initial commit of ebook 29520HEADmain

5 files changed, 2627 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/29520-8.txt b/29520-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..8dcef17
--- /dev/null
+++ b/29520-8.txt
@@ -0,0 +1,2611 @@
+Project Gutenberg's Tupa Uudentalon veräjällä, by Carl Anton Wetterbergh
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tupa Uudentalon veräjällä
+
+Author: Carl Anton Wetterbergh
+
+Release Date: July 27, 2009 [EBook #29520]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUPA UUDENTALON VERÄJÄLLÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TUPA UUDENTALON VERÄJÄLLÄ
+
+Kertonut
+
+Onkel Adam [Carl Anton Wetterbergh]
+
+
+Suomennos.
+
+
+Tampere,
+Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1882.
+Emil Hagelberg'in kustannuksella.
+
+
+
+
+I.
+
+
+"Aivan niin, juuri tässä pienen Kivi- ja Harmaasaaren välillä ajoi
+rovasti vainaja vaimoneen lapsineen sulaan -- (knak, jää ritisee) noh,
+eteenpäin nyt, Polle -- noh! ei mitään hätää, mutta tunnin kuluttua en
+enää ajaisi tätä tietä, silloin tässä jo on railo."
+
+"Onko toki säädyllistä viedä matkustajaa tämmöistä tietä?" kysyi
+turkkiin puetettu herra, joka kyyristyneenä istui reessä, "onko vaan
+säädyllistä? Minä teen muistutuksen seuraavan kestikievarin
+päiväkirjaan."
+
+"Oh, ei hätää mitään -- heissaa Polle -- ojennapas koipiasi, heposeni!
+Saan sanoa herralle, että kun minä uskallan panna eläimeni alttiiksi,
+niin ei herrankaan tarvitse pelätä -- (knak!) jää vähän ritisee, mutta
+se on ilmanmuutteen tähden -- muuten, niin juuri tässä upposi rovasti
+vainaja. Jää ei ole koskaan tällä kohden oikeen vahvaa, sillä tässä on
+virtainen paikka, mutta nyt on ollut kovat pakkaset."
+
+Matkustaja vaikeni ajatellen: olkoon menneeksi. Pian oli tuo
+vaarallinen paikka kuljettuna ja Polle sai taas mennä lönköttää
+tavallista kulkuaan; hevosen kaulassa oleva kellokin soi taas vanhalla
+yksitoikkoisella tavallaan.
+
+"Näkeekö herra tuolla kauempana pimeää mäntymetsää kohden siintävän
+ikäänkuin saaren, jossa on lehdettömiä koivuja ja suuri tammi, joka
+viittaa saaren itäistä puolta kohden?"
+
+"Näen."
+
+"Sitä sanotaan Ulpukansaareksi."
+
+"Vai niin."
+
+"Sillä, katsokaas siellä --"
+
+"Kasvaa ulpukoita."
+
+"Eipä niinkään; sillä on nimensä eräästä naisesta, joka nimitti itseään
+Ulpukaksi. Hän eli saarella kaksi vuotta, kuoli siellä ja sinne hänet
+hautasikin rovasti, joka upposi Uudentalon häistä palatessaan.
+Kuitenkin niin ymmärrettävä, että se tapahtui kuusitoista vuotta sitten
+ja rovasti upposi viime vuonna."
+
+"Niin, sen kyllä ymmärrän, vaan miten oli Ulpukan laita?"
+
+"Oi, siitä on pitkä juttu -- en minä tiedä, mutta Ulpukasta käy monta
+kertomuta -- toiset sanovat hänen olleen prinsessan, toiset taas
+neidin, joka kuului salaliittoon, minkä piti panna Gustavi Adolfi
+viralta pois ja joka sentähden tuomittiin Tammisaareen, -- niin
+nimitettiin saarta ennen muinoin, mutta se nyt on vaihtanut nimeä --
+mutta maakirjassa on sillä vielä eteenkinpäin nimenä Tammisaari. Se
+kuuluu Uudentalon alueesen ja on penikulman maasta; meidän käy matkamme
+siitä sivutse, missä tupa on ja kapteeni on pystyttänyt uuden kiven
+lähelle tupaa, ja kerrotaan että kapteeni käy siellä hyvin usein ja
+sitte hän palaa sieltä punaisin silmin, eikä kukaan käy saarella paitsi
+näin ja -- hm."
+
+"Mitä sitte?"
+
+"Niin katsokaas, herra. Te saisitte kyllä nähdä tuvan sisustan, jos
+tahtoisitte; sillä minä olin utelias kerran kun kuljin tästä sivutse ja
+menin sinne; ja miten hölkytinkään erästä luukkua, niin se aukeni ja
+minä katsoin sisään --"
+
+"Ja näit tavallisen tuvan."
+
+"Eipä niinkään tavallisen -- uskokaa herra!"
+
+"No, mimmoisen sitte?"
+
+"Oi, siellä oli vaan kultaa ja silkkiä. -- Nyt hämärtää, ja jos herra
+tahtoisi nähdä sen, niin voitte kyllä, kun ette vaan sitä kerro
+kapteenille."
+
+Matkustaja myöntyi ehdoitukseen ja matka suunnattiin Ulpukkasaarta
+kohti, joka talvisen aamun hohteessa aikoi yhä selvemmin näkyä. Kohta
+saapuivat he pienelle tuvalle, jonka haavikko peitti näkymättömiin ja
+jota suojasi tuo mainittu suuri tammi. Aurinko nousi kirkkaana ja
+ihanana, sen säteet kimaltelivat lumisilla kentillä ja kuuraisilla
+puilla -- kaikki loisti purpuran ja hopean värisenä, kun talonpoika,
+käyttäen entistä keinoaan, sai avanneeksi luukun ja matkustaja astui
+lähemmäksi, tarkastaakseen autioksi heitetyn rakennuksen sisustaa.
+
+Päivänvalon epävakaassa hohteessa, joka ikkunan ruutuihin loistaen
+heitti pieneen huoneesen vaalean punaisen valon, näki matkustaja
+kauniilla seinäpapereilla verhotun tuvan, jonka seiniä sitäpaitsi vielä
+koristeli muutama öljymaalaus. Huone näytti käden koskemattomalta --
+pieni kirjahylly oli huoneen toisessa nurkassa, yhdellä seinällä seisoi
+mahonkipuinen laatikko ja toisessa nurkassa oli lasikuvun kattamana
+marmorilta näyttävä kuva, joka esitti jotakin merenjumalaa, joka
+sylissään piteli vesililjaa. Mutta lähinnä sitä ikkunaa, josta
+tähysteltiin, oli kullalla rikkaasti koreiltu kannel. Monta kieltä siinä
+oli katkennutta -- koko kantele näytti hyvin kolkolta ja rapistuneelta,
+mutta sittekin hymyili kanteleen runkoa kaunistava keruupimin pää yhtä
+suloisesti ja yhtä autuaana kuin muinoinkin.
+
+Matkustaja vaipui syviin mietteisin, joista hänen kuitenkin pian
+herätti talonpoika sanoilla: "Nyt kai sitte suljemme kurkistusreiän.
+Eikö ole ihmeellistä -- hä?"
+
+"Hyvin ihmeellistä," lausui matkustava herra. "Miten pitkä on
+Niemelään?" kysäsi matkustaja, "se on kai näillä seuduin."
+
+"Mitä vielä, tuolla kaukana se on -- tunnetteko herra Heikkilää?"
+
+"Tunnen ja en tunne -- niin, kyllä minä tunnen hänen."
+
+"Vai niin; hän on kapteenin poika, hän, vaikka on juuri kuin
+meikäläinen."
+
+"Ajapa sinne, ukkoseni."
+
+"Vai niin -- no niin -- mutta eihän herra huoli kertoa, että me
+saarella kävimme, siitä seuraisi vaan ikävyyksiä."
+
+"En suinkaan; mutta miten on tuon asian laita?"
+
+"Kas sitä minä en tiedä, mutta jossakin merkillisessä yhteydessä
+kapteeni Heikkilä on tuon saarinaisen kanssa. Siitä ei enää kukaan koko
+pitäjässä tiedä mitään, paitsi kapteeni itse ja vanha Mertta
+Veräjätuvassa -- mutta akka on sekä sokea että kuuro, niin että ei
+hänestä mitään selkoa saa ja sitä paitsi ei hän ole muiden ämmäin
+tapainen."
+
+"Miten niin?"
+
+"Niin, kas hän voi olla kun niin tahtoo -- ja sen hän tekeekin."
+
+Pian ajoivat he Niemelän kartanolle ja matkustaja astui reestä.
+
+Ensimäinen, jonka hän näki, oli nuori mies, joka hakkasi puita. "Onko
+herra Heikkilä kotona?" huusi matkustaja jotenkin tuimasti, niin kuin
+tapana on, kun puhutellaan alempaa kansaa.
+
+"Hm, se on hän itse," kuiski kyytimies.
+
+"Hm, vai niin."
+
+"On kyllä," arveli kirvesmies naurahtaen, "toden totta, Heikkilä on
+kotona. Terve tuloa," lausui hän lähestyttyään vierastansa, "terve
+tuloa! Mutta teidän luvallanne kysyen, mikä on nimenne, herra?"
+
+"Nimeni on Arvelin, lääketiedettä lukenut filosofian kandidaati -- ja
+matkustan tätä tietä, sanoakseni professori Malmilta terveisiä."
+
+"Kiitoksia, kiitoksia! -- astukaa sisälle -- tehkää niin hyvin! --
+miten se olikaan?"
+
+"Kandidaati Arvelin," vastasi matkustaja ja kopisteli lunta jaloistaan;
+"vaikka arvonimiä kyllä ei tarvita."
+
+"Astukaa sisälle -- no, älkää kursailko! Kuule muoriseni! -- Tiedätkö,
+tämä herra tulee yliopistosta ja tuo terveisiä Malmilta; sepä oli
+oivallista -- no, ja Malm voi hyvin?"
+
+"Niinpä todellakin, hän on onnellisin ihminen, minkä tunnen."
+
+Tähän nauroi Heikkilä, nyökytti päätään vaimollensa ja sanoi: "kyllä
+kuulee, ett'ei herra tunne meitä."
+
+"Mutta, hyvänen aika!" virkkoi vaimo, joka oli ilomielinen ja erittäin
+kaunis nainen, "eläähän Malm naimatonna."
+
+"Niin, hän elää vaan tieteelleen."
+
+"Vai niin; sanotaan hänen keittävän sekoituksia lasivadeissa ja että
+hän on jonkinlainen apteekari."
+
+"Hän on kemisti, luonnontutkija, mies, joka on tuottava isänmaalleen
+kunniaa."
+
+"Vai niin, mutta mitä hyötyä on semmoisista sekasotkuisista
+keitoksista? Viime vuonna kirjoitti hän olleensa vähällä räjähdyttää
+itsensä ilmaan, ja taas toisen kerran, että jotakin merkillistä ilmaa
+oli joutunut hänen keuhkoihinsa, niin että hän siitä sai säryn
+rintaansa. Mutta silloin Heikkilä kirjoitti hänelle, että hän
+viisastuisi ja heittäisi mielestään semmoiset hullutukset."
+
+Näiden mietteiden kestäessä oli tuolla kauniilla naisella niin totinen,
+melkeenpä surullinen silmänluonti, että oli mahdoton nauraa hänen
+pientä kykyään arvostella tieteiden arvaamatonta tärkeyttä.
+
+Nuori matkustaja oli pääasiallisesti tyytyväinen oloonsa tuvassa, jossa
+mikään ei ilmaissut enempää, kuin että se oli varakkaan ruotsalaisen
+talonpojan maja, ottamatta lukuun muutamaa kaunista vaskipiirrosta,
+jotka tavallisten Jönköpinkiläisten puupiirrosten asemesta koristivat
+seiniä sekä että ikkunalaudalla raamatun ja virsikirjan vieressä, myös
+oli maanviljelyskirjoja. Nuori vaimo askaroitsi lieden ääressä
+valmistellen aamiaista ja talon perillinen, pieni, noin vuoden vanha
+patruuna, istui orresta riippuvassa kopassa, joka oli kätkyen
+sijaisena. Kyytimies oli myöskin jo käynyt sisälle ja Heikkilä tutki
+vieraaltaan yhtä ja toista professori Malmista, johon hän myöskin
+lisäsi, että se sentään oli kummallista, kun Malmista ei tullut pappia.
+
+Suurus oli hetkisen päästä valmis. Lumivalkea vaate peitti
+maalaamattoman pöydän; vastakirnutun voin lisäksi oli pöydälle asetettu
+sievään järjestykseen munakeitosta, savustettua sian lihaa, erinomaisen
+oiva juusto sekä hyvää surveleipää.
+
+"Kas niin, herra Arvelin ja sinä Antti Ollinpoika, nyt haukkaamme
+palasen," sanoi isäntä ja istui pöytään.
+
+Meidän filosofian kandidaatimme mielestä kai oli vähän hullunkurista
+syödä kyytimiehensä seurassa, vaan koe onnistui ja harvoin oli hän
+syönyt niin ahmivalla ruokahalulla kuin nyt.
+
+"Usein olen professori Malmin kuullut puhuvan herra Heikkilästä," sanoi
+kandidaati.
+
+"Niin isästäni."
+
+"Ei, vaan teistä itsestä, herra."
+
+"Minä en ole mikään herra -- sen kyllä hyvin näette -- minä olen
+talonpoika ja tahdonkin olla talonpoika -- sen tietää Malm yhtä hyvin
+kuin minä itsekin."
+
+"Kyllä -- mutta minä ajattelin että --"
+
+"No niin, kas siten ajattelee kaikki, siitä ei ole mitään sanomista;
+mutta jos tahdotte tehdä minulle mieliksi, niin sanokaa vaan minua
+Heikkiläksi tai ennemmin Erkiksi, sillä se on ristimänimeni, ja
+vaimoani Kristiinaksi tai Tiinaksi ja poika tuolla kopassa on nimeltään
+Pekka Aapo Malmin mukaan, josta pidän kuin veljestäni, vaikka hän onkin
+vaan lankoni ja vaari Uudessatalossa isäni jälkeen."
+
+"Uudessatalossa," virkkoi kandidaati, "Uusitalo on kai suuri kartano?"
+
+"Ei suinkaan, vaan talo, ja tämä on neljännes kruunun manttaalia."
+
+Ulpukkasaari oli liiaksi jännittänyt kandidaatin uteliaisuutta,
+voidakseen olla sen nimeä mainitsematta, etenkin kun hän luuli Erkki
+Heikkilältä saavansa tietoja tuossa historiassa.
+
+"Vai niin, eikö suurempi; mutta (kyytimiehelle) luulen kuulleeni sinun
+sanoneen, että saaret, joiden sivutse kulimme, olivat Uudentalon
+aluetta."
+
+"Ei muut kuin yksi."
+
+"Niin, nyt muistankin, se -- miten se taas olikaan?"
+
+"_Tammisaari_," virkkoi Erkki.
+
+"Aivan niin, siten se olikin, -- se näkyi, olleen jotensakin suuri."
+
+"Eipä niinkään, isäni käyttää sitä vaan lammaslaitumena."
+
+"Onhan siellä toki torppa; luulin nähneeni siellä rakennuksen."
+
+Erkin kasvot synkistyivät ja vaimonsa heilutti häälyvää kätkyttä
+kiivaammin kuin ennen.
+
+"Se on tyhjillään," sanoi Erkki; "mutta olkaa hyvä ja ottakaa mitä on
+tarjottavaa -- tehkää niin hyvin!"
+
+Oli siis selvää, että jotakin salaista, jotakin erinomaisen merkillistä
+eli yhteydessä Ulpukkasaaren jutun kanssa -- mutta miten saada selvä
+siitä? Tietohalu on nuoren kansan hyvä avu, emme siis saa paheksia,
+että kandidaati Arvelin tahtoi saada selon asiassa. Hän ei kuitenkaan
+saanut tilaisuutta tarttuakseen johtolankaan, vaan hänen täytyi jatkaa
+matkaansa, saatuaan tuhansittain terveisiä professori Malmille.
+
+"Kuinka pelkäsin, että herra puhuisi pääni paulaan," pakisi kyytimies,
+kun he olivat ehtineet vähän matkan talosta.
+
+"Mitenkä niin?"
+
+"Niin, kun herra mainitsi saarta."
+
+"Eihän se ollut vaarallista; luulen itselläni olevan oikeuden nähdä
+omilla silmilläni ja ottaa selko asiasta."
+
+"Niin, niin, se on tietty."
+
+"Mutta etkö sinä tiedä siitä asiasta mitään?"
+
+"Tiedän kyllä vähäsen."
+
+"Noh, tuo kuuluville sitte!" jupisi kandidaati närkästyneenä samalla
+tavalla kuin jos joku, kokiessaan päästä laatikkoonsa, huomaisi lukon
+olevan sekaannuksissa ja avaimen suulle jääneenä eikä kiertyvän edes
+eikä takaisin. Kyytimies kertoi jutun, jossa oikeastaan ei ollut mitään
+ajatusta, niin että kandidaati sen kuultuansa oli jotenkin yhtä viisas
+kuin sitä ennenkin; mutta uteliaisuutensa on hän juurruttanut muihin,
+joten historia on tullut niin tutuksi, että se voi olla kertomuksen
+aineena.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Uudentalon Veräjätupa oli kuuluisa koko siinä seudussa; sillä jokainen,
+ken oli matkustanut sitä tietä, oli vaihtanut sanasen akan tai hänen
+poikansa Antti Pietarin tahi häntä nuoremman tyttären Priita Stiinan
+kanssa. Antti Pietari oli noin yhdentoista vuotias, Priita Stiina vaan
+kahdeksan; kumpainenkin heistä oli eri muotoinen, vaikka molempien
+ulkomuoto todisti vahvuutta ja terveyttä. Antti Pietarilla oli vaalea
+tukka, Priita Stiinalla musta, pojalla siniset, tytöllä ruskeat
+silmät; poika oli tyly, melkeinpä äreä, tyttö taas huimapäinen kuin
+tuuliaispää. Oli talvi -- kova talvi vuonna 1830 -- tuo mainio veräjä,
+josta tuvalla oli nimensä, oli nostettu koukuistaan ja seisoi aidan
+nojalla; matkustajat tuskin huomasivat silmätä peittynyttä tupaa
+ikkunan edessä olevine aitoineen ja katajapensaineen, jotka vehreinä
+olivat ikäänkuin vartioina molemmin puolin ovea. Tuvassa asui leski
+lapsineen ja iso-äitineen, joka kehräsi päivät pitkään ja luki lasten
+kanssa.
+
+Oli, niinkuin sanottiin, talvi vuonna 1830. --
+
+Oli varhainen aamu. -- Priita luki katekismoläksyään, iso-äiti kehräsi
+ja äiti valmisteli aamiaista, asettaen pöydälle suuren vellivadin ja
+sen ympärille pienet kivivadit lusikoineen.
+
+Sur, sur! sanoi rukki, tik, tak! sanoi kello; Posse, talon uskollinen
+koira, haukotteli ja näytti miettivältä siinä kun istui valkeesen
+tuijottaen -- kaikki oli yksitoikkoista ja niin hiljaista, että itse
+hiljaisuus kuului. Tämä näkyi ikävystyttävän tyttöä, jota jo monasti
+oli muistutettu istuessaan pitämään jalkansa hiljaa; vaan sepä ei
+olekaan helppoa, kun veri vilkkaana virtaa suonissa. Näkyi selvästi,
+että Stiina odotti sopivaa tilaisuutta, saadakseen avata pienen
+puhepussinsa ja kun Antti Pietari tuli sisään, tuoden mukanaan muutaman
+puukalikan, saikin hän semmoisen.
+
+"Ulkona on kai kovin kylmä, Antti Pietari? Tuuleeko siellä kyllä?"
+
+"Tuulee maar."
+
+"Sen kyllä kuulin yöllä, sillä minä olin valveilla, minä, ja ajattelin
+Ulpukkaa."
+
+"Vaiti, Stiina, ja lue!" sanoi iso-äiti -- sur, sur, sur --
+
+"Minä jo osaan kaikki; mummo saa kyllä kuulustaa," väitti Stiina ja
+antoi katekismon akalle, joka heti ryhtyi opettajatoimeensa ja kuulusti
+tyttöä.
+
+"No niin -- kas sitä! Mitä se on? annapa olla, Posse -- voi seistä
+hiljaa? Mitä se on?"
+
+Tyttö luki ristissä käsin, luki hyvästi, mutta tummat, vilkkaat
+silmänsä vilkkuivat Antti Pietarissa, joka oli heittänyt kantamuksensa
+valkeaan ja nyt syvästi tutkien luki erästä alutonta ja loputonta
+kirjaa, jonka aarteen hän oli löytänyt romukopasta, minkä isä eläissään
+oli ostanut pastori Oksasen huutokaupata. Läksy oli lopussa ja heti
+mursi puhetulva tiensä.
+
+"Niin, minä ajattelin Ulpukkaa, sanoin ma."
+
+"Mitä lorumaista se on Ulpukasta?" kysyi mummo äreästi.
+
+"Niin mummo, siitä kertoi vanha Tarkki viime viikolla tuolla
+Pikituvassa, tiedättehän -- kun olin rohdinlankoja viemässä."
+
+"Ne ovat vaan tuhmuuksia."
+
+"No mitä tuo Tarkki retus sanoi?"
+
+"Niin mummo, hän kertoi pitkän sadun Ulpukasta, miten kerran oli pieni
+tyttö, joka lähti metsään ja siellä tapasi hän Ahdin, joka vei hänen
+mukanaan -- ja laulun siitä oli hän kuullut laulettavan tuolla
+Tammisaaren lähellä."
+
+"Mitä hän sanoi?"
+
+"Hän kertoi siihen aikaan soutaneensa kerran Tammisaarelle ja
+kuulleensa sieltä niin, niin kauniin laulun että hän unohti kokonaan
+onkimisensa, sillä, katsokaas, mummo, hän oli soutanut sinne onkiakseen
+ahvenia, kertoi hän. Ja kuului niin kaunis soitto ja laulu metsästä,
+sanoi hän; mutta hän pelästyi, sillä hän luuli laulajan olevan meren
+neidon -- niin, siten luuli Tarkki; mutta niin kuuli hän tuon korean
+laulun Ulpukasta ja sen hän vieläkin muistaa."
+
+"Noo, ja sitte?" kysyi iso-äiti innokkaasti.
+
+"Oi, ei mitään muuta; mutta hän puhui prinsessasta, jolla oli ruunu
+päässään ja pitkät, mustat kiehkurat ja joka oli puettuna valkeisin
+vaatteisin, jonka hän kerran näki rannalla, mutta silloin Tarkki kätki
+itsensä pensaisiin ja oli siksi kun hän taas meni metsään -- ja sitte
+lauloi hän taas; mutta Tarkki pelkäsi niin, ett'ei tohtinut mennä hänen
+jäljessään; sillä ei se ollut oikea ihminen, mummo, vaan noita, niin
+Tarkki luulee."
+
+"Vai niin."
+
+"Nyt olen maannut valveilla koko yön ja ajatellut laulua; mutta en saa
+sitä kokonaiseksi. Laulu oli pienestä tytöstä, joka kävi karjassa." --
+Ja nyt lauloi tyttö:
+
+    "Käy orponen metsällä paimenna
+    Ja torvensa vuorilla kaikuu,
+    Ja äänen hän kuulee laineilta,
+    Siell' Ahdin kantelo raikuu.
+    Äl' usko sä viettely-ääntä!"
+
+"Kas niin on alku; mutta enempää en muista -- onhan se kaunis, hyvin
+kaunis, mummo, äiti ja sinä Antti Pietari?"
+
+"On kyllä," vastasivat äiti ja mummo; mutta Antti Pietari katsahti
+totisena kirjastaan.
+
+"No, mitä sinä sanot, Antti Pietari, eikö se ollut kaunis laulu?"
+
+"Eipä kehuttavaa. Olisi parempi, kun lukisit katekismoa, kuin että
+loilotat lauluja."
+
+"Niin kyllä, se olisi parempi," kertoivat sekä äiti että mummo; jos
+kohta laulunsa ilahdutti Stiinaa, niin suostumusta hän kumminkaan ei
+saanut omaisiltaan.
+
+Mutta Stiina ei ollut sen luontoinen, joka väsyy ensimäisestä
+onnistumattomasta kokeesta, hän mietti miettimistään lauluaan ja sana
+sanalta ja lause lauseelta johtuikin mieleensä ja muodostui pitkiksi
+riveiksi, mutta ajatuksetta. Stiina istui juuri selittelemässä
+rohtimien solmuja kun Posse syöksähti levoltaan ja haukkui kovasti,
+vaikka suopeasti. Tuon viisaan eläimen käytöksestä näki selvään, että
+hän kuuli tutun jalan astunnan lumessa, ja oikeenpa ovi aukeni ja itse
+Tarkki astui sisään.
+
+"Jumalan rauha! Muijat jo jalkeilla," sanoi Tarkki ja kopisteli lunta
+jaloistaan, niin että vanha lattia vavahteli.
+
+"Jumalan rauha!" vastasivat äiti ja mummo, mutta Stiina huudahti: "Kas
+tuossa tulee Tarkki! nyt mummo itse saa kuulla laulun Ulpukasta."
+
+"Oi semmoisista ei mummo pidä väliä, vaan pienet lapset," vastasi
+Tarkki naurahdellen. Tarkki oli vanha soturi, joka oli saanut eron ja
+"eläkkeen" valtiolta, noin 32 killingin suuruisen kuukaudessa. Kesken
+kaikkia sanoen olisi hullunkurista nimittää sellaista pensionia
+"eläkkeeksi," ell'ei se samassa olisi surullista. Erään kenraalskan
+huviksi valmistetussa karkumarssissa oli Tarkki kompastunut kantoon ja
+murtanut kätensä niin pahasti, ett'ei hän enää mieheksi tointunutkaan,
+varsinkaan sitte kun luuvalo oli siihen lisäksi tullut. Tämä teki sen,
+että Tarkki vanhoina päivinään ei kyennyt työhön, vaan hänen täytyi
+käydä leipäpalojaan pyytämässä mieron tiellä. Mutta Tarkki oli myös
+retus, niin kuin mummo sanoi; mutta iloinen, suuttumaton retus, joka
+huvitti monta, vaan ei käynyt vaivaksi kenellenkään. Hän oli seudun
+jokapäiväinen sanomalehtihenkilö, joka asetti somaan sopusointuun
+sanomalehden kaikki värit, valkoisen, harmaan ja punaisen. Vanha Tarkki
+tiesi kaikki ja mitä hän ei tiennyt, sen hän sommitteli, miten parhain
+taisi.
+
+"Kas niin, Jumalan rauha! miten paljo kello on?" virkkoi vanha mies,
+katsoen ympärilleen iloisilla "pullakkasilmillään," niin kuin Stiina
+sanoi. "Mummo näyttää niin miettivältä -- hm, eivätkös rohtimet kestä?"
+
+"Kestävät kyllä, Tarkki", myhäili muija, joka oli päättänyt kohdella
+vierastaan tylysti, mutta jonka oli mahdotonta estää hymyään,
+nähdessänsä suopean hulluttelijan ahavoituneen naaman ja pullakkaat
+silmät.
+
+"Kuulkaas, kun tiedän uutisiakin, Uudessatalossa on vieraita, pitkä
+herrasmies"
+
+"Vai niin, kuka hän lienee?"
+
+"Niin, kas siinä pulma, mutta vanha Tarkki tietää sen kyllä -- se on
+proviisori Upsalassa, proviisori tai professori tai jotakin sinnepäin,
+jonka on määrä opettaa kapteenin poikaa, sillä nyt ei hänen oppinsa
+riitä muka."
+
+"Vai niin, aikooko hän niin; voi toki kuinka rikkaat maksavat
+lapsistaan."
+
+"Niin kyllä ja oppineita pitää kaikista nykyään tulla; niin ei ollut
+ennen muinoin ja kelpo kansaa silloinkin oli -- hä, hä -- kapteeni ei
+ollut tuhma hänkään. Minä muistan hänen vänrikki-ajoiltaan Saksassa ja
+Norjassa; hän oli mies täynnä henkeä ja elämää! Tulkaa, pojat, sanoi
+hän, hakatkaa päälle, sanoi hän, kuin hiiden pojat, sanoi hän, ja me
+menimme. Mutta, kas pojasta pitää tulla oppinut mies, hänestä
+poikaraukasta, ja pitää pakata hänen päähänsä kaikenlaista, josta ei
+mitään hyötyä ole."
+
+"Tottakai siitä hyötyä on," keskeytti Aapo Pietari katsahtaen
+kirjastaan.
+
+"Kuulkaas vaan, muna on viisaampi kanaa" nauroi Tarkki. "Niinkö sinä
+arvelet poikanulikka! Tahtoisit ehkä lukea kapteenin luona, mitä?
+Kenties piankin kyllästyisit siihen herttaisuuteen -- hä."
+
+"Oi, hän on oikein hurmaantunut kirjaansa," sanoi mummo; "jospa niin
+olisi Stiinankin laita mutta häntä ei saa muuten lukemaan kuin
+pakolla."
+
+"Vai niin, kyllä hän siitä paranee."
+
+"No ehkäpä. Minkä näköinen tuo proviisori oli?"
+
+"Niin, hän oli pitkä pulska herra, tukka lyhyeksi leikattu niskasta ja
+käheröitty otsalta, ja minä ajattelin itsekseni: miltähän sinä juuri
+näytät kapteenin rinnalla -- sillä kas kapteeni ei rakasta koreutta nyt
+enempää kuin silloinkaan kun rouvansa eli; mutta muutamaa vuotta sitä
+ennen oli hän oikeen korea; mutta sitte hylkäsi hän kokonaan koreuden."
+
+"No ei hän suinkaan keikaile, Jumala nähköön. Mikä oli tuon herran
+nimi?"
+
+"Joka sen tietäisi. Mutta kyllä sen saatte kuulla vastaisuudessa."
+
+"Mutta, rakas Tarkki, laulakaa tuo laulu Ulpukasta," pyysi Stiina.
+
+"Oi, ei lapseni! äijän on tänäpäivänä äänikin sorruksissa. Kuulkaas,
+olitteko kirkossa eilen?"
+
+"Minä olin," vastasi äiti.
+
+"No, enkö minä vetänyt nuottia niin pitkälle, että lukkari oli vähällä
+tukehtua?"
+
+"Vai niin, oliko se Tarkki, joka niin tavattomasti huusi siellä
+alapäässä kirkkoa?"
+
+"Niin oli; minä löin vetoa venyttääkseni pitemmältä kuin lukkari ja
+Virtanen, lukkari, kiukustui niin, että olisi lyönyt minua -- sillä
+katsokaas, se tiputtaa hänen kunniaansa, jos joku pitäjässä laulaa
+paremmin kuin hän; mutta kas hän ei tuntenutkaan vanhaa Tarkkia, joka
+niin monta kertaa on laulanut virttä sotaväen rukouksissa ja laulaa
+paremmin kun viisitoista lukkaria arkkihiippakunnassa."
+
+"Se ei ollut kauniisti tehty, Tarkki," muistutti mummo.
+
+"Vai niin, no, eihän se aivan pahastikaan ollut, sen mukaan kuin minä
+ymmärrän; se oli Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi, vanha mummo. -- No,
+Antti Pietari, älä siinä istu ja tuijota kirjaan, menehän hakemaan
+puukalikoita, että näemme puhella."
+
+Poika totteli, sillä hän oli todellakin laiminlyönyt tehtävänsä ja
+unhottanut kaikki risaisen kirjansa tähden.
+
+"Jumala yksin tietää, mitä tuosta Antti Pietarista tulee, hän on laiha
+säippärä ja köyhä eikä ole hänellä vähintäkään halua työhön, hän poimii
+vaan kiviä ja kukkia ja lukee kirjoja missä vaan saa niitä kynsinsä ja
+sanoo minulle: mummo, kunpa sentään osaisi latinaa -- eikö mummo osaa
+latinaa vähääkään? kas hän on kuullut, että latina on niin hyvää."
+
+"Niin, se on papin työtä," muistutti Tarkki.
+
+"Mutta se ei mitenkään käy laatuun; pojasta tulee heittiö, raukka koko
+elinajakseen."
+
+"Niin, se tulee siitä, että hän tahtoo lukea," jatkoi pikku Stiina
+erityisellä äänenpainolla, varmaankin sentähden, että se jotakin
+vaikuttaisi.
+
+"Oi, kaikkia voi olla joko liian paljo tai liian vähä; hän on liian
+paljon, sinä liian vähän kiintynyt kirjaan -- siinä vika. Oi, niin ei
+taida Erkin tuolla olla aivan parasta; isänsä jankuttaa ja toruu; mutta
+poika ei tahdo -- ja niin on hänen täytynyt tehdä viimeinen koetus,
+ottaa koulumestari taloon. Semmoista turhamaisuutta! Jos pojasta ei ole
+kirjamieheksi, niin tulee hän kai muutenkin toimeen, paras kaikista on,
+että hänellä on talot ja majat, ett'ei isän kuoltua joudu puille
+paljaille. Ei, mutta kas, hänestä pitää tulla herra ja sitävarten häntä
+koulutetaan; sillä hän on, Jumala nähköön, herraväen lapsia ja niistä
+täytyy kaikista tulla oppineita muka, olkoon niin Jumalan tahto tai ei.
+Totta meidän Herramme tuommoisia ymmärtää, mutta sille ei voi mitään,
+että luo herrasväen lapsen semmoiseksi, joka ei voi lukea ja köyhän
+lapsen taas semmoiseksi, jonka päähän pystyy kaikki. Sitä ei voi
+auttaa, mutta kuitenkin annetaan herrasväen lapsille oppia ja köyhän
+lapsi jätetään tiedottomuuteen, näyttääksemme meidän Herrallemme ett'ei
+se ole vaan me, jotka muodostamme ihmisiä."
+
+"Voi, kuinka synnillisesti te juttelette."
+
+"Synnillisestikö? Ei, mummoseni, minä todellakin olen nähnyt niin monta
+kenraalia, jotka olisivat paremmin sopineet ojaa kaivamaan ja niin
+monta pappia, joista Herramme aikoi torpparia, eikä rahtuakaan muuta,
+niin ett'ei se suinkaan ole synti -- enkö ole nähnyt sotamiehiä, jotka
+olisivat kelvanneet kenraaleiksi ja monta torpparia, joiden olisi
+pitänyt olla pappia; minä tiedän sen olevan totta; mutta kas meidän
+Herramme ei ole siihen syyllinen, sillä ihmiset ovat aina Häntä
+viisaammat."
+
+"Oi, miten hän puhuu!"
+
+"Vai niin," keskeytti Tarkki vähän kiivaammin. "Eikö Jumalamme luonut
+meitä kaikkia oman kuvansa mukaan ja kuitenkin rikasten lapset
+pauloittavat itsensä, saadakseen vyötärönsä niin hoikaksi kuin
+ampiaisen; sillä katsokaas, Herramme ei osaa tehdä oikeata mamsellia,
+vaan sen täytyy tehdä kureliiveillä -- ja eivätkö he pue itseään
+kummituksen näköiseksi, niin että on synti ja häpeä. Ei, mummo, kyllä
+Jumala on viisas; mutta on niin vähän semmoisia ihmisiä, jotka eivät
+luulisi itseään viisaammiksi."
+
+
+
+
+III.
+
+
+Oli todellakin totta, mitä vanha Tarkki kertoi, että Uuteentaloon oli
+tullut opettaja. Se oli eräs ylioppilas, joka oli saanut tuon tärkeän
+tehtävän, opettaa nuorta Heikkilää kelpo virkamieheksi, uskonnon,
+valta-istuimen ja isänmaan tukeeksi; sillä jokainen, joka antautuu
+kruunun palvelukseen, pitää sen velvollisuutenaan. Nuori mies, joka
+tämän toimen oli saanut, oli aivan yksinkertaisesti nimeltään Lehtonen,
+mutta hän oli etevä poika ja kotiopettajaksi oli hänen määrännyt
+pehtorinsa yliopistossa, professori Maununpoika, joka vanalta
+ystävältään kapteenilta oli saanut näin kuuluvan kirjeen:
+
+  "Kiireesti, Uudessatalossa 2/XII 1830.
+
+  Veli!
+
+  Poikani on nyt kymmenen vuotta, enkä minä jaksa oppia hänen
+  päähänsä ajaa -- joko hän on tölppöpää tai sitte nero; sillä
+  luonnollisella tavalla ei hän voi mitään oppia. Lähetä sentähden
+  minulle mies, jolla on enemmän kärsimystä kuin minulla, että
+  saan tietää, kelpaako poika Kuninkaallista Majestetia ja kruunua
+  palvelemaan tai ei. Entiseltään on jo tarpeeksi monta kelvotonta
+  yhtähyvin oppineissa kuin muissakin, niin ett'ei minun poikani
+  tarvitse enentää niiden lukua. -- Rakas veli, sinä tunnet ja
+  tiedät mielipiteeni. -- Tervehdä rouvaasi ja lapsiasi
+                                            vanhalta Heikkilältä."
+
+"Tuo kunnon kapteeni Heikkilä on jotenkin omituinen ihminen," arveli
+professori kääriessään kokoon tuon hullunkurisen kirjeen. "Herra
+Lehtonen saa tyytyä häneen semmoisena kuin hän on ja myöntyä hänen
+pieniin oikkuihinsa; mutta hän palkitsee hyvästi ja sydämensä on
+läpikotaisin hyvä, jalo ihminen, josta pidän kuin omasta veljestäni."
+
+Sekaisilla tunteilla, niin kuin sanotaan, nousi tuo nuori mies reestä,
+nähdäkseen ensikerran tuon omituisen ihmisen silmästä silmään. Hän ei
+milloinkaan ollut nähnyt ihmistä, jota olisi saattanut sanoa
+erinomaiseksi, sillä keiloissa on kuningas ainoa erinomainen, sentähden
+että sillä on pää ja niinhän on ihmistenkin kesken. Kelpo Lehtonen oli
+vaan nähnyt yhdentapaisia ihmisiä; vaan nyt oli hän kohtaava ihmisen,
+joka valettaissa ei ollut onnistunut eikä siis ollut muiden tapainen.
+
+Kaptenin ulkomuodossa ei ollut mitään erinomaista. Hän oli pieni, laiha
+mies, hyvin terävillä kasvojen piirteillä, tuuheilla kulmakarvoilla ja
+vähän kaljupäinen.
+
+"Vai niin, Maununpoika voi hyvin. -- No, miten hoitaa hän
+professori-virkaansa?"
+
+"Hyvin kaikkein mielestä."
+
+"Istukaa, herra! -- vai niin; ja hänellä on sävykäs vaimo? Istukaa,
+herra! se vaivaa minua kun te seisotte minun istuessani."
+
+Kapteeni oli todellakin irtautunut, mutta mukavammin kuin tavallisesti
+istuessa; hän oli nojallaan sohvalla, jalat tuolilla.
+
+"Hänellä on viehättävä perhe."
+
+"Vai niin. Polttaako herra tupakkaa?"
+
+"Poltan vähän."
+
+"Pitäkää piippuun siis, tupakkaa on tuolla."
+
+"Kiitän nöyrimmästi."
+
+"Nöyrimmästi?" kertoi kapteeni kylmästi; herra Lehtonen punastui ja
+ajatteli: tuopa hassunaikainen patruuna!
+
+"Jättäkää kursailut ja sievistyslauseet, herra; jos teitä haluttaa
+polttaa, niin ottakaa piippu, jos ei, niin antakaa olla. Täällä te nyt
+olette kuin kotonanne ja elätte niin kuin vaan parhain tahdotte. Niin,
+se oli oikein," lisäsi hän ystävällisesti, kun herra Lehtonen melkein
+suuttunena otti piipun ja pani siihen tupakkaa.
+
+Herrat olivat pian järjestyksessä; mutta kapteeni keskeytti kohta
+alkavan keskustelun ja sanoi: "Kutsukaa piikaa tuosta ovesta, nimensä on
+Mertta, -- meidän kai tulee tutustua poikaan."
+
+"Niin, olisi hauska nähdä häntä," sanoi kotiopettaja ja meni, vaikka
+vastenmielisesti, näytetylle ovelle ja huusi: "Kapteeni kutsuu Mertta
+neitsyä tänne!"
+
+"Ei toki niin, herra, oletteko riiviössä!" huudahti kapteeni hypähtäen
+istualtaan ja kertoi käskynsä: "kapteeni kutsuu Mertta piikaa tänne. --
+Luulen että nuo Upsalan professorit eivät opeta oppilaitaan
+punnitsemaan sanojaan."
+
+Kotiopettaja oli vastata jotenkin terävästi; mutta Mertta tuli samassa
+ja sai käskyn hakea Erkkiä.
+
+"Kyllä, Erkki on tuvassa puusepän työtä tekemässä," oli vastaus.
+
+"Käske hän tänne semmoisena kuin hän on," sanoi isä; "istukaa, herra!
+Totta puhuen on poika, semmoinen kuin hän onkin, kiltti poika, mutta
+saada hän lukemaan, kas siinä vastus, ja sitäpaitse olen minä kenties
+kykenemätön lapsia opettamaan."
+
+"Siihen tarvitaan erityistä tottumusta," sanoi kotiopettaja.
+
+Pian tuli Erkki. Hän oli vahva ja ijälleen hyvin vaurastunut poika.
+Kasvonsa olivat suorat ja rehelliset, silmänsä vilkkaat ja älykkäät.
+Herra Lehtonen ajatteli sentähden heti: "typerämpien poikien olen
+nähnyt suorittavan tutkintonsa."
+
+Kotiopettaja alkoi keskustella ja huomasi kohta pojan olevan
+teräväpäisen, sekä että hänellä oli vilkas käsityskyky, joka usein
+sattui lystilliseksi.
+
+"Kuulustelkaa mitä hän osaa; vanha mamselli on opettanut hänelle
+katekismoa ja minä historiaa, maatiedettä ja vähän latinaa; mutta
+itsekään en osaa juuri mitään, opetus ei ole sen tähden onnistunut.
+Luullakseni on mamsellin opetus paras, sillä hänen ainettaan on poika
+oppinut kuin papukaija ja sehän on keino tulla oppineeksi mieheksi.
+Historiassa on hänellä omat ajatuksensa ja hän väittelee minun kanssani
+niin ett'en kestä sitä."
+
+Herra Lehtonen hymyili surkutellen isä raukan huolia, ajatellen oman
+etevyytensä tekevän vaikutuksen. Katekismoläksyt olivat todellakin
+papukaijan tavoin opitut, mutta historiaa oli nuori herra suvainnut
+tutkien lukea. Vuosilukuja ei hän niin säntilleen muistanut, mutta
+aikakausista muodosti hän kuvauksia ja arvosteli toimivia henkilöitä
+niin elävällä vakuutuksella, kuin jos olisi hänellä ollut kunnia
+persoonallisesti heitä tuntea, Kauvan ei kestänyt, ennen kun jo
+opettaja ja oppilas väittelivät, ja jollakin tavalla päästäkseen
+asiasta, keskeytti herra Lehtonen keskustelun sanoen: "no niin, paljoa
+ei Erkki osaa, mutta kyllähän harjaantuu." Itsekseen ajatteli hän:
+"Jumala varjelkoon jokaista köyhää ylioppilasta saamasta tuommoisia
+oppilaita!"
+
+"Mene ulos, Erkki", sanoi isä; "huomenna on sinun lukeminen tämän
+herran edessä."
+
+"No, mitä pidätte pojasta?"
+
+"Hän on reipas poika."
+
+"Kyllä, kelpo poika hän on; mutta koetelkaa nyt, mihin hän kelpaa,
+neljäntoista päivän kuluttua tahdon tietää hänen loppuehtonsa."
+
+"On vaikeata niin lyhyessä ajassa..."
+
+"Nähdäkö, kelpaako poika lukemaan tai ei? Sitä en tahdo uskoa; jos hän
+lukee, niin hänen pitää mennä pitkälle -- raukaksi hän ei saa jäädä."
+
+Neljätoista päivää oli kulunut. Opettaja pyysi pitennystä, se
+myönnettiinkin. Vihdoin oli kausi kulunut ja herra Lehtosen tuli tehdä
+tili vaikutuksestaan.
+
+Tultuaan kapteenin luo, näki hän siellä olevan vieraita. Kapteeni istui
+vanhalla tavallaan ja melkein yhtä mukavasti istui eräs vanha
+sotilaskin piisin vieressä. Vanha mies nousi istualtaan ja kumarsi
+syvään maisterille, joka vaan huolimattomasti nyökäytti päätään ja
+lähestyi kapteenia pyytääksensä puhutella häntä yksinään. Vaan kapteeni
+katsoi häneen terävästi sanoen: "herra varmaankaan ei tiedä, kuka tuo
+ukko on, kosk'ette näe häntä."
+
+"Minäkö en näe? Kyllä, mutta minä en tunne häntä."
+
+"Niin, katsopas, Tarkki, tämä on meidän kotiopettajamme," puuttui
+kapteeni puheesen, "hyvin kiltti, lukenut mies; ja hän tuolla, tuo
+ukko, on vanha Tarkki, joka silloin taisteli kuninkaansa ja isänmaansa
+puolesta, kun herra tuli kouluun. Hän on monta kovaa kokenut, vanha
+Tarkki -- istu, vanha toveri! Istukaa, herra, ja jutelkaamme hetkinen!
+Vai niin," sanoi kapteeni vähän ajan vaiti oltuaan, "poika on hullu."
+
+"Niin on; mutta sekä mummo että minä olemme koettaneet opettaa häntä
+viisastumaan ja äiti raukkansa on itkenyt katkeria kyyneleitä, mutta
+kaikki on samantekevää."
+
+"No," jatkoi kapteeni kääntyen opettajan puoleen, "no miten on Erkin
+laita?"
+
+Herra Lehtonen näyttäytyi arvelevalta. "En voi sanoa mitään
+lohdullista."
+
+"Vai niin! No entäs sitten?"
+
+"Erkillä on hyvä käytännöllinen pää, käytännön hän heti käsittää, mutta
+itse tieteellisen perustuksen hän jättää, unhottaa; sanalla sanoen,
+hänellä, suoraan puhuen, ei ole halua."
+
+"Vai niin," myhäili kapteeni.
+
+"Niin," jatkoi maisteri, "minusta todellakin tuntuu ikävältä sanoa
+olevani liikaa täällä."
+
+"Hm, se oli ikävää maisterille. Vai niin; se on teidän vakuutuksenne,
+ett'ei Erkistä ole kirjamieheksi?"
+
+"En tahdo väittää, ett'ei hän jollain tavalla voisi hinata eteenpäin ja
+ottaa kameraali-tutkinnon, mutta..."
+
+"Jumalan kiitos," sanoi kapteeni ja nousi istualtaan; "minä
+todellakin pelkäsin teidän pelkästä kohteliaisuudesta sanovan Erkin
+professori-ainekseksi. Jumalan kiitos! Kiitoksia herra! Vai niin, te
+pidätte siis itseänne liikana täällä?"
+
+"Niin, en luule voivani..."
+
+"Jumalan kiitos siitä!"
+
+Maisteri loukkaantui tietysti, vaikka jo jotenkin oli tutustunut
+isäntäänsä. "Niin, minä olen valmis lähtemään huomenna."
+
+"Vai niin, mutta oletteko toiminut niin, että jotakin hyötyneenä nyt
+lähdette Upsalaan?"
+
+"Enpä niinkään, mutta jos kapteeni tahtoo niin..."
+
+"En minä maksa palkkaa tyhjästä," sanoi kapteeni naurahtaen.
+
+"Minä en voi sitä vaatiakaan," sanoi kotiopettaja suuttuneena.
+
+"Ja te luulette, ett'ette olisi saanut täyttä palkkaanne, vaikka
+olisitte lähtenyt ensimäisenä päivänä? Puhukaamme järkevästi. Eihän
+teillä nyt ole mitään tekemistä Upsalassa, eikö niin?"
+
+"Niin, en voi kieltää otaksuneeni, että olisin poissa koko vuoden."
+
+"Siinä tapauksessa jäätte paikallenne ja annatte Erkin lukea niin
+paljon kuin tahdotte, vähän lukea ei taida haitaksi olla; mutta te
+saatte tänne toisen opetettavaksenne -- sen hankkii Tarkki. Sinä Tarkki
+menet Veräjätuvasta noutamaan tänne Antti Pietarin."
+
+"Oi, miten poika ihastuneekaan!" sanoi Tarkki ja hänen pulleat
+silmänsä kiilsivät ilosta. Se ilahutti aina vanhaa Tarkkia, kun näki
+muita iloisina ja sen tähden oli hän semmoinen retus kuin hän oli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Veräjätuvassa syntyi iloa kattoon saakka, niin kuin sanotaan, Tarkin
+tuodessa sanomaa. Mummo kiitti Jumalaa, joka huojensi hänen suurinta
+suruaan, sillä hän oli varma siitä, että Antti Pietari luopuisi
+hullutuksestaan, kun saisi kokea miten vaikeata on todenteolla lukea.
+Tähän johtopäätökseen oli hän tullut siitä, kun hän oli nähnyt,
+millä riemulla koulupojat tulevat kotiin lupa-ajoiksi ja miten
+vastenmielisesti he taas palaavat kouluun. Tästä oli hän päättänyt
+lukemisen olevan vaikeata työtä, jota kukaan ei valitsisi, jos valinnan
+vapaus olisi.
+
+Antti Pietari sitä vastaan näki jo hengessään itsensä haudatuksi
+kirjojen keskelle, lukien niitä kaikkia, niin kuin mehiläinen, joka
+lentää kukasta kukkaan, sekä makeisiin että katkeriin, mutta kaikista
+imee vaan hunajaa. Hänestä tuntui juuri kuin hän, ikään kuin erämaassa,
+yht'äkkiä olisi huomannut virkistyttävän lähteen, tai ikään kuin
+haaksirikkoon joutuneena olisi tuntenut noissa lauhkeissa
+tuulahduksissa hajua maalta, joiltakin ihanilta maustinsaarilta.
+
+Seuraavana päivänä oli Antti Pietari täydessä työssä. Hänen voimansa ja
+halunsa vaan enenivät eivätkä suinkaan, niin kuin mummo oli
+edellyttänyt, vähentyneet.
+
+Olipa Uudessatalossa kaksi, jotka sydämensä pohjasta surkuttelivat
+toisiaan. Erkki surkutteli Antti Pietaria, joka ei parempaa ymmärtänyt,
+kuin istua kököttää kirjan ääressä; Antti Pietari taas Erkkiä, kun ei
+häntä huvittaneet tutkimukset, vaan hän mieluummin teki työtä. Kumpikin
+piti itseään onnellisempana ja niinhän tulee ollakin.
+
+Kotiopettaja kertoi Antti Pietarin hyvästi edistyvän. "Hän on
+todellakin harvinainen poika; jos hän olisi parempien ihmisten lapsia,
+voisi hän mennä pitkälle."
+
+Kapteeni käänsihe aivan kuin jokin olisi häntä pistänyt. "Mitä,
+parempien ihmisien? Vanhempansa ovat rehellistä väkeä ja se on suuren
+arvoista. Sitä paitsi näette, hyvä herra, Jumalamme jakavan oikeuden
+mukaisesti."
+
+"Minä en ymmärrä teitä, herra kapteeni."
+
+"Vai niin, herra ei ymmärrä, että minun poikani saa talon eikä kelpaa
+lukijaksi; Antti Pietarilla ei ole tilkkuakaan maata, mutta hänellä on
+halu lukea -- mikä on seurauksena siitä? Se että Erkistä tulee
+talonpoika ja Antti Pietarista herra -- sitä on Jumala tarkoittanut."
+
+"Voi niin olla."
+
+"Niin, se ei ainoastaan 'voi niin olla,' vaan se on varma, herraseni!"
+
+"Minä en sitä epäile," sanoi herra Lehtonen huultaan purren, osaksi
+suuttumuksesta, osaksi nauruaan pidättääkseen; sillä herra kapteenin
+ulkomuoto ilmaisi hänen nyt olevan filosofin.
+
+"Katsokaas, herra, kun tulette maailmaan, niin tulette huomaamaan
+ihmisten olevan oikeen hyviä kun vaan saavat paikkansa, oikean
+paikkansa. Miltä näyttäisi jos istuttaisi hedelmäpuita kivikkomäkiin ja
+katajapensaita puutarhaan? Hedelmäpuut jäisivät hedelmättömiksi; ja
+vaikka satoja kertoja ymppäisi omenia ja kirsikoita katajapensaisiin ja
+vaikka niitä pensaita siistisikin, niin että olisivat puiden näköisiä,
+niin ymppäys ei vaikuttaisi mitään ja pensaan latva olisi niinkuin
+ennenkin katajaa. Kertokaa sitte minulle, että valtiossa ja kirkossa
+käy huonosti, niin vastaan minä: asettakaa hedelmäpuut sinne, missä
+niiden tulee olla ja antakaa männyn ja kuusen kasvaa vapaana metsässä,
+älkääkä luulotelko voivanne saksilla ja ymppiveitsillä niitä muiksi
+muodostaa, niin kaikki paranee. Oikein mieltäni kääntää, kun näen,
+miten joka päivä ja hetki tehdään tuhmia kokeita, eikä tahdota käsittää
+sitä, että se on taipumus, eikä tuo niin sanottu kasvatus, joka määrää
+mihin kukin kelpaa."
+
+"Niin eivät kaikki ajattele."
+
+"On lystillistä kuulla, miten ihmiset ihmettelevät venäläisiä, jotka
+liitupalasella merkitsevät rekryyteinsä selkiin, mitä kustakin tulee:
+tuosta pillinpuhaltaja, tuosta tykkimies, tuosta torven soittaja ja
+tästä kemisti rakettijoukkoon. Sitä sanotaan julmuudeksi; mutta kun me
+paremmat ihmiset piirustamme lastemme selkiin ja kreivit kirjoittavat
+samoin: 'Tästä tulee _valtiomies_, tästä _kenraali_ ja tästä
+_hovimies_,' vaikka Herramme selvästi on valtiomiesainekseen
+painanut merkin, joka ilmaisee, että hän olisi taitava rummuttaja,
+kenraaliainekseen, että hän osaisi parkita vuotia ja valmistaa nahkaa
+ja hovimiesainekseen, että hän kelpaa postiljooniksi, niin se on yhtä
+julmaa ja käy yhä julmemmaksi, jos merkitään torpparin lapsiin, että
+niistä pitää tulla torppareita, sen tähden, että he ovat syntyneet
+torpassa."
+
+"Mutta on todellakin harvoja paremmissa ihmisissä, jotka niin
+ajattelevat."
+
+"Se on sen tähden, ett'eivät ajattele niin mitään."
+
+Herra Lehtonen nauroi.
+
+"Siinä ei ole naurettavaa. Herra, mitä vanhempien tulee harrastaa?
+Voimiansa myöten auttaa lapsiaan onnellisuuteen ja omavaraisuuteen. No,
+hiisi vieköön! tekeekö joku silloin lapsensa onnelliseksi, kun
+huolimatta hänen taipumuksestaan suutarin työhön, pakoittaa hänen
+lukemaan kieliä ja valtiotiedettä, tehdäkseen hänestä umpimähkään
+valtiomiehen? Suutarituolilla olisi hänestä tullut kelvollinen,
+kunnioitettu ja itsenäinen mies, mutta töyrytuolilla tulee hänestä
+kaksimielinen nukke, joka on riippuvainen kaikista ja etupäässä
+armoista -- raukka, joka istuu siinä armontullen, häälyen ja joka hetki
+on vaarassa taittaa niskansa. Sehän on huolenpitämistä lastensa
+onnesta?"
+
+"Nuo mietteet ovat tosia."
+
+"Niinpä niinkin; ja kuitenkin ihmettelette, kun mieluummin näen
+Erkistäni tulevan itsenäisen talonpojan, kuin virkamiesraukan, joka
+alati olisi toisista riippuvainen sen tähden, ett'ei hän siksi kelpaa
+ja taas mieluummin näen Antti Pietarin olevan kelpo virkamiehenä kun
+kelvottomana työmiehenä."
+
+"Enpä niinkään."
+
+"Me emme väittele siitä asiasta," sanoi kapteeni hymyillen, "onhan se
+päivän selvä ja niin selvä, että Tarkkikin ajattelee niinkuin minä."
+
+"Sehän on miellyttävää," sanoi herra Lehtonen pilkallisesti.
+
+"Niin, Tarkki ei olekaan tuhma mies. Ell'eivät ihmiset olisi olleet
+typeriä, olisi Tarkki nyt novellinkirjoittaja tai sanomalehden
+toimittaja -- siksi olisi hän sopinut paremmin kuin sotamieheksi ja hän
+voisi myöskin nyt paremmin. Niin se on, herra! Jos Ludvik XVI olisi
+saanut ruveta lukkosepäksi ja Aadolfi Fredrik sorvariksi niin kuin
+Herramme tahtoi, Kustavi III näyttelijäksi, Fredrik I jahtimestariksi
+ja itse Kaarlo XI kauppiaaksi, niin olisivat kaikki asiat toisin."
+
+"Mietteenne ovat omituisia."
+
+"Oi, halpoja ovat kaikkien mietteet, jos niitä tarkastaa; syynä siihen,
+että ne ovat omituisia, on se, että meidän Herramme on omituinen."
+
+"Siis tulee Antti Pietarista kirjamies?"
+
+"Niin; poika saa lukea Erkin asemesta. Ne rahat, jotka tuhlaisin
+pakoittaessani Erkkiä siksi, joksi hän ei kelpaa, maksan nyt
+Veräjätuvan pojasta, tehdäkseni hänestä täydellisesti sen, mikä hänestä
+on aiottu, siinä se."
+
+Siksi se jäi; ja niin sai Antti Pietari oppineen kasvatuksen kun Erkki
+päinvastoin sai oppia hakkaamaan, ajamaan härjillä ja hoitamaan hevosia
+sekä tutkia mieliaineitaan ruohoja, viljalajia, siltoja ja ojia,
+lehti- ja havumetsää, sekä miten maanviljelystä ylimalkaan hoidetaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+On kaksi vuotta kulunut; Stiina on kymmenvuotias.
+
+Nyt on kesä ja Havuvedessä -- kapeassa lahdelmassa, joka tunkeutuu
+metsään, kasvaa ihania valkeita ulpukoita, jotka uivat vedessä kuni
+tähdet sinertävällä taivaalla, uppoutuen ja taas näkyen niinkuin tähdet
+pilvien lomitse. Rannalla istuu Stiina -- hän paimentaa naapurin karjaa
+ja on yksinään koko avarassa metsässä, jossa ainoastaan lehmänkellojen
+yksitoikkoinen helinä muistuttaa elosta ja liikkeestä. Ainoakaan lintu
+ei viserrä, yksikään kala ei loiskuta tyyntä vettä, tuulonen uinailee
+ja korkeudessa liitelee keveitä pilvenhattaroita hitaasti melkeenpä
+tuntumattomasti eteenpäin metsien ja laaksojen yli. Pieni tyttö
+rantakivellä, jalat riippuvat vedessä niin syvällä, että ne koskevat
+hiekkapohjaan.
+
+Tuolla ulapalla, jossa vesililjat kasvavat, on syvää liejua. Eräs
+poika upposi viime vuonna, tultuaan syvälle lahdelle poimiakseen
+ulpukoita. Ahti tempasi hänen syvyyteen; sillä ulpukoissa asuu Ahti, ja
+pienet lapset eivät saa mennä kauaksi aavalle, sillä silloin tarttuu
+Ahti jalkoihin ja vetää lapsen alas syvyyteen, jossa hänellä
+vesiruusu-metsässä on salaovi linnaansa. Siellä kävelevät he sitte
+pitkiä maanalaisia vesikäytäviä myöten, joita valaisee kimaltelevat
+kultakalat ja kauvan käveltyään painaa Ahti erästä joustinta. Iso
+portti aukenee ja nyt tullaan hänen kristallilinnaansa, joka on
+rakennettu timanteista ja säteilee taivaankaaren kaikilla väreillä.
+Aurinko taivaalta luo säteensä meren pinnalle, josta ne murtuneena
+tuhansiin eri värilaseihin tulevat alas hohtavaan linnaan, jonka
+porttien edustalla epätasaisella maanalalla rehoittaa ihania
+merikasvitarhoja, joissa purpuranpunaiset korallipuut levittävät
+lehvänsä, joissa liljoja kasvaa sametinhieneessä ruohossa ja
+tuhansittain erivärisiä näkinkenkiä on hedelminä jokaisella korrella.
+Siinä metsässä käy hänen karjansa laitumella, äärettömän suuria valaita
+ja parvittain lentokaloja lentää lekuttelee puun latvasta toiseen.
+
+Jokseenkin samanlaiset olivat Stiinan mietteet kun hän yht'äkkiä
+niemekkeen takana olevalta lahdelta kuuli raikkaan, mutta ruman äänen
+laulavan:
+
+    Käy orponen metsällä paimenna
+    Ja torvensa vuorilla kaikuu,
+    Ja äänen hän kuulee laineilta,
+    Siell' Ahdin kantelo raikuu.
+    Äl' usko sä viettelyääntä!
+
+"Oi, oi, se on vanha Tarkki, joka onkiessaan laulaa Ulpukan laulua."
+
+    Ja jos tulet mulle sä morsioksi,
+    Tääll' onnesi löydät; sä kultaa
+    Saat vaatteiks, helmiä ruunuksi,
+    Sua joutsenet valkeat soutaa.
+    Äl' usko sä viettelyääntä!
+
+    Hän Ahtia katseli lammella,
+    Min kantelo aalloilla leikkii;
+    Kuu loistaa taivahan kannella,
+    Syän tyttösen oudosti sykkii.
+    Hän kuunteli viettelyääntä.
+
+    Ja Ahti, hän soittaa kantelettaan;
+    Luoja suojele tyttöä köyhää!
+    Ja vuodetta aaltohon valmistetaan,
+    Missä morsian sulhonsa löytää.
+    Hän uskoi jo viettelyäänen.
+
+    Ja Ahti, hän lempii morsiantaan,
+    Se kuolleena aaltohon vaipuu.
+    Ei suutelot saa häntä virkoamaan,
+    Ei lempijän katkera kaipuu.
+    Ei kuule hän viettelyääntä.
+
+    Ja henki on mennyt ja jäi tomu vaan,
+    Ja huolissa itkee nyt Ahti:
+    Suo Luoja, mä armahan ruumiin saan
+    Kun henkensä maasta jo lähti.
+    Hän uskoi jo viettelyäänen.
+
+    Vaan Luoja, hän suuri on armossaan,
+    Hän murheessa lohtua antaa.
+    Tuo juuret jo saa sinihaudassaan,
+    Sit' Ahti nyt helmassa kantaa.
+    Ja nauraa se viettelyääntä.
+
+    Ja valta kun väistyy talvelta,
+    Kesä murtavi taas lumipeiton,
+    Niin Ulpukka kasvaa lammella,
+    Se on kuva kuollehen neidon.
+    Ja nauraa se viettelyääntä.
+
+    Taas Ahti kun soittaa kannelta,
+    Se tahtia nyökkää aina;
+    Siin istua saapi se lammella,
+    Ohi kunnes on koittelun aika.
+    Äl' usko sä viettelyääntä!
+
+"Oi, tuohan oli Ulpukan laulu," sanoi hän itsekseen ja kaikesta, mitä
+hän tätä ennen oli tästä laulusta kokenut yhteen sommitella, muodostui
+nyt kokonaisuus.
+
+Aurinko oli jo mailleen mennyt; vaan Stiina istui vieläkin paikallaan.
+Hetkisen kuluttua nousi hän seisomaan kivelle, jolla oli istunut ja
+lauloi siinä koko Ulpukan laulun puhtaalla, heleällä äänellä, johon
+kaiku metsässä vastasi. Nuori tyttö näytti kirkastuneelta, kun hän
+osasi laulun, jota niin kauvan oli halunnut kuulla.
+
+Äl' usko sä viettelyääntä, lauloi hän. Äl' usko sä viettelyääntä -- nuo
+sanat väristyttivät häntä niin omituisesti; hän ei milloinkaan ollut
+tuntenut niin omituista tunnetta.
+
+Kohta ilma hämärtyi. Hän palasi metsään, pian soi paimentorvi ja Stiina
+ajoi karjansa kotiin. Mutta tultuaan Veräjätuvalle syleili hän äitiänsä
+sanoen: "Enhän minä ole äiditön lapsi, joka kaitsee karjaa! sanokaa
+äiti, enhän ole?"
+
+Äiti katsoi häntä ihmeissään: "Mitä sinä puhut, tyttö? Tuommoista kysyt
+minulta -- olenhan minä sinun äitisi."
+
+"Niin, niin, niinhän se onkin," arveli tyttö otsaansa pyyhkäisten;
+"mutta minusta tuntui Tarkin laulussa: 'Hän orponen metsän paimenna,'
+niinkuin jotakin olisi löyhytellyt ympärilläni, kuin jos joku elävä
+olento olisi lähestynyt minua ja kuiskannut, sinäpä se äiditön oletkin
+-- joka tapaat Ahdin -- mutta älä seuraa hänen viekoittelevia
+säveleitään."
+
+"Rauhoitu, tyttöseni, älä ole lapsellinen!" sanoi äiti katsoen häneen
+surullisin silmin; Stiina tarkasteli häntä tarkkaavaisesti.
+
+Vihdoin kun äiti luuli poistaneensa kokonaan tytön aavistukset, hypähti
+tämä jälleen, katsoi terävästi äitiänsä silmiin ja sanoi: "katso
+minuun, katso minuun, äiti, ja sano: äitisi elää, minä olen äitisi."
+
+Äiti loi silmänsä alas. "Stiina, ole järjellinen, äitisi elää, minä
+olen äitisi." Mutta tuo hyvä vaimo ei katsonutkaan häneen.
+
+"Siis äiditön," kuiski tyttö istuutuen, "äiditön":
+
+    "Käy orponen metsällä paimenna
+    Ja torvensa vuorilla kaikuu,
+    Ja äänen hän kuulee laineilta,
+    Ahdin kantelo raikuu.
+    Äl' usko sä viettelyääntä!"
+
+Näin lauloi hän hiljaa itsekseen ja suuret kirkkaat kyyneleet vierivät
+hänen kukoistaville poskilleen.
+
+"Minä luulen, että hulluttelet, tyttö!" sanoi äiti kaikkien vakuutusten
+ja lohdutusten loputtua; "sinä hourailet."
+
+Silloin katsoi tyttö äitiinsä kauniilla silmillään, joissa vielä
+kyyneleet kiiluivat, ja sanoi: "nyt on taas kaikki hyvin, nyt on Stiina
+iloinen jälleen."
+
+Vaan eipä Stiinaan palannutkaan enään sama iloisuus kuin ennen; hän
+käveli metsässä itsestään uneksien. Hän tunsi, vaikk'ei sitä tietänyt,
+olevansa äiditön -- hän ei tietänyt, mistä etsiä omaisiansa; kotona
+mökissä ei niitä ollut -- sekä äiti että isoäiti eivät olleet hänen.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Tästä tapauksesta tuskin kuukausi eteenpäin, juoksi Erkki, joka oli
+mukana heinänteossa, nuolen nopeudella Uuteentaloon isänsä luokse.
+
+"Isä, tuolla tulee vieraita," huusi hän hengästyneenä; vieraita
+Uudessatalossa, se oli jotakin harvinaista. "Suuret vaunut, kolme
+hevosta edessä ajoivat meidän kujalle ja ovat pian täällä; minä juoksin
+oikotietä ilmoittamaan isälle, isän tarvitsisi ajaa partansa."
+
+Kapteeni siveli leukaansa; siinä oli parta semmoinen, jota maalla
+sanotaan lauvantaiparraksi.
+
+"Hm, vieraita! Eikö toki milloinkaan saa olla rauhassa!" sanoi
+kapteeni, jota kumminkaan kokonaiseen vuoteen vieraat eivät olleet
+häirinneet. Kuitenkaan se ei siitä parantunut. Kapteeni, vaikka vapaa
+ihminen, oli syntynyt ja kasvanut taikauskossa, sentähden ajeli hän
+partansa, sitoi valkean liinan kaulaansa ja pukeusi kauniimpaan
+nuttuun, voidakseen arvokkuudella näyttäytyä kolmihevoisisille
+vierailleen, joilla onneksi oli jokseenkin vaikea päästä leveillä
+vaunuillaan kapealla tiellä, niin että viipyivät tarpeeksi kauan.
+Ankara koirainhaukunta, jonka saivat aikaan kopin seinään sidottu Vahti
+ja Valpas hauskoine perheineen, ilmoitti vaunujen lähenevän; pian ne
+ajoivatkin kartanolle ja kääntyivät portaiden eteen.
+
+Aivan tavallista on maalla tällaisissa tilaisuuksissa rynnätä ulos
+"ottamaan vastaan," niin kuin sanotaan ja jo portailla vakuuttaa, miten
+hauskaa oli, että ystävät tulivat; mutta kapteeni Heikkilä ei pitänyt
+väliä siitä tavasta, hän vaan käveli salissa edes ja takaisin vähän
+suuttuneena siitä, kun hän oli pakoitettu pukeutumaan valkoiseen
+huiviin ja koreesen takkiin, joka oli ahdas kainaloista. Se ei myöskään
+ollut tarpeen, sillä suuria vaunuja koristi kaksi lakeijaa takana ja
+äärettömän suurilakkinen ajaja edessä.
+
+Nuori herra hyppäsi vaunuista ja ojensi kätensä pienelle, vähän
+köyrylle ja jotenkin vanhalle naiselle, joka rakkikoiran seuraamana
+hitaasti ja varovasti astui vaunuista; häntä seurasi mamselli, kantaen
+hattukoteloa.
+
+"Olemme siis perillä. Hyvin kaunis tuo kastanja tuolla. -- Anna voisi
+ottaa kukan puusta!"
+
+"Anna! Kreivinna käskee teitä ottamaan kukan kastanjasta," kertoi
+nuoriherra.
+
+"Kas niin, rakas Teodor, nyt menemme sisälle. Kai tuo kapteeni kotona
+on -- hm, hm."
+
+Nuori mies tarjosi tädilleen käsivartensa ja he menivät.
+
+Valpas ei ollut tuttu, vaan nuuski vanhaa naista jotenkin armottomasti;
+hän sanoi sen tähden: "Pekka ajakoon pois tuon pahan eläimen, se muuten
+varmaankin nielasee minun pikku Katalaanini -- se vapisee, eläin
+raukka, ja sydämensä sykkii kuin kieli kellossa."
+
+Vihdoin astuivat he saliin, jossa kapteeni oli asettautunut keskelle
+lattiaa.
+
+"Nöyrin palvelianne," sanoi kapteeni.
+
+"Onko minulla kunnia nähdä kapteeni Heikkilä?"
+
+"On, on niinkin," sanoi kapteeni tähystäen vanhaa naista, joka
+merivihreillä silmillään katsoi häntä.
+
+"Hm," toisti akka järjestellen harmaata läninkiään, avaraa
+matkapukuaan, jota nimitetään mukavaksi epämukavaan asti: "hm, minua
+ilahduttaa nähdä teitä, rakas kapteeni."
+
+"Vai niin," sanoi kapteeni sellaisella kasvojen muodolla kuin jos hän
+olisi juonut etikkaa; "en tiedä nimeänne, hm..."
+
+"Sallikaa minun esitellä kreivinna Tigerstjerna."
+
+Kapteeni vavahti vähän, vaan malttoi mielensä ja sanoi: "vai niin,
+nöyrä palvelianne, tehkää hyvin ja istukaa!"
+
+"Minun nimeni on myöskin Tigerstjerna," sanoi nuori mies, "muuten on
+minulla virka kuninkaallisessa kansliassa."
+
+"Sinä et mainitse, että olet kamarijunkkari," muistutti vanha kreivinna
+istuutuen nojatuoliin.
+
+"Oi, onhan selvää, että häveliäisyys esti hänen lausumasta jotakin niin
+halpamaista," sanoi kapteeni, joka näytti äkäytyneeltä ja halukkaalta
+ruveta riitelemään, jos vaan sattumus olisi suonut tilaisuutta.
+
+Vanha nainen alkoi puhua ilmasta, teistä ja viimein talon koirista.
+"Teidän tuo mustanne, rakas kapteeni, on koko peto, se nuuski minua,
+murisi juurikuin olisin ollut käypäläinen."
+
+"Se oli Valpas, niin, se koira on taitava kasvojen tuntija," oli
+kapteenin vastaus.
+
+"Katalaani raukka, pikku elukka! -- Otapas Teodor laukustani muutama
+pieni leivos -- ei, ei niitä, ne ovat Ehrenkrok'in karamellia -- niin,
+juuri tuo -- oi, miten makeata se syö, tuo siunattu eläin!" sanoi
+harmaisin puettu rouva; "kapteeni pitäisi myös tämmöisen pienen koiran.
+Laulapas Katalaani! Kas niin, istupas laulamaan, niin saat jotakin."
+
+Tuo pieni vilkkusilmä lemmikki istuutui ja alkoi ulvoa muutamia
+säveleitä. Tuo olisi kentiesi huvittanut jotakin muuta, vaan ei
+kapteeni Heikkilää, joka monesta syystä oli suuttunut sydämensä
+syvimmästä. Kun nyt näin oli pääty alkuun, alkoi armo varsinaisen
+asiansa.
+
+"Kapteeni on varmaankin kuullut nimeni jo ennen?"
+
+"Niin -- olenpa kyllä," oli lyhyt vastaus.
+
+"Jos kapteeni oli poikani yhteydessä erään ihmisen kanssa, joka..."
+
+"Joka kuoli ja haudattiin niinkuin teidän poikannekin, rouva
+kreivitär," keskeytti kapteeni hänen äreästi.
+
+"Oi Jumalani, se oli suuri tappio, rakas kapteeni! Minä todellakin
+surin häntä kovin, todellakin..."
+
+"Todellako?"
+
+"Huolimatta hänen kevytmielisyydestään, oli hän ainoa elossa oleva
+lapseni."
+
+"Vai niin -- ja hän kuoli kuitenkin."
+
+"Hän pääsi toki tuosta yhteydestä."
+
+"Pääsi kyllä."
+
+"Vai niin, tuo ihminen on kuollut?"
+
+"Niin ihmiset ovat kuolleet."
+
+"Ketkä?"
+
+"Sekä mies että nainen, senhän tiedämme?"
+
+"Vai niin, mutta minä tarkoitan sitä ihmistä, joka..."
+
+"Joka kuoli ensin -- se oli mies."
+
+"Ei, ihmistä, hm..."
+
+"Joka kuoli viimeiseksi, se oli nainen."
+
+"Hyvä. Olen kuullut kerrottavan, että kapteeni Heikkilä otti hänen
+holhotakseen."
+
+"Vai semmoistako olette kuulleet?"
+
+"Niin, sekä että hänellä oli lapsi, josta te pidätte huolta."
+
+"Aivan niin."
+
+"Elääkö lapsi?"
+
+"Elää kyllä."
+
+"Onko se poika vai tyttö?"
+
+"Tyttö."
+
+"Kaunis ja hyvin muodostunut?"
+
+"Hän on äitinsä näköinen."
+
+"Vai niin, ihminen oli kaunis."
+
+"Niin oli sekä hyvä tyttö, jalo tyttö, siksi kun..."
+
+Vanha nainen ei näyttänyt kuulleen häntä vaan pitkitti: "Kapteeni
+käsittänee, että minulla, joka nyt olen lapseton, on jonkinlainen
+oikeus ottaa lapsi hoidettavakseni, vaikka se todellakaan ei olisi
+velvollisuuteni."
+
+"Velvollisuutenne se kyllä olisi ollut, mutta oikeutta siihen ei teillä
+koskaan tule olemaan," muistutti kapteeni.
+
+"Emme nyt tahdo kuitenkaan riidellä sanoista, vaan minä suunnitin
+matkani tämän kautta kun tulin Strömstadista -- olen kylpenyt
+Strömstadissa ja tunnen itseni paljoa keveämmäksi entisestään --
+suunnitin matkani tämän kautta, viedäkseni täältä tuon onnettoman
+lapsen."
+
+"Onnettomanko? Minun nähdäkseni on hän varsin onnellinen."
+
+"Hän on kentiesi tässä talossa?"
+
+"Hän on Veräjätuvassa maantien varrella."
+
+"Hyvänen aika, Teodor, hän oli varmaankin se tyttö joka avasi meille
+veräjän. Sinä sanoitkin, että hänen kasvonsa olivat hienonlaiset --
+mutta olihan tuo raukka avojaloin."
+
+"Niin, armollinen täti, hän oli ihana lapsi."
+
+"No näyttikö hän tyytymättömältä?" kysyi kapteeni.
+
+"Ei, mutta hän ei tiedä mitään parempaa. Nyt, rakas kapteeni, olisi
+aikomukseni ottaa hän luokseni ja kasvattaa hän."
+
+"Ja tunnustaisitteko hänet poikanne tyttäreksi."
+
+"En, Jumala varjelkoon, mitä ajattelette, rakas kapteeni! Sehän olisi
+jälleen saattaa esille tuo onneton historia."
+
+"Vai niin; no mitä sitte aiotte hänestä, jos saa kysyä?"
+
+"Oi, hänestä voisi tulla sävykäs ihminen ja sitte voisin naittaa hänen
+jollekin kirjanpitäjälleni tai ehkäpä jollekin pehtorille."
+
+"Vai niin; mutta yhtä hyvin voi hän mennä naimisiin torpparin kanssa."
+
+"Minä tarkoitan tytön parasta."
+
+"Niin, täti valvoo tytön etua," sanoi nuori herra. "Hänen kärsimisensä
+liikuttaa tädin jaloa sydäntä."
+
+"Oliko hänen jalkansa kipeä, kosta hän kärsi?" kysyi kapteeni.
+
+"Ei, mutta herra kapteeni käsittänee, että eläminen torpassa raakain
+ihmisten parissa on onnettomuutta."
+
+"Voi olla raaka kahdella tavalla: käytöksessä ja menettelyssä -- raaka
+pään suhteen tai sydämestään raaka. Onpa köyhää kansaa, jonka sydän on
+sivistynyt ja sivistynyttä väkeä, joka on läpikotaisin raakaa kuin
+skoonilainen limppu, vaikka kuori on kovaksi palanut, kiiltävä ja
+kelpaamaton," lausui kapteeni kiivaasti. "Sanalla sanoen, tytön on hyvä
+olla, hän ei tarvitse herrasväen sääliä eikä apua -- hän ei sovi
+kamarineitsyeksi eikä naitettavaksi -- sanalla sanoen -- hän jää
+tänne."
+
+"Herra kapteeni puhuu joksenkin kiivaasti," sanoi kamarijunkkari.
+"Herra kapteenin tulisi muistaa, että kreivinna on vielä heikonlainen
+kylpömisensä jälkeen sekä että nainen on tunteellinen."
+
+"Suokaa anteeksi, puhun levollisesti; puhukaamme levollisesti!"
+
+Kapteeni istui ja tarttui vanhan naisen laihaan käteen. "Kuulkaa,
+kreivinna, nyt puhumme kokonaan liioittelematta."
+
+
+
+
+VI.
+
+
+"Olipa," alkoi kapteeni vakavasti, vaan, niinkuin näytti, liikutettuna;
+"olipa aika, jolloin minäkin olin nuori, olin kadetti -- minä olin
+iloinen poika, kumppanieni ja opettajieni rakastama."
+
+"Niin, olen kuullut kapteenin olleen erittäin edullisesti merkillisen,"
+keskeytti hänen kreivinna ikään kuin lujittaakseen keskustelua.
+
+"Älkää keskeyttäkö minua; antakaa minun puhua! -- Minä olin nuori,
+iloinen ja vähän haaveksiva -- ja olin vaan kahdeksantoista vuotias.
+Silloin kävin usein erään pääkaupungissa asuvan yksityisen opettajan
+herra Dumond'in luona. Hän oli lyhyt ranskalainen, vilkas niinkuin koko
+hänen kansansa -- hän oli siirtolainen; hänen oli täytynyt paeta
+isänmaastaan saman asian tähden, joka teidän pojaltanne vaati hengen.
+(Vanha nainen haisteli hajuvesipulloaan.) Hänellä oli tyttö -- silloin
+kymmenvuotias lapsi, tuulihattu, iloisin olento minkä koskaan olen
+nähnyt. Hän puhui kanssani ranskaa, satoja kertoja leikimme yhdessä ja
+arvelimme meistä tulevan parin. Vanha siirtolainen hymyili vähän
+isomaisesti; hänen ei päähänsäkään pistänyt, että Adelaidensa vajoisi
+niin syvälle kuin mennä naimisiin korpraali Heikkilän pojan kanssa,
+vaikkapa hänestä olisikin tullut upsieri. Hän oli varma Ranskassa
+tapahtuvasta muutoksesta, entisyyden paikoilleen asettamisesta, jolloin
+Dumondin suku jälleen saisi entisen arvonsa, sen tähden hän kärsi
+nureksimatta ja näytteli kielenopettajan roolia. Mutta hän antoi lasten
+leikkiä, ajatellen: kun Adelaide kerran minun kanssani ilmestyy
+entiseen loistoonsa palanneessa Versaillessa, kun hän esitellään Ludvik
+kahdeksannelletoista ja ympäröidään koko ranskalaisen aatelin vanhalla
+komeudella, silloin unohtaa hän vinttikamarin köyhässä Tukholmassa ja
+tuon kadetti raukan, korpraalin pojan. Vaan tuo hyvä ranskalainen kuoli
+ennenkuin uudistus tapahtuikaan. Napoleon piteli jättiläisvoimallaan
+särkynyttä valtiota koossa, estäen sen sekä kukistumasta että
+vanhoilleen pääsemästä; taikasanallaan, sanallaan 'tulkoon,' käski hän
+hajonneita muuria jälleen kokoutumaan, rakensi uuden Ranskan vanhan
+raunioista. Uuden rakennuksensa rintamuurille asetti hän
+voittoseppeleen, se oli päätöskivi, joka kaiken piti koossa ja vasta
+sitte kun se putosi, kukistui kaikki -- entiseksi soraläjäksi."
+
+"Me joudumme valtiollisiin asioihin, kuulen ma," sanoi kamarijunkkari.
+"Täti on lukenut niin paljon tuosta Bonapartesta että hän voi
+kuvitella..."
+
+"Suokaa anteeksi, minä tein katsahduksen," sanoi kapteeni
+kuivakiskoisesti.
+
+"Tuo Korsikalainen oli vaarallinen ihminen," sanoi kreivinna taputellen
+Katalaansa, joka väristen oikoili hänen sylissään. "Jumalan kiitos,
+että kaikki taas on kunnossa tuossa onnettomassa Ranskassa ja että
+Ludvik Filipin on onnistunut kurittaa sitä vallatonta kansaa."
+
+"Eihän meidän pitänyt puuttua valtiollisiin asioihin," muistutti
+kapteeni, "eikö niin ollut?"
+
+"Niin, enemmän tuosta kieliopettajasta."
+
+"Hän kuoli ennen kun unelmansa toteutuivat, mutta vielä
+kuolinvuoteellaankin uneksi hän saavansa lämmitellä vanhan
+kuningasvallan päivänpaisteessa. 'Olen ollut uskollinen kuolemaan
+saakka,' kuiskasi hän kuollessaan. Silloin oli tyttärensä
+kahdentoistavuotias; se oli 1813, samana vuonna jona Napoleonin tähti
+laski. Minä olin ainoa, joka itkevän tytön tukena olin hänen
+kuolinvuoteensa ääressä. Tyttö tutki isänsä rintaa, sydän oli herennyt
+sykkimästä; hän suuteli vaienneita huulia, hengitys oli tauonnut; tyttö
+katsoi isänsä puoleksi suljettuihin silmiin, niiden loisto oli
+sammunut. Minä olin nuori upsieri; tämä kohtaus liikutti minua syvästi.
+Kuin Adelaide näki isänsä kuolleeksi, syöksi hän syliini sanoen:
+'Heikkilä! Te olitte isäni ainoa ystävä, olkaa minunkin!' Minä sulin
+tuon hyvän lapsen syliini ja lupasin aina olla hänen ystävänsä. Minä
+pidinkin sanani. Eräs perhe otti hänen luokseen opettamaan muutamille
+neidille ranskan kieltä. Tunnetteko sen perheen, rouva kreivinna?"
+
+Vanha nainen oli vaiti, haistellen hajuvesipulloaan.
+
+"Yhdentekevä; tyttö kasvoi siinä perheessä, hänestä tuli kukoistava
+kaunotar, älykäs, nerokas, kaikkien ihmettelyn esine. Ranskalainen
+vilkkautensa oli kokemuksen koulussa saanut jotakin liikuttavaista;
+iloleperrysten keskellä näkyi suru ja suruin ohessa taas ilo. Perheessä
+oli yksi ainoa poika, nerokas ja jalo; hän rakasti tyttöä; mutta tuskin
+oli äiti sitä vielä huomannut, kun jo Adelaide karkoitettiin talosta.
+Hän olisi vajonnut syvälle, mutta rakkautensa pidätti häntä."
+
+"Kertokaa vähän kiireemmin tuo inhoittava seikka," sanoi kreivinna;
+"säästäkää tunteitani!"
+
+"Eiväthän toki omat tekonne liene semmoisia, että ne loukkaavat
+tunteitanne, jos niitä kerrotaan," sanoi kapteeni ja jatkoi: "salainen
+liitto solmittiin nuorukaisen ja tytön välillä, ja seurauksena siitä
+salaisesta rakkaudesta oli..."
+
+"Niin, nyt siis olemme ehtineet lapseen," sanoi akka, "nyt pyydän tuota
+lasta ja te kiellätte sen minulta. Te näette minulla olevan, puhuakseni
+teidän tapaanne, pyhiä oikeuksia."
+
+"Turmella myös tämä lapsi? Ei, rouva kreivitär! Jatkakaamme puhettamme.
+Tuskin vielä aavistitte asian laitaa, kuu jo poikanne sai käskyn lähteä
+Pietariin. Kuka toimitti hänelle sen?"
+
+"Minä. Jollakin tavalla täytyi estää tuota onnetonta yhtymystä."
+
+"Olkoon niin. Samaan aikaan sai tyttö käskyn muuttaa; poliisillakin oli
+luullakseni asiassa tekemistä; oltiinpa nimittää häntä..."
+
+"Siksi, mikä hän oli, katalaksi viettelijäksi," sanoi vanha nainen.
+
+"Hyvä; poikanne joutui epätoivoon ja hukkui Ahvenanmaan ja mannermaan
+välillä -- eikö niin?"
+
+"Niin ainakin toivon sen olleen."
+
+"Ei kreivitär, vieläkin nukkuu omatuntonne, vielä uinailee parempi
+ihmisenne. Poikanne -- murhasi itsensä. Hän ei tahtonut elää. Kukapa
+oli..."
+
+"Rakas täti, tämähän on kauheaa; lähtekäämme pois," sanoi
+kamarijunkkari.
+
+"Hyvä Teodor, minä olen tottunut onnettomuuksiin ja häväistyksiinkin,"
+sanoi kreivinna hieroen ohimoitaan hajuvedellä; "jatkakaa, herra
+kapteeni, suokaa kiusan olla lyhyen."
+
+"Poikanne ei ollut milloinkaan tottunut hillitsemään tahtoaan, sen
+tähden tekikin hän tuon yhtä tarpeettoman kuin typerän päätöksen. Hänen
+sijassaan minä olisin ottanut eron virastani, päästäkseni tottelemasta
+käskyä ja nainut tyttöni sukuni nenän edessä."
+
+"Erittäin hyvin punnittuja lauselmia."
+
+"Punnittuja tai ei, ne ovat aineesen sopivia; mutta tarpeeksi tästä.
+Silloin tyttö kirjoitti minulle, muistutti minua lupauksestani ja pyysi
+turvapaikkaa; mutta semmoista, jossa ei tapaisi ainoatakaan ihmistä ja
+jossa voisi kätkeä itsensä, surunsa ja häpeänsä. Tuolla järvessä,
+kreivitär, on saari, näettekö tammea siellä? -- Sinne siirsin pienen
+tuvan; itse paperoitsin sen; sisustin sen omin käsin, somistin sen niin
+hyvin kuin voin, minä tiesin mitä suru on, olin juuri jäänyt leskeksi,
+oltuani pari vuotta onnellisena. Minä rakensin onnettomalle suojapaikan
+ja suostutin erään vaimon asumaan siellä. Hän on hyvä eukko, vanha
+Mertta Stiina Veräjätuvassa; hänpä olikin ainoa uskottuni. Adelaide
+tuli, kauniina kesäyönä sousin itse hänen Tammisaareen ja asetin hänen
+asumaan pieneen tupaan. Silloin hän taas vaipui syliini ja sanoi: 'Te
+olette pitänyt sananne, kiitoksia! kiitoksia!' ja hän sai itkeä, tuo
+lapsi raukka. Syksymmällä synnytti hän tytön; mutta äiti oli vähällä
+kuolla eikä hän voinut hoitaa lastaan; sen tähden otti eukko lapsen
+mukaansa Veräjätupaan tyttärensä luo; siellä tyttö vieläkin on ja hän
+kastettiin Priitaksi, sen tähden, ett'ei mikään muistuttaisi häntä
+ylhäisestä alkuperästään."
+
+"Se oli teiltä erittäin kauniisti tehty."
+
+"Mutta," pitkitti kapteeni, "mutta sairastaessaan vioittuivat hänen
+aivonsa ja parannuttuansa oli hän ajoittain sekainen; silloin
+kuleksi hän uneksien saarella, asettui pitkiksi ajoiksi rannalla
+oleville kallioille ja lauloi lauluja, joita itse oli sepittänyt
+yksinäisyydessään ja joihin hän itse sävelsi nuotin. Ympäristön
+asukkaat sepittivät sadun, että saarella kummitteli, että siellä asui
+kuninkaan murhaajatar ja tuhansittain kertomuksia toinen toistaan
+kummallisempia kuului hänestä. Mutta kahden vuoden kuluttua oli taas
+saarella hiljaista: levoton henki oli laulanut laulunsa, kannel oli
+vaiennut, keruupipää vaan sen rungolla hymyili niin kuin ennenkin. --
+Nyt tiedätte kaikki, rouva kreivitär," sanoi kapteeni ja nousi
+seisaalleen.
+
+"Minä kiitän tiedoista; mutta minua haluttaa itse kasvattaa lapsi."
+
+"Mutta, hyvä kapteeni," alkoi kamarijunkkari, "te olette jalo, viisas
+mies ja ymmärtänette, että tässä kohden asettautte sallimuksen
+sijaiseksi. En moiti vakuutustanne siitä, että tyttö maalaistyttönä on
+onnellisempi kuin jonkinlaisena jäsenenä meidän perheessämme; myönnän
+hyvin ymmärtäväni syyt siihen; mutta siitä huolimatta käsittänette,
+miten onneton hän olisi, jos hän alkuperänsä saisi tietää eikä silloin
+olisi senlaisessa asemassa, joka jotenkin tyydyttäisi hänen
+vaatimuksiansa."
+
+Kapteeni oli tottunut aina ennen olemaan oikeassa, jonka tähden hän nyt
+vähän hämmästyi tuosta muistutuksesta. Hän tarkasteli kamarijunkkaria.
+"Vai niin, niin, te voitte olla oikeassa; en tahdo olla Jumalan
+sijaisena -- tyttö saa itse valita."
+
+Veräjätupaan lähetettiin sana ja hetkisen kuluttua ilmoitettiin, että
+tyttö ja vanha Mertta Stiina odottivat.
+
+"Käskekää heitä sisälle!" sanoi kapteeni.
+
+Vanha kreivinna oli ottanut lasisilmät nenällensä, sillä ilta alkoi jo
+lähetä ja suuret puut ulkopuolella pimensivät huonetta. Eukko ja
+Priitta tulivat sisälle.
+
+"Täällä on rouva, joka tahtoo puhutella teitä, menkää hänen luoksensa!"
+sanoi kapteeni.
+
+"Hyvää iltaa lapsi," sanoi kreivinna; "noh, hyi sinua Katalaani! Vaiti
+-- hiljaa! (Vov vor rrr vov vov, murisi Katalaani.) Kulkiessani
+veräjästä huomasin sinun, lapsi. (Vov rrr rrr vov vov rrr, sanoi
+Katalaani, pullistaen vilkkusilmiään.) Ole vaiti, pikku eläin, eihän
+kukaan tahdo tehdä sinulle pahaa."
+
+Tyttö niiasi.
+
+"Nyt on kysymys: tahtoisitko tulla luokseni ja olla talossani?"
+
+Stiina katsoi kysyvästi mummoon.
+
+"Senhän toki ymmärrätte, että lapsenne minun luonani saisi kaikki
+paljoa paremmin kuin teidän köyhässä mökissänne. Hänestä tulisi minulle
+kamarineitsy; sillä minä pidän pienokaisesta."
+
+"Oi, sanokaa suoraan, kreivinna, kaunistelematta, minä olen tytön
+isoäiti ja otan lapsen omakseni -- sehän joltakin kuuluisi."
+
+"Isoäitini!" huudahti tyttö ja astui eteenpäin ikään kuin vaipuakseen
+hänen syliinsä; "mutta kuka sitte on äitini?"
+
+"Ulpukka, lapseni!" sanoi kapteeni taputellen hänen päätään.
+
+Vanha kreivinna oli pyörtyä, niin loukattuna piti hän itseään, mutta
+ihminen on kestävä ja vanha nainen taisi voittaa tunteensa.
+
+"Niin, sana on lausuttu, vaikka se sinussa, lapsi, herättää liian
+suuria vaatimuksia; minä olen isäsi äiti _tavalla tai toisella_."
+
+"Te, kreivinna, tarkoitatte, että tavalla tai toisella olitte äiti
+pojallenne," muistutti kapteeni kuivakiskoisesti.
+
+"Poikani ei sinua milloinkaan omistanut, sinä olet avioton, lapsi
+raukka, mutta kuitenkin minä tahdon pitää huolta sinusta. Sinä saat
+tulla luokseni; tule lapsi!"
+
+Stiina syvästi liikutettuna kumartui nyyhkien vanhan naisen jalkojen
+juureen.
+
+"Sinä saat tulla luokseni, minä kasvatan sinun ja sinä voit vielä
+saavuttaa onnen."
+
+Tyttö itki.
+
+"Tahdotkos?"
+
+"Tahdon, isoäitini!"
+
+"Kuuletteko, kapteeni, hän valitsee itse?" muistutti kamarijunkkari.
+
+"Kuulen kyllä."
+
+"Rauhoitu, lapseni, sinä kyynelilläsi vallan tahrit läninkini. Et
+tiedä, miten kaunista minulla on Liljalassa."
+
+Tyttö nousi silmiään pyyhkiellen.
+
+"Paljoa kauniimpaa kuin aavistatkaan."
+
+Tyttö peräytyi askeleen.
+
+"Sinä saat kauniit vaatteet, ehkäpä silkkiset."
+
+Tyttö peräytyi vieläkin askeleen.
+
+"Saat ajella kanssani kaksi hevosta edessä."
+
+"Ei, ei," huusi Stiina haltioissaan, tarttuen mummon kaulaan. "Pitäkää
+minä vielä, mummo, minä en tahdo! En tahdo lähteä Veräjätuvasta."
+
+"Mutta ehkä se on onnesi," kuiskasi akka kyynelsilmin; sillä hän piti
+paljon lapsesta.
+
+"Ei, ei! Kuuletteko mummo:
+
+    "Ja jos tulet mulle sä morsioksi,
+    Niin onnesi löydät; sa kultaa
+    Saat vaatteiks', helmiä ruunuksi,
+    Sua joutsenet valkeat soutaa.
+    Äl' usko sä viettelyääntä!"
+
+lauloi hän hiljaa.
+
+"Mitä tämä on, minä en ymmärrä," sanoi kreivinna; "miks'ei hän nyt
+huoli tarjouksestani, miksi laulaa hän?"
+
+"Oi niin, hän laulaa laulua Ulpukasta, jonka poikanne vaimo lauloi
+seisoessaan järven rannalla. Kansa on kuullut ja oppinut sen."
+
+"Sepä omituista."
+
+"Ei niinkään; siinä laulussaan äiti varoittaa tytärtään -- ja äitiään
+tulee hänen totella enemmän kuin sekä minua että teitä, kreivitär."
+
+"Sinä et tahdo?"
+
+"En, en," jupisi tyttö ja pudisti kiharaista päätään.
+
+"Mutta ajattelepas kaikkea: kauniit vaatteet, komea koti ja kaksi
+hevosta edessä..."
+
+"Ei, ei, en milloinkaan!"
+
+"Minä en siis voi sinua auttaa?"
+
+"Ette, hyvä rouvaseni," sanoi Stiina, pani kätensä ristiin ja kyyneleet
+valuivat hänen poskilleen; "antakaa minun olla köyhänä äidittömänä
+lapsena, joka paimentaa karjaa metsässä; sallikaa minun jäädä."
+
+"Selvästi näkyy," kuiskasi kreivinna miehensä veljen pojalle, "että
+tytär on äidiltään perinyt kiihkeän luonteen."
+
+"Niin on suureksi onneksi," sanoi kapteeni, joka kuuli muistutuksen.
+
+"Matkani tänne oli aivan tarpeeton," sanoi vanha armo noustessaan.
+
+"Eipä muutakaan, sen mukaan kuin minä käsitän," oli kapteenin lyhyt
+vastaus.
+
+Selvää on, että hyvästijättö oli yhtä kursailematon kuin itse siellä
+oleminen. Ainoa, mikä herätti jonkinlaista huomiota, oli se, että ajaja
+ajoi veräjäpieleen ja että kreivinna, joka paraillaan oli ottaa
+virkistäviä lääkkeitä, pelästyksestä kadotti rohtopullonsa. Vähän ajan
+kuluttua rohtojen haju vaan todisti, että Uudessatalossa oli käynyt
+"tunteellinen sielu."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Monta vuotta tämän jäljestä, istui kapteeni nahalla päällystetyssä
+nojatuolissaan ja puheli nykyisen komministerin, entisen kotiopettaja
+Lehtosen kanssa. Postinkuljettaja toi postilaukun; kapteeni aukaisi sen
+ennustavan näköisenä.
+
+"Kirje Antti Pietarilta!" huudahti hän iloisena; "paksu kirje; mitähän
+se sisältää, kun tuntuu niin pehmeältä."
+
+Kirje au'aistiin ja -- Antti Pietari Malmin maisterikirja putosi
+kuoresta.
+
+"Katsokaas vaan -- latinaa," sanoi kapteeni päätään pudistaen ikään
+kuin saadakseen jonkun lauselman liikkeelle, vaan turhaan, ne olivat jo
+kaikki hukkuneet; mutta sen verran ymmärsi hän, että Antti Pietari oli
+tullut maisteriksi ja saanut kunniakirjan; se oli kirjeessä.
+Komministeri katseli iloisin silmin kaunista silkkikangasta, vaan ei
+näyttänyt kuitenkaan niin iloiselta kuin olisi sopinut odottaa. Ei
+paljoa puuttunut, ett'ei tuo hyvänlainen mies tuntenut itseään
+halvemmaksi; hän, opettaja, ei saanut kirjettä -- ja hän, opettaja, ei
+ollut filosofian maisteri.
+
+"Mutta hänpä oli koko poika tuo Veräjätuvan poika!" sanoi kapteeni.
+"Tiedättekö, pastori, minä nimitin hänen Malmiksi, sillä hänessä oli
+jotakin metallin tapaista, oli se sitte kultaa tai pelkkää rautaa; oli
+jotain, joka soi hänen sielussaan, jotain, joka kiilsi hänen silmissään,
+joka sai minun ajattelemaan: tuossa on malmia, jota Jumalan aurinko ei
+saa mitään kasvamaan, sen täytyy sulaa opin ahjossa, niin saadaan nähdä
+mitä kuonan alla piilee. Hm, tuossa on myöskin paketti. Saa nähdä...
+'Herra Komministeri Lehtonen'."
+
+Komministerin kasvot kirkastuivat. "Oh hoh, minuakin oli hän
+ajatellut;" ja ihmetellen kirjeen omituista muotoa, aukaisi hän sen.
+Siinä oli tuoreen laakeriseppeleen puolikas; siihen oli kiinitetty
+paperiliuska, jolle Antti Pietari oli kirjoittanut: "Puolet
+laakereistani tulee hyvälle, valistuneelle ja innokkaalle
+opettajalleni."
+
+Kyyneleet nousivat rehellisen papin silmiin: sillä hänkin oli tavallaan
+osallinen laakerijuhlasta; mutta kapteeni sanoi: "Katsokaas, pastori,
+eipä ollutkaan niin typerää vaihtaa roolia; katsokaapas tuonne, eikö
+ole hauskaa nähdä miten Erkki niittää hyvästi, miten hän johtaa renkiä
+ja on reipas, vahva nuorukainen! Se on toista kuin jos hänestä olisi
+tullut vaikkapa as -- asinum -- tai miten se nyt on?"
+
+"Asinus," ilmoitti pastori.
+
+"Niin, asinus, se merkitsee promotioniaasi, tai jos hän tuskalla olisi
+suorittanut hovioikeuden tutkinnon ja olisi nyt ylimääräinen kymmenissä
+asioissa, saamatta kelpo rengin palkkaa ja vielä vähemmin omaamatta
+rengin kuntoa ja kykyä tullaksensa toimeen maailmassa."
+
+"En voi sitä kieltää."
+
+"Ei, sen uskon minäkin, hitto ollen, koska voin arvotonna pitää
+nimitykset: maisteri ja renki, puhutellessani Antti Pietaria ja
+Erkkiä."
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Ja Ahti hän lempii morsiantaan," lauloi Stiina istuessaan ahkerana
+kangaspuissa. "Ja Ahti hän lempii morsiantaan. Herranen aika, miten
+säikytit minun! Ei, mutta nyt katkesi lanka. No, annas kun solmean --
+tai solmea sinä, Erkki."
+
+"Niin katsopas: Ja Ahti hän lempii morsiantaan."
+
+"Niin, mutta enpä minä kuollutkaan, vaikka minun vähän säikytit."
+
+"Tiedätkös, minä tulin kertomaan uutisia. Nyt on kaikki kunnossa -- 'Ja
+Ahti ei istu nyt lammella, ohi nyt on jo koittelun aika,' -- niin nyt
+on kaikki Niemelässä kunnossa."
+
+"Vai niin, minäpä käyn katsomassa, millaista siellä on. Minun
+luullakseni olet laittanut siellä vähän herrasväen tapaan;
+onhan selvää, ett'ei Uudentalon kapteenin poika voi elää aivan
+yksinkertaisella talonpojan tavalla; mutta jos luulet, että minä hankin
+itselleni muun päähineen kuin myssyn ja tykin, niin olet erehtynyt."
+
+"Niin, ne sopivat sinulle, sen tiedän jo edeltäpäin; mutta katsos,
+siellä on tupa ja kamari, eikä edes maalatuita huonekaluja; sillä mummo
+saa ne huuhtoa hiekalla ja vedellä valkeiksi -- siten näyttää
+talonpojan tupa siistimmältä."
+
+"Aivan niin kuin tiesit minun tahtovani; näes, minua aina on
+suututtanut nähdessäni, miten talonpojat maalaavat huonekalunsa
+vaaleansinisiksi ja punaisiksi ikään kuin likaa peittääkseen tai kun
+olen nähnyt tuvassa petsattuja tuoleja ja koreita akkuna verhoja; sillä
+silloin tietää varmaan sen olevan hyljätyn huoneen, jossa ei kukaan
+asu."
+
+"Ja joka tulee homeelta."
+
+"Ja omenilta tai suolatuilta orjantappuran lehdiltä, joita on sokuri
+astiassa."
+
+"Ei mitään tuommoista. Ainoastaan muutamia tauluja, jotka isäni
+lahjoitti; eihän niistä haittaa ole?"
+
+"Ei suinkaan. Tiedätkö, me otamme kotiimme äitini kuvan, vedenjumalan
+kuvan, tiedäthän, ja kanteleen; ne voivat olla vinnikamarissa, jossa ei
+muita käy kuin me."
+
+Täten keskustelivat nuoret kauvan, miten asettaisivat hauskan kotinsa;
+kumpikaan heistä ei ajatellut vanhaa kreivinnaa ja hänen loistoaan.
+Käykäämme hänenkin luokseen!
+
+Tuo pieni akka istui syvässä tyynyjen ympäröimässä nojatuolissa. Hän
+näytti kivulloiselta, vaan ei kuolevaiselta. Lääkäri oli kuitenkin
+hänelle yhtä välttämätön henkilö joka päivä, kuin kelloseppä oli
+kellojen vetämiseen joka viikko. Lääkärin alituisetta avutta, niin
+kreivitär ajatteli, ei luonto olisi voinut pysyä koossa neljääkolmatta
+tuntia.
+
+Mielestään oli hän uppoavan veneen tapainen; sillä eroituksella vaan,
+että hän ammensi sisäänsä rohtoja pysyäkseen pinnalla. Koko hänen
+elinvoimansa oli kiinapuun kuori, hän oli, niin sanoaksemme,
+läpikotaisin vahvistettu tuolla kallisarvoisella kuorella. On siis
+luonnollista, että lääkäri oli saapuvilla.
+
+"Vai niin, tohtori ei luule sen olevan terveydelleni ja hengelleni
+vaarallista, jos joskus sattuisin ottamaan noita vehreitä rohtoja
+kuusikolmatta tippaa viidenkolmatta sijaan?"
+
+"En luule, siitä olen varma."
+
+"Niin, kas kamarineitsy hätiköitsee joskus ja kaataa liikaa; mutta ne
+ovat harvinaisen väkeviä."
+
+"Erittäin vaikuttavia."
+
+"Tohtori ei voi milloinkaan käsittää miten kipeä oikeastaan olen.
+Tohtori ei vielä tunne minun ruumiini rakennusta. Oi, lääkeneuvoksen
+kuoltua en ole saanut lääkäriä, joka tarkkaan tuntisi kipujani; niin,
+herra tohtori, olen näinä viitenäkolmatta vuotena koetellut kaikkia
+pääkaupungin lääkäreitä; mutta kukaan ei ole ymmärtänyt tautiani;
+sairautenani oikeastaan on heikko ja ärtyvä hermosto, heikko rinta,
+vatsavammoja, päänsärkyä ja omituinen ilkeä tunne käsivarsissa ja
+säärissä, jonka lisäksi on vielä taipumus synkkämielisyyteen."
+
+"Tauti on monimutkainen ja rouva kreivinnalla on oikein siinä, että
+lääkärin täytyy tarkoin tuntea kreivinnan ruumiinrakennus, voidakseen
+hyödyttää. Suvaitkaa kysyä ruokahaluanne..."
+
+"Oi, rakas tohtori, ei ensinkään ruokahalua; minä ihmettelen, että voin
+elää niin vähällä. Jaana neitsyeni ihmettelee aina, miten voimissani
+pysyn."
+
+"Oi niin, ell'ei kiina..."
+
+"Niin oikein, kiina, sepä se on, niin. Minä ajelen kaksi tuntia
+päivässä ja liikun siis tarpeeksi asti, se on selvä; mutta juotuani
+kupillisen choklaata muutaman sokurileivoksen mukana, en voi nauttia
+mitään ennen yhtätoista; silloin tavallisesti syön metsäkanan tai pyyn.
+Tohtori tietää, ett'ei semmoisissa elävissä ole paljoa syötävää.
+Katalaani voi syödä kaksi kerrassaan, mutta sitä ei voi emäntänsä.
+Kello neljän tahi puoli viiden aikaan syön päivällistä, siinä on
+harvoin enemmän kuin kuutta lajia. Jos tohtori näkisi, miten vähän syön
+paistia, niin tohtori ihmettelisi."
+
+"Niin, todellakin."
+
+"Ja kuitenkin ovat useammat pääkaupungin lääkärit väittäneet minun
+nauttivan liiaksi, se on omituista. Mutta onpa lääkärejä, jotka
+luulevat ihmisen voivan elää ilmalla ja vedellä -- se on tavatonta."
+
+"Niin, onpa todellakin minulla virkaveljiä, jotka pelkäävät ruokaa;
+mutta minun ajatukseni on..."
+
+"Niin, tohtori on luultavasti havainnut lääkkeiden olevan terveyden
+puutteita paikkaamassa, se on minun ajatukseni. Terveys ei ole lääke;
+jos aina voisi pysyä terveenä eikä milloinkaan sairastuisi, niin ei
+tarvittaisi lääkärejä eikä rohtoja, kun kerran on ehditty lapsuuden
+ajasta."
+
+"Niin, se on todellakin totta."
+
+"Minun ruumiini ei kärsi rasvaisia, herra tohtori, mutta minä syön
+niitä niin kovin kernaasti ja minun tavallani paljon. Miten korjata
+tämä virhe? Ruumiini ei siedä rasvaisia aineita, sehän on selvä."
+
+"Jos kreivinna suvaitsee, niin kirjoitan pienen lääkemääräyksen."
+
+"Kyllä, rakas tohtori, minä kiitän teitä. Jos nyt olisi täällä ollut
+tohtori K----, olisi hän sanonut: älkää syökö rasvaisia aineita. Ha ha
+ha, tuntuu hullunkuriselta saada niin yksinkertainen määräys
+lääkäriltä."
+
+Lääkäri hymyili säälivästi.
+
+"Niin, on todellakin hullunkurista," alkoi vanha rouva uudelleen.
+"Olkaa hyvä ja kirjoittakaa! Kenties tarvitsen sitä tänään; sillä
+tuossa tulee hovimestari. Muutamia ystäviä tulee luokseni tänään,
+ainoastaan muutamia. Miten monta kuverttia?"
+
+"Kahdeksanneljättä, kreivitär," vastasi hovimestari kumartaen.
+
+"Silloin tällöin käy muutamia ystäviä luonani," lisäsi akka, "muutamia
+läheisiä ystäviä."
+
+Hän pani silmälasit nenälleen ja katseli luetteloa.
+
+"Presidentti v. M. vapaaherrattaren ja kahden neiden seuraamana -- hm,
+kuules, Mellstedt, pane hyvin hyvää viiniä presidentille, hän ymmärtää
+arvostella sitä ja on sitä paitsi semmoinen, joka ei säästä ketään ja
+minua kaikkein vähimmän. Hm, hovisaarnaaja, vai niin, niin hän saa
+toista numeroa."
+
+Vanha nainen alkoi merkitä; sillä hän oli tavallaan tyystä, vaikka
+kyllä talossa kului kosolta.
+
+"Tiedättekös, tohtori," sanoi hän tuttavallisesti hovimestarin mentyä,
+"tiedättekö tohtori, ei ole hauskaa omata joukko ystäviä, joita
+oikeastaan ei voi kärsiä; mutta minun tuttavuuteni on semmoinen, minä
+en voi sitä välttää; he kutsuvat minua ja minun täytyy kutsua heitä.
+Tänään on luonani niin sanottu seoitus; joukko kaikenlaisia ihmisiä,
+joiden kanssa olen tekemisissä ja antaakseni seoitukselle väriä ja
+mallia, olen kutsunut presidentin -- miksi sanotaan sellaista lisäystä
+lääkkeessä?"
+
+"Corrigensiksi, aine joka lieventää maun," sanoi tohtori hymyillen.
+
+"Niin, juuri semmoista on presidentini. Hän on aina seurassa; sillä hän
+syö mielellään hyvää ja minun keittäjäni on taitava. Kerran annan
+teidän maistaa eräänlaista soppaa, jota kukaan muu ei osaa keittää kuin
+hän."
+
+Tohtorin lääkemääräys oli kirjoitettu ja rohto tuotiin kotiin ollakseen
+saatavilla, kun kreivinna oli syönyt juotetun vasikan maksaa.
+
+Lääkärin lähdettyä alkoi pukeminen; siitäkös vaiva kamarineitsyelle,
+varsinkin kun akka kivulloisuuden tähden oli hyvin tunteellinen tai,
+niin kuin sanotaan, äreä. Viimein joutui kello puoli viiteen, vaunuja
+tuli, ja jalan astujoita tulvasi leveitä portaita ylös ja kreivinna
+antoi itseään taluttaa salonkiin ottaaksensa vieraita vastaan.
+
+"Terve tuloa, rakas presidenti! Minua ilahduttaa nähdä teidän taas yhtä
+iloisena ja terveenä kuin eilen illalla. Oli erittäin vilkasta
+vapaaherrattaren illallisilla."
+
+"Oli kyllä, erittäin vilkasta; minä en ollut sisällä vaan pelasin koko
+illan; kuulin kuitenkin Babeten pianonsoiton. Todellinen nero, tai mitä
+arvelee neiti Jaana; joka itse suorittaa niin vaikeita asioita? Eikö
+Babette soita ihastuttavasti?"
+
+"Niin, ihastuttavasti, mestarillisesti, aivan kun Chopin itse," sanoi
+laiha tyttö, jonka läpikuultavat sormet näkyivät pianoa varten
+luoduiksi.
+
+"Hyvää päivää, rakas laamanni! Terve tuloa, hovisaarnaaja ja te rakas
+Wennergrén!" Niin istui vanhus tervehtien ja kumartaen kaikille
+herroille, siksi kuu kaikki olivat kokoontuneet.
+
+Päivälliset olivat herkulliset. Presidenti kehui viiniä suureen ääneen;
+vaan hovisaarnaajan ja rakkaan Wennergrénin, erään hyvänlaisen
+maisterin, mielestä veti tuo hyvä viini suun väärään.
+
+Samaan aikaan istuivat mummo, äiti, Stiina ja Erkki pienessä
+Veräjätuvassa, syöden viiliä suuresta pytystä, nauraen ja leikkiä
+laskien.
+
+Keillä hauskin oli?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli talvi, ihan niin kuin kertomuksemme alussa. Veräjä seisoi aidan
+nojalla; aita oli kokonaan lumen peittämänä, ainoastaan muutama sieltä
+täältä esiin pistävä seiväs todisti sen olevan olemassa. Tuvassa surisi
+rukki niin kuin monta vuotta ennenkin, se oli mummon pellavan
+kehruukone, joka äänsi kuin ruisrääkkä, etsiessään saalista lämpimänä
+kesä-iltana.
+
+"Ja sinä sanoit, että Malmi on kutsuttu; tuleeko hän?" sanoi äiti,
+aivan kuin olisi ollut puhe jostakin muusta eikä hänen omasta
+pojastaan. Eroitus parempain ja huonompain ihmisten välillä onkin vielä
+niin suuri, juopa "raa'an" joukon ja "sivistyneiden" välillä niin
+leveä, että köyhä tuntee itsensä vieraaksi omalle lapselleen, kun se on
+hypännyt juovan toiselle puolelle. Jos ajattelemme asiaa, niin
+huomaamme, että mökin asukas, köyhä raukka, jonka poika on kohonnut
+herraksi, ei milloinkaan sano "poikani", vaan mainitsee hänen nimensä
+ja ikään kuin selittääksensä liikanaista lyhyyttä lausetavassaan lisää:
+"sillä hän on minun poikani." Ylpeyttä se ei ole eikä nöyryyttäkään,
+vaan tunne, että ovat eroitetut, saa hänen siten puhumaan. Samaa tunsi
+nytkin äiti Antti Pietarin suhteen, jonka tähden hän nimittikin häntä
+Malmiksi; hän oli vieras, herra, joka kuitenkin oli levännyt hänen
+sylissään ja joka ensimäisen sivistyksensä oli saanut mummolta.
+
+"Erkki sanoi Malmin luvanneen tulla," vastasi Priita Stiina, joka
+reunusti morsiuskenkiään silkkinauhalla; "kyllä hän tulee."
+
+"Hän varmaankin on hyvin kasvanut," sanoi mummo; "hän ei näyttänyt
+heikolta, tuo Malmi."
+
+"Mutta mikä hän oikeastaan on?" kysyi äiti.
+
+"Oi, hän on samanarvoinen kuin pappilan maisteri, hän ei ole
+komministeri vaan apulainen siellä yliopistossa," sanoi Stiina; "mutta
+Erkki kertoi kapteenin sanoneen semmoisten apulaisten olevan parempia
+kun meidän."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin kuin monta vuotta sitten, paloi nytkin valkea pesässä; Posse oli
+kuuro ja melkein sokea, vanhuuttaan oli se jo paljasselkäinen ja
+harmaapartainen, mutta alkoi kuitenkin murista, sillä se tunsi jonkun
+vieraan liikkuvan ulkopuolella.
+
+Tuvan kolme asukasta istuivat vanhoilla asemillaan; mummo keskellä
+lattiaa, Stiina pesän ääressä valkean loisteessa ja äiti puuhaili
+illallista, sillä kello osoitti tavallista ruokatuntia: seitsemää.
+
+"Mutta kuka Herran nimessä on tuolla ulkona puuvajassa?" sanoi viimein
+Stiina, "siellä on joku vieras. Hyi! olin juuri mennä noutamaan
+muutamia puukalikoita, sillä muuten valkeamme pian sammuu, mutta nyt en
+uskalla."
+
+Silloin aukeni ovi ja sievään turkkiin puettu herra astui sisään
+kantaen puita sylissään.
+
+"Valkea ei pala hyvästi äiti," sanoi hän heittäessään puut valkealle,
+joka taas leimahti ilmituleen. "Hyvää iltaa mummo, hyvää iltaa äiti ja
+sinä olet kai Priita Stiina?" sanoi vieras tytölle, joka niiasi niin
+syvään kun suinkin oli opetettu.
+
+"Oi, hyvänen aika! Antti Pietari! Antti Pietari!" huudahtivat kaikki ja
+syöksyivät hänen ympärilleen kuin unesta heräten.
+
+"Niin, teidän entinen Antti Pietarinne," sanoi hän ja syleili heitä
+kaikkia. "Jumalan rauha! Tiedättekös, äiti, nyt jään tänne yöksi."
+
+"Oi, eihän Malmi voi täällä nukkua," sanoi äiti, joka nyt oli ehtinyt
+malttaa mielensä ja huomasi että Antti Pietari kuuluisi sopimattomalta.
+
+"Malmi on tottunut parempaan," sanoi mummo; "mutta hyvä Jumala, miten
+hän on kasvanut isoksi, hän on aivan isänsä näköinen kun tarkemmin
+katsoo."
+
+"Oi, miten hieno takki hänellä on!" sanoi Stiina silitellen hienoa
+turkkia; "koettakaas, äiti, niin hienoa kuin sametti. Oi, Jumala
+nähköön, en minä luullut hänestä oikeata herraa tulevan. Vai niin,
+Malmi tunsi minun?"
+
+"Niin, Stiina, heti. Mutta älkää nyt nimittäkö minua tuolla
+ijankaikkisella Malmi nimellä."
+
+"Sehän on hänen nimensä," sanoi mummo; "eihän meidän sovi sanoa vaan
+Antti Pietariksi."
+
+"Sopii kyllä, mummo. Katsokaa, sen tähden toin puitakin,
+muistuttaakseni teitä siitä, että olen sama Antti Pietari kuin
+muinoinkin."
+
+Äiti oli todellakin hämmillään pyytäessään häntä syömään.
+
+"Kas meillä on vaan yksi vati," sanoi hän, "ja vaan puulusikoita; mutta
+tuossa on Malmin -- Antti Pietarin aioin sanoa, sinun oma lusikkasi.
+Katsopas siinä on: A. P. P. P., joka merkitsee Antti Pietari Pietarin
+poika; Malmin isän nimi oli Pietari."
+
+Yliopiston apulainen Malmi, koki kaikin tavoin muuttaa omaistensa
+puhuttelutapaa, mutta hieno takkinsa, kaulahuivinsa ja kellonsa estivät
+heitä häneen tutustumasta.
+
+Hän teki itselleen vuoteen matkavällyistään ja nutuistaan -- ja hän
+nukkui taas äitinsä tuvassa.
+
+Hänen nukuttuaan nousi äiti, viritti tulta päreesen nähdäkseen hänen
+oikein. Hän tähysteli häntä kauvan; viimein kuiskasi hän itsekseen:
+"Onpa hän sittekin oma Antti Pietarini." Seuraavana aamuna meni poika
+tuvasta ja kohta kuulivat he vanhan kirveen olevan täydessä työssä.
+Antti Pietari oli taas kotona, hän hakkasi puita äidilleen ja
+mummolleen, niin kuin oli ennen tottunut. Silloin juoksivat kaikki ulos
+ja huusivat: "Katsokaas Antti Pietaria! Etkö luule olevasi liian hyvä
+hakkaaman puita äidillesi Veräjätuvassa!"
+
+Vasta nyt hän oikein tunnettiin, -- eikä ollut hän enää Malmi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana sunnuntaina ajoivat vanha mummo ja äiti häkkireessä ja
+Priita Stiina Malmin reessä kirkolle; siellä oli häät ja lähestyessään
+kirkkoa näkivät he reen, kaksi virmaa varsaa edessä, tulevan hyvää
+vauhtia Niemelän tietä ja Uudestatalosta päin mukavan laition, jota
+veti kaksi sävyisää hevosta.
+
+"Tuolla tulee Erkki ja kapteeni sitte!" huusi Stiina.
+
+Urut soivat, väkeä saapui vähitellen kirkko täpö täyteen, sillä kaikki
+tahtoivat nähdä kun Veräjätuvan Stiina vihittiin kapteenin pojan
+kanssa.
+
+Vihkimys toimitettiin ja Erkki ja Stiina olivat aviopari.
+
+Häät olivat aivan tavalliset talonpoikaishäät; äiti ja mummo, Stiinan
+ahkeruus ja Malmin lisäys maksoivat viulunsoittajat, sillä kaksi
+semmoista siellä todellakin oli häiritsemässä Jumalan huoneen rauhaa.
+Stiina olisi hyvin mielellään tahtonut kirkon ruunua, mutta hänen oli
+täytynyt luopua siitä, sillä hänellä ei ollut varaa vuokrata sitä. Ja
+koettaessaan huomauttaa siitä, että kirkonruunu aina pukee morsianta,
+oli Erkki kääntänyt kuuron korvansa häneen päin. Erkki ei käsittänyt
+mitään ja sentähden oli Stiinalla mirtistä tehty ruunu tummilla
+kiehkuroillaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä kauniina, kirkkaana talvipäivänä vei Uudentalon kapteeni
+vastanaineet mukanaan Tammisaarelle. He astuivat hitaasti kuin
+surujuhlaan lumista tietä tuvalle. Kapteeni avasi oven, he astuivat
+pimeään huoneesen; mutta kohta avattiin luukut ja Jumalan päivän paiste
+tulvasi huoneesen, loisti kullatulla keruupipäällä ja Adelaiden
+harpunkielillä, merenjumalalla ja vesililjalla. Valo säde kultasi
+jokaisen esineen, ikään kuin se olisi ollut utelias lapsi, joka kauvan
+odotettuaan ja vihdoin sisälle päästyään kosketti ja iloisilla
+silmillään tähysteli kaikkia.
+
+Kapteeni seisahtui merenjumalan kuvan eteen.
+
+"Tiedättekö, lapset, tuon kuvan olen itse tehnyt liidusta ja
+paperitaikinasta; kuva ei ole aivan huonosti onnistunut. Minä tein sen
+valmistaakseni Adelaidelle hauskan hetken. Adelaide! -- Nyt kerron
+hänen elämäkertansa."
+
+Kapteeni kertoi säntilleen tuon onnettoman kertomuksen ja sanoi
+vihdoin: "Tiedättekö, lapset! hääpäivänä menin Adelaiden haudalle;
+siellä oli viheriätä lumen alla, minä otin muutaman lehden. Onnellinen
+sinä, joka ajoissa muistit Ulpukan laulun, muuten olisit nyt
+kamarineitsy tai yhteen taottuna jonkun armollisen rouvan pitkäsormisen
+kirjanpitäjän kanssa. Stiina, laulapas Ulpukan laulu," sanoi kapteeni
+taputellen miniänsä päätä, "laulapas!"
+
+Ja Stiina alkoi laulaa katsellen vaiennutta kanteletta: "Käy
+orponen..."
+
+"Klang," äänsi kannel -- yksi sen kielistä katkesi auringon lämmön
+vaikutuksesta; "klang" kertoi kaiku vanhasta soittokoneesta -- ja
+Stiina vaikeni.
+
+Syvä hiljaisuus vallitsi kauvan. Vihdoin sen keskeytti kapteeni, joka
+silmiään pyyhkiellen sanoi: "Tapaus on aivan luonnollinen, auringon
+valo on lämmittänyt yhden noista ruostuneista kielistä, siinä ei ollut
+mitään luonnotonta; mutta totta on, sen uskon -- sinä et ole äiditön
+jos kohta äitisi onkin kuollut. -- Nyt lähdemme kotiin lapset!"
+
+Nyt vasta muisti Stiina halunsa viedä kantele kotiinsa. Nyt mainitsi
+hän sen.
+
+"Ei, lapseni, huone olkoon koskematonna niin kauvan kuin minä elän,"
+sanoi kapteeni, lukitsi oven ja pisti avaimen taskuunsa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräs puhuja sanoi kerran: "kohtalo on aina ollut osanani." En voi sille
+mitään, että rehellinen kirjapainon taituri valitsee morsiamen
+hienommasta seurapiiristä enkä sillekään, että niin sattui sille, jonka
+tehtävänä oli saattaa tämä pieni kertomus ihmisille ikitiedoksi.
+Muutama päivä sitte tuli Jaana, tuon hyvän armon kamarineitsy,
+emäntänsä luo. Vanhus istui tapansa mukaan tyynyjen ympäröimänä
+odotellen jotakin uutta, sillä hän imi uutisia aivan kuin Bononikivi
+valoa taas valaistakseen.
+
+"No, Jaana, mitä kaupungilla tapahtuu?"
+
+"Oi, ei mitään erinomaista, mutta minä tapasin Saarisen."
+
+"Vai niin; sitte kuin olette naimisissa, kannan minä ensimäisen
+lapsenne ristille."
+
+"Nöyrimmät kiitokset".
+
+"Ja vielä?"
+
+"Hän antoi minulle arkin, jonka hän oli kaapannut eräästä kirjavasta
+romaanista, joka ilmestyy jouluksi. Minä ajattelin, että sen kuuleminen
+kentiesi huvittaisi armoa!"
+
+"Niin, lue vaan!"
+
+Jaana luki tämän kertomuksen. Kieltää ei sopine, että tuota hyvää akkaa
+harmitti kuulla itsensä noinkin hyvin kuvailtuna tekonimen varjossa.
+
+"Joko loppui?"
+
+"Jo, teidän armonne."
+
+"Tuo mielestäni on kirjoitettu ihmisille näytteeksi siitä, että
+kunkin tulee seurata kutsumustaan, eikä huolia siitä, mitä ihmiset
+ajattelevat."
+
+"Siltä tuntuu."
+
+"Hm, tuon kirjan voisi kirjoittaja omistaa Rudensköldille, joka on
+kirjoittanut pitkän lorun sukukierrosta ja joka opettaa talonpojan
+lapsia."
+
+"Niin, sehän sopisi."
+
+En siis sentähden, että tahtoisin lopettaa nimellä, joka jokaiselle
+kansan ystävälle on rakas, enkä koristaakseni tätä kertomusta tai
+antaakseni sille arvoa, jota se muuten puuttuu, vaan että tuo hyvä
+rouva saisi tahtonsa täytetyksi, tiedän hänen aina sitä vaativan,
+omistan tämän pienen kertomukseni ihmisystävälle, _jalolle Torsten
+Rudensköldille_.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Tupa Uudentalon veräjällä, by 
+Carl Anton Wetterbergh
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUPA UUDENTALON VERÄJÄLLÄ ***
+
+***** This file should be named 29520-8.txt or 29520-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/9/5/2/29520/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/29520-8.zip b/29520-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..4517fc2
--- /dev/null
+++ b/29520-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f2f3e51
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #29520 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29520)