initial commit of ebook 24969HEADmain

5 files changed, 4279 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/24969-8.txt b/24969-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..eeda096
--- /dev/null
+++ b/24969-8.txt
@@ -0,0 +1,4263 @@
+Project Gutenberg's Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista, by Jonas Lie
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista
+
+Author: Jonas Lie
+
+Translator: Hj. Hietala
+
+Release Date: March 31, 2008 [EBook #24969]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA NORDLANDISTA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+AAVEIDEN NÄKIJÄ ELI KUVAUKSIA NORDLANDISTA
+
+Kirj.
+
+Jonas Lie
+
+
+Viidennestä norjankielisestä painoksesta suomentanut Hj. Hietala
+
+
+Jyväskylässä, 1877.
+Keski-Suomen kustantama.
+Weilin ja Göös'in kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Johdanto
+Toinen osa:
+      Nordlandi ja Nordlandilainen
+Kolmas Osa:
+   I. Koti
+  II. Rannalla
+ III. Renkituvassa
+  IV. Saaristossa
+   V. Ripillä käynti
+  VI. Lukkarin luona
+ VII. Trondenäs
+VIII. Kotona
+  IX. Joulupidot
+   X. Myrsky
+  XI. Loppu
+
+
+
+
+JOHDANTO.
+
+
+Minä tunnen monta ihmistä, joilla on sama halu, kuin väliin minulla
+itsellänikin -- valita juuri myrskysään ulkoilmassa kävelläkseen. Nämät
+ihmiset ovat useimmiten sellaisia, jotka lapsuudessaan ovat eläneet
+vapaassa ilmassa maalla, mutta sitte siirtyneet toimiin, jotka vaativat
+enemmän paikoillansa istumista, ja joille huone väliin käy liian
+ahtaaksi ja tukalaksi -- tahi ovat he runoilijoita. Heidän muistonsa ja
+mielenkuvittelunsa halajaa, enemmät tahi vähemmän heidän itsensäkin
+tietämättä, alituisesti ulos vapaasen ilmaan pois kaupungin
+kasarmielämästä.
+
+Kun sitte jonakuna päivänä muistot maalta tulevat kaupunkiin rajun
+rankkasateen muodossa, joka puistelee kattokiviä ja silloin tällöin
+nakkaa jonkun niistä sinun niskaasi, sillä välin kuin kadut muuttuvat
+kanaloiksi, ja kadunkulmat väijypaikoiksi, josta vihurit hyökkäävät
+sateenvarjomme kimppuun ja runtelevat ja vääntelevät sitä sinne tänne,
+kunnes vihdoin seisomme paljas varsi ja alastomat kaaret kädessä --
+silloin tapahtuu toisinaan, että hiljainen, arvokas virkamies, sen
+sijaan että hän päivän toimien jälkeen työhuoneessaan tavallisuuden
+mukaan viettäisi iltapuhdetta lämpöisessä, mukavassa suojassaan
+kotonaan, sanoo vaimollensa, että hänen, "sen pahempi, täytyy mennä
+pikimältään kaupungille." Ja syyksi, jonka tähden hänen "sen pahempi"
+täytyy mennä ulos, ilmoittaa hän luonnollisesti -- "toimet". Sillä
+eihän vakavan, järkevän miehen, joka ehkä on kaupungin pormestari tahi
+kylänvanhin, sopisi edes itselleenkään tunnustaa, että hän on kyllin
+lapsellinen mennäkseen ulos myrsky-säähän haaveksimaan, ja että hän
+vaan aikoo mennä sillalle, nähdäkseen miten aallot vaahtoen roiskuvat
+rannalle ja laivat valkamassa joutuvat haaksirikkoon. Hänellä täytyy
+luonnollisesti olla jotakin toimitettavaa tuolla ulkona, ellei juuri
+muuta, niin kuitenkin yleensä katsoa perään, ettei "_quid detrimenti
+capiat respublica_"; se on, ettei kaupunki, jonka onni ja menestys
+yhdessä tahi toisessa suhteessa on hänelle uskottu, tuulisi kumoon.
+
+Pääsyy kuitenkin on, että kaduilla on meteli, mullistus -- ei
+valtiollinen, Jumala varjelkoon häntä sellaisiin sekaantumasta -- mutta
+sellainen, joka vikittelee hänet ulos, syystä, että se herättää hänessä
+kaikki vanhat muistot eleille, ja jossa hän, häpeätä kyllä, mielellänsä
+on mukana, vaikka sekin tavallansa mullistelee yhteiskunnallista
+järjestystä, särkee akkunoita, sammuttaa lyhtyjä, repii kattokiviä
+huoneiden päältä, ruhtoo rikki sillat, katkoo nuorat, joilla laivat
+ovat rantaan kiinnitetyt ja ajaa järjestyksen ylläpitäjät ja
+mahtimiehet komeroihinsa. Se on luonnon mahtava sotahuuto, joka
+keskellä sivistynyttä kaupunkia saa eleille kaikki hänen lapsuutensa
+muistot, hänen mielenkuvittelonsa ja hänen mieltymyksensä luontoon, se
+on ääni, jota hän kuuntelee niinkuin vanha sotaratsu, joka kuullessaan
+nuoruudesta saakka tutun sotasoiton, äkkiä laukahtaa aituuksen yli.
+
+Parin tunnin kävely ulkona tuollaisessa ilmassa saapi veren tyyntymään,
+ja kotiin palaa entinen hiljainen, arvokas mies, joka syvämietteisenä
+asettaa keppinsä ja kalossinsa totutulle paikalle etehisessä, samalla
+kuin hänen vaimonsa, joka on ollut levotoin hänen tähtensä, rientää
+häntä vastaan, surkutellen että hänen on täytynyt olla ulkona
+myrskysäässä, ja riisuu märkiä vaatteita hänen päältänsä. Hän itse on,
+ihme kyllä, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta erinomaisen hyvällä
+tuulella sinä iltana ja hänellä on niin äärettömän paljon kertomista
+tästä myrskystä -- kaikki luonnollisesti, aina asian haarain mukaan,
+esiteltynä ikääskuin hän muka olisi levotoin, että joku onnettomuus
+tapahtuisi, tahi että tuli pääsisi valloilleen kaupungissa juuri tänä
+iltana.
+
+Oli tällainen myrskyilma kun minä -- joka olen viran toimessa oleva
+lääkäri, ja jolla senlaisena sekä itse mielestäni että muidenkin
+silmissä on kyllin syytä olla liikkeellä kaupungissa millä ajalla
+vuorokaudesta tahansa -- eräänä sateisena, sumuisena ja myrskyisenä
+lokakuun iltana kuljeskelin Kristianian kaduilla ja annoin huvikseni
+sateen piestä kasvojani, sillä välin kuin minun oivallinen sadeviittani
+suojeli ruumistani.
+
+Pimeys oli vähitellen kietonut maan mustaan vaippaansa, ja
+tuulenpuuskat panivat sytytetyt kaasulyhdyt välähtelemään niin, että ne
+ehdottomasti johdattivat ajatukseni vilkkumajakoihin meren rannalla
+sumuilmassa. Siellä täällä paiskeloi tuuli kulkemattomia ulko-ovia
+kiinni ja jälleen auki, sellaisella paukkeella, että ne kuuluivat
+hätälaukauksilta. Hiljainen huomioni tämän johdosta oli, että meidän
+arkahermoisessa aikakaudessamme kuitenkin löytyy hämmästyttävä joukko
+ihmisiä, joilla ei ole hermoja laisinkaan; sillä tuollaiset jysähdykset
+panevat koko huoneuksen tärisemään ylös ullakkoon saakka, tuuli täyttää
+kaikki käytävät ja paiskelee ovia auki; kaikilla on haittaa ja harmia
+siitä, mutta eipä kukaan viitsi mennä alas sulkemaan tuota pahan
+alkusyytä; portinvahti on kaupungilla ja niinkauan saavat kaikki olla
+kotirauhan puutteessa.
+
+Juuri tuollainen lukitsematon, väsymättömästi jyrähtelevä ulko-ovi oli
+alkuna siihen, mitä minulla tässä on kerrottavana.
+
+Samalla kuu kuljin erään sellaisen sivutse, kuulin nimittäin äänen,
+joka tuntui minusta niin ihmeen tuttavalta; vanhan rakkaan äänen --
+vaikk'en ensi alussa muistanut miltä ajoilta -- joka kärttyisesti huusi
+portinvahtia. Oli nähtävästi kysymys tuosta alinomaa jyrähtelevästä
+ulko-ovesta. -- Mutta portinvahtia ei kuitenkaan kuulunut, ei näkynyt;
+sillä hän näkyi yhtä vähän pitävän lukua ovestaan kuin ihmisestä, jota
+tämä ovi häiritsi, ja joka turhaan koetteli avainta, saamatta sitä
+lukkoon soveltumaan.
+
+Vihdoin tuli portinvahti ulos maanalaisesta luolastaan, ja siinä
+vähäisessä sanasodassa, joka nyt syntyi tuon sävyisäksi ja lempeäksi
+muuttuneen, omaa kärttyisyyttään pelkäävän äänen ja äreän portinvahdin
+välillä, tunsin, heräävän muiston koko voimalla, edessäni vanhan
+ystävän ylioppilas ajoiltani, Taavetti Holstin, saman, jonka kanssa
+olen viettänyt kolme nuoruuteni rikkainta vuotta.
+
+"Oletko siellä Taavetti, niin päästä veikkonen minut sisään ennenkuin
+suljet ovesi," huusin minä, samalla tapaa kuin olisin tehnyt entisinä
+aikoina, kaksikymmentä vuotta sitte.
+
+Ovi avattiin selki selälleen, ja sieltä ulosastuvan himmeän olennon
+kädenpuristus ilmaisi, ettei hänen tarvinnut muistonsa aitassa hapuilla
+yhtä kauan minua tunteakseen kuin minun, ennenkuin hänen tunsin.
+
+"Seuraa minua!" olivat hänen ainoat sanansa, ja sitte astuimme
+äänettöminä, hän edellä ja minä perässä, pimeitä portaita myöten, yksi,
+kaksi, kolme huone-kerrosta ja vielä sittekin korkeammalle paljon
+kaitaisempia portaita myöten. Siellä tarttui hän käteeni, taluttaakseen
+minua. Tämä olikin hyvin tarpeen, sillä siitä vähästä päättäen, minkä
+silmilläni näin, oli meidän kulkeminen pilkoisten pimeän ullakon läpi,
+johon sitäpaitse oli vaate-köysiä viritetty -- hän varoittikin minua
+kulkemaan kumarruksissani, jotta en päätäni loukkaisi.
+
+Tiellä ajattelin paljon. Hänen kätensä -- minä muistin, että hän ennen
+aikaan kopeili niiden kauneudesta -- oli kylmän kostea, ehkä
+mielenliikutuksesta, ja hän seisahtui aina väliin rappusissa, ikääskuin
+huoatakseen. Nuot kaitaiset, pimeät ullakkoportaat kuiskasivat myöskin
+minulle, ettei Taavetti ystäväni, jota kuitenkin ennen aikaan kehuttiin
+hyväpäiseksi, ole kohonnut kovin korkealle maallisiin etuuksiin nähden.
+
+Hän aukaisi oven ja käski minun astumaan edellä sisään.
+
+Pitkällä pöydällä seisoi lamppu, jonka varjostin kokosi sen kirkkaan
+valon pienelle, tuskin kyynärää laajemmalle alalle lampunjalan
+ympärillä, pienille kirjoituskaluille ja muutamille pöydällä makaaville
+paperille, joten äärimmäinen osa pöydästä ensi alussa näytti olevan
+kokonansa pimeässä. Sen takana näytti minusta ikääskuin olisi ollut
+musta hauta, jonka kuitenkin, kun silmä tottui lampun valoon, huomasin
+sohvaksi, jonka edessä seisoi melkein yhtä pitkä maalattu työpöytä.
+
+Kun kaksi nuoruuden ystävää tällä tavoin äkkiarvaamatta tapaavat
+toisensa on tuon huikastelemattoman muodon alla kuitenkin jonkunmoinen
+salainen ujous voitettavana; monivuotinen kerros erihaaralla elettyjä
+tapahtumia on ensin raivattavana pois tieltä.
+
+Hetken ääneti oltuamme meni ystäväni, juuri kuin äkillisen päätöksen
+johdosta, ripeästi pöydän luoksi ja otti lampunvarjostimen pois
+lampulta, joten huone tuli kokonaan valaistuksi.
+
+"Niinkuin näet," sanoi hän, "on asuntoni aivan kuin ennen aikaan,
+ainoastaan sillä eroituksella että minulla nyt on kaksi akkunaa yhden
+sijasta, joku hyllyllinen kirjoja enemmän ja hieman parempi palkka,
+jonka saan siten kokoon, että yhdistän opettajatoimen eräässä
+köyhäin-lasten koulussa toisen vähän epävakaisemman viran kanssa
+sanomalehden toimituksessa. Näetsen, siinä on kaikki mitä minä
+tarvitsen. Minä muutin vuoristosta tänne vasta viime keväänä ja olen
+kyllä aikonut tulla sinua tervehtimään, mutta sitä en ole vielä tullut
+tehneeksi. Kaduilla sinulla aina on niin kauheasti kiire, että minusta
+on näyttänyt juuri kuin alinomaa olisit virkatoimissasi. Mutta nyt kun
+olen saanut sinut omaan suojaani, niin puhelkaamme menneistä ajoista ja
+sinun nykyisistä oloistasi. Riisu nyt päältäsi, niin minä sillä välin
+pyörähdän tuolla alhaalla toimittamassa meille vähän lämmikettä".
+
+Samalla asetti hän lampun-varjostimen jälleen paikallensa ja katosi
+ulos ovesta.
+
+Tuo ystäväni kovin kiireinen alkupuhe tuntui minusta vähän
+kummalliselta; oli juuri kuin olisi hän jo edeltäkäsin tahtonut välttää
+kaikkia turhia kysymyksiä minun puoleltani.
+
+Me emme olleet vielä kunnolleen kädenlyöntiä vaihtaneet, enkä minä
+ollut saanut sanaakaan sanotuksi, -- niin, enpä ollut nähnyt hänen
+kasvojansakaan, kuin vähäisen vilahdukselta vaan, silloin kun hän
+kääntyi asettaakseen lampunvarjostimen jälleen sijalleen. Ijän
+tekemistä muutoksista huolimatta tunsin kuitenkin heti samat laihat,
+hienot, kalpeat kasvot, jonka sävyt väliin kävivät niin ihmeen ihaniksi
+ja raskasmielisen näköisiksi -- sellaisena oli hän muistiini painunut
+-- mutta kasvojen piirteet olivat nyt käyneet huomattavasti
+kulmikkaimmiksi ja se pikainen silmänluonti, jonka häneltä sain, oli
+samalla niin kärsiväinen ja tutkisteleva, että se koski minuun
+sanomattoman kipeästi. Olen nähnyt sairaiden luovan minuun samanlaisen
+silmäyksen, kun he ovat peljänneet, että olisi aikomus leikkaamalla
+parantaa kipeätä kohtaa, ja luulinpa niin paljon käsittäneeni tuosta
+silmäyksestä, että parannettavana tällä erää oli ystäväni entinen
+luottamus ja että siihen toimeen tarvittaisiin koko minun taitavuuteni.
+
+Ennen aikaan uskoin minä, yhtä hyvin kuin joku muu auringon alla,
+hyvää kaikista ihmisistä; mutta siitä saakka kun tulin lääkäriksi ja
+huomasin mimmoinen ihminen oikeastaan on, olen muuttunut kaikkein
+epäluuloisimmaksi ihmiseksi maan päällä. Minä epäilen kaikkea ja
+kaikkia, jopa, niinkuin lukija jo on huomannut, niitä kunnon miehiäkin,
+jotka kävelevät myrsky-säässä. Indiani ei hiivi huomaamattomampana ja
+hiljemmin ikivanhain metsäin läpi kuin minä, tarpeen vaatiessa,
+hoitoni alla olevien sairaitteni luottamukseen, ja Taavetti ystäväni
+oli heti muuttunut tällaiseksi sairaaksi. Minua ei hän enää kauan
+voisi pettää jutuillaan "entisistä ajoista" ja punssi lasilla
+"ylioppilashuoneessaan, joka oli aivan kuin ennen aikaan".
+
+Ensimmäinen sotatemppuni oli tuota pikaa jatkaa sitä huoneen
+tutkimista, jonka ystäväni jo, vaikkapa kovin pintapuolisesti, oli
+antanut minun aloittaa. Minä otin sentähden lampun käteeni ja aloin
+katsella ympärilleni.
+
+Sohvan vastapäätä olevalla seinällä, siinä matalassa loukossa, jonka
+luisu katto muodosti, seisoi ystäväni vuode, pieni ympyriäinen pöytä
+edessä. Kirjahyllyllä, joka seisoi laattialla, seinää vasten kulmassa
+vuoteen laitapuolella, tunsin Henrik Vergelandin rintakuvan, nyt vielä
+vaillinaisempi leuvan ja nenän suhteen kuin silloin, kun viimeksi sen
+näin; päälle päätteeksi oli sen toinen silmäkin nyt sokea; se oli
+melkein yhtä pahoin pidelty kuin se visainen piipunpesä, josta minä nyt
+poltin, ja jonka myöskin olin heti tuntenut, vaikka sillä oli paljon
+uusia naarmuja ja lovia, sekä pitkin että poikittain. Ystävälläni oli
+nimittäin tapana nakerrella ajatusviivojansa piipunpesään tupakkia
+polttaessaan ja tuon tuostakin pistäessään jonkun sanasen keskusteluun
+puheen jatkoksi, sitä vireillä pitääkseen, aivan niinkuin puita
+heitetään tulennokseen -- hän näkyi enemmän pitävän lukua siitä että
+jotakin puhuttiin kuin siitä mitä puhuttiin. Sitä tehdessään
+ilmoittivat hänen kasvonsa tuota hiljaista syvämielisyyttä, joka
+saattoi toisen uskomaan, että hän näki jotakin ihmeen ihanaa, jota me
+muut emme havainneet.
+
+Vuoteen ja kirjahyllyn välissä huomasin joitakuita pulloja, ja salamana
+juolahti mieleeni ajatus, että ystävästäni ehkä on tullut juomari. --
+Niinkuin jo sanoin olen minä oikein personaksi muuttunut epäluulo; se
+ei ole minussa syntyperäistä mutta asianhaarain vaikutuksesta olen
+sellaiseksi käynyt.
+
+Minä asetin lampun laattialle. Yhdessä pullossa oli kirjoitusmustetta,
+toisessa oli polttoöljyä ja kolmannessa, vähän pienemmässä, kalaöljyä,
+jota hän siis nautti, varmaankin rintansa tähden.
+
+Nyt muistui mieleeni hänen kylmänkostea kätensä, hänen pysähtymisensä
+ja vaivaloinen hengittämisensä, kun portaita ylös nousimme; ja minä
+häpesin oikein aika tavalla kun olin voinut luulla nuoruuteni rakkaan
+ystävän ja, sen saatan suoraan sanoa, ihanteeni, idealini, kaikkien
+muiden jokapäiväisessä elämässä tavattavien ihmisien kaltaiseksi, joita
+välttämättömästi täytyy epäillä.
+
+Ajatuksissani pyysin häneltä kuitenkin katuvaisena anteeksi tuosta
+epäluulostani, sillä välin kuin tarkastelin hyllyllä seisovien kirjojen
+selkä-kirjoituksia, joista monet olivat vanhoja tuttuja. Tämä hylly oli
+varmaan hänen ylioppilas vuosistaan saakka säilynyt. Minä otin erään
+paksun kirjan hyllyltä käteeni, vanhan Saro Grammaticon, jonka muistan
+kerran ostaneeni eräässä huutokaupassa ja lahjoittaneeni ystävälleni;
+mutta nyt sain jotain toista ajateltavaa.
+
+Minun kävi samoin kuin sen, joka irroittaa kiven muurista ja
+äkkiarvaamatta löytää salakäytävän -- minä seisoin äkkiä ystäväni
+salaisuuden ovella, tosin vasta laajan, pimeän avaruuden edessä, jonka
+läpi mielenkuvittelollani taisin kulkea, mutta jossa toden teolla en
+voinut eroittaa mit'ikinään, ennenkuin ystäväni itse lainasi minulle
+valoa.
+
+Esine, joka niin suuressa määrin veti huomioni puoleensa ja ikääskuin
+kiinnitti kaikki ajatukseni ja muistoni yhteen ainoaan paikkaan, ei
+ollut mikään salainen aukko, vaan muuan viulu, jonka kaula oli murtunut
+ja jonka tappien väliin kielet olivat kihertyneet. Jännittämättömänä
+riippui baasi-kieli; liiaksi jännitetty, poikki pirahtanut kvintti oli
+kippurassa pääpuolella, ja kahden eheän kielen alla makasi, sen näin
+kun otin useampia kirjoja hyllyltä, talla lappeallaan. Minä tutkin
+viulua, jota en voinut vetää esille kirjain takaa, yhtä huolellisesti,
+kuin jos olisin löytänyt sairaan, nälistyneen ystävän -- ja huomasin
+että sillä oli paikkaamatoin halkeama kyljessä. Vanhojen muistojen
+valtaan joutuneena, kävin vastoin tahtoanikin alakuloiseksi, hyvin
+surumieliseksi.
+
+Minä suljin tekemäni aukon jälleen kirjoilla, asetin lampun takaisin
+pöydälle ja istauin sohvaan; tässä minä savua tupruttelevan piipun
+ääressä, -- jonka visaisessa pesässä muun muassa huomasin omat
+nimikirjaimeni, mitkä itse olin siihen piirtänyt, -- antauin kokonansa
+muistojeni valtaan, joista nyt tässä tahdon kertoa, vaikka ystäväni
+lukijan mielestä ehkä viipyykin liian kauan poissa punssineen. Tämän
+kertomuksen kautta astuu hän eteemme sellaisena kuin hän oli nuoruuteni
+muistojen valossa, ja sellaisena, jonkalaisena lukijan täytyy tuntea
+hänet, voidakseen häntä käsittää.
+
+Meidän tuttavuutemme ylioppilaina ollessamme syntyi varsin
+luonnollisesti sen kautta, että me olimme Nordlandilaisia kumpainenkin.
+Hän oli kolme, neljä vuotta minua vanhempi; ja se että hänelle oli
+uskottu teaateri kritikoitsijan toimi H... lehdessä, jossa toimessa
+hänen oikea nimensä tosin oli maailmalle tuntematoin, antoi sitäpaitse
+hänelle minun silmissäni sellaisen etevämmyyden että jo paljaastaan
+sentähden olin valmis kumartumaan hänen edessään.
+
+Mutta enemmän kuin tämä, vaikutti koko hänen olentonsa minun
+lapselliseen mielenkuvittelooni. Oli jotakin tavattoman ylevää hänen
+soleassa vartalossaan ja hänen hienoissa, kapeissa, yksvakaisissa
+kasvoissaan, tuolla korkealla otsallaan ja tuuheilla, mustilla
+kiharoilla ohimoiden ympärillä. Hänen suuret silmäluomensa ja
+täydellisesti roomalainen nenänsä ikääskuin vetivät huomion pois hänen
+silmistään, jotka olivat haalean sinervät ja enemmän sopusoinnussa
+hänen kalpeutensa ja parrattoman muotonsa, kuin hänen kasvojensa
+enemmän miehekkäiden juonteiden kanssa. Viimeksi mainitut pistivät
+kuitenkin jo heti ensi silmäyksellä katsojan silmiin. Myöhemmin opin
+minä toisin lukemaan näistä juonteista ja näin, että niihin oli
+kuvautunut hänen kahdenkertaisen luontonsa ristilaineet, joissa hänen
+elämänsä haahti vähitellen musertui.
+
+Vieno hymy huulilla ja hänen hieman ujosteleva luontonsa antoivat
+hänelle jalouden, joka suuressa määrin vaikutti minuun. Hän oli ainoa
+niistä ylioppilaista, joita minä tunsin, joka ei käyttänyt
+ylioppilaslakkia -- hän kävi aina matalassa, kapeareunuksisessa,
+sinisessä merimiehen hatussa, joka sopi hänelle erittäin hyvin. Kun hän
+innostui, joka väliin saattoi tapahtua väittelyssä, sillä hän oli
+suuresti mieltynyt ajatusoppiin, johon hän kuitenkin antautui
+ainoastaan järjellään, mutta ei, minun käsittääkseni, koskaan
+sydämmellään ja syvemmillä tunteillaan, silloin ei hänen äänensä
+tahtonut riittää; se kävi rasitetuksi ja kirkuvaksi niinkuin
+keuhkotautisen ääni. Tuollaisen kiihtymyksen jälkeen kävi hän aina
+heikoksi ja oli pitkät ajat jonkunmoisessa äreässä levottomuudessa.
+
+Hänen omituisuuksiaan oli myös että hän tuon tuostakin sekä kesällä
+että talvella jalkaisin teki retkiä maaseuduilla, jossa hän viipyi aina
+pari päivää. Seuralaisesta ei hän huolinut matkoillensa. Jos hän olisi
+tahtonut ottaa jonkun mukaansa, niin hän varmaankin olisi valinnut
+minun seuralaisekseen, sen hyvin tiesin; minun ei sentähden koskaan
+tehnyt mieleni väkisin tunkeida hänen seuraansa.
+
+Hän kulli matkoillaan ilman matkapussitta; sen huomasin kerran, kun
+maalla vierailemassa ollessani sattumalta näin hänen tietä pitkin
+astelevan parin penikulman matkan päässä kaupungista. Näiltä retkiltään
+palatessaan oli hän aina mitä iloisimmalla tuulella, jota vastoin hän
+ennen lähtöänsä aina oli harvapuheinen ja synkkämielinen. Hänellä oli
+ikääskuin ilon- ja surunaikakausia.
+
+Varma merkki siitä, kumpiko aikakausi oli käsissä, oli juuri tämä
+viulu, jonka nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua löysin katkonaisine
+kielineen piiloitettuna hänen kirjahyllynsä taakse. Siinä tilassa,
+missä se nyt oli, oli se jälleen tuollaisena merkkinä, mutta nyt ei
+päiväin, vaan vuosien mukaan laskettavasta aikakaudesta.
+
+Tätä viulua piti hän ennen aikaan hyvinkin suuressa kunniassa; sillä
+oli silloin paras paikka hänen seinällään, jousi vieressä. Hän oli
+saanut sen eräältä vanhalta lukkarilta ylhäällä Nordlandissa; tämä,
+joka mahtoi olla joku noita monia älyniekkoja, jotka eivät joudu
+oikealle paikallensa maailmassa, oli opettanut ystävääni viulua
+soittamaan.
+
+Taavetti rakasti haaveksimista, ei ainoastaan tämän viulun avulla --
+sillä hänellä oli tarkka korva ja hän oli oppinut varsin paljon --
+mutta myös itse viulustakin, siitä nimittäin, mistä se alkujansa oli
+kotoisin ja kuinka vanha se saattoi olla. Erästä viulun sisällä
+löytyvää epäselvää merkkiä, tahtoi hän erittäin mielellään tulkita
+näin: "onpa hyvin mahdollista että se on Cremonefari;" tästä asiasta
+oli hän hyvin arka ja tuo laaja ala, minkä se salli arvaamiselle, oli
+nähtävästi hänen mielestään viulun parhaimpia omiunisuuksia.
+
+Taavetti Holsti soitti pari kappaletta, joita hän kutsui klassilliseksi
+soitannoksi; ne olivat muita pitemmät ja ne hän soitti nuottien mukaan.
+Nämät olivat kuitenkin mielestäni vähemmin miellyttäviä, kuin hänen
+muut kappaleensa, ja ne näyttivät olevan sukua sille, joka tuntui
+vieraalta hänen luonnossaan, kun hän ilmestyi ajatustieteilijänä. Ne
+olivat pikemmin ankaran hengellisen koulutuksen, kuin sydämmen
+tunteiden hedelmiä -- vaikka hän kyllä soitti nekin varsin hyvin ja
+oikein.
+
+Silloin kun klassillinen soitanto tahi tutkisteleva, kritikoitseva
+keskustelu oli vallan päällä hänen huoneessaan, oli hän itse
+parhaimmassa henkevyydessään. Mutta hän oli silloin vähemmin herttainen
+ja ystävällinen yksin minuakin kohtaan.
+
+Mutta sitte tuli aikoja, jolloin nuotit ja nuotinpitäjät saivat siirtyä
+nurkkaan. Silloin saattoi hän tuntikaudet istua ajatuksiinsa
+vaipuneena eteensä tuijoittaen, ja silloin soitteli hän viulullansa
+haaveellisia säveleitä, joissa hänen tunteensa, hänen mielentilansa
+ilmaantuivat, ja jotka paljon enemmän miellyttivät minun muutoin
+soitannollisessa suhteessa vähän edistynyttä korvaani, kuin hänen
+klassillinen soitantonsa.
+
+Hän soitteli silloin kaikenmoisia pieniä kappaleita, jotka vähitellen
+muodostuivat hänen omaan moll-äänilaatuunsa; väliin, vaikka ani
+harvoin, soitti hän erästä hyvin omituista, surumielistä sävellystä, ja
+se tapahtui aina jonkunmoisessa itsensä unohtamisen tilassa. Tällaisina
+hetkinä tuntui minusta ikääskuin hän olisi tahtonut kertoa minulle
+jostakin hyvin ihanasta ajasta elämässään, jonka hän nyt oli
+kadottanut, ja jota hän aina suri.
+
+Kuta kauemmin hän oli tuossa mielentilassa, sitä säännöttömämmäksi
+muuttui hän ja harvoin oli hän kotona tavattavana; silloin hän myöskin
+toisinaan oikein katkerasti teki pilkkaa opettajistaan, tovereistaan
+sekä kaikista olosuhteista, -- ja onnetoin se, ken silloin joutui hänen
+pilkkakirveensä silvottavaksi.
+
+Minulla oli lupa ottaa avain naulalta ja mennä hänen huoneesensa
+silloinkin kun hän itse oli poissa kotoa. Jos minä silloin näin hänen
+viulunsa riippuvan virittämättömänä ja hoitamattomana seinällä, niin
+tiesin että asiat olivat huonolla kannalla, ja että hänen oma tilansa
+oli aivan samanlainen kuin hänen viulunsa. Sillä ensi työkseen, kun
+hänen mielensä jälleen oli tyyntynyt, viritti ja puhdisti hän viulunsa
+mitä hellimmällä huolella.
+
+Enpä kuitenkaan koskaan siihen aikaan nähnyt tätä hänen silmäteräänsä
+niin piiloon viskattuna ja pahasti runneltuna kuin sen nyt
+kahdenkymmenen vuoden kuluttua tapasin -- kirjahyllyn taakse kätkettynä
+katkonaisine kielineen ja halkinaisine kupeineen. Että mieleni, tämän
+nähdessäni, kävi surulliseksi ja että siitä saatoin arvata ystäväni
+ilottoman elämän historian, sen lukijani nyt saattaa käsittää, ja
+samalla, toivoakseni, suoda minulle anteeksi, että olen vienyt hänet
+mukanani Taavetti Holstin kamarista, jossa istuin odottaen että
+ystäväni palaisi punssineen, niin kauaksi nuoruuteni muistojen
+maailmaan. Kolmen vuoden ajan olimme melkein joka päivä olleet yhdessä.
+Sitte täytyi Taavetti Holstin lähteä maailmalle kotiopettajana
+leipäänsä hankkimaan, ja meidän tiemme erosivat, niinkuin tässä
+elämässä usein käy.
+
+Tänä iltana tapasimme jälleen toisemme.
+
+Lasien kilinä kuului käytävästä, ja heti senjälkeen avasi Taavetti
+Holsti varovaisesti oven piialle, joka kantoi höyryävää kannua ynnä
+lasia, jotka näyttivät minusta varsin miellyttäviltä kun olin useamman
+tunnin ajan tänä ehtoopäivänä kävellyt ulkona myrskysäässä.
+
+Taavetti tapasi minun istumassa sohvassa, hänen piippunsa suussani ja
+tohvelinsa jaloissani, aivan samoin kuin ennen aikaan -- ja tämän minä
+pidin ensimmäisenä sukkelana kepposenani; sillä näiden esineiden,
+piipun ja tohvelien, kautta osoitin, että olin asettunut entiselle
+ystävyyden ja luottamuksen kannalle.
+
+Kuu Taavetti ei päässyt tavalliselle paikallensa sohvassa, nosti hän
+lavitsan pöydän ääreen ja istahti itse siihen minua vastapäätä, samalla
+kun punssi-lautanen asetettiin pöydälle meidän välillemme.
+
+Nyt istuimme jälleen yhdessä saman ilo-virran äärellä, josta niin monta
+kertaa olimme nuoruudessamme elähyttäneet itsiämme -- mutta nyt me
+kumpikin ammensimme varovaisemmin.
+
+Keskustellessamme kumartui hän alinomaa minun puoleeni, ikääskuin
+tarkemmin kuullakseen mitä sanoin, ja hänen päänsä joutui siten lampun
+kirkkaasen valopiiriin. Silloin huomasin, että hänen hiuksensa olivat
+harventuneet, jopa käyneet varsin harmahtaviksikin, ja että hänen
+otsallaan, joka ei enää ollut rypyistä vapaa, kimelteli pieniä
+hikihelmiä. Hänen harmaankalvakkaat, terävät kasvonsa juonteet, sekä
+nyt myöhemmin ilmestynyt loisto hänen silmissään ilmaisivat, että
+hänessä, joko ruumiillisesti tahi hengellisesti kätkeytyi joku salainen
+tuli, jota tuskin enää saattoi sammuttaa. Ja kun minä nyt sitä paitse
+hänen alinomaa palaavasta yskästään huomasin, että syynä hänen
+kumartumiseensa eteenpäin yhtä hyvin saattoi olla se, että hän oli
+väsynyt ja koetti levähtää pöydän syrjään nojaamalla, kun hänen
+mieltymyksensä keskusteluumme, päätin suoraan kysyä miten hänen
+terveytensä laita oikeastaan oli, ja siten hankkia itselleni hyvin
+tärkeän välikappaleen hänen luottamukseensa päästäkseni.
+
+Äkkiä nousin sentähden seisoalle, totisena ja vakavana, ja sanoin että
+minä tottuneena lääkärinä, sen pahempi, huomasin, että hän ei ollut
+niin varsin vähäisen kipeä, kuin hän ehkä itse luuli, ja että hänen nyt
+kaikessa tapauksessa, koska hän silminnähtävästi oli väsynyt ja heikko
+-- minä huomautin hikihelmiä hänen otsallaan -- täytyi istahtaa tuohon
+mukavaan sohvaan, jonka minä siihen asti olin itselleni anastanut.
+
+Hän myönsi ettei hän väsymättä ole voinut kulkea kaksi kertaa
+edestakaisin noissa jyrkissä portaissa -- ensi kerran hän oli mennyt
+alas ainoastaan saadakseen portin suljetuksi. -- Hän totteli sentähden
+mielellänsä käskyäni ja istahti sohvaan.
+
+Rinnassa oli vika, sanoi hän. Kuulotorven ja koputtelemisen kautta
+huomasin, suureksi surukseni, että hän puhui liiankin totta. Rinnassa
+oli vika, mutta vika sellainen, ettei tässä enää ollut puhetta
+pelastamisesta, vaan ainoastaan lopun viivyttämisestä; sillä toinen
+keuhko oli jo kokonansa poissa ja toinen oli kovin pahoin vioitettu.
+
+Loppupuolella iltaa tunsimme kumpainenkin itsemme aivan kuin uudestaan
+syntyneiksi entisiin oloihin. Minun arvoni lääkärinä antoi kuitenkin
+nyt minulle pienen ylipainon.
+
+Kello yhdeksän sanoin minä hänelle, että hänen täytyi mennä levolle,
+luvaten seuraavana päivänä edellä puolen päivän palata takaisin
+määrätäkseni hänelle, mitä aluksi pidin hänelle tarpeellisena. Köyhäin
+lasten jouluun hänen ei tarvinnut mennä ennenkuin kello yksitoista ja
+siksi lupasi hän pysyä kotonaan.
+
+Kotiin palatessani tapasin vaimoni suurimmassa tuskassa minun tähteni.
+Hän ei voinut käsittää miten järkevä ihminen ja vielä lisäksi lääkäri,
+joka on niin kerkeä muille antamaan hyviä neuvoja, saattaa kävellä
+tuollaisessa hirmuisessa ilmassa enemmän kuin välttämättömästi
+tarpeellista on; ja minähän olin ollut ulkona melkein päivällisistä
+saakka.
+
+Tähän ei luonnollisesti ollut mitään vastaan inttämistä, ja hänen
+puhuessaan mietin vaan, miten parhaiten voisin voittaa hänen suosionsa
+sitä asiaa varten, joka nyt oli sydämmelläni. Vaimoni ei tuntenut
+vähintäkään minun haudan partaalla olevaa ystävääni, ja vieläpä hän
+saattaisi, jos tunnen hänen oikein, pahastuakin, kun kertoisin hänelle,
+että tällä henkilöllä tavallansa oli minun nuoruuteni rakkaus ennen
+häntä.
+
+Niinpä kävikin, kuin pelkäsin; sillä vasta pitkän, jotensakin
+epäiltävän vaitiolon jälkeen tuli hän kiireesti luokseni ja vakuutti
+että minun paras ystäväni luonnollisesti myöskin hänelle oli varsin
+rakas.
+
+Ja tästä hetkestä saakka ei myöskään kukaan olisi voinut olla
+innokkaampi kuin hän. Sillä mihin hän kerran ryhtyy sen hän toimittaa,
+oikein juurta jaksain, ja vielä samana iltana oli hänellä aivan
+selvillä miten asia oli järjestettävä.
+
+Kello kymmenen seuraavana päivänä menin vaimoni kanssa ylös ystäväni
+luo ja esittelin vaimoni hänelle, lausuen vaimoni toivon, että hän
+tahtoi pidettää yhtä vanhana ystävättärenä tälle minun ystävälleni kuin
+minä olin hänen ystävänsä. Minä kerroin hänelle niin lohduttavasti kuin
+suinkin taisin, että hänen sairautensa välttämättömästi vaati, että hän
+pysyisi sisällä hoidon alla kuusi kuukautta, kunnes lämmin kesä tulisi
+ja täydellisentäisi hänen parannuksensa, sekä että toivoin hänen
+suostuvan antamaan minun parhaimman mukaan pitää huolta hänen virastaan
+lasten koulussa.
+
+Hän oli silminnähtävästi sekä hämmästynyt että liikutettu. Elämä ei ole
+hänelle ystävyyttä tarjonnut, sanoi hän; hän ei ollut tottunut sitä
+vastaanottamaan silloinkaan, kun sitä tarjottiin niin totisesti ja
+lämpimästi kuin tässä. Hyvän aikaa täten vastusteltuaan antautui hän
+vihdoin vaimoni valtaan, sillä vaimoni ei hellitä ennenkuin hän pääsee
+voitolle.
+
+Hän ei kuitenkaan tahtonut, niinkuin olin hänelle ehdotellut, muuttaa
+meidän luoksemme asumaan, sillä tämä huone oli jo käynyt hänelle
+rakkaaksi, ja sen hän suoraan tunnusti -- hän ei tahtonut tähän asiaan
+sekoittaa taloudellisia kiitollisuuden velkoja, joihin hänen ei
+myöskään tarvinnut joutua.
+
+Tästä pitäen kävin minä hänen luonaan säännöllisesti joka edellä puolen
+päivänä ja laskettelin silloin pilaa kaikenlaisista tapahtumista
+kaupungissa, joiden luulin häntä huvittavan, tahi kumminkin antavan
+hänen ajatuksilleen vähän toisen suunnan.
+
+Vaimoni ryhtyi toimiinsa omalla tavallaan. Hän ei pannut minkäänlaisia
+perinpohjaisia muutoksia ystäväni taloudellisissa suhteissa ja hänen
+vanhoissa tavoissaan toimeen, jota, suoraan sanoen, ensi alussa vähän
+pelkäsin, kaikki parannukset tapahtuivat aivan ystäväni huomaamatta. Ei
+hän voinut arvatakaan että piialla oli syynsä miksi hän niin usein kävi
+ystävääni katsomassa, ja että hän joka päivä pelvolla odotti vaimoni
+äänetöintä tarkastelua oliko huone siivottuna sekä rikat ja tomut
+poistettuina. Ainoa, jonka vaimoni julkisesti pani toimeen, oli
+vahvistavien ruokien ja virvoittavien juomien lähettäminen
+ystävällemme. Piikaa, joka näitä kävi viemässä, seurasi aina niin
+mielellänsä yksi meidän lapsistamme, jonka ystäväni väliin jonkun
+hetken piti luonansa hänen kanssaan puhellakseen.
+
+Nämät uudet olot, joihin hän ei ollut ennen tottunut, näkyivätkin
+jonkun aikaa häntä huvittavan ja rauhoittavan; mutta kuukauden kuluttua
+synkistyi hänen mielensä jälleen. Meidän käyntimme hänen luonansa
+vaivasivat häntä silminnähtävästi, ja ne lakkautettiinkin sentähden
+joksikin ajaksi. Hän istui silloin melkein kaiket päivät sohvallansa
+huoneensa pimeimmässä kolkassa.
+
+Eräänä iltana kertoi piika että ystäväni huoneesta oli kuulunut aivan
+kuin joku olisi siellä itkenyt ja nyyhkyttänyt; hän ei sentähden mennyt
+sisälle, vaan pysähtyi ovelle. Hetken kuluttua luuli hän kuulevansa
+mitä hartaimman rukouksen huoneesta, mutta sanoja hän ei ymmärtänyt.
+Seuraavana iltana taas oli hän kuullut ystävämme soittavan jotakin
+vienoa sävellystä viululla, joka ei oikein antanut ääntä.
+
+Seuraavana aamuna, kun minä tulin hänen luoksensa, oli hänen
+mielentilansa kokonaan muuttunut, ja suureksi hämmästyksekseni huomasin
+että hänen viulunsa nyt riippui seinällä, siivottuna ja uudelleen
+viritetyillä kielillä, mutta halkeama kyljessä. Pöydällä vuoteen luona
+huomasin myöskin vanhan raamatun, jota en koskaan ennen ollut hänellä
+nähnyt, arvatenkin siitä syystä että hän aina oli säilyttänyt tätä
+aarrettansa kaapissaan.
+
+Hän näytti tavallista heikommalta ja väsyneemmältä, mutta hänen
+kasvoillaan lepäsi kirkastettu tyyneys, juuri kuin hänen taistelunsa
+nyt olisi päättynyt ja hän olisi vihdoin voittanut rauhan ja levon.
+
+Jos kävisi laatuun, sanoi hän, tahtoisi hän mielellään puhella vaimoni
+kanssa edellä puolen päivänä; mutta minun kanssani tahtoi hän haastella
+nyt heti, ja minun piti sentähden istahtaa hetkeksi hänen luokseen.
+
+Hymyllä -- tuolla samalla hiljaisella, hänen oman ihanan salaisuutensa
+hymyllä, jonka minä niin hyvin tunsin entisistä ajoista, mutta joka nyt
+ei enää näkynyt karttavan tulla huomatuksi -- kääntyi hän nyt
+puoleeni, laski kätensä olkapäälleni ja katseli minua silmiin. "Rakas,
+sydämmein ystävä Fredrikki! Minä en voi sinulle sanoa miksi, mutta minä
+tunnen varmaan, etten minä voi elää niin kauan, että näkisin kevään
+jälleen. Sen, mikä minulta puuttuu, et voi sinä eikä kukaan ihminen
+minulle antaa, ainoastaan taivaallinen Isämme; mutta kaikista ihmisistä
+olet sinä ollut minua lähinnä maailmassa, ja sinun ystävyytesi on
+ulottunut sinne, jonne et itsekään ole aavistanut. Sinulla on oikeus
+oppia tuntemaan hänet, josta on ollut sinun ystäväsi. Kun minä olen
+poissa ja se tapahtuu aivan varmaan tänä talvena, ehkä pikemmin kuin
+sinä tautini nykyisestä tilasta päättäen luuletkaan -- niin löydät
+kaappini laatikossa joukon papereita; niihin on aikaisimman nuoruuteni
+historia kirjoitettu, ja, niin yksinkertainen kuin se onkin, on se
+ollut minulle raskas, hyvin raskas, ja siitä huomaat että minä iloisena
+kuin vapautettu lintunen liihoittellen täältä pois".
+
+"Oli aika," lisäsi hän hetken ääneti oltuaan, "jolloin mieluimmin
+toivoin tulla haudatuksi erään kirkon luokse ylhäällä Nordlandissa; nyt
+sitävastoin luulen olevan yhden tekevää missä lepään, ja ehkäpä täällä
+alhaalla saattaa levätä yhtä levollisesti kuin muualla".
+
+Näin sanoen puristi hän kättäni ja käski minun noutamaan vaimoni hänen
+luokseen.
+
+Kun vaimoni tuli, hämmästyi hän nähdessään ystävämme niin iloisella ja
+vilkkaalla tuulella. Sellaisena ei vaimoni luullut saavansa häntä
+koskaan nähdä. Hän tahtoi, sanoi hän, vaimoni ystävyydeltä pyytää
+pienen palveluksen. Se oli tosin oikku vaan; mutta jos hän
+kutsuttaisiin pois maailmasta, piti vaimoni luvata ensi keväänä
+istuttaa hänen haudallensa metsässä kesytönnä kasvaneen ruusupensaan.
+
+Kuinka surullinen tämä pyyntö oli, sen käsitti vaimoni vasta sitte kun
+olin kertonut mitä juuri sitä ennen oli tapahtunut; sillä tästä
+puhuessaan oi Taavetti Holsti näyttänyt niin ilosta säteilevältä, että
+asian surullinen puoli oli kokonansa unohtunut.
+
+Ystäväni ennustus itsestään näyttäytyi, sen pahempi, olleen kovin tosi
+Vaikka hänen mielensä yhä kävi iloisemmaksi, jopa väliin tuntui kuin
+uusi elämän vireys olisi häntä elähyttänyt, kulki hänen tautinsa
+kuitenkin aina vastaista suuntaa pahempaan päin.
+
+Eräänä päivänä tapasin hänen siirtyneenä vuoteeltaan -- jossa hän nyt
+vietti suuremman osan päivästään -- varsin huvitettuna katselevan kun
+pieni Antti poikani ystäväni vanhasta viulun kotelosta, jonka kansi oli
+poissa, oli tehnyt itsellensä "höyrylaivan," jolla hän nyt,
+lapsellisella mielenkuvittelollaan, purjehti kaiken maailman
+valkamoihin. Kun minä lähestyin vuodetta, lausui ystäväni hymyillen,
+että hän oli ajatuksissaan ollut kotona Nordlandissa ja vielä kerran
+leikitellyt meren lahdelmalla.
+
+Vaimoni oli yhä hellemmällä huolella hoitanut sairasta ystäväämme. Hän
+kävi pari kertaa päivässä Taavetin luona ja istui aina kauan aikaa
+ystävämme vuoteen laidalla. Sairas piteli silloin mielellään vaimoni
+kättä omassaan, tahi pyysi hän vaimoni lukemaan ääneen pipliasta.
+Paikat, joista hän enin piti, olivat ne, joissa puhutaan rakastavien
+hellimmistä tunteista. Etenkin tahtoi hän viipyä kertomuksessa
+Jaakopista ja Rakelista.
+
+Vaimoni, joka nyt oli oikein sydämmellisesti mieltynyt ystävääni,
+kertoi minulle eräänä päivänä, että hän kyllä luuli tietävänsä miksi
+ystävämme kärsi; se ei varmaankaan voinut olla muuta kuin onnettoman
+rakkauden seurauksia.
+
+Niin liikuttavan ihanaksi, kuin ystävämme, joka tuossa makasi kuolemaa
+odoittaen, ei hän koskaan luullut ihmisen voivan muuttua. Kun hän
+lepäsi hiljaa ja hymyili, näytti siltä kuin hän olisi valmistautunut
+yhtymään jonkun kanssa, jonka luokse hän rientäisi niin pian kuin henki
+pääsisi vapaaksi maan tomusta.
+
+Eräänä iltana pyysi hän vaimoani viipymään hänen luonansa. Kello
+yhdeksän lähetettiin minua noutamaan; mutta kun minä saavuin ylös hänen
+kamariinsa, ei ystäväämme enää ollut meidän joukossamme.
+
+Hän oli pyytänyt vaimoani ensimmäisen kerran lukemaan kappaleen
+korkeasta veisusta, siltä paikalta, missä löytyi vanha merkki
+pipliassa. Se oli toinen luku, jossa sekä ylkä että morsian puhuvat, ja
+joka alkaa näin: "Minä olen kukka Saaronissa, lilja laaksoissa" ja
+loppuu sanoilla: "siksi kuin päivä valkenee ja varjot karkoittuvat
+pois, käy ympäri, muutu kauriiksi, rakkahimpani! tahi nuoreksi peuraksi
+Betherin vuorilla".
+
+Ystävämme pyynnöstä oli vaimoni lukenut tuon paikan kahdesti, mutta
+lu'un kestäessä oli hän hiljaa nukahtanut viimeiseen uneen.
+
+Tuossa hän makasi ihanana kuolemassa, vieno hymy huulilla ikääskuin
+tervehtisi hän nyt rakkahimpaansa haudan tuolla puolen Beterin
+muovilla.
+
+Seuraavana suvena seisoi kaupungin hautausmaalla puu-risti ja kesytöin
+ruusupensas eräällä haudalla. Siinä lepää ystäväni Taavetti Holsti.
+
+Ystäväni elämän-historiaan löysin liitettynä eri lohkona jonkunmoisen
+alkupuheen, joka näkyi olevan myöhemmällä ijällä kirjoitettu. Se
+näyttää kuinka vahvoilla siteillä hän oli kotiinsa kiintynyt, ja millä
+rakkaudella hän sitä aina muisteli.
+
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA.
+
+
+
+
+Nordlandi ja Nordlandilainen.
+
+
+Jos ihminen, joka elää niin kurjassa todellisuudessa, kuin minä,
+uskaltaa puhua mielenkuvitteloista -- mikä joukko ja kuinka suuria
+mielenkuvitteloja eikö minultakin ole murskaksi musertunut täällä
+Kristianiassa näinä parina kolmena vuonna sittekuin jätin kotini
+Nordlandissa ja tulin tänne ylioppilaana -- kuinka väritöin ja heikko
+eikö maailma täällä ole Nordlandiin verraten, kuinka pieniä ja
+vähäpätöisiä ihmiset ja olot, siihen nähden mitä ennen olin mielessäni
+kuvaillut.
+
+Tänään ehtoopuolella olin parin ystäväni kanssa vuonolla kalastamassa
+ja meillä oli luonnollisesti hyvin hauskaa jokaisella -- paitse
+minulla, vaikka minäkin oivallisesti teeskentelin iloisuutta. Minulla
+ei ollut hauskaa! Me istuimme matalassa, leveässä, hyvin rumassa
+kaukalossa, jota he venheeksi kutsuvat, rakennuksessa, joka oli aivan
+pesinpunkan muotoinen, ja ongimme koko jälkeen puolen päivän jotensakin
+savisessa vedessä, parin kyynärän syvyydellä, hienolla rihmalla, -- ja
+koko saaliimme oli 7, summa seitsemän, salakkaa -- ja sitte soudimme,
+hyvin tyytyväisinä muka, rantaan. Minua oikein iletti; sillä
+tällaiselta veneeltä, ilman kööliä, joka estäisi sitä laitatuulessa
+syrjäkaria menemästä, ilman purjeita, joita ei kunnolleen uskaltaisi
+siihen pystyttääkään, ilman hyökylaineita, joita se tuskin voisi
+kestääkään, tällaiselta sekaiselta, harmaalta, aallottomalta vedeltä,
+joka on kaupungin edustalla, parilla pienellä salakalla uimassa --
+tällaiselta tuntuu minusta, suoraan sanoen, koko elämä täällä alhaalla.
+Täällä ei missään suhteessa ole muuta tarjolla kuin noita pieniä
+salakoita.
+
+Sillä aikaa kuin muut laskivat pilapuheitaan, istuin minä ääneti ja
+muistelin kalaretkeä, jossa _hän_ oli mukana, tuolla kotona kallioiden
+välissä, meidän pienessä kuusilauta veneessä, -- toista oli se päivä ja
+toista se retki! Niin, kuinka jokapäiväistä, löyhää ja elotointa elämä
+täällä alhaalla on näillä rikkailla, viljavainioin peittämillä
+savimailla ja tällä höyrylaivasauhuin nokeamalla pääkaupungin vuonolla
+ja täällä itse kaupungissakin kotiini verraten. Mutta jos kehuisin
+kovin paljon kotiseutuani, niin nämä kopeat ihmiset jäisivät silmät
+auki ja suu seljälleen.
+
+Täällä puhutaan kalastuksesta ja sillä tarkoitetaan pari nuotta-apajaa
+turskia ja hailia. Nordlandilainen tarkoittaa tässä kohden, niinkuin
+kaikessa muussakin, sadon tuhatkertaisena; hän ajattelee silloin
+Lofotin ja Finnmarkin miljooneja, ja sen ohessa ääretöintä lajien
+moninaisuutta, aina valaskalasta, joka, vettä ilmaan suihkuttaen,
+uiskentelee salmien läpi ajaen suuria kalalaumoja edellänsä, jotka
+panevat veden koskena ympärillään vaahtoamaan, -- aina alas pienimpiin
+kalasiin asti. Ainoa merkillinen kala, jonka tunnen täällä etelässä, ja
+jota aina katselen, missä vaan sen näen, on kulta- tahi hopeakala, joka
+säilytetään lasiastioissa aivan samoin kuin kanarialintua häkissä;
+mutta se on taas kotoisin muista lämpimistä maista etelässä.
+
+Linnuista puhuessaan ei Nordlandilainen myöskään, niinkuin ihmiset
+täällä etelässä, tarkoita yhtä ja toista ruoaksi kelpaavaa metsälintua,
+vaan ääretöintä paljoutta kaikenlaista siipikarjaa, jota liehuu ilmassa
+niinkuin merenhyrsky luotojen ympärillä, suurta vilisevää ja kirkuvaa
+lumituiskun tapaista parvea tuhansien pesien ympärillä. Hän ajattelee
+haahkatelkkiä, suorsia ja senkin seitsemän laatuisia vesilintuja
+uiskentelevina lahdelmissa ja salmissa tahi istuvina pitkin
+kallionlohkareita rannalla, kalakaijoja, kalakotkia ja tiiroja
+kiitävinä ilmassa, huuhkajaa, joka kamalasti kirkuu vuorenrotkoista --
+sanalla sanoen, hän ajattelee kokonaista lintumaailmaa, ja hänen on
+hyvin vaikea supistaa käsitteensä ainoastaan pariin metso-parkaan,
+jotka sydämmettömät ihmiset äkkiarvaamatta, niiden parhaallaan
+lemmen-kukerrusta soittaessa, ampuvat alas hongan latvasta, jota
+auringon ensi säteet kultaavat.
+
+Tämän seudun marjaväkeä vastaa Nordlandilaisen peninkulmain laajuiset
+muuransuot; simpsukan-kuorista yksitoikkoisesti köyhän rannan sijaan
+täällä, muistaa hän rannan, johon on kylvetty ihmeteltävä moninaisuus
+erivärisiä simpsukan kuoria.
+
+Nordlandissa ovat ylipäänsä kaikki suhteet luonnossa jyrkemmät, ja
+äärettömät vastakohdat ovat aivan rinnatuksin. Siellä löytyy äärettömän
+laajoja autiomaita, aivan kuin alkuaikoina, ennenkuin ihmiset maata
+perkkasivat, mutta näidenkin keskellä löytyy suunnattomia
+luonnonrikkauksia. Siellä löytyy aurinko ja kesäinen ihanuus, jota
+kestää yöt ja päivät kolmen kuukauden ajan, ja jolloin useissa paikoin
+täytyy käydä peite kasvoilla, varjellakseen silmiään sääskiparvilta;
+mutta tämän vastakohtana on taas yö pimeyksineen ja kauhuineen, jota
+kestää yhdeksän kuukautta. Vastakohdat siellä ovat suurenmoiset, mutta
+niiden välillä ei löydy tuota, vähäpätöistä keskinkertaisuutta, johon
+tämä iloinen elämä täällä etelässä perustuu. Tahi toisin sanoen,
+suhteet siellä soveltuvat paremmin mielenkuvittelolle, seikkailuille ja
+satumaisuuksille kuin tyvenelle järjelle ja hiljaiselle, tasaiselle
+asiain menolle.
+
+Nordlandilaisen käy sentähden, kun hän ensin tulee tänne etelään, aivan
+kuin Gulliverin, joka joutui Lilleputien maahan; hän ei menesty
+asukkaiden joukossa, ennenkuin hän saa vanhat käsitteensä, joihin hän
+kotiseudullaan on tottunut, pienennetyiksi tämän vähäpätöisen
+todellisuuden pienen mitan mukaisiksi, sanalla sanoen ennenkuin hän
+oppii käyttämään järkeä mielenkuvittelon sijaan.
+
+Lappalainen suksillaan, peuroineen, kainulainen, venäläinen --
+puhumattakaan alinomaa matkustelevasta, maalla hitaasta, mutta
+veneessään sukkelasta Nordlandilaisesta itsestään -- he ovat
+kieltämättä kaikki paljon hauskempaa kansaa kuin nämät harmaatakkiset
+kauranviljelijät, joiden mielenkuvittelo ei ulotu etemmäksi heidän
+omilta pelloiltaan, kuin ehkä miettimään mistä sisämaasta hän ensi
+vuodeksi saisi oikein rotevan rengin.
+
+Kun täällä puhutaan myrskystä ja aalloista, niin tarkoitetaan vähäistä
+tuulta ja veden värähtelemistä Kristianian valkamassa, joka korkeintaan
+saattaa vähän vahingoittaa siltoja; ja sitä pidetään mitä hirveimpänä
+onnettomuutena jos joku kömpelö merimies purjehtii kumoon. Minun
+mieleeni juohtuu jotakin perin toista: äkkiarvaamatoin rajuilma
+tuntureilta, joka vie huoneet ja rakennukset mukanaan -- jonka tähden
+ne kotiseudullani sidotaankin maahan kiinni -- jäämerestä tulevia
+aaltoja, jotka peittävät korkeat karit ja luodot vaahdolla, ja
+paljastavat merenpohjan monen sylen syvyydeltä, niin että laiva
+yhtäkkiä seisoo aivan kuivalla maalla ja musertuu murskaksi keskellä
+valkamaa; parvi reippaita miehiä, jotka henkensä kaupalla purjehtivat
+rajuilmaa pakoon, ei ainoastaan oman henkensä tähden, mutta vaivoin
+voitetun satonsa kanssa myöskin heidän tähtensä, jotka ovat kotona, ja
+jotka kuolemankin uhatessa koettavat päästä kumoon purjehtineen toverin
+avuksi; minun mieleeni johtuu, myrskystä puhuttaessa, usean veneen ja
+laivan haaksirikko pimeänä talvi-iltana; minä ajattelen silloin aaltoja
+-- niin, olisipa hauskaa kerran nähdä pari sellaista (tavallisesti
+kolme peräseltään, viimeinen aina suurin) vaahtoharja korkeammalla kuin
+tullihuoneen katto ja ehkä vielä joku purjelaiva ylinnä, syöksähtävän
+sisään Kristianian rauhalliseen, kapeaan valkamaan, viskaten laivat
+keskelle kaupunkia, ja seurattuina yhtä ankaroilta tuulenpuuskilta,
+jotka nostaisivat katot huoneilta.
+
+Jos ne tulisivat, niin kyllä tietäisin, että minua ne etsivät,
+minua, kaupungin sivistykseen piiloutunutta "aaveiden näkijä parkaa",
+joka niiden mielestä oikeastaan kuuluu heidän seuraansa; mutta
+kuoleman-tuskissanikin tervehtisin minä heitä ystävinä kodistani,
+vaikka ne tulisivatkin kantaen ruumiita ja laivainpirstaleita
+hartioillaan. Oi jospa ne vaan kerrankin näyttäisivät kaikille näille
+sivistyneille hiuksen halkaisijoille valtavan meren kauhuja ja sen
+suuruutta, ja riputteleisivat vähän merisuolansekaista kuoleman tuskaa
+kaikkeen tähän leväperäisyyteen! Toivoisinpa kerrankin näkeväni
+valaskalan ahdistettuna Prinssin- ja Tullikamari-kadun väliin
+tuijoittavan sisään jonkun perheen huoneisin yläkerrassa; tahi näkeväni
+noiden hoikkasäärisien, kultanauhoilla punottujen poliisimiesten
+kulettavan raatihuoneelle itsepäistä merihirviötä! Tahtoisinpa myöskin
+nähdä kaupungin teaaterikritikoitsijain, jotka ovat tottuneet kaksi
+kertaa viikossa näkemään murhia ja valtiokumouksia näyttämöllä
+esiteltävän, seisovan, nenäpihdit nenällä, tuollaisen näytelmän edessä,
+joka kerrassaan tulvaisi kaikkein heidän arvostelu-käsitteidensä ja
+musteastiainsa yli, ja näyttäisi heille kuolemaa ja kauhua
+lepyttämättömänä, ruhtovana todellisuutena.
+
+Kuinka paljon paremmin eikö tuollainen kirjailija käsittäisi mitä
+saduissa on miellyttävää ja suurta, jos hän vaan kerrankin eläessään
+saisi nähdä "hevois-miehen" [Hevois-mies on omituinen vuoren-muodostus
+Norjan rannikolla] myrskysäässä 1700 jalan korkuisena, ratsastaen
+etelää kohden aaltojen tyrskyssä, viitta hartioilla pohjoista kohden
+liehuessa; vilkkaalla mielenkuvittelolla saattaa aivan nähdä, paitse
+itse ratsastajan mahtavuudessaan, myöskin hevoisen pään, korvat, kaulan
+ja sen komean rinnankin.
+
+Tuonne pohjoiseen on myöskin pohjois-maiden kansain mielenkuvittelo jo
+satuajoista saakka sijoittanut koko pahuuden lauman kotoperän; siellä
+ovat Lappalaiset harjoittaneet taika-temppujaan ja onpa ikääskuin
+vieläkin tuolla pimeän, talvisen, vaahtoaaltoisen jäämeren luona
+seisoisi nuot satuajan, maailman äärimmäisille rajoille tarkoitetut
+jumalat, hirveät, peljästyttävät, muodottomat pimeyden vallat, joiden
+kanssa Aasat taistelivat, ja jotka vasta pyhä Olavi voittorikkaalla,
+aurinkona loistavalla risti-kahvallaan sai kukistetuiksi.
+
+Usko, jota sivistyksen turvissa elävät ihmiset halveksimalla kutsuvat
+taikauskoksi -- mutta joka kuitenkin luonnonvoimana elää itse kansassa
+-- kutistuu täkäläisien ihmisien mielenkuvittelossa hyvin
+lapselliseksi. Täällä peljätään pikku-tonttuja, hyvänsuopia
+huoneenhaltioita, ja lemmestään laulelevaa ahtia, ynnä muita sellaisia,
+jotka tuolla pohjoisessa oleskelevat meidän joukossamme taikauskon
+kesynä, tavallisena kotokarjana. Siellä luullaan myöskin löytyvän
+hyvänsävyisiä henkiä, jotka näkymättöminä kalastavat ja metsästävät
+ihmisien rinnalla, heitä vähintäkään häiritsemättä. Mutta pelko on sitä
+paitse pohjan perillä asuvien mielenkuvitteloon luonut koko lauman
+pahoja henkiä, jotka kiusaavat ihmisiä, hukkuneiden ihmisten haahmoja,
+jotka harhailevat ympäri kun eivät ole haudatut siunattuun maahan,
+vuorenpeikkoja ja merihirviön, joka soutelee venepuoliskollaan ja
+talviöinä kirkuu niin ilkeästi lahdelmilla. Moni, joka on joutunut
+vaaraan, on täytynyt jäädä avun puutteesen, kun on tuota hirviötä
+peljätty, ja "aaveiden näkijät" voivat sen nähdäkin.
+
+Mutta vaikka tämä luonnon ylivaltaisuus ruhtoavana painona lepää yli
+kaiken elämän tässä talvipimeässä, vaahtoaaltoisessa ranta-maassa,
+jossa yhdeksän kuukauden ajan hämärtää ja joka kolmen kuukauden ajan on
+kokonansa aurinkoa vailla, niin että ihmisten mielissä syntyy pelko ja
+arkuus -- niin onpa Nordlandilla samassa ylenmääräisyydessä myöskin
+perin vastakkainen luonteensa lämpimässä, selkeäilmaisessa,
+kukkatuoksuisessa, värien äärettömällä rikkaudella ihanasti
+vaihtelevassa kesä-luonnossaan -- jolloin kymmenen -- kahdentoista
+penikulman matkan päässä olevat seudut tulevat niin lähelle, että
+luulisi huudon voivan kuulua sinne, jolloin tunturit peittyvät ruskean
+viheriällä ruoholla aina huipuille saakka -- Lofotissa käyden tuhannen
+jalan korkuudelle -- jolloin pieni koivumetsä vuorenrinteillä ja
+kallionhalkeamissa muodostaa piirin, aivan kuin joukon tanssivia
+kuusitoistavuotisia tyttöjä, valkoisissa pukineissa, jolloin mansikat
+ja vaadermamarjat täyttävät ilman tuoksulla sellaisella, ettei sitä
+missään muualla tapaa, kun sinä, lämpimän tähden, kuljet
+paitahihaisillasi ahoilla, ja päivä on niin vari, että sinun tekee
+mielesi uida auringon valaisemassa, hiljalleen aaltoilevassa, pohjaan
+saakka ihmeteltävän kirkkaassa lahelmassa.
+
+Syyksi siihen, että kaikki kasvit täällä pohjoisessa saavat niin
+voimakkaan tuoksun ja niin kirkkaat värit, luulevat oppineet olevan
+tuon kirkkaan valon, joka täyttää ilman, sillä aurinko pysyy lyhyen
+kesän ajan näkyvissä taivaan kannella koko vuorokauden. Siksipä et
+voi missään noukkia niin makeata mansikkaa tahi taittaa niin
+hyväntuoksuista koivun-oksaa kuin juuri täällä.
+
+Jos ihmeen ihanalla luontorunolla on koti, niin on se Nordlandin
+vuomalaaksoissa kesällä. Näyttää siltä kuin aurinko sitä lämpimämmin,
+innokkaammin suutelisi maata, kun se tietää että he niin lyhyen ajan
+saavat olla yhdessä, ja ikääskuin kumpainenkin koettaisi tuon hetkisen
+unhoittaa, että heidän niin pian jälleen on eroaminen. Silloin ylenee
+ruoho maasta ikääskuin lumouksen kautta ja ylellisessä moninaisuudessa
+ilmestyy sinikelloja, voikukkia, päivänkukkia, sinivuokkoja,
+ruusupensaita, mansikoita ja vaadermamarjoja joka puron rannalle, joka
+mättäälle, joka kallionrinteelle; silloin vilisee ruohikossa
+tuhansittain hyönteisiä, aivan kuin kuumissa ilmanaloissa; silloin
+lehmät, hevoiset ja lampaat ajetaan ylös vuorenrinteelle laitumelle,
+samalla kuin lappalaiset tuntureilta laskeutuvat alas vuomalaaksoon
+peurojansa juottamaan. Silloin punoittavat virstanpituiset suot
+kypsyvistä muuramista; silloin on hiljainen tyyneys, rauha kussakin
+majassa, jossa kalastaja nyt istuu kotonaan omaisiensa luona laitellen
+pyydyksiään talvikalastuksen varalta; silloin on Nordlandissa niin
+ihana kesä, että sitä harvoissa paikoin tapaa ja sellaista iloisuutta,
+luonnon runollisuutta ja tyyntä rauhaa tuskin löytynee missään koko
+maailmassa.
+
+Tämä luonnon hentoisuus, suloisuus vaikuttaa Nordlandilaisen
+luontoonkin; kun vaan sopii, elää hän mielellään herkullisesti,
+pukeutuu komeasti ja asuu rauhassa; makeain ruokien suhteen on hän
+oikea herkkusuu. Kapaturskan kielet, peuranydin, suolatut mullo-kalat,
+lohet ja kaikenlaiset parhaimmat suolavedenkalat, valmistettuina
+maksoineen, mätineen, ravitseva peuranliha ja kaikenlainen metsänriista
+ynnä herkulliset muuramet ovat hänen tavallisia ruokiaan. Sekä
+lappalainen että Nordlandilainen talonpoika ovat oikein lapsellisesti
+ahneita kaikenlaisille makeisille ja heidän "siirappi puuron päällä" on
+yleiseen tunnettu.
+
+Kasvaneena luonnossa, joka on niin täynnä vastakohtia, mahdollisuuksia
+ja odottamattomia tapauksia vaihtelevaisuuksien koko askelman läpi
+aina peljästyttävistä luonnon mullistuksistaan aina tyyneen,
+viehättävään, herttaiseen, oikein kyyneliin saakka liikuttavaan
+sulouteen, on Nordlandilainen ylipäänsä sukkela, usein varsin älykäs ja
+runsasaatteinenkin. Hän on hyvin tuntehikas ja antautuu sentähden
+helposti hetken tuomien tunteiden valtaan. Jos iloisuus loistaa sinun
+kasvoiltasi, niin käy hänki pian iloiseksi. Mutta hänen sävyisyyttänsä,
+suopeuttansa älköön pidettäkö typeränä velttoutena -- vaikka usein
+täällä etelässä niin tehdään. Hänen sielussaan on, hänen itsensäkin
+tietämättä, alinomaa vähäinen epäluulo hereillä aivan kuin valpas
+vesilintu, joka sukeltaa heti kun ruuti palaa pyssyn-sankissa, ja on
+syvällä vedessä ennenkuin luoti ennättää sille paikalle, missä lintu
+vastikään oli uiskennellut. Hän on jo lapsuudestaan saakka tottunut
+pitämään äkkiarvaamattomia tapahtumia, kaikkien mahdollisuuksien
+mahdollisuuksia luonnossa, miekkana, joka alinomaa riippuu jokainoan
+rauhallisen tyynen, onnellisen hetken yli, ja vaistomaisesti seuraa
+tämä pelko häntä hänen muiden ihmisten kanssa seurustellessakin. Kun
+puhelet hänen kanssaan sukeltaa hän, aivan sinun huomaamattasi, tuon
+tuostakin sielunsa sisimpään tutkiakseen, onko tässäkin vaaraa
+tarjolla; hän tekee sen silloinkin kun hän syvimmästi liikutettuna
+seisoo kyyneleet silmissä; se on hänen luonnossaan syntyperäistä, eikä
+luovu hänestä vielä silloinkaan kun hän elämästään luonnon helmassa
+muuttaa sivistyneiden joukkoon. Hän on hyvin teräväsilmäinen ja keksii
+heti mitä oikeastaan tarkoitat. Vakoojana ja valtioviisaana olisi hän
+todellakin verratoin, jos hänellä olisi enemmän mielen lujuutta ja ei
+niin lapsimaisesti helposti taipuisi hetken tunteiden valtaan, mutta
+nämät ovat, senpahempi hänen heikot puolensa. Tässä puhun ainoastaan
+kansan luonteesen juurtuneesta yleisestä luonteesta, mutta huomautan
+ettei saa sanojani siten käsittää, ettei Nordlandissa löytyisi miehiä
+hyvinkin suurella mielen lujuudella -- täällä he päinvastoin useinkin
+tulevat karaistuiksi mitä lujimmiksi.
+
+Useimmissa syntyperäisesti Norjalaisissa perheissä löytyy -- se on
+kuitenkin minun luuloni -- moniaita pisaroita suomalaista verta.
+Huomattavaa myöskin on että kun saduissa puhutaan parhaimmista
+talonpoikaisperheistä Helgelandissa, että ne ovat vuoripeikkojen ja
+puoli-noitain jälkeläisiä, tarkoitetaan sillä vaan suomalaista
+syntyperää. Meidän kuningassukumme olivat suomalaisten jälkeläisiä ja
+Finn oli kauniilta kajahtava esinimi, jota maan parhaimmat miehet
+kantoivat, esimerkiksi Finn Aruesen. Harald Kaunistukalla ja Eerikki
+Verikirveellä oli kumpaisellakin suomalaisia tyttöjä vaimoina.
+Tarunomainen vetovoima, mikä näillä sanotaan olleen, ilmaisee
+ainoastaan jo ammon ajoin löytynyttä suurta kansallisyhdistystä näiden
+kahden eriluontoisen kansalajin välillä: haaleatukkaisen,
+sinisilmäisen, mieleltänsä tyynemmän Norjalaisen ja tummaverisen,
+ruskeasilmäisen, sukkela-ajatuksisen, mielenkuvitteloltaan
+runsasvaraisen ja luonnon salaperäisyyksien täyttämän mutta
+mielenvakavuuden suhteen heikomman Suomalaisen välillä, jonka
+luonnonlaatu vielä tänäkin päivänä piilee monen Norjalaisen luonteessa,
+vaikk'ei hän kansalliskopeudessaan voi aavistaakaan tätä kansain
+heimolaisuutta.
+
+Yleensä olen havainnut että saattaa helposti eroittaa onko sekoitus
+tapahtunut heikon lappalaisen, tahi voimakkaan, uhkarohkean
+suomalaisen, kainulaisen, kanssa. Eroitus luonteessa on aivan yhtä
+huomattava kuin ero duuri- ja molliäänenlajien välillä samassa
+soittokappaleessa. Kansamme väririkas monipuolisuus, joka astuu esiin
+runoilija Vergelandin äärettömässä kuvausrikkaudessa, on suomalaista
+vaikutusta -- vaikk'ei sitä meidän vanhoissa saduissamme voi huomata.
+Mutta siitä voimme kuitenkin arvata minkä miellyttävän lisän
+suomalainen on tuonut mukanaan kansamme luonteesen. Suomalainen
+sekoitus on ollut suurena ja tärkeänä osana nykyisen norjan kansan
+hengenominaisuuksien muodostamisessa.
+
+Tästä Suomalaissekoituksesta, jota ensimmäisissä polvissa vielä
+pidetään jonkunlaisena häpeänä, olen puhellut hyvin monen kanssa ja
+olen huomannut että hämmästyttävän suuri luku kansalaisiani on
+hiljaisuudessa tehnyt saman huomion. Kainulais-suomalaisesta
+sekoituksesta on siinnyt voimakas, järkevä, uhkarohkea ja toimelias
+ihmispolvi; tuo sekoitus on suuressa määrin karaissut meidän
+ostlandilaisen ja throndhjemiläisen heimokunnan luontoa. Nordlandissa
+sitävastoin on lappalaissekoitus ollut voiton puolella ja osittain
+muodostanut kansanluonteen sen mukaan. Kainulais-Norjalainen kestää
+helposti Nordlandin luonnon kovuuden; Lappalais-Norjalaista rasittaa se
+enemmän.
+
+Nordlandin luonnon vastakohdat ovat niin voimakkaat että ne
+vastustamattomasti vaikuttavat sen kansanheimon luonteesen, joka asuu
+tuolla ylhäällä. Tuolla alakuloisuudella ja mielen synkeydellä, joka on
+alhaisemmassakin kansassa huomattavana, ja joka usein viepi hulluuteen
+ja itsemurhaan, on juurensa ja pääperusteensa pohjanperän omituisissa
+luonnonsuhteissa, pitkässä talvipimeässä, raskailla mieltä masentavilla
+ilmauksillaan, ja niissä voimakkaissa, äkillisissä mielenvaikuttimissa,
+jotka sekä pimeän että valoisan vuodenajan aikana kovin voimakkaasti
+vaikuttavat tunnon sisimpiin, hentoihin hermoihin. Näitä asioita olen
+minä ajatellut ehkä enemmän kuin kukaan muu, ajatellut sentähden että
+itse olen samaa kärsinyt, ja minä käsitän -- vaikka kun oma personani
+tulee kysymykseen, en laisinkaan sitä ymmärrä -- miksi "aaveiden
+näkeminen," "Fremsynethed," niinkuin sitä Nordlandissa kutsutaan,
+siellä samoinkuin Shetlandin ja Orkneysaaristolla voi syntyä ja kulkea
+perintönä perheessä. Minä ymmärrän, että se on sielun tauti, jota ei
+mitkään parannuskeinot, ei järki eikä järjellinen miettiminen voi
+parantaa. Aaveiden-näkijällä on jo syntyessä sielussaan, paitse
+järkevät silmänsä, vielä kolmaskin akkuna, akkuna joka on käännetty
+maailmaan, minkä muut ainoastaan aavistavat, mutta johon aaveiden
+näkijän tuon tuostakin täytyy luoda silmäys; sitä ei voi tukota
+kirjoilla eikä millään järjenjohteilla, sitä ei voi saada täällä
+"valistuneessa pääkaupungissakaan" suljetuksi; korkeintaan saattaa sen
+saada hetken ajaksi himmennetyksi unohduksen akkunapeitteellä.
+
+Ah! kun muistan minkälaiseksi tuolla kotona Nordlandissa mielessäni
+kuvittelin kuninkaan linnan Kristianiassa, huippuineen tornineen
+kohoavaksi korkealle kaupungin ylitse, ja kuninkaan miehiä kultaisena
+virtana linnanpihasta aina ylös valta-istuin saliin saakka, tahi
+Akershusin linnoituksen, kun kanonat paukkuen ilmoittaisivat kuninkaan
+tuloa, samalla kun ilma olisi täytettynä sotasoitolla ja valtavilla
+kuninkaan käskyillä; kun muistelen minkälaiseksi "valon korkea sali,"
+yliopisto, kuvautui mieleeni, korkeana, valkoisena liituvuorena, jonka
+akkunoilta auringonsäteet alati kimeltellen heijastuvat, tahi
+mimmoiseksi ajattelin Valtiopäiväsalin ja niitä miehiä, jotka siellä
+istuivat ja joiden nimet mielenkuvituksen suurentamina kaikuivat
+kotiseuduilleni saakka, aivan kuin ilmassa kulkevat, voimakkaasti
+kajahtelevat kellot, nimet sellaiset kuin Foss, Sörensen, Jonas Anton
+Hjelm, Schveingaard ja monta muuta; kun nyt vertaan sen, mitä kaikkia
+näitä ajatellessani Nordlandissa mielessäni kuvittelin siihen, "meidän
+vähäisiin olosuhteisin verraten kylläkin arvolliseen todellisuuteen,"
+jossa nyt elän ja oleskelen -- niin tuntuu siltä kuin Snöhättan
+korkuinen tuulentupa murskaksi musertuisi päälleni. Minä olen siis aina
+parin ja kahdenkymmenen vuoden ikäiseksi elänyt Nordlaudilaisessa
+mielenkuvitusmaailmassa, ja olen nyt vasta syntynyt todelliseen
+maailmaan; oma mielenkuvitteloni oli siis minut peihottanut.
+
+Jos minä kertoisin kaiken tämän jollekulle kanssaihmiselleni, niin hän
+epäiltämättä -- ja kuta järkevämpi ihminen se olisi, sitä varmemmin hän
+sen tekisi -- tahtoisi väittää että minun tutkintoni, minun _Examen
+artium_ varmaankin oli ainoastaan onnen kauppaa. Mutta jos tietineinen
+tieto tulee kysymykseen, niin onpa minulla, Jumalan kiitos, yhtä hyvät
+perustukset kuin useimmilla muilla. Minä tiedän myöskin, että minulla
+siinä suhteessa on kimmoava, jäntevä airopari, jolla, sen minkä
+tarvitsen, voin soutaa veneeni elämän läpi, karille joutumatta. Lastia,
+joka veneessä on, niin raskas, varsin raskas, ja taas ajoittain niin
+autuaaksi tekevän ihana kuin se onkin, sitä ei kenkään saa nähdä.
+
+Minä tunnen vastustamattoman halun kyyneleihin tyhjentää koko
+Nordlandilaisen satu-elämäni, kunhan vaan voisin saada henkeni valumaan
+samoissa kyyneleissä rinnastani. Mutta miksi toivon kadottaa kaiken
+ihanuuden, kaiken mielenkuvitteloni, kun minun kumminkin kuolinhetkeeni
+saakka täytyy kantaa sen raskaan taakan, joka on pantu päälleni!
+
+Huojentavana itkuna olkoon elämäni hiljaisina hetkinä kuvata muistojani
+tuosta kodistani, jota niin harvat täällä etelässä oikein voivat
+käsittää. Se on onnettoman, sielultaan sairaan miehen kertomus, jossa
+on enemmän omia tunteita kuin ulkonaisia tapahtumia.
+
+
+
+
+
+
+KOLMAS OSA.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+Koti.
+
+
+Isäni oli maakauppias; hänellä oli ----ven niminen kauppapaikka
+Länsilofotissa. Hän oli syntyisin Throndhjemistä, josta hän varattomana
+nuorukaisena lähti pohjoiseenpäin eräällä niistä kauppalaivoista, joita
+sieltä lähetetään Lofotiin kalastusaikoina kauppaa tekemään.
+Nuoruudessaan oli hänellä paljon kestettävänä; hän teki jonkun aikaa
+työtä eräässä venekunnassa tavallisena kalastajanakin, kunnes hän pääsi
+puotipojaksi kauppias Erlandsenin luoksi, jonka vävyksi hän sitte
+joutui.
+
+Nuorempana oli isäni varsin kaunis mies, mustatukkainen, tummaverinen,
+terävillä nerokkailla kasvojen juonteilla; kasvultaan oli hän pikemmin
+lyhytläntä kuin pitkä. Hän kävi aina ruskeassa merimiehentakissa,
+kiiltonahkainen hattu päässä. Luonteeltansa oli hän äreä ja vaikea
+saada ystävälliseksi; sanottiinpa että hän oli kovasydämminenkin --
+mihin ehkä se kova elämän koulu, jossa hän oli käynyt, oli syynä. Jos
+tämä puoli hänen luonteestaan ei voinut hankkia hänelle monta ystävää,
+niin saavutti hän sitä suurempaa luottamusta toimissaan, joissa hän oli
+tarkka ja sukkela, vaikka hän itsepintaisesti pysyi siinä, missä hän
+luuli olevansa oikeassa. Häntä peljättiin, eikä kukaan mielellänsä
+tahtonut olla vihoin hänen kanssaan.
+
+Tapahtumista kahdeksana ensimmäisenä ikävuotenamme ei jää muuta kuin
+hyvin hämärä muisto jäljelle; mutta nämä muistot seuraavat meitä kaiken
+ikämme. Onnettomasta äitiparastani kannan sydämmessäni tuollaisen
+muiston. Se luopi äitini kuvan eteeni paljon selvemmäksi kuin kaikki
+kertomukset, mitä jäljestäpäin olen hänestä kuullut. Näiden kertomusten
+mukaan oli hänellä muun muassa haalea tukka ja siniset, lempeät silmät,
+mutta heikko rinta ja kalpeat kasvot; varreltaan oli hän ollut
+melkoisen pitkä, ja luonteeltaan hiljainen ja surumielinen.
+
+Hän oli Erlandsenin ainoa tytär ja joutui naimisiin isäni kanssa tämän
+vielä ollessa Erlandsenin palveluksessa; ja kerrottiin että vanha
+Erlandsen itse olisi pannut tämän avioliiton toimeen, kun hän luuli
+siten parhaiten saavansa tyttärensä tulevaisuuden vakavalle kannalle
+asetetuksi.
+
+Oli lämmin kesäpäivä; niityllä seisoivat niittomiehet paitahihasillaan
+pitkillä, suoravartisilla viikatteillaan heinää niittäen; minä
+seurasin äitiäni, joka sukkaa kutoen käveli heinämiesten luoksi. Niityn
+aidan luona oli alastoin kallionlohkare, jonka taakse äitini oli
+valmistanut istuimen itselleen. Sen yläpuolella kasvoi kivien välissä
+vaadermapensas ja sen sivulla yksinäinen pienoinen koivu. Sillä aikaa
+kuin minä kiipeilin kivien välissä ja söin vaadermamarjoja, kutsui isä
+äitiäni luokseen.
+
+Heti äitini mentyä tuli luokseni vastaiselta puolelta ko'okas, kalpea
+nainen, joka näytti vanhemmalta kuin äitini; hän oli mustaan pukuun
+puettu, valkoinen, poimuihin laskettu kaulus kaulan ympärillä;
+ystävällisesti katseli hän minuun ja ojensi minua kohti, ikääskuin
+minulle antaakseen, kesyttömänä kasvaneen ruusukukan, joka hänellä oli
+kädessä.
+
+Minä en laisinkaan pelännyt, eipä edes tuntunut siltä, kuin hän olisi
+ollut vieras minulle. Sitte nyykähytti hän surumielisesti päätänsä,
+ikääskuin jäähyväisiksi ja poistui samaa tietä, kuin hän oli tullutkin.
+
+Kuu äitini palasi takaisin, kerroin minä hänelle, että luonani oli
+käynyt niin ystävällinen, vieras nainen, joka näytti hyvin
+surulliselta.
+
+Äitini -- sen muistan niin selvään, kuin jos se olisi juuri nyt
+tapahtunut -- seisoi hetken hiljaa, vaaleana kuin lumi ja katseli minua
+niin surullisin silmin, että olisi luullut meidän kumpaisenkin nyt
+täytyvän kuolla; sitte löi hän kätensä ristiin päänsä ympäri ja kaatui
+pyörtyneenä maahan.
+
+Minä peljästyin niin, etten voinut huutaakaan, mutta tahdon muistaa,
+että minä, äitini maatessa tainnoksissa nurmikolla penkin edessä,
+heittäyin hänen päällensä ja huusin: "Äiti!"
+
+Kohta sen jälkeen olin minä tullut juosten isäni luoksi, joka seisoi
+paita-hihasillaan niityllä muiden mukana heiniä niittäen, ja nyyhkien
+kertonut, että äitini nyt oli kuollut.
+
+Tästä hetkestä saakka oli äitini mielipuolena. Monta vuotta täytyi
+häntä tarkasti vartioida hänen huoneessaan, ja isälläni oli varmaankin
+tämän tähden monta katkeraa hetkeä kärsittävänä. Sitte vietiin hän
+erääsen hulluin-huoneesen Throndhjemissä, jossa hän kuoli kaksi vuotta
+myöhemmin, hetkeäkään olematta selvällä järjellä.
+
+Se, joka tähän aikaan hoiti minua, oli vanha Anna Kainulainen,
+rokonarpinen vaimo, rivakka kuin mies, pienillä ruskeilla silmillä,
+karkeilla teräsharmailla hapsilla ja melkein noita-akan tapaisilla
+kasvojen juonteilla; useimmiten riippui pieni, musta savipiipun-nysä
+hänen suupielessään. Hän oli ollut äitini hoitajana tämän lapsuudessa
+ja oli koko sielullansa äitiini kiintynyt. Kun äitini tuli
+mielipuoleksi vaati hän innokkaasti saada olla vartijana "sinisessä
+kamarissa"; mutta tästä toimesta täytyi hänet pian eroittaa, sillä
+huomattiin, että juuri hänen läsnäolonsa enin kiihoitti äitini kipeätä
+mielentilaa. Äitini ei myöskään kärsinyt nähdä isääni, ja minua he
+eivät laisinkaan uskaltaneet hänelle näyttää.
+
+Vanha Kainulais Anna oli ollut äitini ainoa uskottu tässä elämässä. Hän
+oli hyvin taikauskoinen ja kummallinen. Hän oli tositettu siitä että
+haltijat ja tontut yhtä varmaan asustelivat ranta-aitassa ja
+veneladossa kuin isäni hallitsi asuinrakennuksessa, ja että kallion
+alla valkaman itäpuolella "maan-alaiset" näkymättöminä kalastelivat ja
+pyydystelivät yhtä varmaan kuin isäni näkyväisesti itse lahdella. Hän
+oli varmaankin täyttänyt onnettoman äitini pään haaveenomaisella
+taikauskollaan samassa määrässä kuin minunkin. Kaiken päivää, aina
+aamusta iltaan saakka, huomasi hän kaikenlaisia merkkiä ja ihmeitä, ja
+hänen kasvonsa sävyt ilmaisivat aina jonkunlaista levottomuutta, juuri
+kuin hän alati olisi ollut varuillaan. Kun joku vene tuli rantaan, piti
+aina kääntyä merelle päin, sylkeä ja jupista joitakuita sanoja. Hän
+näki jokaisen ihmisen näkymättömät seuralaiset. Senpätähden, sanoi hän,
+ei pidä sulkea ovea kovin sukkelaan, kun joku menee ulos huoneesta; hän
+sanoi aina kuulevansa ratinaa ennenkuin isäni tuli kotiin matkoiltaan.
+
+Kun Kainulais Anna ei enää saanut mennä siniseen saliin äitini luokse
+teki hän hiljaisuudessa kaikenlaisia taikatemppuja oven ulkopuolella.
+Niinpä muistan kerrankin kun seisoin portailla, Annin minua
+huomaamatta, nähneeni hänen kumartelevan ja kyykistelevän, ja aina
+väliin syljellä piirtävän ovelle kummallisia piiruja, jupisten
+itsekseen, kunnes minä peljästyneenä pötkin tieheni.
+
+Hänen loihtumasanoissaan mainitsi hän usein sanaa "Jumala", joka on
+Bjarmien jumalan nimi, jolla ehkeis vielä tänäkin päivänä tuolla
+vuorien takana Finnmarkeissa on yksi ja toinen uhrikivi. Kun
+Suomalaisia veneitä tuli rantaan, oli hänellä myöskin eri varukeinonsa.
+Loihtumisissaan käytti hän sekaisin Kainulaisten epäjumalain ja
+kristittyjen Jumalan nimeä, siten voittaakseen Lappalaisten
+loihtumisen.
+
+Tällaisien vaikuttimien alaisena kasvoin minä.
+
+Pappila ja valkoinen kirkontorni sen vieressä olivat ainoastaan vähän
+matkan päässä meiltä saman lahdelman oikeanpuolisella rannalla, jonka
+pohjukassa minun kotini oli.
+
+Pappilassa oli kotiopettaja -- me kutsuimme häntä "maisteriksi". --
+Hänen edessään minä luin joka päivä yhdessä pappilan kahden lapsen
+kanssa, joista toinen oli vallatoin poika, Kalle nimeltä, vuotta minua
+nuorempi, siis kaksitoistavuotias, ja toinen hänen sisarensa, Susanna,
+joka oli aivan yhtä vanha kuin minä; hän oli sinisilmäinen, kiltti
+lapsi tuuhealla keltaisella tukalla, joka alinomaa oli otsasta pois
+pyyhittävä; kun hän vaan sattui maisterin taakse väänteli hän
+hullunkurisesti kasvojaan ja teki jos joitakin kujeita saadakseen meitä
+poikia nauramaan.
+
+Kotiopettaja oli hyvin ankara ja me pelkäsimme häntä suuresti. Meidän
+tuskamme kun tuollaisissa tilaisuuksissa koetimme pidättää nauruamme,
+uskaltamatta vilaistakaan toisiimme, jotta emme purskahtaisi ilmi
+nauruun, oli kaikkea muuta vaan ei hauskaa, sillä joka kerta kun
+naurumme räjähti ilmi, oli siitä meille kaikille pahoja seurauksia;
+ensinkin seurasi siitä aikamoinen "tukkamylly" ja lisahtelevia
+korvapuustia ja sitte pitkiä, kirjallisia kertomuksia käytöksestämme
+päiväkirjoihimme.
+
+Tässä kohden oli Susanna toisinaan melkein armotoin; oli nimittäin jo
+mennyt niin pitkälle että hän ainoastaan pienellä vilkutuksella
+toisella silmäkulmallaan sai nauruhermomme liikkeelle; ja siinä
+istuimme sitte posket tulipunaisina kuin kypseneen omenan kylki, silmät
+tuimasti tuijottaen kirjaan, kunnes emme kauemmin voineet pidättyä vaan
+purskahdimme nauruun. Etenkin kiusasi hän minua, vaikka hän hyvin
+tiesi, että minä sain siitä kovasti kärsiä kotiin tultuani; sillä isäni
+oli ankara ukko, joka varsin vähän tunsi lapsen luonteen.
+
+Lupahetkillä leikittelimme niin iloisesti, että harvat lapset voivat
+vilkkaudessa vetää meille vertoja.
+
+Verrattuina ankara-kuriseen, ilottomaan elämään kotonani, jossa isäni
+oli joko ulkona askareillaan tahi työhuoneessaan, jossa sinisestä
+salista tuon tuostakin kuului melua ja kurjan, mielipuolen äitini
+huudot, ja jossa Kainulais Anna yhä mellasteli melkein kuin ilkeä
+tonttu, olivat leikit pappilan lasten kanssa aivan kuin elämä toisessa
+iloisemmassa, auringonvalaisemassa maailmassa.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Rannalla.
+
+
+Vielä enemmän kuin täällä etelä-Norjassa on merenranta Nordlandissa
+lasten mieluisin leikkipaikka; sillä pakoveden aikana on se siellä
+paljon pitemmälle kuivana kuin täällä.
+
+Savensekainen hietapohja on silloin niin kuiva, ettei löydy muuta kuin
+siellä täällä joku vesilätäkkö, jossa kalanpoikia uiskentelee, sillä
+välin kuin tuolla ulkona veden rajalla yksi ja toinen kahlaaja-lintu
+kävelee, tahi joku yksinäinen kalalokki istuu kivellä. Aallontapaiseksi
+muodostunut hiekkapohja on täynnä uurteita, joita suuret kastemadot,
+mitkä täällä puikahtavat maan sisään, ovat kaivaneet. Lätäköissä kivien
+suojassa makaavat pienet, vilkkaat, lasikirkkaat lierot, jotka, kun
+niitä ahdistetaan, luikertavat pakoon matalassa vedessä. Pienet pojat
+käyttävät niitä syöttinä nuppineulaongella pyytäessään pieniä
+särjenpoikia.
+
+Korkealle nurmitörmälle rannalla rakensimme me lapset litteistä
+kiviliuskareista kahden suuremman kiven väliin oman kauppapaikkamme
+ynnä siihen kuuluvan ranta-aitan, venetallaan sekä näiden alapuolelle
+sillan.
+
+Venetallaassa meillä oli jos jonkinmoisia veneitä, pieniä ja suuria,
+nelihankasesta aina viisilautaseen saakka, sekä puusta että kaarnasta,
+vieläpä osaksi veneenmuotoisista, sinisistä simpukan kuoristakin.
+Lempi-veneemme, tuo mielestämme suuri purjelaiva, joka oli tehty
+vanhasta paikatusta kaukalosta, yhdellä mastolla sekä lipputangolla, ja
+jota uhkeasti varustimme matkalle Bergeniin -- el ollut somimpia
+muodoltaan; ja muistanpa vieläkin että varsin usein istuin kirkossa
+ajatellen mahdollisuutta, että tuo komea, täydellisesti taklattu,
+kanuunilla varustettu laiva, joka riippui kirkon katossa, olisi meidän
+omanamme; muistan miten minä, papin saarnatessa, annoin
+mielenkuvitteloni tehdä mitä rohkeimpia purjehdusretkiä tuolla
+laivalla, retkiä sellaisia, että Kaarlo ja etenki Susanna
+hämmästyksellä olisivat niitä katselleet.
+
+Lahdelman pohjukassa, isäni sillan vieressä, oli meressä syvä uurre,
+jossa syyspuolella uiskenteli parvittain särkiä ja muita pieniä kaloja,
+ja siellä me lapset ongimme kukin liinalangallamme, jonka päähän oli
+nuppineulasta tehty onki kiinnitetty. Me perkasimme itse kalamme,
+levitimme ne halaistuina tangoille, joita olimme pystyttäneet
+nurmikolle kauppalamme luo ja valmistimme siten niistä kuivia kaloja,
+samalla kuin panimme maksan pieniin astioihin märkänemään, kunnes se
+muuttui merirasvaksi. Nämät tuotteet ladoimme sitte säännöllisesti
+ranta-aittaamme, sieltä lähettääksemme ne suurimmalla laivallamme
+Bergeniin; ja, sen Taivahinen tietää, me puuhasimme, raastoimme ja
+teimme työtä yhtä innokkaasti ja täyttä totta tehden omissa
+askareissamme, kuin täysikasvuiset omissaan, vaikka ainoa puhdas
+voittomme siitä oli se auringonpaiste, jonka saimme ahvettuneille
+iloisille kasvoillemme.
+
+Kaarlo oli heikkojäseninen poika, joka parhaasta päästä seurasi
+kaikessa rivakkaampaa siskoaan. Kumpaisellakin pappilan lapsella oli
+tuuhea, keltainen tukka; Susannan päässä se kihertyi luonnollisiksi
+suorimoiksi, niin että koko pää näytti aaltoilevan, kun hän sitä
+heilahutti, jota hän hyvin usein tekikin poistaakseen tukan otsaltaan.
+Kumpaisellakin oli sitäpaitse valkoinen, hieno iho ja herttaiset
+siniset silmät. Enpä saata sanoa, oliko Susanna siihen aikaan isällensä
+lyhyt vai pitkä. Minun mielestäni hän kumminkin tuntui minun
+mittaseltani, vaikka hän varmaan mahtoi olla puolta päätä minua
+lyhempi; vajanaisuuden täytti minun ihailemiseni.
+
+Minä muistan selvään mimmoinen hän oli, kun hän sunnuntakisin meni
+kirkkoon äitinsä kanssa; tämä oli pieni kalpea, mustaverinen kodikas
+rouva, joka aina, paitse sunnuntaina, kutoi pitkää, pehmoista sukkaa.
+Susanna asteli hiekkaisella kirkkotiellä puettuna valkoiseen tahi
+siniseen hameesen, tumma olkihattu päässä, pieni valkoinen nenäliina
+käärittynä suuren, vanhan virsikirjan ympäri; hänen sukkansa olivat
+aina lumivalkoiset ja hänen päältäpäin aukiolevat jalkineensa olivat
+ristiinsidotuilla nauhoilla jalkaan kiinnitettävät. Enpä luullut
+auringon alla löytyvän niin somaa pukua kuin tämä Susannan juhlapuku
+oli.
+
+Kirkossa istui papin perhe ensimmäisessä penkissä ja isäni ja minä pari
+penkkiä taaempana; mutta Susanna ja minä vaihdoimme kuitenkin
+salaisilla merkeillä, joita eivät muut ymmärtäneet, ajatuksia.
+
+Kerran loukkasi Susanna minua hyvin suuresti -- vuodatinpa oikein
+katkeria kyyneleitä sentähden. Minä huomasin nimittäin, että hän oli
+valinnut isänikin hauskojen havaintojensa esineeksi. Sointuvalla,
+voimakkaalla äänellään lauloi isäni maalaisen yksinkertaisella tavalla
+virtensä hyvin kovaa, mutta viritti kunkin säkeen loppuun koko jakson
+ääniä, joita ei nuotissa löytynyt, vaan jotka olivat isäni omaa
+keksintöä; -- tämä tuntui väliin minusta ja muistakin hyvin
+juhlalliselta. Isäni laulu lienee joskus ollut puheen esineenä
+pappilassa ja Susannan pienet korvat mahtoivat kuulla mitä siitä
+lausuttiin. Sillä kirkossa hän kääntyi päin isään ja selvään huomasi
+että hänen oli hyvin vaikea olla nauramatta. Mutta kun hän havaitsi
+että minä olin keksinyt hänen ilmeensä lakkasi hän siitä ja näytti
+varsin surumieliseltä.
+
+Kun Kaarlo tuli kolmentoista vuotiaaksi lähetettiin hän latina-kouluun
+Bergeniin ja "kallis" kotiopettaja lähti pois viimeisessä höyrylaivassa
+samana syksynä.
+
+Susanna sai tästä lähtien opetusta vanhemmiltansa ja minun täytyi etsiä
+oppia kanttorimme luona; tämä hyväsydämminen vanha ukko el taitanut
+itsekään paljon muuta kuin soittaa viulua, mutta sitä hän teki
+kiihkoisesti ja vieläpä jonkunmoisella, vaikka kokonansa
+kehkeytymättömällä taiteellisella maullakin.
+
+Kun kanttori oli saanut isältäni luvan opettaa minua soittamaan, ja kun
+minä, samoin kuin kanttorikin, enemmän rakastin tätä huvitusta kuin
+lukutunteja, kului kokonaista kolme vuotta, eli kunnes olin yli
+kuusitoista vuotias, tällä tavoin soittelemisessa ja joutilaana
+olemisessa.
+
+Jos ajatukseni tällä ijälläni olisivat olleet jokapäiväisen työn
+ankaran kurituksen alaisina niin olisi varmaankin paljo minussa
+muodostunut varsin toisella tavalla. Mutta kun minä täten olin jätetty
+kokonansa mielenkuvitteloni valtaan pääsivät minussa ne mielentilat
+juurtumaan, jotka sitte niin turmiollisessa määrässä ovat elämääni
+hallinneet. Sitä juopaa haaveksittujen olojen ja todellisuuden välillä,
+joka kunkin ihmisen sisimmässä löytyy, tulee sellaisien ihmisien, jotka
+ovat vilkkaampien miekenkuvitusten vaikutuksen alaisina, huolellisesti
+ja todenteolla pitää selvästi eroitettavana, muutoin kuluu se
+paikoittain pois ja haaveksiminen tulee hänessä jonkunmoiseksi
+taudintapaiseksi tilaksi.
+
+Vaikkemme nyt enää olleet tilaisuudessa olla yhtä paljon yhdessä, kuin
+ennen, olimme Susanna ja minä kuitenkin koko nuoruutemme ajan
+toisistamme luopumattomia leikkikumppalia ja uskotuita.
+
+Kun hänellä oli jotakin minulle kerrottavaa, piti hän tavallisesti
+varalta veräjän luona, joka sulki tien pappilan maan rajalla, kun menin
+kanttoriin tahi palasin sieltä takaisin.
+
+Eräänä päivänä kun astuin tietä pitkin kotiini päin, kirjat kainalossa,
+istui hän sinisen-kirjavassa hameessaan ja olkihatussaan aidalla
+veräjän vieressä. Hän näytti olevan hyvin huonolla tuulella, ja minä
+arvasin heti, että nyt saisin jotakin kuulla.
+
+Hän ei vastannut minun tervehdykseeni; mutta kun minä, pikemmin kuin
+hän näkyi toivovan, koetin päästä veräjän läpi, kysyi hän kiihkeällä
+äänellä, oliko totta mitä kerrottiin, että minä olin niin laiska ja
+unelias, ettei minusta ikipäivinä miestä tulisi.
+
+Susanna oli usein ilveillyt kanssani, enkä minä ollut siitä
+millänikään; mutta se minua tällä kertaa niin syvästi loukkasi, kun
+huomasin että pappilassa puhutaan meistä ja että Susanna kuuli kaikki
+mitä siellä sanottiin. Jospa olisin voinut aavistaa että Susanna sinä
+päivänä istui tuossa minun voitettuna puolustajanani, niin varmaankin
+olisin käyttäinnyt toisin kuin silloin tein, sillä minä jatkoin
+matkaani hyvin loukatun näköisenä, sanaakaan Susannalle vastaamatta.
+
+Kun saavuin kotiin sain minä kuulla että pastori ja isäni olivat
+joutuneet kiistaan eräässä kokouksessa. Pastori, joka oli kokouksen
+esimiehenä, oli lausunut, että isäni, hänen mielestään, oli kovin
+jyrkkä jossakin asiassa, ja isäni oli antanut pastorille hyvin ankaran
+vastauksen. Seurauksena tuosta oli että jouduimme keskustelu-aineeksi
+pappilassa.
+
+Tämä epäsopu vanhempiemme välillä teki meidät lapsetkin aroiksi, ja
+minä muistan että ensi alussa pahoin pelkäsin kulkea pappilan sivutse,
+kun mahdollisesti tapaisin pastorin tiellä.
+
+Susanna koitti kuitenkin kaikin tavoin lähestyä minua; mutta kun minä
+vaan näin vilahduksen hänen sinisen-kirjavasta hameestaan, poikkesin
+minä tieltä metsään tahi piilouin puiden taakse, kunnes hän oli
+kadonnut näkyvistä.
+
+Parina päivänä en minä nähnyt Susannaa laisinkaan; mutta kun eräänä
+aamuna kuljin veräjän läpi, huomasin, maantien-jaossa pystytetyn paalun
+valkoiseen päähän lyijyskynällä kirjoitetuksi: "Sinä olet vihastunut
+minuun, mutta S. ei ole laisinkaan sinulle vihainen".
+
+Nuot lapselliset, suuret kirjaimet tunsin minä oitis, ja sinä päivänä
+palasin pari, kolme kertaa takaisin paalun luoksi lukeakseni ja jälleen
+lukeakseni noita riviä. Niiden kautta astui Susanna eteeni jälleen
+uudessa muodossa; ajatuksissani näin hänen kirjaimien takaa aivan kuin
+pisteaidan lävitse.
+
+Jälkeen puolen päivän kirjoitin siihen alle: "katso paalun taakse!" Ja
+sinne minä kirjoitin: "T. ei myöskään ole vihainen S--lle".
+
+Seuraavana päivänä seisoi Susanna valkamassa ranta-vallin luona, mutta
+hän ei ollut minua näkevinänsäkään kun menin hänen ohitsensa; hän
+varmaankin katui, että hän niin pian oli lähestynyt minua.
+
+Vaikka ulkonainen suhde isäni ja pastorin välillä näytti hyvin
+kohteliaalta, oli kuitenkin seurusteleminen heidän välillään siitä
+päivin pidettävä lakkautettuna: he eivät jalkaansa laskeneet toisensa
+kynnyksen yli muuta kuin tärkeimpäin asiain sitä vaatiessa ja erityisen
+kutsumuksen johdosta. Tämä antoi Susannan ja minun seurustelemiselle
+jonkunmoisen salaperäisen muodon. Vaikkei mikään varsinainen kielto
+ollut esteenä meidän kanssakäymisellemme, tapasimme kuitenkin toisemme
+aivan salavihkaan.
+
+Me olimme kumpikin seura-kumppalia vailla. Susanna istui vangittuna
+jokapäiväisessä yksitoikkoisuudessa kodissaan, äitinsä ankaran
+katsannon alla, ja surullisessa kodissani tuntui minusta ikääskuin
+minua aina vilustaisi ja peloittaisi, ja juuri kuin kaikki ilo olisi
+ollut tuolla pappilassa Susannan luona. Eipä ihme, että me alati
+halusimme saada tavata toinen toistamme.
+
+Kuta vanhemmiksi kävimme sitä harvemmin saimme olla yhdessä, mutta halu
+ja ikävä saada tavata toinen toisemme paisui sen kautta vaan vielä
+suuremmaksi, ja ne hetket, joita me sitte saimme yhdessä viettää,
+saivat vähitellen, itsemmekin tietämättä, aivan toisen muodon kuin tuo
+entinen lapsellinen seurusteleminen. Saada puhella hänen kanssaan oli
+nyt käynyt ainoaksi halukseni, ja monta kertaa kiertelin päiväkauden
+pappilan ympärillä ainoastaan saadakseni nähdä häntä edes vilahdukselta
+vaan.
+
+Minä olin silloin kuusitoista vuotias kun hän kerran, kulkiessani
+pappilan kukkatarhan sivutse, viittasi minua luoksensa ja ojensi
+minulle pienen kukkasen aidan yli. Hän kiiruhti sitte suoraa päätä
+kukkapensaitten läpi pois, ikääskuin olisi hän peljännyt, että joku
+olisi sattunut näkemään mitä hän teki.
+
+Silloin minä ensi kerran selvään huomasin kuinka kaunis hän oli; ja
+kauan aikaa pysyi hänen kuvansa muistossani sellaisena kuin hän oli,
+seisoessaan ruusupensaiden keskellä kirkkaan aamuauringon valaisemana.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Renkituvassa.
+
+
+Se aave-uskoisuus, joka valliisi meidän talossamme, oli ylimmillään
+alhaalla renkituvassa, kun rengit ja piiat sekä matkustavat talonpojat,
+jotka siellä etsivät yösijaa, iltasin istuivat räiskyvän takkavalkean
+ympärillä ja kertoivat juttujaan kaikenmoisista aaveista ja
+kummituksista.
+
+Rahilla uunin ja seinän välissä istui kaunis ja pulska Juonas renki,
+paikaten rikkinäisiä puuastioita, joita oli hänen ympärillään; hän
+askaroitsi vaan kaiken aikaa ja kuunteli äänettömänä mitä muut
+kertoivat. Uunin edessä rasvasi "Pieksu-Niilo" pieksuja ja nahkaremeliä
+-- Hän oli saanut nimensä siitä, että hän neuloi pieksuja. --
+Pieksu-Niilo oli pieni veijari mieheksi, pörhöisellä, keltaisella
+tukalla, joka aina riippui otsalla; hänen naamansa oli pyöreä kuin
+täysikuu, ja sen keskeltä ilmestyi nenä pienenä nyppylänä; kun hän
+hymyili, näytti hänen ohuthuulinen, leveä suunsa, suurine hampaineen,
+melkein kuolleen irvistävältä suulta. Hänen pienet, haaleat silmänsä
+kipristyivät silloin salaperäisesti kokoon, samalla ilmoittaen että hän
+oli terävä-päinen. Tavallisesti oli hänellä enin juttuja kerrottavina;
+mutta vielä suurempi oli hänen taitonsa saada matkustajat kertomaan,
+aina asianhaarain mukaan, joko näkyväisestä tahi näkymättömästä
+maailmasta.
+
+Kolmatta renkiä kutsuttiin liikanimellä, jota ei kuitenkaan hänen
+kuullen lausuttu, Antti Tinahattu, syystä että hän väliin juomatuulelle
+joutuessaan joi ja mässäsi niin, että hän oli vähällä joutua pois
+virastaan. Hän oli kuitenkin tavallaan oikein aimo mies. Kun hätä
+myrskyilmassa nousi korkeimmalleen, uskottiin hänelle laivan
+päällysmiehen vaikea virka; sillä hänen erinomaista purjehdustaitoaan
+täytyi kaikkien ihmetellen kunnioittaa. Mutta kun vaara oli ohi, vaipui
+hän takaisin entiseen vähäpätöisyyteensä.
+
+Talon palvelusväen joukossa oli myöskin muuan kahdenkymmenen vuotias
+piika, jota me kutsuimme "ranskalainen Martine". Hän oli aivan toista
+ihmisrotua kuin muut Nordlandin asukkaat, vilkas ja sukkela; hänen
+tuuheat mustat kähäränsä ympäröivät hänen kapeita kasvojaan, joiden
+säännölliset juonteet olivat silmiin pistävät. Hän oli heikko
+jäseniltään, keskinkertainen pituudeltaan ja solea vartaloltaan.
+Tummain silmäripsien alta säteilivät sysimustat silmät. Kun hän
+suuttui, näyttivät ne säkenöivän. Hän oli rakastunut harvapuheiseen
+Juonaasen, ja oli ilman vähintäkään syyttä äärettömästi mustasukkainen.
+Kerrottiin kyllä että heistä tulisi pariskunta kunhan Juonas vaan saisi
+tehdyksi pari kalaretkeä vielä lisäksi mutta yleisesti tunnettu ei asia
+kuitenkaan ollut, luullakseni siitä syystä ettei Juonas koskaan selvin
+sanoin kosinut. Sukuperältään oli Martine äpärä lapsia Norjan
+rannikolla, joiden isinä on vieraita kipparia ja merimiehiä. Hänen
+isänsä kuuluu olleen muuan ranskalainen merimies.
+
+Isäni oli ankarasti kieltänyt minua menemästä iltasilla renkitupaan;
+hän tiesi hyvin, että siellä puhuttiin yhtä ja toista, joka ei ollut
+lapsen korville soveliasta kuulla. Mutta vastapainona tuolle kiellolle
+oli tieto, että juuri renkituvassa kerrottiin kaikkein hauskinta mitä
+saatoin saada kuulla. Seurauksena siitä oli, että minä alinomaa salaa
+hiivin sinne. Muistanpa vieläkin miten eräänä pimeänä syysiltana, kun
+jälleen olin salaa pistäytynyt renkitupaan, Pieksu-Niilo kertoi
+hirmuisen kummitustarinan niiltä ajoilta kun Erlandsen oli isäntänä.
+
+Siihen aikaan seisoi vanha ranta-aitta lähellä pappilaa. Oli joulu
+ilta. Kauppalassa juotiin ja vietettiin iloista joulua. Kello
+yhdentoista aikaan loppui olut ja silloin lähetettiin muuan renki,
+jonka nimi oli Rasmus, ja joka muutoin oli väkevä ja pelotoin mies,
+alas ranta-aittaan, jossa oluttynnyri oli, täyttämään suuri, hopealla
+reunustettu oluthaarikka, joka pantiin hänelle mukaan. Aitassa asetti
+Rasmus lyhdyn tynnyrin päälle ja alkoi laskea olutta haarikkaan. Kun se
+oli täynnä ja Rasmus juuri aikoi nostaa se huulilleen, näki hän
+oluttynnyrin päällä kauhean suuren, mustan olennon, jonka ruumis
+ulottui kellarin pimeään osaan saakka, missä tynnyreitä seisoi pitkässä
+rivissä; kylmä henkäys aivan kuin aukiolevasta ovesta kävi hirviösti
+päin; tämä vilkutteli hänelle suurta silmäpariaan, joka loisti kuin
+kaksi sarvilyhtyä, ja lausui: "varas joulu-oluessa". Mutta Rasmus ei
+vitkastellut. Hän paiskasi raskaan oluthaarikan vasten hirviön silmiä
+ja lähti sitte hyvää vauhtia painamaan pakoon. Ulkona paistoi kuu
+valkoiselle lumelle. Hän kuuli kiljuntaa ja ulvontaa rannalta, ja
+huomasi miten kummitukset yhä suuremmissa parvissa ajoivat häntä takaa.
+Kun hän saapui hautausmaan aidan luokse, keksi hän hädissään keinon
+huutaa: "auttakaa nyt minua kaikki kuolleet!" -- Kuolleet ja peikot
+ovat nimittäin aina vihoin toisilleen. -- Silloin kuuli hän miten
+kuolleet nousivat haudoistaan ja miten ankara meteli ja ulvonta syntyi.
+Rasmusta ajoi kuitenkin yksi kummitus takaa ja oli juuri musertaa hänet
+allensa, kun hän sai ovensalvasta kiinni ja pelastuneena pääsi
+huoneesen. Mutta siellä pyörtyi hän keskelle laattiaa. Seuraavana
+päivänä, ensimmäisenä joulupäivänä, näki kirkkoväki haudoille
+hajoitettuina kappaleita ruumiinarkuista ja niiden seassa kaikenmoisia
+vanhoja, vedessä maanneita katkonaisia airoja ja laivansiroja,
+jotka laineet ajavat rannoille haaksirikon jälkeen. Näitä aseita
+olivat kuolleet ja kummitukset tapellessaan käyttäneet; kaikesta
+saattoi kuitenkin huomata, että kuolleet olivat päässeet voitolle.
+Ranta-aitassa löydettiin myöskin sekä tinahaarikka että lyhty.
+Tinahaarikka oli lyöty litteäksi hirviön otsaa vastaan ja lyhdyn oli
+kummitus murskaksi musertanut, kun renki pääsi pakoon.
+
+Pieksu-Niilo osasi myöskin kertoa koko joukon tarinoita "aaveiden
+näkijöistä" ja heidän näyistään, joko henkimaailmassa tahi
+todellisuudessa. Tapahtumista on heillä usein jonkunlainen
+ennakkoaavistus tahi saattavat he, aivan kuin kangastuksena heidän
+sisällisen näkynsä edessä, nähdä mitä juuri samalla hetkellä tapahtuu
+etäisimmilläkin seuduilla. He saattavat istua iloisessa seurassa, mutta
+äkkiä käydä kalman kalpeiksi ja levottomina, huomaamatta mitä heidän
+ympärillään tapahtuu, tuijoittaa eteensä tyhjään ilmaan. Tapahtumat
+joita he näkevät, ovat monenkaltaisia. Väliin he huudahtavat: "Nyt on
+valkea valloillaan kauppias N. N:n talossa ... kaupungissa!" Väliin he
+taas näkevät pitkiä hautias saattojoukkoja, niin selvään, että he
+saattavat kertoa kunkin siinä kulkevan ihmisen paikan ja ulkomuodon,
+itse ruumisarkun muodon ja kadutkin, joita pitkin joukko kulkee.
+Silloin he äkkiä lausuvat: "Nyt haudataan suuri mies Kristianiassa."
+Kun sitte ilmoitukset tapahtumista saapuvat, ovat ne aina yhtäpitäviä
+ennustuksen kanssa. Merellä saattaa tapahtua, että tuollainen henkilö
+tulee päällikön luokse ja sanoo, että olisi parasta jos vähän aikaa
+poikettaisiin siitä suunnasta, johon silloin kuljetaan; ja häntä
+totellaan aina; hän näkee silloin laivan edessä jotakin, mitä muut
+eivät näe, mutta joka saattaisi tuottaa turmiota laivalle --
+tavallisesti merihirviön veneenpuoliskossaan tahi jonkun muun
+kummituksen.
+
+Yksi Pieksu-Niilon kertomuksista oli tapahtunut eräälle hänen
+tuttavalleen tämän ollessa talvikalastuksellaan. Ilma oli parin päivän
+ajan ollut mitä inhoittavin, mutta kolmantena päivänä alkoi vähän
+seljetä, niin että muuan venekunta arveli että sinä päivänä varmaankin
+kävisi laatuun laskea pyydykset vesille. Toiset eivät sitävastoin
+uskaltaneet sellaista ajatellakaan. Nyt on tapana, että venekunnat
+auttavat toisiaan saadakseen veneet vesille ja niinpä piti nytkin
+tapahtuman. Kun he tulivat alas rannalle, huomasivat he, että airot ja
+tuhdot veneessä, joka oli vedetty hyvän matkaa ylös maalle, olivat
+asetut nurin ja takaperoisesti, ja sitä paitse oli aivan mahdotointa,
+jospa kuinkakin olisivat ponnistelleet, saada venettä liikahtamaan
+paikaltansa. He koettelivat voimiaan kerran, kaksi jopa kolmekin kertaa
+yhtä huonolla menestyksellä. Silloin sanoi muuan mies joukosta, joka
+oli tunnettu aaveiden näkijäksi, että olisi parasta antaa veneen sinä
+päivänä seisoa paikallaan; se oli miesmahtia raskaampi. Eräässä täällä
+oleskelevassa venekunnassa löytyi myöskin muuan neljäntoistavuotias
+vilkas poikanulikka, joka koko ajan hauskuutti muita kaikenmoisilla
+kujeillaan, ja joka ei koskaan pysynyt hiljaa alallaan. Tämä otti nyt
+suuren kiven ja heitti sen voimansa takaa veneen peräpuoleen. Siitä
+syöksähti silloin kaikkein nähden kummitus, merimiehen puvussa. Se oli
+istunut takaperin veneessä, venettä painaen, ja heittäysi nyt mereen
+niin että vesi vaahdoten pauhasi sen ympärillä. Kun tämä oli tapahtunut
+sujui vene helposti veteen. Mutta aaveiden näkijä katsahti poikaan ja
+arveli että olisi ollut parasta jos tuo työ olisi häneltä ollut
+tekemättä. Poika vaan nauroi ja ilvehti kuin ennen, vakuuttaen ettei
+hän ymmärrä tuollaisia uhkauksia peljätä.
+
+Kun kalastajat iltasella olivat palanneet takaisin ja nukkuivat
+kalamajassa, kuulivat he puolen yön aikaan pojan huutavan apua. Muuan
+heistä luuli myöskin ihralampun himmeässä valossa näkevänsä vahvan
+käden ojentuvan ovesta pojan vuoteelle saakka. Kirkuen ja ponnistellen
+vastaan oli poika kuitenkin näkymättömän voiman vetämänä joutunut oven
+suuhun saakka, ennenkuin muut tointuivat niin paljon, että saattoivat
+iskeä poikaan kiinni estääkseen häntä joutumasta kummituksen valtaan.
+Mutta nyt syntyi ovessa ankara ottelu; kummitus veti poikaa sääristä ja
+kalastajat pitivät hänen käsistään ja muusta ruumiista kiinni. Siten
+kiskottiin keskiyön hiljaisina hetkinä poika parkaa, joka huusi ja
+vaikeroitsi, edestakaisin puoliavoimessa ovessa; väliin oli kummitus
+väliin taas kalastajat voitolla. Yhtäkkiä laski kummitus pojan irti, ja
+silloin kaatui koko lauma mullin mallin toistensa päälle pitkin
+laattiaa. Mutta silloin oli poika kuolleena, ja nyt vasta he käsittivät
+ettei kummitus päästänyt saalistaan ennenkuin se oli häneltä hengen
+riistänyt. Seuraavana talvena kuului aina öisin kello kaksitoista
+vaikeroimisia kalamajasta. Ja sitte vasta vaikenivat ne kun maja
+muutettiin toiseen paikkaan.
+
+Samoin kuin sisämaan talonpoika useassa paikoin pitää suurimpana
+kunnianaan omata parhaimman juoksijan, samoin, ehkäpä vielä
+kiihkeämminkin, on Nordlandilaisen suurin kunnia omata nopein
+purjevene. Oikein oivallinen vene joutuu tuolla pohjanperillä yhtä
+kuuluisaksi kuin oikea maan mainio juoksija etelässä. Kumpaistakin
+seuraa kaikenmoisia kertomuksia niiden oivallisuudesta ja nopeudesta
+jossakin kilpailussa. Parhaimmat veneet saadaan nykyänsä Ranesta, jossa
+laivan rakentaminen on kohonnut hyvin korkealle. Rakentaa sellainen
+vene oikealla vesilinjalla, on nerotyö, jota ei voi tieteellisesti
+oppia; se riippuu nimittäin rakentajan älystä saada kaikki säntilleen,
+kunkin veneen eri laadun mukaan. Se rakennustapa, jonka Nordlandilainen
+rakennustaide jo kauan aikaa sitte on huomannut käytännöllisimmäksi,
+tuo keuloista korkea, teräväpohjainen vene, yhdellä mastolla ja
+leveällä, kauniisti leikatulla raakapurjeella poikittain, joka on niin
+erinomaisen sopiva siihen, johon sitä parhaiten tarvitaan, nimittäin
+nuolennopeaan myötä- ja laitatuuleen purjehtimiseen, vaikkei se olekaan
+niin mukava vastatuuleen risteilemiseen, on veden rajan alapuolelta
+aivan saman muotoinen kuin ne nopeakulkuiset Kliperttilaivat, joiden
+kautta Englantilaiset ja Amerikalaiset laivanrakentajat ovat tulleet
+niin kuuluisiksi. Kuinka paljon vaivaa Nordlandilainen sai nähdä
+ennenkuin hän keksi tämän veneen-muodon, joka tekee mahdolliseksi että
+hän pienissä veneissään melkein lentämällä kiitää tuulen mukaan noiden
+suurien aaltojen alta pois, jotka vaahtoavina vyöryvät hänen jälkeensä,
+ja jotka, jos veneen saavuttaisivat, varmaankin hautaisivat sen
+allensa; kuinka monta sukupolvea on saanut kärsiä ja taistella,
+ajatella ja tuumia tätä muotoa, niin sanoakseni kuoleman rangastuksen
+uhalla kustakin hairahduksesta; sanalla sanoen Nordlandilaisveneen
+historia sen sukupolven ajoilta, joka ensin rupesi otteluun meren
+kanssa tuolla pohjaisessa, tähän päivään saakka -- se on unohdettu
+Nordlandilaissatu, täynnä alhaisen työmiehen sankari-töitä.
+
+Eräänä tammikuun iltana, vähää ennenkuin talvi kalastus alkoi, oli
+jälleen suuri joukko kalastajia koossa meidän tuvassamme. Kun he
+kuulivat Pieksu-Niilon kertovan joitakuita tarinoistaan, innostui muuan
+heistä myöskin kertomaan. Hän tahtoi näyttää, että siellä, josta hän
+oli kotoisin, nimittäin alhaalta Dönöstä Helgelandissa, läheltä Ranea,
+löytyi sekä yhtä ihmeellisiä kertomuksia että oivallisia veneitä kuin
+meillä täällä pohjoisessa. Kertoja oli pieni sukkelakielinen mies, joka
+koko ajan kuin hän kertoi heilutteli ruumistaan ja muutti yhä paikkaa
+penkillä, jolla hän istui. Terävällä nenällään ja pienine punaisine
+pyöräsilmineen oli hän levottoman vesilinnun kaltainen ulkona karilla.
+Hän vaikeni tuon tuostakin hetkiseksi, aivan kuin kootakseen uusia
+voimia kertomustansa jatkaakseen. Kertomus oli seuraava: Kvalholmin
+saarella, Helgelandissa, asui muuan köyhä kalastaja nimeltä Eljas,
+vaimonsa Karinan kanssa, joka ennen oli palvellut Alstadhaugin
+pappilassa. He olivat saaneet pienen majan asuakseen, ja Eljas
+kalasteli nyt päiväpalkalla. Autio Kvalholmi ei ollut aivan vapaa
+kummituksista. Kun mies oli poissa kuuli vaimo kaikenmoisia ilkeitä
+ääniä sekä melua, joka ei voinut olla muuta kuin kummitusta. Eräänä
+päivänä kun hän oli ylhäällä saarella niittämässä heiniä talven varalta
+niille muutamille lampaille, joita heillä oli, kuuli hän aivan selvään
+keskustelua vuoren alta rannalta, mutta hän ei uskaltanut mennä
+katsomaan mitä se oli.
+
+He saivat lapsen joka vuosi, mutta kun he kumpikin tekivät uutteraan
+työtä ei puute heitä hätyyttänyt. Kun seitsemän vuotta oli kulunut
+löytyi tuvassa kuusi lasta. Silloin oli Eljaksella niin paljon varoja
+koossa että hän arveli voivansa hankkia itselleen oman kolmisoutusen
+purren ja tästä lähin kalastaa omassa aluksessaan.
+
+Eräänä päivänä kun hän kulki näissä mietteissään, pitkä, rautakoukulla
+varustettu tanko kädessä, huomasi hän äkkiä kallionlohkareen alla,
+rannalla, kauheasti suuren hylkeen, joka makasi lämmittelemässä
+kylkeään auringonpaisteessa, ja jolle mies oli yhtä odottamatoin toveri
+kuin tämä miehelle. Eljas ei kuitenkaan kuhnastellut; ylhäältä
+kallionkieleltä, jolla hän seisoi, iski hän pitkän, raskaan rautapäisen
+tankonsa hylkeen niskaan.
+
+Mutta silloinkos meteli syntyi! Hylje karkasi samalla pystyyn
+pyrstöllensä, niin korkealle ilmaan kuin veneenmasto, ja katseli
+kalastajaa veristynein silmin niin äkäisesti ja myrkyllisesti, että
+Eljas oli pelästyksestä käydä hulluksi. Sitte syöksähti se mereen, niin
+että verinen vaahto pursueli sen ympärillä. Sen enempää ei Eljas sitä
+nähnyt, mutta venevalkamaan Kval-lahteen, jossa hänen mökkinsä seisoi,
+ajoi tuuli samana päivänä tangon, josta rautapiikki oli katkaistu.
+
+Eljas ei ajatellut asiaa sen enempää. Hän osti samana syksynä
+kolme-soutupurren, jolle hän jo kesän ajalla oli rakentanut pienen
+ladon.
+
+Eräänä yönä, kun hän makasi ja ajatteli uutta purttaan, juohtui hänen
+mieleensä, että hänen ehkä pitäisi, paremmin venettään varjellakseen,
+asettaa vielä useampia tukeita sen alle. Hän oli niin äärettömästi
+mieltynyt tähän veneesensä, että hän varsin mielellään nousi lämpimältä
+vuoteeltaan ja lähti, lyhty kädessä, sitä katsomaan.
+
+Hänen siinä seisoessaan, venettä lyhdyllä valaisten, huomasi hän äkkiä
+tallaan nurkassa erään pyydyskopan päällä kasvot, jotka olivat aivan
+hylkeen kuonon muotoiset; ne irvistelivät vähän aikaa tuimasti hänelle
+ja valolle; sitte näytti siltä kuin kita olisi käynyt yhä suuremmaksi
+ja äkkiä putkahti venetallaan ovesta ulos suuri mies, joka ei
+kuitenkaan kadonnut niin nopeasti, ettei Eljas lyhdynvalossa olisi
+huomannut, että pitkä rautapuikko pisti esiin hänen seljästään. Ja nyt
+näki hän paljonkin kummituksia. Mutta hän pelkäsi enemmän venettään
+kuin henkeänsä; hän istahti sentähden veneesen, sitä vartioidakseen, ja
+asetti lyhdyn viereensä. Kun hänen vaimonsa aamulla tuli rantaan,
+tapasi hän Eljaksen veneessä makaamassa, sammunut lyhty vieressä.
+
+Sinä tammikuun aamuna kun Eljas lähti ulos kalalle omassa veneessään,
+kaksi miestä mukanaan, kuuli hän pimeässä äänen eräältä luodolta, juuri
+lahden suussa, joka nauroi pilkallisesti ja sanoi; "Kun saat
+viisisoutusen, niin varo silloin itseäsi, Eljas!"
+
+Monta vuotta kului kuitenkin ennenkuin Eljas sai viisihankaisen, ja
+hänen vanhin poikansa Bernt oli silloin seitsemäntoista vuotias. Sinä
+syksynä kun tämä tapahtui, matkusti Eljas perheineen Raneen siellä
+myydäkseen kolmisoutuisensa ja vähän rahaa lisää panemalla saadakseen
+viisihangan. Kotiin ei jäänyt muita kuin yksi juuri ripillä käynyt
+suomalainen piika, jonka he olivat pari vuotta sitte ottaneet
+palvelukseensa.
+
+Ranessa löytyi nyt kaupan muuan pieni viisihanka-pursi, jonka seudun
+paras veneentekijä edellisenä syksynä oli saanut valmiiksi ja
+tervatuksi. Sitä teki Eljaksen suuresti mieli. Hän ymmärsi mimmoisen
+veneen piti oleman, ja väitti ettei hän ollut koskaan ennen nähnyt
+veneen, joka olisi ollut niin kauniisti rakennettu vesirajan
+alapuolelta kuin tämä. Päältäpäin oli vene sitävastoin kömpelömmin
+tehty, niin että se vähemmin kokeneen silmissä näytti pikemmin
+raskassoutuiselta kuin keveältä.
+
+Veneentekijä huomasi kyllä tämän yhtä hyvin kuin Eljas. Ja hän
+vakuutti, että vene tulisi olemaan paras purjehtija koko Ranessa; mutta
+lupasi kuitenkin myydä se Eljakselle helpolla hinnalla, kun tämä vaan
+lupaisi, ettei hän tekisi minkäänlaista muutosta veneessä, ei edes
+niinpaljon kuin juovan tervaan. Vasta sitte kun Eljas oli varmaan sen
+luvannut, sai hän veneen.
+
+Mutta "hiiden ämmä", joka opetti veneentekijälle miten vene vesirajan
+alapuolelta oli rakennettava -- sen yläpuolelta sai hän, vointinsa
+mukaan, tehdä sen sellaiseksi kuin hän taisi, -- oli luultavasti jo
+edeltäkäsin käskenyt veneentekijän myymään vene niin helposta, että
+Eljas sen saisi ja myöskin samalla tekemään sen ehdon, ettei veneesen
+saanut tehdä minkäänlaisia merkkiä. Siten ei myöskään voitu
+tavallisuuden mukaan tervalla maalata ristit keulaan ja perään.
+
+Eljas aikoi nyt purjehtia kotiinsa, mutta hän kävi ensin kauppalassa,
+hankkiakseen itselleen ja omaisilleen joulutarpeita, niiden joukossa
+hiukkasen viinaakin. Iloisena onnellisesta kaupastaan otti hän itse ja
+hänen eukkonsakin pienen naukun ja vanhin poika Bernt sai myöskin vähän
+maistimeksi.
+
+Sitte lähtivät he uudella veneellään purjehtimaan kotiin päin. Muuta
+varapainoa kuin hän itse, hänen vaimonsa ja lapsensa sekä joulutarpeet,
+ei veneessä löytynyt. Bernt piti toista ja vaimo sekä vanhin poika
+toista jalusnuoraa, ja Eljas itse istui peräsimessä kiinni. Kaksi
+nuorempaa poikaa käyttivät vuoroon viskainta.
+
+Heillä oli kahdeksan penikulmaa merimatkaa purjehdittavana ja kun he
+ennättivät ulapalle aukealle huomasivat he, että he heti ensi kerran
+venettä käyttäissään saisivat koettaa mihin se kelpaisi. Tuuli paisui
+vähitellen myrskyksi ja meren valtavien aaltojen harjat alkoivat
+taittua vaahtopäisiksi.
+
+Nyt sai Eljas kokea minkälainen vene hänellä oli; se sukelsi kuin
+vesilintu aaltojen välitse, eikä edes pisaratakaan räiskähtänyt sisään;
+hän vannoi ettei mikään tavallinen viisisoutuinen kestäisi tällaista
+ilmaa, purjeita pienentämättä.
+
+Päivän päällä huomasi hän vähän matkan päässä merellä toisen
+viisihankapurren, täydellä miehistöllä ja purje yhtä paljon auki kuin
+hänelläkin. Se kulki samaan suuntaan kuin Eljaskin, ja hänen mielestään
+tuntui vähän oudolta, ettei hän ollut ennen sitä huomannut. Näytti
+siltä kuin tämä olisi tahtonut purjehtia kilpaa Eljaksen kanssa, ja kun
+hän sen huomasi laski hän heti purjeensa vielä suuremmaksi.
+
+Nyt liiti vene nuolen nopeudella niemien, saarien ja karien ohitse,
+niin ettei Eljas muistanut koskaan olleensa näin pyöryttävässä
+hoijakassa, ja nytpä vene näyttäytyikin sellaisena kuin sen piti
+oleman, nimittäin parhaana Ranessa.
+
+Meri oli tällä ajalla käynyt yhä rajummaksi; pari valtavaa aaltoa oli
+jo syössyt veneesen; ne vyöryivät sisään etu keulasta, jossa Bernt
+istui, ja valuivat takaisin mereen peräpuolelta.
+
+Hämärän tullessa oli tuo toinen vene lähestynyt sangen lähelle ja nyt
+ei veneiden väliä enää ollut sen pitemmältä kuin että hyvin olisi
+saattanut heittää viskain toisesta veneestä toiseen.
+
+Täten jatkettiin purjehtimista rinnakkain illan pitkään yhä korkeampia
+aaltoja vastaan. Purjetta kyllä olisi pitänyt pienentää, mutta Eljas ei
+hevin tahtonut antaa perään kilpailuksessa, vaan antoi purjeen olla
+entisellään niin kauan, kunnes toisessakin veneessä purjetta
+pienennettäisiin, sillä heille se näytti olevan yhtä välttämätöintä
+kuin Eljaksellekin. Tuon tuostakin kulki viinaputeli kädestä käteen;
+sillä oli taisteleminen sekä kylmyyttä että märkyyttä vastaan. Tuo
+omituinen sähkö-valo, joka välähteli mustissa aalloissa lähellä
+Eljaksen omaa venettä, loisti niin kummallisesti toisen veneen
+vaahdossa jotta näytti aivan siltä kuin sen sivut kyntäsivät
+tulivakoja. Kirkkaan fosforivalon loistossa taisi Eljas eroittaa touvin
+päät vieraassa veneessä. Hän taisi myöskin selvään nähdä ihmiset
+veneessä, nahkaset merimiehen-lakit päässä; mutta kun tuulen puoli
+veneestä oli Eljakseen päin käännetty, asettuivat kaikki selin häneen
+ja peittyivät suurimmaksi osaksi vedenpinnasta korkealle kohoavan
+veneenlaidan taakse.
+
+Äkkiä syöksähti hirmuinen aalto, jonka valkoisen harjan Eljas jo kauan
+oli nähnyt pimeässä välähtelevän, sisään keulanpuolelta, jossa Bernt
+istui. Se pysähdytti koko veneen hetkiseksi, laidat tärisivät ja
+natisivat sen painon alla, ja se valui sitte, kun vene, joka hetken
+ajan oli maannut puolikaatuneena, jälleen nousi pystyyn ja lähti
+eteenpäin kiitämään, hiljalleen ulos peräpuolelta. Tämän tapahtuessa
+luuli Eljas kuulleensa ilkeän huudon toisesta veneestä. Ja kun kaikki
+oli ohi lausui vaimo, äänellä, joka viilsi Eljaksen sydämmeen saakka:
+"Herra Jumala, Eljas! tuo aalto vei Martin ja Niilon mukanaan!" --
+Nämät olivat heidän kaksi nuorinta lasta, ensinmainittu yhdeksän ja
+toinen seitsemän vuotias; he olivat istuneet Bernt'iä lähinnä keulassa.
+Tähän ei Eljas saanut muuta vastatuksi kuin: "Älä laske vetoköyttä,
+tahi muutoin kadotat vielä useamman!"
+
+Ensimmäinen tehtävä nyt oli pienentää purjetta, ja kun se oli tehty,
+huomasi Eljas, että sitä täytyi pienentää vielä enemmän, sillä tuuli
+yltyi yhä rajummaksi; mutta toiselta puolen ei hän uskaltanut sitä
+pienentää enemmän kuin hänen välttämättömästi täytyi, jotta vene
+jaksaisi päästä yhä suurenevien aaltojen läpi. Niinpä kuitenkin kävi
+että se purjeenkaistale, jota he uskalsivat käyttää, vähitellen
+kutistui yhä pienemmäksi. Aallot kuohahtelivat niin, että vesi räiskyi
+heidän silmilleen; ja vihdoin täytyi Berntin sekä häntä ijässä lähinnä
+olevan veljen, joka siihen asti oli auttanut äitiään vetonuoran
+kiinnipitämisessä, tarttua kiinni raakapuuhun, keino, johon ryhdyttiin
+ainoastaan silloin, kun ei vene siedä mahdollisesti pienintäkään
+purjetta.
+
+Seuralaisvene, joka tällä välin oli ollut näkymättömissä, ilmestyi nyt
+jälleen aivan lähelle, purjeet aivan samalla tavoin pienennetyt kuin
+Eljaksenkin veneessä; mutta nyt hän rupesi vähän epäilemään
+purjehtijoita toisessa veneessä. Ne kaksi, jotka pitelivät raakapuuta,
+ja joiden kalpeat kasvot näkyivät leveiden hattujen alta, näyttivät
+hänestä, merenvaahdon kummallisessa valossa, enemmän kuolleilta kuin
+eläviltä, eivätkä he virkkaneet sanaakaan.
+
+Vähän matkan päässä tuulen päällä huomasi Eljas jälleen uuden aallon
+korkean, valkoisen harjan joka lähestyi häntä pimeästä, ja nyt
+varustihe Eljas jo aikoinaan ottaakseen sitä vastaan. Keula käännettiin
+aaltoa kohti ja purjeesen otettiin niin paljon tuulta kuin mahdollista,
+jotta vene saisi kyllin vauhtia voidakseen halaista aalto ja jälleen
+jatkaa matkaansa. Kosken kohinalla pauhasi aalto veneesen; jälleen
+makasi tämä hetkisen aikaa puoleksi kaatuneena; mutta kun kaikki oli
+ohi ei vaimo enää istunut vetoköyden päässä eikä Antoni enää pidellyt
+raakapuuta kiinni -- kummankin oli aalto niellyt mereen.
+
+Myöskin tällä kerralla luuli Eljas kuulleensa tuon ilkeän huudon
+ilmassa; mutta kesken kaikkea kuuli hän vaimonsa tuskallisesti huutavan
+hänen nimeänsä. Kun hänelle selkeni, että vaimo oli mereen huuhdottu,
+sanoi hän ainoastaan: "Jesuksen nimeen!" ja istui sitte ääneti. Nyt hän
+olisi kaikkein mieluimmin seurannut vaimoansa meren syvyyteen, mutta
+samalla tunsi hän myöskin, että hänen nyt tuli koettaa pelastaa loppu
+siitä lastista, joka hänellä oli veneessä, nimittäin Bernt ja hänen
+kaksi muuta poikaansa, toinen kahdentoista ja toinen neljäntoista
+vuotias, jotka hetken aikaa olivat vuorotellen viskainta heilutelleet,
+mutta nyt saaneet paikkansa jalusnuoran luona.
+
+Berntin täytyi nyt yksin tukea raakapuuta ja hänen veljensä auttaa
+häntä minkä taisi. Peräsintä ei Eljas uskaltanut laskea kädestään; ja
+kiinni hän pitikin sitä rautakouralla, joka jo kauan oli ollut aivan
+tunnotoin liiallisesta jännityksestä.
+
+Hetkisen kuluttua sukelsi seuralais-vene jälleen näkyviin; se oli,
+samoin kuin äskenkin, ollut vähän aikaa pois näkyvistä. Nyt hän myöskin
+voi selvemmin nähdä tuon suuren miehen, joka istui vieraan veneen
+perässä, samoin kuin Eljas omassa veneessään. Tuon oudon miehen
+seljästä, aivan nahkatakin alapuolelta, pisti esiin noin korttelin
+pituinen rautapuikko, jonka Eljas luuli hyvin tuntemansa. Ja samassa
+hänelle kävi kaksi asiaa aivan selväksi: ensiksikin, ettei se ollut
+kukaan muu kuin itse "merenkummitus", joka aivan hänen lähellä ohjasi
+veneen-puoliskoaan, ja joka oli saattanut hänen onnettomuuteen, ja
+toiseksi, että vaihettarien kirjoissa oli niin määrätty, että hän sinä
+iltana purjehti viimeisellä retkellään. Sillä se, joka näkee
+kummituksen merellä, se on varmaan kuoleman oma. Hän ei virkkanut
+tuosta mitään pojilleen, jotta ei heidän rohkeutensa masentuisi, mutta
+hiljaisuudessa uskoi hän sielunsa Kaikkivaltiaan huomaan.
+
+Näiden viimeisien tuntien kuluessa oli hänen myrskyn tähden täytynyt
+laskea vähän sivulle oikealta reitiltä. Samalla tuli lumituiskukin,
+niin että hän hyvin tiesi, ettei hän saisi maata nähdäkään ennenkuin
+päivä rupeaisi koittamaan. Eteenpäin kuitenkin purjehdittiin niinkuin
+ennenkin. Tuon tuostakin valittivat pikku pojat että heillä oli vilu;
+mutta minkäpä sille tässä märkyydessä nyt sai; ja Eljas istui sitä
+paitse aivan toisissa ajatuksissa. Hänessä oli syttynyt kiihkeä
+kostonhimo; ellei hänellä olisi ollut kolmen vielä elossa olevan
+poikansa henget pelastettavina, niin olisi hän koettanut äkkinäisellä
+käänteellä purjehtia murskaksi tuo kirottu vene, joka yhä, aivan kuin
+ivaten, pysyi hänen rinnallaan ja jonka pahat tarkoitukset hän kyllä
+huomasi. Kun rautapuikko kerran saattoi kummitusta haavoittaa, niin
+eiköhän puukko tahi muu ase sitä voisi myöskin tehdä, ja hän tunsi,
+että hän mielellään uhraisi henkensä jos hän vaan saisi antaa oikein
+aimo iskun tuolle hirviölle, joka niin armottomasti oli riistänyt
+häneltä, mitä hänellä rakkainta elämässä oli, ja joka kuitenkin halusi
+vielä enemmän.
+
+Kello kolmen, neljän ajoilla huomasivat purjehtijat jälleen pimeässä
+vaahtoisen harjan niin korkean että Eljas ensin luuli olevansa aivan
+lähellä jotakin kallioa, jota vasten hyökylaineet taittuivat. Hän
+huomasi kuitenkin pian mikä se oikeastaan oli, nimittäin hirvittävä
+aalto. Silloin luuli hän kuulemansa naurua toisesta veneestä ja äänen,
+joka sanoi: "Nyt viisihankasi menee kumoon, Eljas!" Eljas, joka arvasi
+mikä onnettomuus nyt seuraisi, lausui ääneen: "Jesuksen nimeen!" käski
+sitte poikansa pitämään lujasti kiinni vihtarenkaista aironhankain
+luona jos pursi kaatuisi, eikä laskemaan irti ennenkuin se jälleen
+olisi veden pinnalla. Hän antoi vanhemman pojan mennä Berntin luokse
+etukeulaan; itse piteli hän nuorinta vieressään, silitteli pari kertaa
+pojan poskea ja tunnusteli pitikö hän kyllin lujasti kiinni.
+Vaahtoharja hautasi kokonansa veneen allensa; verkalleen kohosi sitte
+jälleen etukeula ilmaan, mutta vajosi uudelleen. Kun se sitte ilmestyi
+vedenpinnalle, riippuivat Elias, Bernt sekä kaksitoistavuotias Kaarle
+kiinni vihtarenkaissa. Kolmas veljistä oli sitävastoin vajonnut
+pohjaan.
+
+Ensi tehtävänä oli nyt saada köydet toiselta sivulta poikki
+leikatuiksi, jotta masto pääsisi nousemaan veden pintaan purren
+sivulle, sen sijaan kuin se nyt keikutteli venettä sen alla; sitte oli
+pprkiminen istumaan levottomasti kelluvalle pohjalle sekä saada
+tapinreikä auki lyödyksi, jotta veneen sisässä oleva ilma pääsisi ulos
+ja kumossa oleva vene siten painuisi syvemmälle veteen ja pysyisi
+vakavampana. Ankarain ponnistuksien jälkeen tämä onnistuikin, ja Elias,
+joka ensin pääsi veneen pohjalle, auttoi poikansakin sinne.
+
+Ja siinä he nyt istuivat pitkän, pimeän talviyön, käsin ja polvin
+pusertaen itseänsä kiinni veneen köliin, jonka yli aalto aallon perään
+huuhteli. Jo parin tunnin kuluttua kuoli Kaarle liiallisesta
+ponnistuksesta ja soljui mereen, vaikka hänen isänsä, voimainsa takaa,
+koetti pitää häntä pystyssä. He olivat monta kertaa koettaneet huutaa
+apua, mutta luopuivat siitäkin yrityksestä, kun huomasivat ettei siitä
+mitään apua ollut.
+
+Näin kahdenkesken istuessaan veneenpohjalla sanoi Eljas Berntille, että
+hän varmaan uskoi itsekin joutuvansa tuonne äidin seuraan, mutta että
+hän toivoi Berntin pelastuvan, kun hän vaan pitäisi itseänsä kiinni
+kuin aika mies. Sitte kertoi hän kummituksesta, jonka niskaan hän oli
+rautapuikon iskenyt ja joka nyt oli hänelle kostanut, "eikä varmaankaan
+tyydy ennenkuin olemme kuitit."
+
+Kello oli 9 paikoilla aamusella kun päivä alkoi hämärtää. Silloin
+ojensi Elias Berntille, joka istui hänen sivullaan, hopeakellonsa ynnä
+sitä seuraavat messinkiketjut, jotka hän oli reväissyt poikki
+saadakseen kellon kiinninapitetun liivinsä taskusta. Hän istui vielä
+hetkisen aikaa; mutta kun päivä valkeni enemmän, huomasi Bernt että
+hänen isänsä kasvot olivat kalman kalpeat, hiukset olivat lähteneet
+useasta kohden hänen päästänsä, niinkuin usein kuoleman lähestyessä
+tapahtuu, ja nahka oli kokonansa kulunut hänen käsistään, joilla hän
+piteli itseänsä kiinni veneen pohjalla. Poika huomasi nyt että isän
+viimeinen hetki lähestyi ja aikoi, niin hyvin kuin veneen kiikunta sen
+salli, siirtyä lähemmäksi ukkoa, häntä tukeakseen; mutta kun Eljas
+tämän huomasi sanoi hän: "Pidä nyt vaan itseäsi lujasti kiinni!
+Jesuksen nimeen! minä lähden äitisi luokse." Näin sanoen heittäysi hän
+takaperin mereen.
+
+Kun meri on omansa saanut, rauhoittuu se hetken ajaksi, niinkuin
+jokainen, joka on kaatuneen veneen pohjalla istunut, hyvin tietää.
+Berntin oli nyt paljon helpompi pitää itseään kiinni; ja kuta enemmän
+päivä valkeni, sitä suuremmaksi kävi hänen toivonsa. Myrsky asettui, ja
+kun päivä kävi aivan selkeäksi luuli hän tuntevansa paikan, jossa hän
+oli; hän olikin juuri oman kotinsa, Kvalholmin saaren, edustalla tuulen
+ajeltavana.
+
+Hän alkoi taas huutaa apua, mutta pani suurimman toivonsa merenvirtaan,
+jonka hän tiesi kulkevan maata kohti erään niemen luona, joka ulostui
+saaresta meren aaltoja taittamaan, ja jonka takana oli aivan tyyni. Hän
+lähestyikin yhä lähemmäksi maata ja tuli vihdoin niin lähelle erästä
+kalliota, että masto, joka uiskenteli veneen sivulla, vieri ylös ja
+alas kallion rinteellä, hyökyaaltojen mukaan.
+
+Vaikka hänen jäsenensä olivat kovin kankeat vaivaloisesta istumisesta
+ja ankarasta jäsenten jännityksestä, onnistui hänen kuitenkin, kovasti
+ponnisteltuaan, päästä ylös kalliolle, jonne hän sai mastonkin
+vedetyksi ja veneensä kiinnitetyksi.
+
+Suomalainen tyttö, joka oli yksin kotiin jätetty, luuli parin tunnin
+ajan kuulevansa avuksi-huutoja; ja kun niitä kuului yhä edelleenkin,
+juoksi hän ylös läheiselle kukkulalle paremmin nähdäkseen ympäristölle.
+Sieltä huomasi hän nyt Berntin istuvan kalliolla ja viisihangan
+loukuttelevan ylös alas kallion kylkeä vastaan. Hän juoksi heti alas
+venelatoon, työnsi vanhan veneen vesille ja sousi sillä pitkin rantaa
+saaren ympäri Berntin luokse.
+
+Bernt makasi sitte sairaana hänen hoitonsa alla kaiken talvea, eikä hän
+sinä vuonna päässyt laisinkaan kalalle. Siitä saakka vaipui hän tuon
+tuostakin synkkään alakuloisuuteen ja kävi varsin kummalliseksi
+luonteeltaan.
+
+Merelle ei hän enää tahtonut lähteä; siitä hän jo oli saanut kyllin.
+Hän nai sitte tuon suomalaisen tytön ja muutti ylös Malangeniin, jossa
+hän sai vähän viljelysmaata, ja elää vieläkin oikein hyvissä varoissa.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Saaristossa.
+
+
+Oli kesä. Susanna ja minä olimme nyt kumpikin seitsemännellätoista
+ikävuodellamme, ja niin oli päätetty, että meidän piti ennen syksyä
+käymän ripillä.
+
+Samana vuonna oli isäni sekaantunut epätasaiseen riitaan seudun
+virkakunnan, niiden joukossa voudin ja papin kanssa siitä: pitikö
+kauppalamme tulevan vakituiseksi pysähdyspaikaksi höyryaluksille, vaiko
+ei? Isäni menestys rippui siitä suuressa määrin, ja mainittu riita,
+joka koski koko piirikuntaa, alkoi käydä varsin ankaraksi.
+
+Se oli kieltämättä pääsyitä, miksi vouti sinä kesänä oli vieraisilla
+pappilassa, sillä pappimme vaikutus oli hyvin suuri.
+
+Seurusteleminen isäni ja papin välillä ei kuitenkaan ollut kokonansa
+lakkautettu, ja se oli luultavasti tehdäkseen sen paremmin
+huomattavaksi kun pappi pari kertaa kutsui isäni luokseen vieraisille.
+
+Seurauksena siitä taas oli, että isäni ja minä eräänä päivänä saimme
+kutsumuksen tulla mukaan venematkalle saaristoon, joka oli noin
+puolentoista penikulman matkan päässä. Siellä piti ensin kalastettaman
+vähän aikaa ja sitte syötämän viiliä Gunnarsplads'illa, talo, joka
+aputalona kuului pappilan alle.
+
+Tavallista juhlallisempaa oli kun pappilan valkoinen perhevene, neljä
+miestä airoissa, kiiti ulos lahdelmasta, ja mielellään seisoi silloin
+moni rannalla sitä katsomassa. Mainittuna päivänä seisoi isänikin
+portaillaan kiikari kädessä. Hän oli pyytänyt anteeksi ettei hän itse
+saattanut seurata mukaan, mutta antoi kuitenkin, sovun ylläpitämiseksi,
+minun lähteä matkalle.
+
+Veneen peräkammiossa istui papin rouva ja voudin vaimo ja tytär ja sen
+edessä vastakkain pappi ja vouti, tuprutellen savua hopeahelaisista
+merivahapiipuistaan ja pilapuheita lasketellen -- he olivat nuoruuden
+ystäviä ylioppilasajoilta saakka. Susanna ja minä, sekä tilaisuutta
+varten juhlapukuun puettu kamaripiika istuimme etukeulassa. Pappilan
+rouva tahtoi kaiken mokomin pitää sen osan talostansa, jota hän
+kuljetti mukanaan summattoman suuressa ruokakopissa, aivan silmäinsä
+alla. Suuri ruokakori ja laiha pappilan rouva tarvitsivat kokonansa
+toisen puolen istuimesta ja voudin naiset, kankeine hameineen täyttivät
+lopun ahtaassa peräkammiossa.
+
+Ei tuntunut tuulen henkäystäkään, ja länsi-vuomalla liikkui vaan
+pitkät, kirkkaat mainingit. -- Taisteluista väsyneenä levähti se
+nyt. -- Tavattoman kirkas ilma salli silmän seurata vuoren
+harjanteita melkein äärettömiin saakka, sillä välin kuin kangastus
+-- nurinkäännetty vuoren huippu, jonka rinteellä talo seisoi ja pari
+valaskalaa, jotka vettä ilmaan ruiskuttelivat -- loi eteemme kuvia
+siintävällä merenpinnalla. Tuon tuostakin tapasimme vesilinnun
+uiskentelevan kirkkaissa mainingeissa.
+
+Vähän ennen päivällistä saavuimme saaristoon ja asetuimme nyt
+kalastamaan tyvenessä vedessä; sanottiin nimittäin, ruokakoria lukuun
+ottamatta, että meidän ensin tuli hankkia päivälliskeitto itsellemme.
+
+Saaren merenpuoleisella rannalla pauhasivat hyökylaineet kivikolle, ja
+lähettivät monen sylen pituisia valkoisia aaltoja rannikolle; mutta ne
+vetäytyivät samalla takaisin mereen; oli aivan kuin meri olisi
+säännöllisesti ja syvään hengittänyt. Levotoin ja vilkas Susanna
+kumartui veneen laidan yli, niin että hänen kähäränsä melkein kastuivat
+hänen omaan kuvaansa vedessä, katsellakseen kaloja, jotka viidentoista,
+kahdenkymmenen sylen syvyydessä uiskentelivat haalean viheriällä
+pohjalla ja parveilivat siimojen ympärillä, joilla vanhemmat
+kaksinkertaisilla koukuillaan nostivat usein pari kalaa kerrallaan
+ylös. Monta kertaa kutsui hän innossaan minua perin sokeaksi kun en
+voinut nähdä juuri sitä kalaa, jota hän tarkoitti. Ja lyhytnäköinen
+minä todella silloin olinkin, sillä Susannan pieninkin liike huvitti
+minua paljon enemmän kuin kaikki kalat.
+
+Luonto ympärillämme oli todellakin hurmaava. Valkoinen vene kellui
+kuvansa päällä, aivan kuin olisi se ilmassa riippunut. Veteen kuvautui
+Gunnarspladsenkin, pelto alapuolella ja koivikko sen yläpuolella ja
+ympärillä. Ilma, joka päivän päällä oli kuumuudesta käynyt utuiseksi,
+oli täytetty niin väkevällä lehtituoksulla, ettei semmoista usein tunne
+muualla kuin etelässä sateen jäljestä.
+
+Tuskin oli tunti kulunut ennenkuin pytty oli täynnä kaloja; ja kun
+meillä nyt oli kyllin yhdeksi keitoksi, menimme maihin.
+
+Nurmikolle kalan viereen oli pappilan rouva toimittanut pöydän, jonka
+valkoiselle peitteelle useampia viilipyttyjä oli asetettu. Hän antoi
+myöskin keittää kermapuuroa ja lateli sitte pöydän täyteen ruokia
+ruokakoristaan.
+
+Viini ja juomat saivat vihdoin voudin pään vähän pyörälle. Hän kertoi,
+pappilan rouvan suureksi peljästykseksi, että pappi, joka nyt
+harmaahapsisena ja ankarana istui tuossa, oli nuoruudessaan ollut
+oikein aika iloinen vekkuli ja että he yhdessä olivat tehneet monelle
+miehelle aika kepposet.
+
+Kun hän huomasi että hän oli liian paljon pilapuhetta lasketellut,
+esitteli hän, saadakseen kaiken muun unhoittumaan, yksivakaisemman
+maljan, jossa hän toivoi että pappi, piirikunnan onneksi, voittaisi
+uppiniskaisen ja juonikkaan naapurinsa -- tässä keskeytyi hänen
+puheensa kun pappi loi silmänsä hyvin yksivakaisesti puhujaan ja
+vilkasi minuun, joka istuin pöydän päässä. -- Puhe päättyi sitte
+muutamilla tyhjillä korusanoilla, joiden piti saattaa ajatukset
+toiselle tolalle.
+
+Minä tunsin kuinka veri pakeni poskiltani; ruumiini tuntui aivan
+kylmältä ja varmaankin istuin siinä kalpeana kuin kuollut. Isäni tähden
+täytyi minun teeskennellä ikääskuin en olisi mitään kuullut; mutta
+ruoka lisääntyi lisääntymistään suussani, sillä minun oli aivan
+mahdotointa mitään nielaista. Minä katsahdin Susannaan, -- hän istui
+aivan tulipunaisena.
+
+Sitte seurasi hetken äänettömyys, jonka kestäessä kukin ajatteli mitä
+oli tapahtunut, kunnes kesä-päivän painava uneliaisuus pääsi voitolle
+ja pappi sekä vouti, jotka kumpainenkin olivat tottuneet päivällisunta
+makaamaan, esittelivät että nyt levättäisiin tunnin ajan ja että kukin
+etsisi paikan itselleen jossakin varjopaikassa.
+
+Minä olin varsin onnetoin sen johdosta, mitä päivällispöydässä oli
+tapahtunut. Isästäni oli lausuttu ajatus, joka oli niin loukkaava, että
+minun oli aivan mahdotointa kauemmin viipyä seurassa.
+
+Vähän matkaa talosta löytyi kaitainen notko, jonka kahden puolen kasvoi
+koivuja ja havupuita mäkirinteillä. Notkon pohjalla lirisi kivikossa
+pieni, kirkas puro. Sillä välin kuin muut nauttivat päivällisuntaan
+menin minä pitkin puroa metsään ja laskeusin makaamaan siimekseen,
+yksinäisyydessä ajatellakseni suruani.
+
+En tiedä kuinka kauan noin olin maannut, mutta, kun katsahdin ylös näin
+Susannan vieressäni. Hän sanoi, että hänen mielestään olivat muut
+olleet pahoja minulle, ja sitte pyyhkäsi hän hiukset otsaltani
+ikääskuin hän ei olisi saattanut kärsiä nähdä minun surullisena.
+
+Hänen kätensä oli niin lämpöinen ja hänen, itkun kanssa kamppailevissa
+kasvonsävyissä oli sellainen hellyys, ettei minun rakkautta kaipaava
+luontoni voinut sitä vastustaa.
+
+Minä en tiedä miten olikaan, mutta sen vaan muistan että minä painoin
+häntä hellästi syliini, nojasin poskeni hänen poskelleen ja pyysin että
+hän vaan hiukkasen pitäisi minusta, niin minä rakastaisin häntä oikein
+äärettömästi kaiken elinaikani. Muistanpa vieläkin että hän lupasi sen
+tehdä ja että me silloin itkimme kumpikin ilosta.
+
+Hetkinen sen perästä seisoimme hymyillen käsi kädessä ja katselimme
+toisiamme. Silloin syntyi meissä kumpuisessakin yhtaikaa uusi ajatus --
+se, että me nyt siis olimme kihlatut. Susanna puki ensin tuon ajatuksen
+sanoihin ja lausui, samalla luoden uskolliset, herttaiset sinisilmänsä
+minuun, että minun siitä hetkestä saakka aina piti muistaman, että hän
+rakasti minua, olipa muut kuinka ilkeitä tahansa.
+
+Meitä huudettiin takaisin seuraan; Susanna kiiruhti vähän matkaa edellä
+ja minä tein pienen kierroksen, jotta me kumpikin palasimme eri
+haaralta muiden joukkoon -- kepponen, jota aikaisemmin päivällä emme
+olisi tulleet ajatelleeksikaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aurinko oli jo ennättänyt korkealle taivaalla seuraavana päivänä kun
+Kainulais Anna, tapansa mukaan aina lapsuudestani saakka, tuli minua
+herättämään, ja kertoi että isäni, aikaisin samana aamuna äkkiä oli
+lähtenyt Tromsöhön. Hän oli käynyt suojassani ennenkuin hän lähti
+matkalle, ja kun hän palasi sieltä oli hän lausunut minusta: "hän
+hymyili unissaan ja oli niin ylen onnellisen näköinen, poika parka."
+
+Harvoin kuulin isäni suusta lempeitä sanoja, ja senpä tähden nuot sanat
+ovat painuneet muistiini.
+
+Silloin oli isäni itse kaikkea muuta vaan ei iloinen. Yllämainitsemani
+höyrylaivajuttu lepäsi raskaana hänen sydämmellään, hän tahtoi nyt
+koettaa viimeistä keinoa, nimittäin saada asia perin juurin
+selvitetyksi sanomalehdissä ja siitä tahtoi hän nyt itse puhella jonkun
+asianajajan kanssa Tromsössä.
+
+Näistä asioista en minä kuitenkaan ymmärtänyt sen enempää.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Ripillä käynti.
+
+
+Tällaisien suhteiden vallitessa vanhempiemme välillä, kävimme Susanna
+ja minä samana syksynä ripillä. Kun minä tulin rippikouluun vasta
+silloin kuin muut jo olivat ennättäneet sangen pitkälle, täytyi minun,
+paitse maanantakisin muiden lasten kanssa kirkossa, vielä sitäpaitse
+perjantakisin lukea kotona papin luona.
+
+Lyhyellä tavallaan piti isäni minulle, ennenkuin lähdin rippikouluun,
+pienen opetuspuheen lausuen toivonsa etten minä tuottaisi hänelle
+häpeätä papin edessä.
+
+Lukeminen papin lukusuojassa oli minulle kokonansa uusi hengellinen
+kehkeytyminen. Kookas, harmaahapsinen pappi, leveine kasvoineen ja
+lasisilmät, paksuine hopeasankoineen, tavallisesti nostettuina otsalle
+tuuhevien silmäluomien yli, istui sohvassaan suuri merivahapiippu
+suussa ja selitteli uskonnon salaisuuksia, sillä välin kuin minä
+juhlapuvussani istuin tuolilla pöydän toisella puolella.
+
+Yhä enemmän selkeni minulle, että pastori mahtoi olla rehellinen ja
+perinpohjaisesti totuutta rakastava mies, mutta samalla myös kova ja
+ankara, sillä hän puhui aina velvollisuuksistamme ja sanoi, ettemme
+saa luulla armon annetuksi meille siksi, että velvollisuuksista
+pääsisimme. Väliin hän ryhtyi laveisin selityksiin, jotka eivät
+kuitenkaan voineet kaikki olla minulle aiotut; hän koetti kaikin tavoin
+poistaa sitä epäilystä, joka saattoi löytyä uskonnollisista asioista,
+mutta kaikki ihmeet koetti hän selittää luonnollisella tavalla. Sitä
+tehdessä saattoi hän väliin olla varsin leikillinen vertauksissaan ja
+silloin luulin, niinkuin usein muulloinki, hänen jäntevissä kasvonsa
+juonteissa, kun hän puhui, tuntevani Susannan luonteen. Pienet, somat
+kätösensä ja hoikan, solean, vaikkei juuri pitkän vartalonsa oli
+Susanna myöskin silminnähtävästi perinyt isältään; samaa perintöä oli
+vielä tuo omituinen keikaus, minkä Susanna teki päällänsä kun
+jollekulle sanalle oli pantava erinomaisempi paino. Mutta Susannassa
+oli samalla lämpöä ja elävyyttä, hänen luonteensa oli niin sanoakseni
+tulivuoren kaltainen, jota et voinut huomata papin kylmissä, kirkkaissa
+silmissä.
+
+Pappi kehui minua siitä, että minä tarkkuudella seurasin hänen
+selityksiään, mutta muistutti minua usein, suureksi nöyryytyksekseni,
+että minulla oli paha tapa luoda silmäni vältellen maahan, josta
+tavasta hän käski minun vieroittumaan. Pappi luuli varmaankin että minä
+olin ylenmäärin ujo tahi myöskin, että minä kärsin siitä kun tiesin
+missä suhteessa isäni ja hän oli.
+
+Asia oli kuitenkin se, että hänen jääsiniset tahi harmaat silmänsä
+väliin tuijoittivat minuun, aivan kuin ne voisivat katsoa läpitseni ja
+sydämmeni sisimmässä sopessa huomata salaisuuteni Susannan kanssa. Olin
+aivan kuin kavaltaja, joka petin hänen luottamuksensa; ja kovin
+kauhealta tuntui ajatella mitä hän, kun hän saisi tietää koko
+salaisuutemme, minusta ajattelisi, joka noin valheellisena ja
+petollisena olin saattanut istua hänen edessään, valmistautuessani
+tärkeään autuuteni asiaan. Lukua jatkaessamme selkeni minulle yhä
+enemmän että suhteeni Susannaan, niinkauan kuin sen pidimme salassa
+hänen vanhemmiltaan, oli luvatoin, ja nyt piti minun, tämä tietty synti
+sydämmelläni, rohkeasti ja tahdon-peräisesti langeta polvilleni Herran
+pöydän eteen.
+
+Nämät tunnon vaivat vainosivat minua kotonanikin ja kävivät lopuksi
+todelliseksi rasitukseksi. Pastori oli selittänyt, että kaikkinainen
+synti voidaan saada anteeksi, mutta ei syntiä Pyhää Henkeä vastaan.
+
+Kuta syvemmälle mielikuvitteloni tunkeutui miettimään tuollaista
+salaperäistä rikosta jumaluutta vastaan, joka seisoo armon ulkopuolella
+ja jota siis emme voi saada anteeksi, sitä suuremmaksi kävi tuska minun
+sisimmässäni, sillä arvelin että juuri se synti, jonka minä nyt tieten
+ja mietittynä aivoin tehdä, olisi tätä laatua.
+
+Pelkoni koski etenkin Alttarin Sakramenttia, jota minä nyt,
+täydellisesti tietäen mitä tein, olin aikeessa saastuttaa, sillä
+salatakseni, että petin sitä kättä, joka minulle sen ojensi. Turhaan
+koetin poistaa kaikki nämät ajatukset luotani tahi edes saada ne
+unhoitumaan viimeisiin päiviin ennen ripille menemistä. Minun mieleni
+kävi vaan päivä päivältä yhä levottomammaksi, ja minun kiihoitetussa
+mielenkuvittelossani syntyi ajatuksia, jotka eivät enää riippuneet
+vapaasta tahdostani, mutta jotka tuottivat minulle mitä kauheimpia
+tuskia ja hirveimpiä näkyjä.
+
+Hakea itselleni rauhaa koettamalla saada puhella asiasta Susannalle,
+sitä en minä tohtinut; sillä niinkauan kuin hän ei tietänyt että se,
+mikä nyt oli tapahtumassa, oli syntiä, niinkauan ei hänessä myöskään
+ollut vikaa, ja ennen kuin hänet siihen syöksisin, ennen minä seisoin
+yksin taakkani kanssa. Viimeisessä silmänräpäyksessä ilmoittaa kaikki
+ankaralle papille, olisi varmaankin tehnyt sen, että olisin kadottanut
+Susannan, ja sitä paitse enhän saanut salaisuudestamme hiiskua mitään
+ilman hänen suostumustansa. Kaikki tämä kiertyi siis mahdottomuuksien
+kehäksi, josta kaikki tiet olivat suljetut.
+
+Kahtena viimeisenä maanantaina kun seisoin kirkon laattialla papin
+meitä luettaessa, katsahdin usein Susannaan. Hän seisoi raittiina,
+hymyilevänä eikä seurannut tarkkaan kysymyksiä; hän ei aavistanut
+mitään pahaa, eikä myöskään voinut minua auttaa.
+
+Päivinä ennen ripille menemistämme paisui synkkämielisyyteni
+kuumeentapaiseksi tilaksi, jolloin usein en ollut aivan täydellä
+järjellä; minä olin niin onnetoin kuin ihminen olla taitaa. Vihdoin
+tuntui minusta aivan silta kuin antaisin autuuteni altiiksi Susannan
+tähden. Öisin säpsähdin kauhistuneena ylös unista, joissa näin itseni
+polvillani alttarin edessä Susanna sivullani -- hän näytti silloin niin
+ylen luonnollisesti ihanalta, hän kun ei mitään pahaa aavistanut --
+mutta pappi seisoi edessämme ukonilman kaltaisena, aivan kuin jos hän
+olisi tuntenut että yksi sielu nyt menee kadotukseen, ja että hän
+rippileivällä ja viinillä nyt täyttäisi Herran koston. Eräänä yönä taas
+heräsin siitä että luulin kuulevani pilkallisen naurun vuoteeni alta,
+ja aaveenkaltainen luulo, että paholainen itse suuren käärmeen
+haahmossa makasi vuoteeni alla, valloitti minut heti. Sykkivin sydämin
+makasin piiloutuneena tyynyjen alle, kunnes seuraavana aamuna kuulin
+ihmisien olevan liikkeellä, jolloin kiireimmiten pakenin
+makuusuojastani.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli rippi-pyhä.
+
+Minä seisoin aamulla ennen kuin kirkonmeno alkoi ja pu'in itseäni
+uuteen pukuuni peilin edessä "Sinisessä salissa", samassa huoneessa,
+missä äitini oli pidetty lukittuna ne monet vuodet, joina hän sairasti.
+Minä näin pieni-lasisista akkunoista veneitä täynnä pyhävaatteisin
+puettuja rippilapsia juhlapukuun puettujen vanhempiensa keralla
+ehtimiseen kirkkaana syyspäivänä kiitävän lahdelmaa ja laskevan maalle,
+mitkä meidän sillalle, mitkä pappilan rantaan.
+
+Tämä juhlallinen näky sai minun epäilykseen; minä ajattelin että kaikki
+nämä taitaisivat päästä Jumalan autuuteen yhtä huokeasti kuin he nyt
+rauhallisena pyhäaamuna soutivat auringon kirkastamaan lahdelmaan, --
+minä yksin seisoin autuuden toivonkin ulkopuolella. Äkkiarvaamatta
+selkeni minulle, että minä suruisessa, hengellisesti pimeässä kodossani
+jo lapsuudestani olin syvimmässä sielussani tuntenut aina, ettei onnea
+eikä autuutta ollut minulle aiottu, ja että kaikki todellinen onni ja
+ilo, mikä minua tähän saakka oli kohdannut, oli ollut ainoastaan
+laina-valo pappilasta. Susannan voisin minä synnillä, jota olin
+aikeessa tehdä, myöskin saada lainaksi kuolinpäivääni saakka; mutta
+silloin pitäisi meidän eroaman, ja minun jälleen palaaman takasin
+pahain onnettomuuden voimien luo, mitkä aikaisimmasta nuoruudestani
+täällä kotona olivat ikäänkuin ottaneet minut omaisuudekseen.
+
+Minä käännyin seinään päin ja itkin.
+
+Kun sitte jälleen aloin jatkaa pukemistani ja heitin silmäilyn peiliin,
+niin pelotta, vieläpä jommoisella rauhoittumisellakin näin lapsuuteni
+vanhan näyn: naisen ruusun kanssa seisovan takanani kamarin auki
+olevalla ovella, vaaleana ja surullisesti katsellen minua, kunnes hän
+äkkiä katosi. Kirkon kellot soivat ja kaikki väki samosi kirkolle.
+Tänään oli Kainulais Anna ja kaikki talonväki kirkkomatkalla. Isä
+saattoi minua ja tervehti sivumennen kohteliaasti pappia, kun he
+tapasivat toinen toisensa kirkon ovella.
+
+Järjestys, missä meidän, rippilasten, tuli seisoa kirkon laattialla,
+oli viime maanantaina määrätty. Minun tuli seisoa ensimmäisenä poikain
+niinkuin Susanna tyttöjen puolella.
+
+Jo oli virsi veisattu kun Susanna tuli äitinsä kanssa, puettuna
+niinkuin täysikasvanut nainen mustaan silkkihameesen, kaula ja
+käsivarret harsovaatteessa ja mitaljoni rinnalla. Hän jäi istumaan
+pappilan penkkiin, kunnes voimallisesti vaikuttava saarna oli loppunut.
+
+Lienen varmaanki näyttänyt sangen sairaalta ja väsyneeltä, sillä kun
+pappi ylipäästä, minusta, alkoi kysymyksiänsä, hän vaikeni kesken
+katsannolla, kuin olisi hän tahtonut kysyä, mikä minua vaivasi. Minä
+vastasin oikein ja pään nyykkäyksellä kääntyi hän Susannaan, joka
+seisoi siinä ristissä käsin, itkeentynein silmin ja kysymystä
+odottaessaan vaaleana jännityksestä. Hänen isänsä kysyessä katsoi hän
+häneen siunatuilla, sinisillä silmillään niin uskollisesti ja
+semmoisella luottamuksella, jotta selvää selvempi oli, ettei hänessä
+tällä hetkellä ollut rahtuakaan pahan omantunnon ajatusta. Kun hän oli
+vastannut ja hänen isänsä kulki edemmäs alaspäin laattiaa, hymyili hän
+vienosti vaikka vakavasti minulle, ikäänkuin olisin minä ollut toinen
+asian-omainen, johon hänen tuli pitää itseänsä tällä hetkellä.
+
+Minä katselin, sen kun taisin, kenenkään huomaamatta häntä, missä hän
+seisoi kirkkaana ja kauniina, rikkaat hivuksensa asetettuna
+täysikasvaneiden tavalla. Aina tuon tuostakin loi hän silmänsä minuun,
+mutta nyt väistin minä hänen silmäilyksiään. Ne saivat nyt vaan
+syntilukuni yhdellä enentymään, samaten kuin joka ainoa pyhä sana,
+jonka kuulin oli ainoastaan lisäyksenä syntini painavuuteen -- ne
+vaikuttivat siunauksen vastakohdan.
+
+Jumalanpalvelus kesti kauan ja hermojeni ylöllinen ponnistus vaikutti,
+niinkuin sittemmin niin usein minussa, että pääni rupesi suhisemaan ja
+maailma tummeni, luoden mustia pilkkuja silmäini eteen. Hirmukseni näin
+minä näitä mustia pilkkuja kaikkialla, minne vaan käänsin silmäni ja
+kauhistuksella ajattelin että tämä jo ehkä oli kirouksen alkua. En
+uskaltanut nyt enää katsella Susannaan, jotten saisi häneenkin pilkkua,
+enkä voinut viimein pidättää itseäni tarkastamasta laattiaa, millä
+seisoin, nähdäkseni, eikö jalkojeni alla näkyisi palo-merkkejä. Minä
+muistin vedenhaltijaa, joka Vaakenin kirkossa oli houkutellut papin
+tytärtä mukaansa, ja jonka vainu oli ajanut pois kirkosta siunausta
+luettaessa; minä, minä olin tuomittu seisomaan.
+
+Himmeästi muistan, että kun lupaukset olivat tehdyt, pidettiin taasen
+puhe ja veisattiin virsiä.
+
+Kotomatkallani isäni kanssa, joka huolellisena tuki minua, oli
+viimeinen muistoni kaikesta, että Susanna, joka epäilemättä oli
+huomannut, että minä olin sairas, Jumalanpalveluksen loppupuolella oli
+luonut silmänsä minuun juuri samankaltaisella katseella kuin aamulla
+nainen ruusun kanssa -- hiljaisena, vaaleana, surumielisenä, niinkuin
+se, joka mielellään tahtoo auttaa, mutta ei voi.
+
+Minä luulen ettei isäni varoitus, etten, näet, häpäisisi häntä papin
+edessä, niin aivan vähässä määrin ollut syynä siihen, että aina
+viimeiseen saakka koetin pitää itseäni pystyssä; sillä minä pyörryin
+kun pääsimme kotiin ja saatettiin makaamaan, jollaikaa isäni, joka nyt
+todella oli pelästynyt, paikalla pani noutamaan lääkäriä.
+
+Kuu lääkäri seuraavana päivänä tuli, tapasi hän minun raivoisassa
+kuume-houreessa. Minun kuvatusaistini oli paisunut, kuten virta, josta
+kaikki sulut ovat poistetut, mitä hurjimmaksi haave-lähteeksi. Oli
+minusta kuin olisi helvetillisiä olentoja tanssinut ja nyykkinyt
+päitään vuoteeni ympärillä, joista yhdellä oli pitkä, sinetillä
+varustettu kirouskirjoitus, ja kuin Kainulais Anna olisi mulkoillut
+tirkisteleviä silmiänsä, Susannan ehtimiseen katsellessa minua
+tuskallisella katsannolla, ikäänkuin ei hän olisi voinut estää minun
+kadotustani.
+
+Sen mukaan mitä sittemmin olen kuullut, arveli lääkäri alussa, että
+minulla oli kuumetauti, mutta muutamista oireista ja kuvatusteni
+laadusta, joita Kainulais Anna, jolla oli omat ajatuksensa asiasta,
+piti huolenaan hänelle ilmoittaa, muutti hän mielensä kokonaan. Hän oli
+hoitanut äitiäni hänen hourutilassaan ja nyt huomasi hän minussa,
+pojassa, vallitsevan samat luulot Naisesta ruusun kanssa ja pahojen
+voimien pelon.
+
+Kolmen viikon kuluttua olin minä, vaaleana ja pitkällisen hermotaudin
+puuskauksen heikontamana, taasen aivan terveenä. Koko syntituskani
+ankara paino oli kadonnut rinnastani ja minä menin Herran Pyhälle
+Ehtoolliselle tuntematta vähintäkään arvelua.
+
+Olin mielestäni aivan ansiollinen, kun seuraavana pyhänä mustassa
+juhlapuvussa menin rippi-tervehdykselle pappilaan. Tässä tilaisuudessa
+näin Susannan -- joka vähän oli koristanut itseänsä minun tähteni --
+niinkuin täysikasvanut ainakin istuvan ompelupöytänsä ääressä
+ylennyksellä akkunan vieressä. Kun hänen äitinsä meni ulos noutamaan
+viinimarja-viiniä ja leivoksia täytyi minun Susannan viittauksesta
+kiireisesti katsella tätä kallista ompelupöytää ja siinä olevia loovia
+-- niitä mitkä olivat pöydän yläpuolella, ja niitäkin mitkä tulivat
+esiin, kun ylimäiset loovat vedettiin ulos. Eräässä näissä viimeeksi
+mainituissa, mitkä Susanna vähän ivallisella katsannolla avasi, mutta
+aivan pikaisesti jälle sulki, kun äiti samassa tuli huoneesen, makasi
+lasikivineen messinkisormus, minkä hän oli saanut minulta, ja sen
+vieressä pari vanhaa kirjepalasta lapsuudestani, jotka minä tunsin.
+
+Kun lähdin pois hypähti sydämmeni minussa ilosta, sillä odottamatta
+oli minulla ollut kohtaus, joka oli näyttänyt Susannan sydämmen
+uskollisuutta voimallisemmasti kuin mikään suusanallinen vakuutus.
+
+Mieleeni lensi ajatus, että jotakin oli tapahtunut kotonani viime
+aikoina, sillä isäni äkkinäinen, kylmä käytöstapa minua kohtaan oli
+nähtävästi muuttunut; hän näet lahjoitti minulle nyt kaksipiippusen
+pyssyn, hylkeen nahkaisessa kotelossa, ja kellon, ja pani itsestään
+minun käyttö-valtaani, päiviksi ennenkuin läksin, sekä palvelija
+Jensenin että veneen, milloinka vaan tahdoin lähteä ampumaan tahi
+kalastamaan.
+
+Selville tuli minulle mitä oli tapahtunut, kun tohtori eräänä päivänä
+tuli meille ja käski minun seurata häntä kamariini.
+
+Kaljupäinen, leveähartioinen, pieni tohtori sarka-takissa,
+teräshankaiset lasisilmät tynkkänenällään oli noita kovakuorisia
+lääkäreitä, jotka pitävät kunnianaan matkustaa jos minkälaisessa
+ilmassa. Parhaimmalla tuulella oli hän, kun hän tuli taloon
+rajuilmasta. Hän oli jäykkä, rehellinen mies, jonka mielipide
+välttämättömästi antoi luottamusta; hänellä oli siihen lisäksi jotakin
+lempivää ja uskollista olennossaan, joka vaikutti, että hän, kun hän
+vaan tahtoi, taisi voittaa sydämmet. Hän oli sekä meidän että papin
+kotilääkäri ja molempien perheiden hyvä ystävä.
+
+Kun tulimme kamariini, käski hän minun istumaan ja kuuntelemaan, mitä
+hänellä olisi sanomista, -- ja tätä sanoessaan mittasi hän itselleen
+tilan laattialla, jolla hän, kuten hänellä puhuessansa oli tapana,
+taitaisi, kädet selän taakse asetettuina, kulkea edestakasin.
+
+Hän oli, sanoi hän, tarkoin miettinyt, joko olla ilmoittamatta minulle,
+mitä hänellä oli sydämmellään, tahi puhua, niinkuin hän nyt teki; mutta
+hän oli päättänyt viimeksi mainittua, syystä että minun terveeksi
+tulemiseni riippui siitä, että itse saisin selvästi tietää, mikä minua
+vaivasi. Minun viime tautini oli näet ollut jommoisia mielen-vian
+oireita, jonka hän tiesi perintötaudiksi äitini suvussa monta polvea
+taaksepäin. Että tämä kohtaus nyt oli ilmaantunut minussa, siihen oli
+tosin syynä se, että minä liian mielivaltaisesti olin antaunut
+kaikenlaisiin hourekuvatuksiin, johon tuli lisäksi joutilaisuus, jota
+hän tiesi minun aina käyttäneeni kotona ollessani. Ainoa pätevä keino
+tätä vastaan olisi työ, jolla olisi määrätty tarkoituksensa,
+esimerkiksi lukeminen, johonka hän luuli minulla olevan luonnollisen
+taipumuksen, ja siihen lisäksi raittiin elämänlaadun, käyntiretket,
+metsästyksen, kalastuksen, toverit ja harrastuksen; mutta ei
+joutilaisuutta, ei jännittäviä romaaneja, eikä luonnottomia unelmia.
+Hän oli puhunut isäni kanssa minusta ja vaatinut, että minä pantaisiin
+Trondenäsin seminarioon, jossa saisin tilaisuuden alkaa oppiani, ja
+jossa samalla saisin tilaisuuden muuttaa nykyistä elämääni.
+
+Kun tohtori vähän ajan kuluttua jätti minun, istuin minä kamarissani ja
+mietin tilaani vakavalla, liikutetulla sydämmellä.
+
+Että näin olin tullut itseni tuntemaan ja saanut elämäni arvoituksen
+selville, sai minulle erinomaisen helpoituksen -- voinpa sanoa, että se
+oli käänne elämässäni.
+
+Tunto henkisestä pahanvoipaisuudestani, joka hiljaisena mielipainona,
+pahana aavistuksena aina niin kauas taaksepäin kuin muistini ulettui,
+oli salautunut sielussani -- vaikka väliin valoisempana kesä-aikana
+kanssa-käyminen Susannan kanssa työnsi sen syrjälle -- ei siis
+ollutkaan mitään syntiä eikä rikoksen painavuutta, ainoastaan tauti,
+tauti vaan, jota oli kohdeltava tavallisilla parannuskeinoilla!
+
+Enpä usko, että kukaan ilomielin voi istua ja kuulla onnensanomana,
+että hän on hullu tahi ainakin hulluksi tulemaisillaan; mutta nyt
+tiedän minä että semmoistakin voi tapahtua maailmassa.
+
+Minä rukoilin nyt, niinkuin minusta tuntui enskerran elämässäni
+levollisesti ja turvallisesti Jumalaa, jota siis uskalsin lähestyä
+minäkin aivan niinkuin muutkin ihmiset, tahi, jos mitään eroitusta oli
+minun ja muitten välillä, vielä likemmin, sairas raukka kun olin.
+
+Oli minusta kuin olisi Jumalan aurinko pitkän, raskaan sadepäivän
+jälkeen koittanut minulle. Minä rukoilin oman itseni, Susannan ja isäni
+edestä ja tämän turvallisen olotilan nautinnossa jatkoin minä
+rukoustani ensinnä jokaisen yksityisen edestä kodissani, sitten
+pappilalaisten ja lukkarin viimein, muitten puutteessa niinkuin
+kirkossakin "kaikkien sairaiden ja viheliäisten edestä" joiden lukuun
+minä sydämmestäni iloisena luin oman itseni.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Lukkarin luona.
+
+
+Oli ainoastaan pari päivää lähtööni Trondenäsiin purjelaivalla, joka
+oli valmis purjehtimaan pohjaiseen päin.
+
+Minun neuvotoinna aprikoidessa kaikenmoisia keinoja miten saisin vielä
+viimeisen kerran puhutella Susannaa ennenkuin lähtisin matkalle, tuli
+sana lukkarista, että minun välttämättömästi piti tulla hänen luoksensa
+seuraavana päivänä, määrältään kello yksiköistä myöhempänä hän ei olisi
+kotona.
+
+Samana päivänä kuin sana tuli lukkarista, oli Susanna käynyt siellä.
+Hän oli sanaakaan sanomatta istahtanut pöydän ääreen ja kätkenyt
+kasvonsa käsiinsä.
+
+Kun peljästynyt lukkari tiedusteli "sydänkäpyltään", niinkuin hän
+hädissään Susannaa kutsui, mikä häntä vaivasi, oli hän vihdoin
+kääntänyt itkusta kosteat kasvonsa hänen puoleensa ja sanonut että hän
+itki siksi, että hän oli niin perin, perin onnetoin.
+
+"Mutta miksi, rakas Susanna?"
+
+"Siksi" -- kaikui äkkiä lukkarin korviin -- "siksi että minä pidän
+Taavetista ja Taavetti minusta, ja me olemme kihloissa, mutta siitä ei
+saa kukaan kuolevainen tietää muut kuin sinä lukkari -- ja sinä et
+ilmaise salaisuuttamme?" Nämät viimeiset sanat lausuessaan heittäysi
+hän itkien lukkarin kaulaan, joka oli kokonansa huumautunut tästä
+uutisesta, ja jonka sydän jo oli voitettu, kauan ennenkuin hänellä oli
+selvillä mihin asiaan hän oikeastaan antausi.
+
+Hän asetti Susannan takaisin istumaan tuolille, puhutteli ja lohdutteli
+häntä niinkauan, kunnes hänessä kypsyi se viisas vastaus että meidän
+piti käyttää näitä kahta erossa-olon vuotta koetusvuosiksi, ja
+sentähden ei meidän pitäisi sillä aikaa kirjoittaakaan toisillemme.
+Sitävastoin täytyi lukkarin luvata että me seuraavana edellä puolen
+päivänä saisimme silmänräpäyksen ajan tavata toisemme hänen luonansa
+viimeisen kerran puhellaksemme kahden kesken ja saadaksemme jättää
+hyvästi toisiltamme, ja että lukkarin, sillä ajalla kuin minä olin
+poissa, piti kertoman Susannalle kaikki mitä hän minusta tiesi.
+
+Kun minä seuraavana päivänä tulin lukkarin luokse, tapasin hänet
+istumassa puutuolillaan hyvin ykstotisena ja syviin mietteisin
+vaipuneena, kyynäryspäät polville nojautuneina ja tuijoittaen
+laattiaan, joka oli havuilla katettu, aivan kuin juhlaksi. Minun tuloni
+ei näkynyt häntä häiritsevän hänen mietteissään, vaikka vähäinen
+päännyykkäys minun sisäänastuessani osoitti että hän oli minut
+huomannut. Viuluaan heilutti hän kädessään edestakaisin polviensa
+edessä, hiljaa napsahuttaen kieliä, jotta ne kajahtelivat kuin etäiset
+kirkonkellot. Hänen lempeät, harmaat silmänsä katselivat minua
+kiireestä kantapäihin saakka vakavasti ja tarkastellen, ikääskuin hän
+ensi kerran minua katseleisi, ja vähäinen hymy hänen huulillaan osoitti
+että tarkastus oli ollut minulle edullinen. Hetkisen kuluttua näkyi
+ovessa varjo ja sisään astui, minun suureksi hämmästyksekseni --
+Susanna. Hän kiiruhti punastuen suorastaan minun luokseni ja tarttui
+minun käteeni, lausuen: "Rakas Taavetti, lukkari tietää kaikki; hän on
+antanut meille luvan jättää toisiltamme jäähyväiset täällä."
+
+"Niin, sen olen luvannut, lapset", sanoi lukkari, "mutta
+silmänräpäykseksi vaan, siksi että Susanna pyysi sitä niin innokkaasti
+ja jotta te kumpikin saisitte kuulla mitä minä, tarkoin asiaa
+mietittyäni itse asiasta arvelen."
+
+Hän piti nyt pienen puheen, jossa hän lausui, ettei hän nähnyt mitään
+hullua siinä että me pidimme toisistamme, vaikka me tosin olimme hyvin
+nuoria kumpikin. Että me emme ilmaisseet salaisuuttamme vanhemmillemme,
+toivoi hän -- ja hän sanoi tarkoin asiata ajatelleensa -- myöskin
+olevan anteeksi annettavaa, koska vanhempamme luultavasti eivät pitäisi
+asiaa täytenä totena, ja meidän tunteemme sentähden voisivat tulla
+loukatuiksi. Miksikään salaisien rakkauskirjeiden välittäjäksi, joksi
+Susanna oli häntä pyytänyt, ei hän tahtonut ruveta sekä itsensä tähden
+että meidän tähtemme, sillä meidän pitäisi käyttää näitä kahta
+koetusvuotta nähdäksemme oliko rakkautemme todellinen tahi oliko se
+vaan sellaisia lapsentunteita, jotka vanhempana tuuleen haihtuvat.
+
+Tämän sanottuaan meni sävyisä lukkari ulos huoneesta.
+
+Kun me jäimme yksin kertoi Susanna minulle kuiskuttaen miksi hän oli
+uskaltanut uskoutua lukkarille. Hän oli nimittäin kodissaan kuullut,
+että lukkari kerran nuoruudessaan oli onnettomasti rakastanut ja että
+se oli syynä siihen ettei hän tahtonut mennä naimisiin ja että hän oli
+käynyt niin kummalliseksi. Sitte otti Susanna kiireisesti taskustaan --
+hän kävi vielä vanhassa, sinisenkirjavassa, lyhyessä hameessaan, mutta
+tukka oli täysikasvaneen tavoin -- ristin pienistä, sinisistä
+lasihelmistä, jota minun piti kantaa kaulallani lähinnä rintaani
+silkkinauhassa, jonka hän myöskin veti esiin taskustaan.
+
+Taskustaan, joka oli täytetty kaikenmoisella, veti hän sitte, hetkisen
+etsittyään, pienet saksit. Nyt oli kähärä minun hiuksistani
+kysymyksessä, juuri tuo musta tuossa ohimoiden luona, "jota hän jo
+kauan on tähtäillyt", sanoi hän, ja jonka hän aikoi säilyttää
+mitaljonissaan. Kun minä sitte vastalahjaksi pyysin samanlaisen
+häneltä, jota minä myöskin "olin jo kauan tähtäillyt", sanoi hän etten
+minä tarvitse sellaista, sillä helmet siinä ristissä, minkä olin
+saanut, olivat pujotetut hänen omille hiuksilleen.
+
+Sitte oli jotakin, jonka minun täytyi luvata hänelle ja joka oli
+juolahtanut hänen mieleensä hänen istuessaan kotona neulomapöytänsä
+ääressä, sillä silloin ajatteli hän kaikenmoista. Se oli, että minä,
+kun pääsin ylioppilaaksi, lahjoittaisin hänelle kultaisen
+kihlasormuksen, jonka sisäpuolelle oli kirjoitettu "Taavetti ja
+Susanna" toiselle puoliskolle ja toisella piti seisoman "niinkuin
+Taavetti ja Jonathan". Meidän vanhempiemme epäsopu oli saattanut hänen
+tätä ajattelemaan. "Mutta", keskeytyi hän, "ethän sinä kuule mitä minä
+sanon, Taavetti!"
+
+Minä seisoin todellakin ja ajattelin jotakin aivan toista; se oli,
+uskaltaisinko suudella häntä jäähyväisiksi; minä muistin kesäpäivää
+saaristossa.
+
+Samassa kuului kopinaa kiviportailla oven ulkopuolella, joka merkitsi,
+että yhdessäolomme nyt, lukkarin mielestä, pian saisi loppua, ja
+suureksi hämmästyksekseni kiiruhti Susanna heti piiloittamaan lahjat,
+jotka minä vielä pidin kädessäni, minun rintataskuuni. Tuskin oli hän
+saanut tämän tehdyksi ennenkuin lukkari astui sisään ja sanoi että
+meidän nyt tuli jättää jäähyväiset toisillemme.
+
+Susanna katseli lukkaria hetkisen ajan ja sitte kalpeana ja kyyneleistä
+kostein silmin minuun, ikääskuin ajatus että meidän täytyi erota nyt
+vasta olisi käynyt hänelle oikein selväksi. Hän teki nopean liikkeen --
+hän tahtoi silminnähtävästi heittäytyä kaulalleni, mutta jätti sen
+tekemättä kun lukkari oli läsnä.
+
+Nyt tarttui hän käteeni, nosti sen, sanaakaan sanomatta silmiensä eteen
+ja kiiruhti pois.
+
+Tämä oli enemmän kuin mitä minä voin kestää ja luulenpa liiaksi
+vanhalle lukkarillekin. Hän käveli edestakaisin laattialla, hiljaa
+napsahuttaen viulunsa kieliä sillä välin kuin minä pöydän ääressä
+annoin kyyneleeni vapaasti tulvailla.
+
+Ennenkuin minä lähdin soitti hän vähäisen, soman marssin, minkä hän oli
+tehnyt kun hän oli kaksikymmentä vuotta. Se liikutti minua suuresti,
+sillä minusta tuntui että se oli tehty aivan kuin minusta ja
+Susannasta; se kaikui kauan senjälkeen korvissani, niin että minä opin
+sen ulkoa.
+
+"Se on tosin tehty eräälle", sanoi hän, kun hän lopetti, ja sitte --
+hetkiseksi pysähdyttyään aivan kuin joku katkera muisto olisi hänen
+mieleensä juohtunut -- "mutta asia on vähän hullunkurinen eikä sovi
+sinulle."
+
+Kun purjelaiva aikaisin seuraavana aamuna lähti, liehui nenäliina
+pappilan salin akkunasta ja vastimeksi kiiltonahkainen hattu laivasta.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Trondenäs.
+
+
+Eräällä niemellä Hindön pohjoispuolella Seujen'issä on Trondenäsin
+kirkko ja pappila. Viimeksi mainittu oli Olavi pyhän aikana
+kuningaskartano ja Thore Hundin veli Siver asui siellä. Bjarkö, jossa
+Thore Hundin päähovi oli, on ainoastaan parin peninkulman päässä siitä.
+
+Kirkko itse on monessa suhteessa merkillinen historiallinen
+muistomerkki. Sen kaksi tornia, joista toinen oli neliskulmainen ja
+päältäpäin vaskella katettu sekä varustettu rautaisella puikolla ja
+toinen kahdeksankulmainen, löytyy nyt ainoastansa sadussa, ja noista
+kuuluisista "kolmesta ihmeen korkeasta patsaasta" ei löydy enää kuin
+vähäisiä jäännöksiä länteisen sisäänkäytävän luona.
+
+Tämä kirkko on kerran ollut kristikunnan pohjoisin rajalinna, on
+seisonut mahtavana valkoisine tornineen, kauaksi kai'uttaen kellojensa
+ääntä, ja pyhällä laulullaan, ikääskuin sotilas-piispa valkoisessa
+messu-puvussaan, joka kantoi pyhän Olavin kristityn alttarikynttilän
+pimeyteen Finnmark'in noitain joukkoon. Tämän voima mielien yli on
+ollut erinomaisen suuri. Sinne on menneet sukupolvet kirkkopuvuissaan,
+kulkeneet pitkät matkat ennenkuin muita kirkkoja tuonne pohjoiseen
+rakennettiin. Jos se vuolukivinen kaste-astia, joka seisoo kuorissa,
+voisi luetella nimiä, eli alttari nimittää morsiusparia, jotka sen
+luona ovat vihityt, tahi kunnianarvoisa kirkko kertoa mitä se tietää,
+niin saisimme kuulla monta ihmeellistä satua.
+
+Nyt on protestanttismi täällä, niinkuin kaikkialla, hävittänyt kirkkoa;
+jäännöksiä sen maalatusta alttarikaapista löytyy ovina talonpoikain
+ruokakaapeissa ja se, joka oli kaikkein merkillisintä siinä on nyt
+rauniona. Mutta kauemmaksi ei myöskään hävitystä ole voitu jatkaa.
+Vanha katolisuskoinen henki seuraa sitä osaksi vielä tänäkin päivänä
+vanhoissa saduissa, jotka siitä käyvät ja jota vieraat maalaukset
+kuorissa, salaperäiset holvit ja kaikki nämä rauniot, jotka
+Nordlandilaisen mielenkuvitus jälleen rakentaa epämääräisen suuriksi,
+ylläpitää. Talonpoika tuolla pohjoisessa on sitäpaitse uskonnollisessa
+katsantotavassaan ja taikauskossaan sangen paljon katolilainen. Ei hän
+pidä laisinkaan luonnottomana hengen hädässä luvata vahakynttilöitä
+kirkkoon, eikä hän myöskään pidä sopimattomana sulkea neitsyt Marian
+rukoukseensa. Hän kyllä tietää, että neitsyt Maria on eroitettu
+jumaluuksien joukosta; mutta sulkee hänet kumminkin hurskaasti
+rukoukseensa.
+
+Muistini viipyy kauemmin tämän kirkon ja sen ympäristön luona siksi,
+että paikan mahtavuus niinä kahtena vuonna kuin minä oleskelin
+Trondenäs'issä, suuressa määrin vaikutti minun mielenkuvittelooni.
+Ontelo maa luulluilla maanalaisilla holveilla oli minulle ikääskuin
+suljettu pohjattomuus ja kirkossa -- jonka mieltäjännittävään
+hiljaisuuteen minä usein pakenin, sillä se oli melkein seinätysten
+pappilan kanssa ja tavallisesti, seminarin urkuharjoituksia varten,
+auki -- loi päivänvalo varjoja käytäviin ja syvennyksiin ikääskuin
+siellä liikkuisi olentoja toisilta ajoilta.
+
+Minä luin suurella menestyksellä latinaa ja kreikkaa lemmittävän,
+oppineen papin kanssa, jonka perheessä minä asuin ja toisia
+kouluaineita erään seminarin opettajan kanssa; mutta vapaahetkilläni
+etsin niitä paikkoja, jotka niin suuressa määrin jännittivät minun
+mielenkuvitteloani ja Trondenäs ei sentähden ollut laisinkaan sopiva
+paikka minun kipeälle mielentilalleni.
+
+Minun ylenmääräinen herkkähermoisuuteni on, niinkuin sittemmin olen
+huomannut, yhteydessä kuunvaiheiden kanssa. Sellaisina aikoina
+vaikuttivat nuot paikat minuun melkein vastustamattomalla vetovoimalla;
+minä hiivin huomaamatta yksinäisyyteen ja saatoin istua siellä useimpia
+tuntia, vaipuneena niiden monenlaisien kuvien katselemiseen, joita
+mielenkuvitteloni puoliselkeästi loi eteeni, niiden joukossa Susannan
+himeätä olentoa, joka väliin näytti liihoittavan suorastaan minua
+kohtaan ilman että minä kuitenkaan koskaan sain oikein nähdä hänen
+kasvojaan.
+
+Oli kevät puolella toisena vuonna olostani Trondenäs'issä, kun minä
+eräänä päivällishetkenä, tuollaisen sairaan mielentilan vaikutuksen
+alaisena, istuin kirkossa eräällä ylennyksellä lähellä pääalttaria
+ajatuksiini vaipuneena Susannan sininen risti kädessä. Seinällä
+alttarin vieressä huomasin suuren epäselvän kuvan, jonka usein olin
+nähnyt, ilman että se oli minuun tehnyt sen syvempää vaikutusta. Se
+esittelee luonnollisessa suuruudessa marttyyria, joka on heitetty
+orjantappurapensaasen, minkä terävät, tikarin pituiset piikit
+lävistävät hänen ruumiinsa useasta kohden ja joka sitä paitse ei voinut
+valittaa, sillä suuri piikki kävi sisään kulkusta ja tuli ulos
+avonaisesta suusta.
+
+Nämät kasvot kävivät minulle äkkiä varsin hirveiksi. Ne katselivat
+minuun ikääskuin kumppaliin, jonka tulisi maata tuossa pensaassa
+sittenkuin marttyyri vihdoin oli kamppailuksensa päättänyt. Oli
+mahdotointa kääntää silmänsä pois kuvasta, se kävi aivan kuin eläväksi,
+tuli väliin aivan lähelle, mutta pakeni jälleen epäselvään etäisyyteen,
+jonka houreileva pääni loi.
+
+Oli ikääskuin tämä kuva olisi vetänyt sivulle osan esiripusta oman
+sieluni salaisen historian edestä ja ainoastaan lujalla tahdon
+ponnistuksella, jonka pelko, että oma mielenkuvitteloni saattaisi minut
+liian kauvaksi, vaikutti, saatoin irroittua siitä.
+
+Kun minä käännyin, seisoi valossa, joka akkunasta kirkkoon lankesi,
+lähinnä ylintä penkkiä, nainen ruusulla. Hänen kasvonsa ilmaisivat
+ääretöntä surumielisyyttä, ikääskuin hän hyvin tuntisi yhteyden minun
+ja tuon kuvan välillä ja ikääskuin ruusun-oksa hänen kädessään olisi
+sama orjantappurapensas, jonka päällä marttyyri makasi, mutta
+pienemmässä muodossa.
+
+Kirkon yksinäisessä hiljaisuudessa valtasi minut äkkiä sanomatoin
+tuska, rupesin hirmuisesti pelkäämään näkymättömiä voimia ja pakenin
+kiiruusti ulos.
+
+Tultuani ulos huomasin että olin kadottanut Susannan sinisen ristin. Se
+ei voinut olla muualla kuin kirkossa sen ylennyksen luona, jolla olin
+istunut. Tällä hetkellä, kun pelko vielä pani vereni kuohumaan, en
+olisi tahtonut mistään hinnasta mennä jälleen kirkkoon -- paitse
+Susannan sinisen ristin tähden. Minä löysin sen, aivan tyyneenä
+hakiessani sitä, laattialta, jossa olin istunut.
+
+Toisen kerran kun hermostoni näinä kahtena vuotena tällätavoin ilmaisi
+sairautensa, oli jälkipuolella vuotta pari kuukautta ennenkun minun
+piti lähtemän kotia.
+
+Eräs talonpoika oli, sillä välin kuin hän oli sisällä papin luona,
+sitonut kirkko-aitaan hevosen, jolla oli kaihi silmillä. Minä pysähdyin
+katselemaan sitä vähän aikaa; mutta sen kuollut hengetöin katse vainosi
+minua muistissani kaiken päivää. Minusta tuntui ikääskuin sen silmät,
+kun ne eivät voineet katsoa ulospäin, katsoisivat meille näkymättömään
+mailmaan ja ikääskuin sen mielestä olisi luonnollista, kun unohdettiin
+käyttää ohjia, kääntyä pois yleiseltä maantieltä tielle, jota kuolleet
+matkustavat.
+
+Kun minä jälkeen puolenpäivän näissä ajatuksissa istuin pappilassa,
+jossa puhuttiin kaikenlaista, ilmestyi äkkiä eteeni kasvot kotoa,
+kalpeina ja vaivattuina, ja kohta kävi minulle selväksi, että mies
+jonka nämä kasvot olivat, kamppaili vimmatusti päästäksensä kuohuvista
+hyökylaineista ylös kalliolle. Se ei ollut kukaan muu kun meidän
+renkimme Antti. Hän kiinnitti minuun jäykän elottoman katseensa, sillä
+välin kuin joku, jota minä en voinut nähdä, hänen jaloissaan esti häntä
+kalliolle pääsemästä ja pelastumasta. Näytti siltä, kuin hän olisi
+tahtonut sanoa minulle jotakin. Näky kesti ainoastaan pari
+silmänräpäystä; mutta tuskaloinen tunne siitä, että tällä hetkellä joku
+onnettomuus tapahtui meille, pakoitti minut pois huoneesta ja
+levottomasti kuleksimaan sinne tänne lopun päivästä.
+
+Kuu tulin takasin kysyttiin mikä minua oli vaivannut kun yhtäkkiä
+kalman kalpeana riensin ulos huoneesta.
+
+Neljätoista päivää sen jälkeen tuli surullinen kirje kotoa. Isäni laiva
+"Toivo," joka ajan tavan mukaan oli vakuuttamatta ja suureksi osaksi
+lastattu kaloilla, mitkä hän oli omilla rahoillaan ostanut, oli
+matkalla Bergeniin myrskyssä joutunut haaksirikkoon. Laivan kylki oli
+puhjennut ja jälkeen puolen päivän oli täydytty laskea laiva rannalle.
+Miehistö oli päässyt hengissä maihin, mutta meidän Antti rengiltä oli
+kumpaisetkin jalat musertuneet.
+
+Tämä haaksirikko antoi isäni varallisuudelle ensimmäisen tuntuvamman
+iskun. Toinen tuli seuraavana vuonna kun toinen laiva "Sovinto" myöskin
+hukkui ja kolmas, vastaisuudessa painavin isku tapasi häntä kun
+hallitus vihdoinkin päätti että meidän kauppalamme ei tulisi olemaan
+höyrylaivain pysähdyspaikkana.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Kotona.
+
+
+Joulukuussa olin jälleen kotona, jossa kaikki oli entisellään, ehkäpä,
+äskeisien tapaturmien johdosta, vielä hiljaisempaa ja surullisempaa
+kuin ennen. Isäni oli herkeämättä toimessa, mutta harvapuheinen. Hän ei
+varmaankaan pitänyt minua sopivana ottamaan osaa suruihinsa.
+
+Susanna, joka samoin kuin minäkin, nyt oli yli yhdeksäntoista vuotta
+vanha, oli vieraisilla erään perheen luona parin peninkulman päässä,
+ja piti vasta jouluksi palaaman kotiinsa. Minä ikävoin häntä
+sanomattomasti.
+
+Viimeisenä pimeänä ja myrskyisenä viikkona ennen joulua pakoitti
+rajuilma spanialaisen laivan "Sancta Marian" laskemaan lähelle meidän
+kauppalaa sangen vahingoitetussa tilassa, joka teki, että sen, meidän
+huonojen työvoimain tähden, täytyi viipyä kuusi viikkoa paikallansa
+saadakseen vikansa korjatuksi.
+
+Katteini, joka omi sekä laivan että lastin, oli kookas, kelta-verinen,
+komeasti puetettu Spanialainen jotensakin harmahtavilla hivuksilla,
+mustilla silmillä ja voimakkailla kasvojen sävyillä. Häntä seurasi
+hänen poikansa Antonio Martinez, kaunis nuori mies oliiviruskeilla
+kasvoilla ja säihkyvillä silmillä, samoin kuin hänen isällänsäkin.
+
+Isäni oli suuressa määrin auttanut herra Martinez'ia lastin
+purkamisessa ja käski hänen nyt nordlandilaisella vieraanvaraisuudella
+pitämään hyvänään mitä meidän talolla oli tarjottavaa.
+
+Vaikka keskustelu meidän välillämme ei voinut olla erittäin vilkas, kun
+nämä vieraat eivät ymmärtäneet muuta kuin joitakuita norjalaisia sanoja
+ja tavallisesti täytyivät käyttää tulkkia, huomasimme kuitenkin pian,
+että he olivat varsin hyvänsävyisiä ihmisiä. Heidän päätoimensa oli
+kaiken päivää valmistaa ja polttaa papyrossia ja pitää työtä laivalla
+silmällä.
+
+Pimeä aika tuolla pohjoisessa painaa monen mieltä, etenkin niinä
+päivinä kun on vähemmin työtä. Jouluna ja etenkin jouluiltana oli
+sentähden isäni aina hyvin alakuloinen. Sill'aikaa kuin muut
+talossa iloitsivat ja palvelijat juhlapuvussaan viettivät joulua,
+kolmihaaraisella talikynttilällä koristetun pöydän ympärillä, istui hän
+tavallisesti omissa ajatuksissaan suljettuna työhuonesensa, eikä
+sallinut kenenkään häiritä itseään.
+
+Tänä jouluiltana oli hän kuitenkin herra Martinez'in tähden vähän aikaa
+muiden joukossa, mutta istui kaiken aikaa äänetönnä ja alakuloisena
+ikääskuin hän halaisi päästä yksinäiseen työhuoneesensa, jonne hän myös
+heti illallisen jälkeen vetäytyi.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Joulupidot.
+
+
+Joulun aikana tänä talvena oli meidän seudullamme koko joukko
+muukalaisia enimmiten laivakatteinia, jotka, samoin kuin Martinez
+meillä, rajuilman tahi merivahingon tähden oleskelivat eri paikoilla
+maalla. Etelästä oli sitäpaitse virkatoimessa saapunut useampia
+ylimyksiä. Seuraus tästä taas oli koko joukko pitoja, joissa isännät
+vieraanvaraisuudella koittivat voittaa toinen toisensa.
+
+Uudenvuoden kolmantena päivänä olimme sentähden kutsutut päivällisille
+ja tanssille rikkaan nimismiehen Röst'in luokse, jossa mainitut herrat
+etelästä siihen aikaan majaelivat. Meillä ei ollut kuin puolitoista
+peninkulmaa matkustettavana; mutta monella oli kuusi ja kahdeksan
+peninkulmaa, josta suurin osa oli merimatkaa.
+
+Röstin laajoihin huoneisin sopi kyllä koko joukko vieraita, mutta tällä
+kertaa oli hän, saadakseen yösijaa kaikille kutsutuille, myöskin
+pyytänyt naapuritalot käytettäväkseen.
+
+Kun minä nyt siirryn kertomaan näistä pidoista, jotka minulle piti
+oleman niin täynnä tapahtumia ja mielenliikutuksia, olen päättänyt olla
+hyvin harvasanainen, ja minulta jää sentähden monta kohtaa ja tapaa,
+jotka kuuluisivat täydellisempään kuvaukseen elämästä tuolla
+pohjoisessa, kertomatta.
+
+Kutsumuksen mukaan piti syötämän kello kolme, mutta useimmat veneet
+tulivat pari kolme tuntia aikaisemmin. Sillä välin kuin naiset
+yläkerrassa pukeutuivat, kokoontuivat herrat erääsen huoneesen
+alakerrassa, joka taholla oli hyvin vähän valaistu ja jossa oli
+"vähäsen haukattavaa" ja pieni ryyppy, mitkä kyllä olivat tarpeen
+matkan jälkeen. Täällä saattoi kohtelias isäntä vieraat tutuiksi
+keskenänsä.
+
+Kauan ja turhaan odotettiin pappia ja hänen naisiaan, kunnes vihdoin
+täydyttiin käydä päivällis-pöytään heitä paitse.
+
+Ovet avattiin nyt suureen, juhlallisesti valaistuun ruokasaliin
+yläkerrassa, vieraat virtailivat portaita ylös ja asettuivat, monen
+pysähdyksen jälkeen ovissa ja pitkäin kohteliain riitain jälkeen
+arvo-järjestyksestä, kukin paikoillensa suuren, komeasti katetun,
+hevoiskengänmuotoisen pöydän ympärille, joka juhlallisesti oli
+varustettu tiheällä viinipullorivillä, kolmehaaraisilla
+kynttilänjaloilla ja kukkuroiduilla makeaisrovioilla; kunniapaikalle
+oli asetettu suuri kokoelma hopea-astioita. Pappilan herrasväelle
+pidätettiin kolme paikkaa ylimyksien vieressä. Isäni istui herra
+Martinez'in vieressä pääpöydän luona ja minä asetuin kainosti alemmaksi
+erään sivupöydän ääreen.
+
+Päivällisseura oli tuota suoraa, vanhaa, iloista laatua, joka nyt, sen
+pahempi, käy yhä harvemmaksi Silloin syötiin vielä veitsellä eikä
+hopeakahvelista tietty mitään; mutta sen sijaan vallitsi seurassa
+todellinen ilo, ja kauan aikaa senjälkeen oli ainetta moneen hauskaan
+keskusteluun.
+
+Alussa, niinkauan kuin vielä istuttiin tuon tavallisen juhlallisuuden
+vaikutuksen alaisina, kävi kaikki hyvin kankeasti. Naapurit uskalsivat
+tuskin kuiskata toisillensa ja tanssipukuun puetut nuoret naiset, jotka
+kaikki ikääskuin magneetisen vetovoiman kautta olivat joutuneet
+istumaan vierekkäin, istuivat kauan syvässä, ujossa äänettömyydessä
+yhdessä rivissä ikääskuin sininen, punanen ja valkonen kukkaispensas,
+jossa ei ainoakaan lintu uskaltanut laulaa.
+
+Päivälliset alkoivat sillä että isäntä tervehti vieraitaan
+tervetulleiksi. Parissa, kauemmin valmistetussa puheessa esitteli hän
+sitte maljoja läsnäoleville ylimyksille, joihin nämä taas vastasivat.
+
+Nyt tunsivat kaikki, että oli päästy varsinaisen virallisen osaston yli
+iloon.
+
+Keveämmällä mielellä esitteli isäntä nyt paljon lyhempiä ja hauskempia
+maljoja poissaoleville, joiden joukossa ensimmäisenä tuli: "Lemmittävä
+pappi ja hänen perheensä." Tätä maljaa juotaessa huomasi kyllä useampi
+kuin minä, että isäni antoi lasinsa seista liikuttamattomana.
+
+Sillä välin kulkivat ruo'at miehestä mieheen ja samassa määrin kuin
+viini pulloissa väheni, eneni iloisuus. Nyt tuli esiin monta sekä
+sukkelaa että terävää päätä, jotka täällä pääsivät oikealle
+ottelukentälle ja se raesade sukkeluuksia, iloisia kokka puheita ja
+hauskoja puheita, joka täällä lankesi -- viimeksi mainitut useimmiten
+kertomuksen muodossa, jonka alla tavallisesti piili jotakin muuta, kuin
+mitä kerrottiin -- antoi vilkkaan kuvan Nordlandilaisen luonteen
+omituisuuksista.
+
+Siihen aikaan tapahtui usein seuroissa, että kun piti noustaman
+pöydästä, löytyi joitakuita, jotka eivät jaksaneet ylös istuimiltansa
+ja toisia, joita jälestäpäin kaivattiin seurasta kadonneina. Näiden
+viimeksi mainittujen joukossa, olin, sen pahempi, minäkin.
+
+Hetken vaikutuksella on aina ollut suuri valta minun ylitseni ja
+tottumaton kun olin sekä tällaisiin pitoihin että väkeviin juomiin,
+olin minä varomattomasti antautunut iloisuudelle, joka valtasi
+ympärilläni. Enpä luule koko elämässäni yhteensä nauraneeni niin
+paljon, kuin tämän päivällispöydän ääressä. Minun vastapäätäni istui
+punatukkainen tmi kauppias Kadel pitkillä, hullunkurisilla kasvoillaan,
+ja laukasi sukkeluuksia toisen toisensa perään, ja sivullani kuiskasi
+kyttyräselkäinen konttoristi Gram, joka oli laajalle tunnettu terävän
+päänsä kautta ja peljätty pistävän kielensä tähden. Hänen sukkelat
+muistutuksensa useimmista, jotka istuivat pöydän ympärillä, enenivät
+ilkeyydessä samassa määrässä kuin hän joi ja jos hänen sanansa olisivat
+tulleet kuulluiksi, olisi varmaankin monen pöydän ympärillä istuvan
+loistavat kasvot muuttuneet. Luulenpa myöskin, että hän tämän ohessa
+kaikessa hiljaisuudessa hauskuuttelihe sillä, että hän saisi minut
+humalaan; kumminkin oli hän kaiken aikaa väsymätöin täyttämään lasiani,
+etenkin kun lämmin viini tuotiin esiin. Hänen vilkkaat käärme-silmänsä
+ja pari korvaani kuiskattua sanaa johdattivat minun muutoin hyvin
+himmeän tarkastukseni moneen hullunkuriseen näkyyn.
+
+Vihdoin tuntui minusta aivan kuin huone ja pöytä olisivat kääntyneet
+nurin narin, niinkuin olisimme istuneet suuressa laivankajuutassa
+kovassa myrskyssä. Epäselvään muistan myöskin, että tässä purjehtivassa
+salissa kahdelta eri haaralta tungettiin toistensa sivutse pöydän
+ympäri, seinän ja tuolien välitse ja kiitettiin ruo'asta.
+
+Kaiken tämän jälkeen en muista mitään ennenkuin heräsin pilkoisten
+pimeässä ikääskuin raskaasta, sekanaisesta unesta ja tunsin, että
+makasin pehmeällä höyhenvuoteella. Vähitellen selkeni tapahtumat
+muistissani ja minä huomasin että olin saatettu vuoteelle erääsen
+vierashuoneesen naapurikartanossa. Sillä välin kun makasin näitä
+miettien ja tunsin itseni ylen määrin onnettomaksi, tuli vanhempi
+Martinez luokseni, kynttilä kädessä, katsoakseen miten minä jaksoin.
+Silloin huomattiin että kello oli yli kaksi yöllä; ja sitä seikkaa,
+että olin maannut kuusi, seitsemän tuntia yhtäpäätä, tuli minun
+kiittää, ett'en minä enään ruumiillisesti voinut pahoin; sitä enemmän
+sai häpeällinen tunne minut siveellisesti kärsimään.
+
+Sen minkä huomasin kun pu'in päälleni oli että naapuri talo oli
+muuttunut oikeaksi sairashuoneeksi samanlaisille päivällis pöydästä
+kuin minä, ja niiden joukossa huomasin jonkunmoisella koston himoisella
+ilolla konttoristi Gram'in, kyttyräselkäisen sivukumppalini.
+
+Herra Martinez selitti minulle kaikenmoisilla iloisilla liikenteillä
+että nyt oltiin innokkaassa tanssissa ja että minun piti olla mukana.
+
+Ajatus, että Susanna nyt vihdoinkin oli mahtanut tulla ja
+turhaan odottanut, lensi yhtäkkiä salamana pääni läpi. Miten
+silmänräpäykseksikään olin voinut häntä unohtaa oli minulle itselleni
+arvoitus; mutta että olin tehnyt sen, makasi raskaasti mielelläni.
+
+Ruokasali oli nyt muutettu tanssisaliksi ja useampina tuntina oli jo
+iloisesti tanssittu viulun, klarinetin ja violonsel'in soiton
+mukaan. Sopivassa tilaisuudessa, keskellä erästä tanssia, hiivin
+huomaamattomana sisään.
+
+Seisoessani avonaisen oven ääressä, jonka läpi lämpö virtaeli kylmään
+käytävään, ahtaat, valkoiset hansikkaat käsilläni, kalpeana ja ujona,
+kärsin alussa suuresti tunteesta että kaikki nyt katselisivat minua ja
+ajattelisivat sopimatointa käytöstäni. Pari toisensa jälkeen tanssi
+sivutseni niin läheltä että naisten helmat koskettivat minuun, ja minä
+aloin, sen minkä lyhytnäköisyyteni salli, ottaa selon keitä salissa
+löytyi.
+
+Papin rouva istui sohvassa huoneen perällä, muutaman vanhemman naisen
+välissä, pienen tohtorin kanssa.
+
+Pappi pelasi luultavasti korttia alakerrassa -- mutta Susannaa en
+nähnyt. Salin perällä tanssi nuori Martinez, loistavin kasvoin,
+polkkatanssissa erään silmäänpistävästi kauniin, valkoiseen pukuun
+puetun naisen kanssa, jolla oli sininen, liehuva nauha vyötäryksillä.
+Hänellä oli paksu, kaunis tukka, joka vivahti keltaseen; suuri hopea
+neula oli peitsenkaltaisesti pistetty sen läpi ja leveä kukkakiehkura
+laskettu sen päälle. Tanssiessaan katseli hän aina laattiaan. Nainen
+oli pitempi ja lihavampi kuin Susanna, mutta hänellä oli erityinen
+sulous koko olennossaan, joka muistutti minua hänestä. Keveä,
+verrattomasti kaunis tapa, joten hän käytti pieniä jalkojaan tanssissa
+-- olipa melkeen kuin hän liiteleisi ilmassa -- oli myöskin hänen
+kaltaistansa, ja minä seurasin sentähden tätä pariskuntaa
+vastustamattomalla osanotolla.
+
+Minun lyhytnäköisyyteni esti minua tarkkaan näkemästä ja kun he tulivat
+minun sivutseni, peittyi sitäpaitse naisen kumarruksissa oleva pää
+hänen oman käsivartensa alle, joka luottamuksella nojautui
+silminnähtävästi onnellisen Martinez'in olalle. Ainoa, minkä näin, oli
+leveä, puhdas otsa, joka ei voinut kuulua kahdelle maailmassa ja että
+yksi alasriippuva kähärä leikitteli melkoisilla pyöreillä hartioilla.
+
+Minä tunsin että polveni horjahtivat. Tämä ko'okas, hieno,
+ylimyksellinen nainen ei millään muotoa voinut olla Susanna!
+
+Mustasukkaisella tunteella seurasin herkeämättä heidän tanssiaan,
+kunnes he ensikerran tulivat sivutse. Juuri ennenkuin he tulivat
+kohdalleni, aukaisi nainen silmänsä, hänen katseensa lankesi suorastaan
+minuun ja ankara pune valui äkkiä hänen kasvoilleen ja hartioilleen
+aina hameen kaulukseen saakka. Se oli Susanna!
+
+Sillä ajalla, vähäsen päälle kaksi vuotta kuin me olimme olleet erossa,
+oli hänen kauneutensa kehkeytynyt niin ihmeellisesti rikkaasti.
+Hienosta, seitsemäntoista vuotisesta nupusta oli tällä lyhyellä ajalla
+kasvanut esiin ihana, täydellisesti kehkeytynyt nainen.
+
+Tanssivat istahtivat salin perään paikoillensa, lähelle vanhempien
+naisien riviä.
+
+Minä huomasin nyt, että nämä kaksi paraikaa tanssivat pitojen viimeistä
+pitkää tanssia, kotiljongia, jossa tavallisesti ääretöin joukko eri
+tanssia vaihteli, ja minun pisti mieleeni, että nuori Martinez illan
+kuluessa luultavasti oli voittanut Susannan suosion, koska hän oli
+päässyt hänen kumppalikseen juuri tässä tanssissa. Minä huomasin miten
+papin rouva silminnähtävästi suosi Spaanialaista ja katkerasti muistui
+mieleeni, että hän oli sekä rikas mies ja myöskin, vaikka lyhempi
+kasvultaan, näytti aivan toisella tavoin kasvaneelta ja
+miehuullisemmalta kuin minä.
+
+Oli aivan kuin puukko olisi pistetty sydämmeeni. Minä olin siis maannut
+humalassa niinkuin eläin ja antanut vieraan ottaa Susannan minulta.
+
+Rajulla mustasukkaisuudella huomasin miten kaunis, mykkä, mustilla
+tulisilmillään puhuva Martinez hymyillen ja kaikenmoisilla vilkkailla
+nyykkäysillä ja liikenteillä koitti tehdä hänelle selväksi uuden
+tuurin, joka nyt oli tanssittava, miten hän väliin kumartui hänen
+ylitsensä ikääskuin salaa kuiskataksensa jotakin ja miten Susanna taas
+paikaltansa katsoi ylös häneen ja hymyili niin suloisesti kuin
+ainoastaan Susanna taisi hymyillä. Hän otti Susannaa kädestä ja sai
+hänen tekemään kokeen laattialla heidän paikkansa edessä ja tämä näkyi
+olevan heistä varsin hauskaa.
+
+Nuori Martinez miellytti häntä silminnähtävästi ja meidän vanha
+suhteemme oli siis ainoastaan lapsen leikkiä, jonka kasvanut nainen
+mieluummin toivoi unohdetuksi. Päätöksemme mukaan kahdesta koetus
+vuodesta olikin kaikki tässä suhteessa meidän välillämme selvillä, niin
+että me täysikasvaneena sopivassa tilaisuudessa voimme puhella ja
+laskea leikkiä koko jutusta.
+
+Veri kohisi päässäni ja minä tunsin, että minun täytyi kostaa.
+Ennenkuin oikein olin ajatellut miten, päätin äkkipäätä ruveta
+innokkaasti pilapuheita laskemaan, mutta niin, että näyttäisi siltä,
+kuin tahtoisin kosia maakauppias N--n kaunista tytärtä, joka juuri
+sattui seisomaan läheisyydessäni.
+
+Kun Susanna senjälkeen uudessa tuurissa tanssi meidän sivutsemme katsoi
+hän minuun hämmästyneenä ja tutkistellen. Seuraavalla kerralla kun hän
+tuli takaisin pudotti hän vahingossa nenäliinansa juuri sille kohdalle,
+missä minä seisoin. Minä otin sen ylös ja vein sen papin rouvalle, joka
+-- joko käytökseni johdosta päivällispöydässä tahi jostakin muusta
+syystä -- kohteli minua silminnähtävästi kylmästi. Minä kumarsin yhtä
+kylmästi ja palasin takaisiin paikalleni jatkaakseni keskeytynyttä
+iloista kanssapuhetta neiti N--n kanssa.
+
+Hetkinen sen jälestä liihoitteli Susanna jälleen sivutseni ja hän
+katsoi minuun yksitotisesti, mutta epävakaalla katseella, ikääskuin hän
+ei olisi oikein selvillä, mitä hänen piti ajatteleman; sitte loi hän
+tahallansa joka kerralla silmänsä maahan.
+
+Mielihyvällä huomasin että herra Martinez tarkemmin katsoessa tanssi
+kömpelösti. Sillä aikaa kuin minä vallattomalla iloisuudella nauroin ja
+laskin leikkiä kauniin sivukumppalini kanssa, teki minun salaa mieleni
+huomaamatta pistää jalkani vähän ulommaksi laattialle, jotta hän ehkä
+saattaisi kompastua siihen. Ja enpä tiedä miten oikein olikaan, mutta
+kun Martinez seuraavan kerran tanssi sivutseni, kaatui hän koko
+pituudellensa laattialle ja loukkasi varmaankin itseään sangen lujasti;
+hän oli nimittäin kaatuessaan kyllin ritarillinen laskeakseen irti sen
+tukeen, joka hänellä olisi ollut naisessaan ja siten horjahti Susanna
+vaan.
+
+Hän nousi seisomaan ja katseli raivoten minuun, viatoin syy
+onnettomuuteen, joka näennäisesti olin niin innokkaassa kanssapuheessa
+sivukumppalini kanssa, etten vielä oikein ollut huomannut mitä oli
+tapahtunut. Katse, jolla minä vastasin hänen katseesensa, ilmaisi
+hänelle vastustamattomasti koko totuuden; sillä hän aikoi heti karata
+minun päälleni, mutta seisahutettiin sen kautta että Susanna, tosin
+hieman kalpeana, astui hänen eteensä ja vallasnaisen hienoudella
+tarjosi hänelle käsivartensa, jotta hän taluttaisi hänen
+paikallensa.
+
+Kun Susanna ontuvan herra Martinez'in kanssa kulki laattian yli, käänsi
+hän äkkiä kasvonsa minuun ja ne olivat niin ilosta säteilevät, että
+minun katkera epätietoisuuteni muuttui onnellisimmaksi, iloisimmaksi
+varmuudeksi.
+
+Hän oli selvään huomannut, että Martinez'in onnettomuus oli kosto
+minulta hänen tähtensä ja siten saanut sen epäilyksen kevennetyksi
+rinnastansa, jonka minun käytökseni näiden parin viimeisen tunnin
+ajalla oli hänessä synnyttänyt; sillä etten minä ollut humalassa, sen
+hän pian oli huomannut, ja teeskentely oli niin kaukana hänen omasta
+suorasta, totuutta rakastavasta luonnostaan, ettei hän voinut käsittää
+sellaista minussa. Järkähtämättömässä totuudessa oli hän oikeastaan
+vaan hienonnettu, naisellinen ilmiö hänen isänsä lujasta luonnosta.
+
+Minä menin nuoren Martinez'in luo ja pyysin häneltä, Susannan kuullen,
+väsymättä anteeksi vallattomuudestani, kunnes hän, hyväsydäminen kuin
+hän oli, vihdoin leppyi. Hänen kasvonsa nolostuivat hyvin suuresti kun
+Susanna esitteli, että minä tanssisin seuraavan tuurin hänen kanssansa,
+jotta herra Martinez saisi levähtää loukkaantunutta jalkaansa
+seuraavaan tuuriin.
+
+Niin, minä tanssin hänen kanssaan, tuon kauniin, täysi kasvaneen naisen
+kanssa valkoisessa tanssipuvussa, jota minä hetkinen sitte en ollut
+tuntenut syystä että hänen oma, ihanasti kehkeytynyt kauneutensa teki
+hänet tuntemattomaksi.
+
+Me olimme opettaneet toisiamme tanssimaan, ja luulenpa että me kumpikin
+tanssimme jotensakin hyvin. Keveä kukkakiehkura hienoilla, valkoisilla
+kukilla viheriäisien lehtien välissä suikerteli hänen tuuhevissa
+hiuksissaan; minun käsivarteni oli hänen vyötärystensä ympäri ja minä
+tunsin miten hän notkeasti nojautui minuun hänen liidellessään
+tanssissa kanssani iloisena ja turvallisena kuin lapsi. Hänen otsansa
+oli lähellä minun huuliani, ja meidän silmäilyksemme, jotka tanssissa
+etsivät toisiaan, ilmoittivat joka kerta kuinka suloista oli tavata
+toisensa kun kahden pitkän vuoden ajalla sydämmellisesti on kaivannut
+toisiaan.
+
+Kuu minä vein hänen jälleen paikoillensa sain minä kädenpuristuksen ja
+silmäilyn, jotka saivat minun täydellisesti unhottamaan papin rouvan
+epäystävälliset suun mytistykset. Susanna sai nyt nuhteita
+sopimattomasta käytöksestään nuorta herra Martinez'ia kohtaan, mutta
+tohtori, joka istui hänen vieressään, piti hänen puoltansa.
+
+Minä seisoin jälleen paikoillani ja näin Susannan Martinez'in kanssa
+tanssivan uutta tuuria.
+
+Hänen rypistetty huulensa ilmaisi alussa vanhaa, lapsellista
+uhkarohkeutta nuhteiden jälestä; mutta sitte muuttuivat hänen kasvonsa
+enemmän tyveniksi ja miettiviksi.
+
+Minun näin seisoessani vaipuneena hänen katselemiseen ja luultavasti
+heikkona näistä monista, vaihtelevista tunnonliikutuksista, tunsin
+äkkiä, että tuo painava, levotoin, tuskan ja onnettomuuden tunne, joka
+tavallisesti kävi aavenäkyjeni edellä, tuli päälleni. Minä koetin
+päästä ulos salista, mutta näky ilmestyi sitä ennen eteeni.
+
+Minä näin Susannan kasvot, sillä aikaa kuin hän tanssi herra
+Martinez'in kanssa, kalpeina kuin ihanan ruumiin ja viheriäinen seppele
+pienine, valkoisine kukkineen riippui hänen hiuksissaan ikääskuin märkä
+meriruoho. Oli aivan kuin vettä olisi tippunut Susannasta.
+
+Veri syöksähti sydämmeeni; sali oli milloin pimeä, milloin pyöri se
+tuhansien kynttelien valaisemana ympäri silmissäni, tanssivat parit
+mukana.
+
+Minä olisin varmaankin pyörtynyt oven luona, ellei tohtori olisi
+ottanut minua käsivarresta ja vienyt minua ulos viileälle käytävälle ja
+sieltä pieneen vierashuoneesen, jossa hän antoi minun juoda vettä ja
+pani minut makaamaan vuoteelle.
+
+Kun hän puoli tuntia tämän jälestä tuli takaisin ja näki, että minä
+olin toipunut, istahti hän lempeästi ja ystävällisesti vuoteen laidalle
+luokseni ja alkoi sydämellisellä tavallaan puhumaan niinkun hän sanoi,
+"suoraan" minun kanssani.
+
+Hän oli, sanoi hän, sillaikaa kuin hän kynttilä saksilla miettiväisesti
+halkaisi sydämen kynttilässä, -- jonka hän luultavasti paremmin minua
+nähdäkseen oli ottanut pöydältä ja piti nyt kädessään, -- siitä saakka
+kuin tulin saliin tarkastanut minua ja luullut huomaavansa, että minä
+olin mielistynyt ihanaan neiti Susanna L:iin ja olin mustasukkainen
+nuorelle herra Martinez'ille. Hän oli ennenkin kuullut erään linnun
+laulavan samasta asiasta.
+
+Se oli tunne, josta monelle nuorelle ihmiselle oli ainoastaan hyötyä,
+jonka vaikutuksen alaisina he selkeytyvät, mutta minulle olivat
+tällaiset kiihoittavat mielenliikutukset suurimmassa määrässä
+vahingolliset; hän oli, sitä pahempi, lisäsi hän hiljaa, huomannut sen
+minun äiti parassani, sillä se, että hän lapsuudessani huomasi minun
+perineen hänen mielentautinsa, oli ollut lähin syy että hän oli
+menettänyt järkensä.
+
+Lääkärinä ja ystävänä tahtoi hän nyt sanoa tämän minulle, sillä hän
+arveli vielä olevan aikaa estää tämän tunteen saamasta syvempiä juuria.
+Ja hän tahtoi sanoa tämän ei ainoastaan minun tähteni vaan myöskin
+Susannan tähden, jota hän suuresti rakasti ja ei millään muotoa
+tahtonut saattaa siihen, joka, sen minkä inhimillinen järki voi
+käsittää, ainoastaan saattoi loppua surulla.
+
+Erästä seikkaa pitäisi minun myöskin tarkemmin ajatella, lisäsi hän --
+kauan aikaa ääneti istuttuaan, jolla ajalla ikääskuin punnitsi pitikö
+hänen jatkaa puhettaan; mutta yhtäkkiä päätti hän lausua lausuttavansa
+-- ja se oli että minun onnetoin, perintönä käypä sairauteni teki
+ajatukseni mennä naimisiin sangen moitittavaksi; tätä saattoi, lisäsi
+hän liikenteellä, joka ilmaisi, että hän nyt vihdoinkin oli saanut
+kynttilän täyteen reilaan, pitää samanlaisena tapauksena kuin jos
+spitaalinen menisi naimisiin, huolimatta siitä että hän jättää tautinsa
+perinnöksi lapsilleen. Minun ei kuitenkaan pitäisi -- tämän lausuessaan
+nousi hän ylös ja laski kätensä lohdutellen olalleni -- paneman tätä
+kovin raskaasti mielelleni. Katkerimmat lääkkeet, ja sellaisena oli,
+sen pahempi, totuus tässä kohden pidettävä, ovat usein parhaimmat ja
+minun sairaalle, uneksivalle luonnolleni oli koristelematon, suora
+totuus, hänen mielestään, yksivakaisesti ja tarkkaan asiaa ajateltuaan,
+ainoa keino parannukseen ja pelastukseen.
+
+Hetkisen ajan pidettyään kynttilätä ylitseni, meni hän ystävällisesti
+päätänsä nyykähyttäin; hän huomasi kyllä etten minä tällä hetkellä
+voinut ryhtyä mihinkään kanssapuheesen eikä vastata mitään hänen
+sanoihinsa.
+
+Se oli kaikessa ystävällisyydessä kuolinisku kaikille minun unilleni ja
+mielenkuvitteloilleni.
+
+Minä tunsin tämän iskun kuolettavaisuuden, vaikk'ei sisempi tunteeni
+ollut sitä vielä oikein selvään käsittänyt. Minun elämäni vanha
+onnettomuuden aavistus oli siis nyt mennyt toteen. Susanna oli siis
+minulle ollut ainoastaan lainattu auringonvalo, jonka piti sammuman kun
+todellisuus tulisi kysymykseen.
+
+Sill'aikaa kuin minä sisällisellä silmälläni enemmän katselin kuin
+ajattelin tätä ja soitto epäselvään kaikui tanssisalista, makasin minä
+niin rauhallisena ja tunsin itseni vähitellen hiljaisella tuskalla
+ikääskuin kuolevan pois kaikesta siitä, joka oli ollut minulle rakasta
+maailmassa. Oli aivan kuin ruumiini olisi jäykistynyt surun painon alla
+ja Susannan elottomat kasvot olivat minulle nyt jotakin varsin
+luonnollista; olihan rakkauteni vaan kuollut tarina.
+
+Minun vielä näin maatessani synkässä, mieltä kangistavassa
+huumaustilassa, jonka läpi kaikki ulkonaiset esineet näyttäytyivät
+minulle puolihämärässä, avaantui ovi ja nainen astui sisään. Hän
+laittoi äkkiä peilin edessä nuppineulalla paikoilleen erään rikki
+revityn palasen tanssihameessaan, mutta säpsähti äkkiä peljästyneenä
+kun huomasi että vuoteella puolipimeässä makasi joku ihminen.
+
+Minä tunsin heti Susannan; ja näytti siltä kuin aavistus olisi
+kuiskaissut hänelle, että tuo henkilö voisin olla minä, sillä hän
+lähestyi tarkastellen ja kuiskasi nimeni.
+
+Luultavasti luuli hän että minä nukuin, kun ei vastausta kuulunut ja
+hän ei varmaankaan pitänyt oikeana herättää minua, eikä siihen olisi
+ollut aikaakaan. Hetkisen seisoi hän hiljaa vieressäni, aivankuin hän
+olisi miettinyt mitä tehdä; sitte kumartui hän ylitseni niin että minä
+tunsin hänen lämpöisen hengähdyksensä, sitte painoi hän hiljaa
+suudelman minun otsalleni ja meni pois.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joulupidot näissä pohjoisissa seuduissa kestävät tavallisesti pari
+päivää, useimmiten useampiakin. Tälläkertaa kävi niin, että meidän
+huonekuntalaiset isäni ja herrain Martinez'ein kiireisien töiden tähden
+piti matkustaman viiden neljänneksen matkan kotiimme jo seuraavana
+iltana pimeässä, jota vastoin useimpien muiden piti odottaa seuraavaan
+päivään.
+
+Papin perheen piti kuitenkin jäämän sinne vieraiksi "ylimyksien" kanssa
+viikon loppuun, lauvantaihin saakka. Kuitenkin piti papin ja hänen
+rouvansa jo seuraavana päivänä käydä tervehtimässä erästä perhettä
+läheisyydessä. Susanna sai luvan jäädä nimismiehen luokse.
+
+Minä olin niinkuin muut vieraat maannut hyvin kauan; mutta minun
+päässäni oli tohtori K--n sanat, että asemani oli verrattava
+spitaliseen, jyskyttänyt yhä kovemmin ja kipeämmin, kunnes niiden
+merkitys yhtäkkiä seisoi edessäni aivan selvänä, kärkensä koko
+terävyydellä. Rakastinhan Susannaa tuhansin kerroin enemmän kuin
+itseäni ja pitikö minun oman onneni tähden kiinnittää hänet mieheen,
+joka oli heikkojärkinen, ainoastansa sentähden että tämä ihminen olin
+minä itse? Ja minun mielensairauteni saattoi ehkä elämän pitkään käydä
+vielä pahemmaksi.
+
+Minä rupesin tuntemaan, että saatoin hurskaalla mielellä tehdä
+uhrauksia ja tunsin samalla hyvää tekevän rauhan rinnassani. Olihan
+tämä kuitenkin, kun asiata kaikin puolin ajatteli, parasta minkä
+tiesin, nimittäin: uhrata elämä Susannalle, ja nämä ajatukset antoivat
+minulle vihdoin melkein kiihkoisen halun tehdä se.
+
+Minun päätökseni oli kaikessa tapauksessa tehty, se oli; puhua suoraan,
+vakavasti ja selvään hänen kanssaan; sillä pettää häntä jossakin
+suhteessa sitä en tahtonut millään ehdolla tehdä.
+
+Jälkeenpuolenpäivän hämärissä, sill'aikaa kuin muut olivat ulkona
+virvottelemassa, sain minä tilaisuuden puhua kahdenkesken hänen
+kanssansa.
+
+Susanna oli sinä päivänä puettuna samaan mustaan silkki-hameesen, joka
+hänellä oli rippipäivänä, ja joka mukautui hyvin hänen ruumiillensa,
+pitsikaulus ja ahtaat hihat, ranne-kauluksilla. Hopeainen nuoli piti
+hänen hiuksiansa ko'ossa, samoin kuin tanssissa, mutta muutoin oli
+hänen tukkansa ilman koristuksitta.
+
+Hän istui nyt totisena ja kuunteli minua vastasytytetyn tulennoksen
+edessä, johonka me kumpikin olimme asettuneet istumaan. Joka kerta kun
+hän kumartui valoon, joka uunin suusta lankesi, valaistiin hänen
+henkevät kasvonsa, sillävälin kuin minä, koettaessani pysyä totuudessa,
+mahdollisesti kuitenkin liian kirkkailla väreillä kerroin hänellen
+kaikki mielentilastani ja mitä tohtori K. siitä oli sanonut.
+
+Sen mukaan kuin puhuin näin minä hänen kasvonsa käymän yhä
+yksivakaisemmaksi ja kalpeimmaksi, kunnes hän vihdoin, käsivarret
+nojautuneina polville, käsillänsä peitti silmänsä niin etten voinut
+nähdä muuta kuin että hänen huulensa vapisivat ja että hän itki.
+
+Kun minä kerroin, että tohtori oli sanonut asemani olevan
+verrattavan spitaliseen ja että siis Jumala itse oli pannut esteen
+yhdistyksellemme, sekä lohdutellen koetin esitellä hänelle, että me
+kaiken ikämme, lukuun-ottamatta paria viimeistä vuotta, olimme
+rakastaneet toisiamme toisella tavoin kuin nyt, niinkuin veli ja sisar
+-- nosti hän äkkiä tulisella kiihkeydellä päänsä ylös, niin että minä
+saatoin katsoa suoraan hänen kyyneleistä kosteihin kasvoihinsa, kietoi
+kätensä minun kaulani ympäri ja pakoitti minua siten polvilleni hänen
+eteensä. Hän puristi voimakkaasti päätäni tykyttävälle rinnallensa,
+ikääskuin hän tahtoisi suojella minua niitä vastaan, jotka tahtoivat
+tehdä minullen pahaa. Sitten silitteli hän kädellänsä hiukset otsaltani
+-- minä tunsin miten hänen kyyneleensä lankesivat minun kasvoilleni --
+ja hän kertoi alinomaa lohdutellen sanansa, ettei kukaan mailmassa
+saisi riistää minua häneltä.
+
+Tämä oli liiaksi minun väsyneelle, vaivautuneelle luonnolleni; minä
+tartuin hänen kumpaiseenki käteensä ja itkin, pää leväten hänen
+sylissänsä. Minun itkuni kävi yhä kiivaammaksi, kunnes se viimein
+muuttui epätoivoiseksi, suonenvedon-tapaiseksi nyyhkimiseksi, jota en
+enään voinut hillitä ja joka peljästytti Susannaa; sillä hän koetti
+saada minua vaikenemaan, lausui nimeni ja suuteli minua sillävälin
+niinkuin lasta saadaksensa minua tyytymään. Minulla oli niin suuri
+tarvis saada oikein lujasti itkeä, ettei sitä enää voinut hillitä.
+
+Kun minä vihdoin kävin levollisemmaksi, kietoi hän jälleen kätensä
+niskani taakse ikääskuin hän sillä tahtoisi pakoittaa minua
+tarkkaamaan, kumartui minun ylitseni ja katsoi minua kauan silmiin;
+hänen liikutetut, kauniit kasvonsa olivat samalla kertaa niin
+lepyttävän herttaiset ja niin voimakkaat. Minun täytyi, vakuutti hän
+vihdoin tuolla pään keikkauksella, jolla hän aina tahtoi antaa painoa
+sanallensa, uskoa häntä siinä, että hän tiesi tuhansin kerroin paremmin
+mitä Jumala aikoi tulevaisuudestamme, kuin mikään tohtori, ja
+ainoastansa Jumalata piti meidän kumpaisenkin tässä totella, eikä
+minkään tohtorin inhimillistä viisautta.
+
+Sellaiset ihmiset, kuin tohtori, sanoi hän, ei ymmärrä mitä rakkaus on.
+Jos minä olisin ollut terve ja iloinen olisi varmaankin Jumalan tahto
+ollut, että hän olisi jakanut kaiken hyvän kanssani ja niinpä mahtanee
+Jumalan tahto myöskin olla että saman rakkauden pitäisi saada jakaa
+minun suruni ja tautini; mutta tässä kohden olivat tohtori K. ja
+Taivahan Herra eri mieltä -- kuta enemmin hän puhui tohtorista, sitä
+enemmän näkyi hänen vihansa häntä kohtaan enentyvän. Hän luuli
+sitäpaitsi niin varmaan ja hänen äänensä kävi tätä lausuessaan niin
+kummallisesti lempeäksi ja vienoksi, melkein kuiskuttavaksi -- että
+juuri se, että me niin sydämmellisesti rakastimme toisiamme, olisi
+parempi parannuskeino minulle kuin mikään tohtori voisi keksiä. Hän
+tunsi, että hänen mielensä kävisi sairaaksi ja että hän joutuisi
+epätoivoon, ellen minä enää rakastaisi häntä, sillä sitähän olimme jo
+tehneet siitä saakka kuin voimme muistaa, niin että nyt oli liian
+myöhäistä koettaa saada meitä eroitetuksi.
+
+Yksi asia oli nyt lujasti päätetty -- tätä ajatellessaan ilmoittivat
+hänen kasvonsa kukistamatonta tahdon lujuutta, joka muistutti minua
+hänen isästänsä -- ja se oli, että hän mitä pikemmin aikoi ilmoittaa
+koko meidän suhteemme isällensä. Tämä ei enään, sekä minun että hänen
+tähtensä, saanut olla mikään salaisuus. Hänen isänsä rakasti häntä
+suuresti, ja hätätilassa tahtoi hän yksivakaisesti sanoa hänelle, ettei
+hyödyttäisi häntä eikä ketään muuta -- hän tarkoitti tällä äitiään --
+kauvemmin koittaa saada jonkun lääkärin viekoittelemaan minua hänestä.
+
+Kaikista vähin tahtoi hän tietää mistään "veljeydestä ja sisaruudesta"
+meidän välillämme, niinkuin hän ylenkatseella lausui, ja ikääskuin
+saadaksensa tämän ajatuksen oikein tukahdetuksi, käski hän minun, hänen
+seisoissaan minun edessäni ja kiihkoisella innolla katsellen minua
+kasvoihin, antamaan hänelle suudelman merkiksi siitä, että me vielä
+olimme ja aina kaikesta ja kaikista huolimatta tulisimme olemaan
+uskolliset kihlatut, jopa vaikken koskaan tulisi niin terveeksi, että
+me täällä maan päällä voisimme mennä naimisiin.
+
+Minä syleilin häntä, suutelin häntä lämpimästi ja kiihkoisesti kerran,
+kaksi ja kolme kertaa, kunnes Susanna irroittui syleilyksistäni.
+
+Sillä aikaa kuin hän puhui, selkeni minulle että hän väkevällä,
+terveellä luonnollaan taisteli taistelun meidän kumpaisenkin edestä, ja
+oikeuden edestä, jota mahdollisesti ei voisi sanoilla todeksi näyttää,
+mutta jonka pyhyyden minä tunsin seisovan yli kaikkein taidollisten
+todistusten.
+
+Minä sain nyt Susannan takaisin onnellisemmin kuin koskaan olin voinut
+uneksia, samalla kuin minä käsitin, että kaikki se, jota voisi kutsua
+ritarilliseksi itsensä uhraamiseksi minun puoleltani oli paljoa
+halvempi kuin meidän rakkautemme. Todellisessa rakkaudessa kantavat
+kumpaisetkin rakastavaiset ristiä ja se joka "ritarillisesti" tahtoo
+kantaa sitä yksinään, pettää vaan toisen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tunti tämän yhdessäolon jälkeen Susannan kanssa, joka loppui
+uudistetuilla lupauksilla ja vakuutuksilla, istuin minä melkein
+pimeässä talvi-illassa, kuun vaeltaessa pienien harmaiden pilvien
+takana, viisi-hankapurtemme perässä, yhdessä isäni ja kahden
+Martinez'in kanssa.
+
+Isäni istui harvasanaisena ja piti perää, sillävälin kuin miehemme
+soutivat melkoisesti ankaraa vastatuulta vastaan, joka puhalsi eräästä
+salmesta, jotta me saisimme tuulta purjeisimme lopuksi matkaa. Minä
+ajattelin hiljaisuudessa kaikkea mitä oli tapahtunut tällä lyhyellä
+ajalla ja tunsin itseni niin äärettömästi onnelliseksi.
+
+Me tulimme kotia yöllä. Minä koetin maata hereilläni ja ajatella
+Susannaa ja kaikkea mitä hän oli minulle sanonut, mutta nukahdin kuin
+kivi ja heräsin niin terveenä, onnellisena ja iloisena, että ainoastaan
+se, jolle kohtalo on suonut saada nukkua oikein onnellisen unta, voi
+sitä tuntea. Ja niin kävi joka yö. Minä nukahdin ennen kun isämeitäni
+oli lopussa, laulelin aamusilla ja olin melkein vallattomasti hilpeä,
+iloinen ja työhön halukas kaiken päivää.
+
+Kävi toteen mitä Susanna oli sanonut, että meidän rakkautemme tulisi
+olemaan minulle parempana terveyden lähteenä kuin mikään tohtorin
+inhimillinen viisaus voisi neuvoa minulle.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Myrsky.
+
+
+Seuraavana Lauantaina jälkeen puolen päivän alkoi se kauhea, kaksi
+päivää kestävä myrsky, josta moni vielä puhuu kaikkein kauheimpana,
+mikä ikinä on Lofotissa raivonnut.
+
+Kaikeksi onneksi ei kalastus vielä ollut alkanut -- myrsky puhalsi
+luode puolelta suorastaan Länsivuomaan ja toi mukanaan sumua ja
+lumiräntää sekä vyörytti kauheita aaltoja sinne -- muutoin olisi ehkä
+saatu kuulla yhtä monesta haaksirikosta kuin tuon kuuluisan myrskyn
+jälkeen vuonna 1849, jolloin yhtenä vuorokautena useampia satoja
+veneitä joutui haaksirikkoon. Nyt ei hukkunut muuta kuin joitakuita
+veneitä, jotka olivat matkalla kalalle, useampia purjeveneitä ja pari
+suurempaa laivaa ajoi myrsky maalle.
+
+Myrsky kiihtyi yön kuluessa; me tunsimme miten rakennuksemme liikahti
+jokaisesta myrskyn puuskauksesta ja natisi liitteissään; me valvoimme
+kaikki ikääskuin äänettömän suostumuksen johdosta kynttilän ääressä.
+
+Ullakkoluukut, ovet ja akkunat suljettiin huolellisesti. Kattokivet
+putoilivat kolisten maahan, myrskyn viskeleminä, niin että me
+pelkäsimme niiden puhkaisevan läven kattoon, ja uunin piiput ne
+vinkuivat niin ilkeästi ja kolkosti; kun tuuli oikein ankarasti puhalsi
+kuului se voimakkaalta, ilkeältä sankarinääneltä myrskyisessä yössä,
+väliin taas kurjalta hätähuudolta.
+
+Olimme kaikki koossa asunhuoneessa ja vallitsevaa hiljaisuutta
+keskeytti ainoastaan jonkun huomauttaminen ilman vaiheista, tahi kun
+joku talon väestä palasi, tehtyänsä katselmus retken kartanon ympäri.
+Isälläni oli ankara pelko rantapuodista ja purrestansa, joka hänen oli
+täytynyt päivällisen jälkeen kolmin kerroin kiinnittää ankarain
+satamaan syökseväin hyöky-laineiden tähden. Usein näin hänen
+kiertelevän käsiänsä ikäänkuin rukouksessa ja senjälkeen astuskelevan
+permannolla hetken aikaa iloisempana, kunnes tuska taaskin valtasi
+hänet ja hän istuutui synkästi silmäillen eteensä.
+
+Myrsky kesti yhä. Ulkoa kuului kumahteleva jyske -- joka hyvin kyllä
+voi tulla rantapuodista. Isäni otsallen kohoili tuskan hiki ja minua
+liikutti syvästi nähdessäni hänen ahdistustansa, voimattani kuitenkaan
+tuottaa vähintäkään lohdutusta.
+
+Vähää jälkeen meni hän kynttilän valolla eteis-huoneesen, vaan palasi
+kohta kantaen kädessänsä vanhaa, suurilla kirjaimilla painettua
+Virsikirjaa, josta hän etsi muutaman rukouksen sekä meren-hädässä
+laulettavan virren. Kaikki väki kokoontui kutsumatta asuinhuoneesen
+hartaushetkeä viettämään. Isäni laski suuret, ruskeat kätensä, joissa
+hän piti virsikirjaa, kahden pöydällä palavan kynttilän väliin. Aluksi
+luki hän rukouksen ja lauloi sen jälkeen virrestä joka värsyn, joita
+me, kukin taitonsa mukaan, säestimme. Todella oli tuo kuni rukous
+myrskyjen ahdistaman aluksen kajuutassa ja varmaankin haaveili nyt tämä
+kuvittelu vaaroja rikkaasta nuoruudesta isäni sielussa. Myrskyn henkien
+luulimme jo hartauden hetkiä viettäessä tyyntyneen, vaan uusilla
+voimilla alkoi sen päätettyä tuo turmiollinen luonnon raivo.
+
+Ylhäällä makasi vanhempi Martinez vuoteensa vieressä polvillaan ja
+risti lakkaamatta itseänsä Kristuksen kuvan edessä. Varmaankin oli
+hänellä paljon vähemmän syytä huoleen kun meillä, sillä hänen brigginsä
+oli laskenut ankkurin pienoseen lahdelmaan, joka sitä turvasi tuulta ja
+aaltoja vastaan. Kuitenkin katui hän nyt katkerasti ei kiiruhtaneensa
+vaaran uhatessa poikansa ja väkensä luo.
+
+Aamupuolella yötä näkyi ilma hiukan tyyntyneen ja väsyneinä astuimme
+levollen, jättäen ainoastaan pari miehistä vahdiksi. Kello 10 paikoilla
+edelläpäivällisen valkeni päivä ja nyt voimme selvästi katsella
+hävitystä sen täydellisyydessä. Sadottain makasi päärakennuksen
+kattokiviä hajallaan pihamaalla, osa seinän laudoituksesta tuulen
+puolella oli irtautunut ja ylin osa sillasta makasi vinossa, järveen
+vaipuneena, kun aallot olivat huuhdelleet pois pari sen arkuista.
+Vieläpä rantapuotikin oli kärsinyt vahinkoa.
+
+Sillä välin liehui haaksi silminnähtävässä vaarassa. Kaksi maalle
+kiinnitetyistä touveista oli jo katkennut ja pelastus riippui
+ainoastaan kolmannesta, joka oli kiinni laivan renkaassa rannalla,
+lahdelman suussa. Haahden kannella seisoi yksinään suuri, valkonen
+villakoira, etukäpälät reunavarustuksilla, ulvoen, vaikkei sen ääni
+aaltojen keulaa huuhdellessa ja tuulen riehuessa etäällen voinut
+kuulua. Asema tuli yhä vaarallisemmaksi, sillä maahan kiinnitetty touvi
+oli sellaisessa jännityksessä, ettei sen keskustakaan sattunut mereen.
+Sen lisäksi kävi niin ankara tuuli, että ihmisen oli mahdottoman vaikea
+pysyä pystyssäkään, sitä vähemmin rientää avuksi. Minä kiipesin
+kukkulalle talon takana, jossa kallionlohkare suojasi myrskyä vastaan,
+ja josta voin hyvästi silmäillä sekä meren että lahdelman yli.
+
+Länsi-vuonon yli liehui talvisessa ilmassa aaltoilevia, hopean-harmaita
+pilviä. Rantaa lähellä kohoili äärettömän suuria, kuohu-harjaisia
+vesi-vuoria, jotka särkyivät roiskulla teräviä kallioita vastaan ja
+vetäytyivät sen jälkeen takasin, jättäen lavean alan rannikkoa
+kuivaksi.
+
+Eräässä kohden, jossa kallio jyrkästi kohosi merestä, pieksivät aallot
+korkealle ilmaan leveän vaahto pylvään, joka tuulen mukana syöksi savun
+kaltaisena maiseman yli. Toisessa kohden ahdisti meri jättiläis
+voimallaan luisua kalliota, milloin peittäen sen kuohuillaan, milloin
+jättäen sen tyhjäksi taas ja tämän näytelmän päällä taisteli usein,
+roikkuvin siivin, väsynyt lokki, joka luultavasti oli kolostansa
+joutunut tuulien valtoihin.
+
+Tuskissani kiinnitin huomioni lahteen purttamme kohden.
+Hämmästyksekseni huomasin kannella seisovan miehen ja tunsin hänen --
+se oli väkevä Jens, joka erään toisen miehen kanssa oli kiivennyt sinne
+tuulen puolelta.
+
+Hetkisen tyvenen aikana laskeusi hän, sidottuansa nuoran vartalonsa
+ympärillen, yksinään keulaan ja alkoi vetää haahtea vastatuuleen pitkin
+kovasti jännitettyä touvia. Pelolla odotin joka hetki haahden vaipuvan
+veteen ja minusta näytti usea laine syöksyvän sen kannelle. Haahden
+hiljaa kulkiessa eteenpäin seurasi isä ja väkemme levottomasti rantaa
+myöten.
+
+Saavuttuansa luodoille, joiden yli aallot alinomaa tyrskyivät,
+kiinnitti vahva Jens purren ja alkoi vetää touvista, jota mies tarpeen
+mukaan laivan kannelta irroitti. Hän oli juuri kiini sitomassa sitä
+laiva-renkaasen eikä enää ollut tehtävänä kuin pari käännöstä, kun me
+äkkiä huomasimme kolme mahdottoman suurta aallon harjaa, joiden
+välttämättä täytyi heittäytyä luotojen yli. Selvästi oli nyt vahva Jens
+haaksineen suurimmassa vaarassa, sillä lii'oin jännitetty touvi tuskin
+voi kestää enenemää painoa.
+
+Minä näin hänen lemmittynsä Martinen vääntelevän tuskissaan käsiänsä ja
+kiiruhtavan rantaa pitkin luodoille päin; kentiesi oli hänellä aikomus
+heittäytyä mereen ja kiiruhtaa hänelle avuksi, jota varmaan ei kukaan
+toisista katselioista ollut ajatellutkaan.
+
+Vaan vahva Jens oli jo huomannut vaaran; hän kiiruhti purteen alas,
+jossa vielä suojaa voi löytää, -- ainoastaan ottaaksensa pitkän liinan,
+kääri sen rauhallisesti useita kertoja ympärillensä ja sitoi pään kiini
+laiva-renkaasen, ei enää luottaen omiin jättiläis-voimiinsa.
+
+Tuskin oli hän näin ehtinyt valmistautua, kun jo ensimäinen aalto, jota
+hän vastusti nojaten eteenpäin ruumiillansa, purkautui luotojen yli.
+Ennenkuin toinen vielä kerkesi seurata, lisäsi hän uutta jatkoa maahan
+sidottuun kiinnittimeen.
+
+Aalto vierähti taaskin, vaan Jens seisoi järkähtämätönnä, kietoi
+lujasti viimeisen solmunsa ja pelasti laivan.
+
+Jens tunsi nyt uhkaavan aallon koko voiman. Hän nosti lantioiltansa
+liinat leveille, väkeville hartioillensa, käänsi vielä, kukatiesi
+viimeisen kerran, vaaleat kasvonsa kotoa kohden jäähyväisiksi; sitten
+taivutti hän päänsä kolmatta, viimeistä aaltoa vastaan, joka vieryi
+vaahtoisine harjoineen, kuten ainakin suurempana ja raskaampana
+edelläkäviöitänsä.
+
+Kun laine oli hajonnut, ei Jens enää seisonutkaan luodolla.
+
+Hädissäni juoksin rannalle muiden luo. Jo ennenkuin saavuin alas, oli
+paitsi haahtea, joka oli irtautunut luodolta, myöskin Jensin hengetön
+ruumis korjattu merestä ja kannettiin ylös kartanoon.
+
+Aalto oli riistänyt hänen kerallansa, sittenkun liina hänen
+hartioiltansa vaatteiden ja ihon keralla oli luiskahtanut irti.
+Tunnotoinna makasi hän veden vaikutuksesta ja toinen käsi, raastettuna
+veriseksi, oli sijaltansa pois. Kalveana kävi isä, auttoi häntä kotiin
+kantaessa ja asetti hänet vuoteelle.
+
+Kun Jens heräsi tulvasi hänen suustansa verta ja haastaminen kävi
+vaikeasti; vaan isä vakuutti iloisena, tutkittuansa haavaa, ettei
+hengen vaaraa ollut pelkääminen.
+
+Vahva Jens tuli rohkean työnsä kautta, jolla hän pelasti laivan,
+lavealta kuuluksi; isäni luona oli hän siitä päivästä uskottu mies ja
+seuraavana kesänä vietti hän häänsä Martinensa kanssa.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Loppu.
+
+
+Nyt voin kirjoittaa tuon vähäsen, minulle kuitenkin niin suuri
+arvoisen, joka on kerrottavana -- kau'an aikaa on se ollut mahdotonta.
+
+Myrsky kesti Lauantain päivällisestä Maanantai yöhön, jolloin se päivän
+vaaletessa laimentui täydelliseksi tyveneksi; siellä täällä kohoili
+vielä joku hyöky laine. Samana päivänä laski Pappilan rantaan väellä
+täytetty talonpoikanen viisi-soutu papin valkosen veneen asemesta, jota
+kotiin odotettiin.
+
+Kartanoon ylös kantoi neljä miestä hitaasti paaria, joiden perässä kävi
+mies ja nainen käsityksin, kumartuneina. Se oli pappi puolisonsa
+kanssa.
+
+Minä tajusin kohta, mitä oli tapahtunut ja mieleni joutui synkkään
+epätoivoon.
+
+Surullinen sanoma, joka vähää jälkeen tuotiin meille, ei kertonut
+mitään uutta minulle -- se ilmoitti vaan, että se, joka paareilla
+makasi, oli papin tytär -- oli Susanna.
+
+Heidän veneensä oli ainoastaan kolme neljännestä koto-rannasta, kun
+myrsky niin äkisti nousi. Kalliolta puhalsi tuima vihuri salmen halki
+ja kaasi arvaamatta maata jo läheisen venheen.
+
+Pappi oli nopeasti saanut vaimonsa pelastetuksi kaatuneen venheen
+päälle ja väki piteli kiini laidoista, kunnekka tuuli heidät ajeli tuon
+lyhyen matkan rannalle. Vaan turhaan koki hän tähystellä veteen
+kadonnutta lastansa, rientääksensä häntä pelastamaan. Aaltojen rajusti
+kuohuessa venheen ympärillä irroitti voimakas mies epätoivossaan
+itsensä kolmasti siitä ja syöksi aina, ponnistaen kaikki voimansa,
+uiden harha kuvia kohden, joissa luuli tuntevansa lapsensa. Vielä
+kerran aikoi hän uudistaa yritystänsä, vaan vaimon valitusten ja
+rukouksien tähden esti väki häntä siitä. He kertoivat sittemmin
+nähneensä hikipisaroiden kiertelevän hänen otsallansa, hänen uidessansa
+jääkylmässä vedessä ja hänen jo usein aikoneen irtautua venheestä,
+seuratakseen lemmittyä lastansa.
+
+Liian myöhään havaittiin Susannan joutuneen venheen alle. Nuoria oli
+kietounut hänen jalkoihinsa ja estänyt häntä kohoamasta ylös. Toki oli
+hänen kuolemansa ollut pikainen ja helppo.
+
+Myrskyn kestäessä täytyi heidän viettää koko Lauantai ja Sunnuntai
+läheisessä talonpojan pirtissä, jossa papin vaimo väsymyksestä ja
+surusta riutuneena pysyi vuoteen omana. Pappi oleskeli koko ajan,
+hartaasti rukoillen, siinä kylmässä suojassa, jonne Susanna oli
+kannettu. Maanantai aamuna, jolloin heidän piti matkustaa kotihinsa,
+oli hän vaan tyyneesti iloinen, järjesti itse kaikki ja lohdutteli
+hellästi katkerasti itkevää vaimoansa.
+
+Koko illan ja seuraavan pitkän yön vietin syvässä, toivottomassa
+surussa ja päätin seuraavana päivänä mennä katsomaan Susannaani,
+lemmittyäni, viimeisen kerran.
+
+Varhain seuraavana aamuna astui pappi odottamatta pirttiimme ja pyysi
+tavata isääni. Koko odotusajan istui hän kalveana ja juhlallisena
+nojatuolissa, vaan isäni lähestyessä kohosi hän ylös ojentaen kyyneleet
+silmissä hänelle kätensä.
+
+He kävivät istumaan ja pappi lausui, että isäni nyt näki edessänsä
+onnettoman, nöyryytetyn miehen, jota Jumala oli tahtonut kovasti
+rangaista, kääntääkseen hänen mieltänsä kokonaan puoleensa.
+Onnettomuutensa tähden pyysi hän nyt, ettei isäni enää eroittaisi
+hänestä muinoista ystävyyttänsä.
+
+Hän ei tahtonut haastella siitä ikävästä seikasta, joka oli ollut syynä
+ystävyyden rikkomiseen; hän oli siinä tehnyt parhaan tuntonsa mukaan.
+Mutta hänellä oli jotakin muuta painavaa sanottavana; hän laski kätensä
+olalleni, painoi minua ystävällisesti rintaansa vastaan ja istuutui
+takasin nojatuoliin. Susanna oli, jatkoi hän huo'aten, avannut hänelle
+kokonaan sydämmensä muutamaa päivää ennen kuin Jumala kutsui hänet
+luoksensa; silloin oli hän ilmoittanut lempineensä minua jo pienuudesta
+saakka sekä antaneemme toisillemme ikuisen rakkauden valan, aikoen
+asiasta kertoa vanhemmillemme vasta ylioppilaaksi tultuani.
+
+Alussa oli hän ankarasti vastustanut asiaa monesta syystä, niiden
+seassa erittäinkin kivuloisuuteni ja minun sekä hänen nuoruutensa. Vaan
+Susanna oli osoittanut tässä kohden niin syvää vakavuutta ja lujaa
+tahtoa, että hän, tuntien Susannan luonnon, oli selvästi huomannut
+kuinka tämä rakkaus, usean vuoden yhä vaan lisäännyttyänsä, oli jo niin
+lujaksi juurtunut, että sitä oli liian myöhä enää tukahuttaa. Nyt oli
+se hänen ainoana lohdutuksenansa, että hän, samana aamuna kuin heidän
+oli lähteminen onnettomalle kotomatkallensa, oli myöntynyt lapsensa
+rukouksiin ja samassa myöskin luvannut hankkia isäni suostumus
+yhdistykseemme. Vaan nyt seisoi hän tuossa lapsetoinna, ainoastaan
+ilmoittaen että isänikin kodossa onnettomuus oli majaellut ja kohdannut
+hänen ainoata lastansa. Tästälähin tahtoi hän aina, jos isäni vaan
+siihen suostuisi, kohdella minua niinkuin omaa lastansa ainakin.
+
+Tuokion aikaa istui isäni vaaleana ja vai'eten; hän näytti ainoastaan
+hitaasti käsittävän mitä hänelle haasteltiin. Viimein kohosi hän
+seisoalleen, tarjoten äänetönnä kätensä papille. Sen jälkeen laski hän
+raskaasti kätensä olalleni, katsoi minua silmiin ja sanoi hiljaisella,
+ihmeellisen lempeällä äänellä: "Poikani, olkoon Herra taivasten
+turvanasi. Nuorena on suru sinua kohdannut, vaan ole luja ja kanna sitä
+lannistumatta!"
+
+Hän oli jo ulos menemässä, jättääkseen meitä kahden kesken, vaan
+kääntyi ovessa takasin ja neuvoi minua seuraamaan pappia jättääkseni
+Susannalleni viimeiset jäähyväiset.
+
+Vähää jälkeen astuimme papin kanssa vieretysten polkua myöten. Me
+olimme tulleet ystäviksi ja hän kertoeli lohdutuksekseni kaikki mitä
+Susanna oli sanonut, voittaaksensa hänen suostumustansa. Jumalan kiitos
+tiesi Susanna, lopetti hän puheensa, isässänsä löytävänsä sen ystävän,
+johon hän hädän hetkinä voi turvautua.
+
+Pappi vei minut majaan, jonka ikkunoita valkeat uutimet varjostivat;
+hän seisahtui paarien viereen hetkeksi ja kyyneleet valuivat virtana
+hänen kasvoillensa, sitten kääntyi hän ympäri ja meni.
+
+Tuossa makasi hän neitseellisessä, lumivalkoisessa pu'ussaan. He olivat
+kietoneet seppeleen viheriöitsevistä lehdistä valkoisilla ruusuilla
+hänen päähänsä -- ja silmiini kuvautui hetkeksi taaskin tuo näky, jonka
+jo kerran olin nähnyt tavara-huoneessa. Hienot kädet lepäsivät ristiin
+laskettuina hänen rinnallansa ja kihla-sormessa huomasin kyyneleillä
+oman vanhan bronsi-sormukseni sinisine kivineen, jota hän oli kantanut
+siitä hetkestä saakka, kun sai isänsä suostumuksen. Tuo elossa
+niin erinomanen kasvojen juonne oli kuolossa muuttunut vienoksi,
+onnelliseksi hymyilyksi, joka pyhällä kirkkaudella valaisi hänen
+suloisia kasvojansa ja puhdasta, marmori-vaaleata otsaansa; hän lepäsi
+niin lapsellisesti turvallisena, ikäänkuin hän nyt tuntisi salaisuuden
+uskollisen rakkauden voitosta kaiken maallisen vähäpätöisyyden yli ja
+liihoittelisi tuolla edelläni valkoisine siipinensä, neuvoaksensa sitä
+minulle, koska kaikkivaltias Jumala ei tahtonut hänen täällä maan
+päällä kanssani eloansa viettämään.
+
+Kun huomasin itseäni tahdottavan pois, lu'in hiljaa Isä-meidän hänen
+ylitsensä viimeiseksi jäähyväiseksi, painoin keveän suudelman hänen
+otsallensa, huulillensa sekä ristiin lasketuille käsillensä, missä
+bronsi sormus oli ja poistuin taakseni enää katsahtamatta.
+
+Kaksi päivää sen jälkeen seurasin Susannaa hautaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli talvinen päivä ja aurinko valaisi kirkkaana taivasta, kun
+tavallisuuden mukaan kävin tervehtimässä sitä kohtaa kirkkomaalla,
+jossa hän lepäsi; nyt oli tuisku ajanut suuren nietoksen haudan päälle.
+Puhtaan, huikaisevan lumen pinta loisti auringon valossa hohtavana
+marmorina. Minusta tuntui niinkuin Susanna tahtoisi minun muistamaan
+itseänsä seisovana kirkkaassa pu'ussaan Kaikki-valtiaan istuimen
+edessä, sillä antaakseen voimaa minulle käymään yksinäistä polkuani
+elämän laakson läpi, pelkäämättä uhkaavan mielen heikkouden voivan
+eroittaa meitä.
+
+Kun myöhään kesällä ai'oin matkustaa etelään laivalla papin ja hänen
+vaimonsa kanssa, jotka lyhykäisessä ajassa olivat muuttuneet varsin
+vanhoiksi ja valinneet eteläisemmän seudun vaikutus alakseen, kävin
+viimeisen kerran hyväisillä ystäväni, surumielisen lauluniekan luona.
+Hän soitteli taaskin minulle tuon viehättävästi iloisen lempivien
+laulun, jota hän jo oli kaksi kymmen vuotiaana soitellut ja joka
+mielestäni sopi niin hyvin Susannalle ja minulle; myöskin toisen laulun
+soitteli hän nyt -- ihmeellisiä, syvästi liikuttavia ja surullisia
+säveleitä, joissa kuitenkin piileili hentoja lohdutuksen väreitä. --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tähän loppukoon yksinkertainen historiani; en tahdo pitemmältä kertoa
+noista asioista, kuinka isäni avulla -- hän kuoli samana vuonna kun
+otin tutkinnon taiteissa, kunnioitettuna, vaan perin köyhänä miehenä --
+pääsin "laudatur'in" ylioppilaaksi, olin hiukan kirjailiana, koti- ja
+kansakoulun opettajana, sillä se olisi vaan kertoelma sellaisesta
+yksityis elämästä, jonka aatelma kokonaan elää menneiden aikojen
+tapahtumissa.
+
+Rakkauteni Susannaan oli, niinkuin hän itsekin sellaisella
+luottamuksella oli vakuuttanut, tuona terveyden lähteenä, joka varjeli
+minua uhkaavasta, kauheasta onnettomuudesta -- mielen heikkoudesta. Kun
+rauhattomuuden ajelemana harhailin läheisissä metsissä, tapahtui usein,
+että havaitsin Susannan kirkkaan haahmon milloin liihoittelevan
+edelläni, milloin taaskin lempeästi hymyillen lähestyvän vastahani, ja
+aaveilun kestäessä katosi vähitellen tuskani. Parina viimeisenä
+vuotena, tautini lisääntyessä, en ole voinut nähdä häntä ja sehtähden
+on elämänikin tuntunut synkältä, ikäänkuin pimeys laajasti peittäisi
+kaikki ympärilläni.
+
+Vaan nyt, viruessani eteishuoneessa tautivuoteellani ja täysi-kuun
+heleästi maisemia valaistessa, tuli Susanna liihoitellen luokseni
+valkeissa morsius-vaatteissaan ja kukka-kiehkurainen soreilla
+suortuvillansa sekä viittasi minulle kädellänsä, jossa sormukseni
+kiilteli. Minä tiedän hänen tuoneen ihanan sanoman, että kohta jo saan
+rientää pois tuonne kohden taivahia yhtymään jälleen nuoruuteni
+lemmityn kanssa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aaveiden näkijä eli Kuvauksia
+Nordlandista, by Jonas Lie
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA NORDLANDISTA ***
+
+***** This file should be named 24969-8.txt or 24969-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/4/9/6/24969/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/24969-8.zip b/24969-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c220ec1
--- /dev/null
+++ b/24969-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f8eb02b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #24969 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24969)