalaisten silmissä. Ja juuri tuota
+hallitusta te puolustatte porvarissäädyssä! Ei, ystäväni, meidän on
+saatava muutos aikaan, ja jos se kauemmin viipyy, niin on teidänkin
+asianne hukassa. Uuden hallituksen ensimmäisenä huolena on oleva
+hankkia kaikille oikeutta ja käyttää tuimia sanoja ulkomaisten valtain
+mahdottomia vaatimuksia vastaan.
+
+Larsson mietti vähän aikaa. Sitten hän sanoi: -- Minä luulen tuntevani
+kreivi Hornin; on mahdotonta, että hän jättäisi tämän asian huomioonsa
+ottamatta.
+
+Taas naurahti valtiomies. -- Minä epäilen, nähneekö kreivi Horn hyväksi
+puuttua teidän asioihinne. Hänellä on tätä nykyä tarpeeksi tekemistä
+omissa asioissaan.
+
+-- Hänen pitää, hänen täytyy kuulla minua.
+
+-- Entä jos hänen virkaeronsa vain odottaa kuninkaan allekirjoitusta?
+
+-- Niin puhuttelen kreivi Bondea.
+
+-- Entä jos hänen virkaeronsa odottaa säätyjen allekirjoitusta?
+
+-- Kreivi Hårdia!
+
+-- Sama seikka.
+
+-- Olkoon sitten. Mutta ennenkuin olen täydellisesti vakuutettu, en
+muuta mielipiteitäni porvarissäädyssä.
+
+-- Vai niin. Tehkää niinkuin tahdotte. Minä olen neuvonut teitä kuin
+ystävä, mutta te katsotte paremmaksi joutua sekä häpeään että
+täydelliseen häviöön. Mutta voittehan joka tapauksessa lohduttaa
+mieltänne perheellisellä onnellanne ... lapsillanne...
+
+-- Olen jo kerran ennen sanonut teidän ylhäisyydellenne, etten myy
+valtiollista vakaumustani. Uhkaukset ja imartelut eivät minuun pysty.
+Onko jotakin muuta, millä voin teitä palvella?
+
+-- Ei. Taivas varjelkoon minua tahtomasta järkyttää valtiollisia
+mielipiteitänne... Mutta koska tulin lapsianne maininneeksi, sallikaa
+minun, hyvä Larsson, tehdä vielä yksi kysymys, -- ja nyt vetäytyi
+kreivin suu mitä leppeimpään hymyyn. -- Toivon teidän tyttärenne voivan
+hyvin? Mikä ihastuttava olento; oikein ihailin hänen tanssiaan
+naamiaisissa kreivi Tessinillä.
+
+-- Herra kreivi erehtyy. Nuorin tyttäreni on vielä lapsi eikä hänellä
+ole ollut kunniata päästä niin ylhäiseen seuraan.
+
+-- Mitä, ystäväiseni? Kyllähän tiesin teidän olleen osallisena
+tuossa pienessä ihastuttavassa seikkailussa, mutta en luullut teidän
+enää tahtovan pitää tytärtänne tuntematonna. Muutoin koko Tukholma ei
+puhu mistään muusta kuin neiti Larssonista ja hänen sievästä,
+kuninkaallisten edessä tanssimastaan katrillista, jossa hän näytteli
+Kevään osaa. Minun täytyy tunnustaa, että kreivi Tessin ja hänen
+majesteettinsa itse hiukan hämmästyen kuulivat, että kutsumaton vieras
+noin kunnioitti seuraa läsnäolollaan...
+
+-- Teidän ylhäisyytenne, se on hävytöntä panettelua! -- Viimeinen,
+hyvästi tähdätty nuoli alkoi jo tunkeutua porvariskuninkaan sydämen
+ympärillä olevan jääpanssarin läpi.
+
+-- Mutta, rakas Larsson, miksi kieltää vähäistä viatonta leikintekoa?
+Kaunis tyttö voi sallia itselleen pieniä ylimääräisiä huvituksia, joita
+meidän valistuneen aikamme ei sovi niin ankarasti tuomita. Näittehän
+itsekin, kuinka suloinen, kuinka rohkea hän oli. Oi, se oli mainiota!
+Teidän kasvatuksestanne olisi kunniata hovinaisellekin.
+
+-- Kun sanon teidän ylhäisyydellenne, että se on valhe, niin ei pitäisi
+minun tarvita sitä kahdesti sanoa, -- vastasi Larsson ylen suuttuneena
+ja levottomana.
+
+-- Niinkuin tahdotte! Kysykää kuitenkin keneltä tahansa, jonka kadulla
+kohtaatte, mistä asiasta aina eilisestä asti puhutaan. Koko maailma
+tietää, että juuri minun veljenpoikani onnistui pelastaa tyttärenne
+ahdingosta. Siitä en sano mitään. Minä hyväksyn hänen makunsa.
+
+-- Hävyttömiä herjauksia! Oo, te luulette siis, suurisukuiset herrat,
+voivanne rankaisematta polkea porvarien kunnian jalkainne alle?
+
+-- Älkää kiivastuko! Kuka nyt kunniasta puhuu? Mutta oletteko sattunut
+kuulemaan, missä tyttärenne nyt on?
+
+Larsson säpsähti. Hänelle alkoi selvitä, että hänen rakastettu
+lapsensakin voisi joutua niiden salahankkeiden uhriksi, joihin häntä
+kiedottiin. Hänen silmänsä liekehtivät. -- Mitä teidän ylhäisyytenne
+tietää tyttärestäni? -- kysyi hän tuimasti.
+
+-- Mutta malttakaahan toki mielenne! Tyttärenne voi luultavasti hyvin.
+Kuulin vain sattumalta, että hän tänään oli lähtenyt ratsastamaan erään
+nuoren, hiukan huonomaineisen miehen, Sagerin kanssa, syödäkseen
+päivällistä useiden iloisten nuorten herrain kanssa Espanjan
+ravintolassa.
+
+-- Minun lapseni! Minun Esterini! -- vaikeroi onneton isä käsiään
+väännellen. Hän muisti tuon ratsastuksen ja uskoi nyt kaiken todeksi.
+
+-- Ravintolassa, -- jatkoi kreivi säälimättä, -- lienee noussut riita
+siitä, kenellä oli suurin oikeus teidän tyttärenne suosioon. Nuori,
+kuuma veri kuohahtaa; voitte arvata, kuinka sitten käy. Syntyi
+kaksintaisteluja pari kolme -- eräs parooni Krauser lienee kaatunut, ja
+teidän tyttärenne sanotaan paenneen erään toisen herran kanssa. Tämä
+kaikki tapahtui tuskin tunti sitten. Sain siitä kuulla juuri vähän
+ennen kuin tulitte. Te voitte olla huoleti. Mikäli tiedän, ei
+tyttärellenne ole mitään vahinkoa tapahtunut.
+
+-- Ei mitään vahinkoa! -- huusi isä täydessä vimmassa ja astui uhaten
+kreiviä kohti. -- Kelvoton ihminen, ottakaa kaikki, mitä minulla on --
+ah, johan olette ottanutkin! mutta antakaa minulle Esterini, minun
+lapseni, minun rakastettu lapseni takaisin!
+
+Kreivi soitti kelloa ja virkkoi kamaripalvelijalle: --  Taluta
+valtiopäivämies varovasti portaita alas; häntä pyörryttää.
+
+Larsson tyyntyi. -- Herra kreivi, -- sanoi hän vielä vapisevalla
+äänellä, -- teidän pitäisi muistaa, miten kävi Maria Larssonin[18] ja
+mikä kunniallinen osa teillä oli siinä jutussa. On olemassa sallimus,
+joka kostaa halpain kärsimän vääryyden mahtavimmillekin.
+
+-- Mutta hyvä ystäväni...
+
+-- Älkää herjatko minua ystävyydellänne, herra kreivi! Tästä hetkestä
+alkaen olemme veriviholliset.
+
+Ja porvariskuningas meni vielä jäykempänä kuin oli tullut, vähääkään
+koukistamatta taipumatonta niskaansa.
+
+
+
+
+28. KREIVI HORNIN KUKISTUMINEN.
+
+
+Me tahdomme nyt, päinvastoin kuin mitä maailmassa on tapana, kääntää
+silmämme nousevasta auringosta laskevaan, niistä, jotka kiipeävät
+nykyhetken olkapäille, niihin, jotka sortuvat sen painon alle. Huomaa,
+että puhumme menneistä ajoista ja sortuvasta suuruudesta -- ylevästä ja
+kunnioitusta herättävästä sortuessaankin -- emme noista pikku
+matelijoista, joita ajan tuulet ovat ansiotta kukkuloille nostaneet,
+puhaltaakseen heidät seuraavassa hetkessä takaisin heidän oikealle
+paikalleen.
+
+Ja missä suomalaiset lukevat näitä kertomuksia, huomatkoot, että Arvid
+Horn oli suomalainen mies, suurin valtiomies, mikä tähän asti on
+syntynyt Pohjanlahden idänpuoleisessa maassa.
+
+Me astumme toiseen työhuoneeseen, yhtä komeaan ja vielä loistoisampaan
+kuin presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldin on. Mutta tämä huone
+näyttää kaikessa komeudessaan vanhalta; tomua on tauluilla, tomua
+rintakuvilla, tomua komeilla kirjoilla, tomua hienoilla, silkillä ja
+sametilla päällystetyillä huonekaluilla. Uutimet riippuvat raskaina
+ikkunain edessä ja pimittävät huonetta; matot ovat niin pehmeät kuin
+pelkäisi huoneen asukas pienimmänkin askelen äänen itseänsä
+häiritsevän. Vaikka rakastaakin loistoa ja mukavuutta, ei isäntä ole
+moneen aikaan sallinut tomutettavan eikä siivottavan työhuonettaan; hän
+ei siedä, että pienintäkään huonekalua liikutetaan, että pienintäkään
+paperilappua siirretään paikaltaan. Hän on vanhoillinen yksin
+jokapäiväisen elämänsä pikkutavoissakin, ja hänellä on oikeus olla
+sellainen; hän on 70-vuotias ja nuorena ollessaan hän auttoi Kaarle
+XII:ta sen ajan tavalla pölyttämään ja siivoamaan pohjolan valtakuntia.
+
+Nyt istuu kreivi Arvid Horn vanhana ja raihnaisena täyden työpöytänsä
+ääressä. Kellon koneisto ei vielä ole seisahtunut; hänen sihteerinsä on
+vast'ikään mennyt kantaen kirjeitä, puolet Euroopan hallituksille ja
+puolet Ruotsin ja Suomen virkakunnille. Vielä muutamia minuutteja
+sitten mietti tämä vanha valtiomies uusia valtiollisia tuumia
+valtakunnan menestyksen turvaamiseksi, rauhallisia hankkeita antaakseen
+viljelyksen valloittaa uusia aloja 1721 vuoden paljon supistuneiden
+rajain sisällä. Vielä äsken hän oli isänmaansa valtiollisen elämän
+sielu ja se, joka vakavalla kädellä piteli valtion ohjia, hilliten
+intohimoja ja sovitellen niitä monia keskenään vihamielisiä ja
+ristiriitaisia pyyteitä, jotka uhkasivat ja koettivat hävittää
+toisiaan. Mutta nyt oli hän heittänyt maailman kuorman hartioiltaan;
+hän oli väsynyt, hän etsi lepoa sielulleen ja hänen edessään oli Kaarle
+XII:n Raamattu avattuna. Mitä hän luki siitä? Se oli Salomon Saarnaajan
+ensimmäinen luku:
+
+"Kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä ihmisellä on kaikesta vaivannäöstään,
+jolla hän itseään rasittaa täällä auringon alla? Miespolvi menee, ja
+toinen tulee; mutta maa pysyy ikuisesti samalla kannalla. Aurinkokin
+nousee ja aurinko laskee, ja rientää taas paikkaansa, josta hän nousee.
+Tuuli kulkee etelään ja kiertää pohjoiseen, kulkee alinomaa kääntyellen
+ja kierroksilleen palaten. Kaikki purot laskevat mereen, mutta meri ei
+täyty; sinne, minne purot laskevat, ne aina uudelleen palaavat. Kaikki
+oliot rasittavat itseään, enemmän kuin kukaan voi sanoin ilmaista:
+silmä ei tule kyllikseen nähneeksi, eikä korva riittämään kuulleeksi.
+Mitä on ollut, sitä tulee olemaan, ja mitä on tapahtunut, sitä tulee
+tapahtumaan edelleenkin, eikä ole mitään uutta auringon alla. Jos on
+jotakin, josta saattaisi sanoa: 'Katso, tämähän on uutta!' niin sitä on
+ollut jo olemassa niinä aikakausina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei
+muisteta entisaikalaisia, mutta ei tulevaisuudessakaan eläviä muisteta
+myöhemmin elävien kesken."
+
+Näitä sanoja lukiessaan vajosi vanhuksen kunnianarvoisa pää käden
+varaan. Hänen elämänsä seitsemänkymmentä, hänen valtansa kolmekymmentä
+vuotta kulkivat kuin uni hänen ohitsensa, ja hän toisti Saarnaajan
+sanat: "Kun käännyin tarkastamaan kaikkia tekojani, jotka käteni olivat
+toimittaneet, ja vaivaa, jota olin niistä nähnyt, niin katso: kaikki
+oli turhaa ja tuulen tavoittelemista, eikä siitä ole edunerää auringon
+alla."
+
+-- Kaikkiko? -- kysyi hän itseltään. Ja taas vastasi hän itse: --
+Tyhjyyttä, turhuutta, katoavaisuutta!
+
+Sitten sattuivat hänen silmänsä erääseen toiseen kirjaan, joka oli auki
+eiliseltään. Siinä olivat Senecan teokset. Niistä oli avattuna eräs
+paikka, joka sopi yhteen Saarnaajan sanain kanssa ja kuului:
+
+"_Quosdam, cum per mille indignitales in usum dignitatis subrepserint,
+misera subit cogitatio, ipsos laborasse in titulum sepulchri_." Se on:
+"Muutamia, jotka tuhansilla häpeällisillä keinoilla ovat korkeihin
+arvosijoihin madelleet, kohtaa yht'äkkiä se surkea ajatus, että he itse
+ovat sepittäneet hautakirjoituksensa."
+
+-- Mitä? -- huudahti hän. -- Olenko minäkin niitä, jotka syntyivät
+maassa matelemaan ja jotka ovat luikerrelleet valtaan, jota olivat
+kelvottomat pitämään? Kaiken elämäni teot, nuoruuteni taistelut
+kuninkaan ja isänmaan puolesta -- miehuuteni vaivat, ja tämä vapaa
+valtiomuoto, jonka olen perustanut, jota olen vahvistanut ja
+ylläpitänyt Ruotsinmaassa -- eikö tämä kaikki olekaan muuta kuin
+kirjoitus omalla haudallani?
+
+Hän kohautti ajatuksissaan olkapäitään ja vaipui synkkiin mietteisiin.
+Ah, mikäpä elämä on niin tahraton, ettei joskus jokin raskauttava omain
+puutteiden, omain heikkouksien tunne herää jaloimmassakin sydämessä ja
+häiritse sitä itseluottamusta, joka joskus kenties paisui liian
+korkealle, sitä suurten aatteiden, suurten tekojen tietoisuutta,
+jonka kenties ylpeämpinä hetkinä teki mieli jumaloida omaa itseänsä!
+Tuo suuri, mainehikas, nerokas mies oli tällä hetkellä paljon
+surkuteltavampi kuin päiväläinen, joka laskee kaiken vaivansa hedelmän
+sen viikkopalkan mukaan, minkä hän lauantai-iltana saa. Tämä köyhä
+työmies näkee toki tuloksen työstään; kreivi Horn näki isänmaansa eri
+puolueiden raatelemana, näki itsensä harmaantuneena ja voimatonna -- ja
+hän kysyi itseltään: mitä varten minä olen elänyt?
+
+Silloin avattiin ovi, aivan hiljaa, niinkuin tapa oli tässä talossa, ja
+kamaripalvelija ilmoitti presidentti, kreivi Bertelsköldin. Vanhan
+valtiomiehen otsa synkistyi uhkaavaksi ukkospilveksi; kuitenkin hän
+sanoi: -- Kreivi on tervetullut.
+
+Ja sisään astui varovasti, ikäänkuin sairashuoneeseen, hänen entinen
+oppilaansa, joka oli ylennyt mestaria mahtavammaksi ja joka nyt -- sen
+tiesi kreivi Horn hyvin kyllä -- oli sen salaliiton johtaja, joka kauan
+oli hänen kukistumistaan valmistanut. Molemmat herrat tunsivat
+toisensa, mutta vaikka aika oli paljon heidän suhdettaan muuttanut, oli
+siinä kumminkin jäljellä vielä paljon mestarin etevämmyyttä toisella ja
+oppilaan arkuutta toisella puolen. Oli vain yksi ainoa kuolevainen,
+jota kohtaan kreivi Bertelsköld tunsi kunnioitusta, eli oikeammin
+sanoen pelkoa, jota eivät iva eikä viekkaus koskaan voineet
+täydellisesti voittaa, ja se ainoa oli hänen herransa ja mestarinsa,
+kreivi Arvid Horn.
+
+Ja kuitenkin hän oli nyt -- kenties luullen, ettei se kenellekään
+muulle onnistuisi -- ottanut ylen vaikean asian ajaakseen, oli ottanut
+taivuttaakseen tämän vanhan valtiomiehen vapaaehtoisesti astumaan alas
+korkealta asemaltaan valtakunnan hallitusmiehenä ja jättämään valtansa
+hattujen käsiin.
+
+Hän aloitti keskustelun hyvin varovasti kysellen muutamin osaa ottavin
+sanoin hänen ylhäisyytensä terveydentilaa, niinkuin tämä olisi ollut
+hänen siellä käyntinsä ainoana ja hyvin luonnollisena tarkoituksena.
+Koko Ruotsi, niin vakuutti hän, oli levottomuudekseen kuullut, että
+hänen ylhäisyytensä pitkälliset vaivat maansa onnen edistämiseksi
+olivat synnyttäneet ruumiillisen väsymyksen, joka, toivoi hän, ei
+kumminkaan estäisi hänen ylhäisyyttänsä _vielä useita vuosia_
+eteenkinpäin omistamasta kypsynyttä kokemustansa isänmaan
+palvelukseksi.
+
+-- Suokaa anteeksi, -- keskeytti hänet kreivi Horn tuolla tunnetulla,
+ylhäisen ylpeällä äänellä, jota oppilas niin hyvin osasi matkia _omia_
+käskynalaisiaan puhutellessaan, -- onko minulla kunnia nähdä herra
+kreivi luonani yksityisenä ystävänä, vaiko ritarihuoneen asiamiehenä?
+
+Presidentti vakuutti tulleensa ainoastaan omasta puolestaan
+tiedustelemaan hänen ylhäisyytensä terveydentilaa.
+
+-- Se ilahuttaa minua. Muuten voisin ajatella, että olen jo elänyt
+liian kauan ja että herrat jo ovat käyneet malttamattomiksi. Kreivin on
+laita toisin. Mutta minä käyn vanhaksi sekä ystävilleni että
+vihamiehilleni. Kun on, niinkuin minulla, arpia kahdelta
+tappotanterelta, ei voi pysyä iankaikkisesti ripeänä. Väinäjoella
+saamani haava tuntuu usein, mutta kenties voisin sen unohtaa, ellei
+minua eräällä toisella taistelutanterella ahdistettaisi sekä edestä
+että varsinkin takaa. On eräs asia, josta vanha soturi kärsii pahemmin
+kuin luuvalosta, ja se on eduskunta.
+
+-- Herjaukset eivät ikinä voi himmentää...
+
+-- Herjauksista älkäämme puhuko. Ne tekevät meille saman palveluksen
+kuin hehkuvat kuulat, joilla muinoin lämmitimme telttojamme
+talvisaikana Puolassa: kaikki riippuu siitä, miltä kannalta sitä
+arvostellaan. Mutta kuinka edistyy asia ritarihuoneessa? Joko meistä
+kohta päästään?
+
+-- Teidän ylhäisyytenne, ritarihuone samoin kuin muutkin säädyt
+ymmärtää täysin arvostella teidän ylhäisyytenne suuria ansioita.
+
+-- Jättäkäämme kohteliaisuudet, heittäkäämme nuo ulkoläksyt. Minä
+kysyn, kuinka pitkälle on käsitelty Venäjän kanssa uudistamamme
+sopimuksen takia tehtyä syntiluetteloamme. Mehän olemme menetelleet
+vastoin salaisen valiokunnan määräystä, eikö niin? Ja vikamme ei vähene
+siitä, että valiokunnan määräykset olivat sinetillä suljetut ja
+odottivat asiain käännettä, jota meidän mielestämme ei tullutkaan.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne tietää paremmin kuin minä, että sopimusta
+Venäjän kanssa todellakin on katsottu loukkaukseksi, miltei
+sodanjulistukseksi Ranskalle, ja että säätyjen enemmistö tulee
+vaatimaan neuvoskuntaa edesvastuuseen -- niinkuin myös salainen
+valiokunta katsoo ajan soveliaaksi liitontekoon Turkin kanssa,
+apuvarain saamiseen Ranskalta ja sotaan Venäjää vastaan. Arvellaan
+velvollisuuden vaativan jotakin uskaltamaan valtakunnan kunnian ja
+itsenäisyyden vuoksi sekä myöskin menetettyjen maakuntain takaisin
+ottamiseksi.
+
+-- Mitä? Ajanko soveliaaksi? Sentähden, että tuo seikkailija, tuo
+Bonneval Konstantinopolissa uskottelee teille kaikenlaisia lastensatuja
+liitosta Turkin kanssa! Kunnia ja itsenäisyys, jotka täytyy ostaa
+Ranskan apuvaroja kerjäämällä! Menetetyt maakunnat, joita poikanulikat
+lähtevät valloittamaan ilman armeijaa ja sotatarpeita, ilman laivastoa
+ja rahaa! Oletteko siis niin varmoja siitä, hyvät herrat, ettei Ruotsin
+leijonamme moiseen rotanloukkuun joutuessaan vielä saa hellittää
+muutamia palasia kuluneesta nahastaan? Ja missä on teillä se nerokas
+sotapäällikkö, joka on raivaava teille tien noihin tarumaisiin
+voittoihin? Kyllä ymmärrän: sanokaa Lewenhauptille terveisiä eräältä
+Kaarle XII:n sotilaalta, ettei maita valloiteta suurilla sanoilla.
+Sanokaa hänelle, että tarvitaan toisenlaista taitoa saadakseen voittoja
+tappotanterella, kuin voittaakseen hyvä-huutoja puhujalavalla.
+
+-- Minä pyydän teidän ylhäisyyttänne olemaan vakuutettu siitä, että
+kiukku neuvoskuntaa kohtaan, syystä tahi syyttä, on sangen suuri; mutta
+mitä teidän ylhäisyyteenne tulee, on velvollisuuden vaatima kunnioitus
+aina...
+
+-- Joutavia, kuka minusta puhuu...
+
+-- Ja ellei tuo äskettäin tehty onneton ilmoitus Tanskan
+lähettiläälle...
+
+-- Selittäkää tarkemmin! Tanskan lähettiläälle?
+
+-- Niin, minä en voi sitä salata, että sen kiireellisyyden, millä
+teidän ylhäisyytenne on rientänyt ilmoittamaan Tanskan lähettiläälle
+siitä sopimuksesta, jonka teidän ylhäisyytenne äskettäin on tehnyt
+Ranskan kanssa, luullaan vahingoittavan viimeksimainitun vallan kanssa
+tehtävää liittoa, ja muutamat teidän ylhäisyytenne vihamiehistä
+uhkaavat tämän johdosta nostaa kanteen teidän ylhäisyyttänne vastaan.
+
+-- Mitä? Mekö pyytäisimme Ranskalta lupaa saada kääntyä toisen vallan
+puoleen asioissa, jotka koskevat meidän omia etujamme? Vai niin, hyvät
+herrat! Siis on tultu niin pitkälle, että maa, joka sanoo olevansa
+vapaa ja itsenäinen, ei tohdi virkkaa sanaakaan ilman tuon n.s.
+liittovaltansa suostumusta.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne vihamiehet...
+
+-- Mitä vihamieheni minua liikuttavat? Kysymys on siitä, onko
+valtakunnan johto uskottava kavalajuoniselle Parisissa olevalle
+kardinaalille vai Konstantinopolissa olevalle rappiolle joutuneelle
+maankiertäjälle.
+
+Ja tuo vanha, äsken raihnainen mies käveli kiivaasti kuin nuorukainen
+edestakaisin pehmeällä matolla. Yht'äkkiä hän seisahtui Bertelsköldin
+eteen, katsoi häntä terävästi silmiin ja kysyi: -- Kuka tulee minun
+jälkeläisekseni? Tekö vai Gyllenborgko?
+
+Bertelsköld vastasi maltillisesti: -- Säästäköön meitä taivas siltä
+kysymykseltä vielä monta vuotta! Mutta jos teidän ylhäisyytenne
+pitkälliset vaivat oikeuttaisivat ikävöityyn lepoon -- jos todellakin
+syytös, jonka naurettavaisuuden teidän ylhäisyytenne on nähnyt hyväksi
+niin selvästi osoittaa, täyttäisi teidän ylhäisyytenne mielen
+oikeutetulla närkästyksellä, niin olkaa kumminkin vakuutettu siitä,
+etten suinkaan minä -- minä, jolla on ollut kunnia palvella teidän
+ylhäisyytenne johdolla ja joka saan teidän ylhäisyytenne opastusta
+kiittää siitä kokemuksesta, mikä minulla kenties voi olla
+valtiollisissa asioissa -- etten suinkaan minä pyri sijalle, jossa
+edeltäjän maine välttämättömästi on himmentävä hänen jälkeläisensä,
+kenen hyvänsä.
+
+Kreivi Horn sai näiden korulauseiden kestäessä aikaa malttaa mielensä.
+Hän kävi taas istumaan ja lausui kylmästi: -- Sanalla sanoen, te siis
+aiotte tehdä minut tarpeettomaksi.
+
+-- Teidän ylhäisyytenne, nuo epäluulot...! -- Ja Bertelsköld oli
+tekevinään lähtöä, muka närkästyneenä siitä, että hänen hyviä
+tarkoituksiaan oli uskallettu epäillä. Mutta Horn jatkoi:
+
+-- Herra kreivi -- puhukaamme peittelemättä. Minä surkuttelen maatani
+sentähden, että se muutamain harvain vallanhimon, muutamain harvain
+kunnianhimon tähden tulee viskattavaksi vapauden ja edistyksen
+rauhalliselta uralta arveluttaville syrjäpoluille, missä vanha silmäni
+näkee vain vaaroja ja nöyryytyksiä. Mieleni tekisi surkutella
+itseänikin, koska minun ei ole onnistunut kasvattaa muullaisia
+valtiomiehiä kuin taitavia vehkeilijöitä ja kuohahtelevia
+politikoitsijoita, joiden näköpiiri ulottuu tuskin heidän miekkansa
+kärkeen. Kuitenkin on minulla syytä kiittää teitä eräästä asiasta,
+herra kreivi -- ja minä kiitänkin teitä siitä. Te olette nostanut
+kuorman sydämeltäni. Kas tässä! -- Ja samassa hän osoitti sitä Senecan
+kirjan paikkaa, joka vast'ikään oli saattanut hänet niin miettiväksi ja
+alakuloiseksi.
+
+Seneca ei ollut mikään tuntematon suuruus kreivi Torsten
+Bertelsköldille; mutta hän oli jo ammoin unohtanut tuon mietelmän. Hän
+antoi kirjan takaisin virkkaen pilkallisesti, että se epäilemättä oli
+hyvinkin opettavainen kirja.
+
+-- Niin onkin! -- jatkoi Horn niin ylevällä suuruudella, että
+pilkkanauru katosi vastustajan huulilta. -- Kas siinä yksi noita
+ajatelmia, joita muinaisajan viisaus linkoaa vuosituhansien läpi
+alhaisen kunnianhimon julkeata otsaa kohti! Tahdon nyt sanoa teille,
+kreiviseni, minkätähden kiitin teitä. Luulin jo hukkaan eläneeni. Ja
+vähäiseltä se näyttäköönkin Kaikkivaltiaan edessä, mitä heikko käteni
+on toimittanut. Mutta kun vertaan tekojani teidän tekoihinne, hyvät
+herrat jälkeläiseni, silloin tunnen olevani oikeutettu sanomaan teille,
+jotka hätäilette minusta päästäksenne: minä olen nostanut Ruotsin
+valtakunnan sen syvimmästä alennustilasta, kuolemanhädästä ja häviöstä
+varallisuuteen, arvoon ja ulkonaiseen itsenäisyyteen. Minä olen
+temmannut sen itsevaltiuden kahleista, kun se virui voimatonna, verta
+vuotavana ja muserrettuna, Görtzin ja hänen kätyriensä saaliina, jotka
+tallasivat sitä jalkainsa alle, ja olen antanut sille takaisin sen
+ikivanhan vapauden, 1734 vuoden lain ja sen, mikä on kaikkia lakeja
+parempi: kunnioituksen omaa itseään kohtaan. Minä olen ottanut sen
+vastaan toivottomana rauniona; minä annan sen takaisin valtakuntana,
+jolla on elinvoimaa ja jolla on tulevaisuutta. Hyvät herrat, mitä
+aiotte tästä lapsestani tehdä -- mitä aiotte tehdä siitä valtakunnasta,
+jonka teille jätän?
+
+Bertelsköld ei vastannut. Tällä kertaa oli hänen latinansa lopussa.
+
+Kreivi Horn jatkoi:
+
+-- Oli hetki semmoinenkin, jolloin tuon vanhan roomalaisen sanat
+sattuivat minuun kuin totuuden terävä miekka, seisoessani elämäni
+päämaalissa, ja minä kysyin itseltäni, olivatko keinoni aina olleet
+kaikista parhaat -- enkö ollut minäkin työskennellyt tyhjän,
+viheliäisen arvonimen vuoksi, joka tulisi olemaan hautakirjoitukseni.
+Tosin täytyy minun tunnustaa, että tuolla ylhäällä asuvan suuren
+tuomarin edessä minä olen yhtä vähän puhdas kuin kukaan toinenkaan
+kuolevainen, täynnä puutteita ja turhuutta. Mutta jos vertaan itseäni
+teihin, hyvät herrat jälkeläiseni, silloin on minulla jonkinlainen
+oikeus sanoa teille: minä en ole hiipinyt valtaan sysäämällä
+edeltäjääni pois tieltäni! Minä en ole pysytellyt pinnalla valheen ja
+kavaluuden avulla; en ole katalilla juonilla pettänyt kuningastani ja
+isänmaatani, nauttiakseni vallasta niin kauan kuin mahdollista ja
+kopeillakseni jonakin tämän maailman mahtavana. Ei, hyvät herrat! Sille
+sijalle, jossa olen ollut, ovat maailman myrskyt ja valtiollinen
+välttämättömyys minut nostaneet; minä olen pysynyt sillä sijalla niin
+kauan kuin minulla on ollut selvä tietoisuus siitä, että olen ollut
+isänmaalleni hyödyllinen, eikä minua _kukisteta__ siltä sijalta,
+niinkuin teidät kerran kukistetaan -- minä _poistun vapaaehtoisesti_,
+kun näen tarkoituksiani väärin selitettävän, voimani murtuneen, ja minä
+poistun vapaana, vapaiden kansalaisten ympäröimänä miehenä siltä
+kukkulalta, jolle kohosin taistellessani yksinvaltaa vastaan, joka
+minun toimestani nostettiin kaikkien hartioilta. Kas siinä, kreiviseni,
+syy minkätähden kiitän teitä; ja nyt on teidän vapaassa vallassanne
+menetellä niinkuin hyväksi näette. Tänä päivänä jätän eronhakemukseni.
+
+Kreivi Bertelsköld aikoi sanoa jotakin, mutta ei saanut sanaa suustaan.
+Hän seisoi kuin koulupoika vanhan opettajansa patukan edessä, ja hän
+poistui äänetönnä, nöyryytettynä, raivoissaan, mutta samalla myöskin
+tyydytetyn koston ja saavutetun voiton pilkkanauru huulillaan.
+
+Ja yksin jäätyään palasi kreivi Arvid Horn Kaarle XII:n raamatun
+ääreen, laskeakseen menetetyn valtansa Hänen jalkainsa juureen, jolla
+on taivas valtaistuimena ja maa jalkalautana.
+
+
+
+
+29. ESTER LARSSONIN PAKO.
+
+
+Kun nuori tyttö ja hänen suojelijansa ensin ajaa karauttivat isoa tietä
+myöten Hornin tullista, eivät he luultavasti kumpikaan oikein
+käsittäneet tämän yrityksensä vaaraa. Sen vain Ester selvästi ymmärsi,
+ettei hän tahtonut, ettei hän tohtinut palata Tukholmaan, jossa häntä
+niin törkeästi oli häväisty ja jossa hän nyt oli yleisenä
+puheenaiheena, eikä isänsä luo, jonka ankaruus oli yhtä raudankova
+erehdyksen rankaisemisessa kuin hänen rakkautensa oli ollut liioiteltu
+lempilapsen hemmottelemisessa. Kuinka olikaan hän kohdellut Maria
+Larssonia, Esterin orpanaa, joka anoi hänen suojelustaan ja otettiin
+vastaan niin, että hän ennen hyppäsi ikkunasta ulos talviyöhön kuin jäi
+setänsä taloon! Ester oli lapsena kuullut sisarensa Veronikan kertovan
+tästä julmasta tapauksesta; se oli käynyt kovasti hänen sydämelleen.
+Hänen rikoksensa oli suurempi kuin orpanan ja häntä odotti nyt
+rangaistuskin sen mukaan. Sentähden oli hänen ainoa selkeä ajatuksensa
+vain se, että hänen täytyi paeta, paeta; mutta minne, sitä hän ei
+tiennyt.
+
+Molemmat nuoret ratsastivat alussa ääneti rinnakkain. Bertelsköld, joka
+oli vanhempi ja kokeneempi, toipui kohta asiata tyynemmin miettimään ja
+lausui arvelunaan, että Ester ehkä tulisi katumaan pakoaan; eikö olisi
+ehkä parempi, että he ajoissa kääntyisivät.
+
+Nuori tyttö vastasi kiivaasti, että Bertelsköld kääntyköön, jos niin
+tahtoo. Hän ei millään ehdolla palaa Tukholmaan.
+
+-- No niin, -- sanoi nuori mies, -- olemme siis tästä hetkestä alkaen
+veli ja sisar. Luottamuksesi olen pitävä pyhänä ja todistukseksi siitä
+tahdon viedä sinut äitini luo.
+
+Ratsastusta jatkettiin. Alkoi tulla pimeä, ja ilta kävi yhä
+kylmemmäksi. Ilokseen ennättivät he sinä iltana Mariefrediin.
+
+Tänne yöpyminen oli kuitenkin vaarallista, sillä Larsson oli varmaankin
+koettava kaikki keinonsa, saadakseen kadonneen tyttärensä takaisin.
+Bertelsköld toimitti sentähden niin, että ratsut lähetettiin takaisin
+Tukholmaan, osti reen ja lämpimämmän päällysvaatteen Esterille, ja he
+jatkoivat kulkuansa kyytihevosella yötä myöten Nyköpingiin. Täältä
+lähetettiin sanansaattaja Norrköpingiin ja niin edelleen etelään päin,
+ja Malmöhön lähetettiin kirje, jossa tiedusteltiin tilaisuutta päästä
+Tanskan puolelle. Tämä kaikki sitä varten, että takaa-ajajat eksyisivät
+jäljiltä. Pakolaiset lähtivätkin sitä tietä kaupungista, mutta puolen
+penikulman päässä sieltä he poikkesivat oikeaan käteen Örebrohon
+vievälle tielle. He kulkivat nyt tehtaanhoitajana ja hänen sisarenaan,
+jotka muka matkustivat Säteristä erääseen Noran vuoristossa olevaan
+tehtaaseen, ja heidän onnistui saada matkatoverikseen eräs puhelias ja
+urhakka örebrolainen teurastajamatami, joka oli käynyt Tukholmassa
+vuotia myymässä.
+
+Tämä kunnioitettava kansalainen ei voinut näin hyvän tilaisuuden
+sattuessa olla jo ennen kotiin tuloaan keventämättä sydäntään kaikkien
+niiden Tukholman uutisten taakasta, joita hän nyt maaseudulle kuljetti.
+Lähinnä talin ja vuotain hintoja, joilla hänen kertomuksissaan oli
+ainainen etusija, seurasi hiukkanen valtion asioita, koska eukko kuului
+hattupuolueeseen siitä luonnollisesta syystä, että kun oli sota, niin
+oli sotamiehiä, ja kun oli sotamiehiä, niin näille sotamiehille piti
+olla saappaita ja reppuja, mistä taas voi olla vähän rahan tuloa
+köyhille kansalaisille näinä kalliina aikoina. Sen pitemmälle ei eukon
+luvunlasku ulottunut. Tästä taas oli hyvä päästä päivittelemään
+valtiopäiviä ja myssyjä, muitten muassa Larssonia. -- Ja sitten kuuluu
+hänellä olevan tytär, tuolla Larssonilla, puolihullu tyttö, joka
+muuanna yönä oli pukeutunut ryökkynäksi ja ajanut eräisiin hovissa
+pidettäviin tansseihin ja pyytänyt kuningasta itseään kanssansa
+tanssimaan; ja senhän kyllä tietää, että kun kuningatar sen näki,
+suuttui hän niin, että paikalla pyörtyi istuessaan kuninkaallisella
+istuimellaan; ja silloin oli kuningas sanonut, että tottapa siinä oli
+jokin noidantemppu, koska tyttö oli hänet lumonnut; sillä tiedättekö,
+tyttö oli suomalainen ja suomalaisista naisista voi uskoa vaikka mitä.
+Mutta kun alettiin etsiä tyttöä, oli hän kadonnut kuin savu, liekö
+sitten mennyt ikkunan vai uuninpiipun kautta, sitä ei kukaan tiennyt
+niin tarkoin sanoa; mutta sitä ei kuningatar ole saattanut unohtaa,
+vaan on sanonut: vieköön venäläinen koko Suomenmaan, sillä sieltä ei
+tule muuta kuin ilkeyttä ja pahoja ihmisiä. Sillä tiedättekö, se on
+semmoinen maa, jossa kahvi on niin sakeaa, että lusikka pysyy kupissa
+pystyssä, ja kun he kaatavat kermaa sekaan, niin heidän täytyy sitä
+keritsimillä leikellä.
+
+Turhaa olisi ollut ruveta kumoamaan kunnon eukon kertomuksia, ja
+matkustajamme saivat siis kärsivällisesti pitää hyvänään nuo jutut,
+jotka eivät olleet parempia eikä pahempia kuin juorupuheet yleensä.
+Semmoisessa asemassa, missä he nyt olivat, saivat he tyytyä siihen,
+että heidän matkatoverinsa hyväntahtoisesti tarjosi heille yösijaa
+talossaan Örebrossa, ja sittenkun he ensikerran tällä matkallaan olivat
+vähän levähtäneet, jatkoivat he seuraavana päivänä kulkuaan pohjoista
+kohti vanhan kreivitär Bertelsköldin Itä-Göötanmaan rajalla olevalle
+Falkby-nimiselle maatilalle.
+
+Tästä suuresta maatilasta oli entisellä omistajalla jäljellä ainoastaan
+vähäinen lohkaistu osa, jossa hän nyt yksinkertaisessa maalaisasunnossa
+vietti ennen muinoin myrskyisen elämänsä iltaa. Suurin osa tätä
+maatilaa oli joutunut huutokaupalla myytäväksi Görtzin aikaisten
+kruununrästien maksuksi, ja tästä kovasta onnesta sai hän kiittää
+mahtavaa lankoansa, presidentti, kreivi Bertelsköldiä, joka, niinkuin
+tiedämme, ennen muinoin halveksitun rakastajan kaikella kostonhimolla
+oli vannonut häntä leppymättömästi vihaavansa. Tämän mahtavuutta
+vastaan olivat kaikki valitukset olleet turhia, ja kreivittärellä oli,
+paitsi pojan antamaa apua, vain sen verran omaisuutta jäljellä, ettei
+häneltä puuttunut kaikkein tarpeellisinta. Falkbyssä -- sillä näin
+nimitettiin vielä sitä vähäistä osaa tästä maatilasta, johon kruunu
+"suosiosta ja armosta" oli suonut urhoollisen karoliinin Kustaa
+Bertelsköldin leskelle nautinto-oikeuden hänen elämänsä loppuajaksi --
+tässä Falkbyssä vietettiin, paitsi tavallisia juhlapäiviä, kahta
+muutakin juhlaa. Toista silloin, kun kreivitär Ebba Liewen, syntyjään
+Bertelsköld, kävi täällä veljensä vaimoa ja rakastettua
+nuoruudenystäväänsä tervehtimässä; toista silloin, kun ainoa poika
+Kaarle Viktor sai lomaa käydäkseen äitinsä luona. Nämä vierailut olivat
+tulleet Falkbyn muuten yksitoikkoisen ja yksinäisen elämän
+valokohdiksi; ja ne olivat talon almanakan merkkipäiviä, joiden mukaan
+aikaa laskettiin. Kun joskus sattui se harvinainen onni, että molemmat
+tulivat yht'aikaa, oli Falkbyn kreivittären tapa leikillä sanoa, että
+hän mielestään oli kahta vuosisataa nuorempi, kun hänellä toisella
+puolellaan oli 16. sataluvun, toisella 17. sataluvun nuoriso luonaan.
+-- Paha vain, -- lisäsi hän, ja kyynel kimmelsi silloin hänen vielä
+säteilevissä mustissa silmissään, -- paha vain, että Isoviha on niiden
+molempain välillä!
+
+Kaarle Viktor Bertelsköldin sydän alkoi sykkiä yhä nopeammin hänen
+näin äitiään muistellessa, kun hän eräänä päivänä marraskuun
+loppupuolella iltahämärässä jo etäältä tunsi Falkbyn lehdettömät,
+kuuroittuneet koivut. Tähän asti hän oli ajatellut miltei yksinomaan
+nuorta matkatoveriaan, jonka hän noin odottamattaan oli saanut
+seuralaisekseen. Hän oli koettanut pitää huolta hänen mukavuudestaan
+matkalla, lohduttaen häntä puhumalla hänelle paremmista ja
+onnellisemmista ajoista ja mitä hienotunteisimmalla tavalla haihduttaa
+hänestä sitä yksinäisyyden ja avuttomuuden tunnetta, joka nähtävästi
+oli vallannut hänet hänen säätyään niin paljon ylempänä olevan nuoren
+miehen seurassa. Ja siltä näyttikin kuin jokin lempeä sallimus olisi
+vartavasten säästänyt Ester Larssonille tämän katkeran nöyryytyksen
+masentaakseen hänessä tuota oikullista, itsepäistä ja omavaltaista
+uhkamielisyyttä, joka oli hänen suurin ja vaarallisin vikansa ja joka
+muissa oloissa varmaankin olisi ollut hänelle varmaksi turmioksi. Hänen
+kopeutensa, hänen uhkamielisyytensä olivat lannistetut; tämä kova
+koettelemus, jonka katkeruutta heidän matkatoverinsa kertomat Tukholman
+juorut vielä lisäsivät, oli tunkenut aina sydämen pohjaan asti, ja
+kahtena ensimmäisenä päivänä ei Ester vastannut suojelijansa
+rohkaiseviin sanoihin muuten kuin äänettömyydellä ja kyynelillä. Vasta
+kolmantena päivänä toipui hän sen verran, että silloin tällöin voi
+maksaa kreivin huomaavaisuuden pienillä vastapalveluksilla, esimerkiksi
+neulomalla hänen ratkenneen hansikkaansa tai keittämällä heidän
+ateriakseen maljallisen lämmintä maitoa majataloissa; ja ken vain olisi
+nähnyt Ester Larssonin näin nöyränä ja vaatimattomana hoitavan näitä
+pikku askareita, hän tuskin olisi enää tuntenut häntä samaksi ylpeäksi
+tytöksi, joka juuri vähän ennen ajaa karautti ratsullaan Tukholman
+katuja niin, että kaviot tulta iskivät ja ihmiset väistyivät syrjään,
+peläten joutuvansa pillastuneen hevosen jalkoihin.
+
+Tämä muutos liikutti Bertelsköldiä syvästi. Hän oli karttanut
+kaukaisimmittainkaan viittaamasta niihin sanoihin, jotka rajujen
+tunteiden pakosta olivat päässeet hänen huuliltaan onnettoman Espanjan
+ravintolan sivuhuoneessa. Mutta nämä sanat alkoivat juurtua hänen
+sydämeensä. Ken tietää, millaisin hellin tuntein kuvanveistäjä katselee
+elotonta savea, joka hänen käsissään saapi ihanat, sopusointuiset
+muotonsa, hän tietää myös, millaisin tuntein nuori, jalomielinen,
+herkkätuntoinen mies katselee nuorta, uhkuvaa, mutta muodotonta, ja
+väärään suunnattua naissielua, joka ikäänkuin hänen käsissään saa
+takaisin jalon naisellisuutensa teeskentelemättömän ja kainon sulouden!
+-- Ah, ajatteli hän itsekseen, -- mikä aarre hyvyyttä ja
+rakastettavaisuutta onkaan ollut kätkettynä tuon huonosti hoidetun
+pinnan alla, ja mikä jalo olento voineekaan vielä kehittyä tuosta
+luonnonlapsesta, kun hän vain tulee hellän äidin hoitoon -- hän, jota
+äiti ei milloinkaan ole hoitanut!
+
+-- Rohkeutta, Ester! -- lohdutti hän. -- Rohkeutta, pieni itkettynyt
+sisareni! Näetkö noita tuolla vasemmalla kädellä lahden rannalla olevia
+koivuja? Kenties vielä hämärän läpi näet pienen punaisen huoneen
+valkeine ikkunapielineen ja korkean, päätyyn kiinnitetyn viiritangon?
+Siinä on kaikki, mitä äitini maatilasta on jäljellä -- sillä isälläni
+oli vain pitkä säilänsä -- ja juuri siellä olet löytävä äidin sinäkin.
+
+Ester ei vastannut. Ei hämärä, vaan kyynelet olivat himmentäneet hänen
+näkönsä.
+
+-- Ja hyvän ja jalon äidin! -- jatkoi nuorukainen lämpimästi. -- Sinä
+olet viisas lapsi, Ester. Minun tulee sentähden sanoa sinulle, että
+äitini ensi näkemässä kenties tuntuu kylmältä ja ehkä hiukan
+ylpeältäkin. Monet ja katkerat kärsimykset ovat tehneet hänet
+epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan. Mutta niin pian kuin minä olen
+ennättänyt hänelle sanoa, kuka olet ja mitä olet kärsinyt, niin pian
+kuin hän on saanut minun ritarillisen sanani kunniasi ja viattomuutesi
+vakuudeksi, on hänen sylinsä oleva sinulle empimättä avoinna, etkä sinä
+tule katumaan, että olet uskonut itsesi hänen ja minun suojelukseemme.
+
+Bertelsköld oli nähnyt jo paljon maailmaa, mutta vielä liian vähän
+oikein arvatakseen kuusitoistavuotiaassa sydämessä asuvaa järjen
+voimaa. Hirmuinen tuska valtasi Esterin. -- Pysäyttäkää! -- huusi hän.
+-- Armahtakaa ja antakaa minun mennä ja ennemmin kätkeytyä köyhimpään
+majaan! Ah, minä kuolen häpeästä yhden ainoan musertavan silmäyksen
+edessä.
+
+-- Mutta minä lupaan kunniasanallani, että sinä jo seuraavassa hetkessä
+lepäät kuin oma lapsi äitini sylissä.
+
+-- Ei, ei, pysäyttäkää! Armoa, pysäyttäkää, herra kreivi! -- jatkoi
+Ester äänellä, jossa vielä kuului kaikua hänen entisestä kiivaasta
+luonteestaan, kun hän huomaamattaan taas puhutteli toveriaan tuolla
+arvonimellä, joka ilmaisi eron heidän syntyperänsä ja säätynsä välillä.
+
+-- No niin -- sanoi Bertelsköld vähän mietittyään, -- minä teen
+niinkuin tahdot. Tuossa pienessä tuvassa veräjän luona asuu äitini
+vanha uskollinen palvelija, Flinta-muori -- hänkin urhoollisen
+karoliinin leski. Hänen sydämensä on pehmeämpi kuin hänen nimensä,[19]
+ja sinä voit jäädä hänen luoksensa siksi, kunnes kaikki on
+valmistettuna ja minä tulen sinua noutamaan.
+
+
+
+
+30. VANHOJA TUTTUJA.
+
+
+Kun elämän kesä on kadonnut ja syksyinen tuuli vinkuu metsässä, on
+omituista nähdä, kuinka erilaiset jäljet se jättää puiden lehdistöihin.
+Muutamat lakastuvat kokonaan, lehdet varisevat ja oksat jäävät
+paljaiksi. Toiset lehdistöt lakastuvat ja varisevat vain osaksi, niin
+että ala- ja keskiosa puuta paljastuu, jotavastoin kesän vihannuus
+vielä vähän aikaa viipyy latvoissa. Toiset taas kestävät hävityksen
+myrskyn, eli oikeammin, saavat siitä vain uutta, vaikkakin pian
+katoavaista kauneutta pukeutuessaan noihin monivärisiin kirjaviin
+lehtiin, joiden sulo on liikuttavampi ja ihanampi kuin itse nuoruuden
+viehkeys.
+
+Ja sama on laita noiden katoavaisten naisellisenkin ihanuuden
+kukkasten, jotka, niinkuin nuo toisetkin, kukoistavat ja lakastuvat,
+joita hyväillään ja jotka unohdetaan, jotka lepattavat jonkin aikaa
+tuulessa ja sitten katoavat hiljaisen yön helmaan. Eri-pitkä on
+näilläkin ihanuuden ikä, erilaiset lakastumisen jäljet; paljon
+vaikuttavat ulkonaiset myrskyt, mutta enin vaikuttavat sisällinen rauha
+tai sisälliset taistelut.
+
+Nuo kaksi ennen muinoin niin ihanaa naista, jotka molemmat
+nuoruudessaan olivat olleet koko Tukholman ja uljaiden karoliinien
+ritarillisen ihailun esineinä, istuivat nyt vanhoina ja unohtettuina
+Falkbyn kartanon pienessä punatussa rakennuksessa. Molemmat olivat
+samanikäiset, 56 vuoden vanhat; molemmat olivat ylevämielisiä,
+jalosydämisiä naisia, jotka olivat rakastaneet toisiaan uskollisesti ja
+sydämen pohjasta aina lapsuudesta asti. Mutta samoin kuin heidän
+luonteissaan oli eri vivahduksia, samoin oli heidän kasvoihinsakin
+vuosien syksy jättänyt erilaisia jälkiä. Kreivitär Ebba Liewen,
+syntyisin Bertelsköld, oli säilyttänyt suuren osan nuoruutensa
+ihanuutta: tuon kauniin heleänvalkean hipiän; nuo suloiset
+hyväntahtoiset ja iloiset, siniset silmät, jotka vähänkin hellempi
+tunne täytti kyynelillä; nuo kauniit, täyteläiset muodot, joita ikä oli
+vain pyöristänyt vähän arvokkaammiksi; vaalea tukka vain oli vähän
+harvennut ja harmaantunut. Kreivitär Eeva Bertelsköld, syntyisin
+Falkenberg, oli ulkonäöltään ikäänkuin ajan vaikutuksen kovettama; tuo
+muinoin hoikka, notkea vartalo oli laihtunut ja vähän kangistunut; nuo
+tulisen ihanat kasvonpiirteet olivat käyneet vähän ankarammiksi;
+mustaan tukkaan alkoi ilmaantua muutamia hopeanhohtavia hiuksia;
+ainoastaan mustat, muinoin säihkyvät silmät olivat vielä säilyttäneet
+hurmaavan loistonsa.
+
+Kreivitär Bertelsköld vietti nyt toista kauan kaivatuista juhlistaan:
+hänen rakas nuoruudenystävänsä oli ensimmäisen rekikelin tultua
+matkustanut ne kaksitoista penikulmaa, jotka erottivat heidät
+toisistaan, ja lähtenyt häntä Falkbyhyn tervehtimään. Hän oli, niin
+vakuutti hän itse, tullut vuosisataa nuoremmaksi, eikä hän aavistanut,
+että hän kohta oli saava painaa toisenkin vuosisadan nuorison sykkivää
+äidinsydäntään vastaan.
+
+Molemmat ystävykset istuivat nyt työpöydän ääressä hämyhetkiä viettäen
+ja puhelivat tuttavallisesti nykyisistä ja entisistä ajoista. Kreivitär
+Liewen oli lapseton; luonnollista oli siis, että molempain rakkaus oli
+kääntynyt heitä lähinnä olevaan henkilöön, poikaan ja veljenpoikaan,
+Kaarle Viktor Bertelsköldiin. He puhuivat hänen armaasta,
+rakastettavasta ja lempeästä luonteestaan, joka niin selvästi muistutti
+isoisää Bernhard Bertelsköldiä, ja niistä toiveista, joita hänellä oli,
+voidakseen ajan myrskyissä kohota vakavaan ja kunniakkaaseen
+yhteiskunnalliseen asemaan. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että
+tätä asemaa olisi tuettava liittymällä johonkin valtakunnan mahtavaan
+sukuun, sillä ei kumpikaan odottanut mitään luotettavaa tukea
+itsekkäältä sedältä, presidentti Bertelsköldiltä. Mutta molemmat olivat
+he hienotunteisia ja oivalsivat, kuinka vaarallista oli perustaa
+elämänsä järjen kylmien laskelmien varaan ilman jalompien tunteiden
+myötävaikutusta. Heidän yhteinen toivonsa oli siis se, että rakastettu
+nuorukainen itse valitsisi ja löytäisi sopivan morsiamen Ruotsin
+hovista, ja kreivitär Ebba ehdotti leikillään, että he kumpikin
+riisuisivat aina pitämänsä surupuvun sinä iloisena päivänä, jolloin
+Kaarle Viktor heidän nähdensä liittyisi arvoiseensa, jaloon,
+viehättävään ja korkeasukuiseen puolisoon.
+
+Näistä asioista puheltaessa oli huomaamatta tullut melkein pimeä, kun
+ovi hiljaa aukeni ja eräs mies heidän näkemättään astui huoneeseen,
+jossa hän hetken aikaa sanaakaan virkkamatta kuunteli ystävyksien
+puhetta. Mutta sitten hän astui reippaasti esiin, heittäytyi kreivitär
+Bertelsköldin syliin ja huudahti iloisella äänellä: "Pidä sanasi armas
+äitini!"
+
+Kreivitär huudahti ilosta: hän tunsi poikansa. Ja nuorukainen riensi
+hänen luotansa suutelemaan tätinsä kättä. Lähinnä äitiä oli maailmassa
+tuskin yhtään ihmistä, jota hän niin rajattomasta kunnioitti ja rakasti
+kuin hyvää ja lempeää Ebba-kreivitärtä.
+
+Kaarle Viktor ei tahtonut jättää hyvää tilaisuutta käyttämättä. Kun
+jälleennäkemisen ensimmäiset ilon huudahdukset ja tärkeimmät kysymykset
+olivat ohi, kääntyi hän sentähden tätinsä puoleen ja pyysi hänen hyvän
+sydämensä puoltosanaa eräälle nuorelle ja onnettomalle olennolle, joka
+anoi hänen äitinsä suojelevaa suosiota.
+
+-- Mitä? -- sanoi hämmästynyt Ebba. -- Minunko puoltosanaani?
+Narrimainen poika! Milloinka on äitisi koskaan kieltänyt apuaan
+syyttömiltä ja onnettomilta?
+
+-- Ei milloinkaan, se on kyllä totta, -- vastasi nuorukainen vähän
+hämillään; -- mutta äitini tuomitsee kenties kovemmin kuin tätini
+ihmistä, joka on hairahtunut nuoruutensa ymmärtämättömyydessä.
+
+Eeva kreivitär katseli poikaansa tutkivin, vähän synkein silmin. --
+Selitä tarkemmin, -- sanoi hän; -- kuka se on, joka on hairahtunut
+nuoruutensa ymmärtämättömyydessä.
+
+Kaarle Viktor tarttui äitiään käteen ja katseli häntä pelkäämättä ja
+avonaisesti suoraan silmiin. -- Minulla on muassani eräs nuori tyttö,
+jonka haluaisin jättää äitini suojelukseen, -- sanoi hän rukoilevalla
+äänellä.
+
+Kreivittären silmät synkkenivät vielä enemmän. -- Poikani, -- sanoi hän
+ankarasti -- sinä tulet kevytmielisestä hovista, jossa se, mitä minun
+nuoruudessani pidettiin hyveenä ja siveytenä, kuuluu taruksi
+muuttuneen. Täytyykö minun kärsiä se häpeä, että sinäkin...? Mutta ei!
+Sano minulle, että olen sanasi väärin ymmärtänyt; sinun isäsi poika ei
+voi unohtaa ritarillista kunniaansa, ei unohtaa sitä kunniata jonka hän
+on velkapää itselleen ja vanhalle äidilleen.
+
+-- Sitä hän ei voi; antakaamme hänen selittää tarkemmin asiansa --
+muistutti leppeästi niinkuin ainakin Ebba-kreivitär.
+
+Nuorukainen kertoi nyt vilpittömästi ja yksinkertaisesti, miten hän
+ensi kerran oli kohdannut Ester Larssonin Korsholman vallien luona,
+kertoi Larssonin kartanon metelistä ja sitten Vähäkyrön metsässä
+sattuneen tapauksen. Hän kertoi vielä, kuinka Ester oli pelastanut
+hänen henkensä Danvikin jäällä; kuinka hän oli opettanut Esteriä
+soittamaan; kuinka Ester lapsellisessa vallattomuudessaan oli mennyt
+valepuvussa noihin onnettomiin naamiaisiin kreivi Tessinille ja kuinka
+tämä mielettömyys riisti häneltä hänen hyvän maineensa, ja kuinka sitä
+sitten seurasi tuo loukkaus Espanjan ravintolassa. Hän ei salannut
+Esterin vikoja; mutta hän selitti, kuinka hän, joka oli nuorin, äiditön
+ja hemmottelemalla pilattu lapsi, oli kasvatettu syntymäseutunsa
+rikkaimmassa kodissa; hän puhui hänen isänsä heikkoudesta,
+järkähtämättömästä kovuudesta, jota tyttö pelkäsi enemmän kuin
+kuolemaa; hän ei unohtanut huomauttaa hänen harvinaisista sekä
+ymmärryksen että sydämen ominaisuuksistaan ja hän lopetti puheensa
+rukouksella, että hänen äitinsä ottaisi tämän nuoren, onnettoman ja
+vainotun tytön suojelukseensa siksi, kunnes isän anteeksianto oli
+tavalla tai toisella saatu hankituksi.
+
+Naiset kuuntelivat häntä kärsivällisesti ja loivat vain silloin tällöin
+toisiinsa kysyvän katseen, kun kertomus kävi niin lämpimäksi, ettei
+sitä enää voinut pitää pelkän säälin ilmauksena. Kun nuorukainen oli
+lopettanut kertomuksensa, syntyi siitä jonkinlainen perheneuvottelu.
+
+-- Oletko ajatellut, -- sanoi kreivitär Bertelsköld, -- että laki
+tuomitsee tekosi ja uhkaa sinua ankaralla edesvastuulla? Poikani, mitä
+olet tehnyt? Olet ryöstänyt isältä hänen tyttärensä.
+
+-- Äitiseni; on korkeampiakin velvollisuuksia kuin lakien säätämät.
+
+-- On kyllä. Mutta jos lain kirjain tällä kertaa suojelee pyhintä
+kaikista maallisista velvollisuuksista, rohkenetko yhtäkaikki uhmata
+sitä? Mitä pyydät minulta? Sinä pyydät, että äiti auttaisi sinua
+musertamaan isän sydäntä!
+
+-- Ah, te ette tunne tuota kovaa isää! Hän voisi tappaa tytön, mutta
+hän ei tee sitä. Hän menettelee julmemmin kuin murhaaja: hän myy hänet
+vaimoksi miehelle, jota tyttö inhoo.
+
+-- Jos se on kunniallinen mies, niin tyttö saa kiittää onneaan, että
+hänelle tarjotaan tämä pelastus häpeästä, johon hän ei näytä olevan
+aivan syytön. Sydämesi, poikaseni, on tällä kertaa voittanut
+viisautesi. Mutta kysykäämme neuvoa siltä, jonka tulee puhua sekä
+viisautta että sydäntä selvemmin, kysykäämme omaltatunnoltamme. Kysy
+itseltäsi, onko sääliväisyytesi tätä nuorta tyttöä kohtaan niin aivan
+puhdas itsekkäistä pyyteistä, että voisit suoraan katsoa hänen äitinsä
+silmiin -- jos hänellä olisi äiti -- ja sanoa hänelle: mitä Esterin
+hyväksi teen, sen teen kokonaan _hänen_ parastaan silmällä pitäen!
+
+Nuorukainen ei virkkanut mitään.
+
+-- No niin, -- jatkoi kreivitär, -- jos näin arassa asiassa et voi
+menetellä aivan kokonaan epäitsekkäästi, niin ettei omatuntosi mistään
+nuhtele sinua, niin lähettäkäämme heti kohta tuo ymmärtämätön lapsi
+isänsä luo Tukholmaan.
+
+-- Suo anteeksi Eevaseni, -- puuttui nyt kreivitär Liewen puheeseen, ja
+hänen kauniit silmänsä täyttyivät kyynelillä, -- minä en ole koskaan
+osannut tehdä erotusta sydämen ja omantunnon äänen välillä, ja sydämeni
+sanoo minulle nyt, että me tekisimme julmasti, jos sysäisimme luotamme
+tuon onnettoman, apuamme pyytävän olennon, häntä itseään edes
+kuulematta tai tuntemattakaan. Salli Kaarle Viktorin esittää hänet
+itsellesi. Ole hyvä tuolle lapsiparalle; hän on yksinäinen ja hylätty,
+hän tarvitsee lohdutusta enemmän kuin neuvoja.
+
+-- Jumala teitä siunatkoon, armas tätini! -- huudahti nuorukainen ja
+suuteli hartaasti hänen kättänsä.
+
+Kreivitär Bertelsköldin ankara katsanto heltyi tämän vastustamattoman
+auringonpaisteen edessä. -- Ebba, -- sanoi hän hellästi, -- kun sinä
+kerran siirryt autuasten majoihin, niin valitsevat varmaan kadotetutkin
+sinut puolestaan puhumaan, sillä sinun hyvyytesi voi sulattaa yksin
+taivaankin portit. No niin, poikani, tätisi ei ole oikeata keinoa
+keksinyt, hän on sen tuntenut, ja se merkitsee enemmän. Mene, nouda
+tänne tuo nuori tyttö. Tänä iltana me ajattelemme vain minun onneani,
+että minulla nyt on luonani ne, jotka ovat minulle kaikista kalleimmat
+ja rakkaimmat tässä maailmassa. Mutta mitä minä näen? -- kätesi on
+siteessä? Sinä olet haavoitettu? Kuinka on sinua haavoitettu?
+
+Kaarle Viktor ei voinut valehdella. Hänen täytyi kertoa tuosta
+kaksintaistelusta, josta hän tähän asti ei ollut mitään virkkanut.
+Hänen haavoitettu kätensä ei ollut vielä parantunut.
+
+-- Kaksintaistelu! Jumala sinua varjelkoon! Ja sinä olet tappanut
+vastustajasi! Miksi et kohta sitä sanonut? Meidän täytyy nyt ajatella
+sinua. Maltahan! -- minä olen vähän tottunut haavoja sitomaan. Minulla
+oli hyvää aikaa harjaantua siihen v. 1716 Kajaanin linnan
+piirityksessä. Ja nuorukaisen täytyi riisua takkinsa pois ja ojentaa
+haavoitettu käsivartensa tarkastettavaksi.
+
+-- Kääre on hyvin pantu, -- sanoi kreivitär. -- Kuka on sitonut
+haavasi?
+
+-- Matkatoverini, -- vastasi nuorukainen hymyillen. -- Te näette,
+äitiseni, että voisitte saada hänestä hyvän oppilaan.
+
+-- Haava ei ole vaarallinen, kun sitä vain hyvästi hoidetaan -- jatkoi
+kreivitär, pannen taitavalla kädellä poikansa käsivarteen uuden siteen.
+-- Mutta entä tuo arpi poskessa; missä olet sen arven saanut? Sinä
+punastut? Ethän toivoakseni ainakaan kunniattomassa taistelussa?
+
+-- Sinä saatat Kaarle Viktorin aivan hämilleen. Äiti ei saa olla liian
+utelias, -- puuttui Ebba-kreivitär taas puheeseen, hyvänsuovasti
+hymyillen.
+
+-- Äiti lupaa siis, että saan tuoda tänne matkatoverini? -- sanoi
+Kaarle Viktor, päästäkseen tuosta tarkasta tutkinnosta.
+
+-- Emmekö voi lähettää häntä noutamaan?
+
+-- Emme, hän ei tulisi.
+
+-- Mitä? Eikö talisi?
+
+-- Ei varmaankaan.
+
+-- No niin -- mene sitten, mutta älä viivy kauan.
+
+Bertelsköld meni.
+
+-- Rakastaako hän tuota tyttöä? -- kysyi Ebba-kreivitär, nuorukaisen
+mentyä.
+
+-- Valitettavasti näyttää siltä, -- vastasi huolestunut äiti. -- Mikä
+onnettomuus! Mutta hänet on pelastettava.
+
+-- Eeva -- mitä aikonetkin tehdä -- älä unohda, että mekin olemme
+olleet nuoria, ja että mekin olemme rakastaneet ja kärsineet!
+
+Eeva-kreivitär puristi ystävänsä kättä. Hän oli koskettanut jännettä,
+joka ei koskaan ollut herennyt väräjämästä.
+
+Ennenkuin he olivat muistoistaan tointuneet, aukeni ovi taas, ja Kaarle
+Viktor astui sisään, kasvot kalpeina.
+
+-- Mitä nyt?
+
+-- Ester on paennut. Häntä ei löydetä mistään. Voi, hän on selittänyt
+pitkän viipymiseni niin, että äitini on kieltäytynyt häntä
+vastaanottamasta.
+
+
+
+
+31. SUURI MIINA RÄJÄHTÄÄ.
+
+
+Siirrymme nyt noin kaksi kuukautta eteenpäin tammikuuhun v. 1739.
+Valtiopäivävehkeiden pitkät, sotkuiset langat olivat nyt valmiiksi
+kehrätyt, nuotta oli potkettu ja vedetty niin likelle maata, että
+suuret kalat olivat jo kuin köysissä. Suurin valaskala oli jo ennen
+keihästetty ja vedetty maalle, jossa se ei enää värähtänytkään.
+Suomalainen sarvikuono -- joksi Hornia nimitettiin -- oli herennyt
+puskemasta. Kreivi Horn oli astunut alas valtansa kukkuloilta, ja kun
+tämä peikko oli kukistunut, luulivat hatut piankin muista pienemmistä
+peikoista suoriutuvansa.
+
+Neuvoskunta pantiin nyt salaisen valiokunnan edessä syytteeseen
+kaikenlaisista virheistä. Sitä syytettiin muun muassa siitä, että se
+vastoin salaisen valiokunnan edellisten valtiopäivien aikana antamia
+määräyksiä oli laiminlyönyt liitonteot Ranskan ja Turkin kanssa,
+uudistanut sopimuksen Venäjän kanssa, nimittänyt kolme vara-amiraalia
+noudattamatta virka-arvosta annettuja määräyksiä y.m.s. Heidän
+ylhäisyytensä puolustivat itseään rohkeasti ja arvokkaasti, mutta
+menestyksettä.
+
+Tämä hattujen ensimmäinen menestys oli kuitenkin vähällä jo heti ensi
+alussa muuttua tappioksi. Aatelittomat säädyt, joihin oli luultu
+voitavan luottaa, alkoivat potkia vastaan. Puolueet olivat melkein
+tasaväkiset ritarihuoneessa, mutta muissa säädyissä olivat myssyt
+voitolla. Talonpojat miettivät; papit ja porvarit puolustivat
+valtakunnanneuvoksia sillä perusteella, etteivät he muka ymmärtäneet,
+missä nämä oikeastaan olivat väärin tehneet. Hatut kuohuivat kiukkua,
+ja ponnistivat viimeiset voimansa, ja heidän onnistuikin saada
+porvarissäädyn mielipiteet hajalle.
+
+Tällä kannalla olivat asiat, kun kertomuksemme yksityiset langat taas
+solmiutuivat tämän kuuluisan valtiokeikauksen yleiseen vyyhteen.
+
+Koko Tukholma oli kuohuksissa; kaikki säädyt pitivät täysistuntoja, ja
+puolueet taistelivat mitä kovimmalla kiivaudella vallasta.
+Porvarissääty oli jakautunut kahteen puolueeseen. Plomgren ja hänen
+kannattajansa kokivat kaikin voimin saada enemmistöä hattujen puolelle.
+Mutta toisella puolen seisoi Larsson, porvariskuningas, raudankovana ja
+jäykkänä kuin petäjä hänen kotimaansa kankailla, ja hänen takanaan koko
+joukko pikkukaupunkien porvareita, joiden vastustusta melkoisesti
+kovensi yhteinen viha Tukholman porvarien etuoikeuksia vastaan.
+Pääpontena heidän puolellaan oli aina se, etteivät he tienneet, missä
+kohden valtakunnanneuvokset olivat tehneet väärin. Hatut vastasivat,
+saamiensa määräysten mukaan, ettei sitä sopinut sanoa, se oli
+valtiollinen salaisuus. Myssyt väittivät tähän itsepäisesti, että koska
+vika oli näkymätön, tulisi rangaistuksenkin olla näkymätön. Hatut
+huomauttivat: riittää, että salainen valiokunta tietää rikokset. Myssyt
+vastasivat, että oikeus on kalliimpi kuin mitkään valtiosalaisuudet.
+Mahdotonta oli saada heitä tästä asemastaan karkotetuiksi.
+
+Samaa kiivasta taistelua taisteltiin kaikkien valtiopäiväjuonien
+palavassa ahjossakin, tuossa salaisessa valiokunnassa, jossa välipäätös
+oli tehtävä. Aatelisto lausui 18 äänen enemmistöllä sanan "syyllinen".
+Pappeja ei saatu siihen taipumaan. Porvarit olivat mielipiteissään
+jakautuneet täällä, niinkuin täysistunnossaankin, ja kuitenkin riippui
+nyt kaikki heistä, sillä jos he pitivät aateliston kanssa yhtä, niin
+oli valiokunnassa kaksi säätyä yhtä vastaan, koska ei talonpojilla
+ollut edusmiehiä salaisessa valiokunnassa, ja tämä äänesti säädyittäin.
+Tällä ratkaisevalla hetkellä, kun voitto jo näytti kallistuvan myssyjen
+puolelle, ja porvariskuningas seisoi jäykkänä kuin kallio, eikä häntä
+kyetty miltään puolelta kaatamaan, pistettiin hänen käteensä kirje,
+samalla pyytäen, että hän sen heti lukisi, koska sisällys oli
+kiireellistä laatua ja ylen tärkeä. Hän mursi sinetin koneentapaisesti
+ja luki seuraavat lyhyet rivit:
+
+"Eräs henkilö, joka voi antaa tietoja teidän kadonneesta tyttärestänne,
+odottaa teitä ulkona eteisessä. Jos tyttärenne onni on teille kallis,
+niin tulkaa heti kohta."
+
+Ei mitään allekirjoitusta. Keino oli hyvin mietitty. Todistus, joka
+Larssonilla oli valmiina vastustajain mielipiteiden kumoamiseksi ja
+omien puoluelaistensa rohkaisemiseksi, jäi esiintuomatta! Hän pyyhkäisi
+kädellään korkeata, huolien uurtamaa otsaansa ja hoiperteli ulos pitkin
+askelin, sanaakaan virkkamatta.
+
+Hämmennys ja kummastus valtasi myssyjen mielet. Mikä sai heidän
+johtajansa näin tärkeällä hetkellä jättämään heidät aateliston
+enemmistön valtaan? Plomgren riensi vastaamaan tähän kysymykseen.
+Olihan selvää, arveli hän, että kunnianarvoisella valtiopäivämiehellä
+ei ollut enää mitään lisättävää; hänen mielipiteensä oli kumottu ja hän
+itse katsoi puoltamansa asian menetetyksi Jumalan ja ihmisten edessä.
+
+Larsson tapasi eteisessä sen saman örebrolaisen teurastajamatamin
+kunniallisen ja arvoisan aviokumppanin, joka muutamia viikkoja sitten
+oli tarjonnut noille kahdelle pakolaiselle yösijaa huoneessaan. Tämä
+kunnianarvoisa porvari sanoi tulleensa muiden kehoituksesta kertomaan
+Larssonille kaikki, mitä hän tiesi pakolaisista, joita luultiin
+samoiksi nuoriksi henkilöiksi, jotka olivat sanoneet matkustavansa
+Noran vuoristoon. Hänen kertomuksensa oli siihen nähden tärkeä, että
+Larsson tiedusteluissaan oli kuin olikin joutunut harhateille, niin
+että hän oli antanut sekä virastojen että omain urkkijainsa seurata
+pakolaisten jälkiä aina Malmöhön asti, tietysti turhaan.
+
+Porvariskuningas kuunteli häntä otsa rypyssä ja huulet yhteen
+puristettuina. Nyt hän oli unohtanut kaikki tyynni -- valtiopäivät,
+valtakunnanneuvoston, hatut ja myssyt, ystävät ja viholliset: kaikki
+oli hänestä yhdentekevää, kunhan hän vain saisi jotakin tietoa
+kadonneesta lapsestaan. Mutta hänen kiivaisiin kysymyksiinsä voi
+teurastaja vastata vain niinkuin totta olikin, ettei hänellä ollut
+mitään aavistusta siitä, minne pakolaiset olivat matkustaneet,
+sittenkun he olivat Örebrosta lähteneet.
+
+Aika kului, eikä Larsson ollut vielä lakannut kyselemästä, kun yksi
+hänen innokkaimpia puoluelaisiaan syöksyi valiokunnan salista ja pyysi
+häntä kaikin mokomin tulemaan takaisin, sillä heidän puolueensa sortui.
+Vanhus heräsi ikäänkuin unesta. -- Niin, niin, -- sanoi hän ja palasi
+hajamielisenä saliin. Hän tuli liian myöhään. Hatut olivat
+porvaristossakin voittaneet 2:n äänen enemmistöllä, ja nuo viisi
+valtakunnanneuvosta julistettiin syyllisiksi.
+
+Larsson ei virkkanut mitään, hän itsekin oli tänä hajaannuksen aikana
+kahtia hajonnut. Isä ja kansalainen taistelivat vallasta hänen
+sielussaan; toinen oli valloittanut hänen sydämensä, toisella oli vielä
+valta hänen päässänsä.
+
+Valiokunnan hatut kiirehtivät kirjoittamaan nyt välipäätöstä noiden
+viiden valtakunnanneuvoksen, nimittäin kreivien Bonden, Hårdin,
+Bjelken, Barckin ja Creutzin virasta erottamisesta; neuvokset saivat
+pitää arvonimensä ja 4.000 talarin vuotuisen eläkkeen. Mutta tällä ei
+valtiokeikausta oltu vielä loppuunsaatettu. Salaisen valiokunnan päätös
+oli vielä valtakunnan säätyjen täysistunnossa hyväksytävä.
+
+Ja nyt alkoi sama jupakka uudelleen. Säätyjen keskustelut kävivät yhä
+rajummiksi. Ei paljon puuttunut, ettei syntynyt verilöylyä
+ritarihuoneessa. Syynä tähän oli taaskin porvarissäädyn vastustus.
+
+Valiokunnassa tappiolle jouduttuaan oli Larsson vielä kerran
+vaikutusvaltansa ja jäykän luonteensa koko voimalla noussut syytettyjä
+valtakunnanneuvoksia porvarissäädyssä puolustamaan. Ei koskaan ollut
+hänen äänensä niin voimakkaana kaikunut; ei koskaan ollut hänen
+mutkaton, käytännöllinen todistelutapansa, joka niin oivallisesti
+soveltui hänen kuulijainsa käsitykseen juuri siitä syystä, että
+hän itse oli mies heidän miehiään, niin paikalleen sattunut.
+Lyhyin, nasevin, sydämeen sattuvin sanoin näytti Larsson, kuinka
+valtakunta Hornin järjestelmän aikana oli kohonnut voimattomuudesta
+varallisuuteen; kuinka rauha oli maalle elinasia; kuinka nyt tahdottiin
+kukistaa valtakunnanneuvokset, jotta toinen puolue pääsisi valtaan, ja
+kuinka, jos se onnistuisi, valtakunnalla siitä ennen pitkää olisi
+odotettavana sota, köyhyys, mieshukka, sisällinen viha ja uhkaava
+häviö. Hän siis rukoili rukoilemalla, etteivät hänen säätyveljensä
+kuuntelisi vastustajain puolelta tulevia lupauksia eikä uhkauksia;
+heidän tulisi vapaina ruotsalaisina miehinä pysyä lujina hyvän asian
+puolella, ja vanhurskaat pääsisivät vihdoin voitolle, mutta väärät
+hajotettaisiin kuin akanat kaikille taivaan ilmoille.
+
+-- Varokaa itseänne, Larsson, -- kuiskasi aivan hänen takanaan eräs
+hattujen palkattu kätyri, -- varokaa itseänne! Ettekö tiedä, että
+tuolla ulkona joka paikka on täynnä sinitakkeja, jotka kysyvät kaikilta
+sisään tulevilta ja ulos meneviltä heidän mielipidettään.
+
+-- Kuulkaa, te Ruotsin miehet! -- huusi Larsson jylisevällä äänellä,
+niin että sali kaikui. -- Meitä uhataan sinitakeilla! Minä kysyn, onko
+Ruotsinmaa palkannut sotamiehensä suojelemaan meitä väkivaltaa vastaan,
+vai polkemaanko valtakunnan säätyjen rehellistä, laillista sananvaltaa?
+
+Näiden sanain jälkeen nousi säädyssä sanomaton meteli, ja osa säätyä
+keräytyi porvariskuninkaan ympärille, kovalla äänellä uhaten kostaa
+niille, jotka uskaltaisivat riistää heiltä heidän oikeutensa.
+
+Sillä välin oli Plomgren pujahtanut ulos ja rientänyt ritarihuoneeseen
+viemään sanaa, että hatut joutuisivat tappiolle porvarissäädyssä, ellei
+sinne viipymättä lähetettäisi lähetystöä, "joka rohkeat vaientaisi ja
+ujot rohkaisisi". Heti jätettiin pöytäkirjantarkastus kesken, suuri
+joukko aatelistoa tunkeusi aitauksen luo, huutaen _pro patria et
+libertate_ (isänmaan ja vapauden puolesta) ja nimitti itsensä
+Lewenhauptin johtamaksi lähetystöksi. Toiselta puolen sai laamanni
+Hammarberg puheenvuoron ja muistutti, kuinka sopimatonta olisi, että
+yksi sääty tyrkyttäisi toiselle mielipidettään; jos tämä lähetystö
+lähtisi porvarissäätyyn, niin hän heti kohta tulisi jäljessä toisen
+lähetystön kanssa ja selittäisi ensimmäisen lähetystön laittomaksi,
+koska sen asettamisesta ei oltu laillisesti äänestetty. Hämmennys
+paisui aivan yli äyräittensä: seitsemän tahi kahdeksan aatelismiestä
+hyökkäsi Hammarbergiä kohti huutaen, että hänet pitäisi heittää ulos
+ikkunasta; toiset paljastivat miekkansa, ja myssyt asettautuivat selin
+seinää vasten henkeään puolustamaan. Turhaan pyysi kenraali Wrangel
+heitä muistamaan, että he olivat ruotsalaisia eivätkä puolalaisia
+aatelismiehiä. Maamarsalkka. kreivi Tessin, joka oli ollut
+"pahoinvoipa", tuli melskeen aikana yönuttuun puettuna saapuville, ja
+sai kauan koputettuaan puheenvuoron, jolloin hälinä vähitellen asettui,
+kun vakuutettiin, että lähetystö tulisi lähtemään, mikä sitten
+tapahtuikin kovasti meluten.
+
+Lähetystön saapuminen porvarissäätyyn synnytti siellä uutta melua ja
+uutta epätietoisuutta. Pikkukaupunkien rihkamasaksat pelästyivät
+pahoin. Turhaan koki Larsson rohkaista heitä. Hän ei saanut aikaan
+muuta kuin lykkäyksen. Tahdottiin muka tarkemmin miettiä asiaa.
+Porvariskuningas raivosi. -- Miettiä! -- huudahti hän. -- Miettiä, kun
+oikea asia ja valtakunnan etu riippuvat meidän sanoistamme? Oletteko
+porvareita? Oletteko vapaita miehiä? Ja noiden aatelispenikkain, jotka
+tallaisivat meidät jalkainsa alle, ellemme olisi valtakunnan edusmiehiä
+ja täällä yhtä hyviä kuin hekin, heidän annatte te rankaisematta sulkea
+suunne!
+
+Taas kuiskasi joku hänen takanaan: -- Larsson, tulkaa ulos! Teidän
+tytärtänne pidetään vankina kreivitär Bertelsköldin luona Falkbyssä
+Itä-Göötanmaalla.
+
+Larsson ei edes kääntynyt päin. Hän pyyhkäisi otsaansa, mutta vain
+pikimmältään. Heti oli hän taas aineessaan, huolimatta hälinästä, joka
+sorti häneltä äänen. Tämä itsepintaisuus, tämä lujuus vaikutti
+horjuviin. He alkoivat taas keräytyä tämän harmaatukkaisen, kookkaan ja
+mahtavan vanhuksen ympärille, joka noin pelkäämättä puhui vapauden ja
+oikean asian puolesta aatelisvaltaa vastaan, mikä uhkasi sortaa heidät
+kaikki jalkoihinsa. Ja taas kallistui voitto myssyjen puolelle. He
+saivat aikaan ainakin sen, ettei päätös tullut kovin jyrkkä,
+valtakunnanneuvoksia kohtaan oli ryhdyttävä "lievempiin keinoihin".
+
+Muutamia päiviä sen jälkeen muuttui kaikki. Nuo neljä kanteenalaista
+valtakunnanneuvosta olivat ilmoittaneet, että he, säästääkseen
+valtakuntaa sisällisestä sodasta vapaaehtoisesti luopuivat viroistaan.
+
+Hämmästys, ällistys, voitonriemu ja vahingonilo vaihtelivat ystävissä
+ja vihollisissa. Porvariskuningas oli menettänyt korkeimman pelinsä.
+Hatut olivat voittaneet.
+
+
+
+
+32. KREIVITÄR EEVA BERTELSKÖLDIN, O.S. FALKENBERG, KIRJE POJALLEEN
+LINNOITUSVÄEN LUUTNANTILLE KREIVI KAARLE VIKTOR BERTELSKÖLDILLE.
+
+
+Falkbyssä, 20. p:nä tammikuuta 1739.
+
+Rakas Kaarleni!
+
+Joka päivä olen kiittänyt Jumalaa kirjeestäsi, jonka suurimmaksi
+lohdutuksekseni sain sinulta Bergenistä. Iloitsen sydämestäni siitä,
+että Hän kaikkien näiden vaarain keskeltä auttoi sinut onnellisesti
+Norjan rajan yli; toivon myöskin sinun yhä vielä elävän terveenä ja
+raittiina, sinun, joka köyhälle äidillesi olet, lähinnä Jumalaa, suurin
+lohdutus tänä surullisena erossaolon aikana. Minulla ei ole mitään sitä
+vastaan, että kevään tultua aiot sieltä Englantiin, kunhan vain, rakas
+poikani, et tee velkoja tämän kalliin matkan vuoksi, ja mahtanethan
+sinä huomata, että Lontoo on monelle nuorukaiselle kuilu, jossa sinä,
+Jumalan avulla, et joutune mihinkään vahinkoon. Ja kuuluu siellä tätä
+nykyä ylhäisemmän nuorison kesken olevan kaksintaistelut kovin yleisiä.
+Rakas poikani, en tahdo tämän yhteydessä antaa sinulle mitään neuvoja,
+joita et jo ennestään tietäisi ja olisi ajatellut; toivoen Tukholman
+onnettomuuden olevan sinulle muistutuksena siitä, että Jumala ja
+kuningas ovat antaneet sinulle aatelisen miekan käyttääksesi sitä
+urhoollisesti valtakunnan vihollisia vastaan, eikä seikkailuissa
+ja yksityisissä kahakoissa. Älä pane pahaksesi äidillistä
+vilpittömyyttäni; Jumala parhaiten tietää, että sillä hyvää tarkoitan
+ja että hyvin kyllä tunnen sinun jalomielisen luonteesi. Mutta minä
+ajattelen isävainajaasi, kuinka hän niin uskollisesti ja miehuullisesti
+taisteli aina kuolemaansa asti kuninkaan ja isänmaan puolesta, peläten
+kaikissa vaivoissa ja vastuksissa Jumalaa ja taistellen sen hyväksi,
+mikä täällä maailmassa on korkeinta ja pyhintä, huolimatta nuoruuden
+narrinkureista ja niistä hullutuksista, jotka nykyaikana ovat tapana.
+Sentähden hän myös on jättänyt sinulle kunniakkaan nimen, mikä on ainoa
+perintösi, jota sinun Jumalan avulla tulee säilyttää ja sitten
+kunnialla jättää se jälkeläisillesi.
+
+Rakas poikani, minä olen asiastasi rohjennut kirjoittaa hänen
+majesteetilleen kuningattarelle ja äskettäin saanut armollisen
+vastauksen kreivitär Tessinin välityksellä. Hänen majesteettinsa on
+suvainnut muistaa isävainajaasi ja kiitellen sinustakin puhunut,
+luvaten kaikella mahdollisella tavalla suoda sinulle armollista
+suosiotaan. Tätisi, joka vartavasten tämän asian vuoksi on matkustanut
+Tukholmaan, kirjoittaa, että setäsi, presidentti, päivä päivältä käy
+yhä mahtavammaksi ja että hänellä on kaikki toiveet päästäkseen
+valtakunnanneuvostossa kreivi Hornin jälkeläiseksi. Hän ei siis voi
+suvaita, että hänen nimensä, Jumala paratkoon, sinun takiasi joutuu
+tuomioistuimen eteen. Mutta Ebba ei ole vielä nöyrtynyt menemään hänen
+luoksensa; sinä tiedät, ettei kenelläkään meidän suvussamme ole ollut
+sitä onnea, että olisi hyötynyt hänen suosiostaan ja menestyksestään,
+jos sitä muuten käyneekään onneksi sanominen. Vielä saanen lisätä, että
+parooni von Krauserin, jonka kovaksi onneksi surmasit, sanotaan olleen
+kaikkien kunniallisten ihmisten kauhistus, ja kreivi Hård lienee
+sanonut, että sinun tulisi saada palkinto eikä haastetta siitä, että
+olet pelastanut Tukholman siitä vitsauksesta, joka on seitsemän tahi
+kahdeksan henkeä kaksintaistelussa surmannut. Mikä, rakas poikani, ei
+kuitenkaan vähennä vikaasi kaikkinäkevän Jumalan edessä, koska noin
+onnettomasti ennen aikaansa olet saattanut syntisen ihmisen sen tuomion
+alaiseksi, jota ei koskaan peruuteta.
+
+Armas Kaarleni, minä varoitan sinua sydämeni pohjasta antamasta
+epätoivon saada itsessäsi valtaa. Sinun armahdustasi ei voitane lykätä
+tulevaa kevättä kauemmaksi. Ei tarvinne minun sanoa, millaisin tuntein
+sinut silloin Falkbyssä vastaan otetaan.
+
+Se onneton nuori ihminen, joka karkasi Flintan luota ja jonka me
+sittemmin löysimme vilusta puolikuolleena eräästä torpasta toiselta
+puolen järven, on vielä minun hoidossani ja voi hyvin. Minä tunnustan,
+että hän on minua suuresti huolettanut, ei kumminkaan käytöksellään,
+joka alusta alkaen on ollut siivompi ja alamaisempi kuin olin osannut
+häneltä odottaakaan. Että hänen kasvatustaan on suuresti laiminlyöty,
+sen voi edeltä käsin arvata. Hän on suurimmalla huolella koettanut
+käyttäytyä niin, etten sitä huomaisi, ja hän on aina, kun on jotakin
+liioiteltua tai vallatonta tullut tehneeksi, pian hillinnyt itsensä ja
+kyynelsilmin rukoillut, etten häntä hylkäisi. Näitä vallattomuuksia
+onkin viimeisinä viikkoina harvoin tapahtunut, ja hänellä on hellä
+sydän ja suora luonne, jota pidän arvossa. Kirjastostani olen
+valikoinut hänelle parhaat kirjat, joita hän lukee ahkerasti ja
+ymmärryksellä; joka ilta hän lukee minulle isävainajasi Raamattua,
+minulle suureksi lohdutukseksi, olletikin sitten, kun silmäni eivät
+enää salli minun lukea kynttilän valossa.
+
+Mikä minua huolettaa ja saattaa levottomaksi, on, niinkuin saatat
+ajatellakin, hänen isänsä tänne tulo, jota melkein joka päivä pelolla
+odotan. Auttakoon meitä Jumala, rakas Kaarleni, oikein vastaamaan, kun
+tuo ankara mies tulee vaatimaan takaisin sitä, mikä oikeastaan on
+hänen, omaa lastansa! Enkä minä saata uskoa hänen kauan pysyvän
+tietämättömänä suojeluksesta, jonka tyttö on saanut Falkbyssä, vaikka
+valtiopäivä-asiat, joihin hänen sanotaan paljon sekaantuneen, häntä
+tähän asti ovat estäneet tyttöä hakemasta. Minä ehdotin tytölle, että
+hän sinun tätisi turvissa palaisi Tukholmaan, luvaten hänelle kaikkea
+mahdollista suojelusta ja puolustusta niin hellän suojelijan puolelta
+kuin kreivitär Liewen on; josta ei muuta seurannut kuin kyyneliä ja
+rukouksia, joita olin kovin heikko vastustamaan, mikä ehkä olisi ollut
+velvollisuuteni. Älä, rakas poikani, hätäile siitä lapsiraukasta.
+Kenties kaikki käy hyvin, varsinkin kun hän mielellään näkyy suosivan
+erästä nuorta kelpo miestä, puutarhuri Bergflyktiä, joka asuu
+piharakennuksessa. Voi siis tapahtua, että hänen isänsä taipuu tuumaan,
+kun hänen tyttärensä maine pelastuu edullisen naimiskaupan avulla.
+
+Minulla oli menneellä viikolla oikein mieluinen vieras luonani.
+Kreivitär Stenbock, joka on viettänyt joulua Länsi-Göötanmaalla, teki
+minulle sen mieltäni hyvittävän kohteliaisuuden, että matkustaessaan
+Tukholmaan kävi luonani. Hänen kanssansa oli neiti Maalina, jota en
+ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen: kummallinen sattumus nuoren Larssonin
+suhteen, koska se juuri oli Maalinan puku, joka hänellä oli noissa
+onnettomissa naamiaisissa, jotka sitten niin surullisesti päättyivät.
+Kreivitär kertoi minulle tuon jutun, jota minä en ollut mahdolliseksi
+uskovinani. Hän ei sanonut uskovansa sinulla olleen siihen mitään osaa,
+vaikka pahat kielet ovat sitä kertoneet, ja palvelijansa hän oli heti
+erottanut tuon pukujutun vuoksi. Onneksi eivät nuoret naiset toisiaan
+tunteneet, varsinkin kun Larsson omasta pyynnöstään pysyi
+keittiökamarissa. En tahdo kumminkaan jättää mainitsematta, rakas
+Kaarleni, vaikka sinä siitä vähän lukua pitänet, että ristityttäreni
+Maalina-neiti on kaunistunut näinä kahdeksana viime vuotena ja
+kaunistunut enemmän kuin olisin odottanutkaan. Minusta on kummaa, että
+sinä, joka olet niin rakastettava ja niin hyvin kasvatettu mies, et ole
+siitä mitään puhunut. Minun nuoruudessani ei niin kaunista ja
+lahjakasta naista olisi niin kylmäkiskoisesti kohdeltu. Hän puhui
+sinusta jonkinlaisella suopeudella.
+
+Rakas Kaarleni, kun tämä surullinen aika on ohi, tahdomme lähemmin
+puhella sinun palvelusurastasi linnoitusväessä. Jos setäsi tässä
+nykyisessä pulassamme tahtoo suojella sinua, niin en ole hänen entistä
+kovuuttansa muistava; mutta luottaa häneen emme voi; itse hän luottaa
+vain omaan viisauteensa ja synnilliseen taikakaluunsa, kuninkaan
+sormukseen, joka nyt kohta auttanee hänet valtakunnan korkeimmille
+kunniasijoille. Varjelkoon Jumala sinua, rakas poikani, saamasta
+koskaan tuota hornan kapinetta käsiisi ja joutumasta sen kiusattavaksi,
+niinkuin moni suvussasi on siitä sydämessään kalliota kovemmaksi
+kivettynyt. Mutta pidä sinä isäsi usko ja säilytä hänen kunniansa, ja
+isäsi usko oli se, että Jumala yksin voi meitä auttaa, mutta
+kuparikuvat ovat kuin Baabelin jumalat ja sortuvat tuhkaksi kaikkien
+kanssa, jotka niihin luottavat, elävän Jumalan edessä. Tämä mieleesi
+paina, rakas Kaarleni, ja kirjoita pian, että tietäisin sinun hyvin
+käyvän. Sitä pyytää öin ja päivin
+
+                                                 uskollinen äitisi
+                                                _Eeva Bertelsköld_.
+
+P. S. Lähtösi kiireessä ei minulla ollut aikaa panna mukaasi tarpeeksi
+sukkia ja paitoja. Nyt lähetän sinulle erään sillinkauppiaan mukana
+puolen tusinaa kumpiakin, ja tiedä se, jos ne siitä jotakin arvoa
+saavat, että iloni on ollut sekä kutoa että ommella ne. Mutta kun
+niiden viejä nyt juuri lähtee, en tiedä, onko Ester ehtinyt ne kaikki
+merkitä nimikirjaimilla. Näen, että hän kiireissään on muutamissa
+kääntänyt kreivillisen kruunun ylösalaisin. Voi hyvin! Minä lähetän
+tervehdyksesi kreivittärelle ja Maalinalle; kiireimmittäin.
+
+                                                      _E. B._
+
+
+
+
+33. ERÄÄNÄ ILTANA FALKBYSSÄ.
+
+
+Eräänä päivänä helmikuun alkupuolella nousi ankara pyryilma, joka
+peitti tasangot, tiet ja jäät Itä-Göötanmaalla miehen korkuisten
+nietosten alle. Pieni Falkbyhyn vievä syrjätie oli kokonaan ummessa,
+niin että vain säleaidan nenät talon ympärillä näkyivät nietosten alta.
+Pitkän tangon päässä oleva viiri, jonka Kaarle Viktor Bertelsköld
+kerran oli pystyttänyt tuon punatun huoneen päähän, heilui kitisten
+sinne tänne, niinkuin tähystelijä, joka etäältä näkee vihollisen
+tulevan.
+
+Oli jo ruvennut hämärtämään, ja Falkbyn kreivitär istui sukkaa kutoen
+kauniissa sahviaanilla päällystetyssä nojatuolissaan, jonka hänen
+poikansa kerran oli hänelle Tukholmasta lähettänyt ja joka oli ainoa
+ylellisyyskalu tässä muuten yksinkertaisessa salissa. Vähän matkan
+päässä hänestä lähempänä ovea istui Ester Larsson villoja kartaten, ja
+keskellä lattiaa seisoi puutarhuri Bergflykt, joka oli käsketty sisään
+neuvottelemaan uusien taimilavain laittamisesta puutarhaan. Hän oli
+noin 30-vuotias mies, kunniallisen ja rehellisen näköinen ja uuttera
+palveluksessaan, jonka voi kuulla jo hänen puheestaan, mutta kaikki
+muut asiat näyttivät olevan hänen näköpiirinsä ulkopuolella.
+
+Kun oli taimilavoista tarpeeksi puhuttu, siirtyi kreivitär taitavasti
+toiseen puheenaiheeseen. Puutarhan rakennus, sanoi hän, tarvitsisi
+korjausta kevääksi; sen voisi nyt tehdä samoin tein. Kohtuus vaati,
+että Bergflykt jo viimeinkin saisi kelvolliset ja lämpimät huoneet.
+Eihän hänen kävisi laatuun aina olla yksin. Kauniina vuodenaikana oli
+hänellä kukkasensa; mutta iltana semmoisena kuin tämä toki tuntee
+jokainen ihminen tarvitsevansa toveria, johon saattaisi ystävyydellä ja
+luottamuksella turvautua...
+
+-- Silloin saa hoidella ikkunaruukkujaan -- vastasi puutarhuri
+viattomasti.
+
+-- Niiden hoitoon ei kulu paljonkaan aikaa, -- jatkoi kreivitär. -- Ja
+sitten tuntuu Bergflyktistä elämä jälleen yksinäiseltä...
+
+-- Pyydän anteeksi, mutta kyllä ruukkujenkin hoito vaatii aikaa,
+etenkin jos ne sammaltuvat ja lehdille ilmaantuu toukkia, -- jatkoi
+nuori mies, väistymättä hiuskarvaakaan pääasiasta.
+
+-- Ester, lapseni, käske laittaa teevettä; ulkona on niin hirveä ilma,
+ja me tarvitsemme jotakin lämmikettä.
+
+Ester meni. Nyt näki kreivitär hyväksi käydä suoraan asiaan ja virkkoi
+kursailematta, että ymmärtäväisen ja omistaan elävän miehen, semmoisen
+kuin Bergflykt oli, pitäisi etsiä itselleen kelpo vaimo.
+
+Tämä oli selvää puhetta. Rehellinen nuori mies punastui vähän ja arveli
+sitten, ettei se ehkä olisi hulluinta, koska hänen ollessaan ulkona
+puutarhassa talous oli rappiolla, ja hänen vartioidessaan papuja
+varpuset söivät hänen herneensä.
+
+-- No, mikä estää ystävääni naimasta milloin haluaa?
+
+-- Niin, niin, mutta on niitä aina esteitäkin, -- arveli puutarhuri.
+Noita esteitä hän ei tahtonut oikein ilmaista, mutta oli kuitenkin
+selvää, että hän oli miettinyt asiaa ja pelkäsi saavansa rukkaset.
+
+-- Mutta kenties erehdytte, -- virkkoi kreivitär. -- Kuka kunniallinen
+tyttö halveksisi noin kelpo miehen tarjousta?
+
+-- Voisi niinkin käydä, -- vastasi Bergflykt huoaten. -- Sen, jota minä
+haluaisin, sanotaan olevan hyvin rikas.
+
+-- Sitä tuskin luulen teidän tarvitsevan pelätä -- vastasi kreivitär
+hymyillen. -- Tahtoisiko Bergflykt sitten ennemmin, että tyttö olisi
+köyhä?
+
+-- Tahtoisin kuin tahtoisinkin, -- vastasi puutarhuri.
+
+-- No niin. Sanokaa suoraan, Bergflykt: tahdotteko Ester Larssonin
+vaimoksenne?
+
+Puutarhuri hypisteli hylkeennahkalakkiaan ja vastasi sitten
+miehuullisesti: -- Tahdon.
+
+Kreivitär jatkoi: -- Suostumuksen tai kiellon antaminen siihen asiaan
+ei ole minun, vaan Esterin isän vallassa. Sen vain voin sanoa,
+ystäväni, että hyväksyn vaalinne ja toivotan sille Jumalan siunausta.
+Te tiedätte jo syyn, minkätähden Ester on tullut tänne, ja mitä hänestä
+on Tukholmassa puhuttu; hiukkanen on siinä totta, enin osa panettelua.
+Sentähden, rakas Bergflykt, älkää koskaan soimatko häntä siitä tai
+sanoko, että teitä siinä tahi missään muussa suhteessa on petetty. Te
+tiedätte myöskin, kuinka Ester päivä päivältä on tullut nöyremmäksi,
+järkevämmäksi ja itsensä suhteen tarkemmaksi; voipa sanoa senkin, että
+hän on käynyt minulle päivä päivältä rakkaammaksi, ja mieleni
+tekee uskoa, että Jumala on lähettänyt hänelle tämän koetuksen
+nöyryyttääksensä ja taivuttaaksensa hänen tätä ennen kylläkin
+uppiniskaista sydäntänsä. Entä jos jo huomenna lähtisitte Tukholmaan
+itse pyytämään hänen isänsä suostumusta? Onhan kohtuullista, että isä
+pääsee tuntemaan sen miehen, jolle hän lapsensa antaa. Minä pidän
+huolen siitä, että hän muiden välityksellä saa tietää, että olette
+kelpo ja kunnon mies.
+
+-- Kiitän kaikkein nöyrimmästi, että teidän armonne on niin armollinen
+ja tahtoo puoltaa minua; muuten voisi se rikas mies, jonka sanotaan
+olevan pian kuin kuningas, vastata minulle, että suopursu ja lavendeli
+eivät menesty samassa ruukussa. Voisinhan lähteä matkalle vaikka jo
+tänä iltana...
+
+-- Se on mahdotonta. Tuommoiseen pyryilmaan en tahtoisi ajaa
+kissaanikaan.
+
+-- Ilmasta vähät, teidän armonne, jos on kerran voitettava niin
+harvinainen ruusu kuin neitsyt Ester on; mutta minä tahdon puhua
+suoraan ja sanoa, etten tosiaankaan tiedä, mitä Ester itse sanoo
+semmoisesta talonpojasta kuin minä olen.
+
+Muistutus oli paikallaan, ja kreivitär lykkäsi vastauksensa siksi,
+kunnes Ester kohta sen jälkeen toi teen sisään. Silloin hän viittasi
+tytön luoksensa, tarttui häntä käteen ja puhutteli häntä hellästi. --
+Ester, -- sanoi hän, -- sinulla ei ole, niin kauan kuin muistat, ollut
+äitiä. Ajattele, että minä olen äitisi.
+
+Tyttö suuteli hänen kättänsä.
+
+-- Niin, lapseni, -- jatkoi kreivitär, -- sinulla ei ole tällä hetkellä
+isääkään, jolta kysyisit neuvoa, ja kuitenkin on tämä sinulle tärkeä
+hetki, sillä nyt on sinulla tilaisuus korjata kunniasi ja yhtyä kunnon
+mieheen, joka pyytää sinua omakseen ja jonka vaimona sinusta on Jumalan
+avulla tuleva onnellinen, kunnioitettu puoliso. Vastaa minulle nyt
+niinkuin vastaisit äidillesi: mitä arvelet? Suostutko Bergflyktin
+tarjoukseen ja rupeatko hänen vaimoksensa?
+
+Ester purskahti itkemään, mutta ei vastannut. Kreivitär jatkoi
+puhettaan, samalla kuin hänen silmiinsä vähitellen ilmaantui se kostea
+kiilto, joka ennen aikaan oli tehnyt ne niin ihastuttaviksi.
+
+-- Älä luule, että tahdon houkutella sinua, lapseni, tai pakottaa sinua
+antaman suostumustasi, jota kenties vielä kerran katuisit, ellet sitä
+nyt voi täysin vapaaehtoisesti antaa. Minä näen sydämeesi; minä tiedän,
+mitä tunteita siellä liikkuu. Minä olen ollut nuori niinkuin sinäkin;
+minä tunnen ne unelmat, jotka kangastelevat silmissämme tuolla iällä.
+Ah, lapseni, talvi tulee, jolloin kaikki se paleltuu, mikä on varmaa
+juurta vailla, ja tämä juuri on, lähinnä uskoa Jumalaan, kunnioitus
+omaa itseä kohtaan ja täytetyn velvollisuuden tunto. Velvollisuutesi
+omaa itseäsi kohtaan vaatii, että sovitat nuoruutesi hairahdukset.
+Sinulla on vanha isä, jonka mielen olet pahoittanut ja loukannut;
+myöskin hänet olet velvollinen hyvittämään voidaksesi astua hänen
+eteensä avoimin kasvoin ja sanoa: isä rakas, tässä on tyttärenne taasen
+ilman tahraa; antakaa hänelle anteeksi, ja kaikki on taas kääntyvä
+parhain päin, ja teidän kunnianarvoinen harmaa päänne voi murheetonna
+viimeiseen leposijaansa painua.
+
+Esterin mieli oli murtunut. Hän heittäytyi polvilleen kreivittären
+eteen ja kuiskasi: -- Teidän armonne ... hyväntekijäni ... tehkää
+niinkuin tahdotte ... te sen paremmin tiedätte ... olen valmis teitä
+tottelemaan!
+
+Kreivitär suuteli häntä otsalle ja nosti hänet hellästi ylös. -- Älä
+itke enää, -- sanoi hän. -- Minä pyydän uhrausta, mutta tottelemaan en
+sinua vaadi. Jumala minua varjelkoon tahtomasta sitoa sinua
+ajattelemattomuudesta annettuun lupaukseen. Määrää itse aika, minkä
+luulet tarvitsevasi voidaksesi rauhassa miettiä päätöstäsi.
+
+-- Ei, teidän armonne, ei, en tahdo miettiä! Minä tottelen heti kohta!
+-- huudahti Ester vähän entiseen kiivaaseen tapaansa.
+
+Kreivitär pudisti tyytymättömänä päätänsä. -- Muista -- hän sanoi, --
+että kerran annetun lupauksen tulee olla peruuttamaton! Minä myönnän,
+että mieleni olisi hyvä, ellei päätöksesi kauan viipyisi, sillä voi
+tapahtua asioita, jotka ... sanalla sanoen, sinun isäsi voi tulla
+silloinkun vähimmin osaamme häntä odottaa. Mutta minä pyydän sinua,
+lapseni, mieti ainakin huomiseen asti.
+
+-- Ei, ei, -- jatkoi Ester niinkuin ennen; -- kuka sen sanoo, että minä
+huomenna olen niinkuin nyt?
+
+Sitten hän kumartui kreivittären korvaan ja kuiskasi: -- Minä pelkään
+omaa itseäni!
+
+Kreivitär katseli häneen tuimasti, miltei säikähtäen; pitkä,
+tuskallinen äänettömyys syntyi. Tuo tähän saakka ujo kosija alkoi
+tuskastua ja sopersi jotakin semmoista, ettei hän millään muotoa
+tahtonut pakottaa tätä jaloa neitsyttä vastoin hänen tahtoaan; hän
+saisi suoraan vastata jaa tai ei.
+
+-- No niin, -- sanoi kreivitär, vielä tuimemmasti, miltei kovastikin,
+ja yhä edelleen katsellen tyttöä synkein, tutkivin silmin; -- tee niin,
+että voit vastata siitä Jumalan ja omantuntosi edessä!
+
+Ester katsoi häntä suoraan silmiin; hänen kasvonsa tulivat heleän
+punaisiksi. Hän oikaisihe niin arvokkaasti kuin olisi hän ollut
+kreivitär itse ja muistutti siinä isäänsä tämän uljaimmillaan ollessa.
+-- Teidän armonne, -- sanoi hän, -- minä annan teille anteeksi, että
+sydämessänne olette lisännyt erehdysteni painoa yhdellä, johon en
+koskaan ole tehnyt itseäni syypääksi. Jos suostun tämän miehen
+tarjoukseen, niin teen sen häpeämättä Jumalan ja omantuntoni edessä.
+Mitä olen rikkonut, sen tietää Hän, ja minulla ei ole enää mitään
+lisättävää, koska en ole sen parempi enkä pahempi kuin luulen olevani.
+Minä olen, niinkuin hänkin, halpaa, porvarillista syntyperää:
+senpätähden sopinemmekin toisillemme. Mutta ei syntynne eikä arvonne,
+teidän armonne, eikä myöskään hyvät tekonne, joita en ikinä unohda,
+oikeuta teitä häpäisemään minua enemmästä kuin olen ansainnut. Ette
+kenties usko, että meillä tavallisillakin ihmisillä on sydän, joka
+tuntee, kun sitä poljetaan ja loukataan; mutta te erehdytte, teidän
+armonne; meidän ylpeytemme voi olla yhtä suuri kuin teidänkin!
+
+Porvariskuninkaan tytär siinä nyt puhui. Mutta ennenkuin kreivitär
+ennätti vastata, kuului yht'äkkiä kulkusten helinää ulkoa pihalta.
+
+
+
+
+34. VIERAS FALKBYSSÄ.
+
+
+Tunnettu on totuus, että juuri jaloimpiin ihmisluonteisiin, jotka
+muuten katsovat elämää korkeammalta kannalta, aikakauden ennakkoluulot
+usein pystyvät helpommin kuin muihin. Tämän kertomuksen ajalta oli
+vielä puoli vuosisataa tuohon merkilliseen vuoteen 1789. Kummako siis,
+jos vielä vuonna 1739, jolloin ylimystö hallitsi Ruotsia vapauden
+nimessä, ylhäinen nainen, sellainen kuin kreivitär Bertelsköld, luuli
+tekevänsä hyvän työn, kun toimitti panetellun ja herjatun porvaristytön
+sopiviin naimisiin. Tämä onnellinen sattumus oli hänen mielestään niin
+taivaan sallima, ettei hän luultavasti huomannut, kuinka läheisessä
+yhteydessä hänen omat äidilliset puuhansa pojan hyväksi olivat tämän
+aiotun avioliiton kanssa. Ne kovat kokemukset, joita kreivitär oli
+saanut kärsiä, olivat vaikuttaneet hänen vilkkaaseen, voimakkaaseen
+sieluunsa, jonka ulkokuori niistä oli kovettunut, ja senpätähden hän
+nyt sekä hämmästyi että vihastui kuullessaan Ester Larssonin puhuvan
+isänsä tavoin ja ylpeydellä, jota kreivitär ei ollut odottanut nuorelta
+naiselta, joka hänen mielestään oli vain kamarineitsyen ja ottotyttären
+välinen olento.
+
+Kun kulkusten kilinä kuului pihalta, lähetti hän sentähden Bergflyktin
+katsomaan, kuka oli uskaltanut lähteä liikkeelle tässä hirveässä
+pyryilmassa. Sitten hän kääntyi Esterin puoleen, joka vielä seisoi
+hänen edessään punaisena ja jäykkänä, nuo rohkeat sanat vielä
+huulillaan, ja puhutteli häntä emännän komentavalla äänellä. -- Mitä
+tämä merkitsee? -- kysyi hän. -- Olenko sinua kasvattaessani niin
+huonosti onnistunut, että unohdat, ketä puhuttelet?
+
+Mutta Ester oli nyt taas hurjalla tuulellaan ja vastasi, silmiään
+maahan luomatta: -- Minä en ole sitä unohtanut. Teidän armonne itse on
+unohtanut, että matokin kiemurtelee, kun sitä poljetaan. Minä olen
+kaiken ikäni teille kiitollinen suojeluksestanne, mutta se ei oikeutta
+teidän armoanne loukkaamaan minua sopimattomilla epäluuloilla. Teidän
+armonne pelkää, että minulla on joitakin oikeuksia kreivi Kaarleen.
+Mutta minä pyydän saada muistuttaa teidän armoanne siitä, minkä jo
+näytte unhottaneen, että ennenkuin alentuisin niin halvaksi, että
+tahtoisin tunkeutua teidän korkeaan sukuunne, ennen tahtoisin yksinäni
+kuolla kinokseen maantien viereen.
+
+Hänen vielä puhuessaan astui puutarhurin saattamana sisään pitkä,
+harmaapäinen ukko, turkki päällä ja kokonaan lumessa, jota hän ei edes
+huolinut pois pudistaa, jäi muutamiksi silmänräpäyksiksi oven pieleen
+seisomaan ja vastasi Esterin viimeisiin sanoihin syvällä huokauksella,
+puoliääneen virkkaen: -- Minä kiitän sinua, Jaakopin Jumala, että olen
+jälleen löytänyt viimeksi syntyneen lapseni Egyptinmaasta ja että hän
+vielä on mahdollinen lapsekseni kutsuttaa!
+
+Ester säpsähti ja kääntyi päin. -- Isäni, -- huudahti hän ja peitti
+kasvonsa käsiinsä.
+
+Kreivitär, joka ei milloinkaan ollut nähnyt porvariskuningasta, ymmärsi
+heti, kuka hänen edessään seisoi. Mutta hän malttoi mielensä ja meni
+arvokkaasti häntä vastaan.
+
+-- Minä arvaan, -- sanoi hän, -- että se on valtiopäivämies Larsson,
+joka kunnioittaa minua luokseni tulemalla. Minä pyydän teitä olemaan
+tervetullut talooni, ja katson itseni onnelliseksi voidessani jättää
+teille kadonneen lapsenne takaisin. -- Ester, syleile isääsi, ja
+rukoile häntä antamaan sinulle anteeksi kaiken sen surun, minkä olet
+koonnut hänen harmaan päänsä päälle!
+
+Ester seisoi liikkumatonna eikä rohjennut luoda silmiään ylös
+lattiasta. Kenties muistui hänelle juuri silloin mieleen, kuinka hänen
+orpanansa Maria Larsson kerran oli vastaanotettu samanlaisessa
+tilaisuudessa. Mutta lieneekö nyt ollut niin, että vuodet, murhe tai ne
+sanat, jotka hän vast'ikään oli kuullut tyttärensä lausuvan, olivat
+murtaneet isän raudankovan mielen. -- Vanhus levitti sylinsä ja sanoi
+vapisevalla äänellä: -- Ester! Lapseni! Minun armas lapseni!
+
+Ja Ester lensi hänen syliinsä. Hänellä ei ollut sanoja millä rukoilla,
+hänellä oli vain kyyneliä niin lapsellisia, niin rajusti vuotavia
+kyyneliä sydämen sisimmästä pohjasta, että ne tukahduttivat häneltä
+äänen, ja näin kaunopuheisesti rukoillen lepäsi hän nyt nyyhkien isänsä
+rinnoilla.
+
+Oli niinkuin he kaikki olisivat yht'äkkiä lumouksesta selvinneet. Vanha
+Larsson unohti tuossa tuokiossa kaiken sen katkeruutensa, kaikki ne
+uhkaavat varoitukset, joita hän oli mielessään hautonut tuolla pitkällä
+vaivalloisella matkallaan lumessa ja tuiskussa. Esteriltä katosi
+menneisyys niinkuin paha unennäkö siihen onnelliseen tunteeseen, että
+hän oli saanut takaisin isänsä rakkauden, ja kreivittären ylpeä
+vihastus suli pois kuin kinos kevätauringon paisteessa, kun hän näki
+tämän näin nopean sovinnon hairahtuneen lapsen ja kovan, syvästi
+loukatun isän välillä. Ja rouva ymmärsi sen niin hyvin: olihan hänkin
+äiti.
+
+Ainoastaan puutarhuri Bergflykt, joka aina oli tottunut syvimmällä
+kunnioituksella astumaan ankaran emäntänsä huoneeseen, ei voinut kyllin
+kummastella tuon vieraan miehen epäkohteliaisuutta, joka oli lumisine
+turkkineen tunkeutunut tähän pyhättöön. Vilpittömällä hämmästyksellä
+katseli hän kohtausta isän ja tyttären välillä; ja hänen mielestään oli
+siinä merkillisintä se, että lumi alkoi sulaa ja valua turkilta alas
+Esterin tukalle ja olkapäille. Käyttäen hyväkseen ensi näkemisen
+jälkeen syntynyttä äänettömyyttä avasi tuo kunnon mies suunsa ja pyysi
+neitsyt Larssonia olemaan varuillansa, muuten hän varmaan kastuisi
+läpimäräksi.
+
+Tämä hyväntahtoinen muistutus vaikutti muiden kuohuviin tunteisiin kuin
+terveellinen, kylmä vesisuihku. Ester irroittautui herttaisesti
+hymyillen isänsä sylistä, avasi hänen vyönsä ja auttoi märkää turkkia
+hänen päältään. Kreivitär käski valmistaa lämpimän aterian ja pyysi
+vierastaan istumaan tuohon komeaan nojatuoliin, jota kunniaa ei
+jokaiselle vieraalle suotu. Eikä Larssonkaan kursaillut; hänen tapansa
+ei juuri ollut häikäillä ylhäisten edessä. Sen voi kuitenkin huomata,
+että hän niin paljon kuin hänen töykeä luonteensa salli, koki osoittaa
+kohteliaisuutta emäntää kohtaan. Kenties hän varoi synnyttämästä uusia
+myrskyjä, jotka voisivat häiritä hänen kalliisti ostettua isän-iloansa.
+
+Samaa peläten koki Esterkin osoittaa mitä hellintä huomaavaisuutta
+kumpaakin vanhusta kohtaan. Milloin koki hän kreivittären silmistä
+lukea hänen pienimmänkin toivomuksensa ja rientää sitä täyttämään,
+samalla kuin hänen rukoilevat silmänsä anoivat anteeksi hänen äskeistä
+hillitöntä kiivauttaan. Milloin palasi hän isänsä luo häntä
+hyväilemään, näyttäen tahtovan siten torjua pois kaiken siltä taholta
+uhkaavan vaaran. Ja kun hän pöytää kattaessaan salaa tarkasteli
+isäänsä, täyttyivät hänen silmänsä taas kyynelillä. Isä oli paljon
+vanhentunut sitten viime näkemän. Jäykkä niska oli taipunut, korkea
+otsa oli syvillä rypyillä, ja hänestä näytti niinkuin terävän silmän
+käskevä ilme olisi laimentunut. Mutta hän koki uskotella itselleen,
+että se oli vain matkan vaivoista johtunutta väsymystä. Isän oli
+nimittäin täytynyt jalkaisin kahlata viimeiset penikulmat kinoksissa,
+kun hevoset upposivat niin syvälle lumeen, että tuskin voivat tyhjää
+rekeä vetää.
+
+Kreivitär, joka puolestaan koetti tehdä kaiken voitavansa välttääkseen
+myrskyä puhkeamasta, ennenkuin kaikki oli valmistettu, johti puheen
+matkasta ja pyryilmasta Falkbyn maanviljelykseen, ja hän osasi
+huomaamatta asettaa puutarhurin ansiot mitä edullisimpaan valoon. Hän
+kertoi muun muassa, että Bergflykt vartavasten oli tuottanut kapallisen
+perunoita Saksasta ja että hän erinomaisesti oli osannut saada täällä
+viihtymään tuon uuden, Ruotsissa vielä hyvin harvinaisen, Suomessa
+miltei tuntemattoman kasvin, josta luultavasti tulisi vielä koitumaan
+paljon hyötyä. Bergflykt, joka oli saanut merkin jäädä huoneeseen ja
+tähän asti oli pysynyt nöyränä oven pielessä, sai nyt käskyn selittää
+kokeitaan valtiopäivämiehelle. Hän esittikin asian selvään ja tarkasti
+niinkuin ainakin, kun sai puhua omaan alaansa kuuluvista asioista.
+Kreivittären salaiseksi iloksi näytti Larsson tarkasti kuuntelevan.
+Kekseliäässä päässään hän mietti jo keinoja, miten tätä uutta kasvia
+olisi Isokyrössä ruvettava viljelemään; sentähden hän tahtoi päästä
+selville viljelystavasta. Silloin tarjosi kreivitär hänelle puolen
+kappaa siemeneksi, ja toimitti niin, että hän illallispöydässä itse sai
+koetella tämän amerikkalaisen juurikasvin oivallisia ominaisuuksia.
+
+Tähän asti kävi kaikki hyvin, ja nuo kolme henkilöä, joita asia
+lähimmin koski, näyttivät sanaakaan sanomatta sopineen siitä, etteivät
+he sinä iltana tuota arkaa kohtaa koskettaisi, kun kovaksi onneksi
+Bergflykt, joka oli aivan hurmautunut ja hyvillään siitä harvinaisesta
+kunniasta, että sai istua kreivittären omassa pöydässä, alkoi
+viattomuudessaan puhua niistä omenapuista, joita pakkanen viime talvena
+oli turmellut, ja kuinka hän oli peittänyt niiden juuret oljilla "juuri
+samana päivänä, kun nuori kreivi tuli tänne neitsyt Esterin kanssa."
+
+Jos Falkby olisi halennut, ei hämmästys siitä olisi ollut suurempi kuin
+minkä tämä viaton muistutus synnytti kahdessa läsnäolijassa. Kreivitär
+loi palvelijaansa yhden noita säihkyviä silmäyksiä, jotka tukkivat suun
+rohkeammiltakin miehiltä kuin puutarhuri oli, ja tämä kunnon mies kävi
+heti paikalla äänettömäksi tietämättä itsekään minkätähden. Ester
+punastui korvanlehtiään myöten ja tuijotti edessään olevan
+englantilaisen lautasen kuvioita niin tarkkaan kuin olisi tahtonut
+niiden läpi katsoa. Vain salavihkaa uskalsi kreivitär katsahtaa
+harmaantuneeseen vieraaseensa.
+
+Mutta Larsson ei ollut tänä iltana enää sama kuin ennen. Hänen otsansa
+vetäytyi vain yhden ainoan kerran noihin hyvin tunnettuihin tuimiin
+ryppyihin; sitten kääntyi hän puutarhuriin päin ja sanoi levollisesti:
+
+-- Kun teillä on nuoria puita, tulee teidän hoitaa niitä paremmin. Jos
+ne turmeltuvat, on vika useimmiten sen, joka niitä on kasvattanut.
+Saattaa käydä niinkin, että Jumala suo kevättä ja päivänpaistetta, niin
+että ne taas virkistyvät ja kantavat siunattuja hedelmiä.
+
+-- Niin, -- sanoi kreivitär liikutettuna, -- minä tunnen semmoisen
+nuoren puun. Rajuilma oli taittanut yhden oksan, ja pakkanen oli
+kellastanut sen lehtiä; mutta juuri ja sydän olivat, jumalankiitos,
+terveet. Te olette oikeassa: se puu tarvitsee hoitoa ja lämmintä
+päivänpaistetta, ja jos Jumala tahtoo, kasvaa se vielä runsaita
+hedelmiä.
+
+Noustiin pöydästä. Larsson suuteli tytärtään otsalle, kiitti emäntää ja
+virkkoi, huoneeseensa mennessään:
+
+-- Huomenna kiitän tyttäreni puolesta.
+
+
+
+
+35. VUOSISATAIN PERINTÖ.
+
+
+Seuraavana aamuna oli tuisku muuttunut suojaksi. Kello 8 aikana astui
+Larsson jäykkänä ja komeana Falkbyn saliin, jossa kreivitär otti hänet
+vastaan vankan aamiaispöydän ääressä. Ester oli varhemmin aamulla
+puhellut kauan isänsä kanssa kahdenkesken.
+
+Kreivitär ja Larsson tervehtivät toisiaan jonkinlaisella
+juhlallisuudella, virkkoivat jotakin yön levosta ja ilmasta ja istuivat
+sitten pöytään. Vanhukselle maistui ruoka hyvin, mutta Esterin lautanen
+pysyi koskematonna, ja hänen silmänsä olivat itkettyneet.
+
+Aterian loputtua nousi Larsson ylös, kumarsi kohteliaasti emännälle ja
+kiitti omasta ja tyttärensä puolesta. Heidän oli nyt lähdettävä,
+hevoset oli jo tilattu.
+
+Tämä kaikki tuntui kreivittärestä vähän kylmältä. Hän ei huolinut
+ruveta turhia puhumaan, mutta hänen sydämensä lämpeni, kun hän ajatteli
+Esterin tulevaa kohtaloa. Nyt vasta, kun heidän oli iäksi toisistaan
+erottava, huomasi hän tämän kovanonnen lapsen käyneen hänelle
+rakkaammaksi kuin hän itse oli luullutkaan. Heidän välillään oli
+jotakin hengenheimolaisuutta, joka nyt vasta hänelle selveni: sama
+hehkuva sielu, sama tarmokas tahto, sama jyrkkä, uljas, itsenäinen
+luonne. Erotus oli vain eri iän, erilaisen kasvatuksen, erilaisen
+yhteiskunnallisen aseman; pohja oli sama, sillä se perustui
+elämänkohtaloihin.
+
+Kreivitär mietti mielessään, pitäisikö hänen olla vaiti vaiko puhua.
+Mutta kun jäähyväiset oli heitettävä, ja Ester kallistui hänen
+rintaansa vasten, silloin tuntui hänestä niinkuin hänen eiliset sanansa
+olisivat toteutuneet ja niinkuin hän olisi äiti, joka lähettää lapsensa
+tuntemattomia kohtaloita kohti kylmään talvipakkaseen. Hän päätti puhua
+ja pyysi kahdenkeskistä keskustelua vieraansa kanssa.
+
+Larsson seurasi häntä sivuhuoneeseen. Kreivitär sanoi nyt sillä
+varovaisuudella, mitä hän katsoi olevan syytä noudattaa, että hän oli
+velvollinen tekemään tiliä hänen tyttärensä olosta Falkbyssä. Hän oli
+vastaanottanut Esterin hairahtaneena lapsena, jonka ajattelematonta
+karkuretkeä puolusti se häväistys, jota hän oli kärsinyt ja ne
+herjaukset, joita hän Tukholmaan tultuaan pelkäsi. Ester oli tuo nuori
+puu, jota kenties ei ollut tarpeeksi varovasti hoidettu ja jota
+pakkanen oli purrut, mutta joka hellästi hoidettaessa taas oli
+kukoistava ja kantava hyviä hedelmiä. Hänen isänsä olkoon huoletta;
+kreivitär jätti hänelle hänen tyttärensä kovan koettelemuksen
+parantamana ja puhdistamana. Kreivitär toivoi siis, että tyttären
+kaikki hairahdukset oli unohdettu ja täydellisesti anteeksiannettu.
+
+Larsson vastasi yksikantaan olevansa kiitollinen kreivittären
+suojeluksesta eikä tahtovansa enää muistella tyttärensä hairahdusta,
+kun hän vain tästälähin osoittaisi hänelle ehdotonta kuuliaisuutta,
+mikä olisi hänen lapsenvelvollisuutensa.
+
+-- No hyvä, -- jatkoi kreivitär, innostuen siitä ajatuksesta, että hän
+vielä voisi tehdä jotakin Esterin onneksi -- jos teillä nyt olisi
+todistus siitä, ettei tyttärenne maine ole vahingoittunut -- jos
+esimerkiksi joku rehellinen mies, joka on hänen arvoisensa, pyytäisi
+teiltä tytärtänne vaimoksensa -- mitä siihen vastaisitte?
+
+Larsson oli vähän aikaa vaiti; epäluulo täytti hänen ylpeän rintansa,
+ja hän kysyi otsa rypyssä, mitä hänen armonsa tarkoitti.
+
+-- Sitä vain, -- vastasi kreivitär pelkäämättä, -- että minun talossani
+on eräs nuori, kelpo mies, joka tuntisi itsensä onnelliseksi, jos te
+antaisitte Esterin hänelle vaimoksi. Puuttuu vain teidän
+suostumuksenne, ja Esteristä on tuleva arvossa pidetty, kunnioitettu,
+onnellinen puoliso.
+
+Larsson sai näistä sanoista vahvistusta epäluulolleen. Hän nousi ylös,
+hänen katsantonsa synkistyi peloittavasti.
+
+-- Minun suostumukseni! -- huudahti hän. -- Jo riittää; nyt ymmärrän
+kaikki. Nyt tiedän, minkätähden lähetitte poikanne Suomeen, minkätähden
+hän hiipi sukulaiseni perheeseen Tukholmassa, minkätähden Ester oli
+häväistävä ja houkuteltava karkaamaan, ja minkätähden hänelle oli
+hankittava turvapaikka teidän luotanne. Tahdotteko, että sanon
+minkätähden? Sentähden, että poikanne oli köyhä ja tarvitsi rahojani!
+Niin, teidän armonne, niin se oli! Minun rahani painoivat sittenkin
+enemmän kuin koko teidän aatelisylpeytenne, ettekä te hävennyt
+alentumasta niin syvälle, että kutsuitte porvarin tyttöä tyttäreksenne,
+jotta poikanne saisi syödä ja mässätä ja kiilloittaa lahonneen
+vaakunakilpensä halvan kauppiaan vaivalloisesti ansaitsemalla kullalla.
+Semmoisia te olette, te korkeasukuiset herrat ja rouvat, jotka tätä
+nykyä vallitsette Ruotsin valtakunnassa. Te ylenkatsotte meitä, ja me
+kelpaamme tuskin harjaamaan teidän kenkiänne ja kantamaan teidän
+hameittenne laahuksia; mutta annapas olla, että te tarvitsette meidän
+kultaamme, kyllä te silloin olette niin armollisia, että pidätte sen
+hyvänänne ja viette lapsemmekin kaupantekijäisiksi. Minun
+suostumukseni! Mihinkä sitä tarvittaisiin? En enää ole rikas; olen
+köyhä, teidän armonne, köyhempi kuin te itse. Peruuttakaa siis sananne.
+Mitäpä te enää tyttärestäni huolitte, kun ei häntä enää voi kullalla
+punnita.
+
+-- Te ymmärrätte väärin tarkoitukseni, -- vastasi kreivitär
+hämmästyneenä ja suuttuneena hänkin siitä, että hänen vilpitöntä
+ehdotustansa noin odottamattomalla tavalla tulkittiin.
+
+Mutta Larsson jatkoi vain häntä kuulematta:
+
+-- Tahdon sanoa teille jotakin, mitä ette kenties tiedä, tai minkä jo
+olette unohtanut. Minunkin sukuni on vanha; sen juuret ulottuvat yhtä
+kauas menneisyyteen kuin Bertelsköldinkin suvun. Ja meidän sukujemme
+välillä on ollut olemassa vihollisuus aina alusta alkaen sentähden,
+että toinen on pitänyt sortajain ja toinen sorrettujen puolta.
+Muistanpa vielä sen ajan, jolloin teidän miehenne isä kerjäten rukoili
+isääni hänelle armosta myymään muutamia tynnyrejä jyviä, kun koko hänen
+väkensä oli nälkään kuolemaisillaan. Muistan vielä senkin päivän,
+jolloin kuusi Larssonia, kaikki nuoria uljaita miehiä, asettautui
+teidän miehenne komentoon eikä yksikään heistä palannut, sillä se
+kunnia maksoi heille heidän sydänverensä. Muistan vielä teidän
+lankonne, tuon katalan juonittelijan, joka nyt on noussut valtakuntaa
+hallitsemaan; hän se on, joka on turmellut rauhan ja sovinnon maassa,
+joka kahdesti on häväissyt sukuni tyttäriä ja kohta on tekevä
+minustakin kerjäläisen. Ja te pyydätte minun suostumustani poikanne ja
+tyttäreni väliseen avioliittoon!
+
+Vaikka kreivittären arinta kohtaa oli loukattu, oli hän jo ehtinyt
+rauhoittua.
+
+-- Valtiopäivämies Larsson, -- sanoi hän ylhäisesti ja arvokkaasti, --
+olkaa vakuutettu siitä, että minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin
+minun poikani ja teidän tyttärenne yhtymisestä. Siitä ei koskaan
+olekaan ollut kysymystä. Tarkoitukseni oli pyytää Esteriä puutarhurini
+vaimoksi; katson tämän avioliiton molemmille sopivaksi. Ja kun nyt
+tiedätte tarkoitukseni, niin luulen teidän huomaavan omat arvelunne
+ainakin liian aikaisiksi.
+
+Larsson jatkoi: -- Teidän armollanne on oikeus selittää tarkoituksenne;
+minä olen kenties liian paljon vanhoja asioita muistellut. Mutta koska
+minä nyt, niinkuin sanoin, olen köyhä, niin en voi ottaa pitääkseni
+huolta edes puutarhurinne toimeentulosta, ja sentähden lienee parasta,
+että lopetamme tämän keskustelumme tähän. Mutta -- vielä yksi sana!
+Koska kuulen, että olemme samaa mieltä lastemme suhteen, mutta kun
+mahdollisesti voi tapahtua, että heillä olisi oma päänsä heilläkin --
+niin, ken tietää, kreivitkin voivat joskus ruveta hulluttelemaan --
+niin luvatkaamme tässä kaikkinäkevän Jumalan edessä, te minulle
+ja minä teille, ettemme ikipäivinä sanalla tai teolla suostu
+lastemme yhtymiseen! Älköön kumpikaan meistä horjuko määrätystä
+tarkoitusperästä. Pysykööt sukumme iäti kahdessa en leirissä, käsi
+kättä ja sydän sydäntä vastaan, niin ettei mitään pelkurimaista
+sovintoa meidän välillämme tule syntymään, ennenkuin ajat ovat
+täytetyt, ja jälkimaailman tuomio on julistettu siitä asiasta, josta
+molemmat taistelemme.
+
+Ylevämielinen kreivitär Bertelsköld käsitti täydellisesti sen ajatuksen
+suuruuden, joka oli kätkettynä vanhan porvariskuninkaan perinnölliseen
+vihaan. Ollen synnyltään ja luonteeltaan ylimys, oli hän yhtä lujasti
+vakuutettu aatelisvallan olemassaolon oikeudesta kuin Larsson oli
+kansanvallan, ja hänen yksityiset toivomuksensa olivat sopusoinnussa
+sen kanssa, minkä hän katsoi isänmaallensa hyödylliseksi. Hän oli
+sentähden aikeissa ehdottomasti antaa häneltä vaaditun lupauksen, kun
+eräs heille molemmille aivan odottamaton tapaus keskeytti hänet.
+
+Salin aukinaisen oven kautta näki hän oman poikansa, jonka hän luuli
+olevan kaukana Norjassa, seisovan Ester Larssonin vieressä, jota hän
+piteli kädestä, näyttäen kuulumattomin sanoin kehoittavan häntä
+rohkeuteen ja toivoon.
+
+-- Sinäkö täällä! -- huudahti kreivitär, unohtaen kaiken muun ja
+luullen näkyjä näkevänsä.
+
+-- Niin, äitiseni, täällä olen ja parhaaseen aikaan tulin, mistä kiitän
+teidän kertomustanne eräästä kilpailijasta! -- huudahti Kaarle Viktor
+Bertelsköld iloisesti astuen huoneeseen. -- Vasta silloin, kun Norjan
+tunturit kohottivat korkeat muurinsa meidän välillemme, ja minä seisoin
+siellä isäni tuntemattomalla, lumisella haudalla -- vasta silloin
+selveni minulle, ettei elämä ole minulle minkään arvoinen ilman Esterin
+rakkautta. Valtiopäivämies Larsson! Minä anon nöyrästi ja kunnioittaen
+tytärtänne omakseni. Äitiseni! Minä pyydän, että sanotte Ester
+Larssonia tyttäreksenne!
+
+Larsson ja kreivitär katsahtivat toisiinsa. Siinä kohosivat nyt korkeat
+muurit, paljon korkeammat kuin Norjan tunturit molempia nuoria
+erottamaan -- vuosisatain vihan ja perittyjen ennakkoluulojen
+kaksinkertaiset vaskiset muurit. Kreivitär ei virkkanut mitään; hän
+tiesi, millainen vastaus oli odotettavissa toiselta puolen, eikä se
+jäänytkään tulematta.
+
+Jäykkä, ankara, harmaapäinen ukko astui esiin, tarttui tytärtään
+kovasti käteen ja tempasi hänet mukaansa.
+
+-- Tule! -- sanoi hän. -- Kiitän kreiviä tarjouksestanne;
+tarkoituksenne ei liene paha. Mutta tuli ja vesi eivät sovi yhteen.
+Larsson ja Bertelsköld eivät saata ikänä olla toistensa omat. Herra
+kreivi tietää nyt vastaukseni: en tarvinne sanoa, että se on
+peruuttamaton. Hyvästi, rouva kreivitär. Tule, Ester; hevoset ovat
+valjaissa.
+
+Ester totteli. Hän ei itkenyt. Hän ei rukoillut. Hän tiesi kyllä, että
+vuosisatain perintö oli heidät erottanut. Mutta hänen silmissään hehkui
+himmeä tuli, ja hän kuiskasi hämmästyneelle nuorukaiselle, joka turhaan
+koki häntä pidättää: -- Älä seuraa minua! Isäni on oikeassa. Me emme
+voi olla toistemme omat. Mutta rakastaa toisiamme, Kaarle, -- sitä
+voimme vaikka meret ja tunturit erottaisivat meidät kaikeksi
+elinajaksemme toisistamme.
+
+Ja hän kiskaisihe irti isästään, kietoi kätensä nuorukaisen kaulaan ja
+suuteli häntä. -- Jää hyvästi! -- sanoi hän.
+
+-- Ja nyt, isäni, nyt olen teidän. Tehkää minulle, mitä tahdotte.
+
+Kohta sen jälkeen kiiti reki pois Falkbyn kartanolta, ja kreivitär
+Bertelsköld seisoi siinä yksin kotiin palanneen poikansa kanssa.
+
+
+
+
+36. KUNINKAAN SORMUS.
+
+
+Vielä kerran me astumme presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldin
+työhuoneeseen. Vierashuone on täynnä ulkomaisia valtiomiehiä,
+hovimiehiä, sotaherroja ja ylhäisiä virkamiehiä, jotka odottavat
+puheille pääsyä vuorolleen. Kaikki kääntyvät nousevaa aurinkoa kohti.
+Kaikki he kilpailevat kerjätäkseen armon silmäyksiä siltä mieheltä,
+joka nyt on ottava valtakunnan ohjat käsiinsä ja voittaneiden hattujen
+kantamana johtava Ruotsin kohtalot uusille poluille säätyjen ja
+vapauden nimessä.
+
+Ollaan nyt keskellä Ruotsin niin sanottua vapauden aikakautta.
+
+Tuolla huoneessaan istuu tuo kohta kaikkivaltias mies, Ruotsin
+todellinen kuningas, vaikka toinen sitä nimeä kantaa. Hän on ehkä
+vanhentunut ja kuihtunut kaikkien niiden juonien painosta, joiden
+avulla hän on valtaan päässyt; mutta sitä ei kukaan huomaa.
+Kirjo-ompeleinen samettitakki peittää taitavasti hänen laihtuneen
+vartalonsa; erinomaisen hyvin käherretty tekotukka kätkee hänen harmaat
+hiuksensa; hienosti sivelty, melkein huomaamaton ihonväri luopi
+nuoruuden ja terveyden värityksen ryppyiselle otsalle ja näivettyneille
+poskille. Ainoastaan viheriä, silmien suojaksi pantu verhostin
+heikentää hiukan tuon ennen niin tuiman katseen voimaa, joka tunkee
+kaikkien läpi, mutta jonka läpi ainoastaan hyvin harvat voivat tunkea.
+Mutta se ei mitään merkitse; se on vain satunnaista heikkoutta, joka on
+syntynyt ankarasta yötyöstä. Kreivi istuu suorana ja reippaana kuin
+nuorukainen norsunluulla ja simpukan kuorilla koristetussa
+nojatuolissaan, lämmitellen itseään tulevan valtansa paisteessa. Hän on
+nyt päässyt koko elämänsä tarkoitusten perille. Sanomattomia vaivoja,
+monivuotisia ponnistuksia hän on saanut kokea näin pitkälle
+päästäkseen! Mutta nyt on voitto voitettuna, nyt hän on astuva sille
+sijalle, josta hän on sysännyt pois suuren mestarinsa kreivi Hornin.
+Mitäpä hän, jälkeläinen, huolii siitä, että tämä valtaistuin on
+perustettu kansansuosion ja puolueiden lainehtivalle aallokolle! Onhan
+hän oppinut hallitsemaan noita epävakaisia elementtejä; nyt hän on
+paremmin kuin koskaan ennen ymmärtävä niitä hillitä.
+
+Hänen sihteerinsä ei ollut vielä lopettanut huomispäivän monien ja
+tärkeiden asiain esitystä, kun kamaripalvelija ilmoitti nuo
+vastaleivotut valtakunnanneuvokset toisensa perästä: kreivi Possen,
+parooni Löwenin, hovioikeudenneuvos Ehrenpreussin ja valtiosihteeri
+Cederströmin sekä lähettiläs kreivi de Lynarin.
+
+-- Pyydä heidän ylhäisyyksiään tekemään hyvin ja astumaan pieneen
+salonkiin, -- oli vastaus.
+
+-- Kamariherra, _monsieur_ de Broman...
+
+-- Sano, että odottakoon vierashuoneessa.
+
+-- Viskaali Spolin...
+
+-- Aja se hävytön lurjus ulos ovesta.
+
+Sihteeri jatkoi: -- Nöyrä kirjelmä kruunun käskynhaltijalta Isokyröstä,
+Suomesta: Perttilän taloa koskeva perintöriita, toistaiseksi lykätty
+vastaajan poissaolon tähden laillisen esteen vuoksi, koska hän on
+valtiopäivämies.
+
+-- Tila on siitä huolimatta menetetty. Jatkakaa.
+
+-- Armonhakemus koskeva tappoa ja verivammaa kaksintaistelussa: hänen
+majesteettinsa on sattuneesta syystä nähnyt hyväksi armossa lieventää
+sotaoikeuden tuomion, koskeva luutnanttia, vapaasukuista kreivi Kaarle
+Viktor...
+
+-- Vaiti. Jo tiedän: vuoden virkaero ja puolen vuoden maanpako.
+Jotakinhan täytyy tehdä kelvottomien veljenpoikiensakin hyväksi. Entä
+sitten!
+
+-- Kansliakollegioon asetetaan virkamiehet teidän ylhäisyytenne
+ehdotuksen mukaan. Hovikansleri, parooni von Kochen, kanslianeuvokset
+Nerés ja Bahr pyytävät virkaeroa...
+
+-- Lisätkää kreivi Bonde ynnä muut. Jatkakaa.
+
+-- Kreivi Tessin anoo Parisin lähettilään tointa.
+
+-- Vai niin? Vai anoo? No niin, kun ilveily on loppuun suoritettu
+Tukholmassa on aika aloittaa huvinäytelmää Parisissa. Hän saa viran.
+Entä sitten?
+
+-- Hänen majesteettinsa ehdottaa _monsieur_ de Bromanin välityksellä
+koroitettua eläkettä valtakunnanneuvos, kreivi Taubelle...
+
+-- Hylätään. Hänen majesteettinsa ei ole aina nähnyt hyväksi mukautua
+valtakunnan tarpeiden ja isänmaan ystäväin mielen mukaan. Ja koska
+hänen majesteettinsa kuningatar lienee toista mieltä, niin olisi
+koroitus loukkaus häntä kohtaan.
+
+-- Hänen majesteettinsa kuningatar tekee kamarijunkkarinsa, parooni
+Höökin välityksellä ehdotuksen saksalaisista kamarirouvista.
+Tarpeettomina sopisi heidän virkansa lakkauttaa ja siirtää palkkarahat
+muiden hovinaisten palkkain lisäämiseksi.
+
+-- Hänen majesteettinsa kuningatar osoittaa kiitettävää
+säästäväisyyttä. Mutta koska hänen majesteettinsa kuningas lienee
+toista mieltä, niin kirjoittakaa, että saksalaisten hovinaisten palkat
+koroitetaan. Onko mitään muuta?
+
+-- Ei muuta kuin että sotamiehen leski Flinta anoo uutta avustusta. Hän
+sanoo teidän ylhäisyytenne siihen valalla sitoutuneen silloin, kun
+hänen mies vainajansa oli kuljettanut teidän ylhäisyyttänne
+vahingoittumatonna edestakaisin Kaarle-kuningas vainajan luo
+Stralsundin piirityksessä.
+
+-- Flinta! Falkbyssä asuva, eikö niin?
+
+-- Falkbyn kartanossa.
+
+-- Hylätään. Nyt voitte lopettaa.
+
+-- Saan siis vastata, ettei teidän ylhäisyytenne sitä valaa muista...
+
+-- Te ette vastaa mitään. Onko minulla aikaa puuttua akkain kujeisiin
+ja valoihin, joita en koskaan ole vannonut. Jo riittää. Saatte mennä.
+
+Sihteeri meni syvään kumartaen.
+
+Kreivi jäi vähäksi aikaa yksin. Hän oli oikeassa: kuka voi tällä
+hetkellä vaatia häntä ajattelemaan köyhiä leskiä ja kauan sitten
+unohdettuja valoja? Hän oikein riemuitsi nähdessään Ruotsin kuninkaan
+ja kuningattaren muiden armonanojain joukossa rukoilevan häneltä ja
+rukoilevan turhaan toimenpiteitä, jotka olivat mitä läheisimmässä
+yhteydessä heidän yksityisten mielihalujensa kanssa. Kuinka nauttikaan
+hän nyt nähdessään tämän kuninkaallisen parikunnan, joka kerran oli
+niin syvästi häväissyt ja nöyryyttänyt häntä,[20] nyt vuorostaan
+häväistynä ja nöyryytettynä kumartuvan hänen vaikutusvaltansa edessä!
+Eikä ainoastaan heidän, vaan kaikkien hänen vihamiestensä, ylhäisten ja
+alhaisten, tuli nyt saada tuntea hänen kätensä painoa, kun hän heidän
+hartioiltaan nyt valtaansa kiipesi. Hatutkin, jotka luulivat hänestä
+saavansa hankkeittensa toimeenpanijan, tulisivat huomaamaan
+erehdyksensä; hän oli heitä hillitsevä myssyjen avulla, samoin kuin
+myssyjä heidän avullaan; hän oli totuttuun tapaansa perustava
+kumoamattoman valtansa juuri sille eripuraisuudelle, joka jakoi
+valtakunnan kahtia. Ja kaiken tämän ohessa oli hän nyt, nyt vasta,
+toteuttava sen aatteen, jonka hän oli perintönä vastaanottanut, mutta
+toteuttava sen paljon perinpohjaisemmin kuin hänen isänsä oli rohjennut
+uneksiakaan: hän tahtoi kohottaa aateliston sekä kuninkaan että kansan
+yläpuolelle, ja kun se olisi onnistunut, silloin hän muodostaisi
+Ruotsin tasavallaksi Puolan mallin mukaan, niin että siinä olisi vain
+kaikkivaltiaita herroja ja maaorjiksi tehtyjä talonpoikia; pysyttäen
+kuitenkin kaiken tämän onnen perustajan sinä mahtimiehenä, jonka edessä
+kaikki muut mahtavat nöyrästi maahan kumartaisivat.
+
+Näiden kopeiden, itsekkäiden, korkealle tähtäävien ajatusten
+valtaamana, jotka saattoivat hänet unohtamaan koko tuon tuolla ulkona
+odottavan joukon, ojensi kreivi koneentapaisesti nyrkkiin puristamansa
+käden, ikäänkuin olisi tahtonut sillä kouristaen yhdellä kertaa
+musertaa murskaksi koko Ruotsin. Samalla hän tunsi sormessaan sen
+sormuksen, jonka hän niin omituisella tavalla oli saanut takaisin ja
+josta hän ei sitten koskaan enää ollut luopunut.
+
+Se oli kuninkaan sormus.
+
+Pirullinen ajatus välähti hänen mielessään. -- Voi teitä, katalat,
+kurjat ihmisraukat! -- sanoi hän itsekseen. -- Te puhutte Jumalasta,
+sallimuksesta, ja tuo mitätön vaskikappale pitää niitä pilkkanaan. Mitä
+on Jumala, mitä on sallimus minun hyväkseni tehnyt? Ei mitään! Mutta
+tähän sormukseen -- se on naurettavaa, mutta niin se kuitenkin on --
+tähän sormukseen on ainainen onni kätkettynä. Sen hukattuani kävi
+kaikki minua vastaan: työ, viisaus, kavaluus, kaikki oli turhaa. Mutta
+saatuani sen takaisin onnistui minulle kaikki. Niinpä tosiaan, kaikki!
+Minulle ei ole enää mikään mahdotonta. Minä voisin pyytää vaikka
+kruunun päähäni, elleivät kruunut tässä maassa tätä nykyä olisi niin
+polkuhinnassa... Mutta entä jos nostaisin ne taas entiseen
+arvoonsa?....
+
+Bertelsköld naurahti, miettiessään liikauttaen tuota puristavaa
+rengasta.
+
+-- Miksipä ei kruunuakin? -- mutisi hän.
+
+Tietämättä, kuinka se oli tapahtunut, oli hänellä yht'äkkiä sormus
+irrallaan kädessä, sormus, joka 18 vuoden kuluessa oli miltei kasvanut
+kiinni hänen sormeensa. Kummallinen tunne, puoleksi pilkkaa puoleksi
+pelkoa, valtasi hänet. Hän piti sormusta päivää vasten, nähdäkseen,
+voisiko hän vielä siinä erottaa nuo salaperäiset kirjaimet R.R.R. --
+Rex Regi Rebellis. -- Sano minulle, -- sanoi hän, -- sano minulle sinä:
+tuleeko minun tavoitella kruunua?
+
+Kenties vapisi hänen kätensä hänen näitä sanoja lausuessaan, sillä
+sormus luiskahti sormesta ja helähti lattialle pudotessaan omituisen
+oudosti; ainakin kuului kreivin korvissa siltä kuin olisi kantelen
+kieli katkennut.
+
+Kreivi Bertelsköld hypähti ylös nojatuolistaan ottamaan sormusta ylös.
+Hänen silmissään musteni niin oudosti. Vaivoin löysi hän soittokellon.
+Valkeata! huusi hän kamaripalvelijalle, -- sytytä kynttilät! Yöhän nyt
+on!
+
+Palvelija katseli oudoksuen herraansa, sillä kello oli 10 aamupäivällä,
+ja huoneessa oli aivan valoisa.
+
+Mutta kreivi haparoi lattialla niinkuin pilkkopimeässä ja huusi
+ehtimiseen kynttilää, sillä hän oli kadottanut jotakin, sanoi hän,
+mutta mitä, sitä hän ei sanonut. Hän luultavasti pelkäsi, että hänen
+kallein kapineensa vielä kerran häneltä varastettaisiin.
+
+Kamaripalvelija teki niinkuin hän oli käskenyt, ja sytytti kaksi
+vahakynttilää. Turha vaiva; kreivi valitti vihaisella äänellä, että
+hänet jätettiin yksin pimeään. Palvelijat juoksivat päättöminä
+edestakaisin, ja tieto tapauksesta kulki jo kuiskeina puheille
+pyrkijäin kesken, joiden kärsivällisyys alkoi loppua. Huhu levisi, että
+kreivi Bertelsköld äkkiä oli tullut mielipuoleksi.
+
+Haettiin hänen lääkärinsä; puheille pyrkijät tunkeutuivat uteliaina
+ovelle. He tahtoivat nähdä sen miehen, jonka juuri oli ruvettava
+valtakuntaa hallitsemaan ja joka nyt ei voinut itseäänkään hallita.
+
+Lääkäri tuli ja tapasi Bertelsköldin nojatuolissa istumassa. Kylmä hiki
+oli peittänyt otsan ja posket, vienyt ihomaalin pois ja paljastanut
+kaikkien nähtäväksi kalpeat, kuihtuneet ja laihtuneet kasvot. Oli
+erehdytty: hän ei ollut mielipuoli -- ei ainakaan vielä.
+
+-- Tekö se olette, hyvä tohtori! -- sanoi hän hiukan vielä entiseen
+mahtavaan tapaansa. -- Sanokaa minulle, mitä merkitsee tuo ilkeä
+kuiskina ympärilläni, ja mitä merkitsee tämä pilkkoisen pimeä, joka
+minua ympäröi?
+
+Lääkäri tutki hänen silmiään ja vastasi vakavasti: -- Se merkitsee,
+herra kreivi, että te olette sokea!
+
+-- Mitä? Sokea? Oletteko hullu, herra! Tosin ovat silmäni olleet
+heikot, mutta vähän aikaa sitten näin vielä jotenkin hyvin.
+
+-- Ei se ole tavallista heikkoutta, herra kreivi; teillä on kaihi
+silmissänne. Se on vähitellen kehittynyt, ja minä olen jo kauan sitä
+pelännyt. Teidän mielenne on varmaankin äsken ollut jollakin tavalla
+kuohuksissa ja se on jouduttanut taudin puhkeamista.
+
+-- On -- on ollut, -- jatkoi kreivi hämmennyksissään ja katkonaisesti.
+-- Tiedättekö, hyvä tohtori -- minä satuin kadottamaan jotakin --
+vähäpätöisen kapineen -- joka ei ole kupariäyrin arvoinen -- erään
+isävainajaltani saamani muiston. Semmoinen suututtaa, ja -- mutta
+sanokaa: eihän kestäne kauan, ennenkuin saan näköni jälleen?
+Kuuletteko, tohtori: minun täytyy saada näköni jälleen, ja saada se
+pian, pian, sanon minä. Ikäänkuin minulla olisi aikaa odottaa!
+Luuletteko vihamiesteni minua odottavan?
+
+-- Herra kreivi, minä pettäisin teidät, jos uskottelisin teillä olevan
+toivoa taudissa, jolle lääketiede ei mitään mahda. Kaikki viittaa
+siihen, että te valitettavasti kaikeksi elinajaksenne olette menettänyt
+näkönne.
+
+-- Mitä, katala puoskari! Ja te rohkenette sanoa sen minulle; ettekö
+tiedä, että panette henkenne alttiiksi! Tohtori -- teidän täytyy antaa
+minulle näköni takaisin, kuuletteko sen? Tohtori hyvä -- te tiedätte,
+että minä kykenen kuninkaallisesti teidät palkitsemaan. Sanokaa, mitä
+haluatte? Kunniavirkojako? Arvonimiäkö? Kultaako? Kaikki on teidän,
+teillä on valta valita, sillä te tiedätte, että Ruotsi odottaa minua.
+Mutta silloin teidän täytyy myös antaa minulle näköni. Taivaan pyhät!
+Hallita valtakuntaa ja olla sokea, sehän on naurettavaa, eikö ole? No,
+mutta naurakaahan, tohtori: myöntäkää, että se olisi mielettömyyttä,
+hullutusta!
+
+-- Vielä kerran, teidän ylhäisyytenne: käskekää minua mihin hyvänsä,
+mutta näköänne en voi palauttaa.
+
+Kreivi hypähti ylös nojatuolistaan. -- Ah, -- huudahti hän, -- minut on
+petetty, minut on petetty! Nuo katalat rohkenevat vastustaa minua ja
+minä en voi heitä rangaista. Missä on sormukseni? Antakaa minulle
+sormukseni... Ei, pois, kaikki pois! Te saattaisitte varastaa onneni.
+Voi aikojani! Voi päiviäni! Halvin palvelijani voi löytää kruunun!
+Pahin viholliseni voi valloittaa maailman! Ja minä olen sokea,
+kykenemätön ja sokea! -- Nyt muistan, niin se oli: kuninkaan sormusta
+ei koskaan kadoteta ilman väärää valaa! Ja noin mitätön vala! Enkö ole
+kalliimpiakin valoja rikkonut! Kuulkaa, ystäväni, jos minulla on yksi
+ainoakaan ystävä, niin menköön hän sen Flintan lesken luo Falkbyhyn ja
+luvatkoon hänelle koko omaisuuteni, jos hän hankkii minulle sormukseni
+takaisin! Mutta hänen täytyy tehdä se pian, muuten olen hukassa, sillä
+minulla ei ole onnea ei taivaassa eikä maan päällä ilman kuninkaan
+sormusta!
+
+Ja näin haparoi ja raivosi tämä onneton yhä edelleen sillaikaa, kun
+läsnäolijat peloissaan siirtyivät pois ja hattujen päämiehet jo
+kuiskailivat keskenään, että tässä ei auttanut enää mikään, valta oli
+heti paikalla tarjottava Gyllenborgille.
+
+Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli,
+läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja
+kuiskasi: -- Torsten, tunnetko minut?
+
+-- Ebba! -- huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä.
+-- Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin?
+
+-- En, -- sanoi kreivitär. -- Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa
+sinulle Jumalasi takaisin! Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän kaiken
+maailman voittaa ja kuitenkin saa sielullensa vahingon?
+
+
+
+
+37. PUOLITOISTA VUOTTA MYÖHEMMIN.
+
+
+Eräänä päivänä syyskuussa vuonna 1740 oli syksyn ensimmäistä pakkasyötä
+seurannut kaunis päiväpaisteinen aamu. Nopeasti astuen palasi eräs
+nuori tyttö Vaasan ulkopuolella olevilta puutarhoilta kaupunkiin. Hän
+kantoi kummassakin kädessään vasua, joista toinen oli täynnä nauriita,
+toinen kupukaalia, ja päässä hänellä oli raitainen villahuivi, vähän
+otsalle vedettynä, ikäänkuin hän olisi tahtonut peittää kauniita mustia
+silmiään ja mustaa tukkaansa. Astuessaan Korsholman ohi loi hän
+ikäänkuin vanhasta tottumuksesta pikaisen silmäyksen valleille, mutta
+jatkoi vaellustaan ja poikkesi valtakadulta erääseen vähäpätöiseen
+kujaan, josta hän pistäytyi vanhaan, matalaan ja vähäpätöiseen taloon.
+Siellä hän laski vasunsa tupaan, joka myös oli keittiö, ja sanoi
+eräälle vanhemmalle naiselle, joka juuri asetti pataa tulelle:
+
+-- Tiedätkö, että tänään on minulla ollut oikein hyvä onni. Kauniimpia
+nauriita ja komeampia kaaleja et saa mistään, Veronika! Parempia ei ole
+maistraatillakaan. Sano, luuletko saavani puhutella isää?
+
+-- Hän istuu Grenmanin kanssa tuolla kamarissa kauppa-asioita
+päättämässä. Luulen, että hän aikoo avata puodin tämän kujan varrelle.
+Voi, Ester, Ester, kun isä toki muuttaisi Blomin luo, joka otti hänen
+ison kartanonsa viime keväänä, kun meidän täytyi myydä melkein kaikki,
+mitä meillä oli, ja muuttaa tähän vanhaan hökkeliin! Sensijaan, että
+taistelee köyhyyden ja huolien kanssa, voisi isä vielä elää varakkaana
+vanhoilla päivillään, eikä sinun, Ester-parka, tarvitsisi kulkea
+penikulmaa joka päivä ostoksilla kylissä.
+
+-- Elää toisten armoilla, vai kuinka? -- vastasi Ester ylpeästi. -- Ei,
+sisareni, ennenkuin kerjäämme leipämme itaralta langoltamme, joka huusi
+itselleen isän parhaat tavarat polkuhinnasta, ennen lähdemme Isokyröön
+ja anomme suojaa päämme päälle unkarilaiselta orpanaltamme, joka vei
+sen palan suustamme. Se voisi käydä hyvin kyllä päinsä, -- lisäsi Ester
+naurahtaen; -- onhan hän kosinut minua.
+
+-- Mutta ethän toki aikone ottaa miestä, joka on puoleksi turkkilainen?
+-- muistutti Veronika hämmästyen.
+
+-- Aion kyllä, sittenkun olen oikein hyvästi unohtanut _sen toisen_,
+mutta kun se ei tulle minun elinaikanani tapahtumaan, niin saa Istvan
+-- eli Penna, niinkuin ne nyt häntä nimittävät -- hakea emännän mistä
+tahtoo Perttilän taloon. Maltas, minä vähän raotan isän kamarin ovea.
+
+Näin sanottuaan avasi Ester hiljaa tämän talon ainoan sivuhuoneen oven
+ja tirkisti sisään. Kamarissa istui maalaamattomalla tuolilla, ja yhtä
+yksinkertaisen pöydän ääressä tuo vanha, varansa ja arvonsa menettänyt
+porvariskuningas, hänestä eriämättömän, kovinakin päivinä uskollisena
+pysyneen palvelijansa, vanhan Grenmanin kanssa tuumimassa, miten taas
+pääsisi uusiin varoihin. Larsson oli vanhentunut, ja onnettomuus oli
+köyristänyt hänen jäykkää niskaansa; mutta samalla kuin hänen harmaat
+silmänsä näyttivät tunkevan läpi aikojen, mietti hänen kekseliäs päänsä
+yhä edelleen, niinkuin ennenkin, parhaita keinoja, miten aikaa ja
+olosuhteita olisi edullisimmin hyväksi käytettävä.
+
+-- Sen sanon sinulle, Grenman, -- virkkoi hän, -- että joka tahtoo olla
+mukana silloin, kun puuroa sataa, pitäköön kauhan aikanaan valmiina.
+Se, että tässä sota syttyy, ennenkuin tulevan vuoden kuhilaat
+korjataan, on yhtä varmaa kuin se, ettei itä lakkaa tuulemasta
+ennenkuin sataa. Mutta Blom ja muut perustavat laskunsa kauniisiin
+ilmoihin. Sen sanon sinulle, Grenman, että ryöppy tästä vielä nousee ja
+ennen kahden vuoden kuluttua maksaa tynnyri suoloja kaksi tynnyriä
+rukiita, ja Venäjän hamppua on vain hirsipuissa. Meidän täytyy saada
+rahaa ja koota varastoon.
+
+Kirjanpitäjä pudisti syvään huoaten harmaata päätänsä. Hän ei tahtonut
+tunnustaa, että luotto oli loppunut.
+
+Kauppatuumistaan innostuneena jatkoi Larsson: -- Minä kirjoitan
+Tukholmaan: hollantilaisten täytyy toki kerran antaa vahingonkorvaus
+ryöstetyistä laivoistamme. Entiset talonpoikani antavat minulle
+tervansa ja rukiinsa velkakaupalla. Jos ei se menesty, niin minä
+vannehdin saaveja, sinä kiskot päreitä, poikani hakkaavat halkoja, ja
+tyttäreni kutovat sukkaa. Rahaa, Grenman, rahaa meidän täytyy saada
+suoloihin ja hamppuihin. Tulevana kesänä hakkaamme kamarin ikkunan
+oveksi ja teemme kauppapuodin.
+
+-- Sepä joltakin näyttäisi, -- nyökäytti Ester päätänsä ovesta: -- Te
+saaveja vannehtimaan! Ei, isäni, minä annan teille paremman neuvon.
+Huomenna olette te valtiopäivämies, ja valtiopäivämiehellä on aina
+luottoa.
+
+-- Sen asian laita on niin ja näin, -- sanoi vanhus naurahtaen.
+Huolimatta kaikista kovista kohtaloista näkyi heissä vielä jälkiä
+heikosta isästä ja hemmoitellusta lapsesta.
+
+-- Uskokaa pois, -- jatkoi Ester. -- Kuulin sanottavan, että täällä on
+suuri puolue, joka äänestää isää sentähden, että toiset äänestävät
+Blomia.
+
+-- Mene tiehesi! Äläpäs -- tulehan ensin tänne, että saan syleillä
+sinua, surunlapseni, josta kumminkin tuli viimeinen iloni tässä
+maailmassa! Kas niin, nyt saat mennä. Ja sentähden, Grenman, minä
+ajattelen niin, että annamme kolmentuhannen talarin vekselin Merlades &
+Pojille Cadiziin ja tilaamme suolat Fribergin & Winkelmanin
+välityksellä Tukholmasta.
+
+-- Mutta se ei käy päinsä, ei käy päinsä, -- vaikeroi kirjanpitäjä
+tuskissaan, kun hänen luultavasti ensi kerran elämässään täytyi sanoa
+isäntäänsä vastaan.
+
+-- Eikö käy päinsä? Minkätähden ei?
+
+-- Sentähden, että -- änkytti Grenman, kun ei muukaan auttanut, --
+sentähden, ettei meillä ole mitään luottoa! Tervat, jyvät, kaikki
+menevät Blomille, ohi porttimme, ja jos kysyn, mitä tynnyri maksaa,
+ovat he ylpeän näköisiä ja vastaavat: rahaa. -- Kolmetuhatta talaria!
+Eikä meillä ole kolmeakymmentäkään!
+
+Larsson ei virkkanut mitään, vaan vaipui synkkiin ajatuksiin. Ilman
+rahaa täytyy kauppiaan usein tulla toimeen: ilman luottoa hän on
+hukassa.
+
+-- Ehkä ei olisi mahdotonta keksiä jotakin keinoa, -- jatkoi Grenman,
+nokkelan näköisenä näpäyttäen tuohesta tehtyä kapinetta, joka oli
+olevinaan nuuskarasia.
+
+-- Mitä tarkoitat, mies? Uskallapas vain kerta vielä puhua
+kumppanuudesta Blomin kanssa.
+
+-- Minä tarkoitan, -- vastasi kirjanpitäjä viattomasti, -- että
+sittenkun nyt presidentti Bertelsköld on tullut hulluksi ja hänen
+veljensä poika perii kaiken omaisuuden, joka taitaa nousta viiteen tai
+kuuteen kultatynnyriin, niin riippuu vain isäkullan omasta tahdosta...
+
+Larsson iski häneen silmänsä, tuikeat ja terävät kuin kolmen
+tuuman naulat. Mutta Grenman huomasi kummityttärensä Esterin
+seisovan ovessa ja sai nyt uuden tavattoman rohkeuden puuskan ja
+jatkoi pelkäämättä: ... niin riippuu vain isäkullan tahdosta, että
+saadaan kaikki tyydytetyiksi ja samalla vahvistetuksi kauppahuoneen
+luottoa. Merlades & Pojat lähettävät toukokuussa suolalastin Friberg &
+Winkelmanille; Friberg & Winkelman lähettävät lastin kesäkuussa Larsson
+& Kumppanille; Larsson & Kumpp. hyväksyvät seuraavassa tammikuussa
+Merlades & Poikain vekselin; puhdas voitto 100 prosenttia.
+
+Vanha kauppias näpäytti sormiaan ja astui muutamia kertoja edestakaisin
+huoneessaan. Kiusaus oli suuri, mutta ei kyllin suuri murtaakseen hänen
+rautaista tahtoaan. -- Bertelsköld & Larsson! -- mutisi hän. -- Ei, se
+on firma, jonka kanssa taivaan Herralla ei ole mitään asioita.
+
+-- Mutta patruuna on itse sanonut, että tästä vielä ryöppy nousee, --
+jatkoi Grenman, joka niinkuin hidaskulkuiset konit lönkytteli vanhaa
+vauhtia kerran alkuun päästyään. -- Kuka on oleva tyttärenne turva, kun
+kerran täältä lähdette?
+
+-- Esterillä on veljiä.
+
+-- Ja pitääkö hänen kaiken elinaikansa syödä heidän leipäänsä?
+Ei, patruuna. Hänessä on paljon teidän omaa luonnettanne. Te ette
+suostu yhtiökumppanuuteen oman vävynne kanssa; Ester ei suostu
+yhtiökumppanuuteen veljiensä ja kälyjensä kanssa; se on kaikki samaa
+sotkuista vyyhteä, ukko Larsson, ja sentähden olisi hyvä, että sen
+ajoissa selvittäisitte.
+
+-- On hitunen totta siinä, mitä sanot, -- vastasi Larsson, jonka täytyi
+myöntää muistutus oikeaksi. -- Toivon vielä eläväni sinä päivänä,
+jolloin rajuilma puhkeaa. Silloin saan nähdä, mille puolelle tuo nuori
+mies on asettunut. Ester, kirjoittaako hän sinulle vieläkin, niinkuin
+teki ensimmäisenä vuonna?
+
+-- Kirjoittaa, isäseni. Sinä olet antanut siihen luvan.
+
+-- Kirjoita siis hänelle, että hän rupeaa kansan puolelle, ja minä olen
+ajatteleva yhtymistänne.
+
+-- Isä hyvä, -- vastasi Ester. -- Kaarle Bertelsköld on mies niinkuin
+tekin, eikä myy periaatteitaan. En voi kirjoittaa hänelle, mitä
+pyydätte.
+
+-- No niin, älkäämme siitä enää puhuko. -- Mitähän Grönbergillä ja
+Saloviuksella on minulle asiaa?
+
+Nämä kunnianarvoiset Vaasan porvarit astuivat sisään nähtävästi hiukan
+hämillään huoneessa vallitsevasta köyhyydestä, ja ilmaisivat monen
+mutkan perästä asiansa, joka oli semmoinen, että Blomin vastapuolue
+aikoi taas valita kaupungin entisen korkeasti kunnioitetun
+valtiopäivämiehen; ja he toivoivat, ettei hän kieltäytyisi tästä
+vaivalloisesta toimesta; mutta tähän tahtoivat he kumminkin liittää
+pienoisen ehdon, nimittäin sen, että heidän edusmiehensä tulisi
+äänestää hattupuolueen kanssa, ettei kaupunki tulisi kärsimään
+vallanpitäjäin epäsuosiosta.
+
+Niska jäykkänä nousi porvariskuningas seisomaan ja viittasi kädellään
+ulos aukinaisesta ikkunasta, josta Korsholman vallit näkyivät. --
+Menkää -- sanoi hän, -- menkää tuonne noille valleille ja käskekää
+niiden muuttua nurmilavoiksi, että ylhäiset ja mahtavat herrat voisivat
+mukavasti niillä istua. Mitähän vallit siihen vastaisivat? Ne
+sanoisivat teille: ei meitä mitattu tämänpäiväisen mitan mukaan, eikä
+meitä tehty selkätueksi hetken röyhkeydelle. Meidät mitattiin
+semmoisiksi, että voisimme kestää läpi aikojen, ja meidät luotiin
+synnyinmaata puolustamaan. Sama on minunkin vastaukseni teidän
+ehtoonne. Hattujen ystävää ette ikinä minusta saa, vaikka vielä eläisin
+kaksienkymmenien valtiopäivien ajan. Ja jos Vaasa niin suuresti haluaa
+vallanpitäjäin suosiota, niin lähettäköön notkeampia miehiä kuin minä
+olen. Mutta silloin Vaasa katsokoonkin, mitä sillä vielä on omasta
+itsestään jäljellä.
+
+Grenman ja nuo kaksi porvaria katsahtivat toisiinsa. Ensinmainittu ei
+ymmärtänyt, kuinka oli mahdollista olla köyhä, ilman ystäviä, ilman
+luottoa, ilman mahdollisuutta jälleen aloittaa toimeliasta elämää, ja
+kuitenkin halveksia yhtymistä rikkaan ja ylhäisen suvun kanssa, joka
+voi avata tien vaikka mihinkä yritykseen. Jälkimmäiset taas eivät
+käsittäneet, kuinka oli mahdollista, että nöyryytetty, halveksittu,
+jopa läheisten sukulaistenkin pilkkaama mies voi hylätä tilaisuuden
+loistavan hyvityksen saamiseen, ainoastaan vanhoissa ennakkoluuloissa
+itsepintaisesti kiinni pysyäkseen. Kaikki he kuitenkin olivat vaiti;
+tuo kookas, harmaapäinen ukko tukki heiltä suun tuolla muinaisia aikoja
+muistuttavalla totisuudellaan ja järkähtämättömällä ryhdillään.
+
+Mutta Ester Larsson ymmärsi isänsä. Hän tuli luo, kavahti häntä kaulaan
+ja kuiskasi: -- Isä, sinä olet mies, ja minä olen ylpeä siitä, että
+saan olla sinun tyttäresi!
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Välskäri muistutti: merkillistä on lukea, kuinka nämä suuret
+maanluovutukset, jotka kokonaan muuttivat valta-aseman pohjolassa,
+summittaisin suoritetaan kahdessa, nim. 4:nnessä ja 8:nnessa
+rauhansopimuksen 24:stä kohdasta, kun sitävastoin muut välipuheet ja
+ehdot laajasti eritellään. Suuria asioita käy harvoin sanoin
+lausuminen.
+
+[2] Horn merkitsee sarvea.
+
+[3] Fahlander mainitsee muiden haaksirikkoon joutuneiden joukossa
+Kokkolan sen ajan rikkaimman ja arvokkaimman kauppiaan, raatimies Lauri
+Brennerin. Tämän malttamattomuus päästä jälleen kotimaahan oli niin
+suuri, että hän syksyllä astui vaimoineen, lapsineen ja kaikkine
+tavaroineen laivaan palatakseen kotimaahansa. Kaikki hukkuivat
+läntisessä Merenkurkussa Uumajan ulkopuolella.
+
+[4] Tätä selitettäessä vilkaisi koulumestari pahanjuonisesti ystäväänsä
+kapteeni Svanholmia, joka lämmenneenä ja hartaana tulevaa ottelua
+odottaen kierteli punaisia nääveleitään.
+
+[5] Katso kuudetta kertomusta "Mainiemen linna".
+
+[6] Vai niin, sydänkäpykö? No niin, toveri. Morsian on mennyt jäitse
+Tukholmaan. Minä kohtasin heidät perjantai-iltana Munsalassa. Vanha
+Larsson oli muassa. Käänny takaisin toveri; olet marssinut väärää
+tietä! Vasempaan mars!
+
+[7] Kuningasmielinen ja isänmaanystävä. Suom. muist.
+
+[8] Mutta mitä on tuolla rannalla? Niinhän Broman huutaa kuin vimmattu.
+Aja hiidessä!
+
+[9] Näkyy, ettei välskäri ollut nähnyt Garibaldin aikakautta. Latojan
+muist.
+
+[10] Välskäri sanoi tavalliseen leikkisään tapaansa, että hän
+kernaammin olisi valinnut tälle kertomukselle toisen nimen, mutta Anna
+Sofia halusi kuningasta, hän ei tyytynyt vähempään, ja sen tähden
+täytyi hänelle antaa kuningas mimmoinen hyvänsä.
+
+[11] Kymmenes kertomus, Erämaiden kevät.
+
+[12] He ovat kaikki yömyssyjä.
+
+[13] Rüdesheim, eräs Saksan kaupunki, kuuluisa viineistään. Suoment.
+muist.
+
+[14] Kolmas jakso, 9. kertomus.
+
+[15] Välskäri luuli huomaavansa, että hänen kuulijansa pitivät kuvausta
+tästä luolasta hänen itsensä sepittämänä juttuna ja sai sen johdosta
+syytä muistuttaa kuuluisasta noitavuoresta Vöyrissä. Kansantaru arvelee
+näitä luolia jättiläisten tekemiksi, luulee niitä paholaisen pesiksi ja
+ammoin aikoja haudattujen salaperäisten aarteiden kätköiksi. Jotenkin
+todenmukaista on, että ne entisinä aikoina ovat olleet pakolaisten,
+rosvojen ja vääränrahan tekijäin turvapaikkoja.
+
+[16] Välskärin kuudes kertomus, "Mainiemen linna".
+
+[17] Bonde = talonpoika.
+
+[18] Katso kertomusta "Erämaiden kevät."
+
+[19] Flinta = piikivi. Suoment. muist.
+
+[20] V. 1721. Katso "Erämaiden kevättä".
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.1, by Zacharias Topelius
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.1 ***
+
+***** This file should be named 36408-8.txt or 36408-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/3/6/4/0/36408/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/36408-8.zip b/36408-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b9ad012
--- /dev/null
+++ b/36408-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d730fc1
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #36408 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36408)