diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 28343-8.txt | 2428 | ||||
| -rw-r--r-- | 28343-8.zip | bin | 0 -> 48814 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2444 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/28343-8.txt b/28343-8.txt new file mode 100644 index 0000000..888e87b --- /dev/null +++ b/28343-8.txt @@ -0,0 +1,2428 @@ +Project Gutenberg's Rahvaan tytär, miljoonain hallitsija, by K. J. Gummerus + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Rahvaan tytär, miljoonain hallitsija + Historiallinen kertomus + +Author: K. J. Gummerus + +Release Date: March 16, 2009 [EBook #28343] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHVAAN TYTAR, MILJOONAIN HALLITSIJA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +RAHVAAN TYTÄR, MILJOONAIN HALLITSIA + +Historiallinen kertomus + + +Kirj. + +K. J. GUMMERUS + + +Helsingissä, +Hufvudstadsbladet'in kirjapainossa, 1868 +P. Th. Stolpen kustannuksella. + + + +SISÄLLYS: + + I. Ennustus + II. Houkuttelia + III. Martta kasvatusvanhempainsa luona + IV. Ensimäinen rakkaus + V. Marienburg hävitetään. Aksel ja Martta eroavat + VI. Martta vankeudessa + VII. Keisari ja Kenraali + VIII. Sotamarskin Scheremetewin pidot + IX. Miksi Menzikow aikoo Martan + X. Martta muuttaa Kremliin + XI. Miksi Pietari aikoi Martan + XII. Pultavan tappelu + XIII. Rahvaan tytär miljoonain hallitsia + + + + +I. + +Ennustus. + + +Tuolla puolen Suomen lahden on maakuntia, joissa vielä tänä päivänä +asuu ihmisiä, mitkä ovat Suomalaisten -- meidän -- sukuperää. Me emme +tunne heitä enää. Se aikakausi, jona saman isän kodissa heidän +kanssansa elimme, on jo menneiden aikojen mustan hunnun taka kauas +siirtynyt. Me emme enää ymmärrä heidän kieltänsä, mutta äänekkeet +soivat kumminkin, kun niitä kuulemme, korvissamme tunnetuilta. Me +tunnustamme heitä veljiksi, sillä me näemme, että heissä asuu sama +henki kun meissä. Me havaitsemme heissä samat pyrinnöt kun meissä +itsissämmne. Tavat ovat tosiaan aikojen kuluessa paljon muuttuneet. +Me olemme voineet pitää niitä jotensakin yhdenkaltaisia esi-isäimme +ajoista: että sukulaisemme Suomen lahden tuolla puolen ovat niistä +eronneet, siihen emme voi heissä syytä hakea. Meidänkin maakuntamme on +ollut monen kovan kohtalon alainen, mutta kumminkin ovat, naapurimme +kantaneet kuormaa raskaampaa kuin täällä koskaan. Jos onkin häviö usein +ollut meillä tarjona, jos onkin se syöjättärenä syönyt maamme asukkaita +on kuitenkin toveriemme kohtalo, miltei siitä saakka kuin sinne asumaan +jäivät, ollut mitä kovempia. Milloin ei ole sodan hirmuinen liekki +anastanut maita ja asukkaita on orjuus jalkainsa alla tallannut mitä +ihminen henkeänsä enemmän rakastaa -- vapauden. + +Näillä main eli nainen, joka on oleva tämän kertomuksen ruhtinatar. + +Viime vuosisadan alulla oli Litvan maakunnassa kylä, joka tosiaan +kyläksi kutsuttiin, mutta joka tuskin oli kyläksi mainittava. Ken ei +ole nähnyt näitä köyhäin asuntoja, näitä alhaisia huoneita, missä +köyhyys vallitsee? Näitä kurjuuden pesiä, mitkä jo kaukaa näyttävät +katsojalle nälän ja hädän jokapäiväisinä vieraina asuvan niissä? +Ihmisiä asuu näissä kumminkin, ihmisiä, jotka elävät ainoastaan +elantonsa tähden, aina huolella miettien mitä seuraavana päivänä, jopa +seuraavanakin ateriana syödä. + +Tämmöisiä on kylä, johon pyydän lukijan astumaan. + +Minne silmä silmää on seutu ikävä. Tuolla on synkkä, pimeä metsikkö, +tuolla taasen on maa autio aina taivahan rannalle saakka; tuolla nevaa +ja suomaata niin kauas kuin silmä kantaa. + +Metsikön sisässä on kylä. Huoneet siinä ovat sammaleesta ja savesta +enemmäksi osaksi rakennetut; savusta ovat akkunat mustat. Lasipalaiset, +joita siellä täällä akkunoissa nähdään, näyttävät että akkunat kerran +ovat olleet lasista: mutta jos onkin nyt akkuna olevinaan tästä +aineesta, on ainakin toinen puoli rievuilla paikattu. Kattona on näillä +huonehilla olkia ja turpeita ja nekin ovat jo aikaa sammaltuneet. + +Vähäisellä metsäisellä kukkulalla seisoo huone, joka ei aivan samaa +kurjuutta osoittanut kuin toiset. Senkin katto on tosin turpeista, +mutta sen seinät ovat laudoista ja sen akkunat ovat eheät. Näkyala +metsän kukkulalta, ehkei ensinkään kaunis, ei ole kumminkaan niin +ikävä, kuu kylästä, joka kukkulan syrjällä seisoo. Korjaava käsi on +kaatanut puut ja siivonnut huoneen ympäristön. + +Tämä huone on jaettu kahtia, kahteen kamariin. -- Tänne, tähän +huoneesen astukaamme. Täällä elää Suomalainen pere: äiti, poika ja +tytär. + +Käykäämme kamariin vasemmalta puolen. Siinä näet jotakin, näet +puhtaalla vuoteella makaavan naisen, joka nähtävästi jo on työnsä +tehnyt maailmassa ja nyt lunastushetkeänsä vartoo. Hän on vielä +toimessa, tämä nainen; se näkyy hänen silmäilyksistään, jotka alinomaa +lentävät takan viereen rahille, missä erinomaisen ihana neljäntoista +vuotinen tyttö istuu. Näistä silmäilyksistä osaamme arvata, että hän, +mikä tässä makaa, on äiti. Niin ei silmäile kukaan muu. -- + +Ja tyttö! Hän nousee. Hellillä sanoilla hän sairasta puhuttelee; +pienillä käsillään pyyhkii hän pois hien sairaan kuumalta otsalta. + +He ovat vaan kahden kamarissa. Sairaan silmät, jotka väliin kääntyvät +oveen päin, näyttää että hän kaipaa jonkun kolmannen. + +"Missä on Tahvana, missä on minun poikani" valitti sairas. Jo useita +kertoja oli hän tämän kysymyksensä kertonut. Yön tullessa oli sairaan +tila huononnut ja halu poikaansa samassa määrässä enennyt. Vihdoin +loppuivat hänen voimansa, hän ei enää jaksanut kysyä. Hän kääntyi +kasvot seinäänpäin, ikäänkuin olisi hän unta toivonut. Tyttärensä +lohdutuksia hän ei kuullut; hän ei ainakaan ollut kuulevinansa niitä. +Vireä valkea paloi takassa, sen valossa, käsitöitään tehden, istui +tyttö, nyt siirtyneenä sairaan vuoteen viereen. Ulkona oli ilma kolkko. +Tuuli, joka päivällä oli vähän rauhallisempi, oli taasen ruvennut +uudella vauhdilla puhaltamaan. Metsän hiljainen kohina kuului tupaan ja +sairaan hiljaiset valitukset yhdistyivät sen kanssa. Saranoillaan +huokaili ovi tuulen käsissä. Valkea takassa leimahti korkeammalle, kuin +tuuli oven raoista pääsi sitä lietsomaan. Tyttö vapisi pelosta, hän +tunsi voimattomuutensa tässä. Ilta oli jo muuttunut yöksi kun viimein +tunnettu ääni kuului oven takana ja odotettu poika astui huoneeseen. + +"Sinä olet kauvan viipynyt, Tahvana! vaikka tiedät minun yksinäni +valvovan sairaan äitimme vieressä" -- sanoi tyttö nuhtelevaisella +äänellä. + +"Mutta juuri sairaan äitimme tähden olen minä viipynyt" vastasi Tahvana +ja laski tätä sanoessaan sisarensa syliin kopsan. "Siinä on äidille +ruokaa. Olisin tosin jo ennen ehtinyt kotia; ellei olisi minulta ruuan +hakemisessa kulunut kaksi tuntia. Sinä tunnet, sisareni, hovi-herran; +minun täytyi tehdä päivätyöni, ennenkuin pääsin vapaaksi." + +"Oh! hyvin tunnen minä sen herran. Hän ei nimeksikään tiedä +armahtavaisuudesta. Jos äiti kuolisi, josta Jumala meitä varjelkoon, ja +sinä pyytäisit hetkeksi päästä hänelle viimeiset jäähyväiset sanomaan, +nauraisi herra vaan sinun surullesi. Häneltä emme taida mitään +odottaa." + +"Olisin kumminkin" -- jatkoi Tahvana -- "ennen ehtinyt tänne, ellei +herra olisi pannut minua viemään tuolle katolispapille lihaa, viinaa, +voita ja muuta herkkua. Hän on huonossa tilassa" -- matki Tahvana +hoviherran käskyjä -- "hän tarvitsee mitä vaan ikinä taitaa saada, tämä +kunnian arvoisa pappi! Sota on hirmuisesti rasittanut häntä. Minä +tiedän sinun kyllä ymmärtävän kuinka pyhä hän on. Vie siis ruoka +hänelle, ynnä terveisiä minulta." + +"Veli raukka!" lausui sisar hellällä äänellä -- "tässä kovassa ilmassa +olet sinä kulkenut koko penikulman. Sinä olet väsynyt. Mutta miten on, +etkö sinä ole hyvässä sovinnossa katolispapin kanssa? Hän sanotaan +kumminkin hyväksi mieheksi." + +"Ystävyyteni ei ole suuri häntä kohtaan," vastasi Tahvana, "mutta hän +on kumminkin minun rippi-isäni ja semmoisena tulee minun häntä +kunnioittaa. Minä satuin näkemään, miten hän kohtasi Antreasta kun tämä +lankesi ja rikkoi viinapullon ja silloin loppui ystävyyteni. Pappi löi +häntä hirmuisesti ja se oli pahasti tehty, sillä tapaturma saattaa +jokaiselle tapahtua. Älkäämme siis enää puhuko hänestä." -- Kyynele +putosi Tahvanan silmästä kuumana sisaren otsalle, joka oli päänsä +painanut veljen rintaa vastaan. + +"Mutta miten äiti voi?" kysyi nuorukainen äkkiä, kun olisi hän vasta +nyt muistanut sairasta. + +"Minä pelkään, ettei hän ikänä nouse vuoteeltaan," vastasi hirmuisesti +kaunis tyttö. "Hän on koko päivän kysellyt sinua. Iltapuoleen päivää +lisäysi hänen kuumeensa, hengenveto alkoi käydä raskaammasti ja puhe +samassa työläämmästi. Hän on nähtävästi entisestä huononnut. Nyt nukkuu +hän. Suokoon Jumala, että tämä uni virvoittaisi häntä. Istu vuoteen +viereen, kunnes olen laittanut sinulle vähän illallista." + +Hetki kului. Kahden istuvat nyt sisarukset sairaan vuoteen vieressä. +Sairas heräsi. Kuume-huoriossaan mainitsi hän outoja nimejä. Syviä +huokauksia nousi hänen rinnastaan. Hänen kätensä liikkuivat ehtimiseen +peitteen päällä, ikäänkuin olisi hän hakenut jotakin. + +Tahvana kysyi häneltä: "Tunteeko äiti minua?" + +Siihen ei vastannut sairas mitään; hän ei silmäillytkään kysyjää. Hän +eli kuumeen kuvaelmissa. + +Yö oli puolessa. Poika oli väsyneenä heittäynyt lavitsalle. Hänen +silmänsä menivät umpeen. Hän ei jaksanut valvoa. Tyttökin oli +nukahtanut nojaten päätänsä sairaan vuoteen laitaa vastaan. + +Silloin kuului ulkoa kolahdus. Tyttö nousi kohta, hieroi unen +silmistään ja herätti Tahvanan. Kuunnellen nosti tämä päänsä; unen +hölmässä oli hänestä kun olisi kumiseva kolkutus ollut kuoleman pyyntö +päästä huoneesen. + +"Rakas sisar!" mumisi hän, "mitä kuuntelet?... Se on..." + +Hän ei ennättänyt lopettaa, sillä ulkoa kuului nyt ihmisen ääni. +Miehuullisesti meni Tahvana ovea aukaisemaan. Ihminen, sateesta +märkänä, nöyrästi rukoillen sisälle pääsöä, seisoi hänen edessänsä. +Tahvana ei sitä häneltä kieltänyt. + +Vanha ämmä astui huoneesen. + +Kummastellen katselivat sisarukset tullutta; mutta sanaa sanomatta +kulki tämä vuoteen viereen sairaan luo, jonka ajatukset hyöreivät +kaukana siitä missä ruumis makasi. + +"Minun aavistukseni minua eivät pettäneet," puhui ämmä itselleen, +"mutta myöhään, liian myöhään olen kumminkin tullut. Minä lupasin vielä +kertoa hänelle ne lohdutuksen sanat, jotka ennen, kun suurimmassa +hädässä oli, lievittivät hänen tuskansa. Minä tulen nyt näitä +lupauksiani täyttämään". Näin puhellen istui ämmä sairaan vuoteelle; +silmäsi kauan ja säälien häntä ja varovasti tarttui hänen käteensä. + +Kummastellen silmäilivät sisarukset ämmää. Hän olikin kummallinen +tuossa. Lyhyt oli hän kasvultaan; harmaan valkoiset olivat hänen +hiuksensa, josta vaan vähäinen osa tuli näkyviin, kun punainen huivi +peitti hänen päälakensa. Kirjava oli hänen hameensa, punainen vyö oli +hänellä vyöllä. Laihat ja suuret hänen ryppyiset kätensä. Pienet mutta +terävät hänen silmänsä. + +Nämä silmät olivat sairaan kasvoihin luodut. Niiden luonnit tahtoivat +ikäänkuin tunkeuda sairaan aivoihin saakka lukemaan nääntyneen +houreellisia mietteitä. + +Kotvan aikaa oli ämmä näin istunut pitäen käsissänsä sairaan käden, +kuin sairas äkkiä houriosta tointui ja tunsi lapsensa. Mutta samalla +kääntyivät silmänsä tähän outoon, kummanpukuiseen ämmään. Häntä silmäsi +sairas kauan ja kääntyen tyttöön, joka nyt kun näki äitinsä tointuneena +turhaan koetti pidettää ilo-kyyneleitään juoksemasta, huokasi hän: +"Hän, hän se on!" + +Vaivoin pääsi nyt sairas istumaan. Tahvana ennätti sillä välin +kuiskahtaa sisarellensa: "Hän on mustalaisämmä, joka hyvää ja pahaa +ennustaa." + +"Hän se on! hän se on!" jatkoi sairas. "Hän se on, joka oli minulle +apuna kun metsäkorvessa taivas antoi minulle tyttären; antoi minulle +sinun, Marttani. Sinä synnyit kirkkaan taivaan kannen alla erämaassa. +Siellä tapasi hän minut; siellä kohteli hän minua hellästi, niin +hellästi! Oi! tuhansia kertoja on hän minulle palkinnut sen vähäisen +hyvän, minkä minä osoitin hänelle, kätkemällä häntä vihollisiltansa." + +Hiljaisella äänellä puhui sairas tätä. Mustalaisämmä silmäsi häntä +hellästi. + +"Suuri luoja pakoitti minua" -- lausui hän liikuttavaisesti, "tänä +kamalana yönä tulemaan sinun luoksesi. Minä en saanut polutonta metsää +pelätä, saadakseni sinulle toistamiseen kertoa ennustuksen sanat, +ennenkuin maailmasta erkanet. Ne sanat, ne jo kerran ennen olen +puhunut; Eufemia! muistatko mimmoiset ne olivat?" + +"Muistan!" vastasi sairas hymyillen. + +Mutta mustalaisämmä jatkoi, ikäänkuin olisi sairaan sanat olleet +sanomatta, jatkoi ja puhui juhlallisella äänellä: + +"_Kullatussa hovissa on tyttäresi kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa +on hän kerran lepäävä_. Semmoiset olivat ennustuksen sanat." Ja ämmä +taputti hiljaan tyttöä päälaelle. + +"Niin, niin! Semmoiset olivat sanasi," huokasi sairas... "Mutta täällä +on niin pimeä, miksi täällä on niin pimeä? Tule likemmäksi Marttani." + +Polvilleen laskeusi Martta äidin vuoteen viereen. Äiti laski vapisevan +kätensä hänen päälleen, toisen kätensä oijensi hän Tahvanalle, joka +tarttui siihen ja syvästi liikutettuna painoi sen rintaansa vastaan... + +Tämä näkyala olisi ollut kuvailijalle mieluinen; mutta tässä ei +kuvailijaa ollut. Tässä oli vaan kuolevainen äiti, joka lapsillensa +jäähyväiset sanoi. + +"Siinä Tahvana! rakastettu poikani! kuuletko? _Kultaisessa hovissa on +sisaresi kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa on hän kerran lepäävä_. +Suojele häntä, varjele häntä; ole hänelle isä, äiti ja veli..." + +"Ja sinä Marttain kuulitko?" + +Ne sanat olivat äidin viimeiset. Ne sanottuansa vaipui hän hiljaisesti +vuoteelleen takaisin. Niinkuin huokaus haihtuu, haihtuivat hänen +sanansa; hänen silmänsä painuivat kiini; kuoleman enkeli laski kalpean +sinettinsä niiden päälle, niiden ja äidillisille huulille. Ne eivät +enää tässä maailmassa mitään virkanneet. + +Tahvanan ja Martan äiti oli kuollut. He olivat nyt orvot maailmassa. Jo +Martan pienuudessa olivat he mustaan multaan mullanneet sen, jota äiti, +hän joka nyt ruumiina tässä makasi, oli enemmän rakastanut kun Tahvanaa +ja Marttaa. Ja tämä mies, joka tälläisen rakkauden herätti, ei ollut +mikään ylimys, ei mikään korkea herra. Ei! hän oli eläessään ollut +alhainen sotilas, joka Litvan metsistössä oli suojapaikan hakenut, +suojapaikan löytänyt, mutta vaimon suruksi jo nuorena vaipunut hautaan +kuoleman uhrina. + +Silloin jäi leski -- suremaan. Mutta hänen rakkautensa ei miehen +kuolemassa sammunut. Se muuttui lapsiin. + +Mutta nyt on äitikin kuollut. Kuka heitä nyt rakastaa? -- + +Sitä eivät he tiedä. He surevat siinä... Ennustuksen sanoja he eivät +enää muistaneet. + +Kauan makasivat sisarukset polvillaan tässä vaalean äitinsä vieressä. +Kuumat kyyneleet valuivat kuolleen kasvoille, kun Martta rakastettua +äitiään viime kerran suuteli. Tahvana sitten umpeen painoi ne silmät, +joiden ystävällinen valo niin useasti oli häntä elämän oikealle +tielle ohjannut. Kun sisarukset vihdoin nousivat, oli mustalaisämmä +kadonnut; jälkeä ei näkynyt vähäistäkään hänen siellä olostaan. Oliko +Tahvana ja Martta uneksinut? -- -- + + + + +II. + +Houkuttelia. + + +Kahdeksan päivää oli kulunut. Martta oli nyt emäntänä, Tahvana kuten +ennenkin teki työtä hovissa. Mutta illoin aina, kun päivän askareet +olivat lopetetut, istuivat he kahden takassa palavan valkean ääressä, +kertoen äidistään, jonka neuvoja ja opetuksia he siinä muistuttelivat. +He olivat surullisia, mutta heidän surunsa katkeruus ei niin tuntunut, +kun siinä käsi kädessä istuivat ja toinen toisen silmään katseli. +Tahvana nyt oli vapaampi kun ennen. Hovissa ei työnteko ollut enää niin +raskasta; herra itse oli huojentanut työnmäärän. + +Eräänä iltana kun näin istuivat ja Martta oli luonut kyyneliset +silmänsä äidin tyhjään vuoteesen, aukeni ovi äkkiä ja sisään astui itse +hovin herra. Sisarukset silmäsivät häntä kummastellen vielä enemmän kun +ämmää muutamia päiviä ennen. Mutta herra ei antanut heidän kauan +kummastella. Hän astui Martan luo hiljaan, silmäsi häntä ystävällisesti +ja kun Martta ujostuneena loi alas silmiään, taputti hän häntä hiljaan +olalle. + +"Minä tuon sinulle sanoman, joka sinua luultavasti miellyttää," alkoi +hän. "Täällä on sinulla ikävä olla. Raipio irvii sinulle minne silmäät. +Tule hoviin minun luokseni. Minun vanha äitini tarvitsee hoitoa, sinä +tiedät, että hän on sinuun mieltynyt. No, mitä vastaat?" + +Hirmustuen kuuli Tahvana herransa esityksen. Hän ymmärsi, mistä tämä +esitys oli alkunsa saanut, hän näki leimun hovin herran silmässä, joka +hänelle sanoja paremmin kertoi sisarensa vaaran. Ennenkun Martta mitään +ennätti vastata, lausui hän: "Martta tarvitaan, korkea herra, +välttämättömästi täällä; te kyllä kylästä tytön löydätte, joka +kiitollisuudella vastaanottaa palvelus-ammatin, minkä Martalle +hyväntahtoisesti aioitte." + +Hovin herra ei vastannut mitään. Hän nousi ratsunsa selkään ja palasi +hiljakseen hoviinsa. + +Sisarukset olivat taasen kahden, mutta entistä syvempi surumielisyys +loisti nyt Tahvanan silmistä, kun hän katseli rakastettua sisartaan, +joka kumminkaan ei mitään aavistanut. + +Muutamia päiviä kului, kaikki kävi kuten ennenkin. + +Tahvanan surumielisyys oli jo poistumaisillaan, kun hän eräänä iltana +työnsä tehtyä sai käskyn mennä katolispapin luo. Hänen täytyi totella; +hän meni, mutta aavistuksensa olivat taasen heränneet. + +Martta istui odottaen veljeänsä, jonka askeleita jo luuli kuulevansa. +Hän kääntyikse. Veljeään hän ei nähnyt, edessänsä seisoi hovin herra. + +Pitkään katseli häntä Martta, mutta hoviherra astui häntä likemmäksi. + +"Miten voit sinä, kaunis lapsi?" kysyi hän hellästi. "Eikö aikasi +täällä tule tukalaksi? Tule, anna minulle kätesi," ja hymyillen oijensi +hän kätensä Marttaa kohtaan. + +Pelvolla laski Martta kätensä hänen käteensä. Mutta kun hovin herra +siitä ei luopunut, vaan puristaen sitä vakavasti katseli Martan +silmiin, kysyi tyttö kummaksuen: "Kuinka tulette näin myöhään, onko +teillä mitään sanomista Tahvanalle?" + +"Sanomista" -- kertoi herra -- ja astui tyttöä vielä likemmäksi -- +"sanomista! On. Minä tahdon ottaa sinun mukaani hoviin. Minun vanha +äitini sitä tahtoo. Siellä elät sinä ihanat päivät." Ja herra puristi +vielä kovemmasti neidon kättä. + +Martta veti pois kätensä. Hänen poskensa menivät punaiseksi; hänen +äänensä, joka vasta oli niin suloinen muuttui kiivaaksi. + +"Herra! johan olette kuulleet, etten minä hoviin lähde. Veljeni sen jo +teille sanoi," ja kauneutensa kunniassa silmäsi hän herraa. "Teidän +orjia emme ole," sanoi hän, kun ei herra mitään vastannut. "Me olemme +vapaita." + +"Kuinka kaunis vihassasi olet sinä enkeli!" vastasi hovin herra. "Sitä +enemmän minä sinua rakastan. Aika neuvon näyttää. Kentiesi tulet sinä +joskus itsestäsi hoviin, vaikka nyt olet niin rohkea" -- ja nauraen +nousi herra ratsunsa selkään ja katosi. + +Martta katsoi kauan hänen jälkeensä ja ylönkatse leimahti hänen +silmistään. Enemmän kun koskaan ennen hän nyt äitiänsä kaipasi. Kun +äitinsä eli, ei uskaltanut kukaan Martalle pahaa sanaa sanoa. Martta +tunsi nyt ensikerran tuntuvasti, että hän oli äidittä. + +Torven ääni kuului hovista. Yö oli tullut. Martta odotti Tahvanaa. Tämä +tuli kuu jo yön pimeys oli laskeunut alas. Hänen otsallaan oli musta +pilvi, kun hän astui sisään. Se katosi, kun hän näki Martan. Mutta +mustempana, synkempänä nousi se sinni jälle, kun Martta hänelle kertoi +hoviherran käynnistä. + +"Minä olen hänelle vastannut kovilla sanoilla; en luule hänen enään +semmoisissa asioissa palaavan tänne," lopetti Martta ja taputti +Tahvanaa poskelle, kun näki vihan liehuvan hänessä. + +"Hän tulee takasin, ellei huomenna niin ylihuomenna," vastasi Tahvana. +"Mutta kuu hän tulee, on pesä tyhjä. Lintu on lentänyt pois. Rakas +sisar, ainoa maan päällä, jota minä rakastan! Sinun on muuttaminen pois +täältä." + +"Sinä rakastat minua ja ajat minun pois," lausui Martta ja löi käsiänsä +veljen kaulan ympäri. + +"Juuri sen tähden, että olet minulle kalliin maailmassa, pitää sinun +muuttaa. Minä en voi sinua täällä puolustaa, armas, rakas sisareni!" + +Martta ei lausunut mitään, mutta Tahvana jatkoi: "Kun aamurusko +koittaa, saatan minä sinun Lutherilaisen pastorin luo. Siellä olet sinä +hyvässä tallessa. Siellä saat uuden isän, uuden äidin ja sisaruksia +löydät sinä vanhan pariskunnan molemmissa lapsissa. Minulla on kolme +vapaata päivää tällä viikolla. Minä tahdon seurata sinua sinne ja +viettää siellä pappilassa sinun kanssasi lomahetkeni." + +Martta tiesi, ettei Tahvana tätä sanoessa leikkiä laskenut. Koko yön +istui hän veljensä kanssa puhuen. Väliin hymyili hän, mutta useammasti +virtasivat kyyneleet hänen silmistänsä. Aamu rusko, kun se leveni +tapasi sisarukset tiellä. + + + + +III. + +Martta kasvatusvanhempainsa luona. + + +Iloisesti syleilivät pastorinlapset Marttaa. He tunsivat hänen; he +rakastivat häntä. Tahvana kertoi pastorille syyn, miksi hän oli tullut; +hän pyysi pastorin Martasta muretta pitämään ja pastori vastasi luvaten +pitää lapsenansa orpoa, jota sanoi jo kauan isän tunteilla +rakastaneensa. + +Tahvana oli saanut takaisin iloisen mielensä, kun näki sisarensa olevan +hyvässä turvassa. Myöskin Martan silmistä, kun oli sanonut katkerat +jäähyväissanat Tahvanalle, loisti onni. Hän sai pastorilta opetusta; +hän eleli nyt iloisia päiviä pappilassa. + +Pastori Daut oli kunnon mies. Hänen hurskas sydämensä osoitti kaikissa +hänen töissään itsensä semmoisena. Kun päivän työt olivat loppuneet, +kokoontui perhe pastorin kamariin ja siellä kului ilta hyödyllisissä +puheissa. Mimmoinen isäntä semmoina perhe -- se tässä toteutui. + +Kaksi vuotta eli Martta pastori Dantin luona onnellisena. Hän oli nyt +kuudentoista vuotinen. Kaunis lapsi oli yhä kauniimmaksi neidoksi +kasvanut. Mutta onni ei ole maailmassa pitkällinen. Pastorin puoliso +kuoli äkkiä ja muutamia kuukausia sen jälkeen oli pastorinkin hauta +peitetty. Katkerasti itkein seisoi Martta usein kasvatus-vanhempainsa +haudalla. Hän ei nyt tiennyt minne kääntyä. + +Vaan Martan kohtalo ei ollut tavallisten ihmisten. Hän lähestyi yhä +sitä hetkeä, jolle, jos sitä kukaan nyt olisi edeltäkäsin osannut +sanoa, ihmiset olisivat hullutuksena nauraneet. Pastori Dantilla oli +sukulainen Marienburgissa, pappi myöskin oli tämä. Glyck oli hänen +nimensä. Pastori Dantin haudalta turvasivat hänen lapsensa provasti +Glyckiin. Heidän toivonsa ei pettynyt. Glyck otti sukulaisensa lapset +lapsenansa vastaan ja Marttaa kohtasi sama onni. Glyck oli usein nähnyt +Martan, ihmetellyt hänen kauneuttansa, ja kummaksunut hänen +ymmärrystänsä. Pastori Dantin haudalta tapasi Glyck Martan, siellä +kysyi hän, tahtoisiko Martta tulla Marienburgiin. "Tässä ystäväni +haudalla lupaan minä olla sinulle, mitä hän oli." Martta kiitti +Jumalaa, joka taasen oli hänelle uuden, turvallisen kodon antanut. + +Marienburgissa ei mitään Martalle muuttunut. Oma äitinsä ja isänsä, +pastori Dant ja hänen puolisonsa lepäsivät maan povessa, vaan +uuden isän, uuden äidin löysi Martta provasti Glyckissä ja hänen +puolisossaan. Provasti puoleltansa havaitsi pian Martassa löytäneensä +helmen. "Martta on timanti," sanoi provasti usein, "hänen kasvojensa +kauneus, mutta etenki hänen sydämensä on kerran kypsyvä suloisiksi +hedelmiksi." + +Niin oli Martta pian voittanut provastin sydämen ja vanha rouva +rakasti Marttaa, niinkuin olisi tämä ollut hänen oma lapsensa. +Dant oli jättänyt Martan kasvatuksen kesken. Glyck lopetti, mitä Dant +oli alkanut. Hän selitti oppia harrastavalle tytölle historian +kummallisimmat tapaukset ja tuota tehdessään havaitsi hän nuoressa +ottotyttäressään asuvan hengen, jonka tapaista hän ei ennen ollut +tavannut. Silmiinastuvasti viisastui Martta päivä päivältä. Uuteliasti +kuunteli hän kasvatus-isänsä opetuksia antamatta sanaakaan luiskahtaa +korvainsa ohitse. + +Martta oli onnellinen. Hänellä oli isä ja äiti; hänellä oli, mitä hän +maailmassa taisi toivoa. Hänen onnensa yhä eneni kun Tahvana eräänä +päivänä tuli häntä tapaamaan ja sanoi muuttavansa likiseutuun asumaan. +Siitä päivästä, jona Martta karkaamalla siirtyi kotoansa, ei Tahvana +menestynyt hovissa. Hän ei voinut kärsiä sitä ylönkatsetta, jolla hovin +herra häntä kohteli; sen tähden erosi hän hänen palveluksestaan ja osti +itselleen vähäisen maatilkan, johon Martan iloksi aikoi muuttaa. +Tahvana oli muutamia kuukausia sitä ennen nainut hyvän ja ymmärtäväisen +neidon. Ne päivät, mitkä nyt seurasivat, olivat Martan onnellisimmat. + +Jo kauan aikaa oli Marienburgissa puhuttu Ruotsalaisten tulosta ja +Venäjän sotajoukkojen marsseista. Mutta Ruotsalaisia ei näkynyt ja +Venäläisiä ei tuota enemmän kuulunut. Kova sota oli leimahtanut tuleen +keisari Pietarin tahdosta ja synnyttänyt muretta ja pelkoa; ja maine +tästä oli kulkenut Marienburgiin. Mutta kun ei mitään kuulunut, +rupesivat Marienburgin asukkaat rauhaa toivomaan ja toimet ja työt +toimitettiin taasen kuten ennenkin. + +Eräänä aamuna kun aurinko suloisesti nousi taivahan rannalla, herätti +torvien soitto Marienburgin asukkaat. + +Ruotsalaisten sotajoukko, kuninkaan siniset "henkirakuunat" tulivat +marssien pitkin tietä soittaen ja laulaen. Kaunista oli nähdä, kuinka +haarniskat auringon paisteessa kiilsivät; kaunista nähdä, miten +miehuullisesti ratsurit istuivat hevoistensa selässä. Mutta ihmiset +eivät lukua pitäneet kauneudesta, he tiesivät nyt varmaan, että sota +oli käsissä. He pelästyivät. + +Rykmentti seisahtui. Översti Wrangel vaati asuntoja miehilleen. + +Ei huonetta niin halpaa, jota olisi unohdettu. Itse provasti Glyckin +oli pakoitettu ottamaan huoneesensa miehen. Aksel Fersen oli tämän +miehen nimi. + + + + +IV. + +Ensimäinen rakkaus. + + +Aksel Fersen oli kaunis, nuori herra. Hänen otsansa oli korkea, hänen +silmänsä suuret ja kirkkaat! Koko hänen olentonsa osoitti, että hän +vasta oli mieheksi tulemaisillaan. Hän puhui kauniilla lapsellisella +äänellä Martan kanssa, joka otti häntä vastaan, sillä provasti ei +sattunut olemaan kotona. Hän rukoili anteeksi, että tuli vieraisille +näin itsepäisesti, mutta syytti sotaa siitä. + +Nuorukaisen ääni, hänen ujoutensa, hänen uljuutensa ja hänen kaunis +muotonsa vaikuttivat Martassa kummallisia tunteita. Ei ikinä ennen +Martta ollut semmoista miestä nähnyt. Hänen täytyi itselleen tunnustaa, +että hän toisellaiseen muotoon oli sotamiehet kuvaillut. Hän oli +luullut niitä hirmuisiksi. Nyt oli hänellä tuossa edessään sotamies, +mutta kokonan toisellainen. Hän punastui ja aina yhä enemmän, kuta +kauemmin nuorukainen silmäili häntä, ja hiljaisella äännellä vastasi +hän Fersenin kysymyksiin. + +Martta vetäytyi kamarista, kun provasti astui sisään; ja sill'aikaa kun +provasti ystävällisesti tervehti vierastaan, kasteli Martta kukat, +joita hänellä aina oli kamarinsa akkunalla. Hän kasteli, mutta ei hän +nyt kukkiansa muistanut. Hänen mielessä oli nuorukainen, joka +ensikerran oli saanut hänen sydämensä tykyttämään tavallisuutta +kovemmin. + +Monta ei päivää kulunut, niin jo oli provasti ja vieras hyvät tutut ja +ystävät. Sotaväki tähän aikaan oli raakuudesta tunnettu ja siinä +lieneekin syy ollut kaikkiin niihin hirmuisuuksiin, joita heistä +juteltiin. Mutta tavallaisia sotilaita ei Fersen ollut. Hänen +sivistyksensä oli, ennenkuin hän siitä itse tiesikään, avannut hänelle +provastin sydämen. Hänen leppyinen olentonsa sai matkaan sen, että +provastin puoliso pian piti häntä vanhana tunnettuna ystävänä. Hän oli +kun perheesen kuuluva, jolle iloa ja surua ei salata. + +Kun Fersen illoin istui perheen kanssa puhellen maista ja ihmisistä, +joita hän oli nähnyt, tahi jutteli kuninkaansa urostöistä, välkkyivät +Martan silmät kirkkaammasti. Helppo oli nähdä, että nuorukaisen +kertomukset vetivät tytön ajatukset verisiin tappeluihin, joissa +Ruotsalaisten sankarit ihmekummia urostöitä tekivät, ehkä hänen +vähäinen jalkansa wollia pöyrytti ja pienet sormensa kertasivat lankaa. + +Samoin ikään innostutti Fersen kertomuksillaan vanhaa pariskuntaa. Yhä +enenevällä ystävyydellä kuuntelivat he vieraansa puheita ja heidän +vanhat silmänsä katselivat rakkaasti kaunista kertojaa. Provastin vaimo +luuli usein innossaan hänessä näkevänsä ainoan poikansa, jonka hänen +kevätpäivänään hauta vei. Ja usein kun Fersen oli kertomuksen +lopettanut, huokasi rouva: "Jos olisi minun Akselini elänyt, samoja +olisi hän tainnut kertoa." + +Mutta yhä enemmän rupesi Akselin mieli kääntymään Marttaan, jonka +kauneus nyt ijän keväthetkenä kukoisti suloisimpana. Martan +luonnollinen, teeskentelemätöin olento, hänen selvä ymmärryksensä, +hänen kauniit puheensa painoivat nuorukaisen sydämeen tytön kuvan päivä +päivältä yhä syvemmälle. Semmoista neitoa ei ollut Fersen ennen ikänä +nähnyt. Teeskenteleväisiä, vieraspuheisia ja juonikkaita olivat +suuremmassa tahi vähemmässä osassa kaikki olleet, joita hän tähän +saakka oli tullut tuntemaan. Ei siis kummakaan, että viehkeän +nuorukaisen sydämeen Martan kuva pääsi astumaan. + +Eräänä kauniina iltapäivänä auringon laskiessa, jona ihmiset päivän +työstä väsyneenä hakevat virvoitusta, istui Aksel ja Martta kahden +kesken perheen kokoushuonehessa. Auringon sammuvaiset säteet valaisivat +heidän kasvojansa ja molempain kauneus loisti nyt vielä kauniimpana kun +ennen. -- + +Aksel oli lopettanut kertomuksen. Hän oli puhunut Oxenstjernasta. Hän +oli jutellut miten eräs nuorukainen oli pelastanut kuninkaan hengen, ja +muita asioita, joista sotainen aika on niin rikas, oli hän kertonut. +Viimeksi oli hän maininnut itsensä siksi, joka kuninkaan pelasti: "Minä +en nähnyt," puhui hän, "muuta kun kuningastani silloin. Minä tehtiin +majoriksi, vaan en ajatellut nyt sitä kunniaa, joka oli minulle +tapahtunut. Kun hevoinen kaatui hänen altansa ja hän nousten rakuunan +hevoisen selkään huusi: Oxenstjerna, tuolla on tappelun pääte, silloin +en kuullut muuta, kun hänen äänensä. En nähnyt muuta kun miten hän +viittasi tulta oksentavaiseen Venäläistykistöön päin, ja lensi sinne +tuuliaispäänä. Kova oli verinen työ. Meikäläisten rivit kaatuivat kun +heinä viikatteen edessä -- mutta tykistö valloitettiin ja voitto oli +meidän." + +"Semmoista sankaria, kun teidän kuninkaanne on, tahtoisin minä nähdä," +lausui Martta innossa. "Hän ollee teidän näköinen, semmoiseksi olen +häntä itselleni kuvaillut. Minä aivan hyvin ymmärrän, että häntä +rakastatte, että koko sydämenne on Kaarlessa kiini; sillä ei häntä +saattane kukaan olla rakastamatta." + +Syviin ajatuksiin oli Aksel vaipunut Martan tätä lausuessa. Hän +katseli, miten aurinko hohtavana laskeusi alas kullaillen kirkon +tornin, mutta äkkiä, ikäänkuin olisi hän herännyt unesta, loi hän +silmiänsä Marttaan, joka ihastellen oli häntä sivulta katsellut. +Nuorukaisen ja neidon silmäilykset sattuivat yhteen ja sanaa sanomatta +olivat he ymmärtäneet, mikä ajatus näissä silmäilyksissä asui. + +"Jos neitoja maailmassa löytyy, jotka ansaitsevat taivaan, niin olet +sinä, puhdas enkeli, etevin niistä," sanoi Aksel hiljaan, laski +huomaitsematta kätensä Martan käteen ja katsoi hymyillen hänen sinisiin +silmiinsä. Äänettömyys seurasi tätä lausetta. Mutta tämä äänettömyys +sisälsi enemmän, kun kielillä olisi taidettu sanoa. Martta loi silmänsä +alas, mutta pian nosti hän ne jälle, ja kun nuorukaisen silmät taasen +tapasivat neidon, kuului hiljainen kuiskutus: "Martta! en voi sitä +sinulta salata; minä rakastan sinua. Vastaa, oi vastaa, rakastatko sinä +minua?... Oi vastaa pian. Minä en enää voi elää tietämättömyydessä." + +"Aksel, minä rakastan sinua, miksi sitä salaisin. Minä rakastan sinua +kaikesta sydämestäni. Sankaria sinun vertaistasi, kuka nainen saattaisi +olla rakastamatta. Mutta Aksel, mikä olen minä sinun rinnallasi? +Maalainen orpo neito vaan." -- Niin puhui Martta; punaiset olivat +poskensa, sanat tuskin kuuluivat. + +"Vanhempia löydät sinä minun kodossani, armas Marttani!" puhui Aksel ja +sydäntänsä vastaan painoi hän rakastettunsa, joka kyynelten läpi +hänelle hymyili. -- "Oletko unhottanut, mitä sinulle mustalaisämmä +ennusti? Ken tietää, kuka meistä tässä suuremmassa mitassa toisen +onneksi seisoo. Mutta sodanaikana ei vitkailemista" -- lisäsi Aksel. -- +"Mitä pian tehdään, se pian tehdyksi nähdään. Tule, käykäämme +pyytämään, että nykyiset vanhempasi kuolleitten siassa siunaavat meidän +liittoamme, sillä ylihuomiseksi emme häitä saa jättää." + +Silloin loi neito kirkkaat silmänsä ylös. Sanan sanoi hän, sanan, joka +innostutti nuorukaista. "Niin tule," oli sanansa ja nyt lähestyivät +provastin lukukamariin, missä ukko valmisti tulevan pyhän saarnaa. + +Provasti kuunteli kummakseen nuorten puhetta; hän käsketti sitten +rouvansa, jonka silmät paremmin kun hänen olivat osanneet nähdä Martan +sydämen salaisuudet, jo ennenkun Martalle itselle oli nämä salaisuudet +tiedossa. + +Paljon oli provastilla lausumista, sekä eteen että vastaan, mutta +kaikki vastalauseet näyttivät rakastetut tyhjäksi ja vanhalle +pariskunnalle ei ollut muuta neuvoa, kun antaa siunauksensa. "Jo voitit +linnan," sanoi provasti, "puhtaan sydämen. Älä saastuta niitä aarteita, +joita siinä löydät. Ne ovat kalliit. Jumalan nimeen ota ne." + +Vanha rouva oli sangen iloinen siitä, että rakas Marttansa oli saanut +niin hyvän, niin ylevän, niin korkea-sukuisen herran sulhaiseksi. +Sitä ei hän ennen olisi osannut aavistaakaan. Hän oli usein +surullisesti miettinyt Martan tulevaisuutta, kun Jumala heitä pois +kutsuisi. Nyt loppuivat pelkonsa. Vähän toisilla silmillä katseli +provasti asiaa. Hän mietti itsekseen: "Joka pian tulee, se pian menee" +ja hän rukoili Jumalaa, että se rakkaus, joka niin pikaisesti oli +syntynyt, ei yhtä pian sammuisi, vaan kestäisi vanhuuden rajoille, +hautaan saakka. Hän muisti sotaa siihen lisäksi ja hän nyykähytti +ajattelevasti päätänsä. Mutta viimein voitti puolisonsa ilo ja +muistaessaan aikoja, jona hän itse oli nuori, laski hän nuorten kädet +yhteen. + +Seuraavana päivänä -- se päivä oli pyhä päivä -- kokoontuivat rykmentin +upsierit alttarin ympärille, jossa vanha provasti vihki pariskunnaksi +Akselin ja Martan. Översti Wrangelin sanotaan tuossa kummaksuen +katselleen Marttaa ja lausuneen ei ennen milloinkaan nähneensä niin +kaunista olentoa. "Jos on tuo neito sydämessään niin kaunis kun +ulkonäöltään, niin on Fersen onnellinen," sanotaan Wrangelin +kuiskuttaneen toverinsa korvaan. Kirkossa näki hän monen silmät uivan +kyynelissä ja kun hän niihin syytä kysyttyä, sai vastaukseksi: "Martta +viedään nyt Marienburgista," sanoi översti: "Fersen on onnellinen." + +Uusi elämä alkoi nyt Martalle. Taivahallaan paloi rakkauden aurinko +loistavana, kirkkaana. Kuukausi kului kun päivä, päivä kuu tunti. +Marienburgissa oli rauha ja rakastavaiset tuskin enää muistivatkaan, +että yltympäri heitä sota raivosi. + +Martan iloksi tuli Tahvana kohta kun kuuli sisarensa naimisesta +Marienburgiin. Ja Martan ajatukset kääntyivät hetkeksi entisiin +aikoihin, kuu Tahvana jutteli miten hovin herra oli pahuutensa palkan +saanut, miten hänen oli täytynyt velan tähden myydä suuren hovinsa ja +miten hän sitten oli tietämättömiin kadonnut. Mutta mustat pilvet eivät +kauan säilyneet Martan kirkkaalla taivahalla; ne hajosivat ja hovin +herra oli pian unhotettu. + +Kuukausi oli kulunut. Vaikka rouva iloitsi nähdessään, miten Martan +kauneus päivä päivältä kypsyi; provastin riemu taasen oli nähdä, miten +Martan hengelliset voimat yhä enenivät, miten hänen ymmärryksensä yhä +enemmän selveni ja provasti sanoi: "Kauneus katoaa, mutta sydämen +puhtaus pysyy. Pidä puhtaana sydämesi Martta, niin voit sinä iloisella +mielellä harmaa päisenä muistaa nuoruutesi kauneutta." + +Vaan nyt rupesivat kolkot tiedot levenemään Marienburgissa. Puhuttiin +Venäläisten lähestymisestä. Kauppamiehet, jotka Marienburgiin tulivat, +sanoivat nähneensä suuria sotajoukkoja. Näistä puheista ei kukaan +alussa niin pelästynyt kun Martta; mutta Aksel löysi hänessä pian sen +saman Martan, jota puheensa Kaarle kuninkaasta usein oli innostuttanut. + + + + +V. + +Marienburg hävitetään. Aksel ja Martta eroavat. + + +Kun sotaiset puheet yltymistään yltyivät ja moni matkustaja surkeasti +valitti Venäläisten rosvotöitä, lähetettiin varhain eräänä aamuna +majori Fersen kuninkaan henkirakuunain kanssa tarkastelemaan +vihollisia. + +Kaksi päivää oli Fersen tällä matkalla. Jo vapisi Martta. Mutta +kolmannella päivällä tuli Fersen takasin iloisena ja terveenä, +ainoatakaan miestä omistaan kadottamatta. Hänellä oli muassaan vanki ja +tämän kertomuksista ymmärsi Martta, että onnensa rauhalliset päivät +olivat lopussa. + +Jo muutaman päivän kuluttua, jona Venäläisten sotajoukot ehtimiseen +ahdistivat Ruotsalaisia, alkoivat sodan veriset raivottaret levetä +ympäri onnettomassa maakunnassa. Ampumisen paukkeet osoittivat paikat, +missä he asuivat, palaneet kylät, missä he olivat käyneet, leivättömät +perheet ja surmatut ihmiset heidän kohteliaisuuttaan. Yleinen oli +valitus. Kova oli aika käsissä. + +Päivä päivältä samosi vihollisia onnettomaan maakuntaan. +Maalais-asukkaat panivat kokoon, mitä parasta heillä oli ja hakivat +turvansa vähäisessä kaupungissa. Marienburgissa otettiin ystävällisesti +vastaan, ketä sinne vaan tuli; mutta yhä enemmän eneni turvan hakioita, +jotta vihdoin kaupungissa kaikki huoneet olivat niin väkeä täynnä, että +itsensä kirkonkin ovet olivat onnettomille pakolaisille au'aistavat. + +Provasti perheenensä oli Akselin kanssa muuttanut linnaan, silla Martta +ei tahtonut miehestään luopua ja provastin mielestä oli linna lujempi +kun asunnot kaupungissa. + +Martta ei pelännyt. Hän oli uroon puoliso. Hän puhui lohdutuksen sanoja +pelkääville; nälästyneille vei hän ruokaa; hän oli valittavaisille +suloinen enkeli. Kun oli työläs päivä loppunut, kokoontui pere kuten +ennenkin. Päivin oli heillä kullakin paljon tekemistä, semminkin +Akselilla, jonka lomahetket nyt olivat varsin tiukassa ja harvat. + +Eräänä rajuisena yönä osoitti taivaan rannalla nouseva savu ja tuli, +että viholliset lähestymistään lähenivät Marienburgia. Majori Fersen, +joka Oxenstjernan kanssa oli tiedustelemassa vihollisia, tuli +aamupuoleen yötä takasin linnaan, tiedolla että Salawikin, Litrowin +ja Bojamilin paikkakunnat paraikaa paloivat ja että vihollisten +lukemattomat joukot tuskin olivat peninkulmaa etempänä Marienburgista. + +Kun aamu aurinko rupesi koittamaan, näkivät ihmiset, jotka tornissa +olivat vartioitsemassa, lukemattomia vihollislaumoja kaupunkia kohden +marssivan. Linna oli jotensakin hyvästi varustettu ja lujat tykit +seisoivat valleilla valmiina. Kauan ei heidän tarvinnut työttä olla. +Kun viholliset tulivat linnaa niin liki, että kuulat muuriin ehti, +alkoi ampuminen ja kerran alettua, ei se niin pian loppunut. + +Iltapuoleen antoi tornin vartia tiedon että parlamentääri lähestyi. +Översti Wrangel ei häntä linnaan laskenut, vaan pani upsierin +tiedustelemaan, mitä vihollisilla oli sanomista. + +Parlamenttääri vaati kenraali Scheremetewin nimessä Ruotsalaisten +antautumaan, taihikka valmistaimaan rynnistystä vastustamaan. "Veri, +joka tässä rynnistössä vuodatetaan," niin lopetti upsieri puheensa, "on +kerran kantava teidän päällenne." + +"Sanokaa kenraali Scheremetewille, että hän on tervetullut linnaa +ottamaan, jos hän tahtoo onneansa koettaa," oli päällikön uljas +vastaus. + +Seuraavana aamuna alkoi verinen työ. Tuhannet pyssyt ja kanoonat +oksensivat tulta ja rautaa linnaa ja kaupunkia vastaan. Sankarina +tappelivat Ruotsalaiset, mutta yhä likemmäksi tunkeusivat Venäläiset. +Viisaat päättivät linnan varmaankin täytyvän antautua; mutta kenraali +Schlippenbach oli lähettänyt käskyn Wrangelille, maksakoon mitä +tahansa, vastustaa, ja Wrangel seurasi mieluisesti tätä käskyä. + +Vihollisten into nousi yhä korkeammalle, kun näkivät Ruotsalaisilta +väkeä kovasti kaatuvan. Koko ensipäivän ampumisella eivät he muuta +voittaneet. Heiltä itseltään kaatui miehiä rivittäin, mutta omia +vahingoitaan he eivät lukeneet, kun näkivät, että Ruotsalaiset alkoivat +väsyä. Juoksu-kaivannot linnan ympärillä oli ruumiita täynnä. +Huolimatta mistään karkasivat Venäläiset linnaa vastaan; heidän intonsa +oli tiikerin, heidän verihalunsa suden. Tuollasina samosivat he +kaupunkiin, jossa ylön kauhea murhatyö otti alkunsa. Kaikki, joille ei +onnistunut päästä linnaan, murhattiin armotta. Miksi olikin Wrangel +niin ylpeästi kohdellut lähettilästä! Tornikellon ääntä, joka yötä +päivää oli soittanut ja ilmoittanut kaupungin vaaran, ei enää kuulunut, +mutta tätä vaaraa ilmoitti vielä paremmin taivahalle nouseva savu ja +leimuva tuli. Palavain huoneitten ympärillä kuului vimmattuiden +sotamiesten kiroukset, jotka siellä täällä, kun löysivät viinalekkerin, +muuttuivat pirulliseen nauruun, kamalampaa kuulla, kun valkean rähinää. + +Nousevana aamuna käytiin linnaa vastaan. Kaksi kolkkoa päivää seisoivat +linnan muurit. Venäläiset eivät voineet niitä rikkoa. Heitä kaatui +rivittäin, mutta toiset siitä vaan yhä enemmän vimmastuivat. Kustavus +kolmannen aikoina sanotaan erään upsierin rukoilleen, kun oli häneltä +jalka poikki ammuttu; "Kristus! sinä joka riivatuista ajoit perkeleen, +aja hän nytkin vihollisistani!" Se on merkitsevä tämä lause. Sillä +sodassa, kun veri vuotaa niinkuin sateisena päivänä vesi maanviljeliän +ojassa, muuttuu hellinkin sydän jo rauhan aikana kuolemaa kamoksuva +ei silloin vuodata kyyneleitä, vaikka näkee tuhansia kuoleman +kanssa taistelevan muserretuilla ruumiilla, ja kuulee tuhansien +valitushuutoja. Venäläiset olivat tässä tälläisiä riivatuita. +Väkijoukolla samosivat he linnaa vastaan. Missä mies kaatui, siinä +astui toinen siaan. Kaksi kertaa ajettiin viholliset takasin, +kolmannella kerralla voittivat he. Linna oli otettu, oli heidän. + +Mutta jos oli rynnistys hirmuinen, hirmuisemmat olivat seikat linnassa +sittemmin. Missä miekka nähtiin, siinä nähtiin verta, siinä kuului +valituksia. Vaan tuo ei ole sodassa outoa. Linnan keskellä oli kovin +pula. Paikka siinä oli avoin ja sinne oli linnan väestö vetäynyt, +altiiksi antaen kaikki, viime veripisareen saakka paikkaa +miehuullisesti puolustaen. He seisoivat siinä pyhä-vaattehissaan; into +leimusi heidän silmistänsä, ja jos olivat poskensa tässä entistä +vaaleammat, pelko ei siihen syynä ollut. Aksel Fersen rakuunain kanssa +tappeli heidän sivulla; hänen terävä miekkansa oli tylsynyt, kirkas +terä oli verinen. Itse oli hän vielä terve, samate myös nuori neitonen, +jota pistoli kädessä ratsasti hänen vieressänsä. Silloin samosi +partanen upsieri vihollisten keskeltä Akselia vastaan ja Uraalin vanhat +veljet seurasivat häntä. Mutta samassa silmänräpäyksessä kuului kamala +huuto: "Oi minun Akselini!" ja verisen Fersenin sivulle vaipui nainen +veriselle maalle. + +Silmänräpäykseksi seisahtui vihollinen, sitten oijensi hän miekkansa +laskiakseen sitä kaatuneesen naiseen. Mutta samassa kuului vieressään +käsky: "Pidätä, raakalainen!" ja korkea upsieri, puetettu kultaisiin +vaatteisin kannusti hevoistaan ilkiöitä vastaan. + +"Siinäkö miehuutesi, julma ihminen, josta kerskasit minun palvelukseeni +tullessasi! Viattomia naisia sinä tapat! Sitokaa se koira!" huusi hän +ympärillä seisoville sotamiehille, jotka nähdessään esimiehensä olivat +laskeneet alas aseitaan. + +Upsieri näki ensi silmäilyllä, että Fersenissä vielä oli henki. Hän +käski viedä hänen linnan sisimmäisiin huoneisin, joissa muut vangiksi +otetut upsierit tallennettiin. Sitten kumartui hän Marttaan, jonka +kauneutta hän ei saattanut olla ihmettelemättä, ehkä kuolon vaaleus oli +laskeunut neidon kasvoille. Hänen käski upsieri viedä erinäiseen +kamariin. + +Martta kun tunsi, että hän nostettiin, avasi silmänsä, mutta painoi ne +kohta umpeen, kun eivät silmäilyksensä tavanneet Akselia, vaan hovin +herraa, jonka maalla ennen muinen äitivainaansa maja oli seisonut. Hän +luuli Akselin kuolleeksi, kaatuneeksi -- mitä oli hänellä enää +maailmassa! Sanaa sanomatta antoi hän viedä itsensä, minne viemämiehef +tahtoivat. Mutta tämä tilansa ei kauan kestänyt. Kuolevaisella äänellä +kuuli hän jonkun mainitsevan nimeään. Se ääni toinnutti Martan. Hän +avasi taasen silmänsä ja näki sotilaiden kantavan Akselia. + +"Tässä, täällä olen, Akseli!" huusi hän. Muuta ei hän ennättänyt sanoa. +-- Hän oli eroitettu Akselistaan. + +Upsierin nimi, joka oli pelastanut Martan, oli Bauer. -- Hän oli +kenraali Venäjän sotaväessä, ehkä sukuperää saksalainen. Tämän +kenraalin osalle joutui Martta sen tavan mukaan, joka sodassa saaliista +kullekin osan jakaa; ja Bauer oli saaliistaan iloinen, sillä hän oli +parlamenttäärinä nähnyt Martan, kummastellut hänen kauneuttansa ja jo +silloin toivonut saada osalleen hänen. Bauer vei Martan Simlaan, missä +kenraali Scheremetewin pääleiri tähän aikaan oli. -- + +Aksel Fersen jätettiin sairashuoneesen Marienburgiin. Bauer oli +sallinut hänen sanoa jäähyväiset Martalle. Martta oli silloin vakavana +seisonut miehensä vuoteen vieressä lohduttaen häntä, jonka haavat eivät +niin pahoja olleet, kun alusta luultiin, ja lujasti vakuuttanut, +puristaen Akselin voimatonta kättä: "Jumala kyllä armahtaa meitä!" +Vanha provasti, joka seisoi hänen vieressään, sanoi: "Oikeen Martta, +joka Jumalaan turvaa, ei häpeään tule." Vielä kerran suuteli Martta +Akselia. Bauer, joka myöskin saapuvilla oli, sanotaan, kun näki Martan +ylevän surun, aikoneen sanoa sanan, joka kentiesi olisi Akselille +antanut takasin Martan, mutta äkkiä kääntyneen ja käskeneen Martan +seurata itseään. + +Vähän matkaa kaupungista oli vanha rapistunut luostari; siinä oli +kenraali Bauer ottanut asumansa. Etupäässä tätä luostaria oli kamari, +missä muinen yksinäisyydessä munkit olivat Jumalaa palvelleet. Siinä +valmistettiin, miten parahiten taidettiin, Martalle asuma. + +Muutamia päiviä kului. Marienburg oli rauniona, linna melkein maata +myöden hävitetty. Vangit huokailivat vielä alikerran säästetyissä +huonehissa kahleissaan. Silloin tuli äkkiä käsky valmistautua matkalle. +Kenraali Scheremetew oli valmis uusille retkille lähtemään, vankien oli +astuminen linnasta -- orjuuteen. + + + + +VI. + +Martta vankeudessa. + + +Sattumus oli saanut kauniin Martan kenraali Bauerin käsiin. Martta oli +orja, Martta oli kenraalin omaisuus. Mutta peläten oli Bauer omistanut +Martan, sillä jos olisi joku korkeampi upsieri sattunut Marttaa +näkemään, niin olisi Martta samassa ollut tämän oma. Tuon tiesi Bauer +ja siitä syystä piti hän Martasta tarkan vaarin, jottei kukaan saisi +aavistaa, minkä helmen hän vanhan luostarin raunioihin oli kätkenyt; +sillä miten olisi hän esimiehilleen taitanut kieltää Marttaa, jos joku +näistä olisi naista lahjaksi häneltä vaatinut. Tosi on että Lefort, +jota Keisari rakasti, oli sotaväestön asettanut paremmalle kannalle, +mutta mitä ei enää oman käden oikeudella voitettu, voitettiin vielä +hyvillä sanoilla; sillä muuten olisi kielto ollut tottelemattomuus. + +Kun tuli päivä, jona väestön oli lähteminen marsseille, ei taitanut +Bauer enää salata Marttaa; mutta niin ylevä oli hän, ettei hän pannut +vankiaan sotaväen kuormille, niinkuin muut upsierit ryöstettyjä +naisiansa. "Käyköön miten käy," sanoi Bauer ja käsi kädessä vaalean +Martan kanssa astui hän ulos luostarista. + +Kenraali Scheremetew astui samassa uljaana asumastaan. Hänen vaatteensa +olivat pääkenraalin, mutta siinä ei ollut syy haettava hänen +mahtavuuteensa. Hän oli vasta tehty Suomessa olevan sotaväestön +pääkenraaliksi ja keisarinsa mielisuosiosta oli hän mahtava. Kohta ulos +astuessaan tapasivat silmäilyksensä kaunista Marttaa, joka itkien +lähestyi niitä neitosia, joita sama kova onni oli saanut Venäläisten +käsiin. + +Kummastellen Martan kauneutta astui kenraali Scheremetew häntä +likemmäksi, ja pelvolla vastasi Martta niihin kysymyksiin, joita +kenraali hänelle vastattavaksi pani. Martta puhui hänelle +lyhykäisyydessä elämänsä kaikki pääkohdat ja kenraali, joka monia +aikoja oli ollut ulkomailla ja tunsi mikä arvo etenki Ranskan +hupaisessa kuninkaan hovissa kaunottareille annettiin, päätti kohta +Martan olevan liian hyvän orjana palvelemaan kenraali Baueria. +Ystävällisesti käski hän Martan erkaumaan muista naisista ja menemään +asumaansa takasin. Sitten kääntyen Baueriin, sanoi hän: "Kenraali! tuo +nainen ei sovi teille. Jos olisi hänen kauneutensa tavallinen, jos +olisi taivas vähemmässä mitassa hänelle kauneutta jakanut, niin +saisitte mitään sanomattani pitää, mitä rehellisesti olette ansainneet. +Vaan nyt kuulkaatte esitykseni: Ottakaa kaksitoista kauniimmista +hevoisistani ja antakaa minulle tämä nainen. Minun puolisoni Katinka on +useasti rukoillut minua hänelle hakemaan kauniin kumppalin, joka poissa +ollessani häntä huvittaisi. Tämä neito on siihen sovelias, sillä +suloisempaa olentoa ei ole taivas luonut. No, kenraali, mitä +vastaatte?" kysyi Scheremetew naurusuin. "Nähtyäni tätä neitoa, en +teille rauhaa suo, ennenkuin hänestä luovutte." + +Kuuliaisesti, kentiesi suurempia etuja toivoen, vastasi Bauer: "Teillä +on oikeen, neito ei sovi mulle, minä kiitän teitä korkeasta maksusta, +jolla neidon minulta vaihetatte." + +Kaksitoista varsin kaunista Ukrääni hevoista oli hinta, johon Martta +vaihetettiin. Itse istui Martta mitään kaupasta tietämättä katkerasti +itkien Akselia kamarissaan. Tämä Venäläisten retki ei ollut +pitkällinen. Ruotsalaiset olivat saaneet väen lisäystä; he tulivat +kostamaan entisiä vahinqoita. Kreivi Schlippenbach oli heillä +pääkenraalina. Silloin sai Scheremetew käskyn keisariltaan, maksakoon +mitä maksanee, pysyä Liivin maassa. Keisari näet huoli vähemmän +Puolasta, jossa Kaarle kahdestoista par'aikaa tappeli, kun maista, +joita hänellä oli Itämeren rannoilla, jossa hän tahtoi vahvistaa +Pietarin vasta perustettua kaupunkia. + +Vastahakoisuudella kuuli Scheremetew tätä keisarinsa käskyä, sillä +virkansa vaati häntä luopumaan kauniista Martasta, jota hän sotaisen +sydämensä kaikella innolla rakasti ja juuri tuon tähden tahtoi säästää +sodan hirmuisuudesta. Eräs upsieri, johon kenraali pani täyden +uskalluksensa, sai käskyn saattaa kauniin neidon Moskovaan, jossa +kenraalilla oli suuri hovi, eikä siellä jättää Marttaa kenenkään muun +haltuun kun kenraalin puolison. Samana päivänä, jona Martta vietiin +Moskovaan, vietiin Marienburgista vangiksi otetut miehet ja naiset +Venäjän sisämaihin. Sydäntä särkevä oli nähdä näiden vaivaisten lähtöä. +Ei kenenkään silmistä ole vuotanut katkerampia kyyneleitä, ei taivahan +aurinko, ei yön kuutama ole nähnyt epäileväisempiä olentoja kun näitä, +jotka, nyt yhteen parveen ajettiin, vietäväksi pois seuduilta, joissa +olivat kasvaneet. Ja ympärillä seisovat raa'at sotilaat nauraen! Martta +suruunsa nääntymäisillään ei tahtonut tätä näköä nähdä. Hän juoksi +erästä vaunua kohden, aikoen nousta siihen, kun kenraali Scheremetew +käski hänen odottaa. + +Martta käänsi silmänsä kenraaliin päin, mutta samassa tuli +sotamiesjoukko marssien ja heidän keskellä kulki kahleisin isketty +mies. "Seisahtukaa!" huusi kenraali ja käski vangin astua likemmäksi. +Vavisten totteli tämä. "Näe tässä," lausui kenraali, "näe tässä, kaunis +neitonen, vaivainen ihminen, jonka ennen herraksesi kutsuit. Tunnetko +häntä? Hän on sama hovin herra, joka muinen tahtoi pakoittaa sinua +palvelukseensa tulemaan, joka on ollut aikeessa ryöstää sinua meidän +käsistämme, ja joka, jos olisi tämä hänelle onnistunut, olisi ensi +tilaisuudessa tappanut sinun. Hakkautanko hänen, Martta, tässä silmäisi +edessä kuoliaaksi? Sano! Sananen suustasi Martta! ja hän on lakannut +elämästä!" + +"Ei, antakaa hänen elää, jos olen mistään arvosta teille. -- Jumalan +tähden! Ei verta minun tähteni. Älkää hänen aikomustaan rangaisko, +koska Jumala ei sallinut aikeensa onnistua." + +Kummastellen silmäsi kenraali Marttaa. Hän oli aikonut näyttää +väestölle kauhistavan esimerkin. Mutta kun ei Martta luonut silmiänsä +alas, vaan kyyneltensä takaa katseli kenraalia, nostaen vähäiset +kätensä häntä vastaan, lausui tuo suuri valtias, jonka haltuun keisari +oli pannut tuhansien ihmisten onnen ja onnettomuuden, sanan ja se sana +säästi hovinherran elämälle. + +"Viekää hän pois" käski kenraali, "ja repikää palaisiin hänen upsieri +merkkinsä. Sotamiehenä on hän elinkautenansa muistava pahat työnsä." + +Kiittäen suuteli Martta kenraalin kättä, jonka tämä nyt tarjosi hänelle +auttaakseen häntä vaunuihin. Sitten kun kuski jo lavollaan istui ja +upsieri antoi lähtö käskyn, nyykähytti kenraali ystävällisesti päätään +jäähyväiseksi ja vaunut katosivat Moskovaan päin. + +Syviin ajatuksiin vaipuneena palasi kenraali Scheremetew leiriinsä, +johon oli kokoon kutsunut upsiereitaan neuvostelulle. Hän oli muka +saanut sanoman, että kenraali Löwenhaupt Ruotsalaisten kanssa oli +likiseudussa tehnyt lujan linnoituksen ja siellä viimeiseen mieheen +aikonut puolustaa itseään. + + + + +VII. + +Keisari ja Kenraali. + + +Veri punaisena oli aurinko laskeunut. Hämäryys ja yö leveni sotakentän +yli, jossa tuhansittain kuolleita ja haavoitettuja makasi. Kamalasti +kaikui seutu haavoitettuiden valitushuudoista, jotka kylmällä maalla +veressänsä vääntelivät itseään. Venäläiset olivat kadottaneet suuren +tappelun. Ruotsalaiset, ehkä miesluvussa Venäläisiä vähemmän, olivat +vieneet heiltä voiton. Paljon vankia ja koko Venäläisten tykistö oli +Ruotsalaisten käsissä. + +Kenraali Scheremetew, joka itse oli haavoitettu, odotti vähäisessä, +alhaisessa huonehessa, lääkäriä. Hän valitti suurta tuskaansa, sillä +kipeä, ehk'ei vaarallinen, oli haavansa ja vielä kipeämpi rinnassansa +tieto, että hänen oli edesvastaus tästä tappelun onnettomuudesta. +Silloin ilmoitettiin, että Ruotsalaisten lähettiläs tahtoi päästä hänen +puheelleen. Ruotsalainen upsieri saatettiin Scheremetewin luo ja +vankien vaihetus oli hänellä asiana. Hän tarjosi kaikki Venäläis +upsierit, joiden seassa myös oli keisarin lemmitty kenraali Labanow, +saadakseen takasin Ruotsalaisten päälliköt Wrangelin, Oxenstjernan ja +muita upsiereita, joiden seassa myös oli majori Fersen, joka oli jäänyt +haavojansa sairastamaan Marienburgiin. + +Scheremetew kuuli mieli hyvillään tätä esitystä, semmenkin kun siten +sai takasin taidollisen Labanowin ja översti Muraldjewin, ja +vapisevalla kädellä piirsi hän allekirjoituksensa kirjeesen, jossa +mainittiin upsierien nimet. + +Kaksi päivää oli kulunut, kun illan puhteessa kenraali Labanow. +joukkoneen astui Venäjän leiriin. Hän antoi Scheremetewille kirjeen +Ferseniltä, jonka oli saanut eräältä upsierilta omistajalle +annettavaksi. Tässä kirjeessä kiitti Fersen Scheremetewiä siitä, että +tämä oli ottanut Martan turviinsa ja semmenkin siitä, että oli vienyt +hänet pois sodan jaloista. Tätä kirjettä seurasi toinen Martalle, jonka +Fersen pyysi kenraalin lähettää Moskovaan. Tässä kirjeessään ilmoitti +Aksel palavan rakkautensa ja suuren kaipionsa. Tämä kirje oli +viimeinen, minkä Martta Akseliltaan sai. + +Scheremetew kirjoitti puolisolleen Moskovaan, johon myöskin lähetti +Akselin kirjeen. + +Kuului sanoma silloin että tsaari, keisari, oli riento marssissa +tulossa etelästä; että hänellä oli mukanansa suuri paljous väkeä, +joiden kanssa kiiruhti Scheremetewille avuksi, että hän kaiken mokomin, +maksakoon mitä tahansa, tahtoi voittaa ikuiseksi Liivin maan. + +Keisari tuli. Tulivihaisia säteitä lennätti silmänsä kun Elokuun 23 +päivänä 1703 astui Scheremetewin leiriin. Sanaa sanomatta ratsasti hän +leirin läpi, hän silmäili rykmenttien jäänöksiä. Hän silmäili pitkän +aikaa Scheremetewiä, jonka hän tähän saakka oli sankarina ja +ymmärtäväisenä pitänyt, sekä uskollisena sotapäällikkönä kunnioittanut. + +"Sinun tykistösi, missä se on?" kuului ääni pääkenraalille, kun +vasemman sotarinnan puolella keisari havaitsi kuusi tahi kahdeksan +vähäistä kanonaa, jotka kolmesta kymmenestä olivat jälillä. + +"Ne otti viholliset," vastasi Scheremetew, "kun minä haavoitettuna +makasin." + +"Sinun pitää ne takaisin ottaman," huusi keisari äänellä, josta +lähellä katsojat hämmästyivät. "Sinun pitää ne minulle takasin tuoman, +tahi, niin totta kun pyhä Yrjänä elää, saat Siperiassa muistaa kuolin +päivääsi saakka tätä tappelua," niin kuuluivat keisarin sanat ja +Scheremetew oli kadottanut keisarinsa armon. -- + +Kymmenen päivää myöhemmin istutti kenraali Scheremetew Mitau'in +muureille ensimäisenä pyhän Yrjänät lipun. + +Edellisessä tappelussa oli Scheremetew menettänyt kuusikolmatta tykkiä, +niiden siaan antoi hän keisarille neljäkymmentä suurta linnakanoonaa ja +kolme vahvaa tykistöpatteria. Kun keisari näitä Scheremetewin antamia +lahjoja näki, sanoi hän: "Hyvin tehty, Ivanovits. Tästä päivästä olet +sinä sotamarsalkki ja ruhtinas." + +Kun Inkerin maa oli Ruotsalaisista tyhjä, läksi keisari Puolaan, johon +suurella prameudella vei mukaansa yhden lipun, jonka oli Ruotsalaisilta +voittanut. Kuningas August Puolassa ja keisari uudistivat vanhan +liittonsa ja Pietari vietti monta päivää juhlallisissa pidoissa, joita +kuningas keisarille kunniaksi piti. Uusi sotamarsalkka Scheremetew +asetettiin Astrakaniin matkustavaisten sotilaiden pääkenraaliksi, +jossa hänellä oli työnä kukistaa niitä Strelitsein jäänöksiä, mitkä +luostariin suletun Eudoksian hyödyksi olivat nostaneet kapinan ja +murhanneet päämiehensä. + + + + +VIII. + +Sotamarskin Scheremetewin pidot. + + +Yötä päivää kulkien oli Martta ja hänen saattajansa toisen viikon +lopulla tullut keisarikaupunkiin Moskovaan. Ehtoo oli käsissä kun +seisahtuivat Scheremetewin hovin eteen, jossa nyt tänä iltana oli +suuret pidot. Useita rikkaasti puetettuja palkollisia kiiruhti vaunujen +luo, kun tunsivat herransa ajutantin. Ihmetellen näki Martta tässä +rikkautta, jota hän ei olisi osannut ennen edes aavistaakaan, joka oli +häntä vastassa ja joka yhä eneni, kuta likemmäksi tuli ruhtinaan rouvan +asumaa. Kauan sai hän odottaa, ennenkuin hän laskettiin ruhtinattaren +luo. + +Martta vietiin kamariin, missä itämaalaisten tapain mukaan kaikki oli +ylöllistä ja koreaa. Hän seisahtui kullatulle matolle, ei tietäen, +saisiko sen päälle astua, mutta samassa havaitsi hän rouvan, joka +silkkisissä vaattehissa sohvalla istuen käski hänen tulla likemmäksi. +Martta totteli. + +Kauan silmäsi häntä marskin rouva ystävällisesti sanaa virkkaamatta; +sitten luki hän puolisonsa kirjeen. Tälläaikaa katseli Martta +ympärilleen. Häntä kummaksutti kaikki mitä näki. Mutta pian heräsi hän +kun rouva kylmillä sanoilla lausui: "Tästä päivästä olet sinä minun +orjattareni." + +Semmoisia sanoja, niin kylmiä, niin kovia ei ollut Martta ennen +kuullut. Hän oli aina kohdeltu hellyydellä ennen; sitä kipeämmästi kävi +tämä kylmyys häneen. Hänen poskensa, jo ennestään vaaleat, vaalenivat +yhä enemmän, ja katkera kyynele nousi hänen silmäänsä. Hän, joka aina +ennen oli kärsivällisyydellä kohdellut onnensa vaiheitä, tunsi tässä +kaiken kauneuden keskellä, että hän nyt oli yksin maailmassa. + +Kuukausia kului, ennenkuin se jääriite, joka marsalkkirouvan sydäntä +oli hyydyttänyt, viimein rupesi sulaamaan. Tapahtui, näet, eräänä +iltana, kun Martta rouvalle tämän käskystä kertoi elämänsä kaikki +vaiheet, että hän lapsellisella rakkauden innolla puhui liikuttavasti +äiti-vainaansa kuolemasta. Hän puhui orpotilastaan, hovin herrasta, +Tahvanasta, armahtavaisista papeista ja puhuessaan heltyi sydämensä, +jotta hän ei voinut kyyneleitään pidättää. Hän muisti entisiä aikoja, +hän eleli uudestaan muistossa kaikki nämä väliin surulliset, väliin +iloiset, mutta kumminkin aina onnelliset päivät. Tämä kertomus kävi +rouvaan, hänenkin sydämensä heltyi, hänenkin silmiin nousivat +kyyneleet. Martta kuuli hänen huokaavan, hän lankesi hänen viereen +polvilleen; hän suuteli rouvan kättä. Silloin voitti Martta kokonaan +rouvan sydämen. + +"Lapsi parka! isätön, äiditön, orpo maailmassa; tästä hetkestä tahdon +minä olla sinulle äiti!" Jää, jonka Martta sulaamattomaksi luuli, oli +sulannut ja oli lempeä lähde, joka jäiseltä näyttäen oli alussa Marttaa +kovuudella kohdellut. Tästä päivästä oli kaikki Martan tilassa +muuttunut. Miksi kenraali Scheremetew oli Marttaa määrännyt, siksi +muuttui hän nyt. Orjatar hän ei enää ollut; hän oli vapaa, hän oli +ruhtinattaren ystävä ja kumppali. + +Tehtävänsä Astrakanissa onnistuivat hyvästi ja Scheremetew palasi +takasin Moskovaan. Siellä näki hän Martan, jonka tuskin tunsi enää +samaksi Martaksi, minkä itse oli Moskovaan lähettänyt. Martan +vaatepuku, joka nyt oli semmoinen, kun marskin rouvan ystävällä sopi +olla, ei häntä tuntemattomaksi tehnyt; ei, vaan Martan koko olento oli +ruhtinaan mielestä muuttunut. Se vaaleudessaan ja surussaan ihana +nainen, jonka hän kerran Bauerilta oli saanut, oli nyt vielä +loistavampi kauneudessaan. + +Ulkonaisessa elämässään oli Martta itse nöyryys, joka ei katso onko +ihminen ylhäinen tai alhainen, hyvä tai paha. Hän oli kaikille +palvelija, ja kumminkin oli hän koko hovin hallitsia. Huolimattomatkin +palveliat, kun näkivät Martan esimerkin, muuttuivat ja tekivät +toimeliaasti tehtävänsä. Ja samate kun ulkonaisessa elämässään, niin +oli hän myöskin esikuva kaikille sydämen sivistyksessä ja puhtaudessa; +ja siitä seurasi, että kaikki, joiden kanssa hän tuli yhteen, kohta +rakastivat häntä. Hän muisti aina kasvatusvanhempainsa opetuksia ja +niitä koki hän seurata. + +Myöskin Pietari keisari oli sotaretkistään tullut kotia Moskovaan ja +lepäsi nyt Kremlin hovissa vaivastaan, ajatellen ja miettien tulevaksi +vuodeksi uusia sotaretkiä. Keisarilla oli tapana talvisaikoina, kun +kovat ilmat, kylmät tuulet ja pakkaset estivät häntä sotaretkiin +ryhtymästä, pitää suuria juhlallisia pitoja pääkaupunkinsa ylimyksille +ja rikkaille. Bojarein etevimmät, sileänaamaisina, parrasta puhtailla +leu'oilla, vaattehissa, jotka Saksan maan ylhäisissä olivat tavalliset, +näihin pitoihin etenki käskettiin. Virkansa kunnian tahi sukunsa +vanhuuden jälkeen pantiin he näissä istumaan. Ulkonaisesti olivat he +toisiansa kohtaan ystävällisiä, mutta heidän sydämissään kiehui kateus +ja viha, joka osoitettiin semminkin niitä kohtaan, mitkä vanhan tavan +mukaan olivat kauhtanoihin puetetut ja lujasti panivat vastaan, kun +keisari käski heidän leikata pois Venäläisissä tähän aikaan tavallista +pitkää partaa, jota keisari ei kärsinyt nähdä. + +Itämaissa ja myöskin Venäjässä on tapa että oltuansa kauan poissa, kun +kotiansa tulee perheen isäntä pitää pidot. Scheremetewin suuri ja +kunniallinen virka antoi aavistaa, että tekemänsä pidot tulisivat mitä +suurempia. Scheremetew käski näihin pitoihin ystäviään ja toveriaan, +joita hän vuosikausiin ei ollut nähnyt. Kaikkia ystäviään hän ei +käskenyt; ainoastaan niitä, jotka tiesi olevan keisarin armossa; sillä +tänä aikakautena oli keisarin armo suurin kunnia ja pyrkiminen päästä +sen nautintoon suurin töistä. + +Päivänä,' jona pidot olivat pidettävät, tulivat ruhtinaat Menzikow, +Galitzin, suuramiraali Apraxin, kenraalit Buteniew, Woronzow ynnä muita +Pietari keisarin ystäviä kauniisti pyntätyissä rekilöissä, mitkä tavan +mukaan olivat rakennetut mikä karhun, mikä leijonan, peuran tahi muun +metsä-eläimen kaltaiseksi, peräksyttäin ajaen Scheremetewin hoviin. +Sotamarsalkki tuli portaalle vieraitansa vastaan, vei heitä pitkän, +kalliilla matoilla kaunistetun etusalin läpi pitosalihin, jossa merenä +valkea, hohkaen tuhansista kynttilöistä ja tuhansin kerroin kerrottuna +seinillä rippuvista peileistä, oli heitä vastassa. Mutta syvästi +kumartaen saatti Scheremetew salaneuvokset kirjoituskamariinsa, jonka +ovet, viimeisen sisään tultua, itsestään menivät kiini. + +Ei ole maailma koskaan saanut tietää tyyni kaikkia, mitä tämä +salaneuvoskunta päätti, mutta tärkeimmät seikat, joita tässä ehkä +mietittiin, näkyivät sittemmin keisarin retkistä. + +Yöksi oli ilta muuttunut kun salaneuvoskunta astui saliin, jossa +kaikki oli kullalla ja hopealla kaunistettu. Lukemattomia +kristallikruunuja riippui katosta, ja valo oli niin kirkas, etteivät +ensin saattaneet eroittaa ihmisten joukosta hovin rouvaa, ehkä tämä +heitä tervehtiäksensä oli koroitetulle istuimelle noussut. He istuivat +sitten kun oli tervetuliaisiksi heille suolaa ja leipää tarjottu pöydän +ympärille, missä ei puuttunut mitään herkullista. Sitten kulki malja +miehestä mieheen, josta kultaisesta astiasta ilo ja riemu nousi +nousemistaan. Aamu puoleen yötä pöydän ympärillä istuttuaan nousivat he +viimein. + +Silloin soitti rouva vähäisellä kultakellolla ja kaikkein silmät +kääntyivät oveen päin, josta ruusupunaisena nainen astui saliin. Martta +-- hän se oli -- punastui yhä enemmän niin paljon ihmisiä nähdessään. +Mutta kun kaikki kummastellen ja ihmetellen silmäsivät Marttaa, nousi +rouva ja Martan käsivartta vastaan nojaten sanottuansa jäähyväisen, +jätti hän seuran ja vetäytyi pitosalista. + +Ruhtinas Menzikow nousi myöskin istumeltaan aikoen lähteä pois; mutta +sitä ennen tarttui hän vielä kerran maljaan. "Eläköön keisari, eläköön +Venäjän Pietari!" huusi hän ja kiiruhusti täyttyivät kaikkein maljat. +Mutta juuri samassa aukeni ovi ja vieraiden juodessa keisarin onnea, +astui uusi vieras saliin. Kaikki hämmästyivät tätä miestä nähdessä; +nöyrästi kumartuivat he, sillä tämä uusi vieras ei ollut kukaan muu kun +keisari Pietari itse. + +"Oi katsokaa kuinka iloisia nuo herrat ovat," kuului keisarin ääni. +"Kun te täällä riemuiten istutte, olen minä yksinäni myrskyisessä yössä +kulkenut, katsoen onko kaikki kaupungissa niin kun olla tulee." + +Tätä sanoessaan oli keisari lähestynyt pöytää, mutta herrat seisoivat +pelätyn edessä ääneti; niinkuin sotamiehet äksierinki kentällä eivät +upsieriensa läsnäollessa uskalla virkata sanaakaan. + +"Olkaatte iloiset," sanoi Pietari, "minä en ole tullut häiritsemään +teidän iloanne" ja keisari oli nähtävästi itsekin nyt iloisella +mielellä. Hän istuikse istuimelle, mistä vasta rouva oli noussut. + +"Täytä minulle malja, Scheremetew," sanoi hän. "Te herrat! +te toivotitte minulle onnea äsken, samaa minä nyt toivotan +teille. Valtakunnan hyödyksi olitte vasta koossa Scheremetewin +kirjoituskamarissa -- te näette, että minä tiedän kaikki. Minä kiitän +teitä. Jo eilen tiesin minä tästä kokouksesta sekä sen syistä". Ja +keisari, joka yhdellä hengen vedolla oli juonut viinin, jonka +Scheremetew hänen maljaansa oli kaatanut, nousi istuimeltaan. Hänen +terävä silmäilyksensä lensi miehestä mieheen, ikäänkuin olisi hän +tahtonut vakuuttaa itseään, että he kaikki olivat hänen ystäviään. +Sitten pannen lakkinsa päähän sanoi hän kääntyen Menzikowiin: +"Ivanovits! seuraa minua Kremliin, minun on Pietarikaupungista sinun +kanssasi vähän puhumista. Jo ensi päivänä tulee sinun matkustaa +Itämeren rannoille," ja Menzikovin kanssa läksi keisari Kremliin. + +Muut vieraat seurasivat keisarin esimerkkiä. Ja tuskin olivat viimeiset +re'et hovin pihalta lähteneet, niin jo portahan ympärillä astioissaan +palava piki sammui. Scheremetewin pidot olivat pidetyt. -- Hovin +asukkaat lepäsivät unen helmassa. + + + + +IX. + +Miksi Menzikow aikoo Martan. + + +Vaikea on kuvata itämaisia pitoja niiden ylöllisyydessä. Se ei ole +ollutkaan aikomuksemme, vaikka kansan luonne astun semmoisissa +tilaisuuksissa paremmin kun koskaan muulloin katsojan silmiin. + +Menzikow tiesi tämän. Hän, joka hyvin tunsi keisarinsa, ja oli oppinut +Lefort'ilta semminkin pidoissa, jossa muut viinin vaikutuksesta +puhuivat, mitä selvinpäin mielellään salassa pitivät, oli nytkin +Scheremetewin pidoissa himojansa hillinyt ja pysynyt selvänä. Muut +olivat viini mielessä nähneet Martan ja ehkä he ihmettelivät hänen +kauneuttaan, olivat he kohta unhottaneet hänen. Toisin Menzikow. Hänkin +oli nähnyt Martan, hänkin oli ihmetellyt Martan kauneutta ja +suloisuutta, mutta Martan kauneus oli syvästi häneen käynyt. +Tyttäreltään, Annaltaan, jota Menzikow yli kaikkia rakasti, oli hän +saanut tietää Martasta, kuulla Martan elämän kerrottavan alusta siihen +päivään asti, jona Martta tuli Scheremetewin hoviin. Ei kumma siis, +että hän muita uteliaisemmasti silmäili Marttaa, nähdäksensä oliko Anna +oikeen häntä kuvaillut. + +"O isäni!" oli kaunis Anna puhunut. "Hän, tuo mieron mailta tullut +Martta on enkeli, ei ainoastaan kauneutensa, mutta myöskin sydämensä +puhtauden suhteen. Hän on minua kaikissa parempi. Oi isäni! miksi ei +ole Martta minun sisareni! Ivanovna Scheremetew rakastaa häntä niinkuin +omaa tytärtään. Oi isäni, miksi ei ole Martta minun ystäväni." + +Mitä Menzikow kuuli yllytti häntä yhä enemmän miettimään, miten saada +Martan Annalleen kumppaliksi. Kun hän nyt itse näki Martan, näki hän +myöskin, ettei Anna ollut tätä naista liikanaisesti kehunut. Ja +Menzikow päätti saada Martan Annalleen kumppaliksi. Ruhtinas Menzikow +oli mies, joka tiesi päätöksiään toteuttaa. + +Jonkun päivän kuluttua meni hän yksin Scheremetewin luo. Tervesanojansa +sanottua lausui hän naurusuin: "Mistä ajasta saakka olet sinä minua +kohtaan muuttunut? Ennen et sinä salannut minulle mitään; nyt on +toisin". + +Scheremetew katseli pitkään ruhtinasta, ei tietäen miten selvittää +itselleen tätä lausetta. Mutta Menzikow antoi itse kohta selityksen ja +Scheremetew ymmärsi, että kysymys tässä oli Martasta. + +Menzikow lateli sitä tätä toivoen päivän valossa saavansa nähdä Martan. +Hänen toivonsa toteutui, kun tämä rouvan kanssa salin poikki kulki ja +Menzikowin täytyi itselleen tunnustaa ei ikinänsä ennen nähneen +kauneudessa Martan vertaista. + +Hän ei enää salannut ystävälleen, mitä varten hän oli tullut. + +Venäjässä, jossa kuten suuremmassa tahi vähemmässä määrässä koko +maailmassa ihmisen korkein maallinen onni riippuu kunniasta, +kuuluisasta nimestä ja mahdollisuuden mukaan suurimmasta virasta, oli +helppo tietää miten sydämiä voittaa. Ja taidollinen näissä asioissa oli +Menzikow! Scheremetew tosin rakasti Marttaa, mutta samaten kun kenraali +Bauer, hän Marttaa enemmän rakasti kunniaa ja suuruutta, ja asiain näin +ollessa Scheremetew ei kauan miettinyt ennenkun oli päättänyt luopua +Martasta. Myöskin rouvansa täytyi siihen suostua, ehkä jäähyväis-hetki +oli katkera ja rouva kyyneleitä vuodatti, sillä omana lapsenaan oli +rouva pitänyt Marttaa. Miehensä onni oli hänelle kallis, jottei hän +ajatellutkaan ruveta Menzikowia vastustelemaan, sillä hän tiesi, että +Menzikow taisi kohdella Venäjän suuria kuten orjia. Hän luopui siis +Martasta, mutta katkerasti itki Martta kun hän erkausi Scheremetewin +huoneesta, jossa hän lapsena oli elänyt ja jossa hän oli kaikille +rakas. Hän muutti Menzikowin hoviin, jossa Anna ilolla otti häntä +sisarena vastaan. + +Menzikowin hovissa eli nyt Martta ja siellä kypsyi hänen ymmärryksensä. +Sen havaitsi ruhtinas kun pitemmän aikaa poissa Moskovasta oltuaan +palasi sinne takasin. Ehkä tämä havainto ei isällistä rakkautta +hyväillyt, täytyi hänen tunnustaa, että Martta oli kaikissa Annaa +etevämpi. Mutta tuo yhä vaan yllytti häntä seuraamaan aikomuksiaan, +joita hän tähän saakka oli pian itseltäänkin salannut. Hänellä oli +tiedossa, että Pietari keisari monet tunnit yksinään kulki Kremlin +kauniissa hovissa ikäänkuin uneksien. Hän tiesi, ettei Pietari tässä +ajatellut sotaa eikä rauhaa, vaan että rauhattomuus ja levottomuus asui +keisarissa. Ihmistuntia Menzikow oli, kun viime retkellä seurasi +keisaria, tullut tuntemaan mihin nämä ajatukset kallistuivat ja tämä +tunteminen antoi Menzikowille paljon ajattelemista. Menzikow näki, +näet, että keisarin sydän kaipasi rakkautta ja täksi rakastavaiseksi +sydämeksi oli hän aikonut -- Martan. + +Kaiken kovuutensa alla, ehkä maallinen kunnia oli elämänsä päämaali, +jota voittaakseen ruhtinas saatti pyhimmätkin asiat halpana pitää, oli +Menzikow rakastava isä, jolle ei Annansa onnea mitään korkeampaa +maailmassa ollut. Hän tiesi Annansa sydämen kiinitetyksi hänen +nuoruutensa leikkikumppaliin ruhtinas Galitziniin, jota hän omana +poikanaan rakasti. Menzikowin suurin isällisin toivo oli saada alttarin +edessä näitä nuoria kerran pariskuntana siunata ja sitten niiden tykönä +vanhat päivänsä viettää. Mutta samassa pelkäsi Menzikow, että keisari, +kun Anna kohta oli sen iän saavuttanut, jona hänen oli ulos maailmaan +astuminen, saattaisi rakastua tähän hänen tyttäreensä. Kun tämä ajatus +häneen nousi, vapisi hän, sillä kunnian pyynnössä hän ei niin kauas +mennyt, että olisi suonut voittavansa tätä lapsensa keisarille +jalkavaimoksi antamisella. + +Outoa ei ollut, että keisari usein tuli ruhtinainsa luo ilman mitään +keisarillista kunnian merkkiä. Usein oli hän milloin niin päähänsä +pisti, tullut Menzikowin luo. Semmoisena hetkenä -- niin ajatteli +Menzikow -- on hänen ensikerran näkeminen Martan. + +Kun Pietari eräänä päivänä, jona ensinkään ei Menzikow osannut häntä +odottaa, astui tämän työkamariin ja siellä tapansa mukaan oli istunut +lasisen oven viereen, josta sopi näkemään, mitä lähimmäisessä kamarissa +tapahtui, tuli Martta ujoudesta punastuneena tarjoomaan tuntemattomalle +vieraalle etelämaan suloisia hedelmiä. Pietari oli ottanut hedelmän, +josta paljon piti, hopea-astialta, kun hänen silmäilyksensä sattuivat +näkemään niitä vähäisiä käsiä, jotka kantoivat lautaista ja sitte +ihanan Martan poskia. Ison aikaa silmäsi keisari Marttaa; oli kun olisi +silmäilyksensä häneen tarttuneet. Keisarin otsa oli ollut ryppyinen; +vähitellen suorenivat rypyt, kun oli kysynyt Martalta tämän nimeä ja +sukua ja keisarin katsanto muuttui leppyiseksi kun oli kuullut Martan +ujot vastaukset. Mutta ehkä Martta oli keisarin sydäntä liikuttanut, +Pietari kumminkin muistaessansa keisarillista arvoansa kohta loi +silmänsä Menzikowiin huolimatta Martasta. Iloisesti kiitti hän +ruhtinasta tämän toimista valtion työssä ja -- Menzikow havaitsi sen -- +Martta oli voittanut keisarin suosion. + +"Kuka on tuo kaunis nainen, jonka ensikerran näen luonasi!" kysyi +keisari Martan pois mentyä. + +Menzikow kertoi nyt, miten hän Scheremetewin luona oli nähnyt Martan, +joka oli muuttanut hänen hoviinsa Annan kasvinkumppaliksi. Sitten +kertoi hän, mitä tiesi Martan edellisestä elämästä. Uteliaasti kuunteli +keisari ja kun Menzikow lopetti kertomuksensa, huusi hän, innostuneena: +"Kaunis, kaunis on hän, kaunis, ihana ja suloinen. En ole ikänä hänen +vertaistaan nähnyt. Onko henkensä lahjat, Mikailow, yhtä suuret kun +hänen kauneutensa? Onko sydämensä vapaa rakkaudesta? Vastaa, minä olen +päättänyt ottaa hänet hoviini. Sinä tiedät, Mikailow, että minä olen +kiivas ja kova asioissa, jotka koskevat valtakuntaani ja kruunuani ja +nyt -- sinä tunnet minua -- en minä liikutuksetta saata tässä istua. +Jos hän saattaisi rakastaa minua, tuo nainen, olisin minä löytänyt sen, +jota monet ajat olen hakenut. Eudoksia, kirottu puolisoni, ei ole +koskaan minua rakastanut, hänen sydämensä on aina ollut tunnotoin, hän +ei ole koskaan ymmärtänyt minua; minun sydämeni on hänestä luopunut." + +Menzikow kuunteli iloisena keisarin puhetta. He miettivät sitten, miten +voittaa Martta keisarille. "Jos minä keisarina astun hänen eteensä +saattaisi hän minua pettää," sanoi Pietari. "Minä tahtoisin, että hän +minua itseni tähden rakastaisi." Martta ei tuntenut keisaria, siihen +nojausivat he. Ja he päättivät, että keisarin oli alhaisena +sotaupsierina hakeminen Martan rakkautta. + +Tästä päivästä oli keisari ruhtinaansa luona joka-päiväinen vieras. +Martan sai hän aina nähdä, sai puhutella häntä, sai itse oppia +tuntemaan, mitä Martan sydämessä asui. Menzikow ja Anna huomasivat +kummastellen, miten keisarin muoto aina vaan vetäysi iloisemmaksi ja +koko hänen olentonsa leppyisemmäksi kuta enemmän aikaa hän oleskeli +Martan kanssa. Eräänä päivänä käski keisari Menzikowin tuoda Martan +keisarilliseen hoviin. + + + + +X. + +Martta muuttaa Kremliin. + + +Kummalliset olivat Martan elämän vaiheet tähän saakka olleet, kummempia +häntä vielä odotti. Mietiskellen mitä häntä jo oli kohdannut, istui hän +eräänä aamuna ystävällensä Annalle kertoen näkemänsä kummallisen unen, +joka hänessä oli herättänyt muistoja lapsuudestansa, kun ruhtinas +Menzikow astui huoneesen. + +"Keisari tahtoo sinua tavata, Martta!" oli ruhtinaan tervehdys. +"Valmista itsesi seuraamaan minua Kremliin." + +Peläten ja ihmetellen, mitä keisarilla saattaisi olla hänelle +sanomista, pukeutui Martta kauniimpaan pukuunsa ja seurasi Menzikowia. +Vielä enemmän pelkäsi hän kun astuttuansa keisarillisen hovin +etuhuoneeseen, keisari itse, jota palveliat nöyrästi kumarsivat, oli +häntä vastaanottamassa ja ystävällisesti tarjosi hänelle kätensä. +Keisari vei häntä useain huoneiden läpi ovelle, jonka esirippu +oli kalliista purppura sametista. Tämä samettinen esirippu jakausi +kahtia ja kun Martta tuli huoneesen, seisoi siinä keisari hänen +edessänsä keisarillisessa puvussaan. Kauhtanan, jossa Pietari sisään +saattaessansa Martan oli ollut puetettu, oli hän heittänyt yltään. + +Keisari hymyili ystävällisesti kun Martta keisariksi hänet tuntiessaan +heittäysi polvilleen, otti häntä käteen ja nosti ylös pelvosta +vaalistunutta neitoa. + +"Minä näen, että sinä tunnet vierasta, joka Menzikowin luona usein on +sinua puhutellut ja siellä monta ihanaa hetkeä sinun kanssasi +viettänyt," sanoi keisari lohduttavalla äänellä. + +"Suuri, armollinen keisari, antakaa anteeksi, mitä silloin teitä +tuntematta puhuin," oli Martan hiljainen vastaus. + +"Älä pelkää, rakas lapsi!" lausui keisari, "sinä et teeskennellyt, +sinä puhuit, mitä sydämesi tiesi, sinä näytit itsesi semmoisena kun +olet. -- Niin" -- sanoi hän kääntyen Menzikowiin -- "ruhtinaat saavat +harvoin kuulla totuutta, heidän täytyy usein salata arvoansa +saadaksensa totuutta kuulla; sillä kielitteliöitä löytyy, kussa niitä +ei luulisikaan. Mitä ruhtinas tekee -- niin sanovat he aina -- on hyvin +tehty, ruhtinaan pahojakin töitä kiittävät he." + +Menzikow ymmärsi hyvin keisarin sanoja ja niitä seuraavia silmäilyksiä. +Hän astui keisaria askeleen likemmäksi ja vastasi: "Älkäätte, +keisarillinen majesteetti, tuota lausetta yleensä kaikista laskeko, +löytyy niitä semmoisiakin, joille totuus on keisarillista armoa +kalliimpi. Minkä muun kun totuuteni rakkauden lukisin minä syyksi +siihen, että minä tänään olen salaneuvoskunnassanne etevin." + +"Vaiti Mikailow!" vastasi keisari. "Minun aikomukseni oli sinua +muistuttaa, että vastakin minulle totuuden sanoisit." Ja tätä +sanottuaan kääntyi hän Marttaan, joka oli keisarin edessä silmiänsä +maahan luonut. + +"Saatatko sinä minua rakastaa, ihana nainen? joka päivä täällä hovissa +olla minun kumppalini, minun ystäväni, lohduttajana kun painava virkani +tekee mieleni raskaaksi? Turhaan olen minä tähän saakka hakenut sinun +vertaistasi. Sinä olet se, jota minä olen kaivannut." Niin puhui +keisari, mutta ruusupunaisena seisoi Martta kuunnellen hänen sanojaan. + +"Täällä hovissani tulet sinä asumaan," lisäsi keisari ja silmäsi +hellästi Marttaa. "Niinkuin ruhtinatarta sinua palvellaan ja tässä +minun sydämmessäni olet sinä hallitseva minun puolisonani, ehk'et sinä +maailman edessä sitä ole. Vastaa minulle, ei niinkuin vastaisit +keisarille, vaan niinkuin parhaan ystäväsi edessä." + +Ja Martta vastasi, vakavasti silmäillen keisaria. "Suuri keisari!" +sanoi hän. "Teitä, johon koko maailma luo ihmetellen silmiänsä, +rakastan ja kunnioitan minä, sillä minä tiedän, että teissä asuu suuri +ja ylevä henki, joka ei muuta etsi kun kansanne onnea; minä tiedän että +teissä asuu voima, joka voi, ja ymmärrys, joka taitaa kansanne +onnelliseksi tehdä. Mitä minä olen teidän rinnallanne? Suuri oli onneni +hyväntekijäni perheessä. Syvästi tunnen minä, mitä alhaisessa tilassa +olen uskaltanut, kun teiltä kysyin maita ja kansoja. Antakaa minulle +anteeksi, antakaa anteeksi Ruotsalais sotilaan puolisolle, joka luultun +upsierin kanssa puhuessaan ei tietänyt, kunnioittaa Teissä keisaria." + +Menzikow ei voinut pelvotta nähdä, miten Martan tätä puhuessa keisarin +otsa vetäysi ryppyihin; hän, joka hyvin tunsi keisarinsa tiesi, että +tämän sydämessä oli viha nousemaisillaan. Mutta näitä merkkejä +edemmäksi ei keisarin viha päässyt. Hän vastasi vakavasti, mitä Martta +ei luullut saavansa vastaukseksi: "Minä saattaisin armottomuudellani +sinua rangaista, saattaisin jättää sinun Kremliin, mutta minä rakastan +sinua, minä annan sinulle mietintöaikaa, jonka pituutta itse saat +määrätä. Tahdotko ja milloin Pietarin kanssa hyvää ja pahaa +vastaanottaa, elää hänen kanssansa hänen kuolin päiväänsä saakka?" + +Kun keisari nyt kumartui suutelemaan Martan kättä tahasivat hänen +silmäilyksensä Martan ja Pietarin silmistä loisti toivo. Martan +silmissä sitä vastaan välkkyivät suuret kirkkaat kyyneleet ja +vaaleana, vapisevana ruhtinaasen nojaten läksi hän huonehesta, jossa +elämänsä tulevaisuudesta oli päätetty. -- + +Tutkinnot siitä liitosta, jonka keisarin oma sisar Sohvia oli keisaria +vastaan matkaan saanut, antoivat Pietarille niin paljon tekemistä tähän +aikaan, että hän kokonaan näytti unhottaneen Martan. Tämä kuuli +hirmustuen vehkeistä sitä miestä vastaan, joka oli hänelle sydämensä +tarjonut. Vavisten oli hän kuullut sitä kovaa rangaistusta, joka +kohtasi pahantekiöitä ja että keisari oli ikuisiksi ajoiksi Sohvian +vankeuteen tuominnut, kun parempi tunto ei sallinut Pietarin vuodattaa +oman sukunsa verta, ehkä tätä sukulaista ei arvelluttanut viedä +Pietarilta sekä henkeä että valtikkaa. Nämä viimeiset tapaukset olivat +syvästi liikuttaneet Pietaria ja rakastetussa Pietarikaupungissaan +toivoi hän pääsevänsä pelosta vapaaksi, sillä Moskovassa ilmestyi +ehtimiseen uusia kapinoita, entisten perästä. Pietarikaupunkiin oli +keisari moneksi kuukaudeksi paennut. Siellä sai hän nähdä mitenkä +vähitellen nevasta nousi kaupunki, mitenkä linna rakennettiin ja +mitenkä sotalaivoja valmistui. Lähes vuosi oli kulunut, ennenkun halu +saada nähdä Martan, jonka kuva asui keisarin sydämessä, pakoitti häntä +palaamaan Moskovaan takasin. + +Oli se aika myöskin nyt lopulle kulumaisillaan, jonka Martta oli +määrännyt mietintöajakseen. Keisari, Moskovaan tultua, meni kohta +Menzikowin luo. "Petrovits! mitä saan minä kuulla, löytyykö minulle +varsinaista onnea?" + +Se päivä oli tullut, jota vastaan Martta pelvolla oli katsellut. Hän +rukoili, että keisari sallisi hänen yksinäisyydessä viettää tulevaiset +kaksi vuorokautta, jotta taitaisi yhdistää ajatuksiaan ja vastata +keisarille. + +Menzikowin kautta lähetti Martta tämän pyyntönsä keisarille. "Sanokaa +keisarille," rukoili hän, "että minä Jumalalta anon voimia olemaan +hänelle ansiollinen lohduttaja, kun hän on murheellinen, ystävä +kun hän ystävyyttä kaipaa, valmis neuvoa antamaan kun hän neuvoa +yksinkertaiselta naiselta pyytää. Mutta sanokaa myöskin, ettei mikään +maailmassa saa minua rikkomaan niitä lupauksia, joita minä Jumalan +alttarin edessä olen miehelleni ja herralleni antanut." + +Hymyillen kuuli keisari tämän Martan tervehdyksen. Hän pani kohta +noutamaan hovimarsalkkinsa ruhtinas Galitzinin, jolle antoi käskyn +Kremlissä valmistaa Martalle asuman. Pietari, joka tähän saakka oli +ylöllisyyttä vihannut, ei nyt tiennyt mitään niin kallista, joka hänen +mielestään olisi ollut hyvä Martalle. "Minä tahtoisin saada maailman +hänelle taivaaksi," sanoi hän Galitzinille, "älä säästä mitään." + +Tuskin oli kuukausi kulunut, ennenkun ruhtinaat kummastelivat sitä +muutosta, mikä oli Pietari keisarissa tapahtunut. Hän ei enää ollut +sama rautainen valtias kun ennen, joka kohta vähäisemmästäkin +vastoinkäymisestä syttyi vihaan. Hän oli nöyrä ja leppyinen, sanalla +kokonaan toinen kun ennen. Alussa nauroivat ruhtinaat ja arvelivat: +"Ruotsalaisupsierin rouva on vasta tullut Kremliin, kyllä keisari pian +häneen kyllästyy." Mutta kun vuosi kului ja keisari yhä aina oli sama +leppyinen mies, muuttuivat ruhtinain ajatukset ja he sanoivat: "Tuo +rouva on Venäjän hyvä enkeli." + +Nyt tuli aika, jona Martta sai näyttää ansaitsevansa enkelin nimen. +Pietari vaipui pitkälliseen tautiin. Tuskat ja kivut herättivät vanhan +luonteensa julmuuden. Vaahtoen vihasta mestautti hän eräänä päivänä +Martan nähden hoviherran, jonka oli tavannut Martan kamarissa. Muutaman +päivän kuluttua, kun oli vihansa lauhtunut ja hän sai kuulla +päälääkärinsä käskeneen tämän hoviherran menemään Martan luo pyytämään, +että Martta houkuttelisi keisaria juomaan rohtoja, joita keisari oli +vihassaan tyköänsä heittänyt -- niin kätki Pietari käsiin kasvonsa +salatakseen kyyneleitään, joita katkera katumus nosti hänen silmiinsä; +ja monet ajat kuluivat, ennenkun hän kehtasi tulla Martan näkyviin. +Tämä kun vihdoin sai tietää, mikä keisaria murehutti, meni hänen +kamariinsa vaaleana, puetettuna Pyhän Spiridoniluostarin nunnain pukuun +ja laskeusi keisarin eteen polvilleen. Silloin ilmoitti keisari, ettei +hän ilman Martattaan taitanut elää ja tässä teki hän nyt juhlallisen +valan, että luopuisi kiivaasta pikavihaisuudestaan, eikä koskaan +vihassa allekirjoittaisi ainoatakaan kuolintuomiota. Ja tästä päivästä +saakka oli Pietarin elämän päätarkoitus hyvää ja oikeutta maassansa +voimassa pitäminen, sekä oikeuden ja kohtuuden mukaan maatansa +hallitseminen. + + + + +Xl. + +Miksi Pietari aikoi Martan. + + +Pietari keisari oli sydämestänsä rakastanut Marttaa. Se ei enää ollut +kenellenkään salassa. Tavan takaa oli hän tarjonnut Martalle, sillä +rakkautensa suuruutta näyttäen, keisarillisen kruunun ja pyytänyt hänen +puolisokseen. Martta ei mielinyt kruunua. Turhaan rukoilivat häntä +ruhtinaat Menzikow, Galitzin, sotamarsalkki Scheremetew, Apraxin ja +muut Venäjän ylimykset nöyrästi, ehkä viha ja kade kiehui heidän +sydämissään, vastaanottamaan Pietari keisarin tähden hänelle tarjottua +armoa. + +"Kuolemaan saakka kunnioitan minä keisaria ja niin kauan, kun minä +elän, ei ystävyyteni hänestä luovu," vastasi Martta, "mutta Aksel +Fersenin puoliso minä olen. Jumalan alttarin edessä hänelle antamia +lupauksia en minä saa, enkä uskalla rikkoa." Niin puhui Martta +Menzikowille, kun tämä etelään lähtemäisillään kävi Martalle +jäähyväiset sanomassa. + +Ehkä Menzikow oli vastaanottanut keisarin viimeiset käskyt ja oli +valmis matkalle lähtemään, meni hän Martan tyköä suoraan keisarin +työkamariin. + +Kummastellen silmäsi häntä keisari, joka luuli hänen olevan useita +peninkulmia Moskovasta. Mutta ennenkun keisari oli ennättänyt mitään +kysyä alkoi Menzikow: "Majesteetti!" sanoi hän. "En olisi uskaltanut +tulla luoksenne, ellei teidän hyötynne ja onnenne olisi minua siihen +pakoittanut ja ollut suuremmasta arvosta, kun ne toimet, joita minulta +pääkenraalinanne odotatte." + +"Sano suoraan asia!" lausui keisari, "aina sinä pitkillä esipuheilla +väsytät korviani. Mikäs on, Petrovits?" ja keisari katsoi uteliaasti, +mutta kovilla silmäilyksillä ruhtinasta. + +"Minä luulin saattavani sanoa, miten voisitte saada Martan omaksenne. +Naisen sydäntä on vaikeampi ymmärtää kun vihollisten syvimpiä ja +salaisimpia hankkeita olette itse nykyjään sanoneet. Vihollisten kanssa +te kyllä toimeen tulette, korkia herra. Muta luulen, että teillä on +silmissä sydämenne, kun niiden kanssa taistelette. Toisin on naisten +laita, niitä on pahempi voittaa; sillä toista lukee mies naisten +silmässä, toista seisoo niiden sydämen syvässä salassa kirjoitettuna. +Teidän kaunis ystävänne on, uskokaa minua, sotinut sydämensä syvyydessä +monta kovempaa sotaa, kun te koskaan sotakentällä, ja hänen salaiset +voittonsa ovat olleet suuremmat kun teidän kuuluisimmatkin. Mikä toinen +olisi puolestaan sanonut pois sen arvon, sen kunnian, jonka te useimpia +kertoja olette hänelle tarjoneet? Juuri uskonsa lujuus arvotointakin +puolisotansa vastaan on sydämensä arvaamattomasta ystävyydestä suurin +todistus; ja juuri tuo puoliso on se este, joka on teidän ja teidän +onnenne välillä. Lähettäkää siis, armollinen keisari, lähettiläitä +jokainoaan Ruotsalaiseen leiriin kyselemään tätä Ferseniä. Luultavasti +on hän jo kuollut, tahi jos hän elää, ei hän kumminkaan mahtane olla +semmoinen raakalainen, että hän, kun kuulee minkä kunnian entinen +puolisonsa on saavuttava, tämän eteen minkäänlaista estettä panisi." + +"Tuota, mitä puhunut olet, olen minäkin näinä aikoina miettinyt," ja +keisari hymyili armollisesti uskolliselle ruhtinalleen. "Se onkin ainoa +keino, joka minulta enää on koettamatta. Mutta ennenkun tuohon keinoon +ryhdymme, tahdomme ensin matkustaa Pultavalle, jossa veljeni Kaarle +tahtoo meille valmistaa tappelun, kuten Aleksanteri muinen Dariolle. +Mutta kuka takaa etten minä siellä voita kaksi voittoa: Kaarlen, -- +sillä jos hän on Aleksanteri olevinaan, en minä ole mikään Dario -- ja +Martan sydämen. Martta, tuo sielun ylevyyden ja avujen esimerkki +menneille, oleville ja tuleville ajoille, ei tahdo laskea minua +läheltänsä menemään sodan vaaroihin; hän seuraa minua ja siitä näen +minä, etten ole hänelle aivan halpa ja mitätön." + +Ruhtinas Menzikow läksi työkamarista, jossa keisari vielä pitkän +aikaa kulki edes ja takasin. Vihdoin seisahtui hän äkkiä ja käski +etuhuonehessa seisovan palvelian ilmoittamaan, että hän oli aikeessa +mennä rouaansa -- se nimi oli keisarille mieluisin -- puhuttelemaan. + +Kunnian osoituksella niinkuin ainakin astui Martta keisaria vastaan +huoneensa kynnykselle keisarin käskyjä kuuntelemaan. + +"Sinulle, rakastettu, ei Venäjän itsevaltiaalla ole käskyjä antaa, vaan +hän tulee rukoilemaan sinua," sanoi keisari ja tarttui liikutettuna +Martan käteen, "hän rukoilee sinua ettet huolessasi hänestä itseäsi +unohtaisi. Sinä tahdot seurata minua sotaan; minun murheeni, minun +huoleni ovat sinun, sen näen minä. Kunnioittaen sinun sankari sydäntäsi +en ole sinulta pyyntöäsi kieltänyt. Mutta nyt, kuule kumminkin +rukoukseni. Älä katso mitään ylölliseksi, jota sinulle matkasi +huvitteeksi olen valmistanut. Galitzinille, joka meitä seuraa, olen minä +käskyjäni antanut. Oo Martta, jos huoltani ylönkatsot, teet sinä minun +murheelliseksi." + +Kun keisari lakkasi puhumasta, sanoi Martta, jota keisarin hyvyys +suuresti liikutti: "Ottakaatte syvimmän kiitokseni kaikista, millä +minua olette täällä kohdelleet ja etenki siitä hyväntahtoisuudesta, +jota taasen osoitatte alhaista vastaan. Mutta minusta älkää huoliko; +varokaatte omaa henkeänne, joka niin monille miljoonille on kallis ja +jota ilman minunkin elämäni täällä ei olisi mistään arvosta." + +"Minun velvollisuuteni," sanoi Pietari, joka ihastui Martan viimeisistä +sanoista, "vie minulta tyyni ajan. Minun tulee huolta pitää siitä, että +poissa ollessamme täällä kaikki on rauhallista; myöskin uudesta +tulevina aikoina kukoistavasta pääkaupungistani on minulla huolta +pitäminen. Loput aikani vie sotamietinnöt ja sisälliset maan asiat. +Minua kaivataan joka paikassa; mutta täällä, Martta, sinua vielä +enemmän kaivataan kun minua. Ole kumminkin lohdutettu. Ystävillesi ei +täällä tapahdu mitään pahaa, vaikka eivät pitkään aikaan saa nähdä +sinua. Jää hyvästi nyt. Jumala varjelkoon sinua huomiseksi." + +Näin puhui keisari ylön hellästi, mutta Martta tunsi nyt sydämessään +kummallisen tunnon. Keisari suuteli häntä otsalle ja silitti hänen +kullan keltaisia hivuksiaan niinkuin tapansa oli ja vetäysi +työkamariinsa. Siellä odottivat häntä jo monet ruhtinaat, jotka olivat +tulleet keisarin käskyjä tiedustelemaan. + +Seuraavana aamuna, kun aurinko ensi säteellään kultasi Iivanin +kirkontornin, lensivät komeat vaunut, joita isot kauniit mustat +hevoiset veti, Moskovan katuja pitkin etelään päin. Vaunuissa istui +Pietari ja Martta. Jälessä seurasi keisarin joukko. Kaikki tekivät nyt +kiiruutta Pultavaa kohden, jossa kohtalo niin kummallisesti oli +toteuttava keisarin aavistuksia. + + + + +XII. + +Pultavan tappelu. + + +Leirissänsä lepäsi kuningas Kaarle kahdestoista Pultava kaupungin +edustalla. Ensipäivänä Toukokuuta oli hän ruvennut kaupunkia +piirittämään. Piiritystyö kävi huonosti sillä Ruotsalaisilta puuttui +ruutia ja kuulia, jotta heidän täytyi käydä useinkin noukkimassa +lyijyä, jota Pultavan kaupungista oli ammuttu, sitä uudestansa +lähettääkseen vihollisiansa vastaan. Siihen lisäksi olivat Venäjän +sotajoukot lähestyneet kaupungille avuksi. Keisari Pietari näki nyt +vihdoin hetken tulleeksi, jona jos milloinkaan taitaisi voittaa +Kaarlen. Mutta hän ei nyt, kuten ennen Narvan luona, tahtonut panna +kaikki onnen nojaan. Hän vartoi hetkeä, joka hänelle oli vähimmällä +vaivalla antava vihollisensa. Hän vetäysi samalle rannalle Worsklan +jokea, missä Ruotsalaiset seisoivat. Hän pääsi sinne onnellisesti; ja +nyt päätti Pietari, jos siksi tulisi, uskaltaa kenttätappelun. Koko +Kesäkuun marssivat Venäläiset edes-takasin, mainitun joen rannoilla +rakentaen valleja ja pattereita, kunnes vihdoin päivä lähestyi, jona +pohjan valtaiset hallitsiat sattuivat yhteen. + +Pietarilla oli ilma ollut kaunis matkustaa Moskovasta. Leirissään, noin +kahden tunnin matkaa Pultavasta, lepäsi hän vaivoistansa. Itse nähtiin +hän sitte pääkenraalina joka paikassa valvoen, että kaikki oli kuten +olla piti. Väkeä oli häneltä ylön hirmuisesti kaatunut siltaa +laittaessa Worsklan joen yli, mutta siitä ei Pietari pitänyt +sanottavasti. Hän tiesi, ettei hän suuritta vahingoitta taitanut +voittaa sitä, joka tähän asti oli häntä ylönkatsonut. Hän tiesi että +Kaarlen tie kulki Moskovaan ja hän ymmärsi hetkien tärkeyttä. +Ratsureitaan oli Pietari asettanut kahden metsistön väliin kentälle; +mutta metsistöt, jota ankarat tykistöt puollustivat, olivat hänen +jalkaväkeänsä täynnä. + +25 päivänä Kesäkuuta marssi Ruotsalainen sotajoukko leiristään tarjoten +tappelua Venäläisille. Pietari ei huolinut tästä; hän odotti +nimipäiväänsä, johon oli ainoastaan neljä päivää. Ruotsalaisten täytyi +vetäytyä takasin leiriinsä, missä heillä oli puutos kaikista. Mutta +uljaana ratsasti Pietari antamaan kenraaleilleen käskyjä ja +kiihottamaan väkeänsä. Usein nähtiin Martta hänen vieressänsä. + +Kaarle tuskaantui. Aika meni häneltä hukkaan, kun sitä vastoin puute +yhä tuntuvammasti kohtasi omiansa. Hän päätti karata Venäläisten päälle +ja tappelu päiväksi määrättiin 28 päivä Kesäkuuta 1709. + +Tämä päivä alkoi. Rehnskjöld Ruotsalaisten puolella oli pääkenraali. +Kuningas, joka edellisessä tappelussa oli saanut haavan jalkaansa, +antoi kantaa itseänsä sotilaiden luo. Iltahämärästä olivat nämä +seisoneet määrätyillä paikoillaan. -- + +Aksel Sparre ja Kaarle Roos olivat ensimäiset, jotka väkensä kanssa +marssivat Venäläisiä vastaan. Heidän työnsä oli valloittaa Venäläisten +pattereita. Sparre onnistui aluksi; ja tämä onni sai kreivi Piperin, +joka ratsasti kuninkaan vieressä, lausumaan: Herra, takokaatte niin +kauan kun rauta on kuuma. Creutz sai käskyn samota Venäläisten päälle, +joita Sparre oli saanut hajaantumaan. Mutta äkkiä sai hän, kuten +myöskin Lewenhaupt, joka jalkaväen kanssa rynnisti kaksi patteria, +käskyn seisahtua. Tähän käskyyn oli syynä se, että Roos oli joutunut +ahdingoon, jottei voinut käyttää niitä kuusi pataljoonaa, joita hän +komensi. Kun nyt Ruotsalaiset seisahtuivat, saivat Venäläiset +tilaisuuden järjestäytyä. Kun sittemmin Roos uudestaan koetti rynnistää +edessänsä olevat patteriat, lyötiin hän kahdesti takasin ja kadotti +paljon väkeä. Tällä ajalla oli Ruotsalaisten pääjoukko marssinut hänen +sivullensa. Keisari huomasi tämän ja Menzikow sai käskyn 10,000 +miehellä samota Roosin ja Ruotsalaisten pääjoukon väliin. Lewenhaupt +sai samalla käskyn rientää Creutzin luo ja samassa oli onni, joka tähän +asti oli hymyillyt Ruotsalaisille, kääntynyt Venäläisten puolelle. +Kello oli silloin noin 9 aamulla. + +Ruotsalaisten ja Venäjän sotavoimat seisoivat nyt vastatusten. +Lewenhaupt jalkaväen kanssa samosi nyt Venäläisiä vastaan. Ylön hirveä +ampuminen alkoi Venäjän puolelta. Ruotsalaisten ruuti oli kastunut +entisissä marsseissa ja laimistunut. 4,000 Ruotsalaista löysi tässä +rynnistössä surmansa. Tappelu tuli nyt yleiseksi. Missä pula oli kovin +siinä nähtiin Kaarle XII. Kanonan kuula löi hänet kumoon. Mutta kuula +ei häneen sattunut ja kipeästä jalastaan huolimatta antoi hän +uudestansa kantaa itseänsä kovimpaan pulaan. Ruotsalaiset nähden +verisen kuninkaansa tappelivat kun leijonat. Mutta nyt nähdessänsä +Ruotsalaisten epäjärjestyksen samosi Pietari keisari heitä vastaan joka +haaralta. Hän lähetti Martan, joka tähän saakka oli hänen sivullansa +ratsastanut, sotamarsalkki Scheremetewin kanssa tappelurivien taakse ja +huusi: "Pyhä Yrjänä ja minun oikeuteni," joita sanoja tuhannet +kertoivat. Yhä likemmäksi Ruotsalaisten päälinnoitusta vetäysi tappelu. +Nämä valloitettiin viimein ja nyt ei ollut itsellä kuninkaalla neuvoa +tarjona. Pietari ratsasti riviensä välistä, hänen lakkinsa läpi +ammuttiin, hän ei siitä huolinut. Martta nähtiin taasen sotilaiden +keskellä Pietarin sivulla. Menzikowinkin alta oli ammuttu kolme +hevosta. Tätä intoa, tätä miehuullisuutta sai Pietari kiittää +voitostansa. + +Kaarle XII oli voitettu. Kohtalonsa edestä pakeni hän huonoilla +rattailla ja häntä seurasi ainoastaan muutama rakuuna. Yön tullessa +eneni tämä joukkonsa muutamaksi tuhanneksi mieheksi. + +Vähän viidettä tuntia oli tappelu kestänyt, joka rikkoi Kaarle XII +vallan ja teki Pietarin, joka historiassa "Suureksi" kutsutaan, +suurimmaksi haltiaksi, mitä siihen aikaan Europassa löytyi. -- + +Hirmuiset olivat molemmilla puolilla vahingot, mutta tuntuvimmat +Ruotsalaisten. Koko sotajoukkonsa oli hajoitettu. Kreivi Piper, Kaarlen +ensimäinen ministeri, sotamarsalkki Rehnskjöld, kenraalit Lewenhaupt, +Schlippenbach, Rosen, Stackelberg, Creutz, Hamilton ja 59 korkeempaa +upsieria, joiden seassa eräs Württenbergin prinssikin ja 18,700 miestä +oli Pietari Suuren voitto tässä tappelussa, jonka pääjohtaja hän itse +oli ollut. Pietari oli iloinen. + +Suuren urhollisuuden oli Martta tässä tappelussa osoittanut. +Mutta kumminkaan ei saanut keisari, kun seuraavana päivänä meni +tappelutannerta katsomaan, häntä mukaansa sinne. Martan hellä sydän ei +saattanut nähdä siellä olevaa surkeutta, eikä kuulla henkitorehissa +olevien sotauhrien valitushuutoja. Mutta kun keisari oli kokoon +kutsunut vangitut upsierit ja käski Martan seurata sinne, jossa nämä +olivat, ei ollut Martalla tuota vastaan sanomista. + +He astuivat telttiin. Iloiten silmäsi Pietari vankejaan, joita Jumala +suositteli; sillä yhdeltä puolen, voitettuansa näin kuuluisia ja +uljaita sankareita, ei hän saattanut muuta kun riemuta, mutta toiselta +kannalta asiaa katsoen, särki hänen sydäntänsä, kuu näki näitä uroita, +näitä voittamattomia nyt vankeudessa. Hän huokaen lausui: "Kunnia on +voitto, mutta suurempi teidän kunnianne tuossa. Minun voittoni on minun +kunniani; mutta minun kunniani suuruus riippuu näistä uroista, jotka +tähän saakka ovat olleet voittamattomia." Sitten puhui hän muutaman +sanan Kaarlesta, jota hän ehkä vihollinen rakasti ja kunnioitti. + + * * * * * + +Keisarille nimitettiin sitten Ruotsalaisten vangiksi otetut korkeimmat +upsierit. Niiden seassa mainittiin myöskin kreivi Fersen. + +"Fersen!" kertoi keisari ja silmäsi Marttaa. Mutta kun ei tämä näkynyt +häntä tuntevan, kysyi keisari: "Onko Ruotsalaisessa sotaväessä toinen +Fersen nimellinen?" + +"Minulla oli veli, kuninkaan henkirakuuna, majori Aksel Fersen. Hän +ammuttiin eilen kuninkaan vierestä juuri kun tämä lyötiin kumoon." + +"Oliko tämä veljenne nainut?" kysyi keisari innokkaasti. + +"Oli," vastasi Akselin veli. "Hän jätti jälkeensä rouvan ja kaksi +lasta." + +Martta oli lähestynyt, kun kuuli Fersenin nimen. Nyt kuultuansa vangin +viimeisiä sanoja vaaleni hän ja surullisesti katseli hän Ruotsalaista +upsieria. + +"Kertako vaan oli veljenne nainut?" kysyi keisari kiivaasti. + +"Minä muistelen kuulleeni, että hän oli nähnyt Litvalaisen naisen, +johon hän nuoruutensa innossa oli rakastunut; mutta tämän niinkutsutun +ensimäisen rouvansa saivat Teidän Majesteettinne sotaherrat valtaansa +ja mihin hän sittemmin on joutunut, siitä ei tiedä kukaan." + +Hiljainen, mutta surullinen oli se huokaus, joka puhkesi Martan +rinnasta kun hän tämän kuuli. Martta oli jo paljon maailmassa +koittanut; hän oli koetuksien alla oppinut hillitsemään niin surunsa +kun ilonsa, niin mureensa kun riemunsa. Hän lähestyi upsieria +likemmäksi. Hänen sydämensä kova tykytys ei kuulunut, eikä näkynyt nyt +että entistä kiiruummin veri juoksi hänen suonissaan. Kun hän puhui +Fersenille, ei mikään osoittanut sitä katkeruutta, joka asui hänen +rinnassansa. Vakavalla äänellä sanoi hän: "Kreivi, me tiedämme mihin +teidän veljenne ensimäinen puoliso on joutunut. Me tiedämme sen! Hän, +Litvalainen neito, jonka Jumalan alttarin edessä, ihmisten edessä +veljenne Aksel otti vaimokseen ja hänen semmoisena tunnusti, hän, tuo +orpo nainen, joka niin hellästi Akselia rakasti, hän seisoo tässä -- +hän on -- -- minä! Alttarilla tehdyt lupaukseni olen minä pitänyt, minä +olen ollut hänelle uskollinen puoliso. Kun hän liittonsa rikkoi pidin +minä liittoni vielä. Hänen kuvansa asui minun rinnassani kun hän toista +morsiamena, puolisona syleili. Mutta nyt..." + +Martta lopetti puheensa; veti sormestaan sormuksen, sen antaen +Fersenille, lausui hän: "Ottakaa tuo! alttarilla Aksel sen minun +sormeeni pani ... se sopii nyt paremmin hänen hautaansa, kun minun +sormeheni. Aksel rikkoi liittonsa; Akselin haudassa on hänen +sormuksensa sia." Kyyneleet nousivat nyt Martan silmiin; hän ei enää +voinut niitä pidättää. Hän ehkä tuossa muisti, silmäillessään tyhjää +siaa, missä sormus oli ollut, entisiä aikoja, nuoruutensa ihanaa +rakkautta, rakastettua Akseliaan; vai oliko kyynele pyhitetty hänelle +kuolleena, sammuttava sen lemmen, jonka Aksel muinen oli nuoren neidon +sydämessä synnyttänyt. Ken voi tietää, mitä Martta tuossa ajatteli. Hän +kääntyi nyt, ääneti vähän aikaa seisottuaan, keisariin: + +"Sydämeni on nyt minun omaisuuteni, sitä ei enää vala sido. Se, jonka +sydämeni oli, rikkoi valansa ja -- nyt on hän elävitten seasta +kadonnut." + + + + +XIII. + +Rahvaan tytär miljoonain hallitsia. + + +Martan sanat olivat kummallisia tunteita herättäneet kaikissa. +Ylhäisenä, korkeana, sanomattoman kauniina seisoi hän tuossa. + +"Nyt, korkea herrani ja keisarini!" sanoi hän vihdoin langeten +polvilleen keisarin edessä, "saan minä sydämessäni antaa siaa +rakkaudellenkin. Tähän asti olen minä teitä enemmän kunnioittanut kun +rakastanut. Tänä suurena päivänä, josta tulevaisuus aina on puhuva, +jota aina muistava, heitän minä itseni kokonaan teidän käsiinne. Ja +ellei orpo rahvaan tytär ole teille halpa, tahdon minä kuolin-päivääni +saakka teitä herranani ja puolisonani rakastaa ja kunnioittaa." + +Syvä hiljaisuus vallitsi nyt taasen huonehessa. Mutta vihdoin, kun +kaikki kummastellen mykkinä seisoivat, sanoi keisari: "Nähkää tässä +keisari Pietarin puolison, joka tänään Katarinan nimellä astuu Venäjän +keisarilliselle istuimelle, ja johon minä kirkkomme esimiehenä alttarin +edessä tahdon sitoutua." + +Ruhtinas Menzikow oli ensimäinen, joka astui esiin onnea toivomaan ja +alamaisuuttansa osoittamaan keisarin puolisolle. Häntä seurasi +sotamarsalkki Scheremetew, amiraali Apraxin, ruhtinas Galitzin ja +viimein myöskin kenraali Bauer, jolle Martta sanoi muutamia +ystävällisiä sanoja. + +Pietari kääntyikse sitten Ruotsalaisten ministeri Piperiin ja +Württenbergin prinssiin: "Kertokaa valtioylimyksillenne, mitä tänä +päivänä olette nähneet. Sanokaa kuningas Kaarlelle, jota minä +sydämestäni surkuttelen, minun olleen iloisen siitä, että olen +voittanut tappelussa maailman suurimman sotapäällikön; sanokaa että +olen iloinen, enkä häpee tunnustaa, että minulla oli kolme vertaa +enemmän sotilaita tappelussa kun hänellä. Mutta älkäät salatko, että +tämä iloni on Venäjän keisarin; sanokaa myös että Pietari ihmisenä on +iloinen, että hän voitti suuremman aarteen Pultavan tappelun jälestä, +että hän voitti puolison." + +Keisarin tätä sanottua vietiin vangit ulos, ja huonehessa olivat pian +keisari ja Martta kahden. Kyynelissä silmäsi Martta keisaria. Hän kätki +käsiin kasvonsa, loi sitten silmiänsä taivasta kohden. Marttana, +rahvaan tyttärenä laskeusi hän polvilleen. Hän rukoili. Keisari ei +häirinnyt häntä. Myöskin hän kiitti Jumalaa. + +Kun Martta nousi, tarjosi hän kätensä Pietarille. Martta oli muuttunut +Katarinaksi; Rahvaan tytär miljoonain hallitsijan puolisoksi -- itsekin +miljoonain hallitsiaksi. + + * * * * * + +Oli muutama viikko kulunut. Pietari ratsasti Moskovan kaupungin sisään +ja hänen voittoisa sotaväestönsä seurasi häntä. Mutta Pietarin vieressä +ratsasti lumivalkean hevoisen selässä kauneudessansa loistava Katarina. +Kullattu oli satula, jonka päälle hän istui; kultaiset olivat +jalustimet, joissa hän piti pienet jalkansa. Kaikki kellot soittivat; +kaikki ihmiset tulivat keisaria vastaan. Mutta suoraan Metropolitaani +kirkolle ratsasti Pietari ja lukemattomilla ristillä kaunistetun +alttarin edessä kihlasi Moskovan arkimandrita keisari Pietarin ja +Katarinan. Tuhannet tykit ilmoittivat, että Venäjän keisarilla oli +valtioistuimellaan puoliso. + +Moni nainen olisi ylpeästi kulkenut keisarin vieressä tuossa. Niitä ei +Katarina ollut. Ujosti loi hän alas silmiään ja nöyränä astui hän +alttarin luo, vastaanottamaan papillista siunausta. Kun hän jo oli +alttarin eteen astumaisillaan, jossa pappi odotti, nähtiin väkijoukosta +vaimoihminen kiiruusti lähestyvän häntä. Tämä tultuaan Katarinan +viereen tarttui hauen hameensa palteisin, joita hän suuteli. Katarina +silmäsi tuntematonta; joskus ennen muisti hän nähneensä häntä, mutta +milloin ei hän osannut sanoa. Vaan vaimo lausui hiljaan: "Ennustukseni +sanat ovat käyneet toteen, joilla muinen lohdutin kuolevaista äitiänne. +Kultaisessa hovissa on tyttärenne kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa +on hän lepäävä -- olivat ennustuksen sanat. Te muistatte niitä. Siunaus +vuotakoon runsaasti teidän päällenne. Nykyaika kiittäköön, tulevaisuus +älköön koskaan unhoittako teitä." + +Katarina tunsi mustalaisämmän ja muisto siitä hetkestä, jona hän +viimeksi ämmän näki nousi hänen sieluunsa. Mutta kun hän tahtoi ämmälle +lausua kiitoksensa, ei tätä enää ollut. Mustalaisämmä oli väkijoukkoon +vetäinyt; kukaan ei tainnut sanoa, mihin hän oli kadonnut. -- + +Kuukausi oli kulunut kun eräänä päivänä ruhtinatar Galitzin ilmoitti +Katarinalle, että tuntematoin kreivi pyysi päästä hänen puheelleen. +Katarina käsketti kreivin luoksensa. Kreivi tultuaan sisälle kumarsi +Katarinan edessä ja suuteli hänen käsiään. + +"Tunteeko keisarin korkea puoliso enää Tahvanan, ainoan veljensä?" +kysyi kreivi. Mutta tuskin oli Katarina kuullut tämän tunnetun äänen +ensimäisen sanan, niin hän heittäysi veljensä syliin ja sulki hänen +iloisesti rintaansa vastaan. + +Samalla astui keisari kamariin. + +"Olenko tehnyt sinulle mieliksi, rakas Katarina? Olenko hyvin tehnyt?" +kysyi hän hymyillen nähdessään ilon loistavan Katarinan silmistä. +Katarina ei vastannut, mutta kasvojaan kätki hän veljensä rintaa +vastaan. -- + + * * * * * + +Katarina kuoli 2 vuotta keisari Pietarin jälkeen, itsevaltiaana koko +Venäjän maan ylitse. Hän oli silloin ainoastaan 47 vuoden ikuinen. +Kaksi vuotta hallitsi hän niin muodoin Venäjän suurta valtakuntaa. +Kiitettynä, kunnioitettuna ja, mikä harvoin tapahtuu, vihamiehittä +kuoli vuonna 1727 _Rahvaan tytär Venäjän itsevaltiana_. + +Keisari Pietarin kanssa oli Katarinalla kolme lasta, joista vuonna 1740 +Elisabet nimellinen astui isänsä ja äitinsä keisarilliselle istuimelle. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rahvaan tytär, miljoonain hallitsija, by +K. J. Gummerus + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHVAAN TYTAR, MILJOONAIN HALLITSIJA *** + +***** This file should be named 28343-8.txt or 28343-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/8/3/4/28343/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/28343-8.zip b/28343-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1851691 --- /dev/null +++ b/28343-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8e4a3c2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #28343 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28343) |