initial commit of ebook 34908HEADmain

5 files changed, 2631 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/34908-8.txt b/34908-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..cb1b49a
--- /dev/null
+++ b/34908-8.txt
@@ -0,0 +1,2615 @@
+The Project Gutenberg EBook of Torpan tyttö II, by Anton Wilhelm Lindgren
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Torpan tyttö II
+       Kuvauksia kansan elämästä
+
+Author: Anton Wilhelm Lindgren
+
+Release Date: January 10, 2011 [EBook #34908]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ II ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TORPAN TYTTÖ II
+
+Kuvauksia kansan elämästä
+
+
+Kirj.
+
+A. W. LINDGREN
+
+
+Hämeenlinnassa v. 1885,
+Hämäläisen osake-yhtiön kirjapainossa.
+
+Tekijän kustantama.
+
+
+
+
+Onkiveden pitäjässä pidettiin syyskäräjiä.
+
+Se oli jälkeen edellä kerrottuja tapauksia.
+
+Tullilan Liisa oli polisi-tutkinnossa tullut niin paljon
+epäluulon-alaiseksi Ruikan puupinon palosta, että hän oli haastettu
+oikeuteen. Vaan niin suurta syynalaisuutta ei hänestä kuitenkaan
+löydetty, että nimismies olisi rohjennut panna häntä kiinni.
+
+Mutta juuri kuin käräjiä istuttiin ja asiaa tutkittiin, jossa Liisa oli
+vastaajana, syntyi itse Ruikan talossa tulipalo.
+
+Tämän jutun kerromme oikeuden protokollista, niinkuin ne olemme
+lukeneet.
+
+Tutkinto lakkautettiin, koska ilmoitus tuli käräjätaloon, että tämä
+jälkimmäinen tulipalokin oli ulkoa sytyttämällä alkunsa saanut ja että
+Liisan äiti luultiin siihen syypääksi.
+
+Ei sekään palo tullut sitä vaarallisemmaksi. Olkilato tallin ja navetan
+välillä oli sytytetty, niin että tarkoitus kyllä oli saada koko talo
+poroksi. Ja siitä olisi saattanut tulla enemmän kuin aikomus olikaan.
+Sillä koko kylä oli yhten ryhmään rakennettu, paitse Siuron talo. Mutta
+kylän väki saapui pian apuun, lato hajotettiin ja kaikki muut huoneet
+saatiin säilymään.
+
+Mutta kysymys nousi kohta siitä, kuka oli tulen sytyttänyt. Ja niinkuin
+sanoimme, epäluulo kohtasi Liisan äiteä. Hän oli nähty lähimmäisissä
+tölleissä Ruikan yläpuolella. Hänen oli kuultu jo sitä ennen lausuvan
+uhkauksia Ruikan emäntää kohtaan. Ja uhkaukset olivat juuri sen
+laatuisia, jotka nähtävästi tarkoittivat paloa. Sillä ne julistivat
+Ruikan emännälle tulevaa köyhyyttä. Hän oli kenenkään käskemätä ja
+pyytämätä ollut tölliläisille avullisena perunan varsien leikkuussa ja
+sitomisessa. Lähimmäisestä perunamaasta oli hänen ollut mukava
+kenenkään huomaamata aidan ylitse pistää olkitukon Ruikan ladon
+nurkkaan ja siihen sytyttää tulen, niinkuin jäljestä päin nähtiin
+tapahtuneen.
+
+Sekin tuli häntä vastaan todistukseksi, että hän oli ollut ensimmäisiä
+paikalla, kun tulipalo huomattiin, ja että hän teeskeli avuliaisuutta
+sammuttamisessa, vaikka hänen avuliaisuutensa oli niin ja näin ja hän
+jo ensimmäisen vesikorvon kannettuansa valitti väsymystä ja hiipi
+tiehensä.
+
+Tästä kaikesta tuli uusi tutkinto, ja sekä äiti että tytär pantiin
+kiini.
+
+Ennen käräjän loputtua Onkiveden kylässä otettiin asia oikeuden eteen.
+
+Nimismies, joka virkansa puolesta oli yleinen päällekantaja, hankki
+tarpeelliset vieraat miehet.
+
+Molemmat tulipalot, sekä puupinojen että ladon palo, tutkittiin
+yhdessä.
+
+Liisaa vastaan saatiin toteen näytetyksi, että hän Ruikan tanssista
+pois työnnettynä oli monen kuullen lausunut ne sanat, jotka ennen
+olemme kertoneet. Siihen tuli vielä lisäksi, että hän pojilta
+porstuvassa oli kysynyt tulitikkuja. Ja lopuksi todistivat muutamat
+niistä nuorista miehistä, jotka olivat juosseet Liisan kotiin, että
+Liisa aivan samalla hetkellä näytti tulleen kotiinsa. Eikä hän
+oikeudessa saattanut tehdä selvää, missä hän oli viipynyt koko sen
+ajan, mikä oli kulunut hänen lähdöstänsä Ruikalta ja siihen, jona
+pinojen palo havaittiin ja hän sitten löydettiin kotoa.
+
+Joku tiesi todistaa viimeksi senkin, että Liisan vaalean karttuunisen
+hameen liepeet olivat kynttilänvalossa näkyneet tummemmalta, ikäänkuin
+märjältä iltakasteesta niitty-polulla.
+
+Onneksi Puolamäen Ivarille ei hänen tarvinnut tulla todistajaksi. Sillä
+ei kukaan huomannut hänen puhutelleen Liisaa Ruikan pihalla.
+
+Hänen todistuksensa olisi ollut kyllinkin rasittava niihin sanoihin
+katsoen, jotka Liisa oli hänelle lausunut.
+
+Mutta kun Ivar oli kohta sen jälkeen kadonnut Ruikalta ja hänen oloansa
+hyvin vähän siellä oli huomattu, koska hän ainoastaan hetken aikaa oli
+seisonut ovella; niin ei kukaan muistanut mainita häntä
+vieraaksimieheksi.
+
+Itse ei hän ymmärtänyt pitää niitä sanoja niin painavina, että hän
+olisi katsonut itseänsä velvolliseksi mennä niitä oikeudessa kertomaan.
+
+Kuitenkin oli ilman häntäkin oikeudessa selville tullut, ettei kukaan
+muu kuin Liisa ollut sytyttänynnä puupinoa ja hänen äitinsä olkilatoa.
+
+Molemmat he kiven kovaan kielsivät koko ajan, äiti kylmällä jäykällä ja
+joskus pilkallisella muodolla, tytär toisinaan tulistuneena, toisinaan
+synkässä mielen liikutuksessa, niin että hän usein puhkesi itkuun.
+
+Liisasta oli oikeuden protokollaan lisätty, että hän oli sievä
+muodoltaan, sorea varreltaan ja mitaltaan keskinkertainen.
+
+Tuomio julistettiin ja kuului niin, että molemmat olivat havaitut
+kostonpyynnöstä tehneen itsensä syypääksi murhapolttoon, äidin
+syyllisyys katsottiin kuitenkin suuremmaksi, koska hän oli aikoja
+miettinyt kostoa ja vakavalla päätöksellä tehnyt pahatyönsä, jota
+vastaan tytär äkillisessä mielen kiihoituksessa oli rikoksensa tehnyt.
+
+Paitsi sitä oli äiteä vastaan muitakin rikoksia ilmi tullut.
+
+Molemmat tuomittiin kuritushuoneesen, äiti viideksi ja tytär kahdeksi
+vuotta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tärkeimpiä askeleita, mitä ihminen elämässään astuu, on epäilemätä ja
+varmaankin se, kun hän menee avioliittoon.
+
+Olkoon se kumppani, jonka kanssa hän aikoo tämän liiton solmita, vaikka
+hänelle kuinkakin rakas -- ja ehkä vielä sitä enempi -- tuntuu se hetki
+kauhistavan juhlalliselta, jolloin tämä lupaus elin ajaksi lausutaan.
+
+Sillä tietysti ei se ole kenellekään yhden tekevä minkälaiseen
+tulevaisuuteen hän sitoo kanssansa toisen ihmisen.
+
+Ja jota tunnollisempi joku on, sitä painavampi on hänelle se hetki.
+
+Hän asettaa tietysti eteensä kaikkein ensinnä sen kysymyksen: Onko se
+rakkaus, joka hänen sydämmessänsä nyt kytee, kestävä koko elin ajan?
+Onko se rakkaus, jolla kumppani häntä lähestyy, kestävä koko
+elinkauden? Entä jos ajan mittaan mieli muuttuu, toisen taikka toisen,
+taikka molempain? Entä jos se onnellisuus, joka nyt kuvastaa heidän
+edessänsä tulevaisuudesta, muuttuu onnettomuudeksi? Entä jos köyhyys ja
+kurjuus astuu sen varallisuuden ja hyvän toimeentulon siaan, jota he
+nyt toivovat ja odottavat?
+
+Näitä ajatteli Marikin -- ja sitä enemmän, jota lähemmäksi se hetki
+joutui, jolloin lupaus oli lausuttava.
+
+Ja hän ajatteli niitä senkin vuoksi enemmän, koska hänellä mielestänsä
+oli suurempi edesvastaus kuin muilla.
+
+Jos hän olisi ollut menevä avioliittoon jonkun vertaisensa kanssa,
+jonkun torpan pojan, jonka synnyntäehdot ja taloudellinen tila olivat
+yhtäläiset hänen kanssansa, niin hän ei olisi näitä seikkoja tuntenut
+niin painavasti.
+
+Mutta hänelle oli pantu elin-ehdoksi kodollisen onnen luominen
+semmoiselle, jota kaikki mailma piti häntä itseään etevämpänä -- joka
+oli rikas eikä kuitenkaan rikas.
+
+Epäilemätä on niitä monta, jotka menevät avioliittoon, ilman pitkiä
+aprikoimisia, eivätkä kuvaa tulevaisuudesta eteensä mitään.
+
+Sillä muutoin ei nähtäisi niin lukuisasti solmittavan avioliittoja,
+joita muutaman vuoden perästä seuraa kaikkinainen kurjuus, minkä kuka
+hyvään olisi saattanut jo ennakolta arvatakin. Toisia taas on, jotka
+niin syvältä miettivät näitä asioita, etteivät milloinkaan uskalla
+mennä avioliittoon.
+
+Älköön kukaan luulko Marin olleen pahoillaan siitä että rikkaus jäi
+pois heidän laskuistansa. Päin vastoin oli se hänen mielestänsä hyvä.
+
+Sillä se olisi tuntunut rasittavalta, jos hän olisi tullut taloon,
+tuomata siihen yhtä paljon kuin hänen miehensä.
+
+Mutta hän epäili vieläkin, osaisiko Severin taipua varallisuudesta
+varattomuuteen. Ja hän tiesi, jollei kokemuksesta, kumminkin
+tunteellisesti, että köyhyys usein laimentaa ja jähdyttää rakkauden.
+
+Vaan toiselta puolen, olihan Severinin isä aivan kuin viskaamalla
+viskannut poikansa hänen syliinsä. Ja vielä lisäksi oli hän vaatinut,
+että Mari, koska hän oli Severinissä herättänyt rakkauden, myöskin
+tekisi hänestä miehen.
+
+Ja mikä vaimo, mikä neito ei iloitsisi tämän kaltaisesta
+luottamuksesta?
+
+Mitä Severiniin tulee, niin ei hän näitä asioita niin syvältä
+miettinyt. Hänestä oli kyllä siinä, ettei mikään estänyt häntä saamasta
+Maria vaimoksensa.
+
+Hän ei muistanut rikkautta eikä köyhyyttä. Hän tunsi itsessänsä
+äärettömän voiman, jolla hän raataisi maasta onnen ja tulevaisuuden
+itsellensä ja Marille. Sitä mahdollisuutta, että vastoinkäymiset
+saattaisivat tulla kukistamaan tätä onnea, ei hän tullut ajatelleeksi.
+
+Vaikka Severinin oli tyhjästä alkaminen, oli hänellä kuitenkin yksi
+etu, jota ei ole tavallisilla köyhillä.
+
+Hän olisi saanut lainata vaikka koko pitäjän rahat. Ja takaukseen hänen
+edestään olisi kuka hyvään ollut valmis menemään.
+
+Semmoinen etu ei ole aina todellinen etu, vaikka se joskus saattaa olla
+hyväkin.
+
+Moni on sen laatuisella kanssa-ihmistensä rajattomalla luottamuksella
+syösnyt itsensä perikatoon ja ne jotka häneen ovat luottaneet.
+
+Tämä luottamus Severiniin ei tietysti ollut hänen oma ansionsa, vaan
+hänen isänsä.
+
+Sillä Severin itse oli vielä liian nuori että kukaan olisi tietänyt
+hänestä päättää sitä taikka tätä.
+
+Senkaltainen isän ansio on juuri syynä siihen, että useimmiten rikkaan
+ja säästäväisen isän pojasta tulee tuhlaaja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli taas tultu uuteen kesään, vaan ei siihen aikaan, jolloin maanmiehen
+elovainiot ovat leikattavia niin kuin tätä juttua alottaessamme.
+
+Nyt oli toinen aika, se jolle luonto lupaa paljon, vaan usein pettää;
+jolloin pihlajat kukoistavat ja linnut laulavat; jolloin oraat ovat
+vihantia ja apila nostaa päätänsä nurmesta; se aika jona ei vielä
+tiedetä tuleeko kohtuulliset sateet ja kohtuulliset poudat eloa
+edistyttämään vai pitkälliset sateet tai pitkälliset poudat sitä
+turmelemaan.
+
+Hallakin saattaa silloin vielä olla kätkettynä jossain suolähteessä ja
+nousta sieltä pahoja töitänsä tekemään.
+
+Olemme usein kummastelleet, miksi ei maanmies siihen aikaan ole iloinen
+ja tytyväinen muodoltansa, koska linnut ilmassa, kalat meressä ja
+eläimet kedolla ovat iloisia.
+
+Tähän sanomme sen vastauksen, että jos kaikki onkin lupaavaa, niin ei
+kaikki pidä lupaustansa. Ja hän tietää kokemuksesta, ettei hänellä ole
+aikaa olla tytyväinen ennenkuin kaikki ovat ladossa ja aitassa, mitä
+latoon ja aittaan on toivottu.
+
+Hänellä en vasta silloin syytä olla tytyväinen -- jos on syytä -- kun
+aurinko nousee myöhään ja laskee varhain; kun pääskynen muuttaa pois
+hänen kattonsa räystään alta ja laulu linnut kuukausia sitten ovat
+vaijenneet.
+
+Mutta nuoret, jotka eivät ole kokeneet onnen vaihtelevaisuutta, ovat
+iloisia silloin kuin linnutkin laulavat.
+
+Mari oli nyt emäntänä Tuominiemen talossa ja Severin oli isäntä. Tosin
+oli se vain arenti-talo. Ja tavallista on se luulo, että jokainen
+viljelee mieluisesti ainoastaan omaa maatansa.
+
+Mutta nyky-ajan maanviljeliät ovat niin hartaita ammatissaan, että se
+on heille yhden tekevä kenenkä maan he saavat käsiinsä. He vääntävät,
+karhivat ja kyntävät sitä yhtä halukkaasti kuin jos se olisi heidän
+omansa.
+
+He tietävät, että maa, vaikka se olisi omaakin, ei kasva mitään, jollei
+siihen panna ahkeraa työtä. Ja taas toiselta puolen tietävät he, että
+kun maata muokataan, palkitsee se työn tekiänsä, vaikka se
+lainamaatakin olisi.
+
+Tämä rakkaus maahan on syntynyt meillä luullaksemme vasta viime
+aikoina. Se on maanviljelyskoulujen vaikuttama.
+
+Sillä ei kaikilla, jotka maanviljelyskoulua käyvät, ole toivoa saada
+omaa maata pidelläkseen. Mutta he pitelevät, niinkuin sanoimme, halusta
+kenen maata hyvänsä.
+
+Severin oli saannut haltuunsa Tuominiemen arenti-talon viime Maarian
+päivästä. Kohta sen jälkeen oli hän viettänyt häitä Marin kanssa ja
+vienyt hänen uuteen taloon emännäksi.
+
+Tuominiemi oli oikeastaan kruunun virkatalo. Se oli ollut viimeksi
+herrasmiehellä, joka hänkin oli siihen paljon työtä tehnyt. Hän
+oli pannut maat vuoroviljelykseen ja tuhlannut koolta varoja
+tekolannoitus-aineisin.
+
+Mutta hänelle tapahtui, niinkuin joskus tapahtuu muillekin, että hänen
+täytyi luopua talosta, ennenkuin hän sai nauttia hedelmiä työstänsä ja
+uhrauksistansa.
+
+Uusiin perinpohjaisiin muutoksiin on nimittäin ryhdyttävä
+varovaisuudella, ettei horjahdeta tieltä ojaan.
+
+Herrasmiehen vahingot tulivat kuitenkin Severinin hyödyksi. Sillä
+mahdollista on että hän muuten olisi saanut mennä samaa tietä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli iltapuoli, niinkuin sanoimme, sillä vuoden ajalla, jona päivät
+alkavat tulla hyvin pitkiksi ja yöt hyvin lyhykäisiksi. Aurinko oli jo
+laskun puolella. Ilmassa liikkui hienoa savua, jota päivän vieno tuuli
+ei ollut saanunna hajoamaan. Se tuli talon kytömaasta, jota Severin oli
+palkkamiestensä kanssa polttelemassa ja josta hän ei vieläkään ollut
+palannunna.
+
+Nuori emäntä oli toimessa karjapihassa, johon lehmät oli tuotu haasta.
+Niissä oli kaksi hänen kotoansa Puolamäestä. Ne hän vanhan tuttavuuden
+vuoksi itse lypsi. Ostolehmät ja mitä Severin oli kotoansa saanut,
+tulivat palkkatyttöjen osaksi. Talon kissa liikkui sekin emännän
+lähellä, odottaen osaansa ehtoomaidosta. Talon koira oli miesten kanssa
+kytömaalla.
+
+Kaikki oli tässä talossa nuorta: isäntä ja emäntä, kissa, koira ja
+karja. Eipä kummaa että koko talon yli oli ikäänkuin levinnyt
+runollinen vaippa.
+
+Nuori emäntä oli tarkka maitokamarissa. Sinne kannettiin, mitä oli
+lypsystä saatu -- ja koottiin puhtaisiin kehloihin. Näitä askareita
+piti Mari miltei tärkeimpinä.
+
+Marin maitokamari oli avara huone. Hän tahtoi sen niin, ettei se tulisi
+umpihenkiseksi. Usein hän sitä tuuletti, pitämällä akkunoita auki.
+Mutta kytömaan savu, joka muutoin ei hänen mielestänsä ollut katkeraa,
+oli hänen maitokamarillensa haitaksi. Vaan verhoilla, joita hän levitti
+akkunain eteen, koetti hän estää sitä tunkemasta huoneesen.
+
+Näissä toimissaan odotti hän Severiniä. Ehtoollinen oli pöydässä
+valmiina.
+
+Severin tulikin, kasvonsa ja mekkonsa ihan savustuneina.
+
+Mutta kun Mari kuuli miesten puheen pihalla, juoksi hän Severiniä
+vastaan, ettei hän toisi savun hajua maitokamariin. Vaan Severin oli jo
+ennättänyt porstuaan ja kiepasi Marin syliinsä.
+
+"Nyt kai olet hyvin väsyksissä, Severin."
+
+"En niinkään. Vielä minun tekisi mieleni rannalle, kun ilta on niin
+ihana, -- tuletkos, Mari?"
+
+"Tulen ainakin. Mutta ehtoollinen on valmis, ja väkikin on ateriansa
+ansainnut. Mennään ehtoollisen jälkeen. Silloin on ilta vielä
+ihanampi."
+
+"No mennään."
+
+Rannalle ei ollut pitkä matka, tuskin kiven-heittoakaan.
+
+Sinne teki Marin usein mieli, mutta aina ei hän sinne kerinnyt.
+
+Lukiallemme kuulunee oudolta täällä Hämeessä, kun maanviljeliä rakastaa
+järvenrantaa niin paljon, että hän sinne pyrkii väsyneenäkin päivän
+töistä.
+
+Tosin nähdään jokaisen rakentavan -- jos suinkin mahdollista on --
+asuntonsa lähelle järveä; vähin töllikin asettuu sinne; mutta emme
+todellakaan tiedä mistä se tulee. Sillä ei kukaan niin suuresti
+harrasta järvien laskemista ja kuivaamista kuin juuri hämäläinen.
+
+Hän ei rakasta järveä, taikka jos hän rakastaakin, on hän valmis
+laskemaan sen kuivaksi, jos se vain tuottaa hänelle tynnyrin-alankin
+karua vesijättöä.
+
+Severin ei ollut kuitenkaan sitä laatua. Hänen ihastuksensa oli järvi
+Tuominiemen edustalla. Hänen ei mieleensä johtunut, että hän siitä
+hankkisi itselleen vesijättöä, ei kyynärän pätkääkän.
+
+Ja siinä mielipiteessä oli Mari hänelle hyvä toveri.
+
+He läksivät rannalle, sittenkuin Mari oli saanut maitokamarinsa
+kuntoon, sulkenut akkunat ja lukinnut oven.
+
+Hänen täytyi siinä suhteessa olla varovainen, hänellä kun oli monta
+kutsumatonta vierasta pitoihin: hiiret, kärpät y.m. Kissaakan ei ollut
+takaamista, vaikka se tähän asti oli näyttänyt olevansa uskollinen.
+
+Järvi oli sileänä, sinisenä heidän edessänsä. Hieno savun vaippa oli
+levinnyt sen yli, niin ettei esineitä selvästi selittänyt toisella
+rannalla, muuta kuin että ne olivat korkeat ja kukkulaiset.
+
+Aurinko hohti punaisena savusumun läpi ja oli laskemaisillaan
+kukkuloiden taka.
+
+Talon koira, Sutki, joka aina seurasi isäntää, mihin tämä vain meni,
+seurasi häntä nytkin rannalle. Ja kissa, joka mielellään liikkui, missä
+emäntä liikkui, ei tahtonnut olla huonompi sekään.
+
+Paitsi sitä oli se Sutkin pahin riita kumppani ja harmittavainen kiusan
+tekiä.
+
+Sillä usein, kun Sutki-parka ei tiennyt aavistaakan pahaa, lensi kissa
+jostain loukosta vasten sen silmiä ja iski sille oiva korva-puustin.
+
+Mutta kun Sutki tiesi olla varoillansa käänsi se kissan lyötäväksi
+tuuhean häntänsä.
+
+Ja mirri oli tytyväinen, kun sai sitäkin käpälällänsä vempahuttaa.
+
+Ja nytkin, vaikka isäntä ja emäntä saapuivat rannalle kaikessa
+hiljaisuudessa, tuli kissa ja koira sinne täydessä tappelussa.
+
+Se tappelu kuitenkin oli pelkkää ystävyyttä, vaikka Sutki välin ärjyi
+kissan kovissa kourissa.
+
+Järvellä, vähän matkaa rannalta ui hanhi pari ja koko joukko keltaisia
+nyrkin kokoisia pikku-hanhia heidän muassansa.
+
+Marin ensimmäinen toimi taloon tullessaan oli ollut tämän hanhiparin
+hankkiminen samassa kuin hän toi kanoja ja porsaita.
+
+Hän oli siitä mielestä, että sellainen pikku karja myöskin hyödyttää.
+Ja ne kauran jyvät taikka leivän murenat, jotka niille keväällä
+suodaan, tuottavat voittoa syksyllä. Kesällä ne tuskin mitään pyytävät.
+
+Tuominiemessä ne erittäin menestyivät. Siellä kun järvessä kasvoi
+oivallista hanhen ruokaa. Ne olivat nytkin paraikaa vesiruohostossa
+ilta-ateriaansa nauttimassa.
+
+Mutta nähdessään Marin rannalla, jättivät he ateriansa ja läksivät
+kaikki, sekä isot että pikku-hanhet uimaan rannalle.
+
+Ja Marilla oli aina tämmöisiä tervehdyksiä varten leivän palasia ja
+murenoita taskussaan, joita hän nytkin viskeli tuttavilleen. Palaset
+täytyi hänen omilla valkoisilla hampaillaan pureksella pieniksi.
+
+Ja pikku-hanhilaisetkin, jotka aivan hiljan olivat lähteneet
+kuorestaan, noukkivat leivän mureneita aivan kuin he olisivat vanhoja
+ja tottuneita.
+
+"Esimerkin voima on suuri," sanoi tämän johdosta Severin, matkien
+kuuluisaksi tullutta sanan partta; "kaupungissa käydessäni olen
+huomannut, että varpuset ovat siellä paljoa kesymmät kuin täällä
+maalla, niinkin kesyt, että jollenma olisi varovaisempi, saattaisin
+astua niiden päälle kadulla."
+
+"Minä olen koettanut varpusiakin kesyttää," sanoi Mari, "mutta tähän
+asti ei se ole onnistunut."
+
+"Kyllä se onnistuu aikaa voittaen," lausui Severin; "minä luulen että
+sinä vielä kesytät, ei ainoastaan varpuset, vaan varikset ja teeret ja
+metsotkin."
+
+"Mutta mistä se tulee, että varpuset kaupungissa ovat kesyjä ja täällä
+maalla pelkoja?" kysyi Mari.
+
+"Tietysti siitä, että niitä täällä maalla vihataan -- ehkä minun
+mielestäni suotta."
+
+"Eikö ne vie muassaan pelkoa kaupunkiinkin?"
+
+"Vievät kyllä. Mutta kaupungissa ne näkevät noita koti-kyhkysiä, joita
+ne luulevat metsälinnuiksi. Niiden kanssa ovat he menneet yhteen
+'renkaaseen'. Ja kun kyhkyiset kävelevät ihmisten jaloissa, kävelevät
+varpusetkin."
+
+"Minä aivon kesyttää talomme varpuset," sanoi Mari päättäväisesti,
+"minä pidän niistä paljon, sillä syksyllä ja talvella, kun ei muita
+laulu-lintuja ole, kokoontuvat ne talon pihlajaan ja pitävät
+soittajaisia."
+
+"Ne ovat todellakin ainoat kakofonistit, jotka usein saavat
+moni-äänisen sopu-soinnun ja sentähden ansaitsevat kunnioitusta."
+
+"Ja tytyvät itse vähään. Sillä synkällä marraskuullakin, kun joskus
+hiukan päivän paistetta näkyy pilvien raosta, ovat he iloisia, aivan
+kuin olin täysi kevä."
+
+"Niillä ei ole almanakkaa, ne ehkä luulevat kevään silloin jo
+olevankin."
+
+"Eipä niinkään. Ne ovat kylläkin tarkkoja almanakassansa. Sillä vasta
+maaliskuulla näet niiden alkavan kanniskella korsia nokassaan. Se on
+kevään alku."
+
+"Mutta Mari," sanoi Severin, "sinä, joka kesytät kaikki mitä luonnossa
+on, etkös kesyttäisi noita järven kalojakin, jotka tuolla mukkelevat?"
+
+"Salakat minä kyllä kesytän sulle, jos niistä huolit. Minä viskaan
+niille tikun, niin ne kohta alkavat hypellä sen ylitse, ikään kuin
+muutkin voimisteliat."
+
+Näitä pakistessaan Marin kanssa, oli Severin hetken aikaa tarkasti
+silmäillyt tyventä lahtea, joka oli vähän matkaa sivummalla.
+
+"Toden totta," lausui hän hiljaisella äänellä mutta kiivaasti, "tuo
+lahti on tällä hetkellä täynnä lahnoja. Se on hedelmä-lahna! Nyt Mari
+saamme koettaa, onko sulla mahtia kesyttää niitä."
+
+Ja Severin riensi lähelle olevaan nuotta-latoon, jossa hänellä oli
+muutamia lahna-verkkoja. Ne hän pikaisesti kaappasi käsivarrellensa ja
+tuli joutuen taas Marin luokse.
+
+Aurinko oli jo laskenut kukkulain taka.
+
+"Nyt on soutaminen niin hiljaa, ettei vähintäkään airojen loisketta
+kuulu," sanoi Severin. "Järvessä ei ole ainoatakaan niin arkakuuloisaa
+kalaa kuin lahna."
+
+He astuivat hiljaa veneesen. Mari istui soutimille ja Severin perään.
+
+Severin oli harras ja taitava kalastaja. Ja varhain keväällä, kun jäät
+aukenivat rannoilta, pyyti hän haukia rysillä. Hän kävi yksin niillä
+toimilla. Ja se onnistui hyvin.
+
+Sitte myöhemmin, kun jäät tykkänään katosivat ja ilmat lämpenivät,
+kävivät he yhdessä särjen kudulla. Mari oli taitava airoissa. Hän
+piteli venettä niin tarkasti kuin kuka ikänään, eikä Severin tarvinnut
+häntä milloinkaan neuvoa.
+
+Mutta lahnoja ei tavattu kertaakan, eikä siis luultu niitä tälle
+paikalle nousevan.
+
+Sitä huvittavampi oli nyt, kun Severin näki tai luuli nähneensä
+liikkuvan niitä lahdessa.
+
+Mari kuljetti veneen aivan kuulumata lahden edustalle siihen suuntaan
+kuin Severin viittasi. He eivät vaihettaneet sanaakan, sillä nyt oli
+pakko olla ääneti. Mari souti pitkin lahden edustaa ja Severin laski
+verkot. Se kävi hänen mielestään hyvin ja hän oli tytyväinen, kun työ
+oli päättynyt. Sillä hän näki lahnaparven todellakin olevan apajassa.
+
+Hän viittasi Marille, että soudettaisiin ulos järvelle. Ja kun oli
+tultu niin kauvas, että uskallettiin puhua, lausui Severin.
+
+"Ne ovat viekkaita veitikoita, nuot lahnat. Ne jäivät kyllä apajaan.
+Mutta ei ole takaamista, että niistä ainoatakaan saamme."
+
+"Eikö olisi ollut parempi", kysyi Mari, "kun olisi menty apajan
+sisäpuolelle ja ajettu lahnat suoraa tietä verkkoon?"
+
+"Sillä keinoin kaikkein vähimmin saa," selitti Severin. "Ne puikahtavat
+verkon paulan alitse ja mistä he menevät. Verkkoon et niitä
+väkivallalla saa sekauntumaan."
+
+"Eiköhän nuotta olisi paras pyydys."
+
+"Ei. Lahna menee nuotan aidankin alitse. Se paras keino on, kun antaa
+sen mennä noin vapaehtoisesti verkkoon. Verkossa lienee sille jotain
+viettelevää. Kun sen aika tulee lähteä lahdesta, ja se tapahtunee noin
+puoli-yön aikana, niin se näkee edessänsä verkon. Mutta riimusilmukset,
+jotka ovat avarat, pettävät sen. Ne eivät näyttäne sille ensinkään
+peljättäviltä puoli yön hämärässä.
+
+"Se uskaltaa pistää aluksi päänsä ja vähitellen koko oman itsensä
+riimun läpitse. Vaan sitte on verkko vastassa. Sen silmukset ovat
+niinikään pettäväiset. Lahna tuijottaa niihin, ja jota kauvemmin se
+tuijottaa, sen suuremmiksi leviävät silmukset sen mielestä. Se tullee
+siitä, että lahnan silmät eivät ole suoraan edessä, vaan pään
+kummallakin sivulla."
+
+"Pettääpä semmoinen tuijoittaminen usein ihmisenkin silmiä, niin että
+esineet näkyvät ihan toiselta kuin ne alussa ovat."
+
+"Aivan oikein, eikä siis ole syytä kummastelemiseen, jos lahna-parka
+pettyy. Kun se on vähän aikaa katsellut noita silmukkeita, jotka sen
+silmissä ovat tulleet avarammiksi ja siirtyneet kauvemmaksi, ui se
+hiukan verran eteenpäin. Vaan samassa tuntee se kuonossaan ne langat,
+jotka se luuli olevan kauvempana. Tästä se säikähtyy ja peräytyy, vaan
+riimulangat koskettavat sen pyrstöä, josta se vielä enemmän säikähtyy.
+Nyt se taas ryntää eteenpäin tuimalla vauhdilla ja tunkee kiinni
+verkkoon. Ja tuskissaan alkaa se vääntää ja kietoa itseänsä verkossa
+varsin auttamattomiin."
+
+"Mutta sehän on julmaa." sanoi Mari.
+
+"Ei niinkän julmaa kuin koukulla ja ongella kalastaminen. Lahnaa ei
+verkossa vaivaa mitään kipu. Se ainoastaan kietountuu. Ja saatpa nähdä,
+kun nostamme verkot, jos niihin on tarttunut lahnoja, kuinka kauniisti
+ne ovat kapaloittuna, niin että niitä tuskin näkyy."
+
+He soutelivat vielä vähän aikaa järvellä. Severin oli sillä välin
+muuttanut airoihin ja Mari perään. Sillä ei ollut soveliasta, että
+vaimo souti ja mies piti perää. Ainoastaan verkkoja laskiessa oli se
+täytymys. Sillä Severin oli tottunut siihen työhön, jota Mari ei ollut
+koskaan koettanunna.
+
+"Ehkä soutelemme täällä siksi kuin tulee aika mennä verkkoja
+nostamaan?" kysyi Mari.
+
+"Siihen on vielä monta tuntia ja väsyisimme hukkaan," vastasi Severin.
+
+"Minä en väsy, mutta suotta se ehkä on."
+
+He päättivät mennä kotiin ja palata aamulla ennen auringon nousua
+verkkojansa kokemaan.
+
+He soutivat rannalle. Siellä istui Sutki uskollisesti odottamassa, ja
+hänen jalkainsa edessä makasi mirre.
+
+Näiden kahden kesken oli rauha tehty.
+
+Ja rauha ja hiljaisuus vallitsi koko luonnossa. Ainoastaan lehtikertun
+laulua kuului viidasta ja ruisrääkän huutoa vainiolta.
+
+Ennen auringon nousua oli Severin ja Mari taas rannalla ja veneessä.
+
+Nyt oli kokeminen, miten lahnat olivat kesytetyt. Pian jouduttin
+paikalle.
+
+Mari oli taaskin soutimilla. Mutta tällä kertaa oli huovattava, sillä
+venettä oli vietävä perää myöden, verkkojen nostamista varten. Mari oli
+hyvin taitava huopaamisessakin.
+
+Severin tarttui puikkariin ja nostatti vähän verkkoa.
+
+"Tämä painaa," lausui hän riemahtaen. Nyt ei ollut syytä olla niin
+äänetönnä kuin ehtoolla, verkkojen laskiessa.
+
+"Ehkä painaa vettymisestä," sanoi Mari.
+
+"Ei. Se nykäsee. Siellä on koko lahnaparvi verkossa.
+
+"Mistäs sen tiedät?"
+
+"Siitä kun yksi menee, menevät kaikki. He noudattavat
+kaiken-yhteisyyden aatetta."
+
+Severin nousi seisoalleen. Verkko oli raskas, täynnä kaloja. Mutta ne
+eivät välkkyneet, niinkuin särjet, tai salakat. Ne olivat kaikki
+kapaloitiuna niinkuin Severin oli ehtoolla ennustanut.
+
+Työ oli mitä raskaimpaa. Kolmen neljän, viiden naulan painavia lahnoja
+oli niin paljon kuin verkkoon oli mahtunut. Kappaleen eräästään oli
+Severinin pakko nostaa siitä veneesen.
+
+Alituinen liikunto verkossa näytti, että saalis oli elävää, vaikka
+kapaloittua.
+
+Aikaa kului tähän kokemiseen. Mutta ennen päivän nousua olivat verkot
+kuitenkin veneessä. Sitte soudettin joutuen rannalle.
+
+"Mitäs tällä kalan paljoudella teemme?" kysyi Severin.
+
+"Menet heti kaupunkiin myymään," vastasi Mari. "Maanviljeliän tulee
+muuttaa rahoiksi kaikki mitä hän taloudestansa irti saa."
+
+"Se on minunkin ajatukseni. -- Vilja ei yksin tuota korkoja ja velan
+kuoletusta."
+
+Severin juoksi taloon hakemaan väkeä avuksi verkkoja tyhjentämään.
+
+Siinä olikin suuri työ, saalis kun oli runsas ja työ joutuen tehtävä.
+
+Severin valjasti hevosen ja läksi kaupunkiin, korvollinen kaloja
+rattailla.
+
+Tori-aika oli jo ohitse, kun hän sinne saapui. Mutta hän seisahti
+kuitenkin tyhjälle torille, päättäen lähteä kulkemaan talosta taloon
+tavaransa kaupalle, jollei muu auttaisi.
+
+Mutta pian saapui hyvälle tavaralle ostajia, ensiksi kaikista taloista
+torin varrella ja sitten etäämmällä olevista. Sillä sanoma levisi pian.
+Eikä aikaakan niin pohja näkyi Severinin korvossa, ja hän oli ansainnut
+melkoisen rahasumman.
+
+Osa saaliista oli kuitenkin jätetty kotitarpeeksi.
+
+Ja emäntä palkkatyttöinensä ryhtyi ahkeraan työhön niitä perkaamaan ja
+suolaamaan.
+
+Heidän sitä tehdessään saapui Siuron isäntä ja emäntä taloon.
+
+"Kas niin, kiltti väki, varhain liikkeellä, näemmä," huudahti ukko jo
+kaukaa.
+
+"Tervetultua, appi ja anoppi taloon," vastasi miniä iloisesti ja meni
+vieraita vastaan ottamaan.
+
+Sittenkuin tavalliset pysähdys-toimet olivat tehdyt ja hevonen riisuttu
+ja saatu talliin, tahtoi Mari viedä vieraansa sisälle. Mutta Siuron
+isäntä lausui:
+
+"Olisinpa utelias tietämään, mitä te täällä askaroitsette."
+
+Ja hän johti askeleensa toiselle puolen pihaa, jossa palkka-tytöt
+kalveessa perkasivat kaloja.
+
+"Mitä katalan kaikkea minä näen," huudahti ukko, "mistä mailmasta
+tuommoisen kala-parven olette tavanneet?"
+
+"Omasta lahdesta viime yönä," vastasi Mari. "Niitä oli kahta vertaa
+enämpi. Mutta Severin lennätti toisen osan kaupunkiin."
+
+"Minä en ole vielä eläissäni noinkaan suurta saalista nähnyt saati
+kahta sen vertaa. Kuka sen jaksoi nostaa vedestäkään?"
+
+"Severin nosti ja minä soudin."
+
+"No toden totta, se olikin sinun onnellasi," riemasi appi.
+
+"Mutta kuinka tiesitte niitä mennä lahdesta pyytämään, vai onko teillä
+aina pyydykset ulkona?"
+
+"Severin ja minä läksimme eilen iltasella rantaan, huviksemme vain,
+sittenkuin töistä oli päästy. Siellä luuli Severin näkevänsä jotain
+liikuntoa lahdessa. Hän päätti aivan oikein, että se oli lahna-parvi.
+Me verkot veneesen ja laskemaan ne lahden suulle. Ennen päivän nousua
+me taas mentiin kokemaan ja saalista tuomaan."
+
+"Kas se onni oli," sanoi tähän kummastellen Siuron emäntä.
+
+"Vaan nyt minulla on kaksi kiirutta, joka harvoin tapahtuu," muisti
+Mari. "Lehmät odottavat lypsäjäänsä karja-pihassa. Ja tämä työ on kai
+katkaistava."
+
+Marilla oli totuus. Lehmät alkoivat mylviä levottomana tästä
+tavattomasta odotuksesta.
+
+Hän siis kiiruhti niiden hoidolle palkkatyttöjen kanssa, mutta lähetti
+yhden heistä vieraille kahvia keittämään.
+
+Siuron isäntä ja emäntä tulivat myöskin karja-pihaan, katsomaan kuinka
+menestyneitä Marin elukat olivat. Ja heidän täytyi myöntää, että ne
+olivat hyvässä ruokossa.
+
+"Teillä mahtanee olla aimo syöttömaat," sanoi Marin anoppi, "koska
+luontokappaleet noin kiiltävät."
+
+"Meillä on sekä kelpo hakamaat että kylvöheinälohkoja semmoisia, jotka
+pian tulevat rikottaviksi uudelle kylvölle."
+
+"Teidän kävisi pitää ehkä enemmänkin karjaa."
+
+"Epäilemätä tulemme pitämäänkin, kumminkin suvella sillä laitumet
+menisivät muuten hukkaan. Kuinka heinän sato onnistuu, sen mukaan kai
+jo lisäämme karjaa talveksi."
+
+"Sehän näyttää lupaavalta."
+
+"Olisimme jo hankkineet jonkun naudan lisäksi. Mutta minun teki mieleni
+koota kokemusta tänä suvena. Jos laidunta rasittaa aivan suuri
+karjakin, niin lehmät ehtyvät. Nyt ne antavat runsaan maidon."
+
+Mari oli tätä puhuessansa lypsänyt ahkerasti kello-kaula lehmää. Hän
+nousi nyt ja näytti kuinka paljo se oli herunut yökaudessa.
+
+"Kas vaan," ihmetteli hänen anoppinsa. "Siinä on todistus hyvästä
+laitumesta."
+
+"Ja ehkä todistus siitäkin, ettei laidunta saa liiaksi rasittaa," sanoi
+hänen nuori miniänsä. "Minä lypsän mieluummin paljon yhdestä lehmästä
+kuin vähän kahdesta."
+
+"Te tulitte liian varhain, hyvä appi ja anoppi," jatkoi Mari, "niin
+tervetulleita kuin olettekin. Talon emännällä on näin aamuulla niin
+monta askaretta, ettei hän kerkiä tavalliseen kohteliaisuuteen."
+
+"Sen vuoksi me tulimmekin näin aikasin," vastasi tähän anoppi. "Me
+tahdoimme nähdä sinua askareissasi, emmekä pyydä sinulta enempää
+kohteliaisuutta, kuin että saamme nähdä sinun niissä."
+
+"Paljon on toimia, joita emännän täytyy uskoa palkollisille," jatkoi
+Mari. "Mutta maitokamariani en minä usko kellekään."
+
+"Se on oikein," myönsi anoppi; "mutta niitä tulee joskus aikoja,
+jolloin et aina itse pääse askareihin -- tulet joskus sairaaksi taikka
+olet matkalla. Sillä ethän aivo alituisesti pysyä kotosella, Mari?"
+
+"No, tietysti en, vaikkenma tähän saakka vielä ole käynyt kotoa poissa
+muualla kuin kirkossa."
+
+He menivät nyt Marin maitokamariin. Siuron ukko seurasi, mitään
+puhumata. Hän jätti ne seikat emäntäin keskusteltavaksi, ikäänkuin ei
+ne olisi kuuluneet hänen käsitysalaansa.
+
+Maitokamari oli siisti, puhdas ja raitis, niinkuin sen jo eilis-illalla
+näimme, ja veti hyvinkin vertoja Siuron emännän maitokamarille.
+
+Mari avasi akkunat ja sovitti taas verhot päivää vasten.
+
+"Tämä keino ei ole oikein hyvä," sanoi Mari. "Ilmatorvet seinissä ovat
+ajanmukaisemmat. Severin lupasi tuoda semmoiset kaupungista."
+
+"Ne lienevät todellakin mukavammat," sanoi Siuron emäntä.
+"Niitä käy pitäminen auki yöt ja päivät. Eikä niistä pääse sisälle
+pikku-varkaatkaan, ei edes talitintit, kun ne sulkee rautaverkolla,
+joka päästää ilman kulkemaan."
+
+Heidän näitä haastellessaan, täytti Mari tyttöjen avulla tyhjät ja
+puhtaat kehlot aamumaidolla.
+
+Sittekuin tytöt olivat menneet, jatkoi Mari.
+
+"Ja mitä siihen tulee, että minä vain itse tahtoisin askareeni
+toimittaa, niin olisi se aivan mahdotonta. Sillä ainahan estettä
+sattuu. Tytöt, jotka minun kanssani askaroitsevat, näkevät kuinka minä
+ne teen ja oppivat tekemään samalla tavoin. Ja minä aivon sovittaa
+niin, että kun minulle joskus este tulee, joku heistä on luotettava
+minun työni toimittamaan."
+
+"Aivan oikein," myönsi anoppi.
+
+"Ja taas, kun ei minulla ole estettä, ryhdyn minä itse toimiin ja
+korjaan, mitä on korjattavaa."
+
+Näitä kaikkia puheltaessa oli aamuaskareet toimitettu, karja hoidettu,
+porsaat ruokitut ja vasikat viety hakaan.
+
+Nyt vasta luuli emäntä hänellänsä olevan aikaa vieraitansa
+kestitsemään.
+
+Kahvi oli valmis. Mutta koska vieraat olivat jo varhain olleet ylhäällä
+ja taloon kerinneet eikä Mari itsekään ollut einettä vielä tänäpänä
+maistanut, toi hän pöytään voita ja juustoa ja aamu-maitoa.
+
+Muuta ei talossa vielä ollutkaan omasta kohden, ei edes leipää. Sillä
+uusi isäntä-väki oli vasta keväällä muuttanut taloon eikä vielä mitään
+saanunna korjata muuta kuin karjan antia ja mitä järvestä oli saatu.
+Edellinen oli runsasta, niinkuin itse Siuron emäntäkin oli sitä
+kiittänyt. Ja jälkimmäinen oli vielä runsaampaa, niinkuin viime
+yöllisestä saaliista olemme nähneet.
+
+Vasta syksyllä oli toivo saada koota varsinaiset tuotteet sekä
+maasta, että eläinkunnasta. Ja olemme nähneet että alku oli hyvä
+jälkimmäisessä.
+
+Tänäpänä, kun appi ja anoppi olivat, niin sanoakseni talon
+katsojaisilla, saamme ehkä nähdä, mitä edellisestä on toivottavaa.
+
+Palajamme kahvi pöytään. Että siinä oli leipääkin, oli ymmärrettävä.
+Mutta jyvät olivat ostettavat, kunnes ensimmäiseen riiheen päästäisiin.
+
+Ihka-valkoinen liina oli levitetty pöydälle. Kupit ja lautaset ja
+veitset kiilsivät kirkkaudesta ja itse kahvipannukin.
+
+Se kuului Marin ominaisuuksiin että kaikki mitä hän piteli, oli
+puhtaudesta hohtavaa.
+
+Itse nuoren emännän pukukin eli kirkas ja siisti.
+
+Näyttipä ikäänkuin ei häneen tarttuisikaan mikään sovaistus töistään ja
+toimistaan.
+
+Mari ja hänen vieraansa aterioitsivat pöydän herkuista ja joivat kahvia
+päälle.
+
+"No miltä tuntuu, Mari, jalka oman pöydän alla?" kysyi appi.
+
+"Aina se on arveluttavaa, näin alusta kumminkin," vastasi Mari; "eipä
+tiedä kukaan, kuinka lopussa käy."
+
+"Onhan meillä jokaisella taivaallinen Isä, johon saamme luottaa,"
+muistutti anoppi.
+
+"Häneen minäkin turvaan," sanoi Mari, "ja mieleni pysyy siis
+levollisena."
+
+"Näyttäähän tässä talossa kaikki lupaavalta," lausui Siuron isäntä,
+"vaikken ole vielä nähnyt teidän vainioitanne ja vuoroviljelystänne."
+
+"Pahaksi onneksi on Severin poissa. Mutta kyllä minäkin ne tunnen ja
+osaan teille näyttää. Vaan ehkei anoppi jaksa kävellä?"
+
+"Jaksan kyllä, kun hiljaa käydään," sanoi anoppi.
+
+Aamu aterian päätettyä läksivät kävelemään, sittekuin Mari oli antanut
+palkollisillensa tarpeellisia määräyksiä.
+
+Niinkuin olemme mainineet, oli Tuominiemen maat pantu
+vuoroviljelykseen.
+
+Niitä lohkoja käytiin nyt siis tarkastamaan. Suvi viljat ottivat niissä
+enimmän tilan, Ruista kasvoi ainoastaan kahdessa lohossa. Sitä oli siis
+apen mielestä vähän, vaikka laiho oli jotenkin hyvää.
+
+"Eihän tuosta tule niinkään paljon, että puustellin arenti saadaan
+maksetuksi," sanoi Siuron isäntä.
+
+"Ei meidän olekaan pakko maksaa koko arentia rukiissa," vastasi Mari.
+"Me saamme suorittaa muissakin viljoissa. Ja kauraa on paljon
+kylvettynä."
+
+"Onko muuta kuin vuoroviljelyksen lohkomaat."
+
+"On suuri korpi, johon edellinen haltia oli aikonut kylvää ruista, vaan
+ei jaksanut. Severin kylvi sen keväällä kauralla, ja siinä on aimo
+oras."
+
+"No se nyt on jotakin."
+
+"Ja yhtä suuri korpimaa on valmiina ruiskylvölle. Se poltettiin
+suurimmaksi osaksi eilen."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jätimme miniän appensa ja anoppinsa kanssa vuoroviljelyksiä tutkimaan.
+
+Tietysti he ilman meidän johdatustamme löysivät tiensä sieltä takasin
+taloon.
+
+Sillä luottamuksella astumme ajassa pitkän askeleen eteenpäin.
+
+Nyt on ihan toisenlainen vuoden aika kuin mitä edellisissä kohtauksissa
+olemme kuvailleet. Lunta on maassa ja järvi on jäässä. Paitsi sitä on
+järvellä oiva reki-keli.
+
+Joulu on vietetty ja Loppiainen. Ja mikä vielä parempi on, verot ovat
+maksetut kruunun makasiiniin. Ja hinkaloisss on vielä jäljellä jyviä --
+liikeneepä ehkä myytäväksikin.
+
+Sillä Tuominiemi sai hyvän vuoden tulon. Ja korpi tuli kelpo kylvöön
+syksyllä -- ja vahvaan oraasenkin, samoin vuoroviljelyksen lohkomaat.
+
+Nuori emäntä järjesti villa-kehruuta. Suveksi oli taas kangastuolit
+pantavat käymään. Sillä tähän taloon ei ostettu aivinaista eikä sarkaa.
+Sitä kudottiin kotona.
+
+Nämät työt olivat palkka tyttöjen tehtävät, askareitten välillä. Emäntä
+ei itse niihin kerinnyt, hän ainoastaan järjesti ja sovitti työt.
+
+Talossa oli paljon neulottavaakin. Ja Mari oli saanut Severiniltä
+jouluksi neulomuskoneen. Sitä hän nyt halusta pyöritti, tehden
+vaatteita itsellensä ja Severinille niistä aivinaisista ja villa
+kankaista, joita edellisenä suvena oli kudottu.
+
+Sillä siitä ajasta keväällä, kun karja päästetään laitumelle, aina
+heinä- ja elon-aikaan saakka, on naisväki joutilaana kutomaan kangasta.
+
+Ja sitä työtä tehdäänkin vielä monessa kohden Hämeessä.
+
+Tosin houkuttelevat hyvät pellavan hinnat monenkin myymään varastonsa
+liian niukalle. Mutta harva ostanee kuitenkaan valmista kangasta
+tehtaista, vaikka sitä halvallakin saadaan. Useimmat kutonevat yhä
+vieläkin kangastarpeensa kotona.
+
+Ainoastaan kirkkovaatteisin ostetaan tehtaitten ja ulkomaiden teoksia.
+
+Ja se on ylellisyyttä, jota ei kukaan kadehtine niiltä, joilla
+ylellisyyteen varoja on.
+
+Mutta yhteinen kansa maalla käy vielä kotokutomissa vaatteissa
+kirkossakin. Ja toivottava olisi, että he edelleenkin pysyisivät siinä
+tavassa.
+
+Mari oli leikannut paksusta aivinaispakasta tusinan paitoja
+Severinille. Niitä hän nyt alkoi neuloa uudella koneellansa.
+
+Hän tarttui työhön miltei tulisesti. Hänen muotonsa kuvasti -- ensi
+kerran -- jotain huolellista, levotonta. Hän ei ollut tytyväinen.
+
+Severin oli lähtenyt ajamaan jäälle, samalla oriilla, jonka seurassa
+hänen ensikerran tapasimme. Se oli hyvä juoksia, ja hän tahtoi
+opettaa sitä vielä paremmaksi. Hän oli päättänyt lähteä kaupunkiin
+kilpa-ajolle. Ja sentähden hän sitä harjoitti joka päivä.
+
+Se tietysti on paras keino, jos palkintoa voittaa mieli. Ja palkintoa
+Severin toivoi, osittain rahain osittain kunnian vuoksi.
+
+Sillä sanomalehdissä mainitaan niiden nimet, jotka voittavat, eikä
+ainoastaan heidän, vaan hevosenkin nimi, muoto, ikä, koko j.n.e., jotka
+tietysti aina on jotain viehettävää.
+
+Mari oli Severinin kanssa ollut useat kerrat ajelemassa. Mari istui
+silloin aina "kappi-reessä" ja Severin oli takana.
+
+Mutta kun tuli kysymys kilpa-ajoista, niin ei Mari enää tahtonut olla
+muassa. Silla kahden hengen painoa ei kelpo juoksia sietänyt Marin
+mielestä.
+
+Severin oli kyllä kehoittanut häntä nytkin tulemaan. Sillä sitä
+paremmin Orkko sitten kiitäisi radalla, kun Severin yksin olisi reessä.
+Vaan Mari oli hiljaisesti ilmoittanut mielipiteensä, ettei hän
+puolestansa hyväksynyt noita Severin kilpa-ajo tuumia.
+
+Silloin oli Severin, tapansa mukaan, siepannut Marin syliinsä ja
+tanssinut hänen kanssaan pitkin laattiaa. Mutta hän oli kuitenkin,
+huolimata Marin mielipiteistä, mennyt ajamaan.
+
+Se ei ollut vielä pilvi, mutta se uhkasi tulla ensimmäiseksi pilveksi
+heidän avioliittonsa taivaalla.
+
+Se oli se, joka nyt huoletti Maria siinä kun hän istui neulomakoneen
+ääressä.
+
+Severin oli hyvä ja rakastavainen aviomies. Ja Mari piti hänestä ehkä
+hellemmin kuin ennen.
+
+Mutta heillä oli talous perustettava ja velka maksettava, eikä Marin
+päähän mahtunut se ajatus että kilpa-ajovoitoilla velkoja
+maksettaisiin.
+
+Hän ei kuitenkaan hennonut siitä laveammin puhua Severinin kanssa.
+Sillä hän olisi suonut miehellensä kaikkia mahdollisia huvituksia,
+koska Severin, paitsi muuta, oli kaikin tavoin kelpo talon mies.
+
+Mutta hän kamoksui kilpa-ajoja. Niissä oli hänen mielestänsä jotain
+rajua uhkapelin muotoista, jota hän ei itsekään saanut ajatuksissaan
+oikein selville.
+
+Kaikessa tapauksessa olivat kilpa-ajot hänen mielestänsä ainoastaan
+rikasten ja joutilaitten työtä, eikä vasta-alkavien, joilla maatilansa
+oli ainoastaan arennilla.
+
+Pyörittäessänsä neulomakonetta ei Mari kuullut että joku tuli
+porstuaan.
+
+Ovi aukeni ja sisään astui vanha tuttavamme unilukkari.
+
+"Hyvää päivää, nuori emäntä," tervehti vieras, "niin ahkera ja
+uskollinen."
+
+Marin kasvot kävivät iloisiksi. Hän nousi työltään ja otti vieraan
+vastaan ystävällisesti.
+
+Sillä unilukkari oli kaikkien nuorten pitäjäläisten tuttu heidän
+lapsuudestansa ja kunnioitettu vieras, mihin taloon hän vain meni.
+
+"Niin yksin ja niin uuttera," lausui unilukkari. "Missä Severin on?"
+
+"Hän on ajelemassa."
+
+"Ajelemassa? Yksinkö; ettekö käy molemmin ajelemassa?"
+
+Kysymys oli arka, mutta unilukkari oli suoraluontoinen mies, joka heti
+sanoi mitä hän ajatteli, milloin hän ajatuksensa lausui.
+
+Hänestä oli kummaa, että nuori aviomies oli yksin lähtenyt huvia
+ajelemaan ja jättänyt nuoren vaimonsa kotiin.
+
+Mutta Mari riensi selittämään asian oikean laidan.
+
+"Severin vaatei kyllä minua kanssansa tälläkin kertaa," sanoi hän,
+"niinkuin minä aina ennenkin olen ollut hänen kanssansa ajelemassa;
+mutta minä ajattelin, että koska Severin opettaa hevostansa
+kilpa-juoksuun, niin on kaksi henkeä reessä liikaa."
+
+"Aikooko Severin mennä kilpa-ajoihin?"
+
+"Onhan hänellä niitä tuumia ollut."
+
+"Vaan ethän sinä häntä niihin tuumiin kehoita Mari?"
+
+Taas huomasi unilukkari, että hän liian läheltä oli tarttunut toisten
+asioihin, jotka oikeutta myöden eivät häneen koskeneet. Mutta sana oli
+sanottu.
+
+Ja se kajosi hiukan kipeästi Marin mieleen, koska Mari salaisesti oli
+siitä ajatuksesta, ettei Severinin paikka ollut kilpa-ajoradalla.
+
+"Minä en ole häntä juuri kieltänyt enkä käskenyt," vastasi hän
+lyhyesti.
+
+"Vaan sinun pitäisi kieltämän, luulenma." sanoi unilukkari.
+
+"Pitäisikö hänen minua tottelemankin. Eikö miehellä saa olla omaa
+tahtoansa?"
+
+"Hänen pitää aina totteleman järjellistä neuvoa."
+
+"Vaan enhän minä tiedä olisiko se neuvo niin järjellinen," sanoi Mari.
+"Kaikki ihmisethän nyt puuhaavat kilpa-ajoissa, yksin naisetkin."
+
+"Olkoonpa niiksi, vaan minä puolestani en pidä kilpa-ajoja semmoisesta
+arvosta."
+
+"Kuinka niin?" kysyi Mari, vaikka hän, niinkuin jo sanoimme, oli
+salaisesti samasta mielestä kuin unilukkarikin.
+
+"Ensiksi kuluu niihin paljon aikaa," sanoi unilukkari, "niin että
+ainoastaan joutilaitten käy niihin ryhtyminen. Ja heille se huvi olkoon
+myönnetty, koska ei heiltä muutakaan hyödyllistä saa odottaa."
+
+"Ja toiseksi?" tutkasi Mari.
+
+"Toiseksi on kilpa-ajoissa viisi, kuusikymmentä ajajaa, joista toiset
+puolet jo tavallisesti hylätään ensi koetuksessa, niin etteivät pääse
+kilpailemaankan. He ovat siis tehneet hukka-matkan. Eikä ainoastaan
+sen, vaan paljon hukkatyötä, harjoitellessaan semmoisia konia, jotka
+eivät kilpa-juoksuun kelpaa."
+
+"Entäs ne toista kolmekymmentä, eihän nekään kaikki palkinnoita voita,
+vaikka he kilpailemaan pääsevätkin?"
+
+"Ei, niin. Ei niistä voita muut kuin viisi, kuusi, korkeintain
+kymmenen. He kulkevat sitte kilpa-ajoista kilpa-ajoihin ja voittavat.
+Ne kaksikymmentä ovat tehneet hukkatyön, niinkuin nuo kolmekymmentä
+edellistäkin. Ja heille olisi parempi ollut, kun olisivat pysyneet
+kotona."
+
+"Ehkä teillä on vielä muitakin moitteen syitä kilpa-ajojen suhteen?"
+kysyi Mari.
+
+"On vielä kumminkin yksi ja se on minun mielestäni kaikkein tärkein,"
+sanoi unilukkari. "Nuot ensiksi mainitut kolmekymmentä ovat epäilemätä
+kaikki koettaneet väkisin herättää juhdissansa juoksia-kykyä. Se
+synnyttää kaikkein ilkeintä hevosen rääkkäystä."
+
+"Siinä minä puolustan Severiniä," lausui tähän Mari, "ettei hän
+rääkkäämällä pakoita hevostansa juoksiaksi. Se osaa mennä niin paljon
+kuin se tahtoo ilman lyömätä. Ja senkin minä itse olen nähnyt kello
+kädessäni, että se toisena päivänä on juossut nopeammin kuin
+edellisenä. Se tulee kai harjoittamisesta."
+
+"Nytpä kuulen, että sinä, Mari, itse olet kiivas kilvan-ajaja."
+
+"En aivan niin kuin ehkä puheestani luulette. Minusta on hauskaa kun
+hevonen halusta juoksee ja hyvin juoksee. Mutta nuot kilpa-ajo juhlat
+eivät minua sen vuoksi huvita. Ja myönnän mahdolliseksi senkin, että
+moni rääkkää hevostansa, saadaksensa siitä juoksian."
+
+"Ja minä puolestani myönnän, että niitä on järjellisiä hevosmiehiäkin,
+jotka taidolla osaavat opettaa hyvän hevosen juoksemaan. Ja semmoinen,
+kuulemma on sinun Severisi," sanoi unilukkari naurahtaen.
+
+"Uskottehan minun puheeni?"
+
+^Myönsinhän minä sen. Vaan en minä tänne tullut oikeastaan puhumaan
+hevosmiehistä ja kilpa-ajoista. Minulla oli muuta asiaa."
+
+"Olkaa nyt meillä päivällisillä. Severin tulee kohta kotiin, arvaten,
+niin saamme sitte keskustella teidän asiastanne."
+
+"Niin minun asiani koskeekin teitä molempia."
+
+Samassa kuului kulkusten kilinää. Mari vilkasi ulos akkunasta.
+
+"Tuossa Severin nyt tulee. Katsokaapas kuinka uljas hevonen hänellä
+on."
+
+"On kyllä," myönsi unilukkari.
+
+"Eikä ensinkään rasitettu."
+
+"Eipä tuo siltä näytä."
+
+Severin katsahti ylös reestänsä ja näki Marin akkunassa. Hän nosti
+lakkiansa ja kumarsi uljaasti. Hän tervehti myöskin unilukkaria, jonka
+hän näki akkunassa ja tunsi.
+
+"Nyt on kai Orkko juossut monta virstaa nopeammin entistä," sanoi
+unilukkari, "koska Severin näyttää niin mieltyneeltä."
+
+"Surullinen ei kuin juuri koskaan ole," lausui tähän Mari. "Mutta
+arvattavasti onkin hevonen kuljettanut yhtä henkeä paremmin kuin
+kahta."
+
+Hyvät aikoja kesti vielä, ennenkuin Severin kerkisi sisälle. Sillä hän
+oli tarkka hevosmies ja hoiti ja kuivaili virkkuansa huolellisesti,
+ennenkuin hän sen peitti ja lähti tallista.
+
+Severin tuli sisälle iloisen näköisenä.
+
+Hän tervehti vierasta ja sanoi sitte vaimollensa:
+
+"Kas niin Mari. Sinulla oli totuus. Orkko voitti radalla puolen
+minutia, kun ei sillä ollut reessä muuta kuin yksi henki."
+
+"Kyliähän minä sen arvasin."
+
+"Mutta eikös kahden olisi hauskempi ajaa?" kysyi tähän unilukkari.
+"Mitä hyvää siitä on, jos hevonen hyvin juoksee, kun ei siitä muille
+ole huvia kuin ajajalle."
+
+"Kun hevosta opetetaan voittajaksi, niin ei se ole huvin ajoa," lausui
+lyhyesti Severin. Hän tahtoi sillä ikäänkuin katkaista kaikki ne
+väitteet kilpa-ajoja vastaan, joilla hän tiesi unilukkarin olevan
+varustettuna.
+
+Unilukkari ymmärsi myöskin, ettei tässä kinaaminen mitään hyödyttäisi.
+Sentähden hänkin jätti laveammat puheet siitä asiasta.
+
+Mari ilmoitti, että päivällinen oli pöydässä ja he kävivät kaikin
+kolmen aterialle.
+
+Unilukkari aikoi nyt tuoda esille asiansa, mutta kun hän havaitsi, että
+hän jo muutenkin oli koskenut arkoja paikkoja, päätti hän vielä viipyä.
+
+Puhe kääntyi siis tavallisiin ja jokapäiväisiin asioihin. Haasteltiin
+kelistä, ilmasta, tavarain hinnoista kaupungissa j.n.e.
+
+Mutta Severin, jonka mieli yhä liikkui hevosessaan ei malttanut olla
+siitä puhumata ja sen juoksua kehumata.
+
+"Saanko luvan kysyä," lausui nyt sen johdosta unilukkari, "paljonko
+vaatisit virkustasi, jos sen myisit -- vaikka en minä sitä osta,"
+lisäsi hän varovasti.
+
+"En todellakaan tiedä," vastasi Severin. "En ole koskaan ajatellut sitä
+myydäkseni, kun olen sen kotoa saanut, ikäänkuin perintönä."
+
+^Mutta ajatellaanpas, että se olisi sinulle taloutesi haitaksi taikka
+suoraan vahingoksi, etkös sittenkään luulisi olevan sinulla oikeutta
+myydä?"
+
+"Minun täytyisi kuitenkin siinä tapauksessa kysyä lupaa isältäni.
+Sillä häneltä minä sen sain varsana. Ja hän sen kasvatti minulle
+täysi-hevoseksi, kun minä olin kotoa poissa."
+
+"Siinä tietysti ajattelet aivan oikein. Mutta jos kysyisit ja saisit
+luvan, paljonko vaatisit?"
+
+"Minun olisi ehkä ensin kuuleminen, mitä suuret hevosmiehet semmoisesta
+luontokappaleesta tarjoavat. Vaan tässä pyydän kysyä, millä tavoin te
+ajattelette, että se hevonen saattaisi tulla minun taloudelleni
+haitaksi taikka vahingoksi."
+
+"Se on helppo sanoa minun kannaltani. Sen hoito ja ruokko maksaa
+tietysti enemmän kuin kahden hyvän lypsylehmän, ja hyöty on vähempi."
+
+"Mutta jos minä voitan sillä esim. ensimmäisen palkinnon kilpa-ajoissa,
+niin minä niillä rahoilla sekä ostan että ruokin kaksi lypsy lehmää."
+
+"Onnen kauppa on -- onnen kauppaa," sanoi unilukkari -- eikä hän sen
+enempä huolinut siitä asiasta pakinoida, koska hän jo oli selittänyt
+mielipiteensä Marille.
+
+Severin ei kuitenkaan menettänyt näistä unilukkarin vastaväitteistä
+sitä hyvää mielen tuulta, minkä hän äskeisessä ajossa oli saavuttanut.
+
+"Joka ei onnea tavoita, se ei onnea voita," oli vain hänen yhtä lyhyt
+vastauksensa.
+
+Mari ei sekaantunut tähän keskusteluun.
+
+Hänessä oli salainen tunne, joka vakuutti hänelle, että unilukkarissa
+oli totuus.
+
+Mutta rakkaus mieheensä esti hänen antamasta sille tunteelle sitä siaa,
+jonka se ansaitsi.
+
+Kuitenkin se vaikutti hiljaisesti hänen mielessänsä, niin että hän
+hartaammin kuin ennen rupesi toivomaan ettei Severin olisi niin ahkera
+noissa kilpa-ajoharjoituksissaan.
+
+Päivällisen jälkeen he puhuivat niitä, näitä, kunnes kahvi tuli.
+Silloin muisti taas unilukkari asiansa ja lausui:
+
+"Mainitsin jo tullessani, että minulla oli isännälle ja emännälle
+asiaa. Se on kuitenkin sitä laatua, että sen parhaiten saatte selville
+tästä kirjeestä."
+
+Unilukkari otti kirjeen povitaskustansa ja antoi sen Marille.
+
+"Pyydän siis," jatkoi hän, "että jonain joutohetkenä luet sen ja
+keskustelet asiasta miehesi kanssa. Saamme sitte joskus kuulla, mitä
+päätätte."
+
+Päivä rupesi jo hämyttämään, niin ettei enää kelvolla käynyt lukeminen
+kirjoitusta, joten Marikin pisti sen taskuunsa, vaan päätti kuitenkin
+heti valoa sytytettyänsä lukea se.
+
+Unilukkari sanoi nyt jäähyväiset, ja Severin seurasi häntä ulos. Mutta
+havaittuansa, että unilukkari oli tullut jalkasin, pisti hän yhtäkkiä
+hevosen valjaisiin ja saatti hänen kylään.
+
+Mari sytytti sillaikaa lampun ja päätti lukea tuon hänelle annetun
+kirjeen.
+
+Se oli kirjoitettu unilukkarille ja Liisan nimi oli sen alla, hänen,
+joka paraikaa istui vankiudessa murha-poltosta.
+
+Hän ei valittanut nykyisiä kohtaloansa. Hän kärsei mitä hän oli
+hurjuudellansa ansainnut. Eikä hänen kärsimisensä olleet ankarat.
+
+Mutta häntä kauhistutti se kohtalo, mikä hänen osaksensa tulisi, kun
+hän kuukauden, parin päästä laskettaisiin vapauteen.
+
+Hänen ei käynyt lähteä mailmaa vaeltamaan, jos hänen parannuksestansa,
+minkä hän vankiudessa oli alottanut, tulisi mitään hedelmää.
+
+Ei hänen myöskään käynyt elää ja asua yksinänsä äidin kolkossa kodissa
+-- sillä äidin vankius kestäisi vielä vuosia. Ja heidän yhdessä
+elämänsäkin tulisi olemaan kolkkoa. Se muistuttaisi alati heidän
+yhdenkaltaista rikostansa.
+
+Äiti oli tosin, jonkinlaisesta rakkaudesta tytärtänsä kohtaan, tehnyt
+samanlaisen rikoksen, kuin tytärkin, ja lain silmissä vielä raskaamman.
+
+Mutta epäiltävä oli, tulisiko se rakkauden side heitä yhdistämään vielä
+niinkin, että he yhdessä parannusta tekisivät.
+
+Kaikessa tapauksessa kestäisi vielä vuosia, miten sanottu, ennenkuin
+äiti pääsisi vankiudestansa.
+
+Ja niinä vuosina toivoisi hän, Liisa, saavansa elää kunniallisten
+ihmisten parissa -- jollei kunnialliset ihmiset häntä niin halveksi ja
+kamoksu etteivät ota häntä halvimmaksi palveliaksensa.
+
+Hän oli kääntynyt unilukkarin puoleen, koska unilukkari oli ollut
+hänenkin opettajansa, kun hän, Liisa, vielä lapsena ja viattomana oli.
+
+Siis pyysi hän, että unilukkari, joka kovan kuoren alla oli
+hellä-sydäminen mies, astuisi hänen välittäjäksensä.
+
+Ja Liisa ei itse tietänyt, kenen palvelukseen hän mieluummin pyrkisi.
+Hän jätti sen asian unilukkarin huoleksi, joka paraiten tunsi
+pitäjäläiset, sekä hyvät että pahat.
+
+Mutta hän oli kuullut, että Mari oli emäntä Tuominiemellä. Ja jos hän
+halusta toivoi kenenkään palvelukseen pääsevänsä, oli se Marin.
+
+Tämän kaltainen oli se kirje, jonka Mari oli saanut unilukkarilta
+lukeaksensa.
+
+Ja luettuansa sen, vaipui hän syviin ajatuksiin.
+
+Hänen oli aina tullut sääli Liisan kohtaloa. Se oli tosin itse
+ansaittua. Mutta hän oli tehnyt rikoksensa vihan pikaisuudessa ja sitte
+kuin hänen tunteensa olivat tulleet kipeästi loukatuiksi.
+
+Ja Mari ymmärsi, että Liisan kohtalo, niinkuin hän itsekin kirjoitti,
+tulisi vielä raskaammaksi, jollei häntä joku ottaisi turviinsa.
+
+Kristillinen rakkaus vaatei häntä ottamaan Liisan taloonsa. Vaan mitä
+sanoisi siitä muut palkolliset -- ja mitä sanoisi Severin?
+
+Palkollisia tiesi hän kyllä saavansa; mutta pahin seikka oli se, ettei
+hänen miehensä ehkä siihen suostuisi.
+
+Hän päätti heti siinä asiassa kysyä Severinin mieltä, Ja hän tuli
+levottomaksi, kun ei Severin jo palannut saatolta.
+
+Vasta pimiän tullessa saapui hän. Ja Mari käski hänen lukemaan
+unilukkarin antaman kirjeen.
+
+Mutta Severin oli tuskin ehtinyt silmäillä sen läpi, ennenkuin hän
+kiivaasti lausui:
+
+"Se villikissa."
+
+"Mutta hänen kirjeensä osoittaa, että hänessä on tapahtunut suuri
+mielen muutos", sanoi Mari, "ja paitsi siksi en minä koskaan ole
+luullut häntä niin pahaksi kuin miksi hänen rikoksensa on hänen mailman
+silmissä tehnyt."
+
+"Sinä olet hyvä sydämminen tyttö," sanoi Severin nuorelle vaimollensa,
+"ja se olkoon sinulle kunniaksi, mutta käytännöllisessä elämässä ei
+hyvä-sydämmellisyys aina ole paikallansa. Minä en tahtoisi vastaan
+sanoa sinua missään. Mutta tässä asiassa minun täytyy. Minä en tahdo
+sitä ihmistä talooni."
+
+Mari ei tahtonut pahoittaa Severinin mieltä muistuttamalla hänelle,
+että hän jo toisessakin asiassa oli ollut muusta mielestä kuin hänen
+vaimonsa. Se oli tuossa kilpa-ajo-puuhassa. Mari lausui ainoastaan:
+
+"Minä luulen ettei tässä ole kysymys pelkästä hyvä-sydämmellisyydestä,
+vaan kristillisestä rakkaudesta, joka samassa on velvollisuus."
+
+"Sen velvollisuuden saa jokainen muu pitäjäläinen ottaa päällensä."
+
+"Mutta jollei kukaan ota?"
+
+"Niin ei ole missään laissa sanottu, että meidän tulee ottaa."
+
+"Siis joutuu tuo eksynyt ihmis-raukka hukka-tielle sentähden ettei
+kukaan pitäjäläinen katso velvollisuudeksensa enemmän kuin toinenkaan
+häntä turvata."
+
+"Miksi juuri meidän pitäisi häntä turvaaman?"
+
+"Sentähden ennen kaikkea, että hän on laskenut toivonsa juuri meihin."
+
+"Niin, hän on laskenut toivonsa sinuun, mutta ei minuun."
+
+"Ethän siitä liene pahoillasi. Hänen ei sopinut kääntyä sinun puoleesi
+muuta kuin minun kauttani, senhän ymmärrät."
+
+"Olkoonpa niinkin. Mutta kaikessa tapauksessa en minä suostu siihen,
+että hän otetaan meille."
+
+"Minä pelkään, että me tavalla tai toisella saamme katua sitä."
+
+"Pelkäätkös, että hän tulee polttamaan meidänkin talomme."
+
+"En. Sitä en pelkää. Mutta kipinä saattaa tulla muualta ja polttaa
+meidän onnemme tuhaksi,"
+
+"Sinä olet aika lailla taikauskoinen, Mari," sanoi Severin naurahtaen
+ja syleili vaimoansa.
+
+"Sanotte taika-uskoksi sitä, kun omatuntomme vaatii meitä täyttämään
+velvollisuuksiamme?"
+
+"No, myönnän ettei se ole taika-uskoa, vaan liian arkaa omaa tuntoa."
+
+"Severin, Severin, minä toivoisin, ettei sinun tarvitsisi tulla
+havaitsemaan, ettei omatunto ole koskaan liian arka."
+
+Mari jätti tässä miehensä ja meni ilta-askareihinsa. Hänen mielensä ei
+kuitenkaan ollut keveä. Mutta talouden toimet saivat hänen kuitenkin
+hetkeksi unhottamaan raskaat tunteensa.
+
+Severin ei myöskään ollut aivan tyytyväinen.
+
+Mutta hän luuli kuitenkin täyttäneensä kaikki velvollisuudet omaa
+talouttansa kohtaan, kun hän oli jäykästi asettunut vaimonsa liiallista
+hellä-tuntoisuutta vastaan. Hän ei huomannut että se hänen puolestansa
+oli pelkkää itsekkäisyyttä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kilpa-ajot olivat tulossa.
+
+Se tuotti kaupungissa kaikenmoista puuhaamista. Työmiehet, joilta
+talvella puuttuu ansiota, saivat nyt viikkokausiksi tekemistä. Rata oli
+avattava jäällä. Telineet olivat rakennettavat, samoin lehteri
+katselioille ja kiikaritorni kilpa-tuomareille.
+
+Toivoivatpa muutkin kaupunkilaiset yhtä ja toista tuloa ja voittoa.
+Sillä kilpa-ajot ovat ikäänkuin pienet markkinat. Ne tuottavat
+tavallista enemmän liikettä.
+
+Moniaat kaupunkilaiset saivat kortteeri-rahaa talleistansa ja
+asunnoistansa.
+
+Enin voitto lankesi kuitenkin kaupungin ravintoloille sekä
+kortteereista että muusta liikkeestä. Sillä kilpa-ajoniekat olivat
+enimmästään varakasta väkeä. Ja vaikka ei kaikki olleetkaan varallisia,
+tahtoivat he kumminkin siltä näyttää. Useimmat heistä asuivat sen
+vuoksi ravintoloissa.
+
+Ja ravintolat olivat hyvillä mielin noista kilpa-ajoista. Sillä ne
+tulot, joista he tavallisina aikoina olivat puutteessa, vuotivat heidän
+laatikkoonsa sitä runsaammin kilpa-ajopäivinä.
+
+Ja niitä päiviä kesti, niinkuin markkinoitakin, aaton aatot ja runnun
+runnut. Sillä vaikkei itse kilpa-ajoja ollut muuta kuin kaksi päivää,
+nimittäin koetuspäivä ja ajopäivä, niin alkoivat valmistukset jo päiviä
+ennen, ja lopetukset loppuivat päiviä myöhemmin.
+
+Jo aaton aattona siis näkyi kaupungissa noita pieniä "kappi-rekiä," ja
+niissä istui kussakin enemmän tai vähemmän majavannahkoihin puettu
+mies.
+
+Reen edessä taas oli enemmän tai vähemmän kilpa-ajoihin luonteva
+hevonen. Kuitenkin näkyi usein tämä seikka jo ajokaluistakin. Sillä
+vaikka reki olikin "myötä menevä," oli kuitenkin siloissa taikka
+aisoissa jotain puuttuvaista. Välin oli toinen aisa maalattu, toinen
+taas valkonen, metsästä tähän tarpeesen kyhätty.
+
+Se todisti, että jo kotoa oli lähdetty puolivälisillä toimilla, taikka
+oli tiellä ajettu aisa rikki johonkin kujaan tai portin pieleen.
+
+Hevosen suhteen ei kuitenkaan ollut karvaan katsomista. Sillä kuka
+tiesi, mitä jalopeuroja ne saattoivat olla koetuspäivänä radalla.
+
+Usein tapahtui kuitenkin, että tämmöiset aisapuolet reet hyljättiin
+hevosineen.
+
+Ne täyttivät sitte kilpa-ajossa väkilukua, vaikkei niitä radalle
+päästetty. Ja kaupungin kaduilla he sitten ajelivat ahkerasti,
+kiihottaen isvosikoita kanssansa kilpailemaan.
+
+Varsinaiset kilpa-ajajat saapuivat vasta koetokseen. Heillä oli
+rekensä, aisansa, silansa ja hevosensa kelpaavassa kunnossa. Ja itse
+miehetkin. Tavallisesti he olivat sitä laatua, että useimmat heistä
+hyväksyttiin kilpailemaan.
+
+Semmoinen ajaja oli myöskin Tuominiemen haltia, Severin. Hän oli itse
+muodoltansa muhkea, hänen hevosensa uljas ja hänen ajokalunsa siistit.
+
+Koetoksessa oli Orkko verrattava parhaimpiin. Sen juoksu oli kaunista.
+Ei se kertaakaan rikkonut eikä liioin varastanut.
+
+Ja kuitenkin se joutui ratamatkan etevimpäin rinnalla.
+
+Tosin ei se ollut kaikkein paras.
+
+Mutta Severin ei sitä ensinkään kiihoittanutkaan. Hän tiesi, että se
+sillä juoksulla hyvin tekisi matkansa määrätyssä ajassa, niin että se
+hyväksyttäisiin kilpailiaksi.
+
+Toisena päivänä se vasta saisi koettaa ja näyttää, mihin se kelpaisi.
+
+Mutta se herätti jo katseliain huomiota tässä ensimmäisessä juoksussa.
+Tosin ei siitä lyöty vetoa, niinkuin on tapana Englandissa. Mutta
+rikkaat hevosmiehet ja herrat tulivat sitä jo ostelemaan. Ja he
+tarjoilivat mikä mitäkin. Vaan Severin vastasi ettei hän millään
+hinnalla luopuisi hevosestaan.
+
+Tulipa niitäkin, jotka tarjousivat sitä kilpailussa ajamaan. He
+väittivät ettei Severin osannut itse ajaa, että semmoinen hevonen
+voittaisi ensimmäisen palkinnon, jos sillä olisi taitavampi mies
+ohjissa.
+
+Useat näistä "tarjokkaista" olivat noita aisa-puolia, joilla ei ollut
+toivoa päästä ajolle omilla virkuillaan, koska he olivat hylätyt.
+
+Severin ei kuitenkaan huolinut heidän tarjouksistansa. Hän tunsi itse
+paremmin hevosensa ja tiesi mihinkä määrään hän sen saisi juoksemaan.
+
+Mutta "tarjokkaat" eivät tahtoneet päästää häntä vähällä. He surisivat
+hänen ympärillänsä kuin kärpäset, niin että hän ärttyi ja läksi ajamaan
+pois radalta.
+
+Hänen mielestänsä oli koko se huvi, minkä hän kilpa-ajoissa oli
+itselleen toivonut, pilattu. Ja äkeissänsä ajoi hän korttieriinsa,
+lukitsi Orkon talliin, sittenkuin hän oli sen kuivannut, juottanut ja
+opettanut. Itse asunnossaankin oli hän vielä niin varovainen, että hän
+kätki rahansa, mitkä hän oli ottanut mukaansa, lukon taka.
+
+Seuraavana päivänä oli itse pää-kilpa-ajot, palkinnon saamista varten.
+Se oli kaunis talvi-päivä, maaliskuun alussa. Aurinko loisti kirkkaasti
+ja sulatti lunta, vaan ei tehnyt mitään vahinkoa radalle, siksi oli
+kumminkin ilma kylmää.
+
+Severin oli viettänyt yönsä kortteerissaan. Hän oli siis raittiimpi
+radalla kuin moni muu, joka oli pitänyt yötä ravintolassa.
+
+Varhain aamulla valjasti hän Orkkonsa ja ajoi sillä kerran pari radan
+umpeen. Se näytti olevan raitis ruumiiltaan ja jäsenniltään sekin ja
+juoksi matkan hyvin.
+
+Hän vei sen uudestaan korttieriin ja riisui sen. Sitte hän läksi
+kaupunkia kävelemään, sillä hän oli levoton; kilpa-ajot alkaisivat
+vasta kello 11, eikä aika tahtonut kulua.
+
+Viimein se kuitenkin alkoi lähetä määrä-tuntia, joten Severin nouti
+hevosensa ja ajoi taas radalle.
+
+Sinne oli nyt kokoutunut paljon väkeä, sekä ajajia että katselioita.
+
+Severin ei kuitenkaan jälkimmäisistä lukua pitänyt. Hän asettui ajajain
+riviin, odottamaan kunnes hänen nimensä huudettaisiin.
+
+Hän päätti olla paljoa tarkempi kuin edellisenä päivänä. Sillä nyt
+riippui palkinnon voitto hänen ajamisestaan.
+
+Sittenkuin viisi tai kuusi hevosta oli ajanut, tuli hänen vuoronsa. Hän
+oli kuullut huudettavan heidän minuti- ja sekunti-lukunsa; mutta ei ne
+olleet ylen lähellä sitä aikaa, jonka hän koto-jäällä oli voittanut.
+
+Hänellä oli siis vielä hyvä toivo.
+
+Hänen nimensä huudettiin ja hän laski Orkkonsa menemään.
+
+Orkko ei viivytellyt. Se ikäänkuin tiesi, että sen nyt tuli tehdä
+työnsä puhtaasti.
+
+Severin ei huudellut, eikä ärjynyt ja karjunut sille. Ei hän myöskään
+nykinyt sitä toisesta taikka toisesta suitsesta, niin kuin monen tapa
+on, ei hän liion peljätellyt sitä rautaisella marhaminnalla, vaan
+kehoitti sitä hiljaisella puhuttelemisella yhä parantamaan juoksuansa.
+
+Ja kaukaa katseliatkin näkivät että se yhä paransi, vaikkei se
+vähintäkään siinä kadottanut uljasta ryhtiään.
+
+Kelloa soitettiin palkintotuomarien telineiltä. Minuti oli ajettu.
+Severin luuli olevansa radan puolivälillä taikka kumminkin lähellä
+sitä. Hän puhutteli hevostansa.
+
+"Nyt Orkko," sanoi hän, "on meidän koettaminen, kuka täällä tänäpänä on
+radan herra, mekö vai muut."
+
+Ja hän kiristi hiukan suitsista.
+
+Orkko kuuli puheen ja tunsi suupielissään kiristyksen. Hän harppasi
+vielä pitempiä askeleita ja otti niitä taajemmin.
+
+Se oli hänestä huvityötä, koska hän kerran oli luotu juoksiaksi.
+
+Asian ymmärtäväiset katseliain joukossa ja kilpatuomarit näkivät jo
+arviolta, että tuo juoksia tulee olemaan päivän sankari.
+
+He pelkäsivät vain, että se tulisi tekemään jonkun pila-työn, rikkoisi
+taikka rupeisi varastamaan.
+
+Vaan Orkko ei tehnyt kumpaakan. Se olisi hävennyt silmänsä sokeiksi,
+jos joku olisi siitä sanonut, että siinä oli jonkinlaista vilppiä.
+
+Luontokappaleet tulevat usein isäntiinsä. Ne perivät taikka saavat
+tavalla jollain heidän omituisuuksiansa.
+
+Erittäin nähdään se koirissa. Jos isäntä on rehellinen, niin on koira
+samoin. Vaan salapurian koiran isäntään ei ole luottamista.
+
+Severin ei ollut vilpistelevä mies ja sen vuoksi oli hänen hevosensakin
+kaikkia vilppiä vailla. Ja kun Severin ei myöskään ollut liian tulinen,
+niin ei ollut pelkäämistä, että hevonenkaan rupeisi radalla hätiköimään
+ja rikkomaan.
+
+Ensimmäinen ratakerta oli loppumaisillaan. Samassa kolkkasi kello
+toisteen. Kohta sen jälkeen saapui Severin lähtöpaikalle ja jatkoi
+matkaansa uudelleen. Orkon silmät välkkyivät siinä kun se lensi
+katseliain ohitse.
+
+Kauppaneuvos K., joka istui katseliain joukossa, lausui, että jos tuo
+hevonen on ostettavissa, niin hän sen ostaa.
+
+"Aiotteko tekin kilpa-ajolle?" kysyi joku hänen tuttavistansa.
+
+"En; mutta minä tahtoisin kerran hevosen, jolla olisi hauska ajaa."
+
+"Onhan teillä kyllä hyvät hevoset."
+
+"On niin, mutta ne ovat työhevosia ja kuormahevosia. Minun tekisi jo
+mieleni saada hevosen omankin rekeni eteen."
+
+Pian oli rata toisteen juostu ja katseliain ohitse menty, ennenkuin
+kelloa soitettiin. Orkko oli siis toisella ratakerralla melkoisesti
+parantanut juoksuansa.
+
+Kolmannella kerralla soitettiin kelloa juuri kuin Orkko saapui
+katseliain kohdalle.
+
+Joku luuli huomaamansa, ettei sen silmät enää välkkyneet niin
+kirkkaasti. Se oli erittäin naisväen ja neitosien havainto. He ovat
+enemmän kuin miehet tunteitten vallassa ja langettavat tuomionsa sen
+jälkeen.
+
+Siis ei pitäisi heidän tuomionsa mukaan hevosta juoksutettaman
+peräksyttäin kolmea rataa. Kahdessa olisi kylliksi, niinkuin maakylien
+kilpa-ajoissa on tavallista.
+
+Mutta kun tiedemiehet ovat vakuuttaneet, että hevonen, jos se
+joltinenkin on, juoksee kolme virstaa siinä kuin kaksikin, niin on se
+valtion kilpa-ajoissa tullut säännöiksi. Emmekä me pyydä sitä sääntöä
+muuttaa, koska Orkkokin sen matkan juoksi, hengästymätä tai
+nikahtumata.
+
+Ja kun se kolmannen kerran lensi katseliain ohitse, huudettiin
+"eläköön," vaikka "eläköön" on jokseenkin pitkäpiimäinen sana tuon
+kosmopolitisen hurrahuudon asemasta, joka paljon pikaisemmin sanoo mitä
+se tarkoittaa.
+
+Sentähden ehti Severin ajaa, kun eläkööntä veisattiin, pois radalta ja
+oli jo hyvän matkaa kaupunkia kohden ennenkuin viimeinen kadensi tuosta
+mainiosta kansallishuudosta oli vaiennut.
+
+Hän hillitsi hevoisensa käymään ja kävelytti sitä jonkun puolen tuntia,
+kunnes se lakkasi höyryämästä, ja vei sen sitte korttieriin, jossa hän
+tapansa mukaan kuivaili ja pyhkieli sitä.
+
+Saatuansa sen aivan kuivaksi, peitti hän sen loimella, pani apetta sen
+eteen ja meni kuulustelemaan, kuinka muiden oli käynyt.
+
+Kauppaneuvos K., joka oli uhannut ostaa Severinin hevosen, sai hänen
+silmiinsä väkijoukossa ja tuli häntä asiasta puhuttelemaan.
+
+Mutta Severin vastasi, niinkuin ennenkin, ettei hän ollut aikonunna
+sitä myydä.
+
+"Mutta jos myytte", sanoi kauppaneuvos, "niin älkää sitä muille myykö.
+Minä maksan sen mitä muutkin tarjoavat."
+
+Severin antoi vaaditun lupauksen.
+
+Kilpa-ajo lähestyi loppuansa. Severin sai kuulla, ettei yhdenkään
+hevonen ollut juosnunna määrän matkaa niin pikaisesti kuin hänen ja
+että hänellä oli siis toivo ensimmäisestä palkinnosta.
+
+Eikö niistä hevosista, jotka sittemmin vielä juoksivat, yksikään ollut
+sanottavasti etevä?
+
+Useat herrat ja hevosmiehet tulivat nyt Severinin hevosta ostelemaan.
+Hän ei enää aivan jyrkästi kieltäynyt sitä myymästä. Kumminkin tahtoi
+hän kuulla, minkä arvon hinnasta antaisivat hänen hevosellensa.
+
+Se on vasta näiden päiväin tapauksia, että Suomen hevosesta
+kilpa-ajoradalla maksetaan 6,000 markkaa.
+
+Severin ei tiennyt vaatia niin suurta hintaa, ei puoltakaan siitä.
+Kuitenkin päätti hän pyytää niin paljon ettei hän luullut kenenkään
+sitä maksavan.
+
+Hänelle tarjottiin puolentoista tuhatta, joka on korkeimpia hintoja
+hyvästä hevosesta. Mutta asia jäi pelkkiin tarjouksiin. Kuitenkin sai
+kauppaneuvos K. kuulla tarjoukset.
+
+Kun kilpa-ajot olivat päättyneet, mentiin yhteisille päivällisille.
+Severin olisi mielellään jäänyt niistä pois. Mutta kun hän ei tietänyt,
+milloinka palkintotuomarit julistaisivat päätöksensä, päätti hän
+seurata heitä ja muita hevos-ystäviä.
+
+Päivälliset olivat komeat, niinkuin semmoisissa juhlallisuuksissa
+ainakin. Se ei vaikuttanut mitään, että ravintoa oli yleensä vähän ja
+että vadit loistivat tyhjyydestä, ennenkuin ne vierasten päähän
+pääsivät. Saivat he edes toisista jollei toisista ruokalajeista.
+
+Ja sillä välin pidettiin puheita ja juotiin maljoja. Jokainen maistoi
+sen verran kuin luuli varainsa kestävän.
+
+Koska seurassa enimmästä päästä oli pelkkiä hevos-ystäviä, niin oli
+ymmärrettävä, että puheetkin koskivat heidän ammattiansa.
+
+Ja jos niihin puheisin oli luottamista, niin olivat hevosystävät
+isänmaallisempia kuin muut. Sillä koska hevonen on jaloin
+luontokappaleista, niin olivat hevosten jalostuttajat jaloimpia
+kaikista.
+
+Jota edemmäksi ehdittiin päivällisateriassa, sitä innostuneemmaksi
+tulivat puheet. Ja niitä jatkettiin vielä päivällisten jälkeenkin,
+sittenkuin palkintotuomarit olivat siirtyneet erilleen, tutkimaan,
+kutka päivän voitosta olisivat osallisiksi julistettavat.
+
+Istuivatpa muutamat runojakin sepittämään päivän ja hevosten kunniaksi.
+Niitä runojansa he sitte lauselmoivat seuran ja iltapuolen iloksi.
+
+Mitä Severiniin tulee, niin ei hän alusta maistellut paljon maljoja,
+sillä hän oli päättänyt olla varovainen. Mutta ajan mittaan tuli hänkin
+innostuneeksi. Puheita pitämään ei hän kuitenkaan rohjennut.
+
+Vaan nyt tuli se juhlallinen hetki, jolloin palkinto-tuomarit astuivat
+ulos juttu-kamaristansa ja julistivat korkean tuomionsa, jonka mukaan
+Severin tuli saamaan ensimmäisen palkinnon.
+
+Hän ajatteli nyt voitollisella mielellä Maria, joka ei ollut ollunna
+hyvillään hänen lähdöstänsä kotoa. Se muisto oli koko ajan painanut
+hänen mieltänsä ja tehnyt hänen olonsa kilpa-ajoissa ikäväksi.
+
+Vaan nyt, kun hän tulisi voittajana kotiin ja lisäksi melkoisella
+raha-summalla, taipuisi epäilemätä Marinkin mieli kilpa-ajojen
+puolelle.
+
+Saatuansa rahat ja niitä seuraavan voitto todistuksen, oli Severinin
+aikomus heti lähteä pois ja läpi yön ajaa kotiinsa. Mutta ne muut
+palkinnon voittajat kuiskasivat hänelle, ettei ollut soveliasta lähteä
+niin kiittämättöminä. Heidän oli muistaminen hevois-ystäviä ja
+toimimiehiä maljalla, jonka he yhteisesti tilaisivat.
+
+Severin ei siis kehdannut olla kiittämätöin hänkään. Malja tilattiin,
+ja Severinin, joka ensimmäisen palkinnon oli saanut, tuli pitää
+puheenkin. Hän ei ollutkaan siinä kohden aivan taitamaton ja suoritti
+tehtävänsä jotenkin hyvin.
+
+Mutta se malja oli hänelle vahingoksi, sillä hän unhotti aikomuksensa
+lähteä heti kotimatkalle.
+
+Hän tuli vielä viivähtäneeksi ja solmisi tuttavuuksia ja ystävyyksiä.
+Niitä oli ehkä joukossa semmoisiakin, jotka aisa-puolina olivat hylätyt
+kilpa-ajoista, vaan joita ei täällä yleisissä ravintoloissa käynyt
+hylkääminen.
+
+Tietämätänsä ja ymmärtämätänsä joutui Severin semmoisten pariin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Severin heräsi korttierissaan. Se oli jotenkin varhain aamulla. Hän
+tunsi pistoksen sydämmessään. Jotain kauheata, hirmuista oli
+tapahtunut. Hän nousi istualleen vuoteellansa.
+
+Pää tuntui raskaalta. Mutta se ei ollut mitään hänen mielensä raskauden
+suhteen.
+
+"Mari, Mari!" huudahti hän tuskissaan.
+
+Vaan Mari oli hänestä kaukana. Ja hän oli vielä kauempana Marista.
+
+Hän koetti koota muistojansa. Kuinka oli hän unohtanut lähtemästä
+ajamaan kotiinsa läpi-yön, niinkuin hän oli päättänyt? Se oli se malja,
+joka oli juotu hevos-ystäväin kunniaksi.
+
+Hän oli saanut uusia tuttavia, joiden nimeä hän ei kuitenkaan tiennyt
+ja joiden kanssa hän oli lähtenyt kulkemaan.
+
+Hän hyppäsi vuoteeltansa ja juoksi koettamaan taskujansa. Revolveria ei
+ollut niissä. Mari oli saanut estetyksi hänen ottamasta revolveria
+mukaansa. Rosvoista hän pääsisi yhdellä ruoskan siimauksella heidän
+korviensa ympäri; samoin susista -- semmoisella hevosella. Koko
+susi-laumakaan ei sitä voittaisi juoksussa.
+
+Severin muisti Marin silmäyksen sinä hetkenä. Se ei ollut iloinen,
+niinkuin tavallisesti. Pikemmin siinä oli koko joukon surua, miltei
+moittimista, kun Severin läksi kilpa-ajomatkalle.
+
+Ja nyt!
+
+Hän koetti uudestaan taskujansa ja sai käsiinsä voitto-todistuksen
+kilpa-ajoista ja rahakukkaron. Mutta se oli likimain tyhjä. Hän oli
+voittanut ja samassa kadottanut. Uudet ystävät olivat hänen
+viekotelleet peli-huoneesen, jossa hän hämärästi muisti nähneensä
+kaikenlaisia haamuja, herroja, puoliherroja ja pettureita.
+
+Hän muisti myöskin himmeästi että siellä oli vielä maistettu
+jonkunmoista viiniä, joka hänen oli yhä enemmän hurmannut ja saattanut
+panemaan pelipöytään voittorahojansa. Alussa se oli tapahtunut pilan
+vuoksi, vaan sitte kiihossa. Hän oli toivonut saavansa rahat takaisin
+kahdenkertaisesti. Mutta ne olivat menneet.
+
+Se ei häntä niin suuresti rasittanut kuin se häpiä että hän, Severin,
+joka oli ylöspäin pyrkivä mies, oli vaipunut alemmaksi.
+
+Kuinka hän enää kehtaisi näkyä kunniallisten kuntalaisten keskuudessa,
+joka niin syvään oli langennut.
+
+Mutta sanokaamme hänen kunniaksensa, ettei sekään hänen mieltänsä niin
+paljon painanut, kuin se todellisuus, että hän, vaikkei kukaan sitä
+tietäisikään, oli langennut. Itse lankeemus oli se, joka häntä vaivutti
+niin, ettei hän rohjennut silmiänsä nostaa yhä leviävää aamuruskoa
+kohden, joka akkunasta alkoi loistaa sisälle.
+
+Aamurusko oli aina ennen ollut hänen ihastuksensa. Nyt se oli hänen
+mielestänsä kolkompi kuin synkemmät myrskypilvet. Ja nekin olisivat
+olleet liian kauniit. Ainoastaan maanjäristys tai mailman loppu olisi
+häntä tällä kertaa tydyttänyt. Ne olisivat kerrassaan haudanneet hänen
+ja hänen häpiänsä.
+
+Se oli jumalaton ajatus. Mutta hän oli itse ollut niin jumalaton, ettei
+hän tietänyt edessänsä olevan muuta kuin perikadon. Ja hän olisi suonut
+sen tulevan jota pikemmin sitä parempi.
+
+Mutta päivä valkeni valkenemistaan. Ja Severinin mieli synkeni
+synkenemistään. Vaan tätä kurjaa elämää oli kuitenkin jatkettava.
+
+Severin oli hamasta lapsuudestaan kammonut kortteja. Usein oli hän
+nähnyt toisten poikain niitä pitelevän, mutta hän oli aina ylpeästi
+siirtynyt heidän paristansa.
+
+Vaan nyt ensikerran oli paha henki hänen vietellyt -- ei paha henki --
+uudet toverit -- ei uudet toverit -- malja ja viini -- ei, hän itse oli
+vietellyt itseänsä panemaan rahansa onnen pöydälle. Hän oli hukannut.
+
+Kuinka hän kehtaisi katsoa Maria silmiin? Ja äitiänsä? Ja isäänsä?
+
+Viimeinen seikka oli miltei kaikkein katkerin. Sillä Severin oli
+itseviisaudessaan ja itserakkaudessaan pitänyt itseänsä monessa
+suhteessa isäänsä parempana.
+
+Ja nyt! Kuinka korkea hänen isänsä oli hänen rinnallansa!
+
+Hän itse oli tuhlaaja poika, joka ei ollut verrattava hänen isänsä
+alhaisimpiin palvelioihin.
+
+Severin puki päällensä. Sillä tehtävät olivat tehtävät vaikka kuolema
+pakoitti sydämmessä. Hän meni talliin katsomaan Orkkoa.
+
+Orkko hirnui ja hörähti häntä vastaan. Se oli kaivannut häntä ehtoolla
+ja pannut levolle ilman pahnoja ja juomata. Mutta sitä oli aina ennen
+hyvin hoidettu, niin että, vaikka se nyt olisi toivonut samaa hoitoa,
+se ei ollut aivan pahoillansa siitä että hoitoa kerran puuttui. Se oli
+pikemmin ikävillänsä, kun ei se nähnyt isäntäänsä ja tuttavaansa.
+
+Sen vuoksi se nyt hirnui pikemmin ilosta, kuin puutteen tähden,
+kuullessaan isäntänsä avaavan tallin ovea.
+
+Severin tunsi aivan hyvin sen äänen ja tajusi Orkon mielen. Mutta se
+lisäsi hänen alakuloisuuttansa.
+
+Ja ehdottomasti muistui hänen mieleensä kansan laulu:
+
+"Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan!"
+
+Sillä, jollei Orkkoa olisi ollut, niin ei hän olisi joutunut
+kiusaukseen.
+
+Jos hän olisi ollut rajumielinen pohjalainen, niin hän ehkä
+synkkämielisyydessään olisi pistänyt puukon Orkon kurkkuun ja siten
+tehnyt lopun kaikesta ystävyydestä. Nyt hän vain hyväili hevostansa --
+ja lausui vielä kerran:
+
+"Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan."
+
+Mutta eihän se Orkon syy ollut, että Severin joutui pelurien pariin.
+Oma se hänen syynsä oli. Sen hän itse tunnusti ja rupesi Orkkoa
+valjastamaan. Sillä pois oli täältä lähteminen, vaikka sitte mentäisiin
+mailman toiseen päähän.
+
+Severin istui rekeen, samaan rekeen, jossa hän oli istunut eilispäivänä
+ja ajanut radalla ja voittanut. Ja sama hevonen oli hänen edessänsä.
+
+Mutta mikä eroitus!
+
+Severin ajoi ulos kadulle. Se oli vielä ihan tyhjä ihmisistä. Hän ei
+sen enempää ohjannut Orkkoa. Mutta Orkko tiesi, missä päin koto oli. Se
+lähti sinnepäin.
+
+Ja Severinin mielestä se juoksi liian virmasti. Hän olisi tahtonut
+viipyä kotimatkalla ikänsä loppuun eikä sinne koskaan saapua.
+
+Aurinko nousi kirkkaana, mutta se oli outo aurinko Severinin mielestä.
+Puut olivat kuurassa edellisen yön pakkasesta.
+
+Ne välkkyivät auringon säteissä, niinkuin monivärisillä jalokivillä
+koristettut.
+
+Mutta ne häikäsivät Severinin silmiä. Sillä kaikki, mikä eniten oli
+häntä huvittanut, tuotti nyt hänelle pelkkää ikävyyttä. Yksin
+varpusetkin, jotka kylän räystäillä tirskuivat päivän paisteessa,
+julistivat hänelle alakuloisuutta.
+
+Hän muisti Liisaa, joka vankeudessa istui ja jota hän oli kieltänyt
+Marin ottamasta palvelukseensa. Kuinka Severin oli ollut itserakas! Ja
+nyt ei hän ollut rahtuakaan parempi.
+
+Tosin oli Liisa vihan vimmassa tehnyt pahaa muille, ja hän, Severin,
+ainoastaan itsellensä; mutta hän oli koettanut pelissä voittaa ja
+saattaa toiselle sitä tappiota, joka oli langennut hänelle itsellensä.
+
+Entä jos hän olisi voittanut pelissä sen rahasumman, minkä hän itse oli
+hukannut? Se tosin olisi ollut kahta vertaa katkerampi.
+
+Sillä olisiko hän todellakin ollut niin halpa-mielinen, että hän olisi
+juljennut ne rahat pitää? Kuka tiesi mihin viettelyksiin hän olisi
+joutunut, jos hän vielä kaiken kurjuuden päätteeksi olisi voittanut.
+
+Näissä synkissä ajatuksissaan kulki matka yhä edelleen ja tie lyheni.
+
+Kuinka hän kohtaisi Maria ja vanhempiansa? Sen kysymyksen teki hän
+itselleen ehtimiseen. Tietysti tuli hänen ensin kohdata nuoren
+vaimonsa, joka häntä kotona odotti -- ei voittajana, arvattavasti, vaan
+ei niin häpiällisesti voitettunakaan.
+
+Hevonen päristeli useat kerrat, juostessaan tietä. Se todisti että
+isäntää kotona odotettiin ikävöiden. Mutta kuinka kehnona hän saapui
+kotiin ja kuinka vähän hän ansaitsi olla tervetullut!
+
+Viimein alkoi kotiseutu lähestyä. Orkko hörähti ilosta. Ensimmäinen,
+joka kuuli heidän tulonsa, oli tietysti talon tarkkakuuloinen koira
+Sutki. Se haukahti muutaman kerran ja lähti vastaan otolle.
+
+Severin näki sen jo kaukana tulevan liehakoiden. Se oli uusi pistos
+hänen mielessänsä niistä monesta samanlaisesta, jotka hän oli tänäpänä
+tuntenut. Hänen oli mahdoton käsittää, kuinka Sutki oli iloinen hänen
+kotiin tulostansa, hän kun oli niin sortuneena.
+
+Kun Mari kuuli kulkuset, riensi hän ulos Severiniä tervehtämään ja
+vastaan ottamaan.
+
+Mutta hän näki kohta hänen muodostansa, että jotain synkkää oli
+tapahtunut. Ja hänenkin mielensä synkeni, niin ettei hän iloisesti ja
+leikkipuheella tervehtänyt Severiniä, niinkuin hänen aikomuksensa oli
+ollut, vaan kysyi vaikiasti:
+
+"Severin, oletko sairas?"
+
+"Sairas kyllä minä olen," vastasi Severin, alhaisella äänellä ja alkoi
+hevostansa riisua. Mari näki ettei tässä ollut siaa kysymyksille ja
+tutkimuksille. Hän rupesi sen vuoksi auttamaan Severiniä hevosen
+riisumisessa ja lausui vain:
+
+"Mene sisälle, kyllä minä tämän hoidan."
+
+Severin totteli ikäänkuin käskyä. Hänessä ei ollut tällä hetkellä
+ruumiin eikä hengen voimaa, niin että hän olisi edes kyennyt vastaan
+sanomaan vaimoansa. Hän siis meni sanaakan lausumata huoneesen ja, kun
+hän oli saanut päällysvaatteensa yltänsä, paiskasi hän itsensä suulleen
+sohvalle ja painoi kasvonsa syvään pään aluseen.
+
+Mari oli jäntevä ja voimakas vaimo. Ja vaikka hän huomasi, että jotain
+pahaa oli Severin'ille tapahtunut, ei hän kuitenkaan säikähtynyt eikä
+luullut vahingon olevan auttamattomissa.
+
+Hän talutti Orkon talliin, peitti sen loimella ja viskasi sille heiniä,
+joita Orkko rupesi ahneesti syömään. Siitä hän näki, ettei kumminkaan
+sille ollut mitään pahaa tapahtununna.
+
+Tämän jälkeen meni hän sisälle ja näki Severin makaavan sohvalla,
+kasvot pään-aluseen kaivettuina.
+
+"Severin," sanoi Mari, "minä näen, että sinun tuntosi on sairaampi kuin
+ruumiisi. Sinulle on jotain tapahtunut. Sinä olet velvollinen sanomaan
+sen kaunistelemata -- sitä velvollisempi, jota pahempi tapahtuma on,
+niinkuin minä olen velvollinen kantamaan osan sinun kuormastasi."
+
+"Se kuorma on minun yksin kannettavani," vastasi Severin, "se ei
+ensinkään sovi sinulle."
+
+"Saatpa nähdä, että sopii, kun vain puhut ja puhut totta."
+
+Severin oli ääneti,
+
+"No sitte minä rupean juttelemaan sinun edestäs," sanoi Mari. "Kuule
+nyt!"
+
+Ja hän laski kätensä Severinin pään päälle. Se tuntui niin
+virkistävältä Severinille.
+
+"Sinä tulit kilpa-radalle. Sinä ajoit ensimmäisen kerran radan
+umpeen -- -- --"
+
+Severin oli yhä ääneti.
+
+"Ja toisen ja kolmannen kerran," jatkoi Mari. "Ja kaikki kävi hyvin."
+
+"Kaikki kävi hyvin," vastasi Sevevin.
+
+"Mutta siellä oli kolme, neljä parempaa hevosta kuin Orkko. Ne
+juoksivat nopeammin -- ja voittivat -- ja saivat palkinnot."
+
+"Jospa olisivatkin voittaneet ja saaneet palkinnot," huoahti Severin ja
+nousi istualleen sohvalle."
+
+"No sitte voitti Orkko ja sinä sait palkinnon, niinkö?"
+
+"Niin, Orkko voitti ja minä sain palkinnon."
+
+Ja Severin kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut, teeskentelemätä ja
+kaunistelemata.
+
+Ja kun se oli tehty tunsi hän kohta melkoisen helpoituksen sille
+hirmuiselle tunnon vaivalle, joka häntä oli painanut.
+
+Mari istui hänen vieressänsä sohvalla. Severin ei koko aikana, kun hän
+jutteli, rohjennut katsoa Maria kohden; vaan nyt hän vilkasemalla
+rohkeni.
+
+Marin katsanto oli surullinen, eikä hän alussa lausunut mitään. Vaan
+hetken aikaa oltuansa ääneti, sanoi hän:
+
+"Se oli ikävä tapaus, ja se todistaa, ettei sinua ole määrätty
+kilpa-ajajaksi."
+
+"Lieneekö minua määrätty juuri muuksikaan," virkkoi Severin, "minä
+tunnen itseni tällä hetkellä sangen kehnoksi."
+
+"Se on hyvä, ettäs tunnet; pahempi olisi, jollet tuntisi; sitte ei
+olisi toivoa parannuksesta."
+
+"Te vaimot olette onnellisia; te ette joudu senlaisiin kiusauksiin."
+
+"Kylläpä niitä on meilläkin kiusauksia," sanoi Mari. "Muista
+esimerkiksi Liisaa."
+
+"Minä muistin hänen jo tiellä ja ajattelin, etten minä ole häntä yhtään
+parempi, pikemmin huonompi."
+
+"Senpä vuoksi on hyvä aina pitää muistossa sitä lausetta, joka sanoo:
+'hän, joka seisoo, katsokoon ettet hän lankea'."
+
+"Minä en pyydä olla vastaan, jos tahdot ottaa Liisan palvelukseesi."
+
+"Se on hyvä. Minä annan kohta siitä tiedon unilukkarille."
+
+"Ja tiedätkös vielä mitä, Mari. Nyt on käräjät kirkonkylässä. Minä
+aivon mennä sinne ja ilmoittaa etten minä kykene talouttani hoitamaan,
+vaan pyydän, että oikeus määrää sinun hoitajakseni."
+
+"Nyt puhut leikkiä, Severin. Sitä et millään tavalla saa tehdä," sanoi
+Mari. "Minä luulen ja tiedän, että sinusta tämän tapauksen perästä
+tulet ehkä vielä parempi talouden hoitaja kuin tätä ennen."
+
+Severin syleili vaimoansa. Marin lempeys ylensi häntä monta vertaa
+enemmän kuin torat olisivat tehneet: ja hän teki ikuisen päätöksen,
+ettei hän enää koskaan sanoisi vaimoansa vastaan eikä ryhtyisi
+mihinkään puuhaan, jota Mari ei hyväksyisi. Hän myönsi nyt itsellensä,
+että jos hän ei olisi mennyt kilpa-ajoihin, niin ei tämä ikävä tapaus
+olisi kohdannut.
+
+"Minä en ikänä mene kilpa-ajoihin," lausui Severin hetken perästä.
+
+"Se onkin paras niin."
+
+"Ja paras on, että myymme Orkon," jatkoi Severin. "Mitä me niin
+kalliilla hevosella teemme. Minulle tarjottiin siitä jo hyvät hinnat."
+
+"Mutta ikävä on antaa sitä kilpa-ajajillekin," sanoi Mari. "Ei kaikki
+pitele hevostansa niin kauniisti kuin sinä."
+
+"Meidän ei tarvitsekaan myydä sitä kilpa-ajajille. Kauppaneuvos K.
+ostaa sen itsellensä ajohevoseksi. Ja hänellä Orkko saa yhtä hyvät
+päivät kuin meillä."
+
+"Tietysti on meidän kuitenkin pyydettävä lupa sen myymiseen isältäsi."
+
+"Tietysti. Ja sinun täytyy se lupa hankkia. Ja sinun tulee myöskin
+kertoa isälleni, mitä tyhmyyksiä minä kaupungissa tein. Hänellä on
+oikeus saada siitä tieto."
+
+"Eikö olisi parempi, ettäs itse puhuisit?"
+
+"Minä pyydän, että sinä sen teet, Mari," sanoi Severin. "Niin
+tarpeellista kuin minä luulen olevankin, että isä ja äiti sen saavat
+tietää, sillä en minä tahdo pahantekoani heiltä salata, niin vaikeata
+ja miltei mahdotonta on minun itse sitä jutella. Mutta sinä Mari osaat
+sen tehdä mukavasti."
+
+Vaikka se Marille oli ikävää, ei hän kuitenkaan raskinnut kieltää,
+joten hevonen valjastettiin, ja Mari lähti ajamaan appelaan.
+
+Siellä hän kertoi molempain sekä apen että anopin kuullen, mitä oli
+tapahtunut.
+
+Anoppi puhkesi itkuun ja apen muoto synkistyi.
+
+"Vai niin, vai niin," päivitteli Siuron isäntä, "joko hänestä nyt on
+tullut juomari ja peluri."
+
+"Minä toivon," sanoi Mari, "ettei hänestä ole tullut kumpaakan. Ja
+paras todistus siitä on, että hän tuntee vikansa syvästi, ja sekin,
+ettei hän ole tahtonut sitä salata teiltä -- eikä minulta."
+
+Anoppi pyykäsi pois kyyneleensä.
+
+"Mahdat nyt ennustaa totta, rakas Mari," lausui hän. "Ja hyvä on, että
+edes sinulla on toivo."
+
+Ukko ei virkkanut mitään, mutta uudisti muistossaan entiset
+ajatuksensa, että jos Severinistä tulisi miestä, olisi se Marin ansio.
+
+Sitte tuli puhe Orkon myymisestä, jonka hinnasta ja ostajasta Mari
+kertoi, mitä Severin oli sanonut.
+
+"Severin tahtoo myydä hevosen, saadaksensa hukata vielä nekin rahat
+korttipelissä," sanoi hänen isänsä.
+
+"Sitä hän ei tee, appi hyvä."
+
+"Takaatkos?"
+
+"Takaan."
+
+"Mihin sitte aivotte panna rahat?"
+
+"Karjaamme on tarve lisätä, ja mitä ylitse jää, viedään pankkiin."
+
+"Se on sinun tuumasi?"
+
+"Niin, ja Severinin."
+
+Siuron isäntä suostui siihen, että Orkko myytäisiin.
+
+Ja jo parin päivän perästä läksivät Severin ja Mari sillä kaupunkiin.
+
+Mari ei olisi huolinut mennä mukaan ja tahtoi sillä näyttää, ettei hän
+epäillyt Severinin oikein asioimisesta; mutta Severin vaatei häntä,
+eikä luvannut mennä yksin. Sentähden he läksivät molemmin.
+
+Kauppa-neuvos K. oli hyvin iloissaan, kun he tulivat tarjoamaan hänelle
+hevosta. Hän maksoi tinkimätä hinnan, mitä vaadittiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Astumme ajatuksissamme aikaa vähäisen, vuosia vaihettelevia muutamia.
+
+Severin ja Mari, taikka oikeimmin Mari ja Severin olivat onnella ja
+menestyksellä hoitaneet talouttansa Tuominiemellä.
+
+Sanoimme Mari ja Severin, sillä jälkimmäinen, vaikka ulkoa nähden
+isäntä talossa ja väkensä komentaja, noudatti kuitenkin emäntänsä
+tahtoa.
+
+Hänen itseviisautensa ja itserakkautensa oli saanut semmoisen
+tärähdyksen, että vaikka hän siitä muuten virkeni, ei hän enää koskaan
+luottanut tuumiinsa, jos Mari jollain tavalla ei niihin mieltynyt.
+
+Ja sen vuoksi vallitsi talossa hyvä sopu, kauniinta laatua.
+
+Korpimaat laajenivat laajenemistaan viljelykselle ja kasvattivat
+runsaat laihot heinää, kauraa, ruista.
+
+Karjapiha laajeni myöskin ja maitokamari -- ja kanain ja hanhien luku.
+
+Mari oli saanut uskollisen ja uutteran apulaisen Liisasta, johon hän
+sai luottaa askareissa ja taloudessa, kun ei hän itse lapsiltaan aina
+niihin kerinnyt.
+
+Ne lapsetpa viettelivät apen ja anopinkin useimmin Tuominiemelle, kuin
+he siellä muuten olisivat käyneet.
+
+Iso-isä kutsui niitä ulpukoiksi ja piti heitä sangen rakkaana. Ja
+ulpukoita ne olivatkin; niillä oli vaaleat hiukset, niinkuin heidän
+äidillänsä, ja ruskeat silmät.
+
+Ivar kävi niinikään usein sisartansa ja Severiniä tervehtämässä. Mutta
+hän oli harvapuheinen kuin ennenkin. Enimmästään tapahtui hänen
+käyntinsä pyhä päivinä kirkkomatkoilta, sillä arkipäivinä ei hän
+kerinnyt töiltänsä.
+
+Mari huomasi kuitenkin, ettei Ivarin matkat olleet niin paljon häntä ja
+Severiniä varten, kuin pikemmin Liisaa.
+
+Mutta hiljainen kuin Ivar oli, ei hän ryhtynyt Liisan kanssakaan
+puheisin.
+
+Sen vuoksi päätti Mari kerran itse puhutella Liisaa siitä asiasta. Vaan
+tämä kielsi kohta ja sanoi että entuudet olivat tehneet tulevaisuuden
+hänelle mahdottomaksi. Hän ei tahtonut saattaa häpiää kunniallisille
+perheille, tunkeumalla heidän sukuunsa. Hän oli kiitollinen, kun hän
+sai heitä palvellakin.
+
+Eikä siinä auttaneet mitkään vastaväitteet Marin puolelta.
+
+Mari puhui siitä asiasta Severinille ja anopille ja apellensa, eikä
+kellään ollut sitä vastaan. Sillä he olivat kaikki nähneet, mikä kelpo
+ihminen Liisasta oli tullut. Vaan Liisa itse pysyi järkähtämättömänä.
+Ja ainoastaan aika voisi ehkä parantaa hänen mielensä syviä haavoja.
+
+Mutta Siuron isäntä ja emäntä olivat tulleet vanhoiksi. Erittäin
+rasitti talouden hoito emäntää, joka olisi tarvinnut nuoren apulaisen
+taikka kokonaan päästä kaikesta.
+
+Ja isäntä huomasi, että Severin oli häntä monta vertaa toimeliaampi,
+Hänenkin mielensä teki päästä jo kaikista huolista ja vaivoista.
+
+Mutta pää-asiassa teki molempain mieli saada läheisyyteensä lapset ja
+lasten lapset. Heille tuli raskaaksi elää käyden kahtauttaan suuressa
+varakkaassa talossa, kun heidän oli mahdollinen saada niin suloista
+väkeä jokapäiväisiksi elinkumppaniksensa kuin Mari ja hänen lapsensa
+olivat.
+
+He keskustelivat asiasta niin, että Siuron rustholli kokonaisuudessaan
+annettaisiin Severinille ja Marille, ja vanhukset eläisivät yhdessä
+heidän kanssansa.
+
+Tätä tulivat vanhukset yhtenä päivänä ehdottelemaan nuorille.
+
+Tosi kyllä että Tuominiemi oli tullut Severinille ja Marille rakkaaksi,
+koska he siellä olivat avioelämänsä alkaneet ja taloutensa siellä
+ruvennut hyvin menestymään, mutta vanhusten mieltä ei ollut
+pahoittaminen.
+
+Kuitenkin oli päätettävä, ettei noita inhoittavia eläke-ehtoja, jotka
+olivat niin tavallisia, kun vanhat luovuttavat lapsilleen talonsa,
+saisi tulla kysymykseen. Heidän taloutensa olisi pysyvä yhteisenä, niin
+kauvan kuin yksikin eläisi, paitsi mitä lapsiin tuli.
+
+Severin ei kammonut ryhtymästä isänsä taloa hoitamaan, kun hänellä oli
+niin soma apulainen kuin Mari oli, josta hänen isänsä piti yhtä paljon
+kuin silmä-terästänsä.
+
+Severin oli tullut siihen havaintoon, että mitä erimielisyyksiä ikinä
+oli ollut syntymäisillään, Mari ne aina oli saanut tasoitetuksi. Ja
+Mari ne edelleenkin olisi tasoittava, jos niitä ilmaantuisi.
+
+Siis sovittiin niin, että Ivar ottaisi haltuunsa Tuominiemen ja
+muuttaisi sinne vanhempainsa kanssa.
+
+Mari ei kuitenkaan tahtonut, että Puolamäki, hänen syntymäkotinsa,
+joutuisi vieraille.
+
+Sen vuoksi päätettiin ottaa Puolamäki kartanon haltuun. Ja Mari piti jo
+ennakolta juhla-hetkinänsä, jolloin hän saisi Severinin kanssa käydä
+vanhassa kodissansa, sen taloutta ohjaamassa.
+
+Yksi ainoa seikka jäi järjestämätä. Tuominiemeen saatiin kyllä tukeva
+isäntä Ivarista, vaikka siellä ei ollut emäntää.
+
+Vaan koska nyky-ajan romanit tavallisesti päättyvät sillä, että
+jätetään jotain lukiain arvattavaksi ja tulevaisuuden suhteen
+kuviteltavaksi, niin jätämme mekin ja sanomme:
+
+_Jälkimmäisen osan loppu_.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Torpan tyttö II, by Anton Wilhelm Lindgren
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ II ***
+
+***** This file should be named 34908-8.txt or 34908-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/4/9/0/34908/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/34908-8.zip b/34908-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..230b2b4
--- /dev/null
+++ b/34908-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..416fd10
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #34908 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34908)