diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 02:46:57 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 02:46:57 -0700 |
| commit | ee014c766bfc27e6926327788781faba1a6a66ed (patch) | |
| tree | cb2fb766b65b1c63364b17b947a3d216394bfcbb | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 29127-8.txt | 5050 | ||||
| -rw-r--r-- | 29127-8.zip | bin | 0 -> 49936 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5066 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/29127-8.txt b/29127-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7dcf0ca --- /dev/null +++ b/29127-8.txt @@ -0,0 +1,5050 @@ +The Project Gutenberg eBook, Epäilijä, by Kalle Aho + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Epäilijä + Kuvaus neljässä näytöksessä + + +Author: Kalle Aho + + + +Release Date: June 15, 2009 [eBook #29127] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EPäILIJä*** + + +E-text prepared by Matti Järvinen. + + + +EPÄILIJÄ. + +Kuvaus neljässä näytöksessä. + +Kirjoittanut +KALLE AHO. + + + + + + + +Ensimmäisen kerran julkaistu 1886. + + + + +Ensimäinen Näytös. + + +_(Kirkkomäellä. Perällä kirkko ja hautausmaa.) (Esiripun kohotessa +pidetään parhaallaan iltakirkkoa. Ihmisiä liikkuu kirkon ympärillä. +Sakastin ovesta työntää suntio ulos UKKO-MÄKÄRÄTÄ, jolla on huonot +liinavaatteet päällä ja virsut jalassa.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Kumarrellen sakastin rappusilla.)_ Hyvä herra, armollinen +kirkonpalvelija... + +SUNTIO. + +Ka, mene, mene! Ei tänne saa tulla. + +MÄKÄRÄ. + +Enhän minä .. suokaa anteeksi.. Olisin vaan kaikessa nöyryydessäni +tullut herran temppeliin. + +SUNTIO. + +Sinä et kuitenkaan malta olla yhdessä kohden. Juoksentelet ympäri +kirkkoa ja höpiset jonkin joutavaa. + +MÄKÄRÄ. + +He, hee.. Höpisenkö minä?.. No ei sitten. Tämä pääkartano ei tahdo taas +pitää kutiaan. _(Hän nauraa kähäyttää.)_ + +SUNTIO. + +Senpätähden saat pysyä poikessa. + +MÄKÄRÄ. + +_(Vedet silmissä.)_ Ni-ni-niinhän tuota pitänee.. Kas, pääsky lensi.. +Mutta mitä pahaa minä sitten olen tehnyt, kun sinä minua ajelet kirkosta +pois? + +SUNTIO. + +Ethän sinä pysy yhdessä kohdenkaan, ja kun pappi saarnassaan muun muassa +sanoi: kyllä herra hullut hoitaa, niin silloin sinä heti ääneen huusit +että kyllä se hoitaa. Sopiiko tämä nyt kirkossa? + +MÄKÄRÄ. + +_(On hetken alakuloisen näköinen, mutta sitten iloisesti.)_ Mutta +hoitaakinhan se. Mitäs pahaa siinä on? + +SUNTIO. + +Eihän kirkossa saa huutaa ja juoksennella. Ymmärräthän sen sinäkin. + +MÄKÄRÄ. + +Niin .. niinhän se on, eihän sitä saisi, vaan kun ne henget viettelevät, +niin minkäpä sille taitaa. + +SUNTIO. + +Miten ne henget viettelevät? + +MÄKÄRÄ. + +Nekö? Nehän pitävät Mäkärää aivan narrillaan. Suhkavat kirkossakin +korvaan: juokse, juokse!.. ja silloin täytyy juosta. Toinen tulee ja +kuiskaa: elä vainenkaan juokse, elä vainenkaan juokse, mutta huuda .. ja +minä huudan. Muutoin ne tekisivät kerrassa kummia, niitä täytyy totella. +Kyllä ne kirkossa kumminkin vähän siivommalla ovat, mutta, vie sun, kun +ne kotona vehkeilevät, niin jos siinä ei ole sen seitsemässäkin +höyräkässä. Se pappa-piru on -- koira vieköön -- kaikista ilkein .. +katsos.. _(Hän levittää kätensä ja sormensa, panee naamansa hyvin julman +näköiseksi, irvistää ja hyppää suntioon päin.)_ Näin se tekee. + +_(SUNTIO ärjäsee ja vetäytyy säikähtäen taaksepäin.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Nauraa viekkaasti ja räpyttää silmiään.)_ Ei tämä mitään Ole sen +suhteen.. Vaan niin se tekee ja ottaa kirveen penkin alta ja huutaa: +Mäkärä, pane pää pölkylle! Ja jos minä silloin en olisi tiukkana ja +sukkelana, niin arvaathan sen, mitä se piru silloin tekisi. Mutta minä +hyppään näin ikään .. taaksepäin, kun se tulee kirveineen ja manaan +häntä jumalan nimessä menemään pois. Sitten se vähitellen vetäytyy +jonkun pimeän nurkan kautta pellolle, mutta kauvanhan peijakkaan mustat +silmät sieltä vielä kiiluvat. + +SUNTIO. + +Katsos peijakasta. Kyllä kai se minua peloittaisi. + +MÄKÄRÄ. + +Vaarassa niiden kanssa toki onkin tuolla kulkiessaan. Kun vaan kaivon +kohdalle sattuu, niin silloin tuo, joka on kaikista suurin roisto, tuo +Ansgaarius, joka kirkkoonkin tulee .. se tuntuu aivan kuin niskasta +kiini ottavan ja suhkaa: Mäkärä, Mäkärä, hyppää kaivoon! Vaan silloin +minä pyöräytän sitä tuolla lailla .. ja alan juosta sen minkä käpälästä +lähtee.. Kas, kas; tuolla kun oriit tappelevat. + +SUNTIO. + +_(Juoksee katsomaan.)_ Missä .. missä? + +MÄKÄRÄ. + +_(Kiiruhtaa sakastin rappusia ylös päästäkseen kirkkoon.)_ Siellä, +siellä.. He, he, he!.. He, he, he! + +SUNTIO. + +_(Rientää heti Mäkärän perästä ja tapaa hänet kiini vaatteen liepeestä +juuri sakastin ovella.)_ Eläpäs menekään.. Kas peijakkaan, kun oli +sukkela. + +MÄKÄRÄ. + +_(Vetäytyy siivosti takaisin ja viekkaasti nauraen räpyttää silmiään.)_ + +Ilmanhan minä vaan säikäytin. Pidä vasta ovesi tarkemmin kiini, ettei +syntinen kirkkoon pääse.. Hähä! Jo tulen. + +_(SUNTIO menee sakastiin ja sukkelasti vetää oven kiini jälessään.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Koettaa aukaista ovea.)_ Lukkoonpahan pani.. Mutta onhan tuolla ikkuna +auki. Kuuleehan sieltäkin. + +_(Hän menee varovasti ikkunan luo, ottaa lakin päästään ja kyykistyy +seinävierelle.)_ + +Niin .. niin .. aivan niin. Ihminen on himoilta hallittu .. joo .. joo +.. synnin orja. Perkeleet ja pahat henget pyytävät häntä alituisesti +kiusaukseen johdattaa.. Aivanpahan asian mukaan pappikin tuolta +saarnastuolista puhuu.. Kas, kas, joko se tuo Ahasveeruskin tulee minua +häiritsemään.. Peijakas, nauraa vaan. Mutta kuule mitä raamatussa +sanotaan: kilvoituksella täytyy ihmisen teitä vastaan sotia. Pakene!.. +pakene, sanon minä!.. Eihän peijakas aijo lähteä. Mutta jos minä.. +_(Sieppaa kiven maasta ja alkaa ajaa.)_ + +_(Samassa tulee kirkosta NISKANEN, SAARELAINEN ja RUOTTI monen muun +miehen kanssa. Kaikki ovat he puetut vanhan kansantapaan: körttinuttu +päällä, lapikkaat jalassa ja musta huopahattu päässä.)_ + +RUOTTI. + +No, mitä se Mäkärä taas hurjastelee? + +MÄKÄRÄ. + +_(Pysähtyy ja pudottaa kiven selkänsä taakse.)_ Niin, tuota .. suoraan +sanoen, ajan piruja pois kirkon mäeltä. + +SAARELAINEN. + +Hi, hi, hi! Vai piruja. No oikeassa oletkin. Tuleehan pirut tuommoista +kirkkomenoa kuulemaan. Urkuin helinä se viehättää. + +MÄKÄRÄ. + +Vaan soitollahan Taavettikin Saulista pahan hengen ajoi. Yksiä piruja +kai ne on tähänkin aikaan. + +_(Hän menee Saarelaisen luota viekkaasti silmiänsä räpyttäen, ottaa +joltakin mieheltä virsikirjan, panee paksusankaiset lasit nenälleen, +tavailee ja selailee kirjaa, mutta samalla seuraa vilkkaasti +keskustelua.)_ + +SAARELAINEN. + +_(Miesten keskessä.)_ Kaikellaisia pelikaluja sitä kirkkoonkin laitetaan +huutamaan ja parkumaan. Tämäköhän meidänkin kirkosta vielä puuttui? + +RUOTTI. + +Se on yhä vaan sitä vanhaa paavia. + +NISKANEN. + +Niinhän se on. Koko kristillisyys on kohta taas yksistään muodon asia, +kansa vieraantuu yhä enemmän pois jumalasta ja ristin tieltä -- + +RUOTTI. + +Mutta me pysymme siinä lujasti kiini. + +NISKANEN. + +_(Jatkaen.)_ -- sillä harva pappi tähän aikaan herätyksiä vaikuttaa. +Mitä tuommoisestakin saarnasta, jota nyt juuri kuultiin. Mies menee +raamattua selittämään, eikä ymmärrä enempi kuin pukki koko raamatusta. +No se nyt käänteli sitä niin nurin perin kuin Kottlannin aura nurmea. +(Yleinen nauru.) + +SAARELAINEN. + +Taitaako sokea sokeata taluttaa. + +RUOTTI. + +Eikö he molemmat kuoppaan lankea. + +NISKANEN. + +Aivan niin. Siinä juuri on syy kansan suruttomuuteen. Ilmankos jumalan +sitten täytyy rangaista ihmiskuntaa nälkävuosilla, ruttotaudeilla, +rajuilmoilla ja kaikkinaisilla vitsauksilla. Jos sitten on semmoisia, +joille on tullut tosi hätä sielunsa pelastuksesta, niin heitä paikalla +ruvetaan ahdistamaan lahkolaisina kirkon puolelta. Kyllä siitäkin +saatiin kärsiä herännäisyyden ensi aikoina. Monessa muokassa +Ukko-Paavokin oli. Häntä ahdistivat niin papit kuin vallesmannit ja mitä +kaikkia heitä lienee. Mutta se mies kesti. + +SAARELAINEN. + +Kunpa hän olisi vieläkin seassamme vaikuttamassa. + +NISKANEN. + +Jottako hän ei sitten ole? + +RUOTTI. + +Jottako niin luulet, Saarelainen, ettei hän sitten ole seassamme +vaikuttamassa? + +NISKANEN. + +Hänen henkensä vaikuttaa meissä. + +RUOTTI. + +Ja me hänen hengessään. + +MÄKÄRÄ. + +_(Lähestyy Ruottia ja taputtaa hänen suurta vatsaa.)_ Niin tuota ihraa +noin vankasti kasvatamme.. Hi. hi, hi. + +RUOTTI. + +Pois, koira! + +MÄKÄRÄ. + +So-soo ristitty! + +ERÄS AKKA. + +_(Kantaen vehnäsvakkaa lähestyy Ruottia.)_ Eikös isännät osta vehnästä? + +RUOTTI. + +Onko tämä mikä markkinapaikka? Häh!.. + +_(Ottaa akkaa käsivarresta.)_ + +AKKA. + +Ei, ei .. enhän minä ole sanonutkaan.. Päästä irti. + +RUOTTI. + +_(Puulaa akkaa.)_ Häpeämätöin! kaupitse pakanoille, vaan elä ristityille +kirkon mäellä. _(Puulaa häntä uudestaan.)_ + +_(AKKA kaatuu ja vehnäset lentävät kentälle. Yleinen nauru.)_ + +AKKA. + +_(Hyppää ylös ja uhkaa nyrkillään.)_ Saatanan körttiläiset! + +MÄKÄRÄ. + +_(Taputellen eukkoa.)_ So, so eukko, ei pahaa pahalla kostaa. Poimitaan +me vaan pois vehnäset, eikä olla tietäkseenkään. + +AKKA. + +_(Noukkiessaan vehnäsiä.)_ Siinäkö teidän ristillisyys onkin, mokomat +koirahattuset. Onko tuo oikean ristityn työtä tuo? Pthyi!.. Pthyi, +herjat! Teidän päälle nyt ei viitsisi koiraansakaan usuttaa. + +_(ERÄS YLIOPPILAS, joka kantaa ylioppilaslakkia päässään, tulee akan +puheen kestäessä kirkkomaalle ja lähenee miehiä.)_ + +YLIOPPILAS. + +Ohoh, onpas eukko kiivastunut. Päivää isännät. + +_(Kättelee Niskasta, Saarelaista ja Ruottia.)_ + +AKKA. + +Luulevat saavansa viskoa ihmisten vehnäsiä ympäri kirkkomaata. Sanokaapa +Antti-herrakin, eikö se ole hävytöintä. + +ANTTI. + +Kuka se niin tekee? + +AKKA. + +Tuopa Ruotti. + +RUOTTI. + +Onko sinulla oikeus käydä kauppaa kirkon toimituksen aikana. + +AKKA. + +On lauantaina, vaan sinulla ei ole oikeutta tehdä väkivaltaa. + +ANTTI. + +Kumpainenkin taidatte olla yhtä oikeassa. + +RUOTTI. + +Te vielä puolustatte häntä? + +ANTTI. + +Enpähän tässä osaa puolustaa paljon kumpaakaan. Eikä asia minua liikuta. +_(Ostaa vehnästä akalta ja antaa Mäkärälle.)_ Kelpaakos Mäkärälle kirkon +mäellä ostettu vehnänen? + +MÄKÄRÄ. + +Mikä se ei Mäkärälle kelpaisi.. Suuri kiitos, suuri kiitos! _(Työntää +vehnästä suuhunsa.)_ + +ANTTI. + +Nyt lähdetään, Mäkärä, käymään kirkossa mekin. + +MÄKÄRÄ. + +Ei ne laske minua. Ajoivat äskenkin pois. + +ANTTI. + +Kyllä laskevat, kun mennään yhdessä. + +_(He menevät kirkkoon; akkakin menee pois vasuineen.)_ + +RUOTTI. + +_(Osottaa Anttia.)_ Ja tuostakin vielä pitäisi tulla pappi. + +NISKANEN. + +Mikäs auttaa. Tehdäänhän tähän aikaan pappi miehestä millaisesta +hyvänsä, joka vaan osaa selvästi lukea sen määrän, mitä papin koulussa +tarvitaan, olipa sisällinen ihminen hänessä sitten minkä hengen lapsia +tahansa. + +RUOTTI. + +Niin, niin .. niinhän se on tähän aikaan. + +NISKANEN. + +Ja taitanut ainakin olla niin. + +RUOTTI. + +Ja-ja taitanut ainakin olla niin. + +SAARELAINEN. + +Mutta mitenkä minä olen kuullut, ettei hänestä pappia tulekaan. + +NISKANEN. + +Niin ainakin äitinsä sanoo, että papiksi hän lukee. + +RUOTTI. + +Ni-niin ainakin äitinsä sanoo. + +SAARELAINEN. + +Niinhän se äitinsä luulee, vaan voipihan hän eukkoa peijata. Ei se mikä +ihme olisi. Kun minä tässä äskettäin pistäysin hänen kamarissaan, niin +näin siellä kaikellaisia kummallisia kirjoja, joita en luule tarvittavan +papin koulua käydessä. + +NISKANEN. + +No mitä kirjoja ne olivat? + +SAARELAINEN. + +Ka, kun ne näet olivat vieraskielisiä, niin minä en saanut niistä mitään +selvää. Mutta joitain philosohviioja ne näyttivät olevan. Oli siellä +sitten senkin laatuisia kirjoja, joissa oli kaikellaisia kuvia ja +eläimiä. Niitä varmaankaan ei luulisi pappien kirjoissa olevan. + +RUOTTI. + +Vaan jos ne ovat raamatun kuvia. + +SAARELAINEN. + +Ei, eihän raamatussa puhuta sellaisista sittipörriäisistä. Ja mikä vielä +kummempi: kun minä aukasin muutaman pienen kirstun kantta, niin sinne +kun oli neulain nenään pistetty kaikellaisia paarmoja, kärpäsiä, +hämähäkkiä, hapsinkakkiaisia ja jos jonkinlaisia kuoriaisia, joita vielä +oli niin mahdottoman paljon, että minä ihmettelen, mistä se tuommoisen +paarmajoukon on saanut. Mitä semmoisesta osaa arvella? + +RUOTTI. + +E-en suinkaan ymmärrä. + +NISKANEN. + +Ne paarmathan ei taida hänen omiaan ollakaan. Olenhan nuo minäkin +nähnyt. Hän sanoi ne olevan erään matkustavaisen ylioppilaan.. Ja olipa +tuo miten oli, tottapahan eteensä katsoo. + +RUOTTI. + +Niin, tottapahan katsoo. + +NISKANEN. + +Paras on, jos jokainen ottaa ensin rikan omasta silmästään ja sitten +malan veljensä silmästä. Paljon on meidänkin seassa semmoista, joka on +korjattavaa ja parannettavaa. Minä olen huomannut monen meistäkin liian +paljon kallistuvan maailman mammonaan. + +_(NISKANEN ja SAARELAINEN menevät hiljakseen pois, osa miehiä seuraa +heitä. Toinen osa on pysähtynyt etemmä ja ovat innokkaassa +keskustelussa, mutta puhuvat kuiskutellen. RUOTTI on eronnut Niskasesta +ja menee miesjoukkoon. Kun Niskanen on mennyt etemmä, alkavat he puhua +kovemmin ja astuvat hiljakseen pois.)_ + +RUOTTI. + +Niin missäkö hinnassa tervat ovat Oulussa? + +ERÄS MIES. + +Niin, että paljonkohan nyt antanevat? + +RUOTTI. + +Sitäpä minäkään en tiedä. Tervan vienti olisi minullakin sinne ollut, +vaan en lähde summan päälle. Suolojenhan nuo sanovat laskeuneen +hinnassa. + +TOINEN MIES. + +Vai on.. No sehän sopii, olin juuri aikeessa lähteä suolan hakuun.. Lie +tuossa puheessa perää? + +RUOTTI. + +Perä siinä on hyvinkin.. _(He menevät pois.)_ + +_(Urut herkiävät soimasta, kellolla läpätään kolme kertaa ja kansaa +menee pois kirkosta. Siellä on myös Antti ja Mäkärä. ANTIN ÄITI, +NISKALAN EMÄNTÄ ja muita naisia vanhan kansan tapaan puettuina tulevat +hautausmaalta. Kirkon edessä yhtyy Antti ja Mäkärä heihin.)_ + +ANTTI. + +Ka, äitihän täällä on. Hyvää iltaa, emännät. + +ÄITI. + +Me käytiin isäsi haudalla. + +ANTTI. + +Vai niin. Minäkin siellä toisinaan käyn istumassa jonakin kauniina +iltana ja ajattelen aina, että minkälainenhan se isä lie ollut, sillä +minä kovin vähän muistan häntä. + +NISKALAN EMÄNTÄ. + +Antti on aivan isänsä näköinen. + +ANTTI. + +Vai olen minä. + +EMÄNTÄ. + +_(Vetäen huivia korvansa taa.)_ Niin mitenkä? + +ANTTI. + +Että vai olen minä. + +EMÄNTÄ. + +Niin ainai, sanon, aivan olet isäsi näköinen. + +ÄITI. + +Hyvin paljon hän sinusta pitikin. Vielä viimeisillään varoitti hän minua +pitämään huolta sinusta, että lapsi kasvaisi kurituksessa ja herran +pelvossa. + +MÄKÄRÄ. + +Ja kyllä nyt on mammalla pulska poika. + +ÄITI. + +_(Hymyillen.)_ Niin, onhan se. + +EMÄNTÄ. + +Mistä te puhutte? + +ÄITI. + +_(Kovemmin.)_ Mäkärä ilman vaan sanoi että minulla on nyt pulska poika. + +EMÄNTÄ. + +On kaiketi, ja kohta on pappina. + +ÄITI. + +Kohtahan se on. Muutapa minulla ei olekaan enää tässä maailmassa +elettävää kuin nähdä sinut, Antti, pappina. Nähdä sinut saarnastuolissa +siellä, ylhäällä ja kuulla sinun julistavan seurakunnalle raamatun +puhdasta oppia. + +MÄKÄRÄ. + +Varmaan tulee Antista jalo saarnamies, ettei seuduilla toista, ellei +enkeli taivaasta astu alas. + +ANTTI. + +_(Näyttää alakuloiselta.)_ Oletko niin vakaantunut tuossa, toivossasi, +ettei se voisi haihtua koskaan. + +ÄITI. + +Ei koskaan. Ennen tahdon kuolla tuossa toivossani, kuin nähdä sinut +jonakin muuna. + +ANTTI. + +Olisiko se ollut isänikin tahto, että minusta kaikella muotoa täytyy +tulla pappi? + +ÄITI. + +Käskihän isäsi minun pitämään huoli sinusta. Ja tämän kautta luulen +juuri parhaiten turvanneeni tulevaisuutesi niin maallisesti kuin +hengellisestikin, sillä pappinahan sinä parhaiten muistat pitää huolta +sielustasi. + +_(MÄKÄRÄ on kulkenut vaimojoukossa ja katsellut jokaista hyvin +tutkivasti. Pysähtyy nyt Niskalan emännän eteen ja tarkastelee häntä pää +kallellaan.)_ + +NISKALAN EMÄNTÄ. + +Mitä se Mäkärä taas..? + +MÄKÄRÄ. + +_(Kääntyy Antin puoleen ja nauraa ivallisesti.)_ Olen katsellut, tokko +tuossa koko akkalaumassa löytyy yhtään oikeata kirkkomiestä.. Mutta eikö +mitä. + +EUKOT. + +_(Alkavat loukkaantuneina ahdistella Mäkärätä.)_ Mitä sillä sanot? +Luuletko itse olevasi parempi! Kyllä et ole yhtään parempi. + +NISKALAN EMÄNTÄ. + +Mitä hän taas sanoi? + +ERÄS VAIMO. + +_(Selittäen.)_ Hän sanoo, ettei meistä yksikään ole oikea kirkkomies. + +_(MÄKÄRÄ nauraa vatsansa pohjasta.)_ + +NISKALAN EMÄNTÄ. + +Siunaa ja varjele!.. Se roisto vaan nauraa sille. + +MÄKÄRÄ. + +_(Yhä nauraen.)_ Enkös arvannut .. enkös arvannut.. Tuo eukkoväki, se ei +kestä pienintäkään moitetta. He, he, he! Eukkoparat, vielä on teissäkin +se vanha Aatami. + +EUKOT. + +_(Keskenään.)_ Lähtään pois, mitä tuon hullun puheista. _(He menevät.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Antille)._ Aina se on tuo ihminen arka kunniastaan. + +_(ERÄS MIES tulee pitkin maantietä, joka kulkee kirkon sivu poikki +näyttämön. Hän kantaa pieniä matkakapineita ympärillään.)_ + +ÄITI. + +_(Huomattuaan miehen, joka lähestyy heitä.)_ Antti, tuolla tulee se +maisteri, joka tässä pari viikkoa sitten kävi meillä. + +ANTTI. + +Kas, Karihan siellä tulee. _(Menee häntä vastaan.)_ + +_(ANTIN ÄITI ja MÄKÄRÄ menevät muiden vaimojen jälessä puhellen +keskenään.)_ + +ANTTI. + +_(Karille.)_ Terve tulemastasi takaisin! + +KARI. + +Bitte sehr! + +ANTTI. + +Pianpa sinä jouduit. En minä sinua vielä osannut odottaa. + +KARI. + +Minä koettelin jouduttautua tänne juhannusaatoksi.. Mutta eiköhän istuta +tuohon sakastin rappusille, olen kulkenut jotenkin paljon tänä päivänä. + +_(Istuutuvat.)_ + +KARI. + +_(Heittää lakin päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan.)_ Muutoin on +minulla ollut jokseenkin edullinen matka. Löysin sieltä paljon +harvinaisia kasvia, joita minulla ei ennen ole ollut. + +Varsinkin hyönteisiä ja simpukoita olen saanut paljon. _(Ottaa +lasipurkin taskustaan.)_ Katsopas, tuolla on minulla simpukoita, jotka +löysin eräästä lammista. Niissä huomaa kaksi lajia, alhaisemman ja +ylhäisemmän, ja sitten vielä kaikki niiden välimuodot.. Mutta ethän sinä +kuule mitään. + +ANTTI. + +_(Heräten ajatuksistaan.)_ Niin mitä sinä sanoit simpukoista. + +KARI. + +Ei kuurolle kahta saarnaa.. Vaan mikä sinua on vaivaavinaan, kun olet +niin synkkämielisen näköinen? + +ANTTI. + +Onhan niitä huolia varsinkin sellaisella kuin minä. + +KARI. + +Sinullako todellisia huolia .. mitä vielä. Kuvailet vaan. + +ANTTI. + +Kunpahan olisit itse minun asemassa. Ajattele nyt: kaikki täällä +odottavat minusta pappia ja äitini koko elämän tarkoitus on siinä, mutta +tiedäthän ettei minusta tämmöisenään ole papiksi, kun epäilen +kristinopin päätotuuksia. + +KARI. + +Eihän se estä sinua opettamasta kansalle ainoastaan sitä, mitä heille +saa opettaa. + +ANTTI. + +En puhu koskaan vastoin vakuutustani. + +KARI. + +Niinpä elä rupea sitten papiksi. + +ANTTI. + +Mutta miten voin taas ilmoittaa asian äidilleni? + +KARI. + +Äidillesi?.. Mitä varten sanoa sitä äidillesi. Anna eukon elää siinä +luulossa, ja sinäkin olet pelastettu. + +ANTTI. + +Valheella ei kuitenkaan kauaksi päästä. Minä tahdon sanoa totuuden. + +KARI. + +Totuuden! + +ANTTI. + +Niin juuri. Minä olen jo monta vuotta pitänyt äitiäni väärässä luulossa, +olen pettänyt häntä, vaan nyt sanon niinkuin asia on, kävi miten kävi. + +KARI. + +Mitä kenenkään tarvitsee puhua semmoisia totuuksia, joilla hän saattaa +vahinkoa sekä itselleen että muille. Totuuden ja hyödyn täytyy toisiansa +seurata. + +ANTTI. + +Mutta maailmassa on muutakin ei ainoastaan aistillisia, luonnollisia +tunteita. Siellä löytyy myös jotakin, jota sanotaan siveelliseksi +velvollisuudeksi ja minä puolestani panen tämän viimeisen korkeammalle +kuin nuo ensimäiset. Minä en tahdo missään asiassa menetellä alhaisesti, +sillä jos ei muuten, saa siitä ainakin tunnossaan kärsiä. + +KARI. + +Siis omatunto -- varsin vaativa vieras kyllä käydessään. + +ANTTI. + +Pilkkaatko sitäkin? Sinulla ei mahda olla minkäänlaisia tunteita, koska +voit olla noin kylmä Sinä et käsitä, etkä etsi mitään korkeampaa ja +jalompaa. + +KARI. + +Minä en koskaan etsi semmoista, jota ei kuitenkaan löydy. + +ANTTI. + +Täytyy löytyä. + +KARI. + +Olet siis löytänyt? + +ANTTI. + +En täydellisyyttä, mutta aineksia kyllä olen löytänyt. Olen huomannut +ihmisessä jotain kaunista, semmoista puhdasta, jota vielä tämä +aineellisuus painaa ja se se on se tuleva ihminen. + +KARI. + +Hym, tuleva ihminen.. + +ANTTI. + +Niin juuri. Etkö esimerkiksi ole huomannut istuessasi järven rannalla +jonakin kauniina kesä-iltana semmoista kummallista, jotain +selittämätöintä, kun laineet väsyneenä työntelevät toisiansa pehmyttä +hiekkarantaa vastaan, -- ne hienot tunteet, jotka silloin syntyvät ja se +halu, jolla ihmisen ruumis ja sielu ikäänkuin tahtoisivat sulaa +toisiinsa nauttimaan kaikkea tuota selittämätöintä, todistavat jostain +tulevasta maailmasta, johon ihmistä valmistetaan. + +KARI. + +No sinä nyt olet semmoinen ainainen haaveksija. Etkö käsitä, että kaikki +nuo häviävät silloin, kun ihminen kuolee. + +ANTTI. + +Sitä en usko. Kuinka toivotointa elämä olisi, ellei tietäisi tämän +perästä tulevan jotain parempaa. Maailmalla täytyy olla joku +tarkoitusperä. + +KARI. + +Olla aikansa ja hävitä, se on maailman tarkoitusperä .. samoin ihmisen. + +ANTTI. + +No mutta mikä elämästä sitten tulisi, jos moraalinen edesvastaus +tulevassa elämässä poistettaisiin. + +KARI. + +En minäkään puolusta, että se nyt heti otettaisiin ihmisiltä, sillä he +eivät ole vielä kehittyneet omistamaan itsellensä semmoista oppia. Heitä +täytyy pysyttää siinä vanhassa valheessa, koska se on heille hyödyksi. + +Senpätähden et sinäkään saa ryöstää äidiltäsi hänen elämänsä tukea. +Eihän tästä elämästä mitä tulisi, jos seuraisi jokaisen oikkuja ja +uskonnollisia vakuutuksia, jotka usein ovat suorastaan hulluuksia. +_(Osottaa kirkkoa.)_ Kas siinä on rakennus, jossa on valhetta ja oikkuja +kymmentä kertaa enempi kuin sinun muka alhaisessa menettelyssä äitiäsi +kohtaan, vaan kirkon menettelyä ei kukaan saa sanoa alhaiseksi. -- Ja +miksi? Sentähden ettei suuri ihmispaljous voi tulla toimeen ilman sen +valhetta. _(On noussut ylös ja lyöpi nyrkkiänsä ovelle.)_ Hohoi, Herran +huone! Kumpi se ennen kukistuu, ihminenkö vai sinä? _(Lyöpi taas.)_ +Kuules kuinka se kumajaa. + +ANTTI. + +Mielipiteesi ja käytöksesi ovat suorastaan alhaisia; täytyy antaa arvo +muidenkin ihmisten tunteille. + +KARI. + +Vieläkö sinussakin löytyy sellaisia ennakkoluuloja? + +ANTTI. + +Ei niistä niin helpolla päästä. Ei vuosituhansien totuuksia saa nakella +kuin takkia, varsinkaan jos ei ole parempaa saatavissa. + +KARI. + +Se vanha fraasi! Silloinhan on ainakin yhtä hyvä olla paitahihasillaan, +kuin kantaa semmoista takkia, joka ei mitään hyödytä, se on vaan tyhjänä +painona, ja ainahan nututtoman mieli paremmin kääntyy uuteen takkiin, +kun hänellä ei minkäänlaista ole. + +ANTTI. + +Joka siis on vanhat ennakkoluulot jättänyt, se on sangen taipuvainen +uusiin ennakkoluuloihin. Ha, ha, ha! + +KARI. + +Sinäpä sen sanoit. Se joka ne omistaa, omistaa edistymisen, ja joka +omistaa edistymisen, se löytää siinä maailman jaloimman nautinnon. + +ANTTI. + +Nautinnon? -- sinä puhut vaan nautinnoista ja kumoot kaikki tuon kylmän +järkesi kanssa; voit huolettomasti nauraa kaikelle, olipa asia miten +tahansa, vaan sitä en voi minä. Minun täytyy löytää jotain varmaa, jonka +päälle voin rakentaa ja jonka hyväksi voin elää. Minä olen kadottanut +sen lapsellisen tunteen, joka minulla oli kirkkoon astuessa, ja +luottamukseni jumalaan. Niiden sijaan täytyy minun saada jotain uutta, +sillä minulta puuttuu luottamusta ja vakavaa pohjaa. + +KARI. + +Olisit sinäkin vielä saanut pysyä siinä kuuden päivän uskossa. + +ANTTI. + +Missä kuuden päivän uskossa? + +KARI. + +Siinäpä, että kuudessa päivässä jumala maailman loi. + +ANTTI. + +Siinä uskossa ei ole mitään pilkkaamista, sillä sen vaikutus on ollut +suuri minuunkin ja tehnyt minusta rehellisen ihmisen. + +Aivan elävänä on vielä muistissani, kuinka viidentoista vanhana näitä +rappusia ensi kerran astuin herran pöydälle Saaren Ellin kanssa. Olimme +silloin vielä koulussa kumpanenkin. -- Niin suloista hetkeä en ole ennen +enkä jälkeen tuntenut. _(Katsoo kirkkoa.)_ Olit silloin kallisarvoinen +rakennus, nyt vaan puuhuone ilman sen enempää. + +Mutta katso sentään. --- Eikö se ole juhlallinen? -- Nuo tummaksi +maalatut akkunan pielet, eikö ne näytä runollisen synkiltä? + +KASI. + +Ojaa, juhlallinen kirkko! Ei kumma, jos se lapsena herättikin niin +suurta kunnioitusta, jonkinmoista pyhää pelon tunnetta... Ja sitten +hautausmaa. Kyllä on se uskonto mestari leikittelemään ihmisen tunteiden +kanssa. + +_(Läheneviä ääniä ja laulua kuuluu kirkon takaa.)_ + +KARI. + +Mitä se on? + +ANTTI. + +Luultavasti menee kylän nuoriso kokolle. Meidän sopii hyvin yhtyä +heihin. + +_(Kylän nuorisoa ilmestyy kirkon takaa; ensinnä juoksee poikia keppien +ja pallojen kanssa, niiden joukossa MUSTALAIS-SIMO ja VIULU-RYKÄMÄ; +jälempänä tulevat SAAREN ELLI ja muut tytöt.)_ + +SIMO. + +Hei! Tässäpä kelpaa kuusisuolassa olla. Pojat, haudan tekoon! +_(Järjestyvät ja rupeavat palloa lyömään.)_ + +ELLI. + +Kas, Antti! Hyvää iltaa. _(Karille.)_ Tekin olette jo täällä.. Terve +tulleeksi! + +KARI. + +Kiitän. Tulin juuri ikään ja tapasin Antin tässä. Hän täällä yhä vaan +suuria haaveksii. + +ELLI. + +Suuret mietteethän meidän maisterilla on. + +ANTTI. + +_(Naurahtaen.)_ Vuoret vaikeroivat synnytystuskissaan, ja syntyy vaan +naurettava hiiri. + +KARI. + +Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoo suomalainen +sananlaskukin. + +ELLI. + +Ei toki niin pahaa ennusteta. + +KARI. + +Ei ennusteta, ei ennusteta, mutta niin se tavallisesti käy. + +ELLI. + +Ettekös tekin yhdy meidän matkaan, niin vietetään tämä ilta hauskasti? + +KARI. + +Tietysti, tietysti. + +ELLI. + +Kun itse on kansan lapsi, niin tuntee olevansa luonnollisin heidän +parissaan. + +KARI. + +Se on tietty se. + +SIMO. + +_(Pojille.)_ Lyökää te siellä palloa, minä menen näitä täällä +liikuttamaan. _(Juoksee tyttöjen luo.)_ No tytöt ja herrat, mitä nyt +aijotaan?.. Eikö panna yksi polska, tässä kirkon mäen kunniaksi? + +KARI. + +Ka miks'ei. + +SIMO. + +Sitä minäkin. Rykämä, anna viulusi soida. + +RYKÄMÄ. + +Kirkon mäelläkö? + +ELLI. + +Voisimmehan mennä jonnekin muualle. + +KARI. + +Mitä se haittaa, ei suinkaan asia sillä pahene, tanssipa sitä vaikka +kirkossa. + +SIMO. + +_(Tarkastaa Karia.)_ Herrallapa taitaa olla sama usko kuin minullakin. + +KARI. + +No minkälainen se on? + +SIMO. + +Tuta riemu rinnassa ja laulaa sitä suulla .. siin' on minun uskontoni. + +KARI. + +Terve sitten! Saman hengen lapsia. + +SIMO. + +Kerranpahan minäkin yhdyin oikeaan velikultaan. Eikös se, herra, ole +niin, että elämämme meille on suotu vuoksi nautinnon; sen, ken sit'ei +nauti, tappakohon tauti. + +_(KAIKKI nauravat.)_ + +KARI. + +Se on oikein. + +SIMO. + +_(Ottaa pullon taskustaan.)_ No niinpä ryypätään. _(Ryyppää.)_ Tuossa +herra. + +_(KARI ottaa putelin ja ryyppää, antaa sen sitten Simolle.)_ + +SIMO. + +_(Katsoo sitä.)_ Mutta eihän tämä kulunut ollenkaan. Eipä se tainnut +nautinnoksi ruvetakaan.. No liika karkeata juomaahan tämä herroille +onkin. Mutta te pojat! + +_(Pojat kokoontuvat piiriin ja ryyppäävät kukin vuorostaan.)_ + +KARI. + +_(Ottaa sillä aikaa viulun Rykämältä ja menee kirkon rappusille +soittamaan.)_ Nyt tanssimaan. + +TYTÖT. + +_(Katsellen toisiaan.)_ Voi, voi, tuota herraa, kun kirkon rappusilla.. + +KARI. + +_(Soutaessaan.)_ Ei soittoa saa tyhjään panna. + +_(Simo koettelee saada tyttöjä tanssimaan kanssaan, vaan kaikki +estelevät, ei yksikään uskalla lähteä.)_ + +ELLI. + +_(Antille.)_ Tämä menee liiaksi.. + +ANTTI. + +Mitä vielä, iloitsipa sitä, kun kerran iloitsee, vaikka kirkon mäellä. +Pannaanpa me yksi polska ja näytetään, etteikö me uskalleta. + +ELLI + +En minä. + +ANTTI. + +Tee niinkuin tahdot, vaan en minä ymmärrä, mitä pahaa siinä olisi. + +ELLI. + +En pidä sopivana, että me tanssimme yhdessä tämän saman kirkon edessä, +jossa ensi kerran niin pyhillä tunteilla ripillä kävimme. Se olisi liika +kevytmielistä. + +ANTTI. + +Mutta ahdasta on ajatella tuollakin tavalla. Ei uskontokaan saa olla +niin ahdasta. + +ELLI. + +Ja olisihan se aivan vasten äitisikin mielipidettä. + +ANTTI. + +Ei se tule kysymykseen, kun minullakin kerran on oma mielipiteeni. + +_(ELLI katsoo kummastuneena.)_ + +ANTTI. + +Niin, niin. + +KARI. + +_(Herkiää soittamasta.)_ Ei se käy laatuun. Teidän täytyy tanssia. +Antti, mitä sinäkin seisoksit, etkä mene tanssimaan. + +SIMO. + +No nyt on helvetti, kun ei kukaan lähde tanssimaan. Kelpasihan ennen +näin pulskat pojat, vaan mikä ne nyt tympäsi. + +KARI. + +_(Nousee, panee viulun pois ja tarttuu tyttöjen käsiin.)_ Saadaan me nyt +ne rinkitanssiin, vaikka vähän puoli väkisellä. + +ANTTI. + +Tule Ellikin rinkiin. + +ELLI. + +En minä. + +ANTTI. + +Minä kai menen. + +TYTÖT JA MUUTAMAT POJAT. + +Ei tässä, ei tässä, mennään tuonne muuanne. + +_(NISKANEN on tullut näyttämölle ja pysähtynyt hiukan etemmä katsomaan, +häntä on seurannut muutamia körttipukuun puettuja poikia, jotka katsovat +pallon lyöntiä. Kun tytöt huomaavat Niskasen, vetäytyvät he pois +ringistä ja koettelevat piiloutua toistensa selän taa. ANTTI menee +kirkko-aidan luo ja on katselevinaan hautausmaalle.)_ + +NISKANEN. + +_(Lähestyy.)_ Kuinka kauan te koettelette jumalan kärsivällisyyttä +vaeltaen synnin tiellä! + +SIMO. + +_(Hypäten Niskasen eteen.)_ Mitä puhut kun suusi liikkuu, vai tuuliko +sitä heiluttaa? + +KARI. + +Mikä mies sinä olet, kun tulet meidän iloa häiritsemään? + +NISKANEN. + +Vielä itsekin kerran kadutte tätä iloa, sillä maailman lasten ilo on +katoovainen. Se ilo, joka Herrassa saadaan, on vasta oikea ja pysyväinen +ilo. Luulisipa jo tuon Herran huoneenkin varoittavan teitä tällaisista +töistä. Eikö se jo katseellaan teille tuomiota lue, eikö edes mieleenne +juohdu, että tästäkin elämästä kerran loppu tulee ja että saatte vielä +seisoa korkeimman tuomio-istuimen edessä vastaamassa töistänne? + +KARI. + +Pidä vaan huoli itsestäsi, kyllä me vastaamme töistämme. + +SIMO. + +Niin juuri. Katso vaan, että oman nuttusi liepeissä on kyllin laveat +körtit. + +NISKANEN. + +Tahdot sillä sanoa, että minultakin puuttuu paljon. En sitä kielläkään, +mutta kun näkee kanssaihmisensä vaeltavan ilossa ja nautinnossa helvetin +tiellä, niin tekee mieli heitä siitä nuhtelemaan, että jos edes yhden +sydämen saisi kääntymään perkeleen palveluksesta jumalan palvelukseen. + +KARI. + +Luuletko että kaikki, joilla ei körttiä ole, ovat perkeleen +palvelijoita. + +NISKANEN. + +Jokainen tunnetaan töistänsä. + +Te räiskätte ja pidätte helvetin peliä juhannusaattona, kun me tuolla +jumalan sanaa harjoitamme. Ja herrat etupäässä vievät kansaa +riettauteen. Olisin toki sivistyksen koulun läpikäyneiltä enempi +odottanut .. vaan taitaako sokea sokeata taluttaa. + +KARI. + +Kuule mies, meidänkin kärsivällisyys loppuu, korjaa nyt luusi. + +NISKANEN. + +Kyllä minä tiedän, milloinka menen. + +KARI. + +Minä tiedän myös. _(Ottaa häntä käsivarresta ja jalallaan, auttaen +puulaa menemään.)_ + +SIMO. + +Pois tieltä talonpoika, päästä herra helvettiin. + +NISKANEN. + +_(Sieppaa kiven, vaan pudottaa sen heti pois.)_ Katsokaa päältä, hän +tekee väkivaltaa. + +I:NEN POIKA. + +Mitä ne körttiläiset siinä katsovat kuin lehmä uutta konttia! + +II:NEN POIKA. + +_(Joka on körttiin puettu.)_ Itse olet körttiläinen. + +I:NEN POIKA. + +_(Menee ja lyö häntä korvalle.)_ Olenko minä körttiläinen? Häh! + +_(Heidän kesken syntyy tappelu, kummaltakin puolen menevät toiset +auttamaan ja niin ovat kohta kaikki pojat yhdessä nujakassa. Kaikkien +huomio kääntyy heihin. Antti menee heitä asettamaan.)_ + +SIMO. + +Katsopas peijakkaita. Tapelkaa pojat, niin saatte tupakkaa. + +NISKANEN. + +_(Menee poikien luo.)_ Pojat, mitä te teette. _(Ottaa heitä tukasta +kiini.)_ Kuka teitä on käskenyt tänne tappelemaan!. + +_(Pojat eroavat ja menevät pois. Niskanen seuraa heitä.)_ + +TOISET POJAT. + +_(Puiden nyrkkiä heidän jälkeensä.)_ Tulkaapas toisen kerran, niin kyllä +opetamme.. + +SIMO. + +Juuttaan hunajanpisara tuli tänne ja säikytti tytöt pahanpäiväisiksi. +Saapa nähdä tokko ne siitä enää toipuvatkaan. + +KARI. + +Kyllä se haihtuu, kun lähtään kokko sytyttämään. + +_(Menevät tyttöjen luo, jotka ovat kokoontuneet yhteen paikkaan aivan +näyttämön laidalla.)_ + +KARI. + +No eikös nyt lähdetä kokolle joka kynsi, missä se on se teidän kokko? + +SIMO. + +Tässä se on lähellä, tuossa kankaalla, + +KARI. + +Niinpä lähtään sitten. + +SIMO. + +Ja anna Rykämä viulusi soida. + +_(Kaikki alkavat mennä paitse ELLI, joka erikseen on istuutunut sakastin +rappusille. Huomattuaan ELLIN kääntyy ANTTIKIN ja menee hänen luo.)_ + +ANTTI. + +_(Lähestyessään Elliä.)_ Mitä sinä täällä istut ja mietit? Muut menivät +jo kokolle ja sinä tietysti tulet mukaan. + +ELLI. + +_(Kohottaen päätään.)_ Antti, ei mennä. + +ANTTI. + +Miks' ei? + +ELLI. + +Minä pelkään. + +ANTTI. + +Mitä sinä pelkäät? + +ELLI. + +En tiedä, mitä se on. _(Peittää kasvonsa itkien.)_ + +ANTTI. + +_(Ottaa Elliä kädestä.)_ Elli, mikä sinua vaivaa? Kuule, kerro minulle, +kerro! + +ELLI. + +_(Nyyhkien.)_ Enhän tiedä itsekään oikein. + +ANTTI. + +Onko sinulle mitä tapahtunut? + +ELLI. + +Ei, mutta muistan tuota äskeistä kohtausta. -- Ajattele, jos me ollaan +väärässä, + +ANTTI. + +Minkä suhteen? + +ELLI. + +Jos heillä on oikein. + +ANTTI. + +Mutta missä? + +ELLI. + +Kaikessa. Jos siinä on perää, mitä Niskanen sanoi, että saamme vielä +vastata tuomiopäivänä tuostakin kevytmielisyydestä. Ja eikö meidän +elämämme todellakin ole kevytmielistä. Kelpaako tämä nyt jumalalle? + +ANTTI. + +Se on vaikea sanoa, minulla ei ole mikään tähän aikaan selvillä, vaikka +olen etsinyt totuutta aivan siitä asti kuin muistan. + +ELLI. + +Minäpä en ole edes etsinytkään, olen vaan elänyt päivästä päivään mitään +ajattelematta turhissa unelmissa tämän maailman onnesta. Mutta äsköinen +tapaus oli kuin ukkoisen isku. Minusta tuntui kuin se olisi ollut +jumalan lähettämä varoitus meille. Eikö se sinuun mitään vaikuttanut? + +ANTTI. + +Pahan vaikutuksen se teki minuunkin, mutta minä koettelin tukahuttaa +sitä, sillä tuommoisina hetkinä ei voi luottaa tunteihinsa, kun niitä ei +silloin kumminkaan kykene arvostelemaan. + +ELLI. + +Minä aina luotan tunteihini, sillä ainoastaan niiden kautta voin minä +saada vakuutuksen itselleni. + +ANTTI. + +Se onkin hyvä, sillä tunteet ja järki ovat minulla alituisessa +ristiriitaisuudessa. + +ELLI. + +Eikö sinulle nyt juolahtanut mieleesi, että jospa hyvinkin olet väärässä +ja äitilläsi ja muilla heränneillä on oikein? + +ANTTI. + +Kyllä se tosin tuli mieleeni ja ajattelin, että kenties tuo onkin ainoa +totuus, vaikka olen siitä eksynyt pois; sillä siitä päivästä asti kuin +rupesin epäilemään sitä, joka oli minulle ennen suurin totuus, en ole +löytänyt uutta sijaan. + +ELLI. + +Minkätähden sinä sitten rupesit epäilemään? + +ANTTI. + +Ainoastaan se, joka on epäillyt, tietää miksi epäillään .. ei sitä voi +selittää. Se on jonkinmoista järjen ja tunteiden ristiriitaisuutta. Ja +kyllä minä nyt huomaan että olen nuoruuteni innossa antanut sille liika +suuren vallan, olen jättänyt liika suuria lomia, joita nyt täytyy käydä +parsimaan. + +ELLI. + +Tee se, Antti, ja ajattele äitiäsi. + +ANTTI. + +_(Ikäänkuin säikähtäen panee kätensä otsalleen.)_ Äitini --, sen olen +taas unhoittanut. _(Huokaisee syvästi.)_ + +ELLI. + +En ole nähnyt toista niin suoraa ja rakastettavaa ihmistä kuin äitisi.. +Ja mistä se tulee? + +ANTTI. + +Niin, mistä se tulee? + +ELLI. + +Ajattelepas, jos kaikki olisivat niin uskonnollisia, olisihan tämä +maailma hyvä. Ja kuinka sinä voit pettää semmoista ihmistä. + +Kaikkein kovimmin koskee häneen se, että hänen poikansa, hänen oma +Anttinsa, on sillä tavalla pettänyt vanhan äitinsä. Voitko nähdä äitisi +riutuvan tuommoiseen suruun, voitko saattaa hänen harmaat karvat +murheella hautaan? + +ANTTI. + +Riittää, riittää, tämä masentaa miehen kokonaan! Miksi et ole ennen noin +puhunut? + +ELLI. + +Enhän ole itsekään tullut sitä ajatelleeksi. + +ANTTI. + +Olisihan minun itsenikin pitänyt se huomata ja olenhan sen huomannutkin, +vaan sitäkin olen koettanut tukahuttaa. Ja nyt se on myöhäistä. Mitä +tehdä? + +ELLI. + +Onko se sitten niin mahdotointa täyttää vielä äitisi toiveet? + +ANTTI. + +_(Jonka muoto yhtäkkiä kirkastuu, kuumeen tapaisesti.)_ Mitä sillä +tarkoitat? + +ELLI. + +Että etkö vielä voisi papiksi ruveta? + +ANTTI. + +_(Miken miettiväisenä.)_ Niin, enhän sitäkään tiedä. + +ELLI. + +Etkö muista, kun piennä poikaisna kuvittelit, kuinka sinä isoksi +tultuasi rupeat papiksi ja sitten saarnaat minulle niinkuin ennen +leikitellessämme. + +ANTTI. + +Ja sinä lupasit sitten laittaa kaikki valmiiksi odottamaan, kun minä +kirkosta tulen ja hoitaa kotiamme. + +ELLI. + +Niin. + +ANTTI. + +Ja vieläkö nytkin tekisit, mitä silloin lupasit? + +ELLI. + +_(Punastuen.)_ Vielä. + +ANTTI. + +_(Kiertää toisen kätensä Ellin ympäri ja toisella ottaa häntä kädestä +kiini.)_ Sinä olet aina ollut minulla ohjaajana ja suojelijana. Ethän +jätä minua enää koskaan! + +_(ELLI painaa päänsä Antin rintaa vastaan ja itkee.)_ + +ANTTI. + +Olemmehan kumpikin jo kauan tienneet, että tämä kerran tapahtuu. +_(Suutelee häntä.)_ Nyt minä tunnen olevani taas entinen, lapsellinen +Antti. + +_(Kokko on sytytetty ja sen loimottava liekki valaisee vähitellen kirkon +seiniä, viimein koko kirkon ja mäen.)_ + +ELLI. + +_(Hypäten asennostaan, jossa hän oli.)_ Antti, mitä tämä. + +ANTTI. + +Kokko on sytytetty. + +ELLI. + +Antti, Antti, katso kirkkoa! Voi tuota juhlallista loistoa! Näyttäähän +kuin koko kirkon sisus olisi tulessa. + +ANTTI. + +Tämä on juhlallinen hetki. + +_(Kuuluu laulua ja viulun soittoa.)_ + +ANTTI. + +Kuuletko? + +ELLI. + +Kuinka kauniilta se kuuluu. + +ANTTI. + +Tämä tekee syvän vaikutuksen .. ja tuo kirkko... Nyt voin katsella sitä +taas samoilla silmillä kuin piennä poikana. _(Painaa Elliä rintaansa +vasten.)_ Ja sinua myös. + + + + +Toinen Näytös. + + +_(Keskinkertaisesti sisustettu kamarihuone; toisella sivulla on ovi, +toisella akkuna, sen edessä pöytä, jonka päällä on raamattu, postilloita +ja muita kirjoja; pöydällä palaa kynttilä._ + +_Perällä on sänky, jossa makaa ANTIN ÄITI lakanoin välissä vaaleana ja +laihana, rinta kohoilee raskaasta huokumisesta; sängyn vieressä tuolilla +lääkepulloja. On yö.)_ + +ELLI. + +_(Istuu sängyn vieressä ja laulaa seuraavaa virttä.)_ + +Maailma, sinun jätän, Jeesuksen kannan käteen Täält' sielun lähteissän'. +Oi, Herra! ota huomaas' Ja korjaa minua suojaas', Nyt kotia kulkeissan'. + +Jo aikani nyt joutuu. Kuolema minua noutaa, Kuin kuitenk' voitto on; Nyt +loppuu kaikki vaivan' Ja pääsen täältä taivaan Autuaalliseen iloon. + +Koht' joudun minä matkaan, Ja annan teit', mun rakkaan, Kaikk' Herran +haltuun tääll'; Ah, olkaat valmiit aina, Kyll' Herra armons' lainaa Ja +yhteen auttaa viel'. + +_(Hän herkiää laulamasta, katsoo sairasta ja viepi virsikirjan +pöydälle.)_ + +ANTTI. + +_(Joka samassa tulee sisään sukkasillaan ja ilman takkia.)_ Yhä sinä +vaan jaksat valvoa, Elli kulta. + +ELLI. + +Mutta kule hiljaa .. äitisi on nukahtanut. + +ANTTI. + +_(Menee vuoteen luo; katsoen tarkasti sairasta.)_ Hän ei elä kauan. + +ELLI. + +Jokaiselle kerran loppunsa tulee.. _(Katselee Anttia.)_ Näytäthän kovin +väsyneeltä. Miksi lepäsit niin vähän aikaa? Olethan jo valvonut monta +yötä perätysten. + +ANTTI. + +En saanut unta. _(Pitelee otsaansa.)_ Ihmistä koetellaan .. tuntuupa +siltä kuin kaikki taistelut olisivat päässä. + +Hän tuossa taistelee kuoleman kamppausta, minä tässä elämän. + +ELLI. + +Miksi sinä Antti olet niin levoton ja rauhaton. Minä luulin että, kun +sinä taas saat vanhan uskosi, katoaa tuo sinun alituinen +synkkämielisyytesi, jonka sanot tulevan siitä, ettet löydä sitä, mitä +etsit. Mutta olemmehan nyt löytäneet suurimman totuuden, ja minä olisin +onnellinen, jos sinä vaan et kärsisi niin kovin paljon. Koeta rauhoittaa +mielesi ja jätä jumalan huostaan kaikki. + +ANTTI. + +Onkos sinulla itselläsi sitten aivan luja vakuutus jumalaan? + +ELLI. + +Kyllä minä uskon että jumala hoitaa, jos ihminen turvautuu häneen. + +ANTTI. + +Millä tavalla sinä häneen turvaudut? + +ELLI. + +En minä osaa sitä selittää, minä tunnen vaan että hän tukee minua. + +ANTTI. + +Etkä koskaan horju tuossa uskossasi? + +ELLI. + +Jos tietäisin että sinä et epäile, en minäkään horjuisi, mutta kun näen +että sinullakaan ei ole varmuutta, katoaa se minultakin. Sillä kun +ajattelen jumalaa, ajattelen samassa myös sinua, enkä sitten tiedä +kumpaako minä enempi ajattelen, se niin kummallisesti sotkeutuu, ja +sitten minä taas ajattelen vaan sinua. Silloin minä aina tulen +levottomaksi ja soisin että kaikki olisi entisellään. Mutta se menee +pian ohitse ja minä taas uskon että tämä on ainoa tie elämään. + +ANTTI. + +Miksi en minäkin voi uskoa yhtä lapsellisesti? + +ELLI. + +Niin, miksi? _(Tarttuu Antin käteen.)_ Kuule, sano millä voisin tuskasi +lievittää. Minä antaisin kaikki, jos sinä vaan pääsisit tuosta tuskasta. + +ANTTI. + +Luopuisitko vakuutuksestasikin, raamatun opista, jos tietäisit että minä +siitä luopumalla tulisin entiselleen. + +ELLI. + +_(Katsoo silmänräpäyksen ajan Anttia silmiin, tarttuu sitten hänen +kaulaansa.)_ Luopuisin, kun tietäisin että sinäkin olet luopunut, sillä +jos sinä et ole varmaan vakuutettu että raamattu ei ole totta, et siitä +luovu. + +ANTTI. + +Vaan jos minä erehtyisin ja joutuisin sen kautta ijankaikkiseen +kadotukseen. + +ELLI. + +Silloin en minäkään tahtoisi taivaasen. Kun tietäisin että sinä olet +semmoisessa vaivassa, ei minulla olisi iloa taivaassakaan. Ennen +kärsisin sinun kanssasi. + +Mutta mitä me puhumme semmoisista, jumala ei ole niin kova. Ja jos +rukouksella käännyt hänen puoleensa, niin tuskasi katoaa. Ainakin se +lievittää. + +ANTTI. + +Enhän voi rukoillakaan. + +ELLI. + +Kyllä sinä voit, jos tahdot. Minäkin rukoilen puolestasi. Rukoillaan +yhdessä tässä äitin vuoteen vieressä. + +ANTTI. + +Ei se auta. En ole koskaan saanut sen kautta mitään. Ja ketä mä +rukoilisin? + +ELLI. + +Ketä --? + +ANTTI. + +Niin juuri. + +ELLI. + +Mutta Antti, -- jumalaa. + +ANTTI. + +En uskalla, sillä jos häntä on, ei hän kuule minua, onhan epäilykseni +siksi liian suuri. Jos häntä taas ei ole, on se turhaa, naurettavaa. + +ELLI. + +_(Katsoo hämmästyneenä häneen.)_ Kuinka sinä sitä saatat epäillä? -- +Onhan jumala. + +ANTTI. + +Niin luulisi. Mutta mistä sinä sen tiedät? + +ELLI. + +Mistäkö tiedän? -- Minä tunnen sen, olen vakuutettu. + +ANTTI. + +Niin olin minäkin. _(Syvästi huoaten.)_ Vaan sitten tuli epäilys ja niin +rauha haihtui, kaikki meni. _(Istuutuu tuolille vuoteen viereen, panee +kyynärpäänsä polvea vastaan ja kätensä silmille.)_ + +ELLI. + +Sinä murrut Antti, et kestä tuota taistelua, jos et luota jumalaan .. +hän on ainoa avun tuoja. + +ANTTI. + +_(Kolkolla äänellä.)_ Täytyy kestää. + +ELLI. + +Mutta mikä siitä lopuksi tulee? + +ANTTI. + +Sitä en tiedä. Koettaa kumminkin tahdon ja taistelen siksi kunnes +murrun. _(Nousee ravakasti ylös ja alkaa astua; pysähtyy yhtäkkiä.)_ + +Mutta miksi minun oikeastaan täytyy epäillä? + +ELLI. + +Niin. + +ANTTI. + +Mistä tämä tuska? Tuntuu siltä kuin se olisi perisynti minussa. Onhan se +aina ollut niin kauan kuin muistaa jaksan ainoastaan vähäisillä +loma-ajoilla. Olisiko tämä kaikki perintöä? _(Katsoo äitiään.)_ Mutta +makaahan äitini tuossa kuolinhetkelläänkin noin kovin levollisena.. +Tuota rauhallista katsetta! Melkeinpä hymy huulillaan! Voi, jos +tietäisit minkälaiseen tuskaan tuolla samalla vuoteella poikasi +synnytit. + +ÄITI. + +_(Vavahtaa kouristaen sydämen kohdalta; nostaen päätään.)_ Kellä on niin +vaikea olla? Ketä täällä on? _(Katsoo tarkemmin.)_ Tekö lapseni? + +ANTTI. + +Niin äiti. + +ÄITI. + +_(Katsoo tarkasti Anttia.)_ Antti, oletko sairas? + +ANTTI. + +En ole. + +ÄITI. + +Mutta sinua vaivaa jokin, minä tunsin sen herätessäni. + +Käypäs istumaan tuolille tuohon viereeni, että saan sinua tarkemmin +nähdä. _(Ottaa Anttia kiini kädestä.)_ Olethan vaalea paljosta +valvomisesta ja silmissäsi huomaa tuskan. Sinä salaat minulta jotakin. + +ANTTI. + +Kuinka minä voin olla rauhallinen, kun näen sinun loppusi lähenevän. + +ÄITI. + +Ei ole se ainoa syy. Muukin sinua vaivaa, vaan pelkäät puhua minulle sen +vuoksi, että olen sairas, mutta sehän saattaa minut vielä +levottomammaksi. Kuule, elä salaa mitään. Mikä sinua vaivaa? + +ANTTI. + +Onhan minulla nyt kenties vaikeampi kuin sinulla. Minä olen rikollinen +edessäsi. Äiti, minä olen pettänyt Sinut. _(Painaa päänsä äitin +vuoteesen ja itkee.)_ + +ÄITI. + +Antti, elä itke, en minä sinua tuomitse. _(Nostaa hänen päätään.)_ + +ANTTI. + +Äiti, jos sinä ajaisit minut luotasi, olisi minulla paljon helpompi olla +.. nuhtele edes minua. + +ÄITI. + +En voi, enhän tiedä syytäkään, ja jos tietäisinkin .. sillä näenhän nyt +että kadut, mitä varten sinua enää nuhteleisin. + +ANTTI. + +Sinä olet liian hyvä. + +ÄITI. + +Ei, lapseni, ei kukaan tässä maailmassa ole liian hyvä. Ainahan äiti +rakastaa lastaan, sillä onhan se hänen omaa lihaansa. + +ANTTI. + +Vaan täytyyhän usein itseänsäkin kurittaa. + +ÄITI. + +Itseään voi, vaan ei lastaan. Häntä ei saa kuin neuvoa ja rakastaa. + +ANTTI. + +Mutta jos sekään ei auta. + +ÄITI. + +Sitten ei auta mikään. + +ANTTI. + +Ja vanhemman täytyy jättää lapsensa. + +ÄITI. + +Ei hän voi sitäkään tehdä. En ainakaan minä. Sinua en voisi jättää, +vaikka lankiaisit kuin syvälle, minun sylini olisi sinulle aina avoinna. +Rakkauteni sinuun vaan kasvaisi. + +ANTTI. + +Onhan sinun rakkautesi sitten täydellisempi kuin jumalan, sillä hän on +jo hyljännyt minun. + +ÄITI. + +Vaikka Herra koettelee ihmistä, niin ei hän siltä hylkää. Vaan sitä en +tiedä, jos sinä olet hyljännyt hänen. + +Haepas hyvä Elli minulle hiukan kylmää vettä, suutani niin kuivaa. + +_(ELLI menee.)_ + +ANTTI. + +Kyllä sinä äiti olet oikeassa, minä hänet olenkin hyljännyt. En ole +uskonut niitä totuuksia, joita sinä olet opettanut, enkä vieläkään voi +uskoa. + +ÄITI. + +Lapsi raukka, sinulla on kovat koetukset edessä. + +ANTTI. + +Vieläkö kovemmat? + +ÄITI. + +Ei tämä ole, Antti kulta, kuin alkua vasta. + +ANTTI. + +En sitten kestä, sillä kyllin kovia taisteluita olen jo kärsinyt. +Pienestä pojasta asti olen kokenut taistella, en tiedä mitä vastaan, +vaan taistellut olen. Kaikkihan tässä maailmassa sanottiin olevan +syntiä. En saanut kumminkaan selville miksi. Rukoilin vaan jumalaa, että +hän näyttäisi minulle oikean tien. + +ÄITI. + +Ja hän näytti? + +ANTTI. + +Ei, sitä hän ei tehnyt. En saanut mitään. Vaan minäkään en vielä +masentunut, rukoilin yhä enempi. Mutta kuta enempi rukoilin, sitä +suuremmaksi tuskani tuli. + +ÄITI. + +Antti raukka, miks' et ole minulle mitään kertonut? + +ANTTI. + +En tahtonut puhua siitä kenellekään, kun tiesin ettei kukaan sitä +ymmärtäisi. Yksinäni vaan taistelin ja toivoin muutosta. Tuntui kuin +koko maailma olisi tullut viettelemään .. silloin tunsin että kaikki oli +syntiä. Toivoin vaan että lasna olisin kuollut, niidenhän sanottiin +taivaasen pääsevän. + +Toisinaan tunsin kumminkin nautintoa tuosta taistelusta, kun pidin +itseäni parempana kuin muita toveriani, jotka keveästi kulkivat maailman +mukana nauttien nuoruutensa iloa. Toisinaan oli se taas katkerata, kun +en voinut ottaa osaa heidän iloonsa, kun huomasin että minun täytyy vaan +kärsiä. + +ÄITI. + +Jumala on kutsunut sinua jo lapsuudessasi, eikä hän jätä sinua nytkään. + +ANTTI. + +Niin, saattoihan alku olla hyvä, vaan lopussa kiitos seisoo. Tuo +taistelu alkoi sitten rau'eta, minä uuvuin siihen, aloin koetella tehdä +vastoin sitä ääntä, joka sydämessäni nuhteli minua, ja vähitellen se +onnistuikin. + +ÄITI. + +Oliko se koulu-ajallasi? + +ANTTI. + +Niin, koulussa ollessani. Aina se täällä kotona heräsi, kun sinun ja +muiden heränneiden kuulin puhuvan, mutta sitten se taas haihtui, kun +tulin pois kotoa. + +ÄITI. + +_(Vavahtaa ja nostaa päätään tarkemmin kuullakseen.)_ Kotoako? + +ANTTI. + +Niin. + +ÄITI. + +_(Jonka pää putoaa taas alas, painaa sitä tyynyä vasten, tuskasta +vapisevalla äänellä.)_ Nyt se on myöhäistä, miksi minä en sitä ennen +uskonut! + +ANTTI. + +_(Painuu aivan lähelle häntä.)_ Äiti, äiti, mikä sinua vaivaa? + +ÄITI. + +Minä olen turmellut koko tulevaisuutesi. + +ANTTI. + +Kuinka se olisi mahdollista? + +ÄITI. + +Koulun käynti on ollut sinulle vaan vahingoksi. Jos minä olisin edes +aavistanut sitä, et olisi siellä päivääkään istunut. Kyllähän sitä +minulle jo moni sanoi, vaan en uskonut, sillä siellä luulin minä sinun +olevan paraimmassa turvassa, vaan se olikin kiroukseksi. + +ANTTI. + +Kiroukseksi ei koulun käyntini ole koskaan ollut, päin vastoin. Ja mitä +semmoinen voitto olisi, jota ei taistelun kautta saada. + +ÄITI. + +Jokos sinä sitten olet voiton saanut? + +ANTTI. + +En, enkä tiedä, jos sitä saankaan, sillä onhan epäilykseni jo mennyt +niin kauas. + +Se alkoi pienemmillä ensin ja kasvoi kasvamistaan, jota jo olin +pelännytkin. Minä koettelin alussa taistella sitä vastaan, turvausin +entiseen rukoilemiseen, mutta ei sekään auttanut .. aloinhan jo epäillä +tuotakin, jota rukoilin, -- mitä sitten enää oli jälellä. + +ÄITI. + +Epäillä häntäkin! Miksi, jumala, olet pojalleni tuollaisen koetuksen +pannut, kun hän sitä ei kumminkaan ole voinut kestää. Mutta koettelemus +saattaa toivon ja toivo ei anna häpeään tulla. + +Oh, oh, ... tuska kohoaa ruumiissani.... + +Mutta mitenkä sinun laitasi nyt sitten on? + +ANTTI. + +Ehken et jaksa enää kuunnella, olet heikko. + +ÄITI. + +Jaksan, jaksan, kerro vaan loppuun. + +ANTTI. + +Niin, mitäpä oli sitten enää jälellä, hain ja sain lohdutuksen +tieteistä. Siinä asemassa olin ja kuka ties, miten kauan olisin ollut, +ellei Elli olisi mieltäni muuttanut. + +ÄITI. + +Ellikö? Hänkö pelastajasi? Mutta kuinka voi hän sinut pelastaa? + +ANTTI. + +Juhannus-aattona kielsi hän minua kokolle menemästä ja puhui sitten niin +liikuttavasti, että minä taas heräsin ja siitä tämä tuska. + +ÄITI. + +Siis sinä olet kuitenkin pelastettu. Tuo tunteellisuutesi on sinut +pelastanut. + +ANTTI. + +Se on vielä tietymätöintä. + +ELLI. + +_(Tulee vesi-astian kanssa.)_ Viivyinkö kauan? Kylmää vettä ei ollut +pihassa. _(Antaa vesi-astian äitille, joka juopi.)_ + +ÄITI. + +_(Ottaa juotuansa Elliä kädestä.)_ Kiitos, Elli, tästä .. ja siitä en +voi sinua kyllin kiittää, että olet poikani pelastanut. + +ELLI. + +Minäkö? + +ÄITI. + +Niin. + +_(ELLI katsoo kummastuneena Anttiin.)_ + +ANTTI. + +_(Ottaa häntä kiinni vyötäisistä.)_ Niin, niin Elli, äiti tarkoittaa +tuota tapausta juhannusyönä. + +ELLI. + +Elä kiitä, vaan nuhtele, kun Antille olen tuollaisen tuskan saattanut, +josta en voi häntä kumminkaan pois auttaa. + +ÄITI. + +Ei lapseni, päinvastoin pyydän anteeksi, jos en ole sinua ennen +tuntenut, sillä ihminen katsoo, mikä silmään pistää. + +Mutta nyt tunnen sinut, enkä voi parempaa morsianta pojalleni toivoa. +Ole sinä hänelle lohduttajana taisteluissa, sillä hän on joutunut +myrskyiselle merelle ja sitä tarvitaan vapahtajamme asettamaan. Minun, +lähtöni on lähellä, mutta nyt lähden mielelläni, olisin vaan suonut +näkeväni Antin kerran saarnastuolissa, -- muuta en enää kaipaisi. + +ANTTI. + +Vaan uskallanko minä enää papiksi ruveta? + +ÄITI. + +Uskallat, uskallat, silloin sinä olet paraimmassa turvassa ja jumala on +kääntävä sinun epäilyksesi ja kokemuksesi hyväksi. Hän kasvattaa sinusta +paimenen, joka voi ohjata Herran seurakuntaa kaikkien koetusten läpi. + +ELLI. + +Elä epäile sitä enää, se on sinun kutsumuksesi kumminkin .. täytä +kuolinvuoteellaan makaavan äitisi tahto. + +ANTTI. + +No sen teen, tulkoon sitten mitä tahansa. _(Ojentaa kätensä äitille.)_ +Tuossa äiti käteni: pojastasi tulee pappi, se on sinun tahtosi ja se +tapahtukoon. + +ÄITI. + +_(Tarttuen Antin käteen.)_ Amen, kiitetty olkoon se, joka kaikki hyvin +tekee! En voi sinua, Jumala, kylläksi kiittää tästä rauhasta, jonka +minulle olet suonut. + +Minun lähtöni on lähellä, armahda minuakin. + +_(Silmät painuvat kiini.)_ + +ELLI. + +Hän ummistaa silmänsä.. Kädet kylmenevät. _(Itkee.)_ Kuoleeko hän? + +ÄITI. + +_(Aukaisee silmänsä.)_ Kuulitteko mitään? + +ANTTI. + +Ei. + +ÄITI. + +Minä kuulin niin kaunista soitantoa. + +_(ANTTI painuu polvilleen vuoteen viereen ja itkee.)_ + +ÄITI. + +Miksi itket, Antti? + +ANTTI. + +Kun meidän täytyy kohta erota. + +ÄITI. + +Elämän lankani on lopussa. Täytyy valmistautua kuolemaa vastaan +ottamaan. Vaan voisitko Antti hankkia minulle pappia, että saisin vielä +kerran syödä Herran armopöydältä. + +ANTTI. + +_(Nousee ylös.)_ Heti paikalla. + +ÄITI. + +Lähetä joku palvelija noutamaan. + +ANTTI. + +Minä menen heitä herättämään. + +ÄITI. + +Mutta tule itse pian pois. + +_(ANTTI menee kiireesti ulos.)_ + +ELLI. + +Jos sinä, äiti, et jättäisi meitä, olisi meillä hyvä olla. Me jäädään +orvoiksi. + +ÄITI. + +Täytyy totella, kun minua kutsutaan pois. + +ELLI. + +_(Heltyy itkemään.)_ Pääsethän parempiin asunnoihin siellä, jossa ei +vaivoja ole, toisten pyhien naisten joukkoon. Siellä ihminen vasta +täydellisyytensä löytää, + +ÄITI. + +Elä lapseni niin, että sinäkin siellä asunnon löytäisit. + +_(ANTTI ja palvelijoita kokoontuu huoneesen, he pyyhkivät kyyneleitä +silmistään.)_ + +ÄITI. + +Elkää itkekö, minulla on hyvä olla. -- Hetki lähenee.. Kohta olen +tuolla.. Mikä tuo kirkkaus?.. _(Koettelee nousta ylös.)_ + +_(ANTTI ja ELLI auttavat häntä.)_ + +ÄITI. + +_(Istuillaan Ellin tukemana.)_ Kas, tuolla on pikku Eevani! +_(Tavoittelee käsillänsä ilmaan.)_ Hän on niin puhdas ja kirkas kruunu +päässä, hänellä on enkelin siivet.. Ja tuo hyvä paimen heidän +joukossaan.. Eevani, Eevani! Hän hymyilee minulle.. _(Painuu +vuoteelle.)_ + +ANTTI. + +Äiti hourailee. + +ELLI. + +Hän näkee paremman maailman. + +ÄITI. + +_(Näyttää taas tointuvan.)_ Mutta eikö se pappi joudu?... Oh!... Olenko +kauan nukkunut? + +ELLI. + +Et ole. + +ÄITI. + +Nyt tuli pappi. + +_(KAIKKI kuuntelevat.)_ + +ANTTI. + +Ei kuulu mitään, tuuli vaan puhaltelee. + +ÄITI. + +Mutta sinähän, Antti, olet pappi. Sinähän voit auttaa minua. + +ANTTI. + +En ole vielä pappi. + +ÄITI. + +_(Valittavasti.)_ Voi, miks'et? Kuka minua nyt auttaa, jos pappi ei +joudu. Anna sinä minun vielä saada osa Kristuksen ruumiista ja verestä. + +ANTTI. + +En ole pappi, minulla ei ole siihen oikeutta. Luota jumalaan, hän voi +sinut pelastaa muutoinkin. + +ÄITI. + +Mutta se olisi antanut minulle voimaa voittaa kuoleman ja perkeleen. +_(Hänen silmänsä alkavat taas harhailla.)_ Mikä tuo musta on? _(Osottaa +puoleksi raollaan olevaa ovea, josta musta porstua näkyy; kiljasee +kovasti.)_ Se tulee tuo musta. _(Tarttuu Ellin kaulaan.)_ Suojelkaa +minua, se aikoo viedä, voi, voi, voi! + +ANTTI. + +Ei siellä ole mitään. + +ÄITI. + +_(Huiskuttaa käsiään.)_ On, on, on, on! Se tulee, voi, voi, voi, voi! + +_(ERÄS PALVELIJA vetää oven kiini.)_ + +ÄITI. + +Se meni. Olen voittanut. _(Painuu vuoteelleen.)_ + +ELLI. + +_(Itkien.)_ Hän kuolee. _(Painuu hänen ylitsensä.)_ Henki kulkee vielä.. +Nyt se loppui. + +_(KAIKKI itkevät.)_ + +ELLI. + +Katsokaa, hänellä on hymy huulillaan. Vieläkö voit, Antti, epäillä sitä +uskoa, jossa nytkin äitisi noin vakuutuksessa kuoli? + +ANTTI. + +Äiti, äiti!.. Mitä on kuolema? Sinä sen nyt tiedät. Eikö sitä voi tietää +ennenkuin tuolloin vasta, kun kaikki on lopussa? Jokaisen täytyy kokea, +ennenkuin tietää mitä kuolema on. _(Tarttuu äitinsä käteen.)_ + +Oletko petetty, vai pettänyt? + + + + +Kolmas Näytös. + + +_(Huone Antin kotona. Lämmin kesäaamu. Ikkunat ja ovet auki, peräovesta +näkyy portaat ja kirkas päiväpaisteinen maisema.)_ + +_(ELLI istuu ikkunan luona somassa, mutta yksinkertaisessa kesäpuvussa +ja ompelee, hyräillen jotakin virren nuottia.)_ + +PALVELIJA. + +_(Tulee peräovesta.)_ Hyvää huomenta rouva. + +ELLI. + +_(Panee ompeluksensa pois.)_ Kas, Kallehan on jo kotona, vai niin .. +sepä oli erittäin hyvä, entiset jauhot ovatkin jo kaikki.. No mitäs +muuta kaupunkiin kuuluu? + +KALLE. + +Eipähän sinne juuri niin erityisiä.. Köyhyys näkyi olevan siellä +niinkuin täälläkin. _(Kaivaa kukkaron taskustaan.)_ Kaksi kulia minä +ostin, niinkuin puhe oli .. tässä on tähteet. _(Antaa hopearahoja +Ellille.)_ + +ELLI. + +_(Panee ne pöydälle ja seuraa Kallea ovelle.)_ Liisa!.. Liisa! + +ÄÄNI ULKONA. + +Kyllä rouva. + +ELLI. + +Panepas, Liisa, kahvipannu tulelle pastoria varten, sillä hänen pitäisi +kohta tulla, ja mene sitte Kallen kanssa ja tyhjentäkää ne kulit siihen +ruoka-aitan keskimäiseen hinkaloon. + +ÄÄNI ULKONA. + +Kyllä rouva. + +_(NISKALAN EMÄNTÄ vanhan kansan pukuun puettuna nousee rappusia ylös.)_ + +ELLI. + +_(Menee häntä vastaan.)_ Hyvää päivää, hyvää päivää emäntä! + +EMÄNTÄ. + +_(Vetää huivia korvansa taakse.)_ Sanoiko rouva jotakin? + +ELLI. + +Minä sanoin että hyvää päivää. + +EMÄNTÄ. + +Jumal'antakoon, jumal'antakoon, rakas rouva.. Minun kuuloni tahtoo yhä +vaan huonota. Pistäysin tässä sivu kulkeissani rouvaakin katsomaan ja +tervehtimään, sitä ei useinkaan suuresta talosta tahdo emäntä irtautua, +kun on niitä töitä ja.. + +ELLI. + +Niinhän se on. + +EMÄNTÄ. + +Niin mitenkä? + +ELLI. + +Niin että niinhän se taitaa olla. + +EMÄNTÄ. + +Niinhän se on, niinhän se on. + +ELLI. + +Vaikka muuten minusta olisi hauskaa, jos emäntä useamminkin kävisi +täällä, sillä minäkin tahdon olla niin yksin. + +_(Istuutuvat huoneesen tultua; Elli ottaa ompeluksensa.)_ + +EMÄNTÄ. + +Ohhoh! kylläpä nyt on kuuma. + +ELLI. + +On vähä liika kuumakin, vaan hyvää se viljavainioille tekee tuo. + +EMÄNTÄ. + +Tekee kai, tekee kai, kyllähän tällä ilmalla kelpaa viljan kasvaa. Mutta +pitkään se tänä vuonna veti. Ei miesmuistiin ole kesä näin myöhään +tullut. Kun tuolla sydänmaan järvissä vielä kesäkuun puolivälissäkin +kuuluivat jäitä ajaneen. + +ELLI. + +Niinhän ne kertovat. + +EMÄNTÄ. + +_(Vetää huivia korvansa taakse.)_ Niin mitä se rouva sanoi? + +ELLI. + +Että niinhän ne kertoivat. + +EMANTA. + +Niinhän ne kertoivat.. Vaan sittenhän tuo kun kesä rupesi tulemaan, niin +Herra antoi sen tulla kerrassaan. Aivanhan muutamissa päivissä tuli +täysi kesä. Ohrapellot ovat siellä meidänkin kylällä niin koreita, jotta +ainai.. + +ELLI. + +Jumala näyttää ihmisille että hänen kädessään on kaikki. + +EMÄNTÄ. + +Mikä on kaikki? + +ELLI. + +_(Kovemmasti.)_ Jumalan kädessä näet kaikki. + +EMÄNTÄ. + +Niin, niin, jumalan kädessähän kaikki on.. Hänen kaikkiviisautensa +kurittaa meitä.. Tämä talvi on ollut koetuksen aika, murheen päivä niin +köyhille kuin rikkaille, niin väärille kuin vanhurskaille.. Mutta onhan, +jumalan kiitos, monta herätystä tapahtunut ja ihmiset ovat oppineet +turvautumaan jumalaan. + +ELLI. + +Senpä tähden jumala ottaa nyt vitsauksensa pois. + +EMÄNTÄ. + +Toivotaan niin, toivotaan niin.. _(Hetken äänettömyys.)_ Ei pastori +taida olla kotona. + +ELLI. + +Ei ole. Hän ei tähän puoleen vuoteen ole ollut yhtään kokonaista päivää +kotona. + +EMÄNTÄ. + +Vai ei yhtään. Sehän on ikävä. + +ELLI. + +Onhan se vähän. + +EMÄNTÄ. + +Mutta täytyyhän sitä kärsiä, kun jumala on hänessä kerran valinnut +voimallisen aseen ja lohduttajan tänä hädän ja murheen aikana. Hänen +kauttansa on muutos jo monessa tapahtunut, monen mielen on hän +kuolinvuoteella vapahtajan puoleen kääntänyt.. + +Hänessä on Ukko-Paavon henkeä, ja paljon hän on hengellistä elämää +tälläkin seudulla virkistänyt, se oli jo hyvin laimentunut ja moni +vanhoistakin heränneistä oli kääntynyt maailman mukaan ahneudessa ja +oman voiton pyynnissä. + +ELLI. + +Niistäpä hän on saanutkin itsellensä vihamiehiä. + +EMÄNTÄ. + +Saahan niitä vihamiehiäkin, mutta totuus ei niitäkään pelkää. Hän on +saanut voiton jumalassa. + +ELLI. + +Taistelujen kautta on hän saanut voiton, jommoista ei moni näe, mutta +paljon hän on taistellutkin. + +EMANTA. + +Sen arvaa, siitähän hänen käytöksensäkin on niin nöyräksi käynyt, että +kyllä se on nöyrä. + +ELLI. + +Äitinsä kuolema häneen suurimman vaikutuksen teki, vaikka epäilyksensä +vielä oli suuri, mutta sen jo silloin näki että suuri henki hänessä +asui. Hän ei lakannut etsimästä totuutta. + +EMÄNTÄ. + +Min mitä etsimästä? + +ELLI. + +_(Kovemmin.)_ Totuutta. + +EMÄNTÄ. + +Niin, totuutta .. aivan niin, aivan niin .. ja löysi? + +ELLI. + +Ja löysi. Täytyy kummastella sitä intoa, jolla hän nyt toimii. Eikös hän +ole oikea kristitty? + +EMÄNTÄ. + +No kyllä kai hän on oikea ristitty. Ympäri pitäjään kuuluvat kertovan +kuinka tässä talossa kaikkia autetaan ja kohdellaan ristillisellä +rakkaudella.. Kyllä kai tämä talo on oikea kointähti meidänkin +pitäjäässä. + +_(ERÄS MIES tulee peräovesta, sairaan näkösenä, leukaa peittää musta +parta, viikset ylähuulta; häntä seuraa NAINEN kantaen pientä lasta +sylissään vaatteen tukemana, joka olan ja toisen kainalon taite kiertää +selän taakse; hän näyttää vielä nuorelta.)_ + +MIES. + +Päivää rouva! + +Pyytäisin saada talossa hiukan levähtää; väsynyt ja sairas kun on, ei +jaksa pitkiä taipalia tehdä. + +ELLI. + +Saahan sitä. _(Nousee ja menee katsomaan lasta; naiselle.)_ Istu tuohon +tuolille. + +EMÄNTÄ. + +_(Joka on myös noussut.)_ Korea lapsi. + +ELLI. + +_(Katsellen lasta.)_ Pieni raukka, oletpa syntynyt keskellä kurjuutta.. +Voi kuin hänellä on mustat ja vilkkaat silmät. + +EMÄNTÄ. + +Korea lapsi.. Mistä päin ne vieraat kulkevat? + +MIES. + +Tuolta Nerkoon kanavan kaivokselta sitä on tultu. + +ELLI. + +Ei suinkaan sieltä vielä ole työ loppunut. + +MIES. + +Ei työ, vaan voimat. Keuhkotaudin sain siellä kanavan pohjaa +perkatessani kylmässä vedessä ja savessa; kun ei ole noista +jalkineistakaan, niin eipä sitä terveys tahdo kestää. + +EMÄNTÄ. + +Niin ainai, eihän sitä kestä semmoista. + +MIES. + +Onhan tuosta kuitenkin se hyöty, ettei nälkään tarvitse kuolla. + +ELLI. + +Antti ainakin sanoo että se koko kanavatyö on Herran vitsaus, maailman +lasten kokeita sotiakseen jumalan rangaistuksia vastaan. + +EMÄNTÄ. + +No kyllä se on ainai niin, niitä syntisparan puuhia. + +_(MIES nauraa ivallisesti.)_ + +ELLI. + +Te nauratte sille. + +EMÄNTÄ. + +_(Loukattuna.)_ Niin .. naura vaan, mutta kyllä sinä ja kaikki tohtyörit +ja sen laittajat saatte nähdä vielä viimeisellä tuomiolla mitä se tahtoo +sanoa, että jumalan, vihan vetää päälleen. + +MIES. + +Postillassako se seisoo? + +EMÄNTÄ. + +Pilkkaa sinä vaan postilloita ja muita pyhiä kirjoja, mutta saat nähdä +että siinä ei ole hiuskarvaakaan valetta siinä, mitä minä sanon. + +ELLI. + +_(Joka on tarkastanut Annia.)_ Mutta mitenkä minusta tuntuu siltä kuin +minä olisin teitä kumpaistakin jo ennen nähnyt. + +NAINEN. + +Ettäkö ei rouva enää tunne meitä? + +ELLI. + +Kyllä minä en jaksa muistaa. + +NAINEN. + +Olinhan minä piikanakin rouvan kotona yhteen aikaan. + +ELLI. + +Ai.. Anni Mähönen, kyllä .. kyllä minä nyt! Sehän oli siihen aikaan, kun +Antti ja minä olimme kihloissa. + +ANNI. + +Niin, siihen aikaanhan se taisi olla. + +ELLI. + +_(Katsoo säälivästi Anniin.)_ Voi Anni kulta, kun tähän aikaan olet +äidiksi joutunut.. No mutta kuka se tuo miehesi on? + +ANNI. + +_(Hiukan nauraen.)_ Sanokoon itse. + +MIES. + +Eikö rouva enää tunne tuota hurjaa Mustalais-Simoa. + +ELLI. + +Ai, Simoko se on! En tok' olisi tuntenut.. Kun on niin muuttunut! + +SIMO. + +Näkyyhän se ihminen taudin käsissä muuttuvan. + +EMÄNTÄ. + +Etkö huomaa että se on jumalan rangaistus. + +SIMO. + +Mikä? + +EMÄNTÄ. + +Tuo sinun tautisi. + +SIMO. + +Olipa tuo vaikka kahden jumalan, mutta sen vaan tiedän että tauti näkyy +ihmistä muuttavan.. Saakeli soikoon! kun tämä harmittaa, eihän elämä +tunnu elämällekään, kun on näin raihnainen. No jonkinlaiseen seutuun +sitä on pitänyt joutuakin, kun kesätkin täällä talveksi muuttuvat.. Ei +suinkaan ihminen lumella elä. + +ELLI. + +Ei mitään pahaa, josta ei olisi jotain hyvää. Tämän kauttahan koettelee +jumala saada ihmistä puoleensa käännetyksi pelastaaksensa häntä siitä +ijankaikkisesta kuolemasta. + +SIMO. + +En minä niistä ijankaikkisista mitään ymmärrä .. kuollut on kuollut. + +ELLI. + +Mutta mihinkäs teidän sielu joutuu? + +SIMO. + +Mihinkä se mustalaisen sielu joutuu! + +ELLI. + +Te olette yhtä uskomatoin kuin ennenkin? + +SIMO. + +Mistäpähän sitä uskoa meikäläisille siunautunee. + +ELLI. + +Asianne on huonosti.. Ja miten lie sinunkin laitasi Anni?.. Onko teitä +edes vihittykään? + +SIMO. + +Luonto on meidät vihkinyt ja tuo lapsi on kyllin suuri todistus siitä +että olemme yhdessä eläneet, ainakin todistaa se yhtä paljon kuin +kirkonkirjat. + +ANNI. + +Eihän Simo ole käynyt ripillä; eikähän sitä ole kastettukaan. + +ELLI. + +_(Hämillään.)_ Eikö kastettukaan! + +EMÄNTÄ. + +Mitä hän sanoi? + +ELLI. + +Ettei tuota miestä ole edes kastettukaan. + +EMÄNTÄ. + +Herra siunaa ja varjele! Vai ei kastettukaan.. No, elä sano muuta. Kyllä +on helvetin perillinen tuo mies. + +SIMO. + +_(Nauraen.)_ Jokohan on? + +EMÄNTÄ. + +No sen saat uskoa että on. + +SIMO. + +Kiitos sitten passista, muuta passiapa minulla ei olekaan. + +EMÄNTÄ. + +Häh..? + +SIMO. + +_(Kovemmasti.)_ Ei mitään teille asti. + +_(EMÄNTÄ kääntää hänelle selkänsä.)_ + +ELLI. + +_(Simolle.)_ Eihän se kumma ole, jos te olette niin kevytmielinen, kun +ette ole koskaan kuullut jumalan sanasta puhuttavan.. Minä niin +mielelläni teitä auttaisin sen tuntemiseen. + +SIMO. + +Sen minä kyllä luulen, mutta me olemme tyytyväiset, kunhan saamme +ruokaa. + +ELLI. + +Tietysti ruokaakin .. minä olin tässä aivan unhoittaa sen .. vaan eihän +ihminen elä ainoastaan leivästä.. Teiltä puuttuu vielä paljon, vaan jos +Herra valaiseisi, niin voisihan teissä kumpaisessakin vielä muutos +tapahtua .. jumalan tiet ovat tutkimattomat.. Lähtään nyt kyökkiin niin +siellä saatte syödä. + +SIMO. + +Kiitoksia paljon. + +ANNI. + +Te olette yhtä armelias kuin ennenkin. _(Menevät ulos peräovesta.)_ + +EMÄNTÄ. + +Pitää tästä minunkin lähteä ja jos sopii, niin käykää nyt meilläkin, +pyhä-iltana on meillä seurat, niin että jos silloin.. + +ELLI. + +Kiitoksia vaan.. + +EMÄNTÄ. + +No hyvästi nyt sitte ja voikaa hyvin. + +ELLI. + +Jumalan haltuun. + +_(EMÄNTÄ menee peräovesta, ELLI sivu-ovesta.)_ + +_(Vähän ajan perästä tulee ANTTI sisään peräovesta kantaen +päälystakkiaan ja matkalaukkuaan; panee ne pois ja heittää takinkin +päältään.)_ + +ANTTI. + +_(Pyyhkien hikeä, otsaltaan.)_ Uh huh! _(Menee pöydän luo ja juo pari +lasillista vettä, menee sivu-ovelle ja huutaa.)_ Elli! Oletko siellä? + +ELLI. + +_(Tulee riemuiten sisään.)_ Antti!.. Sinä olet jo kotona ja kun minä en +ollenkaan huomannut. + +ANTTI. + +_(Ottaa häntä kiini kädestä ja vyötäisestä; suutelee.)_ Olenhan +vihdoinkin taas kotona. + +ELLI. + +_(Muuttaa itsensä.)_ Mene nyt tuonne keinutuoliin istumaan, niin minä +tuon kahvia. _(Kiiruhtaa pois sivu-ovesta.)_ + +_(ANTTI istuutuu keinutuoliin ja väsyneen näköisenä painuu pää kättä +vastaan.)_ + +ELLI. + +_(Tulee sisään kantaen tarjottimella kahvikannua, pari kuppia ja muut +tarpeet; panee ne pöydälle ja kaataa kahvia molempiin kuppiin; +kaataessaan.)_ + +Sinä et usko, kuinka minulla taas on ollut ikävä, kun olit poissa niin +kauan aikaa. + +ANTTI. + +_(Katsoo häneen säälivästi.)_ Minä en ainakaan ole joutanut ikävöimään.. +Sillä hyvästikin toistakymmentä oli niitä sairaita, joiden luona +tälläkin matkallani olen käynyt. _(Ottaa kahvia.)_ + +ELLI. + +_(On istuutunut toiselle puolen pöytää vastapäätä Anttia.)_ Mutta saat +nähdä, että sinä et kestä tätä.. Sinä tulet vielä sairaaksi. + +ANTTI. + +Miksi epäilet.. Eikö taudit ole jumalan kädessä; hän panee ja ottaa +niitä mielensä mukaan. + +ELLI. + +Kyllä .. vaan voisithan sinä olla varovaisempi. + +ANTTI. + +En. Sen kautta kenties hävittäisin senkin vähäisen vakuutuksen, jonka +paljolla taistelulla olen saavuttanut.. Sen kanssa voin kestää, muutoin +siitä ei tulisi mitään. + +Ainoastaan tällaisessa alituisessa työssä voin pysyä pystössä. +Uutterassa velvollisuutensa täyttämisessä kuolettaa ihminen parhaiten +kaikki itsekkäät pyrintönsä ja taipuu korkeimman sääntöjen alle. + +ELLI. + +Enhän minä käsitä sinua nyt ollenkaan. + +ANTTI. + +Etkö käsitä, että mikä voi olla suurempi nautinto kuin täyttää +velvollisuutensa. + +ELLI. + +Kyllä minä sen käsitän hyvinkin, mutta että sinun uskosi perusteet +olisivat niin heikot kuin sinä sanot niiden olevan, sitä minä en saa +päähäni. _(Menee Antin luo ja soudattaa häntä keinutuolissa.)_ Sinä et +saa olla aina noin raskaalla mielellä, sillä tietäväthän kaikki ettei +sen parempaa ihmistä ole kuin sinä. + +ANTTI. + +Ihminen katsoo, mikä silmään pistää, mutta jumala katsoo sydämeen, ja +senpä tähden ei ihmisten tuomio olekaan jumalan tuomio.. Minun tilani ei +ole niinkään hyvä kuin moni luulee, en ole vielä saanut minkäänlaista +voittoa. Jumalan henki ei ole vielä päässyt minussa vaikuttamaan. + +ELLI. + +Sinä vaadit itseltäsi liian paljon, eihän muutkaan heränneet ole sen +täydellisempiä. + +ANTTI. + +Eipä ne tyydytäkään minua. He eivät raski kyllin ankarasti arvostella +itseään. He eivät uskalla ottaa raamattua semmoisena kuin se on, sillä +he pelkäävät lähteä taisteluun Kristuksen sotamiehinä. Ja miestä siinä +kysytäänkin.. Eipä sillä, että se syntyisi minultakaan, mutta koettaa +tahdon. + +ELLI. + +_(Itkien.)_ Enhän minä ole koskaan kuvaillut uskontoa tuollaiseksi, +viepä se ihmiseltä kaiken ilon ja rauhan. Minä toivoin elämämme +muuttuvan aivan toisellaiseksi. + +ANTTI. + +Mitä?.. Eikö tämä juuri ole sitä, jota toivoit: hiljaista maaelämää, +jossa kumpainenkin voisi täyttää velvollisuutensa ja tehtävänsä. + +ELLI. + +Mutta sinähän olet niin paljon poissa, + +ANTTI. + +Eihän se siihen kuulu. Sehän se juuri on minun velvollisuuteni. + +ELLI. + +Eihän nuo muut papitkaan kule sairaan luona niin myötäänsä. + +ANTTI. + +Kun minä olen tämän pitäjään lapsia ja tuttu kaikille, niin tahtovat +sairaat kernaammin minua ja tietysti täytyy minun mennä, kun tulevat +kutsumaan. + +ELLI. + +Voisithan sinä lähettää ne muiden pappien luo. + +ANTTI. + +Et käsitä asemaani. Jos minä nyt jo alkaisin vetää itseäni pois +ensimäisistä tehtävistäni ja velvollisuuksistani, niin mitä sitten jäisi +virkaani, se olisi vaan tyhjä nimi. Kuinka luulet minun muutoin voivan +tätä virkaani toimittaa ja pysyä siinä. + +ELLI. + +Sinä pidät vaan huolta omasta tehtävästäsi. + +ANTTI. + +No voisinko minä sitten pitää huolta sinunkin tehtävästäsi. + +ELLI. + +Voisit.. Onhan minun suurin velvollisuuteni seurata sinua niin myötä- +kuin vastoinkäymisissä.. Voisithan ottaa minut matkaasi pitäjäällä +kulkiessasi. + +ANTTI. + +_(Pysähtyy kiikkumasta ja katsoo kummastellen Elliä.)_ No mutta Elli.. +Kuinka voisit sinä siellä liikkua ja mitä ihmettä siellä tekisit? + +ELLI. + +Voi kun minä saattaisin tehdä paljonkin: minä voisin auttaa samoja +sairaita, joiden luona sinäkin käyt ja sitten -- + +ANTTI. + +Ja mitä sitten? + +ELLI. + +_(Painaa kasvonsa Antin olkapäätä vasten, liikutettuna.)_ -- Katsoa +ettei sinulle mitään tapahtuisi, sinä olet niin varomatoin. + +ANTTI. + +_(Hilliten itseänsä.)_ Mutta löytyyhän meillä korkeampi suojelija, joka +kyllä voi, jos tahtoo, varjella minua kaikista onnettomuuksista. Etkö +sitä ole tullut ajatelleeksi? + +ELLI. + +Kyllähän minä sitäkin olen ajatellut, mutta en sentään saa itseäni +rauhoitetuksi. Sinä et voi aavistaa sitä ääretöintä tuskaa, johonka minä +joudun, kun vaan muistan että sinulle voisi tapahtua joku onnettomuus, +sillä sinä olet minulle kaikki kaikessa. + +ANTTI. + +Olet liiaksi kiintynyt minuun, sentähden on se hyvä meille molemmille, +jos olemme toisistamme eroitettuina. Varsinkin minulle on se tärkeätä. +Minun täytyy oppia pitämään jumalaa ainoana suojelijana, mutta jos nyt +tietäisin että sinä olet matkassani juuri sitä varten, voisin vähitellen +ruveta luottamaankin ihmisiin ja unhoittaisin siten jumalan +kaitselmuksen. Vaan kun minulla ei ole ketään, johonka turvata, täytyy +pakostakin luottaa jumalaan. Kokemuksen kautta toivon saavani +täydellisen vakuutuksen raamatun opista. + +ELLI. + +No jos niin on, koetan minäkin kärsiä. _(Menee ikkunan luo ja katsoo +ulos pyyhkien kyyneleitä silmistään.)_ + +PIIKA. + +_(Tulee sivu-ovesta ja pysähtyy kynnykselle.)_ Se mustalaisen vaimo +pyytäisi maitoa lapselleen. + +ELLI. + +Kyllähän sitä saa antaa, anna hänelle aamumaitoa. + +_(PIIKA menee pois.)_ + +ANTTI. + +Mikä mustalainen se on? + +ELLI. + +_(Joka taas on istuutunut vastapäätä Anttia.)_ Sehän se on se +Mustalais-Simo, muistat kai sinä hänet. + +ANTTI. + +Ai .. kyllä, kyllä .. vai on hän täällä. + +ELLI. + +Ja hänen matkassaan on se Anni Mähönen, joka oli meilläkin piikana. Vaan +heitä ei ole vihitty eikä mitään .. kun Simoa ei kuuluta kastetunkaan. +Minä hänelle tässä äsken vähän puhelin, mutta ei se näkynyt vaikuttavan. +Ehken sinä voisit paremmin vaikuttaa. + +ANTTI. + +Sekin on jumalan tahdossa. + +ELLI. + +Mutta voisithan koettaa. + +ANTTI. + +Kyllä, kyllä.. + +ELLI. + +Niin he kenties voisivat vielä mennä kristilliseen avioliittoon.. +_(Nousee ja katsoo ulos.)_ Ketä sieltä tuolta tulee? + +ANTTI. + +_(Joka on myös noussut.)_ Ne on pitäjään miehiä, tänne on kuulutettu +kokous täksi päiväksi. + +ELLI. + +Eikös siellä ole Karikin? + +ANTTI. + +Taitaapa olla. + +ELLI. + +He tulevat tänne. _(Menee pois sivu-ovesta.)_ + +_(KARI, NISKANEN ja RUOTTI tulevat peräovesta, muut miehet jäävät +ulos.)_ + +ANTTI. + +_(Menee heitä vastaan.)_ Hyvää päivää, terve tulemasta! _(Tervehtii +jokaista.)_ Käykää istumaan. + +RUOTTI. + +Kiitoksia paljon, kylläpähän tässä ennätetään. + +ANTTI. + +Teillä taitaa olla nyt pää täynä keinoja, millä nälkä saadaan +poistumaan. + +KARI. + +Aina hiukan. + +RUOTTI. + +Aina hiukan, aina hiukan. + +NISKANEN. + +Enpä häntä ole osannut hyvin punnita, sillä jumalastahan se riippuu. +Saattaahan tuota koettaa. + +RUOTTI. + +Sa-saattaapa hyvinkin. + +KARI. + +Missä huoneessa sinä olet aikonut kokousta pitää? + +ANTTI. + +Minä olen arvellut että sopii kai se tässäkin, ei suinkaan meitä niin +paljon ole. + +RITOTTL + +E-ei suinkaan. + +ANTTI. + +Ja taitaa olla paras, jos kutsutaan miehet sisään, niin pääsevät pois, +ei tarvitse tyhjää odottaa. + +KARI. + +Mitäpä tässä muutakaan. + +ANTTI. + +_(Menee ovelle ja tervehtii miehiä, jotka nostavat lakkiaan.)_ Jos ehken +tulette tänne huoneesen, niin saamme täällä tuumia. + +_(Miehiä kokoontuu huoneesen ja jäävät seisomaan ovensuun puolelle +huonetta, osa portaille.)_ + +ANTTI. + +_(Ottaa paperia ja kynän, menee pöydän taakse istumaan.)_ Tulkaa vaan +kaikki sieltä sisään, kyllä tänne sopii. _(Miehet siirtyvät hiukan +huoneesen päin.)_ + +ANTTI. + +Niinkuin ehken jokainen tietää, on minua kehoitettu kutsumaan teidät +tänne koolle, että yksissä tuumin saisimme miettiä ja päättää, mikä +olisi parhain keino puutteen poistamiseksi tältä paikkakunnalta. Ja kun +nyt olemme tässä koolla, niin pyytäisin jokaista lausumaan mielipiteensä +siitä, mihin keinoihin olisi ryhtyminen puutteen poistamiseksi. + +_(Hetken äänettömyys.)_ + +NISKANEN. + +_(Nousee ylös rykien.)_ Tässä taitaa toinen toistaan odottaa alkavaksi +ja jonkinhan se pitää puhe alkaa ja panna käymään, vaan koska tässä ei +muita näy vielä puheen vuoroa vaatimassa, niin sallittanee minunkin +lausua mielipiteeni. Ei sillä että minä mitään erityistä esitystä +tekisin, tahdon vaan huomauttaa että, jos mieli näiden kaikkien +onnistua, täytyy apu tulla ylhäältä, sillä meidän puuhat eivät auta +mitään. + +ERÄS MIES. + +_(Jolla ei ole körttipukua.)_ Kyllähän siinä perää saattaa olla, mitä +Niskanen sanoo, ja onkinhan siinä, mutta ei meidän siltä auta ristissä +käsin odottaa apua ylhäältäkään; täytyyhän meidän jotain toimittaa. Ja +sentähden olisi minun ymmärtääkseni saatava työtä hankituksi köyhemmälle +väelle. Sillä tietäähän jokainen, mikä siunaus tästä Nerkoon +kanavatyöstä on ollut paikkakunnallamme, josta kiitos olkoon meidän +herra tohtorille Karille, jonka uutteran puuhan ja vaivan näön kautta se +saatiin toimeen. Mutta sekään ei riitä, kun sinne on paltoutunut niin +paljon väkeä muualtakin ja se valtion määräämä summa tahtoo olla +pienellainen, sen vuoksi pitäisi pitäjään jollakin tavalla hankkia +lisätyötä omalle väestölleen. + +KARI. + +_(Nousee ylös.)_ Niinkuin tässä jo huomautettiin, on minunkin mielestä +ainoa apukeino, että hankimme runsaasti työtä. Se tosin ei ole helppo +asia, vaan toivon että jos me vaan ollaan yksituumaisia, niin siitäkin +pulasta päästään. + +Olen ajatellut että kuvernöörin kautta lähetettäisiin pitäjään puolesta +anomus senaattiin, jossa pyydettäisiin valtiota myöntämään suurempaa +apurahaa Nerkoon kanavan kaivosta vasten. + +ÄÄNIÄ JOUKOSTA. + +No se olisi asiata se. + +KARI. + +Ja tahtoisinpa minä tämän summan vielä niin suureksi, että kaikki, jotka +vaan haluaisivat, saisivat siellä työtä ja ruokaa. + +ÄÄNIÄ JOUKOSTA. + +No sittenhän se.. + +ERÄS MIES. + +Tämä olisi mielestäni varteen otettava esitys.. + +ANTTI. + +Minun mielestä ei tämä esitys enempi kuin muutkaan ole paikallaan. +Tarkemmin mietittyäni tätä asiaa olen tullut siihen päätökseen, että +jumalan sanan kannalta katsottuna on tämmöisiä puuhia vastustettava, +sillä ne menevät liika pitkälle. Näyttää, siltä kuin emme muistaisi että +jumalata onkaan. Uskokaa pois, meidän ponnistukset ovat aivan turhat.. +_(Osoittaa ulos akkunasta.)_ Katsokaa nyt tuonne ulos, tuossa, lainehtii +ohrapelto niin kauniina kuin toivoa voi .. sanokaapas kenen ansiosta se +siinä kukoistaa, mitä ansiota on meillä siinä. Eikö jumala hyvyydessään +ole sitä kasvattanut ilman meidän siihen mitään vaikuttamatta. Hän on +vanhurskaudessansa rangaissut meitä meidän syntiemme tähden, mutta nyt +hän taas auttaa meitä ja antaa sitä runsaammin. Sentähden pitäisi meidän +huomata voimiemme vähyys ja pysyä aloillamme. Minun neuvoni tässä +asiassa olisi, että alistuisimme jumalan kaitselmuksen alle ja +luottaisimme häneen ainoaan auttajaan. Ja jos meidän sydämemme olisivat +alituisessa ja todellisessa rukouksessa. Herran puoleen, niin varmaan +tulisi suurempi apu kuin te voisitte toivoa. Mutta jos me omin voimin +koetamme pelastautua jumalan panemista vitsauksista, niin me vaan +pahennamme asiaa, pakoitamme jumalan käyttämään vielä kovempaa +rangaistusta. Hänen tarkoituksensa on juuri tämän kautta saada +ihmissydämet luottamaan häneen ainoaan auttajaan. + +RUOTTI. + +_(Nousee ylös.)_ Minunkin mielestä se on aivan niin kuin pastori sanoi. + +_(Yleinen häiriö miesjoukossa, he katselevat levottomasti toisiansa ja +kuiskailevat keskenään. Kari nousee ylös ja kaikkien silmät kääntyvät +häneen.)_ + +KARI. + +En tahdo vastustaa edellistä puhujaa siinä, että hän kehoittaa kansaa +luottamaan korkeimman kaitselmukseen. Tahdon vaan huomauttaa muutamista +kohdista hänen puheessaan, joissa en löytänyt johdonmukaisuutta. Hän +huomautti meitä tämän vuoden toukojen kauneudesta, kuinka me emme ole +siihen mitään vaikuttaneet ja tahtoi sillä tehdä tämän meidän +nykyisenkin puuhamme arvottomaksi. Mutta siinä hän ei ole ottanut +huomioon sitä seikkaa, että jollemme me olisi siementä maahan panneet, +niin eipä kasvaisi touko tuossa. Minun mielestäni on meidän velvollisuus +muokata maa ja panna siemen, se on sitten korkeimman tahdossa, josko hän +antaa sen menestyä eli ei. + +ÄÄNIÄ JOUKOSTA. + +Ymmärrettävästi se on niin. + +KARI. + +Samoin tässäkin asiassa. Me voimme pyytää apua valtiolta .. kuinka se +sitten tulee onnistumaan, se on kohtalon määrättävä. Eikös se ole niin? + +ANTTI. + +No olkoon. Jos se on yleinen mielipide, niin en minäkään tahdo sitä +vastustaa. + +RUOTTI. + +_(Nousee ylös.)_ Minä en myöskään tahdo sitä silloin vastustaa. + +ANTTI. + +No hyväksyvätkö sitten kaikki herra Karin ehdoituksen? + +ÄÄNET JOUKOSTA. + +Hyväksytään, hyväksytään! + +ANTTI. + +Minkälaisiin toimiin luulette nyt sitten pitävän ryhtyä tämän asian +johdosta? + +ERÄS MIES. + +Eiköhän olisi soveliainta valita joku, joka valmistaisi tämän anomuksen +ja se sitten yleisessä kuntakokouksessa tarkastettaisiin ja asian +mukaisesti vahvistettuna lähetettäisiin määräpaikkaansa. Soveliain tähän +toimeen olisi mielestäni herra tohtori Kari, joka siinä toimessa on +ollut ennenkin. + +ANTTI. + +Onko kokous myös sitä mieltä? + +ÄÄNET JOUKOSTA. + +On.. On.. On.. + +ANTTI. + +Ja Kari ottaa tämän toimekseen? + +KARI. + +Kyllä. Hyvinkin mielelläni teen jotain sen hyväksi. + +ANTTI. + +Päätös on siis, että pyydetään valtiota koroittamaan sitä summaa, jonka +hän on määrännyt Nerkoon kanavan kaivattamista varten, ja että herra +Kari ottaa valmistaakseen anomuksen, joka sitten tarkastetaan yleisessä +kuntakokouksessa ja lähetetään asianomaiseen paikkaan. -- Onko kaikki +samaa mieltä? + +ÄÄNIÄ JOUKOSTA. + +On.. On.. + +ANTTI. + +Sitten minun luullakseni ei meillä taida enää olla mitään keskusteltavaa +tästä asiasta. + +KARI. + +Ei suinkaan. + +RUOTTI. + +_(Nousee ylös.)_ Se on minunkin mielipiteeni. + +ANTTI. + +_(Katselun miesjoukkoon.)_ Eikä taida enää olla muitakaan esityksiä. +_(Hetken äänettömyys.)_. Taitaa olla sitten kokous tällä kertaa lopussa. + +RUOTTI. + +_(Nousee ylös.)_ Ei ainakaan minulla ole siihen mitään vastaan +sanomista. + +_(Miehet sanovat hyvästi ja menevät vähitellen ulos. NISKANEN ja RUOTTI +heittävät hyvästi ANTILLE.)_ + +RUOTTI. + +No tännekös se tohtori jää? + +KARI. + +Niin nyt tällä kertaa. + +RUOTTI. + +Herran haltuun sitten. _(Jättävät hyvästi hänellekin ja menevät ulos.)_ + +_(KARI istuutuu kiikkutuoliin jotakin kirjaa selailemaan, ANTTI kävelee +edestakaisin huoneessa.)_ + +ANTTI. + +_(Kävellessään.)_ Kyllähän sitä ihminen saa puuhata ja koettaa yhtä ja +toista, vaan jumalall' on onnen ohjat, luojalla lykyn avaimet. Jo +pitäisi sinunkin, Kari, tulla huomaamaan jumalan kaitselmus ja voima +luonnon yli. Kuka meistä ihmisistä olisi tämän kesän alussa uskaltanut +edes toivoa että touoista mitään tulee, mutta nyt sen näet. + +KARI. + +Mitäpä siitä on, jos sen halla kuitenkin panee, ja se on hyvin luultava, +kun kesän tulo niin kovin myöhästyi. + +ANTTI. + +Tuntuu siltä kuin luulisit ettei halla olekaan jumalan käsissä. + +KARI. + +Pirun käsissä minä sen ennen luulisin olevan. + +ANTTI. + +Mutta pirukin on jumalan käsissä. + +KARI. + +Koskapahan piru lie ollut jumalan käsissä. + +ANTTI. + +Aina. + +KARI. + +Ei sen kovemmin kuin nuo mahtavat ruhtinaat toisistansa erosivat. + +ANTTI. + +Ku-kuule Kari, sinä puhut liian ajattelemattomasti ja kevytmielisesti +niin tärkeistä asioista. Luotat liian paljon omaan järkeesi ja voimaasi. + +KAKI. + +Ilman itseensä luottamusta ei ihminen pääse mihinkään. Ensimäinen ehto, +mitä ihmiseltä vaaditaan, on itseluottamus. + +ANTTI. + +Ennen kaikkea luottamus jumalaan. + +KARI. + +Semmoinen luottamus on turha, sillä kaikki tapahtuvat varmojen lakien +mukaan. + +ANTTI. + +Ja se laki on jumala. + +KARI. + +No olkoon. Samapa tuo lie, jos sitten kaikkia luonnon voimia kutsutaan +yhteisellä nimellä jumalaksi. + +ANTTI. + +Joka on persoonallinen. + +KARI. + +Väitöstä täytyy seurata todistus. + +ANTTI. + +Siinä on parhaiksi todistusta, kun hän itse kutsuu itseänsä minäksi, +sillä hän sanoo: minä olen Herra sinun jumalasi j. n. e. + +KARI. + +Missä hän sen sanoo? + +ANTTI. + +Raamatussa. + +KARI. + +Suo anteeksi, olin unhoittaa! Ja koska sinä väitteesi yksinomaisesti +raamattuun perustat, niin en minäkään tahdo kanssasi väitellä. -- Vaan +puhuaksemme tuosta hallasta: eikös uskon pitäisi saada sekin haihtumaan, +jos asiaa raamatun kannalta katsotaan? + +ANTTI. + +Kyllä varmaan, jos uskoa vaan riittää. + +KARI. + +Teepä sitten uskollasi se suuri työ, että halla ei pane tämän vuoden +toukoja. + +ANTTI. + +Ivalla sinä kyllä sitä puhut, vaan usko on paljon ihmeitä aikaan saanut +ja jo sinullekin näyttääksensä että hän on luonnon herra, ei hän anna +hallan tulla. Se on minun varma vakuutukseni. + +KARI. + +Olisinpa minä silloin koko maailman pylväs. + +Vaan kuinka voit tuommoisia edes ajatellakaan, sitä minä en käsitä. +Aivan toisellainenhan sinä ennen olit, mutta mikä on sitten miehen +muuttanut, se on minulle selittämätöintä. + +ANTTI. + +Et tuntenutkaan sitä sisällistä ihmistä, joka minussa oli. Jumala on +minussa muutoksen aikaan saanut monen koetuksen kautta. + +KARI. + +Sen kyllä huomaan, sillä näköpiirisi on kauheasti supistunut. Sinä olet +mennyt kovin taaksepäin siitä, kun papiksi rupesit. + +ANTTI. + +_(Kärsimättömänä.)_ Jaah, -- taakse päin, taakse päin -- + +KARI. + +_(Keskeyttäen.)_ Niin, niin. Sillä etkö muista niitä aikoja +yliopistossa, jolloin olit niin innostunut tähän uuteen suuntaan -- + +ANTTI. + +_(Keskeyttäen.)_ Suo anteeksi, mutta niitä aikoja en tahdo muistella. Ne +ovat kauhistus sekä itseni että jumalan edessä. Kuka tietää, jos niitä +muistellessa epäilyksen siemen heräisi uudelleen ja silloin olisin +hukassa. + +KARI. + +Minun käy sinua oikein sääliksi. Noinko heikko uskosi onkin? + +ANTTI. + +Heikko tai vahva; vaan elä koettelekaan enää minua vetää siihen +epäilykseen, josta jumalan suoranaisten muistutusten kautta olen pois +kutsuttu. + +KARI. + +Ha, ha, ha! Kuule nyt -- + +ANTTI. + +_(Keskeyttäen.)_ En viitsi kanssasi, kun sinä et kumminkaan voi niitä +asioita käsittää. + +KARI. + +Kuule nyt yksi ainoa totuus vielä. + +ANTTI. + +Minä en tahdo kuulla mitään. + +_(ELLI tulee sivu-ovesta, KARI nousee ylös kohteliaasti.)_ + +ELLI. + +Hyvää päivää, Kari. _(Kättelevät; Antille.)_ Pianpa se kokous loppuikin. + +_(ANTTI ei vastaa, kävelee vaan edestakaisin lattialla.)_ + +ELLI. + +_(Istuutuu vastapäätä Karia.)_ Teillä taitaa yhä vaan olla paljon työtä? + +KARI. + +Kyllähän sitä työtä on enempi kuin kerkiääkään, varsinkin siellä kanavan +kaivoksella. + +ELLI. + +Anttikin se on poissa aivan myötäänsä, sillä hänen täytyy käydä niin +paljon sairaiden luona. + +KARI. + +Vaan se voi tulla ajan pitkään vaaralliseksi, kun hän on niin +varomatoin, eikä huoli mitään varokeinoja, jotka estäisivät taudin +tarttumasta. + +_(ANTTI hymyilee pilkallisesti.)_ + +KARI. + +Niin, niin, ei se ole naurun asia. Mitähän, jos se vielä kostaisi. + +ELLI. + +Sitähän minäkin olen pelännyt. + +KARI. + +Sekin sairas, jonka luona hän äsken kävi, sairasti isoa-rokkoa ja +arvaahan sen mitenkä myrkyllistä ilma on sellaisessa pienessä +hökkelissä, jossa sairas viikkokausia tulee makaamaan. En häntä +olisikaan laskenut sinne sinänsä, mutta vasta jälestäpäin sain kuulla +että hän oli käynyt siellä. + +ANTTI. + +Erehdyt, jos luulet että olisit voinut estää minua, ja toiseksi olisit +tehnyt suuren vääryyden minuakin kohtaan. + +KARI. + +Kuinka niin? + +ANTTI. + +Olisit estänyt minua virkaani toimittamasta. + +KARI. + +Vaan jos se matka maksaa sinulle henkesi, jonka varjeleminen taas kuuluu +minun ammattiini? + +ANTTI. + +Se on aina ensiksi autettava, jolla suurin hätä on. + +KARI. + +Kuinka sinä voit heitä auttaa? + +ANTTI. + +Voimieni mukaan koettelen heitä lohduttaa jumalan sanalla ja käytän +niitä armovälikappaleita, joita jumala on käytettäväkseni antanut. + +KARI. + +Vaan jos sinä erehdyt osoittaessasi heille autuuden tietä ja he hukkuvat +ijankaikkisesti. + +ANTTI. + +_(Miettiväisenä.)_ Mitä sinä sillä tarkoitat? + +KARI. + +Oletko niin varma, ettet koskaan ole puheellasi erehdyttänyt sairaita ja +siten ehkäissyt jumalaa kenties jo alkamaa työtä heissä? + +ANTTI. + +Tuota en ole tullut koskaan ajatelleeksi. + +KARI. + +Sitäpä minäkin. Epäilen, tokko sinä edes olet oikein vakuutettu tuosta +opista, jota levität. + +ELLI. + +Kuinka hän muutoin voisi toimia tuollaisella innolla. + +ANTTI. + +_(Miettiväisenä.)_ Olisinko minä erehtynyt? + +ELLI. + +Antti, kuinka sinä nyt taas.. Voi, voi, kuin sinä vielä olet heikko, kun +annat sijaa kaikellaisille epäilyksille. + +ANTTI. + +Tämä virka on tärkeä, siinä ei saa erehtyä. + +ELLI. + +Mutta, Antti, etkö ymmärrä että kaikki tuollainen epäilys on pahan +hengen töitä. Juuri silloin, kun aika on tärkein, on hän paulojansa +virittämässä. Sinun täytyy seisoa lujana ja taistella tänä epäuskon +aikana, kun vielä olet siltä säilynyt. Joskin tunnet itsesi heikoksi, +niin rukoile voimaa jumalalta. + +ANTTI. + +Kunpa minulla olisikin sinun uskosi, Elli.. Sinä voit niin lapsellisesti +uskoa kaikki ja siinä sinun suuruutesi. + +ELLI. + +Sinussa voi olla suuruutta, vaan ei minussa. Sinulla on suuri kutsumus, +jonka edestä sinun tulee taistella. Elä anna aihetta epäuskolle riemuita +voitostaan. + +KARI. + +Minä annan sinulle paremman neuvon: jätä pois nykyiset hommasi ja palaja +takaisin tieteitten palvelukseen. + +ANTTI. + +_(Hämmästyen.)_ Mitä? -- Tuoko sinun tarkoituksesi olikin. _(Katsoo +häneen tutkivasti.)_ Sinulla onkin mielessä petos, vaikka luulin sinun +tarkoittavan hyvää. Tarkoituksesi onkin riistää minulta pois ainoa +turvani. + +Tähän asti olen antanut sinun olla asemassasi, mutta nyt se ei enää käy +laatuun. Sinä kylvät epäuskon siemeniä kansaan ja siten hävität +muokkaamani maan, teet enempi vahinkoa kuin hyötyä. Meillä on parempikin +parantaja kuin sinä. + +KARI. + +Se on hyvä se. _(Nousee ylös ja ottaa hattunsa lähteäkseen; samassa +tulee SIMO perä-ovesta pidellen vatsaansa.)_ + +SIMO. + +Saakeli, nyt taisi käydä hullusti, auttakaa hyvä tohtori minua! + +ELLI. + +Antti, tuossa on taas yksi hedelmä siitä kehutusta kanavatyöstä. + +KARI. + +Sielläkö hän on sairastunut? + +SIMO. + +Siellä, siellä, oih, oih! _(Istuutuu tuolille.)_ Ei suinkaan tässä auta +muu kuin kuolema. Söin selvää leipää liika paljon, vatsani ei kestänyt. + +KARI. + +Sangen vaarallista. _(Menee laukkunsa luo, joka hänellä oli matkassaan, +ja ottaa sieltä jotakin lääkettä.)_ + +ANTTI. + +Ei tässä lääkkeet enää auta. Sinä et voi hiuskarvankaan vertaa jatkaa +hänen elämäänsä. Tärkeämpi on, jos hänet saadaan pelastetuksi +ijankaikkisesta kuolemasta. + +KARI. + +_(Antaa hänelle lääkkeitä.)_ Ei tässä nyt siihen joudeta. + +ANTTI. + +Se on pakosta. Häntä kun ei ole edes kastettukaan.. + +SIMO. + +Ei .. ei ole kastettu .. nyt he kastavat.. niin kastakaa.. + +ANTTI. + +Tahdotko, että sinut pitää kastaa? + +ELLI. + +Se on parhain lääke. + +SIMO. + +Kastakaa sitten .. oih, oih! + +KARI. + +Oletteko te hulluja, kun rupeatte kastamaan semmoista, joka ei ole edes +tajussaan. + +ANTTI. + +Se on minun asiani. Tässä emme saa aikaa hukata, hänet täytyy valmistaa +uutta elämää vastaan ottamaan. Ja sinua täällä ei tarvita. Minä tahdon +näyttää teille uskomattomille että jumalallakin on valta ihmistä auttaa. +Etkö muista ryöväriä ristinhirsipuussa. + +KARI. + +Kasta sitten, kun hän on tajussaan, minä hoidan häntä ensin. + +ANTTI. + +Tiedä se että tämä on minun taloni. + +KARI. + +Onko niin .. no hyvä. On maata muuallakin. _(Tarttuu Simon +käsivarteen.)_ Lähtäänpä sitten, liike ei ole pahaksi. + +_(Alkavat mennä.)_ + +ELLI. + +Elä anna hänen viedä.. + +ANTTI. + +Vastatkoonkin siitä, en rupea väkivaltaisuuksiin. + +KARI. + +Luulenpa sinunkin kerran katuvan tätä ja vielä sinä kukistut jumalasi +kanssa tuon ylpeytesi kautta. + +ANTTI. + +Jos minä kukistun, ei kuitenkaan jumala kukistu. + +_(KARI taluttaen SIMOA menee pois.)_ + +ANTTI. + +_(Kävelee pari kertaa laattian yli levottomana; pysähtyy.)_ Nyt täytyy +minunkin lähteä. Hän on vaarallinen vihollinen. + +ELLI. + +Taas lähdet. Mihinkä sinä nyt? + +ANTTI. + +Taistelemaan. Kari voi helposti levittää epäuskoa semmoiseen joukkoon, +kuin siellä kanavatyössäkin on. + +ELLI. + +Aijotko sinäkin sinne? + +ANTTI. + +Se on minun velvollisuuteni. + +ELLI. + +_(Tarttuu Antin käteen ja katsoo häntä suoraan silmiin.)_ Sinne voin +minäkin tulla, eikö totta? Tämän ainoan kerran.. Muutoin voi sinulle +jotakin tapahtua. Kari on viekas mies ja uskosi vielä heikko. Sinä annat +toisten niin paljon itseesi vaikuttaa. + +ANTTI. + +Vaikea on minun kieltää, vaan se täytyy minun kumminkin tehdä, sillä +niinkuin olen jo sanonut: minun täytyy oppia luottamaan ainoastaan +jumalaan. _(Panee päälystakin päällensä.)_ Nyt tunnen itseni vapaaksi ja +varmaksi. Hyvästi Elli! _(Suutelee häntä ja menee.)_ + +ELLI. + +_(Katsoo hänen jälkeensä, huokaisten.)_ Tuntuu kuin olisi hän lähtenyt +ijäksi. + + + + +Neljäs Näytös. + + +_(Kanavan kaivos perällä, sen takana viljavainioita ja metsämaisema; +oikealla lautahuoneita, joista näkyy kaikellaisia työ- ja ruokatarpeita; +vasemmalla osa asuinhuonetta, ovi ja portaat näyttämölle päin. Kaivoksen +portailla ja pihalla paljon työkaluja. Lautahuoneiden edessä pari suurta +kattilaa tulella kivien varassa; työntekijöitä: miehiä, vaimoja ja +lapsia häärii kaikkialla.)_ + +_(RUOTTI ja PEHTORI tulevat huoneesta portaille.)_ + +RUOTTI. + +Niinpähän käy kuin pelättiin .. pohjoistuuli tyyntyy aina. + +PEHTORI. + +_(Katselee pohjoiseen.)_ Hyvin arveluttavalta näyttää. Meillä on +odotettavana kova halla jo ensi yönä. + +RUOTTI. + +Pahoin sitä pelkään minäkin. + +PEHTORI. + +Ilmakin on jo kovin kylmän näköinen. _(Huokaisee.)_ Ensi yö panee arat +paikat epäilemättä, toinen yö tekee puhtaan ja kolmas korjaa jälet. + +RUOTTI. + +No jopa sen saa melkein uskoa. + +PEHTORI. + +_(On katsellut tarkkaan ilman rantaa kohti.)_ Katsokaapas, tuolla +luoteis taivaalla on pieni pilven lonka näkymässä, jos se sieltä +hyvinkin nousisi, niin laimentaisi se hallaa. + +RUOTTI. + +Kyllä, kyllä se sen tekisi, mutta minusta näyttää kuin se olisi +painumaan päin. + +PEHTORI. + +Silloinpa tulee leivästä puute ja mistä se hankitaan. + +RUOTTI. + +Puutehan se tulee, ja joskin se ei meissä niin tunnu, vaan köyhiä se +koettelee. + +_(Menevät huoneesen.)_ + +I:NEN MIES. + +_(Herkiää kaivamasta, pyyhkien otsaansa.)_ Eiköhän se Ruotinkin ihroissa +vielä tunnu, niinpä minä pahoin pelkään. + +II:NEN MIES. + +Hyvähän rikkaan on ylvästellä, mutta raamatussa sanotaan: huokeampi on +kamelin käydä neulan silmän läpi, kuin rikkaan tulla taivaan +valtakuntaan. + +I:NEN MIES. + +Se on huono lohdutus. Ei sinne ole köyhällä enempi toivoa kuin +rikkaallakaan. + +III:MAS MIES. + +Mutta mitähän varten se jumala sitten vaatii ihmiseltä semmoista, jota +se ei voi täyttää ja rankaiseepa vielä tällä tavalla. Jokohan tämänkin +vuoden tou'ot antaa hallan viedä? + +I:NEN MIES. + +Joko sitä vielä epäilet. Johan tuon tunnet ilmastakin. Katsopas tuonne +järvelle, etkö näe että se tyyntyy; ei laineet liiku sen makuisestikaan, +että siellä tuulisi. + +II:NEN MIES. + +Mutta näyttääpähän, kuin siellä rupeaisi uudestaan tuulemaan. Etkö näe +tuolla saarien välissä? + +I:NEN MIES. + +Tyyntymisensä edellä se vaan henkäileksen siinä auringon lasketessa. + +_(MÄKÄRÄ tulee kepillään hujaten.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Yksin.)_ Hipuuli, hipuuli!.. tuohon toiseen taloonko? + +I:NEN MIES. + +Mitä se Mäkärä taas ajelee? + +MÄKÄRÄ. + +Hehe!.. Ajeleeko? Minäkö? + +I:NEN MIES. + +Niin. + +MÄKÄRÄ. + +Piruja ja nälkää.. Hehe! + +I:NEN MIES. + +Nepähän ne taitavat liikkeessä olla tähän aikaan. + +MÄKÄRÄ. + +No jo ne tok' on. Kyllä ne Mäkärätä ahdistelevat. + +I:NEN MIES. + +_(Nauraa.)_ Aivanko ne tekevät ilmeistä pahaa? + +MÄKÄRÄ. + +Nekö?.. Ei sanota muille. _(Vetää häntä syrjään ja ottaa lakin päästään, +on kuiskaavinaan.)_ Katsopas, ne peijakkaathan veivät minulta tukankin +ja ovat särkeneet kaikki jäsenet.. _(Ottaa virsut jalastaan.)_ Pirut +nämätkin ovat polttaneet; pakkasivat kerran saunan uuniin, kun olisin +mennyt sinne maata. Unen tullessa alkoi niitä saunaan pakkautua ja ei +muu auttanut kuin uuniin. Siinä peijakkaat vahtivat aamuun asti. Talon +emäntä sitten päivän valetessa veti Mäkärän sieltä vähissä hengin pois. + +_(PEHTORI ja RUOTTI tulevat huoneesta. Heidät huomattuaan alkaa Mäkärä +puhua hiljaa miehen kanssa.)_ + +RUOTTI. + +No kiitos vaan vaivoistanne, se oli hyvä, että sain velkakirjan +valmiiksi. Sen nojalla on aina varmempi hakea ulos saatavansa. + +PEHTORI. + +_(On katsellut taas ilman rantaa kohti.)_ Ei kestä, ei kestä.. Mutta ei +tuo pilvi sittenkään taida kohota tänne. + +RUOTTI. + +Siltäkö näyttää?.. Johan minä sen äsken näin että paremmin se on +painumaan päin.. No hyvästi nyt sitten. + +PEHTORI. + +Voikaa hyvin! + +RUOTTI. + +Kiitos .. kiitos. _(Menee.)_ + +PEHTORI. + +_(Huomattuaan miehet.)_ Ei auta miehet seisoskella, työhön vaan joka +kynsi. _(Osoittaen Mäkärätä.)_ Mikä se on se mies siellä, mikä on asia? + +MÄKÄRÄ. + +_(Lähenee pehtoria pokkuroiden, hattu kainalossa.)_ Ei asiata .. ei +asiata, korkea-arvoinen herra pehtori .. muuta minä vaan .. olen ystävän +etsijä .. enkä löydä, se piru peijaa vaan .. sanoo että mene, mene, +kyllä sieltä löytyy, mutta vieläkös .. ei löydy.... Katsopas joukkoasi, +eikös ole pulskaa väkeä? + +_(Pehtori kääntyy niitä katsomaan, samassa sieppaa Mäkärä kuokan maasta +ja alkaa juosta sen kanssa pois.)_ + +PEHTORI. + +_(Huutaa.)_ Mies hoi!.. Peijakas .. ottakaa se kiini! + +_(Samassa kääntyy Mäkärä takaisin ja heittää kuokan maahan.)_ + +MÄKÄRÄ. + +Koettelin vaan oletko tavarassa kiini.. Mutta eiköhän lähetä ja +komenneta kaikki tuonne kanavan pohjalle ja sitten muta päälle. Ainakin +niillä silloin olisi helpompi olla. + +_(Pehtori menee pois häntä kuulematta.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Yksin.)_ Kurja elämä, kurja elämä. _(Kyykistyy maahan itkien.)_ Herran +käsi lepää meidän kaikkien päällä.. _(Nousee ylös ja menee pois melkein +juoksujalassa.)_ + +_(ANTTI ja NISKANEN tulevat.)_ + +ANTTI. + +Katsokaa nyt tätäkin.. Johan minä aina olen sanonut, etteihän tämä muuta +kuin lisää kurjuutta. Semmoisia ne ihmisten puuhat ovat ilman jumalan +apua. Jo pitäisi tuommoisten kuin Karinkin huomata pienuutensa. + +NISKANEN. + +Niin minäkin ensin päättelin, mutta nyt olen tullut huomaamaan että hyvä +se sentähden oli, kun saatiin työtä. Itsekin olen paljon ansainnut +hevosillani täällä kanavatyössä. + +ANTTI. + +Niin, kyllähän se on niinkin, että puute pakoittaa ihmistä yrittämään. +Enkä minä siitä juuri niin .. mutta kun heillä ei ole luottamusta +jumalaan. He luottavat vaan itseensä. + +NISKANEN. + +Se on kyllä paha se. + +ANTTI. + +He suorastaan pilkkaavat jumalaa. Eivät vielä nytkään tahdo uskoa että +jumala se ainoastaan voi auttaa, vaikka näkevät tuommoisen rehevän +tou'on edessään. Sanovat että jumala peijaa heitä, näyttää vaan että +täällä sitä olisi, mutta eipä anneta. Väittävät hallan panevan tämänkin +vuoden tou'ot. + +NISKANEN. + +Hyvin arveluttavalta se tosin näyttää, se täytyy myöntää. + +ANTTI. + +Siis tekin epäilette? Kenessä minä sitten voin uskoa löytää. + +NISKANEN. + +No itsessänne kai. + +ANTTI. + +Te nauratte sille, mutta minä olen varma asiastani; usko voittaa aina. + +NISKANEN. + +Ihminen säätää, jumala päättää. Olette vielä nuori ja liian kiivas, +mutta kyllä kerran helpoitattekin vaatimuksianne.. Minun täytyy +kiiruhtaa katsomaan, miten siellä työ sujuu, sillä kun vaan silmä +välttää, ei se tahdo käydä.. Jääkää hyvästi! _(Menee.)_ + +ANTTI. + +_(Katsoo hänen jälkeensä; yksin.)_ Helpoittaa vaatimuksiansa?.. + +_(Lähenee miehiä, jotka ovat ahkerassa työssä.)_ + +ANTTI. + +Hyvää iltaa, hyvää iltaa miehet! _(Miehet tervehtivät.)_ Kovaa taitaa +olla työn teko, eikö se rupea rasittavaksi ajan pitkään. + +I:NEN MIES. + +Eipähän se leipä leikkimällä tulle. + +ANTTI. + +Se on tosi, mutta miksi näytätte kaikki niin alakuloisilta ja +tyytymättömiltä. + +I:NEN MIES. + +Kun ei ole syytä liioin iloitsemaan, sillä taivaassa ollaan tiukat tähän +aikaan. + +ANTTI. + +Päinvastoin. Minun mielestäni pitäisi jokaisen iloita ja olla +kiitollinen siitä kuin jumala ottaa vitsauksensa pois. + +_(MIEHET katsovat naurahtaen toisiinsa.)_ + +I:NEN MIES. + +Niin, jos ottaa. + +ANTTI. + +Samaa nuottia kaikkialla.. Tietysti se ottaa. Minua surettaa oikein se +vieraantuminen jumalan kaitselmuksesta, jonka teissäkin huomaa. Kaikki +epäilevät vaan.. Eikö teissä löydy yhtään, joka uskoisi ettei hallaa +tule? + +I:NEN MIES. + +Paha on uskoa, kun huomaa sen jo niskaansa hiipivän. + +ANTTI. + +Sinä et ole mikään tietäjä. + +I:NEN MIES. + +Ei siihen hyvin suuria tietoja tarvitakaan, kunhan ei ole aivan älytöin +lapsi. + +ANTTI. + +Semmoiset merkit eivät koskaan pidä kutiaan. Jumala on tehnyt +suurempiakin ihmeitä. + +I:NEN MIES. + +On kai se aikoinaan niitäkin tehnyt. + +_(Työkelloa soitetaan, miehet lakkaavat heti työstään ja jättävät Antin +yksin seisomaan; padat siirretään pois näyttämöltä; väki rientää sinne +päin; hälinää ja lasten itkua kuuluu; joitakuita sairaita kannetaan +näyttämän poikki, jotka tuntuvat valittavan; heitä seuraa KARI.)_ + +KARI. + +_(Huomattuaan Antin.)_ Vai niin, täällähän sitä sinäkin olet. Hyvää +iltaa! _(Kantajille.)_ Viekää ne sairaat siihen huoneesen, jossa minä +asun; tulen heti perässä. + +ANTTI. + +_(Ivallisesti.)_ No Kari, etkö nytkään myönnä että tämä lisää vaan +kurjuutta? + +KARI. + +Olet itsepäinen yhä vielä. Mutta minä kysyn, etkö nytkään myönnä että +halla tulee. + +_(ANTTI katsoo häneen puoleksi hämmästyneen ja kysyväisen näköisenä.)_ + +KARI. + +Niin, leikki sijansa saakoon, vaan ei meidän auta tässä ruveta ilkkumaan +toisen tai toisen tappiolla, aika on kallis. Ensi vuonna tulee puolta +suurempi puute ja kurjuus kuin nyt. Silloin tarvitaan voimia ja +pontevuutta, jos mieli ihmisen voittaa edes vähänkin luonnon kovuutta. +Senpätähden ei meidän sovi tyhjien riitojen takia katsoa kieroon +toisiimme, vaan ryhtyä yhdessä paikkakuntamme etua valvomaan, että jo +ajoissa saamme eloa Venäjältä talven tarpeeksi, muutoin kuolemme kaikki +nälkään.. Vai mitä arvelet? + +ANTTI. + +Meidän tiemme eroavat tässä. Sinun tuumiisi en suostu, enkä yhdy. +Vieläpä on aikomukseni niin paljon kuin mahdollista vastustaa aikeitasi. +Sinun tiesi ovat väärät. + +KASI. + +Kas, kas .. mikä sinut on nyt niin varmaksi tehnyt? + +ANTTI. + +Oloni ja havaintoni täällä. + +KARI. + +Ja olet nyt varma, että vakuutuksesi on oikea? + +ANTTI. + +Olenpa niinkin. + +KARI. + +Olet siis voittanut epäilyksesi .. hyvä. + +ANTTI. + +Niin, ja nyt tahdon sille täydellisen varmuuden. Minä en ole hetkeäkään +epäillyt ettei hallaa tule. En ole tavannut ketään muuta, joka sitä +uskoisi, sillä sinä olet heihin epäuskoa istuttanut; mutta juuri tämän +kautta saan teille epäilijöille näytetyksi kellä on valta luonnonkin +yli. + +KARI. + +Siis odotat ihmettä vakuuttaaksesi itseäsi ja muita. Eipä uskosi sitten +olekaan niin kovin vahva, vaikka se siltä kuuluu. Ennenkuin ensi yö +loppuu, on sekin jo kumossa. Hyvää yötä, minulla on kiire. _(Menee.)_ + +ANTTI. + +_(Jää katsomaan hänen jälkeensä; yksin.)_ Hänellä on varmuutta, ei +minulla. _(Katselee ympärilleen.)_ Tulisiko kuitenkin halla. _(Istuutuu +jonkun työntökärrin päälle miettiväisenä eteensä tuijottaen. Vähän ajan +perästä tulee MÄKÄRÄ itsekseen supisten, mutta huomattuaan Antin hiipii +hänen luokseen ja kyykistyy katsomaan.)_ + +ANTTI. + +_(Hypähtää ylös säikähtäen ja peräytyy hiukan.)_ En tunne teitä.. Ketä +te etsitte? + +MÄKÄRÄ. + +Minä etsin kristittyä. + +ANTTI. + +Missä luulette tähän aikaan kristittyjä löytyvän? + +MÄKÄRÄ. + +Minä tiedän että edessäni on oikea kristitty. + +ANTTI. + +Erehdytte varmaan, ette tunne minua, ette tiedä että olen suurin +syntinen. Tuntuu kuin jumala hylkäisi minut tykkönään. + +MÄKÄRÄ. + +Minut on hän jo aikoja hyljännyt. Olen vielä suurempi syntinen, jumala +paratkoon. + +ANTTI. + +_(Ihastuen.)_ Vieläkö tapaan semmoisen ihmisen, joka oman heikkoutensa +ja pienuutensa tuntee, edes yhden järjellisen ihmisen maailmassa. + +MÄKÄRÄ. + +No vie sun vihtahousu, itseäsi!.. Kun sanoo järjelliseksi vanhaa +Mäkärätä, jota kaikki sanovat.. _(Koputtaa päätään.)_ .. he, he, he! + +ANTTI. + +Mäkärä..? Ja kun minä en sinua ennen tuntenut.. Terve, terve! Jumalalle +kiitos, että hän sinut tänne lähetti! Et tiedä kuinka hyvään aikaan +tulit. Sinä olet ainoa, johonka minä nyt voin turvautua. + +MÄKÄRÄ. + +Minäkö?.. he, he, he! + +ANTTI. + +Tuntuu kuin jumala olisi lähettänyt sinut tukemaan minua. Sillä se aina +vahvistaa, kun on joku semmoinen, joka uskoo samaa. En voi sanoa kuinka +iloinen olen. + +MÄKÄRÄ. + +No, no .. malta nyt hiukan .. niin, sanon näet sinuksi vanhan tavan +mukaan, sillä ei ukko Mäkärä ole niihin temppuihin oppinut .. he, he, +he! Mutta asiasta toiseen.. Oletko jo löytänyt tietä elämän puulle. + +ANTTI. + +Ainakin olen luullut löytäneeni. + +MÄKÄRÄ. + +Mutta jos et olisi löytänytkään. + +ANTTI. + +Mitä?.. Enkö olisi löytänyt? + +MÄKÄRÄ. + +Kuinka tietä sinne löydät, jonne ei tietä olekaan. + +ANTTI. + +Tietysti se on. + +MÄKÄRÄ. + +Ehee, ei sitä ole. Jos mieli päästä elämän puulle, niin kule metsässä: +kuta synkempi korpi, sitä lähempänä elämän puu. + +_(ANTTI katsoo tutkivasti häntä.)_ + +MÄKÄRÄ. + +Mitä katsot?.. Etkö usko?.. Kyllä se niin on, että polkua sinne turhaan +etsit. + +Mutta aivan todellako olet koettanut ponnistella päästäksesi taivaasen. + +ANTTI. + +Olen ainakin koettanut taistella itseäni vastaan. + +MÄKÄRÄ. + +Vieläkö mitä .. he, he, he! Aivanko todella? + +ANTTI. + +Aivan. + +MÄKÄRÄ. + +Ei maksa vaivaa. + +ANTTI. + +_(Hämmästyen.)_ Kuinka sinä niin sanot? + +MÄKÄRÄ. + +No, no.. Ei tarvis uskoa .. ei tarvis uskoa, mutta ukko Mäkärä on +koetellut.. _(Liikutettuna.)_ Katso minua hiukan.. Otsa on täynä vakoja +ja jokainen vako on vaatinut osansa. Kyllä ukko Mäkärä tietää jo mitä +elämä on .. niin, niin .. kyllä se tietää. Ne silmät ovat jo vetensä +vuotaneet, vaikka vielä voivat kostua niitä muistellessa. Kyllä jumala +on siitä koettanut kalua saada, mutta sitkeä nahka .. niin, sitkeä se on +ja sitkeämmäksi se käy .. niin, niin.. _(Alkaa itkeä, mutta lakkaa +äkkiä.)_ Mitä sitä itkee, ei se sillä parane. Ei sitä pitäisi itkeä, +purra vaan hammastaan, kuin yhden olisi syönyt ja toista olisi +nielemässä. Mutta eihän sekään auttaisi, onhan Mäkärä jo sitäkin +kokenut. Yhtä ja toista sitä koettaa täytyy, aina johonkin turvautua, +kun ei muuta neuvoa ole. Näin se sitten käy.. Ei Mäkärällekään olisi +niin hullusti käynyt, jos olisi malttavampi ollut. _(Katsoo tuijottaen +maahan.)_ .. Ei olisi pää mennyt.... Mutta herra on kiivas ja ankara +jumala .. he, he, he! Niin se on, etkö usko? + +ANTTI. + +Hän on samalla kiivas ja lempeä. + +MÄKÄRÄ. + +Ankara se on aina ollut. Ei lempeä vähääkään, ei vähääkään .. he, he, +he! Kerrassa ankara. Ja nyt näyttää hän ihmisille kovuutta oikein +vanhurskaudessansa. + +ANTTI. + +Sinä pilkkaat jumalaa, kun sanot tuolla tavalla. + +MÄKÄRÄ. + +He, he, he! Pilkkaanko? En toki vähääkään .. aivan täyttä totta.. Sen +ihmisen täytyisi olla kerrassa vanhurskas, joka voisi olla niin ankara +lähimäiselleen.. Elä katso niin pitkään, kyllä se on sillä lailla. + +ANTTI. + +Sinä saatat minut aivan sekasin. + +MÄKÄRÄ. + +Parempi se onkin .. he, he, he! + +ANTTI. + +Ei, tietysti varmuus on aina parempi ja se minun täytyy saada, muutoin +olen hukassa, sillä en ole taas selvillä mistään. Ja jos halla vie +tou'ot vielä tänäkin vuotena, silloin en käsitä, minkälainen mitta +jumalalla on. + +MÄKÄRÄ. + +Eihän hänellä mittaa olekaan. + +ANTTI. + +Luuletko sinäkin sitten hallan tulevan? + +MÄKÄRÄ. + +Hallanko? Johan tuota näkyi kuuraa viimekin yönä. + +ANTTI. + +Näkyikö? Mutta ei se sillä ole sanottu, onhan sekin jumalan käsissä. + +MÄKÄRÄ. + +Onpa tietenkin, eihän muutoin hallaa tulisikaan. + +ANTTI. + +Mäkärä, elä vie minulta viimeistä uskoani. Jos me yhdessä uskomme ja +rukoilemme ettei hallaa tule, niin jumala kuulee, jos hän on oikea +jumala. + +MÄKÄRÄ. + +Hyh! Oletko saanut mitään rukoilemalla? + +ANTTI. + +Kyllä kai jotakin. + +MÄKÄRÄ. + +Et mitään, et osaa rukoillakaan sillä tavalla. + +ANTTI. + +Sinä olet kova. + +MÄKÄRÄ. + +Enhän minä ole kova, vaan jumala. Huh! on jo niin kylmä, että +puistattaa. + +ANTTI. + +Sinulla kun ei ole takkia. + +MÄKÄRÄ. + +Mistäpä sitä köyhällä takkia näin kesäiseen aikaan. Ja tämäkin on +korkeamman määräys. + +ANTTI. + +Minä en voi nähdä sinua noissa vaatteissa. + +_(Heittää pois päälystakkinsa ja antaa sen alla olevan papin nutun +Mäkärälle.)_ + +Ota tämä nuttu päällesi. + +MÄKÄRÄ. + +Niin minäkö?.. Papin takin.. Ehei toki! + +ANTTI. + +Nuttu kuin nuttu, pane vaan se päällesi. + +MÄKÄRÄ. + +No voi, voi! Jokohan uskallan? _(Ottaa sen.)_ Mutta ei kai nyt pirutkaan +uskalla tulla lähelle, kun minulla on papin takki. _(Panee sen päälleen, +kohottaa ruumiinsa suoraksi ja alkaa kävellä edestakaisin.)_ Nyt ei +muuta kuin läpäsin kaulaan, etkö anna sitäkin? Hi, hi, hi! Eikö passaa +.. ilmanhan minä vaan. _(Huomattuaan Karin, joka lähestyy heitä.)_ kas +tohtuori, kuulkaapas! _(Juoksee Antin viereen, joka on istuutunut +johonkin.)_ Eroitatkos nyt kumpi meistä on pappi, häh? + +KARI. + +_(Tullessaan.)_ No joko Antti on niin pitkälle päässyt, että papin +puvustaan luopuu? + +MÄKÄRÄ. + +Lähdenpä nyt nukkumaan, ei pirut vain uskalla unessakaan tulla, luulevat +papiksi, he, he, he! _(Alkaa mennä.)_ + +ANTTI. + +_(Katsoo hänen jälkeensä.)_ Ainakin sopisi hän yhtä hyvin papiksi kuin +minä. Nyt vasta alan käsittää puutteellisuuttani sillä sijalla. Minulla +ei ole ollut aavistustakaan siitä minkälaisia pappien tulisi olla. Enhän +minä ole sitä virkaa ollenkaan käsittänyt. Luulin kaikki olevan siinä, +jos minä uskon että jumala löytyy ja teen mitä kirkkolaki papilta +vaatii. Mutta, vaikka senkin tekisin, en olisi vielä alussakaan. Kyllä +minun nyt täytyy myöntää että sinä Kari olit oikeassa: olen luullut +itsestäni liika paljon. Minä olen taas ollut harhatiellä. + +KARI. + +Semmoiset miehet kuin sinä eivät koskaan pääse selvyyteen, ne +harhailevat aina. + +ANTTI. + +Mutta jumalaa ja hänen töitänsä ei ole kenenkään helppo käsittää. En +ainakaan minä ole häntä käsittänyt. + +KARI. + +Etkä ole käsittäväkään. + +_(KARI lähtee kävelemään aivan kanavan partaalle, ANTTI jää +miettiväisenä istumaan.)_ + +KARI. + +Antti, tulepas katsomaan, aivan kuurassa, ja hieno riitta tuossa +vesi-astiassa. + +ANTTI. + +_(Hypähtää ylös.)_ Onko se mahdollista? _(Mennessään.)_ Se ei voi +sittenkään olla mahdollista. _(Tultuansa Karin luo masentuneena.)_ Tosi +se kumminkin on.. Onko todellakin halla jo käsissä ja kurjuus ihmisten +edessä vielä suurempana.. Kari, neuvo sinä mitä tehdä, nyt minä olen +aseetoin. + +KARI. + +Niin, mitä tehdä? Se on kysymys. _(Osoittaa sormellaan.)_ Katsopas, +tuollakin muuan mies levotoinna viljapeltojansa kiertelee voimatta +mitään tehdä. Kyllä ei tänä yönä monen miehen silmään uni tule. + +ANTTI. + +Onko tämä nyt jumalan vai ihmisten syy? _(Vaipuu ajatuksiinsa.)_ + +KARI. + +Se ei ole kummankaan. + +ANTTI. + +Kari, kuule, syy onkin minussa, tämä kaikki on minun tähteni. + +KARI. + +Tämäkö sinun tähtesi? + +ANTTI. + +Minun. Olen suuresti rikkonut jumalata vastaan ja siksipä hänen +tuomionsa lepää päälläni. Jumala tahtoo nyt näyttää minulle selvään, +kuinka vähäinen minä todellakin olen. Minä kun luulin omalla voimallani +voivani poistaa jumalan vitsauksen. Siksipä täytyy hänen minua näin +rangaista. Sen aseen, jonka tarkoitin muita kohtaan, on hän kääntänyt +minun omaan poveeni. Ja nytkö täytyy kaikkien kärsiä minun tähteni? + +KARI. + +Houritko sinä. + +ANTTI. + +Se ei ole vielä myöhäistä; jos minä heittäyn tuonne kanavaan, niin muut +pelastuvat. + +KARI. + +_(Tarttuu kiini häneen.)_ Antti, oletko mieletön? + +ANTTI. + +Kun Joonas heitettiin mereen, niin myrsky asettui. _(Nostaa kasvonsa +taivasta kohti.)_ Korkeuden herra, rankaise minua yksin, elä anna muiden +kärsiä minun tähteni! + +KARI. + +_(Yhä pitäen häntä kiini.)_ Mies hoi! mihinkä sinä olet järkesi +kadottanut? + +ANTTI. + +Sinä et saa estää minua pelastamasta muita. _(Puoleksi polvillaan +rukoillen häntä.)_ Minä rukoilen sinua, laske minut tuohon syvyyteen. + +KARI. + +Ei, hyvä mies, se enää auta. + +ANTTI. + +Jos ei autakaan, mutta minun täytyy sinne. Minä en jaksa kantaa tätä. + +KARI. + +Huono mies. Etkö jaksa kärsiä sitä mitä muutkin. + +ANTTI. + +Se on tosi se.. Ehken voisin olla apunakin muille. + +KARI. + +Suurenakin apuna. + +ANTTI. + +Luuletko niin? + +KARI. + +Varmaan. + +_(Kuuluu pientä meteliä; pari miestä tuovat Mäkärätä puoleksi väkisten: +hänen naamansa ja kätensä ovat veressä, vaate on kääritty kaulan ympäri; +Antin antama takki on hänen päältään poissa.)_ + +MÄKÄRÄ. + +Heittäkää irti, kyllä minä menen. _(Miehet heittävät irti Mäkärän, joka +menee Antin ja Karin luo.)_ + +MÄKÄRÄ. + +_(Kiskaisee vaatteen kaulastaan, josta verihaava tulee näkyviin.)_ +Katsokaa, taivaan herra on kova. + +KARI. + +_(Säikähtäen.)_ Mikä miehellä! + +_(ANTTI peräytyy, kääntää pois kasvonsa ja painuu kädet ristissä +istumaan.)_ + +MÄKÄRÄ. + +Pirut olivat viedä minulta hengen, vaan keskenpä se jäi. + +KARI. + +_(Katsottuaan haavaa ottaa taskustaan kääreen ja sitoo sillä haavan.)_ + +Ei tämä ole kovin vaarallinen, mutta jos olisi mennyt hiukan syvemmälle, +niin olisipa ukon henki vaarassa. Itsekö sinä tämän teit? + +MÄKÄRÄ. + +Niinkuin pirut pakoittivat. Kauan ne sentään perästä ajoivat, ennenkun +saivat saunan nurkkaan ahdistetuksi, ja silloin ei muu auttanut kuin .. +puukko kurkkuun. + +ANTTI. + +_(Nousee ja katsoo ympärilleen.)_ Ei auta rukouskaan. Jumala on jättänyt +meidät. + +ERÄS MIES. + +_(Tuopi Antin Mäkärälle antamaa takkia Antille.)_ Eikös tämä ole +kirkkoherran takki, mitenkä se on tuonne tielle joutunut? + +ANTTI. + +Viekää pois, en tahdo enää nähdä sitä. + +MÄKÄRÄ. + +Mitä? Sehän on Mäkärän takki. Tuonhan ne pirut kun pois riistivät, niin +sitten saivat kiini.. Kas, päiväkin jo nousee. + +KARI. + +_(Katsastaa ylös sitoessaan.)_ Ja halla kiihtyy. + +ANTTI. + +Mikä on mittasi Herra! + +MÄKÄRÄ. + +Hänellä ei mitään mittaa ole. + +_(Aurinko nousee ja hiljalleen valaisee koko seudun; ANTTI seisoo muihin +selin ja katsoo liikkumatoinna auringon nousuun päin.)_ + +KARI. + +_(Sidottuansa haavan kääntyy myös sinne päin; osoittaen kädellään.)_ + +Sieltä se nyt kohoo pimeyden töitä valaisemaan. + +ANTTI. + +_(Epätoivon äänellä.)_ Se on myöhäistä, se on myöhäistä!.. En käsitä +minä sinun suuruuttasi Herra! + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EPäILIJä*** + + +******* This file should be named 29127-8.txt or 29127-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/2/9/1/2/29127 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/29127-8.zip b/29127-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..28fdea3 --- /dev/null +++ b/29127-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c929dab --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #29127 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29127) |