initial commit of ebook 31638HEADmain

5 files changed, 5241 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/31638-8.txt b/31638-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..65b63a5
--- /dev/null
+++ b/31638-8.txt
@@ -0,0 +1,5225 @@
+The Project Gutenberg EBook of Sanoma merellä, by Charles Dickens
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Sanoma merellä
+
+Author: Charles Dickens
+
+Release Date: March 14, 2010 [EBook #31638]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SANOMA MERELLÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SANOMA MERELTÄ
+
+Kirj.
+
+Charles Dickens
+
+
+Suomennos ["A Message from the Sea", Hanna Favorin]
+
+
+Helsingissä,
+Wickström ja Kumpp. Kirjakauppa,
+1882.
+
+J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Kylä
+   II. Rahat
+  III. Yö klubissa
+   IV. Merenkulkija mies
+    V. Kotiintulo
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+Kylä.
+
+
+"Tämä on kummallisin ja kauniin paikka, minkä eläissäni olen nähnyt!"
+sanoi kapteeni Jorgan, katsellen sitä.
+
+Kapteeni Jorgan'in täytyi katsella korkealle nähdäksensä sitä, sillä
+kylä oli rakennettu korkealle ja jyrkälle kalliolle. Kylässä ei ollut
+yhtään tietä, siellä ei ollut ainoatakaan kärryä tahi muuta ajoneuvoa,
+siellä ei ollut yhtäkään tasaista paikkaa. Meren rannasta kallion
+huipuille asti oli kaksi epäsäännöllistä riviä huoneita, jotka olivat
+rakennetut vastapäätä toisiansa ja moneen mutkaan, jotta katu niiden
+välillä näytti mutkikkailta tikapuilta, joiden erikokoisista kivistä
+tehtyjä porraspuita myöten kiivettiin kylään taikka sieltä alas. Joukko
+kuormahevosia ja ajajia kulki hitaasti tikapuiden porraspuita ylös,
+kuljettaen kaloja, hiiliä ja muuta tavaraa, jota veneillä ja moniailla
+pienillä laivoilla oli tuotu rannalle. Kun hevoset astuivat kivisiä
+porraspuita ylös, tahi tulivat niitä alas, ne väliin vallan katosivat
+näkyvistä kylästä nouseviin savupilviin, jotta näyttivät uppoontuvan
+muutamiin kylän uuninpiippuihin ja nousevan ylös jälleen etäämpänä
+yläpuolella toisia piippuja. Kylässä ei ollut kahtakaan samannäköistä
+huonetta, vaan kaikki olivat erimuotoiset ja erikokoiset ja kaikissa
+oli erilaiset ikkunat, ovet ja katot. Kylään vievältä jyrkältä tieltä
+kuului hevosten askeleita ja niitä ajavain miesten ääniä, jotka äänet
+yhdistyivät kalastajain vaimoin ja lasten ääniin. Aallot kohisivat
+rantaa vasten, tuuli humisi veneiden purjeissa ja mastojen vimpelit
+liehuivat sinne tänne. Suurista paasista tehty rantasilta ja koko ranta
+oli vallan ruskea kalamerkeistä, jotka olivat levitetyt kuivamaan.
+Kalliot, joilla kasvoi metsää ylimmäisiin huippuihin saakka,
+kuvastuivat heleän sinervään veteen; taivas oli aivan selkeä, ei
+pilvenhattaraakaan näkynyt siellä. Kylässäkin oli niin paljon pensaita
+ja muita kasveja, että se näytti aivan viheriältä rannasta korkeimpaan
+huippuun saakka; olisi voinut luulla sitä linnunpesäksi. Ja koska
+mainittiin lintuja, sopii sanoa että kuului lintujenkin ääniä. Harakka
+leijueli ylä-ilmoissa, kalalokki kalasti par'aikaa lahdessa ja iloinen
+pieni poutahaukka hyppäsi rannalla kivien välillä.
+
+Kapteeni Jorgan istui rantasillalla ja löi kämmenellään polvellensa,
+niinkuin muutamat tekevät kun ovat hyvällä tuulella, -- ja kapteeni
+Jorgan teki aina niin kun häntä huvitti jokin -- ja sanoi:
+
+"Tämä on kummallisin ja kauniin paikka minkä eläissäni olen nähnyt!"
+
+Kapteeni Jorgan ei ollut kylässä käynyt, vaan oli tullut rannalle
+syrjäpolkua myöten, saadaksensa ensin katsella sitä meren puolelta. Hän
+oli nähnyt monta paikkaa ja kokenut monta seikkaa elinaikanansa ja
+kaikki hänellä oli muistissa. Hän oli syntyisin amerikkalainen, mutta
+hän oli maailman kansalainen ja hän oli omistanut enimmät hyvät puolet
+maailman parhaimmista maista.
+
+Kapteeni Jorgan'in on vallan mahdotonta istua jossakin puhumatta
+jokaisen kanssa, joka on hänen läheisyydessään. Hän istui, kuten jo
+sanottiin, rantasillalla siniset housut ja pitkäliepeinen sininen takki
+päällä, puhellen kalastajien kanssa; hän kyseli yksiä ja toisia
+kalastuksesta, luoteesta ja vuoksesta, virrasta ja muista meriliikettä
+koskevista asioista. Niiden miesten joukossa, jotka puhelivat kapteenin
+kanssa, oli nuori mies, joka kohdakkoin herätti kapteenin huomiota; hän
+oli noin kahdenkolmatta vuotias kalastaja, puettuna kalastajain
+tavalliseen korkeaan nuttuun; hänen kasvonsa olivat päivettyneet, hänen
+tukkansa oli musta, mutta kiharainen; päässä hänellä oli tavallinen
+merimiehen hattu, hänen silmänsä osoittivat rehellisyyttä ja koko hänen
+käytöksensä oli niin suora ja miellyttävä, että kapteeni kohta häneen
+mieltyi. "Minä panisin vetoa vaikka tuhannen dollars'ia siitä, että
+tuon miehen isä oli rehellinen mies," sanoi kapteeni itsekseen.
+
+"Oletteko naimisissa jo?" kysyi kapteeni puhuttuansa vähän aikaa uuden
+tuttavansa kanssa.
+
+"En vielä," vastasi tämä.
+
+"Vaan aiotte mennä?" sanoi kapteeni.
+
+"Niin on aikomukseni."
+
+Kapteenin vilkkaat silmät seurasivat kaikkia nuoren miehen liikkeitä.
+Sitten hän kämmenillään löi molemmalle säärellensä ja sanoi itsekseen:
+
+"En milloinkaan ole koko elinaikanani noin hyvää nuorukaista nähnyt! Ja
+tuossahan hänen armaansa kurkistaa muurien takaa!"
+
+Kaunis nuori tyttö seisoi pienen majan portailla, jonka ympärillä
+kasvoi viiniköynnöksiä ja muita kasveja, ja katseli rantaan päin.
+Kaunis maisema ei tytön huomiota herättänyt; hän katseli ainoastaan
+nuorta kalastajaa.
+
+Kapteeni Jorgan nauroi iloisesti, niinkuin sellaiset hyvänluontoiset
+ihmiset tekevät, jotka iloitsevat toisten onnesta; sitten hän nousi
+istualta ja aikoi lähteä muita kalastajia puhuttelemaan, kun kylään
+vievää tikapuita alas tuli mies, jota kapteeni puhutteli ja kutsui
+nimeltä "Tom Pettifer Ho." Tämä mies saapui pian rantasillalle
+kapteenin luo.
+
+"Pelkäättekö auringon panemaa Englannissa marraskuussa, Tom, koska
+teillä on etelämainen hattu päässä?" kysyi kapteeni, katsellen Tom'in
+hattua.
+
+"Hyvä on aina olla varallansa, sir," vastasi Tom.
+
+"Varallansa!" toisti kapteeni, nauraen. "Tällä vanhalla hatulla
+voisitte suojella itseänne päivän panemasta jäävuorien keskellä, mutta
+ei muualla. Oletteko löytänyt postikonttoorin?"
+
+"Se on postikonttoori, sir."
+
+"Mikä on postikonttoori?" kysyi kapteeni.
+
+"Nimi, sir. Nimi pitää postikonttooria."
+
+"Noh sepä on omituista!" sanoi kapteeni. "Sehän oli hyvä onni!
+Tulkaapas näyttämään missä se on. Hyvästi, kumppanit, tällä kertaa!
+Minä tulen vielä teitä katsomaan tänä iltana, ennenkuin lähden pois."
+
+Tämä oli lausuttu kaikille rannalla oleville, mutta erityisesti
+nuorelle kalastajalle. "Hän on merimies!" sanoivat kalastajat toinen
+toisillensa, katsellen kapteenia, joka lähti pois. Ja merimies hän
+olikin, hänen käytöksestään kohta huomasi, että hän oli merimies,
+vaikka hänen puvussansa ei ollut mitään, joka muistutti merimiestä,
+paitsi väri, sillä hihat olivat liian pitkät, housut liian lyhyet ja
+koko puku muuten hankala merimiehelle. Jaloissa hänellä oli suuret
+saappaat ja päässä suuri hattu, jota ei yksikään ihminen olisi voinut
+käyttää merellä olipa mimmoinen ilma tahansa. Kuitenkin jokainen hänen
+päivettyneistä kasvoistaan, leveistä ruskeista käsistään ja
+käytöksestään arvasi hänen merimieheksi. Mr Pettifer ei suinkaan ollut
+enemmän merimiehen kaltainen, vaikka hän oli puettu täydelliseen
+merimiehen pukuun.
+
+Nämät kaksi miestä kiipesivät nyt kylään tuota monimutkaista kivistä
+tietä ylös; jos olisi kuljettu suoraan eteenpäin, niin olisi täytynyt
+mennä suutarin tuvan läpi ja hänen itsensäkin läpi, sillä hän istui
+pienen ikkunan vieressä neulomassa. Nämät kaksi astuivat, niinkuin jo
+sanottiin, kylään ja pysähtyivät omituisen pienen huoneen edustalle,
+jonka seinään oli kirjoitettu "Mrs Raybrock, vaatekauppias;" ja myöskin
+"Postikonttoori." Pienen huoneen ohitse juoksi vähäinen puro ja sen
+poikki oli puinen silta, jota myöten pääsi taloon.
+
+"Tässä on nimi," sanoi kapteeni Jorgan, "se on totta. Voitte tulla
+sisään jos tahdotte, Tom."
+
+Kapteeni avasi oven ja astui kummalliseen, pieneen, kuusi jalkaa
+korkeaan kauppapuotiin, jonka katossa oli suuret orret ja jossa, paitsi
+kivisiä portaita päin olevaa ikkunaa, oli toinen varsin pieni
+yksiruutuinen ikkuna merelle päin.
+
+"Kuinka voitte, rouva hyvä?" sanoi kapteeni. "Minä olen hyvin iloinen,
+että saan teitä tavata. Minä olen matkustanut pitkän matkan saadakseni
+tavata teitä."
+
+"Oletteko, sir? Sitten minäkin olen iloinen kun saan _teitä_ nähdä,
+vaikka en tunne teitä Adam'ista."
+
+Näin puhui vanhanpuoleinen, hyvännäköinen ja lyhytläntäinen mutta
+lihava vaimo, joka oli hyvin siistissä ja sievissä vaatteissa ja seisoi
+siistin ja sievän puotinsa keskellä ja katseli uteliaasti ja hymysuin
+kapteeni Jorgan'ia.
+
+"Kah! te olettekin merimies," lisäsi hän minuutin kuluttua ja teki
+vilkkaan liikkeen käsillään, "siinä tapauksessa olette varsin
+tervetullut."
+
+"Kiitoksia, rouva," sanoi kapteeni. "Minä en voi käsittää mikä se on
+joka ilmaisee suolan minussa, mutta joka ikinen ihminen näyttää
+huomaavan sen hattuni pohjasta ja takkini kauluksesta. Noh niin, rouva,
+minä olen merimies."
+
+"Ja tuo toinen mies myöskin," sanoi mrs Raybrock.
+
+"Niin on," sanoi kapteeni katsellen veitikkamaisesti toiseen mieheen,
+"te olette oikeassa siinä, että hän kulkee merellä, jos se tekee hänen
+merimieheksi. Hän on laivan keittäjä ja nimeltään Tom Pettifer. Hän on
+eläissänsä harjoittanut jos jonkilaista tointa, -- hän olisi voinut
+ostaa kaikki teidän tuolinne ja pöytänne, jos olisitte tahtoneet myydä
+ne, -- mutta nyt hän on keittäjänä. Minun nimeni on Jorgan ja minä olen
+laivanomistaja, ja minä olen nyt kaksikymmentä ja viisi vuotta
+purjehtinut merellä kuljettaen omaa ja kauppakumppanieni laivoja. Tavan
+mukaan minua kutsutaan kapteeni Jorgan'iksi, mutta minä en totta
+tosiaan ole enemmän kapteeni, kuin tekään."
+
+"Olkaa hyvä ja astukaa kamariini, sir," sanoi mrs Raybrock.
+
+"Noh, sitä samaa juuri minä itse ai'oin ehdoitella," sanoi kapteeni.
+"Menkää te edellä, olkaa hyvä."
+
+Kapteeni käski Tom'in jäädä puotia katsomaan ja seurasi itse mrs
+Raybrock'ia pieneen huoneesen, jonka ikkunassa oli muutamia
+kukkaruukkuja, joissa kasvoi kukkasta, ja hyllyllä oli vanhoja
+kahvikuppia ja lasia; tämä huone oli samalla Raybrock'in perheen
+asuinhuone ja Steepways'in kylän postikonttoori.
+
+"Hyvä rouva," sanoi kapteeni, "se on teille juuri yhdentekevä missä
+minä olen syntynyt, paitsi --" Mutta samassa astui joku huoneesen ja
+kapteeni löi käsillään molemmille polvilleen ja huudahti: "En ole
+eläissäni tällaista nuorukaista nähnyt! Täällä hän taas on! Kuinka
+voitte?"
+
+Nämät sanat lausuttiin samalle nuorukaiselle, joka rannalla oli
+kapteeni Jorgan'in huomiota vetänyt puoleensa. Hänen mukanaan seurasi
+tuo nuori tyttö, jonka kapteeni oli nähnyt muurin yli kurkistaman.
+Kauniimpaa armahasta ei voi nähdä kuin tämä oli. Kun hän seisoi
+kapteenin edessä hämmästyneen näköisenä, ruusunpunainen suu puoleksi
+auki, tummat silmät tavallista suuremmat ja portaita ylös astumisesta
+vähän hengästyksissään ollen (ja ehkäpä jostakin salaisesta kiireestä
+kotituvan ovella, jossa kapteeni oli huomannut hänen kasvonsa hetkeksi
+katoovan näkyvistä merimiehen hatun taakse), hän oli niin viehättävän
+ihana, että kapteeni katsoi itsensä velvoitetuksi taas lyömään
+polvellensa. Tyttö oli hyvin yksinkertaisesti puettu, ainoana
+koristuksena oli syyskukkanen rinnassa. Päässä hänellä ei ollut hattua,
+vaan huntu eli huivi, joka oli pantu laskoksiin pään yli auringon
+suojaksi -- jommoista joskus näkee paikka paikoin Englannissa ja
+Italiassa ja joka luultavasti oli ensimmäinen päähine maailmassa
+ruohojen ja lehtien jälkeen.
+
+"Minun kotimaassani," sanoi kapteeni, nousten istualta ja antaen
+tuolinsa tytölle sekä sysäten sitä lähelle toista tuolia, jolle nuori
+kalastaja istui -- "minun kotimaassani sanottaisiin Devonshirea
+kauniiksi, jopa kaunihimmaksi maaksi."
+
+Suora käytös on loukkaava, ainoastaan silloin kuin se on teeskennelty;
+sillä suora ja luonnollinen käytös voi olla yhtä loukkaava, kuin
+teeskentelevä varovaisuus. Kaikki mitä kapteeni sanoi ja teki, oli
+vallan hänen luonteensa mukaista ja hän oli luonteeltaan suora ja
+hyvä; sentähden, kun hän oli lausunut nuo kohteliaat sanat ja
+veitikkamaisesti iskenyt silmää uusille tuttavilleen, jolla
+silmäniskulla hän tahtoi sanoa: "Kyllä minä tiedän miten asiat ovat,
+eivätkä ne voisi olla paremmat," niin hän oli saanut tiedon tästä
+perheen salaisuudesta.
+
+"Minä juuri tässä sanoin teidän äidillenne," sanoi kapteeni nuorelle
+miehelle, mainiten tälle toistamiseen nimensä ja virkansa, "minä juuri
+sanoin äidillenne (te olette hyvin äitinne näköinen) että on vallan
+yhdentekevä missä minä olen syntynyt, paitsi, että olen kasvatettu
+sellaisella paikalla, jossa lapset, kohta kun he tähän maailmaan
+syntyvät, kysyvät äideiltänsä: 'Noh, kuinka vanha _te_ olette ja mikä
+minulle nimeksi?' -- joka on vallan tosi asia." Kapteeni taas löi
+kämmenellä polvellensa. "Kun asiat niin ovat, toivon, että suotte
+anteeksi vaikka kysyn onko nimenne Alfred?"
+
+"Kyllä, sir, nimeni on Alfred," vastasi nuori mies.
+
+"Minä en ole mikään noita," jatkoi kapteeni, "älkää sitä luulko; kyllä
+kohdakkoin teille asian selitän. Mutta vaikka tulenkin siitä maasta,
+jossa lapset kaikkea kysyvät, niin älkää sentään luulko että kysyn
+ainoastaan kysymyksen takia, sillä sitä en tee. Onko joku teidän
+omaisistanne ollut merimies?"
+
+"Vanhempi veljeni Hugh oli merimies," vastasi nuori mies. Hän lausui
+tämän matalalla äänellä ja katsoi äitiänsä, joka äkisti kohoitti
+käsiänsä, mutta laski ne kohta jälleen alas, pani ne ristiin ja katseli
+innokkaasti kapteenia.
+
+"Ei! Älkää Jumalan tähden sitä uskoko!" sanoi kapteeni totisesti; "en
+minä tuo hyvää sanomaa hänestä."
+
+Syvä hiljaisuus seurasi kapteenin puhetta ja äiti käänsi kasvonsa
+tuleen päin ja pani kätensä tulen ja silmiensä väliin. Nuori mies nousi
+ja astui hitaasti ikkunan luo, ja kapteeni, katsellessaan sinne päin,
+näki nuoren lesken istuvan pienen puutarhan toisella puolella olevan
+huoneen ikkunassa; hänellä oli nukkuva lapsi sylissä.
+
+"Kuinka kauan aikaa siitä on kuin se tapahtui?"
+
+"Siitä on yli kolme vuotta kun hän lähti viimeiselle matkallensa."
+
+"Laiva sattui arvattavasti karille tahi kalliolle," sanoi kapteeni, "ja
+kaikki hukkuivat?"
+
+"Niin."
+
+"Noh niin!" sanoi kapteeni hetken aikaa vaiti oltuansa. "Tässä minä
+istun, joka kenties samallaisen lopun saan. Hän pitää meren kädessänsä.
+Kaikki me jossakin paikassa joudumme haaksirikkoon ja hukumme. Me
+voimme lohduttaa itseämme ja toinen toisiamme sillä, että olemme
+tehneet velvollisuutemme. Minä olen vakuutettu siitä, että hän täytti
+velvollisuutensa!"
+
+"Sen hän teki!" vastasi nuori kalastaja. "Jos milloinkaan mies on
+rehellisesti koettanut joka tilaisuudessa tehdä velvollisuutensa, niin
+veljeni sitä teki. Veljeni ei ollut hyväpäinen mies, mutta hän oli
+rehellinen, uskollinen ja oikeutta rakastavainen. Isämme oli vaan pieni
+kauppias tässä maassa; mutta kuitenkin hän oli yhtä arka hyvästä
+nimestänsä kuin koskaan kuningas. Veljeni arveli, että isämme jätti
+hyvän maineensa meille perinnöksi, jotta me pitäisimme sitä pyhänä ja
+hyvänä."
+
+"Teidän veljenne oli oikeassa," sanoi kapteeni; "te ette olisi voineet
+parempaa perintöä saada. Mutta minä keskeytin teitä."
+
+"Ette suinkaan, sillä minulla ei ole mitään muuta sanottavaa. Me
+tiedämme, ettei Hugh eläissänsä tätä hyvää nimeä häväissyt, ja me
+olemme varmaan vakuutetut siitä, ettei hän kuollessaankaan sitä tehnyt.
+Ja nyt tämä maine on minulle uskottu. Siinä kaikki."
+
+"Hyvin lausuttu!" huudahti kapteeni. "Hyvin lausuttu, nuori mies! Mitä
+veljenne kuolemaan tulee;" nyt kapteeni päästi käden, jota hän oli
+pudistanut, ja istui molemmat omat leveät kädet levitettynä polvillaan,
+ja puhui hiljaisella äänellä: "mitä veljenne kuolemaan tulee, voin minä
+kukatiesi jonkimoisia tietoja teille siitä antaa; kukatiesi ei, minä en
+suinkaan ole varma siitä. Voimmeko puhua vähän kahdenkesken?"
+
+Nuori mies nousi istualta; kapteeni teki samaten, mutta hän huomasi
+samassa, että kun nuori tyttö kääntyi ikkunaan tervehtiäksensä nuorta
+leskeä, viimeksi mainittu nosti ylös neuleensa, jota hän par'aikaa
+neuloi, ja hymyili samalla iloisesti. Kapteeni sanoi:
+
+"Mitä hän tuosta tekee?"
+
+"Mitä Margareta neuloo, Kitty?" kysyi nuori kalastaja -- toinen hänen
+käsivarsistaan oli nähtävästi erehdyksestä joutunut johonkin.
+
+Kun Kitty ei mitään vastannut, vaan punastui, niin kapteeni ojentihe
+niin pitkäksi kuin suinkin, löi kädellään polvellensa ja sanoi:
+
+"Minun kotimaassani sanoisimme sitä morsiuspuvuksi. Totta tosiaan! Sen
+tekisimme, minä olen varma siitä."
+
+Mutta tämä näytti myöskin johtavan jotain toista kapteenin mieleen,
+sillä hän herkesi kohta nauramasta ja lisäsi hiljaisella ja lempeällä
+äänellä:
+
+"Ja on hyvin hauskaa nähdä, että hän -- nuori leski raukka, isätön
+lapsi sylissä -- ajattelee teidän kotianne ja teidän onneanne. Se on
+hyvin hauskaa, ystäväni, ja se on hyvin jaloa. Tulkoon teidän
+avioliittonne onnellisemmaksi kuin hänen, ja olkoon se hänelle
+lohdutukseksi. Suokoon Jumala, että kaikki saisitte elää onnellisina
+yhdessä hyvän maineen turvassa, kauan aikaa sen jälkeenkin kun minä
+olen lakannut noita suuria suola-tasankoja kyntämästä!"
+
+Kitty vastasi hyvin totisesti: "Kiitoksia, sir; kaikesta sydämmestäni
+kiitän teitä!" Ja samalla hän ystävällisesti ojensi kätensä kapteenille
+ja sitte nuorelle kalastajalle, kun tämä avasi oven kapteenille, joka
+lähti huoneesta; nuori kalastaja seurasi häntä.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Rahat.
+
+
+"Portaat ovat hyvin ahtaat," sanoi Alfred Raybrock kapteeni
+Jorgan'ille.
+
+"Niinkuin minun kajuuttani portaat ovat olleet monella matkalla,"
+vastasi kapteeni.
+
+"Ja ne ovat kovin hankalat päälle."
+
+"Jos minun pääni ei voi pitää huolta itsestään nyt jo, kestettyään niin
+monta puuskaa ja kolausta maailmassa," sanoi kapteeni niin jäykästi
+kuin asia ei ensinkään olisi häntä koskenut, "niin siitä ei kannata
+huolta pitää."
+
+He tulivat nyt nuoren kalastajan makuuhuoneesen, joka oli yhtä siisti
+ja puhdas kuin puoti ja asuinhuone alakerroksessa. Se oli hyvin pieni
+huone; ikkuna oli korkealla ja varsin pieni ja katto oli vino, sillä ei
+ollut mitään välikattoa. Kapteeni istui sängylle ja katseli seinällä
+olevaa, kovin huonosti onnistunutta kuvaa, joka oli olevinaan Kittyn
+kuva. Sen oli maalannut eräs matkustava maalari, ja kapteeni ihaili
+tätä kuvaa, sillä hän oli oppinut kuvia arvostelemaan laivain kokassa
+olevista kuvista. Hän viittasi nuorelle miehelle istumaan pienen pöydän
+toisella puolella olevalle tuolille. Sitten kapteeni pisti kätensä
+pitkäliepeisen sinisen takkinsa isoon povitaskuun ja otti siitä vahvan
+neliskolkkaisen, koterolla varustetun pullon; se ei ollut iso, vaan
+sellainen, jota käytetään laivan lääkekaapissa. Pantuansa tämän pullon
+pöydälle, mutta yhä sitä kädessänsä pitäen, kapteeni Jorgan puhui
+seuraavaan tapaan:
+
+"Viimeisellä matkallani kotimaahan," sanoi kapteeni, "ja vastikään
+tulin siltä matkalta, oli niin kova ilma Horn'in niemen kohdalla, etten
+usein ole silläkään paikalla sellaista myrskyä nähnyt. Minä olen monta
+kertaa purjehtinut 'tuulisen niemen' ohitse, ja kun ensi kerta menin
+sen ohi, kävi samallainen tuuli kuin nyt viime kerralla kun palasin
+Liverpool'iin Etelä-Amerikasta. Oli, niinkuin jo sanoin teille, nuori
+ystäväni, hirmuinen myrsky. Täydellinen myrsky! Ei vaan tavallinen
+tuuli, ei ainoastaan huono ilma, vaan kävi lauhkea tuuli! Mutta tuuli
+ei kuitenkaan vienyt minua laivasta mereen, vaikka pelkäsin, että niin
+tapahtuisi, mutta se vei minun suunnaltani pois. Ja kun vihdoin viimein
+ilma tyyntyi, niin oli vallan tyyni ja voimakas virta, joka vei meidät
+pois oikealta tieltämme eteenpäin yhä, yöt päivät, yöt päivät, ja minä
+ajelehdin, ajelehdin, ajelehdin ulkopuolelle laivain tavallista tietä,
+ja yhä ajelehdin ja ajelehdin yhä. Miehen velvollisuus on pitää vaaria
+kanssaihmistensä hengestä ja aina väsymättömällä innolla hoitaa
+virkaansa. Minä en velvollisuuksiani laiminlyönyt ja sentähden vallan
+hyvin tiesin (varsinkin nähdessäni tuota väkevää virtaa) mikä vaara
+meitä uhkasi ja mitä varovaisuuden keinoja olisi käytettävä sitä
+vastaan. Sanalla sanoen: me kuljimme aika vauhtia erästä saarta kohti.
+Kartalla ei ollut mitään saarta sillä paikalla, ja senvuoksi voitte
+sanoa, että oli hyvin paha saarelta tehty, olla siellä; minä en sitä
+vastaan väitä, mutta siellä se nyt kumminkin oli. Kiitos Jumalan, minä
+olin yhtä valmis saarta vastaanottamaan kuin saari oli minua
+vastaanottamaan. Minä pidin sitä silmällä mastonhuipusta ja minun
+onnistui ajoissa torjua vaara. Vene laskettiin alas ja minä astuin
+muutamain miesten kanssa siihen ja lähdin saarta tarkastelemaan. Saaren
+ulkopuolella oli hietasärkkä ja särkän ja saaren välillä olevassa
+kulmassa oli joukko vesiajopuita ja näiden puiden välissä oli tämä
+pullo."
+
+Nyt kapteeni hetkeksi laski pullon kädestänsä jotta nuori kalastaja oli
+tilaisuudessa likemmin sitä katsella, sitten kapteeni taas otti pullon
+käteensä ja jatkoi:
+
+"Jos te joskus tulette, -- taikka joskaan ette tule -- autioon
+paikkaan, niin käyttäkää silmänne ja kiikarinne hyvin; sillä
+vähäpätöisinkin esine, jonka näette, voi teille olla hyödyksi ja voi
+olla teille neuvoksi tai varoitukseksi. Niin minä tein ja sillä tapaa
+minä tämän pullon löysin. Minä otin sen kohta vedestä ja sitten
+soudimme rantaan, nousimme maalle ja lähdimme, aseilla varustettuina,
+saarta tarkastamaan. Me näimme, että tuli oli hävittänyt kaiken
+kasvullisuuden saarella. Kun varovasti astuimme saaren sisä-osaa kohti,
+yksi miehistä vaipui pehmeään poroon rintaa myöten. Hän kävi vallan
+vaaleaksi ja huusi: 'Vetäkää minut ylös mitä pikemmin, sillä jalkani
+ovat luiden seassa.' Me saimme hänen ylös ja sitten rupesimme kaivamaan
+sillä paikalla ja näimme, että mies oli oikeassa, sillä maassa oli
+todellakin luita. Ja nämä luut olivat ihmisen luita; mutta emme saaneet
+selkoa siitä, olivatko ne yhden, kahden tahi kolmen miehen luita, sillä
+osa niistä oli palanut. Me tarkastimme koko saarta, mutta emme
+löytäneet mitään muuta mainittavaa, paitsi että minä sen toisesta
+rannasta näin maata, ja kun pian sain selvää siitä mikä maa se oli,
+niin palasimme kohdakkoin laivalle. Minä kohta, laivaan tultuamme,
+avasin pullon, joka, niinkuin näette, on varustettu nahkaisella
+kotelolla ja lasitulpalla. Pullon sisässä oli pieni kurtistunut ja
+kokoon kääritty paperi, niinkuin näette." Kapteeni avasi tätä
+sanoessaan pullon ja otti siitä esille paperin. "Sen ulkopuolelle oli
+kirjoitettu, niinkuin näette, nämät sanat: 'Joka tämän löytää, häntä
+nöyrimmästi pyydetään toimittamaan tämä lukematta Alfred Raybrock'ille,
+joka asuu Steepways'in kaupungissa, Pohjois-Devonshire'ssa,
+Englannissa.' Se on pyhä kapine," sanoi kapteeni lopettaen
+kertomuksensa, "ja, Alfred Raybrock, tuossa se nyt on!"
+
+"Se on veljeni käsialaa!"
+
+"Minä arvasin sen," sanoi kapteeni Jorgan. "Minä katselen näköalaa
+tästä pienestä ikkunasta sillä välin kuin te luette kirjoituksen."
+
+"Ei suinkaan! Se loukkaisi minua. Se loukkaisi meitä kaikkia. Minun
+veljeni ei voinut tietää, että se joutuisi sellaisen miehen käsiin,
+kuin teidän."
+
+Kapteeni istui jälleen vuoteelle ja nuori mies levitti vapisevin käsin
+paperin auki ja pani sen pöydälle. Rikkinainen paperi, joka nähtävästi
+oli käännetty ja revitty jo ennen kuin siihen oli kirjoitettu, oli
+hyvin tahraantunut ja muste oli paikka paikoin kulunut ja monta sanaa
+puuttui. Kapteeni ja nuori kalastaja lukivat moneen kertaan tämän
+kirjoituksen ja vihdoin viimein saivat selkoa siitä sen verran, että
+taisivat lukea seuraavaa:
+
+  Ennenkuin kuolema minua kohtaa panen minä alempana kirjoitetun
+  -- kirjoitettu itseäni varten monta vuotta sitten -- pulloon,
+  jonka lasken mereen -- rakas veljeni Alfred tekee niinkuin
+  minä olisin tehnyt, jos se tulee perille -- viimeiset hellät
+  terveiset vaimolleni ja äidilleni ... ... sinä Alfred.
+                        Hugh Raybrock.
+                           Muistoksi H. Raybrock'ille itselle.
+                          Hänen kätensä kautta
+        hyvin onneton -- kautta
+                        hänen (L. C.) kertoi minulle että
+  isä raukan
+                                                      Kuitenkin
+  500 puntaa ... ... varastettua rahaa
+                   on
+  sentähden tähän kirjoitettu
+  ei mikään kateus ... ... ei oikein
+                                        todistus
+  kirjat ... ... Hän sanoi että minä
+  Todistus jos me joskus pääsemme täältä
+  Hän sanoo menevän ... ... Lanreaniin ja ... ... vanhain
+  miesten joukossa siellä. ... ... Minä en usko mitään
+  pahaa isästä ... ... Jos joskus pääsen -- tulee ilmi
+  Jumala suokoon
+  maksaa ... ... ... H. R.
+
+Nuori kalastaja kävi yhä rauhattomammaksi, kuta enemmän hän
+kirjoituksesta sai selvää. Hän jätti sen pöydälle kapteenin eteen, ja
+istui tuolille, nojasi pöytään ja kätki kasvonsa käsiinsä.
+
+"Mitä tämä on," sanoi kapteeni, "älkää noin antako mielenne masentua!
+Ylös toimeen ja olkaa mies!"
+
+"Se on itsekkäisyyttä, sen kyllä tiedän, mutta mitä minun on
+tekeminen?" huusi nuori kalastaja vallan epätoivoissaan ja polkien
+suurella saappaallaan laattiaan.
+
+"Mitä tekeminen?" vastasi kapteeni. "Jotakin! Minä menisin rantaan ja
+kiskoisin paalut ylös maasta tahi vetäisin hampaat suustani ennen, kuin
+olisin mitään tekemättä. Ei mitään tehdä!" huudahti kapteeni. "Jokainen
+tyhjäntoimittaja tahi pelkuri voi _sitä_ tehdä, ja tyhjästä ei mitään
+tule. Tätä sanotaan, luullakseni, erään latinalaisen kirjailijan
+keksineen," sanoi kapteeni suurimmalla ylönkatseella; "niinkuin Adam ei
+olisi sitä huomannut jo ennenkuin hän pani eläimille nimet."
+
+Kapteeni kumminkin näki, että nuoren miehen syvään suruun oli joku
+suurempi suru, jota hän ei tietänyt. Ja hän katseli häntä sääliväisesti
+ja uteliaasti.
+
+"Puhukaa suunne puhtaaksi," jatkoi kapteeni. "Mikä teitä huolettaa?"
+
+"Te olette nähneet kuinka kaunis hän on," sanoi nuori mies,
+katsoen ylös kapteeniin tukka pörröllään jo kasvot punaisina
+mielenliikutuksesta.
+
+"Onko joku väittänyt ettei hän ole kaunis?" kysyi kapteeni. "Jos niin
+on, antakaa hänelle aika selkäsauna."
+
+Nuori mies nauroi, näytti vähän närkästyneeltä ja sanoi: "Ei se sitä
+ole."
+
+"Noh, hyvä, mitä se sitten on?" sanoi kapteeni leppeämmällä äänellä.
+
+Nuori mies rauhoittui vähän ja päätti kertoa kapteenille syyn
+suruunsa; hän alkoi: "Me olisimme viettäneet häitä tulevana
+maanantaina --"
+
+"Olisitte viettäneet!" keskeytti kapteeni Jorgan. "Ja tulette
+viettämään? Eikö niin?"
+
+Nuori Raybrock pudisti päätänsä ja osoitti sormellansa paperilla
+seuraavat sanat: "Isän viisisataa puntaa."
+
+"Kertokaa," sanoi kapteeni. "Viisisataa puntaa? Entäs sitten?"
+
+"Tämän rahasumman," jatkoi nuori kalastaja, käyden erinomaisen
+totiseksi, ja kapteenin silmäillessä häntä yhtä vakaasti, "tämä
+rahasumma oli isäni koko omaisuus. Kun hän kuoli, hän ei ollut
+kellekään mitään velkaa, mutta hän oli säästöön saanut ainoastaan
+viisisataa puntaa."
+
+"Viisisataa puntaa," sanoi kapteeni miettiväisesti. "Noh niin."
+
+"Eläissänsä hän vuosittain pani vähäsen rahaa säästöön, jotta äiti,
+leskeksi jäätyänsä, ei perin köyhäksi joutuisi; ymmärrättehän?"
+
+"Kyllä."
+
+"Isäni oli kerta koettanut onneansa -- hän oli ruvennut kauppatuumiin
+rahojaan kartuttaaksensa -- mutta oli nyt päättänyt ettei milloinkaan
+enää sellaisiin tuumiin ryhtyisi."
+
+"Hän ei siis ollut keinottelija," sanoi kapteeni. "Minun kotimaassani
+hän ei olisi suurta arvoa nauttinut. Mutta kertokaa."
+
+"Äitini ei ole näitä rahoja koskenut milloinkaan. Ja nyt oli päätetty,
+että ne tulevalla viikolla käytettäisiin minun hyväkseni; minä,
+näetten, aijoin ostaa itselleni oikeuden kalastaa naapuriston kanssa,
+voidakseni naida Kityn."
+
+Kapteeni näytti hyvin miettiväiseltä; hän silitteli oikealla kädellään
+monta monituista kertaa ohukaista tukkaansa ja oli huolellisen
+näköinen.
+
+"Kityn isällä ei ole mitään varoja; hän töin tuskin tulee aikaan,
+vaikka hän elää hyvin kohtuullisesti. Hän on voutina läheisellä
+herrastalolla, ja hänellä on varsin pieni palkka. Hän on kuitenkin
+parempia päiviä nähnyt ja minä en millään muotoa tahtoisi, että Kitty
+tulisi kärsimään puutetta ja kokea kovaa minun vaimonani."
+
+Kapteeni yhä vielä päätänsä silitteli ja katseli nuorta kalastajaa.
+
+"Minä olen vallan varmaan vakuutettu siitä, että isäni ei tietänyt,
+että joku oli kärsinyt vääryyttä hänen rahojensa suhteen, tahi, että ne
+olivat takaisin maksettavat; minä olen yhtä varma siitä, kuin siitä,
+että aurinko nyt paistaa. Mutta, saatuani veljeni haudasta merestä
+tämän tiedon, että rahat ovat varastettua rahaa," sanoi nuori Raybrock,
+lausuen vastenmielisesti näitä kahta viimeistä sanaa, "voinko sitä
+epäillä? voinko sitä epäillä?"
+
+"Epäilemisestä en voi mitään sanoa," huomautti kapteeni, "mutta minun
+mielestäni ette voi näitä rahoja koskea."
+
+"Nyt tiedätte miksi olen niin suruissani," sanoi nuori Raybrock.
+"Ajatelkaa Kittyä. Ajatelkaa mitä minun on hänelle kertominen."
+
+Hän oli vallan epätoivoissaan ja polki hiljaa jalkaansa laattiaan.
+Mutta hetkisen kuluttua hän jälleen rauhoittui ja puhui tyyneellä
+äänellä:
+
+"Mutta siitä on jo kylläksi puhuttu! Te lausuitte minulle muutamia
+rohkeita sanoja nyt juuri, kapteeni Jorgan, ja niitä ette turhaan
+lausuneet. Minä olen saanut jotakin tehtäväkseni. Ennenkuin mihinkään
+muuhun toimeen ryhdyn, tulee minun ottaa selko tästä kirjoituksesta,
+tuon hyvän maineen takia, jota ei kukaan muu voi puhdistaa ja pitää
+hyvänä. Ja kuitenkaan ei, tämän hyvän maineen tähden, ja isäni muiston
+takia, äitini, eikä Kittyn, eikä yhdenkään inhimillisen olennon tule
+saada tietää ainoatakaan sanaa tästä kirjoituksesta. Olettehan samaa
+mieltä tämän suhteen?"
+
+"En tiedä mitä mahtanevat ajatella meistä tuolla alhaalla," sanoi
+kapteeni, "mutta en voi ehdotustanne vastustaa. Nyt kirjoitukseen. Mitä
+ai'otte tehdä?"
+
+Molemmat yhtaikaa, ikäänkuin sopimuksesta, kumartuivat paperin yli, ja
+lukivat toistamiseen tarkasti kirjoituksen.
+
+"Minä luulen, että jos kaikki sanat olisivat tässä, kuuluisi lause
+näin: 'Kuulustele siellä asuvain vanhain miesten joukossa' -- jotakuta.
+Ai'otte kai lähteä tässä mainittuun kylään?" sanoi kapteeni, sormellaan
+osoittaen nimeä.
+
+"Niin ai'on. Ja mr Tregarthen on Cornwallis'ista ja -- tosiaankin -- on
+Lanrean'ista kotoisin."
+
+"Onko hän?" sanoi kapteeni tyyneesti. "Minä en häntä tunne, kuka _hän_
+on?"
+
+"Mr Tregarthen on Kityn isä."
+
+"Vai niin!" huudahti kapteeni. "Noh, Tregarthen siis hyvin hyvästi
+tuntee Lanrean'in kylän?"
+
+"Epäilemättä hän sen tekee. Olen usein kuullut hänen mainitsevan sitä
+kotipaikkanansa. Hän tuntee sen hyvin."
+
+"Odottakaa vähäsen," sanoi kapteeni. "Meiltä puuttuu nimi tässä. Te
+voitte kysyä Tregarthen'ilta (tahi jos ette voi, niin voin minä) sen
+kylän vanhojen miesten nimiä. Eikö niin?"
+
+"Kyllä. Minä menen nyt kohdakkoin hänen luoksensa kysymään sitä."
+
+"Ottakaa minut kanssanne," sanoi kapteeni, nousten istualta ja näyttäen
+hyvin vakavalta, "mutta ensin yksi sana vielä. Minä olen kokenut
+maailmassa enemmän kuin te, ja olen pitemmälle ennättänyt. Minun on,
+koko elinaikanani merimatkoilla ollessani, täytynyt pitää järkeni
+selvänä ja kirkkaana kuni laivan kalujen vaskiset kotelot. Minä tahdon
+tulla kanssanne tälle matkalle. Mutta te ette elä vain puhumalla
+enempää kuin minäkään. Tartu lujasti käteeni, siinä on puhe kummallekin
+osapuolelle."
+
+Kapteeni Jorgan otti matkan komennon tällä sydämellisellä
+kädenpuristuksella. Hän laskosti heti paperin täsmälleen entiselleen,
+pani sen takaisin pulloon, työnsi tulpan paikoilleen, pani öljykankaan
+tulpan päälle, luovutti kaiken nuoren Raybrock'in haltuun ja asteli
+edellä alakertaan.
+
+Mutta alakerrassa olikin vaikeampi selvitä kuin ylhäällä. Siitä
+hetkestä kun he astuivat saliin, nopea naisellinen silmä keksi, että
+jotakin oli vialla. Kitty huudahti pelästyneenä, kun hän juoksi
+sulhasensa luoksi, "Alfred! Mikä hätänä?" Rouva Raybrock huudahti
+kapteenille, "Hyvänen aika! Mitä olette tehneet pojalleni, kun hän on
+hetkessä muuttunut tuollaiseksi?" Ja nuori leski -- jolla oli työnsä
+käsivarrellaan -- oli aluksi niin kiihottunut, että hän pelästytti
+pikku tytön, jota hän piti kädestä ja joka piilotti kasvonsa äitinsä
+helmoihin ja alkoi kirkua. Kapteeni, ollen tietoinen siitä että häntä
+pidettiin syynä tähän kotoiseen muutokseen, tarkkaili sitä melko
+syyllinen ilme kasvoillaan odottaen, että nuori kalastaja tulisi hänen
+avukseen.
+
+"Kitty hyvä," sanoi nuori Raybrock, "Kitty, armahaiseni, minun täytyy
+lähteä Lanrean'iin, ja minä en tiedä, minne muualle tai kuinka kauvas
+vielä tänä päivänä."
+
+Kitty tuijotti häneen, epäilevänä ja ihmeissään sekä vihaisena,
+työntäen hänet kädellään luotansa.
+
+"Siirretty?" huudahti rouva Raybrock. "Häät siirretty? Ja sinä lähdet
+Lanrean'iin! Miksi, Herran nimeen?"
+
+"Äiti kulta, en voi sanoa miksi; minä en saa sanoa miksi. Olisi
+kunniatonta ja kelvotonta sanoa miksi."
+
+"Kunniatonta ja kelvotonta?" vastasi rouva. "Eikö siinä ole mitään
+kunniatonta ja kelvotonta, että poika särkee oman kihlattunsa sydämen,
+ja lisäksi äitinsäkin sydämen, ilkeän muukalaisen hämärien
+salaisuuksien ja neuvojen tähden. Miksi tulitte koskaan tänne? Miksi
+ette voineet pysyä omassa pahassa kodissanne, missä se lieneekin, sen
+sijaan että häiritsette meidän hiljaisten ja harmittomien ihmisten
+rauhaa?"
+
+"Ja mitä minä," nyyhkytti pieni Kitty parka, "olen koskaan tehnyt
+teille, te kova ja julma kapteeni, että te tulette tänne ja kohtelette
+minua tällä tavalla?"
+
+Sitten he kumpikin alkoivat itkeä säälittävästi, kun taas kapteeni voi
+vain katsoa toisesta toiseen ja hillitä itseään pitäen kiinni takkinsa
+kauluksesta.
+
+"Margareta," sanoi nuori kalastaja-parka, vaipuen polvilleen Kityn
+jalkojen juureen, Kityn pitäessä molemmat kätensä kyyneliä valuvien
+kasvojensa edessä, sulkeakseen petturin näkyvistään -- mutta hän piti
+sormensa harallaan ja tarkkaili häntä koko ajan -- "Margareta, sinä
+olet kärsinyt niin paljon, aina valittamatta, sinä olet aina niin
+huolellinen ja ymmärtäväinen! Katso asiaa minun kannaltani, Hugh-raukan
+vuoksi."
+
+Hiljaiseen Margaretaan ei vedottu turhaan. "Niin tahdon tehdä, Alfred,"
+hän vastasi. "Toivon, ettei tämä herra olisi koskaan tullut meitä
+lähelle," jonka kuultuaan kapteeni puristi kaulustaan lujemmin; "mutta
+katson asiaa kannaltasi siitä huolimatta. Olen varma, että sinulla on
+joku painava syy ja joku riittävä syy tekemisillesi, vaikka se
+tuntuukin oudolta, ja jopa sille, että jätät kertomatta miksi teet
+niin, vaikka sekin tuntuu oudolta. Ja Kitty kulta, sinun tulee ajatella
+niin enemmän kuin kenenkään muun, sillä tosi rakkaus uskoo kaiken,
+kestää kaiken ja luottaa kaikkeen. Ja, äiti kuita, sinunkin täytyy
+ajatella niin, sillä sinä tiedät, että olet siunattu hyvillä pojilla,
+jotka ovat aina pitäneet sanansa, sillä heidät on kasvatettu niin
+oikeaan kunnian tuntoon kuin kuka tahansa herra tässä maassa. Olen ihan
+varma, äiti, ettei sinulla ole enempää syytä epäillä elävää poikaasi
+kuin epäillä kuollutta poikaasi; ja rakkaan kuolleen vuoksi minä
+puolustan rakasta elävää."
+
+"Kas vain!" huudahti kapteeni innostuneesti, "sen minä sanon. Te olette
+tunnokas ja ajullinen nuori vaimo; ja minä tahtoisin ennemmin teitä
+mukaani vaaran hetkenä, kuin puolet niistä miehistä, joiden kanssa
+minulla on ollut tekemistä eläissäni."
+
+Margareta ei vastannut mitään kapteenin kiitokseen, eikä näyttänyt
+oikein käsittävän hänen ylevää mielipidettään hänen suhteensa, vaan
+koetti kaikin puolin lohduttaa Kittyä ja Kityn tulevaa anoppia; ja pian
+hänen onnistuikin rauhoittaa molemmat, jotta taas oli hiljaa huoneessa.
+
+"Kitty, armahaiseni," sanoi nuori kalastaja, "minun täytyy mennä isäsi
+tykö pyytämään, että hän luottaa minuun tästä suuresta muutoksesta ja
+salaisuudesta huolimatta, ja kysymään häneltä muutamia Lanrean'ia
+koskevia asioita. Tuletko kanssani? Tuletko kotiasi minun kanssani,
+Kitty?"
+
+Kitty ei sanaakaan vastannut, vaan nousi istualta yhä nyyhkyttäen ja
+pitäen esiliinaa silmillään. Kapteeni seurasi heitä, mutta viipyi
+hetken puodissa puhutellaksensa mr Pettifer'iä.
+
+"Kuulkaa, Tom!" sanoi kapteeni matalalla äänellä. "Täällä on jotakin
+tehtävää teille. Täällä on vanha vaimo, joka on kovin suruissaan.
+Koettakaa iloittaa häntä, Tom. Ilahuttakaa heitä kaikkia."
+
+Mr Pettifer nyykäytti päätään kapteenille merkiksi, että hän oli
+käsittänyt mitä tämä tarkoitti, ja lähti kohdakkoin asuinhuoneesen.
+Kapteeni näki ikkunasta iloksensa kuinka mr Pettifer otti lapsen
+syliinsä (ja se ei yhtään vierastanutkaan häntä) ja kumartui sitten mrs
+Raybrock'ia lohduttamaan.
+
+"Minä totta tosiaankaan en käsitä mitä hän hänelle sanoo, jollei hän
+kerro, että se piakkoin menee ohi, tahi että enimmät ihmiset ovat
+sellaisia ensin, taikka että se vastedes tulee hänelle hyväksi!" näin
+kapteeni itsekseen ajatteli seuratessaan nuorta parikuntaa.
+
+Hänellä ei ollutkaan pitkä matka käydä, sillä oli vaan muutamia
+portaita kivistä tietä alas Kityn isän majaan. Mutta vaikka matka oli
+lyhyt, oli se kuitenkin kyllin pitkä antaakseen kapteenille tilaisuutta
+huomaamaan, että hän oli tullut kylän kammoksi; sillä joka ikinen oven
+suussa toimiva nainen, tahi vastaantuleva mies, joka näki nuoren
+Raybrock'in onnettoman näköisenä ja Kityn kyyneleet silmissä, loi
+kohdakkoin epäilevän ja vihaisen katseen kapteeniin, ikäänkuin
+katsoisivat häntä tämän nähtävän onnettomuuden syyksi. Kun he tulivat
+Tregarthen'in pieneen puutarhaan, kapteeni jäi seisomaan portille,
+Kitty riensi omaan huoneesensa itkemään ja Alfred puhui hänen isänsä
+kanssa, joka työskenteli puutarhassa. Kityn isä oli kivulloisen
+näköinen, mutta häntä ei vielä voinut vanhaksi sanoa; hän näytti hyvin
+hyvältä ja puhutteli ensin Alfredia iloisesti, mutta pian hänkin kävi
+suruiseksi ja vihdoin hän näytti vihaiselta. Silloin kapteeni astui
+puutarhaan ja keskeytti heidän keskusteluansa.
+
+"Hyvää huomenta, sir!" sanoi kapteeni Jorgan. "Kuinka voitte?"
+
+"Tämä on se herra, jonka kanssa minä menen," sanoi nuori kalastaja
+Tregarthen'ille.
+
+"Ah!" vastasi Kityn isä, katsellen onnetonta kapteenia hyvin
+epäsuosiollisesti, "minun täytyy sanoa, ett'en ensinkään iloitse siitä,
+että saan teitä nähdä."
+
+"Ettekö?" sanoi kapteeni, "noh, suoraan sanoen, se näyttää olevan
+yleinen mielipide tässä kylässä. Mutta älkää liian pikaan päätöksiä
+tehkö; kenties tulette pian parempaa minusta ajattelemaan."
+
+"Minä toivon sitä," sanoi Tregarthen.
+
+"Hyvä, minäkin toivon sitä," sanoi kapteeni aivan tyynesti; "vielä
+enemmän, minä uskon sen -- vaikka te ette sitä usko. Mutta, mr
+Tregarthen, te ette tahdo riidellä minun kanssani; ja jos tahtoisitte,
+ette voisi, sillä minä en tahdo. Te ja minä olemme molemmat jo siinä
+ijässä, että emme pintapuolisesti ja ulkonä'östä päätöksiä tee vastoin
+kokemusta; ja jos ette elämässänne ole tällaisten päätelmäin vääryyttä
+ja pahuutta oppinut tuntemaan, niin olette todella onnellinen."
+
+Toinen näytti joutuvan hämillensä tästä kapteenin puheesta ja vastasi:
+"Minä olen kyllin kylläksi oppinut sitä tuntemaan."
+
+"Hyvä," sanoi kapteeni leppeämmällä äänellä, "minä olen arvannut oikein
+tietämättäni. Kuulkaas nyt, Tregarthen, tuossa on teidän ainoan
+lapsenne sulhanen, ja tässä olen minä, joka tunnen hänen salaisuutensa.
+Minä vakuutan, että se on oikea salaisuus, eikä hänen tekemänsä, vaikka
+hän ei saa sitä kenellekään ilmoittaa. Minä tahdon auttaa häntä saamaan
+siitä selkoa ja senvuoksi me pyydämme, että mainitsisitte muutamien
+Lanrean'in kylän vanhain miesten nimiä. Kun otan esille taskukirjani ja
+kynän kirjoittaakseni nimet kirjaan, voin samalla ilmoittaa teille,
+että tämä, joka on kirjoitettu ensimmäisen sivun yläpuolelle, on minun
+nimeni ja adressini: 'Silas Jonas Jorgan, Salem, Massachusets,
+Yhdysvallat.' Jos teidän joskus pistää päähän tulla Amerikaan, niin
+olette tervetullut minun luokseni. Mutta mainitkaa meille nimet."
+
+"Siellä oli vanhanpuoleinen mies, nimeltä David Polreath. Hän on
+kenties jo kuollut," sanoi Tregarthen.
+
+"Hyvä," sanoi kapteeni iloisesti, "jos Polreath on kuollut ja haudattu,
+eikä meille voi miksikään hyödyksi olla, me emme suinkaan aijo häntä
+kaivaa maasta. Polreath'in nimi on pantu kirjaan kumminkin."
+
+"Siellä oli toinen, nimeltä Penrewen. Minä en hänen ristimänimeään
+tiedä."
+
+"Vähät hänen ristimänimestään," sanoi kapteeni. "Kirjoitamme vaan
+Penrewen."
+
+"Siellä oli vielä eräs John Tredgear niminen mies."
+
+"Sehän on kaunis nimi," sanoi kapteeni; "John Tredgear on kirjoitettu."
+
+"Minä en muista muita paitsi vanhan Parvis nimisen ukon."
+
+"Yksi vanhan Parvis'in sukulaisia luullakseni oli muonakauppiaana
+New-Yorkin kaupungissa ja saavutti suuret rikkaudet polttamalla talonsa
+poroksi. Sama nimi kumminkin. David Polreath, ristimätön Penrewen, John
+Tredgear ja vanha Arson Parvis."
+
+"En tällä erällä muista muita nimiä."
+
+"Kiitoksia," sanoi kapteeni. "Ja nyt, Tregarthen, minä ojennan teille
+käteni siinä toivossa, ett'ette minusta pahaa ajattele eikä myöskään
+tuo kaunis Devonshiren kukkanen, teidän tyttärenne; jääkää hyvästi."
+
+Nuori Raybrock seurasi kapteenia hyvin toivottoman näköisenä; sillä
+Kittyä ei näkynyt ikkunassa kun hän katsoi ylös siihen, Kittyä ei
+näkynyt puutarhassa kun hän sulki portin, eikä Kitty liioin katsellut
+heidän jälkeensä, kun he astuivat kivitietä ylös.
+
+"Kuulkaas nyt," sanoi kapteeni; "koska en nyt mitenkään voi perhettänne
+rauhoittaa, niin en tule teille enää. Menkää te syömään päivällistä
+kotianne, minä menen pieneen ravintolaan puolistelemaan. Päätetään
+yhtyä kello kahden aikana; tulkaa ravintolaan, minä istun oven
+ulkopuolella päivänpaisteessa tupakoiden. Sanokaa Tom Pettifer'ille,
+että hän pitää huolta teidän perheestänne siksi kuin me palajamme;
+saatte nähdä, että hän nyt jo on ollut teidän omaisillenne hyödyksi, ja
+on oleva hyvin sopiva tähän toimeen."
+
+Kaikki kävi niin kuin kapteeni Jorgan oli ehdoitellut. Kello kahden
+aikana tuli nuori kalastaja matkalaukku selässä ravintolaan; juuri
+kello kahden aikana kapteeni viskasi viimeisen sikari-pätkän pois.
+
+"Antakaa minun kantaa teidän tavaranne, kapteeni Jorgan," sanoi nuori
+kalastaja; "minä voin helposti ne kantaa omieni ohessa."
+
+"Kiitoksia paljon," sanoi kapteeni, "kyllä minä itse tavarani kannan.
+Minulla ei muuta olekaan kuin kampa."
+
+He lähtivät kylästä ja pysähtyivät vasta vuoren korkeimmalla huipulla
+lepäämään ja ihanaa näkö-alaa ihailemaan. Äkkiä kapteeni löi polvelleen
+kädellänsä ja huudahti: "En ikipäivinäni ole tuollaista olentoa
+nähnyt!" -- ja riensi pois.
+
+Syynä kapteenin äkilliseen poikistumiseen oli Kitty, joka tuli puitten
+takaa esille. Kapteeni meni pois näkyvistä ja odotti, hän pysyi yhä
+poissa näkyvistä ja odotti; aika alkoi käydä hänelle pitkäksi ja hän
+sytytti toisen sikarrin. Hän poltti sen ja oli yhä poissa näkyvistä ja
+odotti. Vihdoin viimein hän hiljaa hiipi nähtäville ja näki molempain
+nuorien käsi kädessä ja päät varsin likitysten hiljaa kulkevan edes
+takaisin puiden välillä. Oli herttainen iltapäivä ja kapteeni sanoi
+itsekseen: "herttainen aurinko, herttainen meri, herttaiset purjeet,
+herttaiset lehdet, herttainen rakkaus, herttainen nuoruus, -- kaikki
+tyyni on herttaista!"
+
+Kuitenkin kapteeni katsoi velvollisuudekseen tervehtiä nuorta
+kumppaniaan ennenkuin hän taas lähti näkyvistä. Hetken kuluttua hän
+taas tuli takaisin ja he lähtivät matkalle.
+
+"Tuo nuori vaimo orpolapsi sylissä ei turhaan puhunut; ja hyviä,
+rehellisiä sanoja ei milloinkaan turhaan lausuta," sanoi kapteeni
+Jorgan heidän astuessaan pitkin tietä. "Ja kun nyt vien teidät pois
+tuon armaan kultanne luota, joka rakastaa, toivoo ja luottaa teihin,
+niin tuntuu vallan kuin olisin tuo usein kuvissa nähtävä paksusäärinen
+ja pitkänenäinen ilkeä olento, jolla on suuri sulka hatussa ja jonka
+viiksen päät kohoavat yhä lähemmäksi silmiä kuta pahanelkisempi hän
+on."
+
+Nuori kalastaja ei tietänyt Mefistofeleesta niin mitään; mutta hän
+hymyili kun kapteeni pysähtyi ja löi kädellään polvillensa, ja he
+kulkivat eteenpäin kuin hyvät tuttavat ainakin.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Yö klubissa.
+
+
+Rämeikkö Cornwall'issa itätuulen sen yli käydessä on mitä kylmempiä ja
+kolkompia paikkoja minkä matkustaja kokovuoden matkalla kohtaa.
+Rämeikkö Cornwall'issa on pimeässä niin autio ja kamala, että
+matkustaja toivoo mitä pikemmin sitä paremmin pääsevänsä siitä pois.
+Rämeikkö Cornwall'issa on yösumussa erämaa, jossa matkustajan tarkoin
+tulee tuntea tiensä, muuten on hyvin luultava, ettei hän hengissä
+sieltä milloinkaan palaja.
+
+Kun kapteeni Jorgan ja nuori kalastaja lähtivät Steepways'in kylästä,
+kävi itätuuli. Kolme kertaa aurinko oli noussut ja yhä vielä kävi
+kaiket päivät samallainen kylmä tuuli, se oli ikäänkuin joku paha
+henki, joka tahtoi heitä ajaa takaisin. Mutta kapteeni Jorgan oli kyllä
+tuttu kaikkien tuulien kanssa ja kyllin tottunut niiden heikkoja puolia
+hyväksensä käyttämään, salliaksensa jonkun niistä saada hänestä voiton.
+Hän vakuutti, että hänestä oli yhdentekevä kävi mimmoinen tuuli tahansa
+ja tuulkoon kuinka kovin tahansa. Hän oli siis tuulen suhteen niin
+välinpitämätön kuin mies voi olla, joka aina sanoo, että tuuli
+"virkistää häntä" ja joka katsoo myrskyä vanhaksi tuttavakseen. Olisi
+voinut otaksua, että kapteeni Jorgan'in ja tuulen välillä oli
+jonkinmoinen veljellinen liitto, niinkuin kahden taistelijan välillä,
+jotka usein ovat otelleet toinen toistensa kanssa. Nuori kalastajakin
+oli puolestaan, vaikka ahtaammassa piirissä eläen, tottunut pahaa säätä
+kestämään miehuudella, ja vietti vaan ikävää tehtävää, joka oli edessä;
+tuuli kävi hänenkin ohitsensa, vähän varovasti, ja lähti matkallaan
+Kittyä suutelemaan.
+
+Heidän tiensä kulki paikoittain meren rantaa pitkin, jossa mahtavat
+aallot loiskivat ruskeita kallioita vasten, jotta vesi muuttui
+valkoiseksi vaahdoksi, paikoittain entisien, nyt viljeltyjen rämeiden
+poikki; paikka paikoin oli yksinäisiä kyliä, joissa oli kurjat savesta
+tehdyt majat, ja pieniä kaupunkeja vanhoine kirkkoineen ja torineen.
+Mutta yhä matkustaessaan harmaan asutun maan poikki, he vihdoin tulivat
+varsinaiselle Cornwall'in rämeelle, joka on Lanrean'in lähellä. He
+kohtasivat ainoastansa laihtuneita, aaveen kaltaisia vuorityömiehiä,
+joiden kasvot olivat vasken karvaiset. Kaukaisilla vuorenhuipuilla
+olevat yksinäiset varustukset ja pyörillä, ketjuilla ja hammasrattailla
+varustetut konevärkit, jotka kiertelivät vuoren rinteitä ylös, olivat
+ainoat esineet, jotka todistivat ihmisten läsnäoloa näillä seuduin. Yhä
+vielä kävi kauhean kylmä ja kova tuuli, joka vinhuen ja ulvoen kiiti
+heidän ohitsensa niinkuin hurja ja vimmapäinen haamu.
+
+"Se on kummallista," sanoi kapteeni, katsellen autiota seutua, jossa
+kasvoi ainoastaan kuihtunutta ruohoa ja sammalta, "kuinka tämä maa on
+niiden ihmisten kaltainen, jotka sillä asuvat! Tässä on paikkakunta,
+joka on rikas kätketystä metallista, ja se verhoo itsensä mitä
+huonoimpiin ryysyihin ja repaleisin, ja nöyristelee ja vapisee ja
+uskottelee meitä olevansa niin köyhä, ett'ei voi hankkia elatusta edes
+kurjimmalle eläimelle. Vallan niinkuin inhimillinen saituri, eikö
+niin?"
+
+"Mutta saiturista on otettu selkoa," sanoi nuori kalastaja, osoittaen
+niitä paikkoja, joissa oli kaivettu ylös maata penikulmittain metallia
+etsiessä.
+
+"Niin, onhan hänestä selkoa otettu," sanoi kapteeni, "mutta hän
+ponnistelee vastaan ja vastustaa minkä voipi. Hän on kamala veitikka."
+
+Oli iltapuoli ja alkoi jo hämärtää, ja heillä oli vielä kymmenen
+penikulmaa matkaa määräpaikalle. Mutta kapteeni, pitkäliepeinen sininen
+takki yllä, suuret saappaat jalassa ja omituinen hattu päässä, astui
+reippaasti eteenpäin, kädet taskussa, ikäänkuin hän olisi ollut
+maanalaisessa raskaassa työssä ja juuri nyt tullut ylös ystävällensä
+tietä neuvomaan.
+
+"Olisinpa hyvin mielelläni tahtonut tätä seutua nähdä silloinkin, kun
+se oli veden alla ja vesi vieritteli noita suuria kivilohkareita edes
+takaisin ja latoi ne päälletysten korkeoiksi roukkioiksi," sanoi
+kapteeni. "Totta tosiaan, nuo vanhat papit, nuo konnamaiset lurjukset,
+eivät suinkaan rakentaneet monta näistä kiviroukkioista. Vesi on niitä
+muodostanut. Kun näette niiden olevan toisella puolen paksut ja tylpät
+ja vastakkaisella sivulla terävät, niin voitte olla varmaan vakuutettu
+siitä, että se vanha druidi, joka niitä teki, oli vesi."
+
+Kapteeni tarkoitti muutamia suuria kivilohkareita, joilla oli
+yllämainittu muoto ja jotka kummallisella tavalla olivat ladotut toinen
+toistensa päälle autiolle vuoren huipulle. Ne näyttivät iltahämärässä
+suunnattoman suurilta veden paisumuksen edellisiltä linnuilta, jotka
+olivat istuutuneet kallioille ja vuorien huipuille ja kivettyneet
+siihen.
+
+"Tämä on hyvin miellyttävä maa," sanoi kapteeni, -- "se täytyy myöntää.
+Se on vanha tuon vanhan ylidruidin, veden, historiaan katsoen, ja se on
+vanha myöskin jo mainittujen vanhain pappi-veitikkain historian
+suhteen. On varsin omituista astua jalallaan (niinkuin minä tänään
+tein) ryhmyläiselle vanhalle kivelle, jolla ei näy niin mitään paitsi
+ilmaa, mutta jota oppineet, jotka vasaroilla irroittavat kappaleita
+maasta, selittävät kirjoitukseksi, hartaiksi rukouksiksi jonkun
+muinaisajan maaherran sielun puolesta, joka muka oli sortanut erästä
+kansaa, josta ei milloinkaan ole kuultu niin mitään." Tässä kapteeni
+taukosi puhumasta lyödäksensä polvelleen. "On erinomaisen hauskaa nähdä
+kymmenkunta tahi parikymmentä kivilohkaretta pystytettynä päälletysten
+erämaassa, joista muutamat ovat isot, toiset leveät, yksi kallistuen
+sinne, toinen tänne, ja tietää, että yleisesti otaksutaan -- kenties
+täydellä syyllä -- näiden olevan joukon Cornwallin miehiä, jotka
+muuttuivat kiveksi siitä syystä, että he huvittelivat pyhänä. Sellaista
+ei minun kotimaassani tapahdu, vaikka sitä suotaisiinkin, -- mutta se
+on erittäin huvittavaa."
+
+Siinä kapteeni puhui aivan totta, yhtä totta kuin hän, ympärilleen
+katseltua, lausui: "Tämä sumu, joka nousee auringon laskun aikana, on
+leviävä ja käyvä niin sakeaksi, että meidän täytyy tuntea tiemme
+Lanreaniin yhtä hyvin kuin nähdä sitä."
+
+Pitkin matkaa nuori kalastaja oli vähän väliä puhunut kapteenille
+toiveistaan, perheen hyvästä maineesta ja tämän maineen takaisin
+saavuttamisesta, ja naimistuumastaan, joka oli vastaiseksi lykätty
+edellä mainitun asian takia. Hän ei, yksinkertainen ja vilpitön kuin
+oli, näyttänyt käsittävän, että olisi ollut mahdollista jättää siksensä
+koko tämä matka, ja se asia, joka heidän nyt oli ajettavana. Tämä oli
+hyvin kapteeni Jorganin mieleen ja hän oikein ihaeli nuorta kalastajaa
+tästä. Sentähden hän taas alkoi puhua tästä asiasta; hän kyseli yhtä ja
+toista Kitystä ja tuumaeli kuinka monta vuotta kestäisi ennenkuin hän
+voisi naida, jos hän ei isänsä rahoja saisi käyttää.
+
+Sillä välin oli sumu käynyt yhä sakeammaksi ja oli vallan pimeä, mutta
+kuitenkin kävi kova tuuli niinkuin päivälläkin. Kapteeni oli tarkoin
+merikartastaan katsellut millä paikoin Lanreanin kylä oli ja ottanut
+taskukompassinsa mukaansa; nuori kalastajakin oli tottunut tietä
+osaamaan, sillä se on sellaisissa miehissä hyvin tavallista. Mutta,
+vaikka he ylipäänsä kulkivat oikeaa suuntaa, ja jouduttuansa tieltä
+pois, jälleen pääsivät oikealle tielle kompassin ja tulen avulla, jota
+viimeksi-mainittua he suurella vaivalla sytyttivät kapteenin suuressa
+hatussa, niin he kuitenkin usein hairahtuivat tieltä. Sellaisissa
+tilaisuuksissa he eksyivät suoperäiselle rämeelle, ja kuljettuaan
+pitkät matkat, vihdoin viimein saapuivat tielle sellaisella paikalla,
+josta olivat kulkeneet jo ennenkuin eksyivät, ja siten oli heillä sama
+matka kuljettava kahdesti. Mutta nuori kalastaja ei hevillä hätäytynyt
+ja kapteeni (ja hänen kampansa) olisi luultavasti vallan tyyneesti ja
+maltillisesti noussut maan pinnalle millä paikalla tahansa maanpalloa.
+Siis nämä hankaluudet ainoasti vähäsen viivyttivät heidän matkaansa
+Lanreaniin, ja he saapuivat tähän pieneen kylään yhdeksän aikana
+illalla. Kapteenin hattu oli painunut hänen korviensa yli niskaan
+saakka; mutta hän yhä astui kädet taskuissa eikä muuten osoittanut
+minkäännäköistä väsymyksen merkkiä.
+
+He olivat miltei karata päin matalan kivirakennuksen seinään, ennenkuin
+saivat tietää, että olivat tulleet pieneen, "Arthur kuninkaan aseet"
+nimiseen ravintolaan. He töin tuskin sumun läpi voivat eroittaa kapean
+tien toisella puolella olevia mataloita kivirakennuksia.
+
+"Odottakaas hiukan," sanoi kapteeni. "Ehkä täällä ei ole meille tilaa,
+tahi kenties antavat meille kylmän huoneen. Siis on parasta ensin
+tiedustella asiata, ja kun olemme lämpöisemmän huoneen löytäneet,
+lähdemme suoraa tietä siihen."
+
+Lämpöisin huone oli silminnähtävästi se, jonka ikkunasta tulen ja
+kynttilän valo kirkkaimmin loisti ja josta kuului useampain ihmisten
+ääniä. Kapteeni Jorgan oli päättänyt lähteä tähän huoneesen, ja sanoi
+nuorelle ystävällensä: "Seuratkaa minua!" -- He olivat huoneessa jo
+ennenkuin "Arthur kuninkaan aseet" aavistikaan, että muukalainen oli
+tullut sisään.
+
+"Hiljaa, hiljaa!" huusi useammat äänet, kun kapteeni hattu kainalossa
+seisoi oven suussa.
+
+"Hyvät herrat," sanoi kapteeni astuen edemmäksi, "minä olen varsin
+kiitollinen teille siitä, että suotte minulle tilaisuutta puhutella
+teitä; mutta minä en aijo teitä pitkillä puheilla vaivata. Minulla on
+kunnia olla teidän serkkunne Sam-sedän puolelta; tämä nuori ystäväni on
+läheisempi sukulainen teille Devonshiren puolelta; me olemme molemmat
+vallan väsyneet matkasta ja illallinen on meille erittäin tervetullut.
+Minä kiitän teitä tervetulijaisistanne ja olen iloinen saada teitä
+kätellä, sir, ja toivon, että voitte hyvin."
+
+Nämä viimeiset sanat olivat lausutut eräälle iloisen näköiselle
+miehelle, joka näytti olevan puheenjohtajana, sillä hänellä oli puinen
+vasara kädessä.
+
+"Kuinka voitte, sir?" kysyi kapteeni ystävällisesti puhemiehen
+kättä pudistaen; mutta hänen uusi ystävänsä vaan katseli tuota
+virka-vasaraansa; "kun te tulette minun kotimaahani, niin minä ilolla
+vuorostani sanon teidät tervetulleeksi meille."
+
+Kapteeni nyt istui tulen ääreen ja kehoitti nuorta ystäväänsä samoin
+tekemään.
+
+Seura, jossa oli kymmenen tahi kaksitoista miestä, oli varsin
+hämillänsä, eikä tietänyt miten kapteenia kohdella. Mutta pieni
+vanhanpuoleinen mies, jolla oli leveä ja suuri paidankaulus ja joka oli
+tiheihin tupakansavun pilviin peitetty, niin ettei muuta näkynyt kuin
+kasvot ja mainittu kaulus, sanoi tuimalla äänellä:
+
+"Tämä on klubi."
+
+"Tämä on klubi," toisti kapteeni, nuoreen ystäväänsä kääntyen.
+
+"Noh niin, se on omituista! Enkö minä sanonut, matkalla ollessamme,
+että kenties sattuisimme saapumaan klubiin?"
+
+Kapteeni ojentihe ja löi kädellään polvellensa, josta puheenjohtaja
+vihdoin leppyi kapteenia kohtaan. Hän nousi nyt seisoalleen ja sanoi:
+"Arthur kuninkaan miehet! vaikka ei ole tapa laskea muukalaisia
+seuraamme, niin minä kuitenkin, koska jo kerta tänä iltana olemme sitä
+sääntöä vastaan rikkoneet, valtani johdosta vielä kerta rikon sitä
+vastaan. Ja sillä välin kun näiden matkustavaisten illallinen
+keitetään;" tässä hän loi silmäyksen ravintolan isäntään, joka kohta
+käsitti mitä tämä silmäys tarkoitti ja lähti ulos illallista
+valmistamaan; "minä ehdottelen, että jatketaan keskustelu
+merenkulkijasta."
+
+"Kuuletteko?" sanoi kapteeni hiljaa nuorelle kalastajalle; "tuossa on
+jotakin meille. Kukahan tuo merenkulkija on?"
+
+"Täällä näkyy olevan montakin vanhaa miestä," vastasi nuori kalastaja
+innokkaasti, sillä hän yhä vaan ajatteli asiaansa. "Kenties yksi tahi
+usiampikin niistä vanhoista miehistä, joiden nimet te kirjoititte
+kirjaanne, on täällä saapuvilla."
+
+"Se on kyllä mahdollista," sanoi kapteeni; "minä pidän jo heitä
+silmällä. Mutta älkäämme kiirettä tehkö. Koetetaan ihan tyynesti
+odottaa ja antaa asian mennä luonnollista kulkuaan."
+
+Näin nämät kaksi miestä puhuivat varsin hiljaa, lämmitellessään
+käsiänsä tulen ääressä. Sillä välin klubi jälleen vähitellen rauhoittui
+ja miehet alkoivat puhua merenkulkijasta; silloin kapteeni viittasi
+seuralaiselleen, että tarkoin kuunneltaisiin keskustelua.
+
+Kun tämä keskustelu oli jotenkin samaa laatua kuin pakinoiminen
+yleiseen on sellaisissa seuroissa, joissa enimmät niistä, jotka
+puhuvat, kaikki puhuvat yht'aikaa, ja joissa puolet puhujista eivät voi
+mitään alkua saada puheesensa ja toinen puoli ei voi puhettaan
+lopettaa, niin tämän keskustelemisen tarkoitus jäi varsin epäselväksi
+ja käsittämättömäksi. Kaikki mitä kapteenin oli onnistunut siitä
+käsittää, siksi kuin pieni pöytä, jolla oli keitetyitä lintuja ja
+sianlihaa, tuotiin kapteenin ja hänen matkatoverinsa eteen, oli
+seuraava. Eräs merenkulkija mies oli saapunut Arthur Kuninkaan Aseet
+nimiseen ravintolaan samana iltana pari tuntia ennenkuin kapteeni
+toverineen oli tullut sinne. Arthur Kuninkaan miehet olivat
+vastaanottaneet häntä klubiinsa, vaikka hän oli vallan tuntematon
+heille. He olivat kehoittaneet häntä kertomaan jonkin hauskan jutun.
+Hän alkoi vihdoin, kun häntä hartaasti vaadittiin, kertoa juttua
+seikkailusta ja haaksirikosta, mutta juuri kertomuksen hauskimmalla
+paikalla hän äkkiä taukosi, eikä millään ehdolla ottanut kertomuksen
+loppua kertoaksensa. Sitten hän oli ottanut kynttilän ja mennyt
+levolle; hän makasi nyt vallan yksin suuressa makuuhuoneessa
+ylikerroksessa. -- Tämän johdosta nyt näytti olevan kysymyksenä, oliko
+merenkulkija osoittanut halveksimista ja kovakorvaisuutta heitä
+kohtaan, ja oliko hän senvuoksi julistettava kovakorvaiseksi, vai ei.
+Muutamat Arthur Kuninkaan miehistä (ne jotka mielellään leikkiä
+laskivat) tekivät tämän mietinnön kahta vaikeammaksi lausumalla sen
+mielipiteen, että merenkulkevalle miehelle luultavasti olisi
+yhdentekevä, julistettaisiinko hän kovakorvaiseksi tahi ei.
+
+Kapteeni Jorgan ja nuori kalastaja söivät illallista ja joivat olutta,
+ja vielä kun olivat herenneet syömästä ja juomasta keskustelua yhä
+pitkitettiin, eikä siitä näyttänyt loppua tulevankaan. Mutta kun
+kapteeni ja hänen kumppaninsa nousivat ruokapöydästä ja taas istuivat
+tulen ääreen, niin puheenjohtaja löi vasarallaan pöytään merkiksi, että
+hän tahtoi puhua, ja alkoi näin:
+
+"Arthur Kuninkaan miehet! Kun yö ulkona on niin kamala, niin täällä
+sisällä tulee olla sopusointu. Kun räme on niin tuulinen, kylmä ja
+hallainen, niin tämän huoneen tulee olla iloinen, miellyttävä ja
+hauska. Miehet, nyt tällä erällä se ei ole sitä eikä tätä. Arthur
+Kuninkaan miehet, minä kehoitat teitä muistamaan kutka olette. Arthur
+Kuninkaan miehet, keitä te olette? Te olette arvollisen Lanreanin kylän
+asujamia -- vanhoja asujamia. Te olette kokoontuneet kokoukseen. Te
+olette kuukautinen klubi, joka kokoontuu joka kuukausi talvisaikana, ja
+niitä kuukausia on monta. Teillä on oikeus uutta jäsentä seuraan
+vastaanotettaessa, taikka jonkun jäsenen syntymäpäivällä, vaaria tätä
+jäsentä kertomaan teille jonkun tapauksen omasta elämästään, tahi
+jonkun sukulaisensa elämästä, tahi jonkun ystävänsä elämästä, ja sitten
+valtuuttaa minua edusmiehenänne pyörrittämään kiekkoa. Arthur Kuninkaan
+miehet, teidän etuoikeutenne ei minun kauttani tule loukatuksi. E-ei!
+Sentähden, koska se jäsen, jonka syntymäpäivä tänä päivänä sattuu
+olemaan, on teitä tyydyttänyt; ja koska merenkulkija mies ylipäänsä ei
+ole teitä tyydyttänyt, niin minä nyt puolestani virkani johdosta panen
+kiekon pyörimään, ja kehoitan sitä miestä, jonka eteen kiekko
+seisahtuu, puhumaan, kun hänen nimensä ensin mainitaan."
+
+Kapteeni ja hänen nuori ystävänsä katselivat tarkasti kiekkoa, joka
+pyöri pöydällä aika kyytiä vähän aikaa, kunnes se vihdoin alkoi horjua
+ja kääntyä sinne tänne kummallisella tavalla. Viimein se joutui
+ristiriitaan kynttiläjalan kanssa ja keikahti tuon vanhan, isolla
+paidankauluksella varustetun miehen piippua vasten. Silloin
+puheenjohtaja vasarallansa löi pöytään ja sanoi:
+
+"Mr Parvis!"
+
+"Kuuletteko?" kuiskasi kapteeni innokkaasti nuorelle kalastajalle.
+"Minä olisin pannut veikkaa tuhatta dollars'ia jo puoli tuntia sitten
+siitä, että tuo vanha savupilviin kätketty mies oli Arson Parvis!"
+
+Kysymyksessä oleva kunnioitettava henkilö alkoi kertomusta, jonka
+pää-esineenä oli liivit. Saatiin kuulla, että nämät liivit olivat
+keltaiset liivit, joissa oli viheriäiset reunat, valkoiset hihat ja
+sileät vaskinapit. Saatiin vielä kuulla, eitä nämät liivit oli tehnyt
+eräs Nicholas Pendold Penzance'sta, joka oli pudonnut korkean vaunun
+katolta maahan Plymouth'iin vievällä tiellä, mutta ei vahingoittunut,
+sillä hän putosi suin päin maahan ja hänen päänsä ei ollut arka, tämän
+tapauksen jälkeen hän vielä eli kolmekymmentä vuotta, ja oli entistä
+viisaampi siitä pitäin. Vieläkin saatiin tietää, että näiden liivien
+omistaja oli mr Parvis'in isä, ja ne olivat kerta eräiden sääryksien
+kanssa olleet hänen mukanaan S:t Just'in vuorityöläisten juhlassa,
+jossa tuo eriskummallinen seikka tapahtui, jonka kautta nämät liivit
+tulivat kuuluisiksi. Mutta mr Parvis ei voinut selittää mikä tuo
+kummallinen tapaus oli, eikä edes voinut Arthur Kuninkaan miehille
+sanoa oliko tuo tapaus luonnollista vai yliluonnollista laatua.
+Lopetettuansa kertomustaan mr Parvis katseli vakaasti savupilvistään,
+ikäänkuin hän olisi tahtonut nähdä sitä miestä, joka väittäisi tätä
+vääräksi; sitten hän taas vaipui omiin ajatuksiinsa.
+
+Klubin jäsenet olivat vähäsen hämillänsä siitä, että mr Parvis'in
+kertomus oli niin hyvin onnistunut, ja puheenjohtaja oli juuri aikeissa
+panna kiekko toistamiseen pyörimään, kun nuori Raybrock -- jonka
+kapteeni töin tuskin oli saanut hillityksi -- nousi, ja kysyi saisiko
+hän mr Parvis'ille tehdä yhden ainoan kysymyksen.
+
+Arthur Kuninkaan miehet huusivat kovalla äänellä, että hän ei voisi
+mitään kysyä, mutta niin pian kun hälinä hiukan hiljeni, hän kohta
+alkoi kysellä:
+
+"Oliko tuo unohdettu tapaus mitenkään koskenut rahaa? Oliko ollut
+kysymys viidensadan punnan suuruisesta rahasummassa? Oliko tämä
+rahasumma omistajan mielestä rehellisesti hankittu, mutta todenperään
+vääryydellä saatu ja varastettu?"
+
+Klubissa oli hämmästys varsin suuri kun nämä kummalliset kysymykset
+tehtiin, ja klubin jäsenet olisivat joutuneet vihan vimmaan, joll'ei
+kapteeni olisi ruvennut sovittajaksi.
+
+"Vaikka nämä kysymykset kuuluvat varsin oudoilta," sanoi kapteeni, "ja
+ovat teissä epäilystä herättäneet, niin voin vakuuttaa teitä, hyvät
+herrat, siitä, että nuorella ystävälläni on tärkeät ja pätevät syyt
+näihin kysymyksiinsä. Minä vakuutan myöskin, ettei hänen tarkoituksensa
+ollut ketään loukata. Hän ja minä ha'emme tietoja eräästä asiasta, jota
+nämä hänen sanansa juuri ilmoittavat. Nämät tiedot voimme kenties saada
+rehellisiltä ja kunnollisilta miehiltä täällä, tahi jossakin muualla.
+Minä toivon, että kunnioitettava mr Arson -- minä pyydän anteeksi --
+Parvis - suosiollisesti rauhoittaa nuorta ystävääni vastaamalla niin
+tahi ei."
+
+Hetken kuluttua tuo typerä mr Parvis suurella vaivalla ja vaikeudella
+sai vastanneeksi: "Ei!" Tästä kapteeni niin ihastui, että hän nousi ja
+kiitti häntä.
+
+"Kuunnelkaa nyt seuraavaa puhujaa," kuiskasi kapteeni nuorelle
+kalastajalle. "Ehkä hän tietää enemmän kuin tuo toinen tyhmeliini.
+Älkää vaan häntä keskeyttäkö. Kuunnelkaa häntä loppuun saakka."
+
+Puheenjohtaja sitten, kaikki tapamuodot noudattaen, pani kiekon
+pyörimään ja se kieppoi ympäri pöydällä, kunnes pysähtyi erään
+voimakkaan, tummanverisen, noin kuudenkymmenen ikäisen miehen eteen,
+jonka nimi oli John Tredgrear ja joka oli läheisen vuorikaivoksen
+omistaja. Hän alkoi kohdakkoin puhua yksitoikkoisella äänellä, mutta
+kuta edemmäksi hän tuli, sitä enemmän hän innostui. Hänen kertomuksensa
+kuului näin:
+
+Sattui minun nuorempana ollessani, että kohtaloni johdatti minun
+Ranskanmaan valtateitä ja syrjäteitä kulkemaan, ja että olin
+tilaisuudessa usein käydä ranskalaisissa, tienvarrella olevissa,
+huonommissa ravintoloissa. Minä olin ruvennut kauppatuumaan, joka teki
+tällaiset matkustukset välttämättömiksi. Eräs vanha ystäväni oli hiljan
+alkanut kauppaliikettä Parisissa, jonka laatua en nyt tässä rupea
+liiemmältä selittämään. Hän oli ehdoitellut minulle, että tulisin
+hänelle kauppakumppaniksi, ja minun toimiani oli silloin tällöin
+matkustaa Ranskanmaan pienempiin kaupunkeihin ja kyliin, kauppaliittoja
+tekemään. Minun ystäväni oli mieluummin uskonut tämän toimen minulle,
+kuin ranskalaiselle, sillä hän tiesi voivansa paremmin luottaa minuun
+kuin muukalaiseen. Hän myöskin tiesi, että osasin ranskan kieltä sen
+verran, että vallan hyvin voin kaikki asiat ajaa, sillä minä olin
+puolen ikääni käynyt koulua Ranskassa.
+
+Minä suostuin ystäväni tuumaan ja ryhdyin suurella innolla uuteen
+työhöni. Väliin minä matkustin rautatietä myöten tahi kyytihevosilla,
+mutta sattui usein, että minun täytyi kulkea syrjäteitä ja harvaan
+asuttujen seutujen läpi, jolloin oli mukavampi matkustaa omalla
+kärryllä ja hevosella. Minun kärryni oli ilman kuskilaudatta, mutta oli
+varustettu nahkaisella katoksella, jota voitiin laskea alas milloin
+mieli teki. Kärryn takapuolella oli useampia laatikoita ja lokeroita,
+sellaisten tavaroiden säilyttämistä varten, joita välttämättömästi
+matkalla tarvitsin. Minun hevoseni oli erinomaisen hyvä, ja olikin
+ehdottomasti tarpeellista, etkä se oli hyvä, koska huono hevonen ei
+millään muotoa olisi kestänyt tällaista lakkaamatonta matkustamista
+viikkokausia peräksyttäin. Se oli maksanut kaksituhatta francia, eikä
+suinkaan ollut kallis, sen hyviin avuihin katsoen.
+
+Me teimme yhdessä monta matkaa ihanan Ranskanmaan läpi. Näillä
+matkoilla olin ollut monessa hotellissa, syönyt monta huonoa
+päivällistä, nukkunut monissa kylmissä suojissa ja kovilla vuoteilla.
+Minä olin kulkenut monen vanhan, kolkonnäköisen, linnoitetun kaupungin
+nostosillan ylitse; olin kulkenut vieläkin kolkompain vanhain
+kaupunkein läpi, joissa ei ollut linnoitusta eikä nostosiltaa.
+
+En tiedä miten sattui, että eräänä aamuna, kun minun oli
+lähteminen Doulaise nimisestä kaupungista, ennättääkseni yöksi
+Francy-le-Grand'iin, minä tulin aloittaneeksi matkaani tuntia myöhemmin
+kuin tavallisesti. Minä sanoin etten tiedä miten tämä sattui, mutta se
+ei ole aivan totta kuitenkaan. Minä kyllä tiedän mikä siihen oli syynä.
+Syy tähän viivyttelemiseen oli se, että sinä aamuna, yleistä lausetapaa
+käyttääkseni, kaikki kävi hullusti. Siis, oli tunti myöhemmin kuin
+olisi tullut olla, hyvät herrat, kun minä vedin lammasnahkaisella
+vuorilla varustetun jalkapolstan polvieni yli ja asetin pienen koirani
+mukavasti istumaan viereeni ja lähdin matkalle.
+
+Oli kolkko lokakuun päivä. Taivas oli vallan pilvinen, jotta näytti
+siltä kuin tuo hiljainen tuhusade tulisi kestämään vähintään
+vuorokauden. Ilma oli kylmä ja yksinäisellä tiellä kohtasin ani harvoin
+ihmisiä, paitsi muutamia tienkorjaajia siellä täällä. Se oli toden
+totta vallan kolkko tie; molemmin puolin sitä kasvoi poppeleja, jotka
+olivat aivan keltaisia ja lehti oli jo suureksi osaksi lähtenyt niistä
+niin että tie oli lehdillä peitetty, ja hevoseni astuminen tuskin
+kuului, kun lehtiä oli niin tiheällä tiellä. Tien varsilla oli molemmin
+puolin avarat tasangot, niin kauas kuin silmä kannatti, ja tie oli niin
+suora, että voi nähdä penikulmia eteenpäin.
+
+Minä olin aamulla, kiireissä kun olin, unohtanut kysyä, niinkuin tapani
+oli tuntematonta tietä matkustaessani, missä kaupungissa olisi sopivin
+puolipäivän aikana pysähtyä hevosta syöttämään, ja mitkä olivat
+parhaimmat ravintolat tien varrella. Siitä syystä tapahtui, että, kun
+minä kahdentoista ja yhden välillä tulin paikkaan, jossa neljä tietä
+yhtyi ja yhdessä näiden teiden muodostamassa kulmassa näin suuren
+tyhjän näköisen ravintolan, jonka oven yläpuolella lu'in sanat Tête
+Noire, minä pysähdyin siihen hevostani syöttämään, tietämättä mimmoinen
+tämä talo oli.
+
+Ravintolan ulkonäkö ei minua ensinkään miellyttänyt. Se oli suuri
+rakennus, joka näytti olevan aivan asumaton ja oli musta ja siivottoman
+näköinen. Se oli liian suuri tavalliseksi ravintolaksi ja kaikki ovet ja
+akkunat olivat suljetut; ei näkynyt mitään merkkiä elävistä olennoista
+ja valta-oven yläpuolella olevassa koverossa oli julman kamalan
+näköinen pyhimyksen kuva. Minä mietin hetken aikaa menisinkö avoinna
+olevasta portista hevospihalle, tai lähtisinkö matkustamaan edelleen
+mieluisempaa syöttöpaikkaa etsimään. Mutta hevoseni oli väsynyt, minä
+olin jo kulkenut yli puolivälin matkastani ja tämä oli siis vallan
+sopiva lepopaikka. Sitä paitsi, miksi en voisi tässä levätä? Jos olisin
+poikennut lepäämään ainoastaan sellaisissa ravintoloissa, jotka olivat
+oikein mieleeni, sekä ulkoa katsoen, että sisältä, olisi ollut parasta
+kokonaan heittää kaikki matkustukset sikseen.
+
+Tallipihakin oli yhtä autio ja tyhjä. Kaikki oli suljettu. Tallien ja
+muiden ulkohuoneiden ovet olivat kiinni, eikä ainoakaan heinänkorsi
+oven edustalla ilmoittanut, että nämät rakennukset joskus maailmassa
+olivat olleet käytettyinä johonkin käytännölliseen tarkoitukseen. Minä
+en nähnyt lantaa ensinkään pihalla, enkä ainoatakaan sikaa, hanhea tahi
+kanaa. Oli vallan hiljaa, ja, koska sattui olemaan sellainen päivä,
+jolloin hiljaiseen mutta taukoomatta satoi ja ilma oli tyyni, niin
+hiljaisuus oli varsin ikävä ja yksitoikkoinen. Minä päästin kovan
+huudon ja aloin riisua hevostani, kun huomasin, että huutoni oli
+huomiota herättänyt.
+
+Ensimmäinen henkilö, joka näytti kuulleen huutoani, oli pieni mutta
+vanhakas poika, joka avasi huoneuksen takapuolella olevaa ovea, astui
+sinne vieviä portaita alas ja tuli auttamaan minua. Minä olin juuri
+päästänyt valjaat minun puolellani, kun, sattumalta kääntyessäni
+taaksepäin, näin miehen seisovan vallan minun takanani, joka oli
+lähestynyt minua niin hiljaa, että olisin joutunut hämilleni siitä,
+vaikk'ei hänen ulkomuotonsa olisi ollutkaan pelkoa herättävä. Hän oli
+niin pahan ja ilkeän näköinen, hyvät herrat, etten milloinkaan ole
+hänen vertaistansa nähnyt. Minusta hän näytti olevan viidenkymmenen
+vuotias, mutta hän oli niin laiha, kuiva ja vikkelä, kuin nuori poika.
+Mutta lihan puute ei kuitenkaan ollut ainoa virhe, jota minä huomasin
+Tête Noiren isännän persoonassa. Hänessä oli paljoa suurempi virhe,
+kuin tämä. Hän oli kokonansa armahtavaisuutta ja omaatuntoa ja
+ylipäänsä inhimillisiä hyviä puolia vailla. Kun ensin katsoin
+hänen silmiinsä, hänen seisoessaan takanani pihalla ja tarkasti
+silmäillessään hevostani ja kärryssä olevia tavaroitani, näyttivät ne
+olevan ruskeankeltaiset; mutta kun minuuttia myöhemmin seisoimme
+rinnatusten pimeässä tallissa, niin huomasin, että ne olivat sinervän
+keltaiset, ja katse muistutti tiikeriä. Sillä hetkellä kun tämän
+havaannon tein, olivat hänen silmänsä luodut paksuun kultasormukseen,
+jonka aina pidin sormessani matkustaessanikin ja jonka näette
+sormessani nytkin. Tässä miehessä oli kaksi kohtaa, jotka heti
+herättivät huomiotani. Toinen oli punainen ja paljas liha-kasvannainen
+takapuolella päätä, ja toinen oli syvä arpi poskessa, jota takkuinen
+parta osaksi peitti.
+
+"Tänään on ikävä ilma huvimatkalla olevalle," sanoi isäntä ja katsoi
+ilkkuen minuun.
+
+"Kenties se ei olekaan huvimatka," vastasin minä.
+
+"Näinä aikoina kulkee harvoja sellaisia matkustajia maantietä myöten,"
+sanoi ilkeännäköinen mies. "Rautatiet tekevät maan erämaaksi ja
+maantiet ovat yhtä autiot kun ne olivat kolmesataa vuotta sitten."
+
+"Ne ovat kylläksi hyvät niille, joiden täytyy niitä myöten matkustaa,"
+vastasin minä huolettomasti. "Ja minä luulen, ettei kenenkään muun
+tekisi mieli matkustaa niillä."
+
+"Tuletteko sisään huoneesen?" kysyi ravintolan isäntä äkki-arvaamatta,
+katsoen suoraan silmiini.
+
+En ole milloinkaan tuntenut suurempaa vastahakoisuutta kun nyt
+ajatellessani mennä tämän miehen ovesta sisään. Mutta minulla ei ollut
+muu edessä. Minun hevoseni söi paraikaa kauraansa, niin etten enää
+voinut talliinkaan jäädä, kun ei ollut mitään siellä tehtävää.
+Kävelemään en voinut lähteä kun oli niin sateinen ilma ja kärryyni en
+voinut jäädä istumaan, sillä se olisi herättänyt vieläkin suurempaa
+epäilystä. Sitä paitsi en ollut koko päivänä mitään syönyt, niin että
+minun oli sekä nälkä, että jano. En siis voinut muuta tehdä kuin
+suostua pahannäköisen isännän ehdoitukseen. Hän kulki edellä ja astui
+korkeita portaita ylös ja vihdoin ovesta erääsen huoneesen.
+
+Se huone, johon olin tullut portaiden yläpuolella olevasta ovesta, oli
+niitä huoneita, jotka olivat liiaksikin valoisat, mutta joita valo ei
+kumminkaan elähytä, vaan näyttävät kolkoilta ja pimeiltä. Valolla on
+_joskus_ tällainen ominaisuus ja minä olen nähnyt kolkon kouluhuoneen,
+jonka synkeys tuli siitä, että huoneesen tuli liiallisesti kylmää,
+harmaata päivänvaloa. Tämä huone, johon nyt tulin, oli sellainen huone,
+jossa sateisena päivänä näytti olevan valoisampi kuin ulkona.
+Oikeastaanhan se ei voinut olla valoisampi kuin se, joka sitä valaisi,
+mutta se vaan näytti siltä. Se näytti suuremmaltakin kuin koko
+ulkomaailma, ja sitä se, tietysti, ei voinut olla, se vaan siltä
+näytti. Se oli tyhjä, mutta yhdessä seinässä oli kaksi lasi-ovea, jotka
+veivät samallaisiin ja yhtä suuriin huoneisin. Se ei ollut
+neliskolkkainen huone, eikä soikea huone, vaan sen toinen pää oli
+kapeampi kuin toinen, ja niinkuin tiedätte, hyvät herrat, näyttää
+tällainen huone hyvin ikävältä. Biljardipöytä, joka oli keskellä
+laattiaa, näytti varsin mitättömältä ja pieneltä, vaikka se oli niin
+suuri kuin tällaiset pöydät tavallisesti ovat; ja muut pöydät, joita
+oli siellä täällä hajallaan huoneessa, niinkuin ravintolassa ainakin,
+vieraita varten, olivat niin kaukana toisistaan, että miltei hävisivät
+näkyvistä. Yhdellä seinällä oli suuri ruokakaappi, toisella rivi
+biljardikeppiä ja kuva, johon oli kuvattu Parisin arkkipiispan murha ja
+joka oli varustettu mustalla kehyksellä. Katossa näytti, sen verran
+kuin sitä voi nähdä laattialta (huone oli näet hyvin korkea) olevan
+ristiin kulkevia summattomia hirsiä, joihin oli kiinnitetty renkaita
+itsemurhaa varten, ja sekä katto että renkaat ja seinät olivat hiljan
+kalkitut. Minun pieni koiranikin, jonka minun oli ollut täytymys ottaa
+syliini sentähden, että se väkisin tahtoi hyökätä inhoittavan isännän
+kimppuun, katseli kauhistuksella ympärillensä, kun minä laskin sen
+maahan, ja vapisi niinkuin se olisi suuressa vaarassa ollut.
+
+"Siis et sinäkään hänestä pidä, Nelly, ja sinun pienet silmäsi, jotka
+niin lempeästi katsovat minuun, ovat vallan hurjan näköiset, kun luot
+ne hänen ilkeihin kasvoihinsa. Ja mitenkähän hän on tuon haavan saanut,
+Nelly? Saiko hän sen silloin kuin hän murhasi viimeisen matkustajan?
+Ja mitä sinä hänen silmistänsä arvelet, Nelly? Ja mitä sinä hänen
+pään-taustansa ajattelet, koiraseni? Missä luulet hänen nyt olevan,
+mitä? Mitä ilkityötähän tuo mies nyt miettinee? Etkö toivoisi istuvasi
+vieressäni kärryissä ja meidän olevan aukealla maantiellä taas?"
+
+Kaikkiin näihin kysymyksiin pieni kumppanini vastasi hyvin selvästi
+hiljaa häntäänsä huiskuttaen ja omituisella tavalla korviansa
+liikuttaen, ja minä tiesin pitkällisen tuttavuuden kautta tämän
+tarkoittavan, että mitä mielipidettä minä olinkaan, se aina siihen
+yhdistyi.
+
+Minä olin huoneeseni tultuani tilannut ruokaa ja viiniä, ja, istuessani
+tätä odottaen, huomasin, että isäntä vähän väliä jätti tehtävänsä
+toisessa huoneessa -- jossa otaksuin hänen valmistavan minulle ruokaa
+-- ja tuli salaa tirkistämään minua lasi-ovesta, joka vei siitä
+huoneesta, jossa minä olin, siihen, jossa hän oli. Kerta minä kuulin
+hänen menevän ulos, ja minä olin varma siitä, että hän oli mennyt
+talliin likemmältä katselemaan kärryjäni ja hevostani.
+
+Minä olin saanut päähäni, että isäntä oli ilkeä rosvo; eitä hän ei
+voinut tulla aikaan ravintolan pitämisellä; että hän oli huomannut
+minulla olevan hyvä hevonen ja kärryt sekä koko joukon tavaraa, joista
+voisi saada paljon rahaa. Minulla itsellä oli rahaa, sen hän tiesi,
+sillä ilman rahatta en voisi matkustaa paikasta toiseen, niinkuin tein.
+
+Ajatellessani näitä asioita, tuli pieni, noin kahdentoista vuotias
+tyttö lasi-ovesta sisään ja, tuijottaen ensin kauan aikaa minuun, meni
+huoneen toisessa päässä olevan kaapin luo ja aukaisi kaapin oven
+avaimella, joka hänellä oli kädessä; kaapista hän otti pienen valkoisen
+paperikääryn ja lähti sitten ulos samaa tietä kun oli tullut, mutta
+katseli kaiken aikaa minua niin tarkasti, että hän ei huomannutkaan
+mihin meni, vaan töytäsi ovea vasten aika kyytiä. Hän oli häijyn
+näköinen tyttö, jonka silmissä oli kamala, ilkeä katse; hänen hiuksensa
+olivat takkuiset ja hän oli hyvin likainen ja kävi hitaasti katsomatta
+siihen mitä hänellä oli tehtävää.
+
+Hetken kuluttua tyttö taas tuli sisään kantaen kädessään lautasen,
+jolla oli lihaa; lautasen hän pani pöydälle, mutta pöytäliinaa ei
+näkynyt talossa olevan, ainakaan ei sellaista pöydälle pantu. Sitten
+hän leikkasi renkaan muotoisesta leivästä hirveän suuren palasen ja
+pani sen likaisimmalle paikalle pöytää; annettuansa minulle vielä
+veitsen ja kahvelin, lähti hän taas ulos huoneesta. Hän meni viiniä
+hakemaan. Kun hän oli tuonut viiniä ja vähän vettä, meni hän jälleen
+pois ja minä olin yksin.
+
+Minun tulee vielä mainita, että tämä ilkeän näköinen tyttö näytti
+pienessä koirassani herättävän yhtä suurta vastenmielisyyttä, kuin
+isäntäkin oli tehnyt, ja, kun tyttö lähti huoneesta, minulla oli täysi
+työ estää Nellyä hyökkäämästä hänen päällensä.
+
+Hyvät herrat, kokenut matkustaja pian oppii, että hänen täytyy syödä
+ylläpitääksensä ruumiillisia voimiansa, hänen täytyy sulkea silmänsä,
+nenänsä ja korvansa kaikkia väitöksiä vastaan. Minä sentähden rohkeasti
+rupesin syömään lihaa ja sitkeätä hapanta leipää, ja olin juonut puolen
+lasillista viiniä ja vettä, kun ajatus yht'äkkiä juolahti mieleeni,
+joka saattoi minun asettamaan lasin takaisin pöydälle. Mutta tuskin
+olin sitä tehnyt, ennenkuin taas otin sen käteeni ja ryyppäsin siitä
+vähäsen, mutta sylin sen kohta suustani laattialle. Mutta sitä
+tehdessäni lausuin kovalla äänellä: "Hyi!"
+
+"Hyi, Nelly," sanoin minä katsellen koiraani, joka pää vinossa
+hartaasti minua katseli, -- "hyi! Nelly," toistin vieläkin, "mikä
+inhoittava ja kummallinen juoma tuo on!"
+
+Ja mikä oli syynä siihen, että minä noin tätä juomaa halveksin?
+Minkätähden minä jätin juomiseni kesken? Mikä ajatus se oli, joka
+saattoi minun jättämään osan viinistä juomatta? Se oli ajatus, joka
+nuolen nopeudella tunki sieluni sisimmäiseen soppeen, että viini, jota
+juuri join ja johon vastoin tapaani oli kaatanut vettäkin, oli
+myrkytetty!
+
+On ajatuksia, jotka niinkuin vahingolliset hyönteiset tulevat suristen
+takaisin mieleemme niin usein kuin niitä karkoitammekin. Me näytämme
+toteen, että ne ovat vallan väärät, me todistamme, eitä ne ovat
+järjettömät, emme anna niille vähintäkään jalansijaa, ja kuitenkin ne
+seuraavassa hetkessä ovat mielessämme yhtä vilkkaina kuin mehiläiset ja
+entistä vaikeammat karkoittaa. Oli juuri sellainen ajatus, joka nyt
+minua kiusasi. Se ajatus saattoi minua huutamaan "Hyi!" Se saattoi
+minua muistamaan, että tämä oli yhdeksästoista vuosisata, että minä en
+ollut näyttelijänä ranskalaisessa näytelmässä, että sellaiset
+kohtaukset, jommoisia minä nyt ajattelin, tapahtuvat ainoastaan
+romaaneissa; se saattoi minua siihen luuloon, että tämä kunnioitettava
+mies oli murhaaja sentähden, että hänen silmänsä olivat omituiset
+väriltänsä ja että hänen poskessansa oli haava; tämä oli totta tosiaan
+varsin hullua. Tuntui niinkuin minussa olisi ollut kaksi puoluetta:
+toinen oli hyvin järkevä ja arvosteli kaikki asiat kylmän ymmärryksen
+kannalta: toinen oli järjetön eli vastustus-puolue, jonka suurin voima
+oli joukko juroja väitelmiä, joita järjellisen puolueen kaikki
+todisteet eivät voineet kumota.
+
+Ei kauan kestänyt ennenkuin järjettömän puolueen voima kävi yhä
+suuremmaksi, sen kautta, että kummalliset oireet alkoi aivoihini
+ilmaantua, jotka näyttivät todistavan, että tuo asia, jota olin
+koettanut näyttää valheeksi, kuitenkin oli totta. Vaikka kaikin voimin
+koetin uskotella itseäni että olin väärässä, huomasin, että oudot,
+varsin kummalliset tunteet vähitellen ja askel askeleelta saivat vallan
+minussa. Ensiksi havaitsin, että en oikein voinut etäisyyksiä määrätä;
+niinpä tapahtui, että kun otin jonkun esineen pöydästä ja yritin
+panemaan sitä takaisin sinne, niin joko työnsin sitä pöytää vasten,
+sillä olin luullut pöytää matalammaksi kuin se oli, tahi laskin sen
+kädestäni ennenkuin olisi pitänyt sitä tehdä, sillä luulin pöydän
+olevan paljon korkeamman kuin se oikeastaan oli. Sitten pääni painui
+hartioitani vasten, kädessäni tuntui kummallinen pistos ja minusta
+näytti sekä käteni että jalkani (jotka olivat vallan kylmät) paisuvan
+hirveän suuriksi ja niitä ympäröi lukuisat, nopeaan liikkuvat, kepeät
+pyörät. Myöskin minusta tuntui ääneni olevan varsin outo, kun
+puhuttelin koiraani, enkä oikein voinut sanoja lausua.
+
+Kun katselin lasi-ovea kohti, näin isäntäni harvain uutimien läpi
+tirkistävän minua; tahi tuli tuo ilkeän näköinen tyttö sisään, ilman
+varsinaista asiata ja, viipyen vähän aikaa huoneessa, lähti jälleen
+pois. Vihdoin isäntä itse tuli sisään ja, astuen sen pöydän tykö, jonka
+ääressä minä istuin, katseli minun edessäni olevaa viiniä, jota tuskin
+olin maistanut.
+
+"Näyttää siltä kuin maalaisen viini ei oikein teille maistuisi," sanoi
+hän.
+
+"Kyllä se hyvää on," vastasin minä niin huolettomasti kuin taisin;
+sanat kaikuivat niin oudoilta kuin ne olisivat tulleet lausutuiksi
+Pyhän Paavalin kirkossa ja minä olisin ne kuullut rautaisen torven
+kautta.
+
+Minä olin omituisessa tilassa -- olin kyllä tunnoillani, mutta en
+voinut hallita ajatuksiani, sanojani, tekojani. Minä luulen, että
+isäntä seisoi pöydän luona tuijottaen minuun niinkuin minäkin tuijotin
+häneen ja katselin pyöriä, jotka pyörivät hänen silmiensä, nenänsä ja
+poskiensa edessä.
+
+Silloin tuli vieraita ravintolan toiseen huoneesen, joka lasi-ovesta
+näkyi, kuten jo olen teille kertonut, ja isännän täytyi mennä niitä
+palvelemaan ja jättää minut yksin. Luultavasti olin vaipunut uneen,
+jota kuitenkin kaikin voimin koetin vastustaa, sillä minä heräsin siitä
+että koirani haukkui kovasti. Isäntä oli huoneessa, hän juuri aukasi
+kaapin, josta pieni tyttö oli paperi-paketin ottanut. Hän otti siitä
+vallan samallaisen paperi-paketin ja lähti taas ovesta ulos. Hänen
+mennessänsä minä ihmettelin mihin tuo pieni tyttö oli joutunut. Samassa
+isäntä taas tuli oven suuhun.
+
+"Minä menen nyt kahvia keittämään," sanoi isäntä, "ehkä on se teistä
+parempaa kuin viini."
+
+Kun mies lähti pois, minä äkkiä hypähdin istualta. Nyt en enää epäillyt
+miehen tarkoitusta. Ajatukseni olivat kuin salamat. "Kun viini oli
+vedellä sekoitettu ja olin juonut niin vähän sitä, se ei ole
+vaikuttanut sitä, mitä sillä tarkoitettiin. Kahvi on tekevä paremman
+vaikutuksen. Hän keittää sitä par'aikaa. Kaappi, pieni paketti -- ei
+ollut mitään syytä asiaa enää epäillä. Minä lähden täältä nyt kun vielä
+voin. Nyt tahi ei milloinkaan; jos nuo miehet, joiden ääniä kuulen
+toisesta huoneesta, lähtevät täältä, silloin on liian myöhäistä. Kun on
+näin monta miestä saapuvilla, ei suinkaan uskalleta minua estää
+lähtemästä pois. Minä en _tahdo_ nukkua -- minä _tahdon_ toimia -- minä
+_tahdon_ pakoittaa jäseniäni työhön ja lähteä tästä paikasta."
+
+Hyvät herrat, minulla on hyvin vahvat hermot ja voin niitä hallita
+erinomaisella voimalla. Minä hoipertelin ovelle, ja lähdin ulos,
+paiskaten ovea kiinni kovemmin kuin tarkoitukseni oli ollut, sekä
+astuin portaita alas pihalle; ulko-ilmaan tultuani rupesi minua
+pyöryttämään.
+
+Portaita alas astuessani näin tuon ennen mainitun ilkeän pienen tytön
+tulevan pihalle ja häntä seurasi seppä, joka kantoi kädessänsä vasaraa
+ja muita sepän työaseita. Kun tyttö näki minun, hän kohta puhui jotakin
+sepälle, ja samassa molemmat lähtivät toiseen suuntaan kuin ensin
+olivat aikoneet mennä, ja astuivat pihan vastakkaisella puolella
+olevaan ulkohuoneesen, eikä talliin, johon nähtävästi oli ollut
+tarkoitus mennä. Mieleeni juolahti ajatus, että tätä miestä oli haettu
+lyömään naula hevoseni jalkaan, jotta minä en pääsisi lähtemään vaikka
+myrkky ei olisikaan tehtäväänsä toimittanut. Tämä hirvittävä ajatus
+saattoi minua vielä enemmän kiirehtimään. Minä tartuin kärryni aisoihin
+ja vedin kärryt pihalta huoneuksen edustalle, sillä tiesin, että kun
+kärryt kerta olivat maantiellä, ei voitaisi niin helposti minua estää
+lähtemästä pois. Minä muistan, että kahdesti kaaduin maahan,
+yrittäessäni kärryjä vetää pihalta maantielle. Toinen tehtäväni oli
+mennä talliin. Hevoseni oli vielä muut valjaat päällä, paitsi suitset.
+Minä panin kuolaimet sen suuhun ja talutin sen kärryjen luo. Monta
+kertaa turhaan koetettuani valjastaa hyväluontoista hevostani kärryjen
+eteen -- syystä, että minun oli yhtä mahdotonta etäisyyksiä käsittää,
+kuin humalaisen ihmisen on sitä tehdä -- muistan, että tuo pieni poika,
+jonka ensin näin taloon tullessani, oli minua auttamassa, vaikk'en
+tiedä mistä ja milloin hän tuli. Minä juuri panin sila-puikon kiinni,
+kun ääni takanani sanoi:
+
+"Aijotteko lähteä pois kahvia juomatta?"
+
+Minä käännyin ja näin ravintolan isännän seisovan takanani. Hän näki
+kuinka vaikea minun oli saada nappula kiinnitetyksi, mutta ei
+liikahtanut paikaltansa minua auttaakseen.
+
+"Minä en kahvia tahdo," vastasin minä.
+
+"Ettekö kahvia tahdo, ettekä viiniä! Näyttää siltä kuin herra ei olisi
+suuri juomari. Te ette ole antaneet hevosenne kylläksi levätä," lisäsi
+hän äkkiä.
+
+"Minun on kiire. Mitä olen velkaa?"
+
+"Ettekö tahdo mitään muuta?" kysyi ravintolan isäntä. "Ryypyn
+paloviinaa ennenkuin lähdette sateesen?"
+
+"Ei mitään enää. Mitä olen velkaa?"
+
+"Noh tulettehan sisään vielä hetkeksi jalkojanne lämmittelemään!"
+
+"En tule. Sanokaa nyt kohta mitä olen velkaa."
+
+Kun isäntä turhaan oli koettanut houkutella minua huoneesen takaisin,
+niin hänellä ei ollut muu edessä kuin vastata kysymykseeni.
+
+"Neljä litreä kauroja, puoli leiviskää heiniä, aamiainen, viiniä,
+kahvia," -- kaksi viimeistä sanaa hän lausui erityisellä painolla ja
+ilkeästi nauraen, -- "seitsemän francia viisikymmentä centimiä."
+
+Hevoseni oli nyt vihdoin viimein valjaissa ja minun tuli ottaa
+kukkaroni esille maksaakseni isännälle ruo'asta ja juomasta. Käteni
+olivat vallan kylmät, päätäni pyörrytti ja silmiäni himmenti; kuin
+vihdoin sain kukkaron esille ja otin siitä rahaa, niin pudotin
+epähuomiossa siitä muutamia kultarahoja.
+
+"Kultaa!" huusi poika, joka oli auttanut minua hevosta valjastamaan.
+
+Isäntäkin säpsähti sitä nähdessään, mutta hillitsi itsensä kohta.
+
+"Tarvitaan paljon kultaa," sanoi hän, "kun ollaan huviretkellä."
+
+Minä tunsin käyväni yhä heikommaksi. Minä en voinut kultarahoja maasta
+ko'ota ylös. Minä en osannut siihen paikkaan, missä raha oli; minä näin
+kyllä rahan, mutta sormeni eivät pystyneet sitä ottamaan. Kuitenkaan en
+herennyt koettamasta niitä kokoilla. Minä sain muutamia, ja poika, joka
+hyväntahtoisesti minua auttoi, antoi minulle pari rahaa, -- tänä
+päivänä en vielä tiedä kuinka monta hän itse piti. Minä katselin vielä
+ympärilleni, ja kun en enää nähnyt yhtään rahaa maassa, nousin
+seisoalleni ja kiipesin suurella vaivalla kärryyn. Minä otin suitset
+käteeni ja hevoseni alkoi juosta.
+
+Se oli jo juossut vähän matkaa kun äkkiä ajatus tuli mieleeni, niinkuin
+väliin tapahtuu juuri kun olemme nukkumaisillamme -- ajatus, joka
+herätti minun niinkuin pistolin laukaus ja saattoi minun pysäyttämään
+hevostani paikalla.
+
+"Koirani, rakas pieni Nellyni!" Minä olin jättänyt sen ravintolaan.
+
+Pientä lemmikkiäni en millään muotoa olisi jättänyt. "Minun täytyy
+palata. Minun täytyy mennä takaisin tuohon kauhistavaan ravintolaan,
+josta vastikään hädin tuskin pääsin. Hän on nähnyt kultarahojanikin,"
+sanoin itsekseni kun koetin hyvin kömpelösti kääntää hevoseni takaisin;
+"ne miehet, jotka joivat toisessa huoneessa, ovat jo lähteneet pois,
+ja, mikä on pahin kaikesta, tuo myrkky, jota join, tuntuu saavan yhä
+suuremman vallan minusta."
+
+Kun toistamiseen lähenin ravintolaa, muistan, että sen seinät näyttivät
+entistä mustemmilta, että satoi yhä kovemmin ja että isäntä ja
+passaripoika seisoivat ovella, nähtävästi minua katsellen. Vielä
+muistan huomanneeni yhden asian; -- tiellä näin pienen pilkun,
+ikäänkuin joku matkustavainen lähenisi.
+
+"Minä tulin takaisin koiraani hakemaan," sanoin minä.
+
+"Minä en mitään koirastanne tiedä."
+
+"Se on vale! Minä jätin sen tänne sisimmäiseen huoneesen."
+
+"Menkää sinne sitä hakemaan sitte," vastasi mies vihaisesti.
+
+"Minä menen," oli vastaukseni.
+
+Tiesin kyllä, että oli vaarallista minulle mennä huoneesen; tiesin,
+että olin hukassa, jos sinne menisin; mutta en siitä välittänyt. Minä
+astuin alas rattailta, kapusin portaita ylös käsipuiden nojassa ja
+kuulin pienen Nellyni haukuntaa kun astuin ulkomaisen huoneen poikki ja
+lähenin lasi-ovea. Minä työnsin oven auki ja pieni lemmityiseni hyppäsi
+syliini.
+
+Ja nyt huomasin, että oli liian myöhäistä. Kun menin teillepäin
+vievälle ovelle, näin että hevoseni ja rattaani vietiin huoneuksen
+ympäritse pihalle, ja isäntä tuli samassa ovelle ja esti minua
+menemästä ulos. Minä koetin väkisin päästä hänen ohitsensa, mutta se
+oli turhaa. Pieni Nelly putosi sylistäni portaiden ulkopuolelle; isäntä
+sulki oven, ja minä kaaduin tunnotonna hänen jalkainsa juureen.
+
+Oli pimeä, hyvät herrat, pimeä ja kovin kylmä. Se pieni osa taivaasta,
+jota näin, oli täynnä tuikkivia tähtiä; varsin hauskaa oli maata näin,
+tähtitaivasta katsellen, vaikka olikin kylmä. Kun vähäsen liikutin
+päätäni, saadakseni sitä toiseen asentoon (sillä tuntui siltä kuin se
+kauan aikaa olisi samassa asennossa ollut), huomasin olevani hyvin
+väsynyt ja kangistunut. Samassa tunsin, että jokin liikkui vallan minun
+vieressäni, ja ensin kylmä kuono kosketti minun kättäni ja sitten kuuma
+kieli sitä nuoleskeli. Sitten kuulin rämäjävän äänen, ja tunsin että
+minua vietiin hiljakseen eteenpäin ja silloin tällöin tuntui hiljainen
+kolaus, ja luultavasti juuri tällainen oli minua herättänyt.
+
+Vähitellen rupesin muitakin asioita huomaamaan. Minä näin edelläni
+kulkevan hevosen korvain säännönmukaisia liikkeitä; ja vihdoin näin
+osan miehen muodosta, -- näin leveät hartiat ja pään, jossa oli suuri
+hattu. Minä kuulin tämän henkilön väliin lausuvan kehoittavia sanoja,
+luultavasti hevoselle. Minä kuulin hevosen kaulassa olevain kellojen
+kilinän. Ja, toden totta, minä vielä kuulin rätinän takanammekin, ja
+hevosen astuntaa, vallan kuin toiset ajoneuvot olisivat meidän
+jälessämme. Huomasinko vielä muuta? Kyllä, kaukaa näin muutaman
+kynttilän vilkuttavan, niinkuin kylä olisi lähellä.
+
+Kun makasin liikkumattomana tätä kaikkia tarkaten, tunsin olevani sekä
+hengen että ruumiin puolesta kovin heikko ja väsynyt, mutta minun oli
+kuitenkin niin hyvä olla, että ei tehnyt mieli miettiäkään mitä tämä
+oikeastaan tarkoitti, tahi kysyä missä minä olin, tahi miten olin tänne
+tullut. Minä olin vallan varmaan vakuutettu siitä, että kaikki oli
+hyvin, ja ainoastaan vähitellen heräsi minussa halu saada tietää
+miten olin tähän tilaan joutunut. Luullakseni olimme matkustaneet
+neljännes-tunnin siitä kuin minä tulin tunnoilleni, ennenkuin minä
+yritin nousta istualleni; silloin näin hevosen rinnalla miehen käyvän,
+jolla oli päähineellä varustettu lakki yllä.
+
+"Dufay?"
+
+Mies, joka hevosen vieressä kulki, huudahti äkkiä "Seis!" Sitten hän
+tuli kärryjen luo huutaen toistamiseen "Seis!" Hevoset pysähtyivät.
+Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli noussut rattaille ja tarttui
+ystävällisesti käteeni, puristaen sitä.
+
+"Joko vihdoin viimein heräsitte?" kysyi hän. "Jumalan olkoon kiitos!
+Minä jo aloin pelätä ett'ette enään virkoisikaan."
+
+"Ystäväni, mitä tämä kaikki merkitsee? Missä minä olen? Mistä te
+tulette? Tämä ei ole minun kärryni, tuo ei ole minun hevoseni."
+
+"Molemmat ovat tallella täällä takanamme," sanoi Dufay ystävällisesti;
+"ja kun olen teille tämän sanonut, en puhu enää mitään ennenkuin te
+olette oikein rauhassa Lion d'Or nimisessä ravintolassa. Katsokaa!
+Tuolla näkyy jo valo kaupungista. Nyt ei puhuta sanaakaan enää." Sen
+sanottua ystäväni kääri hevosloimen ympärilleni, astui alas rattailta,
+huusi hevoselle "Eteenpäin!" ja löi sitä samassa piiskalla; me lähdimme
+taas liikkeelle.
+
+Castaing Dufay oli mies, jonka kanssa usein olin sattumalta tullut
+matkustamaan ja jonka kanssa olin tehnyt läheistä tuttavuutta,
+sillä hän miellytti minua suuresti. Hän oli niitä lukuisia
+kauppa-asioitsijoita tahi ranskalaisia kauppamatkustajia, joiden suuria
+ja kestäviä rattaita ja vielä kestävämpiä hevosia näkee melkein
+jokaisen pienen ravintolan pihalla ja tallissa; ja hän oli mitä
+parhaimpia näistä. Minä pidin paljon hänestä. Kerran oli minulla ollut
+onni auttaa häntä tärkeässä asiassa. Minä luulen, hyvät herrat, että me
+pidämme niistä, joille olemme hyvän työn tehneet, yhtä paljon kuin he
+pitävät meistä.
+
+Valo kaupungista näkyi todella jo vallan hyvästi, ja kauan ei kestänyt,
+ennenkuin ajoimme Lion d'Or nimisen ravintolan pihalle ja pian olimme
+lämpimässä ja valoisassa huoneessa, jossa ystävälliset ihmiset meitä
+vastaanottivat, jotka minusta näyttivät olevan enkeleitä, kun muistin
+mitä vaaroja olin kestänyt.
+
+Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka heikko ja vallan voimaton
+olin, ennenkuin koetin liikkua. En jaksanut illallista syödä ensinkään.
+Ainoa mitä toivoin, oli vuode ja tulta, sillä minua vilusti kovin; pian
+minulle toimitettiin kumpaakin.
+
+Kun nyt oikein mukavasti makasin vuoteella, katsellen takassa palavaa
+tulta, ja pieni Nelly oli pitkällään takan edessä, niin tuli ystäväni
+vuoteeni viereen, istui tuolille ja aikoi ruveta kertomaan miten minä
+olin Tête Noiren ravintolasta pelastunut. Nyt oli minun vuoroni kieltää
+häntä puhumasta, niinkuin hän vähää ennen oli evännyt puhua.
+
+"Ette saa sanaakaan puhua," sanoin minä, "ennenkuin olette syöneet;
+sitten kai tulette tänne minun luokseni ja kerrotte minulle kaikki mitä
+tahdon kuulla. Mutta odottakaas -- varmaankin te'ette minun puolestani
+vielä yhden asian; kun tulette takaisin, niin tuokaa Nellylle
+lautasellisen luita; se ei lähde minun luotani tänä iltana, vaikka sen
+olisi kuinkakin kova nälkä."
+
+"Se kyllä illallista ansaitsee," sanoi Dufay, lähtiessään huoneesta,
+"sillä minun luullakseni on se Nellyn ansio, että tällä hetkellä vielä
+hengissä olette."
+
+Sitä onnea, jota minä tunsin Dufay'n mentyä, käsittänevät ainoastaan
+ne, jotka itse ovat suuressa vaarassa olleet, tahi jotka hiljan ovat
+pitkällisestä ja kovasta taudista parantuneet. Minä olin vallan
+rauhallinen ja oli kaikin puolin hyvä olla.
+
+Kun ystäväni palasi takaisin toi hän Nellylle talrikillisen linnunluita
+sekä minulle kupillisen soppaa. Syötyäni sopan ja Nellyn vielä luita
+kalvaessa, Dufay alkoi puhua näin:
+
+"Minä äsken sanoin, että teidän on kiittäminen pientä koiraanne
+henkenne pelastuksesta, ja nyt minä kerron, miten se kävi. Te
+muistatte, että lähditte Doulaise'sta tänä aa-muna --"
+
+"Minusta tuntuu kun siitä olisi viikkokausi," keskeytin minä.
+
+"-- Tänä aamuna," jatkoi Dufay. "Noh niin! Te olitte tuskin ehtineet
+ulos ravintolan portista ennenkuin minä ajoin sisään. Minä kuulin mihin
+aijoitte matkustaa ja, koska minä olin matkalla samaan paikkaan, päätin
+pari tuntia syöttää hevostani, jolla ajalla itse söin aamiaista ja
+toimitin muutamia asioita kaupungissa, ja sitten lähdin ajamaan
+saadakseni teidät kiinni. 'Tiedättekö,' kysyin lähtiessäni Doulaise'n
+ravintolasta, 'missä monsieur aikoi hevostaan syöttää?' Tallipoika ei
+sitä tiennyt. 'Annas kuin vähän mietin,' sanoin minä, Tête Noire on
+sopiva paikka, eikö ole?' -- 'Ei ole,' vastasi poika, 'sillä se talo on
+pahassa maineessa, eikä kukaan meidän kaupungistamme milloinkaan sinne
+poikkee lepäämään.' -- 'Hyvä,' sanoin minä ajattelematta sen enempätä
+pojan puhetta, 'totta kai minä hänen jossakin saavutan. Minä kyselen
+häntä pitkin tietä.'
+
+"Oli jo iltapuoli päivää kun tulin Tête Noire ravintolan näköisälle.
+Niinkuin tiedätte, olen vähän likinäköinen, mutta minä näin kuitenkin,
+tultuani lähemmäksi, että jonkimoisia rattaita kuljetettiin tieltä
+huoneuksen takana olevalle pihalle. Tämä seikka ei kumminkaan olisi
+huomiotani herättänyt jollen olisi kuullut koiran haukuntaa ja nähnyt
+saman koiran pyrkivän suletusta ovesta sisälle ravintolaan. Minä tunsin
+sen teidän koiraksenne. Kohta seisahutin hevostani, hyppäsin alas
+rattailta ja juoksin portaita ylös. Nelly kohdakkoin tunsi minun
+ystäväksi, ja sen ilo oli vallan hurja.
+
+"Kun astuin ovesta sisään, en ensimmältä teitä nähnyt, mutta kun
+katselin siihen suuntaan, johon teidän koiranne oli samonnut kohta ovea
+avattuani, näin puiset portaat, jotka veivät ylös sen huoneen nurkasta,
+jossa minä olin. Minä näin myöskin, että eräs hyvin ilkeän näköinen
+mies kantoi teitä, ystäväni, portaita ylös ja häntä oli auttamassa
+vielä ilkeämmän näköinen tyttö, joka piti teidän jaloistanne kiinni.
+Kun mies minun näki, jätti hän teidät portaille ja tuli minulle
+vastaan.
+
+"Mitä te tuon herran kanssa teette?" kysyin minä.
+
+"Hän voi pahoin," vastasi ilkeän näköinen mies, "ja minä vien hänet
+yläkerrokseen lepäämään!"
+
+"Tuo herra on minun ystäväni. Kuinka hän tuommoiseen tilaan on
+joutunut?"
+
+"Mistä minä sen tiedän?" oli vastaus. "Minä en ole tämän herran
+terveyden holhoja."
+
+"Hyvä, mutta minä olen," sanoin minä, lähestyen sitä paikkaa missä te
+makasitte, "ja minä määrään, aluksi, että hänen kohdakkoin tulee lähteä
+täältä."
+
+"Minun täytyy myöntää," jatkoi Dufay, "että te näytitte kovin heikolta,
+ja, kun minä kumarruin teidän luoksenne ja tuskin tunsin suonenne
+tykkivän, minä ensin olin kahdella päällä viedäkö teitä kohta pois, vai
+ei.
+
+"Oletteko hyvä ja autatte minua kantamaan tämä herra rattaillensa?"
+sanoin minä.
+
+"En," vastasi rosvo, "sillä hän ei kykene matkalle lähtemään. Sitä
+paitsi, mikä oikeus teillä on häneen?"
+
+"Ystävän oikeus."
+
+"Mistä minä sen tiedän?"
+
+"Siitä että minä sen sanon. Katsokaa, hänen koiraansa tuntee minun."
+
+"Entäs jos en ottaisikaan sitä uskoakseni, ja epäilisin laskea tätä
+herraa talostani hänen tällaisessa tilassa ollen?"
+
+"Te ette uskalla sitä tehdä."
+
+"Miksi en?"
+
+"Siksi," vastasin minä verkalleen, "että minä menisin kylään ja
+ilmoittaisin poliisille mimmoisessa tilassa minä tapasin ystäväni
+täällä, ja siksi että teidän talonne on pahassa huudossa."
+
+Mies oli kotvasen vaiti ja näytti olevan hämillänsä. Kuitenkin hän
+näkyi päättäneen vielä kerta koettaa vastusta tehdä.
+
+"Entäs jos sulkisin oveni, enkä kumpaakaan teistä laskisi lähtemään;
+mitä sitten?"
+
+"Ensiksi," vastasin minä, "kaikin voimin estäisin teitä minua
+vangitsemasta. Jos teillä on apua lähellä, niin tietäkää että minua
+tänä iltana odotetaan Francy'yn, ja jos en sinne tule, minua kohta
+tullaan hakemaan. On tunnettu, että tänä aamuna lähdin Doulaise'sta, ja
+tiedetään, että tien varrella on ravintola, joka on pahassa maineessa,
+ja sen nimi on Tête Noire. Noh, autatteko minua?"
+
+"En," vastasi ilkiö. "Minulla ei ole niin mitään sen asian kanssa
+tekemistä."
+
+"Ei ollut helppoa laahata teitä vallan yksin, siitä paikasta missä
+makasitte, ulos ja portaita alas sekä ylös kärryihini, jotka olivat
+portaiden edustalla; mutta se onnistui minulle kuitenkin. Toinen
+tehtäväni oli vallan yksin ajaa kahdet ajoneuvot ja kaksi hevosta. Minä
+talutin hevoseni tallipihan portille, jotta voisin sitä nähdä teidän
+hevostanne ja rattaitanne etsiessäni; vihdoin löysinkin ne. Nyt sidoin
+teidän hevosenne päitsistä kiinni minun rattaisiin ja taluttaen omaa
+hevostani ohjaksista lähdin matkalle. Näin pääsimme Tête Noire'n
+ravintolasta. Ja nyt tiedätte kaikki."
+
+"Minusta tuntuu niin kuin en milloinkaan kykenisi ajattelemaan tätä
+kummallista seikkailua, enkä puhumaan siitä," sanoin minä. "Se on niin
+kamala, että minua hirvittää jo sen muistaminenkin."
+
+"Älkää niin puhuko," sanoi Dufay iloisesti; "kyllä te vielä paranette
+ja tulette kertomaan tätä tapausta jonakin talvi-iltana tuttavillenne,
+sen minä takaan."
+
+"Hyvät herrat, nyt on Dufay'n ennustus käynyt toteen. Toivon, että
+kiekko vasta valitsee paremman kertojan kuin minä olen!"
+
+"Noh niin!" sanoi kapteeni Jorgan, nousten istualta ja tarttuen
+matkakumppaninsa käsivarteen, estääksensä häntä nousemasta; "minä
+onnittelen teitä, sir, tähän seikkailuun! Se oli kyllä ikävä aikanaan,
+mutta hauska jälestäpäin muistaa, niinkuin monet kohtaukset elämässämme
+ovat. Mr Tredgrear, te muistitte rahojanne silloin, ja ne olivat
+vähällä joutua varastetuiksi rahoiksi. Oliko rahasumma viisisataa
+puntaa?"
+
+"Toivoisin, että se olisi ollut puolet edes siitä," oli vastaus.
+
+"Kiitoksia, sir. Saanko luvan kysyä teiltä mitä jo kerta olen kysynyt?
+Oletteko joskus täällä Lanreanissa kuullut puhuttavan kohtauksesta,
+joka on jossakin suhteessa viiden sadan punnan suuruiseen rahasummaan?"
+
+"En milloinkaan."
+
+"Vielä kerta kiitän teitä tästä vastauksesta," sanoi kapteeni.
+"Näettekö, meitä on neuvottu tänne Lanreaniin sitä asiaa
+kuulustelemaan, ja koska nyt sattumalta tapaamme Lanreanin asukkaita,
+niin me otamme tilaisuudesta vaarin. Minun maassani me aina otamme
+vaarin tilaisuudesta."
+
+"Ja te käytätte tilaisuuksia hyväksenne, ja menestytte, eikö niin?"
+
+"Se on totta, sir," sanoi kapteeni, "että meidän yrityksemme usein
+onnistuvat. Niin, me onnistumme, sir. Mutta minä estän teidät arpaa
+heittämästä."
+
+Kiekko oli taas pyörimässä ja pysähtyi David Polreathin eteen; hän oli
+harmaapäinen mies; "yhtä vanha kuin kalliot," kuiskasi kapteeni
+nuorelle Raybrock'ille, "ja kova kuin naula. -- Tekisipä mieleni saada
+tietää," lisäsi kapteeni ympärilleen katsellen, "onko ristimätön
+Penrewenkin täällä, ja kuka hän on!"
+
+David Polreath silitteli pitkää, harmaata tukkaansa, joka kävi alas
+hänen hartioilleen saakka, ja puhui näin:
+
+Kysymys oli, tokko hän itse tahallansa oli syössyt kalliolta alas, tahi
+oliko hän pimeässä tieltä eksynyt ja epähuomiossa pudonnut alas, vai
+oliko toinen tunnettu tai tuntematon ihminen häntä alas työntänyt.
+
+Hänen ruumiinsa löydettiin lähes viisikymmentä kyynärää alapuolella
+putouksia; se oli tarttunut erään veden partaalla kasvavan puun
+alimmaisiin oksiin. Se oli kovin runneltu ja muserrettu, niin että
+sitä töin tuskin tunsi hänen ruumiiksensa, luulenpa ettei kukaan muu
+kuin minä olisi häntä tuntenut muusta kuin vaatteista ja hänen
+liinavaatteissansa olevasta nimestä. Mutta ei ollut mitään syytä varoa,
+että väkivaltaa oli harjoitettu; kaikki nuo haavat olivat luultavasti
+tulleet siitä, että ruumis oli veden ajamana kulkenut virran pohjalla
+olevien kivien välitse.
+
+Kun puhun putouksesta, tarkoitan Ashenfalkin veden putousta, joka on
+Ashendell nimisen kylän lähellä, noin tunnin matkan päässä tästä
+kylästä. Tämä selitys, hyvät herrat, on muukalaisia varten.
+
+Moniaat kylän asujamista olivat nähneet hänen sinä päivänä; minäkin
+näin hänen kulkevan vuorta ylös pappilan ohi kirkolle; se kävi minulle
+ihmeeksi, kun muistin kuka oli haudattuna kirkkomaahan, ja miten ja
+miksi. Minun täytyy myöntää, että minä häntä seurasin, nähdäkseni mihin
+hän menisi. Ja hän meni -- niinkuin olin arvannut, kun hän kerta sille
+paikalle voi mennä -- kirkon ympäritse toiselle puolelle, jossa Honor
+Livingstonen hauta on; ja siinä hän viipyi toista tuntia, istuen
+yksinään matalalla muurilla. Väliin hän kääntyi ja katseli alas
+laaksoon -- monasti olin nähnyt hänen istuvan samalla paikalla Honoren
+kanssa, jolloin tyttö katseli kuinka hän piirusti ihanan maiseman kuvaa
+-- ja väliin hän kääntyi selin laaksoon, ja painoi päänsä alas,
+niinkuin katselisi hän tytön hautaa. Sillä haudalla ei kumminkaan ollut
+mitään iloista ja lohduttavaa lukea, niinkuin hurskaitten kristittyjen
+haudalla, jotka ovat omilla vuoteillaan kuolleet; sillä hän oli itsensä
+surmaaja, ja kun hän haudattiin kirkon pohjoispuolelle oli vallan
+pimeä, eikä käytetty minkäännäköisiä kirkonmenoja, ja siitä syystä ei
+saatu panna ristiäkään hänen haudallensa. Pappimme on ehdotellut että
+hauta tasoitettaisiin, ettei huomattaisi missä se on, ja se olisi minun
+mielestäni hyvä; sillä joka pyhä kun menen kirkkoon, minun on niin
+vaikea nähdä, tuota kurjaa hautaa muurin vieressä; minä aina silloin
+muistan tuota iloista pientä tyttöä, jonka tunsin pienuudesta saakka;
+tosin hän oli kevytmielinen, mutta hänellä oli sydän hyvä kuin kulta.
+Hän oli kasvatettu hurskaassa kodissa, ja minä olen vallan varmaan
+vakuutettu siitä, että hän oli hullu, silloin kun hän sen teki,
+sanokoot poliisit mitä tahansa.
+
+Mutta James Lawrence oli, poliisin lausunnon mukaan "tapaturman kautta
+menettänyt henkensä," ja hän sai kunniallisen hautauksen -- siellä oli
+pappi, lukkari, kellot, kaikki niinkuin hautauksessa ainakin; ja siinä
+hän lepää ainoastaan kivenheiton matkan päässä Honoren haudasta, ja
+hänen haudallansa on suuri komea kivi, johon on kirjoitettu kuinka
+mainio mies hän oli eläissänsä, ja mitä suuria toimia hän on tehnyt
+kotimaassansa ja ulkomailla, ja kuinka hän nyt lepää toivoen
+riemullista ylösnousemista. Nämät saapuvilla olevat muukalaiset voivat
+lukea sen itse; moni muukalainen menee ylös sinne sitä hautaa
+katselemaan. Hänen hautansa on yhtä kuuluisa kuin itse Ashenfallin
+putous, ja minä olen nähnyt ihmisten tulevan hautuumaalta kyyneleet
+silmissä heidän luettuaan tuon komean kirjoituksen, sillä he uskovat
+sitä kuin raamattua ja surkuttelevat sitä, että niin mainio mies
+nuorella ijällään otettiin täältä pois. Mutta minä en ota sitä
+uskoakseni. Minulle hän ei milloinkaan ollut muuta kuin James Lawrence
+-- nuorukainen, joka pienenä poikana oli soudellut avoin jaloin virran
+kivien välitse ollen matkustavaisten oppaana; johonka yksi näistä
+matkustajista oli mieltynyt ja ottanut kasvattaaksensa; joka oli tullut
+hyvin taitavaksi insinööriksi, joka oli tullut takaisin meidän
+luoksemme kaikessa kunniassansa, viehättämään enimpiä ihmisiä ja
+särkemään pikku Honor Livingstonen sydäntä. Ainoa hyvä työ, jonka minä
+tiedän hänen tehneen, oli se, että hän määräsi köyhälle vanhalle
+äidillensä vuotuisen eläkerahan; mutta hän tuli ani harvoin äitinsä
+luokse käymään, eikä milloinkaan Honor Livingstonen kuoleman jälkeen --
+ei milloinkaan, ei edes äidin kuolintautia sairastaessa. Kaikkia
+ihmetytti mikä lienee saattanut häntä tänne, kun hän nähtiin täällä
+päivää ennen kuin löydettiin kuolleena virrasta; mutta se oli hänen
+sallimuksensa, eikä hän voinut sitä välttää. Se on minun käsitykseni
+asiasta. Hänen kuolemastaan ja kuolintavastaan puhuttiin Lanreanissa
+paljon, mutta minulla oli omat mielipiteeni, enkä puhunut mitään.
+Minulla ei milloinkaan ole ollut syytä luulla, että olin väärässä tässä
+suhteessa, vaan päin vastoin voin nyt näyttää teille selvät todisteet
+siitä, että olen ollut oikeassa. Minä en usko, että hän syöksi itsensä
+jyrkännettä alas, tahi putosi, tahi syöstiin, ei, vaan minä uskon, että
+hän vedettiin alas -- vedettiin alhaalta. Kun olette lukeneet mitä hän
+on kirjoittanut pieneen kirjaan, joka löydettiin hänen tavarainsa
+joukosta hänen kuolemansa jälkeen, niin käsitätte mitä tarkoitan.
+Hänen serkkunsa antoi tämän kirjan minulle, sillä hän tiesi, että
+minä olen hyvin mieltynyt vanhoihin taruihin, ja se, minkä nyt
+aijon teille lukea, on hänen käsi-alaansa. Minä tunnen vallan hyvin
+hänen käsi-alaansa, niin että voin vakuuttaa tämän olevan hänen
+kirjoittamaansa.
+
+  Otteita James Lawrencen päiväkirjasta:
+
+  Lontoo, Elokuun 11 päivä 1829.
+
+  Honor Livingstone on pitänyt sanansa minulle. Minä näin hänen viime
+  yönä yhtä selvästi kuin nyt näen tämän kynän, jolla kirjoitan, ja
+  mustepullon, johon sen vastikään kastelin. Minä näin hänen seisovan
+  molempain kynttiläin välillä, katsellen minua aivan samalla tavalla
+  kuin hän katsoi minuun viimeisen kerran kuin näin hänen eläissänsä.
+  Minä en nukkunut, enkä unta nähnyt. Minä olin juonut ainoastaan yhden
+  lasin viiniä päivällisillä ja olin niin selvä kuin ikinä olla voi. On
+  vallan turhaa puhua mielikuvituksesta ja harhanäystä tässä kohden;
+  minä näin hänen omin silmin niin selvästi kuin en milloinkaan ollut
+  häntä hänen eläissänsä nähnyt. Kello oli juuri lyönyt kahdeksan, ja
+  alkoi hämärtää; oli vallan samaan aikaan illalla, kuin hän tuli
+  hiipien pihalle ja näki auki olevasta ikkunasta, että minä kokosin
+  kirjani ja valmistausin lähtemään Ashendellista. Minun ajatukseni
+  olivat silloin niin kaukana hänestä kuin suinkin, sillä olin juuri
+  sytyttänyt sikarrini ja olin aikeissa mennä ulos kävelemään ennenkuin
+  lähtisin Daltonille Annin kanssa puhelemaan. Silloin hän samassa oli
+  siellä, Honor itse! Minä olisin voinut vannoa, että se oli hän,
+  jollen kaksi vuotta sitten olisi nähnyt häntä haudattavan. Minä en
+  voinut olla häntä katselematta; ja siinä hän seisoi noin minuutin
+  aikaa -- vaikka se tuntui kokonaiselta tunnilta -- ja sitten se
+  paikka, jossa hän oli seisonut, oli tyhjä. Minä olin niin hämilläni,
+  etten hetken aikaan voinut kuulla mitään muuta, enkä ajatella muuta
+  kuin oman sydämeni kovaa tykytystä.
+
+  Minä voin vieläkin nähdä häntä silmäini edessä kalpeana, heikon
+  näköisenä, aaveen kaltaisena -- suurin silmin minua katsellen.
+  Minä voin kuulla hänen vieläkin kysyvän: "Onko se totta, James,
+  että lähdette pois? Ettehän te toden perään lähde pois?"
+
+  Minä en ole sellainen mies, joka hahmoa pelkään, olkoonpa tämä hahmo
+  vaikka Honor Livingstonen, jonka minun sanotaan milt'en surmanneen.
+  Minä olen aina ollut huvitettu outojen ja kummallisten asiain
+  selvälle saamisesta, sekä henkisten, että fysiologisten ja muidenkin;
+  ja minä aijon ottaa selkoa tästä salaisuudesta, ja panna merkille
+  tuleeko hän takaisin minun luokseni vuosi vuodelta, niinkuin hän
+  lupasi tehdä. Minä en milloinkaan ennen ole kirjoittanut päiväkirjaa,
+  sillä en ole niitä, jotka tahtovat nähdä oman aaveensa entisiltä
+  elämänsä ajoilta, joka puhuu heille heidän elämän-vaiheistaan ja
+  tapaturmistaan kellastuneista lehdistä, joita olisi ollut parempi
+  jättää kirjoittamatta. Mutta tämä on niin kummallinen kohtaus, että
+  se ansaitsee panna muistiin, ja on todenperäinen kummitusjuttu
+  minulle, joka en milloinkaan ennen ole uskonut kummituksia löytyvän.
+
+  Se oli kovin häijysti tehty Honorelta, lausua minulle tällainen
+  uhkaus: "Minä käyn teidän luonanne siksi kunnes tulette Ashenfallin
+  luo, johon nyt menen!" Minä olisin voinut estää häntä menemästä,
+  mutta en voinut aavistaakaan, että hän toden totta sinne meni,
+  ennenkuin se oli tehty. Enhän minä luullut, että hän sellaisen
+  surunäytelmän tekisi pienestä rakkauden jutusta. Hän ei suinkaan
+  eläissänsä ollut mikään aave, vaan punaposkinen, pieni pulska tyttö;
+  mikä lienee saattanut häntä syöksemään itsensä koskeen, sen Jumala
+  tiesi. -- Noh, kyllähän minä sen tiedän; minä en tässä tarvitse
+  valehdella, minun ei tässä ole pakko väärin vannoa itselleni -- tuo
+  pieni tyttöparka rakasti minua ja minä toivoin, että hän rakastaisi
+  minua ja kiusasin ja houkuttelin häntä minua rakastamaan, sillä minä
+  olin toimetonna ja oli sopiva tilaisuus siihen; ja sitten minä
+  kerroin hänelle, että koko asia oli vaan leikkiä -- minä en voinut
+  häntä naida, sillä olin kihloissa toisen tytön kanssa. Mutta hän ei
+  ottanut sitä uskoaksensa. Tämä oli hänestä enemmän leikinteon
+  kaltaista kuin tuo toinen asia. Ja hän ei sitä uskonut ennenkuin
+  hän näki, että minä hankin lähtöä; ja silloin hän yht'äkkiä tuli
+  hulluksi, niin on minun luuloni, eikä tiennyt mihin hän meni,
+  eikä mitä hän teki.
+
+  Minusta on kuin näkisin hänen nyt, astuen vuorta alas ja taluttaen
+  pientä veljeään kädestä, ja minä luulettelen näkeväni kuinka
+  pilkallisesti hän nauroi kun kysyin oliko hänellä kypsiä kirsimarjoja
+  myydä. Hän näytti hyvin loukatulta, ja minä vallan hämmästyin kun hän
+  sanoi: "Kyllä minä teidän tunnen, Jemmy Lawrence." Se oli alku. Pieni
+  Honor asui äitinsä kanssa vallan lähellä minun kotiani, ja hän ei
+  ollut minua unohtanut, vaikka olin kokonaista seitsemän vuotta ollut
+  poissa. Minä en häntä tuntenut, mutta samana iltana vielä menin häntä
+  katsomaan; ja me puhelimme yhtä ja toista kunnes minä kysyin muistiko
+  hän vielä kuinka yhdessä kävimme tyttökoulussa ja hän lupasi olla
+  minun vaimoni? Tokko hän sitä muisti! Kyllä, hän muisti jok'ainoan
+  sanan, ja vielä enemmänkin; ja hän oli niin suloinen, ja seutu
+  oli niin ihana kesällä, että minä väliin pelkäsin pettäväni Anni
+  Daltonin, ja luulin pitäväni enemmän Honoresta; ja minä sanoin
+  enemmän kuin tarkoitin, ja hän uskoi kaikki todeksi.
+
+  Minussa ei paljon syytä ollut. Minä en olisi millään muotoa tahtonut
+  häntä loukata; hän oli suloisin ja viattomin olento mikä maan päällä
+  on elänyt. Rakkaus ja mustasukkaisuus näkyy olevan voimakkaimmat
+  olkikattojen alla. Jos Phillis, maitotyttö, on tullut petetyksi,
+  niin hän hukuttaa itsensä maitosaaviin; jos Klaara-röökinä saa
+  sydämen surun, hän sepittää hellätuntoisen runon ja nai luuvaloa
+  sairastavan kreivin. Jos Colinin lemmikki hymyilee Lubiville, niin
+  Colin lataa pyssynsä ja ampuu heidät molemmat; jos sir Harryn morsian
+  pilkkaa häntä, niin hän hylkää hänen ja nai toisen. Jos Honor olisi
+  ollut korkeasukuinen neiti, niin hän vielä olisi elossa. Oi, noita
+  kauniita, suloisia kasvoja, noita arkoja katseita ja punastuvia
+  poskia! Kuin tänään näin Anni Daltonin, en voinut olla vertaamatta
+  hänen kylmää kohteliaisuuttaan pikku Honoreen. Anni rakastaa omaa
+  itseänsä enemmän kuin hän milloinkaan tulee miestä rakastamaan. Mutta
+  minä tiedän, että hän on sellainen nainen, joka voipi auttaa miestä
+  saavuttamaan suurta mainetta maailmassa, ja sellainen vaimo sopii
+  minulle.
+
+  Honor Livingstone maaten pienellä vuoteellaan ja hänen sokea äitinsä
+  hyväillen hänen jähmistyneitä kasvojansa! Toivoisin etten milloinkaan
+  olisi sitä nähnyt. Minä olisin antanut vaikka mitä päästäkseni sinne
+  menemästä, mutta oli jokin, joka pakoitti minua menemään häntä
+  katsomaan; ja silloin tuntui vallan kuin olisin hänen tappanut.
+  Viime yönä hän oli tuon hukkuneen Ofelian hahmon kaltainen ja
+  samalla vallan itsensä näköinen. Hän oli näköisensä, mutta kuitenkin
+  oudonnäköinen; ja minä luulen, että jos hän saa omaa tahtoansa
+  noudattaa -- olkoonpa hänen rauhaton henkensä muulloin missä tahansa
+  -- niin hän joka vuosi elokuun kymmenentenä päivänä tulee minun
+  luokseni, kunnes minä menen hänen luoksensa.
+
+  Hastings, elokuun 11 p. 1830.
+
+  Taasen! Minä olin unohtanut päivän -- unohtanut kaikki mikä koskee
+  onnetonta Honor Livingstonea, kun taas viime yönä hänen näin.
+
+  Anni ja minä istuimme yhdessä verandalla, puhuen jokapäiväisiä
+  asioita -- naapuriemme asioista, rahasta, sitä ja tätä -- meri
+  oli erinomaisen kaunis ja minä juuri aijoin ehdoitella, että
+  lähdettäisiin soutelemaan, kun Anni sanoi: "Kuinka ihanat illat
+  ovat täällä! Katsopas, James, kuinka kaunis taivas on!" Minä
+  käänsin päätäni, ja näin Honoren seisovan muutaman askeleen päässä
+  meistä; hänen himeä muotonsa näkyi vallan selvästi purppuran-värisiä
+  pilviä vasten.
+
+  Anni tarttui äkkiä käteeni ja huudahti, sillä hän katsoi koko ajan
+  minuun, ja kysyi innokkaasti mitä minä näin. Samassa Honor katosi
+  ja minä panin käteni silmilleni ja sanoin vaimolleni, että minussa
+  oli kova sydämmen ahdistus. Ja, todella, se ei valhetta ollut,
+  sillä tuo näky oli minua hirmuisesti kauhistuttanut.
+
+  Anni ehdoitteli, että lähetettäisiin lääkäriä hakemaan. "Se mahtaa
+  olla hirmuista, joll'ei vaarallistakin, koska sinä niin kovin
+  kummalliselta näytit; sinun kasvosi olivat kauhistavan näköiset
+  vähän aikaa."
+
+  Minä pyysin, että hän ei siitä olisi millänsäkään, ja vakuutin, että
+  se oli tauti, jonka puuskat ajoittain uudelleen tulevat ja johon ei
+  mitään apua löydy. Mutta tämä selitys ei häntä rauhoittanut, ja
+  seuraavana aamuna hän ei herennyt minua kiusaamasta, ennenkuin
+  suostuin kutsumaan tohtori Hutchinsonin luoksemme ja hän itse sai
+  selittää vanhalle lääkärille mikä minua vaivasi. Lääkäri sanoi
+  tahtovansa minua itseäkin puhutella. Ja kun me olimme kahden kesken,
+  niin minä sanoin etten voinut sanoa hänelle syytä tautiini, mutta
+  hän ei antanut minulle rauhaa ennenkuin oli saanut urkkineeksi
+  minulta salaisuuteni, ja minä olin niin tuhma, että kerroin hänelle
+  kaikki. Hän loi kummallisen katseen minuun, mutta minä kohta käsitin
+  häntä ja sanoin hymyillen: "Ei, tohtori, ei, tuossa ei mitään vikaa
+  ole," osoittaen päätäni puhuessani.
+
+  "En minäkään sitä uskoisi, jollette aaveita näkisi," sanoi hän
+  kuivasti. Mutta minä huomasin, että hän, koko ajan kun hän minun
+  seurassani oli, piti minua tarkalla silmällä, ja se kiusasi minua
+  äärettömästi. Minä töin tuskin taisin vihaani hillitä, ja minä
+  luulen, että hän huomasi sen.
+
+  Minä arvasin, että hän tahtoi puhua Annin kanssa kahden kesken,
+  mutta sitä minä estin, siten etten silmänräpäyksenkään ajaksi
+  jättänyt häntä yksin vaimoni kanssa. Jos hän ehdoitteli, että hän
+  tulisi meille kun minä olin yksin ulkona, minä kohdakkoin sitä
+  estin. -- Siitä saakka en ole ollut terve. Minä olen huonolla
+  tuulella, väsynyt ja kaikki on minusta ikävää. Jos en pian parane,
+  niin lähden Etelä-Amerikaan, Anni sanokoon mitä tahansa. Tekippä
+  mieleni nähdä tohtori Hutchinsonin, kun hän tulee meidän asuntoomme
+  sairasta katsomaan ja huomaa, että lintu on lentänyt ulos.
+
+  Lontoo, elokuun 20 p. 1830.
+
+  Tämä onneton mielentilani ei parane. Toisena päivänä olen vallan
+  terve, raitis ja hengen voimat ovat entisellään; toisena päivänä
+  taas olen varsin heikko ja näen kauhistavia aaveita. Mihin vaan
+  käännyn, näen Honoren hahmon, ja hän ei enää ole liikkumattomana
+  niinkuin ennen, vaan hän viittaa minulle kädellänsä, kunnes koko
+  ruumiini vapisee hämmästyksestä. Minun sydämeni on vallan murtunut;
+  sillä kolmeen päivään minulla ei ole ollut mitään rauhaa. Minä en
+  voi nukkua öillä, sillä näen kauhistavaa, pahaa unta; ja Anni salaa
+  pitää tarkan vaarin minusta, sen huomaan, eikä milloinkaan jää yksin
+  minun kanssani, kun hän vaan voi sitä välttää. Minä näen että hän
+  pelkää minua, ja että hän epäilee jotakin, tietämättä oikeastaan
+  mitä. Tänään hän välttämättömästi tahtoi, että minä lähettäisin
+  lääkäriä hakemaan, ja kun vastasin, että lähden Etelä-Amerikaan,
+  niin hän sanoi, että olin liian heikko sellaiselle matkalle
+  lähtemään, ja lausui tämän niin halveksivalla äänellä, että minä
+  suutuin ja löin häntä. Silloin hänen mielensä masentui, ja hän
+  sanoi: "James, sinä käytät itsesi niinkuin hullu!" Siitä pitäin
+  hän pelkää olla minun kanssani, ja toivoo pääsevänsä minusta pakoon
+  tapaamaan jonkun, jolle hän voi valittaa kovaa onneansa. Mutta
+  kyllä minä hänet silmällä pidän, ettei hän saa sitä tehdä. Minä en
+  tahdo omaa talonväkeäni vihollisekseni, eikä yksikään vakoova
+  sukulainen saa tulla meidän väliin, eroittamaan ne, jotka Jumala
+  on yhdistänyt toinen toisiinsa.
+
+  Acapulco, maaliskuun 17 p. 1831.
+
+  On kuusi kuukautta siitä kuin edellisen kirjoitin. Sillä välin
+  olen ollut hyvin kipeänä, kärsinyt kovaa sekä hengellistä, että
+  ruumiillista tuskaa; mutta nyt kun olen onnellisesti heistä
+  kaikista päässyt, kun Atlantin meri on minun ja häijyn vaimoni
+  välillä, jonka käytöstä minua kohtaan en milloinkaan ole antava
+  hänelle anteeksi, nyt voin taas ko'ota ajatuksiani ja hengen
+  voimiani ja panna ne toimimaan. Burton tuli samalla laivalla tänne,
+  sillä hänellä ja minulla on yhteiset toimet täällä. Muutamia
+  päiviä levättyämme täällä, on aikomuksemme lähteä vuorikaivoksille,
+  jossa alamme työskennellä. Minun pääni on nyt aivan selvä ja
+  ajatukseni ja tunteeni ovat selkeät niinkuin ennen, ja minä voin
+  koko päivät tehdä ahkeraa työtä väsymättä siitä. Oli ainoastaan
+  maksani, joka oli kipeä, ja kun se tuli terveeksi, kaikki nuo
+  luuletellut aaveetkin katosivat näkyvistäni. Umpleby sanoi, että
+  tauti oli vähitellen varttunut, ja että minun tautini ei missään
+  suhteessa ollut eriskummainen; heikkouteni oli luonnollinen seuraus
+  taudista eikä mitään muuta. Ja Anni, pelkurimainen häijy kuin hän
+  oli, olisi lähettänyt minut elinajakseni hulluinhuoneesen! Se oli
+  Umpleby, joka minun pelasti ja minä olen testamentissani hänelle
+  määrännyt osan omaisuudestani. Anni on muuttanut vanhempainsa luo
+  takaisin; pitäkööt hänet vaan. Hän ei milloinkaan enää tule
+  minun kasvojani näkemään, minun eläissäni, ainakaan ei minun
+  suostumuksellani.
+
+  Tämä paikka ei ole juuri erittäin kaunis. Satamaa ympäröi korkeat
+  vuoret ja siihen on kaksi kulkuväylää, jotka muodostaa Roquetta
+  niminen saari; korkealla vuorella, vallan kaupungin lähellä, on
+  St. Diegon linna. Burton on kulkenut seutua katselemassa siitä
+  saakka kuin tänne tulimme; mutta kuumuus rasittaa minua niin,
+  että en ole missään käynyt; minun täytyy säästää voimiani, sillä
+  matkustaminen kyllä niitä kysyy.
+
+  Mexico, huhtikuun 24 p. 1831.
+
+  Täällä on paljon hauskempi kun voimme uskoakaan. Eräs Burtonin vanha
+  tuttava on vuorikoulun opettajana täällä, ja täällä on sivistäviä
+  huvituksia, jommoisia emme voineet aavistaakaan tässä kaupungissa
+  tarjona olevan. Kaupunki on täynnä vanhoja muistomerkkejä, ja Burton
+  tutkii niitä kaikki päivät. Minua enemmän huvittaa tämän omituisen
+  paikan nykyiset olot, ja eräänä aamuna varsin varhain kävin torilla
+  katselemassa kuinka Indianit koristivat kauppapuotiansa. Olkoon
+  heillä myytävänä mitä tahansa, aina he koristelevat puotiaan
+  viheriäisillä puun oksilla ja kukilla. Hedelmiä heillä on myytävänä
+  kopissa, ja hedelmät pannaan pohjaan ja päällä on hyvänhajuisia
+  kukkia. Maalarilla olisi täällä kyllin aihetta maalauksiin, on
+  erittäin kaunista katsella Indianein auringon nousun aikana tulevan
+  veneet täynnä kaikellaisia hedelmiä ja ryytimaan tavaraa. Tulevalla
+  viikolla Burton, hänen ystävänsä ja minä, aijomme lähteä Moranin
+  kaivoksille. Minä olisin mielelläni omasta puolestani viipynyt täällä
+  pitemmän ajan, mutta Burtonilla on kova kiire, ja hän sanoo, että
+  olemme olleet täällä liiankin kauan.
+
+  Moran, heinäkuun 4 p. 1831.
+
+  Minä olen jo kyllästynyt tähän paikkaan, mutta nyt toimemme
+  kohta päättyvätkin ja parin päivän kuluttua me matkustamme täältä
+  Guanamaton vuorikaivoksille. Tirehtööri, Burton ja minä olemme
+  kaikki yksimieliset siinä, että saataisiin äärettömät tulot, jos
+  vuorityö paremmalle kannalle asetettaisiin, sillä nyt se on kovin
+  huonolla kannalla. Kuolevaisuus on suuri Indianeissa, jotka ovat
+  veto-eläimiä kaivoksissa; he kantavat selässään kahden- jopa
+  kolmenkin sadan naulan painavia metalli-takkoja, astuen ylös ja
+  alas portaita, joissa on tuhansittain astimia; he kulkevat pitkissä
+  riveissä, vanhat ja nuoret, seitsemänkymmenen vuoden vanhat ukot ja
+  vallan nuoret pojat. Minä en ole voinut oikein hyvin täällä; vanhat
+  taudin oireet ovat taas minua vaivanneet, mutta olen kuitenkin
+  kaikeksi onneksi niistä taas päässyt. On oikein hyvä, että pääsen
+  matkustamaan jälleen.
+
+  Pascuoro, elokuun 11 p. 1831.
+
+  Voikohan kukaan ihminen välttää ajatuksiansa, kun tuntematon kirous
+  hänen sydäntänsä kalvaa? Minä en voi minun ajatuksiani välttää.
+  Koko eilispäivän minua ahdisti kauhea pelko ja tuska. Joka
+  silmänräpäyksessä pelkäsin näkeväni Honor Livingstonen, mutta en
+  häntä nähnyt. Päivä kului ja yö kului, ja minä olin päässyt tuosta
+  hirvittävästä kauhistuksesta -- en ollut huomannutkaan kuinka
+  suuri se oli, ennenkuin tuo kamala tunti oli kulunut mitään jälkiä
+  jättämättä. Tänä aamuna olen taas entiselläni; hengenvoimat
+  virkoovat jälleen; minä olen päässyt vihollisestani pakoon, ja
+  olen tullut huomaamaan, että se olikin vaan oman rauhattoman
+  mieleni synnyttämä luulokuva. Mutta miten voin päästä noista
+  ajatuksista, noista kiusattavista, luopumattomista ajatuksista?
+  Burton on koko ajan pitänyt minua tarkalla silmällä, mutta eilen
+  hän oikein otti vaarin joka askeleestani. Hän sanoi pelkäävänsä,
+  että minä sairastuisin näillä seuduin tavalliseen hirveään
+  kuumetautiin, mutta minä tiedän, että hän tarkoitti jotakin muuta.
+  Minä en enää epäilekään sitä, että Anni ja hänen omaisensa pyysivät
+  hänen minua silmällä pitämään, ennenkuin lähdimme matkalle, sillä
+  minä olin muka ollut hullu; se on se kirottu valhe, jonka he minusta
+  lausuivat. Hullu! Koko maailma on hullu, tahi on tulemaisillaan
+  hulluksi!
+
+  Mutta jos Honor eilen olisi tullut minun luokseni, niin olisimme
+  menneet yhdessä helvettiä katsomaan Jorullan uunin kautta.
+  Lähetyssaarnaajat kirosivat tämän kauhistavan paikan vuosisatoja
+  sitten; ja se on kirottu, jos mikään maa kirottu on. Ei löydy
+  mitään hirveämpää kuin tuo autio palava erämaa, jota ei mikään
+  voi sammuttaa. Kun muistan sitä, ja kaikkea mitä eilispäivänä
+  tapahtui, niin päätäni taas alkaa huimata ja tuo kamala pelko
+  saa minusta vallan. Minä en kirjoita enää mitään -- on kylläksi
+  kun panen muistiin, että tuo määrätty aika tuli ja meni, ja
+  Honor Livingstone ei pitänyt sanaansa.
+
+  New Orleans, helmikuussa 1832.
+
+  Minä jätin Burtonin Mexikoon ja tulin yksin tänne. En voinut
+  kauemmin kärsiä hänen holhoustansa ja vartioimistansa, ja pari
+  kolme kertaa turhaa vastarintaa tehtyäni, syntyi kova riita meidän
+  välillämme, ja minä päätin ennen luopua työstäni, kuin työskennellä
+  sellaisen miehen kanssa. En mitenkään voinut riitaa välttää.
+  Oliko se laitaa, että minua kaiket päivät vartioittiin, ja että
+  viiniputelli piiloitettiin minulta? Hän vielä päälle päätteeksi
+  rohkeni sanoa minulle, että kun olin selvänä, ei kukaan muista
+  insinööreistä voinut minulle vertoja vetää, mutta kun olin
+  juovuksissa, oli vallan mahdotonta minua hillitä! Se on valhe,
+  selvä valhe, mutta tunnottomia vainoojia ei saa käsittämään,
+  että he ovat väärässä. Annin ilkeys kiusaa minua täälläkin. Kun
+  tänään olin ulkona, huomasin, että minua pidettiin silmällä koko
+  ajan, ja luulenpa, että kotona olevat saavat tiedon kaikista
+  toimistani; mutta yhdentekevä, saakoot vaan.
+
+  Ashendell, elokuun 9 p. 1839.
+
+  Tämä vanha kirja joutui tänään sattumalta minun käteeni; se on
+  ollut muiden tavarain joukossa Lontoossa niinä vuosina kuin minä
+  matkustelin Espanjassa ja Venäjällä. Mitä hullutuksia olenkaan
+  tähän kirjoittanut! Mutta luultavasti se siihen aikaan oli totta.
+  Minä tiedän, että olin hyvin kipeä Mexikossa ja Pohjois-Amerikassa
+  ollessani, mutta olen ollut vallan terve siitä asti kun Baltimoressa
+  sairastin. Todistaakseni kuinka vähän nyt vanhasta kauhistuksestani
+  välitän, olen tullut Ashendelliin juuri sillä vuoden ajalla,
+  jolloin Honor Livingstone itsensä surmasi -- huomenna on hänen
+  kuolinpäivänsä. Niin minä otan viholliseni kurkusta kiinni ja
+  kuristan hänen! Tuollaiset luuletellut taudit eivät kestä
+  järkähtämättömän tahdon ponnistuksia. Moskovassa, Chersonissa,
+  Arkangelissa elokuun kymmenes päivä tuli ja meni huomaamattani.
+  Honor ei uhkaustansa pitänyt paitsi Lissabonissa. Siellä näin
+  hänen kahdesti, vähää ennen kuin sieltä purjehdimme. Minä näin
+  hänen merellä vähän matkaa rannikolta ollessamme, jolloin olimme
+  vähällä joutua haaksirikkoon. Minä näin hänen Lontoossa, samana
+  päivänä kun olin päättänyt tavata Annia. Mutta kyllä minä tiedän
+  mitä se tarkoittaa: se tarkoittaa, että minun tulee muutamaksi
+  viikoksi ruveta Umplebyn hoidettavaksi, ja sitten nuo hahmot
+  häviävät. Sillä hahmoja ne on, oman mielikuvitukseni luomia, ja
+  ne ottavat Honoren muodon senvuoksi, että olen niin paljon häntä
+  ajatellut. Mutta kummallista oli kuitenkin, että kun hän viimeksi
+  minulle ilmestyi, kuulin hänen puhuvan. Hän sanoi ensin hiljaa,
+  että nyt oli kohta aika; ja sitten kovemmin: "Minä käyn teidän
+  luonanne, James, siksi kunnes tulette Ashenfallin putoukseen,
+  johon nyt menen!" Ja sitten hän katosi. Mielikuvitus tekee usein
+  pilkkaa meistä ja tekee meidät pelkureiksi yhtä taitavasti kuin
+  omatunto.
+
+  Elokuun 10 p.
+
+  Minun on koko päivä ollut kovin paha olla. Toivon, että olisin
+  suuremmalla vakavuudella vastustanut Linchleyn kutsumusta. Minun
+  ei olisi pitänyt milloinkaan enää tänne tulla. Tuon onnettoman
+  tapauksen muisto vaikuttaa liian voimakkaasti minun mieleeni.
+  Ravintolan isäntä puhutteli minua tänä aamuna nimeltä ja sanoi
+  tuntevansa minua -- katsellen samalla kirkkoa kohti. Koko päivän
+  olen tehnyt vasten omaa tahtoani. Mikä pakoitti minun menemään
+  sinne tänä iltana? Minä kuljin hautojen välillä kunnes tulin
+  kirkon pohjoispuolella olevalle nurmea kasvavalle kummulle, johon
+  hän haudattiin sinä yönä ilman siunauksetta. Minä istuin matalalle
+  muurille ja katselin virran toisella puolella olevia vuoria, ja
+  kuuntelin putouksen yksitoikkoista kohinaa. Antaisin vaikka kaiken
+  omaisuuteni, jos voisin palata takaisin tahi saisin uudestaan elää
+  parikymmentä ajastaikaa elämästäni. Se tuntuu niin tyhjältä. Kuinka
+  vähäsen olen tehnyt siitä, mitä aijoin ja päätin tehdä! Istuessani
+  Honoren haudalla, ajattelin häntä. Mitä pahaa me kaksi olimme
+  tehneet, koska molemmat tulimme niin onnettomiksi? Onko se osa
+  elämän suuresta vääryydestä, että muutamain täytyy kärsiä niin
+  kovin ja toiset pääsevät vallan helpolla? Heinää ei ole milloinkaan
+  lyöty pohjoispuolella kirkkoa; vaapukkapensaita ja nokkosia kasvaa
+  haudalla. Honor oli hullu, tyttö raukka. Olisivat toki lukeneet
+  rukouksen häntä haudatessaan, vaikka heitä olikin kielletty
+  uskomasta, että hän tuli autuaaksi. Minä rukoilin hänen edestänsä
+  tänään -- ehkä olisi ollut enemmän syytä rukoilla omasta puolestani
+  -- ja sitten päätäni rupesi kovasti huimaamaan, ja minä lähdin
+  Linchleytä hakemaan. Kun tulin lähelle virtaa, niin koski varsin
+  kovasti humisi. Oli hirveän kuuma ja minun teki mieleni mennä alas
+  virralle, mutta sanoin itselleni: "Ei tänään, sillä on elokuun
+  kymmenes päivä! Jos minun täytyy tavata Honorea tänään, niin
+  en tahdo kohdata häntä Ashenfallin tykönä!" Niin tulin kotiin
+  asuntooni ja sain kuulla, että Linchley oli lähtenyt Warfeen ja
+  sanonut palaavansa vasta huomenna. Minun täytyy nyt viettää yö
+  vallan yksin. Tämä ilta ei ole ensinkään englantilaisen illan
+  kaltainen; se muistuttaa niitä iltoja Cadirissa, jolloin kauheat
+  myrskyt raivosivat. Ja minä pelkään, että ennen aamua täälläkin
+  on oleva hirveä myrsky.
+
+"Nämät olivat viimeiset sanat, jotka James Lawrence kirjoitti, arvoisat
+herrat. Sen selvemmästi ei kukaan ihminen voi puhua kuolemastansa;
+minusta oli aivan selvä, että hän taas oli tullut hulluksi juuri
+ennenkuin hän Lissabonista lähti, että tämä hulluus yhä kiihtyi, kunnes
+hän tuli tänne ja että se täällä pääsi korkeimmilleen ja pakoitti häntä
+kuolettamaan itsensä. Minä uskon niitä aaveita, joita James Lawrence
+näki, yhtä hyvin kuin uskon, että suuret rikokset, jotka ovat
+saattaneet toisen ihmisen suurta syntiä tekemään, voivat kummitella
+kauan aikaa sen jälkeen kuin ne ovat tehdyt."
+
+David Polreath oli lopettanut kertomuksensa. Mr Parvis oli suututtanut
+Arthur Kuninkaan miehiä kuorsaamalla niin kovasti, että nyt päätettiin
+herättää häntä ja kehoittaa häntä lähtemään kotia. Mutta siitä mr
+Parvis suuttui kovasti, ja kun jotkut tarjousivat saattamaan häntä
+kotia, hän joutui vallan raivoon, jotta heidän täytyi jättää hänet
+rauhaan. Hetken kuluttua hän taas oli vaipunut uneen.
+
+Kiekko pantiin jälleen pyörimään ja se hyöri ja pyöri ja näytti
+kallistuvan nuoren kalastajan eteen; kapteeni Jorgan jo kehoitti häntä
+rohkaisemaan mieltänsä ja varoa pahinta. Mutta kiekko seisahtikin erään
+hyvännäköisen, parrakkaan miehen eteen (joka oli koneen tekijä, niin
+kapteenille kertoi hänen naapurinsa), ja tämä otti sen kohdakkoin
+käteensä.
+
+"Oswald Penrewen!" sanoi puheenjohtaja.
+
+"Tässä nyt vihdoinkin ristimätön on!" kapteeni kuiskasi Alfred
+Raybrock'ille. "Ristimätön tulee puhumaan oikein mainiosti, saamme
+nähdä sen."
+
+Ja hän alkoi kertomuksensa ilman alkulausetta.
+
+Minun kertomukseni on veljeni kummitusjuttu. Noin kolmekymmentä vuotta
+sitten tämä seikka tapahtui, kun veljeni matkusti Schweitsinmaassa
+piirustuskirja kädessä, piirtäen maisemankuvia Schweitsinmaasta
+tehtävää, kuvilla varustettavaa kirjaa varten. Hän oli Brunig nimisen
+solan kautta tullut ylämaahan, ja oli piirtänyt monta kuvaa Meyringenin
+tienoilta, kun hän suuren Scheideck'in kautta lähti Grindlewaldiin,
+johon hän saapui eräänä päivänä syyskuun iltana, kolme tuntia auringon
+laskun jälkeen. Siellä oli samana päivänä ollut markkinat, jotta oli
+paljon väkeä kylässä. Paremmassa ravintolassa ei ollut tilaa hänelle --
+Grindlewaldissa ei kolmekymmentä vuotta takaperin ollut kuin kaksi
+ravintolaa -- siis hänen täytyi mennä toiseen, kirkon lähellä olevaan
+ravintolaan, ja siellä hän töin tuskin sai tilaa eräässä huoneessa,
+jossa ennestään oli kolme henkeä, nekin matkustajia. Tämän ravintolan
+nimi oli Kotka; se oli hyvin halpa majatalo, puoleksi talonpoikainen
+talo, puoleksi ravintola; pitkin sen ulkoseinää kulki pitkä kalteri ja
+rakennuksen keskustana oli suunnattoman suuri yhteinen huone, joka oli
+ladon kaltainen. Tämän huoneen yläpäässä oli suuri uuni, jossa paloi
+tuli. Alapäässä istui pöytien ääressä noin kolme- tahi neljäkymmentä
+miestä tupakoiden, syöden ja puhellen; enimmät niistä olivat
+vuorimiehiä, ajureja ja tienoppaita. Minun veljeni yhtyi näihin ja
+tilasi illalliseksi häränlihaa, kupillisen soppaa, leipää ja viiniä.
+Ruokaa odottaessaan hän rupesi puhelemaan kahden italialaisen
+nuorukaisen kanssa, joiden vieressä hän sattui istumaan. He olivat
+Florens'ista kotoisin. Heidän nimensä olivat Stefano ja Battisto. He
+olivat matkustaneet muutamia kuukausia sitten kotoansa myymään
+mosaikikuvia, pieniä rintaneuloja ja muita italialaisia korukaluja; nyt
+he olivat matkalla Interlakeniin ja Genovaan. Kylmät pohjoiset maat
+olivat heistä kovin ikävät, ja he toivoivat hartaasti sitä aikaa,
+jolloin saisivat palata kotimaan vihantaan laaksoon, ihanaan Ponte
+Vecchioon Arno-virran rannalla.
+
+Minun veljeni oli oikein iloinen kun hän, lähtiessänsä
+makuuhuoneesensa, sai kuulla, että nämä nuorukaiset tulivat hänen
+makuutoverikseen. Kolmas oli jo siellä ja nukkui, kasvot seinään päin
+käännetyt. He tuskin katsoivatkaan tuota kolmatta. Kaikki olivat hyvin
+väsyneet, ja aikoivat päivän nousun aikana lähteä matkalle, he olivat
+näet päättäneet yhdessä matkustaa Wengern alppien yli Lauterbrunnen
+nimiseen kylään. Veljeni ja nuo kaksi nuorukaista sanoivat toinen
+toisilleen hyvää yötä ja muutaman minuutin kuluttua he nukkuivat
+kaikki.
+
+Minun veljeni nukkui raskaasti -- niin raskaasti, että kun hän aamulla
+heräsi siitä, että puhuttiin kovaa huoneessa, hän hypähti istualleen
+eikä ensinkään tietänyt missä hän oli.
+
+"Hyvää huomenta, signor!" huusi Battisto. "Täällä on matkustaja, jolla
+on sama matka kuin meillä."
+
+"Christien Baumann Kanderstegista, soittotoosan tekijä," sanoi neljäs
+makuukumppani.
+
+Hän oli kaunis nuorukainen: hoikka, voimakas ja soreahartioinen;
+hänellä oli musta kiherä tukka ja kauniit, vilkkaat silmät.
+
+"Hyvää huomenta," sanoi veljeni. "Te nukuitte eilen illalla kun me
+tulimme tänne."
+
+"Nukuin! Niin, ei ollut kumma, että nukuin, kun koko päivän olin
+markkinoilla ollut, ja edellisenä iltana olin jalkasin tullut
+Meyringenistä. Kuinka hyvät markkinat olivat!"
+
+"Niin, tosiaankin," sanoi Battisto. "Me möimme eilen mosaiki-kaluja ja
+rintaneuloja viidenkymmenen francin edestä."
+
+"Ah, te myytte siis mosaiki-kaluja ja rintaneuloja! Näyttäkää minulle
+mosaiki-kalunne, niin minä näytän teille soittotoosani. Minulla on
+erittäin kauniita sellaisia, joiden kansissa on Genovan ja Chillonin
+kuvat ja jotka soittavat kaksi, neljä, kuusi, jopa yhdeksänkin
+kappaletta. Minä pidän teille soittajaiset!"
+
+Sen sanottua hän aukaisi laukkunsa ja otti siitä pieniä
+soittotoosiansa, asetti ne pöydälle ja pani ne toinen toisensa jälkeen
+soittamaan, italialaisten nuorukaisten suureksi ihastukseksi.
+
+"Minä olen itse ollut auttamassa näitä tehtäessä," sanoi hän ylpeästi.
+"Eikö ne soita kauniisti? väliin minä panen jonkun niistä soittamaan,
+kun panen maata, ja nukun soittoa kuullessani. Silloin tiedän varmaan
+näkeväni hyvää unta! Mutta katsotaan nyt teidän korutavaroitanne.
+Kenties ostan jotakin Marialle, jos eivät ole kovin kalliit. Maria on
+morsiameni ja me menemme nousevalla viikolla naimisiin."
+
+"Nousevalla viikolla!" huudahti Stefano. "Sehän on varsin pian.
+Battisto on myöskin kihloissa, hänen morsiamensa on Imprunctasta
+kotoisin. Mutta he saavat vielä odottaa kauan ennenkuin voivat sormusta
+ostaa."
+
+Battisto punastui kuin tyttö.
+
+"Vaiti, veljeni!" sanoi hän. "Näytä tavaroitamme Christienille ja pidä
+suusi kiinni!"
+
+Mutta Christien ei vähällä asiaa jättänyt.
+
+"Mikä on morsiamen nimi?" kysyi hän. "Battisto, sanokaa minulle
+mikä on hänen nimensä? Onko hän kaunis? Onko hän mustanverevä vai
+valkeaverinen? Tapaatteko häntä usein, kun olette kotona? Rakastaako
+hän teitä? Rakastaako hän teitä yhtä paljon kuin Maria rakastaa minua?"
+
+"Mistäs minä sen tiedän?" kysyi vakavampi Battisto. "Hän rakastaa minua
+ja minä rakastan häntä -- siinä kaikki."
+
+"Mikä on hänen nimensä?"
+
+"Margerita."
+
+"Se on kaunis nimi! Ja hän itse on varmaankin yhtä kaunis kuin hänen
+nimensä. Sanoitteko, että hän oli valkeaverinen?"
+
+"Minä en sanonut sitä enkä tätä," sanoi Battisto, au'aisten viheriää,
+rautakiskoilla varustettua arkkua ja ottaen siitä esille kauniita
+tavaroitansa. "Katsokaa! Nuo kuvat ovat Roomasta kotoisin -- nämä
+kukkaset ovat Florens'ista. Pohja on kovaa, mustaa kiveä ja kukat ovat
+tehdyt jaspis-kivestä, onyx'ista, karneolista ynnä muista kalliista
+kivistä. Nuo lemmikit ovat turkosista ja tuo unikko on korallia."
+
+"Minä pidän enin romalaisista mosaikeista," sanoi Christien. "Mikä
+paikka tuo on, jossa on noin monta holvia?"
+
+"Se on koliseumi ja tuo toinen on Pietarin kirkko. Mutta me
+florentilaiset emme Rooman tavaroista välitä. Ne eivät ole läheskään
+niin kauniit ja niin hyvät, kuin meidän omat. Roomalaiset valmistavat
+mosaikitavaroitansa keinotekoisista kivistä."
+
+"Tehkööt niitä mistä tahansa," sanoi Christien, "mutta minua tämä pieni
+maisemankuva enin miellyttää. Se on erinomaisen kaunis pienine
+rakennuksineen, puineen ja vuorineen. Se sopisi vallan hyvin Marialle!"
+
+"Te saatte sen kahdeksasta francista," vastasi Battisto; "me möimme
+kaksi niistä eilen kymmenestä francista kappale. Se on Rooman lähellä
+olevan, Caius Cestius'en haudan kuva."
+
+"Haudanko kuva!" huudahti Christien, kovin hämillänsä ollen.
+"Hirveätähän olisi antaa sellainen lahja morsiamelleen."
+
+"Hän ei voi arvata, että se on hauta, jollette sano sitä hänelle,"
+vakuutti Stefano.
+
+Christien pudisti päätänsä.
+
+"Mutta silloinhan minä pettäisin hänet," sanoi hän.
+
+"Ette niinkään," veljeni siihen sanoi, "se joka haudattiin tähän
+hautaan on ollut kuolleena kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta.
+Melkeinhän jo unohtaa, että hän on siihen haudattu."
+
+"Kahdeksan tahi yhdeksäntoistasataa vuotta? Siis hän oli pakana."
+
+"Epäilemättä, jos sillä tarkoitatte, että hän eli ennen Kristusta."
+
+Christienin kasvot kirkastuivat taas.
+
+"Noh, se on toinen asia," sanoi hän, ottaen rahakukkaronsa esille ja
+maksaen paikalla rahat. "Pakanan hauta ei juuri olekaan hauta. Minä
+teetän tästä mosaikista Marialle rintaneulan Interlakenissa. Kertokaapa
+minulle, Battisto, mitä te aijotte viedä Margeritalle täältä?"
+
+Battisto nauroi ja luki rahat. "Se tulee siitä, miten kauppa onnistuu,"
+sanoi hän. "Jos jouluun asti teemme hyvää kauppaa, niin ostan hänelle
+schweitsiläistä muslinikangasta Bernistä, mutta me olemme jo olleet
+seitsemän kuukautta matkalla, emmekä ole saaneet kun sata francia
+puhdasta voittoa."
+
+Sitten puhuttiin vaan yleisistä asioista; florensilaiset panivat
+tavaransa kokoon ja Christien teki samoin, ja sitten he ynnä veljeni
+lähtivät matkalle ja söivät aamiaista ulkona.
+
+Oli ihana aamu; taivas oli selkeä, päivä paistoi ja raitis tuuli pani
+puiden lehdet liikkumaan. Ylt'ympärillä oli korkeat vuoret, joiden
+lumella peitetyt huiput hohtivat auringon valossa ja joiden rinteillä
+kasvoi havumetsää. Vasemmalla puolella oli Wetterhorn; oikealla oli
+Gigher; suoraan edessä oli Schreckhorn, joka korkeana ja mahtavana kuni
+hopeainen obeliski kohosi taivasta kohti. He lähtivät Wengern alppia
+kohti. Tie vei laakson läpi, jossa oli talo talon vieressä ja jonka
+läpi juoksi virta, joka vaahtoisena koskena syöksikse esiin
+vankeudestansa jäätiköstä. Nuo kolme nuorukaista kulkivat iloisina
+etupäässä, puhellen ja nauraen keskenänsä. Minun veljeni oli
+surullisena. Hän kulki heidän jälessänsä ja poimi pienen punaisen kukan
+maasta, viskasi sen virtaan ja katseli kuinka se hirmuista vauhtia
+riensi virran viemänä eteenpäin, niinkuin ihmisen elämä ajan virrassa.
+Miksi hän oli niin murheellinen ja miksi he olivat niin iloiset?
+
+Päivän kuluessa veljeni alakuloisuus ja nuorukaisten ilo näytti yhä
+lisääntyvän. Viimeksi mainitut puhuivat iloisesti tulevaisuudesta ja
+rakensivat kauniita tuulentupia. Battisto, joka oli varsin
+avosydäminen, sanoi, että korkein onni, minkä hän toivoi maailmassa,
+oli naida Margeritan ja päästä mosaikitöiden mestariksi. Stefano, joka
+ei kihloissa ollut, sanoi mieluisemmin matkustavansa. Christien, joka
+näytti olevan onnellisin heistä, sanoi, että hänen korkein toivonsa oli
+vuokrata maatila Kander laaksossa ja elää yksinkertaista perhe-elämää
+siellä samoin kuin hänen esi-isänsä olivat eläneet. Hän kertoi, että
+kyllä kannattaisi soittotoosain myyjänä asua Genovassa, mutta hän
+puolestaan rakasti havumetsiä ja lumihuippuisia vuoria enemmän kuin
+kaikkia Euroopan kaupunkeja. Ja Mariakin oli syntynyt vuorimaassa ja
+hän ei suinkaan viihtyisi Genovassa. Näin puhellen aika kului ja päivä
+oli puolessa, kun he asettuivat lepäämään muutamain jättiläiskokoisten
+honkien juurelle.
+
+Täällä he söivät päivällistä, Christienin pienen soittotoosan soittoa
+kuunnellen. Sitten he taas lähtivät matkalle ja tulivat yhä
+korkeammalle, missä ei alppiruusukaan enää menesty ja jäkälää vaan
+kasvaa vähin kivien välissä. Ainoastaan kuivaneita ja paljasta
+männyn runkoja näki siellä täällä, jotka vähässä määrässä autiota
+yksitoikkoisuutta keskeyttivät; ja korkealla, vallan vuoren huipulla,
+oli yksinäinen ravintola, heidän ja taivaan välillä.
+
+Tässä ravintolassa he taas levähtivät ja joivat Christienin ja hänen
+morsiamensa onnenmaljaa. Christien oli erittäin hyvällä tuulella ja
+puristi kerta toisensa perästä toisten kättä.
+
+"Huomen illalla," sanoi hän, "suljen hänen taas syliini! Nyt on kaksi
+vuotta siitä kun kävin häntä katsomassa, silloin kun kisälliksi tulin.
+Nyt olen ensimmäinen kisälli ja saan kolmekymmentä francia palkkaa
+viikossa, ja voin siis hyvästi naida."
+
+"Kolmekymmentä francia viikossa!" toisti Battisto. "Noh hyväinen aika!
+Onhan se koko suuri omaisuus."
+
+Christienin kasvot loistivat ilosta.
+
+"Niin," hän sanoi, "me tulemme hyvin onnellisiksi; ja -- kuka tietää?
+-- ehkä saamme koko ikämme Kander-laaksossa elää, ja kasvattaa
+lapsiamme meitä perimään. Oi, jos vaan Maria tietäisi, että
+huomenillalla tulen kotiin, kuinka iloinen hän olisi!"
+
+"Kuinka niin?" sanoi veljeni. "Eikö hän teitä odota?"
+
+"Ei ensinkään. Hän ei voi aavistaa, että minä tulen ennenkuin
+ylihuomenna, enkä olisi ehtinytkään, jos olisin matkustanut Unterseenin
+ja Frütigenin kautta. Minä aijon olla yötä Lauterbrunnenissa, ja
+huomenaamulla lähteä sieltä Tichlingel jäätikön poikki Kanderstegiin.
+Jos nousen vähää ennen auringon nousua, niin päivän laskun aikana
+saavun kotia."
+
+Nyt tie teki jyrkän polven ja alkoi kääntyä alaspäin; kaukaa näkyi
+ääretön joukko ihania laaksoja. Christien heilutti hattuansa ja
+huudahti ilosta.
+
+"Katsokaa!" sanoi hän, levittäen käsivartensa ikäänkuin syleilläksensä
+tätä rakasta kotiseutua: "oi, katsokaa! Tuossa on Interlakenin vuoret
+ja metsät, ja täällä, tämän äkkijyrkän vuoren alla, on Lauterbrunnen!
+Jumalan olkoon kiitos, joka on luonut isäimme maan niin ihanaksi!"
+
+Italialaiset hymyilivät katsellen toinen toisiinsa, arvellen että
+heidän kotiseutunsa, Arno-virran laakso, oli paljoa kauniimpi. Mutta
+minun veljeni oikein mieltyi tähän nuorukaiseen ja yhtyi hänen
+kiitokseensa. Ja nyt heidän tiensä vei suunnattoman suuren ylätasangon
+poikki, jolla oli suuria ohrapeltoja, niittyjä ja taloja, jotka olivat
+puusta rakennettuja, suurilla katoilla varustettuja ja joiden edustalla
+kasvoi maissia, joka ulottui puunpiirroksilla koristettuihin parviin
+saakka. Tien vieressä oli mustikoita ja paikka paikoin joku ahokatkero
+tahi tähdenmuotoinen jäkkärä. Sitten tie taas kulki monessa mutkassa
+jyrkänteen partaalla ja puolen tunnin kuluttua he saapuivat alas
+laaksoon. Ilta-aurinko loi viimeisiä säteitään kuusien latvoihin kun
+he söivät illasta yhdessä pienessä ravintolassa, jonka ikkunasta
+Jungfrau-alppi näkyi. Illalla veljeni kirjoitti kirjeitä, mutta sillä
+välin nuorukaiset kävivät kylää katselemassa. Yhdeksän aikana he kaikki
+sanoivat toinen toisilleen hyvää yötä ja menivät kukin omaan huoneesen
+maata.
+
+Minun veljeni oli hyvin väsynyt, mutta hänen oli kuitenkin mahdotonta
+sanoa unta. Tuo käsittämätön alakuloisuus vaivasi häntä, ja kun hän
+vihdoin viimein vaipui levottomaan uneen, niin hän vähän väliä heräsi,
+sillä hän näki hirmuisia unia. Aamupuolella yötä hän vihdoin vaipui
+sikeään uneen, eikä herännyt ennenkuin päivä melkein oli puolessa. Hän
+sai silloin, harmiksensa, kuulla, että Christien jo aikaa sitten oli
+lähtenyt matkalle. Hän oli noussut ennen päivän koittoa, syönyt
+aamiaista tulivalolla ja lähtenyt matkalle aamuhämärässä -- "yhtä
+iloisena," sanot ravintolan isäntä, "kuin viulunsoittaja markkinoilla."
+
+Stefano ja Battisto olivat vielä siellä veljeäni odottamassa; Christien
+oli heidän kautta sanonut veljelleni terveisiä ja kutsunut häntä
+häihinsä. He olivat myöskin kutsutut ja aikoivat mennä; veljeni päätti
+seuraavana tiistaina yhtyä heidän kanssansa Interlakenissa, josta he
+yhdessä lähtisivät Kanderstegiin, johon ehtivät torstai-aamuna hyvään
+aikaan, mennäksensä morsiusseurueen kanssa kirkkoon. Veljeni osti
+sitten muutamia pieniä mosaiki-kaluja, sanoi nuorukaisille jäähyväiset
+ja katseli heidän jälkeensä, heidän lähdettyänsä, kunnes heitä ei enää
+näkynyt.
+
+Yksin jätettynä minun veljeni lähti ulos maisemakuvia piirustamaan ja
+viipyi koko päivän ulkona; illalla hän söi vallan yksin huoneessansa.
+Sitten hän otti taskustansa Goethen Näytelmät ja päätti lukea pari
+tuntia ennenkuin panisi maata. (Kuinka hyvin minä muistan sen kirjan,
+ja kuinka usein olen kuullut hänen kertovan tuosta yksinäisestä
+illasta!) Ilma alkoi käydä kolkoksi ja satoi vähäsen. Märät puut
+rätisivät uunissa, tuuli vinkui nurkissa ja sadepisarat rapisivat
+ikkunaa vasten. Veljeni pian huomasi, että oli mahdotonta lukea. Hän ei
+voinut pitää ajatuksiansa ko'ossa. Hän luki saman lauseen monta
+monituista kertaa, sen sisältöä käsittämättä, ja vaipui syviin
+ajatuksiin.
+
+Niin aika kului ja kello yhdentoista aikana hän kuuli, että porstuan
+ovi suljettiin ja väki meni levolle. Hän päätti väkisinkin ajaa nuo
+kolkot ajatukset pois; sentähden hän pani puita lisää uuniin, puhdisti
+lampun ja rupesi käymään edestakaisin huoneessa. Sitten hän aukaisi
+ikkunan ja antoi sateen lyödä kasvojansa vastaan ja tuulen selkata
+hänen hiuksiansa, niinkuin se pieksi akasia-puiden lehtiä puutarhassa.
+Muutamia minuuttia kului, ja kun hän vihdoin sulki ikkunan ja tuli
+takaisin tulen ääreen, niin hänen kasvonsa ja hiuksensa ja paidan
+rintamus olivat vallan läpimärät. Hän aikoi juuri aukaista
+matkalaukkunsa ja ottaa siitä kuivan paidan, mutta äkkiä hän heitti sen
+ja hyppäsi seisoalleen, pelosta vallan hurmautuneena.
+
+Sillä hän kuuli hyvin tutun säveleen, suloisen ja hopeanheleän kuni
+"Onnellisten saarista" kuuluvat ihanat laulunsäveleet, ja hän oli varma
+siitä, että tämä sävel tuli siitä soittotoosasta, joka oli soittanut
+heidän päivällistä syödessään Wengern alpilla.
+
+Oliko Christien tullut takaisin, ja tätenkö hän ilmoitti takaisin
+tuloansa? Jos niin oli, missä hän oli? Ikkunan allako? Käytävän
+ulkopuolellako? Portillako, odottaen päästäksensä sisään? Minun veljeni
+aukaisi toistamiseen ikkunan ja kutsui häntä nimeltä.
+
+"Christien! Tekö siellä olette?" Kaikki oli vallan hiljaa ulkona. Hän
+kuuli tuulen ja sateen puuskan vaikeroivan, niiden kiitäen yhä
+kauemmaksi alas laaksoon, ja kuusien vapisevan, kuni elävät olennot.
+
+"Christien!" sanoi hän taas, ja hänen oma äänensä kuului niin oudolta
+hänen korviinsa. "Puhukaa! Tekö siellä olette?"
+
+Mutta ei mitään vastausta kuulunut. Hän kurkisti ikkunasta yön
+pimeyteen; mutta ei nähnyt niin mitään -- ei edes porttiakaan. Hän
+alkoi jo arvella, että hänen oma mielikuvituksensa oli häntä pettänyt,
+kun äkisti sävel taas kuului; tällä kertaa se kuului hänen omasta
+kammaristansa.
+
+Hän kääntyi, luullen Christienin olevan aivan lähellä, mutta samassa
+soitto lakkasi ja jäähdyttävä kylmä valtasi hänen jäseniänsä; -- se ei
+ollut pelon vaikuttamaa vavistusta, eikä tuulen ja sateen synnyttämää
+vilua, vaan kauhistavainen väristys jok'ainoassa jäsenessä, kamala
+tunto siitä, että muutaman hetken kuluttua keuhkot herkiävät
+työskentelemästä ja sydän lyömästä! Hän ei ky'ennyt puhumaan eikä
+liikahtamaan, vaan sulki silmänsä ja luuli olevansa kuolemaisillaan.
+
+Tämä kummallinen heikkous kesti ainoastaan muutamia sekuntia.
+Vähitellen ruumiillinen lämpö tuli takaisin, ja sen kanssa voimakin,
+jotta hän taisi sulkea ikkunan ja horjua tuolille. Hän havaitsi nyt,
+että paidan rintamuksensa oli kankea ja jäässä, ja hiuksissansa riippui
+pitkät jääpuikot.
+
+Hän katsoi kelloansa. Se oli seisahtunut kaksikymmentä minuuttia ennen
+kahtatoista. Hän otti lämpömittarinsa takankuvulta ja näki, että oli
+kuusikymmentä lämpöastetta. Herra siunatkoon! Kuinka tämä oli
+mahdollista kuudenkymmenen asteen lämmössä ja tulen palaessa uunissa?
+
+Hän joi puolen lasia konjakkia yhdellä kulauksella. Nukkumista hän ei
+voinut ajatellakaan. Hän tunsi että hän ei uskaltanut nukkua -- että
+hän tuskin uskalsi ajatella. Ainoa, minkä hän voi tehdä, oli panna
+kuiva paita päällensä, lisätä puita uuniin, kääriä täkki ympärillensä
+ja istua koko yön tulen ääressä nojatuolissa.
+
+Minun veljeni ei ollut kuitenkaan kauan näin istunut, ennenkuin hänelle
+tuli lämmin ja hetken kuluttua hän nukkui. Aamulla herätessään hän
+huomasi makaavansa vuoteellaan, mutta hän ei ensinkään muistanut miten
+ja milloin hän oli sinne mennyt.
+
+Oli taas kaunis päivä. Tuuli ja sade oli lakannut ja laakson toisessa
+päässä oleva Silverhorn niminen vuorenhuippu näkyi selvästi sinistä
+taivasta vasten. Kun veljeni katseli ulos, hän vähällä oli yön
+tapahtumien todellisuutta epäillä, ja, jollei hänen kellonsa olisi
+ollut, joka yhä vielä oli kaksikymmentä minuuttia vailla kahtatoista,
+hän olisi luullut koko kohtausta unennäöksi. Mutta asian näin ollen,
+hän luuli, että hänen ylen väsyneet aivonsa olivat tuon hirveän
+kauhistuksen matkaansaattaneet. Kuitenkin hän vieläkin oli levoton
+ja alakuloinen, eikä hänen tehnyt mieli viipyä toista yötä
+Lauterbrunnenissa, vaan hän päätti samana aamuna lähteä Interlakeniin.
+Hänen aamiaispöydän ääressä istuessaan ja miettiessään matkustaisiko
+hän nuo seitsemän peninkulmaa jalkasin, vai ottaisiko hän hevosen, tuli
+joku matkustaja ajaen aika kyytiä ja pysähtyi ravintolan eteen; nuori
+mies hyppäsi alas rattailta.
+
+"Battisto!" huudahti veljeni hämmästyneenä, kun matkustaja tuli
+huoneesen. "Miksi tänne tulette tänään? Missä on Stefano?"
+
+"Hän jäi Interlakeniin," vastasi italialainen.
+
+Sekä hänen äänessään, että kasvoissaan oli jotakin vallan outoa ja
+hämmästyttävää.
+
+"Mikä on?" kysyi veljeni peljästyneenä. "Onko hän kipeä? Onko
+onnettomuus tapahtunut?"
+
+Battisto pudisti päätänsä, vilkaisi salaisesti ympärilleen ja sulki
+oven.
+
+"Stefano voi hyvin, signor; mutta -- mutta on tapahtunut seikka --
+kummallinen seikka! -- signor, uskotteko aaveita?"
+
+"Aaveitako, Battisto?"
+
+"Niin, signor; sillä jos milloinkaan ihmisen aave, kuolleen taikka
+elävän, ilmestyy ihmisille, niin Christienin aave kävi minun luonani
+viime yönä kaksikymmentä minuuttia ennen kahtatoista."
+
+"Kaksikymmentä minuuttia ennen kahtatoista!" toisti veljeni.
+
+"Minä olin jo pannut maata ja Stefano nukkui samassa huoneessa. Minulla
+oli ollut hyvin lämmin kun panin maata ja olin nukkunut iloisia asioita
+ajatellessa. Ja kuitenkin, vaikka minulla oli paksu peite päälläni,
+niin heräsin siitä, että minua kovasti vilusti ja tuskin voin
+hengittää. Minä koetin Stefanoa herättää; mutta en ky'ennyt päästämään
+vähintäkään ääntä. Minä luulin, että viimeinen hetkeni oli käsissä.
+Samassa kuulin ikkunan alla soinnin -- jonka tiesin lähtevän
+Christienin soittotoosasta; ja se soitti samaa kappaletta kun meidän
+syödessämme päivällistä havupuiden juurella, mutta soitto oli nyt
+hurjempi ja surullisempi ja miltei juhlallinen -- oikein hirvittävä!
+Sitten se kävi yhä hiljaisemmaksi -- ja vihdoin se tuntui katoavan
+tuuleen, ja taukosi kokonaan. Kun se lakkasi, niin jähmistynyt vereni
+jälleen alkoi käydä lämpimäksi ja minä huusin Stefanoa. Kerrottuani
+mitä oli tapahtunut, hän vakuutti, että se oli ollut vaan unennäköä.
+Minä pyysin häntä sytyttämään kynttilää, jotta saisin kelloani
+katsella. Se oli kaksikymmentä minuuttia vailla kahtatoista ja oli
+seisahtunut siihen, ja -- mikä oli vieläkin kummempaa -- Stefanon kello
+oli tehnyt samoin. Sanokaa nyt, signor, uskotteko, että tällä on
+jotakin merkitystä, vai luuletteko, niinkuin Stefano, että kaikki oli
+vaan unennäköä?"
+
+"Mitä te itse arvelette, Battisto?"
+
+"Minä arvelen, että Christien raukalle on joku onnettomuus tapahtunut
+jäätiköllä, ja että hänen henkensä tuli minun luokseni viime yönä."
+
+"Battisto, lähdetään auttamaan häntä, jos hän vielä on hengissä, tahi
+hakemaan hänen ruumistansa, jos hän on kuollut; sillä minäkin uskon,
+että jokin vaurio on häntä kohdannut."
+
+Sitten veljeni lyhyesti kertoi Battistolle mitä hänelle oli edellisenä
+yönä tapahtunut. He tilasivat sitten kohta kolme parahinta tienopasta
+Lauterbrunnenista oppaiksi ja hankkivat itselleen köysiä, jääkuokkia,
+alppisauvoja ja kaikellaista mitä tarvittiin matkaa varten jäätikölle.
+Vaikka kyllä tehtiin kiirettä, niin ei kumminkaan päästy lähtemään
+ennenkuin vähää ennen kahtatoista päivällä.
+
+Matkustettuansa puoli tuntia he saapuivat Steckelberg nimiseen
+paikkaan, johon jättivät vaunut, joissa olivat tähän saakka ajaneet, ja
+lähtivät jalkasin kulkemaan jyrkkää polkua ylös; vasemmalla puolella
+oli Breithorn niminen jäätikkö, joka kohosi jyrkästi kuni vankka
+jäämuuri laaksosta vallan pystysuoraan ylös. Tie kulki ensin laitumien
+ja havumetsien poikki. Sitten he tulivat pieneen taloon, nimeltä
+Steinberg, jossa he ottivat vettä vesileiliinsä, laittoivat köydet
+kuntoon ja valmistausivat nousemaan Tschlingel nimiselle jäätikölle.
+Muutaman minuutin kuluttua he tulivat jäätikölle.
+
+Silloin oppaat seisahtuivat ja pitivät neuvoittelun yhdessä. Yksi
+heistä ehdoitteli, että mentäisiin matalamman jäätikön poikki
+vasemmalle, ja sieltä etelässä olevien kalliöiden yli ylemmälle
+jäätikölle. Toiset kaksi opasta katsoivat paremmaksi mennä pohjoiseen,
+tahi oikealle; tämä tie oli veljeni mielestä mukavampi, ja siis
+valittiin se. Päivä paahtoi hyvin kuumasti ja jään pinta, jossa oli
+pitkiä, varsin vaarallisia halkeamia, oli sileä kuin lasi ja sininen
+kuin kesäinen taivas, ja sillä oli kovin hankalaa kulkea. Vallan ääneti
+ja varovasti he astuivat eteenpäin sidottuina toinen toisiinsa, noin
+kolme kyynärää kunkin välillä; edellä kulki kaksi opasta ja kolmas oli
+viimeisenä. Oikealle kääntyessään he tulivat neljänkymmenen jalan
+korkuiselle, jyrkälle kalliolle, jonka yli heidän täytyi kiivetä,
+päästäksensä ylemmälle jäätikölle. Veljeni ja Battisto eivät päässeet
+tätä kallioa ylös muulla tavoin kuin siten, että köysi kiinnitettiin
+kallion huipulle, jonka avulla he sitten kiipesivät ylös. Kaksi
+oppaista kapusi kallion huipulle, ja yksi jäi alas. Köysi laskettiin
+alas ja veljeni aikoi lähteä ensiksi ylös. Juuri kun hän asetti
+jalkansa ensimmäiseen kallion koloon, kiivetäksensä ylös, huusi
+Battisto äkisti: "Pyhä Maria! signor! Katsokaa tuonne alas!" Minun
+veljeni teki niin, ja siellä (niin hän jälestäpäin vakuutti) hän --
+niin totta kun taivas kohoaa ylitsemme -- näki Christien Baumannin
+seisovan auringon valossa tuskin sadan kyynärän päässä heistä! Mutta
+juuri samassa silmänräpäyksessä kun veljeni hänen näki, katosi hän
+näkyvistä. Hän ei vaipunut alas, ei liikkunut, vaan suoraan katosi,
+niinkuin häntä ei milloinkaan olisi ollutkaan. Battisto lankesi
+kalveana polvilleen ja kätki kasvonsa käsiinsä. Minun veljeni nojasi
+kallioa vasten, kauhistuneena ja voimatta mitään puhua, hän tunsi, että
+tämän matkan tarkoitus oli surkealla tavalla saavutettu. Oppaat
+puolestansa eivät voineet käsittää mitä oli tapahtunut.
+
+"Näettekö jotain?" kysyi veljeni ja Battisto heiltä.
+
+Mutta miehet eivät olleet mitään nähneet, ja se, joka oli jäänyt alas,
+sanoi: "Mitäpä voisin nähdä muuta kuin jäätä ja aurinkoa?"
+
+Siihen veljeni ei vastannut muuta kuin osoitti kädellään erästä
+halkeamaa, josta hän ei ollut silmiänsä kääntänyt siitä kuin hän näki
+hahmon jyrkänteellä, ja sanoi, että hän ei lähde askeltakaan edemmäksi
+ennenkuin sitä halkeamaa on tutkittu. Silloin nuo kaksi miestä tulivat
+alas kalliolta, toivat köyden mukanansa ja seurasivat veljeäni
+epäilevin mielin. Halkeaman päässä hän pysähtyi ja työnsi alppisauvansa
+voimakkaasti jäähän. Se oli tavattoman pitkä halkeama -- alussa hyvin
+kapea, mutta sitten se levenemistään leveni kuta syvemmälle tultiin, ja
+sen seinistä riippui pitkiä jääkynttilöitä, jotka olivat timanttien
+kaltaisia. Kun noin kymmenen minuuttia olivat kulkeneet tässä
+halkeamassa, niin nuorin oppaista päästi äkillisen huudahduksen.
+
+"Minä näen jotakin!" hän huusi. "Jotakin mustaa, hyvin alhaalla rotkon
+pohjukassa."
+
+Kaikki näkivät sen, se oli eroittamaton kuilu, jota jäävallit osaksi
+peittivät. Minun veljeni lupasi sata francia sille, joka lähtisi alas
+sitä ylös tuomaan. Kaikki epäilivät.
+
+"Emme tiedä mitä se on," sanoi yksi miehistä.
+
+"Kenties se vaan on kuollut vuorivuohi," sanoi toinen.
+
+Heidän välinpitämättömyytensä suututti veljeäni.
+
+"Se ei ole tunturivuohi," sanoi hän vihaisesti. "Se on Christien
+Baumannin ruumis. Ja, jos te olette niin suuria pelkuria, ettette tohdi
+mennä sitä hakemaan, niin minä menen itse!"
+
+Nuorin oppaista heitti hatun päästänsä, riisui takin päältänsä, sitoi
+köyden vyötäistensä ympärille ja otti kuokan käteensä.
+
+"Minä lähden," sanoi hän; ja virkkaamatta mitään muuta, hän antoi
+toisten oppaiden laskea häntä alas. Minun veljeni kääntyi toisaalle.
+Kauhea tuska valtasi hänen mieltänsä, ja pian hän kuuli oppaan
+hakkaavan jäätä kuokallaan. Sitten opas huusi, että laskettaisiin
+toinen köysi alas, ja vihdoin -- kaikki miehet siirtyivät äänettöminä
+syrjälle, ja minun veljeni näki nuorimman oppaan taas seisovan syvyyden
+partaalla, vapisten ja vallan hiestyneena, ja Christien Baumannin
+ruumis oli hänen jalkojensa juuressa.
+
+Christien parka! Oppaat tekivät alppisauvoista ja köysistä paarin ja
+kantoivat hänen suurella vaivalla Steinbergiin. Sieltä saatiin pari
+miestä avuksi Steckelbergiin saakka, jossa vaunut olivat. Nyt hän
+laskettiin vaunuihin ja vietiin Lauterbrunneniin. Seuraavana päivänä
+veljelläni oli surullinen tehtävä edessä; hänen tuli viedä ruumis
+Kanderstegiin ja edeltäkäsin ilmoittaa kuolleen ystävälle tuloansa.
+Vielä tänäpäivänäkään, vaikka kaikki tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta
+sitten, hän ei voi liikutuksetta puhua Marian tuskasta ja epätoivosta
+ja siitä syvästä surusta, jonka hän vallan viattomasti tuotti tämän
+rauhallisen laakson asukkaille. Maria raukka on monta vuotta sitten
+kuollut; ja kun veljeni viimeksi matkusti Kander laakson kautta
+matkalla Ghemmiin, niin hän näki Marian haudan Christien Baumannin
+haudan vieressä kylän hautuumaalla.
+
+Tämä oli veljeni kummitusjuttu.
+
+Puhemies nyt ilmoitti, että kello jo oli niin paljo, että kokous oli
+lopetettava. Mutta nuori kalastaja ei kuitenkaan voinut olla kysymättä
+asiaansa vielä kerta. Tämä saattoi Arthur Kuninkaan miehet arvelemaan,
+että hän ei ollut oikein viisas, ja muutamat näyttivät luulevan, että
+kapteeni oli hänen vartijansa.
+
+Koska ei yksikään miehistä uskaltanut herättää mahtavata Parvista, niin
+päätettiin, että useampi yhtä aikaa ikäänkuin sattumalta työntäisi
+häntä ja sitten kohdakkoin vetäytyisi niin kauas kuin suinkin hänestä.
+Tämä koe onnistui niin hyvin, että mr Parvis hyppäsi seisoalleen ja oli
+varsin hyvällä tuulella, niinkuin mies, joka nukkuu hyvin kepeästi ja
+vähimmästäkin kolauksesta herää. Hän laski leikkiäkin, sanoen, että
+vilppain klubin jäsenistä oli unikeko, mutta lausui sitä sillä tavoin,
+että huomasi, ettei se suinkaan häntä itseään koskenut.
+
+Miehet lähtivät sitten vähitellen pois ja kapteeni nuoren kumppaninsa
+kanssa jäi yksin huoneesen. Kapteeni oli käynyt niin pirteäksi
+kättelemällä kaikkia, että häntä ei ensinkään nukuttanut.
+
+"Huomen-aamulla," sanoi kapteeni, "meidän täytyy lähteä tämän kylän
+tuomarin ja papin luokse; ne ovat miehiä, joiden kanssa voi asioista
+keskustella. Minä aijon varhain nousta ylös huomenna ja kysellä
+asiaamme joka ikiseltä ihmiseltä, jonka näen."
+
+Kapteeni löi taas polvelleen kädellään ja samassa tuli ravintolan
+isäntä sisään tuoden kaksi kapeata kynttilää.
+
+"Teidän huoneenne," sanoi hän, "ovat ylikerroksessa. Vuoteet ovat
+hyvät, mutta tuulen huminaa te kuulette siellä."
+
+"Sitä olen ennenkin kuullut," vastasi kapteeni. "Tulkaa minun kanssani
+meriretkelle, niin te saatte kuulla sitä."
+
+"Täällä käy usein kova tuuli," sanoi isäntä.
+
+"Tuuli saapi nuoren voimansa täällä," vastasi kapteeni, "voidaksensa
+Atlantin meren yli kulkea. Teidän tuulet ovat vienoja tuulahduksia
+vaan; mutta tulkaa minun kanssani merimatkalle, niin näytän teille
+myrskyn, joka on täyteen voimaan päässyt. Mutta ette vielä ole sanoneet
+nuorelle ystävälleni missä hän saa yösijaa."
+
+"Hän tulee nukkumaan portaita lähinnä olevassa huoneessa," vastasi
+isäntä. "Ette voi erehtyä. Siinä huoneessa on kaksi vuodetta."
+
+"Onko se se huone, jossa merenkulkija mies makaa?" kysyi kapteeni.
+
+"Juuri se huone, jossa merenkulkija mies makaa," oli vastaus.
+
+"Minä toivon, että hän ei lopeta kertomustansa unessa," sanoi kapteeni.
+"Menenkö minä sitten huoneesen, jossa merenkulkija mies on, Alfred?"
+
+"Et, kapteeni Jorgan, miksi niin? Älkää pelätkö, että hän minua
+herättää, vaikka hän kertoisikin kertomuksensa loppuun."
+
+"Hän makaa oven suussa olevalla vuoteella," huomautti ravintolan
+isäntä. "Minä kävin häntä katsomassa ja hän nukkuu sikeätä unta. Hyvää
+yötä, hyvät hertat."
+
+Kapteeni puristi innokkaasti isännän kättä, ikäänkuin hän ei pitkään
+aikaan tulisi tilaisuuteen sitä vasta tekemään, ja lähti sitten nuoren
+ystävänsä kera ylös.
+
+"Minä aavistan," sanoi kapteeni heidän astuessansa portaita ylös, "että
+miss Kitty Tregarthenin häät eivät tule lykätyksi kauaksi, ja että me
+saamme selkoa asiastamme."
+
+"Minä toivon niin," sanoi nuorukainen. "Milloin arvelette?"
+
+"En nyt juuri niin tarkoin voi sanoa, mutta pian. Tässä on huoneenne,",
+sanoi kapteeni, hiljaa au'aisten ovea ja katsellen huoneesen; "ja tässä
+on merenkulkija mies. Minkälainen mies hän lienee? Hän hengittää hyvin
+raskaasti; eikö niin?"
+
+"Hän nukkuu kuin lapsi, hengittämisestä päättäen," sanoi nuori
+kalastaja.
+
+"Kenties hän näkee unta kodistansa," vastasi kapteeni. "En voi häntä
+nähdä. Hän nukkuu yhtä sikeästi kuin Arson Parvis, ja kuorsaa yhtä
+kovasti kuin hän; vai mitä sanotte? Hyvää yötä, matkatoveri."
+
+"Hyvää yötä, kapteeni Jorgan, ja tuhansia kiitoksia!"
+
+"Minä odotan siksi kuin ne ansaitsen, ennenkuin ne vastaanotan,
+poikani," vastasi kapteeni, lyöden nuorukaista ystävällisesti
+olkapäähän. "Toivon teidän näkevän hauskaa unta -- kenestä, sen kyllä
+tiedätte!"
+
+Kun nuori kalastaja sulki oven, viipyi kapteeni vähän aikaa oven
+ulkopuolella, kuunnellen heräisikö tuo vieras merenkulkija mies. Mutta
+kun ei mitään kuulunut, lähti hän omaan kammariinsa.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Merenkulkija mies.
+
+
+Kuka oli tuo merenkulkija mies? Ja mitä hänellä on itsestään
+kerrottavaa? Hän vastaa näihin kysymyksiin omilla sanoilla:
+
+Minä aloitan kertomalla mitä minulle tapahtui matkallani Falmouthista
+Cornwallissa Steepwayhin Devonshiressa. Eilen illalla tulin Lanreaniin.
+Minulla oli asioita toimitettavina täällä, jotka olivat osaksi hyvin
+tärkeitä ja osaksi (niin toivoin) hyvin iloisia -- ja näiden asiain
+takia minä matkustin tänne.
+
+Noustuani maalle Falmouthissa, matkustin sieltä jalkasin, sentähden,
+että oli huokeampi kuin hevosella ajaminen ja osaksi senkintähden, että
+olin kovin huolissani ja jalkasin matkustaminen oli paras keino
+surullisia ajatuksiani haihduttamaan. Matkani kahtena ensimmäisenä
+päivänä oli hyvin kaunis ilma, sillä kävi etelä tuuli. Kolmantena
+päivänä minä eksyin tieltä ja sain kulkea pitkän matkan ennenkuin taas
+tulin oikealle tielle. Iltapuolella, vielä matkalla ollessani, tuuli
+alkoi kiihtyä ja merisumu tuli tuulen ajamana maalle. Minä kuljin tuon,
+niin sanoakseni, valkoisen pimeyden läpi; minä pidin meren kohinaa
+vasemmalla puolella oppaanani ja tuo ennen mainitsemani suru kalvoi
+mieltäni yhä enemmän, kuta tiheämmäksi sumu kävi.
+
+Ei ollut vielä myöhää illalla kun kuulin koiran haukuntaa oikealta.
+Minä astuin siihen suuntaan, josta haukunta kuului, ja huusin vähän
+väliä koiralle, että se ei haukkumasta lakkaisi, ja vihdoin minä
+kolhaisin tämän huoneuksen takaseinää vasten; ja kun kuulin ihmisääniä
+sisältä, haparoin minä ovelle ja kolkutin sitä kädelläni.
+
+Oven aukaisi rikkinäisiin vaatteisin puettu tyttö; häneltä sain tietää,
+että talo oli ravintola.
+
+Ennenkuin ennätin muuta kysyä, tuli ravintolan isäntä huoneesen. Minä
+kuulin useampia ääniä ja tunsin tupakan- ja totihajun toisesta
+huoneesta.
+
+"Vierashuoneessa on valkea jo loppuun palanut," sanoi isäntä.
+"Etteköhän kuivaisi parhaiten jos kohta panisitte maata?" sanoi hän
+katsoen hyvin pitkään minuun, sillä olin tiheästä sumusta käynyt
+märäksi.
+
+"En sitä luule," vastasin minä, katsellen yhtä pitkään häneen.
+
+Ennenkuin muuta ehdin puhua, iloinen ääni sisähuoneesta keskeytti
+meitä.
+
+"Mikäs on, isäntä?" kysyi iloinen ääni. "Kuka se on?"
+
+"Merenkulkija mies, ulkonäöstä päättäen," sanoi isäntä, kääntyen selin
+minuun ja puhuen sisähuoneesen.
+
+"Tuokaa merenkulkija mies sisään," sanoi ääni. "Ottakaamme hänet
+klubiin ainoastaan täksi illaksi."
+
+Useampia ääniä silloin huusi, "Kuulkaa! Kuulkaa!" hyvin juhlallisella
+äänellä, niin kun olisivat kirkossa olleet. Sitten kuului kolkutus
+ikäänkuin nikkarin työhuoneesta. Sen jälkeen isäntä tarttui käteeni ja
+työnsi minua sisimmäiseen huoneesen; ja siellä olin nyt klubissa. Tuo
+äkillinen muutto pimeästä sumusta ulkona valoisaan lämpimään huoneesen
+huikaisi silmiäni niin, että minä tuijotin seuraan enemmän tarhapöllön
+kaltaisena kuin miehen. Silloin seura taas huusi, "Kuulkaa! Kuulkaa!"
+-- Siihen minä puolestani vastasin, "Kuulkaa! Kuulkaa!" -- sillä
+arvelin, että tämä klubin kielellä tarkoitti samaa kuin "Kuinka
+voitte?" Sitten isäntä vei minun tulen ääreen, jossa oli ympyriäinen
+pöytä; minulle tuotiin ruokaa sinne ja samalla sain tietää, että
+makuuhuoneeni oli numero neljä ylikerrassa.
+
+Ennenkuin rupesin syömään, katselin vähäsen huoneessa olevia miehiä.
+Niitä oli niin paljon, että huone oli melkein täynnä jo pöydän päässä
+istuva puhemies oli juuri se, jolla oli niin iloinen ääni; hän näytti
+huvittavan muita kertomalla jotakin tarinaa. Minä söin niin ahnaasti
+etten juuri paljoa kuullut hänen tarinastansa.
+
+"Nyt," sanoi puhemies, "olen minä kertonut tarinani. Kenenkä vuoro nyt
+on?" Hän otti käteensä kiekon ja pani sen pyörimään pöydälle. Kun se
+herkesi pyörimästä, se kaatui vallan minun eteeni; puhemies silloin
+sanoi: "Nyt on teidän vuoronne. Hiljaa! Minä käsken merenkulkija-miehen
+kertomaan toisen tarinan!" Hän lopetti puheensa lyömällä vasaralla
+pöytään; ja klubi (jolla ei näyttänyt olevan mitään muuta sanottavaa)
+vetäysi syrjälle, ja huusi taas yhteen ääneen: "Kuulkaa! Kuulkaa!"
+
+"Minä toivon, että päästätte minut siitä," sanoin minä puhemiehelle,
+"sillä minä en osaa mitään tarinaa kertoa."
+
+"Ette osaa mitään kertoa!" huudahti puhemies. "Merimies ei voisi mitään
+tarinaa kertoa! Kukapa on sellaista kuullut? Ei kukaan!"
+
+"Ei kukaan," sanoi klubi, huutaen taas yht'aikaa, kun saivat uuden
+sanan.
+
+Minä en oikein pitänyt siitä, että puhemies puhui minusta vallan kun
+olisin ollut halpa merimies. Mies toivoo aina, että hänen oikea
+säätynsä tulee tunnetuksi, kun häntä julkisesti puhutellaan
+muukalaisten seurassa. Minä ilmoitin puhemiehelle ja hänen
+kumppanillensa todellisen säätyni näillä simoilla:
+
+"Kaikki miehet, jotka kulkevat merellä, ovat merimiehiä,
+kunnioitettavat herrat; mutta on säätyeroitusta laivoilla niin hyvin
+kuin maallakin. Minä olen arvon puolesta toinen perämies."
+
+"Vai niin!" sanoi puhemies. "Mihin laivanne jätitte?"
+
+"Meren pohjaan," vastasin -- joka olikin, sen minun täytyy surulla
+sanoa, vallan totta.
+
+"Mitä? Oletteko joutuneet haaksirikkoon?" sanoi hän. "Kertokaa meille
+siitä. Tarina haaksirikkoon joutuneesta laivasta on juuri meidän
+mieleemme. Hiljaa tuolla pöydän alipäässä! Hiljaa kun toinen perämies
+alkaa puhua!"
+
+Mutta klubi, sen sijaan, että olisi ollut hiljaa, huusi hurjasti taas
+uuden sanan, ja sanoi "Tuoli." Senjälkeen joka ikinen mies oli vaiti ja
+katseli minua.
+
+Minä menettelin hyvin tuhmasti. Sen enempää asiata ajattelematta, minä
+tein juuri mitä puhemies oli pyytänyt minun tehdä. Vaikka olisivat
+odottaneet koko yön, niin en sittenkään olisi kertonut heille sitä
+tarinaa, jota he ensin minulta vaativat, sillä tarina on, minun
+käsittääkseni, juttu, joka ei ole tosi. Mutta kun kuulin, että seura
+tahtoi kuulla minun haaksirikostani (joka ei ole mikään tarina), niin
+en voinut vastustaa kiusausta, vaan kerroin sen.
+
+Minä kerroin heille hirveästä myrskystä, laivan haaksirikkoon
+joutumisesta ja siitä omituisesta tapauksesta senjälkeen, jonka kautta
+minun henkeni pelastui -- ja seura kuunteli (minun suureksi ihmeekseni)
+ikäänkuin se ei milloinkaan olisi sellaista ennen kuullut. Mutta, kun
+minun sitten tuli kertoa edelleen mitä minua kohtasi henkeni
+pelastuksen _jälkeen_ -- tahi, selvemmin asiaa selittääkseni, kun tuli
+kertoa mihin paikkaan minä jouduin, ja kenenkä kanssa minä pelastuin --
+en saanut sanaakaan suustani. Siitä syystä, että juuri nämä asiat
+olivat sitä laatua, etten voinut enkä tohtinut niitä vieraille
+ilmoittaa, siitä syystä en olisi heille enempää kertonut, vaikka
+jok'ainoa heistä olisi luvannut paikalla maksaa minulle sataa puntaa!
+
+"Jatkakaa," sanoi puhemies. "Mitä sitten tapahtui? Kuinka maalle
+pääsitte?"
+
+Minä huomasin nyt, että olin ollut tuhma, kun vapaaehtoisesti olin
+syössyt itseni sellaiseen pulaan, sen kautta etten ollut asiata
+liiemmin miettinyt ennenkuin rupesin kertomaan, ja päätin etten puhu
+sanaakaan enää näistä asioista. En siis vastannut mitään. Mutta klubin
+jäsenet vihdoin pitkäksyivät odotusta ja alkoivat kopistella jalkojaan
+ja huutamaan minulle: "Jatkakaa! Jatkakaa! Hiljaa!" -- Tämän hälinän
+korkeimmillaan ollen minä äkkiä hyppäsin seisaalleni puhutellakseni
+heitä.
+
+"Kuulkaa! Kuulkaa!" huusi klubi. "Hän aikoo nyt vihdoin viimein jatkaa
+kertomustansa."
+
+"Hyvät herrat!" minä vastasin siihen, "teidän luvallanne minä nyt
+lopetan kertomukseni toivottaen teille hyvää yötä!" Sen sanottuani minä
+nyykäytin päätäni heille ja käännyin ovelle päin. Sitä tuskin voi uskoa
+todeksi -- vaikka se on vallan tosi asia -- että nämä kummalliset
+miehet huusivat ja rääkyivät minulle, ikäänkuin olisin hirmuisella
+tavalla heitä loukannut. Minä koetin rauhoittaa heitä lausumalla heidän
+omaa lempisanaansa, "Kuulkaa! Kuulkaa!" Kaikki huusivat silloin
+vastineeksi, "Noh! Noh!" -- Minä en milloinkaan ole minkäänlaisen
+klubin jäsenenä ollut, ja, siitä mitä _tästä_ klubista näin, tulin
+siihen päätökseen, etten ikinä rupeakaan minkään klubin jäseneksi.
+
+Minun makuuhuoneeni oli suuri ja vilvakka, mutta ei juuri siisti. Siinä
+oli kaksi sänkyä, eivätkä nekään aivan puhtaat. Mutta molemmat olivat
+tyhjät ja minä sain siis valita minkä niistä tahdoin. Toinen oli
+ikkunan vieressä, toinen oven suussa. Minusta oven suussa oleva vuode
+näytti siistimmältä ja sentähden otin sen.
+
+Minä panin maata ja nukuin kohta, enkä herännyt ennenkuin aamun
+koittaessa. Kun katselin ympärilleni saadakseni selväksi missä olin,
+huomasin kaksi asiaa. Ensiksi, että huone oli paljoa kylmempi, kun
+illalla maata pannessani. Toiseksi, että toisella vuoteella joku
+makasi. Minä en voinut nähdä nukkujaa vuoteeltani, mutta kuulin hänen
+hengähdystään. Hän oli luultavasti tullut huoneesen niin myöhään, että
+minä jo olin nukkunut, ja oli mennyt levolle aivan hiljaa, minua
+häiritsemättä. Eihän tuo mitään kummaa ollut; ja luonnollistahan oli,
+että ravintolan isäntä laski minun huoneeseni toisen vieraan, koska
+siellä oli tilaa. Minä käännyin ja koetin nukkua; mutta en saanut unta
+ja tuon toisella vuoteella nukkuvan miehen hengitys kiusasi minua. Minä
+loikoin vielä noin neljänneksen tunnin ja nousin sitten ja menin
+sukkasillani ikkunalle katselemaan millainen ilma oli.
+
+Taivas oli selkeä ja sumu haihtui haihtumistaan. Kun menin toisen
+vuoteen ohitse, katselin siellä makaavaa miestä. Hän nukkui kasvot
+ikkunaan päin, mutta peite oli vedetty kasvojen alapuolen yli. Minä
+säpsähdin kohta nähdessäni hänen tukkaansa ja otsaansa; ja, vaikka
+luonnoltani en ole utelias, en voinut itseäni hillitä, vaan vedin
+hiljaa peitteen pois, jotta voisin nähdä koko kasvot.
+
+Ja siinä makasi veljeni Alfred Raybrock!
+
+Mitä minun olisi tullut tehdä, tahi mitä muut ihmiset olisivat tehneet
+minun sijassani, sitä en tiedä. Mutta minä astuin muutamia askeleita
+taaksepäin ja nojasin ikkunanpieltä vasten -- ja seisoin siinä häntä
+yhä katsellen. Kolme vuotta sitten olin sanonut jäähyväiset vaimolleni,
+pienelle lapselleni, vanhalle äidilleni ja Alfred veljelleni, joka nyt
+nukkui täällä samassa huoneessa kuin minä. Näinä kolmena vuotena he
+eivät olleet kuulleet minusta mitään, ja luultavasti he jo aikaa sitten
+olivat saaneet tiedon siitä, että laiva, jolla minä olin, oli joutunut
+haaksirikkoon ja että kaikki laivaväki oli hukkunut. Minun oli hyvin
+paha olla kun ajattelin omaisiani kotona ja heidän suruansa. Kaksi
+kertaa ojensin käteni herättääkseni Alfredia ja kysyäkseni miten
+vaimoni ja lapseni voivat; ja kaksi kertaa vedin käteni takaisin, sillä
+pelkäsin, että hän kovin säikähtyisi, kun niin odottamatta näkisi minun
+vuoteensa vieressä aamuhämärässä, ikäänkuin haudasta nousseena.
+
+Minä odotin minuutin aikaa vielä. Silloin hän heräsi. Minä en
+liikahtanut, enkä puhunut sanaakaan, enkä koskenut häneen; minä olin
+ainoastaan katsellut häntä. Luulenpa melkein, että minun katseeni häntä
+herätti. Kun hän silmiänsä aukaisi, hän kohta katsoi minuun hyvin
+pitkään. Hän nousi istualleen nojaten kyynärpäähänsä ja aukaisi suunsa
+puhuaksensa, mutta ei sanaakaan tullut hänen suustansa. Hän yhä vaan
+tuijotti minuun, ja hänen kasvonsa kävivät vallan vaaleiksi. "Alfred!"
+sanoin minä, "etkö tunne minua?" Kauhea hämmästys valtasi häntä ja minä
+arvelin, että hän rauhoittuisi kun kuulisi minun ääneni. Minä tartuin
+hänen käteensä ja puhuin taas. "Alfred!" sanoin minä --
+
+Voi, kunnioitettavat herrat! Kuinka voin sanoin selittää mitä kaksi
+veljestä puhui ja ajatteli tällaisessa tilaisuudessa? Suokaa anteeksi,
+etten kerro siitä teille sen enempää. Me istuimme vieretysten. Poika
+raukka purskahti suureen itkuun. Minä pidin häntä kädestä ja olin
+hetken aikaa vaiti ennenkuin taas aloin puhua. Minun oli kumminkin
+paljoa vaikeampi olla, sillä minä en voinut itkeä; en ole luonnoltani
+niin hellätuutoinen kun veljeni ja sitä paitsi olivat surut ja huolet
+paaduttaneet ja koventaneet sydäntäni. Mutta, Jumalan kiitos, minä
+kuitenkin voin tuntea; ja tunteeni olivat kenties voimakkaammat juuri
+sentähden, että en voinut niitä mitenkään ilmoittaa.
+
+Hetken kuluttua minä kysyin häneltä sitä, mitä oli tehnyt mieleni kysyä
+jo kohta kun hänen näin. Uskoivatko he kaikki kotona, että olin
+kuollut? Uskoivat; ensin kauan aikaa odotettuansa minua, he yksi toisen
+jälestä herkesivät toivomasta -- vaimoni (Jumala häntä siunatkoon)
+kaikkein viimeiseksi. Sitten aijoin kysyä oliko vaimoni elossa ja
+terveenä, mutta en voinut sanoa muuta kuin "Margareta?" ja katsoin
+samalla veljeni silmiin. Hän käsitti kohta mitä tarkoitin. Kyllä
+vaimoni oli elossa; hän oli kotonansa; hän oli vielä leski-puvussa --
+vaimo parka! Leskipuvussansa! Seuraava kysymys kävi paremmin; minä
+kysyin lapsestani. Oliko se elävänä syntynyt? Oli. Poika vai tyttö?
+Tyttö. Oliko se vielä elossa ja paljon kasvanut? Elossa oli ja
+kasvanut, lapsi raukka; tottahan se oli kasvanut kolmessa vuodessa!
+Entäs äiti? Hän oli vanhentunut ja oli käynyt entistä totisemmaksi;
+ajoittaisin hän oli kovin levoton ja huolissansa; huolissansa (samaten
+kuin vaimonikin) öillä, kun kävi kova tuuli ja ikkunat tärisi myrskyn
+järisyttäminä. Senjälkeen olimme vähän aikaa ääneti; minä kiitin
+sydämmeni pohjasta Jumalaa siitä, että Hän oli johdattanut minua
+takaisin elävänä vaimoni ja sukulaisteni luo, kun vaimo ja omaisetkin
+vielä elossa olivat.
+
+Veljeni pyhki kyyneleensä ja katseli minua. Sitten hän äkkiä kääntyi
+ikäänkuin hän olisi jotain muistanut, ja riisti kätensä irti ja pisti
+sen päänaluksen alle. Siitä hän otti esille mustan kaulaliinansa, jonka
+hän hitaasti levitteli, koko ajan katsellen minua hyvin kummallisesti.
+
+"Mitä sinä teet?" kysyin minä. "Minkätähden katselet minuun noin
+kummallisesti?"
+
+Sen sijaan, että hän olisi vastannut kysymykseeni, hän otti
+kurtistuneen paperin kaulaliinastaan, aukaisi sen hyvin varovasti ja
+piti sitä vasten päivää, jotta minä näkisin mitä se oli. Herra
+siunatkoon! -- minun omaa kirjoitustani -- palanen sitä paperia, jota
+minä kauan aikaa sitten olin meren syvyteen viskannut. Tuhansien
+peninkulmien matkan päässä olin uskonut tämän sanoman merelle, ja nyt
+se oli tässä, veljeni kädessä! Minua värisytti kun sen näin. Minusta se
+oli vallan kun oma aaveeni, joka näkymättömänä oli kulkenut aavan meren
+yli kotia ennen minua.
+
+Minun veljeni osoitti kirjoitusta.
+
+"Hugh," sanoi hän, "olitko oikein selvällä päällä kun kirjoitit nuo
+sanat?"
+
+"Kerro minulle ensin," minä vastasin, "miten ja milloin tämä sanoma
+teille tuli. En voi puhua mitään ennenkuin saan sitä tietää."
+
+Hän kertoi minulle miten paperi oli hänen käsiinsä tullut -- kertoi
+vielä, että hänen hyvä ystävänsä, kapteeni, oli luvannut häntä auttaa
+ja oli nyt täällä saman katon alla kun me. Mutta sen enempää hän ei
+kertonut. Vasta iltapäivällä sain tietää mitä oli tapahtunut (tuon
+hirveän epäluulon tähden rahoista) hänen naimisensa suhteen.
+
+Kun sain tietää, että sanoma oli luonnollisella tavalla tullut hänen
+käsiinsä, niin mieleni rauhoittui; ja nyt minä vuorostani tein
+parastani Alfredia rauhoittaakseni. Minä kerroin hänelle, että olin
+ollut vallan selvä, vaikka hyvin huolissani, kun olin nuo sanat
+kirjoittanut; että voin selittää hänelle mitä oli ollut kirjoitettu
+niihin paikkoihin, joista kirjoitus oli kulunut. Vieläkin kerroin, että
+minä en tietänyt asian todellista laitaa enemmän kuin hänkään,
+ennenkuin oli otettu selkoa siitä ja näytetty todeksi, että syytös
+isäämme kohtaan oli perätön. Vihdoin viimein kerroin, että koko
+matkallani kotia oli minulla vaan yksi toivo ja yksi päätös mielessä --
+toivo onnellisesti saapua Englantiin ja tavata vaimoani ja omaisiani
+elossa -- ja päätös ottaa selkoa olivatko nuo viisisataa puntaa
+varastettua rahaa vai ei.
+
+"Tule ulos minun kanssani, Alfred," sanoin minä vihdoin, "niin minä
+kerron sinulle tuolla ulkona miten tulin tuon sanoman kirjoittaneeksi
+ja uskoneeksi merelle."
+
+Me lähdimme hiljaa portaita alas ketäkään häiritsemättä. Aurinko oli
+juuri noussut kun lähdimme kylästä ja vitkalleen menimme meren
+rannikolle. Kun tulimme meren näköisälle, minä taas aloin kertoa
+kertomustani, jonka viime yönä olin kesken jättänyt, ja tällä kertaa
+minä sen loppuun saakka kerroin.
+
+Minä lähdin merelle, niinkuin muistat (olivat ensimmäiset sanani
+Alfredille) toisena perämiehenä Peruvian nimisellä laivalla. Meillä oli
+hyvin lajiteltu lasti ja olimme matkalla Hornin kautta Truxilloon ja
+Guayaquiliin Etelä-Amerikan länsi-rannikolla. Viimemainitusta paikasta
+-- Guayaquilista -- oli meidän lähteminen takaisin Truxilloon, ja
+sieltä ottaminen toinen lasti paluumatkaa varten. Sellaiset olivat ne
+ohjesäännöt, jotka sain Lontoossa laivan omistajalta tavaroita
+lastatessamme, kolme vuotta sitten.
+
+Oltuamme noin viikon aikaa merellä, kuulin ensimmäiseltä perämieheltä
+-- joka itse oli kuullut sen kapteenilta -- että se superkargo
+[virkamies Itä-Indian komppaniassa], joka oli tuleva meidän kanssamme,
+jäisi Truxilloon, ja että toinen superkargo (joka myöskin oli meidän
+esimiehiemme kauppakumppani ja viimeiseksi oli ollut niiden ulkomaan
+asiamiehenä) oli sieltä tuleva kanssamme kotimatkalle. Hänen nimensä
+oli mr Lawrence Clisfold. Ei kukaan meistä ollut häntä ennen nähnyt,
+eikä kukaan meistä ollut hänestä kuullut mitään muuta kuin mitä nyt
+olen sinulle kertonut.
+
+Meillä oli erinomaisen hauska matka, varsinkin Hornin ympäritse
+purjehtiessamme. En ole milloinkaan matkustanut tuon kamalan niemen
+ympäri sellaisella ilmalla, enkä liioin usko enää sitä tekeväni. Me
+noudatimme tarkoin ohjesääntöämme. Lasti purattiin ja me palasimme
+Truxilloon uutta lastia ottamaan. Tässä kaupungissa minä sairastuin
+näillä paikoin tavalliseen kuumeesen; minä makasin kipeänä koko ajan
+kuin olimme satamassa, ja vasta kymmenen päivää oltuamme merellä minä
+paranin niin, että voin ruveta virkaani hoitamaan. Siitä syystä näin mr
+Lawrence Clisfoldin ensi kerta sinä aamuna, jolloin ryhdyin toimiini.
+
+Hän oli pitkä, laiha, kuivan näköinen mies; hänen silmänsä olivat
+kipeät, jonkatähden hän käytti sinisiä silmälasia. Hän näytti olevan
+noin viidenkymmenen vuoden vanha. Hänen päänsä oli melkein kalju,
+ainoastaan hiukan harmaita hiuksia oli niskassa; kasvot olivat hirveän
+rypistyneet. Hänen kasvoistansa päättäen, sekä siitä, että hänen
+kätensä vapisivat, arvelin (aivan oikein, niinkuin jälestäpäin
+huomasin) että hän oli juomari. Sanalla sanottu: minä en ensinkään
+pitänyt tämän uuden superkargon ulkonäöstä -- ja jo ensimmäisenä
+päivänä huomasin, että hänkään ei minusta pitänyt.
+
+"Minä olen kapteenilta kysynyt teistä," sanoi hän minulle, kun minä
+hyvin kohteliaasti häntä tervehdin. "Teidän nimenne on Raybrock,
+kuulemma. Oletteko sukua Hugh Raybrockin kanssa, Devonshiressa?"
+
+"Olen varsin läheinenkin sukulainen hänelle," vastasin minä; "minä olen
+Hugh Raybrockin vanhin poika."
+
+En voinut nähdä miltä hänen silmänsä näyttivät, sillä hänellä oli,
+kuten jo mainitsin, siniset silmälasit silmillä, mutta hän väänsi
+suutansa hyvin ilkeästi kun minä hänelle vastasin.
+
+"Teidän isänne teki petollisen konkurssin, eikö niin?" oli superkargon
+toinen kysymys.
+
+"Kuka teille on sanonut, että hän petollisen konkurssin teki?" kysyin
+minä.
+
+"Noh! Minä kuulin sen," sanoi mr Lawrence Clisfold ja näytti siltä kun
+hän olisi hyvin iloinen siitä, että oli sen kuullut ja toivoisi, että
+se olisi totta.
+
+"Joka teille on kertonut, että isäni petollisen konkurssin teki, hän
+valehteli," sanoin minä. "Hän teki konkurssin, se on totta, mutta
+jok'ainoa velkoja sai rehellisesti rahansa takaisin hänen kuolemansa
+jälkeen, eikä ensinkään tarvittu koskea leskelle ja lapselle määrättyä
+rahasummaa. Muistakaa kertoa se, kun vasta kuulette puhuttavan, että
+isäni teki petollisen konkurssin."
+
+Mr Clisfold nauroi ilkeästi ja minä suutuin.
+
+"Minä en kärsi nähdä teidän nauravan, kun minä pyydän teitä tekemään
+oikeutta isäni muistolle," sanoin minä, "ja vielä vähemmin minua
+miellyttää se tapa, jolla te vast'ikään kerroitte, että isäni oli
+petollisen konkurssin tehnyt. Näytti siltä kun olisitte iloinneet
+siitä, että se oli totta."
+
+"Ehkä niin tein," sanoi mr Clisfold tylysti. "Tahdotteko tietää miksi?
+Kun olin nuori mies, olin onnettomuudeksi joutunut velkaan isällenne.
+Hän oli armoton velkoja; ja hän uhkasi viedä minut oikeuteen, jollen
+maksaisi velkaani määrättynä päivänä. Minä en milloinkaan ole tätä
+riitaa unohtanut; ja minä en suinkaan olisi ollut pahoillani, jos
+isänne velkojat olisivat olleet yhtä armottomat häntä kohtaan kuin hän
+oli minulle."
+
+"Minun isälläni oli oikeus vaatia omansa takaisin," sanoin minä. "Jos
+te olitte hänelle velkaa rahaa, ettekä maksaneet..."
+
+"Enhän minä teille sanonut etten sitä maksanut," sanoi mr Clisfold,
+yhtä tylysti kuin ennen.
+
+"Hyvä, jos te maksoitte," puhkesin minä sanomaan, "niin eihän siitä
+käräjä-asiaa tullut -- eikä teillä ole mitään syytä siitä nyt murista.
+Minun isäni ei kellekään vääryyttä tehnyt; ja minä en usko, että hän
+teille vääryyttä teki. Hän oli rehellinen mies kaikissa toimissaan; ja
+kuka ikinä minulle väittää päinvastoin...!"
+
+"Se riittää," sanoi mr Clisfold lähtien kajuutaan. "Kuume ei vielä näy
+olevan lakannut. Minä jätän teidät vilvastamaan itseänne meri-ilmassa,
+herra toinen perämies. Tulkaa anteeksi pyytämään sitten kun olette
+kylliksi viilistynyt sitä tekemään."
+
+"Pojan velvollisuus on puolustaa isäänsä," vastasin minä; "ja,
+viilistyneenä tahi tulisena, minä ennemmin luovun virastani kuin pyydän
+teiltä anteeksi siitä, että teen velvollisuuteni!"
+
+"Te tulettekin saamaan eron virastanne," sanoi superkargo, mennen alas
+kajuutaan. "Te jäätte ensimmäiseen satamaan, jos kapteeni minun
+neuvoani seuraa."
+
+Tällä tavoin mr Clisfold ja minä tutustuimme toinen toistemme kanssa.
+Ja niinkuin alku oli, niin oli jatkokin. Mutta, vaikka hän kaikin
+tavoin minua kiusasi, ei hän enään puhunut mitään isäni asioista. Minä
+puolestani kuitenkin yhä pidin mielessä mitä hän oli minulle kertonut,
+ja päätin, jos onnellisesti pääsisin kotia, kohta mennä Barnstaplen
+tuomarin luo, jolla oli isäni vanhat kirjat ja kirjeet säilössä, ja
+tutkia oliko mr Lawrence Clisfold oikeassa. Minä en milloinkaan ollut
+kuullut hänen nimeänsä mainittavan kotonani, sillä isällä ei (niinkuin
+tiedät, Alfred) ollut tapa puhua asioistansa, eikä äiti koskaan
+kysellytkään niistä. Mutta hyvin luultavaa on, että mr Clisfoldilla ja
+isällä ennen oli ollut yhteisiä asioita, ja että mr Clisfold oli
+koettanut isää pettää, mutta ei siinä onnistunut. Minä toivoin, että
+asia olisi sellainen, sillä superkargo soimaisi minua alinomaa, ja minä
+vihasin häntä yhtä paljon kuin hän minua.
+
+Meillä oli erinomaisen kaunis ilma ja matka joutui hyvin, niin että jo
+toivoimme, että meillä koko matkalla olisi kaunis ilma. Mutta kun
+tulimme lähelle kap Hornia, niin alkoi jo näkyä pahan ilman merkkiä.
+Ilmapuntari alentui alentumistaan, ja pohjoistuuli kiihtyi
+kiihtymistään. Tämä tapahtui illalla -- ja seuraavana aamuna kävi niin
+kova tuuli, että meidän täytyi laskea ankkuri. Koko sen päivän ja
+seuraavan yön myrsky kesti; toisen päivän iltapuolella tuuli hiukan
+asettui ja me lähdimme taas purjehtimaan. Mutta auringon laskun aikana
+taivas kävi entistä mustemmaksi ja myrsky kiihtyi kovasti. Peruvian oli
+suuri ja hyvä laiva, mutta kovin kömpelö tuulessa. Vettä tuli hirveästi
+laivaan ja paras veneemme joutui hukkaan; silloin ei ollut muu edessä
+kuin kääntyä ja koettaa henkeä pelastaa. Kolme päivää riensimme tuulen
+kiidättäminä eteenpäin. Myrsky asettui väliin vähäsen, mutta kävi niin
+suuret aallot, ettemme uskaltaneet kääntyä. Siitä asti kun myrsky
+alkoi, ei yksikään meistä päälliköistä ollut tilaisuudessa vaarinottaa
+merkkiä. Me tiesimme vaan, että tuuli vei meidät etelää kohti ja että
+me tällä aikaa olimme satoja penikulmia laivain tavallisesta
+kulkuväylästä.
+
+Kolmantena yönä -- tahi oikeammin varhain neljännen päivän aamulla,
+minä menin alas, vallan uupuneena työstä, vähäksi aikaa lepäämään,
+jättäen kapteenin ja ensimmäisen perämiehen laivaa ohjaamaan. Yo oli
+pilkko pimeä, satoi lumiräntää ja rakeita taukoomatta ja Peruvian
+vyöryi aalloilla niin hirveästi, että pelkäsimme mastojenkin laukeavan.
+Minä horjuin vuoteelleni ja nukuin niinkuin ainoastaan se voi nukkua,
+joka on rasituksista vallan uupunut. Minä heräsin -- en tiedä kuinka
+kauan lienen nukkunut -- siitä, että minua viskattiin vuoteeltani
+kajuutan laattialle; ja samassa minä kuulin laivan hirveästi jyskivän
+ja rytisevän, josta arvasin, että olimme hukassa.
+
+Vaikka olin loukannut itseni vuoteeltani pudotessani, riensin kuitenkin
+kohdakkoin laivan kannelle. Ennenkuin olin ehtinyt astua kaksi askelta
+kannella, laiva kiikkui kauheasti, kallistui yhdelle syrjälle, pyöri
+vähän aikaa ympäri ja kallistui toistamiseen keulalaidalle. Etumaston
+touvit katkesivat toinen toisensa perästä, ja masto kaatui mereen.
+Minä tunsin, että laivaväki riensi minun ohitseni, pimeydessä,
+suojanpuolelle laivaa; ja minä tiesin, että he, äärimmäisessä hädässä
+ollen, turvautuivat veneisin. Minä sanoin, että _tunsin_ heidän menevän
+minun sivutseni, sillä meren pauhina ja tuulen vinkuna kannella teki
+minut vallan kuuroksi ja pimeys teki minut sokeaksi. Minä yhtä vähän
+uskoin, että veneet voisi kestää merellä, kuin uskoin, että laiva voisi
+salakarilla eheänä pysyä, mutta päätin kumminkin lähteä muitten kanssa.
+
+Mutta ennenkuin menin toisten luo suojanpuolelle, lähdin alas kajuutaan
+-- ei rahaa ja vaatteita ottamaan, sillä kun kuolema oli edessä, niin
+ei ne mistään arvosta olleet -- vaan hakemaan kirjelaukkuani, jonka
+olin äidiltäni saanut kotoa lähtiessäni. Laukussa oli Margaretan
+hiuskäherä sekä kaikki kirjeet, jotka olin häneltä saanut koko
+matkallani. Jos jotakin voisin pelastaa, niin tämä oli pelastettava;
+jos kuolisin niin tahdoin kuolla tämä laukku muassani.
+
+Minun arkkuni oli niin kovasti nuorattu, että minun täytyi murtaa se
+auki. Kenties viivyin tässä toimessa kauemmin kuin itse arvasin. Kuinka
+lieneekään ollut, kun tulin kannelle takaisin kirjelaukku kädessä, ei
+kuullut, ei näkynyt ketään. Suurin vene oli poissa ja epäilemättä
+olivat kaikki laivamiehet sillä lähteneet laivasta.
+
+Ennenkuin olin ehtinyt likemmältä asiaa ajatella, tuulen puuska taas
+tärisytti laivaa ja työnsi sen korkeammalle karille, jotta toinen keula
+nousi pystyyn ikäänkuin huoneen katto. Siihen asentoon laiva jäi;
+etukeula oli vallan rikki muserrettu ja oli veden alla. Jos laiva
+pysyisi siinä asemassa siksi kuin päivä koittaisi, niin olisi
+mahdollista, että voisin henkeni pelastaa, mutta jos myrsky riistäisi
+irti sen, silloin olisin hukassa. Minä koetin katsella, oliko maata
+karin lähellä, mutta kun en nähnyt mitään muuta kuin vaahtopäisiä
+aaltoja, jotka välkkyivät yön pimeydessä kuin valkoiset tulet, niin
+kömpyröin takaisin kajuutaportaitten suojaan ja odotin päivän tuloa.
+
+Kun aamu koitti, alkoi tuuli vähän asettua; ja vaikka laiva usein kovin
+järisi ja jytisi, se kuitenkin pysyi paikallansa karilla. Vaikka myrsky
+vielä oli hyvin raju, niin nyt kuitenkin vihdoin voin kuulla muutakin
+kuin tuulen kohinaa. Minä kuulin vähän väliä jonkilaista hankaamista ja
+jyskettä tuulen puolisella laivan kyljellä. Päivä valkeni, ja kun minä
+kapusin kannelle, lähdin ensin tuulen puolelle katsomaan mikä oli tuon
+jyskeen vaikuttanut.
+
+Silloin näin että sen oli matkaansaattanut vene, jolla onnettomat
+toverini ja muu laivaväki oli lähtenyt laivasta kun se karille joutui.
+Vene oli ylös alaisin, ja aaltojen heiluttamana se vähän väliä rämähti
+laivan kylkeä vasten. Kohdakkoin näin, että joka ainoa henki, joka oli
+siinä ollut, oli hukkunut. Kaksi mastoa oli vielä paikoillansa. Minä
+menin toisen maston taklinkiin katselemaan suojanpuolelle päin -- ja
+nyt näin päivän valossa matalan, viheriän, kallioisen pienen saaren,
+noin peninkulman matkan päässä laivasta. Nyt henkeni taas tuntui
+minulle kalliilta, kun näin maata. Minä lähdin vielä korkeammalle
+katselemaan virran suuntaa ja tarkastamaan oliko jonkinmoista
+kulkuväylää karin läpi. Laiva oli ajautunut karille kovimman tyrskyn
+läpi, ja meri saaren ja minun välilläni, vaikka kyllä myrskyinen, ei
+kuitenkaan ollut niin kuohuinen, ettei hengen vaarassa oleva mies
+uskaltaisi lähteä veneellä kulkemaan sen yli. Laivassa oli vielä pienin
+vene jälellä; minä katselin tarkoin mistä paikasta olisi sopivin
+koettaa kulkea, ja menin sitten taas alas kannelle venettä alas
+laskemaan.
+
+Juuri kuin astuin alas kannelle, kuulin kannen alta kolinan, kajuutan
+kohdalta. Ensimmältä hämmästyin niin, etten voinut liikahtaa paikalta,
+enkä puhua. Mieleeni ei ollut johtunut tähän saakka, että laivassa
+olisi muita kuin minä; mutta nyt, kun kuulin kolkutuksen, heräsi
+minussa toivo, että en ollut aivan yksin. Minä rohkaisin mieleni ja
+lähdin kohdakkoin alas kajuutaan.
+
+Kolina kuului eräästä makuuhytistä, kajuutan etäisemmässä osassa. Hytin
+ovi oli suljettu, se oli luultavasti laivan kallistuessa sinne tänne
+lyönyt lukkoon. "Kuka siellä?" huusin minä. Hiljainen, heikko ääni
+vastasi jotain oven yläpuolella olevasta ristikosta. Minä kapusin
+kajuutan hujan hajan olevain huonekalujen yli ja kurkistin ristikosta
+makuuhyttiin; siitä tuijotti mr Clisfold, siniset silmälasit silmillä,
+minua!
+
+Suokoon Jumala anteeksi, että se ajatus tuli mieleeni -- mutta ei
+laivalla ollut ainoatakaan miestä, jota en ennemmin olisi suonut olevan
+elossa, kuin mr Clisfold! Koko laivaväestöstä olimme me kaksi, jotka
+kaikkein vähin toisistaan pidimme, tulleet pelastetuiksi.
+
+Minun oli helpompi murtaa ovi ulkopuolelta, kun hänen sisäänpäin, ja
+viiden minuutin kuluttua hän oli vapaa. Minä olin tuntenut viinan hajun
+jo ristikosta, ja nyt, kun me seisoimme vastakkain, näin minä mistä tuo
+haju tuli. Vuoteen vieressä oli viina-arkku; kaksi putellia oli rikki
+laattialla -- ja mr Clisfold oli humalassa.
+
+"Mikä laivan on?" sanoi hän, katsoen hurjasti minuun ja puhuen
+sekavasti.
+
+"Sen saatte itse nähdä," sanoin minä, ja samalla tartuin häneen ja
+laahasin häntä mukaani kajuutan portaita ylös. Minä olin toivonut, että
+hän selviäisi, kun näkisi missä tilassa laiva oli -- ja minä en siinä
+pettynyt; hän lankesi polvillensa ja oli vallan liikkumattomana ja
+ääneti kuin olisi hän kivettynyt siihen paikkaan.
+
+Minä asetin hänen istumaan kajuutan seinää vasten, jotta meri-ilma
+hänen päätänsä selvittäisi. Hän oli monta päivää peräkkäin makuuhytissä
+juonut, sillä ei kukaan meistä ollut häntä nähnyt siitä asti kuin
+myrsky alkoi, sen minä nyt muistin; ja vaikka hän olisikin ollut kyllin
+selvä koettaaksensa päästä siitä ulos, tahi huutaa apua, niin ei hänen
+ääntänsä kukaan olisi kuullut myrskyn pauhatessa. Enkä minäkään tänä
+aamuna olisi hänen kolkutustansa kuullut, jollei tuuli olisi asettunut.
+Vaikka hän oli vihamieheni, oli hänellä kumminkin kaksi kättä -- ja
+tässä tilaisuudessa hän siitä syystä oli minulle kultaa kalliimpi. Kun
+hänet saisin avukseni niin toivon varmaan saavani veneen vesille.
+Puolen tunnin kuluttua minulla oli kaikki valmiina tätä tointa varten,
+ja mr Clisfold oli jo niin selvä, että hän huomasi henkensä pelastuksen
+riippuvan siitä, että hän teki mitä minä käskin hänen tehdä.
+
+Taivas oli vielä paksujen pilvien peitossa, ja pilvet kokoontuivat
+jälleen tuulen puolelle. Mr Clisfold kyllä käsitti mitä tarkoitin, kun
+osoitin pilviä, ja toimitti kaikki mitä hänelle neuvoin. Minä otin
+veneesen ruokatavaroita, lihaa, leipää ja juomavettä, sen verran kun
+löysin; sitä paitsi otin mukaani kompassin, lyhdyn, muutamia
+kynttilöitä ja tulitikku-tukkuja, jotta voisin tulta sytyttää.
+Viimeiseksi muistin pyssyn ja ruutia sekä kuulia. Minä löysin vähän
+ruutia ja kuulia sekä vanhan pyssyn kapteenin hytistä, ja päätin tyytyä
+siihen, sillä aika oli kallis. Pistoli oli lääke-arkussa ja minä otin
+nämätkin kalut mukaani, sillä kenties niitäkin tarvitsisin. Kun kaikki
+kalut olivat veneesen saatu, sysättiin vene kannelta alas vesille
+laivan etukeulan yli, joka oli osaksi vedessä. Minä istuin
+soutopenkille ja käskin mr Clisfoldin olemaan vallan hiljaa veneen
+toisessa päässä; sitten lähdin soutamaan saarta kohti.
+
+Ennenkuin olimme ehtineet pari sataa kyynärää laivasta, oli vene jo
+monta kertaa vähällä kaatua kumoon. Mutta onneksi mr Clisfold oli
+tottunut kulkemaan veneellä ja vaikka hän oli vähän juovuksissa vielä,
+niin hänellä kuitenkin oli sen verran järkeä, että hän osasi istua
+vallan hiljaa. Meidän onnistui päästä siihen kulkuväylään, jonka olin
+mastosta huomannut, ja sitten meidän oli helppo päästä saareen.
+
+Me tulimme rantaan pienen lahden kohdalla. Siitä asti kun lähdimme
+laivasta, mr Clisfold ei ollut sanaakaan puhunut, enkä minä liioin
+häntä puhutellut. Rantaan tultuamme minä pyysin hänen auttamaan minua
+tavaroita veneestä nostamaan ja kantamaan ne johonkin suojapaikkaan.
+Hän katsoi hyvin vihaisesti minuun, mutta teki kuitenkin mitä käskin.
+Me löysimme suojapuolella saarta pienen syvennyksen eli kolon maassa ja
+minä jätin mr Clisfoldin latomaan tavarat sinne; itse menin edelleen
+tarkastamaan saarta.
+
+Saari oli noin peninkulman levyinen ja kolme peninkulmaa ympärinsä. En
+siellä löytänyt mitään syötävää paitsi moniaita surkastuneita kasveja,
+jotka kasvoivat niillä paikoin, joissa oli vähäsen multaa; muuten koko
+saari oli hiekkaperäinen ja kuiva. Ei sillä ollut ainoatakaan puuta, ei
+ainoatakaan elävää olentoa; eikä vettä, minun nähdäkseni. Korkeimmalla
+kohdalla seisoessani katselin, näkyisikö muita saaria, jotka olisivat
+asuttuja; mutta ei näkynyt mitään muuta kuin merta -- ainakaan ei näin
+pilvisellä säällä. Kun nyt oikein olin omin silmin nähnyt kuinka autio
+tämä saari oli; kun muistin kuinka etäällä se oli laivain tavallisesta
+kulkuväylästä; ja kun ajattelin kuinka vähäsen ruokatavaraa olimme
+mukaamme ottaneet, niin pelko, että olimme pelastuneet hukkumasta
+kuollaksemme nälkään, vaikutti sen, että päätin lähteä takaisin
+veneellä laivaan vettä ja ruokatavaroita hakemaan. Tämä yritys oli
+hyvin vaarallinen, sillä taivas oli käynyt entistä pimeämmäksi ja
+myrsky oli taas kiihtynyt.
+
+Mr Clisfold oli sillä välin latonut varastomme luolaan ja peittänyt sen
+tervavaatteella, jonka minä olin pannut tavarain yli veneessä. Kun
+kuljin mr Clisfoldin ohitse mennessäni rantaan, näin että hän otti
+viinaputellin lakkaristansa. Hän oli luultavasti pistänyt puteliin
+lakkariinsa silloin kuin minä mursin makuuhytin ovea. Kun hänelle
+kerroin aikovani mennä laivalle vielä, sanoi hän: "Te hukutte sillä
+matkalla ja minä saan kahta vertaa enemmän ruokavaroja." -- "Niin, ja
+kuolette sitten vuorostanne, kun ne loppuvat," sanoin, lähtien
+rannalle. On kauheata ajatella sitä, mutta me emme voineet olla
+kohteliaat toinen toistamme kohtaan, ei edes sinä päivänä kuin yhdessä
+olimme haaksirikkoon joutuneet!
+
+Minä työnsin veneen vesille ja lähdin soutamaan laivaa kohti.
+Soudettuani vähän matkaa, katsoin taakseni tuulen puolelle, ja näin
+että oli liian myöhäistä. Laiva oli kadonnut näkyvistä! Minä kohdakkoin
+käänsin veneen ja lähdin soutamaan takaisin saareen; juuri kun pääsin
+karin sisäpuolelle, edellä mainitun kanavan suuhun, nousi hirveä tuulen
+puuska. Vene tuli täyteen vettä ja minä suin päin mereen. Aallot
+kuohuivat ja loiskahtivat kallioiden yli molemmin puolin kanavaa ja
+vierivät kanavaa pitkin temmaten minut mukanaan. Jos tämä olisi vähän
+aikaisemmin tapahtunut, niin olisin joutunut meren kuohuun jälleen ja
+ollut hukassa, mutta nyt toinen aalto kohdakkoin seurasi ensimmäistä ja
+viskasi minut rannalle. Minulla oli juuri sen verran voimia, että
+jaksoin kaivaa käteni ja jalkani märkään hiekkaan; ja vaikka aallot
+tempasivat minut mukanaan veteen takaisin, en kumminkaan joutunut kauas
+rannasta. Ja ennenkuin kolmas aalto tuli, olin jo ennättänyt ryömiä
+niin korkealle rantaan, ettei se enää minuun ulottunut. Minä makasin
+tainnuksissa kuivalla hiekalla.
+
+Kun tulin luolaan takaisin, jossa varastomme oli, niin mr Clisfold
+istui siinä kuivimmalla paikalla ja oli käärinyt tervavaatteen
+ympärilleen. "Ohoh!" sanoi hän, hämmästyneen näköisenä, kun näki minun,
+"ette siis hukkuneetkaan?" -- "En," vastasin minä, "te ette saaneetkaan
+kahta vertaa ruokavaroja." -- "Kuinka paljo saan?" kysyi hän
+levottomasti. "Puolet siitä mitä tässä on," vastasin minä. "Ja kuinka
+kauan se minulle riittää?" sanoi hän. "Ruoka voi riittää kolmeksi
+viikoksi, jos lisäksi hankitte mitä tässä kurjassa saaressa on
+syötävää," sanoin minä; "ja vesi (jos sitä juotte) riittää noin kaksi
+viikkoa." Tämän kuultuansa hän taas otti puteliin lakkaristansa ja joi
+siitä. "Minua vilustaa niin, että luuni vapisee," sanoin minä. "Ja
+minun on lämmin ytimeen asti," sanoi hän ojentaen tyhjän pullon
+minulle. Minä viskasin sen pois ja aukaisin lääkearkun, katsoakseni
+olisiko siellä jotain virvoketta. Arkussa oli ainoastaan kolme
+lääkepulloa, kaikki öljynahalla päällystetyt. Tarkemmin katseltuani,
+löysin vieläkin pienen pullon, joka oli kutomuksella päällystetty.
+Kutomukseen oli musteella kirjoitettu "paloviinaa;" ja putelli oli
+täynnä! Tämä löytö pelasti minun viluun kuolemasta. Minä join siitä
+suun täyden ja se virkisti minua niin, että minusta tuli vallan uusi
+ihminen; sen tehtyä minä pistin puteliin rintataskuuni. Mr Clisfold
+katseli minua, mutta ei puhunut mitään.
+
+Koko ajan satoi kovasti, tuuli vinkui ja meri kuohui niinkuin
+vedenpaisumus olisi tulossa. Minä istuin mr Clisfoldin viereen,
+sentähden, että se oli kuivin paikka, ja vedin minun osani
+tervavaatteesta häneltä, lupaa kysymättä. Hän suuttui siitä, sillä hän
+oli vähän humalassa, siis siinä tilassa, jolloin mies helpoimmin
+suuttuu vähäpätöisestäkin syystä. Ensin hän osoitti kiukkuansa
+loukkaamalla minua kaikenmoisilla pistosanoilla, mutta minä en ollut
+niitä kuulevinanikaan. Sitten hän äkkiä rupesi puhumaan isästäni ja
+hänen petoksestaan, joka juuri oli ensimmäisestä päivästä jo tehnyt
+meistä vihamiehiä. Minusta oli häpeällistä riidellä hänen kanssaan, kun
+tällaisissa oloissa olimme, ja uhkasin vaan, että jollei hän lakannut
+siitä puhumasta, niin minä ehkä hänen pääkalloaan halkaisen. Se uhkaus
+vaikutti sen, että hän oli vaiti, ja olen nyt jälestäpäin iloinen
+siitä.
+
+Me istuimme niin liki toisiamme, että kun hän kyyristyi nukkuaksensa ja
+nukkuessaankin hän vohki ja kuorsasi ihan minun korvaani. Hän nukkui
+hyvin rauhattomasti; vähän väliä hän kiristeli hampaitansa ja puhui
+unessa. Niiden sanojen joukossa, joita itsekseen mutisi, kuulin selvään
+isäni nimen. Tämä harmitti, mutta ei ihmetyttänyt minua, kun muistin
+hänen puhuneen isästä juuri ennenkuin hän nukkui. Mutta kun sitten
+eroitin sanat "viisi sataa puntaa," jotka sanat hän alinomaa lausui
+isäni nimen yhteydessä, väliin sitä ennen, väliin jälkeen, niin kävin
+uteliaaksi ja rupesin kuuntelemaan tarkemmin hänen puhettaan. En
+kuitenkaan siitä sen viisaammaksi tullut; hän kyllä puhui vielä, vaan
+minä en enää eroittanut mitä hän puhui.
+
+Kun hän heräsi, niin minä kerroin hänelle, että hän oli unessa puhunut
+-- ja hän hämmästyi kovin sitä kuullessaan. "Mistä puhuin?" kysyi hän.
+Minä vastasin: "Isästäni ja viidestä sadasta punnasta; ja minä tahdon
+tietää minkätähden te mainitsitte nämä kaksi asiaa yhtä rinnan." "En
+suinkaan minä niitä rinnakkain asettanut," sanoi hän hämmästyneenä,
+"ja mitäpä minä siitä tiedän? Minä en usko, että isänne kaltaisella
+miehellä milloinkaan oli niin suuri rahasumma." "Ettekö usko?" sanoin
+minä suuttuen; "minä voin siis ilmoittaa teille, että isäni omisti
+juuri niin suuren rahasumman kun hän oli minun ikäiseni -- ja säästi
+sen -- ja määräsi testamentin kautta tämän summan äidilleni, joka nyt
+omistaa sen, -- ja, minä kysyn vielä kerta, kuinka te tulitte siitä
+unessa puhumaan?" Hän ei siihen vastannut, vaan rupesi puhumaan toisia
+asioita. "Oliko se kaikki, mikä isällenne jäi, kun velat oli maksettu?"
+kysyi hän. "Oletteko hyvin utelias saada tietää se?" kysyin minä. Hän
+vaan kysyi uudestaan: "Oliko se juuri viisisataa puntaa, ei enemmän,
+eikä vähemmän?" sanoi hän. "Entäs jos olisi niin ollut," sanoin minä,
+"mitäs sitten?" "Noh, ei juuri mitään," vastasi hän, käänsi minulle
+selkänsä -- ja nauroi itsekseen. "Te olette humalassa!" sanoin minä.
+"Niin olen," sanoi hän, "se se on -- minä olen humalassa" -- ja hän
+nauroi taas. Vaikka kyllä koetin kaikin tavoin, uhkauksilla ja muuten,
+saada tarkempaa selkoa asiasta, en saanut häntä virkkamaan siitä
+mitään. Minä pidin asian mielessäni, sillä minulla on sellainen luonto,
+että en hevillä unohda sitä, mikä elävästi on mieleeni vaikuttanut.
+
+Päivä kului ja myrsky yhä raivosi. Me söimme hiukan, sillä meidän oli
+nälkä (etenkin minun); sitten me nukuimme, ja väitimme ja riitelimme
+vähän väliä. Iltahämärässä tuuli vihdoin asettui, ja kun lähdin
+luolasta ulos katselemaan ilmaa, niin läntisellä taivaanrannalla pilvet
+alkoivat hajota. Yöllä tähdetkin väliin tuikkivat pilvien välitse,
+vaikka mustat, paksut pilvet vielä ajelehtivat taivaalla. Aamupuolella
+yötä vasta minä nukuin ja silloin oli jo myrsky lakannut, vaikka meri
+vielä kuohui yhtä hurjasti kuin päivälläkin.
+
+Minä olin toki niin viisas, että maata pannessani käännyin sille
+puolelle, jonka puolisessa lakkarissa viinaputelli oli, sillä minä
+kyllä tiesin kuka minun seurassani oli. Kun auringon nousun aikana
+heräsin, niin mr Clisfold haperoi minun lakkariani, varastaaksensa
+putelliani minun nukkuessani. Minä työnsin hänet suin päin tavaroiden
+joukkoon, josta kuitenkin jälleen omalla kädelläni vedin hänet ylös.
+
+"Tiedättekö mitä," sanoin minä, "me kaksi emme voi elää yhdessä. Te
+olette vanhempi, ja saatte jäädä tänne, jossa on suojaa. Jaetaan
+ruokavarat tasan, niin minä muutan asumaan saaren toiseen päähän.
+Suostutteko siihen?"
+
+"Suostun," sanoi hän; "ja kuta pikemmin sitä paremmin."
+
+Minä lähdin ensin ulos katselemaan karia, johon jouduimme
+haaksirikkoon. Laivan pirstaleita oli paljon hujan hajan rannalla sekä
+karilla ja valkoisessa tyrskyssä; siinä kaikki mitä oli jälellä
+laivasta. Minun on myöntäminen, että kävin kovin alakuloiseksi kun
+katselin sitä paikkaa, johon laiva oli tarttunut, enkä nähnyt mitään
+muuta kuin merta ja taivasta.
+
+Mutta mitä sitä katseleminen minua hyödytti? Parempi oli, että ryhdyin
+johonkin toimeen. Minä palasin mr Clisfoldin luo ja ja'oin ruokavarat
+kahteen yhtä suureen osaan, ja samaten ja'oin kaikki muutkin tavarat,
+yksin tulitikutkin. Sitten mr Clisfold sai valita ensin minkä osan hän
+tahtoi. Hänelle jätin sitä paitsi tervavaatteenkin, mutta otin
+itselleni lääkearkun ja pistoolin; viimeksi mainitun latasin ruudilla
+ja kuulilla, siinä toivossa, että joku merilintu sattuisi tulemaan
+ammuttaviin. Kun jako oli tehty ja minä olin vienyt osani pois hänen
+näkyvistään, niin katsoin vääräksi olla vihoissani hänelle nyt kun
+olimme päättäneet erota. Me olimme yhdessä joutuneet autioon saareen ja
+kolmen viikon kuluttua oli meillä kuolema edessä -- mutta olihan
+kumminkin syytä tehdä olomme niin hauskaksi kuin suinkin. Viipyi vähän
+aikaa ennenkuin tähän päätökseen tulin. Mutta kun se kerta oli
+päätetty, niin kohdakkoin panin sen toimeen.
+
+"Lyödään nyt kättä, ennenkuin erotaan," sanoin minä ja ojensin hänelle
+käteni.
+
+"Ei," sanoi hän, "minä en teistä pidä."
+
+"Niinkuin tahdotte," sanoin minä -- ja niin me erosimme.
+
+Minä lähdin kulkemaan kaakkoonpäin, jossa rannat olivat korkeimmat.
+Siellä löysin luolantapaisen syvennyksen kalliossa, ja tähän minä
+sälytin ruokavarani. Minä peitin ne kuivilla ruohoilla ja kokosin
+pieniä kiviä vielä luolan suulle. Kotona Englannissa en olisi ilennyt
+panna koiraanikaan sellaiseen paikkaan asumaan, mutta kun ihminen
+tietää, että hänen pian on kuoleminen, niin hän ei paljon asunnostaan
+välitä, enkä minäkään minun asunnostani välittänyt.
+
+Kun olin saanut kaikki tavarani paikalleen, oli taivas selkeä, aurinko
+paistoi ja oli jo iltapuoli. Minä menin taas korkeammalle paikalle
+katselemaan näkyisikö mitään selkeällä ilmalla. Pohjoisessa, idässä ja
+lännessä ei näkynyt muuta kuin merta ja taivasta, mutta etelässä nyt
+näin maata. Se oli korkea ja näytti olevan noin seitsemän peninkulman
+matkan päässä. En saanut selkoa oliko se saari vai manner, mutta se
+mahtoi olla maa, koska minä sen niin selvästi nä'in näin kaukaa.
+Luultavasti siellä oli eläviä olentoja, eläimiä tai ihmisiä, tahi
+molempiakin. Jos en olisi venettä toisella matkallani kadottanut, niin
+olisimme helposti voineet päästä. Mutta nyt ei meillä ollut mitään
+puuta mistä olisimme voineet venettä rakentaa, paitsi laivan
+pirstaleita; eikä ollut minkäänlaisia aseitakaan millä olisimme sitä
+tehneet, niin että meille oli yhdentekevä näkyikö maata tai ei, kun
+emme kumminkaan sinne voineet päästä. Ainoa toivo oli, että joku laiva
+ulisi kulkemaan saaremme ohitse. Minä ha'in rannalta pisimmän riu'un
+mikä oli saatavissa ja pystytin sen korkeimmalle paikalle saarta;
+siihen minä ripustin ainoan paitani merkiksi. Tätä toimiessani olin
+ilokseni huomannut, että oli sade-vettä kallioiden syvennyksissä sen
+verran, että se riittäisi minulle viikon päiväksi ainakin. Minä katsoin
+velvollisuudekseni ilmoittaa tätä mr Clisfoldille ja lähdin senvuoksi
+hänen alueellensa, ja huusin hänelle asiani menemättä hänen
+näkyvillensä. "Pysykää omalla puolellanne!" huusi hän minulle; se oli
+kiitos siitä, että olin osoittanut hänelle ystävällisyyttä. Minä lähdin
+kohdakkoin omalle puolelleni ja kömpyröin luolaan, ollen varsin iloinen
+siitä, että sain olla yksin. Ensimmäisenä yönä minä olin oikein
+tyytyväinen kun ajattelin, että olin mr Lawrence Clisfoldin seurasta
+päässyt.
+
+Minun laskuni mukaan -- joka tapahtui siten, että joka aamu tein uuden
+solmun seililankapätkään -- me kaksi miestä olimme olleet juuri viikon
+kukin omalla puolellaan saarta, näkemättä ja kuulematta mitään toinen
+toisistamme. Ensimmäisinä päivinä minulla oli kyllin tekemistä
+miettiessä miten voisimme tilaamme parantaa.
+
+Ensin aijoin ko'ota kaikki suurimmat riu'ut, jotka olivat joutuneet
+rannalle, sitoa ne yhteen saarella kasvavalla pitkällä heinällä ja
+tällä tavalla lähteä etelässä olevaan maahan. Mutta kun rupesin näitä
+riukuja likemmältä tarkastamaan, niin huomasin, ettei kuusikaan niistä
+olisi tähän tarkoitukseen kelvanneet. Ja vaikka olisi ollut enemmänkin
+niitä, niin minulla ei ollut aikaa eikä voimia, niukan ruo'an takia,
+kokoomaan heinää, punomaan siitä köyttä ja sitomaan riu'uista niin
+suurta lauttaa, että se kaksi miestä kannattaisi. Ei ollut muu edessä
+kuin jättää koko tuuma sikseen -- ja minä jätin sen. Toinen tuumani oli
+joka yö pitää valkea meren rannalla -- laivan pirstaleita käyttäisin
+puiksi -- että ohitse kulkevat laivat sitä huomaisivat, tahi etelässä
+olevan maan asukkaat sitä äkkäisisivät. Tämä oli järkevä tuuma ja minä
+päätin panna sen toimeen niin pian kun puut kuivaisivat sen verran,
+että ne voisi palaa. Ennen viikon loppua puut olivat kuivat. En tiedä
+oliko myrskyinen vuodenaika jo päättynyt näillä seuduin, tahi oliko
+tuuli kääntynyt länteen, mutta taivas oli nyt selkeä yöt päivät ja
+aurinko paistoi hirmuisen kuumasti. Ruoho saarella kuivi vallan (ja se
+oli meille juuri yhdentekevä), mutta sadevesi kuivi myöskin (ja se oli
+meille suuri onnettomuus). Vastoinkäymiset harvoin tulevat yksin, ja
+samana päivänä, jolloin huomasin tämän seikan, havaitsin myöskin, että
+olin ruokavarojen suhteen erehtynyt. Vaikka kuinkakin niitä lisäsin
+ruohoilla ja juurilla, niin ei enää ensimmäisen viikon kuluttua ollut
+ruokavaroja kuin kahdeksaksi päiväksi, ja juomavettäkään ei ollut kun
+yhtä pitkäksi ajaksi, jos ei sillä välin sadetta tulisi.
+
+Tämä oli kyllä hyvin surullinen tulevaisuuden toive, mutta se ei
+kuitenkaan minua niin kiusannut, kun se, että minulla ei ollut mitään
+tehtävää. Ainoa työni oli ko'ota puita ja virittää tulta joka ilta.
+Minä vältin ajatella kotia, sillä pelkäsin joutuvani epätoivoon ja sen
+kautta kykenemättömäksi kestää loppuun saakka niinkuin mies. Samasta
+syystä en tohtinut ajatella mahdollista pelastustakaan, joka herättäisi
+turhaa toivoa minussa. Mitä siis voin ajatella? En mitään muuta kuin
+saaren toisella puolella olevaa miestä!
+
+Minä ajattelin niitä sanoja, joita olin kuullut hänen unessa lausuvan.
+Minä ajattelin mitä hän nyt mahtoi tehdä; miltä hänelle tuntui juoda
+vettä vaan ja sitäkin niukalta; mitä hän hankki ruo'an lisäksi!
+nukkuiko hän paljon vai vähän; näkikö hän savun minun tulestani yöllä,
+vai ei; tulisiko hän iloiseksi, jos menisin hänen luoksensa; kuolisiko
+hän ennen minua; tekisikö hän minun puolestani, jos minä ensin
+kuolisin, sen, minkä minä hänelle tekisin, jos hän ensin kuolisi, --
+hautaisin hänen. Kaikkia näitä minä mietin ja aprikoin alinomaa, kunnes
+en enää voinut ajatuksiani hillitä. Kahdeksannen päivän aamulla minä
+päätin lähteä hänen puolelleen, sillä minun teki mieli nähdä häntä,
+vaikka joutuisimmekin riitaan kohta toinen toistamme nähdessämme.
+
+Minä lähdin korkeimmalle kukkulalle ja kun sinne saavuin, mitä näinkään
+muuta kuin itse mr Clisfoldin, joka tuli minun alueelleni!
+
+Minä vallan hämmästyin kun hänet kohtasin, sillä hän oli niin kovin
+muuttunut. Hän näytti kahdeksankymmenen vuotiaalta ukolta; hänen
+siniset silmälasinsa olivat luistaneet nenälle ja hänen silmänsä olivat
+punaiset ja katse niissä oli hurja; hänen huulensa olivat mustat ja
+jalat vapisivat. Hän tuli minun luokseni, laski molemmat kätensä minun
+rinnalleni, juuri sen lakkarin kohdalle, jossa paloviinapullo oli,
+jonka hän oli yrittänyt minulta varastaa.
+
+"Onko teillä vielä sitä?" sanoi hän kuiskaten.
+
+"Noin kaksi kulausta," sanoin minä.
+
+"Antakaa Jumalan tähden minulle toinen niistä," sanoi hän.
+
+Se olisi ollut samaa kuin antaa hänelle päivän elämästäni. Jos hän
+olisi ollut mies, josta minä olisin pitänyt, niin en hetkeäkään olisi
+asiaa miettinyt, vaan kohta antanut. Kun se oli mr Clisfold, niin
+mietin ensin asiaa. Olisin ollut parempi kristitty, jos kohta olisin
+antanut, mutta en voinut sitä tehdä.
+
+Hän luuli, että minä aijoin sanoa "ei." Hänen katseensa kävi kovin
+viekkaaksi. Hän pani kätensä minun hartioilleni ja kuiskasi korviini
+nämät sanat:
+
+"Minä sanon teille mitä tiedän noista viidestä sadasta punnasta, jos
+annatte minulle pisaran."
+
+Minä päätin antaa hänelle, ja otin pullon esille. Minä tartuin hänen
+käteensä ja kaasin pisaran käteen.
+
+"Kertokaa ensin, ja juokaa sitten," sanoin minä, pitäen hänen kädestään
+kiinni.
+
+Hän katseli ympärilleen ikäänkuin saarella olisi ollut ihmisiä
+kuulemassa mitä hän puhui. "Hiljaa," sanoi hän; "puhutaan
+kuiskaamalla." Seuraavan kysymyksen minä lausuin entistä kovemmalla
+äänellä ja hän vastasi siihen entistä hiljemmällä. Tämä oli kysymys:
+
+"Mitä tiedätte noista viidestä sadasta punnasta?"
+
+Ja tämä oli vastaus:
+
+"Ne ovat _varastettua rahaa_!"
+
+Minun käteni irtautui hänen kädestään, ikäänkuin hän olisi minua
+ampunut. Hän samassa nielasi viinan kädestänsä niinkuin nälkäinen peto
+saalistaan ja katsoi sitten minuun saadaksensa enemmän. Minä mahdoin
+näyttää hyvin julmalta, sillä hän säikähtyi kauheasti. Ennenkuin ehdin
+sanaakaan puhua tahi paikalta liikahtaa, oli hän jo langennut
+polvilleen ja voivotteli surkeasti.
+
+"Älkää minua tappako!" sanoi hän -- "minä tahdon ajatella kurjan
+sieluni tilaa. Minä tahdon katua kun vielä aikaa on --"
+
+Hän valitti ja vaikeroi haikeasti ja ryömi maassa; vähän väliä hän
+rukoili minulta vähäsen viinaa, "yhden pisaraisen vaan," ja puhui niin
+kuin olisimme molemmat olleet Englannissa. Hänen puheestaan minä
+kokoilin nämät sanat, (jotka hän lausui katkonaisesti, väliin
+rukoillen sielunsa puolesta, väliin kerjäten pisaraisen viinaa, väliin
+puhuen muuta) -- samat sanat, jotka minä kirjoitin paperini ja joista
+yhdeksän osaa kymmenestä nyt on kulunut pois.
+
+Ensimmäisen asian -- vaikka ei ensimmäinen hänen lausumansa -- oli että
+joku, jonka hän kutsui "vanhaksi mieheksi," oli elossa; ja Lanrean oli
+se paikka, jossa hän asui. Minun tuli mennä sinne ja kysyä vanhoilta
+miehiltä Tregarthenia --
+
+(Kun mainitsin nimen Tregarthen, niin veljeni, minun suureksi
+ihmeekseni, keskeytti minua ja pyysi minun sanomaan se nimi vielä
+kerta; ja sitten hän kertoi minulle morsiamestaan ja häistään. Me
+puhuimme vähän aikaa näistä asioista; sen jälkeen minä taas jatkoin
+kertomustani näin:)
+
+Noh niin, mr Clisfoldin puheesta minä käsitin, että minun tuli mennä
+Lanreaniin ja vanhoilta miehiltä siellä kysyä Tregarthenia ja sanoa
+Tregarthenille: "Clisfold se oli. Clisfold ei ollut syyllinen; Clisfold
+katui niinkuin kristitty." Ei! Minun tuli sanoa jotakin muuta
+Tregarthenille. Minun tuli sanoa: "Katsokaa kirjoista; katsokaa sitä
+lehteä, jonka kyllä tiedätte, niin saatte itse nähdä, että se ei ole se
+lehti, jonka tulee olla siellä." Ei! Minun tuli sanoa jotakin toista
+Tregarthenille. Minun tuli sanoa: "Oikea lehti on kätketty, eikä
+poltettu. Clisfoldilla oli aikaa tehdä kaikkea muuta, vaan ei polttaa
+tätä lehteä. Tregarthen tuli sisään kun hän oli sytyttänyt kynttilän
+polttaaksensa sitä. Oli juuri sen verran aikaa, että hän ehti pistää
+lehden pulpetin rakoon, ja sitten hän kohta lähetettiin ulkomaille
+kauppa-asialle, eikä ollut aikaa muuta tehdä." Ei! Minun ei pitänyt
+puhua mitään näistä asioista Tregarthenille. Ainoastaan sanoa tämä:
+"Katsokaa Clisfoldin pulpettiin -- ja, jos te jotakuta soimaatte, niin
+soimatkaa saituri Raybrockia, joka pakoitti häntä sitä tekemään." Ja,
+sitten hän rukoili minua Jumalan tähden antamaan hänelle vielä pisaran
+viinaa!
+
+Niin hän puhui yhtä perää, kunnes vihdoin sen verran rauhoituin, että
+voin puhua ja keskeyttää häntä.
+
+"Lopettakaa jo ja menkää pois!" sanoin minä tuolle roistolle. "Menkää
+takaisin omalle puolellenne, muuten kenties teen teille pahaa, vastoin
+tahtoanikin."
+
+"Antakaa minulle pisara vielä, niin minä --" muuta vastausta en häneltä
+saanut.
+
+Minä viskasin pullon hänelle. Hän tarttui siihen ahnaasti. Minä
+käännyin pois hänestä, sillä en enää voinut häntä nähdä -- ja lähdin
+jälleen alas luolaani rannalle. Minä istuin hiekalle ja koetin itseäni
+rauhoittaa sen verran, että kykenisin ajatella mitä olin kuullut.
+Ensiksi olin vakuutettu siitä, että isäni ei ollut tahallansa tehnyt
+mitään rehelliselle miehelle sopimatonta. Toiseksi en voinut uskoa,
+että tuo hylkiö, josta vastikään olin eronnut, oli täysijärkinen.
+Minä olin sekä maalla, että merellä sen verran nähnyt juomareja, että
+käsitin mimmoisessa tilassa hän oli. Minä tiesin, että mies, joka
+vuosikausia on ollut juomarina ja sitten jonkun aikaa on juomatta,
+sekä ruumiillisesti että hengellisesti vallan murtuu. Minä olin
+myöskin kuullut laivan-lääkärein puhuvan juopumus-vimmasta, jota me
+oppimattomat kutsumme raivoksi. Ja minä nyt helposti käsitin, että mr
+Clisfold oli joutunut ensinmainittuun tilaan; ja että jos me vielä
+molemmat eläisimme jonkun aikaa apua saamatta, hän pian tulisi vallan
+hulluksi. Mutta kun koetin ajatella eteenpäin ja saada selville kuinka
+paljon hänen puheestansa oli totta ja kuinka paljon siitä oli hänen
+mielikuvituksensa luomaa, ja mitä se tarkoitti, jos se oli totta, niin
+hidas luontoni taas oli minulle haitaksi; ja sitä, jota sukkelampi mies
+olisi kahdessa tunnissa saanut selväksi, sitä minä kokonaisen päivän
+mietiskelin. Vihdoin tulin seuraavaan päätökseen: Koska minulla on
+äidin kirjoituslaatikko muassani, kirjoitan ensiksi siihen itselleni
+kaikki mitä olin kuullut. Toiseksi minä kohta, jos pääsen takaisin
+Englantiin, otan asiasta selon; ja, jos tuolle vanhalle miehelle on
+vääryys tapahtunut, isän nimessä (isän siitä tietämättä), niin minä
+hänelle hyvitystä hankin.
+
+Koko päivänä en nähnyt enkä kuullut mitään mr Clisfoldista. Seuraava yö
+oli tukala; kirjoitettuani kirjoituksen, ajattelin yksinäisyyttäni ja
+surkeata tilaani. Yhä muistui mieleeni tuo paikka isäni testamenteja,
+jossa hän sanoo, että nuo viisisataa puntaa ovat rahaa, joiden takia
+hän kerta oli ollut joutua pahaan pulaan. Kun aamu koitti, tuntui siltä
+kun minäkin tulisin hulluksi, ja lähdin sentähden kävelemään, jotta
+pääni hiukan selvenisi.
+
+Minä kävelin edes takaisin noin tunnin aikaa saaren pohjoispuolella.
+Sitten minä palasin luolaani, ja sitä lähetessäni näin hiekassa toisia
+jalanjälkiä kuin omiani. Minä rupesin varomaan, että mr Clisfold oli
+minua väijynyt täällä, sen sijaan kuin mennä omalle alueellensa, ja
+että hän minun poissa ollessani oli käynyt varastamassa taas. Ensiksi
+katselin ruokavarojani. Ruokaa hän ei ollut koskenut; mutta veden hän
+oli joko juonut tahi kaatanut maahan -- sitä ei ollut puolta
+kortteliakaan jälellä. Lääkearkku oli avattu ja yksi rohtopullo oli
+poissa. Kun sitten katselin pistolia, jonka olin ladannut valmiiksi
+syystä, että toivoin merilintuja tulevan saareen, niin huomasin, että
+sekin oli kadonnut. Tämän viimeisen havainnon tehtyäni, ei ollut muu
+edessä kuin lähteä hakemaan mr Clisfoldia ja ottamaan pistoli häneltä
+pois.
+
+Ensin lähdin länsipuolelle saarta häntä etsimään. Oli erinomaisen
+ihana, selkeä ja kirkas päivä; ja kun minä kuljin saaren poikki
+katsellen oikealle ja vasemmalle, niin äkkiä pysähdyin, ja sydämeni
+milt'ei herkesi tykyttämästä. Kaukana merellä luoteisessa päin näin
+jotakin. Minä katselin uudestaan -- ja, niin totta kuin taivas on minun
+ylitseni, minä nä'in laivan purjehtivan merellä ja aurinko valaisi
+purjemastojen huippuja!
+
+Kohta unohdin kokonaan asiani. Minä juoksin minkä jalat kantoivat
+saaren pohjoispuolelle; kokosin kuivia puita, joita vielä löytyi
+kyllin, ja sytytin suurimman valkean, minkä vielä olin tehnyt. Tämä oli
+ainoa merkki, jolla taisin ilmoittaa, että saarella oli ihmisiä. Päivän
+valossa tämä tuli tosin ei näkynyt laivalle; mutta minä toivoin, että
+savu voisi näkyä, jos mastossa oli vahti.
+
+Vielä virittäessäni tulta ja hääriessäni sen ääressä niin, etten nähnyt
+enkä kuullut mitään muuta, kuulin mr Clisfoldin äänen aivan läheltä.
+Hän oli hiljaa hiipinyt luokseni. Kun käännyin hänen puoleensa, hän
+heilutti käsivarsiansa ilmassa ja huusi yhtä mittaa: "Minä näen laivan!
+Minä näen laivan!"
+
+Hetken kuluttua hän tuli vallan lähelle minua. Minä huomasin nyt, että
+hän oli juonut nuo väkevät rohdot ja se oli ajaksi virkistänyt hänen
+ruumiin ja hengenkin voimiansa. Hän piti oikean kätensä takanansa
+ikäänkuin hän olisi jotain salannut. Minä varoin, että se oli pistoli,
+jota olin hakemassa.
+
+"Tuleekohan laiva tänne?" kysyi hän.
+
+"Tulee, jos he näkevät savun," sanoin minä, yhä pitäen häntä silmällä.
+
+Hän oli hetken aikaa vaiti, näytti hyvin vihaiselta ja katseli koko
+ajan tarkasti minua.
+
+"Mitä minä sanoin teille eilen?" hän kysyi.
+
+"Sitä, minkä minä olen kirjoittanut tähän," minä vastasin laskien
+käteni kirjoituslaukulle, joka oli rintalakkarissani; "ja josta minä
+aijon ottaa selkoa, jos laiva huomaa meidät ja vie meidät takaisin
+Englantiin."
+
+Hän äkisti veti oikean kätensä esille ja laukasi pistolin minua
+kohtaan. Hän ampui syrjään. Minä riistin pistolin hänen kädestänsä ja
+olin vähällä lyödä häntä päähän pistolintyvellä. Minä nostin jo käteni
+-- mutta mietin samassa asiaa, ja laskin sen jälleen alas.
+
+"Ei," sanoin minä, yhä häntä katsellen; "minä odotan siksi kuin laiva
+tulee."
+
+Hän liukahti pois minun luotani, ja katseli visusti tuleen. Hän
+pysähtyi hetkeksi, sitten hän loi ilkeän katseen minuun.
+
+"Laiva ei milloinkaan tule teitä löytämään," sanot hän. Sen sanottua
+hän lähti omalle puolelleen ja jätti minut yksin.
+
+Tämä hänen lauseensa oli vaan uhkaus, mutta kun oli turmion tuoja, niin
+se näytti olevan ennustus! Minun puuhani tulen virittämisessä oli
+vallan turha. Toivo oli jo minussa rau'ennut aikaa ennenkuin tuli oli
+sammunut. Oliko savu näkynyt laivalle, vai ei, sitä en voi sanoa. Minä
+vaan tiedän, että laiva purjehti edelleen. Tunnin kuluttua se oli
+kokonaan kadonnut näkyvistä.
+
+Minä palasin luolaani -- joka nyt näytti olevan määrätty haudakseni.
+Oli hyvin kuuma ilma, kaikki vesi saarella oli kuivanut, minulla oli
+sen verran juomavettä jälellä, kun sormustimeen menee; ruumiin-voimani
+olivat riutuneet, kun kauan aikaa olin ollut niin vähällä ruo'alla;
+kahdeksi päiväksi oli vielä ruokaa minulla. Minun ikäiselle miehelle,
+jolla lisäksi oli niin armas koti, tuntui kovin vaikealta kuolla tällä
+tavoin. Tuntui vieläkin raskaammalta ajatella kuolemaa, kun muistin
+mitä mr Clisfoldin ja minun välilläni oli tapahtunut. Ei enää ollut
+epäilemistäkään, että hän edellisenä päivänä oli totta puhunut.
+Salaisuus, jonka hän oli ilmaissut, oli totta, sillä juuri se oli
+saattanut häntä tekemään murhayritystä minua vastaan, kun hän huomasi,
+että laiva oli näkyvissä, joka voisi meitä pelastaa. Isäni kunnia oli
+häväisty, ja tässä minä olin, enkä voinut mitenkään isäni asiaa ajaa,
+vaan minun oli ottaminen salaisuus mukaani hautaan.
+
+Silloin johtui mieleeni ajatus kirjoittaa tämä sanoma paperille ja
+panna se pulloon ja viskata pullo mereen. Sanotaan, että
+hukkumaisillansa olevat ihmiset tarttuvat korteenkin -- ja se
+lohdutuksen korsi, johon minä tartuin, oli se, että sanoma kenties
+ajeleisi merellä, kunnes joku sen löytäisi ja toimittaisi sen sinulle,
+Alfred. Minä olin paljon rauhallisempi kun olin tyhjentänyt toisen
+lääke-kirstussa vielä jälellä olevan pullon, pistänyt paperin siihen,
+sitonut öljynahan pullon ympärille ja pannut pullon lakkariini,
+valmiina mereen viskattavaksi kun tuntisin kuoleman tulevan. Minä olin
+nyt ilmoittanut salaisuuden, ja, jos Jumala sallisi, sinä, Alfred,
+saisit siitä tiedon.
+
+Päivä laski; ilma oli aivan selkeä ja tyyni. Ei tuulen hengähdystäkään
+tuntunut; meren pinta oli rasvatyyni. Minä söin illalla oikein
+kylläkseni, sillä mitäpä hyödyttäisi säästää ruokaa kun ei ollut
+juomavettä yhtään jälellä. Kun tähdet alkoivat tuikkia ja kuu kohosi
+taivaalle, minä kokoilin puita ja viritin tulta tapani mukaan rannalle
+luolani edustalle. Minä tosin en mitään siitä toivonut, mutta valkea
+oli minulle seuraksi; mieleni rauhoittui kun katselin tuleen ja sen
+ratina kuului niin hauskalta hiljaisuudessa. En tiedä mikä siihen oli
+syynä, mutta tämän illan juhlallinen hiljaisuus kauhistutti minua.
+
+Kuu nousi korkealle taivaalla ja sen valo lankesi leveänä valonvirtana
+hiekalle, kallioille ja tyvenelle merelle. Minä muistin Margaretaa,
+ajattelin tokkohan kuu nyt juuri kumoitti Steepways'in lahden rannalla
+ja tokkohan Margareta sitä katseli -- silloin nä'in miehen varjon
+hiipivän valaistun hiekan yli. Hän oli taas minua väijymässä! Minuutin
+kuluttua hän tuli näkyviin. Kuu valaisi hänen sinisiä silmälasiansa ja
+hänen paljasta päätään. Hän pysähtyi kallioiden kohdalle tultua ja haki
+kiveä; hän löysi suuren kiven ja tuli varpaisillaan astuen tulen
+ääreen. Minä tulin vallan odottamatta esiin pistoli kädessä. Hän
+pudotti kiven maahan ja astui hämmästyneenä taaksepäin minua
+nähdessään. Meren rannalle tultuansa hän seisahtui ja huusi minulle:
+"Laiva tulee! laiva tulee! Laiva ei milloinkaan ole _teitä_ löytävä!"
+Laivan tulo ja päätös tappaa minua ennenkuin apu tulisi näytti olevan
+asioita, joita hän alinomaa ajatteli. Hän kääntyi ja lähti takaisin
+samaa tietä kuin hän oli tullut, ja huusi samat sanat vähän väliä.
+Neljänneksen tunnin minä kuulin hänen huutoansa, kunnes vihdoin kaikki
+taas oli hiljaa ja minä aloin jälleen ajatella kotia.
+
+Minä istuin tulen ääressä siksi kun kuu oli laskeumaisillaan. Oli
+entistä pimeämpi ja hiljaisempi. Puoleen tuntiin en ollut lisännyt
+puita valkeaan ja nousin juuri istualta sitä tekemään, kun huomasin,
+että kuun valo molemmin puolin minua muuttui punaiseksi. Mustia
+varjoja, ikäänkuin matalassa liikkuvia pilviä, kulki toinen toisensa
+jälestä tuon punaisen ilman poikki. Ilma kävi kuumaksi -- outo suhina
+kuului yhä lähemmältä; se kuului ylhäältä sekä alhaalta; ja oli kuin
+tuulen humina ja veden kohina -- molemmat hyvin kaukaa. Minä riensin
+kallioille katsomaan. Saari paloi!
+
+Saari paloi ja oli yhtenä liekkinä ja tuli läheni minua lähenemistään,
+sillä kävi vieno länsituuli. Ainoastaan yksi käsi oli voinut tätä
+kamalaa tulta virittää, sen hylkiön käsi, joka hiljaa juuri oli minun
+luotani lähtenyt ja uhannut minua. Hänen puolellaan, josta tulipalo oli
+alkanut, kasvoi kuivaa ruohoa ja kuivettuneita pensaita sen luolan
+ympärillä, jonka olin jättänyt hänelle suojaksi. Vaikka hänellä olisi
+ollut tuhatta henkeä menettää, niin ne kaikki nyt jo olisi menetetty.
+
+Tuli levisi sellaisella nopeudella, että minulla töin tuskin oli aikaa
+tointua hämmästyksestä sen verran, että voin mennä luolaan juomaan
+viimeisen vesipisaran ja syömään hiukan ennenkuin tuli läheni luolaani.
+Minä riensin rantaa pitkin kallioiselle niemekkeelle, joka pistäiksee
+ulos mereen; minä kyyristyin etäisimmän niemekkeen päähän niin lähelle
+vedenreunaa kuin suinkin. Kallioilla ei ollut yhtään pensasta tahi
+muuta palavaa ainetta, jotta minun ei tarvinnut pelätä liekkien minua
+saavuttavan; olin myöskin niin alhaalla ettei savu voinut minua
+tukehduttaa. Sinä ehkä ihmettelet sitä, että minä näin ponnistelin
+henkeäni pelastaakseni, vaikka pitkällinen nälkään kuoleminen minua
+uhkasi. Siihen minä ainoastaan vastaan, että itsekin sitä ihmettelen,
+mutta niin se kumminkin oli.
+
+Liekit pian saapuivat kallioiden kohdalle ja nuoleskelivat niitä
+ikäänkuin olisivat tahtoneet minua nielaista. Kuumuus kävi kovemmaksi
+kuin olin voinut aavistaakaan ja savu kävi yhä paksummaksi ja laski
+matalammalle kuin olin luullut. Minä makasin pitkälläni kalliolla
+heikkona ja uupuneena kasvot vallan tyyneen vedenpinnan kohdalla. Kun
+vihdoin uskalsin nousta ylös, oli saari vallan punainen, savu tuprueli
+vitkalleen ylöspäin ja ilma oli kauhean kuuma. Tätä katsellessani,
+rupesi päätäni pyörryttämään, minua värisytti kovasti ja olin niin
+heikko, että tuskin pystyssä pysyin. Minä otin pullon, jossa sanoma
+oli, lakkaristani ja heitin sen mereen; sitten minä kömperöin kallioita
+ylös vähän matkaa ja kaaduin ennenkuin ehdin kalliolta hiekalle. Sen
+verran vielä muistan, että koetin rukoilla -- sitten jouduin
+tainnuksiin.
+
+Päivä oli jo koittanut, kun virkosin siitä, että joku minuun koski.
+Alastomia raakalaisia -- muutamat kallioilla, toiset vedessä, toiset
+pitkissä veneissä -- ympäröi minua joka taholla huutaen ja riehuen. He
+sitoivat minun ja veivät minun kohta yhteen veneesen. Sitten lähtivät
+soutamaan sitä korkeata maata kohti, jota olin nähnyt etelässä. Minä
+olin vielä kerta pelastunut kuolemasta -- ja kuoleman sijaan oli tullut
+vankeus.
+
+Vankeuteni ajasta en kerro laveammin, sillä se ei koske sitä asiaa,
+josta nyt on puhe ollut. Raakalaiset olivat nähneet valkean saaresta ja
+tulleet katsomaan mitä se oli ja löysivät silloin minun. Ei yksikään
+heistä ollut sitä ennen valkea-ihoista ihmistä nähnyt. Minä otettiin
+mukaan näytettäväksi muille kummituksena. Kun olivat kyllästyneet minun
+näyttämiseen, he säästivät henkeni, sillä he huomasivat, että minä
+monessa suhteessa voin olla heille hyödyksi, kun olin taitava ja kätevä
+kaikenmoisissa toimissa. Minä en vankeuteni aikana voinut aikaa laskea,
+mutta arviolta päätän, että se kesti yli yhden vuoden, mutta ei täyttä
+kahta vuotta. Kaksi kertaa koetin karata, molemmat kerrat veneellä,
+mutta yritykseni menivät turhaan. Luultavasti ei kukaan täällä kotona
+Englannissa olisi minua enää saanut nähdä, jos ei eräs laiva olisi
+laskenut aution saaren rannalle juomavettä hakemaan. Kun siellä ei
+vettä löytynyt, tuli se raakalaisten maahan (joka myöskin oli saari).
+Laivalle tullessani olin miltei raakalainen itsekin, ja osasin tuskin
+äidinkieltäni puhua. Mutta laivalla kohdeltiin minua erittäin hyvin
+niin että minä olin aivan entiselläni jo kun kohtasimme ensimmäisen
+kotiapäin menevän laivan. Tähän laivaan minä muutettiin ja siinä
+laivassa tulin takaisin Falmouthiin.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Kotiintulo.
+
+
+Kapteeni Jorgan oli sillä välin pannut koko Lanreanin kylän liikkeelle,
+kuulustellen kaikilta tuota tärkiätä asiaa, ja oli paluumatkalla Arthur
+Kuninkaan Aseet nimiseen ravintolaan aamiaista syömään, kun hän näki
+nuoren kalastajan tulevan hänelle vastaan erään oudon miehen kanssa. Jo
+ensi silmäyksestä kapteeni arvasi, että hän oli tuo ennen mainittu
+merenkulkija mies; ja kapteeni aikoi juuri tervehtiä häntä niinkuin
+virkakumppania ainakin, kun molemmat jäivät seisomaan vallan ääneti
+hänen eteensä, ja kapteeni puolestaan hänkin seisoi ääneti katsellen
+heitä suurin silmin.
+
+"Mitä tämä merkitsee!" huudahti kapteeni vihdoin. "Te olette
+yhdennäköiset. Te olette vallan yhdennäköiset! Mitäs tämä on!"
+
+Veljekset eivät sanaakaan sanoneet, vaan merimies tarttui kapteenin
+oikeaan käteen ja kalastaja tarttui kapteenin vasempaan käteen;
+ja jos kapteeni ei milloinkaan ennen ollut kylläksensä saanut
+kädenpuristuksesta, niin hän nyt sai. Sitten kaikki kolme sisään ja
+veljet kertomaan, -- väliin yksi kerrallaan, väliin molemmat yhtaikaa,
+jotta kapteeni oli vähällä joutua huumeuksiin; vihdoin hän oli saanut
+selvää Hugh Raybrockin elämänvaiheista ja saanut tietää, että merestä
+löydetyssä kirjoituksessa mainittu mies oli Tregarthen itse.
+
+"Ettekö muista, kapteeni Jorgan," sanoi Alfred, "että hän ennen oli
+asunut Lanreanissa? Kitty ja hänen isänsä muuttivat Steepways'iin
+Hughin lähdettyä merelle."
+
+"Vai niin!" huudahti kapteeni. "Siis teidän veljenne ei tunne tulevaa
+natoansa nimeltäkään?"
+
+"Hän ei ole milloinkaan häntä nähnyt, ei milloinkaan hänestä kuullut!"
+
+"Vai niin!" sanoi kapteeni. "Noh, sitten me kaikki lähdemme takaisin ja
+ilmoitamme Tregarthenille salaisuuden, jota emme ennen voineet hänelle
+ilmaista."
+
+"Niin," sanoi Alfred, "nyt ei enää auta. Meidän täytyy velvollisuutemme
+tehdä."
+
+"Epäilemättä," vastasi kapteeni. "Antakaa minulle käsi kumpanenkin ja
+lähtekäämme matkalle."
+
+He kulkivat aution rämeen poikki minkä jaksoivat, ja aamiainen
+ravintolassa jähtyi.
+
+Heidän aikomuksensa oli mitä kiireimmin rientää Barnstapleen ja siellä
+tarkastella lakimiehen huostassa olevia isävainajan kirjoja ja paperia,
+niinkuin Hugh oli päättänyt tehdä, jos hän saapuisi kotia. Sitten he
+olivat päättäneet sieltä lähteä Steepwaysiin ja mennä suoraa tietä
+Tregarthenin luokse ja kertoa hänelle koko asia ja, saatuansa häneltä
+likempiä tietoja, toimia sen mukaan kuin asia vaatisi. Vihdoin oli
+päätetty, että kun he tulisivat kylään, he olisivat hyvin varoillansa
+ettei kukaan Hughia näkisi, ja että kapteeni ottaisi toimekseen ennalta
+valmistaa Hughin vaimoa ja äitiä hänen takaisin palajamisestaan.
+
+"Sillä, katsokaa, siihen vaaditaan varovaisuutta," sanoi kapteeni
+Jorgan, tarttuen Hughin käteen; "suuret ilot ovat yhtä vaaralliset kuin
+suuret surut -- kenties vielä vaarallisemmatkin, siitä syystä, että ne
+ovat harvinaisemmat tässä maailmassa. Ja sitä paitsi minä tahtoisin
+poistaa naisten epäluuloa minua kohtaan ja saattaa teitä takaisin
+onnellisena; suokaa siis tämä toimi minulle."
+
+Veljet olivat hyvin kiitolliset kapteenia kohtaan hänen
+varovaisuudestaan ja hyväntahtoisuudestaan.
+
+"Ja nyt, seis!" sanoi kapteeni, pysähtyen ja katsellen veljiä
+vuorotellen; "te olette mielestänne," sanoi hän vanhemmalle, "hitaampi
+luonnolta kuin veljenne?"
+
+"Minä vakuutan, että olen kovin hidas," sanoi rehellinen Hugh.
+
+"Hyvä," sanoi kapteeni, "ja minä vakuutan puolestani, että oman
+käsitykseni mukaan olen vilkasluontoinen. Hidas mies ei voi toimittaa
+sellaista tointa, johon sukkeluutta vaaditaan, vai voiko hän?"
+
+Molemmat veljet myönsivät, että hän ei sitä voi.
+
+"Ja te," sanoi kapteeni kääntyen nuorempaan veljeen, "te olette vähän
+rakastunut, eikö niin?"
+
+"Eipä niin varsin vähän, kapteeni Jorgan."
+
+"Paljon tai vähän, teillä on siis jo ennalta toimia, eikö niin?"
+
+Sitä ei ollut kieltäminen.
+
+"Ja mies, jolla ennalta on paljon toimia, ei ole sopiva sellaiseen
+toimeen, johon sukkeluutta tarvitaan, vai kuinka?" sanoi kapteeni.
+
+Siitä oltiin yksimieliset.
+
+"Mutta minä," sanoi kapteeni, "en ole rakastunut, ja minä olen
+eläissäni toimittanut monta tehtävää, johon vikkelyyttä ja joutuisuutta
+on ollut tarpeen; ja minun tekisi mieleni toimittaa teidän asianne ja
+saada siitä pikainen päätös. Koetanko sitä tehdä? Uskotteko sen
+tehtävän minulle?"
+
+Molemmat olivat siitä hyvin iloiset ja kiittivät häntä sydämellisesti.
+
+"Hyvä," sanoi kapteeni, ottaen kellonsa esille. "Kello on nyt puoli
+välissä yhdeksän perjantaiaamulla. Minä panen sen muistiin ja sitten me
+laskemme kuinka monta tuntia viivymme matkalla Steepwaysiin. Nyt on
+päätös tehty, ja nyt lähdemme matkalle."
+
+He kulkivat niin joutuisasti, että saapuivat Barnstapleen seuraavana
+aamuna niin varhain, että lakimiehen konttoori ei vielä ollut avattu,
+vaan kapteeni istui vähän aikaa rappusilla odottaen, että palvelija
+tulisi ovea avaamaan. Mutta palvelijan sijaan tulikin itse tuomari, ja
+kapteeni tutustui kohta hänen kanssansa.
+
+Tuomari tunsi sekä Hughin, että Alfredin ja heidän oli siis varsin
+helppo nähdä ne heidän isävainajansa papereista, jotka olivat hänen
+hallussaan. Paperit olivat etupäässä vanhoja kirjeitä ja velkakirjoja,
+joiden joukosta kapteeni noin puolipäivän aikana vihdoin löysi erään,
+joka koski heidän asiaansa.
+
+Siinä oli sanottu, että eräs Lawrence Clisfold niminen mies oli
+vainajalta lainannut viisisataa puntaa siihen aikaan, jolloin hän oli
+ollut nuori kauppias Barnstaplessa. Vielä oli mainittu, eitä hän oli
+lainannut tämän rahasumman erästä kauppa-yritystä varten, jonka kautta
+hän toivoi pääsevänsä itsenäiseksi, sillä silloin hän oli vaan
+kauppakirjurina suuren kauppahuoneen palveluksessa, jonka nimi oli
+Dringworth ja kumppanit; heidän kauppansa oli Amerikakadun varrella
+Lontoossa. Vielä oli siinä mainittu, että summa oli lainattu sillä
+ehdolla, että se määrätyn ajan kuluessa oli maksettava; mutta kun
+määrätty aika oli kulunut, niin Clisfold ei voinutkaan velkaansa
+maksaa, sillä tuo kauppa-yritys oli mennyt tyhjiin. Silloin hän oli
+kirjoittanut velkojallensa jotenki röyhkeästi ja pyytänyt, että velan
+maksaminen lykättäisiin toistaiseksi. Velkoja oli silloin evännyt tätä
+pyyntöä ja sanonut ei voivansa odottaa. Clisfold oli silloin maksanut
+velan ja samalla kirjoittanut hävyttömän kirjeen, jossa hän ilmoitti,
+että eräs sukulainen oli pelastanut häntä häviölle joutumasta.
+Kuittikirjaa lähettäessään Raybrock kirjoitti Clisfoldille, ettei hänen
+koskaan pitänyt koettaakaan saada lainata rahaa häneltä, sillä hän ei
+enää uskaltanut lainata rahojansa.
+
+Kapteeni ei tuomarille puhunut mitään tämän tärkeän paperin
+löytämisestä. Mutta kun paperit oli pantu takaisin laatikkoon ja
+kapteeni molempien nuorien kumppaniensa kera oli lähtenyt konttoorista,
+niin hän tyytyväisenä lyödä läjähytti polvellensa ja sanoi:
+
+"Tähän saakka on meillä ollut hyvä ja myötäinen tuuli, sillä ettekö
+huomaa, että kaikki tämä käypi yhteen sen kanssa mitä Raybrockin
+perheen hidas jäsen mainitsi?"
+
+Jos veljet eivät ennen olleet sitä huomanneet, niin he nyt sen
+huomasivat. Kapteeni ei kuitenkaan sallinut heille paljon miettimisen
+aikaa, sillä hän heti paikalla vaati heidät nousemaan rattaille taas ja
+niin ajettiin Steepwaysiin. Iltapuolella he saapuivat kylään; ja vaikka
+vielä oli aivan valoisa, ei heidän kumminkaan ollut vaikea päästä
+Tregarthenin majaan kyläläisten huomaamatta, sillä he vaatettivat
+takaisin tulleen merimiehen niin, ettei kukaan voinut häntä tuntea.
+Kitty ei ollut näkyvissä ja Tregarthen istui omassa pienessä
+huoneessaan ikkunan ääressä kirjoittaen.
+
+"Sir," sanoi kapteeni puristaen hänen kättänsä, "olen iloinen siitä,
+että teidät taas saan tavata. Kuinka voitte, sir? Minä sanoin teille,
+että kyllä vielä tulette ajattelemaan toisin minusta, ja nyt minä
+onnittelen teitä siitä, että kohta tulette sitä tekemään."
+
+Samassa kapteeni näki Tom Pettifer Ho'n, joka uunin tykönä hääri ja
+puuhasi.
+
+"Tuo mies," sanoi kapteeni lyöden kädellään polvellensa, "on vallan
+sopiva kokiksi, eikä olisi pitänyt milloinkaan muuksi ruvetakaan.
+Pysykää siinä vaan missä olette, Tom, ja tehkää tehtävänne. Nyt minä,
+hyvä Tregarthen, otan tuolin."
+
+Kapteeni nosti tuolin lähelle Tregarthenia, istui sille ja jatkoi
+puhettansa näin:
+
+"Te tunnette Raybrockin perheen rakastavan jäsenen, sir. Mutta saman
+perheen hidasta jäsentä ette tunne. Noh niin; nämät kaksi ovat
+veljeksiä. Hugh on jälleen palannut eloon, ja tässä hän seisoo. Noh,
+katsokaas, ystäväni! Te ette tahdo kuulla kerrottavan, että hän joutui
+haaksirikkoon, vaan te tahdotte kuulla (sillä siinä on joku tarkoitus),
+että hän joutui haaksirikkoon erään toisen miehen kanssa. Tämä toinen
+mies oli Lawrence Clisfold nimeltä."
+
+Kun tämä nimi mainittiin, säpsähti Tregarthen ja punastui. "Mikäs on?"
+kysyi kapteeni.
+
+"Hän oli minun virkakumppanini kolmekymmentä vuotta takaperin."
+
+"Oikein," sanoi kapteeni ja lisäsi samalla: "Dringworth ja kumppanit,
+Amerikakatu Lontoossa."
+
+Toinen joutui toistamiseen hämillensä ja sanoi: "Niin, se oli
+kauppahuoneen nimi, jossa me palvelimme."
+
+"Näiden molempain haaksirikkoon joutuneiden miesten välillä," sanoi
+kapteeni, "syntyi salaisuus viidensadan punnan suuruisesta
+rahasummasta."
+
+Taasen Tregarthen hämmästyi ja kävi vaaleaksi. Taasen kapteeni kysyi:
+"Mikäs on?"
+
+Kun Tregarthen vastasi ainoastaan, "Tehkää hyvin ja kertokaa edelleen,"
+niin kapteeni selvästi ja lyhyesti kertoi Clisfoldin käytöksestä
+autiolla saarella, niinkuin merimies oli hänelle kertonut. Tregarthen
+kävi hyvin kiihkoiseksi tätä kuullessaan ja huudahti vihdoin:
+
+"Clisfold oli syynä minun onnettomuuteeni! Minä olen monta vuotta jo
+sitä epäillyt, ja nyt olen vakuutettu siitä."
+
+"Ja miten," sanoi kapteeni, vetäen tuolinsa lähemmäksi Tregarthenia ja
+taputtaen häntä olalle, "miten nyt olette siihen vakuutukseen tullut?"
+
+"Kun molemmat palvelimme," vastasi Tregarthen, "mainitussa
+kauppahuoneessa Lontoon kaupungissa, oli minun toimiani joka päivä
+kirjoittaa määrättyyn kirjaan ne rahasummat, jotka sinä päivänä olivat
+tulleet sisään ja jotka summat sitten maksettiin pankkiin. Eräänä
+päivänä -- se oli keskiviikkopäivä, elämäni onnettomin päivä -- oli
+minulla muun muassa kirjoitettava kirjaan viisisataa puntaa suuruinen
+rahasumma."
+
+"Nyt alan asiaa käsittää," sanoi kapteeni. "Jatkakaa."
+
+"Clisfoldin tehtävänä oli tästä kirjasta kopioida joka päivän
+kirjoitukset, joka kopia sitten lähetettiin rahojen kanssa pankkiin.
+Minun tuli maksaa rahat Clisfoldille; hän sitten palvelijalla lähetti
+ne kirjoittamansa kopian kanssa pankkiin. Tänä keskiviikkona minä
+muiden seassa kirjoitin kirjaan, että oli saatu viisisataa puntaa. Minä
+annoin tämän summan Clisfoldille. Minä olin vallan varma siitä, että
+sen tein silloin; ja olen siitä saakka aina ollut varma siitä. Mutta
+sinä päivänä puuttui viisisataa puntaa kukkarosta, Clisfoldin kopiosta
+ja minun kirjastani. Kun Clisfoldilta kysyttiin, niin hän rohkeasti
+vastasi, että olisi katsottava Tregarthenin kirjasta. Minun kirjaani
+tarkastettiin, ja tuo viidensadan punnan sisäänkirjoitus puuttui."
+
+"Kuinka niin, vaikka itse olitte sen siihen kirjoittanut?" kysyi
+kapteeni.
+
+Tregarthen jatkoi:
+
+"Sitten minulta kysyttiin: olinko kirjoittanut tämän summan kirjaan?
+Kyllä, sen olin tehnyt. Kirjaani tarkastettiin, ja siinä ei ollut se
+kirjoitus. Enhän minä voinut omaa kirjoitustani kieltää. Minä tiesin,
+että jokin petos oli tehty, mutta en voinut ketään syyttää. Minua
+vaadittiin maksamaan rahasumma. Minä tein sen ja erosin palveluksesta,
+sillä en tahtonut jäädä sinne, vaikka olisin saanutkin jäädä; minä
+olisin kumminkin aina ollut epäluulon alainen. Minä palasin
+kotikylääni, Lanreaniin, ja asuin siellä, hoitaen pientä kirjurivirkaa,
+kunnes sain tämän viran täällä."
+
+"Minä muistan," sanoi kapteeni, "sanoneeni teille, että jos ette
+milloinkaan elämässänne ollut petetyksi tullut, niin olette onnellinen
+ihminen. Se koski teihin, ja nyt minä tiedän mistä syystä. Minä säälin
+teitä."
+
+"Niin se on," sanoi Tregarthen. "Koko ajan olen ollut varma siitä, että
+olen viaton; ja se on ollut minulle suuri lohdutus vastoinkäymisissäni.
+Clisfoldia olen aina epäillyt, mutta tämä epäilys ei ole tullut
+näytetyksi toteen ennenkuin nyt. Tyttäreni tähden ja oman itseni tähden
+olen aina pitänyt tätä asiaa salaisuutena ja olen jo kauan luullut,
+että se minua hautaan seuraisi."
+
+"Hyvä sir," sanoi kapteeni sydämellisesti, "nyt on puhe elämästä eikä
+kuolemasta. Tässä on kaksi rehellistä ystävää, rakastunut Raybrock ja
+hidas Raybrock. Tässä he seisovat, ja ovat yksimieliset yhden tärkeän
+asian suhteen. Se on, että he eivät milloinkaan aijo käyttää tuota
+usein mainittua rahasummaa ja että se on teille takaisin maksettava.
+Nämä kaksi, rakastunut ja hidas jäsen Raybrockin perheestä, tahtovat,
+isänsä muiston takia ja oikeuden takia, jo huomenna suorittaa maksu
+teille. Ottakaa rahasumma ja pitäkää se hyvänänne."
+
+Tregarthen tarttui kapteenin käteen ja ojensi sitten kätensä molemmille
+nuorille miehille, mutta vastasi vakavasti ettei hän ota rahoja
+vastaan. Hän sanoi, että hän oli iloinen siitä, että he häntä uskoivat,
+mutta ei löytynyt todistusta siihen, ja sentähden rahat olivat heidän.
+Kaikki kävivät tästä hyvin totisiksi ja totisuus miehissä on niin
+liikuttava, että mr Pettifer unohti keittopuuhansa ja katseli heitä
+hyvin vakavin silmin.
+
+"Siis," sanoi kapteeni, "me tarvitsemme todistusta, eikö niin? Meidän
+täytyy se saada. Mutta miten? Clisfoidin puheesta saarella ja teidän
+kertomuksestanne on helppo käsittää, että joku petos oli tapahtunut
+teidän kirjoituksenne suhteen; tuo viekas lurjus, joka oli tuhka ja
+tomu jo silloin kun tutustuin hänen kanssansa, oli varmaankin repinyt
+oikean lehden teidän kirjastanne ja pannut siihen väärän sijaan.
+Hävitettiinkö oikea lehti? Ei, sillä hän sanoi humalassa ollessansa,
+että hän pisti sen pulpetinsa rakoon sentähden, että te tulitte sisään
+ennenkuin hän ehti polttaa sen -- ja hän ei sitten enää päässyt sitä
+sieltä hakemaan. Odottakaa hiukan. Missä se pulpetti nyt on?
+Luuletteko, että se vielä on Amerikankadun varrella olevassa talossa
+Lontoossa?"
+
+Tregarthen pudisti päätänsä.
+
+"Mainittu kauppahuone ei ole moneen vuoteen pitänyt kauppaa siinä
+talossa. Minä olen kuullut ja lukenutkin, että kauppa on muutettu
+toiseen paikkaan ja että on toisin nyt. Olot muuttuvat niin pian meidän
+aikoina."
+
+"Niin te arvelette," sanoi kapteeni sääliväisesti; "mutta toivoisin
+tulevanne Amerikaan minua katsomaan, ennenkuin tuolla tavalla puhutte.
+Mutta asiaan takaisin. Tuo pulpetti, tuo paperi," sanoi kapteeni,
+kulkien edes takaisin laattialla ja katsellen sattumalta, muiden
+esineiden joukossa, mr Pettiferin hattuun, joka oli pöydällä. "Tuo
+pulpetti, tuo paperi," jatkoi kapteeni yhä kävellen pitkin laattiata,
+"minä antaisin --"
+
+Hän ei kumminkaan mitään antanut, vaan sen sijaan hän otti mr
+Pettiferin hatun toistamiseen käteensä ja katseli siihen niin totisen
+näköisenä kuin hän juuri olisi kirkkoon tullut. Sitten hän taas alkoi
+kulkea edestakaisin ja sanoi: "Tuo pulpetti, jonka omisti Dringworth ja
+kumppanit, jotka asuivat Amerikankadun varrella Lontoossa --"
+
+Mr Pettifer, joka koko ajan huomiolla oli keskustelua kuunnellut,
+nykäsi kapteenia käsivarteen, tämän kävellessä, ja puhutteli häntä
+näin:
+
+"Kapteeni Jorgan, minä olen jo hetken aikaa koettanut teidän
+huomiotanne herättää, mutta se ei ole minulle onnistunut. Minusta on
+ikävä teitä keskeyttää, mutta minun täytyy se tehdä. Minä tiedän jotain
+tuosta kauppahuoneesta."
+
+Kapteeni jäi seisomaan niin ettei hän jäsentäkään liikahtanut ja
+katseli mr Pettiferia, hattu (mr Pettiferin) kainalossa.
+
+"Te kai muistatte," jatkoi mr Pettifer, "että minä kerta olin
+välikaupittelijana?"
+
+"Minä muistan," sanoi kapteeni, "ettette menestynyt siinä toimessa
+paremmin kuin muissakaan toimissanne, Tom."
+
+"Te ette ole aivan oikeassa, kapteeni Jorgan; mutta se on totta että
+minun kävi huonosti mainitussa virassa. Minä olin veljeni asiakumppani.
+Silloin kun Dringworth ja kumppanit muuttivat vanhasta paikastaan
+Amerikankadun varrella, niin veljeni ja minä myimme niiden tavaroita ja
+ja'oimme voiton. Ja minä olen oikein ylpeä siitä, että en veljeltäni
+enkä sukulaisiltani -- sillä sukulaiseni ovat enemmiten ottaneet
+tavaraa minulta, eikä antaneet -- ole saanut mitään muuta kuin vanhan
+pulpetin, jonka ostimme mainitulta kauppahuoneelta ja jossa oli suuri
+rako. Veljeni ei olisi minulle sitäkään antanut, kun erosimme
+toisistaan, jos se olisi mistään arvosta ollut."
+
+"Missä pulpetti nyt on?" kysyi kapteeni.
+
+"Hyvä kapteeni Jorgan," sanoi mr Pettifer, "en voi varmaan sanoa missä
+se nyt on; mutta kun viimeksi sen näin, oli se erään Wappingissa asuvan
+rouvan oma."
+
+Kapteeni ei näyttänyt kuuntelevan mr Pettiferin vastausta niin suurella
+innolla kuin toiset, vaan katseli taasen ennen mainittuun hattuun hyvin
+juhlallisen näköisenä.
+
+"Kuulkaapas, Tom," sanoi kapteeni, "minä puhuin teidän kanssanne, tänne
+tullessamme, siitä, että olette erinomaisen arka päivän panemalle, eikö
+niin?"
+
+"Niin teitte, sir."
+
+"Onko hidas ystäväni hyvä ja suo minulle käsivartensa nojaksi," sanoi
+kapteeni? -- "Noh, Tom," jatkoi kapteeni, kun anottu apu oli annettu,
+"kertokaa nyt, ettekö ottaneet tuota pulpettia rikki, korjataksenne
+sitä -- tahi jotain siihen tapaan?"
+
+"Kyllä minä sen tein," vastasi mr Pettifer.
+
+"Ja kiittäkäämme Luojaa, hyvät ystävät!" huudahti kapteeni ilosta
+hehkuvin silmin, "kiittäkäämme Luojaa, joka saattoi Tom Pettiferin
+suojelukseksi aurinkoa vastaan panemaan hattuunsa Tregarthenin
+kirjoittaman lehden -- sillä tässä se on!"
+
+Kapteeni samassa riisti mr Pettiferin hatusta kirjanlehden, joka tosin
+oli hyvin kulunut, mutta kuitenkin niin eheä, että kirjoitus oli selvä;
+ja sitten hän lyödä läjähytti polvellensa niin kovasti, ettei mokomaa
+lyöntiä olleet läsnäolijat ennen kuulleet.
+
+"Neljännes yli viisi," sanoi kapteeni katsoen kelloansa, "ja siis
+yhteensä kolmekymmentä kolme ja neljännes tuntia, se oli joutuisa
+matka, totta tosiaan!"
+
+Kuinka iloiset ja onnelliset kaikki olivat, kuin rahat annettiin
+Tregarthenille; kuinka Tregarthen kohta antoi kaikki rahat
+tyttärellensä; kuinka kapteeni otti toimeksensa ilmoittaa Dringworth ja
+kumppanille, että heidän entinen kirjurinsa oli viaton; kuinka Kitty
+tuli sijaan ja kuinka häät määrättiin kohta vietettäväksi, siitä ei
+liene tarpeellista kertoa. Eikä liioin siitäkään kuinka Kitty ja nuori
+kalastaja menivät kotia postikonttooriin ilmoittamaan, että kapteeni
+piakkoisin oli tuleva sinne ja että hän oli mahtava mies, joka oli
+tehnyt heidät kaikki onnellisiksi, ja kuinka he sitten lähtivät pois,
+jotta kapteeni voisi vallan yksin ja vapaasti edeltä valmistaa äitiä ja
+puolisoa siihen suureen onneen, joka heille oli tuleva. Kuinka kapteeni
+tätä tointa toimitti, siitä on meidän lyhyesti kertominen.
+
+Hyvin iloisella mielellä kapteeni avasi mrs Raybrockin huoneen oven ja
+astui huoneesen, jossa emäntä nuoren lesken kera oli, ja sanoi:
+
+"Saanko luvan tulla sisään?"
+
+"Saatte varsin kernaasti, kapteeni Jorgan!" vastasi vanha rouva. "Teitä
+kohdeltiin hyvin pahasti täällä viimein, mutta emme silloin asiata
+tunteneet. Minä pyydän anteeksi nyt."
+
+"Älkää sitä tehkö," sanoi kapteeni, "sillä minä en sitä salli. Niin,
+toden totta!" Näin puhuessaan kapteeni nosti itselleen tuolin tulen
+ääreen ja istui molempain vaimoin välille. "Ei minulla ikipäivinäni ole
+ollut niin paha olla, kuin silloin! Niin, tuota, -- tiedättekö mitä!
+Minun olisi tehnyt mieleni kieltää tuttavuuttani itseni kanssa --
+niinkuin entinen kauppias minun maassani, joka, tappiolle jouduttuansa,
+sanoi itsellensä: 'Kuulepas veli kulta! Minä en milloinkaan enää sinua
+puhuttele.' Eikä hän puhutellutkaan, vaan rupesi ostroni-kolonian
+jäseneksi ja käänsi kertomataulun niiden kielelle. Se on vallan totta.
+Jos sitä epäilette, niin mainitkaa siitä ensimmäiselle ostronalle,
+jonka saatte käsiinne, niin saatte nähdä tokko se sitä valheeksi
+väittää."
+
+Kapteeni otti lapsen äidin sylistä ja pani sen polvelleen istumaan.
+
+"Se ei ensinkään minua ujostele nyt, näettekö! Se tietää, että minä
+lapsia rakastan. Minulla on lapsi, ja se on tyttö ja minä laulan sille
+väliin ja kerron tarinoita."
+
+"Mitä te kerrotte?" kysyi Margareta.
+
+"Tarinoita merimiehistä, jotka luullaan hukkuneen ja jotka tulevat
+takaisin kun ei enää uskalleta odottaakaan."
+
+Kapteeni hypitteli lasta polvellaan, katseli miettiväisesti tuleen ja
+laulaa hyräili hiljaa, sillä hän huomasi, että Margareta oli lakannut
+neulomasta ja katseli häntä.
+
+"Niin," sanoi kapteeni, yhä valkeaan katsellen. "Minä sepitän tarinoita
+ja kerron niitä lapselleni. Tarinoita haaksirikkoon joutuneista
+laivoista, autioista saarista ja pitkistä ajoista, jotka kuluvat
+ennenkuin haaksirikkoon joutuneet saapuvat takaisin sivistyneihin
+maihin."
+
+Huoneessa ei ollut muuta valoa, kuin takassa palavan valkean valo; oli
+jo pimeä ulkona ja tähdet alkoivat toinen toisensa jälkeen tuikkia
+taivaalla. Kapteeni tunsi, että Margareta taukoomatta häntä katseli, ja
+katsoi viisaimmaksi yhä edelleen katsella valkeaan.
+
+"Niin, minä sepitän tarinoita," sanoi kapteeni. "Minä kerron kuinka
+Jumalan armollisen johdon kautta veljet jälleen tapaavat toisensa;
+kuinka pojat onnellisesti tulevat takaisin äitiensä luo -- miehet
+vaimojensa luo -- isät jälleen nousevat meren syvyydestä ja palajavat
+pienten lastensa tykö."
+
+Margareta koski kapteenin käsivarteen ja tämän täytyi silloin katsoa
+häneen. Seuraavassa silmänräpäyksessä Margareta oli polvillaan
+kapteenin edessä ja tuki äitiänsä, joka myöskin oli polvillaan.
+
+"Mikäs on?" kysyi kapteeni. "Mikä teidän on?"
+
+Molemmat vaimot itkivät ja kapteeni tuli hyvin liikutetuksi.
+
+"Margareta," sanoi hän, "te olette kestäneet onnettomuutenne hyvästi.
+Voisitteko kestää onnea yhtä hyvin, jos se tulisi osaksenne?"
+
+"Minä toivon sen. Minä vakaasti ja nöyrästi toivon sen!"
+
+"Hyvä," sanoi kapteeni, "kenties se on tullut. Hän on -- älkää
+peljästykö -- sanonko minä sanan?"
+
+"Elossa?"
+
+"Niin!"
+
+Heidän kiitoksensa Jumalaa kohtaan oli taas niin liikuttava, että
+kapteeni otti nenäliinansa lakkarista ja pyhki silmiänsä.
+
+"Hän ei ole kauempana," jatkoi kapteeni, "kuin minun kotimaassani.
+Toden perään hän on jo omassa maassaan. Puhuakseni totta, hän on jo
+Falmouthissa. Toden totta, en tiedä varmaan onko hän niinkään kaukana.
+Toden totta, jos olisin varma siitä, että te voisitte sitä kestää, niin
+en tarvitsisi muuta kuin viheltää -- -- --"
+
+Melu syntyi samassa, ja kaikki olivat jälleen yhdessä.
+
+Nyt oli sopiva aika Tom Pettiferille tulla esiin tuoden kylmää vettä
+lasissa, ja hän tulikin tuoden vettä ja tarjoen sitä naisväelle;
+samalla hän koetti rauhoittaa heitä ja järjesti heidän pukuansa vallan
+kuin he olisivat olleet matkustavaisia laivalla. Sitä nähdessään
+kapteeni löi polvellensa niin voimakkaasti, että olisi kovasti
+koskenut, jollei hän olisi ollut siihen niin tottunut.
+
+Kapteeni ei voinut viipyä häitten yli; hänellä oli tärkeitä asioita
+toimitettavina kotona, ja sinne oli noin neljän tuhannen peninkulman
+matka. Seuraavana aamuna sentähden koko kylän väki saattoi häntä alas
+rantaan, ja siellä hän sanoi jäähyväiset kaikille ja kutsui heidät
+kaikki muutamiksi kuukausiksi kotiinsa, Salemiin, joka oli
+Massachussets'in maakunnassa Amerikan Yhdysvalloissa. Ja hänen
+seisoessaan samalla paikalla, josta hän oli nähnyt tuon ihanan kuvan
+rakkaudesta ja erosta ja josta hän nyt hengessään voi katsella toista
+herttaista näköä -- samojen henkilöiden vastaisen onnellisen elämän
+kuvaa, -- tuli Kitty hänen luoksensa ja pani käsivartensa hänen
+kaulansa ympärille ja suuteli häntä hänen molemmille päivettyneille
+poskilleen ja laski kauniin päänsä hänen rinnoillensa kaikkein
+läsnäollessa -- ja kiitti häntä kaikesta pyytäen samalla anteeksi, että
+hän edellisellä kerralla oli häntä niin tylysti kohdellut. Ja sitten
+kapteeni heilutti hattuansa päänsä yli kolmasti, ja sitten hän lähti
+Tom Pettifer Ho'n kanssa pois, kädet taskussa. Ja sitten, ennenkuin
+lehti varisi puista kolmantena kesänä, eräs pieni punaposkinen poika
+astui ensimmäisiä askeleitansa kauniin äitinsä taluttamana, ja tämän
+pienen kalastajan nimi oli Jorgan Raybrock.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Sanoma merellä, by Charles Dickens
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SANOMA MERELLÄ ***
+
+***** This file should be named 31638-8.txt or 31638-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/1/6/3/31638/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/31638-8.zip b/31638-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b9ccdbd
--- /dev/null
+++ b/31638-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1756210
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #31638 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31638)