initial commit of ebook 25881HEADmain

5 files changed, 2609 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/25881-8.txt b/25881-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..7ab9c46
--- /dev/null
+++ b/25881-8.txt
@@ -0,0 +1,2593 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kohtaloonsa kompastunut, by Akseli Järnefelt
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kohtaloonsa kompastunut
+
+Author: Akseli Järnefelt
+
+Release Date: June 23, 2008 [EBook #25881]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOHTALOONSA KOMPASTUNUT ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KOHTALOONSA KOMPASTUNUT
+
+Kirj.
+
+Akseli Järnefelt
+
+
+Helsingissä 1899,
+Kustannusosakeyhtiö Otava.
+
+Kuopiossa,
+Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Matkustelin ulkomailla silloin, kun tutustuin Tauno Tavastiin.
+
+Levoton luontoni oli ajanut minut liikkeelle ja karkoittanut
+kotimaastani sekä kiidätti sitte ympäri Euroopan, kaupungista
+kaupunkiin. Vanhempani olivat kuolleet, ja omakseni oli jäänyt hyvä
+perintö. Tempasipa kuolema minulta elämäni unelmankin, nuoruuden
+rakkauteni esineen. Tuolla rakkaalla haudalla myös iloni hautasin. Niin
+jätin virkaurani ja keski-ikäisenä miehenä, elämän toiveissa murtuneena
+koetin oudoissa oloissa kaihoani tyrehyttää.
+
+Juuri kun luulin jossakin päässeeni taas tuntemaan nautintoa elämästä,
+pakotti ikävä muuttamaan toisiin oloihin, ja se tätä leikkiä kujeili
+kanssani lakkaamatta. Niin olin kulkenut Eurooppaa ristiin rastiin
+viihtymättä kauvempaa yksillä tienoin.
+
+Välistä kiertyi muistoni maille kotiseutu, lapsuuteni aikaisemmat
+elenteet, ne ajat, jolloin ei vielä mikään tuska rintaani repinyt,
+jolloin kotipellon pientareita muiden yhdenikäisten kanssa
+piehtaroitiin. Oi hauskat lapsuuden ajat! Mutta sen kipeämpi oli niiden
+surullinen loppu. Siksipä kun muistot yksinäisyydessä pyrkivät esille,
+ne levottomuutta lisäsivät. Silloin oli sydämmeni särkyä enkä
+matkoillani lohdutusta löytänyt. Kumminkin ajatukseni kantautuivat
+niihin vallattomasti eikä minulla ollut kykyä niitä karkoittaa pois.
+Pikemminkin, kun tapasin jotakin kotimaan oloja muistuttavaa, takerruin
+siihen kiinni, en tiedä minkä voiman valtaamana.
+
+Sellaisessa ristiriitaisessa mielentilassa istuin taas muutamana iltana
+rautatievaunussa matkan teossa, kuten tavallista.
+
+Oudon kaupungin olin jälelleni jättänyt, ja tuntemattomia seutuja
+kuletti kiivas kyyti. Hämärä antoi vauhtia tuskallisille tunteille.
+Vaikka pitkällinen matkusteleminen ja vieraissa viivyntä oli kokenut
+tunteita turruttaa, niin sittenkin kolkkous rinnassa kojotti.
+
+Koetin ponnistaa ajatuksiani oleviin oloihin ja joutaviin
+jokapäiväisyyksiin. Mittasin seinän korkeutta ja katselin savun
+hulmuamista ikkunan takana. Jos seutu, jota kulettiin, olisi ollut
+vaihtelevampaa, ehkä se olisi karkoittanut mustat mietteet. Mutta yhtä
+ja samaa yksitoikkoisuutta! Ikävä alanko pakeni toisen yhtä ikävän
+tieltä. Toivoinpa, että olisi ollut kupeella kumpaisellakin juhlallista
+kuusikkoa, lehteviä vaaroja tai siintäviä vesiä, olisihan se toki
+toista ollut. Mutta niitä ajatellessakin kotimaan muistot vaan
+juoksuttivat mielen synkempiin sokkeloihin, ja kipeämmin kaihottivat.
+Ajattelin, että onni olisi, jos ihminen toisinaan voisi tylsittyä
+kokonaan, tai pitää siian surutonta mieltä, aallon ahvenen onttoa
+ajatusta.
+
+Väsyttyäni miellyttämättömiin maisemiin silmäilin matkustajia samassa
+vaunuosastossa. Useimmat istuivat totisina ja äänettöminä. Matka näkyi
+ikävästyttävän, hiiren hiljaisuus harmittavan. Muudan äiti pajatti
+ensin pikku poikansa kanssa, vaan sitte pienokainenkin painautui
+nukkumaan. Tuskallinen mielentila ilmeni kaikissa.
+
+Erittäinkin erään, siinä aivan vastapäätäni istuvan herrasmiehen
+kärsivällisyys näkyi kerrassaan loppuneen. Hän ummisteli silmiään ja
+taas hiukan raotteli, koki heittäytyä hervottomana selustinta vastaan,
+vaan ei niinkään näyttänyt hyvä olevan. Kohenteli jalkojaan ja
+vuorotellen ristitti niitä, vaan levottomuus lisääntyi. Hänen
+käytöksensä herätti pian yleistä huomiota ja jotkut huvia etsien
+tarkastelivat hänen ähkyröimistään.
+
+Minäkin silmäsin hänen eleitään, ja se tuotti jonkunlaista tyydytystä.
+Osaa sitä ihminen nauttia toisen tuskistakin, varsinkin silloin kun
+itsekin kärsii.
+
+Hän näytti hienolta herrasmieheltä, ehkä hiukan elähtäneeltä. Ei
+puvusta eikä ulkonäöstäkään voinut päättää mitä kansallisuutta hän oli,
+vaikka aikani kuluiksi olin matkustellessani myös huomioita tällä
+alalla koettanut tehdä. Huoleton näytti hän olevan puvussaan, joka
+kyllä muuten oli moitteeton. Kasvoissa kiintyi huomio ensin omituisiin
+silmiin. Ne olivat syvälle painuneet ja lasimaiset, kumminkin niistä
+loisti kumma, melkeinpä hurjamainen katse. Otsa oli korkeanlainen, vaan
+huomattavasti luisu, kulmakarvat vähän viistossa ja sen takia silmätkin
+näyttivät hiukan olevan tuossa asemassa. Tavanmukainen pujoparta,
+typistetty ja sileästi suipossa. Kasvot olivat kalpeat ja kuvasivat
+suuria kärsimyksiä. Melkein näytti hän kammottavalta siinä
+hermostuneessa, tuskallisessa tilassaan.
+
+Pelko pakotti minua hiukan peräytymään, ja vasta syrjempää rohkenin
+vapaammin tarkastella outoa miestä. Levottomuus yhä lisääntyi, ja
+vähitellen aloin arvella, ettei pelkkä matkan ikävyys eikä siitä
+syntynyt kärsimättömyys voinut yksinään noin armottomasti vaivata ja
+viskellä ihmisparkaa. Ehkä oli hän ryöväri, murhaaja, jota paha
+omatunto vaivasi. Eli ehkä oli muukalainen, suruja kokenut hänkin, ja
+katkerat muistot raivottarina ajatuksissaan riehuivat.
+
+Hän näytti pelkäävän omaa itseään ja lieneekin tuskallisimmat hetket
+viettänyt yksinään ajatuksiensa kanssa. Niinpä noita tuntui hän
+kammoavan ja väkipakolla koetti riuhtaseutua todellisuuteen. Mutta
+vaikeata se vaan oli. Ja viimein loppui kärsivällisyys kokonaan. Vielä
+kerran koetti ilmisissä aivan kuin työntämällä työntää pois luotaan
+turmiollisia tuumailuja. Kun ei se onnistunut, niin päästi hän
+sydämmensä pohjasta äärettömän katkeruutensa kevennykseksi tuskan
+huudahduksen, sanan selvän -- suomenkielellä.
+
+Kaikki vaunussa matkustavat käsittivät mutkattomasti tarkoituksen,
+vaikkeivät itse sanaa ymmärtäneet. Kauvan kaikui se heidän korvissaan
+ja osoitti, että se se oli näytöksen loppupamaus, pommi, joka kotvan
+sihistyään viimein räjähtää ja särkee lisän kanssa sen, mitä oli
+aikomus murtaa.
+
+Mutta minä höristin korviani. Suomalainen! Mikä oli lähettänyt
+kansalaisen vieraaseen maahan tuskittelemaan ja kiroilemaan ahtaassa
+rautatievaunussa? Onneton, kuinka kovat kärsimykset sinua
+mahtanevatkaan ahdistaa! Tuliset tuskasi eivät liene vähäiset, kun ne
+noin ankarasti pyrkivät ulos pakkautumaan. Sydämmesi lienee
+kipukattila, jossa kaikki maailman murheet kiehuvat ja viimein paisuvat
+yli reunojen.
+
+Minä koetin lähetä onnetonta maalaistani. Yrittelin päästä puheikkain
+hänen kanssaan. Salaman leimahdettua ja ukkosen jyräiltyä tuntui ilma
+hänen sisällään raitistuneen ja puhdistuneen. Tyynenä istui hän
+kyynäspäät polvia vasten, kädet kannattaen päätä, joka oli eteen
+kumartuneena.
+
+-- Oletteko suomalainen -- Suomessa syntynyt? kysyin minä
+äidinkielelläni.
+
+-- Olen, vastasi hän lyhyesti ja kuivasti.
+
+Hän näkyi kumminkin hämmästyvän, vaikka koetti sitä peittää. Silmät
+kuvasivat kummastusta ja synkästä elottomuudestaan kirkastuivat
+kostuakseen sitte taas entistä enemmän. Mutta pitempiin puheisiin
+vältti hän tarttumasta. Odottamaton tuttavuus huomattavasti huvitti
+häntä, vaan luontainen jörömäisyyskö vai mikä lienee hänet noin
+kolkkona ja kuivapuheisena pitänyt. Minä siirtäydyin penkilläni
+lähemmä, vaan hän puolestaan peräysi saman verran. Esittelin itseni ja
+silloin sain vastauksen.
+
+-- Dunsten.
+
+-- Tavast.
+
+Ja niin olimme me tuttavat. Mutta keskustelua ei tahtonut syntyä.
+Vastaukset hän antoi niin lyhyet ja välttelevät kuin mahdollista.
+Olisin halunnut tietää jotain hänestä ja myös keskustella yhteisestä
+kotimaasta, mutta puheen johtaminen sinnepäin teki keskustelusta lopun.
+Kaupungin nimen, jossa viimeksi oli viipynyt sain tietää, ja matka
+tuntui olevan samaan mihin minullakin.
+
+-- Joko kauvankin olette oleskellut ulkomailla?
+
+-- Kauvan, useita vuosia.
+
+-- Kenties asuttekin tässä maassa?
+
+-- En.
+
+-- Lienette jollakin stipendillä vaiko vaan huviksenne?
+
+Huvikseen kuului matkustavan. Tätä sanoessaan katkerat, muka hymyilyn
+piirteet varjostuivat suupieliin.
+
+-- Koska aijotte takaisin palata kotimaahan?
+
+Ei tiennyt sitä. Sitte koetin minä johtaa puhetta kotioloihin ja
+sukusuhteisiin, vaan niistä hän ei tahtonut keskustella. Ynseänä
+siirtyi hän syrjemmäksi, ja tuttavuutemme yritti loppua siihen.
+
+Mutta minä en tahtonut heittää häntä vähällä. En ollut huomaavinanikaan
+hänen vastenmielisyyttään seuranpitoon ja tein vähä väliä kysymyksiä.
+Suutuksissaan minun tunkeilevaisuuteeni ei hän ollenkaan salannut
+kärsimättömyyttään.
+
+Juna vihelsi, ja saavuimme määräpaikkaan. Minä kun olin outo
+ensikertalainen kaupungissa ja hän sitä vastoin usein käynyt, niin
+pyysin päästä hänen kanssaan yhdessä etsimään asuntoa. Sangen
+vastenmielistä näytti hänestä olevan myöntyä tuohon, vaan ei kuitenkaan
+hennonnut kieltää.
+
+Ja niin lähdimme me yhdessä ajamaan komeasti valaistuun ja väkeä
+vilisevään kaupunkiin.
+
+Kohdata kansalainen vieraalla maalla muukalaisten keskuudessa ei
+tunnu aivan vähäiseltä hauskuutukselta, varsinkin niinä aikoina kun
+koti-ikävä ja selittämätön kaipuu tekee olon ulkomailla liian
+yksinäiseksi. Minä ainakin olin hyvin huvitettu ja iloissani
+odottamattomasta tuttavuudesta. Minä tunsinkin, että omaa suruani en
+nyt niin tullut ajatelleeksi. Se hetkinen vastenmielisyys, minkä
+vaikutuksen minuun alussa teki Tavastin kolkko kasvojen ilme, pakeni
+pian, ja minä koetin vaan etsiä keinoja, miten voisin jatkaa
+tuttavuutta kauvemminkin. Mutta hänpä ei näyttänyt ollenkaan pitävän
+seurastani.
+
+Mikä mahtoi hänellä olla, miksi karttoi hän keskustelua kotimaasta ja
+itsestään, miksi vältteli kansalaistaan, joka myöhemmin lähteneenä
+kentiesi olisi yhtä ja toista voinut kertoa yhteisistä tutuista tai
+ainakin kotimaan oloista? Jotakin salaperäistä siinä oli, ja se nosti
+minussa suurinta uteliaisuutta.
+
+Kärsinyt hän oli paljon, siitä minä olin varma. Se levottomuus, millä
+hän rautatievaunussa herätti yleistä huomiota, saattoi äkkiä jäykistyä
+mitä kankeimmaksi tyyneydeksi. Toisinaan voi hän kuin kylmä kiviveistos
+tuijottaa pitkiä aikoja yhteen kohti jäsentäkään liikuttamatta, sillä
+aikaa kun sielu matkusteli, missä lieneekin avaruuden äärillä. Olin
+tekevinäni hänestä sen havainnon, ettei kaikistellen henkikykyjen
+toiminta ollut aivan säännöllinen, välistä näin hänessä melkein
+mielenvian oireita.
+
+Myöskin tein havainnon, että hän synkkämielisyytensä pahimpina hetkinä
+oli itsemurhan aikeissa. Matkatamineittensa joukossa oli hänellä nuoran
+palanen, joka oli silmukalle solmittu. Erään kerran kun äkkiä tulin
+hänen luokseen, oli hän hyvin epäilyttävästi käsittelemässä revolveria.
+Nähtyään minut sukelsi hän sen nopeasti taskuunsa. Mutta ei hän ollut
+vihastuksissaan minulle odottamattomasta häiritsemisestä. Päinvastoin
+nousi hän iloisena ylös ja näytti hyvin kiitolliselta, aivan kuin
+olisin pelastanut hänet.
+
+Tämäkin teki sen, etten tahtonut jättää hänen seuraansa. Vaikka hän ei
+muuten näennäisesti pitänyt seurastani, alkoi hän kumminkin vähitellen
+tottua minuun, ja muutamien päivien perästä keskustelu yleisistä
+asioista luisti helposti. Yhdessä kävimme me katselemassa
+taidekokoelmat ja muut merkillisyydet. Hän näytteli ja opasti minua.
+Hyvin tottunut ja asian tunteva näkyi olevankin.
+
+Mutta keskustelua en saanut hänen omiin elämänkokemuksiinsa johtaa.
+Silloin muuttui hän paikalla synkkämieliseksi ja jöröksi.
+
+-- Kovia kärsimisiä ja tuimia kohtalon iskuja on minulla ollut,
+myönsi hän jo kyllä, mutta ei ruvennut lähemmin selkoa tekemään.
+Uteliaisuuteni kiihtyi vaan sitä mukaa kun ystävyyteni häneen lujittui.
+Mutta ei ollut toivoakaan saada selitystä arvoitukselle. Itseäni en
+suurin ajatellut, niin olin häneen kiintynyt. Ja mitäpäs ne minun
+vähäiset kärsimiseni olisivat hänen rinnallaan --
+
+Eräänä aamuna, kun olin aikeessa astua huoneestani hotellissa käytävän
+läpi hänen luokseen aamutervehdykselle, oli hän matkatamineissa ja
+laukku kädessä. Kun minä kummastuksissani kysyin, mikä oli aikomuksena,
+selitti hän matkustavansa pois, toiseen kaupunkiin.
+
+Siis hän yritti paeta minua! Ei ollut mitään edeltäpäin koko matkasta
+virkkanut. Meillähän oli sillekin päivälle edellisenä iltana oma
+ohjelma jo laadittu. Minä sanoin lähteväni nyt hänen matkaansa, jos
+vähän odottaisi. Hetken hän epäröi, mutta ynseänä läksi kumminkin,
+ilman hyvästiä, ilman kädenpuristusta.
+
+Nyt aloin ymmärtää häntä hiukan. Hän pelkäsi minua, pelkäsi sitä, ettei
+elämänsä salaisuutta jaksaisi kauvemmin minulta pitää. Helpommin luulin
+nyt tajuavani muutamia kohtauksia viime päiviltä. Hän oli ollut
+tavallista levottomampi ja epäillyt enemmän itseään. Ja muun ei kai
+luullut auttavan kuin kiireellisen paon.
+
+Nyt jos koskaan piti minun pysyä hänen seurassaan. Katsoin sen
+velvollisuudekseni, kun näytin olevan hänen ainoa ystävänsä. Muutenkaan
+en tiedä mikä tenhovoima lienee minua kiinnittänyt häneen. Niitä on
+noita kummallisia mielijohteita aina ihmisillä. Eikä niitten alkusyytä
+monestikaan tiedä.
+
+Minulla vaan oli vastustamaton halu työntyä hänen matkaansa, ajaa
+yhdessä ainakin siksi kunnes pääsisin osalliseksi hänen varmaankin
+surullisesta elämäkertomuksestaan ja ystävänä ehkä voisin häntä hiukan
+auttaa. Kaiketi oli minulla hieno, hämärä aavistus siitä, että tuo
+kummallinen mies, joka näytti niin synkältä ja pelottavalta, oli
+kokenut samoja kärsimyksiä, tuntenut samoja tuskia kuin minäkin, ja
+vielä suuremmassa määrässä. Hänen elämänlankaansa kehrätessään lienevät
+kohtalon korkeat jumalattaret kerrankin vallattomina kisailleet,
+koskapa lanka tuntui paikoin liian hienoksi ujuneen, paikoin painuneen
+solmuille ja sykkyröille. Niin ainakin minä ajattelin.
+
+Ja nuo hienonnukset, solmut ja sykkyrät ne minun piti saada tietää.
+Siihen olinkin ollut aivan pääsemäisilläni, mutta hän nyt noin äkkiä
+luiskahti käsistäni.
+
+Minä valmistauduin kuin hengen hädässä lähtemään jälestä. Asemalle
+tultuani ja lähtevän junan vaunurivejä sivuuttaessani näin hänen
+istuvan eräässä osastossa. Samalla näin myös hänen kahtalaisen
+katseensa, jota en oikein osannut selittää oliko se harmin vai ilon
+ilmettä.
+
+Juna oli aivan liikkeelle lähdössä. Minä hyppäsin matkaan, ja niin olin
+taas matkaamassa hänen kanssaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Enkä minä häntä hevillä heittänyt. Minne hän meni, sinne minäkin. Ja
+ajan kuluttua luulin jo saaneeni hänen luottamuksensa ja ystävyytensä
+vallatuksi.
+
+Kumpikin olimme kodittomia kuin taivaan linnut ja rauhattomia kuin
+kuolleitten sielut. Aikaa oli meillä summamäärältä ja lääniä laajalti.
+Halusimme kumpikin elää vaan päiväkseen, unhottaa oma entisyytemme,
+upottaa se syvyyteen, josta se ei enää milloinkaan nousisi rintaa
+repimään ja sydäntä syömään. Mutta sitä ennen piti minun välttämättä
+tietää mitä hän halusi hukuttaa, että olisin saanut olla siinä apuna.
+
+Sitä lienee hänkin vähitellen ajatellut. Epäluulo ja salaperäisyys
+hiljoitellen häipyi. Minä vakuutin hänelle ystävyydestäni ja koetin
+voimieni mukaan ottaa osaa kärsimyksiinsä. Hän ymmärsi rehellisyyteni.
+
+Kun hän milloin yritti tulla synkkämieliseksi, ehätin minä
+karkoittamaan sitä teeskennellyllä iloisella puheella tai uusilla
+matkaehdotuksilla. Välistä se ei luonnistunut, varsinkin kun hän oli
+herkkä huomaamaan väärää väriä äänessä kokkapuheita keksiessäni. Mutta
+usein hän myös jälestäpäin tarttui käteeni ja sanoi: "Kiitos!"
+
+Eräänä iltana -- silloin oli tavattoman sateista ja ränsyistä -- oli
+hän entistä alakuloisemmalla mielellä. Hän oli mailmanmanaajatuulella
+ja tyytymättömänä kaikkeen oloon ja elanteeseen. Meillä oli ollut
+aikomuksena taas muuttaa majaa, mutta sään sopimattomuus oli tullut
+esteeksi. Mikä sitä semmoisessa ilmassa matkan tekoon! Satoi kuin
+turkinhihasta, aivan kuin taivas olisi ollut auki. Akkunoitakin pitkin
+ulkopuolella vesivirrat valuivat. Ja kun milloin vedentulo lakkasi
+vähemmäksi, rynkäsi tuima tuulispää isojen kivikartanoiden komeroihin,
+jotka härnäsivät sen surkeasti vonkumaan. Minä istuin hänen huoneessaan
+-- omani oli seinän takana. Hän istui akkunan ääressä ja äänettömänä
+katseli ulos mustaa pimeyttä. Kasvot vaan väliin värähtelivät ja
+osoittivat elon merkkejä. Näytti siltä kuin ihohiiri olisi ne saanut
+liikkeeseen vaan kukatiesi olikin se rinnan polttava tuska --
+
+En ollut minäkään puhetuulella. Se tavallinen haikea kaihomielisyys,
+joka tuommoisina ikävinä iltoina ahdistaa, ei antanut minullekaan
+rauhaa. Nojasin tuolin selkää vastaan ruumis jäykkänä. Sieluni se
+matkasi omia maitaan eikä antanut kahlehtia itseään. Se pistäysi ensin
+lapsuuden kotiin, siitäpä -- hautausmaalle ja lopuksi pysähtyi _hänen_
+hautakummulleen, paikalle, jossa oli myös onneni, iloni hauta. Siellä
+viivähti sieluni kauvan, hyvin kauvan eikä olisi sittekään hennonnut
+lähteä pois. Se olisi halunnut sulattautua hänen sielunsa kanssa
+yhteen.
+
+Sitä olin aina ennenkin uneksinut, usein ja kiihkoisesti. Ja silloin
+olin tuntenut kajastusta onnesta sekä siitä hurmautuneena luullut
+haudatun uudelleen eloon nousevan. Mutta todellisuus, tuo enkeli
+välkkyvine miekkoineen oli ajanut Aatamin toivottomuuden korpeen, jossa
+"joka koivu koikkoavi, joka havu hakkoavi". Ihanasta unesta
+armottomalla tavalla herättyä todellakin masentui mieli ja pyrki
+araksi.
+
+Ystäväni murjotti nyreissään. Hän oli suutuksissa huonoon säähän,
+suutuksissa omaan itseensä ja kaikkeen, niin syylliseen kuin
+syyttömäänkin. Mitä myrkyllisiä mietteitä lienee miettinytkin siinä
+tuijottaessaan silmiään räpäyttämättä ulos synkeyteen? Toinen kätensä
+nojasi kelmeätä poskea vasten ja toista kouraansa vaistomaisesti aika
+ajoin nyrkkiin puristeli, aivan kuin olisi tahtonut lyödä jotakin.
+Silloin aina pakkautui verta päähän, tummaksi pullistutti otsakulmat ja
+mustensi hiukan muotoa. Muuten elottomissa silmissä näkyi tällöin
+enemmälti tuota outoa välähdystä.
+
+Mies oli noiden raivostuspuuskauksien aikana kuin raudasta. Kaikki
+jäntereet kovottuivat ja jalka näytti olevan valmis potkasullaan
+murtamaan puhki vahvan lattian. Hän oli kuin jousi jännitettynä
+viimeisimpään virepykäläänsä, valmiina laukeamaan. Mutta siitä
+pingoituksesta se vähitellen lauhkeni, voima meltoutui ja hetken
+perästä kuoli.
+
+Kärsimyksien alainen ystäväni tapasi silloin takaraivoansa ja hierasi
+sitä hiukan. Pelkäsi kai aivojansa, eikä se pelko suotta ollutkaan. Jo
+sitä ihminen näennäisesti vähemmissäkin sieluntuskissa järkensä saattaa
+menettää. Kauheita muistoja hänellä lienee, kun noin vallattomina
+aivokopassa rynkäilevät.
+
+Minua pyrki taas pelottamaan, kuten aina kun hän tuolle päälle sattui.
+Sama kammo, mitä tunsin ensi kerralla häntä kohdatessani, valtasi minut
+taaskin. Kumma ilme kasvoissa synnytti vastenmielisyyttä.
+
+Vasta sitten kun hän rauhoittui täydellisesti, tyynnyin minäkin. Ja kun
+hän lauhtui lopullisesti, huokasi syvään helpotuksesta ja katsoi
+surumielisesti minua silmiin, -- silloin olin taas sama ystävä, joka
+pidin päämääränä lievittää hänen tuskiaan.
+
+Mutta silloin tein minä erään havainnon. Mainitsematta on minulta
+jäänyt, että ystäväni piti paljon absintista, tuosta huumaavasta
+nesteestä ja monta kertaa oli sillä sulattanut sydämmensä, keventänyt
+mielensä. Kyllähän siten hankitut ihanat toiveet jälestäpäin pettivät
+ja katkeroina irvikuvina kouristivat, mutta hermojen turruttaminen
+väkevällä nesteellä antoi hetkeksi unhotusta.
+
+Absinttilasi oli nytkin hänen vierellään pöydällä, mutta sen rinnalla
+näin nyt pienen pullon, jossa oli epäilyttävää ainetta. Sen lienee hän
+tuskan aikana ottanut taskustaan ja hiukan aavistin, mitä siinä
+pullossa oli. Kun hän oli nyt rauhoittunut eikä nähtävästi ollut
+käyttänyt pullon sisustaa, en minä hätäillyt. Vaan kyllä olin
+tarkkaavainen vartioimaan hänen liikkeitään ja valmis tempaamaan myrkyn
+pois. Myös heitin häneen surkuttelevan, vaan nuhtelevankin katseen.
+
+Hän huomasi tämän, mutta hymähti sitten surullista hymyään ja sanoi:
+
+-- Elä pelkää, ystävä! Ei minulla ole rohkeutta. Jokin mahtava voima
+estää käyttämästä kättäni silloin kun tahtoisin. Tästä elämän
+kurjuudesta haluaisin päästä, mutta minun ei sallita. Minun määräni ei
+ole vielä hyvitetty eikä tulisi kuolemallanikaan maksetuksi. Minun
+täytyy kärsiä, nähdä kidutusta jo elämässä. Raivottaret ajavat minua ja
+täyttävät kostoansa. Se on välttämättömyys. Minä en voi sille mitään.
+
+-- Ehkäpä sinäkin vielä voit saada hoivaa, unhotusta, koetin minä
+lohdutella.
+
+-- Unhotusta en koskaan elämässäni, enkä hoivaakaan ennenkun luonnon
+järjestyksen mukaan ruumiini riutuu ja henkeni pääsee vapaaksi.
+
+-- Niin kauvan kun on elämää, on toivoakin, sanoin minä vastaukseksi
+hänen toivottomaan päänpudistukseensa.
+
+Hän painoi päänsä alas ja vapisi liikutuksesta.
+
+-- Elämälläni minuun itseeni nähden ei ole mitään tarkoitusta enää.
+Minä olen kuin haaksirikkoinen laiva, joka harhailee elämän merellä
+tietämättä suuntaa ja ilman päämäärää. Monet muutkin mahtanevat niin
+matkailla, mutta tuskin kenenkään alus on niin hylyksi joutunut kuin
+minun, ilman peräsintä, ilman purjeita, ilman mastoja ja ilman
+kompassia.
+
+-- Kerro minulle elämäsi tarina, pyysin minä, kun näin hänen nyt olevan
+avomielisellä tuulella.
+
+Ja hän nyt oli siihen valmis.
+
+Hyväntahtoinen lukija, käsittele tätä nyt seuraavaa kertomusta
+myötätuntoisuudella ja säälillä. Silloin on sinulla sama tunnelma, mikä
+minulla oli ystäväni kertomusta kuullessa, silloin ymmärrät onnettoman
+ihmissydämmen kärsimykset. Oletko nähnyt aavalla aholla kasvavan
+nuoren, yksinäisen petäjän? Vapaana on se paisunut, vapaana kasvanut ja
+iloissaan kohottaa päätänsä taivasta kohti, ehkäpä ylpeänä luullen
+pilviäkin tapaavansa. Mutta sitte tulee jumalanilma. Salama välähtää
+taivaalta, iskee tuohon mitään pahaa aavistamattomaan petäjään,
+katkaisee sen latvan ja kannostakin vielä kiskaisee sälön ydinjuuria
+myöten.
+
+Niin, sellainen kuva jäi ystävästäni, kun kuulin hänen kertomuksensa.
+
+
+
+
+II.
+
+
+-- Sinä pidät minua kovin onnettomana -- alotti ystävä kertomuksensa --
+ja niinhän minäkin sitä tunnen. Mutta usein myös on ajatukseni ja
+tunteeni niin turtana, etten käsitä minkäänlaisia tuskia. Ja nykyisin
+en enää sen onnellisempia hetkiä uskalla toivoa. Oletko kuullut kuinka
+ihminen ennen kuoliaaksi paleltumistaan rupeaa tuntemaan suloista
+lämpöä ruumiissaan, ja kylmän vihat ovat tuntemattomia? Niin saatan
+minäkin usein olla kokemattomana kivuistani.
+
+Mutta olen minä todella ollut onnellinenkin. Oi kun ajattelen
+syntymäpaikkaani, pientä merenrantakaupunkia Pohjanlahden rannalla!
+Minä muistelen sitä ja lapsuuteni aikaa kaihomielellä niinkuin
+ensimmäinen ihmispari lienee ajatellut kadotettua paratiisiansa. Myös
+minä olen ollut lapsi, iloinen, huoleton, rakastettu ja onnellinen.
+
+Minulla oli suloinen, herttainen äiti, joka maailmassa ei rakastanut
+mitään niin paljon kuin minua. Hän oli lempeä olento, yksi niitä
+sieluja, joitten luulisi enkeleinä tähän maailmaan tulleen. Oi sitä
+armautta mikä oli hänen silmissään, ja hempeyttä kaikessa
+askartelemisessa! Minä en ole ainoa, joka näin arvostelen. Koko
+seutukunta tunnusti samaa.
+
+Isäni oli pienestä pojasta oleksinut merillä. Hän oli "sivistyneestä
+perheestä" peräisin, mutta nuorena koulupoikana oli saanut
+vastustamattoman halun lähteä merille. Kun ei kotoa annettu tähän
+lupaa, karkasi hän omin päinsä. Niin hän jo nuorena tottui ja rakastui
+merielämään. Ensin palveli hän laivapoikana, mutta sitte kykynsä
+nojalla nousi parempiin paikkoihin ja pääsi jo nuorena perämiehen
+apulaiseksi.
+
+Luonteeltaan oli isäni omituinen, hetkellisten mielialojensa ja
+oikkujensa orja. Hänelle saattoi yhtäkkiä pälkähtää päähän mitä
+kummallisimpia tuumia ja niitä hän äkkipäisyydessään pani täytäntöön.
+Mutta ne, jotka kaupungissa hänen tarkemmin tunsivat, sanoivat, että
+tuossa olikin hänen ainoa vikansa.
+
+Hän oli kaunis mies. Rannikkokaupungin neitosten sydämmet tulisemmin
+sykkivät, kun tuli meriltä "kultatukkainen meripoika", kuten häntä
+hiustensa värin mukaan kutsuttiin. Merillä kulkevat toverinsa
+rakastivat häntä iloisuutensa, hilpeytensä tähden, mutta ihmettelivät
+sitä, että maissa hänen luonteensa hiljaiseksi, jörömäiseksi muuttui.
+Tätä hiljaisuutta taas muut pitivät hyvänä merkkinä. Meripojat maihin
+päästyään tavallisesti ovat entistä rajummat, mutta tämä oli poikkeus.
+Hän oli melkein alakuloinen.
+
+Hän ja äitini olivat olleet lapsuuden tuttuja. Ja äitini rakasti häntä
+vilpittömästi sekä hänkin oli kieltämättä koko intohimonsa tulisuudella
+rakastunut äitiini. He menivät naimisiin, ja paria sanottiin hyvin
+onnelliseksi, kuten minulle vartuttuani kerrottiin. Isä heitti pois
+merielämän ja päätti ainaiseksi asettua maalle asumaan. Hänen
+todellinen tarkoituksensa oli tehdä äitini onnelliseksi. Kummallakin
+oli vähän rahoja ja he ostivat pienen huvilantapaisen talon kaupungin
+laidassa. Minun äidilläni oli veli, joka oli naimaton ja rikas. Hän
+omisti sen puolen kaupungin ympäristöä, mihin tuo huvilakin oli
+rakennettuna.
+
+Onnellisina olivat he eläneet vuoden, toista, kun minä tulin heidän
+rakkautensa pantiksi. Erinomainen lempeys, mikä oli äitini
+ominaisuutena, sai oikullisen isänikin viihtymään ja tuntemaan itsensä
+hyvinkin onnelliseksi. Kummallisia päähänpälkäyksiä sattui hänelle
+harvemmin. Minun varsin pienenä ollessani oli hän aivan ilman mitään
+aihetta tehnyt matkan Tukholmaan. Mitään ei hän äidille tai kenellekään
+siitä virkkanut. Levottomuus kotona oli ollut suuri, mutta pian oli hän
+palannut ja nolona oli pyytänyt äidiltä anteeksi tekoaan. Toisen kerran
+oli hän niinikään aivan äkkiä puikahtanut sisämaahan -- muka
+tukkikauppoja välittämään. Muutaman päivän perästä oli hän sieltäkin
+palannut tekemättä mitään ostoja. Sellainen mielijohde oli vaan osunut
+hänen päähänsä ja koko tuo matka oli enemmän kuin tahdottomasti tehty.
+Lieneekö hänet tuollaisiin johtanut jokin herännyt seikkailuhalu vai
+oliko se vaan joku niitä hämäriä johteita, joille ei mitään selitystä
+löydy ja joista ihmiselämän moninaisuus on niin rikas? Kussakin
+ihmisessä on ongelmallisia ominaisuuksia, joita ei ihminen itse eikä
+hänen seurapiirinsäkään voi käsittää.
+
+Mutta huolimatta näistä kahdesta oikullisesta tapahtumasta ei mikään
+sumentanut perhe-elämän rauhallisuutta ja hiljaista onnea. Isä oli
+noiden harhailujen jälkeen vielä herttaisempi, jos mahdollista. Mitään
+pahaa sanaa ei heillä välissään tiettävästi ollut koskaan. Ja äitini
+puolesta se olisi ollutkin tuiki mahdotonta. Minä olin heidän yhteinen
+riemunsa. Isäni harras tehtävä oli opettaa minua kävelemään, ja
+jokainen edistys lisäsi iloa. Kun jo totuin liikkumaan, sain seurata
+isää, missä vaan kykenin. Ensin olin hänen hupitoverinaan pihalla ja
+puutarhassa, missä isä yhtä ja toista askarteli. Sitte jo sain juosta
+hänen mukanaan kaupungilla, tuossa pienessä ja rauhallisessa sekä
+siistissä kylässä. Niinpä kävin enolassakin, yksinäisen miehen
+hauskassa ja hienosti sisustetussa kodissa. Sielläkin opin olemaan kuin
+kotonani ja tulin rikkaan enon lemmikiksi. Hän oppi minua pitämään
+aivan kuin omana lapsenaan ja oli äidilleni puhunut, että kun aika
+hänet jättää, tekee hän minut suuren omaisuutensa perilliseksi.
+
+Aineellisesta toimeentulosta ei vanhemmillani ollut suurin
+murehtimista, vaikka ei tietysti varoja ollut liiaksi. Enon apua ei
+tarvittu, jota hän ei kyllä olisi kieltänyt. Menot olivat pienet, ja
+isäni monenlaisilla toimilla niihin tarvittavat rahat ansaitsi.
+Puutarhamme oli pääasiallisin tuottaja. Kyllä olisi isäni saanut
+parempituloistakin tointa, jos olisi meriammatin kokemusta tahtonut
+hyväkseen käyttää. Myös olisi enoni liikkeestään tahtonut hänelle
+luovuttaa laivain varustamista koskevan alan. Vaan isä ei siihen
+suostunut. Satamaa hän näytti pelkäävän ja vältti sinne menemästä.
+Toverit, jotka tapasivat, moittivat häntä tästä, pilkkasivat, että
+entinen "tervajakku" on tullut niin merikammoiseksi.
+
+Aivan niin ei kumminkaan ollut asianlaita, että isä olisi itse merta
+pelännyt. Ei, päinvastoin kaikista päättäen rakasti hän sitä entisellä
+innolla. Mutta lempielementtiään hän ei katsellut satamasta eikä laivan
+kannelta. Sen sijaan souti hän usein lahdelmaan kaupungin vierellä,
+tyyneen ja hiljaiseen. Se oli varsinaisesta satamasta erotettuna niemen
+kautta. Harvoin meren myrskyt siihen muuten kuin maininkeina
+vaikuttivat. Lahden suussa oli saari ja se esti tuimat hyrskyt
+pääsemästä, vaan etenkin myrskyisinä aikoina saaren ja niemen lomitse
+näkyi mustat aallot vaahtoharjoineen soutavan ohi. Ja siellä se oli se
+aava meri, jonka rajaa ei näkynyt, vaan sulautui yhteen taivaan kanssa.
+Missä taivaan ranta, missä meren ääri? sitä minä ihmetellen kysyin
+itseltäni, kun myöhemmin kasvavana siellä ongiskelin.
+
+Täältä käsin isä merta ihaili. Olen jälemmin ajatellut, että hän ihaili
+sitä kaiholla, kuten kadotettua nuoruuttaan. Vaan hiljaisesta lahdesta,
+rauhallisesta kotielämästä ei hän pyrkinyt pois. --
+
+Tämä onnellinen kotielämä sai äkkiä kovan kolahduksen.
+
+Minä olin viiden vuoden vanha, lapsuuteni riemuisassa ajassa, jolloin
+ensimmäiset kestävät muistot painuivat mieleeni. Paikkakuntalaiset, nuo
+rauhaisan, hiljaisen pikkukaupungin asujamet olivat oppineet pitämään
+isääni hiljukaisena miehenä, joka pääasiallisesti seurusteli vaan
+kotiväen piirissä. Milloin hän ei ollut kotona tai enolassa, istui hän
+meren lahdelmassa päiväkausia ahvenruohoston keskellä onkimassa. Siellä
+oli hänellä aikaa yksinäiseen mietiskelyyn, joka oli hänelle mieluista.
+Niin pian kuin minä kykenin, sain olla isän kanssa noilla
+onkimatkoilla.
+
+Eräänä päivänä istuimme taas siellä veneessä. Isä itse onki useammalla
+ongella yhtä aikaa: antoi vavat nojata veneen laitaa vasten ja milloin
+ahven näykkäsi ja koho painui, kiskasi kalan veneeseen. Minulle hän
+pani täkyä ja koetin myös onneani.
+
+Mutta nyt eivät tahtoneet kalat syödä. Isä oli niitä tosin muutamia
+saanut nostetuksi ylös, vaan minulle ei tullut mitään. Tämä oli
+ensimmäinen kerta, kun itsenäisesti sain hoitaa onkeani. Tähän asti
+olimme isän kanssa olleet yhteisissä ongissa ja isän avulla olin
+nostanut kalat, mitä olin saanut. Tietysti olin erittäin kiihkeä
+saamaan yhden kalan. Sehän olisi itsetuntoani nostanut. Mutta kalaa ei
+tullut, ei, vaikka koetimme kaikki lahden ruohostot. Kun oli ylipäätään
+huono syönti, olisi isäni ollut halukas lähtemään kotiin, mutta minä
+pyysin, ettei vielä lähdetä ennenkun minäkin olen kalan saanut. Isäni
+olisi niin mielellään suonut minulle sen ilon, mutta odotus oli turha.
+
+Silloin isäni mietteissään lausui: -- Ehkäpä käymme koettamassa
+onneamme niemen toisella puolen, satamassa päin. Myös siellä on hyvää
+ahvenruohistoa ja kentiesi paremmin näykkäisi sekä sinäkin saisit
+kalasi.
+
+Arastellen isä tätä puhui, ei sentähden että minä olisin vastenmielinen
+suostumaan ehdotukseen vaan pikemmin itsensä tähden. Ja hän alkoikin
+soutaa lahden pohjukkaan, venevalkamaan päin, josta tavallisesti kotiin
+kulimme. Mutta minä rupesin itkemään ja pyysin että vielä lähtisimme
+koettamaan sieltä niemen toiselta puolen, ehkä minäkin kalan saisin.
+
+Niin käänsi isä veneen. Souti niemen nenään, josta aukeni aava meri.
+Siitä kierrätti hän nopeasti veneen taas suojaan sataman puolelle.
+Kulimme vähän matkaa pitkin rantavettä ja asetuimme sopivalta
+näyttävään ahvenruohistoon, jossa heitimme taas onkemme pyydystämään.
+
+Olimme nyt joutuneet satamaan, lähelle paikkaa, missä suuret
+ulkovesillä purjehtivat laivat laskivat ankkurinsa. Minä kiinnyin oitis
+onkimiseen enkä paljon tarkannut sitäkään, että siinä aivan meidän
+vierellämme parhaillaan käännettiin suurta ulkolaista laivaa, joka oli
+äskettäin tullut, tiesi mistä. Iloinen merimieselämä kuului laivasta.
+
+Myös isä oli heittänyt onkensa, vaan hetken kuluttua ei hän niitä enää
+tarkannut. Hänen huomionsa oli kiintynyt kokonaan muualle, tuohon
+laivaan, köysien kitinään ja merimiesten huutoihin. Yksi vapansi putosi
+veteen, vaan sitä hän ei huomannut. Uljas mustakylkinen laiva kääntyi
+hiljalleen, majesteetillisesti köysien ja koneiden voimasta. Sitä
+silmäsi hän innosta hurmautuneena. Merimiehet juoksivat reippaina
+toimissaan laivankannella, ja ne, jotka olivat kiinni köysissä,
+hoilottivat iloista merimieslaulua.
+
+Kaikkea tätä katseli ja kuunteli isä kuin haltioissaan. Ja vihdoin
+yhtyi hänkin lauluun, joka näkyi hänelle vallan tuttu olevan.
+
+Kun vihdoin kala nykäsi onkeani, katsahdin minä nopeasti isääni, vaan
+hän näytti niin kummalliselta. Mutta minä en joutanut tarkemmin
+katsomaan, taas nykäsi ja minä vetäsin aimo ahvenen veneeseen.
+
+-- Isä, katso isä! huusin minä. Mutta hän ei huomannut, ennenkun
+toistamiseen päästin ilohuudon.
+
+-- Kas vaan poikaa! sanoi hän melkeinpä vieraalta sointuvalla äänellä
+ja jotenkin välinpitämättömästi. Minua kummastutti se, kun ei hän
+lämpimämmin ottanut osaa riemuuni.
+
+Merimieselämä laivalla kiihtyi. Isä kuunteli sitä kuin jotakin
+hurmaavaa soitantoa. Hänen rintansa aaltoili sisällisestä
+innostuksesta.
+
+-- Eikös se kuulu hauskalta tuo? sanoi hän aivan kuin itsekseen.
+
+Minä olisin vielä tahtonut onkia ja pyysin isän panemaan täkyä, mutta
+hän ei sitä ottanut huomioonsa. Sanoi vaan vilkkaana:
+
+-- Kun sinä nyt olet kalasi saanut, saatamme lähteä kotiin. Vaan ennen
+sitä käykäämme katsomassa laivaa, että sinäkin näkisit läheltä,
+millainen se valtameren kyntäjä oikeastaan on.
+
+Minä olin tullut hänen luoksensa. Hän puristi minua kovasti rintaansa
+vasten.
+
+-- Kuule, Tauno, tahtoisitko sinäkin tulla merimieheksi?
+
+Minä en vastannut. Minua värisytti, sillä tunsin, että isäni ei ollut
+sama kuin ennen. Tuntui koko olentonsa muuttuneen. Uinailevasta isästä
+oli tullut jäntevä ja ryhdikäs mies, jonka silmissä paloi outo tuli.
+Minua pelotti ja nyt pyysin, että lähtisimme suoraan kotiin.
+
+Isä souti kumminkin laivan luo, kiinnitti veneen nousuportaisiin,
+koppasi minut syliinsä ja pian olimme yläällä.
+
+Vieraalla kielellä, jota en ymmärtänyt, tervehti hän merimiehiä ja
+samassa olivat he hyvin vilkkaassa keskustelussa. Mistä lienevätkään
+puhuneet, mutta hauska oli isälläni. Hän naurahteli ja laski leikkiä,
+jota en ollut nähnyt hänen koskaan tekevän.
+
+Minä olin siinä yksinäni laidan suojassa nuoratikapuiden alla ja
+katsoin outoja esineitä laivassa sekä väliin isääni. Kukaan ei minua
+muistanut. Merimiehiä kokoontui yhä useampia isäni ympärille.
+Keulapuolelta tuli päivänpaahtama keski-ikäinen merimies. Isäni,
+nähtyään tämän, juoksi vastaan ja he rakkaasti syleilivät. Olivat
+tietysti vanhoja tuttuja, ystäviä entisiltä merimatkoilta. He
+istuutuivat vierekkäin. Ja puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka
+kauvan.
+
+Mutta minä rupesin itkemään, tunsin itseni niin yksinäiseksi. Menin
+isän luo ja pyysin, että hän lähtisi pois.
+
+Isä käsitti asemani, mutta ei malttanut luopua. Hän otti minut syliinsä
+ja näkyi selittävän minusta toverilleen.
+
+-- Tietysti sinusta tulee merimies, sanoi hän silitellen päätäni.
+Tutustu laivaan! Saat tällaisella purjehtia meren toisesta äärestä
+toiseen, saat nähdä kaukaisia maita. Ja kun tuuli puhaltaa ja laiva
+heiluu, vettä kannelle pärskyy, silloin sinulla on hauska.
+
+Tuo outo merimieskin kiikutteli minua polvellaan ja koetti viihdyttää.
+Mutta minä uudelleen rupesin itkemään ja rukoilin isää lähtemään äidin
+luo. Kun en antanut rauhaa, täytyi isäni vihdoin taipua. Vaikea näytti
+olevan erota vanhasta toverista ja laivasta. Kun isäni, pitäen minua
+sylissään, laskeutui portaita alas ja irroitti veneen, näkyi kyyneleet
+hänen silmissään. Eikä hän minulle sanaakaan puhunut.
+
+Hän kuunteli vielä hetken aikaa merimiesten hilpeitä huutoja, painoi
+sitte päänsä alas ja huokasi syvään, kun alkoi soutaa venettä niemen
+ympäri.
+
+Epävarmana ja äänettömänä kulki hän kotiin. Olisi unehuttanut ongitut
+ahvenetkin veneeseen, ellen minä olisi häntä siitä huomauttanut. Minä,
+vaikka olinkin vähäinen lapsi, ihmettelin mielessäni mikä isässä teki
+noin oudon muutoksen. Muistan vielä kuinka hän koetti vältellä
+kyseleviä katseitani. Hän ei luottanut itseensäkään.
+
+Kotona äitikin ihmetyksellä tarkasti isän outoa käytöstä, mutta ei hän
+mitään puhunut. Isä pysytteli nyt enimmäkseen omassa huoneessaan ja
+vihelteli laulujen rallatuksia, joita ei ennen kuultu ja jotka eivät
+hänen entiselle luonteelleen ollenkaan sopineet. Kun äiti yritti
+menemään isän luo, tapasi hän oven lukossa. Vähän ajan perästä tuli isä
+luoksemme hyvin hämmästyneen näköisenä. Hänen katseensa oli niin
+rukoileva, niin sydämmeen tunkeva, että minä vieläkin muistan sen.
+Oudolla kiihkolla syleili hän äitiäni ja vakuutti rakkauttaan. Sitte
+otti hän minut syliinsä ja puristi niin kovasti, että minä oikein
+parkasin.
+
+Tällaista hämmennystilaa kesti pari päivää. Minä näin, että äitikin oli
+hyvin levoton. Hän käytti kaiken lempeytensä ja alttiutensa sekä koetti
+ajaa pois oudon tunnelman isästä. Isä liikuskeli enimmäkseen yksinään,
+etsi hiljaisuutta ja oli kuin jonkin yliluonnollisen voiman hurmauksen
+alaisena. Eräänä aamuna sitte oli isä kadonnut. Häntä ei näkynyt
+missään. Oli yöllä hiipinyt vuoteelta ja mennyt ulos. Kiihkossa nousi
+äiti ylös, tarkasteli kaikki mahdolliset merkit, jotka olisivat
+saattaneet viitata minne isä oli mennyt. Onkivavat olivat paikoillaan
+pystyssä tikapuita vastaan, pyssy oli seinällä naulassa poronsarvien
+nojassa. Puutarhassa ei näkynyt mitään merkkiä.
+
+Sitte riensi äiti enolaan, siellä ei tiedetty mitään isästä. Eno kertoi
+suuren ulkolaisen laivan lähteneen varhain aamulla satamasta. Tuon
+kuultuaan valtasi äidin kauhea epäilys, joka jo ennen oli pyrkinyt
+voittamaan häntä.
+
+Hän juoksi kotiin ja etsi isän kamarista eikö siellä johonkin olisi
+merkkiä jäänyt. Aivan vaistomaisesti tuli hän aukaisseeksi myös pienen
+kotelon, joka oli laatikossa. Siinä säilytti isä omain sanainsa mukaan
+"kalliinta muistoa", nimittäin sormusta, jonka kannassa oli vaimonsa
+pienoiskuva ja hiussuortuva lasin sisällä. Nyt oli sormus poissa, vaan
+sijalla oli kirjelippu, jossa sanat:
+
+  "Minun täytyy lähteä. En voi seista vastaan. Vien tämän muiston
+  mukaani. Elä tuomitse kovin ankarasti.
+
+                                             Jaakko".
+
+Itkien tuli äiti huoneesta ja vaipui tuolille surun sortamana. Hän ei
+puhunut mitään, vaan ajatuksensa on helppo havaita. Hän ajatteli
+miestään, joka karkasi kodistaan, missä kumminkin rakkaus ja
+onnellisuus häntä ympäröitsi. Hän ihmetteli, ettei vaimon eikä lapsen
+rakkaus voineet häntä tyydyttää.
+
+Mutta äidillä oli vielä toivo. Olihan isä ennen äkillisten
+mielijohteitten ajamana käynyt poissa kotoa tuolla tavalla, ja olihan
+hän sitte tullut takaisin. Merkillistä vaan, että tuo mielentila hänet
+vielä tapasi, vaikka olisi luullut sen jo häipyneen.
+
+Hartaasti odotettiin isää kotiin. Kului päiviä eikä häntä kuulunut.
+Kului viikkoja, kuukausia -- vuosia -- ja yhä hän pysyi poissa. Tapaus
+koski syvästi äitiin. Kaikki kuulustelut olivat turhia. Isä oli
+hävinnyt vieraan laivan muassa.
+
+Voin sanoa, että siitä saakka olen ollut isätönnä. Sen koommin en ole
+tuntenut oman isäni hellää rakkautta. Itse olisin minä tuon voinut
+sietää -- lapsen kaipuu pian unehtuu -- mutta minua säälitti äitini
+kärsimys. -- -- -- --
+
+(Ystäväni keskeytti tässä lyhyeksi ajaksi kertomuksensa ja jatkoi sitä
+sitte uudistuneella innolla.)
+
+
+
+
+III.
+
+
+-- Me asuimme edelleenkin tuossa huvilassa enon maalla kaupungin
+laiteella.
+
+Minä olin isäni jo kotvan sitte unehuttanut, mutta äitini oli tuon
+tapahtuman jälkeen muuttunut unelmoivaksi ja surumieliseksi. Eno oli
+koettanut ottaa selvää siitä laivasta, jossa isä arvatenkin oli
+poistunut, mutta vähän valaistusta hän sai hämärään asiaan. Laiva oli
+mennyt jonnekin Espanjaan. Silloin kun eno teki kysymyksensä laivan
+kapteenille, ei siinä enää ollut yhtään suomalaista merimiehenä. Jos
+niitä oli ollut, olivat ne jolloinkin ennen poistuneet. Ei jälkiäkään
+siis isästä. Hän oli ja pysyi kadonneena.
+
+Mikään aineellinen hätä ei meitä ahdistanut. Äidillä oli siksi tuloja,
+että säästäväisyydellä hyvin tultiin toimeen. Puutarhasta pidettiin
+huolta, kuten ennenkin, olihan äitini aina ollut isän apuna hoitamassa.
+Pienessä kaupungissa oli kasviksilla hyvä menekki ja äiti kyllä torille
+yhtä ja toista toimitti. Myös kasvatti hän siemenistä huonekasveja ja
+niistäkin sai hyvää ansiota.
+
+Mutta ellei äidillä itsellään olisikaan ollut riittävästi varoja, ei
+meillä sittekään mitään hätää olisi ollut. Eno, rikas huoltajamme kyllä
+olisi ollut apuna. Hän oli minulle aivan kuin isä, ja veljen
+rakkaudella kohteli äitiäni. Hän koetti surussa lohdutella ja usein,
+kun vaan liiketoimiltaan pääsi, oli hän vieraana pienessä kodissamme.
+Mutta vielä useammin juoksin minä enoni luona. Se oli toisena kotina
+minulle. Silloin oli siellä elämää, kun minä juoksentelin muuten
+ihmisistä tyhjissä huoneissa.
+
+Oi niitä hauskoja, minun elämässäni huolettomia aikoja! Iloisena minä
+kasvoin noiden kahden kodin suojassa ja yhdenikäisten kaupunginpoikien
+kera. Sanottiin, että minä tulin äitiini, olin niin hänen näköisensä,
+että hyvästi voitiin kumpikin yhdestä kuvasta tuntea. Ja siinä määrässä
+kun isääni unehutin, kasvoi rakkauteni, lapsen kiintymys äitiini.
+
+Kun tulin kouluikään, aloin käydä kaupungin koulussa. Siellä sain
+leikkitoverinikin, joita vielä kaipauksella muistelen. Tarkoitus oli
+äidilläni, että minä tulisin virkamieheksi, mutta enoni tahtoi
+käytännölliselle alalle. He sopivat niin, että asiasta päätettäisi
+vasta kun taipumukset rupesivat ilmenemään. Koulunkäyntini oli siis
+pääasiallisesti vaan alkeistietojen hankkimista eikä luvuistani suuria
+välitetty.
+
+Minä olin jo tullut kolmentoista vanhaksi, kahdeksan vuotta oli kulunut
+isän katoamisesta. Äiti oli usein iltasilla vakuuttanut minulle, että
+kyllä se isä vielä tulee takaisin. Näin kyllä, että tuolla
+vakuutuksella äiti enemmän vaan tahtoi uskottaa itseään. Minusta se oli
+melkein yhdentekevää tulisiko isä tai ei. Uteliaisuus kyllä toisinaan
+vaivasi ja olisin minäkin halunnut nähdä minkälainen se isä nyt oli.
+Hyvähän hän aina oli minullekin ollut, olin aina saanut olla hänen
+kanssaan ongella.
+
+Talven jälkeen hanget suli. Nurmi rupesi vihoittamaan ja puut alkoivat
+lehteä tehdä. Silloin koulu loppui taas alkaakseen syksyllä. Kesä on
+koulupojan ihanin aika. Vapaana juoksentelin minä kaupungin
+ympäristöllä. Ja vanhan tottumuksen mukaan mieluisana huvipaikkana oli
+minulla tuo lahdelma kaupungin vierellä. Isääni olin tullut siinä, että
+olin uuttera kalastaja.
+
+Kesä oli lämmin, lämpimämpi kuin tavallisesti. Minä olin ollut ongella
+ja iltamyöhällä palasin kotiin raskaanlaisen ahvenkimpun kanssa. Tultua
+hankin vettä ja panin kalat siihen likoomaan. Ilta oli ihana enkä vielä
+malttanut mennä makuulle. Oi ne Suomen valoisat kesäyöt, löytyneekö
+missään niiden vertaa!
+
+Minä istahdin tikapuun puolalle ja tahdoin vielä nauttia yön
+ihanuudesta. Minussakin oli vähän tuota isästäni perittyä
+haaveiluluonnetta ja se erittäinkin ilmestyi näin kesäisinä iltoina.
+Usein ennenkin olin myöhään istunut samoilla tikapuilla antaen
+ajatukseni vapaasti liidellä.
+
+Pieni kaupunki näytti niin unelmoivalta edessäni. Lähinnä oli ensin
+vähän heinämaata, talo siellä ja täällä jotenkin harvassa, vihdoin
+useampia taloja yhdessä ryhmässä kirkon ympärillä. Yön hämärä asetti ne
+hyvin viehkeään valoon. Kauvempaa metsän puolelta kuului yöllisen
+laululinnun lauleloa. Taivaanrannalta ruskotti. Aurinko oli vasta
+maille mennyt. Ruskotus laajeni sille suunnalle, mistä päivän valtias
+taas hetken kuluttua uudella pirteydellään nousisi.
+
+Jonkun aikaa istuttuani kuulin astuntaa yökosteassa, nuoskeassa
+nurmessa. Ja huoneuston takaa esiintyi outo, muukalainen mies.
+Hiljaisena, alla päin käveli hän pihalla, ei huomannut minua, sillä
+tikapuut olivat kuistin suojassa eikä hän suuresti ympärilleen
+katsonut.
+
+Vihdoin käveli hän ovelle ja yritti menemään sisään. Minä näin selvästi
+hänen kasvonsa. Kullankellervä tukka, silmät unelmoivat, syvälle
+painuneet. Mitä! Isä, isähän se oli. Olin huudahtaa hämmästyksestä.
+Minä tunsin nuo vieläkin kauniinmuotoiset kasvot. Paljon hänessä tosin
+oli muutosta tapahtunut, mutta entisyyden muisto ei pettänyt.
+Varhaisessa lapsuudessa mieleenpainunutta kuvaa oli kasvaessani
+valokuva täydentänyt. Korvaparta, jota olin tottunut kaupungilla
+toisinaan liikkuvissa englantilaisissa näkemään, oli oudointa
+uudistusta, mikä isässä nyt silmään pisti.
+
+Mutta minulla ei ollut kauvan aikaa tehdä huomioita. Isä seisoi vielä
+ovella. Mieleeni johtui, että tämä odottamaton tapaaminen vaikuttaa
+ehkä häiritsevästi äitini terveyteen. Aijoin juuri kiiruhtaa äitiäni
+valmistamaan, kun puutarhan portilta kuului sydämmeen tunkeva ilohuuto.
+Äiti olikin vielä ollut puutarhassa kauniin illan houkuttelemana
+kitkemässä kukkapenkkejä. Sattumalta hän tuli tähän täydentämään
+kaunista perhenäytöstä.
+
+-- Tiesinhän minä, että sinä tulet, huudahti hän ja lankesi isän
+kaulaan.
+
+Isä näytti tuosta säikähtävän, mutta rakastavana hän vastasi äidin
+tervehdykseen. Minä juoksin siihen, ja ilo oli kolminkertainen. --
+
+Taaskin oli isä kotona. Entisen elämäntapansa hän heti otti, ja
+syrjäisille lienee näyttänyt elämä kodissamme samanlaiselta kuin se oli
+ennen isän lähtöä. Yhdessä isä ja äiti hoitivat puutarhaa, eikä isä
+ollut unehuttanut tuota lahdelmaa tai kalastushaluaan.
+
+Mutta asiat eivät sittenkään olleet ennallaan. Vaikka isässä voi
+huomatakin hellyyttä äitiä kohtaan, oli hänen käytöksessään jotakin
+hyvin vierottavaa. Hän oli entistään synkkämielisempi ja aivan kammoi
+itseään. Siitä, missä hän oli nuo kuluneet kahdeksan vuotta viettänyt,
+ei hän maininnut vähääkään, ja näytti siltä, että hän pelkäsi
+ajatustakin sinne päin. Siksi hienotuntoinen oli äitini, ettei
+viitannut sanallakaan tuohon. Hänestä oli hyvä näin, hyvä että isä oli
+tullut kotiin.
+
+Onnellisesti kului nyt vuosi, kului toinenkin. Isä oli kyllä
+alakuloinen ja omituinen, mutta sellainen oli hän ennenkin ollut,
+vaikka ei samassa määrässä kuin nyt. Usein oleskeli hän yksinään, ei
+ainoastaan ulkosalla vaan omassa huoneessaankin. Mitä hän lienee
+toimittanut? Sanomalehtiä hän uutterasti luki ja tuli niitä
+vieraskielisiäkin. Myös näytti hänellä olevan kirjevaihtoakin, sen oli
+äiti huomannut, mutta ei mitään kysynyt. Parhaimpansa koetti äiti häntä
+hoitaessa. Näytti siltä, että isä tyyntyisikin, että häviäisi pois se
+ikävä tunnelma mikä oli häneen jäänyt viime matkan jälkeen. --
+
+Taaskin oli kesä, kaksi vuotta isän palauksen jälkeen. Tapana oli
+isällä noutaa posti kaupungin postikonttorista. Huvikseen käveli hän
+tuon matkan eikä suvainnut minun sitä hakea. Toisinaan sain kumminkin
+olla hänen matkassaan.
+
+Me kulimme nytkin postikonttoriin. Sanomalehtien joukossa annettiin
+sieltä isälle kirjekin. Tuskin oli hän nähnyt sen, kun kiireesti
+sivalsi taskuunsa. Minä ihmettelin tuota. Ehdin kirjettä nähdä vaan sen
+verran, että siinä oli amerikkalainen postimerkki päällä. Me koulussa
+keräilimme postimerkkejä siihen aikaan ja niin olivat amerikkalaiset
+merkitkin minulle tuttuja.
+
+Konttorista lähtiessä näytti isä hyvin hermostuneelta. Kadulla hän
+antoi minulle sanomalehdet ja käski kiiruhtamaan kotiin. Minä tottelin.
+Kun olin jo ehtinyt kaupungin laitaan, näin isän tulevan kaukana
+jälessä ja lukevan kirjettään. Minä en häntä enemmin katsonut,
+kiiruhdin kotiin ja minusta isä tuntui taas niin omituiselta.
+
+Isä tuli kotiin, vaan vältteli äidin katseita ja taas pian poistui
+kaupungille palatakseen illalla. Ja yöllä sitte katosi hän. Hän oli
+salaa lähtenyt kotoa.
+
+Pöydällä oli kirje äidille. Kun hän kiireesti sen avasi, putosi sieltä
+sisältä setelirahoja, jotka minä otin ylös ja näin niiden arvon tekevän
+tuhantisen markkaa. Enempää huomiota en minäkään joutanut niihin
+kiinnittämään, sillä luettuaan kirjeen parkasi äitini kauhistuksesta,
+aivan kuin olisi elämän jänne hänessä katkennut. Hän vaipui tunnotonna
+maahan. Minä juoksin hakemaan apua, ja äitini nostettiin sänkyyn.
+Lattialta otin tuon onnettoman kirjelapun, johon isäni oli
+kirjoittanut:
+
+"Minun on mahdoton jäädä, olen tehnyt suuren rikoksen. Jää hyvästi --
+ainiaaksi. Sovitukseksi rikokselleni ei riitä anteeksi saanti.
+
+"Ainoa mitä voin, on turvata aineellisesti asemaasi, -- josko sitä
+ottanet vastaan."
+
+Nopeasti nämä rivit silmäsin, juoksin sitte enolaan, josta lähetettiin
+minut hakemaan lääkäriä. Kotiin palatessani kulin samoja teitä kuin
+eilen tullessamme postista. Tie huvilalle oikeni heinämaana käytetyn,
+kaupungin asumattoman tonttiryhmän poikki. Siellä sattui silmiini
+paperipalanen, ja kun näin tuossa postimerkin kiiruhdin sitä ottamaan.
+Paperi oli revitty kirjeenkuori, jotenkin nuhraantunut jalkain
+tallaamana. Postimerkki oli amerikkalainen. Arvasin, että se oli isäni
+kirjeestä. Minä pistin sen taskuuni ja arvelin sitä tarkemmin katsoa
+kotona.
+
+Kun saavuin kotiin, oli äiti hyvin huonona. Kuume ahdisti häntä ja hän
+houraili. Lääkärillä oli suuri työ pelastaessa häntä. Useita päiviä oli
+äidin tila epävarma. Ankara mielenliikutus oli sortanut hänet.
+Vähitellen hän kumminkin rupesi tointumaan. Kärsimyksensä olivat
+kauheat. Hän valitteli itsekseen: "Miksi menit pois? Niinkö maksoit sen
+huolenpidon ja rakkauden, mitä olin osoittanut kohtaasi? Enhän minä
+kysynyt salaisuuksiasi, en rikoksiasi." Ja toisinaan näihin valituksiin
+liittyi ankarampaakin: "Joka noin voi jättää rakastavan vaimonsa, ei
+ansaitse rakkautta. Rahallako luulit tuskani huojentavan?"
+
+Kun äiti vihdoin tervehtyi, oli hän suuresti muuttunut entisestään. Hän
+oli kuin hauraaksi poltettu rauta, oli ilman jäntevyyttä, ilman voimaa.
+Melkeimpä näytti siltä, ettei hän elänyt enää tätä maailmaa. Mutta
+miestä kohtaan, joka oli hänet toisen kerran noin katalasti hylännyt,
+tunsi hän nyt todellakin katkeruutta, ehkä myös vihaakin. Sitä oli hän
+sanonut enollekin. Tämä mieliala oli poikkeus äidin tavallisesta
+luonnosta. Mutta herttainen, rakastava sydän oli ylen kurjaa kohtelua
+saanut kokea. Isäni jättämät rahat käski hän minun viedä enolle. Hän ei
+tahtonut niihin koskea. Mutta ei hän mitään muuta virkkanut niiden
+johdosta, lieneekö edes kummastellut mistä isä nuo rahat oli saanut,
+joka seikka minua usein ajattelutti.
+
+Ennenkun vuosi oli umpeen kulunut, peitettiin rakas, hellä äitini maan
+kylmään poveen. Kuolinvuoteellaan kutsui hän minut luokseen ja sanoi:
+"Jos milloin tapaat isäsi ... sano hänelle ... että ... minä..."
+
+Sen enempää en minä kuullut. Kuiskattu ääni vaipui kuulemattomaksi.
+Mitä tarkoitti hän sanoa? Mutta hänen kasvoillaan lepäsi sellainen
+autuaallinen rauha, ettei se voinut olla vihan ja tuomion sekoittama.
+Taistelun voittaneena nukkui hän onnellisena.
+
+Hautajaisten jälkeen jäin minä enolaan ja siitä saakka kasvoin hänen
+yltäkylläisessä, isällisessä kodissaan. Oma isäni tuli kyllä toisinaan
+mieleeni, mutta minä muistelin häntä vihalla äitini kärsimysten takia.
+
+Isäni pysyi edelleenkin poissa, ei kumminkaan aivan jälkiään
+näyttämättä. Vähän jälkeen äitini kuoleman tuli enolleni häneltä kirje,
+lähetetty Rio Janeirosta, Brasiiliasta. Kirjeen sisällä oli
+pankkiosoitus tuhannelle markalle, ja isä pyysi enoani toimittamaan se
+äidille. Hän arveli, että paremmin äiti ottaisi rahan vastaan, kun se
+tulisi enon käden kautta. Itsestään hän ei mitään tietoja lähettänyt.
+Seuraavassa postissa palautti eno tämän rahalähetyksen sekä samassa
+lähetti nuo isän ennen antamatkin tuhat markkaa ja kirjoitti, ettei
+äiti niitä tarvitse, ja vaikka hän olisi tarvitsemassakin, ei hän niitä
+kuitenkaan käyttäisi. Sen tarkempaa tietoa ei eno antanut äidin
+kuolemasta. Ajatteli, ettei se enää kuulu kunnottomalle isälle.
+
+Mutta minun postimerkkikokoelmassani oli paitsi tuota brasilialaista
+myös se Yhdysvaltain merkki, jonka olin löytänyt tieltä seuraavana
+päivänä isäni karkauksen jälkeen. Siinä oli jotenkin selvä leima: New
+York. Nuhraantuneen kuoren olin heittänyt pois, vaan havaitsin siitä
+kumminkin, että osoite kirjeessä ei ollut isälleni. Sen vuoksi en
+pannutkaan sille suurempaa arvoa ja rupesin epäilemään tokko se
+löytämäni kuori olikaan isälle tulleesta kirjeestä. Lienee joku muu
+viskannut sen tielle. Kun nyt isäni kirjoitti Brasiiliasta, en enää
+tehnyt mitään arveluita. Enoni ei mitään puhunut. Ehkä uskoi hän isän
+kuleksivan syvän meren laivoissa, kun oli niin seikkailuhaluinen ja
+rakasti merta. Enoni kouluutti minut läpi lyseon, ja polyteknillisessä
+opistossa valmistauduin sitte insinöörin tutkintoon. Konealalle oli
+haluni, ja sitä tuumaa enonikin kannatti. Vuosi oli enää minulla
+jälellä, kun olisin saanut tutkintoni suoritetuksi. Enoni sairastui
+silloin äkkiä ja minut kutsuttiin kotiin. Saavuin juuri hänen
+kuolinvuoteelleen. Rakas, hyväntahtoinen enoni siunasi minua ja sanoi:
+
+-- Sinä olet perilliseni, suorita tutkintosi ja matkusta sitte
+Amerikkaan, siellä on uusi maailma, jossa toimesi menestyy loistavasti.
+Siellä voit edelleen kehittyä.
+
+Vähän ajan kuluttua oli hän ruumiina. Testamenttinsa mukaan lankesi
+koko suuri omaisuutensa minulle. Tuo omaisuus nousi miljoonaan.
+
+Nyt olin minä rikas, mutta orpo, yksinäinen nuorukainen. Isästäni en
+kuullut mitään ja minusta olikin yhdentekevä, mikä oli hänen
+kohtalonsa.
+
+Järjestin omaisuuteni niin, ettei minun tarvinnut antautua
+liikehuoliin. Sitte kävin minä vielä itkemässä äitini ja enoni
+haudoilla, jotka olivat vierekkäin lehtevän koivun alla pienen
+kaupungin hautausmaalla.
+
+Sen jälkeen en ole kotiseudullani käynyt. Vuoden perästä suoritin
+tutkintoni ja lähdin nuorena, toiverikkaana insinöörinä Amerikkaan.
+Mitkään leipähuolet eivät luonnollisesti minua ahdistaneet, mutta
+tahdoin edistyä alallani. Toisekseen tuntui siltä kuin olisin
+huvimatkalla. -- --
+
+-- Mutta se oli minulle onnettomuuden matka, lausui ystäväni ja painoi
+päänsä surullisena alas.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+-- Nyt alkoi uusi ajanjakso elämässäni, jatkoi ystäväni taas
+kertomustaan, kun oli hetken aikaa levännyt ja huulten kostukkeeksi
+kulauttanut siemauksen absinttilasista. Edellisessä jaksossa ei minulla
+omasta puolestani ollut mitään suurempia kärsimyksiä. Tosin oli
+kohdallani suruja, jotka minuunkin vaikuttivat, mutta kompastukseni
+kohtasin vasta uudessa maailmassa.
+
+Olin viidenkolmatta vuotias, kun tulin Amerikkaan. Haluni oli saada
+ammattitaitoa ja sen vuoksi käytin kaikkia tilaisuuksia hyväkseni.
+Maalle astuin New Yorkissa, jossa heti näin kuinka suuret tutkintoalat
+täällä aukesivat silmilleni. Ihmetellen katsoin insinööritaidon
+mestariteosta, rautaista riippusiltaa, joka yhdistää kaksi
+miljoonakaupunkia, New Yorkin ja Brooklynin, toisiinsa. Vaikka
+pääsinkin selville rakenteiden yksityisseikoista, ei se kunnioittavaa
+ihmetystäni vähentänyt. Laskuissaan piti mestarin olla senkin
+insinöörin, joka uskalsi ohuille rautapatsaille nostaa rautatien
+suurkaupungin katujen päälle.
+
+Oitis innostuin alaani ja rupesin hankkimaan käytännöllistä oppia
+suurissa tehtaissa. En viipynyt kaukaa New Yorkissa, kun jo matkustin
+Chicagoon ja niin kaupungista kaupunkiin, suurista tehtaista toisiin.
+Kauvemmin oleskelin Pennsylvanian mahtavissa konepajoissa ja
+tutkistelin koneistoja Massachusettsin kutomoissa. Tein kovaa työtä,
+kun näin sen kehittävän itseäni. Aloin, suoraan sanoen, alusta, kävin
+oppikurssin uudestaan, kun vihdoin rupesin luottamaan itseeni ja
+taitooni.
+
+Itse asiassa tutustuin minä pian Amerikan oloihin, onhan kotiutuminen
+luonteeni ominaisuuksia. Englanninkielen opin hyvin ja rupesin saamaan
+arvokkaita tuttavuuksia amerikkalaisten parissa, etupäässä omasta
+ammattipiiristäni.
+
+Tulevaisuuteen nähden ei minulla ollut mitään mietittyjä suunnitelmia.
+Elin vaan päiväkseen. Työ huvitti minua, tarttuipa olentooni kiihko,
+mikä on omituista tuolle kummalliselle maalle. Aloin suunnitella itse
+koneistoja ja niiden kautta rupesin saamaan nimeä sekä arvoa
+tehtailijain silmissä. Kun minulle vihdoin tarjottiin neuvottelevan
+insinöörin paikka eräässä toiminimessä, asetuin siihen.
+
+Tässä asemassani ei työ ollut mitään rasittavaa. Joutoajoillani hain
+seurapiiristä huvitusta. Minua miellytti Amerikan teeskentelemätön,
+vapaa elämä. Sitä jäykkyyttä ja muodollisuutta, mikä eurooppalaisessa
+seurapiirissä tympäsee, ei ollut täällä nähtävänä ollenkaan. Insinöörit
+vielä lähentyvät siinä suhteessa taiteilijoita, että ovat käytöksessään
+mutkattomampia kuin esimerkiksi tiedemiehet, joiden syvällinen
+periaatteellisuus ei ota oikein sulaakseen yhteen hauskan seuraelämän
+kanssa.
+
+Luonteeni samoin kuin ulkonäkönikin olen pääasiallisesti perinyt
+äidistäni, mutta kyllä minussa silti on aina ollut taipumusta myös
+isäni synkkämielisyyteen ja jörömäisyyteen. Vaan tämä ei minua
+Amerikassa päässyt huomattavasti vaivaamaan. Tekee mieleni sanoa, ettei
+minulla ollut aikaa siihen. Ja mitäpäs minulla olikaan huolehtimista!
+Oli mieluisata työtä, ja olinhan varakas sekä itsenäinen.
+
+Minä olin amerikkalaisiin oloihin niin mielistynyt, että melkein
+unehutin syntyperäni. Tuttavistani tuskin yksikään osasi pitää minua
+muuna kuin amerikkalaisena, ehkäpä puhtaana jenkkinä. Jos kielessäni
+havaitsivat vähän outoa sointua, saattoivat ajatella minun olevan
+saksalaisesta kodista tai seurapiiristä lähteneen. Mutta syntyperä
+Amerikassa herättää yleensä hyvin vähän, tuskin ollenkaan huomiota. Ei
+kysytä mistä olet peräisin tai mikä olet ollut. Eletään vaan
+nykyisyydessä ja tehdään ihmisistä sen nojalla johtopäätöksiä. Niin ei
+ollut koskaan puhetta kansallisuudestani.
+
+Kun olin nelisen vuotta ollut Amerikassa, olin kuin kotonani. Suomea en
+suurin tullut muistelleeksi, ja ikävät muistot lapsuutenikin ajoilta
+olivat enimmäkseen hälventyneet. Orvosta tulee pian kosmopoliitta,
+jolle on koti jokapaikassa. Varallisuuteni salli minun elää, kuten
+hienot seurapiirit Amerikassa. Tuttavanikin olivat sieltä, etupäässä
+toimeliaisuutensa kautta rikastuneista teollisuusperheistä.
+Elämäntapani muodostui niiden mukaan. Talvisin olin töiden touhuissa,
+ja kesät kuluttelin huvitteluissa. Yhden kesän olin erään Philadelphian
+rautatehtailijan kanssa kylpemässä Atlantic Cityn matalilla, toisena
+kesänä kyntelin muutaman Connecticutin suutarimiljonäärin seurassa
+tämän mahtavalla huvilaivalla Atlantia. Merellä on minuun erityinen
+viehätysvoima, kaiketi perintö isästäni. Silloin amerikkalaisten
+kesämatkailijani tavoin, päästyämme Euroopan rannoille, pistäysimme
+Pariisissa ja Monte Carlossa. Palasimme ihanain Azoorien ja
+palmurikkaan Bermudan kautta, jossa viimemainitussa oli
+vierasvaraisella laivaisännälläni huvila.
+
+Yhdeksi kesäksi asetuin minä sitte Newportiin, tuohon pieneen, ihanaan
+merikaupunkiin Rhode Islandissa, jossa kesällä komeat ajopelit,
+Amerikan hieno seurapiiri, kaunottaret y.m. ovat nähtävänä.
+Vanderbiltien ja muiden upeat marmoripalatsit todistavat, että täällä
+hyvin viihdytään. Heti kun vesi meressä lämpiää, rientää tänne väkeä
+Amerikan kaikista suuremmista kaupungeista. Asumattomat huoneukset
+muuttuvat ylellisiksi, silkkiverhot akkunoissa nostetaan ylös,
+portaitten messinkiset kaiteet kiilloitetaan kullanvärisiksi ja
+varaovet poistetaan. Ravintoloissakin alkaa tällöin elämä. Komeita
+ajopelejä seisoo edessä, kukkaisverannat ovat kunnossaan, uutimet
+antamassa varjoa. Ja neekerit liikkuvat vilkkaina ansaiten
+palveluksellaan nyt muutamissa kuukausissa enemmän kuin tavalliset
+ravintolapalvelijat vuodessa.
+
+Kaduilla ja ajopuistoissa oikein kuhisee komeutta. Vaunuja, satoja eri
+malleja, liikkuu tuossa kirjavana joukkona, osa hevosettomia sähköllä
+tai puristetulla ilmalla liikkuvia, toiset syöttiläsvaljakoiden
+vetämiä. Hevosten harjat ja hännät ovat leikatut, sääli niitä, kun
+muoti on ruvennut eläinten kidutusta edistämään. Tuossa urheilija
+yksinään ohjaa vaunupariansa, tuossa on neitosella ohjakset kädessä, ja
+raisu hevonen tottelee hänen komennustaan. Tuossa ajaa kokonainen perhe
+nelivaljakon vetämänä, edessä istuu ajuri ja lakeija univormuihin
+puettuina. Komeutta ja loistoa!
+
+Ja tuolla vaunutien vierellä puistossa kulkee ratsastajain tie. Siinä
+ravaa useita ratsuja, kantaen miestä ja naista siroissa
+ratsupukineissa. Toisella puolen on sementillä laskettu tie
+polkupyöräilijöille. Yhtenä nurinana lentää jalkarattaat. Muiden
+joukossa on siinä tandemeja, jopa polkupyöriä koko perhettä varten.
+
+Mutta mitäpä näistä kertoilen? Jotakin sellaista voit nähdä muissakin
+huvilakaupungeissa kesäisin, vaikka tuskin aivan niin yksinomaisesti
+komeassa muodossa.
+
+Vilkkainta ja iloisinta on kumminkin elämä Newportin hietarannalla,
+jossa hieno väki virkistelee itseään uinnilla. Kuumimman päiväpaisteen
+aikana tuntuu siltä kuin koko kaupunki olisi sinne siirtynyt. Satoja,
+ehkä tuhansia ihmisiä pulikoipi ilakoiden rannan vedessä tai hautoo
+itseään hietikossa. Herrat seurustelevat naisten kanssa kuni
+tanssisalissa. Se on vapaata, hauskaa elämää. Kaikki seurustelu käypi
+hienosti ja kohteliaasti.
+
+Siellä on tapana viettää muutamia tunteja päivässä. Joillakuilla
+perheillä on omat pukuhuoneensa, mutta toiset vuokraavat itselleen
+sellaisen, vaan ainoastaan harvat ovat ilman omaa uimapukua. Naisilla
+on noissa puvuissa tarkat muotinsa, kuten muissakin pukineissa, ja
+ihmetellä täytyy niissä esiintyvää aistikkaisuutta ja siroutta.
+
+Oikeastaan on ranta jaettu eri perheitten ja yleisempien uimahuoneitten
+välillä. Välimatkaa on muutamia kymmeniä sylejä. Pingoitettu nuora
+määrää nuo rajat ja ulettuu veteenkin, jossa nuorista pidetään kiinni
+ja annetaan aaltojen huuhtoa ruumista. Varsinaisesta uinnista ei ole
+paljon puhetta, sillä harva rohkenee mennä syvemmälle ja heittäytyä
+uimasilleen. Onpahan se sellaista vedessä räpiköimistä. Pilaa lasketaan
+ja syydetään vettä toistensa päälle.
+
+Mutta verrattain vähäinen on se aika, minkä "uija" tavallisesti tuossa
+rannan matalassa vedessä oleskelee. Enemmän viipyy hän hietikolla,
+missä istuskellaan ryhmissä, hautaudutaan hiekkaan ja otetaan
+"aurinkokylpyä". Monet naiset kumminkin suojelevat päivänvarjoilla
+päätänsä liian kuumilta säteiltä. Toiset kävelevät tasaisella
+hiekkapermannolla välittämättä nuorain merkitsemistä rajoista. Niin
+kuljetaan uimapaikalta toiselle, tehdään tuttavuuksia ja juodaan
+virvokkeita.
+
+Näyttää siltä, että tuo uimatapa ei ole syntynyt niinkään uimisen
+halusta, vaan sentakia, että näin kuumimpana aikana päivästä voidaan
+pukeutua kevyempään pukuun ja saada vilvoitusta.
+
+Tuolla minäkin toverieni kanssa tavallisesti parituntia keskipäivästä
+loikoilin uimarannan hietikossa tavanmukaisessa uimapuvussa.
+Kaskuilimme, polttelimme sikaretteja ja väliin maistelimme
+virkistysjuomia. Olin vasta lyhemmän aikaa ollut seudulla, joten
+tuttavapiirini oli pieni eikä siihen lukeutunut yhtään naista. Toverit
+olivat nuoria miehiä, iloisia kaikki. Ja leikkiä lasketellen katseltiin
+uipaa yleisöä pitkin aavaa, valkoista rantaa.
+
+Aurinko paistoi heleästi. Aallot leveinä vyöryinä syöksyivät rantaan
+huuhtoen paljaita jalkojamme, jotka olimme haudanneet hiekkaan.
+Vihreällä paistoi aurinkoa vastaan tuo vesi, laineiden vaahtopäät
+valkoisina pärskyivät uimakansan ilakoidessa.
+
+Kussakin nuora-aitauksessa oli uijia tai päivän paistattajia.
+Monenvärisiä hameita hulmusi vedessä. Posket punottivat virkistyksestä
+ja elämän ilosta. Nuoret miehet saattelivat hietikolla neitosiaan,
+jotka pitkissä sukissa ilman kenkiä, lyhyissä hameissa, avokauloin ja
+päin sipsuttelivat päivänvarjo kädessä.
+
+Minä loikoessani hiekassa olin haaveellisella tuulella, katselin merta
+ja aaltojen loisketta rantaan. Jäin siinä sanattomaksi ja annoin
+toverieni pitää hauskaa. Kaikesta huolimatta tunsin itseni niin
+yksinäiseksi tässä ihmisvilinässä.
+
+Kumminkin huomioni kiinnitti puoleensa kaksi naista siinä vähän matkan
+päässä. He näkyivät olevan vähän muista erillään, nojasivat vedessä
+muudanta nuoraa vasten selkäulapalle päin ja ottivat vastaan vyöryviä
+laineita. Vanhempi nainen oli kääntyneenä meihin päin, lihava rouva
+kauniilla kasvonpiirteillä. Nenä ohut, vaan kauniisti kaareva, otsa
+kunnioitusta herättävä ja leuka päättävä. Hänen vierellään seisoi
+melkein ujona nuori tyttö. Kasvoja en kyllä nähnyt, vaan siro oli
+vartalo, jonka piirteet selvästi näkyivät, kun vesi oli väljän puvun
+painanut ruumista vasten. Kaula valkoinen, soma kuin joutsenella.
+Hiukset näyttivät vaaleankellertäviltä, olivat kumminkin päälaelta
+peitetyt. Kun vesi vallattomasti huuhtoi hänen jalkojaan ja hulmuutteli
+valkoista hametta, koetti tämä häveliäänä käsillään painaa sitä alas.
+Silloin sattui hänen kasvonsa minuun päin. Mikä viehätys! Vaaleaverinen
+hän oli, posket terveenpunaiset, otsa kirkas ja juovaton, -- niin
+mitäpä yritänkään, enhän kumminkaan täysin ansiollisesti voisi kuvata
+tuota kylpevää nereiidiä kauniissa ympäristössä. Voinetko kuvitella
+häntä seisovaksi kirkkaassa paisteessa, korkea vihreä aalto kuvan
+taustana ja laineen päät pärskähtäen vaahtona hänen silmilleen.
+
+Neitonen naurahti riemastuksesta, pyyhki veden silmistään, ja oli kuin
+kaksi kirkasta tähteä olisi kääntynyt meitä kohti. Minä olin
+haaveissani, näkevinäni ihanaa unta. Ennenkun pääsin oikein selville,
+oli näky kadonnut.
+
+Toverini sattuivat silloin nousemaan kävelylle. Minä seurasin heitä. Ei
+aikaakaan kun kulimme rantamalla heidän ohitsensa. Tytär ja äiti
+istuivat jo matolla keskustellen keskenään. Me kulimme ohitse, vaan
+vähän matkan perästä käännyimme takaisin. He olivat silloin menneet
+veteen huuhtomaan itseään ja nousivat juuri nähtävästi mennäkseen
+pukuhuoneeseen.
+
+Minä kiirehdin omalle aitauksellemme, nopeasti huuhdoin itseni vedessä
+hiekasta ja menin kammiooni vaihtaakseni uimapuvun tavalliseen
+vaatetukseen. Olin pian kadulla, jota myöten rannalla liikkuva yleisö
+kulki, odottamassa -- ketä? Nähtävästi tovereitani, mutta ajatuksissa
+kulki toivomus, että saisin nähdä tuon nuoren neidon. Kävelin siinä
+hermostuneena. Ei toverinikaan vielä tulleet. Komeita vaunuja kulki
+ohitse ja iloista kylpykansaa.
+
+Samassa näkyivät toverini. Minä kävelin heitä vastaan. Mutta nyt tuolta
+viereisestä kylpyhuoneesta tulivat ne toisetkin. He tulivat aivan
+vastaani. Neidon verevät kasvot ilmaisivat terveyttä, elävyyttä. Ohi
+kulkiessaan sattui sulotar vilkaisemaan minua suurilla, kauniilla
+silmillään, vilkaisi vapaasti, mutta niin viattomasti ja
+teeskentelemättömästi, että minusta oli oikein ihme tavata sellainen
+katse suurmaailman ihmisten joukossa.
+
+Voin sanoa, että tuo hetki teki muutoksen elämässäni. Sen jälkeen en
+ollut enää sama huoleton ihminen. Tuo viaton katse tunkeutui
+sisällisimpään olemukseeni. Toverini huomasivat sen ja kysyivät
+kummastuneina:
+
+-- Mikä sinuun tuli, Tauno?
+
+Seuraavana päivänä ja aina siitä lähtien säännöllisesti olin minä
+tuolla uimarannalle menevällä tiellä, mutta uimaan ei minua haluttanut.
+Milloin tovereja lyöttäytyi matkaani, koetin minä tekeytyä innokkaaksi
+tenniksen pelaajaksi. Tenniskenttä ja verkko oli nimittäin tien ohessa
+nurmikolla. Siinä kulutin minä aikaani odotellen aatoksieni ihannetta.
+Ja usein näinkin tuon tytön äitinsä matkassa. Joka päivä määrätyllä
+ajalla menivät he uimarannalle ja palasivat hetken kuluttua takaisin.
+Koskaan en nähnyt muita heidän seurassaan. Vaikka äitinsä oli
+tummaverinen, oli tyttö kumminkin vaalakka. Neidon vaaleanpunervat
+kutrit olivat niin tuuheat, että kasvot näyttivät melkein olevan
+kääriytyneinä kokonaan niiden sisään.
+
+Minä olin näihin saakka ollut huikentelevainen ja ajattelematon. Mutta
+nyt valtasi minut jonkinlainen pyhä tunne, joka väkisinkin teki minusta
+vakavan henkilön. Mitään varsinaista näkyvää aihetta ei minulla ollut
+tuohon. Mitä minuun koski tuo viattomuuden ilmiö suurmaailman
+huvipaikalla? Näin koetin kysellä itseltäni. Mutta se vaan enemmän
+vangitsi minua. Minä pidin itseäni kuin rikollisena, joka uskalsin
+ihannella tuollaista katsetta.
+
+En voinut olla katsomatta häntä, en etsimättä hänen silmäystään. Ja
+joka kerta hän loi silmänsä minuun ohi kulkiessaan. Merkillistä, että
+minä tästä aina hämmennyin. Tarkoitukseni oli jotenkin hankkia
+tilaisuutta tuttavuuden tekemiseen, mutta aina minä sotkeuduin. Toivoin
+että tennispeli olisi minulle apuna, mutta ei hän näyttänyt olevan
+niitä urheilevia naisia, joita Amerikassa on niin paljon.
+
+Sain tietää, että hän oli hyvin toimeentulevan liikemiehen tytär ja
+äitinsä kanssa vietti kesää Newportissa. Isä itse kuului melkein
+alinomaa olevan liikematkoilla. Varsinainen asuinpaikka oli heillä New
+Yorkissa.
+
+Eräänä aamuna oli hyvin tuulinen ilma. Taaskin palasi ihanteitteni
+esine äitinsä kera rannalta. Tuuli lennätti hänen kaulaltaan hienon
+silkkisen huivin maahan. Minä kiiruhdin luo ja nostin huivin sekä
+tarjosin hänelle. Neito loi minuun miellyttävän kiitollisen katseen;
+äiti puolestaan katsoi terävästi ja tutkivasti.
+
+He seisahtuivat siihen ja katsoivat peliä. Minä lausuin muutamia
+kohteliaisuuksia ja pyysin neitiä yhtymään leikkiin. Ei hän ruvennut.
+Ja samassa minäkin herkesin sekä aloin enemmän puhelemaan. Kun he sitte
+lähtivät kävelemään, sain minä näin tilaisuuden liittäytyä matkaan.
+
+Sitte oli minulla onni joka aamu tehdä heidän kanssaan kävelymatka.
+Kuljimme rannikolla, puistossa ja missä milloinkin. Neidon äiti oli
+tarkkakatseinen, huolta pitävä nainen. Hän seurusteli aina tyttärensä
+kanssa. Ja minä olin todella iloinen saadessani olla kolmantena. Vaikka
+näinkin, että minun onnistui vähitellen voittaa muorin luottamus, ei
+hän kumminkaan sallinut tyttärensä käyskennellä yksin kanssani. Siinä
+suhteessa hän kokonaan poikkesi Newportin muusta seurapiiristä.
+
+Ihanteeni nimi oli Irene Davis. Ajattelin hänen olevan kuuluisasta
+amerikkalaisesta Davissuvusta enkä koskaan tästä enempää kysynyt.
+
+Vähitellen tulimme hyviksi tuttaviksi. Minäkin opin heitä paremmin
+tuntemaan. Isän alinomaisten matkojen takia oli äiti kodin ja talouden
+johtajana. Hän näytti olevan määrääjänä perheessä. Irene oli hyvin
+kasvatettu tarkan huolenpidon alla. Hän oli nyt seitsentoista vuotias.
+Minun ikäni oli jo kolmessakymmenessä, mutta en tätä eroa pitänyt
+minään suurena.
+
+Onnellinen oli se kesä minulle. Lämmin päiväpaiste ukkosilman edellä.
+Minä hylkäsin melkein kokonaan muun seuran ja olin Davisien kanssa
+yhdessä rannalla, päivällisillä, kilpa-ajoissa, huviretkillä y.m.
+Meillä nuorilla oli jo varsinainen salainen liitto olemassa, vaikka
+sanaakaan ei sinne päin oltu vaihdettu. Irenen äiti oli väsymätön
+seuralainen, ja minun täytyy sanoa, minä tunsin olevani niin turvassa
+noiden kahden naisen seurassa, aivan kuin pelastettuna suuren,
+viekoittelevan maailman käsistä. Minä tunsin päivä päivältä tulevani
+paremmaksi, jalommaksi ihmiseksi, niin oli ylentävää tämä seurustelu.
+
+En oikein voinut tuntea itseäni. Sen minä tunsin, että jokin tavaton
+vetovoima veti minua Ireneen. Olinko minä rakastunut? Olin,
+epäilemättä. Mutta minun tunteeni oli jotain erilaista kuin olin
+rakkaudelta kuvitellut. Se oli vapaampi intohimosta ja tulisuudesta.
+Minä koetin tutkistella itseäni, ja loppupäätökseksi sain, että Irenen
+viattomuus oli rakkauteni pyhittänyt, jalostanut. Minä todella rakastin
+häntä, rakastin äärettömästi ja kuta kauvemman aikaa me seurustelimme,
+sitä valtavammaksi tuo rakkaus paisui. Minä näin, että Irenen laita
+omalta kohdaltaan oli sama. Arvasin aivan hänen tunteensa, arvasin --
+niin, minulla oli paljon todisteita päätökselleni.
+
+Usein ajattelin kosimista, miten tuo tapahtuisi. Mutta joka kerta
+tuntui se minusta niin omituiselta, melkein peloittavalta. Mieleeni
+ajautui kummallinen tunnelma, ettei Irene minulle kuulu. Mutta tätä
+koetin karkoittaa pois, sillä olihan minulla jo vakuutusta, ettei Irene
+olisi vastaan, kun milloin pyytäisin vaimokseni. Tästä epävakaisesta
+asemasta kehittyivät asiat itsestään. Irenen äiti oli oppinut
+luottamaan ja kunnioittamaan minua. Hän oli arvatenkin tehnyt
+tutuilleni kysymyksiä minusta ja varmaankin olivat vastaukset
+tyydyttäviä, sillä ei hän enää meitä kumminkaan erillään koettanut
+pitää. Hän luki minut kuin perheeseensä kuuluvaksi ja melkeinpä näytti
+odottavan jotakin, jota tiesi meidän itsessämme ajattelevan.
+
+Mutta minussa ei näkynyt rohkeutta löytyvän astuakseni ratkaisevata
+askelta. Huvikausi Newportissa läheni loppuaan. Muutamat perheet olivat
+muuttaneet pois ja toisten talviasuntoja suurissa kaupungeissa
+laitettiin kuntoon. Rouva Daviskin puuhasi lähtöä ja puhui siitä
+kanssamme.
+
+Me kolme olimme taas kävelyllä puistossa. Kuljimme kapeata polkua, jota
+kummaltakin sivulta tammet ja muut puut varjostivat. Päittemme päällä
+puitten oksat ystävällisesti tervehtivät toisiaan, että olimme aivan
+kuin lehtikatoksen alla. Aina jonkun matkan päässä oli penkkejä
+väsyneille istumasijoiksi. Irenen äiti sanoi tuntevansa väsymystä ja
+istuutui. Me jatkoimme hiljalleen matkaa suoraan kulkevaa tietä pitkin.
+Äiti sanoi istuutuessaan:
+
+-- Emme joudakaan nyt kaukaa kävelemään, kun pitää ruveta valmistamaan
+paluuta New Yorkiin.
+
+Jatko tähän muistutukseen jäi sitte kuin itsestään meillä puheen
+aineeksi.
+
+-- Joko on äitinne määrännyt lähtöpäivän? kysyin minä Ireneltä.
+
+-- On hän puhunut, että jo huomenna lähtisimme, vastasi neito melkein
+alakuloisesti. Valmistukset eivät meillä suuret ole ja palvelijat ovat
+niitä jo tehneet.
+
+Minä säpsähdin. Nytkö ihana uneni olisi loppuun nähty? Muistooni
+palautui kaikki se onnellisuus, mitä olin tuntenut kesän aikana
+seurustellessani Irenen kanssa. Tunsin, että se oli elämäni ihanin
+aika. Taasko minun täytyy vetäytyä entiseen sisällyksettömään elämääni
+joka nyt tuntui niin kolkolta ja vieraalta? Ei, minun täytyy nyt itseni
+tarttua onnen ohjaksiin kiinni, muuten ei se minun hallussani pysyisi.
+Oi kuinka ihminen kumminkin tekee vääriä johtopäätöksiä, kun ei
+kohtalostaan mitään tiedä! Minä aloin onneani tavoitella.
+
+-- Jospa tätä kesää olisi kestänyt ijankaikkisesti! Tuntuu niin
+tyhjältä taas heittäytyä arkihuoliin ja runottomaan elämään.
+
+Hän käveli miettiväisenä rinnallani, mutta kumminkin vastasi ikäänkuin
+puhuen itsekseen:
+
+-- Tosiaankin on tämä ollut kesä täynnä runoa ja ihanuutta.
+
+-- Niin, neiti Davis; on iloista kuulla, että Tekin ajattelette niin.
+Se on ollut minulle päiväpaiste yksinäisen elämäni tiellä. Ja nytkö se
+olisi lopussa, nytkö taas jäisi osakseni harhailla hämärässä? Onneaan
+kohden kukin pyrkii, niinpä tulisi minunkin, mutta niin peloittaa,
+vavistuttaa, ei oman itseni tähden, mutta -- en tiedä miksi.
+
+Hän ei puhunut mitään. Me kävelimme vielä hiukan. Vihdoin rohkasin
+luontoni ja sanoin:
+
+-- Neiti Irene, minä rakastan Teitä, rakastan pyhästi ja puhtaasti.
+
+Olinhan edeltä päin huomannut hänen ajatuksensa ja tunsinhan tässäkin,
+mitkä mietteet hänessä asuivat äänettömästi kulkiessaan. Ja nyt, kun
+olin saanut tunteitteni tärkeimmän hänelle esitetyksi, ei hän
+teeskennellyt eikä ilmoitustani oudoksunut. Hän katsoi minuun
+silmillään, joiden syvyyttä ja tunnetta on minun mahdoton kuvata. Jos
+sanon, että noista tunkeutui minuun koko autuus, -- ei se ole muuta
+kuin tunnelmani sillä hetkellä. Hän tarttui käteeni ja puristi sitä
+hellästi, mutta merkitsevästi. Mitään hän ei puhunut, vaan siinä oli
+tarpeeksi vastausta minulle.
+
+Puiden lehdet rapisivat ystävällisesti päämme päällä. Aurinko niiden
+raosta tirkisti kahta onnellista. Linnut hyppelivät oksilla, ja etempää
+kuului puiston ajotiellä kavionkopsetta ja vaunujen hyrinää.
+
+Palatessa äidin luo olimme aivan vaiti ja kävelimme erillämme. Irene
+näytti hyvin hämmentyneeltä. Minä tunsin itseni onnelliseksi, mutta
+samalla tuntui minusta kuin olisin jonkun rikoksen tehnyt. Minä
+ajattelin, että Irene oli liian hyvä minulle.
+
+Irenen äiti havaitsi heti, mitä oli tapahtunut. Olimme ehkä niin
+hätääntyneen näköisiä. Hän auttoi meidät pulasta.
+
+-- Minä olen jo pitemmän aikaa huomannut teidän äänettömän
+taipumuksenne, sanoi hän ja lisäsi, että hän antaa ilolla siunauksensa.
+
+Ja herättääkseen meitä vielä enemmän todellisuuteen asetti hän Irenen
+käden minun käteeni. Minä puristin sitä lämpimästi, ja mieleni olisi
+tehnyt ottaa morsiameni syliini, mutta jokin pyhä kainous esti minua
+siitä.
+
+Seuraavana päivänä matkusti Irene äitinsä kanssa New Yorkiin
+valmistamaan häitä. Irenen äiti tahtoi niin, enkä minä siihen mitään
+sanonut vastaan. Ei morsiamenikaan mitään puhunut. Äiti tahtoi nämä
+asiat määrätä. Hän sanoi, että nyt on juuri vuokralle tarjona talo
+heidän talonsa vieressä.
+
+-- Ja siihen teidän tulee asettua, lisäsi hän. Minä en voi ajatella
+sitä, että Irene muuttaa kauvas luotani. Hän on ainoa lapseni, ja kun
+isä on alati poissa, on hän ollut ainoana toverinani. Nyt on talo
+saatavana, ja kaikki sopii niin hyvin. Kyllä minä ilmoitan isälle
+asiasta. Hän luottaa minuun. Tulee kotiin jos voipi, sillä hän pitää
+Irenestä paljon. Mutta jos ei voi, kyllä me asian saatamme itsekin
+järjestää.
+
+Irenen äidin mielestä olimme me koko kesän saaneet seurustella
+keskenämme, joten nyt kyllä voisimme kaivata toisiamme parin viikon
+ajan.
+
+-- Meillä Irenen kanssa on nyt niin paljon järjestämistä asian
+johdosta, sanoi hän. Ei hän nyt joutaisi sulhaselleen seuraa pitämään,
+ja Taunolla olisi vaan ikävä yksinään olla. Parin viikon perästä on
+kaikki valmiina ja silloin saatte toisenne omaksenne. Huoneustosta me
+pidämme huolta. Tauno voipi väliajalla järjestää omia asioitaan.
+
+Sille kannalle asiat jäivät.
+
+Lähtiessäni painoin minä suudelman Irenen otsalle, kunnioittavasti ja
+pyhästi, melkein kuin veli sisarelleen. Irene oli minusta kuin puhdas,
+hento kukka, jota en minä käteni kosketuksellakaan tahtonut saastuttaa.
+Onnellisena aloin minä valmistautua häihin.
+
+
+
+
+V.
+
+
+-- En voi kuvata niitä riemun tunteita, jotka valtasivat minut
+saapuessani New Yorkin satamaan Newportista. Olinhan tullut häitäni
+viettämään, onneni kruunua valmistamaan. Morsiameni oli siveyden
+ihanne. Hän oli mielessäni niin pyhä, että minä häntä aivan jumaloitsin
+kuin jotakin yliluonnollista olentoa. Onnellisissa unelmissa ihantelin
+laivan lähetessä miljoonakaupunkia, joka minulle entisestään oli tuttu.
+Oli viileä syyspäivä, ei mitään kylmyyttä eikä liikaa kuumuuttakaan.
+Tuntui kuin kotimaassa parhaimmalla kesällä. Aurinkokin näytti hyvin
+ystävälliseltä. Kesän paahtoisuuden sijasta antoi se nyt vaan ihmisten
+yleiseksi tyytymiseksi lämpöään. Merituuli paineli virkistävästi
+kasvoja. Kaikki tuntui minusta olevan sopusoinnussa sydämmeni kanssa.
+Olin siinä mielentilassa, että olisin tahtonut syleillä koko maailmaa,
+en tuntenut minkäänlaista vihaa sydämmessäni, ei mikään soraääni
+häirinnyt onnellisuuttani.
+
+Ajattelin, että ollappa nyt äitini ja enonikin elossa näkemässä
+riemupäivääni, näkemässä minua onneni kukkulalla. Isäni -- niin
+häntäkin muistin. Oliko hän elossa tai ehkä hän oli jo kuollut.
+Nuhtelin itseäni, että olin kantanut nurjaa mieltä häntä kohtaan. Ei
+tuo nurjuuteni ollut oman itseni vaan äitini kärsimyksien tähden. Nyt
+olisin minä valmis kutsumaan häntä isäkseni, valmis antamaan anteeksi
+äitinikin puolesta, olin valmis unhottamaan, että isä syyttä pakotta
+hylkäsi rakastavan perheensä, jopa poistui ainaiseksi, saattaen äitini
+murheella hautaan. Mutta ihmisen ei ole tuomio. Hän oli kumminkin
+isäni, on vieläkin. Nyt tänään olen minä valmis antamaan hänelle uuden
+lapsen, nuoren, kauniin, viattoman miniän, enkelin, joka mielellään
+minun kauttani tulisi hänen tyttärekseen. Minä oikein kaipasin isääni.
+Olihan hän ainoa omaiseni, joka mahdollisesti saattoi olla vielä
+elossa. Olisihan hauskaa, jos hän olisi onneani todistamassa.
+
+Rannalla oli rakas Irene äitineen ottamassa minua vastaan. Että kohtaus
+oli sydämmellinen, on minun tarpeeton kertoa. Tapasihan nyt sulho ja
+morsian toisensa hääpäivänsä aamulla. Irenen äiti oli kolmas onnellinen
+liitossa.
+
+Noustessa vaunuihin selitti Irenen äiti, että hänen veljensä, päämies
+suuressa kahviliikkeessä Havecle & C:o, jossa myös mr. Davis oli
+osakkaana, oli pyytänyt minua nyt aamupäivällä puheilleen konttorissaan
+Broadwaylla.
+
+Koska nyt oli vielä jotenkin varhainen, ajoimme kumminkin ensiksi
+kotiin, -- minä kutsun Irenen kotia omakseni. Ja sinne vierellehän
+se olikin varustettu se meidän uusi kotimme, jonka piti tulla
+onnen pesäksi. Vaunujen hiljaa liikkuessa ja usein pysähtyessä
+vilkasliikkeisillä kaduilla me sisällä elimme omassa maailmassamme
+emmekä huolineet edes ulos katsoa.
+
+Irene oli hyvin puhelias ja iloinen. Hän kertoi niistä valmistuksista
+mitä häitä varten oli tehty, kertoi ystävistään, jotka tulevat olemaan
+läsnä juhlatilaisuudessa. Hän kyseli olinko minä vaan muistanut
+parhaimmat ystäväni kutsua. Hän tahtoi oppia tuntemaan ne, ja oli varma
+siitä, että hänen ystävänsä miellyttävät minuakin, sillä hän oli hyvin
+tarkka valitessaan ystäviä, oli tuon arvostelevaisuuden perinyt
+äidistään. Minä koetin selittää, ettei minulla juuri huomattavia niitä
+ole, ainoa todellinen ja rakas ystävä on Irenessä itsessään, ja häneen
+minä olen kokonaan tyytyväinen, hän oli minulle enemmän kuin olisi
+ollut kokonainen legioona muita. Irenestä oli tämä hyvin mieleen, ja
+luonnollisesti hänkin vakuutti muitten ystäviensä ei olevan mitään
+minun rinnallani.
+
+-- Minusta tuntuu, sanoi hän äkkiä, kuin olisimme me hyvin vanhat
+ystävät, aivan kuin veli ja sisar. Minusta tuntuu vähän niin
+omituiselta ajatella, että sinä tulet minun miehekseni. Voisimmehan me
+olla yhtä hyvin ystävät näinkin, vai mitä?
+
+-- Miks'ei, vastasin minä todellisuudella, ystävyytemme ei lisäänny
+vihkimisellä. Mutta se on maailmassa niin, että kun nuori mies ja nuori
+nainen pitävät toisistaan, niin menevät he naimisiin, viettävät häänsä.
+
+-- Mutta olemmehan me sittenkin yhtä hyvät ystävät kuin ennenkin? kysyi
+hän ja katsoi avomielisesti minuun.
+
+-- Luonnollisesti, sanoin minä ja vedin hänet hellästi luokseni.
+
+Irene oli todellakin harvinainen tyttö löydettäväksi noin suuressa
+maailmassa.
+
+Sitte puhui hän taas paljon kaikesta mikä erittäin hänen mieleensä oli
+vaikuttanut. Siitä oli hän pahoillaan, ettei isänsä vielä ollut
+palannut matkoiltaan, mutta iltapäivällä on hänkin kotona. Heti New
+Yorkiin tultua oli äiti sähköttänyt isälle Rio Janeiroon meidän
+kihlauksestamme. Sähkösanoma oli lyhyt ja pikemmin vaan ilmoitus, sillä
+äiti se oli joka perheasiat järjesti ja oli tottunut pitämään oman
+päänsä sekä tiesi isän hyväksyvän hänen toimenpiteensä. Isä oli niin
+kiintynyt liikeasioihinsa ja matkoihinsa, että kotiasioissa ei
+sananvaltaa pitänyt. Irene muisti sähkösanoman muodonkin. Siinä
+sanottiin: "Irene on kihloissa minun suostumuksellani. Häät ovat kahden
+viikon kuluttua. Voitko tulla kotiin?" Vastaus ei heti tullut, sillä
+isä oli ollut jossakin sisämaassa, mutta sitte saapui sanoma: "Koetan
+joutua. En tahdo Irenen onnen päivää viivyttää." Mutta muutama päivä
+sen jälkeen oli hän Irenen enolle, mr. Haveclelle sähköttänyt, että jos
+asianhaarat estäisivät hänen tuloansa määrälleen, olisi hän, eno, isän
+asemassa. Kumminkin hän pian tulee. Ja hän nyt tuleekin, ehtii
+määrälleen, sillä hän oli jo saapunut Jacksonvilleen, Floridassa ja
+sieltä lähtenyt junalla joutuakseen tänään iltapäivällä.
+
+-- Ette maininneet sähkösanomassanne mitään sulhasesta, huomautin minä
+Irenen äidille, joka oli vaunuissa hiljaa istunut ottamatta osaa
+puheluun.
+
+-- Se oli tarpeetonta, hän vastasi tavallisella itseensä
+luottavaisuudella. Tarkempaa selitystä en kumminkaan olisi voinut
+antaa. Ja hän on tyytyväinen siihen, mihin minä suostumukseni annan.
+
+Enempää en joutanut tätä asiata ajattelemaan. Irene jatkoi puhelua
+isästä ja veti tietysti huomioni puoleensa. Avomielisesti hän puhui,
+että isä on hyvin rakastettava henkilö, vaikka onkin hänellä
+omituisuuksia erittäin muitten mielestä. Ireneä kohtaan oli hän aina
+ollut hyvä. Enimmäkseen oli hän matkoilla. Irene ja äitinsä kyllä
+tahtoisivat, että hän jo asettuisi kotiin ja palkkaisi eri henkilöitä
+matkustamaan, mutta siihen ei isä suostu, vaan sanoo liikkeen
+menestymisen vaativan hänen innokasta työtään. Se oli hänen luontonsa
+mukaista. Mutta kun hän oli kotona, oli ne päivät erittäin herttaisia,
+sillä isä tuolloin omisti kaiken huomionsa ja rakkautensa ainoalle
+lapselleen. Toisinaan häntä vaivasi kova synkkämielisyys, mutta kun
+Irene astui hänen luokseen ja pyyhki hänen otsaansa, silloin tuli isä
+taas hyvälle tuulelle ja huolet haihtuivat. Hänellä oli liikkeessään
+niin paljon ajattelemista, että kotonakin ne huolet pyrkivät välistä
+vaivaamaan.
+
+Tähän tapaan jutteli Irene ja lopuksi sanoi:
+
+-- Olen varma siitä, että sinä hyvin tulet pitämään isästäni. Hän tulee
+samalla sinunkin isäksesi. Eikös niin, äiti, että isäkin mielistyy
+suuresti vaaliini?
+
+Myöntävästi nyökäytti äiti päätään, ja silloin olimmekin me jo
+saapuneet Irenen kotiin.
+
+Palvelija aukasi vaunujen oven ja me laskeuduimme tasaiselle
+katukäytävälle. Talo oli ulkoapäin juhlalliseksi, vähän kuin kirkon
+näköön koristeltu juhlapäivän vuoksi. Punainen leveä matto oli vedetty
+käytävältä ruskeita kiviportaita myöten ovelle. Viereinen talo
+niinikään oli koristettu ulkoakin. Se oli jo valmiiksi sisustettu
+meitä, nuorta pariskuntaa varten.
+
+Irene oli katoolilainen uskonnoltaan ja katoolilaisia pappeja oli
+kutsuttu illaksi vihkimään meitä. Isä Duncanin apulainen siitä
+kirkosta, johon perhe kuului, johti vielä koristelemisia sisällä, että
+kaikki tulisi asianmukaiseen kuntoon.
+
+Me astuimme sisälle kauniihin huoneisiin, jotka todistavat hyvinvointia
+ja samalla sisustuksen puolesta kauneusaistia. En nyt viitsi ruveta
+kertomaan amerikkalaista asuntojärjestystä. Mainitsen vaan, ettei
+siellä yhden perheen huoneusto ole samassa tasapinnassa. Talot
+kun ovat pienelle maa-alalle rakennetut, ei siinä aina yhdessä
+kerroksessa sovi olemaan kuin pari kolme huonetta. Kyökkihuoneusto on
+kellarikerroksessa. Kadun tasalla on ruokasali ja mahdollisesti isännän
+vastaan ottohuone. Toisessa kerroksessa on vierassalit, kolmannessa
+perheenjäsenten yksityishuoneet, neljännessä huoneita vieraita varten
+ja viidennessä palvelijain huoneet. Palvelija saattoi minut huoneeseeni
+neljänteen kerrokseen ja hetken kuluttua olin valmis tapaamaan Irenen
+enoa, kahvifirma Havecle & C:on päämiestä. Morsiameni saattoi minua
+vaunuissa sinne ja meni sitte ostoksille sekä tunnin kuluttua lupasi
+tulla hakemaan. Painoin suudelman Irenen otsalle ja laskeuduin alas.
+Havecle & C:on liikehuoneusto on New Yorkin liikekeskustassa. Vanha
+näytti rakennus olevan ulkoapäinkin katsoen. Kymmenkunta kerrosta näkyi
+talossa olevan, seinä täynnä liikehuoneiden osotteita, mutta kääpiöltä
+näytti se mahtavien uudenaikaisten liikepalatsien, noiden
+pilvenpiirtäjäin välissä. Pari leveätä akkunaa oli kadulle päin, mutta
+ne hyvin niukasti antoivat valoa pitkään konttorihuoneeseen. Yhtä
+seinämää vastassa oli kymmeniä kahvisäkkejä avoinna ja oli kuhunkin
+niistä puikolla pistetty leima osoittaen kahvin laatua. Siinä oli
+kahvia etelä-Amerikan kaikista kahvimaista ja useampia luokkia
+itsekutakin, oli kahvia Jaavalta, Mokasta y.m. kaukaisemmilta
+seuduilta. Tuskinpa muu kuin ammattimies niiden moninaisuutta ja arvoa
+voi eroittaa. Vasemmalla puolen aitauksen sisällä eri koppiloissa oli
+kymmeniä konttoristeja ja liikkeenpitäjiä. Taka-osassa huonetta paloi
+sähkölamput kirjurien edessä, vaikka ulkona olikin valoisa päivä. Kiire
+näkyi kaikilla olevan.
+
+Annoin nimikorttini lähimmälle miehelle ja pyysin tavata firman
+päämiestä. Hän poistui huoneuston takaosaan ja hetken kuluttua palasi
+sekä alkoi ohjata minua isännän luo. Kuljimme kapeata väylää pitkän
+matkaa, kunnes saavuimme huoneen äärimmäiseen päähän, jonne hiukan
+päivänvaloa tuli pienestä akkunasta, joka vei rakennuksen keskellä
+olevaan ilma-aukkoon. Kapea silta vei tämän aukon poikki ja niin
+vihdoin aukaistuamme oven tulimme sähköllä valaistuun pieneen
+huoneeseen. Täällä korkean pöydän ääressä istui Pat Havecle,
+kahvikuningas. Sisarensa näöstä heti tunsin hänet, sama
+majesteetillinen, johtava katse, sama arvokkaisuus. Harmaat hapset
+olivat kruununa päässä, partakin oli jo osaksi harmaantunut.
+
+Konttoristi poistui, ja isäntänsä viittauksesta siirtyi
+yksityiskirjurikin kirjoituskoneensa äärestä, ja ovesta, mistä hän
+hävisi, näin minä varastohuoneen täynnä kahvisäkkejä. Tiesin, ettei
+tuossa vielä liikkeen kaikki kahvivarasto ollut, sillä aamulla laivalla
+tullessani olin nähnyt eräällä rannalla koko joukon makasiineja, joihin
+jokaiseen isoilla kirjaimilla oli maalattu osoite Havecle & C:o.
+
+Antaen kättä tervehdykseksi ja viitaten istumaan tuolille alkoi tuleva
+sukulaiseni, kun olimme kahden kesken, keskustelun. Hiljainen oli tämä
+liikemiehen yksinäishuone suuren taloryhmän sisällä. Ei kuulunut sinne
+humuakaan jättiläiskaupungin touhinasta, hiukan vaan tärisi jalkain
+alla.
+
+-- Halusin puhelua kansanne, mr. Tavast, sanoi hän, alkujaan sentähden,
+kun ei ollut tiedossa tokko lankomieheni itse ehtii tulemaan tänne
+hääpäiväksenne. Nyt kumminkin on jo varma, että hän saapuu heti jälkeen
+puolenpäivän eikä siis minun tarvitse esiintyä hänen sijassaan, kuten
+hän itse toivoi, kun ei vielä voinut päättää tulostaan. Mutta joka
+tapauksessa on hauskaa tehdä tuttavuuttanne.
+
+Minä lausuin muutaman kohteliaisuuden ja iloni siitä, että mr. Davis,
+morsiameni isä todellakin voi saapua kunnioittamaan elämäni
+onnellisinta päivää.
+
+Hän katsoi terävästi minua ja sanoi sitte hiukan hymyillen:
+
+-- Minä näen, ettette ole syntyperäinen amerikkalainen ettekä
+täkäläisissä oloissa kasvanut. Käytöksessänne ja puheessanne on
+tuntuvasti eurooppalaista, jota minä olen tottunut havaitsemaan, kun
+olen ollut tekemisissä kaiken maailman kansalaisten kanssa.
+
+Minua hämmästytti tämä huomatus, sillä en ollut itsekään enää tullut
+syntyperääni ajattelemaan moneen aikaan. Myönsin olevani
+eurooppalainen, joka kumminkin olin useita vuosia ollut täällä suuressa
+vapaavallassa.
+
+-- No niin, tietysti olette jo oppineet tuntemaan elämänohjeemme:
+liiketoimet ennen kaikkea. Senpätähden ehkä olisitte myös käsittäneet
+oikein senkin, vaikka lankoni ei tähän teille tärkeään tilaisuuteen
+olisi saapunutkaan. Todellakin on hänen matkustuksensa aina suuresta
+arvosta liikkeellemme, joten hänen paljon on täytynyt kieltäytyä siitä
+suloudesta, minkä rauhallinen perhe-elämä tuottaa. Häntä ei pidä
+ymmärtää väärin. Paitse sitä että hän on liikekumppanini, on hän paras
+ystäväni. Mielelläni soisin, että hän voisi kotonakin olla, ja todella
+olisin ollut pahoillani, ellei hän olisi malttanut saapua tähänkään
+tilaisuuteen. Hän on ollut tekemässä sopimuksia kahvinkasvattajien
+kanssa etelä-Amerikan eri osissa. Meillä täytyy olla kontrollimme
+kahvimailla selvillä voidaksemme vallita hintoja pörssissä. Sentähden
+täytyy hänen aina olla matkoilla, melkeinpä asuakin kahvimailla.
+Perheensä voisi kyllä yhtä hyvin asua Rio Janeirossa, La Guayrassa tai
+-- Bataviassa! Mutta enemmän hän ei kotona voisi olla sielläkään, sillä
+hänen alaansa kuuluu kaikki kahvinkasvatusmaat yli koko maapallon.
+Välistä on hän Amerikassa, välistä Aasiassa. Ja iloista on minun sanoa
+että on minulla toimeensa innostunut, hyvä liikekumppani. Hän on
+nykyisin liikkeessämme yhtä tärkeä henkilö kuin minä itse. Liikkeen
+edistyksessä on hänellä suuri osansa.
+
+Taaskin lausuin minä iloni siitä, että minun rakastettuni isä saa noin
+kauniin kiitoslauseen liiketoveriltaan ja isännältään.
+
+-- En minä enää hänen isäntänsä ole, oikaisi hän minua ja käännähti
+tuolillaan. Hän on kyllä ollut palvelijana luonani, tehnyt
+konttorissani työtä samalla palkalla kuin muutkin, mutta on itse
+nostanut asemansa kykynsä ja kunnollisuutensa kautta.
+
+-- Kuinka kauvan olette jo olleet yhdessä liikkeessä? kysyin minä
+enemmän vaan jotain sanoakseni, kun en muutakaan keksinyt. Ikävöin
+Ireneä ja jo odotin, että määrätty tunti pian kuluisi.
+
+Hän tarttui heti kysymykseeni.
+
+-- Jo yli parikymmentä vuotta on mr. Davis ollut liikkeessäni ja
+osakkaana myös lähes yhtä monta vuotta, s.o. vähän ennen kun meni
+sisareni kanssa naimisiin, ansaitsi hän itselleen osansa. Mutta nyt --
+jatkoi hän -- kun olemme jo keskustelussa tähän tulleet, katson
+velvollisuudekseni kertoa tarkemmin nämä asiat. Te olette Euroopasta ja
+kun minäkin olen syntyäni sieltä vihreästä Irlannista, tiedän, että
+siellä pidetään välttämättömänä tuntea perheseikat, kun suhteet niinkin
+läheisiksi tulevat kuin on Teidän laitanne meidän sukuumme. Tätä
+tahdonkin kertoa, koska omasta mielestänikin on se luonnollista. Ettei
+sisareni ole siitä merkittävimpiä kohtia kertonut, olen ihan varma.
+Irene taas ei näitä kaikkia seikkoja tunne.
+
+Hän oli valmis alottamaan esityksensä, mutta ensin antoi kirjurilleen
+muutamia määräyksiä ja tiedusteli kahvipörssistä uutisia.
+
+-- Niin, minä olen irlantilainen, puhui hän. Tulin nuorena ja rahatonna
+tänne ansaitsemaan elantoani. Pääsin erääseen konttoriin työhön ja kun
+äitini kuoli kotona -- isä oli jo aikoja ennen kuollut -- kutsuin
+sisarenikin tänne, hän oli vasta 12 vuoden vanha. Kumminkin hän rupesi
+pitämään taloutta minulle pienessä vuokrahuoneessa vanhan rakennuksen
+ylimmässä kerroksessa. Minua säälitti, että hänen täytyi jättää
+Irlannissa alettu koulunkäyntinsä, mutta ei auttanut. Minä tein kovasti
+työtä ja ansaitsin tavallisen hyvän päiväpalkan, josta aina suurimman
+osan panin talteen. Sitte menin naimisiin ja myös sain vähän rahaa
+vaimoni mukana. Nyt sai sisarenikin helpommat päivät. Minulla oli jo
+pieni summa koossa ja onnistuin pääsemään vähäisiin mutta sitä
+otollisempiin keinotteluihin kahvipörssissä. Sillä tavalla opin
+kahviliikkeeseen ja pörssikauppoihin. Sen konttorin isäntä, jossa
+aluksi olin työskennellyt, luotti minuun ja antoi apuaan. Näin en
+tarvinnut suuria käsirahoja, vaikka jo uskalsin isompiinkin panoksiin.
+Voin sanoa, että onnistui minulla hyvin, ja pääsinkin vähitellen
+perehtymään pörssisalaisuuksiin. -- Ette liene ollut milloinkaan
+liikealalla? kysyi hän äkkiä minulta.
+
+Vastasin kieltävästi.
+
+-- Jaa, puhui hän; kumminkin tiedätte, että jokaisella edistyvällä
+liikemiehellä on aina erikoisala, jota hän kehittää tarkan suunnitelman
+mukaan. Minun alani oli se, että minä otin sopimustilauksia kaupoista,
+joissa vähittäin myydään kahvia, sitouduin määrätystä keskimaksusta
+läpi koko vuoden toimittamaan kahvia, tietysti sopien kuinka paljon oli
+kunakin aikana hankittava. Pian oli sopimuskauppoja minulla ei
+ainoastaan New Yorkissa, mutta kaikissa maamme suuremmissa
+kaupungeissa. Vuotuinen välityssumma oli minulla suuri. Konttorissani
+oli jo useita miehiä työssä. Muiden muassa olin eräänä päivänä sinne
+ottanut kapteeni Davisin. Hän oli silloin nuorenlainen mies, oli
+johtanut pienempää laivaa rannikolla ja hädin tuskin pelastunut
+haaksirikosta. Hän oli tullut kovasti sairaaksi ja makasi viikkokausia
+katoolisessa hospitaalissa, jonka meidän kirkkomme oli perustanut.
+Kirkkoomme kuuluville naisille on ollut tapana käydä täällä
+vuorottaisin hoitamassa sairaita. Niin oli siellä toisinaan
+sisarenikin, ja sallimusko lienee ohjannut, että hän tuli hoitamaan
+haaksirikosta pelastettua kapteenia, joka taisteli elämän ja kuoleman
+välillä. En ole koskaan kysynyt sisareltani, vaan arvaan, että jo
+siellä tämä rakastui hoidettavaansa. Sairas parani lääkärien sanan
+mukaan sisareni uutterasta ja huolellisesta hoidosta, mutta lääkärit
+kielsivät häntä ainakaan muutamien kuukausien aikana merille menemästä.
+Kirkon toimesta etsittiin hänelle työpaikkaa kaupungissa enkä tiedä
+varmaan oliko sisarellani osaa siinä, mutta varma on, että hän tuli
+konttoriini työhön. -- Se oli minun onneni.
+
+Pat Havecle oli tästä vieläkin niin mielissään, että hykersi käsiään.
+
+-- Niihin aikoihin sattui eräs seikka, joka oli äkkiä saattaa minut
+vararikkoon. Olin taaskin tehnyt paljon, jopa entistä enemmän
+sopimussitoumuksia. Monta laivanlastia kahvia piti minun toimittaa
+etelä-Amerikasta sadon korjattua. Sopimukset sain tehdyksi edullisilla
+hinnoilla, sillä oli odotettavissa jotenkin huono kahvisato. Pörssissä
+huudettiin tuota satoa hyvinkin huonoksi, vaan minulla oli syitä, jotka
+ennustivat parempaa. Kumminkin sillä kerralla erehdyin laskuissani.
+Kahvisato Brasiiliassa ja Venezuelassa tuli niin huonoksi, ettei sieltä
+juuri mitään markkinoille ylettynyt. Jo aikaiseen sain minä tästä
+erittäin tarkat tiedot, en kumminkaan niin ajoissa, että olisin ehtinyt
+kontrahdit sen mukaan tehdä. Mutta pörssissä ei vielä täydellisestä
+kadosta tiedetty, vaan kyllä jo iloittiin minun vahingostani, kun hinta
+jo oli noussut korkeammalle kuin millä minä olin sopimukset tehnyt.
+Siihen aikaan New Yorkissa spekuleerattiin melkein vaan Amerikan
+kahvilla. Minä aloin olla jo suuressa hädässä, vaikka koetin tyyneltä
+näyttää.
+
+Hikeä pyyhki kahvikuningas otsaltaan muistellessa tätä.
+
+-- Alakuloisena tulin minä pörssistä. Koko omaisuuteni ja nimeni oli
+vaarassa. Viikko tätä ennen oli Lontoon pörssissä myös hinta suuresti
+noussut ja nyt pysyi tasaisena korkealla. Siitä meillä New Yorkissa
+päätettiin, että myös Aasiassa oli tulossa huono kahvivuosi. Mutta
+silloin sain yksityistiedon, että Lontoon hinta olikin vaan
+keinotekoisesti korotettu "koornerin" toivossa. Aasiassa oli siis vielä
+toiveita, ja mahdollista oli, että "koorneri"-yritys särkeytyy. Nyt
+piti minun saada ostaa, mutta jos minä nimelläni ilmestyisin ostajaksi,
+olisi se varma merkki hintain yhä nousemiseen. Oston täytyi tapahtua
+salaa itse kahvimailla Aasiassa. Nyt johtui ajatukseni kapteeni
+Davisiin. Puheistaan olin kuullut, että hän oli siellä matkustellut ja
+jo olin tullut huomaamaan nerokkaisuutensa. Kutsuin hänet luokseni eikä
+minun tarvinnut monta sanaa sanoa, ennenkun hän jo ehdotteli asiaa
+samalta kannalta kuin minäkin. Hänellä oli tuttava Bataviassa ja hän
+tahtoi tämän panna jo hieromaan kauppoja kahvinkasvattajien kanssa
+kaikissa Aasian kahvimaissa. Itse hän oli valmis heti lähtemään
+jatkaakseen kauppoja. Minä olin tähän erittäin tyytyväinen. Hän lähti
+ja onnistui aivan erinomaisesti. Ennenkun hän ehti sinne, oli
+"koorneri" jo särkynyt, vaan kyllä siltä koettivat kilpailijani pitää
+hintoja korkealla, ja heitä auttoikin se, että täydellinen kato
+Amerikan kahvimaissa alkoi tulla varmemmin muitten tietoon. Nyt he
+olivat varmat minun kukistumisestani, mutta minä olin jo aivan tyyni,
+sillä Davisin asiamies oli ehtinyt tehdä edullisia sopimuksia Aasiassa
+ja pian alkoi Davisilta kuulua tietoja, että hän oli päättänyt kaupat
+ja saanut tehdyksi yhä lisää. Minä sain ostetuksi kahvia paljon enemmän
+kuin oli minulla sitoumuksia. Ja sen jälkeen olen minä ollutkin se,
+joka olen kahville hinnat määrännyt.
+
+Voitonriemuisena löi irlantilainen rintaansa ja nauroi makeasti.
+
+-- Kun Davis palasi, syleilin minä häntä ilosta ja otin osakkaaksi
+liikkeeseeni. Laskin nimittäin hänelle hyvän prosentin sen vuoden
+voitosta, ja se oli niin suuri, että Davis tuli osalliseksi
+liikkeeseen. Sen jälkeen on hän ollut oikea käteni, on ollut ystäväni,
+ja me olemme edistyneet lakkaamatta. -- Niin, paitsi tätä palkkiota,
+annoin minä hänelle muutakin. Olin huomannut sisareni mieltymyksen
+häneen ja niin eräänä päivänä voitto-osinkoja laskiessamme sanoin minä
+äkkiä: "Kuules Jack, me olemme ystäviä ja yhtiötovereita. Minä antaisin
+sinulle mitä vaan voisin, sillä olethan sinä pelastanut minut. Mutta
+kiitos lankeaa myös sisar Lucylle, joka pelasti sinut kuolemasta,
+Yhtykäämme vielä lähemmin; ota sinä Lucy, hän on rakkain mitä voin
+antaa." Ennenkun hän ehti tointua hämmästyksestä, kutsuin minä Lucyn
+sisään ja vein hänet Jack Davisin luo. Mutta Lucy ei ollut siihen
+tyytyväinen, hän on aina ollut niin omapäinen. Hän sanoi: "Minua ei
+tarvitse kenenkään antaa. Minä olen pelastanut mr. Davisin ja minulla
+on oikeus häneen. Itse minä annan itseni hänelle, koska teillä näkyy
+siitä jo olleen puhetta." Hän pani kätensä Davisin kaulaan ja kutsui
+häntä sulhasekseen. Minä olin niin iloinen, että heti kutsuin papin ja
+heidät yhdistettiin siinä tuokiossa. Se tapahtui minun kotonani vaimoni
+ja muutamien todistajien läsnäollessa. Niin köyhä, haaksirikkoinen mies
+tuli rikkaaksi mieheksi ja kahvikuninkaan langoksi, -- no, ei minua
+kyllä vielä silloin tuolla nimellä kutsuttu. En suinkaan tahdo sanoa,
+ettei tässä olisi ollut vaikuttamassa Davisin oma ansio, päinvastoin
+sehän se juuri sai kaiken aikaan.
+
+Kahvikuningas muisti taas pörssiä ja riensi ottamaan selkoa hintain
+vaihtelusta sekä antoi määräyksiä. Sitte hän istuutui tuolilleen ja
+jatkoi:
+
+-- Mr. Davis on ollut aina hiljainen mies ja elää kokonaan matkoissaan
+ja liikkeessään. Ei hän malttanut pitää pitkää kuherruskauttakaan. Pian
+matkusti hän taas kahvinkasvatusmaille Aasiaan. Siellä ilmoitti hän
+tulleensa kovin kipeäksi ja lääkärit olivat sanoneet, että kuumassa
+ilmanalassa oleskeleminen veisi hänet pian hautaan, Hänen täytyi
+muuttautua, niin pian kun hiukan sai voimia, Euroopan lauhkeampaan
+ilmanalaan, jossa piti viettää pitemmän aikaa kylpylaitoksissa ja aivan
+rauhassa ajattelematta liikeasioita. Näin hän kirjoitti, ja tuo kirje
+muutenkin oli hyvin merkillinen ja sisällölleen epäselvä. Minä jo
+säikähdin, että tauti oli tunkeutunut hänen aivoihinsakin. Se oli myös
+ainoa kerta, jolloin hän näytti olevan kiukustuksissaan minuakin
+kohtaan vaan en oikein saanut syytä selville. Tulin minäkin siihen
+päätökseen, että hän tarvitsee lepoa. Jo kaduin, että ehkä
+liikeinnossani olin vaivannut häntä liiaksi. Lucy olisi tahtonut myös
+matkustaa Eurooppaan hoitamaan häntä, mutta hän oli siinä tilassa, että
+ei aivan sillä hetkellä voinut. En minäkään häntä kehoittanut, kun ei
+Davis kirjeessään mitään maininnut. Me kirjoitimme hänelle, mutta
+kirjeet eivät tavanneet, vaan saapuivat takaisin. Davisilta ei tullut
+mitään tietoa. Kyselin liiketuttavilta siellä, missä Davis sairasti,
+sillä ajattelin, että ehkä hän oli kuollut. Sain vastaukseksi, että
+Davis oli matkustanut Eurooppaan. Kun ei vieläkään mitään tietoja
+kuulunut, ajattelin, että hän tahtoo parantua aivan häiritsemättömässä
+rauhassa. Mutta Lucy ei siihen tyytynyt. Hän ajatteli, että ehkä Jack
+on uudelleen tullut kipeäksi tai mahdollisesti kuollut. Hän oli muka
+aina niin itseensä sulkeutunut ollut, ettei nytkään tahtonut meitä
+levottomaksi tehdä. Kun sitte Irene syntyi ja äiti voimistui, matkusti
+Lucy lapsineen Eurooppaan, kävi monessa kylpypaikassa, vaan ei kuullut
+mitään miehestään. Vihdoin sain minä Davisilta kirjeen, jossa hän
+rauhoitti meitä ja pyysi minulta, että saisi olla rauhassa.
+Terveydestään hän ei maininnut mitään, mutta arvasin hänen vielä olevan
+lääkärinhoidossa. Oitis ilmoitin Lucylle, että Davis on elossa eikä
+hänellä ole mitään hätää sekä pyysin Lucya saapumaan tyynesti kotiin.
+Hän tuli. Minä kirjoitin myös Davisille, että sydämmestäni soisin hänen
+paranevan niin pian kun suinkin, sillä liike kärsi tuntuvasti hänen
+poissa olostaan. Kerroin Lucyn hädästä kuinka minä ainoastaan suurella
+vaivalla sain hänet palaamaan Euroopasta, jossa hän olisi tahtonut
+viipyä niin kauvan, kunnes olisi vaikka miehensä luut löytänyt.
+Tietysti en unohtanut mainita Irenestä, jonka olemassa oloa hän tuskin
+osasi aavistaakaan. Seuraus oli, että Davis oli pian kotona, näytti
+jotenkin tervehtyneeltä, oli vaan vielä alakuloinen ja Lucyn mielestä
+entistä sulkeutuneempi. Ireneen, esikoiseensa oli hän suuresti
+mieltynyt ja viipyikin nyt muutamia kuukausia kotona. Sitte lähti hän
+taas matkoille, ja on niin jatkanut uutteruudella, pysähtyen ainoastaan
+silloin tällöin lyhyen aikaa kotonaan. Hän on ollut erinomainen apu
+liikkeessä.
+
+Kun Pat Havecle oli ehtinyt kertoa tähän saakka, tuli konttoristi
+sisään kysymään vastaanottoa, mutta samalla pilkisti tulijankin pää
+ovesta. Irene oli huoneessa. Kunnioittavasti meni hän enonsa luo ja
+suuteli häntä otsalle. Sitte tuli hän luokseni ja teki samaten.
+
+-- Näinkö se on teidän keskenne tavallista? sanoi eno hymyillen.
+
+Irene punastui häpeissään ja ujona istuutui taakseni.
+
+Vaihdoimme vielä muutamia sanoja. Eno laski leikkiä Irenen ujoudesta ja
+toivoi, että se vähitellen häviäisi. Minä en osannut juuri mitään
+sanoa.
+
+Hyvästellessä sanoi vielä kahvikuningas:
+
+-- Mr. Tavast, kun olette eurooppalainen, olen sentähden teille
+kertonut morsiamenne suvusta. Meillä Amerikassa se ei ole tavallista.
+Toivotan parasta onnea! Illalla siis tavataan.
+
+Liikemies, joka oli uhrannut jotenkin paljon kalliista ajastaan
+kohteliaisuuteen eurooppalaisia vaatimuksia kohtaan, sai taas
+"bisnes"luontonsa. Melkein kylmästi viittasi hän meidät poistumaan ja
+istuen majesteetillisena tuolillaan alkoi ottaa vastaan monilukuiseksi
+karttunutta, odottavaa asiamiesjoukkoa.
+
+Me puolestamme ajoimme kotiin. Meillä oli niin paljon puhelemista,
+Irenellä niin paljon näyttelemistä ennen iltaa. Tunsimme itsemme niin
+sanomattoman onnellisiksi. Mutta yhä vaan minun mielessäni väikkyi,
+että tämä on liian suuri onni minulle ja ettei Irene minulle kuulu, hän
+kun on enkeli toisesta maailmasta. --
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Kun ystäväni saapui kertomuksessaan tähän saakka, pysähtyi hän hetkeksi
+ja huokasi. Vastenmielistä oli hänestä jatkaminen. Minä en tahtonut
+häiritä hänen ajatuksiaan. Vihdoin hän pääsi taas kertomukseensa.
+
+-- Tähän saakka kestää kertomus onnestani, jatkoi hän surullisena.
+Lopun esitän niin lyhyesti kuin suinkin.
+
+Jouduttuani yksin huoneeseeni tunsin itseni hyvin alakuloiseksi.
+Ihmettelin itse tätä enkä voinut ymmärtää, mutta oli aivan kuin olisin
+jotakin kamalaa aavistanut. Turhaan koetin tuota selittämätöntä
+tunnelmaa ajaa pois.
+
+Mutta Irene pelasti minut alakuloisesta tunnelmasta hääpäivänäni. Menin
+viereiseen huoneeseen ja pian tuli sinne Irene kevyessä, aistikkaassa
+ja kotoisessa päivällispuvussa. Hän oli kuin päiväpaiste levittäen
+valoa kaikkialle missä liikkui. Hän istui minun syliini, ja me
+puhelimme rakkaita sanoja, joilla kihlatut tuovat edes vähäiseksi
+osaksi niitä tunteita ilmi, mitkä heidän povessaan liikkuivat.
+
+Hetken siinä puheltuamme astui odottamatta sisään Irenen äiti. Hän oli
+nähtävästi innolla touhunnut ja järjestänyt asioita illan juhlahetkeä
+varten. Irene säpsähti aivan kuin olisi keksitty pahanteosta ja hypähti
+kainona pois sylistäni. Mutta rouva ei sitä pannut huomioon. Hänellä
+oli kiire ja sanoi vaan:
+
+-- Tahdon huomauttaa Irenelle, että mene nyt näyttämään sulhasellesi
+huoneustoa, johon tulette asumaan.
+
+Sitte hän kääntyi pois toimiinsa.
+
+Pian olimme alakerrassa. Kevyen keepin autoin Irenen hartioille, itse
+heitin päällystakin päälleni ja katuoven kautta kiersimme viereiseen
+huoneustoon. Tuntui omituiselta avata ovi tuohon rakennukseen. Tässä on
+siis tuleva kotimme, koti tämän illan jälkeen.
+
+Olimme taas hilpeällä mielellä. Irene iloisena johdatti minua huoneesta
+huoneeseen. Sirosti ja arvokkaasti olivat ne sisustetut. Huomasin, että
+Irene ja äitinsä olivat ottaneet selville, mistä minä pidin,
+millaisesta sisustuksesta ja järjestelystä. Juoksulla kulimme
+kerroksesta kerrokseen enkä minä säästänyt mielihyväni ilmaisua.
+
+Yksi huone oli vielä käymättä, vaan Irene riensi sen ohitse.
+
+-- Mikäs tämä on? kysyin minä.
+
+Irene juoksi jo portaita alas eikä vastannut mitään. Työnsin oven auki
+ja näin sen komeasti kalustetuksi makuuhuoneeksi.
+
+Vasta vanhempien kodin ovella tapasin Irenen. Sisälle tultuamme vei
+Irenen äiti meidät saliin, mikä oli laitettu illan juhlallisuutta
+varten. Takaosassa oli kukilla ja köynnöksillä koristettu katos, jonka
+alla vihkimisen oli määrä tapahtua. Äiti pyysi koetteen vuoksi meitä
+asettumaan katoksen alle, että hän saisi päättää tokko kaikki laitokset
+häntä tyydyttivät asiaan nähden. Hyvin oli hän tyytyväinen.
+
+Näin kuluttelimme aikaamme illan tuloa odotellessa.
+
+-- Luulen, että isä on pian kotona, sanoi rouva Davis, kun oli
+viimeistelysilmäyksen heittänyt kaikkiin varustuksiin.
+
+-- Tule, Tauno, huusi Irene, minä näytän sinulle nyt isän kuvassa, että
+voit jo ennen tuloaan tutustua hänen piirteihinsä.
+
+Ja kädestä taluttaen hän vei minut perhesalonkiin, jossa oli seinällä
+maalattuja kuvatauluja.
+
+-- Tässä hän on, sanoi Irene, morsiameni.
+
+Ja me pysähdyimme suuren miehenkuvan eteen, jolla oli ... punerva tukka
+... kauniit kasvot ... synkkämielinen katse...
+
+Minä katsoa tuijotin tuota kuvaa kuin manalan haamua. En voinut liikkua
+paikaltani, tuntui kuin koko maailman paino olisi laskeutunut päälleni.
+
+-- Onko tuo sinun isäsi? sain minä hädin tuskin kurkustani
+soperretuksi.
+
+-- On, vastasi Irene ja säikähti minun kamalasta näöstäni.
+
+Minä parkasin rämeästi ja niin vahva kuin olinkin vaivuin sortuneena,
+pyörryksissä lattialle.
+
+Kun siitä havahduin tunnoilleni, olin minä leposohvalla ja Irene
+äitinsä sekä lääkärin kera valelivat päätäni. Minä näin hädän mikä
+Irenellä oli ja olisin tahtonut häntä lohduttaa, mutta en voinut. Oi,
+eihän Irene vielä tietänyt kauheinta!
+
+Nähtyään minun tointuvan riemastui suloinen, naisellinen olento, jota
+minä morsiamekseni olin oppinut kutsumaan. Lääkäri sanoi, ettei mitään
+hätää ollut, kaikki oli tullut vaan äkillisestä mielenliikutuksesta.
+Sitte istuutui Irene tuolille viereeni ja äitinsä istui hiukan
+kauvempana. Minä en voinut puhua mitään, katsoin vaan kammolla Ireneä.
+Hän ei ymmärtänyt katsettani ja ratkesi itkuun. Hänestä lienee tuo
+katse tuntunut niin vieraalta entiseen verrattuna. Mutta samalla tulin
+minä surumieliseksi, ja sääli valtasi minut. Tartuin Irenen käteen ja
+puristin sitä hellästi, mutta taas äkkiä tuntui minusta kuin olisi tuo
+käsi ollut hehkuva tulikekäle, ja minä heitin sen pois.
+
+Silloin aukeni ovi. Sisälle astui komea mies ... punerva tukka ...
+kauniit kasvot... Väristys valtasi minut. Hän ei nähnyt minua ja
+kääntyi oitis vaimoonsa.
+
+-- Ihmettelin, kun en ketään tavannut portailla vastassa; sanottiin,
+että Irenen sulhanen on tullut sairaaksi, puhui tuo mies.
+
+Irene riensi isäänsä syleilemään ja hän selitti muutamalla sanalla,
+mitä oli tapahtunut. Tulija kääntyi nyt uteliaana minun puoleeni. Mutta
+heti pysähtyi hän ihmeissään, asetti kätensä otsalleen, ja entisiä
+muistoja näkyi johtuvan hänen mieleensä. Taas lähestyi hän pari askelta
+minua kovassa mielenliikutuksessa. Leukansa tärisi, ja kauhu kuvautui
+kasvoillaan.
+
+-- Irenen sulhanenko? sopersi hän. Häät ... tänään ... sinä .... Irenen
+puolisoksi...? Tauno...
+
+Nuo sanat tulivat kuin ankarasti työntämällä ulos.
+
+Varsinkin viimeisen sanan karjasi hän kuin kuolemanpiston saanut. Tämän
+perästä hän riensi pois ja sulki oven jälkeensä.
+
+Minä olin vielä liian heikko, tuo uusi mielenliikutus saattoi minut
+taas pyörryksiin. Maailma musteni silmissä enkä minä tiennyt mitä sen
+jälkeen tapahtui. Jälestäpäin sain kuulla, että Irenen äiti oli oitis
+rientänyt miehensä jälestä, mutta tämä oli sulkeutunut omaan
+työhuoneeseensa eikä laskenut ketään sisälle.
+
+Minä heräsin kovaan paukaukseen, joka kuului jostakin huoneesta
+rakennuksessa. Tuo saattoi jäntereihini voimia. Minä hyppäsin sohvalta.
+Irene oli kokonaan hämmennyksissä. Hänestä oli kaikki tämä
+käsittämätöntä. Hän aavisti vaan, että jotain kauheaa oli tapahtunut.
+Hän tarttui minun käteeni ja menimme sinne, mistä laukaus kuului.
+Irenen äiti ja Pat Havecle, joka oli kutsuttu kiiruusti taloon, yhdessä
+palvelijoiden kanssa olivat murtamassa ovea, joka johti isännän
+työhuoneeseen. Rouva Davis oli veljelleen selittänyt tapahtuman
+pääkohdat, mutta selittämätön arvoitus se oli molemmille. Me jouduimme
+parhaaksi kun ovi särkyi saranoiltaan auki ja kaikin kävimme sisään.
+
+Siellä mies istui pöytänsä ääressä tuolillaan hervotonna. Veri virtasi
+ohimosta, joka oli ammuttu puhki. Revolveri oli pudonnut lattialle.
+
+Irene vaipui tainnoksiin ja minä kannoin hänet sohvalle. Vanha rouva
+veljensä kera rupesi miestään virvottelemaan, mutta lääkärin tutkinto
+osotti, että hän oli juuri kuollut.
+
+Itsensä murhanneen puoliso ja liikekumppani itkivät ääneensä.
+Irlantilainen huitoi käsillään ilmaa ja oli onnettoman näköinen. Hänen
+sisarensa painoi kuolleen päätä rintaansa vastaan ja oli kokonaan
+sortunut. Vihdoin huomasi hän pöydällä paperipalan ja sen päällä oli
+kultainen sormus. Paperille oli kirjoitettu: "Kohtalo on yllättänyt
+minut. Tämä on synnin palkka. Herra armahtakoon sieluani."
+
+Rouva Davis ojensi paperin minulle ja samalla sormuksen sekä katsoi
+minuun kysyvästi. Itkunsa lomassa sai hän tuskallisesti sanatkin
+esille: Mitä tämä merkitsee? Irenekin havahtui ja toisti saman.
+Irlantilainen istuutui viereeni ja tarttuen käteeni pyysi minua
+antamaan hämärään asiaan valaistusta, jos voisin.
+
+Minä katsoin sormusta, tunsin sen samoin kuin myös pienoiskuvan
+sormuksen kannassa. Minä viittasin kuollutta miestä ja sanoin:
+
+-- Kova kohtalo on satuttanut, että hän, joka oli minun isäni, on myös
+tullut Irenen isäksi.
+
+Sormusta näytin mr. Haveclelle.
+
+-- Katsokaa kuvaa tässä kannassa. Se on minun äitini kuva. Minua
+sanotaan hyvin äitini näköiseksi. Tarkastakaa näyttääkö niin teistäkin.
+
+Siinä oli selvä todistus puheelleni, kun tapahtuneet asiat otettiin
+huomioon. Minä kerroin lyhyesti historiani. Ääneni pyrki monessa
+kohdassa katkeamaan. Kauhistuneina tuijottivat onnettomat minuun
+kuullessaan sanojani. Tietysti ei epäilemiselle ollut vähintäkään
+sijaa.
+
+Arvata saatte minkä vaikutuksen tuo hirveä ilmoitus teki niihin kahteen
+naiseen, jotka minulle nyt olivat rakkaimmat maailmassa. Kaikki toiveet
+oli sortuneet, kaikki ilo kuollut. Tuntui kuin olisi tuuli Manalan
+mailta käynyt ja puhaltanut kuolemaa ei ainoastaan vainajaan vaan
+henkiin jääneisiinkin.
+
+Illalla, joka oli aijottu meidän häittemme vietoksi, päästettiin
+sisälle vaan papit. Heille selitettiin tapahtumat. Täysi työ oli heillä
+lohduttaessa surevaa leskeä ja tämän onnetonta tytärtä. Myöhään yöhön
+viipyivät papit näitten luona. Pat Havecle lahjoitti suuren summan
+sielumessujen pitämiseksi kuolleelle liikekumppanilleen. Irenen ja
+hänen äitinsä tahdosta perustettiin kirkkoon yksi rukousalttari lisää.
+
+Seuraavana päivänä meni sisareni Irene luostariin. Jälestä päin en ole
+hänestä mitään kuullut eikä minulla ole sydäntä tiedusteluihinkaan.
+
+Minä tiedän vaan, että hänen maallinen onnensa on murtunut kuten
+minunkin.
+
+Niin olen minä nyt kuin vesiajolla kulkeva laivanhylky, harhaillen
+ulapalla, kunnes aallot upottavat pohjaan.
+
+Ystäväni, ethän enää ihmettele käytöstäni? Ja nyt tiedät surullisen
+historiani, tiedät että olen kokonaan kompastunut kohtalooni. --
+
+Tähän lopetti onneton ystäväni kertomuksensa. Minä kunnioittavasti
+vaikenin. Ulkona pauhasi syksyn myrsky yön pimeydessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sen jälkeen kun tulin osalliseksi Tauno Tavastin elämäntarinasta
+lujittui ystävyyteni vielä enemmän häneen. Näin kyllä, etten minä häntä
+onnettoman osansa kantamisessa voi auttaa, mutta ei hän sitä
+odottanutkaan. Minä en tosin enää tuntenut itseäni niin sairaaksi kuin
+ennen tätä tuttavuutta, en kumminkaan kyennyt häntäkään taluttamaan.
+
+Me matkustelimme vielä monilla seuduin yksissä. Ja kun sitte tieni
+johti hänestä eroon, sain silloin tällöin tietoja häneltä. Rauhattomuus
+ei häntä jättänyt. Sielu ei saanut lepoa missään.
+
+Kerran sitte satuin lukemaan alppionnettomuudesta sanomalehdissä. Nuo
+tapahtumat eivät suinkaan ole harvinaisia. Joka vuosi useita rohkeita
+matkailijoita sortuu ylhäällä vuoristossa kuiluihin. Jalka sattuu
+livettämään iljanteella ja onneton vyöryy syvänteen reunalle ja siitä
+alas kadotakseen tietymättömiin.
+
+Sellainen oli tämäkin onnettomuus. Yksinäinen matkailija oppaan kera
+oli kiivennyt korkealle vuoristoon. Ja opas näki kuinka herransa
+hävisi. Näin surmansa saaneen nimi oli nyt Tauno Tavast.
+
+Taivas oli siis vihdoinkin armahtanut häntä ja lopettanut ystäväni
+surullisen elämänmatkan.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kohtaloonsa kompastunut, by Akseli Järnefelt
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOHTALOONSA KOMPASTUNUT ***
+
+***** This file should be named 25881-8.txt or 25881-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/5/8/8/25881/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/25881-8.zip b/25881-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c772df0
--- /dev/null
+++ b/25881-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5907df8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #25881 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25881)