diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 24687-8.txt | 11396 | ||||
| -rw-r--r-- | 24687-8.zip | bin | 0 -> 204904 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 11412 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/24687-8.txt b/24687-8.txt new file mode 100644 index 0000000..f366050 --- /dev/null +++ b/24687-8.txt @@ -0,0 +1,11396 @@ +The Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Alroy + Romani + +Author: Benjamin D'Israeli + +Translator: Waldemar Churberg + +Release Date: February 26, 2008 [EBook #24687] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ALROY + +Romani + + +B. D'Israel'ilta, +Parlamentin-jäsen, +'Coningsby'n ja 'Sibyl'in kirjoittaja. + + +Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg. + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875. + + + + "Missä olet maani, oi! + Äänettömillä rannoillas + Ei laulu sankareistas soi, + Jo katos' urhot laaksoistas: + Mun käsissäni, heikkovoimaisen, + Soi kanteleesi jumalallinen!" + + + + +ALKULAUSE. + + +Kun oleskelin Jerusalemissa vuonna 1831 ja kävin Israelin kuninkaitten +tarun-omaisissa hautakammioissa, ajatukseni palasivat erääsen +henkilöön, jonka ihmeellinen elämän-juoksu oli jo nuoruudessani +kiinnittänyt huomiotani, koska se oli täynnä mitä runsaimpia aiheita +runolliseen teokseen. Silloin minä aloitin tätä kertomusta, jonka oli +määrä säilyttää _Alroy'n_ muistoa. + +Kahdennellatoista vuosisadalla, jolloin Alroy astui esiin, oli Idän +valtiollinen asema tämmöinen. + +Kalifatia uhkasi pikaisesti lähestyvä häviö. Seldshukien sultanit, +joita oikea-uokoisten hallitsiat olivat kutsuneet avuksensa, olivat, +niinkuin Ranskan majordomit, kohonneet valtakunnan varsinaisiksi +isänniksi. He olivat Profeetan jälkeläisten maista lohkoneet itselleen +neljä kuningaskuntaa, jotka tuottivat sultanin nimen neljälle +seldshukilaiselle ruhtinaalle, nimittäin Bagdadin, Persian, Syrian ja +Rumin eri Vähän Aasian sultanille. + +Mutta ylellisyyden ja velttouden tavalliset seuraukset alkoivat +ilmestyä näissä sotaisissa ruhtinaissa itsessä, samalla kuin heidän +armeijainsa sotakuri höltyi ja näitten käytös muuttui epäluotettavaksi, +He eivät olleet enää samoja voittamattomia ja vastustamattomia +sotureita kuin niihin aikoihin, jolloin he Kaspian meren rannikoilta +levisivät Idän ihanimpiin maisemiin; ja vaikka heidän vielä onnistui +pitää voimassa järjestystä omissa maissansa, he kuitenkin vaivoin +peitetyllä pelolla katselivat Karamanian kuningasten kasvavaa voimaa, +joitten valloitukset päivästä päivään likenivät heidän rajojansa. + +Hebrean kansan suhteen tulee tietää, että Jerusalemin hävityksen +jälkeen itämaan Juutalaiset, vaikka he tunnustivat voittajiensa +päävaltaa, kuitenkin kaikenlaisia oikeuden asioita varten keskenänsä +yhtyivät kotimaisen hallitsian johdolla, jonkun kuuluisan Davidin +jälkeisen, jota he kunnioittivat "Vankeuden Ruhtinaan" nimellä. Jos +saamme uskoa tämän haaveksivaisen kansan innokkaita historioitsioita, +oli semmoisia menestyksen aikakausia, jolloin "Vankeuden Ruhtinaat" +osoittivat melkein yhtä suurta komeutta ja olivat melkein yhtä mahtavat +kuin entiset Judan kuninkaat. Varmaa on, että heidän valtansa karttui +aivan samassa määrässä kuin kalifati heikontui, eikä saa epäillä, että +Hebrealaisten ruhtinaat ajottain, kun kalifien valta oli suurimmassa +häiriössä, pääsivät jommoiseenkin paikkakunnalliseen, vaikka pian +ohitse menevään arvoon. Heidän pää-asuntonsa oli Bagdad, jossa he +pysyivät yhdenteentoista vuosisataan asti. Tämä oli turmiokas aikakausi +itämaitten historiassa, eivätkä "Vankeuden Ruhtinaatkaan" välttäneet +sen vaurioita. Näitä ruhtinaita mainitaan vielä kahdennellatoista +vuosisadalla. Minä olen rohjennut sijoittaa yhden heistä Hamadaniin, +tähän kaupunkiin, jossa Hebrealaiset mielellään oleskelivat, koska se +oli Esterin ja Mardokain hautaus-paikka. + +Mitä tämän kertomuksen yliluonnollisiin tapauksiin koskee, ne +noudattavat kabbalaa ja ovat asianmukaiset. Kaikkiin näihin +henkimaailman ilmiöihin, hautojen aaveista Salomonin valtikkaan asti, +löytyy todistuksia Hebrealaisten muinaistarinoissa. + +Grosvernor Gate, + +Heinäkuulla, 1845. + + + + + + +ALROY. + + + + +ENSIMÄINEN OSA. + + +I. + +Vaskitorvet kajahtivat viimeisen kerran, kun Vankeuden Ruhtinas astui +valkoisen muulinsa selästä; hänen saattokuntansa riemasteli ikäänkuin +he vielä kerta olisivat olleet itsenäinen kansa; ja jollei olisi nähnyt +ympärillä seisovien Mahomettilaisten pilkallisia syrjäsilmäyksiä, olisi +helposti luullut tätä päivää pikemmin voiton kuin veron päiväksi. + +"Kunnia ei ole vielä kadonnut!" huudahti arvoisa Bostenag, kun hän +astui asuntonsa saliin. "Tämä tosin ei ole niinkuin Saban käynti +Salomonin luona; eipä kuitenkaan kunnia vielä ole kadonnut. Sinä olet +asettanut hyvin, uskollinen Kaleb." Ijäkkään miehen rohkeus kävi +suuremmaksi, sillä jokainen askel omien seinien suojassa poisti yhä +enemmän hänen mielestään hänen pelkonsa äskeiset syyt -- uskottoman +alhaison luja-ääniset kiroukset ja uhkaavat aseet. + +"Tämä on oleva ilon ja kiitoksen päivä!" jatkoi ruhtinas; "ja katso, +uskollinen Kaleb, että torvensoittajia hyvin kestitetään. Tuo viimeinen +toitotus toimitettiin uhkeasti. Se ei ollut niinkuin pasunan ääni +Jerikon edustalla; vaan kuitenkin se ilmoitti, että sotalaumojen Herra +oli meidän puolellamme. Kuinka noita kirotuita Ismaeliitoja vävähti! +Huomasitko, Kaleb, sitä pitkää viheriäisiin puettua Turkkilaista, joka +seisoi vasemmalla puolella minua? Jakobin valtikan kautta, hän vaaleni! +No! tämä on oleva ilon ja kiitoksen päivä! Ja'a säästämättä viiniä ja +lihapatoja kansalle. Pidä, lapseni, huolta tästä, sillä kansa huusi +uljaasti ja vahvalla äänellä. Se ei ollut niinkuin tuo ankara huuto +leirissä, kun liiton-arkki palasi; vaan kuitenkin se kuului komealta ja +todisti, ettei kunnia vielä ollut kadonnut. Ja'a siis säästämättä +viiniä, poikaseni, ja juo Ismaelin häviöksi sitä nestettä, jota hän ei +tohdi maistaa." + +"Tämä on todella ollut suuri päivä Israelille!" huudahti Kaleb +riemuiten hänkin samoin kuin hänen hallitsijansa. + +"Jos tätä juhlakulkua olisi kielletty", jatkoi Bostenag, "jos minä +olisin kaikista ruhtinaista ollut ainoa, jonka olisi täytynyt jalkaisin +viedä perille tuo kirottu vero ilman torvitta ja vartioväettä, niin, +hyvä Kaleb, tämän valtikan kautta, minä todella luulen, että, vaikka +tämä vanha vereni nyt juoksee verkalleen suonissani, minä olisin -- +mutta nyt on tarpeeton puhua -- isiemme Jumala on ollut meidän +turvamme." + +"Aivan niin, Herrani, me olimme niinkuin David Ziphin korvessa; mutta +nyt olemme niinkuin Herran voidellut Engedin linnoituksessa!" + +"Kunnia ei ole tosiaankaan vielä kokonansa kadonnut", lisäsi ruhtinas +hiljennetyllä äänellä; "jos kuitenkin -- minä kerron sinulle jotakin, +Kaleb -- kiitä Herraa, että sinä olet nuori." + +"Eläneehän minun ruhtinaanikin hyviä aikoja vielä nähdäksensä." + +"Ei, lapseni, sinä et ymmärrä minua oikein. Sinun ruhtinaasi on elänyt +pahoja aikoja nähdäksensä. Tulevaisuutta minä en ajatellut, kun käskin +sinun kiittää Herraa, koska olet nuori -- sitä suurempi syntini oli. +Minä ajattelin, Kaleb, että jos sinun hiuksesi olisivat niinkuin minun, +jos sinä voisit muistaa, niinkuin minä, niitä aikoja, jolloin emme +tarvinneet mitään lahjoja osoittaaksemme, että olimme ruhtinaita -- +niitä kunniakkaita päiviä, jolloin itse vankeuden vangitsimme -- minä +ajattelin, kuule poikaseni, mikä edullinen perintö se on, kun syntyy +menneitten ilojen perästä." + +"Minun isäni eli Babelissa", Kaleb lausui. + +"Voi! älä mainitse sitä nimeä! -- älä mainitse!" huudahti ijäkäs +päällikkö. "Synkkä se aika oli, jolloin kadotimme tämän toisen Sionin! +Me olimme silloin myöskin Egyptiläisten orjina; mutta todestansa Faraon +valtakunta oli meidän käsissämme. No Kaleb, Kaleb, sinä, joka tiedät +kaikki -- nuot vaivaloiset päivät -- nuot yöt, yhtä levottomat kuin +rakkautta sairastavan nuorukaisen -- sinä, joka tiedät kaikki, mitä +sinun ruhtinaasi on saanut kärsiä, ennenkuin hän sai luvan kaunistaa +veropäiväämme kymmenkunnan kurjien vartiain läsnä-ololla -- sinä, joka +tiedät kaikki minun vastukseni, joka olet nähnyt kaikki minun +häväistykseni, mitä sinä sanoisit dirhemeillä täytetystä kukkarosta, +jota seitsemän tuhatta käyräsapelia ympäröitsi?" + +"Seitsemän tuhatta käyräsapelia!" + +"Ei ainoatakaan vailla; minun isäni heilutti yhtä." + +"Se oli tosiaan suuri päivä Israelille!" + +"Ei, se ei ole mitään. Kun vanha Alroy oli ruhtinaana -- vanha David +Alroy -- emme kolmenakymmenenä vuotena, hyvä Kaleb -- kolmenakymmenenä +pitkänä vuotena maksaneet _mitään_ veroa Kalifille." + +"Ei mitään veroa! ei mitään veroa kolmenakymmenenä vuotena! Ihmekö +siis, ruhtinaani, että Filistealaiset taannoin korkoja vaativat?" + +"Ei, se ei ole mitään", jatkoi ijäkäs Bostenag palveliansa +huudahuksista vaaria pitämättä. "Kun Moktador oli kalifi, lähetti hän +samalta ruhtinas Davidilta tiedustelemaan miks'ei dirhemejä oltu +koottu, ja heti David käski ratsahille ja lähti etevinten kansalaisten +seuratessa palatsille ja sanoi kalifille, että vero osoitti semmoista +heikkojen nöyrtymistä voimallisempien edessä, jonka kautta suojelusta +ja apua pyydetään; vaan koska hän ja hänen kansansa olivat kymmenen +vuotta vartioinneet kaupunkia Seldshukeja vastaan, niin kalifi hänen +mielestään oli hänelle velkaa." + +"Me saamme vielä nähdä aasin astuvan tikapuita ylös", huudahti Kaleb, +kummastuneena katsoen taivasta kohden. + +"Se on kuitenkin totta", jatkoi ruhtinas; "minä olen usein kuullut +isäni kertovan tätä. Hän eli siihen aikaan lapsi, ja hänen äitinsä +nosti hänen ylös katsomaan, kuinka saattoväki palasi, ja koko kansa +huusi: 'valtikka ei ole joutunut pois Jakobilta.'" + +"Se oli tosiaan suuri aika Israelille." + +"Ei, se ei ole mitään. Tämmöisiä asioita voisin viljalta kertoa +sinulle! Mutta me puhumme turhia; meidän toimemme ei ole vielä +päättynyt. Mene sinä kansan luo; lesket ja orpolapset odottavat sinua. +Anna runsaasti, hyvä Kaleb, anna runsaasti; Kananealaisten saaliit +eivät ole enää meidän hallussamme, vaan kuitenkin on Herra vielä +meidän Jumalamme, ja lopulta tämäkin päivä on suuri päivä Israelille. +Ja, Kaleb, Kaleb, ilmoita minun sukulaiselleni, David Alroy'lle, että +minä tahtoisin puhutella häntä." + +"Minä teen kaikki viipymättä, hyvä isäntäni! Meitä kummastutti, ettei +meidän kunnioitettu herramme, teidän sukulaisenne, tänä päivänä ollut +muassamme veron viennillä." + +"Kuka käski teidän kummastella? Menkäät tiehenne! Kuinka kauan mielitte +laiskehtia täällä? -- pois?" + +"Heitä kummastuttaa, ettei hän ollut muassamme tänä päivänä veron +viennillä. Voi! varmaankin -- kaikki siitä puhuvat. Tämä poika saattaa +meidät perikatoon -- juuri viisas käsi meidän särkynyttä valtikkaamme +pitelemään. Minun silmäni ovat seuranneet häntä hänen lapsuudestansa +asti; hänen olisi tarvinnut asua Babelissa. Vanhan Alroy'n veri juoksee +hänen suonissaan -- kankeaniskainen suku. Nuorena minä olin +ystävyydessä hänen iso-isänsä kanssa; minä itse haaveksin silloin +moninaisia. Unelmia, unelmia! pahat ajat ovat kohdanneet meitä, vaan +kuitenkin me vaurastumme. Minä olen elänyt kyllin, jotta olen nähnyt, +että rikas karavani, joka kuljettaa Indian shaaleja ja Samarkandin +kankaita, vielä on ihana katsella, vaikkei juuri niinkuin tanssi +liiton-arkin edessä. Ja meidän kovasydämiset hallitsijamme ylpein +mieli-aloinensa, tulevatko he toimeen ilman meitä? Me hyödymme vielä +rikkaiksi. Minä olen nähnyt ylpeän kalifin kukistuvan paljoa +viheliäisemmäksi orjaksi kuin Israel. Ja vielä nytkin nuot voittosat ja +hekumalliset Seldshukit vapisevat, kun vaan Arflanin nimeä vähänkin +mainitaan. Kuitenkin minä, Bostenag, ja meidän hajonneitten +sukukuntiemme kurjat jäännökset vielä säilymme, ja vielä, kiitetty +olkoon Jumalamme, me vaurastumme. Mutta meidän valtamme aika on mennyt; +viisaan menetyksen kautta meidän nyt tulee edistyä. Ivaa ja pilkkaa, +kirousta, kukaties lyömistäkin täytyy nyt Israelin tyvenellä, jopa +hymyilevälläkin muodolla kestää. Entä sitten? Jokaisesta ivasta ja +pilkasta, jokaisesta kirouksesta minä saan dirhemin; ja jokaisesta +lyömästä -- katsokoon se eteensä, joka on minun velkojani taikka tahtoo +siksi ruveta. Mutta katso, sukulaiseni tulee! Hänen iso-isänsä oli +minun ystäväni. Minusta tuntuu ikäänkuin nyt näkisin hänen: saman +Alroy'n, joka oli lapsuuteni kumppani. Vaan kuitenkin tuo heikko +vartalo ja nuot tyttömäiset kasvot varsin vähän soveltuvat noihin +mustiin himoihin ja vaarallisiin aikeisin, jotka, minun luullakseni, +piilevät hänen hellässä rinnassaan. Hyvä, että tulitte." + +"Te tahdoitte minua tänne, heimolaiseni?" + +"Entä sitten? Vanhat tahtovat usein, mitä nuoret harvoin tarjoavat." + +"Minä en kumminkaan voi kieltää mitään; sillä minulla ei ole mitään +annettavaa." + +"Sinulla on juveli, jota minä suuresti halajan." + +"Juveli! Katso, minun seppeleeni! Te annoitte sen minulle, setäni; se +on teidän." + +"Minä kiitän sinua. Minä näen tässä, lapseni, monta loistavaa rubinia, +monta hienoa ja tummaa helmeä ja monta smaragdia, jotka hohtavat +ikäänkuin tähdet kaukaisessa erämaassa. Ne ovat oivallisia kiviä, vaan +kuitenkin minä kaipaan yhtä juvelia, paljon kalliimpaa, jonka luulin +olevan sinulla, David, kun annoin tämän korean seppeleen sinulle." + +"Miksi te siitä nimitätte?" + +"Kuuliaisuudeksi." + +"Merkitykseltään kahdenvaiheinen sana; sillä kuuliaisuus ei ole mikään +hyvä avu, kun velvollisuus tuottaa häpeätä." + +"Minä näen, että sinä ymmärrät, mitä tarkoitan. Sanalla sanoen, minä +käskin sinun tulla saadakseni tietää, miks'et tänä päivänä yhtynyt +minuun, kun minä vein meidän -- meidän --" + +"Veromme." + +"Olkoon niin: veromme. Miksi olit poissa?" + +"Sentähden, että se oli vero: minä en maksa mitään veroa." + +"Jos, David, seitsemänkymmentä kolkkoa talvea olisi saattanut +nuoruuteni huimuuden unhotuksiin, minä pitäisin sinua mieletönnä. +Luuletko sinä, että minä siitä syystä, että olen vanha, suostun häpiään +ja hallitsiasukuni orjuuteen? Jos elämä olisi vaan vapauden tai +orjuuden, kunnian tai kunniattomuuden asia, olisi kaikkien helppo +päättää. Tiedä, se ei tarvitse suurta rohkeutta, joka mielii olla +äreänä kansan-ystävänä onnettomassa maassa ja purkaa urhoollista +mielipahaansa kanssakärsiviä vastaan, joitten vaivoja hän ei kykene +lievittämään. Vaan sitä laatua sinun sukusi aina oli. Semmoisia +vapauttajia löytyi kosolta Alroy'n hallitsiasuvussa. Ja mikä seuraus +siitä on ollut? Minä tapasin sinun ja sinun sisaresi orpolapsina, sinun +valtikkasi murtuneena ja sinun sukukuntasi hajonneena. Se vero, jonka +me nyt kumminkin maksamme niinkuin ruhtinaat, otettiin silloin +ruoskalla ja sitä kahleissa tarjottiin. Minä kokosin meidän +hälventyneen kansamme, minä asetin vanhan valta-istuimemme entisellensä +ja tätä päivää, jota sinä arvelet nöyristyksen ja murheen päiväksi, +katsovat kaikki syystä voiton ja pitojen päiväksi; sillä, eikö ole +nähty, että Ismaeliitain kiusallakin valtikka ei ole vielä joutunut +pois Jakobilta?" + +"Tehkäät hyvin, heimolaiseni, ja jättäkäät nämät asiat. Minä en +tahtoisi mielelläni unhottaa, että te olette minun sukulaiseni, vieläpä +hyväkin. Älkäämme riidelkö. Vähät minun tunteistani. Ne ovat minun +omani: minä en voi niitä muuttaa. Ja mitä minun esi-isiini tulee, jo he +miettivät paljon, vaan toimittivat vähän, no siinä tapauksessa näyttää +siltä kuin sukusarjani olisi puhdas ja minä heidän todellinen poikansa. +Oli kumminkin yksi heistä sankari." + +"Oi! tuo suuri Alroy; sinun sopii hyvin ylpeillä semmoisesta +esi-isästä." + +"Minä häpeän hänen edessään, setäni -- häpeän, häpeän." + +"Hänen valtikkansa on vielä tallella. Minä en puolestani ole pettänyt +häntä. Ja niin minä nyt joudun siihen, mitä meidän yhteentulomme +oikeastaan tarkoitti. Minä tahtoisin jättää takaisin tämän valtikan." + +"Kenelle?" + +"Sen oikealle omistajalle, sinulle itselle." + +"Voi! ei, ei -- älkäät -- älkäät. Minä pyydän teitä, unhottakaat yhtä +perinpohjin, että minulla on oikeus siihen, kuin minä tästä oikeudesta +luovun. Tämä valtikka -- te olette käyttäneet sitä viisaasti ja +hyvästi; minä rukoilen teitä, pitäkäät se. Minulla ei ole todellakaan, +hyvä heimolaiseni, minkäänlaista kykyä tämän viran tukaliin tehtäviin." + +"Sinä himoitset kunniaa, mutta kartat työtä." + +"Työ ilman kunniaa on palkkalaisen osa." + +"Sinä olet lapsi; sinä elänet kuitenkin, kunnes opit, että elämän +suurin sulo on hiljaiset velvollisuudet ja hyvin ansaittu lepo." + +"Jos lepo on minulle määrätty, minä tahdon pitää sitä metsä-elävän +luolassa." + +"Oi David! David! sinun luonteessasi, poikani, on jotakin rajua, joka +usein saattaa minun vapisemaan. Sinä olet jo liian paljon yksinään, +lapseni. Ja tästä syystä, niinkuin tärkeämmistäkin, minä soisin, että +sinä vihdoin rupeat siihen virkaan, joka perinnön kautta on sinun. Sitä +myöten kuin minä vähäisellä kokemuksellani neuvon-antajana voin auttaa +sinua, minä aina olen altisna sinulle; ja, paitsi sitä, meidän +Jumalamme ei hylkää sinua, joka olet orpolapsi ja kuninkaallista +sukua." + +"Älkäätte, hyvä heimolaiseni, jatkako. Minua ei erittäin haluta nousta +semmoiselle valta-istuimelle, joka asettaa minut orjien ensimäiseksi." + +"Joutavia! sinä olet nuori. Elämmekö me orjiksi? Onko tämä sali mikään +palvelian huone? Missä komeassa haremissa näkisimme näin kalliita +mattoja ja näin uhkeita sohvia? Minusta ei tunnu siltä kuin olisin +orja. Raha-arkkuni ovat täynnä dirhemejä. Onko tämä orjantapaista? +Karavanin rikkain seurue on aina Bostenag'in. Onko tämä orjan oloa? +Astu Bagdadin basaarin poikki ja sinä huomaat minun nimeni +mahtavammaksi kuin kalifin. Osottaako tämä orjuutta?" + +"Heimolaiseni, sinä teet työtä muitten hyväksi." + +"Niin me kaikki teemme, niin mehiläinen tekee, ja kuitenkin on hän +vapaa ja onnellinen." + +"Hänellä on kumminkin pistin." + +"Jota hän ei voi käyttää kuin yhden kerran; ja kun hän pistää --" + +"Hän kuolee, mutta niinkuin sankari. Semmoinen kuolema on makeampi kuin +hunaja." + +"Kyllä, sinä olet nuori, sinä olet nuori. Minulla oli myöskin kerta +aikeita. Kaikki vaan unelmia, unelmia. Minä tahtoisin mielelläni nähdä +sinun onnellisena, lapseni. Noh, anna noitten kasvojen kirkastua; +lopulta on tämä päivä kuitenkin suuri päivä. Jos sinä olisit nähnyt, +mitä minä olen nähnyt, David, sinäkin olisit kiitollinen. Tule, +kemuilkaamme. Ismaeliita, tuo kirottu Hagarin lapsi, tunnustaa +tänään, että sinä olet ruhtinas; tänä päivänä sinä myöskin täytät +kahdeksantoista vuotta. Kansamme tavat vaativat nyt, että sinä otat +vastaan miehen-ijän kunniamerkit. Tästä päivästä siis sinun +hallituksesi alkaa; ja meidän juhlassamme minä esittelen kansan +vanhimmat heidän ruhtinaallensa. Jää hyvästi hetkeksi, lapseni. Pue +kasvosi hymyihin. Minä hartaasti odotan sinun tuloasi." + +"Jääkäät hyvästi." + +Hän käänsi päätänsä ja silmäili heimolaistansa, kun tämä astui ulos: +hänen katkera katsantonsa lauhkeni vähitellen, kun Bostenag poistui: +alakuloisuus astui ivan sijaan; hän huokaili, hän heittäysi sohvalle ja +peitti kasvonsa käsillään. + +Yhtäkkiä hän nousi ja astui epätasaisesti ja kiivaasti edes-takaisin +huoneessa. Hän seisahti, hän nojautui yhtä pylvästä vastaan. Hän puhui +vapisevalla ja hillityllä äänellä. + +"Voi! sydämeni on täynnä huolia ja suru pimittää sieluni! Mikä minä +olen? Mitä nämät kaikki ovat? Raskas pilvi peittää elämäni. Isieni +Jumala, salli sen puhjeta!" + +"Minä en tiedä, mitä minä tunnen -- kuitenkin, mitä minä tunnen, on +mielettömyyttä. Näin oleminen ei ole elämistä, jos elämä on semmoinen, +joksi minä olen toisinaan sitä mielessäni kuvaillut ja joksi rohkenen +sitä ajatella. Jos elämä on siinä, että hengittää, että syö, että +nukkuu, että valvoo ja taas hengittää, että taas huomaa elämän +toivottomaksi -- jos elämä on siinä, miksipä nämät alati ahdistavat +ajatukset, jotka hiljalleen kuiskuttelevat, että kuolema olisi +parempi?" + +"Pois! Paha henki kiusaa minua. Mutta mihin? Mikä nimetön teko on +saastuttava tätä kättä? Se ei saa tapahtua: kaksi kertaa kahden +tuhannen vuoden vanha kuninkaallinen veri, se ei saa kuolla -- kuolla +niinkuin unelma. Oi! sydämeni on täynnä huolia ja suru pimittää +sieluni!" + +"Kuule! vaskitorvet julistavat häväistystämme. Voi! jospa ne vaan +kutsuisivat taisteloon! Sotalaumojen Herra! anna minun voittaa niinkuin +David tai kuolla, Herra, niinkuin Saul!" + +"Miksi minä elän? Oi! jos vaan se ajatus, joka salaisesti väijyy +sydämessäni, voisi vastata -- ei tuon torven ääni puhuisi lujemmin eikä +selvemmin. Väärän aatteen palveliana minä viivyn tässä varjokkaassa +elämässä ja kasvattelen noita äänettömiä kuvia, joita ainoastaan minun +silmäni näkevät, kunnes ne viimein ovat varustetut kaikilla elämän +kauheilla ehdoilla ja hengittävät ja toimivat ja synnyttävät +sallimuksen ja kauneuden, ajan ja kuoleman ja kunnian vireän maailman. +Ja tuosta tekojen häikäisevästä erämaasta minä sitten kuljen pois ja +herään ja havaitsen itseni tulleen tähän kolkkoon orjuuden maahan aivan +niinkuin laitani nyt on. Hirveätä! hirveätä!" + +"Isieni Jumala! -- sillä minä en todellakaan julkene nimittää sinua +heidän viheliäisten lastensa Jumalaksi -- salli minun kuitenkin, Sinain +muiston kautta, sanoa sinulle, että vielä jotakin entisen veren +kaltaisa juoksee näissä suonissa ja että vielä löytyy yksi, joka +mielellänsä tahtoisi puhua kasvoista kasvoihin sinun kanssasi -- puhua +ja voittaa." + +"Ja jollei se lupaus, jossa me pysymme kiinni, ole pelkkää petosta, +anna hänen tulla, tulla, vieläpä pian tulla, sillä sinun palveliasi +Israel, Herra, on nyt niin pahamaineinen orja, niin suruun vaipunut ja +niin ylenkatsottu, että silloinkin, kun isämme ripustivat harppunsa +Babelin virran synkkien vesien rannoilla, he olivat kuin paradiisissa +siihen verraten, mitä me kärsimme." + +"Voi! He eivät kärsi; he kantavat osaansa eivätkä tunne mitään. +Muutoin meidän varjokas kerubimme tähän aikaan jälleen vartioitsisi +liiton-arkkia. Tahto työn synnyttää ja se, joka kauan jotakin aatetta +vaalii, vaikka kuinka hurjaa tahansa, huomaa, että hänen unelmansa oli +vaan tulevien tapausten ennustaja." + +"Ja nytkin kirkas leimaus välähtää sieluni pimeyden puhki -- siltä +minusta näyttää, siltä näyttää -- voi! tuskalloisin olo on se, kun +epätoivossa kunniaa uneksii. Ei, ei, minä elän ja kuolen aivan halpana +olentona; kauneus ja rakkaus ja maine ja mahtavat työt, naisten hymyt +ja miesten katseet ja tuo jalostuttava oman arvon tieto ja koko tuon +suuria tuottavan innon vinheä virta -- nämät eivät ole minua varten -- +ja minä, Alroy, pyhien kuningasten jälkeinen, jonka sielu himoitsee +valtaa, minä seison täällä turhaan kädelläni tavoittaen kadonnutta +valtikkaani, häpeän-alaisena orjana! Ja elänkö minä kuitenkin? Elänkö! +kyllä, hauskastikin. Kuule! ilo pitää uhkeita pitojansa näitten +hupaisten muurien sisäpuolella. Me riemuitsemme tänään; vaan kuitenkin, +ennenkuin tuo komea aurinko, jonka vankka kulku seisautettiin +miekkojemme edessä, joille se nyt ei katso soveliaaksi paistaakaan; +ennenkuin tuo komea aurinko, ikäänkuin sankari kunniakkaalta +sotatanterelta, astuu leponsa valoisaan majaan: joku teko tehdään." + +"Minun esi-isäni, urhoolliset esi-isäni, jollei tämä hermoton käsi voi +lunastaa takaisin perintöämme, jos tuo saastainen metsäkarju vielä +rypee suloisessa viinitarhassasi, Israel, en minä kumminkaan ole sinua +häväisevä. Ei! anna minun hukkua. Davidin huone ei ole enään; meidän +pyhä siemenemme ei saa enää piillä eikä pilaantua, ikäänkuin ruostunut +tavara, tässä pahentuneessa maassa. Jollemme voi kukoistaa, niin +kuolkaamme!" + +"Voi! älä sano niin, veljeni!" + +Hän kääntyy ja luo silmänsä kasvoihin, kauniisin kuin tähdikäs yö; +hänen sydämensä on täynnä, hänen äänensä matala. + +"Oi' Miriam! sinä mustien ajatusten karkoittaja! Sinäkö se olet? Miksi +olet täällä?" + +"Miksi minä olen täällä? Etkö sinä ole täällä? ja tarvitseeko minun +tuoda elin mitään tukevampaa syytä? Voi! kallis veljeni, tule nyt +ottamaan osaa juhlaamme! Huoneittemme seinät ovat koristetut +semmoisilla kukilla, joita sinä rakastat; minä poimin niitä +suihkulähteen reunoilta; pyhät lamppumme ovat puhdistetut ja +järjestetyt ja sinun täytyy panna niitten ensimäinen liekki palamaan. +Portin ulkopuolella neitsyeni vartovat tarjotaksensa sinulle +juhlavaatteita. Tule siis, armas veljeni, ottamaan osaa juhlaamme." + +"Miksi juhlaa viettäisimme?" + +"Voi! eivätkö nämät lamput ole sinun kalliin nimesi kunniaksi +sytytetyt, nämät kukkakiehkurat ripustetut! Tänä päivänä on ruhtinas +annettu meille, tänä päivänä --" + +"Ruhtinas ilman ruhtinaskuntaa." + +"Vaan ei ilman sitä, joka saattaa valtakunnat mieluisaksi ja jota monen +hallitsijan sydän on halannut -- kuuliaisia alamaisia, David." + +"Orjia, Miriam, kanssa-orjia." + +"Mitä me olemme, veljeni, siksi Jumalamme on tahtonut meidät; +nöyrtykäämme ja vapiskaamme." + +"Minä en tahdo nöyrtyä, vapista en voi." + +"Hiljaa, David, hiljaa! Tämä ylpeä mieli se oli, joka käänsi Jumalan +koston meidän puoleemme." + +"Tämä ylpeä mieli Kanaan valloitti." + +"Voi veljeni, armas veljeni! He kertoivat minulle, että mustat +ajatukset vaivaavat sinua, ja minä tulin, toivoen, että Miriam voisi +ne haihduttaa. Meidän entisyytemme, Alroy, on ihana unelma; ja +tulevaisuutemme on kumminkin yhtä ihana toivo; ja mitä nykyisyyteemme +tulee, sinä olet minun veljeni. Sinun rakkaudessasi on nyt minun onneni +ja minä pidän enemmän sinun satunnaisista syleilyksistäsi ja +harvinaisista hymyistäsi kuin kaikesta sukukuntamme lahonneesta +loistosta, pulskeista puutarhoistamme ja hohtavista saleistamme." + +"Kuka on vartiolla tuolla ulkona?" + +"Kaleb." + +"Kaleb." + +"Hallitsija!" + +"Mene sanomaan heimolaiselleni, että minä heti tulen pitoihimme. Jätä +minut hetkeksi, Miriam. Ei, pyyhi pois nuot kyynelet." + +"Oi, Alroy, ne eivät ole surun-kyyneliä!" + +"Jumala olkoon sinun kanssasi! sinä olet elämäni sulo ja lohdutus. Jää +hyvästi, jää hyvästi!" + +"Minä huomaan, että naisten vaikutus minuun on hyvin suuri. Ei +senlaatuisista sankareita saada. Minä en tiedä rakkaudesta mitään +paitsi siitä puhtaasta ystävyydestä, joka sitoo minun tähän tyttöön, +joka on orpolapsi ja minun sisareni. Me olemme niin yhdenkaltaiset, +että kun hän viime pääsiäisenä piloillaan kääri turbanini päänsä +ympärille, heimolaisemme nimitti häntä Davidiksi." + +"Minun sukukuntani tyttäret eivät miellytä minua, vaikka he ovat +erinomaisen ihanat. Jos meidän nuorukaisemme olisivat yhtä urhoolliset +kuin nuot ovat kauniit, me vielä tanssisimme Sionilla. Minä olen +kuitenkin usein ajatellut, että, jos saisin kallistaa tätä synkkää +otsaani jotakin lumivalkoista povea vastaan, joka olisi minun omani, ja +asua erämaassa kaukana ihmisten näkyvistä ja kaikesta siitä huolesta ja +vaivasta ja viheliäisyydestä, joka vaikeroi ja hikoilee ja huokailee +minun ympärilläni, minä kenties pääsisin tuon ylen suuren tuskan +vointeesta, joka kalvaa olentoani. Vähät siitä! Elämä ei ole kuin +unelma ja minun elämäni täytyy olla kurja unelma." + + +II. + +Hamadanin porttien ulkopuolella, aivan vähäisen matkan päässä +kaupungista, oli ylänkömaalla aitaus, jonka keskeltä kohosi vanha +muistorakennus, sadun mukaan Esterin ja Mardokain hautakammio. Tässä +juhlallisessa ja yksinäisessä paikassa Alroy tavallisesti oleskeli ja +sinne hän tänäkin päivänä, pidoista paeten, lähti noin tuntia ennen +auringon laskua. + +Kun hän avasi hautapaikan jykeän portin, hän kuuli takaansa hevoskavion +töminän; ja ennenkuin hän jälleen oli sulkenut sen, joku huusi häntä. + +Hän katsoi ylös; ja näki nuorekkaan ja hekumallisen Alschirokin, joka +oli kaupungin kuvernöri ja seldshukein sultanin veli. Ainoastaan yksi +juoksulainen seurasi häntä. Tämä oli eräs Arabialainen, Alschirokin +inhottu suosikki ja hänen huvitustensa kaikkialla tunnettu kätyri. + +"Koira!" huudahti tulistunut Alschirok, "oletko kuuro vai +uppiniskainen? Vaiko kumpikin? Tuleeko meidän kahdesti huutaa orjiamme? +Avaa tuo portti!" + +"Minkä vuoksi?" Alroy kysyi. + +"Minkä vuoksi! Pyhän profeetan kautta, hän vaihtaa kysymyksiä meidän +kanssamme! avaa portti taikka sinun pääsi saa vastata siitä!" + +"Kuka sinä olet", Alroy vastasi, "joka pidät niin suurta suuta? Oletko +joku juhlaileva Turkkilainen, joka on rikkonut profeetan käskyn ja +juonut jotakin muuta kuin vettä? Pyri tiehesi taikka minä haastan sinun +kadin eteen;" ja niin lausuen hän kääntyi hautauskammiota päin. + +"Äitini silmäin kautta, tuo koira pilkkaa meitä! Jollemme jo olisi +myöhästyneet ja jollei tämä hevonen olisi niinkuin kesytön tiikeri, +minä seivästäisin hänet paikalla. Puhuttele sitä koiraa, Mustafa! +taivuttele häntä!" + +"Arvoisa Hebrealainen", lausui hienokas Mustafa lähestyen, "nähtävästi +sinä et huomaa, että tämä on herramme Alschirok. Hänen korkeutensa +antaisi mielellään hevosensa astua sinun oivallisen kansasi +hautauspaikan kautta, koska hänen täytyy tärkeistä syistä matkustaa +erään pyhimyksen luo, joka oleskelee kunnaan toisella puolella, ja aika +on täpärällä." + +"Jos tämä en herramme Alschirok, sinä olet epäilemättä hänen uskollinen +orjansa Mustafa." + +"Minä olen todella hänen halpa orjansa. Entä sitten, nuori herrani?" + +"Kiitä onneasi, että portti on lukossa. Siitä ei ole kuin yksi päivä +kun solvasit erään huonekuntani palvelian sisarta. Minä en tahtoisi +mielelläni tahrata käsiäni niin kurjalla verellä kuin sinun -- mutta +pois, viheliäinen, pois!" + +"Pyhä profeetta! kuka tuo koira on?" huudahti Alschirok kummastuneena. + +"Se on nuori Alroy", vastasi hiljalleen Mustafa, jokei ollut alusta +tuntenut häntä, "se, jota he sanovat ruhtinaaksensa: kovin jäykkä +nuorukainen! Herrani, meidän on parempi jatkaa matkaamme." + +"Nuori Alroy! Kyllä muistan. Heilläkin täytyy olla ruhtinas! Nuori +Alroy! Hyvä, lähdetään pois -- ja, koira!" huusi Alschirok, nousten +ylös jalustimissaan ja herittäen kättänsä, "koira! muista veroasi!" + +Alroy syöksähti portin luo, mutta sen tukevaa lukkoa kävi vaan hitaasti +avaaminen, ja ennenkuin hän ennätti seurata, oli Alschirokin virma +ratsu vienyt hänen saavuttamattomiin. + +Pettyneen vimma kuvasteli tuokion Alroy'n kasvoissa; hän seisoi +vähän aikaa kiinteästi katsoen kadonneen vihollisen tietä päin, ja +sitten hän astui verkalleen hautakammiota kohden; mutta hänen kiihtynyt +mieli-alansa ei nyt tointunut siihen hiljaiseen uneksimiseen, johon hän +muistorakennuksen luo lähtiessään aikoi antautua. Hän oli levoton ja +tuskastunut, ja viimein hän meni siihen metsään, joka kasvoi +hautauspaikan huipulla. + +Hän oli nyt tullut eräälle töyräälle, nuorten kuusten suojaan, joitten +joukosta jänterä seteri yleni. Hän heittäysi tämän paksujen ja +siivekästen oksien alle ja katseli vähäistä ja viheriätä laaksoa, jonka +keskellä oli marmorinen suihkulähde. Kierteiset pylväät kannattivat +tämän moninaisesti leikattua kupolia, jota leveä hebreankielinen +kirjoitus ympäröitsi. Valkoisten pylväitten jalat peittyivät +metsäkasveihin taikka kätkeytyivät monivärisiin kurbitsipenkeriin. +Kirkkaasti laskeuva aurinko vuodatti koko näkymölle lienteän, mutta +loistavan valon. + +Tyven hetki, kaunis näkymö, hyvät hajut ja hiljaisuus, jotka yhdistivät +lemunsa ja rauhansa, tuo leuto tuuli, joka vienosti nousi ja kutsui +nääntyvät linnut viilistyttämään sulkiansa hämärän ilmassa ja +räpyttämään helottavia siipiänsä yhtä helottavalla taivaalla -- oi! +mikä synkkä mieli olisi ollut huojentumatta lähestyvän illan lempeän +hengen edessä? + +Ja Alroy katseli luonnon ihanata yksinäisyyttä ja kyynel vieri hänen +ylpeälle poskellensa. + +"Se on kummallista! mutta, kun olen näin yksinäni tällä rauhaisella +hetkellä, minusta aina tuntuu kuin katselisin luvattua maata. Ja +unissani ilmestyy usein silmieni eteen joku valoisa kohta, jonkun +vaellus-ajan kirkas muisto, ja kun minä herään, on mielestäni ikäänkuin +olisin ollut Kanaassa. Miksi minä en ole siellä? Se karavani, joka +kuljettaa heimolaiseni tavaraa erämaan poikki, voisi kuljettaa +minunkin. Mutta minä venyn täällä, minun kurja elämäni heitii tämän +viheliäisen kaupungin surkeassa unteluudessa, enkä minä toimita mitään. +Voi! tuo entinen vankeus oli kuin mahtava valta tämän häpeällisen +orjuuden suhteen. Meillä ei ole enää mitään Esteriä, joka istuisi +heidän kuninkaansa rinnalla, ei mitään valtioviisasta Mardokaita, ei +mitään purpuraan puettua Danielia. Oi Jerusalem, Jerusalem! Minä +luulen, että sinun näkösi kohottaisi voimani korkeimmillensa. Vaan +kuitenkin, kun täytyy nähdä kukistunut tilasi -- heimolaiseni kertoo +minulle, ettei temppelistä ole kiveäkään säilynyt. Se on kauheata! Eikö +löydy mitään toivoa?" + +"_Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla +jälleen; viikunapuut ovat kaadetut maahan, mutta me panemme seetereitä +sijaan_." + +"Tyttöjemme laulu, kun he käyvät iltakäyntiänsä lähteellä. Viimeisissä +sanoissa on tulevaisuuden ennustus." + +"Kuule taas! Kuinka kauniisti heidän suloiset ja yhdistyneet äänensä +sointuen väikkyvät lempeässä ja aaltoilevassa ilmassa!" + +"_Kuitenkin minä olen sinun jälleen rakentava, ja sinä rakennetaan, oi +Israelin impi! Kuitenkin sinä olet jälleen kaunistava itseäsi +kanteleillasi ja lähtevä niitten tanssiin, jotka iloa pitävät. +Kuitenkin sinä olet jälleen istuttava viinitarhoja Samarian vuorille_." + +"Katso! heidän valkoiset haamunsa välähtelevät tuolta päivän +valaisemien pensaitten takaa kimaltelevien lehtien välitse, kun he +tasaisin askelin astuvat viettävää rinnettä alaspäin. Sorea seurue +hohtavissa riveissä: jokainen juhlavaatteisin puettuna, verhoten tumman +ihania kasvojansa kainolla kädellä ja kantaen armaan päänsä päällä +sievää vaasia. Heitä johtaa minun sisareni." + +"Ja nyt he saapuvat lähteen reunalle ja laskevat vaasinsa sen +veteen, yhtä puhtaasen ja kauniisen kuin he itse. Muutamat lepäävät +marmoripylväitten alla; toiset, istahtaen maahan, keräävät +hynänhajuisia kukkia ja solmivat niitä kiehkuroiksi; ja, kun nyt ovat +sekaisin, tuo vallaton tyttö koskee herkästi sormillansa kosteaan +vaasiinsa ja vihmoo välkkyviä valohelmiä hiljaisten sisartensa päälle. +Kuule! taas he laulavat." + +"_Oi Sibmah'n viiniköynnös! sinun kesähedelmiisi ja sinun viinisatoosi +on ryöstäjä käynyt käsiksi_!" + +Parahus, huuto, pitkällinen, kauhea huuto, hämmästys, pako, epätoivo! +Katso! metsästä syöksähtää turbinipäinen mies ja tarttuu laulun +johtajattareen. Tämän kumppanit pakenevat kaikkialle -- Miriam yksin on +jäänyt Alschirokin syliin. + +Vesipatsas, joka rajusti kohoaa kesäisen valtameren povesta lämpimässä +ilman-alassa, kun nuot äkkiä nousneet pilvet aivan selvään +ilmoittavat, että taivaan juhlapäivä on ohitse, ja riekuvat vesilinnut +ennustavat myrskyn aikaa -- vesipatsas, joka kohoaa mereltä, ei ollut +niin raju kuin hän -- nuori Alroy. + +Vaaleana ja vimmattuna hän kavahti kiireesti ylös, hän tempasi maasta +yhden puun lujin juurinensa, riensi rinnettä alaspäin, huohottaen ja +raivoten, ja löi ryöstäjää vahvalla kuusella aivoihin. Alschirok kaatui +hengettömäksi maahan, ja Miriam taintuen veljensä käsiin. + +Ja tuossa hän seisoi, tyrmistyneenä ja liikkumatonna, katsellen +sisarensa kalmeita kasvoja ja itse vihastansa ja teostansa uupuneena +tukien hänen kallista, mutta hermotonta ruumistansa. + +Yksi paenneista neitsyistä ilmestyi, kaukaa tähystellen. Kun hän näki +emäntänsä oman kansalaisensa sylissä, hän rohkaisi mielensä ja +kootakseen hajonneita kumppaneitansa hän korotti äänensä ja lauloi: + +"_Joutukaat, Jerusalemin tyttäret, oi! joutua saat, sillä Herra on +kostanut meidän puolestamme, ja ryöstäjä on ryöstetty_." + +Ja ennen pitkää vastattiin tähän säkeesen eri tahoilta metsästä ja pian +immet palasivat jälleen laulaen: + +"_Me tulemme, oi! Jerusalemin tytär, me tulemme; sillä Herra on +kostanut meidän puolestamme, ja ryöstäjä on ryöstetty_." + +He kokoontuivat emäntänsä ympärille ja mikä päästi irti hänen huntunsa, +mikä toi vettä suihkulähteestä ja kasteli hänen virkistyviä kasvojansa. +Ja Miriam avasi silmänsä ja lausui: "veljeni!" Ja Alroy vastasi: "minä +olen täällä." Ja Miriam jatkoi matalalla äänellä: "pakene, David, +pakene, sillä se mies, jonka sinä löit, on ruhtinas kansansa joukossa." + +"Hän on oleva armollinen, sisareni; ja epäilemättä, koska hän ensiksi +erhettyi, on hän jo tällä hetkellä unhottanut rikokseni." + +"Oikeutta ja armoa! Veljeni, mitäpä nuot ilkeät tyrannit näistä +kummastakaan tiennevät! Hän on ehkä jo tuominnut sinut johonkin julmaan +ja pitkällöiseen kidutukseen, ja -- voi! kuinka äärettömästi minua +tuskastuttaa! -- pakene, veljeni, pakene!" + +"_Pakene, pakene, pakene_!" + +"Ei tarvitse pelätä mitään, Miriam; minä soisin, ettei koko hänen +kirottu sukunsa huolettaisi meitä enemmän kuin tämä teidän äskeinen +hallitsiansa. Katso, hän nukkuu sitkeästi. Mutta hänen ruumiinsa ei saa +saastuttaa meidän puhdasta lähdettämme ja hyvänhajuisia kukkiamme. Minä +viskaan sen metsään ja kuljeskelen täällä tänä yönä kuuntelemassa +shakaleja, kun he pitojansa pitävät." + +"Sinä puhut hurjasti, David. Kuinka! ei! Se on mahdotonta! Hän ei ole +kuollut. Sinä et ole tappanut häntä! Hän nukkuu -- hän on peloissaan. +Hän on olevinansa kuollut, että me jättäisimme tämän paikan ja hän +saisi rauhassa nousta. Tytöt, katsokaat häntä. David, sinä et vastaa. +Veli, kallis veljeni: hän on varmaan pyörtynyt. Minä luulin hänen +paenneen. Tuokaat vettä, neitsyet, tuon hirveän miehen saataville. Minä +en tohdi katsella häntä." + +"Pois! minä tahdon katsella häntä ja minä tahdon riemuita. Kuollut! +Alschirok kuollut! No! Ainoastaan silmänräpäys sitten oli tuo +jähmettynyt ruumis ruhtinas, minun sortajani. Näinkö voimme päästä +vapaaksi heistä, kuinka? Jos ruhtinas hukkuu, miks'ei myöskin kansa? +Kuollut, aivan kuollut, ja minä olen hänen surmaajansa. Haa! vihdoin +minä olen mies. Tämä, tämä on todella elämää. Jospa saisin aina elää +surman töissä!" + +"Voi! voi! meidän huonekuntamme on kukistunut! Hänen raju käytöksensä +pelottaa minua. David, David, herkeä. Hän ei kuule minua; minun ääneni +on kenties heikko. Minä olen kovin voimaton. Neitsyet, langetkaat +polvillenne ruhtinaanne eteen ja asettakaat hänen vihansa vimmaa." + +"_Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo, +jotka rakastavat meitä_." + +"No, tämä on minun Goljatini! linkokivi taikka kaares, se on sama. +Sotalaumojen Herra on meidän puolellamme. Syystä minua Davidiksi +nimitetään." + +"_Pelasta meitä vihollisistamme, oi Herra! niistä, jotka nousevat meitä +vastaan, ja niistä, jotka salaa meitä väijyvät_." + +"Jospa vaan tämä isku olisi monin kerroin isketty, jospa vaan +heimolaiseni palveliat tekisivät samoin, niin näkisimme jälleen +Elah'n päivät! Filistealainen, tuo saastainen, haurelias, kirottu +Filistealainen! ja hän rohkeni koskea minun sisareeni! Voi, jospa koko +hänen sukukuntansa olisi täällä, kaikki, kaikki! Minä sitoisin +semmoiset tulisoitot heidän ketunhäntäänsä, että valo johdattaisi meitä +vapauteen!" + +Hänen puhuessaan eräs neitsyt, joka ei vielä ollut seuraan palannut, +nähtiin lähestyvän heitä kovin huolestuneena muodoltansa. + +"Pakene", hän huudahti; "he tulevat, he tulevat!" + +Miriam, joka heikkona ja voimatonna istui nojautuneena yhden +palveliattaren rintaa vastaan, nousi äkkiä ylös samalla +silmänräpäyksellä, kuin hänen tarkka korvansa kuuli nämät sanat, ja +tarttui veljensä käsivarteen. + +"Alroy! David, veli, kallis veljeni. Minä rukoilen sinua, kuuntele -- +minä olen sinun sisaresi, sinun Miriamisi; -- he tulevat, he tulevat, +nuot kovasydämiset, pahat miehet, he tulevat tappamaan, kukaties +kiduttamaan sinua, hellää veljeäni. Herää, David, herää tuosta +hurjasta, kiivaasta unelmasta: Pelasta itsesi -- pakene!" + +"Oi! sinäkö se olet, Miriam? Sinä näet, että hän nukkuu sitkeästi. Minä +uneksin jaloja hankkeita ja suuria toiveita. Se on ohitse nyt. Minä +olen taas entiselläni. Mitä sinä tahdoit?" + +"He tulevat, tämän kaatuneen miehen julmat seuralaiset! he tulevat +ottamaan sinua kiinni. Pakene, David!" + +"Sinua jättääkseni?" + +"Minä ja neitsyeni kerkeämme vielä pakenemaan sitä yksinäistä tietä, +jota me tulimme, heimolaisemme puutarhojen kautta. Kun pääsemme hänen +huoneesensa, me olemme tuokion turvassa -- niin turvassa kuin kurja +sukukuntamme suinkin voi olla. Bostenag on niin rikas, niin viisas, +niin varovainen, hän tietää niin tarkasti ihmisten menot ja tuntee niin +täydellisesti tämän kansan luonnon ja mielenlaadun, että kaikki käy +hyvin; minä en pelkää mitään. Mutta, jos sinä jäät tänne taikka he +löytävät sinut, sinun veresi yksin tyydyttää heitä. Jos he varmaan +tietävät, että sinä olet paennut, johon nyt kehoitan sinua, heidän +hallitsija vainaansa, jota he tuskin rakastivatkaan -- no, tue minua +silmänräpäys kädelläsi, armas Beruna. Niin, se on hyvä. Minä aioin +sanoa, että, jos heitä hyvin lahjotaan -- ja he saavat kaikki juvelini +-- niin hän on ennen pitkää yhtä vähän heidän muistossaan kuin hän nyt +on hengissä. Minä tuskin jaksan puhua -- minä tunnen, että sanani +sekaantuvat taikka näyttävät sekaantuvan; minä olen taintumallani, +mutta minä en tahdo -- ei! älä pelkää. Minä pääsen kyllä kotiin. Nämät +neitsyet ovat minun huostassani. Juuri tämmöisissä vaaran tiloissa +meidän tulee näyttää kuninkaallisen veren arvo. Minä tahdon pelastaa +heidät -- tai kuolla heidän kanssaan." + +"Voi, Sisareni, minusta tuntuu kuin en olisi koskaan ennen kuin nyt +tietänyt, että olin veli. Kallis Miriam, mitä elämä on? mitä kosto +taikka vieläpä mainekin ja vapaus ilman sinua? Minä jään tänne." + +"_Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo, +jotka rakastavat meitä_." + +"Pakene, David, pakene." + +"Pakene! minne ja kuinka?" + +Hevosen hirnunta kuului viidakosta. + +"Voi! he tulevat!" huudahti Miriam innoissaan. + +"_Kaikki nämät ovat kohdanneet meitä, oi Herra, vaan emme kuitenkaan +ole unhottaneet Sinua, emmekä ole liitossasi vilpistelleet_." + +"Kuule! taas hirnuu! Se on joku hevonen, joka kutsuu isäntäänsä. Minä +näen sen. Rohkeutta, Miriam!' se ei ole mikään vihollinen, vaan varsin +altis ystävä hädän aikana. Se on Alschirokin ratsu. Hän ajoi sillä +minun sivuitseni hautakammion luona ennen päivänlaskua. Minä katselin +sitä tarkkaan -- hyvin upea hevonen." + +"_Katso, katso, oinas on takertunut pensaasen sarvistansa_." + +"Meidän Jumalamme ei ole unhottanut meitä! Nopeasti, neitsyet, tuokaat +tänne tuo kaunis ratsu. Kuinka! vapisetteko? Minä rupean hänen +palveliaksensa." + +"Ei! Miriam, varo itseäsi, varo. Se on kesytöin eläin, raju kuin +tuulispää. Anna, minä käyn siihen käsiksi." + +Hän juoksi sisarensa jälkeen, riensi viidakkoon ja talutti esiin +hevosen. + +Ei ole luullakseni pitkä aika mennyt siitä kuin tämä pulskea hevonen +erosi erämaasta; hänen puuhkea harjansa, hänen tuliset silmänsä, hänen +korskuvat sieramensa osoittivat hyvin hänen omatietoista ylpeyttään ja +puhtaan rotunsa jaloutta. Hänen värinsä oli ikäänkuin musta yö, jolloin +tuhannet tähdet tuikkivat, ja hän polki maata sievällä kaviollansa +ikäänkuin siipiänsä liehuttava kotka. + +Alroy hyppäsi sen selkään ja ohjasi sitä taitavalla kädellä.. + +"Haa!" hän huudahti, "minusta tuntuu kuin olisin pikemmin sankari kuin +pakolainen. Jää hyvästi, sisareni; jääkäät hyvästi te suloiset +neitsyet; jääkäät hyvästi ja pitäkäät hellää huolta kalliista +Miriamistani. Yksi syleily, armas sisareni", ja hän notkistui alaspäin +ja lausui hiljaisella äänellä: "sano tuolle oivalliselle Bostenagille, +ettei hän säästä kultaa, sillä minä olen varma siitä, että, ennenkuin +vuosi on päättänyt hitaan kulkunsa, minä palajan ja panen sortajamme +maksamaan tämän hätäisen paon ja katkeran eron. Vaan nyt erämaahan!" + + + + +TOINEN OSA. + + +I. + +Kiidä, joutuin kiidä, sinä uljas ratsu, ja polje erämaan jäljetöntä +tietä. Sinun allasi on ääretön maa, sinun ylläsi ääretön taivas -- +rautainen tanner ja vaskinen laki. Kiidä, kiireesti kiidä, sinä uljas +ratsu, ja polje erämaan jäljetöntä tietä! + +Voi! luuletko, että nämät suolaiset lakeat johdattavat Yemen'in +onnellisiin lehtoihin ja vainuatko tässä kuumassa tuulessa Arabian +hyvänhajuista henkäystä? Suloinen hairaus, jalo hevonen, sillä tämä +suolainen erämaa ei johdata Yemen'in onnellisiin lehtoihin eikä se +henkäys, jota vainuat meitä kohtaavassa tuulessa, ole Arabian +hyvänhajuinen henkäys. + +Tämä on sammunut, tähdet ovat syttyneet palamaan koko erämaan taivaan +loistolla, ja laskeuva yö tuottaa nyt kasteisilla siivillänsä +virvoitusta nuoren Hebrealaisruhtinaan nääntyvälle ruumiille ja +kalvealle poskelle. + +Yhä eteenpäin ratsu rientää, yhä hänen vankka sydämensä voimistuttaa +häntä. Vuoden-ajan ja matkan pituuden, polttavan maan, paahtavan +auringon säteet, kaikki voittaa hänen vikevä ruumiinsa, hänen jänterät +hermonsa ja tuliset suonensa. + +Syötävää, juotavaa heillä ei ole mitään. Ei mikään elähyttävä lähde, ei +mikään varjokas puu näy suotuisin seuroinensa. Ei mikään eläin, ei +lintukaan ilmesty näillä harmailla autiomailla. Ei mikään häiritse +tätä mahtavaa äänettömyyttä. Jo shakalinkin hirveä huuto tuntui +lievittävältä. Joku hallava metsärotta lumivalkeilla viiksillä, hiipien +jostakin kuivettuneesta orjantappurapensaasta, käärmeenpoika +välkkyvissä hampaissaan, irvistelee iloisena kuutamossa. Tässä heidän +ainoa seuransa. + +Aamu tulee, raikas, lemuava aamu, jota rikollinenkin ikävöitsee. Aamu +tulee ja kaikki astuu näkyviin. Ja valo vuotaa niinkuin sinetti maan +päälle, ja tämän kasvot kuvautuvat ikäänkuin leimalla painettu vaha. +Heidän edessään ja myöskin heidän oikealla kädellänsä oli hiekkainen +erämaa; mutta yön kuluessa he olivat suuresti lähestyneet niitä +vuoriharjanteita, jotka vasemmalta puolelta rajottivat erämaata ja +joita kohden Alroy oli ensiksi ohjannut hevostansa. + +Nämät harjanteet kuuluivat vankkaan Elbursin selkään; ja kun aurinko +nousi erään korkean vuorenhuipun takaa, hevonen yhtäkkiä seisahtui ja +hirnui ikäänkuin pyytäen vettä. Mutta itse uupuneena Alroy ei voinut +kuin hyväilemisellä viihdyttää häntä. Ja rohkaistuneena ymmärsi hevonen +isäntänsä ja hirnui taas iloisemmin. + +Tunnin taikka kaksi ruhtinas ja hänen uskollinen kumppaninsa etenivät +vitkalleen, mutta, kun päivä kului, kävi kuumuus niin rasittavaksi ja +jano niin hirmuiseksi, että Alroy jälleen joudutti hevostansa vuoria +kohden, jossa hän tiesi löytävänsä lähteen. Ratsu samosi altiisti +eteenpäin ja näytti samoin kuin isäntäkin haluavan jättää kuivan ja +raukaisevan erämaan. + +Monta monituista kertaa onneton pakenija mietti, eikö hänen pitäisi +laskeuta alas hevosen selästä ja kuolla; ei mikään kidutus, jota +Hamadanissa ehkä kohtaisi häntä, voinut tuntua kauheammalta kuin se +pitkitetty ja sanomaton tuska, jota hän nyt kärsi. Kun hän riensi +eteenpäin nojautuneena hevosensa kaulan puoleen, hän huomasi semmoisen +paikan, joka näytti tummemmalta kuin ympäröivä hiekka. Tässä, hän +arveli, löytyy kenties vettä. Hän koetti pidättää hevostansa, mutta +töin tuskin se häneltä onnistui ja vielä suuremmalla vaivalla hän astui +hevosen selästä. Hän paneusi polvillensa ja kaapi käsillään heikosti +ylös hiekkaa. Se oli hyvin kosteata. Hän oli melkein menehtymällänsä +turhaan työhönsä. Vihdoin, kun hän oli kaivanut noin jalan syvältä, +pulpahti vähäisen vettä esiin. Hän pisti kätensä siihen, vaan se oli +suolaista kuin valtameri. Kun hevonen näki veden, se pystytti +korviansa, mutta sitä haisteltuaan käänsi pois päänsä ja hirnui +surkeasti. + +"Voi eläin-raukka!" huudahti Alroy, "minä olen syypää sinun +kärsimyksiisi, minä, joka tahtoisin olla hyvä isäntä sinulle, jos +maailma sen sallisi. Oi, jospa me kerran vielä olisimme oman kirkkaan +lähteeni luona! Tämä ajatus on mieletön. Ja Miriam! Minä pelkään, että +olen peräti hentosydäminen." Hän nojausi hevosensa selkään tuntien +itsensä aivan väsyneeksi ja heittäysi vävähyttelevään nyyhkytykseen. + +Ja ratsu inisi hiljaa, käänsi päätänsä ja hivutti hienosti otsaansa +hänen käsivarteensa ikäänkuin lohduttaakseen häntä hänen +kärsimisessään. Ja kumma kyllä kävi Alroy'n tila huokeammaksi, kun hän +oli saanut purkaa sydämensä liikutuksen, ja ihastuen uskollisen +hevosensa hellyyteen hän notkistui alas, otti vettä ja heitti sitä +hevosen jaloille niitä jäähdyttääksensä ja pyyhki pois vaahdon sen +kasvoista ja huuhteli niitä, ja hevonen hirnui taas iloisesti. + +Ja nyt yritti Alroy jälleen nousemaan sen selkään, mutta voimat +puuttuivat häneltä, ja hevonen laskeusi heti polvilleen ja vastaan-otti +hänen. Ja kun ruhtinas oli päässyt istualle, kohosi hevonen ja juoksi +taas entistä suuntaa ripein askelin. Päivän aletessa he olivat +kulkeneet muutaman penikulman sillä epätasaisella ja kallioisella +maalla, joksi vuoret loivenivat; ja etäältä eroitti Alroy kauan +kaivatun lähteen katoksen. Hänen mielensä virkistyi ja hänen voimansa +palasivat. Hän taputti ratsunsa kaulaa ja osotti kädellään katosta, ja +hevonen pystytti korviansa ja kiiruhti eteenpäin. + +Juuri auringonlaskussa he ennättivät lähteelle. Alroy hyppäsi hevosen +selästä ja aikoi taluttaa sitä lähteen partaalle, mutta se ei tahtonut +liikkua. Se seisoi vavisten lakastuneilla silmillä ja sitten huoaten +kaatui maahan ja kuoli. + + +II. + +Yö tuottaa lepoa; yö tuottaa lohdutusta; lepoa väsyneelle, lohdutusta +murheelliselle. Vaan toivottomalle yö tuottaa epätoivoa. + +Kuu on vaipunut varhaiseen lepoon; mutta tuhansia tähtiä välkkyy +taivaalla. Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selkeässä ja +äänettömässä ilmassa. Metsässä kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei +liehu enää, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu +niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkulähteen tiukunta kuuluu. Ja +lähteen reunalla makaa nuorukainen. + +Äkkiä joku eläin hiipii esiin mustien ja ryhmelöisten kallioin takaa. +Haa! shakali vainuaa kaukaa hevosen ruumiin uhkean mätänemisen. +Oivalliset pidot, arvaan minä, tänä yönä koko tällä kunnon seuralla. +Shakali, ja kettu, ja näätä, joutukaat nyt, ennenkuin päivän koitto +kutsuu korppikotkan kemuihinsa ja riistää teiltä saaliinne. + +Shakali nuoli ratsun verta ja ulvoi erinomaisen ihastuneena. Ja hetken +perästä kuului vihainen haukunta etäältä. Ja shakali silpoi lihan +yhdestä kylkiluusta ja päästi taas valittavan riemuhuudon. + +Kuule, heidän nopea astuntansa! Ensiksi kuusi, ja sitten kolme laukaten +esiin ilkeällä mielihyvällä. Ja yksi näätä hyökkää metsästä; mutta +ylpeinä lukumäärästänsä ajoivat shakalit hänen pois, ja tuossa hän +seisoi joukon ulkopuolella, läähöttäen, kauniina, pettyneenä, valkeilla +hampaillansa ja kiiltävällä nahallaan, ja silmät säihkyen tuimasta +kiukusta. + +Yhtäkkiä, kun joku puoleksi ravittu shakali vetäytyi pois pääparvesta, +laahaten perässään irti revittyä raajaa, jossa hermot vielä värisivät, +näätä karkasi viholliseensa, sieppasi pois hänen saaliinsa ja pujahti +metsään. + +Hänen hurja riemuhuutonsa herätti leijonan luolastansa. Mustana kuin +ebenholtsi tämän vanttera ruumis liikkui edelleen kaukaisella kummulla, +hänen häntänsä kiemarteli ikäänkuin käärme. Hän ärjyi, ja shakalit +vapisivat ja herkesivät heti pidoistansa, kääntäen päätänsä +hallitsiansa ääntä kohden. Hän astui eteenpäin; hän lähestyi heitä +verkalleen. He peräytyivät; hän taivutti päätänsä, tutki ruumista +ylpeänläntäisellä uuteliaisuudella ja heitti sen kohta kuninkaallisella +ylenkatseella. Shakalit kokoontuivat taas hevosen sisällysten +ympärille. Leijona likeni lähdettä, juodaksensa. Hän näki ihmisen. +Hänen harjansa pöyristyi, hän pieksi häntäänsä kauheasti, hän notkistui +nukkuvan ruhtinaan puoleen ja laski hirveän kiljunan, joka havautti +Alroy'n. + + +III. + +Hän heräsi; hänen katseensa kohtasi julman pedon palavat silmät, jotka +olivat kiinnitetyt häneen himonsekaisella kummastuksella. Hän heräsi, +heräsi tainnuksista; mutta tämä unelmaton horrostila oli vilkastuttanut +voipunutta yksinäistä matkustajaa; silmänräpäyksessä hän kokosi +mielensä, muisti kaikki, mitä oli tapahtunut, ja käsitti nykyisen +asemansa. Hän loi takaisin leijonaan yhtä käskevän ja kiivaan ja +tarkastelevan katseen kuin tämän oma. Tuokion aikaa heidän säkenöivät +silmänsä taistelivat kuninkaallisessa kilvoituksessa; mutta vihdoin +eläimen rohkeus lannistui ihmishengen edessä. Säikähtyneenä pyörähti +leijona pois, astui ylpeällä pelolla kallioin lomitse ja juoksi sitten +metsään. + + +IV. + +Aamu koittaa; hopeinen valo on levinnyt siniselle ja tähdikkäälle +taivaalle. Armaalta tuntuu aamun henki. Yö tuottaa lepoa, mutta päivä +tuottaa iloa. + +Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa! Yksinäinen lintu, joka laulaa +ilosta! Heleinä ja suloisina ja kepeinä ja selkeinä sen sävelet +herkästi virtaavat ilman läpitse ja väreilevät viattomalla +ihastuksella. + +Yksinäistä lintua yksinäinen nuorukainen katselee suihkulähteen +reunalta. Korkealla ilmassa se ylpeästi laiehtii viippuen +karmosinipunaisilla siivillänsä, ja sen lumivalkoinen pyrstö, pitkä, +sievä ja ohut, hohtaa niinkuin säihkyvä meteori auringon paisteessa. + +Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa! Yhtäkkiä se lehahti alaspäin, +kiersi kolme kertaa somasti hebrealaisruhtinaan pään ympäri ja pudotti +sitten hiljalleen tertun tuoreita ja hyvänhajuisia taateleita hänen +viereensä. + +Se on mennyt, se on mennyt! tuo iloinen vieras, on mennyt siihen +palmuiseen maahan, jota se rakastaa; mennyt niinkuin kirkas ja hupainen +unelma. Silmänräpäys takaperin se oli tuolla loistaen selkeässä +ilmassa, vaan nyt vieras on poissa. Voi! ei enää kuulunut yksinäisen +linnun riemulaulua erämaassa. + + +V. + +"Niinkuin sinä ravitsit Elisan, olet myöskin ravinnut minut, isieni +Jumala!" ja Alroy nousi, otti turbaninsa, levitti sen maahan, lankesi +polvilleen ja rukoili. Sitten hän söi taateleita ja joi lähteestä ja +täynnänsä luottamusta Israelin Jumalaan Davidin jälkeinen jatkoi +pakoansa. + +Hän alkoi nyt astua vuori-harjanteita ylöspäin, vaikea ja tuskalloinen +matka. Kun kaksi tuntia oli puolipäivästä kulunut, saapui hän +ensimäisen selänteen huipulle ja näki synkän ja sekasohroisen erämaan +täynnänsä jyrkänteitä ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syvänteitä. +Kuivettuneitten koskien kulku-uomat olivat kaikin päin uurtaneet +ympäröiviä kukkuloita, ja paikoin muutamat metsävuohet jyrsivät +satunnaisesti löydettyä laihaa ja karvasta laidunta. Tämä autiomaa +ulottui useita penikulmia joka taholle; rajana kävi korkeampi +vuorijakso, jonka takaa yleni sinistä taivasta kohden Elbursin +jaloimmat huiput, hohtaen teräväkärkisten jäätiköitten ikuisesta +lumesta. + +Näkyi selvään, ettei Alroy ollut outo tälle pakonsa näkymölle. Hän ei +ollut koskaan epäillyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla levättyään +astui hän nyt vasemmalle päin luontaista mutta mutkikasta polkua +myöten, kunnes musta onkalo esti häntä edemmäksi pääsemästä. Ainoastaan +muutamain kyynärien väli eroitti häntä vastapäisestä kalliosta, joka +tämän synnytti, mutta alta avautuva kuilu -- ei kukaan voinut katsoa +sen näkymättömään pohjaan kauhistumatta ja takaisin vetäymättä. + +Ruhtinas notkistui alaspäin ja tutki suurella huolella ympäröivää +maata. Viimein hän nosti ylös vähäisen neliskulmaisen kiven, joka +peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon +oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti hän sinetillä kolmesti +laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ympäriltä. Heti kimmahti +laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyynäriä rautaketjuja, joita +hän heitti vastapäätä olevalle kalliolle. Ketjut puuttuivat helposti +kallioon ja kiintyivät nähtävästi jostakin magnetillisesta +vaikutuksesta. Tarttuen molemmin käsin ketjuihin ruhtinas nyt kiipesi +onkalon yli. Kun hän pääsi toiselle puolelle, irtaantuivat ketjut +kalliosta, katosivat nopeasti vastapäiseen aukkoon, joka sulkeutui +samalla kolealla, juhlallisella kuminalla kuin ennen. + + +VI. + +Alroy astui noin sata askelta eteenpäin luonnon tekemän +basalti-pylvähistön läpitse, kunnes hän joutui avaralle, katottomalle +ja samasta kivilajista sukeuneelle pihalle, jota äkkinäinen helposti +olisi luullut ihmiskäden muodostaneen ja sievistäneen. Tämän +keskikohdalta kumpusi alati lähde, kylmä kuin jää; virtaileva vesi oli +kaivanut uran kiviseen tantereen ja näkyi jonkun aikaa polveilevan +kallioin keskitse siksi kuin se vihdoin syöksähti jyrkänteestä alas +johonkin kuiluun ja muuttui läikkiväksi vihmaksi. Pihan poikki +mentyänsä saapui Alroy laveaan luolaan. + +Tämä luola oli melkein ympyriäinen ja sai valonsa laessa olevan aukon +kautta. Syrjäpuolisessa ja pimeässä nurkassa palava lamppu osotti +kuitenkin, ettei sen asukas luottanut yksistänsä elävän sulouden +luonnolliseen lähteesen. Luolan keskellä seisoi pyöreä vaskipöytä, +johon oli koverrettu kummallisia kirjaimia ja mystillisiä kuvia: +lähellä tätä oli sohva, jossa nähtiin muutamia kirjoja. Seinästä +riippui kilpi, joukko jousia ja nuolia ynnä muita aseita. + +Kun Vankeuden Ruhtinas lankesi polvillensa ja suuteli tyhjää sohvaa, +yksi haamu astui luolan perimmäisestä päästä valoon. Tämä oli +keski-ikäinen, tavallista paljon pitempi mies; hänen ruumiinsa oli +vankka ja atletillinen, hänen muotonsa suuresti huomiota koskeva ja +majesteetillinen. Hänen musta partansa valui alas hänen rinnallensa +tumman punaisen kauhtanan yli; tätä ympäröitsi musta vyö, joka oli +koristettu samankaltaisilla, keltaisilla kirjaimilla kuin nuot +vaskipöytään piirretyt. Musta oli myöskin hänen turbaninsa ja mustat +hänen isot ja sädehtivät silmänsä. + +Vieras lähestyi niin hiljaa, ettei Alroy sitä havainnutkaan, ennenkuin +hän jälleen oli noussut. + +"Jabaster!" huudahti ruhtinas. + +"Davidin pyhä siemen", vastasi kabbalista, "sinua on odotettu. Minä +olen viime yönä tähdistä lukenut sinua. Ne puhuivat murheesta." + +"Murheesta tai voitonriemusta, aika on näyttävä kumpaisesta, suuri +mestari. Tätä nykyä minä olen pakolainen ja perin uupunut. Verikoirat +ajavat minua takaa, mutta minä luulen, että nyt olen välttänyt heidät. +Minä olen surmannut yhden Ismaeliitan." + + + + +KOLMAS OSA. + + +I. + +Oli sydän-yö. Alroy nukkui sohvalla: hänen unensa oli levoton. Jabaster +seisoi hänen vieressänsä liikahtamatta ja tarkasti katsellen uinailevaa +vierastansa. + +"Israelin ainoa toivo", lausui kabbalista hiljaa, "minun oppilaani ja +ruhtinaani! Minä olen usein huomannut hänen suuressa sielussaan suurien +sankaritöitten siemenen ja miettinyt hänen tulevaa elämäänsä +profeetallisella toivolla. Davidin veri, kunnian-arvoisan sukukunnan +pyhä vesa. Hänen kuohuvissa suonissaan on jotakin taikamaista, jota +tieteeni ei tavoita." + +"Kun minä nuorena nostin lippumme kotiseutuni virran Tigrin varrella ja +kutsuin kansakuntani voittamaan jälleen liiton-arkkia, me olimme +lukuisat, rikkaat, voimakkaat; me olimme silloin kansa ja he +kokoontuivat rohkeasti lipun ympärille. Kaipasimmeko silloin neuvoa? +tarvitsimmeko johdattajaa? Ken voi väittää, ettei Jabasterin aivot ja +käsi aina olleet saatavilla? Vaan kuitenkin unelma haihtui, tuo ihana +näky. Voi! kun minä surmasin Marvanin, ja kalifin leiri loi leimuavan +varjonsa verisen virran ylitse -- oi! silloin minä todella elin. +Kahdenkymmenen vuoden valvonta tuottanee anteeksi-antamusta minulle, +että silloin unhotin, jotta meiltä puuttui pää-osa lumouksessa -- se +veri, joka nukkuu minun vieressäni." + +"Minä muistan jalon ihastuksemme tuossa pyhässä taistelossa, joka +riehui keskellä Kaukason kallioita. Minä pakolaisena, maankulkeuteen +ajettuna ja kurjana lainhylkynä, jonka elämä on kaikkien heittelynä ja +jonka halvin orja uskaltaa omin päin tappaa. Minä, joka olisin ollut +Messias!" + +"Polta kirjasi, Jabaster; särje vaskiset taulusi; unhota ylevä +tieteesi, kabbalista, äläkä enää tutki tähtiä. Mutta viime yönä seisoin +sen onkalon reunalla, joka ympäröitsee asuntoani, toisessa kädessä pyhä +talismani, johon tuo sanomaton nimi on piirretty, toisessa meidän +hurskaan sukukuntamme mystillinen alkukirja. Mieleeni tuli, että olin +kutsunut esiin henkiä, että olin keskustellut suurten vainajain kanssa +ja että hohtavat taivaat olivat minulle ikäänkuin luonnollinen kieli. +Suruisen sieluni lohdutukseksi muistutin itselleni, etten ollut koskaan +käyttänyt tiedettäni kuin pyhiä tai jaloja tarkoituksia varten. Ja minä +näin Israelin, urhoollisen, valitun ja vankan kansakuntani -- orjina, +viheliäisinä orjina. Minun teki suuresti mieleni heittäytyä +vaaralliseen syvänteesen ja päättää opintani ja elämäni samalla +haavaa." + +"Mutta, kun katselin Davidin tähteä, äkisti kehä ilmestyi sen säteitten +ympärille, ja tuon tuotakin meteori lensi esiin sen hopeisesta +verhosta. Minä lu'in, että levottomuus oli syntynyt pyhässä suvussa; ja +nyt tämä poika tulee, joka on tehnyt semmoisen teon, että --" + +"Liiton-arkki, liiton-arkki! Minä katselen liiton-arkkia!" + +"Nukkuja puhuu; unen sanat ovat pyhät." + +"Pelastus; ainoastaan Davidin suvun kautta." + +"Suuri totuus; elämäni on liian hyvin sen osottanut." + +"Hän on tyynempi, sillä hetki on nyt käsillä. Minä lähden pihalle +katselemaan sitä tähteä, joka hallitsee hänen kuninkaallista sukuansa." + + +II. + +Kuun säteet tapasivat suihkulähdettä; pihan paadet olivat kirkkaassa +valossa; kalliot kohosivat synkeinä yliympäri. Istuen lähteen reunalla +ja pitäen vasemassa kädessään talismaniansa, Jabaster varjosi toisella +kädellään silmiänsä, kun hän katseli loistavia taivaita. + +Huuto kuului: hänen nimeänsä lausuttiin. Kiihtyneenä ja huohaten +syöksähti Alroy ojennetuin käsin pihalle. Kabbalista hypähti ylös, +sulki hänet syliinsä ja piti vaahtoavan ja vävähtelevän nuorukaisen +hellästi käsissään. + +"Jabaster, Jabaster!" + +"Minä olen täällä, lapseni!" + +"Herra on puhunut." + +"Herra on meidän turvamme. Rauhoitu, Davidin poika, ja kerro minulle +kaikki." + +"Minä olen nukkunut, opettaja; eikö niin?" + +"Aivan niin, lapseni. Uupuneena paostansa ja tuskauttavasta +kertomuksestaan laskeusi ruhtinaani vuoteelle ja nukkui; mutta minä +varon, ettei tämä uni ollut mikään lepo." + +"Levolla ja minulla ei ole mitään yhteyttä enään. Jää hyvästi ijäksi, +sinä turmiokas sana. Minä olen Herran voideltu." + +"Juo lähteestä, David: se palauttaa voimasi." + +"Palauttaa liiton, palauttaa arkin, palauttaa pyhän kaupungin." + +"Herran henki on tullut häneen. Davidin poika, minä rukoilen sinua, +kerro minulle kaikki, mitä on tapahtunut. Minä olen leviitta; minä +pidän kädessäni tuon sanomattoman nimen." + +"Tartu sotatorveesi siis, kutsu kansa kokoon, käske meidän kiireesti +rakentaa jälleen temppelimme. 'Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me +rakennamme marmorilla jälleen.' Kuulitko tuota laulua?" + +"Ainoastaan sinun valitussa korvassasi se kaikkui." + +"Missä minä olen? Tämä ei ole meidän lähteemme. Kuitenkin sinä puhuit +'lähteestä.' Älä luule, että minä hourailen. Minä tunnen sinun, minä +tunnen kaikki. Sinä et ole Miriam. Sinä olet Jabaster; minä olen Alroy. +Mutta sinä puhuit 'lähteestä', ja se hämmennytti minua ja muistutti +mieleeni tuon --" + +"Israelin Jumala, katso minä lankean polvilleni sinun eteesi! Täällä, +tämän jylhän luonnon yksinäisyydessä -- minun ainoa todistajani on tämä +pyhä mies -- minä notkistan polveni ja vannon, Herra! että teen sinun +tahtosi. Minä olen nuori, oi Herrani, ja voimaton; mutta sinä, Herra, +olet kaikkivaltias. Mikä, Jumala, on sinun vertaisesi! Älä epäile +miehuuttani, Herra, vaan täytä minut hengelläsi; mutta muista, muista +häntä, voi Herra, muista Miriamia. Tämä on ainoa maallinen ajatus, joka +minulla on, ja se on puhdas." + +"Vielä sisarestansa -- rauhoitu, poikani." + +"Hurskas opettaja, sinä muistat, kun olin sinun oppilaasi tässä +luolassa. Sinä et ole unhottanut noita tyvenen oppimisen päiviä, noita +ihania, pitkiä yövaelluksia pyhää tiedettämme varten! Minä olin +kuuliainen ja painoin mieleeni jokaisen käskysi sanan semmoisella +hartaudella, jota vaan rakkaus synnyttää." + +"Minä en saata itkeä, Alroy; mutta, jos vaan saattaisin, minä +vuodattaisin kyynelen näitten päivien muiston kunniaksi." + +"Kuinka levollisesti istuimme noitten vuorten huipuilla ja +tarkastelimme tähtiä!" + +"Aivan totta, suloinen lapsi." + +"Ja jos sinä joskus toruit minua, se oli puoleksi pilaa ja ainoastaan +äänettömyyteni tähden." + +"Mitä hän nyt tarkoittanee? Se ei tee mitään, hän tyyntyy; kuinka +juhlalliset hänen kasvonsa ovat kuunvalossa! Eikä kuitenkaan Salomon +suinkaan näyttänyt kauniimmalta nuorella valta-istuimellansa." + +"Minä en ole koskaan puhunut sinulle mitään valhetta, Jabaster." + +"Hengelläni minä takaan sinun vakavuutesi." + +"Älä pelkää lupauksesi puolesta, vaan luota minuun -- kun vuoren +harjalla sinun kanssasi katselin tähdikkäitä taivaita, minä en ollut +tyvenempi kuin nyt." + +"Minä uskon sinua." + +"Siinä tapauksessa, Jabaster, usko myöskin yhtä täydellisesti, että +minä olen Herran voideltu." + +"Kerro minulle kaikki, lapseni." + +"Tiedä siis, että, kun nukuin vuoteella tuolla sisällä, uneni +häirittyi. Minä näin monta unelmaa, epäselvää ja katkonaista. Minä en +muista yhden ainoankaan sisältöä, minä tunnen vaan himmeästi, että +minun oli sallittu elää kirkkaampia päiviä kuin niitä, jotka nyt +koittavat sukukunnallemme. Yhtäkkiä seisoin isolla, harmaalla vuorella +ja katselin tähtiä. Ja kun minä katselin, sotatorvi kaikkui. Sen +sävelet värisyttivät minua. Niistä en ole koskaan niin kauhistavaa +ääntä kuullut. Ukkonen, joka mennä jyskyi tämän luolan ylitse ja +murskasi sen vuorenhuipun, jonka rauniot nyt makaavat meidän +ympärillämme, oli vaan heikko, maanpäällinen kohina tämän ankaran soiton +suhteen. Minä vaalenin, minä hengitin raskaasti. Liekkivä valo levisi +taivaan yli, tähdet sulivat pois ja minä näin mahtavan armeijan +etujoukot astuvan esiin puhkeavasta säteistöstä." + +"Voi! ei silloin, kun Saul johdatti taistelevia miehiämme +Filistealaisia vastaan, ei silloinkaan, kun Joab luki suuren esi-isäni +sotureita, mikään inhimillinen silmä nähnyt niin suurta sotaista +komeutta. Sotavaunuja ja ratsuväkeä, töyhtöpäisten soturein kiiltäviä +rivejä, soturein, jotka olivat aivan tukevat, etteivät tarvinneet +minkään hevosen kannatusta, leiskuvia peitsivirtoja ja lippuja, jotka +ruskottivat niinkuin auringon lasku; kunnian-arvoisia pappeja +heiluttaen hyvänhajuisia suitsutus-astioita ja profeettoja kultaisilla +harpuillansa ylistäen mitä voitollisinta tulevaisuutta." + +"Riemu, riemu", he sanoivat, "Israelille, sillä hän tulee; hän tulee +loistossaan ja voimassansa, meidän vanhojen toivojemme suuri Messias." + +"Ja katso! nyt ilmestyivät suuret vaunut; niitä vetivät kummalliset +eläimet, joitten ruumiit puoleksi kätkettyivät niihin kirkkaisin +liekkeihin, joitten päällitse he näyttivät kulkevan. Näissä komeissa +vaunuissa seisoi soturi, uljaana ja liikkumatonna varreltaan, +muodoltansa -- pidä kädestäni kiinni, Jabaster, kun minä puhun -- tämä +päällikkö olin minä itse!" + +"Jatka, jatka, poikani." + +"Minä säpsähdin unissani ja heräsin. Minä havaitsin itseni istuvan +vuoteellani. Tuo uhkea kuvaus oli kadonnut. Ei mitään näkynyt paitsi +kirkas kuunvalo ja hämärä luola. Ja kun huokailin ajatellessani, että +olin enintään herännyt ja mietin näkyni outoutta, heikko, hiljainen +ääni kuului ylhäältä lausuen 'Alroy!' Minua vävähti, mutta minä en +vastannut mitään. Minä luulin tätä mielikuvitukseni luomaksi. Taas +nimeni mainittiin, ja nyt minä lausuin hiljaa -- 'Herra, tässä minä +olen, mitä sinä tahdot?' Ei mitään vastattu, ja pian suuri kauhu +valloitti minun ja minä kiirehdin ulos ja huusin sinua, opettajani." + +"Se oli 'Äänen Tytär', joka puhui. Vankeutemme ajoista asti tämä on se +ainoa tapa, jolla pyhät kutsutaan. Minä olen usein kuullut siitä, mutta +ei ole koskaan näinä surullisina, huonontuneina aikoina sen lempeä +henkäys kohdannut meitä. Nämät ajat ja sanomat ovat kummalliset. +Temppelin rakentaminen lähestyy. Davidin poika, sydämeni on täynnä. +Rukoilkaamme!" + + +III. + +Päivä valkeni sillä välin kuin Jabaster vielä mietiskeli yksinään +kallioillansa. Luolassa Alroy jatkoi rukouksiaan. + +Usein ja levottomasti kabbalista loi silmänsä kumppaniinsa ja vaipui +sitten jälleen unelmiinsa. + +"Se aika on tullut, jolloin minun täytyy tälle nuorukaiselle ilmaista +aikaisemman elämäni salaisuudet. Paljon kunniaa, paljon häpeää hän saa +kuulia. Ei minun käy mitään salaaminen eikä mitään kaunistaminen." + +"Minun on kertominen, kuinka minä Tigrisjoen tasangoilla nostin valitun +sukukuntamme pyhän lipun ja kutsuin heitä vankeudestansa; kuinka minä +luottamatta hänen isiinsä, noihin uskostansa luopuneisin, ja ainoastaan +inhimillisen voiman nojassa tavoitin sitä suurta virkaa, joka oli vaan +hänen pyhälle suvullensa aiottu. Suo, isieni Jumala, että vastedes +sinulle tarjottu hartaus, särjetyn sielun nöyrä hartaus, tulevassa +kunniassamme sovittaa entisen rohkeuden!" + +"Mutta suuret vastukset uhkaavat häntä. Ankarasti koetetaan se vihitty, +joka mielii vapauttaa kansansa. Herra on uskollinen lupauksessaan, +mutta Herra tahtoo valita aikansa ja välikappaleensa. Miehuus ja usko +ja syvä itsensä alentaminen ja luja kestäväisyys ja valvova sielu, jota +kiusaukset eivät voi saastuttaa -- nämät ovat ne hedelmät, joita me +asetamme hänen alttarillensa ja nöyrästi katselemme, tahtoisiko joku +alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niitä." + +"On kirjoitettu meidän mystillisen oppimme pyhissä kirjoissa, ettei +ainoastaan Vapahtaja ole syntyvä ruhtinaittemme suvusta, vaan myöskin, +ettei kukaan ole nouseva meitä vapauttamaan, ennenkuin hän, yksinänsä +ja avutonna, on voittanut sen valtikan, jota Salomon muinoin käytti +seteripalatseissansa." + +"Tuo valtikka hänen täytyy saavuttaa. Tämä hento nuorukainen, kokematon +ja heikko, joka ei tiedä mitään tämän kummallisen maailman menoista, +jossa joka askel on vaara -- kuinka paljon vaivoja, kuinka monta +tukalaa kohtaa, mitkä mieltä masentavat pettyneet toiveet, mikä +pitkällöinen alakuloisuus, mitkä synkät huolet, mitkä alinomaiset +viettelykset nyt väijyyvät tätä hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, tämäkö +teidän toivonne on? Ja minä, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja +niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en minä ole sinun +Ruhtinaasi?" + +"Minä tukahutan tämän Jumalaa häväisevän ajatuksen. Eikö hänen suuri +esi-isänsä, yhtä nuorena ja yhtä kokematonna, parratonna poikana, +ainoastaan pikkuisella limsiöllä, vähäisellä, sileällä kivellä, +kaatanut maahan harniskoittua jättiläistä ja pelastanut kansaansa?" + +"Hän on ilmeisesti kutsuttu. Herra on hänen kanssansa. Olkoon hän +Herran kanssa, ja me menestymme." + + +IV. + +Auringonlaskussa kolmantena päivänä siitä kuin Alroy oli tullut +kabbalistan luolaan, aloitti Vankeuden Ruhtinas pyhävaellustansa +Salomonin valtikkaa etsiäkseen. + +Äänettöminä pyhävaeltaja ja hänen opettajansa astuivat onkalon reunalle +ja pysähtyivät siihen erotakseen -- ehkäpä ijäksi. + +"Tämä on katkera hetki, Alroy. Inhimilliset tunteet eivät sovellu +meidän kaltaisillemme, vaan kuitenkin ne vaativat sijaa itsellensä. +Muista kaikki. Varjele talismania niinkuin henkeäsi -- ei! kuole +painaen sitä sydäntäsi vastaan ennemmin kuin hengität ilman sitä. Pysy +horjumatonna, pysy hurskaana. Ajattele esi-isiäsi, ajattele Jumalaasi." + +"Älä epäile minua, kallis opettajani; jollen näytä olevan täynnä sitä +ylpeätä henkeä, jota minussa oli ennen kenties liian paljon, älä syytä +siihen pelkoa eikä edes eron tuskaa, kun minun täytyy jättää sinut, +kallis ystävä. Mutta siitä asti kuin tuo suloinen ja juhlallinen ääni +kutsui minua niin sykäyttävällä tavalla -- minä en tiedä nyt, kuinka +asian laita on -- mutta muutos on tapahtunut luonnossani; kuitenkin +minä olen uskalias, voi! paljoa uskaliaampi kuin milloin tapoin +Ismaeliitan. Todella, todella, älä pelkää minun puolestani. Herra, joka +tietää kaikki, tietää täydellisesti, että minä olen valmis jopa +kuolemaankin. Sinun rukouksesi, Jabaster, ja --" + +"Seisahdu, seisahdu. Yksi asia johtuu mieleeni. Katso tätä sormusta: se +on kallis-arvoinen smaragdi. Sinä olet kenties kummastellut, että pidän +leikkikaluja. Alroy, minulla oli kerta veli: vielä hän elänee. Kun +erosimme toisistamme, antoi hän tämän rakkautensa osoitukseksi: hänen +rakkautensa, lapseni, oli vahva, vaikka me olimme kovin erinkaltaiset. +Ota se. Se hetki tullee, jolloin tarvitset hänen apuansa. Tämä sormus +on sen sinulle toimittava. Jos hän elää, hän menestyy. Minä tunnen +hänen luontonsa hyvin. Hän oli syntynyt sitä varten, jota ihmiset +pitävät onnena. Jumala olkoon sinun kanssasi, pyhä poika: suurten +isiemme Jumala -- Abrahamin, Isaakin ja Jakobin Jumala!" + +He syleilivät toisiansa. + +"Me viivymme", huudahti kabbalista, "me viivymme. Voi! turhaan me +hillitsemme sukukuntamme tunteita. Jumala, Jumala siunatkoon sinua ja +olkoon sinun kanssasi! Oletko varma, että sinulla on kaikki muassasi? +tikarisi ja matkalaukkusi? Tämä sauva on tehnyt monta hyvää. Minä +leikkasin sen Jordanin luona. Oi! jospa saisin olla sinun kumppanisi! +Ei olisi mikään hätä silloin. Pahin tapaus olisi yhdessä kuoleminen. +Semmoinen kohtalo näyttää nyt suloisemmalta kuin eroaminen. Minä olen +katseleva tähteäsi, lapseni. Sinä itket! Ja minä myöskin. No! mitä tämä +on? Olenko minä todella Jabaster? Vielä kerta halailkaamme, ja niin -- +me emme sano jäähyväisiä, vaan ainoastaan ajattelemme niitä." + + + + +NELJÄS OSA. + + +I. + +Tarina kertoilee, ettei Salomonin valtikkaa voisi löytää kuin +muinaisten Hebrealaisten hallitsiain tuntemattomista hautakammioista, +ja ettei kenenkään käynyt siihen koskeminen, jokei ollut heidän +jälkeisiänsä. Varustettuna sillä kabbalistan talismanilla, joka oli +johdattava häntä hänen kammottavassa ja vaikeassa etsinnössään, aloitti +Alroy retkeänsä pyhää kaupunkia kohden. Siihen aikaan sekä Juutalaiset +että kristityt olivat suuresti mieltyneet tämmöisiin pyhiin +vaelluksiin. + +Vankeuden Ruhtinaan tuli suunnitella tietänsä niitten avarain +erämaitten halki, joitten reunoja hän oli Hamadanista paetessaan +ainoastaan sivunnut. Seuraten karavanin jälkiä hän aikoi kulkea +Babyloniin tai Bagdadiin. Hänen matkansa Kalifein pääkaupungista +Jerusalemiin oli verraten helppo; mutta Bagdadiin päästäksensä hänen +täytyi nähdä vaivoja ja vaaroja, joittenka tieto olisi saattanut +jokaisen toivottomaksi, joka ei pitänyt itseänsä kaikkivaltiaan ja +erityisen sallimuksen suojelmana. + +Puettuna ainoastaan karkeaan, mustaan kauhtanaan, jommoista Kurdit +tavallisesti käyttivät, vyötäröillä köysi, johon tikari oli pistetty, +pää paljaaksi kerittynä ja peitettynä isolla, valkoisella turbanilla, +joka suojeli häntä helteeltä, jalat yksinkertaisissa varvaskengissä, +sauva kädessä, kantaen hartioillaan laukullista kuivattua lihaa ja +paahdettuja jyviä, ja nahkaista vesileiliä, katso, pyrkien Persian +polttavien hieta-aavojen yli astuu nuorukainen, jonka elämä oli tähän +asti ollut lakkaamaton unelma kotoisessa ylellisyydessä ja viattomassa +hempeydessä. + +Hän käveli lämpimät yöt taikka varhaiset, tähdikkäät aamut. Päivät +hän lepäsi, iloisena, jos hän sai laskeuta jonkun armeliaan lähteen +viereen palmupuitten varjoon taikka karkoittaa metsäkauriin hänen +lepopaikastaan kolkkojen kallioin okaisesta pensastosta. Kun tämmöiset +neuvot puuttuivat, hän heittäysi hiekalle ja teki sauvastaan ja +turbanistaan teltan. + +Kolme viikkoa oli kulunut siitä kuin hän jätti kabbalistan luolan. +Tähän asti hän ei ollut kohdannut ketään inhimillistä olentoa. Erämaa +kävi vähemmän kuivaksi. Niukka kasvillisuus nousi höysteisemmästä +maasta; lakea muuttui törmäiseksi; metsäkasvien haju virkistytti hänen +aistejaan, ja hänen silmiänsä ilahutti joka puvultaan loistava, kulkeva +lintu -- pilgrimi niinkuin hän itse, mutta iloisempi. + +Ennen pitkää näkyi vehmasto soreita palmupuita, näkyivät näitten +pitkät, hoikat varret ja notkistuvat höyhenlatvat, hiukeavina ja +ihanina. Yliympäri vihantava nurmi hohti ikäänkuin smaragdi: hopeiset +virrat vuotivat solisevasta, likeisestä lähteestä, kiertäen valkoisia +vöitänsä vaaleanviheriäiseen kenttään. Vehmastosta kuului kyyhkyisten +hellä laulu, ja suuret joukot iloisia ja kimaltavia perhosia, +lehahdellen kirjavan läikkyvillä siivillänsä, tanssivat pelottomina +kirkkaassa ilmassa. Kaunis ja vilpas kosteikko! + + +II. + +Tässä armaassa turvapaikassa Alroy lepäsi kaksi päivää, elättäen +itseänsä tuoreilla taateleilla ja juoden raikasta vettä. Mielellään hän +olisi kauemmin viipynyt, eikä hän ollut oikein arvannut edellisiä +ponnistuksiansa ennen kuin hän asettui lähteelle. Mutta hänen suuren +toimitettavansa muisto saatti hänet rauhattomaksi ja vahvisti häntä +niitten kärsimysten suhteen, jotka vielä odottivat häntä. + +Hän lähti kosteikosta ja toisen päivän valjetessa hän ihmeeksensä näki +heikosti, mutta selvään, avaran kaupungin valleinensa, torneinensa +kangastavan kaukaiselta ilman rannalta. Tästä odottamattomasta näystä +virkistyneenä jatkoi hän matkaansa monta tuntia päivän-nousun jälkeen. +Peräti uupuneena etsi hän viimein suojaa raukaisevasta kuumuudesta +jonkun Moslemin pyhimyksen hävinneessä hautarakennuksessa. Auringon +laskiessa alkoi hän uudestaan kulkea, ja aamun tullen havaitsi hän +itsensä olevan muutamien penikulmien päässä kaupungista. Hän pysähtyi +ja odotti levottomuudella, että joku asukas ilmaantuisi. Ei ketään +näkynyt. Ei mitään ihmisparvia eikä ratsasjoukkoja vierinyt porteista +ulos. Ei ainoatakaan inhimillistä olentoa, ei mikään kameli liikkunut +likitienoilla. + +Päivä oli aivan pitkälle ehtinyt, jotta pilgrimin olisi pitänyt +seisahtua, mutta niin suuri oli hänen levottomuutensa, koska hän tahtoi +päästä tuohon tuntemattomaan paikkaan ja tiedustella sen äänettömyyden +salaisia syitä, että hän ennen päivänlaskua astui sisään kaupungin +portista. + +Komea kaupunki, jonka rakennustapa oli hänelle outo, asetti hänen +hämmästyneitten silmiensä eteen mahtavat raunionsa ja autioksi jääneen +koreutensa; pitkät kadut reunustettuina palatseilla, joitten vähitellen +alenevia, pulskeita pylväs-rivejä joku kaatunut varsi sieltä täältä +katkaisi; laveat pihat, joita somat ja juhlalliset temppelit ja +kalliit kylpemät ympäröitsivät, kaunistettuina harvoin nähdyillä +mosaiki-teoksilla ja vielä kiiltäen muinoisesta kultauksesta; +tuolla triumfi-kaari vielä ylpeänä särkynein friiseinensä, täällä +graniti-obeliski täynnä kummallisia kirjaimia ja uljaasti yleten +kukistuneen kumppaninsa vierestä; missä tyhjä ja raukeneva teateri, +missä pitkä ja sievä vedenjohto, missä porphyripatsas, joka kerta +kantoi sitä sankarin kuvaa, joka nyt makaa murentuneena sen juuressa -- +kaikki verhottuna Idän illan lämpimään hämärään. + +Hän katseli ihmetellen tätä erinomaista ja lumoavaa näkymöä. Mitä +enemmän hän katseli, sitä enemmän hänen uuteliaisuutensa kasvoi. Hän +hengitti raskaasti; hän liikkui eteenpäin innolla ja epäilyksellä. +Toinen kumma seurasi toistansa. Jokainen kadun kulma toi näkyviin uutta +hiljaista ja juhlallista komeutta. Hänen askeltensa kaikku täytti hänen +kammolla. Hän katseli ympärillensä säikähtyneenä, hänen sydäntänsä +tykytti ja hänen muotonsa muuttui. Kaikkialla äänettömyyttä: yksinänsä +Hebrealaisten ruhtinas seisoi keskellä Makedonian sotapäällikköjen +jaloja teoksia. Valtakunnat ja hallitsiasuvut kukistuvat ja katoavat; +uljaat pääkaupungit käyvät autioiksi, voitokkaat kuningaskunnat +erämaaksi; mutta Israel säilyy vielä, vielä hengittää muinaisten +kuninkaitten jälkeinen keskellä näitä muhkeita raunioita, eikä ikuinen +aurinko koskaan nouse yhä pysyvän Jerusalemin torneja kultaamatta. Yksi +sana, yksi teko, yksi ainoa päivä, yksi ainoa mies, ja me olemme +kansakunta. + +Huuto! hän kääntyy, häneen on karattu kiinni; neljä saaliinhimoista +kurdilaista rosvoa tarttuu häneen ja sitoo hänen. + + +III. + +Rosvot jouduttivat vankiansa pitkin yhtä katua, joka näytti olleen +kaupungin etevin kulkurata. Lähellä sen päätä he poikkesivat vähäisen +jonialaisen temppelin ohitse ja kiiveten muutamien kaatuneitten +pylväitten ylitse saapuivat semmoiseen kaupungin-osaan, joka näytti +enemmän rappeutuneelta kuin se, jonon Alroy oli ensiksi tullut. Heidän +tiensä oli kapea ja tuon tuostakin tukossa; yltympäriltä näkyi +semmoisen hävityksen merkkejä, jota ei kaupungin ulkopuolella oleva +saattanut ollenkaan arvata. + +Idän ihana, mutta lyhyt-aikainen hämärä valui nopeasti pois; tumma, +purppuravärinen hohde astui ruusunpunaisen ruskon sijaan; kaukaiset +tornit kohosivat mustina, mutta selvästi, puhtaasen ja pimenevään +ilmaan, ja kuu, joka Alroy'n ensiksi kaupungin tullessa pilkisteli +taivaalta niinkuin vähäinen valkoinen pilvi, kumotti nyt pettävällä +valollansa. + +Yhtäkkiä äärettömän suuri rakennus ilmestyi heidän eteensä. Se oli +soikea, holvikaarilla katettu ja nähtävästi varsin hävinnyt. +Mahdottoman iso, säännötön, polveileva halkeama ulottui laelta miltei +perustaan asti ja melkeinpä eroitti pois sen puolen, jota kohden Alroy +ja hänen saattajansa nyt lähestyivät. + +Kavuttuansa ylös tukevan muurin jäännöksiä myöten, rosvot ja heidän +vankinsa astuivat alas avaraan amfiteateriin, joka varjokkaassa, +tulvailevassa kuutamassa näytti vielä avarammalta. Täällä nähtiin +joukottain ihmisiä, hevosia ja kameleja. Perimpänä istui tai venyi +matoilla ja vaipoilla lukuisa seurue, pitäen yksinkertaisia, mutta +iloisia kemuja. Heidän vieressänsä paloi valkea; tämän punaiset, +häilyvät liekit yhtyivät kuun vaaleihin, vakaviin säteisin ja loivat +heiskuvan valon heidän tuimille kasvoillensa, heidän kiiltäviin +aseisinsa, heidän puuhkeille puvuillensa ja shaalikääreisiin päihinsä. + +"Salatiedustelia°, huudahtivat vangitsiat, kun he veivät Alroy'n joukon +päällikön eteen. + +"Hirtä hänet°, vastasi päällikkö eikä edes katsonut ylös. + +"Tämä viini, suuri Scherirah, on oivallista taikka minä en ole oikea +mahomettilainen", lausui joku etevämpi rosvo; "mutta sinä olet liian +julma; minä vihaan tätä jyrkkämäistä rangaistusta. Kiduttakaamme häntä +ensiksi vähän ja pusertakaamme hänestä muutamia hyödyllisiä tietoja." + +"Olkoon mieltäsi myöten, Kisloch", sanoi Scherirah; "se huvittanee +meitä. Mies, mistä sinä tulet? Hän ei voi vastata. Varmaan +salatiedustelia. Hirtä hänet." + +Vangitsiat hellittivät puoleksi köyttä, jolla Alroy oli sidottu, +käyttääksensä sitä toiseen tarkoitukseen, kun joku Scherirah'n uhkeista +kumppaneista keskeytti heidät. + +"Salatiedusteliat vastaavat aina, arvoisa päällikkö. Pikemmin hän on +valhepukuinen kauppamies." + +"Joka salaa kuljettaa tavaraa", lisäsi Kisloch; "tuommoisista +yksinkertaisista vaatteista löytää usein kalliita kaluja. Parempi, että +tutkimme häntä." + +"Niin! tutkikaat häntä", lausui Scherirah karkealla, raa'alla +äänellänsä; "tehkäät tahtonne, kun vaan annatte viinileilin minulle. +Tämä Kreikan viini on verraton saalis. Pitäkäät valkea vireillä, +pojat. Nukutteko te? Ja nyt saa Kisloch, joka vihaa julmuutta, paistaa +hänen, jos mieli tekee." + +Rosvot hankkivat vankia riisumaan. "Ystävät, ystävät!" huudahti Alroy, +"sillä ei löydy mitään syytä, miks'ette olisi ystäviä, säästäkäät +minua, säästäkäät minua. Minä olen köyhä, minä olen nuori, minä olen +viaton. Minä en ole mikään salatiedustelia eikä kauppamies. Minulla ei +ole mitään erinäisiä vehkeitä eikä minkäänlaista rikkautta. Minä olen +pilgrimi. + +"Ilmeinen salatiedustelia", huudahti Scherirah; "he ovat aina +pilgrimejä." + +"Hän puhuu liian hyvin, ei hän puhu totta", arveli Kisloch. + +"Kaikki puheliaat ovat valehtelijoita", lausui Scherirah. + +"Senpä vuoksi Kisloch on puheliain koko seurassamme." + +"Pilkanteko pidoissa käynee kiroukseksi kentällä", vastasi Kisloch. + +"Joutavia!" huudahti Scherirah. "Veikkoset, miksi viivytte? Tutkikaat +vankia, minä sanon!" + +He astuivat esiin, he tarttuivat häneen. Turhaan hän ponnisti vastaan. + +"Päällikkö" huudahti joku joukosta, "hänellä on juveli rinnallansa!" + +"Sanoinhan minä sen", lisäsi kolmas rosvo. + +"Anna se minulle", lausui Scherirah. + +Mutta joutuen epätoivoon, kun hän ajatteli, että hän kadottaisi +talismaninsa, muistellen Jabasterin käskyjä ja yliluonnollisen +rohkeuden innossa Alroy kiskaisi itsensä irti katsastelijoistansa ja +siepaten kekäleen valkeasta torjui heitä päältänsä. + +"Pojassa on ryhtiä", sanoi Scherirah tyvenesti. "Paha vaan, että hän +saa maksaa sen hengellänsä." + +"Uljas päällikkö", huudahti Alroy, "kuule minua silmänräpäys! Minä olen +pilgrimi, köyhempi kuin kerjäläinen. Juveli, josta he puhuvat, on pyhä +emblemi, mitätön teille, minulle arvaamattoman kallis, semmoinen kalu, +josta en eläessäni luovu. Te ette pidä minun hengelläni väliä. Varokaat +omaanne. Ensimäinen, joka lähestyy, kuolee. Minä rukoilen sinua +nöyrästi, johdattaja, laske minut menemään." + +"Tapa hänet!" vastasi Scherirah. + +"Pistä hänet kuoliaaksi!" sanoi Kisloch. + +"Anna minulle juveli", lausui kolmas rosvo. + +"Davidin Jumala nyt olkoon turvanani!" huudahti Alroy. + +"Hän on Hebrealainen, hän en Hebrealainen", lausui Scherirah hypäten +seisaalleen. "Säästäkäät häntä! minun äitini oli Juutalainen." + +Ahdistajilta vaipuivat kädet ja he vetäytyivät muutamia askelia +takaperin. Alroy yhä pysyi varoillansa. + +"Urhoollinen pilgrimi", lausui Scherirah lauhkeammalla äänellä, kun hän +lähestyi, "pyritkö sinä pyhään kaupunkiin?" + +"Isieni kaupunkiin." + +"Vaarallinen matka. Ja mistäs tulet?" + +"Hamadanista." + +"Kauhean pitkä tie. Sinä tarvitset lepoa. Sinun nimesi?" + +"David." + +"David, sinä olet ystävien parissa. Viivy ja virvoita itseäsi rauhassa. +Sinä epäilet. Älä pelkää! Äitini muisto on semmoinen loihtu, joka aina +muuttaa minun!" Scherirah paljasti tikarinsa, pisti sillä käsivarteensa +ja heittäen aseen pois ojensi verta vuotavan jäsenen Alroy'lle. +Vankeuden Ruhtinas koski avointa suonta huulillansa. + +"Minun uskollisuuteni on nyt taattu", lausui rosvo; "minä en voi +koskaan pettää sitä, jonka suonissa oma vereni juoksee." Näin sanoen +hän vei Alroy'n sille matolle, jolla hän itse lepäsi. + + +IV. + +"Syökäät, David", sanoi Scherirah. + +"Minä tahdon syödä leipää", vastasi Alroy. + +"Kuinka, onko sinulla nykyisin ollut niin paljon lihaa tarjona, että +halveksit tätä makusaa metsäkaurista, jonka tänä aamuna tapoin omalla +keihäälläni? Tämä ruoka kelpaisi kalifeille." + +"Antakaat kuitenkin minulle leipää." + +"No! kyllä, jos niin tahdot. Mutta ihmeellistä on, että joku voi katsoa +leipää paremmaksi kuin lihaa, vieläpä tämmöistä lihaa." + +"Tuhannet kiitokset, kunnon Scherirah; mutta meidän kansaltamme on +metsäkauriin liha kielletty. Se on saastainen eläin. Sen on jalka +kaksisorkkainen." + +"Minä olen kuullut näistä asioista", vastasi Scherirah miettivän +muodolla. Äitini oli Juutalainen ja isäni Kurdilainen. Olipa heistä +kumpi hyvänsä oikeassa, minä toivon, että pääsen autuaaksi." + +"Löytyy vaan yksi Jumala ja Mahomet on hänen profeettansa!" huudahti +Kisloch; "vaikka minä juon viiniä. Saas tästä Hebrealainen." + +"Niin minäkin luulen", lausui kolmas rosvo. "Minun isäni oli +Guebriläinen ja uhrasi omaisuutensa uskontonsa hyväksi; ja seuraus +siitä on se, että hänen poikansa ei saanut kumpaakaan." + +"Mitä minuun tulee", sanoi neljäs rosvo, jolla oli kovin musta iho ja +erittäin pikkuiset, kirkkaat silmät, "minä olen Indialainen ja uskon +tuohon isoon kultaiseen rubinisilmäiseen kuvaan Delhin temppelissä." + +"Minulla ei ole mitään uskontoa", tunnusti pitkä, punaisella turbanilla +varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heillä ei ole +minun maassani mitään semmoista; mutta jos minä olisin ennen kuullut +sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut häneen." + +"Melkeinpä soisin, että olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah +ajatuksissaan. "äitini oli hyvä nainen." + +"Juutalaiset ovat hyvin rikkaita", arveli kolmas rosvo. + +"Kun tulet Jerusalemiin, David, saat nähdä kristityitä", jatkoi +Scherirah. + +"Nuot kirotut giaurit", huudahti Kisloch, "me olemme kaikki heitä +vastaan." + +"Valkein kasvoinensa", lausui neekeri. + +"Ja sinisin silmineen", lisäsi Indialainen. + +"Mitä sopii vaatia semmoisilta ihmisiltä, jotka elävät sellaisessa +maassa, jossa ei ole mitään aurinkoa", muistutti Guebriläinen. + + +V. + +Alroy heräsi, kun oli noin kaksi tuntia sydän-yöstä kulunut. Hänen +kumppaninsa olivat vaipuneet sitkeään uneen. Kuu oli kadonnut, valkea +oli sammunut, ainoastaan vähäisen punaista tuhkaa oli jälillä; mustat, +sakeat varjot peittivät amfiteaterin. Hän nousi ja astui varovasti +nukkuvien rosvojen ylitse. Hän ei oikeastaan ollut mikään vanki; mutta +kuka voi luottaa näitten laittomain miesten oikkuihin? Huomenna hän +olisi ehkä heidän orjansa taikka toverina jollakin ryöstöretkellä, joka +peräyttäisi hänen askeleensa melkein Kaukasoon tai Hamadaniin asti. +Hänen oli mahdoton vastustaa haluansa päästä vapaaksi. Hän kiipesi +luhistunutta vallia ylöspäin, astui alas sille kaarteiselle polulle, +joka johdatti jonialaisen temppelin luo, joka osotti hänelle tietä +niinkuin tulitorni, kiirehti eteenpäin hiljaisia ja tähtivaloisia +katuja myöten, saapui isolle portille ja riensi kerta vielä erämaahan. + +Epämääräinen pelko, että häntä ajettiin takaa, saatti hänen +levähtämättä jatkamaan matkaansa monta tuntia. Erämaa kävi jälleen +santaiseksi, kuumuus eneni. Tuuli, joka näillä hieta-aavoilla +puhaltelee ja varhain keväällä usein hajahtaa suloiselle +aromatillisista kasveista, laantui kokonaan. Vaaleankeltainen loiste +levisi taivaalle. Kammottava äänettömyys kaikkialla luonnossa; yksin +hyönteisetkin olivat ääneti. Ensi kerran Alroy pilgrimi-retkellään +tunsi sydämessään synkkää toivottomuutta. Hänen jäntevyytensä näytti +äkkiä poikenneen hänestä. Hieno, lämmin tuuli nousi ja painoi hänen +huulilleen myrkyllisiä suudelmiansa ja vaivutti hänen ruumistansa +turmiokkailla syleilemisillään. Hänen päätänsä ja jäseniänsä rasitti +nukuttava tunto, kauheampi kuin hänen tuskansa; hänen silmiänsä +huikaisi, hänen kielensä paisui. Turhaan hän katseli apua ympäriltänsä, +turhaan väänteli hermottomia käsiänsä ja ojensi niitä tylyä taivasta +kohden. Jano teki hänen miltei mielettömäksi. Erämaan rajattomat rannat +katosivat näkyvistä, ja kesken kaikkia kärsimisiänsä onneton uhri näki +ympärillänsä kirkkaat, kiitävät virrat -- petollisen kangastuksen +vilahtavat vedet! + +Aurinko kävi veripunaiseksi, taivas tummentui, hiekka tuiskui rajusti, +ja vaikeroiva tuuli alkoi vonkua, puuskaten yhä polttavampaa, yhä +tuhoisempaa lämmintänsä. Pilgrimi ei voinut kauemmin kestää. Usko, +rohkeus, luottamus poistuivat samalla kuin hänen puuttuvat voimansa. +Hän ei taistellut enää kohtaloansa vastaan, hän heittäytyi epätoivoon +ja kuolemaan. Hän notkisti toista polveansa, pää alaspäin painettuna, +tukien itseänsä vapisevalla kädellään, ja sitten, haikistuneena +rauenneista yrityksistä ja menneistä mieliteoista, nostaen kasvojansa +ja kättänsä taivasta kohden, hän näin lausui elementeille palavat +jäähyväisensä. + +"Voi elämä, jota kerta pidin raskaana vaivana, minä tunnen nyt sinun +suloutesi! Jää hyvästi, oi elämä, jääkäät hyvästi suuret päätökseni ja +ylpeä vakuutukseni ikuisesta maineesta. Minun päiväni, lyhyet, +mitättömät päiväni uppoavat entisyyteen; ja kuolema, jota vastaan +taistelen, tuo kauhea kuolema, pidättää minua näillä autiomailla. Voi +sisareni, jospa sinun äänesi vaan voisi kuiskuttaa minun korvaani yhden +ainoan rakkauden sanan; jospa vaan sinun lempeä, kirkas katsantosi edes +tuokioksi kohtaisi himmentyneitä, sammuvia silmiäni, ei tuskani +tuntuisi miltään. Jää Miriam! sydämeni on sinun luonasi suihkulähteemme +reunalla. Turmion tuuli, kanna hänelle viimeiset sanani, siunaukseni. +Ja te myöskin, ystäväni, joitten liian laiminlyötyä rakkautta nyt +muistelen, jääkäät hyvästi! Jää hyvästi, heimolaiseni, jää hyvästi +armas kotini ja Hamadanin tyvenet, varjokkaat lehdot! Jää hyvästi +Jabaster ja se mahtava tiede, jossa sinä olit opettajana ja minä +oppilaana! Talismanisi tykkii minun uskollisella rinnallani. Vihantava +maa ja kultainen aurinko ja kaikki ne ihanat ja mainiot näyt, joita te +niin hellästi ja runsaasti jakelette ajattelemattomille ihmisille, +jääkäät hyvästi! Minä kuolen erämaahan -- se on katkeraa. Ei enään, ei, +ei milloinkaan enää toivokas päivä minulle koita eikä raikas tuuli +nouse terveyttä ja iloa tuottavilla siivillänsä. Taivas ja maa, vesi ja +ilma, valittu kansani ja vanha uskoni, jääkäät hyvästi! Ja sinä, +sinäkin, sieluni kaupunki, minä en voi nimittää sinua, näkemättä jäänyt +Jerusalem --" + +Kesken myrskyn ärjynää maan povi kohosi ja aukeni, pikaiset +hiekkapatsaat täyttivät vaaleankeltaista taivasta kohden ja riensivät +uhriansa päin. Tässä yleisen kaoksen tohinassa synkkä pimeys laskeusi +erämaahan. + + + + +VIIDES OSA. + + +I. + +"Nyt meidän kauhea matkamme on päätetty, nyt erämaan vaivat ovat +ohitse. Leveänä vierii virta viheriäin ja palmukkaitten äyräitten +välitse ja tarjoo pian väsyneille jäsenillemme semmoisia kylpyjä, joita +kalifit eivät voi ostaa. Allah-illah. Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu." + +"Miekkoinen se, joka nyt tuopi muassaan relikin profeettamme +hautakammiosta, miekkoinen se, joka nyt levittää katseltavaksi +kaukaisten markkinain aarteet, hämärän Idän juvelit ja loittosan +Samarkandin silkkikankaat. Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah, +Allah-hu." + +"Hänelle pyhä moskea on toivottava onnea juhlallisella ja syvällä +kunnioituksella, häntä vireä Bezestein on vastaan-ottava luottavaisella +hymyllä. Hurskas kauppias, peri nyt työsi kaksinkertainen voitto. +Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu." + +"Kameli säikähtää, Abdallah! Katso, tuossa on jotakin tiellä." + +"Pyhän kiven kautta, kuollut ihminen. Mies raukka! Ei pitäisi koskaan +jalkaisin tehdä pilgrimi-matkoja. Minä vihaan heidän nöyrää +jumalanpelkoansa. Kannusta kameliasi, niin se menee ruumiin sivutse." + +"Profeetta saarnaa armeliaisuutta, Abdallah. Hän on suosinut +yritystäni, ja minä tahdon noudattaa hänen käskyänsä. Katso, onko hän +aivan kuollut." + +Se oli karavani Mekkasta, joka palasi Bagdadiin. Pilgrimit olivat +päiväyksen päässä Eufratista ja tervehtivät riemulaululla tuloansa +hedelmällisille seuduille. Niin etäältä, kuin silmä kannatti, heidän +kiertelevän kulkueensa pitkä rivi ulottui halki erämaan, tuhansittain +suistettuja kameleja, kuormitettuina kauppakaluilla ja jokaisen parven +etupäässä joku kookkaampi juhta, johdattaen helkkivin tiukuineen +ratsasmiesten ryhmiä ja useita kantoistuimia; kaikki pilgrimit +varustettuina aseilla kiireestä kantapäähän; etumaisena nähtiin vahva +osasto seldshukilaista hevosväkeä, ja jälkijoukkoa puolusti kurdilainen +heimokunta, joka oli ottanut varjellaksensa näitä hurskaita matkustajia +heidän retkellänsä Kurdistanin läpitse. + +Abdallah oli hyväntekeväisen kauppamiehen Alin lempiorja. Totellen +isäntänsä tahtoa astui hän vastahakoisesti kamelinsa selästä ja tutki +Alroy'n hengettömältä näyttävää ruumista. + +"Joku Kurdilainen, puvusta päättäen", huudahti Abdallah nauraen +pilkallisesti, "mitä hän täällä toimittaa?" + +"Nuot eivät ole Kurdilaisen kasvot", vastasi Ali, "kenties joku +pilgrimi vuorilta?" + +"Mikä hyvänsä hän lienee, hän on kuollut", väitti orja; "epäilemättä +joku kirottu giauri." + +"Jumala on suuri", lausui Ali, "hän hengittää; hänen kauhtanansa +rintapuoli kohosi." + +"Tuuli se oli", sanoi Abdallah. + +"Se oli ihmissydämen huokaus", intti Ali. + +Useat pilgrimit, jotka olivat astuneet maahan, kokoontuivat nyt heidän +ympärillensä. + +"Minä olen Hakim", ilmoitti joku arvokas Armenialainen. "Minä koettelen +hänen suontansa; se on heikko, mutta se tykyttää." + +"Löytyy ainoastaan yksi Jumala", huudahti Ali. + +"Ja Mahomet on hänen profeettansa", vastasi Abdallah. "Sinä et usko +häneen, sinä uskoton Armenialainen." + +"Minä olen Hakim", toisti arvokas Armenialainen. "Vaikka minä olen +uskoton, Jumala on tehnyt minun kykeneväksi oikea-uskoisia parantamaan. +Kunnioitettava Ali, luota minuun, poika virvonnee." + +"Hakim, sinä olet lukeva omia dirhemejäsi, jos hän hengittää +divanillani Bagdadissa", vastasi Ali; "minä olen mieltynyt poikaan. +Jumala on lähettänyt hänen minulle. Hän saa kantaa varvaskenkiäni." + +"Anna minulle kameli, ja minä pelastan hänen." + +"Meillä ei ole mitään kantelia", lausui palvelia. + +"Kävele, Abdallah", sanoi isäntä. + +"Pitääkö oikea-uskoisen kävellä, että Kurdilaisen henki säilyisi? Herra +varvaskengän-kantaja saa vastata tästä, jos vielä on mitään makeutta +selkäsaunassa", jupisi Abdallah. + +Armenialainen iski Alroy'lta suonta; veri juoksi hitaasti, mutta +tasaisesti. Vankeuden Ruhtinas avasi silmänsä. + +"Löytyy vaan yksi Jumala", huudahti Ali. + +"Paha silmä kohdatkoon häntä!" mutisi Abdallah. Armenialainen otti +virkistyttäviä rohtoja povestansa ja vuodatti niitä voipuneen suuhun. +Veri alkoi liikkua alttiimmin. + +"Hän jää henkiin, arvoisa kauppias", lausui lääkäri. + +"Ja Mahomet on hänen profeettansa", jatkoi Ali. + +"Mekkan kiven kautta, minä luulen, että hän on Juutalainen", huusi +riemuten Abdallah. + +"Se koira!" huudahti Ali. + +"Hyi!" sanoi joku neekeri-orja, inholla vetäytyen takaisin. + +"Hän kuolkoon", lausui kristitty lääkäri eikä edes sitonut hänen +suontansa. + +"Ja tulkoon kirotuksi", lisäsi Abdallah nousten jälleen kamelinsa +selkään. + +Seurue jatkoi matkaansa, karavani eteni. Kurdilainen hevosmies ratsasti +esiin. Hän pidätti hevostansa, kun hän kulki Alroy'n ohitse, josta veri +juoksi kuiviin. + +"Mikä kunniaton orja on haavoittanut yhden heimokuntalaiseni?" + +Kurdilainen hypähti ratsunsa selästä, repäisi liuskan sinisestä +paidastansa, tukotti haavan ja kantoi onnettoman Alroy'n jalkaväen luo. + +Erämaa loppui, karavani joutui lavealle, mutta viljavalle tasangolle. +Tämän äärimmäisestä päästä siinsi pitkä, lainehtiva sarja palmupuita. +Etujoukko huudahti riemusta, heilutti pitkiä heittokeihäitänsä ilmassa +ja sälisti lujalla rymäkällä käyräsapeleitansa vähäisiin, ympyriäisiin +rautakilpiinsä. Kaikki silmät loistivat, kaikki kädet nostettiin, +kaikki äänet raikkuivat paitsi niitten, joita tämä huima ilo oli +tukahuttamallansa. Kuukausia erämaan helteessä kuljettuaan he näkivät +suuren Eufratin. + +Leveänä ja vankkana ja komeana ja tyynenä mahtava virta vyöryi kauniin +ja kasvuisan maiseman läpitse. Virvoittava tuuli nousi sen helmasta. +Kaikissa tuntui tämän elähyttävä vaikutus. Sairaat parantuivat, +toivottomat rohkaisivat mielensä, terveet ja ilomieliset purskahtivat +äänekkääsen nauruun, hypähtivät kameliensa selästä ja syleilivät +lemuavaa maata taikka riehuen uudistuneista voimistansa ratsastivat +täyttä laukkaa lakean yli ja heittivät irroitetut keihäänsä ilmaan +ikäänkuin näyttääkseen, etteivät kärsimiset eikä ponnistukset olleet +vieneet heiltä sitä taitoa ja tarmoa, jota paitsi heidän ei olisi +käynyt astua jälleen vähemmän uskaliaitten veljiensä asuntoihin. + +Karavani seisahtui lavean virran partaille, joka nyt hohti viileässä +auringonlaskussa. Leiri oli asetettu, tasanko välkkyi teltoista. +Polvillensa langettuaan kamelit nähtiin parvittain kyykistyneinä, +suuret kasat kauppatavaroita vieressä. Valjaista päästetyt hevoset +juoksivat hirnuen ympäri lakeaa, iloisesti pudistaen päätänsä ja +piehtaroiden oudoilla laitumilla. Levittäen mattojansa ja kumartaen +Mekkaa päin pilgrimit toimittivat iltarukouksiansa. Harvoin hartaammin +kiitosta lausuttiin. He nousivat: mitkä heittäysivät virtaan, mitkä +sytyttivät lamppuja, mitkä jauhoivat kahvia. Isot joukot hymyileviä +maan-asukkaita saapuivat tuoden vereksiä ruokavaroja, halullisina +käymään näin suruttomiin sydämiin ja täysinäisiin kukkaroihin käsiksi. +Tämä oli yksi semmoinen tilaisuus, jolloin itämaalaisen tavallinen +yksivakaisuus katoo. Myöhäiseen yöhön soiton helinä ja nauravien +huudot kuuluivat kimaltelevan joen reunoilta; myöhäiseen yöhön olisi +voinut ihastuneena kuunnella tarinoitsiain vallattomia kertomuksia +taikka viehättyneenä katsella tanssiattarien vielä vallattomampia +ruumiin-liikenteitä. + + +II. + +Bagdadin suuri basaari tarjosi päivää jälkeen karavanin tulon kuin +vilkkaan ja loistavan näyn. Kaikki maailman harvinaiset ja kalliit +tuotteet olivat kootut tälle kuuluisalle torille! Kashmirin shaleja ja +Syrian silkkejä, Afrikan norsunluuta ja strutsinsulkia ja kultaa, +Indian juveleja, Egyptin talismaneja, Persian hajuvoiteita ja +käsikirjoituksia, Arabian höysteitä ja pihkaa, pulskeita hevosia, +vielä pulskeampia orjia, sopelivaippoja, kärpän-nahkaisia turkkeja, +sota-asuja, yhtä erinomaisia komeuden kuin kelvollisuuden puolesta, +harvinaisia eläimiä, vielä harvinaisempia lintuja, sinisiä apinoita +hopeisissa kaulavöissä, valkoisia metsäkauriita kultaisilla kytkyillä, +vinttikoiria, riikinkukkoja, vähäisiä papukaijoja. Ja joka paikassa +outoja ja hyöriviä ja virkoisia ihmisjoukkoja; kaikkien kansojen ja +uskojen ja ilman-alojen edustajia: hekumallisia ja ylpeitä +Turkkilaisia, sieviä ja sukevia Arabialaisia, Hebrealaisia mustin +lakkineen ja levottomin kasvoinensa; Armenian kristittyjä tummilla, +löyhyvillä vaatteillansa, leppeällä käytöksellään ja tyvenellä +katsannollansa. Tuolla rehenteli hilpeä, teeskenteleväinen ja hempeä +Persialainen; täällä Cirkassialainen heiskaroitsi pitkin hiuksinensa ja +rengaspantsarineen. Kaunis ja valkeaverinen Georgialainen sysääntyi +mustanpintaista Dongolan tai Sennaarin kauppiasta vastaan. + +Noilla pitkillä, soukilla, kaaritetuilla ja väärillä basaarin kaduilla, +joitten kumpaakin puolta kauppakaluilla täytetyt kojut reunustivat, +kaikki oli puuhaa, ostoa ja vaihtoa. Joku kulkia lähestyi, joka +nähtävästi ei ollut tavallista säätyluokkaa. Kaksi paagia astui hänen +edessään, somanmuotoisia georgialaisia poikia, puettuina +karmosinipunaisiin vaatteisin ja samanväriseen lakkiin, joka liittyi +tiveästi päähän ja josta pitkät kultaiset töyhteet riippuivat. Toinen +kantoi sinistä samettikukkaroa, toinen ha'assa olevaa, kallis-siteistä +kirjaa. Neljä aseellista juoksulaista seurasi isäntäänsä, joka ratsasti +paagien perässä maidonkarvaisella muulilla. Hän oli keski-ikäinen mies +ja erinomaisen kaunis. Hänen väljät vaatteensa peittivät ainoan vian +hänen ruumiinluonnossaan, vartalon, jota hemmotteleminen oli saattanut +ehkä liian reheväksi. Hänen silmänsä olivat isot ja lempeät ja mustat; +hänen nenänsä oli komea, vaikka vienon kaareva; hänen suunsa oli pieni +ja kaunis; hänen huulensa mehukkaat ja punaiset; hänen hampaansa +säännölliset ja häikäisevän valkeat. Hänen pikimusta partansa valui +alas, vaikkei aivan pitkälle, soreissa ja luonnollisissa kiharoissa +ja oli runsaasti hajustettu; hienot viikset varjostivat hänen +ylihuultansa, mutta ei minkään poskiparran ollut sallittu estää +näkyvistä hänen soikeain kasvojensa ja muhkean ihonsa muotoa ja hohtoa. +Ylimalkain lihallisuus kenties liiaksi ilmestyi vieraan katsannossa; +mutta hänen himokkaat silmänsä valoivat neroa ja viekkaus väijyi tuolta +kievaalta huulelta. Ratsastajan puku oli erittäin komea. Hänen +turbaninsa, joksi tulipunainen kashmirishaali oli kääritty, oli +hyvin leveä ja, peittäen puoleksi hänen valkeaa otsaansa, enensi +erilaisuudellansa toisen puolen loistavaa korkeutta. Hänen alustakkinsa +oli valkoisesta Damaskon silkistä ja aivan kankea hopea-ommeluksista. +Sitä ympäröitsi Brusan kultakankaasta tehty vyö, johon oli pistetty +tikari, jonka kahvasta timantit ja rubinit leimuilivat. Hänen avara +viittansa oli karmosini-värisestä verasta. Hänen valkoiset kätensä +välkkyivät sormuksista, ja kiiltävät kalliit kivet riippuivat hänen +korvissaan. + +"Kuka tuo on?" kysyi joku Egyptin kauppamies matalalla äänellä siltä +rihkamanmyyjältä, jonka kankaita hän paraikaa katseli. + +"Se on herra Honain", vastasi rihkamanmyyjä. + +"Ja mikä mies hän on?" jatkoi Egyptiläinen, "onko hän kalifin poika?" + +"Mitä vielä! paljoa korkeampi herra -- hänen lääkärinsä." + +Valkoinen muuli pysähtyi juuri sen kojun luo, jossa tämä keskustelu +tapahtui. Paagit seisahtuivat ja asettuivat kummallekin puolelle +isäntäänsä -- juoksulaiset torjuivat väentunkoa. + +"Kauppias", lausui Honain suloisella, lempeällä hymyllä ja sointusalla +äänellä, "kauppias, saitko minulle, mitä tilasin?" + +"Löytyy vaan yksi Jumala", vastasi rihkamanmyyjä, joka oli tuo +hyväntekeväinen Ali, "ja Mahomet on hänen profeettansa. Minulla oli +onni, teidän korkeutenne, sillä minä tapasin Aleppossa tuon kirotun +giaurin, josta minä puhuin, ja katso, se, mitä halasit, on tässä." Näin +puhuen Ali otti esiin useita kreikkalaisia käsikirjoituksia ja tarjosi +niitä vieraallensa. + +"Haa!" huudahti Honain sädehtivin silmin, "se on hyvä -- niitten +hinta?" + +"Tuo uskoton ei tahtonut myydä niitä vähempään kuin viiteensataan +dirhemiin", vastasi Ali. + +"Ibrahim, katso, että tämä arvoisa kauppias saa tuhat." + +"Yhtä monta kiitosta, herra Honain." + +Kalifin lääkäri kumarsi suosiollisesti. + +"Astukaat eteenpäin, paagit", jatkoi Honain; "miksi tämä pidätys? +Ibrahim, katso, että meidän on tie auki. Mitä tämä on?" + +Joukko miehiä tuli esiin, vetäen muassaan yhtä nuorukaista, joka +melkein uupumallansa vielä yksinänsä ponnisti kunnottomia +vangitsioitansa vastaan. + +"Kadi, kadi", huusi etumainen heistä, joka oli Abdallah, "viekäät hänet +kadin tuo." + +"Jalo herra", lausui nuorukainen, irroittaen itsensä äkkinäisellä +nytkäyksellä vastustajiensa käsistä ja tarttuen Honainin viittaan, +"minä olen viaton ja minulle on tehty vääryyttä. Minä anon apuasi." + +"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni -- +sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja +josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat." + +Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä +väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä. + +"Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa." + +"Herra Honain, herra Honain, kuunnelkaat herra Honainia!" + +"Puhu, sinä riiteliä; mitä sinä nyt valitat?" kysyi Honain +Abdallah'lta. + +"Teidän korkeutenne", vastasi Abdallah surkealla äänellä, "minä olen +teidän uskollisen palvelianne Alin orja: minun on ollut usein kunnia +olla teidän korkeuttanne vartioimassa. Tämä nuori vintiö, ilkeä +kerjäläinen, on ryöstänyt minulta, kun nukuin eräässä kahvilassa, yhden +sormuksen; minulla on vieraita miehiä, että todella nukuin. Se on +kallis smaragdi, teidän korkeutenne, ja kahta rakkaampi, koska se on +lempilahja Fatimaltani. Ei mikään asia koko maailmassa olisi voinut +luovuttaa minua siitä; ja niin, kun minä nukuin -- tuossa on kolme +rehellistä miestä, jotka voivat todistaa, että nukuin -- tulee tämä +pikkuinen kulkunuija, teidän armollinen korkeutenne, joka, sillä välin +kuin hän on tarjoavinansa minulle kahvia, tarttuu sormeeni ja riistää +pois tuon kalliin sormuksen, jota hän nyt pitää omissa viheliäisissä +käpälissään eikä tahdo antaa minulle takaisin ilman selkäsaunatta." + +"Abdallah on uskollinen orja, teidän korkeutenne, ja hadshi" +(pyhävaeltaja), virkki hänen isäntänsä Ali. + +"Ja mitä sinä tähän sanot, poika?" Honain kysyi. + +"Että hän on kavala konna, joka valehtelee niinkuin orjat ainakin." + +"Jämeästi vastattu, mutta ehkä totta", lisäsi Honain. + +"Sinäkö minua orjaksi sanot, sinä hirtehinen?" huudahti Abdallah; +"kerronko minä sinulle, mikä sinä olet? Mutta, teidän korkeutenne, +älkäät kuunnelko häntä silmänräpäystäkään. Oikein häpeä on tuoda +tuommoinen heittiö teidän eteenne; sillä pyhän kiven kautta, ja minä +olen hadshi, minä varon vähäisen, että hän on Juutalainen." + +Honain kävi vähän vaaleaksi ja puri huultansa. Häntä ehkä harmitti, +kun hän oli aivan julkisesti ryhtynyt niin inhotun olennon kuin +Hebrealaisen asiaan, mutta hänen mielensä ei tehnyt jättää sitä, jota +hän tuokio takaperin oli päättänyt auttaa, ja hän kysyi nuorukaiselta, +mistä hän oli sormuksen saanut. + +"Minun rakkahin ystäväni antoi sen minulle, kun minä ensin aloitin sitä +vaivalloista pyhävaellusta, jota en vielä ole päättänyt. Ei ole kuin +yksi henkilö koko maailmassa, paitsi antaja, jolle tahtoisin antaa sen, +ja tämän henkilön kanssa minä en ole tuttu. Kaikki nämät näyttänevät +epäiltävältä, mutta kaikki on totta. Ainoastaan totuus tukee minua. +Minä olen avuton ja ilman ystäviä; mutta minä en ole mikään kerjäläinen +eivätkä mitkään kärsimiset voisi minua semmoiseksi muuttaa. Havaiten +itseni moninaisista syistä peräti voipuneeksi, menin erääsen kahvilaan +ja laskeusin alas, kukaties kuolemaan. Minä en saanut unta, vaikka +minun silmäni olivat ummistetut, eikä mikään olisi voinut herättää +minua siitä vavahtelevasta huumesta, jota minä luulin kuolemaksi, +paitsi tämä ryöstäjä, joka ei malttanut odottaa siksi kuin kuolema +olisi antanut hänen rauhassa anastaa juvelin, jota pidän kalliimpana +kuin henkeäni." + +"Näytä se minulle." + +Nuorukainen nosti ylös kättänsä Honainia päin, joka koetti hänen +suontansa, ja sitten veti pois sormuksen. + +"Voi Fatimani!" huudahti Abdallah. + +"Hiljaa!" lausui Honain. "Paagi, kutsu joku juvelikauppias tänne." + +Honain katseli hyvin tarkasti sormusta. Joko hän oli heikko-näköinen +taikka ehkä katetun basaarin petollinen valo häntä helposti sitä +tutkimasta, ainakin hän kohotti kättänsä otsallensa ja muutaman +silmänräpäyksen hänen kasvonsa olivat peitossa. + +Juvelikauppias saapui paikalle ja, painaen kättänsä sydäntänsä vastaan, +kumarsi Honainia. + +"Sano tämän sormuksen hinta", lausui Honain matalalla äänellä. + +Juvelikauppias otti sormuksen, katseli sitä joka taholta tarkastavalla +silmällä, piti sitä päivää vastaan, koetteli sitä kielellänsä, käänsi +sitä monta kertaa ja vakuutti viimein, ettei hän voisi myydä semmoista +sormusta vähempään kuin tuhanteen dirhemiin. + +"Olkoonpa oikeus teillä kummalla hyvänsä", sanoi Honain Abdallah'lle, +"tahdotko luopua tästä sormuksesta, jos saat tuhat dirhemiä?" + +"Aivan mieluisasti", vastasi Abdallah. + +"Ja sinä, poika, jos päätös kääntyy sinun eduksesi, myytkö sinä tämän +sormuksen kahdenkertaiseen hintaan siitä mitä juvelikauppias määräsi?" + +"Herrani, minä olen puhunut totta. Minä en voi myydä tätä sormusta, +vaikka saisin kalifin palatsin." + +"Totuus pääsi kerta voitolle", lausui Honain. "Poika, sormus on sinun; +ja sinulle, sinä petturi", kääntyen Abdallah'n puoleen, "sinä +valehtelia, varas ja panettelia! sinulle se pieksentö, jonka sinä +määräsit tälle viattomalle pojalle. Ibrahim, katso, että hän saa +viisisataa. Nuori pilgrimi, sinä et ole enään avuton eikä ilman +ystäviä. Seuraa minua palatsiini." + + +III. + +Holvitettu huone oli isonlainen ja sievänsuhtainen. Monilukuiset, +valkeasta ja viheriästä marmorista veistetyt pylväät kannattivat sen +kattoa, joka oli koristettu viheriöillä korkokuvilla ja hopeisilla +tähdillä. Kirjavan marmori-permannon keskeltä nousi suihkulähde, jonka +vesi lankesi viheriään porfyrisäiliöön, ja tämän suihkulähteen vieressä +Honain lepäsi hopeisella vuoteella. + +Hän nosti silmänsä maalauksilla varustetusta kirjasta, joka oli kotvan +aikaa kiinnittänyt hänen huomiotansa; hän taputti käsiänsä, ja +nubialainen orja tuli esiin, joka, laskien käsivartensa ristiin +rinnallensa, kumarsi äänetönnä isäntänsä edessä. + +"Kuinka meidän hebrealaisen pojan laita on, Almaschar?" + +"Isäntä, kuume ei ole palannut. Me annoimme hänelle lääkejuoman; hän +nukkui monta tuntia ja on nyt herännyt, heikkona, mutta terveenä." + +"Käske hänen nousta ja tulla minun luokseni." + +Nubialainen poistui. + +"Ei löydy mitään niin ihmeellistä kuin samantunteisuus", puhui +kalifin lääkäri miettivällä muodolla itseksensä; "kaikki yhtyy tähän +perus-aatteesen, ja minä tunnustan, että tämä oppinut tohtori selittää +sitä juurtajaksain ja hyvästi. Todestikin lukenut mies ja sujuva kynä; +kuitenkin hän liiaksi uuttaa ainettansa. Hän on turhan tarkka. Havainto +opettaa meille enemmän kuin filosofian lauseet. Huimaa nuoruuttani +ajattelemalla minä kokosin viisautta. Minä olen nähnyt niin paljon, +että olen tauonnut kummastelemasta. Vaikka epäilisimme kuinka paljon +tahansa, löytyy sentään jotakin salamyhkäistä, jota ei järkemme saata +käsittää. Vaan emmepä kuitenkaan ole siitä kaukana. Minusta tuntuu +välisti kuin yksi askel, yksi ainoa askel voisi tuottaa meille valoa. +Tuossa sairaamme tulee. Ruusu on kadonnut hänen poskeltansa, ja hänen +korkea otsansa on vaalea ja synkkä. Kuitenkin jalo muoto -- mietinnön +valta-istuin; ja himo asuu tuossa hiukeavassa silmässä. Minä en tiedä +mistä syystä, mutta suuresti tämä turvatoin lapsi minua viehättää. + +"Jalo vieras, kuinka sinä jaksat?" + +"Aivan hyvin, herrani. Minä tulin kiittämään sinua kaikesta sinun +hyvyydestäsi. Ainoat kiitokseni ovat sanat, vieläpä liian heikot sanat; +vaan kuitenkin orvon siunaus on aarre." + +"Sinä olet siis orpo?" + +"Minulla ei ole muuta isää kuin isiemme Jumala." + +"Ja tämä Jumala on --" + +"Israelin Jumala." + +"Sen minä arvasin. Hän on semmoinen jumaluus, jota meidän kaikkien +täytyy kunnioittaa; jos hän on se suuri Luoja, jota me kaikki +tunnustamme." + +"Hän on, mitä hän on, ja me olemme, mitä me olemme -- kukistunut kansa, +mutta yhä uskolliset." + +"Uskollisuus on voima." + +"Sinun sanasi ovat totuus, ja voima on pääsevä voitolle." + +"Sinä ennustat!" + +"Moni profeetta on pidetty vähässä arvossa, kunnes tulevaisuus osottaa, +että Jumala on häneen vaikuttanut." + +"Sinä olet nuori ja toivoa täynnä." + +"Niin esi-isänikin oli Elah'n laaksossa. Mutta minä puhun +mahomettilaiselle, ja se on turhaa." + +"Minä olen lukenut niitä näitä ja voin ymmärtää, mitä sinä tarkoitat. +Mitä minun uskooni tulee, minä uskon totuuteen ja soisin, että kaikki +ihmiset tekisivät samoin. Muutoin, salli minun kysyä sen nimeä, joka +nyt on huoneeni vieras?" + +"He nimittävät minua Davidiksi." + +"David, sinulla on sormus, smaragdi, johon on piirretty kummallisia +kirjaimia, Hebrealaisia, luulen." + +"Tässä se on." + +"Kaunis kivi, ja tämä kirjoitus merkitsee --" + +"Se on yksinkertainen legenda -- '_Eroitetut, mutta yhdistetyt_', -- +veljen rakkauden armas muisto." + +"Sinunko veljesi?" + +"Minulla ei ollut koskaan veljeä." + +"Tämä sormus miellyttää minua oudolla tavalla: sinä epäilet. Hae tyyni +palatsini ja valitse se aarre, jota pidät sen vertaisena." + +"Jalo herra, tämä kivi on vähän-arvoinen; mutta, jos se olisikin +semmoinen, joka sopisi kaunistukseksi kalifin otsalle, se olisi halpa +palkinto kaikesta sinun hyvyydestäsi. Tämä sormus on annettu pikemmin +talletettavaksi kuin lahjaksi. Kumma kylä, minun on mahdoton antaa se +sinulle, vaikka sinun on oikeus käskeä, koska olet pelastanut minun, +onnettoman, henkeni; mutta joku vieras suittanee huomenna kohdata minua +ja melkein vaatia sitä itselleen, ikäänkuin omaansa." + +"Ja tämä vieras on --" + +"Lahjoittajan veli." + +"Jabasterin veli?" + +"Jabasterin!" + +"Juuri niin. Minä olen tuo eronnut veli." + +"Suuri on Israelin Jumala! Ota tämä sormus. Mutta mitä tämä on? +Jabasterin veli turbanipäinen päällikkö! -- Mahomettilainen! Sano, voi! +sano vaan, ettet ole ruvennut heidän viheliäiseen uskontoonsa -- sano, +voi! sano vaan, ettet ole rikkonut meidän liittoamme, ja minä tahdon +siunata tämän hetken onnea." + +"Minä en petä mitään Jumalaa. Tyynnytä itseäsi, suloinen nuorukainen. +Nämät kysymykset ovat liian korkeat, ettei sinun heikko terveytesi +salli, että me keskustelemme niistä. Toisten me puhumme tästä, +poikaseni; tällä kertaa minun veljestäni ja itsestäsi. Hän elää ja +menestyy?" + +"Hän elää uskossa; aina hurskaat menestyvät." + +"Mainehikas uneksija! Vaikka meidän luontomme ovat erilaiset, minä aina +rakastin häntä. Entä sinä itse? Sinä et ole se, jolta näytät. Kerro +minulle kaikki. Jabasterin ystävä ei suinkaan liene mikään tavallinen +ihminen. Sinun muotosi on ilmoittanut sinun arvosi. Luota minuun." + +"Minä olen Alroy." + +"Kuinka! Vankeuden Ruhtinas?" + +"Aivan oikein." + +"Alschirokin surmaaja?" + +"Niin!" + +"Samantunteisuuteni ennusti oikein. Minä rakastin sinua heti alusta. Ja +mitä sinä täällä teet? Hinta on määrätty hengestäsi: olet kaiketi +kuullut siitä?" + +"Vasta nyt; mutta asia ei kummastuta eikä huoleta minua. Minä toimitan +Herrani asioita." + +"Mitä sinä aiot?" + +"Vapauttaa hänen kansansa." + +"Jabasterin oppilas: minä ymmärrän kaikki. Taas yksi hänen unelmiensa +uhri. Minä pelastan tämän pojan. David, sillä sinun nimeäsi ei saa +lausua tässä kaupungissa, aurinko on laskemaisillaan. Mennään +pengermälle ja etsitään lohdutusta illan tuulelta." + + +IV. + +"Mikä hetki nyt on, David?" + +"Sydän-yö lähestyy. Minä soisin tietäväni, lukeeko sinun veljesi +tähdistä meidän onnellisen yhteentulomme." + +"Ihmiset lukevat, mitä halajavat. Hän on oppinut kabbalista." + +"Mutta mielihalumme tulevat ylhäältä." + +"Niin sanotaan. Me luomme itse oman kohtalomme ja sanomme sitä +sallimukseksi." + +"Kuitenkin puhui ääni -- Äänen Tytär, joka kutsui Samuelin." + +"Sinä olet kertonut minulle kummallisia asioita; minä olen kuullut +kummallisempia selitettävän." + +"Minun uskoni on kallio." + +"Johon joudut haaksirikkoon." + +"Oletko sinä Sadusealainen?" + +"Minä olen mies, joka tuntee ihmiset." + +"Sinä olet oppinut, mutta Jabasterista erinkaltainen." + +"Me olemme samat, vaikka erinkaltaiset. Päivä ja yö ovat molemmat ajan +osia." + +"Ja sinun osasi on --" + +"Totuus." + +"Se on, valkeus." + +"Niin; niin häikäisevä, että se toisinaan näyttää pimeältä." + +"Niinkuin tarkoituksesi." + +"Sinä olet nuori." + +"Onko nuoruus mikään vika?" + +"Ei, päinvastoin. Mutta me emme voi syödä hedelmää, sillä aikaa kuin +puu kukkii." + +"Mitä hedelmää?" + +"Tietoa." + +"Minä olen tutkinut." + +"Mitä?" + +"Kaikkia pyhiä kirjoituksia." + +"Mistäs tiedät, että ne ovat pyhiä?" + +"Ne tulevat Jumalasta." + +"Niin kaikki tekee. Onko kaikki pyhää?" + +"Nämät kirjoitukset osottavat hänen tahtoansa." + +"Jabasterin opin mukaan. Kysy tuolta mieheltä, joka rukoilee tuossa +moskeassa, ja hän lausuu sinulle, että Jabaster on väärässä." + +"Lopulta sinä kuitenkin olet Mahomettilainen." + +"Ei." + +"Mitä siis?" + +"Minä olen jo sanonut sinulle -- minä olen mies." + +"Mutta mitä sinä palvelet?" + +"Mitä palveleminen on?" + +"Semmoista kunnioittamista, jota luotu osottaa luojaansa kohtaan." + +"Kuka tämä on?" + +"Meidän Jumalamme." + +"Israelin Jumala." + +"Juuri niin." + +"Siinä tapauksessa vaan vähäinen joukko hänelle suitsutuksiansa +sytyttää." + +"Me olemme valittu kansa." + +"Valitut pilkattavaksi, herjattavaksi ja häväistäväksi. Siinä ei ole +mitään kehuttavaa." + +"Me unhotimme hänen, ennenkuin hän rankaisi meidän." + +"Miksi sen teimme?" + +"Sinä tunnet pyhän sukukuntamme aikakirjat." + +"Kyllä, minä tunnen ne: ne ovat, niinkuin kaikki aikakirjat, +verenvuodatusten kertomuksia." + +"Tulevien voittojen kertomuksia." + +"Jos vapauttaminen vaan merkitsee verenvuodatusta, minä en kadehdi +Messiasta." + +"Oletko sinä Jabasterin veli?" + +"Niin oli minun äitini tapa sanoa: hurskas ja siunattu nainen." + +"Herra Honain, sinä olet rikas ja viisas ja voimallinen. Sinun +lähimmäisesi eivät puhu sinusta kuin ylistyksellä tai pelolla, ja +kumpikin ilahuttaa sydäntä. Sinä olet jättänyt vanhan arkkimme; miksi +-- vähät siitä. Emme siitä puhu. Se on jotakin, että, vaikka kohta olet +vieras, sinä et ole ainakaan uskostasi luopunut. Sinun käy kaikki hyvin +tässä maailmassa, herra Honain. Mutta jos kumarrusten ja siunausten +asemesta sinua tervehdittäisiin, niinkuin veljiäsi, ainoastaan lyömillä +ja kirouksilla; jos sinä joka aamu nousisit ainoastaan tunteaksesi, +että olemisesi on kunniattomuus, ja havaitaksesi, että kaikki +ympärilläsi pitävät sinua jonakin saastaisena ja vahingollisena +olentona; jos sinun täytyisi, niinkuin heidän, asiain parhailla ollen, +elää halpaa ja unteliasta elämää, toivotonta ja tarkoitusta vailla, +taikka ainoastaan semmoisella toivolla ja tarkoituksella, joka +häväisee, ja jos sinä lisäksi hyvin tietäisit todellisen arvosi ja +lujaan luottaisit sukukuntasi etevyyteen; no silloin kukaties Honainkin +huomaisi, että ansaitsee taistella vapautta ja kunniaa varten." + +"Suo minulle anteeksi; minä luulin sinua Jabasterin oppilaaksi, +tietohaluiseksi uneksijaksi. Minä näen, että sinulla on syvä +kunnianhimo." + +"Minä olen ruhtinas; ja minä tahtoisin mielelläni olla ruhtinaana ilman +kahleitta." + +"Kuuntele minua, Alroy", lausui Honain matalalla äänellä ja laski +käsivartensa hänen ympärillensä, "minä olen sinun ystäväsi. Meidän +tuttavuutemme on varsin uusi: se ei tee mitään, minä rakastin sinua, +minä tulin sinun avuksesi, kun sinulle tehtiin vääryyttä, minä hoitin +sinua, kun olit sairaana, ja nytkin sinun henkesi on minun vallassani, +vaan minä tahtoisin varjella sitä omalla hengelläni. Sinun on mahdoton +epäillä minua. Meidän ei käy taipumuksiamme määrääminen; minun on sinun +puoleesi. Meidän samantunteisuutemme on täydellinen. Sinä näet minut, +sinä näet mikä minä olen: Hebrealainen, vaikka tuntematon, yksi siitä +ylenkatsotusta, hyljätystä, vainotusta kansasta, jonka päällikkö sinä +olet. Minunkin teki mieli päästä vapaaksi ja kunnioitetuksi. Vapaus ja +kunnia on minulla nyt, mutta minä olin oma Messiakseni. Minä jätin +aikanansa meidän onnettoman asiamme, mutta minä tutkin sitä. Kysy +Jabasterilta, kuinka minä taistelin. Ainoastaan nuoruuteni voi +puolustaa tämmöistä ajattelemattomuutta. Minä jätin tämän maan, minä +harjoitin lukemista ja oleskelin Kreikkalaisten parissa. Minä palasin +Konstantinopolista varustettuna kaikilla heidän tiedoillansa ja osaksi +heidän viekkaudellaan. Ei kukaan tuntenut minua. Minä omistin heidän +turbaninsa, ja minä olen -- herra Honain. Noudata kokemustani, lapsi, +ja pelasta itsesi monesta surusta. Käytä viimeiset vaiheesi eduksesi. +Ei kukaan voi tuntea sinua täällä. Minä esittelen sinut ylhäisimmille +minun lapsenani, jonka joku kaunis kreikkalaisnainen synnytti minulle. +Maailma on avoinna sinulle. Sinä saat taistella, sinä saat rakastaa, +sinä saat riehaella. Sota ja naiset ja hekuma, kaikki ovat altisna +sinulle. Sinun muotosi ja luonnonlahjasi saattanevat sinut +suuri-visiriksi. Karkoita päästäsi tyhjät tuumat. Valtakunnan +nykyisessä häiriötilassa voinet vieläpä lohkasta itsellesi +kuningaskunnan, paljoa mieluisamman kuin tuo hedelmätön maidon ja +hunajan maa. Minä olen nähnyt sen, lapseni: kallioinen erämaa, jossa en +hennoisi hevostanikaan syöttää." + +Hän notkistui alaspäin ja katseli kumppaniansa tarkastelevalla +silmällä. Kuutama valaisi Vankeuden Ruhtinaan vakavia kasvoja. + +"Honain", hän vastasi pusertaen hänen kättänsä, "minä kiitän sinua. +Sinä et tunne minua, vaan kuitenkin minä kiitän sinua." + +"Sinä olet siis päättänyt pyrkiä häviöösi." + +"Kunniaan, ikuiseen kunniaan." + +"Onko menestys mahdollinen?" + +"Onko tappio mahdollinen?" + +"Oletko sinä mieletön?" + +"Minä olen uskovainen." + +"Kylläksi tästä. Löytyy vielä yksi pelastuksen toivo. Minun veljeni on +määrännyt sinun yritystäsi varten ehdon, jopa vielä semmoisen, jota ei +voi täyttää. Saavuta Salomonin valtikka, ja minä suostun rupeamaan +sinun alamaiseksesi. Sinä kulutat ehkä vuoden aikaa tähän leikintekoon. +Sinä olet nuori ja kestänet sitä. Minä toivon, ettet hukkaa muuta kuin +aikaa, joka kuitenkin on hyvin kallis. Kaikkien sinun kärsimystesi +perästä minun on velvollisuus sälyttää sinut kunnollisessa tilassa +matkalle ja toimittaa sinulle huokeampi pyhävaellus kuin se, jossa +tähän anti olet ollut. Ole varma siitä, että sinä käännät takaisin +Bagdadiin tarjomuksiani vastaanottamaan. Mutta kaste nousee jo, ja me +palaamme divanillemme kahvia juomaan." + + +V. + +Muutamia päiviä sen jälkeen kuin tämä keskustelu tapahtui pengermällä, +Alroy lepäsi jossakin lehdossa isäntänsä kauniissa puutarhassa ja +mietiskeli tulevaisuutta. Yhtäkkiä joku koski hänen selkäänsä +kädellään. Hän katsahti ylös. Se oli Honain. + +"Seuraa minua", lausui Jabasterin veli. + +Ruhtinas nousi ja seurasi häntä ääneti. He lähtivät sisään huoneesen +ja, astuen jo mainitun salin läpitse, etenivät pitkää käytävää myöten +alaspäin. Tämä päättyi kaaritettuihin, leveihin portaisin, jotka +johdattivat virran luo. Viimeisiin astuimiin oli kiinnitetty venhe, +joka heilui Tigrin sinisellä, päivänpaisteessa välkkyvällä kalvolla. + +Honain antoi nyt Alroy'lle sametti-väskyn, jota hän pyysi hänen +kantamaan; tämän jälkeen he menivät portaista alas ja astuivat +katettuun venheesen; ja soutajille mitään käskyjä antamatta he ennen +pitkää nopeasti liukuivat eteenpäin laineitten ylitse. Ohitse kulkevien +pursien loiskina ja kuljettajien satunnaiset huudot huomauttivat +Alroy'ta, joka ei voinut eroittaa mitään, että heidän matkansa hetken +aikaa kävi pitkin jotakin kaupungin pääkatua; mutta vähitellen äänet +kuuluivat harvemmin ja lopulta kokonaan hiljenivät, siksi kuin kaikki, +mikä tapasi hänen korvaansa, oli heidän omien soutajiensa säännölliset +ja yksitoikkoiset aironvedot. + +Viimein, kun melkein tunti oli mennyt siitä kuin he lähtivät +matkalle, venhe pysäytettiin ja sidottiin kiinni johonkin laituriin. +Sivu-varjostimet vedettiin pois, ja Honain ja hänen kumppaninsa +nousivat maalle. + +Matala, mutta hyvin avara rakennus, johon oli maalattu valkoisia ja +kultaisia arabeskeja, säännötön, mutta ihantava muodoltansa, useilla +vähäisillä kupoleilla ja korkeilla, hoikilla torneilla kohosi +sypressilehtojen keskeltä leveän ja hiljaisen joen rannalta. Väkevä +virta oli vienyt heidät kauas kaupungista, joka oli näkyvissä, vaikka +etäältä. Ei ollut mitään asuntoa, ei mitään inhimillistä olentoa +lähipaikoilla. Vastapäinen ranta oli aidattu puutarhoiksi. Ei yhtä +venhettäkään kulkenut ohitse. + +Viitaten Alroy'ta seuraamaan itseänsä, mutta vielä äänetönnä Honain +astui vähäisen portin luo, jota hän kolkutti. Heti avasi tämän +yksinäinen Nubialainen, joka kumarsi nöyrästi, kun vieraat menivät +sivuitse. He astuivat matalaa ja hämärää käytävää, jonka holvikatto oli +koristettu kohokuvilla, siksi kuin he saapuivat kilpiönkuorella ja +perlemolla päällistetylle ovelle. Tässä Honain, joka kävi edellä, +kääntyi Alroy'n puoleen ja lausui: "mitä hyvänsä tapahtunee ja kuka +hyvänsä puhutellee sinua, jos sinä rakastat minun ja omaa henkeäsi, älä +vastaa mitään." + +Ovi avaantui, ja he tulivat suunnattoman suureen, komeaan saliin. +Kirjavat, marmoriset pylväät ylenivät punaisesta ja sinisestä +saman-aineisesta permannosta ja kannattivat kaaritettua, ympyriäistä +ja kuviin leikattua kattoa, joka hohti purpurasta ja kullasta. +Suihkulähteen ympärillä, joka äärettömän isosta lazurisäiliöstä +purskutti vettänsä viidenkymmenen jalan korkealle, venyi vähäisillä, +keltaisilla Barbarian matoilla joukko nubialaisia eunukkeja, jotka +olivat puetut uhkeihin purpura- ja kultavärisiin vaatteisin ja +varustetut norsunluisilla sotatapparoilla, joitten varret olivat +kaunistetut kalliilla arabeskeillä ja somasti pistivät silmiin sinisten +ja kiiltävien terien rinnalla. + +Eunukki-vartioston päällikkö nousi, kun hän näki Honainin, ja tervehti +häntä painaen kättään päätänsä, suutansa ja sydäntänsä vastaan. Kalifin +lääkäri käski kädellään Alroy'n odottaa, astui muutamia askelia +eteenpäin ja alkoi hiljaisella äänellä puhutella eunukkia. Muutamien +silmänräpäysten perästä tämä upseeri palasi entiselle paikallensa, ja +viitaten Alroy'ta luoksensa Honain meni salin poikki. + +Edeten avonaisen holviston läpitse he saapuivat neliskulmaiseen +ruusutarhaan, jossa vilottelevat vedet ympäröivät jokaista +kukkaislavaa, ja joka uiskenteli ikäänkuin taikasaari jollakin +vedenneitojen merellä. Aaltojen läikkynä ja kukkien lemut yhdistyivät +ja synnyttivät nukuttavan vaikutuksen, jota Alroy ainoastaan kiihkeän +ja kummallisen uuteliaisuutensa kautta voi vastustaa. Liikkuen +eteenpäin pitkin sievää ja sirotekoista pylväskäytävää, joka liitti +salin muihin rakennuksen osiin, he seisahtuivat korkean ja komean +portin eteen. + +Tämä kuun valaisema portti oli kolmenkymmenen jalan korkea, oli tehty +viheriästä ja punaisesta jaspisharkosta ja leikattu noitten +Saraceneille mieluisien, fantastillisesti aaltoilevien kaarten +kaltaiseksi. Taitava tekiä oli käsittänyt sen edun, jota kalliin kiven +punaiset suonet tarjosivat hänelle, ja oli rohkeasti kohottamalla +muodostanut nämät kahdeksi isoksi ja kiverteleväksi käärmeeksi, jotka +sujauttivat pystyharjaiset päänsä ja kiiluvat silmänsä Honainia ja +hänen kumppaniansa päin. + +Kalifin lääkäri veti tikarinsa vyöltänsä ja koputti sillä kolmasti +toisen käärmeen päätä. Jykeä portti aukeni kumisten, ja heidän +edessänsä seisoi abyssinialainen jättiläinen, joka piti karjuvaa +leijonaa kahleista kiinni. + +"Hiljaa, Harun!" lausui Honain eläimelle ja nosti samalla kättänsä, +jolloin peto äänetönnä kyykistyi maahan. "Arvokas Morgargon, minä tuon +sinulle muistolahjan." Abyssinialainen näytti hampaansa, isommat ja +valkoisemmat kuin leijonan, kun hän irvistellen vastaan-otti kohteliaan +Honainin antimen; ja hänen suustansa kuului muutamia outoja ääniä, +mutta hän ei kyennyt puhumaan, sillä hän oli mykkä. + +Jaspisportti laski kumppanit pitkään, korkeaan ja holvitettuun +kammioon, jota avarat, maalatut lasi-ikkunat valaisivat. Silkki- ja +hopeatapetit riippuivat seinissä, eriskummaiset matot peittivät +laattian ja tavattoman suuria sohvia oli asetettu pitkin seiniä. Ja +näin he astuivat samanmuotoisten huoneitten läpitse, joista nähtiin +muutamista, että niissä oli äsken asuttu, kunnes he tulivat toiseen +neliskulmaan, jonka aivan omituinen suihkulähde melkein täytti. Tämä +nousi kultaisesta säiliöstä, joka oli koristettu helmillä, ja sitä +ympäröitsi kaikenlaisten harvinaisten nelijalkaisten eläinten kuvat, +veistettyinä mitä kalliimmista aineista. Tuossa kultainen tiikeri +säihkyvin rubinisilminensä ja virtailevin opaliviiruineen hiipi +verisistä pidoistansa virvoittavan veden reunalle; tässä giraffi +kohotti hoikkaa hopeakaulaansa keskellä kaikenmoisia metsän-asukkaita, +ja komeat apinajoukot, kiiltäen kalliista kivistä, lepäsivät jos +jossakin kummallisessa asemassa säiliön partaalla. + +Suihkulähde itse oli kultainen ja hopeinen puu, joka levitti kaikkialle +lukemattomia oksiansa. Nämät olivat täynnä kaikenlaatuisia kummallisia +lintuja, joitten höyheniksi oli osaavasti kuvattu samanvärisiä kalliita +kiviä, ja jotka visertelivät kauniita nuotteja, kun ne vuodattivat +nokistansa sointusaa ja jäähdyttävää elementtiä. + +Suurella vaivalla Alroy voi olla kummastuksesta äännähtämättä, mutta +alati valpas Honain kääntyi hänen puoleensa, sormi painettuna suuta +vastaan, ja jättäen neliskulman he saapuivat puutarhoihin. + +Korkeat terrassit, mustat sypressiryhmät, suikertelevat akasiakäytävät, +kaukaa katsoen ääretön paradisi, ja paikoin joku hohtava paviljongi tai +komea kioski! Virralta katsoessaan Alroy ei voinut arvata itse palatsin +suuruutta. Se näytti rajattomalta, ja varma oli, että he eivät olleet +nähneet kuin varsin vähäisen osan siitä. Kun he liikkuivat edelleen, +torvien ääni äkkiä kaikkui. Se lähestyi lähestymistään yhä lujempana: +ennen pitkää likenevän ratsasjoukon töminä kuului. Honain veti Alroy'n +syrjille. Joku seurue näkyi tulevan pimeästä sypressilehdosta. Neljä +sataa miestä talutti yhtä monta valkoista verikoiraa, joitten +kaulavitjat olivat kullasta ja rubineista. Näitten perästä tuli sata +miestä, itsekukin pitäen yhtä peitettyä haukkaa; sitten kuusi +hevosmiestä kalliissa puvuissa; tuosta yksityinen ratsastaja, istuen +tähti-otsaisen hevosen selässä. Ratsastaja oli keski-ikäinen, kaunis ja +arvokkaan näköinen. Hänen asunsa oli yksinkertainen, mutta hänen +jahtikeihäänsä varsi oli kokonaan timanteista ja sen terä kullasta. +Häntä seurasi parvi arabialaisia eunukkeja tulipunaisissa vaatteissa, +norsunluiset sotatapparat kädessä; ja tähän seurue päättyi. + +"Kalifi", lausui Honain hiljaisella äänellä, kun he olivat ratsastaneet +ohitse, pannen samalla sormensa huulilleen kysymyksiä estääksensä. Tämä +oli ensimäinen ilmoitus Alroy'lle siitä, mitä hän jo oli varonut, että +hän oli oikea-uskoisten hallitsiain palatsissa. + +Molemmat kumppanit poikkesivat jylhälle ja polveilevalle polulle, joka +hiukan ajan perästä saatti heidät vähäiselle ja vienosti viettävälle +aukealle paikalle, jota isot seeteripuut ympäröivät. Lakealla nähtiin +yksi kioski, pitkä rakennus useilla ikkunoilla, joita varjostimet ja +esiin pistävä katto suojelivat. Kioski oli tehty valkoisesta ja +viheriästä marmorista, siihen noustiin astuimilla, jotka kävivät pitkin +rakennusta, toinen valkoisesta, toinen viheriästä marmorista ja melkein +peittyneenä ruusupensaisin. Honain meni yksinään näitä portaita ylös, +ja astui sisään kioskiin. Hetken perästä hän katsahti ulos ikkunasta ja +viittasi Alroy'ta. David lähestyi, mutta peläten jonkunlaista +varomattomuutta Honain kohtasi häntä ja sanoi hänelle matalalla +kuiskauksella: "muista, että olet kuuro, mykkä ja eunukki." Alroy'n oli +vaikea pysyä hymyilemättä, ja Vankeuden Ruhtinas ja kalifin lääkäri +astuivat yhdessä kioskiin. Kaksi hunnulla verhottua naista ja kaksi +vartioväen eunukkia otti heidät vastaan eteishuoneessa. Ja nyt he +tulivat semmoiseen huoneesen, joka oli melkein koko kioskin pituinen ja +aukeni toiselta puolen puutarhoja päin; toista puolta kannatti +norsunluinen seinä. Tämän seinän komeroihin oli maalattu viheriäisiä +freskokuvia ja jokaiseen asetettu ruusupensas. Jokainen komero oli +myöskin peitetty miltei näkymättömällä kultaisella ristikolla, joka +säilytti yhden satakielen ja saatti tämän pysyväiseksi sen ruusun +suhteen, jota hän rakasti. Jokaisen komeron juurella oli suihkulähde, +mutta veden asemesta joka säiliö oli täynnä puhtainta elävää hopeaa. +Kioskin katto oli tehty perlemosta, jota oli kirjaeltu kilpiönkuorella; +permanto, harvinaisesta marmorista ja kalliista kivistä kudottu +mosaiki, asetti näkyviin mitä suloisimpia hedelmiä ja ihanimpia kukkia. +Tälle permannolle georgialainen paagi vähän väliä ripoitti virvoittavia +hajuvesiä. Komean huoneen toisessa päässä oli vaalean viheriä +silkkidivani, koristettuna helmillä ja peitettynä valkoisilla ja +kullankeltaisilla satinityynyillä. Yhdellä tämmöisellä, keskellä +divania, istui tyttö, silmät miettien kiintyneinä persialaiseen +runovihkoon, joka oli hänen polvellansa, toinen käsi leikiten helmistä +ja smaragdeista liitetyllä rukousnauhalla, toinen pitäen pitkiä +kultaisia ketjuja, joihin valkea metsäkauris oli sidottu. + +Tyttö katsahti ylös, kun Honain ja hänen kumppaninsa astuivat sisään. +Hän oli aivan nuori, yhtä nuori kuin Alroykin. Hänen pitkät, +vaaleanruskeat hiuksensa kohosivat korkealta, valkoiselta otsalta, joka +oli peitetty sinisillä suonilla, ja valuivat helmillä nidottuina hänen +hartioillensa. Hänen silmänsä olivat hyvin isot ja tumman siniset; +hänen nenänsä vähäinen, mutta korkea ja kaareva. Hänen kasvojensa +kauneus oli häikäisevä, ja, kun hän katseli ylös ja tervehti Honainia, +hänen hohtavat poskensa kävivät kuoppihin, jotka viehättivät vielä +enemmän, koska ne eivät sointuneet hänen kasvojensa yleiseen luontoon, +jossa ilmaantui ylpeys ja pilkka. Hän oli puettu karmosinipunaiseen +silkkihameesen ja hänen uumillansa oli viheriäinen shaali, josta +vähäisen tikarin timanttikahva pilkisteli. Hänen pyöreät, valkoiset +käsivartensa näyttivät erittäin vähäisiltä, kun ne sattumalta +välähtivät esiin isoista, väljistä hioistansa. Toisen peittivät +juvelit, mutta oikea oli aivan paljas. + +Honain likeni ja kumartaen suuteli tytön tarjoamaa kättä. Alroy +vetäytyi takaperin. + +"Minulle kerrottiin, että Maailman Ruusu hiutui tänä aamuna", lausui +lääkäri ja kumarsi taas hymyillen, "ja hänen orjansa kiiruhti hänen +käskystänsä häntä hoitamaan." + +"Oli etelätuuli. Tuuli on kääntynyt, ja Maailman Ruusu voi paremmin", +vastasi tyttö nauraen. + +Honain koetti hänen suontansa. + +"Säännötön", lääkäri lausui. + +"Niinkuin minä itse", vastasi tyttö. "Onko tuo joku uusi orja?" + +"Äsken ostettu, ja hyvä saalis. Hän on kaunis, hänellä on se etu, että +hän on kuuro ja mykkä eikä tee minkäänlaista vahinkoa." + +"Se on paha", vastasi tyttö; "näyttää siltä kuin kaikki kauniit ihmiset +olisivat syntyneet joutaviksi. Minä esimerkiksi." + +"Huhu kuiskailee kuitenkin ihan toista", lääkäri virkki. + +"Kuinka niin?" kysyi tyttö. + +"Nuori Karamanian kuningas." + +"Mitä vielä! minä olen päättänyt inhota häntä. Barbari!" + +"Sankari!" + +"Oletteko koskaan nähnyt häntä?" + +"Olen." + +"Onko hän kaunis?" + +"Niinkuin yli-enkeli." + +"Ja rikas?" + +"Eikö hän ole voittaja? Koko maailman aarteet tulevat teille." + +"Minä olen kyllästynyt komeuteen. Minä rakennutin tämän kioskin sitä +unhottaakseni." + +"Se ei ole ensinkään komea", lausui Honain katsoen ympärillensä +hymyillen. + +"Ei", vastasi tyttö itsetyytyväisellä muodolla; "tässä kumminkin voi +unhottaa sen onnettomuuden, että on prinsessa." + +"Se kai on suuri onnettomuus", lisäsi lääkäri. + +"Ja kuitenkin se varmaan on ainoa välttäväinen kohtalo", vastasi tyttö. + +"Epäilemättä", jatkoi Honain. + +"Ainakin meidän onnettomalle sukupuolelle." + +"Kovin onnettomalle." + +"Jospa vaan olisin mies!" + +"Mikä sankari te olisitte!" + +"Minä eläisin loppumattomissa seikkailuksissa." + +"Sitä minä en ollenkaan epäile." + +"Oletteko hankkineet minulle nuot kirjat?" kysyi prinsessa vilkkaasti. + +"Ne ovat orjallani", Honain vastasi. + +"Näyttäkäät ne heti minulle." + +Honain otti Alroy'lta väskyn ja levitti prinsessan eteen sen sisällön +-- juuri ne kreikkalaiset runoelmat, joita kauppias Ali oli toimittanut +hänelle. + +"Minä olen väsynyt runouteen", sanoi prinsessa silmäillen kalliita +kirjoja ja sysäten niitä pois luotansa. "Minun tekee mieli katsoa +mailmaa." + +"Siihen te pian väsyisitte", vastasi lääkäri. + +"Luullakseni yhteinen kansa ei koskaan väsy", jatkoi prinsessa. + +"Paitsi työhön", sanoi lääkäri; "huoli heidät hengissä pitää." + +"Mitä huoli on?" kysyi prinsessa hymyillen. + +"Se on yksi jumala", vastasi lääkäri, "näkymätön, mutta kaikkivaltias. +Se ryöstää kukat poskilta ja nopeuden suonista -- se viepi ruokahalun +ja muuttaa hiukset harmaaksi." + +"Se ei siis olekaan mikään tosi-jumala", lausui prinsessa, "vaan +epäjumala, jonka me itse luomme. Minä olen oikea mahomettilainen enkä +tahdo palvella sitä. Kerro minulle uutisia, Honain." + +"Nuori Karamanian kuningas --" + +"Taas! tuo barbari! Te olette hänen palkkalaisensa. Minä en huoli +hänestä. Sitäkö varten jättäisin tämän vankeuden, että joutuisin +toiseen -- miksi muistutatte minua siitä? Ei, kallis Hakim, jos minä +ollenkaan menen miehelle, minä menen vapaaksi päästäkseni." + +"Mahdotonta", vastasi Honain. + +"Äitini oli vapaa, kunnes hän rupesi kuningattareksi ja orjaksi. Minä +aion päättää niinkuin hän alkoi. Te tiedätte, mitä hän oli." + +Honain tiesi hyvin, mutta oli liian viisas sitä ilmoittamaan. + +"Rosvon tytär", prinsessa jatkoi, "joka taisteli isänsä vieressä. Se +vasta elämää on! Minun täytyy ruveta rosvoksi. Se on luonnossani. Minä +tahdon kuulla kohtaloni, Honain. Te olette astrologi; ennustakaat se." + +"Minä olen jo syntymätähteänne tutkistellut. Teidän tähtenne on +kometi." + +"Se aavistaa hyvää; suuria meteleitä ja epävakaista loistoa. Minä +soisin olevani tähti", lisäsi prinsessa syvällä, täysinäisellä äänellä +ja ajattelevalla muodolla; "tähti kirkkaalla, sinisellä taivaalla, +ihana ja vapaa. Honain, Honain, metsäkauris on katkaissut ketjunsa ja +syö nyt ruusujani." + +Alroy riensi esiin ja otti kiinni sievän tyhjäntoimittajan. + +Honain loi hätääntyneen silmäyksen häneen; prinsessa vastaan-otti +ketjut Alroy'n kädestä ja katseli häntä tarkastellen. + +"Mitkä kauniit silmät tuolla otus-paralla on!" huudahti prinsessa. + +"Metsäkauriillako?" lääkäri kysyi. + +"Ei, orjallanne", vastasi prinsessa. + +"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, +että hän ymmärtää puheeni." + +"Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi +rohkeata käytöstänsä." + +"Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen +kaino; enkö minä ole?" + +"Kyllä", vastasi Honain. + +"Ja hupainen?" + +"Aivan." + +"Minä vihaan hupaisia ihmisiä. Ei ole kuitenkaan mikään niin hyvä kuin +suora unteliaisuus." + +"Ei olekaan", vastasi Honain. + +"Päivät kuluvat niin levollisesti semmoisessa seurassa." + +"Niin tekevät", lausui Honain. + +"Ei mitään melskeitä; ei mitään pahaa menoa." + +"Ei ensinkään." + +"Minä olen päättänyt, etten pidä kuin rumia orjia." + +"Te olette aivan oikeassa." + +"Honain, ettekö te koskaan väitä minua vastaan? Te tiedätte varsin +hyvin, että minulla on kaikkein kauniimmat orjat koko maailmassa." + +"Kaikki sen tietävät." + +"Ja te tiedätte, että minä olen suuresti mieltynyt teidän viimeiseen +ostoonne, joka kertomuksenne mukaan on erinomaisen sovelias minulle. +No, ettekö te suostu siihen." + +"Kyllä; minä en epäile, että teidän korkeutenne on katsova häntä +erittäin soveliaaksi, ja totta sanoakseni, harva asia ilahuttaisi minua +enemmän kuin jos saisin tarjota hänet teille; mutta minä jouduin +taannoin niin pahaan epäsuosioon tuon Cirkassialaisen tähden, että --" + +"Oi! jättäkäät se asia minun haltuuni", prinsessa lausui. + +"Varsin mielelläni", vastasi lääkäri ja käänsi puheen toisaalle; "ja +kun Karamanian nuori kuningas saapuu Bagdadiin, teidän sopii tarjota +hänet lahjaksi hänen majesteetillensa." + +"Erinomaisen hupaista! ja kuningas on todella sorea ja nuori niinkuin +urhoollinenkin; mutta onko hänellä mitään kauneuden tuntoa?" + +"Teillä on kylläksi teitä molempia varten." + +"Jospa hän vaan tahtoisi ryhtyä sotaan Kreikkalaisia vastaan!" + +"Miksi olette niin kiivas Kreikkalaisparkoja vastaan?" + +"Te tiedätte, että he ovat uskottomia. Paitsi sitä, he ehkä +voittaisivat, ja silloin minulla olisi se huvi, että pääsisin +vangiksi." + +"Oivallista!" + +"Viehättävää! minä saisin nähdä Konstantinopolin ja päästä keisarin +puolisoksi." + +"Päästä keisarin puolisoksi!" + +"Epäilemättä. Tietysti hän rakastuisi minuun." + +"Tietysti." + +"Ja sitten -- ja sitten, minä valloittaisin Parisin!" + +"Parisin!" + +"Te olette käyneet Parisissa?" + +"Olen minä." + +"Miehet elävät sisäänsuljettuina siellä", lausui prinsessa hymyillen, +"eikö niin? ja naiset tekevät, mitä he tahtovat?" + +"Te teette aina, mitä mieleenne johtuu", sanoi Honain nousten. + +"Te lähdette pois?" + +"Minun täällä käyntini eivät saa kestää liian kauan." + +"Jääkäät hyvästi, rakas Honain!" lausui prinsessa synkkämielisellä +muodolla. "Te olette ainoa koko Bagdadissa, joka pystyy mitäkään +ajattelemaan, ja te jätätte minun. Minun kohtaloni on surkea, koska +kaikki vaikuttaa minun tunteisini enkä minä ole mitään. Nämät kirjat ja +kukat, nämät suloiset linnut ja tämä kaunis metsäkauris -- ei! +runoiliat kirjoittakoot mitä hyvänsä, mutta kuinka iloisesti luopuisin +kaikista näistä vaiti-olon koreista lohdukkeista, jos vaan saisin elää +tuntikauden vapaana. Minä kirjoitin eilen muutamia säkeitä itsestäni; +ottakaat ne ja antakaat kaupungin taitavimman kopioitsian piirtää ne +minulle hopeisilla kirjaimilla punaisen sinertävällä pohjalla, kaunis +köynnös ympäri; minä jätän sen teidän suunniteltavaksenne. Hyvästi! +Tule tänne, mykkä." Alroy astui esiin, kun prinsessa viittasi, ja +lankesi polvilleen. "Tuossa, ota tämä rukousnauha isäntäsi ja mustien +silmiesi tähden." + +Kumppanit lähtivät pois ja saapuivat äänettöminä venheensä luo. Aurinko +oli laskemallansa. Muezzien sointuisa ja raikas ääni kaikkui komean +kaupungin lukemattomista minareteistä. Honain veti syrjään purren +varjostimet. Bagdad kohosi heidän eteensä summattoman suurina, uhkeina +rakennusryhminä, sijaiten keskellä lehtoja ja puutarhoja. Ääretön +väkijoukko, jota virkistyttävä hämärä houkutteli ulos, liikkui kaikilla +tahoilla. Välkkyvällä virralla nähtiin kimaltavia kalkeja, loistavilla +pengermillä koreita ihmisjoukkoja. Prameus ja valta ja hekuma ja +kauneus asettui heidän eteensä viehättävimmässä muodossaan, ja Alroy'n +sydän mukaantui tähän suuruuteen. + +"Mainio näky!" lausui Vankeuden Ruhtinas. + +"Aivan toisenlainen kuin Hamadanin", arveli kalifin lääkäri. + +"Tänään olen minä nähnyt ihmeitä", lisäsi Alroy. + +"Maailma avautuu sinulle", sanoi Honain. + +Alroy ei vastannut mitään; mutta tuokion perästä hän kysyi epäilevällä +äänellä: "Kuka tuo tyttö oli?" + +"Prinsessa Schirene", vastasi Honain; "kalifin lempitytär. Hänen +äitinsä oli Georgialainen ja uskoton." + + +VI. + +Kuutama valaisi Alroy'ta, joka makasi vuoteellansa, peittäen kasvojansa +toisella käsivarrellaan. Hän makasi liikahtamatta, mutta ei nukkunut. + +Hän nousi ja astui edestakaisin huoneessa levottomin askelin. Välisti +hän seisattui ja katseli permantoa mietteisin vaipuneena. Hän lähestyi +ikkunaa ja jäähdytti kuumaa otsaansa sydän-yön ilmassa. + +Tunti kului, mutta yhä nuori Vankeuden Ruhtinas pysyi samassa asemassa. +Yhtäkkiä hän kääntyi porphyripöydän puoleen ja tarttuen kalliskiviseen +rukousnauhaan painoi sitä huuliansa vastaan. + +"Unelmieni henki tulee viimein; se kuva, jota olen huokaillut ja +ikävöinnyt; se kuva, joka esiintyi noissa kirkkaissa nä'yissä, jolloin +ummistin silmäni tämän synkän maailman kolkoilta varjoilta." + +"Schirene! Schirene! täällä, tässä yksinäisyydessäni minä vuodatan +sinun eteesi intohimoni, kauan pidätetyn -- koko elämäni intohimon, ei +minkään tavallisen elämän, vaan semmoisen, joka on täynnä syviä +tunteita ja synnyttäviä ajatuksia. Voi ihana! voi ihanaa ihanampi! +sillä sinä olet minulle niinkuin häiritsemätön uni -- miks'et sinä ole +minun, miksi me kadotamme silmänräpäystäkään kunniakkaasta elämästämme +ja poistamme kohtalostamme puolen sen autuudesta?" + +"Mieletön, mieletön, oletko unhottanut? Kopissansa olevan vangin +ihastus, jolta huima mielenkuvitus hetkeksi riistää hänen kahleensa! +Kalifin tytär ja -- Juutalainen!" + +"Anna minulle isieni valtikka!" + +"Hornaan kaikki talismanit! Minä en tarvitse muuta innostusta kuin +hänen muistonsa, ei muuta taikausta kuin hänen nimensä. Taivasten +kautta, minä tahdon astua tähän jaloon kaupunkiin voittajana tai +kuolla." + +"No, mitä elämä on, sillä mietintö yhtyy aina minun himoihini -- no, +mitä elämä on! Heitä sattumukset koirille ja tempaa pois valhemuoto +väärältä yhteiskunnalta! Tässä seison minä, sankari, jonka äly keksii +kaikki, jonka sydän on täynnä ääretöntä rohkeutta, jolla on nuoruutta, +jäntevyyttä, kuuluisa syntyperä ja semmoinen ulkomuoto, joka on +saattanut monen armaan heimokuntamme tytön painamaan alas kaunista +päätänsä Hamadanin suloisella lähteellä, ja minä olen -- minä en ole +mitään." + +"Pois koko yhteiskunta! se ei ole tehty minua varten. Minä synnytän +oman yhteiskuntani ja olen se jumaluus, jota toisinaan uneksin." + +"Me luomme kohtalomme ja nimitämme sitä sallimukseksi. Sinä puhuit +viisaasti, Honain. Sinä, viekas Sadusealainen! Pyhä veri virtasi isieni +suonissa eivätkä he toimittaneet mitään; mutta minulla on käsivarsi, +joka on kasvanut valtikkaa pitämään, ja minä aion voittaa tämmöisen +itselleni." + +"Minä en voi epäillä voittoani. Voitto on osa minun olemisestani. Minä +olen syntynyt kunniaa varten, niinkuin puu on syntynyt tuottamaan +hedelmiä taikka levittämään kukkiansa. Teko on tehty. Kun se on +päätetty, se on myöskin tehty. Minä tahdon kohdata suurinta kruunattua +esi-isääni, vieläpä hänen hautakammiossansa. Mahtava Salomon! hän nai +Faraonin tyttären. Haa! mikä tulevaisuus koittaa toiveilleni. +Ennusmerkki, oivallinen ennusmerkki!" + +"Taivas ja maa yhtyvät luomaan onneani. Surullinen nuoruuteni, jota +olen niin usein kironnut, minä tervehdin sinua -- sinä olit kunniakas +valmistus; ja kun minä, joka en taipunut ympäröivään elämään, pidin +itseäni typeränä, minä nyt huomaan, että olin mitä omituisin olento. +Taivaitten kautta, minä olen iloinen; ensikerran elämässäni olen +iloinen. Minun tekisi mieli nauraa ja taistella ja juoda. Minä olen +uudestaan syntynyt; minä olen toinen olento; minä olen mieletön!" + +"Oi! aika, suuri aika, maailma puhuu valhetta sinusta. Se sanoo sinua +nopeaksi. Minusta näytät kummallisen hitaalta. Lennä, suuri aika, ja +tuo minulle siivilläsi valtikkani!" + +"Kaikki on vielä tehtävä. Rasittava ajatus. Minun mielikuvitukseni +välisti voipuu ja raukenee, ikäänkuin ihana ja uupunut lintu, ja +silloin minä olen hukassa. Nuori Karamanian kuningas, nuorekas sankari! +Minä soisin hänen olleen Alschirokin! Pelkkä nimikin kirvellyttää +sydäntä. Voi! koetukseni eivät ole vielä alkaneetkaan. Jabaster +varoitti minua: tuo hyvä, rehellinen Jabaster. Hänen talismaninsa +painaa rajua sydäntäni ja näyttää varottavan minua. Minä olen vaarassa. +Kerskaten seison täällä, täyttäen huolimatonta ilmaa turhilla sanoilla, +sillä välin kuin kaikki on toimittamatta. Minä käyn saamattomaksi. +Nuori Karamanian kuningas! No, mitä minä olen tämän ruhtinaan rinnalla? +Ei mitään, paitsi omissa ajatuksissani. Kansakkaassa basaarissa he +eivät katsoisi minua soveliaaksi pitämään kiinni hänen jalustimestansa +taikka kantamaan hänen varvaskenkiään -- oi! tätä taisteloa, tätä +alinomaista, katkeraa, loppumatonta taisteloa kohtaloni ja unelmieni +välillä! Miksi minä ensinkään olen? taikka, koska minä olen, miks'ei +minua tunnusteta semmoiseksi kuin minä tahtoisin olla?" + +"Suloinen ääni, joka Jabasterin kaukaisessa luolassa laskeusi alas +pyhästä kodistasi tuolta ylhäältä kuiskaten lohdutusta, soi'os +uudestaan! Lausu'os taas hiljaisia kutsumuksiasi yksinäiseen korvaani +ja karkoita pois nämät ajatukset, jotka vainoavat minua -- ajatukset, +mustat ja hämärät kuin julmat petolinnut, jotka väijyvät sankaria ja +odottavat hänen kukistustansa ja riemuitsevat, koska he urhoollisen +voittivat. Näissä väekkäissä kaupungeissa on jotakin turmiollista. Usko +kukoistaa erämaassa." + +Hän heittäysi vuoteellensa ja painaen alas päätänsä näytti vaipuvan +mietintöön. Hän kavahti ylös ja tarttuen tauluseensa kirjoitti siihen +seuraavat sanat: + +"Honain, minä olen ollut kaiken yötä niinkuin David Ziphin korvessa; +mutta Herrani avun kautta olen voittanut. Minä pakenen tästä +vaarallisesta kaupungista hänen asioillensa, joita olen liian paljon +laimin lyönyt. Älä koeta tavoittaa minua, vaan vastaan-ota +kiitollisuuteni." + + + + +KUUDES OSA. + + +I. + +Paahtava aurinko, sininen ja polttava taival, joka taholla korkeita, +jylhiä vuorenselänteitä, mustia rotkoja, syviä onkaloita, pohjattomia +kuiluja! + +Yksityinen olento liikkui etäällä. Nääntyen ja ponnistellen pilgrimi +verkalleen kiipesi jyrkkää ja kivistä polkua ylös. + +Helteisinä hetket vierivät; pilgrimi saapui viimein vuoren huipulle, +vähäiselle ja ryhmyiselle ylängölle, joka oli täynnä summattoman suuria +murenneita ja kuumentuneita kallionlohkareita. Kaikki oli autiota: ei +mitään lähdettä, ei mitään nurmea; linnut ja hyönteiset olivat yhtä +äänettöminä. Kuitenkin tämä oli vuoren huippu: ei mitään korkeampaa +kukkulaa kohonnut mistään; pilgrimi pysähtyi ja hengitti huokeammin, ja +vieno hymy ilmestyi hänen voipuneissa ja juhlallisissa kasvoissaan. + +Hän levähti hetken; hän otti laukustaan muutamia heinäsirkkoja ja +hunajaa ja vähäisen vesileilin. Hänen ateriansa oli lyhyt ja +yksinkertainen. Hänen palava halunsa päästä määräpaikalle ennen yön +tultua pakoitti häntä kulkemaan eteenpäin. Ennen pitkää hän oli astunut +ylängön poikki ja alkoi mennä vuorta alaspäin. Yksinäinen öljypuu tuli +näkyviin, tuosta kokonainen ryhmä, ja pian ryhmät muuttuivat lehdoksi. +Hänen tiensä polvitteli mieluisassa ja kauan kaivatussa siimeksessä. +Hän tuli ulos lehdosta ja huomasi, että hän oli käynyt vuorenkylkeä +alas enemmän kuin puoliväliin. Tämä päättyi äkisti kovin pimeään ja +soukkaan rotkoon; toiselta puolen nousi vuori, jonka korkeata rinnettä +seppelöitsi kaupunki, sievästi yleten loivalta kalteelta. + +Ei voisi ajatella mitään niin autiota, kolkkoa eikä kauhistavaa kuin +ympäröivää maisemaa, jota ei ainoakaan viljelyksen jälki valaissut. +Kaupunki seisoi ikäänkuin viimeinen gladiatori häviön amfiteaterilla. + +Sitä ympäröitsi korkea, torneilla varustettu muuri, jonka +rakennustapa oli pilgrimille tuntematon: portteja vipusiltoineen ja +nostoristikkoinensa, neliskulmaisia torneja, ja ampumareikiä +joutsimiehiä varten. Etuvartiat, puettuina teräkseen ja kiiltäen +auringonlaskussa, astuivat säännöllisillä väli-ajoilla valppaina pitkin +muuria, ja eräästä korkeasta tornista liehui lippu, lumivalkoinen +lippu, punainen risti keskellä! + +Vankeuden Ruhtinas näki viimein isiensä kadotetun pääkaupungin. + + +II. + +Muutamia kuukausia takaperin tämmöinen näkö olit sytyttänyt kaikki +Alroy'n salaiset intohimot; mutta aika ja kärsiminen ja katkera kokemus +olivat jo vähän masentaneet Hebrealaisten ruhtinaan tulista mieltä. Hän +katseli Jerusalemia, hän näki Davidin kaupungin, jota kristikunnan +mahtavat soturit vartioivat ja jota puolikuun lukemattomat armeijat +uhkasivat. Nuot kaksi maailman suurta puoluetta näytti taistelevan +siitä saaliista, jonka valloittamista varten hän, yksinäinen vaeltaja, +oli kulkenut erämaan halki. Jos kohta hänen uskonsa esti häntä +yrityksensä mahdolliiuutta epäilemästä, tunsi hän kumminkin syvästi, +että maailma oli aivan toisenlainen kuin hän oli Hamadanin puutarhoissa +ja Kaukason kallioilla uneksinut, ja että, jos hänen tarkoituksensa +menestyisi, se tapahtuisi vaan yhdellä ainoalla keinolla. Levollisena, +ehkä vähän alakuloisena, mutta täynnä hurskasta nöyryyttä ja pyhää +toivoa hän meni alas Josaphatin laaksoon, ja niin, sammuttaen janoansa +Siloah'n lähteellä ja nousten vastapäiselle kunnaalle, David Alroy +astui Jerusalemiin Sionin portin kautta. + +Häntä oli neuvottu, että se kaupungin-osa, joka oli jätetty hänen +kansalaisillensa, oli lähellä tätä pääsötietä. Hän kyseli suuntaa +vartialta. Tämä ei huolinut vastata häntä. Vanha ryysyihin puettu mies +kulki ohitse ja viittasi häntä luokseen. + +"Mitä tahdotte, ystävä?" Alroy kysyi. + +"Te kuulustelitte kansalaistenne asuntopaikkaa. Te olette varmaan outo +Jerusalemissa, koska luulitte, että Frankkilainen puhuisi Juutalaisen +kanssa. Teidän kävi hyvin, kun ei teitä potkittu eikä kirottu." + +"Potkittu ja kirottu! Nuotko koirat --" + +"Hiljaa! hiljaa! Jumalan rakkauden tähden", lausui hänen uusi +kumppaninsa kovin säikähtyneenä. "Oletteko lainanneet rahaa heidän +päälliköllensä, koska puhutte näin? Jerusalemissa meidän kansamme puhuu +ainoastaan kuiskaten." + +"Vähät siitä: ei sanat tätä pahaa paranna. Missä kaupungin-osamme on?" + +"Onko tämmöistä koskaan nähty! Hän puhuu niinkuin hän olisi +Frankkilainen. Minä pelastan hänen, ennenkuin joku rautakinnas särkee +hänen päänsä ja --" + +"Ystäväni, minä olen väsynyt. Kaupungin-osamme?" + +"Ketä te etsitte?" + +"Ylimmäistä rabbinia." + +"Tuotteko kirjeitä hänelle?" + +"Mitä se teihin koskee?" + +"Hiljaa! hiljaa! Te ette tiedä, mitä Jerusalem on, nuori mies. +Heittäkää pois tämmöinen käytöstapa. Mistä tulette?" + +"Bagdadista." + +"Vai Bagdadista! Jerusalem ei ole Bagdad. Turkkilainen on peto, vaan +kristitty on perkele." + +"Mutta kaupungin-osamme?" + +"Hiljaa! Te etsitte ylimmäistä rabbinia?" + +"Niin juuri!" + +"Rabbini Zimriäkö?" + +"Ehkä. Minä en tiedä siitä enkä pidä sillä väliä." + +"Te ette tiedä siitä ettekä pidä sillä väliä! Tämä ei ollenkaan sovi: +te ette saa menetellä tällä tapaa Jerusalemissa. Älkäät sitä uskoko." + +"Mies, minä näen, että sinä olet joutava lörpötteliä. Neuvo minua +meidän kaupungin-osaan ja minä maksan sinulle hyvästi -- taikka mene +tiehesi." + +"Mene tiehesi! Oletko sinä Hebrealainen? koska sanot 'mene tiehesi' +kaikille. Te tulette Bagdadista! Minä sanon teille jotain -- menkäät +takaisin Bagdadiin. Te ette koskaan sovi Jerusalemille." + +"Teidän harmaa partanne varjelee teitä. Vanha houkkio, minä olen vasta +tullut pilgrimi, joka olen sanomattomasti uupunut, ja te viivytätte +minua tässä typerällä puheellanne!" + +"Typerällä puheellani! No! mitä tahdoitte?" + +"Johdata minut rabbini Zimrin luo -- jos se on hänen nimensä." + +"Jos se on hänen nimensä! Kaikki tuntevat rabbini Zimrin, Jerusalemin +päärabbinin, Aaronin jälkeläisen. Meillä on vielä temppelimme, sanokoot +mitä tahansa. Rabbini Zimri on viisas kirjan-oppinut." + +"Viheliäinen narri! Minä häpeän, että kärsivällisyyteni loppuu +tuommoisen äijä höpelön tähden." + +"Narri! Höpelö! No kuka te olette?" + +"Semmoinen, jota ette voi arvatakaan. Älkäät tuhlatko enää sanoja, vaan +viekäät minut esimiehenne luo." + +"Esimiehenne luo! teidän ei tarvitse mennä kauas. Minä en tunne ketään +kansalaista, joka pitää päätänsä korkeammalla kuin minä, ja minua +nimitetään Zimriksi." + +"Kuinka, päärabbini -- tuo suuri kirjanoppinut!" + +"Juuri hän; minä luulin, että olitte kuulleet jotakin hänestä." + +"Unhotetaan pois, mitä on tapahtunut, hyvä Zimri. Kun suuret miehet +liikkuvat nimeänsä ilmoittamatta, he saavat välisti kuulla ankaria +sanoja. Se on kalifin osa yhtä hyvin kuin teidänkin. Minä olen iloinen, +kun saan tulla tuttavaksi niin mainion oppineen kanssa. Vaikka minä +olen nuori ja huonoissa vaatteissa, minä olen jotenkin maailmaa kokenut +ja kenties tuon ensi sabbatina synagogassa esiin enemmän dirhemejä kuin +ehkä luulitte. Hyvä ja oppinut Zimri, minua haluttaisi ruveta sinun +vieraaksesi." + +"Arvossa pidettävä nuorukainen! Ja hän puhuu nyt hiljaisesti ja +lempeästi! Mutta olipa se oikein onni, että osasin olla saapuvilla. +Hyvä -- mikä teidän nimenne on?" + +"David." + +"Varsin kunniallinen nimi -- hyvä David. Sattui kuitenkin hyvin, että +olin läsnä, kun puhuttelitte vartiata. Juutalainen puhuttelee +Frankkilaista, ja vieläpä vartiata! Ha! ha! ha! se on somaa. Kuinka +rabbini Maimon on naurava! Sattui todella hyvin, no, eikö sattunut?" + +"Tosiaan, aivan oivallisesti." + +"Hyvä, se oli rehellisesti puhuttu! Tännepäin! tätä tietä. Ei se ole +kaukana. Meitä ei ole monta kansalaista täällä, mutta parempi aika on +tuleva -- parempi aika on tuleva." + +"Minä toivon sen. Tämäkö teidän porttinne on?" + +"Se on halpa. Jerusalem ei ole Bagdad, mutta te olette tervetullut." + + +III. + +"Kuningas Pirgandicus astui niihin", lausui rabbini Maimon, "mutta ei +kukaan hänen jälkeensä." + +"Ja milloin hän eli?" Alroy kysyi. + +"Hänen hallituksestansa on kerrottu Talmudissa", vastasi rabbini Zimri, +"mutta Talmudissa ei ole mitään vuosilukuja." + +"Onko siitä kauankin?" kysyi Alroy. + +"Vankeuden jälkeen", vastasi rabbini Maimon. + +"Minä epäilen sitä", lausui rabbini Zimri, "taikka miksi häntä +kuninkaaksi nimitettäisiin?" + +"Oliko hän Davidin huonekunnasta?" sanoi Alroy. + +"Kaiketi", lausui rabbini Maimon; "hän oli meidän suurimpia kuninkaita +ja voitti Julius Caesarin." + +"Hänen valtakuntansa oli Afrikan pohjoisimmissa osissa", lisäsi rabbini +Zimri, "ja on vielä tänäkin päivänä, jos vaan voisimme löytää sen." + +"Niin, tosiaan", jatkoi rabbini Maimon, "valtikka ei ole koskaan +joutunut pois Judan suvusta; ja hän ratsasti aina valkoisella +elefantilla." + +"Joka eli peitetty kultakankailla", sanoi rabbini Zimri. + +"Ja hän kävi kuninkaitten hautakammioissa?" kysyi Alroy. + +"Epäilemättä", vastasi rabbini Maimon. "Koko kertomus löytyy +Talmudista." + +"Eikä vaan voi löytää niitä?" + +"Ei kukaan", lausui rabbini Zimri; "mutta tuon oppineen Moses Hallevyn +mukaan ne ovat jossakin Libanonin vuoren laaksossa, jonka yli-enkeli +Mikael sinetillänsä lukitsi." + +"Kuuluisa Babelin oppinut Abarbanel", sanoi rabbini Maimon, "tuopi +esiin satakaksikymmentä todistusta Gemaran selityksissänsä, että ne +vaipuivat maan sisään, kun temppeli rahoitettiin." + +"Eivät mitkään todistukset ole niin tukevat kuin Babelin Abarbanelin", +arveli rabbini Zimri. + +"Suuri Pundebitan rabbini Akiba on kumonnut ne kaikki", lausui rabbini +Maimon, "ja arvelee, että ne otettiin ylös taivaasen." + +"Ja kumpi oikeassa on?" kysyi rabbini Zimri. + +"Ei kumpikaan", vastasi rabbini Maimon. + +"Satakaksikymmentä todistusta painaa paljon", sanoi rabbini Zimri. + +"Hyvin oppinut ja mainio Granadan Aaron Mendola", jatkoi rabbini +Maimon, "on näyttänyt todeksi, että kuninkaitten hautakammiot ovat +etsittävät eteläisessä Espanjassa." + +"Kaikki, mitä Mendola kirjoittaa, ansaitsee huomiota", lisäsi rabbini +Zimri. + +"Samarian rabbini Hillel käy aina kahdesta Mendolasta", sanoi rabbini +Maimon. + +"Hän on varsin oppinut", lausui rabbini Zimri, "ja mitä hän arvelee?" + +"Hillel osoittaa, että löytyy kaksi kuninkaitten hautaa", virkki +rabbini Maimon, "mutta ettei kumpikaan niistä ole oikea." + +"Kuinka oppinut!" huudahti rabbini Zimri. + +"Ja kuinka valaiseva!" muistutti Alroy. + +"Nämät ovat korkeita aineita", jatkoi Maimon, ja hänen himmeät silmänsä +sädehtivät ilosta. "Teidän vieraanne, rabbini Zimri, tarvitsee lukea +Damaskon oppineen Schimei'n esitys: 'vaikuttavista mahdottomuuksista.'" + +"Se vasta teos on!" huudahti Zimri. + +"Minä en koskaan nukkunut hiukkaakaan kolmeen yöhön, kun olin lukenut +tämän teoksen", sanoi rabbini Maimon. "Se sisältää kaksitoista tuhatta +viisi sataa ja kolmekymmentä seitsemästi otetta Pentateukista eikä +yhtäkään ainoata omantakeista muistutusta." + +"Siihen aikaan oli jättiläisiä", arveli Zimri; "me olemme lapsia nyt." + +"Ensimäisellä luvulla on aivan sama vaikutus, joko sen luki alusta +loppuun tai takaperin lopusta alkuun", jatkoi rabbini Maimon. + +"Ischabod!" huudahti rabbini Zimri. + +"Ja ensimäinen kirjain joka osastossa on kabbalistillinen vertauskuva +jostakin Judan kuninkaasta!" + +"Temppeli rakennetaan jälleen", sanoi rabbini Zimri. + +"Kyllä, kyllä! tämä tiedettä on!" huudahti rabbini Maimon; "mutta mitä +tämä suuri esitys 'vaikuttavista mahdottomuuksista' on verraten tuohon +syvään, ihmeteltävään ja --" + +"Hurskas rabbini!" lausui joku nuori synagogan pappi, joka nyt astui +sisään; "tunti on käsillä." + +"Älkäät sanoko niin! oppinut Maimon, minun täytyy mennä synagogaan. +Olisi hupaista istua koko päivä teitä kuuntelemassa. Tulkaat, David, +kansa odottaa meitä." + +Zimri ja Alroy jättivät kartanon ja astuivat pitkin kapeita, +epätasaisia katuja Hebrealaisten päätemppelin luo. + +"Kunnian-arvoisa Maimon on kovasti pahoillaan, kun hän ei voi yhtyä +meihin", lausui rabbini Zimri. "Te olette epäilemättä kuulleet hänestä +Bagdadissa; hyvin oppinut rabbini." + +Alroy kumarsi äänettömänä. + +"Hän on varsin vilkas vuosiensa suhteen. Tuskinpa uskoisitte, että hän +oli minun opettajani." + +"Minä huomaan, että olette perineet paljon hänen opistansa." + +"Te olette sangen ystävällinen. Jos rabbini Maimon elää yhden vuoden +vielä, hän on ensi pääsiäisinä satakymmenen vuoden vanha." + +"Minä en epäile sitä." + +"Kun hän on mennyt isiensä luo, on suuri nero sammunut Israelissa. Te +halasitte kuulla jotakin kuninkaitten hautakammioista; sanoinhan minä +teille, että hän oli tähän omainen. Kuinka täynnä ajatuksia hän oli! +Hänen järkensä on niinkuin muna." + +"Vähän vanhanpuolinen. Minä varon, että hänen johdatuksensa tuskin +tuottanee minulle kuningas Pirgandicon kadehdittavaa onnea." + +"Kun kahden kesken, hyvä David, puhumme kuningas Pirgandicota, minä en +voi olla luulematta, että oppineelle Maimonille tuli pikkuinen erehdys. +Minun päättääkseni Pirgandicus oli ainoastaan ruhtinas. Se oli +vankeuden perästä, eikä minun tietääkseni löydy yhtään todistusta, että +joku hallitsijoistamme olisi kukistuksen jälkeen ottanut itselleen +korkeampaa nimeä. Varmaan ruhtinas, vai kuinka? Mutta, vaikka en +sanoisi sitä kellekään muulle kuin teille, minä luulen, että arvokas +ystävämme käy vähäisen vanhaksi. Meidän tulee muistaa hänen ikäänsä. +Satakymmenen vuoden vanha ensi pääsiäisinä. Siinä on raskas taakka." + +"Kyllä! jos siihen lisää hänen tietonsa, se on todella hirveä taakka!" + +"Te olette olleet viikkokauden päivät Jerusalemissa ettekä vielä ole +käyneet synagogassamme. Se ei ole seeteristä ja norsunluusta, mutta +temppeli se kuitenkin on. Tätä tietä. Viikkokaudenko vaan olette +oleskelleet täällä? No, te näytätte jo aivan toisenlaiselta! Minä en +koskaan unhota ensi yhtymistämme. Se oli mainiota, eikö niin? Ja kun +minä ilmoitin teille, että olin päärabbini Zimri, kuinka te muutuitte? +Teidän ruokahalunne on kokonaan palannut. Oi! hauska on saada kerta +vielä yhtyä omiin kansalaisiin. Vasemmalle päin. Niin! meidän +täytyy astua alaspäin vähäisen. Me pidämme kokouksiamme vanhalla +hautausmaalla. Teillä on komeampi temppeli, onpa varmaan, Bagdadissa. +Jerusalem ei ole Bagdad. Mutta tälläkin on etunsa. Se on turvallinen; +me emme ole erittäin rikkaita emmekä tahdo semmoisilta näyttää." + + +IV. + +Pitkä käytävä saatti heidät useihin vähäisiin, neliskulmaisiin ja +mataliin huoneisin, jotka olivat yhteydessä toinen toisensa kanssa. +Näitä valaisi vaskilamput, jotka olivat asetetut vähän matkan päähän +toisistaan tyhjiin komeroihin, joissa ennen kuolleitten ruumiita +säilytettiin ja joita nyt savuiset liekit olivat soaisseet. Noin kaksi +tai kolme sataa henkilöä oli kokoontunut näihin huoneisin, joita tuskin +voi eroittaa, kun ensiksi tuli alas kirkkaasta päivänvalosta: mutta +vähitellen silmät tottuivat himmeään ja sumeaan ilmaan, ja Alroy näki +viimeisessä ja valoisimmassa huoneessa korkean seeterisen kylkikammion, +liiton-arkin vertauskuvan, jossa pidettiin pyhät astiat ja pyhitetty +lain kopia. + +Seisoen riveissä, päät mystillisellä tavalla verhottuina, Israelin +hyljätyt tähteet, nuot vangit entisessä pääkaupungissaan, tunnustivat, +mistäkään kärsimyksistä huolimatta luottamustansa Jumalaansa ja myöskin +uskoansa hänen lupaustensa täyttämiseen, vaikka viivytetyn toivon +koko katkeruus täytti heidän sydämensä. Heidän yksinkertainen +jumalanpalveluksensa oli päätetty, heidän rukouksensa olivat luetut, +heidän vastauksensa tehdyt, heidän lakinsa asetettu näkyviin, +ja armeliaisuuden lahjat ylimmäisen papin suusta ilmoitetut. +Jumalanpalveluksen jälkeen kunnian-arvoisa Zimri aukaisi jonkun +Talmudin kirjan ja selitti kokoontuneelle kansalle lakia, vahvistuneena +kaikkien noitten kuuluisain ja oppineitten miesten mielipiteistä, jotka +olivat päähenkilöinä hänen tieteellisissä keskusteluissaan ijäkkään +Maimonin kanssa. + +"On kirjoitettu", lausui rabbini: "Ei sinun pidä muita Jumalia pitämän +minun edessäni! No, tiedättekö, mitä meidän isämme Abraham vastasi, kun +Nimrod käski hänen palvella tulta? Miks'ei yhtä hyvin vettä, arveli +Abraham, joka voi sammuttaa tulen? miks'ei pilviä, jotka voivat +vuodattaa vettä? miks'ei tuulia, jotka tuottavat pilviä? miks'ei +Jumalaa, joka on luonut tuulet?" + +Myöntymisen hyminä nousi koko seurakunnasta. + +"Elieser", kysyi Zimri, kääntyen nuoren rabbinin puoleen, "on +kirjoitettu, että hän otti kylkiluun Adamista, kun tämä uupui. Onko +Jumala siis rosvo?" + +Nuori rabbini näytti kummastuneelta ja käänsi silmänsä maahan. +Seurakunta oli hyvin hämmästynyt ja vähäisen levoton. + +"Eikö kukaan osaa vastata?" lausui Zimri. + +"Rabbini", sanoi joku vieras, pitkä, mustanverinen afrikalainen +pilgrimi, joka seisoi jossakin huoneen nurkassa ja oli puettu punaiseen +vaippaan, johon lamppu loi häilyvän valonsa. "Rabbini, rosvot +tunkeusivat viime yönä huoneeseni ja veivät yhden savi-astian, mutta +jättivät kultaisen vaasin sijaan." + +"Hyvin vastattu, hyvin vastattu", huudahti seurakunta. Suostumuksen +osoitukset olivat lujat. + +"Oppinut Zimri", jatkoi afrikalainen, "on kirjoitettu Gemarassa, että +Jerusalemissa oli nuorukainen, joka rakastui kauniisen tyttöön, vaan +tämä halveksi häntä. Ja nuorukainen joutui niin rakkautensa valtaan, +ettei hän kyennyt puhumaan; vaan kun hän näki tytön, hän katsoi +rukoillen häneen, ja tämä nauroi häntä. Ja eräänä päivänä, kun +nuorukainen ei saanut oltua, hän lähti erämaahan; ja yön puoleen hän +palasi kotiin, mutta kaupungin portit olivat suljetut. Ja hän meni alas +Josaphatin laaksoon ja astui Absalonin hautakammioon ja laski siihen +maata; ja hän näki unen: ja seuraavana aamuna hän tuli hymyillen +kaupunkiin. Ja neitonen tapasi hänen ja kysyi: sinäkö se olet; oletko +sinä nauraja? Ja hän vastasi: katso, kun en eilen mitään lohdutusta +saanut, minä läksin ulos kaupungista erämaahan ja palasin kotiin ja +kaupungin portit olivat suljetut ja minä menin alas Josaphatin laaksoon +ja astuin Absalonin hautakammioon ja laskin maata ja näin unen, ja +siitä anti minä olen nauranut! Ja tyttö lausui: 'kerro minulle +unelmasi!' Vaan nuorukainen vastasi ja sanoi: minä en kerro unelmaani +muille kun vaimolleni, sillä se koskee hänen kunniaansa! Ja tyttö kävi +murheelliseksi ja uuteliaaksi ja sanoi: minä olen sinun vaimosi, kerro +minulle unelmasi. Ja he menivät suoraa tietä pois ja naivat toisensa, +ja siitä asti molemmat nauroivat. No, oppinut Zimri, mitä tämä kertomus +tarkoittaa, joutava lorupuhe lakiviisaan mielestä, vaan kuitenkin on +vankeuden etevin kirjanoppinut sen kirjoittanut?" + +"Minun älyni ei riitä siihen", lausui päärabbini. + +Rabbini Elieser oli ääneti; seurakunta huokaili. + +"Kuulkaat nyt selitys", sanoi afrikalainen: "nuorukainen on meidän +kansamme ja tyttö on kadonnut Sionimme, ja Absalonin hauta osoittaa, +ettei pelastus voi tulla kuin Davidin huonekunnasta. Kuuletko tämän, +nuorukainen?" kysyi Afrikalainen, astuen esiin ja pannen kätensä Alroy'n +olkapäälle, "minä puhua sinulle, sillä minä olen huomannut hartaan +osan-oton sinun käytöksessäsi." + +Vankeuden Ruhtinas säpsähti ja loi silmänsä edessään olevaan synkkään +muotoon, mutta hän ei voinut selittää mitään. Afrikalaisen kasvojen +ylipuolta peittivät osaksi mustat, tuuheat hiukset ja leukapuolta hänen +korkea pukunsa. Niitten ainoa tunnusmerkki oli leimuava silmä, joka +välähti esiin ikäänkuin salama mustasta pilvestä. + +"Onko osan-ottoni ainoa syy, joka saattaa teidän kääntymään minun +puoleeni?" Alroy kysyi. + +"Kuka koskaan ilmoitti kaikki syynsä?" vastasi Afrikalainen nauraen +ivallisesti. + +"Minä en yritäkään niitä oppimaan. Olkoon siinä kylläksi lausuttu, +vieras, että mitä tahansa te tarkoitatte, minä hyvästi ymmärrän sen." + +"Se on hyvä: oppinut Zimri, onko tämä sinun oppilaasi? Minä onnittelen +sinua. Minä tahdon verrata häntä toivokkaasen Elieseriin." Näin lausuen +harteva Afrikalainen astui ulos huoneesta. Seurakunta hajosi myöskin. +Alroy olisi mielellänsä heti seurannut Afrikalaista ja puhunut kauemman +aikaa ja yksinänsä hänen kanssaan; mutta muutamat minuutit kuluivat +Zimrin virallisten toimitusten tähden ennenkuin hän pääsi lähtemään; ja +kun hän meni, hän turhaan etsi vierasta. Hän kuulusteli seurakunnalta, +mutta ei kukaan tuntenut Afrikalaista. Hän ei ollut kenenkään vieras +eikä kenenkään velallinen eikä ollut nähtävästi koskaan ennen siellä +ilmestynyt. + + +V. + +Torven ääni ilmoitti, että portit suljettaisiin, kun Alroy lähti Sionin +kulkutietä kaupungista. Kiusausta oli vaikea vastustaa. Hän kiirehti +ulos ja riensi eteenpäin monta sataa kyynärää taaksensa katsomatta, ja +kun hän katsoi, hän huomasi iloksensa, että hänen täytyi jäädä muurien +ulkopuolelle yöksi. Aurinko oli laskenut, Öljyvuori ruskotti vielä sen +viimeisistä säteistä, mutta Josaphatin laakso oli peittynyt mustaan +varjoon. + +Hän kulki vähäisen aikaa vuorten välitse, katsellen Jerusalemia +sadoilta eri paikoilta ja ihastellen niitä yksityisiä planeteja ja +karttuvia tähtiryhmiä, jotka virisivät ihanuuteensa taikka loistaen +yhdistyivät. Jokseenkin väsyneenä hän viimein meni alas laaksoon. +Vähäinen Siloah'n puro näytti suikertelevan kuutamassa, ikäänkuin +hopeinen lanka. Muutamat kodittomat raukat nukkuivat suihkulähteen +katoksen alla. Useita melkoisen suuria yksinäisiä hautakammioita kohosi +Öljyvuoren juurelta, ja isoimpaan tämmöiseen Alroy astui. Liikkuen +kapeaa käytävää myöten hän saapui vähäiseen neliskulmaiseen huoneesen. +Kummallakin puolella oli tyhjä graniti-sarkofagi, toisen kansi +särjetty. Näitten väliin Vankeuden Ruhtinas pani vaippansa ja uupuneena +kävelyksestänsä hän pian nukkui sitkeästi. + +Muutamien tuntien perästä hän heräsi. Hänestä tuntui niinkuin +ihmis-äänet olivat herättäneet hänen. Huone ei ollut aivan pimeä. +Yksinäinen kuun säde tunkeusi hautakammion laesta kohokuvilla +varustetun aukon läpitse ja asetti juuri näkyviin hämärän sisäpuolen. +Yhtäkkiä ääni puhui -- outo ja omituinen ääni. + +"Veli, veli, yön äänet alkavat." + +Toinen ääni vastasi: + +"Veli, veli, minäkin kuulen ne." + +"Nainen synnytyskivuissa!" + +"Varas työssänsä." + +"Etuvartian huuto!" + +"Murhamiehen astunta!" + +"Oi! noita iloisia yön ääniä!" + +"Veli, veli, astukaamme esiin ja vaeltakaamme ympäri maailmaa." + +"Me olemme nähneet kaikki. Minun tekee mieli maata täällä ja kuunnella +haukkuvaa koiraa. Se soitanto sopii haudalle." + +"Oivallinen ja erinomainen tosiaan. Sinä olet laiska. Minun on halu +hauskutella tähdikkäässä ilmassa. Meidän tuntimme ovat hartaat, niitten +tarvitsee olla iloiset." + +"Mitä me katselemme, taivastako vai maata?" + +"Helvettiä minä puolestani katselen, se on hupaisempi." + +"Mitä minuun tulee, minä olen ikävystynyt Hadekseen." + +"Käykäämme Salomonin luona!" + +"Hänen tuntemattomassa pääkaupungissansako?" + +"Sepä olisi erinomaista." + +"Mutta missä, oi! missä?" + +"Ei hengetkään voi sitä sanoa. Mutta he puhuvat, mutta he puhuvat -- +minä en tohdi hiljaankaan lausua, mitä he puhuvat." + +"Kuka sen sinulle kertoi?" + +"Ei kukaan. Minä kuuntelin, kun eräs afriti kuiskaellen puhutteli +naispuolista Ghoulia, jota hän alkoi vietellä." + +"Ha, ha! ha, ha! oivallinen pariskunta, oivallinen pariskunta! me +olemme enemmän etherinluontoisia." + +"Nainen oli tavallansa kaunotar. Hänen silmänsä olivat kirkkaat, vaikka +vähäisen vetiset, ja hänen poskensa olivat maalatut lapsen verellä." + +"Voi! kuinka hauskaa; mitä he sanoivat?" + +"Mies oli karannut Salomonin henkivartiostosta. Portto herutteli hänestä +koko salaisuuden." + +"Kerro minulle, velikulta." + +"Minä näytän sen sinulle, mutta en kerro." + +"Voi! kerro sentään." + +"No, kuule siis. Genthesman kolkossa luolassa löytyy virta, jonka luo +ei kukaan ole päässyt, ja sinun täytyy purjehtia, ja sinun täytyy +purjehtia -- veli!" + +"No." + +"Minusta tuntuu kuin täällä olisi jotakin liian maallista." + +"Mikä se on?" + +"Ihmisen henki." + +"Haju turmiollisempi kuin aamu-ilma! Pois, pois!" + + +VI. + +Siinä vuorenharjanteessa, joka ulottuu Öljyvuorelta Jordanin virtaan +saakka, löytyy Genthesman suuri luola, avara onelma, jonka luonnon +ja taiteen yhdistyneet voimat ennen muinoin ovat aikaan saaneet. +Sillä korkeihin basaltipatsaisin on leikattu outoja kirjaimia ja +kummallisia kuvia, ja useissa kohden kuvanveistäjän käsi on muuttanut +alkuperäiset koristukset säännöllisiksi orsistoiksi ja eriskummaisiksi +pylväänlatvoiksi -- jonka työn muka vangitut Divit ja voitetut Afritit +ovat tehneet suurta kuningasta varten. + +Oli sydän-yö; kylmä täysikuu vuodatti valoansa soukkaan laaksoon, jota +synkät ja autiot vaarat joka haaralta saarsivat. Yksityinen olento +seisoi luolan aukolla. + +Se oli Alroy. Rohkeana ja luja-aikeisena oli hän, hautakammion henkiä +kuunneltuansa, päättänyt saada selkoa Genthesman salaisuuksista. Hän +otti vyöstänsä limsiön ja tuliraudan, joitten avulla hän sytytti +soittonsa ja astui sitten sisään. + +Luola kapeni sitä myöten kuin hän varovaisesti liikkui edelleen, ja +ennen pitkää hän saapui semmoisen käytävän suuhun, joka ilmeisesti oli +ihmiskäden tekemä. Parvi yölepakoita lennähti esiin ja sammutti hänen +soittonsa. Hän kumartui alas sitä jälleen sytyttääkseen ja huomasi nyt, +että hän seisoi kivisellä permannolla. + +Käytävä oli väljä ja vähitellen kaltava. Kauan aikaa oli siitä kuutama +näkyvissä, mutta kun Alroy nyt katsoi ympärillensä, hän huomasi, että +ylänne hänen takanansa esti kaikki ulkopuolelta näkymästä. Käytävän +seinät olivat täynnä kummallisia veistokuvia. + +Vankeuden Ruhtinas astui miltei kaksi tuntia pitkin tätä käytävää. +Melkein koko ajan oli kaukainen putoavan veden kohina kuulunut. Tämä +eneni hänen lähetessään, ja likeisestä ankarasta pauhusta ja loiskeesta +hän nyt tiesi, että hän oli jonkun kosken kupeella. Hänen sydämensä +vapisi. Hän koetteli maata allansa, ennenkuin hän rohkeni mennä +edemmäksi. Yhtäkkiä vesi purskahti ylös ja sammutti hänen soittonsa. +Uhkaava vaara kauhistutti häntä, ja hän vetäytyi muutamia askelia +takaperin, turhaan koettaen jälleen sytyttää soittoansa, joka oli +kokonaan kastunut. + +Hänen rohkeutensa katosi. Mielen jäntevyys ja voimien ponnistus +näyttivät hyödyttömiltä. Hän oli juuri epätoivoon heittäymällänsä, kun +joku valo, joka laveni vallitsevassa pimeydessä, veti hänen huomionsa +puoleensa. + +Vähäinen, heleänpunainen pilvi näytti vierivän häntä kohden. Se aukeni, +se laski povestansa hopeisen tähden ja hajosi taas pimeyteen. Mutta +tähti jäi jälelle, hopeinen tähti, ja loi pitkän, väreilevän valojuovan +isolle ja riehuvalle koskelle, joka nyt vinheänä ja vaahtoisena +kokonaan ilmestyi Alroy'n silmien eteen. + +Tämä ihana, etuisa välitys elähytti jälleen uskaliasta pilgrimiä. +Musta, etupuolelta likenevä varjo, joka katkaisi sen valojuovan, jonka +tähti oli piirtänyt veteen, kiinnitti nyt Alroy'n huomiota. Hän astui +eteenpäin, saavutti jälleen äskeisen asemansa ja rupesi tyystemmin sitä +tarkastamaan. Siinä oli pursi, ja purressa istui äänetönnä ja +liikkumatonna yksi noista kookkaista, eriskummallisista ja kauheista +olennoista, joita hän oli nähnyt kuvattuina käytävän seinille. + +Jättäen kohtalonsa Israelin Jumalan haltuun, David Alroy hypähti +venheesen. + + +VII. + +Samalla Afriti, sillä se oli yksi näistä hirveistä olennoista, tarttui +airoihin, ja pursi alkoi liikkua eteenpäin. Kuohuvat vedet jakaantuivat +äkkiä sitä pitkää juovaa myöten, josta tähden säteet heijastuivat +takaisin, ja haaksi solui korkeitten ja toisistaan eroitettujen +vesijoukkojen lomitse. + +Tällä tapaa he kulkivat tuokion aikaa, kunnes he joutuivat kauniille, +kuun valaisemalle järvelle. Kaukaa haamoitti vuorinen seutu. Alroy +katseli kumppaniansa uuteliaisuudella, joka ei ollut kokonaan pelkoa +vailla. Se oli merkillistä, ettei Alroy'n millään lailla onnistunut +kääntää tämän huomiota puoleensa. Afriti ei näyttänyt ollenkaan +tietävän, että mikään vieras oli muassa. Viimein he saapuivat järven +toiselle puolelle, ja Vankeuden Ruhtinas nousi purresta. + +Hän astui maalle yhden käytävän kohdalle, jonka molemmilla puolilla +seisoi summattoman suuria, punaisesta granitista veistettyjä leijonia +ja joka ulottui silmänkannon matkaa vuorenkupeesta ylöspäin. Tähän +kupeesen oli hakattu mitä komeimpia portaita. Helppo oli siis kiivetä +ylös, ja kulkein leijonakäytävää, Alroy pääsi ennen pitkää vuoren +huipulle. + +Suureksi ihmeeksensä hän näki Jerusalemin. Hänen oli mahdoton erehtyä +tämän muista hyvin eriävän paikan suhteen: hänen allansa oli Josaphat, +Kidron, Siloah; hän seisoi Öljyvuorella; hänen edessään oli Sion. Mutta +kaikissa muissa suhteissa kuinka aivan toisenlainen tämä maisema oli +kuin se, jonka hän oli muutamia päiviä takaperin ensi kerran nähnyt! +Ympäröiviltä kunnailta helotteli viinitarhoja ja kesäpalatseja ja +hekumallisia paviljongeja ja pulskeita huvipuistoja. Kaupunkia itseä, +joka levisi koko Sionin vuoren ylitse, vyötti valkoinen marmorivalli +kultaisin särminensä -- komea joukko portteja ja pylväitä ja +puutarha-pengermiä, korkeita kasoja mitä harvinaisimpia aineita, +seeteriä, norsunluuta ja kalliita kiviä, taitavasti leikattuja +patsaita, mitä kummallisimpia laadultansa, latvat lotus- ja palmupuun +muotoisina, friisit oliveina ja viiniköynnöksinä. + +Ja keskeltä kohosi mahtava temppeli, jonka pelkkä muotokin jo osoitti +ylevää innostusta, temppeli, niin avara, niin uhkea, jottei tarvittu +mitään pappia kertomaan, ettei ihmiskäsi ollut tätä ihanata rakennusta +suunnitellut! + +"Isieni Jumala!" Alroy lausui, "minä olen halpa, heikko olento, minun +elämäni on ollut unelmien ja näkyjen elämä, ja minä olen välisti +varonut, etten kykene ajatuksiani hallitsemaan -- missä minä olen? +Nukunko minä vai elänkö? Olenko minä uinailia vai kummitus? Tämä koetus +on liian suuri." Hän vaipui maahan ja peitti kasvonsa käsillään: hänen +liiaksi kiusatut hengenvoimansa näyttivät jättävän hänen: hän itki. + +Pitkä aika kului, ennenkuin Alroy tointui. Hänen kiihkeä itkunsa +lauhtui nyyhkytykseksi ja nyyhkytys muuttui huokaukseksi. +Uupumuksestansa rauhoittuneena hän vihdoin nousi seisaalleen, ja katso! +tuo loistava kaupunki oli poissa! Hänen edessään oli kuun valaisema +lakea, jonka poikki leijonakäytävä yhä jatkaantui, näyttäen päättyvän +vasta vuoriseen ilman rantaan. + +Tämän rajan Vankeuden Ruhtinas viimein saavutti ja seisoi kauhean ison +portin edessä, joka oli hakattu vankkaan kallioon neljän sadan jalan +korkeaksi ja jota mahdottoman suuret karyatidit joukottain kannattivat. +Tähän porttiin oli piirretty muutamia hebrealaisia kirjaimia, jotka hän +tutkittuansa havaitsi samanlaisiksi kuin Jabasterin talismanissa. Ja +ottaen povestaan tämän kalliin ja kauan säilytetyn lahjan, David Alroy, +Jabasterin neuvoja noudattaen, painoi sinetin porttia vastaan. + +Portti aukeni ryminällä, joka oli kovempi kuin maantärinä. Vaaleana, +huohottaen ja horjuen Vankeuden Ruhtinas astui äärettömän suureen +saliin, joka oli valaistu laesta riippuvilla, ihmeen isoilla ja +hehkuvilla metallipalloilla. Salin kummallakin puolella istui +kultaisilla valta-istuimilla rivi kuninkaita, ja kun pilgrimi lähestyi, +nämät nousivat ja ottivat diademinsa päästänsä ja heiluttivat niitä +kolme kertaa ja lausuivat kolmesti juhlallisella äänellä: "terve Alroy! +Terve sinulle, kanssa-kuninkaallemme! Kruunusi odottaa sinua!" + +Vankeuden Ruhtinas seisoi vavisten, silmät kääntyneinä maahan ja +hengittämättä nojautuen jotakin patsasta vastaan. Ja kun hän vihdoin +oli vähäisen koonnut mieltänsä ja uskalsi jälleen katsahtaa ylös, hän +huomasi, että monarkit olivat taasen istuutuneet; ja heidän +liikkumattomat ja tyynet kasvonsa ilmoittivat, etteivät he hänestä +tietäneet mitään. Tämä rohkaisi häntä, ja katsellen vuorotellen +kumpaistakin salin puolta Alroy eteni vakavilla, kenties hurjan +rohkeilla askelilla. + +Ja hän tuli kahden valta-istuimen luo, jotka olivat asetetut erikseen +salin keskelle. Toisella istui jalonnäköinen haamu, jonka vartalo oli +tavallista paljon korkeampi, käsivarret ristiin laskettuina ja silmät +maassa. Hänen jalkainsa alla oli poikki taitettu miekka ja särjetty +valtikka, joka ilmoitti, että hän oli hallitsia, vaikka hän oli kruunua +vailla. + +Vastapäisellä istuimella nähtiin kunnian-arvoisa henkilö, jolla oli +pitkä, aaltoiieva parta ja valkoinen puku. Hänen kasvonsa olivat +kauniit, vaikka ei enää nuoret. Ikä oli huomaamatta koskettanut niitä +ilman tavallisia vammojansa, ja aika oli vaan painanut niihin suloisen +arvon ja juhlallisen armauden. Kuninkaan ylöspäin kääntyneet kasvot +olivat seraphinmuotoiset, ja kun hän katseli taivasta päin, silmät +täynnä rakkautta, kiitosta ja ylistystä, hänen pyhät sormensa näyttivät +sivelevän kultaisen harpun väräjäviä kieliä. + +Ja edempänä ja paljoa ylempänä kuin muut, semmoisella valta-istuimella, +joka ulottui salin poikki, hallitsiankaltainen muoto kohtasi +heti Alroy'n säikähtyneitä silmiä. Viisikymmentä norsunluista +porrasta, itsekullakin kultainen leijona vartiana, johdatti +jaspis-valta-istuimelle. Häikäisevä valo virtaili hänen kiiltävästä +diademistansa ja hohtavista kasvoistaan, joka istui tällä +valta-istuimella -- ihanana kuin nainen, mutta majesteetillisenä kuin +joku jumala. Toisessa kädessä hän piti sinettiä, vaan toisessa +valtikkaa. + +Kun Alroy oli päässyt valta-istuimen juurelle, hän pysähtyi, ja +hänen sydämensä aavisti pahaa. Hän rukoili tuokion aikaa hiljaisessa +hartaudessa, ja vaikkei hän rohjennut katsoa ylös, hän astui +valta-istuimen ensimäiselle portaalle, astui toiselle, siitä +kolmannelle ja yhä eteenpäin hitaisin ja horjuvin askelin, kunnes hän +saapui yhdeksännelleviidettä portaalle. + +Vankeuden Ruhtinas nosti ylös silmänsä. Hän seisoi kasvoista kasvoihin +kuninkaan edessä. Turhaan Alroy koetti kiinnittää tämän huomiota taikka +vetää hänen katsettansa puoleensa. Nuot isot, mustat silmät, täynnänsä +yliluonnollista loistoa, näyttivät voivan tunkea kaikkien läpitse ja +valaista kaikki, mutta ne leimuivat sädettäkään Alroy'ta kohden +vuodattamatta. + +Kalveana kuin kuolleen haamu pilgrimi, jonka pyhävaellus nyt näytti +olevan päättymällänsä, seisoi kylmänä ja vapisevana sen esineen edessä, +jota kaikki hänen toiveensa ja vaivansa olivat tarkoittaneet. Mutta hän +muisti isänmaatansa, kansaansa ja Jumalaansa; ja samalla kuin hänen +äänettömät huulensa hengittivät Jehovan nimeä, hän ojensi juhlallisesti +käsivartensa ja tarttui lempeällä lujuudella suuren esi-isänsä herkästi +heltiävään valtikkaan. + +Ja kun hän koski siihen, koko näkymö katosi hänen edestään. + + +VIII. + +Tuntikausia tai vuosia olisi saattanut kulua, ainakin vaivoja +nähneeltä, kun Alroy taas pääsi taidollensa. Hänen silmänsä aukenivat +hitaasti, hän loi ympärilleen tuijottavan katseen, hän makasi +Genthesman luolassa. Kuu oli kadonnut, mutta aamu ei ollut vielä +koittanut. Yksinäinen tähti pilkisteli mustien vuorten huippujen takaa. +Hän liikutti heikosti jäseniänsä; hän aikoi nostaa kättänsä +huumaantuneelle otsallensa, mutta huomasi, että siinä oli valtikka. +Äskeisten tapausten muisto virisi hänen mielessänsä. Hän yritti +nousemaan, vaan havaitsi, että hän lepäsi inhimillisen olennon sylissä. +Hän käänsi päätänsä -- Jabasterin huolestunut katse kohtasi häntä. + + + + +SEITSEMÄS OSA. + + +I. + +"Teidän askeleenne ovat levottomat, heimolaiseni." + +"Niin mielenikin on." + +"Kaikki käynee hyvin." + +"Miriam, me olemme nähneet parhaan aikamme. Valmista itseäsi suruun, +armas tyttö. Minä en huoli itsestäni, sillä minä olen vanha, ja ikä +muuttaa meidät kaikki sankariksi. Minä olen kärsinyt, ja voin kärsiä +enemmän. Kun lähestymme loppuamme, näyttää siltä, kuin tunteemme +jähtyisivät. Minä olen nähnyt tavarani, jonka huolellisen elämän työllä +kokosin, yhtenä aamuna häviävän; minä olen nähnyt kansani, tuon heikon +jäännöksen, joka kuitenkin oli kansa, hajonneena taikka vielä +huonompana. Minä olen itkenyt heitä, vaikkei mikään itsekkään surun +kyynel ole koskaan kostuttanut tätä rypistynyttä poskea. Jospa vaan +olisin yksinäni -- niin! siinä kipuni on. Päivieni lohdutus on nyt +minun suruni." + +"Älkäät itkekö minun tähteni, kallis heimolaiseni. Rukoilkaamme +ennemmin, ettei meidän Jumalamme hylkää meitä." + +"Me emme ymmärrä, milloin meidän käy hyvin. Meidän elämämme kului +tyvenesti, ja silloin nurisimme. Menestyessämme me nurisimme, ja nyt +meitä on syystä rangaistu. Entisyyden muisto on Israelin hukka. +Entisyys on pelkkä unelma; ja valvovassa nykyisyydessä meidän olisi +pitänyt karkoittaa tuo raukaiseva varjokuva. Miksi tahdoimme päästä +vapaaksi? Me nurisimme vankeuttamme. Tämä vankeutta on: tämä kostea, +himmeä koppi, johon ovat panneet meidät kuolemaan." + +"Voi! nuoruus, maltiton nuoruus, sinun olemuksesi on hävitys. Eilen +vielä lapsena -- tuntuu siltä, kuin vasta eilen olisin kanneskellut +häntä, taitamatonta lasta, sylissäni, ja nyt meidän kansamme on +kukistunut hänen tekojensa kautta. Minä en tahdo ajatella sitä; se vie +minulta järjen." + +"Rakas heimolaiseni, me olemme eläneet yhdessä, ja me kuolemme yhdessä, +ja molemmat toisiamme rakastaen: mutta minä rukoilen teitä -- älkäät +puhuko kovia sanoja Davidista." + +"Tuleeko minun ylistää häntä?" + +"Älkäät puhuko mitään. Mitä hän on tehnyt, jos se tehtiin vihapäissä, +on kaikki kunniallista. Olisittekohan suoneet, että hän olisi säälinyt +Alschirokia?" + +"En ikinä! Minä olisin itse surmannut hänen. Urhoollinen poika, hän +teki velvollisuutensa, ja minä -- minä, Miriam, sinun heimolaisesi, +jota selän takana sormella osoitetaan ja jota sanotaan saituriksi, +petinkö minä tänä koetuksen hetkenä? Säästinkö minä aarteitani, kun +piti pelastaa kansani? Vetäysinkö pois mistäkään tämän ajan vaivoista +ja huolista? Lujuutta kysyvä aika, Miriam, mutta, nykyiseen verrattuna, +temppelin rakentamista --" + +"Te olitte silloin sama kuin aina olette olleet, paras ja viisain. Ja +koska meidän isiemme Jumala ei jättänyt meitä tässäkään tuiman tuskan +erämaassa, minä osoitan kiitollisuuttani sillä, että uskon häneen ja +ylistän hänen entistä laupeuttansa, kun rukoilen häneltä vielä +enempää." + +"No, no; elämän täytyy loppua. Se tunti lähestyy, jolloin meidän tulee +kohdata hallitsioitamme ja heidän näkötutkintoansa; oivallinen oikeus, +joka alkaa uhkauksilla ja päättyy kidutuksiin. Sinä olet ääneti, +Miriam." + +"Minä puhun Jumalani kanssa." + +"Mitä tämä hälinä tietää? Joku olento liikkuu pimeän rautaristikon +takana. Vankivartiamme. Ei, ei. Se on Kaleb! Uskollinen lapsi, minä +pelkään, että olet joutunut vaaran suuhun." + +"Minä tulen käskettynä, Herrani, ja tuon hyviä uutisia." + +"Hän hymyilee. Onko se mahdollista? Puhu, puhu!" + +"Alroy on ottanut vangiksi kuvernörimme haremin, kun se matkusti +Bagdadista tähän kaupunkiin, vartioittuna hänen parhailta +sotureiltansa. Ja hän on lähettänyt ehdottelemaan, että se +vaihetettaisiin teihin ja teidän perheesenne. Ja Hassan on vastannut, +etteivät hänen naisensa saa kiittää kuin hänen miekkaansa vapaudestaan. +Mutta kuitenkin ovat hän ja teidän heimolaisenne lähettiläs sopineet +niin, että molempain vankeja kohdellaan kaikella soveliaalla +kunnioituksella. Teitä käsketään sentähden palajamaan jälleen +palatsiinne, ja sotatorvi kaikkuu nyt suuren moskean edessä, kutsuen +koko armeijaa yhteen Alroy'ta vastaan, sillä Hassan on vannonut +tuovansa hänen elävänä tai kuolleena Hamadaniin." + +"Kuvernörin haremi, jota hänen parhaat soturinsa vartioivat! Tämä on +suuri teko. Hän muisti meitä. Uskollinen poika! Kuvernörin haremi! -- +hänen parhaat soturinsa! Tämä on mainio teko. Minä näen, että Herra on +hänen kanssaan. Hänellä on suuren isänsä sydän. Ajattele vaan, että +David, lapsi! -- Minä kanneskelin häntä -- usein. Kaleb! Lieneekö tämä +David, meidän Davidimme, lapsi, tyttö? Hän surmasi kuitenkin +Alschirokin! Miriam! missä hän on? Hyvä Kaleb, katso emäntääsi; hän on +vaipunut maahan. Aivan tainnoksissa! Tuo vettä. Se ei ole aivan +puhdasta -- mutta me pääsemme pian palatsiimme. Kuvernörin haremi! Minä +en saata uskoa sitä. Sirota vettä, sirota. Davidko otti ne vangiksi? +No, kun he kulkevat ohitse, meidän täytyy kääntää pois päämme emmekä +uskalla katsella heitä. Enemmän vettä: minä hieron hänen kättänsä. Se +on lämpöisempi! Hänen silmänsä aukenevat. Miriam, oivallisia uutisia, +lapseni! Kuvernörin haremi! -- minä en saata sitä uskoa!" + + +II. + +Vielä kerta omien seiniemme suojassa, Kaleb. Tämä on ihmeitä täynnä. +Minusta tuntuu kuin olisin nuori jälleen. Tämä on koti; vaan kuitenkin +minä olen vanki. Sinä sanoit, että armeija kokoontui; hänellä ei +suinkaan liene mitään menestyksen toivoa. Luuletko sinä, Kaleb, että +hänellä on mitään toivoa? Minä soisin, että hän kuolisi. Minä en +tahtoisi, että hän joutuisi vangiksi. Minä pelkään meidän +kidutuksiansa. Me kuolemme myöskin; me kuolemme kaikki. Nyt minä olen +ulkopuolella vankihuonetta, minusta tuntuu kuin voisin vaikka +taistella. Onko se tosi, että hän on ruvennut rosvojen seuraan?" + +"Minä näin sanansaattajan ja kuulin, että hän ensiksi meni muutamien +rosvojen luo erämaan raunioihin. Hän oli tutustunut niitten kanssa +pilgrimiretkellänsä. Sanotaan, että heidän johdattajansa on meidän +kansalaisiamme." + +"Se ilahuttaa minua. Hänen sopii siis syödä niitten kanssa. Minä en +soisi, että hän söisi saastaisia aineita Ismaeliitain luona." + +"Herra! kansamme kokoontuu hänen ympärillensä kaikilta suunnilta. +Kerrotaan, että Jabaster, tuo suuri kabbalista, on tuonut hänelle +kymmenen tuhatta miestä vuorilta." + +"Tuo suuri Jabasterko! siinä tapauksessa on joku toivo. Minä tunnen +Jabasterin hyvin. Hän on liian viisas rupeamaan mihinkään järjettömään +yritykseen. Oletko varma, että se oli Jabaster? Se on suuri nimi, +varsin mahtava henki. Minä olen kuullut semmoisia asioita tästä +Jabasterista, että sinä ällistelisit niinkuin Saul haamun edessä! +Ajattele vaan, että meidän Davidimme, Kaleb, nostaa tämmöistä melua! +Minä olen toivoa täynnä. Minä en ole mielestäni enää mikään vanki. Hän +voitti haremin vartioväen, ja kun hän nyt on saanut Jabasterin +luokseen, hän kukistaa heidät kaikki." + +"Sanansaattaja kertoi minulle, että hän vangitsi haremin ainoastaan +vapauttaakseen heimolaistansa ja sisartansa." + +"Hän rakasti aina minua; minä olen tehnyt velvollisuuteni häntä +kohtaan; minä luulen tehneeni. Jabaster! no, ystävä, siinä nimessä on +joku taikavoima! Löytyy miehiä Bagdadissa, jotka nousisivat keskellä +yötä vuoteeltaan Jabasteriin yhtyäksensä. Minä toivon, että David +noudattaa hänen neuvojansa kaikissa asioissa. Minun olisi pitänyt +tavata hänen palveliansa, minä olisin voinut lähettää sanan hänelle." + +"Herra! Ruhtinas Alroy ei kaipaa suuresti neuvonantajia, sen minä +voin kertoa teille. Jutellaan, että hänellä on suuren Salomonin +valtikka, jota hän itse on käynyt ottamassa noista tuntemattomista +hautakammioista Palestinassa." + +"Salomonin valtikka! -- jospa vaan voisin uskoa sitä! Tämä on ihmeitten +aikakausi. Missä me olemme? Kutsu Miriam tänne, minä kerron hänelle +nämät. Ajattele vaan, että David -- joka on vaan lapsi -- meidän +Davidimme pitää Salomonin valtikkaa! Entä Jabaster! Minulla on luja +usko. Herra hämmentäköön vihollisensa!" + + +III. + +"Armas Rachel, minä pelkään, että vaivaan sinua; suloinen Beruna, minä +kiitän sinua huolenpidostasi. Minä voin nyt paremmin; isku oli ankara. +Nämät ovat kummallisia uutisia, tytär." + +"Kyllä, rakas emäntä! Kuka olisi uskonut, että teidän veljenne olisi +ilmestynyt päällikkönä?" + +"Minä luulin aina, että hän oli rauhallisin olento maanmassa", lausui +Beruna, "vaikka hän tappoi Alschirokin." + +"Hänen suustansa ei saanut koskaan sanaakaan", väitti Rachel. + +"Hän kävi aina uneksien itseksensä", jatkoi Beruna. + +"Ja jos puhutteli häntä, hän aina kääntyi pois", sanoi Lea. + +"Taikka punehtui", lisäsi Imra. + +"No, minä puolestani", lausui ihana Batseba, "minä arvelin aina, että +ruhtinas David oli suuri nero. Hänellä oli niin kauniit silmät!" + +"Minä toivon, että hän voittaa Hassan'in", sanoi Rachel. + +"Niin minäkin", lausui Beruna. + +"Olisi hupaista tietää, mitä hän on haremin tehnyt", sanoi Lea. + +"Minun luullakseni hän ei tohdi puhutellakaan heitä", arveli Imra. + +"Sinä erehdyt suuresti", intti Batseba. + +"Kuulkaat!" sanoi Miriam. + +"Se on Hassan", lausui Batseba; "jospa hän ei koskaan palaisi!" + +Seldshukien julmat rummut räikkyivät, sitten sotatorven kimeä toitotus, +ja ennen pitkää hevoskavioin töminä. Huoneestansa varjostinten takaa +Miriam ja hänen neitsyensä näkivät sen loistavan joukon turbanipäisiä +ratsumiehiä, joka, kiiltäen kalliissa aseissa ja komeissa shaaleissa +ja uljaasti heiskaroiden tulisten ratsujensa selässä, nyt lähti +kukistamaan ja voittamaan Israelin ainoata toivoa. Nokimustalla +arabialaisella hevosellansa ratsasti ylpeä Hassan itse. Kun hän kulki +äskeisten vankiensa asunnon ohitse, häntä joko virkistytti tulevan +voiton iloinen ajatus taikka hän arvasi, että ristikon takaa kirkkaat +silmät ja ihanat kasvot katselivat hänen soreuttansa. Sen vuoksi kopea, +mutta kaunis Seldshuki heilutti käyräsapeliansa päänsä ympäri ja +pakoitti samalla hevostansa semmoisiin asemiin, että ratsastajan taito +tuli näkyviin. + +"Hän on kauniimpi kuin Alschirok", lausui Rachel. + +"Katso tuota shaalia!" sanoi Beruna. + +"Hänen käyräsapelinsa välkkyi kuin salama", arveli Lea. + +"Ja hänen ratsunsa oli musta kuin ukkosen pilvi", lisäsi Imra. + +"Paha silmä sattukoon häneen!" sanoi Batseba. + +"Herra", huudahti Miriam, "muista Davidia ja kaikkia hänen +kärsimistänsä!" + + +IV. + +Erämaan autioksi heitetty kaupunki tarjosi aivan toisenlaisen näyn kuin +sen, joka kohtasi Alroyn hämmästyneitä silmiä, kun hän ensin näki sen +jalot tornit ja astui sen äänettömiä, palatseilla pallistettuja katuja +myöten. + +Portin ulkopuolelle oli asetettu avara leiri noita matalia, mustia +telttoja, joita Kurdilaiset ja Turkomanit tavallisesti käyttivät; +pääkadut olivat täynnä vireitä ihmisparvia, jotka puuhasivat kaikissa +sodan valmistuksissa ja säännöttömän ja uskaliaan elämän hälisevissä +hankkeissa; hevoset olivat sioitetut hävinneisin huoneisin, ja korkeat +kamelit kohottivat sävyisät kasvonsa pylväsryhmien keskeltä taikka +kyykistyivät levollisina polvillensa kaatuneitten kuvapatsaitten ja +luhistuneitten obeliskein välissä. + +Kaksi kuukautta oli tuskin kulunut siitä, kun Alroy ja Jabaster olivat +tulleet Scherirah'n leiriin ja ilmoittaneet hänelle pyhän lähetyksensä. +Hänen kovettunut sydämensä, hänen, jonka äiti oli Juutalainen, oli +taipunut heidän ylhäältä saatuihin ennustuksiinsa. Hän ryhtyi heidän +asiaansa koko kääntyneen innolla, eivätkä hänen kirjavat joukkonsa +kauan epäilleet ruvetessaan semmoiseen uskoon, joka, samalla kuin se +tarjosi varmaan vaaroja ja erinomaisia seikkoja, lupasi rikkautta, jopa +valtaakin. Erämaan kaupungista uusi Messias lähetti sanansaattajansa +naapurikaupunkeihin ilmoittamaan, että hän oli tullut veljiensä luo, +jotka olivat vankeudessa. Hebrealaiset, ylpeä ja kankeaniskainen +sukukunta, vastaan-ottivat lemmityn ruhtinaansa ilmoituksen +ihastuksella. Davidin jälkeisellä ja Alschirokin surmaajalla oli +kaksinkertainen oikeus heidän luottamukseensa ja alamaisuuteensa, ja +läheisistä Kalifatin kaupungeista Hebrealaisten jaloimmat nuorukaiset +lähtivät miehissä osoittamaan kunnioitustansa Salomonin jälleen +saavutetulle valtikalle. + +Alusta hallitus piti tätä asiaa aivan mitättömänä, ja Seldshukien +sultani tyytyi siihen, että hän määräsi hinnan veljensä murhaajan +hengestä; mutta kun useista kaupungeista pakkoveroa otettiin ja monta +Moslemin karavania oli Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumalan nimeen +pidätetty ja ryöstetty, käskyt toimitettiin Bagdadista Hamadanin +uudelle kuvernörille, Hassan Subah'lle, että hän kukistaisi rosvot +elikkä kapinoitsiat ja lähettäisi David Alroy'n elävänä tai kuolleena +pääkaupunkiin. + +Hebrealaisten joukosta Alroy'hin yhtyneet tyytymättömät saivat +hiljaisemmilta, mutta kuitenkin samantunteisilta veljiltänsä tarkat +tiedot kaikista asioista, jotka tapahtuivat vihollisen pääkortterissa. +Samana päivänä saapui erämaan kaupunkiin vakoilioita, jotka ilmoittivat +Alroy'lle, että hänen heimolaisensa oli heitetty vankeuteen Hamadanissa +ja että joukko valituita sotureita lähti saattamaan jotakin +kuninkaallista haremia Bagdadista Persiaan. + +Alroy karkasi itse tämän vartioväen kimppuun, hajotti ne kokonaan ja +vangitsi heidän hoidokkaansa. Nämät tunnettiin Hamadanin kuvernörin +haremiksi, ja, jos kohta pettynyt toivo vähän aikaa vihavoitti +vangitsian liian vilkasta mieltä, saalis kuitenkin aikaan saatti, +niinkuin jo olemme nähneet, hänen kalliitten, vaikka kaukaisten +ystäviensä vapauden ja turvallisuuden. Tämä tapaus joudutti sen +armeijan lähtöä, jota Hamadanissa varustettiin hänen perikadokseen. +Vimmattu Hassan Subah kavahti ylös divaniltansa, tarttui +käyräsapeliinsa, ja, niitä apujoukkoja odottamatta, joita hän oli +likeisiltä päälliköiltä vaatinut, käski väkensä ratsahille ja kiiruhti +kahdentuhannen uljaan seldshukilaisen hevosmiehen etupäässä +puolustamaan rakkauttansa ja kostoansa tyydyttämään. + +Samassa amfiteaterissa, johon Alroy astui ensi kerran vankina, istui +hän nyt neuvottelemassa. Hänen oikealla puolellansa oli Jabaster, +vasemmalla Scherirah. Eräs nuorukainen, tuskin vanhempi kuin hän, mutta +pitkä kuin palmupuu ja voimakas kuin nuori leijona, oli neljäs +päällikkö. Tuonnempaa näkyi noin viisikymmentä täysi-aseista soturia, +mitkä seisoen, mitkä permannolla venyen. + +"Onko väki luettu, Abner?" kysyi Alroy nuorukaiselta. + +"On; kolme sataa sotakuntoista ratsumiestä ja kaksituhatta +jalkasoturia; mutta jalkaväeltä puuttuu aseita." + +"Herra on ne ajallansa lähettävä", lausui Jabaster, "anna heidän silla +välin yhä laittaa heittokeihäitä." + +"Luottakaamme Herraan", lausui Scherirah itseksensä, painaen alas +päätänsä ja kääntäen silmänsä maahan. + +Kova huuto kuultiin pitkin kaupunkia. Alroy hypähti ylös matoltansa. +Sanansaattaja oli palannut. Vaaleana ja laihtuneena, peitettynä hiellä +ja hiekalla uskollinen lähettiläs melkein kannettiin amfiteaterille +kansan hartioilla. Turhaan vartiat koettivat pidättää väkijoukkoa. He +kiipesivät kaaririvejä myöten ylöspäin, he täyttivät vanhan +näyttöhuoneen tyhjät ja lahoavat istuimet, he nojausivat toistensa +olkapäille, he kapusivat korkeitten pylväitten latvoihin. Kaikki kansa +oli kokoontunut uutisia kuuntelemaan; näkymö muistutti rakennuksen +entisestä tarkoituksesta, ja Alroy ja hänen sotatoverinsa näyttivät +jonkun muinaisen näytelmän gladiatoreilta. + +"Puhu", sanoi Alroy, "puhu vaikka pahimpia. Ei mikään sanoma voi olla +katkera niille, joitten puolesta Herra tahtoo kostaa." + +"Israelin hallitsia! näin sanoo Hassan Subah", vastasi lähettiläs: +"minun haremini ei saa kiittää kuin omaa miekkaani vapaudestansa. Minä +en hiero sovintoa kapinoitsiain kanssa, mutta minä en myöskään sodi +vanhuutta eikä naisia vastaan; ja Bostenagilla ja hänen perheellänsä +toiselta puolelta ja sinun isäntäsi vangeilla toiselta puolelta olkoon +rauha. Mene, sano Alroy'lle, että aion vahvistaa tämän hänen +sydänverellänsä. Ja katso! sinun heimolaisesi ja sisaresi ovat taas +palatsissansa." + +Alroy nosti hetkeksi kätensä silmiensä eteen, ja sitten heti malttaen +mieltänsä kyseli vihollisen liikuntoja. + +"Minä olen kulkenut erämaan halki nopealla dromedarilla; portinvartia +Shelomi, joka sydämestänsä harrastaa meidän asiatamme, lainasi sen +minulle. Minä en ole hidastellut enkä liioin nukkunut. Ennenkuin +aurinko huomenna laskee, Filistealaiset ovat täällä, Hassan Subah itse +heidän etupäässään. Sotalaumojen Herra olkoon meidän kanssamme! Siitä +asti kuin Kanaan voitimme, Israel ei ole taistelut tämmöistä sotavoimaa +vastaan!" + +Sohina nousi kokoontuneesta joukosta. Miehet katselivat kysytellen +toinen toistansa ja pusersivat itsekään huomaamatta toistensa käsiä. + +"Koetus on tullut", sanoi joku keski-ikäinen Hebrealainen, joka oli +taistellut kaksikymmentä vuotta takaperin Jabasterin rinnalla. + +"Oi, jospa saisin kuolla arkin kunniaksi!" lausui joku innostunut +nuorukainen Abnerin osastosta. + +"Kyllä minä sen arvasin, että joutuisimme pulaan", kuiskasi Kisloch, +Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle. Minkä vuoksi herkesimmekään +rauhassa ja hiljaisuudessa ryöstäjän työtä harjoittamasta?" + +"Ja rupesimme Juutalaisiksi!" lisäsi Guebriläinen ivalla. + +"Katsokaat Scherirah'ta", sanoi neekeri irvistellen. "Suuteleepa mies +oikein Salomonin valtikkaa!" + +"Minä olisin mieluisammin suonut, että hän olisi hirttänyt Alroy'n kun +hän ensi kerran tapasi hänen", lausui Kalidas. + +"Liiton lapset!" huudahti Alroy, "Herra on jättänyt heidät meidän +käsiimme. Huomenna illalla me lähdemme Hamadaniin!" + +Suosion huudot seurasivat näitä sanoja. + +"On kirjoitettu", lausui Jabaster, yhtä kirjaa aukaisten: "katso! minä +tahdon puollustaa tätä kaupunkia ja pelastaa sen itseni tähden ja +palveliani Davidin tähden." + +"Ja tapahtui sinä yönä, että Herran enkeli lähti ulos ja löi +Assyrialaisten leirissä sataneljä kertaa kaksikymmentä ja viisituhatta: +ja kun he nousivat varhain aamulla, katso! kaikki viholliset olivat +kuolleet." + +"Kun tänä aamuna katselin tähtiä ja luin tuota taivaan aapistoa, jonka +todelliset kabbalistat ymmärtävät, katso! Davidin huoneen tähti ja +seitsemän muuta tähteä liikkuivat ja yhtyivät ja asettuivat ympyräksi. +Ja se sana, joka tämän kautta syntyi, oli tuntematon minulle; mutta +katso! minä olen avannut kirjan, ja joka tähti on alkukirjain +jokaisessa Targumin säkeessä, jonka nyt olen lukenut teille. Sentähden +Sanheribin kohtalo on oleva Hassan Subah'n kohtalo!" + +"_Uskalla häneen kaikin ajoin, sinä kansa; vuodata sydämesi hänen +eteensä: Jumala on meidän turvamme, Selah_!" + +Tällä hetkellä naisen haamu ilmestyi amfiteaterin ylimmäisessä osassa, +hävinneessä korkeimmassa holvistossa, jossa yksinäinen kaari vielä oli +jälellä. Yhteinen huuto hiljeni heti, joka kieli vaikeni, joka silmä +kääntyi yhtäälle. Yksin Kislochkin ja hänen kumppaninsa säikähtyivät +äänettömiksi ja liikkumattomiksi, kun he katselivat Esteriä, +profetissaa. + +Hänen korkea asemansa, hänen mahtavat ruumiin-liikenteensä, hänen isot, +leimuavat silmänsä, hänen ihanat, vaikka kammottavat kasvonsa, hänen +mustat hiuksensa, jotka valuivat alas melkein polviin asti, ja +amfiteaterin takaa juuri nousevan kuun valkoinen valo, joka loi +hopeisen hohteen hänen yllensä ja näytti heijastuvan hänestä ikäänkuin +yliluonnollisesta olennosta, samalla kuin kaikki hänen allansa oli +aivan pimeässä, kaikki nämät seikat yhteensä saattivat hänet +läsnä-olevien hartaan huomion esineeksi, sillä välin kuin hän +voimakkaalla, mutta heleällä äänellä näin puhutteli heitä: + +"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Katso! kuuletteko +tätä, oi Jakobin huone, jotka olette nimitetyt Israelin nimellä ja +tulleet Judan vesiltä! Minä kuulen heidän sotajyminänsä erämaasta, ja +heidän torviensa ääni on niinkuin illan tuuli, mutta käsky on annettu, +joka sanoo, että kuolevainen on oleva suuremmassa hinnassa kuin pelkkä +kulta, niin, mies kalliimpi kuin Ophirin puhtaimmat malmit." + +"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Minä näen heidän +käyräsapeleinsa välkkeen, minä selitän heidän kauheat, reimastelevat +hevosensa; mutta käsky on annettu, joka sanoo, että jälkipoiminta on +tapahtuva heissä, ikäänkuin öljypuun pudistaminen; kaksi kolme marjaa +ylimmäisen lehvän päässä; neljä tai viisi yksinäisissä oksissa." + +"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Katso! käsky on +annettu, joka sanoo, että Hamadan on oleva sinun saaliinasi, ja hävitys +on kohtaava Babelia. Ja vastedes erämaan pedot asuvat siinä, ja +ulisevat hirmu-otukset täyttävät heidän huoneensa, ja strutsin tyttäret +elelevät siellä, ja tarhapöllöt asettavat sinne majansa, ja huuhkaja +munii siellä, ja metsänhaltiat pitävät siellä pitojansa. Ja sudet +ulvovat toisillensa heidän palatseissansa, ja lohikäärmeet heidän +hekumallisissa huvihuoneissaan. Hänen aikansa on aivan lähellä; +hänen päiviänsä ei pitkitetä; ruoko ja lotus saavat kuihtua hänen +virroissansa; ja hänen kanaviensa nurmet muuttuvat erämaan hietikon +kaltaisiksi. Sillä onko se vähäinen asia, että Herra lähettää +palveliansa nostamaan Jakobin sukukuntia ja entisellensä saattamaan +Israelin säilytettyjä? Laulakaat, oi taivaat, ja iloitse, oi maa, ja +puhjetkaat virsihin, oi vuoret, sillä Herra on lohduttanut kansaansa ja +tahtoo armahtaa sortuneitaan!" + +Hän herkesi; hän astui kiireisin askelin amfiteaterin jyrkkää puolta +alas, hyppäsi kaaririviltä toiselle ja juoksi kummallisella notkeudella +toisesta raunioläjästä toiseen. Viimein hän pääsi permannolle; ja +tuosta hän, vaahdoten ja huohottaen, riensi Alroy'n luo, heittäysi +maahan, halasi häntä jaloista ja pyyhki hiuksillansa tomun hänen +sandaleistaan. + +Läsnä-olevat purskahtivat pitkiin ja lujiin yliluonnollisen +luottamuksen ja tulisen ihastuksen huudahuksiin. He näkivät +Messiaksensa säihäyttelevän ihmeellistä valtikkaansa. He ajattelivat +Hassan Subah'ta ja hänen Seldshukejansa ainoastaan uhreiksensa ja +huomispäivää ainoastaan semmoiseksi päiväksi, joka oli uuden voiton, +vapauden ja vallan aikakauden alku! + + +V. + +Viiden päivän rientomarssien perästä Hassan Subah asetti komean +teltansa siihen ihanaan kosteikkoon, joka oli niin mieluisalla tavalla +virvoittanut Alroy'ta, kun hän oli yksinäinen pilgrimi. Yliympärille, +melkein puolen penikulman päähän, ulottuivat hänen soturiensa ja sen +lukuisan karavanin majat, joka oli seurannut häntä, kuljettaen vettä ja +elatusaineita armeijaa varten. Täällä levähtäessään koetti hän myöskin +saada tietoa vihollisen asemasta. + +Vakojaparvi, jonka hän oli heti lähettänyt matkalle, palasi melkein +kohta, tuoden muassaan vähäisen karavanin, jonka rosvot olivat taannoin +ryöstäneet. Kauppias, arvoisa ja hurskas mahomettilainen, saatettiin +Hamadanin kuvernörin eteen. + +"Rosvojen leiristä?" Hassan kysyi. + +"Paha kyllä", vastasi kauppias. + +"Onko sinne pitkä matka?" + +"Päiväys." + +"Ja te lähditte sieltä?" + +"Eilen aamulla." + +"Paljonko väkeä heillä on?" + +Kauppias epäili. + +"Eivätkö he ota ketään vangiksi?" kysyi kuvernöri, tarkkaan katsoen +kumppaniansa. + +"Pyhä profeetta! mikä viheliäinen raukka minä olen!" huudahti arvoisa +kauppias, hyrähtäen itkuun. "Uskollisena kalifin alamaisena minä olen +pakoitettu palvelemaan kapinoitsioita -- hartaana mahomettilaisena +minun täytyy auttaa Juutalaisia! Käske heti hirttää minut, herrani", +jatkoi onneton kauppias käsiänsä väännellen. "Käske heti hirttää minut. +Minä olen elänyt kylläksi." + +"Mitä tämä on?" Hassan kysyi; "puhu, ystäväni, pelkäämättä." + +"Minä olen uskollinen kalifin alamainen", vastasi kauppias; "minä olen +harras mahomettilainen, mutta minä olen kadottanut kymmenen tuhatta +dirhemiä." + +"Minun on teitä sääli; minä olen myöskin kadottanut jotakin, mutta +minun tappioni ei koske teihin eikä teidän tappionne minuun." + +"Kirottu olkoon se hetki, jolloin nämät koirat kiusasivat minua! +Sanokaat minulle, onko synti rikkoa uskollisuuttansa Juutalaisen +suhteen?" + +"Päinvastoin, minä voisin tuoda esiin monta kunnioitettavaa mollaa, +jotka selittäisivät teille, että tämmöinen rikos on pidettävä +suurimpana ansiona. No, no, minä näen, kuinka asian laita on: te olette +saaneet vapautenne sillä ehdolla, ettette petä armeliaita ryöstäjiänne. +Pakosta tehdyt lupaukset ovat houkkioin mörkönä. Kertokaat, kumppani, +kaikki, mitä te tiedätte. Missä he ovat? Suuriko joukko heillä on? +Arvaavatko he, kuinka lähellä me olemme?" + +"Minä olen uskollinen kalifin alamainen, ja minun tulee palvella +häntä", kauppias vastasi: "minä olen harras mahomettilainen, ja +velvollisuuteni vaatii, että kukistan kaikki uskottomat, mutta minä +olen myöskin ihminen, ja minun täytyy katsoa omaa etuani. Jalo +kuvernöri, lyhyeltä sanoen, nämät konnat ovat vieneet minulta kymmenen +tuhatta dirhemiä, niinkuin orjani voivat kertoa teille: kumminkin +tavaraa sen hinnan edestä. Ei kukaan voi näyttää todeksi, että sen arvo +olisi vähempi. Tosin kyllä on laskuun otettu ne viisikymmentä +prosenttia, jotka olisin voittanut shaaleillani Hamadanissa, mutta +kumminkin se on minulle sama kuin kymmenen tuhatta dirhemiä. Kysy +orjiltani, onko koskaan tämmöistä shaalivarastoa nähty." + +"Pää-asiaan, pää-asiaan. Rosvot?" + +"Minä pysyn pää-asiassa. Shaalit ovat pää-asia. Sillä, kun minä puhuin +shaaleista ja suuresta tappiostani, teidän tulee tietää, että rosvojen +päällikkö --" + +"Alroy'ko?" + +"Varsin tuima nuori herra -- minä en tiedä, miksi he sanovat häntä -- +sanoi päällikkö minulle: 'kauppias, te näytätte alakuloiselta.' +'Alakuloiselta', sanoin minä, 'te alakuloiselta näyttäisitte, jos +olisitte joutuneet vangiksi ja lisäksi kadottaneet kymmenen tuhatta +dirhemiä!' 'Kuinka, maksavatko nuot rääsyt kymmenen tuhatta dirhemiä?' +hän lausui. 'Kyllä, jos siihen luetaan ne viisikymmentä prosenttia, +jotka minä olisin voittanut Hamadanissa!' 'Viisikymmentä prosenttia', +hän lausui, 'te olette vanha veijari.' 'Veijari! Tekisi mieleni kuulla +jonkun nimittävän itseäni veijariksi Bagdadissa.' 'No niin, veijari +taikka ei, te voitte päästä tästä pulasta!' 'Millä tapaa?' 'No, te +näytätte hyvin kunnioitettavalta mieheltä', hän sanoi, 'ja olette kai +hyvä mahomettilainen lisäksi.' 'Niin olenkin', vastasin minä, 'vaikka +te olette Juutalainen! mutta kuinka usko on auttava minua tässä, sitä +minä en tosiaan tiedä, jollei enkeli Gabriel, niinkuin koranin +seitsemännen kolmatta luvun viidennessä kuudetta värsyssä --'" + +"Vaiti, vaiti!" huudahti Hassan; "pää-asiaan!" + +"Minä pysyn yhä pää-asiassa. Te minua siitä häiräytätte. Kuitenkin, +lyhyimmästä tärkimpään, päällikkö tietää kaikki teidän tulostanne ja on +hirveästi pelästynyt, vaikka hän panee suuria sanoja; minä näin sen +pian. Ja hän laski minun menemään, niinkuin näette, muutamien orjieni +kanssa, ja antoi minulle viidentuhannen dirhemin ottokirjan erään +Hamadanissa asuvan Bostenagin lunastettavaksi (kukaties tunnette hänet; +onko se kunnon mies?) sillä ehdolla, että poikkeisin teidän luoksenne +ja, Mahomet antakoon minulle anteeksi, latelisin teille valheen!" + +"Valheen?" + +"Niin, valheen; mutta nämät juutalaiset koirat eivät ymmärrä, mitä +tosi-hurskas mies on, ja kun aloin lausua valhetta, minä pian +hämmästyin. Nyt, jalo Hassan, jollei Juutalaiselle tehty lupaus sido +oikea-uskoista ja te pidätte huolta noista viidestätuhannesta +dirhemistä, minä olen kohta valmis ilmoittamaan kaikki." + +"Älkäät surko viittä tuhatta dirhemiänne, hyvä ystävä, vaan kertokaat +minulle kaikki." + +"Te vastaatte siitä, että minä saan rahani?" + +"Kunniani kautta." + +"Se on hyvä! Tietäkäät siis, nuot hävyttömät koirat ovat varsin heikot +sekä säikähtyneinä teidän tulostanne; yksi, jota he, luullakseni, +nimittävät Jabasteriksi, on lähtenyt suuremman osan, noin seitsemän +sadan miehen kanssa syvemmälle erämaahan. Niin minä kuulin; mutta +muistakaat, minä en tiedä sitä varmaan. Se nuorukainen, jota te +sanoitte Alroy'ksi ja joka jossakin ottelussa nykyisin haavoitettiin, +ei voinut seurata häntä, vaan oleskelee raunioissa. Siellä on myöskin +muutamia naisvankeja, vähäisen aarteita ja noin sata kumppania, jotka +ovat kätketyt hautakammioihin. Hän päästi minut vapaaksi sillä ehdolla, +että minä lähtisin teidän luoksenne ja vakuuttaisin teille, että nuot +koirat, täyteen viisituhatta miestä, ovat kulkeneet teidän sivutsenne +ja astuvat nyt Hamadania päin. He tahtoivat, että minä peloittaisin +teitä; se oli valhe enkä minä voinut kertoa sitä. Ja nyt te tiedätte +asian todellisen laidan; ja jos lupauksen rikkominen uskottoman suhteen +on synti, te saatte vastata siitä yhtä hyvin kuin noista viidestä +tuhannesta dirhemistä, joitten olisi, ohitse mennen, pitänyt oleman +kymmenen tuhatta." + +"Missä ottokirjanne on?" + +"Tässä", vastasi kauppias, vetäen sitä povestansa, "aivan asianmukainen +kirjoitus Bostenagille, jota he sanovat upporikkaaksi, ja joka tämän +kautta on velvoitettu maksamaan minulle viisituhatta dirhemiä, jos, +minun kertomukseni johdosta, Hassan Subah, joka olette te itse, palajaa +heti Hamadaniin heitä ahdistamatta." + +"Vanhan Bostenagin pää on vastaava tästä." + +"Minä olen iloinen siitä. Mutta, jos minä olisin teidän sijassanne, +panisin minä hänen ensiksi maksamaan itselleni." + +"Kauppias", sanoi Hassan, "tekisikö teidän mieli käydä toistamiseen +Alroy'n luona?" + +"Allah minua varjelkoon!" + +"Minun seurassani?" + +"Se on ihan toista." + +"Ruvetkaat meidän oppaaksemme. Dirheminne maksetaan kaksin kerroin." + +"Se vastaa juuri viittäkymmentä prosenttia. Ei minua juuri suuresti +haluta; mutta teidän seurassanne, se on ihan toista. Älkäät hukatko +mitään aikaa. Jos joutuin lähdette matkaan, saatatte vangita Alroy'n. +Nyt taikka ei koskaan! Nuot juutalaiset koirat, kun ryöstivät +oikea-uskoisen!" + +"Oglu", lausui Hassan jollekin upseerillensa. "Ratsahille! Ei tarvitse +purkaa teltoja. Pääsemmekö kaupunkiin auringonlaskuksi, kauppias?" + +"Tuntia ennenkin, jos kohta lähdette." + +"Toitottakaat torvia. Ratsahille! ratsahille!" + + +VI. + +Seldshukit seisahtuivat autiokaupungin muurien edustalle. Heidän +päällikkönsä lähetti yhden osaston sitä katsastelemaan. He palasivat, +kertoen, että kaupunki näytti olevan kylmille jätetty. Hassan Subah +käski nyt vartiokunnan saartaa vallit, etteivät viholliset pääsisi +pakenemaan, ja lähti sotureinensa isosta portista äänettömälle kadulle. + +Tämän omituisen ja komean näkymön hiljainen suuruus vaikutti julman +ratsuväenkin mieleen. He katsoivat kammolla ja kummastuksella +ympärillensä. Heidän kasvojensa tylyys lientyi, heidän intonsa +heikkeni. Yliluonnollinen levollisuuden tunto valloitti heidät +huomaamatta. Ei yksikään heiluttanut käyräsapeliansa, vinheät ratsut +näyttivät yhtä lannistuneilta kuin heidän isäntänsäkin eikä mitään +ääntä kuulunut paitsi harjaantuneitten hevosten raskas, koneenkaltainen +astunta, jota ei mikään sotasoitanto hilpeyttänyt, ei mikään kirous +eikä pilkka hämmentänyt, ja jota ei edes minkään uhkean ratsun koreat +käännähykset keskeyttäneet. + +Aurinko oli laskemallansa; iltatahti tuikki valkoisen jonialaisen +temppelin ylitse, joka leppeänä ja sievänä kohosi hohtavaan ja +purpuranväriseen ilmaan. + +"Tännepäin, herrani!" lausui tietä näyttävä kauppias, kääntyen Hassan +Subah'n puoleen, joka keskellä upseerejansa johdatti etujoukkoa. Koko +kaupungin pääkatu oli täynnä seldshukilaisia sotureita. Heidän +nokimustat hevosensa, heidän lumivalkoiset turbaninsa, jotka olivat +koristetut mustan kotkan ja punaisen haikaran sulilla, heidän silmiä +häikäisevät shaalinsa, heidän päivänlaskussa kimaltavat aseensa, ja tuo +pitkä, aaltoileva kauniitten vartaloin ja kiiltävien värien rivi -- +tämä sarja sankareita tällä palatsien kadulla -- sota on harvoin +tarjonut mitään niin ylevää taikka ihantavaa näkyä. + +"Tännepäin, herrani!" sanoi kauppias, osoittaen sormellansa sitä +soukkaa kulmaa, joka temppelin juurelta saatti rappeutuneita katuja +myöten amfiteaterin luo. + +"Seisahtukaat!" huudahti raju, kimeä ääni. Kaikki soturit pysäyttivät +kohta hevosensa. + +"Kuka se oli?" kysyi Hassan Subah. + +"Minä!" ääni vastasi. Naishaamu seisoi temppelin pylvästössä +kohotetuilla käsivarsilla. + +"Ja kuka sinä olet?" lausui Hassan Subah, suuresti hämmentyneenä. + +"Sinun paha haltiasi, Seldshuki!" + +Vaaleana kuin hänen norsunluinen sotatapparansa Hassan Subah ei +vastannut mitään; jokaista, joka oli kuullut, värisytti; yhä kauhea +nainen pysyi liikkumatonna temppelin portikossa. + +"Nainen, noita-akka taikka jumalatar", huudahti viimein Hassan Subah, +"mitä sinä täällä aiot?" + +"Seldshuki! katso tuota tähteä. Se on ainoastaan yksinäinen valopisara, +vaan kuka sinun huimasta joukostasikaan voi katsella sitä +kammoksumatta? Ja kuitenkin sinä, rohkeampana kuin Sisera, tulet +taistelemaan niitä vastaan, joitten puolesta vieläpä 'tähdet +juoksussansa taistelevat.'" + +"Juutalainen velhovaimo!" Seldshuki huudahti. + +"Juutalainen velhovaimo! Olkoon niin; katso siis, minun tenhovoimani on +kohtaava sinua, ja tämä tenho on hävitys." + +"Herää, herää, viritä virsi; nouse, Barak, ja vangitse vankeutesi, sinä +Abinoamin poika!" + +Tuota pikaa taivas näytti pimenevän, pilvi nuolia ja heittokeihäitä +puhkesi kaikkialta hurskaita Seldshukeja vastaan: suunnattoman suuria +kivi- ja marmoriharkkoja paiskattiin joka taholta, näkymättömät kädet +lävistivät hevosia peitsillä, ja ratsastajat kaatuivat maahan +taistelematta ja tallaantuivat epäjärjestykseen joutuneitten ja +säikähtyneitten veljiensä alle. + +"Me olemme petetyt", huudahti Hassan Subah ja nakkasi heittokeihäänsä +kauppiasta päin, mutta kauppias oli kadonnut. Seldshukit koroittivat +mainion sotahuutonsa. + +"Oglu, käänny takaisin erämaahan", päällikkö käski. + +Mutta tuskin oli vartioväki muurien ulkopuolella kuullut kumppaniensa +sotahuudon, ennenkuin he, levottomina heidän turvallisuutensa puolesta, +riensivät heitä puolustamaan. + +Subah'n palaavat joukot, jotka harvenivat joka silmänräpäys kuin he +peräytyivät, estettiin aikeissansa juuri avuksi kiirehtivien kiivauden +kautta. Näitten molempain osastojen vasten tahtoa syntyvä kilvoitus +enensi hämminkiä; ja kun vast'ikään tulleet Seldshukit, viimein +jotenkuten järjestyneinä, olivat päässeet portin luo, he näkivät +kauhistuen, että viholliset olivat sulkeneet sen ja asettaneet väkeä +siihen. Sotamiehet, jotka kaipasivat peräjoukkoon jääneen päällikkönsä +ääntä, hätääntyivät, joutuivat äkkipelon haltuun ja, hevosiansa +kannustaen, kiitivät joka haaralle kaupunkiin. Turhaan Hassan Subah +yritti järjestämään heitä jälleen. Sovelias aika oli mennyt ohitse. +Syöksähtäen noin kolmenkymmenen soturin kanssa eräälle aukealle +paikalle, jonka hänen nopea silmänsä oli havainnut, kun hän tuli katua +alaspäin, ja ja'ellen surmaa jokaisella iskullansa Hamadanin pelätty +kuvernöri vartoi, niinkuin kunnon soturi, välttämätöntä kohtaloansa +eikä kokonaan epäillyt, että joku sattumus vielä selvittäisi hänet +hänen avuttomasta asemastansa. + +Ikäänkuin loihtuvoiman kautta hurjia, aseilla varustettuja miehiä nyt +näytti ilmestyvän joka paikasta kaupungissa. Joka raunioläjästä, +jokaisesta hävinneestä temppelistä ja mätänevästä rakennuksesta, joka +katakombista ja kellarista, jokaisen patsaan ja obeliskin takaa +vimmatut soturit täyttivät esiin verisin miekkoinensa. Ja kaikkialla +vuoti Seldshukein veri. Hevosmiehet ryntäsivät rajusti pitkin +rappeutuneita katuja, ja lukuisat jalkasoturit ajoivat heitä takaa; +toisinaan, vähäisiin joukkokuntiin liittyneinä Seldshukit karkasivat +päälle ja tappelivat hirmuisesti; mutta, vaikka he kyllä urhoollisesti +vastustivat julkisia vihollisiansa, heidän oli mahdoton kestää +salaisesti väijyviä. Heillä ei ollut mitään turvapaikkaa, he eivät +voineet silmänräpäykseksikään saada hengenvuoroa. Jos he vetäytyivät +takaperin jonkun vallin luo, jo siellä peitset vilahtelivat; jos he +koettivat järjestää itseänsä jossakin pihassa, he sortuivat niitten +putoavien lohkareitten alle, joita mätettiin heidän päällensä. Oudot +uhkauksen huudot yhtyivät sotatorvien karkeaan rätinään, ja symbalein +ja tamburinein helinä ja melu kaikkui kaikissa kaupungin-osissa. + +"Jos vaan voisimme nousta muurille ja päästä erämaahan", huudahti +Hassan Subah yhdelle harvoista jälelle jääneistä tovereistansa, "se on +ainoa pelastuksemme. Me kuolemme tänne niinkuin koirat! Jospa vaan +kohtaisin Alroy'n!" + +Kolme Seldshukia ajaa lensi aukean paikan poikki heidän edessään, useat +hebrealaiset hevosmiehet perässä. + +"Ruhdo maahan kaikki, Abner. Älä säästä ketään, muista Amalekia", +huudahti heidän nuori johdattajansa, heiluttaen veristä +käyräsapeliansa. + +"Tuossa he makaavat -- yksi, kaksi -- tässä menee kolmas. +Heittokeihääni korjasi hänen." + +"Veri virtaa hevosestanne. Missä Jabaster on?" + +"Porteilla; käsivarttani pakottaa tappelusta. Herra on jättänyt heidät +käsiimme. Jospa vaan tapaisin heidän päällikkönsä!" + +"Käänny tänne, verikoira, hän on tässä", huudahti Hassan Subah. + +"Pois, Abner, tämä asia on minun." + +"Ruhtinas, te olette jo surmanneet tuhansia." + +"Ja Abner kymmeniä tuhansia. Eikös niin? Tämä asia koskee vaan minuun. +Käy päälle, Turkkilainen." + +"Sinäkö Alroy olet?" + +"Juuri sama." + +"Alschirokin surmaaja?" + +"Aivan niin." + +"Kapinoitsia ja murhamies." + +"Olkoon menneeksi. Katsokaat itseänne." + +Hebrealaisten ruhtinas heitti keihäänsä Seldshukia kohden. Se kimmahti +takaisin rintahaarniskasta; mutta Hassan Subah horjahti satulassansa. +Tointuen hän töyttäsi suurella voimalla Alroy'ta vastaan. Heidän +käyräsapelinsa sälähtivät yhteen, ja Hassan Subah'n säilä särkyi +palasiksi. + +"Se, joka myi tämän miekan minulle, sanoi, että se oli tenhottu, ja +ettei kukaan muu kuin joku kalifi voisi sitä särkeä", lausui Hassan +Subah. "Hän oli valehtelia." + +"Lienee kyllä ollut", sanoi Alroy ja löi Seldshukin maahan. Abner oli +karkoittanut hänen kumppaninsa. Alroy astahti nääntyvältä ratsultansa +ja, hypähtäen viimeisen vihollisen mustan ratsun selkään, hyökkäsi taas +taajimpaan taisteloon. + +Yön varjot laskeusivat maahan, pauhina vaikeni vaikenemistaan, vainomus +taukosi. Muutamat onnettomat Mahomettilaiset, jotka olivat nousneet +satulastansa ja lähteneet piiloon raunioihin, löydettiin sattumalta, +vedettiin esiin ja surmattiin. Aikaa ennen keski-yötä viimeinen +Seldshuki oli heittänyt henkensä. + +Kuu levitti runsaasti valoansa palatsien kadulle, joka oli täynnä +läjiin luotuja kaatuneita ja henkiin jääneitä voittajia. Valkeita +viritettiin, tulisoittoja sytytettiin ja voittajat valmistivat halattua +ateriaa, laulaen ylistyksen ja kiitoksen hymnejä. + +Juhlakulkue lähestyi. Symbalejansa helkyttäen profetissa Ester tanssi +Israelin Messiaksen edessä, joka nojausi voittoisaan käyräsapeliinsa, +Jabaster, Abner, Scherirah ja etevimmät päälliköt ympärillä. Kuka olisi +nyt epäillyt hänen lähetyksensä todellisuutta? Lavea ja hiljainen +erämaa kaikkui hänen innostuneitten seuralaistensa riemuhuudoista. + + +VII. + +Hitaasti vierivät tuskaiset hetket Hamadanin juutalaisessa +kaupungin-osassa. Kerta toisensa perästä kunnian-arvoisa Bostenag +keskusteli voiton mahdollisuutta samantunteisten, vaan toivottomien +vanhempien kanssa. Miriam rukoili ehtimiseen. Heidän rohkeimmat +toiveensa eivät ulottuneet heidän ruhtinaansa paon tuolle puolen. + +Kaksi viikkoa oli kulunut eikä mitään uutisia ollut tullut sotaretken +menestyksestä, kun yhtäkkiä, auringonlaskun tienoilla, etuvartia +jostakin vahtitornista ilmoitti, että aseilla varustettu joukko oli +kaukaa näkyvissä. Huolestuneet kaupunkilaiset kiirehtivät heti +valleille, uuteliaat parvet täyttivät kadut ja torit. Ilo loisti +Mahomettilaisten kasvoista, kylmä väristys hiipi Hebrealaisten +sykkiviin sydämiin. + +"Löytyy vaan yksi Jumala", lausui portin päällikkö. + +"Ja Mahomet on hänen profeettansa", vastasi joku vartia. + +"Huomenna me leikkaamme nenän kaikilta noilta juutalaisilta koirilta." + +"Valtikka on kadonnut", huudahti Bostenag epätoivossaan. + +"Herra, muista Davidia!" lausui Miriam hiljaa, kun hän heittäysi maahan +palatsin pihalla ja kätki kasvonsa tomuun. + +Juhlallisesti mollat likenivät muureja vuodattaakseen siunaustansa +voittoisan Hassan Subah'n eteen. Muezzit nousivat minareteihin +tarkastaakseen mailleen menevää aurinkoa ja julistaakseen Allah'n +voimaa uudistuneella innolla. + +"Olisi hupainen tietää, tuovatko he Alroy'n tänne elävänä vai +kuolleena", sanoi portin päällikkö. + +"Jos hän elää, hän seivästetään", vastasi joku vartia. + +"Jos hän on kuollut, ruumis viskataan pois koirille", arveli päällikkö; +"niin on tapa tehdä." + +"Bostenag hirtetään", jatkoi vartia. + +"Ja hänen heimolaisensa Miriam myöskin", vastasi päällikkö. + +"Hm!" lausui vartia. "Hassan Subah on mieltynyt mustiin silmiin." + +"Minä toivon, ettei oikea mahomettilainen koske juutalaiseen tyttöön", +huudahti suuttuneena joku musta eunukki. + +"He lähestyvät. Mikä pölytuoksu!" sanoi portin päällikkö. + +"Minä selitän Hassan Subah'n!" lausui vartia. + +"Niin minäkin", arveli eunukki, "minä tunnen hänen mustan hevosensa." + +"Minua haluttaisi tietää, montako dirhemiä vanhalla Bostenagilla on", +lausui päällikkö. + +"Lukemattomia", vastasi vartia. + +"Ei suinkaan tästä mitään ryöstöä tule?" lausui eunukki. + +"Saadaan nähdä", arveli päällikkö, "kaikissa tapauksissa minä olen +velkaa tuhat dirhemiä vanhalle Shelomille. Meidän ei tarvitse maksaa +nyt, näettekö." + +"Ei tosiaankaan" lisäsi musta eunukki. "Kapinoitsioille!" + +Joukko hevosmiehiä riensi esiin. Heidän johdattajansa seisautti tulisen +ratsunsa muurien alle. + +"Profeetan nimeen, kuka tuo on!" huudahti portin päällikkö vähäisen +hämmentyneenä. + +"Minä en ole häntä koskaan ennen nähnyt", lausui vartia, "vaikka hän on +Seldshukin puvussa. Se on varmaan joku Bagdadista, arvaan minä." + +Torvi soi. + +"Kuka vartioitsee porttia?" soturi huusi. + +"Minä olen portin päällikkö", vastasi ystävämme. + +"Avaa se siis Israelin kuninkaalle." + +"Kenelle?" kysyi kummastunut päällikkö. + +"Kuningas Davidille. Herra on jättänyt Hassan Subah'n ja hänen +armeijansa meidän käsiimme, ja kaikista uljaista Seldshukeista ei ole +yksikään jäänyt jälille. Avaa porttisi äläkä tuhlaa aikaa. Minä olen +Jabaster, yksi Herran vallanpitäjä; tämä käyräsapeli on minun +valtuuskirjani. Avaa portit, ja sinulle ja sinun kansallesi on se armo +tapahtuva, jota he eivät ole itse koskaan osoittaneet; mutta, jos +viivyt hetkenkin, näin sanoo kuningas, meidän Herramme: 'minä olen +kiskova auki sinun porttisi ja kokonaan hävittävä kaikki, mitä sinulla +on, enkä säästä niitä ensinkään; vaan lyön sekä miehen että vaimon, +lapset ja imeväiset härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'" + +"Käske kunnian-arvoisaa herra Bostenagia tänne", lausui portin +päällikkö, jonka hampaat helisivät suussa. "Hän on välittävä meidän +eduksemme." + +"Ja lempeä Miriam", lisäsi vartia. "Hän on aina niin hyvä." + +"Minä tahdon käydä juhlasaaton etupäässä", lausui musta eunukki; "minä +olen tottunut naisten seuraan." + +Mollain juhlallinen joukko askelsi jotensakin maallisella kiiruulla +takaisin kokouspaikkaansa; aurinko laski, mutta kummastuneet muezzit +seisoivat suu auki ja unhottivat kokonaan jumalansa voimaa ja +profeettansa arvoa julistamasta. Koko kansa huusi kunnian-arvoisaa +herra Bostenagia ja lempeätä Miriamia, ja juoksi miehissä saadaksensa +ensiksi suudella heidän vaatteittensa liepeitä. + +Hamadanin pääportista tultiin neliskulmaiselle kentälle suuren moskean +eteen. Tähän kaupungin koko väestö näytti kokoontuneen. Portit olivat +avoinna; Jabaster ja hänen kumppaninsa pitivät vahtia. Lyhyt hämärän +aika meni ohitse, yön varjot laskeusivat maahan. Minaretit olivat +valaistut; rakennuksista riippui kukkavannikoita, vallit olivat +peitetyt kudotuilla tapeteilla ja matoilla. + +Rumpujen, torvien ja symbalein jyminä ilmoitti Hebrealaisten armeijan +tuloa. Kansa huusi ilosta, ulkopuolella olevat soturit vastasivat kauan +kestävillä voitonhuudoilla. Keskellä tulisoittojen loistoa ja +vartioväkensä etupäässä ratsasti kaupunkiin nuorukainen mustalla +hevosella, heiluttaen käyräsapeliansa -- kansa lankesi polvillensa ja +huusi: "kauan eläkään Alroy!" + +Kunnian-arvoisa vanhus lähestyi, taluttaen ihanata tyttöä, jonka silmät +olivat luodut maahan. He johdattivat lähetyskuntaa, jonka jäseninä +olivat kaupungin etevimmät asukkaat. He tulivat anomaan armoa ja +turvaa. Heidät nähdessään nuori soturi hypähti hevosensa selästä, +heitti pois käyräsapelinsa ja syleili tyttöä ja huudahti: "Miriam, +sisareni, tämä, tämä on todella triumfi." + + +VIII. + +"Juo", sanoi Kisloch, Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle; "sinä +unhotat, kumppani, ettemme enää ole mahomettilaisia." + +"Viini maistuu minusta erittäin makealta, kun sitä juo kultaisesta +pikarista", lausui Guebriläinen. "Minä sain tämän kalun tänään +basaarissa", hän lisäsi, näyttäen komeata, juveleillä koristettua +vaasia. + +"Minä luulin, ettei ollut lupa ryöstää", irvisteli Neekeri. + +"Ei olekaan", vastasi Guebriläinen; "mutta saammehan ostaa, mitä +tahdomme -- vasta maksettavaksi." + +"No, minä puolestani olen kohtuullinen mies", arveli Kalidas, +Indialainen, "enkä tahtoisi vahingoittaa edes näitä kirottuja +turkkilaiskoiria. Minä en ole leikannut poikki isäntäni kaulaa, vaan +ainoastaan muuttanut hänet portinvartiakseni ja tyydyn itse hänen +haremiinsa, hänen kylpemöihinsä, hänen kauniisin hevosiinsa ja muihin +pikku kaluihinsa." + +"Mimmoisissa majoissa me olemme! Ei mikään vedä vertoja oikealle +Messiakselle!" huudahti Kisloch hyvin hartaasti. + +"Ei mikään", vastasi Kalidas; "vaikka totta puhuen minä en paljon +luottanut Salomonin valtikan voimaan, ennenkuin hänen majesteettinsa +löi sillä tuon urhoollisen Seldshukin pään halki." + +"Mutta nyt ei tarvitse sitä enään epäillä?" lausui Guebriläinen. + +"Me olisimme todella uskottomia, jos nyt epäilisimme", vastasi +Indialainen. + +"Kuinka onnellista", irvisteli Neekeri, "että minä, jolla ei ollut +mitään uskontoa ennen, nyt olen tavannut oikean!" + +"Tosiaan onnellista!" sanoi Guebriläinen. "Millä nyt huvitamme itseämme +tänä yönä?" + +"Mennään kahviloihin ja juotetaan Turkkilaisille viiniä", ehdoitti +Kalidas, Indialainen. + +"Entä, jos pistäisimme jonkun moskean tuleen?" kysyi Kisloch, +Kurdilainen. + +"Minä tein vähän koiruutta tänä aamuna parille dervishille", sanoi +Guebriläinen. "Minä kohtasin yhden niistä, joka kerjäsi almuja ja jonka +oli toisessa poskessa läpitse pistetty rautalanka; minä otin kiinni +toisen dervishin, lävistin hänen nenänsä ja sidoin molemmat yhteen!" + +"Ha! ha! ha!" Neekeri naurahti. + + +IX. + +Aasia kaikkui Juutalaisten kapinasta ja Seldshukien verenvuodatuksesta. +Persian rikkaista kaupungeista ja Tigrin ja Eufrateen väekkäistä +siirtomaista Hebrealaisia yhä virtasi Hamadaniin. + +Julmistuneet mahomettilaiset hätyyttivät voitollisten kapinoitsiain +veljiä, ja tämä järjettömyys joudutti niitten pakoa. Bagdadin aarteet +tulvailivat Hebrealaisten pääkaupunkiin. Istuen Hassan Subah'n +divanilla ja pitäen Salomonin valtikkaa kädessään Israelin kuningas +vastaan-otti uskollisten alamaistensa kunnian-osoituksia ja laittoi +lähettiläitänsä Syriaan ja Egyptiin. Hamadanin runsaasti täytetyt +vara-aitat ja asehuoneet muuttivat lyhyellä aikaa pilgrimit sotureiksi. +Karttunut ja karttuva kansa tuskin mahtui kaupunkiin. Abnerin johdolla +asetettiin kaupungin ulkopuolelle lavea leiri, jossa armeijaa joka +päivä harjoitettiin ja valmistettiin suurempiin tehtäviin kuin vaan +otteluihin erämaassa. + +Kun kuukausi oli kulunut Hamadanin antaumisesta, kansa kokoontui tuon +suuren moskean neliskulmaisella edustalla, joka nyt oli muutettu +synagogaksi. Kansa oli järjestetty riveihin, ja rakennusten katot +olivat ihmisiä täynnä. Neliskulman keskellä nähtiin seeteristä ja +vaskesta rakennettu alttari, jonka kummallakin puolella seisoi joukko +pappeja, vartioiten uhreja, nuorta härkää ja kahta virheetöntä oinasta. + +Keskellä sotatorvien kuminaa synagogan portit avattiin ja asettivat +ihmettelevien Hebrealaisten silmien eteen ison ja monivärisen +rakennuksen, joka oli liitetty kokoon pihalle. Judan pyhät jäännökset, +jotka eivät enään olleet hylkiöinä, näkivät sen tabernakelin, josta he +niin kauan olivat uneksineet, kerran vielä kimaltelevan auringon +säteissä, näkivät sen purpurapunaiset esiriput, harvinaisista nahkoista +tehdyt uutimet ja hopeisen ja kultaisen hankkinan. + +Juhlakulussa likeni joukko pappeja, joka kultarenkaista pistetyillä +seeterisauvoilla kantoi komeata arkkia. Persian kätevimmät taiturit +olivat sen sepittäneet. Yöt päivät he olivat Jabasterin johdolla +työskennelleet saadaksensa aikaan tätä ihmeellistä näytelmää. Kerran +vielä Israelin lapset näkivät kerubimit. He puhkesivat kiitoksen ja +riemun virsiin, ja useat paljastivat miekkansa ja vaativat ääneen, että +heitä vietäisiin Kananealaisia vastaan. + +Tabernakelin mystillisten varjostinten takaa Alroy tuli esiin, +taluttaen Jabasteria kädestä. He lähestyivät alttaria. Ja Alroy otti +kaapun ympäröiviltä papeilta ja puetti sen Jabasterin ylle ynnä vyön ja +kalliskivisen rintasovan. Ja Alroy otti hiipan ja pani sen Jabasterin +päähän, ja hiipan päälle hän asetti kruunun; ja vuodattaen öljyä hänen +päähänsä oppilas voiteli opettajansa Israelin ylimmäiseksi papiksi. + +Teuraat tapettiin, synti-uhrit poltettiin. Keskellä pyhän savun pilviä, +soiton helinää ja rakastavan kansan ilohuutoja, keskellä hyviä hajuja +ja sointuisia säveliä ja innostusta Alroy nousi hevosensa selkään ja +lähti kahdenkymmenen tuhannen miehen etupäässä Mediaa valloittamaan. + + +X. + +Avara ja tärkeä Aderbeidshanin maakunta, jonka pääkaupunki Hamadan oli, +oli syntynyt muinaisesta Mediasta. Yksi ainoa tappelu ratkaisi koko +maakunnan kohtalon. Nehavendin lakealla Alroy kohtasi Kermanshah'n +atabekin kiireisesti nostetut joukot ja hajoitti ne tykkönään. +Kuukauden kuluessa oli jokikinen Aderbeidshanin kaupunki myöntynyt +uuden Hebrealaisen ruhtinaan valtaan, ja, jättäen Abnerin päättämään +Luristanin valloittamista, Alroy lähti Persiaan. + +Alroy'n arvaamaton ja hillitsemätön edistyminen herätti Togrulin, +Persian turkkilaisen sultanin, hänen hekumallisesta huolettomuudestansa +Nishaburin palatseissa. Hän käski emirejänsä kohtamaan itseään +keisarillisessa Rhey'n kaupungissa, että he yhdellä voimakkaalla +ponnistuksella kukistaisivat hävyttömän kapinoitsian. + +Uskonto, urhollisuus ja nero innostuttivat kilvan Alroy'n aseita, mutta +epäilemättä autti häntä suuresti hänen kummallisen ja kaikkialle +hajonneen kansansa vanha samantunteisuus, joka aina toimitti +hänelle varhaisia tietoja kaikista vihollisen liikunnoista. Ilman +minkäänlaisitta hankkeitta hän sai asianajajia joka hovissa ja leirissä +ja neuvoskunnassa; näitten avulla hän tiesi edeltäpäin vastustajiensa +tuumat ja käytti yksin heidän taitoansakin heidän tuhoksensa. +Keisarillinen Rhey'n kaupunki valloitettiin yöllä äkkinäisellä +päällekarkauksella, ryöstettiin ja poltettiin poroksi. Ne pelästyneet +ja säikähtyneet emirit, jotka pelastuivat, pakenivat sultani Togrulin +luo, repien partaansa ja ennustaen maailman lähestyvää loppua. +Nishaburin palatsit kaikkuivat isäntänsä kirouksista, joka sadatellen +juutalaisia koiria ja juhlallisesti luvaten pilgrimiretkeä Mekkaan, +asettui kirjavan armeijan etupäähän ja riensi Irakin tasangoille +Alroy'ta voittamaan. + +Persialaisten joukot olivat ainakin viisi kertaa lukuisammat kuin +Hebrealaisten. Paitsi jommoistakin osastoa Seldshukeja oli myöskin +Kaukasos laskenut liikkeelle eriskummaiset asukkaansa oikea-uskoisten +rivejä tihentämään. Baktiarin sivistymättömät heimokunnat pestattiin +nekin turmiollisin jousinensa, ja rajut Turkomanit, joita sultanin +kulta oli houkutellut, luopuivat ajaksi vapaudestansa ja pudistivat +pitkiä peitsiänsä hänen sotarinnassaan. + +Mutta mitäpä hurjasta Baktiarilaisesta, mitäpä rajusta Turkomanista, +mitäpä harjaantuneesta ja ylpeästä Seldshukista Abrahamin, Isaakin ja +Jakobin Jumalan soturin rinnalla? Ensi ryntäyksessä Alroy'n onnistui +katkaista Togrulin leveälle ulottuva keskusta ja eroittaa Turkkilaisten +suurempi osa heidän vähemmän harjaantuneista kumppaneistaan. +Medialaisen ratsuväkensä etupäässä Messias kävi Kaukason soturein +kimppuun ja hävitti ne perin juurin. Baktiarin hurjat laumat ampuivat +nuolensa vihollisiansa vastaan ja lähtivät pakoon, ja rajut Turkomanit +ryöstivät oman päällikkönsä kuormaston. + +Turkkilaiset itse taistelivat ankarasti; vaan kun heidän liittolaisensa +olivat jättäneet heidät ja haltiokas vihollinen ympäröitsi heitä, +heidän ponnistuksensa olivat turhat ja heidän tuhonsa hirveä. Togrul +surmattiin, kun hän johdatti hurjan rohkeata, vaan hyödytöntä +päällekarkausta, ja hänen kuolemansa jälkeen tappelu näytti ennemmin +teuraukselta kuin taistelolta. Tanner peittyi Seldshukien hyytyneellä +verellä. Armoa ei annettu eikä pyydetty. Kaksikymmentä tuhatta valittua +soturia kaatui Turkkilaisten puolelta; tähteet ajettiin hajalle ja +pääsivät vuorille. Jättäen Scherirah'n järjestystä palauttamaan, lähti +Alroy seuraavana aamuna Nishaburia päin, kolmen tuhannen hevosmiehen +seuratessa, ja vaati kaupunkia antaumaan, ennenkuin asukkaat saivat +tiedon sultaninsa tappiosta ja kuolemasta. Persian pääkaupunki vältti +Rhey'n kohtaloa häpeällisen sovinnon ja korkean veron kautta. Kosroein +ja Gashnovidein aarteet lähetettiin Hamadaniin, jolle aurinko koitti +vaan tuodakseen sanomia jostakin voitosta tai valloituksesta. + +Sillä välin kuin Alroy mielensä mukaan määräsi rauhan ehdot Nishaburin +palatseissa, oli Abner haltuunsa saattanut Luristanin, astunut vuorten +poikki ja tunkeunut Persiaan niillä lisäjoukoilla, joita hän oli +Jabasterilta saanut. Uskoen uutten valloituksiensa hallinnon ja +miehittämisen tälle urhoolliselle päällikölle, palasi Alroy Persian +voittajien kanssa rientomarsseissa Hamadaniin niitten tietojen +johdosta, jotka olivat hänelle tästä kaupungista lähetetyt. + + +XI. + +Jättäen armeijansa päiväyksen päähän kaupungista, Alroy saapui, +ainoastaan päällikkökunta muassa, iltapuolella Hamadaniin, ja, lähtien +suorastansa linnaan, kutsui Jabasterin neuvotteluun. Kuningas ja +ylimmäinen pappi viettivät yön hartailla keskusteluilla. Seuraavana +aamuna julistettiin asukkaille, että heidän hallitsiansa oli palannut, +että uusi "Median ja Persian kuningaskunta" oli perustettu, että +Hamadan oli määrätty pääkaupungiksi ja Abner varakuninkaaksi sekä että +aiottiin viipymättä samota Syriaan ja valloittaa jälleen luvattu maa. + +Tämän sotaretken tuuma oli jo aikaa tuleentunut, ja valmistukset sitä +varten olivat melkoisesti edistyneet. Jabaster oli oppilaansa poissa +ollessa ahkerasti toiminut. Satatuhatta soturia oli nyt koottu "Median +ja Persian kuningaskunnan" pääkaupunkiin; suurempi osa näitä oli +Hebrealaisia, mutta monta Arabialaista, jotka olivat kyllästyneet +Turkkilaisten ikeesen, ja monta urhoollista seikkailiata Kaspian meren +rannoilta kääntyi helposti horjuvasta epäjumalan palveluksesta +valloitusta tuottavaan uskontoon ja kartuttivat "Sotalaumojen Herran" +armeijaa. + +Hamadanin edusta oli peitetty teltoilla, kadut täytetyt läpikulkevalla +sotaväellä, basaarit ahdattuina sotavaroilla; koko jonoja kameleja, +jotka kuljettivat elatus-aineita, saapui joka päivä ympäröivistä +kaupungeista; joka hetki joku korkealakkinen Tatari kiidähti tärkeillä +uutisilla kaupunkiin ja riennytti hevostansa linnan palttaa ylöspäin. +Aseitten sälinä, hevosten korskunta, sotasoiton toitotukset kuuluivat +kaikista kaupungin-osista. Näytti siltä kuin koko maailman toimet ja +aarteet olisivat silmänräpäyksessä yhtyneet Hamadanissa. Joka miehellä +oli joku suuri tarkoitus; kulta kiilsi jokaisen kädestä. Kaikki suuret +intohimot kuohuivat; kaikki inhimillisen jäntevyyden yllykkeet olivat +vilkkaassa vaikutustyössä. Joka silmä iski tulta, joka jalka astui +vakavasti ja nopeasti. Joka mies menetteli niin, kuin yhteinen kohtalo +olisi riippunut hänen ponnistuksistansa; niinkuin yhteinen tahto olisi +ollut sama kuin hänen yksityinen mielentekonsa. Ei mikään näky ole niin +ylevä kuin väestö, jossa mahtava kiihoitus vallitsee. + +Oikea-uskoisten hallitsia kohotti profeetan lipun Tigris-virran +partaalla. Salaiset sanomat tästä hänen aikomuksestansa, ne juuri +olivat kutsuneet Alroy'n niin äkkiä takaisin Persiasta. Nuot +harvinaiset ja mystilliset juhlamenot sytyttivät jälleen +Mahomettilaisten uinailevan innon, ja niitten vaikutusta oli lisätty +edellä käyvillä ja viisailla keinoilla. Yksistään Bagdadin Seldshukien +lukumäärä nousi viiteenkymmeneen tuhanteen mieheen: Syrian sultani +lähetti puolestaan ne soturit, jotka olivat voittaneet Damaskon ja +Aleppon arabialaiset ruhtinaat; samalla kuin Vähän Aasian muinaiset +maakunnat -- tuo Seldshukein perustama äveriäs ja voimakas Rumin +kuningaskunta -- lasketti aloiltansa myriadeja sitä verratonta +ratsuväkeä, joka niin usein oli häpeään saattanut Caesarein armeijat. +Ei ollut koskaan Harun al Redshidin hallituksen jälkeen niin isoa +armeijaa ollut koossa Tigrin rannoilla. Joka päivä joku sotaisa +atabeki astui aseellisen saattoväkensä etupäässä kalifin pääkaupunkiin +taikka asetti leirinsä virran rannalle; joka päivä jonkun etäisen +ruhtinaskunnan uljas emiri kummastutti ja peloitti hekumallisia +Babylonialaisia oudon- taikka tuimannäköisillä sotureillansa, joita hän +oli Arabian erämaista taikka Mustanmeren rannikoilta kerännyt lippunsa +ympärille. Parin penikulman päähän virran molemmat rannat olivat, niin +pitkältä kuin silmä kannatti, peitetyt sen äärettömän armeijan +kirjavilla majoilla, loistavilla standareilla, häilyvillä lipuilla ja +vilkkuvilla viireillä, jonka korkeimpana päällikkönä oli Seldshukein +suurisultani ja kalifin palatsin kuvernöri Malek. + +Tämmöinen se voima oli, joka oli koottu Aasian tasangoille pidättämään +Hebrealaisten ruhtinaan edistymistä ja estämään sen muistettavan maan +valloittamista, joka oli luvattu hänen isiensä uskolle, mutta menetetty +heidän uskottomuutensa kautta. Hamadanin vallein edustalla Alroy +katsasteli Israelin armeijaa, kuusikymmentä tuhatta raskas-aseista +jalkasoturia, kolmekymmentä tuhatta jousimiestä ja kevyt-aseista +soturia, ja kaksikymmentä tuhatta hevosmiestä. Paitsi näitä oli +kymmenen tuhatta ratsumiestä valittu itsenäiseksi joukoksi, joka +nimitettiin Pyhäksi Vartiakunnaksi. Nämät olivat kaikki palvelleet +Persian sotaretkellä. Näitten keskirinnassa jättiläinen -- sillä +Elnebar oli kolme jalkaa pidempi kuin tavalliset ihmiset -- kantoi +Salomonin valtikkaa, joka oli pantu kultaiseen, rubineilla koristettuun +koteloon ja pistetty vahvan seeterikeihään päähän. Asriel, Abnerin +veli, oli Pyhän Vartiakunnan päällikkönä. + +Armeija oli jaettu kolmeen osastoon. Kaikki astuivat juhlallisessa +järjestyksessä Alroy'n valleilla sioitetun valta-istuimen editse ja +painoivat alas lippunsa ja keihäänsä, kun he tulivat urhoollisen +johdattajansa ohitse. Bostenag ja Miriam ja koko kaupungin väestö +katselivat muureilta tätä elähyttävää näytelmää. Samana iltana lähti +Scherirah neljänkymmenen tuhannen miehen kanssa Kermandshah'n läpitse +Bagdadia päin; ja Jabaster, joka komensi pyhässä puvussansa ja joka oli +vannonut, ettei hän hellittäisi miekastansa, ennenkuin temppeli oli +rakennettu jälleen, vei osastonsa Nehavendin voitokkaitten lakeain +ylitse. Heidän oli määrä yhtyä Kerrundin vuorensolassa, joka saatti +Bagdadin maakuntaan, ja vartoa kuninkaan tuloa. + +Päivän valjetessa kuninkaallinen osasto ja Pyhä Vartiakunta jättivät, +molemmat Asrielin johdolla, pääkaupungin. Alroy ei ollut vielä tullut, +ja muutamia tunteja hänen staabinsa upseerit nähtiin kuleksivan linnan +tienoilla taikka osoittavan taitoansa keihäittensä heittämisessä +samalla kuin he suistivat maltittomia hevosiansa porttein edessä. + +Kuningas viipyi sisarensa luona, kävellen hänen kanssansa heimolaisensa +puutarhassa. Toisen kätensä oli hän laskenut hänen solevan vartalonsa +ympärille ja toisella hän piti kiinni hänen hienosta ja sievästä +kädestään. Isot kyynelet puhkesivat Miriamin alakuloisista silmistä ja +vierivät hänen vaaleille, suruisille poskillensa. He astuivat +äänettöminä, veli ja sisar, joitten voimakkaan, puhtaan rakkauden +edestä yksin kunnianhimokin väistyi. Hän avasi ristikkoportin. He +astuivat vähäiseen ja viheriäiseen laaksoon; heidän edessään oli tuo +marmorinen suihkulähde pylväineen katoksineen, ja tuonnempaa näkyi +Alroy'n ratsu ja ainoa palvelia. + +He seisahtuivat, ja Alroy poimi kukkia ja puetti ne Miriamin hiuksiin. +Hän tahtoi saada häntä hymyllänsä lievittämään eron katkeruutta. +Lempeästi hän irroitti syleilevän käsivartensa, melkein huomaamatta hän +päästi pois hänen vapisevan kätensä. + +"Sinä sieluni sisar", hän lausui, "kun me viimein erosimme täällä, minä +olin pakolainen, ja nyt minä jätän sinut voittajana." + +Miriam kääntyi ja heittäysi veljensä kaulaan ja painoi kasvonsa hänen +rintaansa vastaan. + +"Oma Miriamini, me kohtaamme toinen toisemme Bagdadissa." + +Hän viittasi luokseen sisarensa vähän matkan päässä seisovat neitsyet; +he lähestyivät; hän jätti Miriamin heidän haltuunsa. Hän kosketti hänen +kättänsä huulillansa, ja, rientäen hevosensa luo, nousi sen selkään ja +katosi. + + +XII. + +Joukko säännötöntä ratsuväkeä puolusti heikosti Kerrundin vuorensolaa. +Scherirah'n etu-osasto valloitti sen ilman suurta tappiota, ja +pakolaiset veivät kalifin laumoille sanoman Hebrealaisten armeijan +tulosta. + +Tigrin lakealla vihollinen asettui sotarintaan. Malek itse, Seldshukien +suurisultani, komensi keskustaa; oikeata siipeä, jota Syrian sultani +johdatti, suojeli virta; ja vasen, Rumin sultani etupäässä, oli saanut +itselleen etuisan aseman epätasaisella ja ylenevällä tanterella. +Ylpeänä joukkojensa luvusta, urhollisuudesta, sotajärjestyksestä ja +sijoituksesta Malek odotti Persian voittajaa. + +Hebrealaistenkin välkkyvät kolonnit näkyivät nyt etenevän vuorten +välitse ja järjestyvän lakean toisessa päässä. Ennen yön tultua +päällekarkaajien leiri oli asetettu Malekin kuuluville. Teltojen +liikkuvat valkeat eroitettiin selvästi; ja tuon tuostakin vihollisten +sotatorvien uhkaava ääni kohtasi vastustajien korvia. Ei ollut kuin +lyhyt matka näitten mahtavain armeijain väliä. Huomispäivä oli +ratkaiseva ehkä vuosisatojen kohtalon. Kuinka kauhistava taistelon +aatto on! + +Muutamien päällikköjen seuratessa Alroy itse kävi sotamiestensä +teltoissa, luvaten heille huomispäiväksi semmoista triumfia, jonka +rinnalla Nehavendin ja Nishaburin voitot vaipuisivat mitättömiksi. +Heidän vilkkaat ja innostuneet kasvonsa osoittivat samalla heidän +miehuullisuuttansa ja luottamustansa. Salomonin valtikka kannettiin +juhlallisesti leirin läpitse. Korkean kukkulan laella, joka kenties oli +jonkun muinaisen sankarin hautakumpu, lausui Ester, profetissa, +armeijan kiivas-uskoisimpien keskellä yllyttäviä ennustuksiansa. Mikä +komea näky! -- ihana, innostunut tyttö, vakavia, hartaita sotureita +ryhmittäin ympäri, vartiatulten punaiset liekit, jotka, yhtyen kuun +hopeisin varjoihin, valaisivat hänen seuralaistensa monivärisiä +turbaneja ja heiskuvia haarniskoita! + +Alroy'n teltassa Jabaster neuvotteli oppilaansa kanssa huomispäivän +tuumista. + +"Tämä on toisenlainen näkymö kuin Kaukason luola", sanoi Alroy, kun +ylimmäinen pappi aikoi lähteä. + +"Niillä on suuri yhtäläisyys; isiemme Jumala on meidän kanssamme." + +"Niin! Sotalaumojen Herra. Moses oli suuri mies. Ainoastaan +valloituksen elämä on jonkun-arvoinen." + +"Te mietitte?" + +"Entisyyttä. Nykyisyys on valmiina. Liiallinen ajatteleminen saattaa +pilata sitä." + +"Entisyys on viisautta varten, nykyisyys toimintaa varten, vaan iloa +varten on tulevaisuus. Se tieto, että temppelin rakentaminen on +käsillä, että Herran voideltu kerran vielä on asuva Davidin huoneessa, +täyttää mieleni; ja kun minä ajattelen vastaista kunniaamme, minä +melkein unhotan hellässä innostuksessani sen arvokkaisuuden, joka on +sovelias pyhälle viralleni." + +"Jerusalem -- minä olen nähnyt sen. Montako tuntia on päivän koittoon?" + +"Noin kolme." + +"Kumma kyllä, minä voisin nukkua. Muistaakseni olin aina levotonna +iltaa ennen taisteloa. Mikä syy siihen on, Jabaster?" + +"Teidän uskonne, herrani, on syvä." + +"Niin, minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty. +Hyvää yötä, Jabaster. Käy Asrielin luona urhoisa pappi. Pharez!" + +"Herra!" + +"Herätä minua toisella vahtimuutoksella. Hyvää yötä, poikani." + +"Hyvää yötä, Herrani!" + +"Pharez!" + +"Herätä minua kaiken mokomin toisella vahtimuutoksella. Luuletko, että +vielä on kolme tuntia, ennenkuin päivä koittaa?" + +"Niillä vaiheilla, herra." + +"Hyvä! toisella vahtimuutoksella, muista; hyvää yötä!" + + +XIII. + +"Jo on toinen vahtimuutos, herrani." + +"Näin pian? Olenko minä nukkunut? Minä olen hilpeä kuin kotka. Käske +Scherirah tänne, poikani." + +"Se on omituista, etten minä koskaan enää näe unta. Ennen pakoani +nukuntani aina häirittyi. Sanokoot mitä tahansa, mies on syntynyt +toimintaa varten. Elämäni on nyt sointuisa, ja uni on muuttunut, miksi +luonto sitä aikoi, lohdutukseksi eikä taisteloksi. Ennen se oli +kamppaus mustien intohimojen ja kirkkaitten unelmien välillä, joitten +tuotteliaissa kuvauksissa ja valoisissa näyissä etsin turvaa +jokapäiväisen todellisuuden synkästä kurjuudesta." + +"Minun tekee mieli vetää syrjille teltani varjostimet. Majesteetillinen +näky! Minäkö todella olen nostanut tämän armeijan! Aavalla lakealla, +niin pitkältä kuin silmäni näkee, lumivalkoiset teltat kaunistavat +purpuranväristä maisemaa, ja sotarintaan asetetut legionat kokoontuvat +lippujensa ympärille taistelemaan minun puolestani. Tämä on Aasian +kuolemantuska." + +"Vuosi takaperin minä juuri tässä paikassa laskeusin alas kuolemaan +tuntemattomana olentona taikka tunnettuna ja tunnustettuna ainoastaan +ylenkatseella, ja nyt maailman sultanit rientävät minua vastustamaan. +Minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty. Ja +mimmoiseksi se kääntynee? Sen ratkaiskoon se voima; joka on tähän asti +muodostanut koko minun elämäni." + +"Jerusalem, Jerusalem -- aina hän jahkii Jerusalemia. Vaikka hän on +oppinut, on hän ahdasmielinen uskonkiihkolainen, jonka uneksiva muisti +mielellään saattaisi tulevaisuuden entisyyden kaltaiseksi. Voi Bagdad, +Bagdad, sinun hohtavissa saleissasi on sulo, suurempi kuin kaikki hänen +salaiset oppinsa!" + +"Haa! Scherirah! Päivä valkenee kohta; tähdet loistavat vielä. Ilma on +varsin mieluisa. Huomispäivä on suuri päivä, Scherirah, Israelille ja +teille. Te johdatatte päällekarkausta. Tulkaat hetkeksi teltaani, +urhoollinen Scherirah'ni." + + +XIV. + +Päivä koitti -- vahva kolonni Hebrealaisia hyökkäsi, Scherirah'n +komennolla, kalifin armeijan keskirintaa vastaan. Toinen kolonni +karkasi, Jabasterin johdolla, kohti vasenta siipeä, jonka päällikkönä +Rumin sultani oli. Tuskin oli Alroy huomannut, että Scherirah'n oli +onnistunut tunkea Turkkilaisten keskirinnan läpi, kun hän jo asettui +Pyhän Vartiakunnan etupäähän ja vastustamattomalla ryntäyksellä saatti +heidät täydelliseen epäjärjestykseen ja hämminkiin. Syrian sultanin +osasto ja suuri osa keskirinnasta karkoitettiin kokonaan ja ajettiin +virtaan, ja Malekin osaston jäännökset eroitettiin kauas hänen +vasemasta siivestänsä. + +Mutta sillä välin kuin Alroy jo piti voittoa varmana, odottivat peräti +toiset onnen vaiheet Jabasterin osastoa. Rumin sultani, joka oli +sioittunut hyvin etuisalle paikalle ja komensi sotureita, jotka +olivat tottuneet Konstantinopolin Kreikkalaisten sotajärjestykseen, +vastaan-otti Jabasterin hyömäyksen horjumatta eikä ainoastaan +peruuttanut hänen töyväystänsä, vaan syöksähti viimein itsekin heihin +käsiksi, seuhtoen ja hajottaen Hebrealaisten kolonneja tykkönänsä. +Turhaan koetti Jabaster järjestää sotureitansa, turhaan hän toimitti +erinomaisia urhouden töitä, turhaan kaatoi hän itse sultanin +lipunkantajan maahan, vieläpä kerran tunkeusi monarkin teltaan saakka. +hänen osastonsa kukistettiin perinjuurin. Se into, jolla Rumin sultani +ahdisti vastustajiansa, esti häntä Turkkilaisten keskirinnan +avutonta tilaa huomaamasta. Jos hän vaan olisi, Jabasterin osaston +masennettuansa, tyytynyt käymään takaapäin Alroy'n kimppuun, olisi tämä +päivä ehkä päättynyt ihan toisella lailla. Mutta nyt Alroy'n terävä +silmä pian havaitsi hänen erhetyksensä, ja hän käytti toisen +varomattomuutta edukseen. Hän jätti Ithamarin pitämään keskirintaa +alallansa, kiiruhti itse Pyhällä Vartiakunnalla Rumin sultania vastaan +ja antoi Jabasterille tilaisuutta koota osan omasta joukostaan. Rumin +sultani, joka oivalsi, että kaikki oli hukassa toisten päällikköjen +taitamattoman käytöksen tähden, käski soturinsa pois, peräytyi +nopeasti, vaikka hyvässä järjestyksessä Bagdadiin, vei muassaan +kalifin, hänen hareminsa ja osan hänen aarteistansa, ja pakeni Syriaan. +Sillä välin jälelle jääneen turkkilaisen armeijan tappio kävi +täydelliseksi. Tigrin vedet muuttuivat ruskeiksi verestä, ja ne +kaupungit, joitten läpitse se juoksi, saivat tiedon Alroy'n voitosta +hänen vihollistensa uiskentelevien ruumiitten kautta. Kolmekymmentä +tuhatta Turkkilaista surmattiin tässä tappelussa: näitten joukossa +Bagdadin ja Syrian sultanit ja suuri paljous atabekejä, emirejä ja +muita päälliköitä. Kokonainen osasto, joka huomasi itsensä saarretuksi, +heittäysi voittajien armoihin ja luopuivat aseistaan. Kolmen sultanin +leirit ja aarteet anastettiin niinikään, ja pakeniat olivat niin +hajalle ajetut, etteivät yrittäneetkään kokoontumaan, vaan joukostansa +eksyneinä ja toivottomina levisivät läheisiin maakuntiin ja ryöstivät +niitä. Jabasterin osaston väenhukka oli myöskin iso, mutta muu armeija +ei kärsinyt suurta vahinkoa. Alroy itse oli vähäisen haavoitettu. +Taisteloa kesti vaan kolme tuntia. Sen seuraukset olivat äärettomät. +David Alroy oli nyt Idän hallitsia. + + +XV. + +Lakea oli täynnä ihmisten ja hevosten ruumiita, aseita, lippuja ja +maahan kumottuja teltoja. Palaten Rumin sultanin takaa-ajosta Alroy +käski torvensoittajain kutsua aseisin ja, tomulla ja verellä +peittyneenä, nousi ratsunsa selästä ja seisattui Malekin teltan eteen, +nojautuen veriseen käyräsapeliinsa, samalla kuin hänen voittoisat +kenraalinsa ympäröivät häntä. + +"Jabaster!" Alroy lausui, ojentaen kättänsä ylimmäiselle papille, "hyvä +oli, että teidän sotureillanne oli semmoinen johdattaja. Ei kukaan muu +kuin te olisi voinut saada heitä järjestymään. Teidän tarvitsee +harjoittaa poikianne vähäisen, ennenkuin he jälleen joutuvat +Kappadokian ratsuväen pariin. Urhoollinen Scherirah, me emme unhota +ryntäystänne. Asriel, sanokaat vartiakunnalle minun puolestani, että +heidän käyräsapelinsa aikaan saattivat Tigrin voiton. Ithamar, mitkä +ovat vereksimmät soturimme?" + +"Aderbeidshanin legiona, herra." + +"Kuinka suuri se on?" + +"Heitä on kaksitoista tuhatta miestä: me voimme koota kaksi +kolmannesta." + +"Uljas Ithamar, ottakaat Aderbeidshanin väki ja yksi vartiakunnan +osasto, astukaat Bagdadin luo ja vaatikaat kaupunkia antaumaan. Jos +Rumin sultani tarjoo tappelua, asettukaat sotarintaan ja hän +tyydyttäköön halunsa. Tätä nykyä soturit näitten kiiruisten marssien ja +tuimien taisteloin perästä tarvinnevat lepoa. Luullakseni hän ei kauan +viivy. Käskekäät kaupungin antautua ja sanokaat, että, jos vastusta +tehdään, minä saatan sen yhtä autioksi kuin vanha Babylon. Älkäät +hieroko rauhaa minkään aseellisen joukon kanssa. Missä se soturi on, +joka pelasti pääni murskaksi joutumasta -- hänen nimensä on Benaiah?" + +"Minä odotan teidän käskyänne, herrani." + +"Te olette kapteini. Yhtykäät Ithamarin osastoon ja voittakaat uusia +laakereita, ennenkuin tapaamme toisemme jälleen. Oivallinen Asriel, +pankaat veljellenne sana meidän menestyksestämme." + +"Herra, useita Tatareja on jo lähetetty Hamadaniin." + +"Hyvä! Laittakaat vielä yksi, joka vie tämän kirjoituksen sisarelleni, +Miriamille. Toimittakaat Malekin telta voitonmerkiksi Hamadaniin. +Elnebar, te Hebrealaisten Goljat, te kannoitte pyhää standariamme +niinkuin sankari! Kuinka profetissan laita on? Minä näin hänen +ryntäävän eteenpäin meidän riveissämme, pitäen miekkaansa ylhäällä +lumivalkoisella käsivarrellansa, pitkät, mustat hiukset liehuen +ikäänkuin myrskypilvi, ja silmät leimuten tulta." + +"Kuninkaan vuotaa veri", lausui Jabaster. + +"Hiukan vaan, se virvoittaa minua. Minä olen vähän kuumeessa. +Kuningaskunta vesipisarasta! Ja nyt haavoitettujen ystäviemme luo. +Asriel, ruvetkaat järjestämään leiriä! Sabbatin aatto on käsillä. Aika +joutuu." + + +XVI. + +Kuolleet olivat ryöstetyt ja viskatut virtaan, Hebrealaisten leiri oli +valmis. Etevinten upseeriensa kanssa kävi Alroy haavoitettuja +katsomassa ja urhoollisia kiittämässä. Se häärinä, joka aina syntyy +voitetun taistelun perästä, lisääntyi tällä kertaa armeijan +levottomuudesta, kun se kiitollisuudessansa tahtoi tyystisti +vaarin-ottaa lähestyvää sabbatia. + +Kun aurinko laski, sabbati oli alkava. Aaltoileva ilman ranta esti sitä +hetkeä tarkoin määräämästä, jolloin se katosi. Karmosiinipunainen +päivänkerä vieri purpuranväristen vuorten taa, ja uhkea, ruusuinen +hohto oli levinnyt taivaan ylitse. Silloin nähtiin, kuinka hartaat +uskonkiihkolaiset, ylpeillen Talmudin tiedostansa, pitivät valkoista +silkkivyhtiä käsissänsä ja ilmoittivat sabbatin tuloa sen muuttuvia +värejä myöten. Niin kauan kuin vyhti vielä paistoi kullalta, hilke yhä +kuului aseseppien pajasta, ruvankeittäjien valkea yhä lehotti, +hevosväki talutti ratsujansa virralle, ja uutterat jalkasoturit +sitoivat teltojansa ja veistivät paalustojaan. Silkkivyhti kävi +punaiseksi, asesepät takoivat enentyneellä innolla, ruvankeittäjät +puhalsivat ankarammin, hevosväki riensi pois virralta, jalkasoturit +katselivat huolestuneina tummentuvaa hämärää. + +Silkkivyhti kävi siniseksi; himmeä, haudankaltainen, harmaa väri +samensi sen heleyttä. Sääskien hyrinä kuului, yön lepakot kiertelivät +teltojen ympäri, torvet raikkuivat kaikilta kulmilta, aurinko oli +laskenut, sabbati oli alkanut. Paja oli vaijennut, valkea sammunut, +hevosten korskunta ja miesten hyörinä herjennyt. Syvä, äkkinen, +kaikkialle leviävä äänettömyys painui mahtavaan armeijaan. Oli yö; +sabbatin pyhä lamppu paloi kaikissa leirin teltoissa, joka +hiljaisuutensa ja loistonsa puolesta kilpaili äänetönten ja hehkuvien +taivasten kanssa. + +Aamu tuli; soturit kokoontuivat alttarien ja uhrien ympärille. +Ylimmäinen pappi ja häntä palvelevat leviitat julistivat Israelin +Jumalan ykseyttä ja kaikkivaltaa, ja hänen voittaneen ja valitun +kansansa samantunteiset vastaukset kajahtivat lakean ylitse. He +palasivat jälleen teltoihinsa lain selittämistä kuuntelemaan; ei saanut +kävelläkään sabbatina pidempää matkaa kuin sen, joka eroittaa +Jerusalemin Öljyvuoresta. Yhtä pitkä oli myöskin temppelin ja +tabernakelin väli; se oli tarkasti mitattu, ja jokainen Hebrealainen, +joka sinä päivänä lähti leiristä, havaittiin lukevan sabbatipäiväyksen +askelia. Vihdoin aurinko taas laski, ja yhtäkkiä valkeita leiskahti, +ääniä kuului, ihmiset liikkuivat sillä erinäisellä ja pikaisella +tavalla, josta edellisen illan hiljaisuus oli ollut omituinen. Naurun +hekotukset, soiton helinä ilmoittivat tulevan yön juhlallisuutta; +elatus-aineita tuli yltäkyllin läheisistä kylistä, ja ennen pitkää +hurskaat voittajat viettivät äskeistä triumfiansa iloisilla kemuilla. + +Aamulla yksi Tatari saapui Ithamarin tyköä, kertoen Alroy'lle, että +Rumin sultani oli vetäynyt Syriaan, että Bagdad oli jätetty +puollustamatta, mutta että hän oli suostunut siihen asukkaitten +pyyntöön, että lähetyskunta saisi käydä Alroy'n luona, ennenkuin +soturit astuisivat kaupunkiin. Hän oli myöskin vakuuttanut heille +turvallista matkaa. + + +XVII. + +Seuraavana aamuna sanansaattajat ilmoittivat lähetyskunnan tulon. Koko +armeija oli aseissa. Alroy oli käskenyt, että armon-anojat vietäisiin +koko leirin läpitse, ennenkuin he laskettaisiin kuninkaalliseen +teltaan, jonka kummallekin puolelle Pyhä Vartiakunta oli sioitettu. +Teltan syrjälle vedetyt varjostimet asettivat näkyviin voittajan itse, +joka istui komealla divanilla. Hänen oikealla kädellänsä seisoi +Jabaster papillisessa puvussaan, vasemmalla Scherirah. Hänen takanansa +jättiläinen Elnebar piti pyhää valtikkaa. Joukko päälliköitä oli +järjestetty teltan molemmille puolille. + +Symbalein ja verhottujen vaskirumpujen ääni kuului ja matalia torvien +toitotuksia; seurueen etumainen osa nähtiin teltoilla reunustetun +käytävän kaukaisessa päässä. Ensiksi tuli joukko kauniita nuorukaisia, +astuen kaksittain ja sirotellen kukkia, sitten sarja soittoniekkoja +väljissä, kultakankaisissa vaatteissa, vieretellen hopeatorvilla +vaikeroivia säveliä. Näitten perästä seurasi orjia kaikista +ilman-aloista, kantaen itsekukin jotakin oman maansa parasta ja +kalliinta tuotetta: neekerit elefantin hampaita, strutsinsulkia ja +kultahiekalla täytettyjä korulippaita; Syrialaiset harvinaisia +sota-asuja; Persialaiset atarguli-vaaseja, ja Intialaiset korittain +Ormuzin helmiä ja hienoja Kashmirin shaaleja. Lastensa keskellä, +joista joka toinen talutti valkoista, joka toinen vaaleanruskeata +metsäkaurista, Arabialainen puettuna siniseen vaippaansa johdatti +karmosiinipunaisesta silkkinuorasta korkeata, kaarneenkarvaista +giraffia. Viisikymmentä kookasta miestä kantoivat parittain +hopeakilpeä, joka oli täynnä kultarahoja, taikka kaiverrettuja, +timanteilla koristettuja pikareita. + +Symbalein soitto ilmoitti kunniapukujen lähenemistä, jotka olivat +valitut oikea-uskoisten hallitsian vaatekammiosta; tässä nähtiin +Aleppon silkkejä ja Damaskon kullalla kirjailtuja kankaita, +päärmättyinä sopelin ja kärpin turkiksilla, untuvaa joutsenen rinnasta +ja valkoisen ketun nahkoja. + +Näitten jälkeen tuli kaksi harmaata dromedaria hopeisin valjainensa, ja +useita satulavaipoilla varustettuja hevosia, joita jokaista pulskeasti +vaatetettu palvelia talutti. Viimeinen näistä oli lumivalkoinen oris, +jonka otsasta ikäänkuin rubinitähti pilkehti, semmoinen juoksia +Salomonin pyhästä hevossiittämöstä, jolla ainoastaan Profeetan +jälkeiset ratsastivat. + +Verhotut vaskirummut esittelivät mustaa eunukkiparvea, jolla oli +tulipunaiset liivit ja norsunluiset sotatapparat. He ympäröivät ja +suojelivat yleisön näkyvistä neljäätoista ihanata Cirkassialaista +tyttöä, joitten kauniit kasvot ja soreat vartalot muutoinkin kätkyivät +pitkiin huntuihin ja uhkeihin, poimuisiin pukuihin. + +Voittajaa liketessään komea seurue nöyrästi kumarsi Alroy'n edessä ja +asettui leveän käytävän kummallekin puolelle. Lähetyskunta astui esiin; +kaksitoista Bagdadin etevintä asukasta, käsivarret ristiin laskettuina, +silmät maassa ja vaatteet epäjärjestyksessä. Alavasti ja ääneti +jokainen koski kädellänsä maata ja suuteli sitä antaumisensa merkiksi, +ja sitten syrjäytyen antoi tietä lähetyskunnan johdattajalle ja +puhemiehelle Honainille! + + +XVIII. + +Nöyrästi, mutta sievästi kalifin lääkäri kumarsi Idän +valloittajaa. Hänen ryhtinsä ja käytöksensä erosivat suuresti hänen +kanssalähettiläistään; hänen kasvojensa muoto oli yhtä tyven ja +tyytyväinen, hänen pukunsa yhtä komea ja huoliteltu kuin silloin, kuin +hän ensin Bagdadin basaarissa pelasti Alroy'n vilpillisen Abdallah'n +käsistä. + +Hän puhui, ja hänen sanojensa sointuun vaikeni kaikki. + +"Maailman valloittaja, se kohtalo, jota vastaan taistelo on turha, on +asettanut meidän henkemme ja omaisuutemme teidän haltuunne. Teidän +orjanne tarjoavat teidän hyväksyttäväksenne rikkautensa hedelmiä; ei +verona; sillä kaikki on teidän; vaan näyttääkseen teille turvallisuuden +ja rauhan tuotteita, ja saadaksensa teitä havaitsemaan, että +armeliaisuus on yhtä hyödyllinen voittajalle kuin voitetulle, että +säilyttäminen on parempi kuin tuhoaminen, nauttiminen viisaampi kuin +hävittäminen." + +"Sallimus sääsi, että me synnyimme kalifin orjiksi; sama sallimus on +jättänyt hänen valtikkansa teidän huomaanne. Me tarjoamme teille samaa +uskollisuutta kuin osoitimme hänelle, ja anomme samaa suojelusta kuin +hän antoi meille." + +"Vaikka teidän päätöksenne kääntyisi mimmoiseksi hyvänsä, meidän +tulee taipua siihen sillä itsensä alentamisella, joka myöntyy +korkeampaan valtaan. Emme kuitenkaan ole kokonaan toivoa vailla. Me +emme voi unhottaa, ettei meidän ole täytynyt lähestyä mitään +barbarilaispäällikköä, joka ei kykene pitämään arvossa sivistyksen +vaatimuksia, taiteen luomia ja ihmisyyden lempeämpiä kehoituksia. Me +tunnustamme teidän vastustamattoman voimanne, vaan rohkenemme toivoa +kaikkia semmoiselta ruhtinaalta, jonka neron kaikki tietävät ja +ihmettelevät, joka on hallituksen huolilta ja aseitten askareilta +oppimisen jalostuttavaan toimeen säästänyt osan nuoruudestaan, jonka +siveyttä puhdas ja ylevä usko on muodostanut, ja joka on siinnyt +pyhästä ja kuuluisasta sukukunnasta, jonka verratonta ikää Profeettakin +tunnustaa." + +Hän taukosi; suostumuksen sohina kuului teltassa; se hiljeni heti kuin +valloittaja yritti puhumaan. + +"Jalo emiri", vastasi Alroy, "palatkaat takaisin Bagdadiin ja kertokaat +kanssa-alamaisillenne, että Israelin kuningas lupaa suojella heidän +henkeänsä ja varjella heidän omaisuuttansa. + +"Entä heidän uskonsa?" kysyi lähettiläs matalammalla äänellä. + +"Suvaitaan", vastasi Alroy kääntyen Jabasterin puoleen. + +"Siksi kuin tarkemmin säädetään", lisäsi ylimmäinen pappi. + +"Emiri", sanoi Alroy, "kalifia itseä kohdellaan kunnioituksella." + +"Teidän korkeutenne mieliksi", Honain vastasi, "Rumin sultani on +lähtenyt pois, ja entinen hallitsiamme hänen kanssaan." + +"Ja hänen hareminsa?" + +"Sekin on lähtenyt." + +"Se oli tarpeetonta. Me emme sodi naisia vastaan." + +"Miesten yhtä hyvin kuin naisten täytyy myönnyttää teidän korkeutenne +laupeutta." + +"Benomi", lausui Alroy, puhutellen nuorta vartioväen upseeria, +"käskekäät, että kunniavartiasto saattaa tätä jaloa emiriä hänen +paluumatkallansa. Me sotamiehet askaroimme vaan raudan nojalla emmekä +voi kilpailla Bagdadin kanssa komeudessa; ottakaat kuitenkin tämä +tikari lahjoittajan tähden"; ja Alroy ojensi Honainille timanteista +säihkyvän tikarin. + +Bagdadin lähettiläs astui esiin, otti tikarin, painoi sitä huuliansa +vastaan ja pisti sen poveensa. + +"Scherirah", jatkoi Alroy, "tämä jalo emiri on teidän hoivissanne. +Katsokaat, että sovelias telta valmistetaan hänelle, ja ettei hänen +saattoväkensä tarvitse valittaa leirimme karkeita tapoja." + +"Teidän korkeutenne mieliksi", vastasi Honain, "minä olen päättänyt +tehtäväni, ja teidän suosiollisella luvallanne minä palajan heti +takaisin. Minulla on tärkeitä toimia, yhtä tärkeitä kuin nämät, vaikka +ne koskevat minua itseä." + +"Tehkäät tahtonne, jalo emiri. Benomi, virkanne töihin. Hyvästi, +herrani." + +Lähetyskunta likeni, kumarsi ja vetäytyi pois. Alroy kääntyi Jabasterin +puoleen. + +"Tuo ei ollut mikään tavallinen mies, Jabaster?" + +"Varsin miellyttävä Turkkilainen, herrani." + +"Luuletteko, että hän on Turkkilainen?" + +"Hänen puvustansa päättäen." + +"Olkoon niin. Asriel, käskekäät purkaa leiri. Me astumme heti +Bagdadiin." + + +XIX. + +Päälliköt menivät eri taholle ryhtyäkseen tarpeellisiin +matkahankkeisin. Sanoma, että armeija kohta lähtisi Bagdadiin, levisi +pian koko leiriin ja herätti mitä suurinta innostusta. Joka käsi oli +työssä, purkasi teltoja, varusti aseita ja hevosia. Alroy vetäytyi +majaansa. Varjostimet olivat suljetut. Hän oli yksinään ja vaipui +syvään miettimiseen. + +"Alroy!" lausui yksi ääni. + +Hän vavahti ja katsahti ylös. Hänen edessään seisoi profetissa Ester. + +"Ester! Sinäkö se olet?" + +"Alroy! Älä astu Babeliin." + +"Kuinka?" + +"Niin totta kuin elän, Herra on käskenyt niin. Älä astu Babeliin." + +"Enkä nauttisi ihaninta voittoani, tyttö?" + +"Älä astu Babeliin." + +"Mikä sinua pelottaa?" + +"Älä astu Babeliin." + +"Minäkö muuttaisin kohtaloani ilman mitään syytä?" + +"Herra on puhunut. Eikö siinä ole syytä?" + +"Minä olen Herran voideltu. Hänen varoituksensa ei ole tavannut minua." + +"Nyt se tapaa sinun. Ylenkatsooko kuningas Herran profetissaa? Se on +Ahabin synti." + +"Sinuako ylenkatsoisin? Sitä suuta ylenkatsoisin, joka on voittojeni +julistaja? Se olisi sulaa Jumalan pilkkaa. Ennusta triumfia, Ester, +eikä Alroy koskaan epäile innostustasi." + +"Hän epäilee sitä nyt. Minä näen, että hän epäilee sitä nyt. Oi +kuninkaani, minä sanon taas: älä astu Babeliin." + +"Kaunis tyttö, sinun silmäsi leimuavat. Ken voi katsella niitten +ihmeellistä ja kirkasta loistoa ja epäillä, että Ester on Jumalalta +innostettu! Tyynny, suloinen tyttö, joku unelma häiritsee +mielikuvitustasi." + +"Alroy, Alroy, älä astu Babeliin." + +"Minussa ei ole yhtään pelkoa -- minä olen lumottu." + +"Voi minua! Hän ei tahdo kuulla minua. Kaikki on hukassa!" + +"Kaikki on voitettu, ihana tyttö." + +"Minä soisin, että olisimme Pyhällä Vuorella ja katselisimme pyhän +Sionin tähtiä." + +"Ester", lausui Alroy, lähestyen ja lempeästi tarttuen hänen käteensä, +"Idän pääkaupunki levittää pian ihmeensä silmiesi eteen. Valmista +itseäsi kummia katsomaan. Tyttö, me emme ole enään erämaassa. Unhota +vaihtelevat mielenjohteesi. Tule, lapseni, valitse itsellesi puoliso +päällikköjeni joukosta, ja minä annan kuningaskunnan sinun +morsiuslahjaksesi. Minä näkisin mielelläni kruunun sinun korkealla, +kuninkaallisella otsallasi. Se ansaitsee sen hyvin." + +Profetissa käänsi mustat silmänsä kokonaan Alroy'ta kohden. Mitä hänen +mielessänsä liikkui, sitä ei nähty eikä lausuttu. + +Hän katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, hän +sysäsi pois hänen kätensä ja riensi ulos teltasta. + + + + +KAHDEKSAS OSA. + + +I. + +Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiiltävät peitset! +Kaukana taivaan rannalla ne välkkyvät, ikäänkuin aamu, kun yön varjot +väreillen väistyvät kirkkaan valon edestä. + +Kuule! vainojain astunta, ikäänkuin valtameren vuoksi, joka vierii +vierimistään yhä eteenpäin ja valloittaa rannan. Vuorten harjoilta, +ikäänkuin syöksevä virta, vyöryvä kolonni leviää lakealle. + +Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette Herran puolesta! Se +maa, jossa isänne itkivät ja virittivät vaikeroivia kanteleitansa; se +ylpeä kaupunki, jossa vanhempanne surivat kylmäksi jääneitä, kaukaisia +kotojaan; teidän ratsunne hyppivät sen edustalla, ja te täytätte ennen +pitkää sen palatsit. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette +Herran puolesta! + +Astu eteenpäin, astu, urhoollinen kansa, hetki on tullut, hetki on +tullut! Kaikki vuosisatojen lupaukset, kaikki pyhien viisaitten +ennustukset, yhtyvät tänä ihastuttavana hetkenä. Missä nyt sortajain +sotavaunut, missä tyrannein purpuravaipat? Hevonen ja isäntä ovat +molemmat kaadetut maahan, hevonen ja isäntä ovat molemmat kaadetut +maahan! + +Nouse, Rachel, erämaasta, nouse, äläkä itke enään. Ei yksinäisen +palmupuusi varjon enään tarvitse peittää salaista suruasi. Herra on +kuullut lesken huokaukset, Herra on seisauttanut lesken kyynelet. +Lohduta mieltäsi, lohduta mieltäsi, lapsesi elävät jälleen! + +Niin! niin! lainehtivalla tanterella innokas Asriel loistaa niinkuin +tähti, ja rohkea Scherirah pudistaa keihästänsä ankaran Jabasterin +käyräsapelin vieressä. Ja hän on tuossa, tuo valittu, jota +profeetalliset harput ylistävät, jonka elämä on niinkuin aamukaste +Sionin pyhällä kunnaalla: tuo valittu, tuo valittu, joka johdattaa +kansansa voittoon. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette +Herran puolesta! + +He tulevat, he tulevat, he tulevat! + +Kaupungin valleilla liikkui viljalta kansaa, virralla vilskui kymmeniä +tuhansia venheitä, basaarit olivat suljetut, kadut väkeä täynnä, ja +kartanoin katot mustina katselioista. Ithamar oli aamulla tuonut +osastonsa kaupunkiin, sen linnoituksia haltuunsa ottaakseen. Ja nyt +Hebrealaisten etujoukko, joka oli kauan loittoa näkynyt, lähestyi +muureja. Suuri parvi ratsuväkeä erosi pääjoukosta ja ajoi täyttä havia +esiin. Komean upseeriston seuratessa ratsasti Alroy maidonkarvaisella +hevosellaan kesken lukemattoman kansan huutoja portteja kohden. + +Ithamar ja lähetyskunnan jäsenet vastaan-ottivat hänen, mutta Honain ei +ollut läsnä. Päälliköt ja melkoinen osa Pyhästä Vartiakunnasta seurasi +Alroy'ta, kun häntä kaupungin etevämpiä katuja myöten johdatettiin +seraljin eli kalifin palatsin pääportille. Summattoman suuri käytävä +saatti lavealle, neliskulmaiselle pihalle, jossa hän astui ratsahilta +ja eunukkien päällikkö tervehti häntä. Korkeimpain kenraaleinsa ja +lähimmäisten palveliainsa kanssa Alroy vietiin useitten huoneitten +läpitse, jotka muistuttivat häntä hänen siellä käynnistänsä Honainin +kanssa, siksi kuin hän tuli kalifein suureen neuvoshuoneesen. + +Valloittaja heittäysi oikea-uskoisten hallitsiain muhkealle divanille. + +"Mukava istuin pitkien marssien perästä", lausui Alroy, kun hän +huulillansa kosketti sitä kahvia, jota pää-eunukki tarjosi hänelle +kuultavalla kupilla, joka oli valettu neilikanvärisestä porsliinista ja +helmillä kaunistettu. "Ithamar, aloittakaat nyt kertomuksenne. +Mimmoinen mieli-ala vallitsee kaupungissa? missä Rumin sultani on?" + +"Kaupunki, herrani, on levollinen ja luullakseni tyytyväinen. Sultani +ja kalifi liikkuvat vielä tämän maakunnan rajoilla." + +"Sitä minäkin ajattelin. Kyllä Scherirah masentaa heidät. Asettakaat +sotajoukot leiriin ulkopuolelle muureja; kaupungin vartioväki, kymmenen +tuhatta miestä, vaihetetaan joka kuukausi. Ithamar, te olette kaupungin +kuvernöri. Asriel komentaa armeijaa. Arvoisa Jabaster, tehkäät kertomus +kaupungin yhteiskunnallisesta tilasta. Teidän asuntonne on dervissein +virkahuoneessa. Urhoollinen Scherirah, minä en voi sallia teille pitkää +lepoa. Se on tarpeellista, että te jo kolmen päivän perästä olette +menneet virran poikki osastonne kanssa. Te saatte helpon työn. Minua +aavistaa, että he eivät taistele. Tulkaat kaikki huomenna puolipäivän +aikana tänne neuvotteluun. Jääkäät hyvästi!" + +Päälliköt vetäytyivät pois, ylimmäinen pappi jäi jälelle. + +"Jos lienee soveliasta, herrani, minä pyytäisin päästä hetkeksi teidän +puheillenne." + +"Oma Jabasterini, teidän ei tarvitse kuin puhua." + +"Herrani, minun oli aikomus puhua Abidanista, joka on yhtä urhoollinen +soturi kuin kukaan muu meidän armeijassamme. Minua pahoittaa, että +jostakin sattumuksesta hänen ansionsa aina näyttävät jääneen teiltä +huomaamatta." + +"Abidan! Minä tunnen hänen hyvästi -- kelvollinen mies, mutta uneksija, +uneksija." + +"Uneksija, herrani! Luottakaat minuun, hän on todellinen Israelin +lapsi, ja hänen uskonsa on syvä." + +"Hyvä, Jabaster, me olemme kaikki todellisia Israelin lapsia. Antakaat +minun kuitenkin pitää semmoisia miehiä ympärilläni, jotka eivät näe +unia keskellä päivää. Meidän tulee karttaa semmoisia." + +"Unet ovat Jumalan orakeli-lauseita." + +"Kun Jumala ne lähettää. Aivan oikein, Jabaster. Mutta tänä Abidan ja +ne, joitten kanssa hän seurustelee, ovat täynnä ylpeitä käsityksiä, +jotka ovat saadut vanhoista muinaistarinoista, ja jotka, jos niitten +mukaan menettelisi, saattaisivat hallitsemisen mahdottomaksi -- sanalla +sanoen, he ovat vaarallisia miehiä." + +"Israelin ihanin kukka! Joku on myrkyttänyt teidän pyhän korvanne +heidän suhteensa." + +"Ei kukaan, arvoisa Jabaster. Minulla ei ole ketään muuta +neuvon-antajaa kuin te itse. He olkoot Israelin kukka, mutta he eivät +ole sen hedelmiä. Hyviä sotureita -- huonoja alamaisia: erinomaisia +välikappaleita, joitten avulla voimme saavuttaa suuria tarkoitusperiä. +Minun ei tee mieli antaa mitään valtaa uneksijoille. Minun täytyy koota +käytöllisiä miehiä ympärilleni -- käytöllisiä miehiä. Katsokaat, kuinka +Abner, Asriel, Ithamar, Medad -- katsokaat, kuinka nämät mukaantuvat +kaikkiin, mitä tapahtuu, ja kuitenkin ovat voittamattomia päälliköitä, +voittamattomia päälliköitä. Mutta he ovatkin käytöllisiä miehiä, +Jabaster; heillä on silmät ja he käyttävät niitä. He osaavat eroittaa +aikoja ja oloja. Mutta tällä Abidanilla ei ole kuin yksi ajatus -- +temppelin rakentaminen: ahdasmielinen uskonkiihkolainen, joka olisi +valmis panemaan kaikki altiiksi muodon tähden. Kohoava temppeli +kukistuisi pian jälleen tuommoisilta rakentajilta. No, mitä tästä +pidätte -- juuri sama Abidan saarnasi leirissä, ettei minun tulisi +lähteä 'Babeliin', joksi tämä viisasteleva fantasti nimittelee tätä +kaupunkia, koska hän oli muka nähnyt jonkun näyn!" + +"Oli semmoinenkin aika, jolloin teidän majesteettinne ei halveksinut +näkyjä." + +"Olenko minä Abidan? Tuleeko muitten ihmisten muodostaa käytöstänsä +taikka ajatuksiansa minun mukaani? Minä seison yksinäni tässä +maailmassa, toisenlaisena olentona kuin te, semmoisena, jota ette +itsekään käsitä. Ollaan tästä puhumatta. Minä en tahdo kuulla mitään +enää, minä olen jo kuullut liian paljon. Ja huomenna tavataan +neuvottelussa." + +Ylimmäinen pappi lähti ääneti pois. + +"Hän on mennyt -- vihdoin minä olen yksinäni. Minä en kärsi noitten +miesten läsnä-oloa, paitsi kun tekoja kysytään. Heidän sanansa, yksin +heidän katseensakin häiritsevät minun miettivän ajatukseni hiljaisia +luomia. Minä olen taas kerta yksinäni, ja yksinäisyys on ollut valtani +kätkyt. Nyt minä tunnen itseni innostuneeksi. Ei nyt tarvitse ihmeitten +synnyttämiseksi mitään kujenäytelmiä." + +"Salomonin valtikka! Olkoon niin. Entä sitten? Se on nyt Alroy'n +valtikka. Mitä se ilman hänen nerottansa on? Legenda sanoi, ettei +kukaan muu vapauttaisi kansaamme kuin se, jolla oli Salomonin valtikka. +Legenda tiesi, ettei kukaan muu saisi tätä valtikkaa, paitsi semmoinen, +jonka väkevän tahdon edessä maailmat niinkuin kohtalokin kumartaisivat. +Minä saavutin sen; minä katselin kasvoista kasvoihin aaveruhtinaita +heidän hautakammioissaan; ja sama käsi, joka tarttui heidän +haamuvaltikkaansa, on voittanut mahtavien kalifien diademin heidän +kuninkaallisen virtansa rientävillä vesillä." + +"Maailma on minun: ja tuleeko minun luopua saaliista, kaikkia +sisältävästä ja sankarillisesta saaliista, toteuttaakseni jonkun +uneksivan papin typerää muinaistarinaa ja joutuakseni jonkun legendan +lemmikiksi? Hän valloitti Aasian, ja hän rakensi temppelin jälleen. +Näinkö minusta aikakirjat kertoisivat? Onko tämä äkkiä ilmi-leimahtunut +valta vaipuva jonkunlaiseksi hiiltyväksi ja himmeäksi hallinnoksi +jonkun mitättömän maakunnan yli, jonkun paimenperheen siivoksi +isännyydeksi? Onko Sotalaumojen Herra niin halpa Jumala, että meidän +tulee supistaa hänen voimaansa ja määrätä Jordan ja Libanon +Kaikkivaltiaan rajoiksi? Niin ei ole kirjoitettu; ja jos olisikin niin, +minä panen oman innostukseni esi-isieni ennustusten verroille. Minäkin +olen profeetta, ja Bagdad on oleva minun Sionini. Äänen tytär! No niin, +minä olen selvästi kutsuttu. Minä olen Herran palvelia eikä Jabasterin. +Olkoon minun sallittu tehdä hänen palveluksensa yhtä yleiseksi kuin +hänen voimansa; ja missä se pappi on, joka rohkenee väittää minun +uskoani valheeksi sen vuoksi, että hänen alttarinsa suitsevat toisilta +kunnailta kuin Judan?" + +"Minun täytyy tavata Honainia. Sillä miehellä on suuri äly. Hän yksin +voi ymmärtää minun tarkoitukseni. Maailman vallan ei tule perustua +uskonlahkolaisten turhiin luuloihin ja yksin-omaisiin oikeuksiin. +Jabaster olisi valmis surmaamaan Mahomettilaiset niinkuin Amalekin; +Mahomettilaiset, alamaisten suuren enemmistön ja parhaan osan. Hän +olisi valmis kokonaan hävittämään kansan pois valtakunnastani, ettei +kävisi sanominen, että Ismael sai osan Israelin perinnöstä. Semmoinen +uskonkiihkolainen! Minä lähetän hänet Judaa valloittamaan. Meidän tulee +olla sovinnollisia. Meidän tulee tehdä jotakin taivuttaaksemme +voitettua voittajan asiaan. Tuo rohkea Rumin sultani -- olisin suonut, +että Abner olisi asettunut hänen tiellensä. Kun rientää pois haremin +kanssa! Minua melkein haluttaa itse ruveta takaa-ajajien johdattajaksi +ja -- rakkaus ja valtioviisaus yhdistyneinä -- ja kuitenkin -- Honain +on siihen omansa -- minä panen hänet lähettilääksi. Jahka vaan +sopisimme keskenämme. Liiton hieromiset inhottavat minua. Ajatukseni +lentävät pois kaikista muista esineistä. Minun täytyy tavata häntä. +Jospa vaan voisin kertoa hänelle kaikki, mitä minä ajattelen!! Tämä ovi +-- minne se vie? Haa! Minusta tuntuu, kuin muistaisin tuon komean +käytävän! Ei mitään palveliaa näy. Palatsimme järjestys on vähäisen +laimea. Soturini eivät ole mitään hovimiehiä. Mikä mainio linnanhaltia +Honainista tulisi! Äänettömyyttä kaikkialla. Niin! se on hyvä. Näitten +salien läpitse minä olen varmaan ennen astunut. Jospa vaan kenenkään +näkemättä ja tuntematta pääsisin tuon yksinäisen portin luo virran +rannalla. Se ei ole mahdotonta. Tässä on useita vaate-asuja. +Minä pukeun toiseksi. Uskollinen käyräsapeli, sinä olet tehnyt +velvollisuutesi, levähdä vähä aika. Hyvä onni, että olen parraton. Minä +rupean eunukiksi. Näin! varsin kaunis vaippa. Tikari, jos pulaan +joutuisi, helmillä koristetut varvaskengät, kultakankainen kauhtana, +kashmirivyö ja sopelin-nahkainen turkki. Katsahdus peiliin. Hyvä! Minä +rupean näyttämään maailman valloittajalta!" + + +II. + +Oli hämärä: vähäinen ja yksinäinen venhe, jota vaan yksi mies sousi, +kulki Tigrin virtaa alas ja seisahtui erään kartanon holvikäytävän luo, +joka ulottui jokeen asti. Se seisahtui, soutomies veti pois +varjostimet, hänen ainoa matkustajansa nousi maalle ja astui +holvikäytävän portaita ylös. + +Portaitten päähän päästyänsä vieras aukaisi kultaisen ristikon, eteni +jotakin käytävää myöten ja saapui kauniisen saliin, joka oli rakennettu +valkoisesta ja viheriäisestä marmorista ja johdatti puutarhoihin. Tässä +huoneessa ei ketään näkynyt; vieras heittäysi hopeiselle sohvalle, joka +oli asetettu permannon keskeltä kohoavan ja porphyrisäiliöön lankeavan +suihkulähteen reunalle. Hiljainen kuiskaus herätti vieraan hänen +unelmistaan, hiljainen kuiskaus, joka lausui sanan "Honain." Vieras +katsahti ylös, yksi haamu, verhottuna maahan ulottuvalla hunnulla, +lähestyi puutarhojen puolelta. + +"Honain!" sanoi likenevä haamu, heittäen pois huntunsa, "Honain! Ah! +tuo kaunis mykkä on palannut!" + +Tyttö, armaampi kuin ruusuinen aamu, näki odottamattoman vieraan. He +seisoivat, tyttö ja vieras, ääneti katsellen toisiaan. Mies, kynttilä +kädessä, ilmestyi salin päässä. Hän sulki oven huolellisesti, hän astui +vitkalleen eteenpäin hiljaisin askelin; hän lähestyi naista ja +vierasta. + +"Alroy!" lausui Honain hämmästyneenä, ja kynttilä putosi hänen +kädestään. + +"Alroy!" huudahti nainen säikähtyneellä muodolla: hän vaaleni ja +nojausi pylvästä vastaan. + +"Kalifin tytär!" lausui Israelin johdattaja; ja hän likeni ja lankesi +polvillensa ja tarttui hänen liikkumattomaan käteensä, "minä olen +todella se Alroy, jolle sallimus on antanut sinun isäsi valtakunnan; +mutta prinsessa Schirenen ei tarvitse pelätä sitä, joka pitää tätä +hänen suosionsa muistoa kalliimpana kuin kaikkia voittojaan;" ja hän +otti povestaan smaragdeista ja helmistä liitetyn rukousnauhan ja, +nousten verkalleen, painoi sen hänen vapisevaan käteensä. + +Prinsessa kääntyi pois ja kätki kasvonsa käsivarteensa, jota hän piti +pylvästä vastaan. + +"Hyvä Honain", Alroy lausui, "te luulitte, että minä olin unhottanut +kaikki menneet -- te luulitte minua kiittämättömäksi. Minun läsnä-oloni +täällä osoittaa, ettei niin ole laita. Minä tulin teidän toiveitanne +kuulustelemaan. Minä tulin niitä noudattamaan ja täyttämään, jos vaan +siihen kykenen." + +"Herra", vastasi Honain, joka oli tointunut siitä mielenliikutuksesta, +joka ei usein saanut valtaa hänessä, ja siitä hämmästyksestä, johon hän +harvoin joutui, "herra, minä en pyydä suuria. Te näette edessänne +hallitsiani tyttären. Yhtymys semmoinen, jota, luullakseni, tämä nainen +ei helposti anna minulle anteeksi, on jossakin määrässä ilmaissut +teille hänen tilansa ja tunteensa. Prinsessa Schirene käytti viimeisiä +mullistuksia päästäkseen semmoisesta elämästä, jota hän ei millään +lailla voinut kärsiä, ja semmoisesta kohtalosta, joka kammotti häntä. +Minä olin hänen ainoa neuvon-antajansa, vieläpä, hän olkoon vakuutettu +siitä, uskollinenkin, vaikka ehkä vähäisen varomaton. Kaupungin +asukasten vastustamaton tahto, että minä menisin lähettiläänä +valloittajan luo, esti meitä pakenemasta, niinkuin olimme aikoneet. +Sen jälkeen minä sotaväen liikuntoihin katsoen olen luullut +viisaammaksi toistaiseksi jäädä tänne, vaikka minä olen levittänyt sen +huhun, että olen lähtenyt pois. Puutarhani kioskissa prinsessa nyt on +vapaa-ehtoisena vankina. Hämärässä hän salaisesti tulee etsimään halpaa +virvoitusta minun seurassani ja kuuntelemaan niitä uutisia, joita minä +päivällä valhepuvussani ongin. Kertomukseni, herra, on lyhyt ja +yksinkertainen. Me olemme teidän vallassanne; minä en koeta luovuttaa +teidän välitystänne, vaan sen sijaan anon teiltä turvaa." + +"Kallis Honain, se on tarpeetonta. Prinsessa Schirenen ei tarvitse kuin +lausua tahtonsa ja se täytetään. Minä tulin puhumaan tärkeistä +asioista, Honain, mutta minä vetäydyn pois, sillä minä olen nyt +liika-vieras. Huomenna, jos suvaitsette, minä palaan tänne samaan +aikaan ja samassa valhepuvussa. Sillä välin prinsessa ehkä lausunee +teille toiveitaan, ja te laaditte ne minulle. Joko saattoväki muihin +maihin taikka palatsi taikka maakunta hallittavaksi taikka asuttavaksi +-- mutta minä en tahdo tarjota semmoiselle, jonka tulisi käskeä. +Jääkäät hyvästi! jalo nainen. Antakaat entiset anteeksi! Huomenna, hyvä +Honain! yhtykäämme. Hyvästi!" + + +III. + +"Kuninkaan otsa oli synkkä", lausui Ithamar Asrielille, kun he +neuvottelusta tullen astuivat komeaan purteensa. + +"Ajatuksista; hänellä on niin paljon mietittävää; kummallista, kuinka +hän jaksaa kantaa kaikki!" + +"Minä olen nähnyt hänet iloisena taistelon aattona, ja vilkkaana vaikka +levollisena, kun tärkeämmät asiat kuin nämät ovat häntä rasittaneet. +Hänen otsansa oli synkkä, mutta ei, niin minusta näytti, _ajatuksista_; +ennemmin sopisi sanoa _äreydestä_. Huomasitteko, kuinka hän tiuski +Jabasteria?" + +"Aika lailla! Vakava pappi väänneksi tuskissansa ja kun hän kirjoitti +nimensä tuon käskyn alle, vapisi hänen ruokonsa vihasta. Minä en +koskaan nähnyt ihmistä niin vaaleana." + +"Eikä niin äänettömänä. Hän oli muodoltaan niinkuin ilmeinen myrsky. +Minä sanon teille jotakin, Asriel, tämä vakava pappi ei suosi meitä." + +"Vastako sen salaisuuden nyt olette huomanneet, Ithamar? Me emme ole +hänen poikiansa. Eikä, totta puhuen, meidän hallitsiammekaan. Minä olen +iloinen, että kuningas on niin luja Abidanin suhteen. Jos tämä olisi +neuvoskunnassa, hän puollustaisi Jabasteria." + +"No! hän on suorastaan Jabasterin kätyri. Mitä te luulette +Scherirah'sta?" + +"Minä en luottaisi häneen. Niin kauan kuin soditaan, hän ei huoli +mistään muusta; vaan, muistakaat sanani, Ithamar: kun rauha tulee, hän +auttaa pappia." + +"Medad pääsnee neuvoskuntaan. Hän on meidän puolellamme." + +"Kaikesta sydämestänsä. Olisi hyvä, jos teidän veljenne olisi täällä, +Asriel: hän on ainoa, joka pitää Jabasterille. Alroy rakastaa teidän +veljeänne niinkuin itseänsä. Lieneekö siinä perää, että hän aikoo naida +Miriamin?" + +"Niin kuningas soisi. Varsin sievä avioliitto Abnerille. + +"Koko maailma on tarjona meille. Saa nähdä, kuka pääsee Syrian +varakuninkaaksi?" + +"Kun olemme valloittaneet sen. Ei suinkaan Scherirah. Muistakaat +sanani, Ithamar: hänestä ei tule koskaan mitään hallitsiata. Pikemmin +teistä taikka minusta. Itse puolestani jäisin mieluisammin siksi kuin +olen." + +"Teillä onkin hyvä virka; kaikkein paras." + +"Samoin kuin kaupungin hallintokin. Siinä tarvitaan vaan vahdinpito." + +"No, auttakaat te siis minua, että saan Syrian, niin teidän sopii +pyytää minun virkaani." + +"Olkoon menneeksi. Jabaster tahtoisi, että hebrealaisessa valtakunnassa +ylimmäinen pappi olisi todella suuri-visiri." + +"Alroy rupeaa kaiketi omaksi ministeriksensä." + +"Siitä minä en ole varma. Hän ehkä mieluisammin lähtee itse +johdattamaan Syrian sotaretkeä; hänen täytyy jättää joku päällikkö +Bagdadiin. Jabaster ei ole mikään kenraali." + +"Ei, ei ollenkaan. Alroy on epäilemättä mielissään, kun hän saa jättää +Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias." + +"Ha! ha! se vasta oli pako!" + +"Taivasten kautta! Minä luulin, että kaikki oli hukassa. Teidän +päällekarkauksenne oli todella komea." + +"Minä en koskaan unhota sitä. Minä olin vähällä ratsastaa Jabasterin +kumoon." + +"Hyvä, kun olisitte niin tehneet!" + + +IV. + +On tuo hellä hämärän hetki, jolloin tytöt yksinäisessä lehdossansa +huokailevat hempeämmin kuin illan henki! Hiukeeva ruusu kohottaa +päätänsä ja kuuntelee satakieltä, kun iloiset ja hartaat ylistykset +vuotavat hänen sykkivästä rinnastaan: hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä +ja kuuntelee punehtuen. + +Selkeään, ruusunpunaiseen ilmaan, jossa yksinäinen tähti välkkyy, +soleva ja suippo sypressi ylenee, ikäänkuin synkkä ajatus kesken +uhkuvaa riemua. Visertävä lintu, yksinäinen tähti, vakava puu, lemuava +kukka ovat vaaralliset sinä hellänä hetkenä, jolloin tytöt tummassa +lehdossansa huokailevat hempeämmin kuin illan henki. + +Kalifin tytär tulee raitista ilmaa hengittämään, luuttu on hänen ainoa +seuransa. Hän istuutuu suihkulahteen reunalle ja katselee putoavaa +vettä. Hänen poskensa nojautuu hänen käsivarteensa, ikäänkuin hedelmä +soreaan lehvään. Hyvin miettivältä näyttävät hehkeän ja ihanan naisen +kasvot. Hän vävähtää; lämmin, hekumallinen huuli koskee hänen vienoa, +joutilasta kättänsä. Se on hänen oma gazellinsa. Isoilla ja loistavilla +silmillänsä, jotka puhuvat selvemmin kuin moni suu, rakas palvelia +ääneti kysyy syytä emäntänsä yksitotisuuteen. + +"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti. "Sinun +huulesi ovat joutsenta lauheammat, sinun huulesi ovat joutsenta +lauheammat; mutta _hänen_ hohtivat lempeä, kun koskivat, minun kaunis +gazellini! minun kaunis gazellini!" + +"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti; "sinun +silmäsi ovat niinkuin yön tähdet; mutta _hänen_ loistivat lemmestä, kun +katselivat, minun kaunis gazellini! minun kaunis gazellini!" + +Hän tarttui luuttuunsa, hän hypitti kiihkeästi sormiansa sen helevillä +kielillä, ja katsellen rusottavaa taivasta, koko sen runollisuutta +lainataksensa, näin, näin hän lauloi; näin, näin hän lauloi: + + Hän nousi kuni aamu armas, + Mi loistaa Syrian taivaalla; + Ja synkkää voimaa silmä säihkyi, + Ja valtaa kuvas' vartalo! + + Mun sieluin! kolkko maa sä lienet, + Tält' auringolta valos saat; + Mut himmeyden poisti maasta + Jo rakkauden sätehet! + + Hän nousi kuni aamu armas, + Mi loistaa Syrian taivaalla; + Ja synkkää voimaa silmä säihkyi, + Ja valtaa kuvas' vartalo! + +"Kerta vielä, kerta vielä! Oi! laulakaat tämä laulu kerta vielä!" + +Prinsessa säikähti ja katsoi ympärillensä. Alroy seisoi hänen edessään. +Hän nousi, hän aikoi vetäytyä pois; vaan lähestyen valloittaja tarttui +hänen käteensä. + +"Ihana prinsessa", Alroy lausui, "älkäät salliko, että saa sanoa, jotta +minun läsnä-oloni karkoitti sekä kauneuden että soiton." + +"Herrani, varmaan vartoo Honain teitä. Antakaat minun kutsua häntä." + +"Prinsessa, minä en tullut Honainia puhuttelemaan." + +Alroy istuutui hänen viereensä. Ruhtinaan kasvot olivat vaaleat, hänen +sydäntänsä tykytti. + +"Tämä puutarha", hän sanoi viimein matalalla äänellä; "tämä puutarha -- +lyhyt, lyhyt aika on kulunut siitä kuin minä ensin astuin sen somia +käytäviä, vaan kuitenkin nämät päivät näyttävät minusta niinkuin +kaukainen muisto toisesta elämästä." + +"Se onkin toinen elämä", vastasi prinsessa. "Me itse, maailma, kaikki +muodot ja käytökset, kaikki tunteet ja tavat ovat tosiaan muuttuneet +ikäänkuin olisimme hengittäneet toisia ilmoja." + +"Suuri muutos on tapahtunut." + +"Siitä kuin ensin kävitte minun komeassa kioskissani. Sievä leikkikalu! +Minä pyydän, että se säästetään." + +"Se on pyhä niinkuin te itse." + +"Te olette kohtelias voittaja." + +"Minä en ole mikään voittaja, kaunis Schirene, vaan orja, halvempi kuin +olin silloin, kuin ensin nöyrästi kumarsin teidän edessänne." + +"Ja veitte muassanne muiston, jota minä en ole unhottanut. Teidän +rukousnauhanne on tässä." + +"Sallikaat minun vaatia sitä takaisin. Se on ollut minun lohdutukseni +monessa vaarassa, ihana tyttö. Taistelon aattona minä panin sen +rinnalleni." + +Prinsessa ojensi hänelle rukousnauhan ja käänsi pois päätänsä. Hänen +kätensä jäi Alroy'n käteen; tämä painoi sitä huuliansa vastaan. Ja näin +oikealla kädellänsä pitäen kiinni prinsessan kädestä, Alroy vasemmalla +syleili häntä, kun hän lankesi polvillensa. + +"Voi ihana! Voi ihanata ihanampi! sillä sinä olet minulle ikäänkuin +häiritsemätön uni", huudahti Israelin nuori johdattaja, "anna minun +osoittaa sinulle kunnioitustani. Minä en tarjoa sinulle mitään valtaa; +minä en tarjoa sinulle mitään aarteita; minä en tarjoa sinulle mitään +noita uhkean mielenkuvituksen lukemattomia nautintoja -- nämät kaikki +olkoot sinun, vaan kaikkia näitä sinä olet kokenut; mutta jos semmoisen +hengen hehkuva rakkaus, joka ei ole koskaan taipunut naisten tahtoon +eikä miesten voimaan -- jos Alroy'n sielun harras altiiksi antaminen -- +katsotaan soveliaaksi uhriksi sinun erinomaisen armautesi alttarille, +minä palvelen sinua, Schirene, minä palvelen sinua, minä palvelen +sinua!" + +"Siitä kuin ensikerran katselin sinua, siitä kuin sinun kauneutesi +ilmestyi minun eteeni niinkuin kirkas, hyvä-enteinen tähti, on sinun +kuvasi aina pysynyt salaisen rakkauteni hiljaisessa kätkössä. Silloin, +silloin minä olin semmoinen olento, jonka pelkkää koskemistakin sinun +uskontosi piti häpeänä. Minä olen kostanut pitkien vuosisatojen +vääryydet Aasian parhaalla verellä; minä olen palannut kunniassa ja +loistossa vaatimaan jälleen muinaista valtikkaani; vaan paljoa +suloisempi kuin kosto, paljoa suloisempi kuin pyhien sukukuntieni +joutuisa kokoontuminen, pikaiset voitot ja vallan hohde, ovat nämät +jumaloitsevan rakkauden lyhyet hetket, tämän rakkauden, johon minä +vuodatan elämäni innon!" + +"Voi minun sieluni, minun henkeni, minun koko olentoni! sinä olet +ääneti, vaan sinun äänettömyytesi on suloisempi kuin muitten puhe. +Suostu, suostu, kallis Schirene, suostu anojaasi! Sinun uskontosi, +sinun isiesi uskonto, sinun kansalliset tapasi, nämät, nämät pidetään +kunniassa, ihana tyttö! Faraon tytär antoi tumman kauneutensa suurelle +esi-isälleni. Sinun kasvosi ovat niinkuin kirkas, viehättävä päivä! Älä +salli sanottavaksi, että Nilin tytär vastaan-otti Israelin kruunun -- +että Tigrin tytär hylkäsi meidän valtikkamme. Minä en ole Salomon, +vaan minä olen semmoinen, joka, jos Schirene istuisi vieressäni +valta-istuimellani, saattaisin Salomonin kuuluisat ajantiedot tuntumaan +ikävältä ja hämärältä sadulta sinun verrattoman loistosi rinnalla!" + +Hän taukosi, prinsessa käänsi tähän saakka kätketyt kasvonsa ja +kallisti ne hänen sydäntänsä vastaan. "Oi Alroy!" hän huudahti, +"minulla ei ole mikään usko, ei mikään isänmaa, ei mikään elämä, paitsi +sinä!" + + +V. + +"Kuningas hidastelee tänään." + +"Onko tosi, Asriel, että sanomia on tullut Hamadanista?" + +"Vähäpätöisiä, Ithamar. Minulle tuli yksityisiä kirjeitä Abnerilta. +Kaikki on rauhassa." + +"On jo melkoinen aika kulunut. Milloin te lähdette liikkeelle, +Scherirah?" + +"Sotaväkeni on valmiina. Minä odotan käskyä. Tämän aamun neuvottelu on +ehkä asian päättävä." + +"Tämän aamun neuvottelussa on määrä järjestää kaupungin +yhteiskunnallisia asioita", muistutti Jabaster. + +"Vai niin!" sanoi Asriel. Oletteko suorittaneet kertomuksenne, +Jabaster?" + +"Tässä se on", vastasi ylimmäinen pappi. "Hebrealainen lainsäätäjä ei +tarvitse suurta miettimistä sääntöjensä laatimiseen. Hänellä on kaava, +jota ei aika voi hävittää eikä ajatteleminen parantaa." + +Ithamar ja Asriel iskivät silmää toisilleen. Scherirah näytti +juhlalliselta. Tuosta seurasi vaiti-olo, jonka Asriel keskeytti. + +"Tämä on jalo kaupunki, tämä Bagdad. Minä en ole vielä käynyt teidän +asunnossanne, Jabaster. Te saitte hyvän majan." + +"Kyllä. Minä toivon, ettemme kauan viivy täällä. Suuri päämäärä ei ole +vielä saavutettu." + +"Kuinka pitkältä on tästä pyhään kaupunkiin?" kysyi Scherirah. + +"Kuukauden matka", Jabaster vastasi. + +"Ja kun olette ehtineet sinne?" kysyi Ithamar. + +"Te saatte taistella Frankkeja vastaan", arveli Asriel. + +"Jabaster, kuinka iso Jerusalem on?" kysyi Ithamar. + +"Onko tosi, niinkuin minä toisinaan olen kuullut, ettei se ole laveampi +kuin tämä seralji puutarhoinensa päivinensä?" + +"Sen kunnia on kadonnut", vastasi ylimmäinen pappi; "tiilikivet ovat +pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla jälleen; ja Sion, joka +nyt on ulkopuolella kristittyjen muureja, on vielä hohtava niinkuin +muinoin palatseista ja paviljongeista." + +Torvet kajahtivat, ovet avattiin ja Alroy astui sisään käyden Bagdadin +lähettilään käsivaralla. + +"Urhoolliset päälliköt", lausui Alroy kummastuneille läsnä-olijoille, +tässä jalossa vieraassa te näette semmoisen miehen, johon minä +täydellisesti luotan niinkuin teihinkin. Jabaster, katso, veljesi!" + +"Honain! Oletko _sinä_ Honain?" huudahti ylimmäinen pappi, kavahtaen +seisaalle. "Minä olen pannut tuhansia sinua etsimään." Konsa vaaleten +hämmästyksestä, konsa rakkaudesta punehtuen Jabaster syleili veljeänsä +ja liikutuksensa vointeessa painoi kasvonsa hänen olkapäätänsä vastaan. + +"Herra", lausui vihdoin ylimmäinen pappi matalalla ja vapisevalla +äänellä, "minun tulee pyytää anteeksi teiltä, että olen hetkeksikään +nykyisessä virassani vierähtänyt muihin ajatuksiin kuin semmoisiin, +jotka koskevat teidän etuanne. Se on ohitse; ja te, jotka tiedätte +kaikki, suotte varmaan minulle anteeksi." + +"Kaikki, mikä tarkoittaa Jabasteria, koskee minun etuani. Hän on +valtakuntani tuki"; ja ojentaen kättänsä Jabasterille Alroy asetti +ylimmäisen papin oikealle puolellensa. "Scherirah, te lähdette tänä +iltana." + +Tuima päällikkö kumarsi äänetönnä. + +"Mikä tämä on?" Alroy jatkoi, kun Jabaster antoi hänelle paperikääryn. +"Ah! teidän kertomuksenne. 'Sukukuntien järjestys' -- 'Leviittain +tehtävät' -- 'Kansan päämiehet' -- 'Israelin vanhimmat!' Se aika tulee, +jolloin nämät pantanee toimeen. Tätä nykyä, Jabaster, meidän täytyy +olla kohtuullisia ja tyytyä semmoisiin sääntöihin, jotka takaavat, että +järjestys pysyy voimassa, toisten omaisuus jätetään kajoamatta ja +oikeutta harjoitetaan. Onko totta, että muuan joukko on ryöstänyt +jonkun moskean?" + +"Herrani! siitä minun juuri oli aikomus puhua. He eivät ole ryöstäjiä, +vaan miehiä, ehkäpä liian kiivaita, jotka ovat lukeneet ja jotka ovat +muistaneet, että 'teidän tulee kokonaan kukistaa kaikki paikat, jossa +ne kansakunnat, jotka voitatte, palvelivat jumaliansa korkeilla vuorilla +ja kunnailla ja jokaisen vihantavan puun alla. Ja teidän tulee kaataa +kumoon heidän alttarinsa, ja' --" + +"Jabaster, onko tämä mikään synagoga? Tulenko minä kunnollisten +valtiomiesten vai uneksivien rabbinein neuvotteluun? Tuhansia vuosia me +olemme tuoneet esiin lauseita semmoisista laeista, joita emme tohtineet +käyttää. Semmoisellako keinolla valloitimme Nishaburin ja astuimme +Tigrin poikki? Kunnollinen, viisas Jabaster, sinä olet mahdollinen +parempiin ja pystyt kaikkiin. Minä pyydän sinua, vaadi viimeinen kerta +tämmöisiä seikkoja. Ovatko nuot konnat vangitut?" + +"He olivat, vaan minä vapautin heidät." + +"Vapautit heidät! Hirtä ne! Hirtä ne kaikkein julkisimpaan vehmastoon. +Tälläkö tapaa Mahomettilaisia hyviksi alamaisiksi saadaan? Jabaster, +Israel kunnioittaa sinua; ja minä, sen etevin, minä tiedän, ettei +ketään uskollisempaa, ei ketään oivallisempaa eikä oppineempaa seiso +lippumme luona; mutta minä näen, etteivät Kaukason onkalot hallitsioita +kasvata." + +"Herra, minä luulin nöyrästi, että Moseksen laki kasvatti +hallitsioita." + +"Kyllä! nyky-aikoihin sovitettuna." + +"Muuttuneeko, mikä jumalallista on, miksikään?" + +"Olenko minä yhtä pitkä kuin Adam? Jos aika on muuttanut ihmisen, koko +tämän ihanan luonnon kukan ja kaunistuksen, jumalallisimman kaikista +jumalallisista keksinnöistä, jos aika on muuttanut tämänkin, joka +kaikista Jumalan käsialoista on paras, miksi se säästäisi semmoista +lakia, joka ainoastaan määrää hänen käytöstänsä? Hyvä Jabaster, meidän +tulee asettaa Israelin valta entisellensä -- se on minun tehtäväni, +vaan mitä keinoihin koskee ja mihin paikkaan -- siitä ei ole lukua. +Asriel, mitä uutisia Medadista?" + +"Kaikki on rauhassa Tigrin ja Eufrateen välillä. Olisi parempi, jos +kutsuisimme takaisin hänen osastonsa, jota on suuresti rasitettu. Minä +olen ajatellut, että Abidan lähetettäisiin hänen sijaansa." + +"Niin minäkin ajattelen. Meidän sopii varsin hyvin pitää Abidania +ulkopuolella kaupunkia. Jos totuus ilmi saataisiin, minä panen vetoa, +että hänen joukkolaisensa moskean ryöstivät. Meidän täytyy julkaista +käsky tämän johdosta. Hyvä Jabaster, puhutaan kahden kesken näistä +asioista. Minä jätän teidät nyt veljenne kanssa. Scherirah, +aterioitkaat tänä iltana minun tykönäni. Ennenkuin erkanette +Asrielista, tulkaat minun luokseni huoneeseni." + + +VI. + +"Minun täytyy tavata kuningas!" + +"Hurskas pappi, hänen korkeutensa on mennyt huoneisinsa. Se on +mahdotonta." + +"Minun täytyy tavata kuningas! Arvoisa Pharez, koko edesvastaus olkoon +minun." + +"Hänen korkeutensa käskyt ovat todellakin ehdottomat. Teidän ei käy +häntä kohtaaminen." + +"Tiedätkö sinä, kuka minä olen?" + +"Yksi, jota kaikki hurskaat hebrealaiset kunnioittavat." + +"Minä sanon, että minun täytyy tavata kuningas." + +"Totisesti, hurskas Jabaster, se ei käy laatuun." + +"Onko Israel hukkuva halvan palvelian tähden? Pois tieltä; minun +_täytyy_ tavata hänet." + +"Vai niin! Jos teidän täytyy mennä, niin minun täytyy taistella +velvollisuuteni puolesta." + +"Älä koske Herran voideltuun. Koira, sinä saat vielä maksaa tämän!" + +Näin puhuen Jabaster viskasi Pharezin syrjälle ja, palvelia liepeissä, +syöksähti kuninkaan huoneesen. + +"Mitä nämät kaikki tietää?" huudahti Alroy hypähtäen ylös divaniltaan. +"Jabaster! Pharez, mene pois! Kuinka nyt, onko Bagdad nousnut +kapinaan?" + +"Pahempi, paljoa pahempi asia, Israel on pian nouseva." + +"Kuinka!" + +"Minun turmiollinen veljeni on kertonut minulle kaikki, enkä minä +voinut nukkua ennenkuin sain koroittaa ääneni sinua pelastaakseni." + +"Olenko minä missään vaarassa?" + +"Erämaassa, jolloin ääretön lakea notkui sinun vapisevan jalkasi alla +ja mustat taivaat tuoksuttivat kuumia hiekkapyörteitänsä, sinä olit +enemmän turvassa. Tuona kuolon hetkenä Yksi varjeli sinua, joka ei +koskaan unhota rakasta ja uskollista lastansa, ja nyt, kun hän on +pelastanut sinut orjuudesta, nyt, kun sinun onnesi, ikäänkuin jalo +seeteri, ylenee ilmoihin ja varjostaa kaiken maan, sinä, Hänen kansansa +johdattaja, Hänen valitun kansansa, jonka hyväksi hän on tehnyt niin +monta ihmettä -- sinä käännät sydämesi pois esi-isiesi Jumalan puolesta +ja halajat vieraita iletyksiä." + +Sen leveän holvin kautta, joka saatti seraljin puutarhoihin, kuun +säteet valaisivat Jabasterin vartevaa ruumista ja ylöspäin nostettua +kättä; Alroy seisoi, käsivarret ristiin laskettuina vähän tuonnempana, +katsellen pappia, kun tämä puhui, tyvenellä, mutta tutkivalla silmällä. +Yhtäkkiä hän lähestyi nopeasti ja, pannen kätensä Jabasterin +olkapäälle, sanoi matalalla, kysyvällä äänellä: "te puhutte tuosta +naimisesta?" + +"Siitä, joka tuotti Salomonin perikadon." + +"Kuunnelkaat minua, Jabaster", lausui Alroy, keskeyttäen häntä +levollisella, mutta vakavalla äänellä. "Minä en voi unhottaa, että +minä puhuttelen opettajaani yhtä paljon kuin ystävääni. Herra joka +tietää kaikki, on katsonut minut soveliaaksi tehtäväänsä. Minun +kelvollisuuttani tähän korkeaan ja pyhään toimitukseen ei myönnetty +ilman koetuksitta. Semmoinen syntyperä, josta ei kukaan muu voinut +kerskata, mystilliset tiedot, jommoisia harvalla oli, mieli, joka +rohkeni kohdata kaikkia ja ruumis, joka sieti kovimpiakin -- nämät +olivat minun etuni -- mutta ei siitä sen enempää. Minä olen tuon +suuren koetuksen kestänyt; Sotalaumojen Herra on havainnut minut +luottamuksensa ansainneeksi; minä olen asettanut hänen entisen kansansa +kuntoihinsa; hänen alttarinsa loistavat uhriliekeistä; hänen pappinsa +ovat kunnioitetut -- käy todistamaan, Jabaster -- hänen kaikkivaltiasta +ykseyttänsä on julistettu. Mitä sinä muuta vaadit?" + +"Kaikkia!" + +"Tunsipa Moses teidät hyvin. Te olette kankeaniskainen kansa." + +"Herra, älkäät suuttuko minuun. Jos minä puhun kiivaasti, minä puhun +rakkaudesta. Te kysytte minulta, mitä minä halajan; minä vastaan: +kansallista olemista, jota me kaipaamme. Te kysytte minulta, mitä minä +halajan; minä vastaan: Luvattua Maata. Te kysytte minulta, mitä minä +halajan; minä vastaan: Jerusalemia. Te kysytte minulta, mitä minä +halajan; minä vastaan: temppeliä -- kaikkia, mitä me olemme +menettäneet, kaikkia, mitä me olemme huokailleet, kaikkia, minkä vuoksi +me olemme taistelleet -- meidän ihanata isänmaatamme, meidän pyhää +uskoamme, meidän yksinkertaista käytöstämme ja meidän entisiä +tapojamme." + +"Käytös muuttuu aikoja ja oloja myöten; tapoja sopii noudattaa joka +paikassa. Sinun rintavaatteesi osoittaa meidän uskoamme; ja mitä +isänmaahan tulee, onko Tigris vähempi kuin Siloah taikka Eufrates +halvempi kuin Jordan?" + +"Voi! oli kunniakas aika, jolloin Israel seisoi kaukana muista +kansoista, puhtaana ja hurskaana olentona, jonka Jumala oli pyhittänyt. +Me olimme silloin valittu perhe, mitä omituisin kansa, määrättynä +Jumalan erityiseksi iloksi. Kaikki ympärillämme oli juhlallista, +totista ja pyhää. Me kartoimme muukalaisia niinkuin saastaisia +olentoja, jotka sokaisivat meidän yksin-omaista hurskauttamme ja, +samalla kuin turvasimme itseemme ja Jumalaamme, meidän elämämme vieri +eteenpäin mahtavan ja juhlallisen uskonnon syvässä virrassa, joka +saatti huonoimmankin meistä katsomaan itseänsä paremmaksi kuin muitten +maitten kuninkaat. Se oli kunniakas aika: minä luulin sen palanneen -- +mutta minä herään tästä unelmasta niinkuin muistakin." + +"Meidän täytyy heittää uneksiminen, hyvä Jabaster -- meidän täytyy +ryhtyä tekoihin. Jos minä jollakin tapaa antautuisin semmoisiin +unelmiin, jotka usein ryöstivät minulta kultaiset hetket Hamadanissa +taikka entisessä luolassamme, minä kuulisin jonakin aamuna Rumin +sultanin ratistavan porteillani." Alroy hymyili, kun hän puhui; hän +olisi mielellään ruvennut hupaisempaan haastelotapaan, vaan papin +juhlallinen muoto ei soveltunut hänen kevytmielisyyteensä. + +"Minun sydämeni on täynnä enkä minä voi puhua: entisyyden muisto +valloittaa minun ajatukseni. Minä olin turhaan luullut, että minun +ääneni, jota totuuden tunto innostutti, vielä pelastaisi hänet; ja nyt +minä seison tässä hänen edessään äänettömänä ja vapisevana niinkuin +rikollinen. Oi! minun ruhtinaani! minun oppilaani!" lausui pappi, +lähestyen, langeten polvillensa ja tarttuen Alroy'n vaippaan, "sinun +pyhän syntyperäsi kautta, sinun innokkaan nuoruutesi ja meidän +yhteisten tutkimustemme suloisen muiston kautta -- kaikkien sinun +hartaitten ajatustesi ja juhlallisten mietintöjesi ja kunniakkaan +maineenpyyntösi kautta -- kaikkein sinun kärsimistesi ja voittojesi ja +ennen kaikkia sen suuren Jumalan nimen kautta, joka on valinnut sinut +lempilapseksensa -- kaikkien ylevän tehtäväsi ihmeitten kautta -- minä +vannotan sinua! nouse, Alroy, nouse ja havauta itseäsi. Se paula, johon +esi-isäsi houkuteltiin, kietonee sinutkin -- tämä Delila leikannee +mystilliset kiharasi. Sinun luonteisesi eivät jätä mitään kesken. +Poikkeeppas kerta siitä suorasta tiestä, joka on sinun edessäsi ja, +vaikka sinä luulet, että kävelet kesäisten puitten välitse, sinä pian +havaitset, että olet joutunut kammottavan salon synkkiin pimentoihin, +joista ei kenkään voi pelastaa sinua!" + +"Jos olenkin perinyt suuren esi-isäni tulisen veren, minä kumminkin +pidän hänen valtikkaansa. Voittaako mikään maallinen valta taivaan ja +hadeen yliluonnollisen hallinnon?" + +"Herra, herra, tuo legenda, joka tuli Sinaista, on täynnä korkeata +oppia. Muodosta vaan käytöksesi sen neuvoja myöten ja kaikki käy hyvin. +Se sanoo, ettei meidän kansamme pääse entiseen voimaansa kuin sen +avulla, joka hallitsee Salomonin valtikalla. Herra, kun Jumala tarjosi +suosionsa tälle mahtavalle kuninkaalle, sinä tiedät hänen suuren +viisautensa. Ei aarteita eikä pitkää ikää, ei valtaa eikä kostoa -- +näitä hän ei valinnut, hän, jolle kaikki oli altisna. Legendassa löytyy +sisällinen tarkoitus yhtä hyvin kuin ulkopuolinenkin merkitys. Saaliin +saavuttaminen todistaa selvään, että olet sovelias hallitsemaan. +Sinulla on nyt hänen valtikkansa, mutta ilman hänen viisauttansa se on +vaan seeterisauva." + +"Haa! siihenkö sinä jouduitkin? Minua ilahuttaa, kun näen Jabasterin +valtioviisaana. Kuule minua, ystäväni. Mimmoiset minun tunteeni tuon +kuninkaallisen naisen suhteen lienevätkään, on vähän-arvoinen asia. +Jätä ne sillensä ja katsokaamme tätä asiaa siinä valossa, johon sinä +olet asettanut sen, valtioviisauden eikä intohimojen valossa. Minä en +ole pettänyt Israelin Jumalaa, jonka nimeen minä olen voittanut ja +jonka nimeen minä olen hallitseva; mutta sinä olet kirjan-oppinut, sinä +saatat opettaa meitä. Minä en ole kuullut mitään käskyä, että luopuisin +kunniakkaasta valtakunnastani halvimman maakuntani tähden. Minä olen +Aasian hallitsia; semmoisena minä soisin jälkeistenikin pysyvän. Meidän +kansamme ei ole kuin jäännös, heikko osa niistä runsaista miljoneista, +jotka tunnustavat minun valtaani. Mitä minulla on, minä osaan +puollustaa; mutta minun lapseni ehkä eivät peri isänsä henkeä. +Mahomettilaiset taipunevat mieluisammin heidän hallitukseensa, kun +muistavat, että heidän kalifeinsa tytär ne synnytti. Sinä näet, että +minäkin olen valtioviisas, hyvä Jabasterini!" + +"Kareah'n pojan valtioviisaus -- se tuotti tuhoa. Hän piti Egyptiä +parempana kuin Judeaa ja hän sai kärsiä siitä. Herra, Jumala on +siunannut Judan: se on hänen maansa. Hän tahtoi, että hänen oma +kansansa asuisi siinä, jotta hänen palveluksensa aina vireillä pysyisi, +sitä varten hän on monenlaisten omituisten pyhien menojen ja tapojen +kautta eroittanut meidät kaikista muista kansoista, ettemme voi yhtä +aikaa sekaantua heihin ja olla uskollisia hänelle. Meidän täytyy elää +erinänsä. Tämän yksinäisyytemme säilyttäminen on lakimme suuri +tarkoitus ja ydin. Mitäpä meidän Bagdadiin taikka sen asukkaisin tulee, +jossa meidän täytyy joka silmänräpäys nähdä jonkunlaista lakiemme +rikkomista? Voimmeko rukoilla heidän kanssaan? Voimmeko syödä heidän +kanssaan? Yhtä vähän korkeimmissa toimituksissamme kuin elämämme +alhaisimmissa askareissa saamme yhtyä heihin. Jumalamme alttarin +äärellä me olemme yhtä paljon kuin kotomme pöydän vieressä eroitetut +heistä. Herra, te saatatte olla Bagdadin kuningas, vaan te ette voi +samalla olla Juutalainen." + +"Minä olen, mikä minä olen. Minä palvelen Sotalaumojen Herraa. Kenties +hän armossansa katsoo Nishaburin ja Tigrin päiviä jonkunlaiseksi +korvaukseksi jostakin vähäpätöisestä laiminlyömisestä leipojan ja +kylvyn sääntöjen suhteen." + +"Huomaa minun sanani: leipojan ja kylvyn sääntöjen kautta Alroy nousi +ja ilman niitä hän kukistuu. Kansan henki, joka hänellä oli, nosti +hänen; ja tämän hengen on Moseksen laki muodostanut. Tähän lakiin +nojaantuneena hän olisi todella voinut jättää valtakuntansa +jatkaantuvalle jälkeisölle; vaan nyt, vaikka hänen onnensa puu näyttää +kasvavan tuoreella maalla; vaikka tuhannet lähteet ravitsevat sen +juuria, ja kaste peittääpi oksat, toukka syö sen sydäntä ja huomenna se +kaatuu ikäänkuin surkastunut kurbitsi. Voi! voi Israelia! Me olemme +kauan eläneet koi-ruoholla; mutta viininsaannon halla parhaana +nautinnon hetkenä on peräti katkeraa. Voi! kun minä nostin ylös sinun +vaipuneen ruumiisi Genthesman luolassa, ja Davidin tähti tuikahti +kirkkaana hohtavilta taivailta, menestystä ennustaen, kuka olisi voinut +aavistaakaan tämänkaltaista yötä? Jääkäät hyvästi, Herrani!" + +"Seisahdu, Jabaster! sinä vanhin, kalliin ystäväni, minä pyydän sinua, +seisahdu!" + +Pappi kääntyi hitaasti, ruhtinas epäili. + +"Älä lähde pois suutuksissasi, hyvä Jabaster." + +"Suruissani, herrani, ainoastaan suruissani, mutta suruni on syvä ja +kauhea." + +"Israel hallitsee Aasiaa, Jabaster. Miksi me pelkäisimme?" + +"Salomon rakensi Tadmorin erämaahan, ja hänen laivastonsa toivat kultaa +Ophirista; vaan kuitenkin Alroy syntyi orjaksi." + +"Mutta hän ei kuollut semmoisena. Maailman sultanit ovat kukistuneet +minun edessäni. Minussa ei ole mitään pelkoa. Ei, älä mene nyt. Sinun +täytyy ainakin vähäisen luottaa tähtiin, oppinut kabbalista. Katso, +tähteni loistaa yhtä kirkkaana kuin minun onnenikin." Alroy veti +varjostimen pois ja astui Jabasterin kanssa terrassille. Ihana tähti +säteili korkealta. Kun he katselivat, sen väri muuttui ja veripunainen +meteori välähti esiin sen kehästä ja katosi avaruuteen. Ruhtinas ja +pappi katsahtivat yhtä haavaa toinen toiseensa. Heidän kasvonsa olivat +vaaleat, kysyväiset ja levottomat. + +"Herrani", lausui Jabaster, "lähtekäät Judeaan." + +"Tämä tietää sotaa", vastasi Alroy koettaen toinnuttaa mieltänsä. "Ehkä +melskeitä Persiassa." + +"Melskeitä kotona, ei muualla. Vaara on käsissä. Katso eteesi." + +Huikea huuto nousi puutarhoista. Se kuului kolme kertaa. + +"Mitä tämä on?" huudahti Alroy todella säikähtyneenä. "Herätä +vartioväki, Jabaster, etsi puutarhoissa." + +"Se on tarpeetonta ja kenties vahingoksi. Se oli joku henki, joka +huusi." + +"Mitä se sanoi?" + +"_Mene, Mene, Tekel, Upharsin_!" + + +VII. + +"Tuo vanha juttu: pappi kuningasta vastaan", lausui Honain Alroy'lle, +kun hän aamukäynnillänsä kuuli edellisen yön tapaukset. "Minun +jumalinen veljeni pyytää saattaa teitä jälleen pappisvallan alle, ja +pelkää, että, jos hän rukoilee Bagdadissa eikä Sionissa, hän joutuisi +vaan alhaisen lahkon esimieheksi, sen sijaan että hän iloitsisi koko +kansakunnan yleisistä tihunneista. Mitä meteoriin tulee, Scherirah on +varmaan mennyt virran ylitse samaan aikaan, ja Rumin sultani +selittäköön verisen enteen. Huudosta puhuen, minun täytyy, koska en ole +todellakaan ensinkään tutustunut henkien kanssa, jättää tuo kummallinen +ilmoitus teidän korkeutenne ja minun veljeni suosittujen korvien ja +salaisen tiedon tutkittavaksi. Näyttää siltä kuin se monessa suhteessa +eroaisi 'Äänen Tyttären' ilmoituksista, koska se ei ollut ainoastaan +kovin ankara, vaan, niinkuin näyttää, aivan käsittämätön kaikille +muille paitsi sille, jolle sen selittäminen oli tärkeä asia -- ja +viisaasti hän selittikin, sen minä myönnän. Kun minä rupean teidän +korkeutenne kamariherraksi, minä kumminkin takaan, etteivät henget eikä +vielä enemmän kammotut vieraat saa häiritä teidän untanne." + +"Ruvetkaat kohta virkaanne, hyvä Honain. Kuinka minun persialainen +ruusuni jaksaa tänään, suloinen Schireneni?" + +"Hän elättää itseään teidän kuvallanne, kun olette poissa. Hän ei salaa +minulta mitään, minä voin vakuuttaa sen, teidän korkeutenne." + +"Ei suinkaan, me tiedämme, että te olette suuri naisten suosikki, +Honain. Minä pelkään, että joudun mustasukkaiseksi." + +"Minä soisin, että teidän korkeudellanne olisi syytä", lausui Honain +kainosti. + + +VIII. + +Hebrealaisten kuninkaan ja Bagdadin prinsessan lähestyvät häät +julistettiin kautta Aasian. Isoja varustuksia tehtiin Tigrin lakealla +suuria juhlia varten. Kokonaiset metsät kaadettiin rakennus- ja +polttopuiksi, kemuihin. Kaikki maakuntien ja kaupunkien kuvernörit, +kaikki molempain kansakuntien etevimmät upseerit ja aateliset +kutsuttiin erittäin ja saapuivat joka päivä kaikessa koreudessaan +Bagdadiin. Niitten joukossa Medialaisten ja Persialaisten varakuningas +ja hänen nykyinen morsiamensa, prinsessa Miriam, olivat erittäin +huomattavat; heitä seurasi melkein kymmenen tuhatta alamaista! + +Valta-istuin, johon astuttiin sataa, karmosiinipunaisella veralla +verhottua porrasta myöten, ja joka oli peitetty kultaisella +kunniakatolla, oli rakennettu keskelle lakeata; sen kummallakin +puolella nähtiin matalampi, vaikka yhtä komea valta-istuin. Näitten +valta-istuinten edustalla levisi laajalle summattoman suuri cirkus, +joksi sata kartakia eli amfiteateria oli muodostettu; näillä oli niin +avara väli, että ihmispaljouden hyvin kävi sisään pääseminen. Kartakit +olivat peitetyt hopeakirjaisilla silkkikankailla ja kalliilla matoilla; +itsekustakin liehui valkoinen ja loistava lippu. Muutamissa oli +joukottain taitavia soittoniekkoja, toisissa silmänkääntäjiä, +ilveilijöitä ja tarinain kertojia. Viisi kartakia kummallakin puolen +valta-istuimia oli määrätty hovia varten; toiset olivat jätetyt +kaupungin eri ammattikunnille. Missä olivat hedelmänmyyjät laittaneet +kauniin puutarhan, joka hohti kranaati-omenoista ja kurbitseistä ja +vesimeloneista, orangeista, manteleista ja pistacianpähkinöistä; -- +missä asettivat teurastajat näkyviin liha-varansa leikattuna mitä +omituisimpiin muotoihin ja villieläinten nahkoja sovitettuina +naurattaviksi kuviksi. Tuolla nähtiin turkkikauppiaat, puettuina +niinkuin maskeradia varten leopardeiksi, leijoniksi, tiikereiksi ja +ketuiksi; ja toisessa kojussa tapetintekiät ylpeillen näyttivät +kamelia, joka oli valmistettu puusta, ruovoista, köysistä ja painetusta +palttinasta; tämä kameli kävi ympäri aivan kuin elävä, vaikka tuon +tuostakin syrjään vedetty varjostin ilmaisi ihmettelevälle kansalle +taiturin, joka askaroitsi sisäpuolella omassa teoksessaan. Tuonnempana +havaittiin puuvillan-kehrääjät, joitten kartaki oli täynnä +kaikenmuotoisia ja kaikenvärisiä lintuja, jotka olivat laitetut heidän +ihmeellisestä kasvistaan; ja keskeltä nousi korkea minareti, joka oli +kokoon liitetty samasta aineesta ruokojen avulla, Vaikka kaikki +luulivat, että se oli rakennettu tiilistä ja savesta. Se oli koristettu +kohokuvilla ja sen huippuun oli pantu storkki, joka oli niin taitavasti +kaavailtu, että lapset nakkelivat sitä pistacianpähkinöillä. +Satulamaakarit osoittivat taitoansa kahden avonaisen kantovuoteen +kautta; nämät olivat kumpikin sioitetut dromedarin selkään, ja +kummassakin istui kaunis nainen, joka huvitti katselioita sillä, että +hän milloin käsillään, milloin jaloillaan heitteli ilmaan köykäisiä, +keltanahkaisia palloja. Eivätkä matonkutojatkaan jääneet takapajulle +kätevyyttänsä näyttäessään, koska he tavallisen lipun asemesta olivat +kaislasta neuloneet suuren banerin, johon oli ommeltu kaksi riviä +kusilaisia kirjaimia -- Alroy'n ja Schirenen onnelliset nimet. Mutta +itsekussakin kartakissa nähtiin todellakin joku kummastuttava merkki +Bagdadin rikkaudesta ja verratonten taiturein keksiväisyydestä. + +Yliympäri tätä ääretöntä cirkusta oli pitkät matkat joka taholla lakea +kaunistettu lukemattomilla teltoilla. Määrättyjen välien päässä oli +kaikenlaisilla ruoka-aineilla täytettyjä pöytiä, ja näitten luona +palvelioita yleisön käskettävinä: viinipulloja ja sorbeti-astioita ynnä +loppumattomiin asti koreja täynnä suloisia hedelmiä ja lautasia, joihin +oli ladottu virvoittavia sokurileivoksia. Vaikka nämät olivat kaikkien +tulevien nautittavina, löytyi varoja niin runsaasti, että juhlapöydät +näyttivät aina olevan täpösen täynnä; ja, että kansan ilo olisi +täydellinen, sallittiin jokaisen altiisti huvitella millä tavalla hän +vaan parhaaksi katsoi, näin kuuluvan julistuksen kautta: + +"_Tämä on kemujen, huvien ja ilon aika. Älköön kukaan moittiko toista +älköönkä toista vastaan valittako: älköön kukaan rikas sortako ketään +köyhää eikä väkevä heikkoa: älköön kukaan kysykö toiselta: 'miksi tämän +teit_?'" + +Miljonittain ihmisiä oli kokoontunut tähän paratiisiin. + +He riemuitsivat, he söivät ja joivat, he tekivät tepposia, tanssivat, +lauloivat. He kuuntelivat Arabian tarinoitsiain kertomuksia, jotka +taikoja täynnänsä viehättivät kaikkia, taikka he heltyivät jonkun +Persian runoilian laulusta, kun hän kuvaili sankarittarensa kuun +valaisemaa otsaa ja rakkautta sairastavan sankarinsa nääntyvää ja +kalveata haamua; he katselivat kummastuksella Gangeen silmänkääntäjän +temppuja taikka nauroivat Syrian sävytaition harjaantunutta sukkeluutta +ja näytettyjä kujeita. Ja ihastuneimmilta säästyi kuitenkin vielä +silmänluonti Egyptin tanssijattarein vietteleviin liikenteisin ja +hekumalliseen sulouteen. Joka paikassa vallitsi laulu ja leikki, +harvinaisuus ja ihanuus. Kerta ihmiset unhottivat huolensa ja +antautuivat määrättömään nautintoon. + +"Minusta tulee kohtelias mies", lausui Kisloch, Kurdilainen, saattaen +yhtä seuruetta johonkin näytäntöön. + +"Ja minusta lempeä", vastasi Kalidas, Indialainen. "Mies, kuinka +rohkenet rikkoa julistusta ja piestä tätä lasta?" Hän kääntyi yhden +pöydänkattajan puoleen, joka paraikaa suomi jotakin onnetonta +kamelin-ajajaa, jolta juhta oli kompastunut ja kaatuessaan särkenyt +taakkansa, kaksi posliinikoria. + +"Ajattele omia asioitasi, ystävä", vastasi pöydänkattaja, "ja kiitä +onneasi, että sinäkin kerta eläessäsi saat oikein aterioita." + +"Tälläkö tapaa upseeria puhutellaan?" sanoi Kalidas, Indialainen; +"melkeinpä minun tekee mieli katkaista kieli suustasi." + +"Älä yhtään huoli, pikku poikani", lausui Guebriläinen, "tässä saat +dirhemin. Juokse tiehesi ja ole iloinen." + +"Kah ihmettä!" irvisteli Neekeri, "hän antaa almuja." + +"Ja te olette sukkela", vastasi Guebriläinen. "Tämäpä on kummallinen +päivä." + +"Mitä nyt tehdään?" kysyi Kisloch. + +"Syödään päivällistä", esitteli Neekeri. + +"Niin! tämän platanipuun alla", lausui Kalidas. "Hauska on olla +yksinään. Minä vihaan kaikkia paitsi meitä itseä." + +"Seisattukaat tähän, vanha konna", huudahti Guebriläinen. "Mikä sinun +nimesi on?" + +"Minä olen yksi hadshi", vastasi ystävämme Abdallah, armeliaan +kauppiaan Alin perhekuntalainen, joka tänä päivänä oli hovipalveliain +joukossa. + +"Oletteko te edes Juutalainen, te rosvo?" kysyi Guebriläinen. "Tähän +aikaan ei maksa vaivaa olla mitään muuta. Tuokaat vähäisen viiniä, te +kirottu giauri!" + +"Heti", lisäsi Kisloch, "ja pilau'ta." + +"Ja manteleilla täytetty metsäkauris", sanoi Kalidas. + +"Ja muutamia sokuripapuja", lausui Neekeri. + +"Joutuin, te riivattu pakana, taikka minä paiskaan tämän keihään +selkäänne", huudahti Guebriläinen. + +Nöyrä Abdallah kiiruhti pois ja palasi pian takaisin, kantaen kahta +viinipulloa, ja perässä neljä palveliata, itsekullakin tarjoinlauta, +joka oli herkkuja täynnä. + +"Mihin pyritte, hirtehiset?" murisi Kisloch; "jääkäät oikeauskoisia +palvelemaan." + +"Me saamme olla enemmän rauhassa, jos olemme itseksemme", kuiskasi +Kalidas. + +"Pois siis, koirat", ärjäsi Kisloch. + +Abdallah ja hänen palveliansa riensivät pois, mutta kutsuttiin tuota +pikaa takaisin. + +"Miks'ette tuoneet minulle Schirazin viiniä?" kysyi Kalidas palavin +silmin. + +"Tämä pilau on liian väkevää", pauhasi Kisloch. + +"Te olette tuoneet minulle lampaan ja pistacianpähkinöitä eikä +metsäkaurista ja manteleita", lausui Guebriläinen. + +"Ei puoliksikaan sokuripapuja", sanoi Neekeri. + +"Kaikki on päin seiniä", julisti Kisloch, "menkäät ja tuokaat meille +yksi kabobi." + +Vähitellen tämäkin vallaton seura kuitenkin tyytyi, ja istuen +platanipuunsa alla ja ahmaten kaikenlaisia Idän herkkuja he kävivät +leppeämmiksi samalla kuin heidän ruokahalunsa väheni. + +"Juodaan, Kalidas, ja sitten yksi laulu", sanoi Kisloch. + +"Sitä harvoin tarjotaan", arveli Guebriläinen, "no, Kally, se +innostuttaisi sinua." + +"Nyt lasketaan siis; muistakaat kööriä." + + Kalidaan laulu. + + Juo, juo ainiaan, + Älä muuta muistakkaan! + Mit' ystävyys on? lempi? maine? + Haihtuvat kuin meren laine. + Laske huoles, murheeton, + Viinivirran aaltohon. + Niin! heitä huoles maljaan vaan, + Juo ne sitten nopeaan! + Juo, juo ainiaan, + Älä muuta muistakkaan! + +"Kuulkaat, torvet soivat! Kuningas ja kuningatar! Juhlakulkue tulee. +Kiiruhtakaamme pois." + +"Taas! he ovat varmaan aivan lähellä. Joutukaamme, että saamme hyvän +paikan.° + +"Särkekäät kaikki maljat ja vadit. Tulkaat pois!" + +Kymmenen tuhannen symbalin helistessä ja lukemattomien torvien +raikkuessa ihmiset juoksivat kaikkialta suurta cirkusta kohden. Kaukaa +nähtiin loistava juhlasaatto, hääjoukon ensimäiset rivit, astuvan +Bagdadin portista ulos. + +Ensin tuli viisi-sataa kukilla seppelöittyä tyttöä, yhtä kauniit kuin +ne ruusun-ummut, jotka koristivat heidän hiuksiansa. Heidän liehuvat +vaatteensa olivat valkeammat kuin joutsen, ja itsekukin heistä piti +kädessänsä palmupuun oksan. + +Heitä seurasi joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina kultaisilla +vaipoilla ja toitottaen hopeisia torvia. + +Sitten viisi-sataa nuorukaista, jotka hohtivat kuin tähdet, puettuina +valkoisiin ketunnahkaisiin nuttuihin ja kantaen mikä hedelmä- mikä +kukkakoria. + +Heidän perästänsä tuli joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina +hopeisilla vaipoilla ja toitottaen kultaisia torvia. + +Kuusi valittua ratsua koreilla satulaloimilla, jotka olivat reunustetut +sopelin nahkalla. + +Medadin lippu. + +Medad pikimustalla Arabian juoksialla; häntä seurasi kolme sataa +upseeria hänen osastostansa, kaikki ratsastaen puhdasrotuisilla +hevosilla. + +Orjia, kantaen Medadin häälahjaa, kuutta oivateräistä Damaskon miekkaa. + +Kaksitoista valittua ratsua koreilla satulaloimilla, joita itsekutakin +anatolialainen palvelia talutti. + +Ithamarin perhekunta sinipunaisissa, kärpän nahkalla reunustetuissa +vaatteissa. + +Ithamarin lippu. + +Ithamar lumivalkoisella Anatolian juoksialla; hänen seurassaan oli +kuusi sataa upseeria hänen osastostansa, kaikki ratsastaen +puhdasrotuisilla hevosilla. + +Orjia, kantaen Ithamarin häälahjaa, kultaista vaasia, rubineja +täynnänsä, punasinervällä istuimella. + +Sata Neekeriä nenän läpitse pujotetuilla timanttirenkailla, puhaltaen +soittimillaan ja päristäen vaskirumpujansa. + +Bagdadin kaupungin lippu. + +Bagdadin asukasten lähetyskunta. + +Kaksi sataa muulia satini-satulaloimilla, jotka olivat kirjotut +kullalla ja joista vähäiset kultakellot riippuivat. Nämät kantoivat +sitä vaattehistoa, jonka kaupunki oli antanut prinsessalle. Itsekunkin +muulin vieressä astui tyttö, puettuna tähtisiipiseksi Periksi, ja +kammottavaksi Diviksi hankittu poika. + +Egyptin lippu. + +Egyptin Hebrealaisten lähetyskunta, ratsastaen hopeavalkoisilla +dromedareilla. + +Viisikymmentä orjaa; jotka kultaisilla hihnoilla kantoivat heidän +lahjaansa prinsessalle, isoa, kauniisti leikattua jaspis-ammetta. Tämä +oli jonkun muinaisen temppelin sarkophagi, ja hinnaksi oli maksettu +mahdottomia summia. + +Syrian lippu. + +Pyhän maan Hebrealaisten lähetyskuuta, rabbini Zimri itse etupäässä, +jokainen kantaen kädessänsä lahjaansa morsiusparille, kallista vaasia, +joka sisälsi multaa Sionin vuorelta. + +Hamadanin lippu. + +Hamadanin asukasten lähetyskunta kunnian-arvoisen Bostenagin johdolla. +Kaleb talutti hänen upeata ratsuansa. + +Hamadanin kaupungin lahja David Alroy'lle, annettuna hänen oman +neuvonsa mukaan: se malja, jossa Vankeuden Ruhtinas vei veronsa ja joka +nyt oli täytetty hiekalla. + +Viisikymmentä valittua ratsua komeilla satulaloimilla, joita +itsekutakin medialainen taikka persialainen palvelia talutti. + +Abnerin ja Miriamin perhekunta, yhteensä kaksitoista sataa henkeä, +puettuina norsunluisiin ja kultaisiin rengashaarniskoihin. + +Medialaisten ja Persialaisten lippu. + +Kaksi valkoista elefanttia, kultaisilla kantovuoteilla kulettaen +varakuningasta ja hänen puolisoansa. + +Abnerin lahja Alroy'lle, kaksitoista uhkeata, juvelivaljaista +elefanttia; jokaista talutti Indialainen, puettuna norsunluiseen ja +kultaiseen rengashaarniskaan. + +Miriamin lahja Schirenelle. Viisikymmentä Roknabadin ruusuntaimea, +valkoinen, viidenkymmenen jalan pitkä kashmirishaali, joka oli +laskostettu viuhkaimen kahvaan; viisikymmentä varjostinta, itsekukin +tehty yhdestä rok-linnun sulasta; ja viisikymmentä kristallivaasia +täynnänsä erinomaisia suitsutuksia jokainen lukittu kalliskivisellä +taikakalulla. + +Näitten perästä seurasi eunukkivartiosto. + +Tuosta tuli seraljin soittokunta, kolme sataa kääpiötä, todella ilkeät +nähdä, mutta etevimpiä soittotaitioita koko maailmassa. + +Salomonin hevoset, yhteensä sata, itsekunkin otsassa luonnon tähti, +ilman satulaloimitta ja talutettuna vaan timanttisuitsella. + +Alroy'n ja Schirenen perheenväki. Yksinäisenä herra Honain, ratsastaen +kastanjankarvaisella, hopeakenkäisellä juoksialla; ratsastajan oma puku +oli vaaleanpunainen ja somistettu hopeatähdillä. Hänen ruusunvärisestä +turbanistansa riippui heiluva timantti-töyhtö, hohtaen tuhansista +läikkyvistä väreistä. + +Kaksisataa paagia seurasi häntä; ja sitten sekä mies- että +naispalvelioita pulskissa vaatteissa, yhteensä melkein kaksituhatta; he +kantoivat harvinaisia vaaseja, kiiltäviä korulippaita ja kalliita +viittoja. + +Nyt tuli rahanvartia ja kaksi sataa hänen käskyläistänsä, heitellen +kultadirhemejä kaikille tahoille. + +Salomonin valtikka, jota Asriel itse kantoi. + +Komeat ja korkeat, sinisestä emaljista tehdyt triumfivaunut; pyörät +kullasta, rattaan-navat turkoseista ja briljanteista; kaksitoista +lumivalkoista ja pyhää hevosta edessä, neljä rinnakkain. Vaunuissa +Alroy ja Schirene. + +Viisituhatta Pyhän Vartiakunnan soturia päätti juhlakulkueen. + +Keskellä kansan huutoja tämä loistoisa juhlaseurue liikkui lakean +poikki ja astui ympäri laveata cirkusta. Voittaja ja hänen morsiamensa +nousivat valta-istuimellensa; tämän portaat olivat täynnä nuorukaisia +ja tyttöjä. Valta-istuimella, heidän oikealla puolellansa, istui +kunnian-arvoinen Bostenag; vasemmalla uljas varakuningas ja hänen +puolisonsa. Kartakeihin molemmin puolin oli hoviväkeä asettunut. + +Lähetyskunnat toivat esiin lahjansa, päälliköt osoittivat +kunnioitustansa, kaupungin ammattikunnat menivät järjestänsä +valta-istuimen ohitse ja näyttivät erityisiä taitojansa. Kolme kertaa +julistus kuulutettiin torvien soitolla, ja nyt kilpaleikit alkoivat. + +Tuhat ratsumiestä syöksähti arenalle ja heitti keihäitänsä. +He laskivat täyttä laukkaa, he seisauttivat tuliset juoksiansa +yhtäkkiä ja paiskasivat pitkät peitsensä vähäiseen, vaan välkkyvään +pilkkaan, joksi oli laitettu harvinaisen ja komean linnun kuva. +Voittajat vastaan-ottivat palkintonsa prinsessan omasta kädestä: +koreita shaaleja, juvelikahvaisia tikareita ja kalliskivisiä +rukousnauhoja. Milloin torvet ilmoittivat, että palkinto annettiin +varakuningattarelta, milloin kunnian-arvoiselta Bostenagilta, milloin +voitollisilta kenraaleilta taikka uskollisuuttansa vannoneilta +lähettiläiltä, milloin ammattikunnilta, milloin Bagdadin, milloin +Hamadanin kaupungilta. Hetket vierivät pois suurenlaisessa ja +herkeämättömässä vaihtelevaisuudessa. + +"Minä soisin, että olisimme yksinämme, oma Schireneni", lausui Alroy +morsiamellensa. + +"Niin minäkin; ja kuitenkin tuntuu minusta hauskalta, kun näen koko +Aasian Alroy'n jalkain juuressa." + +"Eikö aurinko koskaan laske! Anna minun leikitellä sinun kätesi +kanssa." + +"Hiljaa! Katso, Miriam nauraa." + +"Rakastatko sinä minun sisartani, oma Schireneni?" + +"Sinun jälkeesi kaikkein enimmin." + +"Ei puhuta sisarestani, vaan itsestämme. Luuletko, että aurinko pian +laskee, rakkahani?" + +"Minä en voi nähdä; sinun silmäsi häikäisevät minua -- ne ovat niin +loistavat, niin ihanat!" + +"Oi! minun henkeni, minä tahtoisin huokailla rakkauttani sinun +povellasi." + +"Sinä olet hyvin totinen." + +"Niin rakkauden laita aina on." + +"Ei, armaani! Minun se saattaa hurjaksi ja haaveksivaksi. Nyt minä +olisin valmis yrittämään vaikka mitä. Minä tahtoisin, että meillä olisi +siivet, ja silloin me lentäisimme pois." + +"Katso, minun täytyy tervehtiä tuota kilpavoittajaa. Täytyykö minun +hellittää sinun kädestäsi! Kallis käsi, jää hyvästi. Ajattele minua, +sillä välin kuin minä puhun, sydänkäpyni. Se on tehty. Anna takaisin +kätesi taikka minä kuolen. Mitä tämä on?" + +Ratsumies, joka ei ollut juhlapuvussa, vaan peitetty pölyllä, ajaa +lennähti cirkusta päin; kädessään hän piti pitkää peistä, jonka päähän +oli pistetty paperikääry. Kilpaleikkien valvojat koettivat estää häntä +pääsemästä eteenpäin, mutta hän ei ottanut seisahtuakseen. Hänen +sanomansa oli kuninkaalle yksistänsä. Huhu, että uutisia armeijasta oli +tullut, levisi kansaan. Uutisia armeijasta olikin tullut. Yksi voitto +lisäksi! Scherirah oli kukistanut Rumin sultanin, joka nyt anoi rauhaa +ja liittoa. Totta puhuen, sanoma oli jo päivän valjetessa saapunut +perille, mutta sievätapainen Honain oli sovittanut niin, ettei sitä +ilmoitettaisi kuin myöhemmin ja julkisemmalla hetkellä. + +Tätä lisäystä kunniakkaan päivän ilo tuskin kaipasi. Mutta kansa +riemuitsi, kultadirhemejä jaettiin kahta runsaammin, ja kaikki pitivät +tätä sanomaa juhlallisena vahvistuksena Jehovan taikka Allah'n puolelta +tämän aamun juhlamenojen suhteen. + +Aurinko laski, hovi hankki lähtöä ja palasi samalla komeudella +seraljiin. Alkoi täysi pimeä, tulitorni, joka valaistiin +kaukaisella kunnaalla, ilmoitti, koska Alroy ja Schirene astuivat +morsiuskammioonsa, ja yhtäkkiä, ikäänkuin taikavoiman kautta, avara +kaupunki, joka moskea, joka minareti ja torni ja terrassi ja koko lakea +ja lukemattomat teltat ja suunnattoman suuri cirkus ja tuo vanha ja +kaarteinen virta heiskuivat valkeista. Joka paikasta joku lamppu, joku +tulisoitto, joku lyhty, joka oli maalattu jos jollakin värillä, +vilkahti esiin; summattoman suuret hopealta hohtavat valkeat välkkyivät +jokaisesta kartakista, ja kauhean isot, punaiselta paistavat ilotulet +lekahtivat ylös pitkin taivaan rantaa. + +Seitsemän päivää ja seitsemän yötä tätä verratonta iloa lakkaamatta +kesti, vaikka yhä vaihdellen. Kauan, kauan Hebrealaisten ruhtinaan ja +kalifin tyttären häitä muisteltiin; kauan, kauan jälestäpäin Tigrin +tasangon miehet istuutuivat tähdikkään virran rannalle kertomaan tätä +kummallista tarinaa ihmetteleville jälkeisille. + +Kuinka kuuluisa mies David Alroy nyt oli! Hän oli maailman mahtavimman +valtakunnan hallitsia ja oli puolisokseen saanut kaikkein kauniimman +prinsessan; onnellinen ja kuuluisa kansa ympäröitsi häntä, +voittamattomat armeijat vartioivat häntä; hän oli semmoinen, jolle maa +altiisti antoi kaiken hyvyytensä ja taivas suosionsa -- ja kaikki nämät +hänen oman neronsa kautta! + + + + +YHDEKSÄS OSA. + + +I. + +Oli sydän-yö, ja myrsky riehui yhä: kesken ukkosen jyrinää ja tuulen +vonkunaa vinkkuroivat salamat joka hetki valaisivat kiihtyneen Tigrin +laveata ja vaahtosaa pintaa. + +Jabaster seisoi ja katseli tätä kauheata näytelmää palatsinsa +galleriasta. Hänen kasvonsa olivat juhlalliset, mutta huolestuneet. + +"Minä soisin, että hän olisi täällä!" huudahti ylimmäinen pappi. "Vaan +kuitenkin, miksi minä halaisin hänen läsnä-oloansa, joka ei ennusta +muuta kuin murhetta? Mutta olenko minä iloinen, kun hän on poissa? En +ollenkaan. Tämä Bagdad rasittaa minua niinkuin lyijyvaippa: minun +mieleni on synkkä ja sortunut." + +"He sanovat, että Alroy tänä iltana pitää suuria pitoja seraljissa ja +juopi porttonsa onnen maljaa ukontulten leimutessa. Eikö löydy mitään +kättä, joka kirjoittaisi seinään? Hän on havaittu köykäiseksi, hän on +punnittu, ja on todella köykäiseksi havaittu. Hänen valtakuntansa on +pian häviävä, ja silloin -- minä olisin valmis itkemään, voi! minä +olisin valmis itkemään ja vuodattamaan hirveän tuskani tuimaa kipua +näitä tylyjä ja harvoin lientyviä poskia myöten. Niin nuorena, niin +uljaana, niin suosittuna! Yksi olet vaan -- jumala, vaan nyt saastainen +Belzasar!" + +"Tätäkö varten hänen jalo nuoruutensa vietettiin miettivässä +yksinäisyydessä ja mystillisissä tutkinnoissa? Tätäkö varten tuo pyhä +sanansaattaja viritti hänen hurskaimpia tunteitansa? Tätäkö varten +hän astui helteisen erämaan halki ja yhtyi esi-isiinsä heidän +hautakammioissaan? Tämäkö kaikkien hänen voittojensa ja kaikkien hänen +suurten tekojensa loppu on? Kun hän riemuitsee heveän tytön parissa!" + +"Vuosi takaperin, juuri tänä iltana -- se oli taistelon aatto, minä +seisoin hänen teltassaan, odottaen hänen viimeistä käskyänsä. Hän +ajatteli vähäisen aikaa, ja sitten hän sanoi: 'terveenä menkäät, +Jabaster.' Minä luulin, että minä elin lähinnä hänen sydäntänsä +niinkuin hän aina on ollut lähinnä minun sydäntäni, vaan kaikki on +ohitse. Hän ei koskaan enää sano: 'terveenä menkäät, Jabaster.' Kuinka, +mitä nämät kaikki on? Minusta tuntuu kuin olisin lapsi." + +"Herran voideltu on nyt vankina komean kioskin hienon ristikon takana +eikä katsele koskaan sitä maailmaa, jonka hän valloitti. Egypti ja +Syria, jopa kaukaisin Indiakin lähettivät nyt sanansaattajiansa +kunnioittamaan Alroy'ta, tuota suurta, uljasta, voittamatonta. Ja missä +hän on? Hempeässä tyttöjen ja eunukkein paradiisissa, kukkaseppeleet +päässä kuunnellen hentoja lauluja ja lempiluutun huimia säveliä. +Hänellä ei ole mitään aikaa neuvotteluun; kaikki on jätetty hänen +suosituilleen, joita tuo viekas vihollinen johdattaa, jota kerta sanoin +veljekseni." + +"Miksi minä viivyn täällä? Minne minä pakenisin? Minä luulen, että +läsnä-oloni voi vielä palauttaa säädyllisyyden. Jos minä riistäisin +pois rintavaatteeni, minä tuskin luulen, että se ketäkään muuta +koristaisi. Hän ei käy koskaan uhraamassa; he sanovat, ettei hän +paastoa eikä noudata mitään pyhiä menoja, ja ettei sabbatikaan keskeytä +heidän kemujansa. Minä en ole nähnyt häntä kolmea kertaa hänen +häittensä perästä. Honain on kertonut Schirenelle, että minä vastustin +niitä, ja tämä pitää nyt minulle semmoista vihaa, jota ainoastaan +naiset pitävät. Meidän suuret intohimomme puhkeavat tuhansiin tuumiin; +naisilla ei ole kuin yksi. Heidän rakkautensa on vaarallinen, mutta +heidän vihansa on turmiokas." + +"Katso! venhe heiluu virralla. Tämmöisenä yönä -- ainoastaan yksi +rohkenisi vesille." + +Se milloin näkyy, milloin katoo; yksinäinen lyhty loistaa keulasta. +Levottomana katseli Jabaster tätä vähäistä purtta, joka taisteli +aaltoja vastaan. Äkisti kauhea leimaus löi koko virran tuleen ja sai +kamalalla valollansa yksin rakennustenkin kaukaiset rivit näkyviin. +Venhe ja voimiansa ponnistava, yksinäinen soutaja selitettiin selvään. +Tuosta kaikki taas oli pimeässä. Tuuli heikkeni pian; muutamia +minuuteja kuului vielä airojen loiske, ja venhe seisahtui kaikista +päättäin palatsin alle. + +Joku kolkutti takaporttia. + +"Kuka siellä?" Jabaster kysyi. + +"Yksi Israelin ystävä." + +"Abidan, kuulen äänestä. Oletko sinä yksin?" + +"Profetissa on muassani; ainoastaan hän." + +"Silmänräpäys. Minä avaan portin. Vedä venhe holvistoon." + +Jabaster astui alas galleriasta ja palasi hetken perästä molempain +vasta tulleitten kanssa: nuori profetissa Ester ja hänen kumppaninsa. +Jälkimäinen oli ruumiiltansa lyhytläntäinen, mutta erittäin jäntevä ja +sukeva mies. Hänen kasvonsa olivat kovin synkät, mutta vaikka niitten +alipuolessa oli jotakin tylyä, ilmestyi kuitenkin miettivä kauneus +hänen korkeassa, kirkkaassa otsassansa ja vajonneissa silmissään -- +harvoin tavattava omituisuus itämaalaisten muodossa. + +"Rankka yö", lausui Jabaster. + +"Niille, jotka pelkäävät sitä", vastasi Abidan. "Aurinko on tuonut niin +vähän iloa minulle, etten huoli ensinkään myrskystä." + +"Mitä uutisia?" + +"Tuskaa! tuskaa! tuskaa!" + +"Tuo tavallinen virsi, sisareni. Eikö se päivä koittane koskaan, +jolloin saamme sen muuttaa?" + +"Tuskaa! tuskaa' tuskaa! sanomatonta tuskaa!" + +"Abidan, kuinka asiaimme käy?" + +"Varsin hyvästi." + +"Todesti?" + +"Niinkuin havaittanee." + +"Sinä olet lyhyt-puheinen." + +"Katkera." + +"Oletteko käyneet hovissa, koska olette oppineet varovaiseksi +sanoissanne, ystäväni?" + +"Minä en tiedä, mitä tapahtunee. Aikaa voittain me kenties muutumme +kaikki hovimiehiksi, vaikka minä pelkään, Jabaster, että me olemme +tehneet liian paljon saadaksemme mitään palkintoa. Minä annoin hänelle +vereni, ja te vielä enemmän, ja nyt olemme Bagdadissa. Se on komea +kaupunki. Minä rukoilen taivasta, että Sodoman tulikivisade valuisi sen +pengermille." + +"Minä tiedän, että sinulla on jotakin kauheata kerrottavana. Minä +tiedän sen sinun suruisesta otsastasi, joka synkistyy niinkuin myrsky. +Puhu kaikki, ystävä. Minä jaksan kantaa pahimpiakin, sillä minä odotan +niitä ennalta." + +"Kuulkaat siis: Alroy on julistanut itsensä kalifiksi. Abner on +nimitetty Persian sultaniksi; Asriel, Ithamar, Medad ja etevimmät +päälliköt visireiksi; Honain heidän esimieheksensä. Neljä +mahomettilaista aatelismiestä on laskettu neuvoskuntaan. Prinsessa +menee ensi perjantaina juhlasaatolla moskeaan; sanotaan, että sinun +oppilaasi seuraa häntä." + +"Minä en voi uskoa sitä! Sinain Jumalan kautta, minä en voi uskoa sitä! +Vaikka minun omat silmäni näkisivät tämän kirotun työn, minä en uskoisi +sitä. Että hän menee moskeaan! He ovat laskeneet leikkiä sinun +kanssasi, hyvä Abidan, he ovat laskeneet leikkiä sinun kanssasi." + +"Kenties. Se on huhu, mutta huhut ennustavat tekoja. Muut asiat kaikki +ovat todelliset. Minun heimolaiseni, oivallinen Zalmunna, kertoi ne +minulle. Hän tuli pidoista." + +"Menenkö minä hänen luokseen? Minusta tuntuu kuin yksi ainoa sana -- +että hän menee moskeaan! se on vaan huhu, tyhjä huhu. Minä en suinkaan +usko sitä; ei, ei, ei, ei ikinä, ei ikinä! Eikö hän ole Herran +voideltu? Sanomaton kirous kohdatkoon Moabitan tytärtä! Ei ihmettä, +että ukkonen käy! Taivasten kautta, minä menen vastustamaan häntä hänen +hurjissa pidoissaan!" + +"Te tunnette voimanne paremmin kuin Abidan. Te vastustitte häntä ennen +hänen naimistansa, vaan kuitenkin --" + +"Hän nai. Se on tosi. Honain on hänen esimiehensä. Ja minulla on vielä +hänen sormuksensa! Honain on minun veljeni. Eikö minulla ole mitään +tikaria, että voin katkaista veljeyden siteet?" + +"Meillä on kaikilla tikari, Jabaster, jos vaan tietäisimme, kuinka +niitä käyttää." + +"Se on kummallista -- me olimme olleet kaksikymmentä vuotta erinänsä, +kun jälleen tapasimme toinen toisemme. Te ette olleet läsnä, Abidan. +Oltiin neuvottelussa. Me tapasimme toinen toisemme kahdenkymmenen +vuoden perästä. Hän on minun veljeni. Se on kummallista, sanon minä: +minä tunsin, että häntä vävähti, kun hän syleili minua." + +"Honain on filosofi ja uskoo samantunteisuuteen. Näyttää siltä kuin +teillä ei olisi keskenänne mitään samantunteisuutta. Hänen systeminsä +päästää siis teidät kaikista siteistä." + +"Oletteko varma siitä, että muut uutisenne ovat todenperäiset? Minä en +usko tuota juttua moskeasta -- muut ovat pahat kyllä." + +"Zalmunna tuli pidoista. Hassan Subah'n veli istui ylempänä häntä." + +"Subah'n veli! Kaikki on siis mennyt. Onko hänkin neuvoskunnan +jäseniä?" + +"On, ja lisäksi moni muu." + +"Missä Israel nyt on?" + +"Hänen tulisi olla teltoissansa." + +"Tuskaa! tuskaa! tuskaa! sanomatonta tuskaa!" huudahti profetissa, joka +seisoi liikkumatonna huoneen peräpuolella eikä näyttänyt ottavan osaa +heidän keskusteluunsa. + +Jabaster astui edestakaisin galleriassa levottomin askelin. Yhtäkkiä +hän seisahtui ja, lähestyen Abidania, tarttui hänen käsivarteensa ja +katseli vakavasti häntä kasvoihin. "Minä tiedän, mitä sinä ajattelet, +Abidan", huudahti ylimmäinen pappi; "vaan se ei voi tapahtua. Minä olen +karkoittanut -- tästä lähin ja ijäksi päivää minä olen karkoittanut +kaikki tunteet rinnastani; nyt minulla ei ole mitään veljeä, ei +mitään ystävää, ei mitään oppilasta ja, minä pelkään, ei mitään +vapahtajaakaan. Israel on kaikki kaikessa minulle. Minulla ei ole +mitään muuta elämää -- omantunnon soimaus se ei siis ole, joka pidättää +minun kättäni. Minun sydämeni on yhtä kova kuin sinun." + +"No, mikä siis pidättää sitä?" + +"Se, että me hukumme kaikki hänen kanssaan. Hän on viimeinen koko +pyhästä suvustansa. Ei löydy mitään muuta kättä, joka tarttuisi meidän +valtikkaamme." + +"_Meidän_ valtikkaamme! mikä valtikka?" + +"Meidän kuninkaittemme valtikka." + +"Kuninkaittemme!" + +"Niin, miksi sinä näytät niin synkältä?" + +"Mimmoiselta näytti profeetta, kun tuon uppiniskaisen kansan todella +piti saada kuningas itselleen? Hymyilikö hän? Riemuitsiko hän ja +taputti käsiänsä ja huusi: Jumala varjelkoon hänen majesteettiänsä! +Voi, Jabaster! kunnioitettu, kallis Jabaster! sinä, meidän +huikentelevaisen kansamme toinen Samuel! Olipa semmoinenkin aika, +jolloin ei Israelilla ollut mitään muuta kuningasta kuin heidän +Jumalansa. Olimmeko halvemmat silloin? Kuninkaatko Kanaan valloittivat? +Mikä mies Moses oli, mikä Aaron, mikä voimakas Josua? Oliko Gideonin +miekka mikään kuninkaan miekka? Varjostivatko Simsonin kiharat +kuninkaallisia silmäkulmia? Olisiko mikään kuningas pitänyt hirvittävää +liittoansa niinkuin juhlallinen Jefta? Kuninkaitten lupaukset ovat +kepeät kuin ilma, kun niitten täyttäminen vaatii, että joka muu kuin +alamainen loukataan!° + +"Kuninkaat! no, mitä kuningas on? Miksi yksi rikkoisi meidän valitun +sukukuntamme yhtäläistä pyhyyttä? Onko heidän verensä puhtaampi kuin +meidän? Me olemme kaikki Abrahamin siementä. Mikä Saul oli, ja mikä +David? Minä en ole koskaan kuullut, että heillä oli toisenlainen +sukujuuri kuin meidän esi-isillämme. Olkoon, että he olivat hurskaita, +jommoisia he eivät olleet; ja urhoollisia ja viisaita, jommoisia +muutkin olivat; onko sillä sanottu, että yksistänsä heidän +jälkeisillänsä on kaikki hyvät avut? Ei Jabaster! sinä et ole koskaan +erehtynyt, paitsi silloin, kuin asetit kruunun tämän ylpeän nuorukaisen +päähän. Mitä hän teki, olisivat tuhannet tehneet. Sinun henkesi, se +juuri häntä tekoihin innostutti. Ja nyt hän on kuningas; ja nyt +Jabaster, Israelin sielu, jonka tulisi olla meidän tuomarimme ja +johdattajamme -- Jabaster vapisee epäsuosiossa, sillä välin kuin meidän +saastainen Sanhedrimme on Ammoniteja täynnä!" + +"Abidan, sinä olet koskenut sieluni sisimpiin; sinä olet saattanut +vireille mietteitä, jotka tuon tuostakin, ikäänkuin sakea ja turmiokas +sumu, ovat nousneet ajatusten pimeästä alhosta, vaan joita minä olen +tukehuttanut." + +"Ne nouskoot, minä sanon -- ne sammuttakoot tämän kaikkia polttavan +auringon säteet, jonka alla me kärsimme, joka imee kaiken kasvien +mehun, ja nukuttaa ja näännyttää meitä kaikkia!" + +"Ilo! ilo! sanomaton ilo!" + +"Kuule! profetissa on muuttanut sanansa; eikä hän kuitenkaan kuule +meitä. Herran henki asuu todella hänessä. Hyvä Jabaster, minä näen, +että sinun sydämesi on altisna sinun kansasi kärsimisille; sinun +kansasi, oma Jabaster, sillä etköhän sinä ole meidän tuomarimme? Sinä +olet kumminkin oleva." + +"Voimmeko palauttaa pappisvallan? -- onko se mahdollista?" + +"Sano vaan sana, ja se on tehty, Jabaster. Niin, älä katsele tuolla +tapaa. Luuletko, ettei Israelissa löydy uskollisia sydämiä? Luuletko, +että lapsesi ovat nurkumatta nähneet niitä ilkeitä häväistyksiä, jotka +ovat kohdanneet sinua -- sinua, heidän pappiansa, heidän kunnioitettua +ylimmäistä pappiansa, semmoista miestä, joka muistuttaa mieleemme +entisyyden parhaita aikoja -- suurten tuomarein aikoja? Yksi ainoa +sana, yksi ainoa tämän vihityn pään viittaus, ja --. Vaan minä +puhuttelen miestä, joka tuntee enemmän kuin minä saatan lausua. +Vaikene, kieleni, sinä olet jaaritteleva neuvon-antaja. Jabasterin +isänmaallinen mieli ei kaipaa lapsen joutavaa opetusta. Jos hän on +ääneti, se on sentähden, että hän viisaudessansa arvelee, ettei aika +ole tullut; vaan, kun Israelin johdattaja puhuu, Israel ei ole +viipyvä." + +"Mahomettilaisia neuvoskunnassa! Me tiedämme, mitä lähinnä seuraa. +Meidän kansallinen olemisemme on kuoleman kielissä. Minusta näyttää, +että aika on juuri tullut, Abidan." + +"Hyvä, niin mekin ajattelemme, suuri herra; sano sananen vaan, ja +kaksikymmentä tuhatta keihästä asettuu arkkia vartioimaan. Minä takaan +omat mieheni. Uljas Scherirah katselee karsain silmin Moabiteja. +Sananen sinulta ja koko Syrian armeija kokoontuu meidän ympärillemme -- +Judan leijona olkoon meidän lippumme. Tyranni ja hänen satrapinsa -- he +kuolkoot, ja silloin kaikki muut yhtyvät meihin. Me julistamme liiton +uudistetuksi ja, jättäen Babelin verisen kohtalonsa nojaan, lähdemme +Sionin luo!" + +"Sion, hänen nuoruutensa unelma, Sion!" + +"Te epäilette?" + +"Kuningas taikka ei, hän on Herran voideltu. Tuleeko tämän käden, joka +vuodatti öljyn hänen pyhän päänsä päälle, pestä pois tuo balsamisinetti +hänen omalla verellänsä? Tuleeko minun surmata hänet? Onko tämä vuona +keitettävä oman emänsä maidossa?" + +"Hänen äänensä on matala, vaan kuitenkin hänen kasvonsa ovat +kiihtyneet. Kuinka nyt, herrani?" + +"Kuka sinä olet? Ah! Abidan, luotettava, luja Abidan! Katso, Abidan, +minä ajattelin, hyvä Abidanini, että kaikki nämät ovat jonkun juomingin +mielettömyyttä. Huomispäivä tuonee viisaampia neuvoja. Juhlapöydän +puheet ovat pyhät. Unhotetaan ne; jätetään ne sillensä. Herra kääntänee +hänen sydämensä. Kuka tietää, kuka tietää, Abidan?" + +"Jalo Jabaster, tuokio takaperin teidän mielenne oli uskonne kaltainen, +jäykkä ja järkähtämätön, vaan nyt --" + +"Älä nuhtele minua, älä nuhtele minua, hyvä Abidan. Minun mielessäni on +jotakin, jota te ette käsitä; salaisia suruja, joita ei käy puhuminen. +Jättäkäät minut, hyvä ystävä, jättäkäät minut hetkeksi. Kun Israel +vaatii minua, minä en jää pois. Olkaat varma siitä, Abidan, olkaat +varma siitä. Ei, älkäät menkö; yö on kovin kolkko eikä kaunis +profetissa voisi taas hillitä yltyvää virtaa. Minä menen kammiooni ja +palajan heti." + +Jabaster jätti gallerian ja astui erääsen vähäiseen huoneesen. Useita +isoja kirjoja, hakasista päästettyinä ja avattuina, nähtiin hajallansa +divanilla. Niitten edessä seisoi hänen vaskinen kabbalistan pöytänsä. +Hän sulki oven varovaisesti. Hän astui huoneen keskelle. Hän nosti ylös +kätensä taivasta kohden ja pani ne ristiin, kuoleman tuska kasvoissa. + +"Näihinkö nyt on jouduttu?" hän lausui raskaan ahdistuksen äänellä. +"Näihinkö nyt on jouduttu? Mitä minä olen kuullut? mitä tehnyt? Pois, +kiusaaja-henki, pois! Oi elämä! Oi kunnia! Oi isänmaani, valittu +kansani ja pyhä uskoni! -- miksi elämme, miksi toimimme, miksi olemme +mieltyneet semmoiseen, joka on mainehikasta taikka pyhää? Jospa +kuolisin! jospa -- jospa kuolisin! Olemisen vaiva on liian suuri." + +Hän heittäysi vuoteellensa; hän painoi juhlalliset kasvonsa +vaatteisinsa. Mielenliikutus väräytti hänen vankkaa sydäntänsä. Tuossa +hän makasi, tuo suuri, vakava mies, maahan vaipuneena ja surunsa +vointeessa. + + +II. + +"Pitojen hälinä kuuluu vielä korvissani; minä tahtoisin olla yksin." + +"Minun kanssani?" + +"Sinä olet minä itse; minulla ei ole muuta elämää." + +"Suloinen lintu! Se on nyt kalifi." + +"Minä olen, mitä sinä halasit, sinä suloisen olemiseni sielu! Komeus ja +valta, maine ja voitto näyttävät nyt särkyneiltä ja himmeiltä helmiltä +verrattuna sinun kirkkaasen hymyysi!" + +"Vaikeroiva satakieleni, mennäänkö metsästämään tänä päivänä?" + +"Voi! minun ruusuni, minä makaisin mieluisammin tällä hempeällä +vuoteella ja katselisin sinun ihanuuttasi!" + +"Taikka soutamaan viileällä, azurinsinisellä järvellä somassa purressa, +ikäänkuin vedenneidon kuoressa -- joutsenia jälessämme?" + +"Ei löydy mitään järveä niin sinistä kuin sinun tumma silmäsi; ei löydy +mitään joutsenta niin valkoista kuin sinun pyöreä käsivartesi!" + +"Tai laskemmeko haukkamme ilmaan ja tuotamme kultaisen fasanin +jalkaimme juureen?" + +"Minä olen kultainen fasani sinun jalkaisi juuressa, miksi pyytäisit +runsaampaa saalista?" + +"Muistatko ensimäistä käyntiäsi tässä kalliissa kioskissa, minun armas +mykkäni? Tuossa sinä seisoit, käsivarret ristiin laskettuina ja katseet +kainoina kuin päivä, ja loit tuon tuostakin mustat silmäsi salaisesti +minuun, että poskeni kävivät aivan vaaleiksi. Minä näen sinut nytkin +aivan semmoisena, arka lintuni. Tiedätkö, että minä olin niin +lapsellinen, kun se jätti minun, tiedätkö, että minä itkin?" + +"Voi, ei! et suinkaan itkenyt?" + +"Todellakin, minä luulen, että niin tein." + +"Kerro minulle uudestaan, oma Schireneni, itkitkö sinä todella?" + +"Todellakin, minä tein sen, minun henkeni!" + +"Minä soisin, että nämät kyynelet olisivat kristallivaasissa, minä +antaisin kokonaisen maakunnan siitä kalliista urnasta." + +Hän kiersi käsivartensa Alroy'n kaulaan ja peitti hänen kasvonsa +suudelmillansa. + +Auringonlasku ilmoitettiin minareteista. He nousivat ja astuivat +käsitysten ympäröivässä paradiisissa. Vaalea ja sinipunainen hohde oli +levinnyt taivaalle, yksinäinen tähti väikkyi valkoisen kuun vieressä, +joka kumotti himmeästi, lempeänä ja soreana kuin helmi. + +"Ihanata!" huudahti Schirene miettien, kun hän katseli tähteä. +"Voi, minun Alroy'ni, miks'emme aina voi elää yksinämme ja aina +paradiisissa!" + +"Valta väsyttää minua", vastasi Alroy hymyillen, "paetkaamme!" + +"Eikö löydy mitään saarta, jossa on kaikki, joka saattaa elämän +suloiseksi, ja johon eivät ihmiset kuitenkaan pääse? Kuinka vähän me +tarvitsemme! Voi! jospa tämän vihatun Bagdadin sijasta kaunis valtameri +ympäröitsisi näitä puutarhoja!" + +"Silmäteräni, paradiisissa me elämmekin, ja harvoin meitä mikään +häiritsee, kiitos olkoon Honainin!" + +"Mutta yksin se tieto, että löytyy muita ihmisiä kuin me itse, on +minusta tuskalloinen. Jokainen, joka vaan ajattelee sinua, näyttää +ryöstävän minulta jonkun osan sinun olemisestasi. Paitsi sitä minä olen +kyllästynyt koreuteen ja palatseihin. Minä tahtoisin elää jossakin +asfaltiluolassa ja maata pehmeällä lehtivuoteella!" + +Tämän hupaisen keskustelun katkaisi yksi kääpiö, joka ei ainoastaan +ollut kovin pieni ja ruma, vaan myöskin mykkä. Hän kumarsi prinsessaa +ja turvasi sitten kaikenlaisiin pantomimillisiin temppuihin, joista +ymmärrettiin, että oli päivällisten aika. Ei kukaan muu olisi rohjennut +häiritä kuninkaallista paria, kuin tämä vähäinen olento, joka oli +heidän erittäin suosittu lemmikkinsä. + +Näin Alroy ja Schirene saapuivat seraljiin. Äärettömän suuri lamppu, +jossa poltettiin hyvänhajuisia öljyjä, levitti miellyttävää valoansa +komeaan huoneesen. Tämän toisessa päässä seisoi joukko eunukkeja +tulipunaisissa puvuissa, itsekukin pitäen pitkää hopeasauvaa kädessään. +Kalifi ja sultaninna heittäysivät divanille, joka oli peitetty sadoilla +tyynyillä; toisella puolella seisoi vartiakunnan päällikkö ja muita +kuninkaallisen perheen upseereita, vaan toisella kauniita naisorjia +muhkeissa vaatteissa. + +Huoneen toisessa päässä olevain palveliain rivi aukeni, ja joukko +orjia astui esiin, kantaen norsunluu-, kulta-, ebenholtsi- ja +hopea-astioita, jotka olivat täytetyt makeilla, varsin omituisella +tavalla laitetuilla herkuilla. Läsnä olevat palveliat tarjosivat näitä +perätysten kalifille ja sultaninnalle. Prinsessa otti lusikan, joka oli +tehty yhdestä ainoasta helmestä ja jonka pitkä, ohut kultakahva oli +rubineilla koristettu, ja alkoi syödä vähäisen sahramilientä, johon hän +oli erittäin mieltynyt. Tämän perästä hän maisteli nuoren joutsenen +rintaa, joka oli täytetty manteleilla ja haudotettu orvonkukilla ja +kermalla. Kun hän näin oli jotenkin tyydyttänyt ruokahalunsa ja tahtoi +osoittaa suosiotansa jollekin erityiselle henkilölle, käski hän +vartiakunnan päällikön heti viedä tälle annoksen seuraavasta +ruokalajista ynnä tervehdyksensä. Hänen huomionsa kiintyi nyt noihin +oivallisiin ortolani-varpusiin, jotka elävät Schirazin viiniköynnösten +lehdillä ja joita Nishaburin kuvernöri runsaasti toimitti hänelle. +Paloitellen näitä sieviä lintuja vielä sievemmillä sormillansa hän +tahtoi syöttää niitä Alroy'lle, joka tietysti suostui hänen pyyntöönsä. +Tällä välin he virvoittivat itseänsä kranaati-omenoilla puserretulla +mielisorbetillänsä ja kultaisella Libanonin viinillä. Kun kalifi ei +enää jaksanut syödä ortolaneja, vaikka näin hienot sormet niitä hänelle +ojensivat, hänen täytyi käskeä esiin "riisiä", joka oli sama kuin käsky +päättää päivälliset. Palveliat toivat nyt kummankin eteen kultavadin ja +vuorikristallista tehdyn pesukannun, jotka olivat täytetyt +ruusuvedellä, ynnä käsiliinoja, jotka olivat kudotut siitä +harvinaisesta Egyptin palttinasta, jota saadaan ainoastaan Niilin +rannoilla kasvavasta puuvillasta. Sillä välin kuin he huviksensa söivät +sokuripapuja ja joivat kanelilla maustettua kahvia, tanssivat naisorjat +heidän edessään mitä sulokkaimmilla liikenteillä samalla kuin +näkymättömät soittoniekat näitä säestivät. + +"Ihastuttava Schireneni", lausui kalifi, "minä olen syönyt, kiitos +olkoon sinun vaarinpitosi, varsin hyvästi. Nämät sinun orjasi tanssivat +erinomaisella tavalla ja ovat mainion kauniit. Sinun soittoasi ei +myöskään voi kyllin kiittää; vaan itse puolestani olisin mieluisammin +ihan yksinäni ja kuuntelisin jotakin sinun lauluasi." + +"Minä olen sepittänyt uuden runoelman tänä päivänä. Sinä saat kuulla +sen." Näin puhuen hän taputti pienoisia, valkoisia käsiänsä, ja kaikki +palveliat katosivat viipymättä. + + +III. + +"Tähdet hiipivät pois, ja niin minäkin teen. Surkea näky! kun näkee +Jabasterin salaa kulkevan niinkuin häväistyn konnan! Voi! jospa +tarkoitus pyhittäisi teon! arpa on heitetty." + +Näin lausuen ylimmäinen pappi pukeusi vaippaansa ja astui palatsistaan +vireille kaduille. Yötistä aikaa itämaitten vilkas elämä astuu +parhaiten silmiin. Soukat, mutkikkaat kadut täynnänsä ihmisiä, jotka +hengittävät jälleen jähtynyttä ilmaa, valaistut kahvilat, iloiten, +vielä juopumatonten yökulkiain joukot, soitto ja tanssi ja runoiliain +ja tarinoitsiain elähyttävät sadut, kaikki yhtyvät antamaan +tähtivaloisille tunneille pettävää, jopa lumoavaakin ilon ja +kummallisten seikkain luontoa. + +Oli ensi yö siitä kuin Abidan ja profetissa olivat käyneet Jabasterin +luona. Hän oli luvannut kohdata Abidania suuren moskean edustalla kaksi +tuntia päivänlaskun jälkeen, ja sinne hän nyt meni. + +"Minä tulen vähän ennen aikaani", hän sanoi, kun hän saapui isolle +neliskulmaiselle kentälle, johon kohoava kuu vuodatti valovirtansa +tulvan. Ainoastaan muutamia mustia haamuja nähtiin liikkuvan kaukana. +Kaikki olivat kaduilla taikka kahviloissa. "Minä tulen vähän ennen +aikaani", lausui Jabaster. "Salaliittolaiset ovat valppaat. Minä +ikävöitsen tätä kokousta, vaan kuitenkin minä pelkään sitä. Siitä asti +kuin hän esitteli tämän tuuman minulle, minä en ole ollenkaan saanut +unta. Minun mieleni on hämmentynyt. Minä en tahdo ajatella. Jos se +täytyy tapahtua, se tapahtukoon heti. Minun tekee ennemmin mieli syöstä +tämä tikari Jabasterin kuin Alroy'n rintaan. Jos kysyttäisiin vaan +henkeä tai valtaa, minä päättäisin semmoisen elämän, joka ei nyt voi +tuoda mitään iloa, ja luopuisin vallasta, joka on kokonaan suloa +vailla; mutta Israel, Israel, sinä, jota varten minä olen kärsinyt niin +paljon -- anna minun unhottaa, että Jabasterilla oli äiti!" + +"Jollei tämä ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa +mieltäni, jollei tämä ajatus olisi, kuinka mitätön ja kurja, kuinka +vaikea ja tyhjä tämä sanan synnyttämä maailma olisi, johon he ovat +kiintyneet! Jollei tämä ajatus olisi, minä saattaisin vaipua maahan ja +kuolla. Niin! minun suuri sydämeni saattaisi haljeta, surkastuneena, +surkastuneena; minun ankarat intohimoni, nuot tuliset, mutta häilyvät +liekit saattaisivat heiketä ja sammua; ja nämät vahvat aivot, jotka +ovat aina suunnitelleet tietäni ja yllyttäneet minua alinomaisilla +ajatuksilla, saattaisivat heittää sen melan, jolla he niin kauan ovat +viiletelleet, ikäänkuin toivoton perämies keskellä outoa merta." + +"Lukeminen ja työskenteleminen, levottomuus ja murhe, voimakas +vaikutus, kenties myöskin aika ja pettyneet toiveet, jotka ovat +kaikkien pahimmat, ovat tehneet työtänsä eikä turhaan. Minä en ole enää +sama Jabaster, joka katseli Kaukason tähtiä. Minusta nekin näyttävät +himmeämmiltä kuin muinoin. Minun elämäni kunnia on lakastumallansa. +Minun lehteni ovat kuivettuneet, kellastuneet, mutta ei saastutetut. +Minä olen vielä sama yhdessä suhteessa -- minä en ole luopunut +Jumalastani, ei teoissa eikä ajatuksissa. Ah! kuka sinä olet?" + +"Yksi Israelin ystävä." + +"Minua ilahuttaa, että Israelilla on joku ystävä. Jalo Abidan, minä +olen tarkoin ajatellut kaikkia, joista me keskustelimme. Totta +puhuakseni, sinä olet satuttanut semmoista kieltä, jota olen virittänyt +ennen, vaikka vaan yksinäisyydessäni; huikea sävel, todella huikea +sävel, mutta niin nyt on asia, ja koska niin on, laske minut heti +ystäviesi luo, Abidan." + +"Jalo Jabaster, sinä olet se, joksi sinua luulin." + +"Abidan, sanotaan, että tieto, että tekee oikein, on onnellisen mielen +paras perustus." + +"Juuri niin." + +"Ja sinä uskot sitä?" + +"Tietysti." + +"Me teemme aivan oikein?" + +"Se on heikko sana näin pyhää tarkoitusta varten." + +"Minä olen kovin onneton!" + + +IV. + +Ensimmäinen pappi ja hänen kumppaninsa astuivat Abidanin huoneesen. +Jabaster puhutteli jo kokoontuneita vieraita. + +"Urhoollinen Scherirah, minua ilahuttaa, että sinä olet täällä. Kun oli +kysymys Israelista, milloin Scherirah'ta kaivattiin? Aimollinen +Zalmunna, me emme ole nähneet kylläksi toisiamme: vika on minun. Jalo +profetissa, sinun siunauksesi!" + +"Hyvät ystävät, te tiedätte kaikki, minkä vuoksi olemme yhtyneet +täällä. Kun astuimme Tigrin poikki, me emme voineet odottaa mitään +tämmöistä kokousta. Mutta se ei tee mitään. Me olemme tulleet toimimaan +eikä todistelemaan. Meidän uljaat mielemme ovat tehneet päätöksensä: +meidän juhlallinen tarkoituksemme ei vaadi mitään keskustelua. Jos +meidän joukossamme löytyy joku, joka suo, että Israel on Ismaelin orja, +joka tahtoo kadottaa kaikki, jota me olemme rukoilleet, kaikki, jota +varten me olemme taistelleet, kaikki, mitä me olemme voittaneet, ja +kaikki, jonka puolesta me olemme altiit kuolemaan -- jos meidän +joukossamme löytyy joku, joka sallii, että arkkia häväistään ja Jehovan +alttari saastutetaan pakanallisilla uhreilla -- jos meidän joukossamme +löytyy joku, joka ei huokaile Sionia, joka ei heittäisi henkeänsä, että +temppeli rakennettaisiin ja isien menetetty perintö takaisin +saataisiin, no, hän menköön matkaansa! Ei löydy ketään semmoista tästä +joukossa: jääkäät siis tänne ja vapauttakaat isänmaanne!" + +"Me olemme valmiit, suuri Jabaster; me olemme valmiit, kaikki, kaikki!" + +"Minä tiedän sen; te olette niinkuin minä itse. Pakko on opettanut +nopea-neuvoisuutta. Ryhtykäämme tuumiimme. Puhukaat, Zalmunna." + +"Jalo Jabaster, meitä kohtaa monta vastusta. Alroy ei lähde enää +mihinkään palatsistansa. Meidän on, niinkuin hyvin tiedätte, mahdoton +päästä huomaamatta sisään. Mitä te, Scherirah, arvelette?" + +"Minä en epäile minun miehiäni, mutta kuinka sota Alroy'ta vastaan +päättynee, on varsin epätietoista, jollemme vaarasta puhukaan." + +"Minä olen altis kuolemaan, mutta ei tappioon joutumaan", lausui +Abidan. "Meidän täytyy olla varmat. Julkista sotaa minä pelkään. Suurin +osa armeijasta seuraa päälliköitänsä, ja nämät pitävät tyrannin puolta. +Tehkäämme teko, ja heidän täytyy yhtyä meihin." + +"Eikö olisi mahdollista saada häntä johonkin uhrijuhlaan, jonka panemme +toimeen jonkun voitetun tappelun muistoksi -- mitä luulette?" + +"Minä epäilen suuresti, Jabaster. Tähän aikaan hänen ei tee mieli +kunnioittaa meidän kansallisia juhlamenojamme kuninkaallisella +läsnä-olollansa. Tuo nainen estää häntä varmaan. Ja, vaikka hän +tulisikin, menestys on vaikea ja sentähden epätietoinen." + +"Jalot soturit, kuulkaat naisen ääntä", huudahti profetissa astuen +esiin. "Se on heikko, vaan semmoisia välikappaleita, yksin lapsen +henkäystäkin, Herra käyttää valittua kansaa neuvoakseen. Löytyy +salainen tie, jota myöten minä pääsen palatsin puutarhoihin. +Huomisyönä, juuri kuin kuu on astunut sydän-yön tummaan tupaan, katso, +tuo kirottu linna leimahtaa tuleen. Abidanin soturit olkoot kaikki +valmiina, ja, kun liekit ensiksi kohoavat, lähtekööt seraljin portin +luo ikäänkuin auttamaan. Pelästynyt vartioväki ei tee mitään vastusta. +Sillä aikaa kuin sotamiehet valloittavat portit, te itse, Zalmunna, +Abidan ja Jabaster riennätte kuninkaalliseen huoneesen ja toimitatte +teon. Sillä välin urhoollinen Scherirah saartakoon palatsin koko +osastollansa, ikäänkuin hän ei ollenkaan tietäisi tuosta ankarasta +teosta. Silloin te tulette esiin ja, jos tarvitaan, vedet silmissä +näytätte kohtalonsa saavuttaneen ruumiin sotureille ja julistatte +pappisvallan." + +"Se on Herra, joka puhuu", lausui Abidan, joka epäilemättä ennaltaan +tiesi tästä ehdoituksesta. "Hän on jättänyt heidät meidän käsiimme." + +"Rohkea tuuma", sanoi Jabaster miettien, "vaan kuitenkin minä mielistyn +siihen. Se on nopea, ja siinä on jo paljon. Minä luulen, että se +saattaa perille." + +"Se on mahdotonta, että se pettää", huudahti Zalmunna, "sillä, jollei +liekki nousekaan, me olemme vaan samalla kannalla kuin ennen." + +"Minä hyväksyn sitä", lausui Scherirah. + +"Olkoon menneeksi siis", sanoi Jabaster. "Huomis-ilta näkee meidät +jälleen täällä varustettuina. Hyvää yötä." + +"Hyvää yötä, hurskas pappi. Miltä tähdet näyttävät, Jabaster?" + +"Kovin levottomilta; niin ne ovat olleet muutamat päivät. Mitä ne +ennustavat, minä en tiedä." + +"Onnea Israelille!" + +"Toivokaamme sitä. Hyvää yötä, kalliit ystävät." + +"Hyvää yötä, hurskas Jabaster. Sinä olet meidän kulmakivemme." + +"Israelilla ei ole muuta toivoa kuin Jabaster." + +"Herrani", lausui Abidan, "jääkäät vielä hetkeksi tänne." + +"Mitä nyt? minä menisin mielelläni." + +"Alroy'n täytyy kuolla, herrani, mutta luuletko sinä, että yksi ainoa +kuolema vahvistaa liittoa?" + +"Nainenko?" + +"Niin! nainen! minä en muistanut häntä. Asriel, Ithamar, Medad?" + +"Kelvollisia sotureita! minä en epäile, että meillä on heistä hyöty. +Minä en pelkää tuommoista irtainta väkeä. He seuraavat johdattajaansa +niinkuin muut olennot, jotka ovat syntyneet tottelemaan. Kun heiltä +itseltä puuttuu järkeä, heidän täytyy seurata meitä, joilla sitä on." + +"Niin minäkin luulen. Lieneekö ketään muuta, joka on vaarallinen?" + +Zalmunna ja Scherirah loivat silmänsä maahan. Haudankaltainen +äänettömyys syntyi. Profetissa keskeytti sen. + +"Tuomio on laskettu Honainia vastaan!" + +"Ei! hän on Jabasterin veli", lausui Abidan. "Siinä on syytä kyllin +pelastaa vaikka vielä paatuneempikin Israelin vihollinen, jos semmoista +löytyy." + +"Minulla ei ole mitään veljeä, herra. Sitä miestä, josta puhutte, minä +en tahdo surmata, koska löytyy muita, jotka tehnevät sen. Ja siis taas, +hyvää yötä." + + +V. + +Oli sydän-yö; yksinäinen lamppu paloi eräässä huoneessa, jonka ovi +johdatti kaaritettuun galleriaan, josta useita portaita myöten pääsi +seraljin puutarhoihin. + +Naisen haamu astui portaita ylös verkalleen ja varovasti. Hän seisahtui +galleriaan, hän katseli ympärilleen, toinen jalka huoneessa. + +Hän meni sisään. Hän tuli vähäiseen, mutta kalliisti koristettuun +huoneesen. Perimmässä nurkassa oli norsunluinen vuode, jonka edessä +ohut, hopeakankainen uudin riippui, semmoinen, joka ei estänyt +hengitystä, vaan kuitenkin suojeli nukkujaa itämaisen yön +vaivalloisista hyönteisistä. Iso, vanhan-aikainen vaskikilpi seisoi +yhden ottomanin nojalla ja lähellä sitä muutamia kypäriä ja kummallisia +aseita. + +"Vastustamaton halu on saattanut minut tähän huoneesen!" huudahti +profetissa. "Tuo valo vainosi minua ikäänkuin kummitus; ja missä +hyvänsä minä liikuin, se näytti kutsuvan minua." + +"Vuode ja nukkuja!" + +Hän lähestyi, hän veti hiljalleen pois uutimen. Vaaleana ja syvästi +hengittäen hän taantui, vaikka kepein askelin. Hän näki Alroy'n! + +Hän nojausi hetkeksi seinää vastaan tunteittensa vointeessa. Taas hän +astui eteenpäin ja katseli uhriansa, joka ei tietänyt mistään. + +"Voiko viallinen nukkua niinkuin viaton? Kuka uskoisi, että tämä +rauhallinen nukkuja on pettänyt korkeimman luottamuksen, jonka taivas +on koskaan kuolevaiseen pannut? Hän ei näytä tyrannilta eikä +rikolliselta: hänen otsansa on tyven, ja hänen hengityksensä hiljaista. +Hänen pitkät, mustat hiuksensa, mustat kuin kaarneen siipi, ovat +irtaantuneet siteistänsä ja leviävät ikäänkuin raju ja myrskyinen yö +hänen vaalealle, kuunvalaisemalle otsallensa. Hänen poskensa on kalpea, +vaan lepo on painanut punansa siihen; ja hänen huulillansa näkyy +muutamia lemmen sanoja, jotka eivät henno luopua niistä. Onko tämä sama +Alroy, joka ihastutti meidän silmiämme, kun hän, niinkuin raitis ja +hohtava aamutähti, nousi erämaasta, ja, saattaen iloa muille, tuotti +minulle vaan --" + +"Oi! vaiti sydämeni ja anna salaisuutesi säilyä särkyneen mieleni +kalmistossa. Kova on naisen kohtalo: hän on tuomittu rakastamaan ja +rakkauttansa salaamaan! Voi katkeraa elämää! Voi luonnotonta osaa! +Miehet loivat yhteiskunnan ja tekivät meidät orjiksi. Ja niin me +lakastumme ja kuolemme taikka muutoin turvaamme tyhjiin +mielenjohteisin, joihin tuhlaamme sen innon, joka on aiottu jalompiin +tarkoituksiin." + +"Ihana sankari! vihaanko vai rakastanko sinua enemmän, sitä minä en voi +sanoa. Kuolla sinun täytyy; kuitenkin minä tunnen, että minun on +kuoleminen sinun kanssasi. Oi! jospa tämä yö samalla kertaa saattaisi +meidät aviovuoteesemme ja hautausroviollemme, Täytyykö tuon valkoisen +poven veri vuotaa? ja täytyykö näitten hentojen jäsenten joutua noitten +verihimoisten teurastajain silvottavaksi ja pideltäväksi? Onko tämä +oikeutta? He valehtelevat, nuot kavaltajat, kun sanovat, että sinä olet +pettänyt Jumalamme. Sinä olet itse jumala, ja minä voisin palvella +sinua! Katso noita ihania huulia -- ne liikkuvat. Kuule niitten +suloisia sävellä!" + +"Schirene, Schirene!" + +"Ei tarvittu kuin tämä sana, että tointuisin jälleen. Mieletön! minne +ajatuksesi eksyvät? Minä en odota verkkaista oikeutta. Minä teen itse +tuon teon. Eikö minun tule surmata Siseraani?" Hän otti tikarin +ottomanilta. Sen terä oli harvinaista laatua ja oivasti karaistu. Hän +kohotti sen ilmaan ja sysäsi sen tavattomalla voimalla hänen +sydämeensä. Se sattui siihen talismaniin, jonka Jabaster oli antanut +Alroy'lle ja jota tämä jonkunlaisesta vielä kytevästä taika-uskosta yhä +kantoi; se sattui siihen ja lensi tuhansiin pirstaleisin. Kalifi +kavahti ylös vuoteeltansa, hänen silmänsä kohtasivat profetissan, joka +nojautui hänen ylitsensä tyrmistyneenä, tikarin kahva kädessään. + +"Mitä tämä kaikki on! Schirene! -- Kuka sinä olet? Ester!" Hän hypähti +ylös vuoteelta, huusi Pharezia ja tarttui profetissan molempiin käsiin. +"Puhu!" hän jatkoi. "Oletko sinä Ester? Mitä sinä täällä teet?" + +Ester purskahti hurjaan nauruun; hän koetti kimmeltyä Alroy'n käsistä +ja veti häntä galleriaa kohden. Alroy näki seraljin päätornin +ilmitulessa. Hän kouristi Esterin molemmat kädet toiseen käteensä ja +kulettaen häntä ottomania päin sieppasi kypärän ja viskasi sen suurta +kilpeä vastaan. Se kumahti ikäänkuin gong-gongi. Pharez heräsi +unestansa ja syöksähti huoneesen. + +"Pharez! Kapina! kapina! Lähetä heti käsky, ettei palatsin portteja +milläkään ehdolla avata. Juokse, riennä! Puhuttele päällikköä itseä. +Kutsu kokoon perheenväkeni. Käske kaikki aseisin. Joudu, henkemme +tähden!" + +Koko palatsi oli nyt liikkeellä. Alroy jätti Esterin uupuneena ja +nähtävästi taidotonna eunukkivartiostolle. Orjia ja palvelioita kiirehti +sisään joka taholta. Ennen pitkää Schirenekin saapui sinne, hiukset +hajallansa ja hätäisesti puettuna, sata tyttöä perässä, kukin kantaen +tulisoittoa. + +"Minun sieluni, mikä sinun on?" + +"Ei mikään, sydänkäpyni; kaikki muuttuu pian hyväksi," vastasi Alroy, +poimien ylös ja tutkistellen murtuneen tikarin palasia, jotka hän juuri +oli huomannut. + +"Minun henkeäni on tavoitettu; palatsi on tulessa; minä luulen, että +kaupunki on nousnut kapinaan. Katsokaat emäntäänne, tytöt." Schirene +kaatui heidän syliinsä. "Minä palajan heti." Näin puhuen hän juoksi +isolle pihalle. + +Monta tuhatta ihmistä, sillä seraljin ja sen aluskunnan väestö oli +varsin lukuisa, olivat kokoontuneet isolle pihalle; eunukkeja, naisia, +paageja, orjia, palvelioita ja muutamia sotureitakin -- kaikki +sekaseuroin ja peloissaan; valkea riehui sisäpuolella, ja salamyhkäisiä +ja kauheita huutoja kuului ulkoa. Huuto "kalifi! kalifi!" ilmoitti +Alroy'n tulon ja tuotti jommoistakin hiljaisuutta. + +"Missä vartiakunnan päällikkö on?" hän huudahti. Se on hyvä. Älkäät +avatko portteja kenellekään. Kuka tahtoo kiivetä muurin yli ja viedä +sanoma Asrielille? Tekö? Se on myöskin hyvä. Huomenna te itse +komennatte. Missä Mesrour on? Ottakaat eunukki-vartiosto ja puutarhurit +ja sammuttakaat liekit, maksoi mitä maksoi. Hajottakaat estävät +rakennukset. Abidanin soturit tulevat auttamaan, minä en epäile sitä. +Minä odotin heitä. Älkäät avatko kenellekään. He tunkevat sisään, minä +ajattelin sitä. Tuo keihäs tappoi yhden kavaltajan. Tuokaat minulle +aseita. Minä puollustan portteja. Pankaat taas sana Asrielille. Missä +Pharez on?" + +"Teidän vieressänne, herrani." + +"Kiirehtikäät kuningattaren luo, uskollinen Pharez, ja kertokaat +hänelle, että kaikki on hyvin. Minä soisin, että niin olisi! Kuuluiko +koskaan niin kauheata tohinaa? Minusta tuntuu kuin kaikkia kaupungin +tamburineja ja symbaleja soitettaisiin. Pahaa leikkiä, minä arvaan. +Voi! jospa Asriel olisi täällä! Onko Pharez palannut?" + +"Minä olen teidän luonanne, herrani." + +"Kuinka kuningattaren laita on?" + +"Hän tahtoisi mielellään olla teidän vieressänne." + +"Ei, ei! varjelkaat portteja tuolla. Kuka sanoo, että he sytyttävät +valkeita niitten eteen? Se on tosi. Meidän täytyy hyökätä ulos ja, kävi +kuinka tahansa, kumminkin kaatua kuin sotamiehet. Oi Asriel! Asriel!" + +"Katsokaat, teidän korkeutenne, sotajoukot virtaavat tänne joka +haaralta." + +"Se on Asriel." + +"Ei! teidän korkeutenne, se ei ole vartiakunta. Minun luullakseni he +ovat Scherirah'n miehiä." + +"Hm! Mitä tämä kaikki on, sitä minä en tiedä; mutta kovin pahaa +leikkiä, sitä en epäile. Missä Honain on?" + +"Kuningattaren luona, herra." + +"Se on hyvä. Mitä tuo huuto tietää?" + +"Tässä on sanansaattaja Asrielin tyköä. Tehkäät tilaa! tilaa! + +"No, kuinka käy?" + +"Teidän korkeutenne mieliksi, minä en päässyt vartiakunnan luo." + +"Te ette päässeet vartiakunnan luo! Isieni Jumala! Kuka esti teitä?" + +"Herrani, minä jouduin vangiksi." + +"Vangiksi! Sinain salamain kautta, elämmekö sodassa? Ken vangitsi +teidät?" + +"He ovat julistaneet teidät kuolleeksi." + +"Ketkä?" + +"Vanhempain neuvosto. Niin minä kuulin. Abidan, Zalmunna --" + +"Kapinoitsiat ja koirat! Ketkä lisäksi?" + +"Ylimmäinen pappi." + +"Haa! Onko niin laita? Pharez, tuokaat minulle jotakin juotavaa. Onko +totta, että Scherirah on yhtynyt heihin?" + +"Hänen joukkonsa saartavat seraljia. Ei mikään apu pääse tänne, +elleivät katkaise heidän rivejänsä." + +"Voi! jospa minä olisin siellä hyvän vartiakuntani kanssa! Täytyykö +meidän kuolla tähän kuin surmatut hiiret? Pelokkaita konnia! Pitäkäät +puoltanne, pitäkäät puoltanne, soturini! Tässä on luja työ, mutta +muutamat meistä nauravat varmaan sitä jälkeenpäin. Ken tänä yönä +taistelee urhoollisesti ja uskollisesti Alroy'n rinnalla, hänen +sydämensä on oleva tyytyväinen huomenna. Älkäät pelätkö: minä en +syntynyt henkeäni heittämään missään yksinäisessä eripuraisuudessa. +Minä olen lumottu. Eteenpäin siis!" + + +VI. + +"Mene kalifin luo, hyvä Honain, mene nyt, kun minä pyydän. Minä tulen +yksin toimeen, vaan hän tarvitsee sinun neuvoasi. Sano, ettei hän saa +panna kallista henkeänsä alttiiksi. Nuot häijyt! Asriel on varmaan pian +täällä. Mitä sinä arvelet?" + +"Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Heidän tuumansa ovat huonosti +rakennetut. Minä olen kauan odottanut tätä myrskyistä yötä ja olen +nytkin enemmän levoton kuin säikähtynyt." + +"Minä se olen, jota he tarkoittavat -- minua he vihaavat. Ylimmäinen +pappi myöskin! Niin, niin! minun ylpeä veljeni, hyvä Honain, minä olen +aina tuntenut, ettei hän tyytyisi, ennenkuin hän on karkoittanut minut +tältä valta-istuimelta, johon minulla on oikeus; taikka sydänverelläni +pyyhkinyt vihatun nimeni pois aikakirjoistamme. Häijy Jabaster! Hän +katseli minua karsaasti heti alusta, Honain. Onko hän todella sinun +veljesi?" + +"Minä en huoli muistaa sitä. Hän tavoittaa jotakin enempää kuin sinun +henkeäsi; vaan aika opettaa meitä paremmin kuin kaikki meidän +ajatuksemme." + + +VII. + +Seraljin linnoitukset vastustivat kaikkia kapinoitsiain ponnistuksia. +Scherirah pysyi majassansa, soturit aseissa, ja palautti ne vähäiset +joukot, joita hän oli alusta lähettänyt ulos yhtä paljon katsomaan +asiain menoa kuin auttamaan Abidania. Asriel ja Ithamar käyttäyttivät +kolonninsa viime mainitun päällikön takajoukkoa vastaan, ja päivän +valjetessa oli yksi vartiakunnan osasto tunkenut joen poikki, joka oli +jätetty Scherirah'n vartioittavaksi, sekä rientänyt palatsiin. Näitten +vereksien sotamiesten etupäässä Alroy ryntäsi porteista ulos. Hänen +läsnä-olonsa kautta asia sai semmoisen päätöksen, jota aina oli +sopinutkin varmaan odottaa. Abidanin osasto taisteli rajulla +uskaliaisuudella, jommoista heidän tilansa itsestänsäkin vaati. +Verenvuodatus oli hirveä, vaan heidän tappionsa täydellinen. He eivät +ryhtyneet enää miehissä mihinkään toimiin eivätkä menetelleet minkään +yleisen käskyn mukaan. He ajattelivat kukin vaan omaa pelastustansa +taikka kuinka he myisivät henkensä mitä kalliimpaan hintaan. Muutamat +joutuivat hajalle, toiset pakenivat. Moniaat linnoittivat kartanoita, +toiset basaaria. Kaikki sodan kauhut nähtiin nyt kaduilla. Rakennukset +olivat tulessa, kadut verestä tulvillaan. + +Muutamain uskollisten seuralaisten johdattajana Abidan miehuutensa ja +pikaneuvoisuutensa kautta osoitti itsensä menestystä ansaitsevaksi. +Viimeiseltä hän oli yksinään taikka aivan keskellä vihollisten joukkoa. +Selkänsä suojaksi käyttäen jotakin rakennusta kapean kadun varrella, +jossa suuri lukumäärä vaan haittasi hänen vastustajiansa, hän kaatoi +kauhealla käyräsapelillansa kolme etumaista vihollistaan. Suljettu ovi +antoi myöten päälle tunkevan joukon painosta. Abidan riensi kaitoja +portaita ylös, ja, saapuen jollekin astuinten lomapaikalle, kääntyi +yhtäkkiä ja halkaisi lähimmäisen takaa-ajajansa pään. Hän paiskasi +kookkaan ruumiin seuraavia vastaan, viivytti näin heidän edistymistänsä +ja ennätti rakennuksen katolle. Kolme vartiakunnan soturia kiiti hänen +jälessään. Yksi heistä, joka oli varustettu keihäällä, heitti tämän +päällikön perään. Se haavoitti vähäisen Abidania, joka tempasi sen +käsivarrestaan ja lennätti sen takaisin omistajan sydämeen. Toiset +kaksi soturia, joilla oli vaan miekka aseena, pääsivät häntä +lähemmäksi. Hän ehti nyt viimeiselle katolle rakennusten rivissä. Hän +asettui vastarintaan syvänteen reunalle. Hän hengitti jälleen +alttiisti. He likenivät häntä. Hän väistyi heidän tieltänsä. Yhtäkkiä +hän ihmeteltävällä taidolla viskasi käyräsapelinsa, terä edellä, +tuonnemman vihollisen jalkoihin, joka heti seisattui ja vaikeroitsi +kivusta. Päällikkö karkasi kiinni läheisempään ja mättäsi hänet alas +kadulle, johon hän rusentui mähyksi. Toivoton kapinoitsia havaitsi +yhden lasku-oven. Hän astui tämän kautta alas ja tuli huoneesen, +joka oli naisia täynnä. Nämät alkoivat huutaa. Hän töyttäsi ulos +niitten välitse ja, juosten portaita alas, joutui huoneesen, jossa +vuoteen-omainen ijäkäs mies oleskeli. Vanhus tiedusteli metelin syytä, +vaan ennen vastauksen kuultuaan kuoli pelosta, kun hän näki edessään +hirmuisen olennon, joka oli paksulta peitetty verellä. Abidan sulki +oven, pesi veriset kasvonsa puhtaaksi ja, pukeutuen kuolleen +Armenialaisen tomuisiin vaatteisin, kiirehti ulos taisteloa katsomaan. +Kaukainen katu oli äänetönnä. Päällikkö eteni kenenkään estämättä. +Kulmassa hän näki sotamiehen, joka pysytteli yhtä ratsua päällikköänsä +varten. Aseeton Abidan sieppasi tikarin soturin vyöstä, survasi sen +toisen rintaan, hyppäsi hevosen selkään ja laski täyttä neliä virtaa +kohden. Venhettä ei ollut saatavilla; hän ajoi aaltoihin vankan +ratsunsa selässä. Hän pääsi vastapäiselle rannalle. Joukko kameleja +lepäsi suihkulähteen partaalla. Säikähdys oli hajottanut heidän +johdattajansa. Hän nousi sen selkään, joka näytti nopeimmalta; hän +juoksutti sitä lähimmäistä kaupunginporttia kohden. Portinvartia kielsi +häneltä tietä. Hän salasi levottomuutensa. Hääjoukko, joka palasi +maalta, saapui paikalle. Hän ratsasti keskelle sitä ja kaatoi morsiamen +kultavaunuinensa kumoon. Kesken hämminkiä, huutoja, kirouksia ja +hälinää hän avasi tien itselleen portin kautta, samosi kedon poikki +eikä pysähtynyt, ennenkuin hän pääsi erämaahan. + + +VIII. + +Melske laantui. Soturein huudot, naisten parku, sodan kauhea kohina, +kaikki vaikenivat. Valkea oli sammutettu, verenvuodatus tauonnut. +Kapina oli kukistettu ja järjestys jälleen saavutettu. Voitolliset +sotajoukot kulkivat vartioiten ympäri kaupunkia, jossa kaikki huoneet +olivat suljetut, ja päivänlaskussa voittaja itse vastaan-otti +juhlasalissaan päällikköjensä kertomukset ja onnentoivotukset. +Jabasterin vangitseminen näytti palkitsevan Abidanin paon. +Kummastuttavia sankaritöitä toimitettuansa ylimmäinen pappi vihdoin oli +voitettu ja pidettiin nyt vankina seraljissa. Scherirah'n käytöstä ei +tarkastettu erittäin ankarasti; toimikunta asetettiin tutkimaan +salaista asiata, ja Alroy vetäytyi kylpemään virvoittaaksensa itseään +voiton vaivoista, ensimäisen voiton, jota hän ei voinut katsoa +triumfiksi. + +Kun hän synkkämielisenä ja uupuneena lepäsi vuoteellansa, ilmoitettiin +Schirene tulleeksi. Prinsessa heittäysi hänen kaulaansa ja syleili häntä +syleilemistään. Kalifin sydän lientyi hänen puolisonsa hellyydestä, +hänen mielensä virkistyi, hänen alakuloisuutensa katosi. + +"Rubinini!" lausui Schirene, ja hän puhui matalalla, hiljennetyllä +äänellä, kasvot kätkettyinä Alroy'n rintaa vastaan. "Rubinini! +rakastatko sinä minua?" + +Alroy hymyili lempeästi, kun hän painoi häntä sydäntänsä vastaan. + +"Rubinini, sinun helmesi on niin pelästynyt, ettei se tohdi katsella +sinua. Nuot häijyt miehet! minä se olen, jota he vihaavat, minua he +aikovat surmata." + +"Ei ole mitään vaaraa, suloiseni. Se on ohitse nyt. Älä puhu -- niin, +älä edes ajattele sitä." + +"Voi häijyjä! Ei löydy mitään iloa tässä maailmassa, niin kauan kuin he +elävät. Kun aikoivat murhata Alroy'n, mahtavan hallitsiansa, joka on +tehnyt heidät viheliäisistä orjista ruhtinaiksi! Kiittämättömät pedot! +Minä olen niin levoton -- minä en koskaan enää nuku. Kuinkas aikoivat +tappaa minun viattoman lintuni, minun ihanan lintuni, minun oman +sydämeni! Minä en saata uskoa sitä. Minä se olen, jota he vihaavat. +Minä olen varma siitä, että he tahtovat surmata minut. Sinä et saa +koskaan jättää minua, ei, ei, ei! Sinä et saa jättää minua, armaiseni, +ei milloinkaan, ei milloinkaan! Kuulitko sinä mitään melua? Minusta +tuntuu kuin he olisivat täällä taas valmiina sysäämään tikarinsa +sydämeemme -- meidän hellään, hellään sydämeemme! Minä luulen, että +sinä rakastat minua, lapseni, todella, minä luulen, että niin teet!" + +"Rohkaise mielesi, kultaiseni! Meidän ei tarvitse pelätä mitään, +sieluni; minä en voi rakastaa sinua enemmän, muutoin minä sen tekisin." + +"Kaikki ilo on mennyt! Minä en koskaan nuku enään. Voi minun sieluni! +olenko sinä todella hengissä? Halailenko minä omaa Alroy'tani, vai onko +kaikki vaan hurjaa ja häirittynyttä unen-näköä? Ovatko minun +käsivarteni kierretyt varjoisen haamun ympäri, ja olenko minä itse +hautakammion kummitus? Häijyt, häijyt ihmiset! Lieneekö se toden totta? +Kuinka, surmata Alroy'n! minun iloni, koko minun elämäni! Voi! voi +minua! meidän kirkas onnemme on paennut ijäksi!" + +"Ei niin, suloinen lapseni; me olemme vaan, mitä ennen olimme. Muutamia +lyhyitä hetkiä, ja kaikki on oleva yhtä valoisaa, kuin jos ei mikään +myrsky olisi pimittänyt meidän selkeitä päiviämme." + +"Oletko nähnyt Asrielia? Hän kertoo niin kauheita asioita!" + +"Kuinka niin?" + +"Voi minua! minä olen niin yksinäinen. Minulla ei ole yhtään ystävää." + +"Schirene!" + +"He himoitsevat minun vertani; minä tiedän, he himoitsevat minun +vertani." + +"Todellakin tyhjä luulo." + +"Tyhjä! kysy Asrielilta, kysy Ithamarilta. Tyhjä! niin on kirjoitettu +heidän tauluihinsa, heidän veriseen ryöstön ja murhan luetteloonsa. +Sinun surmasi oli aikaan saattava minun kuolemani, ja jos he olisivat +voineet toivoa, että minun lintuni vaan olisi luopunut hellästä +toveristaan, he olisivat säästäneet hänet. Niin! niin! minä se olen, +jota he vihaavat, minua he tahtovat surmata. Tämän vartalon -- minä +pelkään, että se on kadottanut sulonsa, vaan se on vielä sinun, ja +kerta sinä sanoit, että sinä rakastit sitä -- tämän vartalon he +olisivat pilkanneet ja teloittaneet, tämän lumivalkoisen poven he +olisivat repineet ja raadelleet, ja tämän lämpimän veren, joka liikkuu +ainoastaan sinua varten, tämän lämpimän veren tulvan julma Jabaster +olisi vuodattanut vanhan kostonsa alttarilla. Hän vihasi minua aina!" + +"Jabaster! Schirene! Missä me olemme, ja mitä me olemme? Elämä, +elämä, ne valehtelevat, jotka nimittävät sinua luonnoksi! Luonto ei +lähettänyt koskaan tämmöisiä tuskan vihureita. Oi! minun sydämeni on +pakahtumallaan. Minä karkoitin hänet ajatuksistani, ja nyt puolisoni +palauttaa hänet mieleeni, ja nyt minun täytyy muistaa, että hän on +minun -- vankini! Taivaan Jumala, isieni Jumala, näihinkö nyt on +jouduttu? Miksi hän ei paennut? Miksi sai Abidan, tavallinen murhaaja, +pelastaa ilkeän henkensä, ja tämä suuri mies, tämä vakava ja mahtava +olento -- voi minua! minä olen elänyt kyllin. Jospa he olisivat +menestyneet, jospa --" + +"Herkeä, herkeä, Alroy! Minä rukoilen sinua, armaani, ole levollinen. +Minä tulin tyynnyttämään sinua eikä intohimojasi sytyttämään. Minä en +sano, että Jabaster halasi sinun kuolemaasi, vaikka Asriel sanoo niin; +minä se olen, jota vastaan hän sotii; ja jos Jabasterin täytyy todella +olla niin lähellä sinun sydäntäsi -- jos hän on todella niin +tarpeellinen sinun onneasi varten eikä voi elää sovinnossa sinun orjasi +kanssa, joka nyt seisoo tässä, minä tiedän velvollisuuteni, herrani. +Minä en soisi, että sinun onnesi himmentyisi sen vuoksi, että pelastat +tämän yksinäisen sydämen, vaikka minä tunnen, että se halkeaa. Minä +tahdon mennä, minä tahdon kuolla ja pitää elämän vaikeimpia vaiheita +sulana autuutena, jos se hyödyttää sinua." + +"Oi Schirene! mitä sinä tahdot? Tämä -- tämä on tuskalloista." + +"Nähdä sinut turvallisena ja onnellisena; ei mitään muuta." + +"Minä olen niin, jos vaan sinä olet." + +"Älä minusta huoli, minulla ei ole mitään väliä." + +"Sinä olet kaikki -- minulle." + +"Rauhoitu, rakkaani. Minua surettaa kovin, että, kun tulin sinua +viihdyttämään, minä vaan kiihdytin sinua. Kaikki on hyvin, kaikki on +hyvin. Sano, että Jabaster elää. Entä sitten? Hän elää, ja osoittakoon +hän itseänsä kuuliaisemmaksi kuin ennen; siinä on kaikki." + +"Hän elää, hän on minun vankini, hän odottaa tuomiotansa. Se on +laskettava." + +"Niin, niin!" + +"Annammeko hänelle anteeksi?" + +"Herrani tekee mieltänsä myöten." + +"Ei, ei, Schireneni, ole ystävällisempi. Minä olen aivan onneton. Sano, +mitä sinä pyydät?" + +"Jos minun täytyy sanoa, minä sanon kerrassaan -- hänen henkeänsä." + +"Voi minua!" + +"Jos meidän entisellä rakkaudellamme on mitään suloa, jos vastaisen, +yhtä runsaan ilon toivo on se, joka sitoo sinut tähän varjokkaasen +maailmaan, niinkuin se sitoo minut, sitoo yksistänsä, minä pyydän hänen +henkeänsä. Hän seisoo meidän ja meidän rakkautemme välillä, Alroy, ja +on seisonut aina. Ei löydy mitään onnea, niin kauan kuin Jabaster elää; +enkä minä voi olla sama Schirene sinulle, kuin tähän asti olen ollut, +jos tämä ylpeä kapinoitsia elää käytöstäni salaa urkkiaksensa." + +"Aja hänet maankulkeuteen, aja hänet maankulkeuteen!" + +"Yhtymään kapinoitsioihin! Tämäkö sinun valtioviisautesi on?" + +"Voi Schirene! Minä en rakasta tätä miestä, vaikka minusta tuntuu, että +minun pitäisi; vaan kuitenkin, jospa tietäisit kaikki?" + +"Minä tiedän liian paljon, Alroy. Alusta alkaen hän on inhottanut +minua. Anna nyt, anna, suloinen lintuni, yksi lahja, yksi ainoa lahja +vaan omalle Schirenellesi, jota nuot häijyt miehet niin säikähyttivät! +Minä pelkään, että he tekivät enemmän pahaa, kuin sinä voit arvata. +Niin! ryöstivät pois meidän toivomme. Kenties. Yksi lahja, yksi lahja +vaan! minä en vaadi paljon -- pettäjän päätä. No, anna minulle +sinettisormuksesi. Sinä et anna; no, minä otan sen siis. Mitä, sinä +vastustat! Minä muistan, kuinka sinä usein sanoit, että suudelma voisi +taivuttaa sinun mieltäsi vaikka mihin. Tuossa saat yhden. Maistuiko se +makealta? Saat toisen -- ja vielä yhden. Minä sain jo sormuksen. Jää +hyvästi, armas lintuni, minä palajan heti lepäämään sinun pesässäsi." + + +IX. + +"Hän on saanut sormuksen! Mitä tämä on? mitä tämä on? Schirene! oletko +sinä mennyt? Ei, ei suinkaan. Hän laskee leikkiä. Jabaster! Pettäjän +pää! Kuulkaat! Pharez, Pharez!" + +"Herra." + +"Menikö kuningatar tuota tietä?" + +"Meni, herra." + +"Kyynelet silmissä?" + +"Ei! hyvin iloisena!" + +"Nouda Honain -- nouda nuolen nopeudella. Honain! -- Honain! Hän +vartioi tuossa ulkona. Minä olen elänyt elämäni parhaan osan, se on +aivan varmaa. Minun sydämeni halkee. Schirene laskenee leikkiä! Haa! +Honain. Suo anteeksi tämä hämmentynyt katsanto. Joudu asesaliin! joudu, +joudu!" + +"Miksi, herra?" + +"Niin! miksi -- miksi! Päätäni pyörryttää. Sinun veljesi -- sinun suuri +veljesi -- kuningatar -- kuningatar on vienyt minun sinettisormukseni, +se on, minä annoin sen hänelle. Joudu, joudu! taikka hetken perästä +Jabaster ei ole enää. Hän on mennyt. Pharez! sinun käsivartesi -- minä +tainnun!" + + +X. + +"Hänen korkeutensa on kovin huonoissa voimissa tänään." + +"He sanovat, että hän meni tainnoksiin tänä aamuna." + +"Ei, ei kylvyssä. Vaan kun hän kuuli Jabasterin kuolemasta." + +"Millä tavalla hän kuoli, herra?" + +"Hän kuristi itsensä. Hänen jalo sydämensä ei voinut kärsiä +epäsuosiota, ja niin hän päätti kaikki kunniakkaat tekonsa." + +"Hän oli suuri mies!" + +"Hänen vertaistansa me emme saa äkkiä nähdä. Kuningatar oli aikaan +saanut hänen anteeksi-antamuksensa ja kiirehti itse asesaliin tätä +tietoa viemään -- voi! liian myöhään." + +"Nyt on kummalliset ajat. Jabaster kuollut!" + +"Hyvin merkillinen tapaus." + +"Kuka nyt pääsnee ylimmäiseksi papiksi?" + +"Minä en luule, että siihen virkaan asetetaan ketään!" + +"Syöttekö illallista tänään herra Ithamarin luona?" + +"Syön." + +"Niin minäkin. Mennään yhdessä. Kuningatar on aikaan saanut hänen +anteeksi-antamuksensa. Hm! se on kummallista." + +"Todellakin. Hoetaan, että Abidan on paennut." + +"Niin aina. Tapaammeko Medadin tänään?" + +"Luultavasti." + + + + +KYMMENES OSA. + + +I. + +"Hän ei tule vielä! hänen iloinen muotonsa ei kumota vielä sumealta +taivaaltamme. Hän ei tule vielä! varjokkaat tähdet näyttävät +murheellisilta ja himmeiltä, kun heidän kuningattarensa on poissa. Hän +ei tule vielä!" + +"_Me olemme kuun vartioita ja elämme yksinäisyydessä valoa +ilmoittaaksemme_." + +"Hän ei tule vielä! hänen pyhä muotonsa ei kutsu meitä vielä hurskaasen +juhlaamme. Hän ei tule vielä! Meidän veljemme odottavat kaukana, +äänettöminä ja liikkumatta, hänen pyhää sädettänsä. Hän ei tule vielä!" + +"_Me olemme kuun vartioita ja elämme yksinäisyydessä valoa +ilmoittaaksemme_." + +"Hän tulee, hän tulee! hänen ihana muotonsa väikkyy lempein +loistoinensa hohtavissa ilmoissa. Hän tulee, hän tulee! Syttykäät +tulitornit ja kertokaat kansalle, että kuukausi alkaa! Hän tulee, hän +tulee!" + +"_Me olemme kuun vartioita kansalle kertoaksemme, että kuukausi +alkaa_." + +Viipymättä hurskaat vartiat virittivät valkean kunnaan huipulle, ja +tuhannet liekit leimahtivat ilmi ympäri maata. Kaukasosta Libanoniin +joka vuorella valokruunu! + + +II. + +"Herra! joku Tatari on saapunut Hamadanista, joka ei tahdo puhua kuin +teidän itsenne kanssa. Minä sanoin jo hänelle, ettei teidän korkeutenne +sopinut vastaan-ottaa häntä, ja toimitin häntä Honainin luo; vaan +kieltäminen ei vaikuta häneen mitään. Ja siinä luulossa, että kenties +prinsessa Miriam --" + +"Hamadanistako? Te teitte hyvin, Pharez. Laskekaat hänet sisään." + +Tatari tuli. + +"No, herrani; hyviä uutisia; minä toivon!" + +"Herrani, suokaat minulle anteeksi, mitä pahimpia. Herra Abner lähetti +minut ja käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun puheille." + +"Hyvä, te puhutte kalifin kanssa. Teidän asianne? Mitä varakuninkaalle +kuuluu?" + +"Herrani, hän käski minun kertoa sinulle, että samana hetkenä, +jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, sytytettiin +Kaukasolla, Karmanian pelätty kuningas, suuri Alp Arslan, astui sinun +kuningaskuntaasi, ja leviää joukkoinensa koko Persian ylitse." + +"Haa! Entä Abner?" + +"Hän lähtenyt häntä vastaan ja pyytää apua." + +"Se on annettava hänelle. Nämät ovat todella tärkeitä uutisia! Koska te +Hamadanin jätitte?" + +"Yöt päivät minä olen matkustanut nopeimmalla dromedarilla. Kolmas aamu +näkee minut Bagdadissa." + +"Te olette tehneet velvollisuutenne. Katsokaat, että tätä uskollista +sanansaattajaa hoidetaan hyvästi, Pharez. Kutsukaat herra Honain +tänne." + +"Alp Arslan! Haa! hyvin kuuluisa soturi. Samana hetkenä, jolloin +tulitornissa valkea sytytettiin. Ei siis mikään äkkinäinen tuuma, vaan +kauan valmistettu. Se ei ole minun mieleeni." + +"Herrani", lausui Pharez, astuen jälleen huoneesen, "joku Tatari on +saapunut maakunnan rajoilta, joka ei tahdo puhua kuin teidän itsenne +kanssa. Minä sanoin jo hänelle, että teidän korkeudellanne oli tärkeitä +tehtäviä, vaan, kun minä ajattelin, että hän toi samanlaisia uutisia, +minä --" + +"Se Oli hyvin luultavaa; vaan älkäät koskaan ajatelko, hyvä Pharez. +Minun tekee mieli nähdä hänet." + +Tatari tuli. + +"No, mitä nyt! -- mistä?" + +"Mogulista. Kuvernöri käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun +puheille ja kertoa teidän korkeudellenne, että samana hetkenä, jolloin +se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, vuorilla sytytettiin, +julma kapinoitsia Abidan nosti Judan lipun maakunnassa, julistaen sotaa +teidän majestettiänne vastaan." + +"Suurellako miesvoimalla?" + +"Kuninkaallinen osasto pysyy teille uskollisena sisäpuolella +vallejansa." + +"Riittävä vastaus. Tämä yhtyy tuohon toiseen vehkeesen. Meille tulee +vähäisen vaivaa. Oletteko kutsuneet Honainia?" + +"Olen, herrani." + +"Menkäät ja katsokaat, että tästä lähettiläästä pidetään huolta +soveliaalla tavalla, ja, Pharez -- tulkaat likemmäksi; älkäät antako +kenenkään puhua heidän kanssaan: Te ymmärrätte?" + +"Teidän korkeutenne luottakoon minuun." + +"Abidan jäi henkiin. Hän ei pääsne yhtä onnellisesti tällä kertaa. +Minun täytyy tavata Scherirah'ta. Minä epäilen suuresti -- mitä tämä +on? Enemmän uutisia!" + +Kolmas Tatari astui sisään. + +"Teidän korkeutenne mieliksi, tämä Tatari oli saapunut Syrian +rajoilta." + +"Käy vastainen tuuli, minä en epäile enään. Puhukaat suunne puhtaaksi, +mies!" + +"Herra! Suokaat minulle anteeksi; minä tuon vaan surullisia sanomia." + +"Sanokaat kaikki!" + +"Herra Medad lähetti minut." + +"No! Onko hän nostanut kapinaa? Tämä näyttää tarttuvalta taudilta." + +"Voi! ei, ankara hallitsia, herra Medad ei ole ajatellut kuin sinun +kunniaasi. Voi! voi! hänen täytyy nyt suojella sitä pelättäviä, monin +verroin väkevämpiä vihollisia vastaan. Herra Medad käski minun mennä +kalifin eikä kenenkään muun puheille ja kertoa teidän korkeudellenne, +että samana hetkenä, jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun +juhlan, sytytettiin Libanonilla, Rumin sultani ja entinen arabialainen +kalifi levittivät profeettansa lipun suuren sotarinnan eteen ja astuvat +nyt Bagdadia päin." + +"Ilmeinen salaliitto! Onko Honain tullut? Kutsukaat heti kokoon +visirien neuvosto. Maailma on nousnut minua vastaan. Hyvä! rauha on +alkanut iljettää minua. He eivät tapaa minua uinailemasta!" + + +III. + +"Te näette, hyvät herrat", Alroy lausui, ennenkuin neuvoskunta erosi, +"että meidän tulee ahdistaa heitä yksittäin. Sitä ei käy epäileminen. +Jos he pääsevät yhtymään, meidän täytyy taistella lukuisampia +vihollisia vastaan. Meidän tulee kukistaa heidät erikseen. Minä menen +itse Persiaan. Ithamar heittäyy sultanin ja Abidanin väliin. Medad +peräytyy Ithamarin luo. Scherirah varjelee pääkaupunkia. Honain, te +olette hallitsia väli-aikana. Ja niin, jääkäät hyvästi. Minä lähden +tänä iltana matkaan. Rohkaiskaat mielenne, urhoolliset kumppanini. +Myrsky on valloillansa, mutta moni seeteri jää ukon-nuolilta +pirstaamatta." + +Kokous päättyi. + +"Oma Scherirah'ni!" lausui kalifi, kun erottiin, "viipykäät hetkinen. +Minä tahdon puhua kahden kesken teidän kanssanne. Honain", jatkoi +Alroy, seuraten suuri-visiriä ulos huoneesta ja jättäen Scherirah'n +yksikseen; "Honain, minä en ole vielä saanut puhua yksityisesti +sanaakaan teidän kanssanne. Mitä arvelette kaikista näistä?" + +"Herrani, minä varon pahaa, mutta toivon hyvää." + +"Se on viisaasti tehty. Jospa Abner vaan jaksaisi pitää tuota +Karamanialaista kurissa! Minä aion puhutella Scherirah'ta erityisesti. +Minä epäilen häntä kovasti." + +"Minä takaan -- hänen petoksensa." + +"Haa! minä epäilen häntä. Sentähden minä en annakaan hänelle mitään +päällikön virkaa. Minä en tahtoisi asettaa häntä liian lähelle hänen +entistä kumppaniansa. Me panemme hänen kapinamieliset soturinsa +kaupunkia puollustamaan." + +"Herrani, näinä tämmöisinä hetkinä ei käy jalomielisyyttä +harjoittaminen. Scherirah on varsin kunnollinen päällikkö, varsin +kunnollinen päällikkö, mutta -- lainatkaat minulle sinettisormuksenne, +minä pyydän teitä, herrani." + +Alroy kävi vaaleaksi. + +"Ei, minä olen kerta luopunut siitä enkä milloinkaan enää luovu. +Te olette koskeneet semmoiseen aineesen, joka saattaa minut +murheelliseksi. Raskas kuorma painaa minun omaatuntoani -- miksi tai +mikä, sitä minä en tiedä. Minä olen viaton, te tiedätte, että minä olen +viaton, Honain!" + +"Minä vastaan teidän korkeutenne puolesta. Sitä, jossa on niin paljon +inhimillisen hyvyyden hunajaa, että hän säästää semmoista miestä kuin +Scherirah'ta, vaikka tämä on hänen tiellänsä, sitä todellakin luulee +vielä paljon laupeaammaksi, kun on kysymys jalommasta miehestä." + +"Voi minua! ajatukseni ovat hämmennyksissä. Miksi hän ei ole täällä? +Jospa minä vaan olisin seurannut -- mitäpä siitä! mitäpä siltä! +Kiirehtikäät kuningattaren luo ja kertokaat hänelle kaikki, mitä on +tapahtunut. Minä menen Scherirah'n puheille." + +Kalifi palasi. + +"Antakaat minulle anteeksi, urhoollinen Scherirah; tämmöisinä aikoina +minun ystäväni suonevat minulle anteeksi jonkun kohteliaisuuden +virheen." + +"Teidän korkeutenne on liian hyvä." + +"Te näette, Scherirah, mistäpäin tuuli käy, te, urhoollinen sydän. Me +saamme epäilemättä paljon työtä. Minä kaipaan kovasti oikein +luotettavaa ystävää, jonka uskolliseen poveen voisin kätkeä kaikki +huoleni. Minun oli aikomus lähettää teidät tuota Abidania vastaan, +vaan ehkä se on parempi, että minä menen itse. Nämät ovat niitä hetkiä, +joita ei tulisi hämmästyä, vaan emme kuitenkaan tiedä, kuinka asiat +päättyvät -- ei, emme tiedä sitä. Pääkaupunki, ympäröivä maakunta -- +joku tappio ja nämät petolliset Mahomettilaiset nousnevat meitä +vastaan. Minun tarvitsisi jäädä tänne, vaan jos jätän Scherirah'n, minä +jätän itseni. Minä tunnen sen täydellisesti -- se lohduttaa minua. +Saattaa tapahtua, että minun täytyy perääntyä kaupunkiin. Olkaat +varotettuna, Scherirah. Laittakaat niin, että minä peräännyn lujien +ystävien turviin. Minun luottamukseni teihin on suuri. Oi! käyttäkäät +sitä viisaasti! Te ette voi menetellä kuin jalosti." + +"Teidän korkeutenne olkoon vakuutettu, ettei minulla ole kuin yksi +ajatus, teidän etunne ja kunnianne. Älkäät epäilkö minun ystävyyttäni, +herrani. Minä en ole noita kainostelevia nuorukaisia, jotka ovat täynnä +omia tekojansa ja imartelemista, herrani, mutta minun elämäni on +kokonaan teidän, ja minä olen aina valmis panemaan teitä varten kaikki +alttiiksi." + +"Minä tiedän sen, Scherirah, minä tiedän sen, minä tunnen sen +täydellisesti. Mitä te arvelette vihollisten liikunnoista?" + +"Ne ovat hyvin viisaasti suunnitellut, vaan en minä missään tapauksessa +epäile, että teidän majesteettinne asia on oivallisesti onnistuva." + +"Luuletteko, että sotamiehet ovat hyvällä mielellä?" + +"Minä vastaan omieni puolesta. He ovat tylyjä poikia, ehkä vähän +liiaksi raakoja, teidän korkeutenne. Ei meistä ole juhlapäivien +vartioväeksi, mutta me tiedämme velvollisuutemme, ja me teemme sen." + +"Se on hyvä, siinä on kaikki, mitä minä tarvitsen. Minä aion +tarkastella sotajoukot, ennenkuin lähden. Antakaat jaella lahjoja +heille; ja ohitse mennen sanottu, minä olen aina unhottanut, että +teidän legionanne tästälähin nimitetään Syrian legionaksi. Meidän tulee +kiittää heidän aseitaan parhaasta maakunnastamme." + +"Minä ilmoitan heille teidän korkeutenne tahdon. Jos olisi mahdollista, +se enentäisi heidän rakkauttansa." + +"Minä en pyydä sitä. He ovat minun omat lapseni. Syökäät illallista +minun kanssani tänä yönä seraljissa, Scherirah. Vaan aivan kahden +kesken. Juodaan vielä kerta, ennenkuin eroamme. Me olemme vanhat +ystävät, niinkuin tiedätte. Muistatteko vielä autiokaupunkiamme?" + + +IV. + +Alroy astui Schirenen huoneesen. "Oma henkeni! sinä tiedät kaikki?" + +Prinsessa juoksi esiin ja laski käsivartensa hänen kaulaansa. + +"Älä pelkää, sydänkäpyni, kuningattaremme ei tarvitse hävetä meitä. +Tämän työn me toimitamme nopeasti. Kaksi kolmannesta heistä olemme jo +ennen kukistaneet eivätkä meidän laakerimme suinkaan lakastu tuon uuden +vastustajan tähden, vaan hänen verensä saa kasvattaa uusia." + +"Rakkahin Alroy, älä mene itse, minä rukoilen sinua. Eiköhän Asriel +voittane?" + +"Minä toivon niin -- minun seurassani. Vähäksi aikaa me eroamme -- +varsin vähäksi. Tämä on meidän ensimäinen eroamisemme: jospa se olisi +viimeinen!" + +"Voi! ei, ei, ei: voi! älä sano, että eroamme." + +"Sotajoukot ovat aseissa; huomis-aamu kuulee sotatorveni." + +"Minä en jätä sinua, ei! Minä en jätä sinua. Mitä Schirenellä on +toimittamista ilman Alroy'ta? Etkö sinä ole usein lausunut, että minä +innostutan sinua? Vaaran hetkenäkö minä olisin poissa? Ei suinkaan! +Minä en jätä sinua; ei, minä en jätä sinua." + +"Sinä olet aina läsnä minun ajatuksissani, armaani. Taistelossa minä +ajattelen häntä, ainoata, jonka vuoksi voitan." + +"Ei, ei, minä lähden sinua kanssasi, minun täytyy todellakin lähteä, +Alroy. Minusta ei ole mitään haittaa, usko minua, suloinen poika, ei +ole. Minä en pyydä mitään saattokuntaa, ei, ei yhtäkään palveliatarta. +Usko minua, minä tiedän, kuinka todellisen sotamiehen puolison tulee +itseänsä käyttää. Minä valvon sinun vuoteellasi, kun sinä nukut, ja +hoidan sinua, kuu olet haavoitettu, ja kun lähdet taisteloon, minä +vyötän sinun sankarilliset lanteesi miekallasi ja kuiskailen triumfia +voitokkailla suudelmilla." + +"Minun oma Schireneni! voitto loistaa sinun silmistäsi. Me kukistamme +heidät, tyttö." + +"Abidan, kaksin kerroin vilpillinen Abidan! minä soisin, että hän kaksi +kertaa hirtettäisiin! Ennenkuin tuo turmiokas profetissa kuoli, hän +ennusti tätä aikaa ja viittasi ilkastellen Abidanin vastaiseen +petokseen." + +"Älä ajattele häntä." + +"Entä Karakonialainen -- luuletko, että hän on kovinkin väkevä?" + +"Kylläksi, kallihin, kunniaamme varten. Hän on ankara soturi. Minä +toivon, ettei Abner riistä meiltä aiottua voittoamme." + +"Niin sinä voitat, minä en huoli kenen miekan kautta. Lähdetkö todella +huomenna?" + +"Päivän valjetessa. Jää nyt tänne, minä pyydän sinua, armaiseni!" + +"Ei millään muotoa! -- minä en jätä sinua. Minä olen aivan valmis. +Päivän valjetessako? Sydän-yö on kohta käsillä. Minä panen vähäisen +maata tälle sohvalle, ja matkustan kantovuoteellani. Oletko varma, että +Alp Arslan itse on lähtenyt sotaan?" + +"Aivan varma, kultaseni." + +"Perikato hänen kruunullensa! Me voitamme. Tuleeko Asriel meidän +kanssamme?" + +"Tulee!" + +"Se oli hyvä; päivän valjetessa. Minua nukuttaa pikkuisen. Minä +luulen, että panen tuokioksi maata." + +"Tee niin, lintuseni; minä menen huoneeseni, ja aamun koittaessa minä +herätän sinut suudelmalla." + + +V. + +Kalifi palasi kammioonsa, jossa hänen kirjurinsa paraikaa +työskentelivät. Astuessansa edestakaisin permannolla hän lausui heille +tarpeelliset käskyt. + +"Kuka on vartioiva upseeri?" + +"Benaiah, herra." + +"Minä muutan hänen. Hän pelasti minun pääni Tigrin partaalla. Tämä on +häntä varten. Kuningatar seuraa meitä. Hän olkoon Benaiah'n turvissa. +Nämät paperit ovat visirille annettavat. Sotajoukot olkoot aseissa +päivän valjetessa. Tämä päiväkäsky on herra Asrielia varten. +Toimittakaat tämä heti Hamadaniin. Onko Tatari lähetetty Medadin luo? +Se on hyvä. Te olette tehneet velvollisuutenne. Nyt levolle, Pharez!" + +"Herra!" + +"Minä en mieli nukkua tänä yönä. Tuokaat minulle minun juomani. Menkäät +makaamaan, hyvä poikani. Minä en tarvitse mitään. Hyvää yötä." + +"Hyvää yötä, armollinen herra!" + +"Jos miettisin! Minä olen yksinäni. Minä olen levollinen eikä minun +sieluni kuitenkaan ole iloinen. Minä en ole, mikä minä olin. Ken olisi +voinut neljäkolmatta tuntia takaperin uneksia näitä? Kaikki jälleen +vaaran alttiina! Kerta vielä sotakentällä ja taistellen samalla +valtakunnan ja hengen puolesta! Minulta puuttuu entisten päivien +mahtava into. Minä en ole, mikä minä olin. Minulla ei ole luja usko. +Kaikki ympärilläni näyttää muuttuneelta ja untelolta ja elottomalta. +Missä ovat nyt nuot säihkyvät silmät ja voittoa ennustavat kasvot, +jotka ympäröitsivät minua taistelon aattona, minua, Herran voideltua! +Minä en näe niitä nyt. Ne ovat muuttuneet niinkuin minä. No! tuo Abidan +oli yksistänsä koko sotajoukon veroinen, ja nyt hän on nousnut minua +vastaan. Schirene puhui profetissasta; mieleeni muistuu, kuinka tämä +tyttö oli meidän riviemme innostuttava sotatorvi, vaan missä hän nyt +on? Oikeuteni rankaisema! Ja missä hän on, tuo paljoa voimakkaampi, tuo +ystävä, neuvon-antaja, ainainen johdattaja, nuoruuteni opettaja; kaiken +mainehikkaan elämänjuoksuni vakava, lempeä, uskollinen kaitsia; joka +työskenteli yöt päivät herkeämättä, että minä tulisin kuuluisaksi! Voi! +minusta tuntuu kuin olisin pikemmin tuomittu ja toivoton uskonsa +pettäjä kuin nuori sankari taistelon aattona, jota alinomaisten +triumfien muisto elähyttää!" + +"Haa! mikä kauhea haamu sinä olet, joka nouset mustasta maasta +edestäni? Sinä olet jonkun näköinen, jota en tohdi nimittää, mutta +nimitän kuitenkin -- Jabasterin haamu. Pois! miksi katselet minua niin +synkästi? En minä sinua surmannut. Elänkö minä vai uneksinko vai mitä? +Minä näen hänen, niin! minä näen sinun. Minä en pelkää sinua, minä en +pelkää mitään. Minä olen Alroy.° + +"Puhu, oi puhu! Minä vannotan sinua, mahtava aave, puhu. Koko +entisyyden muiston kautta, vaikka se on mielettömyyttä, minä vannotan +sinua, anna minun kuulla lapsuuteni säveliä jälleen." + +"_Alroy, Alroy, Alroy_!" + +"Minä kuuntelen, niinkuin kuuntelisin viimeisen pasunan ääntä." + +"_Kohtaa minua Nehavendin lakealla_." + +"Hän on mennyt! Puhuessaan hän katosi. Se oli Jabaster! Isieni Jumala, +se oli Jabaster! Tämä kääntyy liian kamalaksi. Minun rohkeuteni on +höltynyt! Minä olisin valmis laskeumaan maahan ja kuolemaan. Se oli +Jabaster! Tuo ääni soi minun korvissani niinkuin kaukainen ukkosen +jyrinä: '_kohtaa minua Nehavendin lakealla_.' Minä tulen, jalo aave, +vaikka kohtaankin tuomioni. Jabaster! Olenko minä nähnyt Jabasterin. +Todellakin! Minusta tuntuu kuin olisin mieletön. Haa! mitä tämä on?" + +Kauhea ukkosen jyskäys paukahti palatsin kohdalla; sitä seurasi outo +kolina, joka tuntui tulevan jostakin huoneesta; seraljin muurit +järkkyivät. + +"Maantärähys'" Alroy huudahti. "Jospa maa aukenisi ja nielaisisi +kaikki! Haa! Pharez, onko se havauttanut sinuakin? Pharez! me elämme +eriskummaisissa ajoissa." + +"Teidän korkeutenne on kovin vaalea." + +"Niin sinäkin olet, poikani! Tahtoisitko sinä minua iloiseksi? Vaalea! +me lienemme kylläkin vaaleat; jos tietäisit kaikki. Haa! tuo kauhea +ääni taas! Minä en kestä sitä, Pharez, minä en kestä sitä. Minä olen +kestänyt paljon, mutta tätä minä en kestä." + +"Herrani, se tulee asesalista." + +"Juokse katsomaan. Ei, minä en tahdo jäädä yksikseni. Missä Benaiah on? +Anna hänen mennä. Jää minun luokseni, Pharez, jää minun luokseni. Minä +pyydän sinua, jää tänne, lapseni." + +Pharez talutti kalifin vuoteelle, johon hän heittäysi vaaleana ja +vapisevana. Tuokion kuluttua hän kysyi, oliko Benaiah palannut. + +"Hän tulee juuri nyt, herrani!" + +"Hyvä, kuinka laita on?" + +"Herrani! Varsin hirveä tapaus. Kun ukkonen jymähti palatsin yli, pyhä +lippu putosi asemiltansa ja särkyi tuhansiksi kappaleiksi. Kumma kyllä, +Salomonin valtikkaa ei myöskään voi löytää eikä mitään jälkeä siitä +näy." + +"Älkäät puhuko tästä kenellekään, jos rakastatte minua, poikani. Älkäät +laskeko ketään asesaliin. Jätä minut, Benaiah, jätä minut, Pharez." + +He vetäytyivät pois. Alroy katseli heidän lähtöänsä sanomattoman +tuskaisella silmäyksellä. Samalla hetkellä, kuin he katosivat, hän +riensi vuoteen luo, ja heittäytyen polvillensa ja peittäen kasvonsa +käsillään, purskahti rajuun itkuun, ja huudahti. -- "Oi! Jumalani, minä +olen hylännyt sinun, ja nyt sinä olet hylännyt minun!" + + +VI. + +Vähitellen uni valloitti voipuneen ja toivottoman kalifin. Hän +laskeusi divanillensa ja nukkui ennen pitkää sikeään uneen. Hän lienee +levännyt tunnin aikaa, kun hän yhtäkkiä heräsi. Siitä kammiosta, jossa +hän makasi, tultiin isoon saliin korkean ja lavean holvikaaren kautta, +joka tavallisesti oli vaatteella verhottu, mutta nyt oli paljastettu. +Ihmeeksensä Alroy näki, että tämä eteishuone nyt hohti valosta. Hän +nousi vuoteeltansa, hän astui eteenpäin; hän havaitsi uuteliaisuuden ja +pelon tunteilla, että sali oli täynnä olentoja, hirveät tosin katsella, +mutta hänelle enemmän hirveät kuin oudot. Hän tunsi, että nämät +tavattoman isot ja mystilliset haamut, jotka seisoivat ympäri avaran +huoneen seiniä ja joista jokainen piti ojennetussa kädessään leiskuvaa +tulisoittoa, olivat noita kammottavia Afriteja. Salin päässä istui +komealla valta-istuimella, jota papit ja hovimiehet ympäröivät, eräs +hallitsia, jonka Alroy oli ennen nähnyt, suuri Salomon! Alroy näki +tässä vartalon ja muodon puolesta saman Salomonin, jonka valtikan +Vankeuden Ruhtinas oli ottanut Judan kuninkaallisista hautakammioista. + +Näytti siltä kuin ei tämä kummallinen kokous olisi ensinkään tietänyt, +että yksi tämän maailman lapsi oli läsnä, joka epätoivon +uskaliaisuudella nojausi jotakin holvin pylvästä vastaan ja +hämmästyneenä katseli tätä äänetöntä ja liikkumatonta seuraa. Ei mitään +sanottu, ei mitään tehty. Ei kukaan hievahtanut paikaltansa, ei kukaan +vähimmälläkään liikenteellä osoittanut, että hän arvasi, jotta joku muu +oli läsnä paitsi hän itse. + +Yhtäkkiä juhlakulkue ilmestyi salin päästä, aivan läheltä sitä paikkaa, +jossa Alroy seisoi. Paageja ja tanssivia tyttöjä hehkuvilla silmillä ja +hekumallisilla liikenteillä, sotureita, joilla oli jykeät aseet ja +kunnian-arvoinen muoto, väljät vaipat ja löyhyvä parta, ja kun he +etenivät, ei syntynyt mitään ääntä, vaikka he astuivat sangen +vilkkaasti; eivätkä soittoniekatkaan, joita oli suuri joukko ja jotka +soittivat harppuja ja psaltareita ja käsirumpuja ja torvia, vähintäkään +häirinneet kaikkialla vallitsevaa äänettömyyttä. + +Tämä lukuisa seurue virtaili esiin hyvässä järjestyksessä +loppumattomana jaksona, kävi kolme kertaa ympäri salin, kumarsi häntä, +joka istui valta-istuimella, ja sioittui riveihin Afritein eteen. + +Ja nyt nähtiin kaksitoista haamua, kantaen suurta sinettiä -- +viheriäistä kiveä, jossa kirjaimet näyttivät hohtavilta liekeiltä ja +olivat samat kuin siinä Jabasterin talismanissa, jota Alroy vielä +säilytti lähellä sydäntänsä. Ja nuot kaksitoista haamua asettivat +suuren sinetin Salomonin eteen ja lankesivat polvillensa, ja kuningas +nyykäytti päätänsä. Samalla silmänräpäyksellä Alroy tunsi ankaran +pistoksen sydämensä kohdalla. Hän pani äkkiä kätensä kipeälle paikalle, +ja katso! talismani hajosi tomuksi. + +Juhlakulkue päättyi; yksinäinen haamu astui esiin. Ainoastaan äskeiset +tapaukset estivät Alroy'ta vaipumasta maahan Jabasterin edessä. Sillä +hän tuo yksinäinen ilmiö oli. Se astui eteenpäin, kantaen valtikkaa. Se +astui eteenpäin, se lankesi polvillensa valta-istuimen eteen, ja +tarjosi valtikkaa kruunatulle ja juhlalliselle olennolle. Ja Salomon +ojensi kätensä ja otti valtikan, ja samalla korkea kokous katosi! + +Alroy syöksähti heti esiin huoneesen, vaan kaikki oli pimeätä ja +hiljaista. Sotatorvi raikkui. Hän tunsi oman sotaväkensä sävelet. Hän +haperoitsi ikkunan varjostinta, ja vetäen sitä syrjälle näki koittavan +auringon ensimäiset säteet. + + +VII. + +Kerta vielä ratsunsa selässä, kerta vielä keskellä legionejansa, kerta +vielä lumottuna ja innostuneena, kun hän näki heiluvat liput ja kuuli +elähyttäviä sotatorvia, kerta vielä katsellen sitä voimaa, joka yhä oli +hänen käskynsä alaisena, ja ajatellen sitä suurta saalista, josta nyt +oli taisteleminen, Alroy saavutti suurissa määrin jälleen tavallisen +rohkeutensa ja itsehillintönsä. Hänen jäntevyytensä palasi samalla kuin +hänen verensä kiihtyi, ja uhkaavan vaaran suuruus nätti vaan enentävän +hänen neronsa tuotteliaisuutta. + +Hän kiirehti viidenkymmenen tuhannen miehen kanssa riento-marssissa +Mediaa kohden. Toisen päiväyksen päässä verekset sanansaattajat tulivat +Abnerin tyköä, ilmoittaen, että tämä ei ollut jaksanut vastustaa +Karamanian kuninkaan urhoollisia ja melkein lukemattomia joukkoja, +vaan oli kokonaan luopunut Persiasta ja koonnut kaikki voimansa +Luristanissa. Näitten tietojen johdosta Alroy lähetti sanan +Scherirah'lle, että hän viipymättä käyttäyttäisi osastonsa Abnerin luo +ja jättäisi pääkaupungin omille onnillensa. + +He astuivat taas Kerrundin vuorten ylitse ja yhtyivät Abzah'n virralla +Abneriin ja Median armeijaan, joka oli kolmenkymmenen tuhannen miehen +suuruinen. Tässä Alroy levähti päivän sotureitansa virkistyttääkseen, +ja lähti seuraavana aamuna Persian rajalle, karkasi odottamatta Alp +Arslanin edistyneisin vartiojoukkoihin ja ajoi ne suurella tappiolla +takaisin. Mutta Karamanian kuninkaan armeija oli niin suuri, ettei +kalifi uskaltanut ryhtyä yleiseen tappeluun, vaan vetäytyi takaperin ja +asettui sotarintaan läheiselle Nehavendin lakealle, tälle yhden hänen +ensimäisen ja loistavimman voittonsa näkymölle, jossa hän vartoi +Scherirah'n hetkestä hetkeen toivottua tuloa. + +Karamanian kuningas, joka halusi saattaa asiat pikaiseen päätökseen ja +oli ylpeä suuremmasta voimastansa, eteni vitkastelematta. Korkeintaan +kahden kolmen päivän perästä oli silminnähtävästi taistelo taisteltava, +joka ratkaisisi Idän kohtalon. + +Toisena aamuna sen jälkeen, kuin he olivat tulleet Nehavendille, joukko +Karamanialaisia hyökkäsi yhtäkkiä väijyksistä kalifia vastaan, joka oli +lähtenyt metsästämään ainoastaan muutamien upseerien kanssa. Alroy ja +hänen kumppaninsa puollustivat itseänsä semmoisella vimmalla, että +heidän vihdoin onnistui torjua päältänsä ahdistajansa, vaikka näitä oli +kolme kertaa enemmän. Peräytyessään Karamanialaisten johdattaja +paiskasi keihäänsä kalifia päin, joka epäilemättä olisi saanut +surmansa, jollei nuori vartiakunnan upseeri olisi heittäynyt Alroy'n +eteen ja omaan rintaansa vastaanottanut kuolettavan haavan. -- +Hämmentyneenä seurue palasi joutuin leiriin, Alroy itse kantaen lujan +uskollisuuden ja sotamiehen innon menehtyvää uhria. + +Haavoitettu upseeri kuljetettiin kuninkaalliseen teltaan ja laskettiin +kalifin omalle vuoteelle. Taitavin lääkäri tuotettiin; hän tutki +haavaa, vaan pudisti päätänsä. Kuoleva soturi tunsi itse toivottoman +tilansa. Hänen tuskansa saatiin vaan sillä lievitetyksi, että keihäs +vedettiin ulos, joka kohta aikaan saattaisi hänen kuolemansa. Hän +tahtoi puhua kahden kesken hallitsiansa kanssa. + +"Herrani!" upseeri lausui, "minun täytyy nyt kuolla; ja minä kuolen +ilman mitäkään kipua. Minä olen aina katsonut suurimmaksi kunniaksi, +että saisin kuolla teitä palvellessani. Sallimus on suonut sen minulle; +ja jos kohta minä en ole tappelutanterella saavuttanut kohtaloani, se +on joksikin lohdutukseksi, että minun kuulemani on pelastanut kaikkein +arvokkaimman elämän. Herrani! minulla on sisar." + +"Älä tuhlaa voimiasi, kallis ystävä, hänen nimeänsä nimittämällä. Ole +varma siitä, että minä aina pidän sinun sukulaisiasi omaisinani." + +"Minä en epäile sitä. Minä tahtoisin tuhat kertaa panna henkeni +alttiiksi semmoista hallitsiaa varten! Raskas taakka painaa minun omaa +tuntoani, herrani, enkä minä voi kuolla levollisena, jollen saa sitä +huojentaa." + +"Puhu, puhu pelkäämättä. Jos sinä olet loukannut ketään ja Alroy'n +valta taikka varat voivat vapauttaa sinun ahdistetun sielusi, hän ei +säästä mitään -- ei säästä mitään, ole varma siitä." + +"Jalo, jalo hallitsia, minun tulee puhua lyhyesti; sillä, vaikka minä +elän niin kauan, kuin tämä keihäs on ruumiissani, minun tuskani +kuitenkin ovat kovat. Herrani, se teko, josta minä puhun, koskee +teitä." + +"No." + +"Minä olin vartiana sinä päivänä kuin Jabaster kuoli." + +"Taivaitten kautta! minä kuuntelen tarkkaan. Puhu, puhu!" + +"Hän kuristi itsensä, eikö niin sanota?" + +"Niin minulle aina kerrottiin." + +"Sinä olet syytön, sinä olet syytön! Minä kiitän Jumalaani, kuninkaani +on syytön!" + +"Ole yhtä varma siitä, kuin että Israelilla on toivo. Minä pyydän +sinua, kerro minulle kaikki." + +"Kuningatar tuli, sinettisormus kädessä. Semmoista valtaa minun täytyi +totella. Hän astui sisään, ja hänen perässään herra Honain. Minä kuulin +ankaria sanoja; minä kuulin Jabasterin äänen. Hän taisteli vastaan, +niin! hän taisteli; vaan haavoitettuna ja kahletettuna hänen vankka +ruumiinsa ei voinut kauan tehdä vastarintaa. Rumaa leikkiä, rumaa +leikkiä, herrani! Mitä minä semmoisten vastustajain voin? He lähtivät +huoneesta hiipivin askelin. Kuningattaren silmät kohtasivat minun +silmäni. Minä en ole koskaan saattanut unohtaa noita julmia ja hehkuvia +kasvoja." + +"Sinä et ole koskaan puhunut tästä kauheasta lopusta?" + +"Ei kenellekään muulle kuin sinulle. Ja miksi sen nyt ilmoitan, sitä +minä en tiedä, paitsi että tuntuu siltä, kuin joku sisällinen vaikutus +vaatisi sitä, ja minusta näyttää kuin ne, jotka tekivät tämän, olisivat +valmiit tekemään pahempiakin, jos niin sopisi." + +"Sinä olet ryöstänyt minulta kaiken rauhan, vieläpä rauhan toivonkin -- +vaan kuitenkin minä kiitän sinua. Nyt minä tiedän elämän arvon. Minä en +ole tahtonut koskaan ajatella tuota surullista päivää; vaan kuitenkin, +vaikka minä olen välisti varonut jotakin konnan työtä, pahimmat asiat +olivat vähäpätöiset tämän hirmuisen kertomuksen rinnalla." + +"Se on kerrottu; ja nyt minä pyydän, että säilytät salaisuutesi sillä, +että vedät tämän keihään vaivaantuneesta ruumiistani." + +"Uskollinen sydän, se on surullinen työ." + +"Minä kuolen ilolla, jos sinä sen toimitat." + +"Se on tehty." + +"Jumala varjelkoon Alroy'ta!" + + +VIII. + +Sillä välin kuin Alroy ajatuksiinsa vaipuneena seisoi upseerin ruumiin +vieressä, iloisen soiton sävelet kaikkuivat ja teltaan astuva eunukki +ilmoitti, että Schirene oli saapunut Kerrundista. Melkein kohta sen +perästä prinsessa hypähti kantovuoteestansa ja kiirehti sisään; Alroy +tempasi vaippansa päältään ja heitti sen ruumiin ylitse. + +"Armaani", prinsessa huudahti, kun hän juoksi kalifin luo. "Minä olen +kuullut kaikki. Älä ole levoton minun puolestani. Minä rohkenen +katsella kuolleita. Sinä tiedät, että minä olen soturin morsian. Minä +olen tottunut vereen." + +"Voi! voi!" + +"Miksi olet niin vaalea? Sinä et suutele minua! Onko tämä niin +hämmentänyt sinua? Tämä on surullinen tapaus; vaan kuitenkin koittanee +huomispäivä tuhansia yhtä kauheita kohtaloita katsoaksensa. No! sinä +vapiset! Voi! hellä sielu! Tuon rakkaan uskollisen ystävän kuolema on +siis yksistään kokonaan karkoittanut sinun rakkautesi minuun. Sinä olet +kuitenkin tottunut taisteloon. No! tämä on hulluutta. Etkö sinä ole +iloinen, kun näet minun? Kuinka, sinä et hymyilekään! Ja minä olen +tullut sotimaan sinun puolestasi! Mieleni tekee suudelmia!" + +Hän heittäysi Alroy'n kaulaan. Alroy syleili häntä heikosti ja kantoi +hänet vuoteelle. Hän taputti käsiänsä, ja kaksi soturia astui sisään ja +veivät pois kuolleen ruumiin. + +"Teltani, Schirene, on nyt soveliaampi sinulle. Levähdä; minä palajan +heti." Näin puhuen hän jätti hänet. + +Hän jätti hänet; mutta Schirenen murheellinen, loukkaantunut katsanto +tunkeusi hänen sydämeensä. Hän ajatteli koko hänen rakkauttansa ja +sulouttansa, hän muistutti mieleensä koko heidän yhteisten vaihettensa +ihmeellistä juoksua. Hän tunsi, että hänen tähtensä, ja ainoastaan +hänen tähtensä hän huoli elämästä, että ilman hänen vilkasta +samantunteisuuttansa yksin menestyskin näytti tukalalta. Hänen +päätöksensä vaarui intohimojen ja järjen pyörteessä. Intohimot pääsivät +voitolle. Hän karkoitti ajatuksistansa kaiken hyvän ja pahan +eroituksen; hän päätti, tuli mitä tuli, ijäksensä pysyä kiinni hänessä; +hän riisti mielestänsä kaikki viimeisen ilmoituksen muistot. Hän palasi +teltaansa, kasvot hohtaen rakkaudesta; hän tapasi Schirenen itkemästä, +hän sulki hänet syliinsä, hän suuteli häntä tuhansin kerroin ja +kuiskaili joka suudelman välillä palavaa rakkauttansa. + + +IX. + +Oli sydän-yö. Schirene lepäsi Alroy'n sylissä. Kalifi, joka oli levoton +ja huolestunut Scherirah'n tulon tähden, oli tuskin ennättänyt nukkua, +kun joku ääni tykkänään herätti hänet. Hän katseli ympärillensä; hän +näki Jabasterin haamun. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hänen +jäsenensä tuntuivat irtaantuvan, kylmä hiki hiipi hänen ruumiinsa +ylitse, kun hän katseli tuota kammottavaa aarretta, joka seisoi +kyynärän päässä hänen vuoteestansa. Huomaamatta hän hellitti ihanan +taakkansa ja, kohoten vuoteeltansa, nojausi eteenpäin. + +"_Alroy, Alroy, Alroy_!" + +"Minä olen tässä." + +"_Huomenna Israel kostetaan_!" + +"Kuka se on?" huudahti prinsessa heräten. + +Pelon hallussa ja unhottaen kokonaan kummituksen, Alroy kääntyi ja pani +kätensä prinsessan silmille. Kun hän taas katseli ympärillensä, näky +oli kadonnut. + +"Mitä sinä tahdoit, Alroy?" + +"Ei mitään, armaiseni! Sotamiehen puoliso saa nähdä omituisia näkyjä, +minä tahtoisin kuitenkin säästää sinulta muutamia. Yksi minun +sotureistani, joka ei muistanut, että sinä olit täällä, tuli teltaani +semmoisessa puvussa, jota ei naissilmän sovi katsoa. Minun täytyy +lähteä pois, lapseni. Minä kutsun tänne orjasi. Yksi suudelma! Jää +hyvästi! hetkeksi vaan." + + +X. + +"'Huomenna Israel kostetaan'". Kuinka, Karamanialaisten hurmeessa! +Minussa ei ole mitään uskoa. Vähät siitä. Ei mikään ole enää +vallassani. Rientävä kohtalo saattaa minut eteenpäin. Minä en voi +pidättää kulkuani enkä haahtani johdattaa. Kuinka nyt! Ken on vartioiva +upseeri?" + +"Benomi, herra, sinun palveliasi." + +"Toimittakaat sana varakuninkaalle. Käskekäät häntä tänne minun +puheilleni. Kuka tuo on?" + +"Scherirah'n lähettiläs, joka juuri saapui tänne. Scherirah kulki viime +yönä Kerrundin vuorten ylitse, herrani, ja on teidän luonanne päivän +koitteessa." + +"Hyviä uutisia. Menkäät noutamaan Abneria. Joutukaat! Hän tapaa minut +täällä. Minä käyn sillä välin leiriä katsomassa. -- Hyvä, urhoolliset +kumppanit, te olette tulleet tänne jälleen voittamaan Alroy'n kanssa. +Te olette taistelleet ennen, minä voin todistaa sen, Nehavendin +lakealla. Se on mehukasta maata, ja Karamanialaisten veri on sitä vielä +enemmän höystöttävä." + +"Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! Meidän henkemme on teidän." + +"Suokaat anteeksi, nuori hallitsiani", lausui joku soturi, puhutellen +Alroy'ta; "suokaat anteeksi minun rohkeuteni, vaan minä tunsin teidät, +ennenkuin olitte kalifi." + +"Oiva sydän, sinun pelottomuutesi on minun mieleeni. Jatka puhettasi." + +"Minä hankin sanoa, että minä toivon, jotta huomenna viette meidät +rynnäkköihin. Muutamat väittävät, ettette aio." + +"He ovat väärässä." + +"Sitä minäkin ajattelin. Minä takaan aina nuoren kuninkaani -- entä +kuningatar?" + +"Hän on todellinen sotamiehen puoliso ja asuu leirissä." + +"Se on urhoollista! Näettekö, sanoinhan minä sen jo teille, toverit; te +ette uskoneet minua, vaan minä tunsin meidän nuoren kuninkaamme, +ennenkuin te. Minä asuin lähellä Hamadanin porttia, teidän korkeutenne +mieliksi -- vanhan Shelomin poika." + +"Anna minulle kättä -- kunnon ystävä. Mitä te syötte täällä, pojat? +Malttakaat, minä maistan teidän ruokaanne. Minä soisin, että minun +ruoankeittäjäni osaisi laittaa minulle tämmöistä pilau'ta! Se on +mainiota!" + +Sotamiehet kokoontuivat päällikkönsä ympärille, ja heidän silmänsä +loistivat ihastuksesta. Ihana näky -- sankari keskellä, useat +soturiparvet ympäri, mitkä puhuen hänen kanssaan, mitkä valmistaen +ruokaa, mitkä paahtaen kahvia, kaikki tarjoten hänelle, sanalla tai +teolla, jotakin rakkautensa osoitetta ja käyttäen itseänsä samalla +haavaa aivan likeisen tuttavan tavalla. + +"Me kukistamme heidät, pojat!" + +"Se on varmaa, kun teitä seuraa, te voitatte aina." + +"Minä teen parastani, ja niin tekin teette. Kelpo päällikkö ilman +kelvollisia sotamiehiä ei ole juuri minkään arvoinen." + +"Niin, se on totta! Tarvitsee olla kelvollisia sotamiehiä. Mitä te +arvelette Alp Arslanista?" + +"Minä luulen, että hän tuottaa meille yhtä paljon vaivaa kuin kaikki +muut viholliset yhteensä, eikä siinä ole paljon." + +"Hyvä! hyvä! Jumala varjelkoon Alroy'ta!" + +Benomi lähestyi ja ilmoitti, että varakuningas odotti häntä. + +"Minun täytyy jättää teidät, lapseni", Alroy lausui. "Me syömme kerran +vielä illallista yhdessä, kun olemme voittaneet." + +"Jumala varjelkoon teitä, herra; ja me hämmennämme teidän +vihollisenne." + +"Hyvää yltä, pojat. Ennenkuin päivä koittaa, meidän kenties on kova työ +edessä." + +"Me olemme valmiit, me olemme valmiit. Jumala varjelkoon Alroy'ta!" + +"He ovat hyvällä mielellä, vaan toinen henki elähytti kuitenkin entisiä +päiviämme. Sen minä syvästi tunnen. Nämät miehet ovat uskollisia +semmoiselle päällikölle, joka ei ole koskaan pettänyt heidän +toiveitaan, ja luottavat semmoiseen asiaan, joka johdattaa ryöstöön. He +ovat vaan komeita palkkasotureita. Ei mitään muuta. Voi! missä nyt +Judan soturit ovat! Missä nyt ne miehet, jotka käyräsapeleitansa +paljastaessaan yhtyivät pyhän riemun voittovirteen! Taistelon aattona +olisit luullut kenttää äärettömäksi synagogaksi. Pappeja ja +alttareita, palavia uhreja ja savuavia suitsutus-astioita, tulisia +uskonkiihkolaisia, jotka hartaasti kuuntelivat profeetallisia puheita +ja vahvistivat verellänsä ja pyhimmillä lupauksillansa sitä juhlallista +liittoa, että Kanaan valloitettaisiin. Kaikki on muuttunut, niinkuin +minä itsekin. Kuinka nyt, Abner? Sinä olet hyvin umpimielinen?" + +"Onko tosi, että Scherirah lähestyy?" + +"Sitä en epäile, että kaikki on oikeassa. Minä tahtoisin, että päivä +rupeisi valkenemaan!" + +"Vihollinen likenee. Muutamat kolonnit näkyvät jo. Minun vakojani ovat +välttäneet heidät. He aikovat varmaan asettua sotarintaan lakealle." + +"He näkyvät jo! Me käymme siis heti heihin käsiksi, ennenkuin he +järjestyvät. Oivallista, oivallista! Me voitamme heidät vielä. Rohkaise +mielesi, kallis veljeni. Scherirah on täällä hyvissä ajoin auringon +nousussa, hyvissä ajoin -- varmaan hyvissä ajoin." + +"Minä hyväksyn tätä tuumaa." + +"Sotamiehet ovat uskallusta täynnä. Karkaa aamun koitteessa +kolmellakymmenellä tuhannella ratsumiehellä heidän järjestyviin +riveihinsä. Minä ryntään oikeata, Asriel vasenta siipeä vastaan. Tästä +tulee aika sievä ottelu, rakas Abner. Kuinka Miriam jaksaa?" + +"Minä sain tietoja häneltä tänä aamuna, aivan hyvästi. Hän lähettää +teille tuhansia terveisiä ja rukoilee teidän puolestanne. Onko +kuningatar täällä?" + +"Hän tuli tänä iltana. Hän voi aivan hyvin." + +"Hän saa kaivata kaikenlaista mukavuutta." + +"Älä siitä puhu. Hän on sotamiehen puoliso. Hän rakastaa sinua +suuresti, kallis Abner." + +"Minä tiedän sen. Minä toivon, että minun miekkani saa varjella hänen +lastensa valta-istuinta." + +"Hyvä, anna käskysi. Tappelu nyt kohta, mitä arvelet?" + +"Minulla on kokonaan sama ajatus." + +"Minä lähetän sanansaattajia Scherirah'ta jouduttamaan. Kaikki näyttää +hyvältä. Säästä vartiakuntaa." + +"Kyllä, kyllä. Jääkäät hyvästi, kallis herrani. Kun jälleen yhdymme, +minä toivon, että teidän vihollisenne ovat teidän orjanne!" + + +XI. + +Aamun ensi koitteessa Hebrealaisten ratsuväki, paitsi vartiakunta, +hyökkäsi vastustamattomalla voimalla Karamanialaisten lähestyvien +kolonnein puoleen ja hajotti ne perinjuurin. Alp Arslan kokosi jälleen +soturinsa, ja hänen onnistui vihdoin asettaa pääjoukkonsa hyvään +järjestykseen. Alroy ja Asriel veivät esiin osastonsa, ja tappelu kävi +nyt yleiseksi. Se riehui useita tunteja, ja sitä kannatettiin hyvästi +molemmin puolin. Karamanialaisten veri vuoti runsaasti, mutta vakavan +luontonsa ja suuremman lukumääränsä kautta he jonkun aikaa hillitsivät +Hebrealaisten tuimuutta ja näitten johdattajan jäntevyyttä. Tämä päivä +himmensi loistollansa Alroy'n kaikki entiset urhotyöt. Kaksitoista +kertaa hän ryntäsi esiin Pyhän Vartiakuntansa etupäässä, ja usein hän +tunki aivan Alp Arslanin teltaan saakka. + +Turhaan hän koetti päästä käsikähmään tämän kuuluisan päällikön kanssa. +Molemmat kuninkaat taistelivat riveissänsä, vaan kuitenkin sallimus oli +säätänyt, etteivät heidän miekkansa koskaan kohtasi toinen toistansa. +Neljä tuntia ennen puolta päivää näki Alroy selvään, että, jollei +Scherirah saapuisi paikalle, hän ei jaksaisi lannistaa kauheata +ylivoimaa. Hänen oli täytynyt varhain kutsua varaväkensä avuksi, ja +vaikka Arslanin kuolleitten lukumäärä oli suurempi kuin missään +Hebrealaisten edellisessä voitossa, Karamanialaiset yhä pitivät +tarjolla ääretöntä sotarintaa, jota verekset joukot taukoamatta +kartuttivat. Paljouteensa luottaen ja huomaten vihollisensa heikkouden +Arslan vaan puollusti itseänsä ja uuvutti ahdistajiansa sillä, että hän +ei muuta kuin hääti heidän hirveitä ja moniteltuja päällekarkauksiansa. + +Alroy oli hetkeksi peräyttänyt Pyhän Vartiakuntansa taistelosta. Abner +ja Asriel yhä jatkoivat tappelua, ja kalifi mietti väli-ajalla uusia +ponnistuksia ja odotti huolestuneena Scherirah'n tuloa. Viidennellä +tunnilla hän näki riemuiten joltakin kunnaalta varrottujen apujoukkojen +likenevät liput. Siinä vahvassa luulossa, että päivä oli voitettu, hän +julisti elähyttävän uutisen sotamiehillensä ja, kun nämät nyt olivat +innoissansa tästä ilahuttavasta sanomasta, johdatti heitä kerran vielä +rynnäkköön. Tätä ei mikään pidättänyt; Scherirah näytti tulleen vaan +pakenevia takaa ajamaan, vaan voittoa aikanansa täydellisentämään. +Kuinkapa suureksi kävi sen vuoksi Alroy'n kauhu ja hämmästys, kun +Benaiah täyttä riiviä ratsasti hänen luokseen ja ilmoitti, että nuot +kauan odotetut apujoukot olivat Scherirah'n ja Abidanin yhdistyneet +osastot, jotka takaa kävivät hänen kimppuunsa. Inhimillinen nero ei +voinut keksiä mitään pelastuskeinoa. Nääntyvät Hebrealaiset, joitten +voimia oli koetettu viimeisiin asti, piiritettiin. Karamanialaiset +täyttivät kaikkialta ja yhtä haavaa esiin. Ennen pitkää Hebrealaisten +armeija oli saatettu epäjärjestykseen. Lujimmat soturit heittivät +epätoivosta pois aseensa. Jokainen ajatteli vaan oman henkensä +säilyttämistä. Abnerkin pakeni Hamadania päin. Asriel surmattiin. +Havaiten, että kaikki oli hukassa, Alroy syöksähti noin kolmen sadan +vartiakuntalaisen etupäässä teltansa luo, tarttui taintuvaan +Schireneen, nosti hänet eteensä satulaan, ja, kaataen kaikki edestänsä, +kiidähti erämaahan. + +Kahdeksaanviidettä tuntiin he eivät ollenkaan pysähtyneet. Heidän +joukkonsa oli pian huvennut, ettei ollut kuin kolmasosa jälellä. +Kolmannen päivän aamuna he astuivat ratsahilta ja virvoittivat itseänsä +jonkun lähteen luona. Ainoastaan puolet pääsivät jälleen satulaansa. +Schirene ei puhunut mitään. Eteenpäin he riensivät taas, joka hetki +jättäen perässään jonkun voipuneen kumppanin. Vihdoin he viidentenä +päivänä saapuivat, noin kahdeksankymmentä luvultansa, johonkin +palmupuun vehmastoon. Täällä he astuivat hevosensa selästä. Ja Alroy +otti Schirenen syliinsä, ja varjo näytti elvyttävän häntä. Hän avasi +silmänsä ja pusersi hänen kättänsä ja hymyili. Alroy poimi hänelle +muutamia taateleita, ja hän joi vähäisen vettä. + +"Meidän vaivamme päättyvät pian, kultaiseni", hän kuiskasi Schirenelle; +"minä olen menettänyt kaikki, paitsi sinut." + +He alkoivat uudestaan ratsastaa ja, kulkuansa hiljentäin, joutuivat +iltapuoleen autiokaupungin luo, johon Alroy koko ajan oli pyrkinyt. +Rientäen isoa katua alaspäin he saapuivat viimein tuohon vanhaan +amfiteateriin. He astuivat ratsahilta. Alroy laitti heidän vaipoistansa +vuoteen Schirenelle. Muutamat keräsivät polttopuita, joita löytyi +suuria varoja, ja sytyttivät isoja tulia. Toiset pyysivät +metsäkauriita, niin kauan kuin vielä oli päivä, ja heidän onnistui +saada kyllin ateriaansa varten, taikka noutivat vettä tuosta lähteestä, +joka oli tiedossa heidän johdattajallansa. Tunnin kuluttua he nähtiin +parveilevan valkeittensa ympärillä ja syövän yksinkertaista ruokaansa, +ja olisi pikemmin luullut heitä tämän jylhän asunnon varsinaisiksi +asukkaiksi kuin mahtavan hallitsian hajotetuksi ja ylellisyyteen +tottuneeksi vartioväeksi. + +"No poikani", Alroy lausui, kun hän hieroi käsiänsä kohoavan liekin +vieressä, "parempi tämä kuitenkin on kuin erämaa!" + + +XII. + +Kaikkien ponnistustensa perästä Alroy vaipui syvään ja +häiritsemättömään uneen. Kun hän heräsi, oli jo aurinko kauan aikaa +ollut ylhäällä. Schirene nukkui vielä. Alroy syleili häntä ja Schirene +avasi silmänsä ja hymyili. + +"Sinä olet nyt rosvon morsian", hän lausui. Miltä uusi elämämme tuntuu +sinusta?" + +"Hyvältä! yhdessä sinun kanssasi." + +"Lepää tässä, armaani; minun täytyy havauttaa soturimme ja katsoa, +kuinka asiat käyvät." Näin puhuen ja herkästi astuen monen makaavan +ylitse hän koski Benaiah'aan. + +"Kas niin! urhoollinen päällikköni vielä nukuksissa! No! nouskaat, +nouskaat." + +Benaiah hypähti ylös iloisella muodolla. "Minä olen aina valmis, +herrani. + +"Minä tiedän sen; mutta muistakaat, etten minä enään ole mikään +hallitsia, vaan toveri. Lähtekäät pois minun kanssani, ja pannaan +toimeen jotakin järjestystä täällä." + +Kumppanit jättivät amfiteaterin ja tarkastivat läheisiä rakennuksia. He +löysivät paljon varoja, jäännöksiä menneiltä ajoilta, mattoja, teltoja +ja poltaksia, viinimaljoja ja muita yksinkertaisia huonekaluja. +He määräsivät yhden kartanon hevospihaksi ja muut seurueensa +käytettäviksi. He kutsuivat kumppaninsa sille aukealle paikalle, jossa +Hassan Subah kohtasi kuolemansa, ja täällä Alroy puhutteli heitä, +selittäen heille aikomuksiansa. He jaettiin komppanioihin; itsekullekin +tuli oma velvollisuus. Mitkä asetettiin vartioiksi eri paikkoihin; +mitkä lähetettiin metsästämään taikka kokoamaan taateleita kosteikolta; +mitkä taluttivat hevosia likeisille laitumille taikka jäivät +kotiin talouden askareita hoitamaan. Amfiteateri tyhjennettiin. +Yksinkertainen, mutta mukava telta rakennettiin Schirenelle. He +peittivät sen permannon matoilla ja koettivat kaikki kilvan +tiedustella, mitä hänen mielensä teki. Schirenen lempeät sanat ja +kehoittavat hymyt virittivät samalla heidän ahkeruuttansa ja +keksiväisyyttänsä. + +He tottuivat pian kovaan, mutta eriskummaiseen elämänlaatuunsa. Sen +outous miellytti heitä. Painavan pakon ainainen kiihdytys ei jättänyt +heille mitään aikaa huolehtia tilansa kauheaa muutosta. Niin kauan kuin +Alroy eli, toivo ei koskaan paennut heidän lujista rinnoistaan. Ja +semmoinen oli hänen neronsa vaikutus, että alakuloisimmatkin arvelivat, +että tappio hänen kanssaan oli parempi kuin voitto muitten kanssa. He +olivat uskollinen ja luopumaton joukko, eikä iloisia kasvoja puuttunut, +kun he illalla kokoontuivat amfiteaterissa yhteistä ateriaansa varten. + +Tuskin oli Alroy päättänyt järjestystänsä, kun hän jo lähetti vakoojia +kaikille haaroille hankkimaan tietoja ja erittäin neuvottelemaan, jos +mahdollista oli, Ithamarin ja Medadin kanssa, siinä tapauksessa, että +nämät vielä elivät ja heidän sotajoukkonsa pysyivät johonkin määrin +koossa. + +Kaksi viikkoa meni, jolla aikaa he eivät nähneet ketään vierasta; mutta +nyt ilmestyi heidän leirissään neljä miestä, jotka eivät olleet +erittäin suotuisat Alroy'lle, vaikka hän kuitenkin salasi, että hän oli +suuttunut heidän tulostaan. Nämät olivat Kisloch, Kurdilainen, ja +Kalidas, Indialainen, ynnä näitten eriämättömät kumppanit, Guebriläinen +ja Neekeri. + + +XIII. + +"Jalo päällikkö", Kisloch lausui, "me toivomme, että te sallitte meidän +liittyä teidän joukkoonne. Tämä ei ole ensi kerta kuin olemme +palvelleet teitä tässä paikassa. Vanhat toverit tosiaankin, jotka +olemme yhdessä kokeneet sekä hyviä että pahoja. Meitä aavisti, mistä me +löytäisimme teidät, vaikka, kiitetty olkoon ihmisten aina hyvä +keksiväisyys, yleisesti luullaan, että te kaaduitte taisteloon. Minä +toivon, että teidän majesteettinne voi hyvin", lisäsi Kisloch, +kumartaen Schireneä. + +"Te olette hyvin tervetulleet, ystäväni", Alroy vastasi; "minä tiedän +teidän arvonne. Te olette minun kanssani kokeneet, niinkuin itse +sanotte, sekä hyviä että pahoja, ja näette vielä, minä olen varma +siitä, parempia aikoja. Kaatunut taisteloon! haa! -- se on hyvä." + +"Niin jutellaan", Kalidas sanoi. + +"Ja mitä uusia kuuluu ystävistämme?" + +"Ei järin hyviä, mutta kummallisia." + +"Kuinka niin?" + +"Hamadan on valloitettu." + +"Minä odotin sitä; kertokaat kaikki." + +"Vanha Bostenag ja prinsessa Miriam ovat viedyt vankeina Bagdadiin." + +"Vankeina!" + +"Niin; mutta luullakseni heidän ei ole mikään hätä. Herra Honain on +suurissa määrin valloittajan suosiossa ja puollustaa heitä +epäilemättä." + +"Honain suosiossa!" + +"Aivan niin. Hän kaupungin sovinto-ehdot suoritti, vieläpä oiva +tavalla." + +"Haa! hän oli aina viisas. No! jos hän vaan pelastaa sisareni, minä en +pidä hänen suosioillansa väliä." + +"Sitä ei tarvitse ollenkaan epäillä. Kaikki päättynee vielä hyvin, +herrani." + +"Työ on parempi kuin toivo. Missä Abner on?" + +"Kuollut." + +"Millä lailla?" + +"Tappelussa." + +"Oletteko varma siitä?" + +"Minä näin hänen kaatuvan, ja taistelin hänen vieressänsä." + +"Sotamiehen kuolo on nyt paras osa meille kaikille. Minua ilahuttaa, +ettei hän joutunut vangiksi. Missä Medad, Ithamar ovat?" + +"Paenneet Egyptiin." + +"Meillä ei ole minkäänlaista armeijaa siis." + +"Ei minkäänlaista paitsi vartiakuntanne täällä." + +"He ovat kyllin voimakkaat karavaneja ryöstämään. Honain, sanoitte te, +suosiossa?" + +"Hyvin suuressa. Hän toimittaa varmaan hyvät ehdot meille." + +"Kummallisia uutisia." + +"Kovin, mutta todenperäisiä." + +"Hyvä! te olette tervetulleet! Ottakaat osaa meidän ateriaamme; se on +yksinkertainen ja kenties vähävarainenkin; mutta me olemme juhlailleet +ja kenties juhlailemme vastakin. Paenneet Egyptiin, haa?" + +"Niin! herrani." + +"Schirene, haluttaisiko sinua nähdä Niiliä?" + +"Minä olen kuullut krokodileista." + + +XIV. + +Jos kohta Kislochin ja hänen kumppaninsa läsnä-olo ei erittäin ollut +Alroy'n mieleen, he ennen pitkää joutuivat koko muun joukon erityiseen +suosioon. He tiesivät tyyni kaikki paikat ja olivat kauan kokeneet +erämaan oloja, jonka vuoksi he olivat suuren-arvoiset liittolaiset. +Heidän vallaton pilapuheisuutensa ja ainainen hilpeytensä suvaittiin +hyvästi pakolaisten nykyisessä yksitoikkoisessa elämässä. Mitä +Alroy'hin itseen tulee, hän mietti paetaksensa Egyptiin. Hän päätti +ensi tilaisuudessa hankkia itselleen muutamia kameleja, sitten laskea +hajalle joukkonsa paitsi Benaiah'n ja pari kolme uskollista palveliata; +ja hän arveli, että heidän onnistuisi kauppamiehen puvussa kulkea +Syrian läpitse ja Palestinan kautta päästä Afrikaan. Nämät tuumat ja +näky-alat edessään hän kävi päivästä päivään iloisemmaksi ja +toivokkaammaksi tulevaisuuden suhteen. Hänellä oli vielä muutamia +juveleja, joita hän aikoi myydä Kairossa semmoisesta hinnasta, joka +riitti hänen tarkoituksiinsa; ja kaikkia elämän intohimoja jo nuorena +tyydytettyänsä hän tahtoi vartoa olemisensa levollista loppua jossakin +ihanassa yksinäisessä paikassa kauniin toverinsa kanssa. + +Kun he eräänä iltana palasivat kosteikolta, Alroy taluttaen sitä +kamelia, joka kantoi Schireneä, ja tuon tuostakin katsoen ylös hänen +elähyttäviin kasvoihinsa, Schirenen virkeä mieli kääntyi suloiseen +tulevaisuuteen. + +"Näin me siis silloin kuljemme erämaan poikki", lausui Schirene. +"Lieneekö tämä vaivalloista?" + +"Rakkaus ei tunne mitään vaivoja", Alroy vastasi. + +"Ja me olemme luodut rakkautta eikä valtaa varten", Schirene lisäsi. + +"Entisyys ei ole kuin pelkkä unelma", Alroy lausui. "Niin viisaat +sanovat; vaan siksi kuin me itse toimimme, heidän viisautensa on tyhjää +tuulta. Minä tunnen sen nyt. Olemmeko koskaan asuneet kuin erämaissa, +olemmeko koskaan eläneet kuin taateleilla? Minusta tämä elämä näyttää +aivan luonnolliselta. Jollei kaukaisten maitten turvallisuus +houkuttelisi minua, minä saattaisin jäädä tänne vapaaksi ja +onnelliseksi lainhylyksi. Aika, tottumus ja pakko muuttavat meidän +luontoamme. Kun minä ensiksi kohtasin Scherirah'n näissä raunioissa, +minä kavahdin huonontunutta ihmistä; vaan nyt minua haluttaisi olla +hänen perillisensä. Me emme saa ajatella!" + +"Ei, kultaseni, me toivomme vaan", vastasi Schirene; ja he astuivat +sisään porteista. + +Ilta oli ihana, ilma oli vielä lämmin ja suloinen. Schirene katseli +loistavia taivaita. "Me emme muistaneet noita korkeita tanteria, kun +asuimme Bagdadissa", hän huudahti; "vaan kuitenkin, armaani, mikä oli +palatseimme komeus näihin verrattuna? Kaikki on meille annettu, mitä +ihmiset halajavat: vapaus, kauneus ja nuoruus. Minä luulen, Alroy, että +me ennen pitkää katsomme takaisin ihmeelliseen entisyyteemme ikäänkuin +toiseen ja alhaisempaan maailmaan. Minä soisin, että tämä olisi Egypti! +Se on minun ainoa toivoni." + +"Ja se toteuntuu pian. Ennen pitkää on kaikki valmisna. Vähäisen aikaa +vaan, ja Schirene nousee kamelinsa selkään pidempää matkaa varten kuin +juuri taatelein poiminta-paikalle. Sinusta tulee kai oiva +matkustavainen!" + +"Aivan varmaan; te väsytte kaikki ennenkuin minä." + +He ehtivät amfiteaterin luo ja istuutuivat leimuavan valkean äärelle. +Harvoin oli Alroy siitä ajasta, kuin hän kukistettiin, näyttänyt +iloisemmalta. Schirene lauloi arabialaisen laulun sotureille, jotka +yhtyivät vilkkaasen kööriin. Oli jo myöhäinen yö, ennenkuin he lähtivät +levolle; ja he panivat maata toivokkaina ja tyytyväisinä. + +Muutamia tunteja jälestäpäin, päivän koitossa, Alroy heräsi unestansa +siitä, että joku kovasti painoi hänen rintaansa. Hän säpsähti; julma +sotamies notkistui hänen ylitiensä; hän koetti sysätä tätä pois; hän +huomasi, että hänen kätensä olivat kahleissa. Hän koetti nousta; hänen +jalkansa olivat sidotut. Hän katsoi Schireneä ja huusi häntä nimeltä; +hän ei saanut vastaukseksi kuin parahuksen. Amfieateri oli täynnä +Karamanialaisia sotureita. Hänen omat miehensä joutuivat hämmennyksiin +ja voitettiin. Kisloch ja Guebriläinen olivat pitäneet vahtia. Hän +nostettiin maasta ja viskattiin kamelin selkään, joka kohta talutettiin +ulos amfiteaterista. Hän näki kaikkialla ympärillänsä kauheata +sekasortoa ja pelästystä. Hän ei voinut puhua vihoissaan ja +epätoivossansa. Kameli ajettiin erämaahan. Joukko ratsumiehiä +ympäröitsi sitä heti, ja nyt aljettiin kiireesti kulkea eteenpäin. +Kaikki näytti tapahtuneen vaan silmänräpäyksessä. + +Kuinka monta päivää oli kulunut, sitä Alroy ei tietänyt. Hän ei ollut +pitänyt ajasta mitään vaaria. Yö ja päivä teki hänen yhtä. Hän eli +huumauksissa. Vaan ilman sulous ja vihantava maa virittivät viimein +johonkin määrin hänen huomiotansa. Hän tunsi juuri, että he olivat +jättäneet erämaan. Hänen edessään suikersi jalo virta; hän näki +Eufrateen ihan samalta paikalta, kuin hän oli ensin nähnyt sen +pilgrimiretkellänsä. Vaikutusten suuri yhtäläisyys sai hänen muistonsa +heräämään jälleen. Kyynel puhkesi hänen poskellensa; katkera pisara +valui hänen kuiville huulilleen; hän pyysi jotakin juotavaa +lähimmäiseltä ratsumieheltä. Vartia tarjosi hänelle kosteata sientä, +jolla hän hankalasti pyyhkäsi suutansa, ja antoi sen sitten pudota +maahan. Karamanialainen löi häntä. + +He tulivat virran luo. Vanki nostettiin kamelin selästä ja muutettiin +katettuun venheesen. Moniaitten tuntien perästä he pysähtyivät ja +nousivat maalle vähäisen kylän kohdalla. Alroy asetettiin aasin selkään +takaperin istumaan. Hänen vaattensa soaistiin ja revittiin. Lapset +nakkasivat lokaa hänen päällensä. Vanha ämmä pani kauheilla kirouksilla +paperikruunun hänen päähänsä. Vaivoin hänen kovien vartiainsa onnistui +estää, ettei heidän uhriansa raadeltu kappaleiksi. Ja semmoisella +tavalla David Alroy neljäntenätoista päivänä keskellä päivää astui +jälleen Bagdadiin. + + +XV. + +Sanoma Alroy'n vangitsemisesta levisi kaupunkiin ja pani kaikki +asukkaat liikkeelle. Mollat hyörivät ympäri ikäänkuin olisivat +vastaan-ottaneet uuden osoituksen profeetallisen lähetyksensä +todellisuudesta. Kaikki dervishit alkoivat kerjätä. Miehet +keskustelivat asiasta kahviloissa, ja naiset laskivat lorujansa +suihkulähdetten luona. + +"Sanokaat mitä tahansa, mutta minä suon hänelle hyvää", lausui soma +arabialainen nainen, kun hän järjesteli huntuansa. "Hän olkoon petturi, +mutta hän on hyvin kaunis petturi." + +"Kaikki naiset pitävät hänen puoltansa, se on totta", vastasi toinen; +"mutta emme kuitenkaan voi tehdä hänelle mitään hyötyä." + +"Me voimme repiä heiltä silmät päästä", lausui kolmas. + +"Mitä te oikein ajattelette Alp Arslanista?" kysyi neljäs. + +"Minä soisin, että hän olisi savi-astia, ja silloin minä katkaisisin +hänen kaulansa", lausui viides. + +"Ajatelkaat prinsessaa!" lausui kuudes. + +"No! hänellä oli loistavat päivät", vastasi seitsemäs. + +"Ei mikään ollut kyllin hyvä hänelle", säisti kahdeksas. + +"Minä pidän todellisesta rakkaudesta", arveli yhdeksäs. + +"No! minä toivon, että Alroy vielä saa voiton heistä kaikista", lausui +kymmenes. + +"Sitä minä en kummeksisi", sanoi yhdestoista. + +"Hän ei voi", lausui kahdestoista, "hän on kadottanut valtikkansa." + +"Älkäät sanoko niin", intti kolmastoista. + +"Se on ihan totta", vakuutti neljästoista. + +"Luuletteko, että hän osasi noitua?" kysyi viidestoista. + +"Minä vannon, että joku tuosta puitten takaa salaa katselee meitä." + +"Hävytön konna!" lausui kuudestoista. "Minä soisin, että se olisi +Alroy. Huudetaan kaikki ja lasketaan alas hunnut." + +Ja koko liuta juoksi tiehensä. + + +XVI. + +Kaksi rotevaa soturia pelasi shakkia jossakin kahvilassa. + +"Surma vieköön äitini", sanoi toinen, "minä en voi siirtää mitäkään. +Minä taistelin hänen johdollansa Nehavendin lakealla; ja vaikka minulle +suotiin täydellinen anteeksi-anto, minun tekee puoleksi mieli vetää +miekkani ja tappaa ensimäinen Turkkilainen, joka astuu sisään." + +"Se olisi aivan oikein tehty", vastasi hänen kumppaninsa. "Isäni +autuuden kautta, se mies tiesi rynnäköitä johdattaa. Sanokoot mitä +hyvänsä, mutta häneen verrattuna Alp Arslan on valkomaksainen giauri." + +"Lempo periköön hänet ja sinun viimeinen siirtosi. Tuossa on dirhemi, +minä en voi pelata enää. Surma vieköön äitini, minä en olisi luullut, +että hän antaisi vangita itsensä." + +"Isäni autuuden kautta, en minäkään; mutta hän nukkui silloin." + +"Se on toista. Hän petettiin." + +"Kaikki urhoolliset miehet petetään. Sanotaan, että Kisloch ja hänen +joukkonsa siinä kaupassa pistivät taskuunsa viisikymmentä tuhatta." + +"Jospa jokainen dirhemi muuttuisi ruttopaiseeksi!" + +"Amen! Muistatko Abneria?" + +"Surma vieköön äitini, minä en koskaan unhota häntä. Hän puhui +miehillensä kuin lampaille. Kuinka hänen puolisonsa Miriamin on +käynyt?" + +"Hän on täällä." + +"Se viiltänee Alroy'n sydäntä." + +"Hän rakasti aina sisartansa. Muistatko, että hän pelasti Adoramin +hengen?" + +"Oi! hän sai kaikkia aikaan -- kuningattaren jälkeen." + +"Enemmän kuin hän, minä sanon, enemmän kuin kuningatar. Alroy on +kieltänyt kuningattarelta, mutta ei koskaan Miriamilta mitään." + +"Sentähden, ettei tämä pyytänyt niin paljoa." + +"Tiedätkö, että minun mielestäni asiat Jabasterin kuoleman jälkeen +eivät koskaan oikein menestyneet?" + +"Niin minustakin näyttää. Siinä oli jotakin, eikö niin?" + +"Kyllä. Jotakin kummallista, jotakin omituista." + +"Sinä olet hyvästi kuvaillut sitä. Jokaisesta tuntui samoin. Minä olen +usein maininnut sen kumppaneilleni. Sanokaat mitä sanotte, lausuin +minä, surma vieköön äitini, jos siitä asti kuin tuo vanha kunnon mies +kuristi itsensä, asiat ovat käyneet luonnollista menoansa. Juuri näitä +sanoja minä käytin." + +"Varsin soveliaat sanat. Jollei kaikki käy luonnollista menoansa, +parhaitenkin järjestetyt asiat menevät hunningolle. Oli miten oli, aasi +näkee kauemmaksi kuin hänen ratsastajansa, ja aivan niin oli myöskin +Alroy'n laita, oivallisimman päällikön, jota minä koskaan palvelin." + +"Lähdetään ulos ja katsotaan, millä kannalla asiat ovat." + +"Niin, mennään vaan. Jos kuulemme jonkun herjaavan Alroy'ta, me lyömme +hänen päänsä halki." + +"Tehdään niin. Täällä liikkuu joko joukko meidän reippaita +kumppaneitamme; ehkäpä saamme vielä jotakin aikaan." + +"Kuka tietää?" + + +XVII. + +Yksi Bagdadin linnan maan-alaisista vankihuoneista talletti nyt +kolkossa suojassansa Aasian entistä hallitsiaa. Vanki ei huokaillut, ei +itkenyt eikä valittanut. Hän ei puhunut mitään. Hän ei edes ajatellut. +Useat päivät hän oli jonkunlaisessa huumaustilassa. Neljännen päivän +aamuna hän melkein tietämättänsä söi sitä viheliäistä ruokaa, jota +hänen vartiansa asettivat hänen eteensä. Heidän tulisoittonsa, joitten +ympäri yölepakot lensivät ja räpyttivät siipiänsä ja puivat pikkuisia +silmiänsä, levittivät kalmankaltaista valoa vankihuoneen läheisemmille +seinille, joitten toista päätä vanki ei voinut laisinkaan selittää; ja +kun vartiat menivät pois, Alroy jäi umpipimeään. + +Entiset päivät kuvautuivat hänen mieleensä. Hänen silmänsä koettivat +turhaan tunkea ympäröivän hämärän läpitse. Hänen kätensä olivat +kahleissa, hänen jalkansa raskaissa raudoissa. Se ajatus, että hänen +henkensä ehkä oli julmuudesta säästetty, jotta hän vähitellen nääntyisi +tähän tietyn perikadon kauheaan tilaan, täytti hänet vimmalla. Hän +olisi paiskanut rautansa vasten otsaansa, mutta siteet estivät häntä. +Hän heittäysi kostealle ja epätasaiselle permannolle. Kaatuessaan hän +säikäytti liikkeelle tuhansia ilkeitä eläviä. Hän kuuli, kuinka käärme +nopeasti luikahti ohitse, kuinka skorpioneja joukottain mateli +piilopaikkoihinsa ja hiiret kiireisesti juoksivat pakoon. Hänen suuret +vaurionsa tuntuivat mitättömiltä näitten vähäisten kiusausten suhteen. +Hänen uljas mielensä ei voinut pitää häntä pystyssä näissä kurjissa ja +häväisevissä oloissa. Hän kavahti inhoten seisaalle eikä uskaltanut +liikahtaa siitä pelosta, että joka askel tuottaisi uutta kauhua. Hänen +uupuneet voimansa alkoivat vihdoin luopua hänestä. Hän astui hapuillen +sen yksinkertaisen istuimen luo, joka oli hakattu kallioseinään ja oli +ainoa hänelle jäänyt mukava paikka. Hän ojensi kättänsä. Se sattui +jonkun otuksen näljäiseen nahkaan, joka heti juoksi pois kiiluvilla, +pimeässä hehkuvilla silmillä. Alroy säpsähti haikean pelon vointeessa. +Hänen ärtyneet hermonsa eivät kestäneet tässä halvassa vaarassa ja +näissä loukkaavissa ja uusissa koetuksissa. Hän ei voinut pidättää +epätoivon huudahusta; ja kun hän ajatteli, että hän nyt oli kaukana +kaiken inhimillisen lohdutuksen ja osan-oton, jopa kaiken inhimillisen +avunkin tuolla puolen, hänen järkensä näytti hetkeksi jättävän hänet, +ja hän väänteli käsiänsä yksinäisessä ja melkein mielettömässä +tuskassansa. + +Kauheata on -- kun mahtavan hengen voima pettää. Ken ehdottomasti +luottaa omaan neroonsa, hän huomaa varmaan kerta itsensä masentuneeksi +ja hyljätyksi. Se on katkeraa! Arin metsäkauriskin näyttää elävän vaan +teitä pilkatakseen. Hidas on tosiaan semmoinen mieli uskomaan, että +nuot aina auttaneet apukeinot voivat viimein puuttua. Vaan niin +kuitenkin on. Ikäänkuin kunehtunut lähde tuo alituinen tultua ja +loistava hedelmällisyys ovat tauonneet, ja tauonneet ijäksi. Silloin +alkaa takaisin katsominen, joka viepi järjen. + +Ummista verho! ummista verho! ja sulje siihen tämä kuolettava tutkinto. + +Lapsuuden päivät, hänen suloisen sisarensa ääni ja hymyilevä rakkaus, +heidän viattomat huvituksensa ja uskollisten palveliain hellät huolet, +kaikki armaan koti-elämän vähäiset tapaukset -- nämät olivat ne näyt ja +muistot, jotka hurjasti leikkien hyörivät Alroy'n palavan silmän edessä +ja ilmestyivät hänen vaivaantuneessa mielessään. Valta ja maine, hänen +pyhä kansakuntansa, hänen ruhtinaallinen morsiamensa -- nämät, nämät +eivät olleet mitään. Näitten arvo oli kadonnut sen luovan sielun +kanssa, joka ne synnytti. Ainoastaan luonnon puhtaat tunteet jäivät +jälille, ja kaikki hänen ajatuksensa ja surunsa, koko hänen järkensä ja +kaikki hänen tunteensa olivat yhtyneet hänen sisareensa. + +Oli seitsemäs aamu. Vartia tuli sisään tavattomaan aikaan, pisti +tulisoittonsa johonkin seinän komeroon ja ilmoitti, että ulkopuolella +oli vieras, jolla oli lupa puhua hänen kanssaan. Nämät olivat +ensimäiset inhimilliset sävelet, jotka olivat kohdanneet Alroy'n korvaa +hänen vankeudessansa, joka tuntui hänestä koko vuosisadalta, pitkältä, +pimeältä ajalta, joka juurtajaksain hävitti kaikki. Häntä värisytti, +kun hän kuuli karhean äänen. Hän yritti vastaamaan, mutta hänen +tottumattomat huulensa kieltäytyivät tottelemasta. Hän nosti ylös +raskaat kätensä ja koetti osoittaa, että hän ymmärsi, mitä oli +lausuttu. Hän oli kuitenkin kuullut sanoman jonkunlaisella +liikutuksella. Hän katsoi ristikkoa kohden oudolla uuteliaisuudella; +ja katsoessaan hän vapisi. Vieras astui sisään puettuna mustaan +kauhtanaan. Vartia poistui; ja maahan pudotessaan kauhtana ilmaisi +Honainin. + +"Rakas Alroy", lausui Jabasterin veli; ja hän lähestyi ja painoi +Alroy'ta rintaansa vastaan. Jos se olisi ollut Miriam, Alroy olisi ehkä +paikalla menehtynyt; vaan tämän mailmallisen miehen läsnä-olo palautti +hänen mailmallisuutensa. Hänen tunteittensa muutos oli kummallinen. +Ylpeys, ehkäpä toivokin, joutui hänen avuksensa; koko asema näytti +vaativan ponnistusta; hetken aikaa hän näytti entiseltä Alroy'lta. + +"Minua ilahuttaa, kun näen, että kumminkin sinä olet turvassa, Honain." + +"Niin minuakin, jos vaan minun turvallisuuteni aikaan saattaisi saman +sinulle." + +"Yhä lausuen toivoa!" + +"Epätoivoon vaan mieletön pakenee." + +"Voi Honain! tämä on suuri kosto. Minä taivun kohtalooni, vaan +kuitenkin tuntuu minusta kuin olisi ollut parempi, jollemme olisi +tavanneet toisiamme jälleen. Kuinka Schirenen laita on?" + +"Hän ajattelee sinua." + +"Se on jotakin, että hän osaa ajatella. Minä en sitä osaa. Missä Miriam +on?" + +"Hän on vapaa." + +"Se on myös jotakin. Sinä olet sen toimittanut. Hyvä, hyvä Honain, ole +hellä tätä suloista lasta vastaan, jos kohta vaan minun tähteni. Sinä +olet nyt ainoa, mitä hänellä on jälellä." + +"Olethan sinäkin jälellä." + +"Hänen onnettomuutensa tuottaja." + +"Elä ja ole hänen tukenansa." + +"Kuinka se kävisi laatuun? Nämät muurit -- pako? Ei, ei; se on +mahdotonta." + +"En minä sitä luule." + +"Todella! Minä teen kaikki. Puhu! Voimmeko lahjoa heitä? voimmeko +rusentaa heidän päänsä? voimmeko --" + +"Tyynny, ystäväni. Meidän ei tarvitse lahjoa, meidän ei tarvitse +vuodattaa verta. Meidän tulee hieroa sovintoa." + +"Sovintoa! Meidän olisi tullut hieroa sitä Nehavendin lakealla. +Sovintoa! Sovintoako vangitun uhrin kanssa?" + +"Miksi uhri?" + +"Onko Arslan siis niin jalomielinen?" + +"Hän on peto, julmempi kuin metsäkarju, joka hioo hampaitansa hänen +kotimaansa metsässä." + +"Miksi siis toivosta puhuit?" + +"Minä puhuin varmuudesta. Minä en toivoa maininnutkaan." + +"Kallis Honain, minun aivoni ovat heikot; mutta minä kestän kummallisia +seikkoja, muutoin minä en olisikaan täällä. Minä tunnen sinun +huolikkaan ystävyytesi; vaan totta puhuen sinun ei tarvitse kiertämällä +kertoa minulle minun kohtaloani. Minä pyydän sinua, puhu suoraan +kaikki." + +"Sanalla sanottu, sinun henkesi on turvassa." + +"Kuinka, säästetty!" + +"Jos itse tahdot." + +"Jos itse tahdon! Elämä on suloinen. Minä tunnen sen suloisuuden. Minä +en tarvitse paljon. Vapaus ja yksinäisyys on kaikki, mitä minä pyydän. +Minun henkeni säästetty! Minä en saata sitä uskoa. Sinä olet tehnyt +tämän teon, sinä mahtava mies, joka hallitset kaikkia sieluja. Sinä et +ole unhottanut minua, sinä et ole unhottanut menneitä päiviä, sinä et +ole unhottanut omaa Alroy'tasi. Ken väittää sinua itsekkääksi, hän on +panettelia. Oi Honain! sinä olet ylen uskollinen!" + +"Minä en ajattele muuta kuin sinun etuasi, ruhtinas." + +"Älä nimitä minua ruhtinaaksi, nimitä minua omaksi Alroy'ksesi. Minun +henkeni säästettty! Se on kummallista! Milloinka pääsnen menemään? Älä +anna kenenkään nähdä minua. Sovita niin, Honain. Sinä saat kaikki +aikaan. Minä lähden Egyptiin. Sinä olet käynyt Egyptissä, etkö ole, +Honain?" + +"Varsin ihmeellinen maa, se miellyttää varmaan sinua suuresti." + +"Milloin pääsnen menemään? Kerro minulle, milloin minä pääsen. Milloin +minä saan jättää tämän pimeän ja ilkeän luolan? Se on pahempi kuin +kaikki heidän kidutuksensa, rakas Honain. Ilmaa ja valoa, ja minä +luulen todella, ettei minun miehuuteni koskaan hölly, mutta tämä kauhea +vankihuone -- minä saatan tuskin eroittaa sinun kasvojasi, kunnon +ystäväni. Se on täysi tosi." + +"Tahtoisitko nähdä minut iloisena?" + +"Kyllä! jos olemme vapaat." + +"Alroy! sinussa on suuri henki, suurin, jonka minä olen ikinä tuntenut +taikka josta olen kirjoissa lukenut. Minä en koskaan nähnyt sinun +vertaistasi, enkä milloinkaan nähne." + +"Hiljaa, hiljaa, suloinen ystäväni. Minä olen särkynyt ruoko, mutta +minä olen kuitenkin vapaa. Meillä ei ole mitään aikaa kohteliaita +lauseita varten. Menkäämme pois, menkäämme heti." + +"Silmänräpäys, armas Alroy. Minä en ole mikään imartelia. Mitä minä +sanoin, lähti sydämeni pohjasta ja koskee meihin suuresti ja pian. Minä +sanoin, ettei sinussa ole mikään tavallinen henki, Alroy -- todella +sinussa on toinen henki kuin kaikissa muissa. Kuuntele minua, +ruhtinaani. Sinä olet tutkinut ihmiskuntaa tarkasti ja juurtajaksain. +Harva on nähnyt enemmän kuin sinä eikä kenelläkään ole niin runsas vara +siitä omaperäisestä sukukuntamme tiedosta, joka on kallis kivi, jota +kokemus vaan tahkoo juveliksi ja jonka puutteessa ei mikään teko voi +hyödyttää meitä." + +"No, no!" + +"Malta tuokio vaan. Sinä olet astunut triumfissa Bagdadiin ja sinä olet +astunut samaan kaupunkiin kaikilla häväistyksen merkeillä, joilla +ihmiskunnan huonoin saatti kohdella uhriansa. Se oli ankara opetus." + +"Minä tunnen sen siksi." + +"Ja se osoittaa meille, kuinka halpa ja arvoton kanssa-ihmistemme +päätökset itse suhteemme ovat." + +"Voi! se on tosi." + +"Minä olen iloinen, kun näen sinun joutuneen tähän järkevään +mieli-alaan. Se on täynnä viisautta." + +"Onnettomat ovat usein viisaat." + +"Mutta usko ei ole mitään ilman toimintaa. Mietinnön tulisi vaan +teroittaa käytäntö. Se aika on tullut, jolloin saat näyttää lujaa +uskoasi tähän filosofiaan. Minä ilmoitan sinulle, että me voimme tehdä +sovintoa. Minä olen jo suunnitellut ehtoja. Oli määrätty, että Alroy +kuolisi huomenna, ja mimmoisen kuoleman! Äärettömän kidutuksen +kuoleman! Oletko sinä koskaan nähnyt ihmistä seivästettävän?" + +"Haa!" + +"Pelkkä näkeminen on rangaistus." + +"Taivaan Jumala!" + +"Se on niin kauheata, että on aina havaittu, jotta, kun tämä hirmuinen +teloitus tapahtuu, kaupungin kuolleitten keskimäärä suuresti nousee. Se +tulee veren kuohunnasta niissä, jotka katselevat ja joita jonkunlainen +hillitsemätön mielettömyys aina ajaa rangaistuspaikalle. Minä puhun +jommoisellakin tiedolla -- minä puhun lääkärinä." + +"Älä puhu enää. Minä en jaksa kuulla sitä." + +"Huomenna tämä tuomio odotti sinua. Mitä Schireneen tulee --" + +"Ei suinkaan häntä, voi! ei suinkaan häntä!" + +"Ei, he olivat sääliväisiä. Hän on kalifin tytär. Sitä ei ole +unhotettu. Teloittajan kirveen oli määrä päättää hänen elämänsä. Hänen +kaunis kaulansa ei kysyisi suurta mestaajan taitoa. Vaan mitä sinun +sisareesi tulee, vaan mitä Miriamiin tulee -- hän on velhovaimo, +juutalainen velhovaimo! He olisivat polttaneet hänet elävänä." + +"Minä en voi uskoa sitä, ei, ei, minä en voi uskoa sitä: ilkeät, +verenhimoiset pedot! Kun minä olin hallitsia, minä armahdin kaikkia -- +kaikkia, paitsi -- voi minua! voi minua! miksi minä synnyin!" + +"Sinä unhotat itsesi! minä puhun siitä, mikä oli tapahtumallansa eikä +siitä, mikä tapahtuu. Minä olen puhutellut voittajaa. Minä olen +hieronut sovintoa." + +"Mimmoinen -- mimmoinen se lienee?" + +"Helppo. Alroy'n kaltaiselle filosofille muutamia ulkonaisia menoja." + +"Puhu lyhyesti, puhu lyhyesti." + +"Sinä tiedät, että sinun elämänjuoksusi on suuri loukkaus +Mahomettilaisille. Minä huomaan heidän heikkoutensa ja olen käyttänyt +sitä eduksemme. Sinun tappiosi taikka kuolemasi eivät voi yksistänsä +pestä pois häpeäpilkkua heidän lipustansa ja heidän uskostaan. Yleisön +mieli on hurjistunut harhaluuloista siitä asti, kuin Alroy ilmestyi. +Ihmisten ajatukset häilyvät sinne tänne sillä pelottavalla nopeudella, +joka ennustaa asiain vastaistakin epävakaisuutta. Ei kukaan tiedä, +mistä pitää kiinni eikä mihin luottaa. Uskontoa epäillään, valtaa +vastustetaan. He katsoisivat mielellänsä sinun voittojasi +yliluonnollisten keinojen tuotteiksi, vaan kuitenkin heidän täytyy +kieltää sinun kutsumustasi. Tässä on myöskin kaunis ja ylhäinen +prinsessa, heidän kalifeinsa tytär, jonka mainetta he kernaasti +tahtoisivat puhdistaa. Minä huomaan kaikki nämät, tutkistelen ja käytän +eduksemme. Niin, jos vaan keksisimme jonkun keinon, jonka avulla +saisimme sinun yhä uskovat lahkolaisesi ijäksi vaikenemaan, suuren +loukkauksen sievään poistetuksi ja yleisön mielen saatetuksi +terveellisempään ja levollisempaan tilaan, no, he myöntäisivät paljon, +paljon, hyvin paljon." + +"Sinun tarkoituksesi on selvä, mutta ei sinun keinosi." + +"Ne ovat sinun vallassasi." + +"Minun vallassani? Se on syvämielinen arvoitus. Selitä se minulle." + +"Huomenna puolipäivän aikana sinä kutsutaan Arslanin eteen. Siinä, +kokoontuneen kansan läsnä ollessa, saman kansan, joka pitää nyt hänen +puoltansa yhtä paljon kuin se ennen piti sinun puoltasi, sinua +syytetään noituudesta ja yhteydestä pahojen henkien kanssa. Tunnusta +itseäsi vikapääksi." + +"No! mitä lisäksi?" + +"Vähäinen asia. He kysyvät sitten sinulta prinsessasta. Se ei ole +mikään vaikea tunnustus, että Alroy voitti kalifin tyttären jonkun +vastustamattoman lumouksen kautta -- joka nyt on lakkautettu." + +"Vai niin. Siinäkö kaikki?" + +"Pää-asia ainakin. Sinun sopii sitten laskea muutamia sanoja +hebrealaisille vangeille, kieltää jumalista lähetystäsi ja niin +edespäin -- että yleisön mieli, näetkö, kerrassaan rauhottuu tässä +kohden." + +"Niin, niin, entä sitten?" + +"Ei mitään muuta, paitsi mitä muotoon tulee (kun täytät nämät ehdot, +muista vaan, sinä viedään mihin maahan ikänänsä tahdot, ja sinulle +annetaan niin paljon aarteita kuin haluat), siinä ei jää mitään muuta +kuin, minä sanon, mitä muotoon tulee, jos minä olisin sinä (kenties +odottavat sitä) minä olisin julkisesti luopuvinani uskostamme ja +kumartaisin heidän profeettaansa." + +"Haa! Siihenkö sinä pyritkin? Sekö sinun vapautesi on? Mene pois +luotani, kiusaaja! -- Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan! minä en luovu +sanastakaan, ei sanastakaan: Minä en kiellä ainoatakaan sanaa. Vaikka +kohta minun tuomioni olisi ijankaikkinen kidutus, minä hylkään nämät +ehdot! Tämäkö sinun korkea ylenkatseesi sukukunta raukkamme suhteen on +-- minäkö häväisisin Jumalaani! minäkö menettelisin niinkuin +viheliäisin kaikista viheliäisistä ja huonoin huonoista. Omituinen +filosofia! Voi Honain! minä soisin, ettemme olisi koekaan toisiamme +kohdanneet!" + +"Taikka toisistamme eronneet. Se on totta. Jos minun sanojani olisi +noudatettu, ei Alroy'ta milloinkaan olisi petetty." + +"Herkeä, herkeä; minä pyydän sinua, herkeä. Jätä minut." + +"Jos tämä olisi palatsi, minä menisin. Ankarat sanat lientyvät ystävän +korvassa, kun niitä ahdistuksessa lausutaan." + +"Sanokoot mitä hyvänsä, minä olen Herran voideltu. Semmoisena minun +olisi pitänyt elää, semmoisena minä tahdon kumminkin kuolla." + +"Entä Miriam?" + +"Herra ei hylkää häntä: hän ei koskaan hylännyt Herraa." + +"Ja Schirene?" + +"Schirene! oi! hänen tähtensä yksistänsä minä kuolisin kuin sankari! +Tuleeko meidän sanoa, että hän rakasti pelokasta orjaa, halpaa +petturia, ilkeätä uskonsa kieltäjää, konnantapaista myrkkyjen ja +taikaneuvojen käyttäjää? Ei! ei, ei, ei! vaikka vaan hänen tähtensä, +hänen, tuon suloisen, suloisen olennon tähden, minun kuolemani on oleva +samanlainen kuin minun uljas elämäni. Niinkuin aurinko minä nousin, +niinkuin aurinko minä lasken. Vielä minun kirkas maineeni kaikkuu +maailmassa eikä minun viimeinen hetkeni saa pimittää minun +keskipäivääni, tuota myrskyistä, mutta kunniakasta!" + +Honain otti tulisoiton komerosta ja lähestyi ristikkoa. Se ei ollut +kiinni, hän veti sen hiljaan auki ja talutti esiin hunnulla verhotun +naisen. Verhottu nainen heittäysi Alroy'n jalkojen juureen, joka ei +näyttänyt huomaavan, mitä tapahtui hänen ympärillänsä. Hieno huuli +suuteli hänen kättänsä. Hän hypähti ylös, hänen rautansa kalisivat. + +"Alroy!" lausui lempeästi nainen polviltansa. + +"Mikä ääni tämä on?" Vankeuden Ruhtinas huudahti rajusti. "Se kohtaa +minun korvaani, ikäänkuin aikaa unhottunut soitto. Minä en voi sitä +uskoa. Ei! minä en voi sitä uskoa. Oletko sinä Schirene?" + +"Minä olen se kurja olento, jota he sanoivat sinun morsiameksesi." + +"Voi! tämä on todella kidutusta! Mikä seivästys vetää vertoja tälle +vaikealle hetkelle? Älä katsele minua, älä anna meidän silmiemme +kohdata toisiansa. Ne ovat kohdanneet toisiansa ennen ikäänkuin kaksi +välkkyvää virtaa, jotka yhtyvät hohtavaan valojuovaan. Viekäät pois +tulisoitto, Honain. Yön pimeys peittäköön meidän vielä pimeämmän +kohtalomme." + +"Alroy!" + +"Hän puhui taas. Onko hän mieletön, niinkuin minä, kun hän näin +leikitsee tuhon kanssa?" + +"Herrani", Honain lausui lähestyen ja pannen leppeästi kätensä vangin +olkapäälle, "hillitse intosi. Sinulla on muutamia uskollisia ystäviä, +jotka mielellänsä tahtoisivat levollisesti keskustella sinun +onnestasi." + +"Onnestasi! Hän pilkkaa minua." + +"Minä rukoilen sinua, herrani, rauhoitu. Jos minä todella puhuttelen +sitä suurta Alroy'ta, jota kaikki pelkäsivät ja vielä peljännevät, +minä pyydän sinua muistamaan, ettei ainoastaan palatseissa ja +tappelutanterella sankarillinen sielu voita ja vallitse. Tämmöiset +tilat ovat ylevän sielun suuri koetuskivi. Niin kauan kuin elämme, +meidän ruumiimme on temppeli, jossa neromme luo jumalankaltaisen +innostuksensa, ja niin kauan kuin tämä alttari ei ole kumottu, jumaluus +saattaa vielä toimittaa ihmetöitä. Nouse siis, suuri herrani; ajattele, +että, oli kalifi taikka vanki, ei löydy koko maailmassa ketään Alroy'n +kaltaista miestä. Saako semmoinen olento kaatua ilman taistelematta, +niinkuin halpa kavaltaja, jolla ei ole mitään, mihin turvata, kuin +sattumuksen vilpilliset vaiheet? Minä olen myöskin profeetta, ja minä +tunnen, että sinä vielä voitat." + +"Tuo minulle valtikkani jälleen, tuo minulle valtikkani! -- mutta minä +puhun väärälle veljelle! -- se et ollut sinä -- se et ollut sinä, joka +annoit sen minulle." + +"Saavuta se kerta vielä. Herra hylkäsi Davidin ajaksi; vaan kuitenkin +hän antoi hänelle anteeksi, ja kuitenkin hän kuoli kuninkaana." + +"Nainen oli syy hänen lankeemukseensa." + +"Mutta sinua nainen kohottaa. Tämä suuri prinsessa, eikö hän myöskin +ole kärsinyt? Hänen mielensä on kuitenkin masentumatta. Kuule hänen +neuvoansa: se on syvämietteinen ja hellä." + +"Niin meidän rakkautemmekin oli." + +"Ja on, minun Alroy'ni!" huudahti prinsessa. "Ole levollinen, minä +pyydän sinua! Minun tähteni ole levollinen; minä olen levollinen sinun +tähtesi. Sinä olet kuullut kaikki, mitä Honain on lausunut sinulle -- +tämä viisas lääkäri, minun Alroy'ni, joka ei erehtynyt koskaan. Ei hän +kehoita sinua kuin yhteen sanaan, tyhjään sanaan, mitä vähäpätöisimpään +muodon-asiaan. Mutta lausu se, ja sinä olet vapaa, ja Alroy ja Schirene +yhdistävät jälleen kunniakkaat elämänvaiheensa ja suloiset nautintonsa. +Etkö muista, kuinka sinä usein, kun me, valtaamme väsyneinä, kävelimme +iloisissa puutarhoissamme, huokailit suloista, muille tuntematonta +saarta, jossa saisit viettää päiviäsi ainoastaan minun, uskollisen, +seurassani, ja ilman muita tapauksia kuin palavan rakkautemme +tuottamia? Voi lemmittyni, tämä elämä on vielä tarjona sinulle! Ja +epäiletkö sinä? Sanotko sinä itsesi hyljätyksi, kun sinulla on +tämmöinen ystävä, ja pidätkö itseäsi onnettomana, kun paradiisi kaikin +ihanin portteinensa vaan vartoo sinun tuloasi? Oi! ei, ei, ei! sinä +olet unhottanut Schirenen, minä pelkään sitä suuresti, hellän +Schirenesi, joka rakastaa sinua kahleissasi enemmän kuin silloin, kuin +nämät suloiset sormesi olivat timanteissa ja leikitsivät hänen tuuheain +suortuviensa kanssa!" + +"Hän puhuu toisesta maailmasta. Minä muistan jotakin. Kuka on +lähettänyt tämän soiton vankihuoneeseni? Hänen lempeät sanansa +lievittävät sydäntäni. Minun silmäni ovat kosteat. Minä itken! Se +tuntuu hyvältä. Suru on ilo minun tuskani rinnalla. Minä en luullut, +että vuodattaisin koskaan kyyneliä enään. Otsani tuntuu kylmemmältä." + +"Itke, itke, hyvinkin itke, vaan anna minun suudella pois sinun +kyynelesi! Luulitko sinä, että sinun Schirenesi oli jättänyt sinut? +Voi! se se oli, joka teki minun lintuni niin murheelliseksi. Se pääsee +vapaaksi ja saa lentää suloisiin ilmoihin ja elää kukilla uskollisen +kumppaninsa keralla. Voi minua! minä olen kerran vielä onnellinen oman +poikani kanssa. Ei mikään muu ollut vaikeata, kuin se, että sinä olit +poissa! Minusta tuntuu kuin tämä vankihuone olisi meidän komea +kioskimme! Auringonsädekö vai sinun hymysikö saattaa nämät muurit niin +iloisiksi?" + +"Hymyilinkö minä? -- minä en usko sitä." + +"Hymyilit vainen. Voi! katso hän hymyilee taas. No, tämä on vapaus! Ei +löydy maailmassa minkäänlaista surua. Se on valhe, jolla yksinkertaisia +peloitetaan." + +"No, Honain, mitä tämä on? Näyttää siltä kuin olisin todella iloinen. +Jokaisessa hänen henkäyksessään on innostusta. Minä olen muuttunut. Ei! +älä suutele näitä rumia rautoja." + +"Minusta tuntuu kuin ne olisivat kullasta." He vaikenivat. Schirene +veti Alroy'n yksinkertaiselle kivi-istuimelle ja, istuutuen hiljalleen +hänen syliinsä, kiersi käsivartensa hänen kaulaansa ja kätki kasvonsa +hänen rintaansa vastaan. Hetken perästä hän nosti päätänsä ja kuiskasi +Alroy'n korvaan suloisen riemun vastustamattomilla sävelillä: "me +pääsemme vapaaksi huomenna!" + +"Huomenna! onko tutkinto niin lähellä?" huudahti vanki levottomalla +äänellä ja muuttuvalla muodolla. "Huomenna!" Hän sysäsi Schirenen +melkein kiivaasti syrjälle ja nousi istuimeltansa. "Huomenna! minä +soisin, että se olisi ohitse! Minusta tuntuu kuin tässä ainoassa +sanassa olisi vuosisatojen kohtalo! Saavatko he huomenna sanoa, että +Alroy -- haa! kuka sinä olet, joka nyt kohoat minun eteeni? Kauhea, +mahtava haamu, sinä olet tullut hyvään aikaan, että pelastaisit minut +lopullisesta perikadosta. Paina minua rintaasi vastaan, se ei ole +lävistetty. He eivät pistäneet sinua puhki. Sinä näet minun +keskustelevan murhaajiesi kanssa. Entä sitten? minä olen viaton. Kysy +heiltä, kauhea haamu, ja vaadi heidän häijyt sielunsa sanomaan, että +minä olen puhdas. He tahtoisivat tehdä minut yhtä mustaksi kuin he itse +ovat, vaan heidän ei onnistu." + +"Honain, Honain!" huudahti prinsessa kamalalla kuiskauksella, kun hän +pakeni lääkärin luo. "Hän on hurja taas. Tyynnytä häntä, tyynnytä +häntä. katso! kuinka hän seisoo ojennetuin käsivarsin ja tuijottavin +silmin, mutisten mitä julmimpia sanoja! Voimani pettävät minun. Se on +liian hirveätä." + +Lääkäri astui eteenpäin ja seisattui Alroy'n viereen, mutta yritti +turhaan vetää hänen huomiotansa puoleensa. Hän rohkeni tarttua hänen +käsivarteensa. Ruhtinas vavahti, kääntyi ja, tuntien hänet, huudahti +isolla äänellä: "pois, velimurhaaja!" + +Honain vetäytyi takaperin, vaaleana ja väristen. Schirene juoksi hänen +luokseen. "Mitä hän sanoi, Honain? Sinä et puhu mitään. Minä en koskaan +ennen nähnyt, että sinä vaalenit. Onko sinultakin järki mennyt?" + +"Minä soisin, että niin olisi." + +"Kaikki ihmiset käyvät hulluiksi. Hän varmaan sanoi jotakin. Kerro se +minulle. Mitä se oli?" + +"Kysy häneltä itseltä." + +"Minä en tohdi. Kerro minulle -- kerro minulle, Honain!" + +"Minä en rohkene." + +"Oliko se mikään sana?" + +"Oli! semmoinen sana, joka herättää kuolleet. Menkäämme pois." + +"Tarkoitustamme saavuttamatta. Pelkuri! Minä puhuttelen häntä. Minun +oma Alroy'ni", lausui prinsessa lempeällä äänellä, kun hän astui hänen +eteensä. + +"Kuinka, onko kettu jättänyt tiikerin jälelle! Vai niin? Eikö löydy +mitään kostoa? Ainoastaan viattomiako vainotaan? Minä olen viaton; minä +en sinua kuristanut! Hän sanoi syystä: 'varo vaan! ne, jotka tekivät +tämän, ovat alttiit tekemään pahempiakin.' Ja tässä he nyt hyörivät +kirotussa toimessansa. Sinun kärsi vaan ruumiisi, suuri Jabaster, mutta +minun he tahtoisivat kuristaa sekä ruumiini että sieluni!" + +Prinsessa huudahti ja kaatui esiin rientävän Honainin syliin, joka +kantoi hänen pois vankihuoneesta. + + +XVIII. + +Hamadanin kukistuksen jälkeen Bostenag ja Miriam olivat viedyt vankeina +Bagdadiin. Honainin välityksen kautta vankeuden tavalliset rasitukset +heiltä huojennettiin; vaan he olivat kuitenkin suljetut huoneisinsa +linnaan. Turhaan oli Miriam tähän asti koettanut saada tavata +veljeänsä. Honain oli ainoa henki, jolta hänen kävi apua anominen, vaan +kaikkiin hänen pyyntöihinsä tämä vastasi, että hän ei mihinkään +kyennyt. Turhaan hän oli koettanut tarjota vahdeille, joihin hänen +suloinen ja lempeä käytöksensä oli suuresti vaikuttanut, muutamia +jälelle jääneitä juvelejä, että nämätkin rupeisivat hänen puolellensa. +Hänen ei ollut onnistunut edes saada mitään sanaa Alroy'lle. Vaan kohta +sen jälkeen kuin Honainin käynti vankihuoneessa oli niin huonosti +menestynyt, etsi entinen visiri vangin sisarta ja, uhkaavaa loppua +taitavasti ilmoittaen, kertoi, että hän vihdoin oli hankkinut hänelle +halutun luvan käydä veljensä luona; ja kun Miriamia värisytti se +ajatus, että se tapaus lähestyi, johon hän oli kauan aikaa valmistanut +itseänsä, Honain lausui muutamilla muutoksilla niitä keinoja, joitten +avulla hän luuli voivansa vielä sitä poistaa. Miriam kuunteli häntä +ääneti eikä Honain kaikella suurella taidollansa saanut häntä +vähimmälläkään tavalla sanomaan ajatustansa näitten keinojen +soveliaisuudesta. He erosivat, Honain yhtä toivokkaana kuin häijyt aina +ovat. + +Koska Miriam pelkäsi sekä oman että Alroy'n puolesta äkki-arvaamattoman +yhtymyksen ankaraa vaikutusta, hän käytti Honainin valtaa ja lähetti +Kalebin veljensä luo, että hän valmistaisi tätä hänen tulonsa suhteen. +Kaleb tapasi entisen isäntänsä, kun tämä uupuneena makasi vankihuoneen +permannolla. Alusta hän ei tahtonut puhua taikka edes nostaa päätänsä +eikä hän pitkään aikaan näyttänyt tuntevan heimolaisensa uskollista +palveliaa. Vaan viimein hänen mielensä lientyi, ja kun hän +täydellisesti ymmärsi, kuka sanansaattaja oli ja mitä hän tarkoitti, +hän näytti ensiksi kokonaan paheksivan sisarensa aiottua käyntiä, vaan +lopulta lykkäsi heidän yhteentulonsa tuonnemmaksi ja, syyttäen suurta +väsymystänsä, määräsi seuraavan aamun ensimäisen tunnin tähän +surulliseen tehtävään. + +Kunnian-arvoisa Bostenag ei ollut puhunut paljon ollenkaan siitä anti, +kuin Alroy oli kukistunut; se oli todella aivan ilmeistä, että hänen +hengenvoimansa, vaikka kohta ne eivät olleet kokonaan luopuneet +hänestä, olivat kumminkin suuresti tylstyneet. Hän ei jättänyt koskaan +vuodettansa; hän ei pitänyt mitään vaaria siitä, mitä tapahtui. Hän ei +osoittanut mitään uuteliaisuutta, tuskinpa mitään tuntoakaan. Jos hän +todesti sattumalta lausui jotakin, se tapahtui tavallisesti ärtyneessä +mielentilassa eikä hän näyttänyt tyytyväiseltä, jos kukaan muu lähestyi +häntä kuin Miriam, jonka kädestä hän yksistään tahtoi vastaan-ottaa sen +vähäisen ruoan, johon hän aina vastahakoisesti koski. Kesken kaikkia +kalvavia surujaan tämä hänen nuori, uskollinen heimolaisensa aina tiesi +säästää lapsuutensa holhojalle lempeän katsannon, valppaan silmän, +lempeän sanan ja alttiin käden. Jumalanpelko ja hyvät avut, luja +luottamus ja viattomuus tukivat tätä puhdasta ja onnetonta naista +kaikissa hänen ansaitsemattomissa ja verrattomissa huolissansa. + +Oli iso aika kulunut sydän-yöstä; Abnerin nuori leski lepäsi +vuoteellansa levollisessa unessa. Armas Beruna ja ihana Batseba +vartoivat, varjostimet syrjään vedettyinä, aamun tuloa. + +"Herätänkö minä hänen?" kysyi ihana Batseba. "Minusta tähdet näyttävät +vaaleammalta! Hän käski minun nostattaa itseänsä aikaa ennen päivän +koittoa." + +"Uni tekee hänen niin hyvää! Älkäämme herättäkö häntä", vastasi +suloinen Beruna. "Me nostatamme hänen vaan suruun." + +"Jospa edes hänen unelmansa olisivat onnelliset;" vastasi ihana +Batseba. "Hän nukkuu rauhallisesti kuin kukka." + +"Huntu on vierinyt hänen päästänsä", sanoi armas Beruna. "Minä panen +sen sievästi jälleen hänen otsallensa. Onko se hyvin nyt, Batsebani?" + +"On, rakas Beruna. Shaalilla verhottuina hänen kasvonsa ovat niinkuin +helmi kuoressansa. Katso! hän liikkuu!" + +"Batseba!" + +"Minä olen täällä, kallis emäntä." + +"Joko päivä pian koittaa?" + +"Ei vielä, kallis emäntä; nyt on vielä yö. On kulunut pitkä aika +sydän-yöstä, kallis emäntä; minusta tuntuu kuin aamun nouseva henkäys +hajahtaisi; vaan nyt on vielä yö, ja kasvava kuu kumottaa ikäänkuin +sirppi taivaan vainioilta keskeltä tähtilaihoa." + +"Beruna, hyvä tyttö, ojenna minulle käsivarttasi. Minä nousen." + +Neitsyet likenivät, ja emäntäänsä hiljaan nostaen saattivat hänet +ikkunan luo. + +"Siitä asti kuin onnettomuutemme alkoi", Miriam lausui, "minä en ole +nauttinut koskaan niin levollista unta. Minun unelmani olivat +vähäpätöiset, vaan rauhoittavat. Minä näin hänen, mutta hän hymyili. +Olenko minä nukkunut kauan, suloiset tytöt' Te olette hyvin valppaat." + +"Kallis emäntä, anna minä tuon shaalisi. Ilma on viileä." + +"Mutta mieluisa; kiitoksia paljon, älä huoli. Minun otsani ei ole niin +kylmä, että se kaipaa peitettä. Tämä on ihana yö!" + +Miriam katseli laveata, kuun valaisemaa pääkaupunkia. Linnan korkea +asema tarjosi avaraa katsantoa rakennusten suuriin ryhmiin, näitten +rakennusten, joista kukin itsekseen oli kokonainen kaupunki. Tätä +näky-alaa keskeytti vaan joku suunnattoman suuri ja katettu kupoli, +moskeain pitkät, soikeat ja valkoiset minaretit taikka yksinäisen +sypressin musta ja kierteinen kuva, samalla kuin Tigris, hohtaen +valosta, vieritti eteenpäin väljiä, kiiltäviä laineitansa. Kaikki oli +hiljallansa; ei yhtäkään venhettä liikkunut nopealla virralla, ei +yksikään ääni häirinnyt nukkuvien miljonain lepoa. Hän katseli, ja +katsellessaan hän ei voinut kuin verrata nykyistä näkymöä, joka oli +hänen silmissään ikäänkuin sukukuntamme kaikkien intohimojen hauta, +siihen määrättömään vilkkauteen, joka vallitsi Bagdadissa, kun Alroy'n +häitä vietettiin. Kuinka toisenlainen hänenkin tilansa silloin oli! +Rakkaan veljen, Aasian herran ja hallitsian, ainoa sisar, tämän +voittoisimman päällikön morsian, semmoisen päällikön, joka hyvin +ansaitsi kaikki hänen hyvät avunsa, ja jonka otsaa nuorekas +urhoollisuus oli seppelöinyt diademilla. Korkea asema ei ollut +tuottanut Miriamille huolia eikä rikoksia. Se oli vaan tehnyt hänen +armeliaisuutensa yleisemmäksi ja hänen hyväntahtoisuutensa +kaikkivaltiaaksi. + +Hän ei voinut syyttää itseänsä -- tämä oivallinen nainen -- hän ei +voinut syyttää itseänsä, ei edes tänä itsetutkinnon hetkenä -- hän ei +voinut kaikessa leppeydessään ja häveliäisyydessään ja nöyryydessään +syyttää itseään, että hän olisi hetkeksikään unhottanut luottamustansa +Jumalaan taikka velvollisuuksiansa lähimmäisiänsä kohtaan. + +Vaan kun hänen ajatuksensa kääntyivät sen olennon puoleen, jonka luona +ne melkein aina viipyivät; ja kun hän muisti hänet ja koko hänen +elämänsä ja kaikki hänen nuoruutensa tuhannet tapaukset, joita ei +maailma, vaan ainoastaan hän tunsi, mutta jotka kuitenkin ennustivat +hänen mainettansa, ja ajatteli kaikkia hänen erinomaisia +luonnonlahjojaan ja koko hänen suloista rakkauttansa, hänen verratonta +kunniatansa ja sitä kohtaloa, joka uhkasi häntä, kyynelet alkoivat +hiljaisesta tuskasta vuotaa hänen vaalealle ja miettivälle +poskellensa. Hän notkisti päätänsä Batseban olkapäätä vastaan, ja +suloinen Beruna pusersi hänen vapisevaa kättänsä. + +Kuu laskeusi, tähdet kävivät vaaleiksi ja katosivat toinen toisensa +perästä. Kaukaisen Tigrin tasangon, hääkemujen näkymön ylitse +mustanpunainen taivas välkkyi uhkeilla valkean- ja ruskeankeltaisilla +juomuilla. Muezzein juhlalliset sävelet kaikkuivat minareteista. Joku +koputti ovea. Se oli Kaleb. + +"Minä olen valmis", Miriam lausui; ja hetkeksi hän peitti kasvonsa +oikealla kädellänsä. "Ajatelkaat minua, suloiset tytöt; rukoilkaat +minun puolestani!" + + +XIX. + +Kalebiin nojautuen Miriam astui niitä kosteita ja epätasaisia +portaita alaspäin, jotka johdattivat vankihuoneesen ja joita vartia +tulisoitollansa valaisi. Hän horjui, kun hän saapui ristikon luo. Hän +pysähtyi ja asettui kylmää ja kolkkoa muuria vastaan. Vankivartia ja +Kaleb kävivät edellä. Hän kuuli Alroy'n äänen. Se oli luja ja suloinen. +Sen sävelet toinnuttivat häntä. Kaleb tuli hänen luokseen, tulisoitto +kädessään, ja piti sitä hänen jalkojensa edessä; ja kun hän kumartui +alas, hän lausui: "herrani käski minun pyytää teitä olemaan hyvällä +mielellä, sillä niin hän on itse." + +Tulisoittonsa komeroon pistettyään vankivartia poistui. Miriam tahtoi, +että Kaleb jäisi ulkopuolelle. Kooten kaikki voimansa hän sitten astui +kauheaan huoneesen. Alroy seisoi valmiina häntä vastaan-ottamaan. Valo +kohtasi hänen kasvojansa. Hän hymyili. Miriam ei voinut kauemmin +pidättää itseänsä. Hän juoksi esiin ja painoi häntä sydäntänsä vastaan. + +"Voi, suuresti, kauan rakastettu", Alroy lausui; "tämmöinen yhtymys +vangitsee todella itse vankeudenkin!" + +Mutta hänen sisarensa ei kyennyt puhumaan. Hän nojasi päätänsä hänen +hartioitansa vastaan ja ummisti silmänsä, ettei hän rupeisi itkemään. + +"Rohkeutta, kallis sydän; rohkeutta, rohkeutta!" sanoi vanki. "Minä +olen todella hyvin onnellinen!" + +"Veljeni, veljeni!" + +"Jos olisimme kohdanneet toisemme eilen, sinä olisit tavannut minut +ehkä vähän tuskastuneena. Vaan tänä päivänä minä olen kokonaan +saavuttanut itsehillintöni jälleen. Siitä asti kuin minä astuin Tigrin +poikki, minä en ole ollut niin tyytyväinen. Minulla on ollut suloisia +unelmia, kallis Miriam, täynnänsä lohdutusta, ja enemmän kuin unelmia. +Herra on antanut minulle anteeksi, totisesti minä luulen niin." + +"Voi, veljeni! sinun sanasi ovat täynnä virvoitusta; sillä todella +minäkin olen uneksinut ja uneksinut lohdutuksesta. Minun mieleni ei ole +koskaan ollut, siitä asti kuin kukistuit, niin levollinen." + +"Minä olen tosiaan hyvin onnellinen." + +"Sano jälleen niin, minun Davidini; sano minun kuullakseni nämät +lohdutuksen sanat!" + +"Se on aivan tosi, uskollinen ystävä. Minä en sano sitä, että sillä +saattaisin sinut iloiseksi. Sillä tiedä, että sinä iltana -- lieneekö +Herra katunut vihaansa vai lienevätkö muutamat kauheat koetukset, joita +en tahdo mainita enkä huoli muistaa, sovittaneet minun monenkaltaiset +syntini -- vaan niin se oli, että siihen aikaan kuin enkelini Miriam +lähetti tyynnyttävät sanomansa, rauhallisuuden tunto valloitti minut, +semmoinen tunto, jota olen kauan kaivannut. Minä vaivuin heti uneen, +syvään ja suloiseen, ja noitten hurjien ja hyörivien kuvien sijasta, +jotka näinä aikoina ovat syntyneet minun aivoissani, kun niitten olisi +pitänyt levähtää -- vallan ja salaliiton vivahduksia, tulisten sotien +ja petollisen rakkauden näkyjä -- minä seisoin kotimme suihkulähteen +reunalla ja poimin kukkia varhaisimman ystäväni kanssa. Kun minä puetin +näitä lemuavia vankeja sinun liehuviin hiuksiisi, Jabaster tuli, tuo +suuri, vääryyttä kärsinyt mies, ei enää vakavana ja kammottavana, vaan +lempein, rakkaudesta loistavin silmin. Ja hän lausui: 'David, Herra on +huomannut sinun uskollisuutesi vankihuoneenkin pimeydessä!' Niin hän +katosi. Hän puhui, sisareni, muutamista kummallisista kiusauksista, +joita minä olin taivaan avulla kestänyt. Ei enempää siitä. Minä +heräsin. Ja katso! minä kuulin nimeäni vielä nimitettävän. Ajatellen +aamuista untani, minä luulin, että se olit sinä, ja vastasin: 'kallis +sisar, oletko sinä täällä?' Mutta ei kukaan vastannut; ja sitten +miettien tunsin nuot vävähyttävät sävelet, jotka kutsuivat Alroy'ta +Jabasterin luolassa." + +"Äänen Tytärkö?" + +"Juuri tuo pyhä sanansaattaja. Minä olen uskoa täynnä. Herra on antanut +minulle anteeksi. Ole varma siitä." + +"Minä en voi epäillä sitä, David. Sinä olet toimittanut suuria töitä +Israelille; ei yksikään muu ole näinä viimeisinä aikoina nousnut +niinkuin sinä. Jos sinä olet kukistunut, se tuli siitä, että sinä olit +nuori ja kovasti kiusattiin." + +"Kuitenkin Israel, Israel! Jos minä en tuntisi, että soveliaampi +johdattaja vielä ilmestyy isänmaatani vapauttamaan, minun sydämeni +halkeisi. Minä olen pettänyt isänmaani!" + +"Oi ei, ei, ei! Sinä olet näyttänyt; mitä me voimme tehdä ja vielä +teemme. Sinun muistosi yksistänsä innostuttaa. Suuri elämänjuoksu, jos +kohta se on seisautettu lopullansa, osoittaa kuitenkin inhimillistä +jäntevyyttä. Hairaus, kun se on ylevä, ei ole ilman tarkoitustansa. +Suurissa teoissa on suuri perintö, joka kasvattaa ison koron. Mitä, +mitä ihmiset ovat tehneet, me päätämme, mitä ihmiset saavat aikaan; ja +näemme sukukuntamme voiman ja toiveet." + +"Voi! ei löydy ketään, joka säilyttäisi nimeäni. Se häväistään taikka, +mikä pahempi on, se unhotetaan!" + +"Ei suinkaan! suurten tekojen muisto ei milloinkaan sammu. Kunnian +aurinko, vaikka se ajaksi pimenee, loistaa viimein kirkkaana. Ja niin, +suloinen veljeni, ehkä jollakin kaukaisella aikakaudella joku runoilia, +jonka suonissa meidän pyhä veremme juoksee ja jonka mielikuvitus on +kiintynyt kansalliseen aineesemme, virittää kanneltansa Alroy'n huiman +elämänjuoksun ylistykseksi ja saattaa liian kauan unhotetun nimen +ikuiseksi." + +"Jospa rakkaus tekisi sinut ennustajaksi!" huudahti Alroy, kun hän +painoi alas päätänsä ja syleili häntä. "Älä viivy enää", hän lausui +hiljaisella äänellä. "Se on parempi, että me eroamme tässä lujassa +mieli-alassa." + +Miriam syöksähti hänen luotansa; hän pani kätensä ristiin. "Me emme saa +erota", hän huudahti vakavalla äänellä; "minä kuolen sinun kanssasi." + +"Rakas sisar, tyynny! Älä lannista rohkeuttani." + +"Minä olen tyyni. Katso! Minä en itke. Ei kyyneltäkään, ei +kyyneltäkään. Ne ovat kaikki sydämessäni." + +"Mene, mene, oma Miriamini, sinä taivaan lapsi. Älä viivy kauemmin: +minä rukoilen sinua, mene. Minä en tahtoisi ajatella entisyyttä. Anna +kaikkien minun ajatusteni yhtyä nykyisyyteen. Sinun läsnä-olosi +muistuttaa mieleeni menneitä päiviä ja hellyttää liiaksi sydäntäni. +Sano terveisiä heimolaiselleni. Mene, kallis sisareni, mene!" + +"Sinua jättääkseni, sinua jättääkseni -- oi! minun Davidini, sinä olet +nähnyt, sinä olet kuullut -- Honain?" + +"Ei enää; älä anna tuon kirotun nimen häväistä sinun pyhiä huuliasi. +Älä herätä pahaa henkeä minussa." + +"Minä vaikenen. Se on kuitenkin mielettömyyttä! Voi! minun veljeni, +sinun on hirmuinen tutkinto edessäsi." + +"Israelin Jumala on minun turvani. Hän pelasti meidän esi-isämme +palavasta pätsistä. Hän pelastaa minunkin." + +"Minä olen uskoa täynnä. Minä rukoilen sinua, anna minun jäädä." + +"Minä tahtoisin olla ääneti; minä tahtoisin olla yksinäni. Minä en voi +puhua, Miriam. Minä pyydän yhtä suosiota, viimeistä ja kalliinta, +häneltä, joka ei ole koskaan ajatellut muuta kuin toivojeni täyttämistä +-- suloinen olento, jätä minut." + +"Minä menen. Voi! Alroy, jää hyvästi! Anna minun suudella sinua. +Uudestaan, vielä kerta! Anna minun langeta polvilleni ja siunata sinua. +Veli, rakastettu veli, suuri ja kunniakas veli, minä ansaitsen olla +sinun sisaresi: minä en itke. Minä olen tänä kauheana hetkenä ylpeämpi +sinun rakkaudestasi kuin kaikki sinun vihollisesi ovat julmasta +voitostaan!" + + +XX. + +Beruna ja Batseba vastaan-ottivat emäntänsä, kun hän palasi +huoneesensa. He näkivät hänen surullisen katsantonsa. Hän oli ääneti, +vaalea ja kylmä. He kantoivat hänet hänen vuoteellensa, johon hän istui +aivan huolettomalla ja tylsistyneellä muodolla; hänen vapisevat +huulensa erkanivat, hänen tuijottavat silmänsä olivat kiintyneet +lattiaan, ja hänen hermottomat käsivartensa vaipuivat hänen +polvillensa. Beruna astui hiljaa hänen taakseen ja tuki hänen selkäänsä +tyynyillä, ja hellävaraisesti Batseba pyyhki pois vähäisen vaahtoa +hänen suustaan. Tässä tilassa pysyi Miriam useat tunnit, ja hänen +uskolliset neitsyensä vartoivat turhaan jotakin osoitetta, että hän oli +tointunut. + +Yht'äkkiä kaikkui torvi. + +"Mikä se on?" Miriam huudahti huikealla äänellä ja katsahti ylös +hämmentyneillä silmillä. + +Ei kumpikaan heistä vastannut, sillä he tiesivät, että se ilmoitti +Alroy'n lähtöä tutkijainsa eteen. + +Miriam jäi samaan asemaan, ja sama kiihkeä kysymys kuvautui niinkuin +ennen hänen kasvoissansa. Torvi kaikkui toistamiseen, ja sen jälkeen +kuului kansan huutoja. Silloin hän nosti kätensä taivasta kohden ja +painoi päänsä alas -- ja kuoli. + + +XXI. + +"Onko torvi toistamiseen kuulunut?" + +"On: joudutaan, joudutaan, että saamme hyvän paikan. Missä Abdallah +on?" + +"Hän myypi sorbetia torilla. Kyllä me tapaamme hänen. Onko Alroy jo +tuotu ulos?" + +"On! hän tulee toista tietä. Me emme ennätäkään. Ajattelepas +Abdallah'ta, joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia!" + +"Isä, anna minunkin tulla!" + +"Sinä olet vaan tiellä, sinä olet liian nuori; sinä et näkisi mitään. +Pikku poikien tarvitsee jäädä kotiin." + +"Ei, ei heidän tarvitse. Minä tahdon tulla. Sinä saat nostaa minut +selkääsi." + +"Missä Ibrahim on? Missä Ali on? Meidän täytyy kaikkien pysyä koossa. +Me saamme ponnistaa voimiamme sitä varten. Minä soisin, että Abdallah +olisi täällä. Ajatteleppas häntä, joka seisoskelee torilla ja myypi +sorbetia!" + +"Astukaat suoraan eteenpäin. Se on oikein. Siitä ei olisi mitään +hyötyä, että astuisimme tuota tietä. Basaari on suljettu. Tuossa on +Jafreddin, tuossa on Osman Effendi. Hän on saanut uuden palvelian." + +"Niinpä kyllä, minä näen; ja vieläpä aika kauniin pojan." + +"Isä, aikovatko he seivästää Alroy'n elävältä?" + +"Minä en ole varma siitä. Älä koskaan kysy, sydänkäpyni. Pikku poikien +ei tarvitse koskaan kysyä." + +"Kyllä, kyllä heidän tarvitsee. Minä tahtoisin, että he seivästävät +hänet elävältä. Minä suuttuisin oikein, jos eivät sitä tee." + +"Painukaamme vasemmalle. Juostaan teurastajain basaarin läpitse: se on +auki. Eteenpäin, eteenpäin. Tuuppasitteko minua, herra?" + +"Vaikka olisinkin tuupannut sinua -- entä sitten, herra?" + +"Tule pois, älä riitele. Se on Karamanialainen. He luulevat saavansa +tehdä, mitä he tahtovat. Tosin meitä on viisi yhtä vastaan, mutta ei +löydy kuitenkaan mitään niin hyvää kuin rauha ja lepo. Minä soisin, +että Abdallah olisi täällä vahvoin hartioinensa. Ajatteleppas häntä, +joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia?" + + +XXII. + +Ison moskean neliskulma, sama paikka, jossa Jabaster ja Abidan +olivat välipuheen johdosta yhtyneet, oli määrätty Alroy'n valetutkintoa +varten. Pääkaupungin uuteliaita asukkaita oli tuhansittain päivän +valjetessa lähtenyt sinne. Neliskulman keskellä oli suuri ala +aidattu karmosiinipunaisella köydellä, ja Karamanialaisten +sotamiehet vartioivat sitä; tämän ympärille kasvavat väkijoukot +sulloivat ikäänkuin valtameren toisiansa ajavat aallot, mutta +milloin hyvänsä vuoksi liian rajusti virtaili esiin, nuot julmat +Karamanialaiset taannuttivat hillitöntä elementtiä sillä, että nostivat +sotatapparoitansa ja raa'asti rusentelivat lähimmäisten uhriensa +päälakea taikka huimivat heidän hartioitansa. Sitä myöten kuin aamu +kului, ympäröivien rakennusten katot, jotka olivat suojatut +varjostimilla, täyttyivät katselioista. Koko Bagdad oli liikkeellä. +Alroy'n häistä asti ei ollut koskaan ollut niin hauskaa aamua kuin +hänen seivästyksensä päivänä. + +Aitauksen toiseen päähän oli komea valta-istuin rakennettu. +Keskivaiheilla, mutta likempänä valta-istuinta, seisoi komppania +eunukkeja, hirveät katsella, jotka, puettuina valkoisiin ja +varustettuina erinkaltaisilla kidutuskoneilla, ympäröivät noita isoja +seipäitä, pitkiä, ohuita ja teräviä, jotka olivat aiotut lopulliseen +juhlamenoon. + +Sotatorvien räikkinä, symbalein helinä ja tamburinein kauhea jyminä +ilmoittivat Alp Arslanin lähtöä seraljista. Pääsötie aidattuun paikkaan +oli jätetty auki väkijoukon keskeltä. Kuninkaallisen juhlasaaton +eroitti helposti kansasta, kun näki kunniatöyhtöjen väikkyvän ja +lainehtivan sarjan, ja hohtavat ja liehuvat liput, joihin Allah'n ja +Profeetan nimi oli kirjoitettu. Yht'äkkiä, kesken soiton kohinaa ja +katseliain huutoja, joista useat katoilla lankesivat polvillensa, Alp +Arslan nousi valta-istuimelle, jonka ympärille hänen etevimmät +päällikkönsä ja yksi mollain lähetyskunta ja imamit ja kadit ja muut +kaupungin päähenkilöt asettuivat. + +Karamanian kuningas oli hyvin pitkä varreltansa ja jokseenkin laiha +muodoltaan. Hän oli valkeaverinen taikka oikeammin punaisenvoipa +iholtaan, hänellä oli ruskea parta, siniset silmät ja litteä nenä. +Samalla silmänräpäyksellä kuin hän istuutui, torvi kaikkui kaukaa +vastapäiseltä taholta, ja pian koko yleisö oivalsi, että korkea vanki +oli ilmestymällänsä. + +Joukko Karamanialaisia vartiakuntalaisia astui ensin ympyrän sisään ja +levisi pitkin köyttä selin katselioita päin. Näitten perästä tuli +viisikymmentä etevintä hebrealaista vankia, joitten kädet olivat taakse +sidotut, mutta nähtävästi enemmän muodon kuin varmuuden vuoksi. Nyt +nähtiin vähäiset katetut vaunut, joita muulit vetivät ja osa +vartiakunnasta ympäröi ja joista talutettiin esiin, jalat irroitettuina +kahleista, mutta kädet vielä raskaissa raudoissa, David Alroy! + +Osan-oton ja kummastuksen ja pelon ja voitonriemun sekainen hyminä +nousi ihmisjoukosta. Jokaista sykähti vasten tahtoakin. Lukuisa kansa +liikkui edestakaisin kiihdyksissänsä. Vaatteet tahrattuina ja +rikkeiminä, pää paljaana ja nuot pitkät kiharat otsalta vedettyinä, +vaaleana ja laihtuneena, mutta yhä sortumatonna, Bagdadin entinen +valloittaja ja kalifi loi ympärillensä tyvenen ja hallitsiankaltaisen +katseen noihin, jotka niin nykyisin olivat olleet hänen orjansa. + +Torvet kaikkuivat jälleen, vaadittiin järjestystä, ja kuuluttaja +julisti, että hänen korkeutensa Alp Arslan, Karamanian mahtava +hallitsia, heidän herransa, suojeliansa ja kuninkaansa, joka oli +kostanut Allah'n ja Profeetan puolesta kaikille kapinoitsioille ja +pahankurisille Juutalaisille ja uskottomille, aikoi puhua. Syvä ja +yleinen äänettömyys syntyi, ja silloin kuului ääni, luja kuin kotkan +huuto myrskyssä. + +"David Alroy!" voittaja lausui, "sinua ei ole tänä päivänä tuotu tänne +tutkintoa eikä tuomiota varten. Vangittuna, kun ryhdyit aseisin oikeata +hallitsiaasi vastaan, sinä tiedät, niinkuin muutkin kapinoitsiat, +odottaa tuomiotasi. Semmoinen rikos yksistänsä vaatii ankarinta +rangaistusta. Sitä siis sinä ansaitset, joka olet syypää tuhansiin +ilkitöihin, joka olet pilkannut Allah'ta ja Profeettaa, ja +noitakeinojen harjoittamisella ja pahojen voimien avulla rikkonut +valtakuntien rauhan, aikaan saattanut rajatonta verenvuodatusta, +loukannut kaikkia lakeja, uskontoa ja säädyllisyyttä, erhetyttänyt +houkuteltujen seuralaistesi mieltä, ja erittäin suoran liiton kautta +Ebliin kanssa ja kauheain loihtusanojen ja jumalattomien taikausten +käyttämisellä kietonut mainion prinsessan tunteet, joka ennen oli +kuuluisa hyvistä avuistaan ja itse Profeetan jälkeläinen." + +"Katso noita palmupuun seipäitä, terävämmät kuin mikään keihäs! +Kaikkein hirmuisin rangaistus, jonka inhimillinen nero on keksinyt +pahantekiöitä varten, odottaa sinua. Mutta sinun rikoksesi saattavat +kaiken inhimillisen koston häpeään. Pyydä tyydyttävää palkintoa noilta +manalan hengiltä, joitten kamalalla avulla sinä olet matkaan saanut +tämmöiset vauriot. Sinun rangaistuksesi on julkinen, että kaikki +ihmiset tietäisivät, ettei rikollinen koskaan välty ja että, jos +sinun sydämesi tuntee ensinkään omantunnon soimauksia sinun lukuisien +uhriesi suhteen, sinä tänä päivänä, suoraan tunnustain, millä +vastustamattomilla keinoilla viekoittelit heitä, pelastaisit uhrisi +siitä tuskallisesta ja häpeällisestä kuolemasta, joka nyt sinun tähtesi +uhkaa heitä. Huomatkaa, oi kokoontunut kansa, Allah'n varahallitsian +ääretöntä laupeutta! Hän sallii viheliäisen miehen tunnustaa +jumalattomuutensa ja tunnustuksellansa pelastaa onnettomat uhrinsa. +Minä olen lausunut sen. Kunnia olkoon Allah'n!" + +Ja kansa huusi: "hän on lausunut sen, hän on lausunut sen! kunnia +olkoon Allah'n! Hän on suuri, hän on suuri! ja Mahomet on hänen +profeettansa!" + +"Onko minun sallittu puhua?" Alroy kysyi, kun hälinä oli asettunut. +Hänen äänensä sävelet synnyttivät yleistä äänettömyyttä. + +Alp Arslan nyykäytti päätänsä suostumuksensa osoitteeksi. + +"Karamanian kuningas! Minä seison tässä syytettynä monesta rikoksesta. +Nyt kuulkaat minun vastaukseni. On sanottu, että minä olen kapinoitsia. +Minä väitän, että minä olen ruhtinas, niinkuin sinäkin olet, pyhää ja +paljoa vanhempaakin sukuperää. Minä en tunnusta kuuliaisuutta kuin +Jumalalleni, ja jos olen rikkonut sen, minä nyt opin, että Alp Arslan +on kostaja hänen puolestansa. Mitä sinun jumalaasi ja profeettaasi +tulee, minä en tunne heitä, vaikka he myöntävät minun Jumalani +kaikkivallan. Se tiedetään hyvin, että jokaisessa yhteiskunnassa minun +kansani pysyi erinänsä muista kansakunnista ja on aina pysyvä mistään +kärsimisestä huolimatta. Tämä olkoon sanottu pilkkaamisen suhteen; +minulla on semmoinen usko muinaisilta ajoilta, jota sinunkin +kansasi pyhät kirjoitukset yhä kunnioittavat. Mitä harjoittamiini +noitakeinoihin koskee, niinkuin myöskin siihen yhteyteen manalan +henkien kanssa, jossa minun sanotaan olleen, tiedä kuningas, minä +nostin uskoni lipun oman Jumalani, koko maailman suuren Luojan suorasta +käskystä. Miksi siis noitakeinoja tarvittiin? Miksi juonia vähäväkisiä +vihollisia vastaan, kun hänen kaikkivaltansa tuki minua? Hänen +innostuksensa oli minun tenhovoimani. Tarvitseeko minun osoittaa, +miksi, kun tämmöinen apu oli tarjona, minun kansani kokoontui +ympärilleni? Semmoinen aika on tuleva, jolloin meidän vanhasta +siemenestämme parempi johdattaja sikiää, jota et sinäkään, herrani, +kykene kukistamaan." + +"Mitä onnettomaan prinsessaan tulee, josta ei minun mielestäni +puhuttu juuri arvostelevalla tavalla, hän on minun puolisoni, minun +vapaa-ehtoinen puolisoni, vaikka teidän seipäänne ennen pitkää tehnevät +hänet leskeksi. Minä en seiso tässä naisten taipumuksia selittääkseni. +Uskokaat minua, herra, hän antoi kauneutensa minun innokkaalle +syleilylleni ilman mitään muuta suostuketta, kuin semmoista, joka +sopii soturille ja kuninkaalle. Se näyttänee oudolta sinusta sinun +valta-istuimellasi, että niin kurja olento, kuin minä olen, poimin +Aasian kauniimman kukan. Muista vaan, että onnen vaiheet ovat +kummalliset. Minä en ollut aina, mikä nyt olen. Me olemme yhtyneet +ennen. Oli semmoinen päivä, eipä aivan kaukainenkaan, jolloin sallimus +näytti puoleksi taipuvan kohtalomme vaihettamiseen, jollei muutamia +kavalia konnia olisi ollut, jotka minä näen täällä. Jos minä olisin +voittanut, minä luulen, että olisin osoittanut enemmän sääliväisyyttä." + +Karamanian kuningas oli mitä kiivaimpia miehiä. Hän oli laittanut +puheensa neuvon-antajiensa mietteitä ja ohjauksia myöten. Nämät olivat +vakuuttaneet hänelle, että se tapa, jota hän noudatti, saattaisi +Alroy'n tunnustamaan kaikki, mitä hän tahtoi, ja erittäinkin +puhdistamaan prinsessa Schirenen mainetta -- tämä oli jo koettanut +uskotella Alp Arslania, ettei kukaan nainen koko maailmassa ollut niin +paljon vääryyttä kärsinyt kuin hän. Karamanian kuningas polki kolmesti +jalkaansa valta-istuimensa lattiaan ja huudahti kovin suuttuneena: +"partani kautta, te olette pettäneet minut! Se koira ei ole tunnustanut +mitään!" + +Kaikki neuvon-antajat ja etevimmät päälliköt ja mollat ja imamit ja +kadit ja kaupungin päähenkilöt olivat suuresti hämmästyksissään. He +alkoivat heti tuumailla keskenänsä ja päättivät, ankarasti +väiteltyänsä, että, ennenkuin viimeisiä koetettaisiin, oli paras +näyttää todeksi, mitä vanki ei tahtonut ilmoittaa. Hyvin arvoisa +sheiki, joka oli puettu väljiin, viheriäisiin vaatteisin ja jolla oli +pitkä, valkoinen parta ja turbani, kuin Babelin torni, nousi nyt. Hänen +tunnettu hurskautensa vaati kaikkia äänettömyyteen, sillä välin kuin +hän itse lausui pitkän rukouksen, pyytäen Allah'ta ja Profeettaa +hämmentämään kaikkia häväiseviä Juutalaisia ja uskottomia ja +vuodattamaan totuuden sanoja jumalisten ihmisten suuhun. Ja nyt +kunnian-arvoisa sheiki kutsui esiin kaikki todistajat David Alroy'ta +vastaan. Heti Kisloch, Kurdilainen, joka oli koroitettu Bagdadin +kadiksi, astui esiin, veti sametti-kukkarostansa paperikääryn ja luki +semmoisen todistuksen, jossa arvoisa Kisloch vakuutti, että hän ensin +tutustui vangin, David Alroy'n kanssa joissakin erämaan raunioissa -- +muutamain rosvojen pesässä, joita Alroy johdatti; että hän, Kisloch, +oli rehellinen kauppias ja että nämät konnat olivat ryöstäneet hänen +karavaninsa ja hän itse joutunut vankeuteen; että hänen vankeutensa +toisena yönä Alroy oli ilmestynyt hänen eteensä leijonan muodossa ja +kolmantena tuimasilmäisenä härkänä; että hänen oli tapa alinomaa +muuttaa itsensä; että hän usein nosti henkiä; että viimein eräänä +kauheana yönä Eblis itse tuli suurella juhlasaatolla ja antoi Alroy'lle +Salomonin, Davidin pojan valtikan; ja että tämä seuraavana päivänä +kohotti lippunsa ja kohta sen jälkeen kukisti Hassan Subah'n ja tämän +Seldshukit useitten hirmuisten paholaisten silminnähtävällä avulla. + +Kalidaan, Indialaisen, Guebriläisen ja Neekerin ja muutamien muitten +saman hengen lapsien todistukset vetivät täysin määrin vertoja Kisloch +Kurdilaisen uhkealle kertomukselle. Hebrealaisen valloittajan +vastustamaton menestys oli kieltämättömällä tavalla selitetty, +Mahomettilaisten aseitten kunnia ja Moslemin uskon puhtaus olivat +asetetut jälleen entiseen loistoonsa ja saastuttamattomaan maineesensa. +Todeksi saatiin, että David Alroy oli Ebliin lapsi, noitamies, +taikakalujen ja myrkkyjen käyttäjä. Kansa kuunteli kauhulla ja +harmilla. He olisivat tunkeneet vartiaväen läpitse ja repineet hänet +kappaleiksi, jolleivät olisi pelänneet Karamanialaisten sotatapparoita. +Niin he lohduttivat mieltänsä sillä, että he ennen pitkää saisivat +nähdä hänen kidutuksensa. + +Bagdadin kadi kumarsi Karamanian kuningasta ja kuiskasi soveliaan +matkan päästä jotakin kuninkaalliseen korvaan. Torvet kaikkuivat, +kuuluttajat vaativat äänettömyyttä ja kuninkaan huulet liikkuivat taas. + +"Kuule, oi kansa, ja ole viisas. Pääkadi aikoo nyt lukea kuninkaallisen +prinsessan Schirenen, noiturin etevimmän uhrin todistuksen." + +Ja todistus luettiin, joka vakuutti, että David Alroy omisti ja kantoi +lähinnä sydäntänsä erästä talismania, jonka Eblis oli antanut hänelle +ja jonka voima oli niin suuri, että, jos sitä kerta painettiin naisen +rintaa vastaan, tämä ei enää voinut hallita tahtoansa. Tämmöinen kova +onni oli kohdannut oikeauskoisten hallitsian tytärtä. + +"Onko siinä niin kirjoitettu?" vanki kysyi. + +"On", kadi vastasi, "ja sen alla on vielä prinsessan kuninkaallinen +allekirjoitus." + +"Se on väärennetty." + +Karamanian kuningas kavahti valta-istuimeltansa ja oli vihoissansa +astumallaan sen portaita alas. Hänen kasvonsa olivat veripunaiset, +hänen partansa kuin tulen liekki. Joku lempiministeri rohkeni vienosti +pidättää häntä hänen kuninkaallisesta vaipastansa. + +"Tapa paikalla pois se koira", Karamanian kuningas mutisi. + +"Prinsessa on itse täällä", lausui kadi, "todistamassa niitä +noitakeinoja, joitten alaisena hän oli, vaan joitten vaikutuksesta hän +nyt Allah'n ja Profeetan voiman kautta on pääsnyt." + +Alroy'ta vävähti! + +"Astu esiin, kuninkaallinen prinsessa", kadi sanoi, "ja jos se +todistus, jonka kuulit, on perustettu, nosta ylös se kuninkaallinen +käsi, joka koristi sen allekirjoituksellaan." + +Lähellä valta-istuinta oleva eunukkien joukko teki tilaa; +naishaamu, joka oli verhottu hunnulla jalkoihin saakka, astui esiin. +Hän nosti ylös kätensä; koko kerääntynyt kansa tuskin hengitti +mielenliikutuksesta; eunukkien rivit ummistuivat jälleen; huuto kuului +ja hunnustettu haamu katosi. + +"Minä odotan kidutuskoneitasi, kuningas", Alroy lausui raskaan surun +äänellä. Hänen lujuutensa näytti luopuneen hänestä. Hänen silmänsä +olivat luodut maahan. Hän oli nähtävästi vaipunut syvään miettimiseen +taikka heittäynyt epätoivoon. + +"Valmistakaat seipäät", käski Alp Arslan. + +Koko kansan joukkoa värisytti vasten mieltäkin. + +Yksi orja lähestyi ja tarjosi paperikääryä Alroy'lle. Hän tunsi +Nubialaisen, joka oli Honainin palveluksessa. Hänen entinen +ministerinsä ilmoitti hänelle, että hän oli saapuvilla; että ne ehdot, +joita hän vankihuoneessa tarjosi, vielä myönnettäisiin; että jos Alroy, +jota asiaa hän ei epäillyt ja jota hän rukoili, suostuisi niitä +vastaan-ottamaan, hänen tuli pistää paperikäärö poveensa, mutta, jos +hän yhä oli taipumaton, jos hänen yhä oli mieletön päätös kuolla hirveä +ja häväisevä kuolema, hänen tuli repiä se rikki ja heittää se +tanterelle. Silmänräpäyksellä Alroy otti paperikääryn ja repi sen +kiivaasti tuhansiin palasiin. Tuulen puuska levitti kappaleet laajalle +yliympäri. Alhaiso riiteli näistä David Alroy'n viimeisistä muistoista; +ja tämä vähäinen tapaus tuotti paljon hämminkiä. + +Tällä välin Neekerit varustivat kidutuksen ja kuoleman koneita. + +"Tuon juutalaisen koiran itsepintaisuus tekee minun hulluksi", lausui +Karamanian kuningas hovimiehillensä. "Minua haluttaa puhutella häntä +vähän, ennenkuin hän kuolee." Lempiministeri pyysi hallitsiaansa +olemaan levollisena; mutta kuninkaallinen parta kävi niin punaiseksi, +ja kuninkaalliset silmät iskivät niin kauheata tulta, että +lempiministerikin lopulta myöntyi. + +Torvi kaikkui, kuuluttajat vaativat vaiti-oloa, ja Alp Arslanin ääni +eroitettiin jälleen. + +"Senkin koira, näetkö sinä, mikä on tarjonasi? Tiedätkö sinä, mikä +vartoo sinua sinun herrasi Ebliin asunnoissa? Voiko väärä ylpeys +viehättää Juutalaistakin? Eikö elämä ole suloista? Eikö olisi parempi +olla minun varvaskenkieni kantaja kuin tulla seivästetyksi?" + +"Jalomielinen Alp Arslan", vastasi Alroy ilmeisen ylenkatseen äänellä; +"luuletko, että mikään kidutus rasittaa niin, kuin se muisto, että sinä +olet voittanut minun?" + +"Partani kautta, hän ivaa minua!" Karamanialaisten hallitsia huudahti; +"hän tekee kiusaa minulle! Älkäät koskeko vaippaani. Minä tahdon puhua +hänen kanssaan. Te ette näe kauemmaksi kuin hunnustettu haukka, te +sokean äidin lapset. Se on noita; hänellä on vielä jälellä joku +päätaika; hän pelastaa vielä henkensä. Hän lentää ilmaan taikka vaipuu +maan sisään. Hän nauraa meidän kidutuksiamme." Karamanian kuningas +astui tuota pikaa valta-istuimensa portaita alaspäin; häntä seurasivat +hänen lempiministerinsä ja hänen neuvon-antajansa ja hänen etevimmät +päällikkönsä ja kadit ja mollat ja imamit ja kaupungin päähenkilöt. + +"Sinä noita!" Alp Arslan huudahti, "hävytön noita! halvan äidin halpa +poika! koirien koira! niskotteletko sinä meitä vastaan? Kuiskaako +herrasi Eblis toivoa sinun korviisi? Nauratko meidän rangaistuksiamme? +Aiotko lentää ylös ilmaan? vai painua alas maahan? Niinkö, niinkö?" +Hengästyneenä ja vihastansa uupuneena hallitsia vaikeni. Hän repi +partaansa ja polki maata rajussa vimmassaan. + +"Sinä olet viisaampi kuin neuvon-antajasi, kuningas Arslan; minä en +nöyrry sinun edessäsi. Minun Herrani, vaikka hän ei ole Eblis, ei ole +hylännyt minua. Minä nauran sinun rangaistuksiasi. Sinun kidutuksiasi +minä ylenkatson. Minä sekä vaivun maan sisään että kohoan ilmaan. +Tyydytkö nyt vastaukseeni?" + +"Partani kautta", huudahti tulistunut Arslan, "minä tyydyn +vastaukseesi. Pelastakoon Eblis sinut, jos hän voi;" ja Karamanian +kuningas, Aasian mainioin miekan piteliä veti säilänsä, ikäänkuin +salaman, tupesta ja silpaisi yhdellä säväyksellä Alroy'lta pään. Se +kaatui, vaan, kun se kaatui, riemuitsevan pilkan hymy näytti +vivahtelevan sankarin kylmenevillä kasvoilla ja kysyvän hänen +vihollisiltansa: "missä kaikki teidän kidutuksenne nyt ovat?" + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY *** + +***** This file should be named 24687-8.txt or 24687-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24687/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/24687-8.zip b/24687-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..21bfde6 --- /dev/null +++ b/24687-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f42302f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #24687 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24687) |