initial commit of ebook 28290HEADmain

5 files changed, 2374 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/28290-8.txt b/28290-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..24bf389
--- /dev/null
+++ b/28290-8.txt
@@ -0,0 +1,2358 @@
+The Project Gutenberg EBook of Väsyneen haudalla, by Kaarle Karikko
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Väsyneen haudalla
+       Alkuperäinen novelli
+
+Author: Kaarle Karikko
+
+Release Date: March 9, 2009 [EBook #28290]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄSYNEEN HAUDALLA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+VÄSYNEEN HAUDALLA
+
+Alkuperäinen novelli
+
+
+Kirj.
+
+KARIO [Kaarle Karikko]
+
+
+Tampereella 1897,
+Hj. Hagelberg'in kustannuksella.
+G. C. Jansson & Kumpp. kirjapainossa.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Kulkiessa N:n avaraa ulappata, erään lahden rannalla vetää huomiota
+puoleensa komeasti rakennettu talo. Sen etäälle ulottuneet, laajat
+vainiot ovat silmään pistävät, sillä niissä huomaat paljon työn ja
+toimen jälkiä. Talo itse on rakennettu nykyajan sivistyksen ja
+vaatimusten mukaan rikkaalta näyttäväksi: kaksi punaiseksi maalattua
+asuinhuone-riviä rajoittaa komeata pihaa, jota vielä kaunistaa vuosia
+takaperin istutetut, tuuheat pihlajapuut, joita katsellessa näet,
+ett'ei talon asujamilta ole puuttunut kauneuden aistiakaan. Toisen
+asuinrakennuksen seinustalla on soma kukkamaa. Siinä viihtyy silmäsi
+hetken, sillä sitä katsellessasi huomaat helläin kätten työtä,
+huomaatpa vielä kukkia akkunoillakin, joita suojelee kotikutoiset
+varjostimet liialta auringon paisteelta.
+
+Antti Niemeläinen, joksi tämän talon isäntää nimitetään (talo on
+Niemelä), on 60 vuotias ukko. Hiuksensa ovat jo aikaa vaalistuneet, ja
+muutenkin jäykät jäntereensä ovat kangistuneet paljosta työstä, sillä
+Niemeläinen ei ollut niitä, jotka vain ovat käskijänä, vaan hän on
+tahtonut itse näyttää, kuinka ahkera työmies vastuksetkin voittaa,
+vaikka usein saikin kokea pohjolan hallaöitten kovuutta, mutta sitä
+uutterampi ja säästäväisempi oli ukko. Tarkalla huolella ja jäykällä
+pontevuudella olikin hän koonnut Niemelässä melkoisen rikkauden.
+Luonnoltaan oli Niemeläinen suora, itsenäinen ja sanansa pitävä. Mitä
+hän sanoi, niin se oli tavallansa oikeen, jolla teeskentelemättömällä
+käytöksellään hän oli voittanut pitäjäläisten kunnioituksen.
+
+Niemeläisellä on kaksi lasta: tytär Maria, 22 vuoden vanha, ja poika
+Heikki, 13 vuotias. Viisi vuotta on kulunut siitä, kun lasten äiti,
+Leena, kätkettiin maan poveen. Siitä pitäen katosi Niemelästä hellyys
+ja avuliaisuus, paitsi lapsiaan hän rakasti lämpimästi, -- erittäinkin
+Mariaa. Niin jörömäinen kuin olikin, voi hän tältä tuskin mitään
+kieltää. Aina uneksi ukko Marian rikkaista ylkämiehistä, ja monta niitä
+oli jo käynytkin, eikä ihmekään, sillä Maria oli kaunis, milt'ei mitä
+ihanimpana pidetty kaunotar. Kultasuortuvina valuivat hänen ruskeat
+hiuksensa pyöreältä päälaeltaan valkoiselle kaulallensa. Hänen ryhtinsä
+oli sievä ja viehättävä. Neitsyellisen sydämensä puhtaus loisti hänen
+tummista, kirkkaista silmistään. Eipä ihmekään, että moni poika oli
+onneansa koittanut häntä kosimalla, sillä hänen erinomainen kauneutensa
+oli nuorten miesten sydämiin lempeä sytyttänyt, jos oli niitäkin
+joukossa, jotka halusivat niitä tuhansia, jotka tiesivät Mariata
+seuraavan.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Oli eräs toukokuun lauvantaipäivä. Niemelän isäntä oli itsekin väen
+kanssa metsässä, ulkotöitten toimessa. Maria, joka piti emännyyttä
+talossa, oli yksin kotona, paitsi ruotimummoa, joka istui nurkassa.
+Maria on puhdistanut huoneet ja pessyt astiat, kaikki on järjestetty
+sievästi. Näitä kaikkia tehdessään hyräili Maria iloisia lauluja, sillä
+hänen nuori sydämensä oli vielä vapaa huolista, vaikka hän ehkä
+aavistikin tuonnempana tulevansa vastuksiakin kokemaan elämänsä tiellä,
+Mutta siitä huolimatta nautti hän nuoruutensa onnea, antamatta sitä
+minkään häiritä. -- Johtuipa Marian mieleen, että mummo mielellään
+ennusteli käsien juonteista, sentähden päätti hän tehdä pilkkaa mummon
+taikauskosta ja vei kätensä hänen tutkittavakseen, pyytäen häntä
+siitä sanomaan, mitä tulevaisuudessa oli tapahtuva. Mummo hetken
+tirkisteltyään Marian kättä, sanoi hänen pian joutuvan naimisiin ja
+siten muka pääsevän mahtavaan taloon emäntäksi. Maria keskeytti
+ennustuksen kysymällä, miten sitten kävisi, jos hänellä jo olisi köyhä
+poika sulhasena.
+
+-- Mitä joutavia, sanoi mummo, mitä rikkaan ja kauniin tytön tarvitsee
+kestään köyhästä huolia, onhan sillä rikkaitakin. Sepä oli kehumista,
+joka saattoi Marian syviin ajatuksiin ja jättämään sikseen koko
+ennustustoimen.
+
+Maria toi mummolle kupillisen kahvia ja läksi rannasta noutamaan vettä
+kukilleen, ajatellen, että Jumala sen tietää, miten komea on tuleva
+miehensä. Tyttö ei malttanutkaan rannasta pian palata, vaan istautui
+raidan-juurella olevalle kivelle, nauttiakseen keväisen luonnon
+ihanuutta.
+
+Metsä ja nurmikot jo alkoivat vihannoida. Linnut lauloivat kilvassa
+suloäänisesti. Tuuli henkäili vienosti. Aallot loiskuivat hiljaa
+rantaan, vapaina äsken päässeistä jääkahleistansa. Kaikki oli
+viehättävän lumoavata. Marian mieleen johtui seuraavat säikeet, jotka
+hän lauloi naisen kimakalla äänellä:
+
+    "Nyt luonto elpyy; vapahasti
+    Aalto liikkuu leijuillen
+    Lemmen tunteet suloisesti
+    Herää ihmissydämmehen."
+
+Pian taukosi laulu, sillä muuan vene pistäysi esille niemen takaa ja
+kiiruhti suoraan tätä rantaa kohti. Venosen likemmäksi tultua tunsi
+Maria siinä olevan henkilön Ojalan Kaarloksi.
+
+-- Onpa oikein onnen sattuma, että hän tulee, sillä viikkoja on
+vierinyt, kun häntä olen nähnytkään, ajatteli Maria, ja näihin
+ajatuksiin pysähtyi hän siksi, että venonen ennätti rantaan, josta
+hyppäsi maalle reipas ja sorea nuorukainen. Tätä tervehti Maria
+hymyhuulin ja toivotti tervetulleeksi.
+
+-- Mitä kuuluu, ja kuinkas olet voinut? kysyi Kaarlo tervehdittyään,
+hiljaisella äänellä.
+
+-- Kiitoksia; ei erinomaisia ... mutta entäs sinulle ... sinähän näyt
+niin synkkämieliseltä ... kerro mitä on tapahtunut?
+
+-- Niin -- kertomukseni ei ole juuri ilahuttavaakaan laatua... Toivoni
+on murtumaisillaan ... sydämeni on raskas ... siksi riensin vapaaseen
+luontoon, siellä yksinäisyydessä huojentamaan suruani... Tuolla
+järvellä soutaessani olin huomaamattani lähestynyt teidän rantaa ja
+kuultuani laulusi, riensin tänne, tavatakseni sinua, sillä teillä ei
+minun ole enää hyvä käydäkseni.
+
+-- Miks'ei ... mistä syystä? keskeytti Maria.
+
+-- Ompahan vain....
+
+-- Sano, sano!
+
+-- Isäsi kävi eilen meillä ja, siellä yhtä ja toista puhellessamme,
+vihdoin rohkasin mieleni ja kysyin lupaa tullakseni sinua ... niinkuin
+on puhuttuna ... mutta se kävi, kuten minä pelkäsinkin. Hän sanoi sen
+heti mahdottomaksi ja käski heittämään pois semmoiset turhat lapsuuden
+unelmat. Sanoi Mariansa kerran rehoittavan emäntänä mahtavassa talossa,
+eikä missään köyhässä Ojalassa. Ja vakuudeksi, etten toisten enää
+semmoisia kyselisi, sanoi hän Markkulan Juusen tulevan sinua kosimaan.
+
+-- Markkulan Juusen... Luuletko, että isäni vaatii minua menemään
+Markkulan Juuselle?
+
+-- Onpa syytä luullakseni, sillä isäsi ei tunne rakkautta tahi paremmin
+sanoen, todellisen rakkauden arvoa. Rikastuminen on hänen päämaalinsa,
+ja siihen samaan maaliin tahtoo hän sovittaa lastensakin kohtalon.
+
+-- Ei rakas Kaarloseni ... sinä tuomitset väärin ... rakastaahan isä
+minua... Kyllä hänen mielensä voi muuttua ... jahka minä kerron hänelle
+... en ketään muita rakastavani kuin sinua ja ... paljoa ennen
+viihtyväni sinun kanssasi olemaan Ojalassa kuin mahtavassa Markkulassa.
+
+Marian näitä sanoja puhuessa oli Kaarle kiertänyt kätensä hänen hoikan
+vartalonsa ympärille ja sanoi melkeen kuiskaamalla: -- Suokoon Jumala,
+että niin tapahtuisi! ... mutta pahoinpa pelkään, että isäsi ei vähällä
+sanojansa peruuta... Köyhä olen, niinkuin hän on sen sanonutkin; mutta
+ei rakkaus synny hengettömästä kullasta... Se syttyy ja palaa Luojan
+luomissa sydämissä ilman mammonan mahtia. Monasti olen koettanut
+tukahuttaa sen liekkiä, ollessani epätoivon ja toivon välillä; mutta
+taivas paratkoon! ei tahtoni voimat siihen kylliksi riitä... Ja nyt kun
+sinua tulee pitäjän rikkain poika omakseen pyytämään, niin voitko
+vastustaa isääsi siinä asiassa? Sillä hän varmaankin sinua vaatii
+Juuselle menemään.
+
+-- Sinun tähtesi voin minä mitä pahinta, vastasi Maria.
+
+Kaarlon silmät kirkastuivat. Ilon hohde näkyi hänen kasvoillaan. Hän
+veti lemmittynsä hellästi rintaansa vasten. -- Siinä unhottivat he
+kaikki vastukset, siinä uneksivat he äänettöminä tulevaisesta
+onnestaan. Vihdoin katkasi Maria äänettömyyden, sanoen: -- Pitää jo
+menemäni kotia, sillä väkikin voi jo pian tulla metsästä... Mitä
+sanoisikaan isäni, jos hän ei minua kotoa löytäisi!
+
+-- Voipi niin olla, virkkoi Kaarlo, ja painoi aran jäähyväis-suutelon
+armaansa huulille. Sitten pujahti Kaarlo purteensa, kevennetyllä
+sydämellä vielä heittäen hellän silmäyksen lemmittyynsä, joka jo läheni
+kotinsa porttia.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Ken oli tuo Ojalan Kaarlo, jota Maria niin rakasti? Niinkuin tiedetään,
+on Niemelä lahden rannalla; sen lahden toisella puolen on Ojala,
+Kaarlon koti. Se oli pieni, vähävarainen talo; ja siinä oli Kaarlo
+ollut isäntänä kolme vuotta, eli isänsä kuolemasta saakka. Siitä
+ruveten oli Ojalassa riittänyt tarpeet, sillä Kaarlo oli ahkera ja
+kunnollinen työntekijä. Sitä paitsi oli hän sivistystä harrastava,
+sillä hän tilasi sanomalehtiä ja luki kaikkia kirjoja, mitä vain
+käteensä sai, ja näin tavoin oli hän koonnut itselleen joltisetkin
+tiedot kaikenlaisista asioista ja tapahtumista. Sen tähden katseli
+Niemelän isäntä Kaarloa omituiselta kannalta, eikä sanonut työmiehen
+tarvitsevan muita kirjoja lukea -- niihin aikaansa ja rahaansa tuhlata
+-- kuin mitä tavallisesti lukukinkereillä vaaditaan. Siitä huolimatta
+Kaarlo lainasi sopivia ja hauskoja kirjoja Niemelän Mariallekin, joita
+tämä luki oikein ahmimalla, sillä olihan Kaarlo sanonut niiden olevan
+arvokkaita. -- Tiedetäänhän, että lemmen seppele oli heidän välillään
+sidottu, joskin siinä löytyi paljon pistimiäkin, mutta rakkaus on
+kärsivällinen. -- "Rakkaus on luja kuin kuolema," huokaili Kaarlo
+usein, -- mutta epätoivo ei kuitenkaan heittänyt häntä rauhaan -- se
+kolkutti hänen sydämensä ovella ja väliin se valtasi hänet kokonaan.
+Toisinaan se taasen helpoitti niin paljon, että hän ajatteli: Ehkä
+Maria saa taipumaan isänsä mielen, vaikkapa se omituinenkin on. Yksi
+arvoton seikka vaivasi Kaarloa muun mukana: se, kun hänen isänsä ja
+Niemeläinen olivat ennen olleet vihamiehet keskenään, niin siitäkin
+syystä epäili Kaarlo aran asiansa menestymistä. Vaikka kyllä isänsä oli
+kuolinvuoteellaan pyytänyt Niemeläiseltä kaikkia anteeksi, hän
+kuitenkin pelkäsi vielä olevan Niemeläisen itsekkäässä sydämessä
+jotakin kaihoa.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Viikko on kulunut siitä, kun Kaarlo ja Maria keskustelivat Niemelän
+rannassa. Koko viikon on Maria ollut mietiskelevä ja hiljainen. Pois
+oli kadonnut hänen lapsellinen hilpeytensä. Usein oli isänsä häntä
+silmäillyt kysyväisesti, ja vihdoin kysyikin mikä häntä vaivasi, sillä
+hän luuli, ett'ei Maria vielä tiennyt, minkälaisen vastauksen hän oli
+Kaarlolle antanut. Hän siis luuli, ett'ei tyttärensä vielä sitä
+huolehtinut ... jos hänelle siitä huolta tulisikaan. Maria vakuutti
+teeskennellen, ett'ei häntä muka mikään vaivannut. Ukko uskoi sen ja
+sanoi: -- Ei nuorta tyttöä saakaan mikään vaivata... Sinun sopii
+paremmin olla iloinen ... kohta tulee sinulle rikkaita kosioita.
+
+Maria oli ällistyä, sillä hän arvasi, mitä kosioita isänsä tarkoitti,
+mutta ei kuitenkaan ollut siitä tietävinään. Sen vuoksi hän kysyi:
+keitähän nuo sitten ovat?
+
+-- No tuohan Markkulan Juuse sitä on niin monasti minulta kysynyt ...
+ja annoin kun annoinkin myöntävän vastauksen... Mitäpä syytä siinä on
+kieltääkään... Juuse on moitteeton, ja talo on semmoinen, että niitä
+saakin etsiä monesta pitäjästä... Ei mitään puutu... Se onkin onni ja
+vieläpä suuri onni päästä semmoiselle tilalle...
+
+-- Mutta isä ... antakaa anteeksi ... minä en koskaan aijo mennä
+Juuselle puolisoksi.
+
+-- Noh, noh, elähän nyt vastustamaan rupeakaan ... johan on aika, että
+joudut naimisiin, ja mistä se sitten sen sopivampi tulisi ... sanoppas
+mitä Juuselta puuttuu.
+
+-- Rakkautta puuttuu... Juuse ei rakasta minua, enkä minä häntä...
+
+-- Rakasta, matki ukko, jopa nyt puhut turhia ... vallan lapsellisia...
+Sanoppas, minkä tähden hän sitten sinua pyytää ... jos hän ei sinusta
+pitäisi?
+
+-- Tietäähän Juuse teillä olevan rahoja kassassa ... ja arvelee
+minunkin niistä osan saavani, vastasi Maria.
+
+-- No, olisiko se sitten väärin, vaikka hänen entiset rikkautensa vielä
+lisääntyisivätkin?
+
+-- Ei olisikaan, isä hyvä, mutta vaikka hän olisi vielä äveriäämpi,
+kuin onkaan ... en sittenkään voisi mennä hänelle.
+
+Nyt loppui ukon maltti, ja hän sanoi kovalla äänellä: -- Sepä saadaan
+nähdä!... Ensi lauantaina tulee sulhainen ... silloin päätetään
+asiasta...
+
+-- Päättäkää vain ... vaan en minä...
+
+-- Sepähän nähdään! äyhkäsi ukko ja lähti ulos, paiskaten oven
+jälkeensä.
+
+Nämä isänsä viimeiset sanat säikäyttivät Mariaa niin, että hän hyrähti
+katkeraan itkuun, aavistaen mitä pahinta, sillä ensi kerran sai hän
+kokea isänsä kovuutta. Näin toteutui Kaarlon epäilys siihen nähden,
+mitä hän oli Marialle rannalla arvellut. Elämä kävi entistä
+ikävämmäksi. Maria vietti aikansa nöyränä ja pelkääväisenä, sitä
+vastaan kun isänsä oli entistä harvapuheisempi ja äreämpi, ja eipä
+ihme, jos ukko vähän tuskaantuikin siitä, kuin hänen tahtoaan ja
+lupauksiaan vastaan taisteltiin, jota hän ei ollut oppinut vielä
+elämässään suvaitsemaan. -- Ei kukaan muu kuin Markkulan Juuse tule
+sinua saamaan, aprikoi ukko itsekseen ... hän ajatteli yli pitäjän,
+vieläpä muistakin pitäjistä, eikä sittenkään löytänyt niin mahti taloa
+ja kelpo poikaa kuin Markkulassa.
+
+Viikko oli vierinyt ja se pelätty lauvantai tuli. Maria katseli
+alituisesti tielle päin ja toivoi, ettei Juuse tulisikaan; -- mutta
+eipä aikaakaan, kun hevonen riensi täyttä ravia Niemelän pihaan, ja sen
+perästä olevilta rattailta hyppäsi pönäkkä nuorukainen, joka tunsi
+arvonsa, sillä sen huomasi heti hänen käytöksestään. Häntä
+vastaanottamaan riensi isäntä ja vei hänen kamariin, jossa yhtä ja
+toista puheltuaan vihdoinkin Juuse ilmoitti todellakin tulleensa
+kosimaan entisen puheen mukaan.
+
+-- Eihän sinulla ole puhemiestäkään, sanoi Niemeläinen.
+
+-- Mitäpäs sillä vielä tehdään ... minä ajankin itse asiani, niinkuin
+sanotaan herrassäätyläistenkin tekevän ... ja voidaanhan se puhemies
+jäljestäpäinkin saada, vaikka sitte vasta, kun mennään kuulutusta
+ottamaan.
+
+-- Niinpä niinkin -- mutta sehän on ollut vanha talonpoikaiskansan
+tapa, että sulhanen tulee puhemiehen kanssa, enkä minä tiedä syytä,
+miksi sitä muuttaa tarvitsisi ... mutta olipa se meidän kesken miten
+hyvänsä... Kyllä se sopii minun puolestani, ja saatpa puhua itse siitä
+Mariallekin.
+
+Näitä ukon sanoessa Maria astuikin kamariin kahvia tarjoomaan.
+
+Isäntä lähti ulos, jättäen nuoret kahden kesken... Maria aikoi seurata
+isänsä esimerkkiä, mutta Juuse sen huomattuaan sanoi: -- Elkääpäs menkö
+... minulla on teille sanomista...
+
+Maria pysähtyi. -- Juuse rohkaisi luontonsa ja kysyi: -- Ettekö, Maria,
+tahtoisi tulla minulle ... isänne kanssa siitä olen keskustellut ja ...
+hän lupasi puolestaa ... nyt pyytäisin tietää teiltä itseltänne,
+tuletteko Markkulaan emännäksi, vai onko mitää vastaan sanomista?
+
+Maria punastui, kuullessaan Juusen suoran ja totisen kysymyksen, mutta
+kuitenkin ujostelematta vastasi: -- En koskaan ... etsikää vain muualta
+emäntää Markkulaanne.
+
+Tämä vastaus hämmästytti Juusea. -- Hiisi vieköön, eihän täällä taida
+päästä mihinkään koko kosioimistoimessa, ajatteli hän itsekseen ja
+hetken vaiti oltuaan kysyi: -- Miksi, Maria, ette voi minulle tulla?...
+Talo on hyvä, sen tiedätte ilman kehumistanikin ... ei ole velkaa eikä
+perintöosia maksettavia, koska olen talon ainoa perillinen ... eikä
+liioin ole eläkettä maksettavana, että sen kanssa tarvitsisi räyskiä ja
+sotia, niinkuin se tahtoo tavallisesti olla, milt'ei joka talossa...
+Rahaa on säästössäkin ... mitäs puuttuu...?
+
+-- Puuttuu sitä, etten voi tulla, oli vastaus.
+
+-- Oletteko sitten muille morsianna, vai onko minun puolellani mitään
+vikaa? Jos on, niin korjataan.
+
+-- Ei, hyvä Juuse, se ole teidän korjattava ... se on mahtavamman asia,
+sanoi Maria surullisesti.
+
+-- Sepä ihmeellistä, -- joka ei korjatuksikaan tule. Mutta todellakin,
+minä rakastan teitä ... minun pitäisi saada...
+
+-- Minkätähden minua rakastatte?
+
+-- Minkätähdenkö ... no kun olette kaunis ja ... änkytti Juuse.
+
+-- Ja rikas, jatkoi Maria.
+
+Jopa astui isäntäkin kamariin ja kysyi: -- Milläs kannalla on asiat?
+
+-- Eihän siitä mitään valmista taida tulla... Maria kieltää suorastaan,
+sanoi Juuse.
+
+-- Kieltää? Oletko uskaltanut sen tehdä? äyhkäsi Niemeläinen.
+
+-- Olen, rakas isäni ... ja tiesittehän sen jo ennenkin, vastasi Maria
+rukoilevasti.
+
+-- Tiesin kyllä... Mutta se ei auta... Eläkä, Juuse huoli olla
+pahoillasi... Semmoisiahan ne naiset aina ovat ... niin kauvan ne
+vastaan pitävät, kun kaupat valmiiksi tulevat ... mutta kyllä he siitä
+tasaantuvat -- jahka kerran puolisoksi tulevat. Niinhän se kävi
+vaimovainajanikin kanssa ... hänpä vastusti oikeen vesissä silmin ...
+mutta eipä meillä, Jumalan kiitos, sittemmin riitaa ollut, ja taisipa
+olla onneensa hyvinkin tyytyväinen. -- Eikä tässäkään muuta tarvitse,
+kuin että tehdään kaupat ... suostukoon Maria mielellään taikka
+väkisin. Isäthän ovat velvolliset lastensa onnesta huolta pitämään ...
+eihän nuoret ja kokemattomat sitä itse ymmärrä ... niin minäkin tahdon
+nyt Mariani onnen perustaa, koska siihen on hyvä tilaisuus. -- Mitä
+lienee tuo Ojalan Kaarlo hölissyt Marialle lemmestä ja rakkaudesta ...
+sen tähden tämä on ruvennut vastustelemaan muille kosioille. Mikä
+lemmen ja rakkauden aarre niillä köyhillä lienee paremmin kuin
+rikkaillakaan ... sitä minä en ota ymmärtääkseni.
+
+Maria keskeytti isänsä puheen, sanoen Kaarloa rakastavansa, eikä ketään
+muita.
+
+-- Ei se tarvitse puhuakaan, ärjäsi isäntä ... enkö minä sitä jo ole
+kerrassaan sanonut, ettei siitä mitään tule... Kuinka minä kehtaisin
+vävynäni nähdä semmoista köyhää retua. Eikä tässä nyt koko päivää
+jaaritella, vaan päätetään, että kahden viikon päästä teidät
+kuulutetaan. Käske sinäkin Juuse, ystäviäsi silloin meille ... onhan se
+tapana, että silloin aina pidetään kestit ... enkä minä siinäkään tahdo
+olla miestä turhempi.
+
+Tämän kaiken kuultuaan Maria tuskin voi kyyneleitään pidättää, mutta
+vastusteleminen ei tällä kertaa auttanut. Sen tiesi Maria ja lähti
+murtuneella mielellä kamarista ulos. Pian oli Juusekin rattaillaan ...
+huimasi hevostaan ja ajoi kosintaonneaan mietiskellen, kotiaan.
+
+Maria huokasi vapaammin, nähdessään hänen menneen, -- mutta kuitenkin,
+ajatellessaan sitä, mitä isänsä sanoi kahden viikon päästä tapahtuvan,
+oli hänen sydämmensä pakahtua. -- Tämän Marian surun ja vetistyneet
+silmät huomasi hänen nuorin veljensä, Heikki, ja kysyi: Mitä sinä,
+siskoni, itket? Tahtooko Markkulan Juuse sinut väkisin viedä?
+
+-- Melkeinpä kyllä, vastasi Maria.
+
+-- Älä sentään sure ... koetetaan sitä joukolla estää. Eihän isäkään
+niin kova liene, että sinua mihinkään väkisin ahdistaa.
+
+-- Kunhan siinä jokin auttaisi, huokasi Maria, silittäen pojan päätä.
+
+Tämän keskustelun keskeytti väki, tullessaan metsästä kotia,
+omituisella hälinällä. -- Nyt astui isäntäkin tupaan ja ilmoitti
+juhlallisella äänellä, kuinka muka Maria on onnellinen, ollessaan
+Markkulan Juusen morsian.
+
+Enempää ei ennättänyt isäntä puhua, kun poikansa Heikki sanoi: -- Jos
+Juuse vielä kerran tulee sitävarten meille, niin otan rautapellin ja
+sillä rumputan hänet koko talosta pois, jos ei vähempi auta. Mitä hänen
+tarvitsee Mariaa väkisin kosia!
+
+Kaikki purskahtivat nauramaan pojan omituiselle puheelle. -- Isäntä
+yksin pysyi vakaana ja sanoi: -- Lapsilla on lasten mieli, mennessään
+tuvasta ulos.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Mitä nyt mietti Juuse kotiin päästyään? Hän oli niin oudolla mielellä
+siitä, kun tyttö piti vastaan, ja aprikoi päänsä ympäri, mikä siihen
+syynä mahtoi olla. Hän milt'ei jo katunut, että oli alkanut koko
+kosijoimisjutun Marian kanssa. -- Olihan niitä tyttöjä muuallakin,
+jotka tietysti tulisivat hyppien taloon, arveli hän. Enkä voi ymmärtää
+sitä, minkä tähden minun tarvitsee vasten toisten mieltä ketään
+pyytää... Mutta kun nyt jo kaikki tietävät, että olen Mariaa kosinut,
+ei muu enään auta, kun tehdä päätös asiasta, sitä parempi, jota
+pikemmin ... vaikkapa niin ja näinkin ... tämänmöisen pojan ei sovi
+rukkasia saada ... sehän olisi varsin arvoani alentavaista. -- Onhan
+Maria siksi viehettävä kuin muutkin tytöt ja -- päälliseksi niin rikas,
+niin mahtavan talon tytär...
+
+Näitä arvellessaan kiihtyi Juusen mieli yhä enemmän Mariaan. -- Nuo
+Marian sanat: -- Kaarloa rakastan enkä ketään muita, ne näpittivät
+hänen sydämmessään. Hänen tuntonsa rupesi taas tutkimaan. -- Mitä
+kummaa hän Kaarlossa rakastaa ... mikä siinä häntä paremmin
+miellyttää... Olihan hän monta vertaa rikkaampi Kaarloa ja --
+kunnioittavathan häntä toiset ihmiset isostikin... Varmaankin on Kaarlo
+Marian vietellyt joillakin suloisilla sanoilla, niinkuin sitä jo
+Niemeläinen arveli. Kyllä minäkin olisin niitä osannut lasketella koko
+joukon ... mutta enhän minä ketään houkutella tahdo. -- Ahaa! annahan
+olla, onpa minullakin keinoja...
+
+Tässä pöllähti Juusen päähän pienen kepposen tekeminen Kaarlolle siitä,
+kun tämä oli hänen tiellänsä mokomassa kosioseikassa. Hän istautui
+pöytänsä ääreen, kirjoittaakseen Kaarlolle kirjettä. Kirje valmistui,
+ja sen kirjoitti Juuse Niemelän Marian nimeen. Siinä muka kutsui Maria
+Kaarloa tulemaan Niemelään, sanoen siellä olevan itsellään jotakin
+uutta hankkeessa. -- Juuselle osaantui kirje niin onnistumaan, että
+siinä ei voinut Kaarlo petosta aavistaakkaan. Sitä pani Juuse renkinsä
+viemään Ojalaan, käskemällä: -- Jos Kaarlo kysyy, kuka kirjeen lähetti,
+niin sano Niemelän Marian lähettäneen, ja sano myöskin, että Markkulan
+Juuse on Niemelässä. -- Muistatko nyt niin toimittaa ... palattuasi
+saat palkkasi.
+
+-- Olkaa huoletta, vakuutti poika ja lähti matkalle.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Oli aamupäivä. Kaarlo istui Ojalan tuvassa miettiväisenä. Sydämmensä
+värähteli oudosti. Kaikki tiesivät kertoa sen, että Juusea ja Mariaa
+kuulutetaan tulevana sunnuntaina. Kaarlo ei ollut Mariaa tavannut
+sitten kun Niemelän rannassa, josta jo olemme kertoneet, Eikä hän
+arvannut yrittääkään mennä Marian puheille, sillä hän luuli Niemeläisen
+vartioivan häntä, peläten hänen tytärtään viettelevän. Kaarlo alkoi yhä
+enemmän luulla kadottaneensa morsiammensa, -- siksipä istuikin hän
+syviin ajatuksiin vaipuneena, huomaamatta Markkulan renginkään tuloa,
+ennenkuin tämä oli hänen vieressään ja tarjosi hänelle kirjettä. Ilon
+väre välähti Kaarlon kasvoilla, sillä hän arveli kirjeen olevan
+Marialta ja toivoi sen sisältävän jotakin lohdutusta.
+
+Kirjeen tuoja ajettuaan asiansa, meni. Kaarlo avasi kirjeen ja luki...
+Kasvonsa vaalenivat, sillä kirjeen sisältö vaikutti häneen niin
+masentavasti. -- Voi sentään! huokasi hän, ovatko Markkulan mahtavuus
+ja Juusen rakkaus sovaisneet Marian sydämmen niin, että hän hyljää
+minun rakkauteni. Jos niin on, niin siinä tapauksessa ei hän koskaan
+ole minua oikein rakastanutkaan ... sitä kuitenkaan en tahdo epäillä
+... mutta isäänsä totellen lienee hän suostunut Juuselle menemään.
+
+Kaarlo luki kirjeen uudelleen ja vihan vimmassa repi sen moneksi
+kappaleiksi, jotka heitti leimuavaan tuleen, jupisten itsekseen; --
+Maria käskee minuakin läsnäolollani kunniottamaan juhlaansa ... mutta
+voinko minä häntä nähdä toisen omana sydämeni pakahtumatta... En
+koskaan... Kyllä minä tahdon kaikki kärsiä ... mutta sitä en voi täällä
+tehdä ... sillä Marian häät ja muuttamisensa Markkulaan repisivät
+sydämmeeni parantumattomia haavoja. Pois tahdon väistyä hänen tieltään.
+Pois tahdon mennä avarampaan maailmaan ... siellä elämän taistelussa
+kadotkoon kaikki!
+
+Valtaava murhe kuvaantui Kaarlon kasvoille ja hajamielisenä lähti hän
+kävelemään ulos, sillä tuskaansa, jota hän ei tahtonut omaisilleen
+näyttää, oli hänen vaikea salata. -- Minne meni Kaarlo? Tietämättänsä
+oli hän joutunut järven rannalle sille kohdalle, josta sopii nähdä
+Niemelään. Kaarlo istuutui kivelle, ja silmänsä tuijottivat aaltoihin,
+jota tuuli ajoi rajusti rantaa vasten. -- Oi! huokasi hän, kuinka
+monasti olen nähnyt tämän rannan tyyneenä ja rauhallisena ... juuri
+kuin onneansa ihaillen. Mutta kuinka pian muutos tapahtuu. Kuinka
+myrskyiseksi se muuttuu muutamasta tuulen puuskasta. Se lienee minun
+sydämmeni kaltainen, joka toki on ollut tähän asti tyyni ja rauhallinen
+... ainoastaan joskus katkera epätoivo on kylmyydellään sitä hyytänyt
+... vaan sekin on aina toivon heijastavat säteet ja lemmen kimaltava
+tuli sulattanut. Ennen nä'in aatteissani toivon silmillä tulevaisuuden
+sulosuvia... Mutta nyt on edessäni kaikki mustaa ... aivan
+sysimustaa... Minä hullu! Miksi katselinkaan tuon naisen kauneutta ...
+miksi en nauranut tuon ensimmäsen lemmen kipinän syttyessä ja antanut
+sen ikuisesti kadota. Miksi kuulin sydämmeni kuisketta ... miksi olin
+sen houkutuksille alttiina ... oi, miksi en ollut mies, jolla ei olisi
+sydämmen unelmia? Mutta vast'edes tahdon se olla, sepä saadaan nähdä.
+Kukaan ei saa tietää, mitä kärsin, ja mitä olen kadottanut Mariassa ...
+sitä en tahdo itsekkään muistella ... sitä en ajattele täst'edes. Mikä
+houkkio olinkaan, kun luotin naisen uskollisuuteen... Olinhan niitten
+petollisuudesta jo niin monta kertomusta kuullut... Mutta se on ollut
+ja mennyt ... ja menköön...
+
+Ha ha-haa! nauroi hän sitten kylmästi omille ajatuksilleen ja tuijotti
+hurjasti Niemelää kohden -- eikä ensinkään huomannut, kuinka synkkä
+pilvi kohoutui taivaan rannalla. Salamat leimahtelivat, ja ukkosen
+jyrinä alkoi kuulua. Pian satoi vettäkin taivaan täydeltä. Kaarlo tuli
+läpimäräksi, mutta siitä oli hän huolimaton, sillä povessaan riehuvat
+tunteet estivät häntä tuntemasta kylmää väristystä ruumiissaan.
+Ikäänkuin unissaan näki hän ilman olevan sakean, aaltojen hurjasti
+vyörivän rantaan, ja salaman taivaalla leimahtelevan ... kuuli ukkosen
+törähdyksen ja tuulen vaikeroivan äänen puidenlatvoissa. -- Ha-haa
+nauroi taas Kaarlo houreissaan ... tee työsi säälimättä ... se sopii
+hyvin sydämmelleni, koska myrskyinen on rakkauskin.
+
+Näin hurjasti uneksien oli Kaarlo istunut rannalla sydänyöhön asti.
+Ukkosen pilvi oli paennut. Myrsky oli lakannut. Mutta Kaarlon tunteet
+eivät olleet tyyntyneet hänen sielussaan raivosi yhä ankara rajuilma.
+Yhä vahvistui hänessä päätös väistyä kotipaikaltaan pois. -- Mutta
+mihinkä? Amerikaanko? Ei ... se olisi isänmaansa hylkäämistä, aprikoi
+hän. -- Mutta mihinkäs sitten? -- No, Turkin maalle, taistelemaan
+elämästä ja kuolemasta ... taistelemaan kristiveljein puolesta. Sehän
+on jaloa ja Suomen pojan tehtävää! Sillä, arveli hän, ehkä olen
+joksikin hyödyit. Sillä ehkä joku luoti tahi pistin löytää tien
+sydämmeeni ... siellä tahdon taistella ja -- kuolla.
+
+Näin oli Kaarlo miettinyt ja päättänyt. -- Päivän valetessa hän riensi
+rannalta kotiaan ja valmistausi matkalle. Niin matkalle -- kenties
+ikuiselle matkalle ... siihen ei hänellä ollut mitään tietoa. Tämä oli
+raskasta; mutta se olisi ollut vielä raskaampaa, jos Kaarlon sydän
+olisi ollut entisellään. Äskeiset tapahtumat olivat sen musertaneet ja
+-- jääneet kurjaksi, niin kurjaksi, että hän voi hyvästijättämättä
+hyljätä äitinsä, sisarensa ja kotonsa, jossa oli iloiten viettänyt
+lapsuutensa viattomat päivät ja jossa oli nauttinut elämänsä suloa
+nuoruuden kukoistavassa ijässään sekä uneksinut ihania unelmiansa.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Viikko oli vierinyt edelleen. Ojalan Kaarlo rientää vapaaehtoisena
+sotilaana Turkinmaata kohden. Tähän asti oli hänen käytöksensä matkalla
+reipas ja iloinen, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan, sillä hän
+oli päättänyt kantaa kohtalonsa nurkumatta ja heittää äskeiset
+tapahtumat unhotuksiin. Mutta pian tuli muutos. Yksitoikkoinen
+matkustaminen rautatien vaunussa ja muu outo kulkeminen saivat hänen
+tulemaan tuntoonsa ja halajamaan äskeisiin ikäviin muistoihinsa. Näin
+raukesi Kaarlon päätös, olla muistamatta entistä rakkauttaan, turhaan.
+Hän ei ollutkaan tunteittensa valtias, niinkuin hän alusta luuli, vaan
+ne tulivat väkisinkin takaisin ja -- mitä enempi hän ajatteli, sitä
+ihanammaksi tuli Marian kuva hänen sydämmessään, sitä katkerammalta
+tuntui hänen kadottaminen. Tähän asti oli Kaarlo ajatellut näitä
+asioita pilkallisesti hymyillen -- vaikka sen varjossa piili sydämmen
+syvintä tuskaa. Mutta nyt todellakin oli hellyys ja suru saanut hänessä
+voiton. Se tukahutti hänen sydämmessään viimeisenkin oman tahdon
+voiman. Tähän asti oli hän ajatellut Juusen onnea kateudella -- mutta
+tästä lähin tahtoi hän oppia noudattamaan pyhimpiä tunteita ... oppia
+myös tietämään, paljonko ihminen voi ilman sallimuksetta. Senpä tähden
+hän nyt huokailikin: "Työläs on potkia tutkainta vastaan" ... on
+parasta tyytyä osaansa ja kohtaloonsa ... mitä Kaikkivaltias säätää.
+Ikävällä muisteli hän nyt onnellista kotiaan ja rakkaita omaisiaan,
+joista hän niin itsekkäästi oli eronnut -- kukatiesi kuinka kauvaksi.
+Hän katui karvaalla mielellä, ett'ei hän kotona ilmaissut lähtöään. Nyt
+kiiruhti hän kirjoittamaan äidilleen -- sen hän oli päättänyt tehdä jo
+kotoa lähteissäänkin, ilmoittaakseen paostaan ja pyytääksensä anteeksi,
+että hän niin oudolla tavalla oli lähtenyt. Mutta siinä pula, miten voi
+hän sen tehdä. Aivan mahdotonta oli hänen, kertoa miksi hän niin
+jätti synnyinmaansa ja armaan kotinsa, äitine, sisarine ja muine
+hyvyyksineen -- rientäen kohden kuolemaa. Vihdoin sai Kaarlo voimaa
+kirjoittaa -- ja siinä kirjeessänsä hän koetti asiata kierrellä ja
+kaunistella niin paljon kuin suinkin. -- Hän tunnusti lähteneensä
+kotoaan huikentelevaisuudesta ja kevytmielisyyden synnyttämästä
+äkkinäisyydestä ... halusta voittaa kunniaa ja mainetta -- tahi saada
+kaatua kunnian tantereella kosk'ei hänellä ollut maailmassa, ketä
+varten hän eläisi. Mutta isänmaa ja kristiveljet ... niiden edestä on
+jaloa taistella ja saada sankarina -- kaatua ... taikka jos sallimus
+toisin määräisi, niin hän sodan loputtua palajaisi kotimaahansa -- ehkä
+onnellisempana kuin sieltä lähtiessään.
+
+-- Annattehan minulle kuitenkin anteeksi nämä harhailemiseni, mitä
+onneni kanssa kamppaillessani te'en, oli viimeiset sanat Kaarlon
+kirjeessä.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Kaksi viikkoa on kulunut siitä kuin Juuse kävi Niemelässä
+kosioretkellään. Taas hän riensi tänne täydessä touhussa, kuulutusta
+muka ottamaan. -- Kaikki tiesivät sen kertoa, että Ojalan Kaarlo oli
+kadonnut ... mutta mihinkä? Sitä ei kukaan tiennyt. Sen oli vaan Kaarlo
+heidän tieten sanonut, ettei palajaisi vuosikausiin takaisin. Se oli
+Juusen mieleen, -- Hyvä, että väistyitkin tieltäni, ajatteli hän.
+Tottahan tyttö nyt suostuu vastustelematta minulle tulemaan, koska
+Kaarlo on kadonnut teille tietämättömille. Siksi riensi Juuse
+mielihyvissään Niemelään, autuaallisesti hymyillen. Ja kenpä ei
+olisikaan niin tehnyt, sillä mikä on maailmassa armaanpaa kuin se, että
+saa hartaat toiveensa toteutumaan, ja mikä autuaampaa kuin uneksiminen
+tulevaisesta onnesta.
+
+Mutta eipä kaikki ole kultaa mikä kiiltää, eikä hopeata, mikä hohtaa.
+Ei myös Juusenkaan kosioretki ollut niin onnellinen, kuin hän sen
+unelmissaan kuvitteli. Sillä samana päivänä sai hän sieltä palata
+takaisin kokonaan toisella mielellä kuin mentyään, lieneekö hän sieltä
+pois rumputettu, vai mikä lienee syynä ollut. -- Sen vain tiedämme,
+että naimisesta ei tullut mitään. Pian kerrottiin yli pitäjän, että
+Juuse sai Marialta rukkaset. Se kirveli Juusen sydäntä. Siitä hän
+pahoilla mielin itsekin höpisi: -- mitä hittoja meninkään Niemelästä
+naimaan, koska se nyt näin kävi... Nyt siitä on kaikilla sanomista...
+Lämppä-Liisa sitä nyt vaan soittaa ympäri mailman, kuin suurtakin
+ihmettä ... mutta hiisi huolikoon ... eihän se minua köyhdytä!
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Mitä vaikutti Mariassa Kaarlon äkkinäinen katoaminen? Musertavasti
+tietenkin. -- Ah, näinkö tuskallinen on ihmisen elämä ... näinkö
+puuttuvainen sen täydellisyys... Tähänkö nyt loppuikin kaikki, mitä
+minulle oli suloista ja viehättävää tässä maailmassa? Näinkö piti
+onneni katoaman ja ihmisten juonilta mitättömäksi tulevan? Oi,
+Jumalani! oliko se sinun tahtosi?... Miksi niin rankaiset luotujasi ...
+miksi annoit ihmisille voiman eroittaa kaksi rakastavaista, sinä, joka
+itse olet rakkauden Jumala! Nä'enkö todellakaan enää koskaan Kaarloa?
+Se on milt'ei mahdotonta ... vaikeroi Maria, ja kyyneleet vuotivat
+hänen silmistään.
+
+Edessään oli hänellä Kaarlon äidilleen lähettämä kirje, jonka hän oli
+Ojalasta hakenut, sitten kun kuuli Kaarlon Turkin sotaan lähteneen ja
+sieltä matkallaan äidilleen kirjoittaneen.
+
+Kirjeestä sai hän tietää Juusen petoksen ja syyn, miksi Kaarlo oli
+kotonsa jättänyt. Maria luki kirjeen moneen kertaan -- ja itki, itki
+katkerasti, sillä hän oli niin suuren surun vallassa. Nyt tunsi hän
+itsensä varsin yksinäiseksi ... onnettomimmaksi orvoksi. Ei ollut
+ketään, jolle olisi hän surunsa ilmaissut ja huolensa huokaillut.
+Isälleen ei hänen sopinut sitä tehdä, sillä sen kautta ei se olisi
+ensinkään lieventynyt.
+
+-- Voi, jospa eläisi äitini! Hän toki minua lohduttaisi ... hän suruni
+ymmärtäisi, koska hänen kuulin ennen usein puhuvan siitä, mikä voima on
+rakkaudella, huokaili hän ja kiitti sydämensä pohjasta Jumalaa, että
+oli edes Juusesta päässyt.
+
+Näin vaikeroiden itki Maria yksinäisyydessä myöhään yöhön, ja nojasi
+polttavan otsansa akkunaa vasten, jota elokuun kuutamo valaisi niin
+lumoavan juhlallisesti. -- Tämä luonnon rauha ... tuo viehättävän tyyni
+lahti, jonka pinnassa taivas kuvasti tumman sinistä kauneuttaan,
+kirkkaasti kimaltelevia lahtiaan ja keveästi leijailevia pilven
+hattaria ... tämä oli ikäänkuin luonnon haltiatar olisi tahtonut
+viihdyttää tuota onnetonta Mariaa.
+
+Maria aukasi akkunan ja hengitti yösydämen viileää ilmaa. Se keventi
+hänen murhettansa, ja jäähdytti polttavata poveaan ... nyt vasta voi
+hän tyynnemmästi kuin äsken ajatella, mitä tapahtunut oli. Vasta voi
+hän luoda silmänsä tulevaisuutta kohden ja tutkia, voisiko hän, jos
+Kaarlo kaatuisi Turkin maalla sodassa, kantaa surunsa, sen alle
+vaipumatta ... se tuntui milt'ei mahdottomalta. -- Taas kohosi syvä
+huokaus hänen rinnassaan, ja ajatuksensa näkyi vähitellen siirtyvän
+tuonne surullisten muistojen avaruuteen. Sen ilmaisi utuinen kyynel,
+joka verkalleen vieri hänen kummallisesti väräjävälle poskelleen, ja ne
+katkonaiset, kuiskaamalla lausutut sanat, jotka milt'ei tietämättänsä
+luiskahtivat hänen huultensa välitse. Ne varmaankin olivat valituksia
+hänen haavoitetun, sairaan sydämensä pusertamia, jotta rukouksen
+siivillä liitelivät yön hiljaisuudessa korkeuteen rakastettunsa
+pelastumiseksi, ja että Luoja varjelisi hänen armaansa vihollisen
+kädeltä ja saattaisi, jälleen sodan loputtua hänet kotimaahansa,
+niinkuin Kaarlo itsekin olisi toivonut.
+
+Näin oli Maria huokaillut, milloin rajummasti milloin tyynemmästi,
+kunnes aamu oli valjennut, ja pääskynen Marian akkunan kohdalla,
+räystään alla, pesässään aamuvirsiä viserrellen sitä haihduttanut. Hän
+oli ennenkin katsellut kamarinsa akkunasta yön juhlallista hiljaisuutta
+-- nauttien sitä viattomuuden suloisilla tunteilla. Niin olisi hän
+tehnyt nytkin, ell'ei hänen nuoruutensa olisi kulkenut okaista polkua
+myöden, ja ellei hänen rintansa olisi kätkenyt niitä synkkiä aattehia,
+joiden kanssa hän oli taistellut ja joiden vallassa hän vieläkin
+huokaili. Ah, miksi niin monta suloista toivetta jää täyttämättä? Miksi
+lilja kaatuu ennen syksyä muutamasta tuulen puuskasta? -- Onko se
+sallimuksen syy vai säilyttääkö kukin povessaan omaa onnettomuuttaan?
+Ken sen selittää ... ken huojentaa nämä huoleni? -- Ah, armias taivas,
+vapahda minut tuskistani!
+
+
+
+
+X.
+
+
+Siirtykäämme Turkin maalle. Seuratkaamme Kaarloa hänen sotaretkillään.
+Ensi kerran joutui hän taisteluun Gorni-Dubniakin kentällä, jossa
+"suomalaiset olivat kunnostaneet itsensä, jalosti niinkuin isänmaa
+vaatii, josta isänmaa heitä kiittää," ja jonka Kaarlokin kesti
+haavoittumatta.
+
+Sitten alkoi marssiminen ja seisominen syvässä lumessa Balkanin vuoren
+rinteillä, kunnes pääsön itse vuoristoon aukasi armeija itselleen,
+kaksi päivää taistellen Prawetsin luona. Tässä sai Kaarlo haavan
+käteensä, joka kuitenkin pian parani. Kolme päivää oltuaan
+sairashuoneessa, ryhtyi hänkin muitten mukana tuohon suureen
+jättiläistyöhön, nimittäin rynnistämään ennen ylipääsemättömien vuorien
+poikki, taistellessa pakkasta, lumimyrskyä ja monilukuisia sekä
+vahvasti varustettuja vihollisia vastaan. "Repaleihin vaatetettuna,
+kantaen muonansa, kiväärinsä, ampumavaransa, lapiot, teltankaihtaleet
+selässään ja sen ohessa hinaten raskaat tykit ja niiden ampumaneuvot
+perässään jylhässä, tiettömässä vuoristossa, valui hiki sotamiehen
+ruumiista hänen liikkeellä ollessaan ja jäätyi taas, kun hän pysähtyi,
+jolloin hän löysi jonkunlaista suojaa ainoastaan kaivamalla itsensä
+tahi antaen lumipyryn itsensä peittää syvään nietokseen". Tässä sai
+moni vammoja, ehkäpä kuolemantaudinkin. Mutta Kaarlo, pohjan poika, oli
+siihen sitkeä ja tottunut kylmääkin kärsimään. Lepoaikoina katseli hän
+taivaalle, jossa tähdet loistivat ... vaan ei hänen mielestään niin
+kirkkaasti kuin Suomessa. Ei kimallellut lumi täällä yhtä kirkkaasti
+kuutamolla. Ei ollut luonnossa pohjan raittiutta... Oi Suomi! ei suotta
+sua ylistetä, koska talvesikin ovat viehättävämmät kuin muualla.
+
+Tyynellä, miettiväisellä olennollaan ja lannistumattomalla urhoudellaan
+oli Kaarlo voittanut kunnioitusta kaikilta sotatovereiltaan.
+Erittäinkin rakasti häntä majuri B., jonka läheisyydessä hän oli
+alituisesti tapellut kahakoissa. Usein oli majuri häntä taputellut
+olalle ja sanonut Kaarloa "lannistumattomaksi suomalaiseksi." Tähän
+lempeään päällikköön oli Kaarlokin suuresti suostunut, ja tätä
+kunnioitti hän sydämmensä pohjasta muun velvollisuuden ohella, sekä
+rakasti häntä kuin poika isäänsä.
+
+Sitä hellemmäksi kiintyi majurinkin suosio Kaarloa kohtaan, mitä
+useammasti Kaarlo häntä vihollista ja kylmää vastaan suojusti. Sillä
+Balkanin pyryt ja pakkaset olivat yhtä ankarat päällikölle kuin
+alhaisemmallekin sotilaalle. Mutta Kaarlo, ollessaan nuori ja verevä ja
+sitä paitsi kylmään tottunut, ei tietänyt siitä puolinkaan niin
+suuresti kuin majuri. Senpä tähden tuli majuri useinkin iltasilla
+Kaarlon luokse, viluansa lievittämään. Ylhäistä päällikköään rakastava
+Kaarlo suojusti häntä usein peittämällä hänet omalla päällystakillaan
+ja oli itse ilman. -- Voi, hyvä ystävä, sinua... Sinä säälit ja
+rakastat lähimmäistäsi enemmän kuin itseäsi! -- Jumala siunatkoon ja
+antakoon armoa sinulle! huudahti majuri, väristen vilusta, Kaarlon
+häntä peitellessä.
+
+Eräänä iltana oli ilma varsin kova ja kylmyydestään ankara. Lunta
+pyrytti taivaan täydeltä, ja tuuli riehui hurjasti Balkanin rinteellä,
+tunkien kylmästi viileksellen sotilastemme vaatteiden alle. Raskaan
+työn rasittamina olivat sotilaat heittäyneet tuohon ilmaan levolle,
+mutta Kaarlo vielä valvoi. Hän istui, poski käden nojalla, hiljaisena
+ja alakuloisen näköisenä. Mitä mietti hän? Riensivätkö ajatuksensa
+täältä kauas synnyinmaahansa, vai miettikö hän niitä ankaria
+taisteluja, joita hän sai kokea täällä vieraalla maalla? Sitä emme
+tiedä.
+
+Näin ollen lähestyi häntä majuri, jonka huomattuaan Kaarlo aikoi nousta
+kunnioitusta tekemään, mutta majuri esti häntä, ja sanoi tulleensa taas
+Kaarlon lämpösiin.
+
+Majuri, joka tällä kertaa ei ollutkaan erittäin viluisa, sillä hän oli
+ottanut liikkeistään lämmintä, istui Kaarlon viereen ja rupesi
+puhumaan: -- Olennossasi olen huomannut jotakin raskasta ... etkö tahdo
+sitä ilmoittaa ... etkö vaadi mitään, jota minä voisin sinulle tarjota?
+Sinä olet erinomainen nuorukainen ... kuinka usein olen sinun nähnyt
+päivän vaivoista päästyäsi valvovan muitten nukkuessa. Olen nähnyt,
+ikäänkuin kärsiminen ja tuskat pilkisteleisivät sinun sydämesi
+pohjasta, rauenneen silmäsi kautta. -- Niin ... jos sinua painaa joku
+mieltä runteleva ja sielun polttava suru ... etkö voi sitä sanoa
+minulle ... etkö toivo ystävästä mitään huojennusta...?
+
+-- Jumala siunatkoon teitä, herra majuri, hyvästä tahdostanne! sanoi
+Kaarlo. Olenkin, herra majuri, sitä ystävää vailla, jolle kertoisin
+suruni ja huokaisin huoleni täällä myrskyn maailmassa. Teidän
+ylhäisyytenne! Teille tahdon paljastaa sieluni ja sydämeni tilan.
+
+-- Tee niin, ystäväni... Tietysti liikkuu asia Suomessa, josta minäkin
+säilytän muistoja, sanoi majuri ja likisti Kaarlon kättä.
+
+-- Oh! Sepä ei ole sen parempi eikä pisempi kuin rakka...
+
+-- Rakkausko?
+
+-- Niin, kun minä onneton lemmin semmoista, jolta jäin...
+
+-- Rukkasetko?
+
+-- Melkeinpä niin, syystä kun olen köyhä ja hänen isänsä rikas, niin ei
+suotu häntä minulle.
+
+-- Vai niin ... kyllä ymmärrän ... kerro, kerro...
+
+-- Raskasta on kertoakin, lisäsi Kaarlo, mutta tahdon kuitenkin
+selittää sen kovan onneni pääseikkoja, joka minun mieltäni niin
+sanonattomasti rasittaa. Minulla on kotimaassani pieni maatila... Sitä
+olen hoitanut jo kolme vuotta ... ja siitä järvenlahden toisella
+puolella, on mahtava talo, jossa on äveriäs, rikkaudestaan ylpeilevä
+isäntä, ja hänellä oli tytär ... ihana impi. Häneen rakastuin minä,
+ollessamme lapsuuden ystäviä, sydämmeni pohjasta, hänkin sanoi
+rakastavansa minua, mutta isänsä ei suonut häntä minulle. Hän rupesi
+pakolla vä'ittämään tätä minun lempeni esinettä muille, rikkaammille...
+Minä katosin tänne, enkä tiedä, miten nyt lieneekään armaani asiat...
+
+-- Vai niin, keskeytti majuri ... varsin elävä kuva on minulla huolesi
+syistä. Kyllä tunnen sen, mikä valtaava voima on rakkaudella. -- Siitä
+koeta olla nyt rauhoitettu ... minä ehkä voin jotakin ... mutta jääköön
+nyt tällä kertaa tälleen. -- Minun tulee kylmä ... käykäämme telttaan,
+onhan siellä vähän suojaa.
+
+-- Teidän tahtonne, hyvä majuri, sanoi Kaarlo seuraten majuria
+telttaan.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Jo on päästy Balkanin yli, ja Plewnakin on venäläisten vastassa,
+sanomattoman paljon on ollut vaivoja ja varsinaista kovaa koettavaa;
+mutta vielä on kokemisiakin. Sillä Balkanin yli päästyä oli verilöylyjä
+milt'ei yhtämittaisesti. Näissä oli Kaarlokin osallisina Taschissenin,
+Wraschtjebnajan ja Sofian kaupungin luona.
+
+Mainittakoon tässä erikseen eräs taistelu, jossa Kaarlo kunnosti
+suuresti itseään ja saavutti majuri B:n suosion.
+
+Kuusi tuntia tapeltiin kivääritulen rätinässä, Vähin erin lähestyessä
+vihollisen patteria kohden, joka oli rakennettu vähäiselle
+maantöyräälle. Venäläiset seisahtivat parin sadan askeleen päähän
+vihollisen patterista, sillä heidän oli vaikea lähestyä varustusta,
+syystä että aukea lakea olisi ollut pian täytetty heidän verisillä
+ruumiillaan. Sen tähden seisahtuivatkin venäläiset hetkeksi vähäiseen
+viitakkoon, houkutellen sinne vihollista ja luulotellen muka voimansa
+niin heikoksi kuin suinkin, Mutta turkkilainen oli kyllä viisas tällä
+kertaa pysymään varustuksessaan sopivaan aikaan asti. Venäläisen ei
+auttanut muu, kuin kiivetä juoksujalassa, ja ampua lakkaamatta,
+varustusta kohden. Kolme tuntia hyökkäsivät venäläiset alituisesti
+varustusta vastaan, mutta eivät onnistuneet. Aina lyötiin he
+verissäpäin takaisin. Turkkilaisia oli kahden kertainen ylivoima ja
+hekin koettivat tapella uljuudella. -- Vihdoin teki Turkkilainen
+ulosryntäyksen. Myrskyn tapainen taistelu syntyi nyt lakealle. Majuri
+B. taisteli tapansa mukaan etimmäisenä, siten rohkaisten pientä
+joukkoaan, joka myöskin koetti parastaan. -- Voitto alkoi jo kallistua
+vihollisen puolelle, sillä he saivat apuväkeä, joka riensi venäläisten
+kylkeä vastaan, ja oli melkein estämäisillään peräytymisenkin. Tässä
+hurjassa sekasorrossa oli majuri vaarassa tulla piiritetyksi
+viholliselta muutaman sadan miehen kanssa. -- Nytpä urhokas Kaarlo
+sieppasi äkkiä kaatuneelta lipun ja sen kanssa riensi, rajusti
+hurraten, majurin avuksi, ja häntä seurasivat peräytyvät venäläiset
+uudella, karaistulla innolla eteenpäin. Mahdoton oli nyt turkkilaisten
+kestää tätä villittyä rynnäystä. Muutamassa hetkessä oli vihollinen
+hajoitettu -- eipä se joutunut enään varustukseenkaan pysähtymään. Kun
+vihollinen oli karkoitettu kauvas, asettuivat venäläiset varustukseen
+huokaamaan päivän verisestä työstä.
+
+Iso joukko oli venäläisiä verikentällä; mutta Kaarlo oli aivan
+haavoittumaton. Häntä tervehtimään tuli majuri B., suurella hartaudella
+lausuen: -- Kaarlo ystäväni! aina olet ansainnut kiitosta, mutta
+erittäinkin tämän päivän töistäsi. Tässä annan nyt sinulle tämän pienen
+sota-aseen muistoksi tämän päivän sankaritöistäsi ... työstä, joka ei
+likimainkaan ole tällä palkittu; mutta onhan se muistona. -- Jumala
+olkoon ohjaajanasi ijankaikkisesti!
+
+Suuresti liikutettuna otti Kaarlo majurin kädestä tarjotun revolverin
+ja kiitti nöyrästi.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Useampia urhokkaita tappeluja on Kaarlo kartin mukana kestänyt, jossa
+on ainakin vierinyt kuukausia eteenpäin.
+
+Jopa on kahlattuna tuonkin 300 askeleen levyisen Maritsa-joen yli,
+jossa vesi nousi miesten kainaloihin saakka. Tämäkin oli kova kohtaus
+sentähden, kun se tapahtui kylmän talven aikana, tammikuun 14 päivänä.
+-- Sen jälkeisenä päivänä oli taas varustaminen taisteluun. Vihollinen
+seisoi jonkun matkan päässä Filippopolin kaupungin läheisyydessä.
+Vakoojat toivat tietoja uusien joukkojen lähestymisestä. -- Kaarlon
+sydän tykytti rajusti, kun joukon ensimäiset rivit tulivat näkyviin.
+Hän vilkasi majuriin, jonka rinnalla hän taaskin tuli taistelemaan.
+Outo aavistus lennähti sydämmeensä, jonka pohjasta nousi rukous
+korkeuteen heidän kaikkein edestä ja erittäinkin tuon rakastetun
+majurin.
+
+Pian leimahti tuli sadoista kivääreistä, johonka venäläiset vastasivat
+samoin. Nyt alkoi ankara taistelu, sillä siihen komennettiin kovasti
+kahden puolen. Mutta vaikea oli kuulla komentosanojakaan, sillä ankara
+kiväärien pauke ja tulen rätinä sekä hurjat "hurraa"-huudot niitä
+sekoittivat. Ruudin savu eneni enenemistään, ja kaatuneiden valitus
+kuului hyttyisten hyrinältä muun metelin seasta. -- Hirmukseen huomasi
+Kaarlo paljon kaatuvan venäläisiä jos vihollisiakin. Samassa myös
+huomasi hän, kuinka kaksi sekasortoon joutunutta, tavattoman rotevaa
+turkkilaista, riensi majuri B:tä kohden ojennetuilla pistimillä.
+Kaarlon sydäntä vihlasi. Nuolen nopeudella kiiti hän heitä kohden,
+pyssy tähdättynä, ja laukasi. Silloin syöksyi turkkilainen kumoon,
+laukaisten kaatuessaan kiväärinsä, josta luoti meni ilmaan. Samassa
+myös kaatui toinenkin vihollinen majurin antamasta iskusta. -- Mutta
+voi hirmua! Nyt horjui majurikin. Verta näkyi tulvaavan rinnastaan...
+Ja jopa tärähti Kaarlonkin ruumis, jotta hän meni tainnuksiin.
+
+Vihollinen alkoi hävitä, mutta tappelun pyörre vyöri edelleen. Kuolleet
+ja haavoitetut jäivät jälelle. Kaarlo tointui pian. Hän katsahti ja
+näki ympärillään ruumiita ja kuoleman kanssa kamppailevia kaatuneita,
+joiden valittava ääni tunki hänen sielunsa läpi. Kaarlo tarkasti, oliko
+hänessä haavoja, koska hän oli kaatunut, muuta ei onneksi löytynyt
+yhtäkään haavaa. Ruhjevamman arveli täyttäneen itsensä tainoksiin.
+Samalla muisti Kaarlo majurin kaatumisen. Häntä rupesi Kaarlo etsimään
+... ja löysikin hänet pian. Majuri istui häntä lähellä erästä pensasta
+vasten vaaleana.
+
+Kaarlon huomattuaan nosti majuri rauvenneen kätensä ja vapisten
+ilmoitti, että kaksi miestä, varmaankin turkkilaisia rosvoja, juuri
+laskeusi mäen rinnettä alas laaksoon, ja että he pian lienevät täällä
+ryöväämässä... Voi toki! jatkoi hän... En voi ... pakene sinä ...
+pelasta itsesi, miten voit ... minun täytyy loppua... Oh!...
+
+Kaarlolle leimahti veri kasvoihin. Hän vapisi vihasta ja -- pelosta,
+sillä häntä kauhistutti nyt uhkaava vaara. Mitä tehdä ... se oli
+seikka, joka ahdisti häntä, ja joka oli sillä hetkellä ratkaistava.
+Itse kyllä olisi hän voinut paeta sotivien toveriensa luokse; vielä
+kuului etäämmältä kiväärien rätinää ja kova "hurraa"-huuto. Mutta
+jättäisikö hän majurinsa siihen avutta? Ei, ennen tahtoi Kaarlo hänen
+kanssaan kuolla, vaikka kuinka hirveän kuoleman -- taikka tapella
+viimeiseen hengenvetoon saakka. -- Nyt laski hän majurin hiljaa
+pitkälleen ja käski tämän olemaan ikäänkuin kuollut. Itse teki hän
+samoin ja asetti kiväärin viereensä, pitäen sitä toisella kädellään, ja
+toisessa kädessään oli hänellä majurin antama revolveri täydessä
+latingissa.
+
+Kauvan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuului haavoittuneiden hätähuudot
+ja surkeat rukoukset. Sanoilla ei voi selittää, mitä se teki kuulian
+sydämmelle. Kaarlo puri huuliaan vihasta ja kuiskasi majurille, jonka
+kasvot olivat kylmän hien väreissä: -- Nuo roistot ... Minä annan
+heille palkkansa, jahka vaan tänne ehtivät...
+
+-- Suokoon Jumala sinulle voiman ja meille pelastusta! rukoili majuri.
+
+-- Hiljaa ... kuiskasi Kaarlo, kun näki, että rosvot lähenivät, ja
+niitä oli kaksi, kuten majuri oli nähnytkin. -- Kaarlo kiinitti kättään
+revolveriin, ja siinä kuolleen asemassa odottivat he hetken toivon ja
+epätoivon raivoavilla tunteilla. Pian tuli ratkaiseva hetki.
+Turkkilainen oli laskemaisillaan kättään, Kaarloa ryöstääkseen, mutta
+siinä silmänräpäyksessä ojensi Kaarlo revolverin rosvoa kohden ja
+laukasi sillä seurauksella, että tämä kaatui. Ja samassa hyppäsi hän
+nuolen nopeudella pystyyn, kivääri kädessä, jota äkkinäistä vastarintaa
+säikähti toinen rosvo niin, että lähti pakenemaan, mutta Kaarlo riensi
+perässä ja antoi semmoisen täräyksen, että kyllä ryöstämisen halu jäi.
+
+-- Tiedättehän, että Suomen poika on sankari vielä kuoltuaankin, huusi
+hän roiston jälkeen, palatessaan.
+
+Näin onnellisesti oli Kaarlo taas pelastanut majurin ja itsensä noilta
+raatelioilta. -- Mutta tutkittuaan majurin haavaa, huomasi hän
+surukseen sen olevan pahan, sillä luoti oli reväissyt syvältä hänen
+rintaansa. Ja kun sotilaat palasivat sekä rupesivat kaatuneita
+korjaamaan, niin vaivalla saatiin tämä sairashuoneesen heikkoutensa
+tähden.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+On saman päivän ilta, jona viimmeksi mainittu tappelu oli. Venäläiset
+olivat asettuneet levolle, raskaasta verityöstään uupuneina. Kaarlokin
+oli heittänyt pitkälleen ja mietti, miten raskaalta se tuntui hänelle,
+jos majuri, hänen ainoa todellinen ystävänsä, kuolee... Ainako surua
+surun päälle, ajatteli hän ja toivoi milt'ei itselleen kuolemaa. --
+Näitä miettiessään tuli hänen luokseen eräs soturi, joka toi käskyn,
+että Kaarlon piti rientämän viipymättä majurin luokse. Kaarlon tultua
+sairashuoneen likelle, hänen vastaansa juoksi mies, joka lisäsi vielä
+kiirettä. Kaarlon sydän sykki levottomasti, lähestyessään majurin
+vuodetta, jossa tämä makasi vaaleana. Majuri hymyili raukeasti, kun
+Kaarlon näki, ja sanoi: -- Ystäväni! Kahdesti olet sinä minun
+pelastanut; ensikerran turkkilaisen pistimellä ja toisen kerran
+raatelevilta baschibostsukeilta, ja nyt, kun tunnen kuolemani
+lähestyvän tahdon sinulle palkita jaloista töistäsi ja muista
+avuistasi. -- Sano mikä on palkkiosi oleva.
+
+-- Ei, herra majuri -- mitään en vaadi ... minä olen tehnyt vain
+velvollisuuteni. Jumala, herra majuri, teidät pelasti ... minä olin
+vaan heikko ase hänen kädessään.
+
+-- Kyllä niinkin on, myönsi majuri ... mutta sittenkin tahdon sinulle
+palkita... Tahdon sinulle antaa kaikki omaisuuteni ... minulla ei ole
+muitakaan sukulaisia ja ... hyvästipä sinä olet sen ansainnutkin. Hyviä
+töitä ei Jumala jätä palkitsematta ... ja Hän on nähnyt sinun avusi ja
+urhollisuutesi, alttiiksiantavaisuutesi minua sekä velvollisuuttasi
+kohtaan, ja hän nyt minun kauttani sinun näin palkitsee. Ota kaikki
+mitä tarjoon ... jos vielä palajat Suomenmaahan, lisäsi hän, vetäen
+povestaan paperikäärön ... ett'ei morsiammesi tarvitse sinusta erota
+köyhyytesi tähden. Käske vaan lääkäreitä tänne kuulemaan. -- Näiden
+tultua avasi sairas paperikääreen ja luki.
+
+  Minä allekirjoittaja annan Kaarlo Ojalalle Suomenmaasta, T:n
+  läänissä, P:n pitäjässä, omistamani Hovilan kartanon, kaikkine
+  siihen kuuluvine tavaroineen, jonka täten vakuutan vapaehtoisesti
+  ja täydellä ymmärryksellä ollessani. Turkinmaalla, sairashuoneessa,
+  tammikuun 24 p. 1878.
+
+                                         Hovilan kartanon omistaja.
+                                                T. B. majuri.
+
+Testamentissa oli muitakin muistutuksia, joita emme katso
+tarpeelliseksi tässä kertoa. Ja sitä paitsi majuri vielä kertoi
+suusanallisestikin vierasmiehille lupauksensa, sekä painoi oman
+sinettinsä testamentin alle ja antoi sen Kaarlolle. -- Tämän tehtyään
+näytti majuri kovin väsyneeltä. Hän painoi silmänsä kiini, hetkeen
+huoatakseen, sillä hänen oli vielä muutakin tehtävää ennen kuolemaansa.
+
+Tämän kaiken nähtyään ja kuultuaan oli Kaarlo kuin kivettynyt. Tuskin
+sai hän majuria kiitetyksi. Niin oli hän lumountunut siitä, kuin hän
+niin äkkiäarvaamatta tuli vähässä hetkessä rikkaaksi. -- Tietämätöntä
+on, josko palajankaan enää synnyinmaahani, ja jos palaisinkin, niin
+mitä tekisin kartanolla ja rikkauksilla, jos Maria on minulta
+ryöstetty, niin kuin arvattava onkin, ajatteli hän ja seisoi
+äänettömänä. Vaiti olivat lääkäritkin, katselivat vaan levottomalla
+mielellä sairaan majurin raskasta henkitystä ja kalpeita kasvoja.
+Hiljaa laski lääkäri sormensa sairaan valtimolle ja sanoi milt'ei
+kuiskaamalla heikoksi hänen elämän lankaansa, sillä veren vähyys
+joudutti kuolemata. Tämän kuultuaan majurikin avasi silmänsä ja käski
+viittaamalla lääkärit menemään toisiin huoneisiin. -- Näiden mentyä
+virkkoi hän Kaarlolle; -- Sinut olen minä perillisekseni tehnyt.
+Sinulle tahdon myös kertoa elämäni salaisuuden, jota tuskin elossa
+olevista kukaan tietää. Kuuntele, kun ma kerron vointini mukaan.
+
+Isäni oli parooni, ja B:n pitäjässä oli hänellä kartano. Viisi vuotta
+oli hän ollut naimisissa erään kreivin tyttären kanssa, joka kuten
+isänikin oli venäläistä sukua. Heille syntyi vain yksi poika, ja se
+olin minä; mutta syntymiseni maksoi äitini hengen. Se oli ensimmäinen
+vajavaisuus, kun jo kadotin äitini elämäni alussa. Mutta isäni rakasti
+minua kahdenkertaisesti. Kaikkia oli minulla tarjolla, mitä rikkailla
+ainakin. Kymmenen vuotiaana lähdin kouluun Helsinkiin, joka oli 50
+penikulman matkan päässä kotoani. Sanomaton ikävä vaivasi minua
+ensimmältä: mutta ei se auttanut -- täytyihän minustakin tulla
+ylimyshenkilö, jonkin eteinen, niin ainakin isäni sanoi ... ja siihen
+tapaan uneksuin itsekkin.
+
+Koulussa ollessani -- yliopistoon saakka -- näytin minä isäni mielestä
+siltä, että hän päätti panna minut sotakouluun; -- mutta olin kuin
+olinkin vain "ylioppilas" jonkun vuoden.
+
+Erään kerran tulin Helsingistä tavallisuuden mukaan ja tavalliselle
+lomalle ikävältä lukuoloiltani kotia, toivoen saada nauttia kesäisen
+luonnon suloisuutta ja raitista ilmaa maaseudulla.
+
+Oli lauvantai-ilta kuin pääsin kotia ja -- heti seuraavana aamuna
+läksin ampumaan suorsia eräälle lammille, johon oli vaan nykyinen
+virstan matka kotoani.
+
+Kirkkaasti paistoi aurinko kesäkuun taivaalla. Puut viheriöitsivät, ja
+linnut lauloivat iloten kesän lempeydestä. -- Lammin rannalle menin ...
+se oli kirkas kuin peili, mutta ei ainoatakaan suorsaa näkynyt sen
+tyynellä pinnalla. Minä istuin rannalle, koska en samalla malttanut
+kotiini palata. Olihan hauska kuulla lintujen laulua ja honkain
+huminaa. Olihan siellä luonnon kirja täydellisesti avoinna, ja se oli
+vallan toista kun tuo Helsingin tuimien katujen pöly ja "issikoiden"
+ajamisen ratinaa. Siinä istuissani sain ankaran janon; mutta lammin
+vesi oli lämmintä ja pahanmakuista; sen tähden päätin mennä lammin
+takana olevaan torppaan, siellä saadakseni raitista vettä tahi maitoa.
+Sinne päästyäni luulin töllin väen olevan kaikki kotoa poissa, sillä se
+näytti niin autiolta ulkoa päin; vaan tupaan astuessani huomasin tytön,
+joka luki pöydän ääressä Raamattua. Tyttö säpsähti, kun tuloni huomasi.
+Hän tunsi minut kartanon "nuoreksi herraksi," ja varmaankin ajatteli,
+että mitähän sinulla on täällä tekemistä. Vaan rauhoittui, kun kuuli
+asiani ja riensi hakemaan minulle maitoa läheisestä huoneesta.
+Sillä aikaa silmäilin ympäri huonetta ja oivalsin kaikki olevan
+yksinkertaista, mutta siistiä ja käytännöllistä. Huoneessa oli monessa
+paikassa kirjoja, josta voi päättää niitä viljeltävän ahkerasti. Olipa
+paikkakunnan sanomalehtiäkin löytänyt tien tölliin.
+
+Sammutettuani janoni tytön tuomalla maidolla, istuin tarjoomallensa
+rahille ja aloin kysellä yhtä ja toista häneltä. Ensimmäiseksi sain
+tietää, että isänsä ja äitinsä olivat kirkossa ja hän yksinään kotona.
+Ei siis töllin väkeä enempää ollut kuin he kolme.
+
+Tytön vapaa ja teeskentelemätön käytös sekä ymmärtäväiset vastaukset
+miellyttivät minua niin, että koetin tehdä puhetta vaikka "tikusta"
+
+-- Kuka lukee kaikkia noita paljoja kirjoja! kysyin.
+
+-- Minähän niitä olen koettanut katsella, vastasi Anna, se oli tytön
+nimi.
+
+-- Entäs isäsi?
+
+-- Hän ei välitä paljon muista kirjoista kuin Raamatusta.
+
+-- Mutta kuinkas hän sitten on hennonnut noin paljon kirjoja ostaa,
+itse niitä tarvitsemattaan?
+
+-- Onhan isäni hyvän suopa, kaikkia hän ostaa, mitä vain haluan; mutta
+ei nuo kirjat olekaan kaikki ostetuita. Niissä on lainatuitakin, ja
+kolme kirjaa on kartanon paroonin, -- teidän isänne, antamaa.
+
+-- Koska sanoit isäsi ostavan kaikkia, mitä haluat ... etkö muutakin
+halua kuin ainoastaan kirjoja?
+
+Tämän kuultuaan katsoi Anna minuun vähän kummastuneena ja kysyi? --
+Mitäs minun pitäisi muuta niin haluaman? -- Onhan minulla mielestäni
+tavalliset tarpeet. -- Tavalliset ... oi, kuinka olettekaan vähään
+tyytyväiset, te viattomuudessa kasvaneet metsän lapset, ajattelin
+itsekseni ja otin tytöltä jäähyväiset, sekä pudistettuani hänen
+kättänsä läksin astumaan kotiani.
+
+Siitä päivin alkoi olla Lampilan Anna minun mielessäni, miten lienee
+niin ollutkin. Ja sitä ihmettelin, mitenkä Anna oli siihen asti minulta
+säilynyt, vaikka tölli oli isäni alustalaisia. -- Vähän muistelin hänet
+lapsena nähneeni, mutta sittemmin en hänestä mitään tiennyt. Kerran
+olin mieheksi tultuani töllissä käynyt, mutta silloin ei näkynyt Annaa,
+enkä osannut häntä kaivatakkaan. -- Mutta nyt olin alituinen linnustaja
+lammilla. Siitä pitäin oli lammi viehettävin linnustuspaikka koko
+seudulla, vaikka harvoin sieltä saalista sain. Aina tein asiaa,
+käydäkseni töllissä, niin mielelläni tahdoin nähdä Annaa. Niin oli tämä
+metsän ruusu lumonnut sydämmeni, että kaikki ylhäiset ja komeudessa
+kasvatetut unhotin. Aina vein töllin Annalle jonkun kirjan luettavaksi
+ja lahjaksi. Silloin nousi vieno ujouden puna tytön muuten valkeille
+kasvoille, ja tummista ja haaveksivista silmistään loisti minulle syvä
+kiitollisuus. Silloin tulin liikutetuksi, ja sydämmessäni kasvoi
+päätelmä: -- Hänet tahdon voittaa. Haaveksin omakseni tätä viatonta
+ruusua. En silloin nuoruuteni lemmen tulessa tullut ajatelleeksikaan
+niitä esteitä, mitkä Annan eroittivat minusta. En siis tiennyt
+rikkaudella ja köyhyydellä olevan semmoista eroa, kuin sittemmin tulin
+näkemään.
+
+Näin kului kesä. Pian tuli se aika, jona minun tuli lähteä Helsinkiin,
+opinnoitani jatkamaan. Mielelläni olisin jäänyt kotiini, niin
+herttaiseksi se oli minulle käynyt, Siellähän oli armaani, jonka
+seurassa uneksin olevani onnellinen. Mutta niinkuin selkeälläkin
+taivaalla löytyy joku pilven hattara, niin minunkin tuossa onnessani
+oli yksi pimeä kohta. Jos Anna olisi ollut yhtä ylhäinen kuin minäkin,
+niin kaikki olisi käynyt hyvin.
+
+Mutta näin ollen -- miten voin ilmoittaa sitä itselleni ... olinko
+voittanut hänen suostumustaan ... se oli milt'ei mahdotointa ja se
+poltti minun sydäntäni, mutta siitä kuitenkin täytyi saada selko ennen
+lähtöäni.
+
+Jo läheni syyskuun 15 päivä. Se oli syntymäpäiväni, ja sen päätti isäni
+viettää juhlallisesti. Silloin täytin 25 vuotta, ja se oli määrätty
+lähtöpäiväksi. Vieraita käskettiin yli pitäjän, mutta vähät minä niistä
+välitin, vaan riensin Lammin Annalle sanomaan jäähyväisiäni. -- Anna,
+joka osui olemaan yksin kotona, tarjosi minulle kätensä, joka jäi
+lepäämään minun käteeni.
+
+Hänen silmistään loisti salainen surumielisyys, sillä hän tiesi minun
+pian lähtevän. Tytön murheelliset kasvot liikuttivat mieltäni, ja
+salaman tapainen aavistus lennähti sydämmeeni, näenkö Annaa enää
+eläissäni. Minä istuin ja vedin tuon punastuvan tytön polvelleni. Siinä
+painoin tämän kainostelevan immen rintaani vasten ja kysyin? -- Anna,
+tahdotko lempiä minua? Tunnusta se sanoilla, mitä silmäsi on jo aikoja
+ilmoittanut.
+
+Anna ei vastannut mitään. -- Mutta minä jatkoin vielä: -- Älä
+kuitenkaan unhota minua.
+
+-- Olisiko minulla voimaa teitä unhottaakaan, äännähti Anna, nostaen
+painuneen päänsä ylös, ja pehmonen käsivartensa solahti kaulalleni.
+Silloin huomasin hänen silmissään kyyneleitä ja sentähden kysyin: --
+Mitä suret armas Annani? Miksi utuinen kyynel himmentää puhtaan
+silmäsi? Etkö luota rakkauteeni? Vai suretko sitä, kuin olen ylhäisempi
+sinua maailman mielestä? Pelkäätkö arvon voivan meitä eroittaa? -- Sitä
+älä huolehti, Ei mikään maallinen voima eroita meitä... Ennen tahdon
+luopua kaikista, mitä minulla on ... mikään ei te'e minua onnelliseksi,
+paitsi sinä. -- Näin tunnustaen Annalle rakkauteni vedin tämän armaan
+olennon likemmäksi sykkivää sydäntäni ja painoin tulisen suukkosen
+hänen huulillensa.
+
+-- Minun täytyy mennä ... huomenna lähden ... mutta sitä ennen tahdon
+ilmoittaa isälleni rakkauteni.
+
+-- Älkää vielä ... kuiskasi Anna pelkäävästi... Arvaattehan minkä
+vastauksen isänne antaa. -- Minä kuitenkin luulen yhdistyksemme olevan
+mahdottoman alhaan sukuni tähden. Eikä ole ihmekään, että tämän asian
+lyö isänne laimin, sillä niin tekisivät kaikki hänen sijassaan.
+
+-- Ei, armaani! sanoin minä. Mitenkä hän meidät eroittaa voi? Kyllä kai
+hän ensin vähän vastaan pitää ... sitä kyllä minäkin pelkään, perinnön
+voi hän minulta kieltää ... mutta vähät siitä. Sitä kalliimpi on Annani
+minulle -- kun hänen tähtensä olen saanut jotain uhrata.
+
+-- Niin, mutta jos isänne teidät kiroaisi ... voisitteko kantaa sitä?
+-- Unhoittakaa ennemmin minä ... kyllä minä tahdon tulla unhotetuksi
+ennemmin, kuin saattaa pahaksi isän ja pojan väliä ja siten estää
+loistavaa tulevaisuuttanne... Minä olen jo onnellinen siitä, kun
+näinkin olen rakastettu ... kohtaloni tahdon kantaa tyytyväisenä ja
+rukoilla onnenne edestä.
+
+Minä lohdutin Annaa, sanoen, ett'ei isäni ole minua koskaan kiroava. --
+Otin häneltä katkerat jäähyväiset sekä painoin sormuksen hänen
+sormeensa, kuiskaten: -- Minun olet elämässä ja kuolemassa. -- Tätä
+tehdessäni himmentyivät tytön silmät, sillä hänen mielessään eli
+selittämättömiä tunteita. Taisipa kyynel vierähtää minunkin poskelleni.
+Vaikealta tuntui minulle lähteminen töllistä. Vaikealta tuntui sulkea
+tuon onneni oven ijäksi jälkeeni, vaikka en sitä silloin tiennyt enkä
+uskonut.
+
+Oli ilta kun ehdin kotiani. Minä riensin huoneeseeni, sillä muu seura
+ei minua miellyttänyt ... niin olin raskaalla mielellä. Mutta enpä
+siellä kauvan saanut olla kun ovi aukeni, ja isäni astui sisään. Hän
+näytti olevan jotenkin hyvällä tuulella, siveli harmaata partaansa, ja
+sanoi: -- Niin poikani, kun huomena lähdet, niin tulin luoksesi
+keskustelemaan tulevan ajan asioista, sillä minä tunnen ruumiini
+raukenevan. Kuolemani voi olla hyvinkin likellä; mutta sitä ennen
+tahtoisin nähdä sinut kihloissa. Etsi siis, jos et vielä ole asiassa
+kiini, itsellesi sopiva morsian.
+
+Nyt oli tullut ratkaiseva hetki, ja sanoin siis isälleni: -- Sen olen
+jo löytänyt. Siitä aioinkin teille, isä-hyvä kertoa ja pyydän
+suostumustanne ennen lähtöäni.
+
+-- No, hyvä, sanoi isäni, koska ollaan yhtä mieltä, niin sano kohta,
+kuka valittusi on?
+
+-- Se on ... vain köyhä ja...
+
+-- Miten köyhä ja...?
+
+-- Tuo -- Lammin Anna ... häntä rakastan, jatkoin minä arasti.
+
+-- Mitä ... häh? Kuulinko oikeen, vai teetkö pilkkaa?... "Lammin Anna,"
+häntäkö rakastat? Oletko täydellä järjellä, poika, vai ollaanko satujen
+maailmassa? mutisi isäni ja seisahtui eteeni.
+
+Mutta nyt sain minäkin rohkeuteni. Loin katseeni häneen ja kysyin: --
+Miksi en saisi Annaa rakastaa?
+
+-- No, hiisikö sinua on riivannut, kun et sitä tiedä ... "miksi et
+saisi Annaa rakastaa." Etkö tiedä, että hän on, paitsi köyhyyttä,
+oppimaton töllin tyttö, jonka tähden saisit vertaisesi parissa ja
+sivistyneitten seurassa hävetä.
+
+-- Ei, isäni ... jos näkisitte hänen hilpeän, teeskentelemättömän
+olentonsa ja tuntisitte hänen puhtaan, viattoman sydämmensä, joka on
+altis kaikelle hyvälle. Siksi on hän oppinut ja sillä alallaan
+sivistynyt.
+
+-- Heitä jo kehumisesi... Sen minä vain sanon, että yhtäläiset aina
+parhaiten yhteen sopivat. Ja onko pojan velvollisuus tehdä toisin, kun
+isänsä tahtoo, ärjäsi isäni.
+
+-- Kaikessa muussa koetan täyttää ilolla tahtoanne, mutta tässä täytyy
+minun rikkoa kuuliaisuuden lakia, intin minä.
+
+Tätä kuunteli isäni ääneti ja käveli lattialla ajatuksiin vaipuneena,
+ikäänkuin miettien jotakin päätöstä. -- Vihdoin seisahtui hän eteeni ja
+kysyi nololla äänellä: -- Onko sinun järkähtämätön päätöksesi ottaa
+vain Lammin tytär?
+
+-- On.
+
+-- Lupaatko täyttää tahtoni muissa tapauksissa.
+
+-- Lupaan, oli taas vastaukseni.
+
+-- No, saadaanpa nähdä, eikö tuo hulluus tule jäämään, sanoi isäni
+äreästi ja meni ulos.
+
+Nämä isäni viimeiset sanat kävivät minun sydämeeni kuin tikarin pisto.
+Minä aavistin ... enkä tiennyt mitä. Levotoinna heittäysin vuoteelleni,
+mutta mahdoton oli minun saada unta, ja kun vihdoinkin nukuin, niin
+nä'in kamalata unta, johonka heräsin. -- Taas oli ensimmäisenä
+ajatusteni esineenä Anna, ja isäni viimeiset sanat. Kun en tiennyt,
+mitä isäni niillä sanoilla tarkoitti, niin se saattoi minut vieläkin
+levottomammaksi.
+
+Vihdoin tuli aamu. -- Vieraita tuli tulvalta. -- Juonti
+alkoi ... kymmeniin maljoihin kilistin minäkin ryyppylasini ...
+onnentoivotuksilleni ... mutta se oli niinkuin ei mitään -- Onneksi
+kovin jo ensimmäisen myrskyn läpitse, mutta se vasta mahtoi olla alku
+pahempaan, ajattelin silloin.
+
+Jo lähestyi se hetki, jona minun piti lähtemäni. Mielelläni olisin
+sanonut Annalle jotain lohduttavaista. Mutta töllistä ei ollut meillä
+ketään, ja aikaa ei ollut enään mihinkään, sillä hevonen oli jo valmis
+minua viemään. Kiiruhdin isäni perässä hänen kamariinsa ja siellä
+heittäysin hänen kaulaansa, sekä pyysin, ett'ei hän Annalle minun
+tähteni mitään tekisi, eikä sanoisi, että oli yhdistyksemme kieltänyt.
+
+Isäni lupasi olla tietämätön koko asiasta. Siitä tulin hieman
+paremmalle tuulelle. Pian olin matkalla Helsinkiä kohden -- ja muutaman
+päivän perästä olin perillä. Kahden viikon kuluttua sain isältäni
+kirjeen, joka määräsi elämäni juoksun. Siinä määräsi isäni minun
+muutamaan sotakouluun.
+
+-- Sotilaan virassa, sanoi hän, voi paremmin nousta maineen kukkulalle,
+kuin missään muussa.
+
+Isä-parka! tietysti luuli hän minun paljoa mainetta haluavani. Luuli
+kai ihmisen tulevan maineen kautta kaikessa onnelliseksi. Kyllä nuorena
+halusinkin päästä sotilaaksi; mutta nyt kun olin jo milt'ei valmis
+muuhunkin virkaan, niin ennemmin olisin sillä alalla pysynyt ... vaan
+ei auttanut muu, kuin isäni tahto oli täytettävä, vaikka kyllä surulla
+huomasin, että Annasta tulin sen tähden eroitetuksi pitemmäksi aikaa.
+Ja taisipa isäni sillä tarkoittaakin meidän eroittamista, sillä hän
+tietysti luuli Annan minulta unhottuvan aikojen kuluessa. -- Mutta
+voiko sydän unhottaa sydäntä, joka siihen on liittynyt? Kokenut sen
+tietää.
+
+Isäni tahto tapahtui ja minusta tuli sotilas. Sanomaton ikävä vaivasi
+minua. Annalle lähetin kirjeen, jossa kerroin kohtaloni... Ja sitä
+tehden annoin Annan saada itseltäni kirjeitä, kerran sain minäkin
+Annalta kirjeen, jossa hän lupasi minua odottaa vaikka kymmenen vuotta.
+Se lohdutti sydäntäni, ja sitä silmäilin useamman kerran. Niin kului
+talvi, ja suloinen kevät lähestyi. -- Minulle oli luvattu kesäkuussa
+vain kaksi viikkoa vapautta eli loma-aikaa. -- Silloin päätin rientää
+kotiani ja siitä sydämmestäni iloitsin. Viikko oli enään lähtöni aikaan
+-- kun tuli hetki, joka kumosi kerrassaan kaikki suloiset toiveeni.
+Hallitukselta tuli tieto sodan syttymisestä Turkkia, Englantia ja
+Ranskaa vastaan. Kaikkia kiellettiin lähtemästä kotiansa. Uusia poikia
+otettiin ja opetettiin yötä päivää. Siinä alituisessa työssä kului
+minunkin aikani. Kaikki mielet olivat kiihdyksissä, kun sota
+julistettiin.
+
+Minä sijoitettiin Wiaporiin, odottamaan vihollista, joka sinne lähestyi
+Elokuulla ja kolme päivää pommiteltuaan sitä lähti pois. Wiaporissa
+oltuani sain pienen viran ylennyksen ja olin kiihtynyt sotilaaksi, että
+halusin enempää. Omasta pyynnöstäni pääsin sitten Krimin niemelle,
+jossa oli alkanut jo varsinainen pommitus.
+
+Taas kirjoitin Annalle ennen lähtöäni, lohduttain häntä, ett'ei hän
+surisi, jos kaatuisin sotakentälle, sillä "soreahan on sotainen
+kuolema." Ja jos saisin elää, niin palajaisin mainehikkaana ja
+ylennetyllä arvolla, jolloin ei enää kukaan arvaisi estää Annaa
+omakseni saamasta.
+
+Viikko kului matkalla Wiaporista Krimiin. Sinne päästyäni jouduin heti
+tuliseen sotaan.
+
+Kolme vuotta oli kulunut, jolla ajalla en ole käynyt Suomessa, vaan
+olen vieraalla maalla muuttanut paikasta toiseen ja ollut melkein
+alituisesti sodassa. Vihdoin tuli rauha. Minä olin ylennyt virassa.
+Useampia kunniamerkkejä kannoin rinnassani.
+
+Otin virkavapautta palveluksestani ja kiiruhdin kotiani, päästäkseni
+tuonne uneksimaani rauhan satamaan. Isäni, joka tiesi minun tuloni, oli
+saapunut Helsinkiin minua vastaan ottamaan. Satamaan päästyäni näin
+isäni, jonka luokse kiiruhdin ja lankesin hänen kaulaansa. Isäni nyyhki
+lapsen lailla ilosta, kun näki ainoan poikansa, jonka luuli jo ijäksi
+kadottaneensa, syystä kun oleskeli yhäti suuremmissa hengenvaaroissa.
+Hän pyysi minulta anteeksi, että oli antanut nuoren henkeni niin
+kuolemalle alttiiksi.
+
+Minä vakuutin, ett'ei minulla ollut mitään hänelle anteeksi antamista,
+vaan olin kiitollinen siitä, että niin oli tapahtunut. Nythän olin jo
+täyttänyt isosta osasta velvollisuuteni maatani kohtaan ja isäni
+tahdon.
+
+-- Nythän toki lienee minullakin parempi syy vaatia tahtoni
+täyttämistä, ajattelin minä, ja kysyin: Sallitteko nyt Annan olevan
+morsiameni, vai onko häntä kukaan minulta ryöstänyt ja tahtoisiko häntä
+kukaan ryöstää?
+
+Nyt vaaleni isäni ja sanoi: -- Etkö ole jo Annaa unhottanut sodan
+pauhussa ja vuosien vieriessä? Kuitenkin on se sinun unhottaminen.
+
+-- Miksi niin, isäni, mikä on tapahtunut? Vai vieläkö te tahdotte
+sydämeni valitun minulta estää? Älkää sitä tehkö, rakas isäni! Älkää
+tehkö onnettomaksi elämätäni turhan, maallisen rikkauden ja arvon
+tähden.
+
+-- Kerran sen tein, että johdatin sinut erilleen Annasta... Nyt en
+enään sitä tekisi: mutta sen on tehnyt -- kuolon enkeli.
+
+-- Kuollutko Anna! ... puhutteko totta? kiljahdin minä, jouduttuani
+ankarasti hämille.
+
+-- Niin, kuollut ... ja jo useita kuukausia maannut maan povessa.
+
+Tämä oli minulle niin odottamattoman outoa, että olin järkeni
+menettämäisilläni. Se syöksyi kauhuna läpi sydämeni...
+
+Nämä viimeiset sanat sanottuaan vaikeni sairas majuri. Tuo muisto näkyi
+sattuvan vieläkin häneen. Kasvoissaan kuvautui sydämen kärsimystä, jota
+pyhä tunne, että kaikki on pian lopussa, ikäänkuin hieman lievensi.
+
+Kun sairas oli hetken levännyt ja viipynyt aatteissaan, ponnisteli hän
+voimiansa, kertoakseen vielä raskaalla äänellä: -- Sinä, joka olet
+rakastunut ja surrut rakkautesi häviötä, paremmin voit minua ymmärtää.
+Sinä voit ymmärtää, kuinka surkean vaikutuksen jätti minuun tuo Tuonen
+kukistama lempi. -- Oi! miten musta oli mieleni, kun vilkasin merelle:
+ja olin syöksyä sen syliin.
+
+Sen huomasi isäni ja sanoi. -- Rauhoitu, Herran tähden! etkö voi olla
+tuskassasi maltillisempi? -- Lähdetään kotia -- matkalla tahdon sinulle
+kertoa Annan elämästä ja kuolemasta.
+
+Siitä viihdyin minä siksi, että uteliaana odotin tarkempia tietoja
+tästä tapahtumasta. -- Pian sainkin haluttujani; mutta ne eivät paljoa
+minua rauhoittaneet.
+
+Oli kesäkuun ilta, kun pääsimme kotia. Nyt tahdoin rientää Annan
+haudalle. Ensin kiiruhdin Lammin tölliin. Siellä oli suuria muutoksia
+tapahtunut. Annan äiti oli ollut kuolleena kaksi vuotta, ja Annan isä,
+Eero, oli jo lapsellinen, vanha ukko. Eeron sisar, Eeva, piti
+vaimonpuolista hoitoa töllissä; hän oli myös hoitanut Annaa
+kuolinvuoteella.
+
+Tämän Eevan pyysin itseäni saattamaan kirkkomaalle Annan haudalle,
+johon oli matkaa töllistä neljännes peninkulmaa. -- Tällä matkalla
+kertoi Eeva, kuinka Anna heti minun lähtöni jälkeen rupesi hiljakseen
+riutumaan: -- Hän kävi harvapuheiseksi ja näkyi aateksivalta sekä
+epätasaiselta. Silloin näkyi vieno puna vaaleilla poskilla, kun sai
+kirjeen teiltä. Ja vihdoin kun tuli tieto, että olitte lähtenyt Krimin
+sotaan; niin silloin hän lankesi tautivuoteelle, josta ei enää koskaan
+noussut. Äitinsä kuolema ja teidän poissa olonne vaikuttivat häneen
+niin voimallisesti, ett'ei mitkään apukeinot auttaneet, puheli Eeva ja
+hengähti pitkään.
+
+-- Etsittiinkö hänelle lääkärin apua? kysyin minä.
+
+-- Teidän isänne.-- jos saan teille niin sanoa -- jatkoi Eeva, oli niin
+avulias, että kutsui lääkärin ja kustansi sen apua Annalle, -- mutta
+mahdotointa oli aineellisten lääkkeiden avulla parantaa niitä haavoja.
+Sillä ne haavat olivat epätoivon poltteita onnettomasta rakkaudesta.
+Niin -- semmoisesta tulesta tullut poltto tietysti kalvoi hänen
+sieluaan ja sydäntään, että ruumiin täytyi vihdoin riutua, vaikka ei
+hän siitä paljoo puhunut, sillä hän kätki surut syvälle sydämeensä ja
+oli päättänyt kantaa yksin niitä niin kauvan, kuin voi ... ne tahtoi
+hän kantaa haudan hiljaisuuteen.
+
+Onnetoinna piti hän rakkauttaan sen tähden, kun luuli teidän, majuri,
+menneen jo ijäksi, ja sitä paitsi epäili hän, muistaisitteko enää
+palattuanne halpaa Annaa -- ja sen lisäksi oli hänen mahdotointa
+ajatellakaan isänne suostumusta, vaikka tosin isänne kohteli Annaa
+lempeydellä, varsinkin siitä pitäin, kun läksitte sotaan. Monasti kävi
+hän Lammin töllissä ja toi sanomalehtiä ja muita kirjoja Annan
+luettavaksi.
+
+Niin kului puolentoista vuotta, ja sitten lähestyi Annan kuolema. --
+Eräänä päivänä kutsui hän minut luokseen ja pyysi täyttämään viimeistä
+tahtoaan: hän sanoi löytyvän kirkkomaalla pienen pihlajan, jonka oli
+istuttanut itse silloin, kun oli saanut luvan päästä nauttimaan Herran
+pyhää ehtoollista. -- Sen juurelle tahtoi hän päästä lepäämään.
+
+-- Sanokaa majurille jos hän vielä tänne tulee ja muistaa minua ne
+terveiseni, että ilolla menen ijankaikkisen rauhan majoihin... Sinne
+missä ylhäiset ja alhaiset ovat yhdenarvoisia. -- Ah, siellä on
+autuasta yhtyä ystävien ja armaiten kanssa, virkkoi hän viimeiseksi
+sanoikseen ja vaikeni ... vaikeni vaikenemistaan kunnes kuolon hetki
+löi.
+
+Eeva lakkasi kertomasta, mutta sitä en minä huomannut, sillä minä olin
+niin mietteissäni. Ajatukseni olivat rientäneet kolme vuotta takaperin
+entisiin onnellisiin aikoihin. Olin Lammin töllissä, jossa näin Annan
+kauniina ja viehättävänä kuin aamun koi ja lämpimänä sekä kukoistavana
+kuin kevätpäivä. -- Ah, miten ensi katsannossani jo viehätti Anna
+minua, vaikka en häntä silloin vielä ajatellut puolisokseni. Mutta
+sydämmet kävivät liittoon ... sydämmeni halua en voinut vastustaa. Jota
+useammasti kävin töllissä, sitä enemmin huomasin rakastavani Annaa ...
+ja olin onnellinen. -- Rakkauteni oli puhdas kuin sininen taivas,
+ääretöin kuin sen avaruus ja kirkas kuin aurinko.
+
+Näin ajatellessani olimme äkkiarvaamatta ehtineet kirkkomaalle, jossa
+Eeva osoitti minulle paikan, missä Anna lepää. Tämän nähtyäni laskin
+Eevan menemään pois, sillä yksin tahdoin huoliani huokailla
+rakastettuni haudalla. -- Aurinko oli jo laskemaisillaan. Viimeiset
+säteet kultasivat puiden latvoja. Juhlallisena seisoi kirkko
+hautakumpujen vierellä, ikäänkuin suojellaksensa niitä maailman
+myrskyiltä. Verkalleen lakkasi lintujen laulu. Koko luonto oli tyyni ja
+rauhallinen: -- mutta toisin oli minun sydämmeni laita. Siellä raivosi
+myrsky -- pettyneiden toiveiden hirmuinen myrsky.
+
+Vaikeroiden istuin Annan haudalla ja huokasin: -- Oi, Jumalani! miks'en
+saanut häntä seurata? Miks'en saanut kaatua sodassa, että olisin yhtä
+onnellinen kuin hänkin ja saisin vaeltaa kanssaan siinä paratiisissä,
+jossa ei meitä kukaan voittaisi.
+
+Ah, mikä taivaan suloisuus on rakkaudella! Mikä voima on todellisella
+lemmellä! Miten ihminen murtuu onnettomasta rakkaudesta. Sen kautta
+olen minä tullut tuntemaan Jumalan kaikkivallan: kuinka kummallisesti
+hän johtaa askeleitamme; sen kautta myös tulin huomaamaan, että haudan
+tuolla puolella odottaa meitä vasta se maa, jossa rakkaus ja onni on
+täydellinen, johonka meidän on matkustaminen tämän elämän perästä,
+polkua, jonka Hän on meille ahtaana ja monimutkaisena eteemme
+asettanut. -- Oi, onnellinen Anna, kun sinne olet jo ennättänyt! Pian
+seuraan perässäsi ... sen suokoon mulle Jumala!
+
+Näin istuin minä tunteitteni valtaamana väsyneen haudalla. Ja tähän
+vuodatin kyyneleitäni ... ne valuivat runsaasti poskiani pitkin alas
+hautakummulle. Ah, armas Jumala, kuinka minun suruni on suuri!
+
+Aamuruskon ensimmäiset säteet heijastivat kastehelmistä kimaltelevalle
+maalle ... kukat aukasivat nuppunsa niiden suuteloille. Ja minä olin
+lähtemäisilläni pois, kun peippo lensi siinä olevaan pihlajaan ja
+visersi niin lumoavan suloisesti, että se oli ikäänkuin tervehdys
+Annaltani. Se toi lohdutusta väsyneelle mielelleni. -- Kyynelsilmin,
+mutta kevennetyllä sydämmellä palasin kotiini, jossa kaikki olivat
+vielä unen helmassa. Minä hiivin huoneeseeni ja heittäysin väsyneenä
+vuoteelleni.
+
+Pian kului vapauteni aika. Minun oli lähdettävä sotajoukkoihin; sinne
+halusinkin, sillä muistot olivat kotiseuduillani tyhjään rauvenneet;
+unelmani vaivasivat minua liian masentavasti. Riensin yhä sodasta
+toiseen. Vapaaehtoisena eli omasta pyynnöstäni riensin Puolan kapinaan
+ja sieltä palattuani taas Venäjän sotajoukoissa Aasian rajoille.
+Sanalla sanoen: missä veri virtana vuoti, sinne tahdon rientää. --
+Usein tarjottiin minulle viran ylennystä: mutta niitä kaikkia en ole
+vastaan ottanut.
+
+Oltuani 27 vuotta sotapalveluksessa otin eron virastani ja palasin
+kotiini, jossa vietin yksinäisyydessä rauhallista elämää... Isäni ei
+ollut aikoinkaan enää elossa. Luulinpa saavani loput päiväni viettää
+rauhassa. -- Mutta syttyi tämä Turkin sota, ja tänne halusin
+vanhanakin.
+
+Kotitalouteni annoin erään pehtoorin huostaan, jolta sinä olet
+oikeutettu sen vastaan ottamaan. -- Minä tunnen olevani onnellinen, kun
+tiedän pian pääseväni täältä monien vaiheitten ja kärsimysten
+maailmasta. Sen vaan olisin suonut, että olisin saanut kuolla
+synnyinmaassani ja tulla sinne haudatuksi.
+
+Väsymys jo tahtoo tavata ... kylmä hiki on otsallani... Mutta ystäväni!
+Se on viimeinen pyyntöni, että jos sinä täältä pääset Suomeen ja
+hallitset hoviani, niin istuta aina keväisin moniais kukka Annan
+haudalle. Ne kukoistaessaan kertovat ihmisille -- jos nämät voivat
+niitä ymmärtää -- kuinka kärsimyksistä rikas oli siinä kummussa
+lepääjän elämä, vaikka se oli lyhyt, sillä hän oli nainen ja väsyi;
+minä olin mies, minä kestin enempi. Hän oli se heikompi.
+
+Nyt olin kertonut, ystäväni, sinulle isosta osasta elämääni. Siitä voi
+päättää, kuinka olen taistellut ja mitä olen voittanut. Nyt tahdon
+levätä Herran rauhassa...
+
+Syvästi liikutettuna kuunteli Kaarlo koko kertomuksen sekä katseli
+majurin tunteellista syvää ja haudan hiljaisuutta haaveksivaa olentoa.
+Mielellään olisi hän vaikka hengellään pelastanut vieläkin tuon
+rakastetun majurin... Mutta ennenkuin aamu valkeni, makasi haavoitettu
+kylmänä.
+
+Majuri haudattiin. -- Valtaavat olivat ne tunteet, jotka liikkuvat
+Kaarlon rinnassa, jättäessään ikuisesti hyvästi tuon hellimmän
+ystävänsä ja hyväntekijänsä lepokammion. Suru ja katkeruus haikasivat
+hänen mieltään hautakummulla. Murheen valtaava tulva syöksyi hänen
+sielunsa sisimpään, tehden koko maailman mahdottoman viheliäiseksi.
+Miten painavat olivatkin ne kyyneleet, jotka silloin valuivat Kaarlon
+kasvoille? Sinä, lukijani, voit sen paremmin arvata, kun minä kynällä
+kuvata.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Rauhan sanoma on kaikunut. Verivirrat ovat tukittuina Turkin maalla.
+Siitä iloitsevat kaikki ihmiset.
+
+Vapaana rientävät nyt sodan kalpaa heiluttaneet, urhoolliset soturit
+kotimaahansa. Kaarlo seurasi mukana. Matkallaan oli hän rikastunut ei
+ainoastaan aineellisesti mutta kokemukseltakin. Hän oli kokenut sekä
+nähnyt ja siten paljon oppinut. -- Majurin kertomuksesta oli hän
+oppinut tietämään, miten oikullinen onni on rikkaalle niinkuin
+köyhällekin. Ja majurin elämä kuvasi hänelle sen, ett'ei rikkaudella
+eikä ulkonaisella arvolla ainoastaan saavuteta kaikkia sydämmen
+vaatimuksia.
+
+Kuten sanottu, oli Kaarlo oppinut paljon. Hän oli käynyt elämän koulua
+ja siten valmistunut hurjasta nuorukaisesta neroksi, jaloksi,
+koettelemuksia kestäväksi mieheksi. Hän sai henkeä ja tahdon lujuutta
+kaikkiin jalonpiin pyrinnöihin ja uuden ajan aatteisiin.
+
+Helsinkiin päästyään riensi Kaarlo kohden kotiaan, eikä ensiksi
+majurilta saatuun Hovilaansa. Omaistensa ikävä sekä salainen, himmeä
+toivo Marian ehkä vielä vapaana olemisesta riennättivät häntä kiireesti
+kotiansa.
+
+Rientäkäämme Kaarlon edellä Niemelään, johonka päästyämme huomaamme,
+että väki on kaikki, paitsi Mariaa, kotoa poissa, ulkotöissä. Maria
+istuu kangastuolissa. Hän on kutonut, mutta nyt lepää syöstävä:
+poskensa on nojattuna kättä vasten. Mitä mietti tyttö noin
+aateksivaisena? Hänen ajatuksensa hyörivät Kaarlon luona. Hänen
+huuliltansakin kuului:
+
+-- Onkohan mahdollista, että Kaarlo on hengissä? Ehkä on! ... ehkä
+palajaa hän vielä... Korkeimman käsi on voinut häntä varjella... Onpa
+suurempiakin ihmeitä tapahtunut. Näin aprikoi Maria, eikä enään
+kyyneleet kastelleet hänen vaalistuneita poskiaan, kuten joku aika
+takaperin, jolloin hän unelmissaan seurasi armastaan sodan kauhussa:
+kuinka mahdotointa hänen on enään olla elossa -- kuinka paljon hän oli
+saanut kärsiä sodassa ja kuinka kurjasti hänen täytyi -- kuolla. Mutta
+jälleen ajatteli hän: voipa suomalainen uljaasti taistellakin ja
+voittaa ... onhan jaloa nähdä hänen palajavan kunnialla kaunistettuna.
+
+Nämä haaveet saivat jälleen Marian silmät kirkastumaan ja kyyneleet
+kuivamaan.
+
+Kaikki katosivat Marialta mietteet, kun Kaarlo astui Niemelän pirttiin.
+Ilon valtaamana kiljahti hän: -- Ah, sinäkö vihdoin palajat sieltä...
+Terve, terve, kiitos Jumalalle, ettäs palasit! -- Mutta kuinka sinä
+olet elossakaan, kun siellä on niin paljon kuollut sodassa. -- Ja miksi
+lähdit minulle edes jäähyväisiä sanomatta. Kuinka minä surin ... mutta
+nytpä sinä näytät jalolta.
+
+Näihin puheisiin ei Kaarlo virkannut mitään, vaan sulki Marian syliinsä
+ja hetken perästä kysyi: Vieläkö olet vapaana, etkö olekaan mennyt
+Markkulan Juuselle? Kuinka se on niin käynyt? Ja kuinka nyt isällesi
+kuuluu? Vieläkö hän kieltää sinua tulemasta köyhään Ojalaan?
+
+-- Kyllä hän on aina sanonut, ettei antavansa minua köyhälle; -- mutta
+en usko, että hän enää kieltää, kun sinut näkee.
+
+Kaarlo hymyili ja siveli viiksiään, kun Maria häntä köyhäksi luuli.
+
+-- Annahan olla, ajatteli hän, minä koetan vielä köyhän nimessä, ukko,
+sinulta tytärtäsi. Minä koettelen vielä vissimmäksi, minkä arvon tuo
+ahmatti antaa aineelliselle rikkaudelle.
+
+Maria vaipui nojalleen Kaarlon sydäntä vasten, lumoutuneena riemusta ja
+rakkaudesta, jota kumpaakin hänen rintansa täysin määrin uhkueli.
+
+Mutta tällä kertaa ei Kaarlo joutunut täällä kauan viivyttelemään,
+sillä hänen täytyi palata kotiansa, Ojalaan, kertomaan omaisilleen
+matka muistelmiaan, jota ei hän äsken vielä ollut ennättänyt tehdä,
+vaikka he suurella uteliaisuudella niitä tiedustelivat. -- Kun hän näet
+kuuli, että Maria oli vielä vapaana, niin riensi hän tätä ensin
+tervehtimään. Ja kuka olisikaan voinut olla niin tekemättä, sillä
+"vanha suola janottaa, ja rakkaus ei ruostu."
+
+-- Elähän nyt vielä lähde, esteli Maria; odota, että isäkin sinut näkee
+ja -- että tiedämme, vieläkö hän sinua halveksii ... mutta ei hän sitä
+voi tehdä. Meitä ei pidä enää kenenkään eroittaman... Mutta en sentään
+sinua, armaani, enempää estä kotiasi menemästä. Siinä tekisin väärin
+omaisiasi kohtaan, jotka ovat surreet sinua niin suuresti. --
+Huomaisitko äitisi kalpeita kasvoja ... kuinka hän on vanhentunut!
+Kuinka murhe on painanut häneen leimansa. Riennä vain heidän luoksensa
+... minä olen onnellinen, nähtyäni sinut hengissä palanneena sieltä
+kuoleman ottelukentältä.
+
+Kaarlo kuunteli äänetöinnä, sillä hänen sydämensä oli liiaksi
+onnellinen sanoihin puhkeamaan. Hän katseli silmiään pois kääntämättä
+Marian kasvoihin, joissa oli lilja muuttunut ruusuksi, mutta tuo
+kuitenkin oli liljaa kauniimpi, sillä se ilmaisi puhdasta sammumatonta
+rakkautta.
+
+Iloisena ja onnellisena erosi Kaarlo nyt Mariasta ja sanoi huomenna
+tulevansa jälleen.
+
+Toisen päivän tultua kiiruhtikin Kaarlo Niemelään. Täällä otti hänet
+Niemeläinen vastaan kohteliasuuden osoitteella. Se oli Marian mielestä
+hyvä enne.
+
+Ennenkuin pitkiin puheisiin ennätettiinkään, kysyi Kaarlo entistä
+rohkeammin ja jyrkemmästi: -- Oletteko te, isäntä, mielipiteissänne
+yhtä kuin ennenkin ... ettekö jo suostu antamaan minulle Mariaanne?
+
+-- Taas sama vastaus kuin ennenkin, ajatteli Niemeläinen itsekseen, ja
+oudosti oukailtuaan hetken perästä sanoi: -- Kyllähän olet moitteeton
+mies käytöksesi puolesta; -- mutta minä olen yhtä armotoin siinä
+asiassa kuin ennenkin.
+
+Maria masentui, kuullessansa tuon jyrkän kiellon. Hänen sydämmensä
+sykki niin kovasti, jotta oli tulla rinnasta ulos. Hän värisi kuin
+haavan lehti, ja silmänsä oli kyyneleihin puhkeamaisillaan.
+
+-- Oletteko siinä aina yhtä armottoman ankara? jatkoi Kaarlo
+kysymystään.
+
+-- Olen, oli vastaus.
+
+-- Voi sentään teitä kun te olette itsekäs! Älkää isä-kulta, älkää olko
+niin tyly, rukoili Maria tuskin kuuluvalla äänellä ja karkasi isänsä
+kaulaan.
+
+-- Noh, hurjanahan sinä, tyttö, olet, äyhkäsi ukko, riistäen itsensä
+irti ja riensi ovesta ulos.
+
+Maria pyyhki silmistään tulevata kyyneltulvaa ja oli kuin tulisilla
+hiilillä. -- Mutta Kaarlo, hän ei voinut sitä sietää: hän lohdutti
+armastaan, sanoen: -- Älä sure suotta, ei meidän yhdistyksemme siteet
+ole vielä katkottuina. Kyllä minä aarteitteni avulla saan isäsi
+suostumuksen, vaikka tällä hetkellä, mutta minä tahdon saada hänen
+ymmärtämään senkin, ettei aineellinen kulta ole ainoastaan saavutettava
+avioliittoa perustettaissa.
+
+Nyt otti Kaarlo paperin taskustaan ja sanoi: -- Tässä on minulla
+omaisuutta, jonka sinulle nyt ilmoitan, mutta sitä lupausta vastaan,
+ett'et siitä virka mitään isällesi. Koettakaamme häntä kääntää siksi
+ihmiseksi, ett'ei hän ole esteenä meidän avioliitoomme. Suostutko sinä
+siihen?
+
+-- Mutta mitäs sitten, jos ei hän perältäkään myönnä köyhyytesi tähden
+minua sinulle.
+
+-- Siitä saadaan tuonempana tuumia ja viimeksi pakkotarpeessa tehdä,
+mitä hyväksi nähdään. Mutta nyt pidetään tämä paperin sisällä määrätty
+omaisuus salassa.
+
+-- Tehdään niin, sanoi Maria hymyillen, sillä hän oli nyt jo ilosta
+itkeä, kun tiesi olevan Kaarlolla semmoisen aarteen, jonka avulla hän
+kuitenkin pääsee onnelliseen miehelään.
+
+Tämän keskustelun perästä painoi Kaarlo Marian sormeen sormuksen, jonka
+kantaan oli kullan värisillä kuvilla merkittynä _Usko, Toivo, Rakkaus_,
+-- ja jätti jäähyvästin siltä kertaa.
+
+Kaarlo riensi majurilta saatua Hovilataan katsomaan, johon päästyään
+hän ilokseen huomasi olevan kaikki hyvin. Täällä oli oivallinen ja
+oppinut pehtoori K., joka oli hoitanut talouden hyvin. Kaikki oli
+kunnossa ja kaikkia talouteen kuuluvia tarpeita oli kyllältä. Koneita
+oli kosolta, ja niitten avulla tehtiin töitä. Täällä oli niitto-,
+leikkuu-, puima- y.m. koneita, joiden pehtoori sanoi olevan erinomaisia
+käytännössä.
+
+Mutta ennenkuin pidempiin tutkimuksiin ruvettiin, oli pehtoori K.
+utelias tiedustelemaan Kaarlon asiata ja hänen matkansa suuntaa. Siitä
+joutuivat he pitkiin puheisiin, sillä Kaarlo esitti itsensä, mikä mies
+hän oli, ja sanoi olleensa Turkinmaalla taisteluissa majuri B:n
+kumppalina majurin kuolemaan asti. Ja sen selitettyään Kaarlo sanoi
+olevansa Hovilan kartanon nykyinen omistaja, näyttäen todistustaan
+puheensa varmikkeeksi.
+
+Nyt kävi pehtoori K. Kaarlolle entistä kohteliaammaksi ja kysyi: --
+Koska, arvoisa isäntä, tulette itse tänne asumaan.
+
+-- Se on vielä tietämätöin, sillä minä pyydän teitä vielä edelleenkin
+hoitamaan tätä, sentähden, että minulla on isältäni peritty pieni talo
+asuttavanani, joka tarvitsee kohentamista, ja toinen seikka se, että
+minä pidän salaisuutena tämän kartanon olemista itselläni, jonka vuoksi
+pyydän teitäkin olemaan ilmoittamatta, että olen tämän pesän omistaja.
+Ainoastaan ylijäännöksen tämän tilan hoidosta vaadin saada käyttää
+huonon kotitaloni tarpeisiin.
+
+-- Sitä on nytkin olemassa, sanoi pehtoori, otti talouskirjat
+katseltaviksi, joiden mukaan oli kaunis jäännös omaisuutta tallella,
+minkä Kaarlo sai omistaa, koska testamentissa oli niin määrätty.
+
+Sen lisäksi sai Kaarlo vielä paljon neuvoja tuolta maanviljelykseen ja
+uusiin keksinnöihin oppineelta pehtoorilta.
+
+Nyt rupesi Kaarlo asumaan Ojalassa aikalailla. Hän rakennutti kartanota
+ja levitti viljelyksiä niin, että Ojalassa rupesi ikäänkuin uusi päivä
+paistamaan Niemeläisen silmiin. Kaarlo laittoi koneita joka alalle,
+missä vaan sopi niitä käyttää ja käytti keinotekoista lannoitusta, jota
+vastoin tällä paikkakunnalla muut, kuten Niemeläinenkin, lannoittivat
+peltojaan vanhan tavan mukaan, paraastaan havurehulla, joten haaskataan
+paljon metsää ja tehdään kuivaa, voimatonta murtoa pellolle. Pian
+rupesi Niemeläinen huomaamaan, miten edullista on Kaarlon talouden
+hoito kaikkine koneineen ja tapoineen. Sitä ihmeempätä oli vielä
+Niemeläisestä, kun hän näki, miten Kaarlolle riitti varoja asua niin
+taloaan. -- Kaarlo ei virkannut puuteistaan koskaan mitään, vaan hän
+oli kunnokas näyttämään miten _järjellä ja tahdon voimalla_ saadaan
+paljon aikaan ihmiselämän edistystä. Hän tahtoi luoda ikäänkuin uuden
+maailman, sillä hän seurasi kaikissa ajan henkeä ja ponnisti etunenässä
+ylöspäin valistuksen vastamaata.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Kolme vuotta on kulunut siitä, kun Kaarlo oli tullut sotaretkeltä, ja
+kun hän oli Mariata puolisokseen Niemeläiseltä pyytänyt. Jopa jotkut
+luulivat Mariasta tulleen "vanhan piian" kun ei enää Markkulan
+Juusekaan käynyt häntä armastelemassa. Sitäpä jo alkoi itse
+Niemeläinenkin arvella, mutta ei pelännyt häneltä sillä hyvän elämän
+loppuvan.
+
+Niemelän kartano kaikui aisakellon äänestä, kun ajoi pihaan eräs mies,
+joka tunnettiin rikkaaksi Markkulan Juuseksi. Tämä kietoi hevosensa
+riimun nauhan kiinni tallin seinässä olevaan renkaaseen. Niemeläinen
+nouti hevoselle heiniä ja pyysi vierasta korutupihin "tupakoimaan".
+Tänne päästyään pyysi Markkulan isäntä haettamaan Ojalan Kaarloa sinne,
+sanoen olevan itsellään tälle asiata.
+
+Tämän pyynnön lupasi Niemeläinen täyttää ja laittoi renkinsä sinne
+menemään.
+
+Pian olikin Kaarlo Niemelässä, tuoden toisen miehen mukanaan, jonka hän
+esitteli pehtoori K:ksi sanoen tämän olevan vanhoja tuttujansa, jonka
+vuoksi hän pyysi tuttavataan tulemaan mukana.
+
+Puhe alkoi ensin, kuten tavallista, ilmoista, sitten johtui se
+maanviljelykseen, jossa pehtoori K. selitti kemiallisia tutkinnoitaan
+ja omia kokemuksiaan. Tätä kuunteli Niemeläinenkin tarkasti, sillä hän
+myöntyi jo antamaan tieteellekin arvoa, jota vastaan hän ennen oli
+ollut liian ankara.
+
+Maria kantoi kamariin vieraille "suun avausta", jolla käynnillään hän
+osui pysähtymään sinne siksi, että Markkula sai tilaisuuden ottaa hänen
+kädestään kiinni sekä samalla kertaa Kaarlon käden toiseen käteensä ja
+suuresti liikutettuna lausui: -- Ystäväiseni! voitteko antaa anteeksi,
+mitä tuhmuudessani olen tehnyt, ja mitä olette tähteni kärsineet?
+Silloin kun Mariaa omakseni havittelin, kirjoitin hänen puolestaan
+kirjeen sinulle, Kaarlo ... sen tein halusta, näyttääkseni muka, kuinka
+turhaa sinun on minun kanssani kilpailla. En silloin tiennyt, mitä ne
+muutamat vähäpätöiset rivit matkaan saattoivat; ne vaikuttivat, että
+lähdit sotaretkelle... Siten olit pois tieltäni; mutta yritykseni
+Mariaan nähden raukesivat turhaan. -- Minä aloin kysellä sydämmeltäni
+syytä siihen, miksi en hänelle kelvannut.
+
+Olin muka mielestäni sorea ja sitä paitsi rikas Marian omistajaksi,
+jonka vuoksi en arvannut aavistaakaan syytä kelpaamattomuuteeni. --
+Tämmöistä tuhmuutta ja itserakkauden ylpeyttä oli minussa,
+onnettomassa. Luulin, näet, ihmisen elävän onnellisena yksinomaisesti
+sitä nauttiessaan mitä rahalla saadaan. -- Mutta eipä aikaakaan, kun
+minä, kylmäsydäminen, jouduin rikkauteni kanssa koittelemusten
+vaakalle. Silloin huomasin itseni paljon köykäisemmäksi sinua
+Kaarlo. Silloin oivalsin mieleni. Maria on minua tunteellisempi ja
+rakkaudessaan sydämekkäämpi -- se vaatii samalloista vastarakkautta, ja
+sen hän löytääkin Kaarlolta ... mutta sinä, katala, olet heidän
+erottajansa. Minä näin Marian surevan katkerasti, ja se vaikutti minuun
+voimallisesti. Olin mielestäni murhaaja, sillä minä luulin, ett'et sinä
+enää näitä maita kävele. Se kolkutti minun sydämmessäni koston kamalana
+uhkana ja mursi itsekkäisyyden kahleet. Minä kaduin äärettömästi
+tekoani ja -- miten olisi käynytkään, jos sinä olisit kaatunut sodassa.
+Vaan kun palasit, niin minä olin päässyt kuormastani, mutta sitä
+kantaessani olin oppinut paljon. Sydämeni on muuttunut ... nyt
+ymmärrän, kuinka vähäpätöiset ovat ihmisen pyrinnöt, jos ei niissä ole
+oikeata suuntaa ja jalompaa henkeä.
+
+Kuten olen sanonut, olin saattanut teidät kärsimään ja -- itseni; mutta
+itselleni se oli hyväksi. Se herätti tuntoni, joka pakoittaa minun nyt
+kysymään: -- Saanko rakastaa teitä ystävinä, veljenäni ja sisarenani?
+
+Ja tämän ohessa myös pyydän esittää, että te, rakkaudessa yhdistetyt
+henkilöt, antaisitte kätenne toinen toisellenne ijänikuiseksi liitoksi.
+Siihen ei sovi olla Marian isällä mitään estettä, enkä usko että hän
+sitä täydellä ymmärryksellä voi estääkään.
+
+Kaarlo kuunteli syvämielisenä Juusen puhetta, ja vastasi: -- Sinä olet
+onneani johdattanut, vaikka sen olet tehnyt tietämättäsi. --
+Heittäkäämme menneet asiat unhotuksiin ja olkaamme ystävät mitään
+kaihoa toisiamme kohtaan tuntematta, kiittäkäämme Luojaa siitä, mitä on
+tapahtunut, sillä se on ollut meille kaikille hyväksi. Jos olemmekin
+kärsineet, niin ihmiselle on aina hyväksi se, että hän ponnistaa
+vastuksien läpitse, sillä siitä saa hän oppia, ymmärrystä, kestävyyttä
+ja terästä tahdolleen. -- Nähkäämme, että ihmisellä on paljon
+velvollisuuksia täytettävänä, sillä hän on luotuna herraksi kaikille
+maan päällä oleville olennoille, hallitsemaan näitä ja ottamaan
+elatuksensa maasta raivaamalla tiensä luonnon laatimiin lujempiinkin
+kohtiin. Kurja on se ihminen, joka elää vain sattumusten nojassa ja
+antaa tuulen viedä itseänsä minne milloinkin. -- Tämä maa, joka on
+meidän äitimme, kaipaa runsaampaa ravintoa, se on: aineellista
+varallisuutta ja henkistä jaloutta.
+
+Mitä ehdoitukseesi tulee, että saisin Marian vihdoinkin elämäni
+kumppaniksi, niin siihen myönnyn sydämmestäni, mutta koska hänen isänsä
+on ollut sitä vastaan, niin olen antanut sen olla hänen asianaan. Siitä
+saa tuo arvoisa isäntä antaa nytkin lausuntonsa.
+
+-- Kyllähän minä sitä vastaan olen ollut, mutta murretaanhan kivikin,
+mitä sitten ihmisen mieli, sillä nyt olen tullut jo toiselle tuumalle,
+kun olen huomannut, miten kunnokas ja ymmärtävä mies Kaarlo on. -- Siis
+tapahtukoon heidän oma tahtonsa, sanoi Niemeläinen värähtelevällä
+äänellä, sillä hän tuli ikäänkuin loukatuksi, kun kuuli Juusen ja
+Kaarlon puheet.
+
+Arvaahan mikä sitten tapahtui... Mitäs muuta kuin onnelliset
+kihlajaiset. Ojalan perhe ynnä muita lähellä olevia arvoisia henkilöitä
+ja ystäviä kutsuttiin Niemelään, jossa oli riemua ja nautinnoita
+vieraille tarjona. Kaikki iloitsivat siitä että Maria pääsisi Kaarlolle
+elämän kumppaniksi. Niemeläinen itsekin hieroi kämmeniään mielissään ja
+kohteli kunnioituksella Kaarloa. Mutta miten suureksi siitä tuon ilo
+riemastuikin, kun pehtoori K. ilmoitti kaikkien läsnäollessa, miten
+paljon Kaarlolla on omaisuutta, sanoen hänellä olevan mahtavan maatilan
+T. läänissä P:n pitäjästä. Hän sanoi itse olevansa sen talouden hoitaja
+eli pehtoori, joten hän tietää, että tila on hyvin tuottava ja
+nimeltään Hovila.
+
+Tämä oli kuulijoille suuri ihme, mutta he uskoivat kuitenkin sen
+todeksi, kun saivat kuulla kaikki asianhaarat. Niemeläinen hymyili ja
+milt'ei itkenyt ilosta.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+On kulunut joku aika. Kaarlo ja Maria ovat onnellisessa yhteiselämässä.
+Nyt ovat he uudessa paikassaan, Hovilassa, johon muutettuaan he
+antoivat Ojalan talouden pehtoori K:n hoidettavaksi.
+
+Tyytyväisyys ja yltäkylläisyys on nuorella parilla jokapäiväisenä
+onnena. -- Maria kukoistaa kunniassa ja kauneudessa. Ruusut ovat
+palanneet entistä kauniimpana hänen kasvoilleen. Näitä ihaeli usein
+Kaarlo ja kutsui Mariata "kultanupuksensa".
+
+-- Niinkös toki ... sinä olet se kettu, äännähti Maria noihin Kaarlon
+imarruksiin.
+
+Muun muassa kasvoi Hovilan salin ikkunalla kaksi ruusua, joita katseli
+Maria aatteisiin vaipuneena ja sanoi: -- Kaarlo, koska viedään nämät
+kukat Annan haudalle, sillä ilma on ehkä jo siksi lämmintä, että nämät
+rupeavat hyvin kukoistamaan?
+
+-- Ehkä huomeniltana?
+
+-- No niin -- huomeniltana; jos on näin kaunis, ihana ilma, niin sehän
+on sopiva aika.
+
+Seuraavana iltana lähestyi kirkkomaata neljä eri henkilöä yhdessä
+joukossa. Niissä näemme etunenässä Kaarlon ja Marian. He kantavat
+ruusuja. -- Heidän lähestyessään Annan hautaa, näkivät he, kuinka
+hautakummulla oleva pihlaja hiljaisen tuulen heiluttamana pudisteli
+tukkaansa, ikäänkuin varottaen tulijoille: te maan päällä elävät,
+älkäät häiritkö nukkuneiden lepoa.
+
+Sitä eivät he tahtoneet tehdäkään; vaan sitä vastoin tulivat he
+osoittamaan kuolleille kunnioitusta. -- Laskettuaan kukat määrättyyn
+paikkaan, istuivat he itse pihlajan juurelle. Siinä kertoi Kaarlo
+kaikki, mitä tiesi majurin ja Annan elämästä, -- kuinka Annan
+kätki hiljainen, mutta musertava suru hautaan, ja kuinka majuri
+uskollisuudella seurasi häntä hautaan asti.
+
+Kertomus oli surullinen, kuulijoiden silmissä näkyi säälistä
+heltyneiden tunteiden pusertama, kirkas kyynel.
+
+Tässä seurueessa oli Markkulan Juuse ja Kaarlon sisar, Ojalan Heta;
+ennenmainittujen mukana. Nämät kaksi viimeksi mainittua olivat
+kihloissa ja sen johdosta tulleet tervehtimään Kaarloa ja hänen
+puolisotaan.
+
+-- Hetasta voin sanoa sen, ilmoitti Juuse, että hänet saadessani olen
+varmaan onnellinen. Hän kiintyi sydämmeeni, ja jos hänet kadottaisin,
+voisin kentiesi tuntea itseni niin onnettomaksi, että elämäni päivät
+synkistyisivät kuten niidenkin, joista toinen tässä kummussa lepää.
+
+-- Niin, jatkoi Kaarlo, luonnotointa on itsetajuntaan tulleelle
+ihmiselle antautua moisen tuskan valtaan, mutta koska ihmisessä on
+heikkojakin puolia, niin sekin seikka tulee mahdolliseksi, sillä
+kärsimyksillä koetellaan monella tavalla ihmistä täällä matoisessa
+maailmassa. -- Se siis on lankeemuksen tuomio; sillä ilman lankeemusta
+meillä ei olisi kärsimystä, kipua, eikä kuolemaa, ei myöskään
+ääretöintä, ikuista onnellisuutta saavutettavana, ellei vapahduksen
+hetki olisi lyönyt Golgathalla. -- Tämä elämämme on vain kouluaika,
+täynnänsä vastuksia ja murheita, mutta niin vähän iloa. Se onni,
+jota täällä nautimme, on vain vähäinen heijastus ijankaikkisesta
+kirkkaudesta s.o. haudan tuolla puolella olevasta täydellisyydestä. Kun
+kannamme kunnialla kuormamme synkän murheenkin aikoina, muistaen
+pyhimpiä velvollisuuksiamme ja isänmaatamme, niin kerran pääsemme
+ijankaikkiseen rauhaan levolle tuonne maan hellään poveen, jota kaikki
+meille nytkin muistuttaa tässä väsyneen haudalla.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Väsyneen haudalla, by Kaarle Karikko
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄSYNEEN HAUDALLA ***
+
+***** This file should be named 28290-8.txt or 28290-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/8/2/9/28290/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/28290-8.zip b/28290-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..4acd283
--- /dev/null
+++ b/28290-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e332f28
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #28290 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28290)