initial commit of ebook 26773HEADmain

5 files changed, 4810 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/26773-8.txt b/26773-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..ffd114b
--- /dev/null
+++ b/26773-8.txt
@@ -0,0 +1,4794 @@
+The Project Gutenberg EBook of Honkakannel 1, by Es. Paavo-Kallio
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Honkakannel 1
+       Kielten viritys
+
+Author: Es. Paavo-Kallio
+
+Release Date: October 4, 2008 [EBook #26773]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HONKAKANNEL 1 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+HONKAKANNEL
+
+I
+
+KIELTEN VIRITYS
+
+
+Es. Paavo-Kallio
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu 1886.
+
+
+
+
+HONKAKANNEL
+
+I.
+
+KIELTEN VIRITYS.
+
+
+
+
+Sisältö.
+
+
+                                             Sivu.
+Luettuani J. H. Erkon "Uusia runoelmia"......   1.
+Kaksi kannelta...............................   2.
+Väinö soittaa................................   4.
+Väinön laulu.................................   6.
+Säveleitä metsässä...........................   8.
+Liitto.......................................   9.
+Saiman lintu.................................  11.
+Viime matka..................................  12.
+Valkolilja...................................  13.
+Vuohensilmä..................................  14.
+Luojan kukat.................................  15.
+Kumpi onnekkaampi............................  16.
+Virhe kaunistaa..............................  17.
+Valhepuna....................................  18.
+Iltakello....................................  19.
+Kamala vieras................................  20.
+Kullankuva...................................  21.
+Sairas, terve................................  22.
+Kadonnut Helmi...............................  23.
+Langennut tähti..............................  25.
+Tulipalossa..................................  26.
+Murhanhalu...................................  28.
+Kankuri......................................  29.
+Lääkäri......................................  30.
+Tähtein tutkia...............................  31.
+Nyt, sitten..................................  32.
+Taideniekka..................................  33.
+Kamala seikka................................  35.
+Pappilan kosiat..............................  36.
+Kumpi oikeassa...............................  38.
+Miks' ei onnistu.............................  39.
+Kumma kello..................................  40.
+Lapyrintti...................................  41.
+Varpu raukka.................................  42.
+Oja..........................................  43.
+Koivumme.....................................  44.
+Merellä......................................  45.
+Vapaus.......................................  47.
+Mikä neuvoksi tulisi.........................  49.
+Perkeleen paula..............................  50.
+Autuus.......................................  51.
+Kadotus......................................  52.
+Takki petti..................................  53.
+Muutoksia....................................  54.
+"Juurikkaat kuin Seiloon päitä"..............  55.
+Vahingoita...................................  56.
+Sovinto......................................  57.
+Kaksi kyyneltä...............................  59.
+Luonnontiedettä..............................  60.
+"Susuu"......................................  61.
+Niinpä muinen minäkin........................  62.
+Piiloja......................................  63.
+"Yks' on poissa".............................  65.
+Kodin tyttö..................................  66.
+Köyhä kansa..................................  67.
+Haudalla.....................................  68.
+Hän muuttui enkeliksi........................  69.
+Sankari......................................  70.
+Liperaali....................................  71.
+Neila löysi kullan toisen....................  72.
+Älä sure neitonen............................  78.
+Kielletty heelmä.............................  74.
+Ystäväni kuva................................  75.
+Savon tyttö..................................  76.
+Pohjan tyttö.................................  77.
+Savon ja Pohjan tyttö........................  79.
+Suntiopojan muistikirjaan....................  81.
+Riennä aika..................................  82.
+Siskokulta...................................  83.
+Miekalle työtä...............................  84.
+Kahden vaiheella.............................  86.
+Pikku Katri..................................  88.
+Kotiin, kotiin...............................  89.
+Kadonnut tunne...............................  91.
+Iidalle......................................  92.
+Sorsain lähtö................................  93.
+Autuuteni....................................  96.
+Sortunut kantelo.............................  97.
+Poistunut....................................  99.
+Kyyhkyislakka................................ 101.
+Keskiyöllä................................... 103.
+Sumulla...................................... 104.
+Nuorille..................................... 105.
+Toukokuun 23 päivä I......................... 106.
+   "       "   "   II........................ 108.
+Aamusta iltaan............................... 109.
+Impyselle.................................... 110.
+Uusi koti.................................... 111.
+Helga raukka................................. 113.
+Miekka seinällä.............................. 116.
+Ei, vaan..................................... 118.
+Haudan kaivaja............................... 120.
+Soitonvoima.................................. 122.
+Kerta kostan................................. 124.
+Eräälle arvostelijalle....................... 126.
+Lapsuuteni ajoilta IV........................ 128.
+    "         "    V......................... 130.
+    "         "    VI........................ 132.
+    "         "    VII....................... 134.
+    "         "    VIII...................... 134.
+    "         "    IX........................ 136.
+    "         "    X......................... 136.
+    "         "    XI........................ 137.
+    "         "    XII....................... 138.
+    "         "    XIII...................... 140.
+Lapsuuteni ajoilta XIV....................... 142.
+    "         "    XV........................ 147.
+    "         "    XVI....................... 151.
+    "         "    XVII...................... 152.
+    "         "    XVIII..................... 153.
+    "         "    XIX....................... 154.
+    "         "    XX........................ 155.
+    "         "    XXI....................... 156.
+    "         "    XXII...................... 157.
+    "         "    XXIII..................... 159.
+
+
+
+
+Luettuani J. H. Erkon
+
+"Uusia Runoelmia".
+
+
+Kerran soisin helkkiväksi
+Kanteloni kotoisen --
+Pohjan peippo täältä läksi
+Luokse lännen impyen,
+Tässä tuhat suuteloita
+Impysen -- no, katsos noita!
+
+Hurmemehu kieleltänsä
+Solui, peipon juotteli,
+Vihki lauluun, äänessänsä
+Uusi kieli värähti,
+Perussävel tuttu vainen
+On, ja se on suomalainen.
+
+Nouda, peippo, saloillemme
+Eteläistä purppuraa,
+Loihde kukkaan kinoksemme,
+Vehmakkaaksi kalve maa!
+Sua suuri Suomen kansa
+Muistaa sydänaarteillansa.
+
+
+
+
+Kaksi kannelta.
+
+
+Väinö, virtasen kuningas,
+Tässä ennen laulut laati;
+Norot notkui, paadet paukkui,
+Taivon kansi kalkahteli.
+
+Onko tässä nuorisossa
+Nousevassa, kasvavassa,
+Joka soiton valloittaisi
+Suurelta sukuisältä,
+Kuninkaalta kannelkullan?
+
+Ei oo tässä nuorisossa
+Nousevassa, kasvavassa
+Tämän pulmun purkajata,
+Kanteloisen päästäjätä;
+Poikaset alulla vasta,
+Vielä kesken kasvuansa,
+Arkamielet, kunnottomat.
+
+Kons'ei Väinön kannelkullan
+Soittajata, kymmenkielen,
+Niin mä aikani kuluksi,
+Omaksi iloksi vainen
+Tuota honkakanteletta,
+Yksikielistä ramua
+Oottaissäni kaijuttelen.
+
+Väinö maakivellä istui,
+Paaterolla poukutteli,
+Minä pirtin kulmakkeessa
+Jouhisomman suikuttelen;
+Väinön soitto taivahille
+Kuului, salot, salmet halkoi,
+Minä torakkain iloksi,
+Sirkat tanssiin taivuttelen;
+Väinö pitkän yön perästä
+Päivän suori soitollansa,
+Minä alan keskiyöllä,
+Ett'ei naista naurattaisi,
+Kun ma pilpatan pahasti;
+Väinö viime kerran soitti
+Matkavenheen saatuansa,
+Ilmoihin ylettyänsä,
+Minä kuopan vierustalla
+Satalevon saatuani;
+Väinö soittaa taivahilla
+Henkien iki-iloksi,
+Min' oon vaiti mullan alla
+Vuottain viljon veljyttäni.
+
+Kaiju, kaiju kanteloinen,
+Virttä paha vierettele,
+Ettei loppuisi peräti
+Soitto Suomemme saloilta,
+Laulun kaiku Karjalasta!
+
+
+
+
+Väinö soittaa.
+
+
+Väinö kulta halmeillansa
+Helkyttävi kanneltansa,
+Veden neidot herkeävät
+Leikistänsä niin;
+Metsän neidot piiloissansa
+Herää sammalvuoteiltansa,
+Kumma soitto kaijullansa
+Tunki unelmiin.
+
+Tyttö niemen kannaksella
+Uinuu kaislavuotehella,
+Hänt' on Väinön kanteleella
+Voima uuvuttaa;
+Tyttö kaislavuoteeltansa
+Heräjä ei konsanansa,
+Herran hely unelmiin sen
+Saattoi ijäisiin.
+
+Kontiomme konnun jätti,
+Silmistänsä helmet lähti,
+Ne hän paksuin kämmeninsä
+Pyyhki, kuunteli;
+Päänsä painoi kämmenille,
+Uudet helmet taasen niille
+Valui, nousi linjaksensa,
+Ääntä läheni.
+
+Mesikämmen naudan kanssa,
+Susi, lammas seuranansa,
+Saapuu soittoon, vieraitansa
+Väinö huvittaa,
+Tanssii sormet kielosilla,
+Kyynel kannen reunamilla.
+Ilma kaikuu -- ihanaa!
+Oi taivas! ihanaa!
+
+Poskipäillä Väinämöisen
+Hehkuu rusko nuorukaisen,
+Silmä immen ihanuutta
+Välkkyy kuvastaan;
+Säveljakso kannelkullan
+Iloisampi taasen kuullaan,
+Kyynel tanssii kantelolla --
+Kaunis tosiaan!
+
+Päivän ruunu, aurinkoinen,
+Kuuhut, illan armahainen,
+Läksi pilvilinnastansa
+Tuota kuulemaan;
+Henget maasta, taivahasta
+Kanteloa kaikuvaista
+Kuullessansa ollenkaan ei
+Muista kotiaan.
+
+Riemu, liike kunnahalla
+Kummallinen kaikkialla,
+Vieretysten ruumiillista,
+Ruumiitonta on;
+Ukko purpra viittanensa
+Häärii kesken luomiensa,
+Väinö tuskin huomaa Herran,
+Soittaa suruton.
+
+Soita, kuulu kuninkaamme,
+Korkee runonruhtinaamme
+Ett'ei maamme armahainen
+Tomuun tukehtuisi
+Viel' on nuorta Väinölässä,
+Joka soiton heilunnassa
+Heräjää, käy kuulemaan ja
+Itse oppimaan.
+
+
+
+
+Väinön laulu.
+
+
+Kielet hiljaa illan tyynehessä
+Kaikuu laineilta järvien,
+Ahden lapset kaislavaattehessa
+Lyövät kieliä kanteleen,
+Ahti kaijuttaapi suurta soitintaan,
+Siihen tyttärensä säestävät vaan,
+Vetten karja jo havahtaa
+Ja ihailemaan tuota matkajaa.
+
+Niinpä Väinön laulu korkealle
+Suomen metsissä kajahuu,
+Ääntä luo se Suomen taivahalle,
+Sieltä maailmaan se kimmahtuu,
+Kertoo kansan pienen kärsimyksissään,
+Jok'ei armastansa hyljää sittenkään,
+Vaikka sorron on kärsinyt,
+Viel' kanneltansa helkyttääpi nyt.
+
+Suomen lasten suusta ihanainen
+Mahtilaulu taas kerran soi:
+Ken jo mursi ikeen muukalaisen,
+Jotain muutakin tehdä voi;
+Ken nyt veisi meiltä ruunun kirkkahan,
+Peitsen, tapparan ja kilven hohtoisan!
+Kansa osti ne verellään
+Ja kirkasteli kärsimyksillään.
+
+Nouse, nouse, suuren Suomen kansa,
+Katso taivas jo ruskottaa,
+Öiset peikot poistaa valollansa,
+Koston henkenä leimuaa;
+Ken nyt kärsimystä sulle tuonut on,
+Sillä palkinton' on paikka onneton,
+Heiluu miekka jo enkelin
+Ja kurjan joukon hakkaa verihin!
+
+
+
+
+Säveleitä metsässä.
+
+
+Vaiti, hiljaa! kuunnelkaamme
+Mikä humu,
+Mikä kumu
+Hongikossa?
+Kenties siellä nähdä saamme
+Tapioisen
+Kanteloisen
+Soitannossa.
+
+Siirtykäämme lähemmäksi
+Varovasti,
+Viekkahasti
+Ett'ei luulis
+Pedon täällä telmääväksi,
+Joka vimmain,
+Murhainnoin
+Ääntä kuulis.
+
+Siirtyjissämme varovasti
+Vainen yhä
+Soitto pyhä
+Eteneepi --
+Vahvistuen ankarasti
+Tuuli hyinen,
+Syksyöinen
+Rajuileepi.
+
+
+
+
+Liitto.
+
+
+Nyt, armas Helmi, kerron
+Tunteeni sulle näin:
+Kummulla yksin istuin,
+Historia vieressäin.
+
+Kun taukos lintuin laulu,
+Mit' tuossa kuuntelin,
+Sain rillit nenälleni
+Ja kirjan tempasin.
+
+Mä lu'in taisteluista
+Entisten veljesten,
+Kuin Ruotsin, Suomen poika
+Kuol' toisen vierehen.
+
+Kuin heitä yhteen liitti
+Yks' toivon tuulahdus,
+Ja kuollessakin valtas
+Viel' yksi kaipaus.
+
+Miss' auhtot Suomen veri
+Ja hanget purppuroi,
+Sen vihki Ruotsin henki
+Ja Ruotsin torvi soi.
+
+Kun Ruotsin virrat vuosi
+Ja maita kultaili,
+Niin vainaat Väinön kannel
+Vaijertain hautasi.
+
+Ja rauhan toimet taasen
+Riidatta suorittiin,
+Ain' ystävyyden hehku
+Veljissä loisti niin.
+
+Miss' oisi auttajata,
+Ken riidat häätää vois,
+Niin rauha rannoillemme
+Runsaamman onnen tois!
+
+Sa tänne kätes anna,
+Me siihen tartumme,
+Ja kaiju, kannel, kaiju
+Ja vihi liittomme!
+
+Ken tahtoo vastaan olla,
+Jatkakoon riitojaan,
+Vaan kunnon Suomalainen
+Ei luovu liitostaan!
+
+
+
+
+Saiman lintu.
+
+
+Äitin pieni enkeli
+Nurmen alle peitettiin,
+Lintu sorja huomattiin,
+Haudan luona lenteli.
+
+Poika "Saiman lintusen"
+Verkollansa pyydysti,
+Häkkiin, raukan, asetti,
+Kantoi Saiman äitillen.
+
+Lintu vankeudessaan
+Päivän lauloi helkytti,
+Toisena jo vaikeni,
+Suruisena istui vaan.
+
+Saima uness' ilmestyi
+Äitillensä vaijertain:
+"Poiss' on kaunis laulajain!"
+Äiti heräs, hämmästyi.
+
+Aamun tullen joutuisaan
+Riensi, pienen lintusen
+Laski haudan verehen,
+Lens' se haudan pihlajaan.
+
+Laulu kaikui helkähtäin;
+Kiertää hautakumpua
+Eikä heitä laulua --
+Itkein äiti kotiin päin.
+
+
+
+
+Viime matka.
+
+
+Vanhuksen mä joka päivä näin
+Astelevan kalmistohon päin,
+Seisahti hän syreenien luokse,
+Viehätteli häntä heelmäin tuokse.
+
+Syksyn tullen kerran huomasin
+Saattojoukon, tumman paarinkin,
+Vanhus kulki siinä viime kerran
+Syreenien luo -- ei, luokse Herran.
+
+
+
+
+Valkolilja.
+
+
+Kukkaniemen korvakkeessa kasvoi valkolilja,
+Sinne kulki hilpeänä pieni neiti, Hilja,
+Poimi kukkaisia
+Monen muotoisia.
+
+Valkoliljan loistottoman poimimatta jätti,
+Punaruusut rinnallansa kotiansa lähti,
+Lilja yksinänsä
+Laski kyyneltänsä.
+
+Nuorukainen törmänteellä tutki loistoisuutta
+Sini-, puna-, keltakukat löys', ain' etsii uutta,
+Kunnes pienokaisen
+Huomas valkeaisen:
+
+Kukka kaino, muoto nöyrä aarre arvokkaisin,
+Puutarhaamme pääset sie kuin konsaan loistavaisin,
+Siell' ei kansa tallaa
+Jalkojensa alla.
+
+
+
+
+Vuohensilmä.
+
+
+Niityn kunnahalla kukkii
+Vuohensilmä valkeainen,
+Vaikk' on päivä mailleen mennyt,
+Viel' on kukka aukinainen.
+
+Mehiläinen, illan lintu,
+Kukkaan avonaiseen lensi,
+Äkin kiiti tieheen taasen
+Konsa karvaan ma'un tunsi.
+
+Mehiläinen mennessänsä
+Moisen opin lauloi vainen:
+Yöt on ummess' yrttikasvi,
+Mehutoin vaan avonainen.
+
+
+
+
+Luojan kukat.
+
+
+Miksi poikkeematta pikku Janne
+Kukittelee Anna siskosensa,
+Kukittelematta Heiman jättää? --
+Siksi että Heiman poskipäille
+Kylvi ennen kukkaisia Luoja,
+Annan posket kukkaisitta jätti.
+
+
+
+
+Kumpi on onnekkaampi?
+
+
+Heisan, kunnon veikkonen,
+Sull' on kelpo neitonen:
+Kymyniska, vääräsuu,
+Tiesi, mikä muu! --
+
+Vaiti! eihän onnea
+Sinunlaista kaikilla:
+Kultaas kaikki rakastaa,
+Hänkin kaikkia!
+
+Virhinensä Ellini
+Kaunis on, mun lempeni
+Saanut, muut ei konsanaan, --
+Hän taas minun vaan!
+
+
+
+
+Virhe kaunistaa.
+
+
+Silmässä on neitosen
+Pienen pieni virhinen.
+-- "Tuota ihaelet! miksi? --
+Voiko väittää kaunihiksi? --
+Moinen virhe silmässään! --
+Miellytä ei ensinkään!"
+
+Pinnalla kun tähtyen
+Huomaa himmin pilkkusen,
+Selvemmin se voinen toistaa,
+Miten itse tähti loistaa
+Kirkkahasti; vertailla
+Haluamme kaunista.
+
+
+
+
+Valhepuna.
+
+
+Miksi vieress' ikkunan
+Esko Neili armastaan
+Suutelee, ei konsaan muuten? --
+Lasiverhot punallaan
+Luovat siinä hohdettaan
+Kasvoille, mi kalvaat muuten.
+
+Punaposkiseksi luulee
+Esko siinä Neiliään,
+Neili Eskon oikut kuulee,
+Puhkee raukka itkemään;
+Huolissansa keinon keksii:
+Posket maalaa huomiseksi.
+
+
+
+
+Iltakello.
+
+
+Paimen poika pikkarainen
+Iltakellon kuuli,
+Heltyi sydän, taivahaisen
+Ääneksi kun luuli,
+Lakin otti; keltatukka
+Välkähti kuin päivän kukka.
+
+"Konsa Luojan kellon ääni
+Kaikuu paimenelle,
+Silloin kallistan mä pääni
+Salon penkerelle,
+Pennu, kirjo vieressäni
+Suree, itkee lähtöäni."
+
+
+
+
+Kamala vieras.
+
+
+Hän kulkevi viikate olallaan,
+On kulkenut vuosia tuhansin
+Ja poikennut tölliin ja palatsiin,
+Kylähän sekä kaupunkiin.
+
+On kumma ja kolkko hän muodoltaan,
+Ei askelo kuulu, mutt' astuvi vaan;
+Luuranko se paljaana notkahtaa,
+Yli kynnyksen astahtaa.
+
+Häll' kirja on laakea laitainen
+Ja käessähän on kynä huippuinen,
+On vaara, hän syäntäsi tarkoittaa,
+Siell' pännänsä kostuttaa.
+
+Ja kirjahan laakea laitaiseen
+Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa:
+On siellä jo herraa, narria,
+On miestä ja vaimoa.
+
+
+
+
+Kullan kuva.
+
+
+Tyttö lapsi toisten parvessa
+Vakain istuu, kaunis, kukkea.
+Opettaja häntä lähestyy,
+Neuvoo, syleilee,
+Sitten painaa lapsen otsahan
+Tuntehikkaan suudelman.
+
+Poijes kääntyy, salaa liinallaan
+Kävellessään pyyhkii kasvojaan,
+Hyräelee surulaulelmaa,
+Tyttöön katsahtaa,
+Tuolillensa istahtavi niin,
+Päänsä nojaa käsihin.
+
+Tuttu kuva pyrkii mullastaan
+Häiritsemään hänen rauhoaan;
+Vuosia jo vaikka maannut on,
+Nousee toisinaan;
+Nyt sen taasen kävi nostamas
+Tyttö seitsenvuotias.
+
+
+
+
+Sairas, terve.
+
+
+Sairas laakson kaunis kukka,
+Soma mustatukka,
+Sairas Impipienoiseni,
+Riemu sydämmeni.
+
+Säästä, Herra, kukkaseni,
+Kuule pyyteheni!
+Paree munkin eestään kuolta,
+Kuin on kantaa huolta.
+
+Kuolon enkel' usein hiipi,
+Hieno silkosiipi,
+Kutsuu poijes valituita,
+Herran armotuita.
+
+Vaan on Liljallani vielä
+Aikaa olla siellä;
+Luoja, käy hän ilomiellä
+Vielä elontiellä.
+
+Terve laakson kaunis kukka,
+Soma mustatukka!
+Terve Impipienoiseni,
+Riemu sydämmeni!
+
+
+
+
+Kadonnut Helmi.
+
+
+Pois hämär' illan pakenee;
+Tuo ruunu kiiltäväinen
+Jo öisen huoneen valaisee
+Ja Helmi säihkyväinen.
+
+Kuin ilma, läpi hohtava,
+Kuin päivän säde, kirkas;
+Ei pienintäkään pilkkua,
+On niin tuo Helmi puhdas.
+
+Taas kerta saliin pimeään
+Niin tuun, käyn ruunun luokse
+Ja isken tulta kynttilään
+Ja ihailemaan juoksen.
+
+Ma seisoin huoneen seinällä
+Tähtäilen Helmen kohtaa,
+Vaan kauheasti himmeeltä
+Nyt kynttiläiset hohtaa.
+
+Ja lasihelmet, särmiöt
+Ei murra valovirtaa,
+Ei kaaren väri-ilmiöt
+Kaunista särmäin pintaa.
+
+On Helmi poissa! hukkunut! --
+Voi seikkaa katkerata! --
+Ei lasit jaksa hehkua,
+Ne kaipaa valkeata.
+
+-- Sä konna! -- varas! -- ryöväri!
+Kun voit noin julma olla.
+Niin nielköön sinut helvetti
+Ja syököön turmiolla!
+
+Sä Helmen meidän ruunusta
+Veit; -- konsaan et saa nähdä
+Sä Taivaan Herran kasvoja,
+Vaan katumusta tehdä
+
+Saat vuotta tuhat miljoonaa
+Paikassa kauheassa,
+Vaan sittenkään ei toivoa
+Sull' käydä rauhan maassa! --
+
+Yks' lausui: "Helm' ei ollut se,
+Ol' kultaa Ivalosta", --
+Sä viekas konna, vaikene!
+Tai -- varkaan tuomiosta!
+
+-- On nuorukainen kuihtunut,
+Hän suree Helmiänsä,
+Ja ruunu aikaa sammunut
+On hänen vierestänsä.
+
+
+
+
+Langennut tähti.
+
+
+Mä hyrskien, huokaten kohta
+Jo saavun läp' elämän maan,
+Ei Luoja, vaan sallimus johtaa,
+Mä kohta jo levätä saan.
+
+Voi entinen poistuva kulta,
+Sun muistos on kyynelten vuo,
+Mä vieraissa juoksen ja Sulta
+Ei kenkänä viestiä tuo!
+
+Ei laulaja konsana tiedä,
+Miss' onnensa tähtönen käy,
+Ja silmäns' ei katseita siedä,
+Ei tuntonsa huomaavan näy.
+
+Vaan luotansa täytyvi poistaa
+Tuo aate: miss' enkeli lie!
+Sen muoto vaan taivaalla loistaa,
+Vaan sinne ei johda mun tie!
+
+Jos tuntis' en elämän illan
+Jo käyvän, niin toivoa vois,
+Ett, Luoja ois laativa sillan,
+Mi meidät viel' yhtehen tois!
+
+
+
+
+Tulipalossa
+
+
+Liekki roihuu taivahille,
+Savupilvi luhistuvan
+Huoneen varjostaa.
+Melske kuuluu etähälle:
+Ruiskuin loske, hiilten pauke,
+Miehet sammuttaa.
+
+Iloisa on nuorten katse
+Milloin savun tuprakasta
+Joku tuupertuu.
+Mieluisaa on nuorisolle
+Näyttää, miten iskuistansa
+Luonto alistuu.
+
+Mutta kadun kulmakkeessa
+Nojaa vanhus kalpeana
+Pattisauvahan --
+Arkistonsa arvokkainen,
+Vaivat vuoden viidentoista
+Roihui ilmahan.
+
+"Uudestaanko alettava?" --
+Suojaan päästen peilin huomaa,
+Kyynel vierähtää,
+Hapset harmaat, ryppymuoto,
+Kumaraiset hartionsa
+Siinä selviää.
+
+Yönsä pitkän pöydän luona
+Valvoo, häärii kuten ennen,
+Aamu joutuu noin;
+Toimii yhä, papereihin
+Vaan ei muuta ilmesty kuin:
+"Turma onnetoin!"
+
+
+
+
+Murhan halu.
+
+
+Mä kärpäsiä pyytelen
+Otusta suurempaa kun en
+Mä taida nyykistää,
+Ja murhan halu rinnassain
+Niin kytee kuten suurillai,
+Sen täytyy tyydyttää.
+
+Ja talvella kun kärpöset
+On piiloihinsa nukkuneet,
+Oon vallan onnetoin,
+Mä paperista lintusen
+Teen, sitten silvon, leikkelen
+Ja kesää ootan noin.
+
+Sä petyit, suuri Jumala,
+Kun tiikerille hampaita
+Loit ilman tarvetta;
+Ne suuhumme jos laadittiin,
+Keksintöin aika säästyis niin
+Tutkimaan totuutta!
+
+
+
+
+Kankuri.
+
+
+Loimet soluu niin kuin virta,
+Poljin loskaa, paukkuu pirta,
+Kankur'akka toimessansa
+Huolt'ei pidä lapsestansa;
+Lapsi pärvöttelee puolat kokonaan,
+Itse peittyy tuohon lankain tuprakkaan.
+
+
+
+
+Lääkäri.
+
+
+Hevoslääkärill' on kumma tapa:
+Ensin lonkka esiin, sitten lapa; --
+Tuota tietää hälläkin ois' aika:
+Pää on pahimpien tautein paikka!
+
+
+
+
+Tähtein tutkia.
+
+
+Kävin kasarmille päin,
+Polun vieres jotain näin:
+Vanha mummu selällänsä
+Siinä maata kellittää,
+Tyhjä pullo vieressä.
+
+"Nouse, kulta muorini,
+Muuten tapaa poliisi!" --
+Muori: "herra, katson noita
+Lentäviä tähtiä" --!
+Niin -- ja kiikari vieressä!
+
+
+
+
+Nyt, sitten.
+
+
+Pikku Elli valkokutriaan,
+Keritsimet saatuaan,
+Leikkaa kiiruissaan;
+Keritsimet kun vie poijes äiti,
+Itkee vaijertaa;
+Ett' on ruma lovisena pää,
+Tuot' ei lapsi nää.
+
+Konsa Elli kasvaa isoksi,
+Tulee mailman immeksi,
+Muotinukeksi,
+Yhtä innokkaasti salaa, julki
+Jatkaa hiuksiaan;
+Ett' on tekotukka petosta,
+Tuot' ei oivalla.
+
+
+
+
+Taideniekka.
+
+
+Helga aamuin kalpeainen,
+Hiukset tungan turjallansa,
+Hampahita siellä täällä,
+Silmät sippuroisillansa.
+
+Huonehensa kulmakkeessa
+Päällä pienen pintapöydän
+Siin' on kamua kaikenlaista:
+Siinä maalitötteröitä,
+Pensseleitä, palmikoita,
+Hammaskerrat kahdenlaiset:
+Irtonaiset, leuvalliset;
+Harjat, purat, puikkoneulat.
+
+Aamupäivän sitten Helga
+Pöydän luona työskenteli
+Suuren peilin suosiossa;
+Viivat laati säntillensä,
+Kulmansa harjoin haraili,
+Leuvat latoi, jatkoi hiukset,
+Lipoi vettä vaattehille.
+
+Iltasella keito kukka
+Taasen kiitää tanssiloissa,
+Kaunihiksi kiitetähän. --
+Siit' on harmi Helgasella
+Kun ei kylän nuoret tiedä
+Ett' on Helga taideniekka,
+Kauneus omoa-työtä,
+Oman vaivan viljehestä.
+-- Kyllä kelpaa ylvästellä
+Monen nuoren keijukaisen
+Luojan armoantimilla!
+
+
+
+
+Kamala seikka.
+
+
+Kartanossa aamusella
+Juoksen, kummallista nään:
+Neiti istuu einehellä,
+Leuvat, hampaat vieressään:
+"Moist' en konsaan ennen nähnyt!
+Ken tuon hävityksen tehnyt?" --
+
+Neiti antoi tietää herran
+Miten renki julmasti
+Kohteli, ja siitä kerran
+Rengin selkä höyrysi:
+"Jos vaan ken saa tiedon tuosta,
+Kohta saat sä tiehes juosta!"
+
+
+
+
+Pappilan kyyhkyset.
+
+
+Pappilaan kosioita
+Tuli kolme illalla,
+Iloista, reimaa poikaa
+Ja pulskaa muodolta.
+
+"Teill' onko tyttäriä?" --
+Kysyivät saapuissaan --
+"On tässä kyyhkysiä
+Kahdeksan kaikkiaan". --
+
+Nuorinta heistä laittaa
+Äitinsä parilallaan --
+Ei häntä ikä haittaa,
+Ei vuodet ollenkaan.
+
+On hällä tekotukka
+Ja ostohampahat,
+Poskilla maalikukka,
+Las'silmät kirkkahat.
+
+Seuraava kyyhkysistä
+On vallan hampaaton
+Kuin laiskiainen. -- Mistä
+Tuo hammaskato on? --
+
+Kaikista kaunihimpi
+Ja muuten lempein
+On talon kolmas impi,
+Syömensä herttaisin.
+
+Huulet kuin sini taivaan,
+Silmät kuin mansikka
+Ja hampaat mustat aivan,
+Hius hanhen harmaja.
+
+Kun tuohon kukkatarhaan
+Joutuivat kosiat,
+Keksivät keinon parhaan:
+Tiehensä juoksivat.
+
+Viel' oisi ollut viisi
+Vanhempaa lintua,
+Vaan heistä kuka hiisi
+Kehtaisi laulella!
+
+
+
+
+Kumpi oikeassa?
+
+
+"Mistä, velikulta, kirkkoherra
+Moisen vatsan saanut on?"
+Luona papin ahkion
+Talonpoika huusi kerran.
+
+"Mihin, velikulta, pitäjeestä
+Leivät, juustosinkaleet,
+Voit ja lihankietaleet? --
+Vatsahan sen "sanan eestä!"
+
+Noin se kumppaninsa selvittelee
+Papin vatsan laatua;
+Tuot' ei voi hän uskoa:
+"Henkihän sen pullistelee!"
+
+
+
+
+Miks'ei onnistu?
+
+
+Nuorukainen tauluaan
+Kääntää, laatii "sifrojaan",
+Summaa ilmesty ei vainen;
+Häiritsee työn sulonainen,
+Jonk' on nähnyt istuvan
+Luona talon ikkunan --
+Rehtorill' on sydän kylmä vasta:
+Toruu laiskuudesta lemmen lasta.
+
+
+
+
+Kumma kello.
+
+
+Tyvenellä ihaellen
+Luonnon suloa
+Kuhnustelee vaan,
+Myrskyn tullen kiiruhtaa kuin
+Vanki pakoa,
+Tied' ei ajastaan.
+
+
+
+
+Lapyrintti.
+
+
+Lapyrinttiä Niilin laaksoissa
+Moni ihmehin kummastuu,
+Vaan raamatun sokkeloin vertaista
+Niilin hiekalla ei kohou.
+
+Moni lapsuudestahan vanhuuteen
+Sen piiloja tutkielee,
+Vaan kuolema kaataa väsyneen
+Ens' sokkelon -- eteiseen.
+
+
+
+
+Varpu raukka.
+
+
+Varpu raukka kohmetuksissansa
+Kykkii päällä kylmän maan,
+Tuskin liikuttaa voi jalkojansa,
+Siipiään ei ollenkaan.
+Hyvä lapsi korjas sen
+Pirttiin, laski orrelle;
+Siipi viel' ei liikkunut
+Kun jo alkoi laulamaan! --
+Kevään tullen poika laski
+Varpu raukan lentohon;
+Kaiken kesää armahasti
+Alla pirtin ikkunaisen
+Kiitostansa lauleli,
+Talven tullen -- katosi!
+
+
+
+
+Oja.
+
+
+Kuulin vanhan kydön ojan
+Itseksensä lausuvan:
+"Usein saatan paimenpojan
+Arvaamatta hautahan;
+Päältä soukka -- poika tuumaa:
+Tuoss'ei paljon tarvita, --
+Yli astuu, parras lohkee,
+Poika lojuu mudassa.
+Rapakauhtanassa poika
+Huutomerkki moinen on:
+Se on alta vaarallinen,
+Jok' on päältä viaton!"
+
+
+
+
+Koivumme.
+
+
+Miksi koivu ikkunamme alla
+Koht' on kahta mointa korkeampi
+Kuin on yhtä vanha napurissa? --
+Siksi että meidän asuntomme
+Hyvinkin on puolta matalampi;
+Puu ei kasva vallan siimeksissä.
+
+
+
+
+Merellä.
+
+
+Laineet loistaa välkkyellen,
+Päivän säteet värjähdellen,
+Tyyn' on, aulis kaikkein mieli.
+Laiva kiitää lainehissa
+Kuin on villa untuvissa,
+Mast' ei liiku, raak' ei rysky.
+Kapteenimme torvellansa
+Tähtää pitkin ilman rantaa,
+Siell' ei vaaraa minkäänlaista.
+Kosk'ei vaaraa nähtävissä,
+Kuluu aika unelmissa.
+Meri muka pauhaamahan,
+Pauhas satain koskein verran;
+Kurimukset vainolaisna
+Väjyi meidän poikasia --
+Viikinkien ryöstölaiva
+Kiiti sorjin kokkinensa
+Kuin on köyvyt lammen joutsen.
+Lumpeet lekkuu, aallot notkuu,
+Laineet huuhtoo laivan kantta --
+Seurais leikki kummanlainen,
+Jos ei ois' se unta vainen --
+Ilma yltyy raivossansa,
+Laivat kohtaa toisiansa,
+Torvi kutsuu: joutukaatte! --
+Kiirein nousin seisoalle:
+Kaikk' ol' tyyntä, rauhaisata;
+Ruokaneito kellollansa
+Kutsui syömään laitostansa;
+Tuo se kaikui: "joutukaatte!"
+-- "Päivällistä, vieraat, saatte".
+
+
+
+
+Vapaus.
+
+
+Missä päätöksesi nyt? --
+Juomaan taasen yltynyt! --
+Vaiti! kuulin sielun hoivan
+Neuvon oivan,
+Siks' oon leikkiin yhtynyt.
+
+Vapautta kristityn
+Näytän kunnes tyyperryn,
+Muoto nukkuissakin vielä
+Toista, tiellä
+Vapaun ett' edistyn.
+
+Lupaukset katalat
+Orjain on ne laatimat,
+Ei ne sovi vapahalle,
+Penkin alle
+Jonk' on usein asiat.
+
+Viini, neste jalon puun,
+Huuhtoo oppineitten suun,
+Minä tyydyn halvempahan
+Tavarahan,
+Kun vaan vapahaksi tuun.
+
+Juominen jos synti on,
+On se pieni, kunnoton,
+Kulkee rivin viimeisenä
+Äpäreenä,
+Jälkeen murhan, rosvion.
+
+Kun on aika Luojan luo,
+Pienen ryypyn silloin juon
+Ettei, selvänä jos tulis,
+Luoja luulis:
+Tuo on ollut orja, tuo!
+
+
+
+
+Mikä neuvoksi tulisi.
+
+
+Mitä tahtoo hirtehiset peikot,
+Ehdottoman raittiuden veikot?
+Islaminko kansahamme tuoda,
+Kun ei saisi janoonsakaan juoda!
+
+Muutamanko juopon tähden multa
+Temmattaisiin koko viina kulta?
+Niinkö tulis lähimäistään auttaa:
+Kohtuullinen kärsis juopon kautta!
+
+Mitä Italian veikot joisi,
+Joll'ei heidän viiniä juoda soisi? --
+Marjahan kun itse Luoja laati
+Ihmevoiman, joka käymään saatti!
+
+Millä Saksa huuhtois huoliansa
+Kun ei juoda saisi oluttansa? --
+Piimän hinta Helsingissä suotta
+Nousemistaan nousis kaiken vuotta!
+
+Lapsellista! konsa Suomen kansa
+Juonut oisi yli tarvettansa?! --
+Ennallansa, se se parast' oisi,
+Itse kukin parastansa joisi!
+
+
+
+
+Perkeleen paula.
+
+
+Nyt mä laadin laulun tällaisenkin --
+Tiedä, mi on raittiuden henki,
+Se on hieno perkelehen paula,
+Jonka piru pistää juopon kaulaan!
+Fariseenein hapatuksist' auta,
+Luoja, pyhän laupiutes kautta!
+
+
+
+
+Autuus.
+
+
+Tuota aina tuumaelin:
+Missä taivas, autuus on,
+Toisiltakin kuulustelin --
+Turhaan! Olin toivoton --
+Tarinaksi viimein luulin
+Koko jutun, kunnes kuulin:
+
+"Myönnyn" huulilt' impyseni --
+Nyt mä tiesin enemmän!
+Piispoja jos rinnalleni
+Tuotiin, jouduit häpeään,
+Jos vaan kiistaeltiin noista
+Autuasten asunnoista!
+
+
+
+
+Kadotus.
+
+
+Turhaan pyysin usean
+Herännehen pietistan
+Mua viemään taitavasti
+Kadotuksen porttiin asti,
+Nähdäkseni, miten perkeleet
+Ovat tuttavani kiusanneet.
+
+Viimein kulta Ellini
+Pyytämättä toivoni
+Täytti: käski mennä noille
+Suuremmille markkinoille,
+Siellä apinana tanssimaan;
+Heillä muka pienen hyödyn saan.
+
+Näin ol' ilmi rukkaset
+Käsihini joutuneet --
+Aatelkaatte tuskan tulta
+Minkä tuotti Elli kulta!
+Moisesta, jos mahdollista ois,
+Vihamiehenikin veisin pois!
+
+
+
+
+Takki petti.
+
+
+Miksi impi tanssii noustuaan,
+Vaikk'ei viel' oo täysin vaatteitaan
+Ylleen suoriellut? -- Tamppitakin
+Nähnyt pihan poikki tulevan
+Papereita kantain laukussaan.
+-- "Tässä haaste sulle, Mikko Raina,
+Joudut oikeuteen lauantaina" --
+Vieras lausui, läksi -- Elli parka!
+Pettyneenä vaipuu silmä arka. --
+Kun nyt Elli näkee kerran toisen
+Kiiltonapin, alkaa tanssin moisen
+Kun on nähnyt muutakin kuin takin.
+
+
+
+
+Muutoksia.
+
+
+Kaisa kahden vuotisena
+Tukisteli, silmät raapi
+Kun pääsi luokse poikalapsien,
+Impi-ijällänsä Kaisa
+Suuteli ja halaeli
+Kun pääsi seuraan kylän poikien,
+Nyt hän Räikän puolisona
+Nähdään jälleen muuttuneena:
+Lapsen eljet taas on mielessä.
+
+
+
+
+"Juurikkaat kuin Seiloon päitä."
+
+
+Pappi huusi saarnassaan:
+"Kun te tuutte maksamaan
+Juurikkaani, älkää noita
+Tuoko napasipukoita,
+Lahoi, madon syömiä,
+Niist'ei ruo'aks' ensinkään!" --
+Seiloo istui laudassaan,
+Kalipäänsä kallellaan --
+Pappi jatkoi saarnoaan:
+"Ystäväni, kuulkaa näitä:
+Juurikkaat kuin Seiloon päitä! --
+Niin, mä lausuin Seiloon päitä. --
+Eikä taasen mitään muuta,
+Armoa vaan ja voimakkuutta!" j. n. e.
+
+
+
+
+Vahingoita.
+
+
+Jo tiukusetkin tyyntykää,
+Mun tieni hautaan johtaa,
+Ja pientä valon kipinää
+En matkallani kohtaa.
+
+Mull' itse Herra ruusut loi:
+"Sä seppel sido noista!" --
+Vaan lempo kukkaisiini toi
+Tallaajaa kaikenmoista.
+
+Niin Herra laati kanteleen:
+"Sä lapsi, soita tuota!"
+Mä romautin halki sen
+Ja hiivin pois sen luota.
+
+Mun Herra Helmen nähdä soi:
+"Hei, lapsi, valon arka!" --
+Se katosi, en elää voi
+Vaan hautahani karkaan.
+
+
+
+
+Sovinto.
+
+
+Kuuhut katsoo iltasella
+Korven kolkkaan synkeään,
+Siellä karhun kupehella
+Makaa miesi verissään.
+
+Nojaa päänsä rikkinäinen
+Karhun paksuun kämmeneen,
+Karhu raukk' on tyytyväinen,
+Veitsi on käynyt sydämeen.
+
+Miehen silmät vaipuneina,
+Jäsenensä hervonneet,
+Puol' on päätä sirpaleina,
+Veret hankeen juossehet.
+
+Karhu raukan silmät hohtaa
+Vaimeata valoaan;
+Vaikka murhaajan ne kohtaa
+Tult' ei iske kumminkaan.
+
+Miks nyt muuta ajatella
+Yks' on seikka kummallai:
+Kyll' on sijaa nietoksella
+Maata heidän molempain. --
+
+Lumen tullen ahkerasti
+Laati karhu pehkoaan:
+Tuossa lepään kesään asti,
+Totta raukka rauhan saan! --
+
+Ei! on suojas kehno viita,
+Surma mieless' useain;
+Nytkin päättyi vaino, riita
+Vasta kuollen molempain.
+
+
+
+
+Kaksi kyyneltä.
+
+
+Vanhus harmaa syleilee
+Lapsivilvakkaa,
+Pyyhkii karpalaisen poskeltaan;
+Mitä vanhus aattelee? --
+Muistaa kipujaan,
+Joit' on kärsinynnä matkallaan.
+
+Tyttö leikkii nauraen
+Kanssa hiuksien,
+Joita näkee päässä vanhuksen --
+Tietäisikö lapsonen
+Ett'ei leikiten
+Päästä ikään hiusten harmaiden!
+
+Sitten hymyy vanhuskin,
+Kirkkaat silmänsä
+Kohden korkeutta tähystää:
+"Voittanut oon kumminkin!" --
+Lausuu ääneensä,
+Ilonkyynel sitten vierähtää.
+
+
+
+
+Luonnontiedettä.
+
+
+Tähystelin kaiken kesää
+Räystään alla pääskyn pesää,
+Ootin nähdä poikain lentohon
+Lehahtavan, elon taisteloon.
+
+"Ootko nähnyt koko kesään
+Emon lennähtävän pesään?" --
+Kysyi ukko -- "en" -- mä vastaan,
+Tuosta syntyi nauru vasta.
+
+"Ensin emo tarvitaan
+Munimaan ja hautomaan,
+Sitten poikia, hyvä lapsi,
+Odotamme joutuvaksi!"
+
+
+
+
+"Susuu".
+
+
+"Susuu" metsän hongikossa
+Suhiseepi yhtenään,
+Metsän karja karkelossa
+Viihdyttävi päiviään.
+
+Siivet huiskaa havustossa,
+Tuo se kuihkii: "sususuu";
+Rapse syntyy karkelosta,
+Siitä korpi kajahuu.
+
+"Sususuu" mä taasen kuulin
+Vähän suruisemmin vaan,
+Immen muisto, niin mä luulin,
+Yhtyi honkain huminaan.
+
+
+
+
+Niinpä muinen minäkin.
+
+
+Hiuteet kiitää taivahasta,
+Ropsii ikkunoita;
+En voi laata katsomasta
+Leikissänsä noita.
+
+Lapset tuolla kiitelevi
+Hiudetanssin lailla.
+Toinen toistaan tapailevi,
+Kaikk' on huolta vailla.
+
+Niinpä muinen vilvakkaasti
+Munkin kulki tieni,
+Aika kului autuaasti,
+Huolten taakk' oli pieni.
+
+Toisin tässä nyt on laita:
+Huolten kanssa vaivun,
+Riemun salpaa sankka aita
+-- Herra -- tahtoos taivun!
+
+
+
+
+Piiloja.
+
+
+Ilta myöhä, pöydälläni
+Kynttiläinen palaa,
+Poistaa huoneen kalmeutta;
+Mutta nurkass' salaa
+
+Nakertaapi pieni hiiri
+Pimeässä yössä;
+Se on päivin piilossansa,
+Illan tullen työssä.
+
+Sammutanpa valkeani --
+Huu, voi hornan yötä! --
+Nytpä kelpaa hiiren tehdä
+Nurkassansa työtä.
+
+Nurkassako? -- rapinata
+Kuuluu lattialla,
+Hiiri juoksee vallatonna
+Ympäri kaikkialla. --
+
+Syömessäni himoin työ on
+Samanlainen juuri,
+Heitän Herran valkeun niin
+Paheen valt' on suuri.
+
+Himo, mikä juhlahetkin
+Piilossansa jäytää,
+Ahdistuksiin tullessani
+Valtiaana töytää.
+
+Huvikseni tarkastelen
+Hiiren leikkitöitä --
+Paheen sikiöt rinnassani
+Hellin päiviä, öitä.
+
+
+
+
+"Yks' on poissa."
+
+
+On kirkas päivä toukokuun
+Ja kesän laulut luistaa,
+On lintu löynnyt laulupuun
+Ja helkytellä muistaa.
+
+Maat ja mannut säteillänsä
+Kattaa päivä kulta,
+Poikanenkin neideltänsä
+Oottaa lemmentulta. --
+
+Ja tyttöparvi nurmella
+Aamulla istuu varhain,
+He nauttii lemmen riemua
+Kuin kukin taitaa parhain.
+
+Nuorukainen, laulun luoja,
+Kaukaa katsoo tuota,
+Sinilasit silmää suojaa --
+Tokko kyynel vuotaa?
+
+Hän haikeasti katsastaa
+Ylitse "murheen vuorten",
+Kun ei voi käyttää riemua
+Seurassa muitten nuorten.
+
+Seurasta on taasen poissa
+Heilimansa armas --
+Missä lienee karkeloissa --
+Siit on mieli karmas.
+
+
+
+
+Kodin tyttö.
+
+
+Armas tyttö kukkalehdon:
+Tokko muistat kodin, kehdon,
+Äitin laulut, halaukset,
+Toivotukset, rukoukset?
+
+Tokko riemahtelet tuosta
+Ett'ei vierahissa juosta
+Täydy, elää koissa vainen,
+Äitin luona, onnekkainen!
+
+
+
+
+Köyhä kansa.
+
+
+Pimeissä piiloissansa,
+Väsyneenä vaivoissaan
+Asuu meidän köyhä kansa,
+Tietämättä kodistaan.
+
+Sinn' ei valo ijäisyyden
+Pääse; nääntyä he saa --
+Valon luojat, ihmisyyden
+Laaksot kiirein nostakaa!
+
+
+
+
+Haudalla.
+
+
+Kas kukkaisia haudalla
+Snellman'in kukoistaa: --
+Ne sydämensä reunoilta
+Tää kansa laittajaa,
+Tää kukkain aik' on keväinen,
+Yks kasvaa toisen vierehen.
+
+Kun suuri kansan sankari
+On käynyt lepohon,
+Niin kansan toivo puoleksi
+Jo täytettynä on,
+Nyt työ on meidän huolemme,
+Sä, Herra, siunaa rientomme!
+
+
+
+
+Hän muuttui enkeliksi.
+
+
+Sai poika lemmen naiseltaan
+Ja muuttui onnekkaaksi,
+Ei ois hän maata milloinkaan
+Noin luullut autuaaksi.
+
+Vaan sitten ajat muuttuivat,
+Tul' enkeliksi nainen,
+Kun toiveet sitten sammuivat,
+Jäi suruun nuorukainen.
+
+Vaan sitten lausui: "toivoni
+Siirrän taa tähtitarhain,
+Ken nöyrän osan valitsi,
+Hän menestyykin parhain!"
+
+
+
+
+Sankari.
+
+
+Kuul' impi kansan toiveita
+Kuin likaan poljettiin,
+Ol' muodoltansa kalpea,
+Jo viimein huusikin:
+
+"Oi, isänmaani! -- sankari
+Jos voisin olla vaan,
+Ja säilän saisin, ruhjoisin
+Nuo viholliset maan!"
+
+
+
+
+Liperaali.
+
+
+Tuo talon vanha vaari
+On aika lipilaari:
+Illoin maata pannessaan
+Aapiskirjan kokonaan
+Lukee höplöttää.
+
+Aikaisin aamusella
+On taasen valvehella,
+Perkeleitä sadottain
+Vaimollensa heittää vain
+Ja maata kellittää.
+
+
+
+
+Neila löysi kullan toisen.
+
+
+Usein sattuu keito kukka
+Kalvehessa umpumaan,
+Samoin tekee Neila rukka
+Kaivatessa sulhoaan.
+
+Sulho lähti maailmalle,
+Hankkii uuden morsion,
+Sanan saatti Neilikalle:
+Uusi mulla kulta on.
+
+Neila löysi kullan toisen,
+Naureskeli iloissaan --
+Sattui saamaan vanhan moisen:
+Pääsi hänkin karkaamaan.
+
+
+
+
+Älä sure neitonen!
+
+
+Tyyne laakson rauhaisan
+Tuli riehakkaaksi,
+Tuuli yltyi pauhaamaan,
+Sade ankaraksi.
+
+Laakson raita tuuhea
+Sinne tänne horjui,
+Lintu istui oksalla,
+Senkin ilma torjui.
+
+Neito raidan juurella
+Huomaitse ei tuota,
+Istuu, käsi poskella,
+Kyynelkulta vuotaa.
+
+Mitä miettii neitonen? --
+Muistaa sulhoansa,
+Jonka kuuli kuollehen
+Viinanjuonnistansa. --
+
+Elä sure neitonen,
+Katso taivaass' tuolla
+Pulloineen on sulhanen! --
+Sunkin täytyy kuolla --
+
+Sinne pääset sinäkin
+Juomaan maljastansa,
+Huilun soittoon, tanssihin
+Enkeleiden kanssa.
+
+
+
+
+Kielletty heelmä.
+
+
+"Mikä puistossamme telmää,
+Kaisa, Liisa, katsokaa! --
+Joka kiellettyä heelmää
+Poimii pojat peijakkaat!"
+
+Ähmissänsä lausui Lieksi,
+Ikkunalle karkasi,
+Jaloin polki, käsin pieksi --
+"Hätään!" -- taasen parkasi.
+
+Kaisa: "Poika katsoi puuhun,
+Hieman suunsa aukasi,
+Heelmä itseksensä suuhun
+Putos, poika haukkasi!"
+
+Lieksi: "Mitä vietävätä,
+Juoniss' ootte yhteisiss',
+Köyhän miehen hedelmätä
+Kulutatte runkohis!"
+
+Kaisa: "Rauhan hedelmänne
+Saavat, tyttärenne vaan
+Sekä naapurimme Janne
+Suutelevat toisiaan."
+
+
+
+
+Ystäväni kuva.
+
+
+Istuin illan siimeksessä,
+Itsekseni mietin näin:
+Oi jos tässä vierelläni
+Oisi armas ystäväin!
+
+Silloin lauloi metsän lintu
+Mulle hiljaa kuiskaten:
+"Varro vielä hetken aikaa,
+Kohta, kohta näet sen!"
+
+Päivä laski, lammen pinta
+Heitti ilmaan huurua,
+Lintu lauloi: "katso, katso
+Ystäväsi kuvoa!" --
+
+Noinko kuva ystäväni
+Usvan lailla haihtuis pois!
+Hyvin sitten hyljätynkin
+Helppo täällä elää ois!
+
+
+
+
+Savon tyttö.
+
+
+Voi armosta kuin innossa
+Hän puoltaa maansa kunniaa!
+Ken vastustaa nyt tuota vois,
+Hän sydämettä, lemmett' ois.
+
+Voi herttaista kuin kansaansa
+Syömessään kantaa rakkaana!
+Hän kansan oikea lapsi on,
+Syömess' on liekki ponneton.
+
+Kuin leimu yön, on silmänsä,
+Kuin kannel, soipi äänensä;
+Tuo äänen kaiku, silmän koi
+Rakkauden tunteet ilmi loi.
+
+Voi armasta kuin innossa
+Hän puoltaa maansa kunniaa,
+Mielemme valtaa sulollaan,
+Kuulemme ihmetellen vaan.
+
+Sä, tyttö, riennä aina näin,
+Ei askeltakaan taakse päin! --
+Sun laistas kaikki jos kansa ois,
+Se ihmehiä tehdä vois!
+
+
+
+
+Pohjan tyttö.
+
+
+Kun näen Pohjan tyttösen,
+Sen niihin vertaisin! --
+Niin, kasvoissansa löytänen
+Mun maani kallihin.
+
+Taas Pohjolan ei vertaista
+Suomessa missäkään,
+Siis maamme seudut kauneimmat
+Mä kasvoissansa nään.
+
+Kun kuulen aaltoin loiskunaa
+Rannalla aavalla,
+Nään revontulta leimuvaa
+Sen talvitaivaalla,
+
+Niin muistan: rinnass' impysen
+Myös lähde pulppuaa,
+Ja saanko lemmen katsehen,
+Se tulta leimuaa. --
+
+Tuo revontuli suloisa
+Ei laske konsanaan
+Kuin salamain en, tuhoa
+Inehmoill' tuottamaan.
+
+Niin Pohjan tytön silmäkään
+Ei turmaks' salamoi,
+Se on vaan puhdas jalous,
+Min katseet ilmi loi. --
+
+On lainehista löydetty
+Poikainen toisinaan,
+Myös Pohjan tyttö pettänyt
+On joskus sulhoaan.
+
+
+
+
+Savon ja Pohjan tyttö.
+
+
+Iloiten hän tietä astui.
+Kera Savon tyttösen,
+Kaukaa nähdessäin jo tuota
+Muistin maansa pohjoisen.
+
+Toinen Pohjolata kiitti,
+Toinen Savon saloja,
+Minä mainin arkamiellä
+Kyrön maita jaloja.
+
+"Pohjolassa", lausui impi,
+"Kaunihit on kesäyöt,
+Kansa virkku, raittihimpi,
+Vaikk' on ankarammat työt.
+
+Keijuvainen luonnon helma
+Siellä lasta tuudittaa,
+Sampo soittaa, leivo laulaa,
+Uneen lapsi raukeaa.
+
+Siellä kohoo kumpuloita,
+Tuikkaa tähti otavan:
+Soisin, soisin nähnehenne
+Kulta maani, Pohjolan!"
+
+Paljon muuta lausui impi
+Vaan en muista sanojaan,
+Oi! en muista -- niit' en kuullut --
+Kuulin kiurun laulavan!
+
+Laulelonsa lentimillä
+Nousin maasta vaivojen,
+Kunnes huomaan neitosien
+Viereltäni -- kadonneen!
+
+Nyt mä lausun kaihomielin:
+"Poiss' on neiti Pohjolan,
+Poiss' on raikas luonnon tyttö,
+Poissa luoja unelman!"
+
+
+
+
+Suntiopojan muistikirjaan.
+
+
+Jos sä kirkon käytävillä
+Huomaat koiran, koukkuleuvan,
+Huimahuta hiiden lailla,
+Ett' on jalkaa, silmää vailla!
+
+Jos muija kirkos nukahtaa,
+Ei muista syntiänsä,
+Kun pappi parves kukahtaa:
+"Kukkelikuu!" äänellänsä,
+Sä haavin vartta oikaise
+Ja muijaa otsaan lohmaise!
+
+
+
+
+Riennä aika!
+
+
+Riennä aika, kylvä kukkia
+Elon maille, immen poimia!
+Niistä kulmillensa seppeleen
+Laittaa hän, niin soman, tuoksuisen.
+
+
+
+
+Siskokulta.
+
+
+Kuule, armas siskokulta,
+Poistuisitko joskus multa,
+Tuopa mulle huolta toisi,
+Ettei sillä määrää oisi!
+
+Konsa oot sa ilomieli
+Vilvakainen, silloin kieli
+Kanteloni laulaa, soittaa,
+Vaikk'ei voi se syöntäs voittaa.
+
+
+
+
+Miekalle työtä.
+
+
+Voi raitis henki, lailla virran vaisun
+Sä rantatörmänteitä silpoile,
+Saas nähdä, Vuoks' kuin pilviin saakka paisuu
+Ja kurjan ihmisyyden huuhtelee.
+
+Imatra, rysky, pauhaa intoo uutta
+Ja syömeen taivaan tulivasamat!
+Sais siitä sankar taistoon voimakkuutta,
+Jos masentaa sen esteet surkeat.
+
+Ja sankar nousee taasen intomielin
+Ja miekan kahvaan käsi jännittyy!
+Ei kyitten parvi taida kähykielin
+Siell' liikkua, miss' sankar näyttäyy!
+
+Uus kilpi suojaa kasvoo kalmeaista,
+Se välkähyy kuin "Mars'in" milloinkaan,
+Vahvistaa säilä kättä horjuvaista,
+Se leikkoaa kuin totta tarvitaan.
+
+Se kanssaan pyytää kirkon vanhan herran,
+Jos liittoon yhtyis maata perkaamaan,
+Vaan kieltää jos, niin pelkään että kerran
+On sama säilä hänen turmanaan.
+
+Se miekk' ei lemmi kuolleen uskon rauhaa,
+Miss' paimen parka itse nukahtaa;
+Ei kuule, miten Hornan joukko pauhaa
+Ja viime linnan uhkaa valloittaa.
+
+Jo vonkuu vuor', isämme minne muinen
+Vapauden viirin, ristin pystytti,
+Sen vartiat kuin portto tuiretuinen
+Hekuman lempeen kanssaan vietteli.
+
+Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu,
+Ja viirin musta pilkku himmentää,
+Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu,
+Ja Hornan teltta kuorin pimittää.
+
+Vaan teltan yli huutaa huuhka musta.
+"Meit' uskon voima pahast' varjelee!"
+Vaan hän ei huomaa, miten teltan suusta
+Its' Hornan henki ilkkuin katselee.
+
+
+
+
+Kahden vaiheella.
+
+
+Väsyneenä, vaipuneena vallan,
+Riemu poissa on, on lohtu poissa,
+Unhottunut nuoruun ketokumpu. --
+Unhottunut? -- Taivaan kautt, ei koskaan!
+-- Virvotusta huokuu täällä henki,
+Sitä myöskin ruumis riutuvainen --
+Tuossa helmeilevi kirkas neste,
+Loitos huolet karkottaa se taasen,
+Minä vaivun unhottaren helmaan;
+Helmeilevä neste huuhtoo rintaa,
+Mieli kiitää tuonne pilvimaille,
+Pois nyt kasvoin usva pimentoinen!
+-- Kuulen! ääni tunnossani kuiskaa:
+Elä koske! vaarallist' on leikki
+Moinen; sielun voi se saastutella. --
+-- Mutta vaarallista voisko olla,
+Jos mä hieman maistaisin, vaan hieman? --
+Oi, jos äitikulta vielä oisi
+Elonmailla, hältä tiedustaisin:
+Oisko vaarallista! -- -- Turha pelko!
+Miesi olen, työni vastaan itse!
+-- Mutta -- voihan urho voimakaskin
+Langeta, kun vaaraan suotta kiitää -- --
+-- Oi jos hengettäret pyhät, hurskaat
+Kuiskasit, mi oikeaa, mi totta,
+Mikä jalosti ja hyvin tehty! --
+-- Mitkä sanat? mikä lause tuossa? --
+"Elä häntä juo", niin sanoo siinä.
+Kuollessansa äitikulta laati
+Moisen lauseen mulle oppahaksi
+Matkalleni, tieni viittaajaksi.
+
+Se on sulle, sarkka purppurainen,
+Se on mulle, heikko mullan lapsi!
+-- Maa ja taivas, Jumala ja Luoja!
+Nimessänne teen mä päätökseni,
+Heitän, minkä kieltää pyhä lause. --
+Sinä, lähteen neste kristallinen,
+Luojan lahja taivaan antimista,
+Syvyyksistä pulppuileva kulta,
+Sinä huuhdo yksin kauloani!
+Syöntä, rintaa silloin riemastuttaa
+Raitis henki, taivaan pyhä liekki. --
+Ken on luja, vakaa päättehensä,
+Totuus sille kantaa seppeleensä!
+
+
+
+
+Pikku Katri.
+
+
+Pikku Katri nurmikolla
+Surutonna leikkii vaan,
+Häll' ei ensinkään voi olla
+Aavistusta huolistaan,
+
+Joita tapaa synninlapsi
+Täällä mailman matkalla,
+Noist' ei tiedä; onnekkaasti
+Hälle aamu ruskottaa.
+
+Sinisilmät säihkyellen
+Autuaana hymyää,
+Nurmen pikku kukkaselle
+Ruusuhuulet myhäjää.
+
+Tietäisikö pikku Katri
+Kuin on paha elon tie,
+Rukoilisi hartahasti:
+"Isä, luokses minua vie!"
+
+
+
+
+Kotiin, kotiin!
+
+
+Miksi noin nyt innoissansa
+Rientää impi huoneesen,
+Joka taasen luonnon kanssa
+Viettänyt on hetkisen,
+Kevään koita ihannellut,
+Kotirantaa muistaellut? --
+
+Miksi silmätähdet loistaa
+Hellemmin kuin konsanaan,
+Vieno puna sumun paistaa
+Kalpeoilta kasvoiltaan,
+Kuuliko hän peipon laulun,
+Näki luonnon kuvataulun? --
+
+Tuskin peipon ääntä kuuli,
+Kevät vast' on tulossa,
+Joskin kuuli, niin hän luuli
+Peipposeksi varpua;
+Vietettynä tunteiltansa
+Todeks' otti unelmansa.
+
+Luonnon taulun tuskin näki,
+Lumessahan luonto on,
+Keijukaiset, luonnon väki,
+Ann' ei loistaa kukaston,
+Kun ei poiss' oo kirsi maasta
+Nurmen juurta raatamasta.
+
+Mistä ilo suurenlainen? --
+Kohta kuuli, syy on tuo:
+"Taas on Anni onnekkainen,
+Pääsee vanhempainsa luo!
+Muuta mailmassa en halaa,
+Koti mielessäni palaa!" -- --
+
+Oi jos Suomen kuulu kansa
+Maatansa noin rakastaisi
+Noin jos silmäinloisteellansa
+Tuntehensa ilmi sais,
+Poistuis poijes kalve mieli,
+Riemun lausuis suu ja kieli!
+
+
+
+
+Kadonnut tunne.
+
+
+Vilahti kerta tunne uskonnon,
+Mi autuaana ennen hymyili,
+Taas pakeni, ja tyhjä syömein on,
+Mä toivoin että saapuu vieläkin --
+Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa;
+Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa.
+
+Ei paennut, sen kurja karkotin,
+Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään,
+Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin
+Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään
+Taas läksi, palanneeko konsaan! -- Ei,
+Tuo ammunta sen ijäiseksi vei.
+
+Jos luen värsyn miten voimakkaan,
+Se turhaa on, on poissa loisto sen,
+Sill' ei oo mulle mitään ollenkaan
+Lausuttavaksi; ijankaikkisen
+Painaapi viha vaan kuin kahlehet,
+Kuin ruostunein' on syömeen syöpyneet.
+
+Ja nuoli, mikä poisti tuntehet
+Nuo taivahaiset, ylpeyteni
+On äänetöin ja himot liekkiset,
+Kuin usvaan kietoo raukan syömeni --
+Saisinko vielä lapsiajan armaan,
+En päästäisi, vaan pitäisin sen varmaan!
+
+
+
+
+Iidalle.
+
+
+Kellä onni oiva oisi,
+Jollei onnen enkelillä,
+Kelle Luoja lahjans' soisi,
+Toist' ei näillä kuuluvilla,
+Jonka toivois onnekkaaksi,
+Niin kuin Iida, onnen lapsi!
+
+Ken taas riemahtelis tuosta
+Syvästi ja hartahasti,
+Ken niin maltitonna juosta
+Tahtois aamust' iltaan asti
+Vointiansa tiedustellen,
+Iloansa ihaellen!
+
+Kenpä rukoella koettais
+Hartahammin onneksensa,
+Vaikk'ei tuolla muuta voittais,
+On se oma autuutensa,
+Toivoin Liljan moisen suoja
+Rukoella taivaan Luojaa.
+
+Säde kiitää taivahasta,
+Huokuu vieno kesän tuuli,
+Nurmen nukan sade kastaa,
+Huhuu paimen huiluhuuli;
+Kaikkein sävel samanlainen:
+Olkoon Iida onnekkainen!
+
+
+
+
+Sorsain lähtö.
+
+
+Kotoisen lammen rantoja
+Tuo sorsa poikineen
+Viel' iltakauden uiskeli,
+Katsahti läntehen.
+
+Kuin päiväkulta laskeissaan
+Tuon lammen purppuroi,
+Ja taivas-kuvat lammella
+Tuo sorsa nähdä voi.
+
+Kuin siellä pilven vöhkäle
+Raskaasti matkajaa,
+Ja taivaan kirkas sineys
+Jälessään aukeaa.
+
+Nuo huomaa sorsa pohjalla; --
+Vaan tuolta etempää
+Maat, vaarat, laaksot, lehdikot
+Silmäänsä kimmeltää.
+
+Ja sorsa kutsuu poikiaan
+Ja heille laulaa noin:
+"On siipein kuula taittanut,
+Mä etten lentää voi!
+
+Siis talven tullen lammella
+Mä varron kuolemaa;
+Nyt yksin saatte lähteä --
+Voi armaat! muistakaa:
+
+Matkalla ette yhtyä
+Saa muitten joukkohon,
+Kun sorsien -- jos niit' ei oo,
+Parempi yksin on.
+
+Mä tunnen: kieltä vierasta
+On kuulla katkera,
+Ne vieraat mainelaulajat
+Voi teitä pilkata.
+
+Kun tuutte maalle vierahan,
+Ei liijoin mieltyä
+Saa eteläisiin herkkuihin,
+Vaan vähään tyytyä.
+
+Taas kohta kevään tultua
+Te käytte Pohjolaan,
+Ja näitä synty-seutuja
+Ja lampee katsomaan".
+
+Noin lauloi sorja pojilleen;
+Ne vastas; "hyvin käy!"
+Ja kohta ramparaukalla
+Ei seuraa enää näy.
+
+Vaan hetken päästä palajaa
+Seurasta pienoisin;
+Se päättää kuolla lammella
+Emänsä sylihin.
+
+Ja turhaan emä pienoista
+Varoittaa matkahan,
+Se vastaa: "äiti armasta
+En jätä konsanaan!"
+
+Ja syksymyöhään lammella
+Nuo kaksi souteli,
+Kun lampi jäätyi, kuolemaan
+Ne nukkui kumpiki.
+
+
+
+
+Autuuteni.
+
+
+Sä lintunen, oi, laula taas,
+Sä perho, liehu kukkamaas!
+Voi taivas perhon onnea,
+Kuin kukkaista saa suudella!
+
+On kertun kieli, leivon suu
+Ja laulu helkkää, kajahuu,
+Ijäti tahdon kuunnella
+Sen soitelmaa, sen lauluja!
+
+Ja sydän sykkää lemmityn,
+Mä ruusut nään ja hymyilyn;
+Saas mailman taivas unhottaa,
+Mutt' armastain en minä vaan!
+
+"Ilonga!" tuuli humisee,
+"On taivas!" koski kohisee,
+Vaan mulle yksin, muille ei,
+Kun toisten onnen surma vei.
+
+
+
+
+Sortunut kantelo.
+
+
+Ennen miesi kaihomielin
+Polvilleen sen loi,
+Sormet liikkui, liekui kieli,
+Honkakoppa soi,
+Nyt on miesi mullan alla,
+Kannel rauska pihamaalla.
+
+Noin se katoo kaunis, jalo,
+Totuus kestää vaan,
+Sit'ei voimakkainkaan palo
+Saata hoipumaan;
+Tyyntyy laulun, soiton virta,
+Hakkaa, hakkaa ajan pirta.
+
+Runotarkin ihastunna
+Ajan mettä juo,
+Aatteet jos lie kulununna,
+Uutta luopi tuo,
+Vaan ei kaatunutta raukkaa
+Aikakaan voi enää auttaa.
+
+Tuolla, tuoll' on laulajalla
+Uusi koti jo,
+Tähdet tuikkaa yllä, alla --
+Siellä kantelo
+Laulaa laulun raikkahamman,
+Kaijun laatii korkeamman.
+
+Siellä köyhä laulajakin
+Morsiamen saa,
+Tääll' ei saanut, vaikka haki,
+Honkakoppaa vaan
+Täällä ihaella koitti,
+Onton sydämmensä voitti.
+
+
+
+
+Poistunut.
+
+
+On kohta vuotta kaksi
+Kuin häntä nähdä sain,
+Jäi vielä vierahaksi,
+Vaan nimi huulillain
+Pysyi; hän kaunis enkeli
+Mun aatteissani lenteli,
+Sydämmein kaihoon jäi.
+
+Sen jälkeen puoli vuotta
+Sain häntä tuntemaan,
+Jo silloin aloin vuottaa:
+Hän milloin kaivamaan
+Sais hautaa vanhan armahain,
+Minnekkä Saima vaipuis vain
+Ja minä yksin jään.
+
+On vasta vuosi yksi,
+Kuin toivotonna näin
+Ol' tullut hyljätyksi
+Jo vanha ystäväin;
+Vaan sydänkysymyksehein
+Tuo toinen impi vastas: "ei"!
+Ja minä huoleen jäin.
+
+Nyt puolen vuotta vasta
+On tuskin kulunut
+Ajasta autuaasta,
+Kuin olen halaillut
+Tuot' enkel armahaistani, --
+Vaan nyt mun orpo lempeni
+Uinahtaa unheessa.
+
+Oi aikaa, riemun aikaa
+Kukkaisan keväimen,
+Kun laakson laulut kaikaa
+Ja helkkää käkönen,
+Ja sirkut kiltit kilvassa
+Lentää ja laulaa ilmassa --
+Oi kesää pohjolan!
+
+Kun paimenpojan huuli
+Ei jouda uupumaan,
+Ei kesän vieno tuuli
+Kyllästy huminaan,
+Säveltä laineet kantelee,
+Hohteitaan Ahti antelee
+Ja tanssii Vellamo.
+
+Saapuupa syksy hyinen
+Ja kylmä kokonaan,
+Kukkainen lemmityinen
+Uinahtaa kuolemaan --
+Niin kukkaiset mun syömeni,
+Ja niin mun orpo lempeni
+Myös hoipuu hautahan.
+
+Vaan kerta ajan tullen
+Ne virkoo jällehen,
+Haudalle suletulle
+Lennähtää leivonen;
+Se laulaa, hauta aukeaa
+Ja kukka nousee mullastaan,
+Ei kuihdu konsanaan.
+
+
+
+
+Kyyhkyislakka.
+
+
+Lintu laulusuu
+Poissa on,
+Sorja laulupuu
+Suloton,
+Syksy maille ehti,
+Poiss' on lintu, lehti,
+Hyyteiss' on jo maa,
+Vetten kalvo henkii
+Huurua,
+On talvi tullut jo;
+Tokko pienen kyyhkysen
+Lakastansa löytänen,
+Vai poistuiko jo? --
+Poistunut ei kyyhky lakastansa
+Koskapa vei sinne armastansa.
+Oi jos kyyhkyislakka tuo niin suuri olla vois,
+Ettei sieltä toisen aina täytyis lentää pois!
+
+Kuin kyyhky lakassansa
+On Heimä armaisen,
+Hän aina kodissansa
+On, tuosta hehkuen
+Intomiellä johdan tiedon rauhaisen:
+Kotiköyhää armastais hän armainen,
+Lemmellänsä kaunistaisi köyhyyden,
+Herra armas, miten hauska elää silloin oisi,
+Heimani kuin kaihon yöhön valkeutta toisi!
+
+Ilta joutui jo,
+Päivä kulta poissa on;
+Töiden taistelo
+Loppui, ilta valotoin
+Saapui; valaistukseni
+On yksin muisto armaani!
+
+
+
+
+Keskiyöllä.
+
+
+Voi kuin kaunis nähdä tuota
+Ilmiötä pohjolassa,
+Konsa tunturien luota
+Välkkyy päivä kuutamassa!
+Kaksitoista kello lyönnä,
+Illan sumu terhevyönä
+Toiset ilman suunnat kiertää
+Himmentäen taivaan viertä,
+Yksistään vaan pohjolassa
+Valo hehkuu kuutamassa.
+
+
+
+
+Sumulla.
+
+
+Hieman siintää tähtiparvi
+Tuolta sinipilven takaa,
+Otava ja "kauriin sarvi"
+Vielä hunnun alla makaa,
+Väinön miekk' on huotrassansa,
+Pohjan tähti piilostansa
+Toki hieman pilkistää.
+
+
+
+
+Nuorille.
+
+
+Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten,
+Jotka nyt arkana miettii, missä se oikea polku!
+Joukkohon meidän ei kuulu ja vastahan ei ole siltä;
+Vaaroja ei kokeneet, eläneet kera ehtosan äidin,
+Huolet mi kantanut on valitusta ja itkua välttäin.
+Piilojen saastaisuutta he viatonna tuskinpa tuntee;
+Siksi elon sive, miehuus, kuntokin halvaksi näyttää.
+Laittaos Herra sä niin kuni vaativi nuorien tunto!
+Ei sima maistua voi he kun tuntenut ei ole siimaa. --
+Taivuta niskasi siis, ijes Herran on huokea kantaa,
+Taakka se köykänen on, jota Luoja olallesi nostaa.
+Vaivoja huojentain kule köyhien, orpojen luona!
+Pois huvitus luvaton jos on yksikin kärsivä raukka,
+Jonk' kova kohtalo vie vilun, tautien näljänkin tietä!
+Noita sa auttaen hoivaa, siinä se oikea polku!
+Siitä sä seppelehen helohelmiä hehkuvan voitat.
+Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten!
+
+
+
+
+Toukokuun 23 päivä.
+
+
+Kyron pellon pientarella
+Huojui koivu korkeainen
+Siihen pesän peippo laati,
+Lauloi, voitti laulun maineen;
+Niin se koivu latvallansa
+Suojas peippoa, armastans.
+
+Vaan ei peipon lauleloihin
+Tyydy kansan henki yhä,
+Silloin taivaan neuvokissa
+Syttyy liekkiin tuonne pyhä;
+Tunne etsii armahansa --
+Onnekas sen armaan kansa!
+
+Niinpä kansa kotitienon
+Kiurustansa niitti maineen,
+Kun se laati laulun vienon,
+Koivun lakkaan nousi vainen,
+Helkki vuoden, helkki kaksi,
+Siirtyi, armas, tuonnemmaksi.
+
+Peippos-pari koivun alla
+Kiurun pienen kasvatteli,
+Näki lentoon haipuvaksi,
+Kuuli, kuin se viserteli;
+Riemui kerta vanhain rinta,
+Sammui, muistain armahinta.
+
+Kiurun ääni kuulumasta
+Lakkas meidän laaksoissamme,
+Saapui kaukaisesta maasta
+Sana, viesti korvallamme:
+"Tääll' on valpas kaikkein mieli:
+Laulaa Pohjan satakieli!" --
+
+Keskimeren aallot saartaa
+Ihanteiden ihmemaata,
+Miks' ei meidän kiurukainen
+Sinne saakka lentää saata!
+Alppein laaksot helkkää, kaikuu,
+Väinön laulu sielläi raikuu.
+
+Kyrön pellon pientareilla
+Kukkain tuoksu ilman täyttää,
+Vaikkei Lännen purppuroita,
+Tuhat väriseltä näyttää;
+Kuin on kukkain tuoksu hieno,
+Niin ol' kiurun laulu vieno.
+
+Joko taukos kiurukainen,
+Tunsi työnsä täytetyksi! --
+Tänne liiti armahainen,
+Kujertelee taasen yksin;
+Alla Kyrön koivahaisen
+Lienee hauta armahaisen.
+
+Salli, Luoja, että taasen
+Syntyis toinen vertaisensa,
+Niittäis Lännen kaukamailla
+Seppeliä kansallensa,
+Kunnes Väinö matkaltansa
+Saapuu taasen laivallansa.
+
+
+II.
+
+Vuoksi kuin hyrskivä tulvivi, rintasi tunteita huokui
+Milloin sa taistelut mailmojen, ihmisrintojet lauloit,
+Taikka sa mainingit virtojen, vienoiset uirehet aaltoin
+Kuiskasit, lehtojen leyhkyset, kiiltehet kirkasten järvein
+Taikojen voimalla kuuluin leikiten mielihin loihdit;
+Vieläpä veit lumolinnojen aartehisin salatuihin,
+Muinahis muistoja nostaen, kaipehet rinnoissa syttäin;
+Taikkapa laulusi helkkehet mieliä pilvihin vieden
+Karkotti pauhinat, melskehet, kaipaun toi Jumaloihin,
+Taivahisiin yleviin, kussa tuntehen rakkaun valta
+Nukkunehet elon uutehen liekkiin johteli taasen.
+Kuoleman portti kolkkoa välttäen sinne me saimme
+Keskitse purppura kumpuin laulusi lekkuvin siivin. --
+Helkä, oi, helkä sä ruhtinatar, avaa taikojen linna,
+Hetkisen viihtyä suo, elämää ikävää lyhennellen! --
+Vait' oot? ijäksikö sammui, taukosi laulusi lento?
+Kyynelin nukkuvi lehto, min kiurunen tyhjäksi jätti --
+Saa kesä laulajat muut, vaan kiurunen ei tule sentään!
+Vasta, kun taivahat luo sekä maat ihaloiset ja uudet
+Herra, niin Pohjolan laulaja alkavi, ei väsy konsaan.
+
+
+
+
+Aamusta iltaan.
+
+
+Kas ruskoa, kuin kultaisna
+Se idäss' tuolla heilamoi,
+Jo nousi armas aamunkoi --
+Oi neitonen, sä nouse pois,
+Tuo rusko muuten poistua vois,
+Se suudelkoon sun liekki syöntäsi
+Ja lentäin taivoon vieköön mielesi!
+
+Nyt aurinko on noussut jo,
+Se valtaa ilman äärineen,
+Luo meille päivän kultaisen,
+Oi neitonen sä nousit pois! --
+Jos kukka aina loistaa vois,
+Ei loppuis ruusutanssi konsanaan,
+Se yhtyis Luojan tuulten huminaan.
+
+Voi katkeraa! Taas orpo maa!
+On aurinkoinen maillaan jo,
+Yön tuules huojuu hongisto --
+Sun, neito, yösi lyhvä vaan,
+Sill' Luojan luokse loistamaan
+Sun täytyy kiirein täältä yllättää,
+Vaan ystäväsi kaihomahan jää.
+
+Vaan päiväs nyt on yltänyt,
+Ja nuoruus kylvää kukkiaan
+Niin armahasti loistamaan,
+Ja aate siivin rohkein
+Nyt lentää taivaan Eedeniin:
+Oi, saavu kiirein aika siunattu,
+Ja voiton seppel laske kaivattu!
+
+
+
+
+Impyselle.
+
+
+Silmäs luo Sä kuutamolla
+Kohden pilviä,
+Etsi sieltä kirkkahinta
+Onnen tähteä!
+
+Poimi elontanterilta
+Kukka tuoksuvin; --
+Ruususelle ruusunen on
+Aina kallihin! --
+
+Nurmen kukka vaiteloiden
+Katsoo pilviin päin;
+Luokse Taivon autuaitten
+Nouse myös Sä näin!
+
+Sinne pyrkii nääntyneenä
+Kurja matkamies. --
+Viettävin ja käydä hauskin
+Olkohon Sun ties! --
+
+Löydä siellä uskolliset
+Ystäväsi myös
+Nauti Luojan kammioissa
+Maksu päivätyös!
+
+
+
+
+Uusi koti.
+
+
+Ompa oiva koti meillä,
+Onhan, kunnon veikkoset.
+Nytpä kelpaa opin teillä
+Samoilla. Ei uupuneet
+Olla saa, mut' lailla huiman
+Alkuun panna juoksun tuiman.
+
+Oi, kuin onki kaunis, jalo,
+Kuinka kauas loistava
+Harjun rintehellä talo! --
+Se on surut poistava,
+Joita saamme joskus maistaa,
+Kun ei onnen päivä paista.
+
+Moiset hetket kaihomielen
+Heittäkäämme unholaan!
+Vangitsee ne suun ja kielen.
+Pyrkikäämme ainiaan
+Olla onnen lapset oivat,
+Kosk' on meillä kunnon hoivat!
+
+Oi, kuin muistuu Suomen kansa
+Rakkahalta mielehen!
+Sehän antoi tavaransa.
+Saakka henkeen, verehen
+Puoltakaamme kunniaansa,
+Kohotellen mainettansa!
+
+Maita raastaa myrsky suuri,
+Kansa etsii varjoa,
+Silloin meill' on kivimuuri
+Suojana ja -- Jumala.
+Ken nyt pelkäis, houkka oisi,
+Kun ei noihin luottaa voisi.
+
+Tuokin toistaa: Kansa Suomen
+Jättää öisen vuotehen.
+Kello soinut, tullut huomen,
+Miehet rientää pellollen.
+Huone kaunistelkaa, naiset,
+Kohta saatte kampiaiset!
+
+Suomen kansaa muistaissamme,
+Yli muita tuntoon lyö
+Nimi oivan johtajamme,
+Jonk' ol' suurin vaiva, työ.
+Palkitkoon häll' Taivaan Luoja,
+Kaiken hyvän lahjan tuoja!
+
+
+
+
+Helga raukka.
+
+
+Illan verho peittää maan,
+Janne saattaa armastaan,
+Portille he päästyänsä
+Syleilevät yhtenänsä.
+
+"Helga, aina omani,
+Tavarani, kaikkeni!
+Usko, miten puhtahasti
+Sua lemmin hautaan asti!"
+
+Riemusoitelmana, oi
+Helga tuota kuulla voi;
+Varjoin läpi hymyy, luulet
+Enkelien lempihuulet.
+
+Vuoteessaankin Helga niin
+Puhkee näihin lauselmiin:
+"Kuin hän onkin uskollinen,
+Palava ja intohinen!"
+
+Janne yössä rientelee,
+Vaan ei kotiansa mee,
+Saapuu ikkunaisen luokse,
+Sydän sykkää, hiki juoksee.
+
+Paikallansa seisahtaa,
+Silmät ympär' vilkkuaa,
+"Yön on huntu kaiken päällä,
+Kukaan ei mua nähne täällä!"
+
+"Pom, pom!" ruutuun noppasi,
+Joku samoin vastasi;
+Nainen valkohameessansa
+Suutelemaan -- "armastansa".
+
+"Sisään käyös, yksin oon,
+Juo ja nauti! Huoleton
+Olla saat, ei kenkään tiedä
+Sanaa kullallesi viedä!"
+
+Vuoteella he vierekkäin
+Istuu, milloin sylittäin;
+Tuikkaa lamppu valkeainen --
+Pimeytt' ei poista vainen.
+
+Sitten sammuu lamppukin,
+Nainen "uhrin" sylihin
+Vaipuu, hän taas innokkaammin
+Suutelee ja autuaammin,
+
+Hurmaavaista hekkumaa
+Koko huone tuoksuaa,
+Janne raukka hurmeessansa
+Suutelee vaan "armastansa."
+
+Helvettikö leimahtaa,
+Vaiko taivas aukeaa?
+Hurmahenget kipunoita
+Iskee, armaat nauttii noita.
+
+Voi sua, lemmen hurmasuu!
+Maako tää, vai joku muu! --
+Taivas valoi ruskollansa
+Eksyneitä lapsiansa.
+
+"Maari!" Janne kuiskasee,
+Naisen rintaan huokuilee,
+Rinta kohoo tunteikasna,
+Janne elää autuasna. -- --
+
+Tyynt' on huonehessa nyt,
+Lemp' on hieman viihtynyt,
+Poika huokas -- mutta miksi? --
+"Viiniä, oi, kumppaniksi!"
+
+Helga kodissansa taas
+Uinuu uness' autuaas.
+Herättyään riemuin huomaa:
+Saapuu päivä, Luojan luoma!
+
+"Konsa iltaan elän sen,
+Jannea taas syleilen. --
+Kuin hän onkin uskollinen,
+Palava ja intohinen!"
+
+
+
+
+Miekka seinällä.
+
+
+Se vuotta monta kymmentä
+On siinä rippunut,
+Sit' aurinko on paahtanut,
+Se siit' on ruostunut.
+
+Ei kenkään viitsi puhdistaa
+Nyt säilää konsanaan,
+Se ruosteisena tomuineen
+Vaan siinä maata saa.
+
+Vaan tunnollinen katsoja
+Ei kohta käänny pois,
+Hän seisahtaa ja tarkastaa,
+Se on kuin ääni sois:
+
+"Tuo säilä, sit' ei kieltää voi,
+On nähnyt enemmän
+Kuin kenkään meistä, aivojen
+Jo virtaan vyöryvän.
+
+Ol' aika, sodan huuruissa
+Se milloin välähti,
+Ja iski tulta, valkeaa
+Kun kilpeen helähti.
+
+Se silloin kiilsi, punotti
+Verestä Ryssien,
+Sai kuulla, miten pauhasi
+Ääni rumpuin, tykkien.
+
+Ja liehumasta lakkasi
+Vast' illan tultua,
+Kun vihollinen ajettu
+Oli mailta, halmeilta". --
+
+Jos vainolainen Suomen maan
+Ei kohta taukoa
+Piukottamasta sydämen
+Ja kielen kahleita,
+
+Niin vanha miekka seinällä
+Viel kerran helähtää,
+Ja silloin tuli, leimaus
+Taivaasta välähtää.
+
+
+
+
+Ei, vaan.
+
+
+Ei leiju kukka lemmen
+Nyt järven lahdella,
+Ei vuokko, niinkuin ennen,
+Kukoista rannalla,
+Ne loistosat kukkaset poisti
+Hyy talvinen, hanki ja jää,
+Mi ennen niin sievästi loisti,
+Sen surmasi hyyteinen sää.
+
+Ei pohjan satakielen
+Nyt ääni helkykään,
+Ei helky, munkin mielein
+Niin alavaksi jää. --
+Vaan katselen pohjolan tulta,
+Tuota roihua riemuisaa --
+Oi lempeni! säihkyvä kulta!
+Oi tuttua leimuavaa!
+
+Tuo pohjan kirkas palo
+Leimunnut kauvan niin,
+Se liihoittaa, tuo valo,
+Autuuden ailelmiin;
+Se muistoja peittävät usvat
+Taas kauvaksi kuohuttaa,
+Ja sieltä mun kansani tuskat
+Taas selvinä kangastaa.
+
+Ei moinen polvi usko
+Kuin kaunist' oli se vaan,
+Kuin pilvet aamurusko
+Kultasi, veri maan;
+Ja pohjolan roihuvaan loistoon
+Vaan miehemme viittaeli,
+Se lausuvi: kuoloon tai voittoon!
+Taas poikamme ponnisti. --
+
+Sä veltto kansakunta,
+Katsahda taivasta,
+Ja elä muinaisunta
+Niin kuorsaa makeaa!
+Kun taasen on ryöstö ja raasto
+Sun lastesi keskellä,
+Nyt huuda! -- ei riittäne haasto,
+Se ei riittänyt ennenkään.
+
+Niin nouse tiikerinä,
+Min pojat ryöstettiin!
+Sun polkus pyörtehinä
+Käy metsän uumeniin;
+Ja kerkehin petturiroisto
+Ei turvahan päästä nyt saa,
+Oli tappio suuri, siis voitto
+Myös olkohon loistoisa!
+
+Mä pohjan virtain maassa
+Sen hurmemettä join,
+Sen leimutaivahassa
+Vaan tulta nähdä voin,
+Ja siksipä syömeni sykkii
+Ja taistohon houkuttaa,
+Se turha ei oo, sillä tykkii
+Se kostamaan sorrantaa!
+
+
+
+
+Haudan kaivaja.
+
+
+Mä kaivan hautaa kielen sortajalle,
+Mi vielä kerran koettaa voimiaan
+Ja kätken hänen patasaven alle,
+Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.
+
+Mä kiviröyhyn kannan rinnan päälle
+Ja suuremman kuin kenkään luulisi --
+He muuten voisit tulla esiin jällen,
+Jos joku heistä torven kuulisi.
+
+Vaan täytyy heidän alla moisen vallin
+Niin kauvan levähdellä unheessa,
+Kuin mailman perustus on mullin mallin
+Ja Valhallasta loppuu hunaja.
+
+Kun tuomiopäivän torvi sitten pauhaa
+Ja kirpoavat haudan kahlehet,
+Ja autuaille huudetahan rauhaa,
+Niin sortajat on sikein nukkuneet.
+
+Kun sitten heräjävät aikojansa
+Ja mesiäisten pesää etsivät,
+Niin huomaavat että heidän nukkuissansa
+Tiehensä mehiläiset lensivät.
+
+Ja rapistunehessa kuolon maassa
+Aaveina tekojaan he katuvat --
+Vaan rauhan lapset maassa paremmassa
+Vapaasti Suomen kieltä haastavat. --
+
+Se muuten oisi niinkin voinut olla,
+Ett' oisit suomalaiset synneistään
+Saaneet vaan ruotsalaisen "protokollan,"
+Jot' ei ois' ymmärtäneet ensinkään;
+
+Niin kielen kääntäjätä etsiessä
+Ois' sijat parhaat kaikki täyttyneet,
+Me, huonon suomennoksen ohjatessa,
+Viel' lopultakin harhaan kääntyneet!
+
+
+
+
+Soiton voima.
+
+
+Ja soitolla voima on loppumatoin --
+Kun Hurjien kantelo pauhaa,
+Niin maassa ja taivaassa tyyneys on,
+Saa tuonikin seuraneen rauhaa,
+Ja helvetin ukset on ammollahan,
+Käy perkele soittoa kuulemahan.
+
+Niin kantelo Hurjien hankita voi
+Ilon hetkeksi vaivojen maassa;
+Kirotuilleki nautinnon hetkeksi soi
+Laulu moinen, mi autuahassa
+Öin päivin on voimana, riemunakin,
+Siis soit' että kuuluu se helvettiin!
+
+Sä kantelon kieliä surkeilet,
+Tai sormesi heikot ei kestä,
+Käärmeen veres kieliä pehmittele,
+Saat sormesikin siinä pestä,
+Sitt' iske ett' tuikkaelee kipunat,
+Kielet värjäelee valon kuin salamat!
+
+Kun vainajat hautojen kattehet luo
+Pois, astuvat, luurangot helkkää,
+Äl' aattele: soitto jo riittävi tuo! --
+Älä liikoja luovasi pelkää!
+Jos kuulijaparvesi suuri jo on,
+Niin soita ne hurjahan karkelohon!
+
+Kun luurangot riemusta notkuttaa
+Polviaan sekä nyökyttää kallot,
+Ja taivahan riemuun maailma saa
+Sekä tyyntyvi helvetin aallot,
+Mä silloinkin huudan: sä kantelo soi,
+Ett' aina tää karkelo jatkua voi!
+
+
+
+
+Kerta kostan.
+
+
+Tuoll' akkunalaudalla kyyhkyinen
+Kodin lämpöä kerjäilee,
+Mi ikkunaruuduista tihkuilee,
+Sen käyttävi lämmökseen;
+Vaikka saita, se on avuks' sittenkin --
+Ja tiivimmin pää höyhenihin.
+
+Kuin kyyhky mä lämpöä kerjäilen,
+Vaan auttajaa vaan ei näy,
+Vaikk' kasvoni peittyvät huurteesen,
+Jääpuikoiks kyynelet käy;
+Mä kömpien ikkunaviereltä pois --
+Ken siitä nyt liidellä jäisenä vois!
+
+Valon säde silmähän värjähtää,
+Se katsehen huikaisee,
+Hyppysoitelma korvaani lennähtää,
+Mi huoneessa kaikuelee --
+Jos huomaisivat ja heill' pyssyä ois,
+Niin varmahan laskisit päiviltä pois.
+
+Mä kaukoa vieläkin tähtäilen
+Läpi ilmojen yön halavain,
+Hymy katkera jäätyvi huulillein,
+Ilosoitto se kaikuvi vain --
+Viel' syksy on saapuva teillekin
+Kun "kostoa!" kuulette viimeinkin.
+
+Mä kalman henkenä huuhuillen
+Sitte hautojen reunoja käyn,
+Ja rintanne joutuvat poltteesen,
+"Voi!" -- huudatte, armo ei näy --
+Mä ristien viitahan vaan katoan,
+Taas paikalla ilkkumahan palajan.
+
+
+
+
+Eräälle arvostelijalle.
+
+
+Saloit' oudon äänen kuulen,
+Noin se kuului: "koi, koi, koi!"
+Korven laulajaksi luulen,
+Mietin: jotain uutta voin
+Kuulla -- Eipä! korppiraiska
+Huutaa vain kun loppuu haaska.
+
+Hurja lintu, tuki suusi,
+Katalaa ei kuulla voi!
+Kätköön vedä kurjat luusi!
+Etkö kuule: suloin soi
+Laaksoissamme satakieli,
+Siit' on valpas meidän mieli.
+
+Tääll' on laakso, lehto hellä,
+Jossa varpunenkin saa
+Äänellänsä viserrellä;
+Tääll' on maata viljavaa,
+Meill' on sievät yrttitarhat,
+Niissä kasvaa herkut parhaat.
+
+Miksi haaskalintu tarhaan
+Lennät, koetat myllertää,
+Pitkät siipes vie sun harhaan,
+Kun ei pyrstöä ensinkään,
+Jolla voisit ohjaella,
+Liikkeitäsi suunnitella.
+
+Nokka luotu raatelulle,
+Kukkain tuoksua tunne ei --
+Lennä korpeen, hakopuulle,
+Sinne kontio jo vei
+Naudan, konin puolikkahan,
+Lennä sinne nokkimahan!
+
+Kylän lapset naurusuulla
+Sua korpeen seurajaa,
+He voi pakinaasi kuulla
+Kun sa koikut murkkinaa;
+Ihailee he nokkaa moista,
+Jonk' ei vertaa löydy toista. --
+
+Yrttitarhaa nokallansa
+Huuhk' ei raasta kumminkaan,
+Metsämiesi, Suomen kansa,
+Sitä uhkaa luikullaan:
+"Puh!" ja ruunan pirtti heti
+Kaunistuksen oivan veti!
+
+
+
+
+Lapsuuteni ajoilta.
+
+
+IV.
+
+Kerta nälkävuoden rasittaissa
+Kansaa Suomen -- kansaa armahinta --
+Isän kanssa metsän sydänmailla
+Samoilimme, löytyi vehkalaakso.
+Kuuset reimat kasvoi ympärillä,
+Kaiken kaartoi taivas sinillänsä;
+Laakso oli oikein rauhan laakso --
+Vehkaa poimimma me leiväksiksi.
+Siinä seisoissamme nilkkaa myöden
+Liejussa, mä lausuin: "Kuule, isä!
+Miksi taasen näin on aika huono,
+Että elääksensä ihmisparkain
+Täytyy käsin käydä luonnottomiin!
+Olki, sammal, koivun kuori, pettu,
+Peuran jäkälä ja viljan kauhna,
+Herneen varsi, moinen vehan juuri,
+Nähdä melkein käärmeen kaltahinen,
+Karvas, pistäväkin käärmeen lailla,
+Polttaa kurkkua kuin tuonen tuli.
+Onko joku hyöty Luojallemme
+Viljan kohmettuissa pelloillamme;
+Huvittaako häntä lasten itku,
+Parku, vaivaistenkin valitukset,
+Elo tuskallinen, kuolo kurja?! --
+Miten hauska elää silloin oisi,
+Milloin pellot notkuis viljan alla,
+Leipä, vehnäleipä puuttumatta,
+Ilman huolta, oisi syövän suussa! Viisi
+vuotta lienee aikaa siitä,
+Milloin kunnon leipää majassamme,
+Oottaa saanee vielä toiset viisi,
+Kons' ei kuulu aikain parannusta. -- --"
+"Ethän", lausui isä, "tuskittele
+Vaikka antaa meille ruoskaa Luoja!
+Etkö tunne miten hyvää tahtoo
+Lapsellensa lempeä vanhus aina,
+Vaikka joskus täytyy vitsan kanssa
+Karkotella lapsen itsekkyyttä!
+Etkö muista, miten hartahasti
+Vitsan jälkeen halaan lapsiani!
+Ne on oman ruumiin jäseniä,
+Heitä rankaisen ja itse kärsin
+Kipeimmästi joka iskun, vamman --
+Mutta totuus pyrkii valtanansa,
+Totuus käskee ruoskaa liikutella."
+
+Muuten muistan ajan ankaramman,
+Jolloin kolmas osa kansastamme
+Poijes siirtyi tupiin tuonelaisten;
+Äiti kuoli huoneen permannolle,
+Kurja lapsi kylmä rinta suussa,
+Isä heinää jäyti pientarella;
+Nuorukainen voimakas ja virkku
+Haamun lailla hiipi kalmistossa
+Kadehtien osaa tuonelaisten,
+Kunnes hänkin löysi onnen lehden:
+Kaatui, sortui, hautaan raukka horjui.
+Sairashuonehissa kymmenittäin
+Kuollehia lojui vuotetulla,
+Kuusi lautaa: siinä valmis vuode,
+Saattoväki: hepo, kyytirenki.
+Mutta lause: maasta olet tullut,
+Maaksi pitää jällen tulemasi,
+Kaikui joskus puolisataa kertaa;
+Sitten rukoukset yhteisesti
+Luki puolestansa hurskas pappi;
+Hautasaarnaa ei, ei muisteloita;
+Toki todistuksen jäänehille
+Lausui voimakkaasti suuri hauta.
+Siit' on aikaa kymmeniä kolme,
+Monta viljavuotta sitten nähty,
+Vaan on turhuus päässyt valtaan taasen;
+Taasen korska itsekkäästi johtaa
+Mailman lasta teillä vierahilla;
+Herra tuntee tuosta kivun raskaan:
+Lapset karkaa poijes isän luota.
+Siksi rangaistuksen kautta kutsuu
+Tekemähän taasen sovintoa,
+Panttina on pojan veren voima,
+Voiton lippu liehuu Golgatalla.
+
+
+V.
+
+Yhteen aikaan sisko Heiman kanssa
+Kuljin kauppaamassa kapineita,
+Joita laati isä, veli Jaakko:
+Lusikoita, kauhoja, kauloospuita,
+Koria ja muuta, yhtä, toista. --
+Oli aika, kylmä talviaika,
+Moni matka jäätävältä tuntui.
+Muita kylmemmäksi toki muistan
+Erään Orismalan kaupparetken.
+Kylmä tuuli viuhtoi pohjosesta,
+Valkeaksi jääti poskipäitä,
+Joita lumin hieroella koimme.
+Lunt' ei paljon Kyrön aavamailla;
+Usein hietaisena tiehyn selkä
+Rohui kelkan alla vetäissämme --
+Tuo se liekin ollut pelastaja
+Ett'ei veri suonten käynyt jäähän Monta
+asuntoa kiertelimme,
+Vilu pintaa vihloi, nälkä vatsaa,
+Vaan ei avun alkua missään tullut,
+Eikä kukaan vienyt tavaroita;
+Yksi sanoi: entisest' on kyllä,
+Toinen: ovat liijan kallihia --
+Kallihia! vaikka yhtä leipää
+Kauhastamme anelimme vainen.
+
+Kylän kaukaisimpaan perukkahan
+Kuljettua, taasen palajamme.
+Suru painoi mieltä kodin tautta:
+Vastaan sieltä taasen nälkäisenä
+Rientää siskojen ja veljein parvi,
+Toivoin että jotain heille tuomme;
+Pettyvät, ja tuo se painaa mieltä,
+Tuo se tuskan vedet silmiin nostaa!
+Paluumatkallamme asiatta
+Emme taloihinkaan arvaa mennä;
+Uuden lämmittelykeinon keksi
+Sisko: päivä loisti etelästä,
+Vaikka voimatonna, tammikuulla.
+Riihirakennusten edustailla,
+Johon tuuli pohjoisen ei sovi,
+Tuntui istuminen suloiselta,
+Verratessa käyntiin vastatuulta.
+Viiden, kuuden riihen edustalla
+Korkeimmassa talvipakkaisessa
+Jäätiköllä istuin -- lämpesimme --
+Kadehtinut tuot' ei -- toivon -- kenkään!
+Viime vainiolla matkamiesi
+Vastaan tuli, vähän herrasmainen --
+"Mistä ootte? -- mihin matka kulkee?" --
+Sanoimme, ja asiamme myöskin.
+Tavaroita puolen markan eestä
+Osti vaimollensa viemiseksi.
+"Olen opettaja Ilmolasta,"
+Sanoi, -- herttainen ja hyvä herra!
+Roihumasta lakkas pohjan tuuli,
+Puolta korkeemmalle päivä nousi,
+Pellon pientareilla kesän heelmä
+Tuntui heilamoivan, kotitiellä
+Kukkii loistossansa kuusten latvat. --
+Oi jos meidän pohattamme tietäis,
+Miten suuren ilon voivat luoda
+Köyhän sieluun pikku pennillänsä,
+Jolla huoliansa huojentavat!
+
+
+VI.
+
+"Soiko kellot!" kysyi nuori leski
+Sisään juoksevalta pojaltansa, --
+"Soivat, soivat, äiti, hyvin soivat,
+Että kaikuu Saunavaaran rinne --
+Soiko kellot isävainajalle?" --
+Vasamana tunki äidin tuntoon
+Kysyväinen lause poikasensa. --
+"Soivat, poikaseni, hälle soivat,"
+Lausui, syvän laski huokauksen
+Murheen murtamasta rinnastansa.
+
+Talon haltijoina ennen muinen
+Ollehet on, miesivainajansa,
+Sekä vaimo, murheen, kaihon lyömä.
+Silloin elivät he onnekkaana:
+Rehottivat viljavainijonsa,
+Joissa lainehteli kaunis olki
+Kullan kellervine tähkinensä.
+Laitumella kulki kaunis karja;
+Siinä lehmät täysin nänninensä,
+Härjät lihavuuttaan hyllyväiset,
+Joukko joutilaita juoksevia,
+Kaunis lauma karitsoita vielä
+Alas lekkuvine villoinensa;
+Ratsut rahkehissa kestäväiset,
+Juoksullekin jalot, joutuisalle.
+
+Suuri joukko väkeä palkallista,
+Rengit kestävät ja voimakkahat,
+Kauniit piijat, Suomen sulo immet. --
+Luoja antoi tulla kiusausten:
+Haaskoi halla monen vuoden viljan,
+Rutto raasti osan raavahia,
+Hevosia kaatui "ase kaulas",
+Velkaa täytyi tehdä toistaiseksi.
+Yhä eellehen nuo ajat kesti,
+Velkojasta tuli vainolainen --
+Myytti talon kiluin kaluinensa.
+Palkkalaiset elantota etsii
+Luota muiden talon haltijoitten.
+Vaimo, mies ja heidän pieni poika
+Suojatta on taivaan alla aivan,
+Kunnes taasen työllä hikisellä
+Saivat mökin pienen suojaksensa.
+
+Nyt on poissa vaimoraukan miesi,
+"Puitta, tuletta on mökin liesi,"
+Mutta Herra elää, orpoin isä --
+Niinhän vaimo tyytyvältä näyttää,
+Kuin ois kyllin kystä aitassansa.
+
+Moni Suomen äiti häntä ennen
+Samat kohtalot on kokenunna --
+Uuras työ ja tyytyväisyys, noissa
+Salattu on onnen syntysanat.
+
+
+VII.
+
+Kuuhut taivaan hohtelee kuin pieni joulukuusi --
+"Ei se ole joulukuusi," pikku Aina huusi,
+"Se on silmä Jumalan, mi meille joulun tuotti,
+Joulun, jota viikkoa kaksi Laina sisko vuotti".
+Pikku Laina sanoi: "kuuhut, kaunis joulukuusi
+Nouda, äiti, lattialle!" -- Lattia on uusi
+Mökkisessä. Sillä tanssii viisvuotinen Laina,
+Sekä pikku siskosensa, vuotta vanhee Aina. --
+Mökin miesi hymy eli, kirveen otti, johti
+Matkaa, suksen luikuessa, kuusistoa kohti.
+Sieltä pienen kuusosen hän olallensa tahti,
+Kotiin kantoi; pikkutytöt kaunistella koitti.
+Kynttilänkin pienokaisen oksalle ne nosti,
+Sekös pikku tyttösistä kaunosalle hohti!
+Tanssien ja leikkien he vietit iltoansa
+Kunnes koski nukkumatti noitasauvallansa.
+Mainitsematta on vielä ett' oli joulun aatto,
+Milloin isä lapsosensa onnekkaaksi saattoi.
+
+
+VIII.
+
+Joulun mailleen mennessä kun Paavo tulla ehti,
+On vaimo, lapset murheessa, ja silmät kyynelehtii.
+Kolkin Kalle sanan saatti: "Taas on mailmassa
+Ihmissäännöt muurrettuna, Räihän kapakassa.
+Siellä valuu, vaimo raukka, miehes veressänsä,
+Kun ei yksin puollustaa hän voinut itseänsä.
+Eikö liene Jumalakaan huutoansa kuullut,
+Kosk' ei armokilvellänsä pelastamaan tullut."
+Vielä jatkoi Kolkin Kalle, silmää ylös luoden:
+"Enpä muista menneheksi ainoankaan vuoden,
+Ett'ei joku murhattuna lepäis viime unta,
+Toisinaan -- voi onnetoin! -- on niitä kymmenkunta
+Pitäjässä! -- Mitä silloin koko isänmaassa! --
+"Valot, lyhdyt loistamahan!" kuuluu erämaassa,
+Tosin lyhty siellä, täällä tuikkaa kunnahalla --
+Auta, Luoja, ett'ei ois ne valot peiton alla!
+Sinun henkes säkenet jos poistaa meidän yötä,
+Silloin muutkaan valon luojat ei tee turhaa työtä!"
+Noin kuin lausui Kolkin Kalle, vaimo toipuneena
+Ensi hämmästyksestähän, lausui: "Katkenneena,
+Murrettuna, tyttöseni, viime elon jousi,
+Kumottu on onnen alus, laineita mi sousi!" --
+Siinä tytöt vuodattamaan surun kyyneleitä --
+Muuten ihmeen kauniita kuin taivaan enkeleitä:
+Vanhemmall' on sini silmät, kellertävä tukka,
+Huulet valkopunervat kuin lempein ruusun kukka,
+Otsa, posket muodokkaat ja silkin hienokaiset,
+Kaula pyöree; ympäröi sen keltahaivenaiset.
+Taakse pienten korvien ne kiertyy kutrittaisin;
+(Ah, jos yhden suortuvaisen omakseni saisin!)
+Ruumis muuten solakka kuin jaloin veistokuva,
+Vaate, vaikka halpa, täysin päälle muodostuva;
+Kaunis sielu heiastaikse silmähelmiloista --
+Voi, niin hellää konsana en nähnyt ole toista.
+-- Nuorempi on monin puolin tälle vastakkainen:
+Väri tumma, hiukset mustat, muoto nauravainen;
+Nytkin puolta pienemmäksi hälle suru näytti,
+Suru, joka äitin, Ainon kokonansa täytti. --
+Kolkin Kalle ihastui kun huomas pienokaiset,
+Sanoi: "Vaimo, onpa sulia kalliit tavaraiset;
+Yhtä hellä, lempeä jos mieheis oisi ollut,
+Kenties oisit onnessasi ylpeäksi tullut.
+Nyt on toisin -- Surukaan ei poistu itkemällä,
+Luota Luojaan! onnen ohjat viel' on nytkin hällä.
+Näen mä, kasvaa tarhassasi onnen yrttiä kaksi,
+Onnen runsaan löydät kuluin ajan tuonnemmaksi!"
+-- Kyllä lauloi toivon lintu: lapsiss' onni koittaa,
+Siksi, kunnes onnen yrtit kuolon käsi voittaa.
+
+
+IX.
+
+Mökin kunnahalla leikkii lapsosia kaksi --
+Moni köyhä pienokainen ei oo onnen lapsi.
+Niinpä tässäi: aikoja ja hautaan miesi vaipui --
+Monesti on lesken nuoren miestään surku, kaipuu.
+Ikävällä muistaa leski lapsuutensa maata,
+Ilot, surut muistaissaan ei kyynel kuivaa saata.
+Vaikeasti elatusta lapsilleen hän koittaa,
+Työ on raskas, väsymyskin silloin, tällöin voittaa.
+Kesän suloin loppuissa kun syksy maille ehtii,
+Äiti huokuu murheessa ja silmät kyynelehtii --
+Huoneessansa sammunut on pieni elon tähti:
+Laina, pikku tyttösensä, isän luokse lähti.
+Kirkkotarhaan kätkettihin Laina kaunihisti,
+Siellä koivun juurella on vaikeainen risti.
+-- Ikävässä pikku Aina siskosensa tähden
+Suree, itkee, huokailee ja kuihtuu silminähden.
+-- Talven vallan poistuissa kuin kirsi sulaa maasta,
+Pikku Ainakaan ei paljon äitillensä haasta.
+-- Kirsikukan noustessa on Aina vaipumassa:
+"Äiti, isän sylis Lainan nä'en taivahassa --
+Tule äiti, ettei Ainan yksin täydy mennä! --
+Eihän sisko enkelinä noutamahan lennä!
+Tule, äiti, syliis ota uskollinen Aina! -- --
+Isälle en päästä voi kun hällä on jo Laina!"
+-- Kesällä on koivun alla ristilöitä kaksi,
+Siellä makaa mökin vaimon kumpainenkin lapsi.
+
+
+X.
+
+Kuule miesi, ootko käynyt kautta keltavuoren,
+Ootko nähnyt rinteellänsä "harmaapäisen nuoren"?
+Monta iltaa istunut hän yöhönkin on siellä,
+Mistä tullut, nimensä mi, tuot'en kuullut vielä.
+Itse, kertoi; "Mökin vaimo olin ennen vainen;
+Mökki vietiin, nyt ma olen köyhä mierolainen,
+Vaimo olin, Luoja siunas kaksi pienokaista.
+-- Milloinkaan en enää löydä kumpaistakaan noista!
+Miehestäin en muista paljon: lien jo sata vuotta
+Paavon markkinoilta häntä vartoellut suotta.
+Sanoivat: hän murhattihin Räihän kapakassa.
+-- Onkos totta! -- -- Näithän Aino isän taivahassa!"
+Näin hän kertoi, nauroi, itki. Silmäin väike kumma
+Toisti: on hän mielipuoli. Kasvoin väri tumma
+Sekä hiukset harmajat on liijan vanhat hälle.
+-- Usein tulee kalman merkit täällä pyrkivälle
+Ennen aikaa: ikävästä valkee hiukset mustat,
+Muodon kauniin harmauttaa surut, murheet, tuskat,
+-- Mielenki voi ryövätä ne samat jättiläiset, --
+Eihän ole ihmisvoimat raudan kestäväiset.
+
+
+XI.
+
+Kirkon kellot soivat haikeasti,
+Soivat kunniaksi vaivaisen
+Puutteesen min kuulin kuollehen
+Keltavuoren rintehelle asti
+-- Vuoren rinne kolkko vuotehena,
+Peittonansa taivas tähditetty,
+Näin on vaimo kurja unhotettu
+Ihmisiltä; ei oo lohdutteena
+Kenkään, kyyneleensä kuivaajana.
+
+Kellotkin ne soi niin haikeasti
+Kuin ne Luojan istuimelle asti
+Tahtoisivat huutaa: Tokko siellä
+Unhotetaan mökin vaimo viellä!
+-- Ei näy taivas kuulleen huutoansa
+Kirstulle kun viskoo lumiansa.
+-- Ilma kieltää johtaa kellon ääntä,
+Vinkuu, vonkuu, lentää tuulelmana.
+Mutta! -- malta! -- virren lainelmana
+"Aino! -- Laino!" -- luulin kuulevani.
+"Tulee, äiti, pikku Ainon luokse!
+Isän sylissä on pikku Laina;
+Täällä meille rauhan virrat juoksee,
+Vaikka mailmas' halveksittiin aina!"
+
+
+XII.
+
+Isästäni puhun usein paljon,
+Hältä oonkin ruumiin, sielun saanut.
+Jos on kehnon kehnot lauleloni,
+Se on perintö vaan vanhemmilta,
+Jos on niissä jotain kelvollista,
+Isälleni siitä kiitos olkoon!
+Jos ei mitään, siitä itse kärsin. --
+Kuten lausuin, puuseppä hän oli
+Vaan en ole vielä esitellyt,
+Häntä ystäville nimeltänsä:
+Torpan nikkariksi enimmästi
+Häntä kylänkesken mainittihin.
+Nuorempana usein juopuneena
+Saapui matkoiltansa isäkulta,
+Vielä oli joskus hurjanlainen,
+Torui äitinikin pahaisesti;
+Lyönyt ei, sen lausun kiitoksella.
+Mutta vanhemmaksi tultuansa
+Harvemmin hän oli juopuneena,
+Kun se sattui, oli ohi mennyt,
+Tunsi katkeraa hän tuskaa tuonen,
+Polvillansa vuoteen vierustalla
+Jesukselta pyysi laupeutta,
+Pyysi parannuksen, voiton voimaa.
+
+Maass' on maannut kolmetoista vuotta,
+Min' oon hälle haudan valmistanut
+Vanhan kirkon piilipuiden suojaan;
+Saatossa mä kävin etumaisna,
+Ensi mullan kirstullensa heitin;
+Sitten hälle hautapatsaan laadin --
+Vielä viimekesänä se siinä
+Seisoi valkeana värsyinensä:
+"Saata meille apu tuskissamme,
+Turhan vert' on apu ihmisien!"
+Näin mä laadin -- toisin laatii Herra:
+Majan antoi luona onnekkaiden,
+Joss' ei tuskaa tuta tuonelaisten.
+
+Joka kerta kun mä matkaan tuosta
+Ohi vanhan kirkon piilipuiden,
+Tunnen syömessäni liehauksen,
+Oudon kaipauksen sielussani
+Karpaloinen valuu poskipäille,
+Pääni hetkiseksi alas vaipuu. --
+Vainaa jos ois vielä oppaanani,
+Olis alukseni murtumatta,
+Taivaan toivo vielä rinnassani,
+Tunto puhtaampana, hellempänä;
+Nyt on toisin: kylmä hauta, uskon,
+Ainoa on osa kuolevaisten.
+Eipä laula, kuten onnekkaille,
+Toivon lintu joskus nousevani
+Vielä ehompana entistänsä;
+Eihän laula -- synkän aaveen vainen
+Joikuu tuntohoni tuonen joutsen.
+Tuhat silmukkaisen rautaverkon
+Kutoo tuonen poika, koukkusormi;
+Ken nyt pääsisikään läpi tuosta,
+Kenpä kuolon kanssa voittoisille? --
+Ijäksikö poijes, vanha isä! --
+Sunko kanssas katos lapsen usko,
+Lapsen viattomuus, lapsen toivo!
+Kaipaus vaan kolkko tunnossani --
+Minne kaipaus, -- vaan tyhjyyteenkö? --
+Ei! ma kaipaan, isä, kasvojasi,
+Oppia, mi toivon säilytteli,
+Katsetta, mi hehkui haudan taakse,
+Ijäisyyden ilmaasunnoihin.
+
+
+XIII.
+
+Vuoren juurella on onkaloinen,
+Sinne luonnon pieni päiväväki
+Multaa kankkimahan riennätteli:
+Sinne pieni kastemato kulki
+Kulettaen maata muassansa,
+Hyönteinenkin liiti ilman teitä,
+Kantoi sinne pienen kortisensa,
+Ilman lintu kantoi siemenyisen
+Äsken tienohesta poimimansa,
+Siitä kasvoi sitten kaunis taimi,
+Koivun varreksi mi koitui viimein.
+
+Monta kesää seisottuaan siinä,
+Oksiakin kantoi useoita
+Vehmastamaan runkoympyräistä.
+Kevätsateen usein kastellessa
+Juurta sen, myös päivän paistellessa,
+Nousi oksan latvaimille vielä
+Urpo, kevään ensi esikoinen. --
+
+Pohjolassa muuten päivän paiste
+Kirkas on, voi mointa matkaan saada,
+Jopa puuhun lehden alku nähtiin
+Puhjenneeksi vihree, tuore, norja.
+Lapset iloin huusi huomattuaan:
+"Kevät joutuu, lehti puussa puhkee!" --
+Päivä ain' ei paista pohjolassa:
+Usein synkkä pilvi tuulen teitä
+Kulkee eteen valkokynttiläisen.
+Silloin urponen on katvehessa,
+Lehti kirkkautta kaipajaapi --
+Sade virkistävä ensiaikaan
+Kostutteli lehtipienoisia,
+Mutta saapui sitten toinen aika,
+Jolloin pilvenlokk' ei ollenkana
+Tietä löynnyt koivun onkalolle.
+Silloin sitä liijoin päivä poltti,
+Kuivui, raukka, kesken kasvuansa. --
+Talon metsässä kuin koivu kasvoi,
+Noudimme sen silloin isän kanssa
+Säännön mukaan kotiin polttopuuksi. --
+Niinhän seisoi torpankirjoissamme:
+"Tuoretta vaan aidaksiks' saa ottaa,
+Polttopuuksi pystyskuivuneita,
+Maassa makaavia korjaella". --
+Ennen kuin me puuta hakkasimme,
+Katselimme sitä säälitellen,
+Siinä lausui mulle vanha isä:
+"Poikaseni, nääthän, miten kasvi
+Kirkkautta kaipajaa ja vettä,
+Muuten kuivettuu se polttopuuksi --
+Niin on myöskin laita ihmiselon:
+Herran sana hälle päivän valon,
+Ilomielen tuottaa -- huojentaakseen
+Siten elonhuolten raskaan kuorman.
+-- Mutta sama sana johtaa meitä
+Usein itkun korpeen kärsimyksiin;
+Se on ihmis'elon sadekuuro.
+Ilo, suru siten vaihetellen
+Seuraa elontiellä väistymättä --
+Onnekas ken miehen tunteet myötä
+Astuu rohkeana pimentoihin! --
+Jonk' on elo pelkkää huvitusta,
+Sen on sortuminen polttopuuksi;
+Ken taas pelkästään vaan kyyneleitä
+Elon tiellä saisi osaksensa,
+Märkänis kuin hirsi maassa maaten.
+Sikspä synkeimpäänkin usvayöhön
+Joskus toivon valo pilkuttaapi;
+Siks' on mieron poika naurusuulla
+Kerta kylläisesti syötyänsä;
+Siksi rauha sairaan kasvot kultaa
+Kun hän asennon saa sattumalta,
+Jossa polte hetkiseksi taltuu. --
+Koivu täss' on kovan nähdä, saanut,
+Toinen kova näkemättä vielä:
+Nyt se silvotahan polttopuuksi, --
+Mutta sitten taasen tuhastansa
+Nousee taajapäinen nurmen nukka,
+Niin myös tomustansa ihmishenki
+Nousee ehompana entistänsä".
+
+
+XIV.
+
+Monta aikaa sisko, pieni Leena,
+Kuumevuotehella sairasteli,
+Kaljuksi jo kävi keltatukka,
+Kalpeaksi muoto, kaunokaisen;
+Monta haavaa raukan kurkun alla
+Verta, särynnäistä vuodatteli. --
+Oli saapununna maille joulu,
+Ihmisille rauhan, riemun päivä,
+Meille itkunpäiväksi se muuttui. --
+Aattoilta, kello yksitoista;
+Söimme silakan ja leipämurun,
+Sitten istumahan tulen luokse,
+Syliin pyysi päästä pieni Leena.
+Iloisena hohti kalpee kasvo;
+Hetken tulta kohden katsottuaan:
+"Äiti, viekää porstuan päälle maata!"
+Sanoi, otti siteen kurkustansa,
+Vitkaan katsoi, painoi haavaan jälleen.
+Silmä valju väsyi, umpeen vaipui,
+Hengen veto kävi harvemmaksi,
+Käsi rinnan päällä vavahteli.
+Minä luulin hänen nukkuneeksi,
+Niin hän iloisalta siinä näytti;
+Kerta vielä hehkui kirkas silmä,
+Ylös katsoi, sitten sammui taasen. --
+"Lapset", virkkoi äiti, "taivahassa,
+Luojan luon' on kohta pieni Leena." --
+Kuuma kyynel silloin poskipäillä
+Välähteli meidän, lapsen kolmen;
+Sinis itkimme kun äiti laski
+Sänkyyn sylistänsä kylmän vainaan. --
+
+"Kolmen haavan sijaan taivahassa
+Lapsosemme kantaa siipeä kahta,
+Niillä liitää kohden lapsiparvein,
+Siellä näkee veljen, ennen kuolleen,
+Vielä siskon, Reeta pienokaisen.
+Sinne, toivon, teitä odotetaan
+Puutetta ja nälkää kärsimästä --
+Pientä siskoanne nälk' ei vaivaa,
+Eikä vilu, kalman kolkko polte! --
+Mene, poika, luokse isän, lausu:
+Avutta hän tulkoon kanssas kotiin,
+Elköön vaivatko hän ihmisiä
+Pyynnöillämme -- rauhaan pääsi tyttö!"
+
+Pakkaishuuru huoneesemme
+Tunki sisään ikkunoista
+Rikkeimistä, jäätyneistä.
+Hengittäissä huurun suitsu
+Välkähteli edessäsi
+Hämärissä aaveen lailla,
+Huh! -- nyt rientää öiseen ilmaan
+Onko kyllin rohkeutta!
+Vavahtaahan sydän arka
+Huoneessakin liikkuissani? --
+Suorin vaatteen puolkuntoisen,
+Lippulakin korvilleni,
+Ukkovaarin turkkiruoju --
+Perintöni vainajalta --
+Kurpposkengät rikkinäiset,
+Olkitukko pohjallansa.
+Jopa aukaisen ma uksen,
+Josta huuru talviöinen
+Tulvii huoneen perään asti,
+Kuin on valkee lammaslauma.
+Siunasin ja suljin uksen;
+Heittäiden Jumalallani
+Aloin käydä talviyössä
+Räiskyvässä pakkasessa,
+Jommoista vaan harvoin muistan.
+Silmä kiiti taivahille
+Etsein Luojan istuimia,
+Joille hengin huokoaime
+Puutteissamme vaiteloiden.
+Tähdet välkkyi korkeulla
+Sinikantta kirjaellen,
+Kuuluit tähtein keskuksena
+Kuin on paimen laumassansa.
+Askeleeni, joutukatte
+Isän luokse! -- pieni sisko
+Pois on mennyt tähtein luokse,
+Miss' ei suotta kyynel juokse;
+Tät' ei uutta isä siellä
+Huviksensa tiedä vielä,
+Luulee ett' on nälissänsä,
+Kivuissansa sisko vielä.
+-- Miten mahtaa isä kulta
+Iloita kun kuulee multa,
+Ett' on sisko taivahassa
+Elämässä onnekkaassa!
+Kirkkotarha. Pelkäisinkö?
+Enhän; usein ennen tästä
+Astuskelin huoletonna.
+Surman henget hautain luona
+Asustaa -- niin mainitahan;
+Pahaa jos nuo mulle tekis,
+Sisko taivaassa sen näkis,
+Puolestani pyytäis Luojaa
+Lähettämään mulle suojaa.
+-- Kylmä karmii jalkojani,
+Parannanpa kulkuani --
+Vastaviima hieman jäätää
+Valkeaksi poskipäätä;
+Hierelenpä käydessäni,
+Etten hukkaa lämmintäni
+Jantuksessa hieroissani
+Jäätyneitä poskiani.
+
+Tääll' on kylmä, lämmin tuolla
+Kuun ja tähtiparvein puolla,
+Täällä ilta, aamu siellä
+Lekottava, heilamoiva,
+Eihän ole kuultu vielä
+Taivaan päivän laskeavan.
+Vielä miekin saanen kerta
+Siellä valkeuden maassa,
+Joss' on köyhä rikkaan verta,
+Asuskella loistavassa,
+Lämpymässä kammiossa
+Siskon, isän, äidin kanssa,
+Kanssa veljein, siskoin toisten --
+
+Tuoss on metsä, marjamaamme,
+Joss' oon siskovainaan kanssa
+Puolamia poimiskellut.
+Huh, kuin tummaa, sudet vainen
+Siellä talvin asustavat;
+Tohtisinko aidan luokse
+Mennä, en, en pääsisikään;
+Lunt' ois turkinhelmaan asti,
+Enemmän, ois uomilleni.
+Oispa hauska koettaa tuota
+Josko pääsis astumahan --!
+Siunatkoon, kuin mietin vainen
+Turhia ja hiljaa kuljen,
+Vaikk' on sisko laudan päällä,
+Isä tiedotonna täällä.
+Täällä? -- oikein, tuli loistaa
+Ikkunoista, tuskin enää
+Matkaa lienee virstan verran;
+Juoksisinpa sinne asti -- --
+Suksittaisin, jos ois sukset,
+Tuosta pitkin aitooviertä -- --
+
+Talolle niin viimein pääsen,
+Sisään astun huurun myötä.
+Tuli lekkui kulmakkeessa
+Korkealle, torniin asti,
+Koko huoneen kirkastaen.
+Väki juhlavaatteissansa
+Vuotti kunnon illallista,
+Jota pöytään laadittihin.
+"Oisko aikaa olla täällä
+Kenties saisin tähtehiä" --
+Tuumasin, vaan kohta keksin
+Isän ovipenkin päässä.
+Kyynäspäät oli polvillansa,
+Otsa vasten kämmeniä,
+Lakin lippu silmäin eessä
+Etten nähnyt muotoansa.
+Luokse hiivin hiljaksensa,
+Lausuin samoin asiani.
+Otsa kirkastui jo isän,
+Ylös nousi, lausui vainen:
+"Kiitos Herran! rauha maassa
+Olkoon kuin on taivahassa!" --
+Lähdimme niin talvisäähän.
+
+
+XV.
+
+Kyrön joen rintehellä seisoo
+Ikäarvoisena vanhuksena
+Pappilamme; punaiselta hohtaa
+Kauvaksi jo iso asuinsuoja.
+Siellä ennen asui onnekkaana
+Hurskas sielunhoiva, kirkkoherra,
+Nautti huoletoinna Herran lahjaa,
+Jota alamaiset auliaasti
+Kaiken vuotta sinne kanneskeli.
+Lihava ei ollut kirkkoherra,
+Sairaanlainen, aivan vatsaa vailla,
+Jonka muuten muistopatsahaksi
+Kasvattelee moni jalo herra.
+Muoto kuiva paljon muistutteli
+Kaljupäisnä, "nykittyä pyytä,"
+Jonka ensin ampuu metsämiesi,
+Vaimo vaivaselta siivet sipoo.
+Vaan ei toki kunnon kirkkoherran
+Rouva hältä höyheniä vienyt:
+Lienee menneet ennen tehtyänsä
+Monta turhaa lentoyritystä
+Joukon etupäässä taivahille;
+Tai ne lienee lentoon lehahtanna
+Ylön suuren miettimisen kautta.
+Saarnoissaan ei toki vaivaa nähnyt,
+Valmiit olivat ne aikaa sitten.
+"Kolme kymmentä" -- ain' arveltihin --
+"Vuotta samaa saarnasarjaa käytti!"
+Min' en muista hänen saarnannehen,
+Apulainen tehtävän täytti:
+Mutta jalo herra työskenteli
+Aamust' iltaan asti saatavissaan,
+Tuo se palttisesti päätä vaivaa,
+Tuo se vanhukselta tukkaa kysyy.
+
+Kerta istuin kyökin ikkunalla,
+Oven kautta kammarihin katsoin,
+Siellä rouvinensa jalo herra
+Matemaatilliset mutkat suorii.
+Edessänsä seisoi rommipullo,
+Vesi ruukku, aski sokeria;
+Ruskeana täyteläinen lasi
+Höyrys, tarjoi siitä rouvallenki:
+"Maista kultaseni! kolmas lasi
+Sattui tulla muita voimakkaampi;
+Maista, lausu, tokko tohdin juoda,
+Pohjaan asti, vaikko puolitiehen!"
+Rouva kulta hopialusikalla
+Maisti tarjottua hurmemettä:
+"Voinet ehkä juoda pohjaan asti,
+Jos sä sitten riisut nukkumahan."
+"Armas kulta, tuot' en jouda vielä,
+Viel' on päivän tili tekemättä." --
+Paksu kirja lojui polvillansa --
+Lienee sangen ahne kirjamiesi --
+Kirjaa nosti, aukaisi ja alkoi:
+"Harjun Maijan voit' on viisi naulaa.
+Vaikk' on, kuulin, kuusi lypsävätä.
+Laakson Tommin naul' on vailinainen,
+Täytyy vasta tuoda luotii neljä;
+Aika rakkari tuo Luoman Kustu,
+Puolinaulaa ylitse niin tuosta
+Kehtaa vähennellä; kyllä muistan,
+Ryyppyä ei saanut, ahnevatsa! --
+Töllin leski kolmen vuoden rästit
+Maksakoon, tai muuten panen "herran",
+Lurjuksia oikeuden kautta
+Täytyy pinnistellä, eipä auta.
+-- "Ehkä heitämme nuo kolme naulaa,
+Lehmänsäkin viety saatavista,
+Aikaa sitten lienee kaksi vuotta,
+Kerjuull' elää, hoitaa lapsiansa."
+-- "Vielä mitä! silloin oli lehmä,
+Milloin rästikirjaan kirjoittelin --
+Onpa mökki vielä, siihen tartun
+Ett'ei joku meitä ennen ehdi."
+Noin se lausui jalo kirkkoherra,
+Sitten riemuin maisti maljastansa,
+Sivun käänsi, huokasi ja jatkoi:
+"Soinin Kalle maksoi talvivoilla,
+Vaikk' on kesä; -- kovin väärin tehty!
+Minä heille saman saarnan pidän,
+Josko kesä taikka talvi lienee" --
+Tuossa kunnon herra puhui totta. --
+"Lurjuksia! eivät muista tuota".
+Jotka Herran sanaa ilmoittavat,
+Pitää siitä eläkkeensä saada!
+Vielä kuuluu niinkin raamatuissa:
+Joka sanoin tulee neuvotuksi,
+Jakakohon kaikenmoista hyvää
+Sille, joka häntä neuvoo -- mutta
+Hyvää moinen? -- vanhaa talvivoita!
+Täytyy antaa torua apulaisen
+Aikalailla ensi saarnassansa!" --
+
+"Isä, äiti, mitä haastelette?"
+Kysyi, sisään tullen, nuori nainen.
+Kunnon kirkkoherra kirjan heitti
+Polvillensa, ryypyn otti, lausui:
+"Haastelemme sielun autuudesta,
+Kansan saituudesta tarkkuudesta,
+Miten ahneutta mailma täynnä,
+Miten turhaan sitä vastustamme,
+Käyden hyvän esimerkin tietä." --
+
+"Hyvä isä, miksi parjausta,
+Miksi syyttää muita rikoksesta,
+Joka raskaimmasti meitä painaa?
+Jos on kunnassamme ahneutta,
+Opin siihen ovat meiltä saaneet."
+Lausui noin ja sitten poistui taasen. --
+"Voi kuin lapsellinen Jenny rukka!
+Mekö ahnehia? hitto vieköön!
+Oma lapsi soimaa vasten silmää. --
+Kuule vaimo, neljää tynnyriä
+Väkemmän on tulo tämän vuoden,
+Siihen johti säännöllinen renki,
+Kuuluu käyttänehen ryykipuuta --
+Ryykipuuta papin saatavissa!
+-- Päivän tili tekemättä vielä --
+Kohta, toivon, saamme lehmää kaksi:
+Heikkona on Tuuran vanha muori,
+Kohta kuolee. -- Viidan ukkovaari
+Käynee juoksujalan samaa tietä. --
+Kaunis tapa: vanhuksien lehmä
+Talutetaan sielun paimenelle.
+Kenties muuten vainaan perikunta
+Siitä sulan suotta kinastaisi,
+Ahneulla sielut turmeleisi."
+
+Tytön ääni kuului seinän takaa:
+"Isä toivoo että kaikki kansa
+Kuolis, saisi useamman lehmän --
+Kuka silloin pappilaan ne toisi? --
+Ootte vanha, koht' on oma vuoro,
+Silloin vielä saamme yhden lehmän!"
+-- Noin se keskusteli kahden kesken,
+Jumaliset, hurskaat paimenpuolet.
+Minä kuulin kaiken kyökin kautta,
+Mietin: jahka tulen suuremmaksi,
+Kuulemani maailmalle soitan,
+Täss' on heikon heikko soitelmani.
+
+
+XVI.
+
+Sydänyön on taasen hetki --
+Oi kuin onkin synkkä yö!
+Taasen voimat viimeisetkin
+Vaatii multa päivätyö.
+
+Kaikkialla nukkuneita,
+Taikka torkkuvia vaan;
+Henget saattakohot heitä
+Rauhaisesti nukkumaan!
+
+Kestä vielä tunti, kaksi,
+Valmihiksi työni saan --
+Eihän uni asukkaaksi
+Luotu, vierahaksi vaan.
+
+Huomiseksi lapsosille
+Täss' on leipä saatava;
+Suurusta kun sais jo niille,
+Helpp' ois yönkin valvoa.
+
+Vielä tunti; -- karvastaapi
+Öljyn katku silmiä --
+Onnekas ken päivin saapi
+Työnsä, yönsä levähtää!
+
+Eikö mitä, päivin työni
+Näin ei tyyntä, rauhaisaa
+Oisikaan, ei maaten yöni
+Runolliset ollenkaan.
+
+Työ on tehty, kiitos Herran --
+Mutta tuskin vielä meen
+Levolle, kun valpas kerran --
+Ainaan työtä huomiseen.
+
+
+XVII.
+
+Noin se miesi lausui kerta: aikaa jos nyt oisi vaan,
+Haluaisin samoella halki koko Suomenmaan,
+Väinön maata katsastaisin, Väinön kansaa oppisin,
+Luulen että Väinön henki näissä elää vieläkin.
+
+Ain' on Suomalaisen mieli näitä maita oppimaan,
+Väinön laulu, Väinön kieli hält' ei jouda unholaan;
+Mäillä, mailla, metsistöissä ääni kaikuin helkkivi,
+Vihannilla laaksomailla suloisemmin kuitenki.
+
+Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus,
+Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus;
+Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan,
+Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan.
+
+Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen,
+Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
+Täss' on virka suomalaisten seista tuulet, myöteiset,
+Täss' on toimi miesten, naisten, tässä hankkeet yhteiset.
+
+Tässä alaa rakkaulle uhraavalle, alttiille,
+Jok' ei kysy: mikä mulle, kysyy: mikä hänelle!
+Tässä isät nukkunehet samaa Herraa rukoili,
+Tässä kansaa nousevata onnekkaaksi siunasi!
+
+Tässä huolet yhteisesti heitettihin Herran luo,
+Joka niille aikanansa tarpeellisen avun tuo;
+Isät, äidit langennehet, tää on teidän hautamaa,
+Nykyiset ja tulevatkin polvet tässä suojan saa.
+
+Niin se kiitää maine maamme kansanensa eteenpäin,
+Uutta, uutta kuulla saamme, kallein kuultu kuuluu näin:
+Suomalainen, Luojastasi elä eroo milloinkaan!
+Jos on Herra suojanasi, niin on suojas koko maa.
+
+Perintö niin säilyy pyhä nouseville taasenkin
+Eneten ja karttuin yhä, eistyin lennoin rohkein! --
+Tät' ei muukalainen mieli pysty konsaan oppimaan;
+Se on vieras näillä mailla, lemmetöinkin kokonaan.
+
+
+XVII.
+
+Mä kuutamo-iltana moisna
+Tuon Pohjolan leimuvan näin,
+Näin iltana, vieläpä toisna,
+Kun silmäsin tähtiä päin;
+Tuo leimu, tuo säihkyvä kulta
+Pois huolia huuhteli multa,
+Mä huudahdin mielessäin:
+
+Kun Pohjolan liekki voi poistaa
+Tuon huurtehisen sumuyön,
+Ja taivaalla leimuna loistaa,
+Kuin säihkyvä priljanttivyö --
+Niin laihnaos henkesi suojaa
+Sä meillekin, rakkahin Luoja,
+Lailla Pohjolan leimuamaan!
+
+Kun turmio, juopumus raastaa
+Mun kallihin kansani noin,
+Ja auhtomme täynnä on saastaa,
+Niin suo, että kauttasi voin
+Seurakunnassa puhtaana olla,
+Ja muilleki oppaaksi tulla,
+Kuin leimusi herttainen!
+
+Suo valjeta kansalle aamu,
+Ja henkesi kirkkahan vaan
+Niin loistaa, ett' viimeisen haamun
+Pois mailtamme karkottaa! --
+Sitä vartoen käymme me liittoon,
+Ja yhdessä taistoon ja voittoon,
+Vaan turvamme taivaassa on.
+
+
+XVIII.
+
+O, Herra taivahan,
+Ja turva kalliin maamme:
+Kiiruhda sotimaan!
+Sinussa voiton saamme --
+Kun joukko perkeleen,
+Ja pahain ihmisten
+On tullut seuranamme
+Rivaansa heitellen.
+
+O, Juudan sotilas:
+Maaltamme hirmut estä!
+Me Sinun avuttas
+Emme voi moista kestää --
+Ilkeillä juonilla
+Ja myrkkynuolilla
+Ne saastuttaa; Sä pestä
+Voit meitä undesta.
+
+Tuo virta myrkkyinen
+Käy helvetistä asti;
+Se nimeen perkeleen
+Tuhannet meistä kasti;
+Ja Suomen kansa, maa
+Nyt siitä surman saa,
+Ivalla viekkahasti
+Se meitä upottaa.
+
+Ei kansan siveys
+Konsaan voi täss' kukoistaa,
+Kun usvan synkeys
+Noin tähtein valon poistaa; --
+On katkera tuo:
+Ei päästä seimen luo,
+Miss' Herra Kristus loistaa;
+Siis, Isä, apu suo!
+
+Kun muutkin sortajat
+Saa, Herra, surman Sulta,
+Niin viinakauppiaat
+Sais' maistaa samaa tulta --
+Kas silloin siveys,
+Raittius, rehtevyys
+Ja kansan lapsikulta
+On sama yhteys!
+
+
+XIX.
+
+Armon Herra laupeas,
+Meille taasen ilta koitti,
+Kaitsit päivän armollas,
+Luotu Herran avuin voitti
+Vihollisen hyökkäykset,
+Turmeluksen pimitykset.
+
+Kylvä iltaruskossa
+Siunausta ihmisille,
+Ett'ei kuolonvaaroja
+Pimeys tuo halmehille,
+Joita samoo synninlapsi
+Luojallensa kunniaksi.
+
+Öinen pelko kamala
+Kirkkaudellasi poista,
+Ettei synninhaamuja
+Unenlapsen silmäs loista;
+Että vuoderauhan saapi,
+Herran nimeen nukkuaapi.
+
+Johda myös se mielehen,
+Ett' on joskus viime kerta,
+Koska vaipuu vaivainen,
+Ett'ei nouse vuotehelta;
+Siksi johda huokaamahan
+Tietä auki kunniahan!
+
+
+XX.
+
+Tule, Jesu, tyköni,
+Hallitse mun eloni,
+Ett'ei mailma pettele,
+Puolehensa vetele!
+
+Jesu veres voimalla,
+Elävällä sanalla
+Johda lasta eksyvää,
+Että luokses kerkeää!
+
+Anna runsain armosi,
+Kanna hautaan syntini,
+Uusi mulle sydän luo,
+Saastaisuudest' ero suo!
+
+Veres kuuma, juokseva,
+Kyynel kullanhohtava
+Pestäkseni tuottele,
+Riemun ve'ellä juottele!
+
+Muista, Herra, kuolevat,
+Vapisevat sairahat,
+Heiltäkin ett' toisinaan
+Väsyis kyynel juoksemaan.
+
+Jesu uskon alkaja,
+Katuvaisten auttaja,
+Anna työs enetä,
+Maailmalle leveä!
+
+Jesu, kautta kuoleman
+Riennä, riennä auttamaan,
+Koska iltakello soi,
+Eikä pääni nousta voi!
+
+
+XXI.
+
+Kansa rientää kohden korpimaita,
+Lehdot kelkkaa, vilkkuu vaaleet auhtot,
+Laaksot vilvakoitsee kukkaisista,
+Kummut kaikuu lintuin lauleloista,
+Vilisevät karjat metsistöissä,
+Vuorten kotkat kohoo taivahilla.
+
+Herran silmä kääntyy pilven luota,
+Lempeänä katsoo lapsilaumaa,
+Joka väsymättä, voipumatta
+Pilven liikenteitä seurajaapi.
+Tuhat silmää tähtää pilveen päin,
+Sieltä vastaa Herran silmä yksin.
+
+-- Miten lempeä on isän silmä,
+Konsa tarkastaa Hän lapsilaumaa,
+Jonka ottanut on omaksensa!
+Lasten horjahdust' ei isä huomaa,
+Langetessa antaa auttaa toisten
+Koska hyöty kahdenkertaisena
+
+Koituu siitä: -- apu nostetulle,
+Varoitus ja neuvo nostajalle.
+-- Vaan ken tuolla joukon etupäässä
+Miehukkaasti aatelmoiden astuu!
+Ken tuo sorja, reima asussansa,
+Joll' on toivon valo kulmillansa? --
+
+Sill' on käsi vankka, vahva varsi,
+Suora, käskeväinen käytösparsi. --
+Etkö tunne kansan johtajata,
+Jonk' on silmänluonti leimuvainen,
+Pyhää kiivautta katseet toistaa,
+Taivaan tuli otsallansa loistaa.
+
+Se on Mooses, miesi yleväinen,
+Jok' on salaisesti säilytetty,
+Sitten kohotettu kaislikosta --
+Kasvoi kuningasten kartanossa.
+Se on Mooses, jota metsätiellä
+Puhutteli Herra pensahasta.
+
+Käski viestit viedä Faaraolle
+Ett' on Herran kansan uhriaika,
+Aika tullut rientää Jumaloihin.
+Se on Mooses, joka seikat suorii
+Selvillensä päästä vainokansan
+Vapahaksi vieraan orjuudesta.
+
+
+XXII.
+
+Impi, jonka Luoja soi
+Tulla luoksein lausuin armon sanaa,
+Helmen seppeliini loi,
+Sirkut kukkaisiini toi,
+Oi nyt onnen riemun aikaa!
+Öin ja päivin laulut kaikaa;
+"Jumala,
+Karitsa!" --
+Noin se kaikuu taukoomatta.
+
+Impi puhtaan karitsan
+Veressä on valkaistuna vallan,
+Muodon kantaa hohtosan,
+Sanan lausuu laupeaan:
+"Kaikkein tähden astui kerran
+Kirouksen puulle Herra --
+Lunastus
+Vapahdus
+Seuras siitä valituille.
+
+Soihan kaunis kutsumus,
+Kaikuu pitkin mailman lakeutta;
+Juhlii Luojan asumus,
+Sulhon pääll' on kaunistus --
+Tulkaa! säästäkäätte työtä!
+Oma työ ei kelpaa myötä;
+Piikaset,
+Neitsyet
+Hääpukuun sen vaatettavat!
+
+Nuopa Yljän impyset
+Tekee Herran työtä kallihinta:
+Kuolleen uskon rääpäleet
+Sadoilt' on he riisuneet --
+Haavat huuhtoo kirkas viina,
+Ruumiin verhoo puhdas liina,
+Vaatteissa
+Kalleissa
+Käyt sä sorjan sulhon luokse!"
+
+Noin se kuiski Impynen
+Kun mä saavuin kutsuttuna kerran
+Herran huoneen portille,
+Hän mun auttoi huoneesen --
+Monta pitkää päivää, yötä
+Olin tehnyt turhaa työtä;
+Laupius,
+Rakkaus
+Meit' ei kohtaa ansiosta.
+
+Kiitoslauluun soinnu suu!
+Karitsan on virsi veisattava --
+Taivaan puistot kajahuu,
+Pyhäin joukko ilmaantuu,
+Koko taivaan riemussansa
+Perinnöksi armostansa
+Lahjoitti
+Luojani --
+vaijentaa jo suun.
+
+Lepään, olen huoleton,
+Konsa horjahdin ma Herran helmaan.
+-- Herran lauma suuri on
+Käynyt riemuun, karkeloon;
+Ne voi kiittää kun mä vaivun
+Jos vaan Herran tahtoon taivun;
+Kohtapa
+Taivaassa
+Miekin laulan lakkaamatta.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Honkakannel 1, by Es. Paavo-Kallio
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HONKAKANNEL 1 ***
+
+***** This file should be named 26773-8.txt or 26773-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/6/7/7/26773/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/26773-8.zip b/26773-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..3384586
--- /dev/null
+++ b/26773-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f8247a5
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #26773 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26773)