initial commit of ebook 35656HEADmain

5 files changed, 5521 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/35656-8.txt b/35656-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3bebccd
--- /dev/null
+++ b/35656-8.txt
@@ -0,0 +1,5505 @@
+The Project Gutenberg eBook, Risto Rytkönen, by Petter Wilhelm Aurén
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+
+
+
+Title: Risto Rytkönen
+
+
+Author: Petter Wilhelm Aurén
+
+
+
+Release Date: March 22, 2011  [eBook #35656]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTO RYTKöNEN***
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+RISTO RYTKÖNEN
+
+Kirj.
+
+P. W. A. [Petter Wilhelm Aurén]
+
+
+Kertomuksia Pohjois-Savosta vanhoilta ajoilta. I.
+
+
+
+
+
+
+Oulussa, 1892.
+Tekijän kustannuksella.
+B. B. Bergdahlin kirjapainossa.
+
+
+
+
+Risto oli reipas poika, häntä ei maailman murheet rasittaneet.
+12 vuotiasna lähti hän kotoaan "kaupalle". Kun joku tiellä kulkija
+kysyi, mikä mies hän oli, vastasi Risto:
+
+"Kauppias".
+
+"Mitä sulla on kaupan?"
+
+"Leipäsaksia".
+
+"Vai niin, oho sinua, kauppias!"
+
+Ken oli vielä uteliaampi ja kysyi: "mistä olet ja kenen poika?" niin
+sai vastauksen:
+
+"Rytkölästä, Lassin poika".
+
+"Kuinka vanha olet?"
+
+"Nie snaju, mull' on kiire, hyvästi!" vastasi Risto.
+
+Jo kuudentoista vuotiaana oli Risto kulkenut Suomenmaan päästä päähän,
+ristiin rastiin, sekä kesäaikoina vaeltanut Aunuksessa ja Vironmaalla
+karjan paimenena ja kuin muutenkin näissä maissa leipäsakset saivat
+paremman kaupan kuin kotimaassa, jossa leivästä oli suuri puute,
+
+    "kun sota riehui raivossa
+    ja halla poltti peltoja".
+
+Näillä Aunus- ja Viroretkillänsä oli Risto oppinut venäjää, kuten hän
+itse kerskaili. Samoin kerskaili hän osaavansa ruotsiakin, jota oli
+oppinut Uudellamaalla ja eteläisellä Pohjanmaalla matkustellessaan.
+
+Riston isä Lassi asui veljensä Jussin mökissä, jota Ristokin
+luonnollisesti piti kotinaan ja jossa hän aina levähteli pitkien
+kaupparetkiensä perästä.
+
+Veljekset Lassi ja Jussi olivat uutteroita metsästäjiä, pyytivät
+kesällä lintuja ansoilla, koukuilla ja satimilla, talvella jäneksiä
+langoilla ja kettuja raudoilla (sangoilla).
+
+Lassi oli ainoastaan jäneksen ja linnun pyytäjä, "sillä", sanoi hän,
+"ketunpyytö on yhtä konstikasta kun käräjänkäynti, en siihen puutu".
+
+Jussi taas oli pääasiallisesti ketunpyytäjä; "sillähän saapi rahaa yhtä
+helposti kuin vallesmanni", sanoi Jussi.
+
+Lassi pyyti ja sai paljo jänesstä ja lintuja, niin että niitä joulun
+aikana karttui kokonainen aitallinen; hänellä olikin tapana sanoa:
+"Kyllä on taas talven takapää hyvin likellä, ennenkuin Lassin
+ruokavarat loppuvat".
+
+Muuta työtä kuin pyytöä ei Lassi koskaan tehnyt, eikä osannutkaan
+tehdä, paitsi sen verran halonhakkausta, että hänen osansa mökin
+pikku tupaan pysyisi lämpimillä, liha saatiin keitetyksi ja sauna
+lämpimäksi illalla. Sauna lämmitettiin ja siinä kylvettiin joka ilta,
+halkometsäkin oli aivan saunan seinän vieressä. "Minä elän hyvästi
+työlläni", sanoi hän ja toivoi hartaasti, että hänen toivorikkaasta
+ainoasta lapsestansa, Ristostakin tulisi pyytömies. "Kyllä Ristosta
+tulee pyytömies, hän syntyi kekrin aattona, se on hyvä merkki", lausui
+Lassi, kuu Riston kasvatus tuli puheeksi; "Risto on kyllä viisas
+poika", jatkoi isä.
+
+Mutta, isänsä suureksi suruksi, Ristolla ei näyttänyt olevan vähääkään
+pyytömiehen taipumusta.
+
+Lassi lausui asiasta murheensa Ristolle: "Mitä sinusta tulee poikaseni,
+kun et opettele pyytämään? Ei sulla ole jäneslankain eikä ansain
+puutetta, niitä on minulla yltäkyllin, -- juokset vaan ympäri maailmaa
+ja kun kotona olet, niin makaat yöt ja päivät päästään, ei tullut
+pyyntömiestä sinusta".
+
+"No tarvitseehan levähtää päivällä, kun on yön raskaasti nukkunut",
+mutisi Risto isälleen.
+
+Risto oli kuitenkin pahoilla mielin, kun isä oli murheissansa hänen
+tähtensä. Eräänä talvipäivänä sanoi Risto:
+
+"Isä, antakaa minulle jäneslankoja, niin lähden hakemaan jäneksen
+polkuja ja virittämään lankoja".
+
+Lassi ihastui niin että ilokyyneleet vuotivat silmistä.
+
+"Kas niin poikani, lähde vaan pyytämään. Osaatko virittää langan?"
+
+"Enköhän osaa".
+
+Vakuudeksi kuitenkin otti Lassi kepin, sitoi langan siihen ja näytti
+kuten se viritetään ja asetetaan polulle j.n.e.
+
+"Kun olet langan virittänyt, niin sano:
+
+    "Viipo viljaa viipymättä
+    Jänö lauko lankahani --
+    Ellös sivui sipsuttele,
+    Pitkäkorva koikkaele,
+    Hiippa hilpeä poikani --
+    Metsän mukava mulikka
+    Kiellä raiskat raatamasta
+    Viljan luona viipymästä!"
+
+"Hiihdä sitte yhdeksän askelta takaperin langalta pois. Muista nyt vaan
+sanat, muistatko, sanopas!"
+
+"Muistan", sanoi Risto ja lausui:
+
+    "Viipo jänö virsunesi
+    Pitkäkorva koipinesi" --
+
+"No ei se niin ollut, kuuntele nyt tarkoin kun minä sanon". Lassi luki
+taikasanat uudelleen ja Risto perässä siksi että hän ne oikein osasi.
+
+Risto laittoi suksensa "reilaan" ja lähti hiihtämään jäneslankakääry
+kainalossa, hakemaan muka jäneksen polkuja, vaan hiihtikin kylään
+erääsen taloon, jossa asui yksi hänen ikänensä kumppani, Olli Tuokinen.
+Nämä kumppanit olivat jokapäivä yhdessä, kulkivat "kaupalla",
+paimenessa j.n.e.
+
+"No mihinkä sinä olet matkassa jäneslankakääry kaulassa?"
+
+"Jäniksen pyytöön", irvisteli Risto.
+
+"Vai pyytömies sinusta tuli ainakin, sitähän isäsi aina on toivonut,
+oletko virittänyt jo lankoja metsään?"
+
+"En ole vielä, tulin sinun kanssasi tuumaamaan mitat ja mihin niitä
+lankoja panisi, että saisin jäneksiä; siitä isä hyvin ihastuisi".
+
+"Pane lanka iltahämärässä, kylvyn jälkeen, veräjän pieleen saunan
+nurkassa. Ota sitten, kun isäsi on nukkunut, aitasta jänes ja pujota
+sen lankaan, aitassahan on paljo jäneksiä, eikähän isäsi niistä niin
+tarkkaa lukua pidä että kaipaisi yhtä jos hän saapuisi käymään
+aitassa", neuvoi Olli.
+
+"Sepä oli näppärä keino, minä panen kaksi jänestä lankaan, niin isä
+oikein ihastuu".
+
+"Kaksi yhteen lankaan kerralla, sitä isäsi ei usko".
+
+"Uskoopa kyllä, kun minä selitän asian. Tule vaan meille huomen
+aamulla, niin saat nähdä".
+
+Iltahämärässä hiihteli Risto kotiinsa, olevinaan hyvin väsyksissä, kun
+muka oli hiihdellyt koko pitkän päivän metsiä.
+
+"No löysitkö polkuja ja virititkö lankoja?"
+
+"En löytänyt kun yhden polun ja sille viritin langan; saa nyt nähdä jos
+siihen tarttuu jänes".
+
+"Kyllä nyt jänes juoksee kun on selkiä ilma ja pakkanen, muistitko
+sanat oikein?"
+
+"Muistin kyllä ja panin vakuuden vuoksi vielä vähän lisääkin".
+
+"No mitä panit lisää?"
+
+"Sanoin: Lauko jänö lankahani, kaksi, kolme kerrallansa!"
+
+"Se nyt on joutavaa, en kuuna päivänä ole saanut kahta jänestä kerralla
+yhdestä langasta, vaan kaksi lintua olen saanut kerralla satimesta ja
+niin somasti että linnut olivat juosseet satimen alle vastakkain. --
+Kyllähän se on hyvä, että pyytömiehellä on sanoja".
+
+"Paniko isä lisäsanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?"
+
+"Lienen ehkä pannut, en häntä nyt muista".
+
+"Eihän se ollutkaan tyhmästi isä, kun panin lisäsanoja, ehkäpä saan
+kaksi jänestä", irvisteli Risto hyvillä mielin ja lisäsi itsekseen:
+"Olli saapi pitkän nenän huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun
+jänessaalini, trallallallaa".
+
+"Mitä siinä rallattelet, mene kylpemään ja laita itsesi maata; minä
+olen jo kylpenyt".
+
+Kun Risto tuli saunasta tupaan, niin Lassi jo nukkui raskaasti.
+Ristokin pani maata, vaan kun oli varma siitä, että isänsä nukkui, puki
+hän hiljaa vaatteisiin, pujahti ulos tuvasta, meni aittaan, otti sieltä
+kaksi jänestä, kantoi ne veräjälle saunan nurkassa, viritti jäneslangan
+veräjän pieleen ja pujotti jänekset lankaan, päät vastasuunnikkain,
+näyttäen muka, että jänekset olivat juosseet vastakkain ja tarttuneet
+yht'aikaa lankaan.
+
+Nyt hiipi Risto taas tupaan, pani maata ja oli nukkuvinaan, vaik'ei uni
+saapunut silmiin, sillä hän iloitsi jo edeltäpäin isänsä suurta
+ihastumista seuraavana aamuna.
+
+Päivän valjettua seuraavana aamuna juoksi Risto pyydyksellensä ja
+huusi: "Isä, isä tulkaapa katsomaan kun on kaksi jänestä langassa!"
+
+Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja -- kah kummaa! -- kaksi
+jänestä oli tarttunut yhteen lankaan.
+
+"Empä tuota kummaa vielä ole nähnyt, vaik'oon saanut monta sataa
+jänestä", ihmetteli Lassi.
+
+"Mutta lisäsanat, eikö isä muista!"
+
+"Mitkä lisäsanat?" kuului Ollin ääni.
+
+"Kyllähän _sanat_ auttavat, sen kyllä tietää jokainen pyytömies",
+säesti Lassi.
+
+"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan.
+
+"Pidä suus kiini".
+
+Olli: "Teetkö mulle virsut keväällä?"
+
+Risto: "Teen, pidä suus kiini!"
+
+Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston
+ensimmäisen onnellisen pyydön muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti
+Melkoinen, unilukkari Nukanteri sekä sen renki Taavetti ja Olli
+kutsuttiin kestiin. Lassi kävi itse kutsumassa vieraat, jotka olivat
+arvokkaat kun ollakin piti niin juhlallisissa pidoissa. Unilukkarin
+renki tosin ei ole erittäin arvoisa, vaan kun se kosioipi Liisaa, niin
+pitää hänkin kutsua. Molemmat Riston saamat jänekset keitettiin. Lassi
+itse keitti ne ja opetti Ristolle "keittosanat":
+
+    "Lämpö lemmen lapsukainen,
+    Höystä keitos höyryssäsi,
+    Maukkaaksi maajahaksi.
+    Rypistele näppisilläs
+    Suola lihan liitoksihin!"
+
+"Entäs lisäsanat?" määkäsi Risto.
+
+"Ole vaiti! ei keittosanoissa käytetä lisäsanoja".
+
+Sitte kun keitto oli tarkoin maistettu ja kypseksi tunnettu,
+ammennettiin se kapustalla lihoinensa lieminensä isoon pöydälle
+asetettuun pahkakuppiin, jonka ympärille kestivieraat ynnä talonväki
+Lassi, Jussi ja Risto istuivat. Itsekukin leikkasi omalla puukollansa
+kupista lihapalasen ja nosti viisihaaraisella kahvelilla eteensä
+pöydälle, jossa se pienenneltiin suunmukaisiin palaisiin.
+
+Risto tosin oli huomauttanut isäänsä että kestissä Uudellamaalla ja
+kaupungeissa käytettiin "taltrikkia" ja "kahvelia", joita voisi tehdä,
+taltrikkiä vahvasta tuohesta, ja kahvelia katajasta eli kuivan kuusen
+oksista. Vaan Lassi vastasi: "sellaisia joutavia herrastelemisia ei
+tarvitse, pyytömiehet ovat ennenkin pitäneet kestinsä samalla lailla ja
+siihen on jokainen tyytyväinen kun vaan keitto on makia ja kun siihen
+saapi viinaryypyn alle. Minulla on vielä senverran viinaa, että saatan
+tarjota vieraille ja setällesi; sinä et saa ottaa ryyppyä, viina ei
+piisaa. Tässä tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siitä
+meni kaksi jänestä vaikka on hän noita -- se Eerikka saattaa niin
+paljon ottaa viinasta".
+
+Lassi oli samalla kertaa isäntä ja emäntä kestissä, sillä ehkä
+Jussilla, jonka mökissä Lassi poikineen asui, oli tyttö Liisa (vanhin
+tyttö oli naimisissa miilumestari Mustosen kanssa) oli hän vielä liian
+nuori -- ei täyteen 30 vuoden vanha -- ja siis ujo miesten seurassa,
+jonka tähden Liisa menikin kestinajaksi saunaan. Liisakin muuten kulki
+isänsä Jussin kanssa ketunpyydössä, ja oli erittäin taitava kärpän
+pyytäjä.
+
+Niin kestit pidettiin ja ryypyt otettiin, kestisanatkin lausuttiin ja
+laulettiin.
+
+Lassi lausui ensiksi kestisanat:
+
+    "Anna vastakin vakava
+    Metsän kuuluisa kuningas
+    Aina onnea omalleni
+    Viljaa virittäjälleni
+    Jäneksiä jäämähänkin.
+    Varjele virkatiet
+    Raiskahilta rasittavilta.
+    Suo ruokaa runsahasti!"
+
+"Entäs lisäsanat" muistutti Risto.
+
+"Mitä siihen panisin lisäsanojasi?"
+
+"Anna kolme neljä kerrallansa -- eikö se passaisi?" liitti Risto.
+
+"No olkoon", säesti Lassi.
+
+"Esi-isäimme tapa oli tällaisissa juhlatiloissa pitää
+laulukilvoitukset; tehkäämme me myös niin", kehoitti Lassi.
+
+Susivouti lauloi:
+
+    "Vieköön sudet vihollinen,
+    Perkele sen penikatkin;
+    Kaikki karhut kaatakohon,
+    Ilveksetkin ihan kaikki!"
+
+Unilukkari lauloi:
+
+    "Papilla on pitkä takki,
+    Pitkät jäljet jäneksellä.
+    Pohjaton on papin säkki,
+    Lukkarin on aina tyhjä".
+
+Lautamies lauloi:
+
+    "Pitkät takit, tyhjät säkit
+    Sekä säkit pohjattomat, --
+    Vieköön kaikki vihtahousu".
+
+    [Vihtahousu = Piru.]
+
+Unilukkarin renki lauloi:
+
+    "Liisa laati liipasimen,
+    kärpälle käpälälauvan".
+
+Risto jatkaa ivaillen:
+
+    "Siihen Taavi takertuipi -- -- --"
+
+Jussi istui äänettä koko aterian ajan, vaan vihdoin hänkin piti
+velvollisuutenansa pyytömiehenä ja vanhan hyvän tavan mukaan ottaa osaa
+laulukilvoitukseen ja lausui siis:
+
+    "Ennen esi-isämme
+    Metsän viippajat vireeät,
+    Kaatajat kamalan karhun,
+    Saavat sortajat suden,
+    Ketun konnan kellistäjät --
+    Viljan kaiken kallistajat --
+    Ne kestissä keskenänsä,
+    Aterialla ainoisasti.
+    Kiitosvirret veisasivat
+    Ensin lahjain antajalle
+    Luojalle laupiahalle --
+    Emännille, isännille,
+    Liittivät sen lisäksi,
+    Kiitoslaulut laatelivat.
+    Vielä laulun loppupäähän
+    Pyytäjälle parahalle
+    Viriteltiin pulska virsi.
+
+    Siis kiitos sulle suuri luoja
+    Lahjojen antaja armas,
+    Ravinnosta rauhaisasta.
+    Herttaisista herkkupaloista!
+    Itse sullekin isäntä
+    (Emäntää kun en näe)
+    Lassi veli veikkoseni:
+    Kiitos kelvoin keittäjälle,
+    Kiitos ruoasta, ravinnosta,
+    Atriasta armahasta!
+
+    Riittää vielä Ristollekin
+    Veljein poika pakaralle,
+    Pyytäjälle parahalle;
+    Kaikin sua kiittäkäämme,
+    Kun saatoit meille saalihisi
+    Rattoisaksi ravinnoksi,
+    Illan kultaisen kuluksi,
+    Päivänkullan päätteheksi.
+    Olkoon onni ohjanasi,
+    Lykky pyytöretkilläsi --
+    Iloksi isällesi
+    Setällesi semminkin --
+    Ynnä kaikill' ystävilles!"
+
+"Entäs lisäsanat", ivaili Risto.
+
+"Tiijä huutia, poika, kiitossanoissa ei koskaan ole lisäsanoja", lausui
+Lassi.
+
+"Kyllä minä panen lisäsanat", kuiskasi Olli Riston korvaan.
+
+"No mitä panisit?"
+
+"Panisin näin:
+
+    "Risto, Lassin pyytöpoika
+    Pyytäjä pyövelin ruoka
+    Sitoi langan saunannurkkaan
+    Viritti pielehen veräjän;
+    Jänöt kantoi kainalossa
+    Isän aitasta varasti,
+    Ja puput lankahan pujoitti. --"
+
+"Reistaapa hiiskua, niin saat selkääsi", sanoi Risto hämmästyksissään.
+
+"Sinäkö mulle antaisit selkään? Kas sitä minä en pelkää. Teetkö mulle
+kontin kesällä, niin en pane lisäsanoja?"
+
+"No muistatkohan sitte pitää nylkyri suusi kiini, jos sulle teen
+kontin?"
+
+"Kun kontin tehnet, niin en pane lisäsanoja".
+
+Kestien jälkeen Risto makaili muutamia päiviä tuvassa. Eräänä päivänä
+sanoi Risto isällensä: "Minulla tekee mieli lähteä hakemaan jäneksen
+polkuja, saanhan minä lankoja, isä?"
+
+"Saat, mene vaan".
+
+Risto otti taas isänsä sukset ja lähti hiihtämään muka metsään, vaan
+hiihtikin Ollin luo niinkuin viime kerrallakin. Nyt päättivät kumppanit
+että lanka viritetään saman veräjän pieleen, mutta toiselle puolen
+veräjää ja että kolme jänestä tällä kertaa pujotetaan lankaan niin että
+kahden päät yhtäällepäin ja yhden pää vastasuuntaan. Muuten sovittiin
+että Olli seuraavana aamuna taas samaan aikaan kun edelliselläkin
+kerralla saapuisi muka kuin sattumalta samaan paikkaan. Kun Risto
+illalla saapui kotiin, kysäsi isä:
+
+"Löysitkö polkuja, kuinka monta lankaa viritit?"
+
+"Löysin polkuja ja viritin 15 lankaa".
+
+"Muistitko sanat?"
+
+"Muistin ja panin lisäsanatkin: Anna kolme, neljä kerrallansa".
+
+"Muistitko kaikki muut temput virityksen jälkeen?"
+
+"Muistin".
+
+"Kyll' sitten jumall' antaa riistaa!"
+
+Risto teki taas kuten edelliselläkin kerralla: kun isänsä oli nukkunut,
+hiipi hän ulos tuvasta, meni aittaan, otti sieltä kolme jänestä, vei ne
+veräjälle, pujotti ne lankaan ja hiipi jälleen tupaan nukkumaan. Ne
+toiset 14 lankaa piilotti hän lumeen. Seuraavana aamuna päivän tultua
+käveli Risto veräjälle langan luo, jonne Ollikin saapui muka sattumalta
+miltei yhtäaikaa. Pojat huutelivat muka kummastuksissansa niin että
+ääni kuului tupaan, josta Lassi hyppäsi ulos säikäyksissään, luullen
+Ristolle tapahtuneen jotakin pahaa. Mutta Risto, kun näki isänsä
+hyppäävän ulos tuvan ovesta huutaa: "Isä, isä, tulkaa katsomaan kun
+kolme kerrallaan!" Lassi rientää paikalle, näkee kolme jänestä langassa
+-- se on totinen tosi -- ja sanoi: "Enpä ole kummempaa nähnyt enkä
+kuullut. No vie jänekset aittaan! Sitähän minä aina olen toivonut ja
+uskonut että Ristosta tulee onnellinen pyytömies, hän on syntynyt
+Kekri-iltana, se on hyvä merkki se, -- ja nyt on käynyt ennustukseni
+toteen -- Jumalan kiitos", lausui Lassi. Risto kantoi jänekset aittaan
+ja lähti sitte hakemaan toisia lankoja, jotka hän muka oli virittänyt
+metsään.
+
+Risto panihe siis suksille ja lähtee hiihtämään, veräjästä
+sivumennessään sieppaa hän ne lumeen piiloitetut 14 lankaa ja hiihtää
+taloon, jossa Olli asui.
+
+Nyt taas päättivät veitikat jatkaa pyytöilvettä edelleen jonakin
+päivänä, ja päätettiin seuraavalla kerralla virittää kaksi lankaa
+rinnatusten ja pujoittaa kaksi jänestä molempiin.
+
+Lassi oli tosin tavattoman yksinkertainen, niin että hän uskoi melkeen
+mitä hyvänsä, liioitenkin sellaisia tapauksia, joissa "sanoja"
+käytettiin. Kuitenkin joutui hän vähän pyörälle ajatellessansa ja
+miettiessänsä asiaa, kuinka kolme jänestä yhtäaikaa voivat tarttua
+lankaan, hän viritti langan, otti kaksi jänestä niskasta kiini toisella
+ja yhden toisella kädellänsä ja koetti niitä yhtäaikaa pukata lankaan,
+päästäksensä täydelliseen vakuutukseen asiassa, vaan jänekset eivät
+tahtoneet tarttua, hän teki monikertaisia kokeita, hän käytti "sanoja"
+ja muita kokeneen pyytömiehen temppuja, vaan kaikki onnistumattomalla
+tuloksella, nyt sai epäuskon häjy henki vallan Lassissa. "Tämäpä on
+minusta käsittämätöntä, eihän se Risto, poika lurjus, vaan ole ottanut
+aitasta jänekset ja pujoitellut ne lankaan", jupisi hän, ja päätti
+tästedes pitää Riston toimia tarkemmalla silmällä.
+
+Eräänä päivänä taas sanoo Risto:
+
+"Enköhän taas lähde etsimään jänöjen polkuja ja virittämään lankoja?
+Pitäähän isä kestit, jos pyytö onnistuu?"
+
+"Mene vaan, pidetään kestit jos pyytö onnistuu", lausui Lassi
+epäluuloisesti. No mitäpäs muuta, Risto taas matkaan, jäneslankakääry
+kaulassa hiihtelee hän muka metsään, vaan kiertelee taaskin Ollin luo,
+viettelee päivän siellä ja menee illalla taas kotiinsa.
+
+Kumpikin, sekä Lassi että Risto panivat maata tavallisella ajalla.
+Lassi pian kuorsaa ja on nukkuvinaan, vaikkei nuku. Risto, joka luuli
+isänsä raskaasti nukkuvan, hiipii ulos tuvasta ja pujahtaa aittaan.
+Aitan ovi ei näkynyt tuvan ovelle. Lassi myös pujahtaa ulos tuvasta ja
+hiipii hiljaa aitan ovipieleen ja seisahtuu siihen keppi kädessä. Kohta
+tulee Risto ähkäin ja puhkain aitan ovelle, kaksi jänestä kummassakin
+kainalossa. Juuri kun Risto astui kynnyksen yli, tunsi hän lujan
+kourauksen niskassansa, jonka jälkeen tiheät kepin läiskeet alkoi
+karvastella takapuolta.
+
+Riston oli nyt helppo arvata että isä oli niskassa, hän huusi: "Isä,
+isä, älkää lyökö, en minä ole Risto, se on Olli".
+
+"Vai Olli se onkin -- ahaa -- vai Olli se täällä varastelee jäneksiä,
+no Ollin pitää saada kovasti rökkiinsä", sanoi Lassi ja kepin läiske
+tuli aina tiheämmäksi. Vihdoin huusi Risto taas: "Isä rakas, älkää
+lyökö, ei se ole Olli, vaan oma poikanne Risto!" "Ahaa, Ristoko se
+onkin, vai niin -- no Ristolle annetaan kovasti rökkiin, ensin
+varkaudesta ja siihen lisäksi valheesta".
+
+"Mutta johan isä löi Ollia varkaudesta, älkää siis minua siitä lyökö",
+lausui Risto.
+
+"No, mihinkä Olli meni?"
+
+"Varmaan juoksi kotiinsa", ivaili Risto.
+
+"Löinkö minä Ollia varkaudesta?" kysyi Lassi.
+
+"Löittepä tietenkin ja vielä aika kovasti".
+
+"Mutta eihän minun käsistäni ole päässyt kukaan", sanoi Lassi.
+
+"Pääsi kyllä, Olli pääsi, minä näin sen", vakuutti Risto, "älkää siis
+lyökö minua varkaudesta, kun jo olette Rist... Ollia lyönyt". Samalla
+onnistui Riston luiskahtaa isänsä käsistä.
+
+"Lyökää nyt Ollia valheestakin", huusi Risto ja pötki tiehensä.
+
+Lassi nakkasi jänekset aittaan, veti oven kiinni, meni tupaan ja pani
+maata. Hän ajatteli ja aprikoi kumpiko Olli vai Risto se oli, jota hän
+löi tavattuansa aitan ovella jänekset kainaloissa. Hän koettelee
+pimeässä Riston vuodetta, Risto oli poissa.
+
+"Ainakin se oli Risto", päätti Lassi vihdoin ja supisi: "Malta, Risto,
+kyllä saat rökkiisi kun tulet kotiin. Hän taas on juossut Ollin luo.
+Mutta olisi vähän väärin", jatkoi hän, "että löisin Ristoa, sillä
+varastinhan minäkin isävainaan langoista jäneksiä ja vaihetin ne
+viinaan Väisälän Pekalle, eikä isävainaja tiennyt mitään, minä
+käyttäysin viisaammasti kuin Risto, siinä eroitus". Näihin mietteihinsä
+nukkui Lassi-ukko raskaasen uneen.
+
+Risto kun pääsi isänsä kynsistä, pilkisteli saunan nurkan takaa ja
+näki, vaikka oli hyvin pimeä, mutta vielä tarkemmin kuuli, isänsä
+menevän tupaan. Nyt Risto mietti päänsä ympäri, millä konstin päästä
+tästä kamalasta pyytöseikasta. "Kun pääsisin tästä pulasta, niin heitän
+hiiteen koko pyytöhomman", päätti hän. "Muuten on se hyvin väärin",
+jatkoi Risto, "että tällä kurjalla lailla petän vanhaa isääni, ei --
+pois nämä koukut pitää heittää, kun vaan nyt pääsisin tästä tyhmästä
+pulasta. Nykaarlepyyn nimismies sanoi mulle kerran -- sen muistan --
+Risto, tee mitä muuta hyvänsä, vaan älä tee väärin, älä varasta, älä
+valehtele! -- ja se herra sanoi oikein. Kumminkin olen nyt sekä
+varastanut että valhetellut. Varkaus tosin tässä kohdassa ei ole niin
+erittäin vaarallinen, eli ei oikeastaan varkaus, sillä jäneksethän isä
+on saanut takasin, vaan teko on kuitenkin petos. Jokohan menen isän
+luokse ja tunnustan kaikki. Vaan se pieksää minun pahan päiväiseksi.
+Kun isä ymmärtäisi tämän asian oikein, kun se tuntisi kuinka raskas
+mulla nyt on, niin ei se löisi minua kun tunnustaisin ja pyytäisin
+anteeksi, mutta isä ei ymmärrä. Ei, kyllä tästä pulasta pitää päästä
+selville jollakin kavaluudella". -- Risto tunsi hyvin isänsä tavat, hän
+tiesi että kun Lassi-ukko kerran pani maata, niin nukkui hän pian ja
+nukkui raskaasti. Risto pujahti uudelleen aittaan, otti taas neljä
+jänestä, meni veräjälle, viritti kaksi lankaa rinnatusten ja pujoitti
+kaksi jänöä molempiin lankoihin. Sen tehtyänsä hiipi hän hiljaa tupaan
+ja pani maata, vaan eri paikkaan penkille, ei tavalliselle
+vuoteellensa, joka oli tuvan laattialla.
+
+Aamulla varhain kun Lassi heräsi, puhalsi hän liedestä valkean päreen
+päähän ja pisti toisen pään seinän rakoon, niinkuin tapa oli. Hän näki
+Riston makaavan penkillä tuvan nurkassa. Ristokin oli heräävinään
+samassa vaikka oli valveilla ja katselee ympärillensä, kummaksuen muka
+kuinka hän makasi penkillä, vaikka vuoteensa oli laattialla ja sanoo
+vihdoin: "Unissani varmaan olen tänne kömpinyt, kosken muista mitään".
+
+"No, etkö ole ollut ulkona yöllä?" kysäsi Lassi.
+
+"En".
+
+"Enkö minäkään ole ollut yöllä ulkona?"
+
+"En minä ole kuullut, että isä olisi liikkunut paikaltaan, isä varmaan
+on nähnyt unta".
+
+"Eikö Olli olekaan varastanut aitasta neljää jänestä ja enkö ole
+pitänyt sinua niskasta ja pieksänyt Ollia?"
+
+Risto: (itsekseen) "siltä tuntuu tauksissani kun olisit Ollia
+pieksänyt, aijai" -- (ääneen): "En suinkaan minä ole nähnyt enkä
+kuullut mitään semmoista -- aijai".
+
+"Lassi: -- Mitä -- aijai?"
+
+Risto: "Näveri pisti sormeeni, aijaijai".
+
+Lassi: "Mene ulos ja hiero sormeasi lumella niin pian paranee.
+Untakohan olen nähnyt, tuossahan on keppikin, jolla pieksin Ollia".
+
+Risto: "Unta isä on nähnyt ja keppi samoin, aijaijai, -- menen
+hieromaan sormeani lumella".
+
+Heti päivän valjettua tuli Olli taas veräjälle, jonne Ristokin riensi
+ja kertoi Ollille lyhykäisesti, mitä yöllä oli tapahtunut.
+
+Risto taas huutaa, kun näki isänsä kartanolla: "Isä, isä, tulkaa
+katsomaan, kun on neljä jänestä". Lassi-ukko köpittää paikalle, näki
+ihmeen taas ja siunaili ja luki kiitossanoja "Tapiolle taitavalle" y.m.
+-- "Tuota se minun menneen öinen uneni merkitsi", lausui vihdoin Lassi.
+"Jumalalle kiitos, pojastani tuli aika pyytömies".
+
+Illalla pidettiin kestit, vielä juhlallisemmat kuin ensimmäiset. Lassi
+hankki kannun viinaa, josta meni kolme jänestä ja yksi pari metsoja.
+Riston pyytämismaine oli nyt ylimmällään koko kylässä, vieläpä
+naapurikylässäkin, laajalta ja lavialta puhuttiin ja ylistettiin,
+mimmoinen jalo pyytömies Rytkölän Ristosta tuli, vaikka häntä ennen
+niin pilkalla kohdeltiin. Itse lautamies Viisanenkin, kun Risto meni
+Viisalaan, käski Riston kammariin ja tarjosi ryypyn, niinkuin
+aikamiehelle ainakin. Samoin kohdeltiin Ristoa unilukkari
+Nukanterillakin j.n.e.
+
+Risto itse oli päättänyt, ja sen päätöksensä hän juhlallisesti julisti
+Ollille, ettei hän sen päiväsen perästä, kuuna päivänä aikonut ryhtyä
+koko pyytöhommiin, kun kerran oli kunnialla päässyt siitä pahasta
+pulasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Riston tekokyky oli muuten hyvin alkuperäistä. Kuljeksiessaan
+"kaupalla" ja paimenretkillänsä kesäaikoina, oli hän uuttera tekemään
+virsuja, tuohikoppia eli pallia, tuohitorvia ja pajupilliä. Jopa oli
+hänen teollisuuskykynsä kehittynyt niin korkealle, että hän tekasi
+tuohikontinkin, jota hän ei koskaan, paitsi öillä, jättänyt seljästänsä
+ja jossa hän tallehti kaikki tavaransa, joka ei ollut juuri
+paljonpaljo, 1 puukko tuohikuppineen, 1 vanha näveri, 1 sileä kivi,
+vasara, tulukset (tulitikuista siihen aikaan ei tietty mitään),
+muutamia rautanauloja, palanen nuoraa, tuohikoppi eli palli ja palanen
+vanhaa huuliharppua. Pukunsa oli mitä resua milloinkin sattui, kesällä
+aina avopäin ja avojaloin, talvella joku takkiresu päässä ja virsut
+jalassa. Näöltään pulska, tukka melkeen sysimusta, vartaloltaan solakka
+ja pitkä, liikkeessänsä hyvin reipas.
+
+Viimeisten pyytökestien perästä ei Ristolla näyttänyt olevan vähääkään
+halua pyytöhommiin, vaikka isänsä häntä useasti muistutti asiasta.
+Risto oli nyt kerran päättänyt, ettei sekautua koko pyytökeinoihin, kun
+hän niin onnellisesti pääsi viimeisestä pulakasta. Talvi oli kulunut ja
+kesä oli kohta käsillä, kun Lassi, toivottomana taas Riston
+pyytömiestaipumuksesta, eräänä päivänä sanoo Ristolle: "En minä enää
+jaksa sinua nenästä vetää, kun sulla itselläsi ei ole huolta ja halua,
+Pyytömiestä sinusta ei sittenkään tule, sen nyt hyvin näen, vaikka olen
+sulle hankkinut jäneslankoja ja ketunrautoja yltäkyllin, saat katsoa
+eteesi, varoita vaan ettet joudu vallesmannin kynsiin, kun sulla ole
+'laaka vörsvaaria'. Virsut ja tuohikopit, joita vähän teet, eivät
+miestä elätä, sillä välillä juokset pitkin kyliä, mene rengiksi
+johonkin!"
+
+"Rengiksi! syömään naurishauvikkaita apposten kanssa ja särpämään
+jäistä pikiöljy vinkerää piimäsinukkaa samasta ammeesta hevosten
+kanssa, nehei, siitä ei tule mitään isä rakas!"
+
+"No, mitä parempaa on sulla sitte toivossa? Esimerkiksi Eerikka
+Tuovisen talossa Tuovilan mäessä pidetään sekä palkallisille, että
+muulle työväelle hyvä ruoka, sillä isäntä ja emäntä syövät väkensä
+kanssa samassa pöydässä ja samaa ruokaa eikä piimäammeita pidetä
+hevostuvassa, koeta päästä sinne rengiksi!"
+
+"Jaa, entäpä jos menisit Tuovilaan rengiksi, ehkäpä pääsen vävyksi
+taloon. Annahan on nätti tyttö, eikö ole, isä?"
+
+"On kyllä, mutta Tuovilan Annako sinusta huolisi?"
+
+"Eipä tiijä, olenhan se minäkin nuin komianlainen poika. Kun mennä
+pyhänä olimme marjassa, niin tein minä Annalle ropposen ja Anna sanoi
+oikein ihaillen: kiitos Risto, sinä olet oikein nälli! ja minä poimin
+Annalle kourallisen hyvin kauniita vattuja, ja Anna sanoi: takki, nälla
+Risto! Anna kun on ollut setänsä luona Kuopiossa, on opetettu puhumaan
+ruotsia ja kun minäkin osaan ruotsia, niin puhumme sitä. Viimeksi
+erotessamme sanoi Anna: Koo nu seera Risto po Tuovila okso, (joka
+suomeksi tarkottavi: Käy nyt rakas Risto Tuovilassakin) ja minä sanoin:
+Takkar miukaste.
+
+"Niin, minä menen Tuovilaan rengiksi ja pääsen vielä isännäksi; siinä
+ei olekaan muita perillisiä kuin Anna. -- Te keksitte hyvän keinon,
+isä, hurraa!"
+
+Lassi katseli kummin silmin ainoan poikansa riemupuhkeita ja supisi
+itselleen: "saapa nähdä jos ei tuo onnistu paremmin kun jäniksen
+pyyntö". Sanoi kuitenkin: "Kuule Risto, varoita vaan, ettet saa
+rukkasia Annalta".
+
+"Minäkö saisin rukkaset, ohhoo! Rukkasia en pelkää, vaikk' oisi
+kuninkaan tyttö. -- Hei, Tuovilaan rengiksi ja sitte isännäksi isoon
+Tuovilaan, kas se passaa! Mitähän kyläläiset ja Viisalan Sohvi, joka on
+niin ylpeä, sanovat, kun Risto syöskomi hopiapislainen pitkävartinen
+piippu hampaissa istuksii Tuovilan ison pirtin pöydän päässä, tahi
+komentelee viertoväkeä isoilla paloilla ja heinämiehiä Enojoen isoilla
+nurminiityillä".
+
+"Kaikki hyvä, mutta ne rukkaset".
+
+"Rukkaset, rukkaset, arka niitä pelkää, vaan ei tämä poika".
+
+Pestausaika tuli. Risto teki uuden uutukaiset virsut, lainasi eräänä
+sunnuntaiaamuna siltavoudin pojalta puhtaan paidan, uuden verkatakin,
+uudet verkahousut ja uuden huopahatun, pesee silmänsä ja kampaa
+hiuksensa, ensikerran eläissänsä äitinsä kuoleman jälkeen monta vuotta
+sitte, (kamman oli saanut lainaksi Tiukka Antilta, joka oli mainio
+kampamestari) pukeiksen niin komeasti ja lähtee reippasemaan Tuovilaan.
+Konttinsa jätti hän kaipauksella kotiinsa. Tuovilan kujansuun kentälle,
+tien vierellä, jota Riston oli mentävä kylään, oli kokounut joukko
+kylän ja muidenkin lähikyläin nuorisoa leikkimään, kuten tapa oli
+pyhäpäivinä. Kun Risto lähestyi joukkoa, niin ottivat miehet lakit
+päästänsä kumarrellen ja naiset niijaisivat syvästi; kukaan ei tuntenut
+Ristoa nyt, vaikka hän muuten oli hyvin tuttu kylässä. Arveltiin:
+"Mikähän herra se oli, isoon Tuovilaan näkyy kävelevän, mitähän asiaa
+sillä sinne on" j.n.e. Luomaniemen Jussi arveli: "Ei suinkaan se ole
+herra kun sillä oli virsut jalassa, eihän herrat kulje virsuissa".
+Uuran Maija: "saattaa silti herra olla, jos on virsuissa lystin vuoksi
+kävellessään metsillä; olen minä kerran nähnyt sotamajurinkin kävelevän
+virsut jalassa ja se vielä kirkonkylässä!" -- "Saattaapa kentiesi olla
+sotamajurin poika, Tuuri, häntä en oikeen tunne vaik'oon sen kyllä
+nähnyt, vähän sen näkönen tuo oli", arveli Kaarakkalan Pekka.
+"Katsokaamme kun hän lähtee Tuovilasta, niin menemme sinne kysymään",
+päätti joukko.
+
+Risto saapui niin Tuovilaan ja tapasi isännän kotona. Isäntä katseli
+pitkään, otti lakin päästänsä ja kumartaen kysyi: "kuka te olette?"
+
+"Risto Rytkönen".
+
+"Ka, Risto. Tuhat tulinen, kun en sitä tuntenutkaan, kuinka sinä nyt
+olet niin viinissä vaatteissa?"
+
+"Ainahan niitä vaatteita löytyy, kun tosi tarve tulee", vastasi Risto
+rehevästi.
+
+"No, mitä sulla on asiaa nyt Risto?"
+
+"Tuota, minä arvelin kysyä, tuota tuota, ottaisitteko minun rengiksi?"
+
+"Rengiksi! no, joko sinä aijot ruveta työntekoon, ja mitä työtä sinä
+osaat?"
+
+"No, osaanhan minä kaikenlaista, osaan tehdä virsuja, tuohikoppia ja
+konttiakin. Olen minä pyytänyt jäneksiäkin, niitä sain kerrankin kolme
+yht'aikaa yhdestä langasta".
+
+"Kolme jänestä yht'aikaa yhdestä langasta! oh, hoo, jopa pistit pitkän
+valheen, Risto, eihän kolme jänestä saata mennä kerralla lankaan".
+
+"Saattaa kyllä, kysykääpä isältä, niin saatte kuulla etten valehtele".
+
+"Muuten ovat nuo luetellut työsi melkeen vähäpätöisiä. Virsunteko,
+erittäinkin vierto ja rovio aikoina, on kyllä tarpeellinen, vaan meidän
+rengit tekevät tavallisesti itsekukin virsunsa. Mutta onhan sitä meillä
+kesänaikana liijoitenkin, paljo muutakin työväkeä, jotka tarvitsevat
+virsuja, erittäinkin vaimoväkeä, jotka kaikki eivät osaa itse tehdä,
+niin ehkäpä virsunteko kykysi tulee hyväänkin tarpeesen. Tuohikoppia
+taas meillä ei tarvita, joka koppia lyöpi ja niitä tarvitsee, tehköön
+itse. Konttejakin on talon tarpeeksi entisiä. Jäneksiä kyllä saat
+pyytää talviaikana, sehän on hyvä, erittäinkin kun kehut olevasi niin
+jalo pyytäjä; ehkäpä osaat ajaa ja ruokkia hevosta, sillä meillä on
+paljo ajotöitä talviaikana erittäinkin".
+
+"Kyllä minä hevosta osaan ajaa, kun kulunpäällä ollessani olen paljo
+ajanut hevosella. Kerrankin kun Hiltulasta vietiin kaksikymmentä
+kulkianta (kerjäläistä) Liholahteen, niin, kun kyytipojalla paleli
+käsiä ettei saattanut ajaa, otin minä ohjakset ja se meni aika kyytiä,
+niin että reki kaatui kolme kertaa taipaleella".
+
+"Onhan tuo sekin muutamanlaista ajoa", sanoi isäntä nauraen, "no kuinka
+paljo palkkaa sinä tahdot vuodelta?"
+
+"Mikähän nyt olisi kohtuus, mitä isäntä antaisi?"
+
+"No, en nyt tiä, kymmenen riksiä, siihen lisäksi saat viisi tolppaa
+pestiä ja talon vaate; eiköhän se ole kohtuus?"
+
+"No, onhan tuota rahaa siinäkin, olkoon menneeksi?"
+
+"Mutta, Risto, ethän sinä ole vielä käynyt rippikoulua?"
+
+"En".
+
+"Vaan sun pitää selvittää rippikoulu, ennenkun tulet taloon; osaat kait
+sinä lukea, opetti kait äitivainaasi, joka oli niin hyvä lukia,
+sinunkin lukemaan?"
+
+"Osaan minä lukea; äitivainaja, voi, voi kun kuolit", huudahti Risto,
+suuret kyyneleet silmissä; "rippikoulusta tuumaan isän kanssa".
+
+Risto sai nyt pestirahat ja lähti pötkimään isänsä mökille. Porstuassa
+kohtasi hän Annan ja sanoi: "Ja kommer reng po Tuovila" (Minä tulen
+rengiksi Tuovilaan).
+
+"Ahaa, hvad kan du göra", (mitä sinä saatat tehdä) kysäsi Anna.
+
+"Ja kan jööra va som helst, tu voor sii", (minä saatan tehdä mitä
+hyvänsä, saat nähdä).
+
+"Kuinka sinä nyt olet niin viinissä vaatteessa ja silmäsikin niin
+puhtaana etteihän sua tunnekkaan enään Risto?"
+
+"Ja haar loona o'm", (ne olen lainannut).
+
+Risto, kun nyt oli saanut asiansa selville Tuovilassa, lähti viuhtomaan
+aika kyytiä takasin isänsä luo. Sillaikaa kun Risto oli isännän
+puheilla kammarissa, oli kylän nuoriso leikkikentältä kokoutunut
+Tuovilan isoon pirttiin uteliaana tietääksen mikä herra se oli, joka
+oli isännän puheilla, ja niinpian kun Risto kerkesi ulos porstuasta,
+purkausi väki ulos pirtistä aika töminällä porstuaan, saadaksensa
+kuulla, mikä se herra oli. Isäntä astui myös ulos kammarista porstuaan
+kummeksien väen kummallista tungosta. Ensimmäinen, joka tapasi isännän
+porstuassa, oli Luomaniemen Jussi (eli Luoman Jussi). Hän kysyi
+hämökkäästi, kuin olisi ollut kuuma puuro kurkussa:
+
+"Kuk'oil tuo herra joka käv isännän puheella?"
+
+"Kuka! mikä herra, en minä ole nähnyt täällä mitään herraa". Annalta
+pääsi kilisevä nauru, joka tarttui koko nuoriso laumaan, joka myös
+nauroi, tietämättä minkä tähden, niin että seinät helisivät. Jussia ei
+naurattanut, kun hän luuli, että Anna ja koko joukko ivailivat häntä,
+jonka tähden hän puoli vihassa matki isännän vastausta: "mikä herra",
+tuo joka tuolla laukkaa pitkin kujaa, osottaen kädellänsä ovesta
+kujalle.
+
+"Jassoo, sekö herra, se oli Risto Rytkönen". Taas päästi Anna aika
+kimakan naurun, johon koko joukko säesti, paitsi Jussi, huutain aina
+väliin, Risto Rytkönen, Risto Rytkönen, hi hi hi ja väliin huudahti
+aina joku ivaten: "No Jussi, nythän sait tietää kuka herra oli". Jussi
+oli vihassa ja sanoi:
+
+"Johan minä sanoin teille kentällä, kun häntä kumartelitte ja
+niijailitte, ettei se suinkaan ollut mikään herra, kuin käveli
+virsuissa".
+
+"Kuka se ensiksi kumarteli? Jussi, Jussi, Jussi, muistaakseni", sanoi
+Uulan Maija.
+
+"Jussi, Jussi, Jussi", huutivat kaikki yhteen ääneen.
+
+"Kaikkia niitä on herrojakin, jokohan lähden perään ja annan sille aika
+selkäsaunan, minulla olisi sille entistä maksettavaa", mutisi Jussi.
+
+"Äläkä lähde, Risto antaa sulle oikean herraskylvyn ja sitte tulee
+samanlainen käpälämäenlasku, kun Salmeenin heinäpielekseltä mennä
+talvena, muistatko sitä Jussi?" irrotteli Kaarakkalan Pekka.
+
+"Ja Risto ehkä rutustaisi simsettisi ja tahraisi lankkisaappaasi",
+matkivat tytöt joukosta.
+
+"No Pekka, mitenkä se kävi Jussille Salmeenin heinäpieleksellä, kun
+äsken sanoit, kerro, kerro!"
+
+"Se oli näet sillä lailla", kertoi Pekka, "että Renkelin Heikillä oli
+Siikakosken talo syrjämaana mutta ei maksanutkaan maan veroja vaikka on
+rikas, jonka tähden maa myytiin maaherran kansliassa ja sihteeri
+Salmeeni osti maan. Huolimatta siitä ja huolimatta Salmeenin kiellosta
+teki Renkelin Heikki heinät maan niityiltä ja pielesti ne niinkuin
+ennenkin. Salmeeni oli sanonut, sen kaikki tiesivät, ettei Renkelin
+Heikki heiniä vie, heinännoutajat saavat selkäänsä. Renkelissä
+tuumattiin miten heinät saataisiin kotiin. Jussikin oli kuullut
+Salmeenin uhkauksen ja sanonut: Aha minä olisin heinännoutajain
+joukossa, niin jumaliste vietäisiin heinät kotiin.
+
+"Renkelin Heikki oli päättänyt, että eräällä aamupuhteella, kun vielä
+oli pimeä, varustaa kahdeksan miestä ja yhtä monta hevosta
+heinännountiin. Jussia oli pyydetty joukon päällysmieheksi tietysti,
+itsekehutun urhoutensa vuoksi. Ristolla oli vähän vanhaa kostoa
+Renkelin Heikille, joka mustasukkaisuudesta oli Riston ajanut eräänä
+pakkaisiltana pirtistänsä yön selkään. Kun Risto oli kuullut Renkelin
+Heikin väkivaltavehkeet, niin hän aikanaan huomautti asiasta Salmeenia,
+joka pyyti Ristoa ilmoittamaan tarkemmin ajasta milloin väkivalta oli
+aivottu tapahtumaan. Hiljan illalla ennenkun heinännounti Renkelissä
+oli päätetty, hiihti Risto Salmeenin luokse ja määkäsi: 'Moron kommer
+te hämtta höena'.
+
+"'Puhu suomea, en minä ymmärrä ruotsia'.
+
+"'Huomenaamupuhteella tulevat ne noutamaan heiniä!'
+
+"'Ahaa, mitä nyt on tehtävä, tappelemaan minä en rupea, kieltämään
+kyllä menen, mutta eihän se auta. Montako miestä sieltä tulee
+heinännountiin?'
+
+"'Kahdeksan miestä ja kahdeksan hevosta, kohta koko Kärsämän kylän
+kaikki miehet ja hevoset, aikoovat näet viedä kaikki heinät yhdellä
+kertaa'.
+
+"'Sanoitko, että tulevat jo pimeän aikana aamulla?'
+
+"'Niin, pimeän aikana', vastasi Risto.
+
+"'Äläpä huoli, minulla on kone, jonka avulla ehkä saatamme
+heinännoutajat ajaa käpälämäkeen. Tuleppa tänne Risto'. Salmeeni
+talutti Riston pimeään kammariin, pani siellä päähänsä muutamanlaisen
+naamarin, johon hän puhalsi. Siitä tuli vähän ihmisen haamonen
+hirmuinen esine, tuumaa pitkät hampaat ja veripunanen kieli riippui
+suusta ja siinä oli suun kohdalla kone, joka, kun kovasti puhui, antoi
+senlaisen hirmuisen mölinän, että hiukset nousivat pystöön sitä
+kuunnellessa.
+
+"'Sepä on kone, jonka avulla heinännoutajat pötkivät pakoon
+nurinniskoin kuin jänekset', vakuutti Risto hämmästyneenä.
+
+"'Kuinka varhain luulet heinännoutajain saapuvan pielekselle?'
+
+"'Kyllä ne ovat siellä viimestäänkin kuudenaikana, ja silloinhan on
+melkein pilkkopimiä, erittäinkin nyt kuutonna aikana', vastasi Risto.
+
+"'Etkö auta minua, Risto niin varustamme hirmun huomenaamulla. Pieles
+on liki metsän rantaa, ja sitäpaitse on pieleksen vieressä iso tiheä
+pajupensas. Sinä otat koneen kanssasi ja piilottaut pensaasen, etteivät
+heinännoutajat sua näe. Minä hiihtelen suksin toiselle puolen pielestä,
+kun noutajat tulevat, ja kiellän heitä ottamasta heiniä, jota kieltoa
+ne luonnollisesti eivät tottele, niin silloin sinä hyppäät pensaasta
+ylös ja kiljaset koneesta mitä sanoja tahdot. Laita vaan kone niinkuin
+olen näyttänyt'.
+
+"'Kyllä minä olen apuna asiassa; tästä tulee lemmon hupanen leikki',
+vakuutti Risto.
+
+"Risto oli laittaunut aikaisin pensaasen, oli saanut Salmeenilta
+turkin, jonka hän puki nurin päällensä, ynnä muutenkin varustettu
+vaatteilla vilua vastaan. Risto odotti ikävissään näytelmän alkua.
+Vihdoin tulevat heinännoutajat pielekselle, kerskaillen keskenänsä:
+'Tulkoompa nyt Salmeeni estämään heinänvientiä' j.n.e.
+
+"Jussi oli ensiksi laittanut häkkinsä pieleksen viereen, muut olivat
+aikeessa tehdä samoin. Jussi kiipeää pieleksen harjalle muka hankoamaan
+heiniä häkkiinsä, kun samalla Salmeeni hiihtelee pielekselle ja sanoo:
+'Älkää hyvät ihmiset tehkö väkivaltaa, heinät ovat minun'.
+
+"'Sinun, vainiin! pötki tiehesi, eli saat selkääsi, meitä on kahdeksan
+miestä. Muuten minä yksin olen mies hoitamaan mokoman reppanan, kun
+sinä olet, tule vähän likemmäksi, niin nakkaan sinun tuonne
+kuusikkokorpeen, sieltä saat hakea heiniä', uhkaili Jussi. Samalla
+hyppää Risto pensaasta, hirmunen mölinä kuuluu: Mitäs täällä tehdään,
+-- helvettiin koko joukko! pyörittäin ja heiluttain kummituspäätänsä
+niin että se näytti kymmeneltä. Jussi kääntää päätänsä taaksensa,
+hyppää alas pieleksen harjalta ja lähtee laukkaamaan pakoon mitä
+nivelistä pääsi, muut perässä. Noin virstan päässä Jussi ei vielä
+uskaltanut katsoa taaksensa, vaikka mölinä oli lakannut, kysäsi
+juostessaan: vieläkö tulee? -- luullen paholaisen yhä ajavan tasaa.
+
+"Hevoset tulivat raivoon ja laukkoivat mikä minnekin, muutamat tietä
+toiseen kylään ja muutamat metsään. Yksi hevonen oli tarttunut
+valjaistansa kahden puun väliin pieleksen läheisyydessä, josta se ei
+päässyt edes eikä ta'as.
+
+"Sittekun Risto ja Salmeeni olivat nauraneet itsensä puolikuoliaksi
+'onnistuneelle näytelmälle', irtauttivat he hevosen vankeudesta.
+Hevonen valjastettiin uudelleen, Risto istui tyhjään heinähäkkiin,
+sanoen: 'Minäpä ajan Renkeliin kuulemaan, mitä heinännoutajat tietävät
+kertoa urhoretkeltänsä!'
+
+"Risto oli ajanut Renkelin talon kartanolle, käveli pirttiin ja lausui:
+'Hiihdellessäni jäneslankojani kokemassa, löysin hevosen tyhjän
+heinähäkin kanssa ja toin sen taloon, tuolla on kartanolla, keltähän
+hevonen unhohtui metsään?'
+
+"Samalla astuu Renkelin Heikki (isäntä) pirttiin ja katsahtaa Riston
+kysymyksen johdosta pirtin akkunasta kartanolle. 'No hiisi, meijän
+raudikkohan tuo on, mistä sinä sen löysit, Risto?'
+
+"'Likeltä pielestä Salinlahden niityn rannalta, jossa raudikko oli
+tarttunut kahden kuusen väliin ja suurella vaivalla sain hevosen siitä
+irti'.
+
+"'Tästähän lähtivät varhain aamulla kahdeksan miestä, jokaisella
+hevonen, heinähäkki perässä, noutamaan heiniä Salinlahden niityltä.
+Luomajussilla oli raudikko. Mitä on tapahtunut ja mihin hornaan miehet
+ja muut hevoset ovat joutuneet; eihän vaan Salmeeni niitä ole...'
+
+"Ne urholliset heinännoutajat olivat kauhuissansa ja häpeissänsä
+kaikessa hiljaisuudessa hiipineet ja istuneet karsinan puoleisen
+rahille uunin viereen, niin ettei isäntä, joka oli nukahtanut
+kammarissa, kuullut heidän tuloansa eikä ensin pirttiinkään tullessansa
+heitä havannut, äänettä kun istuivat katsellen toisiansa pitkin
+naamoin. Lieneekö koskaan maailmassa annettu näytelmää, jonka katsojat
+olisivat olleet niin synkkäisellä mielellä ja näyttäjät niin
+riemullisia, kun tässä näytelmässä.
+
+"Vasta sitte kun isäntä oli kävellyt peremmäksi pirttiä, havahti hän
+heinännoutajat istuvan rahilla 'allapäin, pahoilla mielin, kallella
+kaikin kypärin'.
+
+"Isäntä, kun huomasi miehet istuvan äänettä rahilla, kiljasi: 'No,
+miehet, missä ovat heinät ja hevoset?'
+
+"'Helvettiin kaikki heinät ja hevoset! En kuuna päivänä lähde mokomalle
+heinäretkelle, vaikka veisi vihtahousu venäläinen heinät ja hevoset
+yhtaikaa', ärjäsi Jussi kauhuissansa. 'Enkä minä. Enkä minä', huusivat
+joka mies yhteen ääneen.
+
+"'Siellähän elämä oli, siellä pieleksellä', jatkoi Jussi. 'Juuri kun
+olin päässyt pieleksen harjalle ja alotin hankoomaan heiniä häkkiin,
+tulee Salmeeni renttu ja kieltää ettei heiniä saa ottaa, kun ne ovat
+hänen, muka. Hälle annoin minä aika vastaukset, mutt' yhtäkkiä ilmestyy
+metsästä toiselta puolen pielestä joukko hirmusia keijukaisia, jotka
+älisivät niin -- voi kauheaa! ja niitten naamat -- voi hirmua! ja
+meidän täytyi lähteä pakoon'.
+
+"'Jokainen sen tietää, että Salmeenilla on koko paholaisjoukko
+palveluksessa. -- Kuuluuhan niitä näkyvän useasti sen kotonakin
+kaikennäköisiä', säesti isäntä.
+
+"'Luitko, Jussi, kuinka monta keijukaisia oli', kysyi Risto
+irvistellen.
+
+"'Lempo niitä jouti lukemaan, oli kait niitä vähintäänkin
+kolmekymmentä'.
+
+"'Olivatko isoja?'
+
+"'Oli yksikin niin pitkä, että pisimmän kuusen latvan yli näkyi sen
+kauhunaama, se juutas varmaan oli päällikkö, sillä oli syltää pitkät
+sarvetkin, muut olivat vähän pienempiä'.
+
+"'Vai niin!'
+
+"Näin on minulle kerrottu varmalta taholta", päätti Pekka
+kertomuksensa. Koko nuorisojoukko huuti kuin yhdellä suulla: "Jussi,
+Jussi, semmoinen sankari!"
+
+Jussi, silmittömästi suutuksissa, karjasi: "Valehtelet, Pekka, sen
+kotka", ja lähti käpälöimään Riston perään mutisten: "Mutta malta
+Risto, vai sinä se olit keijukaisseppänä Salinlahden heinäpieleksellä;
+sen kepposen saat maksaa selkänahkallasi, malta sinä".
+
+Risto, joka nyt ei pitänyt kovin kiirettä ei kerjennytkään kauvas,
+ennenkun näki jonkun juoksevan perässänsä ja ehkä ei likellä, tunsi hän
+Jussin sekä aavisti Jussin kiireenmuotoisesta juoksusta hänen saaneen
+jotakin vihjaa Riston tepposesta heinäretkellä, joten hän heti otaksui,
+ettei Jussi laupeuden pakosta rientänyt hänen luoksensa, sen vähemmän
+kuin hän entuudesta tiesi, ettei heidän välillä vallineet ystävyyden
+tunteet, ehkä tutut keskenään olivat. Vakuuden vuoksi poimi Risto
+kiireesti, kuitenkin herättämättä Jussin huomioa, pikkukiviä taskuunsa
+ja käveli huolettoman näkösenä eteenpäin, kuitenkin varulla, ettei
+Jussi kerjennyt kovin likelle. Risto kyllä juoksemalla olisi kerjennyt
+monta kertaa jättää Jussin, mutta hän ei tahtonut, sen vuoksi, että
+Jussi olisi saanut aihetta kutsua häntä pelkuriksi, jota nimeä Risto
+suurimmalla innolla kammoi. Polkutie, jota he nyt kulkivat, ohjasi
+vetelälle suoniitylle ja siellä joutui Jussi Ristoa niin liki, että
+Risto oli kuulevanaan jonkun juoksevan perässänsä ja kääntyi katsomaan
+taaksensa. Jussi, joka oli varustanut itsensä vankalla kepillä, jolla
+hän oli aikonut muokata Riston pahanpäiväseksi, oli nyt kymmenkunnan
+askelta Ristosta. Risto näki heti Jussin kiukkuhaamusta, ettei siinä
+ollut ystävyyden varjoakaan, eikä Jussikaan malttanut hallita
+kiukkuansa, vaan puisti heti keppiänsä ja pakisi: "Ähä sinä virsuherra
+-- sinä kyläluuta -- sinä -- sinä sysinokka -- sinä koppimestari --
+sinä kissantappaja -- sinä keijukaisseppä -- sinä -- sinä -- -- kas nyt
+saat selkänahkallasi maksaa kaikki temppusi yhdellä kertaa sinä
+tuiskunserkku".
+
+Risto sieppasi taskustansa pienosen kiven, joka vinkuen lensi Jussia
+leukaan. Kivi vei myötänsä Riston sanat: "Aha -- sinä pupun kaima --
+muuta nimeä sulla ei ole -- pötki jo käpälämäkeen!" Jussi vilahteli
+ympärilleen saadaksensa jotakin heittoasetta, mutta kun ei nähnyt
+mitään sellaista asetta, lähti hän pötkimään pitkin laukoin pakoon,
+Risto perään. Kivi toisensa perästä lenti Jussin takapuoliin. Joka
+kerralla kuin Risto lennätti kiven Jussin perään, huuti hän: "Pupu,
+pupu, pupu, rukka".
+
+Pian katosi Jussi näkymättömiin ja Risto käveli verkalleen isänsä
+mökille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Riston lähdettyä Tuovilasta sanoi isäntä Annalle: "Kaunis poika tuo
+Risto, kun se on oikeissa vaatteissa ja pessyt silmänsä, jota se
+harvoin taitaa tehdä". "No, onhan tuo muutama Ristokin", vastasi Anna
+punastunein kasvoin. Isä katsoi Annaan kummastuksella ja sanoi:
+"Käskepä äitisi tulla tänne kamariin".
+
+Emäntä tuli heti ja isäntä sanoi:
+
+"Minä pestasin äsken Risto Rytkösen rengiksi tulevaksi vuodeksi".
+
+"No ehkäpä hän saattaa jotakin tehdä, vaik'ei se tähän asti ole tehnyt
+muuta, kun juossut ympäri maailmaa. Mutta eihän se olekaan kumma, kun
+Risto-riepu äitinsä kuoltua lapsena jäi yksinkertaisen isänsä
+kasvatettavaksi. Riston äiti oli erinomaisen siisti ja toimekas
+ihminen, hänen eläissä oli Rytkölän mökki siisti kuin aika herrastalo
+-- ihme, että Hanna oli ottanut tuon Lassi-töpperön mieheksensä! Kerran
+kysyin Hannalta vaan leikillä, kuinka hän oli saattanut rakastua
+Lassiin. Hanna vastasi: 'Niinhän se onnenratas pyörii tässä
+maailmassa', ja puhkesi katkeraan itkuun, niin että sydämensä pelkäsin
+halkeavan. Siitä arvasin, että joku onnettomuus hälle oli tapahtunut,
+enkä senkoommin koskenut siihen asiaan".
+
+"Se onkin hyvin hämärä asia", lausui isäntä, "eikä tällä seudulla muut
+kuin minä tiedä, kuten asia oikeastaan on. Sillä välipuheella, ettet
+hiisku kenellekään, kerron sulle asian: Kuten muistat, matkustin toissa
+talvena Hämeessä pellavan ostolla. Sillä retkellä kohtasin eräässä
+talossa vanhanpuoleisen vaimon, joka kertoi että monta vuoitta sitte
+palveli eversti T:n perheessä H:n kaupungissa erään köyhän virkamiehen
+tytär, mampseli Hanna S. seuraneitenä. Hanna mamseli oli komea ja
+nerokas tyttö. Everstin vanhin poika Torsten, joka oli nuori kaunis
+herra ja kuuluu nyt olevan majuri, oli rakastunut Hannaan ja tahtoi
+naida hänet, vaan se aateliylpeä T:n perhe, Torstenin vanhemmat ja
+sukulaiset, nousivat kokonaan raivoon, kun Torsten ilmoitti asian.
+Hanna, tämän tiettyänsä katosi paikalta, eikä tiedä kukaan vielä
+tänäpäivänä mihin se on joutunut. -- Tämä kertomus, kun sitä vertailen
+siihen, mitä niinä aikoina puhuttiin nimittäin että Isoonsavolaan oli
+saatu uusi komea emäntäpiika ja että se oli leski, koska sillä oli
+lapsi, sopii minusta Riston äidiksi, sillä hänen nimensä oli Hanna ja
+oli ennen naimistansa emäntäpiikana Isosavolassa. Jos Hanna oli leski,
+sitä en tiedä, sen vaan luulen varmaksi, että nykyinen sotamajuri, joka
+täällä tuontuostakin kulkee järjestämässä meidän vähäisiä sotajoukkoja,
+on eversti T:n poika Torsten, josta vaimo mulle kertoi ja -- mikä
+minusta on kummaa -- on Risto aivan majurin näkönen, ja majurin poika
+Tuuri on hyvin yhdennäkönen Riston kanssa. Lassi oli silloin renkinä
+Savolassa. Hän oli silloin, kuin nytkin, hyvin typerä, muuten
+hyväsävynen. Työtä hän ei osannut muuta kun hakata halkoja ja
+metsästää. Pyytömies on Lassi aina ollut hyvä, hän kantoi metsästä
+lintuja ja jäneksiä niin paljo että Savolassa oli lihaa yltäkyllin
+talon isolle väelle ja paljon lähetettiin rovastille ja vallesmannille.
+Hanna taas oli erinomaisen taitava ruanlaittaja, sen laittamat
+lintu- ja jänespaistit olivat maanmainioita. Muistan kerrankin, kun
+Savolassa oli suuret kinkerikestit, joihin luonnollisesti oli kutsuttu
+kaikki kirkonkylän herrasväki, kun ruustinna sanoi: niin hyvää
+lintupaistia kun Hanna laittaa ei saa missään, johon kaikki sääntivät.
+Syötyänsä kiitteli ja syleili herrasväki Hannaa, niinkun hän olisi
+ollut talonemäntä. Ja emäntä Hanna oli ei nimeltä vaan näöltä ja
+teolta. Puhtaassa piika-asussansa esiintyi hän kuin ruhtinatar kaikkein
+muiden rinnalla. Niinä kolmena vuotena, kun hän oli Savolassa
+emäntäpiikana, muuttui talo melkeen tuntemattomaksi puhtaudessa ja
+järjestyksessä. Sitä kyllä kaikki ihmettelivät ihmettelemälläkin,
+minkätähden Hanna oli ottanut Lassin mieheksensä, ehkä hällä oli
+tarjona hyviäkin kosioita.
+
+"Savolan isäntä oli kerran leikillään sanonut: Hanna, kun tulet
+naimisiin, niin annan sulle Rauhaniemen torpan, se on hyvin kaunis
+paikka, kuten itse monta kertaa olet sanonut, siinä on sievät pelto- ja
+niittytilukset, kolmisen lehmää ja hevosen siinä voipi pitää ja
+asuinhuoneet hyvässä kunnossa, vaikei siinä nykyjään ole asukasta.
+Rauhaniemi! -- ah kuinka se on minulle sopiva -- Rauhaniemi, ah! --
+tuhansia kiitoksia! -- oli Hanna sanonut riemumielissänsä.
+
+"Hanna oli kerran iloissansa leikitellen sanonut koko talonväen
+kuullen: 'Minusta ehkä tulee Rauhaniemen emäntä, saati vaan saan miehen
+-- isäntä on luvannut'.
+
+"'Olen kyllä luvannut ja se lupa pitää', lausui isäntä, myös koko talon
+väen kuullen.
+
+"Lassikin oli jo aikoja sitte hartaudella toivonut pääsevänsä Savolan
+torppariksi Rauhaniemeen, mutta kun nyt kuuli miten hänen hellin
+toivonsa sai niin odottamattoman kuperkeikan, tunsi hän niinkuin olisi
+saanut kuolinpiston sydämeensä. 'Voi, voi jos oisin parempi, niin ...
+mutta enhän sitä uskalla kuiskata omaankaan korvaani, sen vähemmin
+Hannalle', oli Lassi vaikeroinut itseksensä.
+
+"Eräänä päivänä, kun Lassi kohtasi Hannan kahdenkesken, sanoi Lassi:
+
+"'Kyllä minä tuon teille lintuja ja jäneksiä sitte kun tulette
+Rauhaniemen emännäksi'.
+
+"'Tuopiko Lassi? sepä on oikein siivosti'.
+
+"'Tuon', vastasi Lassi, suuret kyyneleet silmissä.
+
+"'Tuopiko Lassi kernaasti?'
+
+"'Tuon oikein kernaasti', ja puhkesi itkuun.
+
+"'No, miksikä Lassi on niin murheissa, mitä on tapahtunut?'
+
+"'Ei häntä juuri ole tapahtunut mitään, voi jos minä oisin parempi!'
+
+"'Parempi? onhan Lassi siivo ja ystävällinen ihminen'.
+
+"'Niin, vaan minä olen niin kehno'.
+
+"'Kehno? ei suinkaan, onhan Lassi rehellinen ihminen'.
+
+"'Vääryyttä tosin en ole tehnyt äyrin edestä kellekään, mutta...'
+
+"'Mutta? mitä sitte tarkoitat?'
+
+"'En uskalla sanoa'.
+
+"'Uskalla? miksi et uskalla?'
+
+"'En tohdi'.
+
+"'Minä suutun jos et sano mitä tarkoitat'.
+
+"'Jos olisin parempi, niin...'
+
+"'Taas sama virsi -- niin?'
+
+"'Niin saattaisin tulla Rauhaniemen isännäksi samalla kertaa kun Hanna
+emännäksi ... mutta...'
+
+"'Tahtoisitko sen?'
+
+"'Jos tahtoisin! vieläkin kysyy, se on ollut hartahin toivoni siitä
+asti kun ensikerran näin Rauhaniemen'.
+
+"'No, tule sitte Rauhaniemen isännäksi!'
+
+"'Otatteko minun isännäksi Rauhaniemeen -- mieheksenne?'
+
+"'Otan!'
+
+"'No, Herra Jumala! -- nyt on minulla kaikki mitä maailma saattaa
+antaa, enkä pyydä muuta Jumalalta enkä ihmisiltä'.
+
+"'Mutta Lassi, sinun pitää olla hyvä isäpuoli Ristolle, oletko?'
+
+"'No olen, saatte vaan nähdä. Minä opetan sen aika pyytömieheksi, --
+milloin se on syntynyt?'
+
+"'Kekrin aattona, viisi vuotta sitte!'
+
+"'Kekrin aattona, se on hyvä merkki se, kyllä Ristosta tulee hyvä
+pyytömies!' lausui Lassi riemuiten.
+
+"'Tuotko nyt kernaasti lintuja ja jäneksiä Rauhaniemeen?' kysäsi Hanna.
+
+"'Saatte vaan nähdä, että tulee metsänviljaa yltäkyllin'.
+
+"'No, se asia on nyt selvillä, nyt lähdemme sanomaan isännälle,
+emännälle ja muulle talonväelle mitä on tapahtunut!'
+
+"Lassin kasvot loistivat taivaallisriemusta kun hän käsikädessä Hannan
+kanssa käveli vieras tupaan, jossa isäntä ja emäntä istuivat.
+
+"'Tässä saan esitellä Rauhaniemen torpan isännän ja emännän!' lausui
+Hanna.
+
+"'Mitä nyt? -- Lassi! -- mitä kummitusta -- Lassi?' huutivat isäntä ja
+emäntä yhteen ääneen.
+
+"'Niin -- Lassi', sanoi Hanna kainosti.
+
+"Pian sai koko talonväki kuulla tämän mainion uutisen. Kaikki
+törmäsivät onnittelemaan parikuntaa. Lassin koukkuselkä oikeni niin,
+että hän näytti puolta kyynärää pitemmältä kun ennen. Muutenkin yleni
+Lassin arvo talonväen silmissä niin, että siihen siaan, kun häntä ennen
+puhuteltiin pilkka- ja komppasanoilla, häntä nyt kohdeltiin
+kunnioituksella ja kutsuttiin tästälähtein teiksi.
+
+"Vihdoin lausui Savolan isäntä:
+
+"'Ehkä tämä kohtaus oli odottamaton, on asia kuitenkin sellainen, että
+se ei koske minuun eikä muihinkaan. Hannalla on vapaus valita miehensä.
+Rauhaniemen olen luvannut Hannalle ja sen saatte -- sanasta miestä --
+sinne saatte mennä asumaan, niinpian kun olette vihityt, eli milloin
+tahdotte. Kaksi lehmää saatte uudentalon apua, hevosta saatte lainata
+talosta, niinkauvan kun saatte hankituksi oman, hevosia on talossa
+yltäkyllin. Talossa saatte olla, niinkauvan kun tahdotte, ja varustella
+itsellenne talon värkkiä'.
+
+"'Ja minä annan neljä lammasta kesävilloinensa ja kymmenen kyynärää
+sarkaa', sanoi emäntä.
+
+"Hanna ja Lassi kiittelivät isäntää ja emäntää heidän niin suuresta
+hyväntahtoisuudestaan. Isäntä vastasi kiitoksiin sanoen: 'Me olemme
+Hannalle suuressa velassa kaikesta hyvästä, mitä hän on talossa tehnyt
+näitten kolmen vuoden ajalla. Talon lapset, sekä suuret että pienet,
+ovat Hannalta oppineet paljo hyvää sekä sisällisesti että ulkonaisesti.
+Sanalla sanoen: Hanna on muuttanut tämän talon kerrassaan paratiisiksi.
+Se vähä, jolla saatamme teitä auttaa, on ainoastaan vähänen palkinto
+työstäsi, Hanna. Suuri kiitos ja kunnia, Hanna!'
+
+"'Suuri kiitos ja kunnia Hanna', säisti emäntä ja lapset yhteen ääneen.
+
+"'Jumalapa Teitä siunatkoon isäntä, emäntä ja hyvät lapset!' lausui
+Hanna hartaasti.
+
+"'Mutta kun minulla ei ole mitään antaa kihloiksi Hannalle', kuiskasi
+Lassi isännälle.
+
+"Hanna kuuli Lassin kuiskauksen ja vastasi:
+
+"'En minä tahdo mitään kihloja, annat mulle lempisydämesi, niin siinä
+kyllä'.
+
+"'Onhan sulla Lassi, toihan veljesi Jussi nykyjään tänne sinulle
+myytäväksi kymmenen ketunnahkaa, teetä niistä Hannalle kappa!'
+
+"'Mutta ne ovat Jussin ja millä minä ne maksan?' sanoi Lassi
+alakuloisesti.
+
+"'Kyllä minä hoidan maksuasian, vie sinä vaan nahat Kettulan-Matille
+peitottaviksi; sano terveisiä minulta, että nahoilla on hyvin kiire.
+Räätäli-Kalle kyllä sitte ompelee kapan'.
+
+"'Ja minä kudon päällisen', huuti talon vanhin tytär!
+
+"'Kuinka minä, mökin emäntä, voisin kulkea ketunnahkakapassa,
+jonkamoista ainoastaan korkeitten ja rikkaitten herrain rouvat
+pitävät', puheli Hanna.
+
+"'Ei ole kukaan arvokkaampi kun Hanna pitämään hyviä vaatteita', sanoi
+isäntä.
+
+"'Se on tosi', myönti Lassi. Hän riensi aittaan, kokosi nahkat ja
+nahkakääry seljässä hiippoi mitä koivista pääsi Kettulan-Matin luo ja
+huuti: 'niillä on hyvin kiire. Terveisiä Ison-Savolan isännältä!'
+
+"'Laitetaan heti!' vastasi Matti.
+
+"'Joutuuko ne heti?' kysäsi Lassi.
+
+"'Tulevalla viikolla!'
+
+"'Vai vasta tulevalla viikolla!' sanoi Lassi huokaillen.
+
+"Lassi käveli takasin kotiin allapäin ja pahoilla mielin.
+
+"'No, mikä Lassia vaivaa, kun olet niin pahoillasi?' kysyi isäntä.
+
+"'Vaikka sanoin terveisiä isännältä, lupasi Matti valmistaa nahkat
+vasta tulevalla viikolla'.
+
+"'Hyvä', sanoi isäntä.
+
+"'Hyväkö? Miksei laittanut niitä heti,' marisi Lassi.
+
+"'Ei ne niin pian joudu, niissä on paljo työtä'.
+
+"'Paljoko työtä! valmiit nahkathan nuo olivat', väitti Lassi.
+
+"Joulun aattona pidettiin Isossa-Savolassa Hannan ja Lassin vihkiäiset
+ja isot häät, joihin oli kutsuttu paitsi muita, rovastin herrasväki.
+Häissä oli ilo ylimmillään, jokaisen povessa hehkui tyytyväisyyden ja
+rauhan tunteet.
+
+"Hiljan illalla vihdoin, kun häävieraat jo olivat lähteneet kukin
+kotiinsa, sanoi isäntä:
+
+"'Eikö nuorelle parikunnalle tule jo uni, hevonen on valmis portaan
+edessä!'
+
+"Hannalla oli hyvin vaikea salata hämmästystänsä, hänellä kyllä oli
+ollut huolta tulevasta asunnostansa ja sen varustuksesta, mutta
+isäntäväki oli vakuuttanut, että sen asian kanssa kyllä kerjetään,
+jonka vuoksi Hanna luuli, että hän miehinensä jää edelleen joksikin
+ajaksi taloon. Hannan hämmästys siis oli suuri, kun hän ajatteli
+täytyvänsä lähteä autioon tyhjään mökkiin. Hän kuitenkin otti
+talonväeltä jäähyväiset katkeralla mielellä, jonka hän toki osasi
+salata, ja sanoi:
+
+"'No, Lassi, nyt lähdemme uuteen asuntoomme! Missä tyttäret ja pojat
+ovat, että saisin heillekin sanoa hyvästi?'
+
+"'Mihin lienevät juosseet. Minä toivon kohtaavamme useasti, kun tulemme
+asumaan näin liki toisiamme', vastasi isäntä teeskentelemättä.
+
+"'No, Lassi', kiirehti Hanna.
+
+"'Minä olen valmis', sanoi Lassi, joka ei murehtinut muuta, kunhan sai
+Hannan kanssansa. Hanna kääräsi Riston uuteen ketunnahkakappaansa,
+ajatellen: kyllähän yhden yön tarkenee kylmässäkin näin varustettuina,
+ja niin istuivat rekeen. 'Muut tavaranne, jotka nyt eivät mahdu rekeen,
+lähetän huomenna, ja toivon että Hanna itse tulee niitä noutamaan, niin
+saamme kuulla minkälaisia unia näitte uudessa asunnossanne', sanoi
+isäntä.
+
+"'Kauniita unia totisesti', ajatteli Hanna. Synkät pilvet pimittivät
+hänen mieltänsä, katkerasti katui hän kevytmielisyyttänsä, kun oli
+matkaansaattanut tällaisen majanmuuton. Ristokin alkoi itkemään
+täydeltä kurkkua, kysyen monta kertaa: 'Äiti mihinkä me nyt lähdemme?'
+Tämäkin lapsen kysymys katkeroitti yhä enemmän Hannan sielua. Riston
+kysymykseen hän ei antanut muuta vastausta kun ajatteli: 'Maailma on
+kylmä ja rauhaton, ihmiset kolkkoja ja itsekkäitä', j.n.e. Kun olivat
+istuneet rekeen, niin ajoi renki aika viuhkaa Rauhaniemeen päin. Hanna
+ajatteli: Renkikin ajaa sukkelaan päästäksensä meistä niin pian kun
+mahdollista 'kaikkialla kylmyyttä vaan'. Pian joutuivat ajajat
+Rauhaniemen näkyviin. Hanna näki pimeän läpi valkioita akkunoista, ja
+kysäsi rengiltä: 'Mistä nuo valkiat näkyvät?'
+
+"'Rauhaniemestä kait ne näkyvät', vastasi renki.
+
+"'Ei siellä kyllä asu ketään, mutta kyllä valkiat näkyvät
+Rauhaniemestä, se varma on', vakuutti renki.
+
+"Pian ajoivat he kartanolle, jossa pimiässä näkivät seisovan kaksi
+hevosta, jotka Hanna päivänaikana kyllä olisi tuntenut, ja kuulivat
+kuskien puhuvan jotakin keskenänsä. Toinen kuski sanoi: 'No on se
+muutamilla onni tässä maailmassa, kun tuollakin Lassi Rytkösellä, että
+saapi tällaisen hyvän talon ja luultavasti aivan ilman, sillä millä
+varoilla Lassi maksaisi!'
+
+"'Ei taloa olisi Lassi saanut, sen on Savolainen antanut Hannalle, ja
+tuo höperö otti Lassin mieheksensä', lausui toinen kuski.
+
+"'Kyllähän tässä paikassa voipi hyvästi elää, liijoitenkin kun
+semmoinen pohatta, kun Savolainen on tukena. Savola onkin muutamissa
+vuosissa rikastunut mahdottomasti', lausui edellinen kuski.
+
+"'Savolan rikastuminen on Hannan ansio. Mistähän se on kotoisin,
+tiedätkö sinä?' kysyi toinen kuski.
+
+"'En tiedä, enkä pidä vaaria, hyvä ja jalo ihminen kuuluu hän olevan'.
+
+"Hanna ei ollut kuskien puheesta kuullut muuta kun äänen. Hän kysäsi
+hämmästysäänellä:
+
+"'Onko tämä Rauhaniemi?'
+
+"'Ompa tietenkin', vastasi ääni kartanolta.
+
+"'Ompa tietenkin', vastasi samalla toinen ääni kilisevällä naurulla
+porstuvan ovelta; se oli Savolan Siinan ääni, jonka Hanna hyvin tunti.
+'Tänne odotetaan uusia asukkaita', jatkoi Siina, hypäten samalla reen
+viereen, siepaten Riston syliinsä ja vetäen Hannaa kädestä sisälle
+huoneesen. Kun Hanna siten oli joutunut sisälle, ympäröi häntä parvi
+nuorisoa, joka riemulla huuti: 'Terve tulemaan, Hanna, Rauhaniemeen!'
+
+"'Terve tulemaan Herran nimessä', sanoivat rovasti ja ruustinna, jotka
+myös olivat seuranneet Savolan nuorisoa edeltäpäin Rauhaniemeen,
+saadaksensa nähdä, millä mielellä Hanna astui uuteen asuntoonsa. Hanna
+oli niin hämmästyksissänsä, ettei hän ymmärtänyt mitä ajatella. Vihdoin
+sanoi hän syvästi liikutettuna: 'Eikö tämä kaikki ole puhdasta
+unennäköä? Ei, herällä olen ainakin, näenhän luonnollisilla silmilläni
+kaikki esineet'.
+
+"'Kuka on valmistanut minulle tämän odottamattoman ihastuksen?' huuti
+Hanna ilokyyneleet silmissä.
+
+"'Me olemme laittaneet huoneenne siihen kuntoon, että tässä voitte
+aluksi asua', huuti Savolan nuoriso riemuiten.
+
+"'Kyllähän sen arvasin, Jumala teitä siunatkoon, rakkaat lapset, tätä
+minä en ole ansainnut', lausui Hanna, syleillen kaikkia.
+
+"Savolan nuoriso oli nimittäin jo päivää ennen häitä, Hannan ja Lassin
+tietämättä varustanut Rauhaniemeen kaksi asuinhuonetta hyvään
+asumakuntoon, koristanut ja varustanut huonekaluilla parhaan älynsä
+mukaan.
+
+"Samalla hetkellä, kun Hanna oli sanonut: 'Tätä minä en ole ansainnut',
+aukeni tuvan ovi ja Savolan isäntä emäntineen astuivat sisään.
+
+"'Otetaanko tässä uudessa talossa vieraita vastaan näin yönaikana?'
+kysyi isäntä.
+
+"'Otetaan', määkäsi Lassi, isäntä kun hänkin muka nyt oli.
+
+"Hanna ei saanut sanaa suustansa vastaukseksi, tämä uusi kohtaus teki
+hänen kokonaan mykäksi. Hän hyppäsi isännän ja emännän luokse, jotka
+seisoivat vieretysten, kietoi heidät käsivarsillansa ja vaipui heidän
+rinnoillensa tukahtumaisillansa yhdellä kertaa sekä suru- että
+riemuitkuun. Häntä kalvasi näet omantunnon haikeat soimaukset siitä,
+että hän oli eronnut Savolasta katkeralla ja nuhteellisella mielellä;
+toiselta puolen taas paisuttivat kiitollisuuden tunteet kyyneltulvaa.
+
+"Noo, Hanna, tuollako surullisella lailla alotat uutta emäntätointasi?'
+lausui isäntä.
+
+"'Ei, rakas isäntä, se ole suru yksin, kun minua tällä erällä
+liikuttaa. Kiitollisuuteni syvyyttä en voi mitata, vaan kun tunnen
+itseni tuiki ansiottomaksi kaikkeen siihen suureen rakkauteen, jolla
+minua niin runsaasti olette suosinut, niin tunnen suureen onneeni
+sekoitetuksi ansiottomuuteni katkeruuden. Kiitollisuuteni sammuttaa
+ainoastaan kuolema'.
+
+"'Minä toivon, että tässä torpassa voitte elää kärsimättä suuria
+puutteita. Vähäinen peltomaa on hyvää, pienoinen niittymaa samanlaista.
+Hyviä kaskimaita on talon maalla, joita saatte, saati jaksatte
+viljellä', lausui isäntä. Hän jatkoi:
+
+"'Eihän tällä tienoolla olisi elämä kovin raskasta, saati saisimme
+rauhan venäläisiltä, jotka tuon tuostakin ryntäävät rajan yli murhaten,
+polttaen ja ryöväten. Kuninkaalla ei ole tarpeeksi sotavoimia
+suojelukseksemme, eikä ole helppoa suojella pitkiä rajoja erämaissa,
+meidän täytyy siis turvautua Jumalan apuun ja omiin voimiimme'.
+
+"Näin kertoi rovastivainaja minulle koko Hannan historian. --
+Rauhaniemessä elivät Hanna ja Lassi poikinensa aika hyvästi monta
+vuotta, kunnes venäläiset taas eräänä kesänä suurella joukolla
+ryntäsivät rajan yli, polttivat Isonsavolan poroksi ja ryöväsivät
+kaikki omaisuuden, niin että ihmiset hädintuskin pääsivät vihollisen
+kourista puolialastomina pakoon metsiin. Vihollisten joukossa oli nähty
+Luomaniemen Jussi oppaana -- katala maansa petturi! Samanlainen hävitys
+kohtasi Rauhaniemenkin asukkaita. Lassilla vaimonsa ja Riston kanssa ei
+ollut nyt muuta keinoa kun turvautua veljensä Jussin pikku mökkiin,
+jonne he muuttivat ja jossa pari vuotta asuttuansa Hanna kuoli. Risto
+jäi kymmen-vuotiaana äidittömäksi. Lassi taas vajosi entiseen
+typeryytensä, joten Riston kasvatus jäi kokonaan sikseen. Ei siis
+kumma, että Ristolla oli katupojan viitteitä; tyhmä hän ei ole, enkä
+minä luule olevan epärehellisenkään, minä vaan pelkään, että kun hän
+tulee taloon, Anna rakastuu häneen".
+
+"Mitä joutavaa. Anna on 14 vuotias ja Risto lienee kahdenkymmenen
+vanha, rippikoulua käymättömät vielä molemmat", lausui emäntä.
+
+"Minä tein sen välipuheen Riston kanssa, että hänen pitää suorittaa
+rippikoulu ennenkuin tulee taloon".
+
+"Anna tahtoo myöskin rippikouluun tänä syksynä", vastasi emäntä.
+
+"Kas sitä, yhtaikaa rippikouluun, siitä ei tule mitään, kyllä Anna
+kerkeää sinne tulevana syksynä", väitti isäntä.
+
+"Tuossa vielä johtuu mieleeni", sanoi emäntä, "Hannan historia, sen
+olen kuullut Hanna-vainaan omasta suusta, kun hän vielä eli, vaikk'en
+siitä ole sulle puhunut, kun Hanna tahtoi ettei kukaan tarvitse tietää
+hänen elämänsä vaiheista. Se on kuten kerroit, niin että Hanna oli
+seuranaisena eversti T:n perheessä ja että Torsten rakastui Hannaan ja
+tahtoi naida hänen. Vaan kun Torstenin vanhemmat ja sukulaiset olivat
+jäykästi vastaan ja kun Hanna sai sen tietää, päätti hän kerrassaan
+kadota pois paikkakunnasta. Hanna kertoi näin:
+
+"'Kun rakkautemme meni jo liian pitkälle ja kuulin Torstenin vanhempain
+jyrkästi kieltävän aivottua naimistamme, niin päätin kadota kauas
+erämaahan. Vanhempani olivat kuolleet. Torsten esitti, että pakenisimme
+yhdessä johonkin erämaahan Venäjän rajalle, eläisimme siellä vaikka
+missä pikku mökissä, odottain parempia aikoja. 'Ja ehkäpä siellä
+saataisiin olla päällikkönä ja apuna kansalle vihollista vastaan',
+sanoi Torsten. Torstenin vanhemmat eivät olleet rikkaat, mutta kovin
+aatelisylpeät. Torstenilla siis ei ollut suuria varoja, mutta hänellä
+oli eräs hyvin rikas ystävä, joka oli luvannut kaikkea apua mitä
+Torsten tarvitsi. Torsten sanoi: 'Köyhyyttä emme tarvitse kärsiä, mitä
+muuta tarvitsemme, antaa meille rakkautemme'. Minä kuitenkaan en voinut
+taipua Torstenin esityksiin enkä tahtonut sitoa häntä asemaan, joka ei
+ollut hänen. Päätin siis paeta yksin ja rukoilin Torstenia, että
+unhottaisimme kaikki ja eroaisimme iäksi. Torsten vihdoin taipui
+päätökseeni, sillä se oli minun puoleltani järkähtämätön, kuitenkin sai
+hän luvan seurata ensimäisen taipaleen omalla hevosellansa -- silloin
+oli talven aika -- peninkulman matkan yhteen mökkiin, jossa erosimme
+viimeisen kerran. -- Oi hirmuinen hetki. Mökistä saatettiin minua aina
+etemmäksi, kohden erämaita. Vihdon monta viikkoa vaellettuani saavuin
+erääsen taloon, johon vihdoin seisatuin, kun nyt olin tarpeeksi
+kaukana, syvässä sydänmaassa. Talossa asuin pienessä kammarissa
+kokonaista kaksi vuotta. Ihmiset talossa olivat erinomaisen rakkaita.
+Täällä syntyi Risto. Talossa tein kaikenlaista käsityötä, joita
+teoksiani annoin talonväelle ja sain niitä vastaan ruoka-aineita.
+Vihdoin kuulin puhuttavan Isosavolasta, joka, ehkä kaukana, oli
+koulutalo. Huhu tiesi myös kertoa, että Isosavolassa tarvittiin
+emäntäpiikaa, jonka tähden palkkasin asian alkain erään vaimon
+tiedustelemaan asiasta. Kahden viikon perästä palasi vaimo ja kertoi,
+että emäntäpiikaa tarvitaan, mutta kelvollista; hänen pitäisi olla
+paikalla kahden viikon kuluessa. Palkkaa oli isäntä sanonut maksavansa
+ansion jälkeen. Minä heti matkustin Savolaan ja pääsin emäntäpiiaksi.
+Kysymykseenne, kuinka otin Lassin miehekseni, on helppo vastata: se oli
+ehkä väärin tehty, että menin avioliittoon Lassin kanssa. Minä selitin
+Lassille jo edeltäpäin, ettei sydämmessäni ole sijaa aviorakkaudelle,
+ei miehelle, kuka hyvänsä se oli, ainoastaan lämmin ja vilpitön
+ystävyys. Sen kohdan on Lassi oikein ymmärtänyt, hän on ollut ja on
+hyvä ja ystävällinen. -- Siinä historiani, lopun olette ehkä kuulleet'.
+
+"Kertomuksesta käy selville, että Risto on sotamajurin poika, sillä
+sotamajuri on eversti T. vainajan poika, johan minä sen arvasin, asia
+on aivan selvä", sanoi Tuovilan isäntä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun kahakka Riston ja Luomaniemen Jussin välillä oli päättynyt siten,
+että Jussi liippoi käpälämäkeen, käveli Risto verkalleen isänsä
+mökkiin.
+
+"No pääsitkö rengiksi Tuovilaan?" kysyi Lassi.
+
+"Pääsin kyllä, mutta pitää mennä rippikouluun ensin".
+
+"No, sinun pitää mennä rippikouluun, senhän kerkeät suorittaa ennen
+kekriä, jos et ole unhottanut lukua äitisi kuoleman jälkeen. Saat
+ruveta lukemaan raamatun psalttaria, uskontunnustuksen kappaleita".
+"Epäkappaleita", ojenti Risto. "Niin epäkappaleita", jatkoi Lassi.
+
+"Entäs pyytösanat", irvisteli Risto.
+
+"Ei papit ymmärrä pyytösanoja", tokasi Lassi vihaisesti. "Sinun pitää
+osata lukea sisältä ja ulkoa aapinen, lyhyt katkesmus ja pitkä
+katkesmus".
+
+"Mitenkä sitä oppii niin paljo ulkoa parissa viikossa?"
+
+"Kyllä sitä oppii, lukee ensin sisältä, panee sitte kirjan ja silmänsä
+kiini ja lukee ulkoa, niin minä tein ennen. Muuten käypi se niinkin
+laatuun, että minä luetan, minä katson kirjasta ja sinä luet ulkoa.
+Annappas minulle ensiksikin aapinen, niin minä luetan ulkoa. No,
+osaatko Isämeidän ulkoa?"
+
+"Osaan".
+
+"Lue se", kehoitti Lassi.
+
+"Isämeitä, joka olet taivaassa, tapahtukoon sinun valtakuntasi, anna
+meille jokapäiväistä leipää ja päästä meitä pahasta ijankaikkisesti
+amen".
+
+"Oikein", sanoi Lassi.
+
+"Oikein", samasi Risto itseksensä. "Oikein", sanoi ukko rukka, vaikka
+on kirja ylös alaisin kädessä!"
+
+"No, osaatpa lukea ulkoa; lue nyt katkesmuskin ulkoa niin minä luetan
+ennenkun lähdet rippikouluun".
+
+Niin tehtiinkin. Lassi luetti ja Risto luki samalla tarkkuudella kun
+ennenkin ja sai isältä saman arvolauseen: "Oikein".
+
+Näin varustettuna lähti Risto eräänä päivänä rippikouluun, kontti
+seljässä ja muuten tavallisessa puvussansa. Ensimmäisenä päivänä
+koeteltiin sisälukua, Risto ei ollut unhottanut sisälukua, hän luki
+selvästi mitä kirjaa hyvänsä, niin että maisteri antoi hänelle julkisen
+kiitoslauseen, sanoen: "Risto on paras sisälukia koko pitäjässä.
+Miten lienee ulkoluvun kanssa, sitä koettelemme myöhemmin. Mitä sulla
+tuo kontti tekee myötään seljässä, Risto?" kysyi pappi. "Siinä
+säilytän kaikki tavarani; sentähden en tohdi jättää niitä, ehkä
+varastettaisiin".
+
+"Vai niin", sanoi pappi naurahtaen, ja siihen päättyi se kysymys.
+
+Ollikin oli rippikoulussa; hänenkin oli Risto opettanut sisälukuun,
+niin että Olli luki "melkein hyvästi", sanoi maisteri.
+
+Tuli sitte ulkoluvun vuoro, Risto luki ulkoa papin käskystä.
+
+"Teidän pitää pelkäämän ja rakastaman, mikä se on vastaus?"
+
+Pappi: "No, no, eihän se niin seiso, Teidän pitää, vaan Sinun pitää
+j.n.e".
+
+Risto: "En toki maisteria sinuksi sanoisi, vaan jos niin pitää olla
+niin, Sinun pitää pelkäämän rakastaman, mikä se on vastaus".
+
+Pappi: "No et sinä saa sanoa, mikä se on vastaus; minä kysyn: Mikä se
+on, ja sinä sanot: vastaus, ja luet. No lue nyt!"
+
+Risto: "Sinun pitää pelkäämän ja rakastamaan j.n.e".
+
+Pappi: "Mikä se on?"
+
+Risto: "Vastaus".
+
+Pappi: "Mikä vastaus?"
+
+Risto: "Mikä se on vastaus".
+
+Pappi: "Johan minä sanoin, ettet sano niin, minä kysyn: mikä se on, ja
+sinä sanot vastaus".
+
+Risto: "Vastaus".
+
+Pappi: "Ei, sano niin kun minä äsken neuvoin!"
+
+Risto: "Minä kysyn mikä se on ja sinä sanot: vastaus".
+
+Pappi: "No, tolvana, etkö nyt ymmärrä, kun minä kysyn: Mikä se on, niin
+sinä luet vastauksen!"
+
+Risto: "Vastaus".
+
+Nyt suuttui pappi ja ajoi Riston pöydän alle konttineen päivineen,
+kuten papin tapa oli rangaista kehnoja lukijoita.
+
+Ollin ulkolukuvuoro tuli nyt. Olliltakin sai pappi melkeen samanlaiset
+vastaukset kun Ristolta, jonka tähden Ollikin ajettiin samaan
+kortteriin Riston kanssa.
+
+"Terve tulemaa, Olli! Olipa tuo hupaista että sain kanssa-asukkaan,
+täällä tuntuikin jo hyvin kuivalta yksin istua", kalkatti Risto, niin
+että koko joukko sen kuuli. Rippikoululaiset eivät saattaneet pidättää,
+vaan puhkesivat kurkuntäyteiseen kaakatus-nauruun, pappi sähisi
+suutuksissaan. Hän istui pöydän vieressä pitkä takki päällä, jonka
+helmain nurkat venyivät laattialla. Hän veteli tupakan savua pitkästä
+piipunvarresta, jonka kopan asema myös oli laattialla, pöydän alla.
+
+Risto kuiskasi Ollin korvaan, kenenkään muitten kuulematta: "Otappa
+kontista näveri ja pieni pakkula palanen, niin teemme tuolle tyhjän
+lörpöttelijälle pikku kepposen".
+
+Risto väänti näverillä papin takinhelman kiini pöydän jalkaan ja
+sytytti papin piipusta pakkulapalasen, jonka hän varovaisesti laski
+papin pumpulivaate housuin kureesen liki sitä paikkaa, jossa
+housunlahkeet yhtyivät toisiinsa. "Saati nyt istuu hetken paikallansa,
+niin saamme vilppaan näytelmän", irvisteli Risto.
+
+Samalla kertaa kun Risto askaroi mainitussa toimituksessansa, seisoi
+pöydän toisella puolella, vastapäätä pappia eräs rippikoulutyttö, jonka
+kanssa pappi paraikaa piti tutkintoa "ymmärrys kysymyksillä". Pappi oli
+kysynyt tytöltä: "Miksikä me kutsumme sitä paikkaa johon hurskaiden
+sielut joutuvat kuoleman jälkeen?" Tytöltä ei joutunut vastausta,
+ennenkuin pappi hyppää seisalleen ja kiljasee: "No helvetti!" Tyttö
+hätäyksissänsä luuli että se oli vastaus papin kysymykseen, huuti papin
+jälestä: "helvetti".
+
+Pappi lähtee rynnistämään pirtin ovea kohti, pöytä perässä. Vihdoin
+repesi takki irti pöydästä, Pappi syöksiihen vesiammeesen, joka oli
+täynnä vettä pirtinloukossa. Koululaiset luullen että maisteri oli
+tullut päävikaan, törmäsivät ulos pirtistä kartanolle, huutain:
+"Maisteri tuli hulluksi, hukuttaa itsensä vesiammeesen!"
+
+Riston pakkulapalanen oli näet sytyttänyt papin housut, josta seurasi
+pikainen lähtö vesiammeen luo.
+
+Samalla kun tämä hälinä oli kartanolla, saapuivat sinne kyytirättäri ja
+lautamies, jotka olivat palausmatkalla erästä karanutta rosvoa
+etsimästä. Hekin riensivät, lasten huudon johdosta pirttiin, tapasivat
+maisterin vesiammeesta ja pelastaaksensa hänet hukkumasta, ottivat
+hänen syliinsä, kantoivat kartanolle ja veivät vankilaan! Hekin olivat
+varmaan vakuutetut siitä, että maisteria oli kohdannut hulluus, kun
+tahtoi hukuttaa itsensä. Maisteri kyllä vakuutti, ettei hän ole hullu,
+mutta kun hän ei saattanut, eli ei tahtonut, antaa tyydyttävää
+selitystä kohtauksen alkuperästä, niin hänen vakuutuksiansa ei kukaan
+uskonut, paitsi Risto ja Olli, jotka kyllä tiesivät tapauksen syyn,
+vaan olivat etupäässä ihmettelemässä sitä.
+
+Haitaksi maisterin nykytilaiseen kohtaloon vaikutti sekin seikka, että
+hän oli aivan tuntematon paikkakunnassa, johon aivan nykyjään oli
+muuttanut jostakin kaukaisesta maanosasta, senkin tähden ei uskottu
+hänen vakuutuksiansa.
+
+Maisteri ei tullut ajattelemaankaan sitä, että Risto ja Olli olisivat
+syylliset tähän tapaukseen. Tulen housuihinsa oli hän voinut itse
+pudottaa piippuansa sytyttäissä, arveli maisteri. Sitä hän kumminkaan
+ei oikein käsittänyt, miksi pöytä seurasi häntä jyrinällä, kun hän
+hyökkäsi vesiammetta kohti, vaan kun hänen tapansa ei ollut vajoutua
+syvällisiin harkkimuksiin, jätti hän koko sen seikan lonsaan.
+
+Pääasia maisterilla oli nyt saada ympäristönsä vakuutetuksi, ettei hän
+ollut hullu. Nimismies piti poliisitutkinnon asiassa, kaikki
+vieraatmiehet todistivat, että maisteri oli hypännyt vesiammeesen,
+nähtävästi tarkoituksessa hukuttaa itsensä, kosk'ei muuta syytä tietty.
+Maisteri kyllä väitti ei hypänneensä vesiammeesen hukutusmielessä,
+oikiasta syystä hän kuitenkaan ei hiiskunut mitään (miksi hän sitä ei
+tehnyt, on vielä tänäkin päivänä historiallinen salaisuus), vaan kun
+hän oli nyt kerran selitetty hulluksi, niin eivät hänen vakuutuksensa
+häntä auttaneet.
+
+Nimismies oli, syvällisten harkkimusten jälestä, lausunut:
+"Tieteelliseltä kannalta katsoen on maisteri B----g arveluttavasti
+mielivikainen, jonka tähden en voi häntä päästää vankilasta, ennenkun
+maaherra, jolle asia tulee ilmoitettavaksi, on määrännyt
+lääkärintutkinnon".
+
+Kaikeksi onneksi maisterille saapui seuraavana päivänä piirilääkäri
+virkamatkallansa pappilaan. Rovasti K----g ilmoitti asian lääkärille,
+joka heti meni vankilaan "hullua" tutkimaan. Vasta nyt tunnusti
+maisteri lääkärille kahdenkesken syyn, minkätähden hän hyppäsi
+vesiammeesen. Lääkäri palattuansa rovastin luo, jonne myös nimismies
+oli saapunut kuulemaan tulosta lääkärintutkinnosta, kiljasi, olevanansa
+vihastuneena: "Te olette vanginneet syyttömän, menkää heti päästämään
+maisteri, ja saattakaa hänet tänne".
+
+"Mutta", äänsi nimismies.
+
+"Ei mitään mutta, tehkää niinkuin sanoin, eli..."
+
+"En minä ole vanginnut maisteria, kyytirättäri ja lautamies ovat sen
+tehneet", väitti nimismies.
+
+"Kuka piti poliisitutkinnon, eikä vapauttanut maisteria? Saatte vastata
+työstänne, menkää heti noutamaan maisteri, kuten sanoin!" lausui
+lääkäri.
+
+Nimismies näki nyt vihdoin hyväksi totella lääkäriä, peläten pahempia
+seurauksia. Hän vapautti maisterin ja saattoi hänen rovastin huoneesen.
+
+"Noo, veli B. terve tulemaan kurrasta! Rippikoulu keskeytyi pari
+päivää, koulunuorisolle se ei suinkaan ollut ikäväksi, huomenaamulla
+jatkaa veli rippikoulua!"
+
+"Jatkakoon tuhattulinen, vaan en minä, koko kouluaan en, vaikka
+jäisivät ruunankummiksi jokainen. Sen juhtajoukon kanssa saattaa
+tapahtua mitä hyvänsä", lausui maisteri vihoissansa.
+
+Nimismies oli kuitenkin, kuten säännöllisen virkamiehen tulee, heti
+lähettänyt maaherralle "raportin" tapauksesta. Lääkäri, joka nyt oli
+palausmatkallansa läänin pääkaupunkiin, saapuikin sinne melkeen
+yhtäaikaa kun nimismiehen raportti maaherralle. Tämä kohtasi lääkärin,
+joka oli maaherran likisukulainen, ja sanoi: "J----n pitäjään nimismies
+ilmoittaa, että kirkkoherran apulainen B----g siellä oli tullut
+raivohulluksi ja vangittu, kävitkö matkallasi J----sa?"
+
+"Kävin kyllä ja vapautin mainitun vangin".
+
+"Vapautit! kuinka niin?"
+
+"Joo, asia oli näin: Maisteri B----g oli alkanut pitämään rippikoulua
+ja jotenkin saanut kulovalkian housuinsa aralle paikalle ja
+sammuttaaksensa tulipaloa hypännyt vesiammeesen, josta se tyhmä parvi
+sai sen käsityksen, että maisteri B----g tahtoi hukuttaa itsensä
+vesiammeesen. Kaikesta mitä kuulin, puhuteltuani erästä paikalla
+ollutta koulutyttöä, sain minä sen käsityksen, että tapauksen oli
+matkaansaattanut joku poika veitikka, joka, kostoksi siitä että
+maisteri B----g, tapansa mukaan, oli ajanut kehnolukiat pöydän alle,
+oli toimeenpannut palon".
+
+"Mutta nimismies, kyytirättäri ja lautamies ansaitsevat yhtäläisen
+rangaistuksen tyhmyydestänsä. Kurraan koko joukko!" uhkasi maaherra.
+
+"Jos kaikki tyhmyyden tekijät pantaisiin kurraan, niin kukahan sitte
+vapaana kävelisi?" lausui lääkäri hymyillen. "Lääkärinä tahtoisin toki
+estää mokomaa tautia", jatkoi hän.
+
+Maaherra, vanha sotilas ja siis vähän harkkien sivililakien sääntöjä,
+ja taipunut sotakomentoihin, ei kuitenkaan nähnyt hyväksi päästää
+pahantekijöitä rankaisematta, jonkavuoksi hän vasiten lähetti
+kivalterin käskyllä sulkea nimismies, kyytirättäri ja lautamies neljän
+päivän vankeuteen samassa paikassa, jossa maisteri B----g oli pidetty
+vankina. Niin tehtiinkin, näiden kolmen syyllisen täytyi mennä
+vankeuteen, siinä ei auttanut mitään.
+
+Vankeudessa vallitsi erimielisyys näitten virkamiesten välillä.
+Nimismies syytti kyytirättäriä tyhmyydestä, tämä taas nimismiestä
+samasta virheestä ja hänen "tieteellisestä" poliisitutkinnostaan.
+Lautamies taas syytti molempia lain tuntemattomuudesta, lausuen: "jahka
+minä menen valituksella 'Kuninkaasen', niin saatte molemmat nähdä miten
+käypi, ehkäpä itse maaherrakin saapi näpsäyksen, sillä laki sanoo,
+ettei ketään saa vangita, ennenkuin asianomainen tuomioistuin on
+tuominnut ja asianomainen tuomioistuin olen minä, muut lautamiehet ja
+korkea oikeus".
+
+Lautamies saatiin kuitenkin tyytymään palkkioon sekä y.m. lupauksilla
+ja siihen päättyi asia.
+
+Risto sanoi Ollille: "Kyllä se oli hyvin pahoin tehty meiltä tuo
+maisterin kepponen, josta syntyi niin paljo rettelöitä". "Kepoksi
+papille! miksi työnti meidät pöydän alle", vastasi Olli. "Me teimme
+ensin pahoin", väitti Risto.
+
+Rippikoulua täytyi nyt rovastin itsensä jatkaa, kun apulaisensa, kuten
+mainittiin, teki tenän kivenkovaan.
+
+Kun Risto taas tuli esille, katsahti rovasti maisterin kirkonkirjaan
+tekemiin merkityksiin ja sanoi: "Sinulla on erittäin hyvä
+sisälukutaito, mutta ulkoluku ja ymmärrys peräti kehno, niin on
+maisteri merkinnyt".
+
+"Kyllähän se maisteri niin sanoi ja ajoi minun ja Olli Tuohisen pöydän
+alle, mutta minä luulen, että maisteria jo silloin vaivasi mielenvika,
+joka näkyy siitäkin kun Eerolan Liisan maisterin kysymykseen piti
+sanoa, vaik'ei kerjennyt, 'taivas', kiljasi maisteri: 'No, helvetti'".
+
+"Mielivika! se on kokonaan perätön historia, kyllä minä saan selvän
+sinun taidostasi. Lue ulkoa viides käsky", sanoi rovasti. Risto luki
+kaikki hyvin selvästi.
+
+Rovasti luetti Ristoa monesta paikasta ja piti pitkän tutkinnon hänen
+kanssansa. Risto luki kaikki selvästi ja antoi selvät vastaukset
+kaikkiin kysymyksiin.
+
+"No, osaathan sinä lukea ja ymmärrätkin hyvästi, mistä se tulee, että
+maisteri ajoi sun pöydän alle?"
+
+"En tiedä".
+
+"Luepa sisältäkin, tuossa on piplian historia".
+
+Risto luki raikkaalla äänellä. Sekä rovasti että muut kuuntelivat
+avossa suin Riston lukua. Vihdoin sanoi rovasti:
+
+"Sinähän luet kun pappi, kuka sinun on opettanut lukemaan?"
+
+"Äitivainaja", vastasi Risto puheten itkemään.
+
+"Älä itke, lapsi-raukka, monenhan on täytynyt jäädä sekä äidistä että
+isästä!" lohdutteli häntä rovasti.
+
+"Niin, mutta niin hyvää äitiä kun minun oli, ei ole kellään ollut",
+turisi Risto itkuissansa.
+
+Sen johdosta mitä nyt oli kokenut, arveli rovasti: "Se näyttää ainakin
+siltä, ettei maisterin pää ole kaikesti oikein selvällä. Kuinka hän
+muuten olisi ajanut pöydän alle y.m. niin hyvän lukian, kun Risto on.
+Kyllä on vika myllyssä", arveli hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rippikoulu oli loppunut. Risto pääsi ripille ja saapui aikanansa
+palveluspaikkaansa, Tuovilaan.
+
+Taloon tultuansa sai hän uuden "munteeringin" harmaita sarkavaatteita:
+nutun, housut ja liivit; kaksi paria pieksusaappaita, kaksi paria
+rukkasia vanttuineen, kaksi piikkopaitaa, parin alushousuja ja
+lammasnahkasen talvitakin.
+
+Nyt oli Risto mielestänsä suurin pohatta pitäjässä, niin paljo tavaraa
+ei hän ikänään ollut omistanut. Hän tosin ei muistanut eli ei tullut
+ajattelemaan, että vaatteet, jotka hän nyt sai, olivat jätettävät
+taloon palvelusajan loputtua; mutta Risto luonnollisesti ei aikonutkaan
+erota talosta kun oli päättänyt tulla sen isännäksi.
+
+Risto oli palvellut jo kolmatta vuotta Tuovilassa. Kaikenlaisiin talon
+töihin oli hän taipunut, oli isäntäväellensä kuuliainen ja kaikissa
+toimissansa älykäs ja niin voitti hän isäntäväkensä ystävyyden ja
+luottamuksen. Kaikki kylässä ja naapurikylissä ihmettelivät kuinka
+Risto oli miehistynyt. Annan ja Riston välillä olivat heränneet ehkä
+hellemmät tunteet, mutta ne ehkeivät heidän itsensäkään tieden, ei
+ainakaan muiden nähden ulottuneet muuksi kuin sisko-rakkaudeksi. Risto
+koetti hartaudella arvata, mitä Anna halusi. Hän teki Annalle
+kaikenlaisia leikki- ja muita kaluja, sillä Anna oli hyvin lapsellinen
+ja lapsi hän oli vielä ijältäkin, jonkatähden Risto kohteli häntä kuten
+vanhempi veli. -- Anna taas puolestansa teki Ristolle yhtä ja toista
+vaatekappaletta j.n.e. Molemminpuolinen toisiansa tyydyttämisen riento
+vallitsi heidän kesken.
+
+Riston kolmantena palvelusvuonna keväällä alkoi taas kuulua peljättäviä
+huhuja suuren vihollisjoukon aikeesta rynnätä rajan yli Suomen
+puolelle. Sotamajuri oli vähäisen vakinaisen joukkonsa kanssa
+varustautunut vastustamaan vihollista ja kapulakuulutusten kautta
+kehoittanut paikkakunnan asukkaita vapaaehtoisesti rientämään
+isänmaan suojelukseen. Kehoitus ei mennytkään turhaan: laajalta
+harvassa-asutuista sydänmaitten kylistä ja taloista riensi, ken vaan
+kynnelle kykeni, sotatantereelle, ensinkin majurin harjoitettavaksi
+sotatemppuihin. Siten oli saatu ko'olle noin 250 miestä.
+
+Ristokin saapui joukkoon. Hän oli pukeunut parhaaseen pukuunsa mitä
+hänellä oli, pessyt kasvonsa puhtaaksi ja kammannut hiuksensa, jossa
+kaikessa Anna oli ollut apuna, niin että hän näytti aika pulskalta,
+reipas ja notkea liikkeinen kun hän muuten oli. Anna sanoi leikillä:
+"Nyt sinua ei tunne kukaan, joka sinun näki kolmisen vuotta tätä
+ennen".
+
+"Se on sinun ansiosi, Anna", vastasi Risto punehtuen.
+
+"Niin", sanoi Anna ujostellen.
+
+Harjoituskenttä ei ollut kaukana, noin puoli neljännestä Tuovilasta.
+
+Risto otti konttinsa ja sanoi: "Anna, ole niin hyvä ja pane konttiin
+vähäsen evästä puoliseksi, sillä varmaan sieltä ei pääse kotiin
+puoliselle".
+
+"Et tuota rumaa konttia saa ottaa, minulla on hyvin nätti pieni laukku,
+jonka itse kudoin sedän luona ollessani Kuopiossa, odota vähän, niin
+minä noudan sen!"
+
+Heti tulikin Anna takaisin laukkuineen, johon oli tukkinut evästä mitä
+parasta talosta löytyi.
+
+"Kas tässä, Ristoni ... Risto, eväslaukkusi".
+
+Risto ripusti laukun kannattimesta kaulaansa, ihastellen vuorotellen
+Annaa ja laukkua. Vihdoin sanoi hän alakuloisesti: "Kuinka ja milloin
+saatan minä vähääkään palkita hyvyyttäsi, Anna?"
+
+"Ei se ansaitse mitään eri palkintoa; olethan sinäkin tehnyt minulle
+paljo hyviä kaluja, esimerkiksi suksia ja entäs sitte niin komean
+kelkan, jotta minua olet vedellyt joka talvi pitkin kinoksia."
+
+"Hyvästi Anna", sanoi Risto ja lähti reppasemaan harjoituspaikalle.
+Sinne oli saapunut jo kaikki, useampi repalaisissa vaatteissa ja
+avojaloin ja eväskontissa petäjä- eli olkileipää, jota kohtaa Risto
+hyvin kummasteli. Kaikki sotapalvelukseen saapuneitten nimet kirjoitti
+"komisarjus" kirjaan, jossa toimessa myös majuri oli läsnä. Kun Riston
+vuoro tuli, kysyi komisarjus: "Mikä on nimesi?" Risto Rytkönen, vastasi
+Risto. "Mikä se nimi on", kysyi kirjuri ruotsiksi, kääntyen majuriin
+päin, "olisikohan se Kristoffer?" jatkoi hän. Risto ymmärsi sen verran
+kysymystä että hän vastasi: "äitivainaja kyllä joskus kutsui leikillä
+minua Ristohveriksi". Majuri katsoi Ristoa terävästi silmiin ja kysyi:
+"Mikä oli äitisi nimi?" -- "Hanna", vastasi Risto. "Hanna! Hanna!"
+samasi majuri, hyvin hämmästyneenä. Hän kysyi vielä Ristolta: "Mikä oli
+äitisi sukunimi?" "Hanna S." vastasi Risto. Majuri löi kädellä otsaansa
+ja putosi tuolilta laattialle huutain: "Oi Hanna! Hanna! näin
+onnettomasti päättyi enemmän kuin kaksikymmenvuotinen, ahkera
+tiedustelemiseni!" Risto hätäytyneenä tarttui majuria olkapäihin ja
+nosti hänen seisoalle, hän näytti aivan tiedottomalta. Vihdoin selkenee
+hän sitte, kun Risto oli huutanut kylmää vettä, ja sillä hautonut
+majurin päätä. Näin selvittyänsä syleili majuri Ristoa hellästi
+puhumatta sanaakaan. Kaikki seisoivat hämmästyneenä, vaan komisarjus
+selitti asian niin että majuria useasti kohtaa pyörtymys ja se selitys
+rauhoitti kaikkia.
+
+Kotiin tultuansa illalla kertoi Risto mitä oli tapahtunut
+"sisäänkirjoituksessa".
+
+"Sen minä olisin tiennyt sanoa jo edeltäpäin, mitä nyt on tapahtunut",
+lausui Tuovilan emäntä.
+
+"Miten sitä edeltäpäin tietää mitään?" kysyi Risto.
+
+"Minä olen tietäjä, minä", vastasi emäntä.
+
+"Vai niin", sanoi Risto ja siihen päättyi se asia.
+
+Sotaharjoitukset aljettiin. Risto kulki säännöllisesti jokapäivä
+harjoituksissa. Kaikki kumppanit ihmettelivät Riston nopeaa oppimista
+kaikkiin temppuihin. "Kuka tuota olisi uskonut pari eli kolme vuotta
+sitten, että Risto Rytkönen on paras äksiiseissä, -- kuten korpraali
+aina sanoi", puhelivat kumppanit. Majurikin oli erinomattain
+tyytyväinen Ristoon. Paitsi tavallisia sotatemppuja oli majuri
+väliaikoina erityisesti opettanut Ristolle sotajärjestelemisen alkeita.
+Kuukauden aika oli kulunut harjoitusten alusta, kun eräänä kesäpäivänä
+saapuu sanomia että suuri joukko venäläisiä oli tulossa Tuovilanmäen
+kylää kohden, joka kylä siihen aikaan oli rikas, erittäinkin
+Isotuovila, jonkatähden kylä useasti oli vihollisen murha- ja
+ryöväysjoukkoin esineenä.
+
+Ne vähäiset sotavoimat, jotka paikkakunnassa nyt oli saatu koolle,
+komennettiin heti vihollista vastaan.
+
+Ristolle oli jaettu muutamia kymmeniä miehiä hänen komennettavaksensa.
+Sota-aseet olivat hyvin alkuperäiset: vakinaisilla sotamiehillä oli
+vanhat kehnomaiset kiväärit ja vapaaehtoisilla kehnot pyssyt ja
+keihäät. Vakinaisella väellä tosin oli muutamia kanuunia, mutta suuret
+kanuunat tiettömissä metsäisissä erämaissa olivat verraten vähästä
+arvosta. Risto oli kuitenkin pyytänyt ja saanut kaksi pienempää
+kanuunaa, jotka hän hilasi erään suuren ahon reunalle metsän suojaan,
+noin puoli penikulmaa Tuovilasta, molemmin puolin menevää polkutietä,
+jota myöten hän arveli vihollisen ryntäävän kylää kohden. Vihollinen ei
+voinut aavistaakaan, että täällä syvässä erämaassa olisi minkäänlaista
+järjestettyä sotaväkeä nyt enemmän kuin ennenkään, sillä se oli monta
+kertaa ennenkin vähemmällä joukolla käynyt rasittamassa paikkakunnan
+asukkaita ja siis oli nyt, kun ryntäsi entistä suuremmalla joukolla ja
+muka entistä paremmilla sota-aseilla, varma voitostansa. Risto oli
+arvannut oikein, miltä suunnalta vihollinen oli tulossa. Risto pikku
+laumoinensa oli juuri saanut kanuunansa kuntoon, kun hän näki
+suuren-summattoman joukon vihollisia purkauvan metsästä ahon toiselle
+reunalle polkutien suunnalta. Tultuansa aholle laittausi vihollinen
+muutamanlaiseen tappelujärjestykseen ja niin marssivat reippaasti kylää
+kohden, pitämättä minkäänlaista töminää, ettei kylänväki huomaisi
+mitään ja rientäisi karjoineen ja muine tavaroinen pakoon metsiin,
+sillä mitään vastarintaa kylän puolelta vihollinen suurine joukkoineen
+ei vähääkään peljännyt. Suomalaisetkin olivat sopineet keskenänsä
+liikkua niin hiljaa ettei vihollinen saisi vähäistäkään vihjaa heistä
+ennenkun olivat tarpeeksi lähekkäin. Suomalaisten päävoima, jota majuri
+itse komenti, oli asetettu vähän matkan päähän kylän näkyviin. Kun
+vihollinen oli kerennyt tarpeeksi liki ja muuten suotuisaan asemaan,
+puhalsi Risto torveen -- joka myös oli merkki päävoimalle että olla
+varoissansa -- ja paukahtivat samalla silmänräpäyksellä molemmat
+kanuunat. Vaikutus oli tehoisa: monta kymmentä vihollista kaatui
+paikalla. Vihollinen tyrmistyi vähän tästä odottamattomasta
+tervehdyksestä ja huolimatta kuolleista ja haavoitetuista, komensi
+joukkonsa eteenpäin, tieten ettei kanuunia metsässä voinut ojentaa
+mille suunnalle hyvänsä, jota paitsi vihollisen komentajan päähän oli
+pistänyt se ajatus, että pikkunen talonpoikaisjoukko oli pyssyillänsä
+ampunut ja samalla kertaa sytyttänyt ruutia niin että ampuminen muka
+kuuluisi tykin pamaukselta, joten hän nyt luuli kylän miehistä tyhjäksi
+ja sentähden komensi juoksuun luullen saaliin sen varmemmaksi.
+
+Mutta kerjettyänsä kylän näkyviin sai vihollinen hämmästykseksensä
+hyvin liki tutustua suomalaisten pyssyin ja keihästen kanssa.
+Vihollisen väki päästi raikkaan ilohuudon, kun saapui kylän näkyviin
+isonlaiselle niitylle, vaan vastaukseksi vihollisen ilohuutoon
+lähettivät suomalaiset niityn reunalta metsästä, johon olivat
+piiloittuneet, satakunnan hyvästi suunnitettuja lyijymukuloita, jotka
+kukistivat yhtä monta vihollista maaperään, ja samassa hyökkäsivät
+niitylle oikein käsikahakkaan. Vihollinen tyrmistyi tästä kohtauksesta
+niin ettei yrittänytkään vastarintaan, vaan pötki pakoon hurjimmassa
+epäjärjestyksessä kohti kotikontujansa, ja siihen päättyi se kahakka
+sillä kertaa.
+
+Risto oli huomannut, silloin kun hän askaroi tykkinsä kanssa ahon
+reunalla, että yksi vihollisen miehistä oli eronnut joukosta aholla
+ja juossut metsään. Tästä tapauksesta oli Risto rauhatonna, sillä
+hän pelkäsi että tuo joukostansa eronnut voi olla vakooja ja aikoi
+ehkä metsäitse juosta pahantekoon kylään. Mutta kun hän kuuli
+yhteenottotöminän kylästä päin ja sinne itsekin riensi, vaikkei
+kerjennyt ennenkun vihollinen oli pakoretkellä, unohti hän koko asian.
+Annakin oli, rauhattomana kotona, juossut sotatannerta kohti ja
+pistäynyt yhteen riiheen, jonka ikkunasta hän näki vihollisen
+pakoretken alun. Samalla kertaa huomasi Anna erään oudon miehen
+liikkuvan metsikössä niinkuin väjyvän suomalaisten nyt tappelun jälkeen
+levollista joukkoa. Majuri oli sanonut Ristolle: "Nyt saat mennä
+kotiin, muu joukko menee harjoituspaikkaan (jossa majurinkin nykyinen
+asunto oli), jossa vapautan kaikki vapaaehtoiset, kunkin kotiinsa,
+kun nyt on kiire työnaika ja kun myös en luule vihollisellakaan
+olevan halua nykyaikoin uudistaa ryöväysretkiänsä tämän nokkapolton
+perästä." Majuri istui hevosen selässä ja komensi miehet marssiin
+harjoituspaikalle. Tällä aikaa piti Anna piilostansa silmällä väjyjää,
+joka pensaitten suojassa oli ryöminyt niin liki suomalaisia kun
+mahdollista. Anna luuli, joistakin liikkeistä tuntevansa eli ainakin
+ennen nähneensä väjyjän ja vaistomaisesti pisti Annan mieleen että
+väjyjä oli Luoma-Jussi.
+
+Majuri, Risto ja muutamia majurin seuralaisia olivat jääneet
+sotakentälle, jossa he, majurin ohjaamalla järjestelivät yhtä ja
+toista, kuinka kaatuneitten vihollisten ruumiit olivat seuraavana
+päivänä haudattavat y.m.
+
+Vihdoin lähti majuri seurueineen hiljakseen ratsastamaan pois paikalta,
+niin että siihen jäivät jälelle ainoastaan Risto ja Olli, joka oli myös
+vapaaehtoisten joukossa ja seurasi uskollisesti Ristoa, kahdenkesken.
+
+Samalla kun majuri väkineen oli poikennut satakunnan syltää paikalta,
+kuului pyssyn pamaus ja samalla kaatui Risto. Anna hyppäsi ulos
+riihestä juoksien, itkien ja huutain: "Jussi ampui Riston! -- ottakaa
+Jussi kiinni" j.n.e.
+
+Samalla kun Risto kaatui, kuului murhaajan pilkkanauru ja sanat: "Ahaa,
+virsuherra, saitko palkinnon kujeistasi!"
+
+Olli riensi heti Riston kaaduttua pyssyinensä murhaajan perään, vaan
+tämä oli kerjennyt tiheässä metsässä näkymättömiin. Olli haki kuitenkin
+ja löysi paikan jossa murhaaja oli ampunut. Kiireessä lähdössänsä
+paikalta oli murhaaja unohtanut puukkonsa, jonka visapäässä oli
+"puumerkki", joka sittemmin tunnettiin olevan Luoma-Jussin. -- Annan
+aavistus oli siis toteunut.
+
+Tämä kurja, Luoma-Jussi, oli siis antaunut venäläisten oppaaksi,
+paikkakuntansa ja isäinmaansa petturiksi!
+
+Majuri, kun oli kuullut pyssyn laukauksen ja huudon: "Risto ammuttiin,"
+palaa miehinensä takaisin murhapaikalle. Risto oli kaatunut seljällensä
+ja makasi verissänsä. Anna istui hänen vierellä, puolitainnoksissa
+syleillen ja hyväillen sitä veristä ruumista, huutaen ja itkien. Majuri
+sanoi: "Älä itke, lapsiraukka, ehkei se ole niin vaarallista kun
+näyttää, mistä saataisiin puhdasta vettä, -- miehet, menkää hakemaan
+vettä!" Anna hyppäsi ylös ja lähti juoksemaan huutain: "Täällä on
+lähde, -- juoskaa miehet, juoskaa!"
+
+Anna seisahtui lähteelle, joka ei ollut kaukana niityllä, ja ennenkun
+miehet löysivät astian, juoksi Anna vesikiulun kanssa takaisin,
+lähteellä oli nimittäin alituinen kiulu. Tämä tapahtui niin pian että
+miehet olivat vasta lähdössä kun Anna jo oli paikalla takasin
+vesikiulun kanssa.
+
+Majuri oli laskeunut polvillensa ruumiin viereen ja avasi varovasti
+takin. Haava, josta verta juoksi, oli rinnassa. Anna repäsi paitansa
+hian ja hautoi hellästi ruumiin päätä vedellä.
+
+"Murhaajan luoti on mennyt rinnasta läpi, voi herra Jesus!" huusi Anna.
+
+"Viihdy, lapseni", lohdutti majuri. "Minä olen pannut noutamaan
+välskäriä, tuossapa hän tulee!"
+
+Välskäri alkoi heti varovasti tutkimaan haavaa. Hän sanoi: "Kylläpä
+osasi kanalia vaaralliseen paikkaan, hengen vaaraa minä en luule
+kuitenkaan olevan, luoti on onneksi tauonnut rintaluun nokkaan, josta
+sen voinee vetää ulos, mutta ei juuri tällä kertaa, sillä luoti on
+leikannut isomman suonen, josta on seurannut suuri veren tappio.
+Tälläkertaa ei ole muuta tehtävää kuin puhdistaa ja sitoa haava siksi
+kun sairas tointuu ja vähän vahvistuu".
+
+"Elääkö Risto vielä?" huusi Anna riemuiten.
+
+"Elää", vastasi välskäri.
+
+"Oi, Ristoni", kuiskasi Anna.
+
+Samalla aukeni Riston silmät. Hän kuiskasi heikosti: "Anna".
+
+Anna riemuissansa oli juuri tarttumassa sylin sairaasen, kun välskäri
+tempasi hänen niskasta ja kiljasi: "Tyttö, et saa koskea sairaaseen!"
+Ristolle sanoi hän lauhkeasti mutta kovasti: "Et saa puhua sanaakaan,
+etkä liikauttaa mitään jäsentä. Laittakaa miehet paarit, joille sairas
+lasketaan ja varovasti kannetaan huoneesen".
+
+"Niin, laittakaa paarit ja kantakaa sairas minun asuntooni", sanoi
+majuri.
+
+"Ei, herra majuri, kantakaa sairas meille", pyysi Anna, kyynel silmin.
+
+"Mistä sinä olet, tyttö", kysyi majuri.
+
+"Tuosta talosta", osoitti Anna kädellänsä, "jossa Risto palvelee. Minä
+tahtoisin hoitaa sairaan".
+
+"Minäkin tahtoisin hänen hoitaa, oletko sinä sen talon tytär?" lausui
+majuri.
+
+"Olen", vastasi Anna kainosti. "Antakaa herra majuri, minun hoitaa
+sairasta, minä lupaan hoitaa hänen hyvin", vakuutti Anna vesissä
+silmin.
+
+Välskäri kuiskasi majurin korvaan: "Antakaa tytön hoitaa sairas, tässä
+näkyy olevan hellä kohta".
+
+"No, saat hoitaa sairaan, mutta niinkauan kunnes sairas paranee, tahdon
+minä käydä joka päivä katsomassa kuinka hoidat", lausui majuri.
+
+"Voi kuinka hyvä te olette, herra majuri, kun vielä lupaatte käydä
+meillä jokapäivä", huudahti Anna, lankesi polvilleen ja syleili majurin
+jalkoja.
+
+"No, no, kuinka sinulle saattaa uskoa huonon sairaan hoitoa, kun olet
+niin raivoisa", kysäsi majuri vesissä silmin.
+
+"En minä ole raivoisa, kyllä hoidan hyvin", supisi Anna, peljäten
+majurin peräyttävän lupauksensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Risto kannettiin siis Tuovilaan ja vuode tehtiin Annan omaan sänkyyn.
+Ensimmäisellä kolmella vuorokaudella välskäri ei poistunut sairaan
+tyköä.
+
+Tuovilassa oli senaikaiseksi talonpojan taloksi paljo huoneita ja kun
+Anna oli, setänsä luona kaupungissa oppinut puhtautta, niin olivat
+huoneet hyvin puhtaat ja kaikin puolin siistit.
+
+Välskärille oli Anna laittanut sängyn likimmäiseen kamariin. Oman
+vuoteensa laittoi Anna lattialle sairaan sängyn viereen. Anna vakuutti
+että välskäri sai nukkua levollisesti, sillä sanoi hän, "kyllä minä
+pidän huolen sairaasta ja herätän teidät kun tarve tulee".
+
+Anna sai pääasiallisesti toimeksensa pitää raittiissa vedessä kastettua
+vaatetta sairaan pään ympäri ja muuttaa kääre niinpian kun se lämpeni
+ja kastella sairaan huulia vedellä, jos hän aukasi suutaan. Tämän teki
+Anna huolekkaasti ja varjeli ett'ei kärpäsenkään surina haitannut
+sairasta, joka aluksi makasi liikkumatta; mutta noin puoliyön aikana
+alkoi hän liikkua rauhattomasti ja puhua kaikenlaista Annalle
+ymmärtämätöntä.
+
+Nyt tuli Annalle hätä, hän riensi herättämään välskäriä, joka heti
+hyppäsi ylös sängystä ja riensi sairaan luo.
+
+Sairas oli levoton ja puhui horroksissa.
+
+"Onko teillä minkäänlaista viiniä?" kysyi välskäri.
+
+"On", vastasi Anna ja hyppäsi kaapille, josta hän otti viinipullon ja
+antoi sen välskärille, joka otti omasta rasiastansa kupin, kaatoi
+siihen viiniä ja jotakin muuta sekaan.
+
+Samalla kun lääke oli valmis, kavahti sairas istuallensa sängyssä ja
+yht'aikaa kuului pyssyn laukaus ja surkia hätähuuto huoneen akkunan
+takaa. Yö ei ollut varsin pimeä, kesäkuu kun oli. Heti tämän perästä
+kuului ääni akkunasta sisälle sanellen: "Olkaa rauhassa siellä sisällä,
+se on koira joka vinkuu, kun sattui kalikka sääreen".
+
+"Olli!" kuiskasi Anna välskärin korvaan, "se on Riston paras ystävä,
+mutta mitä on nyt tapahtunut, eihän se ole koiran, vaan ihmisen
+hätähuuto, joka kuuluu ulkoa ja kuuluuhan sieltä puhettakin, ettekö
+kuule?"
+
+"Kuulukoon mitä hyvänsä, meillä ei nyt ole aikaa muitten kuin sairaan
+kanssa," sanoi lääkäri, vähän närkästyneenä. "Pidä sairaan päätä että
+saan lääkkeen hänen suuhun".
+
+Anna riensi heti itkusilmin tekemään mitä lääkäri käski, jupisten
+hiljaan: "Antakaa anteeksi! kun olin niin huoleton, paukaus ulkona
+säikäytti minun taitamattomaksi, anteeksi, anteeksi!"
+
+Sairaalle annettiin nyt lääkityksiä, hän näytti hyvin heikolta eikä
+näyttänyt huomanneen mitään metelistä ulkona. Hän vaipui taas
+levollisen näköisesti vuoteelleen ja nukkui. Anna oli hyvin hädissänsä
+ja kysyi tuontuostakin välskäriltä mitä hän ajatteli sairaasta.
+
+"Ei ole vaaraa, heikkous tulee veren tappiosta ja hourauksen syy on
+vähäinen haavakuume. Majuri aikoi heti eilen illalla panna noutamaan
+tohtoria, joka voi saapua tänne kolmen eli neljän päivän perästä. Sitte
+otetaan luoti ulos sairaan rinnasta. Siihen saakka me koitamme saada
+kuumetta lievenemään ja sitte kun luoti on saatu ulos, paranee sairas
+hiljalleen".
+
+"Kuinka kauvan se paranee?" kysyi Anna.
+
+"Muutamia viikkoja".
+
+"Viikkoja! niin kauvan! Miksette ota luotia ulos heti?"
+
+"Ei lapseni, se ei ole niin helppo tehtävä, luoti on vaarallisessa
+paikassa, en minä yksin tahdo ruveta siihen, mutta kun tohtori tulee,
+niin kyllä tulee hyvä", lausui välskäri.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun sairas oli nukkunut, meni välskäri pirttiin, kuullaksensa syytä
+meteliin ulkona. Olkivuoteella pirtin laattialla makasi mies verissänsä
+voihkaillen. Se oli Luoma-Jussin ääni. Koko talonväki oli ylhäällä.
+Sairas vaikeroi:
+
+"Menkää hyvät ihmiset hakemaan pappia!"
+
+"Mustalainen sinulle papiksi, petturi, koira sinulle papiksi!"
+
+"Kuinka armoton olet Olli!" vaikeroi Jussi.
+
+"Armoton, niin, sinä olit armollinen, kun ensin antauduit vihollisen
+oppaaksi, sitten, kun vihollinen sai tappion, ryömit salamurha-aikeessa
+pensaitten suojassa ja ammuit mitään pahaa aavistamattoman rehellisen
+sotilaan ja kun se salamurhatyösi ei onnistunut, kun murhaesineesi jäi
+vielä henkiin, kun hän kannettiin tähän taloon hoidettavaksi, niin
+väjyit ikkunain takana, aikeessa päättää kurja konna tekosi, jossa ehkä
+olisit onnistunutkin, jollen minä, joka koko ajan pidin vehkeitäsi
+silmällä, viimeisessä silmänräpäyksessä olisi antanut kolahuksen
+koira-koipeesi, josta saastanen veresi nyt vuotaa. Koira sulle
+papiksi!" saarnasi Olli.
+
+"Ammuitpa sinäkin minua salapaikasta", väitti Jussi.
+
+"Ammuin kyllä. Salapaikasta sen tähden kun tiedän, että olet kurja
+tarkka-ampuja ja olisit voinut ampua minun kuoliaaksi. Kuka sitte olisi
+pelastanut murhaesineesi hengen? Muuten olisin voinut samalla ampua
+sinut kuoliaaksi, vaan sitä en tahtonut, sillä sinun raiskahenkesi ei
+ansaitse kunnollista pyssynluotia. Ei, köysi kurjaan kaulaasi! --
+sekään ei parempi kuin pajunen taakkavitsan silmukka. Vitsapaarilla
+kannettakoon raatosi suolle vaivaismännyn juurelle ja ripustettakoon
+siihen koetteeksi, jos korpeille kelpaa saastanen lihasi. Riippukoon
+siellä repo-raatosi itsellesi ylennykseksi ja pelvoksi muille
+pettureille!"
+
+Kauhusta kalpein kasvoin kuunteli väki Ollin hartaita manauksia.
+Vihdoin sanoi välskäri:
+
+"Katsotaanpa sairaan haavaa!"
+
+Haava paljastettiin. Luoti oli käynyt polviniveesen.
+
+"Ohoo, kylläpä sattui pahaan paikkaan. Sääri täytyy leikata polven
+päältä."
+
+"Voi, voi, voi, menkää noutamaan pappia", vaikeroi Jussi.
+
+Talon isäntä lohdutteli Jussia sanoen: "Mennään noutamaan pappi" ja
+käski rengin heti istua hevosen selkään ja ratsastaa pappilaan, jonne
+oli noin peninkulman matka.
+
+Yö oli nyt kulunut niin että auringonnousun aika oli käsillä.
+
+Välskäri palasi toimeensa Riston hoitoon. Risto oli nukkunut
+levollisesti, Anna ei ollut silmänräpäystäkään poistunut Riston
+vuoteelta. Jussia hoiti aluksi talon emäntä välskärin määräyksen
+mukaan. Ei kukaan talon palkollisista tahtonut ryhtyä Jussia hoitamaan,
+kaikki kammoksuivat häntä, kuin mitä muuta saastaista olentoa.
+
+Isäntä kysyi talon piioilta eikö kukaan tahtoisi hoitaa Jussia
+erinäistä palkkiota vastaan. "Ei" vastasivat kaikki kun yhdestä suusta,
+lisäten että jos isäntä siihen pakottaa ketään heistä, he heti kaikin
+lähtevät pois talosta, sillä heitä ei ole pestattu petturin hoitajaksi,
+vaan tekemään kunniallista työtä.
+
+Iltapuolella päivää tuli pappi ja ripitti Jussin.
+
+Olli irvisteli, supisten itsellensä: "Kas nyt on Jussi taas valmis
+toimeensa. Hyvä että menetti säärensä, muuten olisi hän valmis
+opastamaan vihollisia".
+
+Edellä puolenpäivän saapui majuri tiedustamaan Riston tilaa. Hän toi
+muassaan sairaalle kaikenlaisia virvoitusaineita ja herkkupaloja.
+Ristokin oli herällä ja täydellä taidolla vaikka muuten heikko, eikä
+saattanut puhua muuta kun jonkun yksitavuisen vastauksen välskärin
+kysymyksiin.
+
+Lupauksensa mukaan kävi majuri joka päivä katsomassa sairasta, jonka
+vuoteen vierellä hän poikkeuksetta tapasi Annan. Tämä taas loisti
+riemusta sekä sairaan näkyvästä paranemisesta, että majurin
+hyväntahtoisuudesta.
+
+Vihdoin neljäntenä päivänä Riston sairastumisen jälkeen saapui majuri
+Tuovilaan lääkärin kera, joita seurasi nuori lääketieteen kokelas,
+majurin poika.
+
+Kun lääkäri näki sairaan, hyppäsi hän ällistyneenä pari askelta
+takaperin, katsoin vuorotellen sairasta ja kokelasta silmiin. Vihdoin
+lausui hän: "En kuunapäivänä ole nähnyt kahta noin yhdennäköistä
+ihmistä kun sairas ja tuleva nuori virkaveljeni ovat, tässä pitää olla
+hyvin varuillansa, ettei tule erehdystä terveen ja sairaan välillä",
+jatkoi hän hymyillen.
+
+Sairaalta kysyi lääkäri: "Kuinka voitte?"
+
+"Hyvin muuten, vaan rintaa pistelee -- haavassa ei ole kipua vaan pisto
+tuntuu syvemmässä".
+
+"Jaha, näyttäkää sormellanne paikka missä pisto on", käski lääkäri.
+
+"Tässä tulee vähän kivullinen teko, luoti pitää kaikella muodoin saada
+ulos: kärsivällisyyttä nyt muutamia silmänräpäyksiä", jatkoi lääkäri.
+
+"Kyllä minä kärsin", vastasi Risto.
+
+"Anna olisi hyvä ja poistuisi hetkeksi", pyysi tohtori.
+
+"Enkö minä saa olla täällä", lausui Anna rukoillen.
+
+"Entä jos se tekee sulle pahaa", sanoi Risto.
+
+"Ei, kyllä minä kärsin".
+
+"Antakaa Annan olla sisällä, ehk'ei kipu ole kovinkaan vaikia", pyysi
+Risto.
+
+"No, kun niin tahdotte, mutta te ette saa katsoa minun työhöni --
+katsokaa toisianne silmiin (itselleen: se lievittää sairaan kipua)",
+lausui tohtori.
+
+Tohtori ryhtyi työhönsä ja lyhemmässä kuin minuutin ajassa laski hän
+luodin oikean käden sormilta vasemmalle kämmenellensä huutain riemuten:
+"Kas tässä! -- sairaan henki on pelastettu!"
+
+Samalla painuivat sairaan silmät umpeen, hän vaipui kuolon vaaleana
+vuoteesen.
+
+"Herra Jesus! kuoleehan se", huusi Anna, vajoten pyörtyneenä
+laattialle.
+
+Samalla aikaa kun välskäri puhdisti ja sitoi sairaan haavat, oli
+tohtorilla tekemistä saadaksensa Annaa tointumaan pyörryksistä. Hän
+vihdoinkin virkosi. "Onko Risto kuollut?", huusi Anna itkien.
+
+"Elää Risto ja tulee elämään luonnolliseen kuolemaansa saakka, ellei
+pahempi murhaluoti häntä kohtaa. Sairas tosin on nyt heikko leikkauksen
+takia tapahtuneesta kivusta ja verentappiosta, joka heikkous tulee
+kestämään muutamia vuorokausia, -- mutta mitään hengenvaaraa nyt enää
+ei ole", lohdutti tohtori Annaa, -- ja jatkoi: "Majurin pyynnöstä en
+minä poikkea sairaan luota ennenkuin hänen paranemisensa on kaikille
+silminnähtävä".
+
+"Minä varmaan olen nukkunut kauvan: unissani näin että Risto kuoli",
+lausui Anna yhä itkien.
+
+"Älä nyt puhu mitään kuolemasta; vastahan teillä _elämä_ aikaa -- laita
+nyt vaan puolista, minulla ja ehkä muillakin on nälkä tämän verisen
+työn perästä!" lausui tohtori naurain.
+
+"Oi kuinka tyhmä minä olen, kun en ennen ole ajatellut näin
+luonnollista asiaa -- anteeksi taas!"
+
+Puolinen ei viipynyt, se laitettiin talon erinäiseen siistiin
+ruokahuoneesen. Puolispöytään istuivat sekä vieraat että talon emäntä
+ja isäntä. Anna, jonka majuri, kuten kohtelias sotaherra ainakin,
+johdatti pöytään, pyysi anteeksi, ettei hän voinut istua, kun hänellä
+oli muuta hommaa ja sitä täytyi olla liikkeellä. Ruokaa ei ollut monta
+"räättiä", vaan puhdasta ja maukasta, pöytäkalut puhtaat, kun parhaassa
+herrastalossa. Vieraat ihmettelivät sitä puhtautta ja järjestystä, joka
+vallitsi tässä kaukaisessa sydänmaan talossa. Huoneitten laattiat ja
+huonekalut maalaamattomat, mutta välkkyvän puhtaat, vierashuoneitten
+penkit ja rahit peitetyt kauniilla ryijyillä, pöydät lumivalkoisilla
+pöytäliinoilla, kaikki kotitekoa j.n.e. "Se on tuo tyttö, niin nuori
+kun hän on, joka on järjestyksen pitäjä tässä talossa", sanoi majuri.
+"Sairas on tytön sydämmen lempi", jatkoi tohtori. "No, no, Risto on
+reipas ja kaunis poika", jatkoi hän hymyillen. "Ja Anna kaunis ja
+nerokas tyttö", myönsi majuri. "Minä olen Teille suuressa
+kiitollisuuden velassa, herra tohtori, kun olette pelastaneet pojan
+hengen, minä luulen hänestä tulevan kunnon miehen", jatkoi majuri.
+
+Herrat puhuivat keskenänsä luonnollisesti ruotsia, jota he eivät
+tienneet kenenkään talon väestä ymmärtävän. Anna kuuli ja ymmärsi
+kaikki mitä herrat puhuivat keskenänsä. Hän vuorotellen punastui ja
+vaaleni, kun sai kuulla herrain suusta sydämensä salaisuudet. "Miltä
+pahalta hengeltä herrat ovat tuon saaneet tietää, vaik'emme Riston
+kanssa ole puhuneet sanaakaan koko asiasta. Kyllä se on tosi että
+rakastan Ristoa niin, niin ... ja kyllä Ristokin rakastaa ... minua...
+Siitä kyllä olen varma... Risto rakastaa minua ... oi kuinka hauskaa!
+mutta kuinka herrat tietävät, kas, sitä en ymmärrä", supisi Anna
+itseksensä,
+
+Puolisten jälkeen meni tohtori ja muut herrat pirttiin katsomaan
+Jussia, joka makasi vuoteessa. Majuri sanoi Jussille: "Enpä olisi
+uskonut löytyvän niin kehnoa suomalaista kun sinä olet, kun olet
+antaunut vihollisen palvelukseen isänmaasi petturina ja sen lisäksi
+olet tavattu salamurhan teosta; minulla olisi päällikkönä täällä oikeus
+antaa heti hirttää sinut muitta mutkitta, vaan saat nyt parata, jonka
+jälkeen saat tuomiosi".
+
+Jussi vaikeroi ja rukoili armoa, vakuuttaen parantavan elämänsä.
+
+"Uskokaa sen konnan vakuutuksia", sanoi Olli, joka myös oli paikalla.
+
+"Asiamme on nyt katsoa sairaan haavaa", sanoi tohtori, lähestyen
+vuodetta.
+
+Kun tohtori oli tarkastanut haavan, sanoi hän: "Sääri on sahattava
+poikki polven yläpuolelta".
+
+"Voi, voi, eikö se muuten parane?" märisi Jussi.
+
+"Ei parane muuten; neljän vuorokauden takaa on henkesi pellolla, jos ei
+säärtä leikata".
+
+"Antaa konnan kuolla, mitä pikemmin, sen parempi", murisi Olli.
+
+"No, totta se sitte täytyy sääri leikata", mökisi Jussi, heittäen
+tulivihasen katseen Olliin.
+
+"Sairaan täytyy nukuttaa, noutakaa arkkuni tänne", käski tohtori
+välskäriä.
+
+Teko tehtiin onnistuneesti ja sairasta hoidettiin huolella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Risto parani nähtävästi, niin että tohtori kuudentena päivänä lausui
+Annalle: "Nyt minua ei täällä enää tarvita, Risto on hyvissä voimissa,
+ainakin niin, ettei mitään vaaraa enää ole. Kuukauden perästä on hän
+aivan terve, sen jälkeen tarvinnette molemmat jotain muuta
+toimitusmiestä".
+
+"Muuta toimitusmiestä! Ketä sitte?" Kysäsi Anna katsellen lapsellisella
+kummastuksella tohtoria silmiin.
+
+"Esimerkiksi pappia".
+
+Nyt Anna alkoi käsittää, mitä tohtori tarkoitti, vaan tahtoen päästä
+tästä aineesta sanoi sukkelaan:
+
+"Nyt on kohta puolisten aika, eihän tohtori lähde puolisetta?"
+
+"Minä syön puolista majurilla, sillä se on matkallani ja minulla on
+muutenkin asiaa majurille".
+
+"Mutta majuri sanoi minulle eilen täältä lähtiessänsä että hän nuoren
+tohtorin kanssa tulee tänne puoliselle tänään", selitti Anna; "minä
+panen heti ruokaa pöydälle -- saanhan?"
+
+Tohtori myöntyi Annan pyyntöön ja samalla kun Annalla oli puolinen
+valmis, saapui myös majuri paikalle.
+
+Majuri oli hyvin leikkisä herra, vaikka joskus hajamielinen, niin että
+hän välistä alkoi puhua suomea ruotsalaisille ja päinvastoin. Nytkin
+kun hän astui sisälle, tempasi hän kursailematta Annan syliinsä ja
+lausui: "Hur mår du, min lilla pulla?" (Kuinka voit tipuseni?)
+
+Anna vastasi puhtaasti samalla kielellä: "Tackar mjukast herr major,
+mycket bra!" (Kiitoksia, herra majuri hyvästi).
+
+Majurin suuret silmät levenivät täyden kuun muotoiseksi ja hetken
+ällisteltyänsä sanoi hän: "Jaså, du kan svenska, lilla skälm?" (Vai
+osaat ruotsia, pikku koiran-silmä), ja nyt kun istuttiin pöytään,
+muuttui ruotsi kanssapuhekieleksi suomen sijaan, jota sen aikaiset
+herrat hyvin jäykästi voivat puhua. Annakin istui nyt puoliselle
+herrain kanssa, tiheään välillä pujahtaen Riston huoneessa. "Sinä olet
+siis kuullut ja ymmärtänyt kaikki mitä me keskenämme näitten herrain
+kanssa olemme puhuneet, Anna", sanoi majuri.
+
+"Olen kait ymmärtänyt mitä olen kuullut", vastasi Anna punastuen.
+
+"No, emmehän ole puhuneet mitään pahaa Annasta", kiiruhti tohtori
+vakuuttamaan.
+
+"Ei, enemmän hyvää, hyvät herrat, kun minä sydänmaan tyttötollukka
+ansaitsen".
+
+"Missä sinä olet oppinut ruotsia?" kysyi majuri.
+
+"Setäni tykönä Kuopiossa, siellä olen ollut neljä vuotta. Siellä olisin
+vielä nytkin, vaan vanhempani ikävöivät minua ja minullakin oli niin
+hirveän ikävä vanhempiani, jonkatähden tulin takaisin kotiin -- ja
+hyvähän minulla on, kun mulla on niin hyvät ja rakkaat vanhemmat.
+Minulla vaan on ikävä siitä, että setäni ja hänen rouvansa jäivät niin
+pahoille mielin, kun erosin heistä. He kernaasti olisivat pitäneet
+minun luonansa ja hyviä ne olivat minulle, vaan koti-ikävä voitti",
+lausui Anna.
+
+"Siinä teit oikein lapsi. Rakkaus lasten ja vanhempain välillä on
+ihmisen pyhin tunne ja velvollisuus", lausui majuri juhlallisesti ja
+liikutetulla mielellä.
+
+"No kuinka Risto voipi?" kysäsi majuri tohtorilta.
+
+"Hyvin, ei ole nyt enään mitään vaaraa, minä olen jo sanonut Annalle,
+että tänään jätän Riston hellempiin käsiin ja lähden tieheni".
+
+Anna tekeitse tyhmän näköiseksi eikä ollut ymmärtävinään tohtorin
+puhetta.
+
+"Entäs sala-ampuja, miten hänen kanssaan on? Pitää tarkoin varoittaa,
+ettei hän pääse karkuun", jatkoi majuri.
+
+"Ei taida heittiöllä olla halua karkuun, kun toisesta säärestä
+ainoastaan neljäsosa riippuu katalan ruumiissa", vastasi tohtori.
+
+"Mutta kun hän paranee, voisi hän tavalla tai toisella päästä karkuun.
+Hänelle pitää asettaa erityinen vahti, joka ei päästä häntä
+hetkeksikään silmäinsä edestä. Onko Olli täällä?" kysyi majuri.
+
+"On", vastattiin.
+
+"Käskekää hän tänne!"
+
+Olli tuli heti majurin eteen.
+
+"Sinun pitää ottaa petturi vartioitavaksesi yötä ja päivää. Jos niin
+tapahtuisi ettet voisi häntä muuten estää karkaamasta, niin ammu eli
+lyö hänet kuoliaaksi, muista se, että petturit ovat kavaloita! Omalla
+hengelläsi saat vastata, jos päästät vangin karkuun!" tuomitsi majuri.
+
+"Ottakaa minun henkeni, jos tapaatte Jussin elävänä karkuretkellä",
+vakuutti Olli.
+
+Ennen poislähtöänsä meni tohtori tiedustamaan vangin tilaa. Vanki
+valitti kipujansa ja unettomuutta.
+
+Tohtori vastasi: "Paha omatuntosi tekee unettomuuden. Kuitenkin annan
+sulle tämän pullon, siinä on lääkettä, jota otat teelusikallisen, kun
+unettomuus vaivaa, niin tulee uni ja hoida haavaa kuin olen neuvonut,
+niin voit olla terve parin kuukauden perästä, hyvästi!"
+
+Olli käveli tohtorin perässä sisälle ja valitti hänkin vaivojansa:
+häntä kohtasi välistä hengenahdistus, pyyti sentähden tohtorin apua.
+
+"Tule hetken päästä tänne, niin saat rohtoja!"
+
+Tohtori valmisti rohdot ja kun Olli tuli takasin, sanoi tohtori: "kas
+tässä saat pullon, ota siitä joka ilta teelusikallinen, se poistaa
+hengenahdistuksen ja on muuten vahvistavaa. Hyvästi vaan, Olli, onnea
+hauskaan virkaasi!"
+
+"Vihtahousulle koko virka; vaan ne päästäisivät tuon lurjuksen vielä
+karkuun jatkamaan konnantöitänsä, ellen taas vartioitse häntä. Ikävä
+aika tässä kyllä tulee, mutta ehkä Risto paranee piankin, niin hän
+kyllä käy juttelemassa, joten poistuu ikävä", arveli Olli.
+
+Talossa oli, kappaleen matkaa nykyisestä kartanosta, erinäinen vanha
+asuinhuonerehto -- ensimmäinen rakennus kun taloa aljettiin ja siis
+ehkä vanhempi sataa vuotta, jo kymmeninä vuosina autiona -- jossa oli
+kaksi pienoista huonetta. Tämä rakennus laitettiin Jussille
+sairashuoneeksi ja samalla vankilaksi. Etuhuone laitettiin Ollille
+asunnoksi ja perähuone vankilaksi. Vankilaan ei päästy muuten kun
+etuhuoneen läpi. Vankilaksi aivotussa huoneessa oli pienoinen akkuna,
+niin pieni että siitä tuskin kissa olisi voinut mahtua läpi joten
+huoneen valo ei ollut juuri loistava, vaan tarpeeksi sairaalle,
+erittäinkin vangille. Huoneitten väliseinään tehtiin reikä, jonka
+kautta annettiin vangille ruokaa. Vangin vuode sijoitettiin seinän
+viereen reijän alle. Toiselle puolen seinän, saman reijän alle,
+sijoitti Olli itsellensä pöydän, siinä pitääksensä tarpeellisia
+pikkukapineitansa ja päivillä istuakseen sen vierellä, joten hän voi
+pitää vankia tarkan katsannon alla. Vuoteensa sijoitti Olli huoneensa
+vastakkaiselle seinälle.
+
+Mutta vanki luonnollisesti tarvitsi hoitajan, vaan siinä tuli
+vaikeuksia, ei kukaan tahtonut antautua "petturin hoitajaksi". Vihdoin
+haettiin eräs irtain paikkakunnalla oleksiva vanhempi pahanmaineinen
+vaimoihminen, "Mieron Saara", joka otti vangin hoitotoimen.
+
+Sitte kun huoneet olivat varustetut, kannettiin Jussi sänkynensä
+kortteeriinsa. Hän huomasi heti että hän oli vanki, vaikkei ollut siitä
+tietävinään. Hän murisi kuitenkin minkätähden häneltä otettiin pois
+kaikki aseet: pyssy, veitsi, ruutisarvi y.m.
+
+Olli oli huoneessa kun sairas tuotiin; hoitajatarkin oli saapunut
+paikalle ja sairaan sänky, Ollin komennon mukaan, asetettiin
+paikallensa. Tämän tehtyä sanoi Olli sairaansaattajille: "kas nyt
+saatte lähteä pois" ja poistui myös itse, kiersi oven lukkoon, veti
+avaimen ulos ja pisti sen lakkariinsa. "Kas nyt on lintu häkissä",
+sanoi hän tyytyväisenä.
+
+Majuri ja tohtori olivat nyt päättäneet matkustaa pois. Ennen lähtöänsä
+puheli majuri kauvan Riston kanssa jossa Annakin sai olla läsnä.
+
+Majuri istui Riston sängyn viereen, käski Annan istua toiselle tuolille
+viereensä ja puhui Ristolle: "Sydämmessäni iloitsen siitä, että olet
+nyt hyvällä tiellä paranemaan haavoistasi. Sekin lohduttaa minua, että
+vihollinen on antanut rauhan paikkakunnalle ja luotan että siltä
+suunnalta saamme nauttia rauhaa ainakin tämän vuoden ajan, erittäinkin
+kun vihollisen meille vaarallinen, hurja opas nyt on katiskassa. Heti
+parattuansa pitää hänet lähettää Savonlinnaan sotaoikeuden
+tuomittavaksi; minun tahtoni on, että kehnoinkin petturi saapi
+laillisen tuomion, liijoitenkin kun tällainen tapaus tietääkseni on
+ensimmäinen Suomessa. Isävainajani, ehkä syntyisin ruotsalainen, oli
+kauvan sotilaspäällikkönä Suomessa, kehui aina, että petturisuus
+Suomessa oli tuntematon. Vihollinen näillä erämaan seuduilla on tosin
+vähemmillä poikkeuksilla ainoastaan Karjalais-ryöväreitä, joitten
+joukkoon liittyy parvi melkein säännöllisesti sotapalveluksesta
+karanneita venäläisheittiöitä, mutta kun säännöllinen Venäjän sotaväki
+ei ainoastaan estä, vaan päinvastoin yllyttää näitä ryövärilaumoja
+raatamaan suomalaisia, niin on vihollinen sen vaarallisempi.
+Sentähden ovat rajamme Venäjää vastaan vaikiat suojella meidän verraten
+vähillä sotavoimilla. Pääasiallisesti täytyy vakinaiset sotavoimamme
+koota niille paikoille missä vihollinen uhkaa järjestetyillä
+armeijaryntäyksillä, joten te raukat täällä erämaissa saatte
+pääasiallisesti turvautua omiin voimiinne.
+
+"Eilis päivänä", jatkoi majuri, "sain armeijan kenraalilta
+Savonlinnasta kirjeen, jossa hän kertoo kulkevan peljättäviä huhuja
+venäläisen ryntäysaikeista ja kehoittaa minuakin, jos mahdollista,
+kokoomaan väkeä ja rientämään apuun.
+
+"Koska nyt, kuten mainitsin, vihollinen täällä tällä kertaa ei näytä
+uhkaavan, niin olen päättänyt noudattaa päällikköni kehoitusta ja
+matkustaa Savonlinnaan. Jos kuitenkin se odottamaton tapahtuisi, että
+vihollinen taas näyttäytyisi, niin on tässä (antain Ristolle paperin)
+sulle käsky ja lupa minulta kapulaa lähettämällä käskeä väkeä apuun;
+päästyäni matkani perille lähetän kenraalin vahvistuksen käskylleni.
+Tulevana kevännä toivon taas voivani saapua näille paikoille.
+
+"Ja nyt vielä yksi asia, joka koskee teitä molempia, lapsukaiseni! Minä
+luulen varmuudella huomanneeni teidän välillänne hellempiä tunteita.
+Jos niin tosiaankin on niin tunnustakaa se minulle, minä tahdon olla
+isä teille molemmille, tunnustakaa nyt heti", kehoitti majuri.
+
+Anna ja Risto tirkistelivät toisiansa hetken äänettöminä punastuneilla
+kasvoilla.
+
+Vihdoin sai Risto äänen, tarttui Annan molempiin käsiin ja huusi
+ihastuneena:
+
+"Anna!"
+
+"Ristoni!" vastasi Anna.
+
+"Noo, asia on selvä. Mene ja käske vanhempasi tänne!" sanoi majuri
+Annalle.
+
+Anna kernaammin lensi kun juoksi ulos ja vähän hetken perästä veti hän
+vanhempiansa vierashuoneesen sanaakaan heille puhumatta. "Tässä, herra
+majuri!" huusi Anna.
+
+Vanhemmat katselivat vuorottain toisiansa ja Annaa, tietämättä mistä
+kysymys oli.
+
+Vihdoin huusi majuri: "Anna, tule tänne."
+
+Anna totteli heti käskyä. Majuri tempasi tytön syliinsä, samalla
+kavahti Ristokin istualle sängyssä ja molemmat Anna ja Risto kietoivat
+käsivartensa majurin kaulaan niin, että majuri oli vähällä tukehtua
+nuorten suutelemisesta. Majuri huusi teeskennetyllä hätähuudolla:
+"Tohtori, tohtori, tulkaa apuun, täällä tapetaan!"
+
+Tohtori, joka jo oli matkustuspuvussansa, hyppää hätäisen näköisenä
+toisesta huoneesta kysyen: "Mitä herran nimessä täällä tehdään?" vaan
+kun hän näki kohtauksen, huomasi hän heti asian ja sanoi: "Ahaa, joko
+tuli asia selville?"
+
+Kun majuri sai suunvuoroa, kysäsi hän ivaillen Annan vanhemmilta, jotka
+yhä ällistyneinä seisoivat äänettöminä:
+
+"Onko teillä mitään vastaan, jos minä kihlaan tässä kaksi nuorta
+huppanaa toisiinsa?"
+
+Nyt selkesi vanhemmille asia, he vastasivat: "Tehköön itse kuinka
+tahtovat. Jumala siunatkoon heitä ja teitä, herra majuri!"
+
+Majuri otti liivinsä taskusta kaksi kultasormusta ja jakoi ne nuorten
+välillä sanoen: "Vaihettakaa nyt sormuksia. Herra siunatkoon teitä,
+rakkaat lapseni!" Riston korvaan kuiskasi majuri: "Sormuksen sormessasi
+sain äidiltäsi, se on kallis kappale sekä sinulle että minulle."
+
+"Äidiltäni?" huusi Risto hämmästyin ja isot kyyneleet vuotivat hänellä
+silmistä.
+
+"Vaiti nyt, lapseni, vastedes saat ehkä tietää enemmän", kuiskasi
+majuri taas.
+
+Vihdoin tointuivat Annan vanhemmatkin onnittelemaan ja siunaamaan
+nuoria.
+
+"Kaikki mitä nyt on tapahtunut, tiesin minä heti kun ensikerran näin
+teitä, nuoret. Varoitan vaan, Risto, ettet vasta joudu salamurhaajan
+esineeksi, kaikista senlaisista ei ole yhtä hyvät seuraukset kuin nyt",
+leikitteli tohtori.
+
+"Mistä te sen tiesitte, herra tohtori kun äsken sanoitte?" kysäsi Anna.
+
+"Minä olen tietäjä", ivaili tohtori.
+
+"Mutta kun Olli ei ole täällä, missähän Olli on?" lausui Risto
+ikävöiden.
+
+"Olli on toimessansa, josta hän ei poistu", vastasi isäntä.
+
+"Toimessansa! -- missä toimessa?" kysäsi Risto.
+
+Risto ei ollut saanut vihjaakaan mitä oli tapahtunut hänen
+sairastumisensa jälkeen. Anna kertoi nyt lyhykäisesti mitä oli
+tapahtunut, kuten Olli oli pelastanut hänen Jussin toisesta
+murhayrityksestä, kuinka Jussi nyt oli samalla kertaa sairas ja vanki
+ja että Olli oli hänen vartiansa.
+
+"Jussiraukka, kuinka kehno" -- huokasi Risto -- "Olli siis ei tohdi
+poiketa hetkeksikään paikalta", kysyi Risto.
+
+"Jos isäntä menee Ollin siaan, niin saa hän minun luvalla tulla tänne
+hetkeksi", lausui majuri, kun hän näki Riston hartaasti haluavan
+kohdata Ollia. Isäntä tahtoi kernaasti noudattaa majurin ja Riston
+tahtoa ja meni Ollin siaan.
+
+Olli saapui heti vierashuoneeseen, tervehtien ensin sotamiehen tavalla
+majuria.
+
+Majuri vakuutti, että Olli hetkeksi oli vapaa sotamiehen asemasta, sai
+siis olla ja liikkua vapaasti.
+
+Saatuansa tällaisen luvan, juoksi Olli Riston vuoteelle ja lausui;
+
+"Morjens, Risto! sinä olet aina onnen lempilapsi. Salamurhaajan luoti
+teki sinun onnellisemmaksi, kun voit odottaakkaan; minä toivoisin
+itselleni salamurhayrittäjän joka pensaassa ja tusinan tykinluotia
+rintaani samanlaisella seurauksella". Annan tempasi Olli laattialle ja
+pyöritti häntä semmoista vihuripolskaa että katsojat olivat pakahtua
+riemunauruunsa.
+
+"Tule tänne kunniallinen rehti kumppani, että saan syleillä ja kiittää
+sinua jaloudestasi!" huusi Risto sängystänsä.
+
+Kumppanit syleilivät toisiansa ilokyynel silmin.
+
+"Jakakaamme riemut ja murheet keskenämme tästä lähtien niinkuin
+tähänkin saakka olemme tehneet!" lausui Risto.
+
+"Niin teemmekin, ole varma siitä!" vastasi Olli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt lähtivät herrat matkalle. Sydämmellisillä molemminpuolisilla
+kiitoksilla ja tyytyväisyydellä erosivat vieraat ja talonväki. Olli
+meni taas toimeensa ja päästi isännän ottamaan vierailta jäähyväisiä.
+
+Kun nyt nuoret kihlatut jäivät kahdenkesken, oli heillä luonnollisesti
+paljon puhumista. Ensiksikin katselivat he loistavia sormuksiansa. Anna
+hyppeli riemuissansa huudahdellen:
+
+"Oi, Ristoni! nyt emme koskaan eroa, nyt et sinä enää lähde pois
+talosta, ethän?"
+
+"No en!" vastasi Risto hajamielisesti tirkistellen sormustansa.
+
+"Miksi näytät niin alakuloiselta, Ristoni, etkö ole iloinen?" kysyi
+Anna allapäin.
+
+"Olen kyllä iloisempi, kun olisin voinut toivoakaan, rakkain Annani,
+mutta".
+
+"Mutta?"
+
+"Anna anteeksi, Annani, hajamielisyyteni, tulin näet ajattelemaan
+majurin sanoja, jotka hän kuiskasi minulle sormuksen annettuansa".
+
+"Mitä hän sanoi, sano, sano, Ristoni?"
+
+Majuri sanoi: 'sormuksen sormessasi sain äidiltäsi, se on kallis
+kappale sekä sinulle että minulle'. Kun näki, että hämmästyin, jatkoi
+hän: 'Vaiti, vastedes saat ehkä tietää enemmän'".
+
+"Mitähän se merkitsee?" arveli Anna kummastellen.
+
+"Kas sitä en ymmärrä", vastasi Risto.
+
+"Vastedes saamme tietää enemmän. Odotamme siis, ole nyt iloinen
+Ristoni!" viserteli Anna.
+
+"Iloinen kyllä olen, iloisempi kuin voit arvatakaan Annaseni! Saati
+vaan saamme rauhaa viholliselta, niin on onnemme täydellinen, eikö
+niin, kultaseni?" lausui Risto ihastellen.
+
+"Niin Ristoni, oma Ristoni!"
+
+Noin kuukauden kuluttua majurin matkustuksen jälkeen oli Risto
+täydellisesti terve. Hän oli varoillaan vihollisen suhteen, lähetti
+rajamaille tiedustelemaan vihollisen liikkeitä, vaan kaikkialta kuului
+rauhaa.
+
+Eräänä päivänä saapui sotapäälliköstöltä kaksi lähettilästä, jotka
+juhlallisesti jättivät Riston kersantiksi nimityskirjeen sekä
+valtuutuksen paikkakunnan päällikön poissa ollessa käskeä koolle väkeä
+vihollisen lähestyessä. Samalla kertaa sai Risto säädetyn, arvonsa
+mukaisen sotilaspuvun. Anna sattui sillä kertaa olemaan kylässä.
+Aikeessa tehdä Annalle äkki-ihastuksen kotiin tullessa, pukeutui Risto
+sotilaspukuunsa ja pisti uudet virsut jalkaansa. Kun Anna tuli kotiin
+ja astui vierashuoneesen, näki hän nuo kaksi lähettilästä nousevan
+istualta seisallensa tervehtien häntä. Kolmas "vieras" seisoi toisen
+huoneen ovella kynnyksen takana niin ettei virsut näkyneet ja huusi
+ruotsiksi! "Päivää Anna".
+
+"Päivää, päivää", vastasi Anna samalla kielellä.
+
+"Onko nuori tohtori ruvennut sotapalvelukseen?" kysäsi Anna.
+
+"Olen", vastasi Risto, koettaen muuttaa ääntänsä.
+
+"Mihinkähän Risto on mennyt silläaikaa kun käväin kylässä, minäpä
+lähden etsimään häntä, olkaa niin hyvät ja istukaa niin kauvan, hyvät
+herrat!" lausui Anna. Lähettiläät selittivät heillä ei olevan aikaa
+viipyä, jonkatähden sanoivat jäähyväiset Annalle. Kolmas vieras (Risto)
+sanoi haluavansa tavata Ristoa ja odottavansa kunnes hän tulee. Anna
+juoksi huoneesta huoneeseen ja kyseli väeltä mihin Risto oli mennyt,
+kävi "väkituvallakin" (Ollin luona). Mutta Ristoa ei näy eikä kuulu.
+
+Risto asettautui oven pieleen, josta Annan piti tulla takasin. Anna
+tuli norpolla nokin ja läähättäen ovesta sisälle.
+
+"Eikö löytynytkään Risto?" kysäsi Risto.
+
+"Eihän sitä löydy, minä en ymmärrä olisiko mennyt metsään", sanoi Anna
+katsomatta vieraaseen. Risto kääräsi käsivartensa Annan kaulaan ja veti
+Annan pään niin liki rintaansa, että Anna ei voinut katsoa pahantekiää
+silmiin ja kuiskasi: "Lähdemme yhdessä etsimään".
+
+Anna huusi hämmästyneenä: "Hyi, herra, ette saa koskea minuun!" kiskoi
+kaikin voimin irti itsensä ja juoksi toiseen päähän huonetta.
+
+"Anna!" huudahti Risto vihdoin ääntänsä muuttamatta.
+
+Anna kääntyi huutajaan päin ja huusi vuorollaan:
+
+"Risto! mitä kummitusta tämä on?" ja juoksi Riston syliin. Samalla
+astuivat poistuneet lähettiläät sisälle naurain täydestä kurkusta:
+"Jopa löytyi Risto!"
+
+"Häijy Risto, hyi kun narraat omaa Annaasi; olin vähällä juosta karkuun
+koko talosta".
+
+Nyi seurasi kaikkia tyydyttävä selitys asiaan. "Miksi pukeusit virsuin,
+Ristoni?" kysyi Anna.
+
+"Siksi että muistasit minua siitä ajasta, jolloin kävin pestinotossa".
+
+Anna riemuitsi nyt kun pikkulapsi, koko talon väen huusi hän riemuiten
+katsomaan kuinka komea Risto oli.
+
+"Lähdemme nyt Ollin luokse, varmaan hänkin ihastuu, kun näkee sinun
+kersantin asussa", liverteli Anna. "Malta minä menen ennen ja narraan
+Ollia, että iso sotaherra tullee häntä kahtomaan", jatkoi Anna
+liverrellen.
+
+"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä".
+
+"Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella
+mielellä etten voi hillitä itseäni".
+
+"Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto.
+
+Molemmat menivät nyt Ollin luokse.
+
+"Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille.
+
+"Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.
+
+Kumppanit syleilivät toisiansa vakuuttaen uudelleen toisillensa
+molemminpuolista vilpitöntä ystävyyttä.
+
+"Etkö tahdo katsoa sairasta?" kysäsi Olli.
+
+"No jos kävisimme katsomassa Jussi-parkaa.
+
+"En minä saata häntä raukkaa nähdä", lausui Anna.
+
+Risto ja Olli astuivat sairashuoueesen.
+
+"Tunnetko minua Jussi, kuinka se on nyt sinun laitasi?" kysyi Risto
+liikutettuna.
+
+"Tunnen, herra kersantti, pahoin asiani, kun majuri on tullut pahain
+kielten kautta siihen luuloon, että olisin tahtonut teitä murhata, joka
+kuitenkaan ei koskaan ole ollut aikeeni. Olkaa siis hyvä ja rukoilkaa
+majuria minun puolestani poistamaan epäluulonsa, kyllä majuri teitä
+uskoo ja päästää minun vapaaksi, jos paranen tästä syyttömästä
+taudistani", katkeroi Jussi.
+
+"Kuule roistoa mitä se on kehrännyt kokoon", huusi Olli.
+
+"Etkö ampunut kersanttia pensaasta, jonne kiiressäsi unhotit puukkosi,
+jota paitse Anna oli jo ennen nähnyt väjymisesi ja tuntenut sinun,
+katala. Tämä kaikki ei ole totta eikö niin, paholainen?" jatkoi Olli.
+
+"Puukko kyllä on ollut aikoinaan minun, mutta sen olen kadottanut monta
+päivää sitten, enkä siis voi ymmärtää kuinka se oli joutunut paikalle,
+josta se on löydetty. Mitä taas Annan keksintöön tulee, niin on hän
+täydellisesti erehtynyt", väitti Jussi.
+
+"Jussi-rukka syytön kuin Pontius Pilatus! Entäs väjymisesi Tuovilan
+akkunoitten alla, silloin kuin sait kolahuksen koipeesi, siitäkin olet
+aivan viaton, eikö niin Jussi-parka", jatkoi Olli.
+
+"Satuin muuten kulkemaan sivu, ja kuin kuulin hätäistä liikettä
+sisällä, niin katsahdin uteliaisena ikkunasta sisälle, jolloin sinä
+ammuit minua", väitti Jussi.
+
+"Ja laittausit pyssynesi ampumaan ikkunasta sisälle aivan
+'uteliaisuudesta', eikö niin, enkeli hyvä?" jatkoi Olli.
+
+"En aikonut ampua, enkä ole ampunut?" väitti Jussi.
+
+"Mutta heti viimemainitun tapauksen jälkeen, kun majuri sinua nuhteli,
+ei sinulla ollut mitään sanomista puolustukseksesi, mistä se tulee,
+herttainen Jussi?" irvisteli Olli taas.
+
+"Silloin olin niin tuskissani ampumisesta, etten taitanut sanoa
+mitään".
+
+"Aivan niin, silloin et ollut kerjennyt vielä koota konnankoukkujasi,
+vaan nyt kun olet saanut aikaa, niin olet kehrännyt ja kutonut
+valheverkkojasi aikeissa niillä suojella saastaista olentoasi, eikö
+niin Jussi -- syytön lapsi?" puheli Olli ivaillen.
+
+"Kyllä on Jussi-raukka asiasi pahalla kannalla, Kaikesta mitä on
+tapahtunut käy selville, että olet syyllinen, vaan väität sittenkin
+olevasi syytön. Se näyttää siis, että olet tuiki paatunut ja sentähden
+en voi sinua puolustaa majurin luona, sitä vähemmän, kun asia on
+ilmoitettu armeijan päällikölle, joten majurikaan ei voi auttaa asiaa,
+vaan tulee se tutkittavaksi oikeudessa", lausui Risto syvästi
+liikutettuna.
+
+Risto ja Olli palasivat Ollin huoneesen, jossa Anna odotti heitä.
+Hetken perästä saapui Saara, pyytäen saadaksensa mennä korjaamaan
+vangin huonetta ja vuodetta. Olli avasi oven, sitten kun hän
+tavallisuuden mukaan oli tarkoin katsonut ettei Saaralla ollut päällä
+mitään luvatonta kalua, sulki sen taas ja pisti avaimen taskuunsa.
+
+"Kyllä se on aika konna tuo Jussi, se luikertaa kuin käärme. Tyhmästi
+ettei majuri antanut heti hirttää heittiötä, minä pelkään, että se
+kanalja houkuttelee yhdellä eli toisella tavalla irti itsensä ja sitte
+emme saa olla levossa ei yöllä eikä päivällä, se on semmoinen katala se
+sama Jussi", puhui Olli.
+
+"Mihinkäpä hän pääsee kun on sinun tarkan katsantosi alla, eikä hänellä
+sotaoikeudelta ole muuta toivoa kuin hirsipuu", lausui Risto. -- "Kun
+hän nyt olisi tunnustanut rehellisesti, niin tiedätkö Olli, minä olisin
+kaikin voimin koettanut puolustaa häntä".
+
+"Se se, mutta se on niin paatunut raukka ettei hän voi parata", sanoi
+Olli.
+
+Anna, Risto ja Olli istuivat kauvan Ollin huoneessa, jaaritellen ja
+resuten vilkkaasti yhtä ja toista, totta ja leikkiä, kaikki korkealla
+äänellä.
+
+Sillä aikaa oli Saaran ja Jussin välillä ollut yhtä vilkas vaan
+hiljainen kanssapuhe:
+
+Jussi: "No oletko saanut jotain selvää, jos se on mahdollista päästä
+karkuun tästä helvetin luolasta?"
+
+Saara: "Minä luulen ettei se ole mahdotonta".
+
+Jussi: "No miten?"
+
+Saara: "En sano, ennenkuin valalla vahvistat lupauksesi".
+
+Jussi: "Naida sinun?"
+
+Saara: "Niin".
+
+Jussi: "Minä vannon, saat lukea valan. Tässä on piplia".
+
+Saara: "Pane kaksi sormea kirjan päälle!"
+
+Jussi latoi sormensa kirjan päälle.
+
+Saara luki valan ja Jussi jänkytti perästä. Jussi koetti hoskata sanain
+kanssa, muun muassa sanoi hän "etten minä nai", mutta Saara ojensi:
+"että minä nain" j.n.e.
+
+Saara: "Muista vaan valasi, rikkomus on yhtä vaarallinen kun olisit
+vannonut käräjissä!"
+
+Jussi: "Kyllä pidän valani, (itsellensä: vaikka hirttäsivät minun
+kymmeneen kertaan, niin en nai tuota petäjälevynaamaa). Sano nyt!"
+
+Saara: "Uunin solan perässä on jalan levyinen ohut kivi, jonka voi
+vääntää ylös; solan kautta ulkopuolella seinää seinän alla on pienempiä
+kiviä, jotka voipi lappaa ulos, joten ainoastaan multapenkki jää
+väliin. Multapenkin voi helposti kaivaa läpi ja sitten tulee tarpeeksi
+suuri reikä, josta pääset ulos. -- Enkö ole keksinyt hyvän keinon?"
+
+Jussi: "Olet kyllä keksinyt keinon, vaan saatatko tehdä sen työn, jota
+tämän keinon toimeenpaneminen vaatii?"
+
+Saara: "Kyllä työn saatan tehdä, vaan eihän karkauksesi saata tulla
+kysymykseenkään ennenkuin olet oikein terve".
+
+Jussi: "Jospa tervekin, niin kuinka sitä saattaa liikkua niin, ettei
+Olli kuule. -- Ja jos pääsisinkin ulos, niin mihinkä minä pääsen
+yhdellä säärellä?"
+
+Saara: "Jätä se asia minun huolekseni. Minä laitan kaksi hevosta seinän
+viereen, istumme hevosten selkään ja ratsastamme metsään, ensiksi
+karjakujaa pimiässä, sillä karkauksen pitää tapahtua yön aikana".
+
+Jussi: "Aijotko sinäkin karata yhtämatkaa?"
+
+Saara: "Kuinkas muuten? En sinua yksin päästäisi vaikka mikä, kuka
+sinun hoitaisi matkalla, joka on sangen pitkä ensimäisiinkin Venäjän
+taloihin?"
+
+Jussi: (itsellensä: "Vai niin pehkukupo, vai aivot seurata minua,
+eiköhän se seuraus tule lyhyeksi, no no") kuullen: "Yönaikana karkaus
+kyllä pitää tapahtua, mutta miten liikkua niin hiljaa, ettei Olli saa
+vihjaa -- hän on hyvin valpas".
+
+Saara: "Siihen on vielä kauvan ennenkuin olet terve; ehkä häntä siitä
+saakka keksitään jotakin keinoa".
+
+Jussi: "Nyt pitää meidän päättää kaikki asiat selville, nyt kun
+rähisevät Ollin huoneessa, eivät he kuule mitään eikä huomaa niin
+tarkoin ajankulua, he kun juovat kahvia Ollin huoneessa, herskapi muka.
+Malttakaa, kyllä minä annan teille vielä herskapia, minä", uhkasi
+Jussi. "Olli kun taas jääpi yksin niin emme ole tilaisuudessa puhumaan
+mitään, sillä hän kuulisi kaikki seinän reijästä -- ei, kaikki pitää
+nyt tulla selville, muuten saattaa mennä koko asia hiiteen".
+
+Saara: "Se on kaikkein pahin kuinka sitä voi liikkua niin hiljaa, ettei
+Olli kuule. Paras olisi tappaa hänet, vaan kun minäkään en saa pitää
+mitään asetta, hätäisesti jonkun neulan, sillä kun tuon ruokaa eli
+muuta tänne, syynää ensin isäntä minun ulkopuolella ja kun tulen Ollin
+huoneeseen, syynää hän minun niin hävittömän tarkasti, että tuskin saa
+pitää hampaita suussaan. Kun minä saisinkin pitää puukon kanssani niin
+antaisin sille vahdille semmoisen iskun, ettei kotvin räpisteleisi
+lapasiansa".
+
+Jussi: "Nyt tiedän mitä teemme. Tohtori antoi minulle tämän rohtopullon
+ja käski minun ottaa teelusikallisen rohtoja tästä silloin kuin
+unettomuus vaivaa. Minä olen koettanut rohtoja ja kun olen ottanut sitä
+illalla, niin olen nukkunut raskaasti aivan heräämättä liki puolen
+päivää seuraavana päivänä. Minä kuulen joka ilta että Olli ähkyy
+hengenahdistuksesta ja luulen, että hän säännöllisesti joka ilta ottaa
+jonkunlaista rohtoa teelusikallisen. -- Kuuntele!"
+
+Saara ja Jussi kuulivat seinän reijästä Ollin selittävän Annalle ja
+Ristolle, että tohtori oli antanut hälle hengenahdistuksen lievikkeeksi
+rohtoja, joita hän otti säännöllisesti joka ilta juuri maata
+pannessansa ja että hän tunsi rohtoin tekevän hyvää.
+
+"Eikö ne ole pahanmakuisia?" kysyi Anna.
+
+"Ei niillä ole minkäänlaista makua", vastasi Olli.
+
+"Minkä verran otat kerralla?" kysyi Risto.
+
+"Teelusikallisen", vastasi Olli.
+
+Jussi kuiskasi Saaralle: "Eikös tuo ollut hyvä keksintö? Kun nyt
+jollakin tavalla saisimme Ollin erhetyksessä ottamaan minun rohtojani,
+niin hän nukkuisi niinkauvan, että silläaikaa hyvin kerkeäisimme
+karkuun".
+
+"Kuinka kauvan aikaa luulet menevän reijän teossa seinän läpi, Saara?"
+
+Saara: "Siinä menee korkeintaan kaksi tiimaa, mutta voi mennä toiset
+kaksi tiimaa, ennenkuin hevoset ovat paikalla, eväät ja muut, jotka
+kaikki täytyy varastaa pimeän aikana".
+
+Jussi: "Sinun pitää koettaa saada varastaa pyssy ampumakaluinensa, sekä
+ainakin yksi hyvä puukko ja kirves".
+
+Saara: "Kyllä nuo kalut hankin".
+
+Jussi: "Nyt on vaan kysymys saada Olli ottamaan unijuomaa; sillä ei ole
+mitään makua, niin että kyllä hän sitte nukkuu rauhassa niin kauvan,
+että hyvin kerkiämme karkuun".
+
+Saara: "Näytä rohtopulloasi Jussi!"
+
+Jussi näytti.
+
+Saara: "Minä luulen että sinun ja Ollin rohtopullot ovat sekä yhden
+näköiset että yhden kokoiset, jos niin on -- josta illalla kun tulen
+vuoteita laittamaan otan tarkan selon -- niin teemme näin: Kuten
+tiedät, tapahtuu vuoteitten laitto joka ilta heti sen jälkeen kun
+olette saaneet iltaruoan, ensin tässä ja viimeksi Ollin huoneessa.
+Huomen illalla kun tulen tänne, nostan oikean käden peukaloa, joka
+merkitsee, että rohtopullot ovat yhden kokoiset ja näköiset, muista nyt
+se! Sinä iltana, jolloin olet niin terve, että aivot karata, annat
+pullon minulle, jonka säilytän poveeni, sillä ei Olli koskaan syynää
+minua ulos tullessani. Samalla kun minä olen täältä astunut Ollin
+huoneesen, huuda sinä Ollia, voivottele ja ole olevinasi hyvin kipeä ja
+siten viivytät Ollia luonasi, jolla aikaa minä lasken pullon Ollin
+pullon sijalle ja kätken Ollin pullon hänen vuoteensa päänalustan alle
+sängyn pohjalle. Siten saamme Ollin ottamaan unijuomaa ja niin pääsemme
+karkuun. Minä tarkastan ulkona Ollin akkunasta ja kun hän on ottanut
+rohtoja ja sammuttanut valkian, menen minä työhöni, hankkimaan hevosia,
+kaivamaan reikää y.m. Ole sinä rauhassa siksikun tulen sua noutamaan.
+Onneksi on seinä metsän puolella, ettei kartanosta kukaan voi nähdä
+mitään. Siihen on vietä viikkoja ennenkuin se tulee tapahtumaan.
+
+"Muutenkin niinä aikoina kun olet terve, valita kipujasi. Meidänkin
+pitää jo tästä lähtien alkaa torumaan ja sättimään Ollin kuullen, niin
+ettei hän saa mitään vihjaa eli epäluuloa. Muista nyt vaan kaikki,
+Jussi", lopetti Saara.
+
+Samalla kun Saara oli päättänyt pitkän lauseensa, huusi Olli seinän
+reijästä:
+
+"Mitä Saara tekee siellä niin kauan?"
+
+"Minähän olen odottanut tiimakausia, vaan en ole päässyt ulos kun ovi
+on lukossa", vastasi Saara.
+
+"Oi, niin kauvanko olemme täällä istuneet", sanoi Anna.
+
+"Lähdemme vihdoinkin kotiin, hyvästi nyt Olli!" sanoivat Anna ja Risto.
+"Kyllä käymme tiheään sinua katsomassa, Olli, niinkauan kun sinä et
+pääse käymään meillä", vakuuttivat he.
+
+Olli päästi nyt Saaran, joka oli olevinaan hyvin tyytymätön, kun oli
+muka täytynyt niin kauvan odottaa.
+
+"Minä jo luulin, että tuo pehkusäkki Saara, oli jätetty ijäksi minua
+kiusaamaan", huusi Jussi.
+
+"Ohoo Jussi! kyllä Saara on sulle tarpeeksi hyvä hoitaja".
+
+Illalla kun Saara oli saapunut vuoteita laittamaan oli hän tarkoin
+vertaillut Ollin ja Jussin rohtopulloja, ja tullut siihen varmaan
+vakuutukseen, että ne olivat aivan yhdenlaiset.
+
+Seuraavana iltana teki Saara Jussin suureksi ihastukseksi suostutun
+merkityksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aika kului päivä päivältä, viikko viikolta säännöllisesti. Olli piti
+poikkeuksetta kerran tavaksi otetun järjestyksen. Jussi ja Saara
+torailivat keskenänsä ja parjasivat toisiansa melkein säännöllisesti
+joka päivä.
+
+Noin pari kuukautta Jussin sairastumisen jälkeen alkoi Jussi erittäin
+valittaa vaivojansa ja vakuutti Ollille, että hänen elämän loppu ei
+ollut kaukana. Olli sanoi kerran Jussille: "Saithan sinä tohtorilta
+muutamanlaista unijuomaa, ota sitä, niin ehkä saat lepoa!"
+
+"Sain kyllä unijuomaa ja hyvää se olikin alussa, mutta se on aikaa
+loppunut", vastasi Jussi.
+
+Eräänä iltana kun Saara saapui vuodetten korjaukseen Jussin huoneesen,
+näytti Jussi merkin, että hän nyt oli valmis lähtemään karkuun ja
+osoitti rohtopulloa, jonka Saara sukkelasti pisti poveensa, parjaten
+samalla Jussia korkealla äänellä. Sittenkun Jussin vuode oli laitettu,
+koputti Saara oveen päästäksensä ulos. Olli avasi oven tavallisuuden
+mukaan ja Saara astui Ollin huoneesen. Mutta ennenkuin Olli oli
+kerennyt lukita oven, huusi Jussi surkialla äänellä: "Olli, Olli! mulla
+on niin hirmuiset tuskat!" Saara sanoi: "Antakaa heittiön huutaa!" Olli
+kuitenkin meni Jussin huoneeseen likemmin kuulemaan hätää, Saara
+tempasi pullon povestansa, asetti sen samalle paikalle pöydälle, jossa
+Ollin pullo seisoi ja kätki sen Ollin sängyn pohjalle päänalaisten
+alle. Tämä tapahtui silmänräpäyksessä. Kun Olli palasi Jussin luota,
+kysäsi Saara: "No mikä sitä heittiötä nyt vaivaa?"
+
+"Valittaa säärensä tuskia ja luulee kuolevansa", vastasi Olli.
+
+"Kepiksi kun kuolisi, olisi yksi konna vähempi maailmassa. Kuka käski
+hänen mennä petturinretkelle", vastasi Saara, haukkuissansa muka.
+
+Sitten kun Saara oli mennyt ulos, lukitsi Olli oven, otti tavallisuuden
+mukaan rohtoja ja pani maata. Pian nukkui hän raskaasti, sen kuuli
+Jussi seinän reijästä, hän odotti nyt ikävällä Saaran tuloa, joka
+viipyi, sillä hänellä oli paljon tekemistä, hevosien y.m.
+hankkimisessa. Vihdoin kuuli Jussi kuhinaa uunin solasta ja Saara
+supisten: "Kas nyt on kaikki valmis, nukkuuhan vaan Olli niin, ettei
+hän herää?" Jussi vakuutti Ollin nukkuvan ja vielä varmemmaksi
+vakuudeksi huudahti Jussi pari kertaa jotensakin karkealla äänellä:
+"Olli, Olli!" Ei vastausta. Saara puki Jussin vaatteihin, mitä hänellä
+oli ja vakuutti ulkona olevan lisää vaatteita. Jussi sai sauvan
+käteensä ja toiselta puolen tueten Saaraan, lähti arvokas pariskunta
+vetäytymään uunin solaan, josta he, vaikkei vaivatta, kuitenkin
+hiljoitellen tukkeituivat ulos. Saara auttoi ensin Jussin hevosen
+selkään ja asetti Jussin selkään ison eväskontin, pyssyn hänelle
+kainaloon ja ampumakalut kaulaan. Sitten kun Saara oli sitonut suuren
+vaatesäkin toisen hevosen selkään, kömpi hän itse ylös ja nyt oli
+lempipari valmis matkaan. Yö oli pimeä ja hiljainen, sillä iltayö kun
+vielä oli, nukkui koko kylän väki levollisessa iltaunessansa.
+Karkulaiset ratsastivat ensiksi hiljaa karjakujasta alas metsään ja
+karjapolkua myöten sittemmin niin kiireesti kun hevoset jaksoivat
+juosta. Kohta jälkeen puoliyön alkoi kuun valo, joka ohjasi
+karkulaisia. Paikkakunnan maisemat olivat Jussille laajalti tutut
+Venäjänkin puolella rajaa. Noin puolipäivän aikana saapui Jussi
+ensimmäiseen asuttuun paikkaan Venäjän puolella; Saara ei ollut myötä.
+
+Jussi kertoi nyt kuten hänen kansalaisensa Suomessa olivat vainonneet
+häntä syyttömästi, olivat hakanneet säären poikki ja jättäneet hänen
+metsään kuolemaan, vaan "pyhä Mikaili" oli parantanut hänen, antanut
+hänelle hevosen ja nostanut hänen hevosen selkään, joten pääsi pakoon
+"ihmisten ilmoin" ja aikoi nyt matkustaa Venäjän sotapäällikön puheille
+-- pyysi siis apua ja suojelusta. -- "Kaikki obrokat (pyhäin kuvat)
+polttavat ruotsit" j.n.e. kertoi Jussi.
+
+Jussin yksinkertaiset ja taikauskoiset kuuliat surkuttelivat häntä ja
+lupasivat hälle kaikenlaista apua mitä hän tarvitsi.
+
+Niin Jussi vaelsi kylästä kylään, kunnes hän saapui kylään, jossa
+päällikkö asui. Talosta, jossa hän oli yötä, saatettiin Jussi
+"päällikön" luo, eräs epämaineinen sotakarkuri nimeltä Ivan Snorikoff.
+Snorikoff oli jo entisistä ryöväysretkistänsä tuttu ja suomalaisten
+kauhu. Hän oli sotakarkuri, sen tiesivät asianomaiset järjestetyissäkin
+Venäjän sotajoukoissa, mutta kun hän oli urhoollinen ryöväri ja siten
+voi häiritä rauhaa ja tehdä kaikenlaista pahaa Suomen, eli silloin
+kutsutun Ruotsin rajoilla, niin hänen karkulaisuuttansa omassa maassa
+ei pidetty virheenä. Hän ryöväsi ja poltti omaisuutta, vei ihmisiä
+Suomesta vankina ja möi niitä orjuuteen, joista jaloretkistänsä hän
+usein pyysi ja sai omalta hallitukseltansa palkinnoita, kiusasi vanhoja
+kaikella lailla j.n.e. Hän asuskeli erämaitten suurimmissa kylissä
+Arkhangelin läänissä. Asukkaita hän piti yleisessä orjuudessa ja
+pelossa, selittäin olevansa laillinen sotapäällikkö (voivotta). Ehkei
+nämä herrat ymmärtäneet toistensa kieltä, sai päällikkö ("voivotta")
+kuitenkin selvän, millä asialla Jussi oli. Vähän ajan perästä tuli
+talon isäntä, jossa Jussi oli ollut viimeistä yötä, "voivotan" luo ja
+valitti häneltä varastetun sata ruplaa rahoja ja syytti Jussia
+varkaudesta. "Voivotta" katsoi vihaisesti Jussia silmiin. Jussi otti
+rahat lakkaristansa, jakoi ne kahteen osaan ja antoi "voivotalle"
+toisen puolen. Isäntä oli jo hyvillä mielin ja ojensi kätensä ottamaan
+rahoja, vaan "voivotta" pisti rahat lakkariinsa. Rahain siaan sai
+isäntä kunnon selkäsaunan käskyllä mennä kotiinsa. Kiitellen ja
+kumarrellen lähti isäntä ja siihen päättyi se asia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana aamuna Jussin karkaamisen jälkeen herasi Olli vasta liki
+puolta päivää. Hän tunsi päänsä raskaaksi ja ihmetteli kuinka hän oli
+nukkunut niin kauvan. Hän puki päällensä hiljaisuudessa, hän ei
+tahtonut antaa Jussin kuulla että hän nyt vasta oli liikkeellä, hän
+kuunteli, ei hiiskaustakaan kuulunnut Jussin huoneesta. "Eihän vaan ole
+kuollut, kun hän eilen illalla oli niin kipiä", arveli Olli itseksensä,
+otti avaimen, avasi oven ja astui sisälle.
+
+Oi kauhistua! Jussin vuode oli tyhjä. Olli kurkisti sängyn alle,
+tempasi vaatteet sängystä, heitteli ne lattialle, hyppeli kun
+mielipuoli ympäri huonetta, tirkisteli katon ja seinän rakoihin -- ei,
+ei näy mitään. Vihdoin kurkisteli hän uunin päälle ja lopuksi uunin
+solaan. Täällä näki hän avonaisen suuren reijän seinän alitse ulos. Nyt
+selveni asia: "Vanki on päässyt karkuun!" huusi Olli tuskan ja
+epätoivon uhrina. Hän juoksi ulos huutaen: "Vanki, Jussi on karannut!"
+Talon väki kuuli huudon, tietämättä mikä hätä oli; Ristokin riensi
+paikalle ja kohta koko kylän väki. Jäljistä nähtiin, että kaksi hevosta
+oli ollut liikkessä ja molempain jäljet menivät karjakujaa metsään
+päin. Olli huusi: "Tuokaa minulle pyssy, minä lähden ajamaan rosvoja
+takaa". Eräs kylän nuori mies, "hyvä pyssymies", tahtoi heti seurata
+Ollia, vaan sanoi: "Otamme hevoset ja ratsastamme, niin joudumme
+pikemmin".
+
+Olli ei ensiksi tahtonut kuulla hevosista, hän luuli juoksevansa yhtä
+kiireesti. Vihdoin myöntyi Ollikin ottamaan hevoset, jotka heti saatiin
+paikalle. Pojat lähtivät ratsastamaan pyssyt selässä villivauhtia,
+pitäen tarkoin silmällä karkulaisten jäljet. He pysyivätkin pitkän
+matkaa jäljillä, kunnes tuli laajanlainen sileä kallio, jonka yli polku
+meni. Kun he taas tulivat polulle kallion toisella puolella, katosivat
+karkulaisten jäljet. He päättivät ratsastaa suuren ympyrän kallion
+ympäri, toivoen siten taas löytävänsä jäljet. He löysivätkin, mutta
+ainoastaan yhden hevosen jäljet. Olli luuli, että Saara ehkä ei
+tahtonut seurata Jussia ja poikkesi ehkä toiselle suunnalle, vaikkeivät
+he havainneet jälkiä; nämä jäljet veivät nähtävästi Venäjän rajaa
+kohden ja "varma on, että sinne Jussi rientää, siis ovat nämä Jussin
+hevosen jäljet, eteenpäin siis! ehkä tapaamme konnan". He matkustivat
+niin kiiruusti kun voivat, mutta ilta tuli ja sen kanssa pimeä, jonka
+tähden he pysähtyivät odottamaan aamun valoa. He olivat nyt likellä
+Venäjän rajaa.
+
+Samalla kun he tuumasivat asettumistansa kuulivat he ei kaukana hakkuun
+ja sen perästä rytinän, kummoinen tulee suuren puun kaatuessa. "Ahaa,
+siellä Jussi laittaa nuotiota", kuiskasi Olli. "Nyt ei konna pääse, jää
+sinä tähän hevosten kanssa, minä hiivin nuotion tekiää katsomaan, sillä
+muu kun nuotiontekiä se ei ole ja luultavasti Jussi, jos kuulet
+ampumisen, niin riennä paikalle, mutta sido hevoset kiinni, etteivät ne
+pääse karkuun".
+
+Olli hiipi nyt hiljaa ääntä kohti ja kohta näki hän miehen valkian
+valossa askaroivan nuotion teossa. Mutta ennenkuin hän sai selville
+kuka tuo nuotion tekiä oli, alkoi koira vihaisesti haukkumaan sille
+suunnalle, jolla Olli kurkisteli. Nuotion tekiä tempasi heti pyssyn ja
+varustausi ampuma-asemaan. Olli seisoi nyt senlaisessa asemassa, että
+hän olisi voinut ampua nuotion laittajaa vatsaan, vaan kun hän ei
+nähnyt sen kasvoja eikä jalkoja, kasvot peittivät risulehvät ja sääriä
+ei myös näkynyt, kun nuotion laittaja oli paneunut polvillensa siinä
+mielessä, että hänen siinä asemassa oli vakavampi ampua, jos tarve
+tulisi, sillä hän luuli, että joku metsän eläin, ehkä karhu, liikkui
+lähellä kun koira niin innokkaasti haukkui -- ei Olli uskaltanut ampua,
+ehkä hän oli melkein varma, että hänellä oli Jussi edessä. Vihdoin
+nousi nuotiontekiä seisoalle, niin, että Olli näki molemmat sääret,
+huokasi pitkään, sanoen: "Ei olekaan Jussi". Viimein, kun asema tällä
+tavoin ei parannut, huusi Olli:
+
+"Oletko rehellinen ihminen, niin pane pois pyssy, muuten saat
+lyijynapin otsaasi, minua et osaa ampua pimiään".
+
+"Olli! sitäkö tuhatta sinä ryömit täällä syvässä erämaassa, tule
+lämmittelemään!", huusi nuotion rakentaja. Nuotion laittaja oli yksi
+Tuovilan kylän mies, Kerolan Paavo, joka viikkokausia oli ollut
+pyyntiretkellä.
+
+Olli oli sekä tyytyväinen että tyytymätön tähän kohtaukseen.
+
+Olli huusi matkakumppaniansa, käskien taluttaa hevoset nuotiolle.
+Sitten kun Ollin matkakumppani oli saapunut paikalle, sanoi Olli: "Hyvä
+paikka muuten, vaan ei ole ruokaa hevosille".
+
+"Kävelkää tuota noin" -- osottain kädellänsä -- "kymmenkunta syltää,
+niin tapaatte polun, kävelkää sitten polkua oikealle, noin 50 syltää,
+niin tapaatte heinäsuovan. Ottakaa siitä heiniä niin paljon, kun
+jaksatte kantaa, niin siinä on kyllin yöksi hevosille, minä rupean
+laittamaan iltasta", sanoi Paavo.
+
+Heinät noudettiin ja iltanen laitettiin, joka Ollille ja hänen
+kumppanillensa oli sen parempaan tarpeeseen, kun he kiireessä
+lähdössänsä olivat unhottaneet ottaa eväitä.
+
+Iltaista syödessä lausui vihdoin Paavo kysyen:
+
+"Millä retkellä te olette ratsastain täällä erämaassa".
+
+Olli kertoi nyt lyhykäisesti mitä oli tapahtunut.
+
+"Se varmaan oli siis Jussi, jonka tänä aamuna näin ratsastavan Vähämäen
+aholla rajan yli. Kävellessäni erään ison ahon laitaa, alkoi koirani
+haukkumaan aholle päin ja samassa havaitsin ratsastajan, jota en,
+matkan pituuden suhteen, voinut tuntea. Sen vaan näin, että
+ratsastajalla oli suuri kontti seljässä ja näytti olevan hyvin
+kiireessä, erittäinkin kun kuuli koiran haukunnan, hosui hän hevostansa
+täyteen laukkaan", kertoi Paavo.
+
+"Se roisto kerkesi ainakin käsistämme", huusi Olli tuskallisena.
+"Lähdemme kaikin ajamaan perästä, niin pian kun kuunvalo alkaa", jatkoi
+Olli.
+
+"Se on aivan turhaa, konnalla on enemmän kun puolen vuorokauden
+ennakko, se on mahdoton tavata häntä, ja jospa hänen tapaisimmekin
+jossain venäläiskylässä, niin mitä me kolmen voisimme? Menettäisimme
+vaan itsemme, se olisi voittomme", lausui Paavo.
+
+Samaa ajatusta kannatti Ollin matkakumppalikin.
+
+"Minä lähden yksin!" huusi Olli kiukuissansa. Hänellä soivat
+lakkaamatta korvissa majurin sanat: "Omalla hengelläsi saat vastata jos
+päästät vangin karkuun!"
+
+"Omasta hengestäni pidän vähän vaaria, sen olen menettänyt
+varomattomuudessani, että hylky pääsi vielä vihollisen oppaaksi ja
+voipi matkaan saattaa arvaamattomia tuhotöitä, se harmittaa minua
+enemmänkin", vaikeroi Olli.
+
+Vihdoin saivat kumppanit Ollinkin tyytymään palaukseen.
+
+"Kuinka minä kehtaan näyttää silmiäni Ristolle?" vaikeroi Olli
+edelleen.
+
+Yö kului, toiset kumppanit nukkuivat nuotiolla, vaan Olli ei saanut
+silmää umpeen, huolissansa kun hän oli.
+
+Paavo, joka oli ampunut paljo lintuja ja muuta metsän riistaa, joita
+hän juontain oli kantanut kanssansa, päätti myös seurata kumppaneita
+palausmatkalla kylään. Paavon suuri taakka jaettiin hevosten selkään ja
+miehet kävelivät, sillä nyt ei enää ollut niin kiirettä kun
+tulomatkalla. Sentähden viipyivätkin he palausmatkalla enämpi kun kaksi
+vuorokautta. Ensimmäisen yön viettivät he erään puron vierellä, jossa
+nyhtämällä saivat ruokaa hevosille. Toisen päivän illalla lähestyivät
+he kallioa, jolla menomatkallansa olivat eksyneet karkureitten
+jäljiltä. Yhtäkkiä kuulivat matkustajat likellä metsässä hevosen
+hirnuvan. Paavo juoksi hirnua kohti ja vähän matkan päästä löysikin hän
+hevosen iso säkki seljässä, sidottuna marhaminnalla puuhun, sekä
+vaimoihmisen makaavan hevosen vierellä. Hevosen, joka hyvillä mielin
+hörhötti Paavolle, tunsi hän omaksensa. Hän luuli ensiksi ihmisen
+nukkuvan, jonka tähden hän rykäsi, muka herättääksensä nukkunutta, vaan
+kun vaimo ei herännyt eikä liikahtanut, käveli hän likemmäksi, näki
+verta vaimon vierellä ja huusi matkakumppaneitansa, jotka olivat
+seisahtuneet vähän matkan päähän odottamaan Paavoa. Kumppanit saapuivat
+pian paikalle ja nyt tuli selville että vaimo makasi kuollunna
+verissänsä, iso puukko vieressä. Jokainen tunsi myös, että kuollut oli
+"Mieron-Saara".
+
+Nyt ei ollut epäilemistäkään, että Jussi oli murhannut Saaran.
+
+Paavo sai nyt oman hevosensa. Ruumis nostettiin ja sidottiin yhden
+hevosen selkään ja miehet, kukin taluttain hevostansa, lähtivät taas
+matkaan. Kun he nyt pian tapasivat karjatien, marssivat he yötä myöten
+ja saapuivat vihdoin aamulla kylään.
+
+Kylässä oli Ollin lähdön jälkeen ollut suuri hälinä, yhdeltä oli
+kadonnut yhtä, toiselta toista, mistä oli kadonnut pyssy, mistä kirves,
+mistä ruokia, mistä vaatteita j.n.e. Iso-Tuovilasta oli kadonnut
+hevonen, Riston "nimikko". Kerolasta oli myös kadonnut hevonen, joka
+nyt Paavon muassa saatiin takasin. Kun viimemainitun hevosen selkään
+sidottu säkki avattiin, löydettiin siitä kadonneet vaatteet melkein
+kaikki, (yhden osan oli Jussi pukenut päällensä). Saaran povesta
+löydettiin rahakukkaro, sisältävä 200 riksiä, jonka Paavo tunsi
+omaksensa.
+
+Olli käveli vihdoin allapäin, norpolla nokin Tuovilaan, jossa hän
+kohtasi Riston kartanolla.
+
+Risto huusi: "Terve tulemaan, Olli ystäväni!"
+
+"Älä kutsu minua ystäväksesi, sitä en ansaitse, kun olin niin tyhmä,
+että päästin suurimman pahantekiän karkuun!"
+
+"Kävelemme nyt sisälle, Olli, Anna odottaa meitä murkinalle", lausui
+Risto lohdutellen.
+
+Anna tervehti Ollia ystävällisesti ja kehoitti kaikkia, vanhuksetkin
+olivat läsnä, istumaan ruualle.
+
+Olli valitti taas ja lausui: "En minä ole kelvollinen istumaan pöytään
+kunniallisten ihmisten kanssa, kuolemaan tuomittu raukka! Voi hyvänen
+aika kun päästin roiston karkuun", vaikeroi Olli vesissä silmin.
+
+"Älä nyt tuota murehti, et suinkaan sitä tahallasi tehnyt, sen jokainen
+tietää", lohdutti Anna.
+
+"Aivan niin, Annaseni", säesti Risto.
+
+"Kirjoita heti, Risto, majurille, että hän määrää kuolemani tavan",
+pyysi Olli.
+
+"Ole nyt huoletta, Olli, koko asiasta", lohdutteli Risto.
+
+"No mutta millä minä pidän yllä viheliäistä elämääni? Palvelukseni olen
+menettänyt ja kerjäämään en rupea!"
+
+"Palveluksesi menetit sen vuoksi, kun pidit tulla sotapalvelukseen,
+jossa vielä olet", sanoi Risto.
+
+"Kaunis sotapalvelia, päästää vangitun petturin karkuun; sitä paitsi ei
+minulla nyt enään ole mitään tekemistä, sota tällä kertaa on loppunut,
+kuolema siis ainoa minun osalleni", vastasi Olli yhä katkeralla
+mielellä.
+
+"On kait tässä talossa työtä ja ruokaa Ollille. Ole huoletta siitä
+asiasta", lausui isäntä. "Mitä taas vangin karkaamiseen tulee", jatkoi
+hän, "niin on se oikeastaan minun syyni. Asia on tällainen: seinän
+alla, josta vanki on karannut, oli ennen vanhaan nauriskuoppa, johon
+oli käytävä eli reikä uunin solasta. Kuoppa tukittiin jo minun
+nuoruuteni aikana, ja tukkiminen tapahtui ehkä huolettomasti.
+'Mieron-Saara' oli niinä aikoina ruotityttönä tässä talossa ja ehkä
+hän, joka jo lapsuudestansa oli varas ja pitkin matkaa kaikenlaisen
+pahantekiä, oli keksinyt tämän seikan. Minun olisi pitänyt ilmoittaa
+tästä, vaan olin unhottanut koko asian. Siis pääasiallisesti on tapaus
+minun syyni",
+
+"Ei ole kenenkään muun kun minun syyni, minun olisi pitänyt tarkemmin
+ottaa selvä kaikista kohdista", väitti Olli.
+
+"Ole nyt levollinen Olli, teemme työtä yhdessä ja kun talvi tulee,
+lähdemme jäniksen pyyntöön, muistatko 'lisäsanat'", lausui Risto
+irvistellen.
+
+Olli vastasi naurahtain: "Poikatemput eivät enään auta, nyt ovat miehen
+tosiasiat käsillä".
+
+       *       *       *       *       *
+
+Olli oli nyt vihdoinkin viihtynyt jotenkin, vaikka hän yleisesti oli
+levoton, peljäten uutta vihollisen ryntäystä, sen enemmän kun hän oli
+varma siitä, että Jussi oli joutunut vihollisten joukkoon, kehoittamaan
+vihollista kostoretkelle. Tästä pelvostansa puhui hän useasti Riston
+kanssa. Risto levitti käskyjä kyliin, kehoittaen kaikkia olemaan
+varuillaan ja ensi käskyllä valmiit vihollista vastaan, jos niin
+tapahtuisi, että se alkaisi liikkua. Samalla oli Risto järjestänyt
+niin, että tärkein tavara pikimiten voitiin pelastaa. Talon jyvä- ja
+muut ruokatavarat sekä paremmat vaatteet varustettiin säkkeihin, jotka
+viipymättä voitiin nostaa muutamanlaisin rekiin, joita kutsuttiin
+"renttuut", sopivat käytettäväksi sekä kesällä että talvella, ja niin
+hevosvoimin voitiin saada säilyyn, tavallisesti suureen Korpelankylään,
+jonne vihollinen ei koskaan uskaltanut, sillä kylä oli varustettu
+hyvillä sota-aseilla ja sitä paitsi läheisyydessä muita isompia kyliä.
+Korpelankylään oli noin kolmen penikulman matka.
+
+Olli oli, kuten mainittiin, levoton. Hän ihmetteli enimmästi sitä
+kuinka hän nukkui niin kauvan sinä aamuna kun vanki pääsi karkuun. Hän
+meni vielä tarkastamaan huoneita, joihin hälyssä ei kukaan ollut
+kajonnut, vaan olivat huoneet samassa tilassa kuin vangin karatessa.
+Tuskissansa nakkeli hän vuoteensa vaatteita ja löysi päänalustansa alta
+pullon, jota hän tarkoin katseli. Samallainen, ainakin saman kokoinen
+pullo oli hänen pöydällänsä, mutta sen, joka oli hänellä kädessä, tunsi
+hän omaksensa sen vähän vihertävästä väristä, jota vastoin pöydällä
+oleva oli aivan musta. Kaikesta kun hän muisti, mitä karkausiltana
+tapahtui, ymmärsi hän nyt, että Saara oli vaihettanut pullot ja hän
+ottanut Jussin unijuomaa, josta hänen pitkä nukkumisensa. Olli pisti
+Jussin puolitäyden pullon taskuunsa sanoen itsellensä: "Panempa
+tallelle tuon, kenties joskus tarvitaan". -- Kenellekään ei hän puhunut
+koko asiasta.
+
+Eräänä päivänä pyysi Olli Tuovilan isäntää takaukseen niin hän (Olli)
+ostaisi oman hevosen. Samalla pyysi Olli, että isäntä antaisi hänelle
+vapautta töitten vaalissa, sillä, sanoi Olli, hänellä oli omituisia
+toimia, joista ehkä oli jotakin hyvää talollekin. Isäntä sanoi:
+"Talossa on hevosia, käytä joku niistä kun tahdot ja töiksesi saat myös
+valita mitä tahdot."
+
+Olli kiitteli isäntää hyväntahtoisuudesta, mutta oman hevosen, jonka
+hän saisi ostaa jostakin talosta, tahtoi hän saada ja uudisti pyyntönsä
+isännän takauksesta; velkansa hän kyllä maksaa, vakuutti Olli.
+
+Isäntä meni takaukseen ja Olli sai siis oman hevosen. Syksy tuli;
+oltiin jo Lokakuussa. Öillä oli kovat pakkaset, maa kylmettyi kovaksi,
+järvet jäätyivät, luntakin satoi sen verran, että oli jommoinenkin
+rekikeli.
+
+Eräänä aamuna istui Olli uuden hevosensa selkään, pyssy kainalossa ja
+eväskontti seljässä, selittämättä kellekään minne hän oli aikeessa
+matkustaa. Ristolle sanoi hän toki: "Älkää olko levottomana minusta,
+jos sattuisin viipymään retkelläni!" Tällä matkallansa viipyi Olli
+kolme vuorokautta.
+
+Aamulla neljäntenä päivänä saapui Olli Tuovilaan takasin matkaltansa.
+Hän hyppäsi alas hevosen seljästä, joka kaatui heti kuolleena
+kartanolle, huutain hengästyneenä: "Vihollinen on tulossa suurella
+joukolla, hevosilla ja reillä, nähtävästi nyt kuten ennenkin
+ryöväysretkellä, parin päivän perästä voivat olla täällä". Kylässä
+syntyi suuri hämmästys. Risto kehoitti kaikkia ensiksi saattamaan
+omaisuuttansa suojaan ja sitten kaikki jotka kykenivät vastustamaan
+vihollista, aseitettuna rientämään apuun, jonka ohessa lähetettiin
+kapulakäskyjä ympäri paikkakuntaa. Kahdessa päivässä oli kylä tyhjä ja
+autio ja parikymmentä miestä ilmoittautuivat sotilaiksi Riston komennon
+alle.
+
+Olli oli sillä aikaa pitänyt vihollisten lähestymistä tarkalla
+silmällä.
+
+Risto sanoi Annalle: "Rakkaani, pakene nyt vanhempaisi kanssa Korpisen
+kylään, siellä olette vakaassa suojassa. Minua käskee velvollisuuteni
+mennä vihollista vastaan. Miten tämä kahakka päättyy, sen tietää
+ainoastaan Jumala, jonka isälliseen suojelukseen turvatkaamme, toivon
+kuitenkin vakaasti että ennemmin tai hiljemmin taas tapaamme toisiamme,
+siitä elä koskaan epäile, rakkaani!"
+
+"En eroa sinusta, rakkaani, anna minun seurata sinua, käyköön sitten
+miten hyvänsä!" huusi Anna katkerasti itkien.
+
+"Ei, rakas Annani, sitä en voi tehdä, se ei olisi viisaasti tehty,
+rukoilen sinua että teet kun olen sanonut, älä vaivu epätoivoon
+kultaseni!"
+
+"Teen niinkuin tahdot, Ristoni", huokasi Anna yhä itkien.
+
+Hellillä jäähyväisillä erosi nyt Anna ja hänen vanhempansa sekä talon
+muu väki Ristosta, joka nyt jäi vähäsen puollustusjoukkonsa kanssa
+taloon. Anna kuitenkaan ei poistunut Riston seurasta ennenkun Olli
+seuraavana aamuna ilmoitti, että viholliset olivat näkyvissä. Hellällä
+väkivallalla riisti nyt Risto itsensä Annan syleilyksistä, Olli kantoi
+Annan rekeen, joka odotti kartanolla, renki ajoi täyttä laukkaa pois
+kylästä ja niin eroitettiin kaksi yhteen kasvanutta sielua pitemmäksi
+ajaksi kun he ehkä voivat aavistaakkaan.
+
+Riston väki oli nyt kasvanut neljäänkymmeneen mieheen, Olli vakuutti
+että vihollisen väki oli vähintäänkin kymmenen kertaa suurempi.
+
+"Tässähän on vastustus aivan mahdoton", arvelivat Riston miehet.
+
+"Vastustaa meidän kuitenkin pitää", väittivät Risto ja Olli. "Ettekö
+muista kuinka viime kahakassa ajoimme vihollisjoukon pakoon, vaikka sen
+väki silloin oli verraten suurempi kuin nyt", puhui Risto.
+
+"Emme me pelkää, kun luulette voittavamme päätarkoituksemme niin
+komentakaa: 'rammoot' ja me astumme".
+
+"Aivan niin, pojat, framåt siis!" komensi Risto.
+
+Nyt lähti vähänen lauma urhoollisesti marssimaan vihollista vastaan ja
+yhteentörmäys tapahtui melkein samassa paikassa kun kevätkesällä.
+Hevoset ja reet olivat viholliset jättäneet noin neljänneksen matkan
+jälkeensä; ainoastaan yksi hevonen seurasi vihollisen väkeä, reessä
+istui mies, joka ei noussut ylös reestä, vaan ajoi erään läheisyydessä
+olevan metsäniemen taa. Olli oli havannut hevosen ja miehen ja sanoi
+lähimmäisille tovereillensa: "Mikähän tuo on, joka ei näytä aikovan
+ottaa osaa kahakkaan, pitäkää tekin häntä silmällä".
+
+Ensimmäisessä törmäyksessä löylyttivät suomalaiset vihollisen etuväkeä
+aika lailla, niin, että vihollinen alkoi vähitellen peräytyä,
+järjestyksessä kumminkin.
+
+Suomalaiset innostuneena ensimäisestä voitostansa painoivat yhä
+vihollista vastaan.
+
+Vihdoin otti vihollisen "voivotta", joka ei ollut kukaan muu kun
+yllämainittu Iivana Snorikoff, miehuutta päällensä ja alkoi haukkumaan
+miehiänsä ja roiskien heitä korville pitkällä ruoskalla ketä vaan
+kerkesi. Hän huusi:
+
+"Ettekö häpeä, krapusiat, kun juoksette sadottain pakoon muutamia
+nälkäisiä ja puolialastomia suhonskia, hävetkää, jänespässit,
+pöllöpää-musikat!"
+
+Tämä voimallinen komento urhootti vihdoin vihollisen väkeä niin, että
+se rynnisti vastaan. Joukko vihollisia kaatui tosin paikalle, vaan kun
+hänen voimansa oli vertaamattoman suurempi kun suomalaisten ja kun sen
+lisäksi syntyi suuri häiriö, sai vihollinen Riston ympäröidyksi ja
+vangiksi. Vihollisen päällikkö kielsi väkensä hirmuisilla uhkauksilla
+haavoittamasta Ristoa, sillä hän toivoi saavansa suuren palkinnon
+Ristosta rauhan tultua. Kuitenkin vakuutti "voivotta", että jos
+suomalaiset näyttivät aikovansa pelastaa Ristoa oli hän heti
+kuoletettava; muuten saivat suomalaiset mennä mihin tahtoivat, selitti
+päällikkö.
+
+Kun suomalaiset näkivät päällikkönsä vangitun ja pelastus ei ollut
+mahdollista, riensivät he pakoon mikä millekin suunnalle.
+
+Risto sidottiin köysiin kun muu pahantekiä ja pantiin rekeen, johon
+myös itse vihollisen päällikkö istui, ja niin viidenkymmenen miehisen
+vartioväen kanssa lähdettiin ajamaan itäänpäin.
+
+Risto heti vangittuansa havahti Ollin joukosta ja huusi: "Jos pääset
+hengissä, niin sano terveisiä Annalle ettei epäile!"
+
+Sittenkun vangin viejäjoukko oli kerennyt näkymättömiin, marssi
+vihollisen jälelle jäänyt jalkaväki sille paikalle, mihin hevoset ja
+reet oli jätetyt. Täällä tuli vilkas keskustelu vihollisten välillä.
+Väki huusi: "mitä palkintoa me nyt saamme vaivaloisesta retkestämme?
+Iivana lupasi meille tavaraa montakymmentä hevoskuormaa ja kaikki rahat
+mitä voitamme. Nyt olemme voittaneet 'ruotsin' päällikön, mutta
+päällikkömme menee voiton kanssa karkuun, puhumatta meille sanaakaan,
+se on kauniisti tehty!"
+
+"Se rosvo ja rosvojen rosvo, kunniaheitto karkulainen, petturi, lurjus,
+tuulenajo, suokuikka, sehän varastaa kaikki mitä muut työllä ja
+henkensä uhraamalla ansaitsevat. Sitä lurjusta ette näe kuuna päivänä,
+hän menee vangin kanssa johonkin tuntemattomaan paikkaan, vartiaväen
+peijaa se jotenkin erkanemaan eli karkaa heiltä vangin kanssa, pankaa
+risti Snorikoffin lupausten päälle. Minunkin peijasi hän tänne suurilla
+lupauksillansa. Mitä olemme saaneet? Ei pölähtävää!"
+
+Puhujaa nimitettiin Sergej Patraskoij.
+
+"Lähdemme ajaan voivottaa perässä, kun tapaamme hänen, niin otamme
+vangin pois", esitteli joku.
+
+"Missä on meidän sääripuoli opas?" kysyi Patraskoij.
+
+"Tuolla istuu reessä ahon toisella puolella", vastasi joku.
+
+"Menkää joku käskemään häntä tänne", käski Patraskoij.
+
+Yksi juoksi oppaan luo käskemään häntä.
+
+"Sano niin, että menevät heti kylään, joka näkyy ja ryöstävät sen, se
+on rikas kylä, sieltä saavat paljo sekä rahaa että muuta tavaraa,
+mitään vastusta siellä ei tarvitse pelätä, erittäinkin kun Risto
+väkinensä nyt on kynsipuussa, mutta joutukaa etteivät kerkiä pelastaa
+tavaroitansa. -- Minä ajan tästä tuota tietä kylään, joutukaa, riennä
+takasin!" lausui opas.
+
+Käskyläinen juoksi takaisin ja selitti asian.
+
+Heti lähtee joukko, jok'ainoa hevosineen ja rekineen, Patraskoij
+etupäässä, kylää kohti.
+
+Olli oli piiloittaunut muutamien toveriensa kanssa erään kallionnokan
+taakse, jossa hän näki mitä tapahtui. Ehkei hän kuullut mitään "oppaan"
+ja käskyläisen kanssapuheesta, luuli hän toki edellisen viittauksesta
+ymmärtäneensä, että hän (opas) aikoi kylää kohden. Sentähden vetäytyi
+Olli tovereinensa kallion kautta kylään vievän tien vierellä
+satunnaisesti olevan halkopinon taakse. Nyt opaskin, joka luuli Riston
+kanssa vangitun kaikki suomalaiset kynnenkannattomaan eli mahdollisesti
+jonkun päässeen pakoon, käänsi hevosensa tielle ja alkoi hiljoillensa
+ajamaan kylää kohden. Kun hän kerkesi halkopinon kohdalle, hyppäsi Olli
+takaa reen kannolle ja puristi ajajan käsivarret lujasti sanoen:
+"Päivää Jussi, tuopa oli hauskaa, että vielä kerran tapasimme
+toisiamme, missä Saara on?"
+
+Jussi hämmästyi niin, ettei hän tointunut huutamaan apuakaan, ennenkun
+Ollin toverit noin kymmenkunta miestä olivat paikalla, käärivät hevosen
+loimen Jussin pään ympäri, sitoivat loimen ynnä kädet, riisuivat
+Jussilta kaikki aseet ja käänsivät hevosen pois tieltä.
+
+Olli komensi kaksi kumppaneistansa kanssansa istumaan rekeen, muitten
+käski hän odottamaan paikalla ja pitämään silmällä mitä kylässä
+tapahtui. Olli tarttui sitte ohjaksiin ja niin ajettiin, vanki ja Ollin
+toverit reessä kunnes seisahduttiin eräälle suolle muutaman männyn
+juurella. Jussin päänpeitto avattiin ja kädet sidottiin yhteen. Olli
+lausui: "Kas tässä on se paikka, johon sun kerran tuomitsin, ehkä
+muistat. Silloin tuomitsin sun kannettavaksi vihtapaarilla, mutta nyt
+olet, kiireen takia saanut kunnian oikein herroiksi ajaa hevosella.
+Tuossa seisoo, osottain mäntyä, kurjan elämäsi pää, siinä hautasi.
+Se maa, jonka petturi olet, on liiaksi pyhä sulle haudaksi.
+Vaivaispetäjässä riippukoon, siinä pohjatuuli kuivatkoon saastaisen
+raatosi -- valmista itsesi kuolemaan, kerro toden mukaan vaan lyhyesti
+kuinka karkasit, minne Saara joutui ja mitä muuta karkuriretkelläsi
+olet toimittanut!"
+
+Nyt kertoi Jussi että Saara oli hankkinut kaksi venäläistä, joitten
+avulla hän väkivallalla kannettiin ulos vankilasta, pakotettiin
+istumaan hevosen selkään ja niin edelleen vietiin venäläisjoukkoon,
+josta hän vihdoin nyt joutui vangiksi; Saaraa hän ei ollut nähnyt sen
+koommin kun hän vankilasta pois vietiin, eikä siis tiennyt mihin Saara
+oli joutunut. "Sentähden jos minua syytätte ja murhaatte minun, niin
+teette itsenne syylliseksi ilkimurhaan", päätti Jussi.
+
+"Oletpa näemmä mestari kertomaan, Jussi, minä tietäisin kertoa
+paremmin, kun olisi aikaa, kysyn vaan jos tietäsit esimerkiksi kuka se
+oli joka ratsasti suuri kontti seljässä eräänä aamuna Vähämäen aholta
+rajan yli, ja jota ratsastajaa Kerolan Paavon koira kiirehti, ethän
+mahdollisesti tietäisi kuka se ratsastaja oli?" lausui Olli ivaillen.
+
+Jussin kasvot muuttuivat palttinan vaaleoiksi kuultuansa Ollin
+kertomuksen. Hän vastasi nähtävästi hämmästyneenä:
+
+"En ole nähnyt mitään ratsastajaa".
+
+"Noo, oletko valmis Jussi?" kysyi Olli.
+
+"Jos epäilet kertomustani, niin _armoa_, Olli!"
+
+"Kansansa petturille ei ole armoa", vastasi Olli juhlallisesti.
+
+"Mutta kun venäläiset saavat tietää mitä olette minulle tehneet -- ja
+helposti kait ne sen saavat tietää -- niin se maksaa Ristolle hengen",
+lausui Jussi pöyhkeästi uhaten, "päästäkää minut heti eli..."
+
+"Jo tässä on tarpeeksi kieltä pieksetty, työhön toverit!" huusi Olli.
+Toverit pistivät köysi-silmukan Jussin kaulaan, nostivat hänen ylös
+reestä, kantoivat petäjän juurelle ja hirttivät hänen.
+
+"Niin käyköön jokaiselle kansansa ja isänmaansa petturille, Jumala
+armahtakoon hänen viheleäistä sieluansa!" huusi Olli.
+
+"Amen", sanoivat toverit kauhistuksella.
+
+Toinen Ollin tovereista viivähti silmänräpäyksen hirtetyn luona, vaan
+kiire kun oli, ei Olli huomannut mitään.
+
+"Nyt takaisin muitten toveriemme luo keskustelemaan mitä vielä voisimme
+tehdä. Pahin vihollisemme, oma kansalaisemme on voitettu, mutta monta
+vierasta vainoaa meitä yhä", sanoi Olli, ollen jo juoksussa takaisin.
+
+Sill'aikaa kun kerrottu tapahtui, olivat muutamat tovereista salaisesti
+hiipineet kylän läheisyyteen saadaksensa selkoa mitä vihollinen teki
+kylässä. He näkivät kuinka muutamat kulkivat taloissa huoneista
+huoneihin, nähtävästi hakemassa rahaa ja tavaraa. Suurimman joukon
+vihollisia olivat tiedusteliat tavanneet rähisevän makuulla
+päihdyksissä Isotuovilan kartanolla ja kartanon ympäristöllä. Myöskin
+olivat tiedusteliat tavanneet samalla asialla kuin he muutamia kylän
+miehiä, jotka luonnollisesti eivät hekään uskaltaneet ryntää isoväkistä
+vihollista vastaan, mutta nyt kun koko vihollisjoukko oli päihdyksissä,
+olisi parikymmentä miestä tarpeeksi vihollisten hävittämiseen.
+Tiedusteliat suostuivat nyt keskenänsä, että ne jotka palaisivat Ollin
+luo, koettaisivat päästä salaa kylään ja kylän miehet myös kokouda
+samalla lailla niin paljon kuin mahdollista yhteen ja että Ollin joukko
+ampumalla antaa merkin hyökkäykseen.
+
+Samalla kun Olli sai tämän kertomuksen, näki hän ison savun nousevan
+kylästä. Muutamat vihollisista, jotka olivat vähemmän päihdyksissä ja
+ahneimmat tavaran perään, olivat sopineet sytyttää yhtaikaa joka talon
+kartanon, suutuksissa kun eivät löytäneet kylässä paljon muuta kuin
+tyhjät seinät, silla kylänväki oli onnistunut joksikin tarkoin pelastaa
+omaisuutensa.
+
+Nyt komensi Olli vähäisen joukkonsa hiivimään järjestyksessä kylää
+kohden. Ollin joukkoon oli sieltä ja täältä liittynyt kylänmiehiä, niin
+että hänen sotavoimansa kasvoivat 30 miehiseksi. Olli oli nyt
+järjestänyt joukkonsa Isotuovilan kartanon läheisyyteen, metsän ja
+ulkohuoneitten suojiin, (asuinhuonerakennus oli tulen vallassa)
+vihollisen päihtyneen väen suurin joukko makasi, piehtaroi, örisi ja
+"pajatti" kartanolla ja kartanon läheiseltä pellolla, muutamia hoiperoi
+kartanon ympärillä ja ulos palavista huoneista j.n.e.
+
+Kun Olli oli saanut väkensä otolliseen järjestykseen kuului
+merkkipaukaus ja silmänräpäyksessä hyökkäsivät suomalaiset ja
+nukuttivat ijäksi monta sataa vihollista. Vähemmän päihtyneet lähtivät
+hoipertelemaan pakoon, vaan suomalaiset pitivät tarkoin silmillä, ettei
+yhtään tiettävästi päässyt pakoon.
+
+Tähän päättyi se vihollisretki: "Tuovilan tuho".
+
+Vihollisten päihtymys oli tapahtunut siitä syystä, että kyläläiset
+kiireissänsä olivat jättäneet eli unhoittaneet viinavarastonsa, jotka
+viholliset löysivät. Niinä aikoina keitettiin viinaa joka talossa
+niinpaljon kun tahdottiin erittäinkin sydänmaan kylissä. Muuta tavaraa
+viholliset eivät saaneetkaan; kylän vaan polttivat, -- joukko
+päihtyneitä vihollisiakin löydettiin palaneina huoneitten sisältä --
+näitten joukossa vihollisten päällikkö Patraskoij. Eräässä talossa oli
+muuan vanha renki mennyt hakemaan jotakin, mutta joutui vihollisten
+käsiin. Ensiksi piinattiin miestä ilmoittamaan talon rahat siten, että
+hän naulattiin kämmenistä seinään ja kun tämäkään julmuus ei auttanut,
+sytytettiin huone palamaan, joten miesrukka poltettiin elävältä.
+Tällainen vihollisen käytös oli niinä aikoina tavallista, niin että
+milloin vihollinen vaan saapui suuremmalla joukolla, riensivät ihmiset
+kaukaisiin metsiin y.m. pakoon, jättäin kaiken muun omaisuutensa
+vihollisen saaliiksi. Rahat säilytettiin maankuopissa, raunioissa
+j.n.e. Kylien ja talojen täytyi säännöllisesti pitää vahteja
+kallioilla, vaaroilla, rajamailla ja sytyttämällä varoitustulia ja
+siten ilmoittaa vihollisten likenemisestä. Viholliset taas puoleltansa
+keksivät uusia teitä, joten välin tapahtui, että vihollinen ryntäsi
+päälle äkkiarvaamatta. Silloin oli raja-asukkaiden henki ja omaisuus
+vaarassa joka hetki. Niinä aikoina kysyttiin Suomen kansan henkivoimain
+kestäväisyyttä, erittäinkin rajamailla Venäjää vastaan. Rauhattomuus
+ulkonaisilta vihollisilta, nälkä ja hirmuiset taudit, laittomuus
+yhteiselämässä, väkevämmän oikeus siis vallassa, -- siihen hengellinen
+pimeys, taikauskoisuus y.m. -- kas siinä lauma vihollisia, joitten
+voima yksitellenkään, saati sitte laumottain, ei ollut helppo kukistaa.
+Vuosisatoja onkin senlainen kukistustyö kestänyt, mutta vasta osa
+vihollisten etuväen voimia on voitettu; ryhmiä jälkijoukoista on vielä
+voittamatta. Edelleen tarvitaan voimia -- uusia voimia!
+
+Kansa, joka on kestänyt senlaisia uhria, kansa jonka henkivoimain
+sitkeys on säilyttänyt nimensä yli aikojen jolloin:
+
+    "Vaimot, lapset ryöstettiin,
+    Isät, äidit murhattiin -- Ja talot konnut poltettiin".
+
+Senlainen kansa -- sanomme me -- ei saa antautua orjan toimettomuuteen,
+ei saa epäillä tulevaisuudestansa, kuinka pimeältä ja myrskyiseltä se
+näyttäköönkin!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kahakka päättyi hiljan illalla. Kun nyt ei enää kuulunut hiiskaustakaan
+vihollisen puolelta, laittausi Olli miehinensä levolle erääsen
+heinälatoon, joka oli jäänyt palamatta. Miesten taikauskoisuus peljätti
+heitä asettumaan yöksi niin likelle kuolleita vihollisia, vaan Ollin
+vakuutukset, etteivät kuolleet voineet tehdä mitään pahaa, tyydyttivät
+eli olivat tyytyvinänsä vihdoin miehet asettumaan, vaikkeivät
+uskaltaneet antautua unen valtaan, vaan jaarittelivat kaikenlaisia
+kummitusjuttuja. Olli kenties vaan näyttääksensä miehille kuolleita
+pelkäämättömyyttänsä, pistäytyi ulos ladosta ja käveli kentälle
+kuolleitten keskelle. Hän luuli kuulevansa heikon uikutuksen
+kuolleitten rivistä, joka uikutus karsi niin häntä, että oli vähällä
+lähteä pötkimään pakoon ja olisi ehkä sen tehnytkin, vaan ei kehdannut,
+kun hän näki yhden miehistänsä seisovan ladon ovella. Olli rohkasi siis
+luontoansa ja käveli uikutusta kohden päättäen lopettaa uikuttajan
+tuskat yhdellä keihään pistolla, jos uikuttaja todellakin oli elävä
+ihminen eikä kummitus. Mutta ääni kuului vaan valittelevan ja väliin
+vallitsi haudan hiljaisuus. Hän käveli kuitenkin, vaikka ei pelvotta,
+sille suunnalle, mistä hän luuli kuulleensa äänen. Vihdoin luuli hän
+näkevänsä palasen matkan päässä liikunnan kuolleitten rivissä; hän
+seisahtui hämmästyksissänsä. Iltakuu alkoi nyt valaisemaan ja Olli
+näki, että ihmisen muotoinen esine väliin juoksi ja väliin kumartui
+maahan, näyttäen kun hän olisi etsinyt jotakin. Olli tunsi itsensä
+niinkun hän olisi sidottu maahan. Hän tahtoi huutaa, vaan ei saanut
+ääntä ulos kurkustansa, hän seisoi liikkumatta yhdessä paikassa.
+Vihdoin lähestyi se liikkuva esine, ja näytti huomaavan Ollin ja
+aikovan juosta pakoon. Nyt vasta pääsi Ollin huulilta ääni: "Oletko
+ihminen vai kummitus?" "Olli!" vastasi itkuinen ääni. Olli juoksi nyt
+pelkäämättä kun kuuli nimensä, liki vaikeroivaa ja tirkisteli häntä
+tutaksensa vaan ei rohjennut käydä kovin liki tuntematonta.
+
+"Olli! missä on Risto?"
+
+"Herra Jesus -- Anna! ja miesvaatteissa", huusi Olli surkealla äänellä.
+
+Samalla juoksevat miehet ladosta huutain: "Olli, Olli! kummituksia on
+ladossa, ne huutavat ja mölisevät, että sehän elävä on, -- lähdemme
+pois tästä paikasta!" huusivat miehet kauhistuksissansa. Olli koetti
+vakuuttaa miehiä, että olivat mahdollisesti kuulleet hänen ja Annan
+äänen ja luulleet kuulleensa kummituksia. "Ei he kuulivat ladossa
+heinäin sisältä mölinän", väittivät miehet. Anna oli kysynyt jo
+kymmeniä kertoja: "Missä on Risto?" saamatta vastausta, sillä Olli oli
+olevinansa niin viivytetty miehiltä, ettei hän muka kerjennyt vastata
+Annan kysymyksiin, eikä miehetkään, jotka kyllä kuulivat kysymykset,
+tahtoneet vastata, kun tiesivät kuinka kipeä tämä kysymys oli. Anna
+ihmetteli itseksensä kuinka Olli oli tullut niin välinpitämättömäksi
+hänestä ja Ristosta, ettei hän heti vastannut ja poistanut Annan
+levottomuutta. Olli toivoi, että hän olisi viisi syltä maan alla, ettei
+hän kuulisi ja olisi pakotettu vastaamaan Annan kysymyksiin. Taas kysyi
+Anna:
+
+"Olli, kuule! -- missä Risto on?"
+
+"Risto ei nyt ole täällä, hän on toisella suunnalla, kyllä hän tulee!"
+
+"Tuleeko Risto huomenna?" kysyi taas Anna.
+
+"Ei taida kerjetä vielä huomenna, mutta kyllä se tulee, älä epäile
+Anna!"
+
+"Onko Risto ollut tuossa tappelussa, kun noin paljon vihollisia on
+kaatunut -- oi hirmuista!" huusi Anna.
+
+"Ei Risto ole ollut tässä tappelussa", vastasi Olli.
+
+"Vihollisetko ovat polttaneet kartanon?"
+
+"Viholliset polttivat, mutta saivatkin ansaitun palkkansa, siinä
+makaavat nyt kaikki kuoliana", vastasi Olli.
+
+"Voi kauhioita ihmisiä! -- mitähän Risto, isä ja äiti sanovat kun
+saavat tietää tämän hävityksen. Mistä saamme senlaisen kodin nyt? --
+Mutta kyllä Risto laittaa kun hän tulee -- isällä kyllä on rahaa, että
+saamme uuden kartanon -- sen teemme vielä paremman kun entinen oli --
+kun vaan Risto nyt tulisi heti. Hyvä oli toki, että isä sai rahansa
+pelastetuksi -- kun vaan Risto tulee, niin on tässäkin onnettomuudessa
+kaikki hyvin! Vanhempani varmaan ovat jo Korpisilla, olisit nähnyt mitä
+kyytiä hevoset juoksivat raskaine kuorminensa missä vaan oli tasaista
+maata -- järvissäkin on jo vahva jää ja suot kantavat hyvin.
+Näätämäestä palausin minä takasin kun olin niin levoton teistä --
+koskahan Risto tulee, odotammeko häntä ennenkun lähdemme täältä?"
+lirisi Anna, arvaamatta Ollin hirmuisia tuskia. "Emme jää tänne
+odottamaan Ristoa, kyllä hän tulee jälistä kun joutuu. Lähdemme nyt
+ensin etsimään miesten kummituksia ladossa". Miehet selittivät etteivät
+he tahdo mennä sisälle latoon, vaan kyllä pitävät vahtia ulkopuolella.
+Olli käveli nyt etupäässä ja muut miehet perässä. Annakin oli liittynyt
+joukkoon, sillä hän nyt kammoi yksinäisyyttä enemmän kuin äsken,
+jolloin luuli kenenkään näkemättä olevansa kuolleitten joukossa
+etsimässä rakastettuansa, kuten "Torpan tyttö". Olli seisattui ladon
+ovelle kuuntelemaan ja kuulikin heikkoja valituksia sekä Ollille
+ymmärtämättömiä sanoja: "'pomilujtesj!' ja 'Warmhertigkeit!' --
+('Armoa') ei se ole mikään kummitus, vaan joku haavoitettu vihollinen,
+joka ennen meitä on vetäytynyt latoon ja kätkeynyt heiniin", sanoi Olli
+tovereillensa.
+
+"Antaa katalalle keihäänpiston, niin pääsee vaivoistaan", sanoi joku
+miehistä!
+
+"Hyi, Kallon Matti, kuinka julma sinä olet! -- sitä ei saa tehdä!"
+huusi Anna.
+
+"Annalla on oikeen, se olisi tunnottomasti murhata kuoleva sairas, joka
+ei voi puolustaa itseänsä", sanoi Olli.
+
+Olli meni nyt ääntä kohti latoon, kaivoi sairaan ylös heinistä, otti
+hänen varovasti syliinsä ja kantoi ladon ovelle. Sairas vapisi sekä
+pelosta, että kylmästä, sillä yö oli kylmä, kertoen rukoussanojan
+ja joita kukaan ei ymmärtänyt. Anna kuitenkin luuli sanasta
+"Warmhertigkeit" ymmärtävänsä, että sairas pyysi armeliaisuutta.
+
+"Mutta mitä me tälle teemme, hällä varmaan on paha haava, koska hän on
+niin verenhyyteessä -- haava olisi korjattava ja sidottava, vaan kuinka
+me voimme sen tehdä ja mihinkä me sitte panemme sairaan kun kaikki
+lämpimät huoneet ovat poltetut?" lausui Olli.
+
+Sairas, joka näytti enemmän nuorukaiselta kun mieheltä, koetti viitaten
+näyttää vasenta puolta ruumistansa kipeäksi ja viittaili käsivartensa
+ympäri näyttäen, että olisi käärittävä.
+
+Anna lähestyi nyt sairasta ja koetti niillä muutamilla sanoilla, joita
+hän saattoi saksan kieltä vakuuttaa sairaalle, että hän nyt oli
+ystäväin eikä vihollisten keskellä. Sairas vihdoin ymmärsikin asemansa
+ja suuteli Annaa ja Ollia lämpimästi.
+
+"Mitä me nyt teemme sairaalle?" kysäsi Olli.
+
+"Minulla on hevonen ja reki tuolla kujansuussa, menkää joku noutamaan
+se tänne!" komensi Anna. Matti, joka oli ensin lukenut sairaalle julman
+tuomion, juoksi täyttä laukkaa noutamaan hevosta eikä viipynytkään
+monta minuuttia ennenkuin hevonen oli paikalle.
+
+"Vai oli Annalla hevonen, sitä en tiennytkään, kyllä nyt ehkä tulemme
+jotenkin toimeen", lausui Olli.
+
+Anna koetti saada selville, jos sairas kärsisi matkustaa reessä
+ensimmäiseen taloon, jonne oli noin peninkulman matka, siellä
+koetettaisiin laittaa hänen haavojansa. Sairas viittasi lähtöä
+matkalle, näytti kärsivänsä tuskia, mutta koki olla vaiti ja
+kärsivällinen. Sairas vuoteutettiin heinäin ja vaatteiden kanssa
+rekeen. Ensimmäisessä talossa kannettiin sairas lämpimään tupaan. Läpi
+vasemman käsivarren hauvislihan kautta oli keihään reikä, josta vielä
+juoksi verta, kylkeenkin oli keihäs tehnyt haavan, joka kuitenkaan ei
+ollut syvä.
+
+Anna puhdisti ja sitoi haavat parhaan ymmärryksensä jälkeen, Anna oli
+taloon tultuansa saanut tilan muuttaa pois miehen vaatteet ja pukeutua
+omiinsa. Sairaan naama sujui pitkäksi kun hän näki tapahtuneen puvussa
+muutoksen. Muutaman tiiman levättyä lähdettiin taas matkalle ja hyvin
+hiljan illalla jouduttiin taloon, jossa Annan vanhemmat olivat saaneet
+väliaikaisen kotinsa.
+
+Se oli samalla kertaa surkiaa ja ylentävää nähdä näitä vanhuksia, kun
+Anna kertoi, että vihollinen oli polttanut kartanon. Tyynen itkun
+perästä sanoi emäntä: "se oli niin kaikkivaltiaan tahto".
+
+"Niin rakkaani -- Jumala varjelkoon isänmaata!" vastasi isäntä. Heillä
+oli nyt ainoastaan pienonen tupa, jossa asuivat yhdessä palkkaväen
+kanssa. Monessa sen aikasissa taloissa ei ollut muuta kun yksi tupa;
+tämä talo oli yksi niistä harvoista jossa oli kaksi tupaa ja yksi
+pienonen kammari porstuvan perässä. Tuvat olivat n.k. savupirttejä;
+koko perällä oli "uloslämpiäviä" asuinhuoneita, ainoastaan
+Isotuovilassa, joka nyt oli poltettu poroksi -- talo oli muuten mainio
+kaikin puolin.
+
+Annan vanhemmat ottivat ystävällisesti vastaan sen muukalaisen sairaan.
+Ensimmäiseksi yöksi täytyi hänet sioittaa samaan huoneesen muun väen
+kanssa, sillä ehkä mainittu kammari oli varustettu tulisialla, oli se
+kuitenkin kylmä ja muutoin epäsiivossa, mutta seuraavana aamuna oli
+kammari lämmin ja puhdas -- sen kaiken oli Anna ja Olli tehneet
+yönajalla -- joten sairas, joka jo oli siksi vahvistunut, että hän voi
+liikkua omin jalkoinsa, sai erikoishuoneensa ja josta riemustuneena hän
+suuteli Annan käsiä. Sittekun sairas oli niin saatu vuoteellensa,
+kysäsi Olli: "Mistä saamme nyt lääkkeitä sairaalle?"
+
+"Täältä!" sanoi Anna ja avasi pöytälaatikon. "Tässä on lääkkeitä, joita
+tohtori jätti minulle silloin kun Risto oli kipiä, ne tulevat nyt
+hyvään tarpeesen. Tässä on niinkuin näet, ei ainoastaan lääkkeitä vaan
+myöskin koneita, jolla lääkkeitä käytetään, minähän olen koko tohtori,
+etkö näe Olli", jatkoi Anna itsetyytyväisesti.
+
+"On minullakin lääkkeitä", sanoi Olli ojentaen Annalle pullon ja
+selittäen sen historian jonka edeltä tunnemme.
+
+"Hyvä, ehkä tulee tarpeesen", vastasi Anna. Sairaan hoiti Anna hyvällä
+menestyksellä ehkä paraneminen edistyi vitkoitellen.
+
+Sairaan haavat puhdistettiin ja sidottiin uudelleen, nyt lääkkeiden
+kanssa. Sairas näytti erinomaisen rakasta käytöstä hoitajoitansa
+kohtaan, erittäinkin Annaa kohtaan näytti hän suurta kunnianosoitusta;
+molemmin puolin tunsivat he ikävän kun eivät ymmärtäneet toistensa
+kieliä. Sen verran tuli selville aluksi, että sairas osasi sekä saksaa
+että venäjää.
+
+Anna taas ei ymmärtänyt sanaakan venäjää, vaan muutamia sanoja saksaa.
+Viimeksi mainitun kielen avulla oppivat he vähitellen ymmärtämään
+toisiansa. Nyt aljettiin ahkera vaihetustyö: Anna opetti sairaalle
+suomea ja sairas Annalle saksaa. Kun sairas, ehkä jo kolmen kuukauden
+kuluttua täydellisesti terve ja vapaa menemään minne tahtoi, ei
+kuitenkaan uskaltanut ennenkun vasta kesän tullen antautua pitkille
+erämaamatkustuksille kotimaahansa, pyysi hän saada viipyä
+hoitajoittensa luona talven yli, joka hänelle myönnettiin sen
+kernaammin, kun hän oli voittanut koko perheen sekä muittenkin
+paikkakuntalaisten yleisen myötätuntoisuuden. Tällä ajalla oppivat Anna
+ja sairas toistensa kieliä niin että he välttävästi voivat keskustella
+ja ymmärtää toisiansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Anna tuli päivä päivältä aina levottomammaksi Riston viipymisestä. Muun
+lisäksi kummastutti Annaa se seikka että Olli Annan mielestä
+säännöllisesti näytti välttävän kohdata Annaa.
+
+Viikon päivät senjälkeen kun perhe oli saapunut nykyiseen asuntoonsa,
+kohtasi Anna Ollin kerran kahdenkesken ja taas itkien valitti kun Risto
+jo ei ole tullut. Olli oli hyvin tuskissansa ja supisi itsellensä:
+"Mitä se paranee salaamalla, tässä täytyy kuitenkin sanoa se hirmuinen
+totuus!"
+
+Vihdoin lausui Olli: "Ristolta paljon terveisiä sulle, erotessamme
+sanoi hän näin: 'sano Annalle, ettei hän koskaan epäile!' Vahvista
+itsesi nyt Anna! -- --: _Risto joutui venäläisten vankeuteen!_ sitä me
+emme voineet estää!"
+
+Se on helpompi arvata kun selittää mitä Anna nyt tunsi. Hän kaatui kun
+ukkosen lyömä maahan.
+
+Olli otti Annan syliinsä ja kantoi ulkoa tupaan, jossa Annan
+vanhemmat istuivat kahden kesken. Vanhemmat hämmästyksissänsä tästä
+äkkikohtauksesta, tiedustelivat Ollilta mitä oli tapahtunut, vaan Olli
+ei kajonnut muuhun kun saada Annan virkomaan.
+
+"Ole nyt vahva, Anna", supisi Olli hälle korvaan, "Ristolla ei ole
+vaaraa vaikka hän viipyy, kuule nyt Anna rukka, mitä sanon!"
+
+Anna heräsi viimein kuin pitkästä unesta ja kysyi Ollilta: "Mitä
+sanoit, Onko Risto tullut kotiin? -- sinähän sanoit eilen, että Risto
+oli vankina, eihän se ole tosi, Olli?"
+
+"Risto on vankina, ole nyt vahva ja kuule mitä sanon!"
+
+"Minä olen vahva, puhu Olli", huusi Anna tuskissansa.
+
+"Riston vangittua komensi venäläisten päällikkö Snorikoff, ettei kukaan
+saanut tehdä vangille mitään pahaa päänsä uhalla, sillä Snorikoff
+luulee saavansa ison palkinnon kun hän päästää Riston vapauteen ja
+siinä toivossa kohtelee hän vankia hyvästi. Tähän vakuutukseen tulin
+minä Jussinkin kertomuksista. Snorikoff oli näet sanonut, että kun hän
+Riston vaan saisi vangiksi, niin kyllä siitä 'ruotsit' maksaisivat
+hyvän lunastuksen".
+
+"Missä sinä Jussin tapasit, Olli?" kysyi Anna.
+
+"Hän oli karkauksensa perästä taas antaunut vihollisen oppaaksi".
+
+"Ja onko nyt vihollisen joukossa?"
+
+"Ei, nyt hän riippuu hengetönnä petäjän oksassa suolla!"
+
+"Kuka sen raukan hirtti?"
+
+"Minun toverit, minun käskyllä -- majurin käskyn olen täyttänyt",
+vastasi Olli.
+
+"Kuinkahan paljon tuo venäläinen Snorikoff tahtoo Riston
+vapauttamisesta?" arveli Anna.
+
+"Kyllähän se tahtoo niin paljon, ettei sitä kukaan jaksa maksaa --
+täytyy jollakin muulla tavalla saada Risto irti", vastasi Olli.
+
+"Millä tavalla, sano Olli -- millä tavalla?" huusi Anna.
+
+"En ole vielä oikein selvällä asiasta, mutta toivon vakaasti jonkun
+keinon keksivämme, älä epäile, Anna".
+
+Aika kului nyt, päivä päivän perästä. Anna hoiti sairaan huolella,
+molempien kielitaito kehkesi. Nyt oli jo kevät, talvi oli siis takana.
+Sairas oli ihan terve, hän kertoi kiitollisuuttansa joka päivä; nyt ei
+hän enää ollut outo, vaan vanha tuttu ja ystävä. Nyt tiedettiin, että
+nuorukaisen nimi oli Feodor Ivanovitsch Snorikoff, siis poika sille,
+jonka luona Risto oli vankeudessa. Feodor lohdutti Annaa Riston suhteen
+ja lupasi kaikin voimin saada Riston vapautetuksi. Ehkä tarkemmin
+peräänajatteleva kuulia, mimmoinen Anna oli, voi huomata ettei
+Feodorilla ollut juuri suurta luottamusta isäänsä. -- Feodor oli
+valittanut Annalle, että isänsä oli raaka ja itsekkäinen vaikka rikas.
+Sukulaistensa turvin ja niitten vaikutuksen kautta oli Feodor
+onnistunut saamaan hyvän alkeellisen sekä kirjallisen että siveellisen
+kasvatuksen, jota hän olisi tahtonut jatkaa, vaan isänsä luovutti hänen
+pakolla pois opistosta. Äitinsä oli aikaa sitte kuollut. Tällekin
+ryöväysretkelle, jolla henkensä nyt niin ihmeellisesti pelastui, oli
+isänsä hänen pakottanut, sanoen: että kun hän (Feodor) nyt jo oli 22
+vuoden vanha, tuli hänen hakea ansioita taloudellista toimeentuloansa
+varten. Feodor kertoi, että hänen lemmikkinsä 16 vuotias Olga
+Sergejevna oli muutamanlaisessa kauppapalveluksessa hänen isänsä luona.
+Olgankin isä Sergei Patraskoij oli ollut joukossa, "kuinka lienee
+käynyt sillekin, hän oli samallainen raukka kun isäni", huokasi Feodor.
+
+Feodorin isäkin oli saanut vihjaa nuorten taipumuksesta mutta Feodor
+oli usiasti kuullut isänsä haukkusanoja Olgasta, josta Feodor selvin
+ymmärsi isänsä mielen ja sentähden kohtasivat nuoret toisiansa
+ainoastansa joskus salaa, vaan niin paljon, että vannoivat keskenänsä
+murtumattoman uskollisuuden elämässä ja kuolemassa. Feodorin isällä oli
+muuton Olgaan rajaton luottamus. Olga oli toimekas, siitä oli isälle
+suuri hyöty, muuten oli Olga Snorikoffin mielestä arvoton kappale,
+köyhä kun oli. -- Anna ja Feodor olivat siis samanlaisessa asemassa,
+heillä oli paljon keskustelemista. Ollikin oli usiasti keskusteluissa,
+jotka säännöllisesti alkoivat ja päättyivät hankkeilla miten Risto
+voitaisiin pelastaa. Erään kerran senlaisessa keskustelussa pyysi
+Feodor Ollilta saada pitää muistona Ollin merkillisen pullon, jonka
+sisällys, sen yhden kerran kun hän (Feodor) oli sitä nautinnut, oli
+tehnyt hälle niin hyvää, että hän oli nukkunut yhteen menoon liki
+kokonaisen vuorokauden, ehkä hänen kipunsa silloin olivat pahimmallaan.
+
+Olli katsahti ensin Annaa silmiin, vaan kun Anna näytti myöntävän
+viitteen, suostui Olli Feodorin pyyntöön.
+
+Feodor lohdutti väsymättömästi Annaa Riston pelastuksesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun muutamien viikkojen Tuovilan polton jälkeen ei taas kuulunut
+vihollisista mitään, lähti Tuovilan isäntä väkinensä palaneen talonsa
+paikalle. Kahdesta pellolle palamattomaksi jääneestä riihestä
+laitettiin kaksi väliaikaista asuinhuonetta. Kun huoneet oli saatu
+jollekin määrin asuntokuntoon, palasi isäntä väkinensä entiseen
+väliaikaiseen asuntoonsa, noutamaan talon tavaroita mitä paikalla
+tärkeimmät tarvittiin ja mitä mahdollisesti saatettiin kelvoin
+suojella.
+
+Nyt tuli kysymys kuinka sairaan kanssa oli tehtävä. Isäntä esitteli,
+että Anna jäisi sairaan kanssa paikalle. Annasta oli tämä vastahakoista
+erota vanhemmistansa, jota vastaan toiselta puolen oli sairaan kohta.
+Anna oli hyvin murheissansa, Feodor näki Annan huolen, vaikkei
+ymmärtänyt syytä ja kun he nyt vielä kielenkään puolesta eivät voineet
+keskustella, niin oli asia tukala.
+
+Vihdoin koetti Feodor kaikenlaisten osotteluiden avulla päästä
+ymmärtämään Annan vaivoja. Lopullisesti pääsi Feodor ymmärrykseen
+asiasta, ja koki selittää, ettei hän tahtonut millään tavalla eroittaa
+Annaa vanhemmistaan; hän (Feodor) pyysi vaan kun armotekoa, että saisi
+seurata perhettä, sen enemmän kun -- selitti hän -- hän nyt oli paljon
+vauraampi. Niin päätettiin vihdoin, että koko perhe sekä Feodor muuttaa
+"uuteen" taloon.
+
+Feodor peitettiin kaikella huolella vaatteilla ja nahkasilla rekeen,
+samaan rekeen istui Anna ja isäntä itse ajajaksi. Muuttopäivä oli
+kaunis vaikka kylmä -- tämä oli päivää ennen joulunaattoa -- Feodor
+iloitsi ja lirisi kun lapsi joka saa ajaa reessä.
+
+Niin saavuttiin "uuteen" taloon. Huoneet olivat kaikin puolin kaiketta
+kaunistuksetta -- perimmäinen niistä kahdesta määrättiin isännän,
+emännän, Annan ja Feodorin asunnoksi -- mutta se ei viipynyt monta
+päivää ennenkun Annan järjestämä nero ja käsi oli muuttanut huoneen
+puoli paratiisiksi. Ne puhtaaksi piilutut seinät ja katto koristeltiin
+pienoisilla kuusilla, laattia piroitettiin joulunaattona oljilla, maan
+tavan mukaan j.n.e.
+
+Feodor selitti sittemmin keväällä kun hän saattoi puhua, ettei hän
+koskaan ollut viettänyt niin juhlallista joulua, kun nyt näitten
+teeskentelemättömien hyväin ihmisten joukossa; hän vaan kaipasi, ettei
+hällä ollut antaa mitään näkyvää joululahjaa, "niin alaston kun nyt
+olen", mutta toivoi vastedes voivansa jollakin tavalla näyttää
+kiitollisuuttansa.
+
+Isäntä oli myötään väkinensä hommassa uuden kartanon rakennustyössä --
+hirsiä ja muita rakennusaineita hankittiin pitkin talvea.
+
+Talvi kului erinäisittä tapauksitta. Toukokuun lämpimät päivät ja
+valoisat yöt vuodattivat uutta elämää ei vähemmin ihmisen sieluun ja
+ruumiin kun kivikkokorpeen. Kevät, tämä luonnon uudestaan heräävä voima
+heijuuttaa loistolla ja lämpimällä ihmissielua yhtä voimakkaasti
+kultakaton kuin karstaisen orren alla, ken vaan sen sulokieltä oikein
+kuulee ja oikein tajuaa.
+
+Feodor oli nyt täydellisesti terve ja nyt oli muutenkin aika ajatella
+palausmatkalle. Annan ja Feodorin nykyinen yhtämuotoinen elämän kohtalo
+oli heissä juurruttanut syvät ja hellät heimolaisuuden tunteet, joista
+yhteenjuottui erohetken kipukarvaus ja toivon auver. Molemmilla
+kangasti vuorotellen toivon kirkas tähti ja vuorottain peittivät synkät
+pilvet tulevaisuuden näköalan.
+
+Ero täytyi kuitenkin tapahtua, se oli välttämätön, siitä riippui
+molempain tulevaisuus. Olli varustausi saattamaan Feodoria ensimmäiseen
+venäläiseen kylään.
+
+Lähteissänsä sanoi Feodor Annalle: "Niin suurta velkaa kun olen teille,
+en koskaan voi maksaa, vaan olisi ainakin velvollisuuteni palkita
+vaivoistanne, muuten -- häpiäkseni -- minulla ei ole kun muutamia
+ruplia, jotka tarvitsen elääkseni matkalla!"
+
+"Feodor", huusi Anna, "mitä ajattelette meistä? -- että rahan vuoksi
+olisimme auttaneet teitä hädässä? -- eikö niin isä?" kysyi Anna,
+kääntyen isäänsä päin.
+
+"Jos herra tarvitsee rahaa matkalle, niin saatte", vastasi isäntä.
+
+"Antakaa anteeksi, Anna, kysymykseni! En saata ajatella teistä muuta
+kuin mitä jalointa, sen olen täydellisesti kokenut -- rahalla
+hyvyytenne ei ole maksettu, kuitenkin tunnen piinalliseksi, etten edes
+voi tehdä senkäänlaista mitätöntä palkintoa. -- Syvimmät kiitokseni
+teille, isäntä, vielä rahantarjouksestanne -- kyllä tulen toimeen
+matkalla omilla rahoillani", lausui Feodor lämpimästi syleillen
+ystäviänsä jäähyväisiksi.
+
+"Terveisiä, tuhansittain Ristolle, käskekää hänen heti kiireesti
+lähtemään kotia kohti!" huusi Anna, kun Feodor ja Olli jo olivat
+näkemän päässä.
+
+Feodor ja Olli matkustivat nyt samaa suuntaa, jota viholliset
+viimekerralla olivat saapuneet kylään. He olivat matkalla, väliin vähän
+leväten, yötä ja päivää, valoisat kun yöt olivat, ja kolmen vuorokauden
+kuljettua saapuivat he ensimmäiseen venäläiskylään.
+
+Jo taipaleella oli Feodor alkanut puhutella Ollia seuraamaan koko
+matkalle. Taloon tultua uudisti Feodor hartaan pyyntönsä sillä
+seurauksella, että Olli lupasi seurata kun vaan Feodor laittoi niin,
+että sana vietiin kotiin (Tuovilaan) tästä tapauksesta. Feodor sai
+isännän talossa, jossa nyt olivat, lupaamaan viedäksensä sanaa, vaikei
+hän sitä tehnytkään, kuten sittemmin tuli selville.
+
+Kahden kuukauden vaivaloisen matkan perästä saapuivat matkustajat
+perille. Olli ei uskaltanut seurata Snorikoffin asuntoon, vaan jäi
+neljänneksen päähän erääsen taloon, jossa Feodor oli tuttu ja laittoi
+sijan matkakumppanillensa toistaiseksi.
+
+Illalla samana päivänä palasi Feodor Ollin luo ja kertoi, että
+Snorikoff kuukauden päivät sitte oli muuttanut pois paikalta, eikä
+kukaan tiennyt minne. Eräälle vaimolle oli Olga salaa kuiskannut, että
+jos Feodor tulee kotiin, koettaisi hakea heitä Vernitsan suunnalta.
+Riston oli myös täytynyt seurata vankina "voivottaa". Ristoa oli
+Snorikoff viimeaikoina kohdellut kaikenlaisella hävyyttömyydellä,
+muistuttaen, että ellei lunastus kohta tule, hän ei aikonut ruveta
+armeliais-sisarten toimeen y.m.
+
+Nyt saivat Feodor ja Olli uusia huolia. Luonnoton isänsä ei ollut
+Feodorille jättänyt pienintäkään vihjaa siirtopaikastansa. Pelvolla
+kysyi nyt Feodor: "Olli, lähdetkö vielä retkelle kanssani?"
+
+"Lähden!" vastasi Olli. "Kun kerran olen urennut näin kauas, niin
+tahdon nähdä Ristoa ja, jos mahdollista, pelastaa hänen".
+
+Nyt lähtivät kumppanit taas matkalle. Kuukauden vaellettuansa löysivät
+suuren erämaan kylän, jonka edustalla oli iso järvi. Järvessä kylän
+läheisyydessä oli saari, jossa oli kaksi varakasta taloa. Saarelle oli
+Snorikoff asettunut, sittekun hän oli ajanut pois asukkaat ja ryöstänyt
+heidän tavaransa neulasta naulaan. Hällä oli joukko roistoja muassa,
+"sotaväkeä" muka, jotka hän myös sijoitti saarelle, julistaen muuten,
+että suuri joukko sotaväkeä oli hetimiten saapuva paikalle ja
+lähetettävä "Ruotsia" vastaan. "Sotamiehet" samosivat kytästä kylään
+sydänmailla ryöväten ja varastellen; tavara kannettiin "voivotalle",
+jota kaikki pelkäsivät kun kuolemaa. Kylän ja saaren välillä oli
+vahdit, niin ettei kukaan luvatta saanut liikkua kylän ja saaren
+välillä. Ainoastaan Olga sai viivyttämättä liikkua minne tahtoi.
+Ristolle oli laitettu erinäinen vankihuone pieni tulisijaton pimiä
+koppero. Risto näki nyt hirmuksensa, että hän oli aivottu täällä
+palellutettavaksi kuoliaaksi tulevana talvena. Vanki oli kaularaudassa,
+jonka vahvat vitjat olivat ruuvatut kiinni seinään. Ruokakin oli ollut
+vangille hyvin kehno, vaan Olga, jolla oli toimena vangin hoito ja
+ruokkiminen, hankki sääliväisyydestä vangille parempaa ruokaa. Olga
+kantoi aina itse ruoan vangille. Nämä ruokahetket olivat ainoat
+valopilkut vangin vaikeassa elämässä. Olgalla oli aina ystävällisiä
+sanoja vangille. Kaksi hyvin aseitettua vahtia seisoi yötäpäivää
+vankilan vierellä.
+
+Vaikka jo oli syyskesä, oli päivä lämmin jolloin matkustajamme
+saapuivat paikalle. Olli ei uskaltanut mennä Feodorin kanssa kylään,
+vaan jäi sen läheisyyteen odottamaan uutisia, joita Feodor pian lupasi
+tuoda.
+
+Feodor käveli siis yksin kylään ja sattumuksesta molemminpuoliseksi
+ihastukseksi kohtasivat Olga ja Feodor toisiansa kylän puolella. Olga
+oli jo kerjennyt tehdä tuttavuuden yhdessä kylän pienessä perheessä.
+Sinne johti Olga Feodorin ja siellä saivat vapaudessa keskustella yhtä
+ja toista. Feodor juoksi noutamaan Ollinkin keskusteluun.
+
+Pian oli Feodor kertonut retkensä "Ruotsissa" ja missä suuressa
+kiitollisuuden velassa hän sekä Olga olivat Ristolle.
+
+"Risto _pitää_ vapauttaa", se oli päätös, "mutta millä tavalla siitä
+saamme tuumata edespäin". Siihen päättyi keskustelut tällä kertaa, --
+huomenillalla päätettiin jatkaa. Feodor tahtoi ensin tavata isäänsä,
+heikossa toivossa, että hän ehkä päästäisi Riston vapauteen. Olli sai
+asua perheen luona; piti vaan varoittaa niin, ettei kylässä päästy
+tietoon, että Olli oli "ruotsi".
+
+Feodor riensi nyt isänsä puheille. -- Olgan ja Feodorin kohtausta isä
+ei kuitenkaan saanut tietää.
+
+Kun Feodor astui isänsä eteen, kysyi tämän: "No, munsiör missä on
+tavarat ja rahat, olet kait saanut paljon kokoon niin pitkällä ajalla?"
+
+"Ei ole minulla mitään rahaa eli tavaraa, haavoitettuna meikäläisten
+joukosta pelastivat ruotsit minun ja ihmeellisen hyvästi hoitivat että
+pelastui henkeni".
+
+"Soo, missä se temu oli?"
+
+"Tuovilan vainiolla, siellä oli kaikki meikäläiset kaatuneet ja kartano
+oli poltettu".
+
+"No mihinkä joutuivat rahat ja tavarat?"
+
+"Sitä en tiedä, ehkä lienevät omistajat pelastaneet tavaransa, hyvät
+ihmiset olivat jotka pelastivat henkeni!"
+
+"Niin, tietysti toivossa että nylkeä minulta isot rahat!"
+
+"He eivät tahdo mitään".
+
+"Paras on etteivät tahdo, minä en maksa roskaakaan. Pöllöt, jotka
+antoivat kaataa itsensä eivätkä riisuneet ensin pois rahat ja tavarat,
+maatkoot siellä rauhassa. Minä sillä samalla retkellä sain sentähden
+parhaan palan, täällä on minulla lintukoppelissa Risto, josta ruotsit
+saavat maksaa minulle 10,000 ruplaa, jota palkintoa odotan joka päivä.
+Sergej Patraskoij on ollut pitkällä retkellä, se varmaan kohta tulee
+suuren tavaran ja rahasumman kanssa -- Olgasta tulee rikas tyttö",
+lausui Snorikoff irvistellen.
+
+"Eikö olisi isäni, paras päästää Risto vapauteen, ehkä siitä olisi
+enemmän hyvää?" lausui Feodor.
+
+"Oletko hullu! minä kenkkäisin pois 10,000 ruplaa! Teet paraiten että
+kirjoitat heti ystävällesi, että ellei kuuden viikon sisällä ole 10,000
+ruplaa täällä niin tulee Risto lyhenemään yhden pään pituuden. Minä
+tiedän Luomajussin kautta että Ristolla on rikas appi-isä, kyllä sillä
+on varaa maksaa, saati tahtoo. Mihinkähän Jussiraiska lie joutunut, no
+olkoonpa missä hyvänsä, minulle teki hän kuitenkin hyvän työn", jatkoi
+Snorikoff niinkuin itsellensä.
+
+Feodor näki ja kuuli nyt että se oli aivan turhaa että koettaakaan
+isänsä rinnassa herättää parempia tunteita.
+
+Seuraavassa keskustelussa kolmiossa, s.o. Olga, Feodor ja Olli,
+pohdittiin Riston pelastusasiaa. Olga oli vankilassa käydessänsä
+ilahuttanut Ristoa "hellillä terveisillä, arvaa keltä! -- no Annalta"
+-- oli Olga lausunut ja että Ollikin oli nyt niin likellä, -- "toivokaa
+hyvää" -- oli Olga lopettanut. Risto luuli kuulleensa väärin Olgan
+terveykset ja kysyi: keltä? -- "Annalta, Annalta" -- jatkoi Olga
+riemuiten. Ristoa siis lohdutti ja vahvisti tieto että hällä oli
+ystäviä ympärillä, aivan tuntemattomiakin, kun esim. Feodor, jota hän
+ei tosiaan ollut nähnyt. Ristoa kummastutti kuitenkin minkätähden Olga
+oli niin hyvillään Riston asiasta, kun hän ennen ei sitä ollut
+näyttänyt. Vapauden toiveet, jotka jo olivat kuolemaisillansa Riston
+sielussa, olivat taas heränneet uuteen elämään, hän vaan pelkäsi
+etteivät hänen ystävänsä käyttäytyisi tarpeellisella varovaisuudella.
+Seuraavana päivänä selitti Olga lyhykäisesti että Riston ystävät olivat
+päättäneet vapauttaa hänen, mutta toimeenpano täytyi siirtää siksi kun
+tulee pimeämmät illat, kehoitti siis Riston olemaan levollisena. Risto
+taas pyysi Olgaa varoittamaan muitakin ystäviänsä tarkkaan
+varovaisuuteen.
+
+"Olkaa vaan levossa ja odottakaa, kaikki käy vihdoin hyvin!" vakuutti
+Olga.
+
+Majurikin oli saanut tiedon Riston vangitsemisesta ja saapunut
+Elokuussa Tuovilan tienoolle sekä varustellut väkeä seudun
+varustukseksi, jos vihollinen uudistaisi hyökkäyksensä. Tappava
+punatauti oli raivonnut seudulla tänä kesänä. Isotuovilan isäntä ja
+emäntä olivat kuolleet jo ennen majurin seudulle saapumista. Anna tunsi
+nyt itsensä niin orvoksi ja hyljätyksi, Ristosta ei hän ollut kuullut
+minkäänlaista ja Ollikin oli kadonnut Feodorin saattamaretkelle teille
+tietymättömille, kaikki näytti syvältä pimeydeltä. Anna asui ypö
+yksinänsä uudessa väliaikaisessa puhtaassa tuvassansa. Talon karja ja
+muu omaisuus oli jo isännän elinaikana siirretty paikalle, pellot
+kylvetty ja jo osaksi leikatutkin, heinät tehty j.n.e. Anna oli nyt
+sekä isäntä että emäntä talossa. Riston poikaistoivotukset että tulla
+Tuovilaan isännäksi, eivät olleet toteutuneet.
+
+Majuri oli, kuten mainitsimme, taas muuttaunut paikkakuntaan. Hän kulki
+joka päivä lohduttamassa Annaa ja virkistämässä hänen uupuneita
+toivojansa ja urhouttansa. Väliin tunsi Anna ikäänkun toivon enkeli
+olisi kuiskuttanut siivillänsä uutta ja raittiimpaa ilmaa hänen
+sieluunsa, väliin taas vaipui hän epätoivon takoon. Hän kyllä usiasti
+muisti Riston viimeiset sanat: "Älä koskaan epäile Anna", vaan
+sittenkin notkui hänen uskonsa ja niin kului aika toivon ja pelvon
+vaiheilla.
+
+"Toivo, lapseni, toivo!" kehoitti majuri.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Riston ystävät vankilan ympäristöllä olisivat toivoneet että Snorikoff
+olisi antautunut jollekin pitemmälle retkelle, joten ehkä Riston
+vapautustyö olisi voinut luotettavammasti menestyä, mutta hän ei
+poikennut paikalta moneen viikkoon. Hän näytti päinvastoin kun olisi
+hän aavistanut jotain, kävi useimmin kun ennen Riston vankilassa ja
+tarkasteli tyystin joka paikan, sekä kohteli vankia raakamaisella
+tavalla. Hänen jokapäiväinen kotielämänsä oli säännöllinen. Illallisen
+kanssa joi hän niin paljon viinaa että hän saatettiin päihyksissä
+ruokahuoneesta sänkyyn, makaushuoneessa sittekun hän jo oli pannut
+maata, otti hän vielä sängyssä viimeisen iltapaukun, jota varten Olgan,
+joka piti toimen ruuanlaitosta, piti joka ilta asettaa pöydälle sängyn
+viereen täytetyn viinapikarin. Muina aikoina päivää, ei matkoillakaan
+hän nauttinut mitään väkevää. Hän sanoi että häntä vähänliikkeisessä
+kotielämässä vaivasi unettomuus öillä, vaan kun hän illalla sai hyvän
+tuprakan, niin hän nukkui levollisesti, kun yövartia.
+
+Nyt oli käsillä ilta, jolloin ystävät olivat päättäneet vapauttaa
+Riston. Kaikki tarpeelliset valmistukset tehtiin huolella ja
+suurimmalla varovaisuudella. Samana päivänä näkyi kylän edusteellisella
+isolla järvellä purjehtivan kaksimiehinen tavattoman iso kalastusvene
+ja askaroivan kalanpyydysten kanssa, vaan kun ehkä niin iso
+kalastusvene oli jotakin tuiki harvinaista ja ehkä monikin -- muitten
+joukossa itse Snorikoff -- töllisteli arvellen mikä kalastaja liikkuu
+niin suurella venheellä, muitakin kalastajia pienemmillä venheillä oli
+liikkeellä, niin ei herättänyt vene mitään sen merkillisempää huomioa.
+
+Vasten tavallisuutta oli Snorikoff tänä iltana ennenkun meni iltaselle,
+itse käynyt lukitsemassa vankilan oven ja kätkenyt avaimen sänkyynsä,
+näyttäen tekevänsä sen Olgan huomaamatta sittekun vuode jo oli laitettu
+yöksi. Olga, jonka huomio nyt oli pingotettu tavallista lujemmalle,
+äkkäsi kummastuksella herransa teon. Tavallisuuden mukaan istui
+Snorikoff iltaselle, joi ja joi viinaa niin että hän hoiperrellen pääsi
+vuoteesen. Sillaikaa kun Snorikoff istui ruualla, kantoi Olga
+"sänkypaukun" pöydälle sängyn vieressä, Snorikoff katsoi itse ovelta,
+vakuuttaaksensa -- kuten Olga ymmärsi -- ettet Olga koskenut sänkyyn,
+kun Snorikoff vihdoin pani maata ja otti sänkypaukun, kuuli Olga hetken
+päästä, - ovi kun huoneitten välillä oli longollaan -- raskaasti
+nukkuneen huokumisen. Olga mainitsi kovalla äänellä nukkujaa nimeltä,
+ei vastausta. Vihdoin käveli Olga sisälle huoneesen ja taas kutsui
+nukkujaa nimeltä, tarttui häntä käteen ja puisti lujasti, vaan
+Snorikoff nukkui tällä kertaa vielä levollisemmasti kuin "yövartia".
+
+Olga tempasi vankilan avaimen nukkuneen sängystä, palasi nyt
+ruokahuoneesen, sulki sänkyhuoneen oven, pistihen ulos portaalle ja
+kuiskasi vangin vartioille: "Tulkaa hiljaa sisälle, niin saatte
+ryypyt!" Olga oli näet joskus ennenkin antanut vahdeille iltaryypyt kun
+Snorikoffilta oli yltänyt jotakin jäännöstä.
+
+Vahdit hiivivät heti sisälle, kumpaistakin varten oli täytetty pikari
+hyvää "vodkaa". Vahdit tyhjensivät yhdessä siemauksessa pikarinsa
+viimeiseen lippuun ja tavallisuuden mukaan istahtivat sohvaan. Muutamia
+silmänräpäyksiä istuttuansa vaipuivat vahdit syvään uneen. Olga sytytti
+n.k. salalyhdyn, sammutti kynttilän ruokahuoneessa ja riensi ulos.
+Sovitun merkin tehtyä saapuivat Feodor ja Olli heti paikalle. Olga
+komensi Ollin ottamaan vaatetyllyn syliinsä ja samalla avasi vankilan
+oven, astui sisälle, Feodor ja Olli perässä. Olga avasi kädessänsä
+säilytetyllä avaimella Riston kaularaudan sanoen: "_Vapaa_!" Kaikki
+neljä kääriytyivät yhteen syleykseen ja ilokyynelten tuhinaan, Olga ja
+Feodor syleilivät ja suutelivat vankia viskutellen: "Terveisiä ja
+tuhansittain kiitoksia Annalle, Annalle!"
+
+Salalyhdyn valossa puetettiin Risto vaatteisin. Kun kaikki oli valmis
+antoi Olga Ristolle pienen kompassin, joka näyttää tien Annan luo ja
+pienosen rahakukkaron, Olli ja Risto saivat sitä paitsi eväslaukut ja
+pyssyt selkäänsä. Tämä kaikki tapahtui pikemmin kuin tämä selitys. Ilta
+oli sysipimeä. "Enpä olisi uskonut että pullo, joka kerran teki mulle
+niin suuria tuskia, voi saada näin hyvän asian toimeen", supisi Olli
+irvistellen.
+
+Sitte kun kaikki oli niin järjestyksessä, otettiin jäähyväiset, joissa
+ei ollut aikaa pitää pitkiä puheita. Risto sanoi vain "kiitos,
+tuntemattomat ystäväni, jos onni vie minut omille majoilleni, niin
+saatte kuulla minusta, Jumalan haltuun". Vankilan portaalla ottivat
+kaksi vahvaa miestä Riston kainaloista ja johtivat hänen sekä Ollin
+rantaan, jossa valmiiksi laitettu venhe odotti. Venhe oli
+silmänräpäyksessä vesillä, purje vedettiin ylös, miehistä istui toinen
+perään ja toinen airoille, Risto ja Olli makasivat keskellä
+venhepohjalla. Tuuli vei venhettä pimiässä niin että vesi tohisi
+koskena kokassa.
+
+Matkustajat eivät ensiksi puhuneet yhtään sanaa toistensa kanssa. Risto
+kysyi viimein perämieheltä: "Kuinka pitkä venhematka on?"
+
+"Viisikymmentä virstaa", vastasi perämies.
+
+"Kuinka kauvan viivymme tällä järvellä?"
+
+"Ranta tulee päivän kanssa", vastasi perämies.
+
+Niin kävikin, hyvän näköpäivän kanssa laskivat matkustajat rantaan.
+
+Nyt noustiin maalle, kyytimiehet laittoivat ateriavalkian,
+kyytimiehillä oli eri eväskontti Riston ja Ollin varalta, kontissa oli
+kaikenlaisia makupaloja, joista kyytimiehetkään eivät jääneet
+osattomiksi.
+
+Atrioitua antoi perämies Ristolle kaksi lakkarikelloa, isompi
+hopeainen ja pienempi kullattu, terveyksillä Feodorilta. Isompi kello
+oli aivottu Ristolle ja pienempi Annalle. Ollille jätti perämies 50
+hopearuplankappaletta myös Feodorilta. Näistä lahjoista olivat sekä
+Risto että Olli riemuissansa. Risto vaan ihmetteli miksikä hän sai niin
+paljon lahjoja vapautensa myötä. "Aijai kun nyt vaan joutuisimme
+kotiin, se olisi ilopäivä, mitä Anna ilotseisi! Vaan pitkä on matka",
+lausui Risto huokaillen. "Minusta on vapauteni kuin unennäköä, eihän
+tämä vaan raukea uneksi", jatkoi hän.
+
+Nyt vasta Ollilla oli aikaa kertoa Tuovilan kahakasta ja poltosta,
+kuinka Feodor oli pelastettu, kuinka hän vihdoinkin oli päättänyt
+petturin, Jussin päivät y.m.
+
+"Missä te olette oppineet suomea puhumaan?" kysyi Risto kyytimieheltä.
+
+"Olemme sukuisin suomalaisia, vaikka olemme syntyneet täällä. Noin
+viisikymmentä vuotta sitte oli isävainajamme, -- me olemme veljekset,
+'Sallan veljekset' -- joutuneet samalla lailla kun tekin, näitten
+ryövärien vangiksi, niillä ryöväys ja polttoretkillä, joita rajamailla
+on kestänyt vuosisatoja. Kahden vuoden ajan oli isävainaja pidetty
+vangin töissä Arkangelin takapuolella, vaan oli onnistunut vihdoin
+päästä karkuun ja monta mutkaa samoen urenneet tänne syvään erämaahan.
+Saari josta viimein soudimme oli silloin autio; kylässä, jossa nyt on
+kymmenkunta talon tapasta, oli silloin pari taloresua. Isävainaja oli
+nähnyt saaren hyväksi talonpaikaksi ja päättänyt, kun rauhaa ei ollut
+odottamista kotipaikoillakaan, tehdä talon saareen, toivoen ehkä siinä
+saavansa elää rauhassa. Hän riensi kotipaikallensa, jonne hällä oli
+jäänyt kihlattu morsian, jonka hän aivan oikein tapasi uskollisesti
+odottamassa. He menivät naimisiin, istuivat heti sen jälkeen poron
+pulkkaan ja matkustivat tänne. Niin vähitellen tekivät talon ja
+sittekun me miehistyimme alkoi isävainaja toisenkin talon, jonka
+vanhempaimme kuoleman jälkeen valmistimme ja erosimme kumpikin omaan
+taloon. Paikalla olemme siis syntyneet ja kasvaneet sekä eläneet
+parhaan miehuutemme ijän melkeen rauhassa".
+
+"Mutta nyt, ei ole paljon enämpi kun pari kuukautta sitte, saapui tämä
+iso ryöväri Snorikoff tänne, ryöväsi kotomme kontumme ja nyt ei meillä
+ole muuta elinkeinoa kuin mitä saamme metsästä ja järvestä. Joku
+kateellinen kyläläinen on saanut matkaan kaiken tämän. Nämä raukat ovat
+sellaisia aasia että ne ryömivät kaikkien rosvoin edessä. Snorikoffin
+kauhuretket ovat kuuluneet jo monta vuotta ja levittäneet kauhua
+tännekin, mutta emme ole uskoneet hänen tänne tulevan. Hän on maan
+kauhu, peto. Nuori herra Feodor on vakuuttanut meitä että hän, kun hän
+vaan pääsee voimaan ja valtaan, asettaa meidät oikeuksiimme ja me
+uskomme häntä. Sentähden olemme olleet apuna teitä vapauttamassa. Alku
+on käynyt hyvin, toivomme että pääsette ainakin konnan kourista".
+
+Sittekun kyytimiehet olivat neuvoneet matkustajia kuinka heidän piti
+menetellä matkalla, erottiin molemminpuolisilla onnen toivoituksilla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sittenkun vanki seuroinensa oli poistunut, vei Olga vankilan avaimen
+paikallensa. Snorikoff ja vartiat nukkuivat hyvässä rauhassa.
+
+Vihdoin heräsivät vartiat, ennenkun heidän jalo herransa, päivitellen
+kuinka he olivat nukkuneet niin kauvan ja kun saivat Olgalta kuulla
+että Snorikoffkin vielä nukkui eikä siis tiennyt mitään vartiain
+levosta, rukoilivat Olgaa ettei virkkosi heidän uinauksestansa mitään
+ja laittautuivat kiireemmitten toimeensa kiitellen ja ihaillen niin
+hyvää onneansa.
+
+Vihdoin heräsi Snorikoffkin puolipäivän aikana ja hänkin ihmetteli
+kuinka oli nukkunut niin kauvan. "Joinkohan minä eilen illalla enemmän
+viinaa kuin muina iltoina?" kysyi hän.
+
+"Joitte kyllä paljon enempi", vastasi Olga.
+
+"Tästä lähdin en juo tippaakaan viinaa".
+
+"Parasta", vastasi Olga hymyillen.
+
+"Onko vanki saanut ruokaa?" kysyi Snorikoff.
+
+"Ei, kun mulla ei ole avain!"
+
+Snorikoff puki kiirusti vaatteihinsa, otti vankilan avaimen, käveli
+ulos tyytyväisellä mielellä, katsahti jos vartiat olivat paikoillansa,
+avasi sitte vankihuoneen oven ja astui mahtavasti sisälle.
+
+Mitä näki, kuului pian: Ensin kuului jyskäys kun tapponaudan otsaan
+iskun perästä, sitte kauhea mölinä: "kymmenentuhatta ruplaa -- kym --
+kym -- kymmenen -- kymmenen -- tu -- tu -- tuhatta -- ru -- ru --
+ruplaa", juosten ulos ja huutain: "Saa -- tanat olette päästäneet
+kymmenen tuhatta ruplaa".
+
+Vihdoin tyveni hän tavalliseen kolkkoon maltillisuuteensa.
+
+"Tässä on kavaluus tehnyt työtä, siitä tulee vasta tutkinto, vaan nyt
+ei ole aikaa -- minulta ei saa viedä l0 tuhatta ruplaa mikä talonpoika
+lurjus hyvänsä, sitä ei vielä ole tapahtunut eikä tapahdu nytkään --
+Ivan Snorikoffia ei saa intikseen vetää nokasta, nehei".
+
+"Satuloikaa silmänräpäyksessä kolme hevosta!" kiljasi peto vartioille,
+jotka kaksi olivat päälleluotettavimmat hänen miehistänsä; "te istutte
+kukin hevosenne selkään pyssyinenne, niinhyvin kun minäkin, päästäkää
+irti Kara ja Hospotai (kaksi hirmuista villijahtikoiraa) ne seuraavat
+kanssa, minä tahdon nähdä sen joka luikertaiksi Ivan Snorikoffin
+rautakourista", ähkyi ja äyhkyi hän niin että keltainen vaahto kuohui
+kurkusta.
+
+Nyt istuivat kolme ratsastajaa hevostensa selkään, koirat päästettiin
+irti. Eläimet näyttivät ymmärtävän että nyt oli jotakin erinomaista
+käsillä, taas ihmisjahti. Snorikoff komensi koiriansa seuraamaan
+jälkiä. Koirat laukkoivat ensin järven rantaa ja sitte saarenrantaa
+myöten salmen rantaan, jossa ne seisahtuivat ulvomaan kylää kohden.
+"Ahaa", sanoi Snorikoff, "rosvon tapaamme ehkä vielä kylässä, malta,
+malta!"
+
+Kun kylän väki kuuli koirain ulvomisen, koki kukin rientää
+kauhistuksissansa johonkin suojaan, sillä he tiesivät jo ennestänsä
+sekä omasta kokemuksestansa että laajalle levinneestä sananlaskusta:
+"Pahin kaikesta pahasta, on Snorikoffi koirinensa", että silloin oli
+jotakin erinäistä tapahtunut. Kaksi venettä sidottiin yhteen, niihin
+sioitettiin hevoset ja soudettiin kylän puolelle. Tavallisesti
+tällaisissa tapauksissa oli joukko kylän joutilaita rannalla
+katsomassa ylikulkijoita, mutta tällä kertaa näkyi rannalla yksi ainoa
+keski-ikäinen, inhottavanaamainen, pitkä, luurankoon vivahtava,
+koukkuselkänen mies, joka jo matkan päähän koukisteli käsäläselkäänsä
+kumarruksiin Snorikoffille, joka taas ojenteli käsiänsä huutain:
+"Päivää, päivää, ystäväni Matvei!" mutta koirat lienevät ymmärtäneet
+väärin ystävyyden merkitykset, koska he, niin pian kun uimalla
+joutuivat rantaan, ryntäsivät koukkuseljän kimppuun ja repivät hänen
+pahanpäiväiseksi ennenkun Snorikoff kerkesi estää villieläinten
+väkivallan. Heti kun Snorikoff kerkesi maalle, riensi hän ystävänsä
+Matvein luo, joka makasi ja örisi puolikuolleena verissänsä lausuen:
+"Pahoinpa palkitsitte herra, minua siitä kun hankin teille Sallan
+veljesten talot".
+
+"Syytön olen, ystävä Matvei, koirat eivät ymmärtäneet paremmin".
+
+"Vai niin, rosvo, kyllä näin että usutit koiriasi päälleni, minä olen
+saanut palkan pahasta työstäni, kohta saat sinäkin, muistakaa se, jotta
+kuulette, mitä Matvei kuoleman-hetkellänsä sanoi!"
+
+N.k. Matvei oli nuorempana ollut sotamies vaan karannut
+palveluksestansa samalla kertaa kun Snorikoff ja urennut tänne syvään
+erämaahan. Kun Matvei oli kuullut Snorikoffin retkistä ja että hän oli
+rikas, oli hän kateuden himosta Sallan veljeksiä kohtaan ynnä voiton
+himossa hakenut ylös Snorikoffin ja johtanut hänen kylään, joten Sallan
+veljesten talot olivat joutuneet Snorikoffin käsiin. Snorikoff oli
+luvannut Matveille suuren palkinnon, vaan ei antanutkaan mitään, josta
+Matvei oli kertaillen muistuttanut, uhaten paljastaa Snorikoffin oikean
+persoonan. Matvei ei siis ollut Snorikoffille suosiollinen olento,
+jonka tähden hän käytti tätä tilaa, kuten Matvei oli huomannut,
+vapauttaa itsensä niin vaarallisesta ystävästä.
+
+Kun Snorikoff nyt kuuli Matvein viimeiset uhkaukset, usutti hän
+vieläkin koiria, jotka repivät vaivasen nimenomaan kuoliaaksi.
+
+Senlaiset tapaukset olivat näinä rauhattomina ja melkein kaikkea
+oikeutta puuttuvina aikoina hyvin tavallisia erämaissa. Voima oli
+oikeuden sijassa, jolla oli voima, hän teki melkein mitä tahtoi,
+ainakin sillä puolella maamme rajaa.
+
+Snorikoff jätti nyt ystävänsä makaamaan veressänsä ja alkoi hakemaan
+karkulaisia kylästä. Jokainen lokero etsittiin kaikella tarkkuudella,
+vaan turhaan. Snorikoffin kiukku oli ääretön, hän luotti koiriensa
+vainuun ja ymmärrykseen ja otti aivan varmaksi että karkulainen oli
+piiloittaunut johonkin koloon kylässä, hän kuulutti 1000 ruplan
+palkinnon sille joka saattaisi karkulaisen ilmi, -- vaan kaikki, kaikki
+turhaan, aikaa oli vaan kulunut hukkaan.
+
+Nyt oli jo ilta, hän lähti nyt ja komensi kumppaninsa ynnä koiransa
+suunnalle edellistä asentopaikkaansa kohden, sillä hän ei voinut
+ajatella että Ristolla oli muuta suuntaa jolle hän uskalsi antauda; hän
+kehoitti koiriansa tarkoin hakemaan jälkiä j.n.e.
+
+Neljä päivää oli mennyt ennen kun ratsastajat kerkesivät Snorikoffin
+edelliseen asuntoon. Täällä taas kun oli vielä isompi kylä, etsi hän
+sekä kylän että sen ympäristön, joka työ taas vei pari kolme päivää --
+ja kaikki tämäkin aivan turhaan!
+
+Järjestelmällisesti päättivät ratsastajat jatkaa jahtiansa samaa
+suuntaa kun vanki oli tuotu, sillä Snorikoff ymmärsi hyvin että Risto
+riensi kotipaikoillensa ja toivoi varmaankin rajamailla tapaavansa
+karkulaisen, ja kun koirat laukkoivat lavialta, ei hän epäillyt
+vihdoinkin saavuttavansa karkulaista.
+
+Risto ja Olli seurasivat sitä suuntaa kun kyytimiehet olivat neuvoneet.
+Kompassin ohjaamalla he kernaammin juoksivat kun kävelivät. Kyytimiehet
+olivat vakuuttaneet että jos he tarkoin seuraavat ohjelmaa, he noin
+kahdeksan päivän kuluttua voivat joutua sille yleiselle uralle, jota he
+menomatkallansa olivat kulkeneet. Tällä uralla oli melkein pitkin
+matkaa tuntuva polkutie ja kun sillä pysyivät, välttäin väjyjiä, niin
+osaisivat he kotipaikoillensa. Kyytimiehet varoittivat heitä erittäin
+pitämään varulla takaa-ajajoita, sillä -- sanoivat he -- Snorikoff ei
+karkulaisia päästä takaa ajamatta; silloin voivat he painua syrjään
+metsään ja niin eksyttää ajajansa.
+
+Eräänä aamuna, -- he olivat nyt pitkän matkan Suomen rajain sisällä ja
+arvelivat noin parin eli kolmen päivän takaa saapuvansa kotiin --
+kävelivät he metsä-polkua, pääsemässä juuri suuren aukean ahon laitaan,
+kun kaksi hirmuista koiraa juoksee ulisten heidän perässä. Risto ja
+Olli poikkeusivat metsään, vaan koirat eivät päästäneet heitä
+päkähtämään ja kun koettivat ampua koiria, niin säilyttivät he itsensä
+viisaasti, puitten taa. Nyt oli hätä käsillä. "Juoksemme aholle niin
+ehkä aukialla voimme ampua pedot", sanoi Risto.
+
+Risto ja Olli vetäytyivät takaperin aholle, vaan koirat eivät
+näyttäneet tahtovan antautua autiolle; mutta kun Risto ja Olli
+härnäsivät niitä, törmäsivät koirat kuitenkin villissä aholle. "Ammu
+sinä kirjavaa minä ammun mustaa" oli ainoat sanat kun Risto kerkesi
+lausua ja samalla: pau, niitten varmain pyssymiesten aseista ja koirat
+makasivat teppuroiden kuoleman kanssa aholla. "Pyssyt laahinkiin!" --
+huusi Risto -- "ja juoksemaan ahon poikki metsään!"
+
+Silmänräpäyksessä olivat pyssyt uudesta laahingissa ja miehet juoksussa
+aholla.
+
+Samalla hyökkää kolme ratsastajaa metsästä aholle, ensimäinen huutaa:
+"Antaukaa, koiran tappajat, nyt ainakaan ette enään leikittele minun
+kanssani". Ääni oli Snorikoffin.
+
+"Nyt olemme ainakin hukassa!" huusi Olli. He kääntyivät kuitenkin päin
+vihollista päättäen antaa henkensä niin kalliista hinnasta kun
+mahdollista.
+
+Mutta samalla kun Snorikoff oli saanut viimeisen uhkaussanan
+huuliltansa, kuului paukaus ja näkyi savu ahon reunalta joka oli liki
+Snorikoffia ja tämä putosi ääntä päästämättä alas hevosen seljästä,
+toinen paukaus kuului silmänräpäyksen perästä ja samalla surkia huuto
+ensimäisestä laukauspaikasta. Risto ja Olli näkivät vaan sen että
+Snorikoffin kaksi kumppania heti kääntyivät takasin ja ratsastivat
+pakoon mitä kynnestä pääsi. Risto ja Olli seisoivat kun juurtuneena
+maahan, ymmärtämättä tätä odottamatonta kohtausta. Ahon reunalta kuului
+kuitenkin heikko valitusääni. He vihdoinkin vetäysivät varovasti ääntä
+kohden ja huomasivat pensaitten takana seisovan tavallisen metsämajan,
+josta he kuulivat äänen kuuluvan. He hiipivät, pyssyt ojolla likemmä
+majaa ja kuulivat kun kuolevan valituksen majasta.
+
+Olli käveli majan avonaiselle puolelle ja katsahti majan sisään. Hän
+hyppäsi kymmenkunta askelta takaperin kun ammuttu ja huusi
+kauhunäänellä: "Huu-u-hu Jussin haamu!"
+
+"Tulkaa!" kuihki Jussi (se oli hän) "hiljaa, en ole muu kun entinen
+vihollisenne Jussi, nyt olen sovittanut pahat tekoni ja toivon
+teiltäkin anteeksi! Aikani on nyt enää lyhyt, tulkaa ja kuulkaa mitä
+sanon, antakaa anteeksi!" rukoili Jussi, "tehkää sitte kanssani mitä
+tahdotte!"
+
+Risto ja Olli istuivat vesissä silmin Jussin viereen majan
+maalaattialle. Jussi kertoi:
+
+"Olli, sinä luulit lopettaneesi kurjan elämäni silloin kun viimeksi
+kohtasimme. Aikeesi oli oikia, kuoleman olin ansainnut, mutta Jumalan
+sattumus oli se ettei aikomuksesi toteunut. Kiireessäsi et huomannut
+että toverisi, joka pani nuoran kaulaani, oli tehnyt silmukan niin
+ettei se heti kuristanutkaan minua ja lähteissänsä myös huomaamattasi,
+pisti puukon käteeni, ensin leikkasi poikki köyden käsistäni ja sanoi
+hiljaa: 'Pelastin sinun, palaa pahalta tieltäsi!' Kallon Matti teki
+tämän armotyön. Kun olitte kerjenneet näkymättömiin, leikkasin köyden
+poikki ja olin taas irti! Omatuntoni oli aika ajoin jo ennen soimannut,
+mutta nyt alkoi se kalvaa minua niin katkeamattomalla hirmuisuudella
+että vihdoin päätin vakavasti parantaa elämäni, toivoen saada
+tilaisuutta teolla näyttää totisen parannukseni, eli kadota
+tietämättömiin. Niin lähdin, sauva tukena ja kainalossa pyssy jonka
+onnekseni tässä tilassa myös kiireessänne olitte unhottaneet paikalle
+-- urikoimaan erämaata kohden, tietämättä oikeastaan mille suunnalle;
+kuitenkin tunsin niinkuin mikä salainen voima veti minua tälle
+suunnalle. Viikkokauden päivät niin urikoiden samaa suuntaa nälän,
+vilun ja omantunnon tuskien uhrina, -- henkeni eläkkeeksi sain milloin
+mitäkin, metsäeläinten raatoja y.m. -- kohtasin vihdoin erään
+niittysaunan, jossa vietin talven. Sauna kun on metsän sisällä niin
+sain helposti lämmityspuita. Saunaa lämmitin ainoastaan öillä, niin
+ettei savu ilmoittanut olopaikkaani. Saunassa oli iso suolapussi, vanha
+pata ja tulukset, jotka kaikki tulivat hyvään tarpeeseen.
+
+"Yhtään ihmistä en ole nähnyt sitte kuin pääsin hirrestä. -- Talvella
+havaitsin saunan läheisyydessä suksen jäljet, varmaan jonkun
+metsästäjän, jos hän huomasi minun jälkiäni, sitä en tiedä. Joitakin
+lintuja ja kaksi peuraa sain ampua, niitten lihalla olen elänyt tähän
+asti. Noin kaksi viikkoa saattaa olla siitä kun lähdin saunalta, tässä
+majassa olen maannut kaksi viikkoa.
+
+"Entisestä elämästäni ei ole enkä kerkeä enää paljon puhua, kerron
+vaan: Kurjuudessa, kylän juoksiana olen elänyt pienestä lapsesta,
+vanhemmistani eli muista kasvattajista en tiedä mitään, vielä vähemmin
+kuin kukaan on kohdellut minua rakkaudella, olen minä tuntenut
+rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Kun kasvoin mieheksi oli minussa
+palava turhamielisyyden himo, koreat vaatteet y.m. oli hartain toivoni
+ja kun ei minulla ollut siihen varoja, koetin saada niitä millä tavalla
+hyvänsä. Se himo vei minun lopullisesti tälle kurjalle retkelle.
+
+"Tässä majassa olen maannut, kuten mainitsin, kaksi viikkoa. Täältä
+näin kuinka taistelitte koirain kanssa, tunsin teidät hyvin ja arvasin
+että teitä ajoi vaara takaa. Olin vähällä huutaa teitä nimeltä, vaan en
+uskaltanut, merkillistä kuinka kurjakin henki on rakas. Kun sitte näin
+Snorikoffin, joka minulle petollisuudestani lupasi suuren summan rahaa,
+vaan ei antanut äyriäkään, syttyi minussa hirmuinen viha, joka antoi
+minulle voimaa niin että entinen vakava käteni ja tarkka silmäni eivät
+pettäneet, ja ajoin luojin hänen korvasta sisään, josta olikin seuraus,
+kuten näette että se rosvo tästälähdin antaa teille siivon rauhan. Heti
+kun olin antanut roistolle jäähyväiset, sain luojin rintaani, jonka
+reijästä nyt vihdoin juoksee ulos omakin vilheliäinen henkeni.
+
+"Nyt olen kertonut kurjan elämäkertani. Antakaa anteeksi pahat tekoni!
+Jos näette minun ruumiini ansaitsevan sen arvon, niin kaivakaa vähän
+kuoppaa ja peittäkää tomumajani sen maan poveen, jonka petturi olen
+ollut, vaan joka kuitenkin on herättänyt kurjassakin rakkauden!"
+
+Sanottuansa viimeisen sanan vaipui Jussin silmät umpeen ja parin
+raskaan huokauksen perästä jätti henki majansa.
+
+Syvästi liikutettuina lankesivat kumppanit polvillensa ruumiin viereen.
+
+"Ihmeelliset ovat luojan työt, lepää rauhassa eksynyt ja väsynyt
+matkamies!" lausui Olli itkusilmin.
+
+"Amen!" päätti Risto.
+
+Nyt tuli keskustelu ruumiin hautaamisesta. Kumpikin oli tosin
+käsittänyt Jussin toivon että hän haudattaisiin paikalle, vaan Risto
+esitteli että kun heillä nyt oli hevonen, nimittäin Snorikoffin, joka
+vielä seisoi kuolleen isäntänsä vieressä, ruumis sidottaisiin hevosen
+selkään, saatettaisiin niin kotiin ja haudattaisiin kunniallisella
+tavalla. Tämä Riston esitys oli Ollille hyvin mieluinen ja niin
+päätettiin tehdä.
+
+Kumppanit kävelivät nyt hevosen ja toisen ruumiin luo.
+
+"Tämä raiska ei kyllä ansaitse meiltä kunniallista hautausta, mutta
+säilytämme ruumiin tänne niin ettei se jää rietta eläinten saaliiksi ja
+minä kirjoitan Feodorille asiasta, niin pitäköön hän hautauksesta
+toimen heidän tapansa ja uskonsa vaatimusten mukaan", lausui Risto.
+Niin tehtiinkin; ruumis säilytettiin kivikammioon. Luoti oli mennyt,
+niinkuin Jussi sanoi, Snorikoffin korvasta läpi pään ja niin tehnyt
+silmänräpäyksellisen lopun hänen elämästänsä. Mitä arvokasta löytyi
+ruumiin lakkareista: lakkarikello, kompassi ja rahalompakko ynnä pyssy
+otettiin tallelle, joista kaikista sittemmin Risto aikoi tehdä tilin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ehkä tämä kohtaus tapahtui kuten lukia on huomannut, synkässä erämaassa
+ja siis kaikkien asiaan kuuluvain luullen kenenkään ihmisen näkemättä.
+Niin ei kuitenkaan ollut, tässäkin oli kuitenkin yksi näkymätön
+vierasmies.
+
+Lukia muistaa "Kallon Mattia", joka pelasti Jussin hirrestä. Matti oli
+n.k. joutomies, tunnettu laajalta ja kuitenkin tuntematon. Kukaan ei
+tiennyt mistä Matti oli kotoisin, mutta jokainen tiesi laajoissa
+piireissä kuka Matti oli, kukaan ei tiennyt missä Matti oli kirjoilla,
+yhtävähän tiesi Matti itse siitä asiasta. Kun joku kysyi Matilta, missä
+olet kirjoilla?
+
+"En tiedä, tiedätkö sinä?" vastasi Matti.
+
+Matti oli ystävällinen ihminen, hän ei ollut riidassa koskaan kenenkään
+kanssa. Mihin taloon hyvänsä Matti tuli, tarjottiin hälle ruokaa ja
+Matti teki jotain askaretta ruuan palkinnoksi, jos tarvittiin korjata
+jotakin työasetta talossa ja Matti vaan oli saapuvilla, niin kyllä
+Matti osasi laittaa. Vaatteita ja kenkiä korjasi hän ja tekipä
+hätätilassa uusiakin. Lapsille oli Matti hyvin mieluinen vieras; missä
+talossa lapsia oli, keräysivät ne Matin ympärille, mikä pyysi Mattia
+tekemään hevosta, mikä tokkaa, mikä mitäkin. Matti lauloi lapsille
+vanhoja runoja ja sanoi osaavansa tehdä uusiakin. Matin runoja
+kuuntelivat vanhemmatkin halulla ja hartaudella. Usiasti ryömi Matti
+neljänkontan lapsiparvi seljässä j.n.e., yhdellä sanalla, Matilla oli
+koti joka talossa. Kun mentiin vihollista vastaan niin totta oli
+Mattikin kanssa saati hän sattui paikalle.
+
+Jussin pelastettuansa sai Matti raskaan omantunnon, vaikei hän siitä
+kellekään puhunut. Hän oli levoton peljäten että Jussi taas antautuisi
+entisille pahoille retkillensä ja sentähden oli hän seurannut Jussin
+jälkiä ja näyttäymättä pitänyt häntä silmällä, kun hän asettautui
+niittysaunaan. Sen talven aikana nähtiin Mattia harvoin taloissa, hän
+kulki metsästysretkillä. Hän piti Jussin asentoa tarkalla silmällä ja
+näki jäljistä että Jussikin oli käynyt joskus metsästämässä, vaan
+kuitenkin pitänyt asuntonsa saunassa, jossa Jussi asui melkeen
+liikkumatta aina siihen aikaan kun hän luuli heinäntekiäin saapuvan
+saunalle. Jussi oli vihdoin vetäynyt pois saunasta sille suunnalle,
+josta hänen Risto ja Olli tapasivat.
+
+Tällä matkalla taas Matti piti Jussia tarkalla silmällä ja luuli jo
+Jussilla taas olevan entisen retken aikeessa, mutta kun hän asettui
+siihen vanhaan majaan, josta hänen löysimme, asettui Mattikin ahon
+reunaan metsään senlaiseen paikkaan, josta hän voi nähdä Jussin
+liikkeet ja niin oli Matti näkymätön todistaja Jussin ja Snorikoffin
+kuolemaan ja siten vapautui Matti huolistansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hiljan illalla kolmantena päivänä viimeisen kohtauksen perästä
+saapuivat Risto ja Olli vihdoin Tuovilan vainiolle, -- Tuovilan
+akkunasta näkyi valkia.
+
+"Jumalalle, kaikkivaltiaalle kiitos!" huusivat Risto ja Olli kun
+yhdestä suusta, langeten maahan polvillensa vuodattaen palavia
+kiitoskyyneleitä ihmeellisestä pelastuksestansa.
+
+"Jumalalle, kaikkivaltiaalle kiitos, joka on pahankin tekoni palkinnut
+hyvyydellä", kuului ääni pimeässä kohoten kun maan alta. Risto ja Olli
+kääntyivät päin toisiansa kuiskaten kumpikin samalla kertaa: "Mikä se
+oli?" Sen enempää ei äänestä kuulunut.
+
+Äänettä ja hiljaisessa hartaudessa ihmetellen mitä äsken kuulivat,
+taluttivat Risto ja Olli hevosen saman ladon ovelle, josta Feodor lähes
+vuoden aikaa sitte löydettiin. He aikoivat nyt vastaiseksi säilyttää
+Jussin ruumiin latoon, ja niin tekivätkin, jonka jälkeen he tykkivin
+sydämin kävelivät taloon.
+
+"Olli! minä tunnen itseni nyt niin onnelliselta että pelkään tämän
+olevan unennäköä", kuiskasi Risto.
+
+"Lähdemme sisälle, niin heräät unestasi".
+
+Matkustajat astuivat sisälle väen pirttiin, jossa kukin askaroi takassa
+palavan roihun ympärillä.
+
+Vieraat istuivat oven pieleen penkille. Talon väki ei ensiksi tuntenut
+vieraita, kysyttiin vaan kun tavallista. "Mitä kuuluu vieraille, onko
+rauha?" Olli näki piikojen joukossa nuoremman sisarensa, käveli sen luo
+ja äkkiarvaamatta kuihkasi hälle korvaan: "Vappu".
+
+"Olli!" huusi tyttö kohti kurkkuansa ja kääri veljensä syliinsä.
+
+Samalla lensi väliovi vierashuoneesen auki ja Anna hyppää pirttiin
+huutaen:
+
+"Kuka huusi Ollia".
+
+"Tässä on Olli, karkulainen", sanoi tyttö imarrellen.
+
+"Missä on Risto?" huusi Anna.
+
+"Tässä", huusi Risto hypäten ulos nurkasta ja kietoin Annan syliinsä.
+
+"Majuri, majuri, tulkaa tänne, Risto on kotona" huusi riemuiten Anna.
+
+Majurikin, joka muuten joka päivä oli käynyt Tuovilassa lohduttamassa
+Annaa, oli pian joukossa, jossa nyt oli yleinen riemu vallalla.
+
+Vihdoin viimein aukesi ovi ulkoa ja sisälle astui mies iso kontti
+selässä. Hän lausui:
+
+    "Onko vielä vierahalle,
+    Siaa salon samojalle,
+    Kylän kaiken kyntäjälle,
+    Matille mokomalle,
+    Ison Tuovilan tuvassa,
+    Penkin päässä pehtaroida?"
+
+"On Matille siaa Tuovilassa", vastasi Anna, "liioitenkin juhlapäivänä".
+
+"Voi Risto rukka kun olet väsyneen näkönen, sinä olet varmaan saanut
+kärsiä paljon ja niin likaset vaatteet!"
+
+"Kaikki on hyvä nyt taas ja aina eteenpäin, Annaseni".
+
+"Vappu! eikö sauna ole jo valmis?" kysyi Anna.
+
+"Sauna on valmis", vastasi Vappu.
+
+"Anna, tässä on kontti, se on täynnä lintuja, olkaa hyvä ja ottakaa ne
+tuliaisiksi Matilta. Minä olen niin iloinen kun satuin olemaan
+näkymätöin vierasmies kuinka ihmeellisesti Risto ja Olli pelastuivat
+silminnähtävästä hukasta ja että pelastuksen välikappaleena oli Jussi".
+
+"Jussi!"
+
+"Juuri Jussi! Kyllä Risto ja Olli kertovat asian".
+
+"Kiitoksia, hyvä Matti tuliaisista! Mene sinäkin saunaan, niin sitte
+saan kuulla enemmän, olen hirmuisesti utelias".
+
+Sittekun tulleet matkustajat olivat kylpeneet ja pukeuneet puhtaisin
+vaatteihin -- Ristolle oli majuri tänään tuonut uuden kersantin
+"munteeringin", jonka hänen, Annan hartaasta lapsellisesta pyynnöstä
+täytyi heti pukea päällensä -- niin kokousivat kaikki vierashuoneesen.
+Heillä oli molemmin puolin paljon kysymistä ja vastaamista, ei kukaan
+nukkunut hetkeäkään koko yönä. Aamulla lausui majuri ilokyyneleet
+silmissä.
+
+"_Ihmeelliset ovat luojan työt_", johon kaikki muut säestivät samalla
+kiitoshartaudella.
+
+Seuraavana päivänä kirjoitti Anna:
+
+  "Herra Feodor Ivanovitsch Snorikoff!
+
+  "Raskas velvollisuuteni on ensiksi mainita että luoja on sallinut
+  teidän herra isänne elämän päättymään Riston takaa-ajoretkellä,
+  paikalla josta tähän liitetty piirros nimeltä ja tilasta tarkemmin
+  selittää. Toivon kuitenkin että otatte tämän surusanoman, kuin
+  lähetetyn kaikkivaltiaan kädestä.
+
+  "Sitä vastaan on kunniani, ei vähemmän kuin suuri iloni lausua
+  Teille sulimmat kiitokseni Ristoni pelastuksesta, hän on nyt
+  kotona ja siunaten muistelee Teidän verratonta itseuhraavaa
+  jalomielisyyttänne.
+
+  "Suuret lahjanne, joita Riston myötä lähetitte, on paisuttanut
+  kiitollisuus-velkani Teille äärettömäksi.
+
+  "Häämme tulevat ehkä vietettäväksi yhtaikaa joulujuhlan kanssa,
+  likemmin tästä asiasta emme ole vielä kerjenneet päättää.
+
+  "Samalla kertaa kuu Risto ja minä pyydämme saada sulkeutua Teidän
+  ja Teidän armaanne suosioon, ilahuttaisi se meitä sanomattomasti
+  että edelleen soisitte meille hyväntahtoisen muistonne.
+
+                                                     "Anna".
+
+Majuri, kuultuansa Jussin viimeisen teon, sanoi että Jussin pitää saada
+kunniallisen hautauksen; niin tapahtuikin, jota ennen kuultiin kirkossa
+saarnastuolilta "kiitos": "Vihollisen käden kautta on vaipunut
+ajalliseen kuolemaan renkimies Johan Luomaniemi, kolmenkymmenen vuoden,
+kahden kuukauden ja yhdeksän päivän ijässä".
+
+Samana sunnuntaina kuultiin samasta paikasta:
+
+"Siihen kristilliseen aviosäätyyn kuulutetaan ensimäisen kerran:
+
+"Kersantti, hyväarvoinen, tuumallinen ja rehellinen Risto Rytkönen
+ja neitsyt, siviä ja siivollinen Anna Tuovinen -- -- --".
+
+Tuovilassa alettiin rakentamaan uutta kartanoa, jota varten kaikki
+tarpeet olivat jo ennen Riston kotiintuloa laitettu paikalle sekä
+perustus pantu ja kehä salvoksella; majuri oli yksinneuvoin Annan
+kanssa tehnyt piirroksen, jonka Ristokin kaikin puolin hyväksyi. Ainoa
+muistutus kun Ristolla oli, oli se että rakennus tuli kalliiksi.
+
+Majuri vastasi: "Me olemme Annan kanssa punninneet sen asian, ole siitä
+huoletta".
+
+Asuinhuoneet joutuivat valmiiksi niin että niihin muutettiin jo ennen
+joulua. Jouluna oli päätetty viettää Annan ja Riston häät, -- niin
+tapahtuikin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähää ennen häitä sai Anna seuraavan kirjeen:
+
+  "Kallis ystäväni Anna!
+
+  "Vastaus ystävälliseen kirjeesenne, josta me -- Olga ja minä --
+  lausumme sulimmat kiitoksemme, on viipynyt pitkään monesta syystä.
+  Isävainajani lankeemuksen olen ottanut, kuten kirjeessänne
+  kehoititte, lähetetyksi luojan kädestä. Sallan veljekset --
+  joista toinen jättää Teille tämän kirjeen -- saattavat vainajan
+  hautauspaikalle, pyytäkää että Olli olisi hyvä ja pitäisi minulta
+  muistoksi isävainajani hevosen. Sen verran kun tähän asti olen
+  saanut selville, on isäni jättänyt jälkeensä suuren rikkauden.
+  Että tämä ei ole koottu hyvällä tavalla on valitettavasti tosi.
+  Aikomukseni on heikkoin voimieni mukaan koettaa sovittaa jollakin
+  määrin tapahtuneita väärintekoja. -- Sallan veljekset ovat saaneet
+  talonsa takasin; heiltä olen pyytänyt ja ovat hyväntahtoisesti
+  luvanneet mulle yhden luonnonihanan paikan saarella, johon rakennan
+  asunnon itselleni ja siinä aivon rakkaan Olgani kanssa elää. --
+  Häämme vietämme joulun juhlina kuten Tekin. Vaikkei tämä juhla
+  Teillä ja meillä ole samoina päivinä, tulevat molemmat häät
+  vietettäväksi samana juhlana. Mikä ihmeellinen sattumus tämäkin?
+  Eikö tämä sattumus ole johdonmukainen sielujemme sukulaisuus? --
+  Minä tunnen itseni tuiki mitättömältä ja ansiottomalta kaikkeen
+  mitä olen saanut osakseni -- antakoon kaikkitietävä minulle
+  ymmärrystä ja voimia suunnillekaan oikein käyttämään niitä
+  suuria lahjoja, joita ansiottani olen saanut!
+
+  "Teitä kohtaan, kallis ystäväni, en koetakaan lausua tunteitani,
+  siihen puuttuu multa sanoja, enkä tunne sitä kieltä, muualla kun
+  sydämmeni syvyydessä, jolla senlaisia sanoja voisin lausua. Sanon
+  vaan aivan yksinkertaisesti: sydämellisiä terveisiä Teille ja
+  samanlaisia vihkiäisjuhlallenne, jota tulevat juhlallisesti
+  viettämään myös
+
+                                              "Olga ja Feodor".
+
+Annan ja Riston häät vietettiin joulun aattona. Vanha rovasti, joka oli
+vihkinyt Riston äidin ja Lassin, vihki myös Annan ja Riston. Olli oli
+saanut Feodorin lähettiläältä salaisuudessa paperitukun, käskyllä että
+se annettaisiin heti vihkiäisten jälkeen, tilaan sopivalla puheella.
+Mutta kun Olli vähän epäili puhetaitoansa ja muuten taipumattomuuttansa
+esiintymään senlaisissa juhlatiloissa, pyysi hän majuria siaiseksensa.
+Majuri otti kernaasti vastaan toimen. Heti vihkiäisten perästä avasi
+majuri tukun ja luki:
+
+"Vähäinen muisto suurista vaivoista morsiaimelle. Onnea nuorelle
+parikunnalle toivovat Olga ja Feodor".
+
+Tukku sisälsi kymmenentuhatta ruplaa. Majuri piti kauniin puheen. Ja
+nyt, ehkä ei kyyneleittä, tuskitta ja murheitta, kuten poika kuvaili,
+toteutuivat kuitenkin Riston poikaistoiveet.
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTO RYTKöNEN***
+
+
+******* This file should be named 35656-8.txt or 35656-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/3/5/6/5/35656
+
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://www.gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://www.gutenberg.org/about/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:
+http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/35656-8.zip b/35656-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..512990a
--- /dev/null
+++ b/35656-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..05e7ff0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #35656 (https://www.gutenberg.org/ebooks/35656)