initial commit of ebook 27708HEADmain

5 files changed, 5098 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/27708-8.txt b/27708-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..73923cf
--- /dev/null
+++ b/27708-8.txt
@@ -0,0 +1,5082 @@
+Project Gutenberg's Loppiaisaatto eli Miten haluatte, by William Shakespeare
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Loppiaisaatto eli Miten haluatte
+
+Author: William Shakespeare
+
+Translator: Paavo Cajander
+
+Release Date: January 5, 2009 [EBook #27708]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOPPIAISAATTO ELI MITEN HALUATTE ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+LOPPIAISAATTO
+
+eli Miten mielitte
+
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1899.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+ORSINO, Illyrian herttua.
+SEBASTIAN, nuori ylimys, Violan veli.
+ANTONIO, merikapteeni, Sebastianin ystävä.
+Toinen merikapteeni, Violan ystävä.
+VALENTIN,  |  herttuan seuralaisia.
+CURIO,     |
+Herra TOPIAS RÄIHÄ, Olivian eno.
+Herra ANTREAS KÄLPPÄINEN.
+MALVOLIO, Olivian hovimestari.
+FABIO,  |  Olivian palvelijoita.
+Narri,  |
+OLIVIA, rikas kreivitär.
+VIOLA.
+MARIA, Olivian kamarineitsyt.
+Hovimiehiä, pappeja, merimiehiä, oikeudenpalvelijoita,
+  soittoniekkoja y.m.
+
+Tapahtumapaikka: Kaupunki Illyriassa ja läheinen merenrannikko.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone herttuan hovissa.
+    (Herttua, Curio ja hoviherroja tulee. Soittokunta perällä.)
+
+HERTTUA.
+Soitelkaa, jos on lemmen ruokaa soitto.
+Sit' antakaa niin täydest', että halu
+Kyllyyttään sairastuu ja siihen sammuu.
+Tuo sävel uudelleen! Noin, noin se sammui,
+Hiveltäin korvaa niinkuin lounan henki,
+Jok' yli lemmenkukkavuoteen huokuu
+Ja tuoksun tuo ja vie. -- Vait, vait! Jo riittää.
+Niin vieno se ei ole nyt kuin äsken.
+Oi, lemmetär, kuin liehakoit ja liekut!
+Kuin valtameri avara on helmas,
+Mut joka siihen joutuu, olkoon vaikka
+Kuink' arvokas ja ylväs, tuokiossa
+Se laskee arvossa ja arviossa.
+Niin mielihaaveita on lempi täynnä,
+Ett' on se itse suurin mielihaave.
+
+CURIO.
+Ajoonko mennään?
+
+HERTTUA.
+                 Mitä ajoon?
+
+CURIO.
+                             Peuraa.
+
+HERTTUA.
+Jalointa peuraani jo ajoss' olen.
+Oi, ensi kerran kun Olivian näin,
+Niin tuntui, kuin ois puhdistunut ilma;
+Ma tuokiossa muutuin peuraks itse,
+Ja haluni, kuin julmat villikoirat,
+Mua vielä vainovat. --
+    (Valentin tulee.)
+                        Hän mitä sanoo?
+
+VALENTIN.
+Anteeksi, prinssi! Puheilleen en päässyt;
+Tään vaan sain vastuun hänen neitsyeltään:
+Ett' itse taivaskaan ei ennen nähdä
+Saa hänen kasvojansa peitteetöinnä,
+Kuin lämminnyt se seitsemän on kesää;
+Vaan hunnutettuna hän käy kuin nunna
+Ja silmää syövin suolavesin kastaa
+Huonettaan päivittäin, näin höystääksensä
+Kuollutta veljen rakkautta, jonk' ijäks
+Surevaan muistoons' aikoo tallettaa.
+
+HERTTUA.
+Noin hellärakenteinen sydän, joka
+Veljelleen lemmenvelan moisen maksaa,
+Se kuinka lempiikään, kun kultanuoli
+Muut siinä asustavat taipumukset
+On tappanut! kun maksa, aivot, sydän --
+Avujen suurten ylväät istuimet --
+On kaikki halluss' yhden valtaherran! --
+Nyt kukkamaille! Suloaatteillaan
+Siell' uinuu lempi lehväteltassaan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Merenrannikko.
+    (Viola, laivakapteeni ja laivamiehiä tulee.)
+
+VIOLA.
+Ja mikä tämä maa?
+
+KAPTEENI.
+                  Illyria, neiti.
+
+VIOLA.
+Mit' Illyriassa minä? Veljenihän
+Elysiossa on. Mut ehkä hän
+Ei hukkunut: vai mitä, merimiehet?
+
+KAPTEENI.
+Siin' "ehkä", että itse pelastuitte.
+
+VIOLA.
+Ah, veli raukka! Mutta ehkä hänkin.
+
+KAPTEENI.
+Niin maar; ja lohduks yksi "ehkä" vielä:
+Siis tietäkää: kun laiva meiltä särkyi,
+Ja te ja aniharvat pelastuneet
+Veneessä keinuitte, niin veljenne,
+Hädässä neuvokkaan, näin köyttäytyvän
+Tukevaan, laineill' uiskelevaan mastoon
+Ja, kuin delphiinin seljässä Arion,
+Elävän ystävyksin aallon kanssa
+Niin kauas kuin voin nähdä.
+
+VIOLA.
+                            Tuossa kultaa!
+Omapa pelastukseni se kuiskaa
+Mun toivolleni hänen pelastustaan,
+Ja puhees sitä tukee. Maan sa tunnet?
+
+KAPTEENI.
+Hyvinkin: täst' ei kolmen tunnin matkaa
+Mun syntymä- ja kasvinseudulleni.
+
+VIOLA.
+Ken täällä hallitseepi?
+
+KAPTEENI.
+                        Herttua,
+Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin.
+
+VIOLA.
+Ja nimensä?
+
+KAPTEENI.
+            Orsino on.
+
+VIOLA.
+                       Orsino!
+Isäni kuulin mainivan sen nimen;
+Hän silloin oli vielä poikamies.
+
+KAPTEENI.
+Niin nytkin on, tai oli äsken aivan.
+Kuukaus on siitä vaan, kun täältä läksin;
+Huhuttiin silloin, -- sillä, tiedättehän,
+Mit' isot toimii, sitä pienet kielii, --
+Ett' ihanaa Oliviaa hän kosi.
+
+VIOLA.
+Ken se?
+
+KAPTEENI.
+        Siveä impi, kreivin tytär.
+Vuos' sitten isä kuoli; silloin tyttö
+Veljensä hoitoon joutui, joka hänkin
+Kuol' äskettäin; nyt, sanotaan, hän surust'
+Ei nähdä voi, ei puhutella miestä.
+
+VIOLA.
+Oi, sitä neittä palvella jos saisin,
+Niin ett'ei tietäis maailma, ken olen,
+Ennenkuin itselleni kypsyy aika
+Sit' ilmaista!
+
+KAPTEENI.
+               Tuo käynee tuskin päinsä.
+Ei pyynnöt minkäänlaiset häneen pysty,
+Ei itse herttuankaan.
+
+VIOLA.
+Sinulla, kapteeni, on käytös hieno,
+Ja vaikka luonto usein saastaisuutta
+Somahan kuoreen kätkee, luulen sentään,
+Ett' ompi sulla sydän, joka vastaa
+Tuot' ihanata ulkomuotoasi.
+Nyt pyydän -- runsaan siitä palkan saat --
+Äl' ilmaise, ken olen, ja mua auta
+Pukeumaan aikeheni mukaisesti;
+Palvella tahdon tuota herttuaa;
+Esitä minut eunukiksi hälle.
+Et kadu vaivaasi: ma laulaa taidan
+Ja toimittaa jos mitä soitonpuolta,
+Niin että palvelijakseen kyllä kelpaan.
+Kuin sitten käy, sen aika selvittää,
+Vait'olostas vaan riippuu juoni tää.
+
+KAPTEENI.
+Te olkaa eunukki, mä mykkä oon;
+Jos kieli juoruu, silmä soetkoon!
+
+VIOLA.
+No, kiitos vaan. Nyt näytä mulle tietä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Olivian talossa.
+    (Herra Topias Räihä ja Maria tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä hittoja se sisareni tytär ajattelee, kun noin panee veljensä
+kuoleman sydämmelleen? Mure tuopi mullan karvan, se on vissi, se.
+
+MARIA.
+Totta puhuen, herra Topias, teidän pitää tulla varhemmin kotiin
+iltaisin; sisarenne tytär, armollinen neiti, panee pahakseen noita
+sopimattomia aikojanne.
+
+HERRA TOPIAS.
+Pankoon hän, mitä panee.
+
+MARIA.
+Niin, mutta teille olisi omansa säädyllisempi elämäntapa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Omansako? Minä olen omani ja omissani liikun. Tämä takki on omansa
+juomatakiksi ja nämä saappaat samaten; ja jos ei, niin hirttäytykööt
+omiin rakseihinsa.
+
+MARIA.
+Tuo juominen ja rentustelu tekee teistä lopun. Armollinen neiti puhui
+siitä vielä eilispäivänä, ja eräästä tuhmasta herrasta lisäksi, jonka
+tässä tuonais-iltana toitte tänne häntä kosimaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Kuka se? Herra Antreas Kälppäinenkö?
+
+MARIA.
+Sama mies.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin muhkeata miestä ei ole toista koko Illyriassa.
+
+MARIA.
+Mitä se tähän kuuluu?
+
+HERRA TOPIAS.
+Miks'ei? Hänelle tulee kolmetuhatta dukaattia vuodessa.
+
+MARIA.
+Niin, mutta häneltä menee vuodessa kaikki hänen dukaattinsa: hän on
+aika hölmö ja tuhlari.
+
+HERRA TOPIAS.
+Että kehtaattekin semmoista sanoa! Hän, joka soittaa väkiviulua ja
+puhuu kolmea, neljää kieltä sanasta sanaan ulkoa: hänessä on vähän
+älyniekan vikaa.
+
+MARIA.
+Niin, todellakin, äly on hänessä vähän vialla, sillä, paitsi että hän
+on hölmö, on hän suuri riitapukari, ja jos hänessä ei olisi hiukan
+pelkurin vikaa, joka vähän hänen riidanhaluaan hillitsee, niin
+arvelevat älymiehet, että hän jo pian olisi vikapää kuolemaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Nyrkkini kautta! Ne ovat konnia ja sadattelijoita, jotka hänestä sitä
+sanovat. Ketkä ne ovat?
+
+MARIA.
+Samat, jotka väittävät sitäkin, että hän joka yö juopuu teidän
+seurassanne.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, juomalla sisareni tyttären muistoa: ja sitä muistoa aion minä
+juoda niin kauan kuin jaksan kaulaa kastaa ja Illyriassa on juotavaa.
+Pelkuri se on ja ämmä, joka ei sisareni tyttären muistoa juo siksi,
+että aivot pyörivät yhdellä varpaalla niinkuin hyrrä. Vaiti, tyttö,
+_Castiliano vulgo_, sillä tuossa hän tulee, se herra Antreas
+Kälppäinen.
+
+    (Herra Antreas Kälppäinen tulee.)
+
+HERRA ANTREAS.
+Herra Topias Räihä! Mitä kuuluu, herra Topias Räihä?
+
+HERRA TOPIAS.
+Rakas herra Antreas!
+
+HERRA ANTREAS.
+Jes siunatkoon teitä, kaunis velho.
+
+MARIA.
+Samaten teitä, herra.
+
+HERRA TOPIAS.
+Valtaus, herra Antreas, valtaus!
+
+HERRA ANTREAS.
+Kuka hän on?
+
+HERRA TOPIAS.
+Sisareni tyttären kamarineitsyt.
+
+HERRA ANTREAS.
+Hyvä neiti Valtaus, toivon saada lähemmin teihin tutustua.
+
+MARIA.
+Nimeni on Maria, herraseni.
+
+HERRA ANTREAS.
+Hyvä neiti Maria Valtaus, --
+
+HERRA TOPIAS.
+Erehdystä, herra Antreas. Valtaus on samaa kuin lähentely, puhuttelu,
+kyöhäys, hyökkäys.
+
+MARIA.
+Hyvästi, hyvät herrat!
+
+HERRA TOPIAS.
+Jos näin hänet päästät, Antreas, niin paras, ett'et enää koskaan
+pamppuasi paljasta.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos näin täältä pääsette, neiti, niin paras, ett'en enää koskaan
+pamppuani paljasta. Kaunis naikko, luuletteko pöllöjä pitelevänne?
+
+MARIA.
+En, herraseni, minä en pitele teitä.
+
+HERRA ANTREAS.
+Mutta saatte, totta vieköön, kohta pidellä. Kas, tuossa on käteni.
+
+MARIA.
+No niin, herra, ajatus on vapaa; mutta, kuulkaas, viekää kätenne
+maitokamariin juotettavaksi.
+
+HERRA ANTREAS.
+Miksi niin, sydänkäpyseni? Mikä on tarkoitus?
+
+MARIA.
+Se on vallan kuiva.[1]
+
+HERRA ANTREAS.
+Soo! Luulenpa, ett'en ole semmoinen aasi, että voisin pitää käteni
+kuivana. Mutta mitä on tuo pila?
+
+MARIA.
+Kuivaa pilaa.
+
+HERRA ANTREAS.
+Onko teillä paljon sitä?
+
+MARIA.
+On, herra, kaikki sormenpäät täynnä. Kas niin vaan, tuossa saatte
+kätenne takaisin, minä olen kuiva.
+
+    (Menee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Ah, ritari, nyt tarvitset kupollisen sektiä. Olenko ikänä nähnyt sinua
+noin nujerrettuna?
+
+HERRA ANTREAS.
+Ette sinä ilmoisna ikänä, luulisin, paitse milloin sekti on minut
+nujertanut. Väliin tuntuu minusta, ett'en ole minä sen älykkäämpi kuin
+muukaan tavallinen kristitty ihminen, mutta olenhan suuri häränlihan
+syöjä, ja se se, luulemma, tekee hieman haittaa älylleni.
+
+HERRA TOPIAS.
+Epäilemättä.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos sen tietäisin, niin, jumalauta, pois sen kieltäisin. Huomenna minä
+ratsastan kotiin, herra Topias.
+
+HERRA TOPIAS.
+Pourquoi, hyvä ritari.
+
+HERRA ANTREAS.
+Mitä se on, pourquoi? Myöntävääkö vai kieltävääkö? Voi, jos olisin
+kieliin käyttänyt sen ajan, minkä olen miekkailuun, tanssiin ja
+karhunajoon kuluttanut! Oi, että olisin opinammattiin ruvennut!
+
+HERRA TOPIAS.
+Silloin olisit saanut oivan tukkapään.
+
+HERRA ANTREAS.
+Mitä? Olisiko se tukkaani parantanut?
+
+HERRA TOPIAS.
+Epäilemättä; sillä näethän, ett'ei se tahdo luonnostaan kähertyä.
+
+HERRA ANTREAS.
+Mutta se sopii minulle sangen hyvin, eikö totta?
+
+HERRA TOPIAS.
+Erinomaisesti; se roikkuu niinkuin pellavatutti rukinpäässä ja toivon
+vaan, että saisit emännän, joka ottaisi sinut polviensa väliin ja
+kehräisi sen putipuhtaaksi.
+
+HERRA ANTREAS.
+Tottakin, huomenna lähden kotiin, herra Topias; sisarenne tytär ei
+tahdo näyttäytyä, ja jos sen tekeekin, niin panen vetoa neljä yhtä
+vastaan, ettei hän minusta huoli. Herttua itse, tästä naapurista, kosii
+häntä.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hän ei huoli herttuasta; hän ei tahdo ketään, joka on häntä parempi
+säätyyn, ikään ja älyyn nähden; sen hän on minulle vannonut. Vielä sitä
+on toivon kipinää, ukkoseni.
+
+HERRA ANTREAS.
+Odotan sitten vielä yhden kuukauden. Minulla on mitä kummallisin luonne
+olla taitaa; olen väliin kovasti ihastunut hyppyihin ja naamiaisiin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Kelpaatko sinä, ritari, sellaisiin hullutuksiin?
+
+HERRA ANTREAS.
+Yhtä hyvin kuin joku toinenkin Illyriassa, olkoonpa kuka hyvänsä, kun
+vaan ei ole minua ylhäisempi; en silti tahdo vanhalle vertoja vetää.
+
+HERRA TOPIAS.
+Kuinka suoriut sinä galliardi-hypyssä, ritari?
+
+HERRA ANTREAS.
+Osaan kuin osaankin takavilkuria heittää, ja hypäkön teen yhtä hyvän
+kuin joku toinenkin Illyriassa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Miksi tällaista taitoa salassa pidetään? Miksi tällaisia avuja
+kätketään esiriipun taakse? Pelätäänkö, että ne tomuttuvat, niinkuin
+rouva Mallin[2] maalikuvat? Miks et mene kirkkoon galliardia hypellen
+ja tule kotiin courantea tanssien? Minä puolestani teikkaisin aina
+hoppapolskan tahdissa enkä heittäisi edes vettänikään muussa kuin
+enkeliskan asennossa. Mitä ajattelet? Onko tämä maailma semmoinen, että
+täällä sopii panna kynttilänsä vakan alle? Luulenpa, sääriesi oivaan
+rakennukseen nähden, että ne ovat muodostetut galliardin tähtiasemossa.
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin, tukevat ne ovat, ja tulenkarvaisissa sukissa näyttävät ne koko
+sieviltä. Laitetaanko hypyt?
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, mitäpä muutakaan? Olemmehan syntyneet kauriin tähdikössä.
+
+HERRA ANTREAS.
+Kauriinko? Se merkitsee tuustia ja puustia.
+
+HERRA TOPIAS.
+Ei, veliseni, se merkitsee teikausta ja keikausta. Näytähän noita
+kipakoitasi. Hei vaan! Korkeammalle! Hei! hei! -- Oivallista!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone herttuan hovissa.
+    (Valentin, ja Viola miehen puvussa, tulevat.)
+
+VALENTIN.
+Jos herttua teille yhä vaan tämmöistä suosiota osoittaa, Cesario, niin
+on luultava, että kohoatte hyvinkin korkealle. Hän on vasta kolme
+päivää teitä tuntenut.
+
+VIOLA.
+Pelkäätte joko oikullisuutta hänen puoleltaan tai huolimattomuutta
+minun puoleltani, koska epäilette hänen suosionsa kestävyyttä. Onko hän
+lemmissään huikentelevainen?
+
+VALENTIN.
+Ei suinkaan.
+
+VIOLA.
+Kiitoksia. Tässä tulee herttua.
+
+    (Herttua, Curio ja seurue tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Miss' on Cesario?
+
+VIOLA.
+                  Nöyrin palvelijanne.
+
+HERTTUA.
+Hetkeksi poistukaa te muut. -- Cesario,
+Nyt tiedät kaikki: avonainen aivan
+On sydämmeni salakirja sulle.
+Olivian luo siis lähde, nuorukainen;
+Äl' eittoon tyydy, ovellaan vaan seiso
+Ja sano, ettet paikastasi liiku,
+Ennen kuin pääset puheilleen.
+
+VIOLA.
+                              Mut, Herra,
+Jos niin hän antaunut on surun valtaan,
+Kuin kerrotaan, hän ei mua koskaan kuule.
+
+HERTTUA.
+No, huuda sitten, riko säätty tapa,
+Mut tyhjin toimin palata et saa.
+
+VIOLA.
+Jos pääsen puheilleen, niin mitä sanon?
+
+HERTTUA.
+Ah! Kerro hälle rakkauteni kiihko,
+Kiitellen hellyyttäni, hänet hurmaa;
+Sa tuskieni tulkiks olet oiva;
+Hän mieluummin sun nuoruuttasi kuulee
+Kuin vakavamman muotoist' airutta.
+
+VIOLA.
+En tuota usko.
+
+HERTTUA.
+               Usko, rakas poika;
+Se parjaa nuorta ikääsi, ken sanoo,
+Ett' olet sinä mies. Dianan huulill'
+Ei punaa somempata; vieno äänes
+On, niinkuin immen, heleä ja kirkas;
+Sin' olet naisen osaan niinkuin luotu.
+Suotuisa tähtesi on tähän toimeen.
+Sen tiedän. -- Neljä, viisi mukaan menköön,
+Tai kaikki, jos on halu. Mulle paras
+On mitä vähin seura. -- Työs tee hyvin,
+Niin herrasi on onni sinun onnes,
+Ja hyvät päivät saat.
+
+VIOLA.
+                      Teen, minkä voin.
+    (Syrjään.)
+Tukala tuska kosioida sille,
+Jon kanssa mielis itse vihkisille!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Huone Olivian talossa.
+    (Maria ja narri tulevat.)
+
+MARIA.
+Sano oiti, missä olet ollut; muuten en puolusteeksesi suutani avaa
+senkään vertaa, että harjas siitä sisään mahtuisi. Armollinen neiti
+laittaa sinut varmaankin hirteen poissaolostasi.
+
+NARRI.
+Laittakoon vaan. Joka kunnolla on hirtetty, ei sen tarvitse temppuja
+tehdä.
+
+MARIA.
+Todista tuo.
+
+NARRI.
+Hän ei näe mitään tehdä.
+
+MARIA.
+Mikä surkea vastaus! Voitko sanoa, mistä on syntyisin tuo sananparsi:
+tehdä temppuja?
+
+NARRI.
+En, rakas neitsyt Maria.
+
+MARIA.
+Sotapalveluksesta; ja sitä sinä, narrinsilmä, kehtaatkin matkia.
+
+NARRI.
+No niin; suokoon Jumala viisautta niille, joilla sitä on, ja antakoon
+niiden, jotka narreja ovat, käyttää leiviskäänsä!
+
+MARIA.
+Mutta hirteen sinä vaan joudut, kun olit niin kauan poissa, tai
+virkaheittiöksi, -- joka on sinulle, luulisin, yhtä kuin jos joutuisit
+hirteen.
+
+NARRI.
+Hyvä hirsinuora on parempi kuin huono naimakauppa, eikä sitä virkaakaan
+kaipaa niin kauan kuin on kesä.
+
+MARIA.
+Siis on asia suora.
+
+NARRI.
+Ei vielä vallan; on siinä vielä kaksi mutkaa.
+
+MARIA.
+Niin että, jos toinen katkee, niin toinen kestää; tai jos molemmat
+katkeavat, niin roimahoususi putoavat.
+
+NARRI.
+Oikein osattu, totta totisesti! Oikein osattu! Jatka, jatka! Jos herra
+Topias jättäisi juomisensa, niin olisit sinä sukkelin kappale Eevan
+lihaa, mitä Illyriassa on olemassa.
+
+MARIA.
+Pidä suusi, senkin narrinsilmä! Tuolla tulee armollinen neiti.
+Järkevästi tekisit, jos pyytäisit koreasti anteeksi.
+
+    (Menee.)
+
+NARRI.
+Äly, jos se on tahtosi, niin auta minua keksimään kelpo kuje. Nuo
+älyniekat, jotka luulevat sinut omistavansa, huomataan sangen usein
+narreiksi; ja minä, joka varmaan tiedän sinua puuttuvan, voinen käydä
+viisaasta miehestä. Sillä mitä sanoo Quinapalus? Parempi viisas hullu
+kuin hullu viisas.
+
+    (Olivia ja Malvolio tulevat.)
+
+Jumala siunatkoon teitä, neitiseni!
+
+OLIVIA.
+Viekää narri pois!
+
+NARRI.
+Ettekö kuule, hyvät ihmiset? Viekää neiti pois!
+
+OLIVIA.
+Vaiti siinä! Olet kuiva narri; en tahdo sinusta enempää tietää. Sitä
+paitsi rupeat huonoksi tavoiltasi.
+
+NARRI.
+Kaksi vikaa, madonna, joita voi parantaa juomalla ja hyvillä neuvoilla.
+Antakaa kuivalle narrille juotavaa, niin hän ei ole kauemmin kuiva;
+neuvokaa huonoa tekemään parannusta; jos hän sen tekee, niin ei hän ole
+kauemmin huono; jos hän ei sitä voi, niin laittakaa hänet räätälin
+paikattavaksi. Sillä kaikki parannus on vaan paikkausta; hyve, joka
+horjahtaa, on paheella paikattu, ja pahe, joka parantuu, on hyveellä
+paikattu. Jos tämä yksinkertainen päätelmä kelpaa, niin hyvä on; jos
+ei, niin mitä siihen voi? Niinkuin ei ole muuta tosi sarvipäätä kuin
+onnettomuus, niin on kauneuskin kukkanen. Neiti käski viedä pois
+narrin; siis sanon vieläkin kerran: viekää pois neiti!
+
+OLIVIA.
+Ystävä, sinut minä käskin viedä pois.
+
+NARRI.
+Erehdystä korkeimmassa määrässä! -- Neitiseni, _cucullus non facit
+monachum_, se on niin paljon kuin: minulla ei ole kirjotakkia
+aivoissani. Madonna hyvä, suokaa minun todistaa, että te olette narri.
+
+OLIVIA.
+Voitko sen tehdä?
+
+NARRI.
+Sangen sievästi, madonna hyvä.
+
+OLIVIA.
+No, todista.
+
+NARRI.
+Sen täytyy tapahtua kysymyksien ja vastauksien kautta. Pikku sievä
+kyyhkyseni, vastatkaa.
+
+OLIVIA.
+No, hyvä; muun ajanvieton puutteessa siedän sinua.
+
+NARRI.
+Madonna hyvä, miksi surette?
+
+OLIVIA.
+Narri hyvä, siksi että veljeni kuoli.
+
+NARRI.
+Minä arvaan, että hänen sielunsa on helvetissä, madonna.
+
+OLIVIA.
+Minä tiedän, että hänen sielunsa on taivaassa, narri.
+
+NARRI.
+Sitä suurempi narri olette, madonna, kun surette sitä, että veljenne
+sielu on taivaassa. -- Viekää pois narri, hyvät ihmiset.
+
+OLIVIA.
+Mitä pidätte tästä narrista, Malvolio? Eikö hän yhä parane.
+
+MALVOLIO.
+Kyllä, ja menee sitä menoa, kunnes hän kuoleman kielissä värjyy.
+Vanhuus, joka viisasta vajentaa, täydentää vaan narria.
+
+NARRI.
+Jumala suokoon teidän, herraseni, aikaisin vanheta, että narriutenne
+täydentyisi! Herra Topias varmaankin vannoisi, etten minä ole mikään
+kettu, mutta hän ei panisi vetoa kahta penniä siitä, että te ette ole
+narri.
+
+OLIVIA.
+Mitä siihen sanotte, Malvolio?
+
+MALVOLIO.
+Ihmettelen, että teidän armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Näin
+hänen tässä taannoin joutuvan alakynteen tavallisen narrin rinnalla,
+jossa ei ole enemmän ajua kuin pölkyssä. Nähkääs, hän on jo aivonsa
+hukannut; jos ette naura ja anna hänelle aihetta, niin on hänellä
+kapula suussa. Toden totta, ne järki-ihmiset, jotka tuontapaisille
+palkkanarreille vaan nauraa kikottavat, eivät ole narrien narreja
+paremmat.
+
+OLIVIA.
+Oi, Malvolio, te podette itserakkautta, ja pilaantunut maininne
+nirsottelee. Se, joka on jalo, viaton ja puhdas mieleltään, pitää
+pallina sen, minkä te luulette tykinluodiksi. Ei etuoikeutettu narri
+parjaa sillä, että hän sättii, eikä tunnustettu järkimies säti sillä,
+että hän moittii.
+
+NARRI.
+Mercurius suokoon sulle valheen lahjan, koska puhut hyvää narreista!
+
+    (Maria palajaa.)
+
+MARIA.
+Armollinen neiti, tuolla on ovella nuori herra, joka haluaa teitä
+puhutella.
+
+OLIVIA.
+Herttuan lähettiläs, eikö niin?
+
+MARIA.
+En tiedä, neiti; se on kaunis nuori mies, mukana loistava seurue.
+
+OLIVIA.
+Kuka väestäni häntä siellä pidättää?
+
+MARIA.
+Herra Topias, sukulaisenne.
+
+OLIVIA.
+Toimita hänet pois sieltä, kuuletko; hän ei puhu muuta kuin
+hullutuksia. Hyi koko miestä! (Maria menee.) Menkää, Malvolio. Jos
+viesti on herttuan, niin olen sairas tai kotoa poissa, kumpi hyvänsä,
+kun vaan pääsen heistä. (Malvolio menee.) Nyt näet, narri, että
+hullutuksesi aikovat vanheta; ne eivät miellytä enää.
+
+NARRI.
+Sinä olet puhunut meidän puolestamme, madonna, ikäänkuin vanhin poikasi
+olisi tuleva narriksi. Jupiter hänen kallonsa täpätköön aivoja täyteen,
+sillä tässä tulee yksi heimokuntasi jäsen, jolla on sangen heikko
+_pia mater_.
+
+    (Herra Topias tulee.)
+
+OLIVIA.
+Toden totta, puolihumalassa! -- Kuka se on siellä ulkona, eno!
+
+HERRA TOPIAS.
+Eräs herra.
+
+OLIVIA.
+Eräs herra! Kuka herra?
+
+HERRA TOPIAS.
+Eräs herra siellä on. -- (Topiasta nikottaa.) Sakramenskatun sillit! --
+Hä, sinä pöllö, mitä?
+
+NARRI.
+Hyvä herra Topias, --
+
+OLIVIA.
+Eno, eno! Näin varhain jo noin hiivassa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Kiimassako? Minä annan kiimalle hemmetin. Siellä on joku ulkona.
+
+OLIVIA.
+No niin, kuka se on?
+
+HERRA TOPIAS.
+Olkoonpa vaikka piru, jos häntä haluttaa; se ei liikuta minua. Uskokaa
+pois vaan, sanon minä. No, se on yhtä kaikki.
+
+    (Menee.)
+
+OLIVIA.
+Mihin on päihtynyt mies verrattava, narri?
+
+NARRI.
+Hukkuneeseen, narriin ja hulluun. Ensimmäisestä liikanaukusta hän
+narriutuu, toisesta hän hullaantuu, ja kolmanteen hän hukkuu.
+
+OLIVIA.
+Hae siis ruumiinkatsoja tarkastamaan häntä, sillä hän on jo kolmannella
+päihtymisen asteella: hän on hukkunut. Mene ja katso häntä.
+
+NARRI.
+Hän on vasta vaan hullu, madonna, ja narrin pitää hullua katsoa.
+
+    (Menee.)
+    (Malvolio palajaa.)
+
+MALVOLIO.
+Armollinen neiti, tuo nuori mies tuolla ulkona vannoo tahtovansa
+puhutella teitä. Sanoin, että olette sairas; hän sanoi sen tietävänsä
+ja juuri sen vuoksi tulleensa teitä puhuttelemaan. Sanoin, että
+nukuitte; hän sanoi senkin ennalta tietävänsä ja juuri sen vuoksi
+tulleensa teitä puhuttelemaan. Armollinen neiti, mitä minun tulee
+hänelle sanoa? Hän näyttää olevan kaikkien verukkeiden varalta
+varustettu.
+
+OLIVIA.
+Sanokaa hänelle, että hän ei saa minua puhutella.
+
+MALVOLIO.
+Sen olen jo sanonut; hän vaan vakuuttaa, että hän seisoo yötä päivää
+kuin vahtikoju ovellanne, kunnes päästätte hänet puheillenne.
+
+OLIVIA.
+Minkä laatuinen ihminen hän on?
+
+MALVOLIO.
+Miehinen ihminen.
+
+OLIVIA.
+Minkä säätyinen?
+
+MALVOLIO.
+Säädytön; hän haluaa teitä puhutella, jos haluatte tai ette.
+
+OLIVIA.
+Minkä näköinen hän on, ja minkä ikäinen?
+
+MALVOLIO.
+Ei kyllin vanha mieheksi, eikä kyllin nuori pojaksi; niinkuin litu,
+ennen kuin se tulee liskoksi, tai niinkuin raakila, ennen kuin se
+kypsyy omenaksi; ei vuoksi eikä luode, siinä vaan miehen ja pojan
+keskivaiheilla. Hän on varsin sievännäköinen ja puheissaan sangen
+nenäkäs. Luulisinpa, ettei hän ole vielä kuiva korvan takaa.
+
+OLIVIA.
+Tulkoon sisään. Kutsukaa tänne kamarineitsyeni.
+
+MALVOLIO.
+Kamarineitsyt, armollinen neiti kutsuu teitä.
+
+    (Menee.)
+    (Maria palajaa.)
+
+OLIVIA.
+Tuo huntuni; se kasvoilleni heitä.
+Orsinon airut tulkoon vielä kerran.
+
+    (Viola tulee.)
+
+VIOLA.
+Missä on talon arvoisa neiti?
+
+OLIVIA.
+Minulle puhukaa; minä vastaan hänen puolestaan. Mikä asianne?
+
+VIOLA.
+Helottava, valittu, verraton kaunotar! -- Pyydän, sanokaa, kuka on
+tämän talon neiti, sillä en koskaan ole häntä nähnyt. En mielelläni
+tahtoisi turhaan käyttää puhettani; sillä, paitse sitä, että se on
+suurella taidolla sepitetty, on minulla ollut hirveä työ oppia se
+ulkoa. Hyvät kaunokaiset, älkäät pilkatko minua; olen kovin herkkä
+kaikelle, mikä vähänkin vivahtaa epäkohteliaisuuteen?
+
+OLIVIA.
+Mistä tulette, herraseni?
+
+VIOLA.
+En osaa paljon muuta, kuin mitä olen ulkoa lukenut, ja tämä kysymys ei
+ole läksyssäni. Soma sulotar, suvaitkaa antaa minulle häveliäs vakaumus
+siitä, että olette talon neiti, jotta voisin jatkaa puhettani.
+
+OLIVIA.
+Oletteko näyttelijä?
+
+VIOLA.
+En, pikku viekas sydänkäpyseni, ja kuitenkin vannon kaiken pahuuden
+paulojen kautta, ett'en ole se, jota osoittelen. Oletteko te talon
+neiti?
+
+OLIVIA.
+Jos en vääryydellä itseäni omista, niin se olen.
+
+VIOLA.
+Jos se olette, niin, toden totta, omistatte itsenne vääryydellä; sillä
+mikä on omaanne niin, että voitte sen antaa pois, ei ole omaanne niin,
+että voitte sitä kieltää. Vaan tämä ei kuulu tehtäviini: aion jatkaa
+puhettani ylistykseksenne ja sitten ilmoittaa teille lähetykseni
+ytimen.
+
+OLIVIA.
+Suoraan vaan pääasiaan; vapautan teidät ylistyksestä.
+
+VIOLA.
+Ah, ja minä kun näin niin paljon vaivaa sitä oppiakseni, ja se kun on
+niin runollinen!
+
+OLIVIA.
+Sitä luultavampi, että se on sepitetty; olkaa hyvä, pitäkää se omiksi
+tarpeiksi. Kuulin, että olitte hävytön tuolla ulkona, ja sallin teidän
+tulla sisään, pikemmin ihmetelläkseni kuin kuullakseni teitä. Jos ette
+ole mieletön, niin menkää; jos olette järkevä, niin puhukaa lyhyesti;
+en ole nyt sillä tuulella, että voisin näin koppavaan sanakiistaan
+ruveta.
+
+MARIA.
+Tahdotteko nostaa purjeenne, herra? Tässä on reitti.
+
+VIOLA.
+En, hyvä koksmaatti; aion tässä vielä hetken aikaa kellua. -- Aarnianne
+sietäisi hiukan kesyttää,[3] kaunis prinsessa.
+
+OLIVIA.
+Sanokaa toimenne.
+
+VIOLA.
+Olen lähettiläs.
+
+OLIVIA.
+Tosiaankin teillä lienee hirveitä asioita kerrottavana, kun noin
+kauheasti kursailette. Sanokaa asianne.
+
+VIOLA.
+Se on yksinomaan teidän kuultavaksi aiottu. En tuo mitään
+sodanjulistusta, en vaadi mitään uskollisuuden lupausta; kannan
+kädessäni öljypuun oksaa, ja puheeni on vaan rauhan kieltä.
+
+OLIVIA.
+Kuitenkin alotitte niin röyhkeästi. Ken olette ja mitä tahdotte?
+
+VIOLA.
+Minussa ilmenevän röyhkeyden opin siitä tavasta, millä minut otettiin
+vastaan. Ken olen ja mitä tahdon, se on salaista kuin impeys: teidän
+kuulla, jumalallista, muiden kuulla, häväistystä.
+
+OLIVIA.
+Jätä meidät yksiksemme. Tahdomme kuulla tuota jumalallista. (Maria
+menee.) No, herraseni, mikä on tekstinne?
+
+VIOLA.
+Armahin kaunotar, --
+
+OLIVIA.
+Lohdullinen oppi, josta olisi paljon sanottavaa. Missä on tekstinne
+luettavana?
+
+VIOLA.
+Orsinon povessa.
+
+OLIVIA.
+Hänen povessaan! Ja missä hänen povensa luvussa?
+
+VIOLA.
+Vastatakseni kaavanmukaisesti: hänen sydämmensä ensimmäisessä.
+
+OLIVIA.
+Oi, sen olen lukenut; se on harhaoppia. Onko teillä muuta sanottavaa?
+
+VIOLA.
+Hyvä madonna, suokaa minun nähdä kasvonne.
+
+OLIVIA.
+Onko herranne antanut teille toimeksi hieroa kauppaa kasvojeni kanssa?
+Nyt olette joutunut pois tekstistänne. Vedän kuitenkin syrjään tämän
+verhon ja näytän teille maalauksen. Katsokaa, herraseni, tämän näköinen
+olin tällä hetkellä. Onhan se hyvää työtä, eikö niin?
+
+VIOLA.
+Erinomaisen hyvää, jos kaikki on Jumalan työtä.
+
+OLIVIA.
+Väri on puhdasta, herraseni; se kestää ilmat ja sateet.
+
+VIOLA.
+Oi, kauneus, jonka valkean ja punan
+Sovitti luonnon hieno taitokäsi?
+Olette, neiti, julmin elävistä,
+Jos nämä sulonne te hautaan viette,
+Mukausta jättämättä maailmalle.
+
+OLIVIA.
+Oi, herraseni, niin kovasydamminen en aio olla. Aion antaa erityisiä
+luetteloja kauneudestani; teetän kalukirjan, ja jokainen pienin kappale
+ja parseili on testamenttiini liitettävä, niinkuin: item, kaksi huulta,
+välttävän punaista; item, kaksi vaaleansinistä silmää ja niihin
+kuuluvat luomet; item, yksi kaula, yksi leuka, ja niin edespäin. Onko
+teidät lähetetty tänne arviomieheksi?
+
+VIOLA.
+Mik' olette, nyt näen: ylen ylväs;
+Mut olkaa vaikka lempo, kaunis ootte.
+Teit' isäntäni lempii; moinen lempi
+On maksettava, vaikka oisittekin
+Kauneuden helmi.
+
+OLIVIA.
+                 Mikä lempens' ilme?
+
+VIOLA.
+Rukoukset, palvehet ja kyyneltulvat,
+Huokausten jyrinät ja voihkan leimut.
+
+OLIVIA.
+Hän tuntee mun; hänt' en voi lempiä;
+Mut, luulen, hän on kunnon mies, ja tiedän,
+Ylevä, rikas, puhdas nuorukainen,
+Maineikas, uljas, oppinut ja aulis,
+Ja luonnonlahjoiltaan ja olennoltaan
+Ihannes mies; mut hänt' en minä lemmi,
+Se hänen oisi tullut aikaa nähdä.
+
+VIOLA.
+Jos minä teitä lempisin kuin hän,
+Niin hiukuvana, kuolontuskaisena,
+En kieltoanne ymmärtäis; en siinä
+Näkisi mieltä.
+
+OLIVIA.
+               Mitä tekisitte?
+
+VIOLA.
+Tekisin pajumökin portillenne
+Ja taloon huuteleisin sielulleni,
+Lemmestä hyljätystä virret tehden,
+Veisaisin niitä hiljaisessa yössä;
+Nimenne kaiuttaisin kallioille
+Ja ilman juorutarta opettaisin
+"Oliviaa" huutamaan. Niin, maan ja taivaan
+Välillä ette missään rauhaa saisi,
+Ennenkuin heltyisitte.
+
+OLIVIA.
+                       Kuka tietää,
+Mit' aikaan saatte! Mikä syntynne?
+
+VIOLA.
+Parempi virkaani, vaikk' on se hyvä;
+Ylimys olen.
+
+OLIVIA.
+             Herttuan luokse menkää:
+En häntä lemmi, viesteistään en huoli,
+Jos ette itse tulle kertomaan,
+Miten hän tämän kestää. Hyvästi!
+Ja kiitos vaivoistanne! Tässä muisto.
+
+VIOLA.
+Rahanne viekää! Palkasta en tullut;
+Herraani palkitkaa, mut älkää mua.
+Kiveksi lempi tehköön sydämmen,
+Jot' armastatte kerran! Ylenkatseeks
+Tulenne tulkoon, niinkuin nyt Orsinon!
+Hyvästi kaunis julmus!
+
+    (Menee.)
+
+OLIVIA.
+                       "Syntynne?"
+"Parempi virkaani, vaikk' on se hyvä;
+Ylimys olen." Vannon, että olet:
+Olento, muoto, kieli, äly, käytös
+Viiskertaisen suo kilpimerkin sulle. --
+Pois liika hoppu! Hiljaa vain! Kentiesi
+Palvelijassa herra piilee! -- Mitä?
+Näin pianko se tartunnainen tarttuu?
+Tuntuupi, kuin tuon nuorukaisen avut
+Odottamatta, hiljaa, salavihkaa
+Lumoisi silmäni. No, hyvä, hyvä! --
+Malvolio!
+
+    (Malvolio palajaa.)
+
+MALVOLIO.
+          Tässä; mitä käskette?
+
+OLIVIA.
+Tuo pöhkö sanantuoja juokse kiinni,
+Tuo herttuan mies; tään sormuksen hän jätti
+Väkisin tänne; sano, siit' en huoli,
+Ja sano, ett'ei herraansa hän mairi,
+Ei toivoon eksytä; en mene hälle.
+Palata huomenna jos tahtoo, airut,
+Niin syyn hän kuulla saa. Malvolio, riennä!
+
+MALVOLIO.
+Kyllä, kyllä, neiti.
+
+OLIVIA.
+Oi, mitä teen, en itsekään ma tiedä;
+Älyltä silmä saattaa vallan viedä.
+Jumalan sallimus, ma tahtos teen:
+Ja nyt se tulkoon, mik' on tullakseen!
+
+                            (Menevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Merenrannikko.
+    (Antonio ja Sebastian tulevat)
+
+ANTONIO.
+Ette tahdo siis enää viipyä? Ettekö salli, että minä teitä seuraan?
+
+SEBASTIAN.
+Suokaa anteeksi, en. Tähteni tuikkivat minuun synkkinä; kohtaloni vihat
+ehkä tarttuisivat teihinkin. Pyydän siis, että sallitte minun yksin
+kantaa onnettomuuteni. Huonosti palkitsisin rakkautenne, jos niistä
+osankaan laskisin teidän päällenne.
+
+ANTONIO.
+Suokaa minun kuitenkin tietää, mihin matkanne pitää.
+
+SEBASTIAN.
+Anteeksi, ystävä, en. Aiottu matkani on aivan päämäärää vailla. Mutta
+huomaanpa teissä niin viehättävää hienotunteisuutta, että väkisin ette
+tahdo minusta kiskoa irti, mitä itse tahdon pitää takanani; sitä
+enemmän siis kohteliaisuus vaatii minua ilmaisemaan itseni. Tietäkää
+siis, Antonio, että nimeni on Sebastian, eikä Rodorigo. Isäni oli se
+Sebastian Messalinalainen, josta olette kuullut puhuttavan, niinkuin
+tiedän. Hän jätti jälkeensä minut ja sisareni, jotka molemmat olimme
+samalla tunnilla syntyneet. Oi, jospa taivas olisi sallinut meidän
+samalla tunnilla kuoliakin! Mutta te, herra, sen ehkäisitte, sillä joku
+tunti ennen, kuin minut otitte meren kuohuista, hukkui sisareni, --
+
+ANTONIO.
+Hyvä Jumala!
+
+SEBASTIAN.
+-- tyttö, joka, vaikka häntä sanottiinkin hyvin minun näköisekseni,
+kuitenkin monen mielestä oli kaunis; vaan jos kohta minä en voisikaan
+näin liialliseen ihmetykseen yhtyä, niin rohkenen kuitenkin vakuuttaa,
+että hänessä oli sielu, jota kateenkin täytyi sanoa kauniiksi. Hän on
+suolaisiin vesiin hukkunut, vaikka siltä näyttää, kuin tahtoisin minä
+hänen muistonsa vielä uusiin hukuttaa.
+
+ANTONIO.
+Suokaa anteeksi, herra, että vastaanotto on ollut huono.
+
+SEBASTIAN.
+Oi, hyvä Antonio, suokaa te anteeksi, että minä olen teille vaivaksi
+ollut.
+
+ANTONIO.
+Jos ette minua rakkaudesta surmata tahdo, niin suokaa minun olla
+palvelijanne.
+
+SEBASTIAN.
+Jos ette tahdo tyhjäksi tehdä tekoanne, se on, surmata sitä, jonka
+olette pelastanut, niin älkää tätä pyytäkö. Hyvästi kerta kaikista!
+Sydämmeni on aivan heltyä, ja minussa on vielä niin paljon äitini
+luontoa, että vähimmästäkin lisäaineesta silmäni sitä kantelevat. Minun
+on mentävä kreivi Orsinon hoviin; hyvästi!
+
+    (Menee.)
+
+ANTONIO.
+Jumalat kaikki suosikoot sua tielläs!
+Hovissa monta mull' on vihamiestä,
+Pianpa muuten kohtaisin sun siellä.
+Vaan huoli siitä! Niin sua jumaloin.
+Sua seuraan vain ja vaaraa ilkamoin.
+
+    (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Katu.
+    (Viola tulee, Malvolio hänen jäljissään.)
+
+MALVOLIO.
+Tehän se vast'ikään lähditte kreivitär Olivian luota?
+
+VIOLA.
+Vast'ikään, herra. Kohtalaisella käynnillä en ole ehtinyt tätä
+pitemmälle.
+
+MALVOLIO.
+Hän lähettää teille takaisin tämän sormuksen. Olisitte voinut minulta
+vaivoja säästää ja itse ottaa sen mukaanne. Lisäksi hän käskee teitä
+herrallenne viemään sen toivottoman tiedon, että kreivitär hänestä ei
+huoli. Ja vielä yksi asia: älkää ikänä rohjetko palata uudestaan
+herttuan asioissa, jos ette tule kertomaan, miten herranne on tämän
+iskun kestänyt.
+
+VIOLA.
+Hän otti sormuksen; sen pitäköönkin.
+
+MALVOLIO.
+Kuulkaapa, herra; näsäkkäästi sen hänen eteensä paiskasitte, ja hänen
+tahtonsa on, että sen samalla tavalla saatte takaisin. Jos kannattaa
+sen tähden kyykistyä, niin tuossa se on nokkanne edessä; jos ei, niin
+olkoon se ensi löytäjän oma.
+
+    (Menee.)
+
+VIOLA.
+En mitään sormust' antanut ma hälle.
+Mit' aikonee hän? Taivas varjelkoon,
+Ett'ei lie muotooni hän hurmastunut!
+Hän hellän katseen minuun loi, niin hellän,
+Kuin silmä rammannut ois kielen hältä;
+Niin puhui sekavin ja katkosanoin.
+Mua lempii hän, ja lemmen viekkaudella
+Tuon jörön kautta vietellä mua koittaa.
+Herttuan sormus! Moista ei hän saanut.
+Mua lempii hän; -- jos niin on, paremp' oisi
+Tuon raukan rakastua unelmaan.
+Sa, valhepuku, olet ansa, jolla
+Saa viekas vihollinen paljon aikaan.
+Kuin helppo kauniin mairijan on painaa
+Kuvansa vahaiseen naissydämmeen!
+Ei meissä syy, vaan heikkoudessamme:
+Miks luodut olemme, se luontoamme.
+Kuin käynee vain? Oliviaa herttua lempii.
+Ma, raukka, rakastan taas herttuaa,
+Ja mua hellii pettynyt Olivia.
+Kuin päättyy tämä? Miehenä ma itse
+Orsinon lemmest' epätoivoss' olen;
+Ja naisena, -- voi päiviäni, voi! --
+Olivian saatan epätoivon tuskaan!
+Sun, aika, täytyy tämä selvittää:
+On liian tiukka mulle solmu tää.
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Olivian asunnossa.
+    (Herra Topias Räihä ja herra Antreas Kälppäinen tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Kuulehan, Antreas! Joka ei keskiyön jälkeen ole levolla, se on varhain
+jalkeilla; ja _diluculo surgere_, tiedäthän, --
+
+HERRA ANTREAS.
+En, toden totta, sitä en tiedä; mutta sen minä tiedän, että joka
+myöhään on jalkeilla, se on myöhään jalkeilla.
+
+HERRA TOPIAS.
+Väärä päätelmä, ja sellaisia vihaan niinkuin tyhjää haarikkaa. Joka
+keskiyön jälkeen on jalkeilla, ja silloin menee levolle, on varhainen
+mies; siis, joka keskiyön jälkeen menee levolle, menee varhain levolle.
+Eikö elämäämme muodosta ne neljä elementtiä?[4]
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin kyllä, niinhän sitä sanotaan; mutta minä luulen, että sen pikemmin
+muodostavat syöminen ja juominen.
+
+HERRA TOPIAS.
+Sinä olet oppinut mies; syökäämme siis ja juokaamme. -- Maria, hoi!
+Pullo viiniä!
+
+    (Narri tulee.)
+
+HERRA ANTREAS.
+Totta jumalauta, tuossa tulee narri.
+
+NARRI.
+Mitä nyt, rakkaat ystävät? Oletteko koskaan nähneet sitä kolmen narrin
+kapakkaa?[5]
+
+HERRA TOPIAS.
+Terve tultuasi, aasi! Nyt pieni loilotus.
+
+HERRA ANTREAS.
+Piru olkoon, sillä on mainiot keuhkot, tuolla narrilla. Antaisin vaikka
+jonkun punnan, jos olisi minulla sellaiset reidet ja sellainen
+laulunääni, kuin tuolla narrilla on. Totta tosiaan, olitpa sangen
+lystikäs narri eilen illalla, kun kerroit tuosta Pigrogromituksesta ja
+Vapiaaneista, jotka kulkevat Quebuksen päiväntasaajan poikki. Se oli,
+saakeli soikoon, sangen hupaista. Lähetin siitä sinulle roposen
+henttusi varalle. Saitko sen?
+
+NARRI.
+Pistin prisanttisi pussiin, sillä Malvolion nokka ei ole mikään
+piiskanvarsi, fröökinälläni on valkoiset kädet, ja Myrmidonit eivät ole
+mitään olutkapakoita.
+
+HERRA ANTREAS.
+Verratonta! Tuopa se on sittenkin mitä hullunkurisinta, lopultakin. Nyt
+pieni laulu.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin oikein; tuossa sinulle kolikko; laula meille laulu.
+
+HERRA ANTREAS.
+Tuossa kilukka minunkin puolestani: jos toinen antaa, --
+
+NARRI.
+Pitääkö olla lemmenlaulu vai siveellinen laulu?[6]
+
+HERRA TOPIAS.
+Lemmenlaulu, lemmenlaulu!
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin, niin; minä en siitä siveellisyydestä välitä.
+
+NARRI. (Laulaa)
+
+    Mun helttuni, miss' olet, hintu?
+    Oi, kuule, tääll' on lempilintu,
+    Joka laulaa liirettää.
+    Tule, tule, armas hempi,
+    Hämyn tulless' alkaa lempi,
+    Tyhmäkin sen älyää.
+
+HERRA ANTREAS.
+Toden totta, verratonta!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hyvä, hyvä!
+
+NARRI. (Laulaa)
+
+    Mit' on lempi? Hetken ele.
+    Iloitse ja naureskele,
+    Huomist' älä mieti lain.
+    Viipy hedelmää ei kanna;
+    Tule, pusu mulle anna:
+    Nuoruus kestää hetken vain.
+
+HERRA ANTREAS.
+Ääni makea kuin hunaja, niin totta kuin olen kunniallinen ritari!
+
+HERRA TOPIAS.
+Myrkkäinen.
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin, sangen makea ja myrkkäinen, tosiaankin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, nenällä kuullen, makea kuin myrkkä. Mutta hummataanko nyt, niin
+että taivas pyörii? Kaikotammeko tarhapöllöt lentoon loilotuksella,
+joka lappaa kolme sielua kankurista? Mitä sanot?
+
+HERRA ANTREAS.
+Ystävyyden nimessä, olkoon menneeksi. Olen aivan hullaantunut
+tuollaisiin koirankurisiin loilotuksiin.
+
+NARRI.
+Niin maarinkin, koiratkin niistä hullaantuvat.
+
+HERRA ANTREAS.
+Se on vissi, se. Karautappas nyt: "Vait, konna!"
+
+NARRI.
+"Vait, konna, suusi kiinni," ritari? Minun on silloin pakko sanoa sinua
+konnaksi, ritari.
+
+HERRA ANTREAS.
+Ei se ensi kertaa tapahdu, että ihmisten on pakko sanoa minua konnaksi.
+Alota, narri! Se alkaa: "Vait, suusi kiinni."
+
+NARRI.
+En pääse ikänä alkuun, jos pitää minun pitää suuni kiinni.
+
+HERRA ANTREAS.
+Hyvin, totta vieköön! No, alota!
+
+    (Laulavat loilotuksen.)
+    (Maria tulee.)
+
+MARIA.
+Mitkä kissannaukujaiset täällä on? Jos armollinen neiti ei ole kutsunut
+Malvoliota, hovimestariaan, luoksensa ja käskenyt häntä ajamaan teitä
+pellolle, niin älkää uskoko minua koskaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Armollinen neiti on toratilli, me olemme valtioviisaita, Malvolio on
+vanha horuloru, ja (Laulaa.)
+
+    "Täss' on kolme veitikkaa."
+
+Enkö minä ole hänen veriheimolaisensa? Enkö ole hänen
+vertaan? Helsuti rallaa, armollinen neiti! (Laulaa.)
+
+    "Babyloniss' eli mies,
+    Helsuti rallaa!"
+
+NARRI.
+Hitto olkoon, sillä ritarilla on ihmeteltävät narrinelkeet!
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin kyllä, hän tekee sen sangen hyvin, kun on sillä päällä, ja niin
+teen minäkin: hän sen vaan tekee somemmin, mutta minä luontevammin.
+
+HERRA TOPIAS (laulaa).
+
+    "Ja kahdestoista joulukuuta," --
+
+MARIA.
+Herran tähden, hiljaa!
+
+    (Malvolio tulee.)
+
+MALVOLIO.
+Hyvät herrat, oletteko hullut? Vai mitä olette? Eikö teissä ole älyä,
+tapoja ja häveliäisyyttä, kun näin myöhään yöllä meluatte kuin
+kattilanpaikkurit. Luuletteko, että armollisen neidin talo on
+olutkapakka, koska niin hillimättä täyttä kurkkua hoilaatte noita
+paikkasuutarin laulujanne? Ettekö tiedä mittaa ja määrää?
+
+HERRA TOPIAS.
+Meillä kyllä on laulussamme oikea mitta. Menkää hiiteen!
+
+MALVOLIO.
+Herra Topias, minun täytyy puhua teille suoraa kieltä. Armollinen neiti
+käskee minun sanoa teille, että, vaikka hän sukulaisuuden suhteista
+pitää teitä talossaan, hän ei siltä ole missään suhteessa irstaaseen
+elämäänne. Jos voitte luopua huonosta käytöksestänne, niin olette
+tervetullut hänen taloonsa; jos ette voi ja jos teitä haluttaa erota
+hänestä, niin hän aivan mielellään jättää teidät hyvästi.
+
+HERRA TOPIAS (laulaa).
+
+    "Hyvästi, kulta, mull' on täältä hoppu."
+
+MALVOLIO.
+Niin oikein, hyvä herra Topias.
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Ja silmä sanoo, ett' on kohta loppu."
+
+MALVOLIO.
+Niinkö todellakin?
+
+HERRA TOPIAS (laulaa).
+
+    "En tahdo kuolla, en."
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Nyt, maarin, narraatten."
+
+MALVOLIO.
+Tuo on teille suureksi kunniaksi.
+
+HERRA TOPIAS (laulaa).
+
+    "Ajanko hänet pois?"
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Mik' ilo siitä ois?"
+
+HERRA TOPIAS (laulaa).
+
+    "Ajanko kehnon hornaa kohti?"
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Ei, ei, ei, ei, sit' ette tohdi."
+
+HERRA TOPIAS.
+Eikö mittaa, häh? Valehtelit, herraseni. Oletko sinä muuta kuin
+hovimestari? Luuletko, että, vaikka itse olet puhdas, sitä ei enää ole
+olutta ja päällispalaa maailmassa?
+
+NARRI.
+On kuin onkin, kautta pyhän Annan! ja inkivääriäkin, niin että suuta
+polttaa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Olet oikeassa. -- Mene, hovimestari, ja kiilloita vitjojasi leivän
+murusilla. -- Pullo viiniä, Maria!
+
+MALVOLIO.
+Mamselli Maria, jos armollisen neidin suosio on teille jonkin arvoinen,
+niin varmaankaan ette edesauta tuollaista siivotonta elämää. Hän on
+saapa siitä tiedon; sen vannon kautta tämän käden.
+
+    (Menee.)
+
+MARIA.
+Horise mitä horiset.
+
+HERRA ANTREAS.
+Yhtä hyvä kuin juoda nälkäänsä, olisi vaatia häntä miekkasille ja
+sitten syödä sanansa ja pilkata häntä.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tee se, ritari; minä kirjoitan puolestasi vaatimakirjan, tai ilmoitan
+hänelle suusanalla suuttumuksesi.
+
+MARIA.
+Rakas herra Topias, olkaa hiljaa vaan tämä yö. Armollinen neiti on
+kovin levoton siitä pitäen, kuin tuo nuori herttuan mies kävi hänen
+luonaan. Mitä tuohon Malvolio herraan tulee, niin kyllä minä hänestä
+pidän huolen: jos en häntä niin vedä nenästä, että hänestä tulee
+sananparsi ja yleinen naurunaine, niin älkää luulko, että minulla on
+kyllin älyä maata suorana vuoteessa. Tiedän, että sen voin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Anna kuulla, anna kuulla. Kerrohan meille jotakin hänestä.
+
+MARIA.
+Niin, nähkääs, hän on väliin noin niinkuin puritaani.
+
+HERRA ANTREAS.
+Oi, jos sen tietäisin, niin pieksisin häntä kuin koiraa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä? Siitäkö, että hän on puritaani? Onko sinulla perustettuja syitä
+siihen, mies hyvä?
+
+HERRA ANTREAS.
+Perustettuja syitä minulla ei juuri ole, mutta kuitenkin kyllin hyviä.
+
+MARIA.
+Ei se lempo ole puritaani eikä mikään muukaan ajan pitkään; tuuliviiri
+vaan, teeskentelevä aasi, joka on ulkoa oppinut ylhäisiä puheenparsia
+ja niitä purkaa sakeana höyrynä; äärettömästi itseensä tyytyväinen ja
+omasta mielestään niin täyteen ahdettu hyviä avuja, että hän
+uskonkappaleena uskoo, että kaikki, jotka vaan häneen katsovat,
+rakastuvat häneen. Tuohon heikkouteen on minun sangen sopiva tähdätä
+kostoni.
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä aiot tehdä?
+
+MARIA.
+Kylvän hänen tielleen salaperäisiä rakkauden kirjeitä, joissa hän itse
+on kouraan tuntuvalla tavalla kuvattuna: parran väri, säärten muoto,
+käyntitapa, silmän luonti, otsa, ihokarva. Osaan sangen hyvin
+jäljitellä armollisen neidin käsialaa; unhottunutta asiaa koskevasta
+kirjoituksesta voimme tuskin itse päättää, kumman kättä se on.
+
+HERRA TOPIAS.
+Oivallista! Vainuan sotajuonta.
+
+HERRA ANTREAS.
+Minun se jo tuikkaa nenääni.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hän sitten luulee, että nuo kirjeet, joita sinä kylvät, ovat sisareni
+tyttäreltä ja että tyttö on häneen rakastunut, niinkö?
+
+MARIA.
+Sentapainen se minulla on älli.
+
+HERRA ANTREAS.
+Ja se älli tekee hänestä älliön.
+
+MARIA.
+Älliön, oikein.
+
+HERRA ANTREAS.
+Oi, tästä tulee verratonta!
+
+MARIA.
+Kuninkaallinen kuje, olkaa varma siitä: minä tiedän, että lääkkeeni
+häneen tepsii. Asetan teidät kaksi ja narrin kolmanneksi väijyksiin
+siihen paikkaan, missä hän kirjeen on löytävä. Pankaa merkille, miten
+hän selittää sen. Ja nyt täksi yötä levolle uneksimaan asiasta.
+Hyvästi!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hyvää yötä, Penthesilea!
+
+    (Maria menee.)
+
+HERRA ANTREAS.
+Totta totisesti, se on kelpo tyttö.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hurtta, aito rotua, ja minua ihan jumaloiva; mutta mitäpä siihen voi?
+
+HERRA ANTREAS.
+Minuakin on kerran jumaloitu.
+
+HERRA TOPIAS.
+Nyt levolle, ritari. -- Sinun tulee toimituttaa enemmän rahaa.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos en saa omakseni sisarenne tytärtä, niin olen myyty mies.
+
+HERRA TOPIAS.
+Toimituta vaan rahaa, ritari. Jos et häntä lopulta saa, niin sano minua
+töppöhännäksi.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos en häntä saa, niin ei ole minuun koskaan uskomista; ymmärtäkää se
+miten tahdotte.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tule pois, tule! Minä menen kiehauttamaan vähän sektiä; nyt on liian
+myöhä mennä levolle. Tule, ritari, tule!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone herttuan hovissa.
+    (Herttua, Viola, Curio y.m. tulee.)
+
+HERTTUA.
+Nyt soitteloa! -- Huoment', ystäväni! --
+Cesario hyvä, taas tuo pikku laulu,
+Tuo vanhanaikuinen, jonk' eilen kuulin!
+Minusta enemmän se liensi tuskaa
+Kuin tämän liehuvan ja riehkan ajan
+Teeskellyt sävelmät ja löyhät loilut.
+No, yksi värsy vaan!
+
+CURIO.
+Suokaa anteeksi, teidän arvoisuutenne; hän, sen laulaja, ei ole täällä.
+
+HERTTUA.
+Ken se oli?
+
+CURIO.
+Se ilvehtijä Huvinen, teidän arvoisuutenne; narri, johon neiti Olivian
+isä oli suuresti mieltynyt. Hän ei liene kaukana täältä.
+
+HERTTUA.
+Hae hänet tänne, ja sill'aikaa soittakaa se sävel.
+
+    (Curio menee. Soitantaa.)
+
+Lähemmä, poika! Kun sa joskus lemmit,
+Niin sulotuskissasi mua muista;
+Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset,
+Eleissään muuten liehuvat ja löyhät,
+Pait että lakkaamatta armaan kuvaa
+He jumaloivat. -- Miellyttääkö sävel?
+
+VIOLA.
+Oi, lemmen valtaistuimelle asti
+Se kaiun antaa!
+
+HERTTUA.
+                Taitavasti haastat.
+Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs
+Jo lumonnut on joku mielitietty;
+Vai kuinka?
+
+VIOLA.
+            Kyllä, -- teidän korkeutenne.
+
+HERTTUA.
+Mimmoinen tyttö?
+
+VIOLA.
+                 Teidän muotoisenne.
+
+HERTTUA.
+Hän ei sua ansaitse. Ja kuinka vanha?
+
+VIOLA.
+Noin teidän ikäisenne, hyvä herra.
+
+HERTTUA.
+Oi, taivas, liian vanha! Naisen tulee
+Valita itseänsä vanhemp' aina;
+Näin mukautuu hän mieheensä ja saapi
+Vakaamman sijan hänen sydämmessään.
+Vaikk' itseämme kuinka kehuisimme,
+Niin miehen lempi ain' on häälyvämpi,
+Herkempi, horjuvampi, kieppuvampi
+Kuin naisen.
+
+VIOLA.
+             Sen ma kyllä luulen, herra.
+
+HERTTUA.
+Siis itsellesi nuoremp' ota lemmyt,
+Ei lempes ole pysyväistä muuten;
+Kuin ruusu nainen on: näet, kukkaan tuskin
+Se ehtii, kun jo raukee kukoistuskin.
+
+VIOLA.
+Niin kyllä, niin; mut surkeata ois
+Noin kesken kukkeuttaan kuolla pois.
+
+    (Curio ja narri tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Nyt, poika, laulu tuo, jonk' eilen lauloit!
+Cesario, se on vanhaa, korutonta;
+Kutojat, kehrunaiset taivasalla
+Ja pitsin ompelijat nuoret immet
+Hyräävät sitä; suoraa totuutt' on se,
+Se viattoman lemmen kieltä haastaa
+Kuin entisaika.
+
+NARRI.
+                Joko laulan, herra?
+
+HERTTUA.
+Jo, laula, laula.
+
+NARRI (laulaa).
+
+    Tule pois, tuoni, tule,
+    Lepo mulle haudassa suo!
+    Kule pois, henki, kule!
+    Mun on tappanut immyt tuo.
+    Lumivalkeat liinat laitelkaa
+    Valitulle;
+    Niin kuolo ei kelleen suotuisaa
+    Kuin mulle.
+
+    Ei kukkaa, ei kukkaa
+    Tomulleni tuhlata saa,
+    Mua rukkaa, mua rukkaa
+    Ei ystävät voivottaa.
+    Ja paikka syrjäinen, jok' ei näy,
+    Mulle suokaa,
+    Niin ett'ei lempivät siellä käy
+    Ja huokaa.
+
+HERTTUA.
+Tuossa sinulle vaivastasi.
+
+NARRI.
+Ei mitään vaivaa, herra; laulaminen on huvia.
+
+HERTTUA.
+Maksan sitten huvistasi.
+
+NARRI.
+No, niin, herra; huvista saa aina maksaa, ennen tai myöhemmin.
+
+HERTTUA.
+Jätä minulle valta jättää sinut hyvästi.
+
+NARRI.
+Kyllä; synkkämielisyyden jumala sinua varjelkoon, ja räätäli tehköön
+sinulle uuden nutun läikkivästä tahtisilkistä, sillä mielesi on oikein
+läikkivä opaali. Noin jämeitä pukareita pitäisi lähettää merille, jossa
+saisivat toimittaa vähän kutakin ja koitella jos mitäkin tuulta; sillä
+kun ei tiedä, mihin matka on, niin pääsee sitä pitemmälle. Hyvästi
+vaan!
+
+    (Menee.)
+
+HERTTUA.
+Te muutkin menkää. --
+    (Curio ja hoviherrat menevät.)
+                      Nyt, Cesario, mennös
+Tuon kauniin julman luokse vielä kerran;
+Sano: rakkauteni, mailmaa ylevämpi,
+Ei kysy halvan mannun paljoutta;
+Ne annit, joit' on onni hälle suonut,
+Ne pidän yhtä halpana kuin onnen;
+Tuo kalleus vaan, tuo ihmekoru, jolla
+Somisti hänet luonto, se mua hurmaa.
+
+VIOLA.
+Mut jos ei voi hän teitä lempiä?
+
+HERTTUA.
+En moista siedä vastausta.
+
+VIOLA.
+                           Täytyy.
+Jos tyttö teidän tähden tuskaa tuntee
+Niin haikeaa, kuin te Olivian tähden --
+Se tyttö löytyy kai; -- hänt' ette lemmi;
+Sen sanotte; se hänen sietää täytyy.
+
+HERTTUA.
+Ei minkään naisen sydän saata kestää
+Niin tuimaa lemmen tyrskyä, kuin mikä
+Mun povessani käy; ei naisen sydän
+Voi sitä mahduttaa, se sit' ei kestä.
+Ah, maittia se vaan on naisen lempi --
+Ei maksan syttyä, vaan kitalaen --
+Sit' inho, tyrtymys ja kyllyys vaivaa;
+Mun lempeni on nälkäinen kuin meri
+Ja yhtä huvettava. Rakkautta,
+Jota nainen minuun tuntee, ällös vertaa
+Mun lempeeni Oliviata kohtaan.
+
+VIOLA.
+Tiedänpä --
+
+HERTTUA.
+            Mitä tiedät?
+
+VIOLA.
+                         Liian hyvin
+Ma tiedän naisen lemmen. Toden totta,
+Heill' yhtä lämmin sydän on kuin meillä.
+Isälläni oli tytär, joka lempi
+Niinkuin, kenties, jos minä oisin nainen,
+Minäkin ehkä teitä lempisin.
+
+HERTTUA.
+Ja hänen tarinansa?
+
+VIOLA.
+                    Tyhjä lehti.
+Ei ilmaissut hän lempeänsä koskaan;
+Vait'olon vaan, kuin madon kukanpointa,
+Hän syödä antoi rusoposkeansa;
+Miel' apeana, kulonkarvaisena,
+Hän mietiskelyyn vaipuneena istui,
+Kuin kärsiväisyys hautapatsaan' istuu,
+Hymyillen tuskalleen. Tää rakkautt' eikö?
+Me miehet, enemmän me puhumme
+Ja vannommekin enemmän, mut meissä
+Enemmän kuorta on kuin tahtoa,
+Ja valamme ne vaan on vahtoa.
+
+HERTTUA.
+Mut siskos, kuoliko hän lemmestänsä?
+
+VIOLA.
+Sisarista ja veljist' olen minä
+Jälellä yksin; kuitenkaan en tiedä --
+Menenkö neidin luo?
+
+HERTTUA.
+                    Niin, sehän totta.
+Mene, helmi tämä hälle vie ja sano:
+Rakkautta pyydän, kieltoa en ano.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Olivian puisto.
+    (Herra Topias Räihä, herra Antreas Kälppäinen ja Fabio tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Tätä tietä tulkaa, herra Fabio.
+
+FABIO.
+Tulen, tulen. Jos annan yhtäkään hiukkaa tästä huvista hukkaan mennä,
+niin saatte minut melankoliassa kuoliaaksi paistaa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Etkö iloaisi nähdessäsi tuota itaraa sakramenskatun kanaljaa nolattuna
+ja häpeissään?
+
+FABIO.
+Oikeinpa riemahtelisin, ystävä; tiedättehän, että hän kerran saattoi
+minut emäntäneitini epäsuosioon pienen karhunhärnyyn takia.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hänen harmikseen vielä kerran härnäämme karhun esiin, ja silloin häntä
+hypittelemme sinermille ja mustelmille. Eikö niin, herra Antreas?
+
+HERRA ANTREAS.
+Sen teemme, jumaliste teemmekin.
+
+    (Maria tulee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Tässä tulee se pikku veitikka. -- No, mitä kuuluu, kultanuppuseni?
+
+MARIA.
+Menkää kaikki kolme tuonne pensasaidan taa. Malvolio tulee alas tätä
+tietä. Hän on puolen tuntia seisonut tuolla auringossa ja opettanut
+keikailutemppuja omalle varjollensa. Kaiken naurettavan nimessä,
+tarkatkaa häntä; sillä tiedän, että tämä kirje tekee hänestä
+miettiväisen pöllön. Hiljaa, pyhän ilvehen nimessä! (Miehet
+piiloutuvat.) Makaa sinä tässä, (Heittää kirjeen maahan.) sillä tuossa
+tulee mullo, joka on kutkulla pyydettävä.
+
+    (Menee.)
+    (Malvolio tulee.)
+
+MALVOLIO.
+Sulaa onnea, kaikki sulaa onnea! Maria kerran minulle kertoi, että
+neiti on minuun mieltynyt, ja itse olen kuullut hänen sanovan senkin,
+että, jos hän kehenkään ihastuisi, niin minun näköiseni mies se olla
+pitää. Sitä paitse hän minua kohtelee suuremmalla kunnioituksella kuin
+ketään muuta käskyläistään. Mitä pitää minun tästä arvella?
+
+HERRA TOPIAS.
+Tuota itseluuloista lurjusta!
+
+FABIO.
+Vaiti, vaiti! Mietiskely tekee hänestä oivan kalkkunakukon. Kas, kuinka
+hän rehentelee; siivet harallaan!
+
+HERRA ANTREAS.
+Tuli ja leimaus! Tekisipä mieli sukia selkään sitä lurjusta.
+
+HERRA TOPIAS.
+Vaiti, sanon minä.
+
+MALVOLIO.
+Kreivi Malvolio, --
+
+HERRA TOPIAS.
+Senkin koira!
+
+HERRA ANTREAS.
+Ammu hänet, ammu hänet!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hiljaa, hiljaa!
+
+MALVOLIO.
+Onhan semmoista ennenkin nähty: hänen armonsa vapaaherratar meni
+naimisiin kamaripalvelijansa kanssa.
+
+HERRA ANTREAS.
+Hyi, senkin Jesebel!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hiljaa! Nyt hän syvältyy oikein; nähkääs, kuinka mielikuvitus häntä
+pöyhistyttää!
+
+MALVOLIO.
+Kun näin olen ollut kolme kuukautta naimisissa ja istun
+korutuolissani, --
+
+HERRA TOPIAS.
+Jousi mulle, että ammun häntä silmään!
+
+MALVOLIO.
+-- huudan palvelijani ympärilleni ja kääriydyn kukitettuun
+samettitakkiini, noustuani suoraa päätä sohvastani, johon olen jättänyt
+Olivian nukkumaan --
+
+HERRA TOPIAS.
+Tulta ja tulikiveä!
+
+FABIO.
+Hiljaa, hiljaa!
+
+MALVOLIO.
+-- ja sitten otan tuollaisen ylhäisen katsannon; ja kun olen heitä
+miettiväisenä silmilläni mitellyt, ja huomauttanut heille, että tunnen
+asemani ja että hekin tuntekoot omansa, niin kysyn Topias-serkkua.
+
+HERRA TOPIAS.
+Puntit ja käsiraudat!
+
+FABIO.
+Vaiti, vaiti! Kuulkaa, kuulkaa!
+
+MALVOLIO.
+Seitsemän miehistäni rientää alamaisella kiireellä häntä noutamaan.
+Minä sill'aikaa rypistelen kulmiani, ja, kenties, vedän kelloani, tai
+hypistelen kallista sormustani. Topias lähestyy, ja tekee tuossa
+kumarruksensa --
+
+HERRA TOPIAS.
+Saako tuollainen mies elää?
+
+FABIO.
+Vaiti nyt, vaikka suustanne sanat valjakoilla kiskottaisiin.
+
+MALVOLIO.
+Ojennan hälle käteni näin, laimentaen ystävällistä hymyäni tuimalla
+nuhdekatseella, --
+
+HERRA TOPIAS.
+Ja eikö Topias sivalla teitä vasten suuta? Häh?
+
+MALVOLIO.
+Sanoen näin: "Topias serkku, koska onni on minut sisarenne tyttäreen
+liittänyt, niin suonette minulle oikeuden muistuttaa teitä" --
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä? mitä?
+
+MALVOLIO.
+"Teidän täytyy heittää tuo juominen."
+
+HERRA TOPIAS.
+Huuti, rumppi!
+
+FABIO.
+Hiljaa siinä, muuten taitamme juoneltamme niskat.
+
+MALVOLIO.
+"Sitä paitse kulutatte kallista aikaanne erään hupsumaisen herran
+seurassa" --
+
+HERRA ANTREAS.
+Tarkoittaa minua, uskokaa pois.
+
+MALVOLIO.
+"Erään herra Antreaksen" --
+
+HERRA ANTREAS.
+Tiesinhän sen, että hän minua tarkoitti: moni sanoo minua hupsuksi.
+
+MALVOLIO (huomaa kirjeen).
+Mitä tällä lienee virkaa?
+
+FABIO.
+Nyt on kurppa likellä ansaa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hiljaa, hiljaa! Pilan hengetär neuvokoon häntä lukemaan ääneen!
+
+MALVOLIO (ottaen maasta kirjeen).
+Emäntäneitini käsialaa, niin totta kuin elän! Nuo on hänen T:nsä, hänen
+L:nsä, hänen Y:nsä, ja ihan tuollainen on hänen iso M:nsä. Hänen
+käsialaansa, siitä ei epäilystäkään.
+
+HERRA ANTREAS.
+Hänen teensä, hänen ällänsä, hänen yynsä; mitä se on?
+
+MALVOLIO (lukee).
+"Tuntemattomalle lemmitylle, tämä, ynnä hellät terveiset." Aivan hänen
+tapaansa! -- Luvallasi, sinettivaha! -- Vaiti! -- Ja sinetissä hänen
+Lucretiansa, jolla hän aina lukitsee kirjeensä: se on hänen! Kenelle
+tuo lienee?
+
+FABIO.
+Se kietoo hänet suolineen, sorkkineen.
+
+MALVOLIO (lukee).
+
+    "Olen kiintynyt;
+    Mut kenehen?
+    Suu kiinni nyt:
+    Sit' en sano, en."
+
+"Sit' en sano, en." Entä sitten? Toista värsymittaa! -- "Sit' en sano,
+en." -- Entä, jos se olisit sinä, Malvolio!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hirteen, senkin mäyrä!
+
+MALVOLIO (lukee).
+
+    "Ma käsken, ketä lemmitsen;
+    Mut vait'olo, kuin Lucretian kalpa,
+    Lävistää multa sydämmen.
+    M. O. A. I., olenko halpa?"
+
+FABIO.
+Pomppaileva arvoitus!
+
+HERRA TOPIAS.
+Oiva tyttöletukka, sen minä sanon!
+
+MALVOLIO.
+M. O. A. I., olenko halpa? -- Ei, mutta alku, -- annappas olla,
+annappas olla!
+
+FABIO.
+Minkä myrkkykeitoksen hän on laittanut hänelle!
+
+HERRA TOPIAS.
+Ja mitä vauhtia haukka siihen iskee!
+
+MALVOLIO.
+"Ma käsken, ketä lemmitsen." Niin, hän käskee minua; minä olen hänen
+käskyläisensä; hän on emäntäni. Tämähän on selvää tavalliselle
+järjelle; siinä ei mitään vaikeutta. -- Mutta loppu? Mitä merkitsevät
+nuo kirjaimet? Jospa voisin ne jollakin tavalla sovittaa itseeni. --
+Hiljaa! -- M. O. A. I.
+
+HERRA TOPIAS.
+A, niin, vainustappas vaan! Nyt hän on jäljillä.
+
+FABIO.
+Hurtta haukahtaa, niinkuin se vainuisi kettua.
+
+MALVOLIO.
+M, -- Malvolio! -- M, -- niin, sillähän nimeni alkaa.
+
+FABIO.
+Enkö arvannut, että hän jäljille pääsisi? Sillä hurtalla on erinomaiset
+haistimet.
+
+MALVOLIO.
+M, -- mutta seuraava ei pidä yhtä; se ei kestä koetusta. A:n pitäisi
+seurata, mutta siinä on O.
+
+FABIO.
+Ja O, se on loppu, toivon ma.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, taikka minä häntä pieksän, siksi että hän huutaa: O!
+
+MALVOLIO.
+Ja sitten vasta tulee I.
+
+FABIO.
+Niin, vaikka pitkä I vastaan tulisi, et sitä tuntisi.
+
+MALVOLIO.
+M. O. A. I. -- tämä ei ole niin selvää kuin edellinen; kuitenkin, jos
+sitä vähän pitelee, niin antaa se myöten; sillä kaikki nämä kirjaimet
+ovat minun nimessäni. Vait! Tässä tulee suorasanaista. -- (Lukee.)
+
+  "Jos tämä joutuu käsiisi, niin tuumi. Tähtien määräyksestä minä
+  olen sinua ylempi; vaan älä pelkää suuruutta. Toiset ovat syntyneet
+  suuruuteen, toiset hankkivat suuruuden ja toisille suuruus
+  tyrkytetään. Kohtalosi käsi sinulle avautuu, tartu siihen verin,
+  hengin. Ja, tottuaksesi siihen, mikä sinua odottaa, luo päältäsi
+  nöyrä verhosi ja muuta nahkaa. Ole ynseä sukulaiselle, äkeä
+  palvelijoille, anna kielesi kajahutella valtioviisautta; tavoittele
+  ominaista käytöstapaa. Sitä neuvoo hän, joka sinun tähtesi
+  huokailee. Muista, kuka kehui sinun keltaisia sukkiasi ja aina
+  halusi nähdä sinut polukset ristissä. Muista, sanon minä.
+  Rohkeutta! Onnesi on taattu, jos itse vaan tahdot; jos et,
+  niin ole ijäti käskyläinen, palvelijain toveri ja kelvoton
+  koskettelemaan onnettaren sormenpäitä. Hyvästi! Hän,
+  joka tahtoo kanssasi vallanalaisuutta vaihtaa,
+                                              onnellisesti onneton."
+
+Päivän valo ja avara lakeus ei ole kuultavampi. Tämä on ilmeistä.
+Tahdon ruveta kopeaksi, lukea valtiollisia kirjoja, nolata herra
+Topiasta ja huuhtoa päältäni kaikki alhaiset tuttavuudet, olla nipistä
+näppiin se oikea mies. En ole mikään narri, että antaisin
+mielikuvituksen koiritella kanssani, sillä kaikki merkit johtavat
+siihen, että neitini rakastaa minua. Tässä taannoin hän ylisteli
+keltaisia sukkiani ja kiitteli ristipoluksiani; ja nyt hän itse ilmenee
+rakkaudelleni ja oikein käskemällä vaatii minua näin pukeutumaan hänen
+mielikseen. Kiitän tähtiäni, olen onnellinen. Tahdon tulla
+umpimieliseksi, ruveta kopeaksi, käydä keltaisissa sukissa, polukset
+ristissä, ja niin pian kuin suinkin mahdollista. Jupiter ja tähteni
+olkoot kiitetyt! -- Mutta tässä on vielä jälkilisäys. (Lukee.)
+
+  "Et saata olla tietämättä, kuka olen. Jos suosittelet lempeäni,
+  niin ilmaise se hymyssäsi; hymysi suuresti sinua kaunistaa;
+  siis minun läsnä ollessani hymyile aina, sitä rukoilen, rakas
+  kultaseni."
+
+-- Jupiter, sinua kiitän! -- Hymyillä tahdon; kaikki tahdon tehdä, mitä
+sinä minulta pyydät.
+
+    (Menee.)
+
+FABIO.
+Osuuttani tässä pilassa en vaihtaisi pois, vaikka saisin tuhansiin
+menevän vuosieläkkeen isolta Mogulilta.
+
+HERRA TOPIAS.
+Minä tästä tepposesta tuon naikkosen vaikka naisin.
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin minäkin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Enkä muita myötäjäisiä vaatisi kuin toisen samanlaisen tepposen.
+
+HERRA ANTREAS.
+En minäkään muuta.
+
+FABIO.
+Tuossa tulee se sievä tulkunpyytäjä.
+
+    (Maria palajaa.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Tahdotko laskea jalkasi minun niskalleni.
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin, taikka minun?
+
+HERRA TOPIAS.
+Tahdotko, että huijaan pois vapauteni lautapelissä ja rupean orjaksesi?
+
+HERRA ANTREAS.
+Niin tosiaankin, taikka että minä?
+
+HERRA TOPIAS.
+Sinä olet hänet sellaiseen uneen heijannut, että hänen täytyy tulla
+hulluksi, kun hän unestaan virkoo.
+
+MARIA.
+Ei, mutta tottako? Vaikuttiko se häneen?
+
+HERRA TOPIAS.
+Niinkuin paloviina lastenämmään.
+
+MARIA.
+Jos nyt tahdotte nähdä pilan tulokset, niin tarkatkaa hänen ensi
+esiintymistään armollisen neidin luona. Hän tulee hänen tykönsä
+keltaisissa sukissa, jota väriä neiti inhoo, ja polukset ristissä,
+jota tapaa hän ei voi sietää; ja sitten hän hänelle hymyilee,
+joka niin vähän soveltuu neidin mielialaan, -- hän kun, näet, on
+raskasmielisyyteen heittäytynyt -- että mies sillä aivan tekee itsensä
+halveksittavaksi. Jos tahdotte tuota nähdä, niin tulkaa mukaani.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tulen vaikka Tartaruksen oville asti, sinä senkin pirunkurinen
+veitikka.
+
+HERRA ANTREAS.
+Minä kanssa.
+
+             (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Olivian puisto.
+    (Viola tulee ja narri, rumpu kädessä.)
+
+VIOLA.
+Jumala siunatkoon, ystävä, sinua ja soittoasi! Elätkö sinä
+rummullasi?[8]
+
+NARRI.
+En, herra, minä elän kirkolla.
+
+VIOLA.
+Oletko kirkonvartija?
+
+NARRI.
+En, sitä en ole; elän kirkolla, sillä elän siellä, missä asun, ja asun
+kirkolla.
+
+VIOLA.
+Voisit yhtä hyvin sanoa, että kuningas elää kerjutytön luona, jos
+kerjutyttö asuu kuninkaan lähellä, tai että kirkko on rumpusi luona,
+jos rumpusi on kirkon luona.
+
+NARRI.
+Oikein osattu, herraseni. -- Kas vaan tätä aikaa! Älyniekalle on
+sananparsi vain vuohennahkainen kinnas; tuota pikaa on nurja puoli
+käännetty päällepäin.
+
+VIOLA.
+Aivan oikein: jotka kevyesti leikkivät sanoilla, voivat tuota pikaa
+tulla kevytmielisiksi.
+
+NARRI.
+Sen vuoksi toivoisin, ett'ei sisarelleni olisi pantu nimeä.
+
+VIOLA.
+Miksi niin, ystävä?
+
+NARRI.
+Nähkääs, herraseni, hänen nimensä on sana, ja jos sillä sanalla
+leikkii, voisi sisareni tulla kevytmieliseksi. Mutta, totta puhuen,
+sanat ovat aika hunsvotteja, sittenkuin velkakirjat ovat niiltä kunnian
+vieneet.
+
+VIOLA.
+Syysi, ystävä?
+
+NARRI.
+Toden totta, syytä en voi sanoa ilman sanoja; ja sanat ovat nyt tulleet
+niin petollisiksi, että niille ei voi syytä perustaa.
+
+VIOLA.
+Lyönpä vetoa, että olet iloinen vekkuli, joka et huoli mistään.
+
+NARRI.
+En niinkään, herraseni; huolin minä sentään jostakin; mutta, kunniani
+kautta, teistä en huoli; jos se on samaa kuin ett'en huoli mistään,
+niin soisin, että se tekisi teidät näkymättömäksi.
+
+VIOLA.
+Etkö sinä ole neiti Olivian narri?
+
+NARRI.
+En suinkaan, herraseni; neiti Olivialla ei ole mitään narriutta; hän ei
+aio narria pitää ennen, kuin joutuu naimisiin; ja narrit ovat
+aviomiehiin verraten mitä kilohailit silliin: aviomiehet ovat isompia.
+En ole oikeastaan hänen narrinsa, vaan hänen sanansuolijansa.
+
+VIOLA.
+Näin sinut äskettäin herttua Orsinon luona.
+
+NARRI.
+Narrius, herraseni, kiertää maailmaa niinkuin aurinko; se loistaa
+kaikkialla. Minua surettaisi, herraseni, jos narri ei olisi yhtä usein
+teidän herranne kuin minun neitini luona. Luulenpa, että näin teidän
+viisautenne siellä.
+
+VIOLA.
+Jos aiot minua pilkkanasi pitää, niin ei ole minulla enää mitään
+sinulle sanottavaa. Tuossa sinulle roponen!
+
+NARRI.
+Jahka Jupiterilla vast'edes on karvoja liikenemään, niin antakoon hän
+sinulle parran.
+
+VIOLA.
+Totta puhuen, melkeinpä sitä himoitsenkin, vaikk'en kuitenkaan omaan
+poskeeni. Onko neitisi kotona?
+
+NARRI (osoittaen rahoja).
+Eiköhän nämä voisi parittaisina lisääntyä?
+
+VIOLA.
+Kyllä, kun ne pannaan yhteen ja pidetään liikkeessä.
+
+NARRI.
+Tahtoisin olla Pindarus, Phrygian herra, ja naittaa Cressidan tälle
+Troilukselle.
+
+VIOLA.
+Ymmärrän, herraseni: te kerjäätte hyvin.
+
+NARRI.
+Ei ole, luullakseni, suuri asia kerjätä vain kerjäläistä: Cressida oli
+kerjäläinen. Neitini on kotona, herraseni. Ilmoitan hänelle, mistä
+tulette; kuka olette ja mitä tahdotte, se menee yli minun
+napakorkeuteni, sanoisin: näköpiirini, mutta se sana on liiaksi
+kulunut.
+
+    (Menee.)
+
+VIOLA.
+Tuo mies on kyllin viisas narrin toimeen;
+Älyttä sit' ei virkaa hyvin tehdä:
+Ivattavien luonne täytyy tietää,
+Ajoista, henkilöistä ottaa vaari,
+Ja iskeä kuin haukka joka sulkaan,
+Mik' osuu silmiin. Ammattia on se
+Ja yhtä työlästä kuin viisaan taito.
+Näet, narri, jok' on viisas, hyödyttää,
+Mut viisas, jok' on narri, säälittää.
+
+    (Herra Topias ja herra Antreas tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Hyvää päivää, hyvä herra!
+
+VIOLA.
+Jumal' antakoon, hyvä herra!
+
+HERRA ANTREAS.
+_Dieu vous garde, monsieur_.
+
+VIOLA.
+_Et vous aussi, votre serviteur_.
+
+HERRA ANTREAS.
+Toivottavasti sitä olette, niinkuin minäkin teidän.
+
+HERRA TOPIAS.
+Aiotteko käydä talossa? Sisareni tytär pyytää teitä astumaan sisään,
+jos teillä on hänelle asiaa.
+
+VIOLA.
+Olen häneen velvoitettu; tarkoitan: velvoitettu käymään hänen luonaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Velkokaa siis koipianne, herraseni; pankaa ne liikkeeseen.
+
+VIOLA.
+Koipeni ymmärtävät minua paremmin kuin minä ymmärrän, mitä sillä
+tarkoitatte, että käskette minua velkomaan koipiani.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tarkoitan, että menkää, astukaa sisään;
+
+VIOLA.
+Ja minä vastaan siten, että menen ja astun sisään. Mutta meidät
+ennätetään.
+
+    (Olivia ja Maria tulevat.)
+
+Ihanin, viehättävin neiti, taivaasta tuoksuja sadelkoon teidän
+päällenne!
+
+HERRA ANTREAS.
+Tuo poika se on aimo hovimies. "Tuoksuja sadelkoon!" Hyvä.
+
+VIOLA.
+Toimeni ei ole muiden kuultavaksi, neiti, kuin teidän alttiin ja
+alentuvan korvanne.
+
+HERRA ANTREAS.
+"Tuoksuja! Altis! Alentuva!" -- Kaikki kolme on tähdelle pantavat.
+
+OLIVIA.
+Sulkekaa puutarhan veräjä ja jättäkää minut häntä kuulemaan.
+
+    (Herra Topias, herra Antreas ja Maria menevät.)
+
+Kätenne, herraseni!
+
+VIOLA.
+Alati nöyrin palvelijanne, neiti.
+
+OLIVIA.
+Nimenne mikä?
+
+VIOLA.
+              Kaunis prinsessa,
+Cesario on palvelijanne nimi.
+
+OLIVIA.
+Te minun palvelijani, herraseni?
+Nyt ilo kaikki maailmast' on poissa,
+Kun höyliytt' on halpa viekastuskin.
+Olettehan Orsinon palvelija.
+
+VIOLA.
+Ja hän on teidän, minä siis myös teidän,
+Kun olen palvelijanne palvelija.
+
+OLIVIA.
+Ma hänt' en muistele; ja ennen tyhjä,
+Kuin mua täynnä, hänen muistins' olkoon!
+
+VIOLA.
+Muistollaan teidän hellää muistianne
+Juur' tulin virkistämään.
+
+OLIVIA.
+                          Anteeks suokaa,
+Hänestä teitä puhumasta kielsin,
+Mut jos on itsellänne toinen pyyntö,
+Niin ennen teidän suusta sitä kuulen
+Kuin sfeerein soitantoa.
+
+VIOLA.
+                         Rakas neiti, --
+
+OLIVIA.
+Anteeksi suokaa! Kun te hurmasitte
+Mun tässä taannoin, laitoin jäljestänne
+Ma sormuksen, näin pettäin itseäni
+Ja käskyläistäni ja, ehkä, teitä.
+Nuhteisiin ankariin nyt olen syypää,
+Kun kehnoin juonin teille tyrkytin,
+Mik' omaanne ei tietääksenne ollut.
+Mit' aattelitte? Ettekö vain paaluun
+Lie pannut kunniaani, usutellen
+Sen päälle kaikki kahleettomat luulot,
+Mit' ilkein sydän ajatella saattaa?
+Noin tarkka silmä kylläks on jo nähnyt;
+Sydäntäin harso verhoo, eikä povi.
+No, haastakaahan.
+
+VIOLA.
+                  Mun on sääli teitä.
+
+OLIVIA.
+Se askel lempeen on.
+
+VIOLA.
+                     Ei puoltakaan:
+Useinhan vihamiestäkin on sääli.
+
+OLIVIA.
+No niin, nyt taas on aikaa hymyellä;
+Oi, kuinka vähäst' ylpistyypi kurja!
+Jos saalis olla täytyy, paljon paremp'
+On leijonan, kuin suden saalis olla.
+    (Kello lyö.)
+Mua kello ajan häviöstä moittii. --
+Älähän pelkää, poika, en sua tahdo;
+Mut ikäsi ja järkesi kun kypsyy,
+Niin vaimosi on saapa oiva miehen.
+Kas, tuoss' on tienne: länteen pois!
+
+VIOLA.
+                                     Siis länteen!
+Hauskuutta, menestystä teille toivon.
+Mut vastuut' eikö herralleni, neiti?
+
+OLIVIA.
+Jää vielä! Sano, poika hyvä, mitä
+Minusta luulet.
+
+VIOLA.
+                Että luulette
+Toist' olevanne, kuin mit' olette.
+
+OLIVIA.
+Jos sitä luulen, luulen samaa teistä.
+
+VIOLA.
+Se oikein on: en olekaan, mik' olen.
+
+OLIVIA.
+Josp' oisitte, mit' olevanne soisin.
+
+VIOLA.
+Jos parempaa se on, kuin mitä olen,
+Niin olkoon menneeksi: nyt olen narri.
+
+OLIVIA.
+Mink' ivan määrän viehkeyteensä kätkee
+Tuo huulten suuttumus ja ylenkatse!
+Niin huonosti ei piile verityökään
+Kuin kaino lempi: sit' ei peitä yökään.
+Cesario, kautta kevään kukkean,
+Kautt' impeyden, kunnon, kunnian,
+Sua, vaikka korskaa, sydämmeni halaa,
+Ja sitä äly, järki turhaan salaa.
+Mut täst' ei sitä seuraa, että sinä
+Vait olla voisit, vaikka kosin minä.
+Se muista: lempi hyvä anottuna,
+Mut parempi se viel' on annettuna.
+
+VIOLA.
+Niin totta kuin nuor' olen viaton,
+Yks sydän, yksi povi minun on,
+Ja sit' ei nainen omaa, eikä nainen
+Omata saakaan muu, kuin minä vainen.
+Hyvästi, neiti! Kieltäyn teille vasta
+Orsinon kyyneleitä kantamasta.
+
+Oi. Palaja! Sydämmeni taipumaan
+viel' ehkä tuohon saat sen vihaamaan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Olivian talossa.
+    (Herra Topias Räihä, Herra Antreas Kälppäinen ja Fabio tulevat.)
+
+HERRA ANTREAS.
+En, totta totisesti, viivy täällä enää hetkeäkään.
+
+HERRA TOPIAS.
+Syysi, rakas myrkky, sano syysi.
+
+FABIO.
+Niin, syynne teidän pitää sanoa, herra Antreas.
+
+HERRA ANTREAS.
+Näinhän sisarenne tyttären osoittavan enemmän suosiota herttuan
+passaripojalle, kuin mitä hän minulle milloinkaan on osoittanut; sen
+näin tuolla puutarhassa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Näkikö hän silloin sinut, vanha poika? Sanoppa se.
+
+HERRA ANTREAS.
+Yhtä selvästi, kuin minä näen teidät tässä.
+
+FABIO.
+Sehän oli suora todistus hänen rakkaudestaan teihin.
+
+HERRA ANTREAS.
+Menkää hiiteen! Aiotteko minusta tehdä aasin?
+
+FABIO.
+Minä sen todistan lainmukaisesti, tajun ja järjen valalla.
+
+HERRA TOPIAS.
+Ja ne olivat valantehneitä jo ennenkuin Noak oli kipparina.
+
+FABIO.
+Hän vähän hyväili poikaa teidän nähden, vain suututtaakseen teitä,
+herättääkseen pitkäunista urouttanne, pannakseen tulta sydämmeenne ja
+tulikiveä maksaanne. Teidän olisi silloin vaan pitänyt lyöttäytyä
+pariin ja muutamalla säkenöivällä kokkapuheella, uutukaisena pajasta
+tuodulla, lyödä poikanulikan suu mykäksi. Tuota oli teiltä odotettu,
+mutta se meni myttyyn. Tämän tilaisuuden kahdenkertaisen kultauksen
+annoitte te ajan huuhtoa pois, ja olette nyt purjehtinut pohjanpuolelle
+armollisen neidin suosiota, ja siellä saanette kellua niinkuin
+jääpuikko hollantilaisen parrassa, jos ette voi tilaanne korjata
+jollakin kunniakkaalla urouden tai valtioviisauden iskulla.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos se on tapahtuva, niin tapahtukoon se sitten urouden tietä, sillä
+valtioviisautta minä vihaan, yhtä mieluisesti olisin körttiläinen kuin
+valtioviisas.
+
+HERRA TOPIAS.
+No, hyvä! Rakenna siis vaan onnesi urouden pohjalle: vaadi tuota
+herttuan passaripoikaa miekkasille; haavoita häntä yhteentoista
+paikkaan; se tulee sisareni tyttären korviin; ja tiedä, ettei yksikään
+parittaja maailmassa voi miestä paremmin naiselle suositella kuin
+urouden maine.
+
+FABIO.
+Ei ole muuta keinoa, herra Antreas.
+
+HERRA ANTREAS.
+Tahdotteko jompikumpi viedä hänelle vaatimakirjeen?
+
+HERRA TOPIAS.
+Mene ja kirjoita se soturin kädellä, tuimasti ja lyhyesti; sukkelasta
+ei väliä, kunhan se vaan on sulopuheista ja kekseliästä; tahri hänet
+niin mustaksi, kuin muste sietää; ei tee pahaa, vaikka häntä pari kolme
+kertaa sinutteletkin; ja niin monta valetta, kuin voit paperilevylle
+valaa, olkoon se levy vaikka leveä kuin Waren vuode, pane vaan siihen.
+Mene joutuin! Pane tarpeeksi sappea musteeseen, vaikka kirjoitatkin
+hanhen kynällä; se ei tee mitään. Joutuin vaan!
+
+HERRA ANTREAS.
+Missä teidät tapaan?
+
+HERRA TOPIAS.
+Huudamme sinulle _cubiculo_'sta. Mene nyt vaan!
+
+    (Herra Antreas Kälppäinen menee.)
+
+FABIO.
+Se on teille kallisarvoinen poika, tuo herra Antreas.
+
+HERRA TOPIAS.
+Minä se hänelle olen kallisarvoinen, poikaseni: maksan hänelle kaksi
+tuhatta ja päällekin.
+
+FABIO.
+Me saamme häneltä oivallisen kirjeen; vaan ettehän sitä perille
+toimita?
+
+HERRA TOPIAS.
+En tietystikään. Mutta kaikin mokomin yllyttäkää nuorukaista
+miekkasille. Luulen, että heitä ei saisi yhteen hilatuksi härjillä ja
+vaunusiloillakaan. Mitä Antreakseen tulee, niin jos hänet avaisitte ja
+löytäisitte maksastaan senkään verran verta, että siitä kirpun
+jalkakaan kammertuisi, niin lupaan minä syödä loput haaskasta.
+
+FABIO.
+Ja mitä vastustajaan, tuohon nuorukaiseen, tulee niin ei hänenkään
+naamansa todista suurta julmuutta.
+
+    (Maria tulet.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Kas, tuossa se pikku peukalokitti tulee.
+
+MARIA.
+Jos tahdotte saada pernankohtaisia ja nauraa maksaanne pistokset, niin
+tulkaa mukaani. Tuosta Malvolio hölmöstä on tullut pakana, oikea
+heittolainen; sillä ei yksikään kristitty ihminen, joka aikoo tulla
+oikeassa uskossa autuaaksi, voi uskoa tuollaista järjetöntä hölynpölyä.
+Hänellä on keltaiset sukat[7] jalassa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Ja polukset ristissäkö?
+
+MARIA.
+Niin, oikein ilkeän rumasti, aivan niinkuin sunnuntaikoulun
+opettajalla. -- Olen kulkenut niinkuin murhamies hänen kintereillään.
+Hän noudattaa jokaista kohtaa siinä kirjeessä, jonka viskasin maahan
+hänen syötikseen; hän hymyilee niin, että kasvoissa on enemmän piiruja
+kuin siinä suuressa maailmankartassa, johon Intiatkin on otettu. Ette
+ole mokomaa ennen nähnyt; tuskin voin pidättää kättäni antamasta
+hänelle korvatillikkaa. Tiedän, että neiti häntä leipoo; ja silloin se
+hupsu vaan hymyilee ja pitää sitä suurena suosionosoituksena.
+
+HERRA TOPIAS.
+No, vie meidät, vie, hänen luokseen.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu.
+    (Sebastian ja Antonio tulevat.)
+
+SEBASTIAN.
+En tahtonut ois teitä vaivata,
+Mut koska mieliksi on vaiva teille,
+Niin siit' en teitä nuhdella nyt tahdo.
+
+ANTONIO.
+En voinut teitä jättää: ikävöintä,
+Kovempi silaterästä, mua kiihti;
+Eik' yksin kaipuu teitä -- vaikka oisin
+Sen tähden pitemmänkin matkan tehnyt --
+Vaan huoli, miten teiltä kävis retki
+Oudossa maassa, joka vierahalle,
+Joll' opast', ystävää ei ole, usein
+Tylyltä tuntuu, kolkolta, -- tää huoli
+Haluni kanssa yhdessä mua vaati
+Näin teitä seuraamaan.
+
+SEBASTIAN.
+                       Antonio hyvä,
+Ei muuta mulla vastuuta kuin kiitos,
+Ja kiitos, iki kiitos; kelpo työthän
+Ne tällä hiestall' usein kuitataan.
+Paremman palkan saisitte, jos mulla
+Ois yhtä täysi kukkaro kuin sydän.
+Mennäänkö katsomaan nyt kaupunkia?
+
+ANTONIO.
+Huomenna, herra; ensin majan hanke.
+
+SEBASTIAN.
+Ei väsytä, ja viel' on pitkält' yöhön;
+Siis silmän huviksi nyt katselkaamme
+Tään kylän muistoksia sekä muita
+Sen merkkipaikkoja.
+
+ANTONIO.
+                    Ei, anteeks suokaa!
+Katuja näitä vaaratta en kulje;
+Ma herttuan kalereita merisodass'
+Ahdistin kerran ja niin tuntuvasti,
+Ett' on mun siitä työläs vastata.
+
+SEBASTIAN.
+Väkeä tapoitteko paljon hältä?
+
+ANTONIO.
+Niin verinen ei rikokseni ollut,
+Vaikk' ajan sekä riidan luonne kyllä
+Ois aihett' antanutkin veritöihin.
+Sovittiin kaikki, palautettiin ryösteet,
+Useimmat kyläläisistämme teki
+Sen kaupan tähden; minä vain jäin pois,
+Ja kalliisti sen maksaa saan, jos minut
+Tavataan täältä.
+
+SEBASTIAN.
+                 Viiksossa siis olkaa.
+
+ANTONIO.
+Niin kyllä, niin. Kas, tuossa kukkaroni.
+Etelään kaupungista, Elephantiss'
+On paras asua. Ma tilaan ruoan;
+Sill'aikaa silmän herkuks kaupunkia
+Te katselette; siellä tavataan.
+
+SEBASTIAN.
+Mut mitä minä kukkarollanne?
+
+ANTONIO.
+Näette jonkin pikkukalun ehkä,
+Jonk' ostaa halaatte, ja varaa teillä
+Ei ole, arvaan, turhiin menoihin.
+
+SEBASTIAN.
+Siis rahojanne hetken aikaa hoidan;
+Hyvästi siks!
+
+ANTONIO.
+              Sitt' Elephantiin.
+
+SEBASTIAN.
+                                 Hyvä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Olivian puutarha.
+    (Olivia ja Maria tulevat.)
+
+OLIVIA.
+Hakemaan häntä panin; jos hän tulee,
+Niin kuinka juhlitan ja kestään häntä?
+Helpompi nuorta ostaa on kuin kärttää.
+Vaan liian lujaa puhun. --
+Miss' on Malvolio? -- Hän on vakaa, sievä
+Ja tähän toimeen sangen sopiva. --
+Miss' on Malvolio?
+
+MARIA.
+                   Tulee kohta, neiti.
+Hän on niin kumma: vimmattu on varmaan.
+
+OLIVIA.
+Mitä ma kuulen? Raivoaako?
+
+MARIA.
+                           Eikä;
+Hymyilee vaan. Mut, armo, paras teidän
+Ois pitää vahti varalta; se miesi
+On varmaan järjiltään.
+
+OLIVIA.
+                       Tuo hänet tänne. --
+Min' olen vimmattu kuin hän, jos rinnan
+Asetat iloisen ja synkän vimman. --
+    (Malvolio tulee.)
+Malvolio, kuinka voit?
+
+MALVOLIO (hymyilee hupsumaisesti).
+Ihana neiti, he, he!
+
+OLIVIA.
+                     Hymyiletkö?
+Tosissa mielin sinut kutsutin.
+
+MALVOLIO.
+Tosissako, neiti? Minä se voisin olla tosissani. Ne vaikuttavat, nuo
+ristipolukset, jonkinlaista veren tyrehtymistä. Vaan mitäpä siitä! Jos
+vaan yhden silmä niistä tykkää, niin voin sanoa, niinkuin sonetissa
+sangen sievästi sanotaan: "jos yksi tykkää, niin kaikki tykkää."
+
+OLIVIA.
+Kuinka voit, ystävä? Kuinka on sinun laitasi?
+
+MALVOLIO.
+Ei mieli musta, vaikka sääret keltaiset. Se, on oikein perille tullut,
+ja käskyt toimitetaan. Luulenpa että tunnemme tuon kauniin roomalaisen
+käsialan.
+
+OLIVIA.
+Etköhän menisi makuulle, Malvolio?
+
+MALVOLIO.
+Makuulleko? Kyllä, sydänkäpyseni! Tulen sinun luoksesi.
+
+OLIVIA.
+Jumal' auttakoon sinua! Miksi hymyilet noin ja suukostelet noin tiheään
+sormiasi?
+
+MARIA.
+Kuinka voitte, Malvolio?
+
+MALVOLIO.
+Teidänkö kysymykseenne? Kylläkö satakieli korpille vastaisi?
+
+MARIA.
+Kuinka noin naurettavan röyhkeänä tulette neidin eteen?
+
+MALVOLIO.
+"Älä pelkää suuruutta:" -- kauniisti sanottu.
+
+OLIVIA.
+Mitä tuolla tarkoitat, Malvolio?
+
+MALVOLIO.
+"Toiset ovat syntyneet suuruuteen," --
+
+OLIVIA.
+Entä sitten?
+
+MALVOLIO.
+"Toiset saavuttavat suuruuden," --
+
+OLIVIA.
+Mitä sanot?
+
+MALVOLIO.
+"Ja toisille suuruus tyrkytetään." --
+
+OLIVIA.
+Jumala sinua auttakoon!
+
+MALVOLIO.
+"Muista, kuka sinun keltaisia sukkiasi ylisti," --
+
+OLIVIA.
+Sinun keltaisia sukkiasi?
+
+MALVOLIO.
+"Ja tahtoi nähdä sinut polukset ristissä."
+
+OLIVIA.
+Polukset ristissä?
+
+MALVOLIO.
+"Rohkeutta! Onnesi on taattu, jos vaan itse tahdot;" --
+
+OLIVIA.
+Onneniko taattu?
+
+MALVOLIO.
+"Jos et, niin jää ijäti käskyläiseksi."
+
+OLIVIA.
+Mutta tuohan on aivan mätäkuun hulluutta!
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Armollinen neiti, herttua Orsinon nuori herraspoika on nyt täällä.
+Työllä ja vaivalla sain hänet palaamaan. Hän odottaa teidän armonne
+käskyjä.
+
+OLIVIA.
+Tulen heti. (Palvelija menee.) Maria hyvä, katso, että tätä miestä
+pidetään silmällä. Missä on Topias serkku? Laita, että jotkut väestäni
+pitävät hänestä tarkkaa vaaria. En puolista myötäjäisistäni soisi
+hänelle mitään pahaa tapahtuvan.
+
+    (Olivia ja Maria menevät.)
+
+MALVOLIO.
+Oh hoo! Joko nyt tulette likelle? Ei sen halvempi mies kuin herra
+Topias on pitävä silmällä minua. Ihan täsmälleen niinkuin kirjeessä
+sanotaan! Hän lähettää hänet ehdollaan, että saisin häntä tylysti
+kohdella; sillä siihen hän minua kirjeessään kehoittaa. "Luo
+päältäsi nöyrä verhosi", sanoo hän -- "ole ynseä sukulaiselle, äkeä
+palvelijoille, -- anna kielesi kajahutella valtioviisautta, tavoittele
+ominaista käytöstapaa"; -- josta johdonmukaisesti seuraa laatu ja
+keino, niinkuin: vakava muoto, arvokas ryhti, verkkainen puhe, niinkuin
+ylhäisten on tapa, ja niin edespäin. Olen hänet ansaan saanut; vaan se
+on Jupiterin työtä, ja Jupiter tehköön minut kiitolliseksi! Ja nyt,
+täältä lähtiessään: "katso, että pidetään silmällä tuota miestä."
+Miestä! Ei Malvoliota, ei virkanimeäni, vaan miestä. Kaikki käy niin
+toisiinsa, ett'ei hivenen hiuketta, ei hivenen hiventäkään, ei haittaa,
+ei uskomatonta eikä epäilyttävää seikkaa. -- Mitä sanoa siihen? Ei voi
+olla mitään, joka voisi asettua minun ja toiveitteni täyden menestyksen
+väliin. Niin, niin, Jupiter tämän on tehnyt, enkä minä ja siitä hänelle
+kiitos.
+
+    (Maria, herra Topias Räihä ja Fabio tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Mihin hän on joutunut, taivasten nimessä? Vaikka kaikki perkeleet
+helvetissä olisivat yhteen ahtauneet, ja itse Legio häntä riivaisi,
+niin tahdon sittenkin häntä puhutella.
+
+FABIO.
+Tässä hän on, tässä hän on. Kuinka on laitanne, ystävä? Kuinka on
+laitanne, mies?
+
+MALVOLIO.
+Pois tiehenne! Viralta teidät panen. Tahdon nauttia yksinäisyyttäni.
+Menkää!
+
+MARIA.
+Kuulkaas, kuinka koleasti se paholainen hänessä puhuu! Enkö sitä
+sanonut? -- Herra Topias, armollinen neiti käskee teitä pitämään häntä
+silmällä.
+
+MALVOLIO.
+Ahaa! Käskeekö hän sitä?
+
+HERRA TOPIAS.
+No, no! No, no! Hiljaa! Hiljaa! Hänen kanssaan pitää sävyisästi
+menetellä. Annas, kun minä! -- Kuinka voitte, Malvolio? Kuinka teidän
+on laita? Kas niin, mies, seiso perkelettä vastaan: muista, että hän on
+ihmiskunnan vihollinen.
+
+MALVOLIO.
+Tiedättekö, mitä sanotte?
+
+MARIA.
+Nähkääs nyt! Kun puhutte pahaa perkeleestä, kuinka hän siitä
+sydämystyy! Jumalan tähden, että hän ei vaan ole noiduttu!
+
+FABIO.
+Laittakaa hänen vettänsä noita-akalle.
+
+MARIA.
+Niin tietysti, ja se on tapahtuva huomispäivän aamuna, niin totta kuin
+elän. Neiti ei tahtoisi häntä menettää niistäkään hinnasta.
+
+MALVOLIO.
+Niinkö, mamselli?
+
+MARIA.
+Herra Jumala!
+
+HERRA TOPIAS.
+Mutta, olehan nyt vaiti! Tämä ei ole oikea tapa. Ettekö näe, että häntä
+vaan ärsytätte? Antakaahan minun yksin!
+
+FABIO.
+Tässä ei auta muu kuin sävyisyys; sävyisästi, sävyisästi! Vihollinen on
+ynseä eikä kärsi ynseätä kohtelua.
+
+HERRA TOPIAS.
+No, kuinka on laitasi, kyyhkyseni? Kuinka voit, pikku vunukkaiseni?
+
+MALVOLIO.
+Herra!
+
+HERRA TOPIAS.
+Hei, puluseni, tulehan tänne! Ei ole arvoisuuden mukaista heittää
+noppaa saatanan kanssa. Hirteen se häijy nokikolari!
+
+MARIA.
+Käskekää hänen lukea rukouksiaan; hyvä herra Topias, käskekää hänen
+rukoilla.
+
+MALVOLIO.
+Rukouksianiko, aatta!
+
+MARIA.
+Enkö sitä sanonut? Hän ei tahdo kuulla mitään jumalista.
+
+MALVOLIO.
+Hiiteen menkää kaikki tyynni! Olette tyhmiä, typeriä elukoita kaikki.
+Minä en kuulu teidän piiriinne. Saatte minusta vasta kuulla.
+
+    (Menee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Onko tämä mahdollista?
+
+FABIO.
+Jos tätä näyttämöllä näyteltäisiin, niin uskomattomaksi valheeksi sen
+tuomitsisin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Hänen päänsä on aivan huumeessa tästä meidän kujeestamme.
+
+MARIA.
+Sitä pitää jatkaa, ennenkuin huume menee ilmaan ja haihtuu.
+
+FABIO.
+Mutta siten me hänet teemme aivan ruti hulluksi.
+
+MARIA.
+Sitä rauhallisempi tulee elämä talossa.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, pankaamme hänet pimeään koppiin ja sitokaamme hänet. Sisareni
+tytär on siinä uskossa, että hän on hullu. Voimme tätä jatkaa
+itsellemme huviksi ja hänelle parannukseksi, kunnes olemme ajaneet
+ajanviettomme niin hengästyksiin, että meidän tulee häntä surku;
+silloin me sinut, tämän keksijän, tuomme sulkuaidakkeelle ja julistamme
+sinut hullujen syynääjäksi.[9] Mutta katsokaa, katsokaahan!
+
+    (Herra Antreas Kälppäinen tulee.)
+
+FABIO.
+Lisää huviainesta vappujuhlaan!
+
+HERRA ANTREAS.
+Tässä on vaatimakirje; suolaa ja pippuria siinä on, sen takaan.
+
+FABIO.
+Onko se niin kirpelä?
+
+HERRA ANTREAS.
+On kuin onkin, sen minä takaan; lukekaahan vaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Annahan tänne. (Lukee.) "Kakara! Ole kuka olet, mutta katala raukka
+sinä vaan olet."
+
+FABIO.
+Hyvin ja miehekkäästi!
+
+HERRA TOPIAS.
+"Älä ihmettele äläkä mielessäsi kummastele, minkä tähden sinua siksi
+sanon, sillä siitä en aio sinulle mitään selitystä antaa."
+
+FABIO.
+Hyvä muistutus, se pelastaa teidät lain kourista.
+
+HERRA TOPIAS.
+"Sinä tulet neiti Olivian luokse, ja minun nähteni hän osoittaa sinulle
+suosiota; vaan sinä valehtelet omaan kurkkuusi, se ei syy, miksi sinua
+miekkasille vaadin."
+
+FABIO.
+Sangen lyhyttä, erinomaisen lyhyt -- järkistä!
+
+HERRA TOPIAS.
+"Aion väijyä sinua kotiin mennessäsi. Ja jos onnistut tappamaan
+minut", --
+
+FABIO.
+Hyvä!
+
+HERRA TOPIAS.
+"Niin tapat minut konnana ja lurjuksena."
+
+FABIO.
+Aina vaan te osaatte lain turvissa pysytellä. Hyvä!
+
+HERRA TOPIAS.
+"Hyvästi! Jumala meistä toisen sielua armahtakoon! Minun hän kyllä
+voisi armahtaa, mutta parempaa toivon; varo sinä siis itseäsi!
+Ystäväsi, sen mukaan, miten häntä kohtelet, ja verivihollisesi,
+                                              Antreas Kälppäinen."
+
+Jos tämä kirje ei pane häntä liikkeelle, niin eivät sitä koivetkaan
+tee. Toimitan sen hänelle.
+
+MARIA.
+Nyt on siihen sopiva tilaisuus; hän on paraikaa armollisen neidin
+pakinoilla ja palaa sieltä kohta.
+
+HERRA TOPIAS.
+Mene, Antreas, ja väijy häntä puutarhan kolkassa niinkuin poliisi. Heti
+kun hänet näet, niin paljasta miekkasi, ja juuri kun sen paljastat,
+niin päästä kauhea kirous; sillä usein tapahtuu, että kauhea kirous,
+kun sen torahuttaa karkealla, jymisevällä äänellä, tuottaa enemmän
+miehuuden mainetta kuin mikään urouden näyte konsanaan. Matkaan vain!
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos kiroamista kysytään, niin kyllä minä siinä puoliani pidän.
+
+    (Menee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Mutta kyllä minä en tätä kirjettä hänelle anna; sillä, käytöksestään
+päättäen, tuo herraspoika on älykäs ja hyvin kasvatettu; toimi, johon
+hänen herransa häntä käyttää sisareni tyttären luona, todistaa sekin
+sitä; siis tämä kirje, joka on niin tavattoman mieletön, ei herättäisi
+nuorukaisessa vähääkään pelkoa; hän huomaisi pian, että se on
+pölkkypäästä lähtenyt. Mutta minä teen vaatiman suusanalla, pidän
+suurta melua Kälppäisen urhoollisuudesta ja saatan niin tuolle
+herraspojalle -- joka on kyllin nuori uskoteltavaksi -- mitä
+pelottavimman käsityksen hänen vimmastaan, taidostaan, raivostaan ja
+väkivaltaisuudestaan. Tämä heitä kumpaakin niin säikähdyttää, että
+tulevat tappamaan toisiaan katseillaan niinkuin basiliskit.
+
+FABIO.
+Tuossa hän tulee sisarenne tyttären kanssa. Syrjään, kunnes hän on
+sanonut jäähyväiset, ja sitten heti hänen jälkeensä!
+
+HERRA TOPIAS.
+Minä sill'aikaa tuumin oikein pöyristyttävää vaatimapuhetta.
+
+    (Herra Topias Räihä, Fabio ja Maria menevät.)
+    (Olivia ja Viola tulevat.)
+
+OLIVIA.
+Jo sanoin liikaa kivisydämmelle,
+Paljastain maltitonna kunniani.
+Sisäinen ääni tätä vikaa moittii,
+Mut vika tuo niin valtavan on vahva,
+Ett' ihan ilkkuilee vaan moittehille.
+
+VIOLA.
+Mut sama, kuin on teidän mielenkiihkon,
+On minun valtiaani tuskan laita.
+
+OLIVIA.
+Kas, tässä kalleus: kuvani on siinä;
+Se ottakaa, se teit' ei kielin häiri.
+Mut pyydän: tulkaa jälleen huomenna.
+Mit' anoisitte, jota kieltäisin ma,
+Jos kunniani vaan ei sitä kiellä?
+
+VIOLA.
+Vain yhtä: sydäntänne herralleni.
+
+OLIVIA.
+Kuin voin sen kunnialla hälle antaa,
+Mink' annoin teille?
+
+VIOLA.
+                     Takaisin sen annan.
+
+OLIVIA.
+Huomenna siis. Hyvästi! Jos noin soma
+On kiusaaja, niin olen hornan oma.
+
+    (Menee.)
+    (Herra Topias Räihä ja Fabio palajavat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Hyvää päivää, nuori herra!
+
+VIOLA.
+Jumal' antakoon, herra!
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä sinulla aseita on, ota ne käsille; mitä laatua loukkaukset ovat,
+joita olet hänelle tehnyt, sitä en tiedä; mutta väijyjäsi, kiukkuisena,
+verenhimoisena kuin metsäkoira, odottaa sinua puutarhan kolkassa.
+Miekkasi maalle! Varustaudu nopeasti, sillä ahdistajasi on sukkela,
+taitava ja murhallinen.
+
+VIOLA.
+Erehdytte, herra hyvä; olen varma, ettei kukaan ihminen ole minun
+kanssani riidassa. Muistoni on täysin puhdas, sitä ei himmennä
+aavistuskaan vääryydestä, jota olisin kellekään ihmiselle tehnyt.
+
+HERRA TOPIAS.
+Heti saatte toista kokea, uskokaa pois. Siis jos vähääkään panette
+arvoa hengellenne, niin olkaa varullanne, sillä vastustajassanne on
+kaikki, mitä nuoruus, voima, taito ja vimma voi miehessä matkaan saada.
+
+VIOLA.
+Suvaitkaa sanoa, herra, kuka hän on.
+
+HERRA TOPIAS.
+Ritari, siksi lyöty lovettomin miekoin pehmeällä nukkamatolla;[10]
+mutta hän on oikea piru kahdenottelussa; ruumiita ja sieluja on hän
+erottanut kolme kappaletta, ja hänen raivonsa on tällä haavaa niin
+leppymätön, ettei muu häntä hyvitä kuin kuolemantuska ja hautaus.
+"Pilkkaan tai silkkaan!" se on hänen tunnussanansa; "sinä tai minä!"
+
+VIOLA.
+Käännyn takaisin taloon ja pyydän turvaa armolliselta neidiltä; en ole
+mikään miekkamies. Olen kuullut puhuttavan sellaisista ihmisistä, jotka
+ehdoin tahdoin hakevat riitaa muiden kanssa, koetellakseen näiden
+miehuutta; kenties tämäkin on sitä lajia.
+
+HERRA TOPIAS.
+Ei, herraseni; hänen vihansa johtuu oikeutetusta loukkauksesta; siis
+eteenpäin vaan ja tehkää hänelle mieliksi. Palata tuohon taloon ette
+saa muulla ehdolla, kuin että minun kanssani sovitte siitä, mistä yhtä
+turvallisesti voisitte sopia hänen kanssaan. Siis eteenpäin, tai pamppu
+tupesta maalle ihan paljaana! Sillä tapella teidän pitää, se on vissi;
+tai vannon, ett'ette ikipäivinä kanna miekkaa kupeellanne.
+
+VIOLA.
+Tämä on yhtä säädytöntä kuin kummallista. Olkaa hyvä,
+osoittakaa minulle sen verran kohteliaisuutta, että kysytte tuolta
+ritarilta, millä olen häntä loukannut; se on varmaankin tapahtunut
+varomattomuudesta eikä ehdoin tahdoin.
+
+HERRA TOPIAS.
+Sen kyllä teen. Signor Fabio, jääkää tänne tämän herran seuraksi,
+kunnes palajan.
+
+    (Menee.)
+
+VIOLA.
+Hyvä herra, suokaa minun kysyä, tiedättekö mitään tästä asiasta.
+
+FABIO.
+Tiedän, että ritari on teihin ihan silmittömästi vihastunut, vaan en
+mitään sen lähempää.
+
+VIOLA.
+Suvaitkaa sanoa, minkälainen mies se on.
+
+FABIO.
+Hänen ulkomuotonsa ei vähääkään ilmaise sitä ihmeteltävää
+urhoollisuutta, josta epäilemättä itse saatte pian näytteen nähdä.
+Hän on todellakin taitavin, verenhimoisin ja vaarallisin vastustaja,
+minkä olisitte voinut koko Illyriasta löytää. Tahdotteko mennä häntä
+vastaan? Koetan rakentaa sovintoa välillenne, jos voin.
+
+VIOLA.
+Olisin teille siitä suuresti kiitollinen. Minä puolestani olen
+mieluummin tekemisissä pappisherran kuin miekkaherran kanssa. En välitä
+siitä, miten suureksi miehuuttani arvataan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Katu Olivian puutarhan edustalla.
+    (Herra Topias Räihä ja herra Antreas Kälppäinen tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, hyvä ystävä, se on oikein pirunmoinen vekara, oikein raivotar
+mieheksi. Koetin häntä vastaan miekkaa, tuppea ja kaikkea, mutta hän
+töytäsi minuun sellaisella helvetinmoisella vauhdilla, että oli työtä
+päästä pakoon; ja kun on iskusi torjunut, maksaa hän ne takaisin yhtä
+varmasti, kuin jalkasi tapaa maata astuessasi. Sanovat, että hän on
+ollut miekkailunopettajana Isossa Turkissa.
+
+HERRA ANTREAS.
+Minä en, hitto olkoon, tappele hänen kanssaan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Niin, mutta häntä ei saa mitenkään leppymään; Fabio tuolla voi tuskin
+häntä pidättää.
+
+HERRA ANTREAS.
+Lempo soikoon! Jos olisin tiennyt, että hän on urhoollinen ja niin
+taitava miekkamies, niin olisin ennen antanut hänen mennä hitolle, kuin
+miekkasille häntä vaatinut. Koettakaa saada hänet jättämään asia
+sikseen, niin lupaan teille harmoni, pikku Pekan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Esitän hänelle asian. Pysy tässä; näytä rohkeata naamaa. (Syrjään.)
+Tämä kyllä päättyy ilman sielun hukkaa. Totta toisen kerran, hevostasi
+minä kannustan yhtä hyvin kuin sinuakin.
+
+    (Fabio ja Viola tulevat.)
+
+(Fabiolle.) Sain häneltä hevosen riidan sovittajaisiksi. Olen
+luulotellut hänelle, että poika on oikea perhana.
+
+FABIO (herra Topiakselle).
+Ja tällä on yhtä kauheat luulot hänestä; hän vapisee ja on kalpea,
+ikäänkuin karhu olisi kintereillä.
+
+HERRA TOPIAS (Violalle).
+Tässä ei ole apua, herraseni; hän tahtoo tapella, kun on sen vannonut.
+Mutta, totta sanoakseni, hän on likemmin tätä juttua miettinyt ja
+huomaa, että siitä nyt tuskin kannattaa puhua. Siis, miekka maalle,
+että hän saisi valassaan pysyä; hän vakuuttaa, ettei hän teille mitään
+vahinkoa tee.
+
+VIOLA (syrjään).
+Jumal' auttakoon minua! Vähällä on, ett'en sano heille, kuinka paljon
+miehestä puutun.
+
+FABIO.
+Vetäykää pois, jos näette hänen raivostuvan.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tule, Antreas, tässä ei ole apua; tämä nuori herra tahtoo kunniansa
+tähden otella kanssasi; hän ei voi sitä kaksintaistelun sääntöjen
+mukaan välttää, mutta hän ei sinulle mitään vahinkoa tee, sen hän on
+minulle luvannut, niin totta kuin on aatelismies ja soturi. Toimeen
+siis vaan!
+
+HERRA ANTREAS.
+Jumala suokoon, että hän pysyisi sanassaan!
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+
+VIOLA.
+Tää tahtoani vastaan on, sen vannon.
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+    (Antonio tulee.)
+
+ANTONIO.
+Pois miekkanne! Jos loukannut on teitä
+Tää nuori mies, niin minä siitä vastaan;
+Jos häntä te, niin vastatkaa te mulle.
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Te, herra? Ken te sitten olette?
+
+ANTONIO.
+Mies, joka lempens' eteen enemp' uhraa
+Kuin mitä teidän kuullen kerskaileepi.
+
+HERRA TOPIAS.
+Täss' olen, tapella jos haluatte.
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+
+FABIO.
+Seis, herra Topias! Tässä tulee oikeudenpalvelijoita.
+
+HERRA TOPIAS.
+Kyllä vielä teille näytän.
+
+VIOLA (herra Antreakaelle).
+Olkaa hyvä, miekkanne tuppeen, jos suvaitsette.
+
+HERRA ANTREAS.
+Totisesti teenkin sen, herraseni; ja mitä lupaukseeni tulee, niin
+sanassani pysyn. Se kantaa kevyesti ja on helläsuinen.
+
+    (Kaksi oikeudenpalvelijaa tulee.)
+
+1:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Tuoss' on se mies; tee virkasi.
+
+2:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Orsinon herttuan käskystä, Antonio,
+Vangitsen teidät.
+
+ANTONIO.
+                  Erehdytte, herra.
+
+1:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+En vähääkään; ma hyvin teidät tunnen,
+Vaikk'ei nyt teillä reuhkaa ole päässä. --
+Pois vaan! Hän tietää, että hänet tunnen.
+
+ANTONIO.
+Totella täytyy. -- (Violalle.) Tään nyt siitä sain,
+Kun etsin teitä. Vaan ei auta mikään,
+Tää kestää täytyy mun. Nyt mitä teette?
+Mun pakko teilt' on pyytää kukkaroni.
+Enemmän se mua vaivaa, ett'en teitä
+Nyt auttaa voi, kuin että itse kärsin.
+Te hämmästytte; mutta huolet' olkaa.
+
+2:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Pois matkaan, herra.
+
+ANTONIO.
+Mun täytyy saada osa rahoistani.
+
+VIOLA.
+Rahoista, herra? Mistä rahoista?
+Hyvyydestä, jot' osoititte mulle,
+Ja nykyist' ahtauttanne säälien,
+Vähistä varoistani teille antaa
+Voin pienen lainan; paljo mull' ei ole,
+Mut pannaan tasajakoon varat kaikki;
+Kas, tuossa puolet.
+
+ANTONIO.
+                    Kiellättekö minut?
+Kuin? Töillänikö imartaa mun täytyy?
+Oi, älkää kurjuuttani kiusatko,
+Jott'ei niin halpaan tekoon se mua saata,
+Ett' alan huomauttaa, mitä hyvää
+Min' olen teille tehnyt.
+
+VIOLA.
+                         Sit' en tunne,
+En tunne ääntänne, en kasvojanne.
+Enemmän vihaan kiittämättömyyttä
+Kuin valheen ylpeyttä, viinan korskaa
+Tai muuta pahetta, jonk' inha myrkky
+Veremme heikon valtaa.
+
+ANTONIO.
+                       Taivaan taatto!
+
+2:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Pois matkaan, herra!
+
+ANTONIO.
+                     Yksi sana vielä!
+Tuon nuorukaisen, jonka tässä näette,
+Puoleksi surman kidasta ma kiskoin
+Ja lemmen pyhyydellä häntä vaalin;
+Ja tuota kuvaa, joka ihaninta
+Lupaavan näytti, minä jumaloitsin.
+
+1:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Se meit' ei koske. Aika joutuu. Matkaan!
+
+ANTONIO.
+Mut voi, kuin halvaks muuttui jumalani!
+Häväisit hyvän muotosi, Sebastian.
+Luonnoss' ei tahraa, sen vain sydän tuo,
+Ei rumaa muu kuin minkä häijyys luo.
+Hyve on kaunis; pahe kaunisteltu
+Vain tyhjä arkku, päältä kirjaeltu.
+
+1:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Mies hulluilee: pois matkaan! Tulkaa, herra.
+
+ANTONIO.
+Mukaanne tulen.
+
+    (Oikeudenpalvelijat ja Antonio menevät.)
+
+VIOLA.
+Niin sanat hältä virtaa kiihkeinä,
+Ett' itseensä hän uskoo; niin en minä.
+Toteudu luulo, että minua
+Pitävät, kallis veikko, sinuna!
+
+HERRA TOPIAS.
+Tänne, ritari! Tänne, Fabio! Nyt lyömme tuumamme yhteen ja keksimme
+jonkin viisaan neuvon.
+
+VIOLA.
+"Sebastian" hän sanoi; veljen kuvan
+Ma tunnen peilistäni heijastuvan;
+Mun kaltaiseni olikin hän vainen,
+Ja tapa, puku, käytös samanlainen.
+Vain häntä matkin. Näin jos on, niin myrsky
+Suloinen on, ja maire meren tyrsky.
+
+    (Menee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Oikein kunniaton raukka ja pelkurimpi kuin jänis! Hänen
+kunniattomuutensa näkyy siinä, että hän hädässä näin hylkää ystävänsä
+ja kieltää hänet; ja hänen pelkuruudestaan kysy Fabiolta.
+
+FABIO.
+Pelkuri, hurskas pelkuri, jumalisuuteen asti pelkuri!
+
+HERRA ANTREAS.
+Juoksen, piru olkoon, hänen jälkeensä ja pieksen hänet.
+
+HERRA TOPIAS.
+Tee se, pukkaa häntä aimo lailla, vaan pamppua älä paljasta.
+
+HERRA ANTREAS.
+Vai en sitä tekisi!
+
+    (Menee.)
+
+FABIO.
+Mennään katsomaan, miten tämä päättyy.
+
+HERRA TOPIAS.
+Panen vetoa vaikka mitä, että siitä ei tule mitään.
+
+                                        (Menevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Katu Olivian asunnon edustalla.
+    (Sebastian ja narri tulevat.)
+
+NARRI.
+Aiotteko luulotella minulle, että en olekaan lähetetty noutamaan teitä?
+
+SEBASTIAN.
+No niin, no niin, sin' olet hupsu mies,
+Sinusta tahdon päästä.
+
+NARRI.
+Hyvinpä teeskentelette, totta tosiaankin. En, minä en tunne teitä, eikä
+ole neiti minua lähettänyt pyytämään teitä hänen puheilleen, eikä ole
+myöskään nimenne herra Cesari, eikä ole tämä nokka minun nokkani, ei!
+Ei mikään ole sitä, mitä se on.
+
+SEBASTIAN.
+Hupsuuttas toisillen voit kaupitella;
+Et tunne sinä minua.
+
+NARRI.
+Kaupitella hupsuuttani! Hän on kuullut tuota sanaa käytettävän suuresta
+miehestä ja sovelluttaa sitä nyt narriin. Kaupitella hupsuuttani!
+Varonpa, että tuo suuri kolho, maailma, lopulta rupeaa teikariksi.
+Mutta olehan nyt hyvä ja hellitä tuota oikkujesi vyötä ja sano, mitä
+minun tulee kaupitella arvoisalle neidille. Kaupittelenko, että sinä
+tulet?
+
+SEBASTIAN.
+Pois minusta! Pois, hupsu narrinparta!
+Kas, tuossa rovon saat! Jos vielä viivyt,
+Niin ehkä tulee palkka huonompi.
+
+NARRI.
+Totta totisesti, teillä on aulis käsi! -- Tuollaiset viisaat miehet,
+jotka antavat rovon narreille, hankkivat itselleen hyvän maineen
+neljäntoista-vuotisten puuhain perästä.
+
+    (Herra Antreas tulee.)
+
+HERRA ANTREAS.
+Kas vaan, herraseni, vihdoinkin teidät tapaan. Tuossa saatte!
+
+    (Lyö Sebastiania.)
+
+SEBASTIAN.
+Ja tuossa sinä saat, ja tuossa, tuossa!
+Tääll' onko kaikki hulluja?
+
+    (Pieksee herra Antreasta.)
+    (Herra Topias ja Fabio tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Seis, herraseni, tai paiskaan pamppunne katon yli.
+
+NARRI.
+Tämän menen kertomaan armolliselle neidille oiti. Minä en vaan tahtoisi
+olla yhdenkään teidän nahoissanne, en kahdesta pennistä.
+
+    (Menee.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Seis, herra, hiljaa!
+
+HERRA ANTREAS.
+Älähän, päästä hänet! Minä aion toisella tapaa häntä kuranssata:
+haastan hänet oikeuteen tappelusta, jos täällä Illyriassa on mitään
+oikeutta olemassa. Vaikka itse ensin häntä löinkin, niin mitä siitä.
+
+SEBASTIAN.
+Pois kätenne!
+
+HERRA TOPIAS.
+No, no, herraseni; en aio teitä niinkään päästää. Kas niin, nuori
+solttu, miekka tuppeen vaan! Teissä on nenää, huomaan. Kas niin!
+
+SEBASTIAN.
+Mun täytyy päästä. Mitä nyt sä aiot?
+Jos vielä mua kiusaat, vedä miekkas.
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Mitä? Mitä? No, sitten kai minun täytynee laskea luoti tai pari tuota
+sinun hävytöntä vertasi.
+
+    (Paljastaa miekkansa.)
+    (Olivia tulee.)
+
+OLIVIA.
+Seis, Topi, seis, jos henki sulle rakas!
+
+HERRA TOPIAS.
+Neitikö?
+
+OLIVIA.
+Samaako yhä? Kiittämätön kurja!
+Omasi olet vuoristoon ja luoliin,
+Miss' outoja on tavat. Mene täältä! --
+Cesario hyvä, älä pahastu! --
+Pois, raakalainen!
+    (Herra Topias, herra Antreas ja Fabio menevät.)
+                   Jalo ystävä,
+Sua äly ohjatkohon, eikä viha,
+Näin säädyttömäss' ilkihyökkäyksessa
+Rauhaasi vastaan. Lähde kanssani;
+Kun kuulet, kuinka monta tyhjää juonta
+Kutonut on tuo pauhaaja, niin tälle
+Hymyilet vaan. Sun täytyy mukaan tulla,
+Et kieltää saa. Kirottu miesi tää,
+Sun sydänmailtani kun säikyttää!
+
+SEBASTIAN.
+Mist' ompi tuuli? Minne virta vie?
+Tai olen hullu, tai tää unta lie.
+Ajuni Letheen, mielihaave, paina!
+Jos tää on unta, kestäköön sit' aina!
+
+OLIVIA.
+Tulehan! Antaudu mun johtooni.
+
+SEBASTIAN.
+Halusta, neiti.
+
+OLIVIA.
+                Nyt ja ijäti!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Olivian talossa.
+    (Maria ja narri tulevat.)
+
+MARIA.
+Kas niin, ota tämä kaapu yllesi ja tämä parta; uskottele häntä, että
+olet pastori Tapas. Tee joutua! Kutsun sill'aikaa herra Topiaksen
+tänne.
+
+    (Menee.)
+
+NARRI.
+No niin, mitäs muuta, kuin puen tämän ylleni teeskennelläkseni siinä,
+ja soisinpa, että olisin minä ensimmäinen, joka tämmöisessä kaavussa on
+teeskennellyt. En ole kyllin pitkä, voidakseni arvokkaasti toimittaa
+virkaani, enkä tarpeeksi laiha, näyttääkseni oikealta lukumieheltä,
+mutta käydä kunniallisesta miehestä ja kelpo talonpitäjästä on yhtä
+hyvä kuin käydä vakaasta miehestä ja suuresta oppineesta. Vaan,
+tuossapa tulevat virkaveljet.
+
+    (Herra Topias Räihä ja Maria tulevat.)
+
+HERRA TOPIAS.
+Jumal' antakoon hyvää päivää, herra pastori!
+
+NARRI.
+_Bonos dies_, herra Topias; sillä niinkuin vanha pragilainen erakko,
+joka ei koskaan ollut nähnyt mustetta ja kynää, sangen älykkäästi sanoi
+kuningas Gorbodukin veljentyttärelle: "Se mikä on, se on," niin
+minäkin, koska olen herra pastori, olen herra pastori, sillä mitä on se
+muuta kuin se ja mitä on on muuta kuin on.
+
+HERRA TOPIAS.
+Puhutelkaa häntä, herra pastori.
+
+NARRI.
+Hoi! Onko siellä ketään? Rauha olkoon tälle tyrmälle!
+
+HERRA TOPIAS.
+Se veitikka matkii hyvin; kelpo veitikka!
+
+MALVOLIO (ulkoa).
+Kuka huutaa?
+
+NARRI.
+Herra Topas, pastori, joka tulee tervehtimään Malvoliota, sitä
+kuuhullua.
+
+MALVOLIO.
+Herra pastori, herra pastori, hyvä herra pastori, menkää armollisen
+neidin luo.
+
+NARRI.
+Pakene pois, sinä suurisuinen paholainen! Etkö sinä muusta puhu kuin
+neideistä?
+
+HERRA TOPIAS.
+Hyvin sanottu, herra pastori!
+
+MALVOLIO.
+Herra pastori, ei ole koskaan ihmistä pahemmin pidelty. Hyvä herra
+pastori, älkää uskoko, että olen hullu; he ovat sulkeneet minut tähän
+hirveään pimeyteen.
+
+NARRI.
+Hyi, sinä ruokoton saatana! Puhuttelen sinua lievimmällä nimelläsi,
+sillä olen niitä hurskaita sieluja, jotka säädyllisyydellä kohtelevat
+itse paholaistakin. Sanotko sinä, että tämä huone on pimeä?
+
+MALVOLIO.
+Pimeä kuin helvetti, herra pastori.
+
+NARRI.
+Siinähän on aukot läpikuultavat kuin akkunalaudat ja lakehiset
+eteläpohjassa hohtavat kuin eebenholtsi, ja kuitenkin sinä valitat
+ummehdusta.
+
+MALVOLIO.
+En ole hullu, herra pastori. Minä sanon teille, että tämä huone on
+pimeä.
+
+NARRI.
+Erehdyt, mieletön! Minä sanon sinulle, että ei ole muuta pimeyttä kuin
+tietämättömyys, johon sinä olet pahemmin kietoutunut kuin egyptiläiset
+savupatsaaseensa.
+
+MALVOLIO.
+Minä sanon, että tämä huone on yhtä pimeä kuin tietämättömyys, vaikka
+olisikin tietämättömyys niin pimeä kuin helvetti; ja sanon senkin,
+ettei ketään ihmistä ole milloinkaan näin pahoin pidelty. Minä en ole
+sen hullumpi kuin tekään. Koetelkaa minua; tehkää säällinen kysymys.
+
+NARRI.
+Mikä oli Pythagoraan ajatus metsän siipikarjasta?
+
+MALVOLIO.
+Että isoäitimme sielu voi mahdollisesti asua linnussa.
+
+NARRI.
+Mitä sinä tästä opista arvelet?
+
+MALVOLIO.
+Ajattelen jaloa sielusta, enkä suinkaan hyväksy hänen oppiansa.
+
+NARRI.
+Jää hyvästi! Pysy yhä pimeydessä sinä! Ennenkuin myönnän sinussa
+tervettä järkeä olevan, täytyy sinun tunnustaa Pythagoraan oppi ja
+varoa, ett'et tapa pöllöäkään, jott'ei isoäitisi sielu joutuisi
+kodittomaksi. Jää hyvästi!
+
+MALVOLIO.
+Herra pastori! Herra pastori!
+
+HERRA TOPIAS.
+Kaikkein rakkahin herra Topas!
+
+NARRI.
+Eikö totta, taitaa se lukkari laulaa?
+
+MARIA.
+Tuon olisit voinut tehdä ilman partaa ja kaapuakin; eihän hän sinua
+näe.
+
+HERRA TOPIAS.
+Puhuttele nyt häntä omalla äänelläsi, ja sano minulle, miltä hän
+sinusta tuntuu. Oi, että tämä koiruus kunnialla päättyisi! Jos voi
+hänet säällisellä tavalla päästää vapaaksi, niin pitäisi se tehdä,
+sillä minä olen nyt niin huonoissa väleissä sisarenityttären kanssa,
+ett'en millään varmuudella voi ajaa tätä kepposta loppuun. Tule sitten
+oiti kamariini.
+
+    (Herra Topias ja Maria menevät.)
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Hei Antti, hupi-Antti,
+    Kuinka helttusi jaksaa?"
+
+MALVOLIO.
+Narri! --
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Minust' ei hän huoli."
+
+MALVOLIO.
+Narri! --
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Miksi lempi kuoli?"
+
+MALVOLIO.
+Narri, sanon minä!
+
+NARRI (laulaa).
+
+    "Toista lempii," --
+
+Kuka kutsuu?
+
+MALVOLIO.
+Narri hyvä, jos tahdot kiitollisuuteni ansaita, niin hanki minulle
+kynttilä, kynä, mustetta ja paperia. Siitä olen sinulle ijäti
+kiitollinen, niin totta kuin olen kunniallinen mies.
+
+NARRI.
+Herra Malvolio!
+
+MALVOLIO.
+Niin, narri hyvä.
+
+NARRI.
+Voi, herra, miten olette menettänyt kaikki tajunne?
+
+MALVOLIO.
+Kuules, narri, ei ole milloinkaan ketään ihmistä näin inhottavasti
+rääkätty. Minulla on taju yhtä hyvä kuin sinullakin, narri.
+
+NARRI.
+Vain yhtäkö hyvä? Siis olette todellakin hullu, jos teillä ei ole taju
+parempi kuin narrilla.
+
+MALVOLIO.
+He ovat tänne minut salvanneet kuin elukan; pitävät minua pimeässä;
+lähettävät tyköni pappeja, aasinpäitä, ja tekevät kaikkea saadakseen
+minut tajultani.
+
+NARRI.
+Ajatelkaa, mitä sanotte: pappi on täällä. -- "Malvolio, Malvolio,
+taivas tajusi palauttakoon! Koeta saada unen päästä kiinni, ja heitä
+nuo joutavat lörpötyksesi."
+
+MALVOLIO.
+Herra pastori, --
+
+NARRI.
+"Älä puhu hänen kanssaan." -- Kuka? Minäkö, herra pastori? En, sen
+lupaan. Jumalan haltuun, hyvä herra pastori! -- "Amen, amen!" -- Kyllä
+lupaan, herra pastori.
+
+MALVOLIO.
+Narri, narri, kuule, narri, --
+
+NARRI.
+Oi, hyvä herra, malttakaa. Mitä sanotte, herra? Minua torutaan, jos
+puhun kanssanne.
+
+MALVOLIO.
+Narri hyvä, hanki minulle kynttilää ja paperia hiukkasen. Vakuutan,
+että olen yhtä hyvällä tajulla kuin joku toinenkin Illyriassa.
+
+NARRI.
+Suokoon Jumala, että olisitte.
+
+MALVOLIO.
+Kunniani kautta, olen. Narri hyvä, hiukkasen mustetta, paperia ja
+kynttilää, ja toimita sitten kirjoitukseni armolliselle neidille; siitä
+saat palkan paremman kuin mikään kirjeenkuljettaja konsanaan.
+
+NARRI.
+No, tahdon olla teille siinä avullinen. Mutta sanokaa suoraan, ettekö
+todellakaan ole hullu? Vai teeskentelettekö vaan?
+
+MALVOLIO.
+Usko pois, en ole; totta puhun.
+
+NARRI.
+En, minä en koskaan usko hullua miestä, ennenkuin saan nähdä hänen
+aivonsa. Toimitan teille kynttilää, paperia ja mustetta.
+
+MALVOLIO.
+Siitä saat palkan ylenpalttisen, narri. Kulje, kulje joutuun!
+
+NARRI (laulaa).
+
+    Kulen, kulen, herra,
+    Pian tulen, herra,
+    Taaskin uudelleen;
+    Kaikki teen, sen takaan,
+    Nyt en piruakaan
+    Pelkää muorineen.
+
+    Sälesäilän temmon,
+    Sillä torjun lemmon,
+    Huudan: hiisi, hää!
+    Leikkaan kynnet hältä
+    Senkin vietävältä.
+    Hyvästi nyt, narri, jää!
+
+        (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Olivian puutarha.
+    (Sebastian tulee)
+
+SEBASTIAN.
+Tuo taivas on, tuo kirkas aurinko;
+Tään helmen hältä sain, sen näen, sen tunnen;
+Näin vaikka lumouksen vallass' olen,
+En hullu toki lie. Miss' on Antonio?
+Hänt' Elephantista en löytänyt;
+Siell' oli ollut; sain sen tiedon siellä,
+Ett' etsi hän mua kautta kaupungin.
+Nyt hänen neuvons' oisi kullan väärtti;
+Vaikk' aistejani vastaan järki väittää,
+Ett'ei tää hulluutt' ole, mut vain erhe,
+On kuitenkin tää onnen äkkitulva
+Niin esimerkitön ja perusteeton,
+Ett' epäillä jo alan silmiäni
+Ja parjaan järkeä, jok' uskottelee,
+Ett' olen muuta kaikkea kuin hullu,
+Tai ett' on neiti hullu; mut jos niin ois,
+Ei taloaan ja väkeään hän ohjais,
+Ei käskyj' antais eikä määräis töitä
+Niin hiljaa, tyynesti ja vakavasti,
+Kuin mitä näkyy. Tässä piilee jotain
+Petoksentapaista. Mut tuossa on hän.
+
+    (Olivia tulee papin seurassa.)
+
+OLIVIA.
+Anteeksi kiire! Aikeenne jos hyvät,
+Mua seuratkaa ja tätä pyhää miestä
+Läheiseen kirkkoon; siellä, hänen kuullen,
+Pyhyyden holvin alla vannokaa
+Ikuinen uskollisuusvala mulle,
+Jott' arka, luulevainen sydämmeni
+Asettuis rauhaan. Hän sen kätkee siksi
+Kuin itse tahdotte sen tiettäväksi;
+Häät silloin vietetään sen mukaisesti
+Kuin vaatii säätyni. Mit' arvelette?
+
+SEBASTIAN.
+Käyn kanssanne ja vannon valan sen,
+Ikuisen vannon uskollisuuden.
+
+OLIVIA.
+Edellä, isä! -- Taivas loistakoon
+Ja tämän liittomme niin siunatkoon!
+
+                         (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Katu Olivian asunnon edustalla.
+    (Narri ja Fabio tulevat.)
+
+FABIO.
+Jos minusta pidät, niin anna minun nähdä hänen kirjeensä.
+
+NARRI.
+Hyvä herra Fabio, suokaa minun tehdä toinen pyyntö.
+
+FABIO.
+Mitä vaan tahdot.
+
+NARRI.
+Älkää pyytäkö nähdä tätä kirjettä. Tämähän on samaa, kuin jos annat
+minulle koiran ja palkinnoksi pyydät takaisin saman koiran.
+
+    (Herttua, Viola ja seurue tulee.)
+
+HERTTUA.
+Ystävät, oletteko neiti Olivialle kuuluvia?
+
+NARRI.
+Olemme oikein, osa hänen koreuksistaan.
+
+HERTTUA.
+Sinut tunnen hyvin. Kuinka voit, poikaseni?
+
+NARRI.
+Totta puhuen: jota useampi vihamies, sitä parempi; jota useampi ystävä,
+sitä huonompi.
+
+HERTTUA.
+Päin vastoin: jota useampi ystävä, sitä parempi.
+
+NARRI.
+Ei, herra: pahempi.
+
+HERTTUA.
+Kuinka niin?
+
+NARRI.
+Niin, nähkääs, herra: ystäväni minua kehuvat ja tekevät siten minusta
+aasin; mutta vihamiehet sanovat vasten partaa, että olen aasi; siis
+vihamiehistäni opin itseäni tuntemaan, mutta ystävät vetävät minua
+nenästä; niin että päätelmien on niinkuin suudelmien: neljä kieltävää
+ja kaksi myöntävää. Siis: jota useampi ystävä, sitä pahempi; jota
+useampi vihamies, sitä parempi.
+
+HERTTUA.
+Vallan erinomaista!
+
+NARRI.
+Ei, herra, ei aivan niin, vaikka suvaitsettekin olla yksi ystävistäni.
+
+HERTTUA.
+Minun tähteni ei sinun tule pahempi olla; kas, tuossa kultaa!
+
+NARRI.
+Jos ette pelkää olla kahtamoinen, herra, niin pyytäisin, että tekisitte
+tästä vielä toisen.
+
+HERTTUA.
+Huonon neuvon annat.
+
+NARRI.
+Pistäkää vain armo taskuun vielä kerran ja sallikaa lihanne ja verenne
+sitä totella.
+
+HERTTUA.
+No, teen sitten vielä kerran syntiä ja olen kahtamoinen: tuossa toinen.
+
+NARRI.
+_Primo, secundo, tertio_ on hyvä asia; ja niinkuin vanha sananlasku
+kuuluu: kolmas toden sanoo; kolmitahti, herraseni, on hyvä hyppytahti,
+ja Pentin kirkon kellotkin soivat kolmiääneen: yks, kaks, kolme.
+
+HERTTUA.
+Tällä syötillä et enää voi minulta rahaa narrata; mutta jos tahdot
+ilmoittaa neidillesi, että olen täällä häntä puhutellakseni, ja tuoda
+hänet tänne kanssasi, niin kenties sillä voit jälleen herättää eloon
+anteliaisuuteni.
+
+NARRI.
+Tuudutelkaa siis anteliaisuuttanne siksi, kuin palajan. Minä menen nyt,
+herra, mutta älkää vaan luulko, että saamishaluni on mitään voitonhimon
+syntiä. Siis, niinkuin sanottu, antakaa anteliaisuutenne nyt hiukan
+torkahtaa; minä sen kohta herätän.
+
+    (Menee.)
+
+VIOLA.
+Hän tuossa tulee, pelastajani.
+
+    (Antonio ja oikeudenpalvelijat tulevat.)
+
+HERTTUA.
+Tuon muodon minä muistan hyvin aivan;
+Mut kun sen viimeks näin, se oli musta
+Kuin sotisavun tahrima Vulkanus.
+Hän oli päällikkönä laiva-pahan,
+Matalan, vähäkuntoisen ja pienen,
+Mut sillä otteli niin tuhokkaasti
+Paraimpain meidän purjelaivain kanssa,
+Ett' itse kateus ja kadon kielet
+Julisti hänen mainettaan. -- Mik' on?
+
+1:NEN OIKEUDENPALVELIJA.
+Orsino, tää se sama on Antonio,
+Jok' otti Phoenix-laivan lastinensa;
+Se sama, joka Tigerinkin valtas,
+Kun nepaaltanne meni toinen jalka.
+Kadulta röyhkeänä, hurjapäänä
+Me tappelusta hänet kouristimme.
+
+VIOLA.
+Mun pelasti hän, miekallaan mua puolsi.
+Tok' äsken oli puheensa niin kummaa,
+Ett' ihan luulen, ett' on miesi hullu.
+
+HERTTUA.
+Sa kuulu merirosvo, laivasissi,
+Mik' uhka toi sun niiden armon alle,
+Jotk' olet tyyrihillä verityöllä
+Vihollisikses saanut?
+
+ANTONIO.
+                      Jalo herra,
+Nuo nimet sallikaa mun heittää pois.
+Antonio ei rosvo ole, sissi,
+Vaikk' onkin hän Orsinon vihamies
+Ja syystä kyllä. Tenho toi mun tänne:
+Tuon kiittämättömän, tuon pojan tuossa
+Vihaisen meren vaahtoisesta suusta
+Ma autoin; toivoton hän oli romu;
+Elämän annoin hälle, sitä paitse
+Rakkauden rajattoman, ehdottoman
+Hän multa sai; ja tästä rakkaudesta
+Ma hänen tähtens' alttiiks antauduin
+Viholjaan kaupunkinne vaaroille;
+Ma hyökkäyksistä häntä puolustin;
+Kun minut vangittiin, hän viekasteli --
+Osakkaaks ei hän vaaraan halunnutkaan --
+Ja kielsi julki minut tuntevansa,
+Näin tuokiossa vuotta kaksikymment'
+Erotti meidät; kukkaronkin kielsi,
+Jonk' olin hetki sitten käyttääksensä
+Hänelle suonut.
+
+VIOLA.
+                Mitä tietää tämä?
+
+HERTTUA.
+Milloinka tänne kaupunkiin hän saapui?
+
+ANTONIO.
+Tänäpä, herra; kolmeen kuukauteen
+Erossa emme hetkeäkään olleet,
+Vaan seurass' yöt ja päivät keskenämme.
+
+    (Olivia seuralaisineen tulee.)
+
+HERTTUA.
+Kreivitär! Päällä maan nyt taivas astuu!
+Mut sinä houraat, mies: tää nuorukainen
+Mua palvellut on kuukausia kolme.
+Vaan toiste siitä. -- Viekää hänet syrjään.
+
+OLIVIA.
+Oliviako palvella voi muulla
+Kuin minkä ruhtinaaltani jo kielsin? --
+Cesario, ette pysy sanassanne.
+
+VIOLA.
+Mitä, neiti?
+
+HERTTUA.
+             Hurmaava Olivia, --
+
+OLIVIA.
+Cesario, ette vastaa? -- Hyvä prinssi, --
+
+VIOLA.
+Ma vaikenen, kun puhuu valtiaani.
+
+OLIVIA.
+Jos on se tuota vanhaa virttä, prinssi,
+Niin yhtä inhasti se korvaa vihloo
+Kuin ulvominen soiton mukaan.
+
+HERTTUA.
+Yhäkö julma?
+
+OLIVIA.
+             Yhä luja, herra.
+
+HERTTUA.
+Tylyydessäkö? Impi juonikas,
+Jonk' epäsuopealle alttarille
+Tää sydän henkinyt on parhaat uhrit,
+Mit' ikänään voi hartaus! Mitä tehdä?
+
+OLIVIA.
+Halua myöten, mitä sallii arvo.
+
+HERTTUA.
+Egyptin rosvon lailla[11] miks en minä
+Vois hengenhädäss' armastani tappaa,
+Jos sydän sallis? -- julma luulevaisuus,
+Jost' ylevyyttä henkää! Mutta kuule:
+Uskollisuuttani kosk' ylenkatsot
+Ja koska hyvin esineenkin tunnen,
+Jok' esti multa pääsyn sydämmeesi,
+Jää eloon, marmor'sydämminen julmus!
+Mut suosikkisi tuo, jot' armastat,
+Ja jota, kautta taivaan, minä hellin,
+Sen riistän tuosta silmäst' ylpeästä,
+Miss' istuu valliten ja herraans' ivaa.
+Tule, poika! Turman aikeeni jo kypsyy:
+Karitsan rakkaan uhrata ma kärsin,
+Näin kyyhkyn kaarnesydäntä ma järsin.
+
+    (Aikoo mennä.)
+
+VIOLA.
+Ja minä teidän lohduksenne vielä
+Tuhannen surmaa kärsin ilomiellä.
+
+    (Aikoo häntä seurata.)
+
+OLIVIA.
+Mihinkä nyt?
+
+VIOLA.
+             Sen jälkeen, jota lemmin
+Elämää, silmäterää tulisemmin,
+Enemmän, enemmän kuin naista lemmin.
+Jos teeskelen, te, taivaan valtiaat,
+Mua lemmenpettäjänä ruhjokaat!
+
+OLIVIA.
+Voi, mua, kurjaa! Olen pettynyt.
+
+VIOLA.
+Ken teitä pettää? Kuka ilkkuu? Mitä?
+
+OLIVIA.
+Siit' onko aikaa? Etkö muista sitä? --
+Tuo tänne pappi.
+
+    (Yksi palvelijoista menee.)
+
+HERTTUA (Violalle).
+Tule! Hänet hylkää!
+
+OLIVIA.
+Mihinkä? -- Cesario, viivy, ylkä!
+
+HERTTUA.
+Ylkä?
+
+OLIVIA.
+Niin, ylkä: voitko kieltää sen?
+
+HERTTUA.
+Tuon ylkä sinä?
+
+VIOLA.
+Herra, minä en.
+
+OLIVIA.
+Haa! Halpaa pelkuruutta vaan se lie,
+Jok' omimpasi murhaamaan sun vie.
+Cesario, älä pelkää, onnees tartu;
+Ole, mikä tiedät olevas, niin olet
+Sa yhtä suuri kuin se, jota pelkäät.
+    (Palvelija palajaa, pappi mukana.)
+Terveeksi, isä! Virkas kautta vaadin, --
+Vaikk' äsken aioimmekin yöhön peittää,
+Mink' ennen aikaa sattumus nyt ilmaa --
+Todista, mitä tämän nuorukaisen
+Ja minun välill' äsken päätettiin.
+
+PAPPI.
+Ikuisen lemmenliiton sopimus,
+Käsien liitoksella lujitettu,
+Lukittu huulten vihkisinetillä,
+Sormusten vaihdoksella vahvistettu
+Ja kaikki toimituksen juhlamenot
+Mun virkasanallani kiinnitetty,
+Niin hiljan, että siitä olen vasta
+Kaks tunninmatkaa lähennellyt hautaa.
+
+HERTTUA.
+Kavala pentu! Miksi muututkaan,
+Kun aika päähäs sataa lumiaan?
+Niin silloin varmaan viekkauteesi paadut,
+Ett' omiin juonihisi vihdoin kaadut.
+Hyvästi! Hänet vie; mut varo vasta
+Minua matkallasi kohtaamasta.
+
+VIOLA.
+Ma vannon, herra, --
+
+HERTTUA.
+                     Turha valaa käyttää.
+Vois rakkautta pelkurikin näyttää!
+
+    (Herra Antreas Kälppäinen tulee.)
+
+HERRA ANTREAS.
+Herran laupeuden tähden, haavuri tänne! Ja laittakaa toinen heti herra
+Topiaksen tykö.
+
+OLIVIA.
+Mitä on tapahtunut?
+
+HERRA ANTREAS.
+Hän on minulta pään puhkaissut, ja Topiaskin on saanut verisen vanteen
+kalloonsa. Herran laupeuden tähden, auttakaa! Antaisin neljäkymmentä
+puntaa siitä, että nyt olisin kotonani.
+
+OLIVIA.
+Kuka tuon on tehnyt, herra Antreas?
+
+HERRA ANTREAS.
+Eräs Cesario, herttuan seuralainen; pidimme häntä pelkurina, mutta hän
+onkin ihka eläväinen piru.
+
+HERTTUA.
+Minun seuralaiseni, Cesario?
+
+HERRA ANTREAS.
+Tuli ja leimaus! Tuossapa hän onkin. -- Te puhkaisitte pääni turhan
+asian vuoksi; sen, minkä tein, sen oli herra Topias minuun pannut.
+
+VIOLA.
+Minusta vait! En pahaa teille tehnyt;
+Te veditte mua vastaan miekkaa syyttä;
+Ma haastoin kauniisti, en pahaa tehnyt.
+
+HERRA ANTREAS.
+Jos verinen pää on pahaa, niin olette minulle pahaa tehnyt; vai ettekö
+pidä veristä päätä minäkään?
+
+     (Herra Topias Räihä ja Narri tulevat.)
+
+Tuossa tulee herra Tcpias liikaten; nyt saatte kuulla lisää. Jos hän ei
+olisi ollut päissään, niin olisi hän toisella tapaa teitä tanssittanut.
+
+HERTTUA.
+No, hyvä herra, kuink' on teidän laita?
+
+HERRA TOPIAS.
+Se on yhtä kaikki; hän vaan vähän minua nipisteli, ja sillä hyvä. --
+Pöllö, oletko nähnyt Riku haavuria, pöllö?
+
+NARRI.
+Oh, hän on ollut päissään jo toista tuntia; hänen silmänsä olivat
+mailleen menossa jo kahdeksan aikaan aamulla.
+
+HERRA TOPIAS.
+Heittiö ja tökerö koko mies! Minua vihoittaa tuollainen humalainen
+heittiö.
+
+OLIVIA.
+Viekää heidät pois! Kuka se heitä on noin pahasti pidellyt?
+
+HERRA ANTREAS.
+Minä autan teitä, herra Topias; mennään yhdessä haavurin tykö.
+
+HERRA TOPIAS.
+Sinäkö autat? -- Senkin aasinpää, verikorva, hupelo; ohutposkinen
+hupelo! Kuotus!
+
+OLIVIA.
+Mies viekää maata; haavaa hoitakaa.
+
+    (Narri, herra Topias ja herra Antreas menevät.)
+    (Sebastian tulee.)
+
+SEBASTIAN.
+Lankoonne haavan löin ja sitä suren;
+Mut vaikk' ois täysi veljeni hän ollut,
+En muut' ois turvakseni voinut tehdä.
+Niin oudosti mua katselette, neiti,
+Ja siitä päätän loukanneeni teitä.
+Anteeksi, armas, noiden valain tähden,
+Jotk' äsken toisillemme vannoimme.
+
+HERTTUA.
+Puku, ääni, muoto yks, mut kaksi miestä;
+Vain silmän haire, joka on, eik' ole!
+
+SEBASTIAN.
+Antonitko? Rakkahin Antonio!
+Mitk' onkaan tuskan hetket mulla ollut
+Sen jälkeen kuin ma sinut kadotin!
+
+ANTONIO.
+Sebastianko te?
+
+SEBASTIAN.
+                Sit' epäiletkö?
+
+ANTONIO.
+Miks itsestänne kahdajaon teitte?
+Omenan puoliskotkaan niin ei yhtä
+Kuin nämä kaksi. Kumpi on Sebastian?
+
+OLIVIA.
+Ihmetten ihme!
+
+SEBASTIAN.
+               Seisonko ma tuossa?
+Ei veljytt' ole mulla koskaan ollut,
+Ja niin en jumalien luonnett' ole,
+Ett' olla tässä voin ja kaikkialla.
+Mull' oli sisko; sen vei musta aalto.
+(Violalle.) Jumalan tähden! Sukuako mulle?
+Nimenne? Säätynne? Ja mistä maasta?
+
+VIOLA.
+Metelinestä? Sebastian isäni;
+Sebastian veljenikin, moinen ihan,
+Noin puettu, kun vaipui märkään hautaan.
+Jos puvun voi ja muodon henki ottaa,
+Niin meitä pelotatte.
+
+SEBASTIAN.
+                      Henki olen,
+Mut verhottuna samaan ruumiin muotoon,
+Mik' äidin kohdusta jo oli mulla.
+Kaikk' yhteen käy; jos oisitte vain nainen,
+Valaisin kyyneleeni poskillenne,
+Sanoen: terve, veteen kuollut Viola!
+
+VIOLA.
+Mun isälläni otsass' oli luomi.
+
+SEBASTIAN.
+Niin minunkin.
+
+VIOLA.
+               Ja kuoli päivälleen,
+Kun Vielä täytti kolmetoista vuotta.
+
+SEBASTIAN.
+Ah! Sielussani tämä muisto elää.
+Niin, elämän hän jätti päivälleen,
+Kun sisareni täytti kolmetoista.
+
+VIOLA.
+Jos mikään muu ei onnestamme puutu,
+Kuin tämä anastettu miehen puku,
+Mua vasta syleile, kun kaikki merkit,
+Olot ja aika, paikka vahvistavat,
+Ett' olen Viola; ja sen vakuudeksi
+Luo laivurin sun vien nyt, jonka huostass'
+On tyttöpukuni; jok' auttoi mua
+Ja toi tään jalon herttuan palvelukseen.
+Siit' alkain kohtaloni yhtyneenä
+On tähän neitoseen ja tähän herraan.
+
+SEBASTIAN (Olivialle.)
+Ja siinä syy, miks erehdyitte, neiti:
+Mut luonto tässä nouti viettoaan.
+Tahdoitte yhdistyä neitseeseen,
+Ja, totta vie, siin' ette pettynytkään:
+Neitseellinen se mies on, jonka saitte.
+
+HERTTUA.
+Pois hämmästys! Hän jaloa on verta. --
+Ja jos on laita niin, kuin peili näyttää,
+On mulla tässä onnen löydöss' osa.
+(Violalle.) Sanoithan tuhannesti, ettet naista
+Ikänä rakastaisi niin kuin mua.
+
+VIOLA.
+Ja nämä sanat todeksi ma vannon,
+Ja valan tään niin kiinteästi pidän,
+Kuin taivaan kupukatto valon pitää,
+Jok' yön ja päivän erottaa.
+
+HERTTUA.
+                            Kätesi!
+Nyt tyttöpuvussa sun nähdä tahdon.
+
+VIOLA.
+Se laivuri, jok' ensin toi mun rantaan,
+Sen tallettaa; mut jonkun jutun vuoksi
+Nyt tyrmäss' on hän, johon hänet kätki
+Malvolio, tämän neidin seuraherra.
+
+OLIVIA.
+Hän oiti hänet irti päästäköön. --
+Malvolio tänne tuokaa. -- Ah! nyt muistan:
+Mies raukka lienee aivan järjiltänsä.
+Sekava häire omass' itsessäni
+Mun hänen häireens' unhottamaan saattoi. --
+    (Narri tulet, kirje kädessä, ja Fabio.)
+No, kuinka hänen laitansa on, poika?
+
+NARRI.
+Niin, armollinen neiti, hän torjuu päältään Belsebubia niin hyvin kuin
+ihminen hänen tilassaan saattaa. Tässä hän lähettää teille kirjeen;
+olisin jo tänään aamulla sen antanut, mutta koska hullujen epistolat
+eivät ole mitään evankeliumeja, niin ei siitä suurta väliä, milloin ne
+perille joutuvat.
+
+OLIVIA.
+Avaa se ja lue se.
+
+NARRI.
+Nyt saatte hyvää sielun rakennusta, kun narri esittelee hullua. --
+(Lukee.) "Kautta Herran, rouvaseni," --
+
+OLIVIA.
+Mitä? Oletko hullu?
+
+NARRI.
+En, rouvaseni, minä vaan luen hulluja; jos haluatte, armollinen neiti,
+asianmukaista esittelyä, niin pitää siinä olla ääntä.
+
+OLIVIA.
+Lue nyt järkevästi.
+
+NARRI.
+Niin teenkin, madonna; jos hänen järkeään on järkevästi luettava, niin
+on sitä luettava juuri näin. Siis, hyvä prinsessa, korvat auki ja
+kuunnelkaa.
+
+OLIVIA.
+Lukekaa te, Fabio.
+
+FABIO (Lukee.)
+
+  "Kautta Herran, rouvaseni, vääryyttä minulle teette ja maailma
+  saa sen vielä tietää. Vaikka olettekin minut pimeyteen sulkenut
+  ja jättänyt juopon sukulaisenne hoitoon, niin olen minä kuitenkin
+  yhtä täydessä järjessä kuin tekin, teidän armonne. Minulla on
+  teidän oma kirjeenne, jossa kehoitatte minua niin käyttäymään
+  kuin olen käyttäynyt; ja toivon sillä vielä saavani itselleni
+  täyttä oikeutta ja teille täyden häpeän. Ajatelkaa minusta
+  mitä tahdotte. Olen hetkeksi laimin lyönyt velvollisuuteni ja
+  puhun nyt loukkaantuneena.
+                                                Hulluna pidelty
+                                                   Malvolio."
+
+OLIVIA.
+Tuon hänkö kirjoittanut on?
+
+NARRI.
+Hän, neiti hyvä.
+
+HERTTUA.
+Mut tuo ei juuri hulluudelta tunnu.
+
+OLIVIA.
+Vapauta hänet; tänne hänet tuo.
+    (Fabio menee.)
+(Herttualle.) Lähemmin miettien, jos suvaitsette
+Mua vaimon asemesta siskoks ottaa,
+Niin liitto leimatahan, milloin suotte,
+Talossa tässä minun kustillani.
+
+HERTTUA.
+Tarjoonne, neiti, kiitoksella suostun. --
+(Violalle.) Vapaaksi herranne nyt päästää teidät.
+Mut tekemistä palveluksistanne,
+Jotk' on niin naisen luonteest' eriävät,
+Niin hennokkaille tavoillenne vieraat,
+Ja kun jo kauan kutsuitte mua herraks.
+Niin tässä käteni: täst' alkaen
+Te herranne olette herratar.
+
+OLIVIA.
+Ja sisar mulle.
+
+    (Fabio palajaa Malvolion kanssa.)
+
+HERTTUA.
+                Tuoko on se hullu?
+
+MALVOLIO.
+Olette, neiti, mulle väärin tehnyt,
+Niin julki väärin.
+
+OLIVIA.
+                   Minäkö? En suinkaan.
+
+MALVOLIO.
+Olette, neiti. Lukekaa tää kirje;
+Käs'alaanne te ette kieltää saata;
+Kirjoittakaahan toisin, jos sen voitte.
+Sinetti teidän on ja piirteet kaikki,
+Sit' ette kieltää voi. Siis, tunnustakaa,
+Sanokaa, kautta kainouden, miksi
+Nuo selvät suosinmerkit, miksi käsky
+Lähetä, hymysyin ja keltasukin,
+Polukset ristissä, ja irmastella
+Topiasta ja muuta palkkakansaa?
+Ja tään kun täytin toivoss' alamaisen,
+Miks vangitsitte mun ja pimeyteen
+Mun suljitte, luo lähetitte papin,
+Näin tehden minust' ivatuimman narrin,
+Mit' ikänä on nähty? Tunnustakaa!
+
+OLIVIA.
+Tää, ystävä, mun kättäni ei ole,
+Vaikk' onkin piirteiltään se yhdenlaista.
+Käs'ala on Marian ihan varmaan.
+Nyt muistan: hän se ensin mulle kertoi.
+Ett' olet hullu; silloin ilmestyitkin
+Hymyssä suin ja puettuna niin
+Kuin kirje neuvoi. Ole tyytyväinen:
+Sinulle ilkeää on pilkkaa tehty;
+Mut kun sen keksijät me ilmi saamme,
+Niin saat sa kantaja ja tuomar' olla
+Omassa asiassas.
+
+FABIO.
+                 Mua kuulkaa:
+Ei tora nyt saa eikä riita vasta
+Sumentaa tämän hetken kirkkautta,
+Jok' ihmetyttää. Siinä toivossa
+Nyt myönnän, että Topias ja minä
+Tään kepposen Malvoliolle teimme
+Kopean, raa'an käytöksensä tähden,
+Joll' ärsytti hän meitä. Kirjeen teki
+Maria Topiaksen viettehestä.
+Tää siitä palkinnoks on hänet nainut.
+Pilamme, pahan pilkan aikaan saama,
+Pikemmin naurun ansaitsee kuin koston,
+Jos tasan pannaan kaikki solvaukset,
+Joit' isketty on kummaltakin puolen.
+
+OLIVIA.
+Kuink' ovat houkanneet sua, hupsu parka!
+
+NARRI.
+Niin, "toiset syntyvät suuruuteen, toiset saavuttavat suuruuden,
+toisille suuruus tyrkytetään." Minä olin myöskin tässä ilveilyssä
+mukana: pastori Topas, herraseni; mutta vähät siitä. "Jumal'auta,
+narri, en ole hullu." -- Mutta muistatteko? "Ihmettelen, että teidän
+armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Jos ette hänelle naura, on
+hänellä kapula suussa." Näin se ajan kieppova hyrrä tuo koston
+mukanansa.
+
+MALVOLIO.
+Tään kostan koko teidän joukkiolle.
+
+    (Menee.)
+
+OLIVIA.
+Pidelty hänt' on kovin ilkeästi.
+
+HERTTUA.
+Jälessä menkää, lepytelkää häntä.
+Hän laivurista viel' ei kertonut;
+Kun tuo on kuultu, ja kun kultahetki
+Se sitten koittaa, silloin sielujemme
+On juhlaliitto. -- Siksi, rakas sisko,
+Me jäämme teidän luo. -- Cesario, tule!
+Se olla saat, niin kauan mies kuin olet.
+Mut kun saat toisen puvun, silloinhan
+Orsinon olet armas morsian.
+
+    (Kaikki menevät, paitsi narri.)
+
+NARRI (laulaa).
+
+    Kun olin minä pikkuinen nallikka vain,
+    Satehessa ja tuulessa, hei,
+    Niin hauskuutta turhasta kepposesta sain,
+    Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
+
+    Mut mieheksi kun minä kasvoin niin,
+    Satehessa ja tuulessa, hei,
+    Niin varkaalta kaikki ovet suljettiin,
+    Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
+
+    Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein,
+    Satehessa ja tuulessa, hei,
+    Niin silloinpa viinasta takaperot tein,
+    Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
+
+    Ja kun unen helmahan vaivuin näin,
+    Satehessa ja tuulessa, hei,
+    Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin,
+    Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
+
+    Jo kauan on maailma mennyt menoaan
+    Satehessa ja tuulessa, hei,
+    Ja näytelmän on loppu, ja hyvästi nyt vaan;
+    Näin huvitamme teitä joka päivä.
+
+
+
+
+MUISTUTUKSIA:
+
+
+[1] _Se on vallan kuiva_. Kuiva käsi osoitti kitsautta ja
+kylmäkiskoisuutta. Maria haluaisi saada pienen lahjan herra
+Antreakselta.
+
+[2] _Rouva Mall_, jonka oikea nimi oli Mary Frith, oli huonomaineinen
+nainen ja siitä erikoisesti merkillinen, että sen aikakauden suurimmat
+runoilijat mainitsivat häntä runoissaan. Kirjoitettiinpa hänestä
+erityinen komediakin.
+
+[3] _Aarnianne sietäisi kesyttää_. Vanhoissa saduissa tavallisesti
+aarnit vartioitsivat kauniita prinsessoja.
+
+[4] _Eikö elämäämme muodosta ne neljä elementtiä_? Sen ajan lääkärit
+väittivät ihmisen terveyden riippuvan siitä, miten tasaisesti ja
+mukavasti ne neljä elementtiä olivat hänen ruumiinrakenteessaan
+sijoitetut.
+
+[5] _Kolmen narrin kapakka_. Maaseutukapakoissa oli kilpenä taulu,
+jossa oli kuvattuna kaksi aasia tai kaksi puupäätä ja näiden alla
+kirjoitus: me kolme. Kolmas oli tietysti katsoja.
+
+[6] _Siveellinen laulu_. Epäilemättä syrjäisku puritaaneille. Tämän
+uskonlahkon ulkokultaisuutta, ynseyttä, vallanhimoa ja hengellistä
+ylpeyttä Sh. usein sättii. Malvolion persoonassa hän on heitä
+täydellisimmin kuvannut.
+
+[7] _Keltaiset sukat_ tulivat muotiin kansalaissotien jälkeen.
+Puritaanit sitoivat polukset ristiin, osoittaakseen sillä hurskauttaan.
+
+[8] _Elätkö sinä rummullasi_? Narrilla oli kevätjuhlissa tavallisesti
+rumpu ja pilli mukana.
+
+[9] _Hullujen syynääjäksi_. Tarkoittaa lautakuntaa, joka asetettiin
+päättämään, oliko syytetty henkilö järjillään ja voiko häntä siis
+rangaista.
+
+[10] _Ritariksi lyöty lovettomin miekoin pehmeällä nukkamatolla_ s.o.
+kamarissa eikä sotatantereella.
+
+[11] _Egyptin rosvon lailla_. Tarkoittaa tarinaa, jossa rosvopäällikkö
+Thyamis ryöstää Chariclean, johon tulisesti rakastuu ja jonka, toisten
+rosvojen ahdistaessa, aikoo tappaa, ettei hän näiden käsiin joutuisi.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Loppiaisaatto eli Miten haluatte, by 
+William Shakespeare
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOPPIAISAATTO ELI MITEN HALUATTE ***
+
+***** This file should be named 27708-8.txt or 27708-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/7/7/0/27708/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/27708-8.zip b/27708-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..e1f49a3
--- /dev/null
+++ b/27708-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..62ddccc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #27708 (https://www.gutenberg.org/ebooks/27708)