diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25120-8.txt | 14326 | ||||
| -rw-r--r-- | 25120-8.zip | bin | 0 -> 292476 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 14342 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25120-8.txt b/25120-8.txt new file mode 100644 index 0000000..dfeb3fe --- /dev/null +++ b/25120-8.txt @@ -0,0 +1,14326 @@ +The Project Gutenberg EBook of Aron prinsessa, by E. Marlitt + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Aron prinsessa + +Author: E. Marlitt + +Release Date: April 21, 2008 [EBook #25120] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARON PRINSESSA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ARON PRINSESSA + +Kertomus + + +Kirj. + +E. MARLITT [Eugenie John] + + +Saksankielestä ["Das Heideprinzesschen"] suomentanut. A.-A. + + +Helppo-hintainen novelli- ja romani-jakso. +Toinen sarja, 1. + + +Helsingissä, +K. E Holm'in kustantama. +1883. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino. + + + + +I + + +Pieni, hiljaisen aron lävitse virtaileva joki on yksittäisen vaeltajan +kaltainen. Sen hiljaa loiskivat aallot eivät tiedä mitään siitä +kohinasta, jolla suurten jokien vesi kuohuen syöksyy vuorilta +laaksoihin; ne juoksevat tyvenesti sileitten piikivien ylitse, jotka +eivät ensinkään ole niille haitaksi, ja kulkevat eteenpäin matalain +lepikko- ja pajukko-rantain välitse. Pensaat ovat niin tiheässä +vierekkäin, oksat ristissä, kuin kieltäisivät ne taivastakin +tietämästä, että pieni verevä ja vilpas suoni sykkii keskellä +ylenkatsottua pahamaineista aroa. Ja tämä kätkö onkin erittäin pahojen +kielien mieleen, jotka tuolla ulkona maailmassa koettavat panetella +näitä suuria autioita seutuja, joita usein näkee Saksan alankomaissa. + +Mutta katselepa kuitenkin kerran keski kesän aikana tätä pilkattua +aroa. Se ei kyllä kohota otsaansa pilviin ja turhaan etsit siellä +Alppien loistoa tahi rododendronin seppelöitsevää kukkulaa; sillä ei +ole edes matalampien vuoristojen kivikruunua, eikä minkään suuren +joenkaan leveä, kiiltävä teräsvyö ympäröitse sen kupeita; mutta kanerva +kukoistaa siellä; sen punaiset ja sinertävät kellomaiset kukankuvut +levittävät hienolle laineentapaiselle pinnalle kiiltävän, epälukuisilla +keltaisilla mehiläisillä koristetun kuninkaallisen manttelin. + +Tuolla kaukana kohoaa laiha hiekkainen maapinta, ainoastaan vähään +tyytyväinen kanerva saa tarpeeksi elatusta, vähän enemmän ylöspäin. +Mutta syrjempänä on maassa mehua ja voimaa; pitkä tumma viiva, joka +äkkiä keskeyttää punaiselta loistavan aron, on metsää, syvää +majesteetillista lehtimetsää, jonka vertaista tuskin on. Tuntikausia +voit siellä kävellä varjoisten taivasta kohti kohoavien pylväsrivien +välillä, joitten juuret saavat elatuksensa ylönkatsotusta arosta. +Peipposet ja rastaat rakentavat pesiänsä puitten latvoihin korkealle +pääsi ylle, ja pensaista katselevat sinua peloissaan arat jänekset ja +metsäkauriit. Ja kun viimein paksu metsä vaihtuu mataloiksi pensaiksi +ja jalkasi epäilee tallata marjoja, jotka ikäänkuin taivaasta +pudonneina värjäävät metsän rinteen purppuran punaiseksi tahi mustan +siniseksi, kun kukkulain juurilla loistavat vastassasi viheriät, +viehättävät niityt ja valmistuvain ruisvainioitten vaalea kulta, kun +inhimillisiä ääniä ja liikunnoita ynnä lukuisan karjan ammunta kuuluu +korviisi keskellä vainiota olevasta kylästä, jonka sievät kodikkaat +talot ympäröitsevät kirkkoa -- silloin muistelet varmaankin hymysuin +ikävää, hylättyä hieta-aavikkoa, semmoisena kuin sitä "kirjoissa +kuvataan." + +Äsken mainittu pieni joki juoksee kuitenkin mitä kolkoimman ja +yksinäisimmän seudun läpi. Kauan kulkee se pitkin metsän rinnettä ja +tekee vasta tarkoin mietittyään itsenäisen polvekkeen sitä kohti. +Vaikka joki onkin hiljainen luonnoltansa, kuluttaa se kuitenkin +pehmeätä rantaa ja onpa sille onnistunut muodostaa pieni lampikin, +jossa aallot hitaasti juosten näyttävät ikäänkuin hiukan lävähtävän. +Piikivet näkyvät niin kirkkaina vedestä, että tuskin huomaa, missä ilma +loppuu ja vesi alkaa. Pieni vesiympyrä on saattanut leppäpensaat vähän +erilleen ja valoa etsivä koivu on astunut askeleen leppien eteen, +seisoen siinä kuin suloinen neitonen, jonka kiharoista kesätuuli alati +varistaa hohtavia hopeahelmiä. + +Oli viimeiset kesäkuun päivät käsissä. + +Pienen lammikon viileässä vedessä oli kaksi päivettynyttä jalkaa. Kaksi +yhtä ruskeata kättä nosti varovasti pienen, karkean, mustan villahameen +polvien ympäri, samalla kuin ruumiin yläpuoli uteliaasti kumartui +eteenpäin. Raidat, valkoisella paidalla peitetyt hartiat ja nuoret +rusottavat kasvot -- sen näköinen oli tämä pieni veteen kuvastuva +olento; mutta noille kahdelle silmälle, jotka siihen myöskin +kuvastuivat, oli jotenkin yhden-tekevää, olivatko kasvot kreikkalaista +säännöllisyyttä vai hunnilaista alkuperää. Täällä aron yksinäisimmässä +paikassa ei ollut mitään naisellisen kauneuden määrääjää, eikä mitään +vertailemiseen kiihoittajaakaan; ainoastaan se seikka herätti tytön +huomiota, että kaikki, joka päivän valossa näytti niin luonnolliselta +ja tavalliselta, oli siinä vedenkalvossa niin vierasta. + +Ylhäällä päivänpaisteessa häilyivät suhisevassa arotuulessa tytön +jotenkin lyhykäiset hiukset iloisesti otsalla ja niskassa -- mutta +vedenkalvossa muuttuivat ne alasriippuviksi kaarneen siiviksi, joitten +alta pienet punaiset lasihelmet riippuivat tummina veripisaroina alas, +ja karkea paitakin näytti tuolla alhaalla vedessä hienolta ja pehmeältä +kuin lumivalkeat lummekukat, niin, muuttuihan siinä kaikki ihan kuin +kauniissa vanhassa tarinassa. + +Tumman sininen taivaanlaki täytti pensaitten väliset aukot ja teki +veden kalvon synkäksi teräksen väriseksi, laatien siten tytön kuvalle +yksimuotoisen pohjan. Mutta silloin liihotteli äkisti hehkuvia +sumukuvia peilin yli ja -- olihan se uskomatonta -- mutta ne tulivat +noista kiharoista. Ne syöksivät edestakaisin ja hehkuivat yhä enemmän +ikäänkuin koko maailma vähitellen joutuisi tulipunaiseksi. Salainen +tummuus pensaitten juurilla suureni ja muuttui pimeäksi syvyydeksi, +josta yksinäisiä mustien sierokivien kaltaisia oksia pistäytyi ulos ja +tunkeusi valuvaan liekkiin -- taas uusi salamannopea vanha lumosadun +käännös. Kaikki tämä oli ääretön pelon aine. Itse tytön varjokin näkyi +kuin syvästä kaivosta ja kaksi tavattoman suurta peljästynyttä silmää +tirkisteli sieltä rohkeata tyttöä. + +Ruskeat jalat eivät olleet minkään sankarin omat; hurjalla hyppäyksellä +olivat ne jälleen rannalla. Mikä naurettava pako! Loistihan iltarusko +punaisena liekkinä tuolla etempänä arolla; purppurapunainen hieno pilvi +oli leppien välisen aukon yllä -- siinä se koko loihdittu liekki. + +Entä silmät? Onko nyt koko maailmassa nähty mokomaa pelkuria kuin minä? +Miten lapsekas olento olenkaan kuin juoksen omia silmiäni pakoon! + +Ensiksi häpesin itseäni, toiseksi molempia parhaita ystäviäni, jotka +olivat nähneet tämän urhotyön. + +Hyvä Miekeni ei tosiaan siitä huolinut, hän oli tyhmempi ystäväni. +Mieke oli kaunihin mustanpilkkuinen lehmä, mikä milloinkaan oli käynyt +arolla laitumella ja seisoi nyt sääret hajallaan koivun alla, nykien ja +repien kostealla rannalla niukasti kasvavaa ruohoa. Se kohotti pitkän, +kapean päänsä, pureskeli, kuten näkyi, halullisesti mehukasta suustansa +riippuvaa ruohoa ja katsoa ällisteli minua hetkisen. + +Vilpas Spits sitävastoin, joka laiskana oli maannut viileitten +pensaitten alla, piti asian vaarallisempana. Hän hypähti ylös kuin +hullu ja haukkui loiskuvaa vettä ikään kuin itse paholainen ajaisi +minua sieltä takaa. + +Häntä oli mahdotoin rauhoittaa; viimein sortui hänen äänensä julman +raivoisesta haukkumisesta ihan kokonaan. Nauraen juoksin minä takaisin +veteen, häntä kiihoittaen suurempaan vimmaan, potkimalla vettä niin, +että pisarat lensivät korkealle ilmaan. Mutta kolmaskin katselija oli +vielä saapunut siihen Spits'in ja minun huomaamattani. + +"No, mutta mitä kummia siellä teet prinsessani?" kysyi hän tuolla +särisevällä, niiden henkilöiden äänellä, joilla eroamaton piippu on +kuin kiinni muurattuna hampaiden väliin. + +"Ah, sinäkö, Heintz?" Häntä en hävennyt. Hän juoksi itse kuin jänis, +semmoistakin pakoon, mikä ei kovinkaan vaarallista ollut -- vaikka sitä +ei kenkään olisi uskonut tuosta vanhasta voimakkaasta ihmislapsesta. + +Tuossa seisoi hän nyt, Heintz, mehiläisten hoitaja, niin paksuilla +anturoilla varustetut saappaat jalassa, että maa tärisi hänen +astuessansa. Hänen päänsä ulottui puuhaaraan, joka minusta oli milt'ei +taivaan tasalla, ja hänen selkänsä esti minut näkemästä alaa arolle, +ikäänkuin olisi kiviseinä äkkiarvaamatta kohonnut ulkonaisen maailman +ja oman itseni välille. + +Tämä jättiläinen pötki hämärän tultua tiehensä minkä valkoisen vaatteen +edestä hyvänsä, ja sepä minua erittäin huvitti. Minä kerroin usein +hänelle niin hirmuisia aavetarinoita, että minua itseänikin värisytti, +enkä mihinkään hintaan olisi tohtinut katsoa likeisimpään pimeään +nurkkaan. Pelkäsimmehän me molemmat yhtä paljon. + +"Niin, Heintz, minä poljen rikki kahta silmää", vastasin minä, lyöden +jalkani vielä kerran niin lujasti veteen, että pisarat viskivat aina +hänen vaalealle lakillensa asti. "Tiedätkö, tuolla lammikossa ei kaikki +ole oikein." + +"Mitä! keskellä päivääkö?" + +"Mitähän vedenhaltija päivänvalosta huolii, kun hän on vihastunut!" +Minä huomasin oikein mielihyvällä hänen puoliksi epäillen puoleksi +peloissaan katsoa tähystelevän ruusunväristä vedenpintaa. "Vai niin, +vai et sinä usko minua Heintz?... No, soisinpa juuri että vetehinen +olisi katsellut sinua yhtä häijysti kuin minuakin." + +Sepä jo sai hänet uskomaan. Hän otti piipuu suustansa, sylki äkkiä ja +ojensi naurettavalla voittoriemun ja pelon-alaisella katseella sen +rikkipurrun varren minua kohti. + +"Enkö sitä aina ole sanonut, hä?" huudahti hän. "Mutta minä en sitä +enää milloinkaan tee! Minusta nähden saa helmiä olla vaikka kasoittain +tuolla alhaalla. Minä en niihin enää koske, en millään muotoa!" + +Nythän olin saanut kelpo asioita aikaan! + +Pikku joki, tuo vaeltaja, joka niin yksin kulkee aron lävitse, oli +monta palatsien ja ihmisjoukkojen ohitse juoksevaa, uhkeaa virtaa +rikkaampi; sillä oli helmiä taskussa, vaikk'ei niitä lukuisasti +löydetty, eivätkä ne olleet kylliksi kiiltäviäkään kelvataksensa +koristamaan kuninkaan valtiopäähystä, ei edes hänen kallista +sormustansakaan. Mutta mitä minä siitä ymmärsin? Minä pidin noista +kiiltävistä kapineista, jotka niin ympyriäisinä ja sileinä vierivät +kädessäni. Tuntikausia kävelin minä vedessä etsien simpsukoita, joita +sitten vein Heintz'ille, sillä hän taisi avata niiden kuoret -- kuinka +hän siinä menetteli, oli hänen oma salaisuutensa. Mutta nyt kieltäytyi +hän äkkiä sitä täst'edes tekemästä, kun hän oli varma siitä, että veden +haltija oli syyttävä meitä konnuudesta. + +"Mutta, Heintz, tämähän oli aivan pelkkää pilapuhetta", lausuin minä +katuvaisesti. "Älä ole siitä milläsikään." Minä kumarruin taasen veden +yli, joka oli jälleen tullut tyyneeksi. + +"Katsohan itse -- mikäpä tuosta kurkistaa?" + +Ei mitään, ei mitään muuta kuin omat hirmuiset silmäni... Mutta +minkätähden ne ovat niin tavattoman avoinna, Heintz? Eivät neiti +Streitin silmät senkaltaiset olleet, eikä Ilsenkään." + +"Ei, ei Ilsenkään", myönsi Heintz. "Mutta Ilsen silmät ovat terävät, +pikku prinsessani, hyvin terävät." + +Heintz oli alussa, tosin kyllä nauraen, uhannut minua peloittavalla +nyrkillänsä -- Heintz ei voinut vihastua. Lausuttuaan viimeisen +muistutuksen, joka kieltämättä oli sangen viisas ja osaava, ummisti hän +huulensa, veti tiheät kulmakarvansa alaspäin ja työnsi kädellänsä +hiuksiansa, jotka keltaisina ja kuivina seisoivat pörröllänsä ja oikein +rätisivät ilta-auringon lämpimässä. + +Sitten puhalsi hän oikean savupilven piipustansa, suureksi kauhuksi +tanssiville hyttysille, jotka mitä kiireimmin riensivät ulommaksi. Eipä +"teräväsilmäinen" Ilsekään kärsinyt tätä savua, vaan väitti alinomaa +tupakkaa ihmisen tappajakasviksi. Minä yksin käyttäydyin +urhoollisesti ja, jospa tulisin vaikka satavuotiseksi, muuttaisi tuo +ilkeä tupakansavu minut heti takaisin uunin nurkkaan Heintz'in viereen, +missä tuntisin olevani hyvässä turvassa lumituiskulla, joka vinkuen +leviää aron ylitse, paukutellen ihan oikeilla jääpalasilla +ikkunanruutuja. + +Minä juoksin hänen luoksensa rannalle ja samassa tuli Miekekin ja nyhti +tuttavasti muutamia mehukkaita kasveja, jotka puoleksi sotkettuina +kurkistivat Heintzin jalan alta. + +"Voi minun päiviäni minkä näköinen tuo on!" huudahti hän nauraen. + +"Ei siinä mitään naurettavaa ole", toruin minä, + +Mieke olikin komeasti koristettu. Leveitten sarvien välillä +riippui keltaisista, kiiltävistä samettikukista ja koivunlehdistä +sidottu seppele, minun mielestäni kantoi Mieke koristeensa niin +majesteetillisesti ja hilpeästi kuin olisi se sillä ollut syntyessään; +voikukan varsista tehdyt vitjat koristivat hänen kaulaansa ja hännässä +roikkui pieni kanerva-kimppu, joka pikaisesti kieri alas lihavaa +ympyriäistä ruumista myöten joka kerta kuin Mieke häntäänsä +heiluttamalla karkoitti kärpäsiä seljästänsä. + +"Mieke on juhlapuvussaan -- mutta sitä et sinä käsitä", jatkoin minä. +"Kuuleppas nyt Heintz, ja arvaa mitä tarkoitan: Mieke on tänään +kaikessa loistossansa ja Dierkhof'issa paistettiin tänään pannukakkuja +-- mitä on siis tapahtunut?" + +Mutta siinäpä nyt koskin hänen kipeimpään kohtaansa; arvoitusten +selittäminen ei ollut Heintz ystävän asia. Kun oli niistä puhetta, oli +hän aina avuton ja neuvoton kuin kaksivuotias lapsi -- tässäkin +tilaisuudessa saatin minä hänet mielelläni semmoiseen pulaan. + +"Sinä veitikka! et tahdo toivottaa minulle onnea", nauroin minä. "Mutta +niin vähällä et pääse... Hyvä, rakas Heintz kultani, tänään on +syntymäpäiväni". Ilon ja liikutuksen vilahdus lensi hänen leveitten +kasvojensa yli. Hän ojensi minulle karkean kätensä, jota minä +sydämellisesti puristin. + +-- "Ja kuinka vanhaksi, prinsessani, olet nyt tullut?" kysyi hän +huolellisesti karttaen onnen toivottamisen. Minä nauroin. + +"Oletko sen taas unhottanut? Kuuntele nyt tarkoin, mikä seuraa +kuudettatoista?" + +"Seitsemäntoista -- mitä? Seitsemäntoista vuotta... Mutta sehän ei ole +totta ... tuommoinen pikku lapsi kuin olet! Se ei ole totta!" -- + +Hän korotti ikäänkuin vastustaen molemmat kätensä. + +Semmoinen uskomattomuus suututti minua. Mutta vanha ystäväni, joka aina +kahdenkymmenen vuoden ikään asti oli kasvanut kilpaa taivasta kohti +pyrkivän hongan kanssa, ei kuitenkaan ollut ihan väärässä. Ja kolmen +vuodenajan olivat korvani ulottuneet juuri niin korkealle, että kuulin +Heintzin vahvan sydämen sykkivän, enkä minä sen perästä ollut hituakaan +kasvanut. Minä olin pieni olento ja siksi jäin; lapsen jaloilla täytyi +minun vaeltaa elämän läpi ja se seikka riisti minulta, Heintzin +käsityksen mukaan, luonnollisista ihmisistä kaiken oikeuden +vanhentuakin vuosi vuodelta. + +Kuitenkin toruin minä häntä ankarasti; mutta sillä kertaa pääsi hän +asiasta taiturin tavalla -- hän muutti puheen-ainetta. Vastauksen +sijasta osoitti hän peukalollaan olkapäänsä taakse ja sanoi hymyillen: +"Tuollapa he vasta syntymäpäivääsi viettävät. He kaivavat ylös vanhan +kuninkaan". Yhdellä hyppäyksellä seisoin minä pensaitten toisella +puolella. +7 +Minun täytyi molemmin kasin varjota silmiäni, niin häikäisevästi +purppuranpunainen oli iltarusko. Tuolta kaukaa etäisen metsärinteen +takaa kohosi se keihääntapaisesti ohkaisten pilvien läpi -- siellä +ratsastivat muinaisuuden jättiläiset suuren aron yli ja koskivat +taivasta kiiltävillä keihäillänsä. + +Kanerva ei vielä kukoistanut -- tummanviheriä kasvipeite oli edessämme +sileänä kuin pöytä; ainoastaan viidestä unikosta kohosi tämä tasainen +tanner ja kussakin niissä oli kukkula, yksi suurempi ja neljä +pienempää. Kansan tarun mukaan peittivät ne kuolleen ihmissuvun +jättiläisruumiita, joitten askeleista maa muinoin tärisi ja jotka +voimakkaalla kädellä heittelivät kivilohkareita yhtä helposti kuin me +pieniä piikiviä. Suuren kukkulan huipulla kasvoi orapihlajoita ja +ginfterkasvit koristivat sivuja keltaisilla kukillaan. Lieneekö lintu +kulettanut siemenen, tahi oliko ihmiskäsi istuttanut sinne yksinäisen +vanhan hongan, siinä se vaan kasvoi kukkulan kyljessä, harvaoksaisena, +tuulen tuudittamana ja pääsemättä talven lumitaakan tähden kohoamaan +ylöspäin; mutta kuitenkin seisoi se siinä ylpeänä, vaikka se kyllä, +yksin kun oli suojattoman avaran aron keskellä, saikin jokaisessa +myrskyssä taistella henkensä puolesta. + +"Tässä on vanha kuningas haudattuna, sillä siinä kasvaa puu ja siinä +kasvaa keltaisia ruusujakin -- toisilla kukkuloilla ei niitä ole", +sanoin minä lapsuudessani Heintzille istuessamme kukkulalla. Ja +tiesinhän minä mahtavan kuninkaallisen kultakruunuisen pään olevan +juuri sillä kohdin, missä honka kasvoi ja tuuhean parran ulottuvan +pitkälle ruumista peittävän purppurapeitteen yli. Syvä yksinäisyys +vallitsi kuolleen salaisuuden ympärillä; mutta metsän lintuset, jotka +levähtivät hongan latvassa, aron yli tanssivaiset, sinertävät perhoset +sekä hyrisevät mehiläiset ja minä, me tunsimme sen. Hiljaa hengittäen, +kädet pääni alla, makasin minä pensaitten välissä katsellen miten +muurahaiset matelivat pieniin koloihin maahan ja miten he niistä +palasivat päivän valoon. Ne tiesivät vielä enemmän kuin me muut. Ne +olivat nähneet kummun kaiken sisällisen loisteen, olivat kentiesi +juoksennelleet purppurapeitteellekin. Minä kadehdin heitä ja halusin +hartaasti saada kerran nähdä ne salaiset ihmeet. + +Aina siihen hetkeen asti oli suuri hautakumpu ollut minun puutarhani, +metsäni ja kieltämätön omaisuuteni. Dierkhof, kotini, oli ypöyksin +arolla. Tie, joka yhdisti kotini ulkonaisen mailman kanssa, kulki, +metsästä tullen, kaukaa hautakumpujen sivutse, eikä sielläkään usein +näkynyt ihmisiä. Niinpä ei muistaakseni ollutkaan ihmisjalka +milloinkaan astunut hautakumpujen alalle... Nyt seisoi siinä +äkki-arvaamatta joukko vieraita ihmisiä; he kiskoivat irti suuria +palasia maasta; minä näin nostetun kuokan; pienenä mustana viivana +näkyi se punoittavaa taivaanrantaa vastaan, ja joka kerta kun se +iskettiin maahan, tuntui minusta, kuin hakkaisivat nuot vieraat jonkun +rakastetun olennon eläviä jäseniä. + +Ihan miettimättä aloin minä juosta sinnepäin. Minun oli hautaa +sanomattoman sääli, mutta ääretön uteliaisuus saada nähdä, mitä sieltä +tulisi ilmi, valtasi minut myöskin. Spits juoksi haukkuen rinnallani, +ja kun minä hengästyneenä pääsin perille, saapui Heintzkin sinne +seitsenpeninkulmaisilla askeleillaan. + +Silloin vasta valtasi minut kainous, tuo lapsimainen ujous, jota +vieraat kasvot minussa aina vaikuttivat. Minä vetäydyin taaksepäin ja +tartuin hämilläni Heintzin takin liepeesen. Siitä oli minulla kumminkin +vähän tukea ja turvaa. + + + + +II. + +Kukkulalla seisoi kolme herraa äänettä odotellen sillä aikaa, kun +työmiehet kaivoivat ja kuokkivat. Spitsin hirveästä haukunnasta +kääntyivät vieraat hetkeksi meitä katsomaan, ja yksi heistä, +silminnähtävästi nuorin kaikista, uhkasi koiraa kepillänsä, kun se +tahtoi häntä lähestyä. Sitten katseli hän Heintziä ja minua tylysti +tarkastellen ja käänsi meille selkänsä. + +Työmiehet olivat alkaneet kaivaa kuoppaa hongan juurelle. Pensaat +olivat revityt ja viskellyt sinne tänne; missä ne olivat kasvaneet, +siinä näkyi nyt suuri aukko ja hongan paksut juuret riippuivat alas +laihasta savi- ja hiekkamaasta. Monesta paikasta näkyi valkoinen puu, +sillä kuokat ja lapiot olivat säälimättä repineet juuret rikki. + +"Siitäpä löysimme kiven", lausui yksi herroista, kun aseet kilisivät +kiveä vastaan. Viimeinen multakerros luotiin syrjälle ja suuri +kivilohkare tuli näkyviin. + +Herrat astuivat syrjään siksi aikaa kun työmiehet valmistautuivat +vierettämään kiveä paikaltansa. Heintz astui hyvin uteliaana askeleen +eteenpäin; työmiehet eivät luultavasti tehneet työtänsä kyllin +käytännöllisesti. Hänen oikea jalkansa oli ojennettu ja ikäänkuin heitä +auttavinansa nosti ja laski hän ehdottomasti käsiään. Eikä piippukaan +levännyt sillä aikaa, sillä vieraita näin minä enää vaan sinisen +sumupilven lävitse. Mutta sepähän vasta teki erinomaisen vaikutuksen, +joka olisi Ilsen pitänyt nähdä. + +Nuori herra, jonka takana ystäväni seisoi, kääntyi niin pikaisesti kuin +olisi häntä äkkiarvaamatta lyöty. Hän loi pitkän sortavan silmäyksen +piippumieheen ja löyhytti kauhistuneena silkkisellä nenäliinallansa +ilmaa, poistaaksensa savupilvet. + +Heintz otti sanaakaan virkkamatta rikos-esineen suustansa ja laski +kätensä alas. Hän oli tavattoman hämillänsä. Mitään senkaltaista ei +hänen tupakoimisensa ollut vielä koskaan matkaansaattanut. Minua +vieraan käytös peloitti ja saattoi vapisemaan. -- Minä häpesin ja olin +juuri rientää pois, kun kivilohkare irtautui paikaltansa ja kumisevalla +kolinalla vieri syrjälle. + +Se pysäytti minut vielä. + +Ensi silmänräpäyksessä en taitanut nähdä mitään, sillä herrat +tunkeutuivat aukon ympäri, mutta enhän siitä enää huolinutkaan. Veri +nousi kulmiini ja ehdottomasti käänsin silmäni toisaalle, sillä minä +luulin nyt jotakin suurenlaista tulevan näkyviin. + +"Tuhat tulimaista tuossako kaikki!" huudahti Heintz äärettömän +kummastuneena. Minä katsahdin sinne ja minusta oli kuin olisi kaikki +väri, aron kaikki loisto sammunut ja kaikki sinisen kiiltävät perhoset +laskeneet siipensä kokoon ja kuolleet. Ja mihin kaikki puna +taivaanrannasta oli joutunut? -- Aurinko vaan oli vielä +laskemaisillansa... Kukkulassa ei ollutkaan vanhaa hopeapartaista, +jättiläisvartaloista kuningasta purppura-peitteen alla... Pimeä tyhjä +luola vaan ammotti sieltä. + +Vieraista oli se vallan luonnollista. Yksi heistä -- hänellä oli lasit +nenällä ja pitkä läkkinen kotelo selässä -- ryömi sisälle aukosta ja +nuori herra seurasi häntä, mutta kolmas, pitkä solakka mies jäi +tarkastelemaan kivilohkareen sisäpuolta. Minä en voinut nähdä hänen +kasvojansa, sillä hän oli selin minuun, mutta minä luulin hänet +vanhaksi, sillä hän liikkui hitaasti ja hänen lyhyeksi leikatut +hiuksensa, jotka näkyivät ruskean hatun alta, olivat harmaat. + +"Kivi on silitetty", lausui hän sitä keveästi koitellen kädellään. + +"Niinpä toisetkin ovat!" kuului ääni kukkulan sisällä; "ah, mikä +jättiläisen suuri kattokivi meidän päällämme on! Oikein komea lohkare!" + +Nuori herra näkyi jälleen aukosta. Hänen täytyi kumartua syvään ja +siinä putosi häneltä hattu päästä. Siihen hetkeen asti olin minä nähnyt +vaan muutamia miehiä; paitsi Heintzia ja vanhaa pappia lähimmäisestä, +noin kahden tunnin matkan päässä olevasta kylästä sekä muutamia rotevia +harvapuheisia maanviljelijöitä, oli ainoastaan silloin tällöin likainen +luudansitoja-poika ilmautunut tielleni. Minulla ei siis ennen ollut +tilaisuutta nähdä kaunista miestä. Mutta kotona Dierkhof'issa löytyi +Kaarle Suuren kuva; sitä täytyi minun ehdottomasti muistutella, +nähdessäni tuon peittämättömän otsan ilmestyvän mustasta aukosta. +Leveänä, puhtaana valkoisena kilpenä kiilsi se kastanjan-karvaisten +kähäräin alta, jotka nuorukainen pontevalla pään nyykäyksellä heitti +taapäin. + +Nuorella miehellä oli keltaisen harmaa saviastia kädessä. + +"Olkaa varovainen, herra Claudius!" varoitti lasisilmäinen herra, joka +häntä seurasi, itse kantaen vasemmassa kädessään muutamia kummallisia +esineitä. "Ensin ovat nämät tomuastiat sangen heikot, mutta ne +kovettuvat pikaisesti ilmas..." + +Enempää ei hän ennättänyt. Astia särkyi samassa kuin se laskettiin +kivelle. Tuhkaa pölähti ylös ja puoleksi palaneita ihmisluita +vieriskeli kaikkialle. + +Lasisilmäiseltä pääsi silloin surkuteltava huudahdus. Hän otti +varovaisesti sirpaleen peukalon ja etusormen väliin, lykkäsi silmälasit +otsalle ja tarkasteli astiankappaleen reunaa taittuneesta paikasta. + +"Joutavia, vahinko ei ole suuri, herra professori", lausui nuori mies, +"Onhan niitä kumminkin kuusi tuolla sisällä ja kaikki ovat niin +toisensa kaltaisia kuin munat." + +Professori irvisti juuri kuin olisi niellyt etikkaa. + +"Hm, tuopa kuuluu aivan ymmärtämättömältä", lausui hän terävästi. + +Toinen nauroi, ja ihmeellisen kaunis se nauru olikin, hilpeä ja +uhkamielinen, mutta kuitenkin viehättävästi hillitty. Paitsi sitä katui +hän heti iloansa ja muuttui vakavaksi jälleen. + +"Niin, olenkinhan minä vaan ymmärtämätön muinaistieteen harrastaja, +vaikka kyllä innokaskin", puolustihe hän. "Käyttäkää sentähden armoa +oikeuden asemasta ja suokaa anteeksi, jos alottelija väliin unhottaakin +taiteen ankarat vaatimukset ja ajaa väärälle tielle... Minä tahdoin +oikeastaan saada selvää näitten hautakumpujen sisäpuolisesta +rakennuksesta ja -- ah kuinka kaunista!" keskeytti hän äkkiä puheensa +ja tarttui erääsen niistä pienistä kummallisista kaluista, jotka +professori sillä välin oli laskenut kivelle. + +Oppinut herra ei silminnähtävästi kuunnellut sanaakaan nuoren miehen +puolustuksista. Vaipuneena syviin, voisi melkein sanoa, tuskallisiin +mietteisin, piti hän tutkistellen pientä esinettä milloin päivää kohti, +milloin liki silmiänsä. + +"Hm, niin! Jonkunlaisia hopeateoksia." + +"Niin oikein!" mumisi hän itsekseen. + +"Hopeatako, muinais-germanilaisessa hautakummussa, herra professori?" +kysyi nuori mies vähän pilkallisesti. "Katsokaa tätä vaskikalua!" Hän +oli ottanut jonkunlaisen tikarin tahi veitsen käteensä ja nosti ja +laski asetta ikäänkuin olisi hän syössyt sitä jotakin vasten ja +punnitsi sitä sitte sormillansa. + +"Germanilaiselle kouralle ei tämä sievä pikku kalu todellakaan olisi +ollut kylliksi vahva, se olisi heti musertunut... Ja yhtä vähän on +germanilainen käsi valmistanut tuon heikon hopeakalun, joka teillä on +kädessä, herra professori... Ja tohtori von Sassen on kun onkin +oikeassa, väittäessänsä, että nämät kummut ovat foiniikkialaisten +päällikköjen hautoja." + +Tohtori von Sassen! Mikä tunne valloittikaan minut kuullessani sen +nimen! Eikö puhuja sormillaan osoittanut minua? Ja eikö kaikki luonut +silmiänsä minuun, pieneen hämmästyneesen tyttöraukkaan?... Kaikki nuo +silmät! Olisin tahtonut voida kätkeytyä maanpovehen!... Ah! mikä hupsu +minä olin! Ei minua huomattu enempää kuin ennenkään. Rupesin jälleen +hengittämään, mutta voi minua! En ollut muistanut Heintziä. Tuossa +seisoi hän, nyykäytti minulle päätään erittäin viekkaan näköisenä ja +huusi kumartuen korvaani: "Ha ha, prinsessani! Herrat puhuvat..." + +"Vaiti, Heintz!" ärjäsin minä -- ensi kerran elämässäni poljin +vihastuneena jalkaani maahan. + +Hän katseli minua tuokion aikaa ikäänkuin säikähtyneenä ja kääntyi +sitten arasti toisanne päin. Mutta työntekijät tarkastelivat +meitä; he huomasivat nyt vasta, ett'ei heidän takanansa ollut +orjantappura-pensasta, tahi jotakin semmoista, vaan pieni pelkäävä +tyttö. He katselivat minua lakkaamatta uteliaasti ja iloisesti; +minä olisin mieluisimmin juossut pois, vaan siinä oli jotakin +selittämätöntä, mikä vastustamattomasti pidätti minut siellä ja minulla +oli silloin luja usko, että se "jotakin" oli vaan haluni saada kuulla +puhuttavan äsken mainitun nimen omistajasta. + +Sitä paitsi rauhoitti minua se seikka, ett'eivät vieraat herrat olleet +kuulleet Heintzin muistutusta. Sanat "foiniikkialaisten päälliköt" +olivat säkenien tavoin sytyttäneet professorin sielun ilmi tuleen. Sen +mielipiteen silmin nähtävänä vastustajana puolusti hän omaa +mielipidettänsä innokkailla ja kiivailla sanoilla, joita nuori mies +kuunteli velvollisella huomiolla. + +Ruskeahattuinen herra sitä vastoin ei ottanut osaa siihen tieteelliseen +keskusteluun. Vakavin askelin käveli hän edes-takaisin. Hän kurkisti +kauan alas avattuun hautaan, nousi sitten kukkulalle ja katseli laveata +aroa. + +Sillä välin oli hehkuva iltarusko aivan vaalennut ja muuttui taivaan +rannassa tumman sinertävän väriseksi. Ainoastaan pitkä, ohut +pilvihattara, joka uhkaavan käsivarren kaltaisena kohosi häväistyn +hautakummun yli, oli vielä vähän punertava. Muuttuvaisen näön katoava +loisto loppui ja sitten oli taas tumman sininen taivas vakavannäköinen +yllämme. Sitte alkoi näkyä vaalea kuukin, joka siihen saakka oli +piileskellyt ikäänkuin iltaruskon peittämänä ja levittää hopeista +hohtoansa. + +Hautakummun päällä seisova herra katsoi kelloansa. "Jo on aika palata!" +huusi hän toisille. "Meiltä menee vähintään tunti aikaa palatessamme +vaunujemme luo." + +"Niin, setä, paha kyllä runsaastikin tunti!" vastasi nuori mies. "Minä +soisin että tämä kirottu aro jo olisi takanamme", lausui hän, katsellen +sieviin jalkimiin puetuita jalkojaan, nulomielisesti professorille, +joka äkkiä oli lopettanut puheensa painavalla: "Niin, saammehan nähdä". +-- "Täytyykö meidän todellakin palata tätä ilkeän huonoa tietä?" lisäsi +nuori mies. + +"Minä en tiedä parempaa", vastasi oppinut mies olkapäitään kohottaen. + +Nuori mies katseli otsa synkkänä, laveata aroa. + + "Hiljaisella kankahalla + kesäpäivä paistaa", + +lausui hän ivallisella innostuksella. "Minä en ymmärrä, kuinka voi +kirjoittaa runoja arosta. Johan tuo nimikin saattaa, tullessansa +huulieni yli, kaiken runollisuuteni jäätymään. -- Miellyttääkö teitä +todellakin tämä hirveä erämaa, herra professori? Minä rukoilen teitä, +näyttäkää minulle toki jotakin muuta kuin aroa ja taasen aroa, tuota +kauheaa ruskeaa haamua! Kuuletteko ainoatakaan linnun liverrystä? Ja +missä piileskelee se inhimillinen elämä ja liike, jota täällä kuitenkin +sanotaan löytyvän. Piileekö se maan alla? Minä en voi sitä auttaa: +teidän aronne on Jumalan hylkäämä lapsi, puettu ruskeaan vaippaan!" + +Professori ei vastannut sanaakaan. Hän vaan lykkäsi nuoren miehen +muutamia askeleita syrjään, missä kukkula oli korkein, tarttui hänen +olkapäähänsä ja käänsi hänet eteläänpäin. + +Sieltä näkyi Dierkhof. Sen paksu raskas katto kohosi komeasti neljän +suuren tammen väliltä. Mahtavat savukiehkurat tuprusivat oksien +välitse, muistuttaen kiehuvista lihapadoista hyvin varustetussa +pesässä, ja hajosivat korkealle lämpimään ilta-ilmaan mustan kirjavan +haikaran ylitse, joka alastomilla säärillään seisoi pesässänsä ja +miettiväisesti piti punaista nokkaansa rintansa yli. Oli vielä kylliksi +valoisa nähdäksemme huolellisesti hoidetun nurmen tumman viheriäisyyden +ja heikon valon puutarhan aidan takaa, ikäänkuin olisi loistavan +iltaruskon heijastus viipynyt siellä -- Ilsen lempikukista, punaisen +kellertävistä sametti-ruusuista se hohto tuli... Ja tuollapa Miekekin +tuli kylläksi ravittuna ja kovin ikävystyneen näköisenä yksin +kotiinpäin. Se seisahtui silmänräpäykseksi tuhmana ja laiskana +vieraanvaraisesti avatun korkean portin eteen, miettien, mennäkö siitä +sisälle vai ei. Se muhkea elukka teki tämän maalaisen hyvän-voinnin +kuvan täydelliseksi. + +"Onko tuo talo sen näköinen, että siinä asuisi tyhmiä luolalaisia?" +kysyi professori hymyillen. "Ja jos palaat kuukauden perästä, jolloin +aro on kukoistuksessaan, niin loistaa se purppura-värisenä ja on ihmeen +kaunis. Vielä myöhemmin tippuu siitä kultaa, hunajan kultaa -- ja, mitä +siihen sanotte, 'Jumalan hyljätty lapsi' koristaa itsensä +kuninkaallisen prinsessan kaltaiseksi -- monessa sen kätketyissä +puroissa piilee helmiä!" + +"Niin tuhat miljoonaa vesihelmiä, jotka juoksevat mereen", muistutti +nuori herra nauraen. + +Professori pudisti maltittomasti päätänsä. Yht'äkkiä huomasin +sydämellisesti pitäväni hänestä, vaikka hänen kasvonsa olivat +kuivettuneet, vaikka hän käytti vieraita sanoja ja hänellä oli ruma +helisevä läkkikotelo selässä. Puolustihan hän minun rakasta aroani. Hän +oli muutamilla sanoilla lausunut sen kaiken viehättävyyden ja +siunauksen. Mutta ilveilijän, pilkallisesti nauravine huulineen, joka +sanoillansa polki minun sydäntäni, hänen piti joutua häpeään. En tiedä +vieläkään, mistä sain rohkeutta siihen, mutta minä seisoin +äkkiarvaamatta hänen edessänsä ja ojensin sanaakaan lausumatta hänelle +avatun kourani, missä oli viisi helmeä. + +Minusta tuntui kuin olisin seisonut hehkuvien hiilien päällä; minä +tunsin kuinka huuleni vapisivat ujoudesta ja tuskasta, ja silmäni +olivat luodut maahan. Maailma muuttui silmissäni; kaikki ympäröivät +minua. Herra, joka sillä välin oli astunut alas kukkulalta, työmiehet, +kaikki tulivat sinne ja vieressäni näin Heintzin jättiläisen kokoiset +jalkineet. "No, näettekö herra Claudius, tämä lapsi tahtoo vakuuttaa +teitä sanojeni totuudesta. Oivallisesti, tyttöseni!" huudahti +professori kummastuneena ja tyytyväisesti hymyillen. + +Nuori herra ei lausunut sanaakaan. Kentiesi kummastutti häntä rohkeus, +jolla aron, karkeaan paitaan ja lyhyeen villahameesen puettu lapsi tuli +hänen eteensä. Hitaasti ja, niinkuin luulin, vastahakoisesti ojensi hän +minulle kätensä -- mutta nyt vasta pelästyin minä aina sydämeni pohjaan +saakka ja häpesin käytöksestäni. Näitten lumivalkoisten pienten sormien +rinnalla näytti minun päivettynyt käteni aivan pahoin ruskealta; minä +vedin sen ehdottomasti takaisin ja olin melkein pudottaa helmet maahan. + +"Ne eivät todellakaan ole vielä lävistetyt!" lausui hän kieritellen +kahta niistä kädessänsä. + +"Muoto ja väri ovat tosiaan hyvin vaillinaisia -- ne ovat harmaita ja +säännöttömiä", puollusti professori. "Ne eivät ole suuren arvoisia, +vaan ovat kuitenkin miellyttävä ilmaus." + +"Minä tahtoisin ne mielelläni omakseni", lausui nuori mies. Tämä kuului +kohteliaalta rukoukselta. + +"Ottakaa ne", vastasin minä lyhyesti, katsomatta ylös. Luulinhan heidän +jokaisesta sanastani kuulevan kuinka pelkuri sydämeni sykki. + +"Hän otti varovaisesti toiset helmet kädestäni, ja nyt näin minä +edessäni seisovan ruskeahattuisen herran ottavan taskustansa vähän +kiiltävän virkatun kapineen. + +"Katso, tässä, lapseni!" sanoi hän laskien viisi suurta ympyräistä +kiiltävää hopea-palaista käteeni. + +Häneen minä katsahdin. Minä huomasin leveän, kasvoja puoleksi peittävän +hatunlierin, ja alipuolella suuret siniset silmälasit, jotka tekivät +posket kalmankalpeiksi. + +"Mitä nämä ovat?" kysyin minä ihastuneena näitten kummallisten +esineitten muodosta ja kiillosta, mutta yhä vielä ujostellen. + +"Mitäpä ne ovat!" toisti herra kummastuneena. "Etkö tiedä mitä raha on, +tyttöseni? Etkö ennen ole nähnyt rahaa?" + +"Ei herrani, sitä hän ei ole nähnyt", vastasi Heintz minun edestäni +oikein isällisen vakavasti. "Vanha rouva ei kärsi rahaa talossa. Jos +hän niitä näkee, heittää hän ne armotta jokeen." + +"Kuinka?... Ja kuka on tuo kummallinen 'vanha rouva?'" kysyivät kaikki +kolme herraa melkein yhtä aikaa. + +"Prinsessan isoäiti, tiedänhän." + +Nuori herra nauroi ääneen. + +"_Tämänkö_ prinsessan?" kysyi hän minua osoittaen. Minä pudotin +hopearahat ruohoon ja pakenin... Paha, ilkeä Heintz!... Mutta minkä +tähden olinkaan kertonut hänelle sadun ihmeen kauniista ja arasta +herneen päällä makaavasta prinsessasta, ja miksi olin sallinut hänen +sen jälkeen kutsua minua "prinsessaksi", syystä että hän uskoi, ett'ei +hienompaa ja sievempää olentoa löytyisikään kuin se keveä-jalkainen +lapsukainen, joka hänen rinnallansa hyppeli aron yli. + +Minä juoksin kotiin päin kuin takaa ajettuna, Nuoren herran pilkkanauru +kaikui perässäni ja minulla oli himmeä tunto, ett'ei se enää soisi +korvissani, kun vaan olin ehtinyt Dierkhofin suojelevan katon alle. + +Portilla seisoi Ilse silminnähtävästi etsien minua, sillä olihan Mieke +tullut yksin kotiin. Jo kaukaa kiintyi katseeni hänen vartaloonsa, +jonka piirteet selvästi näkyivät hänen takanansa vallitsevaa +puolihämärätä vasten... Kuinka minä rakastin tuota vaaleakähäräistä +päätä! Se oli yhtä olenkeltainen kuin Heintzin pörröillään oleva tukka +ja päälaelta kohosi aina itsepintaiset kähärät ylöspäin. Ilsellä oli +samankaltainen terävä nenä kuin hänen veljellänsäkin, ja yhtä terve +veri värjäsi hänenkin poskensa kauniin punaisiksi. Mutta silmät, +terävät silmät, joita hänen veljensä Heintz niin pelkäsi, ne olivat +erilaiset, ja tultuani likemmäksi eivät ne minua miellyttäneet. + +"Oletko tullut hulluksi, Lenore!" huusi hän minulle jäykällä +tavallansa! Hän oli suutuksissaan, niin suutuksissaan kuin hänen ylen +tasainen luonteensa voi tulla -- sillä hän kutsui minua nimeltäni ja +tämä tapahtui ainoastaan silloin kun hän oli vihainen. Sitten vaikeni +hän ja osoitti sormellaan sitä paikkaa missä seisoin. Minä loin silmäni +alaspäin ja näin jotakin, joka minullekin oli erittäin onnetonta, +nimittäin paljaat jalkani. + +"Ah, Ilse, sukat ja kengät ovat vielä joen rannalla", lausuin minä +alakuloisesti. + +"Ymmärtämättömyyttä! Tuo ne heti tänne!" + +Hän kääntyi ja meni takaisin takan luo, joka tosin oli puiden +säästämistä varten tehty uuden-aikaisella tavalla, mutta vielä +voittoisasti anasti vanhan ali-saksilaisissa taloissa tavallisen +paikkansa, nimittäin talon ta'immaisen pään, joka oli likinnä +puimaluuvaa ja omettaa. Ilse paistoi par'aikaa silavaa, joka käristen +pannussa tuoksui erittäin maukkaalta nenääni, ja pihisevästä +perunapadasta nousi suuria vesikuplia. + +Illallinen oli melkein valmis ja minun täytyi siis rientää ehtiäkseni +takaisin hyvään aikaan. Mutta en olisi millään muotoa enää mennyt +suuresta portista. Vaan jos menin ulos toisesta takapuolella olevasta +ovesta, niin varjosi minut talo ja voin päästä joelle kukkulan +päällä seisovien näkemättä. + + + + +III. + + +Minä menin sille sivuovelle, joka puimaluuvan ja asuinhuoneitten +väliltä vei ulos niin sanotulle pihalle. Mutta Ilse esti minut ja +ojensi varoittaen etis-sormensa. + +"Sinne et voi mennä, siellä seisoo mummo!" lausui hän puoliääneen. + +Ovi oli auki ja minä näin mummoni hurjasti heiluttelevan laivapumpun +vartta ylös ja alaspäin -- joka näky ei muuten minua ollenkaan +kummastuttanut, sillä olihan se joka päivä silmäini edessä. + +Mummoni oli pitkä, kookas nainen, jonka kasvot olivat otsasta paksuun +kaulaan asti tulipunaiset. + +Se väri kaikinpuolin kaikissa kasvoissa, ynnä kookas vartalo ja hänen +pitkät askeleensa sekä pontevat, voimakkaat käden liikkeensä, tekivät +hänet hurjan ja peloittavan näköiseksi, ja vielä nytkin kun muistelen +miten hän äkkiarvaaamatta lensi ohitseni, miten lattia narisi hänen +jalkojensa alla ja miten hänen ohi mennessään tuntui kuin hyvä tuulen +puuska, ja täytyy minun, vaikka hänellä oli mustat silmät ja +itämaalaiset kasvojen piirteet, muistella noita voimakkaita +kimbriläis-naisia, jotka, eläimennahka käärittynä ruumiin ympäri ja +sotakirves kädessä, syöksivät miesten ankariin taisteluihin. + +Hän piti päätänsä paksun vesisuihkauksen alla, joka putosi hänen +kasvojensa ja ylen runsaitten, kaukaloon saakka ulettuvien harmaitten +hiuspalmikkoinsa päälle. + +Niin teki hän aina, kylmimpänä talvipäivänäkin, se virvoitus näytti +olevan hänelle yhtä välttämätön kuin ilmakin. Mutta sinä iltana oli +hänen värinsä vielä tavallista kummallisempi. Kylmän, alasputoavan +vedenkin alta vilahti ruskeannäköinen puna ja kun voimakas nainen kädet +levitettyinä heitti päänsä pudistaen taaksepäin ja avosuin hengitti +syvästi saatuaan virkistystä, näyttivät hänen huulensa tumman sinisiltä +valkoisien hampaiden rinnalla. + +Minä katselin Ilseä. Hän katseli sinne ikään kuin unhottaen kaikkea +muuta; ja hänen teräksen siniset silmänsä osoittivat syvää huolta. + +"Mikä mummoa vaivaa, Ilse!" kysyin minä levottomasti ja alakuloisesti. + +"Ei mikään -- on vaan niin kuuma", vastasi hän lyhyesti. + +Silminnähtävästi oli hänestä vastenmielistä, että olin huomannut hänen +surullisen katseensa. + +"Eikö ole mitään apua tuohon kauheaan verensulkeutumiseen päähän?" + +"Hän ei huoli avusta, sen tiedät... Eilen illalla kaatoi hän kylpyveden +minun jalkojeni eteen. Mene nyt, lapsi, tuomaan kenkäsi." + +Näin sanoen meni hän takaisin takan luo ja minä pidin velvollisuutenani +mennä ulos toisesta sivuovesta. Minä juoksin joelle, joka oli noin +kolmenkymmenen askeleen päässä Dierkhof'in takana ja koetin hiipiä +rannalla kasvavien pensaitten alitse. Se ei ollut helppoa tiheässä +pensastossa, joka ihmisten koskematta kasvoi, miten itse tahtoi. Mutta +minä hiivin kuitenkin väsymättömästi eteenpäin, sillä pajupensaat, +jotka tosiaan äkkiä yhtyivät minun takanani ja pahasti repivät paljaita +jalkojani, suojelivat minua tykkänään vierailta silmiltä, ja mentyäni +sillä tavoin melkoisen matkan, kiitin minä kahta vertaa enemmän siitä +suojasta, sillä aron yli tulivat kaikki herrat, Heintz etupäässä, +nopein askelin suoraan jokea kohti. Nyt toivoin minä ennen heitä +ehtiväni pieneen virran polvikkeesen, mihin olin jättänyt jalkineeni, +mutta vaikka kuinka ponnistin voimiani, en kuitenkaan ehtinyt niin +nopeasti eteenpäin kuin vieraat, vaan hiivin, ollen jo jotenkin lähellä +päämaaliani, maltillisesti pensaitten väliin. + +Mikä heidät saattoi sinne, voin helposti käsittää, Heintz näytti heille +kapean, pitkin rantaa pensaitten vieressä kasvavan ruohokentän. Siinä +oli paljon helpompi kävellä kuin kankeassa kanervikossa; tie oli +pehmeä, juuri kuin luotu arkojen jalkojen astuttavaksi. + +Herrat kulkivat ihan likeltä minun ohitseni; minä kuulin heidän +astuntansa ja heidän vaatteensa pyyhkäsi keveästi niitä oksia, joitten +suojassa minä makasin. Koivun viereen jäivät he seisomaan. + +"Ahaa, tähän on aron prinsessa riisunut vaatteensa!" huudahti nuori +herra. + +Minä kumarruin eteenpäin ja näin hänen ottavan ylös toisen minun +kengistäni. Silloin ymmärsin, vaikk'ei minulla vielä ollut kokemusta +maailmasta eikä elämästä, aivan hyvin, minkä kaltaisen sievän +naisenkengän pitäisi olla. Minä olin saduissani lukenut pienistä +hopealla koristetuista tohveleista, pienistä punaisista kengistä, ja +paperikin, jossa ne ihastuttavat tarinat olivat luettavina, oli minusta +liian paksua ja kankeata anturaksi senkaltaisille yläilmaisille +samettisille ja silkkisille taideteoksille. Mutta tuo hirviö, jota +vieras nauraen piti kädessänsä, oli mitä paksuimmasta vasikannahasta +tehty. Oi Ilse, sinun mielestäsi ei edes puu ollut kylliksi "vahvaa ja +kestävää" minun levottomille jaloilleni. + +Tänä aamuna olivat kengät lasketut minun vuoteeni viereen, ihka uusina +ja niiden rinnalla oli paksu sukkapari, jotka Ilse itse oli kutonut, +vieläpä kehrännyt langankin niihin omien lampaittensa villasta -- ne +olivat hänen komea syntymäpäivälahjansa minulle. Minä olin onnellinen +ja Ilse oli hyvin tyytyväisenä nyykäyttänyt päätänsä, sillä suutari oli +ystävällisesti antanut kokonaisen komppanian kiiltäviä nauloja marssia +työpöydälle ja seisahtua sormen paksuihin anturoihin. Nyt kiilsivät ne +kiitellyt naulanpäät oikein ivallisesti minua vastaan. + +"Varjelkoon sitä lasta! Onhan hän todellakin jättänyt kenkänsä tänne! +_Ihka uudet_ kengät!" huudahti Heintz pudistaen päätänsä, "tahtoisinpa +kuulla, mitä Ilse sanoo", lisäsi hän levottomasti. + +"Kenen on lapsi, jonka näimme hautakummun tykönä?" kysyi vanha +ruskeahattuinen herra vienolla äänellä. + +"Hän kuuluu Dierkhof'iin, herra." + +"Niin, mutta mikä on hänen nimensä?" + +Heintz lykkäsi hattunsa oikealle ja hivui korvallistansa. Minä kyllä +tiesin jo ennakolta hänen viekkaan vastauksensa, sillä hän muisti +epäilemättä sitä hirveätä hetkeä, jolloin minä poljin hänelle jalkaani +ja -- niin, niin, Heintz kyllä tiesi, miten pulasta päästä. + +"Niin herra, Ilse sanoo häntä 'lapseksi' ja minä sanon --" + +"Prinsessaksi", täytti nuori mies samalla juhlallisella äänellä, jolla +minun sukkela ystävänikin oli puhunut. Kuten äsken tikaria hautakummun +vieressä, punnitsi hän nyt kenkääni kädessänsä, mutta tällä kertaa +liikunnalla, joka osoitti, että hän pilkkasi sen painoa. + +"Ah, naiset täällä kankaalla rakastavat liikkua painavaisesti!" lausui +hän ruskeahattuiselle herralle, Charlotten pitäisi näkemän tämä +keijukaisen keveä loistoteos, setä!... Minun melkein tekisi mieli viedä +se mukanani." + +"Älä hulluttele, Dagobert!" keskeytti toinen ankarasti. Heintz +puolestansa melkein huudahti pelästyksestä. + +"Jumalan tähden herra... Varjelkoon meitä, mitä Ilse sanoisi! -- _ihka +uudet kengät_!" + +Kas -- tuo Ilsepä näkyi olevan se lohikäärme, joka vartioitsee +avojalkaista prinsessaa! -- -- "tuoss' on!" nauroi nuori mies +pudottaen kengän maahan. Sitten löi hän kädet yhteen pudistaaksensa +hansikoistansa pölyn, mikä niihin kentiesi oli tarttunut. + +He jättivät Heintzin hyvästi ja menivät edelleen, jonka perästä vanha +ystäväni äkkiä pisti onnettomat kengät suureen nuttunsa taskuun. Niitä +seurasivat sukat, kun hän ne huomasi riippuvan puun oksalla; sitten +läksi hän kiiruusti menemään Dierkhof'iin päin. + +Minä viivyin vielä hetkisen piilopaikassani kuunnellen vieraitten +askeleita, jotka pian lakkasivat pehmeällä ruohokolla kuulumasta. Minä +olin kovin innoissani. En silloin vielä voinut nimittää sitä tunnetta, +joka ikäänkuin kuristi kurkkuani ja saattoi minut taistelemaan +pidätettyjä kyyneleitäni vastaan, mutta joitten valtaan minä kuitenkin +antauduin hillittömällä kiivaudella. Minä vihasin, vihasin koston +haluisesti Heintziä... "Niin typerästi!" olin mumissut hampaitteni +välistä -- "nyt olisi hän aivan kernaasti saanut kertoa tohtori von +Sassenin olevan isäni". Vaan ei, hän oli puhunut yhtä viisaasti kuin +itse Salomokin, ja minä olin erittäin suuttunut häneen. + +Minä läksin pensastosta. Dierkhofista ei enää noussut savukiehkuroita +ilmaan. Ilse oli jo aikoja siten nostanut perunat valkealta; +lautasellani oli luultavasti kauniimmat perunat kuorittuina +kullankeltaisina, ja vieressä oli pikarillinen maitoa. Ilse oli varmaan +antanut minulle aineeksi, vaikka hän näytti kovin ankaralta ja odotti +minua kaikissa tapauksissa. Mutta kotiin en kuitenkaan mennyt; minun +täytyi ensin nähdä mihin tilaan vieraat olivat jättäneet häväistyn +hautakumpu raukan. + +Se oli paremmassa tilassa, kuin minä olinkaan aavistanut. Kivilohkare +oli pantu vanhaan paikkaansa. Multakin oli heitetty sen päälle ja +tomuastian sirpaleet olivat poissa. Ainoastaan irti kaivetut pensaat +olivat hajallaan siellä ja täällä nääntymässä. Kapealla hiekkareunalla +kukkulan juurella näkyi siihen kaadettu ihmistuhka vaaleana reunana ja +pienen pensaan alla oli, puoleksi kätkettynä, pieni mustaksi palanut +luusirkale ainiaksi erotettuna toisista, jotka olivat lasketut takaisin +hautaan. + +Minä otin varovaisesti sen käteeni. Nuori herra oli ollut oikeassa; ne, +joita hautakumpu peitti, eivät olleet aikoinaan olleet jättiläisiä. +Pikkuinen luusirkale, joka minulla oli kädessäni, oli kuulunut +ruusuväriseen sormeen. Kentiesi oli se kerran ennen muodoltansa ollut +yhtä hieno, ja sen iho kentiesi yhtä valkoinen kuin se, jonka tänään +olin nähnyt, ollut rakastettu ja ihmetelty ja kalliin sormuksen +ympäröimänä. Kentiesi oli pienimmästäkin sen liikunnosta monen ihmisen +onni tahi onnettomuus riippunut. Minä nousin kukkulalle ja kaivoin +sirkaleen maahan hongan alle. Hyvä vanha puu levitti suojelevaisesti +oksansa sen ylitse. Kentiesi oli se tänään saanut kuolettavan iskun. + +Minä kiersin käsivarteni sen tyven ympäri ja katselin sitä paikkaa +missä pieni joki teki polvekkeen metsää kohti... Miten kummallista oli +nähdä ihmisiä siellä liikkuvan! Ihmisiä täällä juhlallisen hiljaisella +yksimuotoisen ruskealla lakealla pinnalla, minkä yli korkeintaan +petolintu huimaavan korkealla lenteli, äkkiä jälleen kuulumattomiin +kadotaksensa. Minusta tuntui kuin jäisivät niiden jälet, jotka nyt +läksivät pois arolta, sinne ijäiseksi. + +He riensivät takaisin maailmaan -- maailmaan!... Olinhan minäkin ollut +siellä. Minulle oli se ainoastaan ollut synkkä pihanpuolinen huone ja +kostea neljän taivaankorkean muurin ympäröimä puutarha ja ihmisistä, +joita myöskin sanotaan "maailmaksi", oli ainoastaan muutamia tullut +minun läheisyyteeni. Tässä pihanpuolisessa huoneessa olin minä +viettänyt elämäni kolme ensimmäistä vuotta... Ohuet harmaan vaaleat +kähärät liehuivat niiden kasvojen ympäri, jotka selvimmin olivat +kiintyneet muistiini -- minä voisin vielä maalata hehkuvien silmien +vehreän vaalean loiston ja kasvojen harmaan-värisen ihon. Hän oli neiti +Streit, minun kasvattajattareni. Eräät toiset kasvot elivät ainoastaan +vaaleana valona himmeässä muistossani. Niitä olin liian harvoin nähnyt, +mutta joka kerta kuin myöhemmin kuulin silkkileningin kohisevan, +ilmaantuivat ne eteeni jonkunlaisena epäselvänä varjokuvana, ja minä +olin kuulevinani suuttuneen äänen tiuskaavan: "Lapsi, sinä saatat minun +heikkohermoiseksi!" Olla suuttunut ja heikkohermoinen oli minun +käsitykseni mukaan aivan samaa. Tätä silkkistä kahisevaa olentoa, joka +ainoastaan liiteli huoneen lävitse ja korkeintaan yhden ainoan kerran +laski kuuman hienon kätensä pääni päälle, kutsui neiti Streit armoksi +ja minun täytyi kutsua häntä äidiksi. + +Ja sitten muistan heränneeni kerran -- vaan en enää pimeässä +pihakammarissa. Minä istuin suuren miehen sylissä. Keltainen tukka oli +pörröllään hänen kulmillansa ja hän nauroi minulle. "Hä, hä, hä, -- +onko pienokainen nyt nukkunut kylliksi?" Hänen vieressänsä käveli neiti +Streit puettuna mustaan hattuun ja harsoon. Suuret kyyneleet vierivät +alas hänen poskiansa myöden ja minä näin hänen ääneti hierovan +käsiänsä... Aivan liki meidän edessämme oli talo haikaran pesineen ja +neljine tammineen ja kun minä katselin miehen kuumettuneita kasvoja ja +pelästyneenä kumarruin taaksepäin huutaakseni täyttä kurkkua, huusi +hän: "pull pull, tulkaa tulkaa", ja heti juoksi portista suuri joukko +kirjavia kanoja hänen luoksensa. + +Siinä seisoi punakasvoinen rouvakin. Hän ojensi neiti Streitille käden +ja suuteli minua itkien, josta minä kauheasti pelästyin. Mutta minä +unhotin pian pelkoni. Pihalla juoksi vasikka kömpelösti ja seisahtui +ammuen sekä naurettavan leveä-jalkaisena miehen eteen. Talon päällä +istui haikara, ja Ilse -- tummasilmäinen Ilse -- näytti minulle pienen +elävän, jonka silkinhienolle karvalle minä epäileväisesti laskin käteni +-- se oli naukuva kissanpoika... Ja kaikkialla oli päivänpaistetta ja +lehdet suhisivat lakkaamatta aron yli rientävän tuoksuvan tuulen +heiluttamana. Minä riemuitsin ja kirkasin ilosta, sillä välin kun neiti +Streit, sydäntä särkeväisesti nyyhkien ja horjuen astui sisälle. + +Niin tapahtui tuloni Dierkhof'iin, Heintzin sylissä, ja siitä +hetkestäpä vasta voin sanoa elämäni alkaneen. Minä tulin äkkiä +onnelliseksi lapseksi, sillä välin kuin ihmiset surkutellen itkivät +minua... Hei vaan! miten päivä päivältä Heintzin selässä lähdin hauskaa +vauhtia aron yli! Ja siellä oli kaikkein yksinäisimmässä paikassa +pikkuinen, matala olkikattoinen savimökki. Pitkän Heintzin täytyi +syvästi kumartua päästäksensä sisälle ovesta: mutta sielläpä vasta +kodikasta! Pöydät ja tuolit kiilsivät lumivalkoisina ja kahden suuren +kaapin välillä oli höyhenillä täytetyitä kirjavia makuuvaatteita. +Heintz ja Ilse olivat luudansitojan lapsia. Vanha luudansitoja oli +rakentanut mökin omilla käsillänsä; molemmat lapset olivat siinä +syntyneet ja sinne Heintz tahtoi kuollakin. Joka vuosi heinäkuussa vei +hän ympäri olevien kylien mehiläisjaot arolle, missä hän sitten hoiti +niitä; sen lisäksi teki hän muutaman päivän vakasen rengin työtä +Dierkhofissa. + +Minä kotiunnuin yhtä pian savimökissä kuin mummoni talossa. Minä autoin +Heintziä tattaripuuron syönnissä, ja olin hänen kanssansa heinällä ja +niitä korjaamassa Dierkhofiin. Hän nosti minut korkealle vanhoihin, +ladon katossa riippuviin mehiläis-pesiin, joihin kanat tavallisesti +munivat, ja minä annoin ihastuneena sileät valkoiset munat vieressämme +seisovalle Ilselle. + +Neiti Streit istui sillä aikaa koko päivän itkien suuressa +asuinhuoneessa neulomustyö sylissä. Hänestä lienee tämä vanha huone +kyllä näyttänyt naurettavan yksinkertaiselta, sillä seinät olivat vaan +valkoisiksi maalatut; muurin vieressä oli ruskea, kulunut puupenkki ja +seiniä ja pöydät seisoivat suurina ja jykeinä pitkin seiniä. Mutta +neiti Streitin mukavuudeksi oli mummo toimittanut pehmeän sohvan +kaupungista ja Ilse oli ripustanut siniraitaisia uutimia ikkunoitten +eteen. Neiti Streit piti enimmiten ne edessä ja valitti pelkäävänsä +ääretöntä, hiljaista aroa; päivänpaisteessa ja kuutamossa +rupesi hän opettamaan minua lukemaan ja kirjoittamaan. Hän oli +viisitoistavuotiaana tullut kaupunkiin palvelukseen mummolleni, ja tämä +oli opettanut häntä lukemaan ja kirjoittamaan. Kuitenkin alkoi hän +uudestaan minun kanssani. Usein, kun olin väsynyt juoksusta ja +leikistä, hiivin iltasin hänen syliinsä, jossa nojasin pääni hänen +rintaansa vasten, ja silloin tuli Heintz luoksemme, tietysti _sammunut_ +piippu suussa, ja siitä neiti Streitkin virkeni. Hänen ohuet poskensa +punoittivat ja vaaleat kähäränsä liehuivat levottomasti kasvojen +ympärillä. Silloin kertoi hän vanhemmistani ja kodistani sekä oloista +siellä ja minä sain niinmuodoin tietoa siitä. Minä sain tietää isäni +olevan kuuluisan miehen ja että äiti vainajani oli ollut oppinut ja +runoilija. Monta kuuluista ja ylhäistä miestä oli usein käynyt heillä, +ja kun neiti Streit huoaten lisäsi: "Minä olin puettu valkoiseen +leninkiin ja minulla oli ruusupunaisia nauhoja hiuksissa, sillä armon +luona oli luku-ilta," heräsi kaikenlaisia ikäviä muistoja himmeästi +lapsellisessa sielussani. Minä kuulin taasen kammarin oven takaa +levotonta astumista ja kävelemistä edestakaisin -- iltamaito annettiin +minulle jääkylmänä ja kun säikähtyen heräsin äsken nukuttuani, olin ypö +yksin suuressa, synkässä huoneessa. Minä pelästyin ja rupesin itkemään +ja silloin tuli neiti Streit valkoisessa puvussaan lentäen huoneesen +kuin aave, torui minua, torui minua, pisti konsehtipalasen suuhuni, +levitti peitteen nenänikin ylitse ja hiipi jälleen ulos. + +Paitsi sitä koskivat kasvattajattareni, "taivaalliset muistot", joiksi +hän niitä nimitti, minua sangen vähän. Minä enimmiten nukuin niitä +kuullessani ja heräsin vasta tuntiessani, että minua säälimättömästi +revittiin hiuksista. Yhtä johdonmukaisesti kuin vaaleat valkenevat +kähärät, avattiin minunkin pitkät mustat palmikkoni ja sitte täytyi +minun rukoilla kaukana minusta asuvan isäni puolesta, jonka kasvoja en +voinut muistaa, vaikka kuinka sitä koetin. + +Niin kului muutamia vuosia ja neiti Streit kävi yhä levottomammaksi ja +itki vielä katkerammin. Hänellä oli tapana väliin seisoa pihalla ja +siellä huutaa lempeällä ohuella äänellään, silmät taivaasen luotuina: + +"Ah, rientävät pilvet, oi ilman purjeet. Jos pääsisin kanssanne +lähtemään pois!" -- ja kun eräänä päivänä hammas putosi hänen suustansa +-- se putosi päivällisellä hänen lautasellensa eikä ollutkaan, +verrattomaksi kummakseni, luonnollinen hammas vaan tekohammas -- pesi +hän kätensä, sulloi kiireesti vaatteensa laukkuun ja lähti matkaan. + +"Tämä on velvollisuuteni itseäni kohtaan, Ilse kulta --, eihän täällä +ole mitään toimeentulon toivoa!" kuuluivat hänen sanansa hänen +erotessaan Ilsestä, samalla kun runsaat kyyneleet vierivät alas hänen +vanhoja kasvojansa myöten. + +"Ei mitään toivoa laajan lavealla arolla!" Minä olin kuin jähmettynyt +siitä hirmuisesta jumaloitun kotini syytöksestä. Heintz kuljetti +matkalaukun lähimmäiseen kylään ja minä saatin heitä kappaleen matkaa. +Jätettyäni heidät hyvästi, pysähdyin katselemaan meneviä, kunnes hänen +heiluva leninkinsä katosi näkyvistäni kaukana metsän rajassa. Sitte +otin hatun päästäni ja heitin sen korkealle ilmaan ja riisuin ahtaan +puristavan nuttuni, jota ilman ei neiti Streit milloinkaan sallinut +minun mennä ulos. Ah, kuinka viehättävästi lämmin tuuli suuteli +niskaani ja käsivarsiani!... Sillä lailla tulin kotiin... Siellä oli +Ilse jo muuttanut sohvan toiseen huoneesen ja, suojellaksensa sitä, +peittänyt sen vaatteella, ja par'aikaa pani hän uutimia kokoon ja laski +ne sitte laatikkoon. + +"Ilse, leikkaa nämät poikki!" pyysin minä, ojentaen hänelle pitkät, +hankalat hiukseni. Ja hän leikkasi heti ne pois, että kihisi ja oli +iloista kuulla. Kähärät heitettiin valkeaan, nuttu koristi kaappia ja +siitä hetkestä kävin minä samalla tavalla puettuna kuin Ilsekin. + +Kaikkea tätä muistelin minä seisoessani hongan alla, lakkaamatta +katsellessani kolmea menevää miestä. Jo oli hämärä ja minä voin +töintuskin eroittaa heitä tummista pensaista. He olivatkin jo ehtineet +niin kauas, ett'en enäa huomannut, kuinka he astuivat eteenpäin. Mutta +tiesinhän minä, että heidän oli yhtä kiire kuin neiti Streitinkin mitä +pikemmin sitä parempi jättää ylenkatsottu aro taaksensa... Mitäpä nuori +herra olisi sanonut, jos hän olisi tiennyt Dierkhof'in vanhan, +punakasvoisen rouvan kerran jättäneen väekkään kaupungin lähteäksensä +arolle ja jäädäkseen sinne ainiaaksi. + +Neiti Streit arveli tosin, että mummo oli haaveksivainen ja pelkäsi +sanomattomasti hänen arkaa silmäystänsä; mutta minusta oli vanhan +rouvan kummallinen käytös eroittamaton koko hänen olemuksestansa, ja +jos hän viime aikoina oli muuttunut jäykemmäksi ja äreämmäksi, niin oli +se tapahtunut yhtä hiljaa ja huomaamatta kuin minä olin kasvanut -- +minä luulin kaikkien mummojen olevan samankaltaisia. Mutta mistä se +tuli, että minä silloin rupesin miettimään asioita, jotka siihen +saakka olivat näyttäneet ihan luonnollisilta? Vieraitten ääretön +ihmetteleminen "sitä kummallista vanhaa rouvaa, joka ei kärsinyt rahaa +talossansa," oli herättänyt huomiotani. Ja eikö se ollut kummallista, +että mummoni vuosien kuluessa oli tullut ihan mykäksi, että hän karttoi +kaikkia talolaisiansa ja että hän katseli minua peloittavan +rankasevaisesti joka kerta, kuin sattumalta jouduin hänen lähellensä? +Mistä syystä ei hän milloinkaan nauttinut palaakaan siitä ruoasta, +jonka joku muu hänelle antoi. Hän otti itse munat, joita hän enimmiten +söi, kanojen pesistä; hän lypsi itse lehmän, ett'ei vieras koskisi +maitoastiaan, eikä hengittäisi liki sitä juomaa, jota hän nautti. Hän +ei milloinkaan syönyt lihaa eikä leipää ... ainoastaan ensimmäisinä +vuosina oli hän silloin tällöin hyväillyt minua -- myöhemmin näytti hän +peräti unhottaneen, kuka olin. + +Minun isäni ei lähettänyt minulle toista opettajatarta, mummoni ei +pitänyt minusta lukua eikä kaukana meistä asuva kylän koulumestari +ollut mikään loihtija. Sepä oli liian pahasti, arveli Ilse. Hän ei +lähettänyt minua kouluun, vaan ryhtyi itse opettajatoimeen. Se oli +hänestä vaikea asia. Enimmiten luki hän minulle pyhästä Raamatusta +erityisiä lukuja, mutta aina vaan puoliääneen, eikä minulta jäänyt +huomaamatta, että hän usein seisahtui levottomasti kuuntelemaan eikö +mitään kuulunut mummon huoneesta. Seurakunnan vanha pappi laski minut +ripille ja Ilse oli opettanut minulle sitä varten äärettömän paljon +ulkoa. Kirkkoon läksimme salaa, oikein varkain; Heintz oli sillä aikaa +kotivartiana ja minä notkistuin polvilleni pienessä kyläkirkossa ja +lausuin uskontunnustukseni mummoni sitä aavistamattakaan. + +Niin olin minä kasvanut vapaana ja iloisena kuin pajupensaat +joenrannalla, ja siinä hongan alla seisoessani avojaloin, lyhyessä, +karkeassa hameessani iltatuulen leikkiessä hiuksissani, nauroin minä, +nauroin täyttä kurkkua nuorta herraa, joka niin huolellisesti etsi +pehmeää ruohokenttää hienoille anturoilleen ja kantoi suojelevaa nahkaa +kädessänsä -- ja se oli minun kostoni. + + + + +IV. + + +Sitä takalla varustettua huonetta, joka alisaksilaisissa taloissa aina +on asunnon ja ometan välissä kutsutaan _Fleet'iksi_. Dierkhofissa +kohosi tämä ikivanhan tavan mukaan ainoastaan muutamaa tuumaa +korkeammalle ometan savilattiaa, muuten ei mikään seinä, ei edes +lauta-aita eroittanut niitä toisistansa; sillä tavoin voi siitä +paikasta nähdä koko ometan ja sen molemmin puolin säilytettyjä heiniä +ja muita eläimen ruokia. Asuinhuoneesta vei yksi ikkuna sekä kaksi ovea +sinnepäin. Siinä huoneessa oli kivilattia sekä, kuten jo olen +maininnut, kaksi ulos vievää ovea. Mielestäni oli se koko talon +hupaisin osa. Kesäiseen aikaan olikin ruokapöytä siellä lähellä takkaa. + +Istuessani Ilsen kanssa, sisälle palattuani myrskyiseltä +iltakävelyltäni, paloi lamppu pöydällä, vaan näytti suuressa pimeässä +huoneessa ainoastaan pienen säkenen tapaiselta. Avatusta ovesta valasi +hämärän heikko valo hieman lähimmäisiä hinkaloita. Ne olivat tyhjiä, +sillä Dierkhofissa viljeltiin maata ainoastaan omaksi tarpeeksi. +Lähellä meitä makasi Mieke märehtien ja ojensi minulle sarvensa -- +yökoristeiksi eivät heiluvat seppeleet ja kukkakimput kuitenkaan olleet +mukavia. + +Ilse loi silmäyksen juhlallisesti koristettuun eläimeen, sitte löi hän +keveästi minua olkapäälle kääntyen toisaalle; sillä eihän minun pitäisi +saaman tietää, että "alinomaiset hullutukseni" häntä väliin +naurattivat. + +Ilse ja Heintz olivat jo ilman minutta syöneet illallisensa. Suuresta +perunankuorikasasta huomasin minä, missä Heintz oli istunut. Ilse +lykkäsi tällä kertaa torumatta jäähtyneet perunat syrjään minun +lautaseltani ja asetti eteeni kaksi kuumaa kokonaista munaa. Minä +luulin Heintzin järjestävän ulkona pihalla kaikenlaisia kaluja, sillä +välin kun Ilse vielä täydessä toimessa kiiruusti kävi edestakaisin, Se +ei tosiaankaan ollut sopiva tilaisuus, mutta siitä huolimatta kysyin +minä sitä, joka jo pitkän hetken oli ollut mielessäni: + +"Ilse, missä isäni nyt asuu?" + +Hän oli juuri mennä ohitseni pihalle. "Tahdotko kirjoittaa hänelle?" +kysyi hän seisahtuen kummastuneena. + +Minä nauroin ääneen. + +"Minäkö? Minäkö kirjoittaisin kirjeen? Ah Ilse, sepä vasta on +naurettavaa!... Ei, ei, Ilse, minä vaan haluaisin tietää niiden +henkilöitten nimet, joitten tykönä isäni nyt asuu." + +"Täytyykö sen tapahtua juuri nyt?" + +Minä en tohtinut myöntää siihen, mutta kentiesi huomasi Ilse +kasvoistani, kuinka maltiton minä olin. Hän meni äänettä asuinhuoneesen +ja antoi minulle sitte pienen lippaan. + +"Katso tuossa, etsi osoite itse, minä en sitä muista. Vaan älä hukuta +mitään, älä pane paperia liian suureen epäjärjestykseen." + +Hän meni ulos. Miten sievästi ja järjestettyinä ne muutamat paperit, +jotka yhdistivät Dierkhofin ulkonaisen mailman kanssa, olivat siinä +pienessä lippaassa! Siinä oli isäni kirjeitä sisältävä pakka. +Jok'ainoan päällekirjoitus oli Ilselle ja kaikki sisälsivät ainoastaan +muutamia kohteliaita riviä, tervehdys mummolle ja jyrkkä kielto Ilsen +rukouksiin, että isä ottaisi minut Dierkhofista, ja lähettäisi minut +kouluun. Kaikki kirjeellinen yhteys tapahtui Ilsen kautta ja joka +kirjeesen vastasi hän suurella vaivalla, tottumattomasti piirtäen +kookkaat kirjaimensa paperille niin lyhyesti kuin mahdollista. Minä en +milloinkaan niistä huolinut, sillä yhtä tottunut kuin olin lukemiseen +ja yhtä hartaasti kuin minä kerta toisensa perässä luin neiti Streitin +jättämät lastenkirja-joukot alusta loppuun, yhtä vaikea oli minusta +kirjoittaminen ja yhtä paljon minä sitä vihasinkin. + +Isäni kirjeitten joukossa oli toinen, jonka tiesin vähää ennen +saapuneen Dierkhofiin. "Neuvoksetar von Sassen'ille, Hannoveriin" +kuului sievä, hieno päällekirjoitus; joku muu oli kömpelösti piirtänyt +siihen sen kylän nimen, joka oli Dierkhofia lähinnä. + +Kirje oli mummolleni -- ainoa, joka minun muistaakseni oli saapunut +hänelle. Kun Heintz muutama viikko sitte toi sen mukanansa ja antoi sen +Ilselle, katselin minä ohitse mennen päällekirjoitusta ja menin +välinpitämättä tieheni, huolimatta sen sisällyksestä. Aron toisella +puolella oleva maailma ei minua vähintäkään viehättänyt. Silloin oli +kuitenkin kaikki muuttunut; särjetty sinetti houkutteli minua tutkimaan +sen sisällystä, vaan sitä en kuitenkaan tohtinut tehdä Ilsen luvatta ja +laskin senvuoksi kirjeen vastaiseksi pöydänkulmalle. + +Isäni osoitteen, jota tahdoin tietää, olin pian löytänyt. Nopeasti +avattuani viimeisen kirjeen luin juuri hänen nimensä alta: +"Kauppahuone Claudius, n:o 64, K----ssa." Minä säpsähdin äkkiä ja +tunsin kasvoni kuumenevan ja punehtuvan nähdessäni nyt kirjoitettuna +sen nimen, jonka professori tänään usein oli maininnut. Miten helposti +taisin lukea isäni epäselvää käsialaa! Hänen nimensä oikein häikäsi +silmiäni... Minä tunsin ennakolta kirjeen sisällyksen; Ilse oli +kertonut sen minulle ja kuitenkin rupesin uudestaan tutkimaan sitä. +Ah! tämäkin oli yhtä välinpitämätön ja kylmäkiskoinen kuin isäni +edellisetkin kirjeet! Hän ei kysynyt: mitä lapseni tekee? Oliko hän +terve ja muisteleeko hän minua?... Silloin tunsin ensikerran, vaikka +hämärästi, että isäni käyttihe väärin minua kohtaan. + +Välinpitämättömät rivit loppuivat tällä lauseella: "Neapelista +lähetettävään kirjeesen ei saa vastata, ja että se on pidettävä salassa +äidiltäni, on luonnollista." Sillä tarkoitettiin ihan selvästi sitä +kirjettä, joka oli vieressäni pöydällä. Siinä oli Neapelin +postitemppeli ja se herätti nyt kahta vertaa enemmän uteliaisuuttani. + +Ohuen kädessäni olevan kirjeen taitoin minä sitä vastoin yhteen, +pettyneenä toivossani. Siinä ei ollut mitään isäni uudesta +asuinpaikasta, ei sanaakaan isäni oloista, Claudius-nimisistä +ihmisistä, eikä isäni ja heidän keskinäisestä välistänsä. Minä kavahdin +seisomaan ja heitin kirjeen lippaasen. Ah! mitähän minä huolin +vieraista ihmisistä! Siinä mietiskelin minä ihmisiä ja seikkoja, jotka +eivät ensinkään kuuluneet minuun ja Heintz työskenteli vielä ulkona +pihalla, vaikka jo oli pilkkopimeä. Kun hän muuten työskenteli +tavallista työaikaa myöhemmin, löin minä häntä sormillani, tartuin +hänen käsivarteensa ja vedin hänet sisälle luoksemme paksun ja paljaan +puutuolin, hänen kiistämättömän istuinpaikkansa, luokse. Siellä +tarjosin minä hänelle palavan pärepalasen ja heti sen jälkeen häilyivät +savunkiehkurat hänen autuaan näköisten kasvojensa ympärillä. Ilse tuli +sinne ompelutöilleen ja minä luin vähentymättömällä innolla +kertomuksia, jotka jo tunsin puoleksi ulkoa. Jos oli pakkanen tahi +satoi ja myrsky vinkui, pantiin enemmän turpeita pesään ja Ilse keitti +teetä. Silloin oli suloista istua sisällä suojassa, silla aikaa kuin +sadepisarat lakkaamatta putoilivat katolle; sitä lisäsivät valkean valo +takasta ja viehättävä hiljaisuus pitkässä ometassa, johon savupilvet +lensivät. Silloin tällöin kalisivat kytkyet Mieken kaulassa, korkealla +orsilla liikkui uninen kana tahi käänsihe Spits mielihyvin valkean +edessä. Kaikki, mitä rakastin, oli koossa näitten neljän seinän +sisällä. + +Silloin oli rauha sielussani; minulla ei ollut mitään toivetta eikä +halua; nuori sydämeni oli ainoastaan täytetty hellyydellä molempia +kohtaan, joitten välillä minä istuin... Nyt tunkeutui yht'äkkiä +ulkonaisia kasvoja meidän joukkoomme ja minä punastuin kovin +muistellessani, minkä kaltaiseksi heidän vaikutuksistansa olin tullut. +En sitä voinut kieltää -- sen sijaan että olisin turvaunut vanhaan +ystävään, johon nuori mies oli luonut niin halveksivan silmäyksen, olin +kehnosti hävennyt häntä. Minä olin ollut äärettömän kiivas, polkenut +jalkaa hänelle, hänelle, joka aina kohteli minua rajattomalla +kärsivällisyydellä ja hellyydellä, sekä kutsunut hänet typeräksi, +sentähden että hän oli rasittanut yksinkertaista ymmärrystään +vastataksensa oikein minun mieleni mukaan. -- Ja miksi olin tehnyt +kaiken sen? Siksi että äkkiä pisti päähäni ylpeillä mainiosta isästäni, +joka oli minut tykkönään unhottanut, sillä aikaa kuu olin kasvanut +suureksi Heintzin sylissä. Minun täytyi pyytää anteeksi, katuvaisesti +rukoilla anteeksi saamista ja se heti paikalla. Minun oli helppo +täyttää se päätös, sillä samassa aukeni ovi Heintz Spitsin seuraamana +astui sisään. + +Minä riensin hänen luoksensa ja laskin käteni hänen leveälle +rinnallensa. Korkeammalle en ulottunut. + +"Heintz, sinä olet hirveän suuttunut minuun, se on varma!" + +"Ah, siitähän minunkin pitäisi tietämän jotakin, prinsessani," mumisi +hän, piippu suussa. Hän seisoi ujona ja liikkumatonna kuin muuri +edessäni. + +"Sinä _tiedätkin_ sen, Heintz," lausuin minä. Kas niin, toru minua nyt +vaan kovasti... Minä olen ollut äärettömän häijy!... Sitähän et sinä +milloinkaan olisi voinut uskoa minusta?... Polkea jalkaa sinulle --" + +"No, olihan se vaan vähän leikintekoa --" + +"Leikintekoa! Älä usko sitä. Uhallani sen tein ja se oli oikein +hävytöntä!... Älä vaan ole niin hyvä minua kohtaan, Heintz kulta! Minä +en ansaitse sitä, ja sinun täytyy minua rangaista. Minä olen +lapsellinen, kiivas ja kauhean kiittämätön olento!"... + +"Vai niin -- ja mitä kaikkia vielä." + +"Ja pelkuri, Heintz!... Niin, näetkö, sehän se juuri oli, joka saattoi +minut niin raivoon! Kaikki nuot päät olisivat epäilemättä kääntyneet +minun puoleeni, jos sinä olisit ilmoittanut heille minun olevan --" + +"Mutta minä en ole mitään ilmoittanut, ha, ha, ha! En ainoata +sanaakaan." -- Hän osoitti merkitseväisesti otsaansa. -- "Niin älykäs +kyllä ollaan! He olisivat saaneet kysellä kauan." Kömpelösti pisti hän +kätensä nuttunsa rintataskuun. "Mutta tavattoman suuria rahoja, jotka +putosivat ruohoon, eivät herrat tahtoneet ottaa takaisin, ei millään +muotoa!... Minun täytyi ottaa ne ylös, ja tässä ne nyt ovat, +prinsessani!" + +Hän laski kiiltävät taalerikappaleet riviin oikealle kämmenellensä. +Hänen pienet silmänsä säihkyivät ihastuksesta, kun hän katseli niiden +loistoa. + +"Viisi hopearahaa! Yksi jokaisesta helmestä!" + +Sehän oli tarkoitus. Vanhan herran lause: "Katso tässä lapseni" oli +kuulunut niin luonnolliselta, kuin olisin minä pyytänyt rahaa, ja +kuitenkin oli aikomukseni ollut lahjoittaa helmet. Se suututti minua +nyt vasta tavattomasti. + +"Minä en huoli niistä, Heintz," lausuin minä lykäten pois hänen +kätensä. + +Rahat vierivät taasen maahan. Kuinka nuot raskaat hopeapalaset +helisivät pudotessansa kovalle kivilattialle. Minä en ollut +milloinkaan, eikä Dierkhof moneen vuoteen kuullut senkaltaista kilinää. + +Tahtomattani käännyin äkkiä ja katsahdin arasti ometan puolista +ikkunaa. Puoleksi kuulakan ikkunan takana riippui paksu kirjava +samettiuudin, jota minun muistaakseni ei käsi ollut kertaakaan +sisäpuolelta nostanut. Nyt siirtyi se sivulle ja mummon silmät +säihkyivät aukosta. + +Se näkö olisi kauhistuttanut rohkeintakin. Vavisten kumarruin kokoamaan +rahoja, mutta silloin aukeni ikkunan vieressä oleva ovikin -- minä +kuulin kuin tuulenpuuskan -- minua lyötiin olkapäähän ja lykättiin +luuvaan päin. + +"Älä koske niihin!" kaikui mummon ääni korvissani. Mikä hirveä kaiku +olikaan hänen äänessään, jota en vuosikausiin ollut kuullut! Minä +katsahdin ylös vavisten kauhusta. + +Siinä seisoi kookas, vanha vaimo, raivoisasti puristaen nyrkkiään +Heintziä vastaan: "Sinä" -- kuului kähisten hänen huulistansa. + +"Älkää suuttuko!" änkytti Heintz rukoillen. "Kannanhan minä kohta, heti +paikalla pois koko turhuuden ja heitän sen jokeen." + +Hän vapisi kuin haavanlehti. Ensi kerran huomasin minä tuon terveen +näköisen värin taitavan vaaleta aina huuliin saakka. + +Mummo käänsi hänelle selkänsä äkkinäisellä liikunnolla. Pitkät, harmaat +palmikot löivät hänen kupeitansa ja minä odotin, veri jähmettyen +pelosta suonissani, että hän taasen syöksisi minun kimppuuni. Samassa +sattui hänen jalkansa yhteen rahaan; hän säpsähti, kuin olisi hän +tallannut käärmettä. Ja nyt seurasi tapaus, jota en koskaan, koskaan +voi unhottaa. Hengähtäen potkasi hän varpaillansa pois rahan, että se +lensi korkealle ilmaan ja helisten putosi kivelle takaisin, sitte +toisen ja vielä kolmannenkin, ja niin astui hän edestakaisin +huoneessa... Minun täytyi ehdottomasti muistella kissan armotonta +leikkiä hiiren kanssa. Oh, kuinka äkkiä muuttuikaan osoite hänen +veripunaisissa kasvoissansa! Minä näin hänen vihan vimmassa potkivan +pois rahat ja kuitenkin kuunteli hän niiden putoillessa, kaula +kurotettuna, silminnähtävästi ihastuneena, vieläpä halullisestikin, +hopean kirkasta kilinää, kunnes viimeinenkin väräjäminen oli tauoinnut. + +Minä en liikkunut paikaltani ja tohdin tuskin hengittää; Spitsikin, +tavallisesti äkeä Spits, hiipi häntä koipien välissä takan tyköä +Heintzin luokse, joka liikkumatonna, ikäänkuin kiinnimuurattuna seisoi +samalla paikalla ja hirveän kauhistuneena katseli muutaman kerran +minuun... Ah, missähän Ilse olikaan? Ainoastaan hänellä oli valtaa +mummon yli. Eikö hän ollenkaan kuullut sitä meteliä, joka niin +kammottavasti ja sydäntä koskevasti kuului Dierkhofin vanhojen seinien +väliltä? + +Yhä vaan potkittiin hopearahoja ja yhä ne kilisivät. Vanha rouva ei +ensinkään näkynyt enää tietävän, että kaksi ihmistä seisoi +patsaantapaisilla hänen lähellään. Hän juoksi yhä hurjemmin +edestakaisin, viuhtoen käsiään ja puhutellen jotakuta näkymätöntä +olentoa... Silloin yht'äkkiä ikäänkuin värähtivät kaikki hänen +jäsenensä; hän tuli juuri ruokapöydän luokse ja jäi milt'ei +jähmettyneenä katsoa tuijottamaan pöydän kulmaa... Siinä oli turmion +tuottama kirje, joka isäni ehdottoman käskyn mukaan, ei milloinkaan +saisi tulla mummoni käsiin. + +"Rouva neuvoksetar von Sassenille," keskeytti hän viimein haudan +hiljaisuuden, otsaansa kädellään pyyhkien. "Rouva neuvoksetar von +Sassen olin minä -- minä." + +Minä mietin itsekseni, juoksisinko ottamaan häneltä kirjeen, jolle hän +juuri laski kätensä. Mutta mitähän minä heikko olento olisin voinut +hänen käsissään! Hän olisi liioitta tempuitta lykännyt minut takaisin +ja kaikissa tapauksissa ottanut onnettoman paperin. Minä viittasin niin +selvästi kuin mahdollista Heintzille, mutta hän vaan katseli minua sitä +ymmärtämättä, ja nyt tapahtui juuri se, mitä olin pelännyt -- mummo +otti kirjeen kuoresta. + +"Katsokaamme," lausui hän, levittäen hitaasti paperin. + +Hän ei lukenut mitään, hän katseli vaan allekirjoitusta... Mikähän nimi +lieneekään häneen niin kovasti vaikuttanut? Raivoisasti huutaen rutisti +hän kohta kirjeen sormillansa. "Sinun Kristinasi," ulvahti hän +kimakasti nauraen, heitti muodottoman paperin kauas luuvaan ja juoksi, +hurjasti estäväisesti liikuttaen kättänsä, takaisin huoneesensa. Kohta +sen jälkeen kilisi salpa, joka sisäpuolelta lykättiin eteen. + +Ilse tuli samassa pihalta kantaen turvekoria ja jäi kummastuneena +seisomaan kynnykselle. + +"Eikö se ollut mummo?" kysyi hän puoleksi pelästyneenä, puoleksi +epäillen omia silmiänsä. Eihän koskaan ollut käytetty sitä ovea, joka +nyt räiskähtäen meni kiini -- olivathan sen lukko ja salpa jo aikoja +sitten ruostuneet. + +Hampaani kalisivat kuin vilutaudissa, mutta minä tunsin itseni samalla +pelastetuksi ja minä kerroin hänelle kuiskaten, mitä oli tapahtunut. +Minä huomasin selvästi, kuinka hän pelästyi ja vaaleni; mutta Ilse ei +olisikaan ollut Ilse, ell'ei hän sanaakaan lausumatta olisi ruvennut +ottamaan turpeita kopasta ja säännöllisesti latomaan niitä toinen +toisensa päälle. Vasta Heintzin lähestyessä nosti hän päätänsä -- eipä +Heintz syyttä pelännytkään hänen teräviä silmiänsä; ne katselivat +musertavalla tavalla hänen kauhistuneita kasvojansa. + +"Sinäpä vasta olet oiva poika, Heintz!" lausui hän. "Minä olen monta +vuotta pitänyt huolta, ett'ei edes pientä rahaa olisi ollut +Dierkhofissa, ja nyt teit sinä viisaudessasi näppärän tempun ja heitit +kourallisen hopeataaleria kivilattialle... Oi Herra Jumala! +Neljäkymmenvuotias eikä vielä sen viisaampi!" + +Kyyneleet nousivat silmiini. Vaikka minä todenmukaisesti olin kertonut +asian ja syyttänyt itseäni tapauksesta, sai Heintz kaikki nuhteet, Hän +otti ne nöyrästi vastaan sanaakaan lausumatta puolustukseksensa. Minä +syleilin häntä ja painoin kasvoni hänen vanhan nuttunsa hihaa vastaan. + +"Niin, lohduta häntä vaan, sinun Heintziäsi! Te riiputte nyt aina +yhdessä kuin kieru-ruoho!" lausui hän, mutta kaikki ankaruus oli jo +kadonnut hänen silmistänsä. + +Hän otti lampun pöydältä ja meni luuvaan etsimään rytistynyttä paperia, +vaan kuinka tarkasti hän hakikaan, ei hän sitä kuitenkaan löytänyt. + +Tähän saakka olin ainoastaan kovin harvoin kuullut mitään ääntä mummon +huoneesta, kentiesi sentähden, ett'en laskenut sitä huomiooni. Lisäksi +kartin aina vaistomaisesti sen läheisyyttä. Nyt kuului hänen äänensä, +peitteellä varustetun ikkunan lävitse, intohimoisesti liikutettuna, +ähkämisten ja syvien huokausten keskeyttämänä, käreästi mumisevan +jotakin. + +"Hän rukoilee," kuiskasi Heintz? minulle. + +Mutta hän ei rukoillut, ollen polvillaan. Hän kävi niin voimakkain +askelin edestakaisin tuolla sisällä, että ikkunan peite hiljaa heilui +ja maa tärisi meidän jalkojemme alla. + +"Tuo tänne lamppu!" huudahti hän äkkiä tuskallisesti. + +"Lamppu!" toisti Ilse. "Veinhän minä lampun sinne." Hän juoksi kapeaan +käytävään, joka, ollen asuinhuoneitten itäpuolella, vei puutarhaan, +missä mummon kammarin ovi oli. + +Hetken perästä palasi hän takaisin, silminnähtävästi levollisempana. +Melkein kohta sen jälkeen kilisi pumpunvarsi ja me kuulimme veden +kohisten putoavan kaivon kaukaloon. + +"Maa musteni taas hänen silmissänsä," vastasi Ilse lyhyesti minun +huolestuneihin kysymyksiini. + +"Nythän taasen saamme hauskan yön!" mumisi hän sitte surullisesti +itsekseen, korjatessansa vatia ja lautasia ruokapöydältä, ja vei sitte +kirjelaatikon takaisin asuinhuoneesen. + +Siis sai hän usein kärsiä vaikeita öitä mummoni tähden! Se oli minulle +surullinen uutinen; minun syvä rauhallinen uneni esti minut tietämästä, +että jotakin erinomaista öisin tapahtui talossa. Nyt muistin tosiaan +usein ennen nähneeni Ilsen aamusin alakuloisena ja väsyneenä, mutta +silloin syytti hän aina vaivaavan häntä usein pahan päänkivistyksen. +Minä laskin käsivarteni ristiin pöydälle ja nojasin pääni niitä vasten. +Minä olin murheellinen ja huolestunut, juuri kuin yön tultua jotakin +pahaa tapahtuisi Dierkhofissa. Melkein haaveksien kuuntelin minä +Heintzin askeleita, hänen vielä kerran käydessänsä talon ympäri. Hän +jätti varovaisesti kaivopihan tarkastamatta, sillä vaikka pumpunvarsi +olikin liikkumatta, oli mummo kuitenkin kaikissa tapauksissa vielä +siellä. Eräällä paikkaa, missä pihan aita muodosti terävän kulman, +seisoi hän usein tuntikausia katsoa tuijottaen äärettömään ilmaan. + +"Mene sinä levolle, lapseni, sinä olet väsynyt," sanoi Ilse silittäen +otsaani. + +Minä olin siihen asti lapsellisessa ymmärtämättömyydessäni ollut mitä +huolettomin itsekkäin olento maailmassa -- minä tunsin sen syvästi +silloin. + +"En, minä en mene levolle!" vastasin minä koettaen lausua sanani +vakavasti. "Ilse minä olen tänä päivänä täyttänyt seitsemäntoista +vuotta ja olen kylliksi suuri ja vahva -- minä en salli, että minut +lähetetään levolle, sillä aikaa kun mummo saattaa sinulle niin paljon +tuskaa ja vaivaa." + +Minä olin kavahtanut seisomaan ja menin hänen viereensä. + +"Vai niin, sehän vielä puuttui, että sinäkin olisit minun tielläni," +vastasi hän lyhyesti, sivulta katsellen minua kiireestä kantapäähän. +"Hm, nyt tiedän siis, minkä näköinen suuri ja vahva nainen on! Hän +ulettuu juuri pöydän yli ja piipittää kuin munasta vasta ulos hiipinyt +kananpoika..." + +"Ilse, niin heikko ja kurja olento en toki liene," keskeytin häntä +liikutettuna ja surullisena -- hän ei liioitellut. + +"Paitsi sitä en ollenkaan ymmärrä mitä tahdot," lisäsi hän antamatta +keskeyttää itseään. "Tämä on oikein naurettavaa. Mummo seisoo +rauhallisesti pihalla ja nukkuu tunnin kuluttua yhtä makeasti kuin me +kaikki muutkin. Mutta sen sanon sinulle, hän tulee aina levottomaksi +nähdessänsä kynttilän palavan aivan kauvan täällä." + +Enempää lausumatta otti hän lampun pöydältä -- ja siihen loppui minun +urhoollinen päätökseni, tahtoisinpa nähdä, ken olisi koettanut +vastustus Ilsen viimeisiä sanoja, liiatenkin kun niitä seurasi ponteva +pään nyykkäys. + +Minä huusin "hyvää yötä" Heintzille, joka juuri sulki portin ja +seurasin Ilseä kuuliaisesti kulmakammariin, missä me molemmat +makasimme. + + + + +V. + + +Huoneessa oli hikistä ja kuumaa. Ilse oli pannut luukut ikkunain eteen +ja jos hänellä olisi ollut uutimia, olisi nekin läpinäkymättömäksi +vedetty eteen. + +"Tässä, ajattelematon lapsi, ovat uudet kenkäsi," lausui hän osoittaen +sormellaan vuoteeni vieressä olevan tuolin alle. "Ell'ei Heintziä olisi +ollut, olisivat ne vielä ulkona ja sade veisi ne yöllä jokeen." + +Minä tunsin, kuinka poskeni punehtuivat nähdessäni rautanaulaiset, +rumat kumppanini. Samassa valasi lamppu kirkkaasti vanhan, savustuneen, +seinällä riippuvan vaskipiirroksen, joka oli olevinaan Kaarlo suuren +kuva. Se näytti lakkaamatta katselevan minua -- minä käänsin sille +selkäni ja lykkäsin ikäänkuin huomaamatta jalallani kengät kauas tuolin +alle. Minä en enää tahtonut nähdä niitä, en muistella vieraita, joitten +tulo oli matkaan saattanut niin paljon mielipahaa ja herättänyt +tuskallisia tunteita yksinäiseen, viattomaan sieluuni. + +Ilse ei lähtenyt huoneesta, ennenkuin näki minut vuoteella. Mutta ei +edes nuorukainenkaan nuku, kun sydän on liikutettu ja täynnä pahoja +aavistuksia. Minä hiivin jälleen hiljaa vuoteeltani, pukeuduin +vaatteisiin, nostin pois luukun läntisestä pihanpuolisesta ikkunasta ja +istahdin sen viereen vuoteeni toiseen päähän. Syvä pimeys väheni +huoneesta ja minä rauhoituin; ainakin äskeinen aaveitten pelkoni +katosi. + +Hiljaa avasin minä ikkunan. Matalan puun korkeimmat oksat ulettuivat +ikkunan ruutujen yli. Sen puun takana olin minä hyvässä piilossa ja +taisin puutarhan ja niityn yli nähdä yön pimeyden peittämään avaraan +maailmaan. Ilse oli äsken puhunut uhkaavasta myrskystä, mutta +tähtitaivas ei milloinkaan levinnyt kirkkaampana aron ylitse kuin nyt! +Suloinen, lämpöinen yöilma hiipi hiljaa minua vastaan tuskin +huomattavasti hengähdellen; ei pieninkään lehti liikahtanut, ei +kuiskauksellaan keskeyttänyt kuolon hiljaisuutta. Minusta oli kuitenkin +vielä eloa ilmassa -- vaikka en enää kuullutkaan jättiläis-hevosen +jälkiä sen kantaessa vanhaa haudattua kuningasta seurueineen aron yli, +sillä sen kullasta ja purpurasta kiiltävän unelman olivat säälimättömät +kuokat juuri äsken perin pohjin hävittäneet; mutta minä tiesin, että +mehu kuohui joka kanervan oksassa ja muodosti lukemattomia nuppuja, +jotka pian olivat puhkeavat, antaaksensa vielä vaaleain kukkainsa +välkkyä päivän paisteessa. Ja samana päivänä olin minä ollut tammen +korkeimmissa latvaoksissa ja lukenut neljä munaa vanhassa +harakanpesässä! sielläkin oli eloa ja kehitystä eikä kysytty, oliko yö +vai päivä, kunnes pikkuinen nokka oli nakuttanut läven munaan ja +hankkinut tilaa ja valoa kahdelle uudelle älykkäälle silmälle. Minä +tiesin myöskin metsäeläinten kaukaa metsän rinteestä hiljaisin askelein +tulevan halullisesti hengittämään aron raitista ilmaa, joka myöskin +ympäröi Dierkhofia, tuoden mukanansa tuhansien kasvien ja kukkien hyvää +tuoksua. + +Veren juoksu hiljeni vähitellen suonissani. Tietämättäni kulkivat +ajatukseni jälleen tavallista tasaista ja rauhallista suuntaansa ja +minä mietin taasen asioita, jotka siihen asti olivat perin pohjin +tyydyttäneet vaatimattoman sieluni. + +Talossa vallitsi yhä vielä syvä hiljaisuus, että kuulin Mieken kytkyen +kalinan seinän lävitse. Ilse olikin ollut oikeassa vakuuttaessansa +kaikki olevan hiljaista, ja hän voi nyt koska hyvänsä astua sisälle +lamppu kädessä. Ah, kuinka äkkiä saattoikaan se ajatus minut +kavahtamaan seisaalle! Minä olisin luultavasti muutaman minuutin +kuluttua kadonnut korkeaan höyhenvuoteesen, ell'ei oven äkkiä +sulkeutuminen olisi saattanut kaikkia ovia ja ikkunoita Dierkhofissa +tärisemään. + +Minä olin juuri sulkemaisillani ikkunan, kun joku syvästi hengähtäen +riensi kulman sivutse ihan ikkunani alitse. Mummon voimakas pelottava +pää kulki kauhean liki ohitseni. + +"Tuossa palaa, tuossa!" ähkäsi hän juosten ohitseni, molemmat kädet +likistettyinä otsaa vastaan. + +Minä en tohtinut kumartua ulospäin katsomaan hänen jälkeensä, mutta +kuulin hänen heti sen perästä seisahtuvan, ja huomasin hänen +levitettyjen käsiensä ulettuvan niin lähelle minun näköalaani, että ne +voin nähdä. + +"Sillä tuli on vihani sytyttämä," lausui hän korkealla äänellä ja +juhlallisen innokkaasti, "ja on palava aina syvimpään helvettiin asti +ja sytyttävä koko maan kasvineen ja polttava vuoret pohjia myöten!" + +Hitaasti kulki hän eteenpäin tammien välitse ja seisahtui pihan +kulmaan. Hän ei ollut aivan kaukana minusta, ja ilma oli kylliksi +kirkas, voidakseni nähdä hänet selvästi, sillä taivaan kullan kirkkaus +oli yksin pohjana tälle kookkaalle olennolle. Hän oli heittänyt pois +päällysvaatteensa; leveät liinaiset hihat roikkuivat ulos hartioilta ja +loistivat valkoisina minun silmissäni, jo selässä killuivat pitkät +palmikot puoleksi hajallaan. + +Minä en ymmärtänyt mitä hän lausui, kääntynynnä hiljaiseen aroon päin. +Minusta oli kuin olisin kuullut kaikki vanhan professorin vieraat sanat +toisen toisensa perästä, vaan kummallisen laulavalla äänellä... Äkkiä +keskeytti puoleksi tukehtunut huuto mumisemisen; mummo kääntyi ja +levottomat jalat alkoivat jälleen kahta vertaa nopeammin astuntaansa. +Minä luulin hänen rientävän kaivon luokse, hän juoksi umpimähkään +tammea kohti, horjahti takaisin, juoksi uudestaan, mutta lankesi äkkiä, +koreasti, ikäänkuin näkymättömien käsien maahan heittämänä. + +"Ilse! Ilse!" huusin minä, mutta siinä seisoi hän jo ja koetti Heintzin +avulla nostaa langennutta. Molemmat olivat pihan ovesta vartioineet ja +pitäneet mummoa silmällä. Minä juoksin ulos ikkunasta. + +"Hän on kuollut!" kuiskasi Heintz, minun tultuani heidän luoksensa. Hän +antoi nulosti raskaan ruumiin vaipua alas takaisin, sillä se +hengettömänä oli sanomattoman painava. + +"Ole vaiti!" käski Ilse puoliääneen. "Kas niin, käytä voimiasi -- +eteenpäin!" Ja hän tarttui mummoon käsivarsien alle ja nosti hänet +ylen-inhimillisellä voimalla maasta, ja Heintz kantoi jaloista. + +En milloinkaan unhota sitä kauheata näköä, kun he raskaasti hengittäen +kuormansa alla palasivat huoneisin ja hengettömän harmaat hapset +laahasivat kivilattiaa, missä hän mieletönnä vielä tunti sitten oli +hurjasti potkinut rahakappaleita sinne tänne. + +Minä riensin edellä ja avasin mummon kamarin oven. Minun täytyi +kuitenkin, ennenkuin voin astua huoneesen, siirtää pois ovea puoleksi +piirittävä varjostin, joka oli siinä estämässä vieraita silmiä +katsomasta sisälle. Minä en itse koskaan ennen saanut astua siihen +huoneesen, en edes pienenä lapsenakaan. + +Vaikka sinä päivänä olin kokenut niin paljon sieluntuskaa ja olin niin +syvästi liikutettu, tuntui minusta sinä hetkenä juurikuin olisin +pelkäävin silmin katsellut uutta, mutta sanomattoman synkkää maailmaa. +Ainoastaan yhden ainoan kerran on sittemmin sama tunne valloittanut +minut; se tapahtui kerran, kun astuin ikivanhaan hämärään marttiirain +kuvilla runsaasti koristettuun kirkkoon, missä koristeet olivat +puoleksi kuluneet, ja ilma kylmän tummehtunut sekä suitsutuksista +tukahuttava. + +Mummo laskettiin nurkassa olevalle vuoteelle, jonka edessä oli +vanhanaikuiset viheriäiset kankeat silkkiuutimet. Kuinka ne kahisivat, +kun ne vedettiin syrjään, ja kuinka pelottavat olivatkaan siniset +kasvot ja sulkeutuneet silmät synkän, tummanviheriäisen värin +ympäröiminä! + +Heintz oli pettynyt. Mummo ei ollut kuollut. Raskaasti hengittäen +makasi hän siinä, liikuttamatta ainoatakaan jäsentä, mutta kun Ilse +lempeällä äänellä, niin lempeällä kuin en milloinkaan ennen ollut +häneltä kuullut, lausui hänen nimensä, aukenivat sairaan silmät +hetkeksi ja hän loi Ilseen järkeä osoittavan silmäyksen. Ilse pani +tyynyjä hänen selkänsä alle; tämä teki hänelle silminnähtävästi hyvää +ja heikko kammottava ääni, joka kuului hänen hengittäessänsä, tuli yhä +heikommaksi. + +Sillä aikaa oli Heintz lähtenyt noutamaan lääkäriä. Hänen täytyi sitä +varten rientää likeisimpään kylään ja siellä lähettää vaunut vielä +peninkulman päässä olevaan kaupunkiin, saadaksensa lääkäriä +Dierkhofiin. Siis oli luultava, että kolme tahi neljä tuntia kuluisi, +ennenkuin voisi saada apua. + +Minun avun yritykseni hyljättiin. Ilse lykkäsi ääneti pois käteni, +levottomasti katsellen sairasta, vaan salli minun jäädä huoneesen. + +Minä hiivin puolittain uutimien suojassa vuoteen jalkapäässä olevalle +topatulle penkille ja katselin alakuloisesti ympärilleni kummallista +huonetta. Se oli suurin huone koko talossa, melkein salin suuruinen. +Kentiesi oli mummo antanut hakata pois seinän, saadaksensa sen niin +tavattoman suureksi. Seinillä riippui villakangasta, johon kuvat oli +sidottu; minun silmäni kääntyivät alinomaa luonnollisen lapsen kuvaan, +jonka ihanat kasvot osoittivat surua ja hurskasta kärsivällisyyttä -- +se oli nuori Iisakki, uhriksi sidottuna. Seinäverhot olivat kovin +vanhat ja koin vahingoittamat, niin että Abrahamin jäntevästä ruumiista +puuttui toinen silmä sekä nostettu, uhraukseen valmis käsi... Äreitten, +mykkäin ukkojen kaltaisina olivat tuolit taivaankorkuisine +selkälautoineen ja suurikukkaisine samettipäällyksineen tyrmeässä +järestyksessä pitkin seiniä. Vasta jälkeenpäin opin arvostelemaan näitä +kalliimmista puulajista veistettyjä, tumman ruskeita nojatuolia; ensi +katsannolla tuijottivat nauhoilla ja lehtiseppeleillä koristetut +eläimen päät ja aaveentapaiset, ympärillä oleviin kaappeihin sekä +laatikkoihin veistetyt kuvat minua vastaan sekä uhkaavasti että +pelottavasti. + +Tummat värit ja syvät nurkat kaikkialla imivät ahnaasti valon kahdesta +pöydällä kirkkaasti palavasta lampusta. Tumma oli matto jalkojeni alla +ja melkein musta oli ikävän matala lautakatto, ainoastaan seinäverhon, +aikojen kuluessa kolmen värisiksi vaalenneet kuvat loistivat siellä +täällä kuin valopilkut, ja yksi ainoa valkea esine roikkui sovittavan, +valkoisen kyyhkysen kaltaisena synkässä huoneessa, -- se oli +monihaarainen, valkoisilla vaksikynttilöillä varustettu, kattohirsistä +riippuva kynttiläkruunu. + +Sairas näkyi hieman toipuvan sen tunnin kuluessa, jonka vietin hänen +vuoteensa vieressä. Hän katseli avosilmin ympärilleen, joi vähän +raikasta vettä ja sai äkkiä puhevoimankin takaisin. + +"Kuinka minun laitani on?" kysyi hän sortuneella, vallan muuttuneella +äänellä. Ilse kumartui vastaamatta hänen ylitsensä -- minä luulin surun +vieneen häneltä äänen -- ja siirsi hyväillen ja lempeästi hiukset hänen +otsastansa. + +"Uskollinen Ilseni!" mumisi sairas. Hän yritti nousta, vaan ei +onnistunut. Kummallisen kankeasti ja kysyväisesti katseli hän vasenta +käsivarttansa. + +"Kuollut!" huokasi hän, antaen päänsä vaipua takaisin vuoteelle. + +Se sana kauhistutti minua. Minä liikahdin ehdottomasti, pieni penkki +narisi ja uutimet liikahtivat. + +"Kuka täällä vielä on?" kysyi mummo kuunnellen. + +"Lapsi, armollinen rouva -- Lenore," vastasi Ilse hidastellen. + +"Willibaldin lapsi -- niin, minä tunnen hänet; hän juoksentelee pienin +paljain jaloin aroa pitkin ja laulaa tuolla ylhäällä kukkulalla. Minä +en voi kärsiä laulua, Ilse." + +Sen minä hyvin tiesin; Dierkhofissa ei saanut milloinkaan kuulua laulun +ääntä huulieni yli -- ah, ja minä lauloin niin mielelläni! Minusta +tuntui kuin sieluni olisi lentänyt kauas rinnastani kohoilevien +sävelten mukana. Senpätähden lauloin Heintzin savimökissä, että vehreät +ikkunaruudut kilisivät, tahi hautakummun päällä, mutta en minä +milloinkaan olisi uskonut mummon sitä kuulevan. + +Minä nousin ja astuin vavisten askeleen likemmäksi. + +"Yhtä pieni kuin hänen äitinsäkin," mumisi hän itsekseen, "ja hänellä +on samankaltaiset suuret silmät ja kylmä, ahdas sydän -- hänenkin +otsalle on kaadettu vettä." + +"Ei, mummo," vastasin minä tyvenesti, "minulla ei ole kylmä sydän!" + +Mummo katseli minua niin kummastuneena, kuin olisi hän siihen asti +luullut minun, pienen olennon, voivan ainoastaan laulaa eikä puhua, +vielä vähemmin puhutella jotakuta. Ilse vetäytyi uudinten taakse ja +viittasi levottomasti minulle, että olisin vaiti; hän pelkäsi, että +minun äkkiarvaamaton ilmestymiseni jälleen saattaisi sairaan +hourupäiseksi. Mutta mummo pysyi ihan levollisena ja hänen silmänsä +kiintyivät liikkumatta minun kasvoihini. Nämät silmät, joita olin +siihen saakka niin kauheasti pelännyt, niiden sattumalta epäselvästi ja +hurjasti katsellessa minua, olivat sangen kauniit. Niiden synkkää +loistoa peitti tosiaan kamala varjo, mutta niissä oli älyä ja järkeä. + +"Tule tänne vähän luokseni," keskeytti hän minuutin pitkän vaitiolon. + +Minä astuin vuoteen viereen. + +"Tiedätkö mitä on rakastaa jotakuta?" kysyi hän ja hänen sortunut, +soinnuton äänensä muuttui lempeäksi. + +"Kyllä, mummo, sen tiedän. Minä rakastan Ilseä niin sanomattomasti, +niin paljon, ett'en voi sitä kertoa -- ja Heintziäkin." + +Hänen huulensa vapisivat hieman, ja sanomattomalla vaivalla ojensi hän +minulle peitteen päällä olevan oikean kätensä. + +"Pelkäätkö minua?" kysyi hän vielä. + +"En -- en enää," aioin sanoa, mutta nielin molemmat viimeiset sanat ja +kumarruin hänen ylitsensä. + +"Anna minulle siis kätesi ja suutele minua otsalle." + +Minä täytin hänen pyyntönsä ja kummallista! Samassa kun huuleni +tarttuivat pelättyihin kasvoihin ja hänen suuret kylmät sormensa +lempeästi pudistivat minun kättäni, syntyi uusi suloinen tunne +rinnassani. Minä tunsin nyt yht'äkkiä, että kuuluin siihen paikkaan, +tunsin veren salaisen yhteyden mummon ja lapsenlapsen välillä, ja +innostuneena tästä tunteesta istahdin minä vuoteen syrjälle ja laskin +hiljaa käsivarteni hänen päänsä alle. + +Onnen hymy välähti hänen suurissa, vahvoissa kasvoissansa; hän asetti +päänsä käsivarrelleni väsyneen lapsen tavalla, joka tahtoo nukkua. + +"Lihaa minun lihastani ja vertä minun verestäni -- Ah!" kuiskasi hän +ummistaen silmänsä. + +Mutta Ilse seisoi vuoteen uutimien takana. Hän kätki kasvonsa käsiinsä +ja itki katkerasti. + +Taasen vallitsi kuolonhiljaisuus, ainoastaan sairaan heikon ähkimisen +ja vanhan aaveentapaisesti kiiltävän kellon tikittämisen keskeyttämänä. + +Niin kului taasen pitkä, ikävä hetki. Kello oli jo lyönyt yksi. Silloin +aukeni portti ja Heintz tuli kotiin miehen seurassa. Hän oli siis +ennenkuin aavistimmekaan, tuonut lääkärin mukanansa. + +Ilse hengitti silminnähtävästi huokeammin ja viittasi minua jättämään +sijani vuoteen vieressä. Minä vedin varovaisesti pois kangistuneen +käsivarteni ja annoin sairaan pään hiljaa vaipua tyynylle. Hän näkyi +yhä vaan nukkuvan, eikä huomannut, että ovi hiljaa aukeni ja molemmat +miehet astuivat sisälle. + +Siinä seisoi äkkiä lähimmäisen kylän vanha kirkkoherra täydessä +virkapuvussa keskellä huonetta, sillä välin kun Heintz hattu kädessä +kunnioittavasti jäi seisomaan oven luo... Kunnianarvoinen vanhus +papinkaapussaan ja käsikirja kädessä näytti liikuttavan juhlalliselta. +Mutta Ilse kavahti pystyyn, ikäänkuin olisi hän nähnyt aaveen; hän +syöksi eteenpäin viitaten pappia peräytymään, mutta aivan myöhään. +Samassa avasi mummo silmänsä, juurikuin olisi hän tuntenut sisään +astuneen silmäyksen. + +Minä vetäydyin takaperin, sillä niin pelästyin hänen äsken rauhallisten +kasvojensa kauheasta muuttumisesta. + +"Mitä mustakaappu tahtoo?" oihkasi hän. + +"Lohduttaa teitä, jos lohdutusta tarvitsette," vastasi vanhus +lempeästi, pelästymättä kovasta kysymyksestä. + +"Lohdutusta?.... Sitä sain jo viattomasta lapsensydämestä, siitä +rakkaudesta, joka antaa kysymättä: ketä uskot ja mitä minulle annat +siitä?... Leonore, lapsi kultani, missä olet?" + +Minun sydäntäni liikutti hänen surumielinen äänensä. Minä astuin +nopeasti päänalustan tykö, niin että hän taisi nähdä minut. + +"Te ette voi lohduttaa minua, te, jotka olette syösseet minut siihen +hirveään erämaahan, missä auringon säteet ovat polttaneet aivoni!" +lisäsi hän hengelliseen herraan päin kääntyneenä. "Te ette ole +ojentaneet minulle ainoatakaan virkistävää pisaraa sillä matkalla, +joka, niinkuin saarnasitte, on päättyvä helvetissä!... Te, +kärsimättömät, te kehutte, että kaikessa nöyryydessä vaellatte Jumalan +edessä, ja kuitenkin on teillä aina kivi kädessä heitettäväksi +lähimmäisenne päälle, ja anastatte itsellenne oikeuden haudan partaalla +häväiseväisesti tuomita kuolleita, jotka jo seisovat Herransa +tuomioistuimen edessä!... Te, väärät profetat, te kerskaatte siitä, +että muka rukoilette armollista, sanomattoman laupeata Jumalaa ja +teette hänet murhien ja surmien johtajaksi, ankaraksi sekä vihaavaksi +Jumalaksi, niinkuin Hebrealaiset, joita te kutsutte kirotuksi kansaksi. +Te kiitätte häntä täydelliseksi ja teette hänet kuitenkin kaiken +syntisen ihmisluonteenne rikoksen alaiseksi, te annatte hänelle +kostonhimonne, vallanhimoisuutenne, ja teidän säälimättömyytenne... +Teidän Vapahtajanne on antanut teille palmunoksan käteen, vaan te +olette muuttaneet sen ruoskaksi!" + +Pappi nosti kätensä, ikäänkuin keskeyttääksensä häntä, mutta hän jatkoi +vielä kiivaammin: + +"Ja sillä ruoskalla olette lyöneet minua ja karkoittaneet minut +taivaastanne, kun kirositte: Sinun isäsi, juutalainen, joka sinut on +siittänyt, äitisi, juutalaisvaimo, joka sinut on synnyttänyt, ovat +ijankaikkisesti kirotut!... Tiedä, minun isäni oli yksi viisahimmista +miehistä. Hän kokosi sieluunsa äärettömän tiedon aarteen -- ja hänenkö +pitäisi auttamattomasti kadota helvettiin -- ja pääsisivätkö ne +kuitenkin, jotka eivät milloinkaan ole miettineet, vaan _ainoastaan_ +uskoneet, pääsisivätkö ne vaivatta taivaasen, missä tutkijalle on +luvattu selvä totuudesta?... Ja minun isäni," lisäsi hän, "on taittanut +leipäänsä nälkäiselle ja auttanut niin, ett'ei oikea käsi tietänyt mitä +vasen teki. Hän vihasi valhetta, ahneutta, hirveyttä ja ylpeyttä ja +antoi anteeksi vihollisillensa, eikä koskaan kostanut mitä muut häntä +vastaan rikkoivat. -- Hän rakasti herraa Jumalatansa kaikesta +sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta mielestänsä, ja täytyykö +hänen kuitenkin ijankaikkisesti nääntymän helvetissä, sentähden ett'ei +vettä ole vuodatettu hänen otsallensa?... Olkoon menneeksi, minäkin +tahdon joutua sinne, missä _hän_ on. Minä annoin teille kasteenne +takaisin! Pitäkää taivaanne. Te myytte sen kalliisen hintaan, te +mustakaaput!" + +Mitä syvin sääli kuvautuneena lempeissä kasvoissansa, astui vanha pappi +likemmäksi häntä; vaan siinä ei sovinto enää ollut mahdollinen. + +"Antakaa olla -- minä olen valmis!" lausui sairas katkerasti ja käänsi +kasvonsa seinään päin. + + + + +VI. + +Yhtä hiljaa läksi pappi huoneesta, kuin hän oli tullutkin. Ehdottomasti +täytyi minun seurata häntä. Yhtä varmaan kuin mummon käytös ilmoitti +minulle, että joku suuri vääryys oli hänelle tehty, yhtä paljon suretti +minua hänen käytöksensä vanhusta kohtaan, joka kirkossa siunaten oli +laskenut kätensä minun otsalleni. Hän oli lempeä ja hyvä; hän ei olisi +ajanut juutalaisen onnetonta tytärtä mielettömyyden synkkään yöhön; +hän, rakasmielinen ukko, oli kernaasti ja uutterasti lähtenyt ulos +myöhään iltasilla antamaan sairaalle uskonnon lohdutusta. + +"Herra kirkkoherra," lausui Ilse hänelle etuhuoneessa, "älkää lukeko +tätä hänen syyksensä. Hän antoi kastaa itsensä, ja se pappi, joka sen +teki, oli hyvä ja kristillinen kuin tekin ja emäntäni pysyi +rehellisesti Kristuksessa... Mutta sitte tuli toinen -- joka itse +vastatkoon työstänsä -- joka oli suvaitsematon eikä koskaan herennyt +kiroomasta eikä tuomitsemasta. Niin, hänen silmissänsä olivat tämän +perheen kaikki vahingot ainoastaan Herran rangaistuksia! Se vei +sairaalta ymmärryksen -- vastatkoon pappi itse siitä!" + +"Minä en syytä sairasta siitä," vastasi kirkkoherra lempeästi. "Minä +tiedän, paha kyllä, aivan hyvin, että väärä palvelus herran +viinitarhassa on turmellut paljon jaloa hedelmää!... Vanha rouva on +kärsinyt paljon -- Jumala on häntä armahtava. Minua surettaa, ett'en +saanut lohduttaa tässä, missä iloisin sydämin olisin voinut sen tehdä; +mutta minusta on vastenmielistä pyytämättä, pakoittaen tarjota +viimeistä, vaikeaa taistelua taistelevalle sielulle kirkon apua." + +Hän siveli hyväillen kädellänsä päätäni. + +"Mene sisälle," lisäsi hän; "hän kaipaa sinua... Minä soisin, että +voisin laskea kaikki uskomme lohdutuksen sinun huulillesi, että +kiusattu sielu saisi oikean levon." + +Minä palasin kohta sisään; kirkkoherra joi lasillisen vettä ja +levähtämättä läksi Dierkhofista. + +"Missä lapsi on," kuulin jo käytävässä sairaan kysyvän. + +"Tässä olen, mummo!" huudahdin minä sisään astuessani ja riensin hänen +vuoteensa luo. Hän oli yhä yksin. Heintz, jonka jätimme hänen +luoksensa, oli mennyt tiehensä, niinkuin luulin, pelosta, kun hän Ilsen +tietämättä omin päin oli tuonut papin tänne. + +"Niin, niin, sinähän se olet, tumma kyyhkyseni!" lausui hän lempeästi +ja huolten huojennuksesta. "Minä luulin jo sinunkin vihoissasi ja +ylenkatsoen menneen luotani!" + +"Sitä et saa uskoa, mummo!" sanoin minä innokkaasti. "Pappi lähetti +minut takaisin, hän on niin sanomattoman hyvä ja minä -- minä en edes +tiedä, mitä viha ja ylenkatse on." + +"Se on, sinä rakastat koko maailmaa!" lausui hän hieman hymyillen. + +"Niin, olenhan jo sanonut sinulle! Ilseä ja Heintziä, Spitsiä ja Miekeä +sekä vanhaa honkaa tuolla kukkulalla ja sinistä taivasta --" + +Minä vaikenin äkkiä häpeästä. Enhän minä puhunut totta. Semmoista +harrasta, puhdasta rakkautta koko maailmaa kohtaan ei minulla enää +ollut. Juuri tänään olin minä ollut häijy, hurja olento. Sanoisinko +minä hänelle sen? + +Minä istuin taasen vuoteen syrjällä ja mummo piti minua kädestä kiinni, +kuin eivät ne milloinkaan enää irtautuisi. Sillä aikaa vaipuivat hänen +silmänsä hitaasti kiinni. Hän oli siihen saakka puhunut niin +voimakkaasti ja pontevasti, ja minä olin niin perin kokematon, ett'en +enää ollenkaan ajatellutkaan voimien uupumista. Mutta nyt laskin toisen +käteni hänen ranteellensa. Minä tiesin aivan hyvin, että veren siinä +täytyi tykyttää lakkaamattomasti ja säännöllisesti. Sanomattomaksi +hämmästyksekseni tulin vähitellen selville siitä, että kamala +hiljaisuus vallitsi kylmän nahan alla; ainoastaan harvoin, sydäntäni +huolestuttavien seisahdusten perästä tunsin suonen tykähtävän kerran ja +kovasti sormeani vastaan. + +"Me olemme kuin savea ruukuntekijän kädessä," kuiskasi mummo äkkiä. +"Mitä me olemme, mitä on elämämme ja kaikki ylevyytemme?" Oihkaseva +ääni kuului hänen rinnastansa. "Mutta sinä olet meidän isämme ja me +olemme sinun lapsesi; armahda meitä kuin isä armahtaa lapsiansa!" + +Hän vaikeni taas. Mutta minä jouduin sanomattomaan tuskaan; minä olisin +uhrannut kaikki, nähdäkseni nämät ummistetut silmät jälleen avoinna, ja +koskin hiljaa hänen otsaansa huulillani. + +Sairas säpsähti, mutta katseli minua hellästi ja lausui lempeällä +vaikka heikolla äänellä: "Mene kutsumaan Ilseä tänne!" + +Minä kavahdin ylös. Samassa kuului sanomattomaksi lohdutuksekseni +vaunut pihalla. Heti sen jälleen astui Ilse erään herran seurassa +huoneesen. + +"Lääkäri on täällä, armollinen rouva!" lausui hän antaen lääkärin astua +vuoteen viereen. + +Mummon kasvot muuttuivat jälleen vakaviksi ja lujiksi. Hän ojensi +lääkärille oikean kätensä, että hän voisi koetella hänen suonensa +tykytystä, ja katseli häntä tarkasti. + +"Kuinka pitkä elon aika minulla vielä on?" kysyi hän lyhyesti ja +vakavasti. + +Lääkäri oli tuokion aikaa ääneti ja vältti hänen katsettansa. + +"Koettakaamme," lausui hän epäillen. + +"Ei, ei! Ei siitä ole mitään hyötyä!" keskeytti sairas ja katseli +aaveen tapaisesti hymyillen vasenta sivuansa. "Tämä on jo kuoleman oma. +Kuinka pitkä elonaika minulla vielä on?" toisti hän ihan vakavasti ja +kovalla äänellä. + +"No niin, korkeintaan tunnin aika," kuului vastaus. + +Kyyneleet valuivat alas poskiani myöten; Ilse pakeni ikkunan luo ja +painoi kasvonsa ruutua vasten. Mummo yksin pysyi vallan tyynenä, hänen +silmänsä katselivat katosta kynttiläruunua. "Sytytä kynttilät, Ilse!" +lausui hän, ja kun Ilse astui tuolille ja liekki toisensa perästä +syttyi, kääntyi sairas lääkäriin päin. + +"Minä kiitän teitä tulostanne," lausui hän, "ja pyytäisin teiltä +viimeistä rakkauden työtä, tahtoisitteko kirjoittaa, mitä minä +sanelen?" + +"Aivan mielelläni, hyvä rouva, mutta kun kysymys on jälkisäätöksestä, +niin tahdon muistuttaa, ett'ei se laillisitta todistajitta ole +laillinen --" + +"Minä tiedän sen," keskeytti sairas häntä... "Mutta niiden hankkimiseen +ei ole aikaa. Minun pojalleni on viimeinen tahtoni tämmöisenäänkin +kylliksi." + +Ilse toi kirjoitusneuvot ja mummo saneli: + +"Minä määrään Ilse Wickelille Dierkhofin talon ynnä kaikki, mitä siihen +kuuluu, niin kiinteät kuin irtaimet --" + +"Ei, ei," huudahti Ilse tuskissansa ja peloissansa, "minä en salli +sitä." + +Mummo loi häneen ankaran ja nuhtelevan silmäyksen ja jatkoi mistään +huolimatta: "kiitollisuuden osoitteeksi hänen rajattomasta +hellyydestänsä ja alttiiksi antamisestansa... Minä säädän vielä poikani +lapselle, Leonore von Sassenille, kaikki jälellä olevat valtiopaperit, +älköönkä kukaan vaatiko niitä itsellensä." + +Ilse oli noussut seisomaan ja katseli häntä hämmästyneenä. Sairas +katseli kaappia. + +"Tuolla sisällä täytyy olla läkkilaatikko," lausui hän. "Anna se tänne, +Ilse. Minä olen vallan unhottanut, kuinka paljon siinä on." + +Ilse avasi kaapin ja toi matalan läkkilippaan pöydälle. Pieni ruostunut +avain oli laatikon ulkolukossa. + +"Luultavasti on pitkä aika kulunut siitä, kun viimein koskin siihen," +mumisi sairas ja nosti heikosti kättänsä otsaan päin. "Minussa on +kaikki ollut pimeää, minä tiedän sen. Mikä vuosi meillä nyt on?" + +"1861," vastasi lääkäri. + +"Ah, sitte on kentiesi monta korkolippua jo langennut ja tullut +arvottomaksi," valitti hän lääkärin avatessa lippaan kantta. Sairaan +pyynnöstä luki hän kaikki paperit. + +"Yhdeksäntuhatta taaleria," lausui hän. + +"Yhdeksäntuhatta taaleria," toisti mummo tyytyväisenä. "Siinä kylliksi +suojelemaan hädästä... Paitsi sitä täytyy arkkusessa olla pieni +kotelokin." + +Minä näin, miten Ilse pudisti päätänsä tälle odottamattomalle sielun +selkeydelle, joka niin helposti solmisi yhteen kauan sitte katkenneen +ajatuksen sileän langan. Lääkäri otti pienen mitättömän rasian. Siinä +oli helminauha. + +"Jakobsohnin rikkauden viimeinen jäännös!" kuiskasi sairas +surumielisesti itsekseen. "Ilse, pane helmet tuohon pieneen, ruskeaan +kaulaan!... Ne kuuluvat sinun kasvoihisi, lapseni", sanoi hän minulle, +jota niiden kylmä koskeminen värisytti. + +"Sinulla on äitisi silmät, vaan Jakobsohnin kasvojen piirteet... Nämä +helmet ovat nähneet paljon perheen onnea ja kauniita rauhallisia, +loistavia aikoja; mutta ne ovat myöskin paenneet roviota ja muita +suvaitsemattoman kristin uskon kauheita kidutuksia." + +Hän hengitti raskaasti hiukan aikaa. + +"Nyt tahdon kirjoittaa alle," oihkasi hän, oltuansa hetken uuvuksissa +ja silmin nähtävästi suuressa tuskassa. + +Lääkäri laski paperin vuoteenpeitteelle ja pisti kynän hänen kankeaan +käteensä... Tämä viimeinen maallinen teko oli hänelle sanomattoman +vaikea; mutta nimi: Klothilda von Sassen, syntynyt Jakobsohn, oli +kuitenkin viimein suurilla, jotenkin selvillä kirjaimilla asiakirjan +alla, jonka alle tohtorikin muutamilla sanoilla kirjoitti todistajaksi +nimensä. + +"Älä itke, sydänkäpyseni!" lohdutti sairas minua. "Tule vielä kerran +luokseni!" + +Minä heittäydyin sanatonna vuoteelle ja suutelin hänen kättänsä. Hän +käski minun viedä tervehdyksiä isälleni ja loi sitten suuret silmänsä +vakavasti ja paljon sanovasti Ilseen. + +"Lapsi ei saa villiytyä täällä yksinäisellä arolla," lausui hän +merkitseväisesti. + +"Ei, armollinen rouva, siitä minä kyllä pidän huolta!" vakuutti Ilse +tapansa mukaan lyhyesti, vaikka hänen huulensa vähän vavahtivat ja +silmänsä kyyneltyivät. + +Vielä kerran silitti kylmä, voimaton kasi hyväillen päätäni ja sitte +lykkäsi mummo lempeästi, mutta niin kiireesti kuin ainakin hätäinen, +joka ahneesti tahtoo temmata jokaisen sekunnin, minut pois luotansa ja +katseli ikkunaa kankeasti, vaan niin kummallisen tunnokkaasti, kuin +olisi sielu tahtonut lentää siitä ijankaikkisuuteen. + +"Kristiina, minä annan anteeksi!" huudahti hän vaivaloisesti kaksi +kertaa ulos avaruuteen. Silminnähtävästi rauhallisempana laski hän +päänsä jälleen tyynylle, loi silmänsä ylöspäin ja alkoi juhlallisen +hartaasti ja sammuvalla äänellä: "Kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme +on ijankaikkinen ja ainoa Jumala!... Kiitetty olkoon hänen nimensä, +hänen valtakuntansa ja kirkkautensa --" ääni loppui hiljaiseen +huokaukseen; hänen päänsä kallistui hitaasti syrjälle. + +"Ijankaikkisesti, amen," lopetti tohtori lauseen, sen suun sijasta, +joka ijäiseksi oli vaiennut. Hän painoi lempeästi kuolleen silmät +kiini. + + + + +VII. + + +Minä menin ulos. Ensimäinen suuri suru oli kohdannut minua. Ikäänkuin +kangistuneena seisoin minä tuon järkähtämättömän "ijäiseksi" +edessä, joka elämän loppua nähdessä näyttää niin perinpohjin +käsittämättömältä. + +Minä olin kiintynyt jälleen saatuun mummooni niin innokkaasti ja +hellästi kuin nuori, rikas sydän vaan voi. Olinhan saanut kokea +sanomattoman suloista tunnetta, joka ilmoitti minulle jonkun ikävöivän +lapsellisen sydämeni rakkautta ja nyt kidutti minua ajatus, ett'en +antanut kylliksi, ett'en likimainkaan vakuuttavasti sanonut, kuinka +syvästi tahdoin rakastaa häntä. Minun olisi tarvinnut vakuuttaa +hänelle, että kantaisin häntä käsissäni, jos hän paranisi; -- -- sen +sijaan olin huolettomasti kuluttanut kalliin ajan, lapsellisesti +lörpötellen rakkaudestani koko maailmaa kohtaan... Sitä tahtoi hän +vähimmän kaikista kuulla, hän, jolle maailma oli tehnyt niin äärettömän +paljon pahaa... Ja nyt oli hän kuollut, enkä minä enää voinut häntä +lohduttaa. Liian myöhää! koko meidän voimattomuutemme ja avuttomuutemme +ilmautuu siinä sortavassa sanassa! + +Minä menin ulos. Kostea ilma virtaili voimakkaasti aron yli. Suuri +höyhenen tapainen valkoinen yömyssy nousi nousemistaan sammalsuosta ja +muuttui ohueksi harso-esiripuksi, jonka takaa auringon tulisäteet +rupesivat hehkumaan. Humisevat tammen latvat kävivät punaisiksi ja +kullanvärisiksi ja Dierkhofin pieni päänpuoleinen ikkuna rupesi +kimeltämään. + +Ikäänkuin päihtyneenä horjui heinä raskaitten kastepisarain alla, mutta +ruoho oli noussut jälleen siinä paikassa, missä mummo edellisenä iltana +oli viimeisen kerran käynyt. Kuolinhuoneen ikkunat, joita minä en +muistanut nähneeni muuten kuin puoleksi verhottuina, olivat nyt selki +selällään. Minä kiipesin ikkunalaudalle ja katsoin sisään. Huone oli +tyhjä. Sängyn uutimet, jotka nyt vinosti sisääntunkevassa päivän +paisteessa hohtivat smaragdivehreiltä, olivat syrjään vedetyt, että +raitis ilma pääsi vapaasti vuoteen yli. Niin hiljaa ja rauhallista oli +luultavasti harvoin ollut suuressa huoneessa. Voimakas ruumis, jonka +veri niin kuumana juoksi suonissa, makasi siinä kuolleena valkoisen +peitteen alla, niin muuttuneena, että sen voi ainoastaan tuntea +paksuista harmaista palmikoistaan, jotka olivat jääneet peitteen päälle +ja killuivat alas vuoteen laidalta. + +Pelästynyt suuri kärpänen lensi suhisten ohitseni ja hopeisessa +kynttiläkruunussa liehui vahakynttilän liekki levottomasti sinne tänne. +Siinäpä olikin kaikki mitä liikkui suuressa huoneessa. Kellokin seisoi. + +Pihalta sitä vastoin kuului jälleen heräävien eläimien äänet. Kukot +lauloivat; Spits juoksi haukkuen kotkottavien kanojen joukkoon ja Mieke +kutsui mylvivällä ammumisella laitumelle laskijaansa. Kissa tuli hiljaa +kattoa myöten ja hyppäsi kuulumatta alas ruohoon, mistä se säihkyvin +silmin hiipi pihlajan alle väjymään pientä lintua, joka huoletonna +viserteli oksalla. Minä tulin samassa nurkan ohitse ja ajoin sen pois. +Ja ylhäällä pesässä pudistelivat haikarat itseään, ahkerasti +läiskytellen nokillansa, ja lentää räpyttivät sitten korkealta pääni +ylitse suolle aamiaista hankkimaan -- kaikki oli entisellään! Etehisen +edessä peljätti minut kuitenkin outo ja tavaton seikka -- hevonen +hirnui raittiissa aamuilmassa ja pihan matalan aidan vieressä seisoi +tohtori, kädet selän takana, katsellen kasteesta ja auringon kullasta +oikein hohtavaa aroa. + +Pienet pölyiset vaunut, joissa hän oli tullut, olivat oven edessä, ja +sisällä näin Ilsen kävelevän lujana ja suorana kuten tavallista. Hän +oli kattanut pöydän, järestänyt kupit ja pannut leipää valkoiselle +ruokaliinalle ja keitti siinä kahvia tohtorille. + +Minä menin liikutettuna hänen luoksensa. + +"Ilse, kuinka voit niin tehdä? Kuinka se on mahdollista täänkaltaisena +hetkenä?" huudahdin minä suuttuneena ja toruen. + +"Täytyykö muitten kärsiä janoa ja nälkää sen tähden, että minä olen +suruissani?" kysyi hän kiivaasti ja nuhtelevaisesti. "Sinä näit tänä +yönä mummosi kuoleman, etkä kuitenkaan häneltä oppinut, ett'ei edes +vaikeimpanakaan hetkenä saa joutua pyörälle." + +Suuresti häveten tartuin hänelle kaulaan, sillä hänen kasvonsa, jotka +hän silloin vasta käänsi minuun päin, olivat ikäänkuin kangistuneet +surusta, ja terveyttä ilmoittava puna, joka tavallisesti näkyi hänen +poskillansa, oli tykkänään kadonnut. Ja kuitenkin askaroivat hänen +kätensä kuten ennenkin, eikä vähintäkään velvollisuutta saatu +laiminlyödä. + +Tohtori astui sisään ja renkikin, joka häntä oli kyydinnyt. Minä +siirryin heidän tieltänsä ja menin jälleen ulos. + +Talon ankat seisoivat kaikki suljetun aitaportin edessä, nokat +käännettyinä arolle päin. Ne ikävöivät hetkeä, jolloin portti aukenisi +ja ne saisivat juosta ulos sekä päistikkaa heittäytyä jokeen. Yksi +ainoa käveli vielä ympäri pihaa, valkoinen, raskas paperi suussa. Se +oli sama kirje, jonka mummo edellisenä iltana oli heittänyt pois ja +jota Ilse sitte niin ahkerasti oli etsinyt; se oli lentänyt avonaiseen +oveen saakka. Minä avasin ankan nokan ja otin pois paperin. Sepä oli +aivan kauniina: likainen vaununpyörä oli kierinyt sen yli ja ankka oli +repinyt sen puoleksi rikki. + +Kiirehtien pihalla olevan istuimen luo rupesin minä silittämään paperia +ja yhdistelemään revittyjä palasia. Yksi osa puuttui ja sitä paitsi oli +käsiala kovin epäselvä. Suurella vaivalla sain selon seuraavista +riveistä. + +"Minä en koskaan ole vaivannut sinua, kun minä, meidän keskinäisen +välimme tähden, olen pitänyt kunnian asiana itsenäisesti vaeltaa elämän +tietä, jonka omavaltaisesti valitsin... Tuo 'kadonnut' on voimiansa +myöten koettanut estää minkään varjon lankeamasta sinun päällesi, en +ole milloinkaan muitten kuullen lausunut oikeaa sukunimeäni, en +milloinkaan tiedustelemalla sinua tahi entistä kotoani herättänyt +epäluuloa, että olisin sukua von Sassenille, vaikk'ei se olisi +ollutkaan mikään häpeä, sillä, ajattele mitä hyvänsä, niin lausun sen +sittenkin ylpeästi, minua sanotaan yksimielisesti nykyajan ihmeeksi, +sen loistavimmaksi tähdeksi..." Siitä kohdin oli pala paperisia poissa, +mutta toiselta puolelta luin: "Nyt on suuri onnettomuus kohdannut +minua, ja mihin kääntyisin, ell'en sinun puoleesi? Minä olen kadottanut +lauluääneni, kalliin ääneni! Lääkärit vakuuttavat, että minä kylpemällä +Saksanmaalla jälleen paranisin. Mutta minä olen tyhjin käsin; muitten +epärehellisten hoidon kautta olen menettänyt omaisuuteni viimeiseen +äyriin asti... Polvillani rukoilen sinua, jolla on yllin kyllin -- joka +et milloinkaan ole kokenut, mitä hätä, kova hätä on -- minä voisin +kertoa sinulle paljon unettomista tuskallisista öistä... Unhota +ainoastaan kerta, tunnin aika vaan, että olin tottelematon ja anna +minulle varoja pelastuakseni! Mitä ovat muutama sata taleria sinulle, +joka -- --" Seuraavat rivit peitti leveä musta pyörän viiva ja +muutenkin vaalea kirjoitus oli tykkänään revitty ja sotkeutunut. +Toiseen lehteen kuuluvassa palassa näkyi kirjoittajan posti-osoite +vielä jotenkin selvästi ja toisessa ne kaksi sanaa, jotka saattoivat +mummoni semmoiseen raivoon, nimittäin allekirjoitus: "Sinun +Kristiinasi." + +Kuka oli se Kristiina? se nykyajan ihme, sen loistavin tähti?... + +Lause: "Polvillani olen sinun edessäsi" vaikutti minun yksinkertaiseen, +viattomaan sydämeeni äärettömän kuvaavasti. Heti kohta luulin näkeväni +vallasnaisen kuvakirjastani lankeevan polvillensa ja rukoilevaisesti +ojentavan valkoisia käsiänsä. -- Ja nyt oli hän kadottanut äänensä, +kalliin äänensä!... Pelästyneenä nostin käteni ehdottomasti kaulaani. +Kuinka kauheata lieneekään huomata, kun vetää henkeä antaaksensa laulun +kaikua, silloin kurkun kieltäytyvän toimittamasta virkaansa ja jäävän +mykäksi! + +Ei neiti Streit eikä Ilsekään olleet ainoallakaan sanalla maininneet +tätä "kadonnutta", joka kuitenkin lienee ollut sukua mummolle, sillä +hänhän oli mummon viimeinen ajatus. Nyt vasta liikutti minua sydämeni +pohjaan asti juhlallinen huuto: "Kristiina, minä annan anteeksi!" +Ehdottomasti muistelin kertomusta tuhlaajapojasta, joka kuitenkin salaa +asui lempilapsena isänsä sydämen pohjassa. + +Minä panin katkonaisen kirjeen taskuun ja menin sisälle. Samassa +ajoivat vaunut peloittavasti täristen ulos portista vasemmalle päin +vievää huonoa tietä myöten. Toiselta puolen tulla nahjusti Heintz +Dierkhofiin. Minä menin Ilsen luo, joka oli saattanut tohtoria portille +asti ja seisoi kynnyksellä... Minusta näytti Heintz ystävä +lähestyessänsä jotenkin epävakavalta; hän seisahtui vallan suotta +korjailemaan porttia, ennenkuin tuli meidän luoksemme. Nähdessänsä +meidän kyyneleiset silmämme, jäi hän hämmästyksestä seisomaan. + +"No, mitä hän ajatteli?" kysyi hän, ujosti sammaltaen ja peukalollaan +yli olkapäänsä osoittaen lähtevää tohtoria. + +"Herra Jumala, Heintz! Etkö sitä tiedä!" kysyin minä, mutta Ilse +keskeytti minua tuimasti. + +"Missä olet ollut?" kysyi hän veljeltänsä lyhyesti ja käskeväisesti. + +"Kotona!" vastasi hän uppiniskaisesti. Heintz uppiniskainen! Minä en +uskonut silmiäni enkä korviani, mutta siinä seisoi hän kuitenkin, tuo +aina miettiväinen Heintz, silminnähtävästi rohkaisten mieltänsä omalla +uhkamielisellä äänellään, sillä hän oli niin mahdottoman rohkea, että +hän uskalsi katsoa Ilsen teräviin ja vihaisiin silmiin. + +"Vai niin! mitä tärkeätä työtä sinulla oli kotona kello yksi yöllä? -- +Ruokitko kanojasi?" kysyi hän pilkaten. + +Heintz katsahti ylös levottomasti ja epätietoisesti. "Vieläpä mitä -- +kello yhden aikaanko kanoja ruokkisin! Kuinka minä olisin niin tyhmä? +Neljän seinäni sisällä olen ollut!" lausui hän sitten kiivaasti. "Isäni +on rehellisillä käsillänsä rakentanut ne ja oven päällä on raamatun +lause... Kuinka minä sitten olisin voinut olla Dierkhofissa, kun +juutalaissielu menee suoraa tietä helvettiin!... Ilse, jos isäni +tietäisi, että sinä olet palvellut juutalaisrouvaa..." + +"Heintz, jos isäni tietäisi, että sinä olet palvellut kristittyä, jonka +luona olet vähällä ollut kuolla nälkään ja viluun, kristittyä, missä +joka päivä on uhattu antaa sinulle korvapuustia ja selkääsi," matki +Ilse häntä suuttuneena. "Tuopa vasta on ihka uusi tieto ja sen olet +saanut tuolta..." Hän osoitti sormellaan sitä suuntaa, missä suuri kylä +oli metsän takana ja jossa Heintz nuorempana oli ollut palveluksessa. + +"Niin, sinä olet oikeassa, sieltä olen sen saanut," vastasi hän yhtä +uppiniskaisesti nyykäyttäen paatunutta, kankeata niskaansa. +"Juutalaiset ovat sentähden ijankaikkisesti kirotut, että he ovat +ristiinnaulinneet Vapahtajan. Minun isäntäni on sanonut sen, ja hän oli +rikas mies tilanhaltia, ja kirkkoherra on saarnannut sen kirkossa ja +hän kaiketi tietää sen parhaiten -- sillä hänhän on pappi." + +Ilse katseli puhujaa terävästi silmiin. "Kuuleppas," lausui hän +lyhyesti ja päättäväisesti, sormi ojennettuna mennen niin liki +veljeänsä, että hän peloissaan astui taaksepäin. "Ei ole ollenkaan +totta, että Jumala ijankaikkisesti tahtoo kostoa Vapahtajan puolesta! +Jos hän sen tekisi, olisi minunkin uskoni mitätön, sillä hän on sanonut +meille 'siunatkaa niitä, jotka teitä kiroovat', ja sen teki hän +itsekin. Kun luen Kristuksen kärsimyksen historiaa, vihastun minäkin +kuin pakana juutalaisiin, mutta huomaa tarkoin, veli Heintz, niihin +juutalaisiin, jotka silloin elivät!... Kuinka minä voisin olla +senkaltainen hirviö, että olisin vihoissani ihmisille, jotka, aina +tähän saakka, ovat syntyneet maailmaan viattomina lapsina, ja joita +vanhemmat kasvattavat omaan vanhaan uskoonsa... Olisiko se sinusta +oikein, Heintz, jos joku tekisi minulle pahaa ja minä sentähden +tahtoisin rangaista hänen viattomia lapsiansa?" + +"Ne ovat hyvin viisaita asioita," vastasi Heintz hämmästyneenä ... "sen +olet oppinut vanhalta rouvalta." + +"Sitä en ole oppinut samalla tavalla kuin oppii raamatunlauseita +koulussa. Sen on omatuntoni ja --" hän osoitti otsaansa -- "selvä +ihmisjärki minulle opettanut... Alussa puhuin tosiaan paljon emäntä +raukkani kanssa ja toinen sana synnytti toisen. Usein lohdutin häntä, +kun 'mustatakit' saattoivat onnettomuutta aikaan... Juutalaiset ovat +ennen ristiinnaulinneet Vapahtajamme, -- mutta semmoiset kuin +kirkkoherra tuolla" -- hän osoitti vielä kerran metsän takana olevaa +kylää -- "ristiinnaulitsevat hänet vieläkin joka päivä. Ei tuli, miekka +eikä kirous kehoita ihmisiä pyrkimään Kristuksen valtakuntaan, emmekä +me saa moittia heitä, ell'eivät he sentähden tahdo sinne! Se on minun +mielipiteeni asiasta ja nyt lausun sinulle: Hyi, häpeä sydämessäsi, +sinä kiittämätön olento! Etkö monta pitkää vuotta ole saanut leipääsi +Dierkhofista -- ja minä luulen juutalaisleivän maistuneen sinulle hyvin +-- ja nyt jätät vanhan rouvan yksinään kuolinhetkellänsä. Mene kotiisi +ja lue laupiaasta samarialaisesta!" + +Hän kääntyi ja meni sisälle. + +Ilse oli oikeassa! Jok'ainoasta hänen sanastansa tuntui sydämeni +keveämmältä, juuri kuin itse olisin lausunut ne antaakseni vihalleni +valtaa. Minä olin kovin liikutettu ja kuitenkin oli minun sääli +Heintziä, neuvotonta raukkaa, kun hän vallan sortuneena jäi siihen +seisomaan kynnykselle rohkenematta astua sisälle... Kuinka se oli +mahdollista? Heintz, joka oli hellätuntoinen kuin lapsi, joka ei voinut +nähdä pikku elävänkään kärsimistä, hän ilmasi meille äkkiä pahan kohdan +mielessänsä, selittämättömän kovuuden ja sydämettömyyden ja luuli vielä +lisäksi olevansa siihen vallan oikeutettu -- kristittynä ihmisenä. +"Heintz, tuo oli kovin pahasti tehty!" toruin minä häntä ankarasti. + +"Ah, prinsessani, ketä on uskominen?" huokasi hän kyynelsilmin. "Se on +kuolemansynti hyvää Jumalaa vastaan, jos ei tottele kirkkoherraa, ja +nyt sanoo Ilse minua sentähden huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, että +noudatan hänen käskyänsä." + +"Ilse on oikeassa, se olisi sinun todellakin pitänyt tietämän," lausuin +minä. + +Ei onnistunut minulle enää oikein pysyä yhtä ankarana kuin alussa. +Vaikka olinkin tottumaton miettimään, käsitin aivan hyvin, ett'ei +kovuus ensinkään ollut juurtunut hänen sieluunsa, vaan oli +järestöllisesti sinne istutettu. Inhoittavaa! + +Ajattelematta katselin taivasta. Runsas valo ei enää pelättänyt minua. +Se oli lempeä lohdutus sortuneelle sydämelleni ja minä ymmärsin +ylösnousemisen ihmeellisen evankeliumin silloin katseltuani kuolemaa +synkkiin silmiin. + +Minä tartuin molemmin käsin Heintzin oikeaan käteen. + +"Tänne pihalle et voi jäädä seisomaan," lausuin. "Tule vaan sisälle +minun kanssani. Ilse kyllä pian leppyy jälleen. Ja minun rakas +mummokultani, -- hän antoi jo kohta sinulle anteeksi -- hän on nyt +taivaassa." + +"Jumala tietää, kuinka minä surkuttelin vanhaa rouvaa," mumisi hän ja +antoi kuin lapsi minun taluttaa itseään sisälle. + +Samassa tuli Ilse pihalle, laski sangon kaivolle ja nosti pumpunvarren. +Mutta hän ei ehtinyt nostaa sitä tarpeeksi korkealle, ennenkuin hän +kalman kalpeana sen kitisemisestä antoi sen jälleen painua alas. + +"Oi, herra Jesus, minä en enää voi kuulla tätä ääntä!" ähkäsi hän. + +Hän meni sisälle takaisin ja vaipui tuolille, peittäen kasvonsa +esiliinallansa. Vaan se ei kestänyt kahta minuuttiakaan. + +"Mikä hupsu minä olenkaan!" lausui hän kiivaasti, nousi seisomaan ja +silitti esiliinansa. "Minä en kuitenkaan enää tahtoisi nähdä rouvaani +seisomassa tuolla kaivolla, missä hän aina virkisti kuumaa otsa +raukkaansa, vaan kiitän Jumalaa, että hän makaa rauhallisesti tuolla +sisällä vapautettuna kaikista suurista suruistansa." + +"Ilse, oliko Kristiina syypää suureen suruun?" kysyin minä häneltä +ujosti. + +Hän katsoi minuun terävästi. "Oli niin!" vastasi hän kotvasen +mietittyään; "sinäkin olet kuullut sen viime yönä. Tiedä siis, että hän +on tuottanut niin paljon surua mummollesi, kuin ainoastaan +pahantapainen tytär voi matkaan saada." + +"Vai isälläni on siis sisar!" huudahdin minä kummastuen. + +"Sisarpuoli, lapseni... Mummosi oli ensin ollut naimisissa eräällä +juutalaisella, joka kuoli nuorena, kun Kristiina vielä oli kapalolapsi. +Kahden vuoden kuluttua antoi mummosi kastaa itsensä ja lapsensa ja +tuli neuvoksetar von Sasseniksi. Nyt tiedät kaikki." + +"Ei Ilse, en vielä kaikkia. Mitä pahaa on Kristiina tehnyt?" + +"Hän pakeni salaisesti kotoa ja rupesi näyttelijättäreksi..." + +"Oliko se niin pahaa?" + +"Oli pakeneminen tietysti, se pitäisi sinun itsesi tietämän. Vaan mitä +näyttelijöihin tulee, niin en tunne niistä ainoatakaan, enkä siis voi +sanoa, ovatko he hyviä vai pahoja. Oletko nyt tyytyväinen?" + +"Ilse, älä suutu, mutta minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, Kristiina +on äärettömän onneton, hän on kadottanut äänensä", lausuin minä +epäileväisesti. + +"Vai niin, oletko löytänyt ja lukenut hänen kirjeensä, Lenore?" kysyi +hän minulta niin jääkylmästi kuin suinkin. + +Minä nyykäytin ääneti päätäni. + +"Etkö häpeä?" torui hän. "Minua sinä nuhtelet, että minä vaikeissa +hetkissä teen velvollisuuteni, ja heti kohta sen jälkeen kurkistelet +sinä vieraisin kirjeisin, jotka eivät ollenkaan koske sinuun. Se on +yhtä pahaa kuin varkauskin, tiedätkö sen?... Älä usko sanaakaan niistä +liiallisista laverruksista, ja tyydy siihen." + +"En, sitä en tee! Minun on häntä sääli. Etkö todellakaan aio lähettää +hänelle rahaa?" + +"En äyriäkään!... Hän otti muassaan ennakolta enemmän kuin perintönsä +sinä yönä, jolloin hän pakeni kotoa... Sekin on vaivannut tuota +pääraukkaa, joka on tuolla sisällä." + +"Mummo on antanut anteeksi, Ilse!" + +"Niin, sen voi tehdä äiti, liiatenkin kuolinhetkenänsä. Mutta ken, +niinkuin me, monta vuotta on nähnyt ja rehellisesti kärsinyt hänen +tähden kurjuutta, sille se on vaikeata... Uskotko kaikki todeksi, mitä +on tuossa kirjeessä?... Niin, niin, polvillaan hän todellakin tulee, +vaan ei pyytämään anteeksi; kyllä kai, sillä sitä ilman on hän elänyt +monta vuotta ja on kyllä menestynyt -- ei, ainoastaan rahaa hän tahtoo. +Rahakullat, ne ansaitsevat kyllä, että niiden edestä lankee +polvillensa!" + +Kuinka syvästi olikaan se seikka häneen koskenut, kun hän, +harvapuheinen Ilse, nyt puhui siitä niin paljon. + +"Koska niin nyt soveltuu, niin voit myöskin saada kuulla, mistä syystä +mummosi ei kärsinyt rahan helinää," jatkoi hän syvästi huoahtaen... "Ei +haittaa vaikka saatkin kuulla, kuinka paljon onnettomuutta riippuu +rahoissa, niissä, joita eilen ensi kerran näit... Mummosi oli +Hannoverin rikkahin rouva -- hänen ensimmäiseltä mieheltään jäi hänelle +täysinäiset raha-arkut... Mutta toisen kerran mennessänsä naimisiin -- +hän rakasti liian syvästi sitä miestä -- teki hän suurimman uhrin minkä +taisi, hän uhrasi uskonsa. Hän ei saanut ottaa sitä mukaansa -- +juutalaisista rahoista sitä vastoin ei ollut väliä. Eipä viipynyt +kauan, ennenkuin hän pääsi selville, ett'ei hänen miehensä huolinut +hänen rakkaudestansa, vaan rahat hävisivät aikaa myöten joka ilman +haaralle. Niitä hän ymmärsi käyttää." + +"Hän oli minun isoisäni, Ilse." + +Kaunis, tumma puna näkyi äkkiä hehkuvan Ilsen poskissa. + +"Niin, sinunpa kysymyksiltäsi ei kukaan saa olla rauhassa, ja siten +tulee sanotuksi senkaltaisia asioita!" torui hän minua suuttuneena ja +nousi. "Mutta sen sanon sinulle, Kristiinasta et saa enää puhua +sanaakaan. Hän on kuollut minulle, muista se, lapseni!... Ei sinun sitä +paitsi pidä ajatteleman menneitä asioita, -- se ei sovi niin nuorelle +tytölle kuin sinulle!" + +Hän antoi Heintzille, joka ääneti ja nöyränä oli istahtanut +tuolillensa, kupin kahvia, vaan ei vielä katsonut häneen. Sitten meni +hän jälleen ulos kaivolle. Minä näin, kuinka hän puri hampaitansa +nostaessaan pumpunvartta. Vaan täytyihän sen tapahtua, vesi virtasi +lakkaamatta sankoon, kunnes se täyttyi. + +Ei, vaikkapa Ilse olisikin oikeassa, niin en voinut kuitenkaan totella +häntä. Minun täytyi muistella onnetonta laulajatarta! Olihan hän minun +tätini -- minun tätini! Se soi niin suloiselta ja hyvältä, mutta +kuitenkin liian vakavalta sille lumoavalle kuvalle, jonka näin +mielikuvituksissani... Ja kuitenkin -- hän oli isääni vanhempi, siis +enemmän kuin neljäkymmentä kaksi vuotta -- huh! kuinka äärettömän +vanha!... Mutta se ei auttanut, mielikuvituksissani minä alinomaa +koristelin sitä miellyttävää olentoa -- olihan hän laulajatar. + +Minä pakenin ylen täysin sydämin yksinäiselle kukkulalle ja katselin +kyynelsilmin ihanaa, sinistä taivasta... Näkikö minun armas vanha +mummoni, miten siinä istuin surullisena? Varmaan hän ei ollut suuttunut +siitä, että minä muistelin Kristiinaa -- olihan hän antanut hänelle +anteeksi!... + + + + +VIII. + + +Neljä viikkoa oli kulunut mummoni kuolemasta. Minä olin saapuvilla, kun +hänet haudattiin lähimmäisen kylän kirkkomaahan. Vanha, lempeä +kirkkoherra rukoili niin innokkaasti rauhaa poismenneelle kuin olisi +hänen rakkahin rippilapsensa maannut siinä hänen jalkainsa edessä, ja +Heintzkin näkyi unhottaneen, että nuot neljä lautaa sisälsivät +kastetun, vaan kristinuskon yhteydestä jälleen eronneen juutalaisvaimon +-- hän itki katkerasti... Nyt kukoistivat jo kesän kirjavat kukat vasta +tehdyn hautakummun päällä. Ne nousivat keveästi ja vapaasti vaan +mustasta mullasta, kuin niiden alla lepäävän suloiset unelmat ja +katselivat kirkkain silmin päivänloistoiseen maailmaan. + +Se oli yksinäisen, keskellä persikanväristä pengertä olevan Dierkhofin +kaunihin aika, -- aro rupesi kukoistamaan ja mehiläisparvet, jotka +siihen asti olivat ahmineet elatuksensa rapsaatti-maista ja +tattaripelloista, lensivät hurmaantuneina hunajarikkaalle tasangolle... +Ne hyrisivät jälleen ikivanhaa yksimuotoista lauluaan vanhan katon +ympärillä! Ilmassa liipoittelivat minun pienet lemmikkini, siniset +perhoset, niin suurin joukoin, että olisi luullut kirkkaan kevättaivaan +pienissä palasissa putoilevan alas maan päälle; hiedalla juoksivat +kullankiiltävät kuoriaiset, niitty- ja puutarhakukkien päällä +levähtivät perlemo-, komea amiraali- ja kaunis pilkkusiipiperhonen. +Ennen ajoin minä aina perhosia takaa, sain niitä kiinni, ihailin heidän +siipiensä ihmeellistä väririkkautta ja päästin ne sitten vapauteen -- +niin olin minä usein kulkenut puolen päivää pitkin aroa; Nyt oli kaikki +ihan toisenlaista. Minä oleskelin paljon mummon huoneessa, joka +vanhanaikuisine juutalaiskodista tuotuine huonekaluineen vaikutti +minuun kummallisesti. Siinä oli kaikki entisellä paikallaan, ei +ainoatakaan kalua ollut muutettu, suuri kello vedettiin taasen +säännöllisesti ja ett'ei mitään puuttuisi, joka vaan voisi saattaa +uskomaan, että vainaja vielä asui huoneessansa, oli Ilse pannut uusia +vahakynttilöitä hopeaisiin kynttiläjalkoihin palaneitten sijaan. + +Hän avasi minulle milloin minkin arkun taikka kaapin; laatikot olivat +enimmiten tyhjät; mummoni oli paetessaan maailmasta heittänyt kaiken +tyhjän painon laivastaan. Sentähden oli minusta jok'ainoa kirjoitettu +paperipalanen, jokainen kuihtunut kukanjäännös kallis löytö. + +Muutamassa kaapissa roikkui vielä joitakuita vaatteita, joita ei mummo +ollut arolla milloinkaan käyttänyt. Eräänä päivänä otti Ilse mustan +villaleningin kaapista, ratkoi sen ja rupesi leikkaamaan -- hän oli +kaupungissa oppinut ompelemaan, ja siitä oli hän hyvin ylpeä... Minä +pelästyin kovin, kun hän vaati minua koetteeksi pukemaan leninkiä +ylleni. -- Se oli minusta haarniskan näköinen. + +"Ilse, ai päästä minut tästä!" vastustelin minä väristen ja venytin +levottomasti kaulusta, joka kiristi kurkkuani ja kyynäspääni koetti +salaisesti kaikin tavoin halaista ahdasta hihaa. + +"Vieläpä mitä -- siihen kyllä pian totut," vastasi hän +kylmäkiskoisesti, yhä vaan ommellen. + +Me istuimme pihalla tammien alla, johon minä olin kantanut pöydän ja +muutamia istuimia. Arolla paistoi kuuma, kiiltävä ilta-aurinko; mutta +siinä oli kalvetta, vilpoista ja hiljaista; ainoastaan mehiläiset +hyrisivät, ja ylhäällä huusivat harakanpojat. Minulla oli tavattoman +suuri olkihattu käsissä, jonka Ilse noin viisi vuotta sitte oli tuonut +kaupungista; siitä ratkoin pois ruusunvärisen silkkinauhan, joka ennen +oli ollut silmäteränäni. + +Samassa palasi Heintz kylästä ja antoi Ilselle kirjeen. + +Sähkösanomalla olimme antaneet isälleni tiedon mummon kuolemasta ja hän +oli kirjallisesti vastannut, ett'ei hän voinut tulla hautajaisiin, +sillä hän oli kovasti sairastunut. Siitä asti oli kirjeenvaihto hänen +ja Ilsen välillä ollut jotenkin vilkas; minä en tietänyt mitä he +keskustelivat, sillä minä en saanut nähdä riviäkään kirjeistä, mutta +niin paljon tiesin kuitenkin, että Ilsen viimeisen kirjeen ja isäni +vastauksen välillä, jota hän nyt minun nähteni luki oli kulunut viisi +päivää. + +"Siitä ei tule mitään!" lausui Ilse pistäen kirjeen taskuunsa, +"ylihuomenna lähdemme -- se on päätetty!" Hattu ja sakset putosivat +käsistäni. + +"Lähdemme!" toistin minä ja ääneni tukehtui. "Lähdetkö sinä pois +Heintzin kanssa?... Jätättekö minut ypö-yksin tänne Dierkhofiin?" + +"Kas, silloinpa vasta Dierkhof raukka tulisi hyvin hoidetuksi!" sanoi +hän, ja ensi kerran mummon kuoltua näin heikon hymyn hänen huulillansa. +"Hupsu tyttö, sinun pitää lähtemään!" + +Minä nousin seisomaan ja lykkäsin tuolini niin äkkiä taaksepäin, että +se kolisten kaatui. + +"Minäkö? -- mihin sitten?" kysyin minä. + +"Kaupunkiin," kuului vakava vastaus. + +Koko päiväpaisteinen aro ja vanhat, mahtavat, kumisevat tammet +katosivat äkkiä silmistäni -- hirveä synkkä pihanpuolinen huone otti +minut vastaan ja minä luulin näkeväni kostean puutarhan neljän +viheriän, homeisen seinän välissä. + +"Ja mitä minulla on kaupungissa tekemistä?" kysyin häneltä. + +"Oppiminen." + +"Mutta minä en lähde, Ilse, ole varma siitä!" selitin päättäväisesti, +vaikka taistellen kyyneleitteni kanssa. "Tee kanssani mitä tahdot -- +mutta saat nähdä, että minä tartun kiinni portinpieliin... Hennotko +ajaa pois minut?" Minä pudistin epätoivoisesti hihasta Heintziä, joka +seisoi siinä avosuin. + +"Etkö kuule -- minut lähetetään pois!... Voitkos sallia sitä, Heintz?" + +"Onko se siis totta, Ilse?" kysyi hän alakuloisesti ja pani kätensä +ristiin. + +"Katsokaapas vaan noita lapsia, eivätkö he valita, juuri kuin leikkaisi +joku kurkkua tuolta tytöltä!" torui hän; mutta minä huomasin aivan +hyvin, ett'ei hän ollut hyvillä mielin kiivaudestani. + +"Luuletko siis kaiken voivan käydä ijankaikkisesti tällä tavoin, +Heintz, luuletko lapsen päivät päästänsä voivan juoksennella ympäri +kuin pieni villi ja iltasin palata sukat ja kengät kädessä?... Hän ei +taida eikä ymmärrä mitään ja juoksee tiehensä kuin villi kissa, kun hän +vaan näkee vieraita kasvoja tiellä!... Mitähän siitä syntyisi?"... + +"Ole järjekäs, lapseni!" jatkoi hän ottaen minut polvellensa kuin +pienen lapsen. "Minä vien sinut isäsi luokse -- ainoastaan kaksi vuotta +täytyy sinun viipyä siellä oppimassa monta asiaa, ja jos et menesty +siellä, niin saat jälleen palata Dierkhofiin, ja sitten olemme aina +yhdessä." + +Kaksi vuotta! Olihan se oikea ijankaikkisuus!... Kaksi kertaa +kukoistaisi sill'aikaa aro, muuttaisivat haikarat ja jälleen +palaisivat, enkä minä olisi Dierkhofissa. Sen sijaan täytyisi minun +istua neljän seinän sisällä, kiusallinen sukan kutomus käsissä, tahi +harjoitella kirjoitusta ja oppia uusia raamatun lauseita ulkoa!... Minä +raapisin kauhusta ja jok'ainoassa jäsenessä tunsin halua kovaan +vastarintaan. + +"Ilse hautaa minut ennemmin kirkkomaahan!" lausuin minä +uppiniskaisesti. "Siihen kauheaan pihanpuoliseen huoneesen et koskaan +minua saa..." + +"Joutavia!" keskeytti hän minua. "Luuletko siis isäsi vieneen sen +mukanaan matkalaukussansa?... Onhan hän muuttanut toiseen paikkaan ja +kaikki on paljon muuttunut -- asuuhan hän K:ssa." + +Herranen aika! taasen olin näkevinäni ruskeakähäräisen ja +valkeaotsaisen pään Ja katselevan minua pilkallisesti. Se ilmestyi aina +niin äkkiarvaamatta ja peljätti minua joka kerta niin kovasti, että +punastuin hiuksiin saakka. + +"Mutta eihän isäni minusta huoli," lausuin minä kätkien kasvoni Ilsen +kaulahuiviin. + +"Sen saamme nähdä!" vastasi hän salaisesti huoaten; mutta samassa +heitti hän uhkamielisesti päänsä taaksepäin ja laski minut luotansa. + +"Täytyykö sen siis todellakin tapahtua? Oi Ilse!... Sen _täytyy_ +tapahtua, lapseni!... Ja ole nyt hiljaa äläkä tee elämääni raskaaksi! +Muistele mummoasi -- hänkin tahtoi sitä!" + +Sitte ompeli hän kahta vertaa kiireemmin toista hihaa mustaan +leninkiini; mutta Heintz pisti sammuneen piippunsa taskuun ja hiipi +pois. Illalla näin hänen istuvan suurella hautakummulla; hän piti kädet +polvillansa ja katseli lakkaamatta ilmaan... Minä juoksin hänen +luoksensa, istahdin hänen viereensä ja silloin valuivat kyyneleet +virtanansa, silla Ilsen nähden en tohtinut itkeä. Niin syvää surua ei +sininen taivas luultavasti moneen aikaan ollut nähnyt. + +Seuraavana päivänä näytti huone erittäin siivoomattomalta. Suuri arkku +oli keskellä lattiaa ja Ilse sulloi siihen vaatteita. + +"Katso tässä!" lausui hän näyttäen minulle suuren kasan paksuja +ruudullisia lakanoita. "Eivätkö ne ole oivallisin?... Ne vasta vahvoja +ovatkin!... Minä en milloinkaan kärsinyt niitä hämähäkin verkkoja, +joita mummosi aina käytti." + +Hän lykkäsi ylenkatseellisesti sivulle kimpun erittäin hienoja, +pitsillä koristettuja lakanoita. "Uudet lakanat saat mukaasi; minä olen +vähitellen hankkinut ne Dierkhofiin tultuamme -- pidä niitä hyvästi!" + +Kokonainen rykmentti paksuja, karkeita villasukkia marssi sitten +arkkuun ottaen siitä sangen suuren tilan. Ilse oli monta vuotta koonnut +niitä minulle melkoisen varaston, ja semmoisina minun nyt piti +"komeilla" ulkona maailmassa... Sitte solmittiin äärettömän suuria, +pehmeitä höyhenpolstaria pakaksi ja ommeltiin säkkivaatteesen -- sepä +vaan oli koko jättiläisläjä! + +Kaikki nämät valmistukset saattoivat minut äärettömän alakuloiseksi, ja +kuitenkin oli hetkiä, jolloin minun nuori sieluni äkkiä ikäänkuin +paisui, jolloin joku iloinen aavistus, joku suloinen toive sitä +ihastutti; mutta se syntyi ja kuoli nopeasti kuin salama, ja -- +kummallinen ajatuksenjakso -- minun silmäni vilkasi joka kerta ujosti +ja tarkastellen kenkiini. Ne olivat jo hyvin venyneet ja sallivat +jalkani liikkua niissä mitä vapaimmalla tavalla. Minä poljin jalkaani +niin kovin kuin suinkin voin ja koetin rauhoittaa levotonta sydäntäni +vastustamattomalla totuudella, ett'eivät naulanpäät enää likimainkaan +kalisseet niin kovin kuin neljä viikkoa sitten. Mutta se ei aina +auttanut, ja niinmuodoin rohkasin kerran hädässäni mieleni ujoon +rukoukseen, että Ilse matkalla ostaisi minulle uudet kengät. Vaan siinä +vasta jouduin pulaan. Hän veti toisen kengän jalastani ja piti sitä +päivän valossa. + +"Täänkaltaisia saumoja ja anturoita saa etsiä!" lausui hän. "Näissä +kengissä voit sinä vielä kahden vuoden perästä tanssia!... Sinä et +tarvitse uusia!" + +Siihen se asia päättyi. + +Ja viimein koitti aamu, jolloin minun täytyi lähteä rakastetusta +Dierkhofistani... Varhain aamulla, ennen kello neljää, juoksin minä +kosteisen aron yli, ojennetuin käsin jätin hyvästi lukemattomilla +kukilla koristetuille kanervikoille ja sumuiselle suolle ja pudistin +ikävissäni vanhaa honkaa niin kovin, että viimeiset edellisen talven +kuivat neulaset karisivat liehuviin hiuksiini... Spits oli tullut minun +kanssani ja iloitsi kuin narri -- hänestä olivat kaikki minun +innostuneet liikuntoni ainoastaan liekkiä. Minä sidoin kirjavan +seppeleen ja laskin sen Mieken sarviin, hän vaan katsahti ylös ollen +unisena liian laiska edes heikolla ammunnalla kiittämään minua tahi +sanomaan minulle jäähyväisiä. + +Sitten puki Ilse uuden, mustan leningin päälleni ja solmisi leveän, +lumivalkoisen, rypytetyn kauluksen mummon liinavarastosta kaulaani -- +minun ruskea pääni makasi siinä juuri kuin pudonnut pähkinä pienen +lumikinoksen päällä. Sen yli levisi suunnattoman suuri ruskea +olkihattu, johon Ilse oli pannut mustan nauhan. Luultavasti olin +kummallisen näköinen matkustaja, suurihattuisten sienten kaltainen, +jotka minusta olivat niin naurettavia. + +Kahvin jälkeen, jonka minä itkien join, toi Ilse laatikon ja otti siitä +juhlallisesti sinertävän silkkihatun. + +"Tämä oli minun kirkkohattuni Hannoverissa," lausui hän astuen peilin +eteen ja pani kummallisen silkkirakennuksen päähänsä. "Kaupungissa ei +voi käydä hatutta -- muoti on semmoinen!" -- + +Minä katselin häntä ujosti. "Muoti" sanaa en minä tietysti käsittänyt. +Minä en aavistanut, että aron toisella puolella vallitsi voima, jonka +alaiseksi ihminen usein vastustamatta vaipuu ja joka muodostaa hänen +ulkonaisen näkönsä kaikkien oikkujensa mukaan. Sentähden ei minun +kunnioitukseni tuota eriskummallista rakennusta kohtaan ensinkään +vähentynyt; mutta se oli kaksikymmenvuotisessa levossaan laatikossa +silminnähtävästi kauhtunut. Ilse ei näkynyt sitä huomaavan. Hän järesti +kauhtuneet orvokit kähäräisten, kultaisten hiustensa yli, heitti +solmiamattomat nauhat niskaan, puki mustan villaviitan yllensä ja oli +valmis lähtemään. + +Heintz ynnä renki lähimmäisestä kylästä veivät matkakalumme. Lempeästi, +vaan vakavasti lykkäsi Ilse minut ovesta, jonka kynnyksellä jalkani +viivähtivät ikään kuin siihen kiintyneinä. Minä kuulin avaimen +vääntyvän ympäri, sitte peljätti Ilse pois ankat ja kanat, jotka +tahtoivat meitä seurata; ne kaakottivat kaikki ja ometasta kuului Mieke +ammuvan... Porttikin suljettiin takanani ja niin läksin minä +paratiisistani samaa tietä kuin neiti Streitkin oli käynyt... + +Minä en muista, kuinka erosin Heintzistä. Koko sitä päivänpaisteista +eroaamua peittää vieläkin kyyneleinen varjo. Minä muistan ainoastaan, +että kiersin molemmat käsivarteni tämän hyvän, itkevän vanhuksen ympäri +ja että kätkin kasvoni, vaikka hattuni oli niin suuri, syvälle hänen +vanhaan nuttuunsa, ja että hän, uteliaitten kyläläisten ympäröimänä, +otti siniruutuisen nenäliinan taskustaan ja piti sitä silmiensä edessä, +kun minä kylässä astuin vaunuihin, jotka veivät meidät ensimmäiselle +rautatien asemalle. + + + + +IX. + + +Puolipäivän aikana saavuimme väsyneinä ja kankeina K:n rautatien +asemalle, matkustettuamme puolen edellistä päivää ja koko yön. Vieraat, +kaikkialla kohtaavat vaikutukset olivat vähällä uuvuttaa minut. Päivä +paistoi suoraan päämme yltä, juurikuin olisi se tahtonut polttaa +poroksi niin meidät ja kohisevan junan kuin edessämme olevan kaupungin +suuret talorivit. + +"Tohtori von Sassenin luo!" sanoi Ilse käskeväisesti kahdelle miehelle, +jotka laskivat matkakalumme pienille käsirattaille. + +"Emme tunne häntä!" vastasi toinen heistä. + +Ilse ilmoitti talon numeron. + +"Vai niin, suureen siemenkauppaan -- Claudiuksen kauppahuoneesen, +hyvä!" lausui mies kunnioittavasti ja kärryt pyörivät pois. + +Tukehuttava tomupilvi kohtasi meitä kaupungin ja aseman välillä +olevassa huvikujassa, peittäen leveät ruohokentät ja pienet sievät +kastanjapuut päittemme yllä tuhkan tapaisella harmaalla kuorella... +Siinä tuuli kumminkin heikosti, mutta kaduilla, joita myöten meidän oli +kulkeminen, vallitsi lyijynraskas, tukehuttava kuumuus. Siellä täällä +aukeni joku kapea katu ja aukea tori levisi yksimuotoisen, kimeltävän +levyn kaltaisena, -- minun mielestäni olisi kuumenneiden katukivien +pitänyt oikein höyrytä ja säkenöidä... Ah, punakukkainen tasanko kotona +virkistävine aroilmoineen ja vilpoisine humisevine tammineen Dierkhofin +ympärillä! "Voi tämä on kauheata kuin kuolema, Ilse!" oihkasin minä, +samassa kun hän tarttui käteeni ja veti minut salin vierustalle -- +vaunut tulivat juuri ratisten kulmassa. + +Siihen asti olimme kohdanneet ainoastaan muutamia ihmisiä; puolipäivän +kuumuus teki kadut tyhjiksi ja hiljaisiksi. Mutta silloin alkoi kaukaa +kuulua rumpujen ja torvien ääniä. + +"Vahtiparaati!" lausui Ilse kuunnellen ja tyytyväisesti hymyillen -- +vanhoja, viidenkolmatta vuotisia muistoja Hannoverista oli luultavasti +virinnyt hänessä. + +Melu läheni lähenemistään ja äkkiä virtaili ihmisjoukko yht'aikaa +kadulle. + +"Heih! -- katsokaas tuota! Hän on roikkunut sata vuotta vaatekaapissa!" +huudahti katupoika seisahtuen Ilsen eteen. Hän pani molemmat nyrkkinsä +toinen toisensa yli päänsä päälle, sillä tavalla näyttäen hatun muotoa +ja nauroi pilkallisesti. Kaikki huusivat ja nauroivat sekaisin, +ajomiehemmekin hymyilivät. + +"Katupoikia!" lausui Ilse ylenkatseellisesti ja ojentaen ylpeästi +päätänsä, samassa kun me minun suureksi lohdutuksekseni poikkesimme +hiljaiselle sivukadulle. "Hannoverissa on kansa kuitenkin sivistyneempi +-- siellä ei koskaan minulle tämmöistä tapahtunut!" + +Joka jäseneni vapisi ja syvä alakuloisuus valtasi minut. -- Ilseä -- +minun pyhimyksenä kunnioitettua Ilseäni pilkattu!... Minä nostin hänen +kätensä lohduttaen ja hyväillen poskelleni ja laahasin kuumia, +väsyneitä jalkojani koneentapaisesti eteenpäin. + +Vahtiparaadin melske väheni vähitellen ja viimein seisahtuivat +vetomiehemme syrjäiselle, vaan suurilla komeilla rakennuksilla +ympäröidylle kadulle... Me seisoimme kolkon kivimuurin edessä. +Ylikerroksen kaikissa ikkunoissa oli rautaristikot ja korkealla +olevalle ovelle vei kauniilla rautaisilla käsipuilla koristetut +portaat. Vanha rakennus, jonka leveä rintapuoli oli pohjoiseen päin, +näytti sangen mahtavalta; mutta minua kauhistuttivat rautaristikot, +mustat muurit, joihin ei päiväpaiste ulettunut; ja runsaasti +veistoksilla koristetut, raskaat ovet tavattoman suurine, kiiltävine +vaskikolkuttimineen katselivat minua synkkänä peloittavana +arvoituksena. + +"Katsopa, Ilse, minä olen oikeassa pihanpuolisen huoneen suhteen?" +huudahdin minä epätoivoisesti. "Palatkaamme takaisin!" + +"Odota kuitenkin!" lausui hän ja veti minua rappuja ylös. Kantajat +ottivat matkakalumme olalleen ja seurasivat meitä. Ilse soitti. + +Kohta aukeni ovi hitaasti ja vanha mies laski meidät sisään. Sanattoman +leveä ja korkea etehinen oli edessämme. Me seisoimme kiillotetulla +kivimosaikkilattialla -- leveät, kiviset portaat olivat perällä ja +keskellä kaksi mahtavaa kivipylvästä, jotka katossa muodostivat +kauniita kaareja. Ne levittivät suloista viileyttä, mutta samassa +synkkää pimentoa, kirkontapaista hämärää, jota ei edes rappuja valaseva +päiväpaistekaan voinut poistaa. + +"Tässäkö kauppahuone Claudius?" kysyi Ilse. + +Mies nyykäytti kankeasti päätään ja samassa silminnähtävän +vastahakoisesti astui syrjälle jättääksensä sijaa sisään astuville +kantajillemme. + +"Eikö tohtori von Sassen asu täällä?" + +"Ei täällä!" vastasi hän pikaisesti, ojennetuin käsin astuen molempien +miesten tielle. "Herra von Sassen asuu Karolinenlustissa -- teidän +täytyy mennä kadunkulman ohi oikealle. --" + +"Oi Herra Jumala, täytyykö meidän siis taasen mennä tuonne hirveään +helteesen?" valitti Ilse, syrjästä katsellen minua. + +"Minä teitä säälin," vastasi vanhus kylmästi, "vaan tämän talon kautta +ei sinne käydä -- ja teidän pitäisi tietämän, että tuonkaltaista +tavaraa varten on suuri portti sivukadulta!" jatkoi hän kantajille +osoittaen kapineitamme. + +Samassa kun hän toruen kohotti äänensä, rupesi pieni koira kiukkuisesti +haukkumaan etehisen peräpuolella. Siellä oli alaspäin portaat, joilla +seisoi vanha rouva puettu mustaan silkkileninkiin ja kirjavilla +nauhoilla koristettuun myssyyn, pyyhkien ulkoa tulleen pienen +sylikoiran jalkoja varovaisesti pyyhinliinalla. + +"Laske kuitenkin ihmiset pihan kautta, Erdmann!" sanoi hän +ystävällisesti vanhalle palvelijalle. + +"Mutta, neiti Fliedner, ettekö huomaa pölyä!" vastasi hän innokkaasti, +juurikuin olisi Vesuviuksen kaikki tuhka kiintynyt vaatteisimme ja +kenkiimme. "Ja jos herra Claudius sattuu olemaan pihahuoneessa ja näkee +heidän menevän pihan yli, niin syntyy siitä rettelöltä." + +"Minä lähetän heti Dörten alas lakasemaan, ja mitä rettelöihin tulee, +niin otan syyn päälleni. Sitä paitsi ei herra Claudius ole +pihakammarissa -- parin minuutin kuluttua lähtee hän Dorotheenthaliin." + +Hän avasi itse meille pihan oven ja viittasi meitä tulemaan etehisen +lävitse. Hieno, veitikkamainen hymy lensi hänen kasvojensa yli, kun +Ilse ohi mennessänsä kiittäen nyykäytti tornimaista päätänsä; sitten +kääntyi hän äkkiä ja astui, muriseva koira sylissään, jälleen ylös +portaita myöten. + +"Hän on ymmärtäväinen nainen," lausui Ilse tyytyväisesti itsekseen, kun +ovi ratisten sulkeutui takanamme. + +"Piha" sana oli kokonansa innostuttanut minut. Minä luulin näkeväni +Dierkhofin koko siipikarjan iloisesti lentelevän edessäni; vaan mitään +semmoista ei ollutkaan suuressa tyhjässä nelikulmiossa, mihin tulimme, +Sen ympärillä oli katurakennus, kaksi siihen ulettuvaa sivurakennusta +ja neljännellä sivulla korkea muuri. Vasemmalla puolella oli suuri +avonainen portti, josta ohitse kulkevan kadun toisella puolella olevat +talot näkyivät. Suuri joukko uusia laatikoita oli päälletysten +la'aistulla pihalla ja uutimien sekä muitten koristeitten puute +ikkunoissa ilmoitti niiden kuuluvan toimistohuoneisin. + +Kun astuimme pihalle, talutti ajaja juuri kahta virkkua hevosta ulos +tallista ja vei ne somien vaunujen luo, jotka olivat vaunuliiterin +edessä. + +Kantajamme riensivät keskellä muuria olevalle portille ja me seurasimme +heitä. + +"Mihin aiotte?" kuului äkkiä jotenkin jäykkä ääni. + +Minä vedin hattuni syvemmä kasvoilleni ja varoin tarkasti, ett'en +kääntänyt päätäni -- tunsinhan minä heti vanhan, ruskeahattuisen herran +äänen, vaikk'ei se nyt sujunut yhtä pehmeältä kuin arolla neljä viikkoa +sitten... Hän oli siis kuitenkin peräkammarissa ja nyt "syntyi +rettelöitä", kuten vanhus porstuassa oli ennustanut. Molemmat miehet +seisahtuivat myöskin ikäänkuin komennosta, eivätkä tohtineet +liikahtaakaan, ainoastaan Ilse kääntyi säikähtämättä. + +"Me aiomme tohtori von Sassenin luo -- saammeko käydä tätä tietä?" +kysyi hän kohteliaasti. + +Me emme saaneet vastausta, mutta herra viittasi luultavasti +myöntäväisesti kädellään, sillä Ilse avasi enempää viipymättä portin ja +kantajat astuivat edelleen... Siinäkin täytyi hänen, samaten kuin +edellisenä aamuna Dierkhofissa, vetää minut mukaansa, sillä minä +seisoin kuin kivettyneenä paikallani... Minun, aron ruskeanharmaasen +väriin ja yksimuotoisiin punakukkiin tottuneet silmäni levisivät, ensin +ihan hämmästyneinä, leveää kenttää peittävän kukkajärven yli. Minusta +oli mahdotonta käsittää, ett'eivät ne kaikenväriset leveät virrat +olleet muuta kuin monenmuotoisia kukkia... + +Siinä vasta tulin selville siitä, kuinka inhimillinen kuvitusvoima oli +voinut keksiä satujen ihmeitä -- yksinäisen, tuntemattoman, loihditun +saaren kaltaisena uiskenteli ihmeen kaunis kukkakenttä keskellä uutta +maailmaa, joka ennen oli minusta ollut niin ruma, harmaa ja pölyinen. + +Minun jalkojeni juurella levisi sinertävä päivänkukkapenger; raskas +vaniljan tuoksu täytti ilman ja saattoi minut jonkinlaiseen +huumehdukseen... Unhotetut olivat pölyiset kadut ja väsyttävä +matka; unhotettu kauhea vahtiparaati, pilkkaavat katupojat ja +pihakammarin-pelkoni! Minun hattuni ei enää ollut kuin naulattuna +päässäni -- minä heitin sen korkealle ilmaan. + +"Ah, Ilse, minä tahtoisin mielelläni heittäytyä keskelle kukkia, että +ne peittäisivät minut!" riemuitsin minä. + +"Niin, sen sinä kyllä voisit," vastasi hän tuimasti ja katsoi sopivaksi +pitää minua kiini hameesta. + +Suuressa puutarhassa oli sangen hiljaista, sillä paitsi mehiläisten +lakkaamatonta suhinaa ei sieltä kuulunut mitään ääntä. Pikku linnut +olivat vaieten vetäytyneet pensaitten viileään siimekseen ja ihmiset +lepäsivät päivällisen jälkeen. Ainoastaan vanha mies, puvustaan +päättäen puutarhuri, tuli meitä vastaan kasvihuoneesta ja osoitti +kantajille lyhimmän tien Karolinenlustiin. Ilse kiitti häntä neuvosta. + +Me saavuimme pienelle joelle, jonka yli vei soma rautasilta. Siinä oli +tavattomien kukkakenttien raja; toisella rannalla kasvoi tiheä pensasto +ja aukkoja välistä kohtasivat kauniit ruohokentät ja vaaleita +hietakäytäviä varjoovat tuuheat puut katsojain silmiä. + +Minä säpsähdin ja pakenin pelästyneenä äkkiä Ilsen taakse, sillä +mentyämme sillan ylitse kuului nauru, jonka neljä viikkoa sitten kuulin +hautakummun tykönä ja jota, minä tiesin sen, en ollut niin lainkaan +unhottava... Kuitenkin pakenin minä, sillä siellähän pilkalliset +silmätkin olivat, joita minä niin hirveästi pelkäsin. Ilsen leveä, +jäntevä vartalo peitti minun pienen olentoni täydellisesti ja niin +menimme eteenpäin varjoisten kujien ja vilpoisten lehtimajojen lävitse +-- kovaäänisiä huutoja; naurua ja juttelevia naisääniä kuului yhä +selvemmin ja äkkiä näimme kirjavia vanteita liitelevän aukean, +ympyräisen hietakentän yli, jolle juuri olimme saapuneet. + +Yksi vanteista oli eksynyt ja putosi lehtimajaan. Nuori, solakka neiti +ja hoikka mies valkeissa kesäpuvuissa etsivät sitä nostetuin käsivarsin +ja kepit pystyssä; he tunkeusivat kauas pensaitten väliin, mihin se oli +kadonnut. Hoikka mies oli herra Claudius, ja tyttö, joka oli juossut +hänen kanssansa, pienet keveät jalat sievissä kengissä, vaaleat hiukset +vapaasti liehuen, oli minusta hopeanheleöine nauruineen oikein +inhottava, vaikk'en voinut nähdä hänen kasvojansa... Minä olin +kummallisella tuulella; olin suuttunut, vaan tietämättäni mistä syystä, +ja hengitin kuitenkin vapaammin ja iloisesti, että pääsin heidän +ohitsensa nuoren herran näkemättä. + +Minä kurkistin esiin Ilsen takaa ja huomasin vielä muitakin neitiä +seisovan siellä täällä; yksi heistä oli kaikkia muita pitempi, +vahvavartaloinen nainen valkoisessa puvussa, jonka ylle hän oli +heittänyt tulipunaisen, kullalla koristetun, pienen nutun... Hänen +liikunnoissansa oli jotakin uljasta, vaan hän osoitti myöskin +välinpitämättömyyttä, joka syntyy voiman tunnosta ja mielen lujuudesta. + +"Kaikki hyvät enkelit!" huudahti hän, lyöden muka naurettavalla ja +pelättävällä liikunnolla kätensä yhteen, kun kantajamme, Ilse +etupäässä, tulivat näkyviin; sitten purskahti hän hillitsemättömään +nauruun. Ilse kääntyi katsomaan sänkyvaatekuormaamme, joka niin +uhkaavaisesti ja naurettavasti häilyi kantajien päitten päällä. + +Silmänräpäyksessä olimme ympäröidyt. + +"Oi, Herra Jesus, Lenore, mitäpä pidät minua hameesta kuin pieni +lapsi?" torui Ilse suuttuneena; hän irroittihe minusta ja veti minut +käskeväisesti jälleen luoksensa. + +Kuinka minä häpesin! Toisessa kädessäni oli hattu ja toisessa suuri +valkoinen kaulus, joka, Jumala tiesi kuinka, oli pudonnut kaulastani... +En kaakissakaan olisi hävennyt enempää kuin kaikkien näiden uteliasten +vieraitten naissilmien edessä. + +"Ah, pieni mustalaistyttö!" huudahti kaksi ääntä yht'aikaa, kun minä +tuskissani nostin päätäni ja katsahdin ylös. + +"Mustalaistyttökö -- vielä mitä?" vastasi Ilse syvästi loukkautuneena. + +"Hän on tohtori von Sassenin laillinen lapsi --" + +"Mitä, onko sillä kuivettuneella lapsia?" keskeytti suuri, nuori nainen +kummastuneena, ja hänen huulissansa leikki vieläkin pidätetty naurun +halu. Toiset sitä vastoin vetäytyivät hieman taaksepäin ja katselivat +minua ihan toisilla, voisin melkein sanoa ystävällisen kunnioittavilla +silmillä. + +Samassa tuli nuori herrakin luoksemme. Minä katselin kenkiäni, joitten +rumat käret uljaasti pistivät esiin vaaleasta hiedasta ja ehdottomasti +vein ja venytin mustaa pukuani, saadakseni sitä edes puolta tuumaa +pitemmäksi. + +Herra heitti käydessään vannettansa ja otti sen aina sievästi liikkuen +keppiinsä, vaikka nuori nainen hänen vieressänsä kuinka olisi koettanut +saada sitä valkoisiin käsiinsä... Silloin sattui hän katsahtamaan +minuun: hän säpsähti ja rypisti tutkistelevaisesti suuria ruskeita +silmiänsä. Vihdoin tuli hän äkkiä minun luokseni. + +"Mitä hullua -- onhan tuo aron prinsessa!" huudahti hän kummastuneena. + +"Kuka?" kysyi pitkä suurisilmäinen nuori neiti. + +"Niin, etkö muista, Charlotte -- aron prinsessa! Kerroinhan minä +sinulle pienestä, avojalkaisesta olennosta, joka sisiliskon kaltaisesti +juoksi aron yli -- todellakin, prinsessan-kruunuinen sisilisko!" Hän +nauroi ääneen. "Mutta mitä hullua on helmen myyjä tullut tänne?" + +Tunnottomuus, millä nuori herra arvosteli minua ihan silmieni edessä, +ja hänen sanomaton kummastuksensa, kun näki minut puutarhassansa, +masensi minun viimeisen rohkeuteni; mutta "helmenmyyjä" sana saattoi +myöskin vereni kuohumaan. + +"Se ei ole totta!" tiuskasin minä. "Minä en ole myynyt teille helmiäni +-- te tiedätte aivan hyvin, että heitin taalerinne hiekkaan!" + +Charlotte nauroi ja astui säihkyvin silmin nopeasti minun luokseni. + +"Ah, kuinka viehättävä -- hän on ylpeä -- tuo pienokainen!" huudahti +hän. + +Hän kumartui ja silitti hiuksiani valkoisella kädellään, melkein +samalla tavoin kuin hyväillään sievää, pientä koiraa. + +"Mitä sanot kummallisesta uutisesta, Dagobert?" sanoi hän nuorelle +herralle. "Muumialla on perhettä -- tuo sievä olento on tohtori von +Sassenin tytär --" + +"Mahdotonta!" huudahti hän rajattomasti kummastuen. + +"No, mitä äärettömän kummallista siinä on?" vastasi Ilse tuimasti. +"Luuletteko siis, ett'ei tyttö voi olla ylhäisten ihmisten lapsia, sen +tähden ett'ei hänellä ole tuonkaltaista satulalointa yllänsä?" lausui +hän osoittaen Charlotten somaa nuttua. + +Nuori neiti nauroi kuin mieletön, pistävä moite näkyi huvittavan häntä +äärettömästi. + +"Mutta minkä näköinen sinä olet, Leonore!" torui Ilse. "Puuttuu vielä +vaan, että myöskin riisut sukat ja kengät!" Hän pani kauluksen jälleen +kaulaani, silitti molemmin käsin hiukseni ja pani hatun päähäni. Minä +katselin levottomasti ympärillä seisovia naisia; huomasinhan minä äkkiä +olevani heidän rinnallansa sangen naurettava olento -- he varmaankin +nauroivat; vaan kaikki olivat niin vakavat, kuin olisi todellinen +prinsessa järestänyt pukuansa heidän edessänsä. Ainoastaan Charlotten +suu vetäytyi nauruun. + +"Uhri raukka!" lausui hän sääliväisellä äänellä. "Mutta tuleeko +prinsessan nyt jäädä isänsä luo," lisäsi hän vilkkaasti. + +"Tietysti!" vastasi Ilse päättäväisesti. "Kenen tykö sitten joll'ei +hänen?... Mutta nyt pyytäisin, että laskisitte minut -- me olemme +väsyneet... Onko tuo tuossa viimeinkin Karolinenlust, tahi mikä nimi +sillä lienee?" kysyi hän osoittaen vaaleata viivaa, joka kimelsi +puitten latvojen yli. + +"Minä tulen teitä saattamaan," tarjoutui nuori mies sangen +kohteliaasti -- hän oli tykkönään muuttunut; silmätkin, jotka ensin +erhettymättömällä ilolla olivat katselleet Ilsen naurettavaa +päähinettä, kielsivät itseltään jok'ainoan pilkallisen katseen. + +Minun sydämeni paisui. Mikä mainio mies minun isäni onkaan, koska jo +hänen pelkkä nimensä tuottaa Ilselle ja minulle niin paljon +kunnioitusta, -- arvelin itsekseni. + +Neidit jättivät meidät hyvästi, ja me menimme nuoren herran seurassa +hiekkakentän yli punakatajien välitse Karolinenlustiin päin. + +Meillä oli enää vaan vähän matkaa astuttava viheriäisten puitten +virkistävää siimestä, mutta minä kävin sen sykkivin sydämin. Ilse +astuskeli vilkkaasti eteenpäin meidän edellämme, eikä katsahtanut +kertaakaan taaksensa. Tuskin olivat nuoret neidet kadonneet tiheän +pensaston taakse, kun nuori herra nopeasti kumartui minun puoleeni, +katseli minua syvään ja veitikkamaisesti viattomiin silmiini. + +"Oletteko vielä suutuksissanne minuun, prinsessa?" kysyi hän +puoliääneen. + +Minä pudistin päätäni -- kummallista, että joku puoleksi kuiskattu +sana voi saattaa minut vapisemaan aina sydämeni pohjaan asti... +Karolinenlust näkyi äkkiä edessämme!... Minua ei ensinkään olisi +kummastuttanut, jos haltiattarien kuningatar olisi nyykäyttänyt minulle +päätään korkeista ikkunoista ja kutsunut minua järestämään vuodettansa +ja lakasemaan huonettansa... Minä olin kuin lumottu, eikä edessämme +oleva rakennus ensinkään ollut semmoinen, että se olisi voinut +herättää minut siitä tilasta... Mitäpä minä siihen aikaan tiesin +renessansi- tahi rokoko-rakennustavasta! Lumoavaa näköä ei ankarien +rakennussääntöjen tieto siis voinut vähentää. Minä näin ilmaan kohoavan +ainoastaan kauniita viivoja, niin hienoja ja pehmeitä, kuin olisivat ne +olleet vahasta eikä kivestä. Minä näin pylväitä, patsaita ja reunuksia, +ihastuttavan kauniisti yhdistettyinä tuhlaavaisen monilla kukka- ja +hedelmäköynnöksillä, sekä niiden välissä ikkunoitten kiiltävät, isot +peililevyt -- kauniin, pienen rokoko-linnan, niin koristettuna kuin +viime vuosisadan rakennustapa vaan voi matkaan saada. Se kuvastui +hopeankirkkaasen veteen, joka reikäisen kiviseinän ympäröimänä virtaili +sen jalkojen juuressa. Pieni lammikko ynnä viuhkantapaiset valkoisilla +kivillä ja kankeilla kuusilla koristetut ruohokentät täyttivät jotenkin +ahtaan leveän tien ympäröimän tilan; mutta sen toisella puolella +levisivät taasen puitten synkät varjot. Kuin helmi viheriäisissä +aalloissa oli se pieni linna kätkettynä keskellä metsää, joka kohosi +korkealle sen takaa. Melkein jalkojemme yli pakeni arka hopeafasaani +pensastoon ja siimeksessä pylväskäytävän edessä käveli riikinkukko, +komea, loistava pursto levitettynä, samalla kun tuhanharmaa kurki +seisoi toisella jalallaan lammikon rannalla, pitäen paljasta punaista +päätänsä miettiväisesti alhaalla -- se tuli arvokkaasti meidän +luoksemme, rupesi tanssimaan, kumartaen mitä naurettavimmalla tavalla, +juuri kuin olisi se linnan juhlallisuuksien ohjaaja -- ihme toisensa +perästä minun kokemattomissa silmissäni! + +Kantajat laskivat takkansa alikerroksen avonaiseen etehiseen, he saivat +kantopalkkansa, ja sitte astuimme me ylös. Ensimmäisessä kerroksessa +kuljimme monen oven ohitse, jotka, kummallista kyllä, olivat varustetut +suurilla, ympyräisillä, pölyisillä oikeuden sineteillä -- leveitä +valkoisia paperi-kaistaleita oli rakojen päällä, muistuttaen +äänettömyyttä vaativasta, huulille lasketusta sormesta. + +Vasta kolmannessa kerroksessa seisahduimme. Nuori herra avasi oven ja +me astuimme sisälle, samalla kun hän ystävällisesti kumartaen peräytyi +ja äänettä sulki oven meidän jälkeemme. Kauhea tuska ja pelko +valloittivat minut äkkiä. Minä olin kotona Dierkhofissa sangen oikein +tuntenut, ett'ei isäni minusta huolinut, että minä olin hänelle +rasituksena, jonka hän mielellään olisi ijäksi päiväksi jättänyt +arolle; kummastuksesta, jonka täällä kaikkialla herätin, tulin selville +siitä, ett'ei hän ollut ainoallakaan sanalla puhunut minusta... Ja nyt +olin kuitenkin tunkeutunut hänen huoneisiinsa ja katselin arasti sitä +maailmaa, missä hän eli ja oleskeli... Kuinka vieraalta ja +käsittämättömältä se kaikki näytti! Seinät suuressa salissa, johon +olimme tulleet, olivat lattiasta kattoon asti kirjojen peitossa; +"peitetyt niin monilla kirjoilla kuin kanervan kukkia oli arolla," +arvelin minä. Siinä oli tilaa ainoastaan neljälle viheriäisillä +villavarjostimilla peitetylle ikkunalle ja kahdelle ovelle. Vasen ovi +oli selki selällään -- siitä pääsi toiseen suureen huoneesen, niihin +valo tuli ylhäältäpäin. Korkeasta, avarasta kupulaesta valasi kimeltävä +päivän paiste valkoista veistokuvaa: nuijaa kantavaa, uhkaavan näköistä +olentoa ja vielä muitakin ihanien, hienopukuisten naisten kuvia. +Kirjaston ikkunan luona kirjoituspöydän edessä istui herra +kirjoittamassa. Hän ei huomannut meidän tuloamme, sillä kun +epäileväisesti seisahduimme hetkeksi kynnykselle, kuulimme kynän +lakkaamatta vaan rapisevan -- se oikein vaivasi hermojani... En tiedä, +oliko siihen syynä huoneen tavattomuus tahi ahdistava tunne -- isäni +pelkääminen -- samapa se, Ilse, aina vireä, päättäväinen Ilse epäili +silmänräpäyksen, mutta otti sitte minua vakavasti kädestä ja vei minut +ikkunan luo. + +"Hyvää päivää, herra tohtori, tässä olemme nyt!" lausui hän. Minusta +kuului hänen heleä, hieman vapiseva äänensä ukkosen jyrinältä hiljaisia +seiniä vastaan. + +Isäni säpsähti paperiensa keskellä ja katseli meitä; sitten kavahti hän +pystyyn kuin sähkön vaikutuksesta. + +"Ilse!" huudahti hän silminnähtävästi kauhistuneena. + +"Niin Ilse, herra tohtori!" vastasi Ilse tyvenesti. "Ja tässä on +Leonore, ainoa lapsenne, joka ei neljääntoista vuoteen ole nähnyt +isäänsä... Se on pitkä aika, herra tohtori, eikä olisi kummaa, jos ette +enää tuntisikaan toisianne." + +Isäni oli ääneti ja pyyhki monta kertaa otsaansa, ikäänkuin olisi hänen +ollut vaikea saada ajatuksiansa selville ja käsittää läsnäoloamme. +Keveästi lykkäsi hän hattuni taaksepäin ja katseli minua silmiin. Minä +ajattelin itsekseni hieman peläten, että laihempia ja kuihtuneempia +kasvoja kuin isäni tuskin oli olemassa; mutta hänellä oli mummon +kauniit silmät. + +"Vai niin, oletko sinä siis Leonore?" lausui hän hyvin lempeästi ja +suuteli minua otsalle. "Hän on pieni vartaloltaan, Ilse, +vaimovainajatanikin pienempi, luulen." Hän huokasi. "Kuinka vanha lapsi +on?" + +"Seitsemäntoista vuotta, herra tohtori. Olenhan sen jo kahdesti +maininnut kirjeessäni." + +"Ah, vai niin!" lausui hän taasen silittäen otsaansa; sitte pani hän +kätensä ristiin ja väänsi ne ulospäin että luut luskivat -- hän oli +syvistä unelmista täyteen todellisuuteen äkkiä heränneen ihmisen kuva. + +"Sinä olet väsynyt, lapseni, suo anteeksi, että sallin sinun seisoa +niin kauan," lausui hän sangen kohteliaasti, käveltyään ensin kerran +edestakaisin pitkin lattiaa. + +Keskellä lattiaa seisoi kirjoilla ja papereilla peitetty pöytä. Isäni +lykkäsi meille kaksi sen vieressä olevaa nojatuolia. + +"Ole varovainen, Ilse, minä pyydän, ole varovainen!" huudahti hän +tuskallisesti, kun Ilse, istuutuessaan, viattomasti asetti pienen +korinsa avatun paperivihon päälle. Hänen laihat kätensä vapisivat, kun +hän varovaisesti nosti pois koria, eikä hellä äidinsydän voisi +levottomammin tutkia sairaan sydänkäpysensä kasvoja kuin isäni +ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta. + +Minä katsoin Ilseä. Hän ei ollut siitä millänsäkään; kentiesi tunsi hän +jo ennakolta isäni omituisuudet. + +"Tule levähtämään vähän!" lausui isä huomattuaan, että epäilin istua. +"Sitten menemme ravintolaan..." + +"Ravintolaanko, herra tohtori?" kysyi Ilse tyvenesti. "Mitäkä lapsella +siellä olisi tehtävää? Se maksaisi vaan suuria summia kahtena +vuotena..." + +Isäni vetäytyi äkkiä taaksepäin. "Kahtena vuotena! Mitä sanot, Ilse?" + +"Minä sanon vaan, mitä jo kymmenen vuoden kuluessa olen teille +jok'ainoassa kirjeessä sanonut. Me olemme nyt täällä ja jäämme +tänne!... Minä en voi kärsiä, että tyttö villiytyy arolla! Katsokaa +Leonorea! Hän osaa tuskin lukea; ja kirjoittaminen -- varjelkoon meitä +-- teidän pitäisi nähdä hänen harakanvarpaitansa! Puihin osaa hän kyllä +kiivetä kurkistamaan linnunpesiin, vaan ommella säännöllistä saumaa +tahi kutoa kantapäätä sukkaan, sitä ei hän taida -- minä en ole millään +tavoin voinut opettaa hänelle sitä, ja hän juoksee käpälämäkeen +nähdessänsä vieraita kasvoja, juurikuin olisivat he rosvoja. Ettekä te +voisi saada häntä tervehtimään edes hyvää päivää! Ja tämä on tohtori +von Sassenin ainoa lapsi!... Teidän rouva vainajanne kääntyisi +haudassaan, jos hän sen tietäisi!" + +Isälleni ei joutunut mieleen Ilsen kiitettävän kertomuksen jälkeen edes +katsellakaan minua, pientä, mitätöntä olentoa. + +"Herra Jumala!" huudahti hän repien molemmin käsin epätoivoisesti +päätänsä, "se voi kaikki olla ihan totta; mutta mitä minä teen tällä +lapsella?" + +Siihen saakka olin levottomasti ja ääneti kuunnellut heidän puhettansa, +vaan silloin nousin seisomaan. + +"Oi, kuinka kauheata tämä kaikki on!" huudahdin minä tuskasta +vapisevalla äänellä. "Ole huoletta, isä, minä en enää tule silmiesi +eteen! Minä palaan heti, ja jos en muuten pääse, niin menen vaikka +jalkaisin takaisin arolle. Onhan Heintz siellä, ja hän varmaankin +iloitsee siitä... Ja minä rupean myöskin ahkeraksi, isä; voit olla +varma siitä -- minä tahdon oppia ompelemaan ja kutomaan... Saat nähdä, +minä en milloinkaan enää, en koskaan tule sinulle kiusaksi!... + +"Hiljaa, lapsi," varoitti Ilse nousten seisomaan; kyyneleet valuivat +hänen silmistänsä. + +Mutta silloin ympäröi minua kaksi kättä, minä lepäsin isäni sydäntä +vasten. Hän riisui pois hattuni, heitti sen lattialle ja painoi pääni +lempeästi rintaansa vasten. + +"Ei, ei, lapsi kultani, pikku Leonore raukkani, sitä minä en +tarkoittanut!" lohdutti hän minua liikutettuna. + +Kummallista -- oli ikäänkuin sanani vasta täydellisesti olisivat +saattaneet hänet käsittämään, miten asia oikeastaan oli. + +"Nyt juuri pitää sinun jäämän minun luokseni. Ilse, eikö tytöllä ole +samankaltainen ääni kuin vaimo vainajallanikin? Eikö se ole yhtä +hopeanheleä?... Minun luokseni täytyy lapsen jäädä, arolle hän ei enää +saa palata, se on selvää!... Mutta Ilse hyvä, kuinka nyt tehdään?... +Tämä ei edes ole minun oikea kotini; minä olen itse vieras tässä +talossa, määrättömäksi ajaksi... Niin, kuinka nyt tehdään?" + +"Kyllä minä pidän siitä huolta, herra tohtori," lausui Ilse +vakavasti ... ja hän oli jälleen oikeassa mielityössään. "Minä voin +huoletta viipyä viikkokauden poissa Dierkhofista, vaikka Heintz sillä +aikaa tekisikin muutamia tyhmän töitä... Kyllä minä järestän kaikki... +Eikä tyttö sitä paitsi tule tyhjin käsin." + +Hän otti paperin koristansa ja ojensi sen isälleni; se oli mummon +perukirja. + +Minä nostin pääni isäni rinnalta ja lausuin hänelle kuolleen viimeisen +tervehdyksen. + +"Eikö äiti kuollut mielipuolena?" kysyi isä. + +"Ei." vastasi Ilse. "Hän oli täydessä järjessään kuin terveimpinä +päivinään ja määräsi kaikki, ennenkuin nukkui viimeiseen uneen... +Lukekaa vaan. Laillista todistajaa ei ollut läsnä, mutta hän arveli +teidän pitävän hänen viimeisen tahtonsa tämän kaltaisenakin arvossa --" + +"Se on tietty." + +Hän avasi paperin ja silmäili ensimmäisiä rivejä. "Tämä ilahuttaa minua +teidän tähtenne, Ilse!" lausui hän. "Dierkhof on laillisesti teidän +omanne." + +"Luuletteko todellakin niin, herra tohtori?... Mutta, jos olisin teidän +sijassanne, ajattelisin minä: Ahaa, Ilse on pysynyt vanhan rouvan +luona, ainoastaan saadaksensa periä hyvän tilan --" + +"Se ei joutuisi mieleeni --" + +"Mutta minun... Minä en ota Dierkhofia omakseni; se kuuluu, jos +suvaitsette, tytölle, hänellä täytyy olla suojapaikka, oma koti, mihin +voi jäädä, jos ei maailma häntä miellytä... Jos minä saan asua +Dierkhofissa ja te sallitte minun hoitaa sitä kuolemaani asti, on se +minulle kylliksi. Minä olisin heti emäntäni kuoltua repinyt paperin +palasiksi; vaan minulla ei ollut oikeutta siihen, sillä siinä on vielä +enemmänkin." + +Isani luki eteenpäin. "Kuinka, siis oli vielä rahojakin jälellä?" +huudahti hän kovin kummastuneena. "Olettehan te aina kirjoittaneet +äitini eläneen ainoastaan eläkerahastansa ja Dierkhofin pienistä +tuloista." + +"Se onkin ollut pelkkää totta, herra tohtori... Alussa saapui muutama +kerta rahaa muualta, vaan minä en ymmärrä senkaltaisia asioita ja kun +armollinen rouva lakkasi itse kirjoittamasta kirjeitänsä, ei enää +ainoatakaan groschenia saatu ulkomaailmasta. Tohtori selitti minulle +nyt vasta, että pienet painetut paperit ovat poisleikattavat ja +lähetettävät pankkiin, joka niistä maksaa korkoa." + +"Onko teillä paperit muassanne?" + +"On", lausui Ilse äkkiä hämillään ja viipyen. "Mutta, herra tohtori, +sen sanon teille", lisäsi hän päättäväisesti, "niitä ei saa käyttää +samalla tavalla kuin" -- hän osoitti merkitseväisesti päällään läheistä +salia -- "kuin olette käyttäneet ne suuret rahasummat, joita armollinen +rouva alinomaa lähetti teille Hannoverista." + +Isani laihat, kuihtuneet posket punoittivat ja hänen katseensa oli niin +epävakava, juuri kuin olisimme tavanneet hänet jotakin pahaa tekemästä. + +"Ei, ei!" vakuutti hän elävästi. "Olkaa huoletta -- rahat ovat +Leonoren." + +"Ja tallennatteko ne huolellisesti? Ja säännöllisesti neljästi +vuodessa --" + +"Ei, Ilse, sitä minä en voi!" keskeytti isä oikein kauhistuneena. +Raha-asioihin en minä millään tavoin voi ryhtyä! Minun työni vie +minulta kaiken aikani --" + +"Olkaa huoleti, siihen kyllä saamme neuvoa, herra tohtori!" rauhoitti +Ilse -- minulta ei jäänyt huomaamatta, että se suuresti rauhoitti +häntä. "Mutta kuinka täällä nyt järestetään? Tuohon suureen huoneesen +emme toki voi jäädä... Eihän täällä näy pesukaappia eikä muitakaan +kaappia --" + +"Minä saatan teidät heti alas asuinhuoneisiin -- malttakaa hiukan, +silmänräpäys vaan! Minä lasken ensin käsikirjoituksen talteen." + +Hän meni pöydän luo ja käänteli hajamielisesti, pää kumarruksissa, +paperiansa. Sillä välin hivutti hän lakkaamatta otsaansa, sitten ohutta +harmaata partaansa ja vaipui viimein hitaasti nojatuoliinsa. Äkkiä +tarttui hän kynään ja rupesi kirjoittamaan. + +Ilse oli sillä aikaa mennyt lähimmäiseen saliin ja minä seurasin +häntä... Miltä me molemmat näytimme keskellä kaikkia muinaisteoksia, +voin nyt vallan hyvin kuvailla, ja millä silmillä minä silloin katselin +taideaarteita, joitten nimiä en tietysti tuntenut, muistan sangen +selvästi. Että kaikki oli sikin sokin odotellen järestävää kättä, voi +helposti huomata. Arkuista kiilsi marmori heinien ja pahnojen väliltä; +pompeiolaisia vaskikaluja olivat pöydät täynnä ja muinaisia +terrakotta-teoksia -- puoleksi särkyneitä, kauhtuneita savikoristuksia, +joita en viitsinyt katsellakaan -- oli hajallaan lattialla. Siellä oli +ylipään paljon särjetyitä ja heikkoja kaluja; suljetun arkun päällä +makasi vielä käsitön ja jalaton naisen kuva -- mitähän minä "torsosta" +tiesin! + +"Voisiko uskoa tätä mahdolliseksi!" mumisi Ilse tyytymättömästi, +melkeinpä suuttuneena. "Täänkaltaisessa särjetyssä rojussa on melkein +Jakobsohnin koko rikkaus!" + +En minäkään voinut sitä käsittää, mutta jäin kuitenkin viehätettynä +seisomaan, ja tietämättäni koitti minussa aavistus taiteen ihmeistä ja +niiden valloittavasta voimasta. Puuta vasten makasi siinä poika. +Vasemman käsivartensa oli hän kiertänyt taitetun oksan ympäri ja +jäsenet osoittivat semmoista välinpitämättömyyttä, joka ilmoittaa unen +lähestymistä. Minä katselin liikahtamatta hetkisen aikaa kauniita +kasvoja; hieman avatuista huulista kuului hänen hengityksensä, puoleksi +ummistuneet silmät taistelivat unen kanssa ja alas riippuvassa, +laihassa, mutta jäntevässä kädessä näkyivät paisuneet suonet +kellertävän nahan alta: siinä oli elämää -- pelottavaa elämää. Minä +säpsähdin. + +"Älä pelkää, lapsi!" lausui Ilse. "Kylläpä tämä kuitenkin on +pelottavaa!... Katsohan vaan isääsi! Luulenpa hänen kokonaan +unhottaneen, että me olemme täällä." + +Samassa kolkutettiin ulko-ovea; isäni ei sitä kuullut, vaan jatkoi +kirjoitustansa. Toiseen kolkutukseen huusi Ilse voimakkaasti: "astukaa +sisälle!" Samoin kuin meidän tullessamme, kavahti isä pystyyn ja katsoa +tuijotti hajamielisesti tulijaa, kalliisen pukuun vaatetettua +palvelijaa, joka nöyrästi lähestyi kirjoituspöytää. + +"Hänen korkeutensa herttua, lähettää sydämelliset tervehdyksensä ja +pyytää teitä, herra tohtori, puheillensa viheriäiseen huoneesen kello +viisi," lausui hän syvästi kumartaen. + +"Vai niin! -- Minä olen aina valmis noudattamaan hänen korkeutensa +käskyä!" lausui isäni molemmin käsin venyttäen hiuksiansa. + +Palvelija meni ääneti ulos. + +"Täällä me vielä olemme, herra tohtori," huudahti Ilse kynnykseltä, kun +isäni taasen aikoi käydä istumaan. + +Minä en voinut olla oikein makeasti nauramatta; mutta minusta tuntui +myöskin, kuin olisi raskas kuorma nostettu rinnaltani -- minä rupesin +ymmärtämään isääni. Hän ei ollut sydämensä kylmyyden eikä kovuuden +tähden unhottanut minua ja äitiäni -- hän eli vaan toisessa maailmassa. +Minä olin varma siitä, että hän rakastaisi minua, jos vaan olisin hänen +luonansa eikä mitään tunkeutuisi välillemme... Ensiksi täytyi minun +voittaa ujouteni, ett'en enää säpsähtäisi omasta äänestäni. + +"Isä," lausuin minä yhtä reippaasti kuin esikuvani Ilsekin ja osoitin +nukkuvaa lasta, kun isä melkein naurettavan hämmästyneenä, käsiänsä +väännellen tuli meidän luoksemme, "ethän naura minulle? Eikö tuo lapsi +herää tai irroita kättänsä oksasta? Onhan se ihan elävä?" + +"Minäkö nauraisin sinulle, pikku Leonoreni, sentähden että heti +huomasit helmeni, aarteeni?" huudahti hän silminnähtävän iloisesti. Hän +silitti kellertävää marmoria vielä hellemmin kuin äsken poskeani. "Niin +katselehan oikein tarkoin, lapseni! Tämä on kaunis teos Jumalan +kaunihinten luotujen kappalten vertainen!... Semmoista on ainoastaan +yhdessä maailman paikassa, ainoastaan tässä, tässä!... Mikä löytö!... +Jumala tiesi, kuinka kauppias on saanut sen käsiinsä!... Tässä talossa +piilee äärettömiä aarteita, ja mistä olen minä ne löytänyt, ell'en +juuri sieltä, mistä eilen vasta vedin tämän verrattoman kalliin +taideteoksen päivän valoon? Tuolta kellarin nurkista, missä ne ovat +olleet vähintään neljäkymmentä vuotta arkkuihin pakattuina, +unhoituksiin jääneinä -- ryöstö tieteeltä, jota ei milloinkaan voi +anteeksi antaa!... Oi tuota kauppiaan mieltä!" + +Se ei tosin kuulunut siltä, kuin olisi hän puhunut minulle, arolta +tulevalle lapselle, joka vasta ensi kertaa sain mitään ymmärtämättä +kurkistaa taiteen ja tieteen valtakuntaan; mutta hänen puhettansa +ymmärsin kuitenkin paljon paremmin kuin professorin vierassanaista +pakinaa tuolla kukkulalla, ja äkkiarvaamaton löytö "kauppahuoneessa" +oli minusta yhtä miellyttävä kuin hautakummun salaisuus. + +Ilse katseli minua sivulta, juurikuin olisi hän tahtonut sanoa: "vai +niin, nyt alkaa tuokin;" vaan hän pidätti kaikki muistutukset ja +lausui, kuten ainakin, suoraan ajatuksensa. Hän osoitti pölyisiä +jalkimiansa. + +"Anturat polttavat jalkojani ja minä olisin iloinen, jos saisin +lasillisen raikasta vettä, herra tohtori!" + +Isä hymyili, lukitsi kirjoituspöytänsä laatikon ja vei meidät +alikerrokseen. Me näimme ohitse mennessämme avatusta ovesta vähäiseen +huoneesen; siellä seisoi sievä palvelusneiti, valkoinen esiliina +edessä, tomuttamassa huonekaluja. + +"Neiti Fliedner käski avata kaksi huonetta armolliselle neidelle," +lausui hän kunnioittavasti isälleni. + +Minä nauroin hänelle vasten silmiä. "Armollinen neiti" oli viimeksi +edellisenä aamuna lähtiessänsä Dierkhofista juossut avojaloin aroa +pitkin. + +"Herra tosin läksi Dorotheenthaliin," jatkoi tyttö, "eikä neiti +Fliedner tiedä, kuinka hän tahtoo asettaa kotiin tultuansa; vaan hän +tahtoi kuitenkin ennakolta pitää huolta välttämättömimmistä tarpeista. +Minä olen kattanut pöydänkin kolmelle hengelle ja tuonut ruokaa +kahdelle lisää ravintolasta." + +Isäni kiitti häntä ja avasi meille sangen komean asuinhuoneensa oven. + +Kerronko, kuinka voimallisen aistin ihmeet melkein kohta heräsivät +yksinkertaisessa lapsessa; sen ihmeen, joka saattoi tuhat hellää +huolenpitoa heti syntymään lapsellisessa sielussani, kun rakkaita +velvollisuuksia minua kohtasi? Minun "äärettömän taitamattomiksi" +moititut käteni kuorivat perunat ja laskivat ne, vaikka vielä ujosti ja +kömpelösti, isän lautaselle; minä riensin vetämään akuttimen eteen, kun +aurinko rupesi kuumasti paistamaan isälleni otsaan, ja kun hän hetken +perästä jälleen meni rakastettuun kirjastoonsa, huusin minä hänen +peräänsä, että hänen kello viisi täytyi mennä herttuan luokse, ja +kysyin, saisinko tulla ylös häntä siitä muistuttamaan. + +Hän kääntyi säihkyvin silmin ovessa. + +"Minä kiitän teitä, Ilse," huudahti hän. "Te olette lapsessani tuoneet +minulle sen onnellisen ajan takaisin, jolloin minulla oli vielä vaimo +vainajani elossa!... Leonore, juuri kello viisi tulet ylös! Minä olen +usein vähän hajamielinen ja, paha kyllä, on jo usein tapahtunut, että +olen ihan unhottanut koko kutsumuksen." + +Hän meni ulos. + +"Käyhän kaikki hyvin!" arveli Ilse tyytyväisesti ja lykkäsi nuttunsa +hihat kyynäspäittensä yli. + + + + +XI. + + +Isäni asuihuoneitten vieressä oli se huone, jonka neiti Fliedner +toistaiseksi oli määrännyt minulle, ja sen takana pieni makuukammari. +Ne olivat rakennuksen lounaisessa kulmassa ja ensimmäisessä oli kaksi +ikkunaa, joitten edessä riippui raskaat, vaikka vähän kauhtuneet +tamasti-uutimet. Siinä oli keltaisella silkkipeitteellä katettu vuode, +pehmeitä, puhtaisin liinapäällyksiin pistettyjä tyynyjä, sievä, +keltaisilla poimuksilla koristettu peilipöytä, ja toisella seinällä +kierrejalkainen, kalliilla puulajilla muovattu kaappi. + +"Makuuvaatteita ei tarvita," sanoi Ilse, vetäen vahvoilla käsillään +meidän säkkivaatteesen ommeltua, jättiläisen kokoista tavaraläjäämme +kynnyksen yli. "Makuuvaatteita on meillä itsellämme, ja minkä +kaltaisia lisäksi!" Hän otti hienot vaatteet vuoteesta ja punnitsi +ylenkatseellisesti käsissänsä keveitä tyynyjä. "Mutta tämä on pahasti!" +huudahti hän äkkiä, kädet puuskassa tarkastellen pientä huonetta. +"Tuossa, missä vuode nyt on, makaat puoleksi kylmän ikkunan alla, ja +tuolla seinällä on kaappi suotta suojassa. Kas niin, auta minua vähän, +tyttäreni -- se otetaan siitä pois!" + +Me siirsimme kaapin syrjälle; Ilse löi kätensä yhteen. "Jumala +varjelkoon meitä, silkkiä ikkunain edessä ja sormen paksulta +hämähäkinverkkoa ja tomua kaappien takana -- sepä vasta hyvää +järestystä!" Minun täytyi ehdottomasti muistella neljäkymmentä vuotta +kellarin pimeydessä olleita arkkuja; niin pitkään aikaan ei luultavasti +kaikkialla kiiteleviä hämmähäkkiä ollut häiritty. Paitsi vanhuuttansa +mustaa tomun ja pitkäjalkaisia pakenevia seinälukkia tuli vielä pieni, +tuskin huomattava sala-ovi näkyviin. Ilse avasi sen kursailematta; +tuskin kahta jalkaa leveät, jyrkät portaat vievät ylös toiseen +kerrokseen. + +"Ei kaappi siis ole siinä suotta aikojaan", lausui Ilse, sulkien oven +jälleen. + +"Meidän täytyy nostaa se paikalleen takaisin!" + +Hän meni ulos luutaa ja rikkaviskuria hakemaan. + +Hiljaa avasin minä jälleen oven... Kuka asui tuolla ylhäällä? Kentiesi +kaunis Charlotte?... Minä astuin portaan toisensa perästä ylöspäin... +Äkkiä näin omien silmieni tasalta heikon valon -- raon kynnyksen ja +molempia kerroksia yhdistävän oven välillä. Hiljaa, kutea aijoin, +avasin sen -- oi taivas! mikä hirveä melu syntyi: vahva kahiseminen +kuului ja tuo hirveä ovi kirisi, ikäänkuin ei sitä olisi vuosikymmeniin +avattu! Käteni putosi lukosta ja minä olin vähällä kaatua takaperin. +Ovi aukeni hitaasti sisälle päin -- siellä ei ollut ketään -- musta +silkki nuttu oli puoleksi riippunut oven edessä ja siitä se melu +syntyi. + +Minusta tuntui, kuin olisi ensimmäinen vaalea aamurusko, jolle niin +usein olin riemuinnut arolla, virtaillut ympäri seiniä -- ne olivat +ruusunpunaiset. Ruusuvihkoja näkyi kaikkialla, mihin vaan katseli, +harmaapohjaisessa matossa, pienissä selkälaudattomissa tuoleissa ja +alaslasketuissa akuttimissa -- ne kyllä olivat vaan ruusun jäännöksiä, +sillä auringon paisteessa olivat ne vallan kauhtuneet. Ikkunan vieressä +oli peilipöytä täynnä hopeakapineita; muita huonekaluja ei ollut... + +Minä astuin varovaisesti sisään... Hyi -- eihän sielläkään ollut +pitkään aikaan puhdistettu... Tämäpä hyvää järestystä! olisi Ilse +taasen sanonut. Menestyikö Charlotte todellakin senkaltaisessa +tukehuttavassa, tomuisessa ilmassa? Vasemmalla puolella oli ovi auki, +ja minä huomasin kaksi rinnakkain olevaa vuodetta tumman sinertävän +päällystimen peitossa; niiden vieressä oli kehto, täynnä pieniä +tyynyjä, joitten yli viheriäinen harso oli heitetty... Kummallista, +kuka asunee täällä?... Hiljaisuus, syvä, aaveentapainen hiljaisuus +vallitsi hämärissä huoneissa; rulla-akuttimet olivat alaslasketut, +vieläpä uutimetkin eteen vedetyt, ja kaikki näytti niin autiolta... Ah, +nyt tiesin sen! Asujat olivat sieltä lähteneet pois!... Silmänräpäyksen +aikaa varoitti minua muuten sangen vapaamielinen omatuntoni enempää +urkkimasta -- eihän minun nenäkäs olentoni kuulunut tänne... Joutavia! +oli niin viehättävää kurkistaa salaa ventovieraasen, aavistamattoman +komeaan kotiin!... Olinhan minä todellakin haltiattaren luona hänen +omassa samettisessa ja silkkisessä, kultaisessa ja hopeisessa +kodissansa. Tomua oli kyllä laistakseni ja vuoteitakin järestääkseni... +Minä kävelin ypöyksin hänen huoneittensa ja salinsa lävitse -- +ypöyksin! Mutta en pelännyt -- en ollenkaan. Vaan jos haltiatar +todellakin istuisi lähimmäisessä huoneessa korkeassa nojatuolissansa -- +silloin astuisin rohkeasti hänen eteensä ja kumartaisin hänelle, siihen +ei tarvitsisi aivan paljon uskallusta -- ei suinkaan, mutta -- minä +huudahdin äkkiä, että seinät kajahtivat, ja peitin kasvoni käsilläni. +Avasin juuri oven. Minä en ollut yksinäni, mutta ei haltiatarkaan +siellä istunut -- pieni, musta olento tuli vastaisesta ovesta minua +kohti. + +Sykkivin sydämin odotin minä vieraan lähestymistä; luulin hänen ensin +ottavan kädet kasvoistani ja vaativan selitystä, miten olin tullut +vieraisin huoneisin, mutta haudan hiljaisuus vallitsi yhä, ei ketään +tullut lattian yli, ei mitään oveakaan suljettu -- päättäväisellä +liikunnolla lopetin tuskallisen tilani, minä katsahdin ylös. "Musta" +seisoi yhä vielä kynnyksellä, antaen ruskeiden käsiensä hitaasti vaipua +alas kasvoiltansa ja heitti sitte vallattomat mustat kähäränsä niskaan +-- no, mutta niinhän minäkin tein!... Minä nauroin, nauroin täyttä +kurkkua. Huoneessa oli peiliseiniä; aina kattoon asti ulottui lasi -- +luultavasti näytti siitä kokonaan kuvastuva olento sangen +kummalliselta!... Minä pudistin kähäröitäni, nauroin kuin hullu ja +astuin edessäni olevaan saliin. + +Se huone ulottui koko rakennuksen leveyden yli ja siinä oli etelän ja +pohjan puolella liki toisiaan kolme tavattoman suurta, ulos vievää +lasi-ovea. Ne olivat varustetut sinisillä silkkiuutimilla, joissa väri +ainoastaan pohjan puolella oli säilynyt, eteläpuolella oli se kauhtunut +likaisen harmaaksi... Siellä ikäänkuin virtaili elämä vastaani +seinistä. Pienillä lihavilla, lentävillä lapsilla oli seppeleitä +käsissään, ne nauroivat minulle veitikkamaisesti, ja katosta +ripottelivat ihanat naiset oikeita kukkakiehkuroita ympärilleen, +Kullatuita koristeita näkyi maalausten välillä, ympäröiden ne +tuhansilla pauloilla ja köynnöksillä. Huonekalut olivat loistavan +valkoiset, reunukset kullatut ja päällystyynyt sinisestä silkistä. + +Se oli juhlasali, vaikka sitä silminnähtävästi oli käytetty hupaisena +arkihuoneena. Sievissä ryhmissä täyttivät huonekalut kaikki neljä +nurkkaa ja pohjanpuolisen kaksinaisen oven edessä oli suuri +kirjoituspöytä, peitetty posliinikuvilla ja kaikenlaisilla sievillä +kaluilla, joitten käytännöllisyyttä en tuntenut... Minä näin siinä +myöskin hopeiset kirjoitusneuvot; ne olivat taiteellinen teos: oksista +kudottu pieni matto, jonka päällä musteastia ja hietatolkki pilkistivät +esiin kahdesta ruusunupusta -- yhdelle lehdelle oli vaakuna ynnä +ruhtinaallinen ruunu piirretty... Kirjoitusneuvojen edessä oli +vaakunalla koristettuja paperilevyjä. Hieno, keveä naisen käsi oli +silminnähtävästi koetellut kynää; lukemattomia kertoja seisoi siinä +ristiin rastiin: Sidonia, K----n ruhtinatar, ja välistä oli aina nimet +Claudius ja Lothar. + +Minä säpsähdin. Kuinka, olisivatko nämä ruhtinaallisia huoneita?... +Ruhtinatarko on istunut tämän pöydän edessä ja kirjoittanut tuolla +kultaisella välinpitämättömästi paperien sekaan heitetyllä kynällä!... +Hänen hienot jalkansa ovat liidelleet kiilloitettua lattiaa pitkin, +jota minun paksut villasukkani nyt naarmoittavat, ja olivathan ihanat +kasvot katselleet ulos lasiovesta?... Ujous valtasi minut -- minä en +enää tarttunut lähimmäiseen oveen, epäileväisesti siirsin pienen +vaskilevyn avaimenreiän edestä ja kurkistin siitä -- ulkoa näkyi +kauniit portaat, joita aamusilla Olsen ja nuoren herran seurassa olin +astunut ylös... Ah, seisonhan minä niiden ovien takana, joissa oli +suuret sinetit!... Niin lujasti oli prinsessa siis tahtonut suojella +huoneitansa kaikilta uteliailta silmiltä, kunnes hän palaisi -- hän oli +oikein varustanut ovet sinetillä. Eikä sekään auttanut; olinhan minä +siellä sisällä ja katselin uteliaasti kaikkia, mitä ei vieraan silmän +pitänyt näkemän. Mutta siitä minä en ensinkään huolinut -- päinvastoin +oli erinomaisen viehättävää, että sinetit olivat siinä ja ett'ei sinne +voinut tunkeutua ainoatakaan elävää olentoa, paitsi nenäkästä, jostakin +avaimen reiästä hiipivää kärpästä, -- ja minua, minua yksin! + +Ja minun täytyi tulla selville, miltä ihanasta ruhtinattaresta tuntui, +katsellessansa ulos lasiovesta. Minä siirsin uutimen hieman syrjälle -- +kuin pieni, kodikas, ulos ilmaan pistävä huone, katotta ja seinittä, +liittyi palkkonki oviin -- minä en milloinkaan ennen ollut nähnyt +palkkonkia -- ah, kuinka ihastuttavaa lieneekään saada kuumasta +huoneesta astua suorastaan ulos raittiisen ilmaan. + +Kentiesi voisi puitten välitse nähdä maalle! Minä olin kylläksi +kevytmielinen ja rohkea vääntääkseni avaimen ja avatakseni oven +ravolleen; raikas kesäilma tuuli minua vastaan tuoden mukanansa +kukkapengerten suloista tuoksua -- kyllähän kaiketi tohdin pistää +päätänikin ulos silmänräpäykseksi -- taivas! siellä astui Ilse nopein +voimakkain askelin vastapäätä olevasta pensastosta kantaen pitkää +luutaa olallansa! Minä löin oven kiinni ja juoksin kuin hullu +huoneitten lävitse, vedin kengät jalkaani ja hiivin portaita alas. Olin +juuri ehtinyt sulkea salaoven ja mitä viattomimman näköisenä istahtaa +tuolille, kun Ilse astui sisään. + +"Minun täytyi mennä aina pihalle asti, löytääkseni luutaa!" lausui hän. +"Tämä talo on kuin loihdittu -- suljetuita ovia, mihin vaan katselee, +eikä ainoatakaan ihmistä näkyvissä... Ja vastuksia minulla vielä oli +sen lisäksi -- palvelustyttö ei tahtonut antaa minulle luutaa, +paljaasta kunnioituksesta ... mutta se suututti minua!... tuo ilkeä +kirkkohattu on syypää kaikkeen! -- jättäisin sen mieluisimmin täst'edes +käyttämättä." + +Hän lakasi huolellisesti kaiken tomun ovesta, väänsi avaimen +kaksikertaa ympäri ja lykkäsi kaapin entiselle paikalleen. Sitten +ratkoi hän säkkivaatteen auki ja pinosi tavattoman suuret sänkyvaatteet +korkealle vuoteelle... Miten hävyttömästi punaraitainen päällys koki +kilpaa loistaa keltaisen silkkitamastin rinnalla, ja miten pieniltä ja +mitättömiltä hienot, ylenkatseellisesti poisheitetyt liinalakanat +näyttivät minun paksun vaatteeni vieressä, jonka langat minä melkoisen +kaukaa voin lukea! + +Mutta Ilse tarkasteli tyytyväisen näköisenä työtänsä -- olihan kaikki +vahvaa ja kestävää, eikä silloin ollut syytä valituksiin. + +"Huomenna varhain menemme katurakennukseen," lausui hän minulle, otti +puhtaan, sileän kauluksen matkalaukusta ja pani sen peilipöydälle. +"Siitä päättäen, mitä isäsi tänään sanoi, näkyvät he siellä olevan +sangen järkevää väkeä." + +Minä koetin turhaan muistella senkaltaista lausetta; isäni oli vaan +suuttuneena puhunut kellariin unhotetuista arkuista ja laatikoista ja +kutsunut "järkevää väkeä" kauppiaiksi. + +"Kentiesi saan tilaisuutta puhua herran kanssa sinustakin", lisäsi hän. + +"Herran tähden ei, ei, Ilse!" huudahdin minä tuskastuneena. "Minä +juoksen paikalla sieltä pois, etkä sinä näe minua milloinkaan enää!" + +Hän katseli minua kummastuneena. + +"Eihän vaan olisi vikaa?" kysyi hän osottaen merkitseväisesti otsaansa. + +"Usko mitä tahdot, vaan minä en kärsi, että puhut ainoatakaan sanaa +minusta tuon nuoren herran kanssa --" + +"Kukapa nyt muistelee tuota keikaria -- tuota teeskentelevää nuorta +herraa, joka vanteita heittelee?... Sehän vielä olisi puuttunut --!" + +Minä tunsin, kuinka poskeni punottivat -- kiukusta, tuskasta ja +häpeästä... Ei, Ilse oli kuitenkin liian tunnoton, kova ja törkeä! + +"Minä tarkoitan sitä herraa, joka eilen huusi meidän takanamme," jatkoi +hän tyvenesti. + +"Häntäkö," vastasin minä, "minun puolestani saat puhua hänen kanssansa, +kuinka paljon tahdot -- hän on vanha, ikivanha!" + +"Vai niin -- ja oliko hän todellakin yksi niistä, jotka neljä viikkoa +sitten olivat arolla?" + +Minä nyykäytin hänelle. + +"Ja tuo vanhako antoi sinulle ne onnettomuuden taalerit?" + +"Niin, Ilse!" + +Minä menin ikkunan luo ja katselin ulos. Olin vähällä käyttäytyä +naurettavasti -- kyyneleet nousivat silmiini. Ilse tiesi tosin, että +minä itkin, kun hän oli liian ankara Heintziä kohtaan; mutta se oli +ihan toista, häntä rakastin minä ensimmäisestä lapsuudestani saakka -- +vaan mitä vento vieras mies minuun koski? Mitä se minuun koski, että +Ilse kutsui häntä keikariksi ja teeskenteleväksi nuoreksi herraksi?... +Se oli todellakin naurettavaa -- mutta Ilsen mielipide suututti minua +kuitenkin vielä enemmän ja ihan toisella tavalla kuin hänen toruessaan +vanhaa hyvää Heintziäni. + + + + +XII. + + +Seuraavana aamuna herätessäni olin sangen kummallisella tuulella... +Uudet vaikutukset olivat edellisenä päivänä niin äkkiarvaamatta +karanneet päälleni, että menin levolle kuin päihtyneenä; aamusilla, +kirkkaana selkeänä aamuna, oli levähtänyt sieluni selennyt, ja minä +olin taasen arka sisilisko, joka koetti paeta ihmissilmiä johonkin +synkkään turvapaikkaan. Ikäänkuin lohduttajana lauloi ja visersi äkkiä +pieni lintu minulle, keskeyttäen alakuloiset mietteeni. Luultavasti +istui se ikkunalaudalla ja minä surumielisesti hymyten arvelin, että se +kentiesi oli tullut Dierkhofista, suoraan sen pihalla kasvavasta +pihlajasta... Syvä aamuhiljaisuus keskeytyi suureksi kummastuksekseni +toisellakin tavalla. Seinän takana, missä kaappi seisoi, alkoi äkkiä +syvä miehen ääni hitaasti veisata virttä. Samalla aukesi ovi ja Ilse +astui kuunnellen kynnykselle. Hän nyykäytti ääneti minulle hyvää +huomenta ja jäi kädet ristissä seisomaan. + +"Hurskas mies," lausui hän mielihyvin, kun ensimmäinen värssy oli +loppunut, ja astui vuoteeni luo. "Tässä talossa asuu siis muitakin +ihmisiä paitsi isäsi, ja vieläpä tämän miehen kaltaisia!... Eilen +illalla näytti koko talo minusta niin pakanalliselta ja loihditulta --" + +Hän vaikeni, sillä ääni alkoi toisen värssyn -- suloinen liiritys +ulkona ikkunalaudan päällä oli lakannut. Ihmisääni oli karkoittanut +pois pienen aran laulajan. "Niin, nouse ylös nyt, lapseni!" lausui +Ilse, hurskaasti kuunneltuansa toistakin värssyä. "Tämä havainto on +minulle aarretta rakkaampi. Mikä kaunis aamurukous!... Alottakaamme nyt +työmme!" + +Sitte veti hän ylös rulla-akuttimen ja meni ulos. + +Minä hyppäsin vuoteestani. Ulkona säkenöivät kultasäteet vedenpinnalla; +puista ja pensaista tippui kimeltävä aamukaste, riikinkukot ja fasaanit +juoksentelivat ruohokentillä. + +Minun pukeutuessani lauloi naapuri yhä edelleen. + +"No hyväinen aika, laulaako tuo maksosta?" kysyi Ilse kummastuneena ja +otsa vähän rypyssä, kun kuudennen värssyn loputtua seitsemäskin vielä +alkoi. "Tuonkaltaiseen laulamiseen suuttunee pian Jumala!... Sitä +varten hän ei varmaankaan ole luonut ihanaa kallista aamuhetkeä!" + +Ilse oli jo ollut ahkera. Hän oli saanut kyökin oven avatuksi ja, +huolimatta palvelusneidon kaikista tarjoutumisista, itse laittanut +aamiaisemme -- Ilse "ei millään muotoa voinut juoda vieraan keittämää +kahvia". Huone oli jo laistu, vuode, jonka hän oli valmistanut +itsellensä sohvalle, oli poissa ja pöydälle oli sievästi järjestetty +neiti Fliednerin lähettämät kahviastiat. + +Minä koputin ujosti isäni ovea. + +"Astu sisälle, Leonoraseni!" kuului sisältä... Jumalan kiitos! isä +muisti vielä kuitenkin minun olevan täällä eikä minun siis tarvinnut +ilmoittaa nimeäni! Hän veti minut kynnyksen yli, suuteli minua otsalle +ja puolusti eilistä poissaoloaan sillä, että hänen täytyi viipyä +herttuan luona kello yhteentoista saakka. Ilse ilmoitti hänelle +aikovansa "hetken perästä" keskustella neiti Fliednerin kanssa siitä, +mitä minun kanssani olisi tekeminen, ja siihen isä mielellään myöntyi. +Neiti Fliedner oli erittäin kunnioitettava nainen, arveli hän, ja se +olisi hänelle mieleen, jos Fliedner pitäisi vähän huolta hänen pienestä +tyttärestään; myöhemmin lupasi hän itse käydä hänen luonansa sitä +pyytämässä, vaan silloin oli se mahdotonta, kun hänellä oli kiireitä +töitä ja hänen täytyi kirjoittaa joka hetki. + +Hän ei ollut likimainkaan niin hajamielinen kuin ylhäällä kirjastossa, +ja vaikka hän muutaman kerran kutsui minua äitivainajani nimeltä ja +hyvin huolellisesti kysyi ikääni, huomasin kuitenkin kaikesta siitä +hänen jo tottuneen minun jäämiseeni. Se rohkasi mieleni jälleen. Hän +piti minua yhä edelleen kädestä ja minä saatoin hänet kirjastoon asti, +sillä hän oli tottunut juomaan aamukahvinsa siellä. + +Etehisessä astui pitkä, vanha herra ohitsemme. Hänen hiuksensa ja +kaulahuivinsa olivat lumivalkeat ja musta puku kiilsi kuin atlaska +päiväpaisteessa. Hän tervehti tosin sangen kohteliaasti, mutta hyvin +jäykästi, ja hänen vaalean siniset silmänsä tarkastelivat oikein +ylenkatseellisen ylpeästi isäni huolimatonta ulkomuotoa. + +"Kuka se on?" kysyin minä hiljaa, hänen nopeasti ja erinomattain +arvokkaasti mennessänsä lammikon ohitse; kun hän äkkiarvaamatta +ilmestyi, tunsin kuin terävän pistoksen sydämmessäni. + +"Kauppahuone Claudiuksen vanha kirjanpitäjä", vastasi isäni. "Hän on +sinun naapurisi -- etkö jo ole kuullut hänen laulavan?" Ivallinen hymy +näkyi hänen huulillaan, kun hän loi katseen lammin toisella puolella +kasvavien pensaitten taakse katoavaan, hartaasen aamuveisaajaan. + +Kaksi tuntia myöhemmin astuin minä samaa tietä Ilsen rinnalla -- me +menimme katurakennukseen. Ilse kantoi mummon arvopaperia sisältävää +läkkilipasta mustan viittansa alla. Hän oli lisännyt matkapukuansa +tummilla, puuvillaisilla sormikkailla ja näytti siten sangen +juhlalliselta. + +Ruohokenttä oli tyhjä, vaan sen sijaan oli elämä sitä vilkkaampi +kukkatarhassa. Käsikärryt narisivat hiedatulla tiellä, kukkapengerten +välillä käveli työmekkoon puettuja miehiä, sitoen kukan toisensa +perästä kimppuihin, ja ruusupensastojen takaa kurkisti monta päätä, +meitä kummastuneena katsellen. + +Tultuamme liki suuria kasvihuoneita, astui vanha kirjanpitäjä ulos +ovesta. Hän oli paljainpäin ja hänen kunnioitusta vaativa, lumivalkea +päänsä oikein hohti päiväpaisteessa. Hän puhui nuoren herran kanssa, +joka, valmiina menemään kaupungille, käveli hänen vieressänsä. He eivät +huomanneet meitä, vaikka me ihan heidän takaansa poikkesimme leveälle +tielle, joka vei muurissa olevalle portille. + +"Te olette huimapäitä, sekä te että sisarenne; te tähtäätte korkealle" +-- lausui vanha kirjanpitäjä. + +"Moititteko meitä siitä?" + +"Eikö pesä, missä kasvoitte, kunnes pääsitte lentoon, kelpaa enää -- +minä olen kauan tietänyt sen!" jatkoi harmaapäinen herra vastaamatta +toisen kysymykseen. + +Hänellä oli puhuessansakin syvä ja kaunis ääni; mutta hänen +lausumatapansa oli niin kummallisen leveä ja korotettu, kuin olisi hän +pitänyt jok'ainoaa sanaansa kullanpainavana. + +"Sitä en juuri tahdo sanoa", vastasi toinen, olkapäitään nykähyttäen; +"mutta eihän pitäisi olla niin paljoa masentamassa Charlottea ja minua, +painamassa meitä seuraelämässä lyijypainolla maahan ja olemassa +vastuksina korkealle pyrkiessäni... Jospa vaan setä kerrankin luopuisi +tästä kauppapuodista!" + +Hän heilutti hienoa kävelykeppiänsä, siten lyöden kaunista tulipunaista +neilikkaa niin kovasti, että se taittui ja lensi kauas tielle... Minä +huudahdin hiljaa ja koetin ehdottomasti molemmin käsin kaulaani, +juurikuin olisi kova lyönti sattunut minua niskaan. + +Molemmat herrat kääntyivät. Minun pelästynyt muotoni ja vielä enemmän +liikuntoni houkutteli pilkallisen hymyn nuoren herran huulille. + +"Ah, voiko aron prinsessa olla herkkätuntoinenkin?" huudahti hän +kohteliaasti tervehtien ja nostaen lakkiansa kastanjankarvaisilta +kähäröiltänsä. "Nyt olen luultavasti oikea hirviö, raaka ihminen ja +Jumala tiesi mitä kaikkea ja olen kadotettu ijäksi päiväksi", jatkoi +hän nauraen ja katsellen minua sivultapäin; "minun ei nyt auta enää +tehdä muuta kuin asettaa kukka kunniapaikkaan". Hän otti ylös neilikan +ja pisti sen napinläpeensä. + +"Se ei enää paranna pientä kukkaraukkaa", lausui Ilse kuivasti, ohitse +mennessämme. + +Herra nauroi. + +"Eikö teidän nimenne ole Ilse?" kysyi hän veitikkamaisesti. + +"Teidän palvelijanne -- Ilse Wichel", vastasi Ilse kääntyen hänen +puoleensa. Se kuului pistämällä kuin olisi kielen päässä ollut pippuria +ja suolaa; mutta miltä se olisi kuulunut, jos hän olisi tietänyt nuoren +herran arolla yhdistäneen hänen nimensä -- lohikäärmeesen! + +Minä en voinut käsittää, mistä Ilse ylipään sai rohkeutta katsella niin +itsetyisesti, melkein huolimattomasti noihin ruskeihin silmiin, +juurikuin olisivat ne luudansitojapojan, jolle hän Dierkhofissa +lahjoitti aina leipäpalasen, ja laittoi hänet sitte matkaansa. Niin, +Ilse oli uljas kuin sotamies, hänelle ei kukaan voinut vetää vertoja, +ei kukaan koko maailmassa, minä kaikesta vähimmin, sillä minun arka +sydämmeni sykki niin kovasti, että luulin vanhan kirjanpitäjän sen +huomaavan ja sentähden katselevan minua niin tutkivaisesti kiireestä +kantapäähän. + +Luulenpa nuoren herran tahtoneen esitellä meitä kumppanillensa; mutta +Ilse ei viipynyt; hän nyykäytti päätänsä ja kääntyi, ja minä tein +tietysti samaten. + +Herrat kävelivät hitaasti meidän perässämme. + +"Vaunut tulevat tuolla kulmassa!" sanoi nuori herra äkkiä seisahtuen. +"Niin, niin, ovathan ne meidän hevosemme! Erkki setä palaa +Dorotheenthalista!" + +He kiiruhtivat askeleitansa ja saapuivat meidän edellämme pihalle +samassa kun sievät vaunut, katto alaslaskettuna, ajoivat sisälle +portista. Vanha herra istui siinä ruskea hattu päässä ja siniset lasit +silmillä. Hän oli juuri samannäköinen kuin arollakin, liikkui vaan +paljoa keveämmin astuessansa alas, kuin mitä minä, hänen tyvenistä, +vanhuuteensa sopivista liikunnoistansa olisin osannut arvata. + +"Hyvää huomenta, setä!" tervehti nuori herra, ja "Sinäkö se olet, Erkki +setä?" kuului Charlotten ääni eräästä ikkunasta. + +Vanha herra viittasi tervehtien ylös sekä ojensi kätensä nuorelle +herralle ja vanhalle kirjanpitäjälle. Me menimme samassa huomaamatta +ohitse, sillä vaunujen sisälle ajaessa astui pitkä, voimakas mieskin +matkalaukku selässä pihalle ja ojensi rukoilevaisesti hattuansa. + +Minä näin nuoren herran kohta ottavan esiin kukkaronsa ja aikovan +heittää suuren hopearahan hattuun, mutta setä lykkäsi anteliaan käden +takaisin. + +"Minkälainen käsityöläinen olette?" kysyi hän kerjäävältä. + +"Puuseppä." + +"Oletteko hakeneet työtä kaupungissa?" + +"Olen, armollinen herra, -- kaikkialla! Mutta en ole saanut, en +ollenkaan, ja Jumala tietää, että mielelläni tekisin mitä hyvänsä! -- +Minä olen kyllästynyt kulkemiseen!" + +"Vai niin, -- sitten voitte tulla minun luokseni; minulla on teille +työtä" -- hän osoitti ympärillä olevia laatikkoja -- "ja maksan hyvin." + +Mies repi hämillään sekaantuneita hiuksiansa. "Siitä olen teille +kiitollinen -- mutta tekisi mieleni ensin mennä majatalooni", lausui +hän sammaltaen. + +"Mene!" vastasi vanha herra lyhyesti ja kääntyi pois. + +"Katso häntä vaan, hänpä vasta on mies puolestansa!" arveli Ilse +ihmetellen, astuessamme etehiseen, vaan minä olin liikutettu. +Kerjäläinen oli kurjannäköinen ja kuinka lyhyesti ja raa'asti häntä +kohdeltiin! Eikö jo itsestään ollut kauheata, kun täytyi käydä mieron +tietä! Sydäntäni kirveli, kun tuon pitkän miehen täytyi niin nöyränä +seisoa ylpeitten rikkaitten edessä!... Nuori herra oli kuitenkin paljoa +laupeampi ja jalompi; kysymättä olisi hän antanut roponsa... Minua ei +ensinkään olisi kummastuttanut, jos puuseppä ei olisikaan tullut +takaisin -- kukapa tahtoisi kohdata katsetta noista rumista, sinisistä +silmälasista? + +Charlotte oli sillä välin nähnyt meidän tulevan pihan ylitse. Hän tuli +alas ja tervehti meitä etehisessä. Minä en voinut kääntää silmiäni +hänestä. Pieni pitsipäähine, keveä ja läpinäkyvä kuin hämmähäkin +verkko, oli huolimattomasti heitetty tummankiiltävän pään yli ja +ympäröi sädekehänä kauniita, vaikka nuorelle immelle melkein liian +suuria kasvoja. Hänen suuren vartalonsa ympäri liehui runsaissa +laskoksissa valkea aamupuku, joka ainoastaan kapealla vyöllä +kiinnitettynä selvästi osoitti hänen uhkean muotonsa. + +"Aiotteko minun luokseni, aron prinsessa?" kysyi hän ystävällisesti +tarttuen kursailematta käteeni. + +"Sittemmin teidänkin luoksenne, neiti; mutta ensin täytyy meidän +puhutella neiti Fliedneriä," vastasi Ilse. Hänenkin silmänsä katselivat +mielihyvällä kaunista vartaloa -- niin, suuruutta ja vahvuutta hänkin +kunnioitti; kaikissa tapauksissa luuli hän aina tuommoisessa, leveitten +hartioitten päällä olevassa suuressa päässä olevan yhtä vahvan tahdon +kuin hänellä itsellään... Minä olin mielestäni niin pieni, yhtä mitätön +kuin kahden tammen välillä liehuva höyhen, näitten molempien +kookkaitten naisten rinnalla. + +Charlotte pudisti nauraen päätänsä Ilsen suoralle vastaukselle ja avasi +oven... Jumalan kiitos, meidän sisään astuessamme ikkunanloukosta +nouseva nainen ei ollut kuitenkaan yhtä pitkä kuin minun molemmat +äärimieheni! Neiti Fliedner näytti silkkipukuineen, valkoisine +myssyineen ja hienoine, vyöstä riippuvine kultavitjoineen yhtä hienolta +kuin eilenkin etehisessä ja tuli ystävällisesti hymyillen meitä +vastaan. + +Minä vaivuin kohta alas Ilsen viereen vanhanaikuisen karttuunisen +sohvan pehmeisin höyhentyynyihin; Charlotte puolestansa heittäytyi +nojatuoliin, otti haukkuvaa sylikoiraa, joka juuri oli koettanut repiä +palasta kalliista puvustani, kiinni niskasta ja torui sitä. + +Ilse kertoi pitkittä mutkitta lyhyesti entisen elämäni. Pääni, täynnä +hullutuksia, ruskeat käteni, jotka eivät tahtoneet kutoa sukkaa ja +voittamaton haluni juosta avojaloin, olivat kuvan hirveät alkupiirteet, +jotka kaksivuotisen sivistysajan piti poistamaan... Minä istuin ääneti +kuunnellen ja katselin suurta posliinikuvaa vastapäätä olevassa +lasikaapissa; tuo hirveä olento nyykytti väsymättä päätään Ilsen +navakalle puheelle. "Niin, niin, kaiken tämän täytyy muuttua!" Sitten +kuin minä seinällä olevia loppumattomia avainriviä -- voi taivas, mikä +ääretön joukko suuria ja pieniä avaimia, ja neiti Fliednerin täytyi +pienessä, sievässä päässään muistaa, mihin kukin niistä kuului! Minä +tuskastuin ja rupesin pelkäämään taloa, johon kuului niin lukemattoman +monta lukkoa ja avainta -- ah, rakas, rauhallinen Dierkhofini, jossa +oli vaan yksi portin avain, ja sekin usein jäi yöksikin vääntämättä! + +"Mielelläni, sydämellisen mielelläni otan pienen neiti von Sassenin +siipieni suojaan", lausui vanha neiti Ilsen lopetettua puheensa ja +laskettua läkkilippaan paperineen pöydälle. "Mutta siinä täytyy miettiä +monta asiata, erittäinkin raha-asiaa. Minä arvelen teidän tarvitsevan +siinä herra Claudiuksen neuvoa --" + +"Vaan ei tänäpäivänä, herran tähden, rakas Fliedner!" keskeytti häntä +Charlotte vilkkaasti. "Erkki sedällä on tänään työtä entistä enemmän, +hän oli vähällä pakottaa onnettoman kisällin työhön, mutta kisällipä +oli kyllin viekas ja pakeni... Hän olisi valmis pistämään tyttö raukan +tuonne pihakammariin ja antamaan hänen siellä koko ikänsä sitoa +hautaseppeleitä kuivista kukista!" + +Minä katselin häntä mykkänä kauhusta. + +"Niin, niin, katsele minua vaan pienokaiseni!" lausui hän tarkastellen +suuria, valkoisia, hyvin hoidettuja kynsiänsä. "Näitä kymmentä +sormiraukkaa vapisen minä alinomaa, peläten, että nekin lähetettäisiin +pihakammariin!" + +"No, teillä ei suinkaan ole syytä valitukseen, Charlotte", arveli neiti +Fliedner hieman terävästi. + +Ilsen kasvot pitenivät. Vaikka hän näytti äärettömän ankaralta, rakasti +hän minua kuitenkin liian paljon kärsiäksensä ajatusta, että hän +jättäisi minut yksin vieraaseen kaupunkiin onnettomuuteen... Niin, hän +kuvaili taitamattomuuttani mitä tummimmilla väreillä; mutta hänen +täytyi myöskin myöntää itse olleensa syypää siihen -- hänellä ei ollut +milloinkaan kylliksi voimaa eikä vakavuutta pakottamaan minua työhön ja +tukehuttamaan haluani vapaasti kulkemaan ulkona. + +"Olkaa huoletta", lohdutti häntä neiti Fliedner hymyillen. "Neiti +Claudiusta huvittaa väliin liioitella. Herra on ankara, vaan ei +tunnoton; te voitte huoletta neuvotella hänen kanssansa." + +"No niin, koska sen vakuutatte", vastasi Ilse silminnähtävästi +huojennetunna. "Minä en tiedä mistä syystä, mutta minulla on +luottamusta häneen. Hänen kasvojansa en ole nähnyt -- hän seisoi tuolla +pihalla selkä minuun päin -- mutta tyttö näki hänet neljä viikkoa +sitten arolla ja sanoo hänen olevan vanhan, ikivanhan herran ja silloin +hänellä tietysti on kokemusta maailmasta." + +Charlotte nosti kätensä ja purskahti nauruun. + +"Erkki setä on varmaan erittäin kiitollinen teille, armollinen +prinsessani!" huudahti hän ja neiti Fliednerkin katseli minua +veitikkamaisesti. + +"Ottakaa vaan lippaanne ja seuratkaa minua!" sanoi hän Ilselle. Hän +heitti viitan hartioilleen, järesti valkoiset kalvokkaansa ja silitti +molemmin käsin tavattoman sileitä, harmaita hiuksiaan. + +"Siellä minunkin täytyy olla läsnä!" huudahti Charlotte ja heitti +koiran pehmeään makuukoriinsa. + +"Aamupuvussako?" kysyi neiti Fliedner kummastuneena. + +"Tietysti, eikö se ole puhdas ja sileä?" kysyi Charlotte nauraen ja +veti peilin edessä pitsipäähineen syvemmälle otsaan. + +Vanha nainen nyykähytti olkapäitään ja antoi meidän jälleen astua ulos +synkkään etehiseen. Hän avasi melutta vastaisessa päässä olevan oven. + + + + +XIII. + + +Minä olisin mieluimmin kääntynyt takaisin kynnyksellä ja juossut ulos +pihalle katsomaan, paistoiko kesäaurinko todellakin vielä kirkkaalla +aamutaivaalla... Niin kolkkoa ja kylmää oli ristikko-ikkunain takana! +Kadun toiselta puolelta näkyi kyllä valkoinen seinä ikkunasta, mutta se +kimeltävä paikka vaikutti ainoastaan, että holvikatto ja ruskeat +nahkatapetit näyttivät vielä tummemmilta. Joka hengähdyksellä saivat +keuhkot kuumaa, raskasta ilmaa, jossa mitkä kukat hyvänsä olisivat +näyttäneet surkastuneilta ja kuivilta. + +Pitkän pöydän vieressä seisoi vanha kirjanpitäjä. Hän oli vetänyt +harmaat, liinaiset hihat käsivarsiinsa ja järesteli pieniä +paperitukkuja; hänen ympärillänsä työskenteli monta ihmistä. + +"Hyvää päivää, herra Eckhof!" tervehti häntä Charlotte, ja ojensi +hänelle ohimennessään välinpitämättömästi kätensä ihan samoin kuin +ylioppilas tervehtii toistaan. Vanhus vastasi ystävällisesti +tervehdykseen -- neiti Fliednerille kumarsi hän yhtä kankeasti ja +kylmästi kuin isällenikin. + +Me astuimme suuren salintapaisen huoneen lävitse toiseen huoneesen. +Siellä oli ainoastaan yksi herra, vaikka monta kirjoituspöytää seisoi +pitkin seiniä. + +Herra istui niin, että hän voi nähdä koko huoneen ja ovenkin, mistä +tulimme. Meidän astuessamme sisälle nosti hän päätänsä; sitten nousi +hän vähän kummastuneena ja läksi ikkunaloukosta, missä hänen +kirjoituspöytänsä oli... Hänellä oli kapeat, jalot, vähän vaaleat +kasvot. + +Charlotte riensi meidän edellämme hänen tykönsä. + +"Aamupuvussako, Charlotte?" kysyi hän ja hänen suuret siniset, elävät +silmänsä katselivat kummastuneina Charlottea. Terve puna neiden +kasvoissa eneni, peittäen koko kasvot hiuksiin saakka. + +"Oi, setä, olethan yksinäsi", lausui hän rukoilevaisesti, katsellen +pikaisesti ympärilleen. "Älä pidä sääntöjä niin tarkoin tällä kertaa -- +minun täytyy olla läsnä, kun saat miellyttävän uuden tuttavan." + +Minä olin jo aikoja sitten paennut Ilsen taakse. + +"Tuo ei ole herra, joka antoi minulle taalerit", kuiskasin minä +pelästyneenä. + +Charlotten tarkat korvat kuulivat sanani. + +"Setä!" lausui hän nauraen kuin hullu, "neljä viikkoa sitte näki nuori +nainen sinut Lyneburgin arolla, ja hän tahtoo nyt puhutella vanhaa, +ikivanhaa herra Claudiusta --" + +"Ah, se on ihan sama, oletteko te se herra, jonka pienokainen on +nähnyt, vai ette", keskeytti Ilse vakavasti. "Minä tahtoisin puhutella +herra Claudiusta, ja tehän se olette?" + +Hän nyykäytti päätänsä tuskin huomattavasti hymyillen. + +Ja nyt alkoi Ilse toisen kerran kertomuksensa. Hän oli luultavasti +oppinut sen ulkoa kuin pappi saarnansa; sillä suu kävi lakkaamatta kuin +hyrrä ja hän puhui puhumistaan samassa järjestyksessä kuin neiti +Fliednerinkin luona. + +Sill'aikaa olin minä piilossa naisten takana ja katselin salaisesti +herraa tarkemmin. Hänellä oli vanhan ruskeahattuisen korkea, solakka +vartalo ja sama äänikin; vaan se oli mahdotonta, että pää oli sama. +Nuorekkaan, sileän otsan yllä aaltoilivat vaaleat, tuhanharmaiset +kähärät, jotka vinosti sisään tulevassa valossa näyttivät +hopeanharmailta. Suurena vastakohtana näkyivät ruskeat kulmakarvat +kiiltävien hiuksien alta. Lujina ja vakavina ympäröiden siniset silmät, +tekivät ne hänen vaaleat, ylevät, vaikk'ei kauniit kasvonsa +miehuullisiksi ja voimakkaiksi... Minä huomasin, kuinka Ilsen puhuessa +pieni ryppy asettui hänen otsaansa; Ilsen kertomus suututti häntä +silminnähtävästi eikä hänellä ollut vähintäkään halua sekautua koko +asiaan; silloin tällöin katseli hän sivultapäin vieressänsä olevia +avatuita kirjoja; näkyi selvästi, että hänestä oli vastenmielistä tulla +häirityksi, vaikka hän kohteliaasti näytti olevan huomiollinen kuulija. + +"Minä voin", lausui hän kylmäsi kun Ilse hieman levähti, "ainoastaan +neuvoa teitä mitä pikemmin sitä paremmin lähettämään nuori neito +oppilaitokseen --" + +"Ei, setä!" keskeytti häntä Charlotte. "Hirveätä olisi pakottaa tätä +nuorta ujoa olentoa, joka tähän saakka on nauttinut suurinta vapautta, +laitokseen, missä kaikki luonteet muodostetaan saman kaavan mukaan! +Elämä opetuslaitoksessa on hirveä!" + +"Onko se hirveä, Charlotte?" kysyi hän kovin kummastuneena. "Ja sinä +olet viettänyt melkein koko elämäsi semmoisessa paikassa!... Miksi et +milloinkaan ole sitä sanonut?" + +Neiti kohotti olkapäitään. "Mitä valitukset olisivat auttaneet?" kuului +jotenkin katkerasti hänen huuliltansa. + +Herra Claudius loi häneen ankaran ja läpitunkevan katseen, vaan ei +lausunut sanaakaan. Samassa aukeni ovi; vanha kirjanpitäjä astui +sisälle ja häntä seurasi kookas, hyvin kaunis nuori mies. Viimein +mainittu säikähti silminnähtävästi naisten läsnäolosta ja aikoi +peräytyä. + +"Astukaa vaan sisälle!" kehoitti herra Claudius. Hänen kulmakarvansa +vetäytyivät hieman ryppyyn; hän otti kellon taskustansa ja näytti sitä +tulijalle. "On jo kovin myöhään, herra Helldorf", lausui hän kylmästi. + +Charlotte vastasi nuoren miehen tervehdykseen ylpeästi ja +huolimattomasti nyykäyttäen päätään; mutta sedän sanoista tuli hän +tulipunaiseksi ja loi häneen vihaisen silmäyksen. + +"Suokaa anteeksi, herra Claudius; toinen veljeni lapsista sairastui +muutama tunti sitte sangen kovasti," puolustihe nuori mies hiukan +epävakaisella äänellä ja istahti kirjoituspöytänsä eteen. + +"Minun on häntä sääli -- onko henki vaarassa?" + +"Vaara on, Jumalan kiitos, ohitse." + +Herra Claudius kääntyi taasen Ilsen puoleen. "Minä en tiedä, millä +tavoin voin teitä tässä asiassa auttaa", lausui hän. Herra von Sassenia +ei millään tavoin voi vaatia pitämään silmällä -- kuten itse sanotte -- +jotenkin laiminlyödyn nuoren neiden opetusta --" + +"Sen minä kyllä mielelläni teen!" keskeytti neiti Fliedner. + +"Ja minäkin", lisäsi Charlotte vilkkaasti. + +"Pääkysymys on pienen omaisuuden hoidosta, joka perinnön kautta on +tullut neiti von Sassenin omaksi", lausui vanha neiti. + +"Mutta senkin voisi minusta katsoen hänen isänsä hoitaa." + +"Hän ei millään muotoa suostu siihen", vastasi Ilse kiiruusti. "Ja se +onkin minulle mieleen, kun -- kun" -- hän vaikeni hetkeksi ikäänkuin +hieman hämillään etsien sopivia sanoja -- "no niin, kun hän aina +ostelee säretyitä kivikuvia ja astian palasia", lisäsi hän +päättäväisesti. + +Hän laski lippaan pöydälle ja avasi kannen. Herra Claudius otti paperit +ja rupesi niitä tutkimaan. + +"Näitten joukossa on monta korkolippua, joista ei enää saa rahaa; mutta +velkasetelit ovat hyviä", sanoi hän laskien ne takaisin lippaasen. "Ja +minäkö siis hoitaisin rahat?... Tahdotteko, että kasvut pannaan +pääomaan?" + +"Niin, niin, säästäkää niin paljon kuin mahdollista!" kehoitti Ilse. +"Mutta tohtori on kovin hajamielinen ja sentähden olisi hyvä, jos tyttö +väliin saisi muutaman groshenin pieniin tarpeisinsa." + +"Missä nuori neiti on?" + +"Mutta näyttäytykää toki kerran!" sanoi Charlotte minulle. Ennenkuin +ehdin hiiskuakaan, otti hän hatun päästäni, silitti itsepintaista +tukkaani molemmilla käsillään ja rupesi taluttamaan minua olkapäästä +eteenpäin melkein kuin lasta, jonka pitäisi lausuman ulkoa opittu +nimipäiväruno. Silla kertaa astuin kuitenkin vallan ujostelematta +esiin. Tyventä kauppamiestä minä en ensinkään hävennyt -- minä katselin +häntä silmiin yhtä viattomasti kuin vanhaa herraa arolla. Luulenpa, +että minulla olisi ollut rohkeutta vastustaa häntä, jos hän olisi +ruvennut puhumaan kuivista haudanseppeleistään. + +Samassa kun silmämme kohtasivat toisensa, huomasin hänen tuntevan minut +-- hän oli siis kuitenkin sinilasisilmäinen mies. + +"Todellakin! Kummallinen pieni tyttö, joka ei milloinkaan ollut nähnyt +rahaa!" sanoi hän kummastuneena. + +"Niin, setä, aron prinsessa, kuten Dagobert sanoo, pieni vapaa leivo, +joka heitti rahanne jalkojenne eteen eikä niin vaan anna sulkea itseään +häkkiin!" huusi Charlotte nauraen. "Nyt, pienokaiseni, täytyy sinun +kunnioittavasti tervehtiä tuota vanhaa herraa!" + +Herra Claudius punastui äkkiä hieman. "Ei mitään sopimatonta pilaa, +Charlotte!" sanoi hän yhtä vakavasti ja ankarasti kuin hän oli +nuhdellut Dagoberttia tuossa onnettomassa kenkäjutussa. "Teidän +tahtonneko on, että rahat jätetään minun hoidettavakseni?" kysyi hän +minulta ystävällisesti. + +Minusta tuntui niin kummalliselta tieto, että ensi kertaa olin rahan +omistajana, että nauroin. + +"Ovatko ne todellakin minun omiani!" kysyin minä. + +"Tietysti, kenen sitte?" sanoi Ilse närkästyneenä. + +"Kuuluvatko ne minulle samalla tavalla kuin käteni tahi silmäni! Saanko +menetellä niiden kanssa kuinka tahdon?" kysyin minä melkein +hengittämättä mielen ponnistuksesta. + +"Ette, niin vapaamielisesti ette vielä saa niiden kanssa menetellä", +lausui herra Claudius -- hänellä oli sama lempeä ääni kuin arollakin. +"Te olette vielä liian nuori... Jos minä hoidan paperinne, täytyy +teidän myöskin tehdä tiliä kaikesta, mitä minulta pyydätte." + +"Silloinhan ei ole mitään hyötyä niistä", sanoin minä surullisesti ja +alailoisena. + +"Olisiko teillä jokin erityinen pyyntö?" Hän kumartui minun puoleeni +katsellen minua kysyväisesti. + +"Olisi, herra Claudius, vaan minä en tahdo lausua sitä -- te ette +kuitenkaan sitä täytä." + +"Vai niin -- hm, mistä sen päätätte?" kysyi hän tyvenesti. + +"Siitä, että minä näin teidän lähettävän pois köyhän kisälliraukan +ilman avutta." + +"Te tahdotko siis auttaa jotakuta!" Hän pysyi huolimatonna. Minun +vähäinen moitteeni ei ensinkään häntä auttanut. + +"Mitähän nyt on juolahtanut lapsen mieleen?" huudahti Ilse +kummastuneena. "Ketä sinä tahdot auttaa? Ethän tunne ketään koko +avarassa maailmassa!" + +"Ilse, sinä tiedät sen", sanoin minä rukoilevaisesti. "Sinä tiedät +aivan hyvin, kuka nyt on hädässä ja kentiesi laskee joka tunnin, kunnes +rahoja saapuu Hannoverista --" + +"Kuuleppas Lenore, jos ryhdyt _siihen_, niin loppuu pian kaikki", +keskeytti hän minua. Hän oli niin suuttunut, ett'en milloinkaan ennen +ollut häntä nähnyt semmoisena, "ei grosheniakaan anneta pois!" + +"No, pitäkää sitte rahanne!" kuiskasin minä kiivaasti; kyyneleet +himmensivät näköäni. "Vaan en minäkään ota niistä grosheniakaan -- en +koskaan, usko se, Ilse!... Ennen istun minä pihakammarissa ja sidon +hautaseppeleitä ja kukkakimppuja herra Claudiukselle!" + +Hän katseli minua. "Kuka on jo ehtinyt kertoa teille pihakammarista?" + +Minun silmäni etsivät ehdottomasti Charlottea, joka punastui ja +hymyili. + +"Charlotte laski leikkiä, herra Claudius!" sanoi neiti Fliedner +lempeästi puolustaen. Kun minä purskahdin itkuun, laski vanha neiti +kohta käsivartensa minun ympärilleni ja veti minut hellästi luoksensa. +Ilse sitä vastoin suuttui yhä enemmän minun "lapsellisuudestani". Hän +laski suuren työstä karkean kätensä raskaasti ja lujasti läkkilippaan +kannelle, kuin olisi se siten suojeltu kaikilta ryöstäjiltä. + +"Herra Claudius, älkää koskaan salliko Lenoren lähettää pois rahaa!" +varoitti hän hartaasti. "Muistakaa, että jos hän sen _kerran_ tekee, +niin on koko hänen perintönsä kadonnut!... Minä en voi sitä tarkemmin +selittää -- se on ikävä perhesalaisuus, jonka täytyy olla haudattuna +... oi Herra Jumala, miksi pakottaa noin nuori tyttö minua puhumaan +siitä vieraille ihmisille!... Sanalla sanoen, tässä on kysymys +sukulaisesta, joka on tuottanut häpeän toisensa perästä koko perheelle, +sukulaisesta, joka on hylätty --" + +"Tunnetteko sen sukulaisen?" kysyi herra Claudius, kääntyen minun +puoleeni. + +"En, minä en ole koskaan häntä nähnyt ja sain vasta neljä viikkoa sitte +tietää, että hän on olemassa --" + +"Pyytääkö hän apua?" + +"Pyytää, kirjeessä kuolleelle mummolleni... Hän on antautunut +näyttelijäin pariin, sanoo Ilse, ja hän on laulajatar --" + +Tumma puna lensi herra Claudiuksen kasvoihin. Hän pani vieressään +olevan kirjan kokoon. + +"Mutta hän on kadottanut äänensä, ihmeen kauniin äänensä!" jatkoin +minä, koettaen tuskastuneena ja rukoilevaisesti katsella häntä silmiin +-- hän kääntyi pois. "Kuinka hirveätä lieneekään, kun tahtoo laulaa ja +ääni pettää!... Ilse, sinä olet kuitenkin niin hyvä, kuinka voit olla +auttamatta, kun toinen on hädässä!" + +"Kuinka suuren summan tahtoisitte?" keskeytti herra Claudius lempeällä, +tyvenellä äänellään minun innokkaat rukoukseni. + +"Pari sataa taaleria", vastasin minä rohkeasti. + +Ilse löi kätensä yhteen. + +"Ette arvattavasti aavista, kuinka paljon rahaa siinä on", sanoi herra +Claudius. + +Minä pudistin päätäni. "Olkoon kuinka paljon hyvänsä. Minä annan ne +mielelläni -- jos hän vaan saa äänensä takaisin." + +"Niin, sen kyllä uskon!" nauroi Ilse katkerasti. "Tuommoinen lapsi kuin +sinä tahtoo tehdä oman mielensä mukaan etkä huoli seurauksista!" + +"Minä annan teille rahat", lupasi herra Claudius. + +Ilse oikein kirkasi kuullessansa sen. + +"Olkaa huoletta. Kyllä minä toimitan, ett'ei neiti von Sassen siitä +joudu vahinkoon -- minä siitä vastaan!" Hän otti neljä seteliä +kirjoituspöydällä olevasta lippaasta ja antoi ne minulle. Sitten +kirjoitti hän nopeasti muutamia sanoja paperille. "Olkaa hyvä ja +pistäkää nimenne tämän kuitin alle", lausui hän antaen minulle kynänsä. + +"Se täytyy Ilsen tehdä -- minä kirjoitan liian huonosti", vastasin minä +rohkeasti. + +Salainen hymy näkyi Claudiuksen huulissa. + +"Se ei olisi säännöllisesti tehty. Jos minä annan rahat _teille_, ei +Ilse rouvan allekirjoitus kelpaa... Taidattehan toki kirjoittaa +nimenne?" + +"Taidan kyllä, mutta saatte nähdä siinä oikeata harakantallustusta." + +Minä kiipesin topatulle kirjoitustuolille, jonka hän asetti minulle +pöydän eteen ja katselin tyytyväisenä neiti Fliedneriä ja Charlottea, +jotka molemmat nauroivat. Miten hullunkuriselta lieneekään pieni tyttö, +suuri raatimiehen kaulus kaulassa ja kesyttömät kähärät häilyvinä, +näyttänyt suurella, kunnioitettavalla kirjoitustuolilla ja paksun, +vakavan kirjan edessä, jonka yli hänen pieni nenänsä tuskin ulottui!... +Minä nauroin heidän kanssansa, ah, oikein sydämeni pohjasta! Minä olin +niin sanomattoman onnellinen, että olin voittanut rahasumman tädilleni. + +Herra Claudius nojasi kätensä kirjoituspöytää vastaan, niin että hän +oli ihan erillään toisista. Minä tartuin kynään ja rupesin maalaamaan +L:llää. "Mutta ei se noin käy", lausuin minä huomatessani hänen +katselevan minua. "Käsiäni ette saa tarkastella." + +"Vai niin, onko se kielletty? Saanko luvan kysyä, mistä syystä?" + +"No, ettekö sitä itse huomaa? Sentähden, että ne ovat niin ruskeat ja +rumat", vastasin ujostelematta ja hiukan närkästyneenä, että hän +pakotti minun itseni sitä ilmoittamaan. + +Hän kääntyi nauraen toisaalle ja minä rupesin jälleen kirjoittamaan -- +mutta olipahan siinä nimessä liian monta kirjainta! Silloin aukeni ovi +ja nuori herra astui kiireesti sisälle. Tulipunainen neilikka hehkui +minua vastaan kuin tulipallo -- minä pudotin kynän ja peitin kasvoni +käsilläni; minusta tuntui, kuin olisi koko maailma pyörinyt edessäni. + +"Setä", huudahti hän kiireesti, "minä olen sopinut kreivi Kellin kanssa +hinnasta -- ainoastaan viisi Louisdoria määräämäsi hinnan yli... +Suostutko siihen? Ja etkö tulisi Darlingia katsomaan? Minä olen +tuottanut sen tänne pihalle." + +"Herra Helldorf tervehti suuta, Dagobert", sanoi herra Claudius +vastaamatta hänen puheesensa ja osoitti nuorta kirjanpitäjää. + +Dagobert nyykäytti huolimattomasti päätänsä tervehdykseksi ja astui, +nähtävästi kummastuneena ja huvitettuna minun näöstäni, likemmäksi. + +"No kaikkiansa, Dagobert, hemmoiteltu neilikka napinreiässä?" huudahti +Charlotte lyöden kätensä yhteen. "Kuinka _se_ on saanut senkaltaisen +kunnian?" + +Dagobert nauroi merkitseväisesti ja katseli minua veitikkamaisesti. +Ilse ymmärsi hänen katseensa, joka paitsi sitä ei voinut jäädä +keneltäkään huomaamatta. + +"Oh, älkää ollenkaan luulotelko meille, että pienokainen tuossa olisi +antanut teille kukkasen!" lausui hän kuivasti. "Herra on meidän nähden +kepillänsä lyönyt kukka raukan poikki ja antaa sen nyt vielä kurjasti +surkastua nappinsa reiässä", ilmoitti hän yleiseksi huviksi ympärillä +seisoville. + +Nuori herra kohotti olkapäitään ottaen osaa toisten nauruun. + +"Mutta kuinka on, Erkki setä, etkö tule hevosta katsomaan?" kysyi hän, +jättäen kukkajutun siksensä. + +"Kärsivällisyyttä! Ensin täytyy meidän päättää raha-asia. -- No, kuinka +käy?" sanoi hän, kääntyen minun puoleeni ja asettautuen entiselle +paikallensa. + +Kynä oli vielä kuitin päällä. Minä kätkin yhä vaan kasvoni käsiini, +sillä minä tunsin olevani tulipunainen. + +"Minä en voi", kuiskasin hänelle. + +"Mene ulos, Dagobert, ett'ei mitään häiriötä tapahdu pihalla", käski +hän. "Minä tulen heti paikalla perässä." + +Nuori herra läksi huoneesta. + +"Niin, kirjoittakaa nyt", sanoi herra Claudius rauhoittaen ja katsoi +sinisilmillään vakavasti, mutta ystävällisesti minun punaisiin +poskiini. + +Minä lopetin viimeiset kirjaimet ja annoin hänelle paperin. Samassa +tartuin hänen käteensä -- ensi kerran elämässäni vieraan ihmisen +käteen. "Minä kiitän teitä sydämestäni!" sanoin hänelle liikutettuna. + +"Mistä sitte?" kysyi hän hyväntahtoisesti, välttäen sekä kiitostani +että kättäni. "Me olemme vaan joutuneet asia yhteyteen, eikä siitä +tarvitse kiittää." + +Minä astuin alas ja kiersin käsivarteni Ilsen kaulan ympäri -- hänen +synkkä katsantonsa huolestutti minua äärettömästi. "Ilse, älä ole +suuttunut", rukoilin häntä. "Sen _täytyi_ tapahtua. Katso, nyt voin +taasen nukkua rauhallisesti." + +"Niin, niin, Ilse on nyt lykätty syrjälle, eikä hänellä enää ole mitään +sanomista", sanoi hän lykkäämättä minua luotansa. "Vai niin, sen +_täytyi_ tapahtua. Aivan kernaasti minun puolestani -- mutta minä en +vastaa seurauksista... Arolla et taitanut vieraan kuullen lukea +kolmeen, vaan nyt, kun on kysymys oikkujesi täyttämisestä ja kun +huomaat toisten olevan sinun puolellasi, taidat lörpötellä ja +laverrella kuin harakka, ja poskesi ovat kuumat kuin paistetut +omenat... Siunaukseksi ei tämä tapaus ole -- muista se; vaan minun +luokseni et silloin saa tulla valittamaan." + +Hän irroitti käteni kaulastansa, otti minut kädestä ja aikoi lähteä +huoneesta. + +"Odottakaa!" huudahti herra Claudius, joka sillä välin oli istahtanut +kirjoituspöytänsä eteen ja kirjoitti nopeasti jotakin paperille. +"Aiotteko jättää neiti von Sassenin omaisuuden ihan kuititta minun +haltuuni?" + +Siinä muuttuivat Ilsen posket vuorostansa kuumiksi kuin paistetut +omenat. Hän häpesi, että oli unhottanut kaiken varovaisuuden, hän, tuo +ajattelevainen, joka ei milloinkaan tullut hämille." + +"Siihen ovat ainoastaan hyvännäköiset kasvonne syypäät, herra Claudius +-- joltakulta toiselta en missään tapauksessa olisi unhottanut pyytää +kuittia", puolustihe hän häveten ja otti paperin haltuunsa, kun minä +samalla iloisesti pistin setelit taskuuni; nekin olisivat jääneet +pöydälle herra Claudiuksen muistuttamatta -- tuo ankara toimimies +lienee saanut kauniin käsityksen arolaisista. + +"Herra Jumala tuota inhottavaa turhantarkkuutta!" huudahti Charlotte +ulkona etehisessä. "Ikäänkuin ei koko maailma tietäisi, ett'ei +kauppahuone Claudius milloinkaan tahraisi mainettaan mitättömän parin +tuhannen taalerin tähden!... Mutta kuitenkin vaativat he +allekirjoitusta jokaisesta siemenestä ja äyristä!" + +"Järestystä täytyy noudattaa -- kentiesi opitte sen kerran +ymmärtämään", vastasi neiti Fliedner nenäliinallaan pyyhkien liinaansa, +johon ensimmäisessä huoneessa oli tarttunut hiukan pölyä. + +Nuori nainen heitti päätänsä taaksepäin. "Menkäämme nyt Darlingia +katsomaan!" huudahti hän vastauksen asemasta ja riensi rappuja alas +pihan ovelle. + + + + +XIV. + + +Piha oli tyhjä. Sitä vastoin oli puutarhan portti selkiselällään ja +sieltä kuului melua ja huutoa, ikäänkuin juoksisi ihmisiä ja eläimiä +siellä edestakaisin. + +Herra Claudius tuli kohta meidän perässämme. Hän kuunteli tuokion aikaa +kummastuneena melua, sitten riensi hän ennen meitä puutarhaan. + +Sydämmeni sykki tuskasta ja sääliväisyydestä, kun näin avonaisesta +portista, mitä oli tapahtunut... Pelästynyt hevonen riehui +kukkapengermillä. Salaman nopeasti riensi solakka eläin, jonka +kiiltävän selän auringon säteet värjäsivät puhtaimman kullan +karvaiseksi, suuren kukkakentän yli, harjaansa heiluttaen ja huimasti +hirnuen vapauden ilosta, pilkaten kaikkia takaa-ajajiansa. Todellisella +riemulla sotkivat sen kaviot avaraa leukoija-kenttää, sitte lensivät ne +hävittäväisesti suuren kasvihuoneen lasiruutuja vastaan. Vaahtoisena ja +pelästyneenä lasien kilinästä seisoi kultarautio silmän-räpäyksen aikaa +ihan hievahtamatta, mutta silmänräpäyksen vaan -- nuolen nopeasti +kääntyi se jälleen ja syöksi eteenpäin tuhansilla kukilla koristettua +ruususäleistöä kohti, joka heti kaatui maahan. + +Kaikki puutarhan työväki, sisällä työskentelevät työmiehet, molemmat +kirjanpitäjätkin, jotka olivat kuulleet melun konttoriin saakka, ynnä +Dagobert ja nauhoilla koristettu tallirenki, juoksentelivat +edestakaisin ja jo riensi Charlottekin, joka siihen saakka oli +säihkyvin silmin seisonut minun rinnallani, puutarhaan. + +Ikäänkuin maasta nousseena ilmestyi äkkiä korkea, voimakas nainen +valkoisessa liehuvassa puvussaan keskelle tietä, jota pitkin eläin +hurjasti lensi. -- Se vavahti tavattomasta näöstä, ja hypähti kuorskuen +syrjälle, mutta taitavalla ja nopealla liikunnolla tarttuivat rohkean +naisen molemmat voimakkaat kädet lujasti ohjiin ja hän laahasi hevosen +jaloissa muutaman askeleen, kunnes pelastajia kaikkialta tuli hänelle +avuksi. + +"Charlotte, sinä olet uljas nainen!" huudahti Dagobert hengästyneenä, +mutta ylpeästi, ja riemuiten sekä pitkittä mutkitta suuteli sisartaan +otsalle. Hänen vieressään seisoi nuori kirjanpitäjä kalman kalpeana ja +ujona, -- hän oli ensimmäisenä rientänyt hänelle avuksi... Minä näin +Charlotten luovan katseen nuoreen mieheen ja punastuvan; mutta heti +kääntyi hän niin välinpitämättömästi kuin olisi halveksiva "ah, +joutavia" kuulunut hänen huuliltansa. + +Kaikki ihmettelivät ja kiittivät yksimielisesti hänen voimaansa ja +uskaliaisuuttaan; minä olisin mielelläni tahtonut suudella hänen +voimakkaita käsiään -- ainoastaan herra Claudiuksella, hänellä vaan ei +ollut kiittävää sanaa hänelle. + +"Kuka avasi puutarhan portit?" kysyi hän ankarasti, astuen +väkijoukkoon, joka heti kunnioittavasti vetäytyi syrjään. + +"Minun piti viemän uusia kukkia pankkiiri Tresselin luo ja kaksi miestä +oli minulla apuna suuria purilaita kantamassa, sentähden täytyi +molempien portti-puolikkaitten olla auki", vastasi lempeän näköinen +puutarhuri, joka eilen osoitti meille tien. "Luultavasti pelästyi +hevonen suuresta oleanteri puusta, jota kannoimme." + +Herra Claudius oli ääneti. Hän ei lausunut moittivaa sanaa +Dagobertille, joka oli tuottanut vieraan eläimen pihalle, eikä torunut +renkiä siitä, ett'ei hän pitänyt parempaa huolta eläimestä. Ei edes +puutarhassa tapahtuneesta hävityksestä kuulunut moitetta. Hän katseli +tarkasti vaahtoista kultarautiota. Se oli kaunis eläin, mutta siitä, +miten se piti päätänsä alhaalla ja sitte äkkiä nosti sitä, voi arvata +sen oikkuiseksi ja pahaksi. + +Silla välin oli Dagobert hypähtänyt sen selkään ja hevonen lensi +ratsumiehineen äkkiä pihalle takaisin... Se oli todellakin kaunis näkö. +Lyhyen, innokkaan vastarinnan perästä totteli eläin herransa ja +voittajansa pienintä viittausta. + +Kuinka mitättömiltä näyttivätkään kaikki muut, silmiinpistävän kaunis +Helldorfkin, hevosen selässä istuvan, kastanjanruskea-kähäräisen +Tankredin rinnalla!... Ainoastaan ratsumiehen poskiin äkkiä kohoavasta +punasta voi huomata, että hevonen vieläkin silloin tällöin salaa teki +vastarintaa; ensimainitun jänteä vartalo ei ilmaissut vähintäkään +voimanponnistusta. + +"Setä", huudahti hän, "suo Darlingille anteeksi pahat tekonsa hänen +hyvien avujensa tähden!... Eikö hän ole kaunis? Katsele sitä vaan! +Kaunis, jäntevä ruumis, pieni pää hienon kaulan päässä, sievä kuin +hento nainen ja kuitenkin uljas kuin sankari... Setä! sen omistaminen +tekisi minut niin onnelliseksi!" + +"Minua surettaa kovin, Dagobert, sillä minä _en_ osta sitä. Kreivi +ratsastakoon itse sillä!" vastasi herra Claudius ystävällisesti, mutta +vakavasti ja meni katselemaan puutarhassa tapahtunutta vahinkoa. + +Yhdellä ainoalla hyppäyksellä oli Dagobert maassa ja ojensi ohjat +pilkallisesti hymyilevälle rengille. "Vie terveisiä herra kreiville ja +sano, että minä vielä tulen hänen puheillensa", lausui hän hengähtäen. + +Renki ratsasti pois ja ympärillä seisovat hajosivat nopeasti töillensä. + +Charlotte tarttui veljensä käsivarteen ja katseli häntä hellästi +tummiksi punehtuneihin kasvoihin. Hän veti hänet puutarhaan, johon Ilse +ja neiti Fliednerkin jo olivat ehtineet ja nopein askelin astuivat +särjettyä kasvihuonetta kohden. Tykkänään unhotettuna kävelin minä +sillalle päin menevien veljen ja sisaren jälestä. + +"Eikö totta, siinä seisoin taasen kuin kuritettu koulupoika?" mumisi +Dagobert kiivaasti hampaitten välistä -- hänen äänensä oli puoleksi +tukahutettu, ikäänkuin viha ja kiukku olisivat kuristaneet hänen +kurkkuansa. "Minua ei mikään kiivastuta niin kovin kuin tuo +ulkokullattu tyyneys kaikissa asioissa!... Hän ei ota ratsua kahdesta +syystä, ensiksi sentähden, että hevonen hurjuudessansa on menettänyt +häneltä muutaman groshenin edestä kukkavihkoja ja siementötteröitä, ja +toiseksi sentähden, ett'ei hän poro-porvarillisessa ylpeydessänsä tahdo +saada tekemistä ylhäisen myöjän kanssa; ennen antaa hän ensitulevan +juutalaisen pettää itseään... Mutta siitä ei tietysti saa kuulla +hiiskaustakaan! Hän ei virka sanaakaan eikä ole huomaavinaan vahinkoa, +vaan kostaa sen perusteettomalla kiellolla... Ja sitte tuo +äkkiarvaamaton hevoistuntijaksi teeskenteleväisyys! Naurettavaa! +Hän, joka ei koskaan ole ratsastanut muulla kuin omalla +kirjoitustuolillansa; hän teeskentelee muka ymmärtäväisyyttä hevosen +arvostelemisessa --" + +"Äläpä päätä siinä liian nopeasti!" keskeytti häntä Charlotte. "Minä +luulen päinvastoin hänen ennen, enimmiten Parisissa, viettäneen aikansa +ylhäisten tapojen mukaan, ei himosta -- himoja hänellä ei ole, paitsi +työhalua -- vaan kentiesi sentähden, että se oli sen ajan tapa, +mikäli minä tiedän!" Hän kohotti olkapäitään ja katseli taaksensa +ruususäleistöä, jota par'aikaa herra Claudiuksen johdolla taasen +nostettiin pystyyn. + +"Tuota kylmäkiskoisuuden ja aprikoimisen teräskilpeä vastaan emme me +kumpikaan voi mitään!" jatkoi hän osoittaen setäänsä. "Silloin ei ole +muuta jälellä kuin purra hampaitansa, laskea kätensä levottomalle +sydämellensä ja odottaa, kunnes vapauden päivä meille koittaa." + +Hän huomasi minut kääntyessänsä ja ojensi minulle ystävällisesti +kätensä minua taluttaaksensa. Dagobert sitä vastoin säikähti minut +nähdessänsä; silminnähtävästi oli hänelle sangen vastenmielistä, että +olin kuullut hänen puhettansa... Jospa hän vaan olisi taitanut lukea +minun sydämessäni! Sormeni pusersivat taskussani olevia pankin seteliä +-- minä olisin mieluimmin heittänyt ne takaisin ruususäleistön vieressä +seisovalle miehelle, kuten arolla taalerit hänen jalkojensa juureen, +tuon jäälohkareen eteen, joka teeskennellen hellää ystävällisyyttä ja +hyvyyttä, kuitenkin kohteli näitä ihania nuoria hirmuvaltaisesti ja +antoi heidän kokea mahtavuuttansa... Eikö heillä siis ollut ketään +muuta maailmassa kuin tuo vanha, kovasydäminen setä?... Minä olin, +heidän tietämättänsä, heillä innokkaana liittolaisena. + +Charlotte käveli hitaasti minun vieressäni ja sanoi tahtovansa ottaa +erään kirjan kirjastosta. + +"Tule tänne pienokaiseni", sanoi hän laskien käsivartensa +hartioilleni; -- hän veti minut, astuessamme eteenpäin, niin liki +itseään, että minä tunsin hänen sydämensä vahvan, nopean sykkimisen. +"Minä pidän teistä, teissä on mielenlujuutta ja uljas sydän sykkii +pienokais-ruumiissanne... Tarvitseehan siihenkin rohkeutta, että voi +katsoa Erkki setää silmiin ja pyytää häneltä jotakin." + +"Eikö teillä siis ole isää, ei edes mummoakaan?" kysyin minä hiipien +häntä likemmäksi ja ujosti katsellen hänen ihaniin kasvoihinsa, joissa +vielä näkyi äskeisen liikutuksen jälkiä. Minulle joutui silloin +mieleen, että minäkin olisin voinut olla onnellinen lapsi mielisairaan +mummoni luona. + +Hän katseli minua hymyillen. "Ei, prinsessani, ei edes mummoakaan, joka +olisi voinut jättää minulle yhdeksäntuhatta taaleria -- oi Jumala, +miten mielelläni heittäisin kahleet luotani!... Me jäimme sangen +pieninä orvoiksi. Isäni kaatui 1844 Islyn tappelussa Marokossa -- hän +oli ranskalainen upseeri. Hänen lähtiessänsä Ranskasta olin vielä +kapalolapsi -- minä en edes tiedä, minkä näköinen hän oli --" + +"Kentiesi herra Claudiuksen -- eikö hän ollut hänen veljensä?" + +Hän seisahtui, veti käsivartensa takaisin sekä löi nauruun purskahtaen +kätensä yhteen. + +"No, hyväinen aika kuinka eriskummallisen vilpitön te olette!... +Claudiusko Ranskan sotapalveluksessa!... Tämänkö tuikikunnioitettavan +saksalaisen kauppahuoneen poika!... Sehän vasta olisi saattanut sen +pölkkypää-omistajan vapisemaan!... Ei, ei meissä ole hituakaan tuosta +alhaisesta alkuaineesta! Dagobert ja minä olemme ihan ranskalaisia, +ranskalaisia sydämemme pohjasta!... Jumalan kiitos, meillä ei ole +pisaraakaan tuota kalanvertä suonissamme!... Ottolapsia me olemme -- +Erkki setä on ottanut meidät, Jumala tiesi mistä syystä -- vaan varmaan +ei sääliväisyydestä!... Tämä kuuluu luultavasti hirveältä minun +suustani, mutta minä en voi muuta uskoa." + +Hän laski taasen kätensä minun ympärilleni ja kävimme hitaasti +eteenpäin. + +"Tämä ottaminen olisi itsestään hyvin jalo ja kiitettävä, enkä minä +varmaan olisi viimeinen häntä siitä kiittämässä", jatkoi hän, "ell'ei +juuri siinä kohdassa olisi suurin itsevaltaisuus. Hän on pakottanut +meitä ottamaan hänen nimensä -- vaikka meidän oma nimemme on Méricourt, +täytyy meidän kutsua itseämme Claudiukseksi, kirjoittaa itseämme +Claudiukseksi... Claudius, mikä kauhean kauhea poroporvarillinen +nimi!... Jos se missäkin tapauksessa vastaisi saksalaisia korvia +loukkaavaa Méricourt nimeä, pitäisi sen edellä kumminkin oleman tuo +pieni sana 'von'. Meillä ei ole vähintäkään kiitollisuuden syytä siitä +väkinäisestä muutoksesta! Se on ripustanut kauppiaan kyltin otsaamme ja +on Dagobertille erinäiseksi vastukseksi hänen kokiessaan kohota +korkeammaksi upseeriksi." + +"Onko hän upseeri?" huudahdin minä kummastuneena. Neiti Streit oli +monesti kertonut minulle upseerien kirjavista puvuista ynnä kiiltävistä +napeista ja sanonut heidän usein käyneen vanhempieni luona. + +"No, kummastuttaako se teitä niin suuresti?... Todellakin, te ette ole +vielä nähneet häntä luutnantinpuvussaan! Mutta minusta pitäisi jokaisen +tuntea hänet sivilipuvussakin sotamieheksi. Rykmentti, missä hän +palvelee, on Z:in kaupungissa ja hänellä on nyt muutama kuukausi +virkavapautta... Minä olen ylpeä Dagobertista. Me olemme yksimieliset +ja täydellisennämme toisiamme enemmän kuin sisarukset tavallisesti. Me +rakastamme toisiamme kentiesi sitä enemmän sentähden, että olemme niin +kauan olleet eroitettuina. Minä olen kolmevuotiaasta elänyt +kasvatuslaitoksessa aina siihen asti, kunnes kaksi vuotta sitte sieltä +pääsin ja veljeni ensin eräässä professorinperheessä ja sen perästä +kadettikoulussa." + +Me saavuimme Karolinenlustin edessä olevalle kentälle. + +"Tule tänne, Hans, tule!" huusi Charlotte. Kurki, joka nytkin seisoi +lammikon rannalla, kiiruhti hänen luoksensa kuin tulinen rakastaja; +kaikilta tahoilta riensi riikinkukkoja ja pikkukanoja ja sieltä täältä +vilahti fasaanikin, vaan juoksi taasen heti pensastoon piiloon -- minun +läsnä-oloni pelotti noita arkoja elämiä. + +"Katsokaa tätä ansaitsematonta rakkautta kaikkialta!" nauroi Charlotte. +"Sen olen todellakin vaivatta saavuttanut! minä en koskaan anna niille +mitään enkä hyväile niitä ja kuitenkin seuraavat ne minua askel +askeleelta heti kun kuulevat ääneni. Eikö se ole kummallista?" + +Minua ei se ensinkään kummastuttanut. Olinhan minä itsekin hyväillyn +sylikoiran kaltaisena juossut innostuneena hänen perässänsä. Minä olin +vielä aivan kokematon ja ymmärtämätön, voidakseni sovittaa hänen +tenhovoimaansa hänen luonteensa eri kohtiin. Kaikissa tapauksissa +olivat hänen käytöksensä tavaton lujuus ja voima ynnä vakavalla +kimakalla äänellä lausutut sanat se taika-voina, joka pääasiallisesti +minuun niin vaikutti ja minut valtasi, että pidin hänet itsensä ja +kaikki hänen sanansa totisena evankeliumina. Että hän taitaisi +hairahtua ja olla väärässä, ei silmänräpäykseksikään joutunut mieleeni. + +"Mihin ovat tuolla asuvat ihmiset lähteneet?" kysyin minä, osoittaen +sinetillä suljetuita ovia, astuessamme Karolinenlustin ensimäisen +kerroksen ohitse. + +Charlotte katseli minua epäileväisesti suurilla silmillään, ikäänkuin +en olisi täysijärkinen; sitte purskahti hän nauruun. + +"Suljetaanko siis teillä tuolla maalla ovet sinetillä, kun lähdette +pois? Onko Ilse rouva kentiesi myöskin sinetittänyt Dierkhofin ovet? +Ha, ha, ha! Mihin ovat he lähteneet?... Taivaasen, pienokaiseni!" + +Minä pelästyin koreasti. "Ovatko he kuolleet?" + +"Eivät _he_, vaan _hän_... Naimaton, nuori herra Lothar, Erkki sedän +vanhempi veli asui ensimäisessä kerroksessa -- hän oli komea upseeri. +Saatte nähdä hyvin kauniin öljykuvan, joka riippuu katurakennuksen +salissa --" + +"Ja onko hän kuollut?" + +"Kuollut, lapseni, todellakin peruuttamattomasti kuollut... Hän kuoli +halvauksesta, kuten julkinen kuolonsanoma ilmoitti -- mutta kaikessa +salaisuudessa ampui hän itseänsä otsaan. Maailma yhdistää hänen +kuolemansa erääsen herttuaalliseen ruhtinattareen --" + +"Onko sen ruhtinattaren nimi Sidonia?" kysyin minä ehdottomasti. + +"Kuuleppas vaan, tuolla pienellä aron villilapsella on sukujohteisia +tietojakin!... Oliko, täytyy teidän sanoa, sillä Sidonia ruhtinatarkin +on jo aikoja sitten kuollut -- muutamia päiviä ennen kaunista +upseeria... Se aika on jo aikoja sitten kulunut, eikä kenelläkään ole +varmoja tietoja, minulla kaikkein vähimmän. Minä tiedän ainoastaan +sinettien siinä olevan ja viimeisen asukkaan tahdon mukaan siinä +pysyvänkin, kunnes -- no, aina maailman loppuun asti -- jos Jumala sen +sallii!... Mielelläni kurkistaisin sinne -- vallan salaa. Mutta onhan +siinä kaikki suljettu ja teletty ijäiseksi, ja Erkki setä vartioitsee +sinettiä kuin muinoinen satasilmäinen Argos." + +Voi taivas, jos tuo jäykkä, ankarakatseinen mies tietäisi vieraan kohta +hiipineen sinettien taakse! Minä vapisin -- jospa vaan tuo onneton +salaisuus ainiaan pysyisi salassa!... Tuskin olin tullut ulos maailmaan +ja heti oli minulla jotakin salattavaa, minulla, jonka ajatukset ja +lörpötykset siihen saakka olivat yhtä vapaasti ja hillitsemättömästi +häilyneet ympäri kuin kähäräni tuulessa. + +Sillä välin oli Ilsekin tullut portaita ylös ja torui minua, että olin +"karannut hänen luotansa" hänen katsellessaan turmiota, jonka hevonen +oli tehnyt kasvihuoneessa. + +"Sepä kaunis juttu, jonka hirveä eläin on saanut aikaan!" sanoi hän +kovin pahoillansa. "Kaksi suurta kallista lasilevyä on tykkänään +särkynyt ja suuria kukkakasvia on se yhdellä potkauksella kaatanut -- +kauniit punaiset kukat ovat kuin poikkileikattuina hajotetut maahan... +Ja siinä on herra Claudius ääneti kuin hiiri eikä lausu sanaakaan -- +jospa se olisi tapahtunut _minulle_." + +"Erkki sedällä on kamelioita kylliksi", sanoi Charlotte kevytmielisesti +ja pilkallisesti, "muutamista taitetuista kukista ei maksa puhua! +Älkääkä luulko ainoankaan niistä menevän hukkaan; ne sidotaan +rautalankaan ja käytetään kukkavihkoihin, jotka tänään tilattiin +porvaripitoihin. Täällä ei mitään mene hukkaan -- olkaa siitä varma." + +Hän avasi kirjaston oven; mutta minä tunkeusin ennen häntä sisälle +ovesta ja riensin akkunaloukkoon, missä isäni kirjoitti. Ei, Charlotten +ei sopinut nähdä, kuinka naurettavasti hän säpsähti ja hyppäsi +seisomaan sekä avuttomasti ja hajamielisesti katseli maailman menoa! +Hänen ei tarvinnut saada tilaisuutta nauraaksensa, minä en sallinut +sitä! + +"Isä, tässä olemme taas", lausuin minä ja laskin käsivarteni hänen +kaulaansa; siten hän ei voinut kavahtaa pystyyn, eikä hän sitä +tehnytkään, hän vaan loi silmänsä ylös ja katseli hymyillen minua +silmiin. Minä olin ylen onnellinen -- hän tunsi jo minun ääneni ja +minulla oli valtaa hänen ylitsensä. + +"Vai niin, pikku veitikkani tuletko äkkiarvaamatta luokseni?" kysyi hän +leikillisesti ja taputti poskiani. "Mutta jos tahdot tulla ihan +äitikultasi kaltaiseksi, niin saat ainoastaan hiljaa, hyvin hiljaa +laskea kätesi otsalleni, tahi pudottaa kukan käsikirjoitukselleni ja +sitten täytyy sinun samassa olla poissa, ennenkuin edes olen voinut +arvata, kuka siinä oli." + +Minun sydäntäni kirveli kuullessani hänen niin puhuvan äidistäni, jota +hän lienee rakastanut ylitse kaikkia. Miehelleen oli äidillä ollut +tuhansia rakkauden osoitteita, vaan hänen yksinäinen lapsensa oli +häneltä ihan unohduksissa. + +Silloin näki isäni Charlottenkin. Hän nousi ja kumarsi hänelle. + +"Minä olen tuonut teille pikku tyttärenne takaisin", lausui hän. "Herra +tohtori, sallitteko tietämättömien katurakennuksessa asujain vähän +sivistää tuota aron pientä hörriäisiä?" + +Isäni kiitti häntä sydämmellisesti hänen tarjoomuksestansa ja myönsi +hänelle siinä rajattoman vallan. Äkkiä hivui hän miettiväisesti +otsaansa. "Minä muistan nyt vasta ... ah, minä olen välistä kovin +hajamielinen... Minä puhuin eilen hetkisen Margareta ruhtinattaren +kanssa ja kerroin sivumennen sinun tulostasi ja hän sanoi mielellään +tahtovansa nähdä sinut tulevalla viikolla. Hän tunsi äitisi, hänen +vielä ollessaan hovineitsyenä L:n hovissa. + +"Te onnen lapsi!" huudahti Charlotte. "Vanha aatelinen nimi, kuuluisa +isä ja äiti, joka on ollut hovineitsyt -- todellakin Jumalat ovat +kaataneet runsautensa sarven ylitsenne! Eikö tämä kaikki ole teistä +edes toivottavaa?" + +"Ei -- minä pelkään ruhtinatarta!" vastasin minä ujosti ja +tuskastuneena pitäen kiinni Ilsestä. + +"Älä huoli pelätä, Leonoraseni; sinä kyllä pian pidät hänestä", +lohdutti minun isäni. + +Charlotte sitä vastoin rypisti kulmiansa. "Pikku kanervakukkaseni, +älkää olko lapsekas!" torui hän. "Ruhtinatar on hyvin rakastettava. Hän +on Sidonia ruhtinattaren sisar, josta äsken puhuimme, ja nykyisen +herttuan täti. Hän on emäntänä herttuan hovissa, sillä herttua ei ole +vielä naimisissa, ja hänen sanotaan olevan erittäin hyvän pieniä, ujoja +ja -- älkää pahastuko -- vähän hölmömäisiä tyttöjä kohtaan, jotka +pelkäävät ensimmäistä esittelemistä hovissa... Rauhoittukaa siis, +pienokaiseni!" + +Hän käänsi minua olkapäästä. "Mutta aiotteko esitellä tytärtänne +ruhtinattarelle tuonkaltaisena?" kysyi hän isältäni ja näytti iloisesti +hymyillen valkoiset hampaansa. + +Isä katseli häntä neuvotonna, käsittämättä hänen tarkoitustansa. + +"No, minä tarkoitan tuossa vedenpaisumisen aikuisessa puvussa?" + +"Kuulkaa, neiti", keskeytti Ilse terävästi, "noissa vaatteissa on minun +emäntä vainajani murehtinut armollista herraa. Silloin oli hän vielä +kyllä ylpeä ja ylhäinen ja puku oli hänelle kylliksi hyvä, eikä se +sentähden voi olla haitaksi ruhtinattarelle, jos hän saa nähdä tämän +tytön samoissa vaatteissa." + +Charlotte nauroi häntä vasten naamaa. "Kuinka monta vuotta siitä on, +hyvä Ilse rouva?" + +Silloin asia selkeni isällenikin. Hän hivutti otsaansa. "Hm, siitäkö +kysymys on?... Niin, niin, te olette oikeassa, neiti Claudius; +_tuonkaltaisena_ ei Leonoraa voi esitellä. Minä muistan nyt -- +rouvavainajallani oli erittäin hyvä kauneuden tunto ja hän oli monta +kertaa hovissa minun kanssani. Hyvä Ilse, tuolla alhaalla kellarissa +minun kapineitteni joukossa pitäisi olla kaksi arkkua täynnä +naisenpukuja -- surullisen tapauksen jälkeen vei emännöitsijä ne --" + +"Varjelkoon meitä, se tapahtui jo neljätoista vuotta sitten!" huudahti +Ilse lyöden kätensä yhteen. "Eikö niitä kaikkia ole _kertaakaan_ otettu +ylös ja tuuletettu?" + +Isä pudisti päätänsä. + +"Ah teitä kurjaa raukkaa!" riemuitsi Charlotte lyöden käsivartensa +ympärilleni. "Nyt täytyy minun pelastaa teidät; muuten saa hoviväki +semmoisen naurun aiheen, jota heillä ei vielä milloinkaan ole ollut!... +Kyllä minä pidän huolta kaikesta, herra tohtori!" + +"Vai niin -- ja kuka kaikki maksaa?" kysyi Ilse kuivasti. + +Isäni kasvot venyivät pitkiksi ja näyttivät erittäin tuskallisilta -- +hän väänteli käsiään, että nivelet ratisivat. + +Charlotte huomasi sen sangen hyvin. "Minä puhun kohta sedän kanssa", +sanoi hän. + +"Hän ei voi antaa lapselle muuta rahaa, kuin mitä hänen omaansa on", +väitti Ilse itsepintaisesti, "ja siinä on meillä kohta ulosmaksu; sillä +tavoin lentää omaisuus tiehensä turhuuteen ja ylellisiin koristeihin +kuin tuhka tuuleen, ennenkuin sitä aavistamme." + +"No, pitäkää minusta nähden rahanne taskussa!" huusi Charlotte +suuttuneena. "Minä annan hänelle uusimman pukuni, jonka ompelija eilen +toi kotiin... Tässä puvussa minä en laske häntä hoviin -- siksi pidän +jo liian paljon hänestä." + +Minä kumarruin sivulle ja suutelin salaisesti pehmeätä, valkoista +kättä, joka lepäsi hartioillani. Ilse näki sen liikunnon; hän pudisti +päätänsä ja hän näytti niin alakuloiselta ja katkeralta, ett'en +milloinkaan ennen ollut nähnyt häntä niin pahoillansa. Luulenpa hänen +jo toisen kerran sinä päivänä katuneen, että oli tuonut minut +"ymmärtäväisten ihmisten" luo. + +Ei hänellä kuitenkaan vielä ollut syytä levottomuuteen; tyydytetyn +turhamielisyyden jälkiä ei vielä sekaantunut kiitollisuuteen, jolla +suutelin Charlotten kättä. + +Minä en tietänyt ajatella, että ehkä olin kauniimpi ilman tuota suurta +rypytettyä kaulusta, josta Charlotte nopeasti vapautti minut -- minun +ruskeat kasvoni eivät suinkaan näyttäneet valkoisemmilta hienon +pitsikauluksen rinnalla, semmoisen, kuin nuorilla naisilla oli, ja +minun pienet korvani, jotka aina vähimmästäkin tuskasta tulivat niin +punaisiksi, pistivät luultavasti yhtä naurettavasti ylös siitäkin kuin +valkoisesta ryppykauluksesta. Vaan en minä ymmärtänyt miettiä sitäkään +-- minä kiitin ainoastaan rakkaudesta, jolla hän minua kohteli. + +Charlotte jätti isäni hyvästi, ottamatta haluttua kirjaa; minun +esittelemiseni hovissa oli saattanut koko joukon ajatuksia ja huolia +hänen päähänsä. Alhaalla etehisessä vakuutti hän vielä kerran pitävänsä +huolta kaikesta, kehoitti minua vielä kerran vakavasti luopumaan +"turhamaisesta pelosta ja ujoudestani", ja riensi takaisin +katurakennukseen. + +"Tietysti et pue päällesi, mitä hän tarjoutui lainaamaan sinulle", +lausui Ilse, kun Charlotte lammikon toisella puolella katosi pensaitten +väliin. "Sinun mummo vainajasi kääntyisi siitä haudassansa... Oi herra +Jumala, nyt täytyy minun itseni mennä herra Claudiuksen luo pyytämään +rahaa kaikkiin koristimiin!... He tekevät sinut kauniiksi hempukaksi, +he, tuolla katurakennuksessa!" + +Astuessamme asuinhuoneeseni, missä palvelusneitsy par'aikaa kattoi +pöytää, tuli vanha ystävällisen näköinen puutarhuri minua vastaan ja +ilmoitti herra Claudiuksen käskystä asettaneensa kukkapöydän minun +huoneeseni. + +Vaivalla mumisin minä jonkun kankean sanan kiitokseksi -- enhän minä +huolinut herra Claudiuksen kukista; minusta nähden olisi hän hyvin +voinut myydä ne, tuo ahdasmielinen raha-setä... Minä en edes mennyt +niitä katsomaan. Mutta iltapuolella, tuskallisimpana ja vaikeimpana +hetkenä, mitä siihen asti olin kokenut, istuin kuitenkin niiden +vieressä, sillä ne puoleksi varjosivat minun kirjoituspöytäni... Minun +kirjoituspöytäni! Miten ivallista! laskea minun huoneeseni pöytä, jonka +ääressä ainoastaan piti kirjoittaman!... Ja nyt istuin siinä kuitenkin +ja hikoilin tuskasta; täytyihän minun sepittää kirje -- ensimäinen +elämässäni. Ilse oli ollut taipumaton. "Pidä nyt itse huolta, kuinka +pääset tuosta jutusta, jonka olet saanut aikaan; minä en sormellanikaan +siihen ryhdy!" selitti hän armahtamatta ja vakavasti sekä jätti minut +yksin jättiläistyöhöni. + +"Rakas täti! Minä olen lukenut kirjeesi. Minun on sinua sääli sydämeni +pohjaan saakka, kun olet kadottanut kauniin äänesi, ja kun mummoni on +kuollut, lähetän minä rahat sinulle", merkitsivät väärät, suuret, +mustat, edessäni olevalle valkoiselle paperille piirretyt kirjaimet. +Alku oli onnellisesti löydetty, ja minä katsahdin ylös saadakseni ulkoa +neuvoa, millä tavalla jatkaisin. + +Hurmaava tuoksu tuli vastaani; niin, olihan siinä edessäni kukkapöytä; +komeat, vaalean keltaiset ruusut riippuivat raskaina oksissaan ja -- oi +taivas -- kaikkia korkeita ruusu-, atsalea- ja kameliakukkia ympäröi +seppele aron kukkia! Tuo oli vallan hyvä tuuma vanhalta puutarhurilta, +arvelin. Minä heitin pois kynäni ja tartuin molemmin käsin kukkiin... +Olihan siinä mehiläisten ympäröimä katto, aron kukkia koristuksena joka +tiilin raossa, ja harakatkin säkättivät tammien latvoista alas +hiljaiselle pihalle! Vanhalla kuusella oli koko taakka iltapäivän +paistetta oksissaan ja punaisesta ja sinertävästä arosta kurkistivat +keltaiset ginster-kukat kultatähtinä! Sinisiä perhosia! Minä ajoin +niitä takaa aina koivuun saakka, tiheään lepistöön, pajupensastoon, ja +hei vaan, jo polkivat alastomat, kuumat jalkani herttaisen vilpoista, +tummaa jokivettä!... Minä pelästyin, vedin käteni takaisin ja kastoin +suuttuneena kynäni jälleen syvälle tuohon ilkeään musteesen, jonka +ihmiset olivat kiusakseni keksineet. + +Mutta nyt enemmän! "Minä asun isäni kanssa herra Claudiuksen luona +K:ssa, jos tahdot kirjoittaa minulle ja sanoa, oletko saanut rahat +postissa." -- Piste! Se oli hyvä, mutta osanneekohan hän lukea sitä? +Ilse sanoi aina, ett'ei löytynyt ajatusta minun kirjoituksissani, +sentähden että kirjaimet olivat niin sekaisin. -- Ah, ja ulkona rupesi +kurki hyppäämään ja joukko pikkukanoja juoksi pelästyneenä lammikkoa +ympäröivän kiviaidan taakse. -- Dagobert tuli pensaitten väliltä; hän +käveli nopeasti ja heilutti keppiänsä ilmassa ja astui suoraan +Karolinenlustia kohti... Minä kyykistyin pelästyneenä alas, sillä hän +katseli lakkaamatta minun ikkunaani. Ei, ei, hän ei tullut sisälle -- +olisihan ollut yksinkertaista, jos olisin noudattanut ensimmäistä +nuolennopeaa aikomustani ja pannut oven salpaan... Hän meni ylös +kirjastoon; minä kuulin vielä hänen askeleitansa kivirappujen +ylimmäiseltä portaalta... Oi Jumala, kuinka paljon tapahtuikaan +maailmassa ja kuinka paljon katsottavaa ja koettavaa on ja kuitenkin on +ihmisiä, jotka viettävät päivänsä kirjoittamisella ja nojautuvat +kankean kuolleen paperin yli niinkuin esimerkiksi herra Claudius +suurten kirjainsa yli tallirakennuksessa... + +Nyt vielä allekirjoitus "veljesi tytär Leonora von Sassen" ja viimein +päällekirjoitus, jonka minä kirjain kirjaimelta kopioitsin tätini +revitystä kirjeestä... Jumalan kiitos! Tämä oli ensimmäinen, mutta +aivan varmaan viimeinenkin kirje, mitä milloinkaan sepitän -- minä +en tee sitä koskaan enää!... arvelin itsekseni. Kynä oli jälleen +vanhanaikuisten kirjoitusneuvojen päällä, niinkuin sen siitä olin +löytänyt -- minä soin sille sydämmestäni kuolleen rauhaa. + +Ilsen täytyi vasten tahtoansa painaa viisi sinettiä kuorelle; sitten +otti hän suuttuneena kirjeen arasti sormiensa väliin, ikäänkuin +polttavan hiilen, ja vei sen itse postiin -- vieraille ei millään +tavoin voitu uskoa niin paljoa rahaa. + +Se minun kirjeraukkani muistuttaa minua aina pienestä viattomasta +linnusta, joka tietämättänsä tuo pahan rikkaruohon siemenen +taiteellisesti tehtyyn kukkakenttään. + + + + +XV. + + +Kauppahuone Claudius oli hyvin vanha. Se oli ollut kukoistuksissaan ja +hyvässä maineessa jo silloin, kun tulppaanihuimaus levisi Hollannista +maailmaan seitsemännentoista vuosisadan keskipaikoilla, jolloin +kolmesta _Semper Augustus_-sipulista maksettiin meidän ajassamme +todellakin tarumainen hinta, kolmekymmentätuhatta guldenia. Siitä +ajasta sai Claudiuksen rikkaus oikeastaan alkunsa. He olivat +ryhtyneet siihen osaan kukkakauppaa ja kasvattaneet mitä kalliimpia +tulppaanilajia. Kerrotaanpa kaikkein kalliimpien lajien olleen juuri +Claudiusten taitavien kätten kasvattamia, jonka perästä Hollantilaiset +ostivat ne tavattoman korkeihin hintoihin, pitivät niitä ominansa ja +tarjoelivat niitä kaupaksi hollantilaisina lajina... Mutta mitä enemmän +kauppahuoneen rikkaus enentyi, sitä siivommiksi, ja yksinkertaisemmiksi +maailman ja sen ilojen suhteen tulivat sen päämiehet. He olivat +kannattaneet ankarinta porvarillista yksinkertaisuutta ja +jälkisäädöksen kautta vakavasti kehoittaneet aina seuraavaa +kauppahuoneen päämiestä elämään siivosti ja yksinkertaisesti ja +perinnöttömyyden uhalla karttamaan kaikkea ylellisyyttä. + +Siinäpä syy, ettei syrjäisen Mauerkadun varrella olevan synkän +kivirakennuksen ulkomuotoa koskaan kaunistettu... Kaikkien päämiesten +täytyi asua siellä yhden toisensa perästä, ja konttorihuoneet ynnä +niihin kuuluva suuri kaarikattoinen sali, jonka seinät olivat verhotut +ruskealla nahalla, olivat juuri saman näköiset kuin ennen muinoin, +jolloin kaupiskeltiin kalliita sipulia, joista sitte itsevaltaisesti +hallitseva kukkakuningatar uudessa loistossaan kasvoi kuumeentapaisesti +levottoman tulppaanien ihailijan silmien edessä. + +Vanhojen herrojen, jotka toisella kädellään kasvattivat arkoja, +kalliita kukkia ja toisella koettivat panna jälkeisensä +rautakahleisiin, olisi pitänyt käsittämän, ett'ei suvulaji eikä lajin +muute huoli luonnon lakien määräyksistä ja jos he olisivat olleet +älykkäät, olisivat he sovittaneet sen havainnon ihmisluonteesenkin. + +Eberhard Claudius, henkisesti sangen etevä mies, oli luultavasti +kärsinyt paljon perheen ankarista säädöksistä, mutta hän oli +keksinyt keinon millä pääsi kahleistansa. Kuten kerrotaan, oli hänen +ihana, ylhäinen rouvansa, jota hän innokkaasti rakasti, tullut +synkkämieliseksi katurakennuksen kolkoissa huoneissa... Silloin tuli -- +maailman tietämättä -- kerran vieraita työmiehiä; ranskalainen +rakennusmestari johtajanaan, rupesivat he keskellä avaraa, korkealla +muurilla ympäröityä metsää, joka kuului Claudiuksen kauppahuoneelle, +kaatamaan ikivanhoja honkia ja vähitellen kohosi tiheässä suojelevassa +metsässä pieni, soma linna, täynnä päiväpaistetta, täyteläisiä tyynyjä, +hymyileviä lemmikkiä ja lattiasta kattoon saakka ulottuvia peiliä, +joissa rakastetun puolison kuva näkyi kaikessa kauneudessaan. Ja sinä +päivänä, jolloin se vaalea kukka ensikerran käveli ihmeen nopeasti +esiin loihditun lammikon ympäri ja riemuiten lankesi hellälle +miehellensä kaulaan päiväpaisteisessa salissa, antoi Claudius pienelle +linnalle puolisonsa kunniaksi nimen "Karolinenlust." + +Eberhard Claudius oli muinaistaideteos-kokoelman sekä suuren kirjaston +ja runsaitten käsikirjoitusten kokoelmienkin perustaja. Hän oli +matkustanut läpi Ranskan ja Italian ja harvinaisen taitavasti koonnut +taiteen ja tieteen aarteita, jotka hän toi kotiinsa, mutta jotka sitten +Saksanmaalla pysyivät yhtä kätkettyinä Karolinenlustin saleissa kuin +hänen ihana, jälleen kukoistava nuori rouvansakin. + +Hänen jälkeensä tuli hänen poikansa Konrad kauppahuoneen päämieheksi ja +hän asetti jälleen kaikki vanhoilleen. Hän puhdas-uskovaisten +ankaruudella jälleen noudatti perheen vanhoja tapoja, lukitsi +Karolinenlustin, kun se muka oli esi-isien määräyksiä rikkova teko, ja +lajimuute sai vasta hänen poikansa pojassa, Lothar Claudiuksessa, +taasen edusmiehen. + +Tämä jyrkästi kieltäytyi tulemasta kauppahuoneen esimieheksi, jäätyänsä +nuoremman veljensä kanssa varhain orvoksi. Hänen tulinen luonteensa +sopi parhaiten sotilaaksi. Hän yleni nopeasti, aateloitiin, tuli +ajutantiksi ja nuoren ruhtinaan suurimmaksi suosikiksi. Silloin +avattiin Karolinenlust jälleen. Sopihan se erittäin hyvin asunnoksi +ylöspäin pyrkivälle eriävälle vesalle, ja ikäänkuin suojaksi kaikkia +lähirakennuksen oloja vastaan rakennettiin sillanpäähän Karolinenlustin +eteen vahva portti. + +Siellä vallitsi nyt, oikean metsänhiljaisuuden ympäröimänä, kaunis +nuori sotilas, sillä välin kun kirjanpitäjä Eckhof hoiti kaikki toimet +katurakennuksessa, kunnes koulussa kasvatettu Erkki Claudius palasi +matkoiltansa, ja seuraten esi-isiensä esimerkkiä rautaisella +kestävyydellä ja voimalla omisti perintönsä. + +Muinaisteosten kokoelmista huoli iloinen ja vilkas upseeri yhtä vähän +kuin isänsäkin. Arkut ja laatikot jäivät moneksi vuodeksi koskematta +kellariin, kunnes muinaistietoon oikein innostunut nuori herttua äkkiä +tuli hallitsijaksi. Isäni, ollen mainioimpia muinaistutkijoita, +kutsuttiin K:hon ja silloin kasvoi muinaistieteen tutkijoita kuin +sieniä maasta -- hänen korkeutensa olisi voinut täyttää niillä koko +herttuallisen linnansa. Hovipidoissa kuului kreikkalaisia, roomalaisia +ja etruskialaisia lauseita; sanoja senkaltaisia kuin numismatika, +glyptika ja epigrafika virtaili sievien tanssijattarien +purppurahuulilta. + +Dagobert oli kertonut hovin uudesta mielenmuutoksesta hiljaisessa +kauppahuoneessa Mauerkadun varrella. Neiti Fliedner, joka jo viimeisen +rouva Claudiuksen, Lotharin ja Erkin äidin, eläessä oli tullut +perheesen rouvan apulaiseksi ja sitten hänen määräyksensä mukaan jäänyt +sinne emännöitsijäksi ja talouden hoitajattareksi, tiesi kertoa paljon, +puoleksi unhotettua, edellisistä perheistä ja niin muodoin joutuivat +hylkyinä olevat muinaisaarteetkin hänen mieleensä. Dagobert puolestansa +kertoi niitä isälleni. Isä kertoi myöhemmin miten hän kerran seisoi +hetkisen epäileväisesti hymyillen tuon synkän porvarillisen talon +edessä; mutta hän kuitenkin astui sisälle pyytämään isännältä lupaa +niiden tutkimiseen. Herra Claudius oli siihen suostunut, vaikka +vastahakoisesti. + +Varhain eräänä aamuna oli isäni astunut Karolinenlustin kellareihin +eikä palannut sieltä koko sinä päivänä; hän ei syönyt eikä juonut, vaan +oli melkein mieletön liikutuksesta -- sanomattoman suuri taide aarre +oli siellä levällään hänen silmäinsä edessä... Herra Claudius suostui +arkkujen purkamiseen ja taideteosten järestämiseen sekä tarjosi +isälleni asunnon alikerroksessa ja myönsi hänelle rajattoman oikeuden +käyttää kirjastoa. + +Siitä kaikesta en tietysti saanut tietoa ensi päivinä K:hon tultuani. +Minä olin ylipään hyvin vastahakoinen kotiutumaan, sillä tyynnyttyäni +ensi ihastuksesta valtasi aron ikävä minut kaikella voimallaan... Ilse +oli tosin vielä luonani; hän oli ottanut muutaman päivän vapautta +lisäksi "perinpohjin järjestääksensä isäni nuorenmiehen taloutta" ja +kentiesi vielä nähdäksensä minun vähän tottuvan uuteen ilmanalaan. +Mutta se ei rauhoittanut minun levotonta sydäntäni; minä muistin aivan +hyvin, että hän kerran oli lähtevä ja jättävä minut yksin, ja se ajatus +liikutti aina mieltäni äärettömästi. + +Katurakennuksessa olivat kaikki sanomattoman hyvät minua kohtaan; mutta +minä vihasin tuota kolkkoa, kylmää taloa ja astuin sinne ainoastaan +pakosta neiti Fliednerin tahi Charlotten kanssa. Vapaaehtoisesti en +millään tavalla voinut mennä sinne. Sitävastoin veti minua näkymätön +voima yhä enemmän isäni läheisyyteen. Hänen lempeitten nuhteittensa +perästä en enää häirinnyt häntä samalla äkkinäisellä tavalla kuin +silloin Charlotten kanssa tullessani ja laskiessani käsivarteni hänen +kaulansa ympäri -- minä en edes tohtinut, kuten äitivainajani, heittää +kukkaa hänen kirjoituksellensa; mutta tultuani rohkeammaksi, oli joka +aamu äskenpoimituita niittykukkia hänen kirjoituspöydällänsä, ja +hiipiessäni kuulumattomasti ohitse silitin ujosti ja hiljaa hänen +harmaita hiuksiansa. Minä oleskelin mielelläni kirjastossa, mutta vielä +ennemmin salissa, mihin kaikki "särjetty romu", kuten Ilse itsepäisesti +kutsui kaikkia muinaistaide-aarteita, oli tuotu. Kaikki ne mykät kasvot +innostuttivat minua vähitellen, että usein hetkiseksi unhotin +pohjoisessa olevan, avaran aron, jota minä kaikesta sielustani ikävöin. + +Mutta minut peloiteltiin kovin usein sieltä pois. Dagobert, joka näytti +olevan oikein innostunut muinaistaiteesen ja ylpeillen kutsui itseään +isäni apulaiseksi, vietti usein puolen päivää kirjastossa ja +taidekokoelmien luona. Kuullessani hänen tulevan kirjastoon, pakenin +minä vastaisesta ovesta, syöksin päätä hovin rappuja alas, eikä edes +väli kolmannesta kerroksesta alikerrokseen ollut kylliksi pitkä minun +ujolle, tuskastuneelle sydämmelleni -- minä juoksin, juoksin, kunnes +vasta metsässä hengästyneenä tyynnyin. + +Se metsä oli ihana, alkuperäisessä tilassaan. Entiset herrat +Claudiukset olivat ostaneet sen ja ympäröineet korkealla muurilla, ei +käyttääksensä sitä kauppatoimeensa, vaan voidaksensa sunnuntaisin +virkistää itseänsä kävelemällä omalla alallaan vieraitten näkemättä -- +sepä olikin ainoa ylellisyys, mitä he nauttivat... Minun suuri +koti-ikäväni ja aron kirkkaan taivaan kaipaukseni teki minut alussa +kylmäksi ja sokeaksi, ett'en nähnyt metsän kauneutta. Minä en +kertaakaan luonut silmiäni ylöspäin -- viheriöinen taivas, kuinka +kauheata! Mutta sitä ihastuneemmin viipyivät silmäni loistavissa +kukkasissa, jotka useasti kurkistivat sammalista, ruohistosta ja +kasteisista kiviraunioista -- ne näyttivät minusta yhtä pelästyneiltä +ja eksyneiltä kuin minäkin. + +Yhtä rohkeasti ja huolettomasti kuin kuljeskelin pitkin aroa, yhtä +vähän rohkeutta oli minulla mennä syvemmälle jylhän näköiseen, autioon +metsään. Minä tyydyin Karorolinenlustin läheisyyteen, ja rakkahaksi +olopaikakseni olisi luultavasti virran ranta tullut, sillä siellä oli +niin kodikasta, ell'ei minua jo toisena päivänä olisi peljätetty sieltä +pois. Kun Ilse vei kirjeeni postiin, saatoin häntä sillalle asti. +Kauniin rautakaaren alla virtaili kirkas vesi liristen niin hiljaa ja +suloisesti kuin Dierkhofin takana oleva tuttu joki. Minä hiivin +pensastoon -- siellä oli leppä- ja pajupensaita ja toisella puolella +näkyi valkoisia koivutyviä. Simpukoita ei tosin ollut pohjassa, vaan +sen sijaan pieniä sileitä piikiviä ja matalalla rannalla kasvoi sieviä +sinisirkkuja ja leinikkejä. Epätasainen, loistava, sininen paikka +tärisi pienten laineitten päällä -- kesätaivashan siinä kuvastui veteen +-- kaikki, kaikki oli ihan samankaltaista kuin pienessä kotoisessa +lammikossa; minä riisuin sukat ja kengät ja pian virtaili kirkas joki +jalkojeni yli, jotka mielipahakseni, jo olivat muutaman päivän +ankarassa vankeudessa muuttuneet koko joukon valkoisemmiksi. Minusta +tuntui, kuin olisivat kahleet pudonneet sekä ruumiistani että +sielustani ja virtailleet pois joen aaltojen kanssa. Minä nauroin +ilosta ja riemusta itsekseni ja poljin lakkaamatta vallattomasti vettä, +että kirkkaat pisarat viskivat korkealle. Samassa kahisi pensaissa. +Olihan Spits usein tullut Dierkhofista minua etsimään ja juossut +luokseni jokeen. Hän tuli silloin tavallisesti läpi pensaston, ja minä +olin siinä niin perin juurin muuttunut kotioloihini, että odotin +kuulevani rakkaan kumppanini haukkumista, ääneen huusin hänen nimeänsä +... ah, siinäpä juuri käyttäydyin kauniisti -- tietysti ei Spitsiä +kuulunut; mutta samalla paikkaa, mistä minä kuulin kahisemisen, +liikkuivat pajunoksat taasen ja vaaleihin vaatteisin puettu miehen +käsivarsi vetäytyi äkkiä takaisin. + +Yhdellä ainoalla hyppäyksellä seisoin minä jälleen rannalla; olin +melkein itkeä kiukusta. Johan heti sivistysvuosieni alussa olin +antautunut vanhoihin tapoihini; Dagobert oli taasen nähnyt sisiliskon +avojaloin -- nyt pilkkaavat he varmaan minua katurakennuksessa, +mietin... Mutta olihan hänellä tummat pukimet nähdessäni hänen tunti +siiten menevän isäni luo, vaan -- eikö nyt näkynyt kirkasta loistoa +pensastosta? Sitä loistoa olin jo kerran samana päivänä nähnyt, niin +todellakin, konttorissa, ja se tuli herra Claudiuksen kädestä... Minä +hengitin huokeammin -- herra Claudiushan se vaan olikin! Hän oli +luultavasti kuullut vallattoman loiskimiseni ja tullut levottomasti +katsomaan, eikö kuka taittanut pajunoksaa hänen tilallansa tahi pannut +sieviä piikiviä joen pohjassa epäjärestykseen. Ankara herra saattaa +olla huoletta -- minä en suinkaan tee sitä enää toisten. + +Me olimme olleet viisi päivää K:ssa; oli sunnuntai. Dierkhofiin +kuulimme aina etäiset kirkonkellot epäselvästi -- sentähden oikein +säikähdyin kuullessani äkkiä syviä, juhlallisia kellonääniä humisevan +ilmassa!... + +Ilse valmistihe kirkkoon ja hänen, kellojen soidessa juhlallisesti +mennessänsä lammikon ohitse, jäin minä etehisessä seisoen katselemaan +hänen jälkeensä... Samassa tuli vanha kirjanpitäjäkin huoneestansa; +hänellä oli virsikirja kainalossa ja hän veti mennessänsä uuden, +ahtaan, sinertävän hansikan käteensä -- vanha herra oikein loisti +puhtaudesta ja somuudesta. + +Tultuansa minun lähelleni pysähtyi hän. Hän ei kuitenkaan tervehtinyt; +peilinkiiltävä hattu oli kuin naulattu hänen päässänsä ja hän loi +minuun pitkän, rankasevan silmäyksen ja tarkasti minua kiireestä +kantapäähän. Minä vapisin pelosta, ja samassa kun hän avasi huulensa, +puhutellaksensa minua, pakenin metsään. + +Tuo hirveä -- seurasiko hän minua?... Minä seisahduin hengästyneenä ja +katselin taaksepäin olkapääni ylitse. Tie, jota olin juossut, vei +tiheimpään metsään -- ja huomaamattani olin juossut jotenkin jyrkkää +mäen rinnettä ylöspäin. Alhaalla pysyi kaikki hiljaisena ja +rauhallisena -- hurskas mies oli siis jatkanut kirkkomatkaansa... +Edessäni oleva polku vei niitylle; aamukaste oli vielä ruohossa ja koko +metsänrinne oli täynnä ikäänkuin kylvettynä purpuran punaisia +mansikoita; luultavasti ei kukaan käynyt niitä sieltä poimimassa. Ne +levittivät hyvää hajuansa kirkkaasen ilmaan ja minä luulin huomaavani +niiden vähän tärisevän kellojen huminasta. Pitkäneulaisia kuusia oli +ylt'ympäri; niiden jättiläistyviä myöten valui pihkakyyneleitä ja +tummissa latvoissa kuului hiljainen humina. + +Siellä vallitsi vieras, salaperäinen henki -- siellä oli hiljaista ja +äänetöntä kuin sinettien takanakin... Mutta kahisi metsässä; +punaruskean ja valkoisen kirjava _jotain_ liikkui siellä ja samassa +tuli äkkiä kaunis majesteetillinen sarviruunu näkyviin puitten välissä; +kaunis metsäkauris oli kesy ja rohkea: elävät tulivat niitylle ja +katselivat minua pelkäämättä lempeillä silmillään. + +Minä kävelin eteenpäin... En tiedä kuinka kauan löytömatkani sillä +alalla kesti, mutta luultavasti kului monta tuntia minun niin +kuljeskellessani mäkeä ylös, toista alas. -- En ollenkaan tietänyt, +missäpäin olin; mutta en kuitenkaan peljännyt, puhdas metsäilma poisti +minusta kaiken pelon... Mäki oli taasen takanani ja minä olin jälleen +laaksossa, mutta missä?... Polkuja kävi ristiin rastiin, enkä tietänyt, +mitä niistä minun piti lähteä -- samassa kuului vasemmalta puoleltani +ihmisen ääni. Minä tunsin sen heti. Vanhan, lempeän näköisen +puutarhurin ääni kuului mitä hellimmin koettavan rauhoittaa taukoamatta +itkevää lasta. Minä kuljin ääntä kohti ja tulin äkkiä korkean muurin +eteen; sen takana ei enää näkynyt puita -- siinä loppui metsä. +Sanomattoman mielelläni tahdoin nähdä pienen parkujan; vaan muurin +ylitse en päässyt; se oli korkea ja sileä kuin lasi. Sitä vastoin +taisin kiivetä puissa kuin orava, olihan se ynnä polkeminen kirkkaassa, +kylmässä vedessä minun suurin huvitukseni, ja muutaman silmänräpäyksen +perästä istuin siis korkean lähellä kasvavan jalavan latvassa. + +Siitä katselin ympärilleni ja näin suuren kappaleen sinistä taivasta. +Oikealla puolellani oli kaupunki komeine kävelypaikkoineen ja +tornineen; näkyipä Claudiuksen alan lävitse juokseva virtakin... Minä +olin tietämättäni tullut sangen liki Karolinenlustia, sillä joki ei +ollut edes kahden sadankaan askeleen päässä; leveä kivisilta kaarehti +sen ylitse. Minun puoleltani virtaa aina metsän rinteesen asti oli +siellä täällä sieviä huviloita kauniitten puutarhojen ympäröiminä. +Vasemmalla puolen minusta oli soma sveitsiläisrakennus niin likellä, +että huokeasti voin eroittaa joka esineen sen yläkerrassa. Ala, johon +se oli rakennettu, oli sangen pieni ja ahdas. Etupuolen edessä oli +kapea kukkatarha ja toisella puolen levitti upea kastanjapuu tuuheat +oksansa pienen ruohokentän yli -- se olikin ainoa puu koko pienellä +tilalla, jonka ainoastaan leveä tie erotti Karolinenlustin metsää +ympäröivästä muurista. + +Vanha puutarhuri Schäfer käveli edestakaisin varjoisan pylväskatoksen +edessä. Hän oli heittänyt ruusunvärisen viitan hartioilleen ja kantoi +pientä parkujaa yhtä taidokkaasti kuin tottunein lapsenpiika, laulaen +silminnähtävässä tuskassa kaikenlaisia tuudituslauluja. Asuinhuoneitten +vieressä olevalla nurmella leikki noin neljävuotias pieni tyttö. Hän +oli puettu valkoiseen leninkiin ja pitkät pellavankeltaiset kähärät +riippuivat alas hänen niskastansa aina vyötäisiin asti. Pikku tyttö oli +innostuneena kaikesta sielustansa kiintynyt leikkiinsä. Hän repi +molemmin käsin ruohoa ja kokosi ne pienille koppavaunuille. Kotvaan +aikaan ei hän huolinut pienokaisen itkusta; mutta viimein meni hän +kukkien luo, poimi puoleksi lakastuneen leukoijan ja tarjosi sitä +tyytymättömälle veljellensä. + +"Eihän sinun pitänyt saaman poimia kukkia, Gretchen -- kielsihän isä +sinua!" kuului miehen ääni pylväskatoksesta. + +Tämän etäinen kulma oli niin tiheästi ympäröity metsäviiniköynnöksillä, +ett'eivät auringon säteet voineet tunkeutua paistamaan keskellä +pylväskatosta seisovaa ruokapöytää. Nuori herra Helldorf, herra +Claudiuksen kirjanpitäjä, kumartui lehdistöstä; minä en ennen häntä +huomannut. Hänellä oli kirja kädessä ja vaikka hän lausui varoituksensa +rankasevalla äänellä, lensi kuitenkin hellä hymy hänen huulillensa. +Nähdessänsä suloisen lapsen seisovan siinä varpaillaan. + +Silloin tuli herra naista taluttaen, sillan yli. He pysähtyivät +hetkeksi kuuntelemaan; sitte irroittihe nainen hänen seurastansa ja +riensi edellä levottoman lapsen tykö. Hän oli luultavasti ollut +kirkossa, sillä hän laski joutuisasti virsikirjan lähimmäiselle +puutarhan pöydälle ja tarttui poikaan, joka, kuullessansa hänen +ääntänsä, heti vaikeni ja leletellen käsin, jaloin sätkytteli häntä +vasten -- ylimääräisessä äidinrakkaudessaan suuteli hän suutelemistansa +pientä, paksua lapsukaista. Sitte löi hän vasemman käsivartensa pienen +tyttönsä ympäri ja veti hänet luoksensa; nuori rouva oli niin hento, +että melkein olisi voinut otaksua heikon käsivarren musertuvan lihavan +lapsen painosta. Hän riisui olkihattunsa, joitten sinisiä nauhoja poika +rytisti palleroisilla käsillään, ja silloin näin minä ihmeen hienot, +lumivalkoiset, pienet kasvot runsaitten vaaleitten kähäräin alta. + +Sillä välin saapui jälelle jäänyt puoliso perille ja tuli puutarhaan. +Hän oli hyvin nuoren Helldorfin näköinen; he olivat silminnähtävästi +veljekset. Molemmin käsin nosti isä pienen tyttärensä korkealle ilmaan; +valkoinen puku liiteli kuin kesäpilvi; kultaiset kähärät aaltoilivat ja +liehuivat ilmassa ja lapsi huusi riemuiten ylös pylväskatokselle: "Max +setä, näetkö minut?" + +Minä olin hurmaantunut; ensi kerran näin mitä puhtaimpaa perheonnea. +Sydämellinen ilo ihanan kuvan näöstä ja syvä nimetön ikävöitsemys +sekaantuivat surumielisyyden kanssa sielussani. Minua ei äiti koskaan +ollut innokkaasti sulkenut syliinsä; minä en koskaan ollut kokenut +kuten luo onnellinen lapsi tuossa, että ainoa ääni äidinhuulilta kohta +voi poistaa kaikki luuletellut tuskat. Mutta minä näin myöskin +salaisella riemulla, kuinka nuori äiti rakasti lapsiansa -- tuo +kadehdittava! Kuinka suloista lieneekään, kun tuommoinen pieni lapsen +käsi ojentuu odottaen ainoasti äidiltään lepoa ja menestystä! Gretchen +palasi jälleen heinävaunuillensa ja jatkoi laverrellen leikkiänsä, +sillä välin kun muut astuivat sisälle. Hiljaa hiivin minä alas +jalavasta ja kävelin etsien muuria myöten; kohta löysinkin portin, joka +vei metsään. Avainkin oli suulla, vaikka sitä, ruosteesta päättäen, +silminnähtävästi ei koskaan käytetty. Mutta haluni puhutella pientä +tyttöä teki minut vahvaksi ja taitavaksi; suuren ponnistuksen perästä +liikkui avain käsissäni, kääntyi ja ovi aukesi naristen. + + + + +XVI. + + +Minä juoksin tien ylitse aidan tykö. Gretchen katseli minua +kummastuneena; hän jätti äkkiä vaunut ja tuli luokseni. + +"Sinäkö avasit?" kysyi hän minulta osoittaen avattua porttia. "Voitko +tehdä sen, vaikka olet niin pikkuinen?" + +"Mutta kuulepas, sinun puutarhasi ei ole kaunis", sanoi hän, +ylenkatseellisesti nyrpistäen nenäänsä -- hän viittasi portista +näkyvää viheriäistä, hämärää lehdistöä. "Eihän sinulla ole siellä +kukkasiakaan!... Mutta katsopas tänne herra Schäferillä on monta, monta +niin, monta sataa tuhatta kukkaa!" + +"Niin on, mutta sinä et saa niitä poimia." + +"En, en poimia", vastasi hän alakuloisesti ja pisti pienen etusormensa +suuhun. + +"Mutta minä tiedän, missä on paljon sinikelloja ja sieviä valkoisia +kukkia -- niitä saat poimia ja mansikoitakin, suuret heinävaunusi +täpötäyteen!" + +Hän otti heti vaununsa, tuli iloiseksi ja laski luottavaisesti kätensä +minun kouraani; kuin pieni linnunpoika, niin hienona ja lämpöisenä +hiipi se sormieni väliin. Minä olin onnellinen uudesta tuttavuudestani; +ei joutunut mieleeni sulkea itsevaltaisesti avaamaani ovea, vaan se jäi +auki, meidän mennessämme siitä pensastoon. Siellä oli mansikoita ja +sinikelloja, juurikuin olisivat ne olleet puitten oksista varisseita. +Pikku tyttö löi kätensä yhteen ja rupesi repimään, ikäänkuin olisi +ollut aikomus viedä herra Claudiuksen koko metsä kotiin. + +"Oi, kuinka tavattoman paljon mansikoita!" jupisi hän ylen onnellisena +ja poimi poimimistaan, kunnes hikipisarat valuivat hänen otsastansa. +Samassa hyräili hän itsekseen pientä laulua. + +"Minäkin taidan laulaa, Gretchen", lausuin hänelle. + +"Niinkö kauniita lauluja kuin minä? Sitä en usko -- Max setä on +opettanut ne minulle -- mutta laulapas vähän!" + +Minun soitannollinen taipumukseni lienee hyvin varhain kehittynyt, +sillä kaikki pienet lauluni oli neiti Streit jo pihakammarissa +opettanut minulle. Enemmän kaikkia muita rakastin Taubertin +lasten-lauluja ja aloitin nyt: "Kyyhkyislakka miehell' on." Minä +istahdin kivipenkille. Kuullessansa ensimmäiset säveleet jätti Gretchen +vaununsa, laski käsivartensa polvilleni ja katseli, innokkaasti +kuunnellen, minua silmiin. + +Kummallista -- minä pelästyin omasta äänestäni. Arolla oli se heikko, +tuuli levitti sen kaikkiin ilman suuntiin, mutta metsässä pidättivät +puitten latvat äänen, joka siitä kuului täydellisenä ja kirkkaana, niin +toisenkaltaisena, että epäilin kuulevani omaa ääntäni. + +Se oli naurettava laulu miehestä ja hänen kyyhkysistään, jotka lensivät +pois. Gretchen nauroi täyttä kurkkua ja löi kätensä yhteen ensimmäisen +värsyn jälkeen. "Saako hän jälleen kiini kyyhkysensä? Eikö sitä laulua +ole enempää?" kysyi hän. + +Minä aloitin toista värssyä; mutta äkkiä vaikeni ääni huuliltani. Minä +taisin istuinpaikastani nähdä sangen pitkälle Karolinenlustiin vievää +tietä. Tuulen siellä täällä oksia heiluttaessa näin minä ikkunoitten +kimeltävän... Sieltä päin tuli vanha kirjanpitäjä -- minun täytyi +muistella valkeareunaista raepilveä, tuulen sitä viedessä aron yli; +yhtä synkännäköiset olivat kasvot peittämättömien hopeanharmaitten +hiusten alla ja yhtä kummallisen kiireesti astui peloittava ukko +eteenpäin meitä kohti. + +Gretchenkin katseli sinnepäin -- hänen kasvonsa muuttuivat +tulipunaisiksi; ilosta huudahtaen riensi hän vanhan herran luo ja löi +käsivartensa hänen polvensa ympäri. + +"Vaari!" huudahti hän katsellen häntä sanomattoman hellästi. + +Vanha herra seisahtui ikäänkuin kivettyneenä katsoa tuijottamaan lasta; +hänen käsivartensa olivat ojennetut kuin olisi hän huolettomasti +eteenpäin astuessansa huomannut tuntemattoman syvyyden edessänsä ja +pelästyneenä säpsähtänyt takaperin, ja siihen asemaan jäi hän +liikkumatta seisomaan; kentiesi pelkäsi hän kätensä voivan alas +vaipuessaan tarttua pienen tytön kultakähäröihin. + +"Eikö totta, olethan sinä vaarini?... Lovisa on sanonut sen --" + +"Kuka Lovisa?" kysyi hän sointuvalla äänellä -- minusta kuului kuin +olisi hän sillä kysymyksellä tahtonut karttaa kaikkia selityksiä. + +"Mutta, vaari -- meidän Lovisamme! -- hän joka silloin kantoi pientä +veljeäni, kun hän vielä oli kapalossa. Mutta nyt on hän poissa. Me emme +voi pitää lapsentyttöä, sanoo äiti, se on liian kallista..." + +Vanhan herran kivettyneet kasvot vavahtivat ja kädet vaipuivat +syvemmälle alas. + +"Mikä sinun nimesi on?" kysyi hän. + +"Ah, etkö sitäkään tiedä, vaari?... Ja herra Schäfer sekä hänen +Kaaronsakin sen tietävät ja meidän pikku kissammekin! Gretchen on +nimeni. Mutta minulla on muitakin nimiä -- oikein kauniita nimiä -- +minä kerron ne kaikki sinulle. Anna, Maria, Helena, Margareta Helldorf +on nimeni." + +Juhlallisesti lausuessansa erittäin kunkin nimensä, luki hän sormiansa. +Viattoman lapsen koko olennossa ja äänessä oli jotakin sanomattoman +viehättävää ja lumoavaa eikä vanha herra voinut ponnistuksellakaan sitä +välttää -- minä näin äkkiä hänen sormuksilla koristetun kätensä +lepäävän lapsen pään päällä; hän kumartui -- tahtoiko hän todellakin +suudella noita suloisia kasvoja... Kentiesi, jos hänellä olisi ollut +aikaa ottaa pieni olento syliinsä ja sydän vasten sydäntä tuntea saman +veren tykyttävän molempien suonissa -- kentiesi olisi silloin tullut +hetki, jolle taivaan enkelit olisivat ilosta hymyilleet. Mutta usein +tarttuu kova käsi hyviin, lempeisin ja sovinnollisiin tunteisin ja +loukkaa oikullisesti juuri parantumaisillaan olevia sieluja niiden +hellimmissä tunteissa. + +Minä en tiedä, miksi niin kovin pelästyin nähdessäni vaalean +naisenhaamun liehuvan portin edessä olevien pensaitten välillä. Yhä +likemmäksi se lähestyi meitä ja äkkiä seisoi sveitsiläisessä talossa +asuva nuori rouva muutaman askeleen päässä herrasta ja lapsesta -- hän +kiljahti ja löi kädet silmiensä eteen. + +Vanha herra säikähti. En ikinä voi unhottaa sitä ivan osoitusta, joka +heti taasen saattoi liikutetut, kauniit vanhat kasvot kangistumaan. +"Ah, katsopas vaan! näyttely on onnistunut oikein oivallisesti!... +Täällähän osataan hyvin, sangen hyvin opettaa ja käyttää lapsiaan!" Hän +lykkäsi lapsen niin kovasti luotansa, että se kaatui. + +Rouva riensi ottamaan lapsen syliinsä. "Isä", sanoi hän ojentaen +varoittavaisesti etusormensa, samalla kun melkein mielipuolinen hymy +nosti ylähuulen, että hampaat tulivat näkyviin, "_minulle_ voitte tehdä +mitä hyvänsä, minua voitte polkea jaloillanne -- minä kärsin sen +nöyrästi; mutta lapseeni ette saa koskea kovalla kädellänne, sitä ette +enää tohdi toista kertaa!" Hän otti pienokaisen, jonka vaaleista +huulista ei ääntäkään enää kuulunut, syliinsä. "Minä en tiedä kuka on +tuonut lapsen tänne --" jatkoi hän. + +"Minä!" lausuin minä vapisevalla äänellä ja astuin esiin. "Antakaa +minulle anteeksi." + +Vaikka hän olikin hyvin liikutettu, kääntyi hän kuitenkin lempeästi +minun puoleeni, mutta se haihtui samassa. + +"Minä aioin viedä pienen tyttöni sisälle", jatkoi hän kääntyen vanhan +herran puoleen -- minusta näytti joka jäntäre tuossa läpinäkyvässä, +hennossa olennossa muuttuneen teräksenkovaksi; "hän oli poissa ja +portti oli auki. Sanomattoman tuskastuneena riensin tänne estämään +teitä koskemasta lapseeni -- minä tulin liian myöhään... Isä, minä olen +kauheiden taistelujen perästä tyytynyt siihen, että te sanotte minua +_sydämettömäksi, kiittämättömäksi kadotetuksi tyttäreksenne_; minä en +voi mitään teidän soimauksianne vastaan, joihin hurskas maailma sanoo +niin ja amen. Mutta _äitinä_ ette saa minua hätyyttää!... Minäkö +käyttäisin sydänkäpyäni, aarrettani" -- hän pusersi innokkaasti lapsen +sydämellensä -- "tätä suloista, viatonta lapsensydäntä itsekkäitten +vehkeitten täyttäjäksi? Tämä on soimaus, jota en kärsi, jonka kumoon, +ja josta teidän kerran tulee vastata Jumalan edessä!" + +Rouva kääntyi ja meni pois. + +Minä luulin vanhuksen täytyvän rientää syvästi loukatun rouvan +perästä ja sovinnollisesti sulkea hänet syliinsä; mutta hän oli +silminnähtävästi niitä itserakkaita ihmisiä, joitten on mahdotonta +myöntää olevansa väärässä; -- jos he kerran himmeästi huomaamat +olleensa väärässä, tekee se häpeä heidät vasta oikein uhkamielisiksi ja +koviksi. + +Hän loi poisrientävään vihaisen silmäyksen ja astui äkkiä, kasvot +kiukusta tulipunaisina, niin liki minua, että minun täytyi peräytyä +takanani oleviin orjantappurapensaisin. + +"Kuinka rohkenette te vieraalla alalla luvatta avata suljetun portin?" +tiuskasi hän minulle; hänen äänensä ilmasi vihaa, jota hän selvästi +kauan oli tuntenut minua vastaan. + +Minä seisoin, ikäänkuin halvattu pelästyksestä, enkä voinut liikuttaa +kättä en jalkaa... Oi Jumala, ja tuossa sai tuo hirviö vielä +liittolaisen! -- Ihan vieressäni seisoi herra Claudius juurikuin maasta +kasvaneena; hän oli luultavasti tullut taajasta pensastosta. Minä +katselin hänen kasvoihinsa; hänellä oli kauheat, siniset lasit silmillä +ja hän näytti niiden tähden paljoa vaaleammalta kuin nykyisin +tornihuoneessansa... Hän ei varmaan koskaan anna minulle anteeksi, että +omavaltaisesti olin avannut hänen puutarhaporttinsa ja päästänyt +vieraita sisään, arvelin. -- Nyt tuomitsivat he molemmat, heltymättomän +ankarat kovasydämiset kauppiaat... Enkä minä voinut paeta -- minä +seisoin turvatonna heidän edessänsä... Enköhän koettaisi huutaa Ilseä +tahi isääni avukseni? + +"Herra Claudius", valitti kirjanpitäjä nulomielisesti, kummallista +kyllä säpsähtäen isännän äkkiarvaamattomasta läsnä olosta, "te näette +minut tässä kovin liikutettuna. Minä tulin tänne tavallisuuden mukaan +kävelemään, kun --" + +"Minä näin koko tapauksen pensaitten takaa", keskeytti häntä herra +Claudius tyynesti. + +"Sitä parempi -- sitten myönnätte minulla olleen syytä kiivastua. +Ensiksi avataan meidän tietämättämme syrjäinen takaportti, jota emme +voi vartioida ja --" + +"Se on tosin luvatonta, herra Eckhof... Mutta te olette +innostuksessanne unhottaneet, että neiti von Sassen on minun vieraani +tytär, eikä ole soveliasta, että häntä puhutellaan _sillä tavalla_ kuin +te äsken." + +Minä katselin kummastuneena ylös ja koetin nähdä lasien takana +piileskeleviä silmiä -- tulihan tästä ihan toista, kuin odotin, +kirjanpitäjä puolestansa astui niin kummastuneena taaksepäin kuin olisi +hän ensikerran kuullut senkaltaista vastausta isäntänsä suusta. Hän +veti suuttuneena kulmakarvansa yhteen ja kostonhaluinen vivahdus +rumensi hänen kasvonsa alipuolen. + +"Neiti von Sassen?" kertoi hän ivallisesti. "Kenessä pitää minun +kunnioittaman aatelissäätyä? Ei suinkaan tuossa naurettavasti puetussa +lapsessa?" + +"Minun mieleeni ei juolahtanut korottaa aatelista nimeä", vastasi herra +Claudius, hieman punehtuen. "Minä ainoastaan muistutin teitä +velvollisuudestanne jokaista talon vierasta kohtaan, olkoon hän ken +hyvänsä." + +"No, no, saattehan vielä nähdä mitä siunausta vieraanvaraisuus juuri +tässä kohdassa tuottaa rehelliselle perheellenne!... Minä olen +varoittanut ja rukoillut kylliksi -- ei mikään ole auttanut! +Pakanalliset kuvat ovat taasen kannetut päivän valoon, ja tuolla +ylhäällä Karolinenlustissa istuu eräs, joka ei tunne Jumalaa, vaan +pystyttää jälleen vanhat epäjumalat. Ja hän, jolla on valtikka kädessä, +tuo nuori jumalaton ruhtinaallisella valtaistuimella, hän, jonka +pitäisi olla kansallensa hurskauden, siveyden ja nuhteettomuuden +esimerkkinä, jonka pitäisi tekemän maansa ylistysvirtten ja rukousten +majaksi, hän auttaa kultavasikan kohottamisessa. Sodomassa ja Gomorassa +on suuri huuto ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat... Herra on +pitkämielinen, mutta hetki on tullut, jolloin tulta ja tulikiveä on +satava taivaasta." + +Herra Claudius salli äänettä, mutta saikähtyneenä hurjan raivion +jatkaa. Vanhus oli silminnähtävästi täydellisesti vakuutettu puheensa +totuudesta. Hän ojensi kätensä ja osoitti henkien näkijän tapaisesti +Karolinenlustia. "Tuo talo on synnissä rakennettu ja on aina ollut +pahuuden pesäpaikka; he, jotka ovat siellä rikkoneet Jumalan käskyjä, +eivät saa rauhaa -- he käyvät ympäri valittaen ja ennustaen turmiota +sapatin rikkojitten rakentamalle talolle --" + +Herra Claudius nosti keskeyttäväisesti kätensä. + +"Enkö ole kuullut tuota sydäntäsärkevää huutoa suljetuissa saleissa?" +jatkoi yhä vanhus, korottaen vaan äänensä. "Enkö ole nähnyt huoneeni +katossa riippuvan kruunun häilyvän edestakaisin tuon kamalan olennon +levottomien askeleitten alla?... Minä tiedän sen, he ovat nousseet +haudoistansa; he ovat syntiensä tähden tuomitut palaamaan maailmaan ja +varoittamaan soaistuja. Herra Claudius, samana päivänä jolloin tämä +nuori olento -- hän viittasi minua -- saapui Karolinenlustiin, tuli +eloa kiinimuurattuihin saleihin." + +Suuri Jumala, mies oli kuullut minut! Kun minä häpeämättömästi +kuleskelin kuolleen huolellisesti vartioituissa huoneissa, olivat +terävät, siniset silmät lakkaamattomasti luodut kynttiläkruunuun ja sen +liikunnoista taisi hän laskea jokaisen askeleeni; vanhus oli kuullut +huutoni oman kuvani edessä ja käytti synkässä erehdyksessään +tilaisuutta, saadaksensa talon omistajaa suuttumaan isääni ja minuun. + +Tahdottomasti etsivät silmäni herra Claudiuksen kasvoja -- ne olivat +käännetyt minun puoleeni; mutta siniset kimeltävät lasit peittivät ne +niin täydellisesti, että oli ihan mahdotonta nähdä miten kirjanpitäjän +sanat häneen vaikuttivat. Hän oli lähestynyt minua askeleen; kentiesi +vaalenin pelosta ja hän varoi jotakin heikkohermoisuutta minun +puolestani; mutta nähdessänsä, ett'eivät jalkani minua pettäneet, +kääntyi hän jälleen synkän vihamieheni puoleen. + +"Te todistatte tässä osaavasti, että puhdas uskovaisuus viimein on +jälleen vievä meidät takaisin mitä suurimpaan taikauskoon!" lausui hän. +Suuttumusta ja sääliä kuului sekaisin hänen muutoin aina tyynestä +äänestään. "Minä en voi selittää, miten minun on sääli nähdä teidän, +herra Eckhof, antautuvan tuohon kauheaan salapyhäisyyteen! Minua on jo +siitä huomautettu, vaan en ole tahtonut sitä uskoa... Minulla ei ole +tietysti vähintäkään oikeutta moittia mielipiteitänne -- minä vaan +pyydän teitä olemaan huolimatta niin maallisista toimistani kuin +muistakin tekemistäni muutoksista." + +"Minä en ole sitä unhottava, herra Claudius", vastasi herra Eckhof. +Hänen silmiinpistävässä alamaisuudessaan oli paljon salaista häijyyttä. +"Mutta sallikaa tekin minun tässä paikassa lausua pyyntö. Minä asun +monta vuotta sitten Karolinenlustissa ja minua on aina ilahuttanut +voida viettää pyhää lepopäivää Jumalan käskyn mukaan kaikessa +hiljaisuudessa ja hartaissa miettimyksissä. Minä pyydän teitä siis mitä +vakavammin asettamaan kaikki niin, ett'ei samankaltainen sopimaton +huuto eikä kevytmielinen laulu kuin äskeinen enää häiritse sapatin +pyhyyttä -- luulenpa vanhana miehenä ansaitsevani niin paljon +kunnioitusta." + +Taasen kääntyivät siniset lasit minun puoleeni; minä odotin ankaria +moitteita ja sääntöjä, miten vast'edes käyttäytyisin -- vaan ei tullut +mitään. "Minä en ole kuullut mitään huutoa", vastasi herra Claudius +sangen tyynesti. "Mutta minä olen nähnyt tapauksen, joka kovasti on +loukannut tunteeni... Tämä nuori nainen -- hän osoitti minua -- ei ole +viattomalla lapsenlaulullaan rikkonut Jumalan käskyjä; mutta, herra +Eckhof, te tulitte juuri kirkosta -- te olette, kuten selvästi tänään +olette osoittaneet, yksi niitä nuhteettomia kristityitä, jotka +sovitatte jokaisen tekonne Jumalan käskyihin -- kuinka oli teidän +mahdollista saastuttaa pyhää lepopäivää kovuudella omaa lastanne +kohtaan?" + +Häijy katse leimahti harmaitten kulmien alta. + +"Minulla ei enää ole lapsia, herra Claudius, sen tiedätte _te_ +parhaiten", lausui hän teroittaen pistävästi te sanan ikäänkuin tahtoen +sillä iskeä syvän haavan. + +Hän kumartui syvästi ja palasi nopein askelin samaa tietä, kuin oli +tullutkin. Minä tunsin selvästi, että herra Claudiuksen piti tuleman +loukatuksi tuosta omituisesti lausutusta pienestä sanasta; minä katsoin +häneen: tikari oli sattunut. + + + + +XVII. + + +Niin, kirjanpitäjälle onnistui syvästi loukata herra Claudiusta. +Nuolennnopean vavahduksen jälkeen jäi hänen solakka vartalonsa +seisomaan ja hän katseli kiireesti poismenevää, kunnes hän katosi +pensasten väliin. + +Minä aioin käyttää tilaisuutta hiipiäkseni pois, mutta liikkumiseni +tuottamasta hiljaisesta kahinasta kääntyi herra Claudius minun +puoleeni. + +"Viipykää vähän!" lausui hän estäväisesti ojentaen käsivartensa minua +kohden. "Vanhus on syvästi liikutettu; minä en tahtoisi, että te vielä +kerran kohtaisitte hänet siinä tilassa." + +Hän puhui yhtä tyvenesti ja ystävällisesti kuin tavallisesti... +Ilmasenko tässä kahden kesken ollessamme miten Karolinenlustin +toisenkerroksen kummitusten laita oli? mietin itsekseni. Ei, minä en +luottanut häneen ja aina lämpöisesti sykkivään sydämeeni asti tunsin +itseni lannistuneeksi hänen läsnä ollessansa. Yhtä intoisasti kuin +sieluni oli kiintynyt Charlotteen, yhtä vähän myötätuntoisuutta oli +minulla tuota kylmää laskentomiestä kohtaan -- hänen kummallinen +käytöksensä ja tyven luonteensa, jotka eivät milloinkaan sallineet +liiallisuutta itsessänsä eikä toisissakaan, pidättivät minut aina +kaukana hänestä. Hän puhui kyllä äsken kristillisen rakkauden luonteen +mukaan ja jos olisin kuullut jonkun muun lausuvan samat sanat, olisin +luullut niiden tuleman sydämestä -- hänen suussansa olivat ne minusta +ainoastaan tyvenen ihmisen lauseita. Hän oli suojellut minua; mutta +vaikka olinkin lapsellinen ja kokematon, osasin kuitenkin päättää hänen +tehneen niin, ainoastaan estääksensä alamaistaan käyttäytymästä +röyhkeästi minua kohtaan... Minä olin liian innostunut Charlotteen, +että olisin herra Claudiusta tavatessani unhottanut hänen mielipiteensä +sedästään. + +Mutta siinä tottelin häntä ja odotin kärsivällisesti, kunnes emme enää +kuulleet kirjanpitäjän raskaita askeleita. Koneentapaisesti lykkäsin +minä varpaallani hiekan pieneen kasaan -- paksu kenkä kaikessa +rumuudessansa tuli näkyviin, minä en siitä vähintäkään huolinut -- +herra Claudiushan vaan seisoi vieressäni, ja hänhän sen vaan näki. + +"Minä menen porttia sulkemaan", lausuin viimein keskeyttäen lyhyen +äänettömyyden; minun mieleeni joutui äkkiä, että se vielä oli auki... +Minä tahdoin pyytää häneltä anteeksi, vaan en saanut sanoja huulieni +yli. + +"Menkäämme siis", sanoi hän. "En käsitä, miten pienet kätenne voivat +avata vuosia sitten ruostuneen lukon. + +"Lapsi oli syy siihen --" vastasin minä ja minun täytyi hymyillä +muistellessani suloista pienokaista -- "minä tahdoin kaikin mokomin +likempää nähdä tyttöä ja sitä perhettä, joka on niin onnellinen. Minä +en ole milloinkaan tietänyt, miltä tuntuu, kun vanhemmat niin syvästi +rakastavat lapsiaan." + +"Mutta millä tavalla oli teille mahdollista nähdä vierasta perhettä?" + +Minä osoitin ujostelematta jalavan latvaa, jonka alla juuri olimme. +"Minä istuin tuolla." + +Hän hymyili salaisesti ja lasienkin lävitse huomasin minä hänen +silmänsä vilkasevan vasenta sivuani; ehdottomasti seurasivat omatkin +silmäni hänen katsettansa -- voi! kostonhimoinen jalava oli repinyt +suuren kolmikulmaisen läven mustaan juhlapukuuni, niin suoran kuin +olisi siihen käytetty kulmamittaa. Minä tunsin punastuvani hiuksiin +saakka ja vaikka ainoastaan herra Claudius sen näki, häpesin kuitenkin. + +"Oi Jumala -- Ilse!" enempää en voinut sanoa. + +"Olkaa huoletta, Ilse rouva ei teitä toru -- sitä emme salli!" lohdutti +hän ystävällisesti, mutta yhtä huolenpitäväisellä äänellä, kuin olisi +hän puhutellut pikku Gretcheniä. Ja se suututti minua -- semmoinen +avuton lapsi en kuitenkaan ollut... Silloin huomasin vasta selvästi, +kuinka toisellainen Dagobert oli käytöksessään. Hän kohteli minua kuin +täysikasvuista neitoa, varsinkin sitte, kun ystävällisesti ja tyvenesti +kuuli, että minut kohta aiottiin esitellä hovissa. "Ilse rouva on jo +pitänyt huolta, että saatte uuden puvun," jatkoi hän puhettaan. "Hän +pyysi jo eilen minulta rahaa, ostaaksensa teille hovipuvun... Mutta +minun täytyy muistuttaa teitä, että Ilse kyllä voi täällä ollessansa +pitää huolta senkaltaisista asioista; myöhemmin pitää teidän itsenne +kääntymän minun puoleeni." + +"Onko se välttämätöntä?" kysyin minä salaamatta tyytymättömyyttäni. + +"Se on välttämätöntä, neiti von Sassen -- säännöllisyyden tähden." + +"No, sitten oli mummo vainajani oikeassa, koska hän ei voinut rahaa +kärsiä... Oi Jumala, kuinka monta temppua on maksaessa muutamia +taaleria toiselle!" + +Hän katseli minua hymyillen sivulta. "Minä koetan tehdä sen teille niin +huokeaksi kuin mahdollista," lausui hän hyväntahtoisesti. + +"Mutta täytyyhän minun kuitenkin jokaisen groshenin tähden tulla teidän +kolkkoon huoneesenne?" + +"Tietysti... Onko se huone siis teistä niin hirveä?" + +"Koko katurakennus on niin kylmä ja haudankolkko ... minä en käsitä, +kuinka neiti Fliedner ja Charlotte voivat elää siellä!... Minä kuolisin +tuskasta ja ahdistuksesta!" -- Niin sanoessani laskin ehdottomasti +käteni rinnalleni. + +"Tuo paha, vanha talo -- jo ennenkin on se saattanut naishengen +vaaraan!" arveli hän heikosti hymyillen. "Ja nyt on se luultavasti +syypää siihen, ett'ette menesty meidän luonamme?" + +"Oi, kukkatarhasta minä pidän paljon!" lausuin kiireesti, vastaamatta +suoraan hänen lauseesensa. "Minusta on se kirja täynnä ihmeellisiä +satuja! Minun täytyy usein nopeasti ummistaa silmäni ja tarkoin pitää +vaari käsistä ja jaloista, muutoin -- voisin tahtomattani päistikkaa +heittäytyä kukkapenkereihin!" + +"Voittehan niin tehdä", lausui hän ystävällisesti ja tyvenesti. + +Minä katselin häntä kummastuneena. "No sittenhän te vasta kauniisti +toruisitte", sanoin minä. "Kuinka monta groshenia kukkakimpuista +silloin menisi hukkaan!... Oi Jumala! ja niin paljon siemeniä sitte!" + +Hän kääntyi, sulki portin, jonka eteen olimme ehtineet ja otti avaimen +lukosta. "Oletteko oppineet tuon grosheniviisauden samasta suusta, joka +jo on ehtinyt kertoa teille pihakammarista ja hautaseppeleistä?" kysyi +hän pistettyään avaimen taskuun. + +Minä olin ääneti -- Dagobertin nimeä oli minun mahdoton mainita; +häneltähän olin oppinut tämän "viisauden", kuten sitä herra Claudius +vähän katkerasti nimitti; Hän ei kuitenkaan sen enempää kysellyt. + +"Mutta eivätkö Karolinenlust ja metsä teitä miellytä?" jatkoi hän. + +"Täällä on hyvin kaunista --" + +"Vaan ei likimainkaan niinkuin arolla -- eikö totta?" + +"Sitä minä en tiedä -- mutta -- minä ikävöitsen niin kauheasti +Dierkhofiin! Minä kärsin usein hirveästi ja olen niin tuskissani, että +voisin halaista otsani puita vastaan." Se valitus tunkihe melkein +ehdottomasti huuliltani... Sitä ei kuitenkaan ollut kukaan minulta +kysynyt; he luulivat epäilemättä kaikki oloni täällä kaikissa +tapauksissa edullisemmaksi ja hupaisemmaksi. + +"Lapsi raukka!" lausui herra Claudius, -- ei, se ei ollut +sääliväisyyttä! Varmaankin oli luonto vaan lahjoittanut hänelle niin +hellän äänen. + +Me astuimme juuri Karolinenlustin vieressä olevalle kentälle. Siinä +seisoi vanha Erdmann, joka nykyisin oli kieltänyt Ilseä ja minua +käymästä katurakennuksen pihan lävitse. Hänellä oli vasemmassa kädessä +laatikko, josta hän väsymättä ripoitteli tielle kanan syötettä. Herra +Claudius meni nopeasti hänen luoksensa ja tarttui hänen oikeaan +käteensä, joka juuri oli heittämäisillään ohrasadetta siipikarjalle. + +"Te ruokitte noita liian ylellisesti, Erdmann", nuhteli hän. "Katsokaa +tuonne pensaitten väliin, kaikkialla itävät jyvät, joita kanat eivät +millään tavalla jaksa syödä, minä olen mielipahakseni huomannut sen." +-- Hän otti kourallisen siemeniä laatikosta ja antoi niiden pudota alas +takaisin hienojen sormiensa välistä. "Ovathan nämä puhtaita nisuja, +Erdmann; siitä täytyy minun torua teitä! Tiedättehän minun vihaavan +senkaltaista ylellisyyttä. Sillä tavalla hukataan meillä viljaa, vaikka +moni köyhä lapsi raukka turhaan hakee leipää." + +Minä oikein vihastuin. Miten tuo mies ymmärsi kaunistaa itaruuttansa! +Hän ei muka torunut, että hänelle tapahtui muutaman groshenin vahinko +nisujen hukkaamisesta -- ei, ei suinkaan! Hän vaan valitti, että ne +leivät menivät hukkaan, jotka olisi saattanut leipoa jollekin köyhälle +lapselle. + +Erdmann vanhus puolustihe sillä, ett'ei enää ollut ohran hituakaan koko +talossa. Hän kohotti kuin pahantekijä olkapäänsä molemmin puolin +päätänsä ja koetti nopeasti paeta suojelevien pensaitten välille... +Huh, noita hirveitä sinisiä lasia, miten ne kimelsivät hänen jälkeensä! +Minä en enää ollenkaan tahtonut katsella herra Claudiusta ja käänsin +pois kasvoni; käteni tarttuivat lähimpään pensaasen, repivät sen lehtiä +ja levittivät ne hiekalle. + +"Mitä tuo kakaopensas raukka on rikkonut?" kuului herra Claudiuksen +ääni vieressäni, niin hellästi ja tyvenesti, kuin hän ei äsken +olisikaan torunut. "Entäs jos näissä teidän oikullisesti repimissänne +lehdissä olisi vähän samaa tuskastuttavaa koti-ikävää kuin teissäkin!" + +"Minä kumarruin, poimin nopeasti lehdet maasta ja laskin ne viileään +pensaan juurella kasvavaan ruohoon, tiheän oksan alle. 'Nyt ne kuolevat +ainakin kodissansa', lausuin minä tahtomattani katsoen sinisiin +lasisilmiin." + +"Voitteko kestää täällä?" + +"_Täytyyhän_ minun -- pitäähän minun täällä sivistyä ja siihen +tarvitaan kaksi vuotta." Minä panin ehdottomasti kädet ristiin. "Kaksi +pitkää vuotta!... Vaan ei auta, minä tiedän itsekin, että minun täytyy +oppia -- olenhan jäänyt hirveän taitamattomaksi arolla!... Pikku +Gretchen tuolla huvilassa tietää paljon enemmän kuin minä." + +Herra Claudius nauroi hiljaa. + +"Tietysti on tämä opetus ja kiusausaika teille välttämättömän +tarpeellinen, liiatenkin kun tiedämme, miten vaikeata on oman +nimennekin kirjoittaminen pienelle kädellenne. Kahdessa vuodessa voitte +oppia paljon; mutta isänne ja joku muukin toivonee ehkä, ett'ei nuori, +viaton sielunne oppisi kaikkia, mitä maailma, varsinkin +hallituskaupunki opettaa, vieläpä vaatiikin... Ilse rouva pyysi eilen +minua pitämään töitänne ja toimianne silmällä." + +Minua värisytti -- sitä en voinut kärsiä! Sitä aioin vastustaa kaikin +voimin! Vapaaehtoisesti en suinkaan eläessäni aikonut antautua tuon +saman sietämättömän ikeen alle, jonka painoa Dagobert ja Charlotte +kärsivät! Mutta kummallista oli kuitenkin, ett'ei minulla ollut +uskallusta ilmoittaa hänelle sitä jyrkkää päätöstäni vasten silmiä. +"Minä en ymmärrä, mitä on Ilsen mieleen juolahtanut -- senhän neiti +Fliedner jo kohta lupasi tehdä ja Charlottekin", lausuin minä hitaasti. +"Ja Charlottesta pidän minä niin paljon, häntä minä varmaan aina +tottelen." + +"Sehän juuri on vältettävä", vastasi hän vakavasti. "Neiti Fliedneristä +kyllä saatte hyvän kasvattajan. Charlottella on vielä itselläänkin +liian paljon oppimista, että hän voisi ruveta teidän opettajaksenne... +Jos sallisin hänen rajattomasti vaikuttaa kokemattomaan lapseen, +täytyisi hänen itsensä olla kaikissa kohdin esimerkkinä -- mutta siitä +hän on kaukana... Charlottella on oikeastaan jalo luonne, mutta hänen +sielussansa on vielä monta heikkoa kohtaa -- minä tiedän, että monta +kertaa olen astuva varoittaen ja kieltäen teidän molempien välillenne." + +Jos pieninkään myötätuntoisuuden kipinä oli hehkunut sielussani, niin +sammui se tykkönään näistä suorista ja moittimista sanoista. Hän kosti +siinä katkerasti Clarlotten lavertelemiset pihakammarista -- minä +käsitin sen hyvin ja semmoinen viekas kostotapa se juuri niin syvästi +suututti Dagobertia... Ja tuon jäykän, tunnottoman laskumiehen käsiin +oli Ilse vielä jättänyt minutkin. Hän varmaankin aikoi pidättää minut +neljän seinän sisällä, hankkia minulle opetusta ja puhua kanssani ennen +kaikkea muuta noista vihatuista kirjoitusharjoituksista ja kaikkea, +mitä tekisin, olisivat nuo inhottavat silmälasit tirkistämässä. + +Sillä välin olimme astuneet etehiseen ja seisoimme sen käytävän edessä, +josta pääsi minun kammiooni. Herra Claudius otti silmälasit pois ja +pisti ne taskuunsa... Ja vaikka hän vaan oli herra Claudius, enkä minä +häntä kärsinyt, oli hänellä kuitenkin erittäin kauniit silmät -- minun +kävi hänen suhteensa samoin kuin kirkkaan taivaankin, se näyttää niin +lempeältä ja viattomalta, vaan jos tahtoo katsella sitä, ummistuvat +silmäluomet heti sen hehkuvista säteistä. + +Minä vaikenin ujosti -- silmälasit olivat minun varustukseni; niiden +kanssa katosi rohkeuteni ja lymyi sieluni sisimpään nurkkaan. Silloin +kuului läheneviä askeleita. + +"No, älkää paheksiko, neiti!" kuulin jo kaukaa Ilsen sanovan. "Tämä on +hirveä tapa!... Noin nuori kaunis nainen, ja savuaa kuin uuninpiippu!" + +"Ah, te pelkäätte vaan tupakan savun turmelevan koreat orvokit +hatustanne, rouva Ilse!" nauroi Charlotte. + +"Joutavia -- se ei johdu mieleeni! Mutta sen sanon, että jos luulisin +lapsen pistävän tuommoisen tupakkapaperin hampaittensa väliin, niin -- +lähtisin heti pois hänen kanssansa --" + +Hän vaikeni; sillä he olivat ehtineet kynnykselle ja seisoivat meidän +edessämme. Charlottella, joka oli hänen seurassansa, oli paperossi +kirsikkahuuliensa välissä ja hänen nauravat kasvonsa katosivat juuri +sakean savupilven taakse, jonka hän kiusataksensa Ilseä puhalsi +suustansa. + +Nähdessänsä herra Claudiuksen, säikähti hän kuitenkin silminnähtävästi, +punastui korviinsa asti ja otti pikaisesti paperossin suustansa. Se +nauratti minua ja sievä tapa, jolla hän käytti sikariansa, teki hänet +minun silmissäni vielä miellyttävämmäksi. + +Herra Claudius ei näkynyt häntä huomaavan. + +"Te olette oikeassa, Ilse rouva; älkää sitä salliko!" lausui hän +tyvenesti. "Teidän hattuanne ei tupakansavu rumenna; mutta naisen +puhtaan, lempeän mielen peittää se rumalla noella." + +Charlotte heitti kiivaasti sikarinsa lammikkoon. + +"Oletko pitänyt huolta kutsumuksista, Charlotte?" kysyi hän +levollisesti, ikäänkuin hän ei ollenkaan olisi huomannut kiivautta ja +suuttumusta, jotka saivat neidon sormet vavahtamaan ja silmät +säihkymään. + +"En vielä -- Erdmann vie ne illalla." + +"Älä unhota lähettää Helldorfillekin kutsumuskorttia." + +"Helldorfilleko, setä?" kysyi hän sammaltaen, ikäänkuin epäillen +korviaan; tumma puna lensi hänen kasvoillensa. + +"Niin, hän syö huomenna meidän kanssamme -- onko sinulla mitään sitä +vastaan?" + +"Eipä juuri -- vaan odottamatonta se oli", vastasi Charlotte viipyen. + +Herra Claudius kohotti hiukan olkapäitänsä, otti kohteliaasti +tervehtien hatun päästänsä ja astui rappuja ylös; hän ei mennyt +kirjastoon, minä kuulin hänen ylempänä avaaman toisen oven. + +"Onko maailma äkkiä mennyt ylösalaisin?" huudahti Charlotte, joka, +kädet alas-vaipuneina, oli seisonut liikahtamatta, kunnes ylösastujan +askeleet lakkasivat kuulumasta ja ovi sulkeutui hänen takanansa. + +"No, Jumala varjelkoon, tästä syntyy hauska juttu!... Minä voin panna +veikkaa, että Eckhof -- suolaa liememme huomenna." + +"Kaikkia vielä, mitä vanhalla kirjanpitäjällä olisi keittiössä +tekemisiä!" huudahti Ilse suuttuneena. Väsymätön aamu- ja iltaveisaaja +oli kokonaan joutunut hänen epäsuosioonsa. + +"Ilse kulta!" nauroi Charlotte, "minä tahdon sanoa teille jotakin... +Kauppahuone Claudiuksen toimitustaivaassa paistaa toinenkin aurinko, +nimittäin herra Eckhof. Erkki setä tekee kyllä oman tahtonsa mukaan; +mutta hän noudattaa herra kirjanpitäjän neuvoja ja tahtoa niin paljon, +että se vaatimaton auringonsappi oikeastaan on hallitseva isäntä... Ja +Helldorf on herra Eckhofin verivihollinen, syystäkö vai ilman, sitä +minä en tiedä, enkä minä siitä huolikaan, sillä minä en tunne -- tuota +Helldorfia en vähintäkään! Minä tiedän vaan, ett'ei Helldorf tähän +asti ole astunut jalallansa herra Claudiuksen saleihin siitä +yksinkertaisesta syystä, ett'ei herra Eckhof sitä ole sallinut... Ja +huomenna pitää hänen äkkiarvaamatta tulla päivällispitoihin, jotka +herra Claudius pitää kahden amerikalaisen kauppamiehen kunniaksi -- +Eckhof syttyy raivoon ja kaikella herännäiskirjojen kaunopuheisuudella, +jotka hän täydelleen taitaa, kutsuu alas taivaan tuomiota ja vihaa -- +sillä tämä on Helldorfille semmoinen kunnia, jonka setä muuten osoittaa +vaan arvokkaille kaljupäille ja maailman mainioille kauppahuoneiden +päämiehille... Niin, minä sanon, että maailma on nurin narin, eikä +minua vähintäkään kummastuttaisi, jos kiviherrat tuossa" -- hän osoitti +keskellä lammikkoa olevia kivikuvia -- "nousisivat, kumartuisivat +kohteliaasti ja vakuuttaisivat meidän olevan kauniita tyttöjä." + +Minä nauroin ja Ilsekin hymyili. + +"Mitä herra Claudius tekee ylikerrassa?" kysyin minä, sillä minua +suututti että "kauppias", joksi isäni häntä nimitti, astui tieteen +alalle. + +"Hän katselee luultavasti tähtiä kaukoputkella... Ettekö ole huomanneet +Karolinenlustin kahta pientä tornia? Toinen on muinaisteos-kokoelmia +valaiseva kupulaki ja toisen on setä tehnyt itselleen tähtitorniksi... +Eikö totia, näyttääpä siltä, kuin miellyttäisivät häntä korkeammatkin +asiat. Älkää kuitenkaan Jumalan tähden uskoko sitä! Kaikkialla on hänen +työskentelynsä samankaltainen, hän laskee tornissa samoin taivaan +hopearahoja, kuin toimitushuoneessansa suurella pöydällä heliseviä +taaleriaan." + +Hän otti taskustansa pienen, kapean tukun. "Ja nyt syy, miksi tulin +tänne, tässä ovat sukat -- tusina -- jotka tilasin teille N:stä -- ne +saapuivat vast'ikään ja huomenna tuo ompelijatar leningin." + +"Älkää antako pettää itseänne, neiti; tässä ei millään muotoa voi olla +tusinaa", huudahti Ilse, punniten tukkua leveässä kädessänsä; mytty oli +yhtä suuri kuin yksi ainoa pari noista kehutuista kotikutoisista +villasukista. Ilse avasi kääreen: ihmeellisen hieno pitsikutoma oli +edessäni. + +"Vai niin -- no tämäpä vasta kaunista!" lausui hän suuttuneena. "Tällä +tavoin voi lapsi K:ssakin juosta avojaloin... Kyllähän nämä ovat +hienoja ja ylhäisiä kaluja, mutta niitä ei milloinkaan voi pestä -- +ensimmäisen kävelyn jälkeen pistetään ne ryysykoppaan... Voi +emäntä-raukkani rahoja!" + +Hän riensi asuinhuoneeseni. + +"Älkää antako hänen hämmentää itseänne, pienokaiseni", sanoi Charlotte +järkähtämättömimmällä äänellään. "Minä en milloinkaan käytä +toisenkaltaista, vaikka neiti Fliedner kuinka nyrpistäisi pientä +nenäänsä tälle _ylellisyydelle_, joksi hän sitä sanoo, niin... +_Minulla_ on nyt kerran tuommoinen arka Parisin iho ja _teidän_ täytyy +asettautua olonne mukaan -- muuta neuvoa ei ole!" + +Hän riensi pois ja minä menin sykkivin sydämin Ilsen luo. Hän oli +riisunut hattunsa, laskenut virsikirjan kädestänsä ja seisoi hehkuvin +poskin kukkapöytäni edessä, joka näytti laiminlyödyltä ja huonosti +hoidetulta. Minä olin alusta saakka katsellut kukkia epäsuosiollisesti +enkä huolinut kastaa niitä, vaikka Ilse ankarasti oli muistuttanut +minua sitä tekemään. Kukat riippuivat siinä surkastuneina ja janosina. + +Ilse ei lausunut sanaakaan, osoitti vaan sormellansa tekoani. Silloin +sai vastustushaluni minussa vallan. + +"Mitä tuo pöytä minuun kuuluu?" tiuskasin minä kiukkuisesti. "Minä en +ymmärrä, mitä varten minun pitää nähdä vaivaa niiden hoidosta. Enhän +minä ole niitä pyytänyt herra Claudiukselta? -- mitä varten hän siis +tuo ne minun huoneeseni. Pitäköön itse huolta niiden kastelemisesta!" + +"Sepä oivallista -- tästäpä syntyy yhä parempaa!" lausui hän +sointumattomalla äänellä. "Pitsiä jalassa ja kiittämätön sydän. Lenore, +Dierkhofiin et enää koskaan palaa -- enkä minä enää huolikaan sinua +sinne!" + +Minä kirkasin ja heittäydyin hänen syliinsä -- hänen sanansa lävistivät +tikarin tapaisesti sydämeni. + +"Pikku kyyhkyseni sanoi sinua mummo vainajasi", jatkoi hän +heltymättömästi; "kaunis kyyhkynen!... Jos hän vaan olisi aavistanut, +mitä piileskelee sydämessäsi, olisi hän sanonut sinua --" + +"Piruksi", lisäsin minä kiivaasti ja kovin suuttuneena itseeni. "Niin, +niin, Ilse, se minä olen -- minulla on paha, musta sisu; mutta enhän +minä ole siitä tietänyt ja pahuus valloittaa minut alinomaa." + + + + +XVIII. + + +Seuraavana aamuna kertoi isäni Margareta ruhtinattaren tahtovan nähdä +minut kello kuusi illalla. Paremmaksi varmuudeksi tuli vielä palvelija +ilmoittamaan minulle, koska minun piti saapuman hoviin, sillä +ruhtinatar näkyi silminnähtävästi epäilevän isäni muistoa. Isä olikin +eilisestä saakka tavallistaankin hajamielisempi. Iltapuolella oli +nimittäin eräs sangen hyvin puettu herra astunut ylös kirjastoon ja +viipynyt siellä pitkän ajan, ja kun isäni myöhemmin meni herttuan luo, +unhotti hän tykkönään ottaa minulta jäähyväisiä. Minä kuulin hänen +askeleensa, juoksin ulos etehiseen ja näin kuumeentapaisen punan hänen +poskillansa; hänen silmänsä säihkyivät kummallisesti ja kädet +ehtimiseen hämmensivät tukkaa. + +Sitte olimme päivällisillä. Minä voin nauttia ainoastaan vähän ruokaa; +sillä olin niin peloissani ja tuskissani -- pelkäsinhän minä kauheasti +ruhtinatarta, jota en voinut kuvailla muun näköiseksi kuin puetuksi +kullankirjattuihin vaatteisin ja kalliista kivistä säkenöivä ruunu +päässä. Lisäksi huolestutti isäni käytös minua. Hän ei nauttinut +palaakaan; lakkaamatta kierteli hän leipämuruja sormiensa välissä ja +katsoa tuijotti eteensä. Hän taisteli silminnähtävästi itsensä kanssa; +hänen silmänsä katsahtivat silloin tällöin Ilseen, joka viattomasti +hyvällä ruokahalulla nautti ateriataan ja väsymättä vakuutti ei missään +olevan niin hyviä perunia kuin Dierkhofissa, jonka hiekkamaa muka oli +erittäin sovelias niille. + +"Ilse hyvä, minä pyytäisin teiltä jotakin", alkoi isäni äkkiä -- hänen +sanansa kuuluivat niin lyhyiltä ja pakotetuilta, kuin olisi hän +ainoastaan sisällisestä ponnistuksesta saanut ne huuliensa yli. + +Ilse katsahti ylös. + +"Sanoittehan tuoneenne äiti vainajan jättämät arvopaperit mukananne +tänne?" + +"Niin, herra tohtori", vastasi hän kuunnellen tarkasti ja laskien äkkiä +pois kahvelinsa. Isäni otti varovaisesti rintataskustansa paperiin +käärityn esineen; hänen kätensä vapisivat ja silmänsä säihkyivät hänen +avatessaan hienon kääreen: suuri komea muistoraha oli sen sisässä. + +"Katsokaa tätä, Ilse -- mitä siitä pidätte?" + +"Kaunis raha", sanoi Ilse nyykäyttäen hyväksyväisesti päätänsä. + +"Ja arvatkaas vaan, se on myytävänä ihan polkuhinnasta. Kolmella +tuhannella taalerilla voin saada oikean raha-aarteen, joka meidän +kesken sanoen on vähintään kahdentoista tuhannen taalerin arvoinen." +-- Hänen muuten lempeät ja tyvenet kasvonsa näyttivät melkein +mielettömiltä. -- "Tämä on ensimmäinen onnellinen sattuma koko +elämässäni; tähän asti olen ainoastaan suurilla uhrauksilla voinut +ostaa kaikki kokoelmani -- eikä minulla tällä hetkeä ole sanottavasti +rahoja käytettävänäni... Hyvä Ilse, te saattaisitte minut ijäkseni +kiitollisuuden velkaan, jos antaisitte teille uskotuista rahoista +kolmetuhatta taaleria minulle. Leonore ei joudu vähääkään vahinkoon, +sillä minä vakuutan kunniasanallani tämän muistorahan olevan kumminkin +kolme kertaa arvoisemman." + +"Niin, niin, saattaa olla; vaan _käykö_ se myöskin rahasta?" kysyi hän +käännellen sormissansa rahaa, joka tuotti isälleni niin suuren hermojen +kiihotuksen. + +"Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi hän verkalleen. + +"No, minä tarkoitan, ottaako kauppamies sen maksosta." + +Isäni säpsähti, juurikuin olisi Ilse häntä pistänyt. + +"Ei, Ilse", lausui hän hetken perästä alakuloisesti; "siinä erehdytte. +Täänkaltaisilla rahoilla ei voi mitään maksaa -- niitä voi ainoastaan +jälleen myydä." + +"Vai niin -- sitten jäisivät ne kolmetuhatta taaleria lippaasen +katsottaviksi niinkuin kaikki särjetyt kuvat ylhäällä suuressa +salissa?... Siitä ei lapsi voi saada ruokaa tarpeeksi eikä kenkiä +jalkaansa... Herra tohtori, sanoinhan minä kohta, ett'ei rahoihin saa +koskea! Kun Hannoverissa vein viidellä sinetillä suljettua kirjeitä +toisensa perästä postiin ja viinein nurisin siitä, sanoi emäntä +raukkani aina; Ilse, sitä et sinä ymmärrä! Minun poikani on kuuluisa +mies ja sen täytyy niin olla. -- Ja minä olen niin tyhmän tyhmä, herra +tohtori, ett'en koko eläessäni ole voinut käsittää, miksi minun emäntä +vainajani täytyi tulla niin köyhäksi, miksi hänen täytyi myydä kaikki +Jakobsohnin perheen hopeakalut, kulta sormuksensa, rannerenkaansa ja +vitjansa, sentähden että te olette mainio oppinut ja nyt voin minä +vielä vähemmin käsittää, miksi lapsenkin täytyy luopua pienestä +perinnöstänsä. Älkää paheksuko, herra tohtori, mutta minusta on aina +tuntunut kuin putoisivat nämät tavattoman suuret rahasummat syvään, +pohjattomaan kaivoon, sillä niistä ei sitte enää sen enempää näy eikä +kuulu. Mahdollista, että ne ovat tallessa ja että niistä myöhemmin, kun +kaikki myydään..." + +Isäni hypähti ylös tuolilta. Kaikkia voi hän kärsiä paitsi ajatusta, +että vieras tulisi hänen kokoelmansa, hänen aarteittensa omistajaksi. +Hän ojensi pelästyneenä keskeyttäen kätensä Ilseä kohti. Ilse vaikeni +silmänräpäykseksi, mutta jatkoi sitte rohkeasti: + +"Minulla ei muuten enää olekaan valtaa niitä antaa -- ne ovat +katurakennuksen kassakaapissa -- ettehän te tahtoneet niitä tallettaa +-- sentähden jätin minä ne herra Claudiukselle. Mutta hän ei ole mies, +jonka kanssa saa menetellä mielensä mukaan, eikä hän ota tänään rahoja +vastaan, huomenna antaaksensa ne jälleen pois." + +Isäni kääri sanaakaan enää lausumatta kultarahansa paperiin ja pisti +sen taskuunsa. Hänen alakuloisuutensa ja äänetön surumielisyytensä +koski minuun, vaan mitäpä sille taisin. Ilsen koko käytös osoitti +erinomaista mielihyvää siitä, että oli toimittanut rahat varmaan +paikkaan tallelle. Minä pelkäsin hänen ankaroita kylmiä silmiään enkä +tohtinut lausua sanaakaan isäni hyväksi, kun hän meni kirjastoon. + +Kello neljän aikaan tuli Charlotten soma palvelusneiti minun +huoneeseni. Hänellä oli pieni kori kainalossa ja kun hän otti pois +peitteen, näkyi siinä pienillä mustilla lehdillä koristettuja +harsolaineita. + +"Neiti Claudius lähetti minut pukua koettamaan", lausui hän tyhjentäen +koppansa. Sitä tehdessänsä vakuutti hän Ilselle, että nyt oli päivä +semmoinen, jolloin voisi "pötkiä tiehensä" katurakennuksesta. + +"Ajatelkaahan vaan, meillä on päivällispidot herroja varten. Kaikki +ovat liikkeellä ja juoksevat edestakaisin -- silloin käskee herra +Claudius äkkiarvaamatta -- ken voisi sitä uskoa'? --- että +toimitushuoneet heti ovat muutettavat pihanpuolelle -- kaikki miehemme +ovat kuin pilvistä pudonneina! Ajatelkaahan toki, konttorihuoneet, +joissa kaikki Claudiukset ovat työskennelleet enemmän kuin sata vuotta! +Ei kukaan ole tohtinut muuttaa kaappiakaan paikaltansa, ja nyt pitää +kaikki heikot ja lahoneet huonekalut vanhoista, kolkoista huoneista +muuttaa toisiin päiväpaisteisiin ja valkoisiin! Voi miten oudoilta ne +siellä näyttänevät!... Päällystäjän täytyy heti panna viheriäisiä +uutimia ikkunain eteen, sillä huoneet ovat liian valoisat, eivätkä +herra Claudiuksen heikot silmät voi sitä kärsiä... Kukapa sen voi +selittää ... ei kukaan; mutta vanha Erdmann kävelee siellä ihan +kalpeana ympäri ja sanoo sen ennustavan maailman loppua." + +Minä kuuntelin häntä vaan puoleksi -- mitäpä herra Claudiuksen +konttorihuoneet minuun koskivat?... Minä vaan katselin noita +ihmeellisiä vaatteita, jotka tulivat näkyviin puhujan käsistä. Ilsekin +katseli jok'ainoaa vaatekappaletta tarkastelevin silmin ja hänen +sormensa nyppivät minun kauhukseni ohutta vaatetta, koetellen kuinka +vahvaa se oli; mutta kun neiti viimein otti parin ihmeen pieniä mustia +atlasta jalkimia korin pohjasta ja hymyillen piti niitä minun edessäni, +läksi hän sanaakaan hiiskumatta huoneesta. + +Minä olin kuitenkin äärettömän paatunut. Hänen poismenonsa ei minua +vähintäkään liikuttanut, päinvastoin, oikein takka putosi sydämeltäni +kun viimeinen kaistale Ilsen karkeasta hameesta katosi ovesta. +Aronsuutarin arvokkaat mestariteokset lensivät heti nurkkaan. Ilse oli +oikeassa, pitsissä ja atlaskassa tuntui minusta, kuin olisin avojaloin, +kuin suutelisi arotuuli jälleen hyväillen jalkojani. Sitten antoi +neitsy minun sukeltaa harsopilviin, joita hän kutsui leningiksi ja +asetti aina mustan nauhasolmun minkä mihinkin -- harsoa, mihin vaan +katselin! Keveää harsoa aaltoili käsivarsieni ja hartioitteni +ympärillä, vyötäisistä aina jalkoihin asti -- ja minäkö sen sisässä +piileskelin? Minäkö?... Ah, se oli todellakin enemmän kuin mitä voin +kestää, minä en voinut seisoa paikallani, minun täytyi juosta pois!... +Ja minä juoksinkin. + +"Seisahtukaa, viipykää!" huusi kamarineitsy, "vielä puuttuu nauha +vasemmalta olaltanne! Tuolla tavoin ette voi näyttäytyä kenellekään!" + +Mutta siitä minä viisi. Minä lensin jo etehisen läpi, sitte sillan yli +ja kukkatarhan lomitse; ympärilläni liehui ja löyhyi, kuin olisin ollut +pukeutuneena valkoiseen kesäpilveen. + +En enää pelännyt katurakennusta, Minä juoksin rappuja ylös Charlotten +huoneesen. Hämärässä käytävässä seisoi vanha Erdmann kankeana kuin +puusta veistetty, ruokaliina käsivarrella. Hän katsoa tuijotti minua, +silmät seljällään kummastuksesta, ja minusta näytti, kuin olisi hän +koettanut tarttua leninkiini pidättääksensä minua ohitse rientäessäni. +Vieläpä mitä! mitä minulla oli tuon vanhan karhun kanssa tekemistä?... +Minä syöksin pitkittä mutkitta huoneesen. + +Ikkunat olivat pihalle ja puutarhaan päin. Vaikka seinät olivat tummat +ja raskaat, ruskeat tamasti-akuttimet riippuivat ikkunain edessä, oli +se kuitenkin iloisin huone koko rakennuksessa. Kallis piano oli +mustapäisellä seinällä; Charlotte istui sen edessä ja hänen kätensä +lepäsivät koskettimien päällä juurikuin par'aikaa soittamassa. Lähellä +häntä istui neiti Fliedner puettuna siniharmaasen silkkileninkiin ja +sievä harsoista ja pitsistä tehty myssy päässä -- enempää en nähnyt. + +"Ah, neiti Charlotte", huudahdin innoissani, "katsokaahan toki +minua!... Mitä nyt sanotte minusta?" Minä koskin leveään hihaan. -- +"Eikö minulla ole siivet, ihan oikeat siivet? Ja kenkäni sitte -- ne +teidän täytyy nähdä!" Minä nostin hiukan hameeni lievettä, että kengät +tulivat näkyviin. "Nyt ei enää kuulu kopinaa, kuin hirveistä +naulatuista kengistäni!... Huomatkaa vaan, kuuletteko pienintäkään +ääntä, kun astun lattian yli." -- Vakavin askelin kuin sotamies marssin +minä hänen luoksensa. -- "Eikö totta, nyt en enää ole naurettavasti +puettu lapsi, niinkuin herra Eckhof sanoo?" + +"Ette, prinsessani, ette!" huudahti hän. "Kuka olisi luullut semmoisen +perhosen piileskelleen mustassa kotelossa?" Hän nauroi, nauroi niin, +että hänen täytyi pidellä itseään kyljistä ja neiti Fliednerkin piti +nenäliinaansa suunsa edessä katsellessaan hymyilevin silmin ohitseni. +Minusta näytti hän katselevan seinää. + +"Oletteko jo katsoneet peiliin?" kysyi Charlotte. + +"Vieläpä mitä -- minulla ei ollut aikaa siihen; eikä se ollut +tarpeellistakaan. Näenhän minä sekä leninkini että kenkäni, mihin minä +sitten peiliä tarvitsisin?" + +"No, mutta tottahan teidän kuitenkin täytyy nähdä itsenne", nauroi hän +ja osoitti suurta, lattiasta kattoon asti ulottuvaa peiliä, joka oli +ikkunain välillä. Mitään aavistamatta juoksin sinne ja katsahdin lasiin +-- minä huudahdin ujoudesta ja peitin kasvoni käsilläni -- oi Jumala, +en yhtään muistanut päivällispitoja ja nyt olin kaikkien vieraitten +keskellä. Takanani juuri vastapäätä peiliä oli vierashuoneisiin vievä +ovi. Siihen saakka olin sen nähnyt vaan suljettuna -- nyt olivat +molemmat puolet auki ja Dagobert seisoi kynnyksellä; hänen ruskeat +silmänsä kohtasivat hymyillen minun silmiäni, punainen kaulus hohti +hänen leukansa alla ja sekä rinta että olkapäät säkenöivät kullasta -- +hän oli luutnantin-puvussaan. Hänen takaansa tuli muita nauravia miehen +kasvoja näkyviin ja eräässä sohvan kulmassa vanhan herran vieressä +istui herra Claudius... Kaiken sen huomasin minä yhdellä silmäyksellä. + +Koko ruumiini vapisi; sekä häpeän että vihan kyyneleet nousivat +silmiini. Silloin tarttui kaksi viileätä kättä käsivarsiini ja veti ne +kasvoistani. Herra Claudius oli hypähtänyt ylös ja seisoi minun +vieressäni. + +"Te pelästyitte, neiti von Sassen", lausui hän. "Tämä oli huono leikki +Charlottelta, josta hänen on pyytäminen teiltä anteeksi." Hän vei minut +nojatuolin luo ja painoi minut hellästi alas siihen. "Luulenpa sinun +nyt voivasi alottaa soittamisesi", sanoi hän Charlottelle. + +"Heti paikalla, setä kulta!" Hän riensi minun luokseni, lankesi +polvilleen ja tarttui käteeni. "Teidän korkeutenne, suotteko minulle +kurjalle, syntiselle anteeksi", rukoili hän veitikkamaisesti. "Minä +rukoilen teiltä täten anteeksi antamusta, prinsessani; mutta ainoastaan +teiltä kaikilta muilta vaadin kiitosta, että pitkitin heidän +ihannettansa." + +Minun täytyi nauraa, vaikka kyyneleet vielä riippuivat ripsissäni... +Kuinka oli hänen mahdollista kaikkien nähden langeta polvilleen minun +eteeni -- se oli minusta ihmeellistä -- minun, joka puolestani olisin +mieluummin paennut hiiren läpeen. Hän silitti molemmin käsin hyväillen +kähäröitäni, nousi sitte ja istahti pianon eteen. + +Hän soitti taitavasti, mutta liian voimakkaasti; soittokone humisi +hänen käsiensä alla, vaan minusta olisi semmoinen äänien kuohuileminen +ja humina ollut kauniimpi, jos se olisi soinut ja haihtunut avaralla +arolla. Mutta minä olin erittäin kiitollinen soitosta; vetihän se +läsnäolevien huomion minusta; istuttuani hetken aikaa nojatuolissa kuin +suojelevassa satamassa, tohdin viimein luoda silmät ylös. + +Ensimmäisenä näin vanhan kirjanpitäjän. Hän istui ikkunan loukossa +puoleksi akuttimien peittämänä -- Charlotte oli ollut oikeassa -- "hän +oli raivoissaan". -- Eilen oli hänen vihansa vimma ollut jotenkin +suurenmoinen -- hän oli jonkinlaisen profeetan kaltainen ja hänen +äänensä manaava into täytti minut pelolla ja kauhulla. Nyt oli hän sitä +vastoin vaan syvästi vihastunut, ainoastaan vaivalla itseään hillitsevä +mies -- vasen käsi, jossa kiilsi kallis sormus, oli kovasti pusertunut +ikkunalautaan; minuun päin puoleksi käännettyä klassillisen jaloa +sivukuvaa rumensi kiukusta alaspäin vetäytyneet suupielet ja koko seura +näkyi menettäneen hänen suosionsa, sillä hän oli kääntänyt sille +selkänsä... Hänen vihansa esine, nuori Helldorf nojasihe ovea vastaan, +josta minä olin tullut sisälle. Hän oli kentiesi huomiollisin ja +kiitollisin kuulija, sillä hän seisoi liikkumatta, silmät kiintyneinä +soittajaan. Hän lienee ollut toista mieltä kuin herra Claudius, joka +jokaisesta säveleen korotuksesta tyytymättömästi rypisti silmäkulmiansa +ja moittivaisesti pudisti päätään. Tässäkin oli hän olevinaan +ymmärtelijä tuo -- kauppias! + +Äkkiä tunsin tuolini hieman tärisevän ja katsahdin sivulle. Dagobert +seisoi vieressäni; hän nojasi tuttavasti käsivartensa selkälautaa +vasten. Katsoessani ylös, katseli hän minua syvästi arkoihin silmiin, +kumartui liioitta mutkitta puoleeni ja kuiskasi korvaani soiton +estäessä muita sitä kuulemasta: "pitääkö teidän jo tänään menemän +ruhtinattaren luo?" + +Minä nyykäytin päätäni. + +"Minä rukoilen teitä -- muistakaa vähän minuakin siinä paratiisissa, +johon tulette!" + +Minua melkein pyörrytti. Tämä kuiskaileva, hellästi ja innokkaasti +rukoileva ääni vaikutti sanomattoman kummallisesti sieluuni. Minun piti +suosiollisesti muisteleman häntä -- häntäkö, joka niin pilkallisesti ja +ylpeänä oli arolla seisonut edessäni, tuotako Tankredia, joka +kauneutensa ja sotilasarvonsa kautta oli kuninkaan kaltainen kaikkien +noitten "kauppiaiden" joukossa! Veri syöksi kasvoihini ja vastaamatta +sanaakaan vaipui pääni syvälle rintaani kohti -- minä olin ylpeä ja +onnellinen, mutta sitä ei muitten tarvinnut nähdä. + +Soittokappaleen loputtua ja tavallisten kiitosten jälkeen läksivät +vieraat pois. Helldorfkin otti hattunsa. Herra Claudius viittasi häntä +kuitenkin jäämään ja minä kuulin hänen hiljaa kuiskaavan nuorelle +miehelle: "Viipykää vielä, minä tahtoisin mielelläni kuulla teidän +laulavan; teidän barytonianne kiitetään paljon." + +Kaikkien pois mennessä hiivin minä viereiseen huoneesen, toivoen sieltä +löytäväni oven käytävään. Koko asemani, äkkiarvaamaton ilmestymiseni +seuraan olivat kuitenkin olleet liian naurettavia, minä pelkäsin +Charlotten pilkkaavan, jos jäisimme kahden ja sentähden tahdoin +mieluummin olla sen päivän poissa hänen näkyvistänsä. + +Viereinen huone oli suuri sali, jossa vieraat olivat syöneet. +Avonaisesta ovesta pääsi käytävään, jossa vanha Erdmann vieläkin käveli +edestakaisin kuin mahtimies... Mikä hopean paljous kiilsi keskeltä +huonetta pöydältä ja sivu-pöydiltä. Minä katselin niitä ohimennen, vaan +sitte kiintyivät silmäni sivu-seinään, voimatta katsoa muualle... +"Komea upseeri", joksi Charlotte oli kutsunut häntä, katseli alas +paksusta, runsaasti koristetusta kehyksestä! Kaunis, ylpeä mies, +elämänhalu ja voitonvarmuus hymyilevissä huulissa!... Ja oliko tuo +valkoinen käsi, joka niin voimakkaasti ja kuitenkin luontevan +viehättävästi nojautui pöytää vasten ... oliko se todellakin kohottanut +murha-aseen ja ainoalla laukauksella musertanut kirkkaan hehkuvan +otsan?... Oliko hän tehnyt tuon murhatyön Karolinenlustissa? Oliko +kentiesi jalkani astunut samalle paikalle, jossa tämä mies makasi +veressään, pää muserrettuna?.. Kuinka usein oli Heintz vavisten +vakuuttanut, miten itsemurhaajien sielut öisin "vaelsivat ympäri +saamatta lepoa ja rauhaa"... Kentiesi tämäkin haamu todellakin +keski-yönä hiipii suljettuin salien läpi, astuu alas kapeita portaita +ja äänettömästi lykkää vuoteeni syrjälle? -- Minä olin vähällä huutaa +kauhusta ja käänsin kasvoni elävästä, säihkyvin silmin minua +tirkistelevästä kuvasta. Samassa astui herra Claudius huoneesen ja +näkyi etsivän jotakin. Unhottaen kaiken ujouden ja varovaisuuden +osoitin sormellani pelättyä kuvaa. + +"Tapahtuiko onnettomuus Karolinenlustissa?" kysyin melkein +ehdottomasti. Hän peräytyi askeleen, punastui syvästi ja silmät +leimahtivat. + +"Lapsi, mihin sekaannutte?" vastasi hän synkästi. "Minun täytyykin, +näen mä, käskeä näitä sopimattomia kieliä vähän hillitsemään +lavertelemishalunsa!" Hän vaikeni hetkeksi ja loi silmänsä +veli-vainajansa kasvoihin. "Ei", lausui hän sitte lempeämmin, +"surullinen seikka ei tapahtunut Karolinenlustissa. Pelottaako se +ajutus teitä?" + +"Minä -- minä pelkään aaveita, ja Heintz ja Ilsekin, vaikk'ei hän sitä +myönnä!" + +Hellä hymy näkyi hänen huulillansa. "Minäkin näen välistä aaveita, +joita pelkään ja nyt juuri enemmän kuin milloinkaan ennen", lausui hän. +Minä en tietänyt, laskiko hän leikkiä vai puhuiko hän vakavasti. +"Menettekö tänään vielä ruhtinattaren luokse?" + +Minun täytyi nauraa itsekseni, hän kysyi juuri samaa asiaa kuin +Dagobert. "Menen", vastasin hänelle, "ja minun täytyy rientää, kello +kuusi pitää meidän oleman linnassa." + +Minä tahdoin kiireesti astua kynnyksen yli, mutta hän pidätti minua +lempeästi. + +"Varokaa, ett'ette kadota itseänne hovi-ilmassa!" varoitti hän +kummallisella äänellä ja ojentaen etusormensa. Se oli kummallista, +mutta hänen äänensä melkein koski sydämeeni -- joutavia, sitä neuvoo +minulle mies, joka aina muisteli vaan itseään! Ihan toista oli Dagobert +pyytänyt!... Minä pudistin päätäni, juoksin ulos ja riensin portaita +alas... Onneksi ei Ilse nähnyt tuittupäistä päänpudistustani. Aika +nuhdesaarnanpa olisinkin silloin taas saanut kuulla! + + + + +XIX. + + +Kamarineitsy oli vielä huoneessani. Hän sai minut käsiinsä, kiinitti +puuttuvan nauhasolmun ja pani ympyriäisen valkoisen olkihatun päähäni. + +Minä katsahdin peiliin ja huomasin äkkiä, että ylönkatsotut hiukseni, +jotka siihen saakka olivat minulle olleet ikävänä vaivana, paksuissa, +sinertävän mustissa kähäröissä aaltoilivat niskassani ja että ne +erisivät erittäin kauniisti hattuni maidonvalkeista nauhoista. Ilsen +terävät silmät tapasivat minut heti tässä ensi ihastuksessani, hänen +karkeat kasvonsa, niiden tummanpunaiset poskipäät näkyivät äkkiä +katkeran ja suuttuneen näköisinä koristetun pääni ylitse peilistä. + +"Vai onko peilinarrikin jo valmis?" torui hän. "Mutta sen sanon +sinulle, siivo nainen ei koskaan uteliaasti kurkista peiliin, vaikka +nenä istuisikin sievästi oikealla paikallaan... Syntiä se on, tiedätkö +sen?... Jos emäntä raukkani ajoissaan olisi ottanut Kristinan pois +peilin luota, olisi monta asiaa ollut toisella kannalla... Minä peitän +peilin ennen lähtöäni, tiedä se!" + +Sitä hänen ei tarvinnut tehdä. Minä en voinut käsittää sen olevan +syntiä, sillä niin nenän kuin koko ruumiinkin oli rakas Jumala minulle +antanut; mutta naurettavaa oli ihailla ja ihmetellä itseään; minä +punastuin ja häpesin, juurikuin olisin sanonut jotakin kovin tyhmää. + +Kamarineitsy läksi sääliväisesti katsellen minua, jolle laki niin +ankarasti luettiin, ja minä menin ylös kirjastoon noutamaan isääni. + +Jo oven ulkopuolella kuulin hänen nopein askelin käyvän edestakaisin ja +ääneen puhuvan itseksensä. Minä luulin jonkun olevan hänen luonansa ja +avasin hiljaa oven. Hän oli yksinänsä, mutta sanomattoman levoton ja +liikutettu. Lakkaamatta mittasi hän askeleillaan avaraa huonetta ja +siveli molemmilla käsillään hiuksiansa. Monta kertaa seisattui hän, +otti pöydältä kultarahan, jota hän oli näyttänyt Ilselle, tarkasteli +sitä ikäänkuin tahtoen lävistää sen silmillänsä ja laski sen syvästi +huoaten jälleen pöydälle. Sitte löi hän laihalla kädellään niin kovasti +pöytään että kaikui, ja alkoi taas kävelemisensä. Minua hän ei +huomannut, vaikka jo olin seisonut muutamia minuuttia huoneessa. + +"Isä, mikä sinun on?" kysäsin viimein ujosti. + +Hän kääntyi äkkiä. Ensin hän ei tuntenut minua uudessa puvussani; minä +juoksin nauraen hänen luoksensa. Hänen synkistyneet ja sangen kuumat +kasvonsa kirkastuivat heti; hyvänsuopa hymy lensi auringonsäteen +tapaisesti niiden ylitse ja teki minut sanomattoman onnelliseksi. + +"Ah, Leonore, sinäkö se olet!... Minun kaunis pikku tyttö sinä +oletkin!" huudahti hän. Hän tarttui molempiin käsiini ja tarkasteli +minua kiireestä kantapäähän. Kuinka selittämättömän kiitollisesti +sydämeni sykki häntä kohtaan! Kaikissa tieteellisissä suruissaan ja +huolissaan huomasi hän kuitenkin minun kaltaiseni pienen mitättömän +olennon. + +"Isä, emmekö lähde jo pian?" kysyin minä, ja rohkaisten mieleni +silittelin hänen harmaat hapsensa ja asetin paremmin kaulahuivinsa. +"Kentiesi ruhtinatar jo odottaa meitä -- oi, kuinka sydämeni sykkii +pelosta ja tuskasta!" + +"Minä odotan ensin herraa, jonka vien herttuan luo", vastasi hän +lyhyesti, huomaamatta viimeisiä sanojani. Poissa oli taasen iloinen +mieleni! Hän siirtyi pois luotani, rupesi jälleen kävelemään ja kahden +sekunnin perästä olivat suureksi mielipahakseni silitetyt hiukset +taasen pörröllään. + +"Etkö tahdo kertoa, mikä sinua niin surettaa?" kysyin rukoilevaisesti. + +Hän astui juuri, kädet selän takana, ohitseni. + +"Voi lapseni, sitä en voi sinulle sanoa; enhän edes tiedä, kuinka +alottaisin selittääkseni sitä sinulle! -- Päivällispöydässä oli minulla +jo oikea jättiläistyö, kun puhuin siitä Ilselle", sanoi hän melkein +maltittomasti ja jatkoi kävelemistänsä. + +Minä en jättänyt häntä niin vähällä. "Tosi kyllä että olen tullut +äärettömän tyhmäksi tuolla arolla", vastasin vilpittömästi, "mutta +kentiesi käsitän sinua kuitenkin paremmin kuin uskot; koeta kuitenkin." + +Hän hymyili puoleksi nurjasti, puoleksi vastahakoisesti, mutta otti +kuitenkin rahan ja piti sitä edessäni. + +"No, katso siis tätä!... Tämä on ihmeellisen harvinainen esine -- +kunniaraha ... Minun kokoelmissani ei ole senkaltaista, syystä ett'en +tähän hetkeen saakka ole voinut saada semmoista ostaa," Säihkyvin +silmin piti hän sitä valoa vasten. "Oivallista -- kuva on melkein +kulumatta!... Herra, jota odotan, myy tämän rahan ja hänellä on niitä +ainoastaan verrattoman harvinaisia -- ymmärrätkö minua, lapseni?" + +"Minä en ymmärrä lauseitasi; mutta tarkoituksesi käsitän selvästi. Sinä +et millään tavalla tahtoisi päästää tätä kultarahaa käsistäsi." + +"Lapsi, minä antaisin ilomielin vuosia elämästäni, jos voisin ostaa +tämän!" keskeytti hän minua innokkaasti. "Mutta minä en, ikävä kyllä, +voi sitä tehdä. Tunnin perästä on herttua ostanut kaikki harvinaisimmat +kappaleet muinaisrahakokoelmiinsa -- ja minä --" + +Hän vaikeni; sillä herra, joka jo eilen pienine lippaineen oli ollut +hänen luonansa kirjastossa, astui sisään. Minä näin, kuinka isäni +vaaleni. "No, kuinka käy, herra von Sassen?" kysyi herra +lähestyessänsä. + +"Minun -- täytyy luopua siitä!" + +"Isä", lausuin minä päättäväisesti, "minä hankin sinulle mitä +tarvitset!" + +"Sinäkö, pikku tyttäreni?... Millä tavalla sitte käyttäytyisit?" + +"Jätä se minun huolekseni! Mutta minä tarvitsen rahan, että voin sen +näyttää!"... Ah, kuinka käytölliseksi ja päättäväiseksi äkkiä olin +muuttunut! Minä oikein ylpeilin itsestäni; se olisi Ilsen pitänyt +näkemän. + +Isäni hymyili epäileväisesti, mutta se oli kuitenkin ainoa oljenkorsi, +johon hän voi tarttua. Hän katseli kysyväisesti vierasta herraa; hän +nyykäytti myöntyväisesti päätään, kääri rahan paperiin ja antoi sen +minulle. Minä pusersin sitä suonenvedontapaisesti taskussani ja juoksin +katurakennukseen. Ah, miten aioin rukoilla herra Claudiusta antamaan +minulle kolmetuhatta taaleria rahoistani! kuinka innokkaasti kertoa +hänelle isäni huolen! Ell'ei hän ole oikea kivi, pitää tyttären +rukouksen häntä liikuttaman, tyttären, joka ennen kaikkia tahtoo nähdä +isänsä onnellisena... Minä en kuitenkaan koskaan ennen peljännyt +Claudiusta niin paljon kuin silloin väristen ja rukoilevaisena +astuessani vilpoiseen, kolkkoon etehiseen, josta äsken läksin +uhkamielisenä ja uppiniskaisena. Mutta eteenpäin! Sen täytyi tapahtua! +Minä rakastin isääni liian paljon, ett'en olisi uhrannut hänen +hyväksensä, mitä vaan voin, tahdoinpa kärsivällisesti kestää herra +Claudiuksen kylmää katsettakin... Joutavia! Antoihan hän minulle +neljäsataa taaleria lähetettäväksi tädilleni -- mistä syystä hän siis +kieltäisi minulta kolmeatuhatta! Minä vaan kirjoitan nimeni kuitin alle +ja sillä on asia suoritettu. + +Erdmann ja kamarineitsy kantoivat juuri ruoka-astioilla täytettyä koria +rappuja alas, kun minä astuin ylös. Ruokasalin ovet olivat vieläkin +auki. Jos herra Claudius vielä on Charlotten huoneessa, voin minä +kentiesi avatusta ovesta herättää hänen huomionsa muitten näkemättä, +sillä minä en tahtonut muita kuulijoita pyytäessäni häneltä +puheenalaista rahasummaa. + +Olin juuri astumaisillani viereiseen huoneesen, kun kaksi kaunista, +vahvaa ihmisääntä kohtasi korviani -- ikäänkuin kiintyneenä jäin +seisomaan, vaikka lattia oikein poltti jalkojani ja sydämeni sykki +tuskallisesti jokaisesta kuluvasta silmänräpäyksestä. + + Jos myrskyss' sinut näkisin + Synkässä erämaass', + Ma viittan' sulle tarjoisin + Suojaksi tuulessa. + +lauloivat Charlotte ja Helldorf. Minä näin ovesta molempien jalot +vartalot ja Dagobertinkin, joka heitä säesti. + +Oi, minun aroni myrskysäässä, kevätmyrskyssä! Kun se vinkuen lensi +Dierkhofin yli, koettaen irroittaa vahvoja nurkkapylväitä ja särkeä +laseja, kun se repi tammien menneenvuotiset kuivat lehdet ja jauhoi ne +pieniksi palasiksi, kun Ilse huolellisesti sulki kaikki ovet ja kanat +avarasta pihasta pakenivat ometan suojeleville orsille, silloin juoksin +minä aidan toiselle puolelle ja huusin kovasti ilman ohitse humisevalle +henkijoukolle... Nyt ei myrsky pauhannut kuten talvella! Nyt kuului +tuhat, monta tuhatta vastaherännyttä ääntä riemuitsevan toisilleen! Nyt +kuohui jäästä irroitettu vesi, nyt humisi metsäkin, jossa elon suonet +jälleen vilkkaasti tykyttivät, tuossa soi pieni kellokukkakin, joka +juuri oli puhjennut nupustansa... Ja minä annoin myrskyn viedä itseäni +eteenpäin; vastustamatta lensin aron yli, pyöriskellen kuin tuulen +pyörittämä lehti, kunnes seisahduin kukkulan päälle ja puoleksi +peljästyneenä, puoleksi riemuiten kiersin käsivarteni vanhan hongan +ympäri. Molemmat, vanha puu ja minä, horjuimme ja vapisimme, mutta +honka ravisti iloisesti neulasiaan ja minä nauroin suuria paksuja +pilviä, joitten vastustamatta ja avuttomasti täytyi hyökätä eteenpäin +hirmuisessa vauhdissa, viimein haihtuaksensa. Tuuli repiä riuhtoi +leninkiäni ja hiukseni löivät kasvojani -- mutta minä en tarvinnut +"suojelevaa viittaa", pienissä lapsenkäsissäni ja jaloissani oli +jotakin raudan ja teräksen kovaa; minä taistelin urhoollisesti tuulta +vastaan palatessani kotiin ja toruin Spitsiä, joka sillä aikaa +laiskasti oli lämmittänyt nahkaansa lämpimän takan edessä. + + Jos turma onnes hävittää + Ja rauhas häiritsee... + +lauloivat he tuolla sisällä ja äänet paisuivat samoin kuin myrskykin +pauhaa päästyään korkeimmillensa. Äänet olivat melkein lumonneet minut; +mutta en saanut antautua lumouksen valtaan -- pois kaikki koti-ikävä +tuskallisen viehättävine unelmineen! -- Minä olin näkevinäni isän +liikutettuna kävelevän edestakaisin kirjastossa ja astuin +päättäväisesti kynnyksen yli. + +Huoneessa istui herra Claudius ypöyksin. Hän oli nojallaan tuolinsa +sivua vasten ja oli kätkenyt otsansa ja silmänsä käteensä. Tiheät, +vaaleat kähärät peittivät valkoiset sormet -- minä peräydyin +tuskastuneena, yksin hänen hiustensa heikko hopeanhohtokin vaikutti +minussa kylmyyttä ja saattoi minut jälleen tointumaan; minä en enää +muistanut sanaakaan rohkeasta kauniista pyynnöstäni; nähdessäni hänet +siinä, tunsin selvästi, että hän kuitenkin kieltäisi minulta rahat, +tosin kyllä sangen kohteliaasti ja hyväntahtoisella äänellä, mutta niin +lujasti ja vakavasti, että jos uudelleen pyytäisin, olisi se +tunkeilevaisuutta. Ja vaikka hän nyt istui siinä ikäänkuin muistamatta +koko maailmaa, ainoastaan kuunnellen liikuttavaa laulua, pyöri +kuitenkin -- siitä olin varma -- numeroita hänen päässään, ja, minä +tiesin sen, hän olisi hiljaa nauranut, kun vaan olisin maininnut +kolmeatuhatta taaleria ja sanonut: "teillä ei silminnähtävästi ole +käsitystä, kuinka paljon rahaa siinä on!" + +Mutta kuitenkin seisoin äkkiarvaamatta hänen vieressänsä; tuskin +tiedän, kuinka rohkenin astua ne muutamat askeleet hänen luoksensa. +Minä kumarruin hänen puoleensa ja lausuin puoliääneen hänen nimensä... +En aikonut häntä pelättää, ja ääneni kuuluikin hyvin heikolta ja +ujolta, mutta kuitenkin kavahti hän pystyyn, ikäänkuin olisi +tuomiopasuuna kaikunut hänen korvissansa. Hän nousi seisomaan ja +hymyili -- minä tiesin kyllä miksi -- kuinka oli mahdollista pelästyä +tuommoisesta pienestä olennosta, joka tuli sisälle äänettömästi +hypistellen kuin pieni peikko! + +Hän ei ollut suutuksissaan, sen kyllä huomasin, vaan en kuitenkaan +saanut sanaakaan huulieni yli. -- Jospa hänellä edes olisi ollut +kamalat lasit silmillä ja leveälierinen hattu päässä! mutta ilman niitä +näytti hän, sinisilmät tulisen vilkkaina, niin nuorelta... Minusta +tuntui, kuin olisin siinä seisoessani näyttänyt äärettömän +tyhmäntypärältä, eikä edes juolahtanut hänen mieleensä auttaa minua +pulastani. Hän oli ääneti sen aikaa, kun sisällä laulettiin: + + Sa turvan, suojan löydät ain' + Mun sydämessäni! + +"Tahdotteko puhutella minua?" kysyi hän viimein puoliääneen, kun laulu +oli loppunut. + +"Tahtoisin, herra Claudius, vaan en täällä." + +Hän läksi heti kanssani viereiseen saliin ja sulki molemmat ovet. + +Silmät lakkaamatta luotuina parkettilattian kiiltävään ruutuun, puhuin +hänelle asiani, kävihän se kuitenkin; minä muistin jälleen sanat ja +lauseet, niinkuin olin ne miettinyt! minä kerroin hänelle, miten +hartaasti isäni halusi saada rahan omaksensa, miten isä ei voinut +nauttia ruokaa pelkästä liikutuksesta, miten en voinut nähdä hänen +kärsivän, en millään tavoin, ja sentähden täytyi minun keksiä keino, +millä mihin hintaan hyvänsä saisin hänelle kolmetuhatta taaleria. -- +Sitte katsahdin ylös. + +Hän näytti juuri samalta kuin seisoessansa tuolla alhaalla +toimitushuoneessa suurten, paksujen tilikirjojensa keskellä -- +suurimman huomion ja kylmimmän luvunlaskun elävänä kuvana. + +"Onko tämä teidän oma tahtonne vai onko herra von Sassen sanonut +haluavansa teidän rahoistanne tuota summaa?" kysyi hän viimein. Oi, +miten kiusalliselta tuo tyven ääni kuului minun lämpimän, hellän +puheeni rinnalla ja miten se minua suututti!... Mutta minä en voinut +katsoa noihin kirkkaisin silmiin ja suoraan valhetella, enkä muistellut +mitään veruketta, vaikka mieleni sangen suuresti sitä teki. + +"Isäni puhui siitä Ilselle tänään päivällispöydässä", vastasin viipyen. + +"Ja kielsikö hän?" + +Minä myönsin sen alakuloisesti. Tiesinhän minä nyt, että sillä menetin +viimeisenkin toivoni. + +"Ettekö ole ajatelleet, neiti von Sassen, että minä siinä tapauksessa +vielä vähemmin voin antaa teille anottua rahasummaa?" -- + +Unhotettu oli nyt päätökseni ainoastaan nöyrästi rukoilla ja +kärsivällisesti kestää hänen kauppiaan tapaisia laskujansa ja +kylmäkiskoista tyvenyyttänsä!... Minä tunsin poskeni punehtuvan, "paha +sydämmeni sai minussa vallan." + +"Tosin olen sitä ajatellut", vastasin kiireesti, nopeasti hengittäen, +-- minä osoitin kynnystä. "Tuossa seisoin äsken vavisten epätiedosta... +Mutta minä rakastan isääni ja tahtoisin uhrata rahat hänen hyväksensä." + +Hän ei lausunut sanaakaan minun hetkeksi vaietessani. Hän oli +todellakin oikein kivenkova, kaikki rukoukseni olivat turhat -- enkö +minä siis olisi suuttunut? + +Minua halutti melkein vastustamattomasti polkea jalkaani -- käänsin +äkkipikaisesti hänelle selkäni ja huudahdin olkapääni yli kuohuen +vihasta: "Nyt en enää huolikaan koko rahoista en ollenkaan! +Naurettavaa, että minun täytyy kerjätä vierailta ihmisiltä sitä rahaa, +jonka rakas mummovainajani on minulle antanut!... Mutta sitä en tee, +en millään tavoin!... En koskaan, koskaan enää pyydä teiltä mitään, +vaikka se kymmenesti olisi minun omaani ja minulla olisi oikeutta sitä +käyttää --" + +"Tänä hetkenä ei teillä ole äyriäkään käytettävänänne!" keskeytti hän +minua ilman vähintäkään kiivautta, mutta suurimmalla vakavuudella ja +voimalla. "Ja sen sanon teille, että jos noin kiivaasti näytätte +olevanne aron kesytön lapsi, ette voita minulta mitään... Täst'edeskin +saatte kiivetä puitten latvoihin ja kävellä joessa, siinä ei teillä ole +pienintäkään estettä -- mutta sielustanne täytyy minun poistaa kaikki +villiys." + +Hän aikoi siis iskeä kiinni minuun rauta sormin eikä päästää minua +ennenkuin noiden piinavuosien kuluttua!... Jumalani, minkä surkean +valhekuvan oli hän minusta tekeväkään! + +"Ja luulette minun siihen suostuvani!" vastasin hänelle, heittäen pääni +taakse päin. "Heintz oli kerran saanut kiinni kaarneen, mutta kun hän +tahtoi leikata siltä siipiä, nokki lintu häneltä sormet verille --" + +"Ja niin rohkeastiko tekin, pieni aroleivonen, puolustaisitte +itseänne?" kysyi hän, hymyillen katsellen hienoja valkoisia sormiaan. +"Vaan katsokaa, se paha kaarne ei käsittänyt, että Heintz tahtoi +tehdä sen uskolliseksi kumppanikseen... Mutta puhukaamme vielä +raha-asiastanne. Minulla on yhtä vähän oikeutta menetellä omaisuutenne +kanssa kuin teilläkin; sitä vastoin jätän mielelläni omista rahoistani +tarpeellisen summan herra von Sassenille... Ettekö sanoneet myöjän +par'aikaa olevan isänne luona?" + +Häveliäästi pistin käteni taskuun ja ojensin hänelle rahan. "Ah, +keisarillinen raha, Antoniuksen ajoilta! Kaunis kappale!" huudahti hän, +meni ikkunan luo ja katseli sitä kauan aikaa tarkasti kaikilta puolilta +-- taasen juuri kuin olisi hän _sitäkin_ ymmärtänyt. + +"Tulkaa", sanoi hän ja avasi oikealla puolella olevan huoneen oven. +Siellä oli raskaat silkkiuutimet ja sekin sali oli yhtä synkkä kuin +koko muukin loppumattoman pitkä huonerivi. Erään ikkunan vieressä oli +veistoksilla ja hopeaheloilla koristettu kaappi tummasta puulajista. + +Herra Claudius avasi sen kummallisen, vanhanaikuisen kapineen ja veti +ulos laatikon -- siinä oli rivittäin samankaltaisin rahoja, joita isäni +väitti ihmeen harvinaisiksi, ja kaikki järjestettyinä tumman sametin +päällä. Hän otti yhden niistä, laski sen kädellensä sen viereen, jonka +minä olin tuonut muassani, vertaili niitä vielä tarkasti ja ojensi ne +minulle. Ne olivat toisensa kaltaiset kuin kaksi munaa, laatikosta +otettu oli vaan paljoa kuluneempi. + +"Tämä on kauniimpi", päätin minä osoittaen isäni hartaasti haluttua +rahaa. + +"Sen kyllä uskon", vastasi herra Claudius. "Mutta minua se ei +miellytä." + +Samassa aukeni ruokasalin ovi, ja kääntyessämme, näimme Dagobertin +seisovan kynnyksellä. Herra Claudius rypisti tyytymättömästi kulmiansa, +vaan nuori mies ei siitä näkynyt huolivan; hän lähestyi ja hänen +silmänsä lensivät kummastuneina raharivien ylitse. + +"Taivas, mikä loisto!" huudahti hän ihmetellen. "Setä, oletko siis +kokoilija?" + +"Hiukan, kuten näet." + +"Eikä maailma tiedä siitä sanaakaan?" + +"Pitääkö maailman siis välttämättömästi tunteman minun +mielipiteeni?" -- Miten ylpeältä se kuului! + +"No, ell'ei juuri sitä," vastasi Dagobert; "mutta tähän aikaan, jolloin +koko pääkaupunki kuumeentapaisesta on mieltynyt muinaistieteesen, on +tämä osanottamattomuus todellakin käsittämätön." + +"Luuletko niin?... Mutta minä sanon sinulle, että harvoin nautin siitä, +jota muotitavarana enimmin ostetaan maailman markkinoilla ja jota +yleisö käyttää ihan toisella tavalla, kuin tiede on määrännyt... Minä +olen sitä paitsi hyvin varoillani pienten mieltymysteni suhteen, minä +en niillä kilvoittele -- ne valloittavat meidät pian vieraitten +yllyttämisestä, eikä senkaltaiselle hillitsemättömälle himolle mitään +ole mahdotonta, silloin kosketaan pyhimpäänkin esineesen, olkoot varat +silloin otettavat vaikka alttarilta." + +"No, _siitä_ synnistä varjelee sinua esi-isiesi säästöt!" nauroi +Dagobert. Hän pudisti päätänsä. "Käsittämätöntä. Muinaistiede sinua +miellyttää ja kuitenkin olet monta vuotta sallinut kalliin +taidekokoelman koskematta homehtua kellareissa." + +Herra Claudius kohotti hieman olkapäitään. "Kentiesi olisit toista +mieltä, jos saisit lukea esi-isäni perukirjan. Hän määräsi taideteosten +ikipäiviksi jäämään kellariin haudatuiksi." + +"Vai niin -- no silloinhan herra von Sassen voisi ylpeillä -- hän on +rukouksillaan kumonnut perheen mielettömät mielipiteet --" + +"Hän vähemmin kuin minun mielipiteeni asiasta, sillä ei esi-isälläni +eikä minulla ole oikeutta salata maailmalta taideaarteita sekä +ijäiseksi antaa niiden kadota", kuului hänen sangen levollinen +vastauksensa. + +Minä olin kuin neulain päällä tämän keskustelun kestäessä -- kallis +aika kului. Minä rauhoituin kuitenkin, kun Dagobert astui ikkunan luo +katselemaan ohitse kulkevia vaunuja! Herra Claudius laski rahansa +jälleen laatikkoon ja antoi minulle omani takaisin. "Minun on sääli, +että minun täytyy peräyttää sanani," lausui hän minulle. "Mutta +täänkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen -- teidän +kourassanne oleva raha on väärä." + +Dagobert kääntyi pikaisesti. + +"Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?" + +"Herra von Sassen." + +"Kuinka, setä, _hän_ sanoo rahan oikeaksi ja _sinä_ oikaset häntä?... +Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani -- minä +olin epäkohtelias!" lisäsi hän heti puolustaen itseään. + +Herra Claudius nauroi hiljaa. "Sinä todistit vaan mielipiteeni, että +meikäläiset tekevät parahiten, kun pitävät viisautensa salassa. Mainion +tiedemiehen rinnalla on hänen mielipiteensä aina rohkeus." + +Hän sulki kaapin oven ja minä läksin sanaakaan lausumatta ylpeästi +huoneesta. Dagobert astui samalla aikaa kuin minäkin kynnyksen yli. + +"Hävytöntä!" mumisi hän hampaittensa välissä, kuitenkin niin ääneen, +että minä voin sen kuulla, ja meni sisarensa huoneesen, sillä välin kun +minä ääneti ja ujona juoksin pois. + +Niin, hävyttömyyttä se oli maailman mainiota isääni kohtaan!... Minä +juoksin kuin takaa ajettuna puutarhan lävitse ja riensin mitä syvimmin +liikutettuna Karolinenlustin rappuja ylös. + +"No?" kysyi isäni melkein hengästyneenä mielen ahdistuksesta, minun +sisään astuessani. + +"Herra Claudius sanoo muistorahaa vääräksi!" kerroin minä tukehtuneella +äänellä. + +Vieras herra purskahti hillitsemättömään nauruun -- hän tuskin voi +tyyntyä. Isäni sitä vastoin nykähytti ylenkatseellisesti olkapäitään... +"Kauppiaan viisautta", sanoi hän. "Senkaltaisten ihmisten kanssa ei san +ruveta tekemisiin." + +Hän otti hattunsa, laski sen pörröisten hiuksiensa päälle ja tarjosi +minulle käsivartensa. "Menkäämme nyt", sanoi hän alakuloisesti. + + + + +XX. + + +Rientoaskelin kävimme puutarhan lävitse; isäni ei muutaman +silmänräpäyksen perästä enää tietänyt, että ujosti lepatteleva tyttö +riippui hänen käsivarressaan ja varpaillaan lensi eteenpäin kuin +kiehtova lumihiude. Hän puhui lakkaamatta vieraan herran kanssa ja, +minun närkästyksekseni, yhtä käsittämättömästi kuin vanha professori +arolla, sillä hän käytti vieraita sanoja. + +Mennessämme vinosti pihan ylitse, kuului Helldorfin kaunis ääni alas, +hän lauloi yksin. Isäni pysäytti hetkeksi kulkunsa. Siihen asti en +ollut koettanut kotiutua pihaan, olihan se minusta liian paljas ja +jokapäiväinen. Mutta nyt, kääntyessämme vasemmassa sivurakennuksessa +olevaa porttia kohden, lensivät silmäni edessäni olevan alikerroksen +yli. Neljässä ikkunassa oli toinen puoli avattu raolleen; ja nuori +tyttöjoukko oli sisällä; ikkunat olivat sangen matalalla ja siellä +näkyi lakkaamattoman ahkeria käsiä; likimmäisessä ikkunassa nosti tyttö +juuri puolivalmista myrttiseppelettä sitä tarkastaaksensa, ennenkuin +sitoi siihen toista oksaa. + +Se oli siis pihakamari, jolla Charlotte jo toisena päivänä tuloni +jälkeen minua niin kauheasti peljätti. Huone ei kuitenkaan näyttänyt +minusta niin pimeältä ja kammottavalta; valoa ja ilmaa oli siellä +kylliksi ja tytöt näkyivät olevan sangen puhtaasti ja eheästi puetut. +Kaikki nämät tumman ja vaaleanveriset neidot kuuntelivat laulua, ei +ainoakaan huuli liikkunut... Samassa näin, miten äkkiarvaamaton +peljästys säikähytti kaikkia; päät kumartuivat vielä syvemmin työn +ylitse; myrtti-seppelettä sitova tyttö lykkäsi hiljaa ja +huomaamattomasti kyynäspäällään ikkunan kiini ja hänen punehtuvat +kasvonsa kääntyivät sisälle päin... Ovi suljettiin sisällä ääneen ja +heti sen perästä kuului kirjanpitäjän toruva ääni. "Mikä kauhea veto!" +sanoi hän. Hänen sointuva äänensä kuului vielä kovemmin pihalle, kun +laulu samassa vaikeni. "Vai niin, te olette avanneet ikkunat +kuunnellaksenne saatanan viettelystä ja istutte sillä välin kädet +ristissä!... Te tyhmät neitsyet, teillekin sanotaan kerran: totisesti, +totisesti sanon minä teille, minä en tunne teitä ... parempi on kuulla +viisaan torumista kuin narrien laulua." + +Niin lausuen sulki hän ikkunan toisensa perästä, että ruudut kilisivät, +tärisytti niitä vielä nähdäksensä, oliko mikään niistä jäänyt vielä +ravolleen. Hän näki meidän menevän ohitse; vaan hänen silmänsä +katselivat ylpeästi ohitsemme -- hän ei tervehtänyt. + +Isäni pudisti ivallisesti hymyillen päätänsä. "Tuo tuossa on tavallansa +käskeväinen pikku paavi", lausui hän vieraalle, "yksi noita tyhmiä, +jotka ovat valmiit huutamaan häväistystä, jos vastavaikutus julistaa +tieteen pannaan... Miten kummastuen ja pilkaten tulevaiset vuosisadat +katsovatkaan näitä meidän aikakautemme rumentavia ja kuitenkin niin +sydämellisesti suositeltuja auringonpilkkuja!" + +Oi, kuinka minä säälin noita nuoria tyttöjä tuolla pihakammarissa! +Heidänkin siipensä olivat kauheasti leikatut; heidän sieluissaan ei +varmaan enää ollut "villiyden" merkkiäkään; mutta sentähden olivatkin +he vankia ja omaa tahtoa vailla. He painoivat päänsä alas hiljaa kuin +hiiret ja sallivat vielä, että heitä estettiin raitista ilmaakin +nauttimasta, sentähden, että se oli tuonut mukanansa heille kielletyitä +ääniä... Ja tämä hirveä aamuveisaajahan se oli, jonka täytyi leikata +heidän siipensä ja heitä vartioida. Oi, herra Claudius, minä saatan +teille paljoa enemmän vaivaa! Minä voin juosta kuin jänis, ja jos en +täällä missään löydä suojelevaa kattoa, jonka alle voisin pistäytyä, +niin lähden jonakuna päivänä äkkiarvaamatta sinne, mistä tänne +tulinkin... Eihän minun juuri tarvitse mennä Dierkhofiin, jossa Ilse +toruen ottaisi minut vastaan -- minä hiivin pieneen viheriäikkunaiseen +savimökkiin ja syön Heintzin kanssa tattaripuuroa ja lennän nauraen +leikkaamattomilla siivilläni tasaisen aron yli... + +Me olimme jo jättäneet Muurikadun varrella olevan talon jälellemme ja +menimme nyt ruman pölyisen kaupungin lävitse, jota en koskaan tahtonut +nähdä jälleen. Nyt se ei ensinkään näyttänyt niin kauhealta kuin +puolipäivän kuumuudessa, paljon oli paitsi sitä muuttunut -- eihän +silmäni nyt kohdanneet ainoatakaan pilkallista katsetta. Meidän +ohitsemme kulki rouvia, jotka hyvänluontoisesti ja ystävällisen +uteliaasti kurkistivat hattuni alle, juuri kuin olisi heille niin +erittäin hupaista tietää, minkälaiset kasvot olivat tuolla, ihka uuteen +juhlapukuun vaatetetulla tepsuttelevalla lapsella... Mutta se tapa, +jolla isääni tervehdittiin, antoi minulle äkkiä erityisen luottamuksen, +jonkunlaisen sisällisen rohkeuden, jonka vaikutuksesta minä koetin +pitää päätäni tavallista korkeammalla. Kiireesti eteenpäin rientävä, +huolimattoman näköinen, pörrötukkainen mies ei suinkaan ollut +kunnioitusta vaikuttavan näköinen ja sittenkin kumarsivat hänelle +upseerit ja komeasti puetut herrat syvästi ja kunnioittavasti, +ylhäiset, kauniissa vaunuissa ohitsekulkevat naiset tervehtivät häntä +ja viittasivat hänelle käsillään, kuin olisi hän heidän likin +tuttavansa... Se suuri kunnioituksen osoitus tarkoitti yksistään +mainiota oppinutta, jolla oli niin äärettömän paljon taitoa ja +viisautta päässä -- kaikki kumarsivat hänen edessänsä paitsi Muurikadun +varrella asuva "kauppias" -- hän oli tietävinään kaikki paremmin... + +Vihastuneena muistelin minä kohtausta rahakaapin edessä ja enimmin +suututti minua sen vaikutus omaan itseeni... Hän seisoi todellakin +siinä ikäänkuin suuremmalla vallalla varustettuna, ikäänkuin olisi +hänen sanansa yhtä vahvalla pohjalla kuin vanha kauppahuoneensakin ja +-- kamalaa -- loistava upseerikin oli, kaikesta komeudestaan ja +kauneudestaan huolimatta joutunut tämän, yksinkertaiseen mustaan +nuttuun puetun miehen rinnalla hetkeksi unhotuksiin... Mikä muutos! Ja +hänkö oli siis sama "hiljainen, vanha herra", joka hautakummulla +oli näyttänyt minusta niin mitättömältä, ett'en häntä edes +tarkastellutkaan... + +Meidän täytyi kävellä kauan aikaa ennenkuin saavuimme herttualliseen +linnaan. Palvelija riensi meidän edellämme meitä ilmoittamaan ja +rahanmyöjän jäädessä etuhuoneesen odottamaan, vei isäni minut +lukemattomien salien lävitse. Hän pörristytti vielä kerran sormillaan +hiuksiansa ja lykkäsi minut sitte hiljaa palvelijan avaaman oven +kynnyksen yli. Nyt oli tuo suuri hetki tullut, jota aron kouluttamaton +lapsi vaistomaisesti oli vastustanut -- minä käytin itseäni ylen +kurjasti. Charlotte oli opettanut minut kumartamaan -- hyvä Jumala, +tekihän Spits Heintzin opettamat konstinsa paljoa paremmin! Minun +"elohopea"-jalkani pysyivät lyijyn raskaina samalla paikalla, johon +isäni oli minut lykännyt. Minä näin alasluotujen silmäluomieni alta +ainoastaan kappaleen peilikirkasta lattiaa jalkojeni edessä sekä kuulin +silkkileningin kahisevan ja vihan kyyneleitä pidättäen supisin +itsekseni, että seisoin siinä tyhmänä ja yksinkertaisena kuin mikä +puinen pukki... Silloin kuulin lempeän ja puhtaan nais-äänen -- +ruhtinatar tervehti isääni -- ja samassa tarttui pehmeä sormi leukaani +ja nosti kasvoni. Minä katsahdin ylös, vaan ei mikään kiiltokivistä +loistava ruunu häi'äissyt silmiäni -- minä näin ihmeellisen paksujen +ruskeiden kähäräin aaltoilevan hienojen ruusuisten kasvojen ympärillä +ja säihkyvän silmäparin, niin sinisen kuin lemmittyni, aron perhoset, +hymyilevän minua kohden. Minä tiesin, ett'ei ruhtinatar enää ollut +nuori, olihan hän hallitsevan herttuan täti ja äitivainajani nuoruuden +tuttava, ja sentähden arvelin, ett'ei tuo pitkä, solakka nainen, +sametti-ihoineen ja nuorekkaine sivukuvineen, voinut olla Margareta +ruhtinatar. Mutta isäni vapautti minut tästä epäilyksestä. "Teidän +korkeutenne, voitte nyt itse nähdä, miten oikeassa olin, rukoillessani +mitä suurinta anteeksi antamusta", lausui hän. Pidätetty hymy +piileskeli hänen äänessänsä. "Minun ujo hanhikukkani on vallan allapäin +ja neuvoton --" + +"Sen kyllä kohta saamme muuttumaan", vastasi ruhtinatar nauraen. "Minä +kyllä tiedän, miten seurustelen täänkaltaisten arkojen pienten tyttöjen +kanssa... Menkää te vaan, hyvä tohtori, herttua odottaa teitä. +Teepöydässä tapaamme toisemme." + +Isäni läksi huoneesta ja minä seisoin siinä yksin, hovin pettäväisessä +ilmassa ja sen liukkaalla pohjalla. Silloin huomasin myöskin, ett'ei +ruhtinatar ollut yksinään. Muutaman askeleen päässä hänen takanansa +seisoi sievä, nuori neito -- ruhtinatar esitteli hänet minulle ja niin +sain tietää hänen olevan hovineidon, nimeltä Konstansia von +Wildenspring. Ennenkuin aavistinkaan, olivat hänen vikkelät kätensä +riisuneet minulta hatun ja päällysnutun ja minä istuin vastapäätä +ruhtinatarta, sillä välin kuin nuori neito istahti lähelle akuttimen +taakse ja alkoi työskennellä korko-ompelusta. + +Miten oivallisesti ymmärsikään ruhtinaallinen nainen päästää "pienen, +aran tytön" sielun lumouksesta! Hän kertoi minulle, miten hän usein oli +kohdannut äitiäni K:n hovissa, mikä onnellinen iloinen aika silloin +oli, kuinka sivistynyt ja oppinut äitini oli ja kuinka ihmeen kauniita +runoelmia hän kirjoitti. Samalla näytti hän minulle punaisiin kansiin +sidotun kirjan -- vainajan tekemät runot ja yksi draamallinen teos +olivat siinä ja ne olivat ilmestyneet painosta vähää ennen hänen +kuolemaansa. Monen minun kaltaiseni tytön mielestä olisi se kentiesi +ollut suuri onni, kun ensi kertaa hovissa ollessa ilmestyi niin +suosiollinen mielipide, vaan minä en tuntenut mitään senkaltaista. +Jotenkin surullisesti ja ujosti katselin minä kirjaa; olihan sen +sisällys syypää siihen, että ensimmäisen lapsuuteni täytyi kaivata +äidinrakkauden auringon säteitä. Sillä välin kuin runoilija kirkkaassa +iloisessa kadunpuolisessa huoneessa hellästi suojeli ja hoiti +mielikuvituksensa teoksia, oli hänen lapsensa sielun täytynyt neljän +synkän seinän välissä riutua ja ikävöidä rakkauden puutteesta. + +Ruhtinatar kentiesi aavisti salaiset ajatukseni -- olinhan minä +kertonut hänelle, ett'en millään tavoin voinut muistaa äitiäni. +Huomaamatta ohjasi hän puheen omaan elämääni -- ja silloin unhotin +viimeisen ujouden. Minä kerroin, ja annoin Heintzin, Ilsen, Mieken ja +iloisesti nauravien harakkain tammen latvoista rohkeasti kulkea +hovihuoneitten lävitse; vanha, yksinäinen honkakin karisti sinne +neulasiansa ja suosta nousivat vedenhaltiat laahaten valkoisia +viittojansa ja raskaita, kosteita liepeitänsä yönhiljaisen aron yli. +Annoinpa vielä lumimyrskynkin viuhuen pauhata Dierkhofin vanhan katon +ympäri, kun minä istuin Heintzin rinnalla takan edessä, ja omenat +paistuen kihisivät kuumassa uunissa... + +Monta kertaa pistäytyivät kauniin hovineiden kasvot esiin akuttimien +takaa, ikäänkuin kauhistuneina, ja katselivat minua ivallisen +kummastuneesti. Vaan minä en hukannut aivojeni avaimia -- säihkyiväthän +ruhtinattaren silmät yhä kirkkaammin ja katselivathan ne minua mitä +suurimmalla hellyydellä, voisin sanoa hänen kuuntelevan melkein yhtä +hengittämättä kuin Heintz ja Ilse, minun kotona, valkean ääressä +lukiessani heille ihmeellisiä satuja. + +Ja minä kerroin vielä sisiliskoista ja muurahaisista -- olivathan ne +olleet leikkikumppanini ja tunsinhan minä niiden työt ja toimet yhtä +täydellisesti kuin Dierkhofin talouden. Minä tunnustin rakastaneeni +kaikkia eläviä, pienimpiä ja rumimpiakin, sentähden, että heissä oli +henkeä ja heidän heikkojen ääntensä ja liikuntojensa kautta pieni elon +merkki näkyi yksinäisellä arolla. En tiedä enää, kuinka tapahtui, mutta +äkkiä ilmestyi suuri hautakumpukin kertomuksissani -- minä istuin sen +kukkulalla keltaisten ginst-kukkien keskellä ja lauloin, kädet +polvillani, että ääneni haihtui avaraan ilmaan. + +Ruhtinatar tarttui äkkiä molempiin käsiini, veti minut luoksensa ja +suuteli minua otsalle. "Minä tahtoisin mielelläni tietää, miltä +yksinäisen tytön ääni kuului lavealla arolla." Tosin värisytti ja +peljätti minua ajatus, että ääneni kaikuisi näitten neljän seinän +välissä; mutta minä olin kuin jollakin tavalla lumottu -- olinhan jo +kuitenkin voittanut ujouteni ja kertonut osan lapsen-elämästäni. Minä +rohkasin mieleni ja lauloin pienen laulun. + +Kerran säikähdin keskellä laulua -- hovineidon harmaat silmät kiilsivät +niin kummallisesti silkkiuudinten takaa; minun täytyi ehdottomasti +muistella Dierkhofin kissaa sen kiiluvin silmin väijyessä pihlajan +oksissa viserteleviä lintusia. Joutavia, mitähän minä huolin tuon +pienen neitosen mielipiteestä! Enhän minä hänelle laulanut, eikä ääneni +tarvinnut vähintäkään vavista -- minä annoin sen paisua enemmän ja +lauloin rohkeasti loppuun. + +Minun kertoessani oli kaksi palvelijaa kuulumatta kantanut +täydellisesti katetun teepöydän huoneesen ja samassa kun viimeinen +laulun ääni vaikeni, astui mustaan frakkiin puettu herra sisälle. Hän +kumarsi syvään, riensi sitte eteenpäin ja loi kieltämättömän +viehättävästi hansikkailla peitetyt kätensä yhteen. + +"Ihmeen kaunista, Teidän Korkeutenne! Oivallista, totta Jumaliste," +huudahti hän innostuneena, nopeasti, mutta kuitenkin kuulumatta +rientäen ruhtinattaren tykö. "Mutta mikä kovuus meitä kaikkia kohtaan", +lisäsi hän moittivaisesti ja antaen viehättävästi nostettujen +käsivarsiensa vaipua alas. Hän oli vanhanpuoleinen olento, mutta +näyttihe teeskentelevän nuoren neiden tapaisesti. "Vuosia sitte +rukoilemme polvillamme saada kuulla vaan yhdenkin äänen tästä +satakielen kurkusta -- turhaan! Ikäänkuin varas, kuin onneton pois +ajettu, täytyy meidän seisoa tuolla oven takana, jos haluamme kauan +kaivattua nautintoa... Kuinka! tämäkö olisi siis sairas, turmeltunut +ääni? Tämä hieno, hopeanheleä ääni, mistä se siis tulisi, Teidän +Korkeutenne!" + +Hän katsahti taivaasen päin ja pani kaksi sormea suullensa +käsimuiskuksi... Minä olin oikein hämilläni. Tämä ihmislaji oli minulle +yhtä outo kuin Otaheitin asukkaat. Ainoastaan jotenkin syvä ääni ja +huolellisesti jaettu leukaparta saattoi minut arvelemaan häntä +mieheksi; muuten olisin voinut vannoa hänen olevan frakkiin puetun +hovineidon. + +"Hyvä herra von Wismar", sanoi ruhtinatar salaisesti nauraen, "ennen +aikaan olin väliin rikoksellinen suututtaessani läheisiäni sangen +heikolla ja kovin keskinkertaisella äänelläni -- älkää toki muistuttako +minua siitä, olenhan koettanut sovittaa lakatessani hyvissä ajoin... +Paitsi sitä huomaan suurimmalla mielihyvällä soitannolliset pahatekoni +unhotetuiksi, sillä meidän jalo kammariherramme muuttaa minun syvän +alttoääneni hopeanheleäksi sopraaniksi, varpusen satakieleksi -- +_Sidonia_ lauloi hyvin -- minä en milloinkaan. + +"Jalo kammariherra" seisoi siinä vallan ällistyneenä. Hänen pidentyneet +kasvonsa huvittivat minua suuresti -- minä nauroin itsekseni, kuten +aina Heintzin seurassa hämmästyneenä, kun olin lausunut jotakin +odottamatonta. + +Neiti von Wildenspring oli, ruhtinattaren lausuessa viimeiset sanansa, +nopeasti noussut seisomaan. Hän loi vihaisen silmäyksen iloisiin +kasvoihini ja meni teepöydän tuo. + +"Mutta, Teidän Korkeutenne, tuo vastaus on jotenkin ontuva!" mairitteli +hän askaroidessaan hopeisella teekannulla. "Jos herra von Wismar +erehtyykin äänenne laadusta, niin olette, Teidän Korkeutenne, kuitenkin +laulaneet ihmeen kauniisti -- kreivitär Fernau on vieläkin vallan +innoissaan puhuessansa siitä!" + +"Varjelkoon meitä, hänkö siitä vaan puhuu, Konstansia", nauroi +prinsessa. "Tuo hyvä Fernau on viisikolmatta vuotta ollut umpikuurona." + +"Mutta vanhempanikin ihmettelevät vielä Teidän ääntänne", puolustihe +hovineiti uutterasti, vaan loi kuitenkin alas silmänsä siitä +ivallisesta katseesta, jolla ruhtinatar häntä tarkasti. + +"Olkaa hyvä, herra von Wismar, luokaa silmänne oikealle", lausui +ruhtinatar! osoittaen minua, "tuossa on satakieli." + +Hoviherra kääntyi joutuisasti. Hän ei ennen ollut huomannut minua, +sillä suurilehtinen kasviryhmä peitti minut kokonaan. Ruhtinatar lausui +esitellen nimeni ja minä nousin seisomaan hänen syvästi kumartaessaan, +nauroin hänelle vasten silmiä ja kumarsin minäkin niin syvästi ja +taiteellisesti, että Charlotte sitä nähdessänsä olisi nauranut täyttä +kurkkua. Veitikkamaisuus, joka mummoni kuolemasta saakka oli melkein +nukkunut sielussani, heräsi jälleen ja antoi liikunnoilleni +luonnollisen liukkautensa takaisin. + +Herra von Wismar heti minua mairittelemaan ja niin muodoin ylistettiin +isäni hanhenkukkaa ruusunuppuseksi ja keijukaiseksi; hän torui "hyvää +tohtoria", joka tähän saakka oli riistänyt hovilta minun huvittavan +läsnäoloni ja niin sanaksi jättänyt minut kasvatuslaitokseen. + +"Missä oppilaitoksessa olette kasvatettu, armollisin neiti?" kysyi hän +viimein. + +"Eräässä talonpoikaistalossa yksinäisellä arolla, herra von Wismar!" +huudahti neiti von Wildenspring, hymyillen viattomasti kuin lapsi. + +Kammariherra säpsähti; mutta silmäys ruhtinattaren minulle hymyileviin +kasvoihin saattoi hänet jälleen entisellensä. "Ah, siitäpä siis tuo +raitis ääni... Se maalaisilma, niin maalaisilma!... Teidän Korkeutenne, +tässäpä vasta olisi jotakin uutta tarjottavana hovilaulajaisiimme --" + +"Mikä ajatus, herra von Wismar!" keskeytti häntä hovineiti. "Eihän toki +neiti von Sassen tahtone kilpailla hoviteaterimme oivallisen +laulajattaren kanssa -- siinä suhteessa olisi minun häntä sääli!" + +"Katsokaa teetänne, Konstansia, pelkäänpä sen karvastuvan!" lausui +ruhtinatar. "Muutoin voitte rauhoittua, minä en missään tapauksessa +hyväksy ehdotusta; harvinaisia vieraita varjelen minä kuin silmäterääni +ja 'yksinäisestä talonpoikaistalosta' meidän helteisiin seuroihin +tunkeutuneen, virkistävän aron ilman pidän minä ihan itseäni varten." + +Neiti von Wildenspring oli ääneti, hän kallisti teekannua sekä kaatoi +niin äkkiä ja kiivaasti ensimäisen kelvottoman veden viereiseen +hopea-astiaan, että ruskeita pisaroita läikkyi lumivalkoiselle +tamasti-pöytäliinalle. + +"Ja asutteko nyt isänne kanssa herra Claudiuksen talossa?" kysyi +kammariherra minulta äkkiä, huomatessaan ylpeän, nuhtelevaisen katseen, +jolla ruhtinatar rankasi taitamatonta hovineitoansa. Herra von Wismar +näkyi olevan jonkinmoinen ukkosenjohdattaja linnassa. + +"Me asumme Karolinenlustissa", vastasin hänelle. + +"Ah, Lothar raukan huoneissa!" virkkoi hän sääliväisesti +ruhtinattarelle. + +"Ei suinkaan", oikasin minä häntä innokkaasti, "ei siellä. Ovathan ne +sineteillä suljetut." + +Minä huomasin, miten tumma puna kohosi ruhtinattarelle aina +hiuskähäröihin asti. Hän tarttui molemmin käsin vieressä olevan +hortensian kukkaryhmään ja painoi syvästi hengittäen kasvonsa alipuolen +siihen. "Vai vieläkin sinetityt? Mistä syystä?" kysyi hän hetkisen +vait'olon jälkeen kammariherralta. "Eikö hänen veljensä ole hänen +ainoa perillisensä?" Herra von Wismar kohotti olkapäitänsä. Hän ei +sanonut tietävänsä enempää; "ovathan ne unhottuneita asioita, ja +Claudius-nimeä on nyt vasta ruvettu mainitsemaan, kun herra von Sassen +löysi muinaistaiteet vanhasta kauppahuoneesta", arveli hän. + +"Sinettien täytyy jäädä ovien eteen ijäksi päiväksi", ilmoitin minä +ujosti. Minä muistelin aivan hyvin uteliaisuuttani ja häpesin hieman; +mutta en kuitenkaan tahtonut olla tietoani ilmoittamatta +ruhtinattarelle. "Vainaja on tahtonut sen; herra Claudius ei sentähden +salli, että ainoaankaan sinettiin kajotaan! Hän on niin ankara, niin +hirveän ankara!" + +"Vai niin, kuuluupa melkein siltä, kuin pelkäisitte häntä, pikku +armoni!" nauroi kammariherra. + +"Minäkö pelkäisin? En -- en!" vastustelin minä kovin suuttuneena. "Minä +en ollenkaan pelkää, en yhtään enää... Mutta minä en voi kärsiä häntä!" +lisäsin melkein ehdottomasti. "Oh, häntä ei kukaan rakasta; ei kukaan +koko maailmassa pidä hänestä ja sehän onkin luonnollista!" huudahdin +elävästi. "Hän rakastaa itse ainoastaan kahta asiaa, työtä -- sanoo +Charlotte -- ja suurta, paksua tilikirjaansa... Hänellä on kukkia, niin +suunnattoman paljon kukkia, että hän voisi haudata niihin koko +Muurikadun varrella olevan ruman talonsa, mutta työhuoneessa, jossa hän +aamusta myöhään iltaan piileskelee työssään, ei hän kärsi ainoatakaan +viheriäistä lehteä... Kello kädessä toruu hän väkeänsä, jos he +silmänräpäyksenkään myöhästyvät umpihenkiseen huoneesen tulemasta ja +öisin katselee hän taivaan tähtiä sentähden vaan, että hän voi lukea ne +samaten kuin pöydällä olevat taalerit. Hän on saituri, eikä milloinkaan +anna köyhälle ropoa --" + +"Seis, lapseni", keskeytti minut ruhtinatar, "tätä täytyy minun +vastustaa! Kaupunkimme köyhillä ei ole parempaa ystävää kuin hän, +vaikka hän kentiesi antaa ja vaikuttaa hyvää jotenkin eriskummallisella +tavalla eikä milloinkaan kirjoita nimeään keräyslistoille." + +Minä olin hetken aikaa liikutettuna ääneti. "Mutta hän on kovasydäminen +ja jääkylmä -- Charlottea kohtaan", lausuin sitte kiireesti, "ja kaikki +tahtoo hän paremmin ymmärtää kuin muut." + +"Kaunis synninluettelo!" nauroi kammariherra. "Muuten on hän vähän +aikaa sitte osoittanut todellakin vähän ymmärtävänsä jotakin muita +paremmin", lausui hän ruhtinattaren puoleen kääntyen. "Viekas kreivi +Zell on vihdoin kaikeksi iloksemme perin pohjin petetty; hänen +Darlinginsa, jonka hän toi mukanaan viimeiseltä matkaltansa, on +erittäin kaunis mutta häijy ja viekas eläin. Moni väittää sen olleen +sirkushevosena, kun sillä on niin kummallisia tapoja. Zell tahtoi +erittäin mielellään jälleen päästä siitä; mutta meikäläisistä ei +tietysti kukaan ole tarttunut onkeen, vaikk'emme kreivi Zellin tähden +ole lausuneet mitään, ett'emme peljättäisi muita... Nuori luutnantti +Claudius syttyi sentähden ilmituleen, kun muutamat Zellin ystävistä +vakuuttivat hevosen olevan hyvän kaupan, mutta setä herra on +tarkastanut hevosen ja hyljännyt sen; sangen suuri hyvätyö +nuorukaiselle, sillä tunti sitte on hepo heittänyt alas pankiiri +Tresselin pojan, joka oli ostanut sen ja jota sanotaan hyväksi +ratsastajaksi, sekä vielä sangen pahasti tallannut häntä kavioillaan." + +"Sen sanon, herra von Wismar, semmoinen säälimys teikäläisissä +suututtaa minua kovin, ja olkoon kreivi varoillaan, kun tulee ensi +kerran tänne!" huudahti ruhtinatar ja hänen suuret silmänsä säihkyivät +vihasta. "Onko nuori Tressel pahasti haavoitettu?" + +"Tuskinpa luulen sen", sammalsi kammariherra. "Teidän Korkeutenne, te +voitte rauhoittua, kun vaan muistatte kuka ratsastaja oli", lisäsi hän +hiljaa yskien ja nauraen. "Hänessä on väkevää vertä ja ihan +toisenlainen luurakennus kuin aatelistolla, hän ei vähästä kuole; +muutamilla naarmuilla ja sinisillä pilkuilla pääsi hän koko +tapauksesta." + +"Te puhuitte äsken eräästä Claudiuksen talossa asuvasta +Charlotte-nimisestä naisesta", lausui herra von Wismar, joka +luultavasti huomasi menneensä liian pitkälle ja nyt tahtoi kääntää +puheen toisaalle. "Onko hän tuo uhkea, nuori kaunotar --" + +"Niin, eikö totta, Charlotte on kaunis?" keskeytin häntä autuaallisena +-- minä annoin hänelle kohta anteeksi kaiken lapsellisen käytöksensä +näitten sanojen tähden. + +"Minusta on hän liian kookas, itsetyinen ja uhkamielisen näköinen; +minä olen kerran nähnyt hänet rouvasyhtiössä", lausui ruhtinatar +kammariherralle. "Itsetyis"-sanaa en ymmärtänyt, mutta käsitin moitteen +enemmän äänestä kuin sanoista ja se suretti ja loukkasi minua syvästi. +"Kummallinen seikka", jatkoi ruhtinatar. "Mistä syystä on Claudius +ottanut ranskalaisen lapset omikseen?" + +Herra von Wismar kohotti olkapäitään taitamatta antaa ruhtinattarelle +tietoja asiasta. + +"Ja sitte vielä ovat nämät ottolapset kovin kiittämättömät siitä", +huudahti neiti von Wildenspring. Tämä Charlotte vastusti aina +Claudius-nimeä; hänen koulukirjoissaan oli Méricourt ja koulukumppanit +olivat häijyjä kyllä ja lausuivat niin usein kuin mahdollista vihattua +nimeä, ainoastaan saadaksensa nähdä, miten hänen silmänsä säihkyivät." + +"Ah, tunnetteko tarkemmin häntä, Konstansia'?" kysyi ruhtinatar. + +"Tunnen, Teidän Korkeutenne, sen verran kuin yhteenpakoitetut +erisäätyiset oppilaat voivat toisensa kanssa tutustua", vastasi neiti +välinpitämättömästi nykähyttäen olkapäitään, joka saattoi vereni +kuohumaan. "Me olimme kaksi vuotta samassa opetuslaitoksessa +Dresdenissä... Hän koetti tänne tultuansa uudistaa tuttavuuttamme ja +kävi heti minua tervehtimässä --" + +"No?" tiedusteli ruhtinatar, kun nuori nainen vaikeni. + +"Hänen seuransa ei ollut isälleni mieleen ja sentähden lähetin kerran +ohitsekulkiessani vaan käyntikorttini hänelle --" + +Hän vaikeni äkkiä, kääntyi sivulle päin ja kumarsi syvästi ja sievästi. +Kaunis, nuori, vakavannäköinen mies astui sisälle sivuovesta isäni ja +muutamien muitten herrain seurassa; hän oli herttua. + +Ruhtinatar tervehti häntä hellästi ja sydämellisesti kuin äiti ja +esitteli minut hänelle. Minä en enää tarvinnut erittäin paljoa +rohkeutta katsella hänen Jalouttansa silmiin ja tyvenesti vastata hänen +ystävällisiin kysymyksiinsä, minä olin äkkiä oppinut seisomaan +mukavammin liukkaassa hovissa ja "isän hanhenkukka" lienee paljoa +uljaammin nostanut päätänsä, kuin isä osasi odottaakaan, sillä hän +katseli minua kummastuneena ja silitti äkkiä hyväillen kähäröitäni. + +Hänen kasvonsa olivat taasen sangen kuumat. Oikein vihaisesti katselin +kultarahoja, joista nyt herttuakin näytti muutamia tädillensä. Hän +kertoi sen muistoraha-aarteen maksaneen melkoisen rahasumman; mutta nyt +olikin vanhastaan mainiossa K:n herttuallisessa muistorahakokoelmassa +mitä harvinaisimpia aarteita, sillä hänen oli juuri onnistunut saada +ostaa kappaleita, jotka monelle harrastajalle olivat yhtä tarunomaisia +kuin Niebelungenin aarteet. + +Minä näin, miten isäni vavahti kerta kerralta ja minun oli häntä +sanomattoman sääli. Aivan hyvin voin käsittää, miten hän kärsi +tuskia, nähdessänsä sen aarteen, jota hän niin hartaasti olisi +tahtonut omaksensa, kulkevan kädestä käteen, toisen rehellisesti +ansaittuna omaisuutena... Katkeruus ja viha häntä kohtaan, joka +"kauppiviisaudessansa" oli kieltänyt isältäni tuon omistusilon, saattoi +sieluni raivoon ja minun unhottamaan kaiken varovaisuuden. + +"Katsokaa", sanoin puoliääneen ruhtinattarelle, joka juuri ihastuneena +katseli keisarirahaa, "tätäkin on herra Claudius tahtonut ymmärtää +paremmin, hän väittää rahan vääräksi!" + +Herttua kääntyi äkkiä ja kauhukseni katsahti minuun terävästi, puoleksi +kummastuneena, puoleksi vihaisesti. + +Mutta isäni vaan nauroi ja silitteli kädellänsä lakkaamatta hiuksiani +otsallani. "Katsos vaan pikkuista valtioviisasta tyttöäni!" huudahti +hän. "Onni on, että isänsä istuu lujasti satulassaan, muuten voisi tämä +sukkela lörpöttelijä saattaa hänelle paljon tekemistä! Naurettavaa!" +sanoi hän halveksien herra von Wismarille, -- ainoalle, joka +epäileväisesti koetti rypyttää kasvojansa, vaikk'ei koko narrimainen +ihminen varmaan ymmärtänyt hituakaan asiasta. "Herra Claudius ymmärtää +numismatiikkiä yhtä paljon kuin minä hänen tulpaani-hoitoansa... +Rauhoittaakseni teitä ilmoitan nyt, että rahakauppias vielä tänäpäivänä +lähtee K----sta, monta minun antamaani suosituskirjettä taskussaan; hän +matkustaa nyt moneen hoviin ja yliopistoon minun nimeni suojassa; +tyydyttääkö teitä tämä vakuutus Hänen Korkeutensa viimeisen oston +suhteen?" + +Herra von Wismar nauroi häveliäisesti ja vakuutti, ett'ei hän muka +vähimmällä ajatuksellakaan ollut epäillyt puheenalaisten rahojen +todenperäisyyttä. + +Oikea kapina muinaisharrastajia vastaan syntyi nyt läsnä olevien +seassa, eikä kenkään ollut ankarampi lauseissaan kuin neiti von +Wildenspring, joka äsken mitä lujimmin oli seoittanut oppineita +lauseita puheesensa. + +"Niin, harrastajajoukko on oikea kiusa tiedemiehelle", lausui isäni. +"Vanhempaa Claudiusta en tosin voi tähän saakka valittaa, -- hän elää +hyvin itsekseen, karttaa minua silminnähtävästi omalla maallansakin ja +antaa minun hallita ja vallita taideteoksia oman mieleni mukaan -- sitä +vastoin tekee niin sanottu apulaiseni minulle elämän sangen raskaaksi." + +"Ah, tuo kaunis luutnanttiko?" nauroi eräs herroista. + +"Hän maistelee tiedettä niinkuin perhonen kukkakupua", jatkoi isäni +nyykäyttäen myöntäväisesti päätään kysyjälle. "Mutta jos vähintäkään +vetoan hänen ymmärrykseensä, niin menee hän kohta tiehensä!... Hänen +mielestänsä on hovista lähtevä muinaistieteen rakkaus yhtä ja samaa +vaihtelevien hullujen pukutapojen kanssa, jotka määräävät häntä +tänään kantamaan pientä kultasatulaa, huomenna kuoriaista +kellonvitjoissansa... Lyhyt aika sitten seurasi hän setäänsä +toimimatkalle pohjoiseen päin. Hänen hartaista pyynnöistänsä annoin +hänelle suosituskirjeen Hannoverilaiselle professori Hartille, joka +olikin kyllin ystävällinen, vei molemmat herrat Lüneburgin arolla +olevien muinaishautojen luo ja avautti yhden niistä... Oi minun +päiviäni, minkä näköiset ne jäännökset olivat, jotka herra luutnantti +antoi käsiini! Taitetuita ja kappaleiksi särjetyitä, sentähden että hän +oli pannut ne erään kivikokoelman sekaan, jonka professori Hart lähetti +eräälle virkaveljellensä, kuten hän puolustihe -- siitä olisin voinut +tulla melkein mielettömäksi!" + +Kuinka vähän voi isäni silloin aavistaa, että minäkin olisin voinut +tulla melkein mielettömäksi, että sanomaton viha syntyi minussa niitä +vastaan, joitten parissa olin!... Veljeä ja sisarta naurettiin ja +pilkattiin eikä kenenkään mieleen juolahtanut puolustaa poissa olevia. +Herra Claudiusta oli ruhtinatar kohta puolustanut minun liioiteltuja +syytöksiäni vastaan; herra von Wismarkin oli puhunut hänen puolestansa +-- Charlotten ja Dagobertin hyväksi ei vaan lausuttu ainoatakaan +ystävällistä sanaa -- orpo raukat!... + +Ruhtinatar keskeytti äkkiä yleisen puheen kysymällä isältäni, koska +muinaistaideteokset Karolinenlustissa tulisivat järjestetyiksi; häntä +muka erittäin halutti nähdä päivän valoon tuodut taideaarteet ja hän +oli päättänyt seurata herttuata hänen ensikerran mennessänsä sinne. + +"Minulla on samassa toinenkin aate", -- lausui hän. "Minä tahtoisin +mielelläni nähdä Claudiuksen koko talon -- ovathan hänen kasvihuoneensa +suurine palmuineen lavealti kehutut... En tahtoisi vartavasten mennä +sinne, -- onhan isäntä tavattoman ylpeä; kentiesi olisi vielä vaikeakin +saada lupaa --" + +"Entäs tuo silmiinpistävä jumalallisuus, jota laitos on jonkun aikaa +muka ollut noudattavinaan ja joka Teidän Korkeudestanne on niin +vastenmielistä?" kysyi neiti von Wildenspring viekkaasti. Ruhtinattaren +aikomus näkyi häntä erittäin inhottavan. + +"Juuri sentähden on taideteosten katseleminen päätarkoitukseni -- minä +vaan ohitse mennen tarkastelen puutarhaa, enkä siis ota lukuun herra +Claudiuksen ylpeyttä enkä jumalisuutta." + +Hovineiti tarjoi ääneti hallitsijattarellensa kupillisen teetä ja +tarttui sitte silminnähtävän alamaisesti työhönsä. Ilta vietettiin +sitte vilkkaalla keskustelulla muinaistaiteesta ja hoviherrat, jotka +äsken armotta olivat tuominneet tieteen harrastajia, haastelivat niin +vakavasti ja innokkaasti samaa ainetta, juuri kuin olisivat he kaikki +yhtä mainioita oppineita kuin isäni ja kuin olisi muinaistiede ollut +ainoa asia, jota he koko ikänsä olivat tutkineet ja joka heiltä muka +oli vaatinut kaikki heidän sielunsa ja ruumiinsa voimat. Minä olisinkin +perinpohjin uskonut sitä, ell'en olisi huomannut pilkallisia katseita, +joita herttua väliin loi isääni. + +Lähtiessämme käski ruhtinatar hovineitonsa tuomaan huivin, jonka hän +pani kaulaani. Ilma oli muuttunut viileäksi eikä hänen rakas aron +leivosensa saanut vilustua. Isälleni vakuutti hän hyvin usein +tahtovansa nähdä minut luonansa ja sanoi aikovansa erittäin suojella +minua; sitte suuteli hän minua otsalle ja me läksimme linnasta. + + + + +XXI. + + +Ukkonen oli sillä välin kulkenut kaupungin yli. Vilpoisesti suuteli +iltailma otsaani ja linnan edustalla oleva läpimärkä hiekka kiilsi +kaasulamppujen valossa. Hovivaunuissa palasimme kotiin; jyristen +ajoimme Claudiuksen pihalle ja sydämeni sykki lapsellisesta ylpeydestä +hypähtäessäni alas, kun ruhtinaallinen palvelija avasi oven ja nöyrästi +seisoi kivipihalla, joka muutama päivä sitten vielä oli minulle +kielletty paikka. Silmäni etsivät Charlotten ikkunia; minä toivoin +hartaasti, että minut sieltä nähtäisiin. Mutta koko rakennus oli +pilkkosen pimeä, paitsi porstuan ikkunat. Komea, vaikka ylen +vanhanaikuinen lamppu roikkui keskellä kattoa, valaisten harmaat, +vahvat kiviholvit, joita ei päivän valossa voitu nähdä. + +Yksi niistä tavattoman suurista kasvihuoneista, joista ruhtinatar juuri +oli puhunut, oli valaistu -- kaksi isoa ympyriäistä lamppua loisti +sieltä purpuranpunaisina. Astuessamme eteenpäin suurta valtatietä, +kuulin nopeita askeleita lähestyvän ansarista -- jotakin valkoista +liehui likeisessä ruusupensastossa ja äkkiä seisoi Charlotte edessämme. + +"Minä kuulin teidän tulevan", sanoi hän hengästyneenä ja puoliääneen. +"Minä rukoilen teitä herra von Sassen, jättäkää pikku prinsessa vaan +puoleksi tunniksi minun seuraani -- onhan nyt herttaisen kaunis yö -- +minä saatan pienokaisen vahingotta takaisin Karolinenlustiin." + +Isäni jätti minut hyvästi ja lupasi ilmoittaa viipymykseni Ilselle. Hän +meni; Charlotte löi käsivartensa ympärini ja vahvasti likisti minua +luoksensa. + +"Ei auta, kultaseni, sinun täytyy vähän tulla ukkosenjohdattajaksi", +lausui hän minulle kiireesti ja kuiskaten. "Tuolla", sanoi hän +osoittaen kasvihuonetta, "on kaksi kovaa miestä toisensa kimpussa... +Erkki setä viettää niin kummallisen harvoin iltansa meidän parissamme, +että Eckhof vähitellen on tottunut soittamaan ensimäistä viulua +teepöydässämme. Tänään ilmaantui kuitenkin setä itse kaikkien meidän +kummaksemme; mutta tuskin olimme ehtineet ensimäisten sadepisaroitten +pakoittamina paeta kasvihuoneesen, kun Eckhof sanomattoman +yksinkertaisesti ja tyhmästi rupesi nuhtelemaan setää, että hän oli +kutsunut Helldorfin täänpäiväisiin pitoihin -- mutta silloin pisti hän +kätensä kauheaan mehiläispesään..." + +Hän vaikeni ja jäi hetkeksi kuunnellen seisomaan: Eckhofin vahva ääni +kuului meidän luoksemme asti. "Ei se todellakaan voi vahingoittaa +vanhusta, että hänen ulkokultaisuuttansa niin talossa kuin toimessa +vähän kukistetaan", lausui Charlotte ja hänen äänestänsä kuului +selvästi, että hän oli suuttunut; "hänen käytöksensä on tullut liian +jäykäksi ja nenäkkääksi, se on tosi! mutta asian ei olisi pitänyt +tuleman Erkki sedän korviin -- hän tappaa vanhuksen terävillä +silmillään, kylmyydellänsä ja tyvenyydellään, jotka tekevät jokaisen +sanan teräväksi tikariksi". Me astuimme eteenpäin hiukan nopeammin. +"Jumala tiesi, mikä lienee syypää tähän äkkinäiseen riitaan! Setä on +monta vuotta ikäänkuin sokeana elänyt tämän ulkokullatun olennon kanssa +-- Eckhof on ollut varovainen eikä hänen kuullen ole joutunut tuohon +kärsimättömään piplialliseen intoon; mutta nyt kiivauden ja +mielenliikutuksen vaikutuksesta pujahtaa ulkokultaisuus ehdottomasti +hänen huuliltansa -- tuskin voi häntä kuunnella! Minun on kovin +vastenmielistä kuulla tuonkaltaista lapsellista lörpötystä miehen +suusta; mutta toiselta puolen olen kiitollisuuden velassa vanhukselle; +hän pitää Dagobertista ja minusta ja sentähden on minun velvollisuus +niin paljon kuin mahdollista lyhentää hänen kuritustansa... Tulkaa, +teidän ilmestymisenne tekee heti lopun koko riidasta!" + +Mitä enemmän lähestyimme kasvihuonetta -- se ei ollut sama, jonka lajit +Darling oli rikki potkaissut -- sitä haaveksivammaksi tulin; töin +tuskin käsitin Charlotten kuiskauksia; minä annoin koneentapaisesti +hänen viedä itseäni eteenpäin. + +Kuuman ilmanalan kasvien osasto oli hyvän matkan päässä valtatieltä -- +minä olin ennen ainoastaan nähnyt sen kimeltävän lasiseinät, enkä ollut +koskaan ollut sen lähellä. Siihen aikaan ei minulla tietysti ollut +vähintäkään aavistusta maantieteestä eikä kasvitieteestä; minä en +silloin käsittänyt, että lasiseinäin sisälle vangitut kummalliset +kasvit olivat osa kuumaa maata keskellä saksalaista kasvikuntaa. +Minusta olivat ne vaan: ihme ja todellisuus. + +Siellä ei ollut kukkaruukkuja eikä laatikkoja. Suoraan maasta kohosivat +palmut uljaina ja tukevina korkeuteen, ikään kuin olisivat ne tahtoneet +särkeä suojelevan lasitaivaan. Ruskeain kivilohkareitten välistä +nousi vesisuihkuja ylös ilmaan ja alas pudotessansa hajosivat ne +lukemattomiin säkenöiviin pisaroihin, saattaen kauniitten +höyhenentapaisten sanajalkojen lehdet lakkaamatta vapisemaan. +Kaktus-kasvit hiipivät kivien yli ja koettivat kummallisen näköisillä, +rumilla varsillaan ulottua kaikkialle; mutta niiden viheriästä lihasta +riippui suuria purpurakupuja ja syvimmässäkin hämärässä piileskelevistä +oksista loisti keltaisia ja valkoisia kukkia ikäänkuin sinne asetellut +pienet liekit. + +Minä katselin Charlottea, luullen hänen olevan yhtä hurmaantuneen kuin +minäkin, pieni kokematon olento, joka riipuin hänen käsivarressansa. +Minä en muistellut, että sekin kuului "rihkamapuotiin", jota hän +Dagobertin kanssa niin syvästi halveksi... Hänen säihkyvät silmänsä +katsoa tuijottivat lakkaamatta yhtä samaa esinettä, herra Claudiuksen +kasvoja, joka seisoi täydessä lampunvalossa palmun vieressä -- juuri +yhtä suorana ja solakkana kuin sen kuorinen tyvi... Charlotten puhe ei +ollut totta -- sinä silmänräpäyksenä ei ollut surmaavaa kylmyyttä +noissa "terävissä läpitunkevissa silmissä". Kasvot olivat elävät ja +punottivat sisällisestä liikutuksesta, vaikka rinnan yli ristissä +olevat käsivarret tekivät hänet tyvenen ja liikahtamattoman näköiseksi. + +Kummalliselta näytti joutuisasti sisäänkannettu teepöytä keskellä tätä +tavatonta, vierasta paikkaa. Dagobert istui sen vieressä -- hän oli +vielä virkapuvussaan; kaikki loisto ja kiilto rinnalla ja olkapäillä +sopi paljoa paremmin kukkien kirjavaan väriloistoon kuin sedän kaikkia +koristeita kaipaava puku. Selkä käännettynä herra Claudiukseen päin, +häveliäisesti viiputtaen teelusikkaa sormensa päässä, näytti hän siltä, +kuin masentaisi häntä ehdottomasti hänen lähellänsä pauhaava myrsky. +Hän ei näkynyt ainoallakaan sanalla ottavan osaa kiivaasen +keskusteluun, hän, yhtä vähän kuin neiti Fliedner, joka neuloi +sukkaansa niin kuumeentapaisen kiireesti, kuin olisi pakko varustaa +sukilla kokonainen orpohuone. + +"Sillä ette mitään minulta voita, herra Eckhof", lausui herra Claudius +kirjanpitäjälle, joka melkoisen kaukana suuttuneesta isännästään seisoi +kädet nojattuina tuolin selkälautaa vasten, mutta kuitenkin oli +uhkamielisesti heittänyt päänsä taaksepäin. Hän oli juuri puhunut +tuolla sointuvalla äänellä, jonka välttämättömästi täytyi vaikuttaa +hämmästystä. "Jumalan pilkkaamista, uskottomuutta, Jumalan kieltämistä, +noita teikäläisten lempisanoja ei todellakaan voi pitää mitättöminä +sanoina", jatkoi herra Claudius. "Niillä juuri saatte yhdeksännellä +vuosisadalla aikaan sen uskomattoman totuuden, että suuri osa +valistuneista ihmisistä suostuu ahdasmielisiin yltiöihin; monet, +erittäinkin älykkäät ja oppineet kammoavat vielä tuota kyllä kulunutta +kirousta, joka vaikuttaa tavallisiin ihmisiin, ja ovat vaiti vasten +parempaa vakuutustansa; ja se vait'olo vielä jonkin aikaa tukee +puolueenne valtaistuinta savijaloilla..." + +Tuoli tärisi kirjanpitäjän kätten alla, vaan herra Claudius ei siitä +huolinut. + +"Minä kunnioitan kristinoppia -- ymmärtäkää minut oikein -- en +kirkkoa", jatkoi hän. "Minä olen omasta vakuutuksestani pitänyt lukua +esi-isäni jälkisäädöistä, joitten mukaan minun pitää valvoman, että +hurskas henki pysyy työmiehissäni ja apulaisissani. Mutta minä en +milloinkaan ole kärsivä, että taloni tulee hengellisen harhauskon +kotipesäksi!... Kauppatoimi, jonka juuret ulottuvat merten toiselle +puolelle ja kasvavat Turkinmaassa ja Kiinassa ja jokaisessa maassa -- +ja synkkä puhdasuskoisuus, hairahtumattomuus uskonasioissa, joka hiipii +sisälle hyvin kitattuun raakunkuoreensa -- ristiriitaisempaa yhteyttä +ei ole!... Eikö meidän nuoret tavaran-näytteliämme, joita te hartaasti +koetatte kasvattaa puhtaasen uskoon, tule ulkokullatuiksi joutuessaan +ystävälliseen kauppaan niiden kanssa, joita he pitävät Jumalan +hylkääminä uskottomina?... Minä en voi antaa itselleni anteeksi, että +tämä synkkä aave on niin kauan saanut vallita minun talossani, että +väkeni on saanut siitä haittaa." + +"Minä en ole ketään pakottanut!" huudahti kirjanpitäjä. + +"Ette tosin ruoska kädessä, herra Eckhof, mutta sitä enemmän +asemallanne, joka teillä on väkeni suhteen... Minä mainitsen +esimerkiksi, että nuorempi kirjanpitäjäni, joka palkastaan elättää +äitiänsä, antaa paljoa enemmän, kuin hänen varansa kannattaisivat, +lähetysrahastollenne, jonka olemisesta ei minulla ole ollut vähintäkään +vihiä. Kaikki työväkenne sallivat kärsivällisesti teidän joka viikon +lopussa ottaa heidän palkastansa osan samaan rahastoon, kun he eivät +tohdi vastustaa, kun he luulevat teidän voivanne vaikuttaa minuun ja +siten vahingoittaa heitä... Ettekö mieti, että he kalliisti kyllä +saavat maksaa uskonsa? Eikö pappi jokaisessa heidän tärkeimmässä +elämänkohdassansa tule heidän luoksensa, aina valmisna ottamaan? +Työllään saavat he maksaa kasteensa, vihkimyksensä, sovintonsa +Jumalan kanssa, yksin viimeisen matkansakin täältä maailmasta saavat he +maksaa kirkolle -- ja sentähden pois kaikki lähetysrahasto minun +talostani! Pois kaikki lukijaiskirjat, joita tänään joukottain löysin +työhuoneitten pöytälaatikoista ja jotka lapsellisilla lörpötyksillään +turmelevat puhtaan kielemme ja muistuttavat meitä keskiajan raaoista +mielipiteistä!" + +Koko tämä masentava tuomio lausuttiin mitä tyvenimmällä äänellä, tuskin +kohosi punaa puhujan poskille, hän vaan siiloin tällöin ojensi +rauhallisesti, ikäänkuin pois torjuen, kätensä kirjanpitäjää kohtaan. + +Charlotte oli pysähtynyt kuin kiininaulattuna -- hän näkyi unhottaneen +tuoneensa minut mukanansa saadakseen lopun asiasta. "Hän puhuu hyvin", +mumisi hän itsekseen. "Minä en olisi sitä hänestä uskonut, kun hän +tavallisesti on niin harvapuheinen... Eckhof on todellakin kylliksi +tyhmä ja ottaa vielä kerran ylös hansikkaan, saadaksensa toisen +löylytyksen!" mumisi hän suuttuneena ja loi säihkyvät silmänsä niin +läpitunkevaisesti kirjanpitäjään kuin tahtoisi hän särkeä lasiseinän +sirkaleiksi. Vanhus oli lähtenyt paikaltansa ja lähestynyt herra +Claudiusta muutaman askeleen. + +"Vaikka te halveksitte lapsellista lörpötystä, herra Claudius", lausui +hän ja hänen kimakka äänensä tuli tikarin teräväksi -- "niin virvoittaa +ja vahvistaa se minua ja tuhatta muuta oikeata kristillistä sielua... +Tahtoohan Herramme meitä vaeltamaan lapsellisessa yksinkertaisuudessa +ja sentähden saammekin ennen armoa hänen silmäinsä edessä kuin +lukiessamme 'kuolemattomien' herrojen Schillerin ja Goethen +mestariteoksia, jotka luonnollisesti _eivät_ turmele kieltämme. Jos +ette te tahdo kärsiä rehellisiä pyrintöjäni teidän talossanne Jumalan +kunniaksi, täytyy minun tietysti kärsivällisesti tyytyä siihen... Minä +arvelin vaan, ett'ei olisi Muurikadun varrella olevalle kauppahuoneelle +haitaksi, jos paljo, paljo rukouksia sieltä nousisi taivaasen -- siellä +on niin paljon tapahtunut, joka huutaa taivaalliselle Jumalalle ja +vaatii sovitusta --" + +"Te lausutte jo toista kertaa muutaman päivän kuluessa tämän salaisen +nuhteen", keskeytti herra Claudius tyvenesti. "Minä kunnioitan ikäänne +ja ansiotanne meidän toimissamme, enkä sentähden huoli nimittää sitä +käytöstapaa, joka ei halveksi repiä ylös vanhoja haavoja, käyttääksensä +niitä liittolaisina puolustaessansa katoavaa voimaa -- minä jätän +teidän itsenne päätettäväksi, onko se jalosti tehty... Mitä minä +nuoruudessani himosta ja hulluudesta olen rikkonut, otan omille +niskoilleni -- minä olen, ikävä kyllä, koonnut uuden velan, siten, että +tahtoessani jollakin tavoin olla teille pojan sijainen, olen antanut +teille liian rajattoman vallan talossani ja toimissani sekä itsenikin +ylitse. Hirveä vääryys olisi, jos antaisin kaikkien valtani alaisten +ihmisten päivääkään enää minun kanssani kärsiä pahantekoni rangaistusta +-- minä en _huoli_ esirukouksistanne, jotka eivät vaikuta mitään, kun +ne kuitenkin ovat pakollisia!" + +"Mitä hän sitten on tehnyt?" kuiskasin Charlottelle. + +"Hän on ampunut Eckhofin ainoan pojan." + +Minä irroitin itseäni kauhistuen hänestä ja tukehutin vaivalla huudon. + +"Herra Jumala, älkää toki olko niin lapsellinen!" torui Charlotte minua +kärsimättömästi ja veti minut voimallisesti jälleen luoksensa. +"Rehellisessä kaksintaistelussa Eckhofin poika kaatui ja se oli +luultavasti romantillisin kohta Erkki sedän koko poroporvarillisessä +elämässä... Mutta menkäämme jo sisään. Riita on nyt noussut +korkeimmillensa." + +Sen enempää lausumatta kävi hän kanssani lasiseinää myöten ja lykkäsi +minut sivuoven kynnyksen yli. Minä seisoin nyt hienon hiedan päällä; +mutkallisia polkuja kävi synkän näköisten pensastojen ja +kalliolohkareitten välitse leikaten siellä täällä poikki mitä +hienoimmat, viheriän sametin kaltaiset ruohokentät. Mitä enemmän meitä +lampunvalosta ja riitaveljistä erottava lehdistö harveni, sitä enemmän +rupesin tuskastumaan... Niin tuttu en toki ollut katurakennuksen +asukkaitten kanssa, että olisin myöhään illalla voinut ilmautua heidän +keskellensä kuulemaan sanoja, jotka eivät olleet aiotut vieraille +korville... Entäs jos talon omistaja suuttuisi siitä?... En tiedä mistä +syystä, vaan en voinut, kuten ennen, ajatella: "Joutavia, onhan se vaan +herra Claudius!" -- Minä vapisin hänen edessänsä. + +Charlotte laski käsivartensa ympärilleni ja kun kiireesti paeten astuin +taakse päin, pusersi hän minua armottomasti. Rientoaskelin menimme +eteenpäin ja äkkiarvaamatta seisoimme ikäänkuin taivaasta pudonneina +kummastuneen seuran edessä. + +"Minä kohtasin prinsessan puutarhassa", lausui Charlotte rohkeasti, +sillä tavoin keskeyttäen lausetta, joka jo oli kirjanpitäjän huulilla. +"Fliedner kulta, katsokaa toki lasta, eikö hän ole ihan toisen +näköinen? Hän on juonut hoviteetä ja ajanut kotiin hovivaunuissa, juuri +kuin tuhkimuskin -- katsokaa, lapseni, ett'ei toinen silkkikengistänne +ole jäänyt linnan portaille!"... + +Kaikessa peljästyksessäni nauroin kuitenkin ja istahdin tuolille, jonka +Dagobert toi minulle. Charlotte oli oikeassa: lopetettu, keskeytetty +oli koko kiista, juurikuin sitä ei olisi ollut olemassakaan ja +katsahtaessani ylös näin vanhan kirjanpitäjän katoavan samaa tietä kuin +minä olin tullut... Herra Claudius seisoi vielä palmupuun vieressä; +ujosti tarkastellen loin silmäni häneen -- eikö hänellä ollut Kainin +merkkiä otsassa? olihan hän surmannut ihmisen! -- Minä näin ainoastaan +hänen vakavain sinisten silmäinsä katselevan minua ja vedin +peljästyneenä pääni olkapäitteni väliin. + +Neiti Fliedner hengitti huojennettuna; hän iloitsi silminnähtävästi +tulostani ja pudisti hellästi kättäni. + +"Kerropas, lapseni, kerro!" kehotti hän minua, riisuen pois hattuni ja +silittäen rytistyneitä hihojani. "Miten oli hovissa olla?" + +Minä hiivin syvälle vitsatuoliin -- jättiläisen kokoinen, viuhkan +tapainen, lampun valossa smaragdinviheriäisenä kimeltävä sanajalan +lehti heilui pääni yllä ja toiset koskivat sivulta hyväillen niskaani +ja alastomia hartioitani. Minä istuin siinä ikäänkuin varjoovan +päällystimen suojassa ja tunsin olevani piilossa. Lisäksi vetäytyi +herra Claudius takaisin; mutta hän ei lähtenyt kasvihuoneesta -- hän +kuului hiljaa ja lakkaamatta kävelevän edestakaisin kivilohkareitten ja +pensastojen välissä. + +Mieleni rohkeni ja minä kerroin, alussa ujosti, vaan sitte itsekin +huvitettuna, kunniarikkaasta esittelemisestäni ja siitä, miten hyvin +harjoitettu kumarrus jäi piileskelemään polviini; kerroin vielä +laulustani ja elämästäni, jonka vilpittömästi olin kertonut +ruhtinattarelle. + +Charlotte keskeytti minua tuontuostakin suurella naurulla; neiti +Fliednerkin hymyili itsekseen ja taputteli hyväillen poskiani; +ainoastaan Dagobert oli nauramatta; hän katseli minua samalla +kummastuneella kauhulla kuin hovineidon harmaat silmät, ja kun viimein +heitin huivin pöydälle sentähden, että minun tuli liian lämmin ja +samassa ilmoitin sen olevan ruhtinattaren oman, otti hän hyvin +kunnioittavasti huivin ja ripusti sen varovaisesti tuolinsa +selkälaudalle, joka kaikki mahdottomasti ärsytti ja närkästytti minua. + +"Odottakaa!" huudahti Charlotte äkkiä ojentaen kätensä minulle, kun +aioin jatkaa kertomustani. "Sanokaa nyt itse, neiti Fliedner, eikö +prinsessa, vaikka hänellä on tumman siniset silmät, ennemmin voisi olla +yksi Israelin tyttäristä, joista Raamatussa puhutaan, kuin ikivanhasta +saksalaisesta aatelissuvusta!... Nyt juuri mustan kähäräisen pään +kurkistaessa esiin sananjalan lehden alta -- olkaa hyvä prinsessani, +antakaa kätenne vielä olla otsanne päällä -- muistutatte minua elävästi +Paul Delarochen nuoresta juutalaistytöstä, joka Niilin kaislikossa +salaa vartioitsee pientä virtaan laskettua Moosesta." + +"Mummovainajani olikin juutalainen", lausuin minä huolimattomasti. + +Säännölliset askeleet kasvien takana vaikenivat äkkiä, teepöydän +ympärilläkin vallitsi tuokion aikaa kuolon hiljaisuus. + +Kuu oli noussut, mutta piileskeli vielä pilvien takana, joitten syrjät +se valasi hopeanvärisiksi. Lavean kentän yli liiteli heikko, epäselvä +valo, muuttaen aaveentapaiseksi esineitten näön -- valkoinen, joen +rannalla kasvamien puitten suojassa leviävä liljapenger näkyi +anastaneen kaiken heikon kuuvalon ja loisti kirkkaasti silmissäni: +minun täytyi taasen väristen ja säälien muistella mummoraukkaani, miten +hän tunnotonna makasi tammien alla... Minussa heräsi taasen muisto +siitä, mitä sinä yönä olin kokenut ja kärsinyt. Minä muistelin taasen +niitä muutamia kertoja, jolloin monen pitkän vuoden kuluessa olin +tavannut mielenvikaista vanhusta, miten hänen rakkautensa minuun oli +äkkiä tullut näkyviin hänen viimeisinä hetkinään ja miten itse olin +tuskissani, kun huomasin kuoleman todellakin anastaman vasta voittamani +sydämen -- kaikki se valloitti minut ja samalla tavalla, kuin sen +tunsin, kerroin sen myöskin. Minä kerroin hirveästä tapauksesta mummoni +ja vanhan kirkkoherran välillä, kuinka mummo hylkäsi hengellisen avun +ja kuoli juutalaisena ja kuinka lempeä vanha pappi silloin oli. -- +Äkkiä kaikkien huomiollisesti ja hiljaa kuunnellessa narisi hiekka +kiireistä, raskaista askeleista ja vanha kirjanpitäjä, jonka jo aikoja +luulin olleen kotona Karolinenlustissa, seisoi edessäni. "Mies oli +oikea pölkkypää!" huusi hän minulle kaikuvalla äänellä. "Hänen ei olisi +pitänyt lähteä vuoteen vierestä, ennenkuin vastahakoinen sielu olisi +ollut hänen vallassansa. Hänen olisi pitänyt pakottamalla kääntämän +hänet, papeilla on kyllä keinoja millä kauhistuttaa uskonheittäjiä, +heidän julkein mielin ja vapaaehtoisesti syöstessään helvettiin --" + +Minä kavahdin seisomaan. Ajatus, että tuommoinen raivoava ääni kuuluisi +jonkun kuolinvuoteen ääressä ja enentäisi viimeistä, vaikeaa taistelua +kamppailevan sielun tuskia, liikutti minua sanomattomasti. + +"Ei, sitä ette olisi tohtineet! Me emme olisi sitä sallineet, Ilse ja +minä emme missään tapauksessa!... Enkä minä nytkään salli teidän lausua +ainoatakaan sanaa armaasta mummovainajastani!" huudahdin tuskastuneena. + +Neiti Fliedner oli kiireesti noussut seisomaan -- hän laski +suojelevaisesti molemmat käsivartensa ympärilleni ja katseli +pelonalaisesti kivilohkareitten takana olevaan pensastoon; sieltä +kuului taasen askeleita -- ne lähestyivät nopeasti meitä. "Oletteko +kertoneet kaikkea tätäkin ruhtinattarelle, neiti von Sassen?" kysyi +Dagobert äkkiä. Se esti kaikki muut kiistat ja saattoi kuuluvat +askeleet paikalla vaikenemaan. + +Minä pudistin kieltäväisesti päätäni. "No, siinä tapauksessa olisi -- +jos minä saan teitä neuvoa -- parasta jättää se täst'edeskin +kertomatta." + +"Mutta mistä syystä?" kysyi neiti Fliedner. + +"Sen voitte aivan hyvin käsittää, Fliedner kulta", vastasi hän melkein +vastahakoisesti ja olkapäitään nykähyttäen. "Onhan kyllin tunnettu +asia, ett'ei herttua voi kärsiä juutalaisia, sentähden että hänen +entinen asiamiehensä Hirschfeld äärettömästi petti häntä ja viimein +pakeni maasta. Sitä paitsi -- ja se onkin pääasia -- pidetään +von Sassen-nimeä hovissa jo vuosisatoja sitten puhtaana ja +saastuttamattomana. Hänen herttuallisen korkeutensa mielestä on kyllä +herra von Sassenin oppi ja taito tärkein, mutta ihan toisin ovat +hovilaisten mielet -- siihen vaikuttaa ainoastaan nimen vanhuus ja +sukutaulun puhtaus; tuommoinen pieni kielevyys ei olisi ainoastaan +haitaksi herra tohtorille, vaan se hämmentäisi neiden omaa loistavaa +vastaanottoakin hovissa, eikä hän luultavasti tahtoisi sitä." + +Minä olin ääneti, sillä hänen puheensa ei ollut minulle oikein selvä; +minä en käsittänyt, millä tavalla se seikka, että mummoni oli +juutalainen, voisi vahingoittaa isääni; eihän minulla ollut vähääkään +käsitystä niin sanotuista maailman tavoista. Ei se hetki paitsi sitä +ollut otollinen aika sitä miettimään -- vapisinhan minä vielä kauhusta, +jonka tuo pelottava vanhus äkkiarvaamattomalla esiinastumisellaan oli +minussa herättänyt. Siinä hän vielä seisoi, käsivarret ristissä ja +silmät säihkyvinä minua vastaan harmaitten kulmien alta, ikäänkuin +olisi hän tahtonut minua polttaa. Minä tunsin nyt ensikerran elämässäni +olevani vihattu -- kokemus, jota nuoren sielun on vaikea käsittää: +ilma, jota minä vihamieheni kanssa hengitin, oli vähällä tukehuttaa +minut ja minä tahdoin välttämättömästi päästä pois. "Minä lähden kotiin +-- Ilse odottaa", sanoin viimein. Voimakkaasti irtaannuin neiti +Fliednerin käsivarsista ja otin hattuni, katsellen kuumeentapaisesti +ulos viileään, avaraan puutarhaan. + +"No, menkäämme siis", lausui Charlotte nousten. "Minä huomaan +katseestanne, ett'emme voi enää pidättää teitä -- Te voisitte särkeä +ikkunat, kuin hurja Darling..." + +"Darling on tänä päivänä heittänyt alas herransa ja pahasti tallannut +häntä kavioillaan." + +Dagobert kavahti seisomaan. "Kuinka, Artur Tresselinkö? Verrattoman +ratsastajan! Mahdotonta!" + +"Joutavia, kaunis ratsastaja! Hänen olisi ollut parempi jäädä kotiin +kirjoitustuoliansa ratsastamaan", virkkoi Charlotte silminnähtävän +tyvenesti; mutta halveksivaisesti alasluotujen ripsien alta leimahti +vihainen katse salaisesti lasihuoneen peräpuoleen. "Onko poika raukkaan +sattunut?" + +"Herra von Wismar sanoi ruhtinattarelle hänessä olevan väkevää verta ja +ihan toisenlaisen luurakennuksen kuin aatelissäätyisissä -- ei hän +vähästä kuole." + +Kivilohkareitten takaa kuului hiljainen nauru. Eipä olisi äkillinen +maanjäristys voinut hirveämmin vaikuttaa veljeen ja sisareen kuin minun +välinpitämätön vastaukseni ja se lyhyt, tuskin kuuluva nauru. Mitä +minä, pieni olento raukka, olinkaan rikkonut, että Dagobertin silmät +noin salamoivat vihasta ja kiukusta? Ja näyttäähän siltä, kuin olisi +Charlotte ensimäisessä kiivastuksessa tahtonut sinkahuttaa vihansa +kivilohkareitten taakse, vaan hän malttoi mielensä ja oli ääneti, pää +ylpeästi pystyssä. + +"Tulkaa, pienokaiseni -- lyökää kättä neiti Fliednerille ja sanokaa +hyvää yötä! Jo on aika viedä teidät levolle!" lausui hän minulle. + +Se kehoitus olisi jossakin toisessa tilaisuudessa lausuttuna mitä +syvimmin loukannut seitsemäntoista-vuotista arvokkaisuuttani, mutta nyt +annoin sen heti Charlottelle anteeksi; sillä hänen suunsa, joka +pakottihe leikkipuheesen, oli ihan vaalea: ylpeä nainen oli syvästi +loukattu, sen huomasin, vaikka en käsittänyt mistä syystä. + +Hän kulki tyvenen näköisenä ja äänetönnä minun vieressäni lasihuoneen +ohitse ja puolen puutarhaa; mutta tuskin olimme ehtineet sillan yli, +kun hän seisahtui ja syvästi hengähtäen pusersi kätensä rintoihinsa. + +"Kuulitteko, kuinka hän nauroi?" kysyi hän vihastuen. + +"Herra Claudiusko se oli?" + +"Niin, lapseni! Kun olette meidän parissamme vähän kauemmin, huomaatte +itse, ett'ei tämä suuri elävä henki koskaan naura ääneen, ja jos hän +ollenkaan nauraa, niin se tapahtuu, kuin äsken, inhimillisille +heikkouksille. Pienokaiseni, kun täst'edes kerrotte, mitä olette +kuulleet hovissa, täytyy teidän sedän läsnäollessa olla varovaisempi." + +Minä suutuin. He olivat pyytäneet minua kertomaan ja minä olinkin +oikeastaan ollut suoraan, vilpittömään luonteeseni nähden sangen +varovainen; ei sanaakaan pujahtanut huulieni yli siitä, mitä hovissa +lausuttiin Dagobertista. + +"Mitä varten torutte?" kysyin uhkamielisesti. "Enkö saisi kertoa, että +maahan heitettyä ratsastajaa pidetään hovissa vahvana ja voimakkaana?" + +"Taivas, mikä yksinkertaisuus!" huudahti Charlotte pilkallisesti +nauraen. "Artur Tressel on solakka, ja hieno kuin sokerikakusta +leivottu. Älykkään herra von Wismarin lause tarkoitti raakaa +porvarissäätyä ylimalkaan. Aatelismies olisi pudotessaan taittanut +eritavalla rakennetut kylkiluunsa ja lähettänyt jalon sielunsa takaisin +taivaasen; mutta voimakkaassa porvariveressä on aivan paljon soraa, se +tarttuu kiinni siihen, eikä sentähden niin vähästä vahingoitu." + +Hän nauroi taasen, kävi nopein askelin eteenpäin ja pian seisoimme +Karolinenlustia ympäröimällä ruohokentällä. + +Kuu paistoi, pilvistä vapautettuna, kirkkaasti pienen linnan yli. +Pieni, hiljainen, metsän hämärästä anastettu maakappale hurmasi minut +kirkkaassa kuutamossa samoin kuin puutarhan kukkien tuoksu. Marmorinen +Dianankuva näytti tammien alla niin kauhistuttavan elävältä +kantakivellänsä, että olisi luullut viekkaan nuolen heti viuhuvan +jännitetystä jousesta halkasemaan ilmaa. Kuu valasi seinien kukka- ja +hedelmäköynnöksiä, koristuspatsaitten jäykkiä silmiä ja suljetuita +huulia, sekä uiskenteli lammikon pinnalla ja kuvastui ikkunoitten +suuriin lasilevyihin. Minä taisin erottaa jokaisen laskoksen +palkonki-ikkunan vaalenneissa silkkiuutimissa -- nyt käveli kuu +hopeajaloillaan salaperäisissä huoneissa; varmaankin pysyi +kynttiläkruunu nyt liikkumatta vanhan raivion huoneen katossa. + +"Hän, joka asui tuolla ylhäällä, hän olisi käsittänyt veljeäni ja +minua", lausui Charlotte osoittaen sormella Karolinenlustin toista +kerrosta. "_Hän_ viskasi pois vahvalla kädellä kauppias-hengen kaiken +pölyn ja lian ja astui uljaasti siihen piiriin, joka yksin antoi +hänelle elämän vapauden." Neito katseli lakkaamatta kiiltäviä ikkunoita +ja nykähytti olkapäitään. "Hän kyllä kaatui, pää muserrettuna -- vaan +mitäpä siitä? Hän pakotti kuitenkin tuon ylpeän aatelissäädyn häntä +tunnustamaan heihin kuuluvaksi; hän tuli heidän vertaiseksensa ja on +kulkenut loistavaa elämän tietään samalla alalla, jonka he raivoavalla +kateudella aina olivat anastaneet omakseen. Ihan yhdentekevä on, +kulkeeko sitä tietä kymmenen tai viisikymmentä vuotta. Minä kuolisin +mielelläni nuorena, jos sillä hinnalla voisin lunastaa itselleni +kahdentoista kuukauden elämän kunnian kukkuloilla!... Minä olen +täydellisesti saanut kokea, mitä on viettää puolen aikaa +nuoruudestansa, sydän ylpeä ja kunnianhimoinen, nimi halpa, nenäänsä +niuristavien aatelisten oppilaitten joukossa -- minä en _ainiaan_ tahdo +olla toisia halvempi -- minä _en tahdo_!" + +Hän löi nyrkillään pontevasti ilmaa ja astui nopeasti hengittäen +rajusti edes takaisin. + +"Erkki setä tuntee piileskeleväisen tulen sydämessäni -- Dagobert +ajattelee, tuntee ja kärsii ihan samaa kuin minä", jatkoi hän +seisahtuen, "ja kaikella poroporvarillisella ylpeydellään koettaa setä +sitä tukehuttaa... Meidän pitäisi muka etsiä arvomme omasta itsestämme +eikä ulkonaisista kohtauksista, lausuu tuo suuri filosofi -- +naurettavaa! Se minua ärsyttää; minä tunnen olevani sidottuna +kidutuspaaluun, minä kalistelen kahleitani ja kiroan kohtaloani, joka +on saattanut nuoren kotkan variksen pesään! Mistä nämät poistamattomat +tunteet ovat syntyneet?" kysyi hän hitaasti astuen eteenpäin. "Ne ovat +jo olleet minussa niin kauan, kuin olen hengittänyt, ja niiden alku on +_veressäni_... Puhe ylimyksellisistä tunteista ei ole tyhjä houraus, +ihan varmaan venyy sukupolvesta toiseen lankoja, jotka tietämättämme +yhdistävät meidät menneesen suuruuteen, vaikk'ei sitä enää ulkonaisista +oloista huomaa, kuten esimerkiksi Dagobertin ja minun laitani, kun +meidän syntyperämme pidetään ihan salassa, synkän pimeyden verhossa --" + +Hänen innokas valituksensa vaikeni äkkiä ja viimeiset sanat muuttuivat +jonkinlaiseksi sammaltamiseksi, sillä herra Claudius seisoi edessämme +pensaston lävitse vievällä tiellä ja katseli liikutettua naista +tyvenesti ja vakavasti. + +"Kerran on tämä pimeys selkeävä, Charlotte, minä lupaan sen sinulle", +lausui hän niin tyvenesti, kuin olisivat kiivaat, katkerat sanat olleet +lausutut suoraan hänelle ja hän vastaisi niihin. "Mutta silloin vasta +saat kuulla totuuden, kun voit sen kantaa, jolloin elämä ja minä" -- hän +osoitti käskeväisesti itseään -- "olemme tehneet sinut järkevämmäksi... +Mene nyt kotiin, Dörte on siellä valmistava sinulle lasillisen +sokurivettä... Ja vielä yksi asia: Minä kiellän sinua täten ankarasti +täst'edes kävelemästä kuutamossa neiti von Sassenin seurassa, +luuletukset ylhäisyydestä ovat tarttuvaisia, sinä kyllä käsität, mitä +tarkoitan." + +Kummallista, lujamielisellä naisella ei ollut sanaakaan vastaukseksi; +äkkiarvaamaton kohtaus lienee hetkeksi veltostanut hänet ja vienyt +häneltä kaiken vastustamisen voiman. Heittäen päätänsä uhkamielisesti +taaksepäin, pusersi hän niin lujasti kättäni, että olin vähällä huutaa, +viskasi sen sitte äkkiä luotansa ja syöksi pensastoon. + +Minä olin kahden kesken herra Claudiuksen kanssa -- tuska ja pelko +valloittivat sydämeni; mutta minä en tahtonut näyttää pelkoani hänelle, +en millään muotoa! Jos vahva Goljatti oli hetki sitte joutunut +hämilleen ja paennut, niin pysyi pikkuinen Taavetti rohkeampana!... +Minä astuin hitaammin, kuin nopsat jalkani olisivat suoneet, +Karolinenlustia kohti ja herra Claudius käveli ääneti vieressäni... +Etehinen oli kirkkaasti valaistu; minun huoneeni oven ohitse vievässä +käytävässä paloi joka ilta herra Claudiuksen käskystä kaksi lamppua. +Kun minä ehdin käytävän lattialle, seisattui hän. "Te läksitte tänään +iltapuolella suutuksissanne luotani", lausui hän. "Antakaa minulle +kättä, minä en tahtoisi tehdä yhtä pahaa kokemusta kuin Heintz pahan +kaarneen suhteen." + +Hän ojensi minulle kätensä. Käytävän ovessa olevan purppuranpunaisen +lasin lävitse heitti lamppu punaisen valon valkoisten sormien päälle, +ja kalliilla kivellä koristettu sormus säkenöi: minua värisytti. + +"Kätenne on verinen!" huudahdin kauhistuneena ja työntäsin sen pois. + +Hän peräytyi ja katseli minua. En elämässäni unhota sitä sammuvaa +katsetta, joka kohtasi silmiäni -- ei koskaan ihmissilmä ole minua +sillä tavalla katsellut! ei koskaan!... Hän kääntyi ja läksi pois +lausumatta sanaakaan. + +Minä laskin ehdottomasti käteni sydämelleni, juuri kuin olisi pisto +sattunut siihen -- ah, miten sitä kirveli! Katumus, syvä katumus se +oli!... Minä juoksin portaita alas, ulos häntä etsimään. Minä tahdoin +antaa hänelle kättä, kuten hän pyysi, ja rukoilla, ett'ei hän minuun +suuttuisi. Mutta hiekkakenttä oli tyhjä; enkä minä kuullut poistuvia +askeleitakaan, herra Claudius oli varmaankin mennyt metsään päin. + +Hyvin alakuloisena menin viimein Ilsen luokse. Hänen aina valppaat +silmänsä huomasivat kohta kyyneleet ripsissäni, vaan minä sanoin tuon +hirveän, veripunaisen lasin käytävän ovessa olevan syynä siihen ja että +olisi ollut paljon parempi, jos Darling olisi särkenyt sen eikä +lasihuoneen ikkunoita. + + + + +XXII. + + +Tätä iltaa seurasi monta surun päivää, semmoisen surun, jonkalaista nyt +ensi kerran eläessäni sain kokea -- suru ja huoli sairaasta isästä. Hän +sairasti niin kauheata päänkivistystä, ett'ei hän kolmeen päivään +voinut mennä rakkaasen kirjastoonsa... Aron kesytön vaapsahainen, joka +kauniilla säällä tuskin pysyi puolta tuntia Dierkhofin iloisessa +tuvassa, istui nyt aamusta varhain myöhään iltaan hämärässä huoneessa, +ääneti sairasvuoteen vieressä huolellisesti kuunnellen jokaista ääntä +hänen suustansa. Ikävyys metsään ja halu nähdä loistavaa elokuun ilmaa, +eivät ainoatakaan kertaa vaivanneet minua; välkähtihän päiväkin väliin +synkkään sairashuoneesen! nimittäin kun minä istuin vuoteen syrjälle ja +vuorotellen laskin joko viileän käteni taikka kylmän kääreen isäni +kuumalle otsalle ja hän heikosti hymyen kuiskasi Ilselle, ei koskaan +aavistaneensa, mikä siunaus oma lapsi on; äitini kuoltua oli hän joka +kerta taudin ilmestyessä -- hän sairasti aika-ajoin palaavaa +pään-kivistystä -- aina tuntenut itsensä kahta vertaa yksinäisemmäksi +ja sairaammaksi, sentähden ett'ei mikään hoitava käsi eikä hellä, +huolellinen silmä ollut hänen lähellänsä; hän katui syvästi, että oli +niin monta vuotta elänyt erotettuna tyttärestään. + +Herttuan henkilääkäri kävi hyvin usein isäni luona. Hovista tuli +palvelija kaksi kertaa päivässä kuulustelemaan sairaan tilaa ja toi +mukanansa aina jotakin virkistävää ja Ilsellä oli "täyttä työtä" +vastata jokaiseen, kaikista kaupungin ääristä tulevaan kysymykseen. +Neiti Fliedner tuli itse joka aamu meitä katsomaan ja sanoi kaikkien +palvelioitten olevan meidän käytettävänämme. -- Charlottekin oli eräänä +iltana puolen tunnin aikaa luonani hieman lohduttaaksensa "pienokaista" +yksinäisyydessään. Mutta minusta näytti hän itse paremmin tarvitsevan +lohdutusta ja huvitusta kuin minä. Tummat, tiheät kulmakarvat +osoittivat jonkinlaista synkkää mietiskeleväisyyttä; ylpeä, huolimaton +vakavuus hänen käytöksessään oli kadonnut ja jonkinmoinen levottomuus +astunut sen sijaan. Hän ei sanallakaan maininnut kohtaustaan sedän +kanssa lehtimajan edessä; mutta kertoi sitä vastoin ilman +katurakennuksessa olevan kuuman ja helteisen ikäänkuin ukkosen ilman +syntyessä. + +Herra Claudius täytti mitä huolellisimmin lupauksensa puhdistaa talonsa +kaikesta sinne tunkeutuneesta ulkokultaisuudesta. Hän antoi +jalomielisesti kaikki entiset työväen antamat raha-avut jäädä vanhan +kirjanpitäjän haltuun, mutta lahjoitti itse yhtä suuren summan oman +perustamansa rahaston aluksi, jonka tarkoitus oli helpottaa +reaalikoulun käyntiä työväen pojille ja antaa vähän myötäjäisiä +köyhempien tyttärille. Lukijaiskirjat kannettiin kaikki talosta ja +nuorta kirjanpitäjää, joka tekojumalisuudesta yli voimiensa oli antanut +rahaa lähetyskassaan ja niin suurella menestyksellä harjoittanut +ulkokultaisuutta, nuhdeltiin julkisesti ja kiellettiin paikkansa +kadottamisen uhalla jälleen antautumasta samaan inhottavaan +tekohurskauteen. Vanha kirjanpitäjä oli tietysti vallan kurjannäköinen +vihan vimmasta -- sen tiesin jo, sillä minä olin monta kertaa akuttimen +reiästä nähnyt hänet, hänen astuessansa veljen ja sisaren seurassa +lammikon ympäri. He kolme näkyivät yhä hartaammin liittyneen toisiinsa +-- sen todistivat heidän alinomaiset yhteiset kävelynsä metsään. + +Charlotten mainitessa herra Claudiusta tunsin aina pistoksen +sydämessäni; mutta katumuksen ja itseni soimauksen tuska oli +merkillisesti vähentynyt tultuani suuttuneena siihen päätökseen, että +isäni sairaus sai alkunsa siitä mielenliikutuksesta, johon hän joutui +muistoraha-kaupan myttyyn menemisestä; seitsentoistavuotisen pääni +tarkka ajatus-kyky lykkäsi viimein koko syyn tuon kovasydämisen +saiturin niskoille ja -- olimmehan sillä tavoin kuitit! -- + +Mutta nyt olivat kaikki vaikeat päivät ohitse. Sairashuoneen kaikki +ikkunat olivat selkiselällään, ilma ja aurinko virtailivat jälleen +vapaasti sisään ja Ilse lakasi ja puhdisti joka nurkan, ikäänkuin olisi +kaikki erämaan pöly tunkeunut sinne. Minä olin ensi kertaa taasen +vienyt isäni kirjastoon, siellä valmistanut hänelle keittimessä kahvia, +vetänyt viheriäiset villauutimet puoleksi ikkunain eteen, kuten hän oli +tottunut niitä pitämään, ja käärinyt lämpimän villapeitteen hänen +jalkojensa ympäri. Minä tiesin hänen olevan tyytyväisen ja onnellisen +kun voi taasen ruveta työhön ja riensin nuolennopeasti puutarhaan. +Silloin osasin paremmin arvostella tuoksuvaa metsäilmaa ja virkistävää +kalvetta ristiin rastiin yhteen kutoutuneitten oksien alla. Aurinko +paistoi tulipallon kaltaisena puutarhan yli, näyttipä siltä, kuin olisi +se tahtonut ahnaasti juoda loppuun kaikki lammikon sinertävän veden, +joka liikkumatonna pysyi kivikehyksensä sisäpuolella. + +Minä astuin samaa tietä, jota en sunnuntaista asti ollut käynyt ja +tunkeusin pensastoon: ihan oikein, siinä olivat vielä Gretchenin pikku +vaunut täynnä surkastuneita kukkia ja osaksi kuivaneita, osaksi +mädänneitä mansikoita. Ei kukaan ollut käynyt vaunuja etsimässä, paitsi +kentiesi kuitenkin vanha puutarhuri Schäfer, vaikka ei ollut niitä +löytänyt. Minusta oli sääli pikkuista tyttöä, joka varmaan kaipasi +kadonnutta leikkikaluansa! Olivathan hänen vanhempansa köyhät, niin +köyhät, että äidin täytyi itsensä toimittaa kaikki talon askareet -- +kentiesi he eivät voineet ostaa pienokaisellensa toisia vaunuja +kadonneitten sijaan. + +Vaikka herra Claudius moittivaa sanaa lausumatta silloin niin selvästi +kielsi minulta porttitien, pistäessänsä minun silmieni edessä avaimen +taskuunsa, juoksin kuitenkin puutarhan porttia kohti; mutta katso, uusi +lukko kiilsi minua vastaan, suuri, vahva lukko ilman avaimetta, +saranatkin olivat uudet. Todellakin! -- he lienevät sangen paljon +peljänneet lapsen käsien voimia, koska portti oli niin raudoitettu! + +Minä kiipesin jalavaan; se oli sillä kertaa vaikea työ. Minulla oli +niin sanotut pitsit jalassani, jotka sitten olin pistänyt arosuutarin +tekemiin kenkiin, ne olivat niihin äärettömän suuret ja uhkasivat joka +silmänräpäys pettäväisesti jättää minut ja lentää alas tiheikköön. + +Viimein istuin onnellisesti jalavan latvassa. Pikku +sveitsiläis-rakennuksen pylväskaton alla metsäviiniköynnösten katveessa +olivat pienet lapsenvaunut -- pikku Herman makasi siinä valkoisten +tyynyjen päällä, kovin laiskana, kumminkin hyvin ravittuna. Hänen +vieressänsä seisoi Gretchen halukkaasti syöden suurta voileipää, +välistä loruellen pienen veljensä kanssa; mutta sisällä huoneessa näin +äidin silittävän vaatteita ja alinomaa kurkistavan ovesta nähdäksensä, +olivatko lapsukaiset lähellä. + +Kuka olisi voinut aavistaa senkaltaisen myrskyn, jonka minä +sunnuntaiaamuna sain nähdä, taitavan lentää näitten suloisten +naiskasvojen yli! Siitä ei enää voinut huomata vähintäkään jälkeä +hymyilevissä silmissä, yhtä vähän kuin Gretchen näkyi ikävöivän +kadonnutta leikkikaluansa. Mutta lapsen piti saaman se takaisin ja heti +paikalla; minä poimin sen täyteen mansikoita ja metsäkukkia ja pyydän +sitte vanhaa puutarhuri Schäferiä viemään sen kotiin. Minä kiipesin +alas latvasta, hiipien oksalta oksalle, mutta siinä lähestyi ihmisiä +Karolinenlustista ja luultavasti olivat he jo sangen liki +piilopaikkaani! Peljästyneenä säikähdin kuullessani vanhan +kirjanpitäjän äänen, joka kaikui minua kohti, ikäänkuin olisivat he +olleet jo jalavan juurella. En enää voinut kuulumatta kiivetä takaisin +latvaan. Hiljaa toivoen myrskyn pian menevän ohitse, kiersin +käsivarteni tyven ympäri, sillä minä istuin sangen heikolla oksalla ja +kuuntelin sykkyvin sydämin alhaalta päin lähestyviä ääniä. + +Mitä ensiksi näin tiheän lehdistön lävitse, oli Charlotten +purpuranpunainen samettinen ruususolmi, jota hän tavallisesti käytti +hiuksissaan -- missä Charlotte oli, siellä oli Dagobertkin; veli ja +sisar pakenivat taasen katurakennuksen ukkosenilmasta metsän +viileyteen; he olivat onnettomia ja tarvitsivat lohdutusta, mutta +kuitenkin tuntui minusta tuskalliselta, että he kääntyivät kammottavan +vanhuksen puoleen. + +Kävijät poikkesivat minun piilopaikkani ohitse kulkevalle tielle, +Eckhof hiljensi selvästi äänensä; mutta hänen leveä puhetapansa +vaikutti, että minä selvästi käsitin hänen joka sanansa. Hänellä oli +hattu kädessä; hänen lumivalkeat hiuksensa hohtivat kirkkaasti, mutta +muutoin olivat vanhat, kauniit kasvot eriskummallisen synkistyneet. -- +Vihastus ja kiukku olivat piirtäneet lukemattomia ryppyjä noihin +tavallisesti kiiltäviin, voisi melkein sanoa turhamielisesti +hoidettuihin kasvoihin. + +"Lopettakaa jo herran tähden lohdutuksenne!" huudahti hän seisahtuen +oikein epäkohteliaasti. "Seuraukset ovat arvaamattomat! Sitä ette te +kumpikaan voi käsittää, te, jotka ette tiedä, minkä tavattoman askeleen +eteenpäin me otimme sen kautta, että kauppahuone Claudius lukuisine +työväkineen liittyi meidän riveihimme -- se vaikutti ja tuotti monen +heikon ja horjuvaisen takaisin kirkon helmoihin. Ja nyt revitään koko +rakennus alas näin julkisesti ja hävyttömästi... Surkuteltavin sokeus +asettaa nykyajan epäjumalan, niin sanotun sivistyksen, siihen paikkaan, +missä vanhurskas Jumala jälleen vallitsi voimallaan ja ankaruudellansa." + +"Setä läimähyttää keppihevosellansa itseään vasten naamaa", lausui +Dagobert kylmästi. "Mahtavilla ja rikkailla ei ole parempaa +liittolaista kuin kirkko niiden hyökkäyksiä vastaan, jotka julkeasti +tahtovat kumota kaikkea pysyvää järjestystä... Jos minulla olisi varoja +ja voimaa, niin olisi puolueenne yhtä innokasta edistäjää rikkaampi. +Minä käsitän aikani ja kuulun niiden joukkoon, jotka estelevät hullua +hurjuutta, jota kutsutaan edistymiseksi." + +"Kirkon suhteen ajattelee neiti Charlotte ihan toisella tavalla", +vastasi Eckhof ja hänen säihkyvät silmänsä katselivat ankarasti ja +läpitunkevaisesti nuorta naista. + +"Niin, siinä suhteessa olemme eri mieltä", vastasi Charlotte +vilpittömästi. "Jos minulla olisi rahaa, niin olisivat ne ennen kaikkia +välikappaleina, joilla poistaisin tuon häpeällisen pimeyden, joka +peittää perheemme entisiä vaiheita -- minä en tahdo enää syödä leipää, +jota minulle armosta annetaan, sentähden en tahdo, että selvästi tiedän +ja tunnen sen olevan minulle halpaa ja että kerran saan vielä hävetä +siitä! Minä rupean täst'edes säästämään ja kokoomaan --" + +"Tekö säästämään?" intti Eckhof ivallisesti ja epäileväisesti. + +"Minä vakuutan teille", vastasi Charlotte kiivaasti, "minä teen +niin, hankkiakseni varoja, joilla sitte voin lähteä Parisiin +tiedustelemaan --" + +"Mutta jos ette tarvitsisi lähteä niin kauas tämän pimeyden poistamisen +tähden?" + +Jokainen näistä sanoista soi kimakasti korvissani. Mies, joka hitaasti +ja painavaisesti lausui nämät sanat, seisoi äkkiä siinä, juurikuin +olisi hän ainoalla päättävällä iskulla lopettanut kovan sisällisen +taistelun. "Tulkaa", lausui hän lyhyesti ja käskeväisesti nuorelle +neidelle, joka äänetönnä ja koneentapaisesti seurasi häntä. Hän +istuutui penkille, joka oli vähän syrjässä piilopaikastani ja jolla +minä viime sunnuntaina lauloin pienen lauluni. + +Voi minua, mihin hirveään pulaan nyt olin joutunut! Äärettömän +tuskissani pidin puoleksi riippuen kiini jalavan tyvestä -- minä +pelkäsin painollani taittavani pienen oksan altani; ja lisäksi vielä +nuo onnettomuuden jalkineeni vähitellen, vaan lakkaamatta luistivat +pois roikkuvista jaloistani, eikä minulla ollut valtaa niiden ylitse! +Herra Jumala, jos nuot hirviöt äkkiä putoisivat, mikä riemu siitä +syntyisi Dagobertille ja mikä oivallinen tilaisuus viholliselleni pitää +minulle pauhaava nuhdesaarna! + +"Minä kerron teille tositapauksen", lausui kirjanpitäjä veljelle ja +sisarelle, jotka olivat istahtaneet hänen viereensä. "Mutta kuulkaa +ensin suora selitykseni... Minä en ilmase sitä, mitä nyt aion kertoa, +rakkaudesta teihin -- se olisi valhe, -- enkä minä puhu koston +halustakaan. Minä kostan, sanoo Herra! Te että tänä hetkenä saa pitää +minua Eckhof-ihmisenä, vaan herran sotilaana, jolla ei ole +valitsemista, jos hän asetetaan ihmisten maallisten toiveitten -- +vaikkapa hänen oman perheensä, oman verensäkin -- ja kirkon edun +väliin." + +Ja rajaton uskon vimma todellakin innostutti vanhusta -- kova +vakaamielisyys oli hänen sanoissansa. Ei tarvittu siihen muuta +todistusta kuin nähdä synkkää tulta, joka säihkyi hänen silmissänsä, +kun hän hetkeksi katsahti ylös, lehtien väliltä etsien taivasta. + +"Te olette lakkaamatta vakuuttaneet yhtyvänne _meidän_ puolueesemme, +jos saisitte ylhäisen nimen ja rikkautta" -- sanoi hän Dagobertille. + +"Minä toistan sen lupaukseni tässä juhlallisesti -- enhän voisi hankkia +niille kummallekaan parempaa suojaa -- en katsoisi tuhansia taaleria +liian paljoksi --" + +Eckhof nyykäytti päätänsä. + +"Herra on katsova ne sovintouhriksi kaikista salaisista synneistä ja on +viimein kääntävä rankasevan kätensä niistä kurjista sieluista, jotka +vielä vaeltavat ympäri rauhattomina", lausui hän innostuneena. "Syy +kaikkiin pahoihin tekoihin oli, että kauppiaan poika halveksi sitä +asemaa, johon Jumala oli hänet syntymisestään asti asettanut, ja +tarttui miekkaan. Hän oli kaunis ja tiesi perinpohjin, millä tavoin +viekoitella ihmisten sydämet puoleensa, ja sitte aateloitsi hänet +herttua eikä laskenut häntä enää luotansa. Hovissa vietettiin silloin +iloista elämää, vaikka sieltä olisi nuhteettomuuden, puhtauden ja +Jumalan pelon pitänyt kirkkaana valona paistaman koko maalle. Herttua +oli iloinen, hänen korkea puolisonsa herttuatar samoin ja hänen nuoria +sisariansa ruhtinattaria Sidoniaa ja Margaretaa voi kuvailla Herodeksen +tyttäresi. He noudattivat paljon omaa tahtoansa, sillä herttua rakasti +heitä sydämellisesti -- he voivat pyytää häneltä kaikkea paitsi hänen +suostumustansa saada mennä naimisiin alhaisemmalle, sillä hän oli ylpeä +ruhtinaallisesta verestänsä. Ihanat sisarukset lähtivät pois ja +palasivat kotiin, koska heitä vaan miellytti -- Margareta ruhtinatar +oleskeli enemmän L:n hovissa kuin kotona; vanhempi sisar taasen oli +mieltynyt matkoihin, Sveitsinmaahan ja Pariisiin. Hän lähti usein pois +kahdeksi, kolmeksi kuukaudeksi, vieläpä pitemmäksikin ajaksi -- aina +tuntemattomana, vanhan sangen arvokkaan hovirouvansa ja saman ikäisen +hoviherran suojassa -- nämät kunnon ihmiset ovat jo aikoja sitte +kuolleet!" + +Hän vaikeni hetkeksi, leukaansa sivellen, ja minä istuin syvästi +tuskastuneena oksalla; jalkani vetäytyivät suonenvedon tapaisesti +yhteen pidättääkseni kenkiä paikallaan ja veri syöksyi päähäni, sillä +minä en edes tohtinut hengittää vapaasti. Ja tuo mies kertoi kaikki +niin laveasti kuin mahdollista -- eihän sitä näkynyt loppua tulevan. + +"Mutta kummallista oli", jatkoi hän taasen, "että aina ilmestyi kaunis +nainen Karolinenlustiin, kun Sidonia ruhtinatar oli lähtenyt Sveitsiin. +Hän oli yhtä mustakiharainen ja yhtä solakkavartaloinen kuin ruhtinatar +sekä oli ylipään erehdyttäväisesti hänen näköisensä. Silloin oli +etupuutarhasta vievä silta, jos mahdollista, tavallista huolellisemmin +suljettu ja joen rantaa myöten Karolinenlustin puolella kävi vahva +lauta-aita, joka tietysti Lotharin kuoleman jälkeen heti revittiin +alas. Ainoastaan yksi ainoa henki eturakennuksesta sai estämättä käydä +sillan yli -- neiti Fliedner. Vieläpä oli hänellä oma avainkin, jota +hän käytti enemmiten illoin, mutta väliin öisinkin. Jos tahdotte +tietää, mistä tiedän kaiken tämän, niin voin ainoastaan sanoa teille: +vaimo-vainajani on kertonut sen minulle. Hän ei ollut osallinen siihen +salaperäiseen juttuun -- olkoon se sanottu hänen kunniaksensa -- mutta +naisen korvat ja silmät ovat tarkat ja kun vaimon uteliaisuus kerran on +herätetty, ei hän enää huoli, kastuvatko jalat virrassa, ja aina löytyy +joku reikä mistä hiipiä läpi --" + +"Vai niin, tuo oivallinen rouva kuunteli _myöskin_!" ajattelin minä +suureksi mielihyväkseni ja unhotin hetkeksi kauhean asemani. + +"Siellä elettiin kuin kyyhkyispesässä. Ihana naisen ääni lauloi +kauneimpia lauluja ja kuutamossa myöhemmin yön hiljaisuudessa kiilsivät +upseerin olkaiset tuolla pienellä niityllä ja hoikka, valkoiseen puettu +rouva piti häntä käsivarresta. Mutta eräänä iltana juoksi neiti +Fliedner kiireesti tavallisesta varovaisuudesta huolimatta sillan yli. +-- Karolinenlustissa liehuivat kynttilät edestakaisin ja sydän-yön +aikana kuultiin lapsen itkua." + +Charlotte kavahti pystyyn, suu auki, ikäänkuin olisi hänen ollut vaikea +hengittää. Hänen säihkyvät silmänsä imivät ahnaasti jokaisen sanan +kertojan huulilta. + +"Monta vuotta peräkkäin huomattiin aika ajalta naisen läsnäolo +Karolinenlustissa -- samankaltainen seikka kuin äsken kerrottu, +tapahtui vielä kerran" -- jatkoi Eckhof -- "mutta sitte kuoli iloinen +Sidonia-ruhtinatar äkkiä halvauksessa eräässä kylpylaitoksessa ja +kaunis Lothar ampui kuulan otsaansa kolmea päivää myöhemmin Wienissä, +jossa sattui olemaan herttuan kanssa. Erkki herra palasi muutamia +päiviä kauhean tapauksen perästä kotiin; hän oli matkoillansa ollut +Wienissäkin, etsinyt Lotharia ja tavannut hänet. Molemmat veljekset, +jotka niin harvoin olivat kohdanneet toisiaan, olivat siellä yhtyneet +sangen likeisesti -- minä kuulin sen Erkiltä itseltään. Ensi kerran +saadessani tilaisuutta puhutella häntä kahden kesken, mainitsin +sivumennen, mitä Karolinenlustissa oli tapahtunut. Hän katseli minua +ylpeästi ja synkästi, ja osoittaen Lotharin kirjelaukkua vastasi, +tuossa ovat asiakirjat; veljeni eli vaimonsa kanssa laillisessa +avioliitossa! Seuraavana päivänä kutsui hän vainajan tahdon mukaan +oikeuden jäsenet. Minä seisoin heidän kanssansa sill'aikaa ulkona +käytävässä, kun hän vielä kerran meni velivainajansa huoneisin. Minä +näin hänen laskevan kirjelaukun suuren salin kirjoituspöytään ja +lukitsevan laatikon; sitte kävi hän kaikkien huoneitten lävitse, joihin +me emme päässeet, sulki ovet, pudisti ikkunoita katsoaksensa olivatko +ne lujasti kiinni ja kolme minuuttia sen jälkeen olivat oikeuden +sinetit ovissa... Molemmat Karolinenlustissa syntyneet lapset +olette --" + +"Hiljaa, hiljaa -- ei sanaakaan enää! Älkää lausuko sitä!" huudahti +Charlotte hypähtäen ylös. "Ettekö tiedä, että minä tulen mielenvikaan, +että minun täytyy kuolla, jos -- hetkisenkään vaan uskoisin tuota +ihmeellistä kertomusta ja minun sitte täytyisi sanoa itselleni: se ei +ole totta -- se on vaan aikoja sitten kuolleen vaimon tyhjiä houreita." + +Pusertaen kädellään kulmiansa hän melkein juoksi edestakaisin. + +"Tyyntykää, älkääkä hukuttako aivojenne avaimia!" varoitti kirjanpitäjä +nousten ja tarttuen nuoren neiden käsivarteen. "Minä kysyn teiltä +ainoastaan: ell'ette ole Lotharin lapsia, kenenkä lapset sitte olette?" + +Oi taivas, Charlotte ruhtinattaren tytär! Vähällä olin pudota alas +piilopaikastani. Nythän kaikki oli hyvin, kaikki! Miten selvästi +ruhtinaallinen veri todisti ylevyytensä hänen suonissaan! Minä olisin +riemuinnut ääneen, ell'ei minulla olisi ollut hirveätä kiusaa +jaloistani ja ell'ei minun olisi tarvinnut ponnistaa ihan viimeisiäkin +voimiani pysyäkseni hiljaa ylhäällä. Mitähän olisikaan tapahtunut +minulle, jos raivoisa vanhus nyt, todistuksensa jälkeen, olisi +huomannut minut, vaikka tahtomattani kuunnelleen! + +"Mistä syystä kasvattaisi herra Claudius vento vieraitten lapsia, +liiatenkin toisia kansalaisia ja ottaisi ne omiksensa?" jatkoi vanhus. +"Katsokaa, veljensä perintöä, teidän laillista omaisuuttanne hän ei +tahdo teiltä ryöstää -- siksi on hän liian rehellinen -- niin, hän +tekee vielä enemmän hyväksenne, hän vakuuttaa teille _omankin_ +omaisuutensa, kun pysyy nuorena miehenä. Rahojen puolesta pitää hän +teistä huolta -- vaikka vasta kuolemansa jälkeen, vaan hän tahtoo, että +siihen asti käytte hänen ohjansa mukaan -- mutta teidän _oikean_ +nimenne aikoo hän ijäiseksi salata teiltä, sentähden ett'ei hän salli +tämän aatelisen oksan kasvaa -- minä tunnen hänet perin pohjin -- +hänessä on Claudiuksen koko porvarillinen ylpeys! Mutta tyyntykäähän +toki?" lopetti Eckhof maltittomasti, "ja koettakaa koota aikaisimpia +muistojanne!" + +"Minä en muista mitään, en mitään!" sammalsi Charlotte laskien kätensä +otsalle. Vahva, luja mieli vallan masentui äkkinäisen onnen painosta. + +"Charlotte, tyynny toki!" huudahti nyt Dagobertkin -- hän oli +silmiinnähtävästi paljoa tyvenemmällä mielellä kuin sisko; mutta +minusta tuntui, kuin olisi hän äkkiä kasvanut, sillä hän ojensihe niin +ylpeästi ja hänen kasvonsa minua oikein peljättivät. "Tietysti voit +ainoastaan vähän ja sangen epäselvästi muistaa, mitä ennen asemamme +ensimmäistä muutosta tapahtui; tuskinpa minäkään sen enempää tiedän", +lausui hän kirjanpitäjälle. "Me emme eläneet pienintä lapsuuttamme +Parisissa, vaan pienellä tilalla kaupungin lähellä erään rouva Godinin +luona -- sen jo ennakolta tiedätte. Minä muistan selvästi, kuinka isäni +antoi minun ratsastaa polvellansa, mutta, vaikka kuolisin, en muista, +minkä näköinen hän oli. Tiedän vaan hänen kiiltäneen ja loistaneen -- +onhan meille kerrottu, että hän oli upseeri. Äitini näin harvoin -- +selvimmin pysyy eräs ilta muistissani. Hän tuli Erkki-sedän ja toisen +herran kanssa luoksemme; kahvia juotiin puutarhassa ja Erkki-setä +juoksi kanssani ruohokentän yli, heitti minut korkealle ilmaan ja +kantoi Charlottea tunnittain sylissään. Hän oli silloin ihan toisen +kaltainen; kasvot olivat terveennäköiset, posket punottivat, liikunnot +vilkkaat ja nopsat. Kahtakymmentä vuotta vanhempi ei hän saattanut +olla --" + +"Hän läksi yhdenkolmatta vuotiaana Parisista ainiaaksi", todisti +kirjanpitäjä synkän näköisenä. + +"Äiti istahti pianon eteen", jatkoi Dagobert, "ja kaikki huusivat +rukoillen: Tarantella, laulakaa Tarantella! Ja sitte lauloi hän, että +seinät tärisivät ja kaikki olivat ikäänkuin hullut ihastuksesta, +minäkin. Rouva Godinin täytyi sittemmin usein heikolla vanhalla +äänellään laulaa se minulle, saadaksensa minua tottelemaan, enkä minä +koskaan voi unhottaa sitä. Äitini kasvoja en millään tavoin voi muistaa +-- minun mielestäni oli setä sinä iltana päähenkilönä. Jos te +näyttäisitte minulle vaikka kaikenlaisia naisen kuvia, en voisi niistä +tuntea äitini kuvaa. Minä muistasin hänen ainoastaan olleen sangen +kookkaan ja solakan ja pitkien kähäröitten riippuneen alas hänen +rintansa yli -- kentiesi olisin unhottanut nekin, ell'ei äiti juuri +niiden tähden olisi torunut minua, sillä minä olin hyväillessäni häntä +saattanut ne epäjärjestykseen. Sen käynnin jälkeen tuli Erkki setä +hyvin usein yksin meitä katsomaan; hän lellitteli meitä -- nyt tekee +hän päinvastoin -- sitten pysyi hän kauan poissa, kunnes hän eräänä +päivänä erotti meidät rouva Godinista. Siinä on kaikki, mitä minä +tiedän kertoa." + +"Se riittääkin kylliksi", lausui Eckhof. "Herra Claudius lienee jo +aikaisemmin saanut tiedon salaisuudesta ja saattanut kälynsä veljensä +lasten luokse. Lähtihän ruhtinatar tavallisesti Parisiin, kun herttua +ajutanttineen oli matkoilla." + +Hän pisti käsivartensa nuoren luutnantin kainaloon. "Nyt on vaan +saatava selville, miten voimme tiedustella ja käyttäytyä varovaisesti, +päästäksemme yhteisen tarkoituksen perille", jatkoi hän hitaasti käyden +Dagobertin kanssa metsään. "Neiti Fliedneriä, joka yksin tietää kaikki, +ette tietysti voi saada puhumaan sanaakaan -- ennen antaa hän hakata +itsensä palasiksi! Eikö totta, kuinka viattoman näköiseksi hän voi +tekeytyä tuo vanha, viekas kissa! Ruhtinattaren hovirouva, sekä herra +ja lääkäri, jotka saivat vapaasti käydä Karolinenlustissa, ovat kaikki +kuolleet --" + +"Ja rouva Godinkin -- monta vuotta sitten", lisäsi Dagobert +äänettömästi. + +"Rohkeutta vaan, me emme tarvitse heitä! Me kyllä keksimme keinoja", +lohdutti Eckhof päättäväisesti -- hän oli tykkönään unhottanut hurskaan +puhetapansa -- "Mutta, kuten sanottu, kaikkea kiirettä täytyy meidän +välttämättömästi karttaa, vaikka vuosiakin kuluisi." + +He astuivat eteenpäin -- Charlotte ei seurannut heitä, huomattuaan +olevansa yksinänsä, nosti hän äkkiä käsivartensa ylöspäin ja purskahti +vapisevin sydämin kummalliseen nauruun tahi yhtähyvin nyyhkäykseen. +Minä en tietänyt, kuvasivatko ne sanattomat äänet sanomatonta autuutta +-- tahi olivatko ne mielettömyyden alkua. Juuri samankaltaisena olin +nähnyt mummoni seisovan kaivolla. Peljästyneenä kumarruin taaksepäin: +silloin lensi toinen kengistäni alas tiheikköön -- pieni, nauloitettu +hirviö kolisi aika lailla pensastossa. Charlotte huudahti heikosti. + +"Hiljaa Jumalan tähden!" kuiskasin minä, hypähdin alas ja juoksin hänen +luoksensa. + +"Onneton lapsi, oletteko kuunnelleet?" kuului hänen huuliltansa, jolle +olin laskenut käteni -- hän heitti sen vihaisesti luotansa ja katseli +minua hurjin silmin. + +"Kuunnellutko?" kerroin minä syvästi loukattuna. "Voinko minä siihen +mitä, että te tulette pakinoimaan puun juurelle, jonka latvassa minä +istun? Voinko minä huutaa: älkää tulko tännepäin, jos teillä on +salaisuuksia kerrottavana, sillä minä olen täällä, sillä en millään +muotoa tahdo, että tuo vanha kirjanpitäjä minut näkisi, joka aina on +minulle niin vihainen? Ja minkä tähden pitäisi minun olla onneton? +Onnellinenhan minä olen, niin onnellinen ja hyvillä mielin, ett'en sitä +voi selittää, neiti Charlotte! Nythän on kaikki hyvin! Nyt voitte +ylpeillä! Ajatelkaa toki, Margareta ruhtinatar on tätinne?" + +"Taivaan Jumala, tahdotteko kiusata minut kuoliaaksi?" huudahti hän, +pudistaen minua niin voimakkaasti olkapäästä, että häilyin edestakaisin +kuin höyhen. Sitte laski hän minut äkkiä irti ja käveli nupein askelin +edestakaisin. "Älkää uskoko sitä -- en minäkään usko siitä sanaakaan!" +sanoi hän pitkän hetken perästä silminnähtävästi tyvenempänä, vaikka +rinta kohoili nopeasti hengähdyksistä. "Vanhus on uudestaan tullut +lapseksi -- hän on joskus nähnyt unta siitä ja luulee nyt aikoja +sitten kuolleen vaimonsa kertoneen hänelle tuon tarinan. Vähän +todenperäisyyttä saa asia siitä, että Erkki-setä on ottanut meidät +lapsiksensa -- ei kukaan ole tähän saakka käsittänyt, mistä syystä hän +on sen tehnyt ja minä lisään aina sydämessäni: sääliväisyydestä ei hän +varmaan sitä ole tehnyt. Ainoastaan käyminen Karolinenlustin toisen +kerroksen lävitse voisi vakuuttaa minulle, onko vanhuksen kertomus +todenperäinen. Minusta on mahdotonta, että ylpeä ruhtinatar on voinut +elää Karolinenlustissa salaisesti naituna, kun koko meidän +herttuaallinen perheemme on erittäin ylpeä. Voisin vannoa, jos sinetit +tänään otettaisiin pois ovista, ett'ei siellä ole muuta kuin komea +nuoren-miehen asunto, yksinäisen nuoren-miehen koto." + +"Älkää vannoko, neiti Charlotte!" keskeytin minä kuiskaten -- minä olin +ikäänkuin huumaantunut, ikäänkuin aivoni olisivat olleet sekaisin. +"Huoneissa riippuu naisen silkkinuttu ja kirjoituspöydällä on paperia, +joihin on piirretty: Sidonia K----n ruhtinatar -- sen lienee hän itse +kirjoittanut, sillä ei isäni eikä herra Claudiuskaan kirjoita +senkaltaista -- niin voi ainoastaan nainen kirjoittaa." + +Hän katsoa tuijotti minuun. "Oletteko ollut siellä? Sinettien +sisäpuolella?" + +"Niin, minä olen ollut siellä", vastasin nopeasti, vaikka silmäni +olivat maahan luodut. "Minä tiedän tien sinne ja vien teidät huoneisin, +mutta vasta -- sitte kun Ilse on lähtenyt." + +Lausuessani Ilsen nimen, tunsin äärettömän tuskan. Minusta tuntui, kuin +olisi hän seisonut edessäni varoittavaisesti kohottaen etusormeansa ja +kuin olisin tehnyt sanomattoman pahan, jota en koskaan voisi sovittaa. +Ei edes Charlotten hyväilemisetkään minua rauhoittaneet ja minä pysyin +yhtä levottomana hänen innokkaasti painaessansa minua rinnoillensa. +Olinhan hänen tähtensä uhrannut vanhan uskollisen Ilseni. + + + + +XXIII. + + +Ilse oli seuraavina päivinä tavallista uutterampi toimissaan. Hän oli +isäni kapineitten joukosta löytänyt kaksi huolellisesti suljettua, +liinavaatteilla täytettyä laatikkoa, joita ei ollut avattu äitini +kuoleman jälkeen. Silloin kuului moittivia sanoja kummallisesta +miehestä, joka purki ylös noita särjetyitä kivikuvia, ikäänkuin +olisivat ne sokurileivoksia ja jätti mitä kauneimmat ja hienoimmat +lakanat ja pöydänpeitteet homehtumaan kosteihin kellareihin. Hänen +katseensa selkeni kuitenkin, kun vaatteet valkasevan auringon avulla +jälleen muuttuivat keltaisista lumivalkoisiksi; mutta tämä toimi oli +syypää siihen, ett'ei hän ehtinyt pitää aivan paljon huolta minusta, +eikä hän huomannut, mitenkä minä usein sydämellisesti syleilin häntä, +näillä rakkauden osoituksilla sovittaen tuota kamalaa: sittekun Ilse on +lähtenyt. + +Mutta oli toisiakin arveluksia, jotka huolestuttivat minua. Minä en +tietysti miettinyt, että apuni tässä salaisuudessa voisi olla minulle +_vaarallinen_ -- siksi oli minulla liian vähän maailmanviisautta; minä +vaan himmeästi tunsin itseni rikoksen alaiseksi eturakennuksen +omistajaa kohtaan, joka mitään aavistamatta levollisesti istui +kirjoituspöytänsä ääressä, sillä välin kun kaikki salaisesti liittyivät +häntä vastaan. Hän oli rikoksellinen, siitä ei ollut epäilemistä -- +riistihän hän eteenpäin pyrkivältä veljeltä ja sisarelta heidän jalon +nimensä; minä toivoin hartaasti heidän mitä pikemmin pääsevän +luonnollisiin oikeuksiinsa; mutta että syvimmän salaperäisyyden +suojassa juoniteltiin häntä vastaan hänen omassa talossaan, että katala +kirjanpitäjä ynnä veli ja sisar, kuten ennenkin, seurustelivat hänen +kanssansa sekä nauttivat ruokaa hänen pöytäkumppaleinaan ja että isäni +hallitsi ja vallitsi Karolinenlustissa kuin omassa kodissaan, hänen +oman lapsensa ottaessa osaa kaikkeen tähän kavaluuteen, oli minusta +tuskastuttavaa sydämen pohjaan saakka. + +"Te kuuntelitte meitä eilen", lausui Dagobert minulle seuraavana +aamuna, kulmat synkissä rypyissä, kun minä, peljästyneenä hänen +äkkiarvaamattomasta läsnäolostansa, aioin etehisessä rientää hänen +ohitsensa. Hän näkyi odottaneen minua. Isäni nöyrä "apulainen" oli yön +kuluessa muuttunut käskeväiseksi herraksi, hän näytti taasen yhtä +ylpeältä ja röyhkeältä kuin aron hautakummullakin ja se suututti minua; +mutta näillä ruskeilla, rohkeilla silmillä oli niin paljo valtaa +ylitseni, ett'ei ainoakaan niistä kiivaista sanoista, joilla aioin +hänelle vastata, pujahtanut huulieni yli. + +"Charlotten kertomus on saattanut minut mitä kauheimpaan pelkoon", +jatkoi hän; "minä olin varma siitä, että jo tänään visertelevät +varpuset katolla toisilleen meidän kallista salaisuuttamme, sillä te +olette vielä liian nuori ja kokematon ymmärtääksenne, mistä on kysymys. +Yksi ainoa ajattelematon sana teidän suustanne on herättävä +vihollisemme epäluuloa ja tekevä ijäksi päiväksi kaikki +käräjöimisyrityksemme tyhjiksi." + +"Mutta sitä sanaa minä en lausu", tiuskasin minä vihaisesti. "Saadaanpa +nähdä, kuka meistä paremmin taitaa olla puhumatta." + +Niin sanoen juoksin rappuja ylös ja pakenin kirjastoon. Nyt oli +minunkin huulillani sinetti -- ennen tahdoin kuolla kuin ilmaista +sanaakaan. + +Dagobertin ylpeä ja nurja käytös teki minut uhkamieliseksi. Charlotte +sitä vastoin minua peljästytti ja saattoi minut ujoksi. Tunnittain +seisoi hän pensastossa käsivarret ristissä ja säihkyvin silmin +katsellen toisen kerroksen ikkunoita. Tämä oli minusta paljoa kalpeampi +entistänsä ja kohdatessansa minut, sulki hän minut syliinsä ja kuiskasi +kuumasti hengähtäen: "koska Ilse vihdoin lähtee? Minä en syö enkä nuku +-- minä en kärsi näitä tuskia!" + +Päästäkseni näistä rettelöistä, etsin enemmiten suojaa isäni luona. Hän +järjesti par'aikaa viimeisiä muinaistaideteoksia, sillä ruhtinatar oli +ilmoittanut tulevansa niitä katsomaan muutaman päivän kuluttua. Minun +täytyi olla hänelle armollinen siinä ja jos pitelin näitä särjetyitä +kipsi- tahi marmori-palasia yhtä varovaisesti ja visusti kuin isänikin, +tapahtui se hänen selityksistänsä yhteisessä työssämme. Minun +käsitykseni oli tosiaan hyvin epäselvä, mutta minä huomasin kuitenkin +"särjetyssä rohjussa" kuolemattoman ihmishengen taidon, joka +vuosisadasta toiseen asuu aivoissa ja nyt jokaisella muodolla ja +värinmuutteella osoittaa uuden mitan, uuden syyn inhimillisen +kehityksen tavattomassa puussa. + +Ja viimein koitti kauhea päivä. Aurinko levitti kuuman kultansa puitten +latvoille ja kuvastui kummallisen sinisilmäisenä pikkuiseen lammikkoon. +"Ah, miten minä uudestaan vihasin tätä lampea, loistavia, pilkallisesti +minuun tuijottelevia kuvapatsaita ja pensasjoukkoja, joitten yli syksy +jo oli hajoittanut muutamia kellertäviä lehtiä! Minä katselin sykkivin +sydämin ulos ikkunasta -- kyyneleeni taittoivat värien loiston. + +"Itkeä et saa, lapseni, et millään muotoa", lausui Ilse pyyhkien +silmiäni karkealla kädellään. Hän oli jo matkaviitassa, kirkkohattu oli +pöydällä ja liki sitä pieni laatikko, jossa hänen vähäiset matkakalunsa +olivat. Hän oli jo ollut ylhäällä isäni luona hyvästijättösillä, vaan +minä en saanut seurata häntä sinne; mutta ulkona rappujen juurelta +kuulin hänen vielä kerran rukoilevaisesti purkavan surullisen +sydämensä. Hän palasi sieltä posket punaisena, mutta mielenliikutus ei +estänyt häntä palaamasta pyyhinliina kädessä. Joka askeleella pyyhki +hän leveitä marmoriportaita, sillä pitihän ruhtinattaren tuleman tunnin +perästä ja silloin täytyi kaiken olevan "loistavan kirkasta" ja +puhdasta. + +Sitte otti hän mummovainajani antamat helmet pienestä kotelosta. "Katso +tässä lapsi", lausui hän laskien helmet paljaasen kaulaani, "ruhtinatar +huomatkoon, ett'et ole tullut aivan köyhänä isäsi luo. Minä tiedän, +kuinka äärettömän paljon rahaa piilee tuonkaltaisissa kapineissa, sillä +minä näin usein, miten rouva raukkani möi osan toisensa perästä koko +Jakobsohnin perinnöstä." + +Hattu pantiin kiireesti päähän, suuri villaviitta levitettiin +hartioille, niin että se peitti pienen matkalaukun, jota hän kantoi +vasemmassa kainalossaan. Sitte läksi hän kanssani taaksensa katsomatta +katurakennukseen. Minä pidin häntä oikeasta kädestä ja painoin sitä +sydämellisesti rinnoilleni, astuessani koneentapaisesti eteenpäin. +Mutta etehisessä säikähdin; Ilse ei mennytkään neiti Fliednerin +huoneesen. Hänen kysyttyään herra Claudiusta, vastasi vanha Erdmann +osoittaen sormellaan: herran uusi työhuone. + +"Oletko lapsekas vielä viimeisessä silmänräpäyksessäkin?" torui hän +suuttuneena laskien laukun lattialle ja pitkittä mutkitta avaten +osoitetun oven. + +Niskoitellen astuin viheriänhämärään huoneesen. Minä en ollut nähnyt +herra Claudiusta siitä illasta, jolloin niin syvästi loukkasin häntä. +Minä olisin mieluummin karttanut häntä; mutta kun nyt pakotettiin minut +astumaan hänen eteensä, koetin näyttää niin uhkamieliseltä kuin +mahdollista, sillä _hänhän_ oli syyllinen vaan minä en, en suinkaan! + +Hän istui eteläisen ikkunan edessä ja kirjoitti. Nähdessänsä meidän +astuvan sisälle, veti hän erästä nuoraa; viheriät ikkunan varjostimet +lensivät syrjälle ja tuoksuvien pensaitten lehdistön läpi loistivat +puutarhan kirjavat kukkapenkereet. Hän nousi ja ojensi Ilselle kätensä. +Minä luulin hänen silmänsä välttämättömästi olevan ihan toisen +näköiset, sen katseen jälkeen, jonka hän taannoin loi minuun, vaan ne +katselivat minua yhtä tyvenesti ja vakavasti kuin hänen ensi kerran +katsahtaessaan minua kirjoituspöydän edessä. Ne tekivät minut ujoksi. + +"Herra Claudius, nyt on lähdön hetki tullut", sanoi Ilse ja siihen +saakka pontevasti hillitty eron tuska kuului jokaisesta hänen +sanastansa. "Minun täytyy välttämättömästi lähteä kotiin, ell'en tahdo, +että kaikki menee päin mäntyyn Dierkhofissa. Jumala tietää, miten +raskaalta se minusta tuntuu; mutta te olette lohdutuksenani, sillä te +kyllä muistatte, mitä olette minulle luvanneet ja tuossa on Leonore!" + +Mitään aavistamattani sieppasi hän käteni ja aikoi laskea sen herra +Claudiuksen oikeaan. Mutta hän katsahti toisaalle päin ja tarttui +kirjaan, jota hän sitte piti kädessään -- minä käsitin hänen +tarkoituksensa liian hyvin -- olihan siihen koskeminen vähää ennen +minua värisyttänyt. + +"Minä tahdon valvoa väsymättä, Ilse rouva", lausui hän tavallisen +tyvenesti; "mutta saanko milloinkaan valtaa ohjata häntä ja häneen +vaikuttaa, en varmaan voi taata." + +"Herra Claudius, ettehän toki tarkoittane lapsen liian vähän +kunnioittavan teitä?" kysäsi Ilse. "Leonore tietää kyllä, ett'ei +tohtori tieteellisiltä töiltään ehdi paljon muistelemaan häntä, että +jonkun toisen täytyy pitää hänestä isällistä huolta" -- minä huomasin +heikon punan lentävän herra Claudiuksen kasvojen yli hiusrajaan saakka +-- "kunnes hän jälleen voi palata kotiin Dierkhofiin... Minä tunnustan +teille, että te olette lohdutukseni tänä vaikeana hetkenä ja vaikk'ette +tahdokaan ojentaa Leonorelle kättänne, olette kuitenkin ankara ja +vakava mies ja tyttö on vielä ihan lapsi niin sanoissaan kuin +töissänsä --" + +"Asian laita lienee kuitenkin toisin, kuin luulette", keskeytti hän +Ilseä... Mikä tuska! Nyt Ilse vielä tarttui kovakouraisesti minun +iskemääni haavaan. Katumus valloitti minut taasen kaikella voimallaan +-- olisihan minulla nyt tilaisuutta sovittaa mitä olin häntä vastaan +rikkonut -- vaan en, nyt en enää saanut sitä tehdä, sillä minä olisin +siinä tapauksessa yhtä kamala kuin vanha kirjanpitäjä, joka häntä petti +ja kuitenkin teeskenteli uskollisuutta ja ystävyyttä. + +"Hoidokkaanne tarvitsee ennen kaikkea lohdutusta", jatkoi hän, silmät +tuskakseni lakkaamatta luotuina kasvoihini. "Hän on niin kalpea, että +minä pelkään hänen täst'edes kahta vertaa enemmän vihaavan ja inhoavan +korkeita, tuuheita puita, jotka estävät häntä näkemästä taivasta." Hän +otti uuden avaimen seinältä ja laski sen eteeni kirjoituspöydälle. +"Minä tiedän, missä parhaiten tyynnytte eron ikävästä ja tuskista, +neiti von Sassen. Minä olen toimittanut uuden lukon puutarhanporttiin +-- avaimen jätän teille; nyt voitte häiritsemättä käydä Helldorfin +perheessä ja seurustella pienen lemmittynne kanssa, niin usein kuin +teitä haluttaa." + +Ilse näytti olevan äärettömän kummastunut; mutta nyt ei ollut aikaa +selitellä. Ulkoa pihalta kuului vaunujen jytinä. + +"Ilse rouva, nyt täytyy teidän lähteä", lausui herra Claudius mennen +ikkunan luo ja vetäen uutimet enemmän syrjään. Portaitten edessä +seisoivat hänen vaununsa ja vanha Erdmann nosti par'aikaa siihen hänen +laukkuansa. + +"Varjelkoon meitä, enhän minä toki vaunuissa lähde!" päivitteli Ilse. + +"Miksi ette? Minä luulen eron tällä tavoin huokeammaksi, kuin jos +lähtisitte jalkasin." + +"No, Jumalan nimessä siis. Katso tässä! lapsi, älä unhota avainta!" -- +hän pisti sen taskuuni. "Minä en tosiaan tiedä, mitä sillä teet; mutta +koska herra Claudius on antanut sen sinulle, niin jätän sen huoletta +käsiisi." + +Hän pudisti sydämellisesti herra Claudiuksen kättä ja lähti. Ulkona +etehisessä seisoivat neiti Fliedner ja Charlotte. Minä en voinut kärsiä +viimemainitun säihkyviä silmiä ja onnellista hymyä, vaan kätkin +nyyhkien kasvoni Ilsen rinnoille. Hänkin, tuo voimakas nainen, taisteli +urhoollisesti kyyneleitä vastaan, -- minä kuulin sen hänen raskaasta +hengähtämisestänsä -- ja silmänräpäyksen ajaksi sulki hän minut +innokkaasti syliinsä. Ikäänkuin sumun lävitse näin herra Claudiuksen +seisovan viheriäisten uutimien välissä; hän viittasi salaa Ilselle +lyhentämään tuskani ja suruni; hänen ei tarvinnut sitä tehdä -- minä +tein sen itse. Kädet puserrettuina kulmiini, pakenin minä pihasta +puutarhaan ja vasta juostessani sillan yli kuulin minä vaunujen ajavan +ulos portista kadulle. + +Minä suljin ikkunaluukut, lukitsin ovet ja heittäydyin sohvankulmaan, +jossa Ilse viimeiseksi oli istunut. Niin makasin pari tuntia syvän +surun vallassa. + +Margareta ruhtinatar tuli; isäni tervehti häntä etehisessä. Minä +kuulin, miten herra von Wismar ja hovineiti toruen ajoivat pois kurjen, +joka luultavasti oli alinomaa kumartaen lähestynyt liian liki +herttuallista vierasta. Toisessa kerroksessa katosivat ylös astuvien +askeleet kuulumattomiin, ruhtinatar viipyi luultavasti salaperäisten +sinettien edessä. Kauhea tuska ahdisti rintaani, sillä olihan Ilse nyt +poissa ja hetki lähestyi, jolloin olin sitoutunut hankkimaan +kumoamattomia todistuksia kirjanpitäjän kertomuksille. Minä pistin +käteni taskuun ja heitin äsken saadun avaimen kauas lattialle, +ikäänkuin olisi se polttanut sormiani. Minua uskottiin, ja minä olin +kuitenkin kamala, kummallista, tuo mies tuolla katurakennuksessa oli +aina vieressäni, mihin menin, vaan vakavana, tyvenenä ja +karkoittamattomana. Enkä minä kuitenkaan _tahtonut_ olla hänen +hoidokkaansa, minä vetäydyin toisten puoleen, luopumattomasti veljen ja +sisaren puoleen; kerran oli hän sen huomaava -- omaksi vahingokseen. +Minä kätkin kasvoni syvemmin tyynyihin. Silloin häikäsi kapea +ikkunanluukun reiästä tuleva päivän valon siinne silmiäni. + +Ruhtinatar tuli alas jälleen ja isäni kolkutti oveani; hän kutsui +minua. Minä en liikkunut ja olin iloinen, kun kuulin kaikkien lähtevän +pois; mutta hetken perästä tuli Charlotte rientäen käytävään; hän +pudisti kovasti ovea ja huusi käskeväisesti nimeäni. Entistä +kauniimpana ja komeampana seisoi hän, kun avasin oven, edessäni mitä +kalleimmassa puvussa. + +"Joutuun, joutuun, lapsi, ruhtinatar tahtoo nähdä teidät!" huudahti hän +kärsimättömästi. "Oletteko mieletön, kuin suljette itsenne todelliseen, +egyptiläiseen pimeyteen! ja kaiken tämän teette ainoastaan sentähden, +että olette päässeet vapaaksi ikävästä nuhdesaarnaajasta! Te olette +oikein hullu arkatuntoisuudessanne!" + +Hän silitti hiuksiani ja rypistynyttä leninkiäni ja käsivartensa, jonka +hän kiersi ympärilleni, ohjasi niin voimakkaasti liikuntojani, että +sangen pian olimme matkalla katurakennukseen. + +"Minä olin Dagobertin kanssa sattumalta puutarhassa ruhtinattaren +ohitse mennessä", kertoi hän minulle melkein huolimattomasti. Vaikka +olinkin viaton; ja heti valmis uskomaan kaikkea, mitä minulle +kerrottiin, katselin kuitenki vähän epäillen tuota verrattoman sievää +pukua, johon hän "sattumalta" oli pukeutunut "ja mitä siitä sanotte, +teidän hajamieliselle isällenne, joka ei tavallisesti voi erottaa minua +vanhasta Erdmannista, johtui mieleen esitellä Dagobert ja minut +ruhtinattarelle, ja ajatelkaas vaan, se onnistui hyvin, hän ei +kertaakaan erehtynyt Dagobertin ja minun suhteeni!" + +Siinä oli taasen tuo ylpeä käytös, joka aina minua ujostutti +ylevyytensä kautta. + +"Erkki setäkin joutui hoviseuraan -- tietysti vasten tahtoansa", jatkoi +hän. "Hän antoi par'aikaa muuttaa kasvihuoneen kivilohkareita, kun +ruhtinatar astui sisään meidän seurassamme. Minä olen varma siitä, +että hän sydämensä pohjasta kiroaa kaupunkimme sanomalehtiä, jotka +huomenna laveasti kertovat Hänen Korkeutensa käynnistä Claudiuksen +kauppatoimistossa; mutta siitä ei voi mitään huomata; hän on varustanut +itseään porvarillisten avujensa koko tyvenyydellä ja näyttää siltä, +kuin kunnioittaisi _hän_ ylhäistä seuraa läsnäolollansa. Naurettavaa, +vaan minä luulen sen melkein vaikuttavan ruhtinattareen -- tämä on +jos mahdollista haistellut jokaista kukkaa ja on nyt mennyt +katurakennukseen perin pohjin tarkastelemaan koko toimistoa -- hirveää +pihakammaria esimerkiksi. Hui hui, no, jokainen tekee mielensä mukaan!" + +Me saavuimme juuri etehiseen ruhtinattaren tullessa pihakammarista. Hän +kävi herra Claudiuksen vieressä, suuri komea kukkakimppu kädessä. + +"Missä aron prinsessa on piileskellyt?" kysyi hän ja uhkasi nauraen +minua sormellaan. Charlotte oli jo saanut tilaisuutta kertoa +pilkkanimestäni. + +"Pilkkopimeässä huoneessa, Teidän Korkeutenne", vastasi hän minun +sijastani. "Pienokaisella on ikävä, sentähden että hänen on tänään +täytynyt erota vanhasta palkkapiiastansa." + +"Minun täytyy toki pyytää sinua mainitsemaan Ilse rouvaa toisella +tavalla, Charlotte", ojensi herra Claudius. "Hän on hellästi ja +uskollisesti monta vuotta ollut neiti von Sassenilla äidin sijaisena." + +"No, sitte hän kyllä ansaitsee, että hänen tähtensä olette itkeneet +silmänne noin punaisiksi", vastasi prinsessa hellästi suudellen minua +otsalle. + +Neiti Fliedner tuli nyt helisevä avainkimppu kädessä juhlallisesti +rappuja alas ja ilmoitti syvästi kumartaen kaikki huoneet olevan avatut. +Vanhanaikuinen kauppahuone miellytti ruhtinatarta erittäin ja hän +halusi nähdä ylikerroksen, kun herra Claudius kertoi huoneitten +suurimmaksi osaksi olleen monta vuotta samassa kunnossa. Silloin astui +isänikin herra von Wismarin ja hovineiden seurassa hymyillen neiti +Fliednerin kammarista; he olivat olleet katsomassa kaikenlaisilla +harvinaisilla kalleuksilla täytettyä lasikaappia. + +Silmäni seurasivat ehdottomasti herra Claudiusta hänen astuessaan +herttuallisen ruhtinattaren rinnalla hitaasti portaita ylös. Charlotte +oli oikeassa: ylpeässä umpimielisyydessään ja arvokkaisuudessaan näytti +"kauppias" todellakin siltä, kuin kunnioittaisi _hän_ korkeita vieraita +läsnäolollaan, ja minusta tuntui, kuin olisi koko se loisto äkkiä +levinnyt hänen esi-isiensä vanhaan, synkkään taloon ja kivikaarien yli, +joista joka sana, joka askel majesteetillisesti kaikui, ja leveiden +vaan hienotekoisilla käsipuilla varustettujen portaiden yli. + +Vanhanaikuisen porvarillisesti ja käytännöllisesti olivat todellakin +ylikerroksen huoneet sisustetut; huonekalut näyttivät olevan sitä +varten hankitut, että "kestäisivät ikuisesti". Mahdottomasti eroten +Karolinenlustin aistillisesta komeudesta loistivat ne sisällisestä +rikkaudesta. Siinä ei näkynyt pehmeästi topatuita tuolia kiiltävine, +hienoine silkkipäällyksineen, veistettyinä kalleimmista puulajeista; +mutta kulmillisina ja suorina kuin niiden entisten istujain kankeat +niskat, olivat tuolit järjestetyt pitkin seiniä, joista kukkia +ripoittelevien, veitikkasilmäisten keijukaisten sijasta korkeintaan +tummaksi muuttunut Kristuksen kuva tahi Holbeinin maalaama siivo +saksalaisvaimo katselivat alas, silmät sävyisesti luodut maahan ja otsa +käärittynä kummallisen kirkkaasen läpinähtävään harsoon; mutta oikean +gobelini-kankaan vaalenemattomat värit ja nahkatapettien vääristämätön +kultaus loisti siellä sen sijaan ja kultakirjaiset uutimet kohisivat +synkässä komeudessaan jokaisen ikkunan edessä. + +Todellisen saksalaisen porvariston ankarat tavat, jotka olivat melkein +suljetut näitten seinien väliin, lienevät epäilemättä vaikuttaneet +kummallisesti ruhtinattareen. Hän astui ensimäiseen saliin, tarttui +siellä molemmin käsin keskellä huonetta tammi-pöydässä loistavaan +hopeamaljaan, jättiläisen kokoiseen esineesen. Nauraen koetti hän +nostaa sitä huulilleen. Samassa seisoi herra Claudius nopealla +askeleella hänen vieressään ottaaksensa vastaan raskaan astian, joka +luiskahti ruhtinattaren käsistä; mutta korkea vieras tuijotti +kalmankalpeana kauniin Lotharin kuvaa. + +"Oi Jumalani!" sammalsi hän laskien kätensä silmien eteen. + +Jos jotakin löytyy, joka tuskallisissa hetkissä tuottaa meille +lujuutemme takaisin, niin on se muitten teeskennelty osanottavaisuus ja +sääli. Neiti von Wildenspring syöksi hallitsijattarensa luo häntä +tukeaksensa. Mutta ruhtinatar tointui pian ja viittasi hänet takaisin +ylpeällä, käskeväisellä liikunnolla. + +"Mitä ajattelettekaan, Konstansia?" kysyi hän hiljaa, vapisevalla +äänellä. "Olisinko siis niin heikko, että luulette minun pyörtyvän? +Eikö voisi tulla liikutetuksi nähdessään aikoja sitten kuolleen +henkilön äkkiarvaamatta seisovan edessänsä peljästyttävän elävänä? +Luultavasti olen unhottanut hajuvesipullon kasvihuoneesen ja minä +soisin mielelläni, eitä toisitte sen minulle." + +Hovineiti ja herra von Wismar katosivat heti käytävään. Dagobert ja +Charlotte peräytyivät ikkunakomeron läpitunkemattomien uudinten taakse +ja isäni katseli sivuisessa huoneessa erästä veistettyä ristiinnaulitun +kuvaa. Huone näytti niin muodoin hetkiseksi jääneen tyhjäksi. Syvästi +hengittäen meni ruhtinatar kuvan luo; tuokion äänettömyyden perästä +viittasi hän herra Claudiusta luoksensa. + +"Antoiko Claudius maalata tämän kuvan _teille_?" kysyi hän nopeasti +hengittäen. + +"Ei, Teidän Korkeutenne." + +"Sitten ette luultavasti tiedä, kenen oma se ennen oli?" + +"Tämän ainoan esineen olen ottanut velivainajani kodista." + +"Ah, Karolinenlustista", lausui hän huojennettuna; "siis hänen omasta +asunnostansa. Kuka lienee sen maalannut? Tämä ei ole vanhan, typerän +hovimaalari Krausen tekoa; hän ei koskaan taitanut näin +valloittavaisesti kuvata sielua silmiin." + +Hän vaikeni hetkeksi ja painoi nenäliinaa huuliansa vastaan. + +"Tämä ei voi olla maalattu pitkää aikaa ennen hänen poismenoansa", +jatkoi hän vapisevalla äänellä. "Tämän toisten rintatähtien välillä +esiin pilkistävän pienen hopeatähtisen keksi Sidonia sisareni kerran +vallattomalla tuulella ollessaan eräällä pienellä huviretkellä. Sen +päällekirjoitus on: 'uskollinen ja virkkamaton', eikä se tietysti ollut +koristetulle suuremman arvoinen kuin ainoastaan muisti hauskasti +vietetystä hetkestä." + +Taasen vallitsi kuolonhiljaisuus, jota ainoastaan silkkiakuttimien +hiljainen kahina keskeytti. + +"Kummallista", puhkesi ruhtinatar äkkiä sanomaan, "Claudius ei +milloinkaan käyttänyt sormuksia, turhamielisyydestä, sitten sanottiin; +hän ei sallinut niiden peittää kätensä kaunista muotoa, ja tuossa -- +katsokaa kultaviivaa vasemman käden nimettömässä sormessa! Minä tunsin +tarkoin tämän käden, näinhän minä sen niin usein, mutta, aina tuohon +onnettomaan tapaukseen asti, joka kerta ilman tuota kummallista -- +yksinkertaista koristetta -- mitä varten kantoi hän sitä _siinä_? +Näyttääpä se -- vihkisormukselta." + +Herra Claudius ei vastannut sanaakaan; hänen somat huulensa, jotka aina +olivat ummistetut, kuten miettiväisten henkilöitten useimmiten, +näyttivät nyt tavallista selvemmin kaikki juonteet; mahtoiko hän nähdä +yhtä hyvin kuin minä, miten Charlotten silmät oikein hehkuen riippuivat +hänen kasvoissansa? + +"Herrainen aika, mitäpä tässä kuvittelen!" jatkoi ruhtinatar hetkisen +äänettömyyden perästä. "Eipä hän ollut edes kihloissa -- ei, koko +maailma sen tietää. Sanokaa minulle kuitenkin suoraan, eikö kukaan +todellakaan ole hänen kuolemansa jälkeen omistajana vaatinut tätä +kuvaa?" + +"Teidän Korkeutenne, ei ole ketäkään paitsi minun, jolla olisi oikeutta +velivainajani omaisuuteen". + +Mitä se oli?... Vastaus oli niin selvä ja näytti niin erehtymättömän +todenmukaiselta, että oli melkein mahdotonta häntä epäillä. Kalpein +kasvoin ja sangen peljästyneenä kurkisti Charlotte esiin uutimien +väliltä. Silminnähtävästi oli herra Claudiuksen vastaus vaikuttanut +samaa häneen kuin minuunkin. Ainoastaan Dagobert mittasi setäänsä +pitkällä halveksivalla silmäyksellä ja pilkallinen hymy näkyi hänen +huulillansa: hän oli varma asiastansa, ja lujasti uskoi ruhtinattaren +edessä seisovan miehen valhetelleen. Kuka heistä oli oikeassa? Minä +toivoin vielä voittoa veljelle ja sisarelle; mutta minä tunsin myöskin, +ett'en koskaan eläessäni enää voisi luottaa ihmiseen, jos nyt +toteutuisi, että herra Claudiuksen vertainen mies oli alentunut +valhettelijaksi. + +Molemmat lähettiläät palasivat olkapäitään kohottaen tyhjin toimin +kasvihuoneesta ja hajupullo löydettiin viimein ruhtinattaren taskusta; +hän oli äkkiä voittanut takaisin koko vaikuttavan tyvenyytensä. +Ainoastaan hänen poskensa, joita tavallisesti hieno puna rusotti, +hehkuivat nyt purpuranvärisinä. + +Neiti von Wildenspring vakuutti huolestuneena taivaan olevan +ukkosenpilvillä peitetyn, ja sitä sanomaa todistivat synkät varjot, +jotka äkkiä levisivät huoneesen. Kuitenkin istahti ruhtinatar +nauttiaksensa harvinaisen kalleita hedelmiä, joita neiti Fliedner +tarjosi hopea-astiasta. Läsnä olevat istuutuivat hänen ympärillensä, +ainoastaan isäni puuttui; äärimmäisessä huoneessa käveli hän tutkien +huonekalua toisensa perästä: hän näkyi ihan unhottaneen, kenen seurassa +hän oli tullut sinne ja ruhtinatar antoi nauraen hänen jatkaa +tutkimistaan. + +Minä olin niin synkkämielinen ja minusta alkoi tuntua oikein kamalalta, +juuri kuin olisin peljännyt koko katon raskaine veistoksineen putoavan +helteiseen saliin, taikka kauniin Lotharin koska hyvänsä astuvan alas +kehyksestänsä ja yhtyvän seuraamme. Miten pelottavaisesti ja puhuvin +silmin hän meitä katseli ja miten lämpimästi ja elävästi tuo +"tavattoman kaunis käsi" yksinkertaisine koristelemattomine +sormuksineen erosi tummasta sametintapaisesta pohjasta! + +Kentiesi luki ruhtinatar nämät tuskalliset ajatukset minun kasvoistani; +hän viittasi minut luoksensa. + +"Lapseni, ette saa olla niin surullinen", lausui hän hellästi ja +lempeästi, sillä välin kun minä vavisten kaikkien katseesta, äkkiä ja +ehdottomasti laskeusin polvilleni hänen eteensä -- olinhan minä usein +tehnyt niin Ilsellekin. Hän laski kätensä pääni päälle painaen pääni +taaksepäin. "Aron prinsessa! Miten kauniilta se kuuluu! Mutta te ette +oikeastaan olekaan pohjoisten arojen lapsen kaltainen, teillä kun on +ruskeat kasvot, itämainen nenä, mustat vastahakoiset kiharat ja ujo +uhkamielisyys käytöksessänne ja liikunnoissanne: Paljoa ennen +otaksuisin teidät Unkarinmaan arojen prinsessaksi, jonka jalkojen eteen +illalla lasketaan kaikki ryöstetyt aarteet ja joka koristakse itämaiden +kalleimmilla helmillä -- ah, katsokaa, kuinka oikeassa olen!" nauroi hän +tarttuen alas rinnalleni luistaneesen helminauhaani; hetken aikaa +kierteli hän sitä kummastuneena sormiensa välissä. "Mutta ovathan nämä +verrattoman kauneita helmiä!" huudahti hän ihmetellen! "Ovatko ne +teidän omanne ja keneltä olette saaneet tämän harvinaisen koristeen?" + +"Mummo-vainajaltani." + +"Isänne äidiltäkö? Ell'en aivan paljoa erehdy, oli hän syntyisin von +Olderode, tuosta ikivanhasta rikkaasta vapaaherran suvusta -- eikö +totta lapseni!" + +Liikunto ruhtinattaren pään yli saattoi minut katsahtamaan ylös: siinä +seisoi Dagobert, etusormi varottavaisesti pystyssä ja hänen silmänsä +kohtasivat minua maneitillisesti ja läpitunkevaisesti. "Älä ilmase +mitään!" varoitti minua mielenilmeinen liikunto. Ikäänkuin unessa +muistin hänen jo ennenkin kerran minua varoittaneen; mutta tässä +elämäni rumimmassa hetkessä ei minulla ollut aikaa eikä ajatuskykyä +kysymään itseltäni: "mistä syystä", ainoastaan sen katseen +valloittamana ja äärettömän hämmentyneenä sammalsin: "minä en tiedä." + +Mitä olin tehnyt? Viimeistä sanaa lausuessani katosi lumous ja +oma valheellinen ääneni kauhistutti minua. Kuinka! Olinko +todellakin selittänyt kaikille läsnäoleville, ett'en tietänyt, oliko +mummo-vainajani ollut syntyisin vapaaherratar von Olderode? Valhetta! +valhetta! Yhtä hyvin kuin tunsin Jumalan kymmenet käskyt, tiesin hänen +olleen syntyisin Jakobsohn. Olinhan nähnyt hänen kuolevan juutalaisena +ja olinhan ollut hänen viimeinen lohdutuksensa... Minkä tähden siis +valhettelin? Vielä tänään täytyy minun tunnustaa, "ett'en sitä +tietänyt". Minä puhuin melkein koneentapaisesti vieraan vaikutuksen +alaisena ja huomasin katkeralla tuskalla saavani koko ikäni hävetä sitä +tapausta. Ja mitä se auttoi, jos kaikki Dagobertin kanssa osoittaisivat +minulle tyytyväisyyttänsä siitä? Yksi tuomitsi minua kuitenkin +ankarasti -- hän katseli minua hillitsemättömästi säikähtyen, kääntyi +ja meni ulos; hän oli herra Claudius. + +Minä taistelin itseni kanssa, vaan ei minulla ollut rohkeutta heti +tunnustaa totuutta. Häpeä ja pelko tulla naurunalaiseksi sulkivat +huuleni; sitä paitsi keskeytettiin samassa vastaukseni tuottama +hetkinen äänettömyys; ukkosen ilman ensimäinen tuulenpuuska syöksi +katua pitkin, heittäen kadun tukehuttavaa pölyä ja kuivia lehtiä +ikkunoita vasten. Vielä kerran halkasi salama paksun pilviseinän, +kirkas säde tunkeusi sisään, kiilsi loistavasti vastapäätä olevien +talojen ikkunoissa ja heitti vaalean heijastuksen hämärän salin tummiin +seiniin ja huonekaluihin. + +Ruhtinatar nousi seisomaan, kaikki riensivät ikkunoitten luo ja +isänikin luopui miellyttävästä tutkimisestansa ja tuli kiireesti meidän +luoksemme. + +Äärettömässä tuskassani näin ja kuulin kaikki ikäänkuin unessa. Minä +näin herra Claudiuksen jälleen astuvan sisään, -- korkeana, lujana ja +vakavana; mutta nyt vasta käsitin, miksi ruhtinatar niin lakkaamatta +häntä katseli, häntä puhutellessansa -- olihan hänellä juuri sama +loisto silmissään kuin kuvallakin, loisto, jonka ruhtinatar kutsui +"sieluksi" ja jota typerä vanha hovimaalari ei voinut maalata. +Ruhtinatar laski kätensä hänen käsivarrellensa antaaksensa hänen +taluttaa itsensä alas; minä seurasin heitä koneentapaisesti ja menin +niinmuodoin neiti Fliednerin ohitse; hänen lempeässä katseessansa oli +jotakin kylmää ja vierasta, kun hän kääntyi minuun päin, -- ah niin, +olihan hänkin nykyään kuullut kasvihuoneessa Dagobertin varoituksen ja +näki nyt valheen mustan, häpäsevän pilkun otsassani; minä purin +alihuultani ja astuin kynnyksen yli. Naisten silkkiliepeet kahisivat +rappusissa ja niiden yli kuului ruhtinattaren lempeä, sointuva ääni; +minusta ei hän koskaan ennen ollut puhunut niin hellä-äänisesti. Häntä +halutti vielä kerran tulla tähän "mielenkiintoiseen ylimystaloon", +vakuutti hän herra Claudiukselle. Neiti von Wildenspring ja herra von +Wismar kuiskasivat toisillensa ja sitte nosti hävytön hovineiti +lievettänsä, katseli epäileväisesti rappusia ja herra von Wismar +löyhytti nauraen ilmaa nenäliinallansa, juuri samaten kuin Dagobert +teki hautakummulla. Se oli mitä selvin tyytymättömyyden osoitus +ruhtinaalliseen päätökseen. Charlotte käveli heidän takanansa; minä +huomasin sivulta, miten hänen poskensa punottivat ja miten juonteet +suun ympäri osoittivat sanomatonta vihastusta -- ei sekään minuun +koskenut! mutta nyt heräsin siitä jäykkyydestä, johon olin vaipunut. + +"Oivallista!" kuului ääni kuiskaavan vieressäni. "Aron prinsessa on +käyttäytynyt urhoollisesti, nyt olen rauhoitettu salaisuutemme +suhteen!" Ja Dagobert kumartui niin tuttavasti puoleeni, että tunsin +hänen hengityksensä. + +Jos joku olisi äkkiä lyönyt minua kavalasti ja kovasti, en olisi voinut +kiivastua siitä enemmän kuin tästä kuiskauksesta. Minä vihasin noita +surkeita silmiä, jotka hymyilivät minulle? ne olivat viekoitelleet +minut tuohon julmaan käytökseen ja tuo lämmin, poskiani koskeva +hengitys, ärsytti ja loukkasi minua -- hän ei enää ollut mies, jonka +hyväksi urhoollisesti taistelisin jokaisen vastustajan kanssa -- hän +oli katala, tuo kaunis Tankred, ja hänen kastanjankarvaiset kiharansa, +joita niin paljon olin ihaillut, olivat otsan ympäri kiemuroitsevia +käärmeitä. Mielettömänä löin häntä kädelläni, juoksin kuin hullu +rappuja alas ja turvauduin isäni käteen, kun hän ruhtinattaren vieressä +astui alas juuri viimeiseltä portaalta. + +"No, no, lapseni, emmehän nyt ole arolla!" nuhteli hän minua nauraen, +Hovineito ja kammariherra olivat kauhistuneina väistyneet syrjään, +juostessani heidän ohitsensa ja ruhtinatarkin käänsihe kummastuneena, +kun kuuli minun tavatonta meluani. + +"Älkää toruko pientä metsämehiläistä, rakas tohtori", puolusti hän +minua hellästi. "Iloitkaa, että hänen lapsellinen luontonsa niin pian +tointuu eron ikävästä." + +Siitä olin vähältä tulla mielettömäksi: nyt luultiin vielä vihastustani +lapsimaisuudeksi ja siksihän herra Claudiuskin sen otaksui. Hän katseli +ylitseni, hänestä en ollut olemassakaan -- ja olinhan ansainnutkin sen +rangaistuksen. + + + + +XXIV. + + +Kuumaa ilmaa toi tuuli etehiseen. Tuntui siltä, kuin puutarhan kukkien +tuoksu olisi saennut paksuksi liikahtamattomaksi aineeksi. Ukkonen ei +vielä ollut jyrissyt, ei ainoakaan virkistävä sadepisara vielä kastanut +kuivaa, janoista maata; mutta kivitetyllä pihalla kieri pieniä lastuja +ja paperiliuskoja ja poppelipuut heiluivat joen rannalla edestakaisin. +Tuuli hengähti syvään, syöstäksensä uudestaan hurjasti esiin. + +Ruhtinatar astui kiireesti sivukadulta tuleviin vaunuihinsa ja isäni, +jota oli pyydetty herttuan luo, seurasi häntä. Vielä kerran tarjosi hän +herra Claudiukselle kätensä, Dagobertille ja Charlottelle nyykkäsi hän +ystävällisesti päätänsä, josta he kiittivät syvällä kumarruksella. +Minua, pikku olentoa ei kiireessä huomattu, ja se olikin minulle +mieleen: mitä minä heistä huolin? Minä menin pihan ylitse ja avasin +puutarhan portin. Minun oli vaikea pysyä jaloillani. Tuuli raivosi +jälleen avaran kentän yli. Vihaisesti hyökkäsi se päälleni ja irroitti +portin kädestäni; ponnistaen kaikki voimani tartuin siihen uudestaan ja +työnsin sen lukkoon, sillä ankarien taloussääntöjen mukaan ei sitä +koskaan saanut jättää auki. Ja nyt eteenpäin! Minä tuppuroin +hengästyneenä muutamia askeleita ja minusta tuntui, kuin olisi minut +heitetty keskelle aaltoilevaa vettä. Miten kirjava kukkainen lainehti, +miten välistä näkyivät ainoastaan varret ja lehtien vaaleanviheriäinen +alapuoli, välistä taasen kukat kohosivat komeassa loistossansa! Ja +miten nöyrästi solakat, kauniit italialaiset poppelit kumartelivat +hurjassa tanssissaan tuulen kanssa, huminallaan sekoittaen äänensä sen +vinkumiseen! + +Minä en äkkiä enää tuntenut maata jalkojeni alla: kohta lensin keskelle +päivänkukkapengertä, sitten heitettiin minut takaisin pihan muuria +vasten. Nostetuin käsivarsin pitäen kiinni epätasaisista kivistä nojasin +päätäni muuriin ja annoin hengähtäen ja levähtäen myrskyn raivota pääni +ylitse. Ujosti kurkistin esiin kasvoihini lentäneitten kähäröitten +alta, sillä portti aukeni ja herra Claudius tuli puutarhaan. Hän +katseli etsien joka haaralle ja huomasi vihdoin minut. + +"Ah myrsky on lennättänyt teidät tänne!" sanoi hän. Heti seisoi hän +suojelevaisesti edessäni: ei ainoakaan hiuskarva kähäröistäni enää +liikkunut tuulessa. + +"Todellakin pääskysenpojan kaltainen, jonka myrsky on heittänyt +pesästä!" nauroi Dagobert, joka oli setäänsä seurannut ja horjuen piti +kiinni portinpielestä. + +Äkkiä laskin käsivarteni alas ja käännyin toisaalle: samankaltainen +nauru oli arolla ajanut minut pakoon Dierkhofin suojelevan katoksen +alle. + +"Tulkaa takaisin eturakennukseen; te ette enää voi päästä +Karolinenlustiin!" kehoitti herra Claudius minua lempeästi. + +Minä pudistin päätäni. + +"No, sitte minä saatan teitä; suojatta on teidän mahdotonta pysyä +jaloillanne." + +"Mun viittan' sulle tarjoisin -- suojaksi tuulessa!" kaikui +liikutetussa sielussani. Ei, minä en tahtonut! Menkööt molemmat pois! +Tuota, jonka otsan takana kavaluus asui, inhosin minä, ja häntä, joka +minua niin lempeästi ja kärsivällisesti puhutteli, häntä häpesin minä. + +"Minä en tarvitse suojelevaa viittaa, minä kyllä menen yksinäni", +vastasin vaivaloisesti katsahtaen hänen silmiinsä, mutta kiiltävien +kyyneleitten lävitse, joita en suurimmalla ponnistuksellakaan taitanut +hillitä, hampaani kalisivat ikäänkuin vilusta. + +Herra Claudius katseli minua Dagobertin uudestaan nauraessa, +kummallinen liikutus näkyi hänen kasvoissansa. "Te olette sairas", +lausui hän hiljemmin ja kumartuen puoleeni. "Nyt voin vielä vähemmin +jättää teitä yksin. Olkaa hyvä ja seuratkaa minua." + +Tämä loppumaton kärsivällisyys ja sääli pientä, tuittupäistä olentoa +kohtaan, jota hänen varmaan täytyi halveksia, saattoi minut tottelemaan +vastustelematta; samassa laimeni tuuli hetkeksi, minä pysyin helposti +jaloillani ja läksin muurin vierestä. + +Dagobert seisoi vielä portin luona. Luultavasti olivat herra +Claudiuksen hiljaa lausutut sanat ja minun äkkiarvaamaton myöntymiseni +häntä seuraamaan herättäneet hänen epäluuloansa. Hän laski +merkitseväisesti sormen huulillensa ja kohotti ankaran uhkaavaisesti +oikean kätensä. Sitten palasi hän pihalle ja sulki portin. Turha +varovaisuuden kehoitus! Minä en virkkanut mitään -- ensin valhetella ja +sitten pettää -- silloinpa vasta olisin ollut oikein inhottava herra +Claudiuksen silmissä, vaikka ilmoitukseni olisikin ollut hänelle +verrattomaksi hyödyksi. Mutta minä muistelin myöskin syvästi +surullisena Heintzin kauhistuttavia kertomuksia panttautuneista +sieluista: olinhan minäkin samanlainen edestakaisin liitelevä, +eteenpäin pääsemätön sieluraukka. + +Me saavuimme rientoaskelin etumaisen kasvihuoneen luo; minun ei +tarvinnut kertaakaan etsiä turvaa suojelijaltani -- vaatteet liehuivat +ympärilläni, mutta jalat pysyivät kuitenkin aina maassa lentäessäni +eteenpäin hänen vieressänsä. Silloin leimahti vahva ukontuli ikäänkuin +etsien itselleen tietä tuuheitten poppelipuitten välitse ja värjäsi ne +ruusupunaisiksi; melkein paikalla sen jälkeen jyrähti kauheasti ja +ensimäiset sadepisarat putosivat rapisten kasvihuoneen lasiseinille. Me +astuimme kiireesti sisään vieraan ilmanalan korkeitten kasvien +keskelle, jotka, tietämättä ulkona raivoavasta rajuilmasta, liikkumatta +sitä katselivat. Minä katsahdin sivulta ylös äänettömään saattajaani: +yhtä erillään seisoi hänkin keskellä häärivää ihmissukua -- sentähden +että hän kätki rikoksellisia salaisuuksia rinnassansa? + +Hän huomasi silmäykseni ja katseli minua tutkivaisesti kasvoihin. +"Nopea liikunto on jälleen värjännyt huulenne -- onko teidän nyt +parempi olla?" + +"Minä en ole kipeä", vastasin hänelle katsahtaen sivulle päin. + +"Mutta syvästi liikutettu", lisäsi hän. "Eipä kummaakaan, asunnon +muutos sen vaikuttaa -- nuori viaton sielu ei koskaan astu rankasematta +hiljaisesta kiusauksettomasta yksinäisyydestä häärivään maailmaan." + +Minä käsitin aivan hyvin hänen tarkoituksensa. Miten lempeästi hän +arvosteli rikostani! Eilen olisin vielä ajatellut: "senkötähden että +hän itse valhettelee maailmalle!" Nyt en sitä enää taitanut! + +"Minä tekisin mielelläni tämän muutoksen teille huokeammaksi", jatkoi +hän. "Ensin sanoin itselleni tuolla ylhäällä salissa, ett'en sitä +voisi, ell'en mitä pikemmin sitä paremmin lähettäisi teitä talostani; +mutta minä en ole erhettymätön teoissani ja voin kovin pettyä niiden +suhteen, joille jättäisin teidät kasvatettavaksi --" + +"Enkä minä sallikaan lähettää itseäni pois", keskeytin häntä. +"Luuletteko, että minä olisin tuntiakaan kestänyt täällä eron tuskan +jälkeen? Jalkasin olisin juossut Ilsen perästä arolle saakka, ell'ei +minun -- täytyisi pysyä isäni luona. Tiedänhän minä, että lapsen pitää +kuuluman isällensä; ja hän tarvitseekin minua. Vaikka olenkin +lapsellinen ja taitamaton, on hän kuitenkin jo tottunut minuun." + +Hän katseli minua kummastuneena. "Teissä on enemmän mielenlujuutta, +kuin luulin. Tarvitaanhan sangen paljon lujamielisyyttä pakoittaessa +suurimmassa vapaudessa kasvanutta luonnetta velvollisuuden ikeen alle. +No niin, minä huomaankin arvelukseni mahdottomaksi, se heräsikin +minussa pahana henkenä, kun olin masentavien tunteitten vallassa ja +nähdessäni teidän horjuvan." + +Niin sanoen kääntyi hän luotani, tarttui loistavan kauniisen, +lasiseinää vastaan likistyneesen kukkaan ja väänsi sen niin +varovaisesti toisaalle päin, että olisi luullut sen toimen anastavan +kaiken hänen huomionsa. Hän ei näkynyt tahtovan huomata, miten minä +vein kädet kasvoihin peittääkseni häpeätäni. + +"Te ette luota minuun, elikkä luottamus on säännöllisesti teissä +hävitetty, sillä tullessanne tänne ei teissä varmaankaan ollut +luottamattomuutta maailmaa ja ihmistä kohtaan", jatkoi hän vakavasti, +"Minulla on vaikea tehtävä teissä; uskollisen Eckhardtin katkera +kohtalo on tullut osakseni, minunkin on varoittaminen ihmisiä tästä +vietteleväisestä synnistä ja palkkani on -- ett'ei kukaan minua +rakasta. Mutta se ei ole estävä minua tästä hetkestä alkaen rupeamasta +suojelijaksenne. Kentiesi tulette kerran huomaamaan, että olen +tarkoittanut parastanne, että käteni on ollut isän käden kaltainen, +joka varovaisesti laskeutui pöydän kulmalle, ett'ei lapsikullan otsa +siihen sattuisi -- ja tämä todistus on oleva minulle kylliksi, minä +tyydyn siihen. Mutta älkää toki niin ahkerasti lukeko hiekkaa +jalkojenne edestä!" keskeytti hän itseään. "Ettekö huoli katsahtaa +ylös? Minä haluaisin mielelläni tietää, mitä ajattelette." + +"Minä luulen teidän kieltävän seurustelemistani Charlotten kanssa", +vastasin minä nopeasti ja nostaen päätäni. + +"En tykkänään: minun nähdessäni tahi neiti Fliednerin läsnäollessa +saatte seurustella hänen kanssansa niin usein, kuin suinkin haluatte. +Mutta minä pyydän teitä välttämään kahdenkeskenoloa hänen kanssansa, +hänellä on, kuten jo olen teille sanonut, pää täynnä kaikellaisia +turmiollisia aatteita, enkä minä soisi samankaltaisia tyhjiä houreita +tarttuvan teihin. Kuinka helposti puhdas, viaton ihmissielu voi joutua +senkaltaisen vaikutuksen alaiseksi, olen nähnyt tänä päivänä. +Lupaatteko totella minua tässä asiassa?" Hän ojensi minulle kätensä. + +"Minä en _voi_." huudahdin minä, sillä välin kun hän vaaleten veti +kätensä takaisin. "Minä tuskastun niin tässä kuumassa tuoksuvaisessa +ilmassa" -- sydämeni sykkikin, että luulin sen pakahtuvan. "Katsokaa, +sade on jo hiljennyt -- ja pääsenhän puitten suojassa Karolinenlustiin +saakka -- sallikaa minun mennä!" + +Niin sanoen seisoin jo ulkopuolella ja juoksin jokea kohti; rajuilma +raivosi entistä väkevämmin; kohta paikalla tulin läpimärjäksi. +Suojelevaisesti pidin käteni silmäni ylitse, muuten olisin pimein +päisin syössyt jokeen tahi puita kohti ja niin juoksin eteenpäin, +kunnes hengästyneenä seisahduin Karolinenlustin etehiseen. Jumalan +kiitos, nyt en enää kuullut tuota tyventä ääntä, joka kuitenkin +vaikutti minuun, ikäänkuin lämmin sykkivä sydän ilmaantuisi siinä. + +Minä heitin pois vettä vuotavan musliini-leninkini, hiivin pilkattuun +mustaan pukuuni jälleen ja avasin ikkunanluukut. Minä olin ypö yksin +koko avarassa suuressa talossa; ja tuolla ulkona kaakotti sateesta +etehiseen paennut siipikarja. Minä hiivin ikkunakomeroon ja irroitin +vapisevin sormin helminauhan kaulastani. Hirveän elävänä joutuivat +mummo-vainajani puoleksi lakastuneet silmät mieleeni ja luulin +kuulevani hänen korisevan äänensä lausuvan: "Ilse, pane helminauha +tuolle ruskealle kaulalle, se kuuluu siihen", ja sitte sanovan minulle: +"helmet sopivat sinun näköösi, sinulla on äitisi silmät, mutta +Jakobsohnin kasvojen juonteet". Nimi jota en tänään ollut tuntevinani, +oli siis kirjoitettu kasvoihinikin: tuskin oli valheellisempaa, +petollisempaa olentoa kuin minä suuressa avarassa maailmassa! Mitä +tietä vaelsinkaan! Kuinka useasti olinkaan näinä muutamina viikkoina +viekoiteltu valheesen ja petollisuuteen! Mutta tästä lähin tahdoin +tulla hyväksi jälleen; innostuneena suutelin helmiäni. Minä en enää +käyttäydy ajattelemattomasti kysymättä: "Kenelle sillä teet vääryyttä +ja ketä suretat?" + +Ulkona vinkui tuuli heikkenemättä. Näyttipä siltä, kuin taistelisi +siellä kaksi rajuilmaa vallasta. Nyt näin äkkiä kauhukseni kaksi henkeä +tulevan lehtimajasta ja lähestyvän taloa: veli ja sisarhan ne olivat. + +"Noin, lapseni, täytyy raivata itselleen tietä etsiessään onnensa +jälkiä!" lausui Charlotte. Hän heitti tuulen rikkoman sateenvarjon +huoneen kulmaan ja läpimärjän viittansa sohvalleni; sitte pyyhki hän +nenäliinallaan kasvonsa ja hiuksensa. + +"Vihdoin!" huudahti hän. "Me olemme olleet kuin kiristyspuissa sedän +viipyessä puutarhassa, kun emme voineet salaa päästä tänne! Nyt istuu +setä kirjoituspöytänsä edessä Eckhofin kanssa, jolle emme teidän +tahtonne mukaan ole kertoneet, että olette uskottumme; tohtori on +linnassa, eikä parempaa tilaisuutta siis voisi sattua. Me voimme +rauhassa hallita ja vallita täällä. Eteenpäin siis! + +"Nytkö?" huudahdin minä väristen. "Tuolla ylhäällä mahtaa olla hirveätä +tämmöisessä ilmassa!" + +Dagobert purskahti suureen nauruun; Charlotte sitä vastoin tuli tumman +punaiseksi ja polki vihastuneena jalkaansa. + +"Herra Jumala, älkää toki olko semmoinen jänis!" torui hän kiivaasti. +"Minä olen kuolemaisillani levottomuudesta ja te rupeatte tuommoista +lörpöttelemään! Luuletteletteko todellakin minun vielä kerran menevän +maltillisesti levolle, toivottuani ja odotettuani tuon ikävän Ilsenne +lähtöä yhtä hartaasti kuin juutalaiset odottavat Messiastansa? +Luuletteko minun edes voivan odottaa iltaa, vapauttamattani itseäni +tuosta kauheasta epäluulosta, jonka setä tänään selityksellänsä herätti +sielussani? Oma sydämeni tukehuttaisi minut sykkimisellänsä! Lisäksi +palaa Dagobert ylihuomenna rykmentiinsä ja hänenkin täytyy tulla +vakuutetuksi. Me emme suo teille minuuttiakaan aikaa! Täyttäkää +lupauksenne! Eteenpäin, eteenpäin, lapseni!" + +Hän pudisti minua olkapäästä. Siihen asti olin ujosti rakastanut ja +ihaillut sitä voimakasta päättäväistä tyttöä, nyt pelkäsin häntä, ja +hänen puheensa Ilsestäni suututti minua; mutta minä en virkkanut +sanaakaan, sillä olinhan minä vapaaehtoisesti pistänyt pääni paulaan +enkä enää saanut sitä siitä pois. Ääneti avasin makuukammarini oven ja +osoitin kaappia. + +"Onko se poislykättävä?" kysyi Charlotte heti käsittäen tarkoitukseni. + +Minä myönsin ja samassa tarttuivat veli ja sisar siihen ja lykkäsivät +sen syrjään, joten salaovi tuli näkyviin. Charlotte avasi sen ja astui +portaalle. Tuokion seisoi hän siinä kalman kalpeana, kädet sydämellä, +ikäänkuin olisi se pakahtumaisillaan kuumasta verestään -- sitte meni +hän lentäen ylöspäin, Dagobert ja minä seurasimme häntä. + +Minä olin oikeassa -- siellä ylhäällä oli kauheata olla. Myrsky vinkui +juuri siinä kulmassa ikäänkuin tahtoen laista sen pois ja levitellä +siellä säilytettyjen salaperäisten tapausten jäännökset kaikkiin ilman +suuntiin. Ruusunväristen rullavarjostimien takana kilisivät +ikkunanruudut ja sade virtasi lakkaamatta alas huuhtoen niiden +ulkopuolia; ruusunväriset uutimetkin näyttivät hämärässä ikävän +harmailta. + +Avata ovi, astua sisään ja tarttua ovessa riippuvaan kauhtanaan oli +Charlottelle silmänräpäyksen työ; hän otti sen alas naulasta ja levitti +sen, sitä tarkastellaksensa. + +"Tätä kauhtanaa voi mies käyttää yhtä hyvin kuin nainenkin", lausui +hän, pudottaen sen lattialle. Olkapäitään kohottaen astui hän +peilipöydän luo, huolellisesti tarkastaaksensa siellä olevia +hopeakapineita. "Hiusvoidetta ja puuteria sekä kaikenlaisia +kauneusvesi-pullosia!" huudahti hän puhaltaen pois paksun pölyn. +"Minkäkaltainen naisten ihaileman upsierin peilipöydän täytyy olla, +tiedämme ennakolta, eikö niin Dagobert? Kaunis Lothar oli turhamielinen +kuin nainen -- ell'ei teillä ole parempia todistuksia, on asiamme +huonolla kannalla!" sanoi hän olkapäänsä yli minulle tyvenen näköisenä; +mutta minä huomasin jotakin kiiltävän hänen silmissään, joka täytti +minut surulla ja säälillä: minä näin siinä kuolontuskaa ja syvintä +alakuloisuutta. + +Sitte kaikui äkkiä jonkinmoinen vapiseva huuto hänen huulistansa, +riemuitseva, ytimiin saakka tunkeva huuto. Hän levitti käsivartensa, +syöksi avonaisesta ovesta viereiseen huoneesen ja heittäytyi kehdon +yli, joka oli sinertävä-peitteisten vuoteitten vieressä. + +"Meidän kehtomme, Dagobert, meidän kehtomme! Oi Jumalani, hyvä Jumala!" +sammalsi hän ja Dagobert riensi ikkunan luo vetämään uutimia syrjään. +Kalpeasti ja epäselvästi valasi päivä pieniä kellastuneita tyynyjä, +joihin Charlotte oli kätkenyt kasvonsa. + +"Kaikki on totta, kaikki aivan tesmällensä!" mumisi hän. "Minä siunaan +kuuntelevaa rouvaa haudassaan! Dagobert, täältä on herttuallinen +äitimme kuullut ensimäisen itkumme! Herttuallinen äitimme, K----n +herttuoitten ylpeä tytär, miten hurmaavalta se kuuluu ja miten saavat +nöyrtyä nyt kaikki ylimysten tyttäret, jotka ovat nyrpistäneet nenäänsä +kauppiaan ottolapsille! Taivaan Jumala, minä sorrun onnestani!" +keskeyttihe hän huutaen ja pusertaen käsillään otsaansa. "Meidän kauhea +vastustajamme tuolla kauppiaan talossa oli oikeassa, sanoessaan minulle +taannoin, että minun ensin täytyy oppia kestämään totuutta! Minua +huikasee!" + +"Vai niin!" vastasi Dagobert tylysti ja suuttuneena ja laski uutimen +ikkunan eteen. "Lakkaa toki riehumasta! Tyynny, että voit käyttää +järkeäsi; tuo liiallisuus on ihan moitittavaa! Minä en enää tarvinnut +täänkaltaisia todistuksia, Eckhofin kertomus oli minusta kyllin +tyydyttävä ja sekin oli ainoastaan päivänsäde, joka tarkemmin valasi, +mitä jo kauan olemme tunteneet rinnoissamme ja sydämissämme." + +Charlotte levitti huolellisesti viheriän harson jälleen pienen kätkyen +päälle. + +"Kiitä Jumalaa tästä sielunrauhasta!" lausui hän tyvenemmin. "Minun +epäileväinen luonteeni on antanut minulle paljon tekemistä viime +päivinä. Oi, te pikku viaton olento", pilkkasi hän minua nauraen, "te +lörpöttelette naisen kasialasta ja kauhtanoista, joitten käyttämistä +voi suuresti epäillä ja tämä huonekalu ei kiintynyt mieleenne! Oletteko +todellakin niin tavattoman -- viaton? Yhdellä ainoalla sanalla olisitte +voineet säästää minulta kaikki viime ajan kauheat tuskat." + +Minä tuskin kuuntelin näitä pilkkasanoja. Peljäten muistelin Eckhofin +innostunutta kertomusta, että taasen oli eloa suljetuissa saleissa. +Kahden, monta vuotta sitten kuolleen hengen salaisuudet tulivat ilmi +sinä hetkenä. Ja kuitenkin oli salaisuus niin tarkoin vartioitu! +Ruhtinattaren oma sisarkin oli mitään aavistamatta mennyt niiden ohitse +-- kentiesi tahtoivat vainajat, ett'ei salaisuus heidän kuolemansakaan +jälkeen tulisi ilmi. Mutta nyt lepäsivät kaunis ruhtinatar ja mies +verisine otsineen haudassa, eivätkä voineet estää vieraita käsiä +koskemasta heidän omaisuuteensa -- tahi kentiesi palaavat he vielä +varoittamaan, miten tuo synkkä raivio ennusti! Hirveän eläväksi oli +paikka muuttunut, jossa minä joku viikko sitte näin ainoastaan +äänettömän auringon säteen pilkistävän sisään. Niin, ulkona raivosi +tosin tuuli; mutta täällä hiipi se hiljaa huoahdellen pitkin kattoa. +Hitaasti liikkuivat ja kahisivat uutimet kuin naisten liepeet +lattialla, silloin tällöin laskien kalpean valon säteen +aaveentapaisesti hiipimään hämärän huoneen lävitse -- aaveentapainen +oli se kuin rauhaton, taivaan ja maan välillä liitelemään tuomittu +itsemurhaajan sielu! + +Uhkarohkeata oli, luonnon voimien näin raivotessa, urkkia kuolleitten +salaisuuksia; vavisten ja sykkivin sydämin mietin minä sitä. Minun +heikko ääneni ei voinut hillitä sitä himoa ja sitä korkean säädyn ja +arvon ahneutta, joka raivosi Charlotten rinnassa. + +Veli ja sisar seisoivat kirjoituspöydän edessä, jota minä taannoin niin +syvästi kunnioitin, että tuskin tohdin hengittää sen yli -- nyt olivat +kaikki sen päällä olevat kapineet nuolen nopeasti heitetyt sikin sokin. + +"Tässä näkyy äitimme vaakuna sinetissä, kirjoitusneuvoissa ja +paperissa!" lausui Charlotte. Hänen äänensä vapisi vieläkin; mutta +ylpeä levollisuus ja päättäväisyys olivat palanneet hänen käytökseensä. +"Ja tässä on muutamia vanhoja kirjeenkuoria." -- Hän otti kuoret +kirjepinteen alta: "Hänen herttualliselle korkeudellensa K----n +ruhtinattarelle Sidonialle. Lutserni. Katso Dagobert, kaikki kirjeet +ovat lähetetyt Sveitsiin, sen tuntee postimerkeistä. Luultavasti oli +joku uskottu aina äidin sijasta matkoilla, joka otti kirjeet vastaan ja +lähetti ne salaperäiseen Karolinenlustiin." + +Dagobert ei vastannut. Hän tärisytti laatikkoa: avainta puuttui; mutta +Eckhofin kertomuksen mukaan sisälsi tuo ikäänkuin pöytään +kiinnimuurattu laatikko Lotharin kirjelaukun ynnä tärkeät paperit. +Olkapäitään kohottaen, otsa synkissä rypyissä kääntyi Dagobert +toisaalle, meni ikkunan luo ja veti uutimen syrjälle, katsellaksensa +ulos; Charlotte sill'aikaa heitti kuoret huolettomasti pöydälle ja meni +salin vastakkaiseen päähän. Siinä oli piano -- minä en taannoin +kiireesti paetessani sitä huomannut. Charlotte avasi sen pitkittä +mutkitta ja laski kätensä koskettimille, jotka olivat tuomitut +ijäiseksi vaikeneman: _ne_ puolustivat kumminkin kauhealla +epäsoinnulla, siihen niillä oli ääntä; katkaistujen kielien säestämänä +särisivät äänet niin hermoja kiihottavaisesti, että vahva Charlottekin +säpsähti ja kauhistuneena sulki kannen. Hän oli peljästynyt; mutta +hänessä ei kuitenkaan näkynyt hituakaan siitä sydäntä-ahdistavasta +pelosta ja arasta hellyyden tunteesta, jolla minä katselin näitä +hengettömiä kapineita, joissa minun mielestäni oli ikäänkuin +jonkinlainen sielu. Hän koski soittimen päällä olevia nuottivihkoja, +levitti ne hajaalleen, kunnes hän äkkiä huudahti ja puoliääneen mutta +kuitenkin riemuiten rupesi laulamaan: "_Già la luna in mezzo al mare_." + +"Dagobert, tässä on laulu, jota äitimme lauloi rouva Godinin luona, +tässä se on -- tässä, tässä!" keskeyttihe hän, heiluttaen vihkoa +ilmassa. Minä en kuullut, vastasiko veli mitään, ja käännyin sentähden +hänen puoleensa. Hän seisoi seljin meihin päin, kumartuneena +kirjoituspöydän ylitse. Nopeasti riensin hänen viereensä. + +"Sitä ette saa tehdä!" lausuin hänelle. Minä peljästyin omasta +äänestäni, niin vieraalta ja vapisevalta kuului se; kuitenkin katselin +häntä rohkeasti silmiin. + +"Hä, mitä en saa!" kysyi hän pilkallisesti, mutta antoi kuitenkin +kätensä, jossa oli kummallinen esine, vaipua alas. + +"Murtaa lukkoa", jatkoin minä rohkeammin. "Minun on syyni, että olette +täällä sinettien takana, minä olen teitä tänne houkutellut; kovin pahaa +se on, minä käsitän sen hyvin. Mutta muuta ei saa tapahtua, minä en +sitä salli!" + +"Todellako?" nauroi hän. Kummallista: -- hänen silmänsä kiitivät oikein +mielten koko ruumiini yli ja niihin syttyi tuli, jommoista en ikinä +ollut nähnyt. "Miten sitten käyttäytyisitte, te pikku hauras, elohopean +kaltainen olento?" kysyi hän; pilkallisesti ja pisti nopeasti +tiirikkansa lukkoon. Minä kuulin, miten se ritisi ja ratisi. +Tuskastuneena, mutta myöskin suuttuneena tartuin molemmin käsin hänen +käsivarteensa ja koetin vetää sitä pois. Samassa tunsin hänen kovasti +kiertävän käsivartensa ympärilleni ja kuiskaavan korvaani: "Pikku +villi-kissa, älkää koskeko minuun, älkääkä katselko minua noin -- se on +vaarallista teille! Teidän hurmaavat silmänne ovat jo ensimäisestä +hetkestä asti lumonneet minut! Juuri teidän kesytön kiukkunne ärsyttää +minua ja jos vielä kerran lyötte minua kuin tänään rappusilla, niin +olette hukassa -- hurmaava, liukas sisilisko!" + +Minä huudahdin ja hän päästi minut jälleen. + +"Mitä hulluttelet, Dagobert!" torui Charlotte rientäen luoksemme. "Anna +lapsen olla rauhassa, sanon sinulle! Hän ei ole sopiva esine sinun +luutnantin-oikuillesi. Leonore on minun suojani alla, siinä kyllä! Sitä +paitsi on hän oikeassa, tuo pieni viaton olento! Me emme saa +väkivaltaisesti avata, mitä löydämme täällä lukittuna. Mitä paperit +meitä hyödyttävät, jos meidän täytyy tunnustaa anastaneemme ne +konnamaisesti oikeuden sinettien takaa? Ne ovat kuitenkin nyt hyvässä +kätkössä, kunnes ne eräänä päivänä julkisesti tuodaan esiin. Ei Erkki +setäkään voi saada niitä käsiinsä sinettien tähden, jotka hän on +antanut laappia oviin. Emmekä me tarvitse enempää todistusta: yhtä +varmaan kuin olen elossa, yhtä varmaan tiedän nyt seisovani +vanhempaimme talossa, omalla perityllä alallamme!" lausui hän +juhlallisesti. "Kuuletko? Myrsky lausuu siihen Amen!" + +Niin, nyt tulikin tuulenpuuska, joka saattoi lattian tärisemään +jalkaimme alla ja lennätti auki oven, jonka minä, nähtyäni Ilsen, olin +paetessani ainoastaan lykännyt kiinni ja jättänyt lukitsematta. +Silmänräpäyksessä valeli myrsky kirjoituspöydän vedentulvalla. + +"Ha, ha, myrsky sanoo todellakin amen ja näyttää meille, miten meidän +on menetteleminen!" nauroi Dagobert, jälleen sulkien oven. "Tuuli +koskee kovakouraisesti tähän tärkeään pöytään, kuten näet -- valta +valtaa vastaan, sanotaan! Jos asia kävisi sinun ja Eckhofin mielen +mukaan, täytyisi minun kerjätä joka groshenia Erkki sedältä ja kuulla +hänen nuhteitansa minun veloistani, kunnes tulen harmaapäiseksi ja sinä +saisit vanhan piian ikävän kohtalon osaksesi!" + +"Vanhaksi piiaksi tulen kaikessa tapauksessa", vastasi Charlotte hieman +vaaleten. "Minä en milloinkaan mene halvemman säätyiselle miehelle, +mutta noita hovinarreja en millään muotoa voi kärsiä. Enkä minä +myöskään tahdo _lempiä_, minä en _tahdo_! Minulla on toinen +pyrintöperä: niinä tahdon tulla abedissaksi aatelisessa naisluostarissa +-- silloin tulee monta, jotka ennen ovat minua halveksineet, minun +valtani alaiseksi -- kavahtakoot itseään silloin! Paitsi sitä en +käsitä sinua, Dagobert", lausui hän syvästi hengittäen. "Olemmehan jo +aikoja sitte päättäneet, että asia vasta tammikuussa, sinun tänne +siirrettyäsi, tulee tutkittavaksi ja että siksi kokoomme niin paljon +todistuksia kuin mahdollista. Minusta on hirveän vaikea kestää täällä +yksin; jo nytkin on minun äärettömän vaikea katsoa Erkki setää silmiin +huutamatta hänelle. Sinä olet pettäjä! seurustella neiti Fliednerin, +tuon kamalan noidan kanssa, joka näyttää mitä viattomimmalta ja +yksinkertaisimmalta, vaan kuitenkin ahkerasti auttaa setää varastamaan +meiltä nimemme ja perintömme! Ja minä olen kuitenkin pitänyt hänestä! +Tämä käy melkein yli voimieni, mutta mitäpä on tehtävä, minun täytyy +kestää! Eckhof on oikeassa, kun lakkaamatta saarnaa meille +varovaisuutta ja suurinta maltillisuutta." + +Hän pyyhki nenäliinallansa märkää pöytää ja lykkäsi laatikon jälleen +lujasti liitoksiinsa. + +Minä en enää ottanut osaa heidän etsimiseensä ja tiedusteluunsa, vaan +pakenin lasi-oven ja pöydän välille vartiaksi. Luulin maan vieläkin +tärisevän allani, mutta huomasin itse sen sijaan vapisevani. En koskaan +eläessäni ole ollut niin peloissani kuin sinä kauheana hetkenä, jolloin +niin äkkiä tunsin eläviä kahleita kiertäytyvän ympärilleni. + +Jos minut heitettäisiin syvyyteen, en voisi enempää peljätä, kuin +kuullessani tuon puoliäänisen kuiskauksen, jota en kokonaan ymmärtänyt, +mutta joka kuitenkin ajoi punan kasvoihini. Ennen kaikkia olisin +jättänyt kaikki sinne ja juossut niin kauas, kuin jalkani olisivat +kantaneet; mutta pelko, että kirjoituspöydän laatikko kuitenkin viimein +tulisi auki murretuksi, pidätti minut paikallani. + +"Katsokaa, tämä on meidän vaakunamme, pienokaiseni!" lausui Charlotte +viimein, tullen luokseni ja näyttäen sinettisormusta. "Isämme ei tosin +koskaan käyttänyt sormuksia, vakuutti hänen Korkeutensa tänään, mutta +kaikissa tapauksissa on tämä olemassa ja sitä on silminnähtävästi +käytetty sinettinä, sillä olihan se isän kirjoitusneuvojen päällä; minä +anastan sen ainoan kapineen edeltäpäin." Hän pisti sormuksen taskuunsa. + +Nyt olin vapautettu, sillä me menimme alas ja kaappi siirrettiin +jälleen paikallensa. Vapaaherra Lothar von Claudiuksen laillisina +perillisinä, herttuallisen perheen sivuhaarana astuivat veli ja sisar +alas niitä rappuja, joita Charlotte epätoivossa ja tuskastuneena äsken +astui ylös. Päivän selkeä oli nyt se arvoitus -- minullekin -- mutta +kuinka oli herra Claudiuksen mahdollista punastumatta ja vakavasti +kieltää totuutta? Ja kuitenkin: hän ei valhetellut, olipa asian laita +sitte miten hyvänsä! + + + + +XXV. + + +Charlotte otti viittansa, vaan pudotti sen jälleen peljästyneenä, +riensi ikkunan luo ja avasi sen kiireesti. + +"Mitä nyt on tapahtunut, herra Eckhof?" huudahti hän ulos. + +Vanha kirjanpitäjä juoksi juuri hiekkakentän yli taloa kohti, Hän oli +hatutta ja hänen tavallisesti rauhalliset kasvonsa näyttivät +peljästyneiltä; hän oli silminnähtävästi hyvin liikutettu. + +"Vedentulva on tapahtunut Dorotheenthalissa!" huudahti hän +hengästyneenä. "Vähintään neljänkymmenen tuhannen taalerin vahinko +Claudiuksen kauppahuoneelle! Kaikki meidän monenvuotiset istutuksemme +ja laitoksemme ovat tulvan vallassa! Ettekö kuule hätäampumista? +Ihmisiäkin on vaarassa!" + +Dorotheenthal oli herra Claudiuksen oma maakartano, vanha, entinen +aatelishovi, joka ynnä kylä oli vähäisessä, jotenkin syvässä laaksossa. +Kauppahuoneen toiminta-ala oli enemmän Dorotheenthalin istutuksissa +kuin kaupungin talon ympärillä puutarhoissa. Puitten kylvö oli +tykkänään asetettu sinne ja erittäin olivat kalliit havupuut tuottaneet +sille jonkinlaista kuuluisuutta. Siellä oli kaikenlaisia suuria +kukkakenttiä ja monta ananas-, kämmekkä- ja kaktus-huonetta pienen +linnan ympärillä. Muutamat pienet lammet ja jotenkin väkevä virta +helpottivat sanomattomasti tätä suurta tointa; mutta nyt oli auttaja +muuttunut pirulliseksi viholliseksi -- lammit olivat paisuneet +tavallisen vesirajan yli ja virta, joka oli rikkonut sulun, yhtyi nyt +niihin, kuten Eckhof kertoi, ennenkuin katosi huoneesensa. + +"Mikä onneton tapaturma!" huudahti Charlotte kalman kalpeana. + +"Ah, joutavia! Mitäpä siitä niin peljästyt?" lausui Dagobert +välinpitämättömästi olkapäitään kohottaen. "Eihän neljäkymmentätuhatta +taaleria ole paljon Erkki sedän rikkauteen verraten? Hän voi kyllä sen +vahingon kestää -- ja lopuksi, mitä se meihin kuuluu? Hänen oma asiansa +se on -- meidän perintömme ei vähenny siitä äyriäkään! Hänen otsansa +pysyy luultavasti ryppyisenä muutaman päivän ja matkarahat, jotka +huomenna saan, eivät arvattavasti ole runsaat. No niin -- olisihan +minun täytynyt tyytyä niihin, vaikka kaikki täällä olisi tavallisessa +järjestyksessä." + +Viimeisiä sanoja tuskin kuulin. Charlotte juoksi ulos ja minä hänen +kanssansa. Ihmisiä oli vaarassa! Oi miten surkealta se kuului! Minä +tahdoin tarkempia tietoja enkä voinut jäädä yksin Karolinenlustiin. +Charlotte tarjosi minulle käsivartensa ja niin riensimme sateen +lakkaamatta meitä kastellessa kuohuilevan joen ylitse ja vedestä +valuvia käytäviä myöten katurakennukseen. + +Siellä täällä juoksi puutarharenki peljästynein kasvoin tien ylitse ja +jo kaukaa kuulimme muurin takaa sekavia ääniä ja huutoja. Melkein +kaikki työväki oli koossa pihalla, kun saavuimme sinne, ja porstuan +edessä seisoivat herra Claudiuksen vaunut. Hän itse astui samassa +portaille sadenuttuun puettuna ja hattu kädessä. Oli ikäänkuin +rauhoittava voima lähtisi hänen ihan tyvenistä kasvoistansa: melu +loppui heti. Hän lausui muutamia käskyjä; ei vähintäkään kiirettä eikä +malttamattomuutta näkynyt hänen tyvenistä, jaloista liikunnoistansa. +Siinä näkyi, että tuo valkea, vakava pää pysyi suorana kaikissa elämän +kohtauksissa. + +Meidän saavuttuamme väistyi väki syrjälle antaaksensa meille tietä; +minä riipuin vielä Charlotten käsivarressa. Samassa näki herra Claudius +meidän tulevan pihan ylitse ja melkein kuin peljästyi, sillä salaman +nopeasti lensi hänen otsansa ryppyihin; hän veti kulmansa yhteen ja +niiden alta kohtasi minua pitkä, rankaseva katse. Minä loin silmäni +alas ja vedin käteni kumppalini kainalosta. + +"Setä, tämä on suuri vahinko!" huudahti Charlotte astuen hänen +luoksensa kynnykselle. "Niin", vastasi hän yksinkertaisesti, muuta +lisäämättä. Sitte kääntyi hän sisälle etehiseen, jossa neiti Fliedner +seisoi. + +"Hyvä Fliedner, pitäkää huolta, että neiti von Sassen heti saa kuivat +vaatteet! Minä jätän hänet teidän suojeltavaksenne!" käski hän +tavallisella tyvenellä tavallaan, osoittaen likaisia, ihan märkiä +atlaskenkiäni ja läpimärkää leninkiäni. Mutta kasvoihini hän ei enää +katsonut. + +Hän astui nopeasti vaunuihin ja tarttui ohjiin. + +"Ottakaa minutkin Dorotheenthaliin, setä!" huudahti Dagobert, tullen +samassa kirjanpitäjän kanssa puutarhan portista. + +"Ei ole tilaa enää, kuten näet", vastasi herra Claudius lyhyesti ja +viittasi muutamille työmiehille, jotka Eckhofin kanssa istahtivat +vaunuihin; he olivat Dorotheenthalista. + +Vaunut pyörivät pois ja neiti Fliedner tarttui käteeni, viedäksensä +minut huoneesensa. Charlotte tuli meidän perässämme. + +"Niin, te olettekin märkä kuin pesty kissanpoika", lausui hän minulle, +neiti Fliednerin noutaessa minulle kuivia vaatteita. "Kummallista, +että setä sen huomasi tämmöisenäkin hetkenä, jolloin hänen +kaupustelijasielunsa kadottaa tuhansia!" + +"Siitähän juuri voitte huomata, ett'ei hänellä ole kaupustelijasielua", +vastusteli neiti Fliedner. Hänen lempeät kasvonsa olivat kalpeat +peljästyksestä ja nyt näkyi katkera juovakin hänen suupielissänsä. +"Minä olen usein pyytänyt teitä, Charlotte, vapauttamaan korviani +tuommoisista kovista jo ansaitsemattomista lauseista; minä en +todellakaan voi niitä kärsiä." + +"Vai niin! Mutta olettehan ääneti ja teistä on ihan luonnollista, että +setä teidän kuultenne pitää minulle nuhdesaarnoja ja kauheassa +tyvenyydessään käyttää itseään epäkohteliaasti minua vastaan!" huudahti +Charlotte kiivaasti. "Jos hän edes olisi kunnioitettava harmaapäinen +vanhus, niin kärsisin sen helpommin; mutta ylpeyteni kohoaa tuota +miestä vastaan, jolla veljeni ja minun suhteeni on vähemmin etua +vanhemmuudesta kuin mahtavammuudesta. Hän menettelee julmasti +kanssamme!" + +"Se ei ole totta", vastasi neiti Fliedner vakaasti. "Hän vastustaa +ainoastaan senkaltaisia haluja, joita hän ei kärsi. Jos käyttäydytte +omavaltaisesti ja kiittämättömästi, niin täytyy teidän nöyrästi ottaa +vastaan nuhteita. Tänään on taasen jotakin tapahtunut, jonka olisitte +voineet estää. Herra Claudiuksen ollessa ruhtinattaren kanssa +kasvihuoneissa, oli nikkarimme ottamassa mittaa kaikista teidän huoneen +ikkunoista; hän sanoi teidän tilanneen luukkuja." + +"Niinpä niin! Minä olen kauan kyllä sallinut päivän paahtaa arkaa +ihoani", keskeytti häntä Charlotte uhkamielisesti. "Päivän puolisissa +huoneissa täytyy olla luukut." + +"Aivan oikein; mutta olisi ollut kohtuullista, jos ensin olisitte +puhuneet siitä herra Claudiukselle. Tämä on _hänen_ talonsa ja te +menetätte _hänen_ rahaansa." + +"Taivaan Jumala, _kerranhan_ toki päivä koittanee, jolloin ei minun +enää tarvitse kuulla näiden kahleiden kalisevan!" huudahti Charlotte +innoissansa. + +"Kentiesi te kerran vielä sitä tahtoisitte", vastasi neiti Fliedner +sangen tyvenesti. + +"Luuletteko niin, hyvä rakas neiti?" Nuoren naisen pilkallinen ääni +kuului oikein kauhealta minun korvissani. "Se oli mieltä masentava +ennustus! Kuitenkin olen kylliksi rohkea toivomaan, ei, varmaan +odottamaan, että sallimus on minulle suosiollisempi ja määrää minulle +paremman kohtalon." + +Hän meni oven luo. + +"Ettekö tahdo juoda teetä minun kanssani?" kysyi neiti Fliedner niin +ystävällisesti ja rauhallisesti, kuin ei katkeraa sanaakaan olisi +lausuttu. "Minä valmistan sen kohta; onhan minun vastaaminen neiti von +Sassenin terveydestä ja minun täytyy siis koettaa estää mahdollista +vilustumista!" + +"Kiitoksia!" lausui Charlotte kylmästi olkapäänsä yli, avatessaan oven. +"Minä tahdon olla kahdenkesken veljeni kanssa. Lähettäkää teekeitin +ylös, mutta pieni hopeinen; minä en enää tahdo juoda messinkisestä, +vaikka Dörte kirkastaisikin sen kullankiiltäväksi. Hyvästi, +prinsessani!" + +Charlotte lukitsi oven ja riensi kuuluvin askelin rappuja ylös. Melkein +heti sen jälkeen kaikui kova pianon soitto muuten hiljaisessa talossa. + +Vanha neiti säikähti. "Oi Jumala, miten sydämettömästi!" mumisi hän +itsekseen. "Jokainen ääni koskee kipeästi tuskastuneesen sydämeeni." + +"Minä menen pyytämään häntä lakkaamaan!" lausuin lähestyen ovea. + +"Ei, ei, älkää tehkö sitä!" pyysi hän pidättäen minua tuskastuneena, +"Hänen tapansa on semmoinen, kun hän on suuttunut; antakaamme hänen +siis olla; mutta tänään, tänä tuskallisena hetkenä -- mitähän väki +ajatellee hänestä! He luulevat häntä jo ennakoltakin paljoa +kovasydämisemmäksi, kuin hän todella onkaan", lisäsi neiti +huolestuneena. + +Hän vei minut sohvan luo ja pyysi minua istumaan sen pehmeille +höyhentyynyille. Toisessa tilaisuudessa olisi ollut erittäin hauska +miellyttävässä vanhanaikuisessa huoneessa. Teekeitin hyräili; tuuli +kiiti huoaten tyhjiä katuja pitkin ja sadepisarat valuivat lakkaamatta +alas ikkunaruutuja myöten. Tyytyväisesti nyykytteli ijankaikkisesti +hymyilevä kiinalainen mandariini päätään lasikaapissa, äkäinen pikku +villakoira makasi laiskana ja tyytyväisenä pienellä tyynyllänsä. Mutta +neiti Fliedner valmisti voileipiä vapisevin käsin -- minä huomasin sen +aivan hyvin -- ja Dörte vanha keittäjä, joka par'aikaa toi sisälle +laudallisen vasta paistettua leipää, kysyi levottomasti huoaten: +"Mitenkähän lienee Dorotheenthalissa, neiti Fliedner?" + +Minun sydämeni sykki sanomattomasta levottomuudesta. Tulin äärettömän +tuskalliseksi muistellessani herra Claudiuksen lähteneen suuttuneena +luotani ja minun täytyi tuskakseni lakkaamatta sitä muistella. Oi, +miten lapsellisen itsepäiseltä näytinkään hänen silmissänsä, kun tulin +pihaan pitäen Charlottea käsivarresta! Ja kuitenkin piti hän huolta +minusta, huolta tämmöisestä mitättömästä olennosta, vieläpä +semmoisenakin hetkenä, jolloin suuri vahinko tapahtui hänelle! Hampaani +kalisivat hiljaa ja väristen tunkeuduin syvemmälle sohvan kulmaan. +Neiti Fliednerin innokkaasta pyynnöstä join kuitenkin kupillisen teetä, +mutta vanha neiti itse ei nauttinut mitään, hän vaan äänettä istui +vieressäni. + +"Onko herra Claudiuskin vaarassa tuolla ulkona?" kuului viimein +huuliltani. + +Neiti Fliedner kohotti olkapäitään. "Minä varon hänen olevan -- +kauheata siellä lienee olla -- vedenhätä on melkein pahempi +valkeanvaaraa, eikä herra Claudius täänkaltaisessa tilaisuudessa +muistele itseään. Mutta, lapseni, hän on Jumalan kädessä!" + +Se ei ensinkään mieltäni huojentanut. Olinhan usein lukenut uponneista +ihmisistä -- viattomista ihmisistä, jotka eivät olleet mitään +rikoksellista tehneet -- ja vaivasihan murha Claudiuksen omaatuntoa! +Oliko murhaajakin Jumalan kädessä? Tuskani pakotti minun +välttämättömästi ilmasemaan ajatukseni. + +"Onhan hän syypää ihmisen kuolemaan", kuiskasin vaivaloisesti +ylöskatsomatta. + +Neiti Fliedner säikähti ja ensi kertaa näin hänen lempeät silmänsä +säihkyvän syvimmästä vihasta. + +"Kauheata! kuka on sitä jo teille kertonut? Ja vieläpä noin +säälimättömällä tavalla?" huudahti hän liikutettuna. Hän nousi +seisomaan ja astui hetkeksi ikkunan luo; sitte istahti hän viereeni ja +otti molemmat käteni omiinsa. + +"Tiedättekö enemmän siitä asiasta?" kysyi hän levollisempana. + +Minä pudistin päätäni. + +"Vai niin, no sitte lienee teidän elämän ja maailman menoista +tietämätön mielenne kuvaillut jotakin hirveätä -- minä voin elävästi +uskoa sen -- Erkki parka! Se on todellakin hänen elämänsä synkin +tapaus; mutta, lapseni, hän oli silloin nuori, tuskin yhtäkolmatta +vuotta vanha ja sen lisäksi innokas, tuntehikas mies. Hän lempi naista, +joka oli hänelle niin rakas, niin rakas -- no, siitä ei minun tarvitse +sen enempää kertoa. Hänellä oli vielä ystävä, joka oli hänen +uskottunsa, ja jonka hän monta kertaa oli pelastanut häviöstä suurilla +uhrauksilla. Eräänä päivänä huomasi hän, mitään edeltäkäsin +aavistamatta, naisen ja ystävän häntä pettävän, molempien olevan +kavalia ja uskottomia. Kiivas kohtaus tapahtui heidän välillänsä ja +sanoja lausuttiin, jotka miesten kauhean tavan mukaan ainoastaan voi +verellä sovittaa. He taistelivat kaksintaistelun katalan rouvan tähden; +ystävä --" + +"Nuori Eckhof!" keskeytin minä nopeasti. + +"Niin kirjanpitäjän poika -- hän sai luodin olkapäähänsä ja herra +Claudius sangen pahan haavan päähänsä, hänen silmiensä heikkous sai +siitä alkunsa. Eckhofin haava ei itsestään ollut vaarallinen, mutta +hänen jo ennakolta turmeltunut ja heikonnut ruumiinsa ei sitä kestänyt. +Moniviikkoisen sairauden perästä kuoli hän, vaikka mainioimmat lääkärit +häntä hoitelivat." + +"Ja rouva, entäs rouva?" keskeytin häntä taasen. + +"Niin rouva, rakas lapseni, lähti Pariisista jo aikoja ennen herra +Claudiuksen parantumista; hän lähti matkaansa erään englantilaisen +kanssa." + +"Hän oli syypää herra Claudiuksen sairauteen, eikä tullut anteeksi +pyytämään ja häntä hoitamaan?" + +"Tyttäreni, rouva oli näyttelijätär; verisen uhrauksen katsoi hän +kauneutensa ylistämiseksi eikä ollenkaan pitänyt velvollisuutenaan +rukoilla anteeksiantamusta ja vielä vähemmin parantaa hänen haavojansa +hienoilla käsillään. Kohta parantumisensa jälkeen palasi herra Claudius +kotiin. Hänen veljensä oli -- kuollut ja jättänyt paljon toimia +perillisellänsä. Pitkän poissa olon perästä näin hänet siis jälleen -- +en koskaan koko eläessäni ole nähnyt kenenkään kärsivän niin kauheasti, +kuin tämä, sielunsa pohjasta liikutettu nuorukainen kärsi." + +"Oliko hän kovissa omantunnon vaivoissa?" + +"Niitä hänellä vähemmän oli, vaan hän ei voinut unhottaa rouvaa. +Ikäänkuin mieletönnä juoksi hän tunnittain puutarhojen lävitse tahi +soitti hän hurjasti pianoa." + +"Vakava ja tyven herra Claudiusko?" kysyin minä hengetönnä +kummastuksesta. + +"Hän ei ollut semmoinen silloin. Hän etsi rauhaa ja surunsa lievitystä +soitannosta ja miten hyvästi hän soitti! Minä käsitän aivan hyvin +Charlotten 'matkimisen' häntä usein tuskastuttavan. Hän ei kestänyt +pitkää aikaa täällä. Vielä vuoden matkusteli hän ympäri, sitte palasi +hän tykkänään muuttuneena ja rupesi vakaana, ankarana, hiljaisena +miehenä, jommoisena te häntä tunnette, kauppatoimensa esimieheksi. Minä +en sen jälkeen enää ole kuullut hänen soittavan, en ole koskaan +sittemmin kuullut kiivasta sanaa hänen suustansa enkä huomannut +äkkipikaista liikuntoa. Hän oli taistellut toisella tavalla kuin veli, +joka sielunsa suruineen menetti henkensä. Hänen voimakas henkensä antoi +hänen löytää parhaan parannuskeinon -- työn. Ja niinmuodoin tuli hän +siksi, mikä hän nyt on, työntekijäksi sanan oikeimmassa merkityksessä, +lujaksi luonnoksi, joka säännöllisyydessä ja nerollisuudessa näkee +ihmisen parhaan lääkkeen ja sen vuoksi tahtoo sitä kaikkialla käyttää." + +Neiti Fliedner puhui niin elävästi, ett'en olisi voinut uskoa sitä +hänestä, tosin kyllä aina miellyttävästä, mutta myöskin harvapuheisesta +neidestä; silminnähtävästi oli hän erittäin innoissansa. Ja minä istuin +hänen vieressänsä ja katselin, henkeäni pidättäen, tuntemattomaan +maailmaan: miten ihmeellinen oli minusta miehen innokas ja palava +rakkaus naista kohtaan! Lempisatuni vaalenivat ja kadottivat +lumousvoimansa tämän tositapauksen rinnalla. Ja mies, joka ei voinut +unhottaa uskotonta rouvaa, joka kadottamisen tuskasta mieletönnä syöksi +puutarhojen lävitse, oli siis herra Claudius -- voiko hän todellakin +tuntea mitään niin syvästi? + +"Rakastaneeko hän vieläkin sitä rouvaa?" keskeytin minä hiljaa +äänettömyyden. + +"Lapseni, sitä en voi teille sanoa", vastasi vanha neiti hymyillen. +"Luuletteko todellakin kenenkään tietävän, mitä herra Claudiuksella on +mielessä? Tunnettehan te itse hänen katsantonsa ja käytöksensä ja +sanotte niitä vakaviksi ja tyveniksi. Hänen sielunsa on kaikille +suljettu kirja. Paitsi sitä en voi uskoa sitä mahdolliseksi; täytyyhän +hänen halveksia sitä kavalaa rouvaa." + +Jo oli pimeä. Neiti Fliedner oli hetken aikaa sitte avannut ikkunan, +sentähden, että huone oli niin helteinen; sade oli jo tauonnut. Täällä +syrjäisellä kadulla vallitsi hiljaisuus, mutta etäisimmillä kaduilla, +joilla liike oli vilkkaampi, kuului humina milloin enentyvän, milloin +vähentyvän. Kadun toisella puolella sytytettiin kaasuliekki toisensa +perästä. Ne kuvastuivat kadun vesilätäköissä ja näyttivät meille, miten +mustina ja uhkaavina pilvet vielä peittivät taivaan ja riippuivat +kaupungin yli. Huoneesenkin, jossa me äänettöminä istuimme vierekkäin, +loisti niiden heikko valo ja minä pyysin neiti Fliedneriä jättämään +lampun sytyttämättä, sillä olihan meillä kirkasta kyllä, vaikka +oikeastaan pelkäsin katsella häntä silmiin, sillä minä tiesin hänen +olevan tuskaisena ja liikutettuna. + +Silloin kuului kovia askeleita katuvierustalta ja ikkunan alta +tunkeutui kertova ääni meidän luoksemme: "Eräs rampa rouva ei voinut +pelastua, vaan on hukkunut! Siellä lienee kauheata!" + +Me kavahdimme seisomaan ja neiti Fliedner alkoi lakkaamatta kävellä +edestakaisin. Etehisestäkin kuului jo puhetta. "Eikö vielä ole uutisia +Dorotheenthalista?" kuulimme Charlotten käsipuita vastaan nojautuneena +huutavan alas samassa kun neiti Fliedner avasi ovensa. "Meidän +väestämme ei ketäkään ole palannut", vastasi vanha Erdmann. Hän seisoi +palvelijoitten keskellä ja hänen karkea äänensä vapisi liikutuksesta. +"Mutta toiset kertovat siellä olevan hirveätä", jatkoi hän, "ja meidän +herramme on ensimäinen pelastamassa -- Jumala varjelkoon, hän ei kysy, +kaatuuko tuommoinen pähkinänkuoren tapainen kapine kuin hänen pieni +ruuhensa! Onhan siellä muutakin pelastukseen kykenevää väkeä! Jospa hän +olisi edes vähän varovaisempi! Herttuankin sanotaan siellä olevan." + +"Kuinka, hänen herttuallinen korkeutensako itse?" huudahti Dagobert +alas. + +Erdmann myönsi. Yliovi lyötiin kiinni; mutta heti kohta tuli herra +luutnantti alas -- käski satuloida hevosensa ja lennätti pois -- kaunis +Tankred -- miten kurjalta hän nyt näytti minusta! + +Minä hiivin jälleen sohvan kulmaan, neiti Fliednerin istahtaessa +ikkunan komeroon. Minä en voinut muistella muuta kuin vettä, miten se +raivoisasti syöksi eteenpäin hukuttaen kaikki ihmiset, jotka eivät +voineet pelastaa itseänsä. Kuinka kauheata hukkua kuohuileviin +vaahtoisiin aaltoihin! Mutta "herra Claudius ei huoli, kaatuuko pieni +pähkinänkuori", kuten Erdmann vanhus vakuutti; hän ei luultavasti +rakastanut maailmaa, ihmisiä eitä omaa elämätänsä ja siihen oli hänellä +syytä. Rouva, jota hän ei voinut unhottaa, oli ollut uskoton; kavalat +olivat veli ja sisar, kavala vanha kirjanpitäjä, ja minäkin, jolle hän +aina osoitti niin paljon hyvyyttä, minäkin olin viekas ja olin muutama +tunti sitte ilmaissut kumoomattomimpia todistuksia häntä vastaan. Neiti +Fliedner yksin piti hänen puoltansa; minä katsahdin melkein +kateellisesti ikkunan komerossa istuvaa, pientä, sievää olentoa; +hänellä oli puhdas omatunto, hän ei koskaan ollut tehnyt isännällensä +pahaa, eikä hänen tarvinnut katuvaisesti nuhdella itseään pahasta +käytöksestä, jos -- aallot lainehtisivat jalon vaaleahiuksisen pään +ylitse. Olin melkein kiljahtaa sitä kuvaillessani, mutta purin +hampaitani ja rupesin jälleen tuskallisesti lukemaan jokaista kuuluvaa +askelta, jokaista kaukaista vaunujen jytinää. + +Niin kului tunti tunnin perästä. Ei isänikään ollut vielä palannut. +Neiti Fliednerin käskystä oli Erdmann ollut kuulustelemassa +Karolinenlustissa. Melu ei vielä ollut tykkänään tauonnut liikutetussa +kaupungissa, mutta oli jo vähentynyt. Sydänyö lähestyi. -- Silloin +pyörivät vaunut muurikadulle. Neiti Fliedner kavahti pystyyn, hiljaa +huudahtaen sekä ilosta että pelosta ja minä juoksin lentäen etehisen +lävitse ja avasin pihan oven. Melkein läpitunkematon pimeys vallitsi +ulkona, mutta minä riensin sokeasti pihalle ajavia vaunuja kohti. + +"Herra Claudius, oletteko itse siellä?" huusin vapisevin äänin. + +"Olen", kuului kuskinistuimelta. + +"Jumalan kiitos!" Minä painoin kädet sydämelleni, luulin sen pakahtuvan +vapaasti hengähtämisestäni, kun vaara oli ohitse. + +Nyt riensivät palveliat kaikkialta ja ympäröivät vaunut. Herra Claudius +astui alas. + +"Onko turmio todellakin niin suuri, herra Claudius?" kysyi Erdmann. +"Todellakin neljänkymmenen tuhannen taalerin vahinko, kuten Schäfer +sanoo?" + +"Vahinko on suurempi -- kaikki on hävitetty; saamme alkaa +Dorotheenthalissa uudestaan. Minä vaan surkuttelen havupuitani -- ei +ainoatakaan ole enää", lausui hän liikutettuna. "No, kaikki ne voi +hankkia uudestaan aikaa myöten; mutta tässä" -- hän vaikeni ja avasi +vaununoven. + +Hän auttoi varovaisesti jonkun alas vaunuista. Useitten sytytettyjen +lamppujen valo lankesi nyt etehisen ovesta nuoreen neitoon, joka +puoleksi riippuen herra Claudiuksen käsivarressa, astui alas. +Suonenvedontapainen nyyhkiminen tärisytti hentoa, eteenpäin +kumartunutta olentoa ja peittämättömät hiukset riippuivat +epäjärjestyksessä ja hajallaan kauniitten, mutta kauheasta tuskasta +vääristyneiden kasvojen ympäri. + +"Hänen äitinsä on hukkunut", kuiskasi hänen seurassansa tullut väki. + +Herra Claudius kiersi lujemmin käsivartensa tytön ympäri ja saattoi +hänet etehiseen. Hän sattui minuun pimeässä -- ja hänen vaatteensa +olivat läpimärjät. + +Neiti Fliedner seisoi ylimäisellä portaalla ojentaen hänelle molemmat +kätensä; en kuullut, mitä herra Claudius hänelle sanoi; äkkinäinen, +selittämätön ujouden ja tuskan tunne karkoitti minut heidän +läheisyydestänsä etemmäksi, mutta minä näin vanhan neidon lempeästi ja +hellästi tarttuvan itkevän tytön käteen ja taluttavan häntä sisälle. +Herra Claudius viipyi vielä tuokion aikaa etehisessä puhuen Charlotten +kanssa. Minulta ei jäänyt huomaamatta, että hän ikäänkuin etsien +katseli ympärillensä -- oliko hän siis kuullut ääneni ja tahtoiko hän +täten tulla vakuutetuksi, olinko minä, johon hän oli niin suuttunut, +todellakin siellä. Mikä hullu ajatus! Hänellä oli tärkeämpää +mietittävänä -- kuinka paljon kurjuutta olikaan hän nähnyt tänään ja +kuinka paljon vaikeuksia olikaan hänellä taasen uudestaan voitettavana! +Eikö hän nyt tuonut syvästi sortunutta orpoa tyttöraukkaa kotiinsa, +ottanut häntä luoksensa sydämellisen hellästi ja sääliväisesti? Hän ei +varmaan ollut yhtä kiittämätön kuin minä; hän ei lykännyt suojelevaa +kättä luotansa; luottavaisesti turvasi hän hänen tukevaan käteensä. Ja +sitte muistelisi hän vielä arolta tullutta, uppiniskaista lasta? Ei +suinkaan! + +Hän astui taasen portaita alas, seisahtui ovessa ja katseli tarkkaan +ympärillensä pimeään. Sillä välin oli herrakin astunut alas vaunuista +ja meni hänen luoksensa -- minä tunsin hänet isäkseni. Kummastuneena +näin hänen ojentavan herra Claudiukselle, halveksitulle "kauppiaalle", +mitä ystävällisimmästi kätensä ja mitä hartaimmin häntä kiittäen, +jättävän hänet hyvästi. Puutarhassa hiivin hänen luoksensa ja tartuin +hänen käsivarteensa. Hän oli siitä erittäin hämillään ja hänen oli +erinomaisen vaikea käsittää, "että hän näin myöhään yöllä näki pikku +kyyhkysensä ulkona". Hän oli seurannut herttuaa Dorotheenthaliin ja +sitte palannut sieltä herra Claudiuksen vaunuissa. Mennessämme +Karolinenlustiin kertoi hän vedentulvasta ja herra Claudiuksesta. + +"Minkälainen mies! Herttua oli innostunut nähdessään hänen +kylmämielisyyttänsä ja neuvokkaisuuttaan ja vakavaa arvokkaisuutta, +jolla hän kärsi vahinkonsa. Minä olen tähän saakka luullut miehen +eläväksi luvunlaskun esimerkiksi -- siitä täytyy minun pyytää häneltä +anteeksi!" + +Niin, minkälainen mies! "No, kaikki voi hankkia uudestaan aikaa myöten, +mutta tässä" -- niillä yksinkertaisilla sanoilla vertasi hän oman +äärettömän vahinkonsa nuoren tytön onnettomuuteen. Ja hän olisi +numero-setä, jääkylmä rahamies? Ei, vaan "työntekijä sanan oikeimmassa +merkityksessä", joka ei tehnyt työtä halvan voiton tähden, mutta +sentähden että "huomasi säännöllisyyden ja nerollisuuden olevan ihmisen +parhaan lääkkeen". Ah, nyt jo rupesin ymmärtämään häntä paremmin! + +Sinä yönä en enää mennyt levolle. Minä istahdin ikkunankomeroon ja +odotin päivän koittoa. Puitten takaa koittavan päivän kuluessa tahdoin +alkaa uutta elämää. + + + + +XXVI. + + +Seuraavana päivänä iltapuolella otin minulle uskotun puutarhan avaimen +ja menin sveitsiläistaloon: Minä tiesin pikku Gretchenin isän olevan +opettajan K:n korkeammassa tyttökoulussa -- hän kyllä oli auttava minua +tulemaan toiseksi ihmiseksi. Pitkää esittelemistä ei tarvittu. Rouva +Helldorf tunsi minut heti kohta. Kuten myöhemmin sain kuulla, oli vanha +Schäfer tarhuri jo kertonut paljon "oppineen herran" kesyttömästä, +kummallisesta lapsesta, joka niin äkkiarvaamatta oli tulla tipahtanut +Karolinenlustiin, ja pikku Kreetta kavahti minulle kaulaan. +Taannoisesta tapauksesta puutarhassa, johon minä olin syypää, ei +lausuttu sanaakaan. + +"Tahdotteko opettaa minua?" kysyin yliopettaja Helldorfilta, joka +korjaeli äärettömän suurta kirjoitusvihko-kasaa. "Minä tahtoisin oppia, +oppia niin paljon kuin vaan mahtuu päähäni! Olenhan jo koko vanha +tyttö, enkä taida edes oikein kirjoittaa." Hän hymyili ja hänen +suloinen pikku rouvansa samoin, ja me päätimme lujasti, että minä +saisin käydä kuin heidän oma lapsensa heidän perheessänsä ja saisin +joka päivä vähintään kolme oppituntia. Sen päätöksen kerroin minä neiti +Fliednerille, joka hyväksyi sen kokonaan ja lupasi minun pyynnöistäni +toimittaa kaikki siihen kuuluvat raha-asiat. Siis ei minun tarvinnut +sentähden mennä herra Claudiuksen kirjoitushuoneesen. + +Siitä alkaen tein minä väsymättä ahkerasti työtä. Tosia lensi kynä +alussa usein pöydän alle ja minä juoksin kuumentunein päin kyynelsilmin +metsään; mutta minä palasin myöskin huoaten takaisin, otin pienen +terästirannin hitaasti lattialta ja rupesin jälleen maalaamaan, kunnes +kopioiminen tykkönään oli tarpeeton ja somat, vakavat, paperille +piirretyt kirjaimet tulivat ajatusten eloon saattajiksi. Silloin +aukenivat silmäni ja minä käsitin entisen tietämättömyyteni! Minä +edistyin opettajani iloksi sanomattoman nopeasti ja sitte lisääntyivät +alussa harvat oppiaineeni laululla ja soitannollakin, joissa +luonnollinen taipumukseni oli minulle suureksi avuksi. Kohta seisoin +minä pianon vieressä laulaen kaksiäänisiä lauluja nuoren Helldorfin +kanssa. + +Se seurustelu sveitsiläis-talossa, vaikka isäni sen hyväksyi ja neiti +Fliedner sekä herra Claudius sitä julkisesti suojelivat, oli eräille +henkilöille malka silmässä. Eckhof raivosi ja Charlotte oli kummallisen +kiukkuinen ja vihastunut. Minä sain sieltä likempiä tietoja vanhan +kirjanpitäjän ja hänen tyttärensä välisestä eripuraisuudesta. Helldorf +oli lukenut jumaluusoppia ja jo ylioppilaana kihlannut Anna Eckhofin. +Vanha salapyhäinen oli suostunut tähän liittoon sillä ehdolla, että +nuori mies lopetettuaan oppimääränsä, lähtisi nuoren rouvansa kanssa +Itä-Indiaan lähetyssaarnaajaksi, -- mutta tietysti evankelisen +uskonlahkon sääntöjä ankarasti noudattavana saarnaajana. Se määräys +tuntui sulhosta yhä raskaammalta, hän kieltäytyi viimein sitä +täyttämästä ja ilmaisihe kaiken ulkokultaisuuden ja tekopyhän +lavertelemisen jyrkäksi vastustajaksi. Lisäksi selitti lääkäri nuoren +morsiamen ruumiinrakennuksen liian heikoksi kestämään lähetyssaarnaajan +vaimon vaivaloista ja puutteellista elämää. Vanhusta ei se lepyttänyt; +hän hurjasti väitti Herran kyllä suovan tyttärelle armonsa kautta +siihen voimaa, ja ell'ei niin kävisi, menisi hän Jumalan luo pyhän +kirkon oikeana ja valppaana soturina. Kun Helldorf lujasti pysyi +kiellossansa eikä tahtonut luopua armaastansa, hylkäsi isä tyttärensä. + +Aivan selvästi käsitin minä ukon vihan, kun muuri sillä tavoin +revittiin alas sveitsiläistalon ja hänen hallitsemansa alan +väliltä, mutta mistä syystä katseli Charlotte epäsuosiollisesti +seurustelemistani opettajan perheen kanssa? Suuttuneena sanoi hän +minulle vasten silmiä, ett'ei hän käsittänyt, kuinka herra Claudius +taisi uskoa valtatien varrella olevan portin avaimen minun +huolimattomiin lapsenkäsiini; pian pääsisivät muka kaupungin kaikki +kerjäläiset tulvaamaan puutarhaan. Hän moitti minun tulleeni siitä +saakka inhottavan ylpeäksi, kun rupesin harjoittamaan sekä lukemista, +että kirjoitusta; "ihastuttavan luonnollisesta aron prinsessasta" ei +enää löydy jälkeäkään ja kähäröitäni olin muka ruvennut järjestämään +jotenkin paljoa teeskenteleväisyyttä ja kiekailevaisuutta osoittavalla +tavalla. Vielä vihaisemmaksi ja pisteleväisemmäksi tuli hän alotettuani +soitantoa ja laulua harjoittamaan. Useasti tapasin hänet muurin takana, +kun oppitunnin perästä palasin kotiin; säihkyvin silmin, mutta +kuitenkin melkein loukkaavan välinpitämättömästi sanoi hän pienen +linnun voivan ylpeillä sangen kimakasta äänestään, josta hän oli vaan +ohitsemennen kuullut muutamia säveleitä; mutta kun eräänä sunnuntaina +iltapäivällä laulukumppalini, nuori Helldorf saatti minut puutarhan +portille asti; hyökkäsi hän esiin pensastosta ja rupesi lakkaamatta +nauramaan, silloin tällöin ivallisesti kysyen: "Saanko luvan onnitella, +neiti von Sassen?" + +Minä annoin hänen olla, kun en todellakaan käsittänyt hänen +käytöstänsä. Muuten hillitsi hän itseään ilmoittamattoman salaisuuden +suhteen paljoa paremmin kuin mitä olisin voinut uskoa. Ainoastaan +kahdessa kohdassa ilmaantui hänen enentynyt ylpeytensä selvemmin: hän +ei nimittäin milloinkaan enää tullut aterialle muuten kuin puettuna +sihisevään silkkiin ja lisäksi näytti hän kaikissa tilaisuuksissa +ylenkatsettansa porvarisäätyä kohtaan. Enimmiten sai nuori Helldorf +sitä tuta, sillä herra Claudius kutsui häntä yhä useammin perheesensä. +Hän kohteli nuorta miestä kylmästi ja epäkohteliaasti, joka usein +suututti minua, liiatenkin kun vähitellen puhdas sisarellinen rakkaus +häneen oli syntynyt minussa. Suureksi mielihyväkseni ylenkatsoi nuori +mies tykkänään hänen käytöstänsä. Hän ei ollut huomaavinaankaan ylpeätä +loukkaavaa naista. Minulla oli usein tilaisuutta huomata se, sillä +minäkin otin enimmiten osaa Claudiuksen pieniin pitoihin, mutta +kuitenkin aina isäni seurassa. Hänen ja herra Claudiuksen välillä oli +sangen vilkas seurustelu saanut alkunsa. Herra Claudius tuli hyvin +usein kirjastoon, jota hän ei ennen koskaan tehnyt, ja isäni puolestaan +meni iltaisin tähtitorniksi valmistettuun huoneesen. Pienissä +teepidoissa olivat he aina yhdessä. He näkyivät sangen paljon +mieltyneen toisiinsa; mutta he eivät koskaan, vaikka usein kuuntelin +heidän puhettansa, koskeneet muistoraha-seikkaan. Herra Claudiuksen ja +minun keskinäinen välimme ei kuitenkaan vähääkään muuttunut. +Päinvastoin kartoin häntä entistä huolellisemmin, sillä olihan tuo +onneton salaisuus välillämme. Tammikuussa, Dagobertin palatessa, oli +asia ratkaistava; kuinka kamala olisinkaan ollut, jos olisin +teeskennellyt ystävyyttä ja luottamusta, ennenkuin herra Claudius saisi +tietoa asiasta! Ja vielä toinenkin seikka ujostutti ja peljätti minut +hänen läheltänsä. Usein, katsahtaessani ylös, jutellessani toisten +kanssa, huomasin hänen silmänsä, oikein tuskallisen miettiväisesti, +olevan luodut minuun; minä tiesin aivan hyvin miksi: Hän näki valheen +yhä vielä tahraavan otsaani. Veri syöksi kasvoihini ja synnytti taasen +minussa entisen uhkamielisyyden ja uppiniskaisuuden. Hän ei näkynyt +odottaneen toisenlaista käytöstä minulta. Hän ei sanallakaan +muistuttanut minua Ilsen antamasta holhoojaoikeudesta, vaikka minä +tiesin hänen, kuten alusta asti, pitävän huolta töistäni ja toimistani +ja sitä paitsi minun tietämättäni joutuneen yhteyteen opettajan kanssa, +jonka itse olin valinnut. Hän piti uskollisesti Ilselle annetun +lupauksensa, vaikka se aikaa myöten olikin tuleva hänelle vaivaloiseksi +ja tukalaksi. Nähdessäni hänen lempeän vakavana ja moittimattoman +arvokkaana kävelevän vieraittensa joukossa, tuskastuin usein +sanomattomasti, kun häntä uhkaava salaisuus muistui mieleeni. +Voineekohan hän puollustaa itseään sen ilmi tullessa? + +Niin kului kolme kuukautta. Minä ylpeilin vakavasta kauniista +käsialastani, jonka avulla jo olin salaa kirjeenvaihdossa Kristina +tätini kanssa. Hän oli innokkaasti kiittänyt minua lähettämästäni +rahasta ja kertonut aikovansa lähteä Dresdeniin lääkärien +hoidettavaksi, lujasti toivoen saavansa äänensä takaisin. Hänen +vakuutuksensa mukaan olin muka hänen pelastajansa, suojelusenkelinsä ja +ainoa olento, joka enää sääli häntä, kovasti koetettua rouva raukkaa. +Hän lausui lakkaamatta toivovansa kerran saada sulkea minut syliinsä. +Se kirjeenvaihto liikutti minua niin syvästi, että eräänä päivänä +ujosti yritin puhua isäni kanssa onnettomasta tädistäni. Isä kavahti +seisoalleen, kieltäen minua koskaan enää puhumasta hänestä ja lausui +suuttuneena, ett'ei hän ymmärtänyt, miten Ilse oli antanut sanankaan +tästä synkästä perhejutusta tulla minun tietooni. Tätini yhä useammin +saapuvat kirjeet saattoivat minut siis sangen levottomaksi, vaan minä +en kuitenkaan hennonnut jättää niitä vallan vastaamatta. + +Vähitellen sain kokea toisiakin huolia. Minä, joka en muutamaa +kuukautta ennen vielä tietänyt, mitä raha oli, minä luin nyt +levottomasti jokaista groshenia, sillä -- sitä puuttui usein. Minä olin +iloisesti ja hiukan taitavastikin hoitanut pientä talouttamme; joka +ilta oli pieni teepöytä kirjastossa, mukavuus, jota isälläni ei ollut +moneen vuoteen ollut; mutta että meidän myöskin kerran täytyi maksaa +kaikki, sitä en minä käsittänyt, ennen, kuin palvelusneitini laski +eteeni pitkän luettelon kaikenlaisista ostoksista. + +"Rahaa!" huudahti isäni kavahtaen pystyyn papereistansa, kun minä +viattomasti annoin hänelle rätingin. "Lapseni, minä en käsitä -- miksi +sitte?" Hän tunnusteli etsien liivinsä ja nuttunsa sivutaskuja. -- +"Minulla ei ole, Leonoraseni!" selitti hän olkapäitään nykähyttäen, +avuttoman ja tuskallisen näköisenä. "Kuinka -- äskenhän maksoin +ravintolan päivällisrätingin?" + +"Maksoitte, isä. Mutta tämä on illallisista", sammalsin minä +hämmästyneenä. + +"Vai niin!" Hän repi molemmin käsin hiuksiansa. "Katso, lapseni, tämä +on minulle ihan uutta, minä en ole sitä koskaan käyttänyt. Katso, +tässä!" sanoi hän, näyttäen minulle harmaasen paperiin käärittyä +sokuripalasta kirjoituspöydältä, "tämä on erittäin ravitsevaista ja +hyvin terveellistä." + +Ah, miten minä peljästyin ja mikä hirveä valo nyt koitti silmissäni. +Isälläni oli runsaat tulot, mutta hän kielsi kokoelmiensa tähden +itseltään välttämättömimmätkin tarpeet. Se oli siis syy hänen kauheaan +laihuuteensa; olivathan hänen kasvonsa jo Ilsen ja minun lyhyestä +hoidostani muuttuneet silminnähtävästi terveemmän näköisiksi. Jos +tahtoisinkin, niin en kuitenkaan hänen itsensä tähden voisi suostua +tähän kummalliseen sokuriruoan nautintoon. Mutta minä en tohtinut häntä +vastustaa, en edes pyytää rahaa, nähdessäni hänen useasti maksavan +satoja taalereja vanhasta kellastuneesta käsikirjoituksesta tahi +vanhasta, korkokuvaisesta posliiniruukusta eikä jättävän äyriäkään +taskuunsa. Hänen lempeä ja hellä käytöksensä, melkein lapsellinen ilo, +jolla hän näytti minulle ostetut aarteensa ja oma kunnioitukseni hänen +työtänsä ja tietoansa kohtaan sulki minulta suun. + +Minä etsin pienen kukkaron, jonka Ilse oli jättänyt laatikkoon +"hätävaraksi", vaan jota minä siihen saakka olin ylenkatsonut. Ne rahat +riittivät joksikin aikaa; mutta kun sitte annoin ulos viimeisen +groshenin, palasivat huolet jälleen. Ilsen puoleen en tohtinut kääntyä, +enkä herra Claudiuksenkaan; täytyihän minun heille aina ilmoittaa, +mihin aioin käyttää omaisuudestani otetut rahat. Nyt, voidakseni +selvemmin arvostella ihmistä ja seikkoja, muistin myöskin Ilsen +ankarasti moittineen tätä kiihkeätä kokoomista; minä käsitin nyt perin +pohjin herra Claudiuksen lauseen: senkaltainen hillitsemätön kokoilija +ottaa varat vaikka alttarilta, enkä minä siis voinut toivoa, että hän +suostuisi pyyntööni. Mutta mitä itse ansaitsin, siihen ei hänellä ollut +oikeutta; minun ei edes tarvinnut sanoa, mihin käytin ansaitsemani +rahat -- sangen nopeasti juolahti se pelastava ajatus mieleeni. + +Ja toisena päivänä Dorotheenthalin vesitulvan jälkeen näin nuoren +neidon, jonka äiti oli hukkunut, istuvan pihakammarin ikkunassa; +kauniit, vaaleat kasvot syvälle alaspainettuina teki hän niin ahkerasti +työtä, että minun oli mahdotonta nähdä ainoatakaan katsetta. + +"Mitä hän tekee?" kysyin neiti Fliedneriltä. + +"Hän on pyytänyt työtä, sillä hän luulee ainoastaan sillä tavalla +voivansa hillitä surunsa. Hän kirjoittaa kukkasten nimiä +siemenkoteloihin; hänen isänsä oli koulunopettaja Doretheenthalissa ja +tyttö kirjoittaa sangen kaunista käsialaa." + +Tämä joutui taasen mieleeni, kun Emma, palvelija-neitsyt, antoi minulle +paperin täynnä numeroita. Minulla ei enää ollut äyriäkään ja pyysin +sammaltaen häntä odottamaan muutaman päivän. Silminnähtävästi +kummastuneena ja hämillään läksi hän huoneesta ja minä menin kello +kuusi sykkivin sydämin katurakennukseen. Herra Claudiuksen luona oli +pidot -- isänikin oli kutsuttu, mutta hän viipyi vielä linnassa +tervehtimässä Margareta-ruhtinatarta, joka sinä päivänä oli palaava +kolmekuukautisen poissaolon jälkeen. + +Minä riisuin päällysvaatteeni ja hattuni neiti Fliednerin huoneesen. + +"Lapseni", lausui vanha neiti vähän hämillään ollen, vetäen pääni +rinnoillensa, "jos joskus joudutte rahapulaan, eikö totta, tulettehan +silloin minun luokseni?" + +Minä peljästyin -- Emma oli kielitellyt; mutta minä en kuitenkaan +tahtonut myöntää olevani tarpeessa, minä häpesin isäni tähden. Enhän +minä kuitenkaan ollut sillä autettu, että hän lainaisi minulle rahaa, +täytyihän minun kaikissa tapauksissa maksaa ne hänelle takaisin. Minä +kiitin häntä sydämellisesti ja menin jotenkin vakavin askelin +toimitushuoneesen -- ensi kerran Ilsen lähdettyä. + +Jo oven takana kuulin herra Claudiuksen kävelevän edestakaisin. +Avatessani oven kääntyi hän puoleeni ja seisattui kädet selän takana. +Hänen kirjoituspöydällään paloi yksinäinen viheriävarjostiminen lamppu, +kaikki muut pöydät olivat jo pimeät; herrat olivat lähteneet työstään. + +Minna värisytti: kookas, solakka mies oli juuri nopeilla askeleilla +mitannut puolihämärää huonetta; entistä elävämmin muistui aika +mieleeni, jolloin ääretön suru ja tuska saattoivat hänet rauhatonna +puutarhan ja metsän yksinäisyyteen. Tuloni näkyi kummastuttavan häntä, +ikäänkuin ehdottomasti tarttui hän lampun varjostimeen ja kohotti sen, +että valo kirkkaasti valasi minua, ujosti seisoissani odottaen oven +edessä. Tilani oli minusta niin tuskallinen kuin olisin äkkiä joutunut +pilkkalavalle; mutta minä kokosin kaiken rohkeuteni, menin hänen +luoksensa ja laskin jotenkin kömpelösti niiaten, paperin hänen eteensä +kirjoituspöydälle. + +"Olkaa hyvä ja tarkastelkaa tätä käsialaa!" pyysin alasluoduin silmin. + +Hän otti paperin käteensä. + +"Kauniita, luontevia kirjaimia: ne ovat siinä niin lujina ja +uhkamielisinä, tahtoisin sanoa, haarniskaan puettuina, mutta kuitenkin +viehättävinä", lausui hän ja puoleksi hymyillen käänsi kasvonsa +puoleeni. "Luulisipa kirjoittajan pukeutuneen rautahansikkaasen +peittääksensä pienen käden!" + +"Siis on kirjoitus kaunis -- mutta kelpaako se myöskin käytännössä? +Minun ilahuttaisi, jos niin olisi!" lausuin sammaltaen. + +"Vai niin, asia koski teihin enemmän, kuin luulin. Oletteko te tämän +kirjoittanut?" + +"Olen." + +"Ja mitä tarkoitatte 'käytännöllä?' Ettekö tyydy siihen, että äkkiä +olette oppineet kirjoittamaan niin kauniisti ja kuten kirjoituksesta +huomaa, myöskin sujuvasti ja nopeasti?" + +"En, en, en lainkaan!" vastasin vilkkaasti. "Minä tahtoisin osata +kirjoittaa niin, että -- että minulle uskottaisiin työtä." -- Nyt olin +sen sanonut ja nyt tulin rohkeaksi. "Minä tiedän teidän antavan +naisienkin kirjoittaa kukkasien nimiä siementötteröihin; ettekö antaisi +minunkin koettaa? -- Minä koettaisin parastani ja kirjottaisin +tarkkaan, mallin mukaan." -- Nyt katsahdin ylös, mutta loin heti +jälleen silmäni alas, sillä katselivathan hänen siniset silmänsä minua +niin tulisesti, mutta samalla myöskin ikäänkuin sääliväisesti. Ne +olivat niin säihkyvät ja iloiset, kuin eivät ne ensinkään olisi tuon +muuten rauhallisen, vakavan miehen omat. + +"Tahdotteko siis kirjoittaa rahasta?" kysyi hän kuitenkin kovin +tyvenesti, melkein toimekkaasti. "Ettekö tiedä, ett'ei teidän tarvitse +sitä tehdä? Onhan teillä omaisuutta. Sanokaa vaan, kuinka paljon +tarvitsette ja mitä varten." Hän laski kätensä vieressään seisovalle +rauta-arkulle. + +"Ei, minä en huoli!" huudahdin äkkiä. "Antakaa rahojen olla +myöhemmäksi. Armas mummo-vainajani sanoi siinä olevan kylliksi hätää +torjumaan, enkä minä vielä ole hädässä, Jumalan kiitos!" Hän otti +jälleen pois kätensä arkusta. En tiedä, mistä syystä joutui mieleeni, +hänen eriskummallista hymyänsä nähdessäni, että _hänkin_ jo tiesi Emman +lörpötyksistä. Se masensi minut, mutta vahvisti samassa päätökseni. + +"Te ette silminnähtävästi käsitä sitä työtä, jota nyt minulta +pyydätte", jatkoi hän. "Minä tiedän jo ennakolta, miten käy: yhden +minutin kuluttua rupeavat poskenne punottamaan, ajatuksenne ja jalkanne +kapinoitsemaan kauheata kirjoitusta vastaan --" + +"Nyt on kaikki ihan toista", keskeytin häntä puoliääneen ja häveliäänä, +sillä toistelihan hän omia lapsellisia sanojani, joilla olin kertonut +hänelle, miten inhosin kirjoitusta. "Vaikeaa on oppiminen minusta +ollut, se on tosi, enkä minä sitä kiellä, mutta minä olen voittanut +itseni." + +"Todellakin?" Tuo paha hymy lensi taasen hänen huulillensa. "Te olette +siis jättäneet kaikki, mihin olitte arolla tottuneet? Te inhoatte +kiivetä puissa, ettekä voi käsittää, miten ennen mielellänne juoksitte +joen vedessä!" + +"Ei, ei, niin sivistynyt en ole lainkaan!" huudahdin tahtomattani. +"Minä en ylipäänsä voi käsittää, koittaako koskaan päivä, jolloin +ikävöimättä taidan kuulla puitten huminaa ja laineitten loiskimista; +mutta minä opin hillitsemään ikävyyttäni, samaten kuin olen hampaitani +kiristäen -- minä osoitin paperia -- pakottanut itseni oppimaan +kirjoittamaan tätä." + +Herra Claudius kääntyi viheriän ikkunan varjostimeen päin, ikäänkuin +olisi hän tahtonut lukea sen lankoja. Sitte otti hän pienen +paperitötterön ja näytti sen minulle, kauniisti kirjoitettuna seisoi +siinä "_Rosa Damascena_." + +"Ajatelkaa nyt, että teidän täytyy kirjoittaa nämät sanat neljä sataa +kertaa", lausui hän painavasti. + +"Hyvä, saatte nähdä, sen taidan! Onhan se kukkasen nimi, ja vaikka +tuhat kertaa kirjoittaisin 'rosa'-sanan, niin olen aina tuntevinani sen +herttaisen tuoksun. Ruusu on minusta ihme, minä olen aina pitänyt sitä +kuoriaisen linnana -- sekin on tottumus arosta -- tahdotteko uskoa +minulle työtä?" + +Hän oli ääneti ja raskain sydämin arvelin minä hänen luetelleen nämät +vaikeukset päästäksensä sanomasta, ett'ei hän voinut kirjoitustani +käyttää. Syvästi alakuloisena muistelin Loviisaa, tuota orpoa opettajan +tytärtä -- hän oli vielä täällä ja kaikki kiittivät hänen +ahkeruuttansa; kaikissa tapauksissa suoritti hän tehtävänsä paljoa +paremmin kuin minä ja minä olin röyhkeä vertaillessani itseäni häneen. +Ah, miten katkerasti nyt kaduin tuloani toimitushuoneesen! Entinen +uhkamielisyys kuohuili taasen minussa, minä otin näytekirjoitukseni ja +pistin sen taskuuni. + +"Minä huomaan olleeni nenäkäs ja arvostelleeni omaa taitoani liian +hyväksi", lausuin hengähtäen. "Nyt häpeän nähdessäni tuon viehättävän +käsialan." + +Kiireesti läksin oven luo, mutta herra Claudius seisoi samassa +vieressäni. + +"Älkää menkö noin luotani", lausui hän mitä hellimmällä äänellä. "Minä +olin väärässä! Te osoitatte ensi kerran minulle heikkoa luottamusta ja +minä vastustan teitä. -- Mutta minä en salli, että te kiusaatte +itseänne työllä, joka on koko luonteellenne vastenmielistä. Sanoittehan +äsken itse hampaita purren tekevänne koneentapaista työtä. Minä en sitä +paitsi tahtoisi, että puhdas kätenne, jota kulta tuskin on liannut +kirouksellaan, rupeisi ahkeroimaan muutaman groshenin tähden, +luuletteko te seitsentoistavuotisen ihmis-ihmeen, joka ei koskaan ollut +rahaa nähnyt, todellakin luiskahtaneen silmieni ohitse, kuten vieraan +maiseman, kummallisen kansallispuvun tahi jonkin muun semmoisen? Minä +selitin kohta alussa teille, että kesytön, uhkamielinen luonteenne on +kukistettava, sillä säädytön käytös rumentaa minun mielestäni naisen, +kiittäköötpä vaikka tuhannet sitä kesytönnä viehätyksenä; mutta +luonteenne omituisuuksien täytyy jäädä hätyyttämättä." + +"Mutta minä otan ohjat omiin käsiini ruvetessani ankaraan työhön", +vastasin tuittupäisesti. "Etsiväthän toisetkin lohdutusta työssä; +olettehan te itsekin toimelias aamusta iltaan ja vaadittehan te muilta +samaa." + +Hän hymyili. "Minä vaadinkin oikeuden mukaan kaikilta ahkeruutta, +velvollisuutensa täyttämisessä. Mutta luuletteko minua senkaltaiseksi +työnharrastajaksi, että tahdon muodostaa kaikki ihmiset saman kaavan +mukaan? -- Jos joku sahaa pois liikanaiset oksat puusta, annan minä +hänen jatkaa työtänsä; mutta minä en salli kenenkään karkeilla sormilla +koskea hienoon kukkaan ja riistää sen lehdistä kaunista samettia. -- +Minä tahtoisin mielelläni nähdä tämän pienen kähäräpään uhkamielisyyden +vähennettynä, mutta ainoastaan henkisen ylevyyden, ei milloinkaan +koneentapaisen työn vaikutuksesta." + +Minä olin vähällä kadottaa ainoan keinon, millä ansaitsisin rahaa, +sillä nyt en voinut enää puhua asianmukaisesti, liiatenkin kun hänkin +äkkiä hylkäsi saman puhetavan. Kaikki hänen sanansa kuuluivat niin +pidätetyiltä ja hillityiltä kuin pelkäisi hän jokaisen äänen korotuksen +sytyttävän sisällisen innostuksen ilmituleen ja saattavan hänet +kiivaaksi. Olinkohan lausunut jotakin, joka muistutti häntä kamalasta +uskottomasta rouvasta? Sanomaton sääli tuota syvästi loukattua miestä +kohtaan liikutti minua ja nyt tartuin ainoaan jäljellä olevaan keinoon +-- rukoukseen, ja lausuin sanani niin innokkaalla, hellällä äänellä, +että itsekin siitä peljästyin. + +Ikäänkuin auringonsäteen valasemana kirkastuivat hänen kasvonsa. + +"No niin, te saatte, mitä pyydätte!" lausui hän, tuokion aikaa +mietittyänsä, väräjävällä äänellä. "Nyt käsitän, miksi ei ankara, +jäykkä Ilse rouvakaan voinut vastustaa aron pikku prinsessaa! Ei, ei, +niin nopeasti emme ole valmiit!" huudahti hän, kun minä, lausuttuani +muutamia kiitossanoja, aioin lähteä huoneesta. "Onpa kohtuullista, että +minä vuorostani pyytäisin teiltä jotakin, eikö niin? Älkää peljästykö, +teidän ei tarvitse lyödä minulle kättä --" Miten katkeralta tämä +selitys minusta kuului ja kuinka minä häpesin! "Minä pyytäisin teitä +ainoasti vilpittömästi vastaamaan kysymykseeni." + +Minä palasin ja katsoin häntä silmiin. + +"Petyinkö -- vai teidänkö äänenne huusi nimeäni, kun palasin +Dorotheenthalista tuona onnettomana päivänä?" + +Minä tunsin tumman punan lentävän kasvoihini ja kuumentavan poskiani; +mutta viipymättä vastasin hänelle: "Minä se olin, niin -- minä olin +niin levoton --" samassa vaikenin, sillä ovi aukeni ja vanha Erdmann +astui sisään. Todellakin tyytymättömän näköisenä osoitti herra Claudius +kirjejoukkoa, joka oli vietävä postiin. Vanhuksella oli muassaan kirje, +jonka hän laski pöydälle, kunnes ehti pistää toiset laukkuun. + +"Neiti Charlottelta", selitti hän huomatessaan isännän suuresti +kummastuneena katselevan pienen kirjeen sinettiä. + +"Tämä kirje on vasta huomenna varhain vietävä, Erdmann", lausui herra +Claudius lyhyesti ja pisti kirjeen taskuunsa. + +Sillä aikaa olin minä saapunut oven luo ja ennenkuin hän ennätti huutaa +minua, seisoin jo kovasti sykkivin sydämin etehisessä. Minä hengähdin +syvästi, karhumainen, äreä vanhus tuli sisälle tosiaan onnellisena +hetkenä; eipä paljoa puuttunut, että olisin tunnustanut, mitä tuskia +silloin kärsin hänen tähtensä. Mutta mitä tämä on? Johan luja pohja +luiskahtaa jalkojeni alta; ikivanha herra sinisine silmälasilleen -- +valekuvan tapaisesti haihtui tämä ensi kuvailemiseni kaikkiin ilman +suuntiin, eikä mikään, mikä oli minuun vaikuttanut astuessani uuteen, +vieraasen maailmaan, vetänyt vertoja kunnioitusta vaativalle +kauppiaalle. + + + + +XXVII. + + +Minä riensin rappuja ylös seurahuoneisin. Kolme peräkkäin olevaa suurta +huonetta -- Charlotten siihen luettuna -- olivat aina viehättävästi +lämmitetyt ja valaistut. Ovet olivat selki seljällään, sillä herra +Claudiusta huvitti puhuessansa silloin tällöin, vitkallisin askelin +käydä huoneitten lävitse. Teepöydän ympäri kokoontuva seura ei ollut +suurilukuinen. Muutamia vanhoja herroja, talon ystäviä entisiltä +ajoilta tuli välistä; mutta isäni -- tietysti "hanhenkukkineen" -- ja +nuori Helldorf olimme vakinaisia vieraita; Loviisakin, tuo nuori +hiljainen orpo oli siellä. Sitä vastoin oli kirjanpitäjä kokonaan +kieltäytynyt tulemasta, selittäen olevansa liian vanha sekä pelkäävänsä +vilustumista mennessänsä kylminä, sumuisina iltoina puutarhan lävitse; +mutta oikeastaan oli hän peittämättömästi ilmoittanut Claudiuksen +kauppahuoneen muuttuneen niin pelottavasti, että hän kumminkin "pesi +kätensä", eikä huolinut ottaa osaa rikoksiin, joista toimen päämiehen +kerran oli vastaaminen edellisille päämiehille. + +Sinä päivänä olivat huoneet vielä typötyhjät. Oli kylmä marraskuun +ilta; ensimmäiset lumihöytyvät sekaantuivat hiljaiseen sateesen, joka +maanpinnalla kohosi tiheäksi pahanhajuiseksi sumuksi ja tuuli vinkui +tyhjillä kaduilla. + +Astuessani saliin järjesti neiti Fliedner par'aikaa kiliseviä +teekuppia. Hän oli liikutettu, sillä hän muutteli jotenkin typerästi +astioita edestakaisin. Charlotte katseli häntä ivallisesti hymyillen. +Hän oli heittäytynyt sohvan kulmaan, puoleksi vaipuneena pitseillä ja +rimsuilla koristetun viheriöisen silkki-leningin kimeltäviin +laskoksiin. Hänen uhkea kauneutensa miellytti minua taasen -- muhkea +ruumiin muoto kuvautui niin kauniisti lämpimässä, pehmeässä sohvassa; +kuitenkin värisytti minun vertaillessani kylmää syysilmaa ihanan neiden +paljaisin, ainoastaan erittäin hienojen pitsien peittämiin hartioihin +ja käsivarsiin. + +"Herran tähden, Fliedner kulta, menetelkää varovaisesti!" huudahti hän +teeskentelijän pelolla, vähintäkään muuttamatta huolimatonta, mukavaa +asemaansa. "Rouva Claudius-vainaja kääntyisi haudassaan, jos hän +tietäisi, miten te nyt menettelette hänen posliinisten ristiäis- ja +muitten perhejuhlamuistojen kanssa, sillä jotakin semmoista luultavasti +kuppeihin poltetut kirjoitukset varmaan ylistänevät. Asia ei kannata +puhumista -- mitä siitä siis niin ällistytte? Voinko minä siihen mitä, +että tämä Loviisa on minulle niin vastenmielinen? Ja olenko minä syypää +siihen, että tämä itkullinen naama aina näyttää siltä, kuin tahtoisi +hän pyytää sekä Jumalalta, että ihmisiltä anteeksi, kun on niin rohkea, +että on ollenkaan olemassa? Tyttö tuntee vaistomaisesti, mitä minä nyt +peittämättä lausun -- hän koulumestaritapoineen ei kuulu hienoon +seuraan. Ylipään on setä liian hyvä, kun asettaa hänet seuraan, johon +hän ei missään tapauksessa kuulu. Hyvä Jumala, minä en ole mikään +hirviö, mutta mikä oikeata on...! Hyvää iltaa, prinsessani." + +Hän ojensi minulle kätensä ja veti minut viereensä sohvalle. "Pysykää +nyt tässä, älkääkä aina lentäkö tuulispään tapaisesti ympäri huonetta!" +lausui hän käskeväisesti! "Muuten asettaa setä taasen viereeni +kumppalin, joka ikuisella korko-ompeluksellansa ja karkealla +terässormustimellaan saattaa minut epätoivoon." + +"Yhden noista monista vastuksista voitte helposti poistaa", +arveli neiti Fliedner tyvenesti. "Antakaa Lovisalle yksi +hopeasormustimistanne. Te ette kuitenkaan koskaan niitä käytä." + +"Tai hyvin harvoin ainakin", nauroi Charlotte, liikuttaen kauniita +valkoisia sormiaan silmiensä edessä. "Ja tiedänpä myöskin, mistä +syystä. Katsokaa, hyvä Fliedner, näitä kynsiä! Ne eivät ole erittäin +pienet, mutta somat, ruusuiset ja nuhteettomat -- jokaisessa on +aateliskirja -- ettekö usko?" Hän avasi ylpeästi huulensa ja näytti +nenäkkäästi nauraen koko rivin kauniita, tasaisia hampaita. + +"En, sitä en usko", vastasi neiti Fliedner liikutettuna; puna +lensi suuttumuksesta hänelle poskiin. "Luonto ei salli etevyyttä, +joka vapauttaa ihmisen työstä, eikä tuolla kirjoitetulla +ruhtinaansanallakaan, jolle mieletön luulo suo saman muuttamisen voiman +kuin pyhälle ehtoollisellekin ja josta muka terve punainen luonnollinen +veri muuttuu siniseksi -- ei sillä sanallakaan ole valtaa vapauttaa +ketään työstä, jota tekemään ihmissuku kuitenkin on luotu. Kovin pahaa +olisi ja vasten Jumalan tahtoa, jos valtioille todellakin olisi suotu +oikeus hyväksyä tyhjäntoimillista. Mutta eräästä asiasta täytyy minun +nyt muistuttaa teitä, Charlotte -- ne sanat eivät koskaan ennen ole +käyneet huulieni yli; vaan teidän ylpeytenne on tullut rajattomaksi, +hetki hetkeltä se tulee sietämättömämmäksi ja niin muodoin muistutan +teitä siis: Älkää unhottako, että olette _ottolapsi_!" + +"Niin, niin, tuommoinen armonleipää nauttiva raukka, eikö tosi, hyvä, +armas Fliedner?" huudahti Charlotte, ja hänen tuliset, säihkyvät +silmänsä katselivat terävästi vanhaa neitoa kasvoihin. "Mutta ajatelkaa +vaan, minä en siitä paljoa huoli" -- hän nipisti peukalonsa ja +etusormensa -- "armonleipä maistuu minusta oivallisesti, sentähden +ett'en voi päästä vapaaksi ajatuksesta, että minulla on oikeutta sedän +leipään. Paitsi sitä oli hynin totta, mitä tänään kirjoitin +Dagobertille: te vingutatte ensimäistä viulua sedän teepöydässä, kun +Eckhof on joutunut epäsuosioon. Te tulette nenäkkääksi, ystäväni!" + +Hän vaikeni ja katsoi avonaisen oven puoleen, jonka kynnyksen yli herra +Claudius kuulumatta juuri oli astunut. Vähintäkään hämmästystä +osoittamatta nousi hän setäänsä tervehtimään, johon tervehdykseen setä +lyhyesti vastasi, astui pöydän luo ja piti takavarikkoon otettua +kirjettä lampun valossa. + +"Mistä olet saanut tämän vaakunan, Charlotte?" kysyi hän tyvenesti, +vaikka jotenkin terävästi. + +Charlotte peljästyi -- minä huomasin sen hänen puoleksi suljettujen +silmäluomiensa väräjämisestä, vaikka hän huolimattomuutta teeskennellen +katseli vaakunaa. + +"Mistäkö sen olen saanut, setä?" toisti hän melkein leikillisesti +kohottaen olkapäitään. "Minä olen pahoillani -- mutta en voi sitä +selittää." + +"Mitä sillä tarkoitat?" + +"Enkö ollut kylliksi selvä, setä? No niin, minä en tällä hetkeä voi +selittää sinulle, millä tavoin tuo sievä sinetti on joutunut käsiini. +Minullakin on pieniä salaisuuksia, jommoisia Claudiuksen vanhassa +perheessä on yltäkyllin. Varastanut sitä en ole, enkä ostanutkaan, eikä +sitä myöskään ole minulle lahjoitettu." Hän oli vielä kylliksi rohkea +pitääksensä noiden vakavien silmien edessä salaperäistä arvoitustansa +leikkikalunaan! + +"Järjellinen selitys on siis, että olet löytänyt sen, vaikka en voi +aavistaa, mistä", lausui herra Claudius silminnähtävästi pahoillansa +hänen röyhkeästä leikkipuheestansa. "Minä en enää huoli urkkia +salaisuuttasi -- pidä se omanasi. Sitä vastoin kysyn sinulta vakavasti: +'Minkätähden käytät tätä sinettiä?'" + +"Siksi että -- no, että se miellyttää minua!" + +"Vai niin! sepä kummallinen käsitys omastansa ja toisen omaisuudesta! +Tällä sinetillä ei tosiaan ole omistajaa, enkä minä puolestani pidä +minkään arvoisena tuommoista pientä vaakunaa ympäröitsevää loistoa; +voisin siis suoda sinulle lapsellisen ilon sulkea kirjeesi tuolla +kruunatulla kotkansiivellä, ell'et -- olisi Charlotte; mutta +himolliselle pelaajalle, jota tahtoo parantua, ei jätetä korttia +käteen. Minä kiellän sinua täst'edes käyttämästä löydettyä sinettiä!" + +"Setä, minä kysyn teiltä, onko teillä todellakin siihen oikeus!" +huudahti Charlotte tuskin hillittävällä innolla. Minä vapisin tuskasta +ja pelosta: Charlotte oli vähällä hakata yhdellä ainoalla lyönnillä +poikki gordilaissolmun. + +Herra Claudius peräytyi askeleen ja katsoi häntä kiireestä kantapäähän +ylpeällä, kummastuneella silmäyksellä. + +"Rohkenetko sitä epäillä?" Hän suuttui, mutta hillitsi kuitenkin +tykkänään vihansa. "Hetkenä, jolloin te -- veljesi ja sinä -- minun +taluttaminani jätitte rouva Godin'in kodin, sain minä oikeuden siihen. +Minä olen antanut teille nimen Claudius, eikä mikään oikeuskunta +maailmassa voi kieltää minua vaatimasta sinua käyttämään sitä ilman +kaikitta koristeitta. Koittaisiko todellakin hetki, jolloin minun +täytyisi katua, että olen pitänyt tätä esi-isieni kalliinta aarretta +kilpenä sinun ja Dagobertin pään yli? Veljeni tahrasi sen, +liittäessänsä tämän pienen turhamaisuuden siihen" -- hän osoitti +sinettiä; -- "minun suostumuksellani se ei enää saa tapahtua." + +Pilkallinen hymy näkyi Charlotten suunsopissa; herra Claudius näki sen +ja rypisti synkästi kulmiansa. + +"Lapsellisen heikko, kivulloinen sielu niin terveessä, voimallisessa +ruumiissa!" sanoi hän silmäillen nuoren neidon uhkeata vartaloa. "Sinä +valitat ja nureksit aateliston sietämätöntä ylpeyttä ja vahvistat sen +kuitenkin, ynnä tuhannet toisetkin heikot sielut, halullasi pyrkiä +heidän pariinsa ja orjamaisella alamaisuudellasi, jos sinua vaan +siellä kärsittäisiin. Minä en kuulu aatelissäädyn raivoisaan +vastustajajoukkoon, joka tahtoo syöstä sen kantakiviltään -- pysyköön +se minusta nähden siinä aivan kernaasti -- mutta minäkin puolustan +asemaani. Aateliston merkitys on nyt ihan toisenlainen: ell'en _tee_ +itseäni sen palvelijaksi, en siksi _tulekaan_. Sen luuleteltu voima ja +etevyys ovat ainoastaan teidän heikkoudessanne; missä ei ole +rukoilijaa, ei ole epäjumalaakaan." + +Charlotte heittäytyi jälleen sohvankulmaan. Hänen poskensa hehkuivat; +selvästi oli hänen äärettömän vaikea hillitä kieltänsä. + +"Herra Jumala, mitä voin minä luontooni!" huudahti hän ivallisesti. +"Olkoon niin -- minä en voi auttaa, että kuulun noitten heikkohenkisten +lukuun! Miksi sitä salaisin -- jos tuo kruunattu kotkansiipi todellakin +kuuluisi oikeaan sukunimeeni, olisin ylpeä -- ylenmäärin ylpeä!" + +"No, onhan, Jumalan kiitos, pidetty huolta, ett'eivät puut kasva +taivaasen asti. Voi niitä raukkoja, joitten täytyisi elää sinun +parissasi, jos todellakin tulisit osalliseksi tuosta säädyn niin +sanotusta etevyydestä! Kaikeksi onneksi ei sinun nykyinen nimesi eikä +oikea sukunimesikään oikeuta --" + +"Oikea sukunimenikö? -- Mikä se on, setä?" Neiti kavahti ehdottomasti +seisomaan, ja hänen säihkyvät silmänsä oikein salamoivat hänen +katsellessansa herra Claudiusta kasvoihin. + +"Oletko todellakin unhottanut sen, joka kuuluu tuhat vertaa +kauniimmalta ja ylhäisemmältä kuin karkea, karhumainen, saksalainen +poroporvarillinen nimi Claudius?... Méricourt, se on." Hän lausui, +kuten selvästi näkyi, tuon nimen vastenmielisesti. Charlotte vaipui +jälleen pehmeisin tyynyihin ja pusersi nenäliinaansa huuliansa vastaan. + +"Onko teenne jo valmis, hyvä Fliedner?" kysyi herra Claudius vanhalta +neideltä, joka, kuten minäkin, äärettömässä mielen ponnistuksessa +kuunteli vaarallista puhetta. Herra Claudiuksen lykätessä tuolia pöydän +viereen kaatoi neiti Fliedner kiireesti teetä; hänen pienet, somat +kätensä olivat hieman epävakavat hänen tarjotessaan isännälle kuppia ja +huolestunut katse vilkasi ujosti hänen rypistynyttä otsaansa. -- Mutta +kuinka: pitihän tuon vanhan naisen oleman hänen rikoskumppalinsa, tuon +lempeän, helläsydämmisen, hyvän neidon tietämän siis jatketusta, +julmasta rikoksesta -- mahdotonta! Herra Claudius oli lujana, vakavalla +vastauksellaan taasen saattanut asian mitä suurimpaan epätietoon; mutta +häntä minä uskoin. Charlotte oli sitä vastoin toista mieltä; minä +huomasin sen hänen kasvoistansa, hän oli luja uskossansa. Ruhtinattaren +tapaisesti istui hän vieressäni sallien neiti Fliednerin häntä +palvella, ja ivallinen, halveksiva, suunsoppia alasvetävä hymy syntyi +Méricourt nimestä. Mikä ristiriitaisuus tässä ylpeässä sielussa! +Muinoin vastusti hän suuttuneena ja pontevasti tällä ranskalaisella +nimellä luulon, että Claudiusten saksalainen poroporvarillinen veri +tykytti hänen suonissansa ja nyt heitti hän sen luulon ikäänkuin vanhan +kuluneen vaatteen, huomatessaan todellakin olevansa Claudiuksen, +halveksitun kauppiaan lihallinen veljentytär. Ah, minä aron viaton +lapsi, enhän minä käsittänyt, että ruhtinaan mahtava sana, muutama +kirjain hänen kädestänsä oli halaissut vanhan kauppahuoneen suvun +kahteen osaan aina juuriin asti ja jalostuttanut erotetun vesan +tuntemattomaksi! Loviisa astui sisään ja kohta hänen perässänsä +Helldorf. Minä hengähdin vapaammin, ikäänkuin raitis ilma olisi +tuulahtanut minua vastaan -- he kumpikaan eivät aavistaneet, millä +tulivuorisella pohjalla viehättävä, rauhallinen teepöytä seisoi, he +keskeyttivät tietämättänsä herra Claudiuksen sanojen jälkeen syntyneen +synkän äänettömyyden, ja lisäksi tuntui minusta turvallisemmalta, +kotoisemmalta Helldorfin läheisyydessä, sillä vähitellen olin tullut +lellitellyksi lapseksi hänen veljensä kodissa. + +Hän tarjosi minulle hymyillen ja varovaisesti paperitötterön. Minä +tiesin, mitä se sisälsi -- tuskin täysipuhjenneen teeruusun, jota rouva +Helldorf jo kauan aikaa oli hoitanut minua varten ja jonka hän jo +aamulla lupasi teen aikana lähettää minulle, jos se päivän kuluessa +avaisi kupunsa. Minä huudahdin ilosta, avatessani paperin -- +valkoisena, vähän keltaiseen vivahtaen riippui tuoksuva kukka +varressaan. + +"Ah, varokaahan toki hiukan pukuani, Loviisa! Revittehän pitsit +rimsuistani!" huudahti Charlotte samassa kiukkuisesti ja veti kankean +puvun kahisevat poimut likemmäksi. Hän oli kovin vihastunut, vaan minä +en saanut päähäni, että hän olisi huolinut leningistänsä, sillä läpi +kalleimmassakin puvussa oli hänestä aina yhdentekevä. Minä näin hänen +kerran suurentavan ruusupensaan repimää kolmikulmaista läpeä pitsisessä +nenäliinassansa sentähden, että se näytti "niin naurettavalta", ja +neiti Fliednerin pientä villakoiraa repi hän kerran nauraen ja +hyväellen korvista, kun se "niin viehättävän häijysti" oli repinyt +hänen uuden leninkinsä rimsut rikki. + +Loviisa kavahti pystyyn kuolon tuska silmissään, sammaltaen toisen +anteeksipyynnön toisensa perässä, vaikk'ei väitettyä vahinkoa missään +näkynyt; selvästi voi huomata, miten ujo orpo raukka pelkäsi tuota +vallanhimoista nuorta naista. Koko kohtaus oli erittäin tukala ja olisi +varmaan tuottanut Charlottelle ankaria nuhteita, ell'ei neiti Fliedner +olisi tullut ukkosenjohtajaksi. Luoden silmäyksen herra Claudiuksen +ankarasti rypistyneihin kasvoihin otti hän ruusun ja pisti sen +kähäröihini. + +"Te näytätte komealta, pikku itämaalaiseni", lausui hän taputtaen minua +poskelle. + +Charlotte nojautui takaisin sohvankulmaan -- pitkät, tummat ripset +hänen alasluoduista silmistänsä varjosivat hänen hehkuvia poskiansa, +eikä hän edes katsahtanutkaan koristettani. + +Huolimatta pahasta ilmasta tuli muutamia vieraita kaupungista. Vilkas +keskustelu alkoi kohta ja Charlottekin heräsi valeellisesta +haluttomuudestansa, eikä voinut vastustaa puhetaidollansa toistamisen +viettelyä. Hän oikein säkenöi elävyydestä; minä en milloinkaan ennen +ollut nähnyt häntä niin vilkkaan puheliaana. Tosin kuului hänen +ilkkunaurunsa usein sekä terävältä että tuimalta ja uhkean naisen +hillitsemättömät liikkeet ynnä paljaitten hartioitten rohkea +keikaileminen riistivät häneltä vaimollisen kainouden viimeisenkin +jäljen. Oli ikäänkuin sähköä jokaisessa hänen jäsenessänsä ja tulta +veren asemasta hänen suonissaan. + +Puoleksi väristen, puoleksi ihaillen olivat silmäni kuin häneen +lumotut, vaan silloin laskeusi vitkaan käsi silmien eteen; herra +Claudius, joka istui vieressäni, tahtoi siten estää minua häntä +katsomasta. Samassa pyysi hän Helldorfia laulamaan. Hänen epäilemätön +aikomuksensa saada nuorukaisen laululla tuo punainen sutkasuu kumminkin +hetkeksi vaikenemaan, ei näkynyt onnistuvan; Charlotte jatkoi +puhettansa, vaikka kuitenkin hieman hiljemmin, juurikuin ei hänellä +olisi aavistusta, että Schubertin "Matkamiestä" par'aikaa mitä +tunteellisimmin laulettiin. + +"Ell'et itse huoli soitannosta, niin älä kuitenkaan häiritse toisten +nautintoa", keskeytti äkkiä herra Claudius ankarasti vaatien käden +viittauksella vait'oloa. + +Charlotte säpsähti ja vaikeni. Välinpitämättömästi ja ylpeästi nojasi +hän päänsä sohvaa vasten, tarttui toiseen paksuista alasroikkuvista +kähäröistänsä ja kiersi sitä heikkohermoisesti sormissaan. Hän ei edes +katsahtanut ylös nuoren miehen jälleen astuessa huoneesen ja saadessa +kaikkien läsnäolevien kiitoksen. + +Eräs herroista pyysi häntä laulamaan yhdessä Helldorfin kanssa. + +"En, en tänään -- minä olen haluton", vastasi hän välinpitämättömästi, +liikahtamatta ja huolimatta edes luoda silmiään ylös. + +Minä näin, miten Helldorfin kauniit kasvot kalpenivat aina huuliin +saakka. Minun oli häntä sanomattoman sääli. Minä en voinut kärsiä, että +joku siitä perheestä, jota minä niin rakastin, tulisi solvaistuksi. +Rohkeasti nousin seisomaan. + +"Kyllä minä laulan kanssanne, jos tahdotte", sanoin hänelle -- ääneni +vapisi ehdottomasti, sillä minusta olivat sanani äärettömän rohkeat ja +yli-inhimilliset. + +Helldorf tiesi sen -- tunsihan hän pelkoni laulaa vieraitten kuullen. +Kiitollisesti suuteli hän kättäni; sitte menimme pianon luokse. + +Luulenpa, ett'en koskaan eläessäni ole laulanut niin hyvin ja +tunteellisesti kuin sinä iltana. Mahtava käsittämätön liikutus saattoi +minut voittamaan ensi säveleitäni heikentävän pelon. Jo laulun +alkupuolessa tulivat läsnäolijat toinen toisensa perästä luoksemme ja +lopetettuamme saimme ylen runsaat kiitollisuuden osoitukset osaksemme; +vanhat herrat kiittivät minua erittäin, vertaillen minua leivoseen ja +Jumala tiesi mihin kaikkeen. Charlottekin tuli rientäen. Hän syöksi +luokseni ja laski käsivartensa ympärilleni. Minä peljästyin -- hän +kumartui syvään ylitseni, että voin nähdä kyyneleet hänen säihkyvissä +silmissänsä, mutta vihan kyyneleitä ne olivatkin, joita hän yhteen +likistetyin huulin, tukalasti hengähdellen, koetti pidättää. Jos +minulla silloin olisi ollut vähintäkään aavistusta, mistä syystä hän +oli niin kiihtynyt, helppo olisi minun todellakin ollut häntä +rauhoittaa! Mielelläni olisinkin sen tehnyt. Mutta nyt minut valloitti +ääretön pelon tunne ja ehdottomasti koetin irtaantua hänen +syleilyksestänsä. + +"Hei, kuulkaa vaan pikku aroleivosta!" nauroi hän. "Yhdellä ainoalla +syleilyksellä voisi musertaa tämän pienen linnunruumiin." Hän likisti +minua, että olin vähällä tukehtua, "ja kuitenkin lirittelee se, että +seinät kaikuvat!" + +Ennenkuin aavistinkaan, oli hän, silminnähtävästi hyväillen minua, +siirtynyt etemmäksi kanssani muitten joukosta, silitti kiireesti +päätäni ja äkkiä lensi ruusu hiuksistani kauas viereiseen saliin. + +"Pikku, viehättävä koketti, te olette loistavasti toimittaneet osanne +-- ken olisi luullut niin vaarallista ainetta piileskelevän +tuommoisessa pienessä avojalassa!" kuiskasi hän vapisevin äänin. +"Tiedättekö, miten ylistetyitä kohdellaan?" huudahti hän kovemmin. +"Ne kohotetaan korkealle halvan ihmisjoukon ylitse. Katsokaa, noin, +noin -- te höyhenen painoinen, mitä sievin pikku nukkeni!" + +Minä liitelin äkkiä korkealla ilmassa ja olisin voinut koskea kattoon +käsilläni, sillä ylikerran huoneet olivat jotenkin matalat. Hänen +vahvoissa käsissään olin minä todellakin ylös ilmaan nousevan höyhenen +kaltainen, heikko olento; kykenemätön puolustamaan itseäni heikoilla +lapsenkäsilläni, en ollut niin mitään; ääntänikään en voinut hallita, +häpeä ja pelko likisti kurkkuni kiinni; minä luulin olevani mielettömän +vallassa. Nauraen lensi hän kanssani huoneitten lävitse, jolla aikaa +minä ehdottomasti ummistin silmäni. Silloin sattui jotakin äkkiä +kovasti päähäni -- hän oli viimeisessä salissa juossut matalalla +riippuvaa vaskista kynttiläkruunua vastaan. Minä kirkasin: läsnäolijat +riensivät luoksemme ja pelästyneenä antoi Charlotte minun vaipua alas. +Ikäänkuin harson lävitse, tiesin vaan herra Claudiuksen nostavan minut +ylös -- sitten laskeutui unentapainen hämärä tuntoni yli. + +En tiedä, kuinka kauan makasin tainnoksissa, mutta minusta tuntui +tointuessani samalta kuin muinoin herätessäni Ilsen sylissä. Minä +tunsin, että minua lempeästi syleiltiin ja korvaani hiipi silloin +tällöin heikko kuiskaus, jota en ymmärtänyt, vaan joka kuitenkin kuului +samalta kuin Ilsen salaiset lempinimet, joita minun ei oikeastaan olisi +pitänyt saada kuulla. Mutta sydän, jota vastaan pääni nojautui, sykki +kovasti -- se oli toista kuin Ilsen sylissä. Peljästyneenä avasin +silmäni ja näin kalman kalpeat kasvot, joitten ääretöntä tuskaa en +milloinkaan ole unhottava. + +Äkkiä käsitin asemani ja käänsin punastuen pääni toisaalle; äkkinäinen +liikkuminen teki kovin kipeätä. Heti vetäytyi käsi pois ympäriltäni ja +herra Claudius, joka istui vieressäni sohvan päällä, nousi seisomaan. + +"Ah, armas lapsi kulta -- Jumalan kiitos, ovathan suuret silmänne auki +jälleen!" huudahti neiti Fliedner vapisevalla äänellä, vääntäen +liinariepua posliiniastiassa. + +Minä koskin päähäni, joka oli sidottu ja vasemmalla kulmalla olevasta +liinakääreestä tippui kylmää vettä alas. Nopeammin, kuin olisin voinut +luulla, voitin heikkouteni ja äskeisen ihmeellisen tunteen, joka niin +sanomattoman suloisesti värähteli minussa, tuskastuneena muistelin +Charlottea ja häntä odottavia nuhteita -- minun täytyi niin pian kuin +mahdollisesti taasen seisoa vakavasti jaloillani. + +"Mitä hullutuksia nyt olen tehnyt?" kyselin uljaasti nousten seisomaan. + +"Te pyörryitte, sydänkäpyseni", vastasi neiti Fliedner silminnähtävästi +iloisena reippaudestani. + +"Mikä heikko olento mä olenkaan? Jos Ilse sen tietäisi! Hän ei voi +kärsiä heikkoja naisia. Mutta ottakaamme kääre jälleen pois, eikö niin, +neiti Fliedner? Sitä ei todellakaan tarvita." Minä koetin sitä tehdä. +"Oi ruusuni!" huudahdin ehdottomasti. + +"Te saatte sen takaisin", sanoi herra Claudius alakuloisesti. Minä +huomasin, miten hiljainen huokaus kohotti hänen rintaansa. Hän meni +läheiseen huoneesen, missä kukka vielä oli lattialla, ja toi sen +minulle. + +"Minun täytyy pitää se visusti, rouva Helldorf on niin kauan hoitanut +sitä minulle -- me olemme yhdessä pitäneet sitä silmällä ja nähneet +jokaisen lehden kasvavan", lausuin häntä katsellen, hänen tarjotessaan +sitä minulle. + +Niillä muutamilla sanoilla oli kummallinen vaikutus; ne karkoittivat +viimeisenkin alakuloisuuden jäljen herra Claudiuksen otsasta; silloin +kahisivat akuttimet ja Charlotte, joka silminnähtävästi ensimäisessä +pelossaan ja hämmästyksessään oli paennut pimeän ikkunakomeron suojaan, +tuli nyt nopeasti esiin. Rientäen lähestyi hän minua ja heittäytyi +polvillensa eteeni. + +"Prinsessani!" rukoili hän hellällä, puoleksi sortuneella äänellä ja +ojensi minulle anteeksi rukoillen oikean kätensä. + +Herra Claudius astui väliimme. Minä vapisin -- en koskaan ollut nähnyt +noiden suurien sinisien silmien säihkyvän niin hillitsemättömästä +vihasta ja kiivaudesta. + +"Älä koske häneen sormillasikaan! Et koskaan, koskaan enää! Minä olen +täst'edes tietävä suojella häntä sinusta!" huudahti hän kiivaasti +lykäten hänen kätensä takaisin. Kuinka taipumattoman kovalta ja +ankaralta hänen heleä, tyven äänensä voi kuulua! + +Neiti Fliedner kääntyi peljästyneenä ja katsoi häntä tuskastuneena +silmiin -- mielenkiihkeys, jonka jo luultiin viimeiseen kipinään asti +sammuneen, ilmestyi nyt ensi kerran moneen vuoteen ja rikkoi ankaran +tyvenyyden ja itsensähillitsemisen sulun. Kuulumatta sulki vanha neiti +oven -- olivathan kaikki vieraat vielä Charlotten huoneessa. + +"Minä kadun -- kadun nyt katkerasti hetkeä, jolloin otin sinut +lapsekseni ja koetin muuttaa sinua siivompiin oloihin!" jatkoi herra +Claudius kiivaasti. "Minä olen ammentanut vettä seulalla -- luonto ei +kieltäydy koskaan ja hurja veri suonissasi --" + +"Sano, setä, ennemmin: ylpeä!" keskeytti häntä Charlotte noustessaan. +Hän oli kalman kalpea ja taaksepäin heitetty pää oli todellakin +ikäänkuin kivettynyt ivallisessa tyvenyydessään. + +"Ylpeä!" toisti setä katkeralla hymyllä. "Sanopas, millä tavalla sinä +osoitat ylpeyttä, naisen kauniinta koristetta ja koska! Kentiesi äsken, +jolloin, vailla kaikkea vaimollista kainoutta ja armollisuutta, käytit +itseäsi vallattoman irstaisesti!" + +Charlotte peräytyi, kuin olisi häntä lyöty kasvoihin. + +"Ja mitä sinä muuten ylpeäksi nimität?" jatkoi hän säälimättömästi. +Perusteeton arvon ja korkean elämän aseman halusiko? Vai ylpeä +sydämetön tapako, jolla kohtelet ihmisiä, jotka luulosi mukaan ovat +sinua halvempia? Semmoisella käytöksellä loukkaat minua usein mitä +syvimmin, ja tietämättäsi uurrat tärisevätä pohjaa jalkojesi alta. Varo +itseäsi --" + +"Mistä, setä?" keskeytti hän herra Claudiusta kylmästi, pilkallinen +hymy suunsopissa. + +"Emmekö jo, veljeni ja minä, ole kärsineet sortoa kaikissa +muodoissaan. Onko enää ainoatakaan kohtaa ylevissä sieluissamme, johon +et ole kovakätisesti koskenut sekä väittänyt kelvottomaksi ja +epäkäytännölliseksi konttiporvarillisessa elämässäsi. Etkö koeta polkea +ihanteitamme, milloin vaan voit?" + +"Kyllä, mutta myrkyllisinä käärmeinä, tyhjinä houreina, joilla ei ole +vähintäkään yhteyttä siveyden eikä ihmishengen korkeitten ja pyhimpien +pyrintöjen kanssa. Sinä ja veljesi, te olette halpoja ja epäjaloja +sielunne pohjasta! Siellä ei ole tilaa kiitollisuudellekaan!" + +"Minä kiittäisin sinua nautitusta leivästä, ell'ei minulla olisi +enempää vaadittavana!" kiivastui Charlotte. + +"Jumalan tähden, vaietkaa, Charlotte!" huudahti neiti Fliedner kalman +kalpeana tarttuen hänen käsivarteensa. Vihoissaan irtaantui nuori neiti +hänestä. + +Mykkänä kummastuksesta katseli herra Claudius uhkaavaa naista kiireestä +kantapäähän. "Ja mitä vaadit?" kysyi hän tavallisella tyvenyydellään. + +"Ennen kaikkea, selkoa syntyperästäni!" + +"Tahdotko tietää totuuden!" + +"Niin -- sanokaa se -- minun ei tarvitse sitä peljätä!" huudahti hän +melkein riemuiten. Herra Claudius kääntyi hänen luotansa ja kävi kerran +lattian yli. Kaikki oli niin hiljaa, että luulin voivani kuulla +sydämeni kovan tykytyksen. + +"Ei, ei nyt -- ei nyt, kun olet minua niin syvästi loukannut; se olisi +halpa kosto!" sanoi hän viimein seisahtuen hänen eteensä. Hän nosti +kätensä ja osoitti ovea. "Mene! Sinä et milloinkaan olisi voinut +vähemmin kestää totuutta kuin juuri nyt!" + +"Minä tiesin sen!" nauroi Charlotte rientäen ulos. + +Neiti Fliedner asetti äänettä, vapisevin käsin uuden kääreen päähäni; +sitte meni hän ulos katsomaan, tarvitsivatko herrat mitään. + +Minun sydämeni sykki; minä olin kahden kesken herra Claudiuksen kanssa. +Hän istahti tuolille viereeni. + +"Se oli hurja kohtaus, sopimaton näille peljästyneille silmille, joita +ennen kaikkea tahtoisin varjella pahoilta vaikutuksilta!" sanoi hän +epävakaisella äänellä. "Te näitte minut kiivastuneena ja se pahoittaa +mieltäni! Nyt on luultavasti tänään osoittamanne vähäkin luottamus +kadonnut -- eikö niin?" + +Minä pudistin päätäni. + +"Eikö?" kysyi hän levottomasti hengähtäen, surullisen näköiset silmät +säihkyen ilosta. -- "Liekki on syttynyt aivoihini -- minä olen kauan +sitä tuntenut, mutta aina kukistanut sen; vaan tänään, kuullessani +valitushuutonne ja nähdessäni veren juoksevan kalpeitten kasvojenne +yli, en sitä enää voinut." Hän nousi, astui äkkiä kerran huoneen yli +edestakaisin, ikään kuin valloittaisi se näkö hänet tykkönään. + +Hän silmäili kattoa ja vanhanaikuista kynttiläkruunua. + +"Paha, vanha talo!" lausui hän seisattuen. "Joku paha henki on +loihtinut huoneet ynnä kaikki, mitä niissä on. Nyt voin käsittää, miksi +Karolinenlust täytyi rakentaa -- minä ymmärrän vanhan Eberhard +Claudiuksen. Ihana isoäitini kuihtui täällä kuin kukkanen -- +yksinkertaiset emännät, joita ei rakkaus tänne tuonut, ovat hallinneet +ja vallinneet sekä löytäneet täällä hiljaisen, rauhallisen kodin -- +jumaloidulle, rakastetulle naissydämelle on tämä vanha talo aina ollut +vaarallinen turvapaikka." + +Hänen liikutettu äänensä tunkeutui aina ytimiini saakka. Sillä äänellä +oli hän varmaankin puhutellut uskotonta lemmittyänsä -- kuinka olikaan +mahdollista, että hän kuitenkin voi hänet hyljätä? + +"Viaton lapsensydämenne varoitti teitä ehdottomasti kylmästä, kolkosta +katurakennuksesta", jatkoi hän jälleen istahtaen viereeni. + +"Niin, alussa", keskeytin häntä elävästi, "alussa, jolloin tulin arolta +ja luulin jokaisen vieraan muurin vankilaksi -- se oli kovin +lapsellista. Mutta eihän Dierkhofissakaan ole kirkasta eikä valoisaa -- +siksi on siellä kylliksi auringon polttamia lasiruutuja, joista päivä +ainoastaan pilkistää sisään ja luuvassa on aina vilpoista ja hämärää, +vaikka päivä kimeltää kuumana aron yli. Ei, nyt rakastan vanhaa +katurakennusta, nyt katson sitä ihan toisilla silmillä, ja luettuani +Augsburgista ja Fuggerin perheestä on minusta aina, kuin täytyisi +vanhojen rouvien harsoineen astua alas kehyksistänsä ja tulla minua +vastaan käytävissä ja portailla." + +"Ah, tämä on runollisuutta, jolla aron prinsessa tiesi koristaa kolkon +yksinäisen lapsuutensakin kodin! Voisitteko sen avulla kestää vanhassa +kauppahuoneessa, pakenematta valoisaan Karolinenlustiin?" + +"Voisin -- täällä on minusta mieluisampaa ja kodikkaampaa. Eikö täällä +katurakennuksessa siis ollut ketään, jota ihana iso-äitinne rakasti?" + +Mitä olinkaan sanonut, että hän kavahti ylös ja katsoi minuun meikein +kangistunein kasvoin. + +Samassa aukeni ovi ja neiti Fliedner astui sisään kutsutun kotilääkärin +kanssa; kohta sen jälkeen saapui isänikin. Hän oli alussa sangen +peljästyksissään tapaturmastani, mutta lääkärin vakuutuksen mukaan ei +ollut vähintäkään syytä pelkoon. Yksi kiharoistani leikattiin pois ja +pieni side pantiin haavan päälle ja sitten kiellettiin minua menemästä +ulos yö-ilmaan. Ensi kertaa makasin, neiti Fliednerin vartioimana, +katurakennuksessa; ja keveissä houre-unelmissani näin pienen olennon; +entisten emäntien harso päässä astui hän käytävillä ja leveillä +rapuilla. Mutta hänen jalkansa eivät koskeneet kylmiin kivilattioihin, +sillä puutarhojen koko kukkarunsaus oli levitetty niille, ja +autuaallisella varmuudella huomasin, että se olinkin minä itse. + + + + +XXVIII. + + +Seuraavana aamuna haihtuivat suloiset unelmani ja minä heräsin vaalean +ja kylmän auringonsäteen suudelmasta. Minä häpesin, vaikk'en oikeastaan +tullut selville, mistä syystä. Neiti Fliedner kyllä vastusti kovin +aikomustani, vaan turhaan: minä hypähdin vuoteesta, pukeuduin kiireesti +vapisevin käsin ja juoksin Karolinenlustiin -- minä pakenin +katurakennusta. Mutta tuota vakavaa silmää, jonka edessä äkkiä rupesin +vapisemaan, en enää voinut paeta ja kummallista -- herra Claudius, joka +siihen saakka oli kohdellut tylyä käytöstäni ankarasti ja vakavasti, ei +enää peräyttänyt rahtuakaan vallasta, jonka hän tuona iltana oli saanut +ylitseni. Hän oli kerran suojelevaisesti tukenut minua ja nyt tuntui +sitä tekevän vieläkin näkymättömästi. Kaino pakoni hänen lähestyessään, +alasluodut silmäni hänen minua puhutellessansa, äänettömyyteni, kaikki +jäi häneltä huomaamatta -- hän puhutteli minua muuttumattoman hellästi, +eikä hänen kirkas otsansa enää synkistynyt. Hän piti lujasti minusta +kiinni, minuun koskematta, ja lupauksensa, että hän tietäisi minua +suojella, täytti hän kaikin puolin. Hän oleskeli melkein enemmän +tähtitornissa kuin toimintohuoneessa; pieniä teepitoja ei enää ollut +eturakennuksessa, mutta sitä vastoin istui hän usein meidän pienessä +teepöydässämme kirjastossa, ja talvimyrskyn vinkuessa nurkissa ja eteen +vedettyjen viheriäisten villa-akuttimien hiljaa heiluessa, piti isäni +molemmille pöytäkumppaleilleen yhden maailman mainioista esitelmistään. +Herra Claudius kuunteli häntä syvästi miettien; ainoastaan silloin +tällöin väittäen jotakin vastaan -- vaan siitä säpsähti puhuja, sillä +hän kuuli jotakin uutta ja omituista, niin syvälliseen tieteesen +perustuvaa, jommoista hän vähimmiten olisi odottanut "kauppiaalta." + +Sopimuksemme kirjoitukseni suhteen oli myöskin käynyt toteen. Minä sain +työn neiti Fliednerin kautta ja jätin sen jälleen hänelle, onnellisena +ja kovin kummastuneena, että kirjoituksella voi ansaita niin +"suunnattomasti" rahaa; huolet eivät milloinkaan enää minua +rasittaneet, ja kuitenkin oli minulla aina pieni aarre käytettävänäni. + +Mikä muutos! Tunsin olevani ijäiseksi sidottu toiseen sukuun, enkä +kuitenkaan enää kadehtinut aron yli vapaasti liitelevää lintua -- +olisin voinut riemuiten kaikkiin ilman suuntiin kertoa olevani vangittu +ja olisin todellakin voinut lyödä otsani puihin, nähdäkseni, miten tuo +toinen sielu minun tähteni kärsi tuskia. Tämän ainoan seikan tähden +unhotin itseni, koko maailman ja senkin että minun omaatuntoani vielä +rasitti kaksi syntiä: valhe ja tietoni häntä niin liki koskevasta +salaisuudesta. Mutta voi, miten putosin taivaastani, milloin vaan +Charlotten äänen kuulin tahi näin hänen lähestyvän! Tosin peräytyi hän +ylpeästi läheisyydestäni; mutta tuon myrskyisen kohtauksen jälkeisenä +päivänä tuli hän kuitenkin huoneeseni. -- "Minä en koske teitä +sormellanikaan, en edes anna hengityksenkään saastuttaa teitä!" +huudahti hän minulle katkerasti kynnykseltä, -- "Tahtoisin vaan tehdä +rauhaa kanssanne, prinsessani! Suotteko anteeksi, mitä tein teille?" +Minä juoksin hänen luoksensa ja ojensin hänelle liikutettuna käteni. + +"Huomasitteko, miten eilen saatoin tirannimme oikein temppelin tornin +huipulle? Hän on kuitti! Minä käyn äänettä, sykkivin sydämin +kauppiaantalossa ja jokaisen ruokapalasen palkitsen harmilla ja +mielessäni kuohuvalla vihalla; mutta minä kestän kaikkea -- täytyyhän +minun vartioida kirjoituspöydän laatikossa olevaa kallista aarrettamme, +minä en saa poistua ennenkuin Dagobert palaa! Oi, miten olen +riemuitseva viimein ijäiseksi sulkiessani 'rihkamapuodin' oven jälkeeni +ja astuessani isänkodin kynnykselle!" + +Tätä innostunutta puhetta kuullessani irroitin ujosti käteni ja astuin +muutaman askeleen taaksepäin. Sen jälkeen kohtasimme ainoastaan harvoin +toisiamme; mutta kerran palatessani hovivaunuissa ruhtinattaren luota, +tuli hän pihalle ja saattoi minua puutarhan lävitse, ja silloin täytyi +minun kertoa kaikesta. Kohta käyntinsä jälkeen Claudiuksen talossa oli +herttuallinen rouva sairastunut jäsenten särköön ja lähtenyt K:sta +parantuaksensa lämpimämmässä ilman-alassa. Hänen poissa ollessansa en +tietysti käynyt hovissa, mutta nyt täytyi minun säännöllisesti käydä +siellä kahdesti viikossa ne olivat ainoat hetket, joina herra Claudius +oli synkän näköinen. + +Niin kului viikko toisensa perästä, alinomaisen onnen ja sisällisen +levottomuuden vaihdellessa. Sitte lähestyivät tammikuun viimeiset +päivät, ynnä niiden kanssa Dagobert. Ääretön tuska valloitti minut +kuullessani herra luutnantin saapuneen kaikkine kapineineen. Nyt +lähestyi sitä tuo onneton hetki ja minä ummistin silmäni, päästäkseni +näkemästä, kuinka jättiläisen kokoisena se kohosi edessäni, ja kuitenkin +arvelin pikaista, vaikka tuskaistakin päätöstä paremmaksi kuin +senkaltaista epätietoisuutta. Sillä tulipa minkäkaltaiseksi hyvänsä, +niin olin kuitenkin vapaa onnettomasta vaikenemisen lupauksestani sekä +voin puhua ja katuvaisesti rukoilla kevytmielisyyteni anteeksi. + +Hankala aika koitti minulle, sillä toinenkin suru painoi sydäntäni: +isäni oli äkkiä eriskummallisesti muuttunut. Koko hänen käytöksensä +muistutti minua tuosta muistorahan oston ajasta; hän ei nauttinut +ruokaa ja öisin kuulin hänen levottomasti kävelevän edestakaisin. +Ääretön joukko kirjeitä saapui joka päivä tulvantapaisesti ja +jokaisesta uudesta kohosi kuumeenpuna hänen laihoille poskillensa. +Hän kirjoitti herkenemättä, vaan ei Karolinenlustissa tavatuita +taideaarteita koskevaa käsikirjoitusta: se makasi pöydän laatikossa, +Tarkasti kuuntelin hänen mumisevaa puhettansa, kun hän astuskeli +edestakaisin huoneessansa, vaan en voinut erottaa sanaakaan enkä +tohtinut kysellä, kun pelkäsin kiivastuttavani häntä. + +En milloinkaan ole unhottava hetkeä, jolloin hänen pidätetty tuskansa +viimein puhkesi ilmi! Oli kolkko, mieltä masentava talvi-ilta. Isäni +oli päivällisen jälkeen vetäytynyt sanomalehtineen kammariinsa. Jo +muutaman minuutin kuluttua kuulin hänen kavahtavan ylös; hän heitti +oven kovasti kiinni ja syöksi kirjastoon. Peljästyneenä menin hänen +perässänsä. + +"Isä!" huudahdin rukoilevaisesti ja syleilin häntä, kun hän minua +huomaamatta meni ohitseni. + +Lienen näyttänyt kovin peljästyneeltä, sillä hän silitti otsaansa +silminnähtävästi koettaen tulla rauhallisemman näköiseksi. + +"Ei mitään hätää, Lorchen", lohdutti hän minua huolestuneena. "Mene nyt +vaan alas jälleen, lapsi kultani. Ihmiset valehtelevat! He kadehtivat +isäsi mainetta -- he tietävät antavansa hänelle kuolonhaavan +ahdistaessansa hänen mainettansa. Ja nyt tulevat he joukottain ja +jok'ainoalla on kivi kädessä. Niin, kivittäkää hänet, kivittäkää hänet! +Hänen maineensa ja taitonsa ovat jo loistaneet liian kauan!" + +Hän vaikeni äkkiä ja katsoi pääni ylitse ovea kohti. Eräs nainen astui +kuulumatta sisään, kookas vartalo puettu mustaan, kärpän nahasta +päärmettyyn samettiviittaan. Hän nosti harson silmiltään: taivas, mikä +kauneus! Minä muistelin ehdottomasti Lumisirkkua: silmät nokimustat, +otsa valkea ja poskilla hieno puna. Isäni katsoa tuijotti kummastuneena +häneen, kun hän kevein askelin lähestyi meitä. Hieno hymy lepäsi hänen +huulillansa ja veitikkamaisesti iski hän sivulta päin silmää isälleni: +kaikki näytti lumoavalta, melkein lapsellisen viehättävältä; mutta +kuitenkin arvelin viattomien liikuntojen salaavan tuskallisesti +sykkivän sydämen, sillä huulet vapisivat heikkohermoisesti. + +"Hän ei tunne minua enää", lausui hän sointuvalla äänettä, kun isäni +yhä oli vaiti. "Täytyneehän minun siis muistuttaa häntä ajasta, jolloin +leikimme Hannoverin puistossa ja vanhempi sisar kiltisti juoksi +hevosena ja sai maistaa Willibaldin ruoskaa -- muistatko sitä vielä?" + +Isäni peräytyi, kuin olisivat peikon kynnet pilkistäneet esiin ihanan +rouvan samettinutun alta. Jääkylmällä katseella silmäili hän vierasta +kiireestä kantapäähän; en milloinkaan olisi luullut tämän hajamielisen +oppineen voivan osoittaa senkaltaista kovuutta ja ylenkatsetta! + +"En todellakaan voi käsittää, että Kristina Wolf, joka kerran eli +isäni, herra von Sassenin talossa, rohkenisi astua jalkaansa minun +kynnykseni yli", lausui hän ankarasti. + +"Willibald --" + +"Mä pyydän", keskeytti hän kieltäväisesti ojentaen kätensä, "meillä +ei ole mitään yhteyttä! Jos olisitte ainoastaan hairahtunut, +vastustamattomasta taiteenhalusta kotoa luopunut tytär, ottaisin teidät +heti vastaan -- mutta _varkaan_ kanssa ei minulla ole mitään +tekemistä." + +"Oi, Jumalani!" Hän löi kätensä yhteen, katsellen surullisesti taivasta +kohti. Minä en käsittänyt, miten isäni voi tuota madonna-katsetta +vastustaa, vaikka sana "varas" sattui minuun kuin sähköinen isku. -- +"Willibald, ole armollinen! Älä tuomitse niin ankarasti nuoruuden +rikosta!" rukoili hän. "Kuinka olisin tyhjin käsin voinut alkaa +hartaasti toivottua taidetietäni? Äitini ei antanut minulle äyriäkään, +sen tiedät, ja kuitenkin oli rikkaalta rouvalta anottu summa niin +vähäinen." + +"Ainoastaan kaksitoista tuhatta taaleria, jotka otit hänen +huolellisesti lukitusta kirjoituspöydästänsä --" + +"Eikö minulla ollut oikeutta niihin, Willibald! Sano itse!" + +"Ja myöskin vapaaherratar Hankenin, vieraamme kiiltokiviinkö, jotka +sinun kanssasi katosivat ja jotka äitini täytyi suurimmalla uhrauksilla +maksaa, pelastaaksensa nimeämme täydellisestä häpeästä?" + +"Valhe, Valhe!" huudahti vieras. + +"Mene ulos, Leonora! tätä ei sinun sovi kuulla!" sanoi isäni taluttaen +minut oven luokse. + +"Ei, älä mene, lapsi kulta! Ole armollinen ja koeta saada isääsi +uskomaan minua viattomaksi! Niin, sinä olet Leonore! Oi, noita lempeitä +suloisia silmiä!" Hän syleili minua ja suuteli silmiäni -- leveä +samettiviitta peitti minut tykkänään ja lumoava orvokin tuoksu lemusi +oikein hurmaavaisesti minua kohtaan hänen rinnoiltansa. Kovalla kädellä +irroitti isäni minut hänestä. "Älä saastuta viatonta lastani!" huudahti +hän kiivaasti, vieden minut ulos. + +Minä menin rappuja alas ja vaivuin ikäänkuin hurmaantuneena alimaiselle +portaalle. Hän oli siis Kristina tätini, "perheemme häpeäpilkku", joksi +Ilse häntä nimitti, "tähti", joksi hän itse sanoi itseään. Tähti hän +olikin, tuo lumoava rouva. Kaikki naisellinen viehättävyys, mitä siihen +saakka olin nähnyt, vaaleni tätini nuorekasten, loistavien kasvojen +rinnalla! Miten hänen mustat kiharansa lepäsivät raskaasti paksun +kärpän-nahan päällä! Ah, kuinka tuo peloton, sileä otsa loisti ja +kuinka kauniisti hienot, siniset suonet näkyivät hänen kulmissansa! Ja +tuo lumoavan hellä ääni, sen oli hän saanut takaisin, parannuskeino oli +siis auttanut! Ja nuo pienet kätöset, jotka niin lempeästi ja hellästi +vetivät minut lumoavan rouvan rinnoille -- nekö olivat varastaneet! +Ei, ei, tätini viha näytti tämän syytöksen kokonaan valheeksi: näinhän +minä kyyneleitten kiiltävän hänen silmissänsä! + +Sykkivin sydämin kuuntelin kirjastosta kuuluvaa sananvaihtoa. En voinut +erottaa sanaakaan, eikä se kauankaan kestänyt. Ovi aukeni -- "Antakoon +Jumala tämän sinulle anteeksi!" kuulin tätini lausuvan; sitte kahisi +hänen liepeensä portaissa. Hänen askeleensa tulivat yhä hitaammiksi ja +hiljaisemmiksi; äkkiä peitti hän silmät kädellään ja nojautui käsipuita +vastaan. Minä juoksin hänen luoksensa ja tartuin hänen oikeaan +käteensä. + +"Kristina täti!" huudahdin liikutettuna. + +Hän antoi kätensä vitkaan vaipua alas, katsoen minua, surullisesti +hymyillen. + +"Pikku enkelini, sydänkäpyseni, eikö totta, ethän sinä luule minua +pahantekijäksi?" sanoi hän, hellästi silittäen poskeani. "Ethän voi +aavistaa, miten pahanilkiset ihmiset kiduttavat minua kuoliaaksi +valheellisilla syytöksillään! Oi, jos tietäisit, mitä kaikkia minun jo +on täytynyt kärsiä! Ja missä hirveässä asemassa olenkaan nyt ankaran +isäsi ijäiseksi hyljättynä! Lapsi, minulla ei ole kattoa suojaksi, ei +turvapaikkaa, mihin yöksi voin laskea pääni levolle! Viimeinen grosheni +taskussa saavuin viimein vaivaloisesti K:hon, sillä tahdoinhan nähdä +sinua, pikkuista Leonoraani! Taivaan Jumala, jospa vaan muutamaksi +päiväksi saisin suojaa, niin kyllä sitten taasen voisin suoriutua tästä +pulasta!" + +Minun asemani oli tuskallinen! Mielelläni olisin jättänyt hänelle oman +huoneeni ja itse maannut oljilla -- niin äärettömästi oli tämä rouva +minut lumonnut; mutta vasten isäni tahtoa en tohtinut ottaa häntä +huoneeseni. Minä muistelin neiti Fliedneriä -- hän oli aina niin hyvä +ja avulias, kentiesi voisi hän minua neuvoa. Ah, mihin olivat nyt +kaikki hyvät aikomukseni joutuneet, joitten mukaan ensin tahdoin +miettiä ja sitten käyttää itseäni? + +Sanaakaan lausumatta, vein tätini alas ja sitte hiekkakentän yli. Hän +seurasi minua myöntyväisesti kuin lapsi. Olimme juuri menemäisillämme +pensaston ohitse, kun Dagobert sekä Charlotte tulivat meitä vastaan, +viimemainitulla kiiltävän valkoinen silkkihattu päässä ja sinertävä +samettinuttu hartioilla. He olivat silminnähtävästi kävelemässä. + +Minä en vielä ollut nähnyt "herra luutnanttia", sillä olin +säännöllisesti karttanut häntä, vaikka hän usein tuli Karolinenlustiin. +Nyt säpsähdin ja peljästyin sydämeni pohjasta. Hänkin näkyi +kummastuvan: ruskeat silmänsä, joita minä oikein pelkäsin tuon +kohtauksen jälkeen suljetussa salissa, katselivat minua +eriskummallisesti säihkyen. Minä en ollut huomaavinani hänen iloisesti +ojennettua kättänsä ja esittelin tätini Charlottelle. Kummastuksella +huomasin äkkinäisen liikutuksen vivahtavan onnettoman rouvan kasvojen +yli. Hän tahtoi puhua, vaan ei saanut ääntäkään huuliensa yli. + +Charlotte nyykäytti välinpitämättömästi ja ylhäisesti päätänsä, sekä +loi ylpeän, tarkastelevan katseen edessänsä seisovaan naiseen. + +"Neiti Fliedner tuskin voi teitä neuvoa", sanoi hän minulle +kylmäkiskoisesti, kerrottuani hänelle muutamin sanoin aikomuksestani. +"Ja vielä vähemmin taitaa hän teitä auttaa; meillä on sangen ahdasta +katuhuoneuksessa. Jos saan teitä neuvoa, niin menkää ystävienne +Helldorfien luo; heillä on varmaan pieni kammari, johon voitte asettaa +tätinne." + +Minä käännyin suuttuneena ja tätini laski kiireesti harsonsa kasvojensa +eteen. Samassa meni Schäfer puutarhuri tervehtien ohitsemme. +Sveitsiläistalo oli hänen omansa ja minä tiesin hänen usein vuokranneen +rouvavainajansa niin sanotun "juhlahuoneen" vieraille. Minä riensin +hänen jälkeensä kysymään. Hän oli heti valmis antamaan sen tädilleni +ja pyysi meitä heti tulemaan hänen kanssansa, kaikki oli muka +"parhaimmassa järjestyksessä." + +Luomatta katsettakaan veljeen ja sisareen meni tätini vanhuksen kanssa, +joka sävyisesti häntä puhutellen, vei hänet portin luo, jonka avain oli +minun hallussani. Sisällinen tuskako häntä niin kiireesti ajoi +eteenpäin -- Schäfer tuskin voi pysyä hänen vieressänsä, ja minä, +vaikka kyllä ponnistin voimiani, jäin koko joukon jäljelle. + +"Herran tähden, poistakaa tuo pilvistä pudonnut täti niskoiltanne!" +huudahti Charlotte jälkeeni. "Hän ei tuota teille kunniaa -- näkyyhän +maalia sormenpaksulta hänen kasvoistansa! Ja tuo valheellinen +teaatteri-kärpänpäärmä! Hyi! Lapsi, teillä on kummallisia sukulaisia: +syntyisin juutalainen mummo ja nyt tuo ylen määrin maalattu opera-täti! +Kuulkaapa, älkää tulko aivan myöhään tänä iltana -- setä on, +odottamatonta kyllä, tuhlaava rahoja -- kasvihuone tulee komeasti +valaistuksi -- olkoon se hänelle hyödyllistä!" + +Hän naurahti ja tarttui tätiäni katselevaa Dagoberttia käsivarteen. + +"Minä en tiedä -- minä -- olen varmaan ennen kohdannut tuon rouvan", +sanoi hän miettiväisesti hivuttaen otsaansa. "Jumala tietäköön, +missä --" + +"No, se on helppo sanoa -- sinä olet nähnyt hänet näyttämöllä", arveli +Charlotte, vetäen hänet maltittomasti mukanansa. + +Kovin suuttuneena katselin heidän peräänsä. Täti raukka! Niin, hän oli +onneton, ihmisten hätyyttämä nainen -- ainoa mikä hänellä vielä oli +jäljellä, hänen kauneutensa, oli muka lainattu -- oli maalattua. + +Minusta oli kulmakammari, johon Schäfer saattoi meidät, erittäin soma +ja viehättävä. Silmänräpäyksessä oli vanhus asettanut tulta pesään, ja +ikkunoihin kukkivia reseda- ja ruusupensaita. + +"Ahdas ja matala", sanoi tätini nostaen käsivartensa ikäänkuin +koskeaksensa lumivalkeaan kattoon. "Minä en ole tämmöiseen asuntoon +tottunut, mutta voinhan tätä kuitenkin kestää -- lujalla tahdolla voin +kaikkia tehdä -- tiedätkö sen, enkeliseni?" + +Hän heitti pois hatun ja viitan, sekä seisoi nyt edessäni puettuna +siniseen samettileninkiin. Saumoista ja kyynäspäistä oli se tosin +vaalennut ja kulunut, mutta se ympäröi mitä kookkaimman hoikan +vartalon, lyhyt lieve teki tämän ruhtinaallisen muodon täydelliseksi ja +aukeasta herttamaisesta kaulakaarteesta loisti lumisirkun rinta +vastaani. Mutia mitkä hiukset! Otsassa oli pieniä sinertävän mustia +kiharoita, ja niitä riippui rintaa ja selkääkin alas, vaan sittekin +seppelöi mitä kauneimmat palmikot pientä päätä -- en käsittänyt, miten +se voi kantaa kaiken sen komeuden, vielä vähemmin, että hän liikutti +päätään niin nopeasti ja keveästi. + +Peittämättömän ihailemiseni luki hän selvästi kasvoistani. + +"No, Leonoraseni, mitä pidät tädistäsi?" kysyi hän veitikkamaisesti +hymyillen. + +"Ah, sinä olet liian kaunis!" huudahdin innostuneena. "Ja niin nuori, +niin nuori -- mutta kuinka se onkaan mahdollista? Olethan kuitenkin +kolmea vuotta vanhempi isääni!" + +"Hupsu tyttö, sitä ei huudeta noin kaikkiin ilman suuntiin!" sanoi hän +vaivaloisesti nauraen ja laski hienon kätensä huulilleni. + +Hänen silmänsä lensivät etsien ympäri huonetta ja pysähtyivät viimein +pieneen ikkunain välillä seisovaan peiliin. + +"Ah, tämä ei käy laatuun -- ei millään muotoa!" huudahti hän +peljästyneenä. "Tuossa palasessa ei voi nähdä nenänippuansakaan! Kuinka +voin nyt pukea päälleni? Enhän minä ole mikään porvarinvaimo, lapsi -- +minä olen tottunut elämään ruhtinaallisesti! Mielelläni suostun +kerraksi mihin hyvänsä, vaan tähän en voi! Kuuleppas, hankithan minulle +toisen, sopivamman peilin, että kuitenkin vähän saisin noudattaa +tavallisia tapojani? Tuolla linnassa, missä asut, on luultavasti joku +liikanainen, suuri peili. Kaikessa salaisuudessa -- lapseni -- voin +sanoa sinulle että, jokainen apu, jonka tässä satunnaisessa pulassani +minulle annat, tulee myöhemmin eräältä toiselta puolelta tuhat kertaa +palkituksi. Tuota huoletta tänne, mitä välttämättömästi tarvitsen +mukavuudekseni; minä vastaan kaikesta." + +"Kuinka voisin sitä hankkia?" vastasin kainosti. "Ovathan kaikki +huonekalut herra Claudiuksen omat!" + +Hän hymyili. + +"Minulla ei ole valtaa asettaa tuoliakaan toisin kuin miten +olivat tänne tullessani", jatkoin vakavasti häntä vastustaen. +"Karolinenlustista en voi, vaikka kuinka tahtoisinkin, hankkia sinulle +mitään; mutta kentiesi rouva Helldorf lainaa sinulle, mitä tarvitset. +Menkäämme hänen luoksensa." + +Mieleni masentui kovasti, kun rouva Helldorfkin vastaanotti kauniin +komean holhokkaani silminnähtävän kummastuneena ja kylmästi. Ei +auttanut, että täti vastustamattoman hellällä äänellä lausui hänelle +tuhansia kohteliaisuuksia ja kutsui molempia leikkiviä lapsia +kultakutrisiksi enkeleiksi. Ystäväni hienot kasvot eivät vähintäkään +kirkastuneet, vaan pysyivät yhtä kylmän ja epäileväisen näköisinä ja +kun viimein ujosti pyysin häntä lainaamaan peiliänsä, tuli hän vielä +kylmemmäksi, otti melkoisen suuren peilin -- ainoansa -- seinältä, +tarjosi sitä kauniille rouvalle ja sanoi ivallisesti: "Minä kyllä tulen +ilmankin toimeen." + +"Olkaa varoillanne, Leonore! Kyllä _minäkin_ olen pitävä häntä +silmällä", kuiskasi hän minulle etuhuoneessa sinisen samettipuvun +kadotessa rappusissa. + +Kovin alakuloisena laskin alhaalla pienen kukkaroni pöydälle. +Palkinnoksi sain suutelon sekä vakuutuksen, että "kaikki pienet +uhraukseni" kaikissa tapauksissa vähän ajan kuluttua tulisivat +maksetuiksi tuhat vertaa runsaammin. Sitte oli tädilläni suuri vaiva +asettaessansa peiliä valoisimpaan paikkaan ja minä palasin kahta vertaa +raskaimmin sydämin takaisin Karolinenlustiin. + + + + +XXIX. + + +Iltahämärä jo levisi jälleen hiljaa astuessani kirjastoon. Isäni käveli +muinaistaidesalissa hiljaisten vaaleitten veistokuvien keskellä eikä +ainoallakaan sanalla maininnut sisartansa. Hän ehkä luuli hänen olevan +poissa ijäksi päiväksi eikä koskaan enää tulevan hänen tiellensä, ja +minun pitäisi muka mitä pikemmin sitä parempi unhottaman koko seikka. +Väristen vedin viittani paremmin rintani yli, sillä oli kovin kylmä +lämmittämättömässä suuressa salissa ja lunta putoeli taajasti lasiselle +kupulaelle. + +"Sinä vilustut täällä, isä", lausuin tarttuen hänen käteensä. Se oli +tulenkuuma; ah, ja miten hänen silmänsä säihkyivät syvissä kuopissaan! +"Vilustunko? Täällä on viehättävää -- tuntuu niin suloiselta, kuin +saisin kylmän kääreen polttavalle otsalleni." + +"Mutta on jo myöhä", sanoin hitaasti; "ja tarvitseehan sinun vähän +järjestää pukuasikin. Olet luultavasti unhottanut, että ruhtinatar +tulee suurta kasvihuonetta kaasunvalossa katsomaan?" + +"Oi, Jumalani, mitä minulla on tekemistä kasvihuoneessa?" huudahti hän +maltittomasti. "Tahdotteko saattaa minut mielettömäksi kaasuliekeistä +ja aivojani vahingoittavasta kukkaistuoksusta? Ei, ei, mitä minä huolin +ruhtinattaresta tahi herttuasta!" + +Tapaturmasta lykkäsi hän kiivaalla käden liikunnolla pienen kuvan +maahan. Kummallista -- hän, joka tavallisesti helläkätisesti koski +muinaistaideteoksiin, hän ei nyt edes kääntynyt katsomaankaan +tapahtunutta turmiota, vaan antoi rikotun epäjumalan kuvan +välinpitämättömästi jäädä lattialle. + +Kovin peljästyneenä koetin rauhoittaa häntä. "Kuten tahdotte, isä +kulta", sanoin. "Minä lähetän heti ilmoittamaan katurakennukseen +kotiinjäämisestämme." + +"Ei, ei, sinun täytyy kaikissa tapauksissa mennä, Leonoreseni!" +keskeytti hän minua hellemmin. "Minä soisin sinun menevän ruhtinattaren +tähden, joka sinusta pitää, sekä tahtoisin myöskin mielelläni olla +häiritsemättä tänä iltana." + +Hän meni takaisin kirjastoon ja rupesi kirjoittamaan. Minä suljin ovet, +korjasin valkeata pesässä ja katoin teepöydän; sitte menin +nulomielisenä alas järjestämään pukuani, se on, minä otin taasen +mummoni antamat helmet kotelostaan ja kiersin ne kähäröihini. Melkein +satumaisen loistavasti, mutta myöskin silmiinpistäväisempinä kiilsivät +kosteat, sinertävän kimeltävät pisarat tummissa kiharoissani ja sitäpä +juuri tahdoinkin; ken tiesi, milloinka ruhtinatar taasen oli tuleva +Claudiuksen taloon! + +Oli jo myöhä, kun vihdoin astuin sillan yli matkallani kasvihuoneesen. +Silmänräpäykseksi jäin häikäistynä seisomaan. Hiljaa varisivat +hajoavaisten pilvien viimeiset lumihiuteet päälleni, jalkojeni alla +narisi jäätynyt jalanmittainen lumi ja minne katsoin, ojensivat lumiset +puut ja pensaat minulle kankeat aaveentapaiset oksansa -- ja tuolla +olivat komeat palmujen latvat ylpeästi levällään sanajalkojen ja +kaktuskasvien sekä pienten vehreitten ruohokenttien yllä, ja niiden +väliltä kiilsivät suihkulähteitten hopeankirkkaat pisarat. Kätkettyjen +kaasuliekkien valossa vaihtui vehreä väri tuhansilla tavoilla, vaalean +viheriäisestä kuusen tummaan väriin -- kasvihuone oli valkoisen sametin +päällä makaavan, viheriäisen smaragdikiven kaltainen keskellä suurta +lumikenttää. + +"Ah, hyvää iltaa pienokaiseni!" huudahti ruhtinatar astuessani hänen +luoksensa. Hän istui sananjalkojen keskellä, juuri samassa paikassa, +jossa minä taannoin kerroin mummostani. Herra Claudius seisoi vähän +sivulla hänen tuolinsa takana puhuen hänen kanssansa ja ruhtinattaren +seura ynnä Dagobert ja Charlotte olivat istahtaneet molemmin puolin +luonteviin joukkioihin. "Pikku aronprinsessani, miten keijukaisten +tapaan siinä tulette!" lausui hän leikillisesti. "Ihanhan luulisi +suihkulähteen heittäneen teidät tänne? Lapsi, te ette todellakaan +tiedä, mitä kallista aarretta noin viattomasti ja keveästi kannatte +kiharoissanne!" + +"Kyllä, teidän korkeutenne, minä sen tiedän: helmeni ovat suuren +rikkauden viimeiset jäljet", vastasin hänelle koettaen saada äänelleni +tyvenen kaiun. "Armas mummoraukkani lausui, kun ne hänen käskystänsä +laskettiin kaulaani, niiden nähneen paljon perheonnea, mutta niiden +myöskin paenneen piinapenkkiä sekä muita kidutuksia, joita sietämätön +kristinusko oli hankkinut juutalaisille, sillä mummokultani oli +juutalainen, syntyisin Jakobsohn Hannoveristä." + +Minä lausuin viimeiset sanat painavaisesti, katsellen herra Claudiusta. +Mitäpä minä siitä, että herra von Wismar häveliäästi yski, ujosti +sivultapäin vilkahtaen ruhtinattareen, että neiti von Wildenspring +riemuisasti liikkui, ikäänkuin tahtoen sanoa: Enkö ollut oikeassa, kun +aatelinen nenäni tässä olennossa haisti jotakin porvarillista? Mitä +minä siitä huolin, että kaunis Tankred suuttuneena kierteli viiksiänsä +ja vihastuneena kuiskasi Charlottelle muutamia sanoja? Enkö nähnyt +riemun iloa herra Claudiuksen kasvoissa -- enkö luullut hänen tahtovan +ojentaa minulle kätensä erottaaksensa minut tästä kurjasta seurasta ja +painaaksensa minut hellälle ylevälle sydämellensä, siksi että olin +voittanut väärän häpeän ja urhollisesti heittäytynyt ylpeän joukon +ylenkatseen alaiseksi, jälleen voittaakseni _hänen_ kunnioituksensa! + +"Kas vaan, sepä odottamaton tieto!" huudahti ruhtinatar iloisesti ja +hilpeästi. "Nyt tiedän myöskin, mistä pikku lemmikkini on saanut tuon +itämaisen muodon! Niin, niin, tuommoinen mustakähäräinen, +elohopeankaltainen keijukainen se varmaan oli, joka Herodekselta +vietteli Johannes kastajan pään! Kun taasen tulitte luokseni, tahdon +tietää enemmän tuosta miellyttävästä mummosta, lapseni?" Hän veti +helminauhan syvemmin hiuksiini ja antoi sormensa vieriä alas +kiharoitteni välissä. "Minä pidän sanomattoman paljon tästä +puhdasmielisestä, viattomasti lörpöttelevästä Rebekasta!" jatkoi hän +hellästi minua suudellen. + +Tällä kertaa ei lörpöttelemiseni ollut viaton, sen tiesi hän parhaiten, +joka ei enää luonut silmiänsä minusta! + +Ruhtinatar veti minut jalkojensa juureen ja siinä istuin sitte koko +illan ääneti kuunnellen heidän puhettansa, kunnes neiti Fliedner tuli +ilmoittamaan kaikki olevan valmiina katurakennuksessa. Herttuaallinen +ruhtinatar oli pyytänyt saada juoda kupillisen teetä "vanhassa +miellyttävässä talossa" -- hänen kivuloisuutensa ei sallinut hänen +kauan viipyä kasvihuoneitten kosteassa ilmassa. Hän pukeutui +päällysnuttuunsa, tarttui herra Claudiuksen käsivarteen ja meni +iloisen, nauravan seuransa etupäässä lumisen puutarhan lävitse. Lyhtyjä +kantavia palvelijoita ei tarvittu -- pilvet olivat hajonneet, +poppeliston oksien väliltä näkyi kirkas säde heittävän kummallista, +hopeista valoa lumikentälle: kuu nousi. + +Minä riensin vielä kerran takaisin sillan yli ja katsoin ylös kirjaston +ikkunoihin. Uutimet eivät olleet eteen vedettyinä, isäni +kirjoituspöydällä paloi lamppu ja suuren salin vastaisessa huoneessa +pesän lähellä, jossa illallispöytä oli, leimusi sinertävä liekki -- se +oli teekeittimen viinaliekki. Kaikki näytti rauhalliselta. Suuremmaksi +varmuudeksi hiivin vielä rappuja ylös ja kuuntelin oven takana. Sisällä +oli hiljaa; isäni kirjotti varmaan. Täydellisesti rauhoitettuna palasin +katurakennukseen. + +Sinä iltana piileskelivät varmaan kauppahuone Claudiuksen kaikki +haltiat talon pimeimmissä nurkissa -- olihan valoa kaikkialla, +jommoista ei arvokkaat entiset päämiehet sallineet edes tulevaisen +päämiehen ristiäisissäkään! + +"Mitähän tämä ennustaa, neiti Fliedner? Herra ei voi saada kylliksi +valoista!" mutisi, minun mennessäni rappuja ylös, vanha Erdmann +kummastuneena ja asetti tikapuita ylikäytävän seinää vastaan. "Nyt +täytyy minun ripustaa tornihuoneen suuri lamppu tänne." + +"Niin tehkää se, Erdmann", arveli vanha neiti, joka juuri tuli ulos +salista. "Minua ilahuttaa, että kerran tulee valoista tässä vanhassa +talossa!" Veitikkamaisesti hymyillen silitti hän hiuksiani ja riensi +etehiseen. + +Se hymy saattoi veren poskiini. Kainosti annoin käteni vaipua alas +salin oven lukosta: minun oli tuiki mahdotonta mennä sisälle +lukemattomien liekkien valaistavaksi. Minä menin Charlotten huoneesen. +Se oli tyhjä; avatulla pianolla paloi kaksi lamppua ja salista, jossa +kauniin Lotharin kuva riippui, kuului kuppien helinää ja iloista +puhetta. Minun miettiessäni, miten huomaamattomimmin voisin yhtyä +seuraan, kuului astuntaa läheisessä huoneessa ja Charlotte veljineen +astui sisään. + +"Ruhtinatar tahtoo kuulla minun laulavan", sanoi hän minulle +käännellessään nuotin lehtiä. "Kuinka tänne olette joutuneet ja miksi +piileskelette täällä, pienokaiseni? Teitä kaivataan seurassa." + +"Minä olin huolissani isäni tähden ja kävin häntä katsomassa; hän ei +ole oikein terve --" + +"Eikö terve?" nauroi Dagobert hiljaa; hän istui jo pianon edessä +aloitellen soittoa. "Niin, niin, sangen arveluttava kipu! Minä kuulin +jo klubissa tästä ihmeellisestä uutisesta. Ei siellä puhuttu muusta ja +koko kaupungin lävitse lentää uutinen valkean vauhdilla, että +muinaistutkinnon huimaus on kuoleman kielissä. Ennen pitkää on meillä +jotakin uutta muodissa, Charlotte! Jumalan kiitos, nyt ei enää tarvitse +tuota kreikkalaista, romalaista eikä egyptiläistä sanansotkua -- kova +papu se onkin ollut purra!" Hän laski kätensä koskettimille ja mitä +kauneimpia säveliä tulvaili esiin hänen taitavien sormiensa alta; minun +sydämeni lakkasi sykkimästä, niin hämmästyin, "Ja isänne horjuessa +satulassa ja kadottaessa maineensa, kerrotte te käsittämättömän +viattomasti hänen suoraan syntyneen juutalaisesta; se heittää hänet +tykkänään maahan!" + +"Niin, se oli pieni tyhmyys, älkää paheksuko, että sen sanon!" torui +Charlotte laskien nuotit telineille. "Minä en vaadi, että suoraan +valehtelisitte, en _minäkään_ sitä tee; mutta täänkaltaisissa +tapauksissa on paras pysyä keski kohdalla ja -- olla vaiti." + +Dagobert alkoi säestystä ja kohta sen perästä kaikui Charlotten vahva +ääni seinissä. + +Mitä olikaan tapahtunut? Kaikki kauniin Tankredin huolimattomat, +ivalliset, äänijuoksujen seuraamat sanat, kaikuivat niin epäselviltä ja +hämäriltä korvissani. Äärettömän karvasmielisesti katselin tuota kurjaa +miestä; "muinaistutkinnon huimaukseksi" kutsui hän isäni vaikutuksen; +hän, joka nöyränä "apulaisena" oli tunkeutunut mainion miehen niskoille +ja usein ollut hänelle rasitukseksi; kuinka usein olin kuullut isäni +valittavan tunkeilevasta häiritsijästä! Niin paljon käsitin kuitenkin, +että isäni asema hovin suhteen oli heikommalla kannalla ja että kehno +imartelijajoukko nyt kääntyi hänen puolestansa ruveten häntä +kivittämään. + +Ruhtinatar ei milloinkaan ennen ollut niin hyvä ja hellä minulle kuin +sinä iltana; vaan ei minulla kuitenkaan ollut uskallusta taasen +lähestyä häntä. Minä hiivin läheiseen saliin ja istahdin hämärään +nurkkaan, Charlotten ääneen laulaessa. -- Istumapaikastani oli minun +helppo nähdä koko teepöytä. Ruhtinatar istui vähän sivulla päin +Lotharin kuvan alla, vaan ei kuitenkaan tahtonsa mukaan, sillä minä +näin hänen huomaamatta koettavan saada kokonaan sitä katsella. +Vasemmalla puolella hänestä istui herra Claudius. Yksi ainoa silmäys +näihin jaloihin, tyveniin kasvoihin rauhoitti suuttumuksesta ja +huolista sykkivän sydämeni. Mikä kirkas loisto näkyi hänen otsassansa! +Kehyksissä oleva kaunis pää tunnokkaine silmineen oli kentiesi +kauniimpi ja hienompi sekä näytti uljaammalta, mutta mitäpä hyötyä +tästä uhkarohkeudesta? Elämän taistelua ei hän kuitenkaan voinut +kestää; rikoksellinen itsemurhaaja oli uupunut, jota vastoin tuo +hiljamielinen mies, samaa taistelua taistellessaan, vahvasti ponnistaen +mieltänsä, tarttui peräsimeen ohjataksensa hukkuvan laivan satamaan ja +niin muodoin pelastuaksensa. + +"Teillä on kaunis ääni, neiti Claudius", lausui ruhtinatar, kun +Charlotte, lopetettuaan laulunsa, jälleen lähestyi teepöytää. +"Erittäinkin väliäänissä muistuttaa se minua elävästi Sidonia-sisareni +matalasta sopraanosta. Teidän tulinen laulamisennekin herättää mieleeni +aikoja sitte tapahtuneita seikkoja -- sisareni piti aina hurjan +omituisia lauluja parempina kuin yksinkertaisia ja surullisia." + +"Jos, teidän korkeutenne vaan sallitte niin laulan tuommoisen hurjan ja +omituisen laulun", vastasi Charlotte kiireesti. "Minä rakastan +tarantellaa, se hurmaa minua." + +"Minä pyydän sinua olemaan laulamatta tarantellaa, Charlotte", +keskeytti isäntä herra Claudius vakavasti. Hänen äänensä ei vavissut, +mutta syvä kalpeus peitti hänen kasvonsa ja kulmakarvat olivat +ankarasti sekä uhkaavasti rypistetyt. + +"Te olette oikeassa, herra Claudius", lausui ruhtinatar elävästi. +"Minäkin tunnen samaa vastenmielisyyttä. Tämä tarantella oikein riehui +minun nuoruudessani. Se oli kaikkien laulajatarten mielikappale ja +Sidoniakin lauloi sitä harmikseni sanomattoman mielellään. Minusta on +se liian irstas ja hurja!" + +Hän laski kuppinsa pöydälle ja nousi seisomaan. "Luulenpa, että nyt +lähdemme pienelle löytömatkalle", sanoi hän hymyillen. "Minä tahtoisin +kerran oikein perinpohjin tarkastella tätä ihmeellistä, vanhanaikuista +taloa; minusta on kuin lukisin ikivanhaa kirjaa. Herra von Wismar, +katsokaa tuota harvinaisen kaunista hirvenpäätä!" Hän osoitti +sormellaan ta'immaista huonetta. -- "Siinäpä jotakin katsottavaa +metsästäjälle!" + +Kammariherra riensi pois ja samaten hovineiti, sillä tahtoihan hänen +korkeutensa jäädä yksin. Samassa käänsi Charlotte päänsä, että voin +nähdä häntä vasten silmiä; nähdessäni hänen kiihtymyksensä ja silmiensä +säihkyvän tulen, ymmärsin heti hänen aikovan tänä iltana rohkeasti +ryhtyä salaisuutensa selittämiseen. Hän seurasi tosin veljeänsä ja +molempia imartelijoita herttuallisen sormen osoittaman hirvenpään +luokse, ruhtinattaren jäädessä yksin salin viereiseen, pienempään +huoneesen, kuten näytti, huomiollisemmin tarkastelemaan villaisiin +seinäverhoihin kuvattua Genovevan kärsimyshistoriaa. + +"Ettekö tiedä, mihin neiti von Sassen on jäänyt?" kysyi herra Claudius +kiireesti neiti Fliedneriltä, joka juuri oli astumaisillansa huoneesen, +jossa minä olin viivyskellyt. + +"Tässä olen, herra Claudius", lausuin hänelle nousten seisomaan. + +"Ah, pikku sankarini!" huudahti hän, kiireesti astuen luokseni, +huolimatta siitä, että se tavaton tuli niin äänessä kuin liikunnoissa, +kummastuttaisi toisia. Neiti Fliedner vetäytyi heti takaisin saliin ja +rupesi askaroimaan teepöydän luona. + +"Pimeimmässä nurkassa olette piileskelleet tänään, jolloin olen +tahtonut kaiken valon, minkä tämä vanha talo voi hankkia, valasemaan +aron pikkuista prinsessaa!" lausui hän puoliääneen. "Tiedättekö, +että minä tänä kalliina iltana olen viettänyt jonkinlaista +uudestisyntymistä? Minä olin vielä sangen nuori, kun tuomitsin itseni +vaeltamaan vanhuuden hiljaista tietä, ankarasti ja taivuttamattomasti +olen pakottanut nuoruuden innostuksen pysymään kuohuvassa sydämessäni +-- minä en tahtonut enää olla nuori ja nyt, kun en oikeastaan enää ole +nuori, kuohuilevat tunteeni vastustamatta ylös, vaatien oikeutta, +ylivuotista oikeuttansa, ja minä antaudun vapaaehtoisesti niiden +valtaan, minä olen sanomattoman onnellinen jälleen tunteissani olevani +nuori, juurikuin olisivat pahat kokemukset sekä aika jättäneet tämän +kalliin sydämeni aarteen koskematta vaan eikö 'tuo vanha, ikivanha +mies, jonka ensiksi näitte arolla, tässä kohden ole turhamainen?'" + +Minä kallistin pääni kovasta hengähdyksestä kohoilevaa rintaani +vastaan. Huoli isästäni, pelko, että Charlotte täyttäisi uhkauksensa, +ympärillämme liikkuvat ihmiset, kaikki, kaikki haihtui kuullessani +hänen värisevän äänensä. Ja hän, tarkalla silmällään kyllä käsitti +minun tunteeni. + +"Leonore", lausui hän kumartuen ylitseni, "otaksukaamme, että me +molemmat ypö yksin olisimme tässä vanhassa kauppahuoneessa, eikä meillä +olisi mitään tekemistä kaikkein noitten kanssa --" hän osoitti +sormillaan toisia huoneita. "Minä tiedän kenen tähden tänään lausuitte +uljaan tunnustuksenne ja otan sen hetken autuaallisen tunteen omakseni, +minä yksin, ja puolustan aarteeni koko maailmaa, teitäkin vastaan, jos +tunnetulla entisellä uhkamielisyydellännekin koettaisitte kieltää sen. +Meidän sielumme löytävät toisensa, vaikka te kovasydämisesti +kieltäisittekin minua koskemasta käteen, joka kerran ylpeästi heitti +rahani jalkojeni juureen." + +Lausuttuansa nämät sanat meni hän kiireesti pianon luokse ja heti sen +jälkeen kaikui korvissani säveleitä, jotka melkein hurmasivat minut. +Nämä ihmeelliset säveleet olivat aiotut yksistään minulle, minulle, +mitättömälle olennolle -- niillä "ei ollut mitään tekemistä noitten +kanssa", joitten lörpötys nyt epäselvästi kuului äärimmäisestä +huoneesta! Niin nuoruuden tunteet kuohuilivat ylös tämän syvästi +loukatun miehen sydämestä, hänen, joka täydellisellä elämän, onnen ja +nautinnon kieltämisellä oli tahtonut sovittaa lyhyen ajan äärettömän +innon. Ja kädet, jotka "eivät sittemmin milloinkaan enää kajonneet +koskettimiin", soittivat nyt, hänen vahvaa henkeänsä ja minun heikkoa +horjuvaa lapsen sieluani salaperäisesti yhdistyttävää säveltä: + + Jos myrskyss' sinut näkisin + Synkässä erämaass, + Mun viittan' sulle tarjoisin + Suojaksi tuulessa. + +"Taivaan Jumala, herra Claudiusko soittaa!" huudahti neiti Fliedner +hyökäten sisään viereisestä salista; hän löi iloisessa hämmästyksessä +kätensä yhteen, nähdessään soittimen edessä istuvan. + +Minä menin hänen ohitsensa, silla mahdotonta oli minun antaa hänelle +tilaisuutta katsoa silmiini. Pakenin salin syvään ikkunankomeroon, +paksujen silkkiuutimien taakse, jotka vedin kiinni, että vaan kapea +rako jäi auki. Siellä saivat poskeni vapaasti hehkua ja silmäni säihkyä +autuaallisista tunteistani; ei kukaan minua muistanut, ei edes neiti +Fliednerkään, joka, pää alas vaipuneena, kädet ristissä helmassaan, oli +istahtanut pimeään nurkkaan sekä liikkumatta kuunteli soitantoa. + +Silmänräpäyksen ajan vallitsi hiljaisuus tyhjässä salissa. Jok'ainoa +sävel, heikoinkin, lensi luokseni ja huoneesta, jossa hirvenpää koristi +seinää, kuului väliin naurua tahi kovemmin lausuttuja sanoja. + +Silloin astui ruhtinatar äkkiä kynnyksen ylitse; minä näin hänen +rintansa ikäänkuin vapautettuna suuresta painosta, kohoilevan +tietäessään viimein olevansa yksinään. Hän otti pois varjostimen +teepöydällä seisovasta suuresta lampusta, että sekin valasisi Lotharin +kuvaa. Vielä kerran katseli hän kiireesti ja epäileväisesti +ympärillensä sekä sivuiseen huoneesen, astui sitte kuvan eteen, otti +pienen kirjan taskustansa ja alkoi mitä kiiruimmin piirustaa -- hän +koetti silminnähtävästi sinä vartioitsemattomana hetkenä piirtää +paperille kauniin pään haahmoviivat, kentiesi sielua kuvailevat +silmätkin. + +Minä peljästyin, sillä minä voin piilopaikastani lukea ylpeän +herttuattaren sydämestä, että hän varmaan antaisi vuosia elämästänsä, +jos vaan voisi omanaan ottaa alas kuvan seinältä. Ei kukaan varmaan +sinä hetkenä ollut suuremmassa salayhteydessä hänen kanssansa kuin minä +-- minä onnen lapsi, jolle "toinen sielu" par'aikaa ilmoitti +tunteitansa mitä liikuttavimmilla sävelillä! Minusta oli, ikäänkuin +täytyisi minun ehdottomasti juosta esiin, repiä kirja ja kynä hänen +kädestänsä ja kätkeä ne; sillä hän ei kuullut toisista huoneista +läheneviä askeleita; hän ei nähnyt Charlotten hiljaa hiipivän salin +lävitse ja äärettömän kummastuneena säikähtävän huomatessansa soittajan +olevan herra Claudiuksen. Ennenkuin tiesinkään oli hän hiljaa sulkenut +oven, että soitto ainoastaan epäselvästi tunkeutui saliin, ja seisoi +muutamin askelia ruhtinattaren edessä. + +Se pieni melu saattoi viimein ruhtinattaren katsahtamaan ylös; purpuran +värisenä kohosi peljästyksen puna hänen koko kasvojensa yli; mutta hän +tointui arvaamattoman nopeasti, ummisti kirjansa ja katsahti +häiritsijään olkapäänsä yli närkästyneesti ja ylpeästi. + +"Teidän korkeutenne, minä tiedän käyttäytyväni anteeksi antamattoman +taitamattomasti", lausui Charlotte. Minä kuulin vahvan, päättäväisen +naisen äänen vapisevan liikutuksesta. "Tämä on sopiva tila, jota +rohkenen käyttää, voidakseni luvatta puhutella teidän korkeuttanne; +sillä en tiedä, koska muuten saisin siihen tilaisuutta! Jos, teidän +korkeutenne, antaisittekin koska hyvänsä minulle tilaisuutta päästä +puheellenne, en saisi rohkeutta kylliksi lausuakseni, mitä näitten +silmien suojassa" -- hän osoitti Lotharin kuvaa -- "pelkäämättä +rohkenen." + +Ruhtinatar kääntyi äärettömän kummastuneena hänen puoleensa. "Ja mitä +teillä on minulle sanottavaa?" + +Charlotte lankesi polvilleen, tarttui ruhtinattaren käteen ja suuteli +sitä. "Teidän korkeutenne, auttakaa veljeäni ja minua luonnollisiin +oikeuksiimme!" rukoili hän puoliääneen. "Meiltä riistetään oikea +nimemme, meidän täytyy syödä armoleipää, vaikka meillä on oikeus +melkoisiin varoihin ja jo kauan sitte olisimme voineet päästä lentoon. +Suonissamme tykyttää ylpeä, jalo veri, ja kuitenkin kiinnitetään meidät +todellakin kahleilla tähän porvariperheesen ja pakotetaan väkisin +poroporvarillisiin oloihin." + +"Nouskaa ja tyyntykää, neiti Claudius", keskeytti häntä ruhtinatar eikä +siinä arvokkaassa, vakavassa liikkeessä, jolla hän viittasi rukoilijaa +nousemaan, ollut mitään mieltä rohkasevaa. "Sanokaa ennen kaikkia, +_kuka_ pettää teitä?" + +"Ah, sanat eivät tahdo päästä huulieni ylitse, sillä ne näyttävät mitä +suurimmalta kiittämättömyydeltä. Maailma tuntee meidät ainoastaan +jalomielisen miehen ottolapsiksi --" + +"Niin minäkin --" + +"Ja hän se kuitenkin on, joka meitä pettää!" lausui Charlotte +epätoivoisena. + +"Seis -- herra Claudiuksen vertainen mies ei petä eikä ryöstä ketäkään! +Minä luulisin sitä pikemmin suureksi erehdykseksi teidän puoleltanne!" + +Minä olin vähällä syöstä esiin ja halata ruhtinattaren polvia siitä +hänen mielipiteestään. + +Charlotte kohotti päätänsä. Hän näkyi selvästi kokoelevan kaikkea +rohkeuttansa. Nopealla liikunnolla sulki hän oven, jonka lävitse +Dagobertin äänekäs leikinlasku hovineidon kanssa kuului korviimme. +"Teidän korkeutenne, tässä ei ole puhetta rahasta -- ne ovat tykkänään +sivuseikkoja", sanoi hän lujasti, "Herra Claudius kyllä rakastaa +rikkautta, mutta minä olen itsekin varma, että hän ankarasti +ylenkatsoo jokaisen väärän rahan voiton. Kuitenkin myöntänette, teidän +korkeutenne, että moni oivallinen luonne, jonkin aatteen tahi +kovakiskoisen, soaistun mielipiteen innokkaasti täyttäessä hänen +ajatuksensa, ensin on pettänyt itseään ja sitte rikkonut toisia +vastaan!" + +Hän pusersi, syvästi hengittäen, kätensä rintaansa vasten ja ihmeen +kauniit sävelet kaikuivat korvissamme. Herra Claudius avasi tuolla, +ensi kerran moneen vuoteen, ankarasti valloitetun sielunsa mitään pahaa +aavistamatta, antaen tunteensa säveleinä virtailla ulos, ja täällä +häväistiin hänen puhdasta, virheetöntä nimeänsä; enkä minä voinut edes +varoittaa häntä, minunkin täytyi kärsiä tätä kidutusta! Kuinka +vihasinkaan tänä tuskallisena hetkenä tuota päällekantajaa! + +"Herra Claudius halveksii aatelissäätyä, niin, hän sitä oikein vihaa!" +jatkoi Charlotte. "Hänellä ei tietysti ole voimaa muuttamaan maailman +oloja; mutta missä hänellä vaan on valtaa estää aateliston voimaa, +siinä hän sen tekee, eikä hän siinä kohdassa pelkää rikostakaan. Teidän +korkeutenne, veljessäni ja minussa astuu uusi aatelissuku elämään ja, +minä mainitsen ylpeästi, uusi vahva tuki sanomattoman kadehditulle +aatelille; sillä me, veljeni ja minä olemme ylin määrin kiintyneet +aatelisvaltaan. Mutta juuri siitä syystä ei meidän koskaan pidä saaman +tietää, ketkä vanhempamme ovat -- herra Claudius ei voi sietää +aatelista vaakunaa vanhan kauppiasnimen päällä." + +Ruhtinattaren kasvot muuttuivat äkkiä kalman kalpeiksi. Hän kohotti +kiireesti keskeyttäen kätensä ja osoitti Lotharin kuvaa. "Ja minkä +tähden tahdoitte sanoa kaikkea tätä juuri noitten silmien suojassa?" +oihkasi hän ihan muuttuneella, sortuneella äänellä. + +"Sentähden, että ne ovat armaan isävainajani silmät -- teidän +korkeutenne, minä olen hänen tyttärensä!" + +Ruhtinatar horjahti taaksepäin ja tarttui pöydänpeitteesen. + +"Valhe, inhottava valhe! Älkää toistako sitä!" huudahti hän. Kuinka +kauheasti värähtelivät lempeät kasvot, kuinka kovasti ja jäykästi +kohosikaan uhkaava käsivarsi! -- "Minä en salli häpeäpilkkua hänen +nimeensä! Claudius ei milloinkaan ollut nainut, sen tietää koko +maailma! Hän ei edes rakastanut, ei koskaan rakastanut -- oi, Jumalani, +älä riistä minulta tätä ainoata lohdutusta!" + +"Teidän korkeutenne --" + +"Vaiti! Tahdotteko todellakin väittää hänen, ylpeän, umpimielisen +miehen niin hairahtuneen? Mutta jos -- oi, Jumalani, se ei voi olla +totta -- mutta jos niin olisikin, tahtoisitteko te todellakin vaatia +uhalla oikeutta, josta saatte kiittää hetken hairausta, vaan ei +_rakkautta_?" + +Miten sortavan ivallisesti lausuivat tuskallisesti vapisevat huulet +nämät sanat. Charlotte oli mykkänä säikähdyksestä vaipunut alas; +loukkaus sattui häneen, ikäänkuin lyönti vasten silmiä sekä saattoi +hänet hämmästyksestään. + +"Eikö hän milloinkaan olisi rakastanut?" kysyi hän. "Eikö teidän +korkeutenne tiedä, mistä syystä hän vapaaehtoisesti meni kuolemaan?" + +"Äkkinäisestä mielensynkeydestä -- hän oli sairas -- kysykää kaikilta, +jotka ovat hänet tunteneet," mumisi ruhtinatar, peittäen silmänsä +kädellään. + +"Niin, hän oli sairas, hän oli mieletön surusta ja epätoivosta +lemmittynsä kuolemasta --" + +"Kenen kuolemasta, ha, ha, ha!" + +Charlotte vaipui taasen lattialle ja halasi itkien sekä sanomattomasta +tuskasta ruhtinattaren polvia. + +"Teidän korkeutenne, minä rukoilen teitä, kuulkaa minua vaan +silmänräpäyksen aika tyynemmin!" rukoili hän. "Minä olen jo käynyt +liian pitkälle taitaakseni peräytyä. Minun _täytyy_ sanoa teille totuus +veljenikin tähden, sillä minä en voi kestää teidän pysyvän uskossa, +että me olemme laittomia lapsia. Lothar von Claudius oli nainut -- +salaisessa, mutta kirkon siunaamassa avioliitossa eli hän +Karolinenlustissa -- siellä olemme syntyneet." + +"Ja kuka oli tuo onnen oma, jota hän niin rakasti, että hänen tähtensä +kuoli?" kysyi ruhtinatar teeskennellyllä tyvenyydellä. Marmoripatsaan +kaltaisena seisoi hän siinä ja sanat pujahtivat soinnuttomina hänen +huuliltansa. + +"Minulla ei ole rohkeutta lausua hänen nimeänsä," sammalsi Charlotte, +ikäänkuin väsyneenä. "Teidän korkeutenne on liian epäsuosiollisesti +kuullut kertomustani -- minä en tohdi jatkaa! Tuon miehen tuolla," hän +osoitti sormellaan huoneesensa, "ei pidä vielä saaman tietoa +salaisuudestamme -- me olemme sitä paitsi kadottaneet toivomme +ankkurin, kun teidän korkeutenne kääntyy meistä, poljetuista ja +sorretuista raukoista. Minä olen nytkin vavissut pelosta, että jokainen +kiivaammin tahi korkeammin lausuttu sana tunkeutusi hänen korviinsa. +Minä tiedän, ett'ette voi tyveneesti kuulla äitimme nimeä --" + +"Kuka sen on teille sanonut, neiti Claudius?" keskeytti ruhtinatar +häntä ylpeästi nousten. Charlotten viimeksi lausutut sanat olivat +herättäneet hänen ruhtinaallisen ylpeytensä. -- "Te olette ihan +väärässä, jos uskotte äskeisen kiivauteni muuksi kuin sanomattomaksi +kummastukseksi! Mitä se minuun oikeastaan koskeekaan, kuka tuo rouva +oli? Minä vapauttaisin teitä mainitsemasta hänen nimeänsä, ell'en juuri +tahtoisi näyttää teille, että sangen tyvenesti voin kuulla sen; ja +sentähden käsken minä teitä lopettamaan tunnustuksenne hänen nimensä +mainitsemisella!" + +"No niin, teidän korkeutenne, minä tottelen! Hänen puolisonsa oli +Sidonia, K:n herttuallinen ruhtinatar." + +Hän luuli itsensä vahvemmaksi, tuo ylpeä ruhtinatar! Hän luuli voivansa +pitää huulensa hymyssä, käskeväisesti pakoittaa veren pysymään +poskissa, olipa se nimi mikä hyvänsä -- mutta se lankesi ukonnuolen +tapaisesti hänen päällensä ja hän vaipui ääneen valittaen sammuvin +silmin seinää vasten, ikäänkuin tikari olisi sattunut hänen rintaansa. + +"Tämä on kamalin petos, mikä naisen sydäntä voi kohdata," kuiskasi hän. +"Hyi, hyi, kuinka musta ja kamala!" + +Charlotte tahtoi tukea häntä. + +"Pois! Mitä te tahdotte?" lausui ruhtinatar suutuksissaan lykäten +nuoren naisen luotansa. "Joku piru on saattanut juolahuttaa mieleenne +valita juuri minut uskotuksenne! Menkää! Minä lasken salaisuutenne +takaisin käsiinne, minä en huoli mitään siitä tietää, en mitään! Sillä +minä en voi enkä tahdo sekaantua siihen enkä auttaa teitä niin +sanottuihin oikeuksiinne!" + +Hän nousi, mutta hänen täytyi jälleen tarttua kiinni pöytään. "Olkaa +hyvä, kutsukaa seurueeni tänne. Minä voin kovin pahasti!" käski hän +sammuvalla äänellä. + +"Teidän korkeutenne, antakaa anteeksi!" rukoili Charlotte mielettömänä. + +Ruhtinatar osoitti sanaakaan lausumatta käskeväisesti ovea ja vaipui +nojatuoliin. Charlotte kiirehti pois ja heti täyttyi sali esiin +rientävästä, peljästyneestä seurueesta. Soittokin loppui +epäsointuisalla äänellä. Herra Claudius tuli sisälle. + +"Vanha kipu kohtasi minua äkkiä," sanoi ruhtinatar hänelle heikosti +hymyillen. + +"Minua vaivaa sydämenkouraukset. Tahdotteko lainata minulle vaununne? +Minun on mahdoton odottaa, kunnes omani saapuvat." + +Herra Claudius riensi ulos ja muutaman minutin kuluttua saattoi hän +sairaan vieraansa rappuja alas. Hän nojausi raskaasti häneen; mutta +tapa, jolla hän jätti hänet hyvästi, osoitti selvästi, ett'ei +Charlotten tunnustus vaikuttanut vähintäkään muutosta hänen +käytökseensä häntä kohtaan. + + + + +XXX. + + +Minä käytin yleisen hämmästyksen hyväkseni, otin viitan ylleni, hatun +päähäni ja läksin katurakennuksesta. Polveni vapisivat vielä ja veri +tykytti kuumeentapaisesti suonissani; kohtaus oli kauhea! Tavaton +ajattelemattomuus, että olin sekautunut Claudiuksen perheen salaisiin +kohtiin, rankasi minua hirveästi ja heltymättömän johdonmukaisesti. +Rengas renkaan perästä näistä salaperäisistä vitjoista kulki silmieni +ohitse ja joku paha voima piti minua leikkikalunaan sekä pakotti minut +tavalla tahi toisella ottamaan osaa asian joka muutokseen. Minun täytyi +kuulla, miten häntä, jonka edestä mielelläni olisin vuodattanut +sydänvereni, julkisesti syytettiin pettäjäksi. Joka sana tuntui minusta +kuin tikarin pistos ja täytti minut palavalla kostonhalulla innokasta +syyttäjää vastaan; ja kuitenkin täytyi minun, kädet nyrkissä, +kyyneleitä vuotavin silmin pysyä piilopaikassani. Niin, minä olin +melkein kuolla häpeästä. Enkö minäkin kerran, hovissa ruhtinattaren +silmien edessä, juuri samoin kuin Charlotte nyt, kaikin voimin +koettanut panetella pahaa aavistamatonta miestä? Enkö silloin rohkeasti +selittänyt, ett'en voinut häntä kärsiä? Ja vaikka koko elämäni +palvelisin häntä kuin palkkatyttö, en kuitenkaan koskaan voisi +sovittaa, mitä pahaa hänelle olin tehnyt lapsellisessa sokeudessani! Jo +se karkoitti minut hänen talostansa puutarhan hiljaisuuteen. Oi, jos +olisin näin voinut kulkea eteenpäin sileillä, lumisilla teillä! Yhä +eteenpäin aina arolle asti, jossa Ilse ja Heintz rauhallisesti istuivat +suuren takan ääressä. Siellä olisin istahtanut pienen pallin päälle +pörrökarvaisen Spits ystävän viereen ja tuntenut, kuin ennenkin +hiljaisina, kodikkaina talvi-iltoina, Ilsen rakkaan, karkean käden +pääni päällä; kentiesi silloin olisin saanut rauhaa! Nyt vasta tiesin +pitää arvossa entistä sisällistä ja ulkonaista rauhaa, nyt kun sydämeni +levoton sykkiminen ajoi minut ulos rauhattomana, milloin nosti minut +onnen kukkuloille, milloin syöksi katkeran katumuksen ja itseni +syyttämisen syvyyteen. + +Huikaseva valo levisi avaran puutarhan ylitse; ikäänkuin veistettynä +kiiltävästä hopeasta, nousi kuu kylmälle lasintapaiselle taivaalle. +Minä menin sillan yli. Tuolla alhaalla kimelsi jäätynyt joki kiiltävän +käärmeen kaltaisena lehdettömien ranta-pensaitten välissä ja +lehtimajoissa kiilsi hopeiset lumihiuteet oksista. Lammikon +kivi-titaanit eivät enää levänneet sinisen samettipeitteen päällä -- +jättiläisen kokoinen timantti kannatti heitä ja lumihuntu peitti heidän +partaiset kasvonsa; viluinen Diana oli muuttanut keveän harsopukunsa +paksuun, valkoiseen talviturkkiin. Ja lumikuningas oli maalannut +hienolla penselillään pienen linnan kaikki koristeet valkoisiksi ja +lasiovien edessä olevan balkongin päälle oli hän laskenut puhtaan +untuvapatjan. Kuinka lapsellisen viaton olikaan ensi kuvailuni +sinetittyjen huoneitten salaisuuksista ollut! luulinhan minä satujen +elävinä vaeltavan siellä! Ja nyt kummittelee siellä enää vain +paperikääry, jonka kaksi sanomattoman kunnianhimoista sisarusta odotti +avaavan heille lumotun kultaportin, josta maailman aarteet itsestään +lankeisivat heidän syliinsä. + +Minä katsahdin kirjaston ikkunoihin, lamppu polot vielä +kirjoituspöydällä, mutta katossa näkyi tumma varjo nopeasti liehuvan +edestakaisin -- minun isäni varjo; hän näkyi olevan entistä +levottomampi ja kovin liikutettu. Alakuloisesti astuin portaita ylös -- +kirjaston ovi oli suljettu. Epäselvä mumiseminen kuului huonetta +mittaavien askelten keskeyttämänä ja silloin tällöin löi isäni +kaikuvasti nyrkkinsä pöytään. + +Minä kolkutin ja pyysin häntä avaaman. + +"Jätä minut rauhaan!" huusi hän ankarasti ja kiivaasti, lähestymättä +ovea. "Väärennetytkö, sanotte?" Hän naurahti. "Tulkaa sitä todeksi +näyttämään! Mutta laskekaa pois sauvanne! Miksi lyötte minua päähän? +Voi aivojani!" + +"Isä, isä!" huusin minä tuskallisesti ja toistin rukoukseni päästä +sisään. + +"Mene! älä kiduta minua!" huusi hän maltittomasti ja meni huoneen +toiselle puolelle. + +Minun täytyi totella, ett'en häntä ärsyttäisi, ja menin pois +silmänräpäykseksi. Alhaalla paloi lamppu ja minä menin hänen +huoneesensa, järjestääkseni kaikki yöksi. Siellä olivat sen päiväiset +sanomalehdet pöydällä päälletyksin ja silminnähtävästi lukematta, +paitsi yksi, jonka hän oli rytistänyt palloksi ja heittänyt lattialle. +Minä silitin sen ja huomasin heti pitkällä punaisella viivalla merkityn +kirjoituksen. Säkenentapaisesti pisti kirjainten sekasorrosta nimi von +Sassen silmiini, täyttäen minut kovalla peljästyksellä. Kiireesti +silmäilin alkua, vaan en sitä ymmärtänyt, siksi oli siinä liian paljo +taidesanoja. Mutta sitte tuli isku ja minä peitin tykkönään +masentuneena pimenevät silmäni käsilläni. Siinä seisoi: "Tällä +rahakiihkeydellä on luottamus oppineitten päätökseen saanut kovan iskun +-- yksi mainioimmista nimistämme on ainiaaksi alttiiksi heitetty. +Tohtori von Sassen on käsittämättömän sokeasti antanut suosituskirjeitä +rahanväärentäjälle kaikkiin hoveihin ja yliopistoihin. Kuitenkin +vakuuttaa hannoverilainen professori Hart, joka ensiksi huomasi +petoksen, väärennyksen olevan ihmeellisen hyvin tehdyn." + +Professori Hart Hannoverissa! Hän se oli, tuo vierassanainen professori +aroni muinaishaudalla, tuo hyvännäköinen mies, kalisema läkkikotelo +seljässä. Minä pidin hänestä, kun hän niin hyväntahtoisesti puolusti +rakasta aroani, ja tuo melkein lapsellisen lempeä vanhus oli nyt +isäni vastustaja sekä sysäsi hänet alas satulasta, kuten Dagobert +tänään lausui. Näitten rahojen ostoonhan minä juuri olin niin +röyhkeästi vaatinut rahojani herra Claudiukselta, ja kun hän hyvin +perusteellisista syistä kielsi pyyntöni, olin minä hovissa syyttänyt +häntä itserakkaaksi olennoksi. Nyt olin näkevinäni hänen taasen +seisovan muinaisraha-aarteensa edessä, niin viisaana ja vaatimattomana, +mutta samassa niin tyvenen lujanakin päätöksessänsä. Ja tämä +tietorikas mies, joka ei huolinut levittää tietoansa ja taitoansa +maailman markkinoille, kärsi Dagobertin hävytöntä moitetta ja minä olin +sujuvana kaikuna kertonut noita pahoja sanoja. Kuinka loistavaisesti +tuo ylpeä harvapuheinen mies nyt puhdistuikaan! Juuri tämä rahaseikka +syöksi isäni hovin epäsuosioon -- sama asia se oli, josta +löyhäluontoinen, kurja Dagobert tänä iltana puhui niin himmeästi ja +pilkallisesti. Isä raukka! Se hairaus syöksi hänet alas maineen +kukkuloilta vihamiestensä ja kadehtijainsa poljettavaksi. Siinä oli +kylliksi huumaamaan yöt päivät tieteen palveluksessa ankarasti +työskennelleen, kivuloisen, heikon miehen pään. + +Kuinka avutonna seisoin minä heikko, kokematon tyttö siinä hänen kovan +onnensa suhteen! Minä käsitin kyllä hyvin, ett'ei rakkahinkaan ääni +täänkaltaisena hetkenä voinut häntä lohduttaa -- ja mitä taitaisinkaan +minä hänelle sanoa? Vaan minä en saanut jättää häntä yksin; hänen piti +nyt kahta vertaa enemmän tunteman rakkauden mykkää huolenpitoa. +Kiireesti läksin hänen huoneestansa, rientääkseni ylös ja lakkaamatta +rukoillakseni päästä sisään, kunnes kirjaston ovi aukenisi. Äkkiä +seisahduin kuuntelemaan -- minun makuukammaristani kuului melua, juuri +kuin huonekaluja siirrettäisiin paikoiltaan -- minä tempasin oven auki; +kuuvalo virtasi häikäseväisesti vastaani, sillä molemmat ikkunat olivat +vielä auki. Liikutettu kun olin tätini tulosta, olin unhottanut sulkea +ne ja panna luukut eteen. Huutaen peljästyksestä astuin minä säikähtyen +askeleen taaksepäin -- eräs mies koki molemmin käsin lykätä +salaperäistä kaappia kaikin voimin sivulle, että salaovi tulisi +täydellisesti näkyviin, huudostani kääntyi hän nopeasti. Dagobertin +valkoinen otsa hohti minua vastaan ja hänen silmänsä säihkyivät tulta. +Yhdellä ainoalla hyppäyksettä seisoi hän vieressäni, sulki oven +takanani sekä veti minut keskelle huonetta. + +"Olkaa toki kerran järkevä ja miettikää, että sekä minun että +_teidänkin_ onnenne riippuu tästä hetkestä!" kuiskasi hän korvaani. +"Charlotte on tyhmästi ryhtynyt asiaan; hän on ilmoittanut +salaisuutemme ruhtinattarelle ja joutunut ojasta allikkoon. Pahin +seikka, mikä olisi voinut meille tapahtua, on vanhan ruhtinattaren +ikäänkuin taivaasta äkkiä pudonnut mieletön rakkaus, sillä hänen +korkeutensa ei edes suo _haudassa_ lepäävää isääni toiselle. Nyt on +meillä _kaksi_ vastustajaa ja he kentiesi tulevat salaliittolaisiksi -- +hiisi luottakoon tuommoiseen hulluun vanhaan naiseen! Kuka takaa +meille, ett'ei joku sineteistä eräänä yönä katoa yhdestä ovesta? +Siihenhän ei setä ole syypää -- varjelkoon -- tietäähän koko maailma +hänen juuri niin huolellisesti niitä vartioivan. Voihan se sattumalta +pudota; ja kuka saa vihiä siitä, että kirjelaukku on kadonnut +pöydänlaatikosta? Kas niin, älkää olko lapsellinen enää! Tässä on avain +suulla, ei minun tarvitse muuta kuin vääntää se ympäri -- ei ole +murtovarkautta, jos menen ylös ja vien luotettavaan kätköön sen, mikä +oikeastaan minulle kuuluu." + +Minä en käsitä, miten minun onnistui niin nuolennopeasti luikahtaa +hänen ohitsensa, temmata avain sala-oven suusta ja pistää se taskuuni. + +"Käärme", kähisi hän hampaittensa välistä. "Te tahdotte myydä itsenne +kalliisen hintaan. Te arvelette tämä avain taskussa synnyttävänne +minussa _vielä palavampia himoja_!" + +Silloin en edes aavistanutkaan niitten sanojen inhottavaa merkitystä; +sitte en olisi alentanut itseäni vastaamaan hänelle, kurjalle +olennolle. + +"Minä tahdon estää teitä vääryyttä tekemästä!" lausuin hänelle, +päättäväisesti nojaten selkäni oveen. "Olkaa suora herra Claudiusta +kohtaan; sillä tavoin paljoa ennemmin pääsette tarkoituksenne perille +kuin lukon murtamalla. Minä tulen kanssanne -- sanokaamme vielä +paikalla hänelle kaikki." + +Minä vaikenin, sillä hänen silmänsä tarkastelivat minua loukkaavaisesti +kiireestä kantapäähän ja pilkallinen hymy leikki hänen huulillansa. +"Ihana olette, pikku avojalkaseni! Sukkela, ruhtinattaren kruunua +kantava sisilisko on muutamassa kuukaudessa muuttunut lumoavaiseksi +tenhottareksi -- mutta mihin sisiliskon _viekkaus_ on jäänyt?" Hän +naurahti ääneen. "Kaunis asema, totta tosiaan! Me astumme _in corpore_ +sedän eteen, tarjoamme kalliin salaisuutemme hänelle ikäänkuin +hopeatarittimella ja palaamme pettyneenä!" Hän lähestyi minua niin +liki, että tuskastuneena, vaan kuitenkin lujemmin nojauduin oveen. +"Sallikaa minun nyt sanoa teille jotakin: nyt vielä voin hillitä itseni +ja olla teihin koskematta -- siitä voitte kiittää ääretöntä rakkauttani +ja salaista teidän jumaloitsemistani! Minä en tahdo teitä ärsyttää, +sillä minä tiedän teidän olevan pienen noidan, kun olette suuttuneet -- +luulenpa voivanne senkaltaisessa mielentilassa kieltää, mitä minä onnen +poika, jo aikoja sitte olen tietänyt." + +Mitä tämä merkitsee? Luultavasti näytin äärettömän kummastuneelta, +sillä hän rupesi taasen nauramaan. "No, älkää käyttäytykö, kuin olisin +minä susi ja te punahilkka, joka suurin, viattomin, kysyväisin silmin +kummastuneena katselee hirviötä!" huudahti hän. "Asemani on kuitenkin +tästä päivästä tullut paljoa vaikeammaksi -- teidän käsittämättömän +lörpöttelevä kielenne, jonka jo luulin taivuttaneeni meidän kummankin +eduksi, on tahrannut sukunne juutalaisuuden häpeäpilkulla; lisäksi on +isänne kadottanut herttuan suosion; mutta innokas rakkauteni teihin on +kumoava kaikki esteet; vielä on äitini ruhtinaanviitta peittävä paljon" +-- hänen huulensa melkein koskivat korvaani -- "ja minä haluaisin nähdä +sen, joka riistäisi minulta viehättävän, pikku Leonorasen --" + +Nyt ymmärsin hänet -- ah, kuinka kovasti ja katkerasti minua +rangaistiin siitä sokeasta mieltymyksestä, jolla miettimättä olin +antautunut heidän liittolaiseksensa! Ihan tuskissani käännyin hänen +puolestansa sekä nostin uhkaavaisesti käteni pääni yli -- luulenpa +asettuneeni ikäänkuin vastustamaan päällehyökkäystä. + +"Ah, tuossapa on pieni raivio taasen, aiotteko taasen lyödä minua kuin +taannoin?" kysyi hän pilkallisesti hampaittensa välistä. "Varokaa +itseänne! Olenhan jo kerran sanonut teille --" + +"Minä tiedän varsin hyvin, että te yhdellä ainoalla puserruksena voitte +musertaa minut -- tehkää se sitte!" huudahdin pelkäämättä. +"Vapaaehtoisesti en anna avainta! Te olette kunniaton mies! Minä en +enää ole mikään ymmärtämätön lapsi, joka näkee noissa" -- minä osotin +hänen kuutamassa kiiltäviä olkaimiansa -- "yksin koristeita -- minä +tiedän, että niitä ainoastaan kunnialla voi kantaa! Ja nyt tulee tuo +ylpeä upseeri öisin murtovarkaan tapaan ja uhkaa turvatonta tyttöä." + +"Vai niin, kyykäärme koettaa pistellä!" mumisi Dagobert lyöden +käsivartensa ympärilleni; mutta sukkeluuteni auttoi minut -- huutaen +luikahdin hänen sylistänsä ja seisoin yhdellä hyppäyksellä ikkunan +laudalla. + +"Jumalan tähden, mitä nyt?" kuului ulkoa vanhan Schäferin ääni; ukko +oli kotimatkalla ja juoksi rientäen lumikentän yli. + +"Tulkaa sisälle -- ah, pian, pian!" sammalsin minä puoleksi itkien +liikutuksesta, puoleksi riemuiten läheisestä pelastuksesta. + +Kiroten hyppäsi Dagobert ulos toisesta ikkunasta, sillä aikaa kun vanha +tarhuri juoksi rappuja ylös. + +"Mitä on tapahtunut?" kysyi hän kummastuneena katsellen ympärillensä. +"Herranen aika, neiti, näytättehän te yhtä peljästyneeltä kuin pikku +kanaria-lintuni, kun kissa on huoneessa! Onko täällä kuulunut mitään +melua? Älkää peljätkö -- hiirien melua se vaan on. Ei aaveita löydy, +vakuuttakootpa ihmiset kuinka innokkaasti tahansa, ett'ei +Karolinenlustissa kaikki käy luonnollisesti." + +Minä jätin hyvän vanhuksen, joka lempeästi koetti lohduttaa minua, +siihen uskoon, että luulin jonkun aaveen todellakin minua peljättäneen, +sekä käskin hänen vaan mitä vahvimmin sulkea ikkunanluukut. Sitte +lukitsin kaikki ovet ja menin ylös kirjastoon. Minä tunsin itseni hyvin +väsyneeksi. Viimeinen loppu siitä melkoisesta uppiniskaisuudesta, joka +niin valloitti minut astuessani uuteen maailmaan, oli nyt haihtunut, ja +minä olin kuitenkin vielä niin nuori, niin nuori! Oliko koko ihmiselämä +taistelu omien hairausten välttämättömiä seurauksia vastaan? Täytyikö +minun aran, pelkäävän lapsensieluni aina kamppailla omaa itseäni +vastaan, avutta ja turvatta taistella elämän kovaa taistelua? Minä +värisin kauhusta -- minun täytyisi vaipua alas tuskasta ja hädästä, +ell'ei vahva lasi minua tukisi. Mun viittan' sulle tarjoisin, suojaksi +tuulessa! -- Ah, jos olisin suojassa! Ah, jos se, jonka siivet lennossa +ovat väsyneet, saisi pelastautua toisen turvaan ja siellä vapaasti +hengittää kaiken tuskansa jälkeen! Kuinka olinkaan arvellut +"lapsenkäteni" voimat liian suuriksi, että ne iloisesti olivat +torjuneet pois esteet, rientäessäni kevätmyrskyssä aron ylitse! +Minkätähden vaipuivatkaan ne nyt väsyneinä alas haparoiden tukea ja +turvaa! + +Kirjaston ovi oli vieläkin lukossa ja vaikka kyllä kolkutin ja pyysin +päästä sisään, en saanut vastausta. Ensin luulin isäni lähteneen ulos, +sillä sisällä vallitsi kuolon hiljaisuus. Mutta sitte kuulin kaukaa +epäselvän jytinän ja kohta sen perästä kimakan naurun; melu kuului +muinaiskokoelma-salista, jonka ovet epäilemättä olivat auki. Minusta +kuului, kuin olisi heitetty kovia raskaita esineitä lattiaan ja nauru +kaikui niin kummalliselta, että tunsin hiukseni kauhusta nousevan +pystyyn. Nyt lensi joku esine kirjastossa lattiaan sekä särkyi kilisten +tuhansiksi kappaleiksi ja riemuhuuto kaikui tämän tapauksen jälkeen. +Minä löin nyrkilläni ovea ja huusin epätoivoisesti isäni nimeä. + +Silloin aukeni toisella puolella rappuja oleva ovi ja herra Claudius +astui ulos tähtitornistaan -- melkein päivän kirkkaasti valui kuuvalo +minua vastaan. Minä riensin hänen luoksensa ja kerroin hänelle hätäni +ja tuskani, kaikin voimin koettaen estää kyyneleitäni virtaamasta +silmistäni. Kolkutukseni jälkeen oli kamala, syvä hiljaisuus syntynyt +kirjastossa ja minä kerroin kuiskaten, alasluoduin silmin rahaseikasta. + +"Minä tunnen sen", vastasi herra Claudius tyvenesti. + +"Suru tekee isäni mielettömäksi; ah, miten minäkin olen tuskissani +hänen tähtensä", huudahdin surussani. "Hän on häväisty ja kadottanut +maineensa." + +"Älkää uskoko sitä. Surkuteltavaa olisi, jos yksi ainoa erehdys +saattaisi koko elämän ahkeran työn mitättömäksi. Herra von Sassenilla +on tavattoman suuri ansio tieteestä, sitä ei voi kukaan häneltä riistää +ja juuri sentähden koettavat kaikki pienet hyttyset nyt pistää häntä +tähän kipeään paikkaan. Mutta tämä seikka kyllä unhottuu. Olkaa +rauhassa, Leonore, älkääkä itkekö!" Hän kohotti ehdottomasti kätensä, +ikäänkuin tarttuaksensa lohduttavaisesti minuun, vaan antoi sen +nopeasti vaipua alas, astui kirjaston oven luokse avataksensa sitä. + +Samassa putosi jotakin kalisten lattialle. + +"Ethän sinä ole Agafiaan tekemä!" huudahti isäni; oh, minä tuskin enää +tunsin sitä käreää ääntä! -- "Sassen on valhetellut! Kysykää vaan +Hannoverilaiselta Hartilta, hän sen kyllä tietää! Pois, sinäkin olet +väärennetty!" -- Nyt kuulin, miten hän jalallaan polkasi lattialle +pudonnutta kuvaa. + +"Ah, se on nukkuva poika, hänen epäjumalansa, josta hän on kirjoittanut +monta nidosta, näyttääksensä todeksi, että se on Agafiaan tekemä!" +huudahdin vavisten. "Taivaan Jumala hän särkee veistokuvat!" + +Herra Claudius kolkutti vahvasti ovea. + +"Ettekö tahtoisi avata minulle, herra tohtori?" huudahti hän ääneen, +mutta ihan tyvenesti. + +Isani naurahti kimakasti. "Ja kirjoitettu on -- ha, ha, kaikki on +alusta asti ollut valhetta! puolusta toki, jos olet Jumalan armon +kautta kuolematon henki. Katso, miten keltaiset liekit sinut nielevät? +Hui, tuossa kiemurtaa hengen valhesikiö, joka oli mainion miehen +ylpeys, ylös kattoon! -- Savua -- ei mitään muuta kuin savua!" + +Herra Claudius vetäytyi peljästyneenä takaisin; avaimen reiästä sekä +ovenraoista tuprueli paksu savu ja paha käry; villaisia esineitä paloi +nyt sisällä. + +"Hän polttaa käsikirjoituksensa ja uutimet palavat", huudahdin ruveten +mitä katkerimmasti valittamaan sekä heittäytyen epätoivoisesti ovea +vastaan -- ah, mitä minun heikot käteni ja jalkani voivat paksuja +lankkuja vastaan! ne eivät edes liikahtaneetkaan! + +Herra Claudius riensi takaisin tähtitorniinsa ja nyt muistin minä +pientä tuskin näkyvää salaovea kirjastossa; se vei suureen +kaikenlaisella rohjolla täytettyyn pimeään huoneesen, joka erotti +mainitun huoneen tähtitornista. Jos ovi olikin lukossa niin oli helppo +kahdella vahvalla potkauksella saada ohuet laudat rikki. Vaan ei edes +sitä tarvittu; nopea juokseminen kirjastossa ja isäni vimmastunut huuto +ilmoittivat minulle, että herra Claudius vastuksetta oli päässyt +sisään. Avain väännettiin lukossa ja ovi heitettiin seljälleen. Mikä +näkö! Savupylväitä ja niiden välillä korkealle kiitäviä liekkejä ja +säkeniä aaltoili tuttavassa nurkassa, jossa isäni kirjoituspöytä +seisoi. Raskaita paksuja villauutimia söivät "keltaiset kielet", +ainoastaan hitaasti; mutta sitä pikemmin nuolivat ne ikkunoitten +välillä seisovan hyllyn päältä vanhoja käsikirjoituskasoja. Isäni +kirkasi ja puolustihe hurjasti. Hän koetti paeta herra Claudiusta, joka +tahtoi saada hänet kiinni ja viedä hänet ulos huoneesta. Taistelemien +jaloissa kirisi sirkaleita, sillä lattia oli peitetty kalleilla, +vanhoilla saviastioilla. + +Minä juoksin sisään. "Takaisin, Leonore! Ulos! Muistakaa ohueita, +helposti syttyviä vaatteitanne!" huudahti herra Claudius tuskastuneena +rientäessänsä isäni luo, joka nauraen koetti syöstä liekkiin. "Juoskaa +katurakennukseen apua pyytämään!" + +Minä näin pois rientäessäni, miten isäni kompastui lattialla makaavaan +marmoripatsaasen ja kuinka herra Claudius, huolimatta hänen +voimakkaasta vastarinnastansa, otti hänet syliinsä ja kantoi hänet +ulos; mutta tuskin olin ennättänyt etehiseen, niin kuulin, miten +molemmat kaikin voimin taistellen saapuivat rapuille. + +"Murhaaja, kamala murhaaja!" huusi isäni, että marmoriset seinät +kajahtivat -- sitte kuului kauhea melu. + +En vielä tällä hetkelläkään käsitä, miten melkein kauhistuneena pelosta +jälleen pääsin ylös toiseen kerrokseen, tiedän vaan, että minusta +tuntui kuin olisi tuulispää minut saavuttanut ja heittänyt minut +rappujen juurelle, jossa tumma esine makasi liikkumatonna myttynä +lattialla. + +Herra Claudius oli jo seisomassa; hän piti kiinni rappujen käsipuista +ja käänsi minulle kasvonsa, jotka kuu valasi täydellä valollansa -- hän +oli kalman kalpea. + +"Me putosimme onnettomasti", lausui hän hengästyneenä voimiensa +ponnistuksesta ja osoittaen isääni. "Hän on tainnoksissa, enkä minä voi +viedä häntä etemmäksi. Pikku Leonore raukka, jalkanne eivät teitä +kannata ja kuitenkin _täytyy_ teidän hankkia meille apua." + +Nyt juoksin puutarhan lävitse -- takanani syöksivät liekit ulos +kirjaston ikkunoista ja mustia paksuja savupilviä kiemuroi puitten +latvojen yli jäljestäni. + +"Karolinenlust palaa!" huudahdin etehisessä. + +Silmänräpäyksessä olivat kaikki katurakennuksessa jaloillaan. Yleinen +kauhu vallitsi avuksi rientävien tullessa ulos pihalle ja nähdessä +poppeliston yli lentävän paksun savun himmentämän hiljaista, +hopeakirkasta taivasta. Kaikki tarttuivat joutuisasti sankoihin ja +saaveihin ja vaunuvajasta tuotiin kaksi suurta paloruiskua. +Sivukadullakin huomattiin tuli ja portista riensi ihmisjoukko toisensa +perästä avuksi -- muutaman minuutin kuluttua olivat puutarha ja +Karolinenlustin etupuolella oleva aukea kenttä täynnä sammuttajia, +jotka joutuisasti hakkasivat avantoja niin lammikkoon kuin jokeen, sekä +ammensivat vettä ruiskuihin. + +Palatessani oli herra Claudius nojallaan käsipuita vasten; oikealla +kädellään painoi hän vasenta rintaansa. Minä en surusta ja kauhusta +saanut sanaakaan suustani, vaan kumarruin isäni yli, joka makasi pää +alimmalla portaalla. -- Herra Claudius oli pannut viittansa hänelle +päänalustaksi. Silmät olivat ummessa ja laihat kasvot näyttivät niin +kalman kalpeilta ja verettömiltä, että luulin hänet kuolleeksi -- +ääneen valittaen peitin kasvoni käsilläni. + +"Hän on ainoastaan tainnoksissa eikä, mikäli minä olen voinut tutkia, +mikään jäsen ole taittunut", sanoi herra Claudius. Nytpä vasta, tänä +sanomattoman tuskan ja surun hetkenä opin minä arvostelemaan tätä +tyventä ääntä, jonka tähden kerran sanoin häntä jääkylmäksi! Kuultuani +hänen sanansa rohkasin heti mieleni. + +"Alas herra von Sassenin huoneesen", käski hän miehille, jotka nostivat +isäni lattialta. "Se on syrjässä -- talo on tiivis, vettä sekä +sammuttavia käsiä on meillä tarpeeksi -- sinne ei valkea voi tunkea!" + +Ihmisjoukko tulvasi ohitsemme rappuja ylös. + +"Entäs te?" kysyin herra Claudiukselta vetäytyessämme syrjään, +kun miehet neiti Fliednerin seuraamana, kantoivat isääni hänen +huoneesensa. "Minä näen aivan hyvin teidän kärsivän tuskia, te olette +vahingoittaneet itseänne. Ah, herra Claudius, kuinka paljon te saatte +kärsiä, että olette ottaneet isäni ja minut taloonne!" + +"Luuletteko niin?" Melkein autuaallinen hymy kartoitti +silmänräpäykseksi tuon tuskan näön, joka saattoi hänet rypistämään +kulmiansa. "Minä olen toista mieltä, Leonore. Minä tunnen aivan hyvin +viisaan säännön, jonka mukaan meidän ensiksi täytyy kärsiä useita +koetuksia, ennenkuin pääsemme taivaasen; jokaisella vastoinkäymisellä +lähestymme pyrintöperäämme ja sentähden olkoot ne siunatut." + +Hän astui palavaan huoneesen ja minä riensin isäni luokse. Hän makasi +hiljaa ja liikkumatonna vuoteellansa; ainoastaan jonkun paloruiskun +jytiseväisesti ajaessa sillan yli, avasi hän silmänsä ja katseli +ympärillensä mielettömästi ja epäselvästi. Sitte kuiskasi hän +lakkaamatta hiljaa ja lempeästi itsekseen. Neiti Fliedner asetti kylmiä +kääreitä hänen otsallensa ja ne näyttivät häntä rauhoittavan. Apua ei +minulta puuttunut. Rouva Helldorfkin, joka ei tuon myrskyisen +sunnuntaiaamun perästä ollut astunut jalkaansa Claudiuksen puutarhaan, +voitti pelkonsa isäänsä kohtaan ja tuli luokseni. + +Minä istuin sairaan vieressä, pitäen hänen kuumaa kättänsä omassani. +Hänen aaveentapainen mumisemisensa, joka ei silmänräpäykseksikään +lakannut, hänen tuskastuneet kasvonsa, josta itsenäisen ajatusky'yn +viimeinenkin jälki näkyi ijäiseksi lähteneen, lisäksi kiduttava huoli +herra Claudiuksesta, jonka tiesin olevan palavissa huoneissa -- kaikki +se saattoi minut mykkään epätoivoon. + +Huoneen nurkassa paloi yölamppu -- sairaanvuode oli melkein varjossa; +mutta sitä valoisampaa oli ikkunoitten ulkopuolella. Hopealta +välkkyväin puitten yli aaltoilivat savupilvien varjot liehuvina +lippuina; sihisten lensi tuliruiskun kirkas vesisuihku keskeltä +ihmisjoukkoa -- savupilvet hajosivat sekä alentuivat kohta taasen +majestetillisesti kohotaksensa äärettömäksi peljästyksekseni. "Ottakaa +vaari!" kuului alinomaa muminasta ja suhinasta -- pelastettuja kaluja, +maljakoita, peilejä, marmoripatsaita kannettiin ulos sekä laskettiin +Dianan viereen -- suuret kirjakasat ulottuivat hänen kasvoihinsa asti +ja ympäriheitetyt polstarit ja kiiltävät pöydät näyttivät sanomattoman +kummallisilta tuossa välkkyvässä lumimaisemassa. + +Vähitellen vähentyivät tiheät, mustat savupilvet jonkinlaiseksi +harsoksi tuijottavissa silmissäni -- melu rapuista kuului yhä +heikommalta -- ei enää viety alas tulesta pelastettuja kaluja. + +"Vaara on ohitse", sanoi rouva Helldorf syvästi hengittäen ja minä +kätkin kyyneleiset silmäni vuoteen tyynyihin. + +Charlotte astui sisään. Hänen leninkinsä laahasi revittynä lattiassa ja +hänen paksut palmikkonsa riippuivat epäjärjestyksessä pitkin selkää -- +hän oli ollut avullisena sammuttaessa ja tehnyt työtä kuin mies. + +"Tämä on kaunis ilta meille, prinsessani", sanoi hän epätoivoisesti ja +istuutui väsyneenä viereeni pienelle jakkaralle. Hän nojasi otsansa +polviini. "Oi, pääraukkaani!" kuiskasi hän, molempien toisten naisten +hetkeksi mentyä viereiseen huoneesen. "Lapsi, jos tietäisitte, mitkä +tunteet minua nyt valtaavat! Tiedättekö, tuolla ylhäällä juolahti +hirveä ajatus mieleeni, että kentiesi olisi parasta, jos tulivirrat +äkkiä tempaisivat minut mukanansa ja niin muodoin lopettaisivat sieluni +tuskat. Ja rientäessäni sinetittyjen ovien ohitse arvelin niiden +_täytyvän_ aueta ja äitivainajani ojentaa minulle kätensä, vetääksensä +onnettoman lapsensa syliinsä. Tänään en ensi kertaa voi antaa isälleni +anteeksi, että hän niin epäilemättä luottaen veljensä kunniaan, jätti +meidät hänen käsiinsä! Ja vaikka hän olisi ollut vieläkin suuremmassa +epätoivossa, ei hänen olisi pitänyt kuoleman, hänen olisi täytynyt elää +meidän tähtemme -- hän oli pelkuri!" + +Ulkoa väheni väkijoukko vähentymistään ja vesisuihkausten sihiseminen +kuului selvemmin korviimme. Viimeinkin tuli odotettu lääkäri. Hänen +äänettä kulkiessaan ja tarkastaessaan sairasta kaikui väkevä ääni +käytävästä hiljaiseen huoneesen. + +"Enkö ole tietänyt, herra Claudius että näiden viisasten esi-isiemme +kätkemien, pakanallisten kuvien esiintuominen oli herralle inhottava +teko?" kysyi vanha kirjanpitäjä hyvin intoisesti. + +"Hän on parantumaton, tuo vanha raivio!" mumisi Charlotte suuttuneena. + +"Enkö ole ennustanut tulta putoavan alas taivaasta?" + +"Herra Eckhof, tuli ei pudonnut taivaasta", keskeytti häntä herra +Claudius silminnähtävästi maltitonna. + +"Te käsitätte asian ehdollisesti väärin, hyvä herra," intti toinen ääni +lempeästi. + +"Ah, tuo on lukijaispappi, koko kaupungin pahin ihmiskalastaja -- he +tulevat nyt molemmat rukoushuoneesta, se kuuluu selvästi! Heistä on +tämä tulipalo mitä suurin riemutapaus", kuiskasi Charlotte. + +"Veli Eckhof tietää varsin hyvin, ett'ei Herra enää nykyajoissamme +lähetä rangaistustaan niin suoraan taivaasta kuin muinoin", jatkoi +ääni. + +"Mutta hänen voimansa tulee aina näkyviin, jos vaan huolii sitä +huomata. Niin, herra Claudius, minua surettaa kaikesta sielustani, että +teitä on niin koeteltu; mutta en myöskään voi olla Herraa kiittämättä, +että hän lakkaamattomasta armostansa teitä niin muistelee. Hän on +viisaudessaan ja oikeudessaan sallinut, että tuo pakanallinen +inhottavaisuus -- minä huomasin vast'ikään noitten niin sanottuin +ihmetöitten makaavan nokisina ja _särjettyinä_ puutarhassa --" + +Hän ei ehtinyt lopettaa nuhdesaarnaansa, sillä herra Claudius avasi +sanaakaan tuhlaamatta huoneen oven ja minä kuulin hänen astuvan sinne. +Lääkäri meni hänen luoksensa. Herra Claudius seisoi pöydällä olevan +lampun vieressä, niin että sen valo kirkkaasti valasi hänen kasvojansa. +Hän pusersi kummallisella tavalla vasempaa käsivarttansa oikealla +kädellään vasten rintaa. Minä huomasin hämärästä istuinpaikastani, +miten hänen kasvonsa lääkärin kuiskaamasta kertomuksesta kovasti +synkistyivät. + +"Tekin kärsitte, herra Claudius", kuulin lääkärin viimein lausuvan +kovemmalla äänellä. + +"Minä olen satuttanut käsivarteni," vastasi herra Claudius tyvenesti, +"ja jätän katurakennuksessa itseni teidän huostaanne." + +"Hyvä -- ja silmätkin täytyy meidän joksikin aikaa sulkea pimeään +huoneesen, huomaan minä," vastasi lääkäri. + +"Vaiti, vaiti -- tiedättekö minun tässä kohdassa olevan aran ja te +voitte saada minut peljästymään!" + +Sydämeni lakkasi sykkimästä -- jos hän tulisi sokeaksi? Minä luulin, +ett'ei niin suuri tuska eikä kurjuus koskaan voisi kohdata ihmissydäntä +kuin mitä tänään olin saanut kokea. + +Charlotte nousi kiireesti ja meni luotani. Melkein samassa aukeni +kammarini ovi äkkiä ja joku mies astui nopeasti sisään. + +"Herra Claudius, herra Claudius! Oi, mikä konnan työ!" kuulin vanhan +kirjanpitäjän valittavan. Hän tuli näkyviini -- ikäänkuin poisheitetty +oli kaikki ulkokultaisuus; tuo hurskauden, sekä Jumalan että ihmisten +edessä pyhän vaeltamisen teeskenteleminen oli tykkänään haihtunut hänen +tuskasta vääristyneistä kasvoistansa. + +Herra Claudius viittasi kädellään häntä hiljentämään äänensä, mutta hän +oli liian liikutettu huomataksensa tätä viittausta. + +"Ja tämä on tapahtunut minulle, minulle!" huudahti hän kiivaasti ja +kovasti suuttuneena. "Herra Claudius, joku kurja konna on käyttänyt +tulipalosta syntyneen häiriön hyväksensä, on murtanut itsensä +huoneeseni ja ryöstänyt minulta vähät säästörahani. Ah, tuskin voin +pysyä seisoalla! Minä olen niin liikutettu -- muistakaa, tämä minut +surmaa!" + +"Tuo on syntisesti ja epäkristillisesti lausuttu", nuhteli häntä pappi +lempeästi. "Muistakaa, että on kysymys maallisesta mammonasta. Paitsi +sitä ei ole mahdotonta, että varas saadaan ilmi ja te saatte rahanne +takaisin, ja ell'ei, niin lausuu Vapahtaja: helpompi on kamelin mennä +neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" -- minä +näin selvästi hänen tässä terävästi katselevan herra Claudiusta. "Eikö +tämä ole kallis, suloinen lohdutus sille, jota Jumala koettaa +maallisten varojen ryöstämällä?" + +"Mutta samassa lippaassa olivat nekin tuhat taaleria lähetysrahaa, +jotka juuri näinä päivinä piti pois lähetettämän!" oihkasi kirjanpitäjä +epätoivoisesti vieden molemmat kätensä huolellisesti kammattuihin +hiuksiinsa. + +Nyt oli papin vuoro säikähtyä. + +"Oi, tämäpä oli todellakin äärettömän onnetonta, hyvä herra Eckhof!" +huudahti hän suurimmassa hämmästyksessä. "Mutta kuinka olittekaan -- +suokaa anteeksi -- niin puolustamattoman kevytmielisesti tallettaneet +teille uskotut rahat? Te tiedätte kuitenkin, että joka groshenista +riippuu toisten autuus! Mitä nyt on tekeminen? Meidän täytyy +välttämättömästi lähettää rahat ensi päivinä. Seuraamme mainitaan aina +säännöllisyyden esimerkkinä emmekä voi teidän tähtenne kadottaa hyvää +mainettamme -- se teidän kyllä pitäisi käsittämän. Minun on teitä +sääli, vaan en millään muotoa voi teitä auttaa, teidän täytyy hankkia +rahat ennen määrättyä aikaa!" + +"Oi, Jumalani, miten on se minulle mahdollista? Olenhan nyt +kerjäläinen!" Hän nosti valkoiset, hyvin hoidetut kätensä lampun +valoon. -- "Ei minulla edes enää ole timanttisormustani, entisen +päämieheni kallista lahjaa, sekin oli lippaassa -- minä riisun aina +kaikki kevytmieliset maalliset koristeet mennessäni Jumalan sanaa +kuulemaan. Oi, minun taivaallinen Herrani ja Jumalani, miksi olen minä, +uskollisin palvelijasi, ansainnut tämän kohtalon?" + +Pappi lähestyi häntä ja laski lohduttavaisesti kätensä hänen +käsivarrellensa. "No, no, älkää toki epätoivoon langetko, hyvä herra +Eckhof. Asia on tosin ikävä kyllä, mutta kellä, niinkuin teillä, on +mahtava puolustaja, sen on helppo rohkaista mielensä. Herra Claudius on +jalo mies, rikas mies; hänestä on asia vähäpätöinen ja hän kyllä on +auttava teidät pulastanne. Eihän hän siinä pane mitään alttiiksi, onhan +teidän vuosipalkkanne hänen käsissänsä ja te voitte siitä vähitellen +maksaa hänelle rahat takaisin." + +"Asia vaatii miettimistä, herra pappi", lausui herra Claudius +tyvenesti. "Minä en sekaannu senkaltaisiin asioihin; paitsi sitä +väititte äsken Kaikkivaltiaan viisaudessaan ja oikeudessaan sallineen +jalojen ihmishenkien kauniimpien muistojen, suuren sivistyksen +kukkasien kurjasti hukkua -- no, nyt tahdon minäkin kerran asettautua +uskovaisten kannalle, tahdon heidän vaativaisella yksipuolisella +tavallansa harkita asiaa ja tulla päätökseen, että Herra viisaudessaan +ja oikeudessaan on sallinut rahojen hukkua, joilla pakanan sielu -- +tuhat taaleriako semmoinen käännetty maksanee? -- pakotetaan +kristinuskoon; pappi on tahtonut opettaa teitä, herra Eckhof, että +kirkko, jonka hyväksi olette uhranneet kallihin tavaranne -- perheenne +-- on raha-asioissa armahtamattomin velkoja." + +Hän katseli ylpeästi olkapäänsä yli pikkuista pappia, joka kiivaasti +juoksi hänen tykönsä. "Meidän täytyy olla armottomat -- meidän pyhä +velvollisuutemme se on", huudahti hän innoissaan. "Mihin kirkko +joutuisi, ell'emme me Sionin uskollisina vartioina kokoilisi, säästäisi +tahi tekisi työtä koko päivän. Ja mitä vaivaloisemmin ropo on ansaittu, +mitä enemmän sekä työn että köyhyyden hikeä ja verta siinä riippuu, +sitä otollisempi on se Herralle. Te, herra Eckhof, joka olette yksi +meikäläisistä, te tiedätte minkäkaltaisten sääntöjen alaiset olemme ja +olette ponnistava kaikki voimanne hankkiaksenne rahat. Minä pesen +käteni! Minä olen tehnyt enemmän kuin mitä velvollisuuteni olisi +vaatinut -- minä olen alentanut itseni epäuskoisten edessä!" + +Hän meni, niska kankeana, ovelle. + +Silloin seisoi rouva Helldorf äkkiä masentuneen isänsä edessä. + +"Isä", lausui hän vapisevin äänin. "Minä voin sinua auttaa, tiedäthän, +eitä minulla on seitsemän sataa taaleria äitivainajani perintöä, loput +saan varmaan langoltani, jolla on vähän rahaa säästössä." + +Eckhof säikähti, ikäänkuin olisi hän hänen suloisessa äänessään kuullut +kutsumuksen viimeiselle tuomiolle. Hän katseli jähmettyneenä tytärtänsä +ja lykkäsi hänet molemmin käsin luotansa. + +"Pois, pois! Minä en huoli rahoistasi", huusi hän hoiperrellen papin +perässä ulos ovesta. + +"Olkaa huoletta, rouvaseni", lohdutti herra Claudius itkevää tytärtä. +"Sehän vielä puuttuisi, että tekin heittäisitte viimeisen roponne tähän +pohjattomaan syvyyteen. Minä olen pakotettu olemaan kova -- tätä +vaativaa uskonlahkoa kohtaan ei voi olla kylliksi ankara. Mutta +rohkaiskaa mielenne -- kaikki voi vielä muuttua hyväksi." + +Kaikkien suuttuneina moittiessa isän kovuutta tuli Claudius +sairashuoneesen, jossa minä puolihämärässä istuin vuoteen vieressä. Hän +kumartui kuuntelevaisesti isäni yli, joka, tietämättä, mitä hänen +ympärillänsä tapahtui, yhä edelleen mumisi itsekseen. + +"Hän on onnellinen hourauksissaan, hän luulee olevansa +päivänpaisteisessa Kreikanmaassa", kuiskasi herra Claudius minulle +hetken kuluttua. Hän seisoi ihan vieressäni -- silloin tartuin molemmin +käsin hänen oikeaansa ja suutelin sitä pahantekoni, entinen raakuuteni +häntä kohtaan olivat nyt sovitetut. + +Hän oikein horjahti taaksepäin; ei sanaakaan tullut hänen huuliensa +yli, mutta hän laski kätensä pääni päälle, kallisti sen taaksepäin ja +katseli minua syvästi ja tutkivaisesti silmiin -- ah, kuinka raskaina +luomet peittivät hänen kauniit silmänsä! + +"Onko meidän välimme nyt kaikin puolin hyvä, Leonore?" kysyi hän +viimein tukahutetulla äänellä. + +Minä nyykkäsin vilkkaasti päätäni, muistelematta, että tuo synkkä +salaisuus vielä erotti meitä. + + + + +XXXI. + +Monta päivää oli isäni henki vaarassa. Tuo vimma, jonka vaikutuksesta +hän tuli syypääksi Karolinenlustin tulipaloon, ei ollut, kuten minä +pelkäsin, mielettömyyttä, vaan hänessä jo kauan piileskelleen salaisen +hermotaudin alku. Vaara, johon hänen henkensä oli joutunut, ei voinut +jäädä minulta tietämättä, ja niin istuin minä yöt päivät hänen +vuoteensa vieressä, vanhalla uhkamielisellä tavallani arvellen, ett'ei +kuolema minun valvovien silmäini edessä tohtisi sammuttaa tätä heikkoa +hengen kipinän. Pelkäsikö tuoni todellakin uhkaavaa tyttöä, en tiedä, +mutta hän kumminkin jätti isäni eloon ja sanomattoman tuskallisen +viikon kuluttua ilmoittivat lääkärit sairaan pelastuneeksi. Paitsi +rouva Helldorfia oli minulla vielä taitava sairaanhoitaja, johon +saattoi luottaa, ja herttuan henkilääkäri, jonka hänen korkeutensa itse +oli lähettänyt, viipyi tuntikausia Karolinenlustissa huolellisesti +valvoen "mainion oppineen kallista elämää". Kunnon pääkaupunki näytti +erhettyneen luulossaan, että onnettoman raha-asian välttämättömästi +täytyi saattaa isäni hovin epäsuosioon -- ei herttua ollut koskaan +ollut armollisempi eikä osanottavaisempi kuin tänä raskaana aikana; +hänen lähettiläänsä saapuivat joka päivä pari kertaa kuulustelemaan +sairaan tilaa ja niihin yhtyi matelevain hovilaisten enemmän tahi +vähemmän nauhoitettu palvelijaparvi. + +Katurakennukseenkin oli sairashuone valmistettu -- puolipimeä, +paksuilla uutimilla varustettu huone. Herra Claudius oli pudotessansa +isäni kanssa pahasti niukahuttanut käsivartensa ja siihen yhtyi +vaarallinen tukehuttavan savun sekä häikäsevien liekkien tuottama +silmäpolte, joka alussa saattoi lääkärin pelkäämään pahinta. Minä olin +sanomattomassa tuskassa, sillä en saanut häntä nähdä. Mutta heti +lääkärien väkivaltaisin ajettua minut ulos sairashuoneesta raikasta +ilmaa nauttimaan, juoksin eturakennukseen, enkä tyytynyt, ennenkuin +neiti Fliedner itse tuli ulos kertomaan minulle hänen laitansa. Omassa +kovassa kärsimyksessään ei hän kuitenkaan unhottanut pikku Leonoraansa. +Huoneeni ikkunan laudat sekä kukkaispöydät olivat täynnä neilikoita, +lehmänkieloja ja hyasinttejä -- minä tunsin aina kevätilman ympäröivän +itseäni. Hovilääkäri arveli aron prinsessan runollisesti kuolevan siitä +kukkien tuoksusta ja vanha Schäfer uskoi minulle myhäillen +kasvihuoneissa olevan kauhean tyhjää sekä ylipuutarhurin siitä kovin +nurisevan. Rouva Helldorf, lääkärit, sairaanhoitaja, kaikki, jotka +vähän tahtoivat virkistyä hengiteltyänsä sairashuoneen tukehuttavaa +ilmaa, pakenivat aina minun kalliisti koristettuun huoneeseni; yksi +vaan katseli sitä epäsuosiollisesti ja se oli Kristina tätini. + +Niin kauan kuin isäni vielä oli mielen horroksissaan, tuli hän joka +päivä minua katsomaan. Minun täytyy myöntää, että aina vapisin +kuullessani hänen keveitä askeleitaan; hänen ensimäinen käyntinsä isäni +vuoteella liikutti minua syvästi. Mitä viehättävimmin kääntäen kaunista +päätänsä, kuiskasi hän nähdessänsä isäni laihat kasvot minulle +säälimättömästi: "lapsi, valmistaudu kestämään mitä ikävintä kohtausta +-- hänen kuolemansa on jo kovin lähellä". -- Siitä asti pelkäsin häntä; +mutta kiukku ja mieliharmi syntyi minussa, hänen eräänä päivänä +astuessansa minun huoneeseni. "Jumalani, kuinka taivaallisen +viehättävää!" huudahti hän lyöden valkoiset kätensä yhteen. +"Sydänkäpyseni, sinulla lienee melkoisen paljo käsirahaa, koska olet +noin äärettömän tuhlaavainen!" + +"Minä en ole noita kukkia ostanut -- herra Claudius on käskenyt +koristaa huoneeni", vastasin minä loukattuna -- minäkö tuhlari! + +Hän kääntyi nopeasti ja nyt näin ensi kerran näiden säihkyvien +lempeitten silmien voivun luoda tikarin teräviä katseita. + +"Onko tämä sinun huoneesi, Leonore?" kysyi hän terävällä äänellä. + +Minä myönsin. + +"Ah, lapsukaiseni, sinä varmaan erehdyt. -- No, no, se onkin hyvin +siedettävä, olethan lapsi vielä!" arveli hän sitten nopeasti hymyillen +ja silitti hyväillen poskeani sametinhienoilla sormillaan. "Katsos, +vanha Schäfer on suuri kukkashupakko -- hän se on, joka on täyttänyt +kammarisi kukilla, että olen tukehtua niiden tuoksusta -- pikku +veitikka, näytät olevan hänen suosittunsa! Herra Claudiuksen vertaisen, +vakavan miehen, joka on niin vaipunut onnettomiin muistoihinsa -- kuten +olen kuullut sekä sinulta että rouva Helldorfilta -- ei varmaan +juolahda mieleen tuhlata kasvihuoneittensa kukkasloistoa tuommoiselle +-- suo minulle se anteeksi -- tuommoiselle, pienelle, mitättömälle +keltanokalle." + +Minä olin vaiti ja nielin närkästykseni. Hänen sanansa olisivat +voineet kovin masentaa mieleni, en voi sitä kieltää, sillä hänen +Junon-vartalonsa rinnalla olin minä ihan pienin, mitättömin olento, +minkä voi kuvailla -- mutta kukat olivat _kuitenkin_ herra Claudiuksen +lähettämät, sen minä varmaan tiesin, vaikka kätkin sen suloisen +visseyden sydämeni pohjaan. Tätini ei enää astunut jalkaansa +huoneeseni; hän vakuutti lyhyen olonsa "kasvihuoneen ilmassa" +tuottaneen hänelle kauhean päänkivistyksen. Kummallista, ett'ei kaunis +lempeä-ääninen, suikeavartaloinen rouva voinut tulla hyvälle kannalle +sveitsiläisrakennuksen asukkaitten kanssa! Vanha Schäfer näytti aina +nurjalta, minun puhellessani Kristina tädistä, ja väitti soman, puhtaan +vierashuoneensa muuttuneen oikeaksi tomupesäksi -- rouva ei muka +milloinkaan koskenut tomuttimeen eikä näyttänyt tietävän, miksi +vaatenauloja käytettiin, sillä kaikki vaatteet makasivat sikin sokin +lattialla; rouva Helldorf eräänä päivänä oikein suuttui, nähdessänsä +minun antavan tädilleni rahaa. + +"Tuo on oikein syntiä", lausui hän jäätyämme kahden kesken; "siten te +kannatatte vapaalla aikomuksella tätinne laiskuutta ja tuhlaavaisuutta. +Hänen luonansa ovat pöydät täynnä kaikenlaisia herkkuja ja makeisia -- +rouva hävetköön syödä osteroita ja ankeriaita sekä pitää +sampanjapulloja sohvan takana ja antaa teidän maksaa kaikki! Sitä ette +voi pitkittää! Voisihan hän opettamalla ansaita leipänsä; hänen äänensä +on tosin kulunut, mutta hänellä on oivallinen laulutapa." + +Omaksi rauhoittamisekseni taisin vakuuttaa hänelle sen varmaankin +olevan tädin aikomuksen, sillä olihan hän monta kertaa sanonut +aikovansa panna jonkun tuuman toteen, vaan siinä tarvitsevansa miehen +apua ja neuvoa, sekä toivoneensa saada sitä isältäni; ja isäni niin +kovasydämmisesti hyljättyä hänet, tahtoi hän odottaa, kunnes herra +Claudius paranisi. -- Sen mukaan, mitä hän hänestä oli kuullut, luuli +hän hänen parhaiten voivan auttaa ja neuvoa häntä. Minulla ei ollut +tähän mitään sanomista ja olin vähällä suuttua, kun rouva Helldorf +päätänsä pudistaen sanoi luulevansa herra Claudiuksen jättävän rouvan +oman onnensa nojaan, kun näkee hänen maalatut kasvonsa. + +Nuori rouva oli tänä surun aikana tullut minulle erittäin rakkaaksi, +kuinka paljon uhrasikaan hän minun hyväkseni astuessansa taloon, jossa +hänen isänsä asui. Ikäänkuin paeten tuli hän aina syvästi hengähtäen ja +sykkivin sydämin -- pelko tavata isäänsä riennätti hänen askeleensa. +Hyljätty raukka rakasti kuitenkin isäänsä innokkaasti ja oli kovin +suruissansa, kun kuuli hänen pantanneen koko omaisuutensa, maksaakseen +hänelle uskotut lähetysrahat. Vaikka kaikin tavoin koetettiin saada +varasta ilmi, ei kuitenkaan löydetty hänen jälkiänsä. Minusta oli +kirjanpitäjävanhus kummallisesti muuttunut; hän tervehti minua nyt aina +sekä alentui välistä kysymään isäni vointia. Charlotte vahvisti +havaintoni; hän väitti suuttuneena kirjanpitäjän välttävän häntä ja +Dagobertia; "vanha hupakko" muka varmaan katui, että oli ilmoittanut +isäntänsä salaisuuden ja oli viimein -- sen hän jo ennakolta tiesi -- +valhetteleva ratkasevana hetkenä. Intokiihkoinen neito oli kovissa +tuskissa. Ruhtinatar oli kipeä eikä ottanut osaa hovielämän +häärimiseen. Muurikadun varrella olevaa taloa ei hän enää näkynyt +muistavankaan. Mitä nyt oli tapahtuva? Minä toistin ehdotukseni +tunnustaa kaikki herra Claudiukselle, mutta Charlotte hylkäsi sen, +sanoen kiivaasti ja pisteliäisesti, että kammarini kukkasenlemu oli +varmaankin hurmannut minut. Sen jälkeen kuuntelin ääneti hänen +valituksiansa. + +Viisi viikkoa oli kulunut tulipalon ja kovan koetukseni tapahduttua. +Isäni oli jo aikoja sitte jättänyt vuoteensa ja hän virkistyi +ihmeellisen nopeasti; lääkäri ilmoitti hänelle varovaisesti kaikki, +mitä oli tapahtunut ja hän kesti kaikkein kummastukseksi jotenkin +helposti ikävän seikan, että hänen kalliit käsikirjoituksensa olivat +muuttuneet tuhaksi, paljoa enemmän tuskastui hän kuullessansa suuren +joukon kalleita kirjoja ja käsikirjoituksia jääneen pelastamatta, +kauneimpien vanhanaikuisten saviastioitten särkyneen ja ett'ei voitu +löytää nukkuvan pojan pientä marmorikättä, vaikka sitä erittäin +huolellisesti etsittiin. Hän itki surusta ja voi tuskin rauhoittua +syystä, että oli saattanut maailmalle ja herra Claudiukselle semmoisen +korvaamattoman vahingon. Herttua tuli sangen usein häntä tervehtimään; +niinmuodoin johdatettiin hänen ajatuksensa huomaamatta entiseen +kulkuunsa ja hänellä oli jälleen lukemattomia tuumia miettiäksensä. +Minua kohteli hän sanomattoman hellästi -- kova onni oli likemmin +yhdistänyt isän ja tyttären -- hän ei enää voinut olla ilman minutta; +kuitenkin vakuutti hän usein ja vakavasti kevään tullessa lähettävänsä +minut kuukaudeksi Dierkhofiin, sillä minä olin muka vaalennut ja +tarvitsin lepoa. + +Oli sumuinen maaliskuun ilta. Ensi kerran aioin jälleen viiden viikon +kuluttua mennä sveitsiläisrakennukseen; tätini oli nimittäin muutamilla +rivillä nuhdellut minua, että kovasti laiminlöin häntä, vaikka isäni jo +oli terve jälleen. Etehisessä syöksi Charlotte vastaani. Minä +peljästyin hänestä -- senkaltaista hurjaa voittoriemua en ollut +milloinkaan nähnyt ihmiskasvoissa. Hän tempasi paperin taskustansa ja +piti sitä silmäni edessä. + +"Katso tässä, lapsi", huudahti hän hengästyneenä. "Viimein nousee +minunkin onnen aurinko! Ah! --" Hän levitti käsivartensa, ikäänkuin +tahtoisi hän sulkea koko maailman rinnoillensa. "Katsokaa minua, +pienokaiseni -- tään näköinen onni on! Tänään tohdin ensi kerran +lausua: tätini Margareta ruhtinatar! Oi, hän on kuitenkin hyvä, niin, +hän on sanomattoman jalo! _Niin_ voi ainoastaan todellakin +korkeasukuinen, jaloverinen nainen voittaa itsensä! Hän kirjoittaa +minulle, hän tahtoo minua puhutella; huomenna täytyy minun olla hänen +luonansa. Jos vaatimuksemme ovat todenperäisiä -- ah, minä tahtoisin +nähdä sen, joka olisi kylliksi julkea kieltääksensä sitä -- niin sitte +saatetaan luonnolliset oikeutemme voimaan. Hän on jo keskustellut siitä +herttuan kanssa -- kuuletteko herttuan kanssa!" Hän tarttui +käsivarteeni ja pudisti sitä. "Tajuatteko, mitä se on? Meidät +julistetaan Sidonia ruhtinattaren lapsiksi ja me tulemme herttuallisen +perheen jäseniksi." + +Minua värisytti -- ratkaseva hetki lähestyi. + +"Aiotteko todellakin puhua tästä asiasta, kun herra Claudius vielä on +sairas?" kysyin häneltä epäselvällä äänellä. + +"Joutavia, hän ei ole enää sairas. Paksut uutimet ovat jo otetut hänen +ikkunoistansa; hän käyttää viheriäistä silmävarjostinta ja on tänään +ensi kerran minun huoneeni viereisessä, ohuilla akuttimilla +varustetussa salissa. Hän on huvittanut itseään antamalla Eckhofille +hänen syntymäpäivänään mitä sievimmän pikku kukkaron täytettynä +tuhannella taalerilla, että vanhus voisi lunastaa omaisuutensa. Tämä +koski niin ukon sydämeen, että minä kovasti pelkäsin hänen lankeevan +sedän jalkojen juureen ja tunnustavan, mitä hän oli meille ilmoittanut +-- suureksi onneksi ei hän pelkästä liikutuksesta saanut sanaakaan +suustansa. Paitsi sitä olen minä tullut kivikovaksi -- minä olen +kärsinyt liian paljon näinä viimeisinä päivinä; Dagobertiltakin olen +aamusta iltaan saanut kuulla katkerimpia moitteita 'röyhkeästä +ilmoitustavastani'. Minulla ei ole enää armahtavaisuutta; ja vaikka +setä tänä hetkenä vietäisiin oikeuteen -- en minä liikuttaisi +sormeakaan sitä estääkseni." + +Hän seurasi minua aina puutarhan portille asti, sitten näin hänen +nuolennopeasti rientävän lehdettömään metsään. Rintaa melkein halkaseva +onnentunto pakotti hänet nousemaan mäen kukkulalle, josta hän voi +riemuitsevaisesti julistaa onnensa avaraan maailmaan, ja minä sitä +vastoin olisin mieluisimmin kääntynyt takaisin sekä kätkeytynyt +Karolinenlustin pimeimpään nurkkaan, salatakseni pelkoni ja tuskani +herra Claudiuksen tähden. + +Minä hiivin aluksi Kristina tädin kammarin oven ohitse. +Kummastuksekseni kuului sieltä koiran haukkumista. Minä menin +ylikertaan. Helldorfin perheessä rauhoittuivat aina levottomasti +tykyttävät suoneni. Suuri riemu kohtasi minua siellä. Herra Helldorf +ojensi minulle molemmat kätensä, Gretchen syleili polviani ja pikku +Hermann istui lattialla sätkytellen jalkojansa ja pyrkien syliin. Rouva +puolestansa otti kohta kahvikeittimen kaapista, toi minulle säästetyn +torttupalasen syötäväksi ja pian istuimme kodikkaan kahvipöydän +ympärillä. Silloin tällöin keskeytti vaikea koloraturilaulu -- +hopeanheleitä äänijuoksuja ja lirityksiä -- puheemme -- Kristina täti +lauloi tahi oikeammin rallatteli alhaalla; se kuului ihmeelliseltä; +mutta heti hänen koetettuaan lujasti laulaa jotakuta pitempää säveltä, +kirveli oikein sydäntäni ääni, joka ennen lienee ollut ihastuttavan +kaunis, oli tykkänään särkynyt. + +"Rouvan tuolla alhaalla täytyy niin pian kuin mahdollista saada jotakin +työtä -- hän todellakin viettää oikeata laiskurin elämää", lausui herra +Helldorf hieman rypistäen otsaansa. "Hänen laulutapansa on oivallinen +ja minä olen tarjoutunut hankkimaan hänelle oppilaita. Hän voisi +ansaita paljon rahaa, jos tahtoisi. Mutta ylpeätä katsetta sekä +pilkallista hymyä, jolla hän kiitti minua hyvästä suojeluksesta, en +milloinkaan voi unhottaa. Sen perästä ei hän enää ole käynyt luonamme." + +"Blanche haukkuu -- joku tulee, äiti", sanoi Gretchen. + +"Niin, Blanche -- se on sveitsiläisrakennuksen uusi asukas, jota ei +vielä ole teille esitelty, Leonore", arveli rouva Helldorf hymyillen. +"Tätinne osti toissa päivänä pienen, viehättävän silkki-villakoiran. +Schäfer on harmissansa, hän ei siedä sitä häijyä eläintä." + +Hän vaikeni äkkiä ja kuunteli: vakavia miehen askeleita kuului +portailta, ne astuivat etuhuoneen yli ja viipyivät tuokion aikaa oven +takana. Rouva Helldorf oli muuttunut kalmankalpeaksi; hän seisoi siinä +hengittämättä, liikkumatta kuin patsas, ikäänkuin olisi hänen +mahdotonta astua askeltakaan ovea kohti sitä avataksensa. Nyt laskeusi +käsi ulkopuolella avaimen päälle, ovi aukeni ja pitkä, korkea mies +astui vitkaan kynnyksen yli. + +"Isäni!" huudahti nuori rouva. Se huuto oli melkein sydäntä särkevä +voihkaus, melkein suurimman riemun osoitus. Eckhof otti horjuvan +tyttärensä syliinsä ja pusersi hänet rinnoillensa. + +"Anna, minä olen ollut kova -- unhota se", lausui hän epäselvällä +äänellä. + +Rouva Helldorfilla ei ollut sanaakaan vastaukseksi, hän vaan kätki +kasvonsa syvemmin isänsä syliin, josta hän niin kauan aikaa oli ollut +karkoitettu. Vävyllensä ojensi vanhus sanaakaan lausumatta oikean +kätensä, Helldorf tarttui siihen voimakkaasti ja pusersi sitä +kyynelsilmin. + +"Minäkin tarjoon sinulle käteni, vaari", sanoi Gretchen, nousten +varpaisillensa ulettuaksensa vanhukseen. + +Vieno lapsen ääni saattoi nuoren rouvan viimein katsahtamaan ylös; hän +juoksi pikku pojan luo, nosti hänet lattialta ja näytti hänet +isällensä. "Suutele häntä, isä kulta!" lausui hän puoleksi itkien, +puoleksi nauraen. "Gretchenin tunnet jo entiseltään, vaan et +pienokaistani. Katso vaan, hän on perinyt äitivainajani suuret siniset +silmät -- oi, isäni!" Hän kavahti uudestaan isällensä kaulaan. + +Minä ennätin ovelle, hiivin kuulumatta ulos. Vaikka olinkin kotiutunut +Helldorfin perheesen, huomasin kuitenkin nyt, kun tuo suuri aukko isän +ja tyttären välillä täyttyi, ett'en kuulunut siihen pieneen seuraan: ei +minkään vieraan silmäyksen pitänyt sinä pyhänä hetkenä kohdata +katuvaista isää. Mutta minun sielussani vallitsi autuaallisuus ja +kirkkaus -- kirkkaus, jommoinen niin kummallisesti valasi yläkerran +onnellisia ihmisiä minun ulos hiipiessäni, sillä samassa pilkisti ohut +vaalea auringonsäde pilvisestä taivaasta, jakaen loistoaan seinien +vanhoille perheenkuville, ikäänkuin kehoittaen heitä ottamaan osaa +autuaalliseen sovintoon. + +Tätini makasi sohvalla minun huoneesen astuessani. Hurjasti haukkuen +hyökkäsi pieni Blanche raivio vastaani, tavoittaen minua hampaillansa. +Minä löin häntä vähän päähän, jonka perästä hän muristen pakeni +emäntänsä syliin. + +"Ei, ei, Leonore, sinä et saa lyödä pikku lemmittyäni!" huudahti täti +puoleksi rukoillen, puoleksi suuttuen. "Katsos, nyt on Blanche +vihastunut sinuun ja saat nähdä paljon vaivaa jälleen päästäksesi hänen +suosioonsa." + +Minä arvelin itsekseni tuskin huolivani nähdä sitä vaivaa. + +"Katsos, eikö hän ole viehättävän kaunis eläin?" Hän silitti lempeästi +silkin hienot karvat todellakin ihmeen kauniin elukan älykkäiltä +silmiltä, "Ja ajattelepas, minä sain sen oikeasta polkuhinnasta. Myöjä +oli varmaankin rahan puutteessa; neljä taaleria minä vaan siitä +maksoin; enkö saanut sitä melkein ilmaiseksi?" + +Syvässä hämmästyksessäni en saanut sanaakaan huulieni yli. Nykyään olin +rehellisesti tasannut rahani Kristinan ja itseni välillä, ja hän sai +kahdeksan taaleria. + +"Minulla oli jo ennenkin tuommoinen pikku silkkikoira, oikein pulskea +elävä -- minä sain sen kreivi Stettenheimiltä ja se maksoi useampia +Louisd'oria kuin tämä taaleria. Ei voitu kauniimpaa elävää nähdä, kuin +tuota pikkuista, vaaleankeltaista kiiltävää, sinisellä silkkityynyllä +makaavaa koiraa. Poloinen tukehtui viimein syödessänsä metsäkanan +siipeä." + +Niin laverteli hän hymysuin. Vieläkin näkyi siitä hymystä kauneimmat +kuopat hänen poskissansa ja silmäni riippuivat ehdottomasti noissa +kauneissa, tasaisissa, lumivalkoisissa hampaissa, jotka loistivat esiin +hänen purpurapunaisten huuliensa väliltä. Kauniin rouvan hiukset olivat +moittimattomasti kammatut, mutta hänen pukunsa minua oikein peljätti. +Kulunut, sinertävä, likainen aamupuku täynnä tahrapilkkuja riippui +löysästi hänen hartioillansa, rinta-aukosta sekä lävistä kyynäspäässä +kurkisti epäiltävän valkoinen yöpaita rohkeasti esiin. Puvun mukaan oli +koko huone. Keskellä lattiaa oli kaksi likaista rikki-poljettua +valkoista atlaskenkää, jotka varmaan olivat arvossaan alentuneet sekä +tohveleiksi että Blanchen leikkikaluiksi. Tavallisesti kiiltäviä pöytiä +ja pesukaappia peitti läpitunkematon pöly ja vuoteen uudinten takana +oli tyynyjä ja pitovaatteita mullin mallin; ilma sitä vastoin oli +täytetty hienoimmalla ja viehättävimmällä neilikkahajulla. + +"Eikö totta, sinä tapaat huoneeni äärettömässä epäjärjestyksessä?" +sanoi hän kysyväisesti huomatessaan minun katselevan ympärilleni. "Minä +en tahtonut valittaa siitä luonasi käydessäni, ett'en liiaksi +surettaisi sinua. Onhan sinulla sitäkin paitsi kyllä raskas taakka +hartioillasi. Mutta nyt ilmoitan sinulle, että tunnen itseni +äärettömän onnettomaksi tässä kurjan köyhässä pesässä. Schäfer on +oikea narri -- senkaltaisella ihmisellä ei ole vihiäkään, minkä +kaltaisiin oloihin minun vertaiseni, Jumalan ja koko maailman +hemmoitettu rouva on tottunut. Sen sijaan, että hän, kuten aina on +tavallista vuokrahuoneessa, pitäisi huolta kamarini puhdistamisesta, +vaatii hän naurettavasti, että minä pölyttäisin hänen huonekalujansa ja +koskisin luutaan -- sitä hän saa odottaa." + +Hän otti pikkuisen rusinoilla ja kuorimanteleilla täytetyn vadin +pöydältä ja rupesi syömään. + +"Ota sinäkin", lausui hän tarjoten Blanchelle makean rusinan. "Tosin on +minulla vaan vähän sinulle tarita, mutta veitikka se, joka antaa +enemmän kuin on annettavaa. Kerran koittaa minulle parempi aika ja +silloin saat nähdä, minkälaisia viehättävän hauskoja pitoja minä taidan +valmistaa. Mutta palatkaamme Schäferiin! Tuo vanha lempeä ulkokullattu +voi myöskin olla jotenkin raaka. Ajattelepas vaan, kaksi päivää sitten, +ostaessani Blanchen ja maksaessani miehelle rahat varoitti hän minua +hävyttömästi ja vaati minulta ensin viime kuukauden hyyryä ja mitä hän +vielä oli maksanut puista ja valosta puolestani täällä asuessani. Eikö +totta, se ei kuulu _minuun_, sydänkäpyseni? _Sinähän_ se olet, joka +olet toimittanut minut tänne." + +Tuskan hiki valui otsastani -- kuinkahan tämä päättyisi? Jos +kirjoittaisin aamusta iltaan herra Claudiukselle, en kuitenkaan voisi +elättää tätiäni. Ilse muistui mieleeni -- kuinka usein olinkaan +moittinut sydämessäni tuota vanhaa rehellistä sielua kovaksi ja +järkähtämättömäksi, syystä että hän kaikin voimin koetti estää minua +yhtymästä Kristina tätiin -- nyt olin kauniissa pulassa. + +"Täti, minun täytyy vilpittömästi tunnustaa sinulle, että varani ovat +sangen vähäiset", lausuin hänelle punastuen, mutta kuitenkin +lujamielisesti: "Minä tahdon olla suora sinua kohtaan ja kertoa, mitä +ei edes isäni tiedä; melkein kaikki talousrahat ansaitsen minä +kirjoittamalla kukkien nimiä herra Claudiuksen siemenkoteloihin." + +Ensin tuijotti hän minuun ällistyneenä ja epäillen, vaan sitte +purskahti hän hillitsemättömään nauruun. "Siis on keskinäinen välimme +niin runollista laatua? Sepä on taivaallista! Ja minä kuin olin niin +lapsellinen, että hetken aikaa pelkäsin -- no, pienokaiseni," +keskeyttihe hän iloisesti; "se työ on loppuva sinä päivänä, jolloin +kohtaloni muuttuu, siitä voit olla varma! Sitten en enää kärsisi sitä! +Hyi, kuinka poroporvarillisen halpaa! Saat nähdä, miten minä menettelen +hänen kanssansa! Kopioiminen on todellakin raskas työ, enkä minä +sentähden millään tavoin enää tahdo elää sinun varoillasi. Mutta mitä +tehdä? Lapseni, minä luen minutteja, kunnes sanottaisiin herra +Claudiuksen olevan terveen ja jälleen voivan laskea ihmisiä +puheillensa." + +"Hän on tänään ensi kerran lähtenyt sairashuoneestansa." + +"Taivas! Ja sen sanot minulle nyt vasta?" Hän kavahti ylös puoleksi +makaavasta asemastaan. "Etkö tiedä jokaisella turhaan kuluneella +silmänräpäyksellä viivyttäväsi elämäni onnea? Enkö kylliksi usein ole +sanonut sinulle tahtovani laskea tulevaisuuteni onnen tämän kunnon +miehen käsiin sekä antaa onneni ja onnettomuuteni riippua hänen +neuvostansa ja päätöksestänsä?" + +"Minä en luule hänen voivan neuvoa sinulle muuta kuin herra +Helldorfkaan, täti kulta", vastasin hänelle. Herra Claudius ei huoli +ottaa osaa seuroihin, kun sitä vastoin Helldorfille opettajana ovat +ylhäisintenkin ovet auki. Hän kertoi minulle taannoin, että sinä voisit +ansaita paljon rahaa, jos --" + +"Pidä tietosi itseksesi, ole hyvä", keskeytti hän minua jääkylmästi. +"Minun asiani se on, millä tavalla raivaan itselleni tietä, ja minä +tunnustan sinulle suoraan, ett'en ollenkaan tahdo tekemistä ylikerran +asukkaitten kanssa, ole siis pakottamatta minua vahimpäänkään yhteyteen +heidän kanssansa. He ovat tuommoisia tuttuja, jotka sitten riippuvat +kiinni takiaisen tapaan ja -- niin, lapseni, he pysyvät aina kaukana +niistä seuroista, joihin minä olen tottunut kuulumaan! Ja nyt pyydän +sinua hartaasti koettamaan parastasi hankkiessasi minulle lupaa +puhutella herra Claudiusta." + +Minä nousin ja hän kumartui alas sohvasta sekä puki kiireesti +atlaskengät jalkaansa ja nyt näin minä lihankarvaisten sukkien +ympäröivän hänen hienoja jalkojaan. + +"Ah, sinä, pikku hiiri!" nauroi hän iloisesti korottaessansa hoikan +vartalonsa ja ojentaen käsivartensa ylitseni. Me seisoimme juuri peilin +edessä ja ehdottomasti katsahdin siihen; minun valkea ihoni, vaikka se +olikin moitteettoman sileä ja nuorekas, oli kuitenkin ruma tätini +persikan-väristen poskien ja lumivalkoisen otsan rinnalla; mutta tänään +näin myöskin ensi kertaa tuota inhottavaa maalia, joka paksulta peitti +hänen neljänkymmetä-vuotiset kasvonsa. Minä häpesin kaikesta sielustani +ajatellessani, että herra Claudiuksen terävät, ankarat silmät +huomaisivat sen; mutta vaikka kuinka useasti avasin huuleni, +pyytääkseni häntä nenäliinallaan pyyhkimään pois enimmän osan siitä, en +kuitenkaan saanut sanaakaan suustani, sitä vähemmin kun hän samassa +kutsui minua pieneksi ruskeaksi hasselipähkinäksi ja äärettömästi +ihmetteli tuota "samettimaista mustalaisihoa", vaikka Jakobsohnit, +kuten hänestä selvästi näkyi, aina olivat olleet lumi-valkoisia. + +Minä vetäydyin pois hänen hyväilevistä käsistänsä ja läksin huoneesta, +vakuuttaen kohta meneväni neiti Fliednerin luo keskustelemaan hänen +kanssansa tuon puheen mahdollisuudesta. + +Sydämmellisesti suudellen minua jätti täti minut hyvästi. + + + + +XXVII. + + +"Pikku Leonore kultani, paras olisi, jos itse keskustelisitte asiasta +herra Claudiuksen kanssa", keskeytti minua Fliedner hymyillen, kun +ehdin puoleksi lausua asiani. + +"Saako häntä siis puhutella?" kysyin ujosti. + +"Tietysti, kuka vaan haluaa. Menkää vaan ylös ensimäiseen saliin, jossa +Lotharin kuva riippuu -- siellä on jo monta käynyt tänään -- sali on +vastaiseksi toimitushuoneena." + +Minä menin ylös. Oven edessä viivyin hetken aikaa ja pusersin kädet +sydäntäni vasten -- minä luulin sen kovan tykyttämisen minua +tukahduttavan. Sitte astuin hiljaa sisälle. Huone ei ollut niin hämärä, +kuin minä luulin. Ikkunoita peitti viheriät uutimet, jotka levittivät +lempeän, viehättävän valon huoneesen. Herra Claudius istui nojatuolissa +seljin minuun päin ja nojasi päätänsä selkälautaa vastaan; viheriä +varjostin peitti hänen silmänsä. Hän ei näkynyt huomaavan kenenkään +astuneen huoneesen, tahi luuli minua kentiesi neiti Fliedneriksi, sillä +hän ei liikahtanut paikaltansa. + +Ah, nyt oli syvin hartahin toivoni täytetty -- minä näin hänet jälleen! + +En voinut puhua -- minä pelkäsin äärettömästi omaa ääntäni tässä +hiljaisessa huoneessa. Melkein kuulumattomasti astuin lähemmäksi ja +tartuin epäileväisesti hänen vasempaan, tuolin käsilaudalla riippuvaan +käteensä. Vieläkin pysyi vaaleahiuksinen pää samassa asemassaan, mutta +nuolennopeasti tarttui hänen oikeansa minun käteeni ja minä olin +äkkiarvaamatta vangittu. + +"Ah, minä tiedän, kenenkä oma tämä pikku ruskea kätönen on, joka niin +pelokkaasti värähtelee sormissani kuin arka linnun sydän!" huudahti hän +yhä vaan liikahtamatta. "Enkö kuullut jotakin hypähtelevän rappuja ylös +ja askeleitten eri vikkelyydestä kuulin selvästi: menenkö sisälle vai +enkö? Voittaako sääli tuon vanki raukan suhteen tahi entinen +uhkamielisyys, joka odottaa kunnes _hän_ jättää vankilansa ja tulee +_minun_ luokseni?" + +"Oi, herra Claudius", keskeytin häntä, "uhkamielinen en ole ollut!" + +Silloin käänsi hän kiireesti kasvonsa puoleeni, laskematta kättäni +irti. + +"Ei, ei, sitä ette ollutkaan, Leonore", sanoi hän puoli ääneen, "minä +tiedän sen. Lähiseurani ei aavista, miksi minä juuri hämärässä aina +tulin niin kärsimättömäksi ja käskeväisesti vaadin syvintä +hiljaisuutta. Näinä hetkinä kuuntelin minä hengellisellä korvallani +tahi ainoastaan sykkivällä sydämellä, sillä tiesinhän minä varmaan, +mihin aikaan nuot leveät tytönjalat läksivät Karolinenlustista, minä +seurasin jokaista askelta puutarhan lävitse sekä rappuja ylös ja odotin +hartaasti tuota puoleksi kuiskattua: kuinka hänen laitansa on? Kärsiikö +hän paljon tuskia? Se ei kuulunut uhkamieliseltä. Ja sitte luulin +näkeväni, miten nuot hurjat kähärät tuolla tutulla liikunnolla +heitettiin niskaan ja suuret, armaat, pahat silmät riippuivat neiti +Fliednerin kertomissa huulissa." + +Minä unhotin kaikki, mitä vielä erottavaisesti oli välillämme ja +antauduin vastustamatta hetken valtaan. "Ah, _hän_ ei käsittänyt minua +niin hyvin", lausuin nopeasti ja ajattelemattomasti. "Minä toivoin +hartaasti, että hän kerran, ainoan kerran vaan, olisi vienyt minut +teidän luoksenne. Olisin rauhoittunut, jos olisin saanut katsella teitä +silmäraukkoihin ja te olisitte sanoneet minulle: Minä näen teidät! Minä +rukoilen teitä, nostakaa kerran vaan varjostintanne!" + +Hän kavahti seisomaan, otti pois varjostimen ja heitti sen pöydälle. +Hän seisoi siinä niin korkeana, notkeana ja taipumattomana kuin +ennenkin. + +"No niin, minä näen teidät!" lausui hän hymyillen. "Minä näen, ett'ei +pikku Leonora näinä viitenä viikkona ole linjaakaan kasvanut ja yhä +vaan ulettuu juuri sydämelleni asti. Minä näen myöskin päänne +heittäytyvän yhtä tuittupäisesti taaksepäin kuin ennenkin -- vaan mitä +te siihen voitte, että luonto kerran tahtoi nähdä tuommoisen ihmeen +pienen keijukaislapsen luotuinsa seassa! Minä näen vielä, että nuot +ruskeat kasvot ovat vaalenneet pelosta, huolista ja valvomisesta. +Leonora parka, meillä on paljo sovittamista -- isällänne ja minulla!" + +Hän tarttui käteeni ja aikoi lempeästi vetää minut luoksensa! se +saattoi minut äkkiä jälleen tointumaan ja täytti sydämeni pahan +omantunnon kaikilla tuskilla. + +Minä irrotin itseni hänestä. "Ei", huudahdin, "älkää olko niin hyvä +minua kohtaan -- minä en ole sitä teiltä ansainnut! Jos tietäisitte, +mikä inhottava olento mä olen, kuinka viekas, katala ja häijy mä voin +olla, niin ette kauemmin kärsisi minua talossanne." + +"Leonore --" + +Minä pakenin oven luokse. "Älkää kutsuko minua Leonoraksi. Tuhat kertaa +mieluummin kuulisin teidän sanovan minua hurjaksi, tuittupäiseksi ja +taipumattomaksi sekä toruvan minua epänaiselliseksi; älkää vaan lausuko +nimeäni niin hellästi ja lempeästi. Minä olen tehnyt teille +sanomattoman pahaa -- vahingoittanut teitä, missä vaan olen voinut. +Minä olen loukannut kunniaanne ja auttanut vihamiehiänne -- te ette +koskaan voi antaa minulle anteeksi, ette koskaan! Minä tiedän sen niin +varmaan, ett'en edes tohdi sitä teiltä pyytää!" -- + +Horjuen tartuin ripaan. Hän seisoi heti vieressäni. + +"Luuletteko todellakin minun laskevan teidät noin liikutettuna luotani? +Noin vaalein, vapisevin huulinko, jotka tuskastuttavat minua?" lausui +hän hellästi siirtäen pois käteni lukosta. "Koettakaa tyyntyä ja +kuulkaa minua. Te tulitte tänne puhtaana, maailmasta saastumattomana ja +katselitte viattomimmin silmin uutta, edessänne häärivää maailmaa. Minä +kadun kovasti, ett'en heti puhdistanut taloani kaikista pahoista +jäsenistä, vaikka heti ensi tuntina tulin selville siitä, että muutos +oli tapahtuva elämässäni ja että kaiken täytyi tulla toisenlaiseksi. +Selvästi osoitetun inhonne minua kohtaan kärsin minä tosin +maltillisesti, sillä minä olin ylpeä ja tyydyin varoittamiseen -- minä +viivyin liian kauan tekemättä sitä, joka olisi näyttänyt kovalta, mutta +joka kuitenkin olisi ollut oikein: ei Charlottelle ja teille olisi +pitänyt olla tilaa yht'aikaa minun talossani -- hänen olisi pitänyt +väistymän! Olkoonpa mitä hyvänsä tapahtunut, vaikkapa mitä olisitte +tehnyt minulle, väärin käsittäessänne asiain oikean laidan, niin ei +siihen tarvita anteeksiantamista, sillä olenhan minä yhtä syyllinen +siihen kuin tekin. Te voitte ylipään ainoastaan yhdessä suhteessa +oikein surettaa minua, nimittäin, koska tylysti ja kylmästi kuten jo +usein on tapahtunut -- käännytte minun luotani -- ei, ei, sitä en voi +kestää!" keskeyttihe hän syvästi liikutettuna minun purskahtaessani +katkeraan itkuun. -- "Jos teidän välttämättömästi täytyy itkeä, niin +tehkää se ainoastaan tässä." Hän veti minut puoleensa ja painoi pääni +rintaansa vastaan. "Näin, -- tunnustakaa nyt huoletta -- minä luon +silmäni tuohon uutimeen ja kuuntelen vaan puolella korvalla." + +"Enhän saa puhua," lausuin hiljaa, "kuinka iloinen olisin, jos voisin +ilmaista teille kaikki! Mutta tuleehan sekin aika kerran ja sitten... +Voitte kuitenkin jo nytkin tietää, sillä sen olen yksistään tehnyt -- +minä olen parjannut teitä hovissa, minä olen kutsunut teitä jääkylmäksi +numeromieheksi -- itserakkaaksi --" + +Minä huomasin, miten hän hymyili itsekseen. "Ah, minkäkaltainen häijy +kieli tuolla pikku Leonoralla on." + +Minä kohotin pelokkaasti päätäni, lykkäsin pois hänen minua ympäröivän +käsivartensa ja huusin: "Älkää luulko tehneeni kaikkea tätä pelkästä +lapsellisuudesta!" + +"Sitä en luulekaan", vakuutti hän yhä edelleen hymyillen. "Minä tahdon +kärsivällisesti odottaa, kunnes kaikki nuot kauheat salaisuudet tulevat +ilmi -- sitten rupean tuomariksenne; rauhoittaako se teitä?" + +Minä myönnyin siihen. + +"Mutta sitte täytyy teidän myös tyytyä minun lausumaani tuomioon." + +Syvästi hengittäen vastasin hänelle: + +"Sen tahdon mielelläni." + +Sitte pyyhin kyyneleeni ja aloin puhua tädistäni. + +"Minä olen jo kuullut neiti Fliednerin kertovan tuosta kummallisesta +vieraasta, joka on etsinyt suojaa ajattelemattoman pikku aron-leivon +siipien alla", keskeytti hän minua hetken perästä. "Sama rouvako se on, +jolle rahaa lähetitte?" + +"Niin." + +"Hm -- se ei ole minun mieleeni. Minä luotan rajattomasti Ilseen ja hän +puhui kovin ankarasti siitä tädistä. Mistä tuo kummallinen ajatus on +juolahtanut hänen mieleensä puhutella juuri _minua_ -- mitä tahtonee +hän minulta?" + +"Pyytää teiltä neuvoa. Oi, herra Claudius, olkaa hyvä häntä kohtaan! +Isäni hylkäsi hänet --" + +"Ja kuitenkin tahtoo hän oleskella samalla paikkaa hänen kanssansa ja +aina elää pelossa tavata häntä, joka on hänet hyljännyt? Siitä en minä +pidä! Mutta minun täytynee tahtomattanikin ottaa häntä vastaan, sillä +minä en millään muotoa salli aron prinsessan seurustella ihmisten +kanssa, jotka eivät kestä tarkastelevain silmieni edessä. Rouva ... +mikä hänen nimensä on?" + +"Kristine Paccini." + +"Siis saa rouva Kristine Paccini tänä iltana juoda teetä minun luonani. +Menkää nyt häntä noutamaan! No, eikö myöntyväisyyteni ansaitse edes +käden pudistustakaan?" + +Minä palasin hänen luoksensa, laskin mielelläni käteni hänen +ojennettuun oikeaansa. Sitten riensin pois. + +Luulenpa, ett'en edes arolla, missä kuitenkin olin yhtä vapaa ja +suruton kuin lintunen ilmassa, koskaan rientänyt niin iloisesti ja +riemuisesti eteenpäin kuin nyt polkiessani puutarhan hiekkakäytäviä. +Olinhan nyt varma, ett'en milloinkaan eksyisi suuressa avarassa +maailmassa, sentähden, että _hän_ piti suojelevaisesti kättänsä +ylitseni, mennessäni vaikka mihin. Ei mikään vaara voinut minua enää +kohdata, sillä minä pakenin hänen syliinsä ja olin turvassa. Kuinka +ujosti vetäydyinkään takaisin hänen syleillessään minua ja mikä +autuaallinen rauha minussa silloin syntyi -- samalla tavalla tuntui +minusta lapsena, kun peljästyin, että rupesin itkemään ja Ilse levitti +kasivartensa suikeaksensa minut syliinsä. + +Jälleen saapuessani Kristina tädin luo, askaroitsi hän par'aikaa +suklaan keittämisessä. Blanche hyppi suuren ympyriäisen pöydän päällä, +nuoli pienennettyä suklaata ja söi torttuja. Taivas miten tätini heitti +Blanchen, suklaan sekä tortut mullin mallin, minun kertoessani herra +Claudiuksen kutsuvan häntä juomaan teetä katurakennukseen! Silloin +vasta huomasin, kuinka hartaasti hän oli sitä hetkeä toivonut. Puoleksi +riemuiten, puoleksi haaveksivaisesti hymyillen avasi hän kahden +vaiheella laatikon toisensa perästä -- minä olin tilaisuudessa nähdä +vaalenneita kukkia, nauhoja ja hopeaneuloksia kauheassa sekasorrossa. + +"Sydänkäpyseni, minun täytyy tietysti ensin pukeutua paremmin enkä +siinä voi saada sinulta apua -- huone on niin ahdas -- voithan +viipyä Helldorfin luona sen aikaa", sanoi hän kiireesti. "Mutta yhtä +pyytäisin sinulta vielä; mene Schäferin luo -- minä en enää tahdo sitä +hävytöntä miestä puhutella -- hänellä on komeita keltaisia ruusuja +kukoistuksessaan -- käske hänen leikata ne sinulle ja maksa niistä, +kuinka paljon hän niistä pyytää, vaikka kaksi taaleria -- sinä saat ne +jo kentiesi huomenna takaisin. Mutta mene toki!" huudahti hän kiivaasti +ja lykkäsi minut ulos ovesta, kun minä kummastuneena häntä katselin. +"Minä olen tottunut aina kantamaan kukkia kädessä, astuessani +kutsuttuna vieraana sisään." + +Schäfer lahjoitti minulle ruusut ja minä vein ne tädille. Sitte menin +isäni luo pyytämään lupaa juoda teetä katurakennuksessa. + +Tunnin perästä astuin Kristina tädin rinnalla puutarhan lävitse. +Palatessani tätini luo tapasin hänet jo päällysviitta yllä, hattu +päässä ja harso silmien edessä. Jo hämärsi ja sadetta rupesi ripsumaan +astuessamme sillan yli vievää tietä. + +"Mihinkä aiotte?" kysyi ääni takanamme. Charlotte palasi vasta silloin +metsästä. + +"Minä menen esittelemään tätiäni herra Claudiukselle", vastasin hänen +kysymykseensä. + +Nuori neito ei lausunut sanaakaan, Kristina-tätikin oli vaiti, ja niin +kävivät he ääneti rinnakkain. Minua rupesi kummallinen tuska +valloittamaan. Tuossa astuivat he sillan yli; kummallista, näyttivätpä +he melkein aaveentapaisilta, sillä niin saman muotoiset olivat he +molemmat, kummallakin sama ylpeä, halveksiva pään nyykkäys, +samankaltaiset, pyöreät hartiat, sama käynti ja luulenpa, ett'ei ollut +laisinkaan erotusta heidän pituudessansa -- he olivat erehdykseen +saakka toisensa näköiset ja kuitenkin niin jäykät toisiansa kohtaan. +Charlotte kumminkin näytti jääkylmältä. + +"Riisukaa päällysvaatteenne minun huoneessani", lausui Charlotte +minulle ylhäällä käytävässä. + +Me astuimme huoneesen, joka oli viehättävästi valaistu ja lämmitetty. +Neiti Fliedner järjesti par'aikaa teepöytää ja tervehti meitä sangen +vieraasti. + +"Missä on herra Claudius!" kysyi minulta tätini hiljaa; ne olivat hänen +ensimäiset sanansa lähdettyämme sveitsiläisrakennuksesta. + +Minä osoitin äänettä salin ovea. + +"Ah, Herra Jumalani, piano!" huudahti hän innostuneena sekä riensi +soittimen luo, jonka kansi oli avattu. "Kuinka äärettömän kauan olen +saanut sitä kaivata! Oi, sallikaa minun ainoastaan hetkiseksi laskea +käteni koskettimille! Oi, minä olisin onnellinen jos vaan saisin +soittaa muutamia ääniä!" + +Silmänräpäyksessä olivat viitta ja hattu lähimmäisellä tuolilla ja +sanomattomaksi ihmeekseni seisoi Kristina tätini edessämme +täydellisessä konserttipuvussa: Paksu maidonkarvainen atlaspuku laahasi +pitkään matolla ja syvästi kaarretun uuman pitsikoristuksista kohosivat +kauniit, hurmaavat marmorintapaiset hartiat, jommoisia tuskin +löydettiin Karolinenlustin muinaistaidekokoelmien joukosta. Ah, miten +nuot pitkät kähärät aaltoilivat pitkin rintaa ja niskaa ja kuinka +haaveksivaisesti nuo tuoreet, vaaleankeltaiset ruusut kurkistivat esiin +sinertävän mustista kiharoista! + +"Mutta tämäpä melkein liian hullua!" lausui Charlotte kuivasti ja +välinpitämättömästi. Tätini vaan vaipui alas tuolille, piano humisi +hänen sormiensa alla ja heti kajahti soinnuton, mutta vahva ääni +seinissä "_Già la luna il mezzo al mare_ --" + +Samassa heitettiin salin ovi seljälleen ja herra Claudius seisoi +kalmankalpeana kynnyksellä -- hänen takaansa näkyivät Dagobertin +kummastuneet kasvot. + +"Diana!" huudahti herra Claudius sanomattoman kauhistuneella äänellä. + +Kristina täti syöksi hänen tykönsä ja heittäytyi polvilleen. "Suokaa +anteeksi, Claudius, anteeksi!" rukoili hän. kumartaen päänsä melkein +mattoon asti. "Dagobert, Charlotte, te armaat, kauan kaivatut lapseni, +auttakaa minua rukoilemaan häntä taasen rakastamaan minua entisellä +innollaan!" + +Charlotte huudahti vihasta. "Viekkautta", mumisi hän. "Kuka maksaa +teille tästä oivallisesti esitetystä näytöksestä, rouvani?" kysyi +hän ivallisesti. Sitte syöksi hän luokseni ja pudisti kiivaasti +käsivarttani ja huusi huikeasti: "Leonore, te olette pettäneet meitä!" + +Herra Claudius seisoi kohta välillämme ja työntäsi hänet takaisin. +"Viekää ulos neiti von Sassen", käski hän neiti Fliedneriä -- ai, ai +miten soinnuttomalta ja vapisevalta hänen äänensä kaikui, vaikka hän +koetti näyttää tyveneltä! + +Neiti Fliedner laski käsivartensa ympärilleni ja vei minut saliin, +jossa Lotharin kuva riippui -- takanamme suljettiin ovi. Vanha neito +vapisi kuin haavanlehti ja jonkinlainen hermoinväristys saattoi hampaat +kalisemaan hänen suussansa. + +"Te toitte pahan vieraan tähän taloon, Leonore", kuiskasi hän +levottomasti kuunnellen, mitä salissa tapahtui; siellä kuului Kristina +tädin sointuva, heleä ääni melkein keskeyttämättä. "Te ette tietysti +voineet aavistaa hänen olevan tuon kamalan, uskottoman Dianan, jonka +tähden herra Claudius on niin kovin saanut kärsiä. Varjelkoon Jumala +tuon naisen enää saamasta valtaa hänen ylitsensä! Hän on vielä +innostuttavan kaunis!" + +Minä likistin päätäni molemmin käsin; pelkäsinhän koko maailman +kaatuvan ylitseni! + +"Kuinka viekkaasti hän on sommitellut kaikki!" jatkoi neiti Fliedner +syvästi kiivastuneena. "Kuinka äkkiarvaamatta hän hyökkää kaikkien +päälle odottamattomassa ensimäisessä hämmennyksessä! Yht'äkkiä +muistelee hän 'armaita, kauan kaivatuita lapsiaan', jotka hän niin +häpeällisesti jätti --" + +"Onko hän todellakin Dagobertin ja Charlotten äiti?" puhkesin sanomaan. + +"Lapsi, voitteko epäillä sitä kuultuanne sekä nähtyänne tätä kaikkea?" + +"Minä luulin heitä hänen" -- minä osoitin Lotharin kuvaa -- "ja +ruhtinattaren lapsiksi", oihkasin viimein. + +Hän säikähti ja katsoa tuijotti minuun. "Ah, nyt selkenee +kaikki minulle!" huudahti hän. "Siinä siis selitys Charlotten +kummalliseen käytökseen! Hänkin uskoo samaa! Luuleeko hän syntyneensä +Karolinenlustissa? Eikö niin? No, saanhan sitte selkoa, kuka on ottanut +tämän huolellisesti kätketyn salaisuuden jälleen puheille sekä +selittänyt sen niin väärästi. Kuitenkin voin sanoa teille, että kaksi +lasta todellakin syntyi Karolinenlustissa -- toinen kuoli muutaman +tunnin perästä, toinen puolenvuotisena hampaankivusta -- he olivat +paitsi sitä molemmat poikia. Dagobert ja Charlotte sitä vastoin ovat +katteini Méricourtin lapsia, hänen, joka oli nainut tätinne ja sitten +kaatui Marokkossa. Lapsi raukka, hyvä enkelinne jätti teidät +ottaessanne tämän rouvan suojaanne. Hän tuottaa onnettomuutta meille +kaikille!" + +Minä kätkin kasvoni käsiini. + +"Erkin tutustuessa hänen kanssansa oli hän jo leski ja ensimäinen +laulajatar Parisin suuressa operassa", jatkoi vanha neiti. "Hänen +lapsensa kasvatettiin erään rouva Godinin luona. Erkki rakasti niitä +omina lapsinaan ja vaikka äiti äärettömästi loukkasi häntä, oli hän +kuitenkin jalo kyllä pitämään huolta hyljätyistä pienokaisista, jotka +kunniaton ja velvollisuutensa rikkova äiti jätti kaikitta varoitta +kasvatuslaitokseen. Rouva Godin kuoli vähän aikaa sen jälkeen ja +minulta, ainoalta, jolle hän uskoi lasten syntyperän, on hän vaatinut +vait'oloa asiasta. Hän tahtoi säästää veljeltä ja siskolta masentavan +tunteen olla lapsia äidille, josta heidän täytyisi hävetä. He kiittävät +häntä huonosti siitä!" + +Hän hieroi hiljaa käsiänsä kävellen edestakaisin. "Kuulehan vaan +tuota!" mumisi hän. "Tuolla äänellä on todellakin hurmaava valta -- +minä kuulen sen! Oi miten imartelevaisesti, lempeästi ja hellästi hän +rukoilee -- hän virittää hänelle uusia pauloja --" + +"Setä, setä -- minä olen äärettömässä tuskassa! Oi, minua kurjaa +kiittämätöntä olentoa!" huudahti Charlotte syvästi liikutettuna. + +Minä syöksin ulos, rappuja alas ja puutarhan lävitse. Minä olin omasta +syystäni sysätty paratiisista, omasta syystäni. Vastoin Ilsen pontevaa +varoitusta, vastoin isäni lujaa kieltoa olin salaa ollut yhteydessä +tämän tädin kanssa. Minä olin tuottanut miehelle, jota kaikesta +sielustani rakastin, hänen nuoruutensa pahan enkelin takaisin, enkelin, +jonka valtaan hän uudestaan oli joutuva ja joka oli myrkyttävä hänen +koko elämänsä. + +Etehisen kirkkaassa lampunvalossa hiljensin hurjan vauhtini -- ei, +tässä tilassa en voinut näyttäytyä isälleni -- hiukset, kasvot sekä +vaatteet läpimärkinä sateesta; koko ruumiini vapisi ja poskeni +punottivat, ikäänkuin kuumeessa. Minä menin makuukammariini, muutin +vaatteita sekä join lasillisen raikasta vettä. Minun täytyi olla +levollinen, ihan levollinen, jos pääsisin muka ainoan pelastukseni +perille. + +Isäni istui kammarissaan, mukavassa nojatuolissaan, vuorotellen lukien +tahi kirjoittaen ja hänen vieressänsä seisoi höyryävä teekeitin. Hän +näytti niin iloiselta ja terveeltä, jommoisena harvoin näin hänet ennen +sairastumistansa ja tuo tuttu, vanha hymykin oli palannut hänen +huulillensa. Asuinhuoneissa valmisti rouva Silber, hoitaja, hänelle +voileipiä, järjesti huoneen lämmön mittarin jälkeen ja viittasi minulle +ystävällisesti olla aivan nopeasti sisään astumatta -- hän oli itse +huolenpito inhimillisessä muodossa, parempiin käsiin en voinut isääni +uskoa. + +Minä istahdin isän viereen pienelle jakkaralle, kuitenkin niin, että +kasvoni jäivät varjoon. Hän kertoi minulle iloisesti herttuan +henkilääkärin käyneen hänen luonansa ja luvanneen hänen huomenna ensi +kerran lähteä ulos ajamaan, herttua oli itse tuleva noutamaan häntä +vaunuissansa -- sitte silitti hän hyväillen päätäni ja lausui +iloitsevansa, ett'eivät Claudiuksen teepidot kestäneet niin kauan ja +että taasen olin hänen luonansa. + +"Kuinka sitte käy, isä, jos minä kuukaudeksi palaan arolle?" kysyin +häneltä vetäytyen vielä syvemmin taaksepäin varjoon. + +"Minun täytyy tyytyä siihen, Leonoraseni", vastasi hän. "Sinun täytyy +välttämättömästi vähäksi aikaa palata oikeaan koti-ilmaasi +vahvistuaksesi. Kumpikin lääkäri sanoi sen välttämättömäksi. Heti kuin +ilma lämpiää --" + +"Nyt on lämmin, suloinen ilma", keskeytin häntä kiireesti. +"Ajattelepas, aro oikein pyörii päässäni -- minusta tuntuu, kuin +sairastuisin ja voisin tuon pahan vieraan karkoittaa ainoastaan +hengittämällä aron ilmaa. Isä, jos sallit minun lähteä sinne, miksi ei +se voisi tapahtua jo tänä iltana?" + +Hän katseli minua kummastuneena. + +"Se kuuluu sinusta kummalliselta, eikö niin?" kysyin häneltä, pakottaen +hymyn huulilleni. "Mutta se on järkevämpää, kuin luuletkaan. Ilma on +lämmin; minä lähden yöjunassa, olen huomisiltana rakkaassa, rakkaassa +Dierkhofissa, juon neljä viikkoa maitoa, hengitän aron ilmaa ja palaan +terveenä tänne takaisin kun täällä on kaunista, kun puut kukoistavat ja +silloin -- on kaikki, kaikki hyvä -- eikö niin, isä? Voinhan nyt +lisäksi lähteä ihan huoletonna; jäähän rouva Silber sinun luoksesi, +parempaa hoitoa et voi saada. Minä rukoilen sinua isä, anna minun +lähteä!" + +"Mitä te siitä arvelette, rouva Silber?" kysyi hän kahden vaiheella. + +"Oi, sallikaa te vaan neiti Leonoran lähteä, herra tohtori!" lausui +hyvä vanhus astuen ovelle. "Ihmisen ei pidä pakottaman luontoansa ja +jos neiti luulee tulevansa sairaaksi ja ainoastaan arolla parantuvansa, +niin älkää Jumalan tähden sitä vastustako. Tunnin jälkeen lähtee +yöjuna, sullokaa matkalaukkunne, neiti, minä tulen auttamaan ja saatan +teidät rautatien asemalle." + +Pakolaisen tapaan lähdin Karolinenlustista. Oli pilkkosen pimeää eikä +saattajani voinut nähdä, miten kyyneleet valuivat alas silmistäni ja +miten minä kädelläni viittasin jäähyväiset kasvihuoneelle, jossa olin +viettänyt monta onnellista hetkeä. En tahtonut katsoa katurakennuksen +ikkunoihin mennessämme pihan yli -- ah, mitä minun tahtoni voi +rinnassani kuohuilevaa eron ikävyyttä vastaan? Silmäni riippuivat +Charlotten ikkunoissa, joista kirkas valo virtasi ulos -- he olivat +unhottaneet laskea alas uutimet, Kaikki olivat vielä siellä, se näkyi +selvästi katossa liikkuvista varjoista. _Hän_ antoi kavalalle anteeksi, +jonka tähden hän ennen oli epätoivoisena, ikäänkuin raivion takaa +ajamana öisin syössyt puutarhan lävitse -- hän sopi jälleen hänen +kanssansa -- niin olihan tänään sovinnon päivä -- sillä välin kuin +"ajattelematon pikku aron-leivo" hänen sydämeltänsä peljätettynä lensi +pois ulos pimeään, kolkkoon yöhön. + + + + +XXXIII. + + +Mikä jälleennäkeminen! Jalkasin kävin viimeisestä kylästä Dierkhofin +haudan hiljaisen, paljaan metsän lävitse. Jo hämärsi tiheikössä ja +kuivia lehtiä tarttui kiinni pukuuni. Ne olivat reippaasti suhisseet +aamutuulessa minun vaeltaessani ulos maailmaan ja nyt seurasivat ne +minua aaveentapaisesti pitkän matkan, kahinallaan kertoen minulle +kuolostansa. Ja ennätettyäni avaralle arolle, jossa hautakummut +kohosivat iltahämärässä, jossa yksinäinen valo kaukaa Dierkhofista +loisti ja Spitsin tuttu haukunta kuului, heittäydyin tuskasta itkien +jäätyneelle maalle. Minä palasin onnettomana, sortuneena takaisin +kotiini. + +Ja tammet kohosivat yhä korkeammalle edessäni. Minä selitin tumman +pilkun keskellä latvaa, vanhan tutun harakanpesän -- nuoret linnut, +jotka taannoin niin iloisesti ottivat osaa erontuskaani, olivat aikoja +sitte eronneet pesästään ja ainoastaan vanha pari istui tuolla ylhäällä +Dierkhofin torninvartiana katsellen älykkäin silmin yksinäistä arolla +kävelevää ihmisraukkaa. Syvän portin lakeen loisti hämärästä heikko +valo, takassa paloi turpeita ja rakas katto, josta savu nousi +keltamaisissa kiehkuroissa suoraan taivasta kohti, näytti ikäänkuin +kasvaneen maasta, niin matala ja pieni oli minusta nyt Dierkhof. +Samassa näin Spitsin hurjasti juoksevan pihan yli -- portilla seisattui +se hetkeksi, ikäänkuin hengästyneenä korvat pystyssä; mutta syöksi +sitte luokseni -- hyppäsi ilosta vinkuen minua vasten pystyyn +nuollaksensa poskiani -- minun oli vaikea pysyä jaloillani. + +"Mikä koiraa vaivaa? Onhan se kuin hullu!" lausui Ilse astuen ulos +ovesta. Ah, tämä ääni! Minä juoksin pihan yli ja heittäydyin hänen +uskolliseen syliinsä. Siinä arvelin viimein pääseväni kaikista +tuskistani, jotka raivioina ajoivat minua takaa hiljaiselle arolle +asti. Ilse ei huudahtanut eikä lausunut sanaakaan; mutta hänen +käsivartensa kiertyivät lujasti ympärilleni. Minua hyväiltiin enemmän +kuin koskaan lapsuudessani ja minä huomasin heti hänen äärettömästi +ikävöineen minua ja astuttuamme sisään valkean valoon, huomasin hänen +vaalenneen. + +Mutta Ilse ei milloinkaan sallinut tunteiden päästä valloille. Hän +lykkäsi minut äkkiä luotansa. "Leonore, sinä olet karannut!" lausui hän +samalla pelottavalla äänellä, jolla hän muinoin torui minua vioistani. + +Kaikessa tuskassani täytyi minun nauraa. Minä istahdin Heintzin +tuolille ja kerroin hänelle tulipalosta ja isäni sairastumisesta, josta +hän kerta kerralta löi kätensä yhteen kummastuksesta. Tämä ei +kuitenkaan estänyt häntä korjaamasta valkeata, panemasta teekattilaa +kiehumaan ja vasten tahtoani syöttämästä minulle voileipää. + +"Niin, niin, tämä olikin viisain keino", arveli hän viimein, kun +kerroin lääkärien lähettäneen minut Dierkhofiin. Sitte katosi hän +asuinhuoneisin heti sen perästä viedäksensä minut taivaankorkeaan +vuoteesen. + +"Kas niin, lapseni -- nyt sinun täytyy mennä levolle ja seljateetä tuon +sinulle heti paikalla. Jo kahdenkymmenen askeleen päässä huomaa +selvästi sinun vilustuneen matkalla -- ovathan kasvosi oikein +kuumeentapaiset. Nyt emme juttele enää -- huomenna saat kertoa lopun." + +Pontevasta vastustuksestani pääsin kaikeksi onneksi seljateestä, mutta +levolle minun armotta täytyi mennä. Siinä katseli Kaarle suuren +savustunut kuva taasen minua lakkaamatta. Minä kavahdin ylös, otin sen +naulastansa ja käänsin kuvan seinään päin. Kuinka minä vihasin noita +kasvoja. Kuinka paljon kevytmielisyyttä, valhetta ja petosta peitti tuo +valkoinen otsa, joka hautakummulla minua oikein hurmasi! Kirkkaana +valona oli se valaissut minua tuntemattomaan maailmaan. Puoleksi +tietämättäni olin seurannut sen petollista valoa ja hänen tähtensä +luopunut vanhasta kodistani. Nyt käsitin selvästi, mitkä tunteet minua +silloin valloittivat. Ne olivat soaisseet minut ja saattaneet minut +tielle, joka oli täynnä hairauksia ja valhetta. + +Minä istahdin taasen, kuten mummoni kuolonyönä, vuoteen jaloksiin ja +katselin ulos loppumattomaan avaruuteen. Ei, -- en Dierkhofissa saanut +rauhaa ja mitä suurempi hiljaisuus vallitsi ympärilläni, sitä kovemmin +valitti yksinäinen sydämeni. Nyt käsitin, miksi mummoraukkani +tuntikausia taisi seisoa tuossa pihankulmassa ja lakkaamatta tuijottaa +avaraan maailmaan. Soaistut silmät etsivät jotakuta tuolta sumuisesta +taivaanrannasta -- kadonnutta, turmeltunutta tytärtä, jota ei syvästi +loukattu äidinsydän kuitenkaan voinut unhottaa. Ja minusta kohosi +miljoonilla tähdillä valaistu taivaanlaki ainoastaan yhden ainoan +paikan -- vanhan kauppahuoneen yli. + +Ulkona heräsi tuuli ja saattoi pihlajan paljaat oksat hiljaa lyömään +ikkunaa vasten; minä peräydyin ja laskin käteni silmieni eteen -- +ikkunan allahan seisoi penkki, jossa istuin ensi kerran lukiessani +Kristina tädin kirjeen. Nyt olin todellakin nähnyt tuon kauniin olennon +makaavan polvillansa paljoa ihanampana ja saduntapaisempana kuin +kauneimpien kirjojen liljoista ja ruusuista nousevat keijukaiset. Ja +valkoisista silkkiaalloista ojensihe kaksi käsivartta hyväillen +sulkeaksensa ennen niin julmasti petettyä miestä syliinsä. Minä löin +itseäni ehdottomasti nyrkilläni rintaan -- minä olin heikko ja pelkuri +tuona kauheana hetkenä, minun olisi, kuten muutama tunti ennen, pitänyt +nojata pääni hänen rintaansa vastaan -- hän oli itse osoittanut minulle +sen paikan ja minä tiesin sen tapahtuneen hellyydestä; minä tunsin sen +hänen sydämensä sykkimisestä, hänen kätensä vapisemisesta, joka +varovaisesti ja hyväillen, minun tunnustaessani pahaa käytöstäni, +silitti hiuksiani. Minun ei olisi pitänyt kärsimän, että nämät hienot +valkoiset kädet häneen koskivat, ett'ei hän taasen joutuisi hänen +lumouksensa alaiseksi. + +Nyt oli varmaan katurakennus valastu niin kirkkaasti kuin ruhtinattaren +siellä käydessä. Ja _hän_ istui soittokoneen edessä -- unhotettu oli +aika jolloin hän pettäjä-lemmittynsä tähden ei koskenut koskettimiin, +nyt lauloi lemmitty itse hänelle hurjaa tarantellaa. Ja muutaman viikon +kuluttua oli uusi emäntä kävelevä Claudiuksen kauppahuoneen käytävissä +ja saleissa, ei puettuna läpinähtävään harsoon, vaan pitkään kahisevaan +silkkipukuun, kukkia hiuksissa ja laulu huulilla -- ja sitte +vietettiin iloista elämää hiljaisissa vierashuoneissa, vieraat menivät +edestakaisin, samppanja-pullojen korkit pamahtelivat, eikä kukaan +kummastellut, että herra Claudius valitsi hänet rouvakseen, sillä +olihan hän vielä "ihmeen kaunis." + +Nyt oli hän tullut sedäkseni -- minä kavahdin ylös ja juoksin +epätoivoisena edes takaisin. Ei, minä en ollut mikään enkeli, minä en +voinut hymyillä; kuumat katkerat kyyneleet silmissäni, vastustelin minä +ääneen huutaen sitä tikaria, joka armahtamatta syöstiin rintaani! Minä +en koskaan palaisi K:hon, minä aioin rukoilla isääni valitsemaan toista +asuinpaikkaa -- kuinka saisin minä "setä" sanaa huulieni ylitse? En +koskaan, koskaan! + +Sade-pisarain hiljainen ripsuttaminen muuttui nyt ankaraksi +hakkaamiseksi ikkunan ruutuja vastaan. -- Kevät-myrsky vinkui aron yli. +Taasen kuulin vanhojen orsien paukkumisen, myrskyn ulvomisen ja +vinkunan nurkissa, ja tammien latvoissa ratisivat kuivat lehdet, jotka, +vaikka jo kauan aikaa surkastuneina, kuitenkin aaveentapaisesti +säristen tuskallisesti riippuivat kiinni elävissä oksissa. Vanha +Dierkhof tärisi vahvoista tuulenpuuskista, ullakon aukon pielet +huokasivat ja ikkunanruudut kilisivät, ikäänkuin olisi myrsky +kuljettanut hienoja heliseviä hopeavitjoja niiden ylitse. + +Ilse astui sisälle lamppu kädessä. + +"Arvasinpa juuri, ett'et saanut unta", lausui hän nähdessänsä minut +täysissä vaatteissa istuvan vuoteen syrjällä. "Lapsi, sinä et enää ole +tottunut aromyrskyn vinkunaan. Siellä ylänkömaalla on tuuli kesy, vaan +minä en pidä siitä puoltakaan yhtä paljoa. Mene sinä vaan levolle -- +myrsky ei sinua vahingoita!" + +Todellakin, se ei minua vahingoittanut; siitä suojeli minua uskollinen +Dierkhof! + +Kolme päivää olin jo ollut arolla ja myrsky lensi levähtämättä vinkuen +yöt päivät avaran lakeuden yli. Mieke, Spits ja siipikarja pysyivät +ometassa ja katselivat avatusta ovesta hirviön elämöimistä. Mutta se +toi jo mukanansa lämpöä ja minä luulin huomaavani hienon kukkasen +tuoksun leviävän sen siivistä. Heintz viipyi yöt Dierkhofissa, Ilse ei +sallinut hänen lähteä semmoisessa rajuilmassa mökkiinsä. Ah, kuinka +kaikki oli muuttunut! Minä en enää lukenut heille, istuessamme +luuvassa. Sadut eivät enää viehättäneet minua -- eikä kaupungin +kertomuksetkaan sujuneet. Ilsen mainitessa Claudius nimeä -- ja se +tapahtui kauhukseni useasti kyllä -- ikäänkuin rypistyi kurkkuni; minä +tiesin, että jos ainoankin kerran lausuisin sen nimen, murtaisivat +vaivaloisesti pidätetyt kyyneleeni auttamattomasti itsellensä tien ja +minä ilmoittaisin tuskani kaiken maailman ääriin. Heintz katseli jo +muutoinkin minua salaa sivulta päin, hän ei enää käsittänyt minua +oikein ja Ilse kertoi minulle nauraen hänen sanoneen minun nyt tulleen +oikeaksi prinsessaksi ja että hän ei ymmärtänyt, miksi ei Ilse +ripustanut uutimia ikkunain eteen ja nostanut hienoa sohvaa sisälle, +kuin neiti Streitinkin aikana. + +Kolmantena iltana laimeni tuuli; kuitenkin syöksi se vieläkin sangen +voimakkaasti aron ylitse; mutta kauemmin minä en voinut kestää sisässä. +Minä riensin ulos ja annoin tuulen viedä itseni hautakummulle. Ah, +niin, seisoihan tuo armas vanha honka vielä paikoillaan ja minun +kiertäessäni käsivarteni sen ympärille ripoitteli se hienoa +neulasadetta päälleni. Ja ginst-pensaat takertuivat vaatteisini; mutta +paikka, josta hauta viime vuonna avattiin, oli paljas ja hiekka vieri +vähitellen alas, johon ihmistuhka ripahtui särkyneestä tomuastiasta. +Taivaan rannalla näkyi leimuava iltarusko ennustaen myrskyä +huomeneksikin; näyttipä siltä, kuin ilman haltiattaret tahtoisivat +erottaa minut ulkonaisesta maailmasta. Ja tuossa suikerteli pieni joki, +jota myöten kolme herraa taannoin rientoaskelin lähti arolta. Siellä +näin korskean, solakan "vanhan herran" vakavasti astuvan pensaitten +välissä, kauniin Tancredin huolellisesti etsiessä sametinhienoa +nurmipolkua aroille jaloillensa. + +Nyt vallitsi siellä kuolonhiljaisuus -- ei -- minä varjosin silmät +kädelläni paremmin nähdäkseni yksinäisellä arolla ilmestyvää ihmettä. +Liikkuihan jotakin tuolla kapealla tiellä, jota Heintz kunnioitti +"maantien" nimellä. Taivas, Ilse oli täyttänyt uhkauksensa ja +lähettänyt tohtoria noutamaan! Peloittivathan minun kalpeat kasvoni ja +alakuloisuuteni häntä sanomattomasti. Tumma pilkku lähestyi +lähestymistään! punainen iltarusko valasi sen tykkönään -- oikein, +nyt tunsin samat vanhat vaunut, joissa lääkäri tuli mummoni +kuolinvuoteelle. Ne kääntyivät vähän, varjokuvan tapaiselta näyttivät +hevonen ja vaunut taivasta vasten; ikkunoittenkin näin kiiltävän ja +minä voin erottaa kutsinlaudalla istuvan hartehikkaan ajajan. +Äkkiä seisahtuivat vaunut ja herra hyppäsi ulos -- ja vaikka tuo +vaaleanhiuksinen vartalo olisi ollut huolellisesti verhottu kiireestä +kantapäähän, olisin kuitenkin tästä ainoasta liikunnosta tuntenut hänet +tuhansien joukosta! Suoneni lakkasivat tykkimästä, minä purin +hampaitani ja tuijotin tuskallisesti vaununoveen -- pitihän nyt +valkoisella kärpän nahalla päärmettyyn, mustaan samettiviittaan puetun +naisenkin astuman ulos -- "setä" ja täti tulivat karkulaista kotiin +noutamaan -- mutta ovi sulkeutui, vaunut kääntyivät ja lähtivät +takaisin metsään. Herra Claudius tuli aron yli suoraan hautakumpua +kohti; leveä viitta riippui hänen hartioillaan ja siniset silmälasit +kiilsivät ilta-auringossa. Minä hellitin hongan, levitin käsivarteni ja +aioin rientää alas kukkulalta; mutta minä annoin niiden jälleen vaipua +alas -- eihän _setää_ niin innokkaasti tervehditä -- horjuen tartuin +taasen honkaan ja likistin otsani sen rousteista kaarnaa vastaan. + +Nyt lähenivät askeleet yhä enemmän -- minä en liikahtanut, minusta +tuntui, kuin olisin sidottuna kidutuspaaluun ja minun täytyisi +äänetönnä kestää siinä äärettömiä tuskia. + +Kukkulan juurelle seisattui hän. "Leonore, ettekö tule askeltakaan +minua vastaan?" huudahti hän ylös. + +"Setä!" kuului vaivaloisesti huulieni ylitse. + +Muutamalla askeleella seisoi hän vieressäni -- hymy leikki hänen suunsa +sopissa. + +"Kummallinen tyttö, kuinka äärettömästi olettekaan erehtynyt! +Luuletteko todellakin oikean sedän niin intomielisesti ja tuskastuneena +rientävän paenneen pikkuisen veljentyttären luokse?" + +Hän tarttui lempeästi molempiin käsiini ja vei minut alas kukkulalta. +"Näin, tässä olemme myrskyn suojassa. Minä en ole setänne, vaan minä +olen käynyt isänne luona pyytämässä häneltä toista oikeutta teihin; hän +on iloisesti antanut minulle luvan tuoda teidät kotiin -- mutta ei +Karolinenlustiin. Leonore! jos tahdotte seurata minua, niin on meillä +molemmilla ainoastaan yksi tie. Leonore, teitä ja minua erottaa enää +ainoastaan teidän oma tahtonne -- eikö teillä vielä ole muutakin nimeä +minulle?" + +"Erkki!" riemuitsin kiertäen käsivarteni hänen kaulansa ympäri. + +"Paha lapsi", sanoi hän lujasti minua syleillen. "Minkä tuskan sä +minulle tuotit! En milloinkaan unhota hetkeä, jolloin neiti Fliedner +palasi Karolinenlustista ja kertoi sinun olevan poissa, lähteneen +yöjunassa -- minun arka arolintuseni yksin ulkona yöllä vieraitten +joukossa. Minä surin katkerasti, ett'et edes tietänyt, mitä tuskaa +minulle pakenemisellasi tuotit! Leonore, kuinka oli sinun mahdollista +luulla minun sulkevan hellästi rakastetun tytön sydämelleni, heti +hyljätäkseni hänet hirveästi maalatun synnin tähden?" + +Minä irtauduin hänen sylistänsä. + +"Katsele minua vähän!" huudahdin puoleksi itkien, puoleksi nauraen +antaen hänen tarkastella itseäni. "Kristina tädin rinnalla olen +kuitenkin pieni, mitätön olento, joksi Charlotte minua aina sanoo. Minä +näin tätini teidän jalkojenne juuressa; hän rukoili anteeksi -- ah, ja +kuinka hellästi! Tiesinpä vielä teidän rakastaneen häntä niin +sanomattomasti --" + +Tumma puna lensi hänen kasvoillensa -- minä en ole koskaan nähnyt häntä +niin punaisena. + +"Neiti Fliedner on kertonut, minä tiedän sen", vastasi hän. "Hän +väittääkin nyt itseänsä syypääksi sinun pakenemiseesi, kummallisesti +kyllä lausuessaan pelkäävänsä taasen joutuvani entisen lumouksen +alaiseksi. Pikku lemmittyni, minä en anna sinun katsahtaa sitä aikaa, +jota seurasi monivuotinen katumus -- sinun pitää säilyttämän +viattomuutesi, se on minun ylpeyteni ja virkistykseni. Minä erehdyin +kovasti enimmiten itsestäni, minä pidin kurjan intohimon petollisen +loiston sinä kirkkaana valona, joka ensin sinut kohdatessani rupesi +valasemaan elämääni. Aina tähän hetkeen asti olen saanut kärsiä +nuoruuteni rikoksista; mutta nyt olen myöskin tehnyt kylliksi +sovittaakseni kaikki -- nyt vaadin minäkin onneni osan!" + +Hän suuteli minua -- sitte verhosi hän suojelevaisesti manttelinsa +ympärilleni. "Paljon on muuttunut saapuessamme kotiin, lapseni", lausui +hän tuokion perästä puoli ääneen. "Schäferin vierashuone on tyhjä +jälleen -- muuttolintu on lentänyt takaisin etelään --" + +"Mutta hän oli köyhä -- mihin hän nyt on ryhtyvä?" intin minä +alakuloisesti. + +"Siitä on huolta pidetty -- onhan hän sinun tätisi, Leonoraseni." + +"Entä Charlotte?" + +"Hän pettyi hirveästi toiveissansa; mutta minä en ole erehtynyt hänestä +-- hänessä on hyvä siemen. Alussa oli hän syvästi liikutettu, mutta on +nyt tointunut ja oikea ylpeys, todellinen arvo puhkeaa nyt hänessä +ilmi. Hän häpee käytöstänsä kasvatuslaitoksessa; hän ei ole paljoa +oppinut, vaikka hänellä oli oivalliset luonnonlahjat; sentähden ei hän +oppinut, että luuletteli syntyneensä suurisukuisena, joten hänen ei +muka tarvinnut tehdä työtä. Nyt tahtoo hän opettajalaitokseen. Minä en +millään tavoin vastusta tätä päätöstä -- hengellinen työ on hänet +tykkänään parantava; minun taloni on aina oleva hänen kotonsa. Dagobert +tahtoo jättää sotapalveluksensa ja lähteä Amerikkaan. Veljen ja sisaren +turha luulo syntyperästänsä sekä totuuden äskeinen ilmisaaminen on +tunnettu kaupungissa. -- Kuka siitä lienee puhunut, en tiedä. +Dagobertin asema täällä tutisi luultavasti tuskalliseksi, sentähden +ottaa hän vapaaehtoisesti eron. Muutama tunti ennen lähtöäni kotoa +kävin ruhtinattaren luona..." + +Minä kätkin kasvoni hänen helmaansa. "Nyt saan minäkin rangaistukseni!" +kuiskasin pelokkaasti. + +"Niin, niin, nyt tiedän kaikki!" vahvisti hän teeskentelevän ankarasti. +"Aron prinsessa pisti jo ensi päivänä uteliaan nenänsä Karolinenlustin +salaisuuksiin ja on uljaasti auttanut muitten salavehkeitä onnetonta +miestä vastaan --" + +"Eikä hän anna minulle anteeksi --" + +Hän katseli minua hymyillen. + +"Olisiko hän siinä tapauksessa suudellut noita pieniä huulia, jotka +niin uljaasti voivat kätkeä salaisuuden?" + +Me läksimme kukkulan suojasta. Tuuli hyökkäsi raivoisasti päällemme. +"Jos myrskyss' sinut näkisin!" lauloin riemuiten myrskyn vinkunaan. +Olihan se tosi, kävinhän hänen kätensä suojelemana hänen vieressänsä, +ja vasen käsi piti huolellisesti viitasta, jonka hän suojelevaisesti +oli käärinyt ympärilleni. Ja tuuli syöksi kevättuoksuineen ylitseni, +huutaen minulle pilkallisesti: vangittu, vangittu! Minä vaan nauroin +sille ja hiivin likemmäksi suojelijaani -- nyt saivat tuuli, mehiläiset +ja perhoset vapaasti lentää eteenpäin -- minä en enää heitä seurannut! + +Ilse istui luuvassa perunia kuorimassa ja Heintz tuli juuri pihasta, +tupruava nysäpiippu suussa, meidän astuessamme sisään. En milloinkaan +ole nähnyt uskollista hoitajaani niin hämillänsä kuin herra Claudiuksen +nostaessa viitan kulman päästäni ja minun hymyilevien kasvojeni +kurkistaessa esiin, puukko ja puoleksi kuorittu peruna putosivat hänen +käsistänsä. "Herra Claudius!" huudahti hän ällistyneenä. Näistä +sanoista otti Heintz peljästyneenä piipun suustansa ja kätki sen +selkänsä taakse. + +"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pitänyt +luonanne pientä karkuria; minä olen tullut häntä kotiin tuomaan -- hän +on _minun_ omani!" + +Siitä selkeni asia Ilse rouvalle. Hän kavahti seisomaan, veitsi, +kuoret, perunat, kaikki putosivat hänen esiliinastansa kivilattialle. +"Oi, Herra Jumala, sekö siis oli koko tauti?" Hän löi kätensä yhteen. +-- "Sitte oli kyllä seljatee sopimaton parannuskeino! Sinäpä olet +kauniisti pettänyt minut, Leonore, voi, herranen aika! Ja te tahdotte +naida tuon lapsen, herra Claudius! Katsokaa toki lapsen käsiä, pieniä +kasvoja ja nuoria silmiä --" + +Herra Claudius punastui tyttömäisesti. "Minun nuori Leonorani tyytyy +minuun", lausui hän hiljaa ja hitaasti. "Hän sanoo voivansa rakastaa +tätä vanhaa, ikivanhaa miestä." + +Minä hiivin häntä likemmäksi. + +"Varjelkoon, herra Claudius, enhän minä semmoista tarkoittanut", +puolustihe Ilse innokkaasti. "_Sitä_ minä haluaisin nähdä, joka ei +paikalla ilolla suostuisi teihin! Mutta, mutta -- monet palvelijat, +joita hänen on hallitseminen, kuinka ne tottelevat moista pientä +emäntää, jota te voitte kantaa käsivarrellanne kuin lasta." + +Herra Claudius naurahti hieman. "Kyllä he häntä tottelevat ja pelkäävät +nähdessänsä, miten 'pikku emäntä' pitää kauppahuoneen päämiehen +komentonsa alaisena. Ja nyt, Ilse rouva, valmistautukaa matkaan -- +huomenna lähdemme kotiin -- morsian voi palata ainoastaan teidän +seurassanne." + +Ilse pyyhki esiliinansa kulmalla silmiään. "Mutta Dierkhof, herra +Claudius? Jos tietäisitte, missä tilassa se oli viimein palatessani!" +sanoi hän hieman äreästi. + +Heintz repi ujosti korvaansa ja katseli pelokkaasti ankaraa sisartansa. +Mutta minä juoksin hänen luoksensa ja otin häntä kädestä. "Heintz, +häijy Heintz, etkö minua onnittele?" + +"Kyllä, kyllä, prinsessani; mutta minua surettaa myöskin; aroa ei +siellä kuitenkaan ole." + + * * * * * + +Tätä kertomusta alotin kaksi vuotta hääpäiväni jälkeen. Kätkyt seisoi +kirjoituspöytäni vieressä ja tyynyjen välissä nukkui pieni olento -- +minun kaunis vaaleaverinen esikoiseni. Tälle pienelle ihmeelle, jota +minun alinomaa täytyi katsella, tahdoin kirjoittaa elämäni vaiheet. Sen +jälkeen on pulskea ruskeakähäräinenkin, vahvaääninen poika maannut +viheriän harson ympäröimässä kätkyessä ja nyt nukkuu Leonore, ainoa +tyttömme samassa paikassa. Minä olen seitsemän vuotta ollut naimisissa. +Minä istun Charlotten entisessä huoneessa. Tummat akuttimet ovat +kadonneet -- päivä paistaa ympärilläni, niin ommeltuja kuin maalatuita +ruusukimppusia on hajoitettuina kaikkialle, mattoihin, huonekaluihin, +seiniin, ja ikkunankomeroissa lemuaa oikeita kukkapenkereitä. Leonore +nukkuu, pikku kätönen posken alla -- on niin hiljaa, että kuulen +kärpäsen surinan; nyt ehdin viimein kertomukseni loppuun. Samassa +aukenee ovi ja Claudiuksen nimen molemmat perilliset syöksevät meluten +sisään. "Mutta äiti, sinä kirjoitat liian kauan!" huutaa valkeaverinen +nuhtelevaisesti. "Me tahdomme syödä kermapiimää puutarhassa -- Fliedner +täti on jo lehtimajassa ja me olemme tuoneet vaarinkin sinne." + +Minä katselin häntä silmiin vavisten ilosta -- hän kohoaa +kuusentapaisesti korkealle; mutta, ai, kuinka käynee pelon kanssa, +kun hän on kasvanut pikkuista äitiänsä pitemmäksi? Mutta pikku +tummanveriseni nousee varpaillensa, laskee sormenpaksuisen köyden pään +ja hienon pajunoksan paperilleni pyytäen luottavalla äänellään: "Äiti +kulta, tee minulle ruoska!" + +"Menkää vielä puutarhaan", sanon minä, koettaen sormillani saada +melkein mahdottoman ruoskan tehdyksi. "Minun täytyy vielä kirjoittaa +vähän Charlotte tädistä." + +"Ja pikku Paavostakin!" Luvattuani tehdä niin juoksivat he taasen ulos. + +Palattuani arolta Karolinenlustiin, lähti Charlotte seuraavana päivänä +opettajalaitokseen. Vähän aikaa sen perästä läksi nuori Helldorf +Englantiin. "Hän oli kosinut Charlottea, vaan saanut rukkaset. Minulle +tunnusti Charlotte kirjallisesti kohdelleensa häntä ylpeydestä pahasti, +eikä hän nyt langettuansa luullusta korkeudestansa voinut tulla hänen +omaksensa. Me emme sallineet hänen, palattuansa suoritetun oppimäärän +jälkeen, joutua toisten käskynalaiseksi; hän palasi siis meidän +hartaista pyynnöistämme kotiin takaisin ja tuli lempeäksi ja +hyödylliseksi perheenjäseneksi. Helldorfin nimeä hän ei koskaan +maininnut, vaikka hän kuten mekin usein kävimme opettaja Helldorfissa. +Syttyi niin sota 1866. Max Helldorf kutsuttiin sotapalvelukseen ja +haavoitettiin vaarallisesti Königgrätzin tappelussa. Tunti sen perästä, +kun yliopettaja kalmankalpeana oli meille kertonut sen ikävän +uutisen, astui Charlotte matkapuvussa huoneeseni. 'Minä lähden +sairaanhoitajaksi, Leonore', lausui hän lujasti. 'Kerro sedälle +päätökseni -- en voi tehdä toisin.'" + +Claudius oli poissa -- minä suostuin iloisesti. Neljän viikon kuluttua +sain pitkän, onnea kertovan kirjeen Charlotte Helldorfin +allekirjoittamana. Rykmentin pappi oli vihkinyt parantuneen sairaan ja +uskollisen hoitajattaren. Nyt asuu nuori pariskunta Dorotheenthalissa. +Helldorf on tullut kauppatoimi Claudiuksen valtuusmieheksi -- ja pikku +Paavon synnyttyä ei Charlotte enää voi käsittää, että ihmiset, jotka +kaikki syntyvät maailmaan saman oikeuden perillisenä, voivat jakautua +ylhäisiin ja alhaisiin. + +Nyt kuuluu vakavia askeleita portaissa -- toimihuoneet ovat suljetut. +Minä jatkan kirjoitustani enkä ole kuulevinani hänen tulevan, mieheni, +joka on antanut minulle enemmän anteeksi, kuin voin käsittääkään. Minä +nauran aina hänelle hänen nostaessansa minut syliinsä ja ikäänkuin +puolustautuakseen sanoessansa isälleni: "Onhan hän vanhin ja +ajattelemattomin kaikista lapsistani." Ja isäni nyykäyttää päätään yhtä +haaveksivaisesti hymyillen kuin ennenkin, sillä hän on vielä hyvin +hajamielinen, tuo armas isäkultani; me hoidamme häntä hellästi ja hänen +viimeinen kirjansa nostaa mainiota huomiota oppineissa. Kentiesi ovat +hänen tyttärensä pojat syypäät siihen; he saavat meluta jälleen +järjestetyssä kirjastossa ja mielensä mukaan kiivetä isäni syliin hänen +kirjoittaessaan. Hänen asemansa hovin suhteen on entistä parempi ja +ruhtinatar käy usein meitä tervehtimässä; mutta Lotharin kuvaa peittää +paksu vaate ja Karolinenlustin toiseen kertaan vievä salaovi on kiinni +muurattu. + +Nyt on pitkä, yhä vielä hoikka mies hiljaa astunut sisään, hän kumartuu +kätkyen ylitse katsellaksensa nukkuvaa tytärtänsä. + +"Kummallista, kuinka tuo lapsi on sinun näköisesi, Leonore!" + +Minä juoksin ylpeästi ylös; sillä hän lausui tämän innostuneella +äänellä. Pois kynä ja käsikirjoitus! Ne eivät voi kuvailla onnen +loistoa, joka ympäröipi aron prinsessan otsaa! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Aron prinsessa, by E. Marlitt + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARON PRINSESSA *** + +***** This file should be named 25120-8.txt or 25120-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/5/1/2/25120/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25120-8.zip b/25120-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8fa3421 --- /dev/null +++ b/25120-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..025f9f4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25120 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25120) |