diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 36392-8.txt | 1906 | ||||
| -rw-r--r-- | 36392-8.zip | bin | 0 -> 38820 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 1922 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/36392-8.txt b/36392-8.txt new file mode 100644 index 0000000..4ea8a81 --- /dev/null +++ b/36392-8.txt @@ -0,0 +1,1906 @@ +The Project Gutenberg EBook of Karjalan kankahilta I, by Anonymous + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Karjalan kankahilta I + +Author: Anonymous + +Release Date: June 12, 2011 [EBook #36392] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARJALAN KANKAHILTA I *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KARJALAN KANKAHILTA I + + +Kertonut -r- + + +(Jälkipainos Kyläkirjaston Kuvalehdestä.) + + +Jyväskylässä, +Jyväskylän kirjapainossa, 1884. + +K. J. Gummerus'en kustantama. + + + +SISÄLTÖ: + +Viiden veljen tyttäret +Pajarin tytär +Siirnitsa +Pyhäsaari +Kolinvuorelta + + + + +VIIDEN VELJEN TYTTÄRET. + +Tarina Karjalasta. + + +Katri Hillutar oli sangen vanha. Hän muisti pitäjämme kohta +satavuotisen kirkon uutena olemisen, muisti kertoa monta kaunista +tarinaa pitäjämme vanhimmista oloista ja asukkaista, osaksi omia +havaintojaan, osaksi mummonsa ja äitinsä kertomia. + +Suntion muorikaan, joka oli aivan harmaapäinen, ei muistanut aikaa +jolloin Katri olisi ollut nuorena. Ei kukaan tietänyt hänen ikäänsä, +sillä syntymävuottansa ei löytynyt kirkonkirjoissakaan. Mutta +syntymäpäivänsä tiesi vanha Katri tarkkaan, sillä hän oli syntynyt +Pääsiäis-aamuna, jona hän aina muistuttikin syntymäpäivästään. Me +lapset emme siinä koskaan huomanneet mitään erinomaista. + +Kerran kurkistellessaan ikkunasta järvelle, sanoi hän: "Tuolla +Kontioniemen-rannalla on iso aarre; kolmilaitainen venhe täynnä rahaa +ja hyvyyttä. Siellä ne kyllä pysyvät; vaikka kohta on kolme keinoa, +jolla ne lunastaa voisi. + +"Se saapi aarteen, joka yksiöisellä jäällä ajaa yksiöisellä hevoisella +lahden poikki, tai se, joka viskaa viisinaulaisen rautakirveen +kirkkorannasta yli lahden. Vaan kolmas keino on kauhea. Se, joka sitä +koettaa, kadottaa sielunsa: kolmivuotias valkeaverinen ja +valkeatukkainen poikalapsi on tapettava aarteen kohdalle sen +lunastukseksi. Tämä keino on kamala ja hirvittävä." -- + +Kyllähän ihminen elinaikanaan voipi joutua onnettomiin tilaisuuksiin. +Eihän uskoisi kukaan äidin voivan murhata lastaan, vaan pitkällinen +kurjuus, nälkä ja puute voivat pian semmoisenkin hirmutyön +matkaansaattaa. -- + +"Kyyneleet vieläkin silmiini nousevat joka kerta kun mieleeni juohtuu +tuo onnettomuus, johon kerran olin joutua", jatkoi Katri. "Se oli +Kustaakuninkaan sodan jälkikesänä. Sota ja katovuodet olivat +rasittaneet maatamme. Viholliset ampuivat miesvainajani Ruskealan +kirkolla. Kuuteen viikkoon en suurusta maistanut. Ristopoikani itki yhä +nälissään. Joka yö näin virvatulen palavan aarteella tuolla niemen +kyljessä. Silloin mieleni muuttui, jo olin poikani uhrata aarteen +lunastukseksi, vaan loinpa ensin silmäni lapseeni; -- oi, hän oli niin +kaunis, niin suloinen katsella, tuo poikaseni! Sydämeni oli +pakahtumaisillansa. Minä sieppasin poikani syliini ja läksin itkien +kylää kohti juoksemaan. Maantielle jouduttuani tuli vaunuilla ajaja +vastaani. Tuo viskasi minulle hopea-riksin. Nyt olin pelastettu +murha-aatoksistani. Kyynelsilmin usein vielä kiitän Jumalaa tuosta +avusta; aarretta ei sen koommin mieleni tehnyt. Siellä minulta saavat +rahat rauhassa olla, nuo viiden veljen hyvyydet." -- + +"Viiden veljen? Ketä ne olivat?" kysyi eräs Katrin kuulioista. + +Tähän vanha vastasi: + +"Niitä, näet, ennen muinoin oli viisi veljestä yhdessä talossa tuolla +niemellä elämässä. Tuolla, jossa nyt on tuo sankka petäjikkö, oli +summattoman vauras talo. Siinä talossa olivat kaikki huoneet rakennetut +yhteen jaksoon ympäri pihamaata, jonka keskellä asuinhuoneet. Ainoasti +sola oli jätetty yhteen kohtaan huoneitten väliin ja sekin varustettu +suurella vaski-ovella, joka saranoillaan vonkui niin, että kuului tänne +lahden yli. Siitä aina täällä tiettiin milloin talonmiehet ulkona +liikkuivat. Silloin täällä ei vielä ollut kirkkoakaan; kirkkomatka oli +aina Taipaleesen tai Liperiin tehtävä. Siellä tuonkin talon miehet +kyllä useasti kävivät, mutta tyttäriä harvoin vaan sinne laskettiin, ei +kuin kerta kesässä. Eihän olisi hyvä ollutkaan usein kylässä käyttää +tätä tyttöparvea; olipa näitä piikaisia pikkaraisen, ei enempi kuin +viisi viidettäkymmentä, viiden veljen tyttäriä. + +"Talossa, näet, eli viisi veljestä, vanhoja kreikanusko-karjalaisia. +Neljälle veljelle oli lahjoitettu kymmenen tytärtä kullekin, vaan +viidennelle ei onni riittänyt niin pitkälle. Hänelle oli ainoastaan +suotu viisi tytärtä; tuosta hän ei paljon pahoillaan ollut, sillä +kaikki tämän talon tyttäret olivat niin yhden näköisiä, etteivät +isänsäkään voineet heitä toisistansa eroittaa. Kaikki olivat +pellava-päitä, sinisilmäisiä, punaposkisia, ja äärikunta kutsui heitä +yleensä 'viiden veljen tyttäriksi.' + +"Sanoipa tuo mummo-vainaja", jatkoi Katri, "paimentyttönä ollessansa +kerran heitä Jaaman kankaalla tavanneensa. He olivat kirkkomatkalla +Taipaleesen. Silloin oli ollut helteinen kesäpäivä. Lehmät, joita +mummoni paimensi, märehtivät puolitorkuksissa honkain varjossa. +Suurelle kivelle oli noussut mummoni itse kukkaiskiehkuroita sitomaan; +alkoi siitä vähitellen kuulua humina hongikossa, lähenivät äänet +lähenemistään ja soivat vihdoin hänen korvissansa kuin keväällä allien +ralli virtavesillä. -- Kanervikkoa kaaloi tyttöparvi laulaen seuraavaa +laulua: + + "'Kylä meitä kylliksi, + Ääri äijäksi sanovi, + Vaan eipä meitä äijä ole, + Kuin viisi viidettäkymmentä, + Viiden veljen tyttäriä. + Viiden veljen tyttäriä' j.n.e. + +"Tämä tyttö-parvi kirkkopuvussansa kanervikkoa kaalatessaan oli +auringon paisteessa ikään kuin häilyvä keijukaisjono. Harvoin kaikki +yht'aikaa joutuivat näkösälle: milloin yksi, milloin kaksi, milloin +puoli parvellinen katosi kanervikkoon, vesakkohon vierähteli. +Oli tuossa nuoruutta, oli hempeyttä. Viisitoistavuotiaasta +viisikolmattaiseen asti olivat kaikki toinen toisensa näköiset, aivan +kuin mansikat aholla, tai sorsan pojat selkävesillä soudellessaan. +'Onnellinen tyttölauma', sanoi mummoni arvelleensa. -- + +"Olisiko kukaan silloin voinut luulla kaikkien näiden nuorien ennen +vuotta katoavan teille tietymättömille! Vuoden kuluessa oli viha +tuhotyönsä tehnyt: talo niemellä poltettu, vaskiportti järveen +upotettu, ihmiset kaikki hukkaan joutuneet. Sota peitti heidän +jälkensä. -- Olisivatko joutuneet vankeuteen ja viety orjuuteen Venäjän +maalle, tai oliko surma tavannut heitä pakosalla? Ei koskaan ole heistä +yksikään käynyt täältä mitään perimässä, vaikka tänne jättivät kaikki +summattomat rikkautensa, jotka nyt aarteena ovat tuolla niemen +rannalla. + +"Ison-vihan hirmu-aallot olivat huuhtoneet maatamme. Äitini-äiti ynnä +joitakuita muita pelastui selän kaukaiseen saareen, jossa he pitkät +vuodet kärsivät kovaa kurjuutta ja hätää. Eivät aina pitkinä kesinä +uskaltaneet tulta polttaa muualla kuin kuusen havuilla peitetyissä +kuopissa, etteivät viholliset savusta arvaisi ihmisten saarella elävän. +Kaikki kirkotkin silloin poltettiin. Tähän asti oli vanha kreikanusko +täällä vallinnut. Äitini vasta opetteli lukemaan, läksi suomalaiseen +rippikouluun ja joutui niinmuodoin tähän puhtaasen lutherilais-uskoon. +-- Semmoiset olivat ajat mummoni nuorena ollessa." + +"No eikö Katri tiedä mitään muuta noiden viiden veljen tyttäristä?" +kysyi taas joku. + +"Kyllä kaiketi tiedän vielä muutakin, vaikka moni tuota ei totena pidä, +mutta olenpa kun olenkin itse nähnyt yhden heistä. + +"Lienee lähes neljäkymmentä vuotta takaperin. Maamme oli jo joitakuita +vuosia ollut Venäjän vallan alla. Eräänä kesänä Elokuussa läksin +lehtikerppuja taittamaan lampailleni talvi-eläkkeeksi. Niitä aina +niemeltä saatiin ja senvuoksi nytkin päätin soutaa lahden poikki. Päivä +oli lämmin ja ihana. Kävelin, lauleskelin, lehdeksiä taittelin, ja +jouduin vihdoin tuolle vanhalle talon sijalle. Petäjät kasvoivat +tiheästi sen jäännöksillä ja uuni-kummuilla. Yht'äkkiä ilmestyi +viereeni mättäälle ikivanha maankarvainen ämmä. Oliko hän maasta +noussut, vaiko pilvistä pudonnut, -- sitä en voi sanoa. Kohta hänen +toki älysin ihmiseksi, moni muu olisi häntä kyllä voinut luulla +maahittareksi. Hän alkoi puhua vieraalla murteella, ja värisevällä +äänellä pyysi hän minulta leipää ostaa, osoittaen hopearuplaa. Ääneti +katselin muukalaista, sillä hän oli sangen outo nä'öltään. Vartalonsa +oli pitkä, vaan ijästä köykistynyt. Pää valkoinen, kuin hyypiö. Päässä +punainen säpsä, niinkuin nytkin vielä kreikan uskoisilla, ja +rinnallansa vihko nauhaan pujotettuja hopea ruplia. Kädessä oli hänellä +pitkä sauva, täynnä piirroksia ja ristejä, ikäänkuin päivänlaskut +vanhan kansan kalenterissa. Omituisella tavalla äänensä värähteli kun +hän anomuksensa uudisti: 'haluan kerran syntymämaani riistaa nauttia, +ennenkuin taivaan Taatto minulle antaa ijankaikkisen leivän.' Annoin +eukolle eväsrieskani. Hän teki ristinmerkin, lankesi polvillensa ja +kumartui maata suutelemaan. Kyyneleet vierivät karpaloina hänen +kurttuisille kasvoillensa, vaan nähtävästi leimusi taivaallinen ilo +tässä ihmeellisessä vanhuksessa. Vielä söi hän toisen palan, teki +uudestaan ristinmerkin, nousi, tarttui käteeni ja suuteli sitä, aina +vaan itkien. Viimein puhkesi hän lausumaan: 'Oi, lapseni, tiedätkö +miltä maistaa kun sata vuotta saa syödä vieraan maan leipää ja juoda +vieraan virran vettä? Sata vuotta olen polkenut vieraan maan +tantereita! Sata vuotta on palanut povessani lakkaamaton halu +kotimaahani päästä! Annas luen vuodet tarkkaan', liitti hän, +sormillansa koperoiden pitkin sauvansa vartta. 'Tuossa on pyhän Iljan +päivä, ja silloin on siitä ajasta ummelleen sata vuotta kun minut ja +siskoni vangittuina vietiin sotasaaliina loitos Venäjän maalle. Silloin +oli meitä monta, oli viisi viidettäkymmentä, viiden veljen tyttäriä. +Nyt ainoastaan minä, nuorin, olen jäljellä! Muut kaikki on maa +peittänyt povellensa. Heti sinä hirmuyönä, kun kotimme tässä +poltettiin, viisi meistä joutui hukkaan. Tuo kauhea yö ei koskaan katoa +muististani. Paimenet kertoivat Kalmukkien jälkiä Jaamalla nähneensä. +Miehet alkoivat hyvyyksiään piiloittaa. Muonaa kerättiin kotiin. Karja +ajettiin pihaan. Vaskiportti suljettiin, ei ketään laskettu ulkona +liikkumaan. Mies pantiin perheen-pirtin korkeammalle harjalle seutua +silmäilemään. Juhla-pirtin sopessa paloi lakkaamatta tuohus pyhän +Miikulan kuvan edessä. Joka ehtoo kävivät isämme aitoissamme meitä +siunaamassa. Viisi meitä aina makasi samassa aitassa. Kahdeksan oli +aittaa yhdessä rivissä. Yhdeksäs oli toisten syrjässä. Sen ovi varmaan +jäi viholliselta huomaamatta kun muut aitat ryöstettiin. Muistan kuinka +tuskallisen hätäytyneenä heräsin unestani, kun Kalmukit karkasivat +aittaamme. Hyökkäsin ulos. Kauheus sielläkin kamoitti vastaani. Taivas +musta kuin terva. Tuli loimosi ympäri pihaa, lehmät ammuivat, naiset +parkuivat, miehet tappelivat kuin vimmatut. -- Viholliset, kun eivät +vaskiporttia auki saaneet eivätkä muualta voineet taloon päästä, +sytyttivät sen ylt'ympäri tuleen. Silloin täytyi meidän miesten +portista pyrkiä ulos ja siinä syntyi hirvittävä melske. Viholliset +ryntäsivät pihaan, ryöstivät sisältä, tuli vieläkin ahnaammasti +ulkopuolelta. Keihäillä ahdistettiin sekä ihmiset että elukat vihdoin +solasta ulos pimeään yöhön. Päivän valjettua huomattiin isät, äidit ja +viisi siskoista kadonneiksi. Tuolla kummulla, jossa nyt kasvaa tuo +tuuhea maaputkapensas punaisine mehevine marjoineen, siinä oli ennen +sisarieni aitta... + +"'Kaksi neljättäkymmentä oli vielä meitä onnettomia Venäjälle +joutuessamme. Kahdeksan oli matkalla kadonnut. Ah, armahani, et tiedä +mitä vainon aikana ihmislapsi saa kärsiä! -- -- -- + +"'Kaksi neljättäkymmentä meitä, paitsi paljon muita poloisia, seisoi +orjina Tihvinänlinnan markkinoilla. Päivä päivältä väheni parvi. Mi +vietiin sinne, mi tänne. Sydämeni oli katketa. Kumman kestävä on +kuitenkin ihmissydän! -- -- + +"'Muutamana yönä herätti minut nerokas Maarina, vanhin sisareni, ja +kuiskasi korvaani: ''vartioitsijamme makaavat, nyt on pa'olle +pyrkiminen.'' -- Kolme yötä, kolme päivää juoksimme kuin pedot +metsissä. Vihdoin jouduimme Ojatti-joelle, Vepsäläisten luo. He +ymmärsivät meidän kieltämme ja suojelivat meitä. Nerokas Maarina joutui +kohta talonemännäksi. Minä paimenena palvelin pitkät vuodet. Maarinan +leskeksi jouduttua, asuin hänen luonansa. Armas oli aina tuo sisareni. +Kuollessansa jätti minulle kaiken perintönsä. Helistimetkin kaulassani +ovat hänen antamansa; ne olivat olleet hänen morsius-lahjansa. +Ainoastaan hänen silmänsä salli Taivahinen minun ummistaa. -- +Neljäkymmentä vuotta yksin kävelin sitten vieraalla maalla, vieraan +kansan keskellä. + +"'Viimein kuulin syntymäpaikkani ja koko suloisen Suomen joutuneen +Venäjän kuninkaan vallan alle. Ikuiset metelit olivat siis kerran +tauonneet. Nyt uskalsin sotaa pelkäämättä lähteä syntymäsijaani +etsimään. Luuletko kanervain muualla näin mettä tuoksuavan, niin +suuresti erehdyt! Luuletko muualla maailmassa löytyvän noin kirkasta +raitista vettä, kuin täällä Höytiäisessä? Ei, armahani! Siitä vedestä +heti kotipaikkani tunsin, kun rantahietikolle jouduin. Silloin kun +minut täältä vietiin, kirkkoa ei vielä ollut tuolla lahden takana. Uusi +sukupolvi orastaa nyt maassa. Tämä honka, jonka juurella nyt seisomme, +on minulle sangen tuttu. Sen juurella olen siskoineni monet kerrat +tarhasilla ollut. Siihen aikaan ylettyi sylyykseni sen ympäri, ja nyt +tuskin meidän kahden ylettäisi. Tuossa, johon on kaatunut tuo laho +koivu, kasvoi silloin nuori solakka puu. Kaikki on muuttunut, -- minä +yksin olen elossa niiltä ajoilta, paitsi tämä vanha honka. Vaan maa -- +maa on sama, jossa synnyin, jossa kasvoin, jota sata vuotta ikävöitsin. +Nyt olen kyllin elänyt. Taivaan Taatto, ota tykösi!' + +"Vanhus, joka tähän saakka oli ollut sangen kiivas, vähitellen raukeni +ja herkesi äänettömäksi. Minä odotin vielä kotvasen hänen +virkistymistänsä, vaan kun ei virkkanut sanaakaan, niin pyysin vihdoin +hänet venheeseni, kylälle lähtemään. Niemellä, näet, ei ollut +ihmisasuntoa. Vanhus vaan istui äänetönnä. Onnellisuus loisti +silmistänsä. Houkutuksilleni ainoastaan vähän pudisteli päätänsä. +Viimein läksin iltamalla kotiini. Ilma kun oli lämmin, niin jätin akan +rauhaan, aikoen aamulla miesten kanssa käydä häntä korjaamassa. +Seuraavana aamuna ei eukkoa enää voitu mistään löytää. Yhtä äkisti oli +hän kadonnut kuin ilmautunutkin. Miehet pilkkasivat minua unennäkiäksi, +vaan tiedän hyvin nähneeni eukon ja muistan tarkkaan hänen +kertomuksensa. Mutta eikö hän vaan liene vaipunut rahakellariin +aarteitaan sieltä hakiakseen; hän luultavasti paraiten tiesi, missä +hyvyydet olivat piiloitetut, joita muut yhä turhaan hakivat? Ja niin +hän kuitenkin sai hautansa sata vuotta ikävöittyyn syntymämaahansa." + + + + +Pajarin tytär. + +Kertomus Kiteeltä. + + +Yö oli lämmin. Sakea sumu peitti järven pinnan, niin että perässä +istuessani tuskin soutajaa eroitin venheen toisesta päästä. + +Jo kauan olimme soudelleet ristiin rastiin. Ranta yhä pakeni edessämme. +Aikaan nähden jo ammoin olisimme olleet matkamme päässä. + +Soutajani, mieheksi saapa Pekka poikanen, alkoi jo oudoksua tämmöistä +matkan tekoa. Vihdoin sanoi hän: "Ei päivän mentyä mailleen olisi +pitänyt viipyä Hiidensaarella; tuskin vaan tänä yönä kotiin pääsemme +hukkaan joutumatta." Sitten jatkoi hän: "Hiiden valta siellä yhä vielä +on olemassa, päivän laskettua, tuolla korealla saarella. Kerran äitini +pienenä tyttönä muiden lasten kanssa oli siellä vaapukassa käynyt. Mitä +enemmin ilta lähestyi sitä parempia marjikoita löytyi. Ei aikaakaan, +niin päivä meni mailleen. Äitini sen ensiksi huomasi, sillä vanha laho +kanto, jonka juurella hän seisoi, alkoi hiljaa sihistä ja suhista, +ikäänkuin jotakin sen sisässä olisi salaisesti pakinoitu. Silloin juuri +päivän terä pilkisteli taivaan rannalta. Äitini huusi lapset kokoon, +siunasi, luki Isä meidän, ja juoksujalkaa joka lapsi venheesen. Lapset +olivat jo niin hätääntyneitä, että milteivät vaan venhettä kaataneet +rannasta lähtiessänsä. Saivat kun saivatkin sittemmin kaiken yötä +järvellä soudella ilman matkan vähintäkään vähenemättä, vaikka kotiin +ei olisi ollut paljon päälle kahden virstan. Sumu sakia silloinkin +järven peitti, eikä venheessä olijat tienneet yhtään, minne olivat +joutuneet. Vasta aamusilla kukon laulettua huomasivat olevansa oman +rantasaunansa perillä, aivan maalle pääsemässä. Hiiden vallat niin +heidät lumoivat, ett'eivät tätä huomanneet, ennenkuin kukon laulettua. +Silloin vasta katosi heistä virman voima." + +Minä kun olin juuri matkalla keräämässä kansan taruja, päätin nyt +käyttää tilaisuutta ja panna Pekan puhelemaan. Sanoin siis: + +"No Pekka, kerro minulle enemmän tuosta Hiidenväestä ja muista +muinaisoloista." + +"En, hyvä herra, minä tiedä mitään", oli hänen lyhyt vastauksensa. + +"Entäs tuo Hiiden joukko, joka kannossa sihisi tuolla ihanalla +saarella?" + +"Ei, hyvä herra, niistä tänä yönä virkata mitään; parasta vaan, että +ollaan niin ääneti kuin mahdollista, sillä kukon lauluille on vielä +pitkä aika." + +Äänettömyys alkoi käydä ikäväksi. Yht'äkkiä vene työkkäsi kivelle. "Me +olemme hukassa!" parkasi Pekka. "Oi jos Jumala tämän yön yli auttaisi, +en koskaan kävisi tuolla kirotulla saarella." -- "Nouse vaan maalle, +sillä, jos en erehdy, rannassa ollaan", sanoin minä. Vaan Pekka ei +maalle noussut, ennen olisi hän antanut leikata päänsä kuin noussut +tietymättömälle penkerelle, jonne hiiden virmat oli vetänyt veneen. + +"No, istu siinä vaikka ikäsi", sanoin viimein, maalle hypätessäni. +Joitakuita askeleita käveltyäni, arvasin manterella olevani. Hapuilin +sinne tänne; sattui vihdoin suuri risuläjä eteeni. Siihen tein tulen ja +pistin risut palamaan. Vähän ajan kuluttua loimusi valkea iloisesti yön +pimeydessä. + +Istuuduin kivelle valkian ääreen ja katselin ympärilleni. Maalla ei +sumu ollut niin sakea kuin järvellä. Huomasin korkean mäen alla +olevamme. + +En ollut kauan istunut itsekseni, ennenkuin Pekka hiipi viereeni tulen +luokse lämmittelemään. Vähän aikaa töllisteltyään, sanoi hän +reippaasti: "Nyt on hätä kaukana meistä! Olemme joutuneet Pajarin mäen +alle, Pajarilinnan liepehille, Pajarin tyttären suojelulle." + +"Tämä ura", jatkoi hän osoittaen mäen rintaa, "joka täältä rannalta +nousee tuonne vasten mäkeä aina mäen harjulle asti ja sieltä yhä jatkuu +alas mäen toisella puolella olevaan Hyyppiöjärveen, on mainion Karjalan +Pajarin mäenlasku paikka, jota myöten hän huviksensa venheellä mäkeä +laski milloin yhteen, milloin toiseen järveen, ja ihmisiä rääkätessään +pakoitti aina yhdeksän naista hame korvissa venhettä mäenpäälle +takaisin vetämään. Pajarin mäenlaskemisesta on tämä ura mäkeen +syntynyt. Siitä minä kohta tämän paikan tunsin. + +"Täällä useasti ennen marjoja noukin. Tuohon kuusen juurelle kerrankin +kaadoin marjatuohiseni; vahinkoa itkin, kunnes mättäälle nukuin. +Unissani tuli tuo hempeä helmikaula, pahan Pajarin tyttö parka, pyyhki +kyyneleet silmistäni, syötti, juotti ja marjat maasta poimi. Unesta +herättyäni oli marjarove jälleen täpötäynnä vieressäni, ja vieläpä +voileipä kädessäni. Niin se Pajarin Oiti aina suosii onnettomia." + +"No, pannaanpa nyt tupakkaa", arvelin minä Pekalle, kun näin että +kielensä kahleet vihdoinkin olivat lauenneet. + +Eihän tämmöisenä surma-yönä mieli teekään lähteä tulen äärestä +vesakoita kaalelemaan. -- + +"Suojeleeko tuo Pajarin tytär aina kaikkia?" kysyin Pekalta. -- + +"Suojelee ja lohduttelee kaikkia viattomasti kärsiviä, jotka vaan +joutuvat hänen suojelusalalleen. Olkoonpa, kerron alusta alkaen koko +Pajarin jutun", tuumasi Pekka. + +"Vanha Pajari, näette, tuo kuuluisa ihmisten kurittaja, joka tällä +mäellä ennen asui, oli ilkitekoihinsa ja rikoksiinsa niin paatunut, +ett'ei hän enää välittänyt Jumalasta eikä esivallasta, eikä kansa +mitenkään enää jaksanut kärsiä hänen orjuuttaan. Vihdoin läksivät +miehet täältä Ruotsin kuninkaalle valittamaan Pajarin ilkitöistä ja +kysyivät, miten hänen kanssansa oli meneteltävä. Kuningas antoi silloin +lupakirjan miehille tappaa Pajari. Tästä tämä ei millänsäkään. +Saatuansa tiedon kuninkaan kirjeestä, päätti hän sitä julistettaessa +lähteä kirkkoon, siten vielä ylenkatsettaan osoittaaksensa. Valkoisella +oriillaan ratsasti hän Herran huoneesen ja astui hevosineen päivineen +ristikäytävälle, keskelle kirkkoa kuulutusta kuuntelemaan. + +"Kuninkaallisen käskyn kuultua hyökkäsi kansa miehissä Pajaria vastaan. +Tämä iski kannuksensa ratsunsa kylkeen; ori kiiti kuin nuoli kirkosta +ulos. Täyttä laukkaa laski nyt Pajari Syrjäsalmelle päin, kohti Venäjän +rajaa, jonka yli päästyänsä hän olisi ollut turvassa. + +"Mutta koko kirkkoväki ajoi häntä perästä, huutaen kostoa sortajalle. + +"Kun pakeneva Syrjäsalmelle ehti, oli siellä jo venhemiehiä häntä +vastassa. Edessä tie suljettu, takana kostonvimmaiset talonpojat. + +"Pajari poikkesi tieltä syrjään, pakoitti hevosensa veteen, ja uimalla +vielä hetkeksi pelastui hän hevosinensa saareen. Siihen kuitenkin +venhemiehet, jotka olivat olleet vesillä vartioimassa, hänet heti +kiersivät. + +"Niin oli vihdoin vanha pahantekiä joutunut koston kynsiin. + +"Vaikka saari oli pieni, koetti Pajari vieläkin henkeänsä pelastaa; +piiloutui kiven alle, vaan ei tämäkään keino auttanut. + +"Sattuipa pieni poika paadelle nousemaan, jonka alla Pajari piili, +tunsi kiven tutisevaksi pahantekiän sydämen tykytyksestä. Poika +pilkisteli kiven alle, näki siellä palavat silmät, alkoi miehille +huutaa: 'Jänis louhessa lymyy, keträsilmä kiven alla.' + +"Täältäpä Pajari vedettiin esiin, nostettiin hevosensa selkään, ja +elävänä kudottiin mies hevosinensa kiviraunioon. Pajarilta pää vaan +heitettiin näkymään, ja suun eteen pantiin makea voileipä näläntuskan +kiihottamiseksi. + +"Tämmöisen surman sai kuuluisa Karjalan kuningas, maamiesten mahtava +herra -- + +"Vielä nytkin sanotaan myrskyisillä syksysäillä kalamiesten kuulevan +Pajarin huutavan sulkkusuitsiansa ja kulta päitsiänsä. Ja kuuluupa +täällä kerran käyneen herroja Helsingistäkin, joiden sanotaan purkaneen +raunion ja sieltä löytäneen Pajarin tulukset ja kannukset. + +"Onnettomasti myös Pajarin tyttärelle kävi, ei suinkaan omiensa, vaan +isänsä rikosten tähden. + +"Ennenkuin Pajari viimeisen kerran kotoaan läksi, koetti hän pelastaa +ainokaisen hempeän lapsensa ynnä kaikki kansasta ryöstetyt rikkautensa. +Vihastunutta kansaa ei tosin Pajarin tyttären olisi tarvinnut peljätä, +ei suinkaan, sillä Pajarin Oitilla oli yhtä monta ystävää kuin +isällänsä vihamiestä. Oitin äiti oli, näet, ollut karjalaista sukua +eikä ulkomaalaista, niinkuin isä. Aina pienestä pahasesta oli Oiti +äidiltänsä oppinut kansaansa rakastamaan, aina hän koetti isänsä pahat +teot voimainsa mukaan parantaa. Onnettomain lohduttaminen oli aina +ollut Oitin tehtävänä. + +"Niin, Pajarilla oli siis tyttärensä ynnä muut hyvyydet pelastettavat, +ennenkuin itse läksi pakosalle. Impilahdella oli hänellä hovi toinen, +komea, jonka oli tyttärellensä aikonut asunnoksi. + +"Jokea myöten oli helppo laskea Laatokalle ja sitä myöten Impilahdelle. + +"Aarteensa kaikki kannatti Pajari tällä mäellä olevasta linnastansa +venheesen, joka niistä niin täyttyi, ett'ei laitoja paljon näkynyt, +vaikka vene oli kolmihankainen. Siihen venheesen talutti Pajari myös +ainoan tyttärensä. + +"Kaunis kuin päivän koi kuuluu tuona aamuna Pajarin tytär olleen, kun +hän täältä isänsä linnan portahilta silmäili syntymäseutua suloista, +jonka hänen nyt oli ijäksi jättäminen. Portailta heitti hän +jäähyväisensä palvelioille ja orjille, joita oli keräytynyt piha +täyteen. Heitä kiitti hän uskollisuudesta, häntä kohtaan osoitetusta +rakkaudesta, ja pyysi anteeksi kaiken sorron ja väkivallan. Kaikki +läsnäoliat olivat itkusta sulaa, sillä Oitin ääni oli soinut kuin +taivaan kannel ja silmäilynsä sulattanut kaikki sydämet tänä eron +hetkenä. Sanotaan että se, joka kerran oli nähnyt Oitin siniset silmät, +niitä ei koskaan enää unhottanut. Valkoisena kuin kyyhky kotkan +rinnalla käveli Oiti nojautuneena isänsä käsivarrelle portaita alas +rantaan päin; väkijoukko lankesi maahan hänen eteensä vielä kerran +suudellakseen hänen viileviä helmojaan. Kuuluupa itse vanhan Pajarinkin +silmistä vedet tippuneen, silloin kun hän sysäsi vesille veneen, jossa +ainoa lapsensa lähti. Musta Huotari, Pajarin vanha palvelia, istui +perässä; hänen huostaansa oli Oiti uskottu. + +"Sinne se meni aaltojen valtaan Karjalan kaunein kulta! Kullalta ja +sulkulta välkkyivät hänen vaatteensa aamuauringon säteissä, hartioilla +helottivat nuo valkoiset helmensä, joista hän ei koskaan luopunut, ja +päälaella paistoi Pajarin kultavanne. Vaan Oiti itse kyyneliänsä pyyhki +pitkillä vaaleilla kiharoillansa. + +"Tämmöinen oli Pajarin Oiti, silloin kun häntä täällä viimeksi +nähtiin. -- + +"Täältä Pajari sitten ratsasti kirkkoon, ja sillä matkalla saikin hän +kauan ansaitun palkkansa. + +"Nyt olisi vielä kerrottava tyttärensä surkea surma, vaan alkaapa uni +silmiäni painaa ... kun vaan en kesken tarinaa torkkuisi. + +"Niin, venhe se luikerteli virtoja myöten järveltä järvelle. Toisinaan +oli tosin koskipaikoilla maalle noustava, vaan onnellisesti matka +kului, kunnes tulivat Lautakko-järvelle. Tämän keskelle päästyänsä +huomasi Huotari mustan linnun lännestä lentää lehottavan venhettä +kohti. Päästyänsä sen kohdalle pudotti se Pajarin verisen kypärin +venheesen. Tästä musta Huotari kovin kauhistui, älysi Pajarin +surmatuksi ja syöksyi suinpäin veteen. Venhe keikahti kumoon, kaikki +ihmiset sekä tavarat katosivat järven pohjaan. + +"Musta lintu huutaa huukatteli metsään päin mennessänsä: + + "'Ei saa impi pajarinen + Unehmon unta tuonelassa, + Ennenkun kyyneleet kuivaa + Verisen ison vuodattamat.' + +"Tämmöisen kolkon kirouksen alle joutui kadonnut impi. -- Sanotaan +tytön haamun yhä vielä usvattaren ulkonäöllä yökaudet rauhattomana +kuljeskelevan näillä vesillä. Jos sattuu ihmislapsi silloin häntä +näkemään, seuraa siitä onni aina. Jokainen hyvä työ, jonka hän +ihmisille tekee, saattaa hänet yhä likemmäksi iankaikkisuuden rauhaa. +Joka kyyneleestä, jonka hän onnettoman silmästä kuivaa, saa hän helmen +kaulavihkostansa pudottaa veteen. Silloin kun viimeinen helmi on +pudonnut, silloin on kirous lakannut. + +"Niiltä vesiltä, joilla tämä tyttö liikkuu, löytyykin joskus kauniita +helmiä, joita simpukoiksi sanotaan; nämä ovat kaikki lähteneet Pajarin +tyttären helmivyöstä. Kerran minäkin yhden löysin, josta kultaseppä +Sortavalassa suoritti minulle kolme ruplaa." + +Tähän taukosi kertojani; hän olikin painanut päänsä mättäälle, ja kohta +nukkui hän sitkeässä unessa. -- + +Istuin yksin, katsoa tuijottelin sammuvaa valkeata. Yö oli lämmin ja +ihana; sumu oli poistunut; puitten latvat Pajarinmäeltä näyttivät +oudoilta haamuilta, sammuvan valkean vaikutuksesta milt'ei eläviltä +olennoilta. + +Olisiko tuolla liikkunut ketään? Ehkä tuon hirmuisen Pajarin vanhat +orjat vielä yön pimeydessä täällä harjoittivat palvelustaan? + +Tuolla harjun huipulla kuumottaa jotain. Olisiko tuo nouseva kuu vaiko +impi, Pajarittaren loistava haamu? -- -- -- Kyllä, solava hän on kuin +kuurainen koivu kuutamolla; vaippansa välkkyvi kuni sulava silkki ja +helmet. Niin, helmet heloittavat kaulassa, kiharat hopiana virtaelevat +olkapäillä, ja Pajarin kruunu se paistaa päälaella. Mutta silmät, nuo +tumman siniset silmät! Niin, noissa ihmeellisissä silmissä on yhteen +sulanut sekä litvalainen kuumuus että suomalainen sulous. Mikä +tenhovoima on noilla silmillä! Maltas, hän luopi ne minuun; joka +verenpisara suonissani karkaa syvimpään soppeen. Nyt päästää hän +helmivihkon kaulastansa ja alkaa helmiä lukea oliko niitä vielä monta. +-- Monta oli niitä, monta! Ääretön oli tuska, joka nyt hänen +silmissänsä ilmestyi. + +Viluko minua puistattaa? Vedetkö tippuvat silmistäni? Sääli on häntä, +äärettömän sääli! -- + +Mikäs nyt kajahtelee kaukaa? Kuules tarkemmin, kuuluuhan tuolta koiran +haukuntaa, hevosten hirnuntaa ja sarvien helinää. + +Tuolla ratsastaa metsästäjäparvi uljaasti yli sillan linnaa kohti. +Päiväpaisteessa välkkyvät keihäät ja miekat, liput ja jouhet ne +tuulessa häilyvät, ja torvet heleästi soivat. Ensimäisenä ratsastaa +Pajari itse valkoisella oriillansa, päässänsä paistaa kultanen kypäri, +vaan musta ja hirvittävä on muotonsa. Keihäänsä kärjessä kantaa hän +sarvekkaan hirven päätä metsästysonnensa osoitteeksi. + +Pajarin rinnalla ratsastaa ylpeästi ulkomaalainen ritarimies, veden +karvaisella hevosella, kantaen keihäänsä kärjessä verisen kontion +päätä. Heitä seuraa suuri joukko ritareita, metsästäjiä ja +haukankantajia sekä monta kuormaa metsän antimia, karhuja, hirviä, +peuroja ynnä muuta. + +Vihdoin viimeisenä ratsastaa alakuloisena nuori ritari vaikolla +oriilla. Hän on nähtävästi oman maan miehiä. Kaunis on hän, vaan kalpea +kuin kuolleista noussut. Ensimäiset joutuivat jo linnan portaille. +Siellä seisoi Pajarin Oiti hopea malja kädessä, tarjoten metsästäjille +virvoketta. Tämän huomattuansa punottuivat hetkeksi tuon kalpean +nuorukaisen vaaleat kasvot. Vaan Oiti se vaaleni vaalenemistaan, kun +isänsä käskystä osoitti maljansa vedenkarvaisella istujalle, joka +vuorostaan laski kontionpään Oitin jalkojen juureen. Oiti säpsähti, +heitti rauhattoman etsivän katseen metsästäjäparveen, kunnes huomasi +tuon kalpean nuorukaisen. Silloin oli malja pudota immen käsistä. +Kalpea mies kannusti hevostansa; yhdellä laukalla oli se Oitin edessä. +Hätäisesti lausui hän: + +"Armas haltiattareni, te erehdytte, jos voiton maljan osoitatte +kelvottomalle. Minä olen Hiiden kontion kaatanut, vaan sen kanssa +syleilyssä kaaduin myös itse kuolevan karhun alle. Tämä muukalainen", +hän osoitti vedenkarvaisella istujaa, "luuli minut kuolleeksi, sieppasi +karhulta pään ja vei sen isällenne palkintoaan periäkseen. Sillä isänne +oli vannonut antavansa tyttärensä sille ritarismiehelle, joka yksin +kaataisi hiiden kontion. Minä olen sen tehnyt ja perin julkisesti +palkkani." -- Niinkuin ukon nuolet välähti kaksi miekkaa ilmassa, ja +samassa silmänräpäyksessä painuivat ne vartta myöten kumpaisen ritarin +rintaan. Kauhun huudolla heräsin. Kuu kuumotti heleästi. Pajarin mäki +lepäsi rauhallisena. Yö oli kaunis ja ihana, vaan kummallinen +unennäköni oli unen silmistäni karkoittanut. -- + + + + +Siirnitsa. + +Kertomus Karjalasta. + + +Oli tyyni kesäpäivä. Lapsuuteni kodon alla kohosi Höytiäisen kirkas, +helmeilevä pinta, josta levisi yksinäinen, juhlallinen Joutsenuksen +saari, lapsellisen mieleni kaipaama, tuntematon ja lumottu +mielimaailma. Joka kesä olin sinne halunnut, aina siitä asti kuin vanha +Katri oli kertonut erakon muinoin siellä elämänsä päiviä viettäneen +täydellisimmässä yksinäisyydessä, paastoten ja ruumistaan rasittaen. + +Juuri tänäpäivänä oli minusta Joutsenuksen saari tummassa, +salaperäisesti veden pintaan kangastelevassa kohdussaan, viehättävän +houkutteleva. Joko viimeinkin täyttyisi kauan kytevä toivoni? +Saisivatko jalkani tänään poljeksia tuota ikävöityä rantaa? + +Vaan olipa nyt suotuisa päivä. Vanha suntio aikoi, näet, heittää +lankojansa selälle, ja kun minä tarjousin soutajaksi, suostui hän +lähtemään kanssani saarelle; kenties saisi hän sen kalaisista +lamperoisista helpommin maimoja koukkuihinsa. + +Muistan selvään, kuinka sydämeni ilosta sykki, seuratessani suntiota +rantaan, eväskääry ja onkivapa kädessäni. + +Alkumatkalla sousin lapsellisella innolla. Sangen vähän huolin ihanasta +luonnosta, jonka helmassa huojuimme. Ja kumminkin, kuinka armas ja +hymyilevä oli tuo maisema, joka väikkyi edessäni! Sitä olin kuitenkin +ennen niin suuresti ihaillut. Höytiäinen oli silloin vielä +täysimmällään. + +Kirkkaasen, tyveneesen veden pintaan kuvastui jokainen pieninkin +rannalla oleva esine ihmeellisen todenmukaisena; vene lehtisen rannan +luona keijui ikäänkuin vihriässä lehdistössä, niin että rantaa itseään +tuskin voi eroittaakaan, sillä kaikki näytti vedessä ainoalta +lehdiköltä, jonka suojasta sitten kaksi kirkkoa ja kaksi kylää +perus-perustaansa vastaan pilkutti. -- Puolen vuotta takaperin olin +nähnyt saman maiseman aivan toisellaisessa puvussa: kirkas iljanko +peitti silloin veden pinnan, ja rannan puut, jotka nyt vedessä +kastelivat pitkiä riippuvia lehviään, muodostivat silloin rannoilla +viehättävän hopealehdon. Kimaltaen talvipäivän loisteessa riippui +kussakin oksassa lukemattomia jäähelmiä, joita syysmyrskyt ensin olivat +vaahtovetenä räiskyttäneet puitten latvoihin asti. -- Ainoasti +Höytiäisen rannoilla olen tämmöistä saanut ihailla. + +Päivä oli mailleen menemäisillään, kun saavuimme saareen. Taivas ja +vesi leimusi punanpuhuvassa kiilto-kiillossaan, mutta Joutsenuksen +saari näytti nyt vielä pimeämmältä ja salaperäisemmältä kuin ennen. + +Me nousimme maalle juuri niinsanotun Siirnitsanvaaran kohdalla. +Hiekkainen ranta, johon olimme venheemme laskeneet, oli, niinkuin moni +muukin Höytiäisen ranta, sakeesen kylvettynä helmimäisillä, pyöreillä +kivillä. Suntio arveli Vellamon tänne helmivyönsä purkaneen. -- Polku +rannalta nousi halki synkän männikön jyrkälle vaaralle. Tämän oli tarun +mukaan Siirnitsa tallannut, juomavettään kantaessaan. Höytiäisen kirkas +ja viileä vesi oli ollut hänen ainoa juomansa. Muista saaren lähteistä +ja lammista ei sanottu hänen koskaan juoneen, -- niistä vesi olisi +ollut liian helposti saatu, ja hänen oli kaikessa itseänsä +rasittaminen. + +Sangen vaivaloista oli kiipeäminen vaaran harjalle, jossa jylhä, musta +metsä hiukan aukeni, antaen sijaa pienelle nurmikentälle, ja tämän +keskellä kohosi vähäinen kiviraunio. + +Tämä sammaltunut kivikoko oli ollut tulisijana Siirnitsan asunnossa. +Todellakin -- tuskinpa katsellee pyhiinvaeltaja suuremmalla +kunnioituksella pyhää Jerusalemia, kuin minä tätä kivikasaa. Olin +kuullut kerrottavan, että tuo yksinäinen vanhus, lihaansa +rasittaakseen, tällä paikalla polvillaan rukoellen oli rautasiimaisella +ruoskallansa selkäänsä piessyt, kunnes veri alkoi virtana juosta ja hän +vaipui maahan hermotonna. -- Raunio oli ollut hänen makuusijansa, kivi +hänen päänalaisensa. Olin kuullut vanhuksen ainoana ravintonaan +käyttäneen saaren alkuperäisiä tuotteita, niinkuin kaloja ja lintuja, +joko kuivattuina tai tuoreina, kuin myös marjoja ja hillaa; huhtaa hän +ei viljellyt ensinkään. + +Hänen mielensä kestäväisyys tuntui minusta niin jalolta, niin +kummastuttavalta, että hän mielessäni kasvoi muinaisuuden urosten +vertaiseksi. Ja tämä ei ollut kummakaan, katsoessani hänen kohtaloansa +sääliväisyyden kannalta. -- Aatteleppas, kun kesänsä, talvensa, +keväänsä, syksynsä yksinään piti saarella asua! -- Kesäksi tänne juuri +voisi tehdä mieli jäädä asumaan sen, joka haluaa kuvaella itseään +Robinson'iksi. Mutta pitkinä, pimeinä syksy-öinä myrskyjen raivotessa +ja aaltojen pauhatessa, tai talven kietoessa kaikki kohmettuneesen +jääpukuunsa! Silloin mahtaisi yksin asuminen tällä autiolla saarella +olla kamalaa. + +Ja tämmöistä tilaa oli tuo vanha erakko kestänyt koko pitkän elämänsä! +Mikä mahtoi olla syynä tähän itsensä rasittamiseen? + +Ei toverinikaan, tuo muutoin ylen tietäjä suntio, tainnut antaa asiasta +sen selvempää selitystä. Sen vaan arveli, että Siirnitsa, joka +aikoinaan oli ollut monakkona Kuhasalon monasterissa, olisi tehnyt +jonkun suuren rikoksen ja että hän, saadakseen anteeksi-antamusta, itse +oli sitoutunut ikuiseen katumustyöhon syntinsä sovitteeksi. + +Tämän kuultuani vaivuin syviin ajatuksiin. + +Tällä hetkellä minua ei viehättänyt luonnon lumoava kauneus, ei tuo yön +varjoon peitetty jylhä saari tummine uinuvine lampineen, ei edes suuri, +saarta ympäröivä järvikään, joka tyyneeksi oli levitellyt avaran +pintansa, eikä tuo himmeästi rusottava kesä-öinen taivas. -- + +Päivä alkoi nousta kun läksimme kotimatkalle ja heitimme jäähyväiset +sekä Joutsenuksen saarelle että Siirnitsanvaaralle. + +Olin uupunut ja alakuloinen kovasta soudusta ja valvomisesta, mutta +enin siitä olin pahoillani, kun en Siirnitsasta saanut enempiä tietoja +enkä Kuhasalostakaan muita kertomia. -- -- + +Viikot vieri, päivät päiviä ajeli. + +Muutamana päivänä kutsui minua vanhempi sisareni asuntohuoneitten +yliselle, jossa aina saatiin häiritsemättä keskustella. Sinne +tullessani istui hän jo iso kirja polvillansa. Tämän oli hän kaivanut +käsiinsä siellä olevasta vanhasta kirja-kokoelmasta. Kirja oli vanha ja +sen kannet haljenneet. Niiden välistä oli hän löytänyt kellastuneen +paperin ja sanoi sen äsken huomanneensa kansia pölystä pyyhkiessään. + +"Tästä saamme nyt vihdoin tietoja Siirnitsasta", sanoi hän, "kun vaan +lukea osaisimme; sillä tämä on kirjoitettu vanhan tavan mukaan +saksalaisilla kirjaimilla." + +Kirjoitus, johon oli sotkettu paljon latinalaisia sanoja, oli erään +emäpitäjämme vanhimman Lutherilais-papin allekirjoittama, ja sen mukaan +kuin me siitä selvän saimme, kuului sisällyksensä seuraavaisesti: + +"Siirnitsan Petri Iivanaisen, Joutsenuksen saaren erakon, minulle +tekemä elämäkerta, kun hän ynnä sisarensa Marjatta Simanatar kääntyivät +evankelis-lutherilaiseen uskoon. + +"Kuudestoista vuosisata oli loppupuolillaan. Tulinen sota raivosi +yli koko Karjalan maan. Ihmiset oli sota hajoitellut kuin tuuli +akanoita. -- + +"Äitini puoli kuolleena nääntyvine lapsineen korjasivat luminietoksista +Kuhasalon hurskaat monakot. Näiden luona saivat onnettomat turvapaikan +rauhan tekoon; mutta sen jälkeen palasi äitini hävitetylle +kotisaralleen Jänisjärven rannalla. Vanhin veljeni Simana ja pieni +sisareni Marjatta seurasivat häntä, mutta minä, joka olin lapsista +keskimäinen ja silloin kymmenvuotias, jäin hurskaiden isäin tahdosta +monasteriin. Vanha pääpappi oli mieltynyt minuun ja tahtoi minua +kasvattaa hengelliseen säätyyn. + +"Toista kymmentä vuotta vieri, enkä tähän aikaan ollut mitään kuullut +äidistäni. + +"Palveluksen oloaika oli loppumaisillaan. Ensimäisenä Pyhän Pietarin +päivänä olin monakoksi vihittävä. Mutta kolkko oli monasteri, +vastahakoinen mielelleni. + +"Oli kevät, suloinen, myhäilevä kevät. Linnut lauloivat, kukat +tuoksuivat. Minussa heräsi vastustamaton elämisen halu, joka veti minut +väkisinkin metsihin, joissa tuomet kukoistivat ja lämpöiset +kevättuuloset hurmaavalla tavalla lehdistöä huojuttelivat. + +"Yhä kolkommaksi kävi monasteri, eikä vanhan pääpapin kuoltua mikään +enää minua siihen kiinnittänyt. Mieleni kävi yhä enemmän +vastahakoiseksi monakko elämään. + +"Tunnustin syntini, sain sovitteeksi rasittaa ruumistani paastoomisella +ja selkääni ruoskimisella, sain tehdä pyhiinvaelluksen kiviä ja hiekkaa +jalkineissa aina pyhän Iljan haudalle, hänen, joka ennen täällä +Karjalaisia kastoi ja kaatoi vanhat lyylilehdot. + +"Silloin yksinäisessä metsämökissä näin ensikerran Miitrin lesken +ottotyttären, vienon Marjatan. Kun vaan olin katsahtanut hänen +sinisilmiinsä, alkoi päivä paistaa entistään helakammin, kukat +tuoksuivat toista vertaa suloisemmin, ja linnut lauloivat tuhatkertaa +viehättävämmin. Rauhattomuus valtasi minut, innot riehuivat rinnassani. +Ja kumminkin -- tulevana suojeluspyhäni päivänä olin monakoksi +vihittävä! + +"Muutamana kesä-yönä, kun pohjoistaivaan kannella Koi ja Ämärikkö +olivat sulaneet autuaasen syleilyyn, suljin minäkin ensikerran kihlatun +morsiameni sylihini. Ensimäinen, järven pinnalla heräävä päivän säde +saavutti venheen, jossa me molemmat rakastuneet pakenimme kaukaiselle +kirkolle, jonka hyväntahtoinen pappi vihki meidät avioliittoon. + +"Vuoden päivät elelimme täällä onnellisesti hyväin ihmisten parissa. + +"Seuraavana keväänä alkoi Marjattani mieli tehdä kasvatusäitinsä +luoksi, tuonne yksinäiseen metsämökkiin. Minä suostuin hänen +pyyntöönsä, ja heti jäiden lähdettyä nousimme taas muutamana aamuna +maalle Miitrin lesken mökin luona. + +"Tupa oli autio. -- + +"Kamala aavistus valtasi meidät, ja kauan aikaa istuimme äänettöminä +tyhjän tulisijan ääressä. + +"Muutamilta paimenilta kuulimme mökin emännän kuolleen kadonnutta +tytärtään surressansa. + +"Marjatta itki katkerasti ja alkoi valittaa itseään sairaaksi; minä +viritin tulen pesään ja koitin, mitä hellimmin voin, häntä hoitaa. + +"Päivä kului hitaasti ja ikävästi. + +"Illan tullessa aukeni ovi äkkiä ja monasterin nykyinen pääpappi seisoi +edessämme, koston riemu ja inho kuvattuina kamaloilla kasvoillansa. +Uhaten kohotti hän kätensä ja kirosi meidät, kamalasti lausuen: +'Taivaan rankaisema, tiedä, että Miitrin lesken kasvattitytär on oma +sisaresi! Jo pienenä otti vanha leski tytön kuolevan äitisi käsistä. Te +olette Jumalan lakia rikkoneet ja saastuttaneet pyhän monasterin. +Painakoon tulinen kirous teitä ijankaiklisesti!' + +"Tämän sanottuaan poistui pappi huoneesta. Masennettuna kauhusta ja +häpeästä vaivuin minä maahan. + +"Kirous! Kirous kaikui vaan lakkaamatta korvissani. -- -- + +"Yo oli pitkä kuin ijankaikkisuus. Nousevan päivän ensimäinen säde +loisti armaan Marjattani hengettömille kasvoille. Kuolemassakin +hän rauhallisesti hymyili minulle, ikäänkuin ei olisi tuskiani +käsittänyt. -- + +"Oli kevät, suloinen, myhäilevä kevät. Linnut lauloivat, kukat +tuoksuivat. Vaan minä olin kadottanut elämisen halun. + +"Kolmen päivän kuluttua kaivoin haudan mökin kupeella kasvavan suuren +koivun juurelle ja peitin rakkaan Marjattani maan poveen. Sen tehtyäni +pakenin monasteriin, polvillani rukoilin sen hurskailta isiltä armoa ja +sovintoa. Minulle vastattiin, että läsnäoloni saastutti pyhän +monasterin. Kokonaisen ihmiselämän kestävät raskaimmat katumustyöt ja +kovimmat ruumiin rasitukset tuskin voisivat sovittaa rikostani. -- -- + +"Monta vuotta harhailin levottomana maailmassa löytämättä lohdutusta ja +rauhaa; jokainen ihminen, joka tielleni sattui, oli vaan mielestäni +elävä nuhde. Eräänä päivänä satuin silmäämään tuota Joutsenuksen +saarta. Arvelin: siellä ei tarvitse ihmisiä kammoa; päätinkin siis +asettua sinne asumaan, voidakseni kenenkään häiritsemättä antautua +parannuksen tekoon. + +"Neljänkymmenen pitkän talven lumet olivat majaani peittäneet. Alkoi jo +useasti venheitä liikkua järvenpinnalla; ihmisiä saarellani kuitenkin +harvoin näin. Mutta joku viikko takaperin laski venhe rannalleni; siitä +nousi vanha eukko maalle. Kummastuen tuijotin häneen. Hän ei voinut +olla äitini, ja kumminkin -- --. + +"'Vanhus', sanoi vieras vaimo, ja yhä tutummalta näytti muotonsa, +tutulta soi hänen äänensä myös; 'vanhus, sano, oletko Petri Iivanainen? +Oletko sama mies, jonka hurskaat isät lasna ottivat huostaansa +Kuhasalon monasteriin?' + +"'Siksi minua ihmiset ennen sanoivat', vastasin kolkosti, 'nyt +taivahinen yksin tietää nimeni.' -- + +"'Kiitetty olkoon laupias Jumala!' huudahti vaimo. 'Minä olen sisaresi +Marjatta, ja sinä siis olet veljeni Petri, josta äitivainaja yhä +minulle kertoi! Kuulin monasterin hävitetyksi ja hurskaitten isäin pois +siirtyneiksi. Minussa heräsi palava halu sinua etsimään ja löydettyäni +viemään kotiini, heimosi ja ystäviesi luoksi. Kaikkialla olen etsinyt +sinua, ei kukaan sanonut nimeäsi kuulleensa. Vihdoin neuvoivat ihmiset +minua tähän saareen. Kiitos Luojani! Täältä olen sinut nyt löytänyt! +Kotiseudullamme on minulla talo ja viljaa kyllin, sinne täytyy sinunkin +seurata minua. Kaikki minun omaisuuteni olkoon myös sinun. Hurskas, +oikeauskoinen mies on meilläkin sangen tarpeesen, sillä tuo uusi oppi +levenee levenemistään kasvavassa polvessa.' + +"Pyörtymys valtasi minut. Niinkuin öiseen sumuun peitettynä seisoi +edessäni tuo vanha vaimo. Luulin viimeisen hetkeni tulleeksi. Koko +ruumiini vapisi, ajatukseni hämmentyivät, maailma musteni silmissäni, +ja tunnotonna vaivuin maahan. + +"Kun tästä toinnuin, lepäsin pehmoisella sammalvuoteella, pää vanhan +vaimon polvilla. Minusta tuntui ikäänkuin olisi hän katsellut minuun +äitini silmillä. -- Olin jälleen lapsi. + +"'Voi kuinka jo olet vanhentunut', sanoi tuo tuttu ääni, 'aivan veli +Simanan näköinen!' + +"Minä purskahdin itkuun; sisarenikin itki. Oi suloisuutta kun vielä +kerran lapsen tavalla voin itkeä! + +"Kauan kesti, ennenkuin huomasin olleeni julman petoksen alaisena. Nuo +hurskaat Jumalan miehet olivat siis hävittäneet eloni onnen, turmelleet +ihmiselämän! Heidän uskonsa, joka salli tämmöistä hirmuista petosta, ei +tyydytä minua enää. Epäilys on myös sisareni vallannut. Sentähden, +uuden uskon pappi, neuvo meille oppisi! Ehkä siitä saisimme +sydämillemme lohdutusta. + +"Muutamain viikkojen kuluttua saivat lutherilaisen käsikirjan mukaan +ehtoollisen Petri Simanainen ja hänen sisarensa Marjatta. -- + +"Kauan ei viihtynyt vanha erakko ihmisten seurassa. Vaivoistansa +väsyneenä nukkui hän tyyneesti kuoleman uneen, ja iloisesti +livertelevät lintuset hänen rauhallisen hautakumpunsa ympärillä." + +Tämä oli siis Joutsenuksen saaren erakon surullinen elämäkerta. + + + + +Pyhäsaari. + +(Karjalasta.) + + +Kasvavana ollessani jouduin kerran vanhan Vasko Riikosen kanssa ongelle +loitoksi Pyhäsaaren rannikolle. Moni Joensuun kaupungin vanhimmista +asukkaista varmaankin muistaa vanhaa Vasko Riikosta. Hän oli niitä +viimeisiä jätteitä menneestä sukupolvesta, joihin nykyajan sivistys ei +ollenkaan ollut koskenut, ja vihdoin joutui Vaskoparka aivan +mielipuoleksi. Syy tähän onnettomuuteen oli sangen omituinen, niin kuin +kohta sen saamme kuulla. -- + +Ongella istuimme Pyhäsaaren rannikolla. Elokuun iltama oli kaunis ja +Oriveden pinta rasvatyyni. Pisti silloin päähäni Vaskolta kysyä, oliko +saarella ennen ollut kirkkoa tai monasteria, koska sitä "pyhäksi" +sanottiin. Vasko säpsähti, katsoi minuun omituisella katseellaan ja +sanoi sitten verkalleen: "Saari on aina pyhä ollut, jopa ennen kuin +näillä mailla oli kirkkoa nähtykään. Ennen Iljan aikojakin oli se jo +pyhä." + +"Mikä mies se Ilja oli?" kysyin minä. + + "Ilja, pyhän miehen poika, + Veessä kastoi Karjalaiset, + Silmät risti riitamiesten, + Sovitteli sotaisen kansan, + Ilajalle ilon saattoi, + Sulosanat Sotkumalle, + Liperille liian hyvät. + +"Tämä pyhä Jumalan mies oli ensimäinen, joka ilmoitti Jesuksen oppia +täällä Karjalan perällä. Kaatoi mannermaalta kaikki lyylilehdot ja +pyhät puut. Silloin pakenivat vanhat jumalat ja muut haltijat tähän +kantapesäänsä, jossa aina onkin heillä ollut rauhallinen olla." + +"Eivätkö ne olleet häijyjä epäjumalia, nuo vanhat haltijat?" kysyin +minä. + +"Yksi kaikki", sanoi Vasko, "olkoon se Miikula tai Jyrki, Ahti tai +Tapio, kaikki ne ovat ison Luojan käskyläisiä." + +Tämä vastaus tosin kummastutti minua, mutta ennenkuin osasin siihen +mitään sanoa, jatkoi Vasko salaperäisellä äänellä: + +"Katso tuonne, lapseni, tuolla laakson pimennossa, korkeampana muita +puita kumottaa vanha lyylikoivu. Se on ainoa jäljellä vanhoista +uhripuista." + +Nyt herkesi vanhus äänettömäksi, ei kuunnellut kysymyksiäni, vaan istui +itsekseen veneen kokassa. Vihdoin heitin vanhan rauhaan, vaan en +malttanut kuitenkaan olla häntä tarkastelematta. + +Tuolla veneen perässä istuessaan näytti hän minusta muinaisuuden +haamulta. Mielestäni oli hän siinä niin vanhanaikuinen, että vähitellen +arvasin hänen asemansa käsittämättömäksi nykyiselle polvelle. Hän oli +erakko keskellä ihmiskuohua, häneen koskematta oli aika vierinyt +ohitse, jättäen hänet samalle kannalle kuin esi-isänsä olivat olleet. + +Sillä välin oli päivä mennyt mailleen. Taivasta ja vettä verhosi +ohkainen rusottava auer. Saari edessämme peittiihe salaperäiseen +savuvaippaan. Sen laaksot ja lehdot olivat viehättävän lumoavat; +milloin luulin siellä näkeväni patsastemppelin, milloin linnan; milloin +olin huomaavinani edestakaisin liikkuvia haamuja ikivanhain puiden +pimennossa. Loittoa mantereelta kuului karjan kellojen etäinen helinä. +Silloin tällöin äänteli yksinäinen kalalokki kaukaisella karilla. Tuon +tuostakin pulskahteli kala vedessä onkea koskematta. Tässä olisin +voinut haaveksia aina aamuun asti, ell'ei Vasko sanaakaan virkkamatta +olisi ruvennut hiljakseen melomaan rantaan päin. + +Saarelle tultuamme keräili hän kokoon lahokantoja ja rantapuita, teki +tulen tuluksillaan, suomusti kalamme ja pani patansa tulelle. + +Tämän kaiken tehtyänsä istautui vanhus tulen ääreen, odottamaan +keittonsa kypsymistä. Sillä aikaa minä kannoin eväskonttimme veneestä, +tein tuohesta lusikat ja nostin kivipaasia pöydäksi. + +Vihdoin ruvettiin aterioimaan. Vasko paljasti päänsä, risti sitten +silmänsä venäläisten tavan mukaan, kaivoi esiin povestansa vaskisen +pyhän-kuvan, jota kolme kertaa hartaasti suuteli. + +Ääneti me aterioitsimme täällä kaukaisella selkäsaarella. Minusta +tuntui tämä myöhäinen ilta erittäin juhlalliselta. Ruoalta noustuamme +otti Vasko suuren tuohisen, keräsi tähän tarkkaan kaikki keiton tähteet +ja kalan ruodot, ja vei nämä äsken mainitun ison puun juurelle. Siellä +paneutui hän sitten polvilleen ja alkoi ääneen lukea seuraavaa: + + "Vellamo, veen emäntä, + Ahti, aaltojen isäntä, + Anna mulle ahvenia, + Pistä piikkiseikäsiä + Avarasta aitastasi + Alta aaltojen syvien j.n.e." + +Minä katselin kummastuneena Vaskon menettelyä. Hän siis todellakin +palveli pyhää Jyrkiä ja Miikulaa ynnä noita vanhoja luonnonhaltijoita. + +Täältä, tämän vanhan koivun juurelta tarkastelin paikkaa, jossa olimme. +Huomasin, että kumpu, jolla seisoin, oli keskellä vähäistä, tasaista +laaksoa, jossa kasvoi joku kymmenkunta vanhaa pitkärunkoista +lehtipuuta. Laaksoa ympäröi, paitse rannan puolelta, jossa veneemme +oli, jyrkät, huoneenkorkuiset kallioäyräät, jotka säännöllisin askelein +kohosivat kuin rappuset aina korkeammalle, kunnes ylhäällä yhtyivät +tasaiseen metsä maahan. Laakso siis oli ikäänkuin ihmisen tekemä +kaivanne kankaan povessa. Tämä oli kummallinen luonnon oikku. Näin +yöllä, tältä kummulta katsoen, esiytyi tämä laakso kankaan povessa +erinomaisen juhlallisena. Olin aivan hämmästyneenä siitä mahtavasta +vaikutuksesta, jonka se silloin teki minuun, ja nytkin vielä, kun +ajattelen sitä, johtuu mieleeni sekä amfiteateri, että göthiläiskirkko. + +Kumma siis ei ollut, että luonnon tilassa olevat ihmiset tätä paikkaa +pitivät pyhänä. Tänne he vuosisatojen kuluessa olivat kantaneet +uhrinsa; noilla kiviasteilla oli kenties ennen istunut isolukuisia +ihmisparvia ikäänkuin kirkkoväki, katsellen uhrin panoa lyylipuitten +luona. Tämä pieni kumpu, jolla nyt seisoin, kenties olikin vähitellen +tähän kannetuista antimista kasvanut pyhäin puitten juurien ympäri. + +En enää malttanut hillitä uteliaisuuttani. Rupesin Vaskolta tiukasti +tutkimaan tämän saaren muinaisuutta. Lisäsin puita tuliroviolle ja +kutsuin Vaskon viereeni tulen ääreen istumaan. + +Vähän ajan kuluttua alkoikin vanhus tapansa mukaan laulaa hyräellä, +siitä hän sitten puhkesi kertomaan seuraavaa: + +"Ennen muinoin vanhaan aikaan olivat kaikki Oriveden rannat, saaret, +niemet ja selkä-karit Päivilän heimon perintöinä, vaan Pielisen suussa +oli heidän parhain pesäpaikkansa. Siellä silloin kesäkaudet saatiin +lohta äärettömästi; syksyllä taas siikoja tapettiin. Jokivarsilla ja +Iiksensuolla olivat heidän heinäniittynsä. + +"Kalanpyynti ja karjanhoito olivatkin Päiviläisten pääeläkkeet. +Rasvasena kiehui heidän kattilansa pitkinäkin talvina. + +"Mahtava oli myös toinenkin heimo, Monolan muhkea väki. Metsä silloin +äijän antoi. + +"Talvikaudet suksillansa samoilivat Monolan miehet kaikki sisämaitten +selkäset aina Ilajan rajoille sekä suuren Pielisen vesille asti. + +"Tämä ala olikin heidän perintönään. Täällä he myös kaatoivat kaskia ja +raatelivat huhtiansa. + +"Muhkeat olivat Monolan miehet, vaan Päivilässä olivat tyttäret +paremmat. + +"Onnellisena eli kauan nämä kaksi sukulais heimoa täällä Karjalan +perillä. + +"Viimein alkoi Tapio käydä tarkemmaksi. Halla myös halmeet pani. Jo oli +nälkä tulossa Monolan kuuluille tuvillen. Vaan Päivilässä oli yhä hyvät +päivät. Ahti vielä äijän antoi. + +"Silloinpa sattui kerran koreana kesäpäivänä Päivilän pieni pulmu, +Utran ukon tyttö, Auli, iloiselle Iiksensuolle paimeneen. Tuli kontio +korvesta, tuo alkoi lehmiä repiä. Auli arka huutamaan. Mies tuli +metsästä hätään, kaatoi karhun, pedon tappoi. -- Mies oli Ilari nuori, +Monolan verevä poika. + +"Tästä syntyi tuttavuus, tuttavuudesta tuli kosiot. + +"Kosioita kauan kesti. Ilari, iloinen poika, kosi kesän, kosi toisen, +vielä kosi kolmantena. Harto, Päivilän isäntä, kosi myös kilvalla +tyttöstä. Vanhemmat pakoittivat menemään hänelle, vaan tytön mieli +olikin Monolaan. + +"Tällä aikaa kasvoi yhä nälkä Monolassa. Jo pyrkivät Monolan miehet +osallen Päivilän kalavesille. Tähän ei Päivilä suostunut. + +"Siitä seurasi ryöstö. Ryöstöstä paha rytinä. Jo oli sota syntymässä. +Siihen aikaan sanotaan Pyhän Iljan tulleen tänne Jokivarrelle uutta +oppia saarnaamaan, niinkuin vieläkin lauletaan: + + "Vieras tuli Viron takoa, + Pyhä Ilja Inkerestä. + Alkoi kirkkoa kohota, + Sääsynätä saaren päähän; + Risti miehet mielihyvin, + Vaimot vastenmielisetkin." + +"Olisi luullut rauhan jälleen palautuvan näille riitaisille pihoille, +vaan päinvastoin kävikin. + +"Kerrotaan muitten Päiviläisten olleen sovinnolle taipuvaiset, sillä +Monolassa oli miehiä enempi; vaan Harto kovasti pani vastaan. Yhtyi +pappien tuumaan yhdessä kukistaa Monolan kansan. + +"Monolaiset vihdoin panivat Päivilän tiukalle, päättivät viikon päästä +tulla kalaosalle; jos ei sovinnossa jako syntyisi, niin ottaisivat +väkivallalla puolet kaikista kala-apajoista. Harto kävi ahtaalle, vaan +ei sittenkään suostunut sovintoon. + +"Kiteelle saattoi sanat, pyrki Pajarin liittoon. Tältä veriviholliselta +anoi hän hädässään apua omia heimolaisiaan vastaan. Pajari mieluisesti +suostuikin avun annantaan, määräsi vaan vaivoistansa puolet +kalavesistä, kuusi sotauroa kuudella sotaoriilla, yhdeksän ylävää +neittä, Päivilän parasta piikaa. + +"Kun kuului Päivilän pihoille liitto tämmöinen tehdyksi, syntyi siellä +itkut pahat ja vaikiat valitukset. Ei sitä syyttä itkettykään, sillä +Monolaiset päälle pakoittivat, ja toiselta puolen poltti Pajari. + +"Jo syntyi verinen leikki. Tappelu tulinen tuiski. + +"Kaatui miestä, kaatui naista; se, joka jäi kaatumatta, joutui Pajarin +orjaksi. + +"Onnellinen oli se, joka kaatui; onneton jälelle jäänyt. + + "Monta Monolan miestä + Silloin joutui surman suuhun. + Monta Päivilän piikaista + Paha mies sai palkaksensa." + +Vasko vaikeni hetkeksi, näytti kuin kertomansa olisi syvästi koskenut +häneen. + +Menneet ajat, joista hän kertoi, vielä vuosisatojen takaa elävinä +esiintyivät hänelle. Kun taas jatkoi kertomustaan, alkoi hän hyvin +matalalla äänellä: + +"Toistakymmentä suurta veneellistä oli sotasaalista Pajarin miehillä. +Tuhotyönsä tehtyänsä läksivät kotiinpäin purjehtimaan. Viisi oli vankia +joka veneessä. Siinä oli nyt liiton lunnaat sekä sodan saaliit! + +"Siinä oli Monolan miestä sekä Päivilän naista. Oli koko heimokunnan +parhain nuoriso joutunut orjiksi osattomiksi, vieläpä Pajarin orjiksi, +pahan miehen pakon alle, häjyläisen häväistäväksi. + +"Silloin selällä mennessänsä huutavat poloiset, vaivaiset valittavat: + + "'Oi Luoja, ylijumala! + Anna apu tarvittaissa, + Käy'ös tänne kutsuttaissa, + Täällä on tuskat tunkemassa, + Hätähinen huutamassa, + Pakko päälle painamassa. + Päät täällä on pahoin menossa, + Tukat turha'an tulossa, + Käy pian, välehen jou'u. + Tule tuulena tuimana. + Tule päitä päästämähän, + Onnettomia lunastamahan.' + +"Jumala kuuli hätäisen huudon. Pilven nosti taivahalle, josta syntyi +ukonilma, päivästä teki yön pimeän. Tästä Pajarin poika pakeni saareen +säänpitoon. Veneet vetivät maalle, orjansa ajoivat metsään, jossa +saivat suojapaikan lyylipuitten lymyssä. + +"Itse Pajarin miehet saivat suojan veneensä alla. + +"Alkoi jo Ukkonen jyristä, taivas tulta tupruella. -- + +"Lyylilehdon pimennossa oli myös Ilari nuori. Tämä nyt sanaksi virkkoi: + +"'Paha on orjana olla, pahin kaikista pahasta olla Pajarin orja, pahan +miehen pakon alla. Parempi pää hukassa, kuin kunnia kadossa! Parempi +maata maan povessa, kuin pakosta pahan luona! Oi veikot, veljyeni! +Siskot sirot, sinisilmät! Heittäkäämme henkemme tähän, pyhäpuitten +pimennolle uhriksi ylijumalan, ennenkuin, emomme lapset, paneudumme +Pajarille, häjyn miehen häväistäväksi.' + +"Sekä pojat että tytöt heti suostuivat tuumaan. Asetta ei vaan orjilla +ole. Lyylikoivun juuren alla löytyyhän tappara terävä. + +"Ei muuta kuin arpaa heittämään, kenen on tappajaksi tuleminen, +murehtivien murhaajaksi. + +"Ilari, iloinen poika, kävi lunta valkeammaksi, kun nosti maasta sen +kivipaaden, jonka alle oli puukko pantu. + +"Hän silloin sanasen virkkoi: + + "'Luoja se minut nimesi, + Kaikkivaltiainen käski + Muitten miesten murhaajaksi, + Kassaspäitten kaatajaksi, + Oman veren vihaajaksi, + Surmaksi oman sukuni.' + +"Yö oli piki pimeä, Ukkonen kovin jylisi, tuuli metsässä melusi, +koskena selkä kuohui. Silloin iski Ukko tulen, angervoisen ahjostansa, +joka lyylilehdon hetkeksi valkasi. Uhripuitten penkerellä näkyi silloin +polvillansa sekä miestä että naista paljastetuin polvin iskua +odottamassa. + +"Kun Ukko iski toisen kerran ja taas valkasi koivikkokummun, oli puolet +vielä polvillansa, toiset puolet makasi maassa. + +"Outo oli tämä yö, yhä oudommat sen tapahtumat. + +"Kolmannen kerran kun Ukko iski, näkyi kummulla tyttönen yksin, muut +kaikki lepäsi maassa. + +"Tämä jälelle jäänyt oli pulmu Päivilästä, Auli nuori armahinen. + +"Tuo, tuolla koivun kupeella, verinen tappara kädessä, oli Ilari poika, +vaan ilo on nyt kaukana hänestä. + +"Auli paljasti povensa. 'Iske tuohon', sanoi. + +"Silloin Ilari nuori vapisi kuin haavan lehti, veitsensä viskasi +veteen. + +"Lankesi myös polvillensa, tempasi tytön syliinsä, sanoi sitten +kullallensa: 'Älä, kulta, minua kammo, vaikka on veressä kourat, +hurmehessa käsivarret. Auli armas, mesimarja, en minä sinua iske, en +sinä ilmoisna ikänä! Tappakoon meidät taivahinen, iskeköön ylijumala!' +Nämät sanat sanottuansa itkuksi Ilari otti. Auli alkoi sanella: 'Älä +itke, Ilarinen! Älä itke ja valita; vielä mekin tänä yönä juomme häitä +Tuonelassa.' + +"Tuskin sanat sai sanotuksi, silloin taas taivas jytisi, kovemmasti +kuin konsanaan. + +"Kalliot kajahtelivat, vesi vonkui, metsä paukkoi, pyhän lehdon löi +kumoon. Silloin peittyi puitten alle kaksi onnetonta ihmislasta. +Onnetonta! Onnellista! Kumpiko osansa oli? -- + +"Kun tämän myrskyisen yön perästä nousi armas aurinkoinen, näkivät +Pajarin miehet puut pyhät kaatuneina. Ikivanha lyylilehto oli kamalana +kalmistona. Kammo nyt tapasi miehet. Veneet työnnettiin vesille; +kiireellä saaresta soudettiin, eikä yksikään heistä koskaan tänne +takaisin tullut, eikä mielestä menettänyt Päivilän pahat peijaiset +lyylilehdon pimennossa. + +"Siihen sortui sotainen kansa. Viimeiset Päivilän miehet kauan itkivät +lapsiansa, kunnes he itse katosivat teille tietämättömille. Harto, +syypää sukunsa surkeuteen, vihdoin itsensäkin surmasi. Monolan +viimeiset miehet hajotteli pohjoistuuli. -- Papit ottivat kalapaikat. + +"Siihen saattoi veljesten vihat, kansan keskinen kateus." -- + +Tähän raukeni Vasko, pää oli painunut kivelle, vesi vuoti hänen +silmistänsä, eikä enään vanhusparka mitään virkkanut. Minua +kummastutti, että nämä vanhat tapahtumat häneen niin kovasti koskivat. +En myöskään ollut ennen koskaan kuullut Vaskon yhtämittaa näin pitkään +puhuvan; olin varma siitä, ett'en häntä enää viikkokauteen saisi +sanaakaan virkkamaan. Vihdoin läksi vanhus veneemme luokse, kaatoi sen +kumoon ja asettui sen alle yölevolle. Viittasi minulle kädellänsä +esimerkkiä noudattamaan. Heti minä häntä seurasinkin, heittäydyin myös +pitkälleni. + +Yo oli pimeä, lämmin painava. + +Tuliroviomme oli jo sammumaisillaan. Tuontuostakin kimalteli kirkkaita +säkeniä hiilistossa. Äänettömyys oli kaikkialla. + +Silloin vielä kerran kuulin Vaskon hiljaan lukevan seuraavaa rukousta: + + "Panen maata maan luvalla, + Maan luvalla, puun luvalla. + Maa hyväksi holhojaksi, + Kaikkivalta vartiaksi; + Maria makuuttakohon, + Jesus ylös nostakohon + Jumalata kiittämähän, + Ijäti ylistämähän." + +Vanhan vaiettua, äännettömyys tuntui yhä synkemmältä. + +Mieleeni kuvautui vuosisatain takaiset tapahtumat. + +En tiedä milloin nukuin, ehkä en nukkunut ollenkaan. Aivan oli minusta +luonnon mukaista, kun kuulin Ukon jyrinän ja näin taivaan tulta +iskevän. Vasta silloin tiesin olevani todellisuudessa ja Vaskon +vieressä veneen alla, kun alkoi rankasti vettä sataa. + +Samalla kuului kauhistuttava räjähdys. Silmänräpäyksen ajan oli metsä +ilmitulessa. Jumalan ilma murti pirstaleiksi tuon ikivanhan koivun; +kauhealla puuskalla kaatui se maahan. Siinä nyt musertuneena makasi +lyylilehdon viimenen pyhä puu. Sade yhä putosi pilvistä. Ukon ilma +asettui vähitellen. Vihdoin minäkin nukuin. Kun heräsin, paistoi päivä +imelästi. Vasko jo istui rannikolla, kädet ristissä rinnallansa. Minun +silmissäni näytti hän paljon entistä vanhemmalta. + +Nousin, pesin silmäni, läksin saarta tarkastelemaan. + +Aamu oli ihanimpia kuin olla voi. Ruohot ja sammaleet maassa +kimaltelivat täynnä kiiltäviä vesiherneitä. Tuoreena tuoksui metsä, ja +linnutkin vielä visertelivät lehdikossa ikäänkuin keväillä. Vapaasti +nyt paistoi päivä vanhalle uhrikummulle, jossa tuo vanha murrettu puu +nyt pirstaleina lepäsi. Sen juuret olivat kaatuessaan nostaneet suuren +palan maata, ja kauhistuneena näin sieltä juurten alta valkealta +paistavan kaksi pääkalloa, toinen suurempi, ikäänkuin miehen, toinen +pienempi, kuin vaimon. Olisiko se mahdollista? Voisivatko nämä olla +Ilarin ja Aulin pääkallot? + +Kuka sen tietää? Olkoon, miten oli, en voinut olla niitä uudestaan +maahan peittämättä. + +Vihdoin Vaskon luoksi mentyäni huomasin hänessä suuren muutoksen +tapahtuneeksi; luulen että lyylikoivun murtuminen oli myöskin murtanut +hänet. + +Puu oli ollut ainoa esine, joka vielä yhdisti häntä muinaisuuteen, +johon Vasko itse osaksi kuului. Nyt, tämän kaaduttua, oli hän jätetty +ypöyksin nykyajan erämaahan, jossa sittemmin aina kuljeskeli ikäänkuin +eksyksissä. + + + + +Kolinvuorelta. + + +Olimme jalkamatkallamme Pohjois-Karjalassa yöksi joutuneet melkein +Kolin latvalla olevaan vähäiseen taloon. Vaikka suuresti uupuneena +päivän vaivan-näöistä vuoria kiivetessä, pakeni uni kuitenkin minua. +Pieneen ja kuumaan huoneesen oli hyväntahtoinen talonväkemme vuoteemme +valmistanut. Päivällä näkemäni näköalat kuvautuivat yhä aivoissani. En +saattanut silmiäni ummistaa. Matka-toverini olivat ammoin unen helmaan +vaipuneet. + +Vihdoin nousin tilaltani, pukeuduin ja menin ulos raitista ilmaa +nauttimaan. + +Ulkona virtaeli vastaani tuoksu hedelmöitsevältä ruispellolta. Tällä, +pilvien huhtomalla ahtaalla vuoren penkereellä oli sangen vähäisiä +peltotilkkuja, vaan kasvunvoima näkyi niissä olevan jotenkin väkevä. +Kävelin kasteista nurmikkopiennarta vuoren äyräälle, johon näköala +avautui kaikessa avaruudessaan. + +Tuntui ikäänkuin olisin ylhäällä pilvissä uiskennellut. Tuolla +syvyydessä, vuoren juurella sumupilveen verhottuna, oli Kolin ihana +laakso, jonka halki päivällä olimme kulkeneet. Talot, niityt ja pellot +olivat öiset usvat peittäneet, siellä täällä päilyi uinuva lampi +laakson pimeällä pohjalla. Kaikki oli rauhallisuuteen vaipuneena. +Äänettömyys valliisi kaikkialla, ainoastaan silloin tällöin kaikuivat +kaukana vuorten rotkoissa yksitoikkoisesti karjan kellot, tehden +hiljaisuuden yhä tuntuvammaksi. + +Loin katseeni luoteesen päin yli Kolin uinuvan laakson, sivu +mustarintaisen jylhän vuoriniemen, Pielisen avaroiden selkien suurien +saarien yli Nurmeksen pitäjään perille aina Kainunmaan rajoille saakka, +jossa äärimäisenä taivaan rannalla Maanselän harjanteet rusona +hämärtivät. Taas koillisen ja idän puolelta suuren Pielisen takaa näkyi +ikäänkuin kesken pauhinan tauvonnut meri: ääretön ala lukemattomia +kukkuloita, jotka pistivät päänsä heidän juurilleen levinneen +sumuvaipan lävitse. Tämä ala sisälsi Pielisen pitäjään ja osan +Ilomantsin kirkon aluetta. Ja vielä kaiken tämän takaa siintivät +kaukana Venäjän Karjalan äärettömät erämaat. Takanani etelää kohti oli +Kolin, Suomen alppien, jylhä rotkoinen vuorijakso kokonaisuudessaan +aina Enon ja Kontiolahden kirkkokunnille asti. Sen kolkkoa ja metsäistä +itärinnettä rajoitti pitkä Pielisjärvi; länsirinteen lemuavia lehtoja +ja kukkivia ahoja rajoitti taas ensiksi pieni Jeronjärvi ja sittemmin +tuo herttainen kirkasvesinen Heräjärvi, joka pitkässä syvässä +laaksossansa lehdikkörantojensa suojelemana jyrkkine saarineen ja +niemineen näytti viehettävästi hymyilevän. Lounaan puolelta kaukaa +metsän takaa loisti Höytiäisen juhlallinen selkä. Sen toisella puolella +välkkyi Viinijärven kirkas pinta ja äärimäisenä taivaan rannalla siinti +Outokummun yksinäinen kukkula Liperin pitäjäästä. Lännessä taas avautui +silmälle ääretön ala metsämaata, kaskeja, järviä ja korkeita +harjanteita, siellä täällä myös ihmisasuntoja; loitompana kukkula +kukkulan takaa aina Kaavin kirkolle, Savon rajoille asti. Yli kaiken +tämän kaarteli valoisa pohjainen taivas. + +Kauan katselin näköalaa. Vihdoin huomasin taivaan rannalla koillisessa +punaa puhuvan ruskon. Ilmassa kuului hiljainen humina, tunsin vienon +tuulenhengen kasvojani koskevan. Idässä päin kaukaisilla mäkimerillä +alkoi sumupilviä hiljaa virtaella; kukkulat vähänväliä karvansa +muuttivat. Yht'äkkiä sähkösi päivänterä taivaanrannalla; punaposkisena +rusoitti etumainen kukkularivi. Nousevan auringon suudellessa yhä +leveni levenemistään ruso kukkulalta kukkulalle, aina sen mukaan kuin +päivän säde ne saavutti. Punaisena hohti jokaisen aallon harjanteen +huippu ja vähitellen väistyi heidän juuriltansa sumuvaippa, kunnes +viimein peräti katosi. Suuren Pielisen pinta värähteli kuin elohopea. +Ilma humisi ja tuhansien lintujen sävelet soivat korvissani. Kasteesta +himaltelevat lukemattomat kukkaiset uhkuivat tuoksua vuoren rintehillä. +Täällä ylhäällä oli jo koko luonto herännyt, mutta laakso vuoren alla +uinaili vielä rauhallisesti. + +Hetken vielä kuluttua kuulin paimensarven heleän äänen kajahtelevan +kalliolla. Mistä tuli tuo raikas sävel näin varhain aamusella? Tuolla +Kolin Ipatti-nimisellä huipulla taivaan sinin ympäröitsemänä seisoi +nuori paimentyttö; puolikymmentä kiliä kiipesi kallion kylkeä myöten +hänen luoksensa. Vielä puhalsi tyttö toisen kerran, ja yhä ilmestyi +uusia kiliä kalliolle. Auringon säteilevänä seisoi siellä tyttö nuori. +Kilit ja vuohet kisaelivat hänen ympärillänsä. + +Tuonnehan oli minunkin mentävä. Siellä saisin lämmintä kilinmaitoa +juoda aamukylmääni. + +Ennenkuin tytön luokse jouduin oli hän jo kilinsä lypsänyt. Heti +tarjosi hän minulle raintansa ja kehoitti maitoa maistamaan. Tämä +terveellinen juoma maistuikin aivan oivalliselta, kiitin juotuani +tyttöä ja sanoin nyt ensikerran kilinmaitoa juoneeni. "Siis mahdatte +olla hyvin kaukaa, koska ette ole kilin maltoa juoneet", arveli tyttö; +"ehkä tuoltapuolen Höytiäisen? Siellähän ei kuuluta kiliä pidettävän". +-- "Paljonhan on niitä maita, joissa ei kiliä pidetä ollenkaan", sanoin +minä. Nyt kävivät tytön silmät pyöreiksi, ja hän oli viehättävän +lapsellisen näköinen, kun kummastellen katseli minua kirkkailla +silmillänsä. "Onko se todella totta, että löytyy paljon muitakin maita +kuin ne, jotka tälle vuorelle näkyvät? Sieltäkö tekin olette tänne +tulleet Kolin halkeamaa katsomaan?" + +Jo olin eilen yötalossamme kuullut mainittavan Kolin halkeamaa. Nyt kun +tyttö sitä mainitsi, kysyin häneltä: "Onko se mikään merkillinen +paikka, se Kolin halkeama, koska siitä täällä puhutaan? Muualla en ole +siitä koskaan mitään kuullut." + +Nyt kävivät tytön silmät jos mahdollista vielä entistä pyöreämmiksi. + +"No, mitä sitten olette tänne tulleet, jos ei juuri halkeamaa +katsomaan?" kysyi hän aivan kummastuneena. "Käypihän täällä herroja +melkein joka kesä sitä katsomassa; minkä vuoksi te ette olisi tulleet +sitä katsomaan? Kävihän mennäkin kesänä Lieksan siltavouti ja eläinten +tohtori Kuopiosta sitä katsomassa, silloin kun oli Lahna-ahon Antin +ruunassa rupuli ja se sitten tuonne suohon haudattiin." + +"No, jos halkeama on niin katsottava paikka", arvelin minä, "niin lähde +sitä minulle näyttämään." + +Siihen olikin tyttö valmis, ja nyt hän alkoi kepeästi kävellä edessäni +toista vuoren huippua kohti. Mennessämme kertoi hän seuraavaa: + +"Halkeama on juuri siksi merkillinen, että kun kerran vaan katsoo sen +sisään, niin ei mitenkään malta olla siihen jotakin viskaamatta; ja kun +kiven sinne heittää, panee se siellä mennessään: 'koli, koli, koli', +aina siksi, kunnes se ehtii maan sydämeen asti." + +Nyt alkoi tyttö kiivetä jyrkkää kalliorintaa, ja ylöspäästyänsä sanoi +hän: + +"Tässä se nyt on, se kuuluisa Kolin halkeama." + +Minä nousin myös sinne ja näin likellä harjanteen kylkeä halkeaman, +joka voi olla ainoastaan pari kolme korttelia leveä, vaan pituudeltaan +näytti kuin olisi lohkaissut osan kalliosta erilleen pääosasta. Päältä +katsoessa ei voinut sen pohjaa eroittaa. Heitin siihen pienen kiven; +kuulin, miten se alas mennessään selvään pani: "koli, koli", ainoasti +muutamia kertoja vaan; sitten kuulin selvään, että se pohjan saavutti. +Siis ei kivi mennytkään maan sydämeen asti. + +"Kas niin", sanoi tyttö nauraen; "ettepä malttaneet olla sinne jotakin +viskaamatta, ottipa se teiltäkin vuori veronsa! Ei tyydy haltia +milloinkaan, ennen kuin on osansa saanut. Jos uhalla on antamatta, niin +ottaa hän sen väkisen ja silloin aina kaikista kalliimman tavaran, +niinkuin muinoin Annikki paraltakin sen otti. Annikki, näetten, oli +ylpeä tyttö, joka ei suostunut vuoren lmltiata hyvittelemään, kun +muitten neitosten kanssa oli kauniina kesäiltana käynyt vuorella +kisailemassa. Tyttöset muut olivat jokainen osastansa heittäneet kiven +kallion koloon. Halkeama silloin vielä olikin paljon syvempi kuin mitä +nyt onkaan, vaan sen täyttäminen tulikin vastedes Annikin tehtäväksi. +-- Roponsa vuorellen annettua kehoittivat muut tytöt Annikkia myös +jotakin osastansa antamaan, mutta hän siihen ei suostunut, nuhtelipa +vielä tovereitaankin, sanoen heidät epäjumalien palvelioiksi, kun +haltialle uhrasivat. Vaan annas olla, miten tytölle kävi? Annikilla oli +sulhanen nuori, jota hän rakasti kaikesta sydämestä. Tämä oli äsken +matkustanut pois etelämaihin ja luvannut kolmen vuoden kuluttua +takaisin tulla häitä viettämään, jos vaan Annikki niin kauan hänelle +uskollisena pysyisi. Mennessänsä pani hän morsiamensa sormeen sormuksen +kultaisen, sanoen: 'Takaisin tullessani, jos se ei sormessasi enään +ole, niin et ole minulle uskollinen ollut.' + +"Kaksi vuotta oli jo Annikki kantanut sormusta kuin silmäteräänsä; vaan +iltana, jona hän vuorella kisailemassa kävi, kompastui hän muitten +kanssa leikkiessään katajan juurikkaasen. Silloin sormus sormesta +luiskahti ja vieri kilisten kallion koloon. Ottivatpa siis haltiat +sinäkin iltana osansa ja veivätpä juuri Annikiltakin hänen kalliimman +tavaransa. Ei nyt itku auttanut, valitukset vielä vähemmin. + +"Kadonneen sormuksen sijaan hankki Annikki sittemmin itsellensä +vaskisen sormuksen. Vaan vaivalla jaksoi hän sitä päivällä kirkkaana +pitää; yöksi sen kuitenkin vuoren virma mustaksi veti. Näin kului +kolmas vuosi, ja silloin sulho takaisin tuli. Sormuksen hän kyllä näki +Annikin sormessa, vaan Annikki itse oli kovin muuttunut ja araksi +mennyt. Kohta he kuitenkin vihillä kävivät. Vaan jo ensi yönä kun +Annikki nukkui sulhonsa käsivarrella, huomasi tämä mustan +vaskisormuksen. Varovaisesti otti hän sen morsiamen sormesta, luuli +itsensä petetyksi, hiipi hiljaa Annikkia herättämättä vuoteelta ja +läksi vielä samana yönä takaisin etelämaille, eikä ole hänestä sen +koommin mitään kuulununna. + +"Aamulla kun Annikki heräsi, huomasi hän yksin vuoteella olevansa ja +sormuksen sormesta kadonneeksi. Heti arvasi hän asian laidan. Vuoren +haltiat eivät olleet kultasormukseen tyytyneet, olivatpa vielä +sulhonkin Annikilta karkoittaneet. Tämä koski tyttöparkaan niin +kipeästi, että mielensä menetti ja joutui nöyräpäiseksi. Alkoi vaan +kantaa kaiken omaisuutensa vuoren koloon, siten lunastaaksensa takaisin +sekä sulhon että sormuksen. Kantoi sinne kaikki, mitä irti sai, kantoi +yöt, päivät kantoi, vaan ei sieltä mitään takaisin saanut. Vihdoin kun +ei enää muuta ollut kannettavaa, kantoi kivet aholta, mullat maasta. +Siten syntyi aikaa pitkin nuo lammit tuonne laakson pohjalle. Vaan +vuori ei vielä sittenkään tyydy. Ehkä olisi Annikki parka vihdoin +kuitenkin saanut Kolin kolon täytetyksi, ellei olisi eräänä yönä kaatua +kumahtanut kuormansa alle. Aamulla ani varhain löysivät paimenet piian +poloisen kuolleena kallion kupeelta. Kurttuisiksi olivat jo hänen +kasvonsa käyneet, ne samat, jotka ennen olivat olleet niin erinomaisen +verevät. + +"Sanotaan että tytön kova kohtalo koski niin haltioihinkin, että siitä +päivin eivät enää niin uhria ahnehdi; muutamat sanovat myös, että +Annikin kuoltua taaskin olisi nähty sormus hänen sormessaan, vaan mikä +tosi lienee, sitä ei varmuudella tiedä kukaan. Se vaan on varmaa, että +kolo kyllä täyttyy ennen maailman loppua, sillä yhätihän sinne vielä +tänäkin päivänä ropoja lasketaan. + +"Jos olisi Annikki parka tuona kesäisenä kisailu-yönä niinkuin muutkin +tyttöset roponsa heittänyt halkeamaan, niin ei olisi hän koskaan näin +onnettomaksi joutunut." + +Minä rohkenin väittää, että jos Annikki heti sulhollensa suoraan olisi +kertonut sormuksen laidan, niin ei olisi onnettomuus häntä saavuttanut. + +"Ei, ei", sanoi tyttö vakavasti, "ei siitä olisi apua ollut, sillä +vuoren haltiat olivat sormuksen keralla myös vieneet Annikilta kaiken +rohkeuden. Rohkeus kun on kerran kadonnut, tulee typeryys sen sijaan." + +Vähän aikaa vaiti oltuaan jatkoi tyttö: + +"Sitä kovin tekisi mieleni tietämään, missä se etelämaa on olemassa. Te +kun olette kaukaa tänne tulleet, ehkä tiedätte, missä se maa on, jonne +Annikin sulho meni. Olen itsekseni arvellut, olisiko etelämaa nuo +kukkulat tuolla kaukana taivaan rannalla, jotka metsäisten mäkien +takana niin kauniina kangastavat, sillä ainahan illoin aamuin päivän +laskun ja päivän nousun aikana ne melkein kullalta hohtavat. Näkyisikö +sieltä Juutaan maa, jossa ennen Vapahtaja syntyi enkelitten veisatessa? +Pilvetkin siellä toisin ajoin niin kirkkaana kiiltävät, että luulisi +taivaan sieltä aukenevan." Ja taaskin katseli tyttö minua kirkkailla +silmillänsä niin lapsellisen näköisenä. + +Koetin hänelle selittää, että ne maat, joita tavallisesti sanotaan +etelämaiksi, ovat niin kaukana, että jalkasinkäveliä sinne mennessään +viipyy monet kuukaudet matkalla, ennenkun perille ehtii; nuo kukkulat +tuolla taivaan rannalla taasen saavuttaisi kiireestikäveliä ennen +huomispäivän iltaa. Tähän arveli tyttö: "Onko se maailma niin +äärettömän avara!" -- + +Niin olin siis nähnyt minäkin tuon kuuluisan Kolin halkeaman! +Paimentyttö jätti minut miettimään kertomustansa ja kiiruhti +askareilleen. + +Kauan istuin vielä Kolin halkeamalla aamuauringon valossa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Karjalan kankahilta I, by Anonymous + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARJALAN KANKAHILTA I *** + +***** This file should be named 36392-8.txt or 36392-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/3/6/3/9/36392/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/36392-8.zip b/36392-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1871498 --- /dev/null +++ b/36392-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c124045 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #36392 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36392) |