initial commit of ebook 26055HEADmain

5 files changed, 7978 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/26055-8.txt b/26055-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..c433403
--- /dev/null
+++ b/26055-8.txt
@@ -0,0 +1,7962 @@
+Project Gutenberg's Naomi eli Jerusalemin viimeiset päivät, by J. B. Webb
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Naomi eli Jerusalemin viimeiset päivät
+
+Author: J. B. Webb
+
+Release Date: July 14, 2008 [EBook #26055]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAOMI ELI JERUSALEMIN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+NAOMI
+
+eli
+
+Jerusalemin viimeiset päivät
+
+
+Kirj.
+
+J. B. WEBB
+
+
+Jyväskylässä,
+Jyväskylän kirjapainossa, 1879.
+H. F. Helmisen kustantama.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU
+
+
+Aurinko vaipui hiljaksensa Sionin vuorta ympäröiväin komeiden
+rakennuksien taakse, heittäen viimeisillä säteillään hohtavan loiston
+temppelin marmorimuureihin ja kullatuihin tornien huippuihin, kun nuori
+Naomi ja hänen ystävättärensä Klaudia lähtivät pappi Sadokin asunnosta
+ja kulkivat pienen kauniin Siloe-joen vartta. He menivät Vesiportin
+kautta ja tulivat uhkeaan hedelmäpuu-tarhaan, jonka itäistä reunaa
+saarsi Kidronin oja ja eteläistä kasteli Siloe, joka täällä yhtyi
+Kidroniin. Täällä istuivat he nauttiaksensa ihanan illan suloisuutta ja
+katsellaksensa kaupunkiin pyhään, joka oli heidän edessänsä ehtoon
+hiljaisuudessa.
+
+"Naomi", sanoi Klaudia, "tämä rauhallinen hiljaisuus on suloista päivän
+hyörinän ja pyörinän perästä! Kun isäni lähetti minun romalaisesta
+leiristä teidän luoksenne tänne, toivoin pääseväni hiljaisuuteen ja
+rauhaan, mutta entisen rauhallisuuden sijassa, joka asui näiden muurien
+sisällä, jossa minä suurimman osan onnellisesta lapsuudestani teidän
+luonanne olen viettänyt, tapaan nyt ainoastaan epäsopua ja kapinaa.
+Rohkeuteni katoo ajatellessani näytelmiä, joita epäilemättä vielä
+saamme nähdä. Kun Galilean kaupungit ovat valloitetut, niin varmaan
+legionamme marssivat Jerusalemia vastaan ja mitä voivat joukkonne
+Vespasianon sotilaille, vaikka kuinkakin urhollisia olisivat?"
+
+"Emme teitä pelkää, Klaudia", sanoi tämä innokas juutalaisimpi ja hänen
+mustat säihkyvät silmänsä säkenöitsivät tätä sanoessaan, "kauniin,
+pyhän kaupunkimme ei milloinkaan pidä joutuman niiden villien, julmien
+epäjumalan palvelijoiden käsiin. Suo anteeksi, Klaudia; vaikka he ovat
+sinun maanmiehiäsi ja sinä olet kasvatettu heidän jumalattomassa
+opissansa, sanon kuitenkin sisällisen vakuutukseni ja se on, että
+meidän isäimme Jumala on puolustava meitä näitä pakanoita vastaan, eikä
+salli niiden, jotka häntä eivät tunne, hänen pyhää temppeliänsä
+uudestaan tärvätä ja häväistä... Niin", pitkitti hän, "kohta on Hän,
+meidän hartaasti odotettumme, ilmestyvä kunniassa ja loistoisuudessa
+pelastamaan lapsiansa sortajilta. Silloin pölkkyjä ja kiviä rukoileva
+kansa ajetaan pois ja hänen omat valitut lapsensa ijäisesti
+koroitetaan."
+
+Naomin tavallisesti kelmeät kasvot kirkastuivat ja hieman punastuivat
+puhuessaan näitä innostuksensa tunteita, samalla kun hän katseli yhä
+synkistyvää taivasta sellaisella tunnon ilmauksella, kuin olisi hän
+juuri sillä hetkellä odottanut saavansa nähdä Messian tulevan pilvissä.
+Juuri usko tällä ajalla kohta tapahtuvasta Messian pikaisesta
+ilmestymisestä oli sekä yleinen että lujasti juurtunut juutalaisissa,
+ja selvä on, että tämä luja luulo myös suuresti kiihoitti heitä
+kapinaan ja itsepintaiseen vastustukseen romalaisia vastaan.
+
+Klaudia tunsi itsensä syvästi liikutetuksi ystävänsä kiihkoisesta
+tulisuudesta, mutta piti kuitenkin hänen toivojansa paljaina
+haaveksimisina ja hetkisen kuluttua vastasi hän:
+
+"Sinun villi-uskosi sokaisee ja pettää sinun ja sinä sen ohessa
+unhoitat hetken vaaran. Sen sijaan kun heittäyt tuollaiseen mitättömään
+haaveksimiseen, olisi kaikin voimin koettaminen isääsi, kun vielä aikaa
+on, jättämään tämä kaupunki ja rukoilemaan Vespasianon laupeutta.
+Sadok'ia pitävät viisautensa, vilpittömyytensä ja rohkeutensa tähden
+suuressa arvossa sekä sinun oma kansasi että romalaiset; jos saisi
+hänen ottamaan niin viisaan askeleen ja kehoittamaan maalaisiansa
+samaan, seuraisi varmaan hänen erimerkkiänsä moni, ja ajattelepas,
+Naomi, kuinka paljon sen kautta verenvuodatusta ja kurjuutta
+poistettaisiin. Jos olisit nähnyt niin paljon sodan kauheuksia ja
+vaaroja kuin minä, niin luulenpa, että myös sinunkin rohkeutesi episi
+saattaa sellaista onnettomuutta rakastetulle kaupungillesi. Sodan
+kaikkien kurjuuksien näkeminen myös varsinaisesti joudutti äitinikin
+kuulemaa. Jos jumalat olisivat hänen ja minun suoneet silloin jäädä
+Jerusalemiin, kun isäni kutsuttiin sotajoukkoon, ei minun nyt vielä
+tarvitsisi itkeä hänen kuolematansa; mutta se oli hänen kohtalonsa ja
+minun oli taipuminen."
+
+Kyyneleet virtana valuivat Klaudian kauniista silmistä, kun hän puhui
+rakkaasta äidistänsä ja turhaan haki hän rauhaa kylmistä filosofisen
+opinmietelmistä, mikä oli kaikki, mitä pakanallinen uskonnon järjestys
+tarjosi hänen lohdutukseksensa. Naomi koetti nyt, kuin usein ennenkin,
+hänen tummassa sielussansa herättää uskoa kaikkivaltiaasen Jumalaan,
+jonka valvonnalla kaikki hallitaan ja johdetaan, mutta hänen ystävänsä
+oli niin perinpohjaisesti vakaantunut oman uskontonsa totuudesta, että
+ei ollut niin helppoa saada häntä siinä horjumaan tahi houkutelluksi
+kuuntelemaan halveksittua juutalaisoppia. Hän vaan alkoi taas puhua
+sodasta ja, huolimatta Naomin närkästyneestä vastauksesta, väitti hän
+olevan tarpeellista antautua romalaisen vastustamattoman ylivallan
+alaiseksi.
+
+"Klaudia", sanoi Naomi viimein, samalla nousten ylös ja ojentaen
+kätensä kohden kaupungin korkeita valleja ja torneja, jotka nyt olivat
+peittyneet myöhäisen illan varjoihin, "minä tahdon kymmenen tuhatta
+kertaa enemmin hukkua noiden pyhien muurien alle, jos Jehovan tahto
+niin on, että ne taas syöstään maahan, kuin elää ja nähdä kansani vielä
+kerran romalaisten voittamana. Me olemme kerran jalolla kunnialla
+heittäneet päältämme heidän ikeensä ja, niin kauan kuin vielä
+hengitämme, emme koskaan taukoa vastustamasta heidän sortoansa ja
+puolustamasta vapauttamme. Kummastelet innostustani, niinkuin sitä
+nimität, mutta ole varma, että sama ajatus lämmittää jokaista Israelin
+poikaa ja tytärtä, ja kun legionanne rynnistävät noita muuria vastaan,
+joita on mahdotoin valloittaa, on vastaanottomme todistava isäimme
+luonnon vielä Jerusaleminsa elävän".
+
+"Sallikoon Jumalat meidän näkemästä taistelua," sanoi Klaudia
+väristyksellä ja nousi samansa saattamaan ystäväänsä kotio; "minä
+katuisin silloin pyyntöäni, kun pyysin isäni lähettämään minun tänne
+eikä Caesareaan. Sydämeni veti minun luoksesi tänne, Naomi, ja minä
+tiesin täällä löytäväni osanottavaisuutta suruuni. Isäni syvällinen
+kunnioitus Sadok'ia kohtaan ja äitisi kutsumuskirjeet tekivät myös
+päätöksen. Silloin myös ei ollut ajatustakaan sodan pitkittämisestä
+tahi muuttamisesta Galileasta Judeaan. Jos Vespasiano antaa joukkonsa
+rynnätä Jerusalemia vastaan -- jommoiselle isäni viimeinen kirje
+vivahtaa -- isäni luonnollisesti tahtoo minun muuttamaan ystäväinsä
+luokse Caesareaan, josta minä helposti pääsen Romaan, missä veljeni
+Marcello vielä oleksii setämme Sulpition luona. Kaikista Marcellon
+kirjeistä olen saanut vilkkaita kertomuksia pääkaupungin komeudesta ja
+loistoisuudesta. Sieltä muuttaessamme Judeaan olimme molemmat niin
+pienet, kuten tiedät, ettemme muista Roman näköä. Viimeksi kirjoitti
+Marcello knhta saavansa paikan keisarillisessa joukossa ja silloin
+varmaankin hän lähetetään tänne, jos sota pitkittyy. Hupaistahan on
+saada nähdä rakkaan hyvän veljensä; etköhän sinäkin, Naomi tervehtisi
+häntä tervetulleena? Olitte aina niin hyvät ystävät, kun hän oli täällä
+ja kaikissa kirjeissään kyselee hän sinua ja lähettää sydämellisiä
+terveisiä sinulle. Mutta ah, minä unhoitan, että hän tänne tultuansa on
+vihollinen ja julma sota on eroittava nekin, jotka lapsuudesta ovat
+rakastaneet toisiansa kuin veli ja sisar."
+
+Molemmat naiset olivat nyt tulleet Sadok'in asunnolle ja Naomi oli
+iloinen, että täten pääsi vastaamasta kysymykseen, joka koski häneen
+enemmän kuin olisi tahtonutkaan ja ett'ei Klaudia sitä älyäisi.
+Sadanpäämies Rufo oli monta vuotta ollut palkkasoturina Jerusalemin
+karnisoonissa ja molemmin puoleinen yhdistys sekä toimensa luonteen
+kunnioittaminen oli synnyttänyt todellisen ystävyyden hänen ja Naomin
+isän, Sadok'in, välillä; vaikka viimeksi mainittu oli pappi ja erittäin
+isäinsä uskoon kiintynyt, huomasi hän kuitenkin romalaisen sotilaan
+jalat omaisuudet. Heidän perheensä pitivät ahkeraa kanssakäymistä
+keskenänsä ja heidän lapsensa kasvoivat yhdessä. Naomi ja Klaudia
+pitivät toisiaan kuin sisarina ja Marcello oli heidän ainainen
+seuraajansa ja suojelijansa, kun he kulkivat ulkona kaupungin
+ympäristössä. Vanhemmat kyllä huomasivat Naomin ja Marcellon
+taipumukset toisiinsa ja heillä ei ollut mitään sitä vastaan, kun sekä
+Naomi että Marcello vielä olivat lapsia. Mutta sen mukaan kun he
+kasvoivat, suretti se Sadok'ia ja hänen rakasta vaimoansa Salometa,
+joille oli mahdotonta ajatella tyttärensä naimiseen meneminen
+epäjumalan palvelijan kanssa. Sellaista ajatusta ei myöskään
+Naomilla ollut, joka koko nuoren sielunsa tulisella innolla rukoili
+isäinsä jumalaa. Monesti oli hän koettanut kääntääkin nuoria
+leikkikumppaniansa, mutta ainoa mitä hän voi vaikuttaa, supistui
+siihen, että myönsivät Jehovalle, Israelin Jumalalle, jumalallisuuden
+arvon. Siinä tapauksessa olisi Naomi ennen valinnut kuoleman kuin
+mennyt yhteyteen pakanan kanssa, ja hän koetti vakuuttaa itsellensä,
+että taipumuksensa Marcelloa kohtaan oli vaan ystävyyden tunne.
+
+Mutta kun Rufo perheinensä kutsuttiin Jerusalemista ja Marcello
+lähetettiin Romaan saamaan täydellisempää sotilaskasvatusta, havaitsi
+Naomi sydämensä tyhjyydestä, että maallinen onnensa sangen paljon
+riippui Marcellosta, ja hän päätti lujasti tukehduttaa rinnassansa
+jokaisen ajatuksen, mikä koski Marcelloa. Siihen aikaan kun
+kertomuksemme alkaa, oli Marcello jo ollut pois kaksi vuotta, ja Naomin
+kiitosta ansaitseva ponnisteleminen oli niin onnistunut, että hän oli
+mielessänsä voittanut tasapainon ja saattoi eloisuudella ja innolla
+toimittaa tehtäviänsä. Hänellä oli luja luonto ja selvä ymmärrys, jotka
+antoivat hänelle voimaa hallita tunteitansa, ja myöskin äitinsä, joka
+oli hänen uskottunsa niin surussa kuin ilossakin, luuli hänen jo
+tykkänään unhoittaneen tuon nuoren romalaisen.
+
+Klaudian takaisin tuleminen Jerusalemiin Sadok'in huoneesen turvaan,
+kun äitinsä kuoleminen teki mahdottomaksi oleskelemisen leirissä Rufon
+luona, oli ilon lähde Naomille, mutta myös senkautta heräsi monta
+haihtumaisillaan olevaa muistoa. Monesti hän mielihyvällä kuunteli
+Klaudian kertomuksia veljestänsä, ja ystävällisiä tervehdyksiä häneltä,
+mutta koskaan ei hän puhunut hänestä muuna kuin lapsuuden ystävänä,
+jota varmaan ei hän enää milloinkaan saisi nähdä.
+
+Ehkäpä myöskin erillaisuus Marcellon ja hänen oman veljensä Javanin
+välillä oli hänen silmissään saattanut ensin mainitun omaisuudet
+parempaan arvoon. Jo lapsena oli Javani ollut luonnoltansa julma ja
+ynseä; hänen vallanhimoinen luontonsa oli usein synnyttänyt riitoja
+hänen ja Marcellon kesken, joka aina puolusti niitä, joita Javani oli
+sortanut. Naomin taipumus Marcelloon nosti hänessä mielikarvautta ja
+kateutta; hän usein varoitti häntä ystävyydestä epäjumalan palvelijaa
+kohtaan, ja Marcelloa vastaan ei hän säästänyt solvaussanoja, jotka
+ehkä olisivat saattaneet loppua verisellä kahakalla, jollei sisaret
+olisi väliin menneet.
+
+Kun Javani kasvoi, niin pikemmin pahentui kuin parantui hänen häijy
+luontonsa. Kaikkein enin sitä vielä lisäsi hurja uskon vimma
+sielussansa; uskonnon pyhät opit eivät nöyryttäneet ja pehmittäneet
+hänen sydäntänsä, vaan niiden varjossa tuli sydämensä kylmäksi, kovaksi
+ja tekohurskaaksi. Isänsä Sadok kuului farisealaiseen lahkokuntaan ja
+oli senvuoksi ankara ja tarkka kirkkomenois-la'in seuraaja. Mutta hän
+ei kuitenkaan ollut sellainen tekohurskas, ulkokullattu farisealainen,
+joista meidän Vapahtajamme seitsenkertaisesti lausui: "voi teitä!"
+Ulkonainen tunnollisen tarkka lain-määräysten seuraaminen kyllä oli
+vaikuttanut jossakin määrässä koko käytökseensä, mutta hän oli
+kuitenkin rehellisesti hurskas ja nöyrä mies, joka yhtä useasti
+yksinäisessä kammarissa vuodatti sydämensä rukouksessa kuin pappien ja
+farisealaisten tavan mukaan seisoi ja rukoili katujen kulmissa ja
+torilla.
+
+Javani kilvoitteli myös ja miltei voitti isänsä lain kaikkein
+pienimpienkin määräyksien tarkassa täyttämisessä. Hän teki kaikki
+laissa määrätyt ja muistossa pidetyt pesennät; hän maksoi kymmenyksen
+puutarhan mintuista, tillistä ja kuminoista, mutta, onnetonta kyllä,
+häneltä tykkänään puuttui isänsä todellinen hurskaus; ja hänen
+hillitön, ylpeä luontonsa oli syynä hellän äitinsä ainaiseen suruun.
+
+Salome oli luonnoltansa paljon toisellainen kuin muut perheenjäsenet.
+Hän oli lempeä, ujo ja myödenantavainen, ja miehensä johtikin
+häntä kaikessa, mutta miehensä ollessa pois kotoa virkatoimilla
+oli hän kykenemätöin hallitsemaan Javania ja Naomia; hänen
+myödenantavaisuutensa olikin syynä moneen luonnevirheesen molemmissa
+lapsissa. Naomin hellä rakkaus äitiinsä, luonnollinen jalous ja
+oikeuden tunto tekivät, että hän ei vallattomasta vapaudesta, mikä
+heillä oli, niin paljon pilaantunut kuin jäykkäluontoinen veljensä. Hän
+oli sydämellisesti kiintynyt äitiinsä ja oppi häneltä hänen luonteensa
+merkillisimmät puolet, hurskauden ja laupiuden, vaikka hän pontevan
+sielunsa puolesta oli paljon äitiänsä etevämpi käsityksessä ja
+toimekkaassa velvollisuuksien täyttämisessä.
+
+Naomi oli vanhempiensa ylpeys ja ilo, ja heidän mielihyvänsä, joka,
+vaikkapa vasten tahtoansakin, osoittivat hänelle, myös tavallansa
+lisäksi katkeruuden herättämistä Javanin sydämessä. Naomi koetti kaikin
+keinoin saavuttaa veljensä suosion, vaikka onnistui huonosti. Hän kutoi
+hänelle mitä kauniimpia tupsuja hänen juhlapukunsa liepeiden
+kaunistukseksi, samallaisia kuin Herra oli Moosekselle käskenyt, ja
+jokaiseen tupsuun liepeessä hän kiinitti purpurasinisen nauhan
+(4 Room. 15: 38). Hän kirjaili Raamatunlauseita valkeoille
+pergamenttikaistaleille, joita Javani kantoi ajatelmina käärittynä
+otsansa ja rannettensa ympäri, sen väärän selityksen mukaan, jonka
+farisealaiset antoivat 2 Moos. 13: 9. Kun hän tuli kotio nyreänä ja
+tyytymättömänä, oli Naomilla tapana ottaa harppunsa ja laulaa hänelle
+laulun kuninkaallisen psaltari laulajan lauluista, ja usein vaikutti
+laulunsa veljellensä saman kuin nuoren lammaspaimenen Sauliin;
+pahahenki pakeni hänestä. Mutta ne eivät olleet parannus- ja
+kiitos-psaltaria, joita Javani enin rakasti; riemu- ja voittolaulut
+tahi ennustukset kostosta, joita on psaltareissa siellä ja täällä,
+olivat enemmin yhtäpitävät nuoren juutalaisen mielen kanssa ja veivät
+hänen sielunsa silmät nykyisestä surkeudesta tuleviin loistaviin
+aikoihin, jolloin hänen kansansa kunnia olisi koroitettava ja
+viholliset rangaistavat.
+
+Sadok ja hänen oppineimmat virkatoverinsa kokoontuivat usein
+varsinaisesti tutkimaan niitä kohtia pyhässä kirjassa, jotka selvästi
+todistavat juutalaisten tulevasta onnesta ja messialaisesta
+valtakunnasta kuin myös päästäksensä selville, voipiko pian odottaa
+heidän tulevan kuninkaansa ja vapahtajansa tuloa. Javani oli aina
+saapuvilla näissä kokouksissa; hänen innokkaat muistutuksensa ja
+rohkeat arvaamisensa vaikuttivat, että vakavat ja luonnoltansa tyynet
+rabbinit niiden johdosta toisinaan lausuivat mieltymyksensä ja
+toisinaan moitteensa, kuitenkin aina suuresti kiittäen hänen
+ahkeruuttansa ja intoansa Raamatun tutkimisessa. Hän oli syvällisesti
+tutkinut vanhan testamentin kirjoituksia ja oli useammat niistä
+jäljentänyt pergamenttikääryille, jotka siihen aikaan olivat kirjojen
+sijaisina. Sadok'illa oli useoita kalliita käsikirjoituksia, sisältäviä
+Vanhimpain Asetukset, joita farisealaiset pitivät yhtäsuuressa, jopa
+milt'ei suuremmassa arvossa kuin Raamatun, ja näitä pergamenttikääryjä
+tutkisteli Javani ahkeraan, saadaksensa kerran maailmassa kunnian
+päästä Rabbin eli opettajan arvoon.
+
+Tähän perheesen, jonka jäsenten luonteet olemme koettaneet kuvata, oli
+Klaudia, pakanallinen tyttö, tuotu ja otettu kuin tyttäreksi. Lukijasta
+ehkä tuntuu kummalliselta, että hänen isänsä, joka oli epäjumalan
+palvelija, antoi hänen siten seurustella juutalaisten kanssa, mutta
+asia oli, että Rufo oli epäjumalan palvelija kasvatuksensa puolesta,
+eikä sentähden että hän olisi katsonut kumartamisen Jupiteria ja
+Mars'ia järjellisemmäksi kuin Jehovan palvelemisen. Alituinen
+sotapalveluksensa oli kääntänyt hänen huomionsa uskonnollisista
+asioista ja hänestä oli itse asiassa sama, mille jumalallisuudelle
+suurin kunnioitus annettiin. Ei hän tahtonut tyttärensä kääntyvän
+juutalais-uskoiseksi ja mahdottomana pitikin hän, että tyttärensä
+suosisi uskontoa, joka hänen mielestänsä oli sekä ankara että
+naurattava; senvuoksi ei hän vastustanut tyttärensä harrasta halua
+päästä äitinsä kuoleman jäljestä muuttamaan Jerusalemiin sellaiseen
+perheesen, jota hänkin kunnioitti ja piti arvossa.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Seuraavana päivänä, kun edellä mainittu keskustelu tapahtui, oli suuri
+ilopäivä Jerusalemissa. Silloin vietettiin Lehtimajan juhlaa, jolloin
+esikoiset vuodentulosta vietiin polttouhriksi Herralle ja Israelin
+lapset olivat iloiset Herran edessä, he ja heidän poikansa, tyttärensä,
+palvelijansa, palvelijattarensa, leviitat, muukalaiset, orvot ja
+lesket, kuin heidän porteissansa olivat (5 Moos. 16: 14). Tänä
+juutalaisten kansallisjuhlana, joka oli yksi kolmesta, kun vuodessa
+vietettiin, kokoontui Jerusalemiin kansaa kaikista Juudanmaan
+kaupungeista ja kylistä niin paljon, että kaduilla oli ahdinko, vaikka
+olot maassa olivat levottomat ja monta oli liittynyt kapinallisten
+joukkoon Galileassa, tahi varustautui odotettavaan sotaan. Soittoa
+kuului kaikkialla ja monet joukkiot nuoria miehiä ja naisia nousivat
+temppeliin astuen juhlallisesti tahdissa samalla laulaen ihania hymniä
+säestettynä psaltareilla ja harpuilla.
+
+Naomin sydän riemuitsi ilosta ja koko siinä nuorukaisjoukossa, jossa hän
+oli, ei ollut kenenkään askeleet niin kevyet, eikä kenenkään ääni niin
+suloinen kuin hänen -- niin ainakin hänen äitinsä ja ystävättärensä
+ajattelivat, jotka muitten seurassa menivät komeaan, loistavaan
+temppeliin. Klaudia ei ottanut osaa seremoniaan, mutta kuitenkin tunsi
+hän liikutuksen nähdessään tämän lukemattoman ihmispaljouden, joka oli
+kokoontunut yhdellä sydämellä ylistämään Jumalaa ja uhraamaan hänen
+alttarillansa esikoista äskenkootusta rikkaasta vuodentulosta.
+
+Tämä pulskea temppeli, joka yhdisti linnan lujuuden pyhän huoneen
+komeuden kanssa, oli Makkabealaisten ajan jälestä paljon suurennettu ja
+kaunistettu ja muodosti nyt neliön, ottaen allensa koko vuoren huipun.
+Vuoren jyrkät seinät olivat vuoratut mahdottoman suurilla kivillä ja
+luultavasti ovat ne nämät suunnattoman suuret kivet, erinomaisen
+hyvästi toisiinsa yhdistetyt, jotka saattoivat opetuslasten sanomaan
+Jesukselle: "Mestari! katso, minkäkaltaiset kivet ja minkäkaltaiset
+rakennukset ovat nämät!" -- Hirmuisen ennustuksen, jonka hän silloin
+lausui: "Ei näistä jätetä kiveä kiven päälle, jota ei maahan jaoteta",
+toteutuminen lähestyi, mutta sokeat juutalaiset eivät siitä tienneet,
+eivätkä koettaneet nöyryydellä ja rukouksella vaaraa poistaa. Heidän
+ylpeytensä ja parantumattomuutensa oli verraton ja semmoinen oli heidän
+rangaistuksensakin tuleva. He eivät tahtoneet kokoontua laupiaan
+vapahtajansa siipein alle ja katso -- heidän kaupunginsa oli autioksi
+tuleva ja jo kotkat kokoontuivat saadaksensa raatoja repiä.
+
+Mutta kuitenkin tämän yleisen turmeluksen keskellä löytyi vielä
+muutamia todellisia Abrahamin poikia ja yksi niistä oli Sadok. Hän
+seisoi alttarilla vastaanottamassa kansalta vakkoja, jotka sisälsivät
+lahjoja, ja kun hän siellä seisoi, oli sydämensä täytettynä
+sisällisestä kiitoksesta ja ylistyksestä Herralle, kaikkivoivalle.
+Salome katseli häneen rakkaudella ja kunnioituksella ja Naomin sydän
+tykytti anteeksi annettavasta ylpeydestä, kun nuorten kumppaniensa
+kanssa kulki ohitse ja silmänsä kohtasivat hänen hellät silmäyksensä.
+Naomi rakasti sydämestänsä molempia vanhempiansa, ja katseli isäänsä
+ylenluonnollisena olentona, jonka tahto oli hänen lakinsa ja jonka
+pieninkin sana hillitsi hänen hillimättömät ajatuksensa ja
+uneksimisensa.
+
+"Ah", sanoi hän äidillensä tavatessaan hänen taas pylväskäytävällä, sen
+jälestä kun juhlakulku temppelipihan ympäri oli loppunut: "jos vaan
+isäni olisi ylimäinen pappi tahi olisi jonkun lahkokunnan päällikkö
+Jerusalemissa, niin vielä kaikki kääntyisi hyväksi. Hänen viisautensa,
+rohkeutensa ja jalot omaisuutensa sovittaisi kaikki riidat ja rettelöt,
+jotka nyt rikki repivät meidän rakkaan kaupunkimme, ja jos Sadok olisi
+sotajoukkomme johtaja, niin pian kaikki romalaiset muureiltamme
+karkoitettaisiin, jos uskaltaisivat niitä lähestyä... Melkein toivon
+heidän pian tulevan, sillä silloin ainakin olisi loppuva nykyinen
+riita ja eripuraisuus. Ah, äitini! Näen tämän komean temppelin
+marmoripylväinensä ja kullatuine huippuinensa, näen sen kaunistetun
+liiton ja jalokiviset koristukset. Mutta missä on se Jumala, joka
+kerran asui kansansa se'assa, kunnioitettavana ja eroitettavana
+kaikista muista? Hän on eronnut meistä ja sentähden pakanat niin
+julmasti riehuvat meitä vastaan. Mutta hän on tuleva takasin -- Mesias
+on tuleva takasin ja me saamme nähdä Jerusalemin koroitettavan kunniaan
+ja loistavuuteen."
+
+"Jumala sen suokoon, Naomi", vastasi hänen vähemmän herkkäverinen
+äitinsä, "mutta myönnän, että joka kerta kun rukoilen tässä
+temppelissä, valtaa minua surullinen aavistus, joka sanoo, että Jumalan
+palvelus pian tulee keskeytetyksi ja tuli sekä miekka tekevät autioksi
+meidän kauniin, rikkaan kaupungin. Pelkään vielä tulevamme vajoomaan
+syvempään, kuin jo olemme vajonneet ja vielä saavamme syvemmälle juoda
+Herran kostonmaljasta, ennenkuin sukumme synnit tulevat pois pestyiksi
+ja Se, jota kaikki kansat odottavat, ilmestyy rakentamaan uudestaan
+isänsä Davidin valtakunnan."
+
+"O äiti, miksi olet niin pelkuri ja kuinka annat sellaiset ajatukset
+täyttää sielusi? Eihän Jehovah koskaan antane pakanain riemuita hänen
+valitun kansansa yli ja polkea jalkainsa alle hänen alttariansa?"
+
+"Tiedämme, Naomi, että pakanallisten kansojen muinaisuudessa suotiin
+valloittaa ja hävittää kaupunkimme ja temppelimme, ja kun nyt näen
+kansamme jumalattomuuden ja uppiniskaisuuden Herraa vastaan, en saata
+olla ajattelematta kauheain tuomioiden uudistamisesta, jotka jo ovat
+kohdanneet tätä muinoin niin suosittua maata. Oletko unhoittanut ne
+kauheat näöt ja äänet, jotka kaksi vuotta sitte, tämän julman sodan
+alussa, herättivät niin paljon hämmästystä ja pelkoa; sen hirvittävän
+leimuavan miekan, joka kaksitoista kuukautta häälyi kaupunkimme päällä;
+sen kirkkaan tulen, joka makianleivän juhlalla ilmestyi alttarin tykönä
+temppelissä -- ja vaskiporttien pyhän rakennuksen itäisellä puolella
+itsestänsä aukeamisen, jotka suurella vaivalla vahdit uudestaan saivat
+suljetuiksi? Moni ystävistämme otaksui sen merkitsevän Jumalan tahtovan
+avata siunauksen portit, mutta Sadok ei sanonut niin. Hän oli paikalla
+tämän hirmuisen tapauksen tapahtuessa ja tuli kotio synkkämielisenä ja
+alakuloisena, sillä hän pelkäsi sen merkitsevän, että temppeli ei saisi
+kauan olla turvassa ja että pakanat piakkoin särkevät portit."
+
+"Mutta", sanoi Naomi, "varmaankaan ei isälläni enää ole semmoisia
+pelkoja. Kuulen hänen kaikille puhuvan kehoittamalla ja hänen
+lohdutuksensa antaa kaikille toivoa ja luottamusta."
+
+"Niin, lapseni; isääsi innostuttaa oma rohkeutensa ja luottamuksensa
+Jumalaan. Mitään onnettomuuksia ei suorastaan seurannut näitten
+ennustuksien jälestä. Ja samoin, kuin useat veljistänsä, pitää hän nyt
+vaaran olevan ohitse. Mutta minulla ei ole sama vakuutus; en koskaan
+voi unhoittaa niitä merkkiä taivaalla ja uskoa, ett'ei ne olisi
+ennustaneet mitään onnettomuutta, joka ei vielä ole kohdannut. Ja
+katso, katso, tuolla tunkeikse joukon lävitse tuo hirvittävä,
+salamielinen ihminen, joka sitte sodan alun on kaupungissamme ollut
+kuin paha henki -- jopa jo silloin kun meillä vielä oli rauha ja lepo.
+Ei mitkään uhkaukset, eikä rangaistukset ole saaneet häntä vaikenemaan,
+ja nyt, kun olemme kokoontuneet viettämään Herran juhlaa ja ylistämään
+hänen hyvyyttänsä, tulee Ananian poika häiritsemään meidän iloamme, ja
+synkistyttämään jokaisia kasvoja".
+
+Hänen tätä puhuessaan kulki tuo kamala henkilö väkijoukon lävitse, mikä
+väistyi häntä niinkuin sitä, jonka paljas läsnäoleminen tuottaa
+kirousta. Hän meni sille paikalle, jossa virkaatekevät papit seisoivat,
+kohotti paljaat, laihat käsivartensa ja huusi niin kimakalla ja
+läpitunkevalla äänellä, että kaikki sen temppelissä kuulivat: "Huuto
+idästä -- huuto lännestä -- huuto kaikista neljästä tuulesta -- huuto
+Jerusalemista. Ja temppelistä -- surkea valitus yljän ja morsiamen
+ylitse -- huuto myös kaiken kansan ylitse". Sitte meni hän
+temppelikartanon toiselle puolelle väkijoukkoon. Jokainen tunsi
+väristyksen; jokainen ääni vaikeni ja jokaisen silmät kääntyivät
+sinnepäin, minne onnettomuuden ennustaja meni. Ei yksikään käsi
+kohonnut pidättämään häntä, sillä tiedettiin, että vaikka hän
+ensimäisen ilmaantumisensa perästä suomittiin luihin asti, hänen ei
+suustansa päästäneen pienintäkään valituksen tahi huokauksen ääntä,
+vaan yhä pitkitti vapisevalla äänellä huutoansa: "Voi, voi, Jerusalem."
+Hän pidettiin hulluna ja kulki nyt vapaasti yöt, päivät ympäri
+kaupunkia huutaen: "Voi, voi, Jerusalem!"
+
+Ennen kuin tällä kertaa temppelissä oleva ihmispaljous oli tointunut
+siitä surullisesta, vastenmielisestä tunteesta, minkä hänen
+ilmaantumisensa aina saattoi, oli hän laskeutunut vuorelta ja kulki nyt
+melkein tyhjiä, autioita katuja, joilla vielä kauan kaikui hänen kamala
+huutonsa. Hetken kuluttua hajosi kansa ja iloinen hälinä kaupungissa
+vaikeni, kun jo ennen temppelipalveluksen loputtua kutsuttiin
+ylimmäiset papit ja kansan vanhimmat keskustelemaan erään tärkeän
+sanoman johdosta, minkä juutalaisen sotajoukon päällikkö Galileassa oli
+lähettänyt. Mutta tämän tärkeän sanoman täydelleen käsittämiseksi on
+tarpeellista lyhyesti selittää Palestinan tilan ja suhteet tänä aikana
+ja tapaukset, jotka tapahtuivat kapinan sytyttyä, mikä loppui tämän
+onnettoman maan perinpohjaisella hävittämisellä.
+
+Useampina vuosina ennen olivat juutalaiset koettaneet heittää päältänsä
+romalaisen ikeen, mutta kaikki heidän liikkeensä olivat pian tulleet
+tukahdutetuksi vereen. Heillä ei ollut liittolaisia eikä kunnollisia
+johtajia ja heidän nimi-kuninkaansa Agrippa oli julkisesti mennyt
+romalaisten puolelle. Ihme siis ei olekaan, että tämä kurja kansa näki
+olevansa voitettu ja julmilta hallitsijoiltaan tomuksi poljettu. Mutta
+romalaisien maaherrojen tyrannisuus oli siihen määrään julma, että
+kansa uudestaan nousi kapinaan, ja v. 66 j.Kr., kun Floro oli
+romalaisena maaherrana Palestinassa, syttyi viimeinen kapina, joka
+loppui Jerusalemin hävityksellä.
+
+Keisari Neroni sekä hämmästyi että pelästyi juutalaisten rohkeudesta ja
+käski kohta Vespasianon -- yksi hänen taitavimpia sotapäälliköitänsä --
+ottamaan ylipäällikkyyden Syriassa ja käyttämään tehokkaampia keinoja
+kapinan tukahduttamiseksi ennen kuin ehtisi levitä ympäri. Vespasiano
+lähetti poikansa Titon Aleksandriasta tuomaan viidennen ja kymmenennen
+legionan, ja itse lähti hän kohta Syriaan, ja kokosi luoksensa tiellä
+kaikki romalaiset sotajoukot ja apuverot alusmaista, mitä koota
+saattoi.
+
+Nämä romalaisten pontevat toimet pelästyttivät monta ja saattoivat
+kiiruhtain heittäymään romalaisten armoihin; mutta useammat olivat
+päättäneet tehdä vastarintaa aina viimeiseen asti. Yleinen kokous
+johtajien ja päälliköin valitsemista varten ylimmäisten kanssa
+pidettiin Jerusalemin temppelissä. Juoseppi Gorioninpoika ja ylimmäinen
+pappi Anania asetettiin hallitusmiehiksi kaupunkiin; Juoseppi
+Mathianpoika (yleisesti tunnettu nimellä Josephus, historian
+kirjoittaja) sai päällikkyyden Galileassa. Eleasar Simoninpoika, joka
+oli ottanut toimekasta osaa ensimäisissä kapinaliikkeissä, ei saanut
+mitään etevämpää tointa, mutta kun hän oli temppelivartijoiden
+päällikkö, otti hän haltuunsa suuren osan aarteiston rikkauksista ja
+voitti niillä kansan suosion, jota hän ei kumminkaan käyttänyt kansan
+hyödyksi, kuten tuonnempana tulemme näkemään.
+
+Josephus kiiruhti kohta virkaansa Galileaan, jossa sota ensin
+odotettiin alkavan. Tärkeän pääkaupungin Sepphorin varustamisen jätti
+hän kuuluisalle Johanille Giskalasta, rohkea, yrittävä ja toimekas
+mies, mutta kavala ja petollinen; sittemmin hän tekikin vastoin kaikkia
+kuvernöörin käskyjä ja toimia ja kiihoitti jo vireillä olevaa
+eripuraisuuden tulta, siten häiriten voimakasta vastarintaa yhteistä
+vihollista vastaan. Jotapata, Tiberia ja muutamia solateitä vuoristossa
+lähellä Genetsarin järveä niinikään vahvasti varustettiin ja 60,000
+miehinen armeija jalkaväkeä sekä lukuisa hevosväkijoukko koottiin.
+Mutta juonikas Johan, joka ennen oli ollut hurjapäinen ryövärijoukon
+johtaja, saattoi kaikki Juosepin viisaat tuumat tyhjiksi ja tämä
+pitkällinen kiista päällikköjen kesken heikonsi paljon ryntäävää
+vihollista vastaan käytettävää voimaa. Jerusalemissa varustettiin
+sotaan toimekkaasti ja innolla; kaduilla ja torilla kuului aseitten
+kalinaa ja tahdissa astumista, kun sotamiehet joukottain kulkivat
+harjoituspaikoille. Ananian käskystä korjattiin ja varustettiin
+kaupungin muurit; kaikenmoisia aseita valmistettiin ja ruokavaroja
+koottiin siltä varalta, että kestäisi, jos kaupunki joutuisi
+piiritykseen. Mutta täällä myös vallitsi riita ja eripuraisuus ja
+kaupungin muurein ulkopuolella ryösti ja hävitti Simoni Gioranpoika
+ryövärijoukkonensa. Anania lähetti sotajoukkoja häntä vastaan, mutta
+pahantekijä pääsi pakenemaan Massada nimiseen kaupunkiin, josta sitte
+kävi Idumeassa ryöväämässä.
+
+Sellainen oli tila Judeassa ja Galileassa keväällä vuonna 67, kun
+Vespasiano voimakkaalla joukolla tuli Antiokiaan ja yhdistyi siellä
+kuningas Agrippan ja hänen armeijansa kanssa. Huolimatta Josephon
+uhkauksista ja rukouksista olivat Sepphorin asukkaat antautuneet
+romalaisille ja Vespasiano oli sinne asettanut suuren sotavoiman, jonka
+päällikkönä oli Placido. Josepho oli turhaan koettanut takasin
+valloittaa pääkaupunkia, mutta kun myös Tito oli yhdistynyt isänsä
+kanssa, jonka sotaväki nyt nousi 60,000 mieheen, näki hän mahdottomaksi
+tehdä vastarintaa avonaisella kentällä niin peloittavalle viholliselle
+ja antoi senvuoksi kaikille maalaisille käskyn muuttaa asumaan
+varustettuihin kaupunkeihin. Itse meni hän Jotapataan, vahvin ja tärkein
+kaupunki kaikista Galilean kaupunkeista. Sinne riensi Placido
+joukkonensa toivossa voida äkkinäisellä päällekarkauksella valloittaa
+tämän linnan, mutta Josepho oli varoillansa ja rynnisti niin ankarasti
+romalaisia vastaan, että niitten täytyi peräytyä. Tämä oli ensimäinen
+etevin voitto, mitä juutalaisilla oli vielä ollut ja se lisäsi suuressa
+määrässä heidän rohkeuttansa ja luottamustansa.
+
+Tähän asti oli päävoima Vespasianon joukosta ollut toimetoinna, mutta
+nyt päätti hän antaa sen rynnätä lopettaaksensa kapinan kerrassaan.
+Sanoma tästä hämmästytti Josephon joukkoa, joka oli leirinsä Gorin
+luona; odottamatta hajosivat sotamiehet joka haaralle, jättäen
+päällikkönsä epäilykseen. Sen pienen joukon kanssa, mikä oli hänelle
+uskollinen, täytyi hänen hakea suojaa Tiberian muurien sisällä.
+
+Se oli kertomus näistä tapauksista kuin myöskin Gadaran valloitus ja
+hävitys perustukseen asti, joka tuli Jerusalemiin lehtimajan juhlana.
+
+Josepho kirjoitti, että oli joko lähetettävä vahva joukko Galileaan
+tahi kerrassaan pantava kaikki aseet pois ja pyydettävä rauhaa. Mutta
+niin erimieliset olivat jo eripuolueet keskenänsä, että kokous hajosi
+pitkällisen ja kiivaan keskustelun perästä, tulematta mihinkään
+päätökseen. Javani tuskastui, kun hän kuuli ettei väkeä ollenkaan
+lähetetty Josepholle ja sanoi kohta aikovansa mennä vapaaehtoisena
+sotaan. Tätä hänen päätöstänsä seurasi moni muukin. He lähtivät heti
+ensimäisenä Josephon lähettilään seurassa; ja kerkisivät ilman
+seikkailuja Tiberiaan niin hyvässä ajassa, että ehtivät yhtyä Josephon
+joukkoon, joka oli päättänyt jäädä Vespasianon uhkaamaan kaupunkiin
+Jotapataan. Muuan vakooja kertoi tämän romalaisille, joka heti,
+voittaaksensa vaarallisen vihollisensa, lähetti Ebution ja Placidon
+hevosväen kanssa piirittämään kaupunkia. Itse tuli hän seuraavana
+päivänä, toukokuun 15 p. 67 koko voimansa kanssa ja asettui ympäri
+kaupungin muuria. Erityisseikat nyt seuraavasta, pitkällisestä
+piirityksestä täytyy meidän toistaiseksi jättää palataksemme Naomiin ja
+hänen ystävättäreensä Jerusalemissa.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Hälinä kaupungissa ja uhkaavat vaarat ulkopuolella sitä, eivät vielä
+olleet vaikuttaneet mitään asukasten tavalliseen elämään ja
+askaroimisiin. Puu- ja viinitarhojen viljeleminen kävi kuin ennenkin,
+ja Sadok'in puutarhassa Kidronin varrella hääräili Salome ja hänen
+apurinsa Naomi. Klaudia ja palvelijattaret, aivan kuin ennen, vaikka
+kuitenkin sydämessänsä oli synkkiä aavistuksia.
+
+Kaikissa huoneellisissa askareissa oli Salomella parain apu
+Deborah'ista, vanha uskottu palvelijatar, joka oli koko elinaikansa
+ollut Sadok'in huoneessa. Hän oli imettänyt ja hoitanut molemmat sekä
+Javanin että Naomin ja oli heihin niin mieltynyt että olisi mielellään
+uhrannut henkensä heidän edestä, jos siitä olisi heille ollut hyötyä.
+Samaten olivat nämät molemmat lapset sydämestänsä rakastuneet vanhaan
+hoitajaansa, ja silloin oli Javani paraimmalla tuulella kun sai pitkän
+ajan kuluttua vastaan ottaa ja palkita Deborahn hyväilyjä. Naomi oli
+kuitenkin Deborahn koko elämän ilo. Tämän nuoren naikkosen hyvyys ja
+Jumalan pelko oli hänellä ainasena puheen-aineena ja ylistettävänä; ja
+puhuipa hän siitä Naomin kuullenkin aina siksi, että tämä nuori nainen
+piti itseänsä parempana muita naisia. Äidin neuvot ja rangaistukset
+eivät voineet Deborahn ylistyksien synnyttämää ylpeyttä masentaa; sen
+oli masentava ja taivuttava Herran oma käsi, välikappaleilla, joita ei
+kukaan vielä osannut edes uneksiakaan.
+
+Eräänä päivänä lähetti Salome Deborahn asialle Bethaniaan, noin
+neljännes penikulmaa Jerusalemista. Naomi lähti hänelle seuraajaksi, ja
+kun olivat kulkeneet Kidronin ylitse ja viinitarhojen lävitse sen
+rannalla, alkoivat nousta Öljymäelle. Täältä oli kaunis näköala alas
+kaupunkiin ja täällä seisoi Vapahtajammekin kun hän itki Jerusalemin
+yli ja ennusti sen hävitystä (Math. 23: 37). Tätä ennustusta ei Naomi
+tuntenut ja sitä olisi hän halveksien kuunnellutkin kun oli pilkatun
+ja ristiin naulitun Jesuksen natsaretista ennustama, jonka nimeä
+ei hän koskaan ollut kuullut mainittavan muuna kuin petturina ja
+pahantekijänä, vihatun Natsaretilaislahkokunnan ensimäisenä miehenä.
+Mutta hän oli kuitenkin elävä silloin kun ennustus kaikessa
+hirmuisuudessaan täytettiin.
+
+Naomi ja Deborah olivat jo melkein mäen-huipulle pääsneet, kun
+huomasivat vanhan vaimon istuvan tien vieressä. Kyyneleet valuivat
+hänen silmistänsä katsellessaan mäen alla olevaan kaupunkiin, ja koko
+hänen olentonsa osoitti niin syvää ja kalvavaa surua, että Naomi tunsi
+itsessään syvällistä sääliväisyyttä. Kun tämä vanha vaimo, joka oli
+halvassa mutta siistissä pukimessa, huomasi nuoren naisen uteliaat
+silmäykset, koetti hän äkisti nousta ylös ikäänkuin välttääksensä
+huomioa, mutta sauva, johonka hän nojautui, luisti hänen kädestänsä, ja
+hän olisi langennut, joll'ei Naomi olisi kiiruhtanut ja ehtinyt sitä
+estämään. Vanha vaimo kiitti ystävällisesti, otti sauvansa ja tahtoi
+poikistua, mutta kun Naomi näki että hän oli matkalla Bethaniaan,
+tarjosi hän kätensä selittäen että heillä oli sama tie käytävänä.
+Deborah koetti tehdä esteitä ja huomautti Salomen käskeneen
+kiiruhtamaan kotio, mutta Naomi ei kuulunut niihin ihmisiin, jotka
+kärsivät vastaan sanomisia. Hän käski Deborahn menemään yksin
+Bethaniaan ja toimittamaan asian sillä aikaa kun hän pysähtyi uuden
+ystävättärensä luona. Deborah myöntyi, kun hänestä ei ollut vaarallista
+jättää lemmittyänsä yksin vanhan vaimon kanssa; mutta jos hän olisi
+vähänkään aavistanut seurauksia siitä puheesta, joka hänen poissa
+ollessaan tapahtui näiden molempain naisien kesken, ei hän millään
+ehdolla olisi myöntynyt lähtemään.
+
+"Tahdotteko sanoa minulle", sanoi Naomi ujosti, kun hän melkein pelkäsi
+tuppauttua arvoa ansaitsevan vanhan tunteisin, "tahdotteko sanoa
+minulle, miksi, hyvä äiti, olette niin murheellinen? Minusta on niin
+ikävää nähdä teidän itkevän ja tulisin varsin iloiseksi, jos voisin
+kuivata kyyneleenne."
+
+"Jumala siunatkoon sinua, lapseni", vastasi vanha vaimo liikutettuna;
+"nämä olivat ystävällisimmät sanat, mitä moneen vuoteen on minulle
+sanottu. Minä olen nyt vanha yksineläjä. Kaikki, jotka olivat minulle
+rakkaimmat, ovat jo monta vuotta sitte kuolleet. Mutt'en sentähden itke
+-- minä itken niiden tähden, jotka elävät tuolla alhalla luulotellussa
+turvallisuudessa, eivätkä kavahda hävitystä, joka on heidän päällensä
+tuleva."
+
+"Kuinka? Hävitystä?" sanoi Naomi. "Oletteko siis yksi niistä, jotka
+pelkäävät romalaisten valtaa ja uskovat, että me tulisimme jätettyä
+heidän käsiinsä? Minun äitini niinikään pelkää samaa, mutta minä
+en ole samasta mielestä. Minä uskon profeettain sanan, että Herra on
+tuleva ja tappeleva pakanoita vastaan, kun ne kokoontuva Jerusalemia
+vastaan. Hänen jalkansa pitää Öljymäellä seisoman, sanoo profeeta
+(Zachar 14: 2-4); jospa eläisin sinä loiston päivänä, kun Messias tulee
+tänne maan päälle!"
+
+"Messias on jo tullut", sanoi vanha lempeästi ja juhlallisesti.
+
+Naomi säpsähti ja katsoi hämmästyneenä seuraajatartansa.
+
+"Kuinka!" huudahti hän melkein pelästyneenä; "oletteko te
+natsarenilainen? Uskotteko te sitä galilealaista petturia, joka sai
+ansaitun palkkansa kapinahankkeistaan ja petoksistaan?"
+
+"Minä olen nöyrä Jesuksen, kaikkivaltiaan Jumalan ainokaisen pojan
+palvelijatar, Jesuksen joka on annettu synteimme tähden ja siitetty
+vanhurskautemme tähden! -- Te, tyttäreni", jatkoi hän ystävällisesti,
+nähtyänsä että Naomi miltei kammoen ja halveksien tahtoi vetäytyä
+takaisin, "olette kasvatuksenne kautta oppineet pitämään meitä
+halveksittavana ja erehtyneenä lahkona, joka oikeuden mukaisesti on
+ansainnut sen halveksimisen ja rangaistuksen, mikä meitä on niin
+raskaasti kohdannut, kun olimme jättäneet isäimme uskon ja selittäneet
+uskovamme hänen, jotka ylimmäiset pappimme ja vanhimmat pitivät hirveän
+kuoleman ansaitsevana, Herraksi Kristukseksi, luvatuksi Messiakseksi.
+Mutta teidän käytöksessänne ja katsannossanne on sellainen avonainen
+rehellisyys, että olen vakuutettu ereyksessänne pysymisen tapahtuvan
+ainoastaan sen vuoksi, ett'ette tunne uskontomme perustuksia ja olette
+totutettu luottamaan niihin vääriin huhuihin, mitkä ovat levitetyt
+puhdistamaan elämän Herran murhaamista ja peittämään hänen ihmeellistä
+kuolleista nousemistansa."
+
+"Tiedän", sanoi Naomi, "sanotuksi, että hänen opetuslapsensa tulivat
+yöllä ja varastivat hänen ruumiinsa ja sitte väittivät hänen
+ylösnousseen. Mutta kuka näki hänen elävänä kuolemansa jäljestä
+ristillä?"
+
+"_Minä_", sanoi vanha. Silmäni näkivät hänen, kun opetuslapset olivat
+hänen ympärillänsä; minun käteni koskivat hänen pyhään ihmiselliseen
+olentoonsa, minun korvani kuuntelivat hänen suloista ääntänsä, sydämeni
+uskoi ja oli lohdutettu. Olin yhdessä hänen murheellisten
+opetuslastensa kanssa ylösnousemisen päivänä, kun olimme kokoontuneet
+valittamaan hänen kuolemastansa ja kadonneista toivoistamme; pelkäsimme
+juutalaisia ja olimme sen vuoksi salvanneet ovemme, ja kun istuimme
+siellä kaikkein enin surussamme, silloin ilmaantui hän keskellämme ja
+tervehti tavallisella tunnetulla äänellänsä: "rauha olkoon kanssanne."
+Ainoastaan läsnäolijat voivat käsittää tunteitamme tästä
+odottamattomasta ilmestymisestä. Mutta me emme voineet uskoa että hän
+oli itse ruumiillisesti, sillä silmämme olivat peitetyt ja emme
+muistaneet hänen sanojansa, kun hän oli sanonut meille, että hän
+tapetaan ja nousee ylös kolmantena päivänä; me luulimme sen hengeksi.
+Mutta hän näytti meille kätensä ja kylkensä, äskettäin teloittajain
+naulain ja keihään lävistämät -- ja silloin iloitsimme, kun näimme että
+hän oli itse. Minä näin hänen myös toisen kerran, kun hän otti leipää
+ja söi meidän nähtemme, ett'ei enää ollut epäilemistä hänen
+ylösnousemisestansa kirkastetulla todellisella ruumiilla. Ja kaikkein
+viimeksi näin hänen kun hän vei opetuslapsensa Bethaniaan ja sitte, kun
+oli kehoittanut ja vahvistanut heitä lupauksella ainasesta
+läsnäolostansa, nosti hän kätensä ja siunasi heitä. Kun kaikkien silmät
+olivat kiintyneet häneen, kohotti hän itsensä hiljaa ilmaan ja nousi
+siksi kunnes pilvi otti hänen näkyvistämme. O, kuinka palavana hengestä
+rukoilimme silloin meidän mennyttä ja koroitettua vapahtajaamme!
+Ja kun me vielä lakkaamatta katsoimme taivasta kohti, seisoi kaksi
+taivaallista sanansaattajaa meidän vieressämme loistavissa vaatteissa
+ja sanoivat: "Te seisotte ja katsotte taivaasen. Tämä Jesus, joka
+teiltä otettiin ylös taivaasen, on niin tuleva kuin te hänen menevänkin
+näitte." -- Silloin tiesimme me, ett'ei hän enää näkyväisessä muodossa
+tule maan päälle ennenkuin viimeisenä päivänä, ja me palasimme
+Jerusalemiin, ilolla ja kiitoksella täytettynä."
+
+"Sananne ovat kummalliset minulle", sanoi Naomi silmänräpäyksen
+vaitiolon perästä. "En kuitenkaan saata uskoa, että kaikki nämä
+kummalliset tapaukset olisivat todella tapahtuneet, vaikk'en usko, että
+tahtoisitte minua pettääkään. Minun ei pitäisi kuunteleman teidän
+sanojanne, ja isäni, joka on pappina pyhässä temppelissä, tulisi
+pahoillensa, jos tietäisi minun haastelevan natsarenilaisen kanssa,
+mutta minä tunnen selittämättömän halun saada enemmän kuulla
+kristittyin Jumalasta. Näittekö useinkin Jesuksen Natsaretista ennen
+hänen kuolemaansa? Tiedän hänen, opetuslastensa puheen mukaan, tehneen
+monta ihmetyötä; meidän oppineet sanovat hänen ne tehneen Beelzebub'in
+avulla, kuten noidat muinoin. Näittekö koskaan jotakin hänen
+ihmetöistänsä?"
+
+"Näin, lapseni; minulle osoitettiin armo, että sain olla näkemässä
+yhden hänen laupiaamman ja suurimman ihmetyönsä. Minä olen Maria, sisar
+sille Latsarukselle Bethaniasta, jonka hän kuolleista herätti, ja minä
+näin veljeni nousevan haudasta Jumalan Pojan kaikkivaltiaasta
+käskystä."
+
+"Ah, kerro minulle, kerro minulle siitä", huudahti Naomi ihastuneena.
+
+"Kyllä, sen teen mielelläni", vastasi Maria; "mutta tule, menkäämme
+vähän eteenpäin. Minun veljeni haudalle ei ole tästä pitkä matka."
+
+He nousivat ja menivät vähän matkaa eteenpäin menevää tietä pitkin
+jyrkän vuoren rinnettä. Siellä ja täällä oli syviä halkeamia kalliossa,
+ja yhden kohdalle niistä, joka oli leveämpi ja syvempi kuin muut,
+pysähtyi Maria ja antoi Naomille merkin, että astuisi alas muutamia
+harvoja astuimia, mitkä johtivat vähäiselle, tasaiselle paikalle sen
+hautakammion suulla, jonne Latsaruksen kuollut ruumis oli haudattu.
+Täällä istuivat he molemmat kivelle, ja yksinkertaisella,
+koristelemattomalla tavallansa kertoi Maria vaarinottavaiselle Naomille
+tapaukset, jotka ovat meille kerrotut Joh. Evang. 11: 1-45.
+
+Kun Maria oli lopettanut, istui Naomi kauan vaipuneena hiljaiseen
+miettimiseen. Viimein kohotti hän päänsä ja eloisa loisto hohti hänen
+silmistänsä.
+
+"Ah", huudahti hän, "onko mahdollista, että joku on voinut nähdä
+sellaisia todistuksia hänen voimastansa ja hyvyydestänsä ja kuitenkin
+pettämällä saattanut hänen vihollistensa käsiin? Kertomuksenne on
+hämmästyttänyt ja kummastuttanut minun; olenpa melkein uskoa, että
+todellakin hän oli Messias. Mutta minkä vuoksi hän sitte oli köyhä,
+halveksittu, hylätty ja lopuksi ristiinnaulittu? Miks'ei hän musertanut
+kaikkia vihollisiansa ja omistanut suurta voimaansa ja kohonnut
+valtakuntansa Juudan kuninkaaksi?"
+
+"Minulla, tyttäreni, kyllä on vastaus näihin kaikkiin muistutuksiin,
+mutta ei nyt; minä näen seuraajattaresi tulevan ja itse olen väsynyt ja
+uupunut. Jos joskus taas tapaamme toisemme, tahdon kernaasti uudistaa
+puheemme ja koettaa saada sen vielä syvemmin teihin vaikuttamaan, kun
+näen että sanani jo on koskenut sinun nuoreen sydämeesi."
+
+"Jospa saisin useimmin tavata teitä ja enempi kuulla Natsaretin
+Jesuksesta", sanoi Naomi. "Tiedän, ett'ei isäni sitä suvaitse, mutta
+uskallan vastustaa hänen tyytymättömyyttänsä. Minä rakastan
+vanhempiani, jotka ovat niin hyvät ja hellät minulle, ja en tahdo heitä
+pettää missään muussa tapauksessa; mutta tunnen tämän koskevan sieluni
+rauhaa, ja suokoon Jumala minulle anteeksi, kun koetan oppia tuntemaan
+hänen tahtoansa."
+
+Olemme sanoneet, että Naomi oli itsepäinen ja kiivas; hänen tunteensa
+olivat palavat ja hillitsemättömät, ja yhtäpaljon kuin hän ennen
+halveksi natsarenilaisia, kun hän ei tuntenut sitä herraa, jota he
+rukoilivat, yhtä paljon hän nyt ihmetteli Marian puhumaa Jesusta ja
+toivoi saavansa kuulla hänestä enemmän. Kokenut Maria näki selvästi,
+että Jumalan Henki oli alottanut työnsä nuoren tytön sydämessä ja piti
+itsensä velvollisena vastakin olemaan välikappaleena hänelle, vaikkeipa
+hänen erehtyneitten vanhempiensa suostumustakaan voitettaisi. Hän
+suostui senvuoksi vastaan ottamaan nuoren ystävättärensä, milloin vaan
+hän pääsisi tulemaan, mutta pyysi hänen käydessään käyttämään
+varovaisuutta, ett'ei vihamiesten vihaa sytytettäisi.
+
+"Jää hyvästi", lisäsi hän, "ja olkoon Israelin Jumalan siunaus kanssasi
+ja hänen poikansa Jesuksen Kristuksen armo ja rauha täyttäköön
+sydämesi."
+
+Maria nousi ylös ja Naomi puristi häntä kädestä, jota hän suuteli
+hellästi ja kunnioittamisella. Sitte kävivät he hitaasti Deborahta
+vastaan, jolla näytti olevan hyvin kiiru.
+
+"Pelkään", huudahti hän tultuansa, "että olemme kauan viipyneet, mutta
+tulin pidätettyä kauemmin kuin luulinkaan. Nyt täytyy kiiruhtaaksemme
+kotio; Sadok varmaankin on pahoillansa, jos hän palaa temppelistä, eikä
+löydä meitä kotona."
+
+"Onko pappi Sadok isäsi?" kysyi Maria hiukan pelosta levottomalla
+äänellä.
+
+Hän tiesi Sadokin olevan kiivaan farisealaisen, joka kamoksui kristityn
+nimeä, ja hän pelkäsi, että Naomissa äsken syttynyt usko tulisi kovasti
+koeteltavaksi ja kenties sammutetuksi, jos Sadok saisi tiedon.
+
+"On", sanoi Naomi, "ja olen ylpeä siitä, sillä mikä isä on niin hyvä ja
+hellä kuin Sadok? Toivoisin teidän, Maria, tuntevan hänen."
+
+"Jumala siunatkoon sinua", sanoi taas vanha vaimo, ja kääntyi samalla
+ympäri sekä lähti käymään Bethaniaa kohden.
+
+Naomi nyökkäsi ystävällisesti hänelle ja kiiruhti kohta alas vuorelta
+ja häntä seurasi vanha, uskollinen Deborah.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+Toukokuun 15 p:nä oli Vespasiano koko joukollaan alkanut Jotapata
+piirittää, ja jo seuraavana päivänä tekivät piiritetyt niin ankaran
+ulos hyökkäyksen, että romalaisten täytyi vähän perääntyä. Tappelu
+kesti aina siksi kunnes pimeä teki siitä lopun ja Josepho vei
+sotilaansa takaisin. Nuori Javani ja hänen seuraajansa kunnostuttivat
+itsensä hurjapäisellä rohkeudellaan, ja tästä päivästä otti hän nämä
+nuoret miehet henkivartijoikseen ja käytti Javania monissa tärkeissä
+asioissa.
+
+Kaupunki oli erään korkean kukkulan harjalla, jota kolmelta taholta
+ympäröitsivät syvät melkein pääsemättömät solatiet. Näiltä puolin näin
+suojeltuna oli kaupunkiin helpompi päästä pohjoispuolelta, jossa
+kukkulan rinne oli loivempi aina tasaseen maahan asti. Tältä puolen
+päätti Vespasiano tehdä päähyökkäyksen ja antoi sen vuoksi koko
+armeijansa valmistaa korkean multavarustuksen, josta hän saattoi
+heitto- ja ampuma-aseilla levittää kuolemaa piiritetyissä. Nämä olivat
+varovat ja ainasilla hyökkäyksillä saattoivat romalaisille tuntuvia
+tappioita, mutt'eivät kuitenkaan voineet työtä keskeyttää ja vähässä
+ajassa kohosi multavarustus yhtä korkeaksi kuin kaupunginkin
+varustukset. Piiritettyjen ainoa tehtävä oli nyt varustuksiensa
+koroittaminen, ja sitä varten käski Josepho tehdä lujat, vahvat
+telineet varustuksille, ja niille päälle asettuivat sotilaat paksun
+härännahkasen esiripun taakse, josta ampuivat vihollista.
+
+Romalaiset olivat luulleet hyvinkin pian valloittavansa kaupungin,
+mutta he eivät vielä tunteneet Josephon ja hänen upseeriensa
+loppumatointa kekseliäisyyttä ja juutalaisten kukistamatointa
+rohkeutta. Yhtenään tehtiin hyökkäyksiä ulos ja yhdessä sellaisessa oli
+Javani erään valitun joukon ensimäisenä. Äkkiarvaamatta ryntäsivät he
+yhden vallitustyössä olevan romalaisen osaston päälle, tappoivat monta
+ja haavoittivat useamman kärsimättä itse vähääkään. Romalaisten tappio
+oli melkein täydellinen kun heidän päällikkönsä joutui paikalle,
+palautti järjestyksen ja karkasi juutalaisiin sellaisella pontevuudella
+että niiden täytyi väistyä ja tulivat estetyksi palaamasta. Nyt
+tunsivat kummatkin päälliköt toisensa, ja Rufo, kun ei tahtonut
+vioittaa vanhan ystävänsä poikaa, antoi sotilailleen merkin, että
+antaisivat juutalaisille vapaan tien palata takaisin. Javanilla ei
+ollut romalaisen jaloutta; paetessaan kääntyi hän ympäri ja heitti
+heittokeihäänsä entiseen ystäväänsä niin voimakkaasti, että se lävisti
+sotapu'un ja haavoitti kyljen.
+
+"Haa", huusi Rufo, "minun sääliväisyyteni oli heitetty hukkaan tuolle
+yltiölle! Edespäin, urholliset mieheni, ja näyttäkää hänelle, ettemme
+pelosta vetäyneet takaisin."
+
+Romalaiset ryntäsivät eteenpäin ja saavuttivat pakenevat juuri muurin
+juurella. Portti, jonka kautta hyökkäys tapahtui, oli suljettu, ja
+ennen kuin se ehdittiin avata, syntyi hurja käsikahakka. Javanin oikea
+käsi haavoittui pahasti ja hän oli melkein turvatonna kun se romalainen
+sotilas, jolta hän haavan oli saanut, kohoitti lyhyen kaksiteräisen
+miekkansa antaaksensa hänelle kuolin iskun. Samassa sattui sotamiehen
+käsivarteen varustukselta heitetty kivi; hän pudotti miekkansa ja
+kaatui maahan. Javani tempasi miekan, syöksi sen vihollisensa sydämeen
+huutaen: "Herra taitelee kansansa puolesta!" ja juoksi sen perästä
+sisälle.
+
+Lukemattomat olivat tänlaatuiset kahakat, joita tapahtui miltei
+jok'ainoa hetki tekemättä kuitenkaan mitään päättävää. Välttääksensä
+turhaa veren vuodatusta, päätti Vespasiano piirittää kaupunkia siksi,
+että nälkä pakoittaisi asukkaat antaumaan.
+
+Kaupunkiin oli koottu suuret joukot ruokavaroja, mutta vettä puuttui,
+kun ei ollut kaivoja ja koottua sadevettä ei riittänyt tarpeeksi asti.
+Veden puute tuli kohta tuntuvaksi, romalaiset alkoivat toivoa pikaista
+antaumista. Mutta Josepho päätti ilveillä heidän toivoillensa, ja
+saattaaksensa vihollisten luulemaan, että vettä vielä löytyi kyllältä,
+antoi hän useoitten miesten kastella vaatteensa vedessä ja riipustaa ne
+sitte vallituksille kuivamaan. Hänen petoksensa onnistuikin; romalaiset
+eivät voinee ajatellakaan veden puutetta kun sitä sillälailla
+tuhlattiin, ja Vespasiano antoi sen vuoksi ruveta uudestaan ryntäämään
+kaupunkiin, jota juuri Josepho toivoikin, kun juutalaisten rohkeus ja
+sotainto senkautta virkistyisi. Väsyneenä pitkällisestä piirityksestä
+käski Vespasiano muurinruhjimia käyttämään. Tällainen peloittava
+piirityskone oli tehty siten, että mahdottoman suuri pölkky, jonka
+toinen pää oli raudotettu, kiinitettiin neljän paksun maahan pystytetyn
+hirren päälle asetettuun poikki puuhun köydestä riippumaan. Tällaista
+ruhjinta käytettiin sillälailla että nuoralla vedettiin riippuvaa
+pölkkyä taaksepäin, joka sitte palasi muuria vasten niin kovasti, ettei
+vahvinkaan muuri voinut kauan sen kolauksia kestää. Josepho keksi
+kuitenkin keinon edes vähäksi aikaa poistaa uhkaavan vaaran. Hän täytti
+säkkiä ruumenilla, jotka riipusti muurin ja ruhjimen väliin siten
+vähentääksensä kolauksien voimaa, mikä onnistuikin hyvin romalaisten
+suureksi kummastukseksi. Nämä kyllä koettivat sirpeillä, mitkä olivat
+kiinitetyt pitkiin riukuihin, katkoa nuorat, joista säkit kiikkuivat,
+mutta juutalaiset ryntäsivät nyt äkisti ulos varustettuina
+tulisoiluilla ja palavilla oksilla, pakoittivat romalaiset peräytymään,
+ja polttivat heidän piiritys-koneensa.
+
+Tässä tilaisuudessa teki muuan juutalainen sellaisen urostyön, että
+hänen nimensä on säilytetty aina meidän aikoihimme asti. Hänen nimensä
+oli Eleatsar Samaean poika. Kun Josepho sotilaittensa kanssa
+ensimäisenä miehenä teki ryntäyksen, seisoi Eleatsar varustuksella,
+otti hirmuisen suuren kiven ja heitti sen ruhjimeen sellaisella
+voimalla, että ruhjin taittui ja putosi maahan. Sitte juoksi hän alas
+varustukselta, syöksyi vihollisjoukon keskitse, otti ruhjin-pölkyn pään
+ja kantoi sen riemuiten pois. Hurjistuneena tällaisesta häväistyksestä
+lähettivät romalaiset häneen nuolia ja heittokeihäitä oikein satamalla,
+joista viisi eli kuusi tunkeusi hänen ruumisensa. Kuitenkaan näistä
+huolimatta kantoi Eleatsar saalinsa muurille ja näytti sitä riemuiten
+viholliselle. Hänen haavansa olivat kuolettavat, ja kun hän oli siellä
+vähän aikaa seisonut, putosi hän kuolleena muurilta alas, vielä pitäen
+kiini saalistansa, ruhjimen päätä. Hänen urhoikas esimerkkinsä
+kiihoitti maanmiehiänsä, jotka ajoivat romalaiset asemistansa ja
+niinikään pakoittivat urholliset legionat, viidennen ja kuudennen,
+pakenemaan.
+
+Mutta romalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, ja vielä samana
+ehtoona asettivat he uudestaan hirvittävän ruhjimen, jonka tähtäsivät
+samalle kohdalle muuria kuin edellinenkin oli ollut. Tätä tehdessä sai
+Vespasiano heittokeihäästä vaarallisen haavan päähänsä, ja sotilaissaan
+nousi tämän tähden suuri hämmenki. Mutta Vespasiano tointui pian ja
+hänen sanojensa kiihoittamana rynnistivät romalaiset muuria vastaan.
+Heitä vastaan tuli satamalla heittokeihäitä ja kiviä, ja miehiä kaatui
+paljon, sillä ympärillä leimuavien tulien valossa saattoivat
+juutalaiset tähdätä hyvin samalla kun ei alahalla oleva vihollinen
+heitä voinut nähdä. Mutta kun joku romalainen kaatui, otti hänen
+sijansa heti toinen, ja ruhjinkone sekä heittokoneet tekivät työtä niin
+ankarasti, että jo aamupuolella yötä oli suuri rikko muurissa.
+Vespasiano antoi väsyneet sotilaansa hetken levähtää, ennen kuin
+johti heitä väkirynnäkköön, ja käski heidän sitte nostamaan
+rynnäkkö-tikapuut.
+
+Josepho ei ollut sitä aikaa käyttänyt toimettomuuteen; hän asetti
+huonoimmat sotilaistaan niihin paikkoihin, joissa vähin vaara uhkasi,
+mutta sijoitti kaikkein kelvollisimmat muurinrikon kohdalle. Kaikkein
+vaarallisimmalle paikalle asettui hän itse Javan'in ja neljän muun
+kanssa ja käski heidän tukkimaan korvansa, etteivät kuulisi romalaisten
+päällekarkaushuutoa, ja lyykistyä kilpiensä taakse, ampua viholliseen
+niin kauan kuin yksikin nuoli kontissa on sekä sitte syöksyä kaikin
+voimin vihollisen päälle. Naiset ja lapset, joitten tuskan huudot
+täyttivät ilman, poistettiin ja suljettiin huoneisiin ja käskettiin
+olemaan hiljaa.
+
+Nyt soivat rummut hyökkäykseen ja romalaiset päästivät hirmuisen huudon
+ja heittivät niin suuren paljouden heittoaseita muuria vastaan että
+ilma pimentyi. Josephon urholliset kumppalit seurasivat hänen
+neuvojansa, ja kun olivat ampuneet nuolensa ryntäsivät romalaisia
+vastaan niin rajusti, että niiden täytyi peräytyä. Mutta kohta taas
+olivat he muurin juuressa ja tunkeusivat muurinrikkoonkin. Nyt antoi
+Josepho kaataa heidän päällensä kiehuvaa öljyä, joka juoksi tamineitten
+saumoista iholle ja teki heidän hurjiksi tuskista. He heittivät aseensa
+pois ja syöksyivät takaisin saattaen sekasortoa kumppaniensa joukossa;
+moni heistä putosi päistikkaa kapeilta portailta, joita olivat
+asettaneet varustukselta muurin reunalle ja mitkä juutalaiset tekivät
+liukkaiksi siten, että heittivät niille erästä keitettyä yrttiä (foenum
+graecum).
+
+Illalla täytyi Vespasianon antaa puhaltaa väsyneet joukkonsa
+peräytymään, joissa mieshukka oli suuri. Nyt ruvettiin taas
+piiritystyöhön; romalaiset rakensivat kolme korkeata tornia, ehkä
+piiritetyt koettivat sitä kaikin voimin estää, ja seitsemäntenäviidettä
+päivänä piirityksen alusta, kuu nämä tornit olivat valmiit, saattoivat
+romalaiset niistä nähdä kuolemaan vihityt asukkaat kaupungissa. Samana
+päivänä piti petoksen tekemän sen mitä urhollisuus ja rohkeus tähän
+asti ei ollut toimeen saanut. Eräs pelkuri juutalainen oli siksi
+kunniapattoinen, että luikahti romalaisten leiriin ja neuvoi
+Vespasianoa vielä samana yönä hämmästyttämään ja valloittamaan
+kaupungin. Ensin luuli sotaherra tämän olevan sotapetosta Josepholta
+vietelläksensä hänen satimeen, mutta kun hän mietti, ettei seuraukset
+voi tulla niin vaarallisiksi hänen vahvalle sotajoukollensa, päätti hän
+seurata neuvoa, ja antoi käskyn rynnätä kaupunkiin; mutta pani
+karkulaisen tarkan vartion alle.
+
+Petturin ilmoittamana tuntina lähtivät romalaiset hiljaa kulkemaan
+muuria kohden, ja erään pienemmän joukon, viidettä legionaa,
+ensimäisinä marssi Tito ylös kukkulalle. Täällä tappoivat he kohta
+vahdit ennenkuin ne ehtivät antaa merkin vihollisen tulosta ja
+tunkeusivat sen perästä ilman vastustusta kaupunkiin, josta
+valloittivat päälinnan. Avatuista porteista tuli nyt joka paikkaan koko
+romalainen joukko ja puolustusta ei enää ollut ajatteleminenkaan;
+siellä ja täällä tekivät kyllä juutalaiset vastarintaa, mutta heidät
+ylivoima pian voitti ja ennen puolta päivää olivat romalaiset herroina
+kaupungissa. Vespasiano antoi käskyn, että kaikki asekuntoiset miehet
+tapettakoon, naiset ja lapset tehtäköön orjiksi, kaupunki ryöstettäköön
+ja sitte poltettakoon. Hänen käskynsä täytettiin myös tarkasti; likemmä
+neljäkymmentä tuhatta miestä lasketaan tapetuksi piirityksen alusta
+siihen asti kun kaupunki uljaine torneinensa ja linnoituksinensa
+tuhaksi poltettiin.
+
+Verisaunan aikana oli Josephoa haettu, mutta turhaan. Kun hän oli
+nähnyt, että kaikki toivo pelastuksesta oli turha, oli hän kiirehtinyt
+yhteen kuivaneesen kaivoon, josta pitkä salainen tie johti erääsen
+maanalaiseen luolaan. Täällä tapasi hän noin neljäkymmentä muuta
+juutalaista, niiden joukossa myös Javanin; yhdelle niistä oli
+onnistunut tuoda vaimonsa mukanaan tähän piilopaikkaan. Jo ensimäisenä
+yönä koettivat Josepho ja Javani paeta, mutta löysivät kaikki tiet niin
+romalaisten vartioimana, että heidän täytyi palata maanalaiseen luolaan
+takaisin. Kolmantena yönä tarjoutui mainittu vaimo näyttämään
+päällikölle vartioitsemattoman tien, jota hän voisi paeta, mutta tuskin
+oli hän luolan jättänyt, kun jo vaimo karkasi ja ilmoitti hänen
+romalaisille vartijoille. Kertomus Josephon piilopaikasta ilmoitettiin
+kohta Vespasianolle, joka lähetti kaksi tribunia, Paulinon ja
+Gallicanon, kehoittamaan Josephoa antaumaan. Kun Josepho näki olevansa
+ilmiannettu, päätti hän antautua ehdottomasti romalaisille; mutta
+juutalaiset, jotka olivat hänen kanssaan luolassa, eivät tahtoneet sitä
+sallia, vaan uhkasivat tappaa hänen, jos unhoittaisi itsensä ja
+kunniansa. Javani myöskin oli samasta mielestä ja näytti jo olevan
+loppu Josepholla, mutta hän ehdoitti, että kaikkien piti kuoleman sitte
+kun ensin arvalla olisi järjestys määrätty. Ehdotus hyväksyttiin, arpaa
+heitettiin ja yks toisensa perästä näistä uskaliaista miehistä paljasti
+rintansa ottamaan kuoleman iskun siltä, joka oli tuomittu hänen
+teloittajaksensa. Joko sattumuksesta tahi petoksesta tapahtui niin
+ett'ei arpa langennut Josepholle ennen kuin kaikki jo olivat tapetut
+paitsi hän ja Javani, eikä sitte enää ollut vaikeaa saada tämä nuori
+Juutalainen valitsemaan vankeuden ennen ehdollista kuolemaa.
+
+Molemmat vangit vietiin sitte Vespasianolle, joka ensi
+silmänräpäyksessä aikoi tapattaa he, mutta taipui Titon kehoituksesta
+säästämään heidän henkensä ja lähettämään he keisari Neronille Romaan.
+
+Tämä ei ollut Josephon tuumain mukaista. Hän pyysi kahden kesken puhua
+Vespasianon kanssa, joka myönnettiinkin, ja sotaherran koko seurue
+poistui, ainoastaan Tito jäi. Viekas juutalainen sanoi, ett'ei hän
+rakkaudesta elämään antautunut romalaisille, vaan hän tahtoi ilmoittaa
+Vespasianolle ja hänen pojallensa, että heistä molemmista tulee
+keisari. Hän pyysi, ett'ei häntä lähetettäisi Neronille, vaan
+pidettäisiin vangittuna vaikka siksi, jos tarpeelliseksi nähtäisiin,
+kun ennustuksensa on toteutunut.
+
+Vespasiano hämmästyi vangin ennustuksesta, mutta epäillen hänen
+rehellisyyttään kysyi hän, miksei Josepho, jos hänellä todella olisi
+prophetallisia lahjoja, enemmin nähnyt ja ennemmin sanonut Jotapatan
+kukistumista. Vanki sanoi useasti varoittaneensa kansalaisiansa ja
+sanoneensa heille, että kaupunki joutuu vihollisille 47 p:nä.
+Vespasiano antoi asiaa kuulustella vangeilta, jotka todistivat, yhdestä
+tahi toisesta syystä, niin olevan; siitä lempeentyi hän juutalaiselle
+päällikölle ja piti hänen aina läheisyydessään, ehkä tosin vangittuna.
+
+Myös Javanin henki säästettiin ja pantiin toisten vankien joukkoon,
+jotka olivat säästetyt myytäviksi tahi voittajille orjiksi. Hyvä Rufo
+kävi usein hänen luonaan ja käytti kaikkia tilaisuuksia hankkiakseen
+hänelle pieniä mukavuuksia ja kehoittaakseen häntä toivoon ja
+luottamukseen. Hän ei kuitenkaan voinut olla muutamaa kertaa Javanille
+muistuttamatta hänen petoksellista ja kiittämätöintä käytöstä ennemmin
+kerrotussa taistelussa, ja tämä romalaisen sadanpäällikön ystävällinen
+nuhde koski syvälle itsehurskaan farisealaisen sydämeen.
+
+Suokoon Jumala, ett'ei meidän joukossamme löytyisi semmoisia
+nimikristityitä, jotka itsekäitten töittensä kautta antavat
+kristinuskon vihollisille tilaisuuden puhua pahaa Herran pyhästä
+nimestä. Muistakaamme, että jos ei _ne_ olleet Abrahamin oikeita
+lapsia, jotka luottivat omaan vanhurskauteensa, niin emme me myös
+kaikki ole kristityitä, jotka kannamme kristityn nimeä, jos emme koeta
+olla Herramme ja Vapahtajamme kaltaisia sydämen laupeudessa ja
+puhtaudessa.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Tieto Jotapatan valloittamisesta ja asukasten teloittamisesta saapui
+pyhäpäivänä synnyttäen alakuloisuutta ja häiriötä kaupungissa. Heidän
+etevimmät päällikkönsä ja paraimmat joukkonsa sanottiin kaatuneen ja
+yhden vahvimmista linnoituksista Galileassa valloitetun. Yksityisissä
+perheissä joka paikassa kuultiin itkua ja voivotusta, kun itkettiin
+joko puolisoa, poikaa tahi veljeä, ja Sadokin huoneessa vallitsi mitä
+syvin suru, sillä varmaan luultiin Javaninkin tulleen tapetuksi.
+Turhaan koetti Sadok lohduttaa surevaa perhettänsä; hänen oma sydämensä
+oli surun runtelema: hän suri kadotettua poikaansa, hän suri onnettoman
+isänmaansa pelastusta.
+
+Hänen juuri ajatellessaan näitä synkkiä ajatuksia kuului torven ääni
+temppelistä muistuttaen olevan iltauhrin hetken. Hänen vuoronsa oli
+toimittaa alttaripalvelu; ei mikään erityinen suru tahi tärkeä toimi
+saanut estää tämän pyhän viran toimittamista. Kun hän teki määrätyt
+pesennät ja puhdistukset sekä pukeutui papilliseen pukuun, kuului
+torvensoitto temppelistä toisen kerran ja hän kiiruhti temppeliin.
+Ennen kun hän ehti leveitä astuimia ylös temppelin pihalle, kuului
+torven-ääni kolmannen kerran, kutsuen kansaa, pappeja ja leviittoja
+rukoilemaan Herran pyhään temppeliin.
+
+Tänään ei ollutkaan tunkoa tässä suuressa, komeassa temppelissä; äsken
+tullut surullinen sanoma pidätti useammat kotona ja raskailla
+askeleilla ja synkissä ajatuksissa kulki Sadok melkein tyhjien
+temppelipihojen kautta. Tultuansa temppelin sisimpään silmäsi
+hän sen marmoraseiniin, kulta- ja hopea-oviin, viinirypäle- ja
+kranatiomena-koristuksiin puhtaimmasta kullasta, purppurasta ja
+tulipunaisesta kankaasta tehtyyn esiriippuun ja komeaan alttariin
+kalleilla suitsuttimilla, joista temppeliin levisi mitä suloisin
+tuoksu. Hän aavisti romalaisten vähän ajan kuluttua seisovan
+Jerusalemin muurien edessä -- ja kuinka silloin temppelille kävisi?
+Kuinka voivat juutalaisten kuriin tottumattomat ja huonosti johdatetut
+joukot vastustaa hyvin järjestettyjä romalaisia joukkoja, mitkä siihen
+lisäksi ovat innostuneet äsken saaduista voitoista?
+
+Sadok koetti haihduttaa tällaiset synkät ajatukset, mutta ne
+uudistuivat yhtenään. Vasta sitte kun hän seisoi alttarilla, jolle hän
+oli asettanut teurastetun uhrielukan ja kun savu polttouhrista kohosi
+temppelin lakeen, sai hän entisen rauhansa takaisin, sillä hän katseli
+uskossa Messiakseen, jota nämä uhrit kuvailivat, ja odotti apua
+korkeudessa asuvalta Herralta, jonka piti lupauksensa mukaan ilmestyvän
+maan päälle. Sadok oli joutunut harhateille ja hänen sydämensä odotti
+sitä, joka jo tullut oli, mutta hänen hurskautensa oli oikea, hänen
+rakkautensa Herraan palava, ja lohdutettuna sekä rohkealla mielellä
+palasi hän temppelistä kotionsa.
+
+Siellä kohtasi hän ensin Naomin, ja häntä kummastutti kohta hänen
+iloiset kasvonsa, mitkä lähtiessään kyyneleillä kastellut, nyt
+loistivat ilosta ja riemusta. Naomi polvistui isänsä eteen, kuten
+hänellä oli tapana ottaissaan isältänsä siunausta, ja kun isä oli
+siunannut hänen, hypähti hän seisoalleen, heittäysi hänen syliinsä ja
+huudahti: "Javani elää ... hän on pelastettu. Kiittäkäämme Herraa hänen
+hyvyydestänsä!"
+
+Kirje oli vastikään tullut Rufolta, jossa hän kertoi vankeudesta ja
+lausui toivon että Javani pian annettaisiin vanhemmilleen takaisin, jos
+juutalaiset antauisivat ja vankein vaihettaminen tapahtuisi. Sadok
+tiesi hyvin, ett'ei minkäänlainen antauminen tullut kysymykseenkään ja
+että siis oli varsin tietämätöintä, saivatko koskaan nähdä poikaansa,
+mutta siitä ei hän mitään virkannut Salomelle ja Naomille, vaan iloitsi
+heidän kanssansa Javanin elossa olemisesta.
+
+Klaudia oli samalla kertaa saanut pitkän kirjeen veljeltänsä
+Marcellolta, ja kun tähän asti olemme sangen vähän tulleet tuntemaan
+tuota nuorta romalaista, tahdomme lukijoillemme ylimalkaan kertoa tämän
+kirjeen sisällön. Marcello kirjoitti:
+
+  "Kauaan aikaan en ole ollut tilaisuudessa sinulle kirjoittaa,
+  rakkain Klaudiani, ja nyt lähetän tämän kirjeen erään hyvän ystävän
+  kanssa, joka lähtee sotatantereelle Galileaan. Sinä olet nyt vanhain
+  ystäväimme luona Jerusalemissa, ja että hyvin viihdyt heidän
+  luonansa, sen tiedän varmasti, jos ei Javani nyt kuin ennenkin saata
+  sinulle harmia. Sydämestäni halajaisin minäkin olla teidän luonanne,
+  sillä kaikki loistoisuus ja huvit Romassa eivät palkitse minulle
+  eroa lapsuuden ystävistäni. Usein ajattelen kaipauksella niitä
+  onnellisia hetkiä, kun sinun ja Naomin kanssa kuljimme laaksoja ja
+  puutarhoja.
+
+  Minä saan kohdakoin paikan armeijassa. Siitä olen iloinen. Setämme
+  Sulpitio on keisarin korkeassa suosiossa ja hän on luvannut minulle
+  paikan kymmenennessä legionaassa, joka nykyään on Titon johdannolla
+  Galileassa. Silloin saan olla yhdessä isäni kanssa ja toivon saavani
+  sinunkin tavata. Juutalaisten täytyy pian antautua romalaisten
+  ylivoiman alle ja minä toivon sen tapahtuvan ennen kuin Vespasiano
+  marssii Jerusalemia vastaan. Mimmoinen silloin olisi mieleni, jos
+  minun romalaisena sotilaana täytyisi ottaa osaa sen kaupungin
+  piiritykseen, jossa Salome ja Naomi asuvat, kaikki niin rakkaita
+  minun sydämelleni? Niin -- minun sydämeni on Jerusalemissa ja vaikka
+  olen ylpeä siitä että olen romalainen, tunnen kuitenkin kotoni
+  olevan Jerusalemissa.
+
+  Sinä tiedät sen huoneen, jossa Romassa asuimme, olevan revityn ja
+  samalle paikalle on rakennettu Merkurion komea temppeli. Sinä
+  varmaankin luulet minun käyvän siellä usein hartauden
+  harjoituksissa, mutta niin ei ole Klaudia. Vaikka minä asun keskellä
+  romalaisten jumalain pääkaupunkia ja olen heidän temppeleinsä ja
+  alttareinsa ympäröimänä, niin en enää notkista polviani heidän
+  edessänsä. Älä kuitenkaan luule, että minä, kuten useat
+  maanmiehistäni, olisin hyljännyt uskonnon tykkänään; en, sitä en ole
+  tehnyt, mutta minä olen oppinut rukoilemaan ainoata totista Jumalaa,
+  ja sano Naomille ettei hän tästälähin enää saa ajatella lapsuutensa
+  ystävän Marcellon olevan sokean epäjumalan palvelijan. En kuitenkaan
+  ele juutalainen, sillä minusta on moni juutalaistapa ja käytös
+  puhdasta hulluutta. Johdattakoon Herra myös sinunkin, Klaudia,
+  tuntemaan itsensä, kuten hän on johtanut minun. Hänen armonsa kautta
+  tulin tutuksi erään vanhan hurskaan ja pyhän Raamatun oppineen
+  miehen kanssa. Hän näytti minulle toteen, että epäjumalan
+  palveleminen on paljasta hulluutta ja että luja usko kaikkivoipaan
+  on autuaallista. Minä pyydän sinunkin ahkeraan ja tarkkaavaisesti
+  lukemaan Raamattua ja Herra on ohjaava sinua kuin minuakin
+  totuuteen. Vanhalla arvokkaalla ystävälläni on monta oppilasta
+  täällä, mutta häntä halveksivat ja vihaavat maalaiseni, joitten
+  synnillisyyksiä julistamansa sana ankarasti rankaisee. Keisari
+  kammoksuu molempia sekä juutalaisia että uuden opin harrastajia,
+  joita kutsutaan Natsaretilaisiksi. Kaikilla julmilla keinoilla, mitä
+  suinkin ajatella saattaa, vainoo ja tappaa hän heitä, kun eivät
+  tahdo polvistua epäjumalain kuvien eteen. Muutamat on hän
+  puetuttanut nahkoihin ja antanut kuljettaa sirkukseen, jossa koirat
+  ovat heidät raadelleet, toiset on hän ristiin-naulituttanut ja taas
+  toiset neulottanut päältäpäin vaksilla ja muilla palavilla aineilla
+  voideltuihin säkkeihin, jommoisina sitte sijoitettiin keisarillisiin
+  puutarhoihin, ja pimeän tultua sytytettiin palamaan kuin lamput,
+  joten onnettomat saivat kärsiä sanomattomat tuskat. Älä luule, että
+  itse olisin käynyt katsomassa kaikkia näitä julmuuksia -- niistä on
+  minulle kertonut serkkumme Camillo, joka on joutunut filosofien
+  eksyttäviin oppeihin ja hän uskoo hengen kuolemassa myös kuolevan ja
+  häviävän tykkönään. Hänen mielipiteensä mukaan pitäisi tässä
+  maailmassa kaikin tavoin koettamaan iloita ja nauttia elämää ja
+  heittää mietteet tulevaisuudesta sikseen.
+
+  Ihan täydellinen vastakohta hänelle on isänsä, Sulpitio, joka pitää
+  kunniana kaiken häntä ympäröivän loistoisuuden keskellä säilyttää
+  yksinkertaisuutta elämän laadussa ja tavoissa, mikä oli huomattava
+  tasavallan aikana vanhoissa romalaisissa. Lisääntyvä komeus ja
+  yltäkylläisyys surettaa häntä, mutta hän kyllä havaitsee olevansa
+  voimatoin pahaa vastaan, kun ei edes voi vaikuttaa omaan poikaansa.
+  Neronin kullattu huone -- niin nimitetään hänen asuntonsa -- häntä
+  kaikkein enin närkästyttää kuin todistuksensa koko kansakunnon
+  turmiosta ja ylenpalttisesta ylöllisyydestä. Se on todellakin komea
+  rakennus, ylöllisesti koristettu kullalla, hopealla, marmorilla,
+  kalliilla kivillä ja itämaisilla taidekutouksilla. Mutt'ei mikään
+  muu ole minua niin ihmetyttänyt kuin vesijohdot ja yleiset tiet,
+  jotka suoraan linjaan pääkaupungista menevät ympäristökaupunkeihin
+  kuin säteet keskipisteestä. Kaikki esteet ovat poistetut, vuoret
+  rikki lohkotut, laaksot täytetyt ja kallisarvoiset sillat rakennetut
+  virtojen yli. Tienkeskus on koroitettu ja laskettu suurista
+  hakatuista kivistä ja niin tiviisti toisiinsa saumattu, että luulisi
+  niiden siinä pysyvän niin kauan kuin maailma seisoo. Joka penikulman
+  päähän on rakennettu huone, jossa aina neljäkymmentä hevosta on
+  matkustavien varalle. Kaikki tämä on suurellainen todistus
+  romalaisten mahtavuudesta ja sivistyksestä, mutta häpeän puhua
+  maalaisteni pilaantuneesta mausta, kun uhraavat mahdottomia summia
+  jaloihin helmiin, suitsutuksiin, itämaalaisiin pukuihin j.n.e.
+  Parain todistus romalaisien tapojen turmiosta on, minun mielestäni,
+  kerskamainen orjain paljouden näyttäminen kussakin huoneessa.
+  Surullista on nähdä ihmisiä niin alennettavan. Camillo kyllä sanoo,
+  että ne ovat syntyneet orjiksi, mutta minä en usko, että suuri ja
+  armollinen Luojamme olisi määrännyt yhden su'un toisen vallan alle ja
+  sorrettavaksi. Surullinen jono vangituita juutalaisia, Vespasianon
+  tänne lähettämiä, kulki näinä päivinä kaduilla; olin niin heikko --
+  kuten Camillo sitä nimittäisi -- että kyyneleet valuivat nähdessäni
+  näitä onnettomia; enin minua liikutti, kun muistin niiden olevan
+  Naomin maanmiehiä ja että hänen isäänsä, veljeänsä ja häntä itseä
+  saattaisi kohdata sama kohtalo. Poistakoon Herra niin suuren
+  onnettomuuden. Ja avatkoon juutalaisten silmät näkemään vaaran, että
+  vetäyisivät takaisin ennenkuin syöksyvät kaikki kadotukseen! Jää
+  hyvästi, rakas sisareni! Sulje minä Naomin ystävällisen muistoon ja
+  tervehdä sydämellisesti hänen vanhempiansa ja veljiänsä. Jumalan
+  siunaus teille kaikille; kuulkoon Herra ne rukoukset, jotka veljesi
+  päivittäin edestänne rukoilee.
+
+                                           Marcello."
+
+Klaudia iloitsi tästä rakkaan veljen pitkästä kirjeestä. Vaikka hän
+hämmästyi hänen mielipiteitään uskon asioissa, ei hän siitä kumminkaan
+tullut pahoillensa, ja tästä alkaen kuunteli hän tarkkaamalla Naomin
+puhetta ja luki ahkerasti Raamattua, kuten veljensä oli häntä
+kehoittanut. Naomin sydän täyttyi ilosta kun hän kuuli, ett Marcello,
+jota hän niin kauan oli kunnioittanut ja johon sydämensä oli taipunut,
+oli jättänyt syntisen ja hullumaisen epäjumalan palveluksen, ja nyt hän
+myös tunsi ett'ei taipumuksensa häneen enää ollut hyljättävä. Mutta
+suuri muutos oli tapahtunut hänen mielipiteissään sen perästä kun hän
+ensi kerran tapasi Marian Öljymäellä. Kaikki mitä oli kuullut tältä
+vanhalta Herran oppilaalta oli tunkenut hänen sielunsa sisimpään, ja
+Herra oli antanut heikon palvelijattarensa puhumat totuuden sanat
+juurtua syvälle nuoren juutalaisnaisen sydämeen. Hän ei saanut niitä
+ajatuksistansa poistumaan, ja luonnollinen voima sekä päättäväisyys
+luonnossansa kiihoitti hänen uskaltamaan vaikka mitä saadaksensa
+enemmän opetusta tässä aineessa, jonka arvosta ja merkityksestä
+ijankaikkisuudessa hänellä oli aavistus.
+
+Hän oli senvuoksi kääntynytkin hyvän luontoisen, myöntyväisen Deborahn
+puoleen ja saanut hänen useammin kuin yhden kerran tulemaan kanssansa
+Marian luokse Bethaniaan. Deborah ei tietänyt Marian kuuluvan
+natsaretilaisten halveksittuun lahkoon, mutta kun hän ymmärsi, että
+hänen uskonsa erosi Sadok'in uskosta, lupasi hän puolestaan pitää
+salassa koko asian, ja pitikin sanansa, kun hän näki ett'ei sillä
+vaikuttanut mitään pahaa.
+
+Vanhemmillensa aina niin avonainen ja heitä niin rakastavainen Naomi ei
+olisi suostunut tekojansa salaamaan heiltä, jos hän ei olisi ymmärtänyt
+nyt olevansa eron-tiellä. Hän havaitsi totuuden Marian sanoissa ja
+Raamatussa oli kirjoitettuna, että isänsä ja äitinsä pitää jättämän ja
+seuraaman Herraansa. että hän vakuutuksensa puolesta jo oli kristitty,
+sitä hän ei ominut itseltänsä salata, ja varma tieto siitä ijäisestä
+perinnöstä, joka Kristuksessa oli hänelle annettu, vuodatti hänen
+sydämeensä riemua ja iloa sellaista, jommoista hän ei koskaan ennen
+ollut tuntenut.
+
+Mahtaneeko myöskin Marcello uskoa ristiin-naulittuun Jesukseen
+Natsarethista? Tämä oli kysymys, mikä usein tuli Naomin ajatuksiin ja
+tuotti hänelle paljon levottomuutta ja murhetta. Kuinka onnellinen ja
+kiitollinen hän olisi ollut, jos hän olisi tietänyt kaikki, jota ei
+Marcello uskaltanut kirjeessään kertoa! Hän oli jo paljon enemmän
+edistynyt hengellisessä valossa kuin Naomi, ja oli totinen, nöyrä ja
+valistunut kristitty. Opettaja, jota hän oli kirjeessään maininnut, ei
+ollut kenkään muu kuin Klementi Romano, apostoli Paavalin työkumppali
+(Philipp. 4: 3.) Kun hän enin oli työksennellyt Philippissä, muutti hän
+sieltä Romaan, jossa, tarun mukaan, Pietari asetti hänen yhdeksi
+ensimäisiä pispoja sekä eli alkupuolelle toista vuosisataa.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+Rufon kirje sisälsi kertomuksen Josephon pelastuksesta ja vankeudesta
+romalaisten luona ja Sadok kiiruhti kertomaan tätä uutista kaupungin
+etevimmille. Kertomus levisi nopeasti ympäri Jerusalemia ja yhtä
+nopeasti muuttui suru hänen luullusta kuolemastansa hurjimmaksi
+suuttumukseksi hänen pelkurisuutensa tähden, kun jäi elämään
+maanmiestensä jälkeen. Muutamat nimittivät häntä kurjaksi pelkuriksi,
+joka pelkäsi kohdata kunniallista kuolemaa, toiset panettelivat häntä
+petturiksi, ja halu saada kostaa heittolaiselle vahvisti vaan enempi
+heidän päätöstänsä vastustaa romalaisia. He toivoivat kohta saavansa
+nähdä Vespasianon lipun lähestyvän muuria ja olivat vahvasti
+vakuutetut, ett'ei mikään voima voisi vastustaa yhteistä uloshyökkäystä
+ja että kaikki heidän onnettomuutensa ja vastoinkäymisensä pian
+tulisivat pestyiksi vihatun vihollisen verellä.
+
+Mutta Vespasiano ei antanut heille sellaista tilaisuutta, jota niin
+haaveksien odottivat. Yhdestä tahi toisesta syystä väisti hän
+pääkaupunkia ja jätti kapinalliset sinne riitelemään keskenänsä ja sen
+kautta rikkirepimään ja heikontamaan voimiansa. Romalainen kenraali
+kävi Agrippan luona Caesareassa merenrannalla ja vetäysi sitte
+Caesareasta Philippiin pohjois-Galileassa, jossa hän antoi joukkonsa
+levätä kaksikymmentä päivää.
+
+Sen perästä meni hän tukehduttamaan kapinallisia liikkeitä Tiberiassa
+ja Tarikeassa, kaksi kaupunkia Genetsaretin rannalla, jotka kuuluivat
+kuningas Agrippalle, mutta joilla ei ollut halua hänen kanssaan kääntyä
+romalaisten puolelle. Tiberia antaui pian, mutta yksi joukko
+kapinallisia pakeni Tarikeaan, jonka Josepho oli vahvasti varustanut.
+Romalaiset asettivat leirinsä kaupungin muurien ulkopuolelle ja
+rupesivat valmistelemaan piiritykseen. Romasta tuli sotajoukon
+vahvikkeeksi joukko nuoria rekryyttiä ja niiden joukossa oli
+Marcellokin, joka isänsä toimesta oli päässyt Titon allekuuluvaan
+ratsujoukkoon.
+
+Muutamina päivinä jatkoi piiritysjoukko työtänsä häiritsemättömässä
+rauhassa, ja Marcello kulki joutohetkinänsä yksin ympäri ilahuttavia
+järvenrantoja. Palmujen varjoja katseli hän kummastuksella ja
+liikutuksella sitä ihanaa näky-alaa, joka oli edessänsä. Se kuitenkaan
+ei ollut luonnon kauneus, joka valtasi hänen mielensä; hänen sielunsa
+vaipui ajatuksiin kuluneista ja hänen kuvituksensa maalasi hänelle
+tapaukset, ennen tapahtuneet juuri näillä rannoilla. Hän uneksi
+näkevänsä sen laakson, jossa hän nyt oli, uudestaan kansoitettuna
+galilealaisilla maamiehillä ja kalastajilla, vaimoilla ja lapsilla,
+jotka kaikki hiljaisena ja tarkkaavana kuuntelivat keskellään
+seisovan miehen puhetta. Ei ainoatakaan ylenmaallista sädettä
+loistanut hänen päänsä ympäri -- hän oli muodoltaan kuin tavallinen
+ihminen, ja kuitenkin mikä ero! Koko hänen olentonsa oli hiljainen
+majesteetillinen, jumalallisen rakkauden ilmaus ja laupeus näkyi hänen
+lempeissä kasvojensa juonteissa, joiden kautta hän äärettömästi erosi
+kaikista muista. Ja hänen huuliltansa valui sellaisia runsasarvoisia ja
+läpitunkevia sanoja, sisältäviä opetusta, kehoitusta, rakkautta ja
+laupiutta, että Marcello heräsi syvästä unelmastaan ja huudahti:
+
+"Toden totta, ei kenkään ole puhunut niin kuin tämä mies!
+Ah, rakas Herra Jesus, pidä minä sanassasi ja ruoki sieluni
+taivaallisella mannalla, että minä aina olisin sinun sekä ajassa että
+ijankaikkisuudessa! Minä toivoisin," pitkitti hän puoliääneen, "että
+Naomi ja Klaudia olisivat täällä! Me puhuisimme Hänestä, joka täällä
+kerran saarnasi laupeutta kansalle, ja minä kertoisin heille kaikki
+mitä minun arvoisa opettajani minulle puhui Romassa. Naomi rukoilee
+yhtä totista Jumalaa, ehkä hän häilyy pimeydessä ja eksyksissä, mutta
+minun sisar-poloiseni palvelee vielä epäjumalia. Siunatkoon Herra hänen
+ystävänsä sanat, että hän tulisi tietämään yhden ainoan totisen
+Jumalan! Ja minun isäni -- pitääkö hänen aina pysymän epäjumalan
+palvelijana? Ei, ei; minä luotan lujasti siihen, että Herra myös on
+häntäkin etsivä ja vetävä hänen kuin kekäleen tulesta! Herra,
+tapahtukoon sinun hyvä ja laupias tahtosi, silloin tapahtuu kaikki kuin
+hyvä on!"
+
+Sellaiset ajatukset liikkuivat äsken kääntyneen sydämessä silloinkin
+kun hän taas kulki leirin katuja. Isänsä teltassa hän tapasi Javanin,
+jota hän ei ollut tavannut leiriin tulonsa jälestä. Ystävyys ei ollut
+koskaan yhdistänyt näitä nuoria miehiä, kuten jo tiedämme, mutta Javani
+oli nyt vanki ja Marcello oli saanut toisen mielen ja luonnon. Ja kun
+Javani oli Naomin veli, niin se kanssa vaikutti, että Marcello lähestyi
+vankia sydämellisellä ystävyydellä. Kun Marcellon ystävyydestä oli etua
+viekkaalle Javanille, niin hän puolestaan koki näyttää hyvin iloiselta,
+kun sai tavata entisen leikkikumppalinsa. Hän rupesi kohta puhumaan
+perheestänsä ja suhteistansa Jerusalemissa, mutta kun hän siinä lausui
+kerskaamalla juutalaisten lujasta päätöksestä ennemmin kuolla kuin
+antautua, ei voinut Rufo muuta kuin hymyillä ajatellessaan Javania ja
+Josephon omaa käytöstä. Javani huomasi ja ymmärsi tämän hymyilyn ja
+hänen sydämensä paisui kostonhimosta; itsekseen vannoi hän, että
+jos hän joskus pääsisi vapaaksi ja saisi aseet käsiinsä, niin
+hyväntekijänsä saisi kalliisti maksaa tämän pilkkahymyilyn.
+
+Tämän päivän perästä kohtasi Marcello hänen harvoin, sillä
+sodantapaukset veivät nyt koko hänen aikansa. Seuraavana päivänä meni
+Tito kuudella sadalla miehellä, niiden joukossa myös Marcellokin,
+hajoittamaan erästä vahvaa, kaupungin edessä olevalle kedolle
+kokoontunutta, galilealaista joukkoa, ja niin tuima ja vastustamatoin
+oli romalaisten ryntäys, että paljoa voimallisempi vihollinen ajettiin
+pakosalle jo ennen kuin Titon perässä lähettämä varaväkikään ehti
+tulla. Useoita sellaisia romalaisille onnellisia taisteluita tehtiin,
+ja asujamet näkivät, ett'eivät enää kauan voisi puolustaa kaupunkia,
+jonka vuoksi yksi puolue heidän joukossaan vaati antaumista. Mutta
+pakolaiset Tiberiasta ja muut vieraat vastustivat sitä, josta seurasi
+tulisia tappeluita. Kun Tito sai tämän tietää, ryntäsi hän, itse ollen
+joukkonsa ensimäisenä, kaupunkiin sellaisesta kohdasta, joka oli
+vähemmin vartioittu, valloitti sen ja tappoi kaikki, jotka vastustivat.
+Useoille kuitenkin onnistui paeta venheissä järvelle, mutta heitä lähti
+takaa ajamaan romalaisten suuremmat alukset, jotka armahtamatta
+purjehtivat upoksiin pienemmät, väellä ylen täyteen lastatut
+pakolaisten venheet. Yli koko järven pinnan kellui venheitten
+kappaleita ja kuolleita ruumiita, sen kirkas vesi oli verellä värjätty
+ja pitkin rantoja makasi aaltojen heittämiä ruumiita lemullansa ilmaa
+myrkyttämässä.
+
+Tässä tilaisuudessa myös Vespasiano tahrasi nimensä teolla,
+jota ei koskaan voida poispyyhkiä. Useita vieraita oli joutunut
+vangiksi Tarikean valloituksessa. Ne olivat antauneet sitä lupausta
+vastaan, että heidän henkensä säästettäisiin, mutta kun he olivat
+kapinoitsijoista enin hurjimmat, asetettiin heti tuomioistuimen eteen,
+joka tuomitsi heidät kuolemaan. Vespasiano ei kuitenkaan tahtonut
+täyttää tuomioa itse kaupungissa tahi sen läheisyydessä, vaan oli
+pitävinänsä vangeille antamansa sana ja käski heidän lähteä sitä tietä,
+joka viepi Tiberiaan. Vangit mitään pahaa aavistamatta lähtivät
+matkalle; mutta pitkälle eivät ehtineet, kun heidän kohtasi romalaiset
+joukot kummallakin puolella tietä, mitkä armahtamatta tappoivat kaikki
+heikommat ja vanhat sekä vangitsivat muut, jotka olivat määrätty myytää
+orjiksi.
+
+Monta kaupunkia Galileassa pani nyt aseensa pois ja avasi porttinsa
+romalaisille, pelästyneenä niistä hirvittävistä esimerkeistä, mitkä
+olivat kapinallisia kohdanneet; ainoastaan Gamala, Giskala ja Itabyrio
+sekä muutamia pienempiä kaupunkia pitkittivät vastustusta. Mutta yksi
+toisensa perästä valloitettiin ja pitkän hirvittävän piirityksen
+kestettyä joutui Gamalakin viholliselle, joka kuitenkin pidettiin
+vahvempana linnaan kuin Jotapata. Jok'ainoa kaupungin asukas
+tapettiin, paitsi kahta, Philippin, Agrippan kenraalin sisarta, ja
+monta sataa miestä tappoivat ensin vaimonsa ja lapsensa ja viimeksi
+itsensä siten välttääksensä romalaisten julmuutta.
+
+Pelästyneenä toisten kaupunkien kohtalosta, tahtoi Giskalan asukkaat
+antautua, mutta etevä puolue, etupäässä Giskalan Johan, vastustivat
+sitä. Tito, joka lähetettiin kaupunkia valloittamaan, näki sen olevan
+helpon kohta valloittaa, mutta tahtoen säästää onnettomia, kehoitti hän
+heitä heti antautumaan. Viekas Johan oli estänyt kaikki muut paitsi
+hänen puoluehensa kuuluvat näyttäymästä muurilla, ja nyt lupasi hän,
+kaupungin antaumisen, mutta pyysi parin päivän viivytyksen, kun
+juutalaiset juuri viettivät erästä juhlaa. Tito myöntyi pyyntöön, ja
+veti joukkonsa edemmäksi kaupungista.
+
+Tämän viivytyksen käytti Johan päästäksensä itse turvaan, ja jo samana
+yönä lähti hän seuraajiensa ja myös koko joukon kanssa muita matkalle
+Jerusalemiin. Kun Tito meni kaupunkiin ja sai kuulla petoksen, lähetti
+hän kohta takaa ajamaan Johan'ia, joka kuitenkin joukkonensa pääsi
+pakoon, kun sydämittömästi jätti tielle naisia, lapsia ja voimattomia
+miehiä, joita kaikkiansa kolmetuhatta ottivat romalaiset vangiksi.
+
+Giskalan antaumisen perästä seurasivat muutamat muut kaupungit sen
+esimerkkiä, ja kun vuodenaika jo oli käynyt sopimattomaksi sodalle,
+lopetti Vespasiano vuoden sotaretken ja vetäytyi joukkonensa
+Caesareaan.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+Johtajat Jerusalemissa eivät ollenkaan olleet lähettäneet apujoukkoja
+Galileaan eikä myöskään ryhtyneet mihinkään pontevimpiin toimiin
+pääkaupungin täydelliseen puolustustilaan asettamista varten. Alituiset
+riidat ja rettelöt eripuolueiden kesken kuluttivat ajan ja moni mahtoi
+myöskin ajatella, että romalaiset väsyneenä kovasta vastustuksesta
+Galileassa jättävät Jerusalemin rauhaan.
+
+Huhu Giskalan Johan'in paosta nosti monessa suuren ilon, ja se seikka,
+että hän oli nyt vihatun Josephon kilpailija ja vihollinen, vaikutti
+että häntä tervehdittiin tervetulleena kun hän väkenensä tuli
+Jerusalemiin. Monta kyllä kummastutti hänen väkensä surkuteltava
+tila, mutta viekas Johan ymmärsi pian haihduttaa epäilemiset
+urhollisuudestansa ja rohkeudestansa ja väitti ihan julkeasti, että
+romalaisten voima jo oli kukistettu ja että heidän samoomisesta
+Jerusalemia vastaan ei tulisi mitään, sillä heidän joukkonsa olivat
+siksi alakuloisia ja sotaan kyllästyneitä.
+
+Johan'in seura lisääntyi paljon kaikellaisista sotahalukkaista ja
+raivoista nuorista miehistä, jotka eivät tahtoneet kuulla
+puhuttavankaan rauhasta romalaisten kanssa. Rauha- ja sotapuolue syntyi
+niinmuodoin, ja nämä jakaantuivat vielä pienempiin osastoihin, jotka
+siitä suuressa pää-asiassa saattoivat yhtä pitää, mutta muutoin olivat
+omien tahtojensa ja toivojensa johtamina. Vallattomia joukkoja kuleksi
+ympäri kaupunkia riistäen, ryöstäen ja murhaten ja yksi sellainen
+pysähtyi Jerusalemiin ja lisäsi sotapuolueen voimaa. Mutta se myös
+lisäsi kurjuutta ja häirinkiä kaupungissa sekä vähensi tuntuvasti
+ruokavaroja, jotka olivat kootut tuleviksi tarpeiksi.
+
+Viisas ja kunnon Sadok, useoiden muiden jalojen miesten kanssa,
+koetti saada rajan väkivallan harjoittajille, mutta mitä voivat he,
+kaikille näille villeille, hillimättömille joukoille. Kansa katseli
+välinpitämättömänä, kuinka etevimmistä miehistä yksi toisensa perästä
+pantiin vankiuteen tahi laitettiin tieltä pois; kansa kyllä pelkäsi
+tulevia aikoja, mutta niin kauan kun sai olla rauhassa pysyi se
+alallansa. Sitte kyllä kun rajut rauhanhäiritsijät kävivät temppelin
+kimppuun, puhkesi kansa raivoon. Ylimmäisen papin Ananon kiihoituksesta
+karkasi kansa selootien päälle, joiksi pahantekijät itsensä nimittivät,
+ja kun nämät sijoittuivat temppeliin, kaikui kohta pyhässä huoneessa
+raa'at laulut, vannomiset ja herjaukset. Kun selootit myös joukostansa
+valitsivat erään Mathiaan ylimmäiseksi papiksi, liittyi Sadok ja kaikki
+muut oikein ajattelevat papit Ananon kanssa ja kehoittivat kansaa
+hävittämään nämä jumalattomat joukot. Kansa nousikin kuin yksi mies ja
+hurja tappelu syntyi; selootit ajettiin takaisin ja pakoitettiin pois
+ulommaisesta temppelipihasta, mutta kun ei Anano tahtonut tappelua itse
+pyhässä temppelissä, käski hän kansan antamaan aseet levätä ja asetti
+ympäri temppeliä vartijoiksi kuusituhatta miestä.
+
+Giskalan Johan, joka tähän asti oli olevinansa suurin vihamies
+selooteille, vaikka hän piti salaista yhteyttä niitten kanssa,
+lähetettiin nyt heidän luoksensa keskustelemaan. Hän kertoi
+ystävillensä, että heillä oli loppu käsissä, jos eivät pian saa apua,
+josta pelästyneinä he lähettivät salaisen sanan idumelaisille pyytäen
+heidän apuansa. Tämä villi ja sivistymätöin kansa, joka oli
+juutalaisten kanssa yhdistynyt yhdeksi kansakunnaksi, mutta säilytti
+hillitsemättömän halunsa sotaan ja seikkailuihin, kokoontui kohta
+20,000 miehiseen joukkoon ja samosi Jerusalemia vastaan Lofon poikain
+Jaakon ja Johanin, Simonin Cathlan pojan, Phinian Clusothan pojan
+johdolla.
+
+Kun tämä joukko tuli kaupungin luo, lähetettiin Jesus niminen
+ylimmäinen pappi heidän tykönsä sopimaan rauhasta. Hän kehoitti
+heitä joko rupeamaan kansan puolelle taikka aseettomina tulemaan
+kaupunkiin tahi myös poistumaan muurein luota. Ei ainoatakaan näistä
+ehdotuksista hyväksytty; Simon sanoi että olivat tulleet suojelemaan
+isänmaanmielistä puoluetta niitä vastaan, jotka tahtoivat heidän myydä
+romalaisille, eikä palaamansa takaisin ennen kuin ovat täyttäneet
+velvollisuutensa. Mitään aikaan saamatta täytyi Ananon lähettilään
+palata takaisin, ja idumealaiset leirittivät itsensä, niin hyvin kuin
+taisivat, ulkopuolelle kaupunkia. Mutta yöllä tuli ankara myrsky;
+salamat risteilivät toisiansa ja sade valui virtana, samalla kun
+maanjäristyksen vaikutuksesta äkkinäisiä täräyksiä kuului ja tuntui.
+Anano, joka muuten oli huolellinen ja tarkka, laimiin löi tänä yönä
+tavallisen varovaisuuden tarkastaa vartijoita ja useat selootit
+käyttivät tätä hyväksensä siten että kenenkään huomaamatta hiipivät
+ulos ja avasivat yhden portin idumealaisille, jotka kohta ryntäsivät
+sisälle ja pelastivat temppeliin suljetut selootit.
+
+Verisaunaa, joka nyt alkoi, on mahdotoin kertoa ja kaikkein kauhein
+ihmisteurastus tapahtui ympäri temppeliä, jossa kansan asettamien
+vartijoiden päälle rynnättiin kummaltakin puolen ja tapettiin
+viimeiseen mieheen asti. Ukkosen jyrinään ja myrskyn ulvontaan
+sekaantui vaimojen ja lasten hätähuudot, idumelaisten julma karjunta ja
+aseitten kamala kalke. Ympäri temppelipihaa makasi kuolleita ruumiita
+ylt'ympäriinsä, ja päivän tullessa oli ruumisten luku 8,500. Mutta
+verisaunaa pitkitettiin kaupungissakin, eikä ketään säästetty, joka
+joutui näiden hurjien riiviöitten käsiin. Anano ja Jesus Gamalan poika
+tapettiin ja hurjat tappajat tallasivat jaloin heidän ruumiinsa. Ananon
+kuolemalla tehtiin kaikki toivokin rauhasta romalaisten kanssa
+turhaksi, ja se on tästä verisauna-päivästä kun historian kirjoittaja
+lukee Jerusalemin hävityksen alkavan.
+
+Näiden verisien tapahtumien aikana, joista ainoastaan lyhyesti olemme
+puhuneet, oli Sadok'in perhe kovin levotoin. Muutamia päiviä ennen
+idumealaisten tuloa oli Naomi setänsä Amatfiah'in ja hänen vaimonsa
+Judithan kanssa mennyt heidän maatilalleen lähellä Bethaniaa, ja hänen
+piti palaaman juuri sinä päivänä kun julmat viholliset tulivat
+Jerusalemin ulkopuolelle. Kaupungin portit suljettiin ja kova käsky
+annettiin ett'ei ketään saanut kaupungista päästää ulos eikä kaupunkiin
+sisälle. Anano kutsui Sadok'in neuvotteluun, ja mitä kauemmin hän
+siellä viipyi, sitä levottomammaksi tuli Salome. Vihdoin päätti hän
+lähteä Ananoon saamaan sekä häneltä että Sadok'ilta neuvoa ja
+lohdutusta murheessansa. Tämä matka oli Salomelle erittäin vaarallinen
+tällaisena levottomana aikana kaupungissa, mutta onneksi olivat kaikki
+niin puuhissaan vaaran tähden, joka uhkasi kaupunkia kahdelta puolelta,
+että hänelle onnistui rauhassa kahden aseellisen palvelijan ja vanhan
+Deborahn kanssa päästä ylimmäisen papin asuntoon.
+
+Sadok hämmästyi suuresti nähdessään vaimonsa niin kaukana pois kotoa.
+Hän oli tykkänään unhoittanut Naomin poissa olon, mutta nyt kun häntä
+siitä muistutettiin, kävi hän sangen levottomaksi hänen tähtensä. Hän
+meni kiireesti Ananon luo ja pyysi lupaa päästä jostakin kaupungin
+takaportista ulos hakemaan Naomia ja varoittamaan häntä sekä
+Amatfiahsta. Anano epi, sillä hänelle oli tarpeen Sadok'in taitavat
+neuvot neuvotteluissa ja ilman sitä pelkäsi hän arvokkaan ystävänsä
+joutuvan vihollisten käsiin; pyyntöä ei hän kuitenkaan luullut voivansa
+kieltääkään ja oli juuri antamassa myönnytyksensä kun Theophilo
+Amatfiahn poika pyysi sisällepääsyä pyytämään lupaa mennä isäänsä
+hakemaan. Tämä pyyntö myönnettiin heti ja kun Theophilo kohta lähti
+matkalle kävi Salome levollisemmaksi ja antoi Sadok'in kuljettaa
+itsensä kotio. Sadok kuitenkaan ei kerinnyt kotona viipymään, vaan
+palasi uudestaan neuvotteluun.
+
+Pitkät ja ikävät olivat nyt tunnit kolmelle naiselle Sadokin huoneessa.
+Aurinko laski ja pimeä tuli, silloin lähetti Sadok sanan, ett'ei häntä
+ole kotio odottaminenkaan ennen puoliyötä. Mutta kun puoliyö tuli
+raivosi myrsky niin kauheasti, että Salome milt'ei toivoi miehensä
+olevan yötä Ananon huoneessa. Hetkinen sen jäljestä alkoi harvinainen
+kummallinen jyminä kuulua myrskyn huminassa; se kuului kuin hurja
+murhakiljunta tahi hätähuuto, ehkä sitä tuskin saattoi selvään eroittaa
+Sadokin huoneesen, kun se oli kaupungin ulkoreunalla, lähellä vallia.
+Salomen sydän täyttyi sanomattomalla tuskalla ja hänen mielestään ei
+pitkä, musta yö tahtonut milloinkaan loppua. Mutta kun päivä tuli ja
+hän sai tiedon yöllä tapahtuneesta kauheasta verisaunasta -- kun
+aseitten kalke, huuto ja meteli selvästi kuului joka haaralta kaupunkia
+ja kaikkein enin temppelistä päin -- silloin raukesi hänen voimansa ja
+hän vaipui tunnottomana permannolle.
+
+Onneksi palasi samassa silmänräpäyksessä Theophilo tuoden levottavia
+uutisia Naomista. Theophilo oli hädin tuskin päässyt joutumasta
+muutamien ympäri kuljeksivien idumealaisten käsiin, ja ainoastaan
+tarkka tietonsa kaikista Öljymäen poluista sekä nopsat jalkansa
+pelastivat hänen. Jättäen vihollisen kauaksi jälkeensä tuli hän
+Amatfiahn asunnolle juuri silloin kun tämä oli vaimonsa ja Naomin
+kanssa lähdössä paluumatkalle takasin Jerusalemiin. Theophilon tuomat
+kertomukset saivat isän ensin pitämään huolta omaistensa
+turvallisuudesta niin paljon kuin oli mahdollista ja sitte poikansa
+kanssa kiiruhtamaan kaupunkiin, jonne seikkailuitta pääsivätkin. Kun
+julma taistelu kerrassaan syttyi, koettivat he kohta tunkeutua Ananon
+huoneesen, mutta näkivät sen olevan hurjien selootien ympäröimänä,
+jotka huusivat hänelle kuolemaa, kääntyi Amatfiah kotionsa ja Theophilo
+kiiruhti Salomea rauhoittamaan, joka suri Naomin tähden.
+
+"Ah", huudahti Salome, "Sadok ei ole tänä kauheana aikana ollut kotona.
+Hän oli Ananon luona, kun alkoi myrskytä ja nyt en minä tiedä onko
+elossa vai kuollut. Hänhän on isäsi oma veli, Theophilo -- etkö tahdo
+pelastaa häntä eli edes toimittaa minulle jotakin tietoa hänestä? Ota
+kanssasi kaikki meidän palvelijat; he ovat uskolliset ja pitävät
+herrastansa paljon. Mutta joudu; älä kuluta silmänräpäystäkään turhaan
+ja Herran siunaus on seuraava sinua."
+
+Salome'n suru liikutti kovasti Theophiloa; hän ei viipynyt kauemmin
+kuin tarvittiin palvelijoiden varustamiseen aseilla, ja niiden seurassa
+kiiruhti hän ylimmäisen papin asunnolle. Hirvittävä näkymö kohtasi
+silmiä kaduilla, joita kulkivat. Kaikki huoneet näyttivät olevan autiot
+ja hyljätyt ja joka paikassa makasi kuolleita, runneltuja ruumiita ja
+verta juoksi katuojissa. Tuonnempana muista osista kaupunkia kuului
+hurja huuto ja kirkuna -- todistus, ett'ei murhaajat vielä olleet
+lopettaneet päivätyötänsä, vaan ainoastaan menneet hakemaan uhrea
+muualla päin.
+
+Kun he tulivat Ananon asunnolle, oli myös sekin tyhjänä ja autiona
+ihmisistä. Kaikki portit olivat avoinna ja kappaleita kalleista
+huonekaluista ja talouden kapineista oli hajallaan pitkin kartanon
+pihaa. Ison porstuan kuistilla oli ollut tuima tappelu, sillä siinä oli
+läjissä ruumiita, ja yhden sellaisen alta näki Theophilo vaatekappaleen
+pistävän esiin, jonka hän kohta tunsi kuuluvan Sadok'ille. Joutuin
+nostettiin ruumiit pois ja seuraavassa silmänräpäyksessä oli veriseltä
+ja revityltä ruumiilta poistettu hirvittävä paino. Vielä hengitti vanha
+pappi, ehkä heikosti, ja Theophilo antoi heti palvelijain pitkistä
+keihäistä tehdä paarit, jonka päälle pantiin matrassi, jolle sitte
+nostettiin pahasti haavoitettu Sadok. Surullinen joukko lähti sen
+perästä liikkeelle ja ilman seikkailuja oli se jo ehtinyt lähelle
+kotoa, jossa kohtasivat joukon juopuneita idumealaisia, jotka uhkeasti
+käskivät kantajat seisahtumaan ja kysyivät, mitä he kantoivat.
+Theophilo nosti vaatetta, joka oli levitetty kuolleen haavoitetun
+ruumiille ja näytti että se oli lähellä kuolemaa oleva mies. Nähtyänsä
+sen, poistuivat idumealaiset, kuitenkin heitti yksi pahanilkinen
+heittokeihäänsä paariin, jolla haavoitti Sadok'in käsivarren. Jos hän
+olisi tiennyt, että paarilla makaava oli yksi Ananon paras ystävä, niin
+eipä niinkään olisi tyytynyt ainoastaan tähän saattamaansa haavaan.
+
+Helppoa on kuvitella Salomen pelästystä ja hämmästystä, kun hän näki
+miehensä tämänlaisessa tilassa, mutta hän voitti surunsa ja kiiruhti
+haavoitettua kaikesta voimastansa hoitamaan. Sadok'in haavat kyllä
+olivat vaaralliset, mutt'ei kuolettavat, ja sitte kun hän tuli täyteen
+tuntoon, kertoi hän mitä oli tapahtunut Ananon huoneessa siihen asti
+kun hän itse haavoitettuna vaipui maahan. Anano oli sinä yönä jättänyt
+vartijat tarkastamatta, kuten jo tiedämme, ja neuvottelu oli kestänyt
+ison aikaa jälkeen puolen yön, jonka äkkiä keskeytti hirveä meteli.
+Kaikki kiiruhtivat ulos katsomaan, mikä se oli ja kun tulivat portaille
+näkivät, että koko kartano oli täynnä hurjia aseilla varustettuja
+selooteja. Nämä antoivat kulkuistaan kuulua kamoittavan huudon, kun
+saivat nähdä kaikki ylimmäiset papit ja kansan vanhimmat ja ryntäsivät
+hurjasti portaille saadaksensa sammuttaa vihansa vihatun vihollisensa
+veressä. Lyhykäinen sota seurasi; pian olivat muutamat papit
+palvelijoinensa voitettu ja Sadok makasi haavoitettuna ja melkein
+vereen tukehtuneena tietämättä mitä sen perästä tapahtui. Perästäpäin
+saatiin tietää että Anano ja Gamalan Jesus olivat tapetut ja että
+raivot murhaajat olivat heidän ruumiitansa perässään vetäneet pitkin
+katuja.
+
+Onneksi oli moni selooti nähnyt Sadok'in kaatumisen, josta syystä
+sanoma hänen kuolemastansa pian levisi ympäri kaupunkia ja joka todeksi
+uskottiin. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisi varmaan hänen
+arvokkaisuutensa kiihoittanut murhaajia etsimään ja tappamaan hänen.
+Haavojensa tähden täytyi hänen olla paikoillaan ja hänen vaimolleen ja
+palvelijoilleen onnistui niin hyvin pitää salassa piilopaikkansa,
+ett'ei hänen omalla veljellänsäkään Amatfiahlla ollut siitä
+pienintäkään aavistusta, ennenkuin hän tuli Salomen luo lohduttamaan
+häntä surussansa.
+
+Verisaunaa kesti useampia päiviä, tahi siksi kun idumealaisten, joiden
+ryöväys- ja kostonhimo olivat tyydytetyt, alkoivat tuntea kaihoa
+matkaansaattamastansa verityöstä. He ilmoittivat sen vuoksi
+aikomuksensa palata kotiansa, mutta ennenkuin lähtivät, avasivat
+kaikkien vankilain ovet ja päästivät irroilleen kaksituhatta hurjaa
+pahantekijää, jotka kiiruhtivat yhdistymään Simonin Gioran pojan
+laeista välinpitämättömään joukkoon. Kansa rupesi idumealaisten mentyä
+saamaan takaisin rohkeutensa, ja piilossa olleet uskalsivat tulla
+näkyville; mutta selootit eivät laanneet julmuuksiansa harjoittamasta,
+ja päivittäin kaatoi heidän murhahimonsa uusia uhria. Vespasiano tiesi
+tarkoin tilan kaupungissa ja moni kehoitti häntä suorastaan marssimaan
+Jerusalemia vastaan ja kerrassaan tekemään lopun sodasta. Mutta
+romalainen sotaherra katsoi edullisemmaksi antaa juutalaisten heikontaa
+voimansa sisällisillä sodilla vielä entistä voimattomammaksi.
+
+Tällä sekasorron ja häiriön aikana levitti Giskalan Johan
+kunniahaluisia tuumiansa ja vihdoin anastikin käsiinsä kaiken
+todellisen vallan ja hallituksen kaupungissa. Selootit jakaantuivat nyt
+kahteen osaan, joista toinen puolue piti Johan'ia ylenvaltiaana
+johtajanansa ja toinen puolue oli lajittomana kansavaltana. Kaikkien
+niitten onnettomuuksien lisäksi, joita sota, tyrannisuus ja kapina,
+joka raivosi maassa, hyökkäsivät sicarit eli asfafinit (ryövärit),
+mitkä olivat valloittaneet Massada nimisen linnoituksen lähellä
+Kuollutta merta, Engaddiin pääsiäis-yönä 68 ja tappoivat 700 asujanta.
+Toisia ryövärijoukkoja kokoontui Jerusalemin lähitienoille ja maassa
+vallitsi nyt täydellinen sekasorto, ryövääminen ja murhaaminen.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+
+Ihan toisellaisissa tiloissa kuin mitä olemme kertoneet oli Naomi
+ollut, ja jos hän ei olisi ollut levotoin vanhempainsa ja
+ystävättärensä Klaudian tähden olisi hänestä rakkaiden omaistensa luona
+viettämänsä päivät olleet onnellisemmat elämässänsä. Jo ensimäisenä
+iltana oli Juditha ehdottanut hänelle Bethaniaan menemistä, ja Naomi
+sekä hämmästyi että ilostui, kun tätinsä heti kylään tultuansa meni
+suorastaan Marian asuntoon.
+
+Vanha Maria oli yksin. Hän nousi ylös ja tervehti Naomia: "Jumalan ja
+Vapahtajamme siunaus ylitsesi, lapseni." Naomi kauhistui kun
+tervehtiminen tapahtui tätinsä läsnä ollessa.
+
+Juditha havaitsi mitä liikkui nuoren naisen mielessä ja kiiruhti
+rauhoittamaan häntä.
+
+"Minä olen tuonut sinun tänne Naomi" sanoi hän ja tarttui hänen
+käteensä, "saadakseni sinulle meidän arvoa ansaitsevan ystävämme
+läheisyydessä tunnustaa, että myös minä olen yksi arvotoin opetuslapsi
+sille Herralle ja Vapahtajalle, jonka nimeä olet oppinut rukoilemaan.
+Maria on ollut välikappaleena Herran kädessä nostamassa sitä mustaa
+hairauksien ja valeluulojen huntua, jolla minun ja mieheni sielu oli
+peitetty. Meidän on täytynyt tämä pitää salassa kaikilta; kyllä voit
+ymmärtää minun sisällisen iloni ja kiitollisuuteni, kun sain tietää,
+että Herra on myös sinunkin saattanut totuuden tuntemaan."
+
+"Ah", huudahti Naomi, "nyt olen niin onnellinen kun en enää ole
+yksinäinen ja eroitettu kaikista muista, joita rakastan maan päällä!
+Suokoon Jumala että minun isäni ja äitini ja harhateillä oleva veljeni
+myös tulisivat uskomaan Vapahtajan ja löytäisivät sen levon
+sieluissansa, jota minä en tuntenut ennen kuin tiesin syntini olevan
+puhtaaksi pestyt hänen veressänsä. Ja kaikesta siitä on minun
+kiittäminen teitä, minun rakasta opettajatartani. Herra palkitkoon
+teitä laupiutensa mukaan."
+
+Pitkä ja elähdyttävä keskustelu tapahtui sitte näitten kolmen
+kristillisen ystävättären kesken. Juditha kertoi tarkemmin Naomille
+oman sekä miehensä kääntymisen ja kasteen; Theophilo oli niinikään
+kääntynyt samaan uskoon ja kastettu jo useoita vuosia sitte. Nämä
+kaikki olivat sulia uutisia Naomille ja hän ihmetteli sitä suurta
+kristittyin paljoutta, kun oli ollut Jerusalemissa aina Jakopin, Herran
+veljen ja kaupungin ensimäisen pispan, martyrikuolemaan asti.
+
+"Sen ajan perästä, jonka sinäkin kyllä muistat", sanoi Juditha, "ovat
+kristityt hajoitetut, ja Jerusalemissa jälellä olevat eivät uskalla
+ilmaantua niin julkisesti kuin ennen heidän oivallisen pispansa
+eläissä."
+
+"Minä muistan hänen kuolemansa," sanoi Naomi, "ja aivan hyvin muistan,
+että isäni kunnioitti häntä suuresti hänen vilpittömyytensä ja
+lujuutensa vuoksi, vaikka hän piti hänen olevan johdetun harhateille ja
+petetyn. Kun hän kuljetettiin temppelivallin äärimmäiselle reunalle ja
+toivottiin siellä kansan edessä sanovan, ett'ei Jesus olekaan luvattu
+Mesias -- niin silloin näkevät kaikki pettyneensä toimissaan, kun pyhä
+Jakoppi huusi, että Jesus todella oli Jumalan poika. Isäni ei yhtynyt
+huutoon, hänen joka tahtoi syöksemistään muurilta alas -- hän olisi
+tahtonut pelastaa sen kunnia-arvoisen miehen, mutt'ei voinut. Ah, jos
+olisin tuntenut hänen tahi jonkun toinen apostolin! Mutta te, Maria,
+tunsitte varmaan heidän, puhukaat minulle paljon näistä pyhistä
+miehistä!"
+
+"Tunsin", vastasi Maria, "minä olen nähnyt ja tuntenut he melkein mutta
+minun silmäni ovat myös nähneet mitä profetat ja kuninkaat halusivat
+nähdä ja eivät kuitenkaan saaneet nähdä -- minä olen nähnyt Herran
+Jesuksen ihmisellisessä olennossa ja alennetussa tilassa, ja nyt on
+koko sieluni ikävöitseminen saada nähdä hänen kuninkaana kaikessa
+loistoisuudessa isänsä Davidin istuimella. Kun hän tulee jaloudessansa
+näkevät kaikki hänen ja tunnustavat hänen Jumalan pojaksi."
+
+"Uskovatko kristityt Mesiaksen pian palaavan loistoisuudessaan?" kysyi
+Naomi.
+
+"Uskovaiset odottavat hänen tuloansa sekä pian että valmistelematta.
+Muutamat veljistämme odottavat häntä jo, kun vielä ainoa elävä
+apostolinsa Johannes on maan päällä. Tämä kuitenkin on väärä käsitys
+siitä, kun Jesus sanoi Pietarille hänen kysymykseensä rakastetun
+opetuslapsen kohtalosta: 'Jos tahtoisin hänen siihen asti olevan kuin
+minä tulen, mitä sinun siihen tulee?' Siitä on syntynyt puhe, ett'ei
+Johannes kuolisi ennen kuin Herra uudestaan tulee. Itse hän ei niin
+käsittänyt Jesuksen sanoja, ja hän on nyt Ephesossa varroten ja
+odottaen ikävöimällä sitä päivää, jolloin hän kutsutaan täältä
+Kristuksen läheisyyteen."
+
+"Hän siis elää vielä?" huudahti Naomi vilkkaasti.
+
+"Niin, hän elää ja on vielä korkealla iällänsäkin Aasiassa olevien
+seurakuntien päällikkö, joille hän kirjoittaa herttaisia kirjeitä,
+jotka todistavat samaa kristillistä rakkautta ja laupeutta, mikä koko
+hänen elämästänsä ja luonteestansa näkyy. Mutta hän ei ole aina ollut
+sama laupias ja rakkahainen Johannes; minä tunsin hänen nuorukaisena ja
+sekä hän että veljensä Jaakoppi olivat silloin tulisia ja kiukkuisia.
+Se oli Jesuksen rakkaus, joka muutti hänen ja teki sellaiseksi kun hän
+on."
+
+"Niin, Jesuksen rakkaudella on todella voima synnyttää meidän
+uudestaan", huudahti Naomi. "Kuka on niin rakastanut syntisiä kuin hän?
+Kun ajattelen että hän on vuodattanut verensä minun synteini tähden ja
+pessyt minun aivan puhtaaksi, niin tunnen itsessäni kuin uuden voiman
+ja olen valmis kadehtimaan apostolia, Stephanoa ja kaikkia pyhiä
+marttyria, jotka verellänsä ovat saaneet uskonsa todistaa."
+
+"Älä luota vilkkaisiin tunteisiisi, rakas Naomini", sanoi Maria
+lempeästi. "Ajattele Pietaria, urheamielistä, pelkäämätöntä Pietaria,
+joka hädän hetkellä vaipui niin syvään sen vuoksi kun luotti omaan
+voimaansa ja rohkeuteensa."
+
+"Aivan niin, mieleeni muistuu se surullinen tapaus", sanoi Naomi,
+tuntien itsensä nöyryytetyksi Marian lempeästä nuhteesta. "Pietarin
+kieltämys ja toisten opetuslasten pakeneminen Jesuksen luota on aina
+minua kummastuttanut; opetuslapset olivat kuitenkin olleet aina hänen
+luonansa ja oppineet häntä pitämään paraana ystävänänsä."
+
+"Niin, tässä on meillä nöyryyttävä todistus ihmissydämen heikkoudesta,
+kehnoudesta ja itsekkäisyydestä ja sen johdosta ovat apostolit itsekin
+siitä puhuneet pyhissä kirjoituksissaan. Mutta tässä näemme myös
+todistuksen Jesuksen rakkaudesta ja anteeksi-antavaisesta laupiudesta,
+joka ottaa syntisen vastaan, kun hän syntinensä nöyränä ja katuvaisena
+tulee hänen luoksensa. Sentähden sanoikin Pietari sitte: 'Pysykäät
+lujasti nöyryydessä, sillä Herra on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän
+antaa armon.' Älkäämme koskaan olko mitään olevanamme ja älkäämme
+koskaan kiittäkö itseämme muusta kuin heikkoudestamme, niin Herra on
+varjeleva meitä ja tekevä meidän väkeviksi."
+
+Päivä joutui loppuun ja aurinko oli laskemaisillaan, Kun Juditha ja
+Naomi vihdoinkin ottivat jäähyvästin Marialta luvaten pian tulla
+uudestaan. Palatessaan pelkäsivät he tapaavansa ympäri kuljeksivia
+ryövärijoukkoja, joita liikkui seudulla, mutta ennenkuin olivat
+ehtineetkään aivan etäälle Marian asunnosta kohtasi heidän Amatfiah,
+joka huolestuneena heidän viipymisestään oli lähtenyt heitä muutamain
+palvelijoiden kanssa hakemaan. Hän ei tahtonut heitä enään laskea
+käymään Marian luona, kun he matkalla olisivat yhä alttiina uusille
+vaaroille, vaan esitteli, että pyydettäisiin Mariaa tulemaan muutamaksi
+päiväksi heidän luoksensa asumaan. Luonnollista oli että Juditha otti
+tämän esityksen ilolla vastaan ja jo seuraavana päivänä näki hän ja
+Naomi vanhan arvoisan ystävänsä muuttavan Amatfiahn oivalliseen
+maakartanoon. Mutta yhtähyvin kaipasi Maria kaiken häntä nyt ympäröivän
+mukavuuden ja komeuden keskellä omaa rakasta vanhaa asuntoansa. Sen hän
+sanoi ja se hänestä näkyikin.
+
+"Mitä ovat nämä marmoripermannot ja upeat huonekalut minulle", sanoi
+hän yhtenä päivänä Naomille, "sitä maata vastaan, jota Vapahtajamme on
+polkenut, ja sitä lavitsaa, jolla hän lepäsi, kun minä istuin hänen
+jalkojensa juuressa ja kuuntelin hänen sanojansa? Ja mitä ovat nämä
+korkeat pilarit ja kullattu katto siihen vuoren luolaan verrattuna,
+jossa minä näin hänen seisovan ja kutsuvan kaikkivoivalla sanallaan
+minun kuolleen veljeni elämään? Ei mikään muu kuin ajatus, ollakseni
+sinulle, lapseni, hyödyksi totuuden etsimisessä ja löytämisessä, olisi
+saanut minua edes muutamaksi päiväksi jättämään rakasta kotiani."
+
+"Oletteko aina asuneet Bethaniassa, vielä sittenkin kun veljenne
+herätettiin kuolleista?" kysyi Naomi.
+
+"Olen; myös senkin perästä, kun hän toisen kerran laskettiin hautaan,
+olen aina asunut Bethaniassa. Jonkun ajan veljeni kuolleista
+herättämisen jälkeen kärsimme paljon vainoomista ylimmäisiltä papeilta
+ja fariseuksilta, jotka harmilla näkivät monen kansasta uskovan
+Jesukseen sitte kun hän oli tehnyt sen suuren ihmetyön. He koettivat
+tappaa veljeäni saadaksensa siten poistettua elävän todistajan Jumalan
+pojan voimasta."
+
+"Mutta kuinka he itse voivat olla häneen uskomatta, kun heillä oli
+silmäinsä edessä sellainen todistus hänen jumalisuudestansa?"
+
+"Ylpeys, kunnianhimo ja omahurskaus teki heidät sokeaksi. He
+odottivat riemuiten kuninkaallista Messiasta ja eivät tahtoneet
+siksi tunnustaa halveksittua Jesusta, joka valitsi likimmäisiksi
+seuraajikseen köyhiä kalastajia ja ylönkatsottuja publikaaneja.
+Sellainen kuvaileminen Jesuksen loistoisuudesta ja vallasta hänen
+ensimäisessä ilmaantumisessaan esti myös minunkin kauan aikaa uskomasta
+Jesuksen olevan profeetailta luvatun Messiaksen. Nyt on minulle melkein
+käsittämätöntä, kuinka minä ennen niin usein saatoin lukea profeeta
+Eliasta ja kuitenkin epäillä, että hän puhui juuri Jesuksesta. Tämä
+kyllä oli 'enin halveksittu ja ylönkatsottu ihmisten seassa' ja tosin
+kyllä juutalaiset kätkivät kasvonsa hänen edessänsä. Ah, milloinkahan
+on Herran käsi ilmestyvä sille kansalle, jota kutsutaan hänen
+kansaksensa? Me emme tiedä niistä ajoista ja hetkistä, jotka ovat yksin
+Herran kädessä, mutta sen hän on meille itse sanonut, että ennenkuin se
+suloinen aika tulee, saamme kuulla sotia ja sanomia sodista ja paljon
+murhetta ja vaivaa on tuleva."
+
+"Ja luuletteko, Maria, näitten rangaistuksen päivien nyt olevan
+tulossa?"
+
+"Minä luulen, että kovat rangaistukset pian kohtaavat Sionin tytärtä ja
+että ainoastaan ne tulevat säästettyä, jotka uskovat Herraan Jesukseen.
+Hän käskikin tunnustajiensa lähtemään kaupungista, kun näkevät
+ennustavaiset merkit ja sentähden onkin monta kristittyä sen perästä
+kun sota alkoi muuttanut Pellaan Jordanin toiselle puolelle. Minä en
+ole vanha pakenemaan, mutta ikäni, vähäpätöisyyteni ja köyhyyteni on
+tähän asti suojellut minun ja jos Herran tahto on, niin mielelläni
+lopettaisin päiväni Bethaniassa. Jos kuitenkin näen vaaran uhkaavan,
+niin en tahdo hylätä Herran sanoja, vaan muutan Pellaan veljien luo.
+Epäilemättä muuttaa myös sinne Amatfiah ja Juditha ajallansa. Ja
+suokoon Jumala, että sinä ja koko perheesi saataisiin kehoitettua
+tekemään samalla lailla."
+
+"Sitä minä epäilen; isäni ei tahdo jättää Jerusalemia niin kauan kun
+siellä on kivikin kiven päällä, ja äitini ei jätä häntä. Älä moiti
+minua, Maria, jos minä päätän jäädä vanhempieni luo -- käyköön sitte
+miten hyvänsä. Minä tiedän Pelastajani elävän ja hänen käsiinsä jätän
+itseni huolettomasti, jos kuolema minua kutsuu."
+
+"Hyvä on luottaa häneen, jonka kädessä on elämä ja kuolema, mutta
+meillä ei ole mitään oikeutta lopettaa elämäämme. Kun päättämisen aika
+tulee, niin olen varma, että Herra on silloin sinua johtava, mitä sinun
+tekemän pitää."
+
+Vielä samana päivänä, kun näin puhuttiin, valmisti Amatfiah vaimonsa ja
+Naomin kanssa paluumatkalle Jerusalemiin, ja Maria myös jätti hyvästi
+palataksensa asuntoonsa takaisin. Edellisestä tiedämme että juuri
+lähdön hetkenä tuli Theophilo tuoden sanoman idumealaisten tulosta.
+Matkasta sen vuoksi ei tullut mitään ja Mariaa lähetettiin heti
+hakemaan, kun katsottiin hänen olevan paremmassa turvassa Amatfiahn
+huoneessa, joka oli lujasti rakennettu ja osaksi linnoitettukin
+viimeisten levottomuuksien jälestä Jerusalemissa ja sen ympäristöllä.
+
+Kun Amatfiah palasi kaupungista, ei hän voinut itseltänsä salata,
+ett'ei hän eikä perheensä enää kauempaa saattanut olla turvassa maalla,
+ja hän päätti senvuoksi muuttaa Pellaan. Maria myös suostui ystäviänsä
+seuraamaan, ja kun Salome kirjeessä Naomille kertoi heidän, vanhempien,
+toivovan, että hän vielä jonkun aikaa olisi setänsä turvissa ja
+seuraisi häntä sinne minkä hän katsoisi tarpeelliseksi muuttaa, ei hän
+enää epinyt seurata sukulaisiansa seudulle, jossa hänellä olisi
+tilaisuus tavata ja puhutella niin monta uskon sisarta.
+
+Sisällinen sota raivosi yhtä ankarasti Jerusalemissa koko talven ja
+Naomille oli mahdotoin palata sinne takaisin. Hän sai kuitenkin aina
+tuon tuostakin kirjeitä vanhemmiltansa ja Klaudialta, joiden sisältö
+oli rauhoittavaa laatua; Sadok oli jo ihan parantunut ja kaikki olivat
+terveet sekä vielä kapinan hirmuista säästetyt. Naomi ei kuitenkaan
+täydellisesti rauhoittunut näistä kirjeistä, mutta hän jätti itsensä ja
+levottomuutensa Herran käteen ja iloitsi siitä että hän yhdessä niin
+monen uskon-sisaren kanssa sai avuksi huutaa ja ylistää häntä. Päivä
+päivältä kävi hänen uskonsa syvällisemmäksi ja sisällisemmäksi.
+Kristittyin kaunis ja yksinkertainen Jumalan palvelus valloitti hänen
+sydämensä.
+
+Kaikki oli rauhallista ja hiljaista heidän kokouksissaan; sisällisestä
+hartaudesta ja vilpittömästä sydämen murtumisesta valuivat kyyneleet
+monen ennen paatuneen syntisen ja monen äskettäin kääntyneen poskille,
+kun he yhteisesti lankesivat polvillensa ja yhdistivät äänensä
+rukouksissa ja lauluissa. Usein pitivät he kokouksiansa yön
+hiljaisuudessa jossakin syrjäisessä vuoren-rotkossa, sillä vaikk'ei
+juutalaiset Pellassa yleisesti vainonneet kristityitä tahi osoittaneet
+kiukkuansa heitä kohtaan, niin kuitenkin varovaisuus vaati näitä
+pakolaisraukkoja käyttäiksemään hiljaisesti, ett'eivät millään tavalla
+kiihoittaisi vastustajiansa.
+
+Näissä Jumalan palveluksissa kävi Naomi oikein halulla. Hän halusi
+innokkaasti päästä kasteen kautta kristilliseen seurakuntaan, ja sitte
+kun hän oppilaana opettajiensa ja vanhempain edessä oli antanut
+tyydyttävän näytteen taidostansa ja uskostansa, sai hän pyhän kasteen.
+Nyt tunsi hän itsensä kyllin väkeväksi tunnustamaan isällensä
+kääntymisensä kristilliseen uskoon, ja vaikka hän tiesi isänsä pitävän
+pahoja luuloja natsaretilaisten uskonnosta ja hyvin aavisti hänen
+mielipahansa ja surunsa siitä, kun hän luopui isäinsä laeista, jätti
+hän kuitenkin itsensä huoletta Herran haltuun, tietäen että Herra oli
+kaikki asettava parhaimmaksi.
+
+Kun Naomi oli kasteen saanut sai hän myös luvan käydä Herran
+ehtoolliselle ja ottikin usein kiitollisuudella osaa siinä pyhässä
+ateriassa sielunsa vahvistukseksi ja virvoitukseksi. Kristinuskon ensi
+aikoina jaettiin ja nautittiin Herran ehtoollista sangen usein, ja
+Chrysostomo kertoo, että kun kristinuskon henki vielä oli lämmin ja
+voimallinen ja uskovaisten sydän täynnänsä palavaa rakkautta Herraan,
+nauttivat he hänen kallista ruumistansa ja vertansa joka päivä. Herran
+ehtoollisen viettäminenkin tapahtui silloin ihan toisella tavalla kuin
+nykyään. Kaikki uskovaiset niin rikkaat kuin köyhät söivät yhdessä
+ensin niin sanotun agapen eli rakkauden aterian, jossa oli sellaista
+ruokaa kun rippivieraat olivat varainsa mukaan mukanansa tuoneet. Tämän
+aterian perästä jaettiin ehtoollinen, jonka tehtyä erottiin ja kukin
+meni hiljaisesti kotiinsa.
+
+Naomi ei voinut kylliksi ihmetellä kristittyin yksinkertaista pukua,
+kohtuullisuutta ruo'assa ja arvokkuutta käytöksessä. Mikä ero näitten
+yksinkertaisten ihmisten ja rikasten juutalaisten välillä, jotka
+ylpeilivät kalleilla kivillä koristetuissa tiareissa, (omituinen
+päähin), silkkivaatteissa, hetuleisissa vyöhyeissä, kultaisissa
+rannerenkaissa ja soljissa! Hän olisi kernaasti myynyt kaikki isältänsä
+saamansa koristeet ja antanut niiden arvon köyhille uskon-sisarille,
+mutta Juditha muistutti, ettei hänellä ollut käyttämisoikeutta isänsä
+antamiin lahjoihin ilman isänsä luvatta, varsinkin kun oli kysymys
+lahjoittaa ne sellaisille, jotka Sadokin mielestä olivat kelvottomat
+samaan sitä ilmaa, jota hengittivät, ja joita lähestyä oikea Abrahamin
+poika ei saattanut ilman saastumatta.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+
+Talvi kului ja keväällä 68 alkoi sota uudestaan. Vespasianon leiriin
+paenneet juutalaiset kehoittivat häntä viivyttelemättä lähtemään
+Jerusalemia vastaan, mutta hänestä oli parempi jättää se siksi kun muu
+osa maasta oli lannistettu. Kun Gadara, etevin kaupunki Peraeassa oli
+valloitettu ja yksi romalainen karnisooni sinne sioitettu, palasi
+Vespasiano muun joukon kanssa Caesareaan, käskettyänsä Placidon
+viidensadan ratsastajan ja kolmentuhannen jalkamiehen kanssa pakolaisia
+takaa ajamaan. Tässä osassa romalaista joukkoa oli myös Rufo ja
+Marcello, jotka kuljettivat Javanin vankina mukanaan, kun katsoivat
+viisaammaksi pitää hänen omain silmäinsä alla kuin jättää muiden
+huostaan.
+
+Kun Placido oli saavuttanut ja tapattanut pakolaiset, joista
+viisitoista tuhatta murhattiin, kaksituhatta otettiin vangiksi, päätti
+hän joksikuksi ajaksi pysähtyä siihen osaan Peraeaa lannistaaksensa
+koko maan ja asetti leirinsä Kuolleen meren rannalle.
+
+Kuu oli korkealla taivaalla ja sen kirkkaat loistavat säteet valaisivat
+suuren järven kirkkaan liikkumattoman pinnan, kun Marcello jätti leirin
+ja lähti menemään pitkin meren rantaa. Kun hän näki tämän paikan
+kamalan autiuuden ja hävityksen, jossa muinoin Sodoma ja Gomorrah
+rikkaudessaan ja loistavuudessaan upposi pohjattomaan syvyyteen,
+valtasi hänen tunto Jumalan vanhurskaudesta, joka ei anna itseänsä
+piikata. Hänen oma mielentilansa sopi hyvin yhteen sen jylhyyden
+kanssa, joka häntä ympäröitsi. Häntä inhoitti ajatellessaan niitä
+julmuuksia ja veren vuodatuksia, joita oli nähnyt. Romalaisena
+sotilaana oli hän velvollisuutensa täyttänyt ja taistellut
+urhollisesti, mutta kristittynä oli hän koettanut, missä vaan oli
+voinut, estää ja poistaa julmuuksia. Ainoastaan harvoin oli hän siinä
+onnistunut ja alakuloisena haki hän nyt yksinäisyyttä antaaksensa
+ajatuksiensa häiritsemättä nykyisistä kääntyä siihen, joka
+lohduttavaisempi oli. Ja vaikka se varma tieto vahvisti ja elähytti
+häntä, että sama Herra, johonka sydämensä luotti, oli kaikki saattava
+hyvään ja onnelliseen loppuun, ei hän kuitenkaan voinut olla
+levollisena Naomin tähden. Hän oli nousnut ylös niitä jyrkkiä
+kallioita, jotka ovat Kuolleen meren länsipuolella ja niiltä katsoi hän
+kaukaa siintäviä Jerusalemin temppelin tornein korkeita huippuja ja
+kullatuita katon harjoja. Mikä on tuleva tämän kaupungin kohtaloksi?
+Voiko hän tästä epäillä, kun hän muisti Jesuksen omat sanat ja
+jalkojensa edessä oli näkyvä todistus siitä, että Herran sanat ovat
+todet ja hänen rangaistuksensa eivät hairahda. Eikä kukaan muu voi
+niitä välttää kuin Herran oikea kansa; saattoiko hän luulla Naomin
+kuuluvan niihin, kun hänen isänsä oli vimmainen juutalainen ja tytär
+suuresti isäänsä ihanteli? Ja kuinka on käypä rakkaalle sisarelle?
+Tähän asti ei Rufo ollut mitenkään voinut häntä Jerusalemista tuoda, ja
+jos Vespasiano nyt ryntäisi kaupunkia vastaan, on vieläkin
+mahdottomampi saada Klaudian sieltä pois.
+
+Marcello oli niin vaipunut näihin synkkiin ajatuksiin, ettei hän
+vuorelta alasastuessaan huomannut mitä ympärillään tapahtui, ennenkuin
+hän kuuli jonkun kiiruhtavat askeleet, joka tuli häntä vastaan ja kohta
+näkikin hän miekan välähtelevän silmäinsä edessä ja kuuli samassa
+ynseästi kysyttävän, kuka hän oli. Marcello säpsähti, mutta tunsi heti
+Javanin ja arvasi hänen leiristä karanneen ja nyt olevan matkalla
+maanmiestensä luo.
+
+"Oletko Javani?" kysyi hän. "Pistä miekka tuppeen; minulta ei sinun ole
+mitään pahaa pelkääminen. Mutta sano, minkätähden olet täällä?"
+
+"Olen karannut vankeudesta, Marcello. Vapaus on jokaisen ihmisen ja
+varsinkin jokaisen juutalaisen oikeus. Jos olisin täällä tavannut kenen
+muun romalaisen tahansa, olisi kostonhimo tahi itsepuolustamisvaisto
+saanut minun painamaan miekkani hänen rintaansa, mutta sinuun luotan."
+
+"Minulta puuttuu voimia pakoittaakseni sinun kääntymään takaisin
+leiriin, muuton sen kyllä tekisin, ehkä vastenmielisesti. Mutta sinä
+olet juhlallisesti vannonut pysyväsi paalutuksen sisällä ja olet niin
+muodoin rikkonut valan, jonka vannoit vartijallesi Klaudiolle. Anna
+minun muistuttaa sinulle tätä valaa ja palaa takaisin leiriin."
+
+"Mikä sitova voima on juutalaisen valalla romalaiselle?" vastasi Javani
+halveksimalla. "Yhden juutalaisen elämä ja vapaus on enemmän arvoinen
+kuin sadat lupaukset, ja juonilliset romalaiset eivät ole meiltä
+ansainneet mitään luottamusta."
+
+"Jokaisen miehen sana olkoon pyhä; kaikkivaltias Jehovah kuuli ja
+merkitsi valasi ja hänen silmäinsä edessä olet tehnyt itsesi
+syylliseksi väärään valaan."
+
+"Mitä on Israelin Jumala sinulle, Marcello, ja minkätähden mainitset
+hänen suuren nimensä sellaisella kunnioituksella?"
+
+"Sentähden että olen oppinut tuntemaan Jumalasi kuninkasten kuninkaana
+ja herrojen Herrana ja tiedän että kaikki meidän ajatuksemme, sanamme
+ja tekomme ovat alastomana ja paljaana hänen silmillensä. Sentähden
+pitäisi myös sinunkin, Javani, enemmän pelkäämän syntiä hänen pyhää
+lakiansa vastaan kuin vankeutta ja kuolemaakin."
+
+"Vaikkapa sinä, Marcello, olet oppinutkin tuntemaan totisen Jumalan,
+niin Klaudio kuitenkin on pakana ja epäjumalain palvelija. Minä olisin
+pitänyt valani juutalaiselle, mutta nyt minä olen vapaa ja arvostelen
+vapautta siksi korkealle etten siitä luovu romalaiselle antamani
+lupauksen tähden. Hyvästi Marcello; minä kiiruhdan Judeaan, ja kun
+ensikerran tapaamme toisemme, niin tapahtuu se Jerusalemin muureilla."
+
+"Kun olet päättänyt palata maanmiehiesi luo, niin erotkaamme kuin
+ystävät", sanoi Marcello ja ojensi kätensä hänelle.
+
+Javani otti sen käteensä kuitenkin epäillen Marcellon tarkoitusta, ja
+peläten petosta tarttui hän toisella kädellänsä miekkaansa.
+
+"Sinä et tunne minua vielä Javani," sanoi Marcello; "mutta minä toivon
+että sen kerran tulet tekemään. Klaudia on isäsi huoneessa; ole veli
+hänelle siksi kun voimme hänen luoksemme noutaa. Tervehdi häntä
+sydämellisesti minulta ja vie samat terveiset sisarellesi, jota myös
+sisarenani pidän. Sano hänelle, että Marcello tekee kaikki mitä voipi
+heidän pelastukseksensa ja onneksensa, joita hän niin äärettömästi
+rakastaa."
+
+Javani tuli liikutetuksi.
+
+"Anna minulle anteeksi, että hetkisen epäilin sinua", sanoi hän. "Kyllä
+vien tervehdyksesi sisarelleni, vaikka pelkään hänen antavan sille
+suuremman arvon kuin olisi hänen levollensa toivottavaa. Jos niin
+onnettomasti kerran kävisi, että hän tarvitsisi romalaisen suojelusta,
+niin ei ole ketään, joille hänen niin kernaasti uskoisin kuin sinulle."
+
+Tämän sanottuaan lähti Javani Marcellon luota, joka silmänräpäyksen
+katseli hänen jälkeensä ja sitte kääntyi menemään leiriin. Kun hän
+sinne tuli, tapasi hän Klaudion melkein epätoivossa Javanin karkaamisen
+tähden. Luottaen vangin valantapaiseen lupaukseen, ett'ei lähtisi
+leirinpiiristä minkään, oli hän antanut hänelle tavallista suuremman
+vapauden ja pelkäsi nyt ankaraa rangaistusta huolimattomuudestansa.
+Marcello lohdutti häntä vakuutuksella, koettavansa, niin paljon kuin
+suinkin lauhduttaa isänsä vihaa ja kun ei Rufostakaan ollut aivan
+vastenmielistä ystävänsä pojan karkaaminen, puhui hänkin Klaudion
+puolesta ylipäällikölle. Niin kova kuitenkin oli järjestys romalaisessa
+leirissä, että jollei arvossa pidetty Rufo olisi puhunut Klaudion
+puolesta olisi hän varmaankin saanut horjahduksensa hengellänsä maksaa,
+minkä hän nyt sai suorittaa helpolla rangaistuksella.
+
+Sitte kun Placido oli valloittanut Peraean, pysähtyi hän Jerikon
+läheisyyteen odottamaan määräyksiä Vespasianolta, joka äskettäin oli
+Romasta saanut sanomia gallilaisen sotaherra Binder'in kapinasta
+keisaria vastaan. Käsittäen, että hänen joukkonsa tulisi tarvittavaksi
+kapinan tähden syntyneessä sodassa, rupesi Vespasiano kiiruhtamaan
+sotaa Palestinassa loppuun. Sen vuoksi valloitti hän kaupungin toisensa
+perästä ja voittomatkan tehtyänsä Idumean lävitse tuli hän Jerikoon ja
+yhdistyi siellä Placidon sotajoukko-osastoon. Kaupunki antautui kohta
+kun suurin osa sen asukkaista oli paennut jo ennen romalaisten tuloa.
+Jerikossa, jossa Vespasianolla oli päämajansa, lähetti hän osastoja
+kaikille haaroille ja jo uhattiin Jerusalemia piirityksen kauhulla.
+Mutta Herra vielä sysäsi uskottomalle kansalle määrätyn rangaistuksen
+tuonnemmaksi ja pidensi sille armon aikaa, jos se sillä ajalla tahtoisi
+etsiä häntä, joka sydämestänsä antaa anteeksi ja hyvin tekee. Romasta
+tuli sanoma, että Neroni oli tapettu, hallittuansa kolmetoista vuotta,
+ja että Galba oli huudettu keisariksi hänen jälkeensä. Vespasiano
+pysäytti sota-toimet ja kokosi kaikki joukkonsa yhteen käyttääksensä
+asianhaaroja, jos sattuisi sopiva tilaisuus romalaisen keisarin arvon
+anastamiseen.
+
+Kun romalainen joukko lähestyi Jerusalemin seutua, lähetti Sadok sanan
+Amatfiahlle tervehtien häntä, että Judithan ja Naomin pitäisi jättämän
+Pellan ja tuleman Jerusalemiin, jonka hän piti turvallisempana.
+Amatfiah luotti enemmän Herransa ja Vapahtajansa sanaan ja päätti
+kaikessa tapauksessa jäädä Pellaan, mutta kun Naomi hartaasti toivoi
+päästä vanhempainsa luokse, päätti hän saattaa hänen Jerusalemiin ja
+sitte palata takaisin Marian ja vaimonsa luo Pellaan.
+
+Naomin ottivat kotona sydämellisellä rakkaudella ja ilolla vastaan
+äitinsä, Klaudia ja vanha Deborah; Sadok oli silloin temppelissä, jossa
+Jumalan palvelusta vieläkin vietettiin, vaikka pyhä huone oli tullut
+häväistyksi ja tahratuksi verellä. Naomi odotti isänsä tuloa; mutta hän
+vapisi sitä hetkeä, jolloin hänen piti tunnustaman luopumisensa isäinsä
+uskosta. Hän oli päättänyt niin pian kuin mahdollista tunnustaa
+kääntymisensä hänelle ja pyytää että saisi ottaa osaa uskon-sisariensa
+Jumalan palvelukseen, mutta hän tunsi nyt että koko hänen rohkeutensa
+ei voisi häntä kannattaa sillä hetkellä ja hän kohotti sen vuoksi
+sydämensä hiljaisessa rukouksessa Herran tykö, rukoillen hänen apuansa
+siinä ristin kantamisessa, minkä Herra hyväksi näkisi hänen
+kannettavaksensa antaa.
+
+Mahdotoin on kertoa Sadokin iloa, kun hän sai nähdä tyttärensä ja
+ystävällisessä ja iloisessa keskustelussa kului ilta. Illallisen
+perästä kutsui hän perheensä tavalliseen iltarukoukseen, ja vaikka hän
+siinä tarkoin seurasi juutalaisia muotoja, ei Naomi sentään epäillyt
+muiden kanssa polvillensa langeta ja toimittaa hartauttansa. Vasta kun
+hän lopetti hiljaisen rukouksensa, lisäsi hän tietämättänsä kuultavalla
+äänellä kristittyin tavallisesti rukoillessa käyttämät sanat: "sinun
+poikasi Jesuksen Kristuksen tähden." Samassa huomasi hän
+muistamattomuutensa. Hän nousi ylös ja näki isänsä levottomasti,
+kummastuksen sekaisella katsannolla silmäilevän häntä. Hän oli aikonut
+jättää päättävän keskustelun seuraavaan päivään, mutta näki nyt
+salaisuutensa huomatuksi. Arvelematta meni hän nyt isänsä luo, lankesi
+polvillensa ja sanoi:
+
+"Isäni, minä olen ilmaissut itseni ennen kuin aioinkaan; minä olen
+avuksi huutanut Herran Jesuksen nimeä. Älä hyljää minua, kun minä nyt
+tunnustan olevani hänen arvottomin palvelijansa."
+
+Sanoja ei ole tarpeeksi kertoa niitä tuhansia tunteita, jotka
+liikkuivat Sadok'in sielussa kuullessansa tyttärensä avonaisen
+tunnustuksen. Kauhistuksesta ja hämmästyksestä oli hän hetken
+liikkumatoin. Sisällinen rakkaus esti vihan raivoon puhkeamasta, mutta
+kaikki hänen kansansa vale-luulot ja koko hänen lahkokuntansa ylpeys
+tukahdutti luonnollisen helleyden tunnon. Hän katseli Naomiin
+silmäyksillä, jotka osoittivat katkeraa pettynyttä toivoa ja
+halveksimista, ja voimattomana hillitä surua, joka kirveli sydäntänsä,
+repäsi hän vaatteensa irrolle hänen vapisevista käsistänsä ja olisi
+mennyt huoneesta, ellei Amatfiah olisi estänyt häntä.
+
+"Sadok, minun veljeni", sanoi hän, "älä jätä meitä noin kiivastuneena.
+Sinun pitää kuuleman minua, sillä minä olen velkapää kantamaan vihasi.
+Täytyy tunnustaakseni, että sekä minä että vaimoni kuulumme samaan
+uskoon ja vakuutukseen kuin Naomi, ja kun kuulimme, että hän jo useoita
+kuukausia sitte oli tullut totuuden tietoon erään enin valistuneimman
+ja armon saaneen Herran oppilaan johdatuksesta, kehoitimme me häntä
+ilolla lujuuteen uskossansa ja tunnustuksessansa."
+
+"O, sellainen houria kun olin", huudahti Sadok, "kun laskin aarteeni
+niin kauaksi luotani ja hoidostani! Mutta kuinka taisin sellaista
+odottaa omalta veljeltäni? Älä puhu minulle Amatfiah! Jos olisit
+painanut väkipuukon Naomin rintaan olisit vähemmin minua sillä
+loukannut kuin vuodatuksellasi hänen sieluunsa natsaretilaisen petturin
+oppia. Hän oli minun ylpeyteni ja kunniani -- miksi on hän nyt tullut?
+Kiroukseksi ja häpeäksi vanhemmillensa -- uskonhylkääjäksi, joka on
+jättänyt ainoan totisen uskon -- häpeällisen uskonnon oppilaaksi,
+huonoimman kuin epäjumalan palveleminen, perustettu petokselle ja
+pahantekijän keksimä, joka ei voinut enempi itseään kuin muitakaan
+pelastaa oikeudellisesta rangaistuksesta. O, Israelin Jumala kosta
+suuren nimesi tähden, ja äläkä anna näiden Natsaretin petturein
+vietellä lampaita lammashuoneestasi. Tuo minun lapseni takaisin
+uskontoonsa ja vanhemmillensa, ja älä anna hänen olla kansansa
+hylkääjänä ja Aronin su'un häpeänä!"
+
+Sadok puhui innostuksella, mikä olikin hebrealaisen veren
+ominaisuuksia. Hänen kätensä olivat kovasti kokoon puristetut, hänen
+silmänsä säihkyivät tulta ja koko hänen olentonsa näytti vapisevan.
+Salome silmäsi välistä häneen ja välistä tyttäreensä, jonka pää oli
+painunut aina permantoon asti nöyristymisestä ja surusta. Äiti ei
+tuntenut sitä surua, joka täytti isän sydämen; hänelle oli mahdotoin
+unhoittaa, että Naomi, vaikkapa eksynytkin, kuitenkin oli hänen ainoa
+tyttärensä, ja koetti nostaa häntä ylös kuiskataksensa hänelle
+lohduttavia sanoja. Mutta Naomi ei tahtonut nousta ylös.
+
+"O, äitini", sanoi hän, "eikö isäni ole kironnut minua? Anna minun
+maata tomussa ja tuhassa siksi kun kuulen hänen peruuttavan ne
+kauhistuttavat sanansa ja siunaavan lastansa."
+
+"Ei hän sinua kironnut, Naomi; hän ainoastaan puhui surua ja vihaa
+sinussa tapahtuneesta muutoksesta. Mutta sano hänelle, että taas tahdot
+kuunnella hänen opetuksiansa ja unhoittaa eksymisesi, niin hän tulee
+jälleen sinun helläksi ja rakastavaiseksi isäksesi. Minä rukoilen
+puolestasi, eikä vielä koskaan hän ole minulta rukoustani kieltänyt."
+
+Sadok ei saattanut katsoa vaimonsa kyyneleihin; hän tunsi itsensä
+liikutetuksi, lähestyi häntä ja nosti hänen ylös, kun hän oli langennut
+polvillensa Naomin viereen, ja sanoi:
+
+"Sinun tähtesi, Salome annan minä tyttäremme horjahduksen anteeksi, jos
+hän minulle lupaa, ettei milloinkaan enää nimitä natsaretilaisten
+Jumalan nimeä ja taas noudattaa kaikkia tapoja ja seremonioita. Lupaa
+minulle, Naomi, ja tule sitte taas syliini kuin rakas lapsi."
+
+Sadokin malttavaisuus oli loppunut ja sydämensä luonnollinen hellyys
+oli voittamaisillansa sen ylevän tyyneyden, mikä oli hänellä omituista.
+Salome, Klaudia ja Deborah itkivät ääneensä ja suurella levottomuudella
+odotti Amatfiah Naomin vastausta. Nuori nainen oli noussut ylös ja
+seisoi hetkisen kelmeänä kuin kuolema. Taistelevaiset tunteet näyttivät
+liikkuvan hänessä, mutta kerrassaan muuttuivat hänen kasvonsa juonteet
+hiljaisiksi, mutta päättäväisen näköisiksi, ja hän kohotti päänsä.
+
+"Isäni", sanoi hän, "te olette käskeneet minun luopumaan uskosta,
+johonka olen kääntynyt sen vuoksi, että tiedän sen olevan toden.
+Ennemmin voin kieltää puolipäivän auringon olevan valkeutta kuin
+Jumalallisuuden kunnian ja loistoisuuden ilmestymisen Jesuksessa
+Natsaretissa. Minun sieluni oli pimeä, sydämeni kova, luontoni ylpeä,
+ja senvuoksi en tuntenut mitään lepoa; mutta kun kallis opettajattareni
+kertoi minulle, kuinka Jesus jätti isänsä loistavan valtakunnan
+astuaksensa maanpäälle ohjaamaan syntisiä elämän tielle, kantamaan isän
+vihan synnin vuoksi ottamalla kaikkein ihmisten synnit ja kärsimään
+kuoleman niiden tähden, kuinka hän astui isänsä luokse takaisin ja
+siellä rukoilee puolestamme ja valmistelee uskovaisilleen ijäisiä
+asunnoita -- kun kuulin sen, muuttui sydämeni. Minä nautin Jesusta
+Vapahtajaani ja minun sieluni sai levon. En koskaan, koskaan jätä minä
+häntä, joka antoi elämänsä edestäni -- enkä koskaan kiellä sitä nimeä,
+jonka kautta ainoastaan toivon autuaaksi tulevani."
+
+Aina sen mukaan kun Naomi puhui, lisääntyi viehätys hänessä ja hilpeä
+punastus nousi poskillensa. Sadok ja toiset hämmästyivät hänen
+olentonsa juhlallisesta vakavuudesta, eivätkä voineet olla
+kummastelematta hänen viehättäväisyyttänsä ja vakavuuttansa. Amatfiah
+iloitsi sentähden, että Naomi oli koetuksen kestänyt ja oli ylpeä siitä
+että oli hänen sukulaisensa ja opettajansa.
+
+"Suokoon Jumala, Naomi", sanoi Sadok vihdoin, "että kaikki nämä
+lämpöiset tunteet ja tämä luja luonto olisi johdettu totuuden tielle.
+Mene nyt kammariisi ja odota siellä siksi kun minä tulen luoksesi
+aamulla tahi lähetän rabbini Joatferin. Jos sinä palaat uskontoosi ja
+velvollisuuteesi takaisin, jääköön kaikki unhoitukseen, mutta jos sinä
+pysyt luopumuksessasi -- o, Abrahamin Jumala, anna minulle silloin
+voimaa käytellä pyhien lakiesi mukaan ja olla ensimäinen, joka tuon
+tuomiolle heittolaisen omasta huoneestani."
+
+Sadok jätti huoneen ja meni omaan erityiseen kamariinsa, missä hän
+vietti yönsä rukouksessa rakastetun lapsensa edestä. Kukaan perheestä
+ei mennyt levolle. Salome ja Klaudia jäivät Naomin luo, joka nyt oli
+väsynyt ja uupunut sielun ponnistuksesta ja Amatfiah viipyi myöskin
+saadaksensa kiihoittaa veljensä tytärtä rohkeuteen ja koettaa vaikuttaa
+molempain toisten vakuutukseen. Jos Sadok olisi kuullut, mitä sinä yönä
+puhuttiin hänen huoneessansa, olisi hän kohta siitä lopun tehnyt.
+Amatfiah oli kaunopuhelias kun hän puhui Herrasta, johonka hän luotti,
+ja Salome, luonnoltansa lempeä, oli jo hyvällä tuulella vihatuita ja
+vainotuita natsaretilaisia kohtaan. Jos hänen miehensä olisi ollut
+kristitty olisi hän ilman vaikeudetta ottanut hänen uskonsa, ja jos hän
+vaan yksinkertaisesti olisi pysynyt Jumalan sanassa ja rukouksessa
+hänen henkensä johtamana vakaisesti kysynyt totuutta, olisi hän pian
+löytänyt sen ja säästänyt itseltänsä monta surua, epäilystä ja
+murhetta, jotka tekivät hänen levottomaksi.
+
+Klaudialla ei ollut niin monta valeluuloa voitettavana. Aika ja
+miettiminen, Raamatun lukeminen ja Naomin kanssa keskusteleminen oli
+vähitellen voittanut hänen hairahduksensa, ja kirje veljeltänsä,
+jossa tämä sanoi jättäneensä kaikki pakanalliset Jumalallisuudet, oli
+myöskin hänelle vakuuttanut, että kaikki ne olivat rukousta
+ansaitsemattomat. Uskonsa ja vakuutuksensa puolesta oli Klaudia tällä
+ajalla juutalais-nainen, ja Naomi ei ollut hänelle sanallakaan
+maininnut muutoksesta itsessään sen vuoksi ettei heikontaisi hänessä
+äsken herännyttä uskoa ainoaan totiseen Jumalaan. Nyt tuli Amatfiah ja
+puhui Klaudialle Jumalan ainoasta pojasta, luvatusta Messiaksesta, joka
+jo tullut oli, ja Naomi huomasi sittemmin kohta että Amatfiahin puhe
+oli tehnyt syvän ja elävän vaikutuksen niin hyvin äitiin kuin
+ystävättäreenkin, ja sydämellisesti rukoili hän Herraa, että hyvä
+siemen saisi kasvaa ja kantaa hedelmiä ja että hän tulisi
+välikappaleeksi johtamaan näitä molempia rakkaita olennoita
+ijankaikkiseen elämään.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+
+Olemme maininneet Galban astuneen Neronin jäljestä romalaiselle
+keisarin istuimelle ja Vespasianon koottuaan joukkonsa luokseen olleen
+toimetonna odottamassa mitä seuraisi. Jos Jerusalemin asujamet olisivat
+tämän rauhan ajan käyttäneet kaupungin varustamiseen, vielä parempi,
+jos olisivat päättäneet antautua romalaisille, kun vielä oli aika,
+olisi monta vaikeaa päivää heiltä säästynyt, mutta sokeudessaan ja
+ynseydessään käänsivät he aseensa sitä hurjemmin toisiansa vastaan.
+Gioran Simoni, tämä maansa vitsaus, synnytti uuden puolueen. Kilpaillen
+Giskalan Johanin kanssa julmuudessa ja hurjuudessa, kuitenkin heikompi
+älykkäisyydessä ja viekkaudessa, oli hän joukkonsa ensimmäisenä
+valloittanut Massadan, jossa riehuivat laajalta ja lavealta; kun
+puolueensa lisääntyi, käänsi hän huomionsa Jerusalemiin, missä hän
+toivoi voittavansa kaksi ennen löytyvää puoluetta ja itse kievahtavansa
+mahtavimmaksi henkilöksi.
+
+Kun hän ryntäsi kaupunkia kohden tulivat selootit häntä vastaan, mutta
+lyötiin ja takaisin ajettiin. Simoni ei kuitenkaan uskaltanut kohta
+ryhtyä kaupunkiin, vaan päätti ensin lannistaa Idumealaiset.
+Kahdenkymmenen tuhannen miehen kanssa karkasi hän maahan, mutta
+ratkaisemattoman tappelun perästä vetäyi takaisin Nainiin, jonka hän
+oli ennemmin varustanut. Sieltä lähetti hän yhden kenraalinsa,
+Eleatsarin, vaatimaan Herodiumin linnoitusta ja sen miehistöä
+antaumaan, mutta väestö suuttui niin tästä kehoituksesta, että
+tappoivat Eleatsarin. Peläten Simonin kostoa, päättivät idumealaiset
+hankkia tarkat tiedot hänen voimastansa ennenkuin ryhtyisivät uuteen
+tappeluun ja siitä syystä lähettivät yhden ruhtinaansa, nimeltä
+Jaakoppi, tiedustelemaan Simonin tuumia. Tämä Jaakoppi oli petturi, ja
+kun Simoni lupasi hänelle rikkautta ja kunnia-osoituksia, lupasi hän
+päättävällä hetkellä mennä Simonin puolelle. Kun tämä sen vuoksi koko
+joukollansa ryntäsi idumealaisia vastaan, oli Jaakoppi äkkiä
+pelästyvinänsä ja meni väkinensä pakoon, jonka kautta idumealaisten
+joukko joutui epäjärjestyksen ja muutamassa silmän räpäyksessä
+hajoitettiin.
+
+Sittekun Simoni sillälailla melkein veren vuodatuksetta oli
+valloittanut Idumean, hävitti ja ryösti hän koko maan, ja hänen
+vallattomat joukkonsa, jotka yhä lisääntyivät, käyttivät itsensä niin
+julmasti ja raivoisasti onnettomia idumealaisia vastaan, että selootit
+tunsivat sekä sääliä entisiä liittolaisiansa että vihaa Simonia
+kohtaan. Eivät kuitenkaan uskaltaneet kohdata häntä avonaisessa
+taistelussa, mutta sitte kun vakojoilta olivat saaneet tietää, että
+hänen vaimonsa oli matkalla hänen luoksensa, väijyivät he tätä, ottivat
+vangiksi ja veivät Jerusalemiin. Toivoivat löytäneensä välikappaleen,
+mikä pakoittaisi hänen suostumaan heidän ehtoihinsa, mutta siinä
+pettyivät he. Sen sijaan, että lähestyisi heidän muuriansa nöyrästi
+pyytäen vaimonsa henkeä säästämään, tuli hän kiljuen kuin haavoitettu
+villieläin. Kaikki, jotka uskalsivat ulkopuolelle portteja, otettiin
+kiinni ja teloitettiin sanomattomasti piinaamalla. Toisilta antoi hän
+katkaista kädet ja lähetti ne sitte kaupunkiin tervehdyksellä, että hän
+on Kaikkivaltiaan kautta vannonut repivänsä kaupungin muurit ja samalla
+tavalla kohtelevansa jokaista sen asujanta, jos ei vaimoansa kohta
+hänelle lähetettäisi. Pelästyneinä näistä uhkauksista ja toivoen
+lauhduttavansa hänen vihaansa, myöntyivät selootit pyyntöön ja
+lähettivät hänen vaimonsa hänelle, jonka perästä hän vetäyikin muurien
+luota takaisin.
+
+Juuri kun hän oli lähdössä tuotiin hänen tykönsä nuori juutalainen,
+vartijoiden vangitsema. Se oli Javani, joka varomattomasti oli
+lähestynyt liian lähelle vihollista ja menetti nyt taas vapautensa.
+Simonin kysymykseen, kuka hän oli, sanoi hän rehellisesti nimensä ja
+kertoi vankeudestansa romalaisten luona.
+
+"Minä olin paluumatkalla isänmaahani", pitkitti hän, "ja toivoin vielä
+tänä päivänä näkeväni omaiseni pitkän ajan perästä, mutta sinun
+sotilaasi hyökkäsivät minun päälleni ja ottivat minun vangiksi."
+
+"Minkätähden et jo paljoa ennemmin tullut vapaaehtosena minulle", sanoi
+Simoni, "sen sijaan kun koetit hiipiä leirini sivutse? Minun ainoa
+toivoni on pelastaa Jerusalemi noilta kurjilta selooteilta, jotka
+siellä vallitsevat, ja kaikkien rehellisten juutalaisten pitäisi
+yhtymän minun kanssani yhteiseen asiaan."
+
+"Jos sen olisin tietänyt, olisin jo aikoja sitte ollut miehesi. Nyt
+olen valmis vannomaan sinulle ja sinun asiallesi uskollisuutta, ja
+Kaikkivaltiaan avulla voitamme pian selootit ja annamme pyhälle Herran
+kaupungille levon ja rauhan."
+
+Javanin puheen synnytti vankeudesta pelastumisen toivo sekä vimmainen
+harrastus ja kunnianhimo. Hän vihasi selootia ja olisi mielellään
+suonut heidän valtansa masentuvan; siihen olisi Simoni nyt välikappale
+ja vaikka hän tarkoin tunsi hänen julmuutensa ja raakalaisuutensa,
+toivoi hän tulevaisuudessa keksivänsä jonkin keinon tyrannin
+kukistamiseksi, kun hän nyt vaan saattoi häntä käyttää tuumansa eduksi.
+Nämä molemmat viekkaat miehet neuvottelivat kauan keskenänsä
+varmimmasta keinosta, miten saada Jerusalemin valloitettua, ja päätös
+keskustelusta oli, että Simoni tällä kertaa vetäyisi joukkonensa
+takaisin ja odottaisi siksi kun selootit keskinäisten rettelöittensä
+kautta vielä enemmän heikontuisivat.
+
+Romalaisten lopettaminen vihollisuudet ja Simonin takaisin vetäyminen
+kehoitti monta kristittyä joksikuksi ajaksi jättämään Pellan ja
+palaamaan Jerusalemiin yksityisiä asioitansa järjestämään. Muitten
+palanneitten joukossa oli myös Amatfiah vaimonensa. Hän oli ennemmin
+päättänyt ainaseksi jättää isänmaansa ja perheenensä muuttaa Ephesoon,
+jossa heillä oli kristittyin joukossa monta ystävää ja lankolaista.
+Mutta ennen kuin lähtivät niin pitkälle matkalle tahtoivat ottaa
+jäähyvästit omaisiltansa Jerusalemissa, ja olisivat niin mielellään
+vieneet heidänkin mukanansa sinne, mutta tiesivät sen olevan turhaa
+ajatellakin.
+
+He löysivät Naomin uskossansa pysyneenä ja täydellisesti päättäneenä
+pysyä siinä tunnustuksessa, johonka hän kerran oli mennyt, huolimatta
+kaikesta surusta ja kärsimisestä, joka siitä oli hänelle seurauksena.
+Äiti kyllä oli saanut hillittyä isän tulisimman vihan, mutta entinen
+hupaisuus ja ilo kodista oli loppunut. Sadok aina väisti häntä ja kun
+tapasivatkin toisensa, oli kasvoissaan luettavana syvällinen suru ja
+sorrettu närkästys, että Naomi melkein pelästyi ja vuodatti huoneessaan
+surusta, eikä heikkoudesta ja päättämättömyydestä, monta katkeraa
+kyyneltä. Vaikein koetus hänelle oli kun hän käskettiin tulemaan isänsä
+ja rabbini Joatferin luo, joka oli hänen kääntymisestänsä tiedon
+saanut. Sadok toivoi tämän oppineen rabbinin saavan tyttärensä
+kääntymään uskoonsa takaisin, ja Joatfer ei säästänyt aikaa eikä
+vaivaa, mutta kaikista hänen pitkistä puheistansa ja otteista rabbinein
+kirjoituksista ja vanhempain asetuksista ei ollut muuta hyötyä kuin
+että yhä selvemmin Naomille näyttivät hulluuden ja mahdottomuuden
+asettaa ihmisten keksinnöitä Jumalan sanan ylitse. Hän vastasi,
+osottain profeetain sanoihin, ja näytti toteen, että Jesus todellakin
+oli Kristus, mutta silloin Joatferin mahdotoin sanavirta hämmensi hänen
+puheensa ja sai vaikenemaan, jollei hän vihassa ja levottomuudessa
+suorastaan häntä lähettänyt pois.
+
+Klaudia oli hänen ainanen seurakumppalinsa ja se oli Naomille
+sanomatoin ilo nähdä, kuinka hänen ystävättärensä mielihyvällä kuunteli
+hänen kertomuksiansa tapauksista Pellassa. Pyhän Hengen työ oli alkanut
+nuoren romalaisnaisen sydämessä, vaikka se edistyi ainoastaan vitkaan,
+kun hänen luontonsa ei ollut niin vilkas ja ponteva kuin Naomin. Tämän
+puhe kuitenkin teki sellaisen vaikutuksen, että hän ikäänkuin pysähtyi
+saadaksensa hengittää silmänräpäyksen, ennenkuin hän myös avonaisesti
+ja vapaasti tunnusti uskostansa maailman Vapahtajaan.
+
+Salome oli pääasiallisesti kertonut miehellensä sisällön Amatfiahn
+puheesta, ja Sadok näki veljensä sanain tehneen tämän sielussa syvän
+vaikutuksen. Sen vuoksi hän häntä ankarasti käskikin olemaan toiste
+tästä asiasta vaiti tyttärensä läheisyydessä ja koetti voimakkaimmilla
+todisteilla kristinoppia vastaan kääntää hänen ajatuksensa toiselle
+suunnalle. Hänelle onnistuikin saada Salomen omantunnon ääni
+vaikenemaan ja hyvä siemen tämän rinnassa oli uinuksissa vanhojen
+valeluulojen ja väärin käsitetyn kunnioituksen syystä tätä rakastettua
+ja korkeassa arvossa pidettyä miestä kohtaan.
+
+Sellainen oli tila Sadokin perheessä kun Amatfiah ja Juditha saapuivat
+Jerusalemiin ja Sadok kutsui heidän vaikka vastenmielisesti, asumaan
+huoneesensa, koska Amatfiahn talo kaupungissa kapinan ollessa oli
+ryöstetty ja hävitetty. Erinäinen huoneus Sadokin avarassa talossa
+annettiin veljelle, ja Sadok piti vaaria että seurusteleminen hänen
+perheensä ja vierasten kesken oli niin vähäinen kuin suinkin.
+
+Vanha Maria myöskin palasi Amatfiahn suojeluksessa Bethaniaan takaisin,
+ja Naomilla ei ollut vähintäkään lepoa ennenkuin sai käydä tapaamassa
+rakastettua opettajatartansa. Deborahn vaarinpidolla annettiin hänelle
+toisinaan lupa kävellä kaupungin ulkopuolella, ja vaikka vanha
+palvelija kyllä tiesi, ettei Sadok olisi antanut tyttärensä käydä
+natsaretilaisten joukkoon kuuluvan vaimon tykönä, ja hän nyt selvästi
+näkikin isän tyytymättömyyden Naomia kohtaan, oli hänelle kuitenkin
+mahdotoin kieltää Naomin pyyntöä, ja niin seurasi hän rakastettuansa
+monta kertaa Marian luo. Naomi teki väärin, että hän niin käytti
+vastoin isänsä tahtoa ja emme mitenkään voi puolustaa hänen
+käytöstänsä. Emme ole tahtoneetkaan kuvata pyhimystä, joka kaikessa
+olisi moitteetoin, vaan olemme tahtoneet antaa lukijalle kuvan
+tavallisesta syntisestä ihmisestä, joka horjahtui siinäkin, jonka
+katsoi olevan oikeimman ja enin luvallisimman. Maria oli nyt niin
+heikko ja menehtynyt, että hänen elämänsä päivät täällä maailmassa
+näyttivät olevan luetut.
+
+Väliin oli Klaudiakin seurassa näillä käynnillä, ja tunsi kummallisesti
+virkistyneensä ja vahvistuneensa Marian opettavaisesta puheesta.
+Juditha ja Amatfiah olivat Marialle toimittaneet luotettava hoitajan, ja
+vanha Hanna -- se oli hoitajan nimi -- joka itse oli Jesuksen
+opetuslapsi, hoitikin uskon sisartansa mitä hellimmällä huolella.
+
+Eräänä iltana jälestä auringon laskun palasi Naomi ja Klaudia vanhan
+Deborahn seurassa rakkaalta käynniltänsä Marian luona, ja kun olivat
+juuri tulleet Sadokin tuuheaan, synkkään puutarhaan, näkivät miehisen
+henkilön hiipivän pitkin pimeitä käytäviä. Naomin seuraajat pelästyivät
+ja aikoivat paeta, mutta Naomi kehoitti heitä kovalla äänellä
+pysähtymään. "Älkää pelätkö," sanoi hän koettaen tehdä äänensä
+vakaaksi; "jos tuntematoin tahtoo meille tehdä jotakin pahaa, saavuttaa
+hän meidän pian, mutta jos menemme rohkeasti esiin, hän kenties jättää
+meidät rauhaan."
+
+Naomi astui rohkeasti muutaman askeleen eteenpäin, mutta oli pelästyä
+kuoliaaksi, kun tuntematoin kerrassaan juoksi häntä vastaan ja pusersi
+hänen syliinsä.
+
+"Naomi, rakas sisareni, etkö enää tunne veljeäsi Javania?" kuuli hän
+samassa tutun äänen huutavan.
+
+Silmänräpäyksessä oli Naomin pelästys muuttunut totiseksi iloksi
+näkemästänsä veljensä, joka niin kauan oli ollut poikessa. Hän unohti
+kaikki mitä oli saanut kärsiä veljensä tulisen luonnon tähden, ja jos
+häntä vähän kauhistuttikin ajatellessaan veljensä vihaa, kun hän saa
+kuulla puhuttavan hänen luopuneen isäinsä uskosta, tukahtui kuitenki
+tämä tunne siihen tunteesen, jonka hän tunsi tapaamisen ilosta.
+
+Klaudia ei voinut Javanin tervehdystä vastaan ottaa häiritsemättömällä
+ilolla. Hän pelkäsi molempain sekä Naomin että itsensä tähden, ja tunsi
+ikääskuin onnettomuutta sanovan aavistuksen niistä uusista ikävyyksistä
+ja epäsovusta, joita tämän kotiin tulo tulisi matkaan saattamaan.
+Deborah sitä vastaan oli onnellisin saadessaan nähdä nuoren herransa
+vapaudessa. Javanin epävakainen ja tyly luonto ei ollut vähentänyt
+Deborahn mieltymystä häneen, ja kunniaksensa täytyy sanoa, että hän
+todellisesti piti vanhasta uskollisesta palvelijattarestansa.
+
+Puhellessaan Javanin vankeudesta ja tilasta kaupungissa ehtivät pian
+kotiin ja Naomi kiiruhti edeltäpäin sisälle ilmoittamaan äidille
+Javanin tulosta. Hän löysi äitinsä istuvan Sadokin ja Joatferin kanssa
+penkereellä rakennuksen takana, josta oli kaunis näköala Öljymäelle ja
+ympäristö seutuun. Naomi pysähtyi ehdottomasti nähtyänsä tämän pienen
+joukon, joka oli istunut ihanaan paikkaan. Sadok ja Joatferi
+kiintyneenä vakavaan keskusteluun, eivät kuulleet hänen kevyitä
+askeliansa, ja kun olivat selin sinne päin, josta hän tuli, eivät häntä
+huomanneet. Hän tuli senvuoksi vastoin tahtoansa kuulemaan osan heidän
+puheestansa.
+
+"Hän on kovapintainen heittolainen," huudahti rabbini innolla. "Hän on
+kelvotoin kantamaan Sadokin tyttären nimeä. Hän tulkoon anathema
+maranatha." [Manaussanat, joilla henkilö syöstiin seurakunnan
+yhteydestä.]
+
+"O, älä sano sanoi niin", sanoi Salome vapisevalla äänellä. "Älä kiroa
+minun lastani, pyhä rabbini! Jos, kuin te sanotte, hänessä on
+pahahenki, niin ennemmin rukoilkaamme hänen edestänsä!"
+
+Sadok oli aikomuksessa vastata, Naomin huokaus sai hänen sekä toiset
+kääntymään. Kivisen sydämen olisi pitänyt oleman sillä, jota ei olisi
+liikuttanut se surun ilmaus ja kärsiväinen nöyryys, joka kuvastui hänen
+kalpeista kasvoistansa, joihin kärsiminen jo oli jättänyt syvät jäljet
+ja sammuttanut loiston hänen kirkkaista mustista silmistänsä.
+
+Kyynel kierähti Salomen poskelle, kun hän näki rakastettunsa, ja kuten
+hän luuli, hairahtuneen lapsensa, ja Sadok kääntyi pois peittääksensä
+liikutuksensa, mutta rabbini ei tuntenut mitään liikutusta. Tämän
+naisen kalpeassa muodossa näki hän vaan saatanan kujeita ja koetusta
+pettää sekä häntä että molempia vanhoja vanhempiansa.
+
+"Pois täältä, sinä perkeleen lapsi," huudahti hän, "ja äläkä koeta
+pettää leväperäisiä vanhempiasi. Jos olisit uskontoa harrastavan
+veljesi Javanin kaltainen! Silloin olisit sinä ilo ja lohdutus
+vanhemmillesi sen sijaan että nyt tuotat häpeää ja epäkunniaa Aronin
+jälkeiselle! Perkele on pimittänyt silmäsi ja sulkenut taivaallisen
+valon; ilman äitisi helleyttä olisit jo aikoja syösty kristillisestä
+seurakunnasta ja annettu saatanalle osaksi."
+
+Onnetoin Naomi ei vastannut tähän kiihkoiseen kiroomiseen. Hän ajatteli
+kuin Israelin kuningas paetessaan: "Hän kirotkoon vaan, sillä Herra on
+hänen käskenyt," ja kääntyen äitiinsä sanoi hän:
+
+"Minä tulin kertomaan, että veljeni raitisna ja terveenä on tullut
+kotio. Tulkoon hän siunaukseksi teille. Minulla on odotettavana
+paljasta kiukkua ja vihaa häneltä, kun hän saa kuulla minun oppineen
+kunnioittamaan nimeä, jota hän halveksii. Minun ylpeä, paha sydämeni
+tarvitsee kaikkea tätä tullaksensa käsittämään oman heikkoutensa ja
+kehnoutensa."
+
+Joatferi ei ollut odottanut Naomin puheen loppua, vaan kiiruhti
+tervehtimään entistä oppilastansa tervetulleena takaisin ja Salome
+käytti tätä tilaisuutta kiihkeästi pyytääksensä miestänsä, ettei
+puhuisi Javanille mitään Naomin uskostaan luopumisesta. Sadok taipui
+siihen vihdoin ja Naomi oli siitä iloinen ja kiitollinen, sillä hän
+todella pelkäsi kovasti veljensä pikaista ja hurjaa luontoa. Mieluimmin
+olisi hän nyt mennyt omaan huoneesensa, mutta peläten sitä katsottavan
+epäkohteliaisuudeksi seurasi hän vanhempiansa, jotka menivät
+tervehtimään palannutta poikaansa.
+
+Javanilla oli paljon kerrottavaa vaaroistansa ja seikkailuistansa ja
+toi uskollisesti Marcellon tervehdyksetkin. Naomi kävi niin iloiseksi
+terveisistä, että melkein unhoitti surunsa ja Klaudia niinikään oli
+hyvällä mielellä veljensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Kauaan aikaan
+ei Marcello ollutkaan saanut lähetetyksi terveisiä hänelle, mutta
+viimesessä kirjeessään mainitsi hän isänsä hartaimman halun olevan
+noutaa hänen Jerusalemista, ennen romalaisten ryntäämistä pääkaupunkia
+vastaan, ja viedä turvallisempaan paikkaan. Kun hän ensin tapasi
+Javanin, luuli hän hänen olevan isänsä lähettämän noutamaan häntä
+turvallisempaan paikkaan; mutta kun hän pian sai tietää tämän tulleen
+pakolaisena romalaisten leiristä, jonka kauan aikaa sitte oli jättänyt,
+kävi hän levottomaksi veljensä tähden, kun hänestä ei ollut mitään
+sittemmin kuulunut ja alkoi kysellä yhtä ja toista isästänsä ja
+veljestänsä. Tällä ajalla kutsui Sadok Joatferin erillensä ja pyysi
+hänen vielä jonkun aikaa Javanilta salaamaan Naomin uskostansa
+luopumisen. Rabbini, joka oli odottanut apua intoiselta oppilaaltansa
+tämän nuoren naisen kääntämisessä, suostui vasten mielisesti, mutta
+lupasi vihdoin komminkin Sadokin tähden pitää suunsa kiinni.
+
+Erinomaisella halulla kuultelivat molemmat juutalaiset kun hän kertoi
+yhtymisestänsä Simonin kanssa. Hän kertoi heille tuumansa julki mitenkä
+hän aikoi Simonin avulla pelastaa kaupungin selootien ja Giskalan
+Johanin julmuudesta, ja hän oli luvannut Simonille ilmoittaa heti kun
+on voittanut etevimpien miesten mielet kaupungissa. Pakonsa ajalla oli
+hän jonkun ajan oleksinut Peraeassa erään Maria nimisen vaimon luona,
+hänen, äitinsä sukulaisen, joka oli rikas ja pidettiin seudulla
+erinomaisen suuressa arvossa, että romalainen päällikkö Placidokin oli
+katsonut viisaimmaksi jättää hänen omaisuutensa kajoomatta kun ryösti
+ja hävitti ympäri Peraeaa. Javan oli koettanut kehoittaa häntä
+poikanensa muuttamaan Jerusalemiin. Ensin ei hän tahtonut kuullakaan
+sellaista ehdotusta, mutta kun romalaiset toisen kerran tulivat
+Peraeaan, ehkeivät silloinkaan hänen omaisuuteensa koskeneet, pelästyi
+hän niin, että ilmoitti suostuvansa ehdotettuun muuttamiseen. Parempi
+olisi hänelle ollut, jos olisi asunut Peraeassa Jerusalemiin
+muuttamatta, kun hän siellä tuli osalliseksi kaikista niistä vaivoista,
+mitä pitkällinen piiritys kaupungille tuotti.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+
+Javanin palaaminen kotio supisti Naomin vapautta, ettei hän päässyt
+käymään siellä, missä mieluimmin olisi halunnut käydä. Veljensä tahtoi
+aina olla hänen seuraajanansa ja suojelijanansa kun hänellä vaan oli
+aikaa Simonin eduksi työskentelemiseltä. Ja sen vuoksi sai Naomi
+ainoastaan ani harvoin Klaudian ja Theophilon seurassa tilaisuuden
+käydä rakkaan ystävänsä luona Bethaniassa.
+
+Palattuansa Pellasta Jerusalemiin oli hän oppinut paremmin tuntemaan
+serkkunsa. Tämä oli luonnoltansa ujo, ja kun hän uskonnossa tiesi
+olevansa toisesta mielestä kuin Sadokin perhe, niin tahtoi hän niin
+paljon kuin suinkin olla sukulaisistansa erossa. Salomea rakasti hän
+kuitenkin hänen lempeän luontonsa tähden ja uskoi vahvasti Herran pian
+hänen sydämessään löytävän hyvän maan pyhälle villallensa, mutta
+Naomista ajatteli hän ihan päinvastoin, senvuoksi kun tämä oli
+luonnoltansa ylpeä ja itseensä luottava. Mutta meidän ajatuksemme eivät
+ole Herran ajatukset, ja Theophilo tuli sen pian havaitsemaan, kun hän
+näki Pyhän Hengen kurituksen kukistavan Naomin ylpeyden, mutta Salomen
+pakenevan tätä kuritusta ja luottavan omaan hurskauteensa.
+
+Klaudiaa kohtaan kävi Theophilo myötätuntoiseksi ja iloksensa huomasi
+vaarinottavaisen oppilaansa lukevan ja selittelevän Moseksen ja
+profeettain kirjoituksia. Tällä tavoin vei hän hänen totuuteen ja esiin
+toi hänelle Mesiaksen todellisen luonteen, näyttäen että hän jo tullut
+oli ja oli sama, jota Jesukseksi kutsuttiin. Klaudia ei kuitenkaan
+vielä ymmärtänyt Theophilon olevan kristitty, mutta kun hän Naomin
+palattua Pellasta ja sen perästä kun ystävyys tämän ja isän välillä oli
+rikkoontunut vannoi nuorelle opettajallensa koettavansa kääntää Naomia
+isäinsä uskoon takaisin, ei Theophilo enää kauemmin epinyt mainita
+hänelle myös olevansa halveksitun natsaretilaislahkokunnan jäsen. Tämän
+perästä puhui hän vapaammin ja voimakkaammin sydäntänsä lähimpänä
+olevista aineista, ja Naomi iloitsi nähdessään, kuinka hänen ystävänsä
+valeluulot kristinoppia vastaan päivä päivältä enempi ja enempi
+haihtuivat. Kun Theophilon vanhemmat muuttivat Sadokin huoneesen,
+huomasivat he poikansa myötätuntoisuuden Klaudiaan, ja heitä suretti
+poikansa mieltyminen pakanalliseen naiseen, jommoisena he Klaudiaa
+pitivät; mutta kun saivat tietää, minkä vaikutuksen totuus jo oli
+tehnyt Klaudian sydämessä, muuttui surunsa iloksi ja he päättivät, että
+niin pian, kun hän avonaisesti tunnustaa Jesuksen opin ja kastetaan,
+pyytää hänen isänsä suostumusta hänen ja heidän poikansa yhdistymiseen,
+ja hän sitte muuttaa heidän kanssansa Ephesoon.
+
+Naomi iloitsi ystävänsä onnesta, mutta ajatus Amatfiahn ja Judithan
+pikaisesta matkasta ja Klaudian muutosta heidän kanssansa teki
+hänen surulliseksi. Itse hän kuitenkin pysyi kylmänä kaikille
+ystäviensä kehoituksille muuttaa heidän kanssansa. Vanhempiensa
+suostumuksen olisi hän helposti saanut. Sadok kun näki mahdottomaksi
+häntä saada kääntymään uudesta uskostansa, ei olisi tahtonut häntä
+estää matkustamasta, sillä sen kautta olisi hän päässyt häpeästä
+kaikille ilmoittaa tyttärensä lankeamisen. Salomen sydän kyllä oli
+pakahtumaisillaan kun hän ajatteli eroamista tyttärestänsä, mutta hänen
+onneksensa ja turvallisuudeksensa olisi hän mielellään uhrannut vaikka
+henkensä. Mutta Naomi ei mitenkään voinut päättää oman etunsa vuoksi
+erota vanhemmistansa niitten onnettomuuksien ajaksi, jotka hän aavisti
+tulevan. Ja Javani, joka ei luullut mitään paikkaa niin turvalliseksi
+kuin Jerusalemia, tahtoi kernaasti pitää sisarensa, että tämä saisi
+nähdä juutalaisten voittavan romalaiset, jonka hän varmuudella luuli
+tapahtuvan. Setänsä ja hänen perheensä kääntymisestä ei hänen ollut
+vähintäkään tietoa eikä minkään muun syyn nojassa estellyt Naomin
+matkustamista kuin sen, että oli muka turhaa pelätä romalaisten
+valloittavan Jerusalemin. Vaikkei sisarensa ollut samasta ajatuksesta,
+iloitsi hän kuitenkin kun oli saanut puoltajan, joka puolusti
+jäämistänsä vanhempainsa luo.
+
+Oli kirkas ja kaunis iltapäivä kun Naomi Theophilon ja Klaudian kanssa
+meni Bethaniaan Mariaa tervehtimään. Theophilo vei heidän vähän syrjään
+viimeisestä tiestä Bethaniaan ja näytti heille Getsemanessa sen paikan,
+jossa Jesus, puheen mukaan, oli langennut polvillensa ja rukoillut.
+Meille on helppo kuvitella tunteita, jotka valtasivat nämä kolme nuorta
+kristittyä, kun he myöskin polvistuivat tällä samalla paikalla ja
+kiittivät ja ylistivät Herraa, kun rangaistus oli pantu hänen
+päällensä, että meillä rauha olisi. Kun he nousivat ja pitkittivät
+kulkuaan, ajattelivat he niin Jesuksen elämän viimeisiä tapauksia maan
+päällä, että puhuivat ainoastaan siitä, ja kun tulivat Marian asuntoon
+oli heidän ensimäinen pyyntönsä, että hän oikein juurta jahkaen
+kertoisi heille jonkun näistä tapauksista, jotka hän suurimmaksi osaksi
+oli itse nähnyt.
+
+Maria täytti ilolla heidän pyyntönsä ja kertoi heille kaikki mitä
+tapahtui viimeisinä päivinä Jesuksen eläessä maan päällä. Hän seurasi
+häntä, niin sanoen, askel askeleelta hänen juhlallisesta ajamisestansa
+Jerusalemiin, jolloin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle ja
+muut karseivat palmupuun oksia ja hajoittivat tielle ja huusivat
+sanoen: "hosianna Davidin pojalle, siunattu olkoon se joka tulee Herran
+nimeen!" siihen asti kun sama kansa opettajiensa ja pappiensa
+kiihottamana ja eksyttämänä vei hänen teloituspaikalle,  huutaen:
+"Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Hänen verensä tulkoon meidän
+päällemme!" Joka ainoa rakkaan Herran sana oli syvästi painunut Marian
+sydämeen ja hänen silmänsä säteilivät taivaallisesta ilosta ja
+rakkaudesta, kun hän nuorille ystävillensä kertoi hänen sanojansa
+ristillä -- hänen rukoustansa teloittajiensa edestä, hänen
+huolenpitoansa äidistänsä, hänen viimeistä sanaansa: "Se on täytetty!"
+
+Väsyneenä paljosta puhumisesta vaipui Maria, kun oli lopettanut
+puheensa, takaisin vuoteellensa ja makasi siinä muutaman minuutin
+hiljaa ja liikkumatta. Hänen nuoret ystävänsä ja vanha Hanna, jotka
+tarkoin olivat kuunnelleet hänen sanojansa seisoivat äänetöinnä hänen
+ympärillänsä niin kauan kun hän vähän virkistyi. Hän avasi silmänsä,
+kohotti vähän itseänsä ja katseli kummastuneena heihin, ikäänkuin olisi
+unhoittanut heidän läsnäolonsa. Vähitellen näytti hän rupeavan selvästi
+tajuamaan lähellä olevaiset ja lempeästi hymyillen sanoi hän kohottaen
+kätensä heitä kohden:
+
+"Nyt on jo myöhäinen ja te olette liian kauan viipyneet luonani, minun
+lapseni. Minä en tahdo teitä pidättää kauemmin; jos vielä tapaamme
+toisemme täällä maailmassa, niin puhumme enemmän siitä Herrasta, joka
+antoi henkensä lunnaaksi edestämme. Antakaat minä siunaan teitä
+ennenkuin menette."
+
+He lankesivat polvillensa hänen vuoteensa viereen ja kyyneleet silmissä
+ottivat hänen siunauksensa. Kun olivat nousseet ylös ja hellästi
+syleilleet vanhaa rakasta ystäväänsä, kiiruhtivat he kotio. Aurinko
+painui Sionin vuoren taakse, kun he laskivat alas Öljymäkeä, ja oli jo
+melkein pimeä kun tulivat lähelle kotoansa. Kun menivät erään tiheän
+öljypensaston ohitse, tarttui Klaudia äkkiä Theophilon käteen ja
+kuiskasi hätäisesti:
+
+"Kuule Theophilo, joku vakoaa meitä tuolla. Minä olen usean kerran
+kuullut astumisen ääntä takanamme, mutta kun en ketään nähnyt, niin en
+sanonut mitään sen vuoksi kun pelkäsin teidän pilkkaavan minua. Mutta
+nyt olen varma, että joku seuraa meitä. Näin äsköin mustan miehen
+haamun hiipivän tuolla puitten välissä."
+
+"Mitä sinun tarvitsee pelätä, Klaudia?" kysyi Theophilo. "Kukaan ei voi
+meille tehdä pahaa. Me näemme jo kaupungin portit ja voimme helposti
+saada apua, jos joku hyökkäisi päällemme. Minä myös olen aseilla
+varustettu, äläkä turhaa pelkää".
+
+"Itseni tähden en pelkääkään, mutta sinun ja Naomin. Jos Javani
+tietäisi käyntimme Bethaniassa ja sinun sekä Naomin uskovan Jesukseen,
+niin ei mitkään sukulaisuuden siteet estäisi häntä ilmoittamasta teitä
+niille tyranneille, jotka uskonnon varjossa harjoittavat julmuutta ja
+murhaa."
+
+"Vait, Klaudia", sanoi Naomi hiljaa, "innossasi unhoitat, että näkemäsi
+henkilö saattaa kuulla kaikki mitä puhut. Menkäämme joutuisammin. Minua
+peloittaa, että isäni kysyy, missä olemme olleet, jos viivymme järin
+kauan."
+
+Kun tulivat kotio, kohtasi heidän Deborahn, ja oli levottoman ja
+pelästyneen näköinen.
+
+"Minkätähden tulette niin myöhään lapset?" huudahti hän. "Minä olen
+seisonut ja katsellut jälkeenne aina siksi kun tuli niin pimeä ettei
+voinut eroittaa tietä Öljymäelle. Javani tuli kohta sisälle kun olitte
+menneet ja kyseli tarkkaan, minnepäin menitte. Minä aavistin teidän
+menneen Bethaniaan, mutta sitä en sanonut, vaan sanoin menneenne
+laaksoa kohden. Hän näytti vakavalta ja närkästyneeltä, ja vastaamatta
+kiiruhti hän ulos."
+
+"Sitte", huudahti Klaudia, "ei ollut pelkoni suotta, ja se oli Javani,
+joka seurasi meitä. Hyvä Jumala, pelasta meitä hänen vihastansa!"
+
+Molemmat, sekä Theophilo että Naomi, kävivät levottomaksi Deborahn
+kertomuksesta, sillä he olivat äskettäin kuulleet Javanin puhuvan niin
+äreästi natsaretilaisista, että varmasti uskoivat hänen kaikin voimin
+vainoovan ja koettavan hävittää niitä, jotka kantoivat sitä nimeä.
+Klaudia pyysi Theophiloa heti jättämään heidän, ett'ei Javani
+palattuansa näkisi heitä yhdessä ja tämä nuori natsaretilainen oli
+juuri aikomuksessa poistua, kun Javani tuli sisälle ja teeskennellyllä
+ystävyydellä kutsui hänen takaisin.
+
+"Tule, Theophilo", sanoi hän, "minulla ei ole näinä päivinä ollut aikaa
+olla paljoa kanssasi. Olen sinulle suuressa kiitollisuuden velassa kun
+olet täyttänyt minun velvollisuuteni sisartani kohtaan ja häntä
+veljellisesti suojellut ja hoitanut. Menkäämme penkereelle vanhempieni
+luokse, niin siellä voit heille puhua, missä olette olleet; varmaankin
+olitte kävelyllä pitkän matkan tuolla puolen Hinnomin laaksoa."
+
+Huonosti peitetty ivallisuus piileksi Javanin sanoissa, ja ne, joihin
+puheensa koski, ymmärsivät sen hyvin. Molemmat naiset vaalenivat
+kauhistuksesta, mutta Theophilo pysyi rauhallisna.
+
+"Niin", vastasi hän, "minä luulen että tilintekoni siitä, mitä olemme
+kuulleet ja nähneet kävelymatkallamme, on kiinnittävä kaikkein mielet,
+ja minä tahdon sen itse kertoa. Naomi ja Klaudia eivät saa minua
+keskeyttää."
+
+Tämän sanottuansa katsahti hän molempiin naisiin silmäyksellä, joka
+sanoi, että hänellä oli tuuma, jota pelkäsi heidän tyhjäksi tekevän.
+Ulkona penkereellä eivät kuitenkaan tavanneet vanhempiansa, ja kun
+Javani meni heitä hakemaan, sanoi Theophilo sillä välin Naomille ja
+Klaudialle, että hän hyvin ymmärsi Javanin tarkoittaneen heidän
+kävelyänsä.
+
+"Mutta" lisäsi hän, "luulen voivani eksyttää hänen ja saattaa teidän
+turvaan, kun vaan te kumpikin lupaatte olla vaiti ja annatte minun
+puhua yksin. Tiedätte, että minä en sano muuta kuin mikä on totta ja
+oikein."
+
+"Ah niin", sanoi Klaudia, "minä jätän kaikki teille, ja vaikka Naomi
+mielukkaammin tahtoisi puolustaa itseänsä, pitää hänen nyt lupaaman
+olla vaiti. Minä puolestani en koskaan tahtoisi sanaa vaihettaa tuon
+villin Javanin kanssa."
+
+"Sinä, Klaudia, ajattelet aivan pahaa veljestäni", sanoi Naomi. "Hänen
+luontonsa on äkkipikainen, ja hänen kiivailunsa näyttää toisinaan
+kostonhimoiselta, mutta hänellä on luonnollinen sydän ja minulle on hän
+palattuansa osoittanut suurta ystävyyttä. Ehk'ei hän sentään tuntisi
+kävelyämme Bethaniassa tahi ainakaan sen tarkoitusta. Ennen sain minä
+soitolla hänen kiivaan luontonsa rauhoittumaan; minä menen noutamaan
+harppuni ja koetan, vaikuttaako se vielä saman. Älä hätiköitse
+sanoissasi, Theophilo, ja minä lupaan olla puheesesi sekoittumatta."
+
+Naomi puhui enemmän luottoisuudella kuin suoraan, kun hän näki Klaudian
+olevan säikähdyksissä ja Theophilon päättäneen ottaa tärkeän askeleen.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+
+Samassa tuli Javani takaisin iloisen näköisenä, mikä sopi huonosti
+yhteen sydämessään liikkuvien mustien tunteitten kanssa, käskien
+odottavia seuraamaan itseänsä.
+
+"Äitini", sanoi hän, "odottaa meitä seeterisalissa, sinne on illallinen
+valmistettu. Rabbi Joatferi on siellä hänen luonansa; isäni ei ole
+vielä tullut. Meillä tulee olemaan hauska ilta. Mutta sinä, Theophilo
+et näytä ollenkaan iloiselta. Varmaankin ollet väsyksissä pitkästä
+kävelystäsi?"
+
+Theophilo ei vastannut tähän ilkkuiseen kysymykseen. Sanaakaan
+sanomatta seurasivat he Javania saliin, jossa Salome istui kalliin
+hopeasta takomalla tehdyn lampun ääressä ja neuloi korko-ompelusta.
+Joatferi istui sohvalla katetun pöydän vieressä. Melkein samassa tuli
+Sadok kuin nuoretkin sisälle ja sitte kun oli tehty tavallinen
+tervehdys istui koko perhe ruoalle. Javani kuitenkaan ei nauttinut
+mitään syyttäen pahoin vointia; mutta todellinen syy oli, että hän ei
+tahtonut saastuttaa itseänsä syömällä samassa pöydässä Theophilon
+kanssa, jonka hän arveli olevan uskonsa heittolaisen. Hiljaa ja ääneti
+odotti hän siksi kun ruoalta päästiin ja palvelijat menivät pois.
+Silloin kääntyi hän kohdastaan Theophiloon ja sanoi:
+
+"Sinä lupasit kertoa meille hupaisen kertomuksen kävelystäsi tänä
+iltana. Ennen kaikkia tahtoisin tietää mihinkä veit sisareni ja
+Klaudian. Aikomukseni oli lähteä seuraanne, mutta kun tulin kotio
+olitte jo menneet ennemmin kuin tunti sitte."
+
+Javanin käskeväinen ja halveksivainen ääni hämmästytti kaikkia, ja he
+rupesivat arvelemaan että jotakin erityistä piileksi sen alla. Klaudia
+ja Naomi pelkäsivät, mitä piti seuraaman, mutta Theophilo pysyi
+levollisna.
+
+"Minä näen", vastasi hän, "sinulla olevan muita syitä kysymykseesi kuin
+paljaan uteliaisuuden saada tietää mihin menimme. Suorin tie on aina
+parain ja sen vuoksi tahdon sinulle suoraan sanoa, mitä jo olet
+aavistanutkin, että minä kävin erään kipeän kristityn ystävän luona; ja
+siihen lisään, ett'en käynyt hänen luonaan senvuoksi, että hän on
+vanha, kipeä ja kuolemaisillaan, vaan sentähden että hän on Herran
+Jesuksen Kristuksen opetuslapsi."
+
+"Kuule häntä kunnia-arvoinen Sadok", huudahti Joatferi ja hypähti ylös
+sijaltansa. "Kerittiläisyyden turmiollinen henki on taas löytänyt tien
+perheesesi."
+
+"Hiljaa, Joatferi", vastasi Sadok, joka pelkäsi Joatferin kiivaudessaan
+ilmoittavan Javanille Naomin kääntymisen; "anna Theophilon
+täydellisesti selittää asiansa ennenkuin häntä tuomitsemme."
+
+"Niin, minä tahdonkin selittää kaikki", jatkoi Theophilo tyynellä
+äänellä. "Minä en häpeä enkä pelkää ilmoittaa, että minulla on sama
+usko kuin kuolevalla ystävälläni ja samoin kuin hänkin rukoilen Jesusta
+Natsaretista."
+
+"Minä tiesin sen", sanoi Javani ja silmänsä säihkyivät raivoisasta
+kinkusta, "ja se on hyvä, ett'et koettanut minua pettää. Sanopas myös
+minulle suoraan: oletko uskaltanut viedä sisareni natsaretilaisen
+huoneesen ja antanut hänen kuunnella kuolevan hourion hulluja loruja?
+Minä tunnen kysymyksessä olevan vaimon hullun uskon ja vieläkin
+hullumman väittämisen, estäköön Jumala kehenkään minun lähimpään
+sukulaiseeni tarttumasta sellaista hulluutta."
+
+"Sinä, Javani, et tunne mitään siitä kristillisestä opista; jos sen
+tekisit, niin et kutsuisi sitä hulluudeksi. Sinä tiedät Klaudian olevan
+morsiameni -- voitko siis ihmetellä, jos kaikin tavoin koen hänelle
+selittää sen kristinopin totuutta, jota itsekin uskon? Naomi seurasi
+minua, mutta rehellisesti voin vakuuttaa, etten millään tavoin ole
+kokenut vaikuttaa hänen uskonnollisiin tunteisinsa."
+
+Hän katsoi Naomiin muistuttaaksensa hänen lupaustansa olla puheesen
+sekaantumatta. Myös Salome katsoi häneen ja aavistaen Naomin vilkkaan
+ja rehellisen luontonsa tähden kiihkoittuvan tekemään avonaisen
+uskontunnustuksen nousi hän äkisti ylös ja käski molempien naisten
+seuraamaan häntä, muistuttaen Sadokille, että kenties on parain jos
+ainoastaan hän, rabbini ja Javani jäävät keskustelemaan Theophilon
+uskon hairahduksesta.
+
+Naomi suostui vastenmielisesti äitinsä toivoon, sillä hän tunsi itsensä
+ulkokullatuksi ja pelokkaaksi, kun antoi serkkunsa yksin kantaa syyn
+Bethaniassa käynnistä. Mutta kun hän näki Salomen pelkäävän jo
+ajatellessaan että Javani saisi tietää Naomin uskostaan luopumisen,
+lupasi hän, tultuansa seuraavaan huoneesen, olla vaiti mitään
+virkkamatta niin kauan kun se soveltui kristityn velvollisuudelle.
+Myöskin Klaudia lähti vastoin tahtoansa huoneesta, sillä hän pelkäsi
+Javanin rajun luonnon puhkeavan Theophiloa vastaan.
+
+Salomen kamariin kuulivat he aivan hyvin Javanin ja rabbinin kiivaat
+äänet ja Theopbilon tyynekkäät vastaukset. Ennenkuin keskustelu oli
+loppunut tuli Juditha hakemaan poikaansa, ja kun hän sai tietää mitä
+oli tapahtunut, pelkäsi hän rakastettunsa turvallisuutta, sillä
+paremmin kuin kukaan perheessä tunsi hän Javanin leppymättömän vihan
+kristityitä vastaan. Keskusteltuansa Salomen kanssa päätti hän
+kiiruhtaa lähtöä ja jättää Jerusalemi ennenkuin Javani ehtisi saada
+kaikenmoiset tuumansa toimeen, jotka tarkoittavat serkkunsa vapautta ja
+henkeä. Juditha oli juuri aikeessa lähteä Amatfiahlle kertomaan, mitä
+oli tapahtunut, kun Theophilo astui huoneesen.
+
+"Minä tulen rakas täti", sanoi hän liikutuksella Salomelle, "ottamaan
+jäähyväisiä teiltä ja Naomilta. Sadok on kovasti kieltänyt, etten enään
+tämän illan perästä saa olla teidän seurassanne. Mutta jos emme enää
+tapaa toisiamme täällä maailmassa, niin toivon varmasti sen kerran
+tapahtuvan Karitsan istuimen edessä. Sinun sydämesi on jo avattu
+totuudelle ja rakas Naomimme on tuleva välikappaleeksi viemään sinun
+tykkönään totuuden tielle."
+
+"Älä puhu siitä", sanoi Salome; "minä en saa kuunnella sanojasi tässä
+aineessa. Tiedän olevan paraimman, että eroamme. Javani on suuttunut;
+sinua ei hän ole milloinkaan suvainnut, ja nyt pelkään hänen
+suvaitsemattomuutensa muuttuvan vihaksi."
+
+"Minä en häntä pelkää", sanoi Theophilo, "vaikka hän on uhannutkin. Emme
+kuitenkaan voi lähteä kaupungista, ennen kuin olemme saaneet Rufon
+luvan Klaudialle, että hän saa seurata meitä. Yksinomaisesti oman
+turvallisuuteni tähden en lähde täältä ilman hänettä."
+
+"Minun tähteni älä jää tänne ja älä jätä itseäsi vaaraan", sanoi
+Klaudia hilpeästi. "Jos emme siksi saa isäni vastausta Amatfiahn
+kirjeelle, kun olette valmiit matkalle, niin seuraan äitiäsi, jos hän
+tahtoo ottaa minun suojelukseensa, Joppeen ja odotan siellä isäni
+myönnytystä naimiseemme. Ah, jos Naomi myöskin tulisi kanssamme
+Ephesoon niin kauaksi kun onnellisemmat päivät koittavat Jerusalemille
+ja Javanin viha kristityitä kohtaan laimeentuu!"
+
+Klaudia heittäytyi nuoren ystävättärensä syliin ja syleili häntä
+hellästi. Naomi näytti liikutetulta; hän tunsi syvällisesti, mitä hän
+oli kohta kadottava ja kuinka yksinäiseksi hän oli jääpä, mutta ajatus
+vanhemmistansa teki hänen tälläkin kertaa kuuroksi kaikille
+rukouksille, ja hän vastasi lempeästi mutta päättäväisesti, että
+päätöksensä jäädä Jerusalemiin oli horjahtumatoin.
+
+Javani astui äkkiä huoneesen. Se keskeytti puheen.
+
+"Sinun hyvästijättösi on ollut pitkällinen", sanoi hän levottomasti
+Theophilolle; "nyt on aika että äitini ja sisareni pelastetaan
+uskonheittolaisen läheisyydestä. Itketkö sinä, Naomi, sen vuoksi että
+sinun täytyy eritä Klaudiasta? Pakanallisen epäjumalan palvelijan
+päästäminen meidän perheesemme on tuonut mukanaan kirouksen; sitä
+aavistinkin. Myös isäni veri on saastutettu vielä sillä, mikä on
+pahempi kuin romalainen epäjumalan palveleminen; natsaretilaista
+petturia on rukoiltu isäni katon alla. Mutta minä tahdon puhdistaa
+myrkyn ja pitää huolen siitä ettei se pääse leviämään. Jos sinä,
+Juditha, tiesit poikasi uskostansa luopumisen, olisi sinun pitänyt se
+ilmoittaman meille -- olisipa pitänyt ilmoittamasi se neuvostolle. Mitä
+ovat maalliset siteet Jehovan kunnian rinnalla? Omalla kädelläni olisin
+pyyhkäissyt epäjumaluuden merkin perheestäni, ja ehkäpä", sanoi hän
+synkkämielisesti, "tuleekin se vielä jonakuna päivänä minun
+tehtäväkseni. Jos sinä Juditha ja Amatfiah olette suosineet poikanne
+jumalattomuutta, niin varotan teitä; Sadok'in veljenkään ei pidä
+pääsemän oikeuden kädestä. Vastaustasi ei tarvita. Minä epäilen sinua.
+Saamme nähdä onko epäilykseni perustettu. Jätä me nyt ja ota
+ottotyttäresi mukaasi. Hän ei koskaan ole ollut sopiva seurustelija
+juutalaiselle naiselle. Varmaankin hänestä tulee sopivampi puoliso
+uskonsa hylkyrille, natsaretilaiselle."
+
+Kristillinen kärsivällisyys ja huolenpito Salomesta ja Naomista
+pidättivät Theophilon antamasta sellaista vastausta kuin hänen
+raakuutensa olisi ansainnut; sanaakaan sanomatta lähti hän äitinsä ja
+Klaudian kanssa. Näiden mentyä pyysivät Salome ja Naomi Javania olemaan
+ryhtymättä mihinkään toimiin läheisiä sukulaisiansa vastaan, mutta
+vaikuttivat sangen vähän yltiöpäiseen juutalaiseen, joka ei käyttänyt
+siivompia sanoja vanhempiansa kuin Theophiloakaan kohtaan.
+
+Seuraavana päivänä oli Javani kaupungilla melkein iltaan asti. Kun hän
+tuli kotiin, kertoi hän isällensä, että rikas sukulaisensa, Bethetsobin
+Maria, oli tullut kaupunkiin suuren palvelijajoukon kanssa ja että hän
+(Javani) oli hänelle luvannut asunnon isänsä huoneessa siksi kun
+kerkiäisi hankkimaan sopivan asunnon. Sadok kernaasti suostui siihen ja
+kiiruhti noutamaan häntä. Molemmat, sekä Sadok että Salome,
+kunnioittivat Mariaa, vaikka hänen loistoisa ja turhamainen
+elantotapansa oli täydellinen vastakohta sille yksinkertaisuudelle,
+joka vallitsi avarassa ja mukavassa asunnossa. Maria oli varsin nuorena
+kadottanut kuoleman kautta äitinsä ja jäi sitte hellän isänsä hoitoon,
+joka liiallisella lellittelemisellä pilasi hänen. Hän tuli nuorena
+naimiseen nuoren ja jalon miehen kanssa. Tämän johdolla olisi hän
+kenties muuttunut, mutta kuolema kutsui pois miehen vuotta ennen
+Javanin käyntiä Peraeassa. Maria jäi leskeksi. Hän oli nuori, kaunis ja
+omisti suuren omaisuuden.
+
+Marian ja hänen pienen kaksivuotiaan poikansa Davidin ottivat
+sukulaiset sydämellisesti vastaan. Pikku David mielistyi heti Naomiin.
+Hänen kanssaan askaroitsi Naomikin mielellänsä. Siinä löysi hän
+surullensa lohdutusta. Judithan ja Klaudian tapasi hän ani harvoin,
+silloinkin aina äitinsä tahi Javanin läsnä ollessa. He siis eivät
+saaneet puhua mitään sydämensä lähimpiä tunteita.
+
+Tähän aikaan sai Klaudia kirjeen isältänsä, Rufolta. Sen toi romalaisen
+kenraalin lähettiläs, joka vieläkin koetti saada juutalaisia rauhaan
+myöntymään. Mutta uppiniskaisella halveksimisella käskivät he
+lähettilään pois. Tällä sanomalla palasi lähettiläs romalaiseen
+leiriin. Hän myös toi Klaudialta Rufolle kirjeen. Siinä Klaudia
+sydämellisesti kiitti isäänsä siitä, että tämä oli hyväksynyt Amatfiahn
+toimet. Rufo iloitsi tyttärensä onnesta. Hän iloitsi myöskin siitä,
+että tyttärensä lähti Jerusalemista. Hän tiesi Vespasianon päättäneen
+piirittää kaupungin, jos asujamet pitkittäisivät uppiniskaista
+vastustamistansa. Hän oli myöskin varma, että kaupunki valloitetaan
+joko ennemmin tahi myöhemmin. Hän tunsi ja kunnioitti Sadok'in veljeä.
+Mitään uskonnollisia epäilyjä esitetyn naimisen suhteen ei hänellä
+ollut, vaikka tosin mieluummin olisi suonut tyttärellensä mieheksi
+romalaisen kuin juutalaisen; mutta kun tyttärensä oli valinnut
+kunniallisen ja hyvän miehen, ei hän tahtonut naimista estää
+kansallisuuden takia. Marcello katsoi asiaa korkeammalta kannalta. Jos
+hän olisi tiennyt Theophilon olevan kristityn, olisi hän sydämestänsä
+iloinnut. Nyt iloitsi hän vaan siitä, että sisarensa edes sai miehen,
+joka rukoili yht'ainoaa Jumalaa. Hän katsoi sisarensa sen kautta
+tulevan varjelluksi epäjumaluuteen lankeamasta. Ilolla hän siis suostui
+isänsä esitykseen, että koettaisivat saada ylipäälliköltä luvan lähteä
+Joppeen viettämään Klaudian häitä. Tämän kaikki kertoi Rufo
+kirjeessään. Hän esitti myöskin, että Sadok ja Naomi tulisivat
+sukulaisiensa seurassa Joppeen. Hän lupasi lähettää heille
+turvavartijan Lyddaan. Hän tiesi, että Klaudia iloitsisi, jos sai tähän
+tilaisuuteen ystävänsä luokseen. Hän myös itsekin halusi tavata vanhaa
+ystäväänsä, saadaksensa häntä kiittää kaikesta siitä hyvyydestä, mitä
+tämä oli osoittanut hänen tyttärellensä.
+
+Klaudia meni juosten isänsä kirjeen kanssa Sadok'in tykö, eikä
+rauhoittunut ennen kuin sai hänen suostumaan ehdotettuun matkaan. Sitte
+kiiruhti hän Salomelle ja Naomille ilmoittamaan tämän iloisen sanoman,
+joka synnytti monta sekalaista tunnetta näissä molemmissa. Hän (Naomi)
+saisi nyt monen vuoden kuluttua nähdä nuoruutensa ystävän, ja
+minkälaisena hän hänen nyt tapaa? Hän tiesi, ettei vielä ollut
+tykkänään unohdettu, mutta tärkeämpi oli tietää ystävänsä sielun tila.
+Hän tunsi olevansa voimaton antamaan sydäntänsä ja kättänsä muulle kuin
+Jesuksen tunnustajalle ja opetuslapselle. Mutta kuinka niin lyhyellä
+ajalla, ainoastaan muutamana päivänä, saisi tilaisuuden esittää
+Marcellolle pyhän totuuden, että hän sen käsittäisi? Mutta tämänkin
+surun jätti hän luottamuksella Herran käteen ja iloitsi nyt Klaudian
+kanssa yhdessä heidän yhteisestä matkastansa.
+
+Bethetsobin Maria oli jo muuttanut omaan komeaan taloonsa. Se oli
+lähellä Sadok'in kartanoa. Siellä eli hän ilossa ja seurassa, luontonsa
+taipumuksen mukaan. Hänen asuntonsa tuli kokouspaikaksi kaikille
+ajattelemattomille tyhjäntoimittajille, jotka eivät välittäneet
+kaupunkia uhkaavasta kurjuudesta ja vaaroista. Mutta nähtiin siellä
+eteviäkin miehiä. Näiden vuoksi kävi siellä Javanikin päivittäin,
+vaikka hän muutoin halveksi Marian kevytmielistä elämää. Hän koetti
+kaikissa tiloissa voittaa Simonille puoluelaisia. Sentähden hän
+tuppausi joka seuraan, missä vaan luuli jotakin toimittavansa tämän
+asian eduksi. Vihaansa Theophiloa vastaan ei hän ollut unhottanut.
+Hän mietti vaan kostoa. Kaupungissa asui vielä muutamia
+natsaretilahkokunnan jäseniä. Niistäkin oli hän tiedon urkkinut, ja
+useoita heistä oli hänen ilmoituksestaan vangittu. Neuvosto, johon
+kuului pappeja ja vanhimpia, oli kutsuttu tuomitsemaan näitä, ja Javani
+oli jäsen tässä neuvostossa. Hän äänesti kuolemaa, mutta pyysi tuomion
+täyttämistä lykkäämään tuonnemmaksi, että hän ehtisi lisätä vankien
+lukua, ainakin -- yhdellä. Sen perästä kertoi hän Theophilon uskostaan
+luopumisen kuin myös epäilyksensä tämän vanhemmista. Tähän asti oli hän
+antanut serkkunsa olla rauhassa saadaksensa tarkempia tietoja setänsä
+ja Judithan rikoksellisuudesta. Hän kun pelkäsi pojan kohtalon
+aukasevan vanhempain silmät ja varottavan heitä vaarasta. Tuomioistuin,
+joka muodosti itsensä sellaiseksi, hyväksyi hänen esityksensä ja
+suuresti ylisti hänen harrastustansa Jehovan kunniaksi. Tämä kiitos
+kiihoitti vielä enempi Javania hankkimaan todistuksia Amatfiahta ja
+Judithaa vastaan. Vainujia otettiin ja lähetettiin joka haaralle.
+Myöskin kuolemaisillaan olevan Marian luona Bethaniassa kävi sellainen.
+Javani saatuansa tiedon Marian tilasta päätti itse ensi tilassa mennä
+sinne, saadaksensa tietää mitä tämä tietäisi asiasta, jossa hänellä nyt
+oli niin paljon tekemistä.
+
+Mitä lähemmäksi matkapäiväksi määrätty päivä läheni, sitä
+tuskallisemmaksi kävi Klaudia; hän halusi päästä pois kaupungista. Hän
+rupesi pelkäämään Javania aina enempi ja enempi, ja vaikka tämä aina
+koetti olla ystävällinen kanssapuheessa, niin Klaudian varova silmä
+pian huomasi hänen viekkautensa ja teeskentelemisensä. Hänellä oli
+levotoin aavistus jostakin onnettomuudesta. Tätä aavistusta ei saanut
+Theophilokaan hänestä poistumaan, ei silläkään vaikka vakuutti, ett'ei
+Javania ole laisinkaan pelkääminen. Naomi nähdessään ystävänsä pelon
+rupesi myöskin pelkäämään, hän kun havaitsi veljellänsä olevan jotakin
+tärkeää mielessä. Javani kyselikin Naomilta yhtä ja toista, toisinaan
+Amatfiahsta ja Judithasta ja toisinaan taas Theophilosta; mutta Naomi,
+joka tiesi kysymysten tarkoituksen, koetti väistää kaikkia pauloja ja
+luulikin jo saaneensa hänen pois oikealta tolalta. Javani ymmärsi
+kumminkin hankkia itsellensä tarpeellisia tietoja muilta haaroilta.
+Siinä hän onnistuikin. Hänen ei enää tarvinnut epäillä, olivatko
+setänsä ja tätinsä sydämestä natsaretilaisia, vaan vielä pahempi, hän
+myös tiesi, että sisarellensa oli opetettu sitä kammoksuttavaa oppia.
+
+Kaikki epäilyksensä ilmoitti hän tuomioistuimen jäsenille. Nämä
+määräsivät hänen menettelemään asiassa suurimmalla varovaisuudella
+ja salaisuudella, kun oli kysymys niin arvoisien henkilöiden
+kiinniottamisesta. Sadok'in valta ja vaikutus teki sellaisen
+varovaisuuden tarpeelliseksi, sillä verenhimoiset miehet kyllä
+tiesivät, ett'ei hän milloinkaan hyväksyisi julmuutta ja laittomuutta,
+varsinkin kun se koski läheistä sukulaista. Vanha Maria oli myöskin
+määrätty uhriksi, mutta hänen kiiniottamisensa jätettiin siksi kun
+Amatfiah perheinensä oli vangittu, koska nämä, kun usein kävivät
+tapaamassa vanhaa ystäväänsä, muutoin olisivat aavistaneet pahaa ja
+menneet turvapaikkaan.
+
+Myöhään illalla meni Javani Bethaniaan tutkistelemaan Mariaa. Mitä hän
+täällä näki ja kuuli, teki häneen syvän vaikutuksen, vaikka hän
+kammoksuikin hänen uskontoansa. Maria makasi vuoteellansa,
+kun hän astui huoneesen. Hanna istui vuoteen vieressä ja luki
+pergamenttikäärystä Mattheuksen evangeliumia. Mielen-ilmaus Marian
+kasvoissa oli niin hiljainen ja lempeä, kun hän makasi tarkkaavaisesti
+kuunnellen pyhää sanaa, että Javani seisahtui kynnykselle ja katseli
+häntä ihmetellen ja kunnioittaen. Hanna pysähtyi äkkiä lukemasta, kääri
+pergamentin kokoon ja kätki sen vaatteensa poimuun. Vasta tullut oli
+vieras ja kokemus oli opettanut Hannan varovaksi.
+
+Mariakaan ei tuntenut Javania, mutta hän tervehti ystävällisesti häntä
+ja kysyi hänen asiaansa. Javani sanoi kuulleensa hänen olevan kipeän ja
+köyhän ja oli tullut hänelle apua tarjoamaan, varsinkin sen vuoksi kun
+hän luuli hänen kuuluvan siihen uskon lahkoon, joka oli kaikilta muilta
+vihattu ja halveksittu. Maria katsoi häneen epäilevästi, kun ei hän
+ennen ollut tuntenut tätä vierasta Kristuksen tunnustajaksi, kiitti
+häntä ja vakuutti, että hän ei kärsinyt mitään puutosta.
+
+"Hyvä vanhus, älkää pelätkö tunnustaa, kun teitä käy tervehtimässä ja
+apua tarjoomassa kristitty ystävä", sanoi viekas Javani. "Minä tiedän
+sen jo, ja olen tänne tullut saadakseni voimaini mukaan olla teille
+avuksi. Minä olen vieras Jerusalemissa, ja te ette minua tunne, mutta
+uskonne ja luottamuksenne ovat minulle tutut."
+
+"Oletko sitte kristitty?" kysyi Maria juhlallisella vakavuudella.
+
+"Toivon saavani enemmän tietää kristinopista ennenkuin tunnustan itseni
+opetuslapseksi," vastasi Javani kiertäen. "Harvat ovat niin täydelliset
+minulle sitä opettamaan kuin te ja etevämmät kristityt, jotka kävivät
+luonanne."
+
+"Oletko sitte tuttava minun ystävieni kanssa? Keitä niistä erittäin
+tarkoitatte?" kysyi Maria pidätetyllä levottomuudella.
+
+"Minä puhun Amatfiahsta ja hänen oivallisesta vaimostansa ja pojastansa,
+sekä hänen veljensä tyttärestä, Sadokin armahisesta tyttärestä. Hän on
+myöskin kääntynyt Jesuksen natsaretilaisen -- uskoon eikö niin?"
+
+"Herra Jesus Kristus antakoon teille anteeksi, jos te petätte minun ja
+vainootte niitä vahingoittaaksenne, jotka minulle ovat ystävyyttä
+osoittaneet. Minä en voi kieltää, mitä jo näette tietävän, että
+Amatfiahn perhe tuli minulle tutuksi asuessaan tällä paikkakunnalla, ja
+vaikka minä olen köyhä ja yksinäinen ovat he aina olleet minulle
+ystäviä. Jos minä tuntisin ja tietäisin heidän uskonsa ja
+vakuutuksensa, niin en siitä kuitenkaan tee tiliä vieraalle. Hänen
+kysymyksiensä alla voisi piileksiä huonot, pahat ajatukset; mutta mitä
+itseeni tulee, tunnustan suoraan, että uskon Herraan Jesukseen
+Kristukseen ja kiitän olevani hänen opetuslapsensa."
+
+"Te olette varsin varova", sanoi Javani. "Minkätähden epäilette minua?
+Luottakaa minuun pelkäämättä ja huomatkaa, että te opetuksillanne
+hyödytätte minun sieluani. Tuo pergamenttikääry, jonka palvelijanne
+piiloitti minun huoneesen tullessani, on varmaankin jäljennös
+teidän pyhistä kirjoistanne. Minä olen kauan halunnut sellaista
+tilaisuutta, jossa tulisin enempi tuntemaan ihmeellisiä kertomuksia
+natsaretilaisesta Jesuksesta."
+
+Maria oli niin kauan elänyt maailmasta erillään, että hän unhoitti
+epäluulon. Hänen ainoa toivonsa ja ajatuksensa oli, että Herran nimi
+tulisi ylennetyksi ja ylistetyksi. Hän luuli siihen saaneensa
+tilaisuuden nyt juuri, ja unhottaen kaiken vaaran kääntyi hän paikalla
+Hannaan, joka vielä oli huoneessa tarkoin kuuntelemassa kavalan Javanin
+puhetta.
+
+"Anna, tyttäreni, kirja minulle", sanoi hän. "Tunkeutokoon ne totuudet,
+joita tämä kirja sisältää, sydämeenne, nuori mies, ja haihduttakoon
+sieltä kaiken levottomuuden ja epäilyksen!"
+
+Javani otti kirjan ja oli rupeamaisillaan lukemaan kun Hanna hiljaa
+lähti huoneesta. Javani katseli hetkisen hänen jälkeensä ikäänkuin
+epäillen ja päättämättömänä.
+
+"Anna hänen mennä", sanoi Maria; "hän on jalo ja oikein ajatteleva,
+mutta älkäämme ihan sokeasti luottako näinä aikoina jokaiseen. Teille
+olisi ehkä vahingoksi, jos tulisi tiedoksi, että täällä Bethaniassa
+vanhan Marian luona olette tunnustaneet olevanne kristitty."
+
+"Kiitoksia, hyvä ystävä, huolestanne; uskokaa, minä olen yhtä varova
+kuin tekin. Mutta näyttäkää minulle nyt, mistä pitäisi lukemani uskoni
+rakennukseksi ja vahvistukseksi."
+
+Maria näytti hänelle muutamia kohtia pyhässä kirjassa, ja Javani luki
+ääneen lehti lehdeltä. Maria selitti hänelle samalla luetun sisällön.
+Kaunis yksinkertaisuus, korkea puhtaus opissa ja ihmeellisyys
+tapauksissa, joista hän luki, kiinitti koko hänen huomionsa; mutta niin
+lujat olivat ulkokullauksen ja harhauksen siteet, jotka vangitsivat
+hänen sielunsa, ett'ei pyhän sanan innottavimmatkaan kohdat voineet
+niitä katkaista. Kun hän istui kuolevan Marian vuoteen vieressä ja
+kuulteli hänen kertovan kaikki mitä Herra oli hänen edestänsä tehnyt ja
+näki hänen uskonsa, toivonsa ja rakkautensa, mietti hän tapaa, miten
+jättäisi Marian Farisealaisten ja pappien käsiin. Hän oli perkeleen
+palvelija, kun luuli palvelevansa Jumalaa.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+
+Kun Hanna lähti huoneesta ei hän ajatellut niin paljon itseänsä kuin
+rakasta emäntäänsä. Hän aavisti, että tuntemattomalla vieraalla oli
+paha tarkoitus mielessä, tarkoitus vahingoittaa vanhaa Mariaa ja hänen
+ystäviänsä. Vaikka ilta oli kiiruhti hän kuitenkin kaupunkiin. Sen
+suuret portit olivat jo suljetut. Hän tiesi erään takaportin vievän
+suoraan Sadokin puutarhaan. Senkautta oli hän ennenkin kulkenut
+käydessään Marian asialla Amatfiahn ja Judithan luona. Sille portille
+meni hän nytkin, kolkutti ja Sadokin palvelija tuli ja laski sisälle
+sekä saattoi hänen sitte Amatfiahn tykö.
+
+Tässä perheessä oltiin iltarukouksella, kun Hanna tuli. Hänen tulonsa
+ei häirinnyt tätä hartauden hetkeä. Hän lankesi myös polvillensa ja
+yhtyi rukouksessa heidän kanssansa. Amatfiah lopetti rukouksen
+pyytämällä Jumalan armoa ja siunausta itsellensä ja kaikille
+kristityille veljille. Hän pyysi Herran kääntämään heidän vihollistensa
+ja vainoojainsa sydämet, antamaan niille anteeksi, jotka koettivat
+vahingoittaa Herran palvelijoita ja saattamaan he autuuden tielle.
+
+Kun tämä pieni seurakunta nousi rukouksesta, huudahti Hanna:
+
+"Tulkoon rukouksemme kuulluksi ja puhukoon rakkaan emäntäni ja teidän,
+jalojen hyväntekijöitteni, puolesta! Minä tulen Bethaniasta kertomaan
+teille, että meidän siunatun Herramme ja Mestarimme vihollisilla
+varmaankin on jotain pahaa mielessä hänen palvelijoitansa vastaan.
+Viimeisinä päivinä on useoita vieraita henkilöitä käynyt yksinäisessä
+asunnossamme. Jotkut niistä ovat ruvenneet puhumaan Marian kanssa, ja
+vaikk'ei hän heille ole suoraan tunnustanut olevansa kristitty, niin
+ovat he varmaan sen hänen puheestansa ymmärtäneet. Jotkut olen taas
+käskenyt pois, ennenkuin ovat tavanneet Marian. Olen kuullut
+kerrottavan, että muutamat veljemme, jotka ovat jääneet kaupunkiin,
+ovat etsityt ja vankiuteen heitetyt. Nyt tänä iltana, kun istuin ja
+luin Raamattua Marialle, tuli meille eräs tuntematoin mies, ankaran ja
+vakavan näköinen. Hän koetti luulotella häntä olevansa kristitty ja
+haluavansa opetusta totuudessa. Minä pelkään Marian luottaneen hänen
+sanoihinsa, koska hän hänelle tunnusti uskovansa Jesukseen ja antoi
+myös Raamatun hänen käteensä. Monella tavalla koki hän urkkia häneltä,
+mitä hän tiesi Amatfiahsta ja hänen perheestänsä, mutta se ei hänelle
+onnistunut. Minä kiiruhdin tänne varoittamaan teitä, ja nyt siis
+tiedätte, minkätähden olen tullut".
+
+"Oliko vieras nuori?" kysyi Klaudia pikaisesti. "Oliko hän pitkä ja
+vaalea, painuneilla silmillä ja mustilla, yhteen vedetyillä
+silmäluomilla?"
+
+"Oli; te olette kuvanneet hänen semmoiseksi kun hän on", vastasi Hanna.
+"Merkillistä oli, että kun hän hymyili, muistutti hänen kasvoinsa
+luonteet rakkaasta Naomista, ja se melkein aina poisti minusta kaiken
+epäilyksen. Mutta sisällinen aavistus sanoi minulle, että hän oli
+petturi sydämestänsä."
+
+"Javani hän oli varmaankin", huudahti Klaudia. "Minä tiedän hänen
+tahtovan onnettomuutta päällemme. Ah, jos olisimme kaukana, ettei hän
+meille mitään voisi!"
+
+"Älä anna pelkosi soaista muutoin niin selkeää ymmärrystäsi, rakas
+Klaudia", sanoi Theophilo. "Minä en usko Javanin tahtovan vahingoittaa
+lähimpiä sukulaisiansa. Kyllä olen kuullut, että useampia uskoveljiämme
+on vangittu, mutta Javania ei koskaan ole vangitsijaksi mainittu. Hän
+on myös viime aikoina ollut minua kohtaan niin ystävällinen, että
+luulen hänen kokonaan unhottaneen riitamme."
+
+"Sinä tuomitset kaikki oman jalon mielesi mukaan", vastasi Klaudia.
+"Minä tunnen Javanin paremmin kuin sinä, enkä saata silmänräpäystäkään
+luottaa hänen teeskenneltyyn ystävyyteensä. Parainta on, että itse otat
+tiedon asiasta. Saata Hanna kotiinsa, niin kenties saat tilaisuuden
+enemmän nähdä ja kuulla tästä salaisesta vieraasta, joka minusta
+varmaan on Javani."
+
+Klaudian esitys hyväksyttiin, ja Theophilo, joka kuitenkin morsiamensa
+hartaasta pyynnöstä huolellisesti pukeutui valepukuun, lähti saattamaan
+Hannaa takaisin Bethaniaan. Perheen muut jäsenet odottivat levottomina
+ja huolestuneina hänen palaamistansa. Mitä hän palattuansa kertoi, ei
+ollut rauhoittavaa laatua. Hän oli tiellä mennessään tavannut mustaan
+avaraan mantteliin puetun vieraan henkilön. Tämä oli hänestä ihan
+serkkunsa näköinen. Marian kertomus vielä vahvisti tätä hänen
+luuloansa. Maria oli kehoittanut heidän kiiruhtamaan matkalle eikä enää
+käymään hänen luonansa. Hän oli nyt niin heikko, ettei hänen enää ollut
+monta päivää jäljellä. Theophilo lupasi ainakin seuraavana päivänä olla
+hänen luonansa käymättä, kun sai häneltä lupauksen, että lähettäisi
+Hannan heidän luoksensa ilmoittamaan, jos jotakin merkillistä
+tapahtuisi.
+
+Päivä tämän perästä piti Bethetsobin Maria loistavat kestit uudessa
+asunnossaan. Sinne olivat Sadok'in ja Amatfiahn perheet kutsutut. Tämä
+oli kova koetus Naomille, sillä hän ei olisi tahtonut mennä juhlaan,
+jossa oli niin paljon maallista ja syntistä iloa. Mutta Sadok toivoi
+sitä ja raskaalla sydämellä totteli hän isänsä tahtoa. Amatfiah ja
+Juditha pyysivät anteeksi, etteivät voineet tulla, mutta Klaudia, joka
+kernaasti käytti tilaisuutta saada vielä kerran puhua ystävänsä kanssa,
+suostui pian Sadok'in kehoitukseen.
+
+Javani myös oli pidoissa, ja koskaan hän ei ollut niin iloiselta ja
+hilpeältä näyttänyt kuin nyt. Hän oli aina Naomin ja Klaudian
+läheisyydessä, mutta illallisen perästä kutsui joku hänen ulos
+yksityistä puhetta varten. Nyt saivat naiset tilaisuuden hiipiä
+yksinäisyyteen. He menivät puutarhaan, saadaksensa keskenänsä kenenkään
+häiritsemättä jutella. Klaudia kertoi kaikki, mitä edellisenä iltana
+oli tapahtunut ja sanoi vakuutuksensa olevan, että Javanilla oli
+salajuonia koko perhettä, mutta erittäinkin Theophiloa vastaan. Hän
+pyysi Naomin kehoittamaan isäänsä kolmen päivän kuluessa jättämään
+kaupungin, kun hän toivoi Amatfiahn olevan valmiin matkalle. Naomi
+suostui siihen mielellänsä, varsinkin sen vuoksi, kun hänkin epäili
+Javanin tarkoituksia. Hän lupasi, jos mahdollista, pitää Javanilta
+salassa lähtöpäivän. Vanhan Marian tila suretti häntä, ja se teki
+hänelle pahaa, kun ei enää saisi tavata rakasta ystäväänsä ja kuunnella
+hänen opetustansa.
+
+"Ainakin vielä kerran pitää minun saada tavata hänen", sanoi hän
+päättävästi. "Maria ei saata enää elää monta päivää, ainakaan Hannan
+puheen mukaan. Mahdotonta taas on ajatellakaan, että hän saattaisi
+lähteä teidän kanssanne."
+
+"Amatfiah, Juditha ja Theophilo ovat menneet hänen luoksensa nyt tänä
+iltana, kun tiesivät Javanin olevan täällä", vastasi Klaudia. "He
+tahtoivat nähdä, olisiko mahdollista muuttaa hänen Amatfiahn taloon,
+jossa hänellä olisi kaikin puolin hyvä ja mukava."
+
+"Ehkä hän voidaan muuttaa, ehk'ei, yhtä hyvä -- minä aion käydä hänen
+luonansa ylihuomenna, kun !--Javanilla on kokous vanhimpien ja pappien
+kanssa. Jos hän saisikin tietää käymiseni siellä, niin en minä häntä
+pelkää. Kauempaa aikaa en enää saata salata häneltä uskoani ja
+vakuutustani; enkä sitä tahdokaan, sillä sellainen petoksen tapainen
+käytös minua kiusaa. Herramme tähden olen valmis uhraamaan vaikka
+elämäni. Ah, elämällä on hyvin vähän minulle tarjoomista, ja uhri ei
+olisi suuri!"
+
+"Älä puhu niin suruisesti, rakkahin Naomi. Sinulla kyllä on ollut monta
+koetusta ja surua viime aikoina, mutta minun sisällinen uskoni on, että
+Herra on lähettävä sinulle lohdutusta ja auttaa sinua ristisi
+kantamisessa!"
+
+"Niin, Klaudia, kyllä tiedän hänen niin tahtovankin. Väärin on minulta
+olla näin alakuloinen, mutta sille en mitään voi. En pelkää niitä
+koetuksia, joita Herra päälleni panee, mutta pelkään sitä hengellistä
+tyhjyyttä ja kolkkoutta, johonka joudun, kun uskon sisareni minun
+jättävät. Mutta tiedänhän Herran olevan lähellä, ja Hän on aina
+jäljellä! Älä kuitenkaan ihmettele, vaikka olen niin heikko ja pelkuri;
+sinä tiedät ett'en edes vanhemmiltani voi saada sitä lohdutusta ja
+kehoitusta, jota niin tarvitsisin. Milloin on se päivä tuleva, jolloin
+saan kuulla vanhempaini kiittävän ja ylistävän sitä nimeä, joka
+yksistään autuaaksi tekee? Ah, Herra, minun Vapahtajani", huudahti hän
+tulisesti ja puristi kätensä yhteen, "kuule sydämeni rukous! Anna minun
+nähdä vanhempani sinun ristisi juuressa, anna minun kuulla heidän
+rukoilevan sinun nimeäsi, että he tulisivat pelastetuiksi ja saisivat
+iäisen elämän!"
+
+"Herra kuulkoon rukouksesi, -- minä kyllä luulen Hänen sen tekevänkin!
+Minä olen varma siitä, että vielä sinulle onnellisemmatkin päivät
+koittavat. Me saamme toisemme pian nähdä, silloin minun isäni ja
+veljeni pitävät huolta sinusta ja omaisistasi. Marcello on sydämestänsä
+kiintynyt sinuun -- Naomi. Rakas Naomi, tahtoisitko tulla sisarekseni,
+jos Sadok siihen myöntyisi? Tahtoisitko ottaa Marcellon mieheksesi kun
+hän ei enää ole epäjumalan palvelija?"
+
+Naomin kasvot punastuivat hetkeksi. Hän oli vähän aikaa ääneti ja
+vastasi sitte niin tyynesti kun hänelle oli mahdollista:
+
+"Sinulta, Klaudia, en tahdo salata, että jos itse saisin määrätä osani,
+niin tahtoisin mieluimmin olla Marcellon vaimona kuin osallisena
+keisarin kruunun kantamisessa. Minä olen aina hänestä pitänyt, aina
+lapsuudestani asti, ja nyt, kun hän uskoo yhtä ainoaa Jumalaa, on hän
+minulle vielä rakkaampi. Mutta kaikki ajatus hänen kanssansa
+yhdistymisestä on paljas uni, joka ei koskaan tule täytetyksi. Minun
+täytyy haihduttaa se mielestäni -- niin olen usein ennenkin tehnyt."
+
+"Saamme nähdä, rakas Naomi; minä toivon ja ennustan parainta", sanoi
+Klaudia iloisesti; "Minusta rupee kaikki nyt näyttämään valoisemmalta,
+ehkäpä sen vuoksi kun tunnen itseni niin onnelliseksi. Kolmen päivän
+kuluttua saamme jättää tämän kaupungin, ja Javani, toivon, ei tee
+meille tällä ajalla mitään pahaa. Tule, palatkaamme toisten luokse,
+ett'eivät huomaa poissa oloamme."
+
+Kun nousivat marmori-istuimelta, jolla olivat istuneet, kuului
+hiljainen ratina pensaista heidän takanansa ja kun äkkiä katsoivat
+taaksensa, näkivät he mustan varjon, joka kiiruisasti hiipi pois.
+
+"Javani!" huudahti Klaudia äärettömästi pelästyneenä.
+
+"Jumala varjelkoon!" sanoi Naomi syvästi huoaten. "Javani lähti isosta
+salista peloittavan ystävänsä, raatiherra Isakin kanssa, ja minä en
+luule, että hän olisi löytänyt meidän täältä. Mutta jos joku epäystävä,
+olkoonpa ken tahansa, on kuunnellut puheemme, niin olemme hukassa.
+Kiiruhtakaamme isämme luo, täällä emme enää ole turvassa."
+
+Samassa kuului hätä-huutoja isosta rakennuksesta ja valo pilkahteli
+edes ja takaisin. Harppujen ja sympalien iloinen ääni oli lakannut.
+Joukko naisia tuli juosten portailta ja hajosivat pitkin puutarhaa. Kun
+Naomi ja Klaudia kiiruhtivat sinne, kohtasivat he ensin emännän usean
+palvelian seurassa, jotka kantoivat kulta- ja hopea-astioita, kalliita
+maljoja ja kankaita. Niitä he näyttivät olevan innokkaat hävityksestä
+pelastamaan.
+
+"Onko valkea valloillaan?" kysyi Naomi pikaisesti.
+
+"Ei", vastasi Maria; "pahempi on valloillaan kuin tuli. Huone on täynnä
+selooteja, jotka ryöstävät ja hävittävät mitä minulla on ja tappavat
+jokaisen ken vaan vastustaa."
+
+"Missä on isäni ja äitini?" huudahti Naomi.
+
+Hän juoksi rakennusta kohden, mutta pysähtyi äkkiä ja lisäsi:
+
+"Ja missä on pieni David?"
+
+Maria pudotti kantamansa kalliin takan.
+
+"Ai, lapseni, lapseni!" huudahti hän; "olen hänen unhoittanut. Hän
+juoksi ja leikitsi eteisessä pikkuista ennen ryövärein tuloa. Etsi
+häntä Naomi -- etsi häntä Jumalan tähden. Selootit ovat hänen kyllä
+jättäneet rauhaan, sillä ne tulivat ainoastaan ryöväämään."
+
+Naomi katsoi kummastuneena hetkisen äitiin, joka kehoitti toisia
+etsimään lasta samalla kun haki omaa turvallisuuttansa. Klaudian
+seurassa kiiruhti hän eteiseen. Se oli tyhjä. Ääntä ja aseitten
+kalsketta kuului muista huoneista. Kun olivat muutaman askeleen
+käyneet, tuli Salome heitä vastaan taluttaen pientä poikaa.
+
+"Siunattu olkoon Israelin Jumala, kun on pelastanut tyttäreni!"
+huudahti Salome, nähtyänsä Naomin. "Olen sinua hakenut kaikista
+huoneista ja kohtasin silloin Sadok'in, joka antoi minulle tämän pienen
+lapsi-raukan. Se itkee ja huutaa äitiänsä, mutta hän on kadonnut, enkä
+tiedä minne."
+
+Naomi otti pienen Davidin käsivarrellensa, käski äitinsä seuraamaan, ja
+meni puutarhaan. Siellä löysivät he Marian piiloutuneena kaatuneen puun
+takana. Kun hän näki poikansa, huudahti hän ilosta ja kiitollisuudesta
+-- ja hyväili pientä poikaansa.
+
+"Miksi menit pois ja jätit Davidin ryövärein joukkoon?" kysyi lapsi
+viattomasti. "Ne olisivat tappaneet hänen, jos ei Sadok olisi tullut."
+
+Maria silmäsi kalleuksiansa ja kummasteli miten oli saattanut unhottaa
+ainoan lapsensa pelastaessaan sellaista romua. Hän oli aina ollut
+hetkellisen päähän pälkähtämisen lapsi. Nyt tunsi hän, että poikansa
+oli hänelle kalliimpi kuin elämänsä. Tulevassa silmänräpäyksessä
+saattoivat hänen ajatuksensa jo pyöriä toisaalla.
+
+"Minkä vien sinun rakas poikani?" huudahti hän. "Minä pakenen johonkin
+vuoren luolaan piiloittaakseni sinun. Jos ryövärit tulevat sinne olemme
+hukassa. Salome, pelasta minä, ja äläkä anna tappaa ainoaa lastani
+silmäini edessä!"
+
+Meteli alkoi kuulua selvemmin. Se todisti, että taistelijat lähenivät
+puutarhaa.
+
+Pelästyneet naiset eivät tietäneet, minkä mennä. Mutta juuri silloin
+yksi palvelija muisti takaportin puutarhan muurissa. Sen kautta pääsi
+kapealle kujalle. Tämä portti avattiin ja pakolaiset olivat pelastetut.
+Naomi asettui ensimäiseksi ja vei heidän sille takaportille, joka johti
+Sadok'in kartanolle; muutamia minuttia sen perästä olivat kaikki
+turvassa Sadok'in huoneessa.
+
+Heti kun Amatfiah ja Theophilo saivat tietää tapauksen, kiiruhtivat he
+varustamaan itsensä aseilla ja sitte niin joutuin, kun oli mahdollista,
+tulivat muutamain palvelijain kanssa tappelupaikalle auttaaksensa
+ystäviään mahdollisimman mukaan. Tällä ajalla oli Naomilla ja
+Klaudialla tilaisuus kenenkään häiritsemättä puhua Judithan kanssa,
+joka kertoi heille Marian Bethaniasta päättäneen muuttaa Amatfiahn
+kartanoon, mutta että hän ei tahdo tätä muuttamista ennen kuin illalla
+päivää ennen heidän matkalle lähtöänsä.
+
+"Sinä, Naomi, tulet kanssamme, kun sinä iltana menemme Marian luokse",
+sanoi Juditha. "Amatfiah on jättänyt kartanonsa perään katsannon ystävä
+Benjamille, joka tosin ei ole kristitty, mutta luotettava ja meihin
+mieltynyt. Hän kohtaa meidän kantotuolin kanssa, jolla Marian
+kuljetamme. Vaikka Javanikin saisi tietää sinun käyneen ottamassa
+jäähyvästit Marialta, ei hän sitä ihmettelisi eikä erittäin
+epäilisikään, kun hänkin tietää Marian olevan kuolemaisillaan."
+
+Naomi kiitti Judithaa hyväntahtoisesta toimellisuudesta ja kertoi juuri
+Klaudialle sanoneensa, että hän toivoi sinä päivänä saavansa käydä
+Marian luona. Hän kertoi myös puheensa muun sisällön Klaudian kanssa,
+kuitenkin ohi mennen kohdan mikä koski Marcelloa. Heidän puheensa
+keskeytyi, kun Salome tuli ja kutsui Naomia, jonka isä oli palannut.
+
+Sadok ja hänen ystävänsä olivat päässeet haavatta tappelusta, vaikka
+usea niiden ystävä oli kaatunut, ennen kuin saivat selootit pois
+ajetuksi. Kuormitettuna ryöstösaaliilla täytyi selootien vihdoin jättää
+kartano, joka oli niin revitty, että tarvitsi perinpohjaisen
+korjauksen, ennenkuin siinä saattoi asua. Sadok tarjosi taas
+Marialle asunnon. Hänen tarjouksensa otettiin vastaan ilolla ja
+kiitollisuudella. Mutta vieraat palasivat niin vähittäin kotiinsa, että
+hiljaisuus ja rauha näytti taas kaupunkiin palanneen. Mutta mikä
+hiljaisuus ja turvallisuus saattoi olla tässä onnettomassa kaupungissa,
+jossa tapaukset sellaiset kuin juuri kerrottu olivat päiväiset! Siellä
+riehui keskinäinen sota hirvittävimmällä tavalla. Kaupungin muurien
+sisällä oli monta taistelevaa puoluetta, uhkuen kuolettavinta vihaa
+toisillensa. Murhat ja ryöväykset olivat jokapäiväiset tapaukset.
+Uhrieläimen veri juoksi samalle alttarille, joka vielä oli saastainen
+ihmisen verestä, mikä oli vuotanut hurjissa taisteluissa temppelin
+sisällä. Kukaan ei uskaltanut kulkea kadulla aseettomana, ja
+varallisemmilla oli aina mukana luja vartio, kun kulkivat ulkona
+iltasilla. Mutta kaiken tämän kurjuuden keskellä, jota keskinäinen sota
+tuotti, kuului rikasten asunnoista laulua, soittoa ja naurua todistaen
+sitä elämää ja ajattelematointa iloisuutta sekä hurjaa nautinnon himoa,
+joka valitsi onnettomassa kaupungissa. Oli kuin olisivat olleet
+tuttavat vaaran kanssa ja välittivät siitä vähän, kun olivat joka päivä
+sen suussa.
+
+Javani tuli vitkalleen kotiinsa puolen yön aikana. Hän mietiskeli
+kuinka voisi hyvin pian päästää Simonin kaupunkiin, jonka avulla hän
+toivoi saavansa nykyään vallitsevan epäjärjestyksen loppumaan. Nämä
+hänen ajatuksensa häiritsi raatiherra Isak, joka tuli häntä vastaan
+erään palvelijan pukuun puetetun miehen seurassa.
+
+"Javani", sanoi raatiherra hiljaisesti, "tällä miehellä on jotakin
+ilmoitettavaa, joka läheisesti liikuttaa teitä. Kerittiläisyyden
+happamuus on jo levinnyt enemmin ja syvemmin kuin luulittenkaan, ja
+tehokkaisiin toimiin on ryhtyminen, että kerrassaan juurinensa
+saataisiin poistettua kaikki paha. Teidän oman sisarenne suusta on tämä
+uskollinen ja innokas mies kuullut tarpeeksi, ollaksensa luotettava
+vierasmies. Tämä on saanut hänen suustansa kuulla, että sekä hän että
+Amatfiah vaimonensa ja poikanensa kuin myös se romalainen nainen ovat
+innokkaimmat natsaretilaiset."
+
+"Haa! Onko todellakin niin?" huudahti Javani. "Sitä arvelinkin. Sillä
+ajalla, kun olin kaupungista pois, on Naomi ihan muuttunut. Tuo kirottu
+kerittiläisyys on siihen syyllinen. Mutta sano puhujan nimi. Kuka on
+kuullut sisareni tunnustuksen?"
+
+"Puhujan nimi on Rubeni. Hän on Bethetsobin Marian palvelija. Tänä
+iltana kulki hän puiston kautta. Silloin istuivat siellä molemmat
+naiset ja puhelivat vilkkaasti keskenänsä. Uteliaisuudesta hiipi hän
+heidän luoksensa ja kenenkään älyämättä kuunteli heidän puhettansa.
+Kerro, Rubeni, nyt Javanille kaikki, mitä jo olet kertonut minulle."
+
+Petollinen palvelija teki kuin käskettiin, ja Javani tarkoin kuunteli
+hänen kertomustansa. Tähän asti oli hän ainoastaan aavistellut ja
+pelännyt Naomin luopuneen uskostansa. Mutta nyt oli hän siitä varma. Se
+loukkasi häntä, ja syvällisesti. Hänen vihansa nousi korkeimmalleen,
+kun Rubeni kertoi sen osan puheesta, joka todisti Naomin rakastavan
+Marcelloa ja toivovan sitä miehekseen. Töin tuskin voi hän hillitä
+kiivautensa, mutta hän päätti kuitenkin olla niin tyyni, ett'ei Rubeni
+huomaisi hänen sisällistä liikutustansa. Sitte kun kertoja oli
+lopettanut puheensa, heitti hän rahakukkaronsa hänelle ja käski hänen
+henkensä menettämisen uhalla pitämään suunsa kiinni siitä mitä oli
+kuullut.
+
+Rubeni meni pois ja iloitsi palkinnosta. Javani meni kotio. Siellä
+keskusteli hän Isakin kanssa, mitä olisi tehtävänä. Kaikkein ensin
+päätettiin vanhan, turvattoman Marian kohtalo. Sinä iltana, kun
+Amatfiah aikoi muuttaa kartanoonsa, päätettiin täyttää hirveä tuuma. He
+päättivät ylipapistolta pyytää vahvan vartion ja sillä piirittää Marian
+asunto, kun hänen ystävänsä olivat siellä koolla. He päättivät, että
+kun kerran nämä kaikki joutuvat heidän käsiinsä, ei mikään voi niitä
+pelastaa. Javani luuli ettei isänsä tiedä oman veljensä luopuneen
+uskostansa. Sen vuoksi olikin hän varma, että ensimäinen kertomus
+siitä, joutuneena isänsä korviin, katkaisisi kaikki siteet isänsä
+Sadokin ja setänsä Amatfiahn väliltä.
+
+Pitkän keskustelun perästä erosivat kummatkin ystävät, kun olivat
+päättäneet, että neuvosto on kutsuttava kokoon jo seuraavana iltana,
+vuorokautta ennemmin kun oli aikomus. Tänä iltana laskeusi Javani
+tyytyväisenä levolle, kun tiesi setänsä ja serkkunsa niin pian käsiinsä
+joutuvan. Varsinkin häntä huvitti viimeksi mainitun kukistaminen. Sen
+kautta hän kun sai tyydyttää koston himonsa sekä estää hänen naimasta
+pakanallisen tytön, joka, Javanin mielestä, oli koko su'ulle
+alentavaista. Mitään keinoa, vaikkapa kuinka julmaakin, tarkoituksen
+saavuttamiseksi ei Javani ainoastaan pitänyt anteeksi annettavana,
+mutta myös ansiollisena.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+
+Kokouksessa seuraavana iltana esitteli Javani suurella
+kaunopuheliaisuudella tarpeellisuudesta kutsua Simonin lukuisine
+joukkoineen kaupunkiin, jotka voisivat suojella asukkaat Giskalan
+Johanin tyranniudelta. Hänen esityksensä vaikutti moneen kuulijaan ja
+Isak erittäin puolusti sitä. Hän oli ainakin ollut taipuvainen
+päästämään Simonin kaupunkiin, mutta toivoi nyt erittäinkin häntä
+kostoksi selooteille niistä vahingoista, mitä nämä olivat tehneet
+kauniille Marialle.
+
+Marian kauneus ja kenties enempi hänen rikkautensa oli hurmonnut
+raatiherran, joka usein oleskeli hänen huoneessansa ja viimeisinä
+aikoina oli tullut päätökseen tarjota hänelle kätensä. Ei siis ihmettä,
+että Javani hänestä sai innokkaan puolustajan, eikä kauan viipynytkään,
+kun neuvosto yksimielisesti päätti kutsua Simonin pelastamaan kaupunkia
+selooteista. Sen perästä ilmoitti Javani että useampia jäseniä
+hänen tähän asti saastuttamattomasta perheestänsä oli ottanut
+natsaretilaisten uskonnon, ja vimmaiset raatiherrat, jotka harrastivat
+Moseksen lain ja vanhimpain asetuksien pyhänä pitämistä, riemuitsivat
+nyt ilosta, kun saavat kiini ottaa ja ankarasti rangaista niin
+arvokkaita uskonsa heittäjöitä. Javani kumminkaan ei tahtonut setänsä
+ja sen perheen kuolemaan tuomitsemista, ja hankki virkaveljiltään
+lupauksen, että ennen ankarimpiin keinoihin ryhtymistä kaikin voimin
+koetettaisiin heitä kääntää takaisin oikeaan uskoon. Myös yhdeksi
+ehdoksi esitti hän, ettei sisartansa vangittaisi. Hän toivoi sisarensa
+kääntyvän takaisin isäinsä uskoon, nähtyänsä sukulaisiensa
+onnettomuuteen joutumisen. Mutta hän ei tuntenut sisarensa
+sielunvoimaa, tahi kristinuskon väkevyyttä vahvistamaan heikommankin
+sydämen pilkkaa, kärsimistä ja kuolemaa vastaan kuin sisarellansa oli.
+
+Kokous loppui sen perästä. Isak saattoi Javanin kotiin. Kaikki Sadok'in
+huoneessa näyttivät olevan iloisia ja tyytyväisiä, sillä Naomi ei ollut
+sanallakaan maininnut pelostansa, ja itse hän koetti olla iloinen,
+ettei kukaan älyäisi hänen levottomuuttansa. Hän leikitsi pienen
+Davidin kanssa ja juoksenteli hänen kanssaan huoneesta huoneesen.
+Näytti kuin hän ei olisi ajatellut muuta maailmassa kuin tuon pienen
+lemmityisen iloa. Tämä vaikutti niin Isak'iinkin että hän salaisesti
+kehoitti Javania pitämään, jos vaan mahdollista on, vanhemmiltaan
+salassa Naomin uskon asian siksi kun hän koettaisi häntä ereyksestänsä
+palauttaa.
+
+Ennen pois lähtöänsä puhui raatiherra Marialle toivonsa ja sai häneltä
+sopivaisen vastauksen. Maria halusi arvoa ja kunniaa. Sen vuoksi
+myöntyi hän menemään Isak'ille puolisoksi. Hän toivoi siten
+kunniahimonsa tulevan tyydytetyksi. Hän lupasi sitte antaa kätensä
+Isak'ille, kun kaikki omaisuutensa Peraeassa oli laillisesti
+tunnustettu poikansa omaisuudeksi, jos hän kuolisi ennen poikaansa.
+Tämä sopimus ilmoitettiin Sadok'ille ja hänen perheellensä. Heillä ei
+ollut mitään asiaan sanomista, vaikk'ei heistä kukaan paitsi Javani
+ollut kosiaan mieltynyt. Hän iloitsi tästä aiotusta avioliitosta, kun
+hän tiesi Isak'in vielä enempi sen kautta liittyvän hänen puolueesensa
+ja rikkaudellaan antavan sille pontta.
+
+Seuraavan päivän aamupuolella puuhailtiin aivottua matkaa varten. Sadok
+oli suostunut veljensä esitykseen, kiiruhtamiseen matkalle, vaikk'ei
+hänen mielestään ollut mitään pelkäämistä. Sadok'illa oli jalo luonne.
+Hän ei tahtonut kuin poikansa kristittyin julmaa vainoamista, ja
+varsinkaan läheisimpiä sukulaisiansa vastaan. Hänen tulinen vihansa,
+joka ilmaantui silloin kun hän huomasi tyttärensä hylänneen isäinsä
+uskon, oli jo kokolailla laimeentunut ja muuttunut lempeämmäksi surun
+tunteeksi pettyneestä toivosta ja rakkaudesta. Naomin lempeä ja
+rakastettava luonne, hänen hiljainen ja kärsiväinen suvaitsevaisuutensa
+oli voittanut isän sydämen ja haihduttanut monta hänen valeluuloansa
+natsaretilaisista. Naomin tähden tahtoi Sadok, niin paljon kuin hänen
+voimassaan oli, suojella kaikkia Naomin ystäviä ja erittäinkin hänen
+sukulaisiansa. Hän oli iloinen, kun veljensä lähti Jerusalemista, sillä
+hän toivoi Naomin jäätyään yksinäisyyteen heittävän uskon, jonka
+äskettäin oli omakseen omistanut.
+
+Muulit olivat satuloitut, hevospaarit kuntoon laitetut ja suuri joukko
+palvelijoita, sekä Sadok'in että Amatfiahn, olivat aseilla varustetut
+varjelijoiksi matkalla. Sana myöskin oli Rufolle Joppeen laitettu
+pyynnöllä, että hän lähettäisi lupaamansa määrän sotilaita Lyddaan.
+Matkatarpeet olivat matka-astioihin pannut ja kaikki muuton kuntoon
+järjestetyt. Jälellä vaan oli jäähyväisten ottaminen Marialta ja hänen
+jättämisensä Benjamin huostaan.
+
+Juditha kertoi Sadok'ille aikomuksensa olevan vielä samana iltana käydä
+vanhan ystävän luona Bethaniassa ja pyysi häneltä lupaa Naomille saada
+myöskin seurata sinne. Hän esitti, että se olisi viimeinen kerta kun
+hänen nuori sukulaisensa kävisi tämän pyhän naisen luona, jonka siunaus
+ei mitenkään voisi hänelle tuottaa onnettomuutta. Hän myöskin huomautti
+Sadokia ajattelemaan, minkä surun hän saattaisi tyttärellensä, jos hän
+kieltäisi hänen -- kenties viimeisen kerran -- ottamasta jäähyväisiä
+ystävältänsä Marialta. Sadok'ia milt'ei väristi ajatus, että hänen
+lastansa siunaisi uskonsa heittolainen; mutta hänen hellyytensä Naomia
+kohtaan oli niin suuri, että hän ei saattanut nähdä häntä suruisena ja
+alakuloisena, ja sen vuoksi suostui hän, vaikka vastenmielisesti,
+pyyntöön, kuitenkin ehdolla, ettei Naomi, tultuansa Joppeen, enää
+koskaan kävisi Marian luona.
+
+Javani oli ollut poissa melkein koko päivän suureksi iloksi ja
+kevennykseksi Naomille, joka päivän laskussa lähti Bethaniaan setänsä
+ja hänen perheensä seurassa.
+
+Amatfiah oli ottanut seuraansa muutamia aseellisia palvelijoita ja
+molemmat, hän sekä Theophilo, olivat varustetut miekalla ja
+väkipuukoilla, jos joku vaara uhkaisisi. Marian huoneen ulkopuolelle
+jättivät he vartijat kun menivät sisälle. Ensin katsoivat he vuoteesen,
+jonka vieressä Hanna oli polvillansa ja luulivat Marian jo kuolleen,
+hän kun makasi siinä ihan liikkumattomana ja kyyneleet valuivat pitkin
+uskollisen palvelijan poskia. Mutta mentyänsä lähemmäksi näkivät
+syällisestä ja raskaasta hengenvedosta sekä vienosta huulien
+liikunnosta, ettei henki vielä ollut ruumista jättänyt. Samassa aukasi
+hän silmänsäkin, ja huomattuansa ympärillään ne, joita oli niin
+hartaasti odottanut, kuiskutti hän hiljaa mutta kuultavasti:
+
+"Herra, nyt annat sinä palvelijas mennä rauhaan! Rakkaat lapseni
+Kristuksessa, tämä on ilo, jota tuskin uskalsin toivoa. Päivä on
+minulle ollut niin pitkä, kun tiesin etten saisi teitä nähdä ennen
+iltaa ja melkein pelkäsin kuolevani ennen. Mutta Herra on vahvistanut
+voimiani ja kuullut rukoukseni. Tulkaat lähemmäksi, että saan teitä
+kaikkia siunata!"
+
+He kaikki menivät lähemmäksi ja lankesivat hänen vuoteensa ympäri
+polvillensa. Maria kohotti kätensä ja siunasi heitä.
+
+"Herra minun Vapahtajani", sanoi hän, "sinä joka kärseit kuoleman
+tuskat puhdistaaksesi synnistä ne, jotka uskovat sinuun, näiden sinun
+palvelijoittesi edessä tahdon minä todistaa voimaasi voittamaan
+viimeinen vihollinen ja tekemään kuolemanvarjojen laakso valoisaksi ja
+kunniarikkaaksi läsnäolollasi. Älä jätä minua, autuuteni Ruhtinas ja
+todistakoon viimeiset sanani sinun rakkauttasi. Siunaa rikkaimmalla
+siunauksellasi näitä lapsiasi, joita olet kutsunut tuntemaan nimeäsi.
+Suuresta armostasi pidätä heitä iankaikkisen elämän tiellä. Tulkoon
+elämänsä täällä maan päällä onnelliseksi, jos se on heidän sielullensa
+hyödyksi. Mutta jos näet surujen ja koettelemuksien olevan
+tarpeellisen, niin vahvista ja kannata heitä ja auta heitä voittamaan
+jokainen kiusaus ja hengellinen vihollinen. Ja kun heidän maallinen
+elämänsä on loppunut ja kuolemattomuuden kruunu heille annetaan, anna
+silloin ilolla tavata toisemme istuimesi ympärillä ja iäisesti laulaa
+kiitokseksesi, että sinä, Jumala, olet meidän verelläsi lunastanut!"
+
+"Amen!" sanoivat polvillaan olijat yhdellä sydämellä ja suulla. Heidän
+päänsä olivat painuneet, ja kyyneleet valuivat jokaisesta silmästä --
+mutta ne eivät olleet surun kyyneliä.
+
+Samassa kuului melua ja meteliä ulkona. Kuului kuin aseelliset miehet
+olisivat väkisin tahtoneet avata ovea ja toiset estää sitä. Marian
+lävitse kävi väristys ja hän katseli ympärillensä sanomatoin
+levottomuus sammuvissa silmissä. Amatfiah ja Theophilo juoksivat
+vastustamaan ryntääviä paljastetuilla miekoilla. Ovi avattiin ja
+useoita aseellisia miehiä tuli huoneesen, mutta seisahtuivat kerrassaan
+liikkumattomiksi nähdessään kuolevan vanhan vaimon.
+
+"Katsokaat," sanoi Amatfiah, "tuossa on uhri, jota tulitte hakemaan;
+häntä ei enää voi ihmisten julmuus vahingoittaa. Hänen sielunsa astuu
+nyt Herran, kaikki näkevän tuomarin, eteen todistamaan niitä vastaan,
+jotka ovat häirinneet hänen viimeisiä hetkiänsä maan päällä."
+
+"Älä sano niin", sanoi Maria hiljaa, "minä menen Herran eteen
+rukoilemaan heidän edestänsä niin kuin hänen Poikansa on meille
+opettanut: Isä, anna heille anteeksi, sillä he ei tiedä mitä he
+tekevät!"
+
+Hänen kasvoillansa näkyi hymyily sisällisestä rakkaudesta ja autuaasta
+ilosta, joka seuraavassa silmänräpäyksessä poistui kuin laskevan
+auringon viimeiset säteet lumitantereelta. Kaikki olivat hiljaa.
+Ystävät ja vihamiehet unhottivat hetkeksi kaikki muut tunteet
+nähdessänsä tämän kamalan muutoksen. Kuolema oli laskenut kätensä hänen
+sydämellensä, ja hänen hengenvetonsa olivat hiljaiset kuin lapsen.
+
+"Hän ei ole kuollut, hän makaa", sanoi Amatfiah juhlallisesti.
+"Suotakoon kuoltaksemme hurskaan kuolema ja viimeiset hetkemme olkoon
+hänen kaltaisensa!"
+
+Viholliset, jotka näkivät Marian kuoleman, olivat hetkisen olleet
+hämmästyksen masentamina ja hiljaa. Mutta pian tekivät he itsensä
+vapaaksi tuosta vastenmielisestä tunteesta, ja tarttuen aseisinsa
+kääntyivät kahta naamioittua miestä kohden, jotka juuri tulivat
+huoneesen ja näyttivät heidän päälliköiltänsä. Toinen näistä oli
+kuullut Marian viimeiset sanat ja vavistus näytti käyvän läpi hänen
+ruumiinsa. Näytti kuin olisi hän tahtonut äkkiä lähteä pois, mutta
+toinnuttua pian kumppaninsa huudosta, nosti hän miekkansa ja juoksi
+Theophilon päälle. Klaudia näki tämän karkauksen. Hän tiesi ettei
+kukaan muu kuin Javani voisi tuolla tavalla uhata hänen sulhonsa
+henkeä. Unhottaen kaiken vaaran juoksi hän päällekarkaajan eteen ja
+huusi:
+
+"Jos, Javani, janoot verta, niin vuodata minun; minä olen
+romalaisnainen, sinun kansasi katkerimpien vihollisten sukulainen. Älä
+tapa maanmiestäsi, sukulaistasi, perheesi kaunistusta!"
+
+Vieras seisahtui hetkisen, mutta sanaakaan sanomatta, ettei häntä
+äänestä tunnettaisi, tarttui hän Klaudian käteen ja työnsi hänen
+syrjään. Kun Theophilo otti Klaudian syliinsä estääksensä häntä
+lankeamasta, sai hän samalla väkipuukon iskun hartioihinsa. Veri
+virtasi Klaudian vaatteille, joka vaikutti häneen niin, että hän meni
+tainnoksiin. Theophilo jätti hänen Naomin käsiin ja koetti päältänsä
+torjua ryntäävää vihollista, mutta heikontuneena veren vuodatuksesta ja
+avutta ystäviltänsä, sillä jokaisella heistä oli eri vihollisen kanssa
+tekemistä, uupui hän. Javani ystävinensä kiiruhtivat sitomaan häntä
+lujalla köydellä, ja koettivat viedä huoneesta ulos, mutta Naomi
+huomasi tarkoituksen ja huusi korkealla äänellä Amatfiahta kiiruhtamaan
+pojallensa apuun. Amatfiah tarttuikin kumpaankin ryöväriin ja pakoitti
+heidät pysähtymään; mutta kun useoita heidän miehiänsä kiiruhti heille
+apuun ja kun Amatfiahn palvelijoista ainoastaan pari voi auttaa
+isäntäänsä, onnistui Javanille päästä ulos saaliinensa, jonka perästä
+kaikki hänen palvelijansa viittauksen saatuansa hajosivat eri haaroille
+jättäen onnettoman perheen yksin kuolleen Marian ja tunnottoman
+Klaudian kanssa.
+
+Amatfiahn ensi ajatus oli kiiruhtaa kaupunkiin ja koettaa, niin paljon
+kuin hänelle mahdollista on, saada Sadokin ja hänen mahtavan puolueensa
+kautta pojallensa vapaus. Mutta kuinka jättäisi hän Klaudian tähän
+auttamattomaan tilaan? Heidän täytyi koettaa jollakin laitoksella viedä
+hänen kanssansa. Kun sitä puuhailivat virkosi Klaudia ja ensimäinen
+sanansa oli kysymys Theophilosta.
+
+Kaikki olivat vaiti ja katselivat synkästi toisiinsa.
+
+"Ah, muistanhan minä!" huudahti hän. "Se ei olekaan hirveä uni, vaan
+täysi tosi. Javani on haavoittanut hänen ja vienyt pois. Eikö niin? Hän
+tahtoo surmata hänet. Minä tunsin aina että hän on musertava sydämeni,
+ja nyt on hän sen tehnyt."
+
+Kyyneleet virtasivat hänen silmistänsä. Hän hyppäsi ylös ja huudahti:
+
+"Mutta miksi viivymme täällä kauemmin? Tule Naomi, kiiruhtakaamme
+kaupunkiin, heittäykäämme Javanin jalkojen eteen kerjäämään ja
+rukoilemaan siksi että hänen kivinen sydämensä sulaa. Älkäämme viipykö
+kauemmin -- tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta!"
+
+Klaudian tulinen päättäväisyys pani eloa ja virkeyttä toisiinkin, ja
+sitte kun Amatfiah oli antanut Hannalle muutamia määräyksiä koskevia
+Marian hautaamista, jonka piti tapahtuman, jos mahdollista, vielä
+samana yönä, käskenyt hänen sitte tulemaan Jerusalemiin heidän
+luoksensa ja pysähtymään siellä toistaiseksi, jätti onnetoin perhe
+Bethanian ja lähti paluumatkalle kotiinsa. He eivät ehtineet pitkälle,
+kun kohtasivat Benjamin palvelijain kanssa, joka tuli hakemaan Mariaa.
+Hänen apuansa ei enään tarvittu siihen tarkoitukseen, mutta sitä sai
+sen sijaan nauttia Klaudia, joka rupesi väsymään. Hän sai sen vuoksi
+nousta Benjamin mukana olevalle paarille ja kuljetettiin sillä
+kaupunkiin. Kun tulivat sille kapealle kujalle, jota heidän oli
+kuljettava ennen kuin tulivat Sadokin talolle, näkivät kamalan,
+ryysyisen henkilön kiiruhtain tulevan vastaansa. Hän oli Ananian poika,
+tuo kummallinen olento, joka ei väsynyt yötä päivää kuleksia kaupungin
+katuja ja huutaa onnettomuutta sen asujamille. Hän meni paarien luokse,
+ja katsoen hurjalla katseellaan Klaudiaan huusi hän: "Huuto idästä,
+huuto lännestä, huuto kaikesta neljästä tuulesta, huuto Jerusalemista
+ja temppelistä! Ruskia valitus yljän ja morsiamen ylitse -- huuto
+kaiken kansan ylitse!"
+
+Sen perästä meni hän kiiruhtain pois, mutta hänen huutonsa kuului pian.
+Se kaikui kamalasti Klaudian sydämessä, ja kun hän luonnostaan oli
+taipuvainen taikauskoisuuteen, luuli hän tämän hurjan ennustajan
+sanoissa kuulleensa kuolema tuomion kaikille maallisille toivoillensa.
+
+Kun tulivat kotio ja kaikki kohta kiiruhtivat Sadokin huoneesen, jossa
+Sadok perheinensä tavallisesti oleskeli, löysivät siellä myös suureksi
+ihmeeksensä Javaninkin tavallisessa työpukimessa ja innokkaasti
+kääntämässä muutamaa osaa pyhästä Talmudista. Sadok, Salome ja heidän
+vieraansa, Bethetsobin kaunis Maria, olivat myöskin tavallisessa
+työssään, ja kaikki näyttivät yhtä kummastuneelta sukulaisten
+odottamattomasta tulosta ja huolellisesta näöstä.
+
+Javani oli ensimäinen, joka täydellistä tietämättömyyttä osoittavalla
+äänellä kysyi syytä heidän huoleensa, ja sitä tehdessään hän
+teeskenteli semmoista osanottoa, että jo alkoivat epäillä oliko hän se
+mies, jonka vast'ikään olivat nähneet. Naomi ja Klaudia tarkastelivat
+häntä, samassa kun Amatfiah Sadok'ille kertoi, mitä oli tapahtunut,
+mutta he eivät hänen kasvoissansa voineet lukea mitään vahvistusta
+epäluuloihinsa hänen syyllisyydestään. Javani ei ollut huomaavinaan
+heidän tutkistelevia silmäyksiänsä ja jonkun aikaa jatkettuaan
+teeskentelemistään jätti hän huoneen, sanoen tahtovansa hankkia
+lähempiä tietoja Theophilosta ja luvaten palata niin pian kuin hän
+hänestä oli saanut jotakin tietää. Hänen mentyä, selitti Klaudia
+olevansa lujasti vakuutetun, että Javani oli syypää onnettomuuden
+tapaukseen ja että hän valepu'ussa oli ollut tilaisuudessa läsnä.
+
+"Hänellä oli toveri, joka myös meiltä salasi kasvonsa", lisäsi hän,
+"mutta minusta on aivan kuin usein olisin kuullut hänen äänensä."
+
+Mariaa säälien ei hän suorastaan tahtonut sanoa, että Javanin
+seuralainen hänen luulonsa mukaan oli raatiherra Isak.
+
+Sekä Sadok että Salome vastustivat alussa kiihkeästi Klaudian syytöstä
+Javania vastaan, mutta kun pitemmälle kuulivat sukulaistensa kertomusta
+ja liittivät tapahtumat toisiinsa, alkoivat he olla yhtä mieltä heidän
+kanssansa. He lupasivat käyttää koko vaikutusvoimansa taivuttaaksensa
+hänen hyvittämään sen pahan minkä hän oli tehnyt ja Maria, joka oli
+suuresti mieltynyt Klaudiaan, koetti lohduttaa häntä vakuutuksella,
+ett'ei hän säästäisi aikaa eikä rahoja saadaksensa Theophilo
+vapautetuksi. Klaudia toivoi enemmän hyötyä hänen vaikutuksestaan
+Isak'iin kuin hänen rikkauksistaan ja alkoi taas tuntea mielensä
+tyvenemmäksi ja turvallisemmaksi kuin ennen.
+
+Javani palasi myöhään ja sanoi viipymisensä syyksi vaikeuden saada
+tietoja Theophilosta.
+
+"Vihdoin", lisäsi hän, "olen saanut tiedon hänestä, mutta ikäväkseni
+täytyy minun kertoa ett'eivät häntä ole vieneet selootit tai edumeit,
+joiden käsistä olisi hänet ollut mahdollinen lunastaa rahalla, vaan
+että hän on vangittu raatimme käskystä, syystä, niinkuin sanotaan, että
+hän on luopunut oikeasta uskosta. Minä surkuttelen hänen kohtaloansa,
+mutta juuri tämmöistä pelkäsinkin hänen mielettömyydestään seuraavan."
+
+"Javani", huudahti Klaudia, "sinä juuri olet se, joka hänen on
+pettänyt. Paitsi sinua ja rabbini Joatferia ei kukaan tuntenut hänen
+uskonnollisia mielipiteitään ja rabbini on valalla luvannut Sadok'ille
+ett'ei hän niitä kellenkään ilmaise. Sinä olet tuottanut tämän
+onnettomuuden huoneellesi ja nyt koet saada julmuutesi teeskennellyn
+surun peitteesen."
+
+"Hiljaa Klaudia", sanoi Javani kiivaasti, "muista että vaikka minä
+ylenkatseella torjun päältäni hullut syytöksesi, on minulla kuitenkin
+voima ja mahti, jota sinun olisi parempi taivuttaa puolellesi
+nöyryydellä ja alammaisuudella. Minua johtavat korkeammat kehoittimet
+kuin personallinen kauna tai viha ja minä aion kulkea tietä, jonka
+katson todellisesti hyödyttävän serkkuani ja sukuni kunniaa antamatta
+pakanallisen tytön mielettömän puheen itseeni vaikuttaa."
+
+Klaudia vapisi siitä hurjasta päättäväisestä silmäyksestä, joka seurasi
+Javanin sanoja. Hän pelkäsi varomattomalla lauseellansa vaan
+ärsyttäneensä häntä Theophiloa vastaan ja päätti toisten hillitä
+tunteensa ja koettaa peittää sen kammon ja vastenmielisyyden, joka
+hänellä aina hänestä oli ollut. Hän ei vastannut mitään; sitä hän ei
+voinut, sillä sydämensä oli niin täysi, mutta Naomi lähestyi Javania ja
+koetti lempeästi vedota hänen parempiin tunteisinsa.
+
+"Veljeni", sanoi hän, "älä puhu niin ankarasti Klaudialle. Hän on
+surun musertama, eikä tiedä mitä hän sanoo. Sinun pitäisi pikemmin
+säälimän kuin moittiman häntä. Etkö tahdo käyttää vaikutusvoimaasi
+onnettoman serkkusi pelastukseksi? Hän on aina ollut vanhempainsa ja
+Klaudia-raukan ilo ja onni. Mitä pahaa sinulle on siitä, että
+hänellä on toinen usko kuin sinulla? O, Javani, älä yhdisty hänen
+vihollisiinsa, vaan takaisin tuo hän niille, joitten elämä riippuu
+hänen elämästänsä; älä anna hänen vanhempainsa mennä surulla hautaan!"
+
+Naomi laski kätensä hänen olallensa ja katsoi häneen rukoilevasti.
+Javani palkitsi tätä katsetta vihaisella silmäyksellä, ja pudistaen
+pois Naomin käden, huusi hän:
+
+"Kernaasti saat sinä antautua uskostansa luopuneen elämän ja vapauden
+eduksi, sillä samaan pakanalliseen uskoon, joka iankaikkisesti on
+saastuttanut hänen nimensä, olet sinäkin kääntynyt. Minä tiedän Naomi;
+petollisuutesi, ulkokullaisuutesi, kaikki on selvillä. Ja täällä
+vanhempaini läheisyydessä ilmoitan, että sinä olet natsaretilainen. Älä
+luule, että sinut jättäisin neuvostolle; en, mutta minä toivon isäimme
+Jumalan voimallansa vaikuttavan sinuun ja kääntävän sydämesi, ja siihen
+asti kun se tapahtuu en tunnusta sinua sisarekseni. Nyt jätän sinun
+isällesi, kunnia-arvoiselle, oikeasti ajattelevalle Sadok'ille. Hän
+ryhtyköön sellaisiin, että tämä häpeä pilkku tulee pestyksi
+huoneestamme."
+
+Javani katsoi kummastuneena Sadok'iin ja Salomeen. Hän luuli saavansa
+nähdä hämmästyksen ja kauhun kuvautuvan heidän kasvoissansa kuullessaan
+tämän kertomuksen, mutta suru sekoitettuna sääliväisyyteen oli ainoa,
+mitä hän niissä luki.
+
+Naomi aikoi vastata veli, mutta Sadok ennätti hänen.
+
+"Javani", sanoi hän tyynellä vakavuudella, "hairahduksen, johonka
+sisaresi onnettomuudeksi on joutunut, olemme molemmat sekä minä että
+hänen äitinsä kauan tienneet. Se on ollut surun lähde meille, ja miksi
+olisimme tehneet sinun yhtä murheelliseksi! Tunsimme sinun innokkaan
+rakkautesi Herraan ja tiesimme että siitä seurauksena olisi ollut vielä
+suurempi suru Naomin lankeemuksen tähden. Sen vuoksi olemme sen
+salanneet sinulta ja kaikilta, ja isänäsi käsken sinua, Javani, että et
+kenellekään ilmoita tätä onnetointa salaisuutta. Minulle on mahdotointa
+ajatella Naomia kovasydämisten, uskonvimmaisten veljieni käsissä. Hän
+on kuitenkin lapseni, ja vaikka sydämeni tuomitseekin hänen, on hän
+sentään aina luonani löytävä turvapaikan, josta häntä ei mikään vaino
+voi riistää."
+
+Ajatus tytärtänsä uhkaavasta vaarasta saattoi hänen miltei vastoin
+tahtoansa tunnustamaan sisällisen rakkautensa häneen. Naomi hämmästyi
+ja tuli liikutetuksi tästä, että hän lankesi polvillensa hänen eteensä
+ja olisi suudellut hänen vaatteensa liepeitä, jos ei isänsä olisi häntä
+nostanut ylös ja hellästi häntä syleillyt. Myöskin Javani näytti
+liikutetulta ja Amatfiah käytti tilaisuutta vedota hänen
+sääliväisyyteensä.
+
+"Katsos, Javani", sanoi hän, "mikä rakkaus sentään isällä on
+lapseensa! Poikamme on meille yhtä rakas kuin sisaresi isällesi.
+Tuomitse siis mimmoiset tunteet meillä on, kun tiedämme Theophilon
+olevan vihollistemme käsissä, jotka eivät epäile vuodattaa hänen
+vertansa. Sinun vaikutusvoimasi on suuri; kuule siis perheesi rukouksia
+ja pelasta poikamme."
+
+"Amatfiah", vastasi Javani, "en ole tunnotoin luonnon ja ihmisyyden
+tunteille, ja jos saattaisin kuunnella rukouksianne loukkaamatta
+omatuntoani, niin sen mielelläni tekisin. Mutta isäini usko on minulle
+kalliimpi kaikkia sukulaisuuden siteitä. Poikanne on isäinsä uskosta
+langennut, sen vuoksi on hän myös ulossyösty perheestänsä ja
+kansastansa. Pitäisikö sitte minun, Aronin pojan, pelastaman hänen
+ansaitusta rangaistuksesta? Ei; Jumalan alttarin kautta vannon
+minä, että niin kauan kuin hän pysyy kerittiläisyydessänsä, en
+voi enkä tahdo mitään pelastukseksensa tehdä. Ja minä neuvon
+teitä, Amatfiah, ajattelemaan omaa turvallisuuttanne; luopukaa
+kerittiläisyydestänne taikka paetkaa kaupungista! Juditha ja Klaudia
+tunnetaan natsaretilaisiksi ja Naomia epäillään. Häntä voin vielä
+suojella, mutta sekään ei taida kauan onnistua. Teitä saatan
+ainoastaan varoittaa, mutta älkää varoitustani halpana pitäkö, se on
+viimeinen neuvoni."
+
+Javani lähti äkisti huoneesta. Hänen sanansa olivat herättäneet
+säikähdystä ja pelkoa kaikissa. Sadok koetti puhutella sukulaisiansa,
+että taivuttaisivat Theophilon uskostansa luopumaan. Mutta Amatfiah
+sanoi heti, että ennen tahtoi nähdä pojastansa revittävän jäsenen
+toisensa perästä kuin kuulla hänen heittävän Herran ja Jumalan, joka
+hänen edestänsä on ristillä kuollut. Kukaan muu läsnäolevista ei
+uskaltanut sanallakaan vastustaa näitä sanoja, murheellisen mutta
+pelkäämättömän isän suusta lähteneitä. Raskaalla sydämellä erosivat
+kaikki etsimään sitä lepoa, jota väsymys kenties lahjoittaisi
+kullenkin.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+
+Aurinko nousi seuraavana päivänä kirkkaana ja kauniina, päivänä, jota
+Klaudia oli niin hartaasti odottanut, joka piti hänelle oleman
+viimeinen Jerusalemissa. Mutta toivo oli hänen pettänyt, pettänyt näin
+kauheasti!
+
+Yöllä oli Amatfiah lupauksensa mukaan ollut Marian hautaamisessa,
+ja aamulla tuli hänen kotiinsa vanha Hanna, tuoden mukanaan
+kaikellaisia kuolleen pieniä omaisuuksia, niiden joukossa myös sen
+perkamenttikääryn, joka sisälsi jäljennöksen Mattheuksen evankeliumista.
+Maria oli toivonut, että Naomi saisi sen muistoksi häneltä ja syvästi
+liikutettuna otti Naomi vastaan tämän rakkaan lahjan, jonka hän
+huolellisesti kätki jokaiselta sivulliselta silmältä. Hänen ja
+sukulaisiensa matkasta ei enään ajateltukaan. Amatfiah perheenensä
+päätti jäädä Jerusalemiin niin kauaksi kun Theophilo on vankeudessa,
+eikä mikään pelko omasta hengestänsä saanut heitä muuttamaan
+päätöstänsä.
+
+Päivä kului monissa ja erilaisissa koetuksissa saada ylimmäisien
+pappien puolustamaan onnetointa Theophiloa. Myöskin Sadok, hartain,
+nuhteetoin pappi, rukoili nuoren natsaretilaisen edestä, mutt'ei
+voittanut muuta, kuin lupauksen, ettei hänen henkeänsä vastaan mitään
+tehdä ennen kuin häntä on tutkisteltu ja jos hän silloin tunnustaa
+erhetyksensä ja vannoo siitä luopuvansa, niin kunnioituksesta setäänsä
+kohtaan säästettäisiin hänen henkensä ja rangaistaisiin maanpaolla.
+Bethetsobin Mariakin koki kohdaltansa vaikuttaa Isak'iin, joka oli
+puheenjohtaja itsemuodostuneessa tuomiokunnassa ja siis omasi suuren
+vaikutusvoiman. Tämä verenjanoinen ja kunniahimoinen raatiherra, jolla
+ei ollut muuta elämän tarkoitusta kun rikkauksien kokoominen, vallan ja
+arvon saaminen, ei tahtonut loukata rikasta Mariaa ja antoi sen vuoksi
+runsaita lupauksia ja vakuutuksia sääliväisyydestänsä Theophiloa
+kohtaan. Maria uskoi niitä ja kiiruhti ilmoittamaan Klaudialle
+toivojansa, joka niistä taas sai rohkeutta. Uppoomaisillaan oleva ottaa
+pelästymisen toivossa mielellään kiinni mihin tahansa, vaikkapa
+olkikorteenkin.
+
+Ensimäinen tutkistelemuksen päivä oli tullut, ja korkean papillisen
+arvonsa vuoksi ei voitu Sadok'ia kieltää olemasta siinä läsnä. Myös
+Javani oli sinne tullut, mutta, näyttääksensä puolueettomalta, ei hän
+istunut tuomarein joukkoon, muka syystä että oli sukulaisuuden kautta
+jäävi. Levottomuudella odotettiin Sadok'ia takaisin, ja kun vihdoinkin
+hänen äänensä kuului porstuassa, kiiruhtivat kaikki häntä vastaan
+lukeaksensa hänen kasvoistansa tutkistelemuksen päätöstä. Sadok'in
+vastaukset olivat kiertävät.
+
+"Theophiloa ei laskettu vapaaksi", sanoi hän, "muttei häntä
+tuomittukaan. Hänelle annettiin määrätty aika muuttaaksensa
+mielipiteensä, ja nyt on meidän koettaminen taivuttaa häntä siihen tahi
+hellyttää hänen tuomarejansa. Uskokaa minua, mitä hänen edestään voipi
+tehdä, se tehdään."
+
+Näissä sanoissa ei ollut paljon toivoa. Kaikki läsnäolijat ymmärsivät,
+että Sadok niin varovasti kuin mahdollista tahtoi heitä valmistaa
+tulevaan onnettomuuteen. Myös Klaudia näki rakastettunsa olevan
+kadotetun, jos hänen pelastumisensa ei riipu muusta kuin valalla
+uskostaan luopumisesta, jota hän ei koskaan täytä. Hän oli kovasti
+murheellinen ja surunsa oli sydäntä särkevä, muttei hän eikä Theophilon
+vanhemmatkaan tahtoneet hinnalla, jota ehdoteltiin, ostaa pojan
+vapautta, ja surussakin lohdutti heitä hänen luja ja vapaa
+tunnustuksensa Herrasta.
+
+Javani ei tullut isänsä kanssa kotiin. Hän pelkäsi Klaudian ja muitten
+nuhteita, ja kun tiesi sukulaisiensa häntä enemmän kuin epäilevän
+osallisuudesta serkkunsa vangitsemisessa, tunsi hän olevansa, kuten
+todella olikin, heidän vastenmielisyytensä esineenä. Hän myös toivoi
+pääsevänsä näkemästä heidän suruansa, ett'ei mielipiteissään rupeisi
+horjumaan, sillä hänen mielestään, sitä piti hän omatuntonsa asiana, ei
+natsaretilaista ollut vähintäkään sääliminen, jollei vannomalla
+luopuisi uskostansa. Hän olisi ollut iloinen, jos Theophilo olisi saatu
+julkisesti luopumaan tunnustuksestansa, mutta hän näki ettei siinä
+suhteessa ollut toivoa, sillä tämän nuoren miehen koko olennossa ja
+käytöksessä tuomioistuimen edessä oli jotain, joka sanoi, hänen
+ennemmin tahtovan kuolla kuin kieltää Herransa.
+
+Maria tiedusteli tarkasti Sadok'ilta, mitä puoluetta Isak kannatti ja
+jos hän oli pitänyt lupauksensa puolustaa Theophiloa. Sadok'in
+vastaukset eivät häntä tyydyttäneet, ja kun raatiherra kävi hänen
+luonansa seuraavana päivänä, nuhteli hän häntä tulisesti, ett'ei ollut
+käyttäinnyt jyrkemmästi ja päättäväisemmästi. Hän sanoi hänelle
+suoraan, päättäneensä tehdä mitä voi Theophilon eduksi, ja jos ei Isak
+lupaisi hankkia tälle nuorelle miehelle vapautta, jonka hän tiesi hänen
+kyllä voivan, niin olisi tästä hetkestä kaikki tuttavuus heidän kesken
+tykkönään loppunut. Kauniin lesken vakava puhe pelästytti Isak'in; hän
+tiesi hänen täyttävän uhkauksensa, jos ei hän täyttäisi hänen
+toivoansa. Hän mietti kuinka suuri tappio hänelle siitä olisi.
+Huomattuaan sen suuruuden, vannoi hän juhlallisesti olevansa
+nauttimatta mitään lepoa ennen kun Theophilo on vapaa.
+
+Marian luota meni Isak suoraan Javanin tykö ja kertoi hänelle missä
+pulassa oli. Hän luuli varmaan ystävänsä kohta auttavan häntä, kun
+olisi hänelle itsellensä sekä aikeillensa hyötyä. Ja sitä ei hän
+epäillytkään. Hän oli arvostellut Javania itsensä mukaan, ja sen vuoksi
+oli hän erehtynyt. Javani oli innokas farisealainen ja hurja yltiö,
+mutta aina häntä johti mielipiteet, joita hän nimitti uskonnollisiksi.
+Oma etu sai olla syrjässä; painavin hänelle oli, kuten hän luuli,
+Jumalan kunnian ylentäminen. Hän sanoi ja vakuutti Isakille,
+puolustavansa Theophiloa, jos tämä palaantuu erhetyksestänsä, mutt'ei
+muuton; ainoa keino olisi koettaa saada hänen luopumaan uskostansa.
+
+Tämä oli kuolinisku Isak'in toivoille, mutta kaikki hänen rukouksensa
+ja koetuksensa taivuttaa Javania olivat turhat. Hän koetti sitte
+paremmin vaikuttaa toisiin tuomareihin saadaksensa tuomioa langettaessa
+enimmistön puolellensa. Muutamat ainoastaan sai hän taipumaan, mutta
+enimmät olivat kiukkuiset natsaretilaisia vastaan, ettei heillä ollut
+halua Isakin tähden luopua julmasta päätöksestään.
+
+Päivät kuluivat pian. Oli jo sen päivän aattoilta, jona Theophilon
+kohtalo piti ratkaistaman. Sadok oli usein ollut veljensäpojan luona
+koettamassa luovuttaa häntä uskostansa, mutta turhaan. Amatfiah ja
+Juditha olivat jo kauan sitte lakanneet toivomasta apua keltään
+ihmiseltä, sillä he tunsivat poikansa lujan päätöksen pysyä
+Herrassansa, mutta sydämessään uskoivat he avun tulevan samalta
+Herralta, ainakin avun heille raskaan kuorman kantamisessa kun se
+päällensä lankee. Klaudiaa sitä vastaan heittelivät taistelevat tunteet
+sinne ja tänne, ja hänen uskonsa ja lohdutuksensa oli monesti
+lankeamaisillaan. Hän ei uskaltanut ilmoittaa ajatuksiansa Naomille,
+hän tiesi jo edeltäpäin kuinka ne olisivat ja tulisivat tuomituiksi,
+mutta sydämensä aukasi hän Salomelle ja esitti kirjeen lähettämistä
+Theophilolle Sadokin kautta.
+
+Salome suostui mielellään esitykseen ja kehoitti Klaudiaa kaikin tavoin
+vaikuttamaan Theophiloon ja saattamaan hänen päätöksestänsä luopumaan.
+Nämä kehoitukset sisälsivät samaa kuin hänen omatkin ajatuksensa ja hän
+kuunteli mielellään äidillisen ystävän neuvoja. Tunteiltansa soaistuna
+lainasi hän itsensä välikappaleeksi valheen isälle ja sen sijaan, että
+vahvistaisi Theophiloa päätöksessään, käytti hän kaikkia kehoittavia
+sanoja mitä löysi vietelläksensä häntä lankeamaan ja uskoansa
+kieltämään. Kauan istui hän ja kirjoitti, ja vihdoinkin oli kirje
+valmisna. Hän oli tyytyväinen siihen, sen oli hän kirjoittanut
+sydämestänsä, mutta kun hän jätti sen Sadok'ille, nuhteli omatuntonsa
+häntä siitä. Hän oli kahden vaiheella ja kun hän siinä seisoi
+hämmästyksissä sekä päättämättömänä, lähti Sadok äkkiä, ja nyt oli
+epiminen myöhäistä. Mutta sitte tuli hän tuskaan ja epäilykseen; hänen
+silmänsä avautuivat ja hän näki, että oli enemmän kuunnellut oman pahan
+sydämensä viittauksia kuin Jumalan ääntä sanassa ja omatunnossa. Hän
+kiiruhti hakemaan Naomia, ainoa joka voi häntä ymmärtää ja lohduttaa.
+Hänen löysi hän Judithan luona polvillansa tämän kanssa rukoilemassa
+Herraa Theophilon avuksi. O, tämän rukouksen loppusanat polttivat kuin
+tuliset kekäleet Klaudia-raukan sydäntä! Juuri kun astui huoneesen
+kuuli hän Naomin sanovan:
+
+"Herra, me rukoilemme sinua olemaan lähellä rakasta, kärsivää veljeämme
+ja vahvistamaan häntä kaikkia kiusauksia vastaan, jotka häntä tässä
+koetuksessa kohtaavat. Älköön kuoleman pelko, tahi mitkään ajatukset
+maallisista siteistä muuttako hänen pyhää päätöstänsä eli horjahduttako
+hänen uskoansa sinuun, Herra Jesus. Sinä olet vetänyt hänen luoksesi;
+tukea häntä oikealla kädelläsi ettei hän kompastuisi ja lankeaisi;
+kiittäköön hän Sinua ja tunnustakoon olevansa Sinun elämässä ja
+kuolemassa, että me, jos hyväksi näet ottaa hänen luotamme täältä
+alhaalta, näkisimme hänen pyhän istuimesi edessä sellaisena, joka on
+tunnustanut Sinun ihmisille ja jonka sinä tunnustat Isällesi
+taivaassa."
+
+"Amen, amen", sanoi Juditha palavasti ja kyyneleet juoksivat pitkin
+poskiansa.
+
+Klaudia seisoi kalpeana ja liikkumattomana siksi kun Naomi ja Juditha
+nousivat ylös. Silloin juoksi hän ja heittäytyi Judithan syliin, ja
+huudahti:
+
+"O, äiti, äiti, minä olen kieltänyt ja hyljännyt Vapahtajani. Minusta
+on tullut kavaltaja häntä vastaan ja hän ei tahdo enää kauemmin minua
+auttaa!"
+
+"Lapseni", sanoi Juditha, "suru on pimittänyt ymmärryksesi. Kuinka
+saatatkaan puhua noin hirveitä sanoja? Kuinka olisit hyljännyt Herran,
+jota aina ennen mielelläsi palvelit?"
+
+"Rauhoitu rakkahin Klaudia", sanoi Naomi ja lähestyi onnetointa tyttöä,
+joka väristen vetäysi takaisin ikäänkuin olisi sitä hyväntahtoisuutta
+ansaitsematoin, jota hänelle osoitettiin. "Sinä olet jonkun äkkinäisen
+mielenliikutuksen uhri. Miksi aamulla jätin sinun, enkä vienyt sinua
+takaisin Judithalle!"
+
+"Niin, miksi jätit minut?" huudahti Klaudia; "ehken olisi tehnytkään
+tätä rikosta. Antakaat puhuakseni kaikki, sillä sydämeni ilman
+tunnustuksetta halkeaa. Olen kirjoittanut Theophilolle ja rukoillut
+häntä minun tähteni kieltämään Vapahtajan ja minun tähteni kääntymään
+takaisin isäinsä uskoon; sanoin hänen tulevan murhaajakseni, jos hän
+huomenna puhuisi sanoja, mitkä vahvistaisivat hänen kuolema-tuomionsa.
+Älköön hän kuulko hullumaista puhettani. Hän on pyhä antaaksensa
+saastuttaa itsensä sellaisella katalamaisuudella, mutta hän halveksii
+ja kammoaa minua ja Herra Jesus hylkää minun, hylkää sellaisen, joka on
+koettanut yhtä Hänen palvelijaansa vietellä lankeemukseen."
+
+Juditha ja Naomi hämmästyivät kuullessaan Klaudian tunnustuksen.
+Vaikk'eivät pelänneet hänen kirjeensä saavan Theophiloa päätöksessään
+horjumaan, niin tiesivät kumminkin ettei mikään olisi hänelle
+kuolemassa niin katkeraa kuin tieto Klaudian häilyväisyydestä ja
+epävakaisuudesta uskossansa. Näkivät kyllä Klaudian todellisesti
+katuvan, mutta millä keinoin siitä ilmoittaisivat Theophilolle? Kun
+olivat saaneet epäilevän Klaudian rauhoittumaan, oli heillä ainoana
+ajatuksena saada puhua Theophilon kanssa tahi jotenkin hänelle kirjeen
+lähetettyä. Sadokilla oli lupa käydä veljensä pojan luona kehoittamassa
+häntä pelastamaan henkensä. Ketään muita ei laskettu sisälle, ja Sadok
+oli jo mennyt pois. Ainoa, joka voi tehdä palveluksen, oli Javani,
+mutta oliko varmaa, että hän tahtoisi tässä tapauksessa täyttää heidän
+toivonsa? Naomi päätti kuitenkin koettaa hankkia luvan saadaksensa
+käydä seuraavana päivänä, ennen tutkintojen alkamista, oikeudessa
+Theophilon luona.
+
+Kun tästä puhuivat, tuli Amatfiah sisälle. Hän oli ollut poissa
+useampia tunteja hakemassa apua pojallensa muutamien rikasten ja
+mahtavien ystäviensä luona. Niin oli hän tehnyt joka päivä, ja kun hän
+lähti syttyi toivo Judithan rinnassa, mutta kun hän palasi sammui se
+taas, sillä hänen miehellänsä ei ollut mitään iloisia uutisia
+kerrottavana. Myöskin nyt näytti hän alakuloiselta ja väsyneeltä, mutta
+hän koetti olla tyynen ja lohduttavaisen näköinen, kun hän näki
+vaimonsa silmäykset, ja hellällä sydämellisyydellä vastasi hän hänen
+kysymyksiinsä.
+
+"Minua on paljonkin lohduttanut ystäviemme syvällinen osanotto
+murheesemme, ja moni on luvannut voimainsa mukaan auttaa meitä. Emme
+kuitenkaan saa aivan paljon toivoa näihin lupauksiin. Tuomareina istuu
+kireitä, hurjapäisiä miehiä, jotka eivät anna sydämessään sijaa
+sääliväisyydelle; ainoa puolellamme olija on Isak. Marian tähden tekee
+hän mitä voi, mutta Javani on kuuro hänen rukouksillensa ja
+toisillakaan tuomareilla ei ole erinomaista halua kuunnella hänen
+sanojansa. Älkäämme sentään varsin epäilkö; muistakaamme Herran olevan
+läsnä ja kun kaikki ihmisellinen apu on ohitse, on Hän mahtava tekemään
+ihmeitä. Turvatkaamme siihen, että mitä hän tekee, on hyvin tehty,
+vaikkapa tuntuisikin raskaalta ja kärsimättömältä lihalle ja verelle."
+
+"Ah, ystäväni, sanasi lohduttavat minua surussa", sanoi Juditha
+hellästi. "Niin Herra on auttava ja saattava kaikki minun epäillykseni
+ja pelkoni häpeään."
+
+"Ah, nämä sanat minua vieläkin enempi masentavat ja nöyryyttävät!"
+huudahti Klaudia. "Puhu, Juditha Amatfiahlle minun syntini ja
+katumukseni ja pyydä hänen suomaan minulle anteeksi niinkuin tekin
+olette tehneet."
+
+Klaudian onnetoin historia oli tuotapikaa kerrottu Amatfiahlle joka
+hellällä ja ystävällisellä puheella rohkaisi häntä. Hän kehoitti Naomia
+koettamaan tavata Theophiloa, että saisi hänestä poistumaan Klaudian
+kirjeen vaikuttaman surullisen tunteen. Naomi kiiruhti myös kohta
+hakemaan Javania, jonka hän tapasikin tulemassa Sadokin kanssa
+etuhuoneesen. Hän kuunteli Naomin pyyntöä synkällä ja epäilevällä
+katsannolla ja kysyi syytä, minkätähden hän tahtoisi tavata vankia.
+
+"Viedäkseni hänelle viimeisen tervehdyksen onnettomalta Klaudialta ja
+antaakseni hänelle vanhempainsa siunauksen", vastasi Naomi. He
+tahtoisivat niin mielellään antaa hänen tietää ajatuksensa ja
+tunteensa, ennenkuin hän asetetaan viimeisen kerran tuomioistuimen
+eteen".
+
+"Hän tuntee ne jo", vastasi Javani tulisesti.
+
+"Olkoonpa niinkin", lisäsi Naomi, "mutta sinä tiedät hyvin mikä
+lohdutus olisi hänelle vielä kerran saada tervehdys rakkailtansa. O,
+veljeni, älä kiellä pyyntöäni! Suo Theophilolle tämä ilo, joka sinulle
+ei maksa mitään. Jos voisin toivoa, että helpommin myöntyisit, niin
+polvillani rukoilisin sinulta tätä suosioa".
+
+"Hyvä", vastasi Javani, "jos tahdot vannoa minulle, ettet aio auttaa
+häntä pakenemaan, niin annan sinun tavata hänen".
+
+"Minun käymiselläni hänen luonansa ei ole muuta tarkoitusta kun viedä
+hänelle terveisiä Klaudialta ja hänen vanhemmiltansa; sen vannon minä
+elävän Jumalan kautta."
+
+"Mene sitte ja laita itsesi reilaan. Vielä tällä hetkellä täytyy meidän
+lähteä, sillä jos viivymme kauemmin, suljetaan vankila ja avataan vasta
+vähää ennen päivän nousua."
+
+Javani poikistui ja Naomikin aikoi kiiruhtaa huoneesensa, mutta isänsä
+kutsui häntä takaisin.
+
+"Kas tässä lapseni", sanoi hän, "ota tämä kirje ja vie takaisin
+Klaudialle. Sano hänelle, että Theophilo aikoi vastata siihen, jos hän
+olisi voinut. Hän pyysi minun vakuuttamaan hänelle sydämellisestä
+rakkaudestansa; hän tahtoi vielä kuolevanakin siunata häntä ja
+unhoittaa sen karvauden, minkä kirje oli hänessä vaikuttanut. Koskaan
+en ole nähnyt niin lujaa päättäväisyyttä ja vahvaa uskonrohkeutta;
+mutta kohta saat itse kohdata hänen ja omasta suustansa kuulla, mitä
+hänellä on enempi Klaudialle sanottavaa."
+
+Naomi otti kirjeen ja kiiruhti Klaudian luokse. Tämä kuunteli hartaasti
+Theophilon tervehdystä ja otti vastaan onnettoman kirjeensä, ja heitti
+sen kauhulla pois.
+
+"O, Naomi", nyyhkytti hän, "anna minulle anteeksi, mutta minä näen
+hänen halveksivan minua. Sano hänelle, että sydämeni halkeaa ja että
+hänen kunnioituksensa kadottaminen oli viimeinen kohtaus, joka musersi
+minun."
+
+"Ei, Klaudia, sitä en sano", sanoi Naomi, "mutta minä sanon hänelle,
+että sinä kovasti kadut kirjoitustasi ja pyydät Jumalalta anteeksi,
+minä sanon hänelle, että ennemmin tahtoisit nähdä hänen kärsivän
+kuoleman kuin kieltävän uskonsa ja että varmuudella toivot näkeväsi
+hänen taivaassa, jos ette enää kohtaa toisianne maan päällä. Hyvästi
+nyt hetkeksi. Theophilo kyllä saapi lepoa ja iloa, kun hän kuulee mitä
+minulla on hänelle sanottavaa. Ole siitä varma."
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+
+Theophilo istui yksin suruisena kolkossa vankikomerossaan. Kuolemalla
+ei ollut voimaa masentamaan häntä, mutta pelko siitä, ettei Klaudia
+pysyisi lujana uskossaan, täytti hänen sydämensä surulla. Hän
+surkutteli nyt kahdenkertaisesti onnetointa kohtaloansa, kun niin pian
+täytyi erotaksensa hänestä ja kenties jättää hänen uhriksi epätoivolle
+ja epäilykselle. Tässä hädässä ja murheessa oli rukous ainoa turvansa.
+Hän rukoili Klaudian edestä, että Herra johtaisi häntä viisaudessa ja
+vahvistaisi totuudessa, vaikkapa se tapahtuisikin suuren surun kautta.
+Hänen näin rukoillessaan pilkahti tulen valo mustan vankikomeron
+sisälle ja ovi kääntyi naristen saranoillaan. Suureksi kummaksensa näki
+hän Naomin astuvaa sisälle.
+
+Ovi työnnettiin kohta hänen perässänsä kiini ja hän astui vangin tykö.
+Näiden molempain serkkujen tervehdys oli hiljainen ja surullinen, sillä
+kaikki tunteet, joita tähän asti olivat salassa pidättäneet, valtasivat
+nyt heidän sanomattomalla voimalla. Mutta myöskin molemmin puolisella
+ilolla kohtasivat he toisensa, sillä paljon oli Naomilla puhuttavaa ja
+paljon oli Theophilolla kysyttävää. Kun tervehdyksen perästä vähän
+tointuivat, ei Theophilo väsynyt kuulemasta kertomusta vanhemmistansa
+ja Klaudiasta. Syvimmällä liikutuksella kuunteli hän Naomin kertomusta
+Klaudian katumuksesta ja hätäisestä kirjeestä, ja hänelle tuntui kuin
+olisi saanut vastauksen rukouksestansa Herralle, kun Naomi vakuutti
+Klaudian ainoan toivon olevan, että hän _pysyisi uskossaan vahvana
+kuolemaan asti_.
+
+"O, jospa kerta saisin nähdä hänen", huudahti hän, "saadakseni sanoa,
+kuinka sydämestäni annan hänelle anteeksi! Naomi, sano se hänelle; sano
+hänelle kaikki olevan unhotetun; johdata ja neuvo häntä, ett'ei hän
+siitä uskosta lankeaisi, joka maailman voittaa!"
+
+"Minä en enää epäile hänen vakavuuttansa", vastasi Naomi. "Se oli
+ainoastaan sinun elämäsi pelastamisen toivo, joka pimitti hänen
+sielunsa niin. Nyt ovat silmänsä avatut; nyt hän tuntee paremmaksi
+kadottaa sinun täällä ja jälleen nähdä taivaassa, kuin omia sinun
+täällä, mutta turmella sielusi."
+
+"Minulle on iloista kuulla hänestä puhuttavan, mutta sinun täytyy
+lopettaa, sillä muutoin tulee minulle raskaaksi kuolla. Rukoile
+kanssani, Naomi, ja auta minua saamaan samaa lepoa ja rohkeutta kuin
+minulla oli ennen Klaudian kirjettä. Vahva uskosi ja luottamuksesi
+Herraan on monta kertaa ennenkin minua kehoittanut ja vahvistanut, ja
+nyt olet tullut kuin Herran lähettiläs tuomaan rauhaa levottomaan
+sydämeeni. Langetkaamme polvillemme ja rukoilkaamme yhdessä."
+
+Vaikeudella sai Naomi hillityksi liikutuksensa, kun hän totteli
+käskyä. He rukoilivat palavalla rakkaudella ja ylös noustuaan tunsivat
+he, että lepo ja rauha oli sydämiinsä palannut. Ainoastaan muutamia
+sanoja puhuttiin enään, ja kun vankilan ovi suljettiin Naomin jälestä,
+tiesi hän käyntinsä olleen todellisen lohdutuksen ja ilon Theophilolle.
+
+Vankityrmän ulkopuolella odotti häntä isänsä. Tämä oli ottanut mukaansa
+muutamia aseellisia palvelijoita, sillä tila kaupungissa oli sellainen,
+ett'ei turvassa saattanut yksin kulkea kaduilla, varsinkaan pimeän
+tultua. Nojaten isänsä käsivarteen kävi Naomi vankilasta kaupunkiin
+vievää jyrkkää, kapeaa katua. Kaupunki näytti nyt uneen vaipuneelta.
+Niin hiljaista ja rauhaista oli kaduilla. Naomi ei saattanut olla
+surulla ajattelematta kaikkia niitä ihmisiä, jotka makasivat varmaa
+synnin-unta, sokeita sekä hengelliselle että ajalliselle vaaralle, joka
+heitä uhkasi. Näistä synkistä ajatuksistaan havauhti hänen äkkiä
+kamala, tunnettu ääni, joka huusi onnettomuutta kaupungille, ja kuun
+valossa hän näki Ananianpojan lähestyvän tietä joutuisilla askelilla.
+Naomi vetäytyi sivulle aikoen vetää isänsä kanssaan pimeän
+patsaskäytävän varjoon, mutta profeeta oli heidän jo huomannut ja tuli
+suoraan heitä vastaan.
+
+"Voi sinuas, sinä Aroninpoika!" huudahti hän. "Voi koko huonettasi, ja
+voi myös sinuas, Sionin kaunis neito! Sinun tähtesi on laskeva, mutta
+se on nouseva jälleen!"
+
+Hän kääntyi ja oli aikeessa poikistua, kun Sadok otti kiinni hänen
+ryysyisestä pu'ustansa ja ystävällisesti sanoi:
+
+"Tule kanssani kotiini, Ananianpoika ja anna minun antaa sinulle
+vaatteita ja ruokaa. Sinä huudat yhtenään onnettomuutta kaupungillemme
+ja perheillemme, mutta minä tahdon palkita kirouksesi siunauksella,
+sillä minulle tekee pahaa nähdä kanssaihmistä noin yksinäisenä ja
+onnettomana. Tule kanssani ja lakkaa peloittelemasta naisia ja lapsia
+ja riistämästä heidän untansa kamalalla huudollasi."
+
+Profeeta katsoi Sadok'iin ja vivahdus ihmisellistä ymmärrystä loisti
+hänen muutoin tylsistyneistä kasvoistansa; mutta se haihtui taas
+samassa ja tavallisella villiydellään huusi hän:
+
+"Älä minua estele; minulla on vielä monta onnettomuuden huutoa
+huudettavana. Minun täytyy huutaa jokaisen Sionin asujamen korvaan,
+että, onnettomuus on tulossa. Minä näen keräytyvät pilvet, minä kuulen
+Jehovan vihan ukkosen jylinänä, ja minun täytyy varoittaa maamiehiäni
+tulevasta myrskystä. Pelastakaat itsenne -- ah, jos olisitte viisaita!
+Mutta se onkin jo myöhäistä, tuomio tulee täytettäväksi! Minä kuulen
+sen nyt -- huuto idästä, huuto lännestä, huuto kaikista neljästä
+tuulesta, huutaen: voi, voi Jerusalem!"
+
+Mielipuolen voimalla riisti hän itsensä irti Sadokin kädestä ja kiiti
+eteenpäin huutaen kamalaa huutoansa. Sadok ja Naomi kiiruhtivat
+kotiinsa. Heitä väristytti tämä kohtaus, sillä se tuntui heille niin
+onnettomuutta aavistavalta. Vasta sitte, kun Naomi oli tavannut
+Klaudian ja vienyt hänelle Theophilon ystävällisen tervehdyksen,
+haihtui hänestä synkkämielisyys nähdessään rakkaan ystävänsä ilon ja
+kiitollisuuden.
+
+Seuraavana päivänä aikaseen meni Sadok Javanin ja Isakin kanssa
+kuulemaan tutkintoa oikeuteen, jolla oli istuntonsa vankilan suuressa
+salissa, mutta sinne tuloansa hän melkein katui, sillä nähdessään jalon
+veljensä pojan valtasi hänen sekä sääli että ihmetteleminen. Isak kysyi
+vangilta, oliko tuomioistuimen ajatusaika saattanut häntä päätöstänsä
+muuttamaan, oliko hän nyt valmis vannomaan erehtyneensä ja julkisesti
+tunnustamaan, että Jesus Natsaretista oli petturi, joka oli kärsinyt
+ansaitun rangaistuksen vääristä ja kapinallisista opeistansa.
+
+Pyhä suuttumus loisti nuoren natsaretilaisen silmistä, mutta ainoastaan
+silmänräpäyksen ajan. Sen perästä vastasi hän tyynesti ja sellaisella
+arvollisuudella, että vaikutti verenhimoisiin tuomareihinsakin.
+
+"Suokoon Jumala sinulle ja virkaveljillesi anteeksi ne häväistyksen
+sanat, jotka olet uskaltanut lausua. Hänen armostansa tunnustan minä,
+että Jesus Natsaretista on kaikkivaltiaan Jumalan ainoa poika, odotettu
+Messias ja maailman Pelastaja. Hänen kuolemansa oli Isä, ennenkuin
+maailman perustus laskettiin, määrännyt sovittamaan koko maailman
+synnit. Hän tuli oman kansansa luokse, mutta tämä kansa tappoi ja
+ristiinnaulitsi hänen. Hänelle, joka on kuollut minun edestäni, olen
+itseni antanut, saadakseni hänen armostansa anteeksi, tullakseni
+pelastetuksi ja autuaaksi. Pitäisikö kuoleman nyt peloittaman minun
+hänestä? Ei; Hänen rakkautensa on minua lähellä, ja kalliimpi on
+minulle tämä rakkaus kuin kaikki mitä maailma voi antaa."
+
+"Onko tämä viimeinen sanasi, Theophilo?" kysyi Javani ja katsantonsa
+osoitti levottomuutta. "Oletko päättänyt kadottaa sekä ruumiisi että
+sielusi ja tulla iankaikkisesti ulossuljetuksi Israelin perinnöstä?"
+
+"O, Javani", vastasi vanki, "sinulle tahdon vastata: oletko vieläkin
+niin paatunut totuutta vastaan ja päättänyt ylönkatsoa Herran
+pelastavan armon? Hukkuva, joka on saanut kiinni väkevästä,
+pelastavasta kädestä, ei päästä sitä kevytmielisesti, ja minä olen
+löytänyt kaikkivoivan käden, joka varjelee minun iankaikkisesta
+kuolemasta. Pitäisikö minun nyt päästämän sen ja putoomani takaisin
+syvyyteen, josta olen ylösnostettu? Ei, Javani. Taivas on minun
+edessäni ja minä en tahdo katsoa taakseni. Viimeinen askel maksaa lihaa
+ja verta, mutta Herra on auttava minua. Sydämestä suon minä teille
+kaikille anteeksi ja hyvästijättöni teille on rukous, että myös te,
+kuoleman kutsuessa, saisitte armon kohdata luottamuksella sitä, joka
+johtaa ja antaa minulle voimaa ja voiton."
+
+Hälinä nousi tuomioistuimen jäsenten joukossa ja muutamien äänien
+kuultiin lausuvan sääliä ja ihmettelemistä nuoresta, innokkaasta
+vangista. Sadok puolusti hartaasti hänen vapaaksi päästämistänsä,
+samoin myös teki Isak, mutta he eivät voineet vaikuttaa mitään
+enimmistöön tuomareissa, ja myöskin vangin oma vilkas esittely langetti
+tuomion, kun siitä näkivät, mikä vaarallinen natsaretilainen heillä oli
+käsissänsä. Samassa kun tuomarit kiivaasti väittelivät keskenänsä ja
+Theophilo seisoi tyynenä ja kuunteli, lyötiin ovet kerrassaan auki ja
+aseella varustetun joukon palvelijoita ja ystäviä ensimäisenä hyökkäsi
+Amatfiah huoneesen, juoksi poikansa luokse, pusersi hänet syliinsä
+huutaen:
+
+"Minä tahdon pelastaa sinun tahi kuolla, poikani!"
+
+Meteli ja hämmenki tuli suureksi. Sitä kokivat enentää kaiken voimin
+myös Sadok ja Isak toivossa, että vanki huomaamatta saataisiin vietää
+pois ja näyttipä jo se kerran onnistuvankin, mutta kerrassaan muuttui
+kaikki.
+
+Ennenkuin Javani tänä aamuna lähti kotoa oli Rubeni, Marian petollinen
+palvelija, joka kerran ennen oli vakoomisestaan saanut runsaan palkan,
+hänelle salaisesti kertonut Amatfiahn aikomuksen väkivallalla pelastaa
+poikansa. Javani oli senvuoksi ryhtynyt tarpeellisiin varokeinoihin
+päällekarkausta vastaan ja antanut ympäri vankihuonetta asettaa vahvan
+aseellisen vartiajoukon; ja annettuansa merkin Rubenille, kiiruhti tämä
+kutsumaan sitä. Amatfiahn luuli jo melkein olevansa voitolla kun
+hän äkkiä näki tulleensa joukkoneen piiritetyksi lukuisemmalta
+viholliselta. Epäilemättä olisi Amatfiah paikalla tapettu tahi ainakin
+vangittu, jos ei pelko Sadokista olisi lannistanut raatiherrojen
+kiukkua. Mutta ne vihasta hehkuvat silmäykset, jotka seurasivat häntä,
+kun Sadok hänen talutti huoneesta, selvästi osoittivat, että he jo
+olivat hänen kuolemansa vannoneet. Theophilo vietiin takaisin
+vankiuteen. Vartijoita asetettiin ympäri joka paikkaan varaksi, ettei
+uudestaan keskeytettäisi tuomioistuimen keskusteluja. Isakin
+kehoituksesta, joka nyt teeskennyllä innolla tahtoi haihduttaa
+päällensä langenneen epäluulon, että hän olisi ollut osallinen
+päällekarkauksessa, kutsuttiin kaikki toiset natsaretilaiset,
+kaikkiansa kahdeksan, tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Kaikki olivat
+lujasti päättäneet pysyä vahvana tunnustuksessansa Herraan Jesukseen,
+ja kun ei mikään voinut heitä siitä luovuttaa, tuomittiin kaikki
+vankihuoneessa mestattaviksi. Theophilollekin langetettiin sama tuomio,
+joka piti täytettämän seuraavana aamuna päivän hämärtäessä. Javanin
+vaatimuksesta lisättiin, että heidän ruumiinsa ensin ripustettaisiin
+vankilan muurille ja sitte vietäisiin Hinnomin laaksoon, sekä siellä
+heitettäisiin niihin yhtämittaa palaviin valkeisiin, joilla poltettiin
+kaikki kaupungista tuleva lika ja tunkio.
+
+Itse raatiherrojen mielestä oli se tarpeetoin julmuus, mutta Janani
+väitti sitä varsin tarpeelliseksi syystä, että siten estettäisiin
+kuolemaan tuomittuin sukulaisten ottamasta ruumiita ja hautaamasta
+niitä tavallisella pakanallisella tavalla. Hän saikin tahtonsa
+myönnytetyksi ja käski sen perästä viemään kaikki vangit takaisin
+tyrmiinsä. Heti kun tämä oli tapahtunut nousi Javani ylös ja teki
+kanteen Isakia vastaan syyttäen häntä kavaltamisesta uskontoansa ja
+puolueettansa vastaan sekä kertoi sen perästä kaikki mitä Rubeni oli
+hänelle ilmoittanut. Isak koki puolustaa itseänsä, mutta toiset
+saivat hänen pian vaikenemaan, ja raivoisena tappiostansa lähti
+hän pikaa huoneesta ja kiiruhti kotiinsa. Täällä istui hän
+huoneesensa, lukittujen ovien taakse ja kirjoitti kirjeen, jonka antoi
+uskollisemmalle palvelijallensa käskyllä viedä se Bethetsobin Marialle.
+Sen perästä varusti hän itsensä aseilla ja lähti niiden palvelijain
+seurassa, jotka eivät tahtoneet jättää herraansa, temppeliin, joka
+vielä oli selootien ja idumealaisten vallassa, ja pyysi puhua Giskalan
+Johanin kanssa. Hänen pyyntöönsä myönnyttiin kohta ja kun hän pyysi
+päästä heidän ystävyyteensä ja liittolaisekseen, otettiin tarjous
+ilolla vastaan, sillä hän oli tunnettu mahtavana miehenä, ja hänen
+eroamisensa kansanpuolueesta, kuten sitä kutsuttiin, katsottiin olevan
+suuresta painosta ja merkityksestä, varsinkin kun hän oli sangen rikas.
+
+Kohta kun Javani ja hänen virkaveljensä saivat tiedon Isakin menosta
+selootien puolelle julistettiin hän petturiksi ja hänen tavaransa
+otettiin takavarikkoon; arvollisin osa siitä tosin oli jo viety varmaan
+talletuspaikkaan. Kirjeessään Marialle rukoili hän lämpimästi häntä
+seuraamaan kanssaan temppeliin ja siellä tulemaan hänen avioksensa,
+Marian tähden hän kun oli joutunut tällaisiin seikkailuihin. Hän
+kirjoitti, että, jos Maria suostuisi tähän tuumaan, ei hän epäilisi
+laisinkaan mahdottomaksi päästä pakenemaan Jerusalemista etsimään
+muualla turvallisempaa asuinpaikkaa.
+
+Maria ei kuunnellut tällaista pyyntöä, kun hänen rakkautensa Isak'iin
+ei ollut koskaankaan ollut erinomaisen palava. Hän vastasi siis
+kieltävästi selittäen pysyvänsä päätöksessään, ettei milloinkaan
+suvaitse häntä silmäinsä edessä, kun hän ei täyttänyt lupaustansa
+hankkia Theophilolle vapaus. Maria tunsi mielensä keveämmäksi, kun
+tiesi Isak'in olevan selootien joukossa eikä siis enää palaavan
+edelliseen puolueesen. Mutta niin ei ollut Javanin laita. Hän ymmärsi
+raatiherran ilmoittavan Giskalan Johanille hänen tuumansa Simonin
+kanssa selooteja vastaan. Hän päätti sen vuoksi niin pian kuin
+mahdollista kutsua Simonin kaupunkiin, mutta ennen tämän tuloa tahtoi
+hän nähdä setänsä lähtevän Jerusalemista, jonka henkeä Simonin valta
+vielä enemmän uhkaisisi. Hän tahtoi säästää perheeltänsä surun
+näkemästä Amatfiahn vietävän tähän julmaan kuolemaan. Mitkä
+vastakkaisuudet ja mikä kummallinen sekoitus hyvästä ja pahasta oli
+Javanin luonteessa!
+
+Sadok onnettoman veljensä kanssa oli palannut kotio kun koetus pelastaa
+vankia oli huonosti onnistunut. Vankihuoneen ulkopuolelle oli
+kokoontunut suuri ihmispaljous, kun melua ja meteliä kuului sen
+sisältä. Pian oli huhu kansalle ilmoittanut melun ja metelin syntyneen
+siitä, että äkkinäisellä päälle karkauksella oli tahdottu pelastaa eräs
+syytetty henkilö. Se saattoi kansan vihaan ja raivoon. Natsaretilaisia
+kansa yleisesti halveksi ja työ sellainen, kun mainittu, pidettiin
+enemmin kuin mikään muu ansaitsevan rangaistuksen. Ainoastaan Sadokin
+arvollisuus ja häntä kunnioittaminen pidätti joukon käymästä käsin
+kiini, mutta aina Sadok'in huoneelle seurasivat he onnetointa
+Amatfiahta parjaamalla ja ivalla ja vielä sittenkin, kun eivät häntä
+enään nähneet, seisoivat portilla ja melusivat.
+
+Kukaan niistä, jotka levottomuudella odottivat Amatfiahn palaamista, ei
+edes uskaltanut toivoa rohkean yrityksen onnellista menestymistä, mutta
+kuitenkin vaikutti kertomus, jonka hän toi kotiinsa, heihin niin, että
+kadottivat rohkeutensa ja voimansa. Klaudia tuli sellaiseen epätoivoon,
+että Naomin täytyi kantaa hänet huoneesensa. Kun nämä olivat menneet,
+koki Sadok johtaa omia ja muiden synkkiä ajatuksia muulle suunnalle,
+vaatimalla Amatfiahta heti lähtemään kaupungista. Hän kun oli nyt itse
+nähnyt, miten oli vainottu ja vihattu sekä ylhäisemmiltä että
+alhaisemmilta kansaluokilta, ja tietämätöntä oli kuinka kauvan häntä
+voisi Sadok vaikutuksellaan suojella. Amatfiah ei näyttänyt olevan
+kuuro sanoille, mutta Juditha ei tahtonut kuulla sanaakaan sellaisesta
+puheesta.
+
+"Ei", parkasi hän, "mikään ei voi minua riistää täältä, ennenkuin
+tiedän poikani kuolleeksi. Vaikka vaarakin uhkaisisi, niin pysähdyn
+siksi kun hän on vapaa kaikesta kivusta ja vaarasta. Sitte on minun
+aika seurata miestäni ja etsiä jonkin nurkan, jossa olemme turvassa
+ihmisten julmuuksilta."
+
+"Minä ymmärrän tunteesi Juditha", sanoi Sadok, "ja ainoastaan ajatus
+pelastuksestanne on saattanut minun kiiruhtamaan lähtöänne. Mutta jos
+tahdotte joksikuksi ajaksi vielä jäädä tänne, niin varjelen teitä,
+vaikkapa olisi henkenikin vaarassa, ja kun lähdette, tulen teitä
+saattamaan Joppeen asti."
+
+"Hyvä", vastasi Juditha, "olkoon sitte päätetty, että matkustamme
+huomen illalla; sitte sen perästä ei meillä enää ole täällä mitään
+tehtävää."
+
+Siihen päätökseen tultiinkin, mutta kun Klaudialle ilmoitettiin aikomus
+matkustaa seuraavana päivänä, ei hän tahtonut sitä. Kauan koetti Naomi
+vakuuttaa hänelle, kuinka hullumaista ja väärin oli niskotella vastaan
+ja jäädä paikkaan, jossa heidän henkeänsä uhattiin; vasta sitte kun hän
+näytti Judithan, joka siten olisi lapsetoin, tarvitsevan apua ja
+lohdutusta matkalla ja kun hän myöskin lupasi isänsä suostumuksella
+saattaa heitä Joppeen asti, myöntyi Klaudia ja suostui lähtemään
+kaupungista.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
+
+
+Seuraava päivä tuli. Oli puolen päivän aika. Hurja ilon huuto kuului
+aina Sadok'in huoneesen. Se soi siellä kaikkien korviin kuoliniskuna
+heidän toivoillensa. Silloin riipustettiin yhdeksän teloitetun
+natsaretilaisen ruumista vankilan muurille, ja kansajoukko, joka
+nurinalla otti vastaan ilmoituksen vankien teloittamisesta vankilan
+sisällä, riemuitsi nyt nähdessään murhattuin ruumiit. Sadok lähetti
+salaisesti yhden palvelijansa hankkimaan tietoa teloittamisesta. Mies
+oli tuntenut Theophilon hyvin, ja kun hän palasi kotiin, vapisi hän
+kauhusta kertoessaan sitä Sadok'ille. Murhattuin päitä ei oltu
+näytetty, mutta hän oli ruumiin tuntenut vaatteista ja erittäin eräästä
+nutusta, jonka Klaudia oli kirjaellut, ja joka oli hänellä sinä iltana
+päällään, kun hän vangittiin. Kun palvelija oli lopettanut
+kertomuksensa, meni Sadok perheensä luo.
+
+"Herra antoi ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi", sanoi hän
+juhlallisesti astuessaan huoneesen.
+
+Syvä epäillyksen huokaus oli vastaus, jonka hän sai. Kuoleman
+hiljaisuus seurasi hetkeksi. Sen keskeytti Amatfiah, joka nousi ylös ja
+lankesi polvillensa. Kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Korkealla
+äänellä ja levollisuudella, joka hämmästytti Sadok'ia ja Salomea,
+kiitti hän Herraa, että hänen poikansa oli taistellut hyvän taistelun
+ja ollut luja uskossaan loppuun asti. Korkealla äänellä lausuttu
+"Amen!" kaikilta hänen ympärillään olevilta lopetti rukouksen. Kun hän
+nousi ylös, vei hän veljensä sivulle ja puhui hänelle eräästä asiasta,
+joka painoi raskaana sydämellänsä. Hänelle oli kerrottu, että
+onnettomien ruumiit oli aikomus polttaa laaksossa, ja nyt pyysi hän
+Sadok'ia koettamaan taivuttaa Javania antamaan Theophilon ruumiin
+onnettomille vanhemmille. Sadok lupasi täyttää tämän rukouksen ja lähti
+kohta Javania hakemaan, joka ei ollut käynyt kotonansa sitte kun tuomio
+oli julistettu eilispäivän illalla. Hän tapasi Javanin erään
+virkaveljensä huoneessa.
+
+"Javani", sanoi hän äänellä, joka ilmoitti hänen liikutuksensa, "kauhea
+näytelmä on loppunut ja minä en siis enää rukoile serkkusi elämän
+edestä. Mutta minä tulen pyytämään suosioasi itselleni, sinun isällesi.
+Minä pyydän, ettei hänen ruumistansa häväistäisi polttamalla Hinnomin
+laaksossa. Sinä esittelit tämän julman teon, ja epäilemättä voit sen
+estääkin jos et kaikkia teloitettuja, niin kumminkin tätä yhtä."
+
+"Isäni", vastasi Javani, "minä näen myös sinun tekevän minulle väärin,
+kun syytät minua kevytmielisestä julmuudesta, joka ei kuulu minun
+luontooni. Minä en toivonut serkkuni kuolemaa, vaan täytin ainoastaan
+velvollisuuteni poistamalla Israelin leiristä sen mikä saastainen oli,
+säälimättä omaa lihaa ja verta, kun Jehovan kunnia vaati uhria. Odotin
+sinun, isäni, hyväksyvän harrastukseni ja tukevan minua eteen
+ottamisessani, mutta kun et sitä tee, niin on minun yksin seisominen ja
+omatuntoni todistaa oikein tehneeni. Mitä pyyntöösi serkkuni ruumiista
+tulee, niin täytyy ilmoittaakseni, että sitä en voi täyttää, vaikka
+kylläkin sydäntäni karvastelee; minun vallassani kun ei ole tuomion
+muuttaminen. Sen on tuomioistuin vahvistanut, ja kysymykseenkään ei
+tule, että se minun pyynnöstäni muutettaisiin."
+
+Sadok'in kasvot synkistyivät. Hän oli alentunut pyytämään poikansa
+suosioa käskemisen sijasta, joka olisi ollut juutalaisten tapain
+mukaista. Mutta Javani oli jo aikoja sitten ravistanut päältänsä
+kuuliaisuuden pakon isällensä ja tunsi saaneensa voiton isältänsä, joka
+luonnollisen lempeytensä ja pehmeytensä kautta erosi ankarasta
+lahkostansa. Javani taas piti kunnianansa olla ankarin ankarista. Sadok
+tiesi, että vaikutuksensa poikaansa oli sama kuin ei mitään, ja ymmärsi
+heti että saman pyynnön uudistaminen olisi hyödytöin. Klaudian tähden
+teki hän sitte toisen pyynnön. pyysi sitä nuttua, joka Theophilolla oli
+päällä teloitettaessa ja siihen pyyntöön suostui Javani kohta sekä
+lähetti palvelijan sitä hakemaan. Klaudia ei tietänyt, minkätähden
+Sadok oli lähtenyt kotoa, ja kiitti sen vuoksi kyyneleet silmissä hänen
+hyväntahtoista helleyttänsä, kuu Sadok jätti hänelle tämän kalliin
+muiston rakastetultansa.
+
+Javani ei tullut sinä päivänä kotiin. Rubenilta sai hän kuulla kaikki
+mitä tapahtui Sadokin huoneessa, mutta tämän uskottoman palvelijan
+kummastukseksi ei Javani ryhtynyt mihinkään toimiin estääksensä setänsä
+matkustamista ja jättääksensä vielä yhden uhrin tyrannisuudelle ja
+yltiöpäisyydelle. Jos ei Rubeni olisi pelännyt Javanin vihaa, olisi hän
+kiiruhtanut jollekin raatiherralle ilmoittamaan Amatfiahn lähtöä, jotka
+hartaasti odottivat sopivaa tilaisuutta saadaksensa lopettaa sen
+vihatun miehen. Tämän tiesi Javani aivan hyvin, mutta kun hän oli
+päättänyt pelastaa setänsä, valvoi hän tarkasti kaikkia Rubenin askelia
+koko päivän eikä antanut hänelle tilaisuutta puhua kenenkään kanssa,
+jonka uskollisuus oli epäiltävä.
+
+Amatfiahn oli siis tietämättänsä kiittäminen itsensä ja perheensä
+turvallisuudesta samaa Javania, joka heille äskettäin oli niin paljon
+surua ja murhetta tuottanut; hänen ansionsa oli sekin, että he auringon
+laskiessa vaaratta saivat kulkea Vesiportin kautta ja pitkin Josaphatin
+laakson tietä myöten Ramaan ja Emaukseen. Samassa kuu lähtivät Sadokin
+huoneesta, kuului etäämmällä Hinnomin laaksoon vievältä tieltä ratiseva
+ratasten pyöräin ääni. Sadok ja Amatfiah katsoivat äkisti sinnepäin ja
+näkivät kaksi suurta aseellisten miehien saattamaa vaunua, joita
+seurasi suuri kansan joukko. Matkan pituus ja hämärä estivät heidän
+eroittamasta mitä vaunuissa kuljetettiin, mutta he tiesivät jo
+edeltäpäin, että ne sisälsivät jalojen, korkeasti rakastettujen
+uskontunnustajien ruumiit, ja heitä pöyristytti ajatus kohtalosta, joka
+oli niille määrätty.
+
+Hinnomin laakso oli kaupungin eteläpuolella, Salomonin lammikon ja
+savenvalajan pellon välillä. Noro, joka sittemmin yhdistyi Kidronin
+ojaan, juoksi sen lävitse, ja kuuma, löyhkävä höyry ainaisesti
+palavista tulista täytti laakson. Se oli tänne, kun raskaat vaunut
+ohjasivat kulkunsa ja, kuu ne tulivat tulien luokse, pysähtyivät.
+Javani, joka Rubenin seurassa oli sinne jo ennemmin mennyt, piti
+oikeuden palvelijoita silmällä, niiden heittäessä ruumiita roviolle ja
+katsoi, että uhrien luku oli oikea. Näytti kuin olisi hän ollut halukas
+toteuttamaan siitä itsensä ja muita, vaikka silloin, kun tuli kulutti
+viimeisen kuolleista ruumiista, häneltä pääsi juuri kuin kevennyksen
+huokaus. Kansajoukko oli hajonnut ja oli melkein jo tyhjä ja autio
+Hinnomin laaksossa, mutta vielä seisoi Javani paikoillaan hiljaisena ja
+liikkumattomana. Silloin tuli useoita miehiä ja naisia sammuvien
+rovioiden tykö, jotka juuri äsken olivat kuluttaneet yhdeksän marttyrin
+ruumista; he pöyhivät tuhkaa ja kokosivat siitä rakkaitten ystäviensä
+ja sukulaistensa luut ja laskivat ne mukanaan olevaan arkkuun. Sen
+tehtyään lähtivät ääneti ja hiljaa kulkemaan kaupunkiin takaisin.
+
+"Seuraanko heidän perässänsä?" kuiskahti Rubeni.
+
+Javani säpsähti kuultuansa hänen äänensä juuri kuin olisi hän
+vastenmielisesti herätetty unennäöstä.
+
+"Seuraanko heitä?" uudisti palvelija uudestaan. "Vaikeaa ei ole
+nuuskia, missä yön piilevät ja huomenaamulla aikaseen voimme heidät
+vangita. Siten saamme heille pian samallaisen päivän kuin tämä."
+
+"Vaiti katala!" kiljasi Javani kammolla. "Seuraa minua kaupunkiin, niin
+saat huomenna palkan ansioistasi. Kun sitte heitä tarvitsen, kutsun
+sinua. Mutta muista, ettet koeta minua pettää, jos henkesi on sinulle
+rakas."
+
+Seuraavana aamuna sai Javani Deborahlta tietää, että Amatfiah
+perheenensä oli lähtenyt kaupungista Sadok'in ja Naomin seurassa,
+myös Hanna ja kaikki muut palvelijat, joita epäiltiin uskostansa
+luopuneiksi, olivat tehneet heille seuraa. Ketään siis ei ollut
+jäljellä, jota olisi voitu ruveta uskon tähden vainoamaan. Tämä
+kertomus saattoi Javanin iloiseksi. Hän kävi myös pikimältään äitinsä
+luona, mutta tämä oli heille molemmille sekä äidillensä että hänelle
+tuskallinen. Sitte antautui hän tykkönään valtiollisiin tuumiinsa.
+
+Tällä ajalla olivat matkustajat onnellisesti kulkeneet Raman kautta
+Emaukseen. Sinne seisahtuivat he levähtämään. Sieltä jatkettiin matkaa
+Lyddaan, jonne tulivat seuraavana päivänä aikaseen. Siellä kerrottiin
+heille, että eräs joukko romalaisia sotamiehiä oli viime aikoina joka
+päivä käynyt siellä Joppe'sta ja tarkoin kyselleet, eikö muutamia
+matkustavia Jerusalemista ole tullut, mutta joka ilta nähtävällä
+mielipahalla palanneet Joppeen takaisin. Amatfiahlta oli liiaksi
+uskallettu lähteä perheinensä edemmäksi niin heikolla vartijolla kun
+heillä nyt oli. He olivat juuri aikeessa lähteä Judeasta Samariaan,
+joka melkein tykkänään oli romalaisten käsissä ja niitten erityisettä
+suojeluksetta joutuisivat ehkä seikkailuihin ja vaaroihin. Mutta
+tietämätöntä oli, lähettäisikö Rufo enää uudestaan miehiään heitä
+vastaan ottamaan, mahdollista myöskin oli, että Rufo oli jo palannut
+armeijan luokse Caesareaan luulossa, että Klaudian lähdön Jerusalemista
+oli joku este estänyt. Kaikki tämä teki sen, että Amatfiah päätti onnen
+kaupalla heti jatkaa matkaa Joppeen. Ennen kuin olivat ehtineet
+puolitiehenkään sinne, näkivät jo etäällä erään ratsastaja-joukon
+tulevan heitä vastaan ja sotilaiden uljaasta ryhdistä ja loistavista
+aseista huomasivat kohta edessään olevan osan romalaista sotaväkeä.
+
+Joukon etunenässä ajoi nuori mies, joka tuskin oli älynnyt tulijat, kun
+jo kannusti hevoistaan ja ajoi heitä vastaan. Tämä oli Marcello, ja
+vaikka monta vuotta oli kulunut siitä kun viimeksi näkivät hänen, tunsi
+Sadok ja Amatfiah Klaudian veljen heti hänen jalosta, uljaasta
+ryhdistään ja kasvojensa juonteista. Hänen silmissään loisti sisällinen
+ilo, kun hän tervehtiessään antoi heille kättä. Se todisti, ettei
+pitkällinen eron aika ollut haihduttanut muistoa entisestä
+ystävyydestä.
+
+"Missä on rakas sisareni?" kysyi hän hilpeästi. "En myös näe
+Theophiloa, mutta hän olleekin Klaudian läheisyydessä. Hän on
+onnellinen, hän; toivon omat tulevaisuuteni toiveet olevan yhtä
+loistavat!"
+
+Amatfiah käänsi päänsä tämän kuullessaan ja Sadok otti Marcelloa
+kädestä, joka nyt vasta huomasi, ett'ei kaikki olleet niin onnelliset
+kuin hän luuli.
+
+"Mutta mikä nyt on?" kysyi hän tulisesti. "Onko Naomi kipeä?"
+
+"Ei, poikani", vastasi Sadok, "hän ei tarvitse sinun lempeää
+osanottavaisuuttasi, mutta meidän Klaudia-raukka on tarpeessa lempeän
+lohdutuksesi."
+
+"Mitä on tapahtunut omalle kalliille sisarelleni?" kysyi Marcello
+äkkiä, vaikka vähän keveämmällä tunteella, kun kuuli pelkonsa Naomin
+suhteen olleen perättömän.
+
+"Kaikki hänen toivonsa ja koko hänen onnensa ovat tyhjiin rauenneet.
+Theophiloa ei ole enää, ja Klaudian sydän on muserrettu!"
+
+"Herra armahtakoon häntä!" huudahti Marcello. "Mikä tauti on hänen
+niin äkkiä korjannut? Mutta minä tahdon mennä sisareni luokse, niin
+sisar-raukkani. Hänellä kuitenkin on veli jäljellä ja tahtoo hänen
+kanssaan itkeä, mitä hän on kadottanut."
+
+Hän astui alas hevosen selästä ja lähestyi paaria, jolla Naomia ja
+Klaudiaa kannettiin. Nämä olivat jo tunteneet hänen ja ennen kuin hän
+ehti niitten luokse olivat he vetäneet esiriipun sivulle ja Klaudia
+juoksi häntä vastaan ja heittäysi itkein hänen syliinsä. Kaikki mitä
+veljellinen helleys saattoi ajatella niinkuin lohdutusta ja
+rauhoittamista, kuiskutti hän hänelle, ja sitte kun hiljaa oli nostanut
+hänen jälleen paarille, tervehti hän liikutetulla äänellä Naomia. Tämä
+nuori tyttö oli päättänyt olla vakava heidän ensi yhteentulossaan,
+mutta tunteensa voittivat hänen ja salaisesti iloiten näki Marcello
+hänen hämille tulonsa ja punastumisensa. Kauan hän kuitenkaan ei
+viipynyt naisten luona, vaan kiiruhti tervehtimään Judithaa ja
+lausumaan sisällistä osanottavaisuuttansa hänen syvään suruunsa.
+
+Kun tulivat Joppeen, otti Rufo heidän sydämellisesti vastaan. Hänen
+tunteensa eivät olleet yhtä vilkkaat kuin poikansa, mutta kuitenkin
+otti hän osaa tyttärensä suruun ja koetti lohduttaa häntä niin hyvin
+kuin osasi ja sanoi muun muassa hänen kyllä omista maanmiehistänsä
+löytävän hyvän ja jalon miehen.
+
+Nämä sanat sekä Rufon toivo, että hän seuraisi häntä leiriin,
+saattoivat hänen milt'ei epäilykseen, ja hän kiiruhti Judithan luo ja
+rukoili häntä koettamaan Rufoa päätöksensä muuttamiseen. Tähän
+pyyntöön suostui Juditha vielä siitäkin syystä kernaammin, kun hän
+tunsi, ettei voisi ilman Klaudiatta olla. Rufo suostuikin Judithan
+pyyntöön ja myönsi, että tyttärensä saisi ystäviänsä seurata Ephesoon
+ja pysähtyä sinne kun hän voisi hänen kuljettaa taas Romaan. Klaudia
+oli tästä myönnytyksestä sydämellisesti kiitollinen isällensä. Hän myös
+koki kaikin tavoin käytöksessään näyttää se hänelle ja kätki, niin
+paljon kun voi, surun, joka sydäntänsä kalvoi. Mutta Marcellon ja
+Naomin seurassa ei hän voinut hillitä tunteitansa ja hänelle oli suurin
+ilo saada puhua rakkaan vainajan hyvistä omaisuuksista ja lujasta
+uskosta.
+
+Sellaisessa tilaisuudessa sai Marcello ensin tietää, millä tavoin
+ystävänsä kuoli.
+
+"O, Marcello", sanoi Klaudia, "miten olisit kunnioittanut ja rakastanut
+häntä, jos Herra olisi antanut teidän nähdä toisenne! Mutta sinä et
+olisi voinut arvostella häntä ansioittensa mukaan, sillä juuri se
+järkähtämätöin usko, joka vei hänen kuolemaan, olisi sinun silmissäsi
+ollut hulluus ja mielettömyys."
+
+"Mitä tarkoitat Klaudia?" kysyi Marcello hämmästyneenä. "Eikö Theophilo
+kuollut luonnollisella kuolemalla? Minä en ole tästä sen tarkemmin
+kuullut, kun ei minulla ole ollut tilaisuutta puhua Sadokin kanssa
+kahden kesken."
+
+"Sinä et sitte ole kuullut, että hän kuoli marttyrina Natsaretin
+Jesuksen pyhän nimen tähden ja sinä et myös tiedä, että sinun onnetoin
+sisaresi on häneltä oppinut autuuden tien ja nyt löytää kaiken
+lohdutuksensa ja toivonsa tässä uskossa?"
+
+"Minun rakas sisareni", huudahti Marcello ja syleili häntä osottain
+mitä elävintä iloa ja helleyttä, "uutinen sellainen, jota en koskaan
+ole uskaltanut toivoa. Sitte olemme yhdistetyt vielä lujemmalla ja
+pyhemmällä siteellä kuin sukulaisuus. Minä myöskin kiitän itseäni
+olevani kristitty ja sillä tavoin suren kahdenkertaisesti ystäväni
+kuolemaa, koska yhdistys hänen kanssaan olisi vahvistanut sinua
+uskossasi. Minä toivon, antakoon Jumala loppuun asti pysyä sen sinun
+tunnustuksenasi."
+
+Kyyneleet ilosta ja hämmästyksestä täyttivät Naomin silmät, ja kun
+Marcello kääntyi, huomasi hän hänen liikutuksensa. Hän ei enää
+saattanut epäillä, ett'ei hänen sisälliset rukouksensa ja toivonsa
+olleet täytetyt.
+
+"Naomi", sanoi hän, "saanko jäädä toivoon, että myös sinäkin otat osaa
+sisareni tunteisin ja mielipiteisin? Minulle olisi sanomatoin autuus
+kuulla huuliltasi siunatun Jesus-nimityksen."
+
+"Siunattu olkoon tämä nimi iankaikkisesti", sanoi Naomi innolla. "Minä
+tiedän, ett'ei löydy toista nimeä taivaan alla, josta voisimme autuaat
+olla."
+
+"Kuinka Herra on ollut meille armollinen", sanoi Klaudia, "kun hän
+sillälailla ja eri teitä on johtanut meitä samaan uskoon, uskomaan
+hänen pyhää nimeänsä. Milloin kuulit puhuttavan Jesuksesta, rakas veli,
+ja keneltä sait evankeliumin rikkauksia?"
+
+Marcello kertoi tarkoille kuulijattareillensa kaikki kohdat
+kääntymisestänsä Romassa ja kuunteli sitte ilolla heidän
+kertomuksiansa. Nyt oli kerrassaan pelkonsa sisarensa ja Naomin tähden
+haihtunut; hän näki ja huomasi Herran tehneen ihmeitä heissä, ja hänen
+ilonsa oli vielä sitä suurempi kun hän ei koskaan ollut uskaltanut
+täydellisesti toivoa tätä onnea. Kauan ei myös viipynyt, kun hän
+huomasi että mieltymisensä Naomiin oli vastattu, ja ilman vaikeuksia
+sai hän häneltä lupauksen saada hänen vaimoksensa, jos kummankin
+vanhemmat antavat siihen suostumuksensa. Niin kauvan kun sota kesti ei
+yhdistämistänsä käynyt toivominenkaan, sillä Naomi ei millään ehdolla
+tahtonut jättää vanhempiansa, kaikkein vähimmän äitiänsä joka viime
+aikoina oli käynyt heikoksi raihnaiseksi. Marcello kiiruhti
+yksityisesti puhuttelemaan Sadok'ia ja pyysi häneltä Naomin kättä.
+Hänen pyyntönsä ei ollut varsin odottamatoin Sadok'ille, sillä hän oli
+kauan aavistanut tyttärensä taipumuksen; koski kyllä se häneen, että
+tyttärensä oli kiintynyt romalaiseen, kansansa viholliseen, mutta
+monessa suhteessa oli Sadokin entiset mielipiteet muuttuneet, ja kun
+hän tiesi ett'ei Naomi milloinkaan antaisi kättänsä juutalaiselle,
+suostui hän, vielä sitä mieluummin, kun ei voinut kieltää, että jalo,
+oikea tuntoinen Marcello tulisi olemaan luotettavin maallinen turva
+hänen rakkaalle tyttärellensä. Iloisena kiiruhti Marcello ilmoittamaan
+Naomille isän suostumuksen, ja onneen, joka niin odottamattomasti
+olivat saavuttaneet, otti todellisella ilolla osaa niin Klaudia kuin
+Juditha ja Amatfiah'kin.
+
+Kahdeksan päivää oli kulunut matkustajain tulosta Joppeen, ja laiva,
+joka sieltä tuli lähtemään Ephesoon, oli ottanut lastinsa. Amatfiahn
+käskettiin toimittamaan kaikki tavaransa laivaan, kun ankkuri piti
+nostettaman seuraavana aamuna aikaseen. Se oli vaikea ja raskas hyvästi
+jättö, jonka ystävät nyt ottivat toisiltansa, ja se olisi ollut vielä
+vaikeampi jos ei Sadok olisi kiiruhtanut selittämällä, että hän oli
+saanut semmoisia sanomia Javanilta, mitkä pakoittivat hänen
+kiiruimmiten rientämään takaisin Jerusalemiin. Heti kun Amatfiah
+perheinensä oli astunut laivaan, palasivat Sadok tyttärenensä Lyddaan
+Rufon ja Marcellon seuraamana. Tässä erosi heidän tiensä, ja suhteet
+olivat nyt ihan toiset, kun seuraavan kerran toisiansa tavatessa.
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA LUKU.
+
+
+Kotio tultuaan hämmästyivät Sadok ja Naomi, kun näkivät, miten
+turmiollisesti suru oli vaikuttanut Salomen sekä näköön että muuten
+ruumiin ryhtiin. Hän oli aina ollut heikko ja terveydeltänsä huono ja
+äskeiset surulliset tapaukset olivat murtaneet hänen voimansa ja
+lannistaneet hänen sielunsa lujuuden. Naomi koetti kaikin tavoin
+lohduttaa ja elähyttää häntä, mutta turhaan. Hänen sielunsa oli
+täytetty synkillä aavistuksilla tulevista onnettomuuksista, ja vaikka
+hän aina oli yhtä herttainen ja lempeä kuin ennen, oli kuitenkin hänen
+äänessään ja silmäyksissään uneksivainen suruisuus, mikä vaikutti
+Naomin sydämessä surullisen pelon tunteen.
+
+Bethetsobin Maria oli uudestaan muuttanut omaan taloonsa ja ottanut
+pienen poikansa kanssaan, mutta tämä oli niin kiintynyt Salomeen ja
+Naomiin, että hän mielukkaammin vietti suuren osan päivää heidän
+luonansa ja viattomilla leikeillään ja iloisilla joruillaan auttoi
+Naomia haihduttamaan äidin surullisuutta. Ajattelematoin ja
+kevytmielinen Maria oli uudestaan jättäynyt huvituksiin ja
+hekumalliseen elämään ja pian unhotti kaikki, mitkä häntä olivat
+mielyttäneet asuessaan Sadok'in talossa.
+
+Sadok itse oli nyt harvoin kotona, sillä hänen neuvojansa ja
+ansioitansa käytettiin nyt yhtenään kaupungin hyväksi. Hän oli innolla
+ottanut osaa Javanin ehdotukseen, että Simoni otettaisiin ylimmäiseksi
+päälliköksi kaupungissa. Kun tätä asia varten kaikki tarpeelliset
+valmistukset olivat tehdyt, lähetettiin Javani kutsumaan Simonia ja
+hänen joukkojansa pelastamaan kaupunki tyrannisien seloottien käsistä.
+
+Kohta sen perästä kun hän Jerusalemista oli lähtenyt, hämmästytettiin
+sen asujamia huhulla, että Vespasiano joukkoinensa oli tulossa
+kaupunkiin. Levottomana seisoi kansa kaupungin valleilla odottamassa
+Simonia, jota nyt pitivät ainoana pelastajanansa. Häntä odottaessaan
+näkivät eräänä päivänä lukuisan romalaisen ratsujoukon tulevan
+kaupunkia kohden. Pelko valtasi kaupungin asujamet tämän nähdessään,
+mutta haihtui pian kun ratsastajat muutaman päivän perästä lähtivät
+pois, kun olivat tulleet vakuutetuiksi onnettomasta tilasta
+kaupungissa, jossa eri puolueet kokivat toisiaan repiä ja masentaa ja
+siten itse kevensivät romalaisten tulevaa työtä.
+
+Romalaiset päälliköt olivat tällä aikaa rynnänneet Idumeaan ja
+valloittaneet siellä kaupungit yhden toisensa perästä, jolla ajalla
+Simeonin oli täytynyt joukkonensa olla Massadassa alallaan. Mutta
+tuskin olivat romalaiset lähteneet pois, kun Simoni Javanin kanssa,
+joka oli tullut hänen luoksensa Massadassa, lähti liikkeelle ja
+hävittäin sekä ryöstäen kulki Jerusalemia kohden, jossa hän luuli
+asujanten ilolla avaavan hänelle portit. Mutta siinä hän kuitenkin
+pettyi. Sen perästä, kun romalainen ratsujoukko oli lähtenyt, oli
+puolue, joka vastusti Simonin päästämistä kaupunkiin, päässyt voitolle
+ja piti portit suljettuna hurjalle ryöväripäällikölle, joka
+julmistuneena tästä ereyksestänsä, antoi tappaa jokaisen kaupungin
+asukkaan, joka uskalsi muurien ulkopuolelle. Muurien sisällä taas
+vallitsi ryöväys, murhat ja väkivalta, joita teki Giskalan Johanin
+laista väliä pitämättömät joukot, jotka puettuna kalliisiin vaatteisin
+kulkivat pitkin katuja ja houkuttelivat kansaa yhteen joukkoon
+saadaksensa sitte hyökätä sen päälle ja tappaa turvattomia ja mitään
+pahaa aavistamattomia ihmisiä. Ei siis kumma, jos turvatoin kansa etsi
+turvaa ja myös monta valistuneimmistakin toivoi Simonin tulevan
+kaupunkiin. Mutta Johan oli voimakas, ja jos hänen puolueensa vaan
+olisi pysynyt yksimielisenä, niin varmaan ei Simoni milloinkaan olisi
+saanut kaupunkia haltuunsa.
+
+Tosin ei kauan kulunut, ennen kun eripuraisuus pääsi valtaan
+idumealaisten ja selootien välillä ja viimeksimainittuin päälle
+hyökättiin eräässä palatsissa lähellä temppeliä, jonne Johan oli
+koonnut kaikki ryövätyt aarteensa. Johan'in täytyi mitä kiireimmiten
+paeta temppeliin. Idumealaiset rupesivat nyt ryöstämään rikasta ja
+hyvin varustettua aarrehuonetta, jonka olivat saaneet haltuunsa, mutta
+kun olivat paraillaan ryöstämässä, karkasi heidän päällensä selootit,
+joilla nyt oli ylivoima puolellaan. Idumealaiset pitivät neuvottelun,
+jossa tulivat päätökseen, että ainoa pelastuminen heille oli kutsua
+Simoni kaupunkiin. Ylimmäinen pappi Mathias, jolla oli suuri vaikutus
+kansaan ja nyt virkaveljiensä kanssa oli kutsuttu neuvotteluun,
+puolusti kaikin voimin ehdotusta ja tarjoutui itse menemään Simonin
+luokse ja kutsumaan häntä kaupunkiin. Hän tekikin niin ja harhateille
+johdetun kansan ilohuutojen raikuessa tuli Simoni väkinensä kaupunkiin
+ja otti haltuunsa sen kukkulaiset paikat.
+
+Niin oli Simoni saanut Jerusalemin allensa kansan ja ylimmäisten
+pappien omasta tahdosta; ja tästä puhuessaan sanoo Josepho historian
+kirjoittaja:
+
+"Jumala johti heidän tahtonsa tähän turmiolliseen työhön. Sillä Herra
+teki heidän sokeiksi, kun he eivät totelleet hänen ääntänsä ja niin
+olivat he itse turmionsa tekijät."
+
+Kun Johan ja selootit huomasit olevansa saarretut temppeliin alkoivat
+he peljätä henkeänsä ja omaisuuttaan ja uusi hallitsia ryhtyikin kohta,
+koko kansan avulla, ahdistamaan heitä. Vimmainen taistelu alkoi, jossa
+selootit kumminkin pitivät puolensa, kun korkean asemansa puolesta
+voivat vastustajilleen tehdä suurta vahinkoa. He rakensivat vielä eri
+paikoille neljä tornia, joista sinkoivat heittokeihäitä, väkipuukkoja
+ja kiviä hyökkääviä vastaan ja pakoittivat heidän peräytymään suurilla
+tappioilla. Mutta kun tappelu loppui tänään niin se alkoi huomenna ja
+kansa raateli siten itseään ulkomaisten vihollisten yhä lähestyessä.
+
+Siihen aikaan kun Vespasiano vielä veteleiksi Caesareassa tuli tiedoksi
+että Vitellio oli anastanut Roman keisari-istuimen. Tämä seikka herätti
+semmoista närkästystä Vespasianon sotureissa että he kielsivät
+tottelevansa julmaa, nautinnon himoista Vitellioa ja huusivat oman
+päällikkönsä keisariksi. Vespasiano epäili, vaan kun sotamiehensä
+ympäröiden häntä, paljaat miekat käsissä, uhkasivat tappaa hänen jos
+hän heidän pyyntöönsä ei suostuisi, päätti hän myöntyä. Keisariksi
+valittuna hän ensityökseen päästi Josephon vankeudesta ja tästä,
+joka oli hänelle ennustanut kunniaa, tuli nyt hänelle ystävä ja
+neuvonantaja. Uuden keisarin huomio kääntyi nyt muutamaksi kuukaudeksi
+pois Palestinan sodasta ja Jerusalemi sai vastaiseksi olla rauhassa,
+vaan, kun Vitellio oli voitettu ja tapettu, Vespasiano lähetti poikansa
+Titon suurella sotajoukolla (alussa v. 70 j.Kr.) päättämään Palestinan
+valloittamista pääkaupungin kukistamalla.
+
+Jerusalemin asukkaat kuulivat kauhulla että Tito oli joutunut
+sotajoukon päälliköksi. He tunsivat hänen rivakkaan, sotaisan luontonsa
+ja että koko sotaväki ihmetellen häntä rakasti; he päättivät syystä
+että häntä semmoisten sotajoukkojen etunenässä oli mahdotoin karkoittaa
+kaupungin muureilta, joiden sisäpuolella kolme eri puoluetta raivosi
+keskenään.
+
+Eleatsar, joka aluksi oli ruvennut selootien päälliköksi ja miehittänyt
+temppelin, huomasi närkästyksellä että Giskalan Johan oli anastanut
+itselleen suuren vallan. Hän oli pyhästi närkästyvinään verisistä
+tuhoista, joita hänen kilpailijansa päivittäin sai toimeen ja siten
+onnistui hänelle vähitellen vetää puoleensa voimakkaimmat ja
+mahtavimmat Johanin puolueelaiset. Näiden ja heidän kumppaniensa kanssa
+erkani hän julkisesti entisistä tovereistaan, jotka pysyivät Johanille
+uskollisina ja anasti temppelin ensimäisen osan, jossa nämä
+jumalattomat veitikat ripustivat veriset aseensa kaikkein pyhimmän
+oville. Täällä, pyhyyden sisimmäisissä, kaikui nyt muurit villeistä
+lauluista ja raa'asta pilkkapuheesta ja alttarin portailla vieri
+kuolevia soturia, jotka olivat saaneet haavansa omilta kansalaisilta.
+Suuri paljous uhrieläimiä ja muita ruoka-varoja oli joutunut
+Eleatsar'in käsiin ja hänellä väkineen ei ruo'an puolesta ollut mitään
+hätää; mutta he eivät rohjenneet karata muiden selootien päälle ollen
+heitä voimissa paljoa heikommat. Toiselta puolen kärsi Johan suuria
+tappioita ahdistaessaan Eleatsarin vahvaa asemaa, vaan hurjassa
+vimmassaan ei hän katsonut väen menekkiin ympärillänsä, kun hän vaan
+sai tehdyksi viholliselleen vähänkin vahinkoa.
+
+Tällä välin oli Simoni ottanut valtaansa koko ylisen osan kaupunkia ja
+osan alemmasta, josta hän alinomaa hätyytti Johania. Mutta tällä oli
+sama etu ylhäisestä asemasta, kuin Eleatsarilla häntä vastaan ja
+Simonin täytyi tappiolla peräytyä. Tie temppeliin oli jyrkkä ja Simonin
+sotaväen päälle satoi selootien heittokeihäitä ja kiviä, jotka matkaan
+saattoivat suuren turmion hyökkääville.
+
+Simoni ei siis voinut saada muuta toimeen kuin häiritä ja väsyttää
+vastustajaansa, mutta tämä alituinen sotiminen häiritsi enimmin
+rauhallisia ja hiljaisia asukkaita, jotka eivät päiväksikään saaneet
+rauhaa. Salaisesti toivoivat he sentähden, että romalaiset tulisivat
+pikemmin, sillä muutoin ei heidän mielestään rauhaa voitu palauttaa.
+Näitä toivojaan eivät he kumminkaan rohjenneet julkisesti ilmaista,
+sillä vihassa romalaisia vastaan vetivät kaikki puolueet yhtä ja
+vainosivat kaikkia, joita epäiltiin toivovan heidän aseillensa
+menetystä. Kauheata oli nähdä kansan kurjuutta, mutta vieläkin
+kauheampaa oli huomata miten julman kovasydämisiksi alituinen vaara ja
+hätä oli tehnyt ihmiset toisiansa kohtaan.
+
+Luonnon hellimmät siteet olivat irtautuneet, läheisimmät sukulaiset
+jätettiin ja kun kuolema teki lopun heidän kärsimisistään, heitettiin
+ruumiit kadulle sotamiesten poltettaviksi ja koirien revittäviksi.
+
+Javani oli palannut kaupunkiin Simonin kanssa ja oli tämän suuressa
+suosiossa sekä sai tietää kaikki hänen aikeensa. Kaupungin tuttuus
+Javanille sekä tämän älykkäisyys ja pelottomuus olivat Simonille
+suureksi hyödyksi ja hurjistunut juutalainen uskoi vieläkin, että
+Gioras'in poika oli Jehovan valitsema välikappale kansan pelastukseksi,
+jonka vuoksi hän halukkaasti uhrasi hänelle kaikki toimensa. Kauhulla
+näki hän temppelin saastuttamisen ja hänen innokas rakkautensa
+esi-isien uskoon täytti hänen palavalla halulla kostaa niille, jotka
+siten polkivat pyhyydet jaloillansa. Tämä viha tarkoitti etenkin
+Isakia, entistä ystävää, joka nyt tyyten oli luonut päältään
+tekopyhyyden ja useammin kuin kerran temppelin muureilta oli Javanin
+jalkoihin heittänyt ihmisen verellä täytetyitä pyhiä uhri astioita,
+samalla pilkallisesti sadatellen viholliselleen, jonka kiukkua ja
+uhkauksia hän nauroi luottaen tukevaan asemaansa. Kuitenkin oli ehkä
+kohtakin Javanin vuoro riemuita.
+
+Eräänä iltana palasi tämä alla päin isänsä huoneesen. Palattuansa
+Simonin seurassa kaupunkiin oli hän harvoin käynyt kotonansa, ei edes
+öilläkään. Hän tunsi tukalan pakollisuuden painavan itseään perheensä
+keskuudessa, etenkin Naomin läsnäollessa ja hänestä oli vaikka missä
+muualla raittiimpi kuin lapsuutensa kodissa. Nyt tuli hän isänsä kanssa
+neuvoittelemaan aikeista, joita hänellä ja Simonilla oli mielessä.
+Jättäkäämme heidän keskenään innokkaisiin mietteisiinsä käydäksemme
+Salomea ja Naomia katsomassa.
+
+Salome oli yhä alakuloinen ja suruissaan, jonka tähden Naomi harvoin
+voi heittää hänet yksikseen. Naomikin tunsi nyt yksinäisyydessään
+tarpeellisemmaksi uskoutua äitillensä ja panna hänelle kaikki
+alttiiksi. Äiti, jolle rakkaan tyttären onnellisuus oli mieluisa,
+käänsi usein puheen poissa oleviin ystäviin ja todellisella ilolla
+puhui hän Marcellosta kuin tulevasta vävypojastaan. Tämä luonnollisesti
+ilahutti Naomia ja veti häntä äitiänsä likeisemmäksi.
+
+Vaan tämä seikka ei ollut ainoa, joka hänen mielensä piti vireillä,
+häneen vaikutti toinenkin, joka hänestä oli suuremmasta arvosta.
+Pitkät, ikävät päivät vietti Naomi lukemalla Bethanian Marian
+lahjoittamaa kallista käsikirjoitusta ja ilolla huomasi hän, että
+äitinsä aina halukkaammin kuunteli lukemista ja keskusteli luetusta.
+Salome oli ennen karttanut puhua kristitystä opista osaksi tehdäkseen
+miehellensä mieliksi osaksi syystä että hän ei itse halunnut tulla
+vakuutetuksi sen totuudesta, jota kokonaan oli halveksinut ja epäillyt.
+Kumminkin oli Amatfiahn ja hänen tyttärensä keskustelut näissä
+asioissa tehneet häneen vaikutuksen, joka ei koskaan hänestä luopunut.
+Theophilon jalo kestäväisyys oli myöskin syvästi liikuttanut häntä ja
+kun nyt ruumiillinen kivuloisuus ja heikkous teki hänen vieläkin
+tunnollisemmaksi ja halukkaammaksi oppimaan totuutta ei hän paheksinut,
+kun Naomi, Joppesta palattuaan, alkoi lukea hänelle Mattheon
+evankeliumista. Ja kuta enemmän hän kuuli Natsarethin Jesuksesta, sitä
+enemmän rupesi hän uskomaan kertomusta tämän rakkaudesta kadotettuun
+ihmissukuun. Ne pitkät kuukaudet, jotka hän sen jälkeen eli kauhun ja
+pelon alla ja joina Sadok, askareittensa puuhassa, usein oli poissa
+kotoa ja Salome yksinään Naomin seurassa, oli hänellä vieläkin enemmin
+aikaa miettiä mitä hän oli lukenut ja kuullut siitä ihmeellisestä
+Jesuksesta, joka lupasi rauhan kaikille, jotka tekivät työtä ja olivat
+raskautetut, kunhan vaan tahtoivat tulla hänen luoksensa. Jumalan henki
+oli alkanut vaikuttaa hänen sydämessänsä ja hän salli sen; Naomi
+huomasi sen ilolla ja kiitti hiljaisuudessa Herraa, joka salli itsensä
+kutsuttaa Ihmeelliseksi ja joka ihmeellisiä sai toimeen.
+
+Tänä iltana istuivat myöskin äiti ja tytär keskustellen miten Herra
+neuvoo ja johdattaa ihmisiä; muistellessaan Theophiloa olivat he
+joutuneet tähän aineesen ja vaikka Bethetsobin Maria pienene poikaneen
+oli tullut heitä tervehtimään pitkittivät he kumminkin alettua
+keskusteluaan. Maria nousi hetkisen kuluttua ja meni toiseen huoneesen,
+vaan hänen pieni poikansa David juoksi ilakoiden lattialla silloin
+tällöin pysähtyen kuuntelemaan rakkaiden ystäväinsä puhetta. Kauan ei
+hän kuitenkaan malttanut leikeistään luopua ja oli juuri paraillaan
+iloisessa naurussa kun hän yhtäkkiä taukosi ja säikähtäen katsoa
+tuijotti ovea kohti, josta Javani ja Sadok juuri astuivat sisään.
+
+Pojan äkkinäisen vaikenemisen ja säikähtyneen katsannon huomasi Javani
+kohta ja hän tunsi itsensä siitä hellästi liikutetuksi.
+
+Olenko minä kaikkein mielestä niin inhoittava, kaikkein vihan ja kauhun
+alainen? hän ajatteli. Säikähtävätkö lapsetkin minua?
+
+Hän kumartui alas ja nosti hiljaa pienoisen syliinsä kysyen häneltä
+lempeästi:
+
+"Minkätähden sinä pelkäät minua, David?"
+
+"Sentähden, että hoitajani sanoo sinun tappaneen Theophilo-raukan",
+poika vastasi vapisevalla äänellä.
+
+Javani laski hänen lattialle ja synkkiä pilviä nousi hänen muodolleen.
+
+"Pidetäänkö minua murhamiehenä", hän jupisi; "ei, ei, se ei saa
+tapahtua!"
+
+Hän meni äitinsä ja Naomin luokse, jotka, vaikka kokivatkin häntä
+tervehtiä sydämellisellä hellyydellä, eivät voineet käytöksestään
+poistaa pakollisuutta, josta hän selvästi huomasi mitenkä surkeasti
+hänen läsnä olonsa muistutti Theophilosta ja kuinka todenmukaisesti
+lapsi oli ilmaissut heidän ajatuksensa serkkunsa kuolemasta. Javani oli
+väsynyt viimeisten aikain tapahtumiin joissa hän oli niin monen murhan
+ja verenvuodatuksen todistajana ollut. -- Hänen intonsa edistää Simonin
+asiata ei ollut heikontunut eikä myöskään hänen päätöksensä että
+tarvittaessa vaikka uhrata henkensä rauhan saattamiseksi onnettomaan
+kaupunkiin, mutta kun päivä oli lopussa ja tappelon meteli herjennyt,
+oli hän usein toivonut voivansa palata kotiin ja siellä sydämellisesti
+tervehdittävän. Hän halusi saada perheensä helmassa nauttia lepoa
+kaikista häiriöistä ja toimista, jotka häntä ahdistivat, vaan se että
+häntä epäiltiin serkkunsa murhasta, teki kodin hänelle tukalaksi ja hän
+olisi tahtonut antaa paljon, jos olisi voinut entisen tilansa kotonansa
+ansaita.
+
+Sillä aikaa, kun hän oli vaipunut näihin ajatuksiin, oli Naomi Davidin
+hartaasta pyynnöstä seurannut häntä puutarhaan ja sitoi siellä hänelle
+kukkaköynnöstä. Javani meni perässä ja seisoi hiljaa hänen vieressään
+siksi kun hän oli työnsä lopettanut. Pikku David juoksi nyt riemuisena
+äitinsä ja Salomen luokse näyttämään kaunista köynnöstänsä, ja Javani
+otti sisarensa käden kainaloonsa ja vei hänen kauaksi puutarhaan.
+
+Kauan kulkivat he siellä edes ja takaisin, vielä sittenkin, kun muut
+perheen jäsenet jo olivat lähteneet puutarhan penkereeltä. Kun
+vihdoinkin tulivat sisään, hämmästyivät kaikki siitä erinomaisesta
+iloisuudesta ja tyytyväisyydestä, joka loisti heidän kasvoillansa, ja
+jota ei kukaan heistä osannut selittää.
+
+Juuri kun astuivat huoneesen, kuultiin Javanin sanovan:
+
+"Kuusi kuukautta, Naomi, muista että juhlallisesti olet minulle
+luvannut sen!"
+
+"En sitä unhota, Javani", vastasi sisar, "vaikka oletkin saanut minun
+vaikeaan koettelemukseen."
+
+Illallinen syötiin tavattoman iloisella jopa leikilliselläkin mielellä,
+sillä Naomi, perheen elo ja ilo, oli muuttunut melkein entiselleen ja
+hänen vanhempansa olivat iloiset nähdessään hänen niin muuttuneena,
+vaikk'eivät tienneet siihen syytä.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
+
+
+Jerusalemin asujamet olivat olleet tuskallisessa odottamisessa sen
+ajan, mikä kului Titon tulosta Caesareaan ja romalaisen joukon lähdöstä
+sieltä, mutta pian toivat pakolaisten joukot sanoman, että pelätty
+vihollinen lähestyi, ja muutamia päiviä sen perästä asettivat
+romalaiset leirinsä lähelle Gabath-Saul nimistä kylää, noin puolen
+penikulman matka Jerusalemista.
+
+Eräänä iltana, kun vielä säikäyttyneet asujamet muureilta ja tornista
+väjyivät pelätyn vihollisen tuloa, näkyi yksityinen ratsastaja
+Josaphatin laaksosta tulevan pitäen kädessään valkeaa lippua, merkiksi
+rauhallisista aikeistaan. Hän ajoi Vesiportille, jossa hän hebrean
+kielellä kysyi vahdilta päällikköä ja pyysi silmänräpäyksen ajan puhua
+vartijan kanssa. Upsieri suostui siihen ja kun portit varovasti
+avattiin, näki hän edessään nuoren jalon näköisen miehen, joka
+kohteliaasti tervehti ja pyysi hänen perille, päällekirjoituksen
+mukaan, toimittamaan pienen mytyn, jonka antoi hänelle sekä kultarahan
+annettavaksi sille palkkioksi, joka mytyn kuljettaisi. Sen perästä
+kumarsi hän mielyttävästi upseerille ja ajoi täyttä laukkaa pois. Hän
+hyvin ymmärsi olevansa vaarassa, hurjain vihollisten ympäröimänä kun
+oli.
+
+Lukija varmaan on jo arvannut, että nuori romalainen oli Marcello ja
+että mytty oli Naomille menevä. Myöhään samana iltana sai hän sen, ja
+kun hän aukasi sinetin, oli siinä hänelle kaksi kirjettä, toinen
+Marcellolta ja toinen Klaudialta. Marcello lausui siinä hellän
+levottomuutensa Naomin tähden, koska nyt romalaiset olivat Jerusalemin
+piirittäneet ja Tito lujasti päättänyt pysyä siellä siksi, kun kaupunki
+on hänen vallassaan. Kaikella sillä sulopuheliaisuudella, joka lemmellä
+täytetty sydämensä hänelle lahjoitti, rukoili hän Naomia koettamaan
+saada vanhemmiltansa lupaa lähteä kaupungista ja tulla hänen isänsä
+turviin. Hän lisäsi vielä, että jos Naomi Deborahn kanssa jollain
+tavalla voisi hiipiä Josaphatin laaksoon olisi hän siellä Rufon kanssa
+vastassa. He veisivät hänen sitte leiriin, jossa Tito itse oli luvannut
+antaa hänelle suojelusvartijan ja viedä hänen Caesareaan yhden
+ystävänsä luo. Marcello lausui vielä sisällisen toivonsa, että Salome
+voitaisiin kehoittaa seuraamaan tytärtänsä, vaikka hän pelkäsi, ettei
+mikään saa häntä luopumaan Sadokista, ja tämä taas tahtoi sata kertaa
+ennen kuolla kuin jättää paikkansa. Hän määräsi hänelle tarkoin
+kohtauspaikan, jossa toivoi tapaavansa hänen Sadokin puutarhassa,
+Kidronin ojan varrella, missä hän isänensä joka ilta odottaisi nopsilla
+hevosilla kuljettaaksensa hänen ja Deborahn turvaan. Hän pyysi häntä
+pian ryhtymään tähän yritykseen, kun romalaiset kohta aikoivat ryhtyä
+sellaisiin toimiin, ettei kukaan pääsisi ulos kaupungista.
+
+Marcellon helleys saattoi Naomin kyyneliä vuodattamaan. Hän myös tiesi
+Marcellolla olevan syytä pelkoon. Mutta jättää vanhempiansa, varsinkin
+äitiänsä, jonka terveys oli heikko ja nyt juuri, kun taivaallinen valo
+alkoi tunkeutua hänen sieluunsa, ja hän enempi kuin ennen tyttärensä
+hoitoa tarvitsi, tuntui vaikealta. Sen vuoksi päätti hän olla
+lähtemättä. Hän myös päätti, ettei vanhemmilleen virkkaisi sanaakaan
+Marcellon esityksestä, syystä, ett'ei tekisi heitä levottomaksi ja
+kenties myöskin saattaisi heitä vaatimaan hänen lähtemistänsä
+Jerusalemista.
+
+Klaudia kirjotti:
+
+"Rakas Naomini ymmärtää kyllä, millä ilolla käytän tätä tilaisuutta
+kirjoittaakseni, ja minä myös puolestani ymmärrän hyvin, kuinka
+iloiseksi hän tulee saadessaan kuulla minulta jotakin. Eräs Amatfiahn
+ystävä viepi kirjeeni romalaiseen leiriin ja Marcello kyllä sen sinulle
+lähettää. Jospa itse saisin tulla sinne, sillä sydämeni on Jerusalemiin
+haudattu, ja minä olen onnettoman maanpakolaisen kaltainen, kun olen
+niin kaukana paikasta, jossa olen elänyt elämäni iloisimmat ja
+surullisimmat päivät! Nyt on minulle tämä elämä vähästä arvosta, sillä
+kaikki, mikä teki sen minulle rakkaaksi, on minulta otettu, ja olisin
+ollut iloinen, jos Herra olisi antanut minun lopettaa päiväni
+Jerusalemin porttien sisällä. Mutta se on väärin ja kiittämättömästi
+minulta puhua näin. Suo anteeksi suruni, ja äläkä usko minun mutisevan
+Jumalan tahtoa vastaan, vaikka olen masennettu hänen kurittavalta
+kädeltänsä. Minä suutelen sitä kättä, joka minua rankaisee, sillä
+ymmärrän, minkätähden hän katsoi sen välttämättömäksi. Nyt näen
+tehneeni Theophilon epäjumalakseni, ja pikaisuus, jolla taivuin
+uskomaan Jesukseen, oli suurimmaksi osaksi seuraus mielihalustani saada
+nauttia hänen opetustansa ja toivoni olla hänelle mieliksi. Sydämeni
+oli enemmän kiintynyt häneen kuin Herraan, ja sentähden täytyi Herran
+ottaa hänen pois. Nyt uskallan sanoa, että suoremmin ja jakamattomimmin
+kuulun Herraan kuin ennen. Tehköön Hän armossaan minua nöyräksi ja
+totuutta isoovaiseksi. Anna anteeksi, Naomi, kun kirjoitan niin paljon
+tunteistani, mutta minulle on suuri ilo saada puhua mitä tunnen
+sisässäni. Judithan läheisyydessä koetan aina peittää suruani ja
+lohduttaa häntä, joka on minulle enemmän kuin äiti. Sekä hän että
+Amatfiah ovat väsymättömän hellät minulle, ja minä en saata sanoa että
+elämäni on minulle arvotoin, kun ajattelen sitä rakkautta, jota
+minulle, arvottomalle osoittavat.
+
+"Täällä olen usein uskonsisareini kanssa yhdessä ja otan osaa heidän
+Jumalan palvelukseensa ja rakkauden aterioihinsa. Minä olen myös usein
+tavannut evangelista Johanneksen. Minä olen saanut katsoa niihin
+kasvoihin, joista säteilee rakkaus, puhtaus ja hartaus; saanut kuulla
+hänen sanojansa, kun kansa seisoi hänen ympärillänsä niin hiljaa, ettei
+hengenvetoakaan kuulunut, ja kuunteli hänen nyt jo heikkoa ääntänsä.
+Minä olen saanut vastaan ottaa hänen siunauksensa ja tuntenut hänen
+arvoisat kätensä hellästi koskevan pääni lakea. Minä olen toivonut,
+että sinäkin, Naomi, saisit kanssani jakaa sen autuaallisen ilon, jonka
+olen joka kerta tuntenut, kun hän on edessäni seisonut. Minä en osaa
+kertomalla selittää häntä sinulle; ainoastaan tahdon sanoa, että, kun
+näen hänen, en ollenkaan kummastele, minkä tähden Jesus häntä rakasti
+enemmän kuin muita opetuslapsiansa. Suloista on nähdä häntä,
+nojautuneena pitkään sauvaansa. Hänellä on valkoiset hiukset
+ja parta. Hiuksensa riippuvat olkapäille asti ja partansa peittää
+rinnan. Silmänsä loistavat nuoruuden elämää ja huulensa valuvat
+kaunopuheliaisuudesta, jonka täytyy tunkeutua kaikkiin sydämiin.
+Niitten luku, jotka ovat hänen sanojensa vaikutuksesta seurakuntaan
+liittyneet, on suuri, ja kuuluisa Dianakuva on kadottanut monta
+rukoilijaansa. Minä punastun tunnustaessani, että minäkin kerran olen
+kuulunut siihen taitamattomaan joukkoon, joka luulee sen kuvan tulleen
+taivaasta ja olevan lahjoitetun jumalallisella voimalla. Se on asetettu
+temppeliin, jonka komeudessa ainoastaan voittaa teidän oma uljas
+temppelinne Jerusalemissa. Ah, jos sekin olisi pyhitetty ainoan,
+totisen Jumalan palvelukseen ja että molemmat olisivat samalla tavalla
+pyhitetyt hänen ainoalle Pojallensa!
+
+"Uskollinen Hannamme on terve ja onnellinen. Hän on suureksi hyödyksi
+ja iloksi meille kaikille ja koettaa rivakkuudella ja innollaan palkita
+setäsi ja tätisi hänelle osoittaman ystävyyden. Hän lähettää sinulle
+sydämellisiä terveisiä. Juditha ja Amatfiahn tervehtivät sinua
+sydämestänsä ja yhdistyvät kanssani lämpimään rukoukseen edestänne sekä
+täällä ajassa että iankaikkisuudessa. Älä unhota, rakas Naomi,
+luopumatonta ystävääsi Klaudiaa."
+
+Tämä kirje antoi Naomille surua sekä iloa. Häntä suretti ne vaikeat
+koetukset, joita Klaudia oli saanut kokea ja vielä tuli kokemaan, mutta
+hän iloitsi hänen uskonsa lisääntymisestä, mikä nyt niin selvästi
+näkyi, Hän olisi nyt niin mielellään tahtonut olla hänen luonaan,
+lohduttamassa, vahvistamassa ja kehoittamassa!
+
+Hänen lähin surunsa oli löytää keino, millä saisi Marcellolle
+lähetetyksi vastauksen, joka lopettaisi toivon saada kuljettaa hänen
+kaupungista. Hän päätti Deborahn tehdä uskolliseksensa, ja jo
+seuraavana aamuna kertoi hän hänelle Marcellon ehdotuksen ja oman
+päätöksensä, pitää asia vanhemmiltaan salassa ja antaa Marcellolle
+kieltävä vastaus. Deborah hyväksyi tämän ja esitti Rubenia
+taitavammaksi ja luotettavimmaksi sananviejäksi, minkä tiesi. Tämä
+viekas palvelija oli näet koettanut päästä Deborahn suosioon
+saadaksensa hänen kauttaan vakoilla Naomia, ja olikin onnistunut siinä
+niin hyvin, että vanha Deborah silmittömästi häneen luotti. Mutta niin
+ei ollut Naomin laita. Hän inhosi Rubenia; mutta antoi kuitenkin vanhan
+palvelijansa jättää Rubenille mytyn Marcellolle lähetettäväksi.
+
+Tuskin oli hän saanut mytyn käteensä, kun jo sen kanssa kiiruhti
+Simoniin. Tämä oli juuri keskustelussa Javanin ja muiden
+vaikuttavaisten miesten kanssa, kun sai ilmoituksen, että muuan
+tuntematoin toivoi saada puhua hänen kanssansa. Simon, kun tiesi
+itsellään olevan monta vihollista, jotka vainosivat hänen henkeänsä,
+epäili hetken, mutta nousi sitten äkkiä ylös, meni ensimäiseen
+huoneesen ja käski tuoda miehen sisälle. Vähän ajan kuluttua tulikin
+Ruben, ja yhdellä silmäyksellä huomasi Simon edessään olevan miehen,
+joka enemmän himosi hänen rahaansa kuin henkeänsä.
+
+"Mikä on tuonut sinun tänne?" kysyi Simon ja katsoi häneen
+läpitunkevasti samalla kun kätensä koski ikäänkuin vastenmielisesti
+väkipuukon päähän.
+
+"Herra, tulin teille tekemään palveluksen", vastasi Ruben. "Tässä on
+kirje, joka teille sanoo, kuinka voitte pelastaa Jerusalemin ainakin
+yhdestä sen vaarallisemmasta vihollisesta."
+
+Hän laski Naomin mytyn pöydälle Simonin eteen ja vetäysi sitte takasin
+huoneen toiseen päähän, ikään kuin olisi toivonut, että hänen ja sen
+pelätyn ruhtinan väliä olisi niin pitkältä kuin mahdollista.
+
+Simon otti mytyn ja leikkasi väkipuukollansa silkkinauhan poikki ja
+alkoi lukea Naomin kirjoitusta. Jota enemmän hän luki, sitä
+selkeämmäksi kävi hänelle, ettei Ruben ollut häntä pettänyt. Kun hän
+oli lakannut lukemasta, käski hän vartijan viedä palvelijan pois,
+kohtelemaan häntä hyvin, mutt'ei antaa hänen seurustella kenenkään
+kanssa. Ruben alkoi nyt katua petostansa, mikä näytti hänelle tulevan
+kalliiksi ja koki väittää poisviemistänsä vastaan; mutta Simon antoi
+merkin ja ensi silmänräpäyksessä oli Ruben viety.
+
+Simon oli kahden vaiheella, ilmoittaisiko Javanille kirjeen sisällön ja
+neuvottelisiko hänen kanssaan paraimmasta keinosta saada kiinni mitään
+pahaa aavistamaton romalainen ja hänen isänsä. Javan oli äskettäin
+muutamissa tilauksissa osoittainnut vähemmän opinraivoisalta ja
+innokkaalta kuin Simon olisi toivonut, mutta tässä tapauksessa ei hän
+sentään voinut epäillä, ettei tämä mielellään antaisi apuansa,
+varsinkin sen vuoksi -- jonka tämä viisas päällikkö muutamista
+lauseista kyllä ymmärsi, vaikka kirje oli allekirjoittamaton -- että
+sen oli kirjoittanut Javanin sisar, ja siis romalaiseen rakastunut.
+Tämä suhde saattoi hänen kutsumaan Javanin luoksensa, ja heti tämän
+tultua antoi hän kirjeen hänelle.
+
+Javani tunsi oitis sisarensa käsialan. Viha leimusi hänessä, kun hän
+kirjettä luki. Hänen muotonsa muuttui, huulensa puristuivat yhteen ja
+silmäluomensa supistuivat. Näistä Simon huomasi, millaisen sielun
+liikutuksen uhrina nuori juutalainen nyt oli.
+
+"Ystäväni", sanoi hän, "tämä juutalaisen naisen tunnustus
+rakkaudestansa romalaiseen nostaa vihaasi. Se on hyvä. Sitä mieluummin
+olet apunani neuvoilla ja työllä rankaisemassa tuota rohkeaa romalaista
+ja ilmi hankkimisessa, ken tuo Sionin tytär on, joka niin huonosti
+muistaa kunnian ja velvollisuuden. Etkös näe, että hän myöskin on yksi
+niistä, joka uskoo natsaretilaista petturia."
+
+"Simoni, näen ja ymmärrän kaikki. Tämä nainen on minun sisareni Naomi,
+joka kerran on ollut ylpeyteni ja perheen ilo sekä toivo. Kauan olen
+tiennyt hänen sielunsa olleen saastutetun natsaretilaisten
+kelvottomilla opeilla, mutta koskaan en osannut edes uneksiakaan hänen
+rakkaudestaan romalaiseen ja että tämä romalainen mies kuuluu
+kristittyjen puolueesen. Hyvä, hän on ollut olevinaan kristitty ja
+hänen pitää kuoleman kristityn kuolemalla. Isäni pitää saaman tietää
+nämä asiat, ja hän kyllä tietää keskeyttää kirjeenvaihdon sisareni ja
+romalaisen välillä, jos hän tänä iltana käsistämme pääsisikin. Mutta
+mitään pahaa ei saa Naomille tapahtua. Hän on sisareni ja häntä pitää
+säästettämän."
+
+"Vähät minä hänestä, hupsupäisestä tytöstä", vastasi Simon, "kun vaan
+saan nuoren romalaisen ja hänen isänsä käsiini. Rufosta olen kuullut
+kerrottavan, enkä ollenkaan epäile, ettei hänen poikansa olisi isänsä
+kaltainen. Sen vuoksi on parastamme koettaminen pelastaaksemme kansamme
+näistä kahdesta vaarallisesta vihollisesta."
+
+Auringon laskussa samana päivänä menivät Simon ja Javani muutamien
+valittujen sotamiehien kanssa Kidronin ojan varrella oleviin
+puutarhoihin. Täällä määrätyssä paikassa piilousivat he puitten taakse
+ja sitte kun oli suostuttu merkistä, jonka Javanin piti antaman
+hyökkäykseen ryhdyttäessä, palasi Simon kaupunkiin jättäen pahanteon
+ystävänsä tehtäväksi.
+
+Kun Simon taas kulki kaupungin katuja, vallitsi yön pimeys ja
+hiljaisuus. Hiljaisuutta ainoastaan silloin tällöin häiritsi ryöväri
+joukkojen hurjat huudot, jotka kuljekselivat pitkin katuja pitäen
+asujamet alituisessa pelossa päälle karkaamisesta. Tultuansa asuntonsa
+luo pysähtyi Simoni hetkeksi, katseli ympärillensä ja oli juuri
+avaamaisillaan portin, kun kamala Ananian pojan olento tuli esiin erään
+porttiholvin varjosta. Hän meni suoraan kohden Simonia ja huusi
+soinnutointa onnettomuushuutoansa kaupungille. Kun prohveeta näki
+Simonin, pysähtyi hän ja kiinnitti kamalan silmäyksensä häneen ja
+huudahti sitte:
+
+"Voi sinuakin Simon, voi sitä suurta ryöväriä, voi, voi!"
+
+Simon oli monasti ennen kuullut hänen äänensä ja oli kerran hirveästi
+häntä suomituttanutkin saadaksensa hänen vaikenemaan, vaikka turhaan.
+Mutta koskaan ennen ei hänelle ollut tämä voihuuto tuntunut niin
+ilkeälle kuin nyt, ja hän päätti ainaiseksi vaiettaa sen.
+
+"Kirouksesi lankee oman pääsi päälle, väärä prohveeta", sanoi hän. "Ota
+tämä -- minä lähetän sinun pimeyden ruhtinaan tykö, jonka sanansaattaja
+sinä olet. Sano hänelle, että Sioni kiusoittelee häntä ja kaikkia sitä
+voimaa, jonka hän lähettää vastaamme; sotajoukkojen Jumala on
+kanssamme."
+
+Puhuessaan tätä rohkeaa ja perusteetonta kerskausta heitti hän keihään
+prohveettaa kohden, joka seisoi liikkumattomana, tyynesti kuunnellen
+hänen äreitä sanojansa. Ase lensi prohveetan ohitse. Näytti kun ei ase
+häneen pystyisikään. Simon veti miekkansa ja ryntäsi häntä kohden.
+Ananian poika pakeni niin joutuin, että Simonin oli mahdotoin häntä
+saavuttaa, huutaen vielä paetessaankin: "Voi, voi sitä suurta
+murhaajaa!"
+
+Hengästyneenä ja vihan kuohussa kääntyi Simoni ympäri ja antoi heti
+käskyn, että seuraavana päivänä on prohveeta etsittävä ja kiinni
+otettava.
+
+"Minä teen lopun hänen onnettomuutta ennustavasta raakunnastansa",
+sanoi hän. "Hän ei enään saa kulkea ympäri vähentämässä kansan
+luottamusta tulevasta pelastuksesta, joka varmuudella on ennustettu."
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES LUKU.
+
+
+Samaan aikaan kun tämä tapahtui, jätti Marcello seuraneen leirin ja
+lähti Josaphatin laaksoon. Ilta oli pimeä ja taivas pilvessä, kun
+tulivat määrätylle kohtauspaikalle. Marcello luuli huomanneensa joukon
+ihmisiä tuuheiden puiden alla. Ne otaksui hän olevan Naomin seuraa ja
+kiirehti niitä kohden huutaen:
+
+"Oletko siellä Naomi? Kiirehdi, kiirehdi, anna että viemme sinun
+turvaan!"
+
+"Naomi ei ole täällä, hurjapäinen romalainen", vastasi Javanin ääni.
+"Hän on turvassa kaupungin muurien sisäpuolella. Sinne toivon kohta
+vieväni sinunkin ansaituksi rangaistukseksi viekkaasta koetuksestasi
+vietellä häntä pois isänsä huoneesta ja isäinsä uskosta."
+
+Sanoessaan näitä sanoja heittäysi Javani Marcellon päälle ja väkensä
+alkoi tuiman tappelun Rufon ja hänen väkensä kanssa. Juutalaisilla oli
+ylivoima puolellaan mieslu'un puolesta, mutta romalaiset olivat
+paremmilla aseilla varustetut ja tappelivat uljaasti upseeriansa
+pelastaaksensa. Näytti että romalaiset kohta ovat voittajat, kun useat
+Javanin väestä olivat jo kaatuneet. Mutta nämä saivat äkkiä apua
+kaupungin porttien vahdistolta. Kuitenkin ennen kun apu ehti paikalle
+oli yksi romalainen sotamies kiirehtinyt noutamaan upseeriensa hevoset,
+ja kun olivat hypänneet niille, tekivät niin tuiman ryntäyksen
+vihollisiansa vastaan, että niiden täytyi peräytyä. Toiset
+romalaiset sotilaat kiiruhtivat nyt hevostensa selkään, ja samassa
+silmänräpäyksessä kun apu Javanille ehti käski Rufo väkensä pakosalle
+ja vähässä ajassa katosivat he vihollisen näkyvistä.
+
+Javanin viha oli rajatoin onnistumattomasta päällekarkauksesta. Hän
+palasi heti kaupunkiin ja meni vielä samana iltana Simonin tykö
+onnettomuudesta kertomaan. Simon vihastui siitä yhtä paljon kuin
+Javanikin, mutta asiaa ei enää käynyt auttaminen. Nyt tuli heidän tämä
+Naomilta salata. Ruben käskettiin sisälle ja määrättiin, että hän
+seuraavana päivänä menisi Deboralle kertomaan, että hän on kirjeen
+vienyt perille ja itse nähnyt Marcellon sekä puhunut hänen kanssaan, ja
+että Marcello muuttui suruisen näköiseksi Naomin kirjeen luettuaan.
+
+Ruben teki tämän toimen niin todennäköisesti, että Deborah
+täydellisesti pettyi. Hän antoi Rubenille luvatun palkan ja kiiruhti
+sitte Naomille kertomaan, että Marcello oli kirjeen saanut. Naomi tunsi
+itsensä iloiseksi, kun tämä vaikea askel oli otettu. Kyllä hänelle kävi
+sääliksi, että oli Marcellolle laittanut katkeran surun, mutta kun hän
+taas katsoi äitinsä kelmeitä kasvoja ja heikontunutta vartaloa, kiitti
+hän Jumalaa, että oli kieltäinyt äitiänsä jättämästä. Salome pelkäisi
+romalaisten hyökkäystä ja kauhistui ajatellessaan rakkaan tyttärensä
+turvallisuutta ja elämää, kun pakanat kerran voittajina kaupunkiin
+pääsevät. Hän ei voinut pelkoansa Naomiltakaan salata. Tämä taas koetti
+rauhoittaa äitiänsä vakuuttamalla, ettei hiuskarvaakaan hänen päästään
+putoa ilman sen Herran tahtoa, jolle hän oli sydämensä antanut, ja sen
+johdosta hän puhuikin rauhasta ja turvallisuudesta, jonka Herra niille
+lupaa, jotka turvaa hänen siipeinsä varjon alla etsivät.
+
+"Naomi, rakas lapsi", sanoi Salome kasvoistansa sanomattoman levottoman
+näköisenä, "sentähden, että liian paljon olen kuunnellut puhettasi,
+olen entisen sieluni levon kadottanut. Ennen olin tyyni ja tyytyväinen,
+kun täytin kaikki lain määräykset ja luotin uhrein sovittamaan voimaan;
+mutta nyt olen tullut huomaamaan, ettei niiden veri voi monia syntejäni
+pestä ja minun sieluni heitetään sinne ja tänne pelosta ja
+epäilyksestä. Minä en saata ristiinnaulittuun Jesukseen niin
+täydellisesti luottaa kuin tahtoisin. Minä en voi itseäni ja syntejäni
+hänen päällensä heittää, sillä minun uskoni on heikko. Jos varmuudella
+tietäisin hänen todellakin olevan luvatun Mesiaksen!"
+
+"Rakas äitini", sanoi Naomi, "minä ylistän Herraa sanoistasi. Hän on
+alkanut työnsä sielussasi ja myös on sen täyttävä. Vielä olet kiinni
+omassa hurskaudessasi, kun tahdot uskon, johonka voisit olla
+tyytyväinen; mutta vissiin tiedän kohta näkeväni sinun niiden
+opetuslasten joukossa, jotka eivät kiitä itseään muusta kuin
+heikkoudestaan, että olisi heille kaikki kaikessa.
+
+"Jumala sen suokoon", sanoi Salome suruisesti, "mutta sinä et tunne
+pahaa sydäntäni. Se on niin kauan Herraa vastaan ollut kylmäkiskoinen,
+että Hänen täytyy sille olla kylmäkiskoinen."
+
+"O, älä niin sano; sinulla on enemmän luottamusta Vapahtajaan kuin
+itsekään tiedät, ja parain todistus siitä on, että et kuitenkaan saata
+olla ilman häntä. Hän ei kenellenkään ole kylmäkiskoinen, vaan ottaa
+kaikki vastaan, jotka tulevat Hänen luoksensa, sillä Hän on sanonut:
+'Joka minua etsii, häntä en minä hylkää'."
+
+"Kun kuulen sinun puhuvan Hänen rakkaudestansa syntisiä kohtaan,
+tunnen itseni lohdutetuksi, mutta kun olen yksinäni ja ajattelen
+kelvottomuuttani, niin epäilen armon ulettumisesta minullekin. Kauan
+olen tuntenut Herran puoleensa vetävän käden, mutta olen sille ollut
+vastahakoinen miestäni miellyttääkseni, jota rakastan enemmän kuin
+Jumalaa. Naomi, sentähden olen paljon kärsinyt, mutta siitä on itseäni
+syyttäminen. Mutta olen myöskin aina selvemmin ymmärtämään tullut, että
+minulle on vaikeaa potkia tutkainta vastaan. Jos vaan pääsisin huolesta
+ja pelosta vapaaksi!"
+
+"Myöskin niistä siteistä on Herra Jesus sinun päästävä, kun tulet
+tyyneksi hänen sanallensa ja tunnustat oikeaksi mitä hän sanoo. Äiti,
+uskallathan sinä hänen voimaansa ja tunnet sen, koska sanot, ettet
+saata potkia tutkainta vastaan. Opi tuntemaan hänen rakkautensa ja
+uskomaan siihen, niin saat kokea Hänen rauhaansa, joka käypi kaiken
+ymmärryksen yli."
+
+"Kyllä, kyllä uskon Jesuksen rakastavan minua, syntis-kurjaa; uskon
+Hänen kaikki syntini anteeksi antavan; mutta Naomi, rukoile edestäni,
+ettei uskoni tyhjään raukeaisi, rukoile että tulisin lohdutetuksi
+viimeisellä hetkelläni, joka mahtanee pian tulla."
+
+Naomi kääntyi, kätkeäksensä kyyneleet, jotka nousivat hänen silmiinsä
+äitinsä puhuessa. Hän ei voinut kieltää äitinsä sanojen olevan totta.
+Hän oli koetellut tottua ajatukseen kohta tapahtuvasta eronhetkestä,
+mutta hänen sydäntänsä vihlaisi joka kerta, kun hän tuli muistamaan
+tulevata tappiota.
+
+Hän oli hetkisen ääneti, saadaksensa entisen levollisuuden ja sanoi
+sitte:
+
+"Jos Herra tahtoo ottaa sinun luoksensa, vahvistaa hän uskosi ja antaa
+sinulle voiton kaiken pelon ja kiusauksen ylitse. Luota Häneen ja Hän
+sinun turvaan viepi. Hänen sauvansa lohduttaa sinua ja kun sinä Häntä
+huudat ei hän jalkojesi kompastua anna."
+
+"Jumala sinua lapseni siunatkoon", sanoi Salome hellästi; "minkä
+lohdutuksen ja ilon Jumala minulle on sinusta antanut. Mikään ei ole
+minulle niin lujasti vakuuttanut tunnustamasi opin voimasta ja
+pyhyydestä, kuin muutos, minkä se sinussa on vaikuttanut. Kun kerran
+tapaamme toisemme Jumalan istuimen edessä, kiitän sinua silloin
+paremmin kuin nyt osaan."
+
+"Vaiti, vaiti, rakas äitini, älä niin syntisesti puhu. Herralle yksin
+kunnia tulee, eikä niille kehnoille välikappaleille, joita hän käyttää.
+Minä en mitään voi -- en edes isääni enkä Javaniin. Äiti, rakas äiti,
+etkö sinä tahtoisi heitä kadotuksen tieltä kääntää?"
+
+"En uskalla heille tästä aineesta puhua. En, minä pian vaikenemaan
+saataisiin, sillä minä olen heikko sekä ruumiin että sielun puolesta
+voidakseni heidän muistutuksiansa vastustaa. Ehkä nekin saisivat heikon
+uskoni horjumaan. Mutta minä rukoilen heidän edestänsä niinkuin sinä
+olet minun edestäni rukoillut. Herra antakoon minun rukoukselleni saman
+siunauksen!"
+
+Naomi ei tässä tapauksessa tahtonut kiistellä äitinsä kanssa, sillä hän
+näki hänen todellisen heikkoutensa. Tämä keskusteleminen oli häntä
+väsyttänyt ja Naomi sen vuoksi esitteli ulos penkereelle menemistä,
+missä aina hänelle oli lepopaikka. Salome teki niin. Naomi toi
+harppunsa ja lauloi hänelle siksi kun väsymys painoi hänen suloiseen
+uneen.
+
+Kun hän heräsi, istui Naomi vielä hänen vieressään. Salomen kasvoilla
+loisti sellainen rauhaisa ja suloinen ilo, että Naomi kummastellen
+kysyi, oliko hän nähnyt hyvän unen.
+
+"Olen", vastasi Salome, "minä olen uneksinut entisistä onnellisista
+päivistä, kun Javani ja Theophilo, Klaudia ja Marcello olivat meillä.
+Olin näkevinäni heidän askaroimassa lapsellisissa leikeissä kukkien
+keskellä täällä penkereellä. Silloin tuli enkeli ja huusi Theophilon
+luoksensa. Mieluisasti kuuli poika kutsumusta ja meni pois! Sitte
+kutsuttiin sinä, sitte Marcello ja Klaudia, ja kaikki menivät niin
+mielellään. Minä katsoin ympärilleni nähdäkseni eikö Javani olisi
+joukossanne, mutta hän seisoi syrjässä, ja vaikka sama suloinen ääni
+kutsui häntäkin, pysyi hän liikahtamatta. Enkeli kääntyi sitte pois
+hänestä suruisella katsannolla ja kutsui minua. Minä epäilin ja
+viivyin, mutta menin vihdoinkin ja asetettiin teidän sivullenne. O,
+mikä joukko taivaallisia olennoita ympärillämme, valkeissa vaatteissa,
+palmut käsissä, laulaen Herralle kiitosta! Minä katsoin Javania ja
+Sadokia pyytääkseni heitä luoksemme tulemaan, mutta heitä en nähnyt.
+Penkere ja kaikki täällä alhaalla olivat kadonneet. Samassa heräsin ja
+tunsin rauhan, jommoista en koskaan ennen ollut tuntenut. O, Naomi,
+luulen uneni kohta toteentuvan ja minä tulen onnelliseksi. Mutta Sadok
+ja erehtynyt Javani-raukkani! Ah, minkä synnin hän on tehnyt. Hän on
+syntiä tehnyt Herraa vastaan, kun hänen nimessään vainosi Theophiloa ja
+antoi hänen kuolemaan viedä!"
+
+"Mutta, rakas äitini, hän ei ollut niin julma Theophilolle kuin luulet.
+Olen varma, että hän kummeksi sitä kestäväisyyttä, jota Theophilo
+osoitti, ja olisi kernaasti suonut, ettei koskaan olisi ollut avullinen
+Theophilon vangitsemisessa."
+
+"Mutta miks'ei hän sitte hänen henkeänsä pelastanut, Naomi?"
+
+"Ah, ylpeys ja uskonvimma kielsivät hänen katumistaan julki
+tunnustamasta, vaikkapa uskonraivoiset virkaveljensäkin olisivat
+antaneet hänen heihinsä vaikuttaa. Mutta puhukaa hänen kanssaan tästä
+ja kuulkaa hänen mielipiteitänsä. Hän näkyy juuri tänne tulevan. Olen
+varma, että sitte olet enempi säälivä häntä kuin nyt."
+
+Javani todellakin tuli samassa penkereelle ja hänen kasvonsa olivat
+kovin suruisen näköiset. Isä oli juuri kertonut hänelle huolensa
+Salomen terveyden tilasta, ja Javaniin, joka rakasti äitiänsä, vaikutti
+tämä uutinen ankarasti. Viimeisinä päivinä oli hänellä ollut niin
+paljon toimittamista, ettei ollut kerinnyt kotona olemaan. Kaikkein
+enin koski häneen isänsä mainitsema luulo, että suru ja murhe oli syynä
+äidin heikkouteen. Javani tiesi hänen Theophilosta paljon pitäneen ja
+kuinka oma käytöksensä serkkuansa kohtaan oli häntä murhetuttanut. Hän
+lähestyi nyt hänen vuodettansa nöyrällä ja katuvaisella mielellä, ja
+kun Naomi näki hänen liikutuksensa nousi hän ylös ja jätti heidän
+kahden kesken.
+
+Kauan puhuivat he keskenänsä, ja kun Naomi palasi, oli äiti niin
+tyytyväisen ja iloisen näköinen, ettei tytär häntä ollut semmoisena
+kaukaan aikaan nähnyt. Naomi ei kysynyt mitään, mutta kiitti
+hiljaisuudella Jumalan lempeyttä ja laupeutta.
+
+
+
+
+YHDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+Romalainen leiri orjantappurain laaksossa ulkopuolella Jerusalemia oli
+jo sillä lailla järestetty kuin tavallista oli. Se oli säännöllinen
+neliö, ympäröitty 12 jalkaa korkealla multavallilla, jonka harja oli
+varustettu melkein läpipääsemättömällä paalutuksella. Vallin ympäri
+ulkopuolelle oli kaivettu kaksitoista jalkaa leveä ja syvä hauta. Tämän
+työn kaikki olivat sotamiehet tehneet, jotka olivat yhtä taitavat
+lapion ja kirveen kuin miekan ja keihäänkin käyttämisessä. Varustuksen
+sisälle oli jätetty kaksisataa jalkaa leveä avonainen paikka, johon
+raskaat heittokoneet olivat asetettu rivittäin ja suorat kadut jätetty
+rivien väliin. Titon teltta oli keskellä, jota koristi romalainen
+kotka. Luja torni oli rakennettu vallin jokaiseen kulmaan, joitten läpi
+neljä leveää porttia johtivat leiriin.
+
+Leirissä vallitsi ankarin kuri. Rummun levolle kutsuva ääni oli juuri
+vaiennut kun Rufo ja Marcello palasivat matkalta, jossa olivat vähällä
+onnettomuuden kitaan joutua. Titon luvalla tämä retki tehtiin, Marcello
+kun oli hänen suuressa suosiossaan. Marcello kiiruhti nyt heti Titolle
+kertomaan tapahtuneesta onnettomuudesta.
+
+Tullessaan Titon telttaan istui tämä pöydän ääressä suuri joukko
+Jerusalemin ja ympäristö-seudun karttoja edessä. Niitä tutki hän
+tehdäkseen ohjelman hyökkäykseen tätä kapinallista kaupunkia vastaan.
+Hän otti nuoren upseerin ystävällisesti vastaan ja mielihalulla
+kuunteli hänen kertomustaan. Ainoa lohdutus, mitä hän saattoi antaa,
+oli lupaus, että Marcello pian saisi kostaa petokselliselle Javanille,
+kun kaupunki, Titon luulon mukaan, oli kohta lankeava Romalaisien
+käsiin. Marcellolla ei ollut sama ajatus kaupungin antaumisesta,
+sillä hän tunsi juutalaisten itsepäisen päätöksen olevan puolustaa
+kaupunkia viimeiseen asti. Mutta hän oli vaiti. Sisässään kätki hän
+levottomuutensa Naomin suhteen, joka nykyään oli alttiina kaikille
+vaaroille, uhattuna sekä sisällisiltä että ulkonaisilta vihollisilta.
+Marcello palasi telttaansa ja ainoa mikä häntä huvitti, oli tieto
+siitä, että hän saa kohta työskennellä, kun Tito vähän ajan perästä
+aikoi alkaa varsinaisen piirityksen.
+
+Siinä ei hän erehtynytkään, sillä muutama päivä tämän perästä sai hän
+käskyn olla tunnin kuluttua reilassa lähtemään hänen kanssaan
+tiedustusretkelle. Määrätyllä ajalla ratsastivat he leiristä, vahvan
+ratsastajajoukon seuraamana. He kulkivat kaupunkia kohden ja olivat
+pian kaupungin ympäristöllä olevain kukkuloiden harjalla. Eessänsä,
+melkeinpä jalkojensa juuressa, Jerusalemin kaupunki. Suureksi
+kummastukseksensa ei näkynyt ainoatakaan miestä muureilla, ei
+merkkiäkään vastarinnan tekoon ollut huomattavana, näyttipä portitkin
+olevan heitetty vartiotta. Tito antoi joukkonsa tehdä käänteen oikealle
+ja kun hän oli ratsastanut kaupungin muurin itäisen kulman ohitse, jota
+puolustettiin niin sanotusta naisten tornista, kääntyi hän vielä kerran
+ja lähti menemään Psephinan tornia kohden länsipuolelta kaupunkia.
+Äkkiä avattiin portit hänen takanansa ja lukematoin joukko sotamiehiä
+ryntäsi ulos. Toiset kiiruhtivat katkaisemaan romalaisilta palausmatkan
+ja toiset hyökkäsivät heitä vastaan. Tito, Marcello ja muutamat
+miehistä näkivät kerrassaan olevansa muusta joukosta eroitetut. Heille
+oli mahdotoin päästä eteenpäin, sillä maa oli sangen sopimatointa
+ratsastukselle, jota joka taholta esti pensasaidat, puut ja pensaat.
+Yhtä mahdottomalta niinikään näytti tienraivaaminen lukuisan
+vihollisjoukon lävitse, joka tuli vastaan takaapäin. Mutta Tito näki,
+ett'ei muuta tietä ollut ja käski miehiensä yhtymään hyvin lähelle
+toisiaan ja sitte häntä seuraamaan. Nyt kannusti hän hevostaan ja
+ryntäsi Marcello sivullaan päällekarkaajain päälle. Lukematoin joukko
+nuolia ja heittokeihäitä lähetettiin heitä vastaan, kun he miekka
+kädessä raivasivat tietä vihollisen lävitse, mutta oli kuin romalaiset
+olisivat olleet lumotut nuolta kestämään, ja vähäisellä tappiolla,
+kahden miehen menettämisellä, onnistui heille taas yhdistettyinä muun
+joukon kanssa päästä leiriin. Niin vähäpätöinen kuin tämä kahakka
+olikin tuotti se kuitenkin tärkeitä seurauksia. Titon, ylpeän,
+voittamattoman Titon oli täytynyt paeta, ja huhu siitä levisi pian
+ympäri kaupungin ja saattoi sellaisen riemun, joka ei tahtonut
+loppuakaan. Toivonsa kadottaneet saivat rohkeutensa takaisin ja
+rohkeista tuli ylpeitä, ja kaikki suostuivat viimeiseen asti taistella
+romalaisia vastaan ja suojella kaupunkia, kun Herra Sebaot tällä
+tapahtumalla oli siihen selvän osviitan ja kehoituksen antanut. Javani
+otti ihastukseen osaa ja isänsä kanssa antoi hän Israelin Jumalalle
+kunnian voitetusta voitosta. Myöskin Simon yhdistyi siihen, vaikka hän
+kyllä enemmän luotti omaan vahvaan joukkoonsa kuin Jehovan apuun; mutta
+kun hän näki olevan viisaasti pitää sotilaissa yllä uskonnollista
+intoa, puhui hän usein ja kuultavasti Herran Sebaotin erinomaisesta
+avusta, mikä ei koskaan ennen ollut näyttäinyt niin ihmeellisesti kuin
+nyt.
+
+Siten kiiruhti kansa sokeudessaan yhä pikemmin turmioon; sen jonka
+Herra heille lähetti varoitukseksi otaksuivat he kehoitukseksi vieläkin
+jatkamaan itsepintaisuuden ja paadutuksen tietä.
+
+Tänä iltana palasi Sadok kotia täynnänsä toivoa, jota hän kiiruhti
+Salomelle ja Naomille ilmoittamaan. Mutt'ei kumpikaan ottanut hänen
+uutistaan erinomaisella ilolla vastaan. Naomi oli sydämessään varmasti
+tositettu rangaistuksen päivän tulemisesta sekä kansalle että
+kaupungille, kuten Herra oli ennustanut ja Salome oli häneltä oppinut
+uskomaan ettei ainoakaan piirto pidä Herran sanasta hukkuman. Kun Sadok
+lopetti kertomuksensa päivän tapahtumista ja lausui toivonsa
+kunniarikkaiden päivien alkamisesta hänen veljillensä, käänsi Salome
+kasvonsa pois ja itki. Sadok hämmästyi, mutta piti sen hänen
+heikkoutensa syynä ja nuhteli lempeästi Naomia, ettei paremmin kokenut
+huvittaa ja miellyttää äitiänsä. Hänellä ei ollut vähääkään aavistusta
+niistä puheista mitä äiti ja tytär keskenänsä puhuivat; päinvastoin oli
+hän siinä suhteessa aivan rauhallinen, sillä hän oli käskenyt rabbi
+Joatferin olemaan Salomen sekä ruumiillinen että hengellinen lääkäri,
+kun hän itse oli paljolta puuhaamiselta estetty, ja rabbinin
+valppauteen hän täydellisesti luotti. Mutta Sadokilla ei ollut
+käsitystä näkymättömästä lääkäristä, joka käypi ympäri etsimässä
+raadeltuja sieluja saadaksensa niitä parantaa. Hänellä ei ollut
+vähintäkään tietoa Jesuksen voimasta vaikuttaa hiljaisesti heikoilla
+välikappaleilla, ja kun hän luuli välttäneensä kaiken vaaran ja
+ryhtyneensä kaikkiin varokeinoihin suojellakseen Salomen sielua
+kerettiläisyyden saastutuksesta, oli tämä jo sydämensä Herralle
+antanut.
+
+Tito oli tullut leiriin takaisin kiukkuisena odottamattomasta
+päällekarkauksesta. Hän päätti piammiten käydä uppiniskaisen kaupungin
+kimppuun. Hän kutsui heti luokseen Emaukseen jättämänsä legionat ja
+antoi vielä samana ehtoona käskyn, että armeijan seuraavana aamuna
+pitää oleman sotakunnossa. Kohta kun aurinko nousi otettiin teltat alas
+ja asetettiin tavaravaunuihin samoin kuin muukin raskaampi tavara.
+Ensimmäisen rummun äänen kuuluessa ottivat kaikki sotamiehet, täydessä
+sotavarustuksessa ja kevyellä takalla, sijansa riveissä, rummun äänen
+toisen kerran jyristessä sytytettiin leirissä kaikki helposti palavat
+aineet palamaan ja kolmannella kerralla korotti sota-airut Titon
+vieressä äänensä ja kysyi, ovatko joukot valmiit sotaan. Yksi ääninen
+myönnytyshuuto kaikui vastaukseksi; ja sitte kun kysymys ja vastaus
+kahdesti oli uudistettu, annettiin merkki ja koko armeija lähti
+liikkeelle.
+
+Komeata oli katsella uljaiden romalaisten soturien kulkua
+huolellisemmassa järjestyksessä. Heidän loistavat aseensa välkkyivät
+auringon paisteessa. Ihan kaupungin muurin juurella pysähdyttiin ja
+uusi leiri perustettiin samanmuotoinen ja laatuinen kuin ennemmin
+olemme kertoneet. Jerusalemin olivat nyt viholliset sulkeneet ja
+kuuluisa piiritys alkoi, joka oli loppuva uhkarohkean kaupungin
+täydellisellä hävityksellä ja juutalaisen kansan hajottamisella ympäri
+kaiken maailman.
+
+Kolme kilpailevan puolueen johtajaa kaupungissa, Eleatsar, Johan ja
+Simon, oli, jokainen puoleltansa, nähnyt romalaisten tulevan kaupunkia
+kohden ja asettavan leirinsä kaupungin muurin juurelle. Ensikerran he
+älysivät, että ainoastaan yhdistetyillä voimilla voidaan ajaa
+vihollinen, ja sitte kun olivat siitä keskustelleet, päättivät tehdä
+yhteisen hyökkäyksen romalaisia vastaan. Javani ja hänen isänsä näkivät
+tässä päätöksessä uuden merkin, että Herra oli heidän puolellansa ja
+ilolla varusteli edellinen osaa ottamaan yleiseen päällekarkaukseen
+romalaisia vastaan.
+
+Niin tapahtuikin kohta tämän perästä ja kaupungin itäisen portin kautta
+meni koko juutalainen sotavoima ulos ja hyökkäsi kymmenettä legionaa
+vastaan, joka paraillaan asetti leiriään kuntoon. Useat romalaiset
+olivat aseettomat ja tapettiin, ennenkuin kerkesivät saada aseet
+käsiinsä. Päällekarkaus tapahtuikin niin äkkiä ja odottamatta, että
+romalaiset pian joutuivat epäjärjestykseen, ja kaupungin portista yhä
+tuli uusia joukkoja. Tottuneet järjestyksessä tappelemaan, näkivät he
+tässä olevansa hajallisina, josta seurasi että olipa melkein vähältä
+ett'eivät ruvenneet pakosalle otattamaan, mutta Tito, joka oli vaarasta
+tiedon saanut, kiiruhti sinne ja palautti järjestyksen. Legiona
+koottiin nyt ja juutalaisten kimppuun käytiin oikein tositeolla,
+mutta ne saivat verestä väkeä kaupungista ja pitkittivät sotaa
+urhollisuudella. Romalaiset ajettiin takaisin ja Tito näki taas
+olevansa vihollisten kiertämänä, joita vastaan hänen oma pieni
+joukkonsa oli heikko vastarintaa tekemään. Hän seisoi erään kukkulan
+rintemellä ja hänen oli sen puolesta huojis torjua vihollista
+päältänsä, mutta taistelu kuitenkin oli liian epätasaista antamaan
+mitään toivoa pelastumisesta, jos ei apua pian tulisi.
+
+Yksi juutalaisista sotilaista, joka osoitti erinomaista urhollisuutta,
+huomasi ja tunsi Titon. Hän työnsi tieltänsä pois edessään olevat
+maanmiehensä ja tuota pikaa seisoi hän romalaisen sotaherran edessä ja
+nosti miekkansa häntä lyödäksensä. Niin hurja ja odottamatoin oli tämä
+ryntäys, ett'ei Tito ehtinyt sitä torjua, ja epäilemättä olisi häneen
+lyönti osannut, jos ei Marcello juuri siksi olisi siihen kerinnyt ja
+miekallansa sen estänyt. Juutalaisen sotilaan silmät säihkyivät
+hirmuisella vihalla sitä vastaan, joka oli estänyt hänen tappamasta
+Titon ja siten häneltä voittoriemun vienyt, ja Marcello tunsi hänessä
+Naomin veljen. Kosto, tavallansa tauti, oli ja varttui Javanin sydämen
+syvimmässä, ja nyt se puhkesi täyteen liekkiin nuorta romalaista
+vastaan. Kirous huulilla tähtäsi hän seuraavan lyönnin Marcelloa
+vastaan, mutta tässä kohtasi hän vertaisensa. Jokaisen lyönnin väisti
+romalainen taitavasti, ja selvään näkyi hän tahtovan säästää
+vihollisensa henkeä ja ainoastaan varjelevan omaansa. Epävarmaa
+kuitenkin on kuinka taistelu olisi päättynyt, kun nähtävästi Javanin
+päätös oli voittaa tahi kuolla, jos ei heitä pian olisi eroittanut
+päälle ryntäävät ystävät ja viholliset.
+
+Kun romalaiset sotamiehet näkivät rakastetun päällikkönsä olevan
+vaarassa, sai heissä viha voiton ja häveten omaa käytöstänsä ryntäsivät
+he vastustamattomalla tulisuudella juutalaisia vastaan, heittivät
+heidän alas kukkulalta ja ajoivat kaupunkiin. Ainoastaan askel
+askeleelta pakenivat juutalaiset niin kauvan kun tultiin tasaiselle,
+mutta siellä romalaiset oikein järjestyivät ja uudella hyökkäyksellä
+pakoittivat juutalaiset joutuisasti hakemaan turvaa kaupungin porttien
+sisäpuolella. Tämän perästä asetti Tito vahvat vartiat ja vetäyi
+leiriin takasin, antaaksensa väsyneille sotilaille aikaa sangen
+tarpeelliseen lepoon.
+
+
+
+
+KAHDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+Nyt oli pääsiäinen. Suuri paljous maalaisia oli tullut, vaaroista
+huolimatta, Jerusalemiin saadaksensa temppelissä tätä suurta
+juhlapäivää viettää. Heidän lukunsa ei nyt kuitenkaan ollut niin suuri
+kuin edellisenä vuonna. Romalaiset eivät estäneet ketään kaupunkiin
+menemästä, mutt'eivät antaneet kenenkään sieltä ulos tulla, ja siten
+lisäsivät vaan kurjuutta piiritetyssä kaupungissa, kun jokainen uusi
+kaupunkiin tullut henkilö vähensi ruokavaroja.
+
+Tämä juhla myös antoi syyn sen rauhan rikkomiseen, jonka kummankin
+puolueen päälliköt olivat keskenänsä tehneet. Suuri uhripäivä oli
+tullut. Eleatsar oli antanut käskyn sisimmäisen temppelin porttien
+avaamisesta, jossa hänellä vielä oli tyys-sija, Jumalanpalvelusta
+harjoittavia varten, ja papit seisoivat jo paikoillaan, kun joukko
+Johanin puolueelaisia, jotka miekat päälysvaatetten alla olivat
+väkijoukon muassa kulkeneet ja kaikkein pyhimpään tunkeutuneet, äkkiä
+heittivät kaapunsa pois ja avonaisilla miekoilla ryntäsivät aseettoman
+kansan päälle. Eleatsarin miehet peläten yleistä petosta vetäyivät
+maanalaisiin huoneisiin temppelin alla ja laittoivat itsensä siten
+turvaan. Johanin hurjat puolueelaiset hävittivät ja rosvosivat, mitä
+vaan saivat. Muutamia temppelissä kävijöitä poljettiin kuoliaaksi,
+toisia tapettiin julmuudesta tahi yksityisestä koston himosta, ja
+alttarein ympäriltä, joiden luo onnettomat olivat kokoontuneet, virtasi
+veri laattialle pitkin. Sitte vasta, kun murhaajat olivat tarpeensa
+saaneet verestä ja rosvoamisesta, rupesivat Eleatsarin miesten kanssa
+rauhaa hieromaan, joiden antoivat tulla piilostansa ylös ja ottaa
+aseensa ja nimeksi olla Eleatsarin käskyn alaisina vaikka hänen
+vaikutuksensa itse asiassa nyt oli loppunut ja kolme entistä puoluetta
+niin muodoin oli muutettu kahdeksi: Johan'in ja Simon'in.
+
+Tällä ajalla oli Tito vitkalleen, mutta varovasti lähestynyt kaupunkia
+vieläkin lähemmäksi. Koko sen suuren kedon leirin ja Herodes'en haudan
+välillä oli hän antanut perata; kaikki puut, pensaat ja aidat olivat
+pois otetut, ja leveää tasaista tietä tehtiin leiristä aina kaupungin
+ulkomuurille. Simon puoleltaan ei myöskään jouten ollut ja kun hän ei
+voinut vihollistansa vastustella avonaisessa tappelussa, koetti hän
+sotapetosta, jonka hän antoi Javanin toimitettavaksi.
+
+Eräänä päivänä hämmästyivät romalaiset joukosta juutalaisia, jotka
+tulivat kaupungin portista lähellä naisten tornia, juuri kuin olisivat
+kaupungista ulos ajetut. Tässä luulossaan vahvistuivat he vielä
+enemmän, kun näkivät miehiä muurilla käsillään merkkiä antavan ja niitä
+ojentelevan ikäänkuin pyytäen romalaisia kaupunkiin tulemaan, ja osan
+ulosajettuja kokoontuvan yhteen muurin juurelle, juuri kuin olisivat
+vihollisia sekä kaupungin sisältä että ulkoa pelänneet. Ensinmainitut
+näyttivätkin näiden päälle heittelevän kiviä ja keihäitä. Romalaiset
+tahtoivat sinne joukossa rientää, mutta Tito esti, sillä hän pelkäsi
+väjymystä. Kuitenkin antoi hän vähemmälle osastolle Rufon johdannolla
+käskyn mennä, tosin suurimmalla varovaisuudella, tutkimaan asian
+todellista laitaa. Rufo tottelikin paikalla käskyä ja kiiruhti
+väkinensä perille. Romalaisten tullessa juutalaiset kauhistuneena
+pakenivat, ja Rufo ajoi heitä takaa, siksi kun Javani väkinensä
+kerrassaan kääntyi ympäri ja, saaden myös apua kaupungista, kävi
+romalaisten kimppuun, jotka kärsivät sangen suuren tappion, ennenkuin
+onnistuivat turvaan päästä. Mieshukka koski Rufoon syvästi, mutta vielä
+katkerammalta tuntui, kun juutalaiset muurilta romalaisia pilkkasivat
+ja ivasivat että niin helposti antoivat itsensä pettää, ja sisässään
+lupasi hän sopivassa tilaisuudessa kostaa Javanille, joka nyt toisen
+kerran oli hänen ansaan vietellyt.
+
+Jerusalemi oli siihen aikaan eri osiin jaettu, joita melkein saattoi
+kaupungiksi kutakin kutsua, sillä jokainen oli omalla erityisellä
+muurilla varustettu. Ympäri kaupungin sitä paitsi oli suuri ulkomuuri,
+varustettu niin vahvoilla ja lujilla torneilla, että niiden luuli
+kestävän mitä ryntäyksiä hyvänsä. Ensimmäinen eli ulommainen muuri oli
+pohjoisen osan ympäri, jota Betsetaksi kutsuttiin. Sen oli
+rakennuttanut kuningas Agrippa ensimäinen suurista kivistä ja oli
+alkuansa seitsemäntoista jalkaa korkea sekä leveä. Sittemmin oli se
+koroitettu viidenneljättä jalan korkuiseksi, ja rintavarustuksella
+varustettu. Mutta tämä koroitus ei ollut niin vahva ja luja kuin
+alimmainen osa.
+
+Toisen muurin sisällä oli kaupungin alaosa ja yhdistyi luoteisessa
+kulmassa vahvaan Antonian linnan varustukseen. Tämä oli rakennettu
+korkealle kalliolle, jonka Betsetasta syvä hauta eroitti ja oli ynnä
+temppeli erittäin tärkeä osa kaupungista. Vanhin osa muurista oli
+Sionin ja kaupungin vanhimman osan ja n.s. Davidin kaupungin ympärillä.
+Se ulottui pitkin Hinnomin laakson reunaa pohjoista kohden temppelin
+itäiseen porttiin.
+
+Ulommaiselle muurille ylt'ympäri oli sata neljäseitsemättä tornia
+rakennettu, ja kun väli kunkin tornin välillä oli noin kolmesataa
+viisikymmentä jalkaa, oli niin muodoin muurin koko pituus enemmän kuin
+puolentoista penikulmaa.
+
+Tito koetti juutalaisia luopumaan kaikesta vastaisesta
+puolustamistuumasta, mutta kaikki hänen ehdotuksensa siinä asiassa
+hyljättiin. Eräänä päivänä oli hän ulkona ratsastamassa
+uskollisimpainsa seurassa, niiden joukossa myöskin Josepho, historian
+kirjoittaja, ja tämä pyysi saada vielä kerran koettaa eikö hänen
+maanmiehensä hyväntahtoisesti tahtoisi romalaisille antautua. Erään
+romalaisen sadanpäämiehen kanssa hän läheni niin lähelle muuria, että
+äänensä sinne hyvin kuului ja kaunopuheliaisuudella pyysi heitä,
+etteivät uppiniskaisen yksipäisyytensä tähden syöksyisi turmioon; hän
+kertoi heille romalaisten voimasta ja urhollisuudesta ja kiitti Titon
+lempeyttä. Hänen vielä puhuessa sieppasi eräs juutalainen sotamies
+jousen ja ampui Josephon rintaa kohden, ja nimitti häntä petturiksi.
+Nuoli ei koskenut Josephoon, mutta sadanpäämiehen käden haavoitti
+pahasti. Titon kärsivällisyys oli nyt loppunut, ja hän antoi heti
+käskyn, että etukaupungit ovat hävitettävät ja kaikki kelvollinen
+tavara niistä pois vietävä. Samassa käski hän, että ensimmäinen ryntäys
+on sitä ulommaista muuria vastaan tehtävä, joka ympäröi Betsetaa,
+yhdestä kohden lähellä ylimmäisen papin Johanin hautaa.
+
+Kun kaupungin asujamet näkivät romalaisten piiritystyöt valmistuneeksi
+ja että päivä, jona ensimmäinen ryntääminen tapahtuu, oli tullut,
+alkoivat ne, jotka aina olivat riidassa keskenänsä olleet, enemmin
+huomaamaan ulkopuolista vihollista, ja rauhalliset kaupungin asujamet
+saivat tilapäisen levon ja rauhan. Simonin päällikkyyden alla oleva
+sotavoima teki 10,000 miestä hänen omaa väkeänsä ja 5,000 idumealaista;
+Giskalan Johanilla oli 6,000 miestä ja Eleatsarilla 2,400. Simon oli
+rivakkaassa toimeliaisuudessa etevämpi toisia, eikä suonut itsellensä
+eikä väellensä mitään lepoa. Koko joukko vanhoja sotakoneita kuntoon
+laitettiin ja muurille asetettiin, mutta kun juutalaiset olivat
+taitamattomat niitä käyttämään, saivat he niillä hyvin vähän
+romalaisille vahinkoa. Mutta romalaiset sen sijaan lingoittivat
+heittokoneillaan suuria kiviä yli muurin ja tekivät siten paljon
+turmioa kaupungissa. Vaikka piiritetyt ankarasti ponnistelivat,
+onnistui sentään romalaisille kolmessa kohden saada muuriin rikon, ja
+se hirveä pauke, joka syntyi kun heittokoneiden kivet lensivät muuriin
+sai rohkeimmatkin pelkäämään. Simon näki ettei pelastuksesta ollut
+toivoakaan, jos ei yksimielisyys vallitsisi puolueitten välillä ja
+antoi julistaa anteeksi annon kaikille Johanin puolueelaisille, jotka
+tahtoivat hänen kanssaan yhdistyä kaupunkia puolustamaan. Vaikkei Johan
+itse uskaltanut kilpailijaansa luottaa, ei hän kuitenkaan estänyt
+väkeänsä kehoitusta kuulemasta, ja molemmat puolueet tekivät pian
+yhteisesti ponnistuksia estääksensä romalaisia pitkittämästä muuria
+vastaan ryntäämistä.
+
+Suurimmalle näistä piirityskoneista oli juutalaiset antaneet nimen
+"Nike" eli "Voitto", kun ei mikään näyttänyt voivan sen voimaa kestää.
+Useoita kertoja olivat piiritetyt hyökänneet ulos ja olivat joskus
+romalaisille suuren vahingon tehneetkin, mutta Tito oli valppaudessa
+väsymätöin ja joka paikassa, missä hän näyttäikse, lyötiin ryntääjät
+takaisin. Päivät ja yöt jyskytti Nike muuria vastaan ja kun se vihdoin
+rupesi horjumaan ja kun romalaiset olivat tehneet korkean siirrettävän
+tornin, josta ampuivat nuolia oikein satamalla muurilla seisovien
+juutalaisten päälle, päättivät nämä jättää sijansa. He olivat kovasta
+vartijatoimesta väsyneet ja pelkäsivät myös tulevansa estetyksi
+palaamasta toisen muurin sisälle, jossa heidän huoneensa ja kotonsa
+olivat, ja sen vuoksi jättivät he Betsetan vihollisien käsiin ja
+vetäyisivät takaisin toisen muurin sisään.
+
+Kaikki tässä kaupungin osassa vielä asuvaiset asukkaat muuttivat
+turvallisimpiin paikkoihin kaupungissa, mutta sen kautta myöskin
+lisääntyi hätä ja häirinki, joka jo ilmankin oli hyvin suuri
+onnettomissa asukkaissa. Ainoastaan jotkut pakolaiset saattoivat
+mukanaan tuoda ruokavaroja, suurimman osan täytyi sukulaisiltaan ja
+tutuiltaan pyytää sekä huonetta että ruokaa. Itsekkäisyys ja omanvoiton
+pyyntö oli kuitenkin suuressa määrässä voitolle päässyt ja harvat
+antoivat huoneensa niille raukoille, joilla ei kattoa pään päällä
+ollut. Sadok oli tosin esimerkkinä muille. Hän otti huoneesensa vastaan
+niin monta, kun suinkin saattoi ja käski tyttärensä heitä kestitsemään
+niin runsaasti, kuin talon tavarat myöten antoivat.
+
+Niin pian kun romalaiset kotkat olivat sioitetut ensimäiselle muurille
+ja romalaiset ottaneet koko aution kaupunginosan valtaansa, antoi Tito
+käskyn ryntäämiseen toista muuria vastaan. Sekä Johan että Simon
+torjuivat ensimäisen rynnistyksen suurella urhollisuudella ja rohkea
+uloshyökkäys tehtiin; mutta romalaiset eivät sallineet itseänsä niin
+helposti karkoittaa, vaan pitivät sen aseman, jonka olivat ottaneet.
+Heidän pääryntäyksensä johdettiin toisen muurin keskinäistä tornia
+vastaan ja tänne tuotiin peljätty Nikekin. Simon oli uskonut tämän
+tornin puolustuksen Javanille ja asettanut valitun vartiajoukon hänen
+johtonsa alle. Mutta romalaisten jousimiehet korkeissa liikkuvissa
+torneissaan olivat tehneet suurta miestuhoa piiritettyjen joukossa ja
+pian ei Javanilla ollut enemmän kuin kymmenen miestä jäljellä koko
+joukostansa. Hän halveksi pakoa ja turvasi erääsen sotasukkeluuteen,
+josta hän toivoi saavansa hiukan etua. Hän käski miestensä kyyristymään
+maahan ja peittämään itseänsä vihollisen silmiltä niin paljon kuin
+mahdollista; itse astui hän esiin rintavarustukselle, otti
+rukoilevaisen asennon ja huusi korkealla äänellä Titoa. Romalainen
+sotapäällikkö, joka kuuli hänen äänensä antoi heti käskyn taistelun
+lakkauttamisesta ja kuulusteli Javanilta, mitä hän tahtoisi. Viekas
+juutalainen vastasi vilpittömän aikomuksensa olevan antautua
+ehdottomasti Titolle, ja että hän oli koettanut kehoittaa miehiänsäkin
+siihen. Samassa tulivatkin hänen kymmenen miestänsä juosten esiin ja
+viisi heistä menivät mukiin Javanin kanssa, kun toiset viisi selittivät
+ennen tahtovansa kuolla, kuin joutua romalaisien orjiksi. Sanasodasta
+syntyi käsikahakka ja juutalaiset näyttivät olevan taistelussa tornin
+ylätasangolla, jolloin ne mitkä eivät tahtoneet antautua vangiksi
+romalaisille yht'aikaa juoksivat esille rintavarustuksen luo, työnsivät
+väkipuukon rintaansa ja kaatuivat kuolleina maahan. Nyt ei enää ollut
+epäilemistä juutalaisten vilpittömyydestä, ja Tito käski Josephoa
+menemään tornin luo puhumaan jälellä olevien kanssa. Mutta Josepho,
+joka tunsi kansalaistensa petollisuuden, ei mennyt ja hänen sijastansa
+astui sinne muuan karkulainen Aeneas seurattuna muutamilta
+sotamiehiltä. Mutta kun he olivat aivan tornin juurella, viskasi Javani
+ales suuren kiven, joka pahasti haavoitti yhtä sotamiestä. Nyt ymmärsi
+Tito että kaikki olikin viekkautta ja suuttuneena käski hän taaskin
+heti alkaa taistelua. Javani antoi silloin sytyttää tornin tuleen, ja
+kun se parhaallansa paloi syöksi hän ja hänen miehensä liekin keskelle,
+niin että romalaiset luulivat heidän urhollisesti uhranneen henkensä.
+Mutta tämäkin oli viekkautta, sillä erään salaisen tien kautta, joka
+maan alatse vei kaupungin sisään, pelastivat he kaikki itsensä ja
+kehuivat sitten, että he niin kauvan olivat vastustelleet vihollista ja
+lopuksi pettäneet hänet.
+
+Viidentenä päivänä sen jälkeen, kun Tito oli saanut valtaansa
+ulkopuoleisimman muurin, joutui toinenkin hänen haltuunsa, ja
+juutalaisten oli tästä peräytyminen. Joukko romalaista sotaväkeä tunki
+valloitettuun osaan kaupunkia, jossa parhaastansa asui käsityöläisiä ja
+jossa ahtaat kadut kävivät ristiin rastiin päättyen muuriin. Toivoen
+voittavansa asujamet puolellensa, oli Tito antanut käskyn ettei yhtään
+huonetta saisi sytyttää tuleen eikä ketään aseetointa loukata. Asujamet
+luulivat tätä heikkouden merkiksi ja karkasivat romalaisten kimppuun,
+kun nämät kulkivat ohi, heittäen katoilta heidän päällensä keihäitä ja
+nuolia ja hyökkäsivät siellä täällä poikkikaduilta heidän niskaansa.
+Joll'ei Tito tyyneydellä ja maltilla olisi vienyt väkeänsä takasin,
+olisi heidän häviönsä tullut suunnattomaksi; nyt onnistui hänelle
+pelastaa väkensä, mutta muurin, joka niin suurella mieshukalla äsken
+oli valloitettu, menettivät romalaiset jälleen.
+
+Tämä menestys herätti taaskin rohkeutta ja toivoa piiritetyissä, jotka
+nyt varmaan luulivat ett'ei romalaiset koskaan tulisi saamaan varmaa
+jalan siaa kaupungissa. Mutta he tykkänänsä unhottivat toisen
+vihollisen, mikä askel askeleelta läheni heitä ja jota ei voitu
+karkoittaa, nimittäin nälän. Tähän saakka olivat villityt sotamiehet
+eläneet yltäkylläisyydessä siitä, mitä kansalta olivat rosvonneet ja
+ryöstäneet, mutta heidän kokoamat varansa alkoivat vähetä ja
+ryöstetyillä oli jo hätä suuri. Toisen muurin vartiaväestö kesti vielä
+neljä päivää, mutta koska se ei voinut saada tarpeellista apua ja tuli
+romalalsilta kovin ahdistetuksi, vetäysi se takaperin ja romalaiset
+ottivat sen jälkeen muurin valtaansa, jonka Tito osaksi antoi repiä
+ales.
+
+Vielä oli romalaisten valloitettava Antonia-linna ja temppeli, sekä
+linnoitukset Sionilla ja Davidin kaupungissa, ja vartiaväki näissä
+paikoissa pitkitti kovapintaisesti niiden puolustamista. Antaaksensa
+piiritetyille hiukan mietintöaikaa ja myöskin vaikuttaaksensa heidän
+mieliinsä piti Tito neljänä päivänä kaikkein joukkojensa katselmusta
+niin lähellä kaupunkia, että asujamet varsin hyvin voivat nähdä
+joukkojen liikenneet. Kaikki sellaiset paikat, mitkä tarjosivat
+avaramman näköalan liikennekentän yli, olivat täynnä kaupungin
+asujamija, jotka hämmästyivät romalaisen sotajoukon voimakkuudesta ja
+komeasta asusta. Mutta ei kukaan tahtonut, eikä uskaltanut puhua
+kaupungin antaumisesta, ja kun Tito huomasi kokeensa turhaksi, käski
+hän taaskin alkamaan piiritystä. Hänen ensimäinen toimensa oli
+korkeiden maavallien rakentaminen Antonia-linnan vastapäätä kun myöskin
+sitä kolmannen muurin osaa vastaan, jota Simon puolusti. Juutalaiset
+olivat nyt oppineet paremmalla taidolla käyttämään heittokoneitansa ja
+tekivät romalaisille sangen suuria häiriöitä sillä aikaa, kun ne
+olivat valmistavien piiritystöiden puuhassa. Mutta alakuloisuus oli
+kansassa suuri, ja monet olivat alkaneet kallistaa korvansa niille
+varoituksille, joita Tito heille oli antanut. Sitä ankarammin leimahti
+selotein viha ja raivo, koska huomasivat, minkä vaikutuksen nämät
+kehoitukset antautumaan moneen oli tehnyt. Heidän kostonhimonsa ei
+tiennyt mikään rajoja, ja hirmuisesti raivosivat he kansaparkaa
+vastaan. Moni myi silloin omaisuutensa ja hiipi romalaisten puolelle;
+toiset nielivät koristuksensa ja kalliit kivensä ja ottivat sitten
+pakonsa romalaisten leiriin, jossa heitä otettiin ystävällisesti
+vastaan ja sallittiin mennä mihin tahtoivat. Heidän menestyksensä
+kehoitti muita seuraamaan esimerkkiä, ja Johanin ja Simonin kokeet
+monien karkaamisien estämiseksi olivat turhat. Näiden miehet vartioivat
+tarkasti kaikkia teitä ja polkuja, jotka johtivat kaupungista ja
+hakkasivat armotta kuoliaaksi kaikki, jotka luultiin aikovan paeta,
+jolloin myöskin moni, jonka rikkaudet kiihoittivat voiton himoa
+surmattiin; mutta sittekin onnistui monelle hiipiä ulos kaupungista ja
+pelastaa itsensä siitä turmiosta, joka lähenemistänsä läheni komeata
+Jerusalemia.
+
+
+
+
+KOLMASKOLMATTA LUKU.
+
+
+Ananian poikaa ei enään näkynyt Jerusalemin kaduilla jatkamassa
+varoittavaa, profetallista huutoansa. Ei kukaan ollut nähnyt, eikä
+kuullut, häntä siitä päivästä saakka, kun piiritys alkoi. Se
+onnettomuus, jota hän niin kauvan ja itsepintaisesti oli ennustanut,
+oli tullut koko hirvittävässä muodossansa. Nälkä kaikkine
+kauhistuksinensa teki itsensä tuntuvaksi koko kaupungissa, ja
+kapinallisten hillitöin menettelö paisui yleisen kurjuuden rinnalla.
+Torilla ei enään ollut viljaa ostettavana, ja jos villityt sotilaat
+huomasivat että muonaa oli säilytetty huoneissa, hyökkäsivät he niihin
+ja panivat ne heti puhtaiksi. Jos eivät löytäneet, mitä etsivät,
+rääkkäsivät ja vaivasivat he kaikilla suinkin ajateltavilla keinoilla,
+onnettomia asujamia pakoittaaksensa heitä ilmaisemaan kätköjänsä.
+Ihmisellistä tunnetta kauhistaa lukiessa näiden hirviöiden ra'asta
+menettelöstä ja heidän uhriensa kärsimisistä, jotka vielä lisääntyivät
+siitä että heidän täytyi nähdä kiusaajainsa elävän ylöllisyydessä sillä
+välin, kun he itse kärsivät kovinta puutetta. Kaikki jalot tunteet
+olivat tukahtuneet siitä hirveästä nälästä, joka raivosi jokaisessa
+säätyluokassa. Hellimmät ja vahvimmat siteet olivat ratkenneet, ja ne
+jotka onnenpäivinä olisivat mielellään panneet alttiiksi henkensä
+vaimojen, miesten, lasten ja sukulaisten edestä, tempasivat nyt
+viimeisenkin ruokapalan heidän kuolevista käsistänsä ja nielivät sen
+ahnaasti heidän silmäinsä alla. Ei vanhuuden harmaat hiukset, eikä
+lapsuuden turvattomuus herättänyt mitään sääliä; kaikki uhrattiin
+julmalle itsekkäisyydelle, joka riemuiten piti valtaa tässä rikoksien
+ja kauhistusten kodissa.
+
+Muutamia perheitä oli kuitenkin, joissa toinen henki vallitsi
+ja näiden joukossa oli Sadokinkin huone. Javanin vaikutusmahti
+Simonin sotamiesten yli oli suojellut hänen perhettänsä ryöstäjien
+tervehtimisistä, ja jos joku yksityinen näistä veitikoista koki tunkea
+Sadokin huoneesen, tapasivat he sen hyvästi suojeltuna ja tulivat
+sieltä voimakkaasti torjutuiksi pois. Tähän saakka ei nälän seuraukset
+ollutkaan tuntuneet niin raskailta täällä, kuin muualla, sillä Sadok
+oli aavistanut mitä tulossa oli, koska riitaiset puolueet kaupungissa
+näin huolimattomasti olivat menetelleet muonavarojen kanssa piirityksen
+edellä ja hän oli sentähden ollut kyllin varovainen kokoamaan sangen
+suuren varaston viljaa ja muuta muonaa. Kapinalliset eivät tietäneet
+sitä, muutoin olisi Simoninkin suojelus ollut riittämätöin, ja varat
+pian tullut ryöstetyiksi. Mutta Sadok ei pitänyt itsensä ja perheensä
+varalta näitä aarteita, vaan jakoi hyväntahtoisesti niillekin jotka
+hänen huoneessansa olivat löytäneet pakopaikan tahi salaisesti tulivat
+sinne samaan apua. Hän itse ja kaikki hänen perheensä jäsenet eivät
+saaneet enempää, kuin mitä tarvittiin hengen ylläpitämiseksi ja heidän
+vaalea, rauennut muotonsa todisti kylliksi, etteivät he eläneet
+ylöllisyydessä, samalla kun se poisti kaiken epäluulon, että heillä
+vielä olisi tallella runsaampia ruokavaroja.
+
+Mutta päivät kuluivat yksi toisensa perään ja Sadokin aitta alkoi käydä
+tyhjäksi. Kirvelevällä sydämmellä täytyi hänen ruveta rajoittamaan
+anteliaisuuttansa ja kieltää kaiken vastaisen avunannon niiltä, jotka
+eivät olleet hänen perhettänsä. Hänen vieraansa täytyivät lähteä pois
+toiselta haaralta etsimään apua, ja Naomi vuodatti katkeria kyyneleitä
+sen kurjuuden tähden, jonka hän näki, mutta ei enään voinut lievittää.
+Itse oli hän vaan varjo siitä mitä hän muinoin oli ollut ja hänen ainoa
+ilonsa oli äitiänsä hellästi hoitaminen, joka päivä päivältä kävi yhä
+heikommaksi ruumiillisten voimainsa suhteen, mutta näytti vahvistuvan
+uskon voimassa. Sadok näki sydämen surulla kuinka hänen vaimonsa läheni
+lähenemistänsä maallisten kärsimysten loppumista, mutta keskellä tätä
+surua hän riemuitsi hänen poispääsöstänsä. Hän ei ollut vielä hyljännyt
+toivoa, että Herra itse vihdoin tulisi vapahtamaan kansaansa; mutta hän
+näki, että odotuksen ajalla oli kurjuus ja hätä niin suuri, että heikko
+Salome ei voisi sitä kestää, ja ymmärsi, ettei hän koskaan enään
+voittaisi terveyttänsä takaisin.
+
+Mitä Salomeen itseensä tulee, hän sekä toivoi kuolemata ja kauhistui
+sitä. Hänen toivonsa ijankaikkisesta autuudesta oli tullut vakavammaksi
+ja varmemmaksi ja hellimmällä luottamuksella nojasi hän Vapahtajaansa,
+joka oli voittanut kuoleman ja kaiken helvetin voiman, mutta vaellus
+kolkon kuolonlaakson läpi saattoi häntä vapisemaan. Monta harrasta
+rukousta lähetti Naomi Herralle, että hän irroittaisi rakastetun äidin
+tästä, sekä kaikista muistakin siteistä, ja väsymättä koki hän
+vahvistaa hänen sieluansa huomauttamalla Herran lupauksesta olla läsnä
+omiansa kuoleman hetkellä. Ajaksi näytti hänen sanansa vaikuttavan
+rauhoittavasti ja Salome sai levon sydämessänsä, mutta ennen pitkää
+saavutti häntä taaskin epäilys ja pelko. Hän huusi silloin Naomia
+luoksensa ja sillä aikaa, kuin tämä istui hänen vieressänsä ja puhui
+lohdutuksen sanoja, oli kaikki taaskin hyvin, mutta niin pian kuin tämä
+meni pois, vajosi taaskin hänen rohkeutensa ja ahdistus tuli sijaan.
+Niin kiusasi perkele hänen sydäntänsä ja väijyi sitä väliin yhdeltä
+väliin toiselta haaralta tulisilla nuolillaan ja vasamoillansa; mutta
+Hän, joka oli hänen puolellansa, oli suurempi, kuin se, joka oli häntä
+vastaan ja antoi Naomille armon rauhoittaa äitinsä pelkoa ja
+karkoittaa hänen epäilyksensä. Joka päivän vietti siis Naomi hellässä
+huolenpidossa äidistänsä ja hänen ponnistuksensa tarkoittivat äidin
+sekä sielun että ruumiin vahvistamista hengellisellä ja ruumiillisella
+ravinnolla. Mutta mitä ruumiilliseen ravintoon tulee, oli se nyt varsin
+niukka ja ilman sitä sopimaton sairaalle. Eikö siis Naomi voinut
+saattaa hänen polttaville huulillensa mitään viileyttä koettamalla
+hankkia joitakuita noista mehevistä hedelmistä, joita vielä oli jälellä
+Sadokin puutarhassa muurin ulkopuolella ja jotka niin hyvin näkyivät
+penkerykselle heidän huoneensa edustalla? Se oli vaarallinen yritys,
+mutta Naomi päätti uskaltaa sen virkkamatta kuitenkaan äidillensä
+mitään päätöksestänsä.
+
+Uskollisen Deborahn seuraamana kiiruhti hän horjuvin askelein Sadokin
+huoneesta johtavan takaportin kautta ja meni ulos kaupungin muurin luo.
+Vahti oli asetettu tälle portille, jota jo monta kertaa on mainittu
+tässä lyhyessä kertomuksessa, ja Naomi pelkäsi hänelle olevan
+mahdotointa päästä ulos. Mutta vahti oli eräs hänen isänsä palvelijoita
+ja vaikka hän ensiksi eväsi avata porttia, taipui hän kumminkin vihdoin
+tämän hartaista pyynnöistä, koska hän myöskin lupasi joutuin tulla
+takasin. Hänen henkensä olisi menetetty, jos joku saisi tietää, että
+hän on rikkonut tuota kovaa käskyä vastaan ettei päästää ketään ulos
+portista, mutta hän ei tätä ajatellutkaan nähdessänsä isäntänsä
+tyttären niin innossansa päästä ulos.
+
+Sadokin puutarha oli vallan suuri ja osa siitä ulottui melkein muuriin
+saakka ja oli säilynyt siltä hävitykseltä, joka oli kohdannut kaikkia
+muita puutarhoja kaupungin ulkopuolella. Monta puuta seisoi siinä
+täynnä hedelmiä ja Naomi kiiruhti kokoamaan niitä niin paljon kuin hän
+ja Deborah voivat poimia ales. Nopeilla askeleilla palasivat molemmat
+vaimot portin luokse, joka heidän huudostansa taaskin avattiin, ja he
+luulivat jo olevansa turvassa kaikesta vaarasta, kun joukko Simonin
+sotamiehiä läheni ohjaten askeleensa suoraan heitä kohti. Naomin
+valtasi pelästys ja hän alkoi juosta, seurattuna Deboralta, mutta
+villit sotamiehet saavuttivat ja ympäröivät heidät pian. Naomi vaipui
+alas polvilleen ja peitti hameensa poimuihin kasvonsa, jolloin
+hedelmät, mitkä niin suurella vaivalla olivat ko'otut putosivat
+kadulle. Hänen rukouksensa armosta ja säälistä ei näyttänyt tekevän
+mitään vaikutusta hänen pyöveleihinsä, jotka ilkkuen olivat ympäröineet
+häntä. Mutta samassa tapasi hänen korviinsa Javanin ääni, ja kun hän
+katsoi ylös, kohtasi hänen silmäyksensä Javanin silmiä, jotka olivat
+kiinnitetyt häneen osottaen kummastusta ja tyytymättömyyttä. Lujalla
+äänellä käski hän sotamiehiä peräytymään ja sallia neidon mennä pois;
+he tottelivat vastahakoisesti ja jos he eivät olisi peljänneet
+rangaistusta, eivät olisi välittäneet käskystä. Javani ei huolinut
+heidän nurinastansa, ja Deborah meni kokoomaan kadulle vierineet
+hedelmät; mutta nostettuansa ylös sisarensa ja kuultuansa tältä hänen
+rohkeasta yrityksestänsä äidin hyväksi, ei hän voinut olla kiittämättä
+Naomin rohkeutta. Hän käski tätä kiiruusti menemään kotia sanoen tämän
+ei enään kauemmin olevan turvassa, koska hänen nyt täytyi lähteä pois
+tärkeälle asialle, ja Naomi ei viipynyt totella kehoitusta.
+
+Sitten kun hän oli kadonnut näkyvistä, palasi Javani sotamiesten
+luokse, jotka vielä seisoivat samalla paikalla. Heidän vihansa ei vielä
+ollut lauhtunut ja laimentaaksensa sitä antoi hän heille luvan
+sammuttaa verenjanoansa onnettomalla vartialla, joka säälien isäntänsä
+tytärtä, oli rikkonut annetun käskyn. Silmänräpäyksessä hyökättiin
+hänen päällensä, hän hakattiin ales ja runneltiin, jonka jälkeen hänen
+ruumiinsa asetettiin Sadokin portille varotukseksi Naomille, ettei enää
+heittäisi itseänsä ja omiansa vaaraan.
+
+Salome oli kannettu penkerykselle ja hän lepäsi siinä, kun Naomi
+palasi, tavallisella vuoteellansa entistä vaaleampana ja kovasti
+liikutettuna, mutta hilpeän ilon kuvaus kasvoillansa.
+
+"Missä olet ollut, lapseni?" sanoi Salome. "Olet viipynyt kauan poissa.
+Oletko käynyt Marian luona ja tuonut nämät ihanat hedelmät hänen
+puutarhastansa?"
+
+"Ei, äitini, Marian puutarha on aikaa sitten ryöstetty kaikesta mitä
+siellä oli. Nämät viinarypäleet olen poiminut meidän puutarhastamme."
+
+"Mitä tarkoitat? Oletko rohjennut mennä muurin ulkopuolelle? Ethän
+lienekään ollut niin vallatoin?"
+
+"Minä näin sinun kuivat huulesi ja kuumeentapaisen janosi; enkö olisi
+koettanut hankkia sinulle lievitystä vaivoissasi?"
+
+"Jumala sinua siunatkoon, lapseni, mutta vaara oli kovin suuri, etkä
+sinä saa tehdä sitä uudestansa."
+
+"Oi, ei; sitä en enää tahtoisi tehdä," vastasi Naomi huokauksella.
+"Näetkös, äitini, meidän puutarha pannaan puhtaaksi ja autioksi; sen
+kauniita puita ja viinaköynnöksiä ei ole enään. Meidän omat
+maanmiehemme hävittävät, mitä vihollinen on jättänyt koskematta."
+
+Naomilla oli oikein. Huolimatta Javanin varoituksista riensivät
+sotamiehet puutarhaan, riistivät hedelmät puista ja hakkasivat niitä
+sitten maahan niin monta, kuin taisivat. Tämä hävittämisen näky oli nyt
+Naomin silmäin edessä.
+
+Hän käänsi päänsä toisaalle, ettei hänen kauemmin tarvitseisi nähdä
+tätä. Hänen huomiotansa veti onneksi puoleensa pieni David, joka
+juosten tuli hänen luoksensa. Hän oli tottunut joka päivä tulemaan
+Sadokin huoneesen saamaan ruokaa ja Naomi oli aina säästänyt pienelle
+suosikillensa jonkun herkkupalan, jota hän itse ei hennonut maistaa.
+Nyt tarjosi hän tälle viinarypäletertun ja pieni poika poimi muutamia
+rypäleitä, jotka hän ahnaasti söi. Mutta äkkiä hän hillitsi itsensä ja
+huudahti:
+
+"Minä tahdon viedä ne kotiin äidilleni; hän sanoi äsken olevansa kovin
+nälissään ja hän näytti kalpealta, kun tänne lähtiessäin häntä
+suutelin. Näitä rypäleitä tulee hän halulla nauttimaan."
+
+"Sinun täytyy ottaa vähän enemmän mukaasi" sanoi Salome; "minä pelkään
+että hän kärsii puutetta. Suokoon Jumala että minä voisin auttaa häntä!"
+
+Kiitollinen lapsi otti vastaan lahjan ilolla ja kiiruhti kotia äitinsä
+luo seurattuna vaalialtansa. Maria oli todellakin joutunut puutteesen,
+joka tuntui hänestä, verrattuna hänen entiseen ylölliseen elämäänsä
+kovin tukalalta. Hän istui synkkämielisenä ja ajatuksiinsa vaipuneena
+huoneessansa, kun David tuli juosten sisään ja ojensi hänelle hedelmät
+lapsellisella ilolla. Maria tempasi ne itsellensä ja söi ne kiiruusti.
+Hän ei näyttänyt niin iloiselta, kuin hänen pieni poikansa toivoi;
+oudoilla silmäyksillä tuijotti hän tämän päälle ja rupesi itkemään.
+
+"Miksi itket, äitini?" sanoi lapsi. "Minä ajattelin, että sinä
+hymyileisit ja kiittäisit minua, niinkuin minä kiitän hyvää Salomea."
+
+"Minä itken sentähden että minun sydämeni on murheellinen," vastasi
+Maria. "Minusta on tullut keppikerjäläinen ja minun lapseni elää
+toisten anteliaisuudesta. Kaikki mitä minulla oli, on riistetty ja
+ryövätty, minun ystäväni on hyljänneet minut, minun palvelijani ovat
+juosseet tiehensä, ja minä olen yksinäni ja kurja."
+
+Tämä oli liiankin totta. Maria oli elänyt hyvästi ja ne, jotka
+mielellänsä olivat käyneet hänen kotonansa, kun siellä oli kaikellainen
+ylönpalttisuus, hylkäsivät hänet, kun hän ei enää voinut kestittää
+heitä. Hän oli ollut välinpitämätöin Sadokista ja hänen perheestänsä,
+ja vaikka hänen poikansa usein meni sinne, ei hän itse ollut astunut
+heidän kynnyksensä yli sen koomin, kun hän oli sieltä muuttanut. Nyt
+kun hän oli puutteessa, kielsi ylpeys häntä hakemasta ylös entisiä
+ystäviänsä ja milt'ei suuttumuksella oli hän ottanut vastaan heidän
+antimiansa, ainoat, mistä hän nyt voi elää. Kostonhimoinen Isak ja
+petollinen Ruben olivat auttaneet toisiansa häntä perinpohjin
+ryöstämisessä. Hän oli umpisilmin luottanut Rubenin rehellisyyteen ja
+tämä, joka siten sai tietää, missä hänen kalliin omaisuutensa oli
+talletettu, kiiruhti antamaan asian ilmi Isakille. Eipä viipynytkään
+kauan, kunnes joukko julmia seloteja mursivat hänen huoneesensa,
+ryöstivät, hävittivät ja veivät pois kaikki, mikä oli jostakin arvosta,
+erittäinkin ruokatavarat, ja menivät vasta sitten tiehensä, kun turhaan
+olivat nuuskineet koko huoneen löytääksensä sen omistajankin ja
+viedäksensä hänetkin Isakin luokse.
+
+Mutta ei Maria yksistänsä kärsinyt tällaista puutetta; kurjuus oli
+yleinen ja ei rikkaammatkaan asujamet olleet säästetyt nälän
+kauhistuksilta. Mitta jauhoja punnittiin painollansa kultaa ja oli
+tuskin mistään saatavissa; kehnoimmat perkeet ostettiin mahdottomiin
+hintoihin ja pidettiin herkullisena ravintona. Kaikki nurmi ja kasvit,
+joita kaupungista voitiin koota käytettiin ruuaksi ja monta oli
+niitäkin, jotka öisin rohkenivat mennä muurien ulkopuolelle koettamaan
+hankkia itsellensä jotakin syötävää. Mutta romalaisten vimma kaupungin
+vastustamisesta oli nyt tukahduttanut kaikki heidän ihmiselliset
+tunteensa ja harvoin pääsi joku noista onnettomista pakoon kaupunkiin.
+Ne otettiin kiinni ja ristiin-naulittiin armotta heti muurien
+ulkopuolella ja niin monta ristipuuta oli lyhyen ajan sisään
+pystytetty, että ei enää ollut useampiin tarpeellisia puuaineita
+saatavana. Tätä petomaista julmuutta Titon puolelta ei voi millään
+tavalla puollustaa; hän oli luullut tällä ankaruudellaan voivansa
+peloittaa asujamia antautumaan, mutta hän erehtyi. Selotit kiihtyivät
+vielä ankarampaan raivoon sekä romalaisia, että niiden vielä hengissä
+olevia heimolaisia vastaan, jotka olivat joutuneet uhriksi
+rohkeudellensa koettaa hankkia itsellensä ruokavaroja muurien
+ulkopuolella. Antautumisen ajatusten sijaan keksi Giskalan Johan
+sotapetoksen, jonka kautta romalaisille tapahtui suuri vaurio, mutta
+jolla tuon onnettoman kaupungin hirveätä perikatoa joudutettiin.
+
+Johan antoi nimittäin kaivaa miinoja sille paikalle, johon romalaiset
+olivat asettaneet raskaimmat heitto- ja murtokoneensa, ja viedä sinne
+joukon palavia aineita, näiden joukossa pikiä ja tulikiveä. Kun kaikki
+koneet olivat paikallansa ja piti pantaman käymään, antoi hän sytyttää
+kootut tuliaineet ja pian syöksyivät raskaat koneet palavaan syvyyteen.
+Romalaisen sotajoukon rohkeus masentui tästä onnettomuudesta, mutta
+Tito antoi kutsua kokoon sotaneuvoston, jossa päätettiin, että
+kaupunkia piti mitä ankarimmin piiritettämän ja asukkaat näljällä
+pakotettaman antautumaan. Päätös pantiinkin heti toimeen ja kolmen
+päivän perästä oli kaupunki ympäröity haudalla ja multavallilla. Naomi
+saattoi hyvin nähdä tätä työtä tehtävän ja hänen mieleensä johtui
+välttämättömästi Jesuksen sanat: "Sillä päivät tulevat sinulle, että
+vihollises saartavat sinun valkeilla ja ympäripiirittävät sinun ja
+ahdistavat sinun joka kulmalta" (Luuk. 19: 43) Tämä osa Jesuksen
+ennustuksesta alkoi nyt toteutua; ja sitten varmaan toteutuisi
+jatkokin: "Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa
+ovat, eikä jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettes etsikkos aikaa
+tuntenut." (Luuk. 19: 44.)
+
+
+
+
+NELJÄSKOLMATTA LUKU.
+
+
+Tämän ankaran piirityksen lähin seuraus oli, että nälkä kiihtyi
+hirvittävimpään määrään. Koko perhekuntia makasi kuolleina huoneissa ja
+joka haaralla nähtiin kaduilla kuolleita ja kuolevia. Ei kukaan heitä
+itkenyt, ei kukaan heitä haudannut. Ei mitään huutoa tahi ääntä
+kuulunut sillä noilla onnettomilla ei edes ollut enään voimia
+valittamiseenkaan; ainoa ääni, mikä häiritsi kuollon hiljaisuutta
+kaupungissa, oli ympäri kiertelevien rosvojen jyrinä, jotka mursivat
+auki huoneita ja etseivät ruokavaroja.
+
+Sotamiehet yrittivät joku aika haudata kuolleita, koska pelkäsivät
+näiden maan päällä mätänemisen vaikuttavan ruttoa, mutta pian nousi
+kuolleiden luku liian suureksi ja he tyytyivät heittämään ruumiit
+muurien yli hautoihin ulkopuolella. Mutta tätäkään varovaisuutta ei
+kauan noudatettu ja koko kaupungin saastutti löyhkä mätänevistä
+ruumiista. Tie muureille oli nimenomaan täynnä kuolleita ihmisiä, mutta
+Johanin ja Simonin sotilaat eivät kamoksuneet tavata ruumiita
+kiiruhtaessansa epätoivon rohkeudella ja tylsämielisellä
+välinpitämättömyydellä määräpaikallensa.
+
+Tähän aikaan tapahtui vielä rikos, mikä lisäsi Sionin syntein kauheata
+luetteloa. Ylimmäinen pappi Matthias murhattiin sen tekosyyn nojassa,
+että hän olisi pitänyt petollista kirjevaihtoa romalaisten kanssa ja
+tämän murhan julmuutta lisäsi se seikka, että kolme hänen poikaansa
+tapettiin isän silmäin alla. Tämä hirvittävä ilkityö herätti kansassa
+sellaisen vimman, että se päätti heittää pois niskoiltansa ikeen, jonka
+alla se niin kauan oli hiljaisuudessa huokaellut. Eräs mies Judas
+nimeltä pani toimeen kapinan, jolla tarkoitettiin yhden tornin
+antamista vihollisten valtaan. He tarjosivatkin sitä romalaisille,
+mutta ne olivat oppineet epäilemään sellaisia tarjomuksia ja eivät
+tahtoneet taipua niihin. Sillä aikaa ilmoitettiin kapinallisista
+Simonille, joka heti antoi ottaa kiini ja teloittaa Judaksen ja hänen
+kapinatoverinsa. Kansa saatiin täten luopumaan sellaisista yrityksistä,
+mutta tämän sijaan alkoivat taaskin ne monet karkaamiset kaupungista,
+joita ennenkin oli tapahtunut. Nälkä pakoitti heitä ylönkatsomaan
+jokaista vaaraa ja nämät eivät todellakaan olleet vähäisiä. Monet,
+jotka olivat ehtineet romalaiseen leiriin ja tulleet siellä Titon
+käskystä ystävällisesti vastaanotetuiksi, ahmasivat niin kiivaasti
+ruokaa, jota heille tarjottiin, että he siitä kuolivat, mutta useampain
+päälle karkasivat siellä täällä romalaiset sotamiehet, jotka elävänä
+halkasivat noiden onnettomain vatsan saadaksensa ne rahat ja kalliit
+kivet, joita heidän luultiin nielleen, ennenkuin lähtivät kaupungista.
+
+Kun Tito sai tämän kuulla, antoi hän ankarasti kurittaa julmia
+sotamiehiänsä ja jyrkästi kieltää sellaisia ilkitöitä, mutta
+ylipäällikön silmät eivät ulottuneet kaikkialle, ja monta juutalaista
+tapettiin sittenkin hirveästi romalaisilta. Kurjuus Jerusalemissa
+eneni enenemistänsä. Muurein sisäpuolella raivosivat puolueet toisiansa
+vastaan, sitten kun eivät enään tarvinneet yhtyä romalaisia vastaan,
+jotka eivät nyt tehneet mitään hyökkäystä kaupunkiin, ja muurein
+ulkopuolella oli romalainen piirityslinja ja sotajoukko, joka piti
+kaupungin lujasti suljettuna. Ylhäisten Juutalaisten suviasunnot ja
+puutarhat olivat pannut maan tasalle ja niin oli hävitys kohdannut
+kaupungin koko ympäristöä, ettei enää voinut tuntea paikkoja, missä
+muinoin iloisia parvia oli ollut huvikävelyllä puiden siimeksessä.
+Jokapäiväiset uhrit olivat jo aikoja lakanneet, sillä uhrieläimiä ei
+enään ollut saatavissa. Koirat ja korppikotkat mässäsivät kaduilla
+ruumiista; joka haaralla näkyi autioita, puoleksi poltettuja huoneita,
+joidenka ovet ja akkunat olivat auki tahi viedyt pois, laipiotkin
+olivat pudonneet sisään ja suuria rakoja näkyi seinissä. Varjojen
+kaltaisina hiipivät hengissä olevat ympäri vaaleina ja riutuneina,
+sisään painuneilla kolkosti tuijottavilla silmillä hakien kehnointa
+ruokaa nälän sammuttamiseksi; kauheita rikoksia harjoitettiin ja
+ihmishengestä ei pidetty väliä, jos oli kysymys ryöstää itsellensä
+jotakin syötävää. Mutta kuinka syvälle vajonneita hengellisessä
+suhteessa olivatkin, tapahtui tähän aikaan seikka, joka kauhisti
+kaikkia.
+
+Sekä Simonin että Johanin puoluella oli vakojia lähetettynä ympäri,
+joiden tuli tiedustella niitä ruokavaroja, joita mahdollisesti jossain
+vielä voisi löytyä, ja eräänä päivänä tuli petollinen Ruben Isakin
+luokse ja ilmaisi, että hän, käydessänsä Marian luona, jossa hän tätä
+nykyä harvoin oleskeli, oli tuntenut käryn ruoasta aivan kuin jos lihaa
+olisi paistettu. Isak otti moniaan miehen mukaansa ja kiiruhti sinne
+Rubenin seuraamana. Portti oli salvassa sisältäpäin, mutta antoi perään
+ryövärein lujista ponnistuksista ja he syöksivät kaikki huoneesen,
+missä Marialla hyvän vointinsa aikana oli tapana koota ympärilleen
+ystävänsä ja tuttavansa.
+
+Se oli nyt tykkänänsä ryöstetty kaikista kalliista huonekaluista ja
+koristuksista jotka olivat viedyt pois tahi hävitetyt ryöstäviltä
+laumoilta, mutta permannolla keskellä suurta huonetta istui Maria itse.
+Kuinka hän nyt oli muuttunut! Hänen suloinen vartalonsa oli muuttunut
+eläväksi luurangoksi, hänen kauniit kasvonsa olivat kuihtuneet ja
+julman näljän kalvistamat; outo tuli säihkyi hänen silmistänsä ja
+poskilla hehkui punainen leimuava pilkku, osottaen kuumetautia ja
+hulluutta.
+
+Kun Isak astui sisään, istui hän nojaten käsivartensa polviansa vasten
+ja peittäen kasvojansa käsillään. Hän ei ollut kuullut, tahi huomannut
+sitä jyrinätä, jota kutsumattomat vieraat olivat aikaansaaneet
+ja ei liikahtanut ennenkuin heidän askeleensa kuului kovalla
+marmorilaattialla. Silloin katsoi hän tuimasti ylös ja huomattuansa
+Isakin nousi hän äkkiä ylös ja huusi särkyneellä, kumealla äänellä:
+
+"Ah, Isak, minun sulhaseni, tuletko vihdoinkin noutamaan morsiantasi?
+Minä olin kauniimpi entisinä onnellisimpina aikoina, koska ensin näit
+minun kaikessa loistossani ja rikkaudessani. Mutta nälkä ja surulliset
+mietteet ovat runnelleet kauneuden, jota ennen niin kovin ihantelit."
+
+Isak ei vastannut mitään. Muisto toisista näyistä heräsi hänessä ja
+hänkin tuli liikutetuksi nähdessänsä sitä haaksirikkoa jonka Marian
+sekä sielu että ruumis oli kärsinyt.
+
+"Sinä näet, Isak, etteivät huoneeni ole koristetut häitä varten,"
+jatkoi Maria, seuraten omituista ajatuksenjuoksuansa; "kaikki minun
+kalliit huonekaluni ovat viedyt pois. Mutta", lisäsi hän kuiskaten ja
+laski kätensä hänen käsivarrellensa, "minä olen varustanut aterian,
+hää-aterian. Älä mainitse siitä tovereillesi, sillä se ei riitä
+kaikille. Minä olen syönyt ja kylläinen, mutta olen säästänyt lopun
+sinulle. Käyppä katsomaan!"
+
+Hän veti tämän kanssansa vuoteen luokse huoneen nurkkaan ja kohotti
+yhtä kulmaa uutimista. Siinä makasi vuoteella pienen lapsen runneltu
+ruumis, joka oli paistettu valkealla; osa lihasta oli poisleikattu ja
+syöty.
+
+Veren himoinen julma Isak otti inhon huudahduksella askeleen takaperin
+ja väristys kävi hänen voimakkaan ruumiinsa läpi sill'aikaa, kun veri
+hyytyi hänen seuralaistensa suonissa, jotka, halukkaat päästä
+osallisiksi luvattuun ateriaan, olivat seuranneet johtajansa perässä.
+
+"Miksi sinä väriset?" huusi Maria tuimasti. "Onhan hänen äitinsäkin
+syönyt ja sinä et tahdo syödä? Väitätkö että olen murhannut kauniin,
+rakkaan poikani? Näitkö minun viimeisen kerran syleilevän häntä ja
+huomasitko, kuinka hänen siniset silmänsä hymyilivät minulle kyynelten
+alta? Minä pidin häntä puristettuna murtuvaan sydämeeni, mutta minussa
+asuva hornan henki kuristi hänet -- minä sitä en tehnyt. Voi älä katso
+minuun tuollaisella inholla, perkelehän, joka niin kauan sieluani on
+vallinnut ja nälkä se oli, joka houkutteli minua, Isak. Parempi, että
+hänen äitinsä käsi otti hänestä hengen, kuin että hänen silmänsä näkisi
+hänen kiusaantuvan ja kuolevan nälkään!"
+
+"Päästä minut, luonnoton peto ihmishaamussa," huusi Isak, riivaisten
+itsensä irti hänen kouristansa. "Päästä minut, taikka työnnän
+väkipuukon sydämeesi", jatkoi hän, kun Maria hullun voimalla riippui
+kiinni hänessä.
+
+"Ooi, sehän olisikin suurin hyvänteko, jonka minulle voit osoittaa",
+vastasi onnetoin äiti. "Jumala ja ihmiset ovat ylönantaneet minut ja
+perkeleet ovat vallanneet saaliinsa. Kas tässä, työnnä vaan ja tee
+loppu kurjuudesta, jota en kauemmin enää voi kantaa."
+
+Hän vajosi Isakin jalkain juureen, väsyneenä liikutuksesta. Isak
+kiiruhti menemään pois, mutta tultuansa ovelle, kääntyi hän takasin ja
+näki että kuolema jo oli satuttanut kätensä tuohon onnettomaan, joka
+hengetöinnä makasi pitkänänsä lattialla.
+
+Kahtena päivänä oli Naomi turhaan odottanut suosikkiansa ja säästänyt
+häntä varten ne vähät ruokavarat, joita tämä joka päivä oli tottunut
+saamaan hänen kädestänsä. Mutta Davidia ei kuulunut ja koska hän oli
+poissa kolmannenkin päivän, rukoili tämä isäänsä menemään häntä
+katsomaan. Sadok oli jo saanut kuulla tuosta Marian huoneessa
+tapahtuneesta hirveästä tapauksesta, josta tieto pian oli levinnyt
+ympäri koko kaupunkia ja jokaisessa herättänyt kauhistusta, oli
+kuitenkin olevinansa tästä tietämätöin ja lupasi mennä Marian luokse
+katsomaan, kuinka hänen ja hänen poikansa laita oli. Takasin
+palattuansa ilmoitti hän tyttärellensä, että molemmat olivat kuolleet;
+mutta jotakin Sadokin äänessä ja muodossa sanoi Naomille, että kamala
+salaisuus lepäisi kaiken tämän alla, ja hän ei päästänyt isäänsä ennen,
+kuin tämä oli kertonut kaikki tietonsa noiden onnettomain kuolemasta.
+Naomin valtasi syvin suru ja kammo kuullessansa kertomusta; hän ei
+voinut muuta, kuin vuodattaa katkerimpia kyyneleitä säälistä onnetonta
+äitiä kohtaan, jota nälkä oli pakoittanut tähän hirveään tekoon, josta
+ihmiset eivät voineet häneltä tiliä vaatia, ja polvillansa rukoili
+Naomi Herraa, ettei hän sallisi hänen saada nähdä niin kamalata
+tapausta, kuin sitä, että joku hänen heimolaisistansa hänen silmäinsä
+alla kuolisi nälkään.
+
+Olemme maininneet, että romalaiset toistaiseksi olivat luopuneet
+kaikista yrityksistä rynnätä muureille, mutta viimeisinä aikona olivat
+he kaivaneet miinoja muurin alle yhdelle kohtaa ja, huolimatta
+juutalaisten vastustamisesta, asettaneet tänne muutamia murtokoneita,
+jotka hellittämättä tekivät työtä. Samana yönä, kun yllä mainittu
+seikka tapahtui, murtui suuri kappale muuria kovalla jyrinällä ales ja
+romalaiset hyökkäsivät heti aukkoon tunkeaksensa sen läpi kaupunkiin.
+Mutta Giskalan Johan, joka tässä paikassa johti puolustusta, ei ollut
+toimetoinna; edeltäkäsin aavistaen mitä tapahtuman piti, oli hän
+teettänyt toisen muurin alesmurtuneen sisäpuolelle, ja tämä tukkesi nyt
+tien romalaisilta. Tito kiihoitti miehiänsä voittamaan tämänkin esteen
+ja eräs syrialainen Sabino nimeltä rupesi johtajaksi joukolle rohkeita
+sotureja, jotka kilpiensä suojassa hyökkäsivät aukkoon ja ylös toiselle
+muurille huolimatta siitä keihäs-, nuoli- ja kivisateesta, joka heitä
+kohtasi. Sabinollekin onnistui päästä muurille, mutta samassa hän
+kompastui ja kaatui ja putosi suin päin raivoisten vihollistensa
+sekaan, jotka ensi silmänräpäyksessä heittivät itsensä hänen päällensä
+ja tappoivat hänet. Hänen miehensä vetäysivät nyt takasin ja romalaiset
+jättivät tällä kertaa yrityksensä päästä tunkemaan tätä tietä
+kaupunkiin.
+
+Mutta siitä aikomuksesta ei kumminkaan luovuttu ja pari päivää sen
+perästä päätti Marcello pimeänä yönä koettaa uudestansa. Hänen
+sydäntänsä kirveli nähdessänsä kaiken kurjuuden ja hän oli langeta
+epätoivoon ajatellessansa Naomia ja hänen tilaansa, vieläkö hän edes
+olisi elossakaan. Ainoa mahdollisuus pelastaa häntä oli että kaupunki
+niin pian kuin mahdollista joutuisi romalaisten valtaan ja sen tähden
+tahtoi hän koettaa parastansa tässä suhteessa. Kaksikymmentä valittua
+sotamiestä liittyi häneen ja seurattuna näiltä sekä urholliselta
+isältänsä onnistui hänelle hiipiä kaupunkiin aukon kautta, hyökätä
+vahdin päälle toisella muurilla ja sijoittaa sinne romalainen
+sotalippu. Marcello käski sitten torven soittajaa puhaltamaan merkin ja
+kun muut vahdit valleilla siitä huomasivat, että viholliset olivat
+heitä likellä, pakenivat he suin päin sieltä, ei aavistaen romalaisen
+joukon olevan niin pienen, kuin se todellakin oli.
+
+Kun Tito kuuli torven äänen, ymmärsi hän että päälle karkaus oli
+onnistunut ja vahvalla joukolla kiiruhti hän heti paikalle sill'aikaa
+kuin yhä useampia romalaisia samosi sinne aina sitä mukaan kuin
+ennättivät järjestää itseänsä. Marcello ilmoitti Titolle juutalaisten
+paenneen ja että olisi syytä heti karata Antonia-linnaa vastaan,
+ennenkuin he olisivat toipuneet säikähdyksestänsä. Tito havaitsi
+esityksen viisaaksi ja antoi käskyn, että linnan päälle hyökättäisiin.
+Hämmästykseksensä huomasivat romalaiset sen olevan milt'ei tyhjän
+puolustajista ja melkein mitäkään tappiotta oli tämä tärkeä paikka pian
+heidän vallassansa. Mutta Tito ei suonut miehillensä mitään lepoa;
+juutalaiset sotamiehet olivat menneet temppeliin ja nyt oli kysymys
+saada sitäkin valtaansa. Täällä kohtasi romalaisia kumminkin innokas
+vastarinta ja kun kahakka oli kestänyt kymmenen tuntia suurella
+miestuholla kummaltakin puolelta, käski Tito sotamiehiänsä vetäytymään
+takasin Antonia-linnaan. Hän oli tyytyväinen saatuansa tämän
+varustuksen valtaansa ja kutsutti heti Marcellon luoksensa. Hän kiitti
+tätä hänen loistavasta urhoteostansa ja antoi hänelle luvan anoa joku
+palkinto sen edestä. Marcello anoi heti että Sadokin huone
+säästettäisiin, kun kaupunki lopullisesti oli valloitettu ja että
+kaikki jotka asuivat siinä, jätettäisiin rauhaan. Tito myönsi heti
+hänen pyyntönsä ja ankarin käsky annettiin koko romalaiselle
+sotajoukolle, ettei kukaan saisi tehdä väkivaltaa Sadokin perhettä tahi
+huonetta vastaan, jonka asema tarkoin selitettiin.
+
+Se oli alkupuoli heinäkuuta, jolloin Antonia-linna joutui romalaisten
+käsiin. Tito tahtoi vielä kerran tehdä koetuksen saadaksensa
+juutalaiset antautumaan, sillä hän tahtoi säästää temppeliä, missä he
+nyt olivat suljetut. Hän käski Josephoa puhumaan heidän kanssansa ja
+tämä teki tehtävänsä niin hyvin, että hänen vakuuttavat sanansa
+vaikuttivat moneen. Mutta, kun Johan näki tämän, joutui hän vimmaan ja
+selitti, etteivät romalaiset ikänänsä saisi temppeliä valtaansa, sillä
+Herra Sebaoth olisi itse suojeleva sitä ja hukuttava kansansa
+viholliset. Samassa antoi hän käskyn ottaa kiinni Josephon ja joukko
+rohkeita juutalaisia kiiruhtivatkin ulos täyttämään käskyä; mutta
+Josepho onnistui pääsemään heidän käsistänsä ja pelastaa itsensä
+romalaisen etuvartialinjan taakse.
+
+Kun Tito havaitsi, ett'ei hän laisinkaan voinut vaikuttaa
+kovapintaisiin juutalaisiin, antoi hän käskyn hajoittaa maan tasalle
+suurin osa valloitetusta linnasta ja tehdä leveä tie sen kautta, niin
+että koko romalainen sotajoukko voisi astua sitä myöten kukkulalle,
+missä linna oli. Tämä tapahtuikin heti ja seitsemän päivän perästä oli
+tie valmis, jonka jälkeen valleja tehtiin neljään erikohtaan
+ulkopuolisen temppelipihan vastapäätä.
+
+Kaikille olisi nyt pitänyt olla selvä, että temppelin häviö oli
+välttämätöin, mutta vielä oli muutamia, jotka tästä epäilivät ja
+odottivat Herralta apua ja näiden joukossa oli sekä Sadok että
+Javanikin. Kumpikin viettivät he aikansa temppelin muurein
+sisäpuolella, esimerkillänsä kehoittaen sotilaita rohkeasti kestämään
+viimeiseen asti. Öiksi palasi Sadok kotiansa hoitamaan sairasta
+vaimoansa ja silloin koetti hän aina lohduttaa ja ilahuttaa häntä
+voiton toiveilla, jonka Herra pian antaisi kansallensa heidän
+vihollisistansa. Mutta Salomen kanssa oli tällä ajalla suuri muutos
+tapahtunut. Hänen ruumiinsa voimat olivat yhäti vähenneet, mutta hänen
+sielunsa oli vähitellen irtautunut kaikista siteistä. Kuolemanpelko oli
+kadonnut ja hän odotti ilolla ja toivolla sitä päivää, jona Herra,
+jolle hän oli antanut koko sydämensä, päästäisi hänet vapaaksi
+tomumajastansa. Suurin ilo oli Naomille kuitenkin äitinsä vakaasta
+päätöksestä ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa tunnustaa uskonsa
+Jesukseen. Monta kertaa oli Naomia vaivannut ja peljästyttänyt, että
+äitinsä oli näyttäinyt araksi ja epäileväiseksi tässä kohdassa ja hän
+oli huutanut Herralle, että hän antaisi Salomelle rohkeutta julkisesti
+tunnustamaan hänen nimeänsä, ennenkuin tätä kutsuttaisiin hänen
+tuomioistuimensa eteen. Naomin rukous oli kuultu ja hänen ilonsa
+sanomatoin.
+
+Eräänä iltana kun Sadok tuli kotia ja, istuen Salomen vuoteen vieressä,
+kertoi hänelle toivojansa kaupungin pelastuksesta, silmäili tämä häntä
+surullisilla katsannoilla.
+
+"Oi, Sadok", sanoi hän, "älä puhu minulle pelastuksesta. Meillä ei ole
+muu, kuin perikato odotettavana ja muutaman päivän ylöslykkäys ei
+merkitse mitään. Sitä ennen toivon kumminkin olevani muuttanut siihen
+maahan, jossa ei enää ole surua, ei itkua, eikä kuolemata."
+
+"Nyt täydyn minä pyytää sinua, ettet siitä puhuisi. En voi kestää
+ajatusta, että me eroaisimme, vaikka minä näen eron lähestyvän ja en
+suinkaan kadehdi sinulta vapautusta siitä tuskasta ja kurjuudesta, joka
+meitä tätä nykyä painaa, mutta joka pian on muuttuva voittoriemuksi."
+
+"Ei, Sadok, siihen kuluu kauan, sillä nyt on Israelin hädän ja
+hajoamisen aika, josta kaikki meidän pyhät profetat ovat ennustaneet."
+
+"Kuka sinua on saattanut niin ajattelemaan, Salome? Pelkäämpä, että
+Naomin typerät haaveksimiset ja toivomiset ovat tarttuneet sinunkin.
+Sinulla oli ennen tapana myöntää minulla olevan oikein, kun puhelin
+sinulle tulevasta Messiaksesta ja kaikki merkit viittaavat, että hän
+nyt on tuleva. Meidän maamme on poljettu muukalaisilta, ja meidän
+kansamme on vajonnut syvimpään kurjuuteen. Nyt, nyt juuri, on aika
+tullut, että ylimmäisen enkelin torvi on soiva pilvissä ja ilmoittava,
+että se joka hallitsee korkeudessa, tulee auttamaan ja vapauttamaan
+kansaansa. Salome, minä odotan häntä joka päivä ja yöllä kuultelen minä
+joka ääntä ja katselen synkkiin pilviin, nähdäkseni ensimmäisen säteen
+siitä suuresta valkeudesta joka ilmaisee hänen tuloansa."
+
+"O, Sadok, jos mielestäsi voisit karkoittaa nämät uneksemiset ja että
+sinun silmäsi avaantuisi näkemään meidän kansamme todellista tilaa! Me
+olemme todellakin rikokselliset. Raskas syntivelka painaa Abrahamin
+jälkeläisiä. Sadok, minä kauhistun itsekin sanojani, mutta totuus on
+julkaistava. Minä tiedän, että ei muu, kuin Kristuksen veri voi
+puhdistaa sitä kansaa joka sokeudessansa huusi: 'Hänen verensä tulkoon
+meidän ja meidän lastemme päälle'."
+
+"Salome", huudahti Sadok ja säpsähti, "olenko voinut kuulla oikein?
+Mitä tarkoitatkaan?"
+
+"Älä katso niin ankarasti minuun Sadok-kulta", vastasi Salome vavisten.
+Älä kiroa kuolevata vaimoasi, vaikka hän tunnustaa sinulle, että koko
+hänen toivonsa nojautuu ainoastaan Nazarethiläisen Jesuksen ansioon ja
+kuolemaan. Hänen sovittavassa veressä on minulla syntein anteeksi
+saaminen ja hänen haltuunsa tahdon minä käskeä sieluni, sillä hän on
+minun lunastanut".
+
+"Ja minä elän kuullakseni tämän selityksen omalta vaimoltani!" huusi
+Sadok kiivaasti. "Oi minun isäni Jumala, minun surujeni mitta on nyt
+täytetty. Salome, Salome! tämäkö sinulta, sinulta joka aina olet
+kulkenut rinnallani ja et koskaan tähän asti ole pettänyt toivojani.
+Minä luulin, isä Abrahamin puhtaan uskon olevan turvasi näillä
+viimeisillä päivilläsi maan päällä, ja että me kerran samassa uskossa
+kohdattaisiin hänen helmassansa. Missä on nyt toivoni? Sinä olet
+hyljännyt Herran, kumartaaksesi ihmistä ja kiinnittänyt vanhan uskosi
+ristiinnaulittuun petturiin."
+
+Salome vapisi ankarasti. Hän oli odottanut, että Sadok kiivastuisi
+kuultuaan hänen tunnustuksensa, että hän uskoi Jesukseen ja sen vuoksi
+oli hän viivyttänyt sitä päivä päivältä, mutta hän ei voinut kuvitella
+sellaista suruun puhkeamista ja se riisti häneltä melkein kaiken
+rohkeuden jatkamaan. Hän katseli miehensä levottomia kasvoja ja rukoili
+hiljaa voimaa tässä tukalassa silmänräpäyksessä. Hänen rukouksensa tuli
+kuulluksi ja ottaen Sadokia kädestä sellaisella voimalla, kuin jos hän
+olisi peljännyt tämän menevän luotansa, lausui hän:
+
+"Sadok, minä olen rakastanut sinua niin palavalla rakkaudella, kuin
+sinun sanomatoin helleytesi minua kohtaan kyllä on ansainnut. Elämäni
+määränä olen pitänyt olla sinulle mieliksi ja minä pelkään, että minä
+monta kertaa olen enemmän ajatellut olla sinulle mieluinen, kuin
+Herralle. Voitko siis uskoa minun kevytmielisesti omistaneen mietteitä,
+jotka sotivat sinun uskoasi vastaan? Minä olen kauan taistellut sitä
+vakutusta vastaan, joka jo kuukausia on tunkenut päälleni; mutta Herra
+on minua voimakkaampi.
+
+"Hän ei suvainnut minun kauemmin harhailla erehdyksissä ja
+uskottomuudessa vaan vähitellen hälvensi hän ne epäuskon pilvet, jotka
+sieluani pimittivät ja osoitti minulle pelastuksen tien poikansa
+Jesuksen Kristuksen kautta. Minä en voinut sulkea silmiäni evankeliumin
+kirkkaalta valolta, jonka Jumalan henki minulle ilmaisi. Yhtä helposti
+olisin voinut katsella kirkasta taivasta puoli päivällä, näkemättä
+aurinkoa, kuin kuulla ja lukea Jesuksen historiaa, eikä huomata hänen
+olleen Jumalan pojan, Davidin luvatun siemenen."
+
+Sadok ei vastannut; häntä kamoksutti näyttää tunteitansa ja hän salli
+Salomen jatkaa:
+
+"Se oli Jumalan sana, kirjoitettu palvelijoiltansa ja annettu hänen
+lapsillensa kaikista ikäkausista vakuutukseksi ja lohdutukseksi, joka
+vaikutti tämän muutoksen minun sielussani. Ja nyt, Sadok, kuultele
+rukoustani; se on viimeinen täällä maailmassa, jonka enään lausun
+sinulle; älä anna sen tulla ensimmäiseksi, jonka koskaan vielä olet
+kieltänyt. Herran meidän Jumalamme nimessä pyydän sinua lukemaan
+evankeliumia, kuultelemaan kaikkia, mitä Naomi on minulle kertonut ja
+ennen kaikkia rukoilemaan Jumalata, että hän armollisesti tahtoisi
+valaista sinun järkesi käsittämään ja vastaan ottamaan totuutta.
+Silloin tiedän minä, että sinä Jesuksessa Nazarethista tulet näkemään
+luvatun Messiaksen, joka oli kasvava niinkuin juuri ja vesa kuivasta
+maasta, ja sinä tulet huomaamaan propheta Elian tarkoittaneen juuri
+häntä, kuvaellessansa tätä kaikilta ylön-katsotuksi ja hyljätyksi,
+täynänsä kipua ja vaivaa. Oi, jos vaan voisit uskoa, että hän tuli
+lyödyksi meidän synteimme tähden ja hosutuksi meidän pahain tekomme
+tähden, niin löytäisit levon sielullesi ja sinä täytettäisiin ilolla.
+Lupaa minulle täyttäväsi rukoukseni! Minä olen liian heikko puhumaan
+sinulle niin, kuin minä toivoisin."
+
+Sadok tuli liikutetuksi hänen yksivakaisuudestansa ja kävi hämillensä
+siitä rohkeudesta ja voimasta, joka häntä elähytti.
+
+"Mikä se on sitten tässä uudessa opissa", sanoi hän, "joka niin
+hurmaavalla voimalla valtaa tunnustajiansa? Naomi on aina ollut reipas,
+innostunut tyttö, mutta minä luulin, että sinulla, Salome, olisi
+tyynempi luonto. Miksi et kääntynyt minun puoleeni, kun nämät
+epäilykset ensiksi alkoivat ahdistaa sinua. Minä olisin kumonnut ne ja
+saattanut sinut takasin entiseen luottamukseesi ja uskoosi meidän
+pyhään oppiimme?"
+
+"Minä pelkäsin sinun vihaasi, Sadok, sillä minä tiesin mininkä määrään
+sinä moitit evankeliumin oppia. Mutta minä tiedustelin lakia ja
+prophetoita ja tutkin kirjoituksia hartaasti rukoillen ja kaikkialla
+huomasin minä, että ne kaikki puhuivat kärsivästä Messiaksesta. Ja tämä
+Messias on tullut Jesuksessa. Hän kutsui kaikkia luoksensa ollessansa
+vielä maan päällä; nyt kutsuu hän heitä pyhän sanansa kautta. Etkö
+tahdo tulla? Etkö tahdo lukea ja kuulla hänen pyhää sanaansa, rakas
+Sadokini?"
+
+"Älkäämme puhuko nyt pitemmältä", vastasi hän hellästi. "Sinä olet niin
+väsynyt ja heikko, että tarvitset lepoa. Minä lupaan sinulle lukevani
+sitä, mitä sinä nimität ilmoitetuksi sanaksi, minä tiedän Naomilla
+olevan jäljennöksen siitä ja minä tulen tarkasti lukemaan sen, en
+tullakseni vakutetuksi sen sisälläpidon totuudesta, vaan voidakseni
+paremmin paljastaa sen viat ja vaillinaisuudet."
+
+"Kiitoksia, rakas Sadok lupauksestasi. Lue sitä vaan, niin on selvä
+järkesi ja terävä älysi pian huomaava sen totuuden. Tunnen itseni
+onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan olen ollut, sillä nyt olen saanut
+lausua sinulle sieluni sisimmät tunteet ja minulla on kipene toivoa,
+että sinä vihdoinkin käsität ja suostut niihin."
+
+Sadok lähti huoneesta ja meni heti tyttärensä luokse, jonka tapasi
+lukemassa pyhää kirjaa. Hän pani sen säikähtyneenä syrjään isänsä
+tullessa, mutta suuresti hän riemastui, kun tämä kertoi keskustelunsa
+äidin kanssa ja sinne tulemisensa tarkoituksen. Naomi sai
+tosin nuhteita siitä osasta, kuin hänellä oli ollut äitinsä
+uskonmuuttamiseen, mutta nämät otti hän vastaan nöyryydellä ja
+hiljaisella ilolla. Hän pyysi Sadokilta anteeksi, että tässä ainoassa
+suhteessa ehdollisesti oli ollut tottelematon, mutta hän rohkeni
+samalla kertaa muistuttaa velvollisuudestansa enemmän totella Herran
+sanaa, kuin ihmisten.
+
+Sadok ei vihastunut hänen rohkeudestansa, eikä kieltänytkään häntä
+vast'edes puhumasta äitinsä kanssa tästä asiasta. Hän huomasi
+molempienkin uskon olevan lujan ja järkähtämättömän, ja luontonsa ei
+ollut sellainen, että hänellä olisi ollut huvia ankarasta
+menettelemisestä. Hän otti perkamenttikääryn ja Naomi näki ilolla että
+hän ennen poismenoansa kätki sen vaatteensa laskokseen. Hän kiiruhti
+äitinsä luokse tämän kanssa riemuitsemaan siitä onnellisesta
+päätöksestä, jonka tämä kauan peljätty keskustelu oli saanut ja
+rukoilemaan että Herra siunaisi kalliin sanansa vaikuttamaan isänkin
+sydämeen.
+
+
+
+
+VIIDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+Romalaiset olivat nyt tykkänänsä saaneet valtaansa Antonia-linnan ja he
+omistivat koko paikan linnan ja temppelin välillä. Komea, ylirakennettu
+katto-käytävä yhdisti kummankin rakennuksen ja teki jonkunmoisen sillan
+niiden välillä, jonka juutalaiset päättivät hävittää, ettei vihollinen
+voisi käyttää sitä hyväksensä näiden turmioksi. He sytyttivät sentähden
+tämän tuleen ja vähän perästä oli koko kaunis pylväskäytävä savuavana
+rauniona. Temppelin muureilta katselivat juutalaiset tyynesti tätä
+hävitystä ja toivoivat nyt olevansa romalaisia vastaan turvassa vahvan
+temppelipihan sisäpuolella. Mutta ylt'ympäri läntisen muurin
+sisäpuolta, joka näytti olevan vihollisilta enemmästi uhattu johti
+myöskin katollinen käytävä, jonka katto oli kallellansa ulommaisen
+temppelipihan puoleen. Tässä päätti Johan valmistaa romalaisille
+kuolemata ja turmiota, jos he uskalsivat muurilta ales katolle
+tullaksensa sieltä pihaan. Hän antoi täyttää aukon pylväskäytävän
+orsikerran ja ullakon välillä kuivilla puilla, sekä muilla palavilla
+aineilla, jonka perästä hän käski miehensä vetäytymään takaperin
+muurista, ikäänkuin he, väsyneinä sodasta, ei kauemmin olisi voineet
+tehdä vastarintaa. Romalaiset näkivät heidän pakenevan ja joukko
+rohkeita sotilaita toivat heti esille tikapuita, kiipesivät muuria
+myöten ylös ja juoksivat ales katolle huolimatta tovereinsa ja
+päälliköidensä varoittavista kielloista.
+
+Niin pian kun Johan älysi viekkautensa onnistuneen, käski hän että
+palavat aineet katon alla useammasta kohdasta sytytettäisiin ja äkkiä
+näkivät romalaiset itsensä ympäröityksi liekeiltä ja savulta. Epätoivon
+vallassa kiiruhti monet muurille takasin ja hyökkäsivät tikapuita
+myöten ylös, jotka katkesivat painon alla, ja jolloin ne, jotka olivat
+kokeneet pelastaa itseänsä tätä tietä, musertuivat kivikadulla muurin
+juuressa. Toiset heittivät itsensä ales pihalle mutta juutalaiset,
+jotka nyt olivat kokoontuneet tähän paikkaan kävivät heidän päällensä
+ja tappoivat heidät heti. Tito näki soturinsa perikadon, mutta ei
+voinut pelastaa heitä ja vihamielisenä hurjia juutalaisia kohtaan käski
+hän kiiruhtamaan piiritystyötä mitä suurimmalla innolla.
+
+Elokuun kahdeksantena päivänä oli sotajoukot saaneet valmiiksi
+multavallit ja Tito antoi heti asettaa muurinmurtajat temppelin
+pohjaispuolista kalteria vastaan. Kuusi päivää työskentelivät he
+alinomaa, mutta muurien vahvuus teki kaikki yritykset turhaksi. Koetus
+tehdä miinoja pohjoispuolisen portin alle ei myöskään onnistunut, eikä
+muuta keinoa ollut jäljellä, kuin pystyttää tikapuut ja koettaa
+hyökkäämällä valloittaa muureja. Juutalaiset olivat hiljaa kunnes
+päällekarkaajat olivat ennättäneet muurien korkeammalle harjalle,
+jolloin he hyökkäsivät esille miehissä ja heittivät ales tikapuut,
+jotka kaatuessansa musersivat romalaiset sotamiehet. Se oli verinen
+päivä sekä päälle karkaaville, että ahdistetuille, mutta viime mainitut
+saivat kumminkin voiton ja kun muurit olivat puhdistetut vihollisista,
+päättivät he etsiä hetkeksi lepoa tuon väsyttävän työn perästä, joka
+seuraavana aamuna taasen oli alkava.
+
+Tämä päivä oli Naomillekin ollut raskas ja surullinen. Tullessansa
+aamusella äitinsä huoneesen, luuli hän näkevänsä huomattavan muutoksen
+tämän kasvoissa ja Deborah vahvisti hänen luuloansa, ettei Salomella
+enään ollut monta päivää, kentiesi ei monta tuntiakaan elettävänä.
+Sadok oli hänen luonansa siihen asti, kunnes Javani lähetti kutsumaan
+häntä nopeasti tulemaan temppeliin ja vastahakoisesti jätti hän
+paikkansa Salomen rinnalla. Naomi jäi hiljaa istumaan ja, huomasi
+ahdistetulla sydämellä, kuinka joka ryske ja huuto, joka taistelevien
+puolelta tunki äidin korviin, saattoi hänen heikkoa ruumistansa
+vavahtelemaan sill'aikaa, kun hänen kätensä oli tuskallisesti
+yhteenväännettyinä ja hänen silmänsä käännetyt ylöspäin, ikäänkuin
+olisi hän sieltä etsinyt voimaa ja lohdutusta.
+
+Puolen päivän aikana palasivat Sadok ja Javani kuulustamaan, miten
+sairas voi, mutta he eivät saattaneet kauan olla hänen luonansa ja
+Naomi oli taaskin yksin äitinsä luona. Nämät oli puhuneet päivän
+pitkään vaan vähäsen; kauhea kuumuus, jota ei tuulen puuskakaan
+laimentanut uuvutti häntä ja pusersi hien hänen kalpeilta
+ohimoisiltansa. Mutta iltasella auringon jo lasketessa, ja kun
+elähdyttävä tuuli puhalsi kaupungin halki, näytti hän saavan taaskin
+voimia ja suloisella hymyllä kääntyi hän Naomin puoleen.
+
+"Näetkös, ehtoo joutuu", lausui hän hiljaa, "ja Herralle olkoon
+ylistys, että minunkin elonpäiväni loppu lähestyy. Minä saan mennä
+kotia sen luokse, joka ei heitä ulos ketään, jotka hänen luoksensa
+tulevat. Älä itke, Naomi, minä olen niin sanomattoman onnellinen.
+Ainoa, mikä minua nyt surettaa, on ajatus kuinka sinulle sitten käynee,
+ja huoli isäsi ja veljesi sieluntilasta. Mutta nämätkin huolet tahdon
+heittää sen päälle, joka pitää murheen meistä. Minä toivon ja luulen,
+että hän on kuullut rukoukseni; hän tulee myöskin antamaan minulle
+armon loppuun asti olla hänelle uskollinen luottamuksessa ja uskoni
+tunnustuksessa".
+
+"Niin niin, hän kyllä tekee", lausui Naomi vakutuksella. "Ja jos
+epäilyksesi tulivatkin takasin, niin muista, ettei meidän toivomme
+autuudesta riipu uskomme lujuudesta, vaan siitä, mitä Jesus on meille,
+ja mitä hän on tehnyt edestämme. Jumala on hurskas ja oikea, eikä voi
+rikkoa lupaustansa; ei kenenkään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa
+ainoan Pojan nimessä, pidä hukkuman".
+
+"Minä tiedän sen ja tähän lupaukseen minä luotan. Minä olen halpa
+syntinen, mutta Herra Jesus on pessyt minut puhtaaksi veressänsä ja
+kuka silloin on se, joka tahtoisi kantaa päälleni ja tuomita. Oi että
+Sadok ja Javanikin olisivat löytäneet tämän varman jalansian, kun
+kaikki tässä maailmassa hukkuu!"
+
+"Herra antakoon sen! Suokoon hän armon aikaa näille meidän
+rakkaillemme, että he voisivat miettiä mitä heidän rauhaansa sopii.
+Minä vapisen joka hetki heidän henkensä puolesta niin kauan kun tämä
+verinen piiritys kestää; kuinka helposti voisi tapahtua, että he
+äkillisesti kutsutaan pois tekemään tiliä ennenkun vielä ovat oppineet
+Herraa tuntemaan!"
+
+"Niin se on hirveä ajatus. Ja mikä on oleva heidän osansa, kun
+romalaiset saavat käsiinsä kaupungin? Ehkä lyödään he maahan, ehkä
+viedään he orjina pois maahan, jossa Herran nimi vielä ei ole tunnettu.
+Oi, minun täytyy karkottaa nämät kauheat ajatukset, sillä ne vihlovat
+minun sydäntäni. Ota harppusi, Naomi, ja laula minulle. Minä olen kovin
+väsyksissä ja tämä päivä on ollut niin pitkä, niin pitkä.
+
+"Ihmettelempä, miksi ei isäsi vielä ole palannut; sodan melske näyttää
+lakanneen sillaikaa kun me olemme puhelleet."
+
+Salomella oli oikein. Sota oli lakannut, mutta muu seikka estikin
+Sadokin palajamista. Kun hän ja Javani olivat aikeissa jättää temppeli
+palataksensa kotiinsa, kiinnittyi heidän huomionsa erääsen kirkkaaseen
+tuli patsaaseen, joka kohosi ylös siltä haaralta kaupunkia, missä suuri
+vankihuone oli. He pysähtyivät silmänräpäyksessä ja saivat pian sen
+vakutuksen että tuli raivosi vankihuoneessa, johon sen luultavasti oli
+sytyttäneet jotkut kapinallisista. Javani keräsi äkkiä miehiänsä ja
+pyysi isäänsä palajamaan kotia ilman hänettä.
+
+"Minun täytyy joutua vankihuoneelle", sanoi hän; "siellä on eräs, joka
+ei saa hukkua".
+
+"Kestä puhut, Javani? Ovathan jo meidän jaloimmat miehemme viety sieltä
+kuolemaan? Mutta olkootpa kuka tahansa; minä seuraan sinua koettamaan
+pelastaa häntä kauheasta kuolemasta."
+
+"Käydään sitten isäni; älkäämme viivytelkö vähäistäkään aikaa, niin
+tulet näkemään jonkun, jota et enään luullut tapaavasi maan päällä.
+Theophilo on salvattu tuonne ja me tahdomme pelastaa hänet!"
+
+"Theophilo elää! Oi kiiruhtakaamme!" huusi Sadok innossansa. He
+kiiruhtivat katujen kautta seurattuina miehiltänsä ja pääsivät pian
+vankihuoneen luokse, jonka selotit olivat sytyttäneet tuleen sittenkuin
+turhaan olivat koettaneet murtaa portit ja pelastaa moniaita
+toveriansa, jotka Simonin käskystä olivat tänne suljetut. Alahalla
+kadulla oli ankara taistelu Johanin ja Simonin puoluelaisten välillä,
+joista edelliset tahtoivat auttaa ulos ystäviänsä sillä välin kun
+toiset kokivat estää sitä tapahtumasta.
+
+Savu ja ryske palavasta rakennuksesta, hurjat kuoleman huudot niiltä
+onnettomilta, jotka olivat palamaisillansa sisällä ja ottelu kadulla,
+missä tuota mieletöntä sotaa taisteltiin, kaikki yhdistyi matkaan
+saattamaan huomattavaa meteliä ja hämmennystä.
+
+Javani oli suuresti rohkea ja päätöksissänsä pikainen. Keräten
+miehensä ympärilleen hyökkäsi hän taistelevien keskelle, raivasi
+tieltään kaikki, kutka teki hänelle vastarintaa ja onnistui päästä
+pienenläntiselle portille, joka oli vankihuoneen muurissa. Sadokin
+ihmeeksi otti hän lakkaristansa avaimen, aukasi portin ja kiiruhti
+sitten pihan yli vankihuoneesen huolimatta tulesta ja savusta, mikä
+tuprusi häntä vastaan. Sadok seurasi häntä pelkäämättä ja he
+pysähtyivät pian kammion ovelle, jonka Javani myöskin aukasi. Sisällä
+makasi Theophilo olkivuoteella kädet vastakkain ja tyyni levollisuus
+kalpeilla kasvoillansa. Kun ovi avattiin, loi hän katseensa sinnepäin
+ja samassa silmänräpäyksessä, kun hän kummaksensa oli tuntenut Sadokin,
+makasi hän likistettynä tämän syliin.
+
+"Tule, isäni," sanoi Javani maltittomasti, "täällä ei ole aikaa
+helleyden osoituksiin eikä selityksiin. Tuli lähenee ja meidän täytyy
+kiiruhtaa, ettei paluumatka meiltä sulkeentuisi."
+
+Sadokin avulla nousi Theophilo ylös ja kaikki kolme jättivät kammion.
+Juuri kun olivat päässeet ulos pihalle, kaatuivat vankihuoneen portit
+suurella rytinällä ja koko joukko syöksi kadulta vankihuoneesen. Siinä
+sekamelskassa, joka nyt syntyi onnistui ystävillemme kenenkään
+huomaamatta hiipiä sieltä pois ja niin sukkelaan kuin Theophilo jaksoi
+astua, kiiruhtivat he eteenpäin kaduilla ennättääksensä Sadokin kotia.
+
+Siellä oli Theophilolla tilaisuus nähdä, minkä hävityksen piiritys
+oli matkaansaattanut kaupungissa. Javani oli käydessään häntä
+vankihuoneessa tervehtimässä kertonut sodan vaiheista, mutta ei
+Theophilo koskaan ollut ajatuksissansa voinut kuvitella, mitä hän nyt
+todellisuudessa näki. Innolla kysyi hän Salomesta ja Naomista ja sai
+suureksi murheeksensa kuulla että tuon edellisen elonhetket pian olivat
+lasketut. Sadok ei ollut arvannut vielä että Salomella samoin kuin
+Naomillakin oli tieto Theophilon salaisesta pelastuksesta, jonka Javani
+oli pannut toimeen palauttaaksensa, jos mahdollista, serkkuansa hänen
+erehdyksistänsä. Nyt sai hän tietää tämän kuin myöskin, että Javani oli
+pukenut Theophilon vaatteet erään surmatun marttiran päälle, joten sekä
+hänen pyövelinsä, että sukulaisensa huomio johdatettiin väärälle
+suunnalle. Javani oli sitten käynyt tervehtimässä häntä miltei joka
+päivä vankihuoneessa, vienyt hänelle ruokaa ja koettanut vaikuttaa
+hänen uskontoonsa, mutta siinä oli kaikki hänen kokeensa mennyt turhaan
+ja vaikka se oli häntä suututtanut ei hän kuitenkaan voinut olla
+ihmettelemättä serkkunsa järkähtämättömyyttä. Vaikka Javanilla viime
+aikoina oli ollut paljon puuhaa, oli hän kuitenkin pitänyt huolta ettei
+Theophilo kärsisi puutetta vankihuoneessa ja usein oli hän itse ollut
+syömättä voidaksensa säästetyllä ruo'alla yllä pitää Theophilon henkeä.
+Yhä toivoi hän vielä että tämä luopuisi uskostansa ja hän ei suonut
+tämän kuolevan hyljättynä petturina isäinsä uskolle. Kun Theophilo
+seuraajinensa oli ennättynyt Sadokin huoneesen ja päässyt ovesta
+sisään, kohtasi heitä ensiksi vanha Deborah, joka luuli ensin näkevänsä
+aaveen, eikä voinut toipua säikähdyksestänsä ennen kuin Theophilo
+ystävällisesti oli puhutellut häntä. Hänen säikähdyksensä muuttui nyt
+yhtä kiihkoiseksi riemuksi ja Javanilla oli täysi tekeminen saada sen
+innokkaita osoituksia hillityksi.
+
+Hiljaa astui Theophilo sitten huoneesen, jossa Salome makasi ja jossa
+viimeiset säveleet Naomin laulusta vielä värähtelivät. Hän meni sairaan
+vuoteen viereen ja syvästi liikutettuna nähdessänsä, mitkä jäljet tauti
+ja kärsimiset olivat jättäneet hänen kasvoillensa, laski hän vuoteen
+viereen polvillensa. Salome katseli häntä silmänräpäyksen ikäänkuin
+ihmetellen, kuka tämä olisi, mutta kerrassansa valkeni hänen
+katsantonsa ja hän tunsi Javanin. Sanomattomalla ilolla ojensi hän
+tälle kätensä ja kuulteli tarkastuksella Sadokin kertomusta päivän
+viimeisistä tapauksista. Hän tuli suuresti liikutetuksi Javanin
+alttiiksi antavasta huolen pidosta serkustansa ja silmäyksellä, joka
+ilmaisi puhtainta iloa katsahti hän poikaansa. Mutta hetken perästä
+antoi hän merkin, että hän tahtoi levätä, ja kaikki erkanivat hänen
+luotansa paitsi Sadok, joka jäi hiljaa istumaan hänen vuoteensa
+viereen.
+
+Theophilolla ja Naomilla oli paljon keskusteltavaa. Theophiloa ilahutti
+kuulla Klaudian hurskaasta nöyryydestä ja vahvasta uskosta. Hän näki
+nyt että Herra oli johdattanut kaikki parhain päin ja kääntänyt
+onnettomuudenkin onneksi, koska Theophilon luultu kuolema oli vaan
+pakoittanut Klaudiata lähemmäksi Herraa. Heidän tästä vielä puhellessa
+tuli sana, joka vaati heitä Salomen luokse ja he kiiruhtivat
+noudattamaan sitä. He tapasivat Sadokin ja Javanin hänen luonansa ja
+ensi katsannolla sairaaseen kävi selväksi, että kuolema jo oli laskenut
+kätensä hänen päällensä.
+
+"Minä olen kutsuttanut teitä kaikkia", sanoi hän heikolla äänellä,
+"sanoakseni teille jäähyväissanan. Sinua Theophilo minä kiitän sen
+edestä, että esimerkilläsi ohjasit ja vahvistit minua siinä uskossa,
+jossa nyt kuolen autuaana. Siunatkoon sinua Herra taivaassansa ja
+täällä maan päällä. Tässä Jumalan ja niiden läsnä ollessa, jotka ovat
+minulle kaikista kalliimmat, tunnustan minä että Jesus Natzarethista on
+se luvattu Messias ja minun sekä kaikkein ihmisten vapahtaja. Oi minun
+rakas puolisoni ja sinä minun poikani, kääntykäät hänen puoleensa. Hän
+tulee pelastamaan ja vapahtamaan teitä nyt kun pahat päivät ovat
+tulleet kaupunkimme yli."
+
+"Äiti", huudahti Javani, joka ei kauemmin voinut vaijeta; "lakkaa,
+äläkä anna viimeisen sanasi olla sadatus. Älä puhu Nazarenilaisesta,
+tahi salli minun mennä, ennenkuin unohdan rakkauteni ja nöyryyteni
+sinuun Jumalan kunnian puolustamisen tähden."
+
+"Javani, Javani oletko niin juurtunut vale-luuloihin? Niin kauan kun
+hengin, en saata olla puhumatta mitä Jesus on tehnyt sinun ja minun
+edestäni; suokoon Jumala, että ääneni voisi tunkea sydämmesi sisimpään.
+Etkö tahdo viipyä kuulemaan todistustani? Hyvästi poikani, olkoon se
+vapahtaja, jota ylönkatsot sinulle armollinen ja johtakoon sinua
+mietiskelemään."
+
+Javani tarttui käteen, jonka äitinsä hänelle ojensi ja suuteli
+helleydellä hänen poskeansa, jonka perästä hän riensi ulos.
+
+"Hän on poissa ja Herra häntä auttakoon" lausui Salome huoaten. "Sinä,
+Sadok, olet vähemmin ankara. Minä näen, että mielesi alkaa pehmitä. Älä
+väitä sitä; älä riistä minulta toivoa, joka tekee minut niin iloiseksi.
+Kun olen kuollut, tulet muistamaan, mitä minä olen sinulle sanonut ja
+tunnustamaan, että se oli totta." Taaskin vaikeni hän hetkeksi,
+saadaksensa voimia. Sitten jatkoi hän heikommalla äänellä:
+
+"Naomi, lapseni, tule tänne vastaanottamaan siunaukseni!"
+
+Naomi lankesi polvillensa ja nojaten päätänsä äidin vuoteeseen koki hän
+pidättää itkuansa, kun Salome laski kätensä hänen päänsä päälle ja
+sanoi:
+
+"Isäimme Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumala siunatkoon sinua, Naomini,
+ja varjelkoon sinua kaikilla teilläsi. Palkitkoon hän satakertaisesti
+sen mitä olet minulle tehnyt. Tehköön hän sinut välikappaleeksi
+isäsikin sielun pelastamiseen niinkuin sinä olet ollut minunkin. Ja kun
+sinut kutsutaan pois tästä elämästä; sallittakoon minun silloin taaskin
+tavata sinua Jumalan kunnia-istuimen edessä, jossa yhdessä saamme
+veisata hänen ja karitsan kiitokseksi."
+
+Naomi painoi äitinsä kättä huulihinsa ja kasteli sitä kyyneleillänsä
+voimatta lausua sanaakaan. Sadok ja Theophilo vajosivat polvillensa
+hänen rinnallansa.
+
+"Rukoile minun puolestani Sadok", lausui Salome. "Kuolon varjot
+laskeuvat ympärilleni ja minä soisin että sinun äänesi olisi maailmassa
+viimeisin, mitä kuulen."
+
+Sadok rukoili ja hänen huulensa ilmaisivat koko hänen sielunsa tilan.
+Hän lopetti rukouksensa toivolla, että, jollei hän vielä tunne
+totuutta, se tulisi hänelle ilmoitetuksi.
+
+Salome oli ummistanut silmänsä ja makasi liikkumatta sillä välin kun
+Sadok rukoili. Kun tämä oli lopettanut, vilkasi hän äkkiä ylös ja riemu
+loisti hänen silmistänsä.
+
+"Jumalan siunaus sinulle näistä sanoista, rakastettuni", lausui hän
+vilkkaasti. "Nyt minä erkanen täältä rauhassa ja riemulla, sillä minä
+luotan Vapahtajani sanaan, että se ken etsii, hän löytää, ja se ken
+anoo, hänelle annetaan! Oi, sieluni ja kaikki, mitä minussa on, ylistää
+hänen pyhää nimeänsä!"
+
+Hän puristi Sadokin kättä omaansa ja vajosi taaskin hiljaiseen
+horrokseen. Niin makasi hän moniaan hetken, jonka perästä hän jälleen
+avasi silmänsä ja sopersi:
+
+"Kuolema, kussa on sinun otas, hauta, kussa on sinun voittos?"
+
+"Sano meille, rakas Salome, onko kaikki hyvin ja onnellisesti?" lausui
+Theophilo kumartuen hellästi hänen puoleensa.
+
+"Riemua, riemua, kaikki on hyvin, kaikki on onnellisesti," kuiskasi
+hän.
+
+"Eikö mikään epäilys, mikään pelko, mikään pimeys vaivaa sinua?" jatkoi
+Theophilo innollisna saada huomaamaan kuinka vahvaksi Salomen usko
+hänet teki.
+
+"Oi, ei", kuiskasi hän hiljaa, mutta kuultavasti. "Kuolonlaakso on nyt
+aivan valoisa. Sen yli näen minä taivaan avoinna ja kaikki pyhät,
+kultaiset harput kädessä; mitään pimeyttä ei ole, sillä karitsa itse on
+aurinkona siellä!"
+
+Nämät olivat hänen viimeiset sanansa. Niin hiljaa ja vaivatta veti hän
+viimeisen huokauksensa, ettei kukaan huomannut, koska tämä tapahtui.
+Sadok tunsi hänen kätensä heltyvän omastansa, ja samalla valaisi uuden
+päivän säteet huonetta, joka nyt oli muuttunut ruumishuoneeksi.
+
+Ne onnettomat suhteet, jotka kaupungissa vallitsi, matkaansaattoivat
+ettei mitään juhlallisempia peijaisia voitu pitää, joissa tavalliset
+hautajaismenot olisi noudatettu. Sadok ei myöskään tahtonut että Salomen
+ruumis vietäisiin kauaksi ja hän käski sen vuoksi että hauta
+kaivettaisiin puutarhaan. Vielä samana päivänä laskettiin hänen tomunsa
+viimeiseen leposijaansa ja sekä Sadok että Naomi saattoivat kesken
+surujansakin sydämmestänsä kiittää Herraa, siitä että hän oli
+pelastanut tuon rakastetun kaikesta hädästä ja kärsimisestä.
+
+
+
+
+KUUDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+Tuskin oli Salomen hauta suljettu niin tuli sana Johanilta, joka kutsui
+Javania temppeliin, jossa kaikki puolustusvoimat nyt olivat tarpeen kun
+Tito oli sytyttänyt valkean porttien edustalle. Javani kiiruhti sinne
+ja huomasi asian laidan todellakin olevan sellaisen. Hopealevyt, joilla
+nämät olivat varustetut mutkistuivat kuumuudesta ja pian heittäytyi
+tuli muurin ohitse ales pylväskäytävään, joka siellä täällä syttyi
+tuleen. Javani ja Simon kokivat kehoittaa miehiänsä sammuttamaan tulta,
+mutta heitä näytti valloittaneen äkkinäinen arkuus ja äänettöminä sekä
+välin pitämättöminä katselivat he liekkiä jotka joka haaralta
+ympäröivät heitä ja vireästi toimittivat hävitystyötänsä. Koko päivän
+raivosi tuli ankarasti ja illan tullessa olivat kaikki nuot komeat
+pylväskäytävät raunioina. Sadok palasi kotia Naomin luokse sillaikaa
+kun Javani jäi jälelle lujasti päättäneenä ennen ei lähteä temppelistä,
+kun sen kohtalo oli ratkaistu.
+
+Kun päivä koitti valmisti Sadok itseänsä taaskin jättämään kotinsa ja
+palaamaan temppeliin. Naomin valtasi synkkä aavistus kun isä tuli
+ottamaan jäähyväisiä häneltä; tuntui kuin olisi joku sanonut hänelle,
+ettei hän enää saisi nähdä isäänsä hengissä ja hän ei malttanut olla
+sitä sanomatta ja rukoilematta isäänsä pysymään kotona.
+
+"Älä heitä itseäsi sellaisten ajatusten valtaan," sanoi Sadok
+ystävällisesti. "Kaikki ei ole vielä hukassa ja vaikka minun toivoni
+voitosta ja vapautuksesta ovat menneet, voimme me vielä niinkin
+vastustaa vihollisia, että hänen täytyy myöntää meille kohtuulliset
+ehdot. Jos ankarampi vaara uhkaa kaupunkia, palajan minä heti luoksesi;
+Theophilo jää nyt tänne olemaan sinulle avuksi. Pyhä velvollisuus
+kutsuu minua temppeliin ja elävän Jumalan palvelijana en saa pettää
+hänen pyhyyttänsä. Hyvästi, Naomi. Jumalan siunaus tulkoon sinulle!"
+
+Hän meni pois ja Naomi katseli hänen jälkeensä kunnes pihan portit
+suljettiin hänen jälestänsä. Theophilo ei tahtonut jättää orpanatansa
+yksin; hän tiesi ettei hänen läsnä olonsa voisi estää temppelin
+häviämistä, ja sen vuoksi jäi hän Naomin luokse lohduttamaan ja, jos
+niin tarvittaisiin, puolustamaan häntä.
+
+Nyt oli elokuun 10 päivä, päivä joka jo oli osoittanut itsensä niin
+onnettomaksi Jerusalemille, koska babylonilaiset silloin hävittivät
+Salomonin temppelin. Tito näki raivoisan tulen, joka uhkasi hävittää
+Jehovan toisenkin temppelin ja hänet valtasi sääliväisyyden tunne
+ajatellessansa, että niin paljon komeutta ja loistoa katoaisi. Hän
+kutsui kokoon sotaneuvostonsa ja huolimatta monen vastustuksista, jotka
+väittivät, että temppeli ei olisi pidettävä pyhyytenä vaan linnana,
+jota ei tulisi säästää, päätettiin että romalaiset itse olisivat
+avullisna tulen sammuttamisessa.
+
+Mutta korkeampi voima, kuin Titon oli päättänyt että temppeli oli
+hävitettävä ja romalaisen sotapäällikön legionat eivät voineet estää
+Jumalan vihan miekkaa iskemästä. Kun romalaiset työskentelivät tulen
+sammuttamisessa, tekivät juutalaiset, jotka nyt olivat saaneet
+rohkeutta Simonin ja Javanin johdon alla raivoisan päällehyökkäyksen
+itäisen portin kautta. Romalaiset kokoontuivat ja vastaan ottivat
+hyökkäyksen suljetuissa riveissä ja kun Tito itse tuli apujoukon
+kanssa, ajoivat he päällekarkaajat takasin temppeliin. Tito läksi tämän
+jälkeen pois aikoen seuraavana päivänä tehdä yleisen rynnistyksen
+temppeliä vastaan. Mutta kohta hänen poismenonsa jälkeen tekivät
+juutalaiset uuden hyökkäyksen. Silloinkin ajettiin he takasin ja
+kiivastuneet romalaiset vainosivat heitä aina temppelin portille
+saakka. Muuan sotilas kiipesi toverinsa hartioille, tempasi tulisoiton
+käteensä ja viskasi sen onnettomuutta tuottavalla tarkkuudella erään
+pienemmän portin kautta itse temppeliin. Yht'äkkiä leimahti ilmituli
+sen sisällä ja vimmastuneina tästä temppeliä häpäisevästä teosta
+kohottivat juutalaiset hirmuisen huudon, tarttuivat miekkaansa ja
+hyökkäsivät romalaisten päälle. Tito oli jo makuulla kun Marcello tuli
+ilmoittamaan hänelle että temppeli paloi. Hän kiiruhti sinne ja koetti
+hillitä sotamiehiänsä, mutta turhaan.
+
+Romalaiset soturit puolestansa vimmastuneina juutalaisten
+kovapintaisesta vastarinnasta tunkivat eteenpäin; moni heitti
+tulisoittoja sisimmäiseen temppelipihaan ja tarttuivat miekkoihinsa
+alkaaksensa teurastamista. Tuhansittain juutalaisia kaatui jo
+ensimäisessä kahakassa ja pitkin temppelin portaita virtasi veri ales,
+vaikka Tito teki kaikki, minkä voi, estääksensä veren vuodatusta. Vielä
+eivät liekit olleet päässeet pyhyyden sisimpään osaan ja romalainen
+päällikkö toivoi voivansa säilyttää tämän osan rakennuksesta kun muuan
+hänen sotilaistansa vei tulisoiton temppelin esirippuihin, jotka
+silmänräpäyksessä syttyivät. Titon täytyi silloin vetäytyä takasi ja
+koko tuo komea rakennus hukkui tuleen ja liekkeihin. Osa toisensa
+perästä syöksin kokoon suurella rytinällä; tornia ja huippuja kohosi
+tulipatsaiden välissä, seisoivat huojuen muutaman minutin ja kaatuivat
+sitten, levittäen kaatuessansa ylt'ympäri tulisateen kipinöistä ja
+liekeistä.
+
+Tässä kauheassa tilaisuudessa ilmestyi Ananian poika vielä kerran.
+Aaveen kaltaisena hiipi hän temppelipihan yli, kiipesi horjuvalle
+muurille ja katseli sitä hävitystä, jota hän niin prophetallisesti oli
+ennustanut. Äkkiä huusi hän korkealla äänellä: "Voi minuakin" ja
+samassa tapasi häntä kivi heittokoneesta ja hän kaatui takaperin
+suitsuaviin raunioihin.
+
+Emme yritäkään kertoa niitä kauheita näkyjä jotka nyt seurasi kun tuli
+ja romalaisten miekat olivat toisillensa avullisna surmaamassa kaikki,
+jotka olivat temppelin muurien sisäpuolella. Tämän häiriön ajalla
+onnistui kuitenkin Giskalan Johanin murtaa itsensä lävitse seurattuna
+joukolta selotteja ja hakea turvapaikkaa ylimmäisessä osassa kaupunkia,
+johon sitten useampia pakolaisia kiiruhti saamaan satunnaisen
+pelastuksen.
+
+Ryöstönhimoisia laumoja romalaisista sotureista etseivät joka haaralta
+rikkauksia joita tiesivät temppelissä säilytetyksi ja sanomaton olikin
+saalis, jonka onnistuivat temmata pois tulen vallasta. Mutta toisella
+pienellä joukolla romalaisia Marcellon johdon alla oli etsiessänsä
+toinen tarkoitus; he hakivat pappia, Sadokia, pelastaaksensa häntä jos
+mahdollista, ja viimein löysivätkin he hänet, mutta maaten kuolleena
+sen alttarin juurella, jossa hän oli tottunut toimittamaan virkaansa.
+Kun Marcello nosti kuolleen ruumiin ylös laattialta löysi hän tämän
+vaatteiden sisällä otteen Mattheuksen evankeliumista. Marcello kävi
+hämille; kuinka tämän asian laita olikaan? Voisiko olla mahdollista
+että Sadok uskoi Jesusta Nasarethistä? Vaijeten pisti hän tuon
+kallisarvoisen kirjoituksen talteen ja seurajiensa avulla kantoi hän
+Sadokin ruumiin siihen osaan temppeliä, jossa tuli enimmästi riehui ja
+heitti sen liekkien keskelle, ettei kuollut ruumis joutuisi alttiiksi
+ryöstäjien ivalle ja pilkanteolle.
+
+Johdattaen miehiänsä kiiruhti Marcello sitten hyvin tunnetuita teitä
+myöten Sadokin huoneesen pelastamaan Naomia. Yö oli valoisa kuin päivä,
+sillä loiste palavasta temppelistä levisi lavealta ylt'ympäri; mutta
+Marcello ei tarvinnut tätä valoa löytääksensä tietä. Kuinka hän vapisi
+levottomuudesta päästyänsä Sadokin huoneen portille! Se oli suljettu
+mutta antoi pian jälkeen romalaisten sotamiesten iskuille. Marcello
+asetti useammat miehistänsä portille estämään ryöstäviä pääsemästä
+sisään. Itse kiiruhti hän huoneukseen ja etsei kaikki huoneet läpi,
+mutta ne olivat tyhjät. Hän juoksi ulos penkeristölle, mutta sieltäkään
+ei hän löytänyt ketään. Silloin huomasi hän puutarhassa kolme henkeä:
+nuoren tytön joka oli polvillansa maassa, yhden miehen hänen
+vieressänsä, joka näytti olevan valmis suojelemaan häntä viimeiseen
+asti ja erään vanhan vaimon, joka seisoi nuoren miehen rinnalla. Hän
+tunsi heti keitä ne olivat, mutta ne eivät tunteneet häntä. Kun Deborah
+huomasi hänet tulevan penkeristölle, huusi hän:
+
+"Tapa Naomi, Theophilo; työnnä miekkasi hänen rintaansa. Parempi on
+nähdä hänet kuolleena äitinsä haudalla, kuin villittyjen romalaisten
+viemänä pois vankeuteen."
+
+Theophilo luotti kuitenkin Herran apuun, missä ei ihmisellinen silmä
+huomannut mitään apua; hän otti Naomin syliinsä ja odotti tyynenä
+vihollisensa tuloa.
+
+Marcello kiiruhti portaita ylöspäin.
+
+"Naomi, oma Naomini", huudahti hän; "sinulla ei ole mitään pelkäämistä;
+Marcellohan on tulemassa."
+
+Naomi, joka oli pyörtynyt ei kuullut hänen sanojansa. Marcello juoksi
+esiin ja sulki hänet syliinsä; kyyneleet vuotivat Marcellon silmistä
+kun hän katseli hänen kuihtuneita, kalpeita kasvojansa.
+
+"Katso ylös, Naomini", lausui hän; "katso ylös niin saat nähdä
+Marcellon olevan luonasi. En ole koko tämän verenvuodatuksen ajalla
+ajatellut muuta kuin sitä hetkeä, jolloin jälleen saisin sinua nähdä.
+Tulenko kadottamaan sinut samassa kun taaskin olen sinun saanut?"
+
+Viipyi tuokion aikaa ennenkun Naomi jälleen toipui, mutta vihdoin
+aukasi hän silmänsä ja katseli oudosti ympärillensä. Hän oli odottanut
+näkevänsä viholliset ympärillänsä! Kuinka selittääkkään hänen iloansa
+nähdessänsä Marcellon ja kuullessansa tämän riemuhuudon! Deborah ja
+Theophilo olivat hänen luonansa ja heidän kasvonsa loisti onnesta,
+mutta näitä Naomi tuskin huomasikaan, sillä olihan Marcellokin hänen
+luonansa ja mitä puuttui häneltä silloin?
+
+Vaan tämä itsekäs ajatus valtasi häntä ainoastaan hänen onnellisuutensa
+ensimmäisessä silmänräpäyksessä. Hän ei nähnytkään isäänsä ja kysyi
+heti Marcellolta eikö tämä ollut nähnyt häntä. Marcello antoi väistävän
+vastauksen; hän ei tahtonut yhdellä kertaa ilmaista Naomille sitä
+surullista asiaa, joka hänellä oli tälle julkaistavana. Mutta Naomi
+älysi heti miten asian laita oli.
+
+"Minä arvaan kaikki", lausui hän nopeasti. "Minun isäni on kuollut,
+eikö niin?"
+
+"Niin on", vastasi Marcello. "Hän kaatui alttarin juurella, jota hän
+niin miehekkäästi puolusti viimeiseen hengen vetoon asti. Ja näetkö,
+Naomi", lisäsi hän ottaen esille tuon tunnetun perkamentti-kääryn,
+"tämä pyhä kirja lepäsi hänen sydämellänsä; emmekö saattaisi toivoa
+että hän tunsi sen pyhät totuudet ja uskoi ne?"
+
+"Jumala suokoon sen! Hän oli herennyt ylönkatsomasta niitä, mutta Herra
+yksin tietää, kuinka runsaassa määrässä hän oli omistanut niitä
+itsellensä. Hän oli uskollinen ja vilpitön Herran palvelija ja minä
+toivon että hän nyt on mennyt Herran rauhaan".
+
+"Entä äitisi, Naomi, onko hänkin mennyt pois?"
+
+"Sitten eileispäivän lepää hän tämän turpeen alla; mutta minun ei sovi
+surra, sillä hän kuoli uskossa meidän Herraamme Jesukseen Kristukseen
+ja hänen viimeiset hetkensä olivat täynnä siunausta".
+
+"Herra olkoon ylistetty!" sanoi Marcello. "Sinä olet vanhemmitta,
+Naomi, mutta minun isäni tulee olemaan sinunkin isäsi, ja Jumalan
+avulla on kirkas aamu seuraava tätä murheen yötä, jonka sinun on
+täytynyt elää. Tulkaat nyt, käykäämme huoneeseen. Meidän on pitäminen
+huolta teidän turvallisuudestanne ja minä haluan kuulla sinun
+merkillisiä onnen vaiheitasi, Theophilo. Minä olen surrut sinua niin'
+kuin kuollutta ja olen löytänyt sinut elävänä jälleen".
+
+Theophilo kertoi lyhykäisesti ystävällensä, mitä hänelle viimeisinä
+aikoina oli tapahtunut ja sai tältä tervetulleita tietoja Klaudiasta.
+Mutta aika ei myöntänyt pitempiä keskusteluja. Koko viimeimmäksi
+valloitettu osa kaupunkia oli sytytetty tuleen ja liekit lähenivät jo
+Sadokinkin huonetta. Romalaiset sotamiehet kuljeskelivat ryöstäen ja
+murhaten pitkin katuja ja töin tuskin oli tähän asti vahdille
+onnistunut pidättää heitä Naomin kodista. Marcello huomasi, ettei Naomi
+enään olisi turvassa siellä. Hän teetti pikaisesti paarit Naomia ja
+Deborata varten ja käski miehiänsä saattamaan heidät romalaiseen
+leiriin. Itse seurasi hän ja Theophilo suojeluvartijoina ja monien
+vaarojen perästä ennättivät he vihdoin leiriin, jossa Naomi ja Deborah
+sijoitettiin Rufon majaan ja Theophilo jäi heidän luoksensa sillä välin
+kun Marcello kiiruhti takasi kaupunkiin.
+
+Koko roomalainen sotajoukko oli tänä päivänä ottanut asemansa
+kukkulalle missä temppeli seisoi ja roomalaiset sota liput olivat
+istutetut savuaviin raunioihin. Suuri uhri oli toimitettu heidän
+epäjumalillensa ja raikkaat riemu huudot ilmaisivat Titon voittoa.
+Saalis oli niin mahdottoman suuri että sotamiehet eivät pitäneet kultaa
+kuparia kalliimpana ja heidän tyydytetty saaliin himonsa enensi heidän
+iloansa. Kesken kaikkea iloa kiintyi heidän huomionsa pieneen
+juutalais-joukkoon jotka olivat ottaneet pakonsa jälelläolevalle osalle
+temppeli muuria. Roomalaiset eivät huolineet hyökätä näiden päälle ja
+viisi päivää kestivät nämät paikallansa, kunnes nälkä vihdoin pakoitti
+heidät tulemaan ulos. He pyysivät Titolta armoa ja yksi heistä oli
+Isak, joka niin kammoittavalla nöyryydellä kerjäsi henkensä edestä,
+että romalaiset tunsivat vihan ja ylenkatseen syttyvän itsessänsä. Tito
+oli taipumaton ja hänen käskystänsä mestattiin ne kaikki.
+
+Kuten jo mainitsimme oli joukko seloteja Johanin johtamina pelastaneet
+itsensä temppelin palosta ja ottaneet pakonsa ylimpään osaan kaupunkia.
+Täällä uudistettiin taaskin piirityksen kaikki kauhistukset ja
+syyskuun seitsemänteen päivään asti puolustivat juutalaiset itseänsä
+kovapintaisesti vihollisiansa vastaan. Kun roomalaiset vihdoin olivat
+saaneet tämänkin kaupungin osan valtaansa, antoi Tito käskyn, että
+sekin hajotettaisiin maan tasalle ja ainoastansa kolme tornia jätettiin
+pystyyn muistoksi roomalaisten voitosta.
+
+Sotavankia saatiin sellainen paljous että siitä syntyi voittajallekin
+hankaluuksia ja sittenkun ne voimakkaammat ja pulskimmat heistä olivat
+valitut kaunistamaan Titon kunnia-retkeä Roomassa, tapettiin heikot ja
+sairaat kuin myöskin vaimot, lapset ja vanhukset. Muista sotavangeista
+lähetettiin monta tuhatta vuorikaivantoihin roomalaisen valtakunnan eri
+osissa, taikka vietiin maakuntiin miekkailijoina tekemään palvelusta
+kansanhuviksi.
+
+Sotavankien luku nousi yhdeksänkymmeneen seitsemään tuhanteen.
+Asujanten luku, jotka nälkä tahi miekka surmasi, arveltiin nousevan ei
+vähempään kuin miljoonaan yhteensataantuhanteen.
+
+Vielä etseivät roomalaiset kapinan johtajia voimatta löytää heitä. Sekä
+Giskalan Johani että Simon näyttivät olevan peräti kadonneet. Edellinen
+oli paennut maanalaisiin kuoppiin, jossa hän sekä useat hänen
+seuralaisistansa pitivät itseänsä piilossa. Vihdoin löysivät
+roomalaiset kumminkin muutaman kuopan suun, mutta kun he aikoivat
+tunkea näihin sisään, kohtasi heitä niin inhottava löyhkä mädänneistä
+ruumiista, että heidän oli vetäytyminen takasin ja he otaksuivat, ettei
+ketään elävää olentoa olisi kuopissa. Niin ei kuitenkaan ollut laita,
+mutta vihdoin kävi niissä oleminen Johanillekin ja hänen miehilleen
+mahdottomaksi ja heidän täytyi heittää itsensä voittajan valtaan,
+ehdoilla että heidän henkensä säästettäisiin. Tämä lupaus annettiin ja
+täytettiinkin, mutta Johani, samaten kun muutkin, tuomittiin
+elinkautiseen vankeuteen.
+
+Simonin luultiin kuolleen johonkin kuoppaan ja häntä lakattiin
+kokonansa etsimästä. Tito valmistihe lähtemään autiosta kaupungista, ja
+Marcello oli iloinen tietäen nyt saavansa viedä Naomin pois paikasta,
+jossa kaikki muistutti hänelle entisten päivien onnesta ja nykyisistä
+katkerista kärsimyksistä. Veljensä kohtalo raskautti suuresti Naomin
+mieltä; ei ollut toivoakaan hänen enään olevan elossa, mutta kaikki
+Marcellon hankkeet löytää hänen ruumistansa olivat turhat ja Naomin
+täytyi jättää kaupunki tietämättömänä jos hän oli saanut surmansa, vai
+viety sotavankina johonkin maakuntaan. Rufon kohtelemana ikäänkuin
+olisi hän tämän tytär, seurasi hän Deborahin kanssa sotajoukkoa
+Kaisareaan meren rannalla. Siellä pyysi Marcello virkavapautta
+itsellensä ja isällensä saattaaksensa Naomia Ephesoon. Hänen pyyntöönsä
+suostuttiin, ja kun muuan laiva sattumasta oli satamassa valmiina
+purjehtimaan Ephesoon, astuivat he kaikki laivaan ja jättivät hävitetyn
+Judean ohjaten retkensä tuohon kuuluisaan kaupunkiin, missä Theophilo
+toivoi saavansa jälleen tavata rakkaita heimolaisiansa.
+
+Heidän pois lähtönsä jälkeen tuli sanoma Jerusalemista Kaisareaan että
+Simon sekä yksi hänen upseereistansa olivat joutuneet vangiksi. Joukko
+romalaisia sotamiehiä, joita oli jätetty hävitettyyn kaupunkiin olivat
+eräänä päivänä hämmästyneet nähdessänsä miehen savuavien
+temppeliraunioiden keskellä. Puettuna loistavaan purppura pukuun
+valkeiden vaatteiden yllä oli hän äkkiä ilmestynyt heidän joukkoonsa
+ikäänkuin olisi hän noussut ylös maan alta. Ensi silmänräpäyksessä
+olivat he säikähtäneet, mutta sitten kun he toipuivat ja kysyivät kuka
+hän oli, oli hän vastannut: "Simon, Gioran poika." Hän otettiin
+seuraajansa keralla, joka ei ollut kukaan muu kuin Javani, heti kiini,
+ja he kertoivat silloin aikomuksensa olleen hämmästyttää vartijoita,
+sekä paeta koska eivät enää voineet kestää siinä maanalaisessa
+kuopassa, missä tähän saakka olivat olleet piilossa. Tämä ilmoitus oli
+tervetullut Titolle, joka heti käski tuoda molemmat vangit hänen
+luoksensa olemaan läsnä hänen kunnia-retkessänsä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Dianatemppelin kupulat ja torni huiput loistivat kuin tuli laskevan
+auringon säteissä, jolloin suuri ihmisjoukko kokoontui Epheson
+laivasillalle ottamaan vastaan alusta, jonka tulemisella satamaan
+vahtitornista juuri annettiin merkki. Tämän tiedettiin olevan erään
+kauppalaivan Syyriasta, ja kaikki olivat uteljaita saada tietää uutisia
+sodasta Judeassa. Niiden joukossa, jotka maltittomuudella odotti
+laivaa, olivat myöskin Judith ja Amatfiah jonka käsivarteen heidän
+ottotyttärensä Klaudia nojasi itseänsä.
+
+Vihdoinkin laski laiva sillalle ja astuinpalkit pantiin ulos. Mutta
+siinä suuressa väen paljoudessa, joka liikkui kannella oli Klaudia
+luullut nähneensä henkilön, jota hän jo aikaa sitten piti kuolleena. Hän
+puristi ikäänkuin kouristuksen tapaamana Amatfiahn käsivartta ja
+osoitti äkillisesti laivaa kohti, sillä välin kun hänen suuret siniset
+silmänsä tuijotti sinnepäin sanomattomalla hämmästyksen ja pelästyksen
+katseella. Judith ja Amafiah loivat turhaan silmänsä samaan suuntaan
+voimatta huomata mitään omituista. Olento olikin kadonnut kannelta.
+Klaudian käsi vaipui hervotonna ales, jolloin hän huoaten kuiskasi:
+
+"Oi, se oli ihana, mutta hirveä erehdys!"
+
+"Mitä se oli, lapseni?" kysyi Judith. Luulitko nähneesi jonkun, joka
+muistutti meidän ystävistämme Judeassa?"
+
+"Niin äitini; minä näin samat kasvonjuonteet, joita minä yöllä näen
+unissani ja päivällä pilveissä. Ne olivat kumminkin enemmän elävän
+olennon kaltaiset, kuin ne enkelin kasvot, joita minä nukkuen ja
+valvoen näen unelmissani. Vaan katso, tuossa on hän taaskin! Katso,
+äiti, katso! Ja tuolla on toinenkin. Oi, Herra, älä anna minun soaistun
+järkeni kauemmin pilkata minua sellaisilla unikuvituksilla! Mutta he
+tulevat, he astuvat maalle; he eivät olekaan aave-olentoja! Menkäämme
+heitä vastaan, että saisin tietää, miten asian laita todellakin on,
+tahi kuolla!"
+
+Klaudia ei ollut erehtynyt; ensi silmänräpäyksessä oli hän, Amafiah ja
+Judith Naomin ja Theophilon syleiltävinä. Kuka voi selittä tämän niin
+äkki-odottamattoman kohtaamisen riemuja! Molemman puolisen ilon ensi
+hetkenä ei Marcelloa, eikä Rufoa huomattukaan; mutta pian saivat hekin
+osansa sydämmellisestä tervetulemis-toivotuksesta ja kaikki menivät
+yhdessä Amafiahin asuntoon, jossa ei kukaan näyttänyt kyllästyvän
+kysymisiin tahi kuulemiseen niitä kertomuksia, joita toinen toisillensa
+tehtiin seikoista mitä viimeisinä aikoina oli tapahtunut.
+
+Muuan viikko oli kulunut laivan tulosta Ephesoon, ja Naomin surulliset
+tunteet olivat vähän haihtuneet, kun Rufo lausui täytyvänsä matkustaa
+Romaan, mihin Tito voittajana pitäisi kunniaretken. Marcello oli saanut
+päälliköltänsä luvan jättää romalainen sotajoukko, ja hänen päätöksensä
+oli asettautua Ephesoon, mihin Theophilokin aikoi ottaa asuntonsa.
+Ennen Rufon lähtöä vihittiin molemmat nuoret miehet morsiamiinsa
+ja piispa Epheson kristillisessä seurakunnassa yhdisti heidät.
+Monilukuiset todistajat tähän toimeen olivat enimmästi tämän kristityn
+seurakunnan jäseniä ja uskovaisia pakolaisia Palestinasta, jotka kaikki
+hellimmästi ottivat osaa nuorten morsianten onneen, koska nämät niin
+monien ja kovien koettelemuksien perästä, joita he vakavuudella olivat
+kestäneet, nyt tunsivat itsensä palkituiksi niin suurella autuudella,
+kuin he koskaan voivat toivoa löytävänsä maan päällä.
+
+Rufo otti jäähyvästit lapsiltansa ja palasi Romaan lupauksella tulla
+heitä tervehtimään niin pian, kun mahdollista. Tätä lupausta ei hän
+kumminkaan voinut täyttää ennenkun seuraavana kevänä, mutta silloin ei
+hän tullutkaan yksin. Häntä seurasi mies, jolla, vaikka ollen vielä
+nuori ijältänsä, oli kalpealla otsallansa syviä uurtoja kärsimisistä ja
+hillitsemättömistä himoista. Mutta hänen silmänsä katseet olivat
+vähemmin ylpeät ja rohkeat, kuin ennen, sillä vankeus ja petetyt
+toiveet olivat nöyryttäneet hänen sydämmensä, joka kerran hehkui
+kunnian- ja kostonhimosta. Ilon ja helleyden kyyneleitä vieri hänen
+poskipäillensä sulkiessansa Naomia syliinsä ja ojentaessansa kätensä
+hänen miehellensä sekä Theophilolle. Se oli Javani. Rufo oli löytänyt
+hänet orjuudesta Roomassa ja jalomielisyydellä, joka sopii kristitylle,
+oli tämä unohtanut kaikki kärsimänsä vääryydet ja ostanut vapaaksi
+nuoren, ylpeän fariseuksen.
+
+Herran kuritus ei ollut jäänyt kokonansa vaikuttamatta Javaniin. Hän ei
+milloinkaan unohtanut isänmaatansa, eikä koskaan lakannut suremasta sen
+häviötä, mutta tämä ei tapahtunut samalla kiukkuisella katkeruudella
+kun ennen, sillä hän oli tottunut pitämään ne vitsaukset, jotka
+kansaansa olivat kohdanneet, ansaittuna kurituksena heidän synteinsä
+tähden ja toivomaan sen loistosaa uudestansa rakentamista, kun se
+Jesus, jonka nimeä hän niin usein oli pilkannut, palajaa taivaan
+pilvissä kaikkein pyhien enkeleiden kanssa istumaan isänsä Davidin
+valta-istuimella ja hallitsemaan kansaansa ijankaikkisesti.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Naomi eli Jerusalemin viimeiset päivät, by 
+J. B. Webb
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAOMI ELI JERUSALEMIN ***
+
+***** This file should be named 26055-8.txt or 26055-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/6/0/5/26055/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/26055-8.zip b/26055-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..6c56ded
--- /dev/null
+++ b/26055-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9d15598
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #26055 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26055)