diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 28588-8.txt | 6770 | ||||
| -rw-r--r-- | 28588-8.zip | bin | 0 -> 123129 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6786 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/28588-8.txt b/28588-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1203f20 --- /dev/null +++ b/28588-8.txt @@ -0,0 +1,6770 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia historiasta lapsille ja +nuorisolle, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kertomuksia historiasta lapsille ja nuorisolle + +Author: Various + +Release Date: April 22, 2009 [EBook #28588] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA HISTORIASTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOMUKSIA HISTORIASTA JA ELÄMÄSTÄ LAPSILLE JA NUORISOLLE + + +Suomennos. + + +Kuvilla varustettuna. + + +Helsingissä 1881. +G. W. Edlund, kustantaja. + + + +SISÄLLYS: + +Spartalaisten lainsäätäjä +Nuori filosofi Abderasta +Anteeksi antaminen on jaloin kosto +Kunnioita korkeata ikää +Ei pidä ketään pitää onnellisena ennen hänen loppuansa +Oikeudessa pysyvä Athenalainen +Eräs intoisan isänmaanrakkauden osoitus +Ahkeruus voittaa +Opi itseäsi tuntemaan +Uskollinen ystävyys +Tyytyväinen sotapäällikkö +Marcus Curtion uhrikuolema +Uutteruus perille vie +Äidin ylpeys +Rehellinen Ruomalainen +Aleksander Suuri +Oikeus on kuninkaan kaunistus +Veljenrakkaus +Raivaus on nuorison kaunistus +Lujamielisyys uskossa +Koeteltu uskollisuus +Jalo Saladin +Ajattele ennenkuin toimeen ryhdyt +Pyhä Eerikki (Ruotsin suojeluspyhä) +Tunnokas indiaani +Keisari Rudolf Habsburgilainen +Muurahaisen oppilas +Arnold Winkelriediläisen urhokuolema +Anna vihollisillesi anteeksi +Kuninkaan kosto +Ruhtinaan jalomielisyys +Sanasta miestä +Lohdutus onnettomuudessa +Suutari ja kardinaali +Pyhä Birgitta +Lain edessä olemme kaikki yhdenvertaiset +Veljen rakkaus +Opi hillitsemään itseäsi +Kristoffer Kolumbus +Mitä mies voipi +Väsymätön hyväntekeväisyys +Luukas Kranach ja Keisari Kaarle V +Aamiainen Rudolfstad'issa +Vihamiehellensä anteeksi-anto on herttaisin voitto +Sankari +Franskanmaan kuningas Henrit IV +Jalomielinen sotapäällikkö +Kristityn kosto +Kuningas Kustaa II Adolf +Ruotsalaisen runotaiteen isä +Pieni Susi-Jaakko +Keisari ja vanha kerjäläinen +Hillitse vihasi +Kuningas Kaarle XII +Auttavaiset neekerit +Kalmukkilainen ruhtinas +Keisarin viimeinen riemu +Hyväsydäminen Tanskan prinssi +Nöyrä laulutaiteilija +Kiitollinen poika +Itsensähillitseminen +Loukattu mahomettilainen munkki +Muutamia kuvauksia Fredrik Suuren elämästä +Ihmisystävä +Luotsi +Yrjö Washington +Kiitollinen neekeriorja +Benjamin Franklin +Keisari Josef II +Mozart +Uskollinen palvelija +Isä ja tytär +Itsensä alttiiksi paneminen +Jalo prinssi +Neekeri nimeltä Ali +Kaarle von Linné +Nahyda Tschernikov +Velvollisuudelleen uskollinen +Miehuullinen veli +Keisari Napoleon ja hedelmänkauppias +Ruhtinas ja talonpoika +Sankari rauhallisissa urhotöissä +Volney Beckner +Vaarallinen hyppäys +Pohjanperillä matkustajan nuoruudesta +Jalomielinen soturi +Abrahami Lincoln +Matti Pohto +Johan Vilhelm Snellman + + + + +Spartalaisten lainsäätäjä. + + +Vanhan Kreikan arvollisimpia miehiä oli _Lykurgos_, joka eli noin +800 vuotta ennen Kristuksen syntymistä tahi muiden historioitsijoiden +mukaan vielä 80 vuotta aikaisemmin. Veljensä kuoltua tuli hän +kuninkaaksi, vaan jätti kuitenkin hallitustoimet veljensä pojille ja +läksi pois Spartasta. Hän läksi ensin Kreetan saareen, sieltä +matkusti hän Joniaan ja kävi sittemmin myös Egyptissä ja Indiassa. +Kaikissa maissa, joihin hän tuli, hankki hän tarkkoja tietoja +yhteiskunnallisista la'eista ja hallitusmuodoista sekä neuvoitteli +filosofien ja oppineiden miesten kanssa. Kymmenen vuotta oltuansa +matkoilla palasi hän viimein kotomaahansa ja nyt sai hän +kansalaisiltansa toimittaakseen uuden valtioasetuksen Spartalle. +Hän otti tämän tehdäkseen ja kohta astui hän kansan eteen ja +julisti lakinsa. Spartalaiset hyväksyivät ne, vaikka suurella +vastahakoisuudella rikkaiden puolelta. Nämä kävivätkin muutamana +päivänä liittoon ja karkoittivat Lykurgon kivenheitolla ja rajuilla +huudoilla kansakokouksesta. + +Lykurgo pakeni silloin erääsen temppeliin, pelastaakseen henkensä, vaan +häntä ajettiin takaa ja hän sai kärsiä pahaa menettelyä monelta +spartalaiselta. Takaa ajavien joukossa oli nuori mies nimeltä Alkander, +joka saavutti jalon Lykurgon ja löi kepillä häneltä toisen silmän +puhki. Lykurgos seisattui ja näytti raivokkaalle väkijoukolle verta +vuotavaa silmäänsä. Silloin seisoivat kaikki häpeän vallassa mainion +lainsäätäjän edessä; ottivat kiinni nuoren miehen ja antoivat hänet +Lykurgon valtaan, että tämä itse rankaisisi häntä kärsitystä +vääryydestä. + +Vaan mitä teki Lykurgos? Hän otti Alkanderin mukaansa perheesensä, +nuhteen sanaakaan sanomatta, ja antoi hänen tulla tilaisuuteen näkemään +sitä hyvyyttä ja rehellisyyttä, jota hän osoitti kaikille. Alkander +käsitti silloin ja tunnusti mainion miehen suuria ansioita ja tuli +kohta, äsken oltuansa Lykurgon ankarimpia vastustajia, hänen +kiitollisimmaksi ystäväksensä ja uskollisimmaksi puollustajaksensa. + + + + +Nuori filosofi Abderasta. + + +_Protagoras_ oli syntynyt köyhistä vanhemmista ja hänen täytyi +nuoruudessaan ansaita elatuksensa tavarain kantajana. Kun hän kerran +palasi maalta Abderan kaupunkiin, kantaen halkokimppua, jonka hän +taidokkaasti oli solminut kokoon lyhyillä nuorilla, tuli häntä vastaan +filosofi Demokritos. Hänestä oli halkokimppu kokoonpantu ja +yhteensidottu erinomaisen ihmeteltävällä tavalla ja hän pyysi +nuorukaista hetkeksi seisattumaan. Demokritos kysyi häneltä kuka puut +oli pannut kokoon, ja kun Protagoras vastasi itsensä sen tehneen, pyysi +filosofi häntä hänen läsnä ollessansa purkamaan auki puukimpun ja +uudestaan sitomaan sen yhteen. + +Kun nuori Protagoras nyt oli huolellisesti asettanut puut kokoon ja +sitonut ne yhteen samalla tavalla, kuin olivat olleet ennen, ihmetteli +Demokritos nuorukaisen taitoa ja sanoi hänelle: + +"Nuori mies, koska sinulle on suotu lahja tehdä hyvin minkä teet, niin +antaudu suuremmille ja jalommille harrastuksille, joita voit minun +luonani oppia." + +Sitten otti Demokritos Protagoraan mukaansa, opetti hänelle filosofiaa. +-- ja siten tuli Protagoras oppineeksi ja kuuluisaksi mieheksi. + + + + +Anteeksi antaminen on jaloin kosto. + + +_Kleobulolla_, joka oli yksi Kreikan seitsemästä viisaasta, oli +kunniahimoinen vihollinen nimeltä _Typhon_. Tämä koetti turmella +Kleobulon arvoa, panetteli häntä ja kylvi kaikkialle epäluulon siemeniä +häntä vastaan. Kun Kleobulos kaikesta tästä huolimatta oli vaiti, +kehoittivat hänen ystävänsä häntä vetämään Typhonia oikeuden eteen. +Mutta hän hymyili vaan ja sanoi: + +"Jos Typhon puhuu totta, kuka voi silloin kieltää häntä puhumasta? Jos +hän taas puhuu valhetta, kuka häntä silloin uskoo?" + +Typhon panetteli häntä kuitenkin vielä, enemmän, ja viimein rupesi +kansa tulemaan horjumieliseksi ja uskomaan parjaajaa. Silloin meni +muutama etevimpiä miehiä viisaan johtajansa luokse ja sanoivat: + +"Kuinka sinä vieläkin voit olla vaiti? Pitääkö meidän uskoa +Typhonilla olevan oikein? Me emme ymmärrä sinua kauemmin? Ainoastaan +moitteettomalle miehelle voimme antaa luottamuksemme; se taas, joka ei +vastaa tuommoisiin syytöksiin, ei voi olla meidän johtajanamme. +Valitse: luovu virastasi tai puhdista päältäsi kaikki epäluulot!" + +"Huomenna kansankokouksessa saatte kuulla minun päätökseni!" vastasi +Kleobulos ja antoi miesten mennä. + +Hän meni nyt vihollisensa luokse, joka ei niin vähän säikähtänyt, kun +hän sai nähdä tuon niin julmasti loukatun miehen astuvan hänen +huoneesensa. + +Kleobulos puhutteli ystävällisesti parjaajaa seuraavilla sanoilla: + +"Elä pelkää! Minä en ole tullut sinua tilille vaatimaan, sillä meitä +tuomitsee jumalat. Vaan sinä estät minua hyvää tekemästä ja sentähden +minä nyt seison sinun edessäsi. Sano minulle mikä syy sinulla on minua +moittia. Minä tiedän etten ole kaualle aikaa ollut niin hyvä kuin minun +ystäväni ehkä ovat minulle luuletelleet sano minulle sentähden minun +virheeni, että voisin parantaa itseni. -- Kuinka, sinä olet ääneti. +Häpeätkö sentähden että olet minua nuorempi? Tahi oletko parjaaja? Ei +vainenkaan; suo anteeksi tämä epäluulo; siihen olet sinä kovin jalo. +Sinä voisit minua väärin tuntea, vaan et valhetella minulle paheita; +ei, Typhon, siihen olet sinä ollut liian hyvä. Minä eroon ja luovun +virastani. Ota sinä se. Minä tiedän, että sinä olet sitä uskollisesti +hoitava, sillä sinä rakastat kansalaisiasi. Typhon, minun äänestäni +voit olla varma; ole parempi ja onnellisempi kuin minä! Huomenna +kansankokouksessa näemme toisemme taas!" + +Typbon punastui, oli vaiti eikä uskaltanut katsoa viisasta miestä +silmiin. + +Seuraavana aamuna puhui Kleobulos kokoontuneelle kansalle: + +"Kuulkaa minua, kansalaiseni, kuulkaa minua, te kansani isät! Oli aika, +jolloin joka sydän oli minuun harrastunut; minä saatoin kerran sanoa +olevani varman teidän rakkaudestanne. Nyt on teidän sydämmenne +kääntynyt pois minusta. Myrkyllinen epäluulo on säikäyttänyt pois sen +luottamuksen, joka kerran elähytti teitä. Minä tunnustan teidän +rakkautenne olleen suuremman kuin minun kuntoni; vaan enkö minä aina +ole koettanut edistää teidän onneanne? Tunnollisesti täyttää +velvollisunteni oli minun harrastuksieni tarkoituksena. Jos joku voi +sitä kieltää, astukoon hän esille, ja minä tahdon hänelle vastata." + +Kun kaikki olivat ääneti, jatkoi Kleobulos: + +"Vaan juuri sentähden että minä joka päivä selvemmin huomaan päälle +ottamieni velvollisuuksien käyvän yli voimieni, luovun minä siitä +virasta, joka on minulle uskottu. Ansiollisempi astukoon minun siaani!" + +"Ja kuka?" kysyi kansa. + +"Typhon", vastasi Kleobulos; "antakaa hänelle äänenne, häntä siunaavat +jumalat!" + +Vanhus vaikeni ja kävi istumaan kansalaistensa joukkoon, jotka +kunnioituksella siirtyivät tieltä. + +Silloin Typhon, häpeän vallassa, puhkesi puhumaan: + +"Kuulkaa minua, kansalaiseni! Teidän oman hyötynne, kuolemattomain +jumalain nimessä rukoilen minä teitä: älkää antako johtajanne mennä. +Pysyköön Kleobolus virassaan!" + +Hän muistutti heille nyt, kuinka Kleobulos aina oli pitänyt huolta +isänmaan menestymisestä, kuinka jalosti hän aina oli menetellyt. Sitten +lopetti hän puheensa näillä sanoilla: + +"Minun kunniahimoni saattoi minut tuomitsemaan väärin jaloa miestä ja +vietteli minua yksin parjaamaankin häntä. Antakaa minulle anteeksi, +että teitä petin; anna myös sinä minulle anteeksi, loukattu Kleobulos!" + +Typhon tarjosi hänelle kättään; Kleobulos syleili häntä ja painoi häntä +vasten sydäntään. Kansa huusi yksin äänin: + +"Kleobulos pysyköön johtajanamme!" + +"Te tahdotte sen", sanoi hän, "ja teidän tahtonne on minun lakini. +Minun elämäni on pyhitetty teille. Toivon että voisin tehdä teidät niin +onnellisiksi, kuin tahtoisin. Vaan ainoastaan sillä ehdolla rupeen minä +uudelleen virkaani, että Typhon tulee lähimmäiseksi miehekseni." + +"Tulkoon hän siksi!" vastasi kansa, ja tervehti riemuten jaloja miehiä. + + + + +Kunniota korkeata ikää! + + +Spartassa määrättiin nuorison velvollisuudeksi erittäin siivollisuutta +ja kunnioitusta korkeata ikää kohtaan. Kun kerran kaksi lähettiläistä +Spartasta olivat teaterilla Athenassa, astui vanhus sisään, joka ei +enää löytänyt itselleen istumasijaa. Heti nousivat molemmat +Spartalaiset paikoiltaan antaakseen vanhukselle sijaa. Silloin huusivat +Athenalaiset hyväksymisensä Spartalaisten käytökselle, vaan nämät +sanoivat: + +"Niin, Athenalaiset tietävät kyllä mikä on oikein, vaan eivät sitä +tee!" + + + + +Ei pidä ketään pitää onnellisena ennen hänen loppuansa. + + +Persian länsipuolella, vähässä Aasiassa, löytyi monta, monta vuotta +takaperin useampia kuningaskuntia, joiden joukossa Lydia oli +mahtavimpia. Täällä hallitsi kuningas _Kroisos_, joka Sardes +nimiseen pääkaupunkiinsa oli koonnut suuren määrän aarteita ja +rikkauksia, joihin hän pani koko luottamuksensa. + +Kerran tuli hänen luoksensa mies, jonka nimi oli _Solon_, muuan +viisas Kreikasta, joka oli matkustanut monessa maassa, oppiakseen +viisautta. Kroisos antoi Solon'in ottaa osaa hänen juhliinsa ja näytti +hänelle suuret aarteet ja harvinaiset taideteokset palatsissaan. Kun +suoraluontoinen filosofi ei lausunut mitään kummastusta kaikesta tästä +loistavaisuudesta, kysyi Kroisos häneltä, ketä hän piti onnellisimpana +pane kaikista kuolevaisista, jotka hän tunsi. Solon mainitsi silloin +Tellus nimisen Athenalaisen, koska tämä oli saanut nähdä jaloja ja +oivallisia poikia ja pojanpoikia kasvavan ympärillään ja koska hän +korkeaikäisenä oli saanut kuolla taistelussa isänmaan edestä. + +Kummastuneena tästä vastauksesta, kysyi kuningas ketä hän piti lähinnä +Telloa onnellisimpana maan päällä. Silloin vastasi Solon: + +"Minä tunsin kerran kaksi kukoistavaa nuorukaista Argoossa, Kleobis ja +Biton; heille lähettivät jumalat suurimman onnen, mikä kuolevaiselle +voi osaksi tulla, hyvien tapojen kaunistaman elämän ja tuskattoman +kuoleman. He olivat muutaman naispapin poikia ja olivat useampia +kertoja voittaneet palkinnon huvitusteluissa. Kun pyhät härjät, joiden +piti vetää heidän äitiänsä uhraukseen temppeliin, kerran tulivat kovin +myöhään, valjastivat pojat itsensä vaunujen eteen ja vetivät sen +temppelin luo. Kaikki kansa ylisti äitiä onnelliseksi, jolla oli +semmoiset pojat; äiti taas rukoili jumalia, että he lahjoittaisivat +nuorukaisille parhaimman siunauksensa. Uhrin toimitettua nukkuivat +Kleobis ja Biton, koristettuina seppeleillä ikäänkuin voittoa varten, +ja sammuvaa tulisoittoa kantava haltija otti heidät lempeästi mukaansa +ja saattoi ne jumalien luo, niin että he ikuisesti voisivat iloita +kuolemattomien joukossa." + +Kun Kroisos tämän kuuli, nurkastui hän ja sanoi: + +"Ystäväni, onko minun kuuluisuuteni ja minun onneni sinusta niin aivan +mitätöntä, ett'et edes aseta minua halpojen kansalaisten rinnalle?" + +"Oi Kroisos", vastasi Solon, "inhimillinen elämä on pitkä ja onni, joka +tänään sitä kaunistaa kruunuilla, voi tulevina päivinä kääntyä pois. +Sinä olet mahtava ja rikas sekä hallitset monta kansaa; vaan ei ketään +voi pitää onnellisena ennen hänen loppuansa! Joka asiassa täytyy katsoa +loppua, kuinka se muodostuu, sillä monen eteen ovat jumalat onnen +asettaneet ja sitten koetelleet heitä kauheilla rangaistuksilla. +Sentähden ei voi ketään ihmistä katsoa onnelliseksi, ennenkuin hän on +saavuttanut elämänsä lopun, jolloin hän pääsee onnetarten hämärästä +vallasta." + +Vähän aikaa sen jälkeen kun Solon oli lähtenyt Kroison luota, kohtasi +Kroisoa kova onnettomuus. Hänellä oli kaksi poikaa, joista toinen oli +mykkä. Toisesta, joka oli mainio nuorukainen, näki hän muutamana yönä +unta, että hänen piti tulla rautakärjellä tapetuksi. Hän antoi +sentähden toimittaa kaikki heittokeihäät käsiltä pois eikä päästänyt +nuorukaista ollenkaan aseharjoituksiin. Pojan hartaasta pyynnöstä antoi +hän hänen kuitenkin kerran ottaa osaa muutamaan metsäkarjun ajoon. +Silloin kävi häneen erään hänen seurakumppalinsa heittokeihäs ja tappoi +hänet. Niin kävi osaksi Solonin sanat toteen. + +Valitettavasti tuli vielä kovempi kohtalo Kroison osaksi. Persialaiset +hyökkäsivät hänen päällensä, piirittivät hänen pääkaupunkiansa Sardesta +ja voittivat hänet; Kyros, Persialaisten kuningas, valloitti kaupungin +väkirynnäköllä, otti Kroison vangiksi ja käski roviolla polttaa hänet +yhdessä neljäntoista jalon Lydialaisen nuorukaisen kanssa. + +Silloin katui Kroisos entistä elämätänsä, ja ymmärsi ja tunnusti, +kuinka turha hänen luottamuksensa maallisiin rikkauksiin oli ollut. +Hänen mieleensä johtui Solonin sanat ja hän huusi näitä katkeruudella +muistellessansa: "Oi, Solon! Solon! Solon!" Kun Kyros tämän kuuli, +antoi hän kysyä Kroisolta mikä mies se oli, jonka nimeä hän äsken oli +maininnut. Tämä vastasi: "Se on mies, jota kaikkien mahtavien pitäisi +kuulla." + +Kyros antoi silloin viedä Kroison pois roviolta ja sai tietää Solonin +viisaan opin, kuinka turhaa oli rakentaa onnensa maallisiin ja +katoavaisiin oloihin. Silloin tuli Kyros ajatelleeksi, että hänkin oli +vaan maallinen ihminen, ja että koston hetki voisi hänellekin tulla. +Hän antoi Kroison jäädä eloon ja piti häntä luonansa ystävänä ja +neuvonantajana. + + + + +Oikeassa pysyvä Athenalainen. + + +Kreikkalainen filosofi _Aristoteles_ määrää oikeudessa +pysyväisyyden olevan sen hyvän omaisuuden, joka antaa meidän +kohdella kaikkia ansion mukaan. Tätä omaisuutta osoitti +Athenalainen _Aristides_ kaikissa elämän oloissa. Hänen järkähtämätön +rehellisyytensä ja voitonhaluttomuutensa saattivat hänelle nimen +Oikeudessa pysyvä. + +Kerran täytyi Aristideen syyttää muutamaa Athenalaista. Tuomarit olivat +niin vakuutetut hänen syytöksensä oikeudesta, että he paljaastaan hänen +sanoistaan tahtoivat tuomita syytetyn ilman häntä kuulematta. Vaan tätä +menettelytapaa vastusti kuitenkin Aristides. Kun nyt muuan tuomareista +huomautti hänelle kuinka hän, Aristides, jo oli saanut kärsiä paljon +syytetyn kautta, sanoi hän: + +"Sano enemmin mistä hän on sinua vahingoittanut; sillä sinun asiassasi, +eikä omassa asiassani olen minä tuomarina!" + +Aristides pysyi samankaltaisena kansansuosion kaikissa vaiheissa. Vaan +_Themistokles_ levitti epäluuloa häntä vastaan, että hän muka +pyrkisi päästä yksinvaltiaaksi, ja herkkäuskoinen kansa uskoi +Themistoklesta. Suostuttiin karkoittamaan niin vaarallinen ihminen +Athenasta ja asia otettiin esille kansankokouksessa. Aristides tunsi +itsensä vapaaksi kaikesta rikoksesta ja oli itse läsnä kokouksessa. + +Kun äänestettiin, astui muuan maanmies, joka ei osannut kirjoittaa, +Aristedeen luo ja pyysi häntä kirjoittamaan nimen Aristides +kiviliuskalle. Semmoisissa äänestyksissä käytettiin nimittäin +kiviliuskaleita, joihin kirjoitettiin sen henkilön nimi, jota +tahdottiin ajaa maanpakoon valtiolle vaarallisena miehenä. Puhuteltu +teki niinkuin häntä pyydettiin, ja kysyi sen perästä maanmieheltä, +mistä syystä hän piti Aristidesta valtiolle vaarallisena. + +"Onko hän tehnyt sinulle mitään vääryyttä?" + +"Ei, minä en edes häntä tunne", vastasi maanmies; "vaan minua harmittaa +että kaikki kutsuvat häntä Oikeudessa pysyväksi." + +Aristides antoi hänelle kiviliuskaleen, johon hän oli kirjoittanut +nimensä. Tuomio oli -- maan pakoon ajo. Kuuden kuukauden kuluttua +kutsuttiin hän takaisin maanpakolaisuudestaan. + +Kun Aristides kerran oli teaterissa ja muutamalla näyttelijällä +näytelmäkappaleessa muun muassa oli sanottävana: "Oikeudessa +pysyvältä hän ei ainoastaan tahdo _näyttää_, vaan myöskin _olla_". +Silloin kääntyivät kaikki kuulijat katsomaan Aristideesen, koska tämä +lause parhaiten sopi hänelle. + +Aristides kuoli yhtä köyhänä kuin hän oli ollut elinaikansa. Hän ei +jättänyt jälkeensä edes sen verran, että sillä olisi voitu maksaa hänen +maahanpaniaisensa. Athenalaiset kunnioittivat hänen muistoansa sillä +että he pystyttivät kauniin kunniapatsaan hänelle sekä pitivät huolta +hänen poikansa kasvatuksesta. + + + + +Eräs intoisan isänmaanrakkauden osoitus. + + +Suurella tasangolla Marathon'in luona, joka oli pieni kaupunki Attikan +itäisellä rannalla, tapahtui kerran muinoin ankara taistelu +Persialaisten ja Kreikkalaisten välillä. Kun viimeksimainitut saivat +nähdä vihollisen, joutuivat he pelon alaisiksi ja tahtoivat kääntyä +takaisin. Silloin kiihoitti heitä johdattajansa _Miltiades_ heitä +rakkauteen seuraavilla sanoilla: + +"Ylös, Kreikkalaiset", sanoi hän, "elkää viipykö! Rientäkäämme +_yhtenä_ miehenä taisteluun. Ainoastaan semmoinen uskaliaisuus +pelastaa Kreikan vapauden ja kunnian!" + +Innostuneina mitä jaloimmasta rakkaudesta, töytäsivät nyt Kreikkalaiset +vihollisiansa vastaan, jotka pakenivat hurjaa vauhtia laivoihinsa. +Täällä syntyi nyt huima tappelu. Athenalaiset hyökkäsivät vasten +laivoja ja tahtoivat sytyttää ne tuleen, Persialaisten taistellessa +niitä ja itseänsä pelastaakseen. Tässä taistelussa kohtasi moni mies +kuolemansa. Monta tuhatta pakenevaa saavutettiin; useampia laivojakin +joutui voittajien valtaan. Esimerkkinä siitä isänmaanrakkaudesta, joka +innostutti Kreikkalaisia, kerrotaan seuraava tapaus: + +_Kynegiros_ niminen Kreikkalainen oli tarttunut muutaman +persialaisen venheen peräkeulaan juuri sillä hetkellä, kun tämä oli +lähtevä rannasta. Persialainen sotamies löi silloin kirveellä Kynegiron +käden poikki. Silloin tarttui hän venheeseen toisella kädellä. Myös +tämä lyötiin poikki. Olisi luullut Kynegiron nyt luopuvan kaikista +yrityksistä pitää venhettä, vaan eipä niinkään. Uros tarttui nyt +hampaillaan venheesen ja piti sitä niin kauan kunnes hänen päänsä +kirveeniskulla eroitettiin vartalosta. + + + + +Ahkeruus voittaa. + + +_Kleanthes_, eräs Kreikkalainen Assos nimisestä kaupungista +Vähässä Aasiassa, tuli kerran nuoruudessaan Athenaan. Hänellä ei ollut +mikään nopea käsitysvoima, vaan häntä vaivasi sammumaton tiedonhalu, +jota hän tahtoi tyydyttää, vaikka opin saavuttaminen tulisi hänelle +kuinka vaikeaksi tahansa. Koska hän oli hyvin köyhä, rupesi hän +palvelukseen eräälle puutarhurille, jolle hänen piti yön aikana kantaa +vettä tahi jauhaa eloa käsikivellä. Tällä tavalla ansaitsi hän joka yö +niin paljon kuin hän tarvitsi elatuksekseen seuraavana päivänä. +Päivillä hän sai opetusta filosofi Zeno'lta ja tunsi itsensä sen kautta +vahvistuneeksi ja virkistyneeksi. + +Vaan kateellisia ja pahoja ihmisiä on löytynyt kaikkina aikoina ja niin +myöskin tässä. Ne, jotka tiesivät kuinka köyhä Kleanthes oli, +kummastelivat häntä ja sanoivat keskenään: + +"Millähän tuo nuori mies voi elättää itseänsä, kun hän ei ollenkaan tee +työtä?" + +Monipa vielä luuli hänen hankkivan elatuksensa luvattomalla tavalla ja +veti häntä siitä oikeuteen. + +Kleanthes tuli tuomarien eteen. Nämä kehoittivat häntä puollustamaan +itseänsä syytöstä vastaan. Kleanthes toi silloin puutarhurin, jonka +luona hän oli ollut työssä, oikeuden eteen ja tämä todisti syytetyn +ansainneen elatuksensa öisellä työllään. Kun tuomarit tämän kuulivat, +ihmettelivät he nuorukaisen tiedonhalua ja myönsivät hänelle +yksimielisesti suuren lahjan, vaan Zeno kielsi häntä tätä lahjaa +vastaanottamasta, koska hän pelkäsi oppilaansa oppimisinnon sen kautta +laimentuvan. + +Kleanthes tuli Zeno'n merkillisimmäksi oppilaaksi ja suuresti +ansiolliseksi ja mainekkaaksi mieheksi. + + + + +Opi itseäsi tuntemaan! + + +Noin neljä sataa vuotia ennen Kristuksen syntymistä eli Kreikassa +viisas ja hyväavuinen mies nimeltä _Sokrates_. Koska hän oli +kuvanveistäjän poika, antautui hän alussa ja vieläpä jommoisella +menestykselläkin tähän taiteesen, vaan löysi kumminkin siinä aivan +vähän tyydytystä. Hän ahkeroi paljoa enemmän valmistuakseen filosofiksi +ja esimerkillä edistääkseen lähimmäistensä jalostumista ja +sivistymistä. + +Hänen vaatteuksensa oli yksinkertainen, melkein halpa, hän käveli aina +ilman varvikkeitta itseänsä kestyttääkseen. Yhtä yksinkertainen oli +myös hänen ruokansa, sillä, niin sanoi hän, se, jolla on vähimmät +tarpeet on jumaluutta lähinnä. + +Sokrateella oli monta oppilasta. Kerran tahtoi myös nuori Aiskines +saada opetusta häneltä, vaan ei uskaltanut häntä lähestyä, koska hän +oli nuori ja hyvin köyhä. Sokrates, joka aavisti nuoren miehen +mielihalun, kysyi häneltä: + +"Miksi sinä vältät minua?" + +"Syystä ett'ei minulla ole mitään, jota voin sinulle antaa", vastasi +Aiskines. + +"Pidätkö sinä itseäsi niin vähäarvoisena?" sanoi Sokrates. "Etkö anna +minulle mitään, jo sinä annat minulle itsesi?" + +Nuorukaisesta tuli viisaan Kreikkalaisen innokas ja kiitollinen +oppilas. + +Kerran tuli Sokrates'ta vastaan nuori mies. He kulkivat molemmat vähän +matkaa yhdessä. Silloin kysyi Sokrates: + +"Ystäväni, voitko sanoa minulle, missä öljymarjoja saa ostaa?" + +"Torilla", oli vastaus. + +"Ja öljyä?" + +"Samassa paikassa." + +"Vaan minne on ihmisen meneminen tullakseen viisaaksi ja siveäksi?" + +Nuori mies oli vaiti. + +"Ystäväni, ystäväni", sanoi Sokrates, "sinä tiedät mistä öljymarjoja ja +öljyä ostetaan, vaan et voi sanoa minulle millä tiellä viisautta ja +sivistystä löydetään! Seuraa minua, minä tahdon sitä sinulle neuvoa." + +Siitä lähtien tuli näistä molemmista miehistä eroittamattomat ystävät. + +Sokrates tervehti kerran kadulla ylhäistä Athenalaista, vaan tämä kulki +hänen ohitsensa hänen tervehdykseensä vastaamatta. Sokrateen +seurakumppani suuttui siitä. Vaan Sokrates sanoi: + +"Ei niin! Et suinkaan suuttuisi kehenkään siitä että hän on minua +rumempi näöltään? Minkäs tähden sinä siis kiivastut siitä, että tämä +mies on vähemmin kohtelias kuin minä?" + +Kun toinen ylhäinen Athenalainen valitti olevan kummastuttavan kallista +elää Athenassa, ja luetteli mitä purpuri, oivalliset viinit ja muut +kalliit tavarat maksoivat, kävi Sokrates hänen kanssaan useammassa +kauppapuodissa, jossa elatusvaroja myytiin halvasta hinnasta ja kävi +myös muutamassa puodissa, jossa sai ostaa yksinkertaista kangasta +vaatteiksi sangen helpolla hinnalla. + +"Katso", sanoi sen jälkeen Sokrates, "minusta on elämä Athenassa +kumminkin sangen huokeahintaista." + +Viisas Sokrates tuli oppinsa kautta suureen arvoon, vaan herätti myös +suurta kateutta ja vihollisuutta vastaansa, vaikk'ei häntä moneen +vuoteen uskallettu julkisesti hätyyttää. Viimein, kun hän jo oli tullut +seitsemänkymmenen vuoden vanhaksi, syytettiin häntä julkisesti jumalien +pilkkaamisesta ja nuorison turmelemisesta, josta hän la'in mukaan +ansaitsi kuoleman. Ja hän tuomittiinkin kuolemaan. + +Hän kuuli tyynesti tuomiotansa julistettavan, sanoi jäähyväiset niille +tuomareille, jotka olivat puhuneet hänen puolestansa, ja antoi anteeksi +niille, jotka olivat ruvenneet hänen vastustajoikseen. Hän vietiin pois +vankeuteen ja pantiin kahleisin, vaan hänen lohduttamattomilla +ystävillään ja oppilaillaan oli vapaa pääsy vangitun luokse, joka +osoitti sitä samaa mielentyyneyttä ja samaa iloisuutta, kuin hän oli +osoittanut tuomariensa edessä. + +Hänen uskollinen oppilaansa ja ystävänsä Krito ehdotti hänelle aivan +kainosti että hän pakeneisi Thessaliaan, jota tarkoitusta varten hän +oli voittanut puolelleen hänen vartijansa muutamalla rahasummalla. +Sokrates peräytti tämän ehdoituksen, pitäen sitä halpana. Silloin huusi +Apollodoros kovassa tuskassaan: + +"Oi, se on kauheata että sinun täytyy kuolla syyttömänä!" + +Hymyillen vastasi hänelle Sokrates: + +"Toivoisitko ehkä minun kärsiväni kuoleman syyllisenä?" + +Viimeisenä päivänä ennen hänen kuolematansa olivat melkein kaikki hänen +oppilaansa kokoontuneet hänen luoksensa. Myrkkypikari annettiin +hänelle: hän joi sen tyhjäksi siinä uskossa että kuolema oli +parantumisen alku. + +Tuskin oli Sokrateen kuolema tullut tietoon, ennenkuin Athenan asujamet +rupesivat katkerasti valittamaan rakastetun viisaan kadottamista. Hänen +syyttäjäinsä täytyi lähteä maanpakoon; Sokrateelle taas pystytettiin +kaunis kuvapatsas ikuiseksi muistomerkiksi. + + + + +Uskollinen ystävyys. + + +Syrakusa'ssa Sicilian saarella eli kaksi nuorukaista, _Damon_ ja +_Phintias_, joiden ystävyys oli niin harras ja kiintynyt, ett'ei +toinen voinut elää ilman toisetta. Phintiaspa joutui ruhtinas +Dionysion epäsuosioon ja tuomittiin kuolemaan. Hartaiden rukouksiensa +kautta sai hän kuitenkin rangaistuksen lykätyksi muutamia päiviä +edemmäksi, voidakseen käydä kotonansa ja järjestää muutamia tärkeitä +perheenasioita. Siksi aikaa meni hänen ystävänsä Damon takaukseen +hänelle ja saapui hänen sijaansa vankeuteen. + +Se päivä, jona tuomio oli toimeen pantava, lähestyi, eikä Phintiaasta +kuulunut mitään. Aljettiin kohta moittia Damonia siitä että hän oli +niin mielettömällä tavalla mennyt ystävällensä takaukseen ja sen tähden +että hän siihen määrään oli luottanut hänen uskollisuuteensa. Vaan hän +pani lujan luottamuksen Phintiaan sanaan ja vakuutti ei herkeävänsä +luottamasta vaikkapa hänen täytyisikin kärsiä kuolema hänen ystävänsä +edestä. + +Hetki tuli, jonka Dionysios oli määrännyt tuomion toimeenpanemiselle, +ja jo oli huolta pidetty takuumiehen saattamisesta mestauspaikalle +rikoksellisen sijasta. Samassa töytää Phintias, jota odottamattomat +esteet olivat pidättäneet, hengästyneenä esille, tungekse +ihmisjoukkojen Läpi, heittäytyy ystävänsä syliin ja antautuu +lainpalvelijoille. Kun Dionysios näkee tämän osoitteen uskollisesta +ystävyydestä, kävi se niin hänen sydämmellensä, että hän käskee +antamaan molemmille nuorukaisille armon. + + + + +Tyytyväinen sotapäällikkö. + + +Konsuli _Curius Dentaton_ luokse, jonka oli onnistunut saattaa +viisi vuotta kestänyt sota Ruomalaisten ja Samnilaisten välillä +edellisille onnelliseen loppuun, tuli kerran samnilaisia lähettiläitä, +juuri hänen istuessaan puurahilla pesän ääressä ja puuvadista syöden +nauriista tehtyjä ruokalajia, jonka hän itse oli keittänyt. He +toivoivat rahalla voittavansa hänet aikeillensa, kun näkivät hänen +elävän semmoisessa köyhyydessä, ja tarjosivat hänelle sentähden +kalliita lahjoja. Vaan hän laittoi ne luotaan seuraavilla sanoilla: + +"Pitäkää kultanne! Ennemmin tahdon hallita rikkaita kuin itse olla +rikas." + +Dentato sai aikaan, että viholliselta voitettu maa jaettaisiin +ruomalaisten kansalaisten kesken. Jokainen sai seitsemän auranmaata: +hänen itsensä piti senaatin päätöksen mukaan saada viisitoista sataa +auranmaata, vaan hän ei ottanut kuitenkaan enemmän kuin kukaan muukaan, +sillä "huono kansalainen se, joka ei tyytynyt osuuteensa." + + + + +Marcus Curtion uhrikuolema. + + +Vuonna 362 ennen Kristuksen syntymistä tuli suuri kauhu Ruomin +kansalaisten päälle. Maanjäristyksen kautta oli aukko syntynyt +forum'iin, joka oli aukea paikka, jossa enimmät Ruomalaisten yleiset +toimitukset tapahtuivat, ja turhaan koetettiin täyttää ammottavaa +kuilua. Kansa pelkäsi maanalaisia jumalia, jotka ehkä syvyydessä +valmistivat hävityksen kauhistusta, ja sentähden kysyttiin papeilta +mikä olisi tehtävänä. Nämä kysyivät jumalilta ja antoivat seuraavan +vastauksen: + +"Jos Ruomi pyhittää kalliimman aarteensa syvyydelle, on aukko +sulkeutuva ja kaupunki pysyvä ikuisesti." + +Nyt kokoontui senaati keskusteluun ja neuvoteltiin mikä oli +kalliimman-arvoista. Kokoontunut senaati neuvoi ryhtymään toimiin, +joiden luultiin lepyttävän salaisia valtoja -- vaan turhaan, ei voitu +arvoitusta selittää! + +Silloin ratsasti nuorukainen täydessä asepuvussa esille forum'ille. +Hänen nimensä oli _Marcus Curtius_. Kaikki katselivat, kaikki +kuuntelivat häntä, kun hän huusi: + +"Säilyttääkö kaupunki jalompia aarteita kuin aseita ja urhoollista +rakkautta? No, ne minä uhraan maanalaisille jumalille!" + +Kun olivat juhlallisesti pyhittäneet hänet kuolemaan, kannusti hän +ratsuansa kuolemankarkaukseksi syvyyteen ja syvyyden kita sulkeutui +uhrinsa päälle. + + + + +Katkeruus perille vie. + + +Nuori Athenalainen, _Demosthenes_, kuuli mainiota puhujaa +Kalistratoa hyvin kiitettävän. Hän tahtoi silloin saada kuulla tätä +puhujaa, toivo, jonka viisitoistavuotias nuorukainen myös sai +täytetyksi. Kun Demosthenes näki, miten Kalistratos viehätti +kaikkia kaunopuheliaisuudellansa ja kuinka kansa kaikuvalla +riemuhuudolla saattoi häntä kotiin, heräsi hänen kunniahimonsa ja hän +päätti myös ruveta puhujaksi. Hän kävi säännöllisesti viisaiden ja +oikeuden-oppineiden kouluissa ja luki kuuluisimpien kansanpuhujoiden +puheita. + +Kun Demosthenes ensi kerran astui julkisesti esille, syntyi suuri +melu, kansa remahti kuuluvaan nauruun ja hänen täytyi astua alas +puhujanistuimelta. Alakuloisena läksi hän pois kokouksesta. Erään +ystävän kehoituksesta astui hän vielä kerran esiin, vaan ei onnistunut +nytkään. Harmissansa siitä meni hän kotiinsa. Silloin kävi hänen +luonansa ystävä, kuuluisa näyttelijä Satyros. Hänelle valitti +Demothenes, ettei kansa, vaikka hän puheensa valmistamisessa oli +koettanut parastaan, ollut kuitenkaan häntä kuunnellut. + +Satyros antoi hänen nyt lukea ääneen tunnetun, suuremman runokappaleen. +Kun Demosthenes tämän oli tehnyt, luki Satyros vuorostaan saman +kappaleen ja esitti sen semmoisella tavalla, että se Demosthenesta +tuntui aivan uudelta. Nyt huomasi hän mikä häneltä puuttui ja että +parhaimmatkin puheet ovat ilman elävyyttä ja henkeä, jos niitä huonosti +esitetään. + +Demosthenes ahkeroi nyt oppiaksensa taidettansa, vaikka tässä oli +hänellä monta vaikeutta voitettavana: hän puhui kovin hiljaa, ikäänkuin +hänellä olisi ollut heikko rinta; vieläpä puhui epäselvästi, sammalti +eikä voinut lausua r kirjainta; viimein oli hänellä ruma tapa +nytkäistä toista olkapäätään, aina kun oli puhunut lauseen loppuun. +Vahvistaakseen rintaansa ja oppiakseen hallitsemaan hengitystään, nousi +hän usein korkeille kukkuloille, tai meni hän merenrannalle ja luki +pitkiä runokappaleita. Päästäkseen sammaltamisesta otti hän pieniä +kiviä suuhunsa ja koetteli niin puhua selvästi. Tottuakseen olemaan +olkapäätään nytkäisemättä, asetti hän miekan riippumaan huoneensa +kattoon, niin että sen kärki kosketti hänen olkapäätään ja haavoitti +häntä, niin pian kuin hän olkapäätään liikutti. + +Saadakseen häiritsemättä antautua harjoituksiinsa, asui hän kauvemman +aikaa maanalaisessa huoneessa ja ajatti puoli-päätään hiuksista +paljaaksi vastustaakseen kiusausta lähteä ulos. + +Tällä tavoin voitti Demosthenes kaikki vaikeudet ja tuli hänestä hänen +uutteruutensa kautta aikakautensa mainioimpia puhujoita. + + + + +Äidin ylpeys + + +_Cornelia_, kuuluisien kansantribunien Tiberius ja Cajus Grakkon +äiti, sai muutamana päivänä vieraaksi erään ystävänsä. Kun molemmat +naiset olivat hetken puhelleet, ilmoitti ystävä haluavansa nähdä niitä +kalleuksia ja koristeita, joita Cornelialla oli. Silloin kääntihe +Cornelia ikkunaan päin ja osoitti puutarhaan, jossa hänen lapsensa +leikittelivät. + +"Katso lapsia tuolla -- ne ovat minun kalleuteni; muita minulla ei +ole." + + + + +Rehellinen Ruomalainen. + + +Kun Tarentin kaupunki, joka oli ala-Italiassa, yhdessä muutamien muiden +kaupunkien kanssa kävi kymmenvuotista sotaa Ruomalaisia vastaan, tuli +Pyrrhus, Spiron kuningas, näille kaupungeille avuksi ja voitti muutamia +kertoja ruomalais-kansan; vaan kuitenkin jäi lopullinen voitto +Ruomalaisten puolelle ja nämä saivat herruuden yli koko eteläisen +Italian. + +Ylläsanotun sodan aikana lähetettiin eräs Ruomalainen nimeltä _Cajus +Fabricius_ muutaman lähettiläskunnan päällikkönä kuningas Pyrrhon +luo keskustelemaan sotavankien lunastuksesta ja vaihetuksesta. Pyrrhos +otti vastaan lähettiläskunnan mitä hyväntahtoisimmalla tavalla ja +tarjosi Fabriciolle kunnioituksensa osoitteeksi kalliin lahjan. Vaan +Fabricius ei ottanut lahjaa, vaikka kuningas selitti ettei hänellä +ollut minkäänlaisia aikeita pyytää epäkunniallista tekoa häneltä. + +Kun Fabricius seuraavana päivänä oli kuningas Pyrrhon teltassa +erästä puhuttelemista varten, antoi kuningas, koettaakseen miehen +mielenvoimaa, äkkiä väistää esiripun ja -- suuri elehvantti kurotti +uhkaavana kärsällänsä Fabricion pään ylitse. + +Tämä hymyili ja sanoi: + +"Yhtä vähän kuin kultasi vietteli minua eilen, yhtä vähän peloittaa +minua sinun elehvanttisi tänään!" + +Kun Pyrrhon lääkäri tarjoutui palkintoa vastaan myrkyttämään +kuningasta, peräytti Fabricius häpeällisen tarjoumuksen ja ilmoitti +sitä paitse Pyrrholle hankkeen hänen henkeänsä vastaan. Ihmettelevänä +huusi silloin tämä: + +"Ennen voidaan aurinkoa saattaa radaltansa kuin Fabriciota +rehellisyyden tieltä!" + + + + +Aleksander Suuri. + + +_Aleksander Suuri_ syntyi samana yönä, jona jumalaton Herostratos +poltti ihanan Epheson temppelin. + +Jo lapsuudessansa ja vielä enemmän nuorukaisena harrasti Aleksander +kuninkaallista arvoa ja osoitti uutteruutta joka vastuksen +voittamisessa. Pojan tiedonhalu tyydytettiin sen opetuksen kautta, +jonka hän sai filosofi Aristoteleelta. Hänen mielensä tähtäsi aina +suuruutta ja jaloutta. Kun hänen opettajansa kertoi hänelle niistä +monista taivaankappaleista, joita löytyy paitse maanpalloa, huusi nuori +Aleksander: + +"Ja minä en ole vielä valloittanut maanpalloa!" + +Muutamat hänen leikkikumppanistaan kysyivät kerran, eikö hänen mielensä +tehnyt ottamaan osaa kilpailuun olympialaisissa huvitaisteluissa. + +"Tekee", vastasi hän, "jos saisin kuninkaita kilpailijoikseni." + +Kuullessaan isänsä suurista valloituksista sanoi hän miettivästi: + +"Minun isäni ei ole jättävä minulle mitään toimitettavaa." + +Nuori Aleksander ei tyytynyt päivällä lukemiseen; hän teki työtä myös +yön aikana. Hän otti kirjoja mukaansa sänkyyn itseänsä valmistaakseen +seuraavan päivän harjoituksiin. Ettei uni häntä voittaisi, piti hän +hopeakuulaa maljan päällä. Jos hän vaipui unen valtaan putosi kuula +maljaan ja hän heräsi siitä syntyvästä kolinasta. + +Kerran tarjottiin erittäin kaunis hevonen kaupaksi hänen isälleen. Kun +sen selkään noustiin, tuli se niin äksyksi, että rohkeimmatkin +ratsastajat turhaan koettivat sitä hallita. Silloin pyysi Aleksander +saada hoitaa hevosta. Hän oli nimittäin huomannut hevosen peljästyvän +omaa varjokuvaansa; sentähden kuletti hän sitä vasten aurinkoa, taputti +sitä, hetken aikaa kävellen sen vieressä, heitti verkalleen päältään +manttelinsa, keikahti äkkiä hevosen selkään ja ratsastaa kiidätti +sieltä nuolen nopeudella ympärillä seis ovien suureksi kauhistukseksi. +Hetken kuluttua palasi hän eheänä kummastelevien katsojien luokse ja +otettiin vastaan suurella riemulla. Hänen isänsä syleili häntä ja sanoi +hänelle: + +"Poikani, etsi itsellesi toinen valtakunta -- Makedonia on hyvin pieni +sinulle!" + +Isä lahjoitti nuorelle Aleksanderille hevosen, joka sai nimen +Bukephalos, ja Aleksander ratsasti sillä sitten kaikissa taisteluissa, +joihin hän otti osaa. + +Kun Aleksander oleskeli Korintissa, tulivat etevimmät valtiomiehet, +taideniekat ja viisaat näkemään nuorta Kuningasta. _Diogenes_ oli +ainoa, joka ei tullut. Tämä oli kummallinen mies, joka arveli elämän +onnen olevan siinä, että ihminen teki itsensä niin vapaaksi kuin +mahdollista. Sentähden eli hän ainoastaan vedestä ja leivästä ja asui +tynnyrissä huoneen asemesta. Diogenes oli tunnettu koko Kreikassa; +Aleksander tahtoi myös oppia häntä tuntemaan. Hän läksi sentähden +seurueensa matkassa Diogeneen luokse ja löysi hänet pitkänään +päivöttelemässään tynnyrinsä edessä. Hän kohottihe hiukan ja katseli +kuningasta tervehtimättä. Kun Aleksander aivan ystävällisesti kysyi +häneltä, eikö hänellä olisi joku toivo, jonka hän tahtoisi täytetyksi, +vastasi hän: + +"On, ettet varjoa minulta aurinkoa!" + +Aleksanderin seuralaiset suuttuivat vastauksesta, vaan nuoreen +ruhtinaasen tekivät ujostelemattomat ja niin suurta tyytyväisyyttä +osoittavat sanat syvän vaikutuksen. + +"Todellakin", lausui hän, "ellen olisi Aleksander, tahtoisin olla +Diogenes!" + +Todistuksena Aleksanderin kohtuullisuudesta kerrotaan seuraava tapaus: + +Aleksander, ajaen takaa Persian kuningasta Dareioa, tuli sotajoukkonsa +urhoollisimpien kanssa kuivettuneesen erämaahan. Sotureita vaivasi +jano. Olivat löytäneet hiukan vettä; sillä täyttivät kypärin ja +tarjosivat sen kuninkaalle. Kun tämä näki myös soturinsa janosta +nääntyvän sanoi hän: "Pitääkö minun olla ainoa, joka juo?" jonka +jälkeen hän kaasi veden maahan. + +Silloin huusivat kaikki innoissaan: + +"Saata meitä edemmäksi; ei meitä uuvuta, eikä janota; me tahdomme sinua +seurata ja taistella urhoollisesti niin kauvan kuin semmoinen kuningas +meitä johtaa!" + +Aleksander oli myös antelias ruhtinas. Niin käski hän muutamana päivänä +jokaisen sotamiehen ilmoittamaan velkansa, että jokainen saisi sen +summan, jonka hän oli velkaa. Alussa noudattivat ainoastaan harvat tätä +kehoitusta, koska peljättiin sen olevan koetuksen Aleksanderilta saada +tietää, kuinka paljon itsekukin menetti. Kun tämä kerrottiin +Aleksanderille, sanoi hän: + +"Kuninkaan täytyy aina pitää mitä hän on luvannut alammaisillensa, ja +alammaisten ei pidä koskaan epäillä kuningastaan muuten kun jos hän ei +pidä heille antamaansa sanaa." + + + + +Oikeus on kuninkaan kaunistus. + + +Maailman valloitusretkellään tuli Aleksander Suuri kerran muutaman +kansan luokse Afrikaan, joka asui kauniissa majoissa eikä tiennyt +mitään sodasta eikä valloittajista. Aleksander saatettiin kuninkaan +majaan kestitettäväksi. Vieraan kansan hallitsija pani esille +kullatuita dadeleita, viikunoita ja leipää. + +"Syöttekö Te kultaa täällä?" kysyi Aleksander. + +"Ajattelin", vastasi kuningas, "että olisithan sinä omassa maassasi +voinut löytää syötävää ruokaa. Mitä varten sinä olet tullut meille?" + +"Teidän kultanne ei ole houkutellut minua tänne", vastasi Aleksander, +"vaan teidän tapojanne tahtoisin oppia tuntemaan." + +"No", sanoi toinen; "viivy sitte meillä niin kauvan kuin mielesi +tekee." + +Heidän tällä tavoin puhellessa tuli kaksi kansalaista oikeuden eteen. + +Päällekantaja sanoi: + +"Minä olen ostanut maatilan tältä mieheltä, ja kun minä kaivelin maata, +löysin aarteen. Tämä aarre ei ole minun omaisuuteni, sillä minä olen +ostanut ainoastaan maatilan, enkä siinä piiloitettua aarretta, vaan +kuitenkaan ei myyjä tahdo sitä ottaa." + +Vastaaja sanoi: + +"Minä olen yhtä tarkkatuntoinen kuin tämä mies. Minä olen myynyt +maatilan hänelle kaikkineen päivineen, mitä siinä löytyi ja myöskin +aarteen." + +Tuomari kertoi heidän sanansa, niiden kuulla, oliko hän oikein +ymmärtänyt ne, ja hetken mietittyä sanoi hän: + +"Sinulla on poika; eikö niin?" + +"On!" + +"Ja sinulla tyttö?" + +"Niin!" + +"No, koska niin on, niin sinun poikasi on ottava toverikseen sinun +tyttäresi ja tämä parikunta on saava aarteen aviolahjaksi." + +Näytti siltä kuin tuomio olisi Aleksanderia hämmästyttänyt. + +"Onko tuomioni ehkä väärä?" kysyi kuningas. + +"Ei", vastasi Aleksander, "vaan se minua kummastuttaa." + +"Kuinkas olisi asian käynyt sinun maassasi?" kysyi toinen. + +"Totta puhuakseni", vastasi Aleksander, "täytyy minun tunnustaa, että +me olisimme panneet miehet vankeuteen ja pitäneet aarteen kuningasta +varten." + +"Kuningasta varten?" kysyi vieras hallitsija kummastuneena. "Paistaako +aurinko myös siinä maassa?" + +"Paistaa kyllä!" + +"Sataako siellä vettä?" + +"Tietysti!" + +"Kummallista! Löytyykö sieltä myös kesyjä, ruohoa syöviä eläimiä?" + +"Löytyy, monenlaisia." + +"No", sanoi kuningas, "totta silloin kaikenhyvä olento antaa vettä +sataa ja auringon paistaa viattomain eläinten tautta, te ette sitä +ansaitse!" + + + + +Veljenrakkaus. + + +_Catolta_ Utikasta kysyttiin kerran, hänen vielä lapsena ollessa, +ketä hän enimmin rakasti. + +"Veljeäni!" vastasi hän. + +Ja ketä häntä lähinnä, kysyttiin häneltä vielä. + +"Veljeäni!" antoi hän taas vastaukseksi. + +Tässä vastauksessa pysyi hän aina. Hän piti veljeänsä niin rakkaana +ettei hän aina kahdenteenkymmenenteen ikävuoteensa voinut syödä +iltaistaan ilman hänettä. Kun veli kuoli, antoi Cato pystyttää +muistopatsaan hänelle veljellisen rakkautensa osoitteeksi. + + + + +Kainous on nuorison kaunistus. + + +Noin sata vuotta jälkeen Kristuksen syntymän eli pienessä kaupungissa +Adrian meren rannalla _Lucius Valerius_ liikanimellä Pudens, s.o. +häveliäs. Tämä eteenpäin pyrkivä nuorukainen oli tuskin kolmentoista +vuoden vanha, kun hän jo astui julkisesti esille ja kilvoitteli +runotaiteen kunniapalkinnosta, joka annettiin joka viides vuosi +parhaimman runokappaleen tekijälle. Valerius voitti kaikki +kilpakumppaninsa ja sai palkinnon, joka oli kallisarvoinen muistoraha +kullasta ja lyyry elehvantinluusta. Hänen runoelmansa herätti niin +yleistä huomiota, että Ruomista lähetettiin etevimmät valurit ja niiden +annettiin tehdä nuoren Valerion kuvapatsas, joka oli pystytettävä +muutamalle etevimmistä paikoista siinä seudussa. Ruomalaisen nuorison +kehoittamiseksi pyrkimään Valerion kaltaiseksi ilmoitettiin torvien +kaikuessa kaikissa Italian etevimmissä kaupungeissa se päivä, jolloin +kuvapatsas oli paljastettava ja Valerius kruunattava runokuninkaaksi. + +Päivä joutui. Samalla hetkellä, kun nuoren runoilijan kuva koristettiin +laakeriseppeleellä, huomasi Valerius muutaman kilpatovereistaan, joka +lähinnä häntä oli voittanut suurimman mieltymyksen. Huoli ja +alakuloisuus olivat luettavina tämän kasvoissa. Äkisti meni Valerius +kilpailijansa luokse, tarttui hänen käteensä, ja pani seppeleen hänen +päähänsä näillä sanoilla: + +"Ota tämä seppele! Sinä ansaitset sen paremmin kuin minä. Että minä +olen sen saanut, tulee varmaan siitä että olen nuori ja että minua on +tahdottu kiihoittaa." + +Nuorukaiset syleilivät toisiaan ja katsojat tervehtivät kaikuvilla +riemuhuudoilla kainoa Valeriota. + + + + +Lujamielisyys uskossa. + + +Keisari Aleksander Severon aikana, joka nousi valtaistuimelle vuonna +222 jälkeen Kristuksen syntymää, eli Ruomissa nuori nainen nimeltä +_Martina_, joka oli muutaman rikkaan kansalaisen tytär. Hän oli jo +aikaisin kadottanut vanhempansa ja hänen täytyi sentähden turvata +itseensä. Hän eli jumalista elämää ja käytti osaksi sitä rikkautta, +jonka hänen vanhempansa olivat jättäneet hänelle, sillä auttaakseen +köyhiä. Hän tunnusti Kristin uskoa ja osoitti tätä niin sanoista kuin +toimessa. Kun häntä tahdottiin pakoittaa luopumaan hänen uskostaan ja +rukoilemaan epäjumalia, vastasi hän: + +"Se, joka minua tunnustaa ihmisten edessä, häntä olen minä myös +tunnustava isäni taivaassa." + +Tästä vastauksesta vihastuivat hänen vihollisensa ja koettivat nyt +julmuudella pakoittaa hurskasta neitsyttä luopumaan uskostaan. Vaan hän +osoitti kaikesta huolimatta mielenlujuutta ja kantoi kaikkia vaivoja +kärsivällisyydellä. + +Oikeuden palvelijat, jotka olivat todistajina hänen ihmeteltävään +lujuutensa ja voittamattomaan kärsivällisyyteensä, tulivat siitä niin +liikutetuiksi että he myös menivät kristinuskoon. Heidän täytyi myös +kärsiä siitä rangaistusta ja heidät mestattiin julmalla tavalla. +Viimein täytyi myös Martinan kuolla, vaan hän kävi kuolemaan tyynellä +ja hurskaalla nöyryydellä ja pysyi viimeiseen henkensä vetoon +lujamielisesti uskossaan. + + + + +Koeteltu uskollisuus. + + +Kalifi _Mutevekul'illa_ oli ulkomaalainen lääkäri nimeltä +_Honain_, jota hän piti suuressa arvossa hänen suuren oppinsa +vuoksi. Muutamat hoviväestä panettelivat eräänä päivänä tätä miestä +kalifille; he arvelivat: hän on ulkomaalainen ja sentähden häneen ei +voi luottaa. Kalifi tuli tuota levottomaksi ja tahtoi koetella +lääkäriä. Hän kutsutti hänet luokseen ja sanoi: + +"Honain, minulla on maaherrojeni joukossa vaarallinen vihollinen, jota +vastaan minä hänen lukuisien puoltajiensa vuoksi en uskalla väkivaltaa +käyttää. Sentähden käsken sinun valmistamaan hienoa myrkkyä, joka ei +jätä mitään merkkiä jälkeensä kuolleen ruumiissa. Minä tahdon huomenna +kutsua häntä vieraakseni ja tällä tavoin päästä hänestä." + +"Herra", vastasi lujalla luottamuksella Honain, "minun tieteeni ulottuu +ainoastaan lääkkeisin, jotka pitävät hengen elossa; muita minä en voi +valmistaa. Minä en ole myöskään ahkeroinut sitä oppiakseni, koska +luulin uskovaisten oikean hallitsijan ei muuta vaativan minulta. Jos +minulla on ollut väärin luulossani, niin salli minun lähteä hovistasi +toisessa maassa oppiakseni sitä tiedettä, joka minulta puuttuu." + +Mutevekul vastasi, että tämä oli ainoastaan tyhjä veruke; se, joka +tuntee parantavat aineet, tuntee myös vahingoittavat. Hän rukoili, hän +uhkasi, hän lupasi lahjoja -- vaan turhaan! Honain pysyi lujasti siinä +vastauksessa, jonka hän oli antanut. + +Viimein oli kalifi suuttuvinaan, huusi vartijaväkeä ja käski viedä +vastahakoisen miehen vankeuteen. Tämä tapahtui; sitä paitsi pantiin +vakoja kanssavangin nimellä samaan huoneesen kuin Honain häntä +tutkimaan ja tämän piti sitten kertoa kalifille kaikki, jota Honain +tulisi lausumaan. Niin tyytymätön kuin Honain olikin tuommoiseen +käytökseen, ei hän kuitenkaan antanut sanallakaan kanssavankinsa +huomata, mistä syystä kalifi oli suuttunut häneen. Kaikki, minkä hän +sanoi tässä asiassa, oli, että hänelle oli tehty vääryyttä. + +Jonkun ajan kuluttua antoi kalifi tuoda lääkärin luoksensa. Pöydällä +oli koko kultaa, timantteja ja kalliita tavaroita; vieressä seisoi +pyöveli ruoska kädessä ja miekka kupeella. + +"Sinulla on ollut aikaa", alotti Mutevekul, "miettiä asiaa ja huomata +kuinka väärä sinun vastahakoisuutesi on. Valitse nyt: ota joko nämä +rikkaudet ja tee minun tahtoni, tahi valmistau häpeälliseen kuolemaan." + +"Herra", vastasi Honain, "häpeä ei ole rangaistuksessa vaan rikoksessa. +Tahdon ennemmin kuolla kuin häväistä tieteeni ja säätyni kunniaa. Sinä +olet herra minun henkeni ylitse; tee mitä mielesi tekee." + +"Käykää ulos!" sanoi kalifi ympärillä seisoville. Ja kun hän jäi yksin +Honain'in kanssa, tarjosi hän tarkkatuntoiselle miehelle kätensä ja +sanoi: + +"Honain, minä olen tyytyväinen sinuun. Sinä olet minun ystäväni ja minä +olen sinun. Sinua on minulle paneteltu; minä tahdoin koetella sinun +uskollisuuttasi ja rehellisyyttäsi. En palkinnoksi, vaan ystävyyteni +osoitteeksi tahdon lähettää sinulle nämä lahjat, jotka eivät voineet +houkutella rehellisyyttäsi." + +Niin puhui kalifi ja käski kantaa kullan, kalliit kivet ja muut +kalleudet Honain'in huoneesen. + + + + +Jalo Saladin. + + +Kun sultani _Saladin_ tunsi loppunsa lähestyvän, kutsutti hän +luokseen lipunkantajansa ja antoi hänelle paarivaatteensa näillä +sanoilla: + +"Ota tämä vaate, kanna sitä ruumislippuna ja julista että itämaiden +hallitsija kuolee ja että hän kaikesta loistostaan ainoastaan ottaa +tämän vaatteen mukaansa hautaan." + +Pojalleen sanoi Saladin: + +"Kunnioita korkeinta Jumalaa ja seuraa hänen käskyjänsä, sillä tämä on +kaiken juuri ja on tuottava sinulle siunausta; se veri, joka +vuodatetaan ei makaa, vaan tulee pääsi varalle. Koeta voittaa +alammaisesi puolellesi rakkaudella ja heidän hyvästä huolta pitämällä, +sillä ne on Jumala uskonut sinun huolenpitoosi. Ole emireille +suosiollinen, sillä ainoastaan lempeydellä olen minä päässyt valtaan. +Älä loukkaa ketään, sillä ihmisillä on tapana vasta koston saatuansa +sopia keskenään. Älä vihaa ketään, sillä kuolema on kaikille yhteinen. +Jos olet Jumalaa vastaan rikkonut, niin kadu; hän on laupias ja antaa +katuvalle anteeksi." + + + + +Ajattele ennenkuin toimeen ryhdyt. + + +Muuan mongolilainen ruhtinas ratsasti kerran hovimiestensä kanssa +metsästämään. Matkalla tuli häntä vastaan tervishi, eräänlainen +itämaalainen munkki, joka vähä väliin aina huusi: + +"Sille, joka antaa minulle sata kultarahaa, tahdon antaa hyvän neuvon!" + +Ruhtinas tuli uteliaaksi ja kysyi tervishiltä mikä hänen neuvonsa oli. + +"Sinä saat sen tietää, herra", vastasi tervishi, "jos annat käskyn +maksaa minulle sata kultarahaa." + +Ruhtinas antoi lukea summan ja tervishi sanoi varoittavalla äänellä: + +"Älä ryhdy mihinkään, ennenkuin olet tarkkaan aprikoinut siitä tulevia +seurauksia." Sitten jatkoi hän matkaansa. + +Ruhtinaan seurue nauroi ja laski leikkiä tervishin neuvosta, joka oli +tullut ruhtinaalle niin kalliiksi. Vaan ruhtinas oli peräti toista +mieltä. + +"Se hyvä neuvo", sanoi hän, "jonka tervishi äsken on minulle antanut, +on ehkä ainoastaan hyvin tavallinen toimenohje. Vaan juuri sentähden, +että se on niin tavallinen, tulee se vähemmin noudatetuksi ja se oli +varmaan syy, jonka tähden tervishi piti sitä niin kallisarvoisena. +Vas'edes en ole sitä unhottava. Se on jo tänään pantava selville minun +palatsissani, kaikille seinille ja kaikille huonekaluille minun +saleissani." + +Jonkun ajan kuluttua aikoi muuan kunnianhimoinen maaherra ruhtinaan +valtakunnassa käyttää salahankkeita saadakseen ruhtinaan tieltä ja +päästäkseen itse valtaistuimelle. Hän osti ruhtinaan lääkärin +puolellensa suurella rahasummalla ja tämä lupasi iskeä ruhtinaan suonta +myrkytetyllä pistimellä. + +Tilaisuus tarjoutui kohta. Ruhtinas voi pahoin ja päätettiin +suonenavauksen olevan tehokkaimman parannuskeinon. Lääkäri astui +ruhtinaan luokse hopeamalja ja myrkytetty pistin kädessä. Kun lääkärin +piti asettaa kädestään hopeamalja, tuli hän sattumalta näkemään +kirjoituksen siinä, joka sisälti seuraavat sanat: + +"Älä ryhdy mihinkään, ennenkuin ensin olet aprikoinut siitä tulevia +seurauksia!" + +Hän säpsähti. Nähtävällä tuskalla pani hän pois kädestään myrkytetyn +pistimen ja otti toisen. Ruhtinas huomasi tämän ja kysyi mistä syystä +hän pani pois toisen pistimen. Lääkäri vastasi että sen kärki oli liian +tylppä. Ruhtinas pyysi saadakseen sitä katsoa. Kun lääkäri viipyi, +töytäsi ruhtinas ylös ja huusi: + +"Sano kaikki! Ainoastaan vilpitön tunnustus voi pelastaa henkesi. Sinun +nähtävä tuskasi tekee sinut epäluulon alaiseksi!" + +Lääkäri heittäytyi ruhtinaan jalkoihin ja ilmaisi hankkeet hänen +henkeänsä vastaan, jonka toimeen panemisesta kirjoitus maljassa oli +häntä pidättänyt. + +"Olenkohan minä", sanoi ruhtinas, "maksanut tervishille kovin kalliin +hinnan hänen neuvostaan?" + +Hän lahjoitti lääkärille hengen, käski rangaista maaherraa ankarasti ja +antoi tiedustella tervishiä vielä runsaammasti häntä palkitakseen. + + + + +Pyhä Eerikki. + +Ruotsin suojeluspyhä. + + +Tällä nimellä mainitaan erästä mitä jalointa kuningasta Ruotsin +keskiajalta, kuningas Eerikki Jedvardinpoikaa, tavallisesti nimitetty +Eerikki Pyhäksi. Pyhäin taru kertoo hänestä, että hän täytti elämänsä +kolmella tavalla; hän taisteli uskonnon ja kirkon vihollisia vastaan ja +hän saattoi kirkon voimiinsa. + +Jo pyhäin tarun viittauksista huomaa että ne omaisuudet, joiden vuoksi +Eerikki Pyhä oli enimmin merkillinen, olivat hänen vilpittömyytensä, +hänen hurskautensa ja kristillisyydenintonsa. Tämän todistaa myös hänen +toimensa. Pyhäin taru sanoo hänen käskeneen oikeutta ja lakia +noudattamaan. Hän oli lainsäätäjä ja me tiedämme hänen etevimmän +lainsääntönsä olleen siinä, että hän antoi vaimolle lailliset oikeudet +ja sen kautta pani perustuksen sille työlle, jota Birger Jaarli sitten +jatkoi. Kuitenkin tunnetaan vähemmin Eerikistä lainsäätäjänä kuin +lainkäyttäjänä. Pyhäin taru kertoo hänen matkustaneen kaikkialla +maassaan ja tuominneen oikean tuomion rahoihin tahi ystävyyteen +katsomatta eikä väärää tuomiota pelon tai uhkauksen kautta. Hänen +mielityönsä oli sovittaa ne, jotka olivat vihamiehiä, hän auttoi +parhaan vakuutuksensa mukaan köyhää hänen ahdistuksessaan ja suojeli +häntä vääryyttä vastaan, sillä nurjamielisiä ei hän tahtonut suvaita +valtakunnassaan, vaan suojeli itsekunkin oikeutta. + +Yhteinen kansa pitikin näitä kuninkaansa omaisuuksia arvossa ja pitivät +häntä itseänsä niin rakkaana, että he suurempien verojen kautta +tahtoivat lisätä hänen tulojansa. + +Vaan kuningas vastasi: + +"Minulla on kylliksi omaani; pitäkää teidän omanne, ehkä sitä kerran +vielä tarvitsette." + +Vuoden 1158 paikoilla läksi kuningas Eerikki Pyhä ristiretkelle tänne +Suomeen, jossa esi-isämme vielä olivat pakanoita. Tälle ristiretkelle +saattoi Eerikin hänen kristillinen intonsa. Sillä, samoin kuin siihen +aikaan, uskoi hänkin, että jokainen, joka ei tunnustanut kristinoppia, +joutuisi ikuiseen kadotukseen ja että se sentään oli Jumalalle suuresti +otollinen työ, jos kohta miekka kädessä, koettaa kääntää pakanoita. + +Sotajoukon kanssa, jossa suurimmaksi osaksi oli "helsingejä", tuli +kuningas Eerikki laivastollaan meren yli Suomeen ja hänen kerrotaan +nousseen maalle Aurajoen suussa ja siihen perustaneen linnan, jonka +ympärille sitten Turun kaupunki syntyi. Kuningas kutsui ensin +Suomalaisia vapaehtoisesti taipumaan uuteen oppiin, vaan he olivat niin +"uppiniskaisia että mahdotonta oli hyvällä saada niitä siihen." +Kuningas Eerikki karkasi silloin niiden päälle ja "tappoi kaikki, jotka +eivät tahtoneet taipua oikeuteen." Sillä tavoin heitä pakoitettiin +ottamaan vastaan kristioppia. Keino oli julma, vaan niin oli aikakauden +tapa ja kuningas Eerikki oli aikakautensa lapsi. + +Todistuksena ettei kuningas Eerikin mielenlaatu ollut niin kova kuin ne +keinot, joita hän käytti pakanoiden kääntämiseksi kerrotaan hänen +vuodattaneen katkeroita kyyneliä, kun hän pakanoista voiton saatua +käveli taistelukentällä ja näki monet kuolleet ruumiit. Silloin kysyi +häneltä muuan hänen miehistään, josta oli sangen kummallista, että hän +saattoi itkeä voitetusta taistelusta, syytä hänen murheesensa. Kuningas +vastasi: + +"Minä olen iloinen ja kiitän suuresti Jumalaa, joka on antanut meille +voiton; vaan minä murehdin niin monen sielun kadotusta, jotka olisivat +voineet päästä taivaasen, jos olisivat omistaneet kristinuskon." + +Kristillistä intoaan ja hurskasta ja elävätä luottamistaan Jumalaan +vahvisti hän kuolemallaan. + +Toukokuun 18 päivänä 1160 istui kuningas n.s. kolminaisuudenkirkossa +Upsalassa, jonka keskimmäinen osa, harmaasta kivestä rakettu, jo siihen +aikaan oli kristitty temppeli. Eräs piispa nimeltä Kopman seisoi +alttarilla ja messusi, ja kuningas kuunteli pyhää menoa niinkin hänen +tapansa aina oli, suurella hartaudella. Silloin astui muuan hänen +miehistään sisään ja kertoi vihollisen samoavan temppeliä kohti. Se oli +Maunu Henrikinpoika, tanskalainen prinssi, joka, Stenkil'in suvun +jälkeläisenä, piti itseään enemmän oikeutettuna valtaistuimeen kuin +kuningas Eerikki. + +Jättämään pyhä messu maallisen asian tähden sotiakseen, siihen ei +voinut hurskas Eerikki saada itseänsä. + +"Jättäkää minut rauhaan", sanoi hän, "kunnes pyhä messu on päättynyt; +mikä sitten jääneekin osaksi, luotan Jumalaan, että muualla saan kuulla +ihanampaa." + +Vasta kun messu oli päättynyt, sitoi Eerikki miekan vyöllensä ja +valmistautui lähtemään vihollista vastaan, joka jo oli koossa ja valmis +päällekarkaukseen. Eerikki huomasi kohta, joukkonsa olevan liian +vähälukuisen, vaan pakoa ajattelemattakaan töytäsi hän vihollista +vastaan. Taistelu oli kumminkin kovin epätasainen. Kohta tuli Eerikin +joukko väkivoimalla voitetuksi ja hän itse vietiin pahasti +haavoitettuna, voittajan luo, joka mestautti hänet. Vaan siinä +paikassa, johon hänen päänsä putosi, puhkesi se lähde vuotamaan, jota +vielä tänään sanotaan Pyhän Eerikin lähteeksi. + +Näin lopetti tämä hurskas kuningas elämänsä. Häntä ei paavi +koskaan julistanut pyhimykseksi, vaan Ruotsin kansa julisti hänet +suojeluspyhäkseen, jota sekä paavin, että kristikunnan täytyi +vahvistaa. Meillä on vielä paavillisia asetuksia eli "bulloja", joissa +kuningas mainitaan _pyhäksi_ tai _autuaaksi_. + +Hänen arvonsa pyhimyksenä oli Ruotsin kansassa niin suuri, että +kuninkaat vannoivat kruunausvalansa "nimessä Jumalan, neitsyt Maarian +ja Pyhän Eerikki-kuninkaan", ja niin kutsuttu _Pyhän Eerikin +tapetti_, johon tärkeimmät tapaukset kuninkaan elämästä olivat +neulotut, pantiin kruunaustilaisuuksissa riippumaan kirkon pääkuoriin. +Hänen kuvansa otettiin vaakunamerkiksi valtakunnan suureen sinettiin ja +hänen rintakuvansa löytyy Tukholman kaupungin vaakunassa. + +Eerikki pyhä haudattiin ensin Vanhassa Upsalassa, vaan 1257 otettiin +hänen luunsa haudasta ja pantiin kallisarvoiseen hopealippaasen, joka +sitten 1274 vietiin Uuteen Upsalaan, jonka tuomiokirkossa se kuninkaan, +arkkipiispan ja valtakunnan etevimpien miesten sekä sanomattoman suuren +ihmisjoukon läsnä ollessa asetettiin uskovaisten palveltavaksi. + + + + +Tunnokas indiaani. + + +Muuan indiaani pyysi naapuriltaan tupakkaa. Tämä kaappasi taskustaan ja +antoi hänelle kourallisen sitä, mitä hän pyysi. + +Seuraavana aamuna tuli indiaani takasin ja toi muassaan kultarahan, +joka oli ollut tupakan seassa. Kysymykseen minkä tähden hän ei ollut +pitänyt kultarahaa, pani indiani kätensä sydämmen kohdalle ja vastasi: + +"Täällä sydämmessä minulla on hyvä ja paha henki. Hyvä henki sanoi: +'Kultaraha ei ole sinun, anna se takaisin omistajalleen!' Paha henki +sanoi: 'Sinulle on annettu kultaraha, sentähden se on omasi!' -- Minä +en tiennyt mitä tehdä. Viimein panin maata. Vaan hyvä ja paha henki +ovat riidelleet koko päivän, etten ole saanut rauhaa, ja sentähden tuon +minä takaisin kultarahan." + + + + +Keisari Rudolf Habsburgilainen. + + +Kolmannellatoista vuosisadalla olivat olot Saksanmaalla sangen +surkealla kannalla. Ulkomaisia ruhtinoita valittiin usein kuninkaiksi +ja nämä eivät pitäneet ollenkaan tahi hyvin vähän lukua kurjasta +maasta. Jokainen sai tehdä tahtonsa mukaan. Tietysti käyttivät +etupäässä huonot ihmiset tätä asiain tilaa hankkiakseen itselleen +etuja, ja järjestyksen ystävät ikävöivät sentähden yhä enemmän +voimallista ja oikeudenpitävää esivaltaa. + +Tämä heidän toivonsa tulikin täytetyksi. Valittiin eräs köyhä, +tuntematon _Habsburgin_ kreivi, nimeltä _Rudolf_, kuninkaaksi +-- vaali, joka sittemmin näytti olevan erittäin onnistunut. + +Jo nuoruudessaan näytti Rudolf Habsburgilainen olevansa urhollinen +soturi joka ymmärsi urhollisuutensa ja rehellisyytensä kautta tehdä +itsensä rakastetuksi ja voittaa kaikkien luottamuksen. + +Kerran oli hän metsästämässä ja oli tullut pienen puron luokse. Hän +aikoi juuri ratsastaa puron yli, kun hän sai nähdä munkin, joka kantoi +ristiä ja oli riisumassa sukat ja kengät jaloistaan. + +"Mitä te teette siellä, hurskas mies?" kysyi kreivi Rudolf. + +Munkki vastasi: + +"Herra, minun täytyy kahlata puron poikki. Tuolla toisella puolella +makaa kuolintautia sairastava, jolle minun täytyy antaa viimeinen +lohdutus, ja koska virta on temmannut pois sillan, aion minä paikalla +kahlata veden läpi, ennenkuin kurja sielu on eronnut täältä." + +"Kieltäköön Jumala!" huusi kreivi. "Minä en tahdo ratsastaa puron +poikki, kun Vapahtajan ristin täytyy hurskaan hengellisen kädessä ottaa +kulkeakseen veden läpi. Istukaa ristinenne hevoseni selkään, hurskas +isä!" + +Näin sanoen nousi kreivi Rudolf hevosen selästä, auttoi sinne +hengellisen miehen ja ratsasti itse ratsaspalvelijansa hevosella. Kun +pappi seuraavana päivänä tuli takaisin tuomaan kaunista hevosta, ei +kreivi Rudolf ottanut sitä vastaan, vaan lahjoitti sen hurskaalle +miehelle. + +Kreivi Rudolf Habsburgilaisella oli myös kiitollisuuden hyvä avu. Kun +hän keisariksi tultuaan kerran istui ritariensa joukossa, huomasi hän +erään porvarin Zürich'issä, nimeltä Jaakko Müller, joka oli pelastanut +hänet vihollisten kynsistä eräässä tappelussa Regensburgin kreiviä +vastaan. Rudolf nousi istuiltaan ja tervehti miestä, tarttui +ystävällisesti hänen käteensä ja käski hänen ottamaan sijaa hänen +vieressään pöydän ääreen. Tietysti katsoivat ritarit ja aateliset +pitkään, kun näkivät halvan porvarin ottavan etevimmän paikan. Silloin +taputteli Rudolf Zürich'in porvaria olkapäälle ja sanoi ympärillään +seisoville ritareille: + +"Katsokaa, tämä mies on pelastanut Habsburgin kreivin hengen ja sitä ei +keisari koskaan unhota." + +Kun kerran henkivartijat eivät tahtoneet päästää muuanta miestä +keisarin luo, sanoi hän tyytymättömänä: "Miksi te ajatte miehen pois? +Olenko minä tullut keisariksi sitä varten, että alamaiseni estettäisiin +minua lähestymästä!" + +Kohta valtaistuimelle noustuaan kirjoitti Rudolf: + +"Köyhyyden valitushuuto on tullut korviini. Matkustavaisia pakoitetaan +maksuihin, joita eivät voi suorittaa. Pitäköön kukin kätensä kaukana +väärästä omaisuudesta ja ottakoon sen, minkä oikeus käskee. Jokaisen +tulee tietää, että minä tahdon kaikkea huolta ja vaivaa nähdä +pitääkseni rauhan ja oikeuden voimissaan maassamme." + +Keisari Rudolfin rakkaus maahansa oli niin tunnettu, että muutama +kuningas siihen aikaan kutsui häntä _eläväksi laiksi_, ja tapana +oli sanoa ihmisestä, joka ei pitänyt sanaansa; "Hänellä ei ole keisari +Rudolfin rehellisyyttä." + +Rudolf Habsburgilainen kuoli 12 päivänä Heinäkuuta 1291 Gemersheimissä. +Hänen tomunsa lepää Speierin tuomiokirkossa. + + + + +Muurahaisen oppilas. + + +Aasialaisen valloittajan Timurin, jota tavallisesti Tamerlan'iksi +sanotaan, tuli etupäässä kiittää raudan lujaa kestäväisyyttään siitä +mahtavuudesta ja suuruudesta, jonka hän saavutti. Hän oli oppinut tämän +kestävyyden tahi suuttumattomuuden, kertoi hän, seuraavalla tavalla: + +"Muutamalla sotaretkellä, joka oli minun ensimmäisiäni, jouduin minä +eräänä päivänä semmoiseen ahdinkoon, että minun täytyi etsiä turvaa +takaa-ajavaa vihollista vastaan erään rakennuksen raunioissa ja maata +siinä piilossa useampia tunteja. Pelko joutua vainoojieni valtaan ja +ajatus, että minä kärsityn tappion kautta kadottaisin koko voiton +ponnistuksistani, raskauttivat mieltäni. Minä epäilin saisivatko +yritykseni onnellisen lopun ja päätin luopua niistä. Silloin satuin +juuri hoksaamaan erään muurahaisen, joka ahkeroitsi kulettaakseen +itseänsä suurempaa vehnäjyvää, muutaman ylänteen harjulle. Pieni eläin +vieri aina alas, kuu se oli melkein ylhäällä, taakkoineen, ja minä luin +kuusikymmentä yhdeksän onnistumatonta koetta. Vaan muurahainen ei +väsynyt, ja seitsemännellä kymmenellä yritykseltä pääsi se onnellisesti +ylänteen harjulle. Tämä esimerkki antoi minulle uutta rohkeutta ja +tuosta, minkä olin nähnyt, omistin itselleni opin, joka sittemmin tuli +olemaan suureksi hyödykseni, minä opin nimittäin: 'Ahkeruus voittaa!'" + + + + +Arnold Winkelriediläisen urhokuolema. + + +Sen voiton jälkeen, jonka Sveitsiläiset saivat Morgarten'in taistelussa +vuonna 1315 Leopold nimisestä Itävallan herttuasta, uudistivat he sen +liiton, jonka olivat keskenään tehneet, ja jonka nimi on historiassa +sveitsiläinen valaliitto. Itävallan herttuat koettivat kumminkin +hajoittaa tätä liittoa ja saattaa sen yksityisiä luopumaan, vaan kaikki +heidän ahkeroimisensa menivät mitättömiksi valaliittolaisten sovun +kautta. + +Silloin kulki Leopold herttua komean sotajoukon kanssa Sempach'ia +vastaan. Siinä oli yksituhatta neljäsataa liittolaista aseuttaunut +leiriin muutamalle ylängölle. Viholliset ratsastivat aina kaupungin +muurien eteen porvareita suututtaakseen; he niittivät valmiin viljan ja +huusivat ivaten Sempachilaisille: + +"Tulkaa nyt ulos murkinaa tuomaan leikkuumiehille!" + +Silloin vastasivat Sempachiset: + +"Luzernin herrat tulevat liittolaistensa kanssa Jumalan avulla antamaan +teille semmoisen murkinan, että moni on kadottava lusikan kädestään." + +Kun vihastuneet ritarit tahtoivat taistella talonpoikien kanssa, +kehoitti heitä Leopold herttua astumaan maahan ratsailta, koska hän +piti epäjalona taistella ratsain huono-aseellista väkeä vastaan. Hän +järjesti haarniskoitut soturinsa tiheään suljettuun nelikulmioon ja +käski heidän pitää pitkiä keihäitään eteenpäin ojennettuina. Niin pian +kuin sveitsiläiset liittolaiset näkivät sen, lankesivat he polvilleen +ja rukoilivat; sen perästä töytäsivät he päällekarkaukseen. + +Turhat olivat heidän ahkeroimisensa murtaa vihollisten riviä ja +taistelukentällä makasi jo monta kaatunutta Sveitsiläistä. Silloin +astui Arnold Winkelriediläinen esille ja huusi maanmiehilleen: + +"Kumppanini, minä olen hankkiva teille aukon heidän riviinsä. Pitäkää +huolta vaimostani ja lapsistani!" + +Ja näin sanoen tarttui hän voimakkailla käsillään useampaan häntä +kohtaan ojennettuun keihääsen ja painoi heidän kärjet jaloon +rintaansa. Siinä häiriössä, joka tästä syntyi, tekivät Sveitsiläiset +päällehyökkäyksen; vihollisten tiheät rivit hajoittuivat. Kohta vaipui +Itävallan lippu. Leopold herttua otti sen kuolevan lipunkantajan +kädestä, heilahutti sitä ilmassa ja töynäsi taistelun kihinään. Sen +aukon kautta, joka oli syntynyt vihollisten riviin, töytäsivät +Sveitsiläiset eteenpäin verisesti kostaakseen urhoollisen, jalon Arnold +Winkelriediläisen kuolemaa. Ritarit pakenivat kohta ja Sveitsiläiset +jäivät voittajiksi. + +Se oli tuo Sveitsiläisille niin kunniarikas päivä Sempach'in luona. + + + + +Anna vihollisillesi anteeksi. + + +Saksalainen keisari Henrik seitsemäs, joka koetti voittaa takaisin +vaikutusmahtavuuttansa Italiassa, kruunautti itseänsä vuonna 1312 +Ruomin keisariksi ja aikoi valloittaa Neapel'in kuningaskunnan. +Palausmatkallansa Saksaan, myrkytti hänet muutamain vihollisten +toimesta eräs dominikanolais-munkki rippileivällä pyhässä +ehtoollisessa. Niin pian kuin keisari huomasi leivän olevan myrkytetyn, +sanoi hän hiljaa munkille: "Sinä olet antanut minulle elämän leipää +kuollakseni: pakene niin pian kuin voit, ettei minun joukkoni ottaisi +sinua kiinni ja sinua surmaisi. Minä annan sinulle anteeksi! Paranna +itsesi, sillä Jumalalle ei ole syntisen kuolema otollinen." + + + + +Kuninkaan kosto. + + +Franskanmaan parhaimpia hallitsijoita oli epäilemättä Ludvik XII, joka +nousi valtaistuimelle vuonna 1498. Lempeydellä, oikeudella ja +kohtuudella hallitustavassansa ja parannuksilla oikeuden käyttämisessä +saavutti hän kansansa rakkauden. Noustuansa hallitusistuimelle teetti +hän luettelon kaikista edelläkävijänsä hovimiehistä ja palvelijoista +pannakseen ristin ankarimpain vastustajainsa nimen eteen, jotka +edellisen hallitsijan aikana olivat koettaneet saada häntä vangiksi. +Tietäen rikoksensa ja peljäten kuninkaan kostoa, pakenivat vastustajat +hovista. Mutta Ludvik kutsutti heidät takaisin ja sanoi heille: + +"Se risti, jonka minä kirjoitin teidän nimenne eteen, ei suinkaan ollut +aiottu merkitsemään kostoni esineitä. Vaan niinkuin Vapahtajamme risti +on meille merkkinä synteimme anteeksi saamisesta, niin on myöskin tämä +risti anteeksi antamuksen merkkinä teidän rikoksistanne minua kohtaan. +Kuningas antaa teille anteeksi kaikesta sydämmestään." + +Tällä tavalla voitti Ludvik kaikista suurimman ja vaikeimman voiton, se +on: voiton itsensä yli. + +Suuresti häveten, nähdessään kuninkaan jalomielisyyttä, läksivät +hovimiehet sieltä. + + + + +Ruhtinaan jalomielisyys. + + +Kaksitoista vuotias Valois'in prinssi oli kerran Franskan kuninkaan +kanssa metsästämässä. Sattuipa silloin, että metsäkarju täydellä +raivolla töytäsi kuninkaan hevosta vastaan. Heti tämän huomattuansa +asettautui prinssi kuninkaan eteen, suojellaksensa häntä metsäkarjun +hyökkäyksestä. Hyväksi onneksi sai eläin kuitenkin jo surmansa +ennenkuin se ennätti tuhotöitä tehdä. Kuningas tuli kumminkin niin +ihastuneeksi tästä nuoren prinssin urhollisuudesta, että hän kehoitti +prinssiä pyytämään itselleen jotakin armon-osoitusta. + +Ja mitä hän silloin pyysi nuori ruhtinas? + +"Jos teidän majesteettinne tahtoo osoittaa minulle armoa, niin +pyytäisin minä teitä ostamaan joitakuita orjia Algieriassa ja +lahjoittamaan heille vapautensa; tämän pitäisin minä teidän +majesteettinne suurimpana armon-osoituksena." + +Kuningas täytti prinssin pyynnön. + + + + +Sanasta miestä. + + +Keisari Henrik seitsemännen kuoltua vuonna 1313 syntyi Saksanmaalla +suuri eripuraisuus keisarin-vaalin suhteen. + +Osa valtakunnan ruhtinoista valitsi Baijerin herttuan Ludvikin ja +toiset taas Itävallan herttuan Fredrik kauniin keisariksi. Ludvik +kruunattiin Aachenissa, Fredrik Bonnissa, ja molemmat keisarit +taistelivat nyt oikeuksistaan, kumpikin puolueensa johdattajana. + +Mühldorf'in luona vuonna 1322 oli puolueiden välillä tappelu, jossa +Fredrik joutui vastustajansa vangiksi. Ludvik antoi kuitenkin +vangillensa vapauden takaisin, mutta sillä ehdolla, että hän jättäisi +kokonaan sotaiset hankkeet, luopuisi keisarin kruunusta, tyytyisi +perintömaittensa omistukseen ja esi-isiltään perittyihin arvoihin sekä +tunnustaisi hänet, Ludvikin, Saksanmaan keisariksi. Fredrik luuli +voivansa lupautua täyttämään kaikkia näitä ehtoja kunniallisesti ja +palasi alammaistensa luo. Hän kertoi heille aikovansa tehdä +rauhan; mutta kaikki julistivat olevansa valmiit kuolemaan hänen +edestänsä, eikä jättävänsä aseitaan ennenkuin hän oli voittanut. +Hän kääntyi niiden valtaruhtinasten puoleen, jotka olivat hänen +liittolaisiaan, vaan sai heiltä saman vastauksen. Vielä paavikin uhkasi +pannakirouksella, jos hän luopuisi keisarin-kruunusta. + +Pitääkseen kumminkin sanansa niinkuin kunniallinen mies, ei hän sanonut +enää tahtovansa olla keisarina, mutta hänen puoluelaisensa siitä +huolimatta pitkittivät kuitenkin sotaa. Jos Fredrik olisi ollut +vähemmin omantunnon mies, olisi hän voinut lohduttaa itseään sillä, +että hän oli tehnyt kaikki, mitä hän voi, pysyäkseen Ludvikille +antamassa sanassaan ja että hän ei voinut estää puoluelaisiansa sotaa +pitkittämästä. Mutta hän ei tyytynyt tähän. Hän matkusti Müncheniin, +astui aivan odottamattomana vihamiehensä huoneesen ja antautui hänen +valtaansa lausuen seuraavaisesti: + +"Minä olen antanut sinulle kunniasanani luopuakseni Saksanmaan +keisarikruunusta; tahdotaan kumminkin minun syömään sitä. Mutta vaikka +koko mailma purkaisi lupauksensa, täytyy kuitenkin Saksanmaan keisarin +pitää sanansa. Herra keisari, minä olen taaskin vankisi." + +Hämmästyneenä, mykkänä seisoi keisari Ludvik. Mitä Fredrik ei ollut +voittanut aseillaan, voitti hän nyt jalomielisyydellänsä ja +uskollisuudellaan. Ludvik tunsi itsensä voitetuksi, hän kutsui +vihamiestänsä ystäväksi ja veljeksi, ja julisti hänet kaikella +juhlallisuudella hallitsija-kumppanikseen. + +Sen ajan jälkeen palautui Saksanmaalle varallisuus ja rauha molempien +keisarien yhteisen, viisaan hallituksen aikana. + + + + +Lohdutus onnettomuudessa. + + +Eräs mahomettiläinen munkki teki pyhän matkan Mekkaan avojaloin, sillä +hän oli niin köyhä, ettei saattanut hankkia itselleen jalkineita. Kuuma +hiekka poltti hänen jalkojansa niin pahasti, että ne olivat haavoja +aivan täynnä; hän valitti silloin kohtalonsa kovuutta ja arveli Luojan +tehneen väärin hänelle, koska ei ollut hänelle lahjoittanut niin paljoa +kuin järjettömille luontokappaleille. Kun hän vihdoinkin saapui Kufan +kaupunkiin, näki hän suuressa moskeassa oven vieressä istuvan miehen, +jolta olivat molemmat jalat poikkilyödyt. + +"Minun valitukseni oli liian rohkea", sanoi hän itsekseen. "Miksi olen +minä ansiollinen olemaan onnellisempi kuin tuo kurja, jonka täytyy +madella kuin madon paikasta paikkaan?" + +Hän meni moskeaan, lankesi siellä polvilleen, katui valitustansa +ja pitkitti taas tyytyväisenä matkaansa. Joitakuita päiviä +matkustettuansa, tottuivat hänen jalkansa kuumaan hietaan, niin että +Mekkaan tultuansa tuskin tiesikään avojaloin yli kuuman hiekan sinne +kulkeneensa. + + + + +Suutari ja kardinaali. + + +Sikopaimenen poika Annecy'sta, nimeltä _Juhana_, läksi +vanhempiensa kotoa kymmenvuotisena mailmaa katselemaan. Pojan +mieli oli päästä papiksi ja sentähden päätti hän matkustaa Roomaan, +antautuaksensa siellä tieteellisille harrastuksille. Tultuansa +Geneveen, tunsi hän jalkansa kipeiksi matkustuksesta ja valitti tätä +tuskaansa eräälle suutarille. + +"Älä ole milläsikään, nuori ystäväni", sanoi tämä leikillisesti, "minä +annan sinulle yhden parin kenkiä. Tottopahan sitte maksat, kun pääset +kardinaaliksi." + +Juhana pitkitti matkaansa; hän työskenteli väsymättömällä ahkeruudella +ja todellisella huolella ja kohta hän oli aikakautensa oppineimpia +miehiä, niin että jo seitsemännellätoista ikävuodellansa pääsi erään +kardinaalin kirjuriksi. Kohta tuli hänestä piispa ja, sittekun paavi +ensin oli hänelle antanut kardinaalin arvon, pääsi hän Geneven +ruhtinaspiispaksi. + +Eräänä päivänä kävellessään tuli hän sen huoneen kohdalle, missä sama +suutari asui, jolta hän kerran oli saanut saappaat ja joita hän silloin +ei voinut maksaa. Muistaen kiitollisuudella tätä aikaa, otti hän nyt +vanhentuneen suutarin luokseen ja hoiti häntä niinkuin hyvä poika +hoitaa isäänsä. + + + + +Pyhä Birgitta. + + +Kauniin Björken-järven itäpäässä Uplannin maakunnassa Ruotsissa on +Finska niminen säteritalo, joka on Brahe-, ja Vaasa-suvun vanha +perintäkartano. Tässä asui 1300 sataluvun alussa laamanni Birger +Pehrsson vaimonsa Ingeborgin kanssa. Heille syntyi tytär, joka +kasteessa sai nimekseen Birgitta ja josta kerran oli tuleva yksi +Ruotsinmaan merkillisimpiä neitiä. + +Hänen syntymistään ennusti jo ihme. Hänen äitinsä, Ingeborg rouva, oli +nimittäin eräällä matkalla Ölannin edustalla, kun yht'äkkiä kohosi +ankara myrsky, joka uhkasi vajottaa meren pohjaan sen laivan, jolla hän +matkusti. Kaikki meni kuitenkin onnellisesti ohitse, ja kun Ingeborg +rouva kiitti Jumalaa palavalla rukouksella pelastuksestaan, oli hän +kuulevinansa äänen, joka sanoi: "Sinä olet pelastettu sen hyvän tähden, +jota sinä kannat kohdussasi." + +Joku aika senjälkeen syntyi Birgitta, vuonna 1304 tahi, niinkuin toiset +sanovat, 1303. Samana yönä kuin hän syntyi, sanotaan seurakunnan papin +nähneen neitsyen kirja kädessä, ja kuulleen äänen sanovan: "Nyt on +Birger saanut tyttären, jonka puhe on kuuluva yli koko maailman." + +Lapsuutensa aikana oli Birgitta myötäänsä tilaisuudessa näkemään +vanhempiensa hurskautta, kuinka he paastosivat, ruoskivat ruumistansa +ja kurittivat lihaansa, antoivat runsaita lahjoja hengellisiin +laitoksiin, rakennuttivat kirkkoja ja luostareita, sillä tavalla +saavuttaakseen autuutta, niinkuin sen ajan hurskaat luulivat. Tämä +kaikki vaikutti voimakkaasti Birgittaan ja hänen haaveksivaan mieleensä +kuvautui usein pyhä neitsyt lapsineen. + +Aikaisin kadotti Birgitta äitinsä ja silloin sai hän muuttaa tätinsä +Katarina rouvan luo Aspanääsiin asumaan. Täällä kerrotaan nuoren +Birgitan nähneen monta kertaa näkyjä ja hengen-ilmiöitä. Niinpä näki +hän eräänä yönä alttarin sänkynsä edessä ja sen vierestä neitsyt +Marian, loistava kruunu kädessä. "Tule, Birgitta!" sanoi pyhä neitsyt. +Birgitta nousi ylös sängystään ja lähestyi häntä. "Tahdotko sinä tämän +kruunun?" kysyi Maria. Birgitta kumarsi myönnyttäen, ja silloin asetti +pyhä neitsyt kruunun hänen päähänsä ja autuaallinen tunne tärisytti +hänen sieluansa. Sen ajan perästä tuli Birgitta vieläkin kiivaammaksi +rukouksissaan ja nousi usein keskellä yötäkin rukoilemaan Vapahtajan +kuvan eteen. + +Eräänä yönä tapasi Katarina rouva hänet näistä innokkaista +rukouksistaan. Täti, joka oli sangen hurskas vaimo, piti tätä Birgittan +käytöstä mielettömänä lapsellisuutena ja tahtoi kurittaa häntä +vitsalla. Mutta vitsa katkesi, ja Katarina rouva piti tätä sen +merkkinä, että sisarensa tytär oli jonkin korkeamman voiman +johdettavana ja suosi häntä tästä hetkestä lähtien aina suuremmalla +rakkaudella. + +Usein voi tuo nuori Birgitta vaipua niin syviin ajatuksiin, että +unhotti kokonaan työnsä, ommellessansa muiden naisten kanssa. +Kerrotaanpa silloin tulleen esille erään vaimon ja ommelleen Birgittan +edestä, paljon siistimpää ja parempaa kuin kukaan toisista naisista oli +voinut. + +Birgitta kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja maine hänen hyvyydestään ja +hurskaasta mielensä laadusta levisi kauas. Niinpä oli herra Ulf +Gudmarsson kuullut paljon puhuttavan tästä nuoresta tytöstä ja +mielistyi häneen. Hän pyysi puolisokseen häntä tytön isältä, laamanni +Birgeriltä, joka myös antoi siihen myönnytyksensä. Mutta Birgitta ei +ollut yhtä halukas astumaan vihkituoliin, vaan häntä piti kauan +suostuttaa ennenkuin hän siihen taipui. -- Häät pidettiin; sulhanen oli +18 vuoden ja morsian 13 vuoden vanha. Avioliitto tuli onnelliseksi ja +heille syntyi 4 poikaa ja 4 tytärtä. + +Birgitta rouvan kotona vietettiin ankarata elämätä. Hänen miehensä +samoinkuin hän itsekin oli hurskas ja jumalinen mielenlaadultansa. +Heidän talossansa oli turvapaikka sairaille ja köyhille, Birgitta +palveli itse näitä avun tarvitsevia, hän pesi heidän jalkansa joka +torstai-ilta, seurataksensa siten Kristuksen esimerkkiä. Itse hän +paastosi pitkät ajat ja perjantai-päivinä nautti ainoastaan vettä ja +leipää. Toimenansa oli hänellä paraastaan lukeminen, hän luki pyhäin +miesten elämäkertoja ja raamattua, jonka hän rippi-isällänsä, tuolla +oppineella maisteri Mathiaksella, käännätti ruotsinkielelle. + +Tällä hurskaalla elannolla vaikutti hän paljon mieheensä, jonka ynnä +muun suuren seurueen kanssa hän teki pyhiinvaellus-matkan apostoli +Jaakopin haudalle Compostellaan Hispaniassa. Palattuansa sieltä päätti +sekä herra Ulf että Birgitta tästä lähin pyhittää elämänsä ainoastaan +jumalallisille mietinnöille, ja laamanni Ulf meni Alvastran luostariin, +missä hän kuoli. + +Miehensä kuoltua rupesi Birgitta viettämään vieläkin ankarampaa elämää +kuin ennen. Hän piti samoin kuin Pyhä Eerikki jouhiröijyn +ihopaitanansa, makasi yönsä paljailla laudoilla, ainoastaan täkki +alaisimena toinen peitteenä, paastosi ja antoi joka perjantai tiputtaa +sulattua vaksia paljastetuille käsivarsillensa, siten muistuttaakseen +itselleen Jesuksen tuskia. Tähän aikaan alkoi hän nähdä ilmestyksiä. +Hän siirtyi henkien maailmaan, hän näki ja puhutteli Vapahtajata ja +muita pyhiä miehiä sekä sai kuulla pyhiä asioita ja tulevaisuuden +tapahtumia. + +Näissä ilmestyksissä luuli hän saaneensa käskyn matkustaa Roomaan. +Ennenkuin hän kuitenkaan lähti tälle matkalle, päätti hän rakennuttaa +luostarin Vadstenan kaupunkiin, sillä Vapahtaja oli, näet, häntä siihen +kehoittanut. Luostari kutsuttiin pyhän Vapahtajan eli Salvatorin +luostariksi syystä, että Birgitta sanoi saaneensa itse Vapahtajalta +säännöt sille. Tavallisesti kuitenkin kutsutaan tätä luostaria +Birgittan luostariksi. + +Matkallansa Roomaan otettiin Birgitta jokapaikassa suurimmalla +kunnioituksella vastaan. Maine hänen pyhyydestänsä oli, näet, kulkenut +ennen häntä. Niiden ihmetöiden joukossa, joita Birgitta Roomassa teki, +kerrotaan hänen kerran herättäneen kuolleista erään ylhäisen +roomalaisen pojan, josta hyvästä työstä sai palkinnoksi yhden huoneen, +missä hän sitte asui. + +Ruotsista lähtiessänsä oli hän neljänkymmenen-kuuden vuoden vanha. +Isänmaahansa ei hän ollut enää koskaan palaava. Hän oli ja eli +Roomassa, harjoittaen siellä kirkoissa ja luostareissa hengellisiä +harrastuksia. Roomasta teki hän pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin. Ja +nyt hän sai nähdä ne paikat, joista hän oli niin paljon lukenut ja +halunnut aina lapsuudesta päästä kerran näkemään niitä. + +Palausmatkalla Jerusalemista sairastui Birgitta ja tultuansa pyhän +Laurentiuksen luostariin Roomassa kuoli hän syksyllä 1373, 70 vuoden +vanhana. Mahdoton tungos oli hänen ruumispaariensa ympärillä, sillä +kaikki, niinhyvin köyhät kuin rikkaat, tahtoivat rukoilla hänen +hautansa vieressä. Vasta kolmen päivän perästä voitiin valmistaa +hautajaisia. + +Hänen tyttärensä, Katarina, kuletti hänen tomunsa Ruotsiin. Ruumis +saatettiin ensinnäkin maata myöten Danzig'iin, ja siitä meritse +Söderköpingiin. Tähän tullessa soitettiin kaikilla kelloilla, ja +sanomaton ihmisjoukko oli tulvannut paikalle, josta se seurasi ruumista +aina Linköpinkiin. Täällä yhtyi saattojoukkoon piispa Niilo ja kaikki +papit täydellisessä juhlapuvussa, ja ruumis vietiin nyt tuomiokirkkoon, +missä saarna pidettiin. Neljä päivää sen jälleen tuli suruseura ruumiin +kanssa Vadstenaan, josta Birgittan tomut laskettiin luostarin kirkkoon. + +Birgittan tytär, Katarina, koetti saada aikaan äitinsä pyhäksi +julistamista. Ja koska se pidettiin suurena kunniana maalle, jos joku +sen miehistä eli vaimoista oli pyhäksi julistettu, niin ei ainoastaan +Birgittan oma suku, vaan myöskin kuningas ja neuvosto työskenteli +siihen suuntaan. Monien keskustelujen perästä päästiin vihdoinkin +tarkoituksen perille. Lokakuun 7 päivä v. 1391 määrättiin siksi +päiväksi, jolloin pyhimyksen-kruunaus oli tapahtuva. Juhlallisuus kesti +kolme päivää. Se aikoi ensimäisenä päivänä kellojen soittamisella +kaikissa Rooman kirkoissa, jota sitte pitkitettiin seuraavinakin +päivinä. Toisena päivänä oli suuri juhlakulku kardinaaleilla, +piispoilla, papeilla ja muilla ylhäisillä miehillä, paavi jakoi synnin +anteita, sanomattoman kallis juhlapuolinen pidettiin, jonne myös paavi +pyhän Bigittan vieraana tuli. Seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, +saarnasi paavi itse ja piti messun, jonka tehtyä hän otti esille suuren +kullatun kirjan, mistä luki pyhimyksen nimen, sekä kirjoitti siihen +kaikkien nähden _Sancta Birgitta_, suuteli sitä ja ilmoitti, että +se oli pyhänä pidettävä koko kristikunnassa. + + + + +Lain edessä olemme kaikki yhdenvertaiset. + + +Prinssi Henrikillä, Englannin kuninkaan Henrik neljännen pojalla, oli +palvelija, joka eräänä päivänä tuli vangituksi ja oikeuteen viedyksi +jostakin rikoksesta, jonka hän oli tehnyt. Prinssi tämän kuultuansa +kiiruhti oikeuteen ja vaati tuomarilta palvelijansa vapauttamista. +Silloin nousi oikeuden esimies seisaalleen ja sanoi: + +"Prinssi, minä kunnioitan teidän käskyänne, mutta lain edessä olemme me +kaikki yhdenvertaiset. Teidän palvelijanne on tuomittu. Jos teidän +armonne tahtoo pelastaa hänet vankeudesta, on teidän kääntyminen +kuninkaan tykö, sillä hänellä on yksin armahtamisen valta." + +Tästä uskaliaasta vastauksesta närkästyi prinssi, jopa unhotti tilansa +siihen määrään, että puhkesi lausumaan herjaussanoja ja uhkauksia. + +"Seis!" huusi tuomari. "Te olette sangen rohkea, ruhtinaani. Minä +seison tässä lain tulkkina ja kuninkaan, teidän isänne, asemassa ja +sijassa. Laille te olette velkapää kuuliaisuutta osottamaan. Minä +esittelen sentähden, että te näyttäisitte parempaa esimerkkiä teidän +tulevaisille alammaisillenne lain kunnioituksesta. Ja nyt pitää teidän +siitä solvauksesta, johon te olette tehneet itsenne vikapääksi, käydä +vankeuteen ja pysyä siellä niinkauvan, kuin kuningas on asiassa +tahtonsa ilmoittanut." + +Prinssi tuli niin kukistetuksi tästä tuomarin tyynimielisyydestä, että +hän jätti vapaehtoisesti miekkansa ja ilman nurinatta antoi itsensä +viedä vankeuteen. + +Kun tapaus tuli tunnetuksi, pelkäsivät hovimiehet tuomarin tulevan +syytetyksi majesteetti-rikoksesta. Mutta kuningas kohotti kätensä +taivasta kohti ja lausui kiitollisen sydämmensä pohjasta nämä sanat: + +"Hyvä Jumala, minä kiitän sinua! Sinä olet antanut maallemme tuomarin, +jota ei voi väistää mikään uskollisuudesta oikeutta ja lakia kohtaan, +sinä olet lahjoittanut minulle pojan, joka on alistanut tahtonsa +oikeuden ja lain alle." + +Prinssi toteuttikin sitte kuninkaana loistavalla tavalla isänsä hyvän +ajatuksen. + + + + +Veljen rakkaus. + + +Kuningas Ludvik XI Franskanmaalla, joka oli julma tyranni, mestautti +Nemours'in herttuan syystä, että tämä oli nostanut kapinan hänen +väkivaltaista hallitustansa vastaan. Tämä ei kuitenkaan ollut kylliksi +vielä tuolle jumalattomalle Ludvikille. Myöskin herttuaan lasten piti +saada tuntea hänen kostoansa. + +Pojat Henrik ja Frans suljettiin rautahäkkeihin, missä he eivät voineet +ei istua, ei seista, vielä vähemmän maata, sillä häkit olivat tehdyt +ratin muotoisiksi, alaspäin suipuiksi. Mutta tämäkään kosto ei vielä +ollut tyrannia täysin tyydyttävä. Hän käski sentähden joka kymmenes +päivä vetämään yhden hampaan poikien suusta. Kun parranajaja tuli +koneineen, lankesi Henrik hänen eteensä polvilleen, rukoillen nöyrästi +häneltä armoa; ei kuitenkaan itselleen, vaan veljelleen: + +"Äitini kuolisi surusta, jos saisi tietää pienelle Fransilleen jotain +pahaa tehtävän." + +Parranajaja sanoi täytyvänsä totella kuninkaan käskyä, muutoin hänellä +olisi itsellään varma kuolema tarjona, ja paitsi sitä pitää hänen +näyttää molemmat hampaat vanginvartijalle. + +"Hyvä", sanoi Henrik, "reväiskää sitte ne molemmat hampaat minulta +yksinäni; minun veljeni on heikko; hän voisi tulla kipeäksi." + +Liikutettuna myöntyi mies esitykseen. Yksi hammas -- vieläkin yksi -- +Henrik kesti, kunnes jonkun ajan kuluttua viimeinen hammas vedettiin +pois. Silloin tuli tuo uskollinen veli sairaaksi ja kuihtui +kuihtumistaan. Kun hän tunsi loppunsa lähestyvän, sanoi hän veljelleen: + +"Rakas Fransi, nyt jätän minä sinut; äitiäni minä en suinkaan enää saa +nähdä. Mutta sinä olet kohta pääsevä hänen luoksensa; saata hänelle +tervehdys minulta ja sano hänelle, että minä kuollessani rakastin häntä +vielä enemmän kuin kotona ollessamme:" + +Seuraavana päivänä kuoli hän. + +Kun kuningas heti senjälkeen kuoli, pääsi Fransi kohta vapaaksi, mutta +sai ikänsä kulkea kumarassa ja turmellulla ruumiilla. Veljeänsä piti +hän aina rakkaassa muistossa. + + + + +Opi hillitsemään itseäsi! + + +Kuningas Kin-Tsong'illa oli kaunis hevonen, jolla hän ratsasti +mieluummin kuin millään muulla hevosella. Mutta hevonen kuoli +tallirengin erhetysten tähden. Kuningas vihastui tästä niin kovin, että +hän kaappasi keihään käteensä ja aikoi sillä työntää renki-raukan läpi. +Onneksi toki sattui olemaan tuo mainio Yan-Tse samassa tilaisuudessa. +Hän sanoi kuninkaalle. + +"Kuningas, jos sinä pistät läpi hänet, niin hänen täytyy kuolla ilman +vakuutuksetta rikoksensa merkityksestä." + +"Niinpä vakuuta häntä siitä sitte!" vastasi kuningas Kin-Tsong +kiivaasti. + +Silloin tarttui Yan-Tse keihääsen ja kääntyi rikoksentekijän puoleen +näillä sanoilla: + +"Onneton poika, katso, tämä on sinun rikoksesi! Kuuntele tarkasti! +Ensiksi olet sinä syypää hevosen kuolemaan, jonka kuningas on uskonut +sinun hoitoosi. Sinun täytyy siis kuolla. Toiseksi olet sinä syypää +kuninkaan, minun herrani, kiivastukseen, niin että hän on itse tahtonut +käydä käsiksi sinuun. Katso, se on uusi rikos, suurempi kuin edellinen. +Lopussa saapi koko valtakunta ynnä ympärillä olevien maakuntien kanssa +tietää, että kuningas, minun herrani, on tappanut ihmisen hevosen +tähden, ja siten kadottaa hän hyvän nimensä. Katso, onneton poika, tämä +on sinun suurin rikoksesi; niin paljon se muuta matkaan saattaa. +Tunnustatko sinä tämän?" + +"Anna hänen mennä!" huusi kuningas. "Hänen tähtensä en minä tahdo hyvää +nimeäni turmella. Olkoon kaikki hänelle anteeksi annettu!" + + + + +Kristoffer Kolumbus. + + +_Kristoffer Kolumbus_ pani jo pienenä poikana varman perustuksen +niille tiedoille, jotka hänet sitte saattoivat uuden maailman-osan +keksijäksi. Kun hän lapsuudessansa kuuli puhuttavan tuntemattomista +maista, jotka olivat kaukana toisella puolen merta ja jonne ainoastaan +oppinut merimies voi päästä, niin oli hänen koko halunsa ja +harrastuksensa oppia kaikkea sitä, mitä kunnolliselta merimieheltä +vaaditaan. + +Erinomaisella ahkeruudella ja tahdon kovuudella pääsikin hän niin +pitkälle, että neljännellätoista vuodellansa oli hän sangen taitava, ei +ainoastaan kielissä, mutta myöskin maantieteessä, suure-opissa, +tähtitieteessä ja piirustuksessa. Hän voitti kohta kaikkien +ymmärtäväisten kansain kunnioituksen, ja pääsi jonkun ajan kuluttua +Hispanian kuninkaan suosioon, joka antoi laivoja ja miehistöä hänen +käytettäväksensä, ja siten kykeni hän lähtemään löytömatkallensa. + +Kolumbus löysi vihdoinkin viimein uuden maailman-osan. Tiedon tästä +Euroopaan tultua, ylistettiin hänen terävää järkeänsä, uskaliaisuuttaan +ja tietojaan; häntä kutsuttiin suureksi keksijäksi, uuden maailman +löytäjäksi. Mutta Hispaniassa, niinkuin monessa muussakin maassa, +löytyi myöskin niitä, jotka pitivät itseään yhtä viisaina ja sanoivat, +ettei se ollut mikään konsti löytää Amerikkaa; sillä se on kyllin suuri +ja leveä, että jokainen voipi sen nähdä ja löytää. Kolumbus oli +kuitenkin se mies, joka taisi kukistaa ja nöyryyttää tuommoiset +yksinkertaiset itseviisaat, ja hän saikin heti siihen hyvän +tilaisuuden. + +Eräissä juhlapidoissa, jotka kartinaali Mendoza oli laittanut +Kolumbuksen kunniaksi, piti kartinaali pitkän ylistyspuheen mainiolle +vieraalleen hänen löytönsä johdosta, jota hän kutsui suurimmaksi +voitoksi, minkä ihmishenki oli saavuttanut. Läsnäolevat hoviherrat +panivat tämän pahaksi, että ulkomaalaiselle osoitettiin niin suurta +kunniaa ja päälliseksi vielä semmoiselle ihmiselle, joka ei edes ollut +aatelissukua. + +"Minusta näyttää", alkoi eräs kuninkaan kamariherroista, "että tien +löytäminen niin kutsuttuun uuteen maailmaan ei ollut niinkään vaikea; +meri oli jokapaikassa avoin ja ei yksikään hispanialainen merimies +olisi voinut tieltä eksyä." + +Viehättävällä hymyllä osoitti seura myöntymystänsä tälle lauseelle, ja +useat heistä huusivat: + +"Niin todellakin, jokainen meistä olisi voinut sen tehdä!" + +"Olkoon se kaukana minusta", sanoi Kolumbus, "että minä tahtoisin lukea +kunniakseni jotakin siitä, mikä on tuleva armolliselle luojalle. Mutta +maailmassa on kuitenkin semmoisia seikkoja, jotka usein näyttävät +helpoilta toimittaa, sittekuin joku on sen toimittanut!" + +Kolumbus pyysi yhden kananmunan ja kääntyi sitte kamariherran puoleen, +lausuen näin: + +"Saanko luvan pyytää teidän ylhäisyyttänne asettamaan tämän munan +suipulle päälleen, niin että se ei kaadu?" + +Kamariherra koetti puolta jos toistakin munasta saadakseen sitä +seisomaan, vaan kaikki turhaan! Hänen vieruskumppalinsakin pyysi +myöskin saada koettaa, mutta yhtä huonosti onnistui hänkin. Kaikki +koettivat, vaan ei kukaan ollut mies tekemään sitä, mitä Kolumbus oli +pyytänyt. + +"Se on mahdotonta!" huusivat kaikki. "Te tahdotte semmoista, joka on +aikaan saamatonta." + +"Ja kuitenkin", sanoi Kolumbus, "ovat kohta nämät samat herrat valmiit +sanomaan: 'sen olisimme me jokainen voineet tehdä.'" + +Sitte otti hän munan käteensä, painoi sen päätä kevyesti pöytää vasten +ja asetti siten rutistuneelle päälleen seisomaan. + +"Jaa, sen osaamme me myös!" huusivat kaikki. + +"Teillä on oikeus!" vastasi Kolumbus hymyillen; "se pieni eroitus vaan, +että te sanotte kaikki, me olisimme osanneet tehdä, mutta minä _olen +sen tehnyt_. Munan laita on sama kuin uuden maailman löydönkin!" + +Korkeat herrat, jotka olivat näin pahoin sotkeutuneet sanoissaan, +tulivat aivan äänettömiksi ja välttivät vasta Kolumbuksen +halveksimista. + + + + +Mitä mies voipi. + + +Kun uskonpuhdistaja Ulrik Zwinglin uskonkappaleet olivat levinneet aina +laajemmalle Sveitsissä, nousi suuri riita porvarien kesken Solothurnin +kaupungissa. Jotkut ottivat omakseen puhdistetun opin, toiset taas +pysyivät vanhassa uskossaan. Haukuttiin toisiaan ensinnäkin sanoilla, +sitte käytiin käsikähyyn ja vihdoin kasvoi katkeruus siihen määrään, +että puoluelaiset tarttuivat aseihin. + +Puhdistetun opin puolue muutti asumaan joen pienempään kaupungin osaan, +repivät sillan hajalleen ja tekivät vallituksia joen rannalle. Vanhan +uskon lahkolaiset taas jäivät suurempaan kaupungin osaan ja ottivat +asehuoneesta aseita, ampuakseen vastapuolueen kokoushuoneen kumoon ja +surmatakseen ihmiset. + +Juuri kun he olivat tätä hävitystyötänsä toimeen panemaisillaan, astuu +kaupungin-vanhin Nikolaus Wenge esiin ja asettautuu kanoonan suun eteen +huutaen: + +"Jos te tahdotte vuodattaa kansalaistenne verta, niin ampukaa ensiksi +minut!" + +Näillä tuon yleisesti rakastetun miehen sanoilla oli vaikutuksensa: +palavat sytyttimet sammutettiin ja eripuraisuudet haihtuivat ilman +veren vuodatuksetta, puolueet sopivat keskenänsä. + +Tämäkin tapaus näyttää mitä mies voipi, jos hän voimakkaasti ja +oikealla ajalla astuu sovinnon välittäjäksi. + + + + +Näkymätön hyväntekeväisyys. + + +Luteruksen lukuhuoneesen tuli eräänä päivänä köyhä mies almua anomaan. +Koska hänellä itsellään ei ollut rahaa penniäkään, ja tahtoi +kaikenmokomin auttaa tuota köyhää miestä, otti hän nuorimman lapsensa +kummilahja-rahat ja antoi ne miehelle. Luteruksen vaimo, joidenkuiden +päiväin perästä huomattuaan säästökassan kevenneen, soimasi miestään +hänen mielettömästä jalomielisyydestään, mutta Luterus vastasi hänelle: + +"Älä puhu siitä, rakas vaimoni, Jumala on rikas ja Hän auttaa kyllä +meitä kun tarpeesen tulemme." + +Joku viikko myöhemmin tuli köyhä ylioppilas, joka lukuinsa lopetettua +tahtoi päästä pois Wittenberg'istä, Luteruksen luo pyytämään matkarahan +apua. Vaan Luterus oli taas rahapulassa. Silloin huomasi hän kauniin +kultapikarin, jonka hän joku aika takaperin oli saanut lahjaksi +vaaliruhtinaalta, hän tempasi sen käteensä ja tarjosi sitä +ylioppilaalle. Vaan kun tämä, hämmästyneenä tuosta suuresta lahjasta, +ei tahtonut ottaa sitä vastaan ja Luteruksen vaimosta ei näyttänyt tämä +miehensä päätös olevan mieleen, sanoi Luterus: + +"Minä en tarvitse ensinkään kultapikaria! Katso tuossa, vie se +kultasepälle! Minkä hän siitä antaa, on sinun!" + + + + +Luukas Kranach ja keisari Kaarle V. + + +Luukas Kranach oli Saksanmaan suurimpia maalareita kuudennentoista +vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Mutta hän ei ollut ainoastaan +suuri maalari, vaan myöskin terävä-järkinen ja jalo-sydämminen mies. +Hänen lapsuudestaan ei paljon tunneta, vaan tiedetään kumminkin, että +hän jo aikaiseen osoitti suurta ahkeruutta ja omisti hyvät tiedot ei +ainoastaan taiteessaan vaan myöskin monessa muussa asiassa. + +Luukas Kranach oli yhdeksäntoista vuotinen, kun Saksin vaaliruhtinas +Johan Fredrik tuli hänet tuntemaan ja otti hänen mukaansa ulkomaan +matkalle. Palattuansa isänmaahansa kutsui vaaliruhtinas hänet hoviinsa +Wittenberg'issä ja määräsi hänet sen kaupungin pormestariksi. Heti +pääsi Luukas Kranach rakastettuin omaisuuksiensa ja hyväsydämmisyytensä +tähden ruhtinaan erinomaiseen suosioon ja kohta oli hän hänen +uskollisin ystävänsä. + +Kun vaaliruhtinas Mühlbergin tappelussa oli joutunut keisari Kaarle V:n +vangiksi, johtui keisarille Luukas Kranach mieleen ja hän kutsutti +maalarin luokseen leiriin. Hän tarttui vapisevan ukon käteen +ystävällisesti ja vei hänet tuolille istumaan: "Tervetullut, vanhus!" +sanoi keisari Kaarle. "Sinun ruhtinaasi lahjoitti minulle Spejerin +valtiopäivillä oivallisesti maalatun taulun, joka kuuluu olevan sinun +käsialaasi. Sentähden kuultuani nyt, että olit vielä tässä kaupungissa, +halusin minä nähdä sinua ja olen nyt iloinen siitä kun tulit luokseni." + +Luukas Kranach kumarsi ja kiitti keisaria hänen armollisesta +huomiostaan ja muistamisestaan. + +Keisari pitkitti: + +"Minulla on huoneessani Mecheln'issä pieni taulu, joka myös on sinun +maalaamasi. Se on minun itseni kuva. Se taulu miellyttää minua kaikkia +enimmän kuin mitkään muut taulut. Sanoppa, kuinka vanha olin silloin +kuin maalasit tämän kuvani." + +"Teidän majesteettinne", vastasi Luukas Kranach, "oli silloin kahdeksan +vuoden vanha. Minä muistan sen kuin eilisen päivän. Minä en voinut +saada teidän majesteettianne istumaan hiljaa, ennenkuin hovimestari +panetti koko joukon aseita seinälle riippumaan. Sill'aikaa kuin teidän +majesteettinne katseli näitä erilaisia aseita, onnistui minun saada +piirustaa teidän majesteetinne kuva." + +Keisari hymyili kuullessansa kertomusta ja kehoitti maalaria +ystävällisesti pyytämään itselleen jotakin armonosoitusta. Vanha +Luukas Kranach lankesi silloin polvilleen monarkin eteen ja rukoili +kyynelsilmin ruhtinaallisen ystävänsä vapauttamista. + +"Suurivaltaisin, armollisin herra ja keisari", sanoi Luukas Kranach, +"koska teidän majesteettinne on Jumalan suomasta saanut voiton ja +ottanut minun korkean ystäväni, vaaliruhtinas Johan Fredrikin, +vangiksi, niin rukoilen minä luottamuksella teidän majesteettinne +syntyperäiseen lempeyteen, armoa hänelle." + +Keisari oli pulassa; hän tunsi itsensä liikutetuksi tuon hurskaan +alammaisen rukouksesta. Hän sanoi: + +"Nouse ylös, vanhus! Sinä saat nähdä, että minä tulen osoittamaan armoa +herrallesi ja että minulla ei suinkaan ole mitään pahaa sydämmessä +häntä vastaan." + +Tämän sanottuaan pyysi hän Luukas Kranach'ia hoviinsa ja tarjosi +hänelle olopaikan siellä loppu-ijäksensä, mutta Kranach ei tyytynyt +siihen, pyysi ainoastaan lupaa saadakseen seurata onnetonta herraansa +vankihuoneesen. + +"Hän on", sanoi vanhus, "turvannut minua ja ollut minun ystäväni +niinkauan kuin hän oli saksalainen ruhtinas. Nyt tahdon minä lohduttaa +häntä ja ottaa osaa hänen kohtaloonsa, koska hän on onneton enkä minä +voi hankkia hänelle vapautta takaisin." + +Senjälkeen laski keisari hänet menemään ja lähetti hänelle hopeamaljan +täynnä unkarilaisia tukaatteja. Mestari Kranach ei kuitenkaan ottanut +niistä enempää kuin mitä kahdella sormella voi nostaa. + +Tämä mainio maalari jätti pormestari-ammattinsa ja antautui kokonaan +toveruutta pitämään vangitulle ruhtinaalleen, jonka surullisia päiviä +hän koetti lievittää. + +Katkerimpia koetushetkiä molemmille ystäville oli se hetki, jolloin +tuotiin sanoma vaaliruhtinaan kuoleman tuomiosta. Tuomion julistajat +astuivat sisään juuri kuin korkea vanki oli sakkia pelaamassa Luukas +Kranachin kanssa. Miehuudella ja rauhallisesti kuunteli hän julistuksen +sisältöä ja pitkitti sitte levollisesti peliänsä. + +Mestaus ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, vaikka vasta viiden vuoden +perästä vankihuoneen ovi avattiin hänelle. Lokakuussa 1552 matkusti hän +ystävänsä Luukas Kranach'in kanssa kansan riemuitessa Weimariin tuon +kovia kokeneen ruhtinaan uuteen kotiin. + + + + +Aamiainen Rudolfstad'issa. + + +Puolivälissä kuudettatoista vuosisataa eli Tyyringin maakunnassa +Rudolfstadtin kaupungissa leskikreivinna Katarina Swartzburgista. Hänen +kerrotaan olleen urhoollisen ja uskaliaan naisen, joka hankki keisari +Kaarle V:ltäkin semmoisen vakuutuskirjeen, ettei hänen alammaisensa +hispanialaisen armeijan maan läpikulkiessa tarvitsisi kärsiä mitään +pahaa. Tätä vastaan lupasi hän hankkia kaikenlaista ruoka-ainetta +heille kohtuullista maksua vastaan. + +Hispanialainen päällikkö, Alban herttua, tuo julma ja ankara mies, +lähestyi sotajoukkoineen Rudolfstadtin kaupunkia. Hänen seurassaan +oli myös Braunsweigin herttua poikineen, ja nämä ylhäiset +herrat tarjoutuivat vieraiksi Swartzburg'in leskikreivinnan luo. +Vastaanottamista ei hän luonnollisesti voinut kieltää, käski siis heidän +olemaan tervetulleita. Heille oli tarjottava, mitä talossa löytyi. +Mutta samalla kertaa muistutti hän myös hispanialaista kenraalia +vakuutuskirjeestään ja teroitti hänen mieleensä, että se oli tarkasti +noudatettava joka kohdassa. + +Korkeat vieraat otettiin ystävällisesti vastaan ja ravittiin paraan +jälkeen linnassa. Mutta tuskin oltiin pöytään istuttu, kun viestintuoja +kutsuu emäntää ulos vierassalista. Hän kertoi, että hispanialaiset +sotamiehet olivat menetelleet itsevaltaisesti muutamissa kylissä ja +ryöstäneet talonpoikain karjat. Katarina vihastui sanomattomasti tästä +vakuutuskirjeensä rikkomisesta. Hän käski kansansa kaikessa +hiljaisuudessa laittautua aseihin ja sulkea vakavasti linnan portit. +Itse meni hän saliin, missä ruhtinaat istuivat vielä pöydissä. Täällä +valitti hän tapahtuneesta vääryydestä. Hänelle vaan naurettiin ja +sanottiin semmoisen olevan sota-aikana tavallista, eikä voitavan +sotamiestä estää jokaisesta pienestä vallattomuudesta maan läpi +marssiessa. + +"Sepähän kuitenkin nähdään", tiuskasi Katarina. "Minun köyhäin +alammaisteni pitää saada omansa, eli totta Jumal'avita", lisäsi hän +uhkaavalla äänellä, "ruhtinan-veren täytyy vuotaa härän-verestä!" + +Nämä voimakkaat sanat lausuttuaan lähti hän huoneesta, mikä muutamain +minuuttien perästä oli täynnä aseellista kansaa, joka miekka kädessä, +tosin kaikella kunnioituksella, asettautui ruhtinasten tuolien taakse. + +Tuon aseellisen joukon sisään astuessa, vaaleni Alban herttua. +Eroitettuna omasta sotaväestään ja aseellisen joukon piirittämänä ei +hänellä ollut muuta keinoa jälellä kuin sovittaa tuo julmistunut +linnan rouva millä ehdoilla hyvänsä. Braunsweigin herttua tointui +kuitenkin ensimmäiseksi ja rupesi kovalla äänellä nauramaan. Hän keksi +viisaan keinon sovittaakseen asian leikilliseksi ja piti kauniin +ylistyspuheen kreivinnalle hänen huolestansa alammaisistaan ja siitä +urhoollisuudesta, jota hän tässä oli osoittanut. Hän lepytteli rouvaa +ja otti asiakseen pakoittaa Alban herttuan tekemään mitä oikeus ja +kohtuus vaati. Hänen onnistuikin saada hänet antamaan armeijallensa +käskyn, että ryöstetty karja oli hetimiten takaisin saatettava. Niin +pian kuin Swarzburgin kreivinna sai tietää, että käsky oli pantu +todelliseen käytäntöön, kiitti hän vieraitaan nöyrimmästi, ja kaikki +erosivat hyvässä sovussa. + + + + +Vihamiehellensä anteeksi-anto on herttaisin voitto. + + +Uskonpuhdistus sai jo aikaseen puoltajia Franskanmaallakin. Täällä +kutsuttiin heitä hugenoteiksi. Kun Kaarle IX nousi Franskanmaan +hallitus-istuimelle, niin hänen äitinsä, Katarina Mediciläinen, +koetti saada kaikin mokomin perin juurin hävitetyksi nämä +eriuskoiais-alammaiset. Päästäkseen tarkoituksensa perille ei hän +pitänyt mitään keinoa halpana. Verisauna oli saatava toimeen +uskottomien hävitykseksi. Tämän hirveän tuuman toimeenpano-hetkeksi +määrättiin yö 23 ja 24 päiväin välillä Elokuusta 1572. + +Kellon äänellä Louvren tornista Pariisissa annettiin merkki, +koska työhön oli ryhtyminen. Ylt'ympäri juoksi hugenottien veri +virtana. Vainoojat eivät säästäneet ketään. Kuninkaan hoviinkin +syöksi murhajoukko. Turhaan rukoili nuori Conde'n prinssi armoa +kahdeksankymmenen vuotiselle rakkaalle opettajalleen Brion'ille; +turhaan kohotti hän pienet kätensä estääkseen surmaavaa terästä +sattumasta. Julmuus kesti useampia viikkoja. Vanhat loukkaukset +kostettiin veren vuodatuksella, kateuden ja vihan raivo pääsi +täydelliseen valtaan. + +On kuitenkin ensimmäisestä näistä kauhistuksen öistä säilynyt eräästä +tapauksesta kaunis kertomus jalomielisyydestä. + +Bezin nimisellä aatelismiehellä oli naapurina hugenotti, nimeltä +Regnier. He olivat jo kauvan eläneet keskenänsä vihamiehinä, ja Bezin +oli usein uhannut tappaa naapurinsa. Nyt varsinkin pelkäsi Regnier +vihamiehensä käyttävän kostolleen tätä soveliasta tilaisuutta. + +Mainittuna kauhun yönä särettiinkin hänen huoneensa ovi. Sisään astuu +Bezin kahden aseistetun palvelijan kanssa, joilla oli paljastetut miekat +kädessä, ja käskee äkäisellä äänellä vapisevan Regnierin seuraamaan +itseään. Ulkona odotti neljä satulalla varustettua hevoista. Regnierin +piti nousta yhden hevosen selkään, ja vietiin sanaakaan sanomatta +eräälle maahoville. Kun molemmat vihamiehet täällä jäivät kahdenkesken, +sanoi Bezin: + +"Nyt olet sinä tallessa! Minä olisin voinut käyttää tilaisuutta +kostaakseni sinulle, mutta urhoolliset miehet jakavat vaaran; sentähden +olen minä pelastanut sinut. Jos sinä tahdot, olen minä valmis vast'edes +taistelemaan riidassamme, niinkuin se sopii ja on kohtuullista +aatelismiehille." + +Nämä sanat lausuttuaan hyppäsi hän hevosensa selkään ja ratsasti +tiehensä. + + + + +Sankari. + + +Monessa suhteessa voipi verrata mainioita miehiä taivaan tähtiin. + +Jotkut loistavat kuin näköä huikaisevat meteorit; eräät taas täyttävät +mailman kuten pyrstötähdet ihmettelemisellä, jopa kauhistuksellakin, +heti taas kadotakseen jättämättä muuta jälkeensä kuin -- pimeyden +ja yön. Toiset sitä vastaan ovat niinkuin aurinko ikuisessa, +majesteetillisessa loistossaan, joka tunkee säteillään paksujen pilvien +läpi ja vielä maanpinnalle hyvästi jättäessään punaisella +iltaruskollaan lupaa meille kaunista aamua tulevana päivänä. + +Tämmöisenä suloisena ja ylentävänä ilmauksena astuu eteemme _Mikaeli +Ruyther_, joka syntyi vuonna 1607 Maaliskuun 27 päivänä Bliessingen +kaupungissa, ja jonka miehen kunniaksi Die neue Kirche'ssä +Amsterdamissa on nostettu marmorinen muistopatsas. + +Ruyther oli merkillinen yhtä paljon suopeutensa kuin luonnonomaisen +lujuutensakin tähden. Kerran purjehtiessaan Länsi-intiaan vähäisellä +kauppalaivalla, huomasi hän kaukaa erään hispanialaisen laivan, jota +hän koetti paeta. Mutta vihollinen täytti vaan päälle ja tahtoi ampua +hänen laivansa upoksiin. Silloin rupesi Ruyther niin ankaraan ja +voimakkaasen vastarintaan, että kohta alkoikin vesi tulvata suureen +laivaan, siihen ammutuista reijistä ja rupesi jo vajoamaan. Ruyther +lähetti nyt veneen hukkuvan laivan luo, ja se pelastikin kapteenin ja +suuren osan väestöstä. + +Kun kapteeni tuotiin Ruytherin luo, kysyi hän: + +"Olisitteko tekin osoittanut laupeutta minun väestölleni, jos teille +olisi onnistunut ampua minun laivani upoksiin?" + +Hispanialainen vastasi: + +"Minun aikeeni oli hukuttaa teidät jokaisen." + +Tästä vastauksesta vihastui Ruyther niin tuliseksi, että hän käski +paikalla viskata kaikki hispanialaiset mereen. Kun tuo röyhkeä +vihollinen näki katkeran totuuden tässä käskyssä, heittäyi hän ynnä +kumppaliensa keralla, polvilleen ja rukoili armoa. Ruyther antoi heille +anteeksi, vaikka hän olikin vihainen. + +Merimatkoillaan tuli Ruyther usein Berberiaan pohjois-Afrikassa. Siellä +olikin tavallisesti hänellä hyvä tilaisuus edullisesti myödä hänelle +uskotut tavarat. Kerran oli hänellä mukanansa kastanjan kasveista +englantilaista vaatetta, joka erinomaisesti mielistytti Salen kaupungin +turkkilaista päällikköä. Koska tämä kuitenkin olisi tahtonut maksaa +siitä ainoastaan vähäisen hinnan, vastasi Ruyther hänelle: + +"No, minä pidän itse sen." + +"Ei, kyllä minä tahdon sen", pitkitti toinen, "mutta minä en maksa +siitä penniäkään enempää." + +"Minulla ei ole oikeutta", vastasi Ruyther, "myödä ala-arvoisesti sitä +omaisuutta, joka minulle on kerran uskottu." + +Molemmat tulistuivat yhä enemmän ja enemmän puheessaan. Vihdoin sanoi +Ruyther: + +"Antakaa minun olla rauhassa; minä en saa myödä sitä niin alhaisesta +hinnasta, mutta lahjoittamaan olen minä kyllä oikeutettu sen sinulle." + +Turkkilainen nauroi pilkallisesti ja sanoi: + +"Mitähän tämä merkitsee? Sinulla ei ole valtaa myödä vaatetta helposta +hinnasta, vaan kyllä lahjoittaa se ilmaiseksi?" + +Ruyther vastasi levollisesti: + +"Jos minä myön tämän alahinnasta, niin turmelen minä sillä kaupan; vaan +välttääkseni suurempaa vaaraa, on minulla oikeus valita pienempi ja +lahjoittaa vaate ilmaiseksi." + +Silloin vihastui turkkilainen äärettömästi ja puhkesi uhkauksiin. + +"Etkö sinä tiedä", sanoi hän, "että minulla on valta ottaa sinulta pois +koko sinun laivasi ja sen lasti?" + +"Sen minä tiedän", vastasi Ruyther, "mutta sittepähän tulee koko +maailmakin näkemään, kuinka paljon sinuun voi luottaa ja uskoa. Jos +minä olen jääpä sinun vangiksesi, niin määrää heti lunastusrahani, ja +minä pidän huolta siitä, että se tulee maksetuksi." + +Turkkilainen uhkasi kahta kauheammin. Ruyther ei kuitenkaan pelästynyt, +vaan kiljasi rohkealla äänellä: + +"Todentotta, jos minä olisin laivoillani, niin lopettaisit sinä nuo +uhkauksesi!" + +Turkkilainen puri hammasta raivossaan ja polki jalkaa; vihdoin kiiruhti +hän toiseen huoneesen ja vaikeroi siellä: + +"Eikö se ole ihme, että kristitty on tuollainen ihminen!" + +Ruyther kertoi sill'aikaa tapauksen vihastuneen päällikön veljelle ja +muille ylhäisille miehille ja valitti sitä kun hän ei tietänyt, oliko +hän nyt vanki vai vapaa. Hetken kuluttua tuli turkkilainen takaisin. +Hän oli nyt vähän leppeämpi. + +"Saanko minä vaatteen siitä hinnasta, jonka minä olen tarjonnut eli +en?" kysyi hän vienolla äänellä. + +"Tarjoomastasi hinnasta minä en saa antaa sitä", vastasi Ruyther +levollisesti; "mutta niinkuin olen sanonut, lahjoittaa minä kyllä voin +sen sinulle." + +"Allahin nimessä!" huudahti turkkilainen, "harvoin on nähty tällaista +lujuutta, tällaista uskollisuutta! Meistä pitää tulla ystävykset. +Sinunlaistasi minä en vielä ole nähnyt, vaikka vanhuus on jo tukkani +vaalistanut." + +Ja seuralaisilleen sanoi hän: + +"Katsokaa, kuinka uskollinen tämä kristitty mies on niitä kohtaan, +jotka ovat hänen lähettäneet. Osoittakaa myös te kaikki minulle +samallaista uskollisuutta!" + +Senjälkeen astui hän Ruytherin eteen, paljasti rintansa ja samoin +hollantilaisen, laski kätensä Ruytherin rinnalle ja tämän käden +omalleen ja vakuutti häntä valalla suojeluksestaan ja ystävyydestään. +Hän käski myös kohtelemaan Ruytheria ja hänen väkeänsä kaikella +kohteliaisuudella mitä suinkin ajatella voi. + +Tämän kautta kohosi Ruytherin arvo kaupungin asukasten silmissä aina +korkeammalle, niin että he sitte ostivat kaikki tarvittavansa +europalaiset tavarat ainoastaan häneltä ja odottivat hänen tuloansa +vaikka muitakin laivoja oli satamassa. Ruyther uskalsi nyt ilman +vaaratta matkustaa sisemmällekin maahan ja käytti usein tätä +tilaisuutta ostaakseen vapaaksi kristittyjä orjia, johon tarkoitukseen +hän sai rahoja Alankomaasta, sillä siihen aikaan oli monta merimiestä +kaikista Euroopan valtakunnista merirosvojen orjuudessa nääntymässä +Afrikan pohjoisrannoilla. + +Muutamia vuosia vastakerrotun tapauksen jälkeen joutui Ruytherin laiva +Afrikan rannalla haaksirikkoon. Hän löysi likeisyydestä laivahylyn ja +tahtoi nyt antaa miestensä, jotka olivat osaavat laivarakennuksessa, +koetella korjata sitä. Sill'aikaa auttoivat maanasukkaat tavarain +pelastamisessa hukkuvasta laivasta, niin että Ruyther sai vuorostaan +kiitollisuudella huudahtaa: + +"Semmoista uskollisuutta ja taipuvaisuutta en minä ole vielä koskaan +kristityssä maassa tavannut!" + +Ruytherin kunnia ja maine kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi. +Hallituksensa nimitti hänet vihdoin amiraaliksi ja hän ymmärsi myös +siinä toimessaan kohottaa isänmaansa kunniata. Edistymisensä ei +saattanut häntä kuitenkaan röyhkeäksi. Päinvastoin oli hän sangen +hurskas mies. Kun kerran erään suuren voiton perästä huusivat hänelle: +"Eläköön Plymouthin tappelun voittaja!" vastasi hän kainostellen: + +"Ei maamme tarvitse minua kiittää tästä kauniista voitosta! Me +taistelimme suurta ylivoimaa vastaan. Mutta Jumala oli kanssamme! +Hänelle yksin kunnia! Jolle kaikkivaltias Jumala antaa rohkeutta, hän +myös voittaa." + + + + +Franskanmaan kuningas Henrik IV. + + +Kun Henrik IV valloitti Pariisin, niin sattui useita hänen +katkerimmista vihamiehistään joutumaan hänen käsiinsä, mutta hän ei +kostanut kellekään. Hän ainoastaan karkoitutti heidät pois +pääkaupungista. Hänen neuvonantajansa huomauttivat häntä, että hänen +uskolliset alammaisensa olivat vihaiset tästä, mutta hän vastasi +näille: + +"Jumala antaa meille anteeksi, vaikka emme ole sitä ansainneet; miksikä +ei minun pitäisi anteeksi antaa kaikesta sydämmestäni minun +vihollisilleni?" + +Kuninkaalla oli ollut onni saada Sully'n ministerikseen, sillä hän oli +saanut hänestä etevän valtiomiehen ja todellisen ystävän, jonka neuvoa +kysymättä hän ei ryhtynyt mitään toimittamaan. Ruhtinas vihastui kun +Sully moitti häntä, mutta tästä huolimatta tuli ystävyys molempien +miesten välillä vaan lujemmaksi. Hovimiehet koettivat useita kertoja +kukistaa tätä rehellistä miestä, vaan turhaan. Kerran tahtoi Sully +puolustaita kuninkaan edessä joistakuista syytöksistä, joita oli tehty +häntä vastaan. Tätä kuitenkaan ei kuningas sallinut. Päinvastoin lausui +hän silmäillen joitakuita hovimiehiä, jotka uteliaina jonkun matkan +päässä tarkastelivat riitaa Sullyn ja kuninkaan välillä: + +"Vaikene, ystäväni! Nuo kateelliset ihmiset tuossa voisivat luulla, +että minulla todellakin on sinulle jotakin anteeksi annettavaa." + +Joku aika senjälkeen väitteli Sully kuninkaan tahtoa vastaan +semmoisella päättäväisyydellä, että tämä suuttui, nousi ylös ja sanoi +poismennessään: + +"Tämä kiusallinen ihminen ei koskaan tee muuta kuin myötäänsä väittelee +minua vastaan ja kumoaa kaikki mitä minä teen. Mutta minä tiedän +hankkia itselleni kunnioitusta; minä en päinperin katso häntä +neljääntoista päivään!" + +Seuraavana aamuna noin seitsemän aikaan kuulee Sully jonkun koputtavan +ovelleen. + +"Kuka se on?" huutaa hän. + +"Kuningas!" oli vastaus. + +Henrik astui sisälle, syleili ystäväänsä ja sanoi: + +"Anna kaikki olla unhotuksissa! Jos sinä et koskaan enää sanoisi minua +vastaan, niin voisin minä luulla, ettet sinä enää rakastakaan minua!" + +Eräältä Henrikin urhoollisimmalta kenraalilta, jolla oli paljon +velkoja, myöttivät velkamiehet kaiken irtonaisen omaisuuden. Hän +valitti tästä kuninkaalle ja pyysi hänen laatimaan käskyn, että hän +saisi omaisuutensa takaisin. + +"Ei", sanoi kuningas, "meidän pitää maksaman velkamme; minä maksan aina +omani." + +Tämän sanottuaan vei hän kenraalin erilleen ja antoi hänelle kalliin +kiven, jonka hän sai pantata siksi kuin velat olivat maksetut. + +Henrik IV koetti ennen kaikkea saada vaurautta maahansa. Hän auttoi +kauppaa ja maanviljelystä, teetti uusia teitä ja alensi tullimaksut. +Omalla elämällään antoi hän esikuvan yksinkertaisuudesta ja +säästäväisyydestä. Hän kielsi käyttämästä kulta- ja hopeakirjauksia +vaatteissa. Köyhä maakansa, joka oli perin köyhtynyt hugenotti-sodan +kautta, sai osan verostaan anteeksi ja franskalainen talonpoika muistaa +vielä tänäkin päivänä kuningas Henrik IV:nnen lausuneen seuraavat +sanat: + +"Minä toivoisin, että jokaisella talonpojalla minun valtakunnassani +olisi kana pyhäpäivänä padassaan." + +Todistuksena Henrik kuninkaan kansan rakkaudesta kerrotaan seuraavaa: + +Kerran ollessaan kävelemässä tapasi yhden talonpojan, jonka kanssa hän +rupesi puhelemaan, ja sai tietää, että talonpoika oli matkalla +saadakseen nähdä kuningasta jota hän ei tuntenut. + +"Huomaa", sanoi kuningas, "ja ota vaari siitä kuka pitää hatun päässä, +kun muut ottavat sen pois; sillä hän on kuningas." + +He tulivat kaupunkiin; kaikki antoivat heille nöyrästi tietä, +kumartelivat ja ottivat pois hatut päästään. Ainoastaan kuningas ja +talonpoika pitivät ne. Silloin sanoi talonpoika. + +"Jaa, joko olette te kuningas, tahi minä sitte; sillä ainoastaan me +molemmat olemme hattu päässä." + +Kuningas hymyili ja pyysi talonpojan tulemaan kanssansa linnaan. + +Kun Henrik Toukokuun 14 päivänä 1610 ajoi Parisin katua avonaisissa +vaunuissa ja vaunujen piti muutamassa tungoskohdassa seisattua, käytti +eräs konna tätä tilaisuutta hyväkseen, hyppäsi vaunuun ja pisti +kahdesti kuningasta väkipuukolla rintaan. + +"Oi Jumala, minä olen haavoitettu!" sanoi Henrik pannen kätensä ristiin +ja heitti henkensä. + +Kansa murehti paljon tätä mainiota ruhtinastaan ja pitää vielä nytkin +häntä kiitollisessa muistossaan. + + + + +Jalomielinen sotapäällikkö. + + +Ernesti Mansfeldilainen oli mainioimpia sotapäälliköitä +kolmikymmen-vuotisessa sodassa ja oli urotöillänsä hankkinut itselleen +kuolemattoman nimen. Mutta ei ainoastaan urhoollisuutensa, vaan myöskin +jalomielisyytensä tähden ansaitsee hän muistamista. + +Niinpä oli hän kerran huomannut sihteerinsä olevan uskottoman ja +pitävän kirjevaihtoa erään itävaltalaisen kenraalin kanssa. Sen sijaan +kuin olisi pitänyt rangaista sihteeriä sillä ankaruudella, jonka hänen +rikoksensa ansaitsi, eroitti hän ainoastaan hänet virastaan, antoi +hänelle jonkun summan rahoja tähdellisimpiin tarpeihinsa ynnä kirjeen +itävaltalaiselle kenraalille, jossa hän luetteli sihteerinsä kaikki +hyvät puolet. + +Joku aika tämän tapauksen jälkeen huomasi hän, että viholliset olivat +lahjoneet hänen apteekarinsa häntä myrkyttämään. Hän kutsutti +apteekarin luokseen ja lahjoitti hänelle melkoisen rahasumman, ettei +hän köyhyyden tähden täst'edes tarvitsisi antautua rikoksellisiin +hankkeihin. + + + + +Kristityn kosto. + + +Unkarilainen kaupunki Osen ympärillä olevine maakuntineen kuului +turkkilaisen ylivallan alle vuodesta 1530 vuoteen 1686. Hamsa Bey +hallitsi siellä jonkun aikaa rajattomalla vallalla ja raivokkaalla +julmuudella. Häntä vastaan taistelivat unkarilaiset aatelismiehet +_Pietari Tzapary ja Adam Batthiany_ urhoudella ja kestäväisyydellä +ja saattoivatkin vihollisensa suureen vahinkoon. Julmistuneena tästä, +tahtoi Hamsa Bey kavalalla petoksella ainakin yhden näistä jaloista +miehistä saada käsiinsä. Hänelle onnistuikin urhoollisen vastustuksen +perästä saada pahasti haavoitetun Tzaparyn vangikseen. + +Julma Hamsa Bey antoi huolellisesti parantaa Tzaparyn haavat, joiden +parattua hän valjastutti hänet muiden vankien kanssa auran eteen, jota +vetämään heitä pakoitettiin ruoskan lyönnillä. Jonkun ajan kuluttua +onnistui Tzaparyn uskollinen asekumppali saamaan vangiksi erään +etevimmistä turkkilaisista päälliköistä. Aljettiin silloin keskustella +Tzaparyn ja tämän vaihtamista, joka myöskin onnistui. Hän tuli +takaisin, mutta hyvin sairaana, pitkäpartaisena ja elon voima +sammuvaisena silmissään. Vähitellen tuli hän kumminkin entiselleen. +Niin pian kuin hän oli saanut voimansa takaisin, kohosi hänessä +sotainto uudelleen ja hän halusi yhä enemmin ja enemmin päästä +koetukseen vihollisen kanssa ja voittaa heidät. Tilaisuus tulikin +heti kohta, sillä onni näytti kääntäneen selkänsä turkkilaisille. +Vuonna 1686 ryntäsi Oseniin itävaltalaiset, bayerilaiset ja +brandenburgilaiset sotajoukot ja valloittivat suurella mieshäviöllä. +Edellä kaikkia oli Tzapary osoittanut uljautta ja urhoollisuutta. + +Vankien joukossa oli myöskin itse Hamsa Bey. Lothringin herttua, joka +johti sotajoukkoa Osenin valloituksessa, piti kemut voiton saatua ja +esitteli maljan urhokkaalle Tzaparylle. Samalla kertaa lahjoitti hän +hänelle Hamsa Beyn ja antoi hänelle täydellisen vapauden menetellä +hänen kanssaan niinkuin parhaakseen näki. Sittekun juhlapuolinen oli +loppunut, kiiruhti Tzapary ja Batthiany vankeushuoneesen. Tzapary astui +sisään ja sanoi: + +"Tunnetko sinä minua? Minä tulen kostamaan." + +"Kosta vaan", sanoi turkkilainen; "minä en pelkää sinua ja kiroonpa +sinua vielä kuolematuskissanikin." + +"Niinpä saat", sanoi Tzapary, "kokea kristityn kostoa, jonka pyhä +uskonoppi käskee palkitsemaan pahan hyvällä. Minä lahjoitan sinulle +elämän ja vapauden ilman lunastus-rahatta, ilman mitäkään ehdoitta." + +Hamsa Beylle soi kuitenkin tämä vapauskello liian myöhään. Hän oli jo +ennättänyt ottaa myrkkyä, jota hän aina piti saapuvilla. Hämmästyneenä +ja murrettuna Tzaparyn jalomielisyydestä heittäytyi hän tämän jalkojen +juureen ja anoi anteeksi kaikkea pahuuttaan häntä kohtaan. + +Muutamia tuntia sen jälkeen kuoli Hamsa Bey. Tzapary seisoi ensimmäistä +suremassa hänen ruumiinsa vieressä. + + + + +Kuningas Kustaa II Adolf. + + +Kuningas Kustaa Adolf Ruotsissa oli kieltämättä aikakautensa suurimpia +miehiä, muisteltakoon sitte joko hänen omaisuutensa kuninkaana tahi +hänen etevyytensä ihmisenä. Hän oli lahjoitettu erinomaisilla +sielunomaisuuksilla ja voi usein pikemmin kuin moni vanhempi ja enemmin +kokenut mies tunkeutua asioiden ja olosuhteiden perille. Hänellä oli +myöskin taito selvästi ja valmistamatta lausua ulos ajatuksensa sekä +erinomainen muisti. Sotaherrana muisti ja tunsi hän ei ainoastaan +korkeammat upseerit vaan myös monen sotamiehenkin. + +Hän osoitti niinhyvin sanoissa kuin töissäkin totista ja elävätä +Jumalan pelkoa ja luki usein raamattua. "Minä koettelen", lausui hän +tavallisesti, "Jumalan sanaa miettimällä vahvistaa itseäni pahaa +viettelystä vastustamaan. Ihminen sillä sijalla kuin minä olen ei ole +kellenkään vastuunalainen muille kuin Jumalalle, mutta tämä itsenäisyys +juuri saattaa moniin kiusauksiin, joita vastaan me emme koskaan voi +olla kyllin valveilla." + +Hänen elämänsä oli kuvaus hänen Jumalan pelvostansa. Viekkautta hän ei +ymmärtänyt; luulevaisuus oli hänestä kaukana. "Minä voin maata jokaisen +alammaisen polvella", sanoi hän usein. + +Yksi asia, joka kuitenkin välistä saattoi hänet osoittamaan muitakin +puolia kuin näitä hänen omaisuuksiaan, oli hänen pikainen luontonsa ja +se malttamattomuus, joka siitä oli seurauksena. Kuitenkaan hän ei +väärästä ylpeydestä ollut virhettään tunnustamatta, ja niin pian kuin +hänen pikaisuutensa oli ohitsemennyt, sovitti hän kaiken, mitä +pikaisuudessaan oli jotakuta vastaan rikkonut. + +Niinpä sattui kerran sotaväen katselemuksessa, että hän joutui +sanasotaan erään överstin kanssa ja unhotti tilansa siihen määrään, +että antoi hänelle korvapuustin. Översti otti hetipaikalla eron +virastaan ja lähti ratsastaen matkustamaan Tanskan maalle. Hän tuskin +kuitenkaan oli tullut Ruotsin rajan yli, kun kuulee takanansa hevosen +kavioin rakseen ja näkee entisen herransa tulevan ratsastaen täyttä +laukkaa, seurassansa ainoastaan yksi upseeri. Niinpian kuin Kustaa +Adolf sai nähdä överstin, hyppäsi hän hevosensa selästä ja huusi +hänelle: + +"Seisottakaa, översti! Te olette loukattu, minä tiedän sen, ja +sentähden tulen minä niinkuin ritarillinen mies tarjoamaan teille +hyvitystä siitä. Me olemme ulkopuolella Ruotsin rajaa. Täällä olemme me +yhtäläiset. Meillä on miekat ja pistoolit kummallakin; valitkaa kumpi +ase hyvänsä, ja asia tulee ratkaistuksi." + +Översti tunsi itsensä liikutetuksi tästä kuninkaan avosydämmisestä +tunnustuksesta. Hän laskeutui hevosensa selästä ja heittäytyi kuninkaan +jalkoihin. + +"Jumala varjelkoon", sanoi hän, "vetämästä miekkaani niin urhoollista, +niin kelvollista ja armollista herraa vastaan. Antakaa anteeksi, että +päätin matkustaa niin silmänräpäyksessä, sallikaa minun palata takaisin +ja palvella suurta kuningastani elämässä ja kuolemassa." + +Kustaa Adolf tuli liikutetuksi, hän nosti ylös kokeneen soturin ja +syleili häntä, jonka jälkeen molemmat palasivat ruotsalaiseen leiriin. + +Kustaa Adolf osoitti usein persoonallista urhoollisuuttaan niin +loistavasti, että hänen ystävänsä nuhtelivat häntä sanoen hänen olevan +parempi sotamies kuin sotapäällikkö. Mutta kuningas vastasi silloin, +että sotapäälliköllä ei ollut oikeus vaatia suurempaa urhoollisuutta +sotamiehiltään kuin itse osoitti. Arkamaisuus oli hänestä kokonaan +vierasta. Kun häntä varoitettiin antautumasta vaaran kitaan vastasi hän +tapansa mukaan leikillisesti: "Ei ole vielä kukaan kuningas kaatunut +kanuunan kuulasta", eli myöskin: "Mikä kuolema on kauniimpi kuninkaalle +kuin kuolla kansansa ja oikean asian edestä?" + +Kerran syöksehi hän eräässä ottelussa tulisimman kahakan keskelle. +Viholliset piirittivät hänet kokonaan, eikä hänelle näyttänyt olevan +mahdollista välttää joko vangiksi tuloa eli kuolemaa, niin ankarasti +kuin hän taistelikin. Silloin keräsi eräs urhea upseeri joitakuita yhtä +urhokkaita kumppaneitansa ja he pelastivat onnellisesti kuninkaan +vihollisen käsistä. Sama upseeri oli sittemmin itse vaarassa ja vähällä +joutua vangiksi. Kustaa Adolf, huomattuaan tämän, syöksihe silloin heti +kahakkaan ja onnistui pelastamaan pelastajansa, jolle hän ilomielin +huusi: "Nyt olemme kuitit, kumppani!" + +Oli 6 päivä marraskuuta 1632, kun tuo Ruotsin sotaväelle niin +ratkaiseva tappelu Lützenin kentällä tapahtui. Kustaa Adolf oli +taistellessaan uskonpuhdistuksen pyhän asian edestä voittajana +läpikulkenut koko Saksanmaan ja oli matkalla Saksan keisarin +pääkaupunkiin, kun Saksin vaaliruhtinas kutsui hänet tänne avukseen +keisarillista sotajoukkoa vastaan, joka hävittäen oli karannut hänen +valtakuntaansa. Aamu oli kylmä ja sumu peitti vielä sotakentän, kun +taistelu alkoi. Taisteltiin suurella urhoollisuudella molemmin puolin. +Vihdoin tunkeutui esille ruotsalaisten oikea siipi Kustaa Adolfin +johdannolla ja ahdisti kiivaasti vihollista. He alkoivat jo väistyä, +silloinkun kuningas sai tietää vasemman siiven horjuvan. Hän kiiti +sinne silmänräpäyksessä; ainoastaan jotkut harvat voivat seurata häntä, +silloin sattui häneen kuula ja hän vaipui, kuolemahaavan saaneena, +hevosensa seljästä, joka juoksi ruotsalaisten rivien halki ilman +ratsastajatta, josta heti arvattiin, mikä vahinko oli tapahtunut. + +Harvat kuninkaat ovat saaneet nauttia suurempaa kunnioitusta +kuolemansa jälkeen kuin Kustaa Adolf. Yksin hänen vihollisensakin +tunnustivat mielellään hänen suuret avunsa, hänen urhoollisuutensa ja +Jumalanpelkonsa, ja itse paavi sanoi hänestä: "Hän on maailman suurin +kuningas." + +Sitä paikkaa, jossa kuningas kaatui, osoittaa eräs kivi, nimeltä +"Schwedenstein", ja kaksi vuosisataa myöhemmin nostettiin tässä samassa +paikassa muistomerkki Kustaa Adolfin kunniaksi. + + + + +Ruotsalaisen runotaiteen isä. + + +Tällä kunnianimellä merkitään tavallisesti Ruotsin +kaunokirjallisuus-historiassa sitä miestä, joka avasi uuden tien +ruotsalaiselle kielelle ja runotieteelle: _Yrjö Stjernhjelmiä_. + +Tämä merkillinen mies syntyi 1598 Vika'n pitäjäässä Taalain +maakunnassa, missä hänen isänsä oli vuorimiehenä. Aikaiseen jo +osottautui pojassa suuret luonnonlahjat ja todisteena hänen +kekseliäisyydestään ja elävästä mielikuvituksestaan kerrotaan hänestä +seuraava kertomus: + +Hän kulki eräänä kylmänä ja tähtikirkkaana talvi-iltana isänsä kanssa +Runnjärven jäätä. Isä kysyi häneltä silloin, miten hän luuli tähtien +syntyneen. Vikkelä poika vastasi tähän heti: + +"Taivas on aina valon loisteessa ja Jumala kävelee tuolla ylhäällä +taivaan salissa edes takaisin, mutta kun hän on jotenkin väkevä mies, +niin pistelee hän välistä reikiä kepillänsä lattiaan. Valo loistaa +niistä ja me kutsumme niitä tähdiksi." + +Tämä hänen vastauksensa mahtoi olla syynä siihen, että hän sai +aateloitessa nimekseen Stjernhjelm (tähtikypäri). + +Pojassa aikaiseen huomatut luonnonlahjat vaikuttivat isässä sen, että +hän antoi poikansa lukea. Käytyänsä Vesteroosin koulun läpi, sai hän +tilaisuuden täydellisentää hankittuja tietojansa matkustuksilla +useimmissa Euroopan valtakunnissa. + +Kotimaahansa palattua, nimitettiin hän lehtoriksi vastaperustetussa +Vesteroosin lukiossa eli kymnaasissa. Hän ei kuitenkaan saanut kauvan +olla tällä tiellä. Semmoista miestä kuin Stjernhjelm, joka osoitti +neroa ja oppia, luultiin siihen aikaan melkein yliluonnolliseksi +ajatus- ja käytäntövoimassa. Näin suurilahjaiset henkilöt saavat pitää +hyvänänsä, kun heidän hallituksensa käyttää heitä monenmonituisiin +vaihteleviin ja erityisiin toimiin. Stjernhjelm olikin sentähden +määrätty useihin erilaisiin virkatoimiin, kunnes lopulla +nimitettiin sotaneuvokseksi ja johtajaksi antiqviteetti- eli +ministerikollegiumissa, jota tointa hän hoiti aina kuolemaansa asti +vuoteen 1672. Hän oli silloin seitsemänkymmenen neljän vuoden vanha. + +Harvoin löytyy semmoisia, joilla olisi niin monipuolisia lahjoja +melkein kaikissa ihmisellisissä tietopiireissä kuin Stjernhjelmillä +oli. Hänen viidessä, kuudessakymmenessä erilaisessa teoksessaan, joista +kuitenkin ainoastaan vähäinen osa on painettu, on teoksia, jotka +kuuluvat -- paitsi runotaidetta -- kielitieteesen, filosofiaan, +lakitieteesen, historiantutkintoon, matematikaan ja luonnontieteesen. + +Stjernhjelmin mietteet viimemainitussa tieteessä herättivät suurta +huomiota Ruotsinmaalla, missä luonnontieteen tutkimus ei ollut +erittäin kauvas vielä ennättänyt. Hän joutui pahaan pulaankin +luonnontieteellisten mietteittensä tähden. Hän oli nimittäin tuonut +matkoiltaan kotiinsa suurennuslasin ja tulilasin, ja teki sitte niillä +kaikenlaisia koetuksia, jota vähätietoiset ja taikauskoiset ihmiset +luulivat noituuden harjoitukseksi, ja hänen täytyi julkisesti puolustaa +itseään näitä syytöksiä vastaan. + +Kielitutkinnollaan ja runollisuudellaan on kuitenkin Stjernhjelm +enimmän hyödyttänyt isänmaataan ja sentähden ansainnut itselleen nimen +"ruotsalaisen runotieteen isä." + +Monien sotien ja siitä syntyneen kanssakäymisen kautta vieraiden +kansojen kanssa oli koko joukko ulkomaalaisia sanoja ja lausetapoja +pujahtanut Ruotsin kieleen. Se oli siis sekoitettu kolmella, neljällä +erikielellä, eikä kuultu enemmän ylhäisen kuin alhaisenkaan suusta +puhdasta ruotsia. Tämä harmitti Stjernhjelmiä. Hän rakasti liika +suuresti äitinsä kieltä nähdäkseen sitä tällä tavalla tahrattuna. +Innolla ryhtyi hän siis toimeen puhdistaakseen ja jalostuttaakseen +ruotsin kieltä. Hän tahtoi näyttää että ruotsin kielellä voitiin lausua +kaiken sen, minkä tällä kummallisella, melkein naurettavalla, +sekoitetulla lainatavaralla lausuttiin. Etenkin runoilijana vaikutti +Stjernhjelm tähän suuntaan. Ollen lahjakas mies ja itse samalla tavalla +käyttäen runonhenkeä kuin vanhat ruomalaiset ja kreikkalaiset, ymmärsi +hän sekä taivuttaa ruotsinkieltä arvollisesti ilmoittamaan suuria ja +korkeita mietteitä että myöskin antaa sille kauniin muodon. Paraana +todistuksena tästä on hänen etevin runoteoksensa, oppirunonsa +Herkuleesta. + +Stjernhjelm oli pitkä ja uhkea mies. Koko hänen olentonsa osoitti iloa, +arvoa ja rehellisyyttä. Hänen luonteensa oli sekoitus syvästä +totuudesta ja koirankurisesta leikillisyydestä. Tämä onnellinen +eri luonnonomaisuuksien yhdistys tekikin hänet mahdolliseksi +vastaanottamaan helposti elämän sattuvia tuskia, ja hänen kerrotaankin +tanssilla ja laululla huvittaneen tovereitansa kerran kun he +haaksirikkoisina joutuivat eräälle autiolle rannalle, ja kuinka hän +sitte käänsi heidän riemustuneen mielensä luottamukseen Luojan +hyvyyteen. + +Tuskia tarjosikin elämä hänelle runsaassa määrässä ja niiden joukossa +ei suinkaan köyhyys ollut vähin. Hän olikin huono talouden pitäjä. Koko +sielunsa oli kiintynyt korkeampiin esineihin, anteliaana ja +toivorikkaana piti hän rahojen käyttelemisen ja niistä huolta pitämisen +ikäänkuin inhoittavana. Mitä rahoja hänellä itsellään oli, saivat ne +maata hänen kirjoituspöydällään, palvelijansa saatava, joka niistä otti +mielinmäärin jokapäiväisiin tarpeisin. Mitään tiliä ei tullut koskaan +kysymykseen. + +Stjernhjelmin kaksi suurinta himoa olivat viisauden ja kunnian pyyntö, +vaan hän ei koskaan sallinut näiden vallita siinä määrässä, että ne +olisivat häirinneet hänen suhdettansa muihin ihmisiin. Päinvastoin oli +hän hyvin viehättävä kanssakäymisessään muiden kanssa. Onpa häneltä +seuraavat kauniit muistolauseet jälellä hänen yhdyselämästänsä ihmisten +kanssa: "Halveksi mailman ja onnen vääryyksiä! Älä katso ylön ketään! +Halveksi ylevämielisesti muiden ylenkatsetta! Kunnioita itseäsi +kohtuullisesti!" + +Stjernhjelm sai pitää sekä ruumiinsa että sielunsa +voimat vähentymättöminä aina kuolemaansa asti. Kun hän makasi +kuolinvuoteellaan, odotti hän loppuansa rohkeasti. Hän lausui joku aika +ennen kuolematansa ystävälleen ja runoilija-veljelleen Kolumbukselle: +"Kaikista paras, mitä täällä mailmassa voipi omistaa, on iloinen mieli. +Mitä minä voin kehoittaa ja neuvoa, on se, ettei sekoittautua mailman +ja maallisten asioiden kanssa enemmän kuin mielen riemu sallii." + +Kun sama Kolumbus kysyi häneltä, minkä hän tahtoisi +hautakirjoituksekseen, vastasi hän: "Kirjoita: Vixit, dum vixit, +laetus. -- Niinkauan kuin hän eli, eli iloisesti." + + + + +Pieni Susi-Jaakko. + + +Vuoden 1709 talvi oli, niinkuin tunnettu, mahdottoman ankara. Viini +jäätyi kellarissa, vesi kaivoissa, metsäeläimet kuolivat teille nälästä +ja pakkasesta ja arjimpia lintuja voitiin pyytää paljain käsin. Eräänä +päivänä mainittuna talvena lähti muutama viininviljelijä Champagnen +maakunnassa Franskanmaalla vaimonsa kanssa puun hakkuusen metsään. +Heidän yksitoista-vuotias poikansa Jaakko jäi yksin kotiin pienen +sisarensa kanssa, jota hän tuuvitti kätkyessä. Yht'äkkiä syöksee susi +ovesta sisään ja suoraapäätä kätkyen luo, missä lapsi makasi. Poika +huomattuaan tämän hirveän pedon, meni miehuullisesti sitä vastaan ja +sysäsi kaikin voimin nyrkkiin puristetun kouransa suden avonaiseen +kitaan. Turhaan vetäytyi raivoisa eläin takaisin, saadaksensa +hengittää, pieni Jaakko seurasi vaan perästä, eikä irroittanut kättänsä +sen kurkusta. Vihdoin ahdisti hän eläimen huoneen nurkkaan, missä se +kaatui kuoliaana lattialle. + +Outo tappelu ja se epämukainen asema, johon poika hetkeksi joutui +tässä, väsyttivät hänen voimansa ja hän kaatui tunnotonna vihollisensa +viereen. + +Vanhempain kotiin palattua, ei ollut heidän hämmästyksensä vähäinen, +mutta se pian muuttui iloksi ja riemuksi, kun he havaitsivat +urhoollisen poikansa olevan ainoastaan tainnuksissa. Niin pian kun +poika oli selvinnyt siitä, oli hänen ensimmäinen kysymyksensä: "elääkö +pieni sisareni?" jonka jälkeen hän kertoi koko tapauksen vanhemmilleen. + +Pieni Jaakko tuli kaikkien lemmityiseksi koko paikkakunnassa; +kaikkialla puhuttiin hänen urhoollisuudestaan ja siitä hetkestä +kutsuivat kaikki häntä pieneksi "Susi-Jaakoksi". + + + + +Ritari ja vanha kerjäläinen. + + +Keisari Cantchi Kiinassa joutui kerran ratsastaessaan +metsästysmatkallaan eksyksiin. Silloin tapasi hän vanhan, köyhän +miehen, joka näytti olevan suuresti suruissaan. Keisari ratsasti hänen +eteensä ilmoittaumatta ken hän oli ja kysyi syytä hänen suruunsa. + +"Ah, herra", vastasi ukko, "jos minä kertoisinkin teille kaiken sen, +niin te ette voisi kuitenkaan auttaa minua." + +"Ken tiesi?" vastasi keisari. "Ehkä minä voin olla sinulle suuremmaksi +hyödyksi kuin luuletkaan. Kerro minulle vaivasi!" + +Riemastuneena näistä lohdutuksen sanoista, alkoi vanha mies +luottamuksella kertoa seuraavata: + +"No, jalo herra, koska te nyt tahdotte tietää sen, niin sanon minä +teille, että eräs keisarin virkamies on syypää kokonaan minun +kärsimykseeni. Muutamana päivänä pisti hänen päähänsä ottaa minulta +pois minun tilani ilman maksutta, ja sen sillä syyllä, että tilani oli +liian likellä keisarin huvilinnaa. Sen kautta saattoi hän käteeni +kerjäläissauvan. Kuitenkaan ei hän vielä tyytynyt tähän; hän oli myös +niin tunnoton, että otti poikani ja pakoitti hänen rupeemaan orjakseen. +Tämän kautta ryösti hän vanhuuden turvani. Tämä, rakas herra, on syynä +suruuni." + +Keisari kuunteli tarkkuudella ja sanoi aikovansa auttaa häntä. Hän +sanoi: + +"Niin nurjastiko on menetelty sinun kanssasi! -- Mutta odota, minä +autan sinua ja pakoitan keisarillisen virkamiehen antamaan takaisin +sinulle sekä tiluksesi että poikasi." + +"Pakoittaa häntä siihen?" lausui ukko. "Ah, herra, älkää koettako; hän +on keisarillinen virkamies, te kiihoitatte sillä ainoastaan hänen +vihaansa, saatatte itsellenne harmia, ja minun kanssani menettelee hän +yhä julmemmin." + +"Älä ole huolissasi minusta", vastasi keisari, "kyllä minä olen niin +mahtava, etten pelkää keisarillista virkamiestä, ja ole huoleti, että +asiasi päättyy onnellisesti, niin, onnellisemmasti kuin voit +aavistaakaan." + +Vanhus ei luullut pitävänsä vastustella vieraan hyviä aikeita. Häntä +ainoastaan arvelutti se, että hän vanha, heikko ukko ei joutuisi +jalkaisin keisarin luo yhtä sukkelasti kuin hän joka ratsasti. + +"No, no, ystäväni, käydä et tarvitse", sanoi keisari. "Minä olen nuori; +nouse sinä hevoseni selkään, minä kävelen." + +Kun vanhus ei tahtonut suostua tähän, sanoi keisari: + +"Mutta minä en salli sinun kävellä. Jos et suostu ehdotukseeni, niin +pitää sinun ratsastaa yhdessä minun kanssani. Tule ja nouse tänne, +vanhus!" + +Ukko istautui hevosen selkään ja niin tulivat molemmat heti +keisarillisen virkamiehen talon luo. + +Keisari kutsutti hänet luokseen. Virkamies kauhistui nähdessään +herransa vihastuneena seisovan edessänsä. Keisari piti nuhdesaarnan +hänelle; hän osoitti sitä laittomuutta, jonka hän oli tehnyt +rehelliselle miehelle, ja soimasi häntä kovasydämmisyydestä. Ukko sai +takaisin poikansa ja omaisuutensa sekä tuli poikineen asetetuksi +keisarilliseksi voudiksi. + + + + +Hillitse vihasi! + + +Burgundin prinssi Ludvik, sittemmin Franskanmaan kuningas Ludvik +kuudestoista, oli nuoruudessaan hyvin raju ja pikainen. Hänen +opettajansa, Fenelon, koetti kaikin voimin poistaa tätä vikaa nuoresta +ruhtinaasta, mutta kaikki hänen esittämisensä ja kehoituksensa olivat +ilman vaikutuksetta. Silloin käytti Fenelon toista keinoa. + +Kun prinssi muutamana päivänä oli lyönyt kamaripalvelijaansa +syyttömästi, tuli Fenelon huoneesen ja huomasi vieläkin oppilaansa +vapisevan vihasta. Vähääkään soimaamatta häntä tästä, lausui Fenelon: + +"Ruhtinaani, niin ankaran mielenliikutuksen perästä, on teille +hyödyllinen vähän huvitella itseänne. Menkää kaunis-tapettiseen +kapinettiin; siellä työskentelee taitava nikkari. Siellä olette myös +saava huviketta." + +Ludvik meni kapinettiin. Nikkari ei ollut alussa millänsäkään, mutta +kun prinssi rupesi käsittelemään hänen kapineitaan ja pyysi käskevällä +äänellä selitystä milloin yhdestä milloin toisesta, puhkesi nikkari +seuraaviin sanoihin: + +"Teidän kuninkaallinen korkeutenne, antakaa minun ja minun kapineitteni +olla rauhassa! Antakaa niiden olla siinä, missä ne ovat!" + +Näin jyrkkiin sanoihin ei ollut prinssi tottunut. Hän ei vastannut +mitään, vaan teki yhä enemmän häiriötä kapineissa. Nyt lausui nikkari +yhä jyrkemmällä äänellä: + +"Teidän kuninkaallinen korkeutenne, älkää häiritkö minua työssäni! +Antakaa joko kapineiden olla paikallaan tahi lähtekää ulos huoneesta!" + +Nämät ankarat sanat sytyttivät prinssin vihaa. Hän kysyi nikkarilta, +tiesikö hän ken hän oli, ja lisäsi uhaten, että nikkarin törkeä käytös +tulisi hänelle paljon maksamaan. + +Nyt muuttui nikkarin muoto yhä tuimemmaksi. Hän piti pitkän ripityksen +prinssille ja lopetti sitte näillä sanoilla: + +"Teidän kuninkaallinen korkeutenne, minä kehoitan teitä menemään +tiehenne, muutoin minä en vastaa mistään, sillä kun vihani kiehuu, en +minä katso eteeni vähääkään. Minä annan mennä sen äärimmäiseen, käyköön +sitte kuinka hynänsä." + +Tätä sanoissaan heitti hän prinssiin niin vihaisen silmäyksen ja nosti +oikeata kättään, että prinssi näki parhaaksi kiirehtiä pois huoneesta +ja riensi opettajalleen valittamaan. + +Fenelon vastasi tähän tyynesti surkutellen sitä, että niin taitava mies +antoi semmoisen vallan vihalleen. + +"Kuitenkin on teillä", lisäsi hän, "suurempi syy antaa hänelle +virheensä anteeksi kuin kellekään muulle, sillä te itse ette myöskään +voi hillitä vihaanne." + +Nämä sanat eivät kuitenkaan olleet mahtavat vaikuttamaan ruhtinaassa +ajattelevaisuutta; hän vastusti opettajaansa ja kiivastui lopulla +siihen määrään, että hän rupesi loukkaavasti soimaamaan häntä. Fenelon +lähti huoneesta virkkaamatta sanaakaan. Seuraavana päivänä esitti hän +prinssille, kuinka huonosti hän oli käyttäytynyt edellisenä päivänä. +Hän huomautti, ettei hänen korkea sukuperänsä voinut tuottaa hänelle +anteeksi-antoa; päinvastoin piti hänen paljon innokkaammin kuin muiden +harrastaa itsensä hillitsemistä, sillä vihaan viettynä ruhtinas voi +tehdä paljon enemmän pahaa kuin muut ihmiset. Ei myöskään hänen pitänyt +pitää suuria ajatuksia siitä, että hän oli ruhtinas, sillä se ei ollut +hänen ansionsa. Jos prinssi mahdollisesti ajatteli, että se oli onni +olla tottelemattoman ruhtinaanpojan opettajana niin hän pettyi siinä. +Ainoastaan rakkaudesta hänen isäänsä kohtaan oli hän, Fenelon, ottanut +tämän vaikean toimen kasvattaakseen poikaa, vaan nyt aikoi hän luopua +tästä opetustoimesta. + +Semmoinen puhe oli prinssille aivan odottamaton. Nyt huomasi hän +vääryyden käytöksessään, ja Fenelonin sanat olivat tehneet +vaikutuksensa. Hän pyysi opettajaltaan anteeksi. Muistaen nikkaria +tiesi hän tulevaisuudessakin paremmin ottaa vaarin käytöksestään +ihmisiä kohtaan. Niin usein kuin ruhtinaan veri rupesi kiehumaan, +näyttäytyi aina nikkarin kuva hänen sielussaan; hän ymmärsi kuinka +inhottavaksi viha tekee ihmiset ja koetti siitä ajasta lähtien vallita +mieltänsä. Sillä tavalla poisti hän vihansa ja katui katkerasti, jos +hän joskus sattui unhottamaan itsensä. + + + + +Kuningas Kaarle XII. + + +Kolmekymmen-vuotisen sodan perästä tuli Ruotsin valtakunta +mahtavimmaksi valtakunnaksi Pohjoismailla. Tämän arvon perustaja oli +Kustaa II Aadolfi, ynnä sitä yhä lisäsivät Kaarle X ja Kaarle XI +onnellisilla sotaretkillään ja viisailla laitoksillaan maan eduksi. +Tämän perinnön sai Kaarle XII käytettäväkseen. + +Mutta ei mikään ole enemmän vaihtelevainen elämässä kuin onni. Välistä +se hymyilee ihmiselle, välistä kääntää selkänsä hänelle. Sitä sai +Kaarle XII runsaassa määrässä kokea. + +Hän oli ainoastaan viidentoista vuoden vanha isänsä kuollessa. Nuorena +ja ymmärtämättömänä, ajatteli hän vähän niitä huolia, joita kuninkaan +velvollisuus tuo myötänsä, vaan antautui kokonaan nuoren mielensä +hehkuvalla innolla huvituksiin ja kisoihin. Silloin luulivat Ruotsin +naapurit sopivan tilaisuuden tulleen kukistaakseen Ruotsin vallan. +Ruotsissahan oli ainoastaan nuorukainen kuninkaana, joka senlisäksi +lakkaamatta tahtoi itseään huvitella. Vanhat neuvosherrat olivat +levottomat niiden vaarojen tähden, jotka näyttivät uhkaavan isänmaata. +Mutta nuoressa kuninkaassa asui sankaruus, jota ei oltu aavistettukaan. + +"Minua ihmetyttää", lausui hän, "että minun naapurini tahtoivat sotaa. +Mutta olkoon niin. Jumala kyllä auttaa meitä. Tahdon ensin päättää +asian yhden kanssa; sitte saamme kyllä keskustella toisten kanssa." + +Ja niin aikoi sota, onni oli Kaarlen puolella ja hän näytti toteen +työssä sen urhoollisuuden ja oikeudentunnon, jotka pääasiallisesti +tekevät hänen luonteensa omituisuuden. + +Jo lapsuudessa huomattiin esimerkkiä hänen luonteensa lujuudesta. +Kerran oli hoitajattarensa asettanut hänet tuolille istumaan ja ottanut +häneltä lupauksen, että hän istuisi siinä hiljaa siksikun hän tulisi +takaisin. Sillä välin tuli kuningatar sisään viedäkseen prinssin +saarnaa kuulemaan. Mutta hän ei tahtonut lähteä, vaan jäi istumaan +paikalleen. Kun kuningatar, tästä hämmästyneenä, kysyi häneltä syytä +hänen tottelemattomuuteensa, kertoi hän tehdyn lupauksensa ja +aikomuksensa myöskin pitää se. + +Moitteelle oli nuori Kaarle hyvin arka. Niinpä oli hän tottunut +sopimattomaan tapaan opetustunnillaan leikittelemään edessä olevan +kynttilän kanssa. Opettajansa, Nordenhjelm, oli muistuttanut häntä +tästä ja kerran verrannut hänet hyönteiseen, jota ruotsiksi +kutsutaan "käringsjäl" (akansielu) ja joka yhäti kiekkuu palavan +kynttilän ympärillä. Eräänä iltana esitti Nordenhjelm intialaisten +sielunvaellus-oppia. Prinssi tapansa mukaan leikitteli taaskin +kynttilän kanssa, mutta kuunteli kuitenkin tarkasti esitystä. Vihdoin +kysyi hän. + +"Minua ihmetyttää juuri, minkähän olennon muodossa minun sieluni +sijansa saisi tämän opin mukaan?" + +Nordenhjelm vastasi heti: + +"Arvattavasti 'akansielun' muodossa." + +Prinssi pani silmänräpäyksessä kynttilän pois, eikä näyttänyt enää +koskevan vanhoja tapojansa kynttilän kanssa leikkimisen suhteen. + +Kaarle XII:sta sotaretkellä Puolaan oli myöskin nuori Kaarle Kustaa +Oxenstjerna mukana. Vaikka hän oli tuon suuren valtiokansleri Aksel +Oxenstjernan jälkeläinen, piti hänen kuitenkin alottaa retkensä raakana +sotamiehenä. Keskustellessaan kuninkaan kanssa tuli kreivi Kaarle +Piper, joka oli kuninkaan suosituinen ja valtakunnan etevimpiä miehiä, +puhumaan Oxenstjernasta ja lausui silloin muun muassa: + +"Minä olen pahoillani tuon nuoren kreivi Oxenstjernan tähden. Teidän +majesteettinne olisi heti voinut tehdä hänet lipunkantajaksi." + +Kuningas vastasi: + +"Jos nuori aatelismies pääsee suorastaan upseeriksi, niin ei hän tiedä +kuinka hänen on menetteleminen sotamiesten kanssa. Mutta kun hän itse +on maistanut niitä kärsimyksiä, joita halvalla sotamiehellä on, niin +tietää hän myös käyttää oikeutta sotamiehiä kohtaan. Paitsi sitä +pahoittaisi se monta, jotka ovat vanhemmat palveluksessaan, jos hän +tulisi ennen aikojaan vedetyksi muiden edelle." + +"Kreivi Oxenstjernan ylentämisestä ei olisi kukaan tyytymätön", vastasi +kreivi Piper, "sillä hänen sukujuurensa on vanhimmista ja etevimmistä +aatelisperheistä ja paitse sitä on hänellä etuisuus olla sukua teidän +majesteetillenne." + +"Vanha eli nuori aateli", virkkoi Kaarle XII, "se ei vaikuta mitään +asiassa. Meillä on useita rykmentin upseeria, jotka eivät ole +aatelissukua alunkaan ja ovat kuitenkin kunnon miehiä! Kun vaan on +kunniallinen ja rehellinen ihminen, niin on aivan yhden tekevä oliko +aatelismies eli ei." + +Stralsundin kaupungin piirityksessä tapahtui, että eräs vanha översti +väsyneenä vahdista oli ruvennut hetkiseksi lepäämään penkille. Silloin +tuli hänelle käsky käydä palvelukseensa. Vanhus nousi ylös, mutta +lausui samalla tyytymättömyytensä virkansa vaivoihin. Kuningas seisoi +aivan lähellä ja kuuli jokaisen sanan, jotka vanha översti lausui. Hän +meni hänen eteensä ja sanoi: + +"Te olette väsyksissä, översti, mutta minä olen levännyt. Pankaa maata +minun kauhtanalleni ja nauttikaa hetkinen lepoa. Minä sillä aikaa +toimitan virkanne ja herätän sitte, jos tarvitaan." + +Ukko ei tahtonut suostua tähän; mutta Kaarle kääri hänet kauhtanaansa +ja houkutteli ukon makaamaan. + +Tämmöisillä itsekiellon esimerkeillä sekä urhoollisuudella ja vaaran +halveksimisella ynnä muilla suurilla omaisuuksillaan ymmärsi Kaarle XII +voittaa niinhyvin sotamiehen kuin koko Ruotsin kansan rakkauden ja +ihmetyksen. Kuitenkin meni hän välistä hyvine omaisuuksineen liian +kauas ja tämä oli hänelle onnettomuudeksi. + +Se olisi ollut Ruotsin valtakunnan onneksi, jos hän olisi totellut +niitä neuvoja, joita hänelle annettiin ja kun häntä kehoitettiin +tekemään rauhaa sittekun hän oli voittanut ne vihollisensa, jotka +luottaen hänen nuoruuteensa ja ymmärtämättömyyteensä tahtoivat käyttää +tilaisuutta vehkeittensä hyväksi, mutta hänen kammonsa kaikkeen pahaan +ja ehkä myöskin liikanainen luottamus saatuihin voittoihinsa +viettelivät hänet uusiin sotiin, jotka päättyivät tuolla onnettomalla +tappiolla Pultavassa. Siellä laskeutui Kaarle XII:nen onnen aurinko. +Hän tuumaeli Norjan valloituksella palkita Ruotsille kaiken sen, mitä +se oli hävittänyt, vaan kuolema tuli väliin ja hän lopetti +sankarielämänsä Fredrikshallin luona. + +Hurskautensa ja yksinkertaisuutensa kautta tavoissa ja elämänlaadussa, +urhoollisuutensa ja miehuutensa, vilpittömyytensä ja luonteenlujuutensa +tähden on Kaarle XII tullut perikuvaksi kaikelle sille, mitä +vanhuudestaan pidetään ruotsalaisena, ja on omaisuuksillaan tehnyt ei +ainoastaan oman nimensä, vaan myöskin synnyinmaansa tunnetuksi +kaukaisissa maissa ja kansoissa. + + + + +Auttavaiset neekerit. + + +Englantilainen merikapteeni Robert Bachert joutui kerran Afrikan +purjehdusvesillä ankaran myrskyn valtaan. Paitse sitä oli hänen +miehistöllään kova näläntuska, sillä kolmeen päivään ei heillä ollut +mitään syötävää. Sentähden soutivat he maalle, missä Portukalilaisilla +oli vähäinen linnoitus; mutta nämä eivät ainoastaan kieltäneet apuansa, +vaan ampuivat vielä heitä tykeillänsä, kun he lähestyivät rantaa, ja +pakoittivat heidät siten pakenemaan. + +Nyt päättivät nämä onnettomat merimiehet jättää henkensä neekerien +huostaan. He purjehtivat kolmekymmentä peninkulmaa eteenpäin, +viskasivat ankkurin mereen, tarjosivat ihmisille lahjoja siten +voittaaksensa heidät puolellensa ja anoivat heiltä merkin avulla +suojelusta ja apua. Heidän turvattomuutensa säälitti Afrikan ihmisiä ja +he lupasivat auttaa heitä. Englantilaiset soutivat maalle, missä +useampia satoja neekeriä oli odottamassa. Aivan maalle päästessä kaatui +venhe; afrikalaiset kuitenkin juoksivat veteen heti, saattoivat kaikki +eurooppalaiset onnellisesti maalle ja pelastivat heidän venheensä +kaikkine tavaroineen. Senjälkeen virkistivät he englantilaisia ruo'alla +ja juomalla. + +Niin tekivät pakanat Afrikassa! + + + + +Kalmukkilainen ruhtinas. + + +Kalmukkilaisten tattarien päällikkö Zigan oli kerran palvelijainsa +kanssa metsällä. Eräs hänen orjistansa haavoitti vahingossa nuolella +hänen oikean silmänsä niin pahasti, että hän kadotti näkönsä siitä. +Hänen kumppaninsa syöksivät nyt orja raukan päälle ja tahtoivat lyödä +hänen kuoliaksi. Mutta Zigan meni väliin hilliten heidän kiivauttansa +ja sanoi: + +"Ainoastaan aikomusta tulee meidän rangaista, eikä tekoa. Ja tämä mies +ei ole haavoittanut minua tahallansa, vaan ainoastaan onnettomasta +sattumuksesta. Jos te tapatte hänet, niin en minä sentähden saa näköäni +takaisin." + +Tämä jalomielinen ruhtinas ei ollut vielä tähän tyytyväinen, vaan +lahjoitti orjalle vapauden ja lohdutti häntä sanoen: + +"Mene rauhaan! Jos tarvitset tulevaisuudessa apuani, niin tule +luokseni. En tule koskaan pitämään vihaa sentähden että turmelit +silmäni." + + + + +Keisarin viimeinen riemu. + + +Myöhään eräänä myrskyisenä iltana vuonna 1725 huomattiin lähellä Lahtan +kylää, ei kaukana Pietarin kaupungista, venhe tulevaksi Kronstadtista +päin. Koko joukko sotamiehiä oli venheessä, jota aallot heittelivät +sinne tänne, kunnes se vihdoin joutui karille vähän matkaa Lahtasta. +Sattumalta oli _Tsaari Pietari suuri_ myös sinä iltana Lahtassa. +Hän lähetti hetikohta miehiä purren kanssa pelastamaan venhettä, vaan +kaikki ponnistukset olivat turhaan, sitä ei kuitenkaan saatu pois +karilta. Aallot olivat jo temmanneet joitakuita sotamiehiä ja ne +vedettiin puolikuoliaina sieltä pois. Silloin ei keisari enää voinut +hillitä itseänsä; hän päätti itse käydä pelastustyöhön. Kun hän +lähestyi venhettä noin sadan askelen päästä, niin venhe taukosi, eikä +päässyt likemmäksi luotojen tähden. Rohkeasti hyppäsi hän silloin +purrestaan, kaahlasi haaksirikossa olevan venheen luo ja auttoi sen +irralleen sekä pelasti miehistön. + +Ehkä tsaarilla oli rautainen luonto, tuli hän kumminkin +ihmisystävyytensä uhriksi. Läpimärkänä ja melkein jääkylmänä tuli hän +kotiinsa ja kohta sen jälkeen kuoli hän. Mutta vielä joitakuita hetkiä +ennen kuolematansa riemuitsi hän niin monen ihmisen hengen +pelastuksesta, joka oli tapahtunut hänen rohkeutensa kautta. + + + + +Hyväsydäminen Tanskan prinssi. + + +Vuonna 1728 raivosi Kyöpenhaminassa useampien vuorokausien kuluessa +julma tulipalo, joka muutti huoneet kuudellakymmenelläseitsemällä +kadulla tupruavaksi tuhkaksi. Kaikki olivat hämmästyneet tästä +hirveästä kurjuudesta eikä edes kuninkaallisessa hovissa ajateltu +syömistä eikä juomista, ainoastaan kuusvuotinen prinssi Fredrik, +sittemmin kuningas Fredrik V, antoi luonnon tehdä vaikutuksensa: hän +pyysi ruokaa. Hänen pyyntönsä täytettiin kiiruusti, mutta laihalla +tavalla. Kun prinssi kummasteli tätä, saatettiin hän ikkunan eteen ja +näytettiin hänelle onneton, suuri ihmisjoukko, joka seisoi linnan +edustalla itkien ja rukoillen leipää. Hänelle selitettiin, että +kaikkien näiden ihmisraukkojen täytyi nähdä nälkää. Niin pian kuin +prinssi näki nämä onnettomat, alkoi hän katkerasti itkeä: hän ei enää +valittanut kehnoa puolistaan, vaan pyysi, että hänelle aiottu ruoka +jaettaisiin noille kurjille ihmisraukoille. + + + + +Nöyrä laulutaiteilija. + + +Karlo Broschi, tavallisesti tunnettu nimellä Farinelli, tuli vuonna +1737 Hispanian kuninkaan Fiilippi V:nen palvelukseen, joka jakoi tälle +aikakautensa etevimmälle laulajalle ylenmäärin kunniata ja rikkautta. +Huolimatta tästä oli kuitenkin Farinelli vaatimaton ja toi usein esiin +kauniita todistuksia jalosta luonteestaan. Niin kuuli hän kerran, juuri +mennessään kuninkaan tykö, muutaman vahdissa olevan upseerin sanovan +toiselle: + +"Laulajalle jaetaan kunniasijoja runsain määrin, mutta me, jotka olemme +palvelleet kuningasta kolmekymmentä vuotta, saamme käydä tyhjin käsin!" + +Säveltaituri muistutti kuningasta, että hän unhotti palvelijoitansa ja +saikin hänet laatimaan päätöksen, jonka Farinelli antoi upseerille +seuraavilla sanoilla: + +"Minä olen äsken kuullut teidän sanovan että te olette palvelleet +kuningasta kolmekymmentä vuotta, mutta siinä te teitte väärin, kun ette +uskoneet saavanne mitään palkintoa uskollisuudestanne. Tässä on se +palkinto, jonka kuningas lahjoittaa teille!" + +Alhaisempaa kansanluokkaa kohtaan osoitti Farinelli aina +ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Eräänä päivänä tuli hänen +räätälinsä hänen luokseen uuden nutun kanssa. Farinelli tahtoi heti +paikalla maksaa sen, mutta silloin sanoi räätäli: + +"Minä olen monta kertaa käynyt teidän ylhäisyytenne luona ja minulla on +usein ollut kunnia valmistaa teidän ylhäisyydellenne vaatteita, mutta +minulle ei vielä koskaan ole sattunut onni saada kuulla teidän +ylhäisyytenne ihanata laulua. Sentähden pyydän teidän ei pahaksumaan, +jos minä --" + +Räätäli ei ollut vielä ennättänyt puhua loppuun, kun Farinelli +hymyillen pyysi häntä istumaan ja lauloi hänelle yhden arian samalla +tarkkuudella, kuin joo itse kuningas olisi ollut kuuntelijana. + + + + +Kiitollinen poika. + + +Fredrik suuren aikana oli muutamassa preussiläisessa rykmentissä eräs +ratsumestari, urhokas ja reima soturi, jonka köyhät vanhemmat asuivat +Meklenburg'issa. Kun ratsumestari seitsenvuotisen sodan loputtua, +koristettuna kunniamerkillä, samosi rykmenttinensä Barchimiin, tulivat +vanhukset sinne monivuotisen eron perästä jälleen tapaamaan poikaansa. +He odottivat häntä torilla. Niin pian kuin poika tunsi vanhempansa, +laskeusi hän heti hevosensa seljästä ja syleili heitä vuodattaen +ilokyyneleitä. Hän pyysi heidän muuttamaan luokseen ja tarjousi +sulostuttamaan heidän vanhuutensa päiviä, niin paljon kuin hänen vähät +varansa myönsivät. + +Kun kerran eräs upseeri laski siitä pilaa, että talonpojat istuivat +ratsumestarin pöydässä, vastasi tämä kiitollinen poika: + +"Miksikäs minä en kiittäisi ja kunnioittaisi elämäni ensimmäisiä +hyväntekijöitä. Ennenkuin minä tulin kuninkaan ratsumestariksi, olin +minä näiden poika." + +Nämä sanat tulivat kenraalin korviin. Hän meni ratsumestarin tykö ja +ilmoitti aikovansa vierailla hänen luonansa sekä lausui toiveensa hänen +pöydässään saada tavata muitakin karnisoonin upseeria. + +Päivä, jolloin juhlallisuus oli tapahtuva, lähestyi. Kenraali saapui +aivan sanalleen ja huomasi jo upseerien olevan koossa. Pöytään +istuttaessa kysyi kenraali: + +"Mutta, rakas ratsumestarini, missä ovat teidän vanhempanne? Minä +luulen, että he syövät samassa pöydässä kuin tekin?" + +Ratsumestari hymyili, eikä tiennyt alussa, mitä vastata. Silloin +nousi kenraali ylös ja meni itse hakemaan vanhuksia sekä pakoitti +heidät istumaan viereensä ja keskusteli heidän kanssansa mitä +ystävällisimmällä tavalla. Kun nyt ruvettiin esittämään maljoja, +tarttui kenraalikin sarkkaan, nousi seisalleen ja sanoi: + +"Hyvät herrat, minä tahdon myös esittää yhden maljan, ehkä minä en +taida pitkää puhetta pitää. Hyvät herrat, minä pyyhän teidän tarttumaan +lasiinne; maljallani tarkoitan näitä ansiollisen miehen kunnollisia +vanhempia, sen miehen, joka on toteen näyttänyt, että kiitollinen poika +on suuremmasta arvosta kuin röyhkeä ratsumestari." + +Muutamia päiviä juhlapuolisen jälkeen oli kenraali tilaisuudessa kertoa +kuninkaalle siitä kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolla ratsumestari +kohteli vanhoja vanhempiansa. Fredrik suuri iloitsi tästä pojan +rakkauden kauniista todistuksesta. Kun ratsumestari tuli Berliniin, +tuli hän kutsutuksi kuninkaan hoviin aterialle: + +"Kuulkaapas ratsumestari", sanoi kuningas hänelle, "mistä perheestä +olette oikeastaan? Mitkä ovat teidän vanhempanne?" + +Ratsumestari vastasi arvelematta: + +"Teidän majesteettinne, minä olen syntynyt talonpojan töllissä. +Vanhempani ovat talonpoikaista kansaa ja minä jaan heidän kanssansa sen +onnen, josta minun tulee teidän majesteettianne kiittää." + +"Se on oikein", sanoi kuningas, "se joka pitää arvossa ja kunnioittaa +vanhempiansa, on kunnon poika; mutta se, joka ylönkatsoo vanhempansa, +ei ansaitse olla syntynyt." + + + + +Itsensähillitseminen. + + +Luonnontutkija _Firmin Abauzit_ sai kerran kokea kovinta koetusta +kuin kenenkään ihmisen kärsivällisyys voisi kestää. Hän asui jonkun +aikaa Genevessä ja teki muun muassa useoita kokeita ilmapuntarissa ja +sen muutoksissa, havaitakseen, jos mahdollista, yleisiä lakia +ilmanpainolle. Kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajalla teki hän +päivittäin havantojansa ja kirjoitti ne irtonaiselle paperilapulle. + +Muutamana päivänä tuli uusi palvelija taloon. Tämä oli pessyt ja +siivonnut luonnontutkijan huonetta sillä aikaa kun hän oli ulkona. Kun +hän tuli kotia, kaipasi hän paperiaan ja kysyi niitä piialta. + +"Mitä olet tehnyt paperilipuillani, jotka olivat ilmapuntarin +vieressä?" + +Piika vastasi kaunistelematta: + +"Ne olivat niin likasia, että minä poltin ne ja panin uusia sijaan." + +Abauzit pani kätensä ristiin ja taisteli silmänräpäyksen itsensä +kanssa; sitte sanoi hän aivan tyynesti: + +"Sinä olet hävittänyt hedelmät kaksikymmenseitsen-vuotisesta työstä. +Älä vasta liikuta mitään, mikä on tässä huoneessa." + + + + +Loukattu mahomettilainen munkki. + + +Sultanin suosituinen tapasi kerran matkallaan munkin, joka pyysi +häneltä almuja. Vastaukseksi viskasi hän kiven munkille. Tämä ei +uskaltanut kuitenkaan virkata sanaakaan vastaan, kuinka loukatuksi hän +itsensä sitte tunsikin; hän otti kiven ylös ja pani sen talteen. + +"Aikaisemmin eli myöhemmin", ajatteli hän, "olen kyllä tilaisuudessa +kostaa tällä kivellä tuolle ylpeälle ja julmalle miehelle." + +Joitakuita päiviä senjälkeen kuuli munkki jyryä ja melua kadulla. Hän +hankki tiedon siitä mitä tämä melu merkitseisi ja saikin silloin +kuulla, että suosituinen oli langennut epäsuosioon sultanin edessä, +joka nyt kuljetutti häntä kamelin selässä pitkin kaupungin kaikkia +katuja ja pani siten hänet alttiiksi rahvaan häväistykselle. Silloin +sieppasi munkkikin kivensä; mutta pian malttoi mielensä, viskasi sen +kaivoon sanoen: + +"Nyt ymmärrän minä ettei koskaan pidä kostaa, sillä jos vihollisemme on +mahtava, niin on se tyhmästi ja hullusti tehty; jos hän taas on +onneton, niin on se alentavaista ja julmaa." + + + + +Muutamia kuvauksia Fredrik suuren elämästä. + + +Tammikuun 24 päivänä 1712 syntyi Berlinissä _Fredrik II_, kutsuttu +_suureksi_, eli niinkuin hänen nimensä kansan suussa kuului: vanha +Fritz. Hänellä oli nuoruudessaan kovat päivät, sillä hänen isänsä, +Fredrik Vilhelm I, menetteli hänen kanssaan äärettömän ankarasti, koska +hän tahtoi jo aikaseen taivuttaa hänet tottelevaisuuteen ja muodostaa +hänestä kelpo sotamiehen. + +Kuta vanhemmaksi prinssi tuli, sitä kovemmalla häntä pidettiin. +Kuningas, hänen isänsä, karkoitti hänet kelvottomana läheisyydestään, +koska hän ei tahtonut taipua hänen tahtonsa mukaan; hän kirosi häntä +useampia kertoja kaiken hoviväen edessä ja uhkasi välistä +kepillänsäkin. Silloin päätti nuorukainen salaisuudessa paeta +Englantiin. Hänen tuumansa tuli kuitenkin ilmi ja hän vangittiin +samassa silmänräpäyksessä kuin hänen piti panna aikeensa toimeen. Kun +prinssi vietiin isänsä tykö, vihastui hän niin katkerasti, että tarttui +miekkaansa ja aikoi syöstä läpi tuon arkamaisen karkurin, kuten hän +nimitti häntä. Mutta vanha kenraali riensi väliin ja tarttui kuninkaan +käteen huutaen: + +"Tappakaa minut, teidän majesteettinne, vaan säästäkää poikaanne!" + +Perintöruhtinas lähetettiin nyt Küstrinin linnaan; siellä hänellä oli +puurahi istuimena, lattia sänkynä ja hyvin huono, tuskin riittävä +ravinto. Hädin tuskin voi hän välttää kuoleman tuomiota. + +Hänen ystävällensä, luutnantti Katte'lle, kävi kuitenkin onnettomasti. +Tämä oli nimittäin auttanut prinssiä hänen pako-yrityksessään, ja +kuningas oli sentähden niin vihastunut häneen, että hän viskasi hänet +pitkälleen ja potki häntä, kun tuo luutnanttiparka tuotiin hänen +eteensä. Hän päätti Katte'n tuomittavaksi kuolemaan, joka myös +tapahtuikin. Mestauspäivänä kulki tämä onneton, vahtien ja pappien +seurassa, sen ikkunan sivuitse, missä prinssiruhtinas istui vangittuna. +Kun Fredrik näki ystävänsä, huusi hän kovasti vaikeroiden: + +"Anteeksi, kallis ystäväni, anteeksi!" + +Katte vastasi lohduttaen: + +"Ah, ystäväni. Sinun edestäsi kuolla on suloista!" + +Aivan likellä vankihuonetta putosi pyövelin kirves hänen kaulallensa. + +Tämä hirveä tapaus vaikutti syvästi prinssiin. Hän katui todenteolla +tekoansa, pyysi isältänsä kirjeen kautta nöyrimmästi anteeksi ja lupasi +tulevaisuudessa olla hänelle kaikinpuolin kuuliainen poika. Silloin +päästettiin hän vankeudesta irti, mutta sai jäädä vielä kauvaksi +aikaa Küstriniin, työskentelemään siellä. Työtä teki hän suurella +ahkeruudella ja hankki sen ohessa syvän kokemuksen moninaisissa +valtio-hallintoa koskevissa aineissa. Jonkun ajan perästä sopivat isä +ja poika täydellisesti ja prinssi nimitettiin överstiksi rykmentissä. + +Vuonna 1740 nousi hän hallitusistuimelle. Nyt olisi hän voinut korvata +sitä ankarata elämäntapaa, johon hän oli pakoitettu. Vaan hän jäi +entiselleen, vanhoille tavoilleen uskolliseksi. Hänen tarpeensa eivät +olleet monet ja tyydytettiin helposti. Sentähden oli hänellä +ainoastaan vähäinen määrä palvelijoitakin. + +Kuningas teki työtä tavallisesti myöhään yöhön. Eräänä yönä soitti hän +palvelijata huoneesensa. Ei tullut ketään. Hän avasi viereisen +odotussalin oven ja huomasi ihmeekseen hovipojan makaavan tuolilla. +Kummastuneena hänen huolimattomuudestansa, meni hän pojan luokse ja +aikoi juuri herättää häntä, kun huomasi pojan taskussa paperilipun, +jossa oli jotakin kirjoitettu. Tämä herätti kuninkaan uteliaisuutta. +Hän otti paperin pojan taskusta ja havaitsi sen olevan äitin +kirjoittaman kirjeen pojalleen. Se sisälsi melkein seuraavaa: Hän, +äiti, kiitti häntä lähettämästä raha-avustaan ja säästetyistä +varoistaan. Jumala palkitkoon häntä kaiken sen edestä. Hänen pitäisi +vaan olla yhtä uskollinen Hänelle kuin kuninkaallekin, niin häneltä ei +suinkaan puuttuisi maallista onnea. + +Hiljaa meni kuningas takaisin huoneesensa, toi sieltä kääröksen +tukaattia ja pisti ne kirjeen kanssa pojan taskuun. Heti sen perästä +soitti hän niin kovasti, että poika heräsi. + +"Sinä olet kaiketi maannut, luulen minä?" sanoi kuningas. + +Poika änkytti puolinaisen anteeksipyynnön, pisti hämmingissä kätensä +taskuunsa ja se kopsahti tukaattikääröön. Hän veti sen esille, vaaleni +ja katsoi kyynelsilmin kuninkaasen, taitamatta mitään virkata. + +"Mikä sinulla on?" kysyi kuningas. + +"Oi, teidän majesteettinne", vastasi poika langeten polvillensa, "minua +tahdotaan tehdä onnettomaksi; on pistetty rahoja taskuuni." + +"Hm," sanoi kuningas, "ole rauhassa, poikani. Lähetä ne äitillesi ja +tervehdä häntä minulta ja sano, että minä tahdon pitää huolta sekä +sinusta että hänestä." + +Fredrik rakasti sotamiehiään ja kohteli niitä kuin isä lapsiaan. Kerran +kun piti yhden rykmentin hyökätä erästä kukkulaa, huomasi hän muutaman +krenatöörin tulevan vähän jälempänä muita. + +"Mitenkä sinun on laitasi?" kysyi kuningas häneltä. + +"Kyllä, Jumalalle kiitos", vastasi sotamies, "on aika hyvin; viholliset +juoksevat ja me voitamme." + +Kuningas huomasi nyt, että krenatööri oli haavoitettu; hän osoitti +hänelle nenäliinansa ja sanoi: + +"Sinä olet haavoitettu, poikani, ota tämä nenäliina ja sido haavasi!" + +Kauniin osa Fredrik suuren luonteesta oli hänen ankara +oikeudentunteensa: + +Kun hän rakennutti komeata huvilinnaa Sans-souci, oli tuulimylly sen +tiellä. Kuningas kutsutti myllärin luokseen ja tarjosi hänelle +suurenmoista rahasummaa, jos hän luopuisi myllystään, sekä lupasi +paitse tätä toiseen paikkaan rakennuttaa vieläkin suuremman myllyn +hänelle. Mies kielsi jyrkästi luopuakseen omaisuudestaan. + +"Isäni isä", sanoi hän, "on rakentanut myllyn; minä olen sen saanut +isältäni ja poikani tulee perimään sen minun jälkeeni." + +"Mutta", huusi kuningas vihastuneena, "etkös tiedä, että minä voin +ottaa sen sinulta, jos tahdon?" + +"Kyllä", vastasi mies, "jos ei kamarioikeutta Berlinissä olisi." + +Kuningas ei enää koettanutkaan houkutella miestä, ja iloitsi siitä, +että niin suurta luottamusta osoitettiin preussilaisille +tuomioistuimille. + +Fredrik suuri oli hyvin kansaa rakastava ruhtinas ja ymmärsi nöyrällä +ja ystävällisellä tavalla voittaa kaikkein sydämmet, jotka tulivat +hänen läheisyyteensä. + +Muutamana päivänä tapasi kuningas hollantilaisen kauppiaan, joka +käyskenteli Sans-soucin vieressä olevassa puistossa. Hän meni hänen +luokseen ja kysyi, eikö hän tahtoisi katsoa puistoa. Kauppias, joka ei +tuntenut kuningasta, vastasi ei tietävänsä, jos se oli luvallista, +koska hän oli kuullut, että kuningas oli tullut sinne. + +"No", sanoi kuningas, "minä saattelen teitä ympäriinsä, jos tahdotte +seurata minua." + +Hän näytteli kauppiaalle kaikkea sitä, mikä ansaitsi katselemista +puistossa, ja kysyi hänen ajatustaan useissa seikoissa. Kun +kauppamiehen piti lähteä pois, veti hän kukkaronsa esille ja tahtoi +antaa oppaalleen juomarahaa. + +"Kiitän paljon teitä", sanoi tämä, "me emme saa ottaa vastaan mitään; +jos herramme saisi sen tietää, niin me saisimme vaan vihat." + +Kauppamies kiitti sitte häntä kohteliaisuudestaan ja otti jäähyväiset. +Kohta senjälkeen kohtasi hän oikean puutarhurin, ja tämä kysyi häneltä, +kuinka hän oli uskaltanut mennä puistoon tahi eikö hän tiennyt, että +kuningas oli tullut Sans-souciin. Kauppias kertoi tapauksensa, ja +ylisti sen miehen kohteliaisuutta, joka oli näyttelemässä puistoa +hänelle. + +"Mutta tiedättekö kuka tuo mies oli", kysyi puutarhuri; "se oli +kuningas itse." + +Saatamme arvata kauppiaan hämmästyksen. + +Fredrik suuri piti paljon rohkeista lauseista ja uskaliaista sanoista, +kun ne vaan olivat paikallaan. + +Kerran huomasi hän Potsdamissa suuren ihmisjoukon, joka oli keräytynyt +linnan läheisyyteen ja luki suurella innolla erästä ilmoitusta, joka +oli liistaroittu huoneen nurkkaan. Hän lähetti hovipojan katsomaan +mikä se oli. Tämä tuli takaisin ja kertoi, että se koski hänen +majesteettiansa itseä ja että kirjoitus sisälsi lauseita, jotka oli +kaikkea muuta paitsi ystävällisiä, sitä kahviveroa vastaan, jonka +kuningas oli asettanut. + +"Mene uudestaan", sanoi kuningas, "ja liistaroitse paperi vähän +alemmaksi, niin että kansa voipi helpommin lukea sitä; se on liian +ylhäällä nyt." + +Syksyllä 1785 sairastui Fredrik suuri kovasti ja lyhyen ajan kuluessa +kiihtyi sairaus siihen määrään, että hän voi aavistaa jo loppuansa. +Tyynellä mielellä odotti hän kuitenkin kuolemaansa, joka sattui elokuun +17 päivän edellisenä yönä 1786. + + + + +Ihmisystävä. + + +Jos tulet, lukijani, joskus Leipzigiin, niin muista käydä Johanneksen +kirkkomaalla. Täällä huomaat sinä hautakiven, jossa on nimi +_Gellert_. Tämän hautakiven alla lepää se yksinkertainen ja +hurskas runoilija, joka niin vähän sai onnen lahjoja omaksi osakseen, +vaan piti suurimpana huvituksenaan valmistaa muille ihmisille iloa ja +riemua. Kuinka myötätuntoinen hän oli lähimmäistensä kärsimyksissä, +nähdään hänen monilukuisista hyvistä töistään, joita hänen kerrotaan +tehneen. + +Kun Gellert muutamana päivänä oli ulkona kävelemässä, tapasi hän erään +vanhan vaimoihmisen, jonka muoto osoitti surua ja hätää. Gellert +seisattui ja kysyi mikä häntä vaivasi. Hän ei kuullut kysymystä, vaan +kiiruhti pikaisesti hänen ohitsensa. Gellert joudutti käyntiään ja +tavoitti vihdoin hänet. Silloin alkoi vaimoraiska itkien kertoa: + +"Tuolla pienessä huoneessa makaa mieheni ja lapsi-raukkani kipeinä. +Viiteen viikkoon en ole voinut ansaita mitään. Me olemme velassa +rikkaalle kauppamiehelle, talon-isännällemme, hyyrystä, ja hän ei tahdo +enää odottaa. Minä olen vastikään ollut hänen tykönänsä rukoilemassa +pitämään odotusaikaa, mutta hän on kovasydämminen ja tahtoo ajaa meidät +ulos huoneestaan jo tänäpäivänä." + +"No, no", tuumaeli Gellert, "niin pahasti ei se toki saa käydä. Tule +minun kanssani; ehkä Jumala lähettää teille apunsa." + +Hän vei vaimon mukanaan kotiinsa, avasi kirjoituspöytänsä laatikon ja +antoi hänelle tarvittavat rahat, sanoen: + +"Tuossa on rahat. Menkää maksamaan nyt isännällenne, mutta älkää tehkö +sitä ennenkuin tunnin perästä. Kuulkaa, vasta tunnin perästä! Menkää +nyt, Jumala kyllä vieläkin auttaa teitä." + +Vaimon mentyä pois, läksi Gellert rikkaan kauppamiehen luo, joka oli +juuri lukemassa suurta rahasummaa. Hän aikoi keskustella rikkaan miehen +kanssa ja johti puheen rahoihin: + +"Teistä voipi varmasti oppia paljon, sillä niin Luojan lahjoilla +siunattu mies kuin te olette, käytätte kaiketi rikkauttanne mitä +kauniimmalla tavalla. Varmasti on jo teidän kädestänne sangen moni +ihminen apunsa saanut!" + +Kauppamies, joka ei oikein ymmärtänyt, mitä Gellert tarkoitti näillä +sanoillansa, ja jolla sitä paitsi oli ajatuksensa äsken luetuissa +rahoissa, vastasi puoleksi hajamielisesti. + +"Ojaa, jahah, niinkuin sanotte!" + +Gellert jatkoi puhettaan ja lausui lämpimyydellä siitä riemusta, jonka +hyväntekeväisyys ja ihmisrakkaus tuottaa. Itse liikutettuna +ajatellessaan vaimoa, jonka äsken oli tavannut, oli hän hellyttänyt +melkein kyyneleihin tuon saiturin, kun köyhä vaimo astui sisään, pannen +rahat, mitkä hän oli velkaa, pöydälle ja liikutetulla äänellä lausui: + +"Tuossa on rahat; nyt ette kaiketi aja ulos meitä huoneestanne!" + +Kauppamies, joka joutui hänen tulonsa ja sanojensa kautta vähän +hämille, vastasi lauhkealla äänellä: + +"No, olisi näillä nyt vielä ollut aikaa. Kuinka te tulette sillä +tavalla -- näettehän että minulla on vieras -- ei se nyt olisi ollut +niin kiire rahojen kanssa." + +Samassa silmänräpäyksessä unhotti hän taas itsensä ja alkoi lukea: +"viis, kymmenen, viistoista." + +"Oi", sanoi köyhä vaimo, "huomenna olisitte te varmaan sanoneet toista. +Te tahdoitte viskata ulos minun kipeän mieheni ja sairaat lapseni +kadulle, ja jos ei tätä jaloa herraa olisi ollut -- osoitti Gellertiin +-- jos ei hän olisi antanut minulle rahoja, niin olisivat teidän +uhkauksenne kyllä käyneet toteen." + +Gellert viittasi hänelle, että hän vaikenisi, mutta hän vaan pitkitti: + +"Ei, rakas herra, viittailkaa te vaan niin paljon kuin tahdotte! Minun +täytyy kuitenkin sanoa, ketä minun on oikeastaan kiittäminen saadusta +avustani." + +Kauppamies häpesi tämän jalon ihmisystävän edessä. Hän osoitti +Gellertille kätensä ja sanoi: + +"Herra professori, minä näen että te ette ainoastaan kirjoita +kauniisti, vaan että myöskin teidän tekonne ovat yhtäpitävät aatteenne +kanssa. Minä kiitän teitä sydämmestäni tästä terveellisestä opista, +jonka tänään olen teiltä saanut. Te olette tähän asti pitäneet minua +kovasydämmisenä ihmisenä; mutta tästä lähtien tulette te tuntemaan +minua paremmaltakin puolen." + +Tämän sanottuaan kääntyi hän vaimoon päin sanoen: + +"Tässä on kuittinne ja rahanne takaisin. Menkää kotionne, hoitakaa +sairasta miestänne ja lapsianne." + +Vaimo läksi vuodattaen ilokyyneliä. Kauppamies kääntyi takaisin +Gellertin puoleen: + +"Minä en tahdo seisattua puolitiehen, herra professori; tahdotteko +seurata minua, niin menemme katsomaan sairaita." + +He menivät yhdessä köyhän vaimon asuntoon. Rikas kauppamies otti +hankkiakseen lääkärin apua, niin että isä ja lapset pian paraneisivat. +Ja hän teki vieläkin enemmän; hän otti sittemmin parantuneen isän +palvelukseensa ja piti huolta hänen lastensa kasvatuksesta. + + + + +Luotsi. + + +Lokakuussa vuonna 1774 raivosi hirveä myrsky ja kaikki, joilla oli +ystäviä eli sukulaisia merellä, vapisivat pelosta heidän tähtensä. +Silloin huomattiin eräänä päivänä muutamasta luotsipaikasta Itämerellä +hollantilainen laiva, joka pyrki satamaan, vaan ei voinut päästä +myrskyltä. Kolme vuorokautta oli laiva leikkipallona aaltojen raivossa, +kunnes se vihdoin tärskähti karille joitakuita satoja syliä rannasta. + +Laineet repivät laivasta kappaleen kappaleensa perästä; kuoleman tuska +ja kauhu vallitsi kurjassa laivaväessä ja matkustajissa; he pitivät +itsiään toivotta ja pelastuksetta heitettyinä vinkuvan myrskyn ja +kohisevien aaltojen valtaan. + +Rannalla seisoi monta katsojata, jotka kyllä olisivat uskaltaneet +henkensä hukkuvien veljiensä pelastukseksi, joll'ei edeltäkäsin olisi +huomattu, että kiihoitettujen luonnonvoimain raivo teki kaiken +pelastuksen turhaksi. Silloin astui luotsi ulos tuvastaan. Tuskin oli +hän nähnyt vaaran suuruutta, kun hän juoksi takaisin huoneeseensa +varustamaan tarpeellisia pelastuskapineita. Tosin lankesi vaimonsa +hänen kaulaansa rukoillen häntä säästämään henkeänsä; myöskin lapset +syleilivät hänen polviansa. Mutta hän vastasi vaan: + +"Mitä huolin minä meren kuohusta ja tuulen ulvonnasta? Minä en kuule +mitään muuta kuin onnettomien valitushuutoja, ja he ojentavat jo +kätensä minun puoleeni. Jumala on kyllä suojeleva minua, niin että +tulen onnellisesti takaisin, ja jos minä kuolisinkin, niin ei Hän +hylkää teitä!" + +Näitä sanoja sanoessaan syleili hän vaimoaan ja lapsiaan ja läksi +kahdeksan urhokkaan merimiehen kanssa rannalle. He hyppäsivät venheesen +ja soutivat voimakkaasti laivaa kohti. Neljä kertaa koettivat he +lähestyä laivaa ja yhtä monta kertaa tulivat he kuohujen sysääminä +takaisin rannalle. Väsynein voimin palasivat he kotiinsa. Uskalias +luotsi meni huoneesensa, lankesi polvilleen, rukoili Jumalalta +rohkeutta ja voimaa -- ja hänen rukouksensa tulikin kuulluksi! Monien +turhien koetusten perästä onnistui hän vihdoin pääsemään laivaa luo ja +saattamaan yksitoista henkeä maalle. Hän jännitti uudestaan voimiaan; +hän lähestyi taas laivaa -- jo viskasivat onnettomat, jotka vielä +olivat laivasta jälellä, köyden venheesen päin, sillä vetääkseen sitä +luokseen, kun yhtäkkiä venhe kaatui ja Itämaiden armottomat laineet +nielasivat tuon jalon pelastajan. + + + + +Yrjö Washington. + + +Etevimpiä miehiä, joista uudemman ajan historia tietää kertoa, +on epäilemättä Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti, _Yrjö +Washington_. Harvoin on niin monta oivallista ja hyvää puolta +yhtynyt yhdessä henkilössä tekemään siitä mainiota miestä. + +Vaikka amerikalaiset koulut Washingtonin nuoruudessa olivat alhaisella +kannalla, oli hän kuitenkin hankkinut itselleen jommoisenkin määrän +tietoja. + +Millä vakamielisyydellä hän jo nuorena ollessaan ajatteli henkisen +viljelyksen korkeata merkitystä, osoittavat hänen päiväkirjansa, +jotka antavat meille tärkeän ohjauksen arvostellessamme hänen +luonnonlahjojensa suunnitusta. Näissä löydämme huolellisesti +kirjoitettuja asiakirjoja, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnalliselle +elämälle, niinkuin vekseleitä, velkakirjoja, kuitteja, välikirjoja, +testamentteja sekä osto- ja myyntikirjoituksia; toisin paikoin +löydämme värssyjä ja opettavaisia runoelmia, ja muutamassa hänen +päiväkirjassansa tapaamme joukon elämän-ohjeita ja mielenperusteita, +jotka kirjoittaja oli ottanut eri teoksista. Saadaksemme silmäillä +pohjois-amerikalaisen sankarin henkiseen elämään, panemme tähän +muutamia näitä lyhyitä lauselmia: + +1:o. "Kun olet ihmisten seurassa, älä koskaan tee mitään, jonka kautta +voisit loukata sitä kunnioitusta, jota sinun tulee osoittaa jokaiselle +läsnäolevalle." + +2:o. "Älä nuku, kun muut puhuvat; älä istu, kun seisovat; älä puhu, kun +sinun tulisi olla vaiti, äläkä käy, kun toiset seisattuvat." + +3:o. "Älä ole imartelija, äläkä laske leikkiä semmoisen kanssa, joka ei +kernaasti suvaitse kanssansa leikkiä tehtävän." + +4:o. "Älä lue kirjoja, kirjeitä tahi muita papereita, kun olet ihmisten +seuroissa. Jos sattuisi semmoinen pakkotila, että sinun täytyy se +tehdä, niin pyydä ensin anteeksi. Kun toinen kirjoittaa tahi lukee, +niin älä mene häntä niin lähelle, että voit lukea hänen kanssansa, +ellei hän sinua pyydä, ja lausu ajatuksesi luetusta ainoastaan siinä +tapauksessa, että hän sitä sinulta kysyy." + +5:o. "Katsantosi olkoon iloinen, vaan totisissa asioissa totinen." + +6:o. "Älä koskaan ilmoita iloasi toisen onnettomuudesta, vaikka hän +olisikin sinun vihamiehesi." + +7:o. "Puhutellessasi asiamiehiä lausu lyhyesti ja koskekoon puheesi +ainoastaan asiata." + +Washington ei tyytynyt semmoisten elämänohjetten paljaasen +kirjoittamiseen, hän koki myöskin elämässään niitä noudattaa. Koko +hänen olentonsa osoitti jo aikaisin jotain lujuutta ja vakavuutta. +Hänen luonteensa rehellinen totisuus kuin myös hänen käytöksensä, joka +tarkkaan noudatti sopivaisuuden kaikkia lakeja, voittivat hänelle monta +ystävää. Sangen aikaisin ymmärsi hän voittaa alkuansa kiihkoista +luonnonlaatuansa lujan tahtonsa vallan alle ja tuli tällä tavoin jo +nuoruudessaan voittajaksi, nimittäin oman itsensä voittajaksi -- +todellakin vaikein, vaan myöskin kauniin kaikista voitoista! + +Tottumus nuoruudesta asti vaikutti sen, että kaikki, mitä hän +kirjoitti, oli se yksityisiä kirjeitä tahi julkisia asiakirjoja, osoitti +järjestyksen harrastusta ja tarkkuutta. + +Merkillistä on, ettei hänen päiväkirjassaan löydy mitään valitusta +elämän moninaisista vaivoista ja vastuksista, joita hänen +päälleottamansa velvollisuudet arvattavasti tuottivat; hänen huomaa +tässäkin suhteessa aina pysyneen omatapaisenaan, käsittäen ja +arvostellen kaikkea käytännölliseltä kannalta. + +Veljensä Lorens'in kuoleman kautta sai Washington jommoisenkin +omaisuuden ja olisi voinut viettää sangen hupaista elämätä rauhassa ja +levollisuudessa. Vaan hän ei antautunut suinkaan toimetonta elämää +viettämään. Hänen tapansa oli talvella nousta ennen päivän +valkenemista. Itse pani hän huoneensa lämmitä ja rupesi kirjoittamaan +tahi lukemaan kynttilän valolla. Kesällä söi hän aamiaista noin kello +seitsemän, talvella kello kahdeksan. Kaksi kuppia teetä ja pari palaa +leipää oli koko yksinkertainen ateriansa. Paikalla aamiaisen syötyä +nousi hän hevosen selkään ja ratsasti maakartanollensa, jossa hän itse +katseli kaikkia taimia ja usein kävi käsin työhön. + +Jos ilma oli senkaltainen, ettei se sallinut hänen mennä ulos, käytti +hän aikaansa järjestääkseen papereitansa, läpilukeaksensa tilejänsä ja +kirjoittaakseen kirjeitä. Loput päivää vietti hän lukemisella ja +perheensä keskuudessa. + +Neekereitänsä kohteli hän lempeydellä, piti huolta heidän hyvästä +toimeentulostansa ja osoitti heille suurta ystävällisyyttä heidän +sairaina ollessa. Hän ei kärsinyt koskaan nähdä laiskuutta +ympärillänsä; päinvastoin oli tahtonsa, että kaikki toimitettaisiin +mitä suurimmalla tarkkuudella. Hän käsitti erinomaisen sukkelaan mihin +hänen väkensä kelpasi, joka oli hänelle suureksi hyödyksi asioittensa +hoitamisessa. Hänen päiväkirjansa sisältää monta merkillistä todistusta +siitä. + +Hänen oikeuden tuntonsa oli muodostunut sangen jyrkäksi. Jos jotakin +tapahtui, joka oli vasten hänen käsitystään oikeasta, astui hän suoraan +sitä tahi niitä vastaan jotka olivat syypäänä siihen. Englantilainen +asetus sääti ettei kuningas saanut määrätä minkäänlaisia veroja ilman +valtakunnan edustajien suostumuksetta. Kun sentähden kuningas Yrjö III +tahtoi säätää uuden veron, rupesi Washington uskaliaasti sitä +puolustamaan. + +"Minä tiedän", kirjoitti hän, "tämän veron olevan itsessään +vähäpätöisen, vaan siirtolaisten oikeus on semmoinen, ettei heidän +tarvitse mitään myöntymystä antaa tässä suhteessa. Miksihän me +riitelemme! Ehkä sentähden, että kolmen pence'n vero naulasta teetä +olisi kovin rasittava? Ei suinkaan; me vastustamme ainoastaan oikeutta +säätää tämä vero ilman meidän myöntymyksettä." + +Pohjois-Amerikan siirtovallat syntyivät niistä siirtokunnista, joita +Englantilaiset olivat seitsemännentoista vuosisadan alusta lähtien +perustaneet Pohjois-Amerikan itäiselle rannalle. + +Filadelfian valtakokouksessa 4 päivänä Heinäkuuta 1776 julisti ensin +seitsemän ja sitten muut kuusi valtiota itsensä Englannin vallasta +vapaiksi. Lokakuussa samana vuonna heitettiin pois nimitys +"englantilaiset siirtomaat" ja nimi "Pohjois-Amerikan Yhdysvallat" +otettiin sijaan. Washingtonin hartain toivo oli saada valtioliiton +erityiset osat jollakin sopivalla tavalla yhdistetyksi keskenään ja +saada yhteinen voimallinen hallitus toimeen, ja tämän hänen tahtonsa +mukaan tehtiin valtioasetus, jonka hyväksyi yhdeksän valtiota 17 +päivänä Syyskuuta 1787. + +Kun oli huomattu välttämättömän tarpeelliseksi, että _yksi_ mies +liiton päämiehenä ohjasi yhteistä hallitusta, voi tietysti _yksi_ +nimi vaan tulla kysymykseen. Tunnettiin vaan yksi ainoa, jota +katsottiin tämän korkean viran ansaitsevaksi, ja se oli Washington. Hän +valittiin presidentiksi ja hän suostui siihen. + +Millä tunteilla hän tämän teki on hän itse lausunut päiväkirjassaan. +Hän on siinä kirjoittanut 16 päivänä Huhtikuuta 1789 seuraavat sanat: + +"Tänäpäivänä kello kymmenen olen sanonut Mont-Vernon'ille, yksityiselle +elämälle ja perheelliselle onnelleni jäähyväiset. Sydän täynnä +tuskallisempia tunteita kuin voin nyt ilmoittaa, olen matkustanut +New-York'iin, päättänyt kun olen palvella maatani, totellen sen +kehoitusta, vaan vähällä toivolla voida täyttää sen toiveita minusta." + +Kohta kyllä tulivat hänen toimensa hyvät hedelmät näkyviin. +Valtiotalous tuli järjestetyksi, kauppa virkistyi, yleinen luottamus +tuli jälleen ja yhä enemmän ja enemmän valtasi turvallisuuden tunne +kaikkia. Hallitsevat ja hallitut olivat yksimielisiä kaikessa, mikä +koski yhteiskunnan pääkysymyksiä. + +Tällä tavalla poistuivat Washingtonin kaikki pelkäämiset ja epäilykset, +ja koko kansa kiitti häntä isänmaan pelastajana ja onnelliseksi +tekijänä. Kaikkialla häntä otettiin vastaan epäilemättömimmillä +rakkauden ja kiitollisuuden osoitteilla: kaikkialla tunnustettiin hänen +hyödyttävä toimensa kokonaisuuden hyväksi. + +Vaan Washington ei kuitenkaan uhrannut kaikkia ahkeroimisiansa +ainoastaan uudelle valtioliitolle; hän muisti myös ja piti huolta +yksityisten lähimmäistensä puutteista. Niin kerrotaan häneltä seuraava +hyväntekeväisyyden osoitus: + +Muutamana päivänä käveli hän syrjässä katua Filadelfiassa. Oli aikaisin +aamulla eikä liike kaupungissa ollut sentähden vielä alkanut. Äkkiä +astui nuorukainen kalpeilla, murheellisilla kasvoilla hänen luoksensa. +Arkana, vieläpä vapisevana ja häneen katsomatta pyysi hän apua. +Washington katsoi terävästi häneen, vaan kohta hänen katseensa tuli +lempeämmäksi, kun oli hetken katsellut nuorukaista, sillä nuoren miehen +käytös, hänen vapiseva äänensä ja koko hänen ulkomuotonsa osoittivat, +ettei hän ollut mikään tavallinen kerjäläinen; vaan onneton tämän sanan +täydessä merkityksessä. + +"Te ette näytä minusta tottuneelta kerjäämään. Mikä on saattanut teidät +tähän ryhtymään? Olkaa suora ja rehellinen ja puhukaa koko totuus, vaan +ainoastaan totuutta, sillä siitä on riippuva, autanko minä teitä." + +Näin sanoi Washington lempeällä ja kehoittavalla äänellä. + +"Voi, sen tahdonkin minä tehdä", sanon murheellinen nuorukainen. "Minä +en ole syntynyt niissä oloissa, joihin te nyt näette minun joutuneen: +ne onnettomuudet, jotka ovat kohdanneet minun poloista isääni, se +sanomaton kurjuus, jossa äitini on, ovat pakoittaneet minua tätä +askelta ottamaan, jota minä ainoastaan suurella vastenmielisyydellä +olen tehnyt." + +"Kukas sitte teidän isänne on?" kysyi Washington edelleen ja sai nyt +tietää että hän oli ollut varakas kauppias, joka oli joutunut häviöön +ja mierolle saatetuksi muutaman asiakumppalin petollisen käytöksen +kautta häntä kohtaan. Huolet tästä syyttömästä kurjuudesta kehittivät +äkkiä taudin, jonka alkua jo oli ennen löytynyt hänessä, ja muutamien +kuukausien perästä kuoli hän. Äiti, nuorukainen ja vielä yksi nuorempi +veli joutuivat yhä suurempaan köyhyyteen. Eräs hänen isänsä ystävä +antoi nuorukaiselle tilaisuutta ansaita elatuksensa hänen luonansa; +äiti koetti puolestaan työllä elättää itsensä ja nuorempaa veljeä, kun +hän tuli sairaaksi ja melkein oli kuoleman kynsissä. Nuorukaisella ei +ollut penniä, jolla hän voi hankkia hänelle lääkkeitä ja apua. "Voi", +lopetti hän kertomuksensa, "Minulla ei ollut rohkeutta käydä meidän +tuttaviemme luokse ja pyytää heiltä apua. Rikkaat ovat kovasydämmisiä; +köyhät, jotka tahtoisivat auttaa, eivät voi. Sentähden --" + +Washington oli syvällä liikutuksella kuunnellut nuorukaisen kertomusta. +Hänen sydämmensä sanoi hänelle: se on tosi -- se ei voi olla valheen +ääni, joka niin puhuu. + +"No; kerro enempää", sanoi hän lempeästi. + +"Sentähden", jatkoi nuorukainen, muutamien kyynelten vieriessä hiljaa +hänen poskiansa alas, "sentähden rohkaisin itseni ja puhuttelin +vierasta, voittaen sen häpeän, joka sitä minussa vastusti. Voi, +armahtakaa minun onnetonta, sairasta äitiäni!" + +"Asuuko teidän äitinne kaukana täältä?" kysyi Washington. + +"Viimeisessä talossa tämän kadun vasemmalla puolella, neljännessä +kerrassa", sanoi nuorukainen, rukoilevasti katsellen häneen. + +"Ja te ette ole vielä kysyneet neuvoa lääkäriltä. No, tässä on teille +muutamia dollard'ia. Noudattakaa sukkelasti lääkäri." + +Nuorukainen tarttui vieraan käteen ja kasteli sitä kyyneleillään. Hän +ei voinut puhua, hän saattoi vaan soperoida sanat: "Jumala siunatkoon +teitä!" Sen perästä riensi hän kiireesti pois. + +Washington katseli hetken hänen jälkeensä, sitten pudisti hän päätänsä +ja sanoi hiljaa itsekseen: "Ei!" + +Hän meni nyt osoitettuun taloon ja seisoi kohta lesken ovella. Hän +koputti sitä. Pieni kaunis poika, jonka silmät olivat täynnä +kyyneleitä, avasi hiljaa oven. Washington astui sisään. Nopealla +katseella tarkasti hän pikimmältään huonetta. Siinä seisoi vanha +petäjäinen pöytä, kaksi tuolia samaa puulajia sekä vanha kaappi ja +pöydällä oli muutamia puoleksi valmiita vaimoväen käsitöitä. Kaikkialla +vallitsi järjestys ja puhtaus vaan samalla kertaa suurin köyhyys. Hyvin +huonossa sängyssä lepäsi sairas vaimo. + +Nämä ulkonaiset seikat herättivät vielä suurempaa liikutusta +Washingtonissa. Hän astui esille sängyn luokse ja kysyi sairaalta, +kuinka hänen vointinsa oli, josta syystä tämä piti häntä lääkärinä. +Washington koetti puhua hänelle lohdutusta ja teki sen niin +virkistävällä tavalla, että vaimo avasi sydämmensä hänelle ja kertoi +hänelle kaikki ne onnettomuudet, jotka hän oli kärsinyt ja jotka hänen +poikansa jo oli kertonut vieraalle kadulla. Washington kuulteli +tarkkaan häntä, lohdutteli häntä ja kehoitti häntä pitämään huolta +siitä että hänen kallisarvoinen elämänsä säilyisi hänen lapsillensa. +Sen perästä pyysi hän paperilipun, vaan semmoista ei löytynyt. Sängyllä +oli rukouskirja, lesken lohdutus. Hän otti sen käteensä ja sanoi: +"Valkea lehti on joutava tästä ja riittää minulle kyllin." Hän repi sen +varovasti kirjasta ulos, istuutui pöydän ääreen ja kirjoitti. Sitten +tarjosi hän sairaalle kättänsä, puhui vielä muutamia lohduttavia sanoja +hänelle ja läksi tiehensä. Vähän aikaa sen jälkeen tuli vanhin poika +kotiinsa. + +"Rakas äiti", huusi hän iloisesti, "Jumalan armo ei ole meitä +hyljännyt! Jalomielinen vieras on antanut minulle viisi dollard'ia. +Jumala siunatkoon häntä! Nyt on lääkäri kohta tuleva. Rohkaise mielesi, +rakas äiti!" Äiti painoi lapsiansa vasten sydäntään ja pani kätensä +ristiin rukoillakseen. Sitten sanoi hän: + +"Sinä olet kutsunut lääkärin? Kummallista, hän on jo ollut täällä!" + +"Mahdotonta!" sanoi poika, kummastuneena. + +"On, lapseni", vastasi äiti, "ja hän on myös oikea sielunlääkäri. Voi +kuinka rakkaat ja lohduttavaiset hänen sanansa olivat! Tuolla on +lääkelista, jonka hän on kirjoittanut." + +Hän osoitti pöydälle, jossa kirjoitettu paperi oli. Hämmästyneenä +riensi nuorukainen pöydän luokse, luki mitä vieras oli kirjoittanut ja +rupesi vapisemaan. + +"Äiti", huusi hän, "ei se ole mikään lääkelista; kuule!" + +Ja hän luki nyt ääneen rahannostokirjan suurelle summalle. Ilosta +vavisten nousi nyt äiti istuilleen tilallansa. + +"Allekirjoitus, poikani, allekirjoitus?" huusi hän. + +"Yrjö Washington, Yhdys-valtain presidentti", lukee nuorukainen. + +Silloin vaipuu äiti taintuneena takaisin. Poikien onneksi, jotka +luulivat äitinsä kuolleen, tulee lääkäri, ja hänen onnistui kohta saada +sairas eloon. Myöskin hän lukee syvällä liikutuksella rahannostokirjan, +jonka Washington oli kirjoittanut. + +Jalo Washington ei kuitenkaan antanut asian jäädä siihen; muutamien +päivien kuluttua tuli hän takaisin ja huomasi ilokseen lesken olevan +paranemaan päin. O, kuinka kiitolliset olivat! Kuinka hän tunsi itsensä +liikutetuksi, kun lapset tarttuivat hänen käsiinsä, suutelivat niitä ja +kastelivat niitä kyynelillään. Hänellä oli vielä enemmän ilahuttavia +sanomia antaa heille. Hän oli hankkinut vanhimmalle pojalle paikan +tunnetun kauppamiehen luona ja nuorimmalle oli hän valmistanut pääsyn +muutamaan maan parhaimpia kouluja. Asiain näin asettuen saattoi leski +elää jokseenkin huolettomasti vähissä oloissaan. + +Monien tointensa keskellä, joita hänen ylhäinen virkansa tuotti +muassaan, oli Washingtonilla kuitenkin aikaa tiedustella +turvanalaistensa tilaa ja edelleen pitää huolta leskestä, jota hän +tekikin uskollisesti, kunnes vanhin poika, joka syystä oli voittanut +esimiehensä täyden luottamuksen, oli päässyt siihen tilaan, että hän +kunnollisesti voi pitää huolta äidistään ja nuoremman veljensä +kasvatuksesta ja tulevaisuudesta. + +Kun hänen kiitolliset hoidokkaansa viimein lopettivat sen vaiti-olon, +johon heitä oli velvoitettu, silloin kuului koko Filadelfiassa +ainoastaan yksi ääni: "Jumala siunatkoon isänmaan pelastajaa ja +onnettomien suojelijaa! Jumala siunatkoon Washingtonia!" + +Ensimmäisten neljän vuoden kuluttua tuli Washington toisen +kerran valituksi presidentiksi vieläkin neljäksi vuodeksi. Todella +ymmärtäväiset isänmaanystävät kehoittivat häntä hartaasti ottamaan +kolmannen kerran presidenttiviran, vaan siihen häntä ei voitu +saada. Ihanalla puheella kansalle erosi hän Maaliskuussa 1797 +ainaiseksi virastansa ja muutti takaisin rakkaasen maakartanoonsa +Mount-Vernon'iin. Hänen päivänsä olivat kuitenkin luetut; hän sai +ainoastaan kaksi ja puoli vuotta nauttia levollisuutta ja onnea tässä +maakartanossaan. Hän sattui vilustumaan ja kuoli 14 päivänä Joulukuuta +1797 kuudenkymmenenseitsemän vuoden iässä. + +Muisto siitä, mitä jalo Yrjö Washington on tehnyt, ei ole koskaan +sammuva uudessa eikä vanhassa mailmassa ja hänen kuolematon ansionsa on +aina ja kaikkialla muistettava, jossa suurten ja jalojen miesten +muistoa pidetään kunniassa. Jokaisen amerikalaisen rinnassa elää +unohtumaton mies kiitollisessa muistossa. Hänen kuvansa löytyy melkein +joka perheessä, ja hänen elämästään ja hänen töistään isänmaan hyödyksi +kerrotaan lapsille ja lastenlapsille. + + + + +Kiitollinen neekeriorja. + + +Eräällä franskalaisella viljelysmaan-omistajalla Domingon saarella oli +orja, joka uskollisen palveluksensa tähden oli saanut lupauksen päästä +vapaaksi. Kun orja ahkeruutensa ja uskollisuutensa tähden oli +herrallensa suureksi hyödyksi, oli asia kumminkin, huolimatta +orjaraukan useista muistutuksista, jäänyt paljaasen lupaukseen. +Muutamana päivänä tuli neekeri herransa luo ja jätti hänelle tuon +melkoisen summan, viisisataa louisdor'ia, jotka hän sanomattomalla +ponnistuksella ja puutteen kärsimisellä oli onnistunut kokoon haalia. + +"Herra, ottakaa tämä summa vapauteni lunastukseksi", lausui tuo +rehellinen orja. + +Herra tunsi itsensä lilkutetuksi. + +"Ota rahasi takaisin ja mene", sanoi hän; "kauvan olen minä muutenkin +pitänyt kauppaa kanssa-ihmisteni vapauden kanssa. Mene ja ole vapaa!" + +Vähän aikaa senjälkeen muutti viljelysmaan-omistaja kotiinsa +Franskanmaalle. Mutta pian kadotti hän haitallisten suhteiden tähden +kaiken omaisuutensa ja hänen täytyi matkustaa takaisin Dominqon +saarelle. Täällä sai hän nyt alottaa elämäänsä suurimmassa puutteessa +ja antautua alhaisimpiin töihin. Silloin tuli häntä tapaamaan hänen +entinen orjansa. + +"Herra", sanoi hän, "sinä lahjoitit minulle kerran vapauden. Tahdotko +vastaanottaa orjaltasi sen, mitä hän kauvan kiitollisuudesta on +tahtonut antaa sinulle? Voisitkohan kenties kahdellasadalla +louisdorilla tulla toimeen vuosittain, jos palajaisit takaisin +Franskanmaalle?" + +Kauppamies seisoi kauvan liikkumattomana, eikä voinut virkata sanaakaan +vastaukseksi. Pikaisesti kiiruhti neekeri ulos ja tuli hetkisen perästä +takaisin lain vahvistama kirjoitus kädessään, jonka kautta hän vakuutti +entiselle herrallensa kahdensadan louisdorin vuotuisen sisääntulon, +niinkauvan kuin hän eli. + + + + +Benjamin Franklin. + + +Benjamin Franklin, mainio amerikalainen valtiomies ja sähköjohdattajan +keksiä, josta eräs franskalainen sanoo: + +"Taivahan liekin hän voi ja Tyrannitkin nöyriksi tehdä", kuului niiden +miesten joukkoon, jotka kulkevat rataansa suorasti ja kuitenkin +huolimatta suuruudestaan pysyvät aina yksinkertaisina olennossaan ja +siveämielisinä. + +Benjamin Franklin oli sisaristansa ja veljistänsä nuorin; kasvatuksensa +jäi vajanaiseksi, hän sai oppia ainoastaan lukemaan, lukua laskemaan ja +kirjoittamaan; muutoin täytyi hänen itsensä etsiä keinoja +tyydyttääkseen tiedonhaluaan. + +Jokaisen hetken, jonka tuo väsymättömästi ahkera ja opin-halukas +nuorukainen sai liikenemään, käytti hän tietojen hankkimiseen. + +Kun Franklin kerran tuli Filadelfiaan ja neuvotonna, kuinka hän +asettaisi elämänsä, kuljeskeli katuja pitkin, tapasi erään lapsen leipä +kädessä. Franklin meni myös leipuripuotiin ostamaan itselleen leipää. +Niillä rahoilla, jotka hän jätti leipurille, saikin hän kolme leipää ja +tuli tästä ylöllisyydestä niin hämmästyneeksi, ettei tiennyt mitä piti +tehdä noilla kahdella leipäkyörikällä, joita hän ei jaksanut syödä. +Silloin johtui mieleensä eräs köyhä vaimo, jonka hän oli nähnyt +samassa laivassa, jolla hän oli tullut. Hän otti heti liikanaiset +leipäkyörikkänsä kainaloonsa ja läksi astumaan satamaan, missä toivonsa +mukaan löysikin matkakumppalinsa ja ilahutti häntä lahjallaan. + +Benjamin Franklin ei ollut vielä kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha, ja +kuitenkin, mitä kokemusta hän ei ollut itselleen hankkinut! Hän teki +työtä väsymättömällä innolla ei ainoastaan ammatissaan vaan myös +sisällisen ihmisensä jalostuttamiseksi. Hänen mielilauseensa oli: +"Ainoastaan kelpo ihminen voi tulla todellisesti onnelliseksi!" + +Välttääkseen veltostumista, avujensa täydellisentämis-pyrinnössään, +laittoi hän itselleen taulun, johon oli merkitty kaikki etevimmät avut, +missä hän tahtoi itseään harjoitella. Siinä seisoi: kohtuullisuus, +vähäpuheisuus, säännöllisyys, päättäväisyys, säästäväisyys, uutteruus, +vilpittömyys, puhtaus, tyyneys, nöyryys. Oppiakseen kaikkia näitä +avuja, harjoitteli Franklin itsekussakin jonkun määrätyn ajan; hän +merkitsi silloin joka päivä viivalla tauluunsa, jos hän oli rikkonut, +ja koetti sitä ahkerammin saada viivoja katoamaan taulusta. Kuinka hän +riemuitsi, kun hänellä muutamien viikkojen kuluttua ei ollut yhtään +viivaa taulussa määrätyn kohdan edessä! + +Vielä vanhoilla päivillään sanoi Franklin, että lähinnä +Jumalaa oli hänen kiittäminen muistokirjojansa elämänsä onnesta. +Kohtuullisuuttansa kiitti hän oivallisesta terveydestänsä; ahkeruuttaan +ja säästäväisyyttään taas siitä varallisuudesta, jonka hän oli +hankkinut itselleen, sekä kaikista tiedoistansa, jotka olivat tehneet +hänet hyödylliseksi ja hankkineet hänelle hyvin ansaitun, tunnustetun +sijan oppineitten joukossa. Vilpittömyyttään ja oikeudentuntoaan oli +hänen kiittäminen isänmaansa luottamuksesta ja niistä arvokkaista +viroista, jotka olivat hänen huostaansa uskotut. Näiden kaikkien hyvien +omaisuuksien yhdistyksestä voitti hän sen tyyneyden, joka aina korkeaan +vanhuuteensa asti teki hänet niin suloiseksi nuoremmille tuttavilleen. + +"Minä olin vielä seitsenvuotinen lapsi", -- niin kirjoitti kerran +Franklin eräälle sukulaiselleen -- "kun sukulaiseni muutamana +juhlapäivänä antoivat minulle pienen summan rahaa. Minä läksin heti +puotiin, missä myötiin lasten leikkikaluja. Kuullessani äänen eräästä +pienestä vihellyspillistä, joka oli toisella pojalla, herätti se +minussa niin suurta ihastusta, että minä mielelläni annoin kaikki mitä +minulla oli tuosta pienestä pillistä. Nyt menin kotio, jossa puhaltaen +kuljin nurkasta nurkkaan, ollen sangen tyytyväinen pillistäni, vaan +tuskaksi koko perheelle. Kun sisareni ja veljeni sekä muut sukulaiset +saivat kuulla paljonko olin antanut tästä leikkikalustani, vakuuttivat +he kaikki minulle, että olin antanut neljä kertaa enemmän kuin sen +oikea arvo oli. Silloin rupesin minä ajattelemaan kuinka paljon +kauniita kaluja olisin voinut ostaa itselleni, ja kun he nauroivat +minun ymmärtämättömyydelleni, vihastuin minä ja aloin itkeä. Harmi +ajattelemattomasta kaupastani tuotti minulle enemmän tuskaa kuin +leikkikaluni iloa." + +"Tämä vaikutti kuitenkin minuun mahtavasti ja tuli tulevaisuudessa +suureksi hyödyksi minulle. Usein kuin olin kiusauksessa ostaa jotakin +hyödytöntä, sanoin minä itselleni: 'Muista vihellyspilliä', ja niin +säästyi rahani." + +"Kun kasvoin suureksi, tulin mailmaan ja otin vaaria ihmisten teoista, +luulin usein tapaavani ihmisiä, jotka saattoivat itselleen +turhanpäiväisiä menoja." + +"Jos tapasin jonkun saiturin, joka kielsi itseltään kaikki elämän +mukavuudet, joka epäsi itseltään ilon tehdä muille ihmisille hyvää ja +voittaa kansalaistensa kunnioitusta, joka uhrasi ystävyyden ilot +tavaran kokoamishimolleen, silloin sanoin minä: 'Mies parka, sinä saat +kalliisti maksaa rientosi!'" + +"Jos tapasin jonkun ihmisen, joka ainoastaan etsi huvituksia ja joka +himollisen nautintonsa tähden laiminlöi työskennellä sielunsa +jalostuttamiseksi, niin ajattelin minä: 'Petetty mies, sinä hankit +itsellesi ainoastaan tuskaa ilon sijaan; sinä maksat liian paljon siitä +mitä sinä et tarvitse!'" + +"Jos satuin näkemään jonkun ihmisen, joka hyöri ja pyöri kokonaan +kauniiden vaatteiden, huonekalujen ja sellaisten hankinnassa, +jonkatähden hän teki velkoja ja lopetti elämänsä vankihuoneessa -- +silloin sanoin minä: 'Hän on maksanut ilonsa hyvin kalliisti!'" + +"Lyhyesti sanoen, minä luulin huomaavani ihmisten itsensä olevan +suurimmaksi osaksi syypäät onnettomuuksiinsa siten että he väärin +arvostelivat kappaleet ja saattoivat itselleen menoja turhanpäiväisistä +esineistä." + +Kirjailijana antoi Franklin ulos erään kalenterin, jossa on monta +hyödyllistä oppia, muun muassa myöskin muutamia "hyviä neuvoja +nuorille käsityöläisille." + +"Ajattele että aika on rahaa. Jos koko päivän työskentelemisellä voipi +ansaita yhden talarin, mutta käyskentelee puolen päivää työtönnä ja +elämänsä tarpeihin panee otaksukaamme ainoastaan kaksikymmentäviisi +äyriä, niin ei saa luulla että tämä on ainoa meno. Päinvastoin on sitä +paitsi todenteolla tullut menetettyä viisikymmentä äyriä." + +"Sananlasku sanoo että hyvä maksaja hallitsee toisten kukkaroita; se +on: joka on tunnettu hyväksi velkainsa maksajaksi määrälleen ja +oikealla ajalla, voipi luottaa saavansa lainata melkein sanoen kuinka +paljon hän tahtoo, kun hän on vaan tarpeessa. Tämä on usein suureksi +hyödyksi ihmiselle." + +Samoinkuin Franklin oli vapauden sankari, oli hän luonnollisesti myös +neekeriorjuuden vihollinen. Vielä viimeisen sairautensa aikana +kirjoitti kirjoituksen kongressiin orjuuden poistamisesta. Samaa +sisälsi myös hänen viimeinen kirjoituksensa, jonka hän kirjoitti. + +Huolimatta niistä suurista tuskista, joita hän kärsi elämänsä lopulla, +oli hän kuitenkin iloinen mielessään ja kiitti Jumalaa näistä tuskista, +joita hän piti tarpeellisina keinoina valmistaa hänen sieluansa +korkeampaa elämää varten. "Minä olen", sanoi hän eräälle ystävälleen, +"elänyt kauvan ja sill'aikaa nähnyt suuren osan mailmaa. Minä tunnen +kiihtyvän halun päästä oppia tuntemaan toista mailmaa ja jätän ilolla +ja lapsellisella luottamuksella sieluni ihmisyyden suuren ja hyvän isän +huostaan, joka on luonut minut ja aina syntymisestäni asti minua niin +armollisesti suojellut ja varjellut." + +Tässä uskossa lopetti Franklin elämänsä 17 päivä Huhtikuuta 1790. + +Kaikki itkivät hänen poismenoansa ja Filadelfian asujamet seurasivat +häntä hänen viimeiselle lepokammiollensa. + + + + +Keisari Josef II. + + +Maaliskuun 13 päivänä 1741 vallitsi suuri riemu keisarikaupungissa +Tonavan varrella. Sinä päivänä oli nimittäin prinssi syntynyt vanhalle +Habsburgin kuningashuoneelle. + +Josef II -- niin oli se nimi, jota nuori prinssi sitte keisarina kantoi +-- on vilpittömästi ahkeroinnut toteuttaa niitä toiveita, jotka olivat +häneen kiinitetyt hänen syntymisensä aikana. Se tarkoitusperä, johon +hän pyrki, oli korkea, ja jospa hän itse ei saanut elää niinkauvan, +että olisi voinut koota hedelmiä kylvöstään, niin tulivat kuitenkin +nämä hedelmät runsain määrin hänen jälkeentulevaistensa osaksi. + +Jo poikasena osoitti Josef II elävätä mielenlaatua, hyvää käsitysvoimaa +ja erinomaista muistia. Hän taisi latinan, franskan, italian, unkarin +ynnä useampia muita kieliä, sekä rakasti suuresti soitantoa. + +Virkamiehilleen antoi Josef II väsymättömällä työinnollaan kauniin +esimerkin. Hän oli ankarasti säästäväinen. Samoin kuin hän oman +persoonansa suhteen kammoi kaikkia hyödyttömiä menoja, niin tahtoi hän +myös, että järjestys ja säästäväisyys vallitseisi valtiotaloudessakin. +Innostunut ihmisrakkaudesta, koetti hän kaikkialla, missä vaan havaitsi +puutetta ja kurjuutta, saattaa sinne apua ja turvaa. Joka päivä jakeli +hän rahoja tarvitseville; kävipä välistä itsekin kurjuuden majoja +katsomassa ja lahjoitti onnettomille lohdutusta. + +Vuonna 1766 syttyi ankara tulipalo Wienissä ja Josef II otti itse osaa +pelastustyöhön. Hovimiehet ihmettelivät, että heidän hallitsijansa +vaivasi itseään kuin tavallinen työmies, jopa melkein pani henkensä +alttiiksi, mutta Josef vastasi heille: "Minä olin ihminen, ennenkuin +minä tulin keisariksi, ja minä pidän ihmisenä olemistani kaikkein +suurimmassa arvossa!" + +Kerran matkallansa Böhmiin ja Mähriin näki keisari Josef erään +talonpojan kyntävän pellollansa. Ajatus maanviljelyksen suuresta +merkityksestä valtiolle valtasi keisarin niin mahtavasti, että hän +seisatti vaununsa, hyppäsi ulos, tarttui itse auraan ja kynti useampia +vakoja. Aura, jota keisari Josef tässä tilaisuudessa käytti, löytyy +vieläkin tallella ja pellon omistaja panetti sille paikalle, missä +keisari oli kyntänyt, marmoritaulun tapauksen muistoksi. + +Muutaman kerran metsästysretkellään oli keisari Josef ratsastanut +eksyksiin ja tuli, ainoastaan eräs ratsunihti seurassaan, Wienin +läheisyyteen. Tällöin oli talvi ja lumen paljous peitti maan. Yht'äkkiä +syöksee ratsunihti hevosineen päivineen erääsen hautaan, joka oli lunta +täynnä ja sentähden meni näkymättömiin. Keisari, joka ratsasti jonkun +matkaa edelläpäin, hämmästyi ratsunihdin huudosta, kääntyi takaisin ja +etsiskeli häntä. Hän laskeutui heti alas hevosensa seljästä ja koetti +kaikin mahdollisin toimin auttaa uskollista palvelijaansa. Mutta hauta +oli jotenkin syvä ja mies näytti peräti vahingoittaneen itseään +pudotessaan. Keisari huomattuaan, ettei hän yksinään voisi auttaa +häntä, nousi takaisin hevosensa selkään, kehoittaen ratsunihtiä olemaan +hyvässä toivossa; hän, keisari, lupasi hetkisen kuluttua tulla takaisin +avun kanssa. Senjälkeen ratsasti hän lähimmäiseen kylään. Täältä pyysi +hän joitakuita miehiä mukaansa ja yhdet vaunut, ja keisari ei palannut +Wieniin ennen kuin oli nähnyt vahingoitetun saatettuna kotiinsa. + +Eräällä matkalla tapahtui kerran, että keisari Josef sai odottaa +hevosia postitalossa, samalla kuin postimestari, huolimatta +tuntemattomasta matkustajasta, piti tähdellisenä näytellä keisarin +kuvaa muutamille vieraille. Viimein näytti hän myös kuvaa Josef +II:sellekin, lausuen: + +"Tässä näette te meidän hyvän ja viisaan herramme muotokuvan --" + +"Ja kaikkein armollisimman keisarin", lisäsi yksi herroista, jotka +olivat keisarin seurueessa. + +"Ainoastaan ihminen, niinkuin tekin", vastasi korkea matkustaja, ja +kääntyi hetken hiljaisuuden perästä hänen puoleensa, joka yllämainitut +sanat oli lausunut, lisäten vakaalla äänellä: + +"Kaikkein armollisin on ainoastaan yksi; osoittakoon Hän meille +kaikille laupeutta ja armoa!" + +Josef auttoi koko joukon sairaita ja köyhiä ihmisiä, ja kerrotaan monta +esimerkkiä hänen jalomielisyydestänsä tässä suhteessa. + +Eräänä päivänä käveli hän, puettuna hyvästi voivan porvarin pukuun, +muutamalla Wienin kadulla. Kirkon läheisyydessä huomasi hän joukon +köyhiä, jotka kerjäsivät apua kirkosta tulevilta. Myöskin keisari antoi +usealle heistä rahaa ja aikoi sitte aivan huomaamatta poistua siitä, +kun eräs kaksitoista vuotinen poika tuli hänen eteensä. + +"Mikä sinulla on, ystäväni?" kysyi keisari lempeästi. + +"Oi, herra", vastasi pieni poika, "te näytätte niin hyvältä; te ette +suinkaan aja minua pois." + +"Mutta sano sitte mikä sinua vaivaa, lapseni", sanoi keisari. + +"Oi, meillä ei ole mitään syömistä. Minun isäni oli upseeri ja vielä +joitakuita kuukausia sitte emme luulleet näin pikaan joutuvamme leivän +puutteesen. Mutta pappa kuoli ja nyt olemme me kaiken puutteessa." + +"Lapsi parka! Onko sinulla sisaria ja veljiä?" + +"On, herra, minulla on kaksi nuorempaa veljeä, jotka ovat kotona mamman +luona, sillä hän on hyvin kipeänä." + +"Kuule nyt, poikani! Kiiruhda suoraa tietä lääkärin luo. Tässä on +sinulle rahoja, jotka saat antaa hänelle äitisi luona käynnöstä. Pyyhi +pois kyyneleet ja ole hyvässä turvassa. Me tapaamme hetken kuluttua +toisemme." + +Poika kiiruhti noutamaan lääkäriä, sittekuin hän keisarille oli +ilmoittanut äitinsä asunnon. Hänen luokseen läksi nyt Josef II +astumaan. Kaikki todisti suurta kurjuutta. Siinä huoneessa, missä +sairas makasi, ei ollut mitään muuta kuin sänky, ja sekin mitä +viheliäisintä lajia. Vaimo parka, joka nähtävästi näytti olleen +tottunut parempiin päiviin, hengitti raskaasti; ei näyttänyt pitkijä +aikoja hänellä olevan jäljellä. Kun vieras astui sisään, hämmästyivät +sekä äiti että lapset. + +"Minä olen lääkäri", sanoi keisari Josef; "minä tulen tarjoomaan teille +palvelustani." + +"Oi, herra", vastasi sairas heikolla äänellä, "minä tuskin jaksan +palkita teitä siitä." + +"Älkää huoliko siitä seikasta. Kunhan minä vaan voin teidät tehdä +terveeksi jälleen, tunnen minä itseni palkituksi." + +Nyt astui keisari hänen sänkynsä luo, koetti hänen valtasuonensa +tykytystä, kirjoitti joitakuita sanoja paperille ja pani sen kamiinin +päälle. + +"Tässä on reseptini", sanoi hän; "minä toivon heti saavani kokea +lääkkeeni auttaneen." + +Hän ojensi kädellänsä jäähyväisiksi ja oli silmänräpäyksessä poissa. + +Hetkisen kuluttua tuli vanhin poika takaisin, ollen hänen seurassaan +todellinen lääkäri. Hän kertoi äitillensä kohtauksensa vieraan kanssa +kirkon luona. + +"Mutta täällä on jo ollut lääkäri", sanoi sairas ihmetellen; "tuossa on +hänen reseptinsä." + +Poika otti paperilapun ja luki sen. + +"Ah, mamma, se on minun tuntematon hyväntekijäni. Keisari antaa meille +eläkerahan. Kuuleppas vaan mitä tässä seisoo:" + +"Hyvä rouva! Teidän poikanne, jonka onnellinen sattumus on lähettänyt +eteeni, on kertonut minulle, että te olette erään urhollisimpien +upseerieni leski. Puute, jonka omaksi te olette joutuneet, on kokonaan +ollut tuntematon keisarille. Siis ette saa häntä syyttää vääryydestä. +Hänen on sangen vaikea tietää kaikkea mitä hänen pitäisi saada tietää. +Mutta nyt, koska hän on saanut asiasta selvän, on hän hankkiva teille +apua, niin paljon kuin hänen voimansa myöntävät, ja toimittava varoja +lapsienne kasvatukseksi. Rahastonhoitajani on saanut käskyn piirtää +nimenne eläkerahainnauttijain listaan. Josef." + +Köyhän perheen kiitollisuus ja ilo oli rajaton. Lääkäri tunsi itsensä +syvästi liikutetuksi ja pyyhkäsi kyyneleen silmästänsä. + +Ja keisari Josef? Hän taisi tänä iltana sanoa niinkuin Titus kerran +sanoi: "Minä en ole tuhlannut päivääni." + +Yhtä paljon kuin keisari Josef ymmärsi ilahuttaa murheellisia, yhtä +paljon ymmärsi hän myös ottaa osaa ja lisätä iloisien iloa. +Matkustaessaan Franskanmaalle tuli hän kerran kreivi Falkenstein'in +nimellä erääsen postitaloon, jonka omistaja pyysi häntä jäämään +seuraavaan päivään, koska hän oli lähettänyt kaikki hevosensa noutamaan +vieraitansa äskensyntyneen lapsensa kastetoimitukseen. Josef suostui +pyyntöön ja vieläpä tarjoutui lapselle kummiksi. Kun pappi kysyi hänen +nimeänsä, vastasi hän lyhyesti: "Josef", ja seuraavaan kysymykseen, +hänen säädystänsä ja arvostansa, "Saksalainen keisari." Voimme arvata +talonisännän ja hänen vieraittensa hämmästyksen. + +Keisari Josef II koetti saada aikaan suuria muutoksia valtiohoidossa. +Hän tahtoi panna toimeen yhtälaisen veroituksen, yleisen +asevelvollisuuden, uskonnonvapauden, sanalla sanoen kaikkea mikä +sittemmin on tunnettu oikeaksi perustukseksi jokaiselle valtiolle ja +jokaiselle hallitukselle, jolla alammaisten onni on päämaalina. Josef +II:sen aikalaiset eivät kuitenkaan aina ymmärtäneet tätä oikeata ja +jaloa hänen pyrinnöissään. Kun hänen olisi pitänyt niittää rakkautta, +sai hän usein sen sijaan vastaanottaa kiittämättömyyttä, jopa vihaakin. +Mutta jälkimailma on tietänyt paremmin kunnioittaa tämän hallitsijan +muistoa ja on hänessä nähnyt valistuksen ja edistyksen jalon sankarin. + + + + +Mozart. + + +Ainoastaan harvat taidemiehet ovat luoneet niin oivallisia teoksia +musiikin alalla kuin _Wolfgang Amadeus Mozart_. + +Hän oli tuskin viiden vuoden vanha, kun hän jo alkoi osoittaa +erinomaista edistystä klaveerin soitannossa. Tämä hämmästytti ja +melkeinpä huoletti hänen isäänsä niin että isä koetti pidättää pojan +työnintoa. Hän ei tahtonut eikä uskaltanutkaan opettaa näin nuorelle +oppilaalle sävelsepitsemisopin sääntöjä. Hänen varovaisuntensa oli +kuitenkin turhaan, sillä pikku Mozart mietiskeli jo klaverikonsertin +sepittämistä. Hän rupesi sitä kirjoittamaan ja muutamana päivänä löysi +isänsä, joka astui huoneesen muutaman tuttavan kanssa, hänet täydessä +toimessa sävelteostaan sepittämässä. + +"Mitä sinä siinä teet?" kysyi isä. + +"Minä kirjoitan klaveerikonsertin. Ensimmäinen osa on jo valmis." + +"Saanko katsoa! Se mahtaa olla jotakin erinomaisen kaunista!" + +"Ei, se ei ole vielä valmis." + +Isä otti nuottiarkin häneltä, katseli tarkasti kirjoitettua. Kyyneleet +nousivat hänen silmiinsä. + +"Katso kuinka oikein hän on pannut kaikki", sanoi hän ja antoi +ystävälleen täyteen kirjoitetun arkin. "Vahinko vaan että se on kovin +vaikeata." + +"Sentähden se onkin konsertti", sanoi pikku nuotinsepittäjä. "Täytyy +harjoitella, kunnes se käy. Näin se tulee kuulumaan." + +Näin sanoen istahti hän soittokoneen eteen ja alkoi soittaa. Ei hänen +onnistunut soittaa kappaletta aivan oikein, vaan kuitenkin niin että +kuulijat voivat ymmärtää miten sen piti oleman. + +Ne toiveet, jotka hän lapsena oli herättänyt, täytti hän runsaassa +määrässä nuorukaisena ja miehenä. Mozartin nimi oli kohta etevimpiä +taiteensa historiassa. Ja vielä tänä päivänä kuunnellaan ihastuksella +semmoisia hänen älynsä loistavia tuotteita kuin hänen operansa +"Taikahuilu", "Figaron häät", "Don Juan", sekä hänen lähtövirtensä, tuo +hänen "Reqwiem'insä", joka on ihanimpia sielumessuja, mitä ikinä on +kirjoitettu. + +Tämän viimeksi mainitun teoksen synnystä kerrotaan seuraavaa: + +Mozart teki par'aikaa uutterasti työtä valmistaessaan +"Taikahuilu"-nimistä operaansa, kun muuan pitkä, laiha, yksitotinen +mies eräänä päivänä jätti hänelle kirjeen ilman allekirjoituksetta, +jossa kirjeessä häneltä kysyttiin tahtoisiko hän kirjoittaa sielumessun +ja mihin hintaan. Mielihyvällä otti hän tämän tehdäkseen ja vaati siitä +50 (toiset sanovat 100) dukaattia. Aikaa, jolloin messu voisi olla +valmis, hän ei kuitenkaan tahtonut niin tarkalleen määrätä. Tämän +vastuun saatuansa läksi kirjeen tuoja pois ja palasi kohta tuoden +vaaditun summan, kehoitti Mozartia kirjoittamaan aivan oman tunteensa +ja mielialansa mukaan, mutta pyysi häntä ettei koskaan koettaisi päästä +tietoon kuka sävelteoksen oli teettänyt. + +Ihmisenä oli Mozart suora, teeskentelemätön ja kaikesta turhuudesta +vapaa; hän puhui hyvin vähän taiteestaan ja teoksistaan ja koko hänen +olentonsa ilmoitti hyväsydämisyyttä ja ystävällisyyttä. Hän kuoli 5 +päivänä Joulukuuta 1791 sangen nuorena, ei täydelleen kolmenkymmenen +kuuden vuoden ikäisenä. + + + + +Uskollinen palvelija. + + +Tapahtui tuona kylmänä talvena vuonna 1776 että muuan puolalainen +kartanonherra käski palvelijansa varustaa kaikki matkustusta varten +lähellä olevaan kaupunkiin, ja erittäin käski hän tallirenkinsä +Nepomukin seuraamaan matkalle. + +Tämä astui herransa eteen ja pyysi häntä vielä lykkäämään matkansa +muutamaksi aikaa, koska paljon susia oli näkynyt niillä seuduin +pakkasen aikana, vaan hänen isäntänsä pysyi kuitenkin lujasti +sanotussaan ja huusi vihastuneena: + +"Pelkäätkö sinä? Jää silloin kotiin, sillä minä en voi kärsiä ihmisiä, +jotka ovat pelkureita." + +"Herra, olkoon sitten niinkuin tahdotte", vastasi renki. + +Seuraavana päivänä lähdettiin matkalle. Nepomuk ratsasti edellä. Ei +näkynyt mitään merkkiäkään susista. Isäntä aikoi laskea leikkiä +palvelijansa kanssa ja kysyi häneltä, missä kaikki nuo sudet olivat, +joita hän oli niin paljon peljännyt. + +Uskollinen palvelija ei sanonut mitään, vaan katsoi tarkasti +ympärilleen. Silloin näki hän äkkiä suuren suden töytäävän esille +metsästä. Se näytti olevan hyvin nälkäinen ja läheni lähenemistään +matkustavaisia. Hevosia koetettiin saada juoksemaan niin paljon kuin +mahdollista, vaan peto juoksi kumminkin kovemmin ja tuli joka hetki yhä +lähemmäksi. + +"Herra, parasta on että minä uhraan hevoseni pelastukseksemme", sanoi +tallirenki. "Sill'aikaa kun tuo inhottava peto töytää hevosen päälle, +kiiruhdamme me eteenpäin." + +Isäntä suostui ehdotukseen ja kyyneleet silmissä jätti Nepomuk +hevosensa saaliiksi verenhimoiselle sudelle. + +Jo luulivat matkustavaiset päässeensä kaikesta vaarasta, kun he +uudestaan saivat nähdä ensin yhden ja sitten koko joukon susia +töytäävän ulos metsästä ja uhkaavina lähestyvän hevosia. Kaikki apu +näytti mahdottomalta. Silloin heittäytyi uskollinen tallirenki ulos +reestä ja huusi isännälleen: + +"Herra, pidä huolta vaimostani ja lapsistani. Minä panen itseni +alttiiksi pelastaakseni teidät ja teidän rouvanne. Kiiruhtakaa niin +että pääsette pakoon sillä aikaa kun minä töytään vihollisia vastaan." + +Sivalluttaen sapelillaan töytäsi hän urhoollisesti susia vastaan, +tappoi useampia petoja ja puolustihe kauvan, kunnes sudet viimeinkin +repivät hänet kappaleiksi. + +Sillä aikaa ajoi Nepomukin isäntä niin pikaan kuin vaan hevoset +jaksoivat juosta, kaupunkiin, johon matkan tarkoitus oli. Hän muisti +aina kiitollisuudella uskollista palvelijata, joka oli antanut itsensä +alttiiksi pelastaakseen hänen ja hänen vaimonsa henget, ja piti +runsaasti huolta pelastajan vaimosta ja lapsista. + + + + +Isä ja tytär. + + +Viime vuosisadan lopulla kohtasi kova vedenpaisumus erästä pientä +kaupunkia Tonavan varrella. Jää oli äkkiä sulanut pitkällisen +leutoilman kautta; julman isoja jäämöhkäleitä oli lohkeillut irti ja +niitä kulki nyt joka paikalla jokea, joka kohosi kohoamistaan. Joka +hetki kasvoi vaara; vähän ajan sisään murtautui vesi kaupungin +kaduille; niin pitkältä kuin silmä ylettyi katsomaan, ei nähnyt muuta +kuin Tonavan likaisenkeltaisia aaltoja, joilla jääkappaleita, eläimiä, +huonekaluja ja muita semmoisia kappaleita ui. Peljästyneinä pakenivat +asujamet ylös huoneittensa yläkerroksiin ja viimein ylös +vinnihuoneisin, pelastuakseen päälle tunkeavalta vedeltä. + +Pienessä talossa asui köyhä sairas mies. Useampia vuosia oli hän ollut +hervoton käsistään ja jaloistaan eikä voinut toimittaa mitään; mutta +hänellä oli hyvä tytär, joka työllään hankki elatusta sekä itselleen +että hänelle. Tytär ei tahtonut luopua isästään -- "minä hänet joko +pelastan tahi kuolen hänen kanssaan", sanoi hän. + +Isä lepäsi sängyssään ja voi ainoastaan vaivalla nousta niin paljon +että hän huoneensa ikkunasta saattoi nähdä hävityksen. Voipuneena +painui hän alas vuoteelleen, pani vapisevat kätensä ristiin ja rukoili +hyvän lapsensa edestä. + +Vesi nousi yhä korkeammalle, kohta saavutti se jo huoneen, jossa vanhus +makasi, ja kostutti hänen kylmää olkivuodettansa -- silloin koetti +tytär nostaa isäänsä vuoteelta ja kantaa häntä katolle. Mutta tämä oli +hänelle kovin raskas. Tytär antoi silloin vanhuksen tarttua +käsivarsillaan hänen kaulansa ympärille, nosti hänet selkäänsä ja niin +kaalasi hän taakka selässä ulos huoneesta veden ja jään läpi ja pääsi +onnellisesti katolle. Siellä täytyi heidän oleskella koko vuorokauden +ennenkuin kukaan tuli heille avuksi. + +Kun vaara oli ohitse kiitti tytär Jumalata omasta ja isänsä +onnellisesta pelastuksesta. + + + + +Itsensä alttiiksi paneminen. + + +Bretagnessa, eräässä Ranskan maakunnassa, asui ranskalaisen +vallankumouksen aikana _Ifigenia Defille_ yhdessä sisarensa +kanssa, joka oli naimisissa ja jolla oli neljä lasta. Sisarukset +elivät yksinäisyydessä; heidän ainoa ilonsa oli pienten lasten +rakkaus. Valitettavasti tuli tämä hiljainen onni kestämään lyhyen +ajan. Paris'ista tuli muutamana päivänä käsky panna vankeuteen +kolmekymmentä henkeä, joita pidettiin epäluulon alaisina, ja viedä ne +vallankumous-oikeuden eteen. Näiden kolmenkymmenen joukossa oli myös +viaton Ifigenia, joka ilman säälittä eroitettiin sisarestaan ja vietiin +vankina Parisiin. Vallankumous-oikeus pani hänen eteensä kirjeen, jonka +alla oli kirjoitettuna nimi Defille ja jonka sisällyksestä päätettiin +että kirjeenkirjoittaja piti jotain yhteyttä kuninkaanpuoluelaisten +kanssa. + +"Onko se maanpetosta, onko se rangaistusta ansaitseva rikos tuntea +ihmistä, joka kuuluu kuninkaan puolueesen!" kysyi Ifigenia. "Me +tahdomme ainoastaan tietää tunnustatko sinä tämän kirjeen oikeaksi", +oli oikeuden vastaus. + +"Kyllä tunnustan kirjeen", sanoi Ifigenia rohkeasti, "vaan ennenkuin +minua tuomitsette, niin antakaa minulle asianajaja avukseni." + +Seuraavana päivänä lähetettiin jalo ja vilpitön mies, tuo +oikeudenoppinut _Gauneau_ hänen luokseen vankihuoneesen puhumaan +ja keskustelemaan hänen puollustuksestaan. + +"Hyvä herra", sanoi Ifigenia puollustajallensa, "minä pidän jo +edeltäkäsin varmana että te tulette käyttämään kaikkia keinoja minun +pelastuksekseni, mutta sanokaa minulle kuitenkin minkälainen tuomio +minulla on peljättävän." + +"Minä tulen koettamaan kaikkea teitä pelastaakseni; mutta se tulee +sangen vaikeaksi, kun te tunnustitte kirjeen allekirjoituksen +omaksenne, sillä se painaa paljon oikeuden silmissä." + +"Puollustakaa vaan minua urhoollisesti! Minä olen syytön. Jos te +vannotte minulle ette koskaan ilmaisevanne minun salaisuuttani +kellenkään, niin kerron teille jotakin, joka teidät saattaa siihen +vakuutukseen että te ajatte oikeata asiata." + +Gauneau vannoi vilpittömästi säilyttävänsä hänen salaisuutensa. + +"Niin tietäkää sitte", sanoi Ifigenia, "etten minä ole, vaan sisareni +on kirjoittanut tämän kirjeen. Ei kukaan voi syyllä tuomita meitä +rikollisiksi; jos kumminkin täytyy niin tapahtua, niin minä tahdon +kuolla sisareni edestä. Hänellä on neljä lasta, jotka vielä tarvitsevat +äitin hoitoa; minä olen yksinäni ja voin huoletta erota elämästä." + +Oikeuspäivä tuli. Gauneau puollusti häntä lämpimyydellä ja innolla. +Turhaan! Syytetty tuomittiin kuolemaan. + +Ifigenia kuoli urhoollisuudella; hän uhrasi itsensä kuolemaan +rakkaudesta sisareensa. + +Varmaan olisi tämä kaunis siskorakkauden osoite jäänyt unhotuksiin, +ellei Gauneau olisi ennen kuolemataan uskonut tämän salaisuuden +muutamalle ystävälle, joka vuorostaan on tehnyt sen jälkimailmalle +tunnetuksi. + + + + +Jalo prinssi. + + +"Kun kasvan aikamieheksi" -- sanoi kerran nuori Braunschweigin prinssi +_Leopold_ -- "tahdon auttaa köyhiä, tahdon antaa heille kaikki +rahani, joita en välttämättömästi tarvitse. Minua huvittaa suuresti +antaa köyhälle almuja ja nähdä kuinka hän siitä iloitsee ja kiittää +minua kyynelet silmissä. Kuitenkaan en pidä siitä että ihmiset +osoittavat kovin suurta alammaisuutta ja nöyryyttä minua kohtaan. +Ovathan rikkaat, ylhäiset ja onnelliset ihmiset juuri sen tähden +olemassa että he pitäisivät huolta köyhistä ja onnettomista. Onhan +Jumala paljon enempi minua, ja hän pitää kuitenkin huolta kaikista +ihmisistä; halvimmistakin." + +Seitsentoista vuotiaana teki prinssi Leopold lupauksen "olla kuuliainen +Jumalalle, armias lähimmäistä kohtaan, hyväntekeväinen, uskollinen +tehtävänsä täyttämisessä ja rehellinen, oikeutta noudattava, puolta +pitämätön ja kohtuullinen kaikissa toimissaan." Frankfurtissa Oder'in +varrella, jossa prinssi oleskeli pitkän aikaa, oli hänen elämänsä +ikäänkuin jakso ihmisystävällisiä tekoja. Tällä ajalla hän kirjoitti +päiväkirjaansa nämät kauniit sanat: + +"Mikä ilo voida auttaa ja palvella lähimmäisiänsä! Kun voisin vaan +toimittaa enemmän, niin olisin vielä onnellisempi. Suurin ilo, jonka +voin ajatella, on ihmishengen pelastaminen. Suokoon Jumala armostaan +minulle kuitenkin kerta tämä ilo!" + +Kaivattu tilaisuus tarjoutuikin kohta. + +Kevätpuoleen 1785 alkoi Oder-joki paisua rantojensa yli. Pidättömällä +voimalla mursi se rikki salpaukset Frankfurtin kohdalla, pani +etukaupungin tulvan alle ja uhkasi sitä täydellisellä hävityksellä. +Rakennus hajosi ja kaatui rakennuksen perästä. Jokea alas rientävät +jäämöhkäleet särkivät siltarakennukset ja etukaupunki tuli tykkänään +eroitetuksi muusta kaupungista ja kaikesta avunsaannista. Asujaimet +pakenivat huoneistaan ylempänä olevaan ja lujasti rakennettuun +silkkitehtaasen. Kaupungista nähtiin miten vaara tuli suuremmaksi joka +hetki, vaan ei löydetty mitään mahdollisuutta saada onnettomille apua, +sillä joen poikki ei voitu soutaa. + +Pelkäämätön prinssi Leopold, joka monesti oli pannut henkensä alttiiksi +tulipaloissa, ei kuitenkaan tahtonut antaa tuon esteen pidättää +itseään. Häntä kiellettiin koettamasta soutaa yli joen. Mutta hän +vastasi: + +"Enkö minä ole ihminen niinkuin te? Tässä kysytään vaan ihmisten +pelastamista hengen vaarasta!" + +Pari hänen sotamiestään lankesi polvilleen hänen eteensä ja pyysi häntä +säästämään kallisarvoista henkeänsä, joka oli niin monen turva ja ilo. + +Tämä harras rukous vaikutti prinssiin. Hän astui venheestä ja läksi +pois. + +Olipa muuan kalastaja päättänyt tehdä pelastuskoetuksen. Hän oli saanut +kaksi miestä avukseen, joista toinen oli sotamies. Tämä riensi nyt +herttuan luokse pyytämään lupaa saada seurata vaaralliselle retkelle. +Kun herttua sai kuulla miten asian laita oli, kiiruhti hän sotamiehen +kanssa, nousi sanaakaan sanomatta venheesen, ja työnsi sen ulos +rannasta. + +Samassa tuli kalastaja. Kun hän sai nähdä herttuan venheessä, huusi hän +hänelle ettei suinkaan antautuisi uhkaavaan vaaraan ja koetti nyt +kaikella tavalla estää yli-menemistä. + +"Jos te ette tahdo seurata", vastasi herttua vakavalla äänellä, "niin +minä näiden kahden miehen avulla pelastan onnettomat." + +"Ei se käy laatuun", huusi tuskallisesti kalastaja, "venhe on kovin +pieni." + +"Saamme nähdä", vastasi Leopold herttua. + +Kalastaja huomasi nyt ettei vastustaminen auttanut. + +Vaarallinen matka alkoi. Kaikkien silmät katsoivat herttuaan, kaikkien +sydämmet vapisivat hänen tähtensä. Äkkiä nähtiin, miten vene tärähti +muutamaa sulkuvarustusta vasten ja alkoi vuotaa. Herttua, joka oli +vähällä pudota jokeen, tarttui kiinni toiseen soutajista ja pysyttelihe +sillä tavoin venheessä. Mutta samassa silmänräpäyksessä ajoi venheen +keula muutaman sillan jäännöksien päälle, joka oli silkkitehtaan +edessä, ja kaatui. Miehet putosivat veteen. + +Heille koetettiin ojentaa seipäitä ja köysiä, vaan turhaan. Vuolas +virta vei kaikki pois. Hetken taisteltuaan aaltojen kanssa katosi +prinssi Leopold. Molempien soutajien onnistui pelastautua. + +Yleinen murheenhuuto kuului koko kaupungissa kun saatiin tieto rakkaan +ruhtinaan kuolemasta. Vasta kahden päivän kuluttua onnistui uutteran +etsimisen perästä löytää hänen ruumiinsa, joka tavattiin noin pari +sataa askelta siitä paikasta, missä venhe oli kaatunut. + + + + +Neekeri nimeltä Ali. + + +Suuttuneina kovaan kohteluun, jota neekeriorjat Domingon saarella +olivat saaneet viljelysmaiden omistajien puolelta kärsiä, tekivät nämä +vuonna 1792 kauhean kapinan. Neekerit olivat salaa hankkineet itselleen +aseita, töytäsivät herrainsa päälle, murhasivat heidät ja sytyttivät +heidän kartanonsa tuleen. Ainoastaan harvat "valkeat" pääsivät +pakenemaan heidän kostoansa. + +Muutaman viljelysmaan omistajan luona eivät neekerit kuitenkaan +tarvinneet valittaa kovaa kohtelua. Olivat saaneet hyvää ja runsasta +elatusta, eikä heitä oltu millään tavalla pakoitettu tekemään työtä +liiaksi. Herra ja orjat olivat sentähden eläneet sovussa keskenään. + +William, tämän viljelysmaan omistajan poika, oli mieltynyt erinomaisen +paljon muutamaan nuoreen neekeriin, jonka nimi oli _Ali_; hän piti +hänestä ja koetti niin paljon kuin hän voi, tehdä elämää keveäksi +hänelle. Ei kummaa siis, jos neekeri vuorostaan osoitti nuorta +herraansa kohtaan uskollisinta rakkautta. Tämä tuli myös näkyviin +kapinan syttyessä. + +William, joka siihen aikaan oli neljäntoista vuoden iässä, palasi +muutamana päivänä metsältä. Hän huomasi silloin neekerijoukon, joka +ryntäsi hänen isänsä asuntoa kohden ja sytytti sen tuleen. + +Kun nuorukainen näki liekkien kohoavan taivasta kohden, pakeni hän +kauhistuneena takaisin metsään. Siellä löysi hän syrjäisen luolan, +jossa hän koetti piiloitellata kapinallisten neekerien raivolta. +Uupuneena väsymyksestä ja levottomuudesta nukkui hän viimein. Yht'äkkiä +kavahtaa hän ylös ikäänkuin kauhean unen vaivaamana -- hänen edessään +seisoi hänen iso, englantilainen doggikoiransa ja tämän vieressä +uskollinen Ali. + +Alussa peljästyi William, vaan neekeri sanoi ystävällisesti hänelle: + +"Seuraa minua; minä olen sinua johdattava, ettet joudu veljieni käsiin. +Sinä olet aina ollut ystävällinen minua kohtaan, nyt on minun vuoroni +palkita hyvyytesi." + +Ali saattoi nyt Williamia syrjäisiä teitä, soiden ja rämeiden poikki. +Tuli pitkä vaellus ja usein heitti jo William kaiken toivon päästä +onnellisesti julmistuneiden neekerien raivoa pakoon. + +"Ole pelvotta!" sanoi silloin aina uskollinen johdattaja. "Minä saatan +sinut pääkaupunkiin; siellä on monta laivaa satamassa, joihin pääset ja +jotka vievät sinut Europaan." + +Neljännen päivän lopulla näkivät he viimein kaupungin tornit ja muurit +edessään. Mutta tuskin olivat jättäneet metsän, ennenkuin heitä tuli +vastaan joukko neekerejä, jotka töytäsivät heidän päällensä hurjasti +huutaen. Nyt näytti kaikki pelastus mahdottomalta. Silloin astui Ali +esille ja rukoili armoa ja sääliä hyväntekijällensä sekä kertoi kuinka +suuressa kiitollisuuden velassa hän oli Williamille. Alin rukoukset +vaikuttivat. Neekerit saattoivat Williamia aina kaupungin portille +asti, ja täällä löysi hän suojaa tarpeeksi. + + + + +Kaarle von Linné. + + +Jo vanhimpina aikoina harrastivat etevät miehet tutkimuksia luonnon +valtakunnissa. Niin ovat semmoiset muinaisajan viisaat kuin +Aristoteles, Theofrastos, Dioscorides y.m. kirjoittaneet havaintonsa ja +kokemuksensa luonnon esineistä kirjoihin ja mahtavimmat ruhtinaat ovat +kilvoitelleet kootakseen mestarien teoksia. Vaan sitten tuli keskiaika, +ja sen sijaan kuin olisi pitänyt käydä edelleen aloitettua tietä +luonnon tuntemiseen, tehtiin tämän tieteen harjoittaminen +jonkunlaiseksi ylenluonnolliseksi toimeksi, sitä pidettiin velhoutena +ja loihtimisena ja vanhojen luonnontutkijoiden teokset joutuivat +unhotuksiin. + +Vasta kirjapainotaidon keksimisen kautta tulivat nämä teokset +suuremmalle yleisölle tunnetuiksi ja nyt heräsi monella taholla harras +mielihalu luonnon tuntemiseen. Ruvettiin vertailemaan niitä +luonnonesineitä, joita löytyi kunkin ympärillä niihin selityksiin, +joita esim. Plinius y.m. olivat antaneet, ja näyttämään missä nämä +olivat erehtyneet. Uutterat tutkijat kokoelivat ja selittivät niitä +luonnontuotteita, joita näkivät kotomaassaan. Kohta otti tutkija +piirustajan ja puupiirustajan avukseen, alussa ainoastaan koristamaan +teostansa, vaan sitten kuvan kautta tehdäkseen esittämänsä asian +selvemmin näkyväksi lukijalle. Tällä tavoin kehittyi vähitellen +luonnontutkiminen erityiseksi tieteeksi, kun sitä ennen oltiin +ainoastaan lääketieteellisiä tahi teollisia tarpeita varten tutkittu +vissiä luonnonesineitä. + +Mutta samalla kun opittiin tuntemaan yhä useampia luonnon tuotteita, +kävi niiden järjestäminen tarpeelliseksi. Tehtiin lukuisia kokeita +tähän tarkoitukseen; vaan ilman erinäisettä menestyksettä. Puuttui +vielä yhdenmukaisuutta selityksien tekemistavasta, puuttui määrättyjä +nimityksiä tarkoitetuille asioille, ylinähtäväisyyttä ja järjestystä +j.n.e. Sentähden voi tapahtua niin, että eri luonnontutkijat selittivät +samaa kasvia, joka kasvoi useammassa eri maassa, yhtä moneksi eri +kasviksi. + +Juuri tällä epäselvyyden ja epävarmuuden aikakaudella luonnontieteen +harrastuksissa syntyi se mies, joka syystä on saanut nimen +_luonnontieteen isä: Kaarle von Linné_. + +Toukokuun 23 päivänä 1707 näki hän ensi kerran päivän valon +matalaisessa majassa eteläisessä Småland'issa. Hänen isänsä oli pappina +Stenbrohult'in pitäjässä ja nimeltänsä Nicolaus Linnaeus. Hän oli köyhä +mies ja sen ajan, jota ei papillisten velvollisuuksiensa täyttäminen +vienyt, pani hän pienen puutarhan hoitamiseen, joka oli hänen suurin +ilonsa. + +Jo ensi horjuvilla askelillaan elämässä kohtasi sentähden poika niitä +kukkia, joita isä niin suurella huolella hoiti, ja jo pienokaisesta +asti imi nuori Kaarle sitä rakkautta kasvimailmaan, joka kerran oli +tekevä hänen nimensä kuuluisaksi. Ei ollut pojalla suurempaa iloa kuin +isän näyttäessä ja selittäessä hänelle milloin jotakin lehteä, milloin +jotakin juurta, milloin taas jonkun kasvin siemenkotaa, ja usein tuli +poika, suuremmaksi tultuaan, kotiin kävelyiltä tuoden muassaan joukon +kasveja, jotka hän oli kerännyt ja joista hän voi kysellä isältään +loppumattomiin. Päivä päivältä eneni hänen rakkautensa kasvimailmaan ja +kohta hän ei tuntenut ainoastaan kaikkia niitä kasveja, joita kasvoi +kotiseuduilla, vaan myös paljon kasveja kylmästä pohjolasta ja +lämpimistä etelämaista, joista hän oli ottanut selkoa isänsä runsaissa +kasvikokoelmissa tahi isän kirjastossa löytyvistä kirjoista. + +Luonnon suurta kirjaa poika siis ennen kaikkia tahtoi tutkia. Muista +lukemisista piti hän vähän, ja vanhat kielet, jotka olivat etevimpänä +opetusaineena sen ajan kouluissa, olivat hänestä suorastaan +vastenmielisiä. Seuraus olikin se että hänen opettajansa Vexiössä +julistivat hänet kelvottomaksi lukemaan ja antoivat hänen isällensä +neuvon panna poikansa räätälin tahi nikkarin oppiin. Tästä pelasti +hänet kumminkin muuan hänen isänsä ystävä, tohtori Rothman, joka +käsitti pojan taipumuksen ja saattoi hänen isänsä antamaan pojan lukea +luonnontieteitä. Mutta hän edistyi myöskin nyt sangen huonosti ja kun +hän jätti Vexiön gymnasiumin lähteäksensä Lundin yliopistoon sai hän +kaikkea muuta paitse kehoittavia lauseita päästötodistuksessansa. + +Lundiin tultuaan pääsi nuori Linné tuon luonnonoppineen Stobaeus'en +tuttavuuteen, jonka perheessä hän sai asua ja jossa häntä kohdeltiin +hyvin ystävällisesti. Mutta pääsy oppineen miehen kirjastoon oli +häneltä kuitenkin kielletty, ja ainoastaan onnellisen sattumuksen +kautta pääsi hän tilaisuuteen sitä käyttämään. + +Eräs ylioppilas, joka asui Stobaeus'en luona, hankki hänelle nimittäin +salaisuudessa kirjoja kirjastosta. Näitä luki Linné öisin. Mutta +muutamana yönä, kun hän istui lukuihinsa vaipuneena, tuli +äkkiarvaamatta hänen luokseen Stobaeus, joka oli nähnyt kynttilänvalon +hänen huoneestansa. Hänen täytyi nyt tunnustaa miten hän oli saanut +kirjat käsiinsä, ja siitä hetkestä pääsi hän vapaasti Stobaeus'en +kirjastoon. + +Kohta huomasi Linné kuitenkin, että Upsala oli ainoa oikea paikka +niiden lukujen harjoittamiselle, joita hän enin rakasti. Sinne hän +läksikin huolimatta vanhan ystävänsä Stobaeus'en mielikarvaudesta. +Ainoastaan vähäisen summan voi hänen köyhä isänsä lahjoittaa hänelle +avuksi uuteen oppipaikkaan lähteissä, ja kun tämä oli loppunut, alkoi +kova puutteen aika Linné'llä. Hänen köyhyytensä meni niinkin suureksi, +ettei hänellä ollut tarpeeksi vaatteita näyttäytyä ulkona. Muutamilta +kumppalilta sai hän muutamia vaatekappaleita, joita eivät enää +pitäneet, ja näitä korjasi hän nyt itse kotona huoneessaan niin että +hän edes saattoi käydä ulos kasveja etsimään. + +Kohta tapahtui kuitenkin käänne nuoren miehen elämässä. Eräänä päivänä +seisoi hän kasvitieteellisessä puutarhassa vaipuneena syviin mietteisin +vasta au'enneesta kukasta. Hän oli melkein unhottanut murheensa ja +köyhyytensä, ja tutkiskeli huolellisesti kasvia. Viimein tahtoi hän +taittaa kukan sitä säilyttääkseen muistona onnellisemmista päivistä nyt +kun hänen täytyi jättää Upsala ja rakkaat lukunsa. Juuri kun hän ojensi +kätensä kukkaa taittaakseen pidätti häntä tuikka ääni. Hän käänsihe +katsomaan ja näki edessään vanhan Olof Celsiuksen. Tämä ei tarvinnut +kuin tehdä muutamia kysymyksiä huomatakseen nuoren miehen tietoja. Hän +osoitti Linné'lle suurta ystävyyttä ja teki hänet tutuksi oppineen Olof +Rudbeck vanhemman kanssa, joka ei ainoastaan ottanut Linné'n lastensa +opettajaksi, vaan hankki hänelle myös määräyksen Rudbeck'in sairauden +aikana opettaa ylioppilaille kasvitiedettä. Tämän tehtävän toimitti +Linné kaikkien mieliksi, kunnes jonkun ajan perästä vanhempi yliopiston +opettaja tuli kotio ulkomaalta ja otti Linnén viran toimittaakseen. + +Jo aikaisin oli Linné mieltynyt Lapin kasvimailman tutkimiseen. Celsius +saattoi hallituksen huomion hänen puoleensa ja hänen välityksensä +kautta sai nuori luonnontutkija toimekseen tehdä matkustus Lapinmaahan +sen kasvieloa tutkimaan. Linné otti tarjoumuksen vastaan ja tuli, +tehtyänsä matkan, jolla hän monesti oli hengen vaarassa, takaisin +Upsalaan, ja alkoi nyt kohta järjestää kokoelmiansa ja valmistaa teosta +Lapinmaan kasvistosta. Kateus kumminkin viritti juoniansa hänen +ympärillään ja ilolla hän sentähden käytti tilaisuutta lähteäksensä +Falun'iin pitämään luentoja mineralogiassa eli kivennäisopissa. Täällä +tuli Linné kohta tutuksi kaupunginlääkärin tohtori Moraeus'en perheessä +ja kihlasi jonkun ajan kuluttua hänen tyttärensä. + +Linné'n päämääräksi tuli nyt päästä omavaraiselle kannalle ja hän +ajatteli nyt todella suorittaakseen lääkärintutkinnon. Hän piti +parhaimpana tätä tarkoitusta varten lähteä Hollantiin, jossa lääketiede +tähän aikaan oli erinomaisen korkealla kannalla. Täällä saavutti hän +myöskin ei ainoastaan tohtorinarvon, vaan vielä mitä suurinta kunniata +opistansa. Koko joukko ulkomaalaisia, suurimmaksi osaksi eteviä miehiä, +rupesivat hänen oppilaikseen ja pitivät kunniana olla semmoisina; hän +julkaisi useampia teoksia, jotka kaikkialla otettiin kiitoslauseilla +vastaan; hänelle kustannettiin matkustuksia muihin maihin ja hänelle +tehtiin alttiita tarjoumuksia useammasta ulkomaalaisesta paikasta +tahtoisiko hän ottaa vastaan opettajavirkoja tieteessään. Mutta hänen +isänmaanrakkautensa saattoi hänet kotio ja hän palasi Ruotsiin oltuansa +kolme vuotta poissa. Vaikka Linné oli voittanut niin suurta kunniata +ulkomailla, joutui hän kuitenkin kotona melkein kokonaan unhotuksiin. +Hänen täytyi ansaita elatuksensa toimivana lääkärinä ja vasta kun hän +oli semmoisena saavuttanut maineen suuresta taidosta määrättiin hän +professoriksi Upsalaan. + +Nyt rupesi hän pitämään luentoja luonnontieteissä ja niiden kanssa +yhteydessä olevissa aineissa. Luentosali tuli kuulijoita täyteen ja +hänen maineensa levisi yli koko Europan ja Amerikaan asti. Kaikista +maista tulvaili oppilaita yhteen kuuntelemaan hänen luentojansa. Usein +teki hän retkeilyjä metsiin ja vainioille ja hänen seurassansa saattoi +olla silloin pari sataa oppilasta. Jos silloin löydettiin joku +merkillinen kasvi, kokoontuivat kaikki mestarinsa ympärille ja +kuuntelivat tarkalla huomiolla hänen selityksiänsä ja muistutuksiansa. +Kun ilta tuli, palasivat kaikki, kukilla koristettuina ja onnellisina, +Upsalaan. + +Linné oli keskinkertaista pituutta ja varreltaan voimakas. Hän kyllä +kulki vähän kumarruksissa, joka ehkä oli seurauksena hänen tavallisesta +asennostaan kasveja etsiessä. Hänen tukkansa oli mustanruuni, +vanhuudella hopeanvalkoinen. Hänen silmänsä olivat ruunit, loistavat ja +katsantonsa terävä. Hänen luonnonlaatunsa oli vilkas ja hän oli hyvin +helläluontoinen surulle, vihastumukselle ja muille sieluntiloille. +Voimakas ja uuttera oli hän nuoruudessaan ollut ja vanhempana rakasti +hän myös liikkuvata ja toimeliasta elämätä. + +Linné sai eläessään yltäkyllin kunnian osoituksia. Hänen kuninkaansa +nimitti hänet arkiateriksi ja pohjantähdentähdistön ritariksi, jota +siihen aikaan pidettiin erinomaisena asiana. Vuonna 1757 aateloittiin +hän myöski ja otti silloin nimen von. Vaan ei nämä eivätkä mitkään muut +kunnioitukset häntä huikaisseet. Hänen voimakas ja miehekäs luonteensa +pysyi yksinkertaisena ja teeskentelemättömänä. Hänen mielilauseensa +oli: "Elä rehellisesti, Jumala sinut näkee!" ja tälle mielilauseellensa +pysyi hän uskollisena kuolemaansa saakka. + +Kaarle von Linné nukkui kuoleman uneen 10 päivänä Tammikuuta 1778. +Yliopiston kaikki oppilaat ja virkamiehet saattoivat häntä hautaan ja +kuningas Kustavi kolmas valitti valtion säädyille sitä vahinkoa, jonka +isänmaa oli kärsinyt hänen kuolemansa kautta. + +Paljon ovat olot muuttuneet sen jälkeen kuin Linné eli, vaan hänen +työnsä ja toimensa tulee kumminkin aina pitämään arvonsa. Ennen hänen +aikaansa ei ollut kelläkään mitään aavistusta kasvien ja eläinten +järjestöllisestä jaoituksesta. Yksityiset ajattelijat olivat kyllä +aloittaneet jotakin semmoista, vaan heidän toimensa olivat kuitenkin +kovin vähäpätöisiä herättääkseen yleisempää huomiota. Vasta Linné on +opettanut meitä säännöllisesti järjestämään kasvi- ja eläinkuntaa. +Hänen aikanansa tunnettujen kasvien luku on kyllä sittemmin suuresti +lisääntynyt; vaan ne lajit, jotka hän toi esiin ja ne luokat, jotka hän +määräsi, soveltuvat kuitenkin niihin kaikkiin. + +Linné on saanut nimen "kasvitutkijain kuningas", ja tätä nimeä kantaa +hän vielä tänäkin päivänä kenenkään vastustamatta yli koko mailman. Ja +tuskinpa on kenenkään ruotsalaisen miehen nimi levinnyt niin kauvas +kuin Kaarle von Linné'n, sillä koko sivistyneessä mailmassa löytynee +tuskin yhtäkään henkeä, joka ei tietäisi kuka hän oli ja mitä hän on +toimittanut, ja joka ei sydämmessään häntä kunnioittaisi, ja +ihmetteleisi. Hänen muistonsa onkin aina kunniassa pidettävä ja +jokaisen sydämmessä säilytettävä. + + + + +Nahyda Tschernikov. + + +Viime vuosisadan viime vuosikymmenellä eli Nikitin nimisessä pienessä +venäläisessä kaupungissa rehellinen virkamies nimeltä Tschernikov. +Hiljainen ja vaatimaton koko olennossaan täytti hän uskollisesti +velvollisuutensa virkamiehenä ja häntä nimitettiin koko seutukunnassa +rehelliseksi tullimieheksi. Hän eli hyvissä varoissa ja hän oli +siinäkin onnellinen että hänellä oli oiva vaimo ja herttainen tytär, +jonka nimi oli Nahyda. + +"Miten onnellisia me kuitenkin olemme!" sanoi muutamana päivänä +Tschernikov vaimollensa. "Ei mitkään murheet meitä paina, kaikki +ihmiset pitävät meistä ja kunnioittavat meitä ja oivallinen Nahyda on +ylpeytemme." + +Niin puhui Tschernikov. Mutta ei kukaan ihminen voi luottaa onnen +pysyväisyyteen; usein tulee onnettomuuden yö päällemme silloin kuin +vähimmin sitä odotamme. Myöskin Tschernikov kävi murheen päiviä +kokemaan. + +Muuan arvossa pidetty kauppias, joka salakuljetuksen kautta oli +voittanut suuria rikkauksia, koetti voiton himosta päästä niistä +maksuista Venäjän valtiorahastolle, jotka oli sille tulevat, ja tahtoi +kiertää lakia lahjoittamalla tullivirkamiehiä. Myöskin Tschernikovia +koetteli hän vietellä, vaan tämä pysyi lujasti velvollisuudessaan eikä +häntä saatu ei edes mitä houkuttelevimmilla lupauksilla luopumaan +oikeuden tieltä. + +Tästä suuttui petollinen kauppias ja saattaakseen rehellisen +tullimiehen virattomaksi panetteli hän häntä keisarillisessa hovissa, +jossa hän väitti Tschernikovin lausuneen hänen majesteetistansa +keisarinnasta ja tämän ensimmäisestä miniteristä Potemkinistä hyvin +sopimattomia sanoja, sekä lisäsi että tarpeellista olisi pitää tarkasti +silmällä tätä vaarallista miestä. + +Tämän epäluulon johdosta hankki Potemkin keisarinnalta käskyn ajaa +onneton Tschernikov maanpakoon Siperiaan. Eräänä päivänä istui +Tschernikovin perhe, rauhallisesti jutellen muutamien naapurien kanssa +-- silloin astui ovesta sisään sotamiehiä ja muuan heistä luki +läsnäoleville keisarinnan ankaran käskyn. Sanatonna seisoi siinä +Tschernikov, vaaleana ja tunnottomana vaipui hänen vaimonsa alas +sohvalle, itkien syleili Nahyda äitiänsä. + +Sotamiehet tulivat liikutetuiksi tästä murheellisesta näytelmästä, vaan +heidän velvollisuutensa pakoitti heitä vangitsemaan onnettoman isän. + +"Ole levollinen, rakas vaimoni", sanoi viimein Tschernikov, "ole +levollinen; se on varmaan erehdys. Enhän minä tiedä mistään +rikoksesta!" + +Kun eron hetki tuli tarttui Nahyda, joka silloin oli seitsenvuotias, +kiinni isäänsä eikä vaimokaan tahtonut erota miehestään. Sentähden +seurasi häntä vaimo ja lapsi hänen vankeuteensa. + +Kauvan mietiskelivät vanhemmat minkä rikoksen he olivat voineet tehdä +ja kuka heille tämän kovan kärsimyksen oli saattanut. Viimein juohtui +Tschernikovin mieleen petollinen kauppias; hän muisti miten tämä kerran +kun Tschernikov oli ylenkatseellisesti kieltänyt hänen rikoksellisesta +ehdotuksestaan, suuttuneena oli huutanut hänelle: + +"Herra, te tulette vielä katkerasti katumaan että olette minua +käskeneet luotanne tällä röyhkeällä tavalla!" + +Tschernikov vietiin oikeuden eteen, keisarillinen käsky julistettiin +hänelle ja hän käskettiin kahdenkymmenenneljän tunnin sisään olemaan +valmiina lähtemään matkalle. Tuomittu kantoi tyynesti ja vakaasti +kohtaloansa, sillä hänen sydämmensä oli puhdas ja omatuntonsa +saastuttamaton. + +Vakavasti tuntien viattomuutensa nousi Tschernikov seuraavana +päivänä vaimoineen lapsineen vaunuihin; rohkaistuina naapuriensa +sääliväisyydestä läksivät he matkustamaan määräpaikkaansa kohti ja +tulivat pitkän ja vaivaloisen matkan perästä Tobolskiin, Siperian +pääkaupunkiin. + +Erityisen kirjoituksen johdosta Jekaterinoslavin kuvernöriltä Tobolskin +kuvernörille tuotiin onnettomalle Tschernikoville muutamia lievityksiä +rangaistuksesta. Hän sai itselleen ja perheelleen majan ja +maakappaleen; hän sai luvan ostaa tarpeellisia elatuksen varoja ja +hankkia itselleen muutamia mukavuuksia, jotka saattoivat tehdä hänen +surkean tilansa vähemmän tuntuvaksi. + +Kun maanpakolaiset olivat muutamien päiväin kuluttua tointuneet matkan +perästä ja järjestäneet vähäisen asuntonsa, saivat he määrätyn työn +tehtäväkseen. Tschernikov määrättiin maatansa viljelemään ja joka +kuukausi maksamaan 36 soopelin, 10 kärpän ja 6 ketun nahkaa. + +Iltasilla tuli tavallisesti muutamat naapurit, joiden kohtalo oli sama +kuin Tschernikovin, hänen luokseen ja niiden joukossa oli hän erittäin +mieltynyt muutamaan nuoreen mieheen, jonka nimi oli Luponsky. + +Tänä tuli usein hänen luokseen, kävi Tschernikovin seurassa metsällä ja +häntä pidettiin viimein melkein perheen jäsenenä. + +Kymmenen vuotta oli Tschernikov tällä tavalla elänyt Siperiassa +vaimoineen lapsineen, ja vaikka hänen tilansa vuosi vuodelta tuli +paremmaksi, ikävöi hän kuitenkin usein kotoseutuansa, varsinkin koska +hänen ruumiinvoimansa alkoivat tuntuvasti vähetä. + +Nahydassa, joka nyt oli kasvanut kauniiksi ja kukoistavaksi neidoksi ja +joka ei voinut olla huomaamatta isän raskasmielisyyttä, kypsyi nyt +kauvan sitte mietitty aikomus päätökseksi. Hän tahtoi mennä jalon, +ihmisystävällisen keisari Aleksanterin luokse, heittäytyä hänen +jalkoihinsa ja rukoilla häneltä armoa onnettomille vanhemmillensa. + +Kohta kesän tultua, läksi Nahyda matkalleen Pietariin. Hän kulki +päiväkaudet, vieläpä myrskyssä ja sateessa; hän ei peljännyt vaaroja +eikä vaivoja. Aivan uupuneena tuli hän viimein Pietariin, yksitoista +viikkoa kuljettuansa arojen ja vuorten poikki tuon pitkän matkan +Siperiasta. + +Hän meni muutamaan majataloon ja ilmaisi sen isännälle pitkän matkansa +tarkoituksen. Isäntä rohkaisi hänen mieltänsä ja neuvoi häntä ensin +kääntymään ruhtinatar Trubetzkoi'n puoleen, joka oli yleisesti arvossa +pidetty hyväntekeväisyytensä vuoksi. Paikalla seuraavana aamuna läksi +hän ruhtinattaren luokse, kertoi hänelle totisesti onnettomain +vanhempainsa kohtalon ja matkansa tarkoituksen. + +"Armahtakaa meitä", rukoili hän lopuksi, "elkääkä sysätkö luotanne +minua onnetonta tyttöä! Auttakaa minua ja esittäkää onnettomuutemme +keisarille. Kuuluuhan keisari olevan niin hyvä ja ihmisrakas; varmaan +hän on armahtava viatonta. Jumala tietää isäni olevan viattoman!" + +Ruhtinatar lupasi pikaista apua. Hän läksi senatori Kosadavlef'in +luokse, joka oli jäsenenä siinä komiteassa, jonka keisari oli asettanut +vanhojen oikeusjuttujen tarkastusta varten. Luettelokirjasta ei +löydetty muuta kuin Tschernikovin maanpako tuomio ja petollisen +kauppiaan kirje. Nahyda, joka usein oli kuullut isänsä puhuvan +kauppamiehen petollisista aikeista, selitti arvoituksen. Komitea +kirjoitti paikalla kertomuksen keisarille, joka, liikutettuna tytön +lapsellisesta rakkaudesta, samassa antoi käskyn Tschernikovin +vapauttamisesta ja soi Nahydalle eteenpääsyä. + +"En ole vielä koskaan", sanoi Aleksanteri ruhtinatar Trubetzkoi'lle, +"oppinut tuntemaan naislentoa, jonka silmistä puhtain viattomuus, jonka +sanoista selvin totuus ja luonnollisuus olisi puhunut niin suloista ja +liikuttavaa kieltä kuin tällä tytöllä." + +Saatuansa kalliita lahjoja keisarilta ja hovin etevimmiltä miehiltä, +ajoi Nahyda kotio ruhtinattaren luo. Seuraavana päivänä seisattuivat +keisarilliset vaunut portin eteen ja Nahydalle annettiin käskykirje +kaikille postivirkamiehille niin pian kuin mahdollista ja keisarin +kustannuksella saattaa hänet vanhempainsa luokse. Sitä paitsi +lähetettiin Tobolskin kuvernörille kirje, joka sisälti käskyn heti +panna Tschernikov vapauteen, antaa maksaa hänelle neljä tuhatta ruplaa +ja lähettää hänet Pietariin. + +Neljä viikkoa kestävän matkan perästä oli Nahyda vanhempiensa sylissä +ja antoi heille tiedon heidän vapaudestansa. + +Surullisena jätti Tschernikov vaimoineen ja lapsineen pienen +majan, joka kymmenen vuoden aikana oli ollut hänen hiljaisen +kärsivällisyytensä todistajana. Tobolskin kuvernöri otti heitä vastaan +erinomaisella kunnioituksella ja antoi heidän mukavissa ajokaluissa +matkustaa Pietariin. Tschernikovin täytyi tulla keisarin luokse ja +juurta jaksain kertoa hänelle kertomuksen maanpakolaisuudestaan. +Keisari, joka jo ennemmin oli hankkinut tietoja hänestä Nikitinistä, +nimitti hänet Dnieper-virran suulla olevien paikkojen ylitarkastajaksi. + +Petollinen kauppias on kuollut muutamia vuosia ennen Tschernikovin +vapauttamista, muuten hän ei olisi välttänyt maallista rangaistusta. + +Nahyda tuli naimisiin Lupinskyn kanssa, joka oli palannut Venäjälle +kaksi vuotta aikaisemmin kuin Tschernikov ja joka melkoisella +omaisuudellaan oli perustanut kukoistavan kaupan Moskovaan. + + + + +Velvollisuudelleen uskollinen. + + +Maaliskuun 17 päivänä 1797 purjehti englantilainen amiralilaiva +Kuningatar Charlotta 110 tykillä ja 1,200 miehen laivueella Livornosta +kapteini _William Todd'in_ päällikkyyden alla. + +Kun laiva oli tullut ulos merelle, pääsi valkea irti laivalla ja liekit +levisivät niin äkkiä että kaikki apu näytti mahdottomalta. Kapteini +Todd pysyi kuitenkin tolkussaan. Hän antoi paikalla täyttää +kruutikamarin vedellä ja ryhtyi kaikkiin toimiin laivan pelastukseksi. +Mutta turhaan! Kohta oli koko laiva ilmivalkeassa. Ei ollut laivueella +muuta tehtävänä kuin pelastaa henkensä. Venheet laskettiin veteen ja +kaikki kiiruhtivat jättääkseen laivaa. Kapteini Todd ja muutamia miehiä +oli kuitenkin vielä jäljellä kun viimeinen venhe läksi laivasta. Heidän +kohtalonsa näytti jokseenkin varmalta. Lähestyä palavaa laivaa oli +hyvin vaarallista. + +Silloin teki muuan matrosi, joka oli pelastautunut muutamaan venheesen +ja jonka kävi sääliksi onnettomia kumppaleitansa, rohkean päätöksen. +Hän heittäytyi mereen, ui laivan luokse, pyysi kumppaleitaan yksitellen +heittäytymään mereen, otti häntä vastaan ja vei hänet uiden venheensä +luokse. Tämän teki hän kuudesti. Vaan silloin oli hän aivan uupunut +vaivauksistaan ja vaipui tunnotonna venheen pohjalle. + +Vielä oli kapteini Todd laivalla. Hän olisi helposti kyllä voinut +pelastautua ennen, vaan hän piti velvollisuutenansa jäädä viimeiseksi +mieheksi ja lausui kaikkiin kehoituksiin pelastautumaan ainoastaan +tämän: + +"Minä jään paikalleni, kunnes kaikki ovat turvassa!" + +Hänen velvollisuudentuntonsa oli niin suuri että hän, vaikka liekit +joka puolella häntä ympäröivät, aivan kylmäverisesti kirjoitti +kertomuksen onnettomuudesta ja sen vielä kahdessa eri kappaleessa, +jotka hän jätti muutamalle matrosille, joka kauvimmin oli vaarassa +ollut hänen kanssansa. + +Kapteini Todd sai urhokuoleman liekeissä ja upposi laivansa kanssa +meren syvyyteen. + + + + +Miehuullinen veli. + + +Vernanton'issa lounaisessa Ranskassa asui lauttaustyömies nimeltä +Aubry. Hän oli kyllä köyhä maallisista rikkauksista, vaan hänellä oli +rikkautta hyvissä ja oivallisissa lapsissaan, jotka elivät sovussa ja +rakkaudessa keskenään. + +Yonne-virran kauheat virrat olivat useampia kertoja hävittäneet +lauttakaivannon ja sulkurakennukset, jotka sanomattoman suurilla +kustannuksilla oli pitänyt laittaa kuntoon. Semmoisen uudestaan +rakentamisen perästä oli kerran lautta kuljetettava jokea alas, siinä +piti Aubry'n kolmentoista vuotiaan pojan tehdä ensimmäisen matkansa. +Hän oli saanut käskyn asettautua takimmaiseen päähän lauttaa. + +"Ei se käy laatuun", sanoi hänen isänsä, "tuo toimi on kovin +vaarallinen sinulle. Sinä olet kovin nuori ja virta on kovin raju. +Ilman minutta et saa lähteä tuommoiseen vaaralliseen yritykseen. Minä +tahdon seisoa rinnallasi." + +Poika tahtoi estää isän apua. + +"Jos minulle käy pahoin, ei minun siskoni kadota niin paljoa", sanoi +hän, "minä en vielä kykene tekemään mitään heidän hyväksensä. Mutta jos +onnettomuuteni tempaisi myös sinut aaltoihin, rakas isäni, silloin +olisivat he kadottaneet _kaikki_. Anna minun sentähden lähteä +yksin; Luoja on kyllä minua suojeleva ja minulla on mitä iloisimpia +toiveita jälleen nähdä teidät." + +Pojan sanoista kuitenkaan pitämättä nousi isä lautalle ja asettui pojan +viereen; hän oli pannut toisen käsivartensa pojan kainaloihin, toisella +piteli hän kiinni muutamasta hirrestä. Tuskin oli lautta päässyt +liikkeelle, ennenkuin peräpuoli painui veden alle. Kuohuvat laineet +raivosivat semmoisella hurjalla voimalla, että oli mahdotonta ihmisen +tehdä vastarintaa. + +Vaikka isä piti lujasti poika sylissään tulivat he kuitenkin toisistaan +irti temmastuiksi. Aubry päästi kauhistuksen huudon nähdessään miten +virranpyörre tempasi hänen poikansa; hän teki mitä hän voi häntä +pelastaakseen vaan kohta sai virta hänenkin valtaansa ja vei hänet +muassaan huimaavaa vauhtia. + +Sillä aikaa oli joukko ihmisiä kokoontunut rannalle ja katselivat +kamalaa näytelmää. Huudettiin apua onnettomille; jalot ihmiset +kiiruhtivat tarjoamaan rahoja niille, jotka tahtoivat koettaa Aubry'ta +ja hänen poikaansa pelastaa. + +Nämä taistelivat sillä aikaa tuskallista taistelua aaltojen kanssa. +Isä, joka oli enemmin kokenut semmoisissa vaaroissa, pysyttelihe kauvan +ylhäällä; hänen katseensa etsi apua, vähemmin kuitenkin itselleen kuin +pojalleen. Myös nuorukainen taisteli kauvan urhoollisesti, vaan kohta +alkoivat hänen nuoret voimansa väsyä. + +Samassa onnistui muutamain miesten heittää ulos köysi isälle. Hän tuli +maalle vedetyksi ja pelastetuksi, vaan meni paikalla tainnuksiin ja +vaipui voimatonna maahan. + +Sillä aikaa oli Aubry'n tyttäret tulleet saapuville. Kiitollisuuden +vallassa ojensivat he kätensä taivasta kohti hiljaa rukoillen; samalla +kun kiittivät Jumalaa isän pelastuksesta, rukoilivat myös veljensä +pelastusta. Mutta joka hetki kävi heidän toivonsa yhä vähemmäksi. Ei +kukaan uskaltanut lähteä ulos virtaan ja nyt ei nähty muuta kuin +nuorukaisen toinen käsi ja osa hänen päätänsä, joka pisti ylös vedestä, +silloin saapui eräs vanhempi veli, joka nyt vasta oli saanut kuulla +onnettomuudesta, paikalle. + +"Voi meitä, poikani", huusi isä hänelle osoittaen sormellaan virtaa +kohti. + +"Voi onnetonta veljeäni!" huokasi nuorukainen, jolta tykinkuula oli +sodassa kaapannut toisen käden. "Ei löydy ketään, joka tahtoisi häntä +pelastaa? Eikö kukaan tahdo armahtaa onnetonta?" + +Turhaan huutaa hän apua. Silloin heittäytyy hän itse veteen sanoen +isällensä: + +"Minä pelastan hänet tahi kuolen hänen kanssaan! Jumala olkoon +kanssani!" + +Yhdellä kädellään lähtee hän uimaan ja hänen onnistuu todellakin +saavuttaa veljensä; hän ottaa hänet selkäänsä ja saattaa hänet rantaan +läsnäolevan ihmisjoukon riemuhuutojen kaikuessa. + + + + +Keisari Napoleon ja hedelmänkauppias. + + +Keisari _Napoleon_ ensimmäinen oli nuoruudessaan oppilaana +Brienne'n sotakoulussa. Koska hän hyvin mielellään söi hedelmiä, oli +hänellä tapana käydä muutaman hedelmiä kaupitsevan vaimon luona, jonka +kauppapuoti oli läheisyydessä. Jos hänellä oli rahaa, niin hän maksoi; +jos hänellä ei sattunut olemaan, otti hän velaksi ne hedelmät, jotka +hän söi. + +Tulipa viimein se päivä, jolloin hänen piti jättää sotakoulu. Hän +sattui silloin olemaan velkaa hedelmäkauppiaalle vähäisen rahasumman. +Hän meni hänen luoksensa ja sanoi: + +"Hyvä rouvani, minun täytyy nyt matkustaa pois enkä voi maksaa teille +velkaani. Mutta minä en unhota velkaani." + +"Olkaa huoleti, nuori herra", vastasi rouva, "suokoon Jumala teille +terveyttä ja kaikkea muuta onnea maailmassa!" + +Monen vuoden kuluttua kävi Napoleon Brienne'ssä. Silloin muistui hänen +mieleensä hedelmänkauppias. Hänen juolahti päähänsä sukkela tuuma. Hän +tiedusteli oliko rouva vielä elossa, ja sai tietää hänen vielä elävän, +mutta suuressa köyhyydessä. Pieni kauppapuotinsa oli hänellä vielä +jäljellä, ja sinne läksi nyt keisari yksi herra vaan seurassa. Hän +astui sisään, tervehti rouvaa, vaan tämä ei tuntenut häntä. + +"Voipiko täällä saada jotakin virvoketta?" kysyi keisari. + +Vanha rouva otti esille meluunia. Molempain herrain sitä syödessä, +kysyi toinen heistä: + +"Sanokaa hyvä rouva, tunnetteko keisaria? Sanotaan hänen tulleen tänne +tänään." + +"No, minä en tuntisi häntä!" vastasi hedelmänkauppias. "Hän on ostanut +paljon hedelmiä minun luonani ollessaan vielä sotakoulussa täällä." + +"Onko hän myös aina maksanut teille kunnollisesti?" kysyi keisari. + +"On, tietysti; hän on täsmällensä maksanut kaikki." + +"Hyvä rouvani, te joko ette puhu täyttä totta, tahi on teillä huono +muisti. Ensiksikin te ette tunne keisaria, sillä minä olen juuri +keisari! Ja toiseksi minä en ole todellakaan maksanut teille niin +lunnollisesti kuin väitätte. Päinvastoin olen teille velkaa ja minä +tahdon nyt maksaa velkani." + +Näin sanoen luki Napoleon pöydälle suuren rahasumman, jonka hän antoi +rouvalle. + +Kun vanha hedelmänkauppias sai tietää että se oli keisari, ja näki +suuren rahasumman, kävi hän vallan mielettömäksi ilosta ja +hämmästyksestä. + +Keisari käski repiä alas hänen vanhan rappioisen huoneensa ja rakentaa +uuden hänelle sijaan. + +"Tässä talossa tahdon asua aina kun tulen Brienne'en", sanoi hän; "se +on kantava minun nimeäni." + +Hän lupasi myös pitää huolta vanhan rouvan lapsista, ja hän piti +rehellisesti lupauksensa. + + + + +Ruhtinas ja talonpoika. + + +Muuan ruhtinas kohtasi kerran talonpojan ja alkoi paikalla jutella +hänen kanssaan. Jutellessa sai hän tietää, ettei talonpojalla ollut +omaa maata, vaan oli ainoastaan päiväpalkkalainen ja teki työtä +toiselle hyvin pienestä palkasta. + +Ruhtinas ei voinut ymmärtää miten oli mahdollista elää niin pienillä +tuloilla ja kuitenkin olla hyvillä mielin. Silloin sanoi köyhä +maanmies: + +"Hyvin huonolla kannalla olisivat asiani, jos minä tarvitsisin niinkään +paljoa. Minun täytyy tyytyä kolmanteen osaan; yhdellä kolmannella +täytyy minun maksaa velkojani ja jäljelle jäävän kolmannen osan panen +minä talteen tulevia tarpeita varten." + +Tämä oli taas jotakin käsittämätöntä ruhtinaasta. Mutta ujostelematon +maanmies jatkoi: + +"Minä, ja'an ansioni ijällisten vanhempaini kanssa, jotka eivät enää +jaksa tehdä työtä, ja lasteni kanssa, jotka ovat kovin nuoria vielä +ansaitaksensa mitään; edellisille olen kiitollisuuden velassa siitä +rakkaudesta, jota ovat osoittaneet minua kohtaan lapsuudessa, +jälkimmäisistä toivon etteivät minua jätä kerran, kun joudun vanhaksi +ja kykenemättömäksi." + +Ruhtinas palkitsi oivallista miestä hänen rehellisistä mielipiteistään +ja antoi hänelle vuotuisen eläkkeen sekä piti huolta hänen pojistaan, +kunnes he pääsivät koulusta ja voivat itse ansaita jotakin. + + + + +Sankari rauhallisissa urhotöissä. + + +Edinburgissa, Skottlandin pääkaupungissa, syntyi 15 päivänä Elokuuta +1771 kuuluisa englantilainen runoilija ja romanikirjoittaja _Walter +Scott_. Hän oli ahkerimpia ihmisiä, joita tunnetaan, ja hänen +teoksensa ovat tulleet käännetyiksi useampiin niihin kieliin, joita nyt +puhutaan. + +Mikä ylevä ajatus Walter Scott'illa oli ahkeruuden käytännöllisestä +merkityksestä ja miten hartaasti hän lapsiensa mieleen teroittaa +ahkeruuden tärkeyttä, sen huomaa muutamasta kirjeestä, jonka hän +kirjoitti pojallensa ja jossa hän antaa tälle muutamia isällisiä +neuvoja: + +"Minä en voi kylliksi teroittaa mieleesi että työ on se laki, jonka +Jumala on antanut meille joka askeleella elämässä noudatettavaksi. Ei +mikään omaisuus ole arvollista, jonka voi saada ilman työttä, aina +leivästä alkaen, jota maanmies syö otsansa hiessä, niihin huvituksiin +saakka, joilla rikkaan miehen täytyy ikävyyttään karkoittaa. Mitä +tietoihin tulee, niin niitä voi yhtä vähän istuttaa ihmissieluun, kuin +viljavainioon voi kylvää siemeniä, ennenkuin se on kynnetty. Suuri +eroitus on kyllä siinä, että olojen ja asianhaarain vaikutuksesta +toinen voi saada leikata sen tou'on jonka toinen on kyntänyt peltoon, +kun sitä vastoin ei kukaan voi onnettomuuden eikä sattumuksen kautta +kadottaa lukemisiensa hedelmiä, päinvastoin tulevat aina suuremmat ja +laveammat tiedot, jotka ihminen voi saavuttaa, hänelle itselleen +hyödyksi täydellisesti. Tee sentähden työtä, rakas poikani, ja käytä +aikaa oikein. Nuoruudessa ovat askeleet kepeät, mielemme on taipuvainen +ja tiedot kootaan nopeasti. Jos olemme huolimattomia kevään aikana, ei +kesä meitä hyödytä, syksymme tuo meille vaan akanoita ja vanhuutemme +talvi on kolkko ja ihmisten myötätuntoisuutta vailla." + +Walter Scott ansaitsi teoksillansa niin suuren omaisuuden, +että hän voi ostaa itselleen pienen maatilan. Hän nimitti sitä +_Abbotsford'iksi_; se oli neljä peninkulmaa Edinburgista ja siellä +syntyivät useat mainion kirjailijan etevimmistä teoksista. + +Valitettavasti hän yhtä vähän kuin muutkaan ihmiset pääsi kovan onnen +koettelemuksista. Se kustantaja, jonka kanssa Walter Scott oli tehnyt +kauppakontrahdin teoksistansa, lakkautti sitoumuksensa suorittamisen, +ja Walter Scott menetti sen kautta ei ainoastaan kaikki mitä hän oli +ansainnut kahdenkymmenen vuoden kuluessa, vaan joutui myöskin sen +kautta jotenkin suureen velkaan. + +Tämän kovan onnettomuuden kohdatessa käytti hän itsensä kuin todellinen +mies. Vaikka hänen ystävänsä tarjoutuivat hankkimaan niin paljon rahaa, +että hän voisi tyydyttää saamamiehensä, sanoi hän ylevästi: + +"En huoli, minä olen omalla kädelläni tekevä työtä kunnes kaikki on +maksettu. Jos kadottaisinkin kaikki, niin tulee ainakin kunniani +pysymään saastuttamatta." + +Tästä hetkestä asti teki hän työtä väsymättömästi, kunnes hän liian +työn vaivauksesta sai halpauksen kohtauksen. Tuskin oli hän uudelleen +saanut niin paljon voimia, että hän voi pitää kynää, ennenkuin hän taas +istui kirjoituspöydän ääreen. Turhaan käskivät häntä hänen lääkärinsä +herkeämään tuosta uutterasta työstä -- häntä ei saatu suostumaan. + +Syksyllä 1832 kohtasi häntä uudestaan halpaus, nyt vaarallisemmasti +kuin edellisellä kerralla. Nyt tunsi hän ruumiinsa voimain olevan +lopussa, vaan kuitenkaan hän ei kadottanut rohkeuttaan eikä +kestävyyttään. + +"Minä olen kärsinyt kauheasti", kirjoitti hän päiväkirjassaan, +"joskohta enemmän ruumiin kuin sielun puolesta, ja usein toivoo mieleni +saavani panna maata ja nukkua koskaan enää heräämättä. Vaan minä tahdon +taisteluni taistella loppuun, jos se vaan on minulle mahdollista." + +Syyskuun 21 päivänä 1832 ummisti Walter Scott ainaiseksi silmänsä. +Muuan hänen viimeisiä lauseitansa oli hänen arvoisensa. + +"Minä olen ehkä ollut aikakauteni tuottelijain kirjailija", sanoi hän, +"ja se on minulle lohdutukseksi, etten ole koskaan saattanut kenenkään +ihmisen uskoa horjumaan, etten ole turmellut kenenkään siveydellisiä +perusjohteita ja etten ole kirjoittanut mitään, jota minun täytyy +pyyhkiä pois kuolinvuoteellani." + +Vävyllensä sanoi hän joku hetki ennen kuolemistansa: + +"Lockhart, minulla ei ole enää kuin hetki kanssasi puhella. Ole +kunnollinen ja hurskas, ole hyvä ihminen. Ainoastaan se voi sinua +lohduttaa, kun kuoleman hetki lähestyy." + +Lockhart menetteli vainajan tahdon mukaisesti. Hän kirjoitti "Scott'in +Elämä" ja antoi kaiken voiton siitä vainajan saamamiehille hänen +velkojensa korvaamiseksi, joita Lockhart kyllä ei ollut velvollinen +maksamaan, vaan joita hän mainion kirjailijan muistoa kunnioittaen +tahtoi suorittaa. + + + + +Volney Beckner. + + +Kun nuorelta Volney Beckneriltä, joka oli muutaman Irlannissa asuvan +ranskalaisen poika, kerran kysyttiin, mikä todellinen kunnia oli, antoi +hän seuraavan vastauksen: + +"Palvella isänmaataan ja loistavalla tavalla täyttää ne velvollisuudet, +jotka ihmisen asema yhteiskunnassa määrää." + +Volney ei kyllä saanut kuolla sankarikuolemaa isänmaansa edestä, vaan +hänestä tuli kuitenkin sankari, sillä hän kuoli ihmisrakkautensa +uhrina. + +Volney oli aivan nuori kun hän matkusti Domingo nimiseen länsi-indian +saareen. Laivalla oli muiden muassa amerikalainen vaimo pienen +tyttärensä kanssa. Sillä aikaa kun lapsen kaitsija nukahti, juoksenteli +pikku tyttö laivan kannella ja lähestyi laivanpartaita katsellaksensa +aaltoja. Samassa kallistui laiva ja lapsi putosi mereen. Volney'n isä +näki tämän ja heittäytyi paikalla lapsen perästä veteen koettaakseen +sitä pelastaa. Hän saikin kiinni hänen vaatteista ja ui nyt toisella +kädellään laivan luokse, toisella painaen lasta vasten rintaansa. +Silloin sai hän yhtäkkiä nähdä suuren haikalan tulevan vastaan. + +Hän huusi kovasti apua. + +Laivalla syntyi yleinen häiriö, vaan ei kukaan tehnyt mitään häntä +pelastaakseen. Ammuttiin kyllä muutamia laukauksia vasten petoa, vaan +siitä se ei ollut milläänkään. Jo oli hai-kala syöksähtämäisillään +lapsen pelastajaa vastaan; -- silloin tarttui nuori Volney +teräväkärkiseen miekkaan, heittäytyy veteen, sukeltaa alas pedon alle +ja työntää altapäin miekan sen ruumiisen. + +Nyt kääntää hai-kala raivonsa nuorta Volney'ta vastaan. Hänelle +heitettiin köysi ja häntä vedetään kiireimmiten takaisin; jo kaikui +riemuhuuto: "Pelastettu!" -- silloin sukelti meripeto alas syvemmälle, +tuli ukon tulen nopeudella taas veden pintaan ja iski terävät hampaansa +nuoren Volney'n rintaan niin ettei hänestä kohta ollut muuta jäljellä +kuin silvottu ruumis. + +Laivaväki pelasti jäännökset hänen ruumiistaan, ja matkustavaisten ja +laivaväen kyynelten vuotaessa tehtiin nuorelle miehelle viimeinen +palvelus. + + + + +Vaarallinen hyppäys. + + +Lähellä Pill nimistä pikkukylää Tyrolissa löytyy pitkä kapea laakso, +jonka toisessa päässä on iso vuoriseinämä. Tämän röysteisen +vuoriseinämän päältä syöksee alas kuohuva virta, joka sitten hakee +tiensä läpi laakson ja pienen kylän. Aikojen kuluessa on isoja +kivilohkareita lohennut ympärillä olevista kallioista ja syöksynyt alas +joen keskelle. Tämän kautta on luonnollisia salpauksia syntynyt ja +näitä vastaan töytää nyt virta muodostaen vaahtoavia koskia. Jos nousee +raju-ilma, ei ole laaksoon meneminenkään, sillä hengen vaara siellä +silloin on tarjona. + +Elokuussa vuonna 1819 oli kova Jumalan ilma raivonnut näissä seuduin; +ankarien vesisadetten kautta oli joen vesi melkoisesti lisääntynyt ja +se kuohueli nyt tavallista rajummin. Tämä ei estänyt muutaman köyhän +maanmiehen viisitoistavuotiasta poikaa käymästä laaksossa joen +oikeanpuoliselta äyräältä niittääkseen sitä vähäistä nurmea, +mikä kasvoi jyrkkien kallioiden kupeilla. Nuorukaisella, jonka +nimi oli _Pietari Hierner_, oli matkassaan nuorempi veljensä, +kymmenvuotinen Yrjö, ja ylempänä muutamalla kalliolla seisoi eräs vielä +nuorempi veli. + +Yht'äkkiä luiskahtaa Pietarin jalka, hän syöstyy alas veteen ja katoaa +Yrjön näkyvistä. Tämä kuulee kosken pauhinan -- mikä hänellä tehtävänä? +Kiiruusti kiipee hän kallionlohkareelta kallionlohkareelle ja pääsee +viimein alas joen pintaan. + +Melkein keskellä jokea kohoaa kaksi isoa kivilohkaretta. Näitä vasten +töytää kuohuva vesi mitä rajuimmalla väkevyydellä. Toisella näistä +kivilohkareista näkee Yrjö onnettoman veljensä olevan; osa hänen +ruumiistaan on kivellä, muu ruumis vedessä, joka on verestä punaisena. +Silloin tekee Yrjö epätoivossaan uskaliaan päätöksen: hän tekee rohkean +hyppäyksen ja pääsee onnellisesti kivelle. Tässä hän nyt seisoo +yksinään auttamaton veljensä edessään. + +Pannen kaikki voimansa liikkeelle ottaa hän toisella kädellään kiinni +muutamasta kallionkärjestä ja toisella tunnottoman veljensä ruumiista +ja vetää hänet kuohuvasta koskesta. Hän pitää häntä sylissään. Ei näy +mitään elon merkkiä hänessä. Tuskallisena katselee Yrjö ympärilleen. + +Sillä aikaa oli nuorin veljistä kiivennyt alas siltä kalliolta, jolla +hän oli ennen seisonut. Yrjö huutaa nyt hänelle käskien häntä menemään +heidän isänsä luokse ilmoittamaan mikä onnettomuus on tapahtunut. Tämä +tekee niin, ja viimein tulee isä väen kanssa avuksi, molemmat veljet +saatiin ylös koskesta ja lääkäri pelasti turmioon joutuneen. + + + + +Pohjanperillä matkustajan nuoruudesta. + + +Niiden miesten joukossa, jotka pitivät Franklinin ja hänen kumppaliensa +etsimistä elämänsä päämaalina, ansaitsee epäilemättä amerikalainen +Elisha Kane etevän sijan. Kahdesti purjehti hän laivallaan jäätä täynnä +olevaan pohjois-jäämereen -- kolmannelle retkelle oli hän jo +varustautunut kun hän, edellisten matkojen vaivoista kukistuneena, +nukkui iankaikkiseen uneen, sankarina, joka oli kaatunut ihmiskunnan ja +uskollisen velvollisuuden täyttämisen palveluksessa. + +Kane säilyy pohjanperän-matkustajain historiassa pelkäämättömänä +merimiehenä, vaan samalla myös rakastettavana miehenä, jonka koko +luonnetta hallitsi todellinen Jumalan pelko ja ihmisrakkaus. Hänen +käytöksensä tukalissa tiloissa kärsiviä kumppalejansa kohtaan ja hänen +levollinen mielensä kauheimpina vaaran hetkinä kiinnittävät niin +suuressa määrää huomiota, että varmaan on oleva viehättävää saada +tietää jotakin hänen nuoruudestaan. + +Elisha Kane syntyi 3 päivänä Helmikuuta vuonna 1803 Filadelfiassa. +Nuoruudessaan oli hänellä terve ruumis; hänen lujat ja voimakkaat +jäntereensä tekivät sen että hän näytti ruumiikkaammalta kuin hän +todellakin oli. Hän oli eriomaisen vikkelä kaikissa liikkeissään, koko +ruumiinmuoto ja erityinen jäsen soveltui erittäin hyvin voimistelun +harjoituksille, jonka tähden nuori Kane oli suuresti mieltynyt +semmoisiin. Hänen vilkas luonteensa ei tuonut hänelle rauhaa ja siitä +syystä oli hänen omaisillansa täysi työ hänen kanssansa. Oikeana pikku +kapinannostajana käänsi hän nurin kaikki talossa. Huolettomana eleli +hän päiviänsä ja rohkeudessaan meni hän usein liikanaisuuksiin. +Kuitenkin pitivät hänen siskonsa hänestä paljon, sillä hän kohteli +heitä aina lempeästi ja niinkuin vanhimman tulikin tehdä, hän suojeli +ja piti heitä silmällä, jos niin tarvittiin. + +Kane ei ollut vielä yhdeksän vuoden vanha, kun hän osoitti seuraavan +merkillisen siskorakkauden esimerkin. Hänen noin kaksi vuotta nuorempi +veljensä oli tehnyt jonkun virheen koulussa, jossa kumpikin kävi, ja +hänen piti saamaan rangaistusta opettajaltansa. Tuskin oli vanhempi +veli saanut tämän tietää, ennenkuin hän tavallisella vilkkaudellaan +hyppäsi ylös paikaltansa, tahtoi astua väliin nuoremman veljensä +suojelijana ja huusi opettajalle melkein enemmän käskevällä kuin +rukoilevalla äänellä: + +"Älkää lyökö häntä, hän on niin pieni -- lyökää minua sen sijaan!" + +Nämä sanat, joiden tarkoitus tietysti oli saada asia hyvällä +sovitetuksi, tulivat nähtävästi hyvästä ja säälivästä sydämmestä; vaan +vika oli siinä että nuori Kane oli liian ynsistelevä eikä tyytynyt +rukoilemiseen. Seuraus tästä oli että opettaja piti hänen käytöstänsä +koetuksena pilkata hänen valtaansa ja nuhteli häntä seuraavilla +sanoilla: + +"Niin, sinua olen myöskin kurittava!" + +Poika ei vielä voinut asioita siihen määrään arvostella, että olisi +voinut käsittää virheellisyytensä ja siitä lähtevän nuhtelun; hän luuli +aikeensa suojella pientä veljeänsä olleen hyvän, ja hänen mielestään +oli sentään opettaja tehnyt hänelle vääryyttä. + +Hänen luonteessansa oli jo hänen ensi nuoruudestaan saakka elävä +oikeudentunto huomattavana ja hän vastusti sentähden kaikkea, joka soti +sitä käsitystä vastaan, mikä hänellä oli oikeudesta ja kohtuudesta. +Toisessa tilaisuudessa, jossa hänen inhonsa kaikkea vääryyttä vastaan +tuli näkyviin, oli hänellä kumminkin aivan oikein. + +Muutamat pojat naapuristosta olivat nimittäin eräänä päivänä kiivenneet +muutaman Kanen isän omistaman rakennuksen katolle ja heittivät sieltä +alas savipalloja tyttöjen päälle, jotka olivat paikalla. Näiden +huutaessa rientää kymmenvuotias Kane esille, rupeaa paikalla heidän +suojellaksensa ja käskee loukatun herrasmiehen käytöksellä +pahantekijöitä lakkaamaan vallattomuudestaan ja nousemaan alas katolta. +Pojat, jotka tunsivat itsensä olevan turvassa ylevällä paikallaan, +vastasivat vaan sillä, että heittivät koko latingin savipalloja hänen +päällensä. Tämä pahanelkisyys harmitti nuorta Kanea; silmänräpäyksessä +tarttuu hän räystäänkouruun, kiipee ylös katolle ja seisoo äkkiä +vihollistensa keskellä, ennekuin yksikään heistä edes olisi voinut +pakenemista ajatella. Nyt ne olivat hänen vallassansa. + +Katto oli jyrkkä ja sentähden vaarallinen liikuntapaikka hänen +säikähtyneille vastustajillensa; hänelle taas, joka oli niin tottunut +semmoiseen ja jonka liikkeet olivat niin notkeat, tarjosi se tarpeeksi +turvallisuutta ja antoi hänen vapaasti käyttää voimiaan, kun sitä +vastaan hänen vastustajansa, jos vähänkään koettivat ehtiä vastarintaa, +olivat vaarassa pudota maahan. Kane rankaisi nyt rauhanhäiritsijöitä +yhden toisensa perästä ja vielä lisäksi hän ei tyytynyt siihen että oli +heitä ansion mukaan kurittanut, vaan veti heidät katon rajalle ja +pakoitti heitä oikein pyytämään anteeksi niiltä, joita olivat +loukanneet. Hänen tätä tehdessään, huusi hänen nuorempi veljensä, joka +oli katsellut nuorten rauhattomuuden nostajien rankaisemista ja nyt +pelkäsi jonkun heistä putoavan alas ja lyövän itsensä kuoliaaksi, +Elishalle tulla alas, vaan tämä ei antanut häiritä itseään +toiminnassaan veljensä kehoituksesta. Hän vastasi aivan levollisesti: + +"Ei vielä, Tom, eivät ole kaikki pyytäneet anteeksi!" + +Kane tuli erittäin kuuluisaksi tutkijana pohjanperän seuduissa. Hän +meni lääkärinä Yhdys-Valtojen laivaston palvelukseen, oli muassa +muutamalla retkellä Kiinaan, kävi sitte Filippineissä, Englannissa, +Indiassa, Egyptissä ja Kreikassa. Vähän oltuaan Amerikassa läksi hän +sitten Afrikaan, vaan täällä tapasi hänen kuumetauti ja hänen täytyi +palata kotionsa. Vuonna 1850 seurasi hän ensimmäistä amerikalaista +lähetysretkeä pohjoisnavan maihin, läksi 1853 taas pohjanperän vesille +ja palasi monta vaivaa kärsittyänsä Lokakuussa 1855. + +Hän kuoli 16 päivänä Helmikuuta 1857 Havannassa. + +Uskaliaan pohjanperänmatkustajan muisto varmaan ei tule koskaan +unhottumaan. Äärettömän laajain jääkenttien keskellä, kovimmissa +lumimyrskyissä, taisteluissa villipetojen, näljän ja taudin kanssa, +seisoi hänen sankarimuotonsa kukistamattomana. Ei silmänräpäykseksikään +hän unhottanut sitä suurta tarkoitusperää, jolle hän oli omistanut +elämänsä, ja vaikka itse vaivoja ja tuskaa kärsivä, rohkaisi hän +todellisella Jumalanpelvolla ja alttiiksi panevan huolenpidon kautta +usein kovin sortuneitten seuralaistensa mieltä. + + + + +Jalomielinen soturi. + + +Muuan kersantti seisoi kerran Sevastopolia piiritettäessä vahdilla. +Vihollinen teki ulosryntäyksen ja hänen kumppalinsa tulivat tapetuiksi +ja hän itse pahasti haavoitetuksi päähän. Hän kulki horjuen leiriin, +näki tiellä haavoitetun, nosti hänet selkäänsä ja kantoi hänet myös +leiriin. Sinne päästyään vaipui hän tunnotonna maahan. Kun hän muutamia +tuntia sen jälkeen tointui, oli hänen ensimmäiset sanansa kysymys +kuinka hänen asekumppalinsa laita oli: "Elääkö hän vielä?" Samassa tuli +pahasti haavoitettu sotamies, joka monta vuotta oli ollut hänen +vihamiehensä, hänen vuoteensa luo ja kiitti häntä pelastuksestaan. +Silloin sanoi kersantti: + +"Sinä olet siis se jonka minä kannoin leiriin. Se minua ilahuttaa. Minä +en sinua tuntenut, vaan jos olisin tuntenutkin, olisin kuitenkin sinua +pelastanut." + + + + +Abrahami Lincoln. + + +Me olemme jo ennen tässä kirjassa oppineet tuntemaan kahta +miestä, joiden toimet erinomaisen paljon ovat kohottaneet Amerikan +Yhdys-Valtojen sisällistä varallisuutta ja ulkonaista kunniata: +tarkoitamme Yrjö Washington'ia ja Benjamin Franklin'ia. Kolmannen +kunniasijan näiden molempain rinnalla saapi _Abrahami Lincoln_. + +Hän syntyi 12 päivänä Helmikuuta 1808 ja sai isänisänsä jälkeen nimen +Abrahami, josta hänen lähimmäiset sukulaisensa ja ystävänsä +tavallisesti tekivät lyhennyksen Abe. Kun meillä lapsi tulee kuuden +tahi seitsemän vuoden vanhaksi, lähetetään se kouluun, ja myös +köyhemmät lapset voivat hyödyllisten yhteiskunnallisten laitosten +kautta päästä nauttimaan tietojen etuja. Mutta niin onnellisissa +oloissa ei nuori Lincoln elänyt. Hänen vanhempansa olivat hyvin köyhiä +ja pojan täytyi jo aikaisin luottaa omaan itseensä. Myöhemmin sai hän +opettajan, joka piti pientä yksityiskoulua, vaan joka ainoastaan +voi opettaa oppilailleen ensimmäisiä alkeita sisäluvussa ja +kirjoittamisessa. Pojan hartain toivo oli tulla äitinsä kaltaiseksi +tiedoissa, äitinsä, joka niin kauniisti luki pyhästä raamatusta +sunnuntaina ja joka niin hyvästi voi selittää luetut luvut. + +"Milloinkahan minä kerran tulen niin oppineeksi?" kysyi usein poika +lapsellisella ihastuksella. + +Hänen opinhalunsa tuli kuitenkin pian tyydytetyksi. + +Lähellä hänen isänsä pölkkymajaa asui mies nimeltä Hanks, joka ymmärsi +vähän kirjoitustaidetta. Tämä tarjoutui antamaan pojalle opetusta tässä +aineessa. Opetus alkoi ja nuori oppilas edistyi sukkelasti. Koska hänen +köyhillä vanhemmilla usein ei ollut varoja hankkia paperia, kyniä ja +mustetta, täytyi hänen joskus tyytyä liitupalaseen, vieläpä toisinaan +hiilenkappaleesenkin. Kuitenkin harjoitti hän itseään niin suurella +ahkeruudella, että hän kohta tuli opettajaansa etevämmäksi. + +Jos nuori Abrahamimme sattui olemaan metsässä, tapahtui usein että hän +otti puunoksan ja piirusti kirjaimia sillä maahan. Muutamana päivänä, +kun hän oli tässä toimessa, tuli hänen luokseen äkkiarvaamatta muuan +naapurinpoika, joka kysyi häneltä: + +"Mitä sinä siinä teet?" + +"Minä kirjoitan", vastasi Abrahami ylpeällä hymyllä. + +"Missä olet sitä oppinut? Mitä nuo kuvat ovat merkitsevinään?" + +"Se on minun nimeni." + +Naapurinpoika ei tahtonut uskoa. Abrahami haki silloin isänsä siihen ja +tämä alkoi tavailla: + +A-b-r-a-h-a-m L-i-n-c-o-l-n. + +Oikein, se oli hänen nimensä, kirjoitettuna suurilla kirjaimilla. + +Noin yhdeksän kuukautta vaimonsa kuoleman jälkeen kutsui Abrahamin isä +poikansa luokseen ja teki hänelle seuraavan kysymyksen: + +"Sinä olet nyt niin kauvan kirjoitellut kirjoittamista -- mitä sanoisit +siihen, jos kirjoituttaisin sinulla kirjeen?" + +"Saanko koettaa!" huusi Abrahami vallan iloisena. + +Hän haki esille paperia, kynän ja mustetta, istuutui totisena puupöydän +ääreen keskellä huonetta ja katsoi tarkkaan odottaen isäänsä, joka +rupesi sanelemaan jokseenkin pitkää kirjettä lähellä asuvalle +pappismiehelle. Pappia pyydettiin seuraavana sunnuntaina tulemaan +Lincolnin uudistilalle eli "farm'ille" pitämään muistopuhetta hänen +vaimovainajastaan. Kun Abrahami oli lopettanut kirjoittamisen, luki hän +mestariteoksensa sisarelleen, joka uteliaasti sitä kuunteli, ja +isälleen, jossa ilon, hämmästyksen ja ylpeyden tunteet vallitsivat. + +Joku aika sen perästä tuli arvokkaan näköinen mies ratsastaen +pölkkymajalle. Se oli yllämainittu pappismies. Abrahami meni häntä +vastaan ja kysyi, tervehdittyään häntä: + +"Onko herra pastori saanut minun kirjeeni?" + +"_Sinun_ kirjeesi? Tarkoitat varmaan isäsi kirjettä, nuori +ystäväni!" + +"En, vaan _minun_ kirjettäni! Eikös pastori tiedä että minä osaan +kirjoittaa?" + +"Jos sinä olet kirjoittanut kirjeen, niin et todellakaan tarvitse sitä +työtä hävetä. Jatka, ystäväni, ja sinusta on kerran tuleva kelpo mies." + +Nuoressa Abrahamissa oli jo aikaisin ankara oikeudentunto, jota +osoittaa seuraava tapaus hänen nuoruudestaan. + +Hän oli muutamalta koulukumppalilta saanut tietää että hänen +opettajallansa oli erinomaisen oivallinen Washingtonin elämäkerta. +Saada tuo viehättävä kirja lukeakseen, kas se tuli nyt olemaan hänen +toivojensa tarkoituksena. Hän läksi sentähden opettajansa luokse ja +pyysi saada sitä lainata. Hän sai sen ja opettajansa lausui vielä +senkin, ettei hänen ollut tarvis jättää se takaisin niin kohta, vaan +että hän saisi lukea sitä aivan rauhassa. + +Iloisena otti nuori Lincoln kirjan kotiinsa ja lueskeli sitä ahkerasti. +Työssäkin ollessaan, hän ei voinut siitä erota, vaan talletti sitä +ontossa puussa että se edes olisi hänen läheisyydessään. + +Hän luuli valinneensa luotettavan säilytyspaikan aarteellensa. Vaan +kuinka suuri eikö ollut kauhistuksensa, kun hän muutamana päivänä +huomasi ankaran rankkasateen läpi-kostuttaneen ja pilanneen kirjan. +Kuumia kyyneleitä sekaantui armottomiin sadepisaroihin, jotka olivat +pilanneet hänen rakkaan kirjansa. Mitä tehdä? Vieras omaisuus oli +turmeltu ja hän oli syyllinen: Miten hän nyt voisi kirjan omistajaa +sovittaa? + +Ensiksi pani hän kirjan päiväpaisteesen kuivamaan, sitten koetti hän +poistaa kaikki tahrat ja pilkut, viimein läksi hän suoraa tietä +opettajansa luokse tekemään suoran tunnustuksen tapahtumasta. + +Tämä näytti vähän kummastuneelta kun poika palasi niin pian. + +"Minä tuon takaisin Washington'in elämäkerran", alkoi pikku mies. + +"Vai niin, sinä olet jo lopettanut sen? Sinun olisi pitänyt pitää sitä +kauvemmin." + +"Minä en olekkaan lukenut sitä loppuun, vaan vahinko on tapahtunut +kirjan suhteen." + +Näin sanoen otti hän kirjan esille ja näytti minkä hävityksen sade oli +tehnyt. + +"Se oli vahinko!" arveli opettaja. + +"Minä tahdon maksaa kirjan, hyvä herra. Rahaa minulla ei ole, vaan minä +voin tehdä työtä. Antakaa minulle jotakin työtä." + +"Ei ole työstä puutetta. Tuolla leikataan viljaa paraikaa. Tahdotko +käydä työhön?" + +"Aivan kernaasti. Milloin pitää minun aloittaa?" + +"Huomenna. Saat pitää kirjan. Sinä saat oikein ansaita sen." + +Varhain seuraavana aamuna oli nuori Lincoln leikkuumiesten luona ja +leikkasi niin ahkerasti, että hiki juoksi hänen ruumiistaan. + +Ylen iloisena palasi hän iltasella isänsä majalle rehellisesti +ansaitulla kalleudellansa. + +Vuonna 1836 astui Lincoln esille asianajajana. Mitä jalomielisiä +aatteita hän silloin toi ilmi, todistaa seuraava keräjäjuttu. + +Muuan nuori mies oli tullut murhatuksi öisessä tappelussa ja toista +nuorta miestä, nimeltä Armstrong, luultiin murhaajaksi. Päällekantaja +todisti onnettoman rikoksellisuutta niin suurella varmuudella ja +nähtävällä vakuutuksella, että tuskin mitään epäilystä saattoi olla +asiasta. Koko väestö joutui raivoon. Muisteltiin nyt pieninkin seikka +syytetyn elämästä, varsinkin koska hän oli ollut kevytmielinen ihminen. +Jokainen riita hänen kouluajastaan, jokainen aikoja sitten unhotettu +vika revittiin uudestaan ylös ja nuorukaisen virheet suurennettiin +siihen määrään, että häntä kohta pidettiin paatuneen pahantekijän +vertaisena. Varmana asiana pidettiin jo hänen syylliseksi +tuomitsemisensa; olipa kansan viha häntä kohtaan suuri, että ainoastaan +vankihuoneen-muurit voivat häntä varjella alhaison raivosta. Syytetty +joutui vaarallisen tilansa kautta semmoiseen kauhistukseen ja tuskaan, +että hän antautui tykkönään epätoivon valtaan. + +Asiain näin surkealla kannalla ollessa sai syytetyn äiti kirjeen +Lincoln'ilta, jossa tämä lupasi tehdä mitä hän voi pelastaakseen hänen +poikansa. Ensimmäinen asia, minkä hän koetti saada aikaan, oli uusi +jury-miehistö, sillä niihin jury-miehiin, jotka istuivat tuomareina, +vaikutti yleisön mieli liian paljon. Sitten sai hän aikaan sen että +viimeinen oikeudenistunto lykättiin vähän tuonnemmaksi, ja kun hän oli +huolellisesti tutustunut kaikkiin seikkoihin asiassa, astui hän +vakaalla luottamuksella kokoontuneen oikeuskunnan eteen. + +Todistajien kuulusteleminen alkoi. Nuoren Armstrongin toiveet katosivat +katoomistaan ja hänen tuomionsa näytti jo varsin varmalta. Silloin +nousi Abrahami Lincoln seisaalle ja asetti todistajille muutamia +kysymyksiä, jotka näyttivät olevan sangen vähän painavia asiassa. +Erittäin tahtoi hän saada varman tiedon milloin ja miten rikoksellinen +teko oli tapahtunut. Sitten koetti hän oikaista muutamia kertomuksia +syytetyn nuoruudesta ja todistaa, ettei Armstrong, joskohta hän olikin +ollut kevytmielinen, kuitenkaan koskaan ollut turmeltunut ja +rikoksenalainen. Viimein osoitti hän miten päällekantaja ja syytetty +olivat olleet vielä paljon suuremmassa vihassa keskenään kuin ennen +syytetty ja murhattu; + +Haudan hiljaisuus vallitsi salissa, kun Lincoln vakavalla äänellä +kumosi päätodistajan antamat todistukset yhden toisensa perästä. Kohta +ei voitu epäillä todistajan kertomusten valheennäköisyyttä. Mikä alussa +oli näyttänyt varsin uskottavalta ja selvältä, huomattiin nyt olevan +mietittyä panettelemista ja valhetta. Todistaja oli sanonut tappelun +tapahtuneen myöhään iltasella, täyden kuun olleen silloin ja itsensä +nähneen miten vanki oli tappavan iskun antanut. Lincoln taas näytti +toteen ettei kuu ollut sanottuun aikaan noussut ja että todistus siis +oli kokonaan löyhällä pohjalla. Hän toi esiin todistuksensa niin +vakuuttavalla voimalla, että sana "syytön" jo pyöri kaikkien huulilla. +Kuitenkaan ei puhetaidollinen asianajaja tyytynyt tähän siveelliseen +voittoon. Koko sielullaan oli hän jo kuukausia sitten antautunut tälle +toivellensa ja mikä niin kauvan oli hehkunut hänen mielessään, puhkesi +nyt ilmi. Murtavalla voimalla sattuivat hänen sanansa valapattoisen +korvaan ja tämä horjui kuolonkalpeana ulos oikeussalista. + +Tämän kauhistuttavan kohtauksen perästä kääntyi Lincoln jury-miesten +puoleen. Hän puhui heille niinkuin isille, joiden pojat olivat +isättömiksi jäämisillään, niinkuin miehille, joiden vaimot olivat +leskiksi joutumaisillaan; hän kehoitti heitä heidän valansa nimessä +ettei antaisi turhien luulojen vaikuttaa, vaan suoda oikeutta +syytetylle. Kun hän viimein muistutti siitä kiitollisuuden velasta, +jossa hän oli ollut syytetyn isälle, ei näkynyt tuskin yhtäkään silmää, +joka olisi kuivaksi jäänyt. + +Ilta alkoi vähitellen hämärtää; vasta silloin lopetti hän puheensa, +kädellään osoittaen laskeuvaa aurinkoa ja juhlallisesti lausuen: + +"Ennenkuin tämä aurinko on laskeutunut on se loistava vapaan miehen +ylitse!" + +Jurymiehet astuivat erihuoneesensa neuvottelemaan, vaan tuskin oli +puoli tuntia kulunut, ennenkuin he uudestaan tulivat paikoilleen. +Ylituomari lausui sanan "syytön!" + +Tunnotonna vaipui äiti poikansa syliin, mutta kysyen: "missä on minun +pelastajani?" riensi poika onnellisen Lincolnin luokse. Hän oli liian +liikutettuna voidakseen mitään puhua. Lincoln kääntyi akkunaan päin ja +osoittaen aurinkoa, joka nyt oli taivaan rannalla, sanoi hän: + +"Aurinko ei ole vielä laskeutunut ja sinä olet vapaa!" + +Yhtä lempeä ja kohtuullinen kuin Lincoln oli luonteeltaan, yhtä +ystävällinen ja osanottavainen oli hänen käytöksensä kaikkia kohtaan; +ainoastaan ihmiskunnan viholliset olivat hänen vihollisensa. Kuitenkin +ymmärsi hän aina myös semmoisissa tiloissa yhdistää lempeyttä oikeuden +ja kohtuuden kanssa. Kenraali Sherman valitti kerran ei tietävänsä mikä +hallituksen tarkoitus oikeastaan oli pohjois- ja etelävaltain välisen +sodan synnyttäjän Jefferson Davis'in suhteen, pitikö hänen ottaa tämä +vangiksi vai antaa hänen päästä pakoon, jolloinkulloin sattuisi saamaan +hänet valtaansa. + +"Minä kerron teille jotakin", sanoi Lincoln hänelle. "Ei kaukana täältä +löytyi vanha raittiudensaarnaaja, joka hyvin ankarasti pitikin kiinni +siitä että eläisi oppinsa mukaisesti. Muutamana päivänä saapui hän +pitkän ratsumatkansa perästä erään ystävänsä luokse, jossa hänelle +tarjottiin lemonaatia. Ystävä, valmistaessaan tätä virvoittavaa juomaa, +kysyi mielittelevästi saisiko hän kaataa muutamia tippoja jotakin +väkevämpää nestettä sekaan, että hänen ratsastamisesta heikontuneet +hermonsa vahvistuisivat. -- 'Ei', sanoi raittiudensaarnaaja, 'se sotii +minun perusaatteitani vastaan:' -- 'Mutta', lisäsi hän toivovalla +katseella lähellä seisovaan puteliin, 'jos te voitte niin menetellä, +että saisin muutamia tippoja ilman tietämättäni, en panisi tuota +pahakseni.' -- Katsokaa, kenraali", sanoi Lincoln, "velvollisuuteni on +estää Jefferson Davis'in pakoon pääsemistä, vaan jos te ilman minun +tietämättäni voitte niin asettaa asiat, että hän pääsee pakenemaan, +niin tuskinpa minulla on sitä vastaan mitään sanomista." + +Vuonna 1861 tuli Lincoln ensimmäisen kerran presidentiksi ja valittiin +siksi toisen kerran 1865. Hän astui toisen kerran presidenttivirkaansa +4 päivänä Maaliskuuta sanottuna vuonna, mutta jo muutamia viikkoja sen +jälkeen 14 päivänä Huhtikuussa tappoi hänet teaterissa murhaajan kuula. + +Oli kolkko Huhtikuun päivä kun sanoma: "Lincoln on kuollut!" levisi +ympäri maata ja koski kipeästi väkeväluontoisiinkin. Kaikki olivat +murheessa, niinkuin lapset, jotka seisovat isänsä ruumiinpaarien +ympärillä. + +Lincoln'in ruumis asetettiin loistavalle ruumisalttarille ja +tuhansittain tulvaili ihmisiä Kapitoliumiin Washingtonissa luomaan +hyvästijättösilmäys kuolleesen. Kellojen soidessa ja tykkien paukkuessa +laskettiin hän viimeiseen lepokammioonsa. Koruton hautakivi, jossa +seisoo aina sana "Lincoln" pystytettiin hänen tomunsa päälle. Hänen +muistonsa on säilytetty jokaisen amerikalaisen sydämmessä. + + + + +Matti Pohto. + + +Historiassa mainitaan muutamia, jotka toisten avutta ovat omin neuvoin +hankkineet itsellensä syviäkin tieteellisiä tietoja; mutta että joku, +jonka sielunlahjoja ei milloinkaan ole kehitetty, jo nuorempana +ikänänsä rupeaa niin rakastamaan kirjoja, että hän tekee niiden +kokoamisen ja omistamisen pääehdoksensa elämässä, on luultavasti varsin +harvinaista ja vieläpä niin outoakin, että sitä on vaikea selittää. +Semmoinen oli kuitenkin _Matti Pohto_, kotoisin Lahden verotalosta +Isonkyrön pitäjään kuuluvasta Ylistaron kappelista, jossa Matti syntyi +Maaliskuun 7:nä päivänä 1817. Taloa pitivät hänen vanhempansa, joista +äiti parin vanhemman lapsen avulla aikanansa opetti pojalle kirjaimet +ja sen ajan tavalliseen tapaan ainoasti aapisen sisältä ja ulkoa. Sitte +jätettiin poika omille valloillensa, niin että hän yhdenteentoista +ikävuoteensa vietti aikaansa toimettomuudessa, juosten pitkin kylän +raittia, kesäisin paljaalla paidallansa. Kun talo sill'aikaa oli +joutunut toiselle omistajalle, rupesi Matti sitte etsimään elantoansa, +kesällä karjassa käymisellä ja talvella kerjäämisellä. Alussa hän +harjoitti viimeksi mainittua tointa ainoasti lähiseuduilla, mutta +vähitellen hän rupesi käymään kauvempanakin siksi kun hän Perniössä +passitonna otettiin kiinni ja vietiin vankeuteen, jossa hän sai olla +toista vuotta, kun ei tiedetty mistä hän oli kotosin ja tämä asian +salaaminen olikin Matin ainoa rikos. Vankeutensa ajalla oli hän +kuitenkin niin harjoitellut lukutaitoansa, että hän sieltä päästyänsä +muun rippikoulunuorison kanssa kotoseurakunnassansa pääsi Herran +ehtoolliselle. Jo syksyllä samana vuonna lähti hän taasen liikkeelle, +tällä kertaa kuitenkin yleisesti tunnettujen arkkiveisujen myyjänä, +mutta koska hänellä ei nytkään ollut passia, joutui hän saman kohtalon +alaiseksi kuin edelliselläkin kerralla, josta hän nyt kuitenkin pian +pääsi vapaaksi. + +Vähitellen tuli hän kuitenkin yleisemmin tunnetuksi ja sitte sai hän +puhtaan maineensa ja viattoman toimensa tähden vapaasti kulkea pitkin +varustettuna passilla kotoseudultansa. Tähän lisäksi oli hän +lisätuloksensa ruvennut sitomaan talonpoikien kirjoja, jota työtä hän +tekikin tarkkuudella, jos ei se tullutkaan niin kauniin näköistä kuin +opin käyneitten käsistä. Siitä ruveten alkoi myös se hänen +intotoimensa, jonka työssä hän kuolikin. Jo vuonna 1838 rupesi hän +kokoamaan kirjoja ja pitkitti sitä sitte yhä niin että hänellä +parinkymmenen vuoden kuluttua oli puoliväliin neljättätuhatta +suomalaista kirjaa. Puolet Pohdon kirjoista olivat siis semmoisia, +joita tuskin senkään ajan kirjakauppiaat olivat nähneetkään. Kun hän +sitä paitsi kokosi vanhoja rahoja on ihmeteltävää kuinka hänen pienet +tulonsa niihin riittivät, varsinkin kun hän useastakin kirjasta, jonka +hänen tottunut silmänsä oli havainnut kallisarvoiseksi, maksoi hyvän +hinnan, vaikka hän tosin palkkioksi kirjansitojatoimestansa sai +useimmat rahatta. + +Tämän saattaa ehkä selittää sillä, että kun hän jo pienuudesta oli +oppinut kärsimään kovaa ja olemaan paljoa paitsi, tuli hän ylen vähällä +toimeen. Palanen leipää taskussa oli hänelle tarpeeksi astuessaan +paikasta toiseen, jossa hän luuli saavansa tyydytetyksi palavan halunsa +kirjoihin. Asuntonsa kulkeissansa ei suinkaan maksanut mitään, koska +hän aina oleskeli yhdessä työväen kanssa. Vaatteensa olivat halvimmasta +kankaasta ja varsinkin talvella liian heikot meidän kovia pakkasiamme +vastaan. Vaikka hänen vaatteensa olivatkin kuluneet ja risaiset, olivat +hänen kasvonsa ja kätensä aina puhtaat. Hän joi ainoasti vettä, +janoansa tyydyttääkseen. Kahvia ja teetä ei hän myöskään juonut, jos +sitä joskus hänelle tarjottiinkin, vaan selitti, ettei hän tahtonut +tottua semmoiseen, johon eivät hänen varansa riittäneet. Hän oli sitä +paitsi järjestäväisyyttä harrastavainen ja katsojan oli oikein +miellyttävää nähdä kuinka hän hoiti kirjavarojansa, joita hän kuljetti +mukanansa. + +Siihen aikaan koottiin juuri tietoja kaikista suomeksi painetuista +kirjoista ja niiden hankinnassa oli Matti Pohto paraana lähteenä; hän +ottikin innollisesti osaa siihen työhön eikä tyytynyt pelkkien tietojen +hankkimiseen ja antamiseen, joissa hän olikin verraton mainion hyvän +muistonsa kautta, vaan hän lahjoitti myös yliopistolle melkoisen +paljouden kirjoja, vielä eläessänsäkin. + +Hän oli käynyt, melkein saamme sanoa, pitkin Suomen maata ja päätti +vielä tehdä retken Viipurin lääniin, josta hän helpolla luuli +pääsevänsä Inkerinmaalle tutkimuksiansa jatkamaan. Hän olikin jo +matkalla, saatuansa passin ja puoltosanoja Helsingistä päästäksensä +vielä Pietariin saakka ja siellä Keisarilliseen kirjastoon, kun hän +Nuoran kylässä Viipurin pitäjää, nukkuessaan sai surmansa murhaajan +kädestä. Vaatimattomana ja vakaana eli hän elämäänsä, hän oli vaan +suora Suomen talonpoika, mutta kun hän joskus lausui ajatuksiansa +kirja-asioista, paloi koko hänen sielunsa hänen innostuneessa +katseessansa, ja kun hän verrattomalla muistollansa oikaisi +tiedemiesten erehdyksiä vanhojen kirjojen suhteen kyti hänen +silmissänsä vaan nöyryys ja kainous. Suomen yliopisto, sekä Kuopion, +Turun ja Vaasan lukiot, joille hän lahjoitti suuren kirja-aarteensa, +muistavat varmaankin aina kiitollisuudella sitä halpaa ja vaatimatonta +miestä, jonka koko elämän perintönä oli: kirja ja tieto. + + + + +Johan Vilhelm Snellman. + + +Johan Vilhelm Snellman oli niitä mahtavia henkiä, joita Kaikkivaltias +vaan säästävästi antaa kansoille, herättämään, valaisemaan ja viemään +niitä eteenpäin. Meidän sivuisella kansallamme köyhällä maallansa ei +kuitenkaan tähän saakka ole ollut hyvälahjaisien poikien puutetta, +jotka kirkkaalla silmällä sen tarpeille sekä sydämmen jaloimmalla +halulla ja innolla ovat omistaneet elämänsä työn isänmaan vapaalle +kehittymiselle ja kunnialle. Viimeksi kulunut puolivuosisata on +varsinkin ollut rikas etevistä voimista ja hengistä, joiden kylvöstä jo +monta siunausta tuottavaa eloa on kypsynyt. Yliopistossa, tuossa +valistuksemme taimelassa, kasvatettiin kolmannella vuosikymmeneksellä, +monta nuorta miestä, joiden työt ja nimet sittemmin ovat syvästi ja +pysyväisesti tarttuneet kansamme kohtaloihin ja sen historiaan +uurtaneet loistavan ja rakkaan muiston. Niissä oli _Johan Vilhelm +Snellman_, voimallisena, järkähtämättömänä ja pelkäämättömänä, +niinkuin muinoisajan jaloimmat urhot, ensi rivissä ja voitti terävällä, +rehellisellä kalvallansa voittoja, joita vielä tulevatkin polvet +ylistävät. + +Se mahtava ja monipuolinen vaikutus, jolla Snellman pitkän ja +viimeiseen hetkeen työllisen elämän aikana on tarttunut meidän +valtiollisiin ja kirjallisiin oloihimme, on niin yhdistänyt hänen +nimensä kaikkeen muistettavimpaan ja kalleimpaan, jota Suomi viimeksi +kuluneella puolivuosisadalla on saanut nauttia, että isänmaalla on +tuskin ainoatakaan, joka olisi yleisemmin suosittu ja kunnioitettu. +Snellmannin suurenlainen ja ponteva luonne, hänen tieteen ja tutkinnon +herättämä syvä rakkautensa totuuteen ja vapauteen, teki hänen jo +aikaisin siksi urhoksi, joka raivasi niin monta tietä ja toi nähtäviin +uusia ennen tietämättömiä keinoja. Jokaisella alalla, jossa hän teki +työtä oli hän aina ensimmäisinä; huolimatta taikaluuloista heilutti hän +aina lippuansa korkealla. Hän saattoi suuttua, mutta hänen lämmin ja +ihmisiä hellivä sydämmensä ei sisältänyt mitään vihaa; vaakunaansa +oli hän uurtanut kirjoituksen: _Isänmaan edestä!_ ja sentähden +häviölle joutuneet vastustajansakin kunnioittivat häntä. + +Yliopistossa teki Snellman työtä viisaustieteen (filosofian) alalla ja +näitä tietojansa kartutti hän suureen määrään matkoillansa ulkomailla. +Ajan tärkeitten kysymyksien ratkaisemiseen tunki hän neronsa +käsityksellä ja loi itsellensä mielipiteitä, jonka virtaavasta +lähteestä sittemmin levisi niin paljon valoa ja kirkkautta. Hänen +tieteelliset teoksensa pidettiin Saksassa suuressa arvossa ja +oleskeltuansa jonkun ajan Ruotsissa sai hän siellä etevän kirjallisen +maineen, ei ainoastaan sanomalehti- sekä kaunokirjallisuuden alalla +vaan myös semmoisien tekojen kautta, jotka osoittivat syvää +viisaustieteellistä tutkimista ja monipuolista tietoa. + +Snellmannin viisaustieteelliset aatteet eivät kuitenkaan hänen +kotomaassansa tuottaneet hänelle samaa menestystä. Päinvastoin sen ajan +hallitus piti niitä enemmän syinä ja paheina kuin etuina. Snellmannin +täytyi siis ottaa vastaan koulun rehtorin virka kaukaisessa Kuopiossa. +Mutta tälläkin verraten alhaisella tilalla osasi Snellman kehittää yhtä +uutteraa kuin suurenlaista vaikutusta. Opettajavirkaansa hoiti hän +lempeästi ja omantunnonmukaisesti, voittaen luottamusta niin, että +kiitolliset oppilaat sitä vielä ylistävät. Vakaalla lempeydellänsä sai +hän aikaan senkin, että koulusta katosi usein sitä ennen käytetty ase, +jonka piti herättämän nöyryyttä ja kuuliaisuutta. + +Mutta hänen henkensä, jota eivät vastukset jaksaneet lannistaa, vaali +laveampaa vaikutusalaa. "Saima"-lehden toimittajana ja kustantajana, +raivasi Snellman uuden tien vapaalle sanalle, valtiolliselle +keskustelulle, sekä yhteiskunnan sisällisien asioiden julkiselle +arvostelulle, ja herätti siten kansallistunnon uuteen, virkeään +elämään. Niissä mielipiteissä ja totuuksissa, joita Snellman tässä yhtä +nerokkaalla kuin kansantajuisella tavalla toi ilmi, oli yhtä monta +todellisen valistuksen ja "kansallisen sivistyksen" siementä, ja näistä +siemenistä onkin jo moni taimi kasvanut hedelmiä kantamaan. "Saiman" +opit ja sen vapaa ilmaantuminen eivät kuitenkaan olleet hallituksen +mieleisiä, jonka tähden lehti lakkautettiin. "Litteraturblad'issansa" +[kirjallisuuslehti yleistä kansallista sivistystä varten] jatkoi +Snellman kuitenkin vähentymättömällä rohkeudella ja samalla innolla +aljettua julkista työtänsä. + +Kun viisaustieteen professorin virka yliopistossa julistettiin +avonaiseksi, haki Snellman sitä, mutta nytkin turhaan, vaikka +konsistoriumi hänelle antoi puoltosanansa. Kaikki nämät esteet olivat +kuitenkin Snellmannin rautaiselle tahdolle voimattomia; ne päin vastoin +yhä koroittivat kunnioitetun kansan ystävän arvoa yleisön silmissä. +Snellmannin nimi oli jo kaikkien huulilla ja hänessä tervehdettiin +kansan miestä. Otettuansa eron rehtorinvirastansa oleskeli Snellman +pääkaupungissa kirjurina eräässä suuremmassa kauppakonttoorissa. + +Vuosi 1855 toi mukanansa uusia mielipiteitä korkeimmassa vallassa ja +nyt nousi Snellmannille vihdoinkin uusi ja levollisempi tulevaisuus. +Hän nimitettiin hakemattansa viisaustieteen professoriksi yliopistossa +ja vaikutti nyt siellä opettajana ja myös sillä ansiolla, jonka hän oli +maassa saanut. Hallituskin, joka tarkoin tunsi tämän vaikuttavaisuuden +ja osasi arvostella sitä kokemusta ja niitä tietoja joita Snellman +sanomalehden toimittajana oli tuonut ilmi, rupesi julkisissa asioissa +pitämään neuvoa tämän tietoviisaan ja valtiomiehen kanssa, jonka Hänen +Majesteettinsa Keisari vihdoin v. 1863 kutsui rahavaraintoimiston +esimieheksi Keisarillisessa Suomen senaatissa. + +Tässä pienessä elämäkerrassa on turhaa tuoda esiin sitä kaikkea suurta, +tärkeätä ja merkittävää, jota hän maan hyväksi on toimittanut sekä +valtiopäivillä ollen Ritariston jäsenenä, että kirjailijana, jona hän +tuotteillansa sekä kirjoissa että puhuen on tehnyt kansalaistensa +valistukseksi. + +Johan Vilhelm Snellman, merikatteini K. H. Snellmannin poika Uudesta +Kaarlepyystä, syntyi 12 päivänä toukokuuta v. 1806 Tukholmissa. +Käytyänsä Oulun alkeiskoulun lävitse, tuli hän ylioppilaaksi Turussa v. +1822, vihittiin viisaustieteen maisteriksi v. 1832 ja nimitettiin +dosentiksi samassa tieteessä 1835. Teki matkoja Saksaan, Tanskaan ja +Ruotsiin vv. 1837-1842. Kuopion alkeiskoulun rehtorina vv. 1843-1849; +professorina yliopistossa v. 1856; senaattorina ja rahavarain +päällikkönä 1863; vapautettuna viimeksimainitusta toimesta v. 1868; +Suomen hypoteekkiyhtiön johtokunnan esimiehenä vv. 1868-1881. -- v. +1866 koroitettiin Snellman lapsinensa ja jälkeläisinensä suomalaiseen +aateliseen säätyyn. Avioliitossansa Johanna Lovisa Wennbergin kanssa +jätti Snellman jälkeensä neljä poikaa ja tyttären. + +Nuorukainen, sinä, jonka sydämmessä palaa into ja halu olla +isänmaallesi hyväksi näet esikuvan, jota kelpaa seurata! Ainoasti +harvoille antoi Luoja hänen neronsa, mutta hänen rohkeutensa ja +rakkautensa saatamme kaikki omistaa omiksemme ja niiden avulla voittaa +isänmaallemme valoa ja vapautta, sillä + + "Ei päällikkö yksin taistelua voita + Jos soturien rivit eivät parastansa koita." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia historiasta lapsille ja +nuorisolle, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA HISTORIASTA *** + +***** This file should be named 28588-8.txt or 28588-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/8/5/8/28588/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/28588-8.zip b/28588-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..cd06a20 --- /dev/null +++ b/28588-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1c4898e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #28588 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28588) |