initial commit of ebook 24687HEADmain

5 files changed, 11412 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/24687-8.txt b/24687-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f366050
--- /dev/null
+++ b/24687-8.txt
@@ -0,0 +1,11396 @@
+The Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Alroy
+       Romani
+
+Author: Benjamin D'Israeli
+
+Translator: Waldemar Churberg
+
+Release Date: February 26, 2008 [EBook #24687]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ALROY
+
+Romani
+
+
+B. D'Israel'ilta,
+Parlamentin-jäsen,
+'Coningsby'n ja 'Sibyl'in kirjoittaja.
+
+
+Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg.
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875.
+
+
+
+        "Missä olet maani, oi!
+        Äänettömillä rannoillas
+        Ei laulu sankareistas soi,
+        Jo katos' urhot laaksoistas:
+        Mun käsissäni, heikkovoimaisen,
+        Soi kanteleesi jumalallinen!"
+
+
+
+
+ALKULAUSE.
+
+
+Kun oleskelin Jerusalemissa vuonna 1831 ja kävin Israelin kuninkaitten
+tarun-omaisissa hautakammioissa, ajatukseni palasivat erääsen
+henkilöön, jonka ihmeellinen elämän-juoksu oli jo nuoruudessani
+kiinnittänyt huomiotani, koska se oli täynnä mitä runsaimpia aiheita
+runolliseen teokseen. Silloin minä aloitin tätä kertomusta, jonka oli
+määrä säilyttää _Alroy'n_ muistoa.
+
+Kahdennellatoista vuosisadalla, jolloin Alroy astui esiin, oli Idän
+valtiollinen asema tämmöinen.
+
+Kalifatia uhkasi pikaisesti lähestyvä häviö. Seldshukien sultanit,
+joita oikea-uokoisten hallitsiat olivat kutsuneet avuksensa, olivat,
+niinkuin Ranskan majordomit, kohonneet valtakunnan varsinaisiksi
+isänniksi. He olivat Profeetan jälkeläisten maista lohkoneet itselleen
+neljä kuningaskuntaa, jotka tuottivat sultanin nimen neljälle
+seldshukilaiselle ruhtinaalle, nimittäin Bagdadin, Persian, Syrian ja
+Rumin eri Vähän Aasian sultanille.
+
+Mutta ylellisyyden ja velttouden tavalliset seuraukset alkoivat
+ilmestyä näissä sotaisissa ruhtinaissa itsessä, samalla kuin heidän
+armeijainsa sotakuri höltyi ja näitten käytös muuttui epäluotettavaksi,
+He eivät olleet enää samoja voittamattomia ja vastustamattomia
+sotureita kuin niihin aikoihin, jolloin he Kaspian meren rannikoilta
+levisivät Idän ihanimpiin maisemiin; ja vaikka heidän vielä onnistui
+pitää voimassa järjestystä omissa maissansa, he kuitenkin vaivoin
+peitetyllä pelolla katselivat Karamanian kuningasten kasvavaa voimaa,
+joitten valloitukset päivästä päivään likenivät heidän rajojansa.
+
+Hebrean kansan suhteen tulee tietää, että Jerusalemin hävityksen
+jälkeen itämaan Juutalaiset, vaikka he tunnustivat voittajiensa
+päävaltaa, kuitenkin kaikenlaisia oikeuden asioita varten keskenänsä
+yhtyivät kotimaisen hallitsian johdolla, jonkun kuuluisan Davidin
+jälkeisen, jota he kunnioittivat "Vankeuden Ruhtinaan" nimellä. Jos
+saamme uskoa tämän haaveksivaisen kansan innokkaita historioitsioita,
+oli semmoisia menestyksen aikakausia, jolloin "Vankeuden Ruhtinaat"
+osoittivat melkein yhtä suurta komeutta ja olivat melkein yhtä mahtavat
+kuin entiset Judan kuninkaat. Varmaa on, että heidän valtansa karttui
+aivan samassa määrässä kuin kalifati heikontui, eikä saa epäillä, että
+Hebrealaisten ruhtinaat ajottain, kun kalifien valta oli suurimmassa
+häiriössä, pääsivät jommoiseenkin paikkakunnalliseen, vaikka pian
+ohitse menevään arvoon. Heidän pää-asuntonsa oli Bagdad, jossa he
+pysyivät yhdenteentoista vuosisataan asti. Tämä oli turmiokas aikakausi
+itämaitten historiassa, eivätkä "Vankeuden Ruhtinaatkaan" välttäneet
+sen vaurioita. Näitä ruhtinaita mainitaan vielä kahdennellatoista
+vuosisadalla. Minä olen rohjennut sijoittaa yhden heistä Hamadaniin,
+tähän kaupunkiin, jossa Hebrealaiset mielellään oleskelivat, koska se
+oli Esterin ja Mardokain hautaus-paikka.
+
+Mitä tämän kertomuksen yliluonnollisiin tapauksiin koskee, ne
+noudattavat kabbalaa ja ovat asianmukaiset. Kaikkiin näihin
+henkimaailman ilmiöihin, hautojen aaveista Salomonin valtikkaan asti,
+löytyy todistuksia Hebrealaisten muinaistarinoissa.
+
+Grosvernor Gate,
+
+Heinäkuulla, 1845.
+
+
+
+
+
+
+ALROY.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN OSA.
+
+
+I.
+
+Vaskitorvet kajahtivat viimeisen kerran, kun Vankeuden Ruhtinas astui
+valkoisen muulinsa selästä; hänen saattokuntansa riemasteli ikäänkuin
+he vielä kerta olisivat olleet itsenäinen kansa; ja jollei olisi nähnyt
+ympärillä seisovien Mahomettilaisten pilkallisia syrjäsilmäyksiä, olisi
+helposti luullut tätä päivää pikemmin voiton kuin veron päiväksi.
+
+"Kunnia ei ole vielä kadonnut!" huudahti arvoisa Bostenag, kun hän
+astui asuntonsa saliin. "Tämä tosin ei ole niinkuin Saban käynti
+Salomonin luona; eipä kuitenkaan kunnia vielä ole kadonnut. Sinä olet
+asettanut hyvin, uskollinen Kaleb." Ijäkkään miehen rohkeus kävi
+suuremmaksi, sillä jokainen askel omien seinien suojassa poisti yhä
+enemmän hänen mielestään hänen pelkonsa äskeiset syyt -- uskottoman
+alhaison luja-ääniset kiroukset ja uhkaavat aseet.
+
+"Tämä on oleva ilon ja kiitoksen päivä!" jatkoi ruhtinas; "ja katso,
+uskollinen Kaleb, että torvensoittajia hyvin kestitetään. Tuo viimeinen
+toitotus toimitettiin uhkeasti. Se ei ollut niinkuin pasunan ääni
+Jerikon edustalla; vaan kuitenkin se ilmoitti, että sotalaumojen Herra
+oli meidän puolellamme. Kuinka noita kirotuita Ismaeliitoja vävähti!
+Huomasitko, Kaleb, sitä pitkää viheriäisiin puettua Turkkilaista, joka
+seisoi vasemmalla puolella minua? Jakobin valtikan kautta, hän vaaleni!
+No! tämä on oleva ilon ja kiitoksen päivä! Ja'a säästämättä viiniä ja
+lihapatoja kansalle. Pidä, lapseni, huolta tästä, sillä kansa huusi
+uljaasti ja vahvalla äänellä. Se ei ollut niinkuin tuo ankara huuto
+leirissä, kun liiton-arkki palasi; vaan kuitenkin se kuului komealta ja
+todisti, ettei kunnia vielä ollut kadonnut. Ja'a siis säästämättä
+viiniä, poikaseni, ja juo Ismaelin häviöksi sitä nestettä, jota hän ei
+tohdi maistaa."
+
+"Tämä on todella ollut suuri päivä Israelille!" huudahti Kaleb
+riemuiten hänkin samoin kuin hänen hallitsijansa.
+
+"Jos tätä juhlakulkua olisi kielletty", jatkoi Bostenag, "jos minä
+olisin kaikista ruhtinaista ollut ainoa, jonka olisi täytynyt jalkaisin
+viedä perille tuo kirottu vero ilman torvitta ja vartioväettä, niin,
+hyvä Kaleb, tämän valtikan kautta, minä todella luulen, että, vaikka
+tämä vanha vereni nyt juoksee verkalleen suonissani, minä olisin --
+mutta nyt on tarpeeton puhua -- isiemme Jumala on ollut meidän
+turvamme."
+
+"Aivan niin, Herrani, me olimme niinkuin David Ziphin korvessa; mutta
+nyt olemme niinkuin Herran voidellut Engedin linnoituksessa!"
+
+"Kunnia ei ole tosiaankaan vielä kokonansa kadonnut", lisäsi ruhtinas
+hiljennetyllä äänellä; "jos kuitenkin -- minä kerron sinulle jotakin,
+Kaleb -- kiitä Herraa, että sinä olet nuori."
+
+"Eläneehän minun ruhtinaanikin hyviä aikoja vielä nähdäksensä."
+
+"Ei, lapseni, sinä et ymmärrä minua oikein. Sinun ruhtinaasi on elänyt
+pahoja aikoja nähdäksensä. Tulevaisuutta minä en ajatellut, kun käskin
+sinun kiittää Herraa, koska olet nuori -- sitä suurempi syntini oli.
+Minä ajattelin, Kaleb, että jos sinun hiuksesi olisivat niinkuin minun,
+jos sinä voisit muistaa, niinkuin minä, niitä aikoja, jolloin emme
+tarvinneet mitään lahjoja osoittaaksemme, että olimme ruhtinaita --
+niitä kunniakkaita päiviä, jolloin itse vankeuden vangitsimme -- minä
+ajattelin, kuule poikaseni, mikä edullinen perintö se on, kun syntyy
+menneitten ilojen perästä."
+
+"Minun isäni eli Babelissa", Kaleb lausui.
+
+"Voi! älä mainitse sitä nimeä! -- älä mainitse!" huudahti ijäkäs
+päällikkö. "Synkkä se aika oli, jolloin kadotimme tämän toisen Sionin!
+Me olimme silloin myöskin Egyptiläisten orjina; mutta todestansa Faraon
+valtakunta oli meidän käsissämme. No Kaleb, Kaleb, sinä, joka tiedät
+kaikki -- nuot vaivaloiset päivät -- nuot yöt, yhtä levottomat kuin
+rakkautta sairastavan nuorukaisen -- sinä, joka tiedät kaikki, mitä
+sinun ruhtinaasi on saanut kärsiä, ennenkuin hän sai luvan kaunistaa
+veropäiväämme kymmenkunnan kurjien vartiain läsnä-ololla -- sinä, joka
+tiedät kaikki minun vastukseni, joka olet nähnyt kaikki minun
+häväistykseni, mitä sinä sanoisit dirhemeillä täytetystä kukkarosta,
+jota seitsemän tuhatta käyräsapelia ympäröitsi?"
+
+"Seitsemän tuhatta käyräsapelia!"
+
+"Ei ainoatakaan vailla; minun isäni heilutti yhtä."
+
+"Se oli tosiaan suuri päivä Israelille!"
+
+"Ei, se ei ole mitään. Kun vanha Alroy oli ruhtinaana -- vanha David
+Alroy -- emme kolmenakymmenenä vuotena, hyvä Kaleb -- kolmenakymmenenä
+pitkänä vuotena maksaneet _mitään_ veroa Kalifille."
+
+"Ei mitään veroa! ei mitään veroa kolmenakymmenenä vuotena! Ihmekö
+siis, ruhtinaani, että Filistealaiset taannoin korkoja vaativat?"
+
+"Ei, se ei ole mitään", jatkoi ijäkäs Bostenag palveliansa
+huudahuksista vaaria pitämättä. "Kun Moktador oli kalifi, lähetti hän
+samalta ruhtinas Davidilta tiedustelemaan miks'ei dirhemejä oltu
+koottu, ja heti David käski ratsahille ja lähti etevinten kansalaisten
+seuratessa palatsille ja sanoi kalifille, että vero osoitti semmoista
+heikkojen nöyrtymistä voimallisempien edessä, jonka kautta suojelusta
+ja apua pyydetään; vaan koska hän ja hänen kansansa olivat kymmenen
+vuotta vartioinneet kaupunkia Seldshukeja vastaan, niin kalifi hänen
+mielestään oli hänelle velkaa."
+
+"Me saamme vielä nähdä aasin astuvan tikapuita ylös", huudahti Kaleb,
+kummastuneena katsoen taivasta kohden.
+
+"Se on kuitenkin totta", jatkoi ruhtinas; "minä olen usein kuullut
+isäni kertovan tätä. Hän eli siihen aikaan lapsi, ja hänen äitinsä
+nosti hänen ylös katsomaan, kuinka saattoväki palasi, ja koko kansa
+huusi: 'valtikka ei ole joutunut pois Jakobilta.'"
+
+"Se oli tosiaan suuri aika Israelille."
+
+"Ei, se ei ole mitään. Tämmöisiä asioita voisin viljalta kertoa
+sinulle! Mutta me puhumme turhia; meidän toimemme ei ole vielä
+päättynyt. Mene sinä kansan luo; lesket ja orpolapset odottavat sinua.
+Anna runsaasti, hyvä Kaleb, anna runsaasti; Kananealaisten saaliit
+eivät ole enää meidän hallussamme, vaan kuitenkin on Herra vielä
+meidän Jumalamme, ja lopulta tämäkin päivä on suuri päivä Israelille.
+Ja, Kaleb, Kaleb, ilmoita minun sukulaiselleni, David Alroy'lle, että
+minä tahtoisin puhutella häntä."
+
+"Minä teen kaikki viipymättä, hyvä isäntäni! Meitä kummastutti, ettei
+meidän kunnioitettu herramme, teidän sukulaisenne, tänä päivänä ollut
+muassamme veron viennillä."
+
+"Kuka käski teidän kummastella? Menkäät tiehenne! Kuinka kauan mielitte
+laiskehtia täällä? -- pois?"
+
+"Heitä kummastuttaa, ettei hän ollut muassamme tänä päivänä veron
+viennillä. Voi! varmaankin -- kaikki siitä puhuvat. Tämä poika saattaa
+meidät perikatoon -- juuri viisas käsi meidän särkynyttä valtikkaamme
+pitelemään. Minun silmäni ovat seuranneet häntä hänen lapsuudestansa
+asti; hänen olisi tarvinnut asua Babelissa. Vanhan Alroy'n veri juoksee
+hänen suonissaan -- kankeaniskainen suku. Nuorena minä olin
+ystävyydessä hänen iso-isänsä kanssa; minä itse haaveksin silloin
+moninaisia. Unelmia, unelmia! pahat ajat ovat kohdanneet meitä, vaan
+kuitenkin me vaurastumme. Minä olen elänyt kyllin, jotta olen nähnyt,
+että rikas karavani, joka kuljettaa Indian shaaleja ja Samarkandin
+kankaita, vielä on ihana katsella, vaikkei juuri niinkuin tanssi
+liiton-arkin edessä. Ja meidän kovasydämiset hallitsijamme ylpein
+mieli-aloinensa, tulevatko he toimeen ilman meitä? Me hyödymme vielä
+rikkaiksi. Minä olen nähnyt ylpeän kalifin kukistuvan paljoa
+viheliäisemmäksi orjaksi kuin Israel. Ja vielä nytkin nuot voittosat ja
+hekumalliset Seldshukit vapisevat, kun vaan Arflanin nimeä vähänkin
+mainitaan. Kuitenkin minä, Bostenag, ja meidän hajonneitten
+sukukuntiemme kurjat jäännökset vielä säilymme, ja vielä, kiitetty
+olkoon Jumalamme, me vaurastumme. Mutta meidän valtamme aika on mennyt;
+viisaan menetyksen kautta meidän nyt tulee edistyä. Ivaa ja pilkkaa,
+kirousta, kukaties lyömistäkin täytyy nyt Israelin tyvenellä, jopa
+hymyilevälläkin muodolla kestää. Entä sitten? Jokaisesta ivasta ja
+pilkasta, jokaisesta kirouksesta minä saan dirhemin; ja jokaisesta
+lyömästä -- katsokoon se eteensä, joka on minun velkojani taikka tahtoo
+siksi ruveta. Mutta katso, sukulaiseni tulee! Hänen iso-isänsä oli
+minun ystäväni. Minusta tuntuu ikäänkuin nyt näkisin hänen: saman
+Alroy'n, joka oli lapsuuteni kumppani. Vaan kuitenkin tuo heikko
+vartalo ja nuot tyttömäiset kasvot varsin vähän soveltuvat noihin
+mustiin himoihin ja vaarallisiin aikeisin, jotka, minun luullakseni,
+piilevät hänen hellässä rinnassaan. Hyvä, että tulitte."
+
+"Te tahdoitte minua tänne, heimolaiseni?"
+
+"Entä sitten? Vanhat tahtovat usein, mitä nuoret harvoin tarjoavat."
+
+"Minä en kumminkaan voi kieltää mitään; sillä minulla ei ole mitään
+annettavaa."
+
+"Sinulla on juveli, jota minä suuresti halajan."
+
+"Juveli! Katso, minun seppeleeni! Te annoitte sen minulle, setäni; se
+on teidän."
+
+"Minä kiitän sinua. Minä näen tässä, lapseni, monta loistavaa rubinia,
+monta hienoa ja tummaa helmeä ja monta smaragdia, jotka hohtavat
+ikäänkuin tähdet kaukaisessa erämaassa. Ne ovat oivallisia kiviä, vaan
+kuitenkin minä kaipaan yhtä juvelia, paljon kalliimpaa, jonka luulin
+olevan sinulla, David, kun annoin tämän korean seppeleen sinulle."
+
+"Miksi te siitä nimitätte?"
+
+"Kuuliaisuudeksi."
+
+"Merkitykseltään kahdenvaiheinen sana; sillä kuuliaisuus ei ole mikään
+hyvä avu, kun velvollisuus tuottaa häpeätä."
+
+"Minä näen, että sinä ymmärrät, mitä tarkoitan. Sanalla sanoen, minä
+käskin sinun tulla saadakseni tietää, miks'et tänä päivänä yhtynyt
+minuun, kun minä vein meidän -- meidän --"
+
+"Veromme."
+
+"Olkoon niin: veromme. Miksi olit poissa?"
+
+"Sentähden, että se oli vero: minä en maksa mitään veroa."
+
+"Jos, David, seitsemänkymmentä kolkkoa talvea olisi saattanut
+nuoruuteni huimuuden unhotuksiin, minä pitäisin sinua mieletönnä.
+Luuletko sinä, että minä siitä syystä, että olen vanha, suostun häpiään
+ja hallitsiasukuni orjuuteen? Jos elämä olisi vaan vapauden tai
+orjuuden, kunnian tai kunniattomuuden asia, olisi kaikkien helppo
+päättää. Tiedä, se ei tarvitse suurta rohkeutta, joka mielii olla
+äreänä kansan-ystävänä onnettomassa maassa ja purkaa urhoollista
+mielipahaansa kanssakärsiviä vastaan, joitten vaivoja hän ei kykene
+lievittämään. Vaan sitä laatua sinun sukusi aina oli. Semmoisia
+vapauttajia löytyi kosolta Alroy'n hallitsiasuvussa. Ja mikä seuraus
+siitä on ollut? Minä tapasin sinun ja sinun sisaresi orpolapsina, sinun
+valtikkasi murtuneena ja sinun sukukuntasi hajonneena. Se vero, jonka
+me nyt kumminkin maksamme niinkuin ruhtinaat, otettiin silloin
+ruoskalla ja sitä kahleissa tarjottiin. Minä kokosin meidän
+hälventyneen kansamme, minä asetin vanhan valta-istuimemme entisellensä
+ja tätä päivää, jota sinä arvelet nöyristyksen ja murheen päiväksi,
+katsovat kaikki syystä voiton ja pitojen päiväksi; sillä, eikö ole
+nähty, että Ismaeliitain kiusallakin valtikka ei ole vielä joutunut
+pois Jakobilta?"
+
+"Tehkäät hyvin, heimolaiseni, ja jättäkäät nämät asiat. Minä en
+tahtoisi mielelläni unhottaa, että te olette minun sukulaiseni, vieläpä
+hyväkin. Älkäämme riidelkö. Vähät minun tunteistani. Ne ovat minun
+omani: minä en voi niitä muuttaa. Ja mitä minun esi-isiini tulee, jo he
+miettivät paljon, vaan toimittivat vähän, no siinä tapauksessa näyttää
+siltä kuin sukusarjani olisi puhdas ja minä heidän todellinen poikansa.
+Oli kumminkin yksi heistä sankari."
+
+"Oi! tuo suuri Alroy; sinun sopii hyvin ylpeillä semmoisesta
+esi-isästä."
+
+"Minä häpeän hänen edessään, setäni -- häpeän, häpeän."
+
+"Hänen valtikkansa on vielä tallella. Minä en puolestani ole pettänyt
+häntä. Ja niin minä nyt joudun siihen, mitä meidän yhteentulomme
+oikeastaan tarkoitti. Minä tahtoisin jättää takaisin tämän valtikan."
+
+"Kenelle?"
+
+"Sen oikealle omistajalle, sinulle itselle."
+
+"Voi! ei, ei -- älkäät -- älkäät. Minä pyydän teitä, unhottakaat yhtä
+perinpohjin, että minulla on oikeus siihen, kuin minä tästä oikeudesta
+luovun. Tämä valtikka -- te olette käyttäneet sitä viisaasti ja
+hyvästi; minä rukoilen teitä, pitäkäät se. Minulla ei ole todellakaan,
+hyvä heimolaiseni, minkäänlaista kykyä tämän viran tukaliin tehtäviin."
+
+"Sinä himoitset kunniaa, mutta kartat työtä."
+
+"Työ ilman kunniaa on palkkalaisen osa."
+
+"Sinä olet lapsi; sinä elänet kuitenkin, kunnes opit, että elämän
+suurin sulo on hiljaiset velvollisuudet ja hyvin ansaittu lepo."
+
+"Jos lepo on minulle määrätty, minä tahdon pitää sitä metsä-elävän
+luolassa."
+
+"Oi David! David! sinun luonteessasi, poikani, on jotakin rajua, joka
+usein saattaa minun vapisemaan. Sinä olet jo liian paljon yksinään,
+lapseni. Ja tästä syystä, niinkuin tärkeämmistäkin, minä soisin, että
+sinä vihdoin rupeat siihen virkaan, joka perinnön kautta on sinun. Sitä
+myöten kuin minä vähäisellä kokemuksellani neuvon-antajana voin auttaa
+sinua, minä aina olen altisna sinulle; ja, paitsi sitä, meidän
+Jumalamme ei hylkää sinua, joka olet orpolapsi ja kuninkaallista
+sukua."
+
+"Älkäätte, hyvä heimolaiseni, jatkako. Minua ei erittäin haluta nousta
+semmoiselle valta-istuimelle, joka asettaa minut orjien ensimäiseksi."
+
+"Joutavia! sinä olet nuori. Elämmekö me orjiksi? Onko tämä sali mikään
+palvelian huone? Missä komeassa haremissa näkisimme näin kalliita
+mattoja ja näin uhkeita sohvia? Minusta ei tunnu siltä kuin olisin
+orja. Raha-arkkuni ovat täynnä dirhemejä. Onko tämä orjantapaista?
+Karavanin rikkain seurue on aina Bostenag'in. Onko tämä orjan oloa?
+Astu Bagdadin basaarin poikki ja sinä huomaat minun nimeni
+mahtavammaksi kuin kalifin. Osottaako tämä orjuutta?"
+
+"Heimolaiseni, sinä teet työtä muitten hyväksi."
+
+"Niin me kaikki teemme, niin mehiläinen tekee, ja kuitenkin on hän
+vapaa ja onnellinen."
+
+"Hänellä on kumminkin pistin."
+
+"Jota hän ei voi käyttää kuin yhden kerran; ja kun hän pistää --"
+
+"Hän kuolee, mutta niinkuin sankari. Semmoinen kuolema on makeampi kuin
+hunaja."
+
+"Kyllä, sinä olet nuori, sinä olet nuori. Minulla oli myöskin kerta
+aikeita. Kaikki vaan unelmia, unelmia. Minä tahtoisin mielelläni nähdä
+sinun onnellisena, lapseni. Noh, anna noitten kasvojen kirkastua;
+lopulta on tämä päivä kuitenkin suuri päivä. Jos sinä olisit nähnyt,
+mitä minä olen nähnyt, David, sinäkin olisit kiitollinen. Tule,
+kemuilkaamme. Ismaeliita, tuo kirottu Hagarin lapsi, tunnustaa
+tänään, että sinä olet ruhtinas; tänä päivänä sinä myöskin täytät
+kahdeksantoista vuotta. Kansamme tavat vaativat nyt, että sinä otat
+vastaan miehen-ijän kunniamerkit. Tästä päivästä siis sinun
+hallituksesi alkaa; ja meidän juhlassamme minä esittelen kansan
+vanhimmat heidän ruhtinaallensa. Jää hyvästi hetkeksi, lapseni. Pue
+kasvosi hymyihin. Minä hartaasti odotan sinun tuloasi."
+
+"Jääkäät hyvästi."
+
+Hän käänsi päätänsä ja silmäili heimolaistansa, kun tämä astui ulos:
+hänen katkera katsantonsa lauhkeni vähitellen, kun Bostenag poistui:
+alakuloisuus astui ivan sijaan; hän huokaili, hän heittäysi sohvalle ja
+peitti kasvonsa käsillään.
+
+Yhtäkkiä hän nousi ja astui epätasaisesti ja kiivaasti edes-takaisin
+huoneessa. Hän seisahti, hän nojautui yhtä pylvästä vastaan. Hän puhui
+vapisevalla ja hillityllä äänellä.
+
+"Voi! sydämeni on täynnä huolia ja suru pimittää sieluni! Mikä minä
+olen? Mitä nämät kaikki ovat? Raskas pilvi peittää elämäni. Isieni
+Jumala, salli sen puhjeta!"
+
+"Minä en tiedä, mitä minä tunnen -- kuitenkin, mitä minä tunnen, on
+mielettömyyttä. Näin oleminen ei ole elämistä, jos elämä on semmoinen,
+joksi minä olen toisinaan sitä mielessäni kuvaillut ja joksi rohkenen
+sitä ajatella. Jos elämä on siinä, että hengittää, että syö, että
+nukkuu, että valvoo ja taas hengittää, että taas huomaa elämän
+toivottomaksi -- jos elämä on siinä, miksipä nämät alati ahdistavat
+ajatukset, jotka hiljalleen kuiskuttelevat, että kuolema olisi
+parempi?"
+
+"Pois! Paha henki kiusaa minua. Mutta mihin? Mikä nimetön teko on
+saastuttava tätä kättä? Se ei saa tapahtua: kaksi kertaa kahden
+tuhannen vuoden vanha kuninkaallinen veri, se ei saa kuolla -- kuolla
+niinkuin unelma. Oi! sydämeni on täynnä huolia ja suru pimittää
+sieluni!"
+
+"Kuule! vaskitorvet julistavat häväistystämme. Voi! jospa ne vaan
+kutsuisivat taisteloon! Sotalaumojen Herra! anna minun voittaa niinkuin
+David tai kuolla, Herra, niinkuin Saul!"
+
+"Miksi minä elän? Oi! jos vaan se ajatus, joka salaisesti väijyy
+sydämessäni, voisi vastata -- ei tuon torven ääni puhuisi lujemmin eikä
+selvemmin. Väärän aatteen palveliana minä viivyn tässä varjokkaassa
+elämässä ja kasvattelen noita äänettömiä kuvia, joita ainoastaan minun
+silmäni näkevät, kunnes ne viimein ovat varustetut kaikilla elämän
+kauheilla ehdoilla ja hengittävät ja toimivat ja synnyttävät
+sallimuksen ja kauneuden, ajan ja kuoleman ja kunnian vireän maailman.
+Ja tuosta tekojen häikäisevästä erämaasta minä sitten kuljen pois ja
+herään ja havaitsen itseni tulleen tähän kolkkoon orjuuden maahan aivan
+niinkuin laitani nyt on. Hirveätä! hirveätä!"
+
+"Isieni Jumala! -- sillä minä en todellakaan julkene nimittää sinua
+heidän viheliäisten lastensa Jumalaksi -- salli minun kuitenkin, Sinain
+muiston kautta, sanoa sinulle, että vielä jotakin entisen veren
+kaltaisa juoksee näissä suonissa ja että vielä löytyy yksi, joka
+mielellänsä tahtoisi puhua kasvoista kasvoihin sinun kanssasi -- puhua
+ja voittaa."
+
+"Ja jollei se lupaus, jossa me pysymme kiinni, ole pelkkää petosta,
+anna hänen tulla, tulla, vieläpä pian tulla, sillä sinun palveliasi
+Israel, Herra, on nyt niin pahamaineinen orja, niin suruun vaipunut ja
+niin ylenkatsottu, että silloinkin, kun isämme ripustivat harppunsa
+Babelin virran synkkien vesien rannoilla, he olivat kuin paradiisissa
+siihen verraten, mitä me kärsimme."
+
+"Voi! He eivät kärsi; he kantavat osaansa eivätkä tunne mitään.
+Muutoin meidän varjokas kerubimme tähän aikaan jälleen vartioitsisi
+liiton-arkkia. Tahto työn synnyttää ja se, joka kauan jotakin aatetta
+vaalii, vaikka kuinka hurjaa tahansa, huomaa, että hänen unelmansa oli
+vaan tulevien tapausten ennustaja."
+
+"Ja nytkin kirkas leimaus välähtää sieluni pimeyden puhki -- siltä
+minusta näyttää, siltä näyttää -- voi! tuskalloisin olo on se, kun
+epätoivossa kunniaa uneksii. Ei, ei, minä elän ja kuolen aivan halpana
+olentona; kauneus ja rakkaus ja maine ja mahtavat työt, naisten hymyt
+ja miesten katseet ja tuo jalostuttava oman arvon tieto ja koko tuon
+suuria tuottavan innon vinheä virta -- nämät eivät ole minua varten --
+ja minä, Alroy, pyhien kuningasten jälkeinen, jonka sielu himoitsee
+valtaa, minä seison täällä turhaan kädelläni tavoittaen kadonnutta
+valtikkaani, häpeän-alaisena orjana! Ja elänkö minä kuitenkin? Elänkö!
+kyllä, hauskastikin. Kuule! ilo pitää uhkeita pitojansa näitten
+hupaisten muurien sisäpuolella. Me riemuitsemme tänään; vaan kuitenkin,
+ennenkuin tuo komea aurinko, jonka vankka kulku seisautettiin
+miekkojemme edessä, joille se nyt ei katso soveliaaksi paistaakaan;
+ennenkuin tuo komea aurinko, ikäänkuin sankari kunniakkaalta
+sotatanterelta, astuu leponsa valoisaan majaan: joku teko tehdään."
+
+"Minun esi-isäni, urhoolliset esi-isäni, jollei tämä hermoton käsi voi
+lunastaa takaisin perintöämme, jos tuo saastainen metsäkarju vielä
+rypee suloisessa viinitarhassasi, Israel, en minä kumminkaan ole sinua
+häväisevä. Ei! anna minun hukkua. Davidin huone ei ole enään; meidän
+pyhä siemenemme ei saa enää piillä eikä pilaantua, ikäänkuin ruostunut
+tavara, tässä pahentuneessa maassa. Jollemme voi kukoistaa, niin
+kuolkaamme!"
+
+"Voi! älä sano niin, veljeni!"
+
+Hän kääntyy ja luo silmänsä kasvoihin, kauniisin kuin tähdikäs yö;
+hänen sydämensä on täynnä, hänen äänensä matala.
+
+"Oi' Miriam! sinä mustien ajatusten karkoittaja! Sinäkö se olet? Miksi
+olet täällä?"
+
+"Miksi minä olen täällä? Etkö sinä ole täällä? ja tarvitseeko minun
+tuoda elin mitään tukevampaa syytä? Voi! kallis veljeni, tule nyt
+ottamaan osaa juhlaamme! Huoneittemme seinät ovat koristetut
+semmoisilla kukilla, joita sinä rakastat; minä poimin niitä
+suihkulähteen reunoilta; pyhät lamppumme ovat puhdistetut ja
+järjestetyt ja sinun täytyy panna niitten ensimäinen liekki palamaan.
+Portin ulkopuolella neitsyeni vartovat tarjotaksensa sinulle
+juhlavaatteita. Tule siis, armas veljeni, ottamaan osaa juhlaamme."
+
+"Miksi juhlaa viettäisimme?"
+
+"Voi! eivätkö nämät lamput ole sinun kalliin nimesi kunniaksi
+sytytetyt, nämät kukkakiehkurat ripustetut! Tänä päivänä on ruhtinas
+annettu meille, tänä päivänä --"
+
+"Ruhtinas ilman ruhtinaskuntaa."
+
+"Vaan ei ilman sitä, joka saattaa valtakunnat mieluisaksi ja jota monen
+hallitsijan sydän on halannut -- kuuliaisia alamaisia, David."
+
+"Orjia, Miriam, kanssa-orjia."
+
+"Mitä me olemme, veljeni, siksi Jumalamme on tahtonut meidät;
+nöyrtykäämme ja vapiskaamme."
+
+"Minä en tahdo nöyrtyä, vapista en voi."
+
+"Hiljaa, David, hiljaa! Tämä ylpeä mieli se oli, joka käänsi Jumalan
+koston meidän puoleemme."
+
+"Tämä ylpeä mieli Kanaan valloitti."
+
+"Voi veljeni, armas veljeni! He kertoivat minulle, että mustat
+ajatukset vaivaavat sinua, ja minä tulin, toivoen, että Miriam voisi
+ne haihduttaa. Meidän entisyytemme, Alroy, on ihana unelma; ja
+tulevaisuutemme on kumminkin yhtä ihana toivo; ja mitä nykyisyyteemme
+tulee, sinä olet minun veljeni. Sinun rakkaudessasi on nyt minun onneni
+ja minä pidän enemmän sinun satunnaisista syleilyksistäsi ja
+harvinaisista hymyistäsi kuin kaikesta sukukuntamme lahonneesta
+loistosta, pulskeista puutarhoistamme ja hohtavista saleistamme."
+
+"Kuka on vartiolla tuolla ulkona?"
+
+"Kaleb."
+
+"Kaleb."
+
+"Hallitsija!"
+
+"Mene sanomaan heimolaiselleni, että minä heti tulen pitoihimme. Jätä
+minut hetkeksi, Miriam. Ei, pyyhi pois nuot kyynelet."
+
+"Oi, Alroy, ne eivät ole surun-kyyneliä!"
+
+"Jumala olkoon sinun kanssasi! sinä olet elämäni sulo ja lohdutus. Jää
+hyvästi, jää hyvästi!"
+
+"Minä huomaan, että naisten vaikutus minuun on hyvin suuri. Ei
+senlaatuisista sankareita saada. Minä en tiedä rakkaudesta mitään
+paitsi siitä puhtaasta ystävyydestä, joka sitoo minun tähän tyttöön,
+joka on orpolapsi ja minun sisareni. Me olemme niin yhdenkaltaiset,
+että kun hän viime pääsiäisenä piloillaan kääri turbanini päänsä
+ympärille, heimolaisemme nimitti häntä Davidiksi."
+
+"Minun sukukuntani tyttäret eivät miellytä minua, vaikka he ovat
+erinomaisen ihanat. Jos meidän nuorukaisemme olisivat yhtä urhoolliset
+kuin nuot ovat kauniit, me vielä tanssisimme Sionilla. Minä olen
+kuitenkin usein ajatellut, että, jos saisin kallistaa tätä synkkää
+otsaani jotakin lumivalkoista povea vastaan, joka olisi minun omani, ja
+asua erämaassa kaukana ihmisten näkyvistä ja kaikesta siitä huolesta ja
+vaivasta ja viheliäisyydestä, joka vaikeroi ja hikoilee ja huokailee
+minun ympärilläni, minä kenties pääsisin tuon ylen suuren tuskan
+vointeesta, joka kalvaa olentoani. Vähät siitä! Elämä ei ole kuin
+unelma ja minun elämäni täytyy olla kurja unelma."
+
+
+II.
+
+Hamadanin porttien ulkopuolella, aivan vähäisen matkan päässä
+kaupungista, oli ylänkömaalla aitaus, jonka keskeltä kohosi vanha
+muistorakennus, sadun mukaan Esterin ja Mardokain hautakammio. Tässä
+juhlallisessa ja yksinäisessä paikassa Alroy tavallisesti oleskeli ja
+sinne hän tänäkin päivänä, pidoista paeten, lähti noin tuntia ennen
+auringon laskua.
+
+Kun hän avasi hautapaikan jykeän portin, hän kuuli takaansa hevoskavion
+töminän; ja ennenkuin hän jälleen oli sulkenut sen, joku huusi häntä.
+
+Hän katsoi ylös; ja näki nuorekkaan ja hekumallisen Alschirokin, joka
+oli kaupungin kuvernöri ja seldshukein sultanin veli. Ainoastaan yksi
+juoksulainen seurasi häntä. Tämä oli eräs Arabialainen, Alschirokin
+inhottu suosikki ja hänen huvitustensa kaikkialla tunnettu kätyri.
+
+"Koira!" huudahti tulistunut Alschirok, "oletko kuuro vai
+uppiniskainen? Vaiko kumpikin? Tuleeko meidän kahdesti huutaa orjiamme?
+Avaa tuo portti!"
+
+"Minkä vuoksi?" Alroy kysyi.
+
+"Minkä vuoksi! Pyhän profeetan kautta, hän vaihtaa kysymyksiä meidän
+kanssamme! avaa portti taikka sinun pääsi saa vastata siitä!"
+
+"Kuka sinä olet", Alroy vastasi, "joka pidät niin suurta suuta? Oletko
+joku juhlaileva Turkkilainen, joka on rikkonut profeetan käskyn ja
+juonut jotakin muuta kuin vettä? Pyri tiehesi taikka minä haastan sinun
+kadin eteen;" ja niin lausuen hän kääntyi hautauskammiota päin.
+
+"Äitini silmäin kautta, tuo koira pilkkaa meitä! Jollemme jo olisi
+myöhästyneet ja jollei tämä hevonen olisi niinkuin kesytön tiikeri,
+minä seivästäisin hänet paikalla. Puhuttele sitä koiraa, Mustafa!
+taivuttele häntä!"
+
+"Arvoisa Hebrealainen", lausui hienokas Mustafa lähestyen, "nähtävästi
+sinä et huomaa, että tämä on herramme Alschirok. Hänen korkeutensa
+antaisi mielellään hevosensa astua sinun oivallisen kansasi
+hautauspaikan kautta, koska hänen täytyy tärkeistä syistä matkustaa
+erään pyhimyksen luo, joka oleskelee kunnaan toisella puolella, ja aika
+on täpärällä."
+
+"Jos tämä en herramme Alschirok, sinä olet epäilemättä hänen uskollinen
+orjansa Mustafa."
+
+"Minä olen todella hänen halpa orjansa. Entä sitten, nuori herrani?"
+
+"Kiitä onneasi, että portti on lukossa. Siitä ei ole kuin yksi päivä
+kun solvasit erään huonekuntani palvelian sisarta. Minä en tahtoisi
+mielelläni tahrata käsiäni niin kurjalla verellä kuin sinun -- mutta
+pois, viheliäinen, pois!"
+
+"Pyhä profeetta! kuka tuo koira on?" huudahti Alschirok kummastuneena.
+
+"Se on nuori Alroy", vastasi hiljalleen Mustafa, jokei ollut alusta
+tuntenut häntä, "se, jota he sanovat ruhtinaaksensa: kovin jäykkä
+nuorukainen! Herrani, meidän on parempi jatkaa matkaamme."
+
+"Nuori Alroy! Kyllä muistan. Heilläkin täytyy olla ruhtinas! Nuori
+Alroy! Hyvä, lähdetään pois -- ja, koira!" huusi Alschirok, nousten
+ylös jalustimissaan ja herittäen kättänsä, "koira! muista veroasi!"
+
+Alroy syöksähti portin luo, mutta sen tukevaa lukkoa kävi vaan hitaasti
+avaaminen, ja ennenkuin hän ennätti seurata, oli Alschirokin virma
+ratsu vienyt hänen saavuttamattomiin.
+
+Pettyneen vimma kuvasteli tuokion Alroy'n kasvoissa; hän seisoi
+vähän aikaa kiinteästi katsoen kadonneen vihollisen tietä päin, ja
+sitten hän astui verkalleen hautakammiota kohden; mutta hänen kiihtynyt
+mieli-alansa ei nyt tointunut siihen hiljaiseen uneksimiseen, johon hän
+muistorakennuksen luo lähtiessään aikoi antautua. Hän oli levoton ja
+tuskastunut, ja viimein hän meni siihen metsään, joka kasvoi
+hautauspaikan huipulla.
+
+Hän oli nyt tullut eräälle töyräälle, nuorten kuusten suojaan, joitten
+joukosta jänterä seteri yleni. Hän heittäysi tämän paksujen ja
+siivekästen oksien alle ja katseli vähäistä ja viheriätä laaksoa, jonka
+keskellä oli marmorinen suihkulähde. Kierteiset pylväät kannattivat
+tämän moninaisesti leikattua kupolia, jota leveä hebreankielinen
+kirjoitus ympäröitsi. Valkoisten pylväitten jalat peittyivät
+metsäkasveihin taikka kätkeytyivät monivärisiin kurbitsipenkeriin.
+Kirkkaasti laskeuva aurinko vuodatti koko näkymölle lienteän, mutta
+loistavan valon.
+
+Tyven hetki, kaunis näkymö, hyvät hajut ja hiljaisuus, jotka yhdistivät
+lemunsa ja rauhansa, tuo leuto tuuli, joka vienosti nousi ja kutsui
+nääntyvät linnut viilistyttämään sulkiansa hämärän ilmassa ja
+räpyttämään helottavia siipiänsä yhtä helottavalla taivaalla -- oi!
+mikä synkkä mieli olisi ollut huojentumatta lähestyvän illan lempeän
+hengen edessä?
+
+Ja Alroy katseli luonnon ihanata yksinäisyyttä ja kyynel vieri hänen
+ylpeälle poskellensa.
+
+"Se on kummallista! mutta, kun olen näin yksinäni tällä rauhaisella
+hetkellä, minusta aina tuntuu kuin katselisin luvattua maata. Ja
+unissani ilmestyy usein silmieni eteen joku valoisa kohta, jonkun
+vaellus-ajan kirkas muisto, ja kun minä herään, on mielestäni ikäänkuin
+olisin ollut Kanaassa. Miksi minä en ole siellä? Se karavani, joka
+kuljettaa heimolaiseni tavaraa erämaan poikki, voisi kuljettaa
+minunkin. Mutta minä venyn täällä, minun kurja elämäni heitii tämän
+viheliäisen kaupungin surkeassa unteluudessa, enkä minä toimita mitään.
+Voi! tuo entinen vankeus oli kuin mahtava valta tämän häpeällisen
+orjuuden suhteen. Meillä ei ole enää mitään Esteriä, joka istuisi
+heidän kuninkaansa rinnalla, ei mitään valtioviisasta Mardokaita, ei
+mitään purpuraan puettua Danielia. Oi Jerusalem, Jerusalem! Minä
+luulen, että sinun näkösi kohottaisi voimani korkeimmillensa. Vaan
+kuitenkin, kun täytyy nähdä kukistunut tilasi -- heimolaiseni kertoo
+minulle, ettei temppelistä ole kiveäkään säilynyt. Se on kauheata! Eikö
+löydy mitään toivoa?"
+
+"_Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla
+jälleen; viikunapuut ovat kaadetut maahan, mutta me panemme seetereitä
+sijaan_."
+
+"Tyttöjemme laulu, kun he käyvät iltakäyntiänsä lähteellä. Viimeisissä
+sanoissa on tulevaisuuden ennustus."
+
+"Kuule taas! Kuinka kauniisti heidän suloiset ja yhdistyneet äänensä
+sointuen väikkyvät lempeässä ja aaltoilevassa ilmassa!"
+
+"_Kuitenkin minä olen sinun jälleen rakentava, ja sinä rakennetaan, oi
+Israelin impi! Kuitenkin sinä olet jälleen kaunistava itseäsi
+kanteleillasi ja lähtevä niitten tanssiin, jotka iloa pitävät.
+Kuitenkin sinä olet jälleen istuttava viinitarhoja Samarian vuorille_."
+
+"Katso! heidän valkoiset haamunsa välähtelevät tuolta päivän
+valaisemien pensaitten takaa kimaltelevien lehtien välitse, kun he
+tasaisin askelin astuvat viettävää rinnettä alaspäin. Sorea seurue
+hohtavissa riveissä: jokainen juhlavaatteisin puettuna, verhoten tumman
+ihania kasvojansa kainolla kädellä ja kantaen armaan päänsä päällä
+sievää vaasia. Heitä johtaa minun sisareni."
+
+"Ja nyt he saapuvat lähteen reunalle ja laskevat vaasinsa sen
+veteen, yhtä puhtaasen ja kauniisen kuin he itse. Muutamat lepäävät
+marmoripylväitten alla; toiset, istahtaen maahan, keräävät
+hynänhajuisia kukkia ja solmivat niitä kiehkuroiksi; ja, kun nyt ovat
+sekaisin, tuo vallaton tyttö koskee herkästi sormillansa kosteaan
+vaasiinsa ja vihmoo välkkyviä valohelmiä hiljaisten sisartensa päälle.
+Kuule! taas he laulavat."
+
+"_Oi Sibmah'n viiniköynnös! sinun kesähedelmiisi ja sinun viinisatoosi
+on ryöstäjä käynyt käsiksi_!"
+
+Parahus, huuto, pitkällinen, kauhea huuto, hämmästys, pako, epätoivo!
+Katso! metsästä syöksähtää turbinipäinen mies ja tarttuu laulun
+johtajattareen. Tämän kumppanit pakenevat kaikkialle -- Miriam yksin on
+jäänyt Alschirokin syliin.
+
+Vesipatsas, joka rajusti kohoaa kesäisen valtameren povesta lämpimässä
+ilman-alassa, kun nuot äkkiä nousneet pilvet aivan selvään
+ilmoittavat, että taivaan juhlapäivä on ohitse, ja riekuvat vesilinnut
+ennustavat myrskyn aikaa -- vesipatsas, joka kohoaa mereltä, ei ollut
+niin raju kuin hän -- nuori Alroy.
+
+Vaaleana ja vimmattuna hän kavahti kiireesti ylös, hän tempasi maasta
+yhden puun lujin juurinensa, riensi rinnettä alaspäin, huohottaen ja
+raivoten, ja löi ryöstäjää vahvalla kuusella aivoihin. Alschirok kaatui
+hengettömäksi maahan, ja Miriam taintuen veljensä käsiin.
+
+Ja tuossa hän seisoi, tyrmistyneenä ja liikkumatonna, katsellen
+sisarensa kalmeita kasvoja ja itse vihastansa ja teostansa uupuneena
+tukien hänen kallista, mutta hermotonta ruumistansa.
+
+Yksi paenneista neitsyistä ilmestyi, kaukaa tähystellen. Kun hän näki
+emäntänsä oman kansalaisensa sylissä, hän rohkaisi mielensä ja
+kootakseen hajonneita kumppaneitansa hän korotti äänensä ja lauloi:
+
+"_Joutukaat, Jerusalemin tyttäret, oi! joutua saat, sillä Herra on
+kostanut meidän puolestamme, ja ryöstäjä on ryöstetty_."
+
+Ja ennen pitkää vastattiin tähän säkeesen eri tahoilta metsästä ja pian
+immet palasivat jälleen laulaen:
+
+"_Me tulemme, oi! Jerusalemin tytär, me tulemme; sillä Herra on
+kostanut meidän puolestamme, ja ryöstäjä on ryöstetty_."
+
+He kokoontuivat emäntänsä ympärille ja mikä päästi irti hänen huntunsa,
+mikä toi vettä suihkulähteestä ja kasteli hänen virkistyviä kasvojansa.
+Ja Miriam avasi silmänsä ja lausui: "veljeni!" Ja Alroy vastasi: "minä
+olen täällä." Ja Miriam jatkoi matalalla äänellä: "pakene, David,
+pakene, sillä se mies, jonka sinä löit, on ruhtinas kansansa joukossa."
+
+"Hän on oleva armollinen, sisareni; ja epäilemättä, koska hän ensiksi
+erhettyi, on hän jo tällä hetkellä unhottanut rikokseni."
+
+"Oikeutta ja armoa! Veljeni, mitäpä nuot ilkeät tyrannit näistä
+kummastakaan tiennevät! Hän on ehkä jo tuominnut sinut johonkin julmaan
+ja pitkällöiseen kidutukseen, ja -- voi! kuinka äärettömästi minua
+tuskastuttaa! -- pakene, veljeni, pakene!"
+
+"_Pakene, pakene, pakene_!"
+
+"Ei tarvitse pelätä mitään, Miriam; minä soisin, ettei koko hänen
+kirottu sukunsa huolettaisi meitä enemmän kuin tämä teidän äskeinen
+hallitsiansa. Katso, hän nukkuu sitkeästi. Mutta hänen ruumiinsa ei saa
+saastuttaa meidän puhdasta lähdettämme ja hyvänhajuisia kukkiamme. Minä
+viskaan sen metsään ja kuljeskelen täällä tänä yönä kuuntelemassa
+shakaleja, kun he pitojansa pitävät."
+
+"Sinä puhut hurjasti, David. Kuinka! ei! Se on mahdotonta! Hän ei ole
+kuollut. Sinä et ole tappanut häntä! Hän nukkuu -- hän on peloissaan.
+Hän on olevinansa kuollut, että me jättäisimme tämän paikan ja hän
+saisi rauhassa nousta. Tytöt, katsokaat häntä. David, sinä et vastaa.
+Veli, kallis veljeni: hän on varmaan pyörtynyt. Minä luulin hänen
+paenneen. Tuokaat vettä, neitsyet, tuon hirveän miehen saataville. Minä
+en tohdi katsella häntä."
+
+"Pois! minä tahdon katsella häntä ja minä tahdon riemuita. Kuollut!
+Alschirok kuollut! No! Ainoastaan silmänräpäys sitten oli tuo
+jähmettynyt ruumis ruhtinas, minun sortajani. Näinkö voimme päästä
+vapaaksi heistä, kuinka? Jos ruhtinas hukkuu, miks'ei myöskin kansa?
+Kuollut, aivan kuollut, ja minä olen hänen surmaajansa. Haa! vihdoin
+minä olen mies. Tämä, tämä on todella elämää. Jospa saisin aina elää
+surman töissä!"
+
+"Voi! voi! meidän huonekuntamme on kukistunut! Hänen raju käytöksensä
+pelottaa minua. David, David, herkeä. Hän ei kuule minua; minun ääneni
+on kenties heikko. Minä olen kovin voimaton. Neitsyet, langetkaat
+polvillenne ruhtinaanne eteen ja asettakaat hänen vihansa vimmaa."
+
+"_Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo,
+jotka rakastavat meitä_."
+
+"No, tämä on minun Goljatini! linkokivi taikka kaares, se on sama.
+Sotalaumojen Herra on meidän puolellamme. Syystä minua Davidiksi
+nimitetään."
+
+"_Pelasta meitä vihollisistamme, oi Herra! niistä, jotka nousevat meitä
+vastaan, ja niistä, jotka salaa meitä väijyvät_."
+
+"Jospa vaan tämä isku olisi monin kerroin isketty, jospa vaan
+heimolaiseni palveliat tekisivät samoin, niin näkisimme jälleen
+Elah'n päivät! Filistealainen, tuo saastainen, haurelias, kirottu
+Filistealainen! ja hän rohkeni koskea minun sisareeni! Voi, jospa koko
+hänen sukukuntansa olisi täällä, kaikki, kaikki! Minä sitoisin
+semmoiset tulisoitot heidän ketunhäntäänsä, että valo johdattaisi meitä
+vapauteen!"
+
+Hänen puhuessaan eräs neitsyt, joka ei vielä ollut seuraan palannut,
+nähtiin lähestyvän heitä kovin huolestuneena muodoltansa.
+
+"Pakene", hän huudahti; "he tulevat, he tulevat!"
+
+Miriam, joka heikkona ja voimatonna istui nojautuneena yhden
+palveliattaren rintaa vastaan, nousi äkkiä ylös samalla
+silmänräpäyksellä, kuin hänen tarkka korvansa kuuli nämät sanat, ja
+tarttui veljensä käsivarteen.
+
+"Alroy! David, veli, kallis veljeni. Minä rukoilen sinua, kuuntele --
+minä olen sinun sisaresi, sinun Miriamisi; -- he tulevat, he tulevat,
+nuot kovasydämiset, pahat miehet, he tulevat tappamaan, kukaties
+kiduttamaan sinua, hellää veljeäni. Herää, David, herää tuosta
+hurjasta, kiivaasta unelmasta: Pelasta itsesi -- pakene!"
+
+"Oi! sinäkö se olet, Miriam? Sinä näet, että hän nukkuu sitkeästi. Minä
+uneksin jaloja hankkeita ja suuria toiveita. Se on ohitse nyt. Minä
+olen taas entiselläni. Mitä sinä tahdoit?"
+
+"He tulevat, tämän kaatuneen miehen julmat seuralaiset! he tulevat
+ottamaan sinua kiinni. Pakene, David!"
+
+"Sinua jättääkseni?"
+
+"Minä ja neitsyeni kerkeämme vielä pakenemaan sitä yksinäistä tietä,
+jota me tulimme, heimolaisemme puutarhojen kautta. Kun pääsemme hänen
+huoneesensa, me olemme tuokion turvassa -- niin turvassa kuin kurja
+sukukuntamme suinkin voi olla. Bostenag on niin rikas, niin viisas,
+niin varovainen, hän tietää niin tarkasti ihmisten menot ja tuntee niin
+täydellisesti tämän kansan luonnon ja mielenlaadun, että kaikki käy
+hyvin; minä en pelkää mitään. Mutta, jos sinä jäät tänne taikka he
+löytävät sinut, sinun veresi yksin tyydyttää heitä. Jos he varmaan
+tietävät, että sinä olet paennut, johon nyt kehoitan sinua, heidän
+hallitsija vainaansa, jota he tuskin rakastivatkaan -- no, tue minua
+silmänräpäys kädelläsi, armas Beruna. Niin, se on hyvä. Minä aioin
+sanoa, että, jos heitä hyvin lahjotaan -- ja he saavat kaikki juvelini
+-- niin hän on ennen pitkää yhtä vähän heidän muistossaan kuin hän nyt
+on hengissä. Minä tuskin jaksan puhua -- minä tunnen, että sanani
+sekaantuvat taikka näyttävät sekaantuvan; minä olen taintumallani,
+mutta minä en tahdo -- ei! älä pelkää. Minä pääsen kyllä kotiin. Nämät
+neitsyet ovat minun huostassani. Juuri tämmöisissä vaaran tiloissa
+meidän tulee näyttää kuninkaallisen veren arvo. Minä tahdon pelastaa
+heidät -- tai kuolla heidän kanssaan."
+
+"Voi, Sisareni, minusta tuntuu kuin en olisi koskaan ennen kuin nyt
+tietänyt, että olin veli. Kallis Miriam, mitä elämä on? mitä kosto
+taikka vieläpä mainekin ja vapaus ilman sinua? Minä jään tänne."
+
+"_Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo,
+jotka rakastavat meitä_."
+
+"Pakene, David, pakene."
+
+"Pakene! minne ja kuinka?"
+
+Hevosen hirnunta kuului viidakosta.
+
+"Voi! he tulevat!" huudahti Miriam innoissaan.
+
+"_Kaikki nämät ovat kohdanneet meitä, oi Herra, vaan emme kuitenkaan
+ole unhottaneet Sinua, emmekä ole liitossasi vilpistelleet_."
+
+"Kuule! taas hirnuu! Se on joku hevonen, joka kutsuu isäntäänsä. Minä
+näen sen. Rohkeutta, Miriam!' se ei ole mikään vihollinen, vaan varsin
+altis ystävä hädän aikana. Se on Alschirokin ratsu. Hän ajoi sillä
+minun sivuitseni hautakammion luona ennen päivänlaskua. Minä katselin
+sitä tarkkaan -- hyvin upea hevonen."
+
+"_Katso, katso, oinas on takertunut pensaasen sarvistansa_."
+
+"Meidän Jumalamme ei ole unhottanut meitä! Nopeasti, neitsyet, tuokaat
+tänne tuo kaunis ratsu. Kuinka! vapisetteko? Minä rupean hänen
+palveliaksensa."
+
+"Ei! Miriam, varo itseäsi, varo. Se on kesytöin eläin, raju kuin
+tuulispää. Anna, minä käyn siihen käsiksi."
+
+Hän juoksi sisarensa jälkeen, riensi viidakkoon ja talutti esiin
+hevosen.
+
+Ei ole luullakseni pitkä aika mennyt siitä kuin tämä pulskea hevonen
+erosi erämaasta; hänen puuhkea harjansa, hänen tuliset silmänsä, hänen
+korskuvat sieramensa osoittivat hyvin hänen omatietoista ylpeyttään ja
+puhtaan rotunsa jaloutta. Hänen värinsä oli ikäänkuin musta yö, jolloin
+tuhannet tähdet tuikkivat, ja hän polki maata sievällä kaviollansa
+ikäänkuin siipiänsä liehuttava kotka.
+
+Alroy hyppäsi sen selkään ja ohjasi sitä taitavalla kädellä..
+
+"Haa!" hän huudahti, "minusta tuntuu kuin olisin pikemmin sankari kuin
+pakolainen. Jää hyvästi, sisareni; jääkäät hyvästi te suloiset
+neitsyet; jääkäät hyvästi ja pitäkäät hellää huolta kalliista
+Miriamistani. Yksi syleily, armas sisareni", ja hän notkistui alaspäin
+ja lausui hiljaisella äänellä: "sano tuolle oivalliselle Bostenagille,
+ettei hän säästä kultaa, sillä minä olen varma siitä, että, ennenkuin
+vuosi on päättänyt hitaan kulkunsa, minä palajan ja panen sortajamme
+maksamaan tämän hätäisen paon ja katkeran eron. Vaan nyt erämaahan!"
+
+
+
+
+TOINEN OSA.
+
+
+I.
+
+Kiidä, joutuin kiidä, sinä uljas ratsu, ja polje erämaan jäljetöntä
+tietä. Sinun allasi on ääretön maa, sinun ylläsi ääretön taivas --
+rautainen tanner ja vaskinen laki. Kiidä, kiireesti kiidä, sinä uljas
+ratsu, ja polje erämaan jäljetöntä tietä!
+
+Voi! luuletko, että nämät suolaiset lakeat johdattavat Yemen'in
+onnellisiin lehtoihin ja vainuatko tässä kuumassa tuulessa Arabian
+hyvänhajuista henkäystä? Suloinen hairaus, jalo hevonen, sillä tämä
+suolainen erämaa ei johdata Yemen'in onnellisiin lehtoihin eikä se
+henkäys, jota vainuat meitä kohtaavassa tuulessa, ole Arabian
+hyvänhajuinen henkäys.
+
+Tämä on sammunut, tähdet ovat syttyneet palamaan koko erämaan taivaan
+loistolla, ja laskeuva yö tuottaa nyt kasteisilla siivillänsä
+virvoitusta nuoren Hebrealaisruhtinaan nääntyvälle ruumiille ja
+kalvealle poskelle.
+
+Yhä eteenpäin ratsu rientää, yhä hänen vankka sydämensä voimistuttaa
+häntä. Vuoden-ajan ja matkan pituuden, polttavan maan, paahtavan
+auringon säteet, kaikki voittaa hänen vikevä ruumiinsa, hänen jänterät
+hermonsa ja tuliset suonensa.
+
+Syötävää, juotavaa heillä ei ole mitään. Ei mikään elähyttävä lähde, ei
+mikään varjokas puu näy suotuisin seuroinensa. Ei mikään eläin, ei
+lintukaan ilmesty näillä harmailla autiomailla. Ei mikään häiritse
+tätä mahtavaa äänettömyyttä. Jo shakalinkin hirveä huuto tuntui
+lievittävältä. Joku hallava metsärotta lumivalkeilla viiksillä, hiipien
+jostakin kuivettuneesta orjantappurapensaasta, käärmeenpoika
+välkkyvissä hampaissaan, irvistelee iloisena kuutamossa. Tässä heidän
+ainoa seuransa.
+
+Aamu tulee, raikas, lemuava aamu, jota rikollinenkin ikävöitsee. Aamu
+tulee ja kaikki astuu näkyviin. Ja valo vuotaa niinkuin sinetti maan
+päälle, ja tämän kasvot kuvautuvat ikäänkuin leimalla painettu vaha.
+Heidän edessään ja myöskin heidän oikealla kädellänsä oli hiekkainen
+erämaa; mutta yön kuluessa he olivat suuresti lähestyneet niitä
+vuoriharjanteita, jotka vasemmalta puolelta rajottivat erämaata ja
+joita kohden Alroy oli ensiksi ohjannut hevostansa.
+
+Nämät harjanteet kuuluivat vankkaan Elbursin selkään; ja kun aurinko
+nousi erään korkean vuorenhuipun takaa, hevonen yhtäkkiä seisahtui ja
+hirnui ikäänkuin pyytäen vettä. Mutta itse uupuneena Alroy ei voinut
+kuin hyväilemisellä viihdyttää häntä. Ja rohkaistuneena ymmärsi hevonen
+isäntänsä ja hirnui taas iloisemmin.
+
+Tunnin taikka kaksi ruhtinas ja hänen uskollinen kumppaninsa etenivät
+vitkalleen, mutta, kun päivä kului, kävi kuumuus niin rasittavaksi ja
+jano niin hirmuiseksi, että Alroy jälleen joudutti hevostansa vuoria
+kohden, jossa hän tiesi löytävänsä lähteen. Ratsu samosi altiisti
+eteenpäin ja näytti samoin kuin isäntäkin haluavan jättää kuivan ja
+raukaisevan erämaan.
+
+Monta monituista kertaa onneton pakenija mietti, eikö hänen pitäisi
+laskeuta alas hevosen selästä ja kuolla; ei mikään kidutus, jota
+Hamadanissa ehkä kohtaisi häntä, voinut tuntua kauheammalta kuin se
+pitkitetty ja sanomaton tuska, jota hän nyt kärsi. Kun hän riensi
+eteenpäin nojautuneena hevosensa kaulan puoleen, hän huomasi semmoisen
+paikan, joka näytti tummemmalta kuin ympäröivä hiekka. Tässä, hän
+arveli, löytyy kenties vettä. Hän koetti pidättää hevostansa, mutta
+töin tuskin se häneltä onnistui ja vielä suuremmalla vaivalla hän astui
+hevosen selästä. Hän paneusi polvillensa ja kaapi käsillään heikosti
+ylös hiekkaa. Se oli hyvin kosteata. Hän oli melkein menehtymällänsä
+turhaan työhönsä. Vihdoin, kun hän oli kaivanut noin jalan syvältä,
+pulpahti vähäisen vettä esiin. Hän pisti kätensä siihen, vaan se oli
+suolaista kuin valtameri. Kun hevonen näki veden, se pystytti
+korviansa, mutta sitä haisteltuaan käänsi pois päänsä ja hirnui
+surkeasti.
+
+"Voi eläin-raukka!" huudahti Alroy, "minä olen syypää sinun
+kärsimyksiisi, minä, joka tahtoisin olla hyvä isäntä sinulle, jos
+maailma sen sallisi. Oi, jospa me kerran vielä olisimme oman kirkkaan
+lähteeni luona! Tämä ajatus on mieletön. Ja Miriam! Minä pelkään, että
+olen peräti hentosydäminen." Hän nojausi hevosensa selkään tuntien
+itsensä aivan väsyneeksi ja heittäysi vävähyttelevään nyyhkytykseen.
+
+Ja ratsu inisi hiljaa, käänsi päätänsä ja hivutti hienosti otsaansa
+hänen käsivarteensa ikäänkuin lohduttaakseen häntä hänen
+kärsimisessään. Ja kumma kyllä kävi Alroy'n tila huokeammaksi, kun hän
+oli saanut purkaa sydämensä liikutuksen, ja ihastuen uskollisen
+hevosensa hellyyteen hän notkistui alas, otti vettä ja heitti sitä
+hevosen jaloille niitä jäähdyttääksensä ja pyyhki pois vaahdon sen
+kasvoista ja huuhteli niitä, ja hevonen hirnui taas iloisesti.
+
+Ja nyt yritti Alroy jälleen nousemaan sen selkään, mutta voimat
+puuttuivat häneltä, ja hevonen laskeusi heti polvilleen ja vastaan-otti
+hänen. Ja kun ruhtinas oli päässyt istualle, kohosi hevonen ja juoksi
+taas entistä suuntaa ripein askelin. Päivän aletessa he olivat
+kulkeneet muutaman penikulman sillä epätasaisella ja kallioisella
+maalla, joksi vuoret loivenivat; ja etäältä eroitti Alroy kauan
+kaivatun lähteen katoksen. Hänen mielensä virkistyi ja hänen voimansa
+palasivat. Hän taputti ratsunsa kaulaa ja osotti kädellään katosta, ja
+hevonen pystytti korviansa ja kiiruhti eteenpäin.
+
+Juuri auringonlaskussa he ennättivät lähteelle. Alroy hyppäsi hevosen
+selästä ja aikoi taluttaa sitä lähteen partaalle, mutta se ei tahtonut
+liikkua. Se seisoi vavisten lakastuneilla silmillä ja sitten huoaten
+kaatui maahan ja kuoli.
+
+
+II.
+
+Yö tuottaa lepoa; yö tuottaa lohdutusta; lepoa väsyneelle, lohdutusta
+murheelliselle. Vaan toivottomalle yö tuottaa epätoivoa.
+
+Kuu on vaipunut varhaiseen lepoon; mutta tuhansia tähtiä välkkyy
+taivaalla. Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selkeässä ja
+äänettömässä ilmassa. Metsässä kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei
+liehu enää, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu
+niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkulähteen tiukunta kuuluu. Ja
+lähteen reunalla makaa nuorukainen.
+
+Äkkiä joku eläin hiipii esiin mustien ja ryhmelöisten kallioin takaa.
+Haa! shakali vainuaa kaukaa hevosen ruumiin uhkean mätänemisen.
+Oivalliset pidot, arvaan minä, tänä yönä koko tällä kunnon seuralla.
+Shakali, ja kettu, ja näätä, joutukaat nyt, ennenkuin päivän koitto
+kutsuu korppikotkan kemuihinsa ja riistää teiltä saaliinne.
+
+Shakali nuoli ratsun verta ja ulvoi erinomaisen ihastuneena. Ja hetken
+perästä kuului vihainen haukunta etäältä. Ja shakali silpoi lihan
+yhdestä kylkiluusta ja päästi taas valittavan riemuhuudon.
+
+Kuule, heidän nopea astuntansa! Ensiksi kuusi, ja sitten kolme laukaten
+esiin ilkeällä mielihyvällä. Ja yksi näätä hyökkää metsästä; mutta
+ylpeinä lukumäärästänsä ajoivat shakalit hänen pois, ja tuossa hän
+seisoi joukon ulkopuolella, läähöttäen, kauniina, pettyneenä, valkeilla
+hampaillansa ja kiiltävällä nahallaan, ja silmät säihkyen tuimasta
+kiukusta.
+
+Yhtäkkiä, kun joku puoleksi ravittu shakali vetäytyi pois pääparvesta,
+laahaten perässään irti revittyä raajaa, jossa hermot vielä värisivät,
+näätä karkasi viholliseensa, sieppasi pois hänen saaliinsa ja pujahti
+metsään.
+
+Hänen hurja riemuhuutonsa herätti leijonan luolastansa. Mustana kuin
+ebenholtsi tämän vanttera ruumis liikkui edelleen kaukaisella kummulla,
+hänen häntänsä kiemarteli ikäänkuin käärme. Hän ärjyi, ja shakalit
+vapisivat ja herkesivät heti pidoistansa, kääntäen päätänsä
+hallitsiansa ääntä kohden. Hän astui eteenpäin; hän lähestyi heitä
+verkalleen. He peräytyivät; hän taivutti päätänsä, tutki ruumista
+ylpeänläntäisellä uuteliaisuudella ja heitti sen kohta kuninkaallisella
+ylenkatseella. Shakalit kokoontuivat taas hevosen sisällysten
+ympärille. Leijona likeni lähdettä, juodaksensa. Hän näki ihmisen.
+Hänen harjansa pöyristyi, hän pieksi häntäänsä kauheasti, hän notkistui
+nukkuvan ruhtinaan puoleen ja laski hirveän kiljunan, joka havautti
+Alroy'n.
+
+
+III.
+
+Hän heräsi; hänen katseensa kohtasi julman pedon palavat silmät, jotka
+olivat kiinnitetyt häneen himonsekaisella kummastuksella. Hän heräsi,
+heräsi tainnuksista; mutta tämä unelmaton horrostila oli vilkastuttanut
+voipunutta yksinäistä matkustajaa; silmänräpäyksessä hän kokosi
+mielensä, muisti kaikki, mitä oli tapahtunut, ja käsitti nykyisen
+asemansa. Hän loi takaisin leijonaan yhtä käskevän ja kiivaan ja
+tarkastelevan katseen kuin tämän oma. Tuokion aikaa heidän säkenöivät
+silmänsä taistelivat kuninkaallisessa kilvoituksessa; mutta vihdoin
+eläimen rohkeus lannistui ihmishengen edessä. Säikähtyneenä pyörähti
+leijona pois, astui ylpeällä pelolla kallioin lomitse ja juoksi sitten
+metsään.
+
+
+IV.
+
+Aamu koittaa; hopeinen valo on levinnyt siniselle ja tähdikkäälle
+taivaalle. Armaalta tuntuu aamun henki. Yö tuottaa lepoa, mutta päivä
+tuottaa iloa.
+
+Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa! Yksinäinen lintu, joka laulaa
+ilosta! Heleinä ja suloisina ja kepeinä ja selkeinä sen sävelet
+herkästi virtaavat ilman läpitse ja väreilevät viattomalla
+ihastuksella.
+
+Yksinäistä lintua yksinäinen nuorukainen katselee suihkulähteen
+reunalta. Korkealla ilmassa se ylpeästi laiehtii viippuen
+karmosinipunaisilla siivillänsä, ja sen lumivalkoinen pyrstö, pitkä,
+sievä ja ohut, hohtaa niinkuin säihkyvä meteori auringon paisteessa.
+
+Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa! Yhtäkkiä se lehahti alaspäin,
+kiersi kolme kertaa somasti hebrealaisruhtinaan pään ympäri ja pudotti
+sitten hiljalleen tertun tuoreita ja hyvänhajuisia taateleita hänen
+viereensä.
+
+Se on mennyt, se on mennyt! tuo iloinen vieras, on mennyt siihen
+palmuiseen maahan, jota se rakastaa; mennyt niinkuin kirkas ja hupainen
+unelma. Silmänräpäys takaperin se oli tuolla loistaen selkeässä
+ilmassa, vaan nyt vieras on poissa. Voi! ei enää kuulunut yksinäisen
+linnun riemulaulua erämaassa.
+
+
+V.
+
+"Niinkuin sinä ravitsit Elisan, olet myöskin ravinnut minut, isieni
+Jumala!" ja Alroy nousi, otti turbaninsa, levitti sen maahan, lankesi
+polvilleen ja rukoili. Sitten hän söi taateleita ja joi lähteestä ja
+täynnänsä luottamusta Israelin Jumalaan Davidin jälkeinen jatkoi
+pakoansa.
+
+Hän alkoi nyt astua vuori-harjanteita ylöspäin, vaikea ja tuskalloinen
+matka. Kun kaksi tuntia oli puolipäivästä kulunut, saapui hän
+ensimäisen selänteen huipulle ja näki synkän ja sekasohroisen erämaan
+täynnänsä jyrkänteitä ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syvänteitä.
+Kuivettuneitten koskien kulku-uomat olivat kaikin päin uurtaneet
+ympäröiviä kukkuloita, ja paikoin muutamat metsävuohet jyrsivät
+satunnaisesti löydettyä laihaa ja karvasta laidunta. Tämä autiomaa
+ulottui useita penikulmia joka taholle; rajana kävi korkeampi
+vuorijakso, jonka takaa yleni sinistä taivasta kohden Elbursin
+jaloimmat huiput, hohtaen teräväkärkisten jäätiköitten ikuisesta
+lumesta.
+
+Näkyi selvään, ettei Alroy ollut outo tälle pakonsa näkymölle. Hän ei
+ollut koskaan epäillyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla levättyään
+astui hän nyt vasemmalle päin luontaista mutta mutkikasta polkua
+myöten, kunnes musta onkalo esti häntä edemmäksi pääsemästä. Ainoastaan
+muutamain kyynärien väli eroitti häntä vastapäisestä kalliosta, joka
+tämän synnytti, mutta alta avautuva kuilu -- ei kukaan voinut katsoa
+sen näkymättömään pohjaan kauhistumatta ja takaisin vetäymättä.
+
+Ruhtinas notkistui alaspäin ja tutki suurella huolella ympäröivää
+maata. Viimein hän nosti ylös vähäisen neliskulmaisen kiven, joka
+peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon
+oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti hän sinetillä kolmesti
+laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ympäriltä. Heti kimmahti
+laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyynäriä rautaketjuja, joita
+hän heitti vastapäätä olevalle kalliolle. Ketjut puuttuivat helposti
+kallioon ja kiintyivät nähtävästi jostakin magnetillisesta
+vaikutuksesta. Tarttuen molemmin käsin ketjuihin ruhtinas nyt kiipesi
+onkalon yli. Kun hän pääsi toiselle puolelle, irtaantuivat ketjut
+kalliosta, katosivat nopeasti vastapäiseen aukkoon, joka sulkeutui
+samalla kolealla, juhlallisella kuminalla kuin ennen.
+
+
+VI.
+
+Alroy astui noin sata askelta eteenpäin luonnon tekemän
+basalti-pylvähistön läpitse, kunnes hän joutui avaralle, katottomalle
+ja samasta kivilajista sukeuneelle pihalle, jota äkkinäinen helposti
+olisi luullut ihmiskäden muodostaneen ja sievistäneen. Tämän
+keskikohdalta kumpusi alati lähde, kylmä kuin jää; virtaileva vesi oli
+kaivanut uran kiviseen tantereen ja näkyi jonkun aikaa polveilevan
+kallioin keskitse siksi kuin se vihdoin syöksähti jyrkänteestä alas
+johonkin kuiluun ja muuttui läikkiväksi vihmaksi. Pihan poikki
+mentyänsä saapui Alroy laveaan luolaan.
+
+Tämä luola oli melkein ympyriäinen ja sai valonsa laessa olevan aukon
+kautta. Syrjäpuolisessa ja pimeässä nurkassa palava lamppu osotti
+kuitenkin, ettei sen asukas luottanut yksistänsä elävän sulouden
+luonnolliseen lähteesen. Luolan keskellä seisoi pyöreä vaskipöytä,
+johon oli koverrettu kummallisia kirjaimia ja mystillisiä kuvia:
+lähellä tätä oli sohva, jossa nähtiin muutamia kirjoja. Seinästä
+riippui kilpi, joukko jousia ja nuolia ynnä muita aseita.
+
+Kun Vankeuden Ruhtinas lankesi polvillensa ja suuteli tyhjää sohvaa,
+yksi haamu astui luolan perimmäisestä päästä valoon. Tämä oli
+keski-ikäinen, tavallista paljon pitempi mies; hänen ruumiinsa oli
+vankka ja atletillinen, hänen muotonsa suuresti huomiota koskeva ja
+majesteetillinen. Hänen musta partansa valui alas hänen rinnallensa
+tumman punaisen kauhtanan yli; tätä ympäröitsi musta vyö, joka oli
+koristettu samankaltaisilla, keltaisilla kirjaimilla kuin nuot
+vaskipöytään piirretyt. Musta oli myöskin hänen turbaninsa ja mustat
+hänen isot ja sädehtivät silmänsä.
+
+Vieras lähestyi niin hiljaa, ettei Alroy sitä havainnutkaan, ennenkuin
+hän jälleen oli noussut.
+
+"Jabaster!" huudahti ruhtinas.
+
+"Davidin pyhä siemen", vastasi kabbalista, "sinua on odotettu. Minä
+olen viime yönä tähdistä lukenut sinua. Ne puhuivat murheesta."
+
+"Murheesta tai voitonriemusta, aika on näyttävä kumpaisesta, suuri
+mestari. Tätä nykyä minä olen pakolainen ja perin uupunut. Verikoirat
+ajavat minua takaa, mutta minä luulen, että nyt olen välttänyt heidät.
+Minä olen surmannut yhden Ismaeliitan."
+
+
+
+
+KOLMAS OSA.
+
+
+I.
+
+Oli sydän-yö. Alroy nukkui sohvalla: hänen unensa oli levoton. Jabaster
+seisoi hänen vieressänsä liikahtamatta ja tarkasti katsellen uinailevaa
+vierastansa.
+
+"Israelin ainoa toivo", lausui kabbalista hiljaa, "minun oppilaani ja
+ruhtinaani! Minä olen usein huomannut hänen suuressa sielussaan suurien
+sankaritöitten siemenen ja miettinyt hänen tulevaa elämäänsä
+profeetallisella toivolla. Davidin veri, kunnian-arvoisan sukukunnan
+pyhä vesa. Hänen kuohuvissa suonissaan on jotakin taikamaista, jota
+tieteeni ei tavoita."
+
+"Kun minä nuorena nostin lippumme kotiseutuni virran Tigrin varrella ja
+kutsuin kansakuntani voittamaan jälleen liiton-arkkia, me olimme
+lukuisat, rikkaat, voimakkaat; me olimme silloin kansa ja he
+kokoontuivat rohkeasti lipun ympärille. Kaipasimmeko silloin neuvoa?
+tarvitsimmeko johdattajaa? Ken voi väittää, ettei Jabasterin aivot ja
+käsi aina olleet saatavilla? Vaan kuitenkin unelma haihtui, tuo ihana
+näky. Voi! kun minä surmasin Marvanin, ja kalifin leiri loi leimuavan
+varjonsa verisen virran ylitse -- oi! silloin minä todella elin.
+Kahdenkymmenen vuoden valvonta tuottanee anteeksi-antamusta minulle,
+että silloin unhotin, jotta meiltä puuttui pää-osa lumouksessa -- se
+veri, joka nukkuu minun vieressäni."
+
+"Minä muistan jalon ihastuksemme tuossa pyhässä taistelossa, joka
+riehui keskellä Kaukason kallioita. Minä pakolaisena, maankulkeuteen
+ajettuna ja kurjana lainhylkynä, jonka elämä on kaikkien heittelynä ja
+jonka halvin orja uskaltaa omin päin tappaa. Minä, joka olisin ollut
+Messias!"
+
+"Polta kirjasi, Jabaster; särje vaskiset taulusi; unhota ylevä
+tieteesi, kabbalista, äläkä enää tutki tähtiä. Mutta viime yönä seisoin
+sen onkalon reunalla, joka ympäröitsee asuntoani, toisessa kädessä pyhä
+talismani, johon tuo sanomaton nimi on piirretty, toisessa meidän
+hurskaan sukukuntamme mystillinen alkukirja. Mieleeni tuli, että olin
+kutsunut esiin henkiä, että olin keskustellut suurten vainajain kanssa
+ja että hohtavat taivaat olivat minulle ikäänkuin luonnollinen kieli.
+Suruisen sieluni lohdutukseksi muistutin itselleni, etten ollut koskaan
+käyttänyt tiedettäni kuin pyhiä tai jaloja tarkoituksia varten. Ja minä
+näin Israelin, urhoollisen, valitun ja vankan kansakuntani -- orjina,
+viheliäisinä orjina. Minun teki suuresti mieleni heittäytyä
+vaaralliseen syvänteesen ja päättää opintani ja elämäni samalla
+haavaa."
+
+"Mutta, kun katselin Davidin tähteä, äkisti kehä ilmestyi sen säteitten
+ympärille, ja tuon tuotakin meteori lensi esiin sen hopeisesta
+verhosta. Minä lu'in, että levottomuus oli syntynyt pyhässä suvussa; ja
+nyt tämä poika tulee, joka on tehnyt semmoisen teon, että --"
+
+"Liiton-arkki, liiton-arkki! Minä katselen liiton-arkkia!"
+
+"Nukkuja puhuu; unen sanat ovat pyhät."
+
+"Pelastus; ainoastaan Davidin suvun kautta."
+
+"Suuri totuus; elämäni on liian hyvin sen osottanut."
+
+"Hän on tyynempi, sillä hetki on nyt käsillä. Minä lähden pihalle
+katselemaan sitä tähteä, joka hallitsee hänen kuninkaallista sukuansa."
+
+
+II.
+
+Kuun säteet tapasivat suihkulähdettä; pihan paadet olivat kirkkaassa
+valossa; kalliot kohosivat synkeinä yliympäri. Istuen lähteen reunalla
+ja pitäen vasemassa kädessään talismaniansa, Jabaster varjosi toisella
+kädellään silmiänsä, kun hän katseli loistavia taivaita.
+
+Huuto kuului: hänen nimeänsä lausuttiin. Kiihtyneenä ja huohaten
+syöksähti Alroy ojennetuin käsin pihalle. Kabbalista hypähti ylös,
+sulki hänet syliinsä ja piti vaahtoavan ja vävähtelevän nuorukaisen
+hellästi käsissään.
+
+"Jabaster, Jabaster!"
+
+"Minä olen täällä, lapseni!"
+
+"Herra on puhunut."
+
+"Herra on meidän turvamme. Rauhoitu, Davidin poika, ja kerro minulle
+kaikki."
+
+"Minä olen nukkunut, opettaja; eikö niin?"
+
+"Aivan niin, lapseni. Uupuneena paostansa ja tuskauttavasta
+kertomuksestaan laskeusi ruhtinaani vuoteelle ja nukkui; mutta minä
+varon, ettei tämä uni ollut mikään lepo."
+
+"Levolla ja minulla ei ole mitään yhteyttä enään. Jää hyvästi ijäksi,
+sinä turmiokas sana. Minä olen Herran voideltu."
+
+"Juo lähteestä, David: se palauttaa voimasi."
+
+"Palauttaa liiton, palauttaa arkin, palauttaa pyhän kaupungin."
+
+"Herran henki on tullut häneen. Davidin poika, minä rukoilen sinua,
+kerro minulle kaikki, mitä on tapahtunut. Minä olen leviitta; minä
+pidän kädessäni tuon sanomattoman nimen."
+
+"Tartu sotatorveesi siis, kutsu kansa kokoon, käske meidän kiireesti
+rakentaa jälleen temppelimme. 'Tiilikivet ovat pudonneet pois, mutta me
+rakennamme marmorilla jälleen.' Kuulitko tuota laulua?"
+
+"Ainoastaan sinun valitussa korvassasi se kaikkui."
+
+"Missä minä olen? Tämä ei ole meidän lähteemme. Kuitenkin sinä puhuit
+'lähteestä.' Älä luule, että minä hourailen. Minä tunnen sinun, minä
+tunnen kaikki. Sinä et ole Miriam. Sinä olet Jabaster; minä olen Alroy.
+Mutta sinä puhuit 'lähteestä', ja se hämmennytti minua ja muistutti
+mieleeni tuon --"
+
+"Israelin Jumala, katso minä lankean polvilleni sinun eteesi! Täällä,
+tämän jylhän luonnon yksinäisyydessä -- minun ainoa todistajani on tämä
+pyhä mies -- minä notkistan polveni ja vannon, Herra! että teen sinun
+tahtosi. Minä olen nuori, oi Herrani, ja voimaton; mutta sinä, Herra,
+olet kaikkivaltias. Mikä, Jumala, on sinun vertaisesi! Älä epäile
+miehuuttani, Herra, vaan täytä minut hengelläsi; mutta muista, muista
+häntä, voi Herra, muista Miriamia. Tämä on ainoa maallinen ajatus, joka
+minulla on, ja se on puhdas."
+
+"Vielä sisarestansa -- rauhoitu, poikani."
+
+"Hurskas opettaja, sinä muistat, kun olin sinun oppilaasi tässä
+luolassa. Sinä et ole unhottanut noita tyvenen oppimisen päiviä, noita
+ihania, pitkiä yövaelluksia pyhää tiedettämme varten! Minä olin
+kuuliainen ja painoin mieleeni jokaisen käskysi sanan semmoisella
+hartaudella, jota vaan rakkaus synnyttää."
+
+"Minä en saata itkeä, Alroy; mutta, jos vaan saattaisin, minä
+vuodattaisin kyynelen näitten päivien muiston kunniaksi."
+
+"Kuinka levollisesti istuimme noitten vuorten huipuilla ja
+tarkastelimme tähtiä!"
+
+"Aivan totta, suloinen lapsi."
+
+"Ja jos sinä joskus toruit minua, se oli puoleksi pilaa ja ainoastaan
+äänettömyyteni tähden."
+
+"Mitä hän nyt tarkoittanee? Se ei tee mitään, hän tyyntyy; kuinka
+juhlalliset hänen kasvonsa ovat kuunvalossa! Eikä kuitenkaan Salomon
+suinkaan näyttänyt kauniimmalta nuorella valta-istuimellansa."
+
+"Minä en ole koskaan puhunut sinulle mitään valhetta, Jabaster."
+
+"Hengelläni minä takaan sinun vakavuutesi."
+
+"Älä pelkää lupauksesi puolesta, vaan luota minuun -- kun vuoren
+harjalla sinun kanssasi katselin tähdikkäitä taivaita, minä en ollut
+tyvenempi kuin nyt."
+
+"Minä uskon sinua."
+
+"Siinä tapauksessa, Jabaster, usko myöskin yhtä täydellisesti, että
+minä olen Herran voideltu."
+
+"Kerro minulle kaikki, lapseni."
+
+"Tiedä siis, että, kun nukuin vuoteella tuolla sisällä, uneni
+häirittyi. Minä näin monta unelmaa, epäselvää ja katkonaista. Minä en
+muista yhden ainoankaan sisältöä, minä tunnen vaan himmeästi, että
+minun oli sallittu elää kirkkaampia päiviä kuin niitä, jotka nyt
+koittavat sukukunnallemme. Yhtäkkiä seisoin isolla, harmaalla vuorella
+ja katselin tähtiä. Ja kun minä katselin, sotatorvi kaikkui. Sen
+sävelet värisyttivät minua. Niistä en ole koskaan niin kauhistavaa
+ääntä kuullut. Ukkonen, joka mennä jyskyi tämän luolan ylitse ja
+murskasi sen vuorenhuipun, jonka rauniot nyt makaavat meidän
+ympärillämme, oli vaan heikko, maanpäällinen kohina tämän ankaran soiton
+suhteen. Minä vaalenin, minä hengitin raskaasti. Liekkivä valo levisi
+taivaan yli, tähdet sulivat pois ja minä näin mahtavan armeijan
+etujoukot astuvan esiin puhkeavasta säteistöstä."
+
+"Voi! ei silloin, kun Saul johdatti taistelevia miehiämme
+Filistealaisia vastaan, ei silloinkaan, kun Joab luki suuren esi-isäni
+sotureita, mikään inhimillinen silmä nähnyt niin suurta sotaista
+komeutta. Sotavaunuja ja ratsuväkeä, töyhtöpäisten soturein kiiltäviä
+rivejä, soturein, jotka olivat aivan tukevat, etteivät tarvinneet
+minkään hevosen kannatusta, leiskuvia peitsivirtoja ja lippuja, jotka
+ruskottivat niinkuin auringon lasku; kunnian-arvoisia pappeja
+heiluttaen hyvänhajuisia suitsutus-astioita ja profeettoja kultaisilla
+harpuillansa ylistäen mitä voitollisinta tulevaisuutta."
+
+"Riemu, riemu", he sanoivat, "Israelille, sillä hän tulee; hän tulee
+loistossaan ja voimassansa, meidän vanhojen toivojemme suuri Messias."
+
+"Ja katso! nyt ilmestyivät suuret vaunut; niitä vetivät kummalliset
+eläimet, joitten ruumiit puoleksi kätkettyivät niihin kirkkaisin
+liekkeihin, joitten päällitse he näyttivät kulkevan. Näissä komeissa
+vaunuissa seisoi soturi, uljaana ja liikkumatonna varreltaan,
+muodoltansa -- pidä kädestäni kiinni, Jabaster, kun minä puhun -- tämä
+päällikkö olin minä itse!"
+
+"Jatka, jatka, poikani."
+
+"Minä säpsähdin unissani ja heräsin. Minä havaitsin itseni istuvan
+vuoteellani. Tuo uhkea kuvaus oli kadonnut. Ei mitään näkynyt paitsi
+kirkas kuunvalo ja hämärä luola. Ja kun huokailin ajatellessani, että
+olin enintään herännyt ja mietin näkyni outoutta, heikko, hiljainen
+ääni kuului ylhäältä lausuen 'Alroy!' Minua vävähti, mutta minä en
+vastannut mitään. Minä luulin tätä mielikuvitukseni luomaksi. Taas
+nimeni mainittiin, ja nyt minä lausuin hiljaa -- 'Herra, tässä minä
+olen, mitä sinä tahdot?' Ei mitään vastattu, ja pian suuri kauhu
+valloitti minun ja minä kiirehdin ulos ja huusin sinua, opettajani."
+
+"Se oli 'Äänen Tytär', joka puhui. Vankeutemme ajoista asti tämä on se
+ainoa tapa, jolla pyhät kutsutaan. Minä olen usein kuullut siitä, mutta
+ei ole koskaan näinä surullisina, huonontuneina aikoina sen lempeä
+henkäys kohdannut meitä. Nämät ajat ja sanomat ovat kummalliset.
+Temppelin rakentaminen lähestyy. Davidin poika, sydämeni on täynnä.
+Rukoilkaamme!"
+
+
+III.
+
+Päivä valkeni sillä välin kuin Jabaster vielä mietiskeli yksinään
+kallioillansa. Luolassa Alroy jatkoi rukouksiaan.
+
+Usein ja levottomasti kabbalista loi silmänsä kumppaniinsa ja vaipui
+sitten jälleen unelmiinsa.
+
+"Se aika on tullut, jolloin minun täytyy tälle nuorukaiselle ilmaista
+aikaisemman elämäni salaisuudet. Paljon kunniaa, paljon häpeää hän saa
+kuulia. Ei minun käy mitään salaaminen eikä mitään kaunistaminen."
+
+"Minun on kertominen, kuinka minä Tigrisjoen tasangoilla nostin valitun
+sukukuntamme pyhän lipun ja kutsuin heitä vankeudestansa; kuinka minä
+luottamatta hänen isiinsä, noihin uskostansa luopuneisin, ja ainoastaan
+inhimillisen voiman nojassa tavoitin sitä suurta virkaa, joka oli vaan
+hänen pyhälle suvullensa aiottu. Suo, isieni Jumala, että vastedes
+sinulle tarjottu hartaus, särjetyn sielun nöyrä hartaus, tulevassa
+kunniassamme sovittaa entisen rohkeuden!"
+
+"Mutta suuret vastukset uhkaavat häntä. Ankarasti koetetaan se vihitty,
+joka mielii vapauttaa kansansa. Herra on uskollinen lupauksessaan,
+mutta Herra tahtoo valita aikansa ja välikappaleensa. Miehuus ja usko
+ja syvä itsensä alentaminen ja luja kestäväisyys ja valvova sielu, jota
+kiusaukset eivät voi saastuttaa -- nämät ovat ne hedelmät, joita me
+asetamme hänen alttarillensa ja nöyrästi katselemme, tahtoisiko joku
+alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niitä."
+
+"On kirjoitettu meidän mystillisen oppimme pyhissä kirjoissa, ettei
+ainoastaan Vapahtaja ole syntyvä ruhtinaittemme suvusta, vaan myöskin,
+ettei kukaan ole nouseva meitä vapauttamaan, ennenkuin hän, yksinänsä
+ja avutonna, on voittanut sen valtikan, jota Salomon muinoin käytti
+seteripalatseissansa."
+
+"Tuo valtikka hänen täytyy saavuttaa. Tämä hento nuorukainen, kokematon
+ja heikko, joka ei tiedä mitään tämän kummallisen maailman menoista,
+jossa joka askel on vaara -- kuinka paljon vaivoja, kuinka monta
+tukalaa kohtaa, mitkä mieltä masentavat pettyneet toiveet, mikä
+pitkällöinen alakuloisuus, mitkä synkät huolet, mitkä alinomaiset
+viettelykset nyt väijyyvät tätä hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, tämäkö
+teidän toivonne on? Ja minä, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja
+niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en minä ole sinun
+Ruhtinaasi?"
+
+"Minä tukahutan tämän Jumalaa häväisevän ajatuksen. Eikö hänen suuri
+esi-isänsä, yhtä nuorena ja yhtä kokematonna, parratonna poikana,
+ainoastaan pikkuisella limsiöllä, vähäisellä, sileällä kivellä,
+kaatanut maahan harniskoittua jättiläistä ja pelastanut kansaansa?"
+
+"Hän on ilmeisesti kutsuttu. Herra on hänen kanssansa. Olkoon hän
+Herran kanssa, ja me menestymme."
+
+
+IV.
+
+Auringonlaskussa kolmantena päivänä siitä kuin Alroy oli tullut
+kabbalistan luolaan, aloitti Vankeuden Ruhtinas pyhävaellustansa
+Salomonin valtikkaa etsiäkseen.
+
+Äänettöminä pyhävaeltaja ja hänen opettajansa astuivat onkalon reunalle
+ja pysähtyivät siihen erotakseen -- ehkäpä ijäksi.
+
+"Tämä on katkera hetki, Alroy. Inhimilliset tunteet eivät sovellu
+meidän kaltaisillemme, vaan kuitenkin ne vaativat sijaa itsellensä.
+Muista kaikki. Varjele talismania niinkuin henkeäsi -- ei! kuole
+painaen sitä sydäntäsi vastaan ennemmin kuin hengität ilman sitä. Pysy
+horjumatonna, pysy hurskaana. Ajattele esi-isiäsi, ajattele Jumalaasi."
+
+"Älä epäile minua, kallis opettajani; jollen näytä olevan täynnä sitä
+ylpeätä henkeä, jota minussa oli ennen kenties liian paljon, älä syytä
+siihen pelkoa eikä edes eron tuskaa, kun minun täytyy jättää sinut,
+kallis ystävä. Mutta siitä asti kuin tuo suloinen ja juhlallinen ääni
+kutsui minua niin sykäyttävällä tavalla -- minä en tiedä nyt, kuinka
+asian laita on -- mutta muutos on tapahtunut luonnossani; kuitenkin
+minä olen uskalias, voi! paljoa uskaliaampi kuin milloin tapoin
+Ismaeliitan. Todella, todella, älä pelkää minun puolestani. Herra, joka
+tietää kaikki, tietää täydellisesti, että minä olen valmis jopa
+kuolemaankin. Sinun rukouksesi, Jabaster, ja --"
+
+"Seisahdu, seisahdu. Yksi asia johtuu mieleeni. Katso tätä sormusta: se
+on kallis-arvoinen smaragdi. Sinä olet kenties kummastellut, että pidän
+leikkikaluja. Alroy, minulla oli kerta veli: vielä hän elänee. Kun
+erosimme toisistamme, antoi hän tämän rakkautensa osoitukseksi: hänen
+rakkautensa, lapseni, oli vahva, vaikka me olimme kovin erinkaltaiset.
+Ota se. Se hetki tullee, jolloin tarvitset hänen apuansa. Tämä sormus
+on sen sinulle toimittava. Jos hän elää, hän menestyy. Minä tunnen
+hänen luontonsa hyvin. Hän oli syntynyt sitä varten, jota ihmiset
+pitävät onnena. Jumala olkoon sinun kanssasi, pyhä poika: suurten
+isiemme Jumala -- Abrahamin, Isaakin ja Jakobin Jumala!"
+
+He syleilivät toisiansa.
+
+"Me viivymme", huudahti kabbalista, "me viivymme. Voi! turhaan me
+hillitsemme sukukuntamme tunteita. Jumala, Jumala siunatkoon sinua ja
+olkoon sinun kanssasi! Oletko varma, että sinulla on kaikki muassasi?
+tikarisi ja matkalaukkusi? Tämä sauva on tehnyt monta hyvää. Minä
+leikkasin sen Jordanin luona. Oi! jospa saisin olla sinun kumppanisi!
+Ei olisi mikään hätä silloin. Pahin tapaus olisi yhdessä kuoleminen.
+Semmoinen kohtalo näyttää nyt suloisemmalta kuin eroaminen. Minä olen
+katseleva tähteäsi, lapseni. Sinä itket! Ja minä myöskin. No! mitä tämä
+on? Olenko minä todella Jabaster? Vielä kerta halailkaamme, ja niin --
+me emme sano jäähyväisiä, vaan ainoastaan ajattelemme niitä."
+
+
+
+
+NELJÄS OSA.
+
+
+I.
+
+Tarina kertoilee, ettei Salomonin valtikkaa voisi löytää kuin
+muinaisten Hebrealaisten hallitsiain tuntemattomista hautakammioista,
+ja ettei kenenkään käynyt siihen koskeminen, jokei ollut heidän
+jälkeisiänsä. Varustettuna sillä kabbalistan talismanilla, joka oli
+johdattava häntä hänen kammottavassa ja vaikeassa etsinnössään, aloitti
+Alroy retkeänsä pyhää kaupunkia kohden. Siihen aikaan sekä Juutalaiset
+että kristityt olivat suuresti mieltyneet tämmöisiin pyhiin
+vaelluksiin.
+
+Vankeuden Ruhtinaan tuli suunnitella tietänsä niitten avarain
+erämaitten halki, joitten reunoja hän oli Hamadanista paetessaan
+ainoastaan sivunnut. Seuraten karavanin jälkiä hän aikoi kulkea
+Babyloniin tai Bagdadiin. Hänen matkansa Kalifein pääkaupungista
+Jerusalemiin oli verraten helppo; mutta Bagdadiin päästäksensä hänen
+täytyi nähdä vaivoja ja vaaroja, joittenka tieto olisi saattanut
+jokaisen toivottomaksi, joka ei pitänyt itseänsä kaikkivaltiaan ja
+erityisen sallimuksen suojelmana.
+
+Puettuna ainoastaan karkeaan, mustaan kauhtanaan, jommoista Kurdit
+tavallisesti käyttivät, vyötäröillä köysi, johon tikari oli pistetty,
+pää paljaaksi kerittynä ja peitettynä isolla, valkoisella turbanilla,
+joka suojeli häntä helteeltä, jalat yksinkertaisissa varvaskengissä,
+sauva kädessä, kantaen hartioillaan laukullista kuivattua lihaa ja
+paahdettuja jyviä, ja nahkaista vesileiliä, katso, pyrkien Persian
+polttavien hieta-aavojen yli astuu nuorukainen, jonka elämä oli tähän
+asti ollut lakkaamaton unelma kotoisessa ylellisyydessä ja viattomassa
+hempeydessä.
+
+Hän käveli lämpimät yöt taikka varhaiset, tähdikkäät aamut. Päivät
+hän lepäsi, iloisena, jos hän sai laskeuta jonkun armeliaan lähteen
+viereen palmupuitten varjoon taikka karkoittaa metsäkauriin hänen
+lepopaikastaan kolkkojen kallioin okaisesta pensastosta. Kun tämmöiset
+neuvot puuttuivat, hän heittäysi hiekalle ja teki sauvastaan ja
+turbanistaan teltan.
+
+Kolme viikkoa oli kulunut siitä kuin hän jätti kabbalistan luolan.
+Tähän asti hän ei ollut kohdannut ketään inhimillistä olentoa. Erämaa
+kävi vähemmän kuivaksi. Niukka kasvillisuus nousi höysteisemmästä
+maasta; lakea muuttui törmäiseksi; metsäkasvien haju virkistytti hänen
+aistejaan, ja hänen silmiänsä ilahutti joka puvultaan loistava, kulkeva
+lintu -- pilgrimi niinkuin hän itse, mutta iloisempi.
+
+Ennen pitkää näkyi vehmasto soreita palmupuita, näkyivät näitten
+pitkät, hoikat varret ja notkistuvat höyhenlatvat, hiukeavina ja
+ihanina. Yliympäri vihantava nurmi hohti ikäänkuin smaragdi: hopeiset
+virrat vuotivat solisevasta, likeisestä lähteestä, kiertäen valkoisia
+vöitänsä vaaleanviheriäiseen kenttään. Vehmastosta kuului kyyhkyisten
+hellä laulu, ja suuret joukot iloisia ja kimaltavia perhosia,
+lehahdellen kirjavan läikkyvillä siivillänsä, tanssivat pelottomina
+kirkkaassa ilmassa. Kaunis ja vilpas kosteikko!
+
+
+II.
+
+Tässä armaassa turvapaikassa Alroy lepäsi kaksi päivää, elättäen
+itseänsä tuoreilla taateleilla ja juoden raikasta vettä. Mielellään hän
+olisi kauemmin viipynyt, eikä hän ollut oikein arvannut edellisiä
+ponnistuksiansa ennen kuin hän asettui lähteelle. Mutta hänen suuren
+toimitettavansa muisto saatti hänet rauhattomaksi ja vahvisti häntä
+niitten kärsimysten suhteen, jotka vielä odottivat häntä.
+
+Hän lähti kosteikosta ja toisen päivän valjetessa hän ihmeeksensä näki
+heikosti, mutta selvään, avaran kaupungin valleinensa, torneinensa
+kangastavan kaukaiselta ilman rannalta. Tästä odottamattomasta näystä
+virkistyneenä jatkoi hän matkaansa monta tuntia päivän-nousun jälkeen.
+Peräti uupuneena etsi hän viimein suojaa raukaisevasta kuumuudesta
+jonkun Moslemin pyhimyksen hävinneessä hautarakennuksessa. Auringon
+laskiessa alkoi hän uudestaan kulkea, ja aamun tullen havaitsi hän
+itsensä olevan muutamien penikulmien päässä kaupungista. Hän pysähtyi
+ja odotti levottomuudella, että joku asukas ilmaantuisi. Ei ketään
+näkynyt. Ei mitään ihmisparvia eikä ratsasjoukkoja vierinyt porteista
+ulos. Ei ainoatakaan inhimillistä olentoa, ei mikään kameli liikkunut
+likitienoilla.
+
+Päivä oli aivan pitkälle ehtinyt, jotta pilgrimin olisi pitänyt
+seisahtua, mutta niin suuri oli hänen levottomuutensa, koska hän tahtoi
+päästä tuohon tuntemattomaan paikkaan ja tiedustella sen äänettömyyden
+salaisia syitä, että hän ennen päivänlaskua astui sisään kaupungin
+portista.
+
+Komea kaupunki, jonka rakennustapa oli hänelle outo, asetti hänen
+hämmästyneitten silmiensä eteen mahtavat raunionsa ja autioksi jääneen
+koreutensa; pitkät kadut reunustettuina palatseilla, joitten vähitellen
+alenevia, pulskeita pylväs-rivejä joku kaatunut varsi sieltä täältä
+katkaisi; laveat pihat, joita somat ja juhlalliset temppelit ja
+kalliit kylpemät ympäröitsivät, kaunistettuina harvoin nähdyillä
+mosaiki-teoksilla ja vielä kiiltäen muinoisesta kultauksesta;
+tuolla triumfi-kaari vielä ylpeänä särkynein friiseinensä, täällä
+graniti-obeliski täynnä kummallisia kirjaimia ja uljaasti yleten
+kukistuneen kumppaninsa vierestä; missä tyhjä ja raukeneva teateri,
+missä pitkä ja sievä vedenjohto, missä porphyripatsas, joka kerta
+kantoi sitä sankarin kuvaa, joka nyt makaa murentuneena sen juuressa --
+kaikki verhottuna Idän illan lämpimään hämärään.
+
+Hän katseli ihmetellen tätä erinomaista ja lumoavaa näkymöä. Mitä
+enemmän hän katseli, sitä enemmän hänen uuteliaisuutensa kasvoi. Hän
+hengitti raskaasti; hän liikkui eteenpäin innolla ja epäilyksellä.
+Toinen kumma seurasi toistansa. Jokainen kadun kulma toi näkyviin uutta
+hiljaista ja juhlallista komeutta. Hänen askeltensa kaikku täytti hänen
+kammolla. Hän katseli ympärillensä säikähtyneenä, hänen sydäntänsä
+tykytti ja hänen muotonsa muuttui. Kaikkialla äänettömyyttä: yksinänsä
+Hebrealaisten ruhtinas seisoi keskellä Makedonian sotapäällikköjen
+jaloja teoksia. Valtakunnat ja hallitsiasuvut kukistuvat ja katoavat;
+uljaat pääkaupungit käyvät autioiksi, voitokkaat kuningaskunnat
+erämaaksi; mutta Israel säilyy vielä, vielä hengittää muinaisten
+kuninkaitten jälkeinen keskellä näitä muhkeita raunioita, eikä ikuinen
+aurinko koskaan nouse yhä pysyvän Jerusalemin torneja kultaamatta. Yksi
+sana, yksi teko, yksi ainoa päivä, yksi ainoa mies, ja me olemme
+kansakunta.
+
+Huuto! hän kääntyy, häneen on karattu kiinni; neljä saaliinhimoista
+kurdilaista rosvoa tarttuu häneen ja sitoo hänen.
+
+
+III.
+
+Rosvot jouduttivat vankiansa pitkin yhtä katua, joka näytti olleen
+kaupungin etevin kulkurata. Lähellä sen päätä he poikkesivat vähäisen
+jonialaisen temppelin ohitse ja kiiveten muutamien kaatuneitten
+pylväitten ylitse saapuivat semmoiseen kaupungin-osaan, joka näytti
+enemmän rappeutuneelta kuin se, jonon Alroy oli ensiksi tullut. Heidän
+tiensä oli kapea ja tuon tuostakin tukossa; yltympäriltä näkyi
+semmoisen hävityksen merkkejä, jota ei kaupungin ulkopuolella oleva
+saattanut ollenkaan arvata.
+
+Idän ihana, mutta lyhyt-aikainen hämärä valui nopeasti pois; tumma,
+purppuravärinen hohde astui ruusunpunaisen ruskon sijaan; kaukaiset
+tornit kohosivat mustina, mutta selvästi, puhtaasen ja pimenevään
+ilmaan, ja kuu, joka Alroy'n ensiksi kaupungin tullessa pilkisteli
+taivaalta niinkuin vähäinen valkoinen pilvi, kumotti nyt pettävällä
+valollansa.
+
+Yhtäkkiä äärettömän suuri rakennus ilmestyi heidän eteensä. Se oli
+soikea, holvikaarilla katettu ja nähtävästi varsin hävinnyt.
+Mahdottoman iso, säännötön, polveileva halkeama ulottui laelta miltei
+perustaan asti ja melkeinpä eroitti pois sen puolen, jota kohden Alroy
+ja hänen saattajansa nyt lähestyivät.
+
+Kavuttuansa ylös tukevan muurin jäännöksiä myöten, rosvot ja heidän
+vankinsa astuivat alas avaraan amfiteateriin, joka varjokkaassa,
+tulvailevassa kuutamassa näytti vielä avarammalta. Täällä nähtiin
+joukottain ihmisiä, hevosia ja kameleja. Perimpänä istui tai venyi
+matoilla ja vaipoilla lukuisa seurue, pitäen yksinkertaisia, mutta
+iloisia kemuja. Heidän vieressänsä paloi valkea; tämän punaiset,
+häilyvät liekit yhtyivät kuun vaaleihin, vakaviin säteisin ja loivat
+heiskuvan valon heidän tuimille kasvoillensa, heidän kiiltäviin
+aseisinsa, heidän puuhkeille puvuillensa ja shaalikääreisiin päihinsä.
+
+"Salatiedustelia°, huudahtivat vangitsiat, kun he veivät Alroy'n joukon
+päällikön eteen.
+
+"Hirtä hänet°, vastasi päällikkö eikä edes katsonut ylös.
+
+"Tämä viini, suuri Scherirah, on oivallista taikka minä en ole oikea
+mahomettilainen", lausui joku etevämpi rosvo; "mutta sinä olet liian
+julma; minä vihaan tätä jyrkkämäistä rangaistusta. Kiduttakaamme häntä
+ensiksi vähän ja pusertakaamme hänestä muutamia hyödyllisiä tietoja."
+
+"Olkoon mieltäsi myöten, Kisloch", sanoi Scherirah; "se huvittanee
+meitä. Mies, mistä sinä tulet? Hän ei voi vastata. Varmaan
+salatiedustelia. Hirtä hänet."
+
+Vangitsiat hellittivät puoleksi köyttä, jolla Alroy oli sidottu,
+käyttääksensä sitä toiseen tarkoitukseen, kun joku Scherirah'n uhkeista
+kumppaneista keskeytti heidät.
+
+"Salatiedusteliat vastaavat aina, arvoisa päällikkö. Pikemmin hän on
+valhepukuinen kauppamies."
+
+"Joka salaa kuljettaa tavaraa", lisäsi Kisloch; "tuommoisista
+yksinkertaisista vaatteista löytää usein kalliita kaluja. Parempi, että
+tutkimme häntä."
+
+"Niin! tutkikaat häntä", lausui Scherirah karkealla, raa'alla
+äänellänsä; "tehkäät tahtonne, kun vaan annatte viinileilin minulle.
+Tämä Kreikan viini on verraton saalis. Pitäkäät valkea vireillä,
+pojat. Nukutteko te? Ja nyt saa Kisloch, joka vihaa julmuutta, paistaa
+hänen, jos mieli tekee."
+
+Rosvot hankkivat vankia riisumaan. "Ystävät, ystävät!" huudahti Alroy,
+"sillä ei löydy mitään syytä, miks'ette olisi ystäviä, säästäkäät
+minua, säästäkäät minua. Minä olen köyhä, minä olen nuori, minä olen
+viaton. Minä en ole mikään salatiedustelia eikä kauppamies. Minulla ei
+ole mitään erinäisiä vehkeitä eikä minkäänlaista rikkautta. Minä olen
+pilgrimi.
+
+"Ilmeinen salatiedustelia", huudahti Scherirah; "he ovat aina
+pilgrimejä."
+
+"Hän puhuu liian hyvin, ei hän puhu totta", arveli Kisloch.
+
+"Kaikki puheliaat ovat valehtelijoita", lausui Scherirah.
+
+"Senpä vuoksi Kisloch on puheliain koko seurassamme."
+
+"Pilkanteko pidoissa käynee kiroukseksi kentällä", vastasi Kisloch.
+
+"Joutavia!" huudahti Scherirah. "Veikkoset, miksi viivytte? Tutkikaat
+vankia, minä sanon!"
+
+He astuivat esiin, he tarttuivat häneen. Turhaan hän ponnisti vastaan.
+
+"Päällikkö" huudahti joku joukosta, "hänellä on juveli rinnallansa!"
+
+"Sanoinhan minä sen", lisäsi kolmas rosvo.
+
+"Anna se minulle", lausui Scherirah.
+
+Mutta joutuen epätoivoon, kun hän ajatteli, että hän kadottaisi
+talismaninsa, muistellen Jabasterin käskyjä ja yliluonnollisen
+rohkeuden innossa Alroy kiskaisi itsensä irti katsastelijoistansa ja
+siepaten kekäleen valkeasta torjui heitä päältänsä.
+
+"Pojassa on ryhtiä", sanoi Scherirah tyvenesti. "Paha vaan, että hän
+saa maksaa sen hengellänsä."
+
+"Uljas päällikkö", huudahti Alroy, "kuule minua silmänräpäys! Minä olen
+pilgrimi, köyhempi kuin kerjäläinen. Juveli, josta he puhuvat, on pyhä
+emblemi, mitätön teille, minulle arvaamattoman kallis, semmoinen kalu,
+josta en eläessäni luovu. Te ette pidä minun hengelläni väliä. Varokaat
+omaanne. Ensimäinen, joka lähestyy, kuolee. Minä rukoilen sinua
+nöyrästi, johdattaja, laske minut menemään."
+
+"Tapa hänet!" vastasi Scherirah.
+
+"Pistä hänet kuoliaaksi!" sanoi Kisloch.
+
+"Anna minulle juveli", lausui kolmas rosvo.
+
+"Davidin Jumala nyt olkoon turvanani!" huudahti Alroy.
+
+"Hän on Hebrealainen, hän en Hebrealainen", lausui Scherirah hypäten
+seisaalleen. "Säästäkäät häntä! minun äitini oli Juutalainen."
+
+Ahdistajilta vaipuivat kädet ja he vetäytyivät muutamia askelia
+takaperin. Alroy yhä pysyi varoillansa.
+
+"Urhoollinen pilgrimi", lausui Scherirah lauhkeammalla äänellä, kun hän
+lähestyi, "pyritkö sinä pyhään kaupunkiin?"
+
+"Isieni kaupunkiin."
+
+"Vaarallinen matka. Ja mistäs tulet?"
+
+"Hamadanista."
+
+"Kauhean pitkä tie. Sinä tarvitset lepoa. Sinun nimesi?"
+
+"David."
+
+"David, sinä olet ystävien parissa. Viivy ja virvoita itseäsi rauhassa.
+Sinä epäilet. Älä pelkää! Äitini muisto on semmoinen loihtu, joka aina
+muuttaa minun!" Scherirah paljasti tikarinsa, pisti sillä käsivarteensa
+ja heittäen aseen pois ojensi verta vuotavan jäsenen Alroy'lle.
+Vankeuden Ruhtinas koski avointa suonta huulillansa.
+
+"Minun uskollisuuteni on nyt taattu", lausui rosvo; "minä en voi
+koskaan pettää sitä, jonka suonissa oma vereni juoksee." Näin sanoen
+hän vei Alroy'n sille matolle, jolla hän itse lepäsi.
+
+
+IV.
+
+"Syökäät, David", sanoi Scherirah.
+
+"Minä tahdon syödä leipää", vastasi Alroy.
+
+"Kuinka, onko sinulla nykyisin ollut niin paljon lihaa tarjona, että
+halveksit tätä makusaa metsäkaurista, jonka tänä aamuna tapoin omalla
+keihäälläni? Tämä ruoka kelpaisi kalifeille."
+
+"Antakaat kuitenkin minulle leipää."
+
+"No! kyllä, jos niin tahdot. Mutta ihmeellistä on, että joku voi katsoa
+leipää paremmaksi kuin lihaa, vieläpä tämmöistä lihaa."
+
+"Tuhannet kiitokset, kunnon Scherirah; mutta meidän kansaltamme on
+metsäkauriin liha kielletty. Se on saastainen eläin. Sen on jalka
+kaksisorkkainen."
+
+"Minä olen kuullut näistä asioista", vastasi Scherirah miettivän
+muodolla. Äitini oli Juutalainen ja isäni Kurdilainen. Olipa heistä
+kumpi hyvänsä oikeassa, minä toivon, että pääsen autuaaksi."
+
+"Löytyy vaan yksi Jumala ja Mahomet on hänen profeettansa!" huudahti
+Kisloch; "vaikka minä juon viiniä. Saas tästä Hebrealainen."
+
+"Niin minäkin luulen", lausui kolmas rosvo. "Minun isäni oli
+Guebriläinen ja uhrasi omaisuutensa uskontonsa hyväksi; ja seuraus
+siitä on se, että hänen poikansa ei saanut kumpaakaan."
+
+"Mitä minuun tulee", sanoi neljäs rosvo, jolla oli kovin musta iho ja
+erittäin pikkuiset, kirkkaat silmät, "minä olen Indialainen ja uskon
+tuohon isoon kultaiseen rubinisilmäiseen kuvaan Delhin temppelissä."
+
+"Minulla ei ole mitään uskontoa", tunnusti pitkä, punaisella turbanilla
+varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heillä ei ole
+minun maassani mitään semmoista; mutta jos minä olisin ennen kuullut
+sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut häneen."
+
+"Melkeinpä soisin, että olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah
+ajatuksissaan. "äitini oli hyvä nainen."
+
+"Juutalaiset ovat hyvin rikkaita", arveli kolmas rosvo.
+
+"Kun tulet Jerusalemiin, David, saat nähdä kristityitä", jatkoi
+Scherirah.
+
+"Nuot kirotut giaurit", huudahti Kisloch, "me olemme kaikki heitä
+vastaan."
+
+"Valkein kasvoinensa", lausui neekeri.
+
+"Ja sinisin silmineen", lisäsi Indialainen.
+
+"Mitä sopii vaatia semmoisilta ihmisiltä, jotka elävät sellaisessa
+maassa, jossa ei ole mitään aurinkoa", muistutti Guebriläinen.
+
+
+V.
+
+Alroy heräsi, kun oli noin kaksi tuntia sydän-yöstä kulunut. Hänen
+kumppaninsa olivat vaipuneet sitkeään uneen. Kuu oli kadonnut, valkea
+oli sammunut, ainoastaan vähäisen punaista tuhkaa oli jälillä; mustat,
+sakeat varjot peittivät amfiteaterin. Hän nousi ja astui varovasti
+nukkuvien rosvojen ylitse. Hän ei oikeastaan ollut mikään vanki; mutta
+kuka voi luottaa näitten laittomain miesten oikkuihin? Huomenna hän
+olisi ehkä heidän orjansa taikka toverina jollakin ryöstöretkellä, joka
+peräyttäisi hänen askeleensa melkein Kaukasoon tai Hamadaniin asti.
+Hänen oli mahdoton vastustaa haluansa päästä vapaaksi. Hän kiipesi
+luhistunutta vallia ylöspäin, astui alas sille kaarteiselle polulle,
+joka johdatti jonialaisen temppelin luo, joka osotti hänelle tietä
+niinkuin tulitorni, kiirehti eteenpäin hiljaisia ja tähtivaloisia
+katuja myöten, saapui isolle portille ja riensi kerta vielä erämaahan.
+
+Epämääräinen pelko, että häntä ajettiin takaa, saatti hänen
+levähtämättä jatkamaan matkaansa monta tuntia. Erämaa kävi jälleen
+santaiseksi, kuumuus eneni. Tuuli, joka näillä hieta-aavoilla
+puhaltelee ja varhain keväällä usein hajahtaa suloiselle
+aromatillisista kasveista, laantui kokonaan. Vaaleankeltainen loiste
+levisi taivaalle. Kammottava äänettömyys kaikkialla luonnossa; yksin
+hyönteisetkin olivat ääneti. Ensi kerran Alroy pilgrimi-retkellään
+tunsi sydämessään synkkää toivottomuutta. Hänen jäntevyytensä näytti
+äkkiä poikenneen hänestä. Hieno, lämmin tuuli nousi ja painoi hänen
+huulilleen myrkyllisiä suudelmiansa ja vaivutti hänen ruumistansa
+turmiokkailla syleilemisillään. Hänen päätänsä ja jäseniänsä rasitti
+nukuttava tunto, kauheampi kuin hänen tuskansa; hänen silmiänsä
+huikaisi, hänen kielensä paisui. Turhaan hän katseli apua ympäriltänsä,
+turhaan väänteli hermottomia käsiänsä ja ojensi niitä tylyä taivasta
+kohden. Jano teki hänen miltei mielettömäksi. Erämaan rajattomat rannat
+katosivat näkyvistä, ja kesken kaikkia kärsimisiänsä onneton uhri näki
+ympärillänsä kirkkaat, kiitävät virrat -- petollisen kangastuksen
+vilahtavat vedet!
+
+Aurinko kävi veripunaiseksi, taivas tummentui, hiekka tuiskui rajusti,
+ja vaikeroiva tuuli alkoi vonkua, puuskaten yhä polttavampaa, yhä
+tuhoisempaa lämmintänsä. Pilgrimi ei voinut kauemmin kestää. Usko,
+rohkeus, luottamus poistuivat samalla kuin hänen puuttuvat voimansa.
+Hän ei taistellut enää kohtaloansa vastaan, hän heittäytyi epätoivoon
+ja kuolemaan. Hän notkisti toista polveansa, pää alaspäin painettuna,
+tukien itseänsä vapisevalla kädellään, ja sitten, haikistuneena
+rauenneista yrityksistä ja menneistä mieliteoista, nostaen kasvojansa
+ja kättänsä taivasta kohden, hän näin lausui elementeille palavat
+jäähyväisensä.
+
+"Voi elämä, jota kerta pidin raskaana vaivana, minä tunnen nyt sinun
+suloutesi! Jää hyvästi, oi elämä, jääkäät hyvästi suuret päätökseni ja
+ylpeä vakuutukseni ikuisesta maineesta. Minun päiväni, lyhyet,
+mitättömät päiväni uppoavat entisyyteen; ja kuolema, jota vastaan
+taistelen, tuo kauhea kuolema, pidättää minua näillä autiomailla. Voi
+sisareni, jospa sinun äänesi vaan voisi kuiskuttaa minun korvaani yhden
+ainoan rakkauden sanan; jospa vaan sinun lempeä, kirkas katsantosi edes
+tuokioksi kohtaisi himmentyneitä, sammuvia silmiäni, ei tuskani
+tuntuisi miltään. Jää Miriam! sydämeni on sinun luonasi suihkulähteemme
+reunalla. Turmion tuuli, kanna hänelle viimeiset sanani, siunaukseni.
+Ja te myöskin, ystäväni, joitten liian laiminlyötyä rakkautta nyt
+muistelen, jääkäät hyvästi! Jää hyvästi, heimolaiseni, jää hyvästi
+armas kotini ja Hamadanin tyvenet, varjokkaat lehdot! Jää hyvästi
+Jabaster ja se mahtava tiede, jossa sinä olit opettajana ja minä
+oppilaana! Talismanisi tykkii minun uskollisella rinnallani. Vihantava
+maa ja kultainen aurinko ja kaikki ne ihanat ja mainiot näyt, joita te
+niin hellästi ja runsaasti jakelette ajattelemattomille ihmisille,
+jääkäät hyvästi! Minä kuolen erämaahan -- se on katkeraa. Ei enään, ei,
+ei milloinkaan enää toivokas päivä minulle koita eikä raikas tuuli
+nouse terveyttä ja iloa tuottavilla siivillänsä. Taivas ja maa, vesi ja
+ilma, valittu kansani ja vanha uskoni, jääkäät hyvästi! Ja sinä,
+sinäkin, sieluni kaupunki, minä en voi nimittää sinua, näkemättä jäänyt
+Jerusalem --"
+
+Kesken myrskyn ärjynää maan povi kohosi ja aukeni, pikaiset
+hiekkapatsaat täyttivät vaaleankeltaista taivasta kohden ja riensivät
+uhriansa päin. Tässä yleisen kaoksen tohinassa synkkä pimeys laskeusi
+erämaahan.
+
+
+
+
+VIIDES OSA.
+
+
+I.
+
+"Nyt meidän kauhea matkamme on päätetty, nyt erämaan vaivat ovat
+ohitse. Leveänä vierii virta viheriäin ja palmukkaitten äyräitten
+välitse ja tarjoo pian väsyneille jäsenillemme semmoisia kylpyjä, joita
+kalifit eivät voi ostaa. Allah-illah. Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu."
+
+"Miekkoinen se, joka nyt tuopi muassaan relikin profeettamme
+hautakammiosta, miekkoinen se, joka nyt levittää katseltavaksi
+kaukaisten markkinain aarteet, hämärän Idän juvelit ja loittosan
+Samarkandin silkkikankaat. Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah,
+Allah-hu."
+
+"Hänelle pyhä moskea on toivottava onnea juhlallisella ja syvällä
+kunnioituksella, häntä vireä Bezestein on vastaan-ottava luottavaisella
+hymyllä. Hurskas kauppias, peri nyt työsi kaksinkertainen voitto.
+Allah-illah, Allah-hu. Allah-illah, Allah-hu."
+
+"Kameli säikähtää, Abdallah! Katso, tuossa on jotakin tiellä."
+
+"Pyhän kiven kautta, kuollut ihminen. Mies raukka! Ei pitäisi koskaan
+jalkaisin tehdä pilgrimi-matkoja. Minä vihaan heidän nöyrää
+jumalanpelkoansa. Kannusta kameliasi, niin se menee ruumiin sivutse."
+
+"Profeetta saarnaa armeliaisuutta, Abdallah. Hän on suosinut
+yritystäni, ja minä tahdon noudattaa hänen käskyänsä. Katso, onko hän
+aivan kuollut."
+
+Se oli karavani Mekkasta, joka palasi Bagdadiin. Pilgrimit olivat
+päiväyksen päässä Eufratista ja tervehtivät riemulaululla tuloansa
+hedelmällisille seuduille. Niin etäältä, kuin silmä kannatti, heidän
+kiertelevän kulkueensa pitkä rivi ulottui halki erämaan, tuhansittain
+suistettuja kameleja, kuormitettuina kauppakaluilla ja jokaisen parven
+etupäässä joku kookkaampi juhta, johdattaen helkkivin tiukuineen
+ratsasmiesten ryhmiä ja useita kantoistuimia; kaikki pilgrimit
+varustettuina aseilla kiireestä kantapäähän; etumaisena nähtiin vahva
+osasto seldshukilaista hevosväkeä, ja jälkijoukkoa puolusti kurdilainen
+heimokunta, joka oli ottanut varjellaksensa näitä hurskaita matkustajia
+heidän retkellänsä Kurdistanin läpitse.
+
+Abdallah oli hyväntekeväisen kauppamiehen Alin lempiorja. Totellen
+isäntänsä tahtoa astui hän vastahakoisesti kamelinsa selästä ja tutki
+Alroy'n hengettömältä näyttävää ruumista.
+
+"Joku Kurdilainen, puvusta päättäen", huudahti Abdallah nauraen
+pilkallisesti, "mitä hän täällä toimittaa?"
+
+"Nuot eivät ole Kurdilaisen kasvot", vastasi Ali, "kenties joku
+pilgrimi vuorilta?"
+
+"Mikä hyvänsä hän lienee, hän on kuollut", väitti orja; "epäilemättä
+joku kirottu giauri."
+
+"Jumala on suuri", lausui Ali, "hän hengittää; hänen kauhtanansa
+rintapuoli kohosi."
+
+"Tuuli se oli", sanoi Abdallah.
+
+"Se oli ihmissydämen huokaus", intti Ali.
+
+Useat pilgrimit, jotka olivat astuneet maahan, kokoontuivat nyt heidän
+ympärillensä.
+
+"Minä olen Hakim", ilmoitti joku arvokas Armenialainen. "Minä koettelen
+hänen suontansa; se on heikko, mutta se tykyttää."
+
+"Löytyy ainoastaan yksi Jumala", huudahti Ali.
+
+"Ja Mahomet on hänen profeettansa", vastasi Abdallah. "Sinä et usko
+häneen, sinä uskoton Armenialainen."
+
+"Minä olen Hakim", toisti arvokas Armenialainen. "Vaikka minä olen
+uskoton, Jumala on tehnyt minun kykeneväksi oikea-uskoisia parantamaan.
+Kunnioitettava Ali, luota minuun, poika virvonnee."
+
+"Hakim, sinä olet lukeva omia dirhemejäsi, jos hän hengittää
+divanillani Bagdadissa", vastasi Ali; "minä olen mieltynyt poikaan.
+Jumala on lähettänyt hänen minulle. Hän saa kantaa varvaskenkiäni."
+
+"Anna minulle kameli, ja minä pelastan hänen."
+
+"Meillä ei ole mitään kantelia", lausui palvelia.
+
+"Kävele, Abdallah", sanoi isäntä.
+
+"Pitääkö oikea-uskoisen kävellä, että Kurdilaisen henki säilyisi? Herra
+varvaskengän-kantaja saa vastata tästä, jos vielä on mitään makeutta
+selkäsaunassa", jupisi Abdallah.
+
+Armenialainen iski Alroy'lta suonta; veri juoksi hitaasti, mutta
+tasaisesti. Vankeuden Ruhtinas avasi silmänsä.
+
+"Löytyy vaan yksi Jumala", huudahti Ali.
+
+"Paha silmä kohdatkoon häntä!" mutisi Abdallah. Armenialainen otti
+virkistyttäviä rohtoja povestansa ja vuodatti niitä voipuneen suuhun.
+Veri alkoi liikkua alttiimmin.
+
+"Hän jää henkiin, arvoisa kauppias", lausui lääkäri.
+
+"Ja Mahomet on hänen profeettansa", jatkoi Ali.
+
+"Mekkan kiven kautta, minä luulen, että hän on Juutalainen", huusi
+riemuten Abdallah.
+
+"Se koira!" huudahti Ali.
+
+"Hyi!" sanoi joku neekeri-orja, inholla vetäytyen takaisin.
+
+"Hän kuolkoon", lausui kristitty lääkäri eikä edes sitonut hänen
+suontansa.
+
+"Ja tulkoon kirotuksi", lisäsi Abdallah nousten jälleen kamelinsa
+selkään.
+
+Seurue jatkoi matkaansa, karavani eteni. Kurdilainen hevosmies ratsasti
+esiin. Hän pidätti hevostansa, kun hän kulki Alroy'n ohitse, josta veri
+juoksi kuiviin.
+
+"Mikä kunniaton orja on haavoittanut yhden heimokuntalaiseni?"
+
+Kurdilainen hypähti ratsunsa selästä, repäisi liuskan sinisestä
+paidastansa, tukotti haavan ja kantoi onnettoman Alroy'n jalkaväen luo.
+
+Erämaa loppui, karavani joutui lavealle, mutta viljavalle tasangolle.
+Tämän äärimmäisestä päästä siinsi pitkä, lainehtiva sarja palmupuita.
+Etujoukko huudahti riemusta, heilutti pitkiä heittokeihäitänsä ilmassa
+ja sälisti lujalla rymäkällä käyräsapeleitansa vähäisiin, ympyriäisiin
+rautakilpiinsä. Kaikki silmät loistivat, kaikki kädet nostettiin,
+kaikki äänet raikkuivat paitsi niitten, joita tämä huima ilo oli
+tukahuttamallansa. Kuukausia erämaan helteessä kuljettuaan he näkivät
+suuren Eufratin.
+
+Leveänä ja vankkana ja komeana ja tyynenä mahtava virta vyöryi kauniin
+ja kasvuisan maiseman läpitse. Virvoittava tuuli nousi sen helmasta.
+Kaikissa tuntui tämän elähyttävä vaikutus. Sairaat parantuivat,
+toivottomat rohkaisivat mielensä, terveet ja ilomieliset purskahtivat
+äänekkääsen nauruun, hypähtivät kameliensa selästä ja syleilivät
+lemuavaa maata taikka riehuen uudistuneista voimistansa ratsastivat
+täyttä laukkaa lakean yli ja heittivät irroitetut keihäänsä ilmaan
+ikäänkuin näyttääkseen, etteivät kärsimiset eikä ponnistukset olleet
+vieneet heiltä sitä taitoa ja tarmoa, jota paitsi heidän ei olisi
+käynyt astua jälleen vähemmän uskaliaitten veljiensä asuntoihin.
+
+Karavani seisahtui lavean virran partaille, joka nyt hohti viileässä
+auringonlaskussa. Leiri oli asetettu, tasanko välkkyi teltoista.
+Polvillensa langettuaan kamelit nähtiin parvittain kyykistyneinä,
+suuret kasat kauppatavaroita vieressä. Valjaista päästetyt hevoset
+juoksivat hirnuen ympäri lakeaa, iloisesti pudistaen päätänsä ja
+piehtaroiden oudoilla laitumilla. Levittäen mattojansa ja kumartaen
+Mekkaa päin pilgrimit toimittivat iltarukouksiansa. Harvoin hartaammin
+kiitosta lausuttiin. He nousivat: mitkä heittäysivät virtaan, mitkä
+sytyttivät lamppuja, mitkä jauhoivat kahvia. Isot joukot hymyileviä
+maan-asukkaita saapuivat tuoden vereksiä ruokavaroja, halullisina
+käymään näin suruttomiin sydämiin ja täysinäisiin kukkaroihin käsiksi.
+Tämä oli yksi semmoinen tilaisuus, jolloin itämaalaisen tavallinen
+yksivakaisuus katoo. Myöhäiseen yöhön soiton helinä ja nauravien
+huudot kuuluivat kimaltelevan joen reunoilta; myöhäiseen yöhön olisi
+voinut ihastuneena kuunnella tarinoitsiain vallattomia kertomuksia
+taikka viehättyneenä katsella tanssiattarien vielä vallattomampia
+ruumiin-liikenteitä.
+
+
+II.
+
+Bagdadin suuri basaari tarjosi päivää jälkeen karavanin tulon kuin
+vilkkaan ja loistavan näyn. Kaikki maailman harvinaiset ja kalliit
+tuotteet olivat kootut tälle kuuluisalle torille! Kashmirin shaleja ja
+Syrian silkkejä, Afrikan norsunluuta ja strutsinsulkia ja kultaa,
+Indian juveleja, Egyptin talismaneja, Persian hajuvoiteita ja
+käsikirjoituksia, Arabian höysteitä ja pihkaa, pulskeita hevosia,
+vielä pulskeampia orjia, sopelivaippoja, kärpän-nahkaisia turkkeja,
+sota-asuja, yhtä erinomaisia komeuden kuin kelvollisuuden puolesta,
+harvinaisia eläimiä, vielä harvinaisempia lintuja, sinisiä apinoita
+hopeisissa kaulavöissä, valkoisia metsäkauriita kultaisilla kytkyillä,
+vinttikoiria, riikinkukkoja, vähäisiä papukaijoja. Ja joka paikassa
+outoja ja hyöriviä ja virkoisia ihmisjoukkoja; kaikkien kansojen ja
+uskojen ja ilman-alojen edustajia: hekumallisia ja ylpeitä
+Turkkilaisia, sieviä ja sukevia Arabialaisia, Hebrealaisia mustin
+lakkineen ja levottomin kasvoinensa; Armenian kristittyjä tummilla,
+löyhyvillä vaatteillansa, leppeällä käytöksellään ja tyvenellä
+katsannollansa. Tuolla rehenteli hilpeä, teeskenteleväinen ja hempeä
+Persialainen; täällä Cirkassialainen heiskaroitsi pitkin hiuksinensa ja
+rengaspantsarineen. Kaunis ja valkeaverinen Georgialainen sysääntyi
+mustanpintaista Dongolan tai Sennaarin kauppiasta vastaan.
+
+Noilla pitkillä, soukilla, kaaritetuilla ja väärillä basaarin kaduilla,
+joitten kumpaakin puolta kauppakaluilla täytetyt kojut reunustivat,
+kaikki oli puuhaa, ostoa ja vaihtoa. Joku kulkia lähestyi, joka
+nähtävästi ei ollut tavallista säätyluokkaa. Kaksi paagia astui hänen
+edessään, somanmuotoisia georgialaisia poikia, puettuina
+karmosinipunaisiin vaatteisin ja samanväriseen lakkiin, joka liittyi
+tiveästi päähän ja josta pitkät kultaiset töyhteet riippuivat. Toinen
+kantoi sinistä samettikukkaroa, toinen ha'assa olevaa, kallis-siteistä
+kirjaa. Neljä aseellista juoksulaista seurasi isäntäänsä, joka ratsasti
+paagien perässä maidonkarvaisella muulilla. Hän oli keski-ikäinen mies
+ja erinomaisen kaunis. Hänen väljät vaatteensa peittivät ainoan vian
+hänen ruumiinluonnossaan, vartalon, jota hemmotteleminen oli saattanut
+ehkä liian reheväksi. Hänen silmänsä olivat isot ja lempeät ja mustat;
+hänen nenänsä oli komea, vaikka vienon kaareva; hänen suunsa oli pieni
+ja kaunis; hänen huulensa mehukkaat ja punaiset; hänen hampaansa
+säännölliset ja häikäisevän valkeat. Hänen pikimusta partansa valui
+alas, vaikkei aivan pitkälle, soreissa ja luonnollisissa kiharoissa
+ja oli runsaasti hajustettu; hienot viikset varjostivat hänen
+ylihuultansa, mutta ei minkään poskiparran ollut sallittu estää
+näkyvistä hänen soikeain kasvojensa ja muhkean ihonsa muotoa ja hohtoa.
+Ylimalkain lihallisuus kenties liiaksi ilmestyi vieraan katsannossa;
+mutta hänen himokkaat silmänsä valoivat neroa ja viekkaus väijyi tuolta
+kievaalta huulelta. Ratsastajan puku oli erittäin komea. Hänen
+turbaninsa, joksi tulipunainen kashmirishaali oli kääritty, oli
+hyvin leveä ja, peittäen puoleksi hänen valkeaa otsaansa, enensi
+erilaisuudellansa toisen puolen loistavaa korkeutta. Hänen alustakkinsa
+oli valkoisesta Damaskon silkistä ja aivan kankea hopea-ommeluksista.
+Sitä ympäröitsi Brusan kultakankaasta tehty vyö, johon oli pistetty
+tikari, jonka kahvasta timantit ja rubinit leimuilivat. Hänen avara
+viittansa oli karmosini-värisestä verasta. Hänen valkoiset kätensä
+välkkyivät sormuksista, ja kiiltävät kalliit kivet riippuivat hänen
+korvissaan.
+
+"Kuka tuo on?" kysyi joku Egyptin kauppamies matalalla äänellä siltä
+rihkamanmyyjältä, jonka kankaita hän paraikaa katseli.
+
+"Se on herra Honain", vastasi rihkamanmyyjä.
+
+"Ja mikä mies hän on?" jatkoi Egyptiläinen, "onko hän kalifin poika?"
+
+"Mitä vielä! paljoa korkeampi herra -- hänen lääkärinsä."
+
+Valkoinen muuli pysähtyi juuri sen kojun luo, jossa tämä keskustelu
+tapahtui. Paagit seisahtuivat ja asettuivat kummallekin puolelle
+isäntäänsä -- juoksulaiset torjuivat väentunkoa.
+
+"Kauppias", lausui Honain suloisella, lempeällä hymyllä ja sointusalla
+äänellä, "kauppias, saitko minulle, mitä tilasin?"
+
+"Löytyy vaan yksi Jumala", vastasi rihkamanmyyjä, joka oli tuo
+hyväntekeväinen Ali, "ja Mahomet on hänen profeettansa. Minulla oli
+onni, teidän korkeutenne, sillä minä tapasin Aleppossa tuon kirotun
+giaurin, josta minä puhuin, ja katso, se, mitä halasit, on tässä." Näin
+puhuen Ali otti esiin useita kreikkalaisia käsikirjoituksia ja tarjosi
+niitä vieraallensa.
+
+"Haa!" huudahti Honain sädehtivin silmin, "se on hyvä -- niitten
+hinta?"
+
+"Tuo uskoton ei tahtonut myydä niitä vähempään kuin viiteensataan
+dirhemiin", vastasi Ali.
+
+"Ibrahim, katso, että tämä arvoisa kauppias saa tuhat."
+
+"Yhtä monta kiitosta, herra Honain."
+
+Kalifin lääkäri kumarsi suosiollisesti.
+
+"Astukaat eteenpäin, paagit", jatkoi Honain; "miksi tämä pidätys?
+Ibrahim, katso, että meidän on tie auki. Mitä tämä on?"
+
+Joukko miehiä tuli esiin, vetäen muassaan yhtä nuorukaista, joka
+melkein uupumallansa vielä yksinänsä ponnisti kunnottomia
+vangitsioitansa vastaan.
+
+"Kadi, kadi", huusi etumainen heistä, joka oli Abdallah, "viekäät hänet
+kadin tuo."
+
+"Jalo herra", lausui nuorukainen, irroittaen itsensä äkkinäisellä
+nytkäyksellä vastustajiensa käsistä ja tarttuen Honainin viittaan,
+"minä olen viaton ja minulle on tehty vääryyttä. Minä anon apuasi."
+
+"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni --
+sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja
+josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat."
+
+Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä
+väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä.
+
+"Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa."
+
+"Herra Honain, herra Honain, kuunnelkaat herra Honainia!"
+
+"Puhu, sinä riiteliä; mitä sinä nyt valitat?" kysyi Honain
+Abdallah'lta.
+
+"Teidän korkeutenne", vastasi Abdallah surkealla äänellä, "minä olen
+teidän uskollisen palvelianne Alin orja: minun on ollut usein kunnia
+olla teidän korkeuttanne vartioimassa. Tämä nuori vintiö, ilkeä
+kerjäläinen, on ryöstänyt minulta, kun nukuin eräässä kahvilassa, yhden
+sormuksen; minulla on vieraita miehiä, että todella nukuin. Se on
+kallis smaragdi, teidän korkeutenne, ja kahta rakkaampi, koska se on
+lempilahja Fatimaltani. Ei mikään asia koko maailmassa olisi voinut
+luovuttaa minua siitä; ja niin, kun minä nukuin -- tuossa on kolme
+rehellistä miestä, jotka voivat todistaa, että nukuin -- tulee tämä
+pikkuinen kulkunuija, teidän armollinen korkeutenne, joka, sillä välin
+kuin hän on tarjoavinansa minulle kahvia, tarttuu sormeeni ja riistää
+pois tuon kalliin sormuksen, jota hän nyt pitää omissa viheliäisissä
+käpälissään eikä tahdo antaa minulle takaisin ilman selkäsaunatta."
+
+"Abdallah on uskollinen orja, teidän korkeutenne, ja hadshi"
+(pyhävaeltaja), virkki hänen isäntänsä Ali.
+
+"Ja mitä sinä tähän sanot, poika?" Honain kysyi.
+
+"Että hän on kavala konna, joka valehtelee niinkuin orjat ainakin."
+
+"Jämeästi vastattu, mutta ehkä totta", lisäsi Honain.
+
+"Sinäkö minua orjaksi sanot, sinä hirtehinen?" huudahti Abdallah;
+"kerronko minä sinulle, mikä sinä olet? Mutta, teidän korkeutenne,
+älkäät kuunnelko häntä silmänräpäystäkään. Oikein häpeä on tuoda
+tuommoinen heittiö teidän eteenne; sillä pyhän kiven kautta, ja minä
+olen hadshi, minä varon vähäisen, että hän on Juutalainen."
+
+Honain kävi vähän vaaleaksi ja puri huultansa. Häntä ehkä harmitti,
+kun hän oli aivan julkisesti ryhtynyt niin inhotun olennon kuin
+Hebrealaisen asiaan, mutta hänen mielensä ei tehnyt jättää sitä, jota
+hän tuokio takaperin oli päättänyt auttaa, ja hän kysyi nuorukaiselta,
+mistä hän oli sormuksen saanut.
+
+"Minun rakkahin ystäväni antoi sen minulle, kun minä ensin aloitin sitä
+vaivalloista pyhävaellusta, jota en vielä ole päättänyt. Ei ole kuin
+yksi henkilö koko maailmassa, paitsi antaja, jolle tahtoisin antaa sen,
+ja tämän henkilön kanssa minä en ole tuttu. Kaikki nämät näyttänevät
+epäiltävältä, mutta kaikki on totta. Ainoastaan totuus tukee minua.
+Minä olen avuton ja ilman ystäviä; mutta minä en ole mikään kerjäläinen
+eivätkä mitkään kärsimiset voisi minua semmoiseksi muuttaa. Havaiten
+itseni moninaisista syistä peräti voipuneeksi, menin erääsen kahvilaan
+ja laskeusin alas, kukaties kuolemaan. Minä en saanut unta, vaikka
+minun silmäni olivat ummistetut, eikä mikään olisi voinut herättää
+minua siitä vavahtelevasta huumesta, jota minä luulin kuolemaksi,
+paitsi tämä ryöstäjä, joka ei malttanut odottaa siksi kuin kuolema
+olisi antanut hänen rauhassa anastaa juvelin, jota pidän kalliimpana
+kuin henkeäni."
+
+"Näytä se minulle."
+
+Nuorukainen nosti ylös kättänsä Honainia päin, joka koetti hänen
+suontansa, ja sitten veti pois sormuksen.
+
+"Voi Fatimani!" huudahti Abdallah.
+
+"Hiljaa!" lausui Honain. "Paagi, kutsu joku juvelikauppias tänne."
+
+Honain katseli hyvin tarkasti sormusta. Joko hän oli heikko-näköinen
+taikka ehkä katetun basaarin petollinen valo häntä helposti sitä
+tutkimasta, ainakin hän kohotti kättänsä otsallensa ja muutaman
+silmänräpäyksen hänen kasvonsa olivat peitossa.
+
+Juvelikauppias saapui paikalle ja, painaen kättänsä sydäntänsä vastaan,
+kumarsi Honainia.
+
+"Sano tämän sormuksen hinta", lausui Honain matalalla äänellä.
+
+Juvelikauppias otti sormuksen, katseli sitä joka taholta tarkastavalla
+silmällä, piti sitä päivää vastaan, koetteli sitä kielellänsä, käänsi
+sitä monta kertaa ja vakuutti viimein, ettei hän voisi myydä semmoista
+sormusta vähempään kuin tuhanteen dirhemiin.
+
+"Olkoonpa oikeus teillä kummalla hyvänsä", sanoi Honain Abdallah'lle,
+"tahdotko luopua tästä sormuksesta, jos saat tuhat dirhemiä?"
+
+"Aivan mieluisasti", vastasi Abdallah.
+
+"Ja sinä, poika, jos päätös kääntyy sinun eduksesi, myytkö sinä tämän
+sormuksen kahdenkertaiseen hintaan siitä mitä juvelikauppias määräsi?"
+
+"Herrani, minä olen puhunut totta. Minä en voi myydä tätä sormusta,
+vaikka saisin kalifin palatsin."
+
+"Totuus pääsi kerta voitolle", lausui Honain. "Poika, sormus on sinun;
+ja sinulle, sinä petturi", kääntyen Abdallah'n puoleen, "sinä
+valehtelia, varas ja panettelia! sinulle se pieksentö, jonka sinä
+määräsit tälle viattomalle pojalle. Ibrahim, katso, että hän saa
+viisisataa. Nuori pilgrimi, sinä et ole enään avuton eikä ilman
+ystäviä. Seuraa minua palatsiini."
+
+
+III.
+
+Holvitettu huone oli isonlainen ja sievänsuhtainen. Monilukuiset,
+valkeasta ja viheriästä marmorista veistetyt pylväät kannattivat sen
+kattoa, joka oli koristettu viheriöillä korkokuvilla ja hopeisilla
+tähdillä. Kirjavan marmori-permannon keskeltä nousi suihkulähde, jonka
+vesi lankesi viheriään porfyrisäiliöön, ja tämän suihkulähteen vieressä
+Honain lepäsi hopeisella vuoteella.
+
+Hän nosti silmänsä maalauksilla varustetusta kirjasta, joka oli kotvan
+aikaa kiinnittänyt hänen huomiotansa; hän taputti käsiänsä, ja
+nubialainen orja tuli esiin, joka, laskien käsivartensa ristiin
+rinnallensa, kumarsi äänetönnä isäntänsä edessä.
+
+"Kuinka meidän hebrealaisen pojan laita on, Almaschar?"
+
+"Isäntä, kuume ei ole palannut. Me annoimme hänelle lääkejuoman; hän
+nukkui monta tuntia ja on nyt herännyt, heikkona, mutta terveenä."
+
+"Käske hänen nousta ja tulla minun luokseni."
+
+Nubialainen poistui.
+
+"Ei löydy mitään niin ihmeellistä kuin samantunteisuus", puhui
+kalifin lääkäri miettivällä muodolla itseksensä; "kaikki yhtyy tähän
+perus-aatteesen, ja minä tunnustan, että tämä oppinut tohtori selittää
+sitä juurtajaksain ja hyvästi. Todestikin lukenut mies ja sujuva kynä;
+kuitenkin hän liiaksi uuttaa ainettansa. Hän on turhan tarkka. Havainto
+opettaa meille enemmän kuin filosofian lauseet. Huimaa nuoruuttani
+ajattelemalla minä kokosin viisautta. Minä olen nähnyt niin paljon,
+että olen tauonnut kummastelemasta. Vaikka epäilisimme kuinka paljon
+tahansa, löytyy sentään jotakin salamyhkäistä, jota ei järkemme saata
+käsittää. Vaan emmepä kuitenkaan ole siitä kaukana. Minusta tuntuu
+välisti kuin yksi askel, yksi ainoa askel voisi tuottaa meille valoa.
+Tuossa sairaamme tulee. Ruusu on kadonnut hänen poskeltansa, ja hänen
+korkea otsansa on vaalea ja synkkä. Kuitenkin jalo muoto -- mietinnön
+valta-istuin; ja himo asuu tuossa hiukeavassa silmässä. Minä en tiedä
+mistä syystä, mutta suuresti tämä turvatoin lapsi minua viehättää.
+
+"Jalo vieras, kuinka sinä jaksat?"
+
+"Aivan hyvin, herrani. Minä tulin kiittämään sinua kaikesta sinun
+hyvyydestäsi. Ainoat kiitokseni ovat sanat, vieläpä liian heikot sanat;
+vaan kuitenkin orvon siunaus on aarre."
+
+"Sinä olet siis orpo?"
+
+"Minulla ei ole muuta isää kuin isiemme Jumala."
+
+"Ja tämä Jumala on --"
+
+"Israelin Jumala."
+
+"Sen minä arvasin. Hän on semmoinen jumaluus, jota meidän kaikkien
+täytyy kunnioittaa; jos hän on se suuri Luoja, jota me kaikki
+tunnustamme."
+
+"Hän on, mitä hän on, ja me olemme, mitä me olemme -- kukistunut kansa,
+mutta yhä uskolliset."
+
+"Uskollisuus on voima."
+
+"Sinun sanasi ovat totuus, ja voima on pääsevä voitolle."
+
+"Sinä ennustat!"
+
+"Moni profeetta on pidetty vähässä arvossa, kunnes tulevaisuus osottaa,
+että Jumala on häneen vaikuttanut."
+
+"Sinä olet nuori ja toivoa täynnä."
+
+"Niin esi-isänikin oli Elah'n laaksossa. Mutta minä puhun
+mahomettilaiselle, ja se on turhaa."
+
+"Minä olen lukenut niitä näitä ja voin ymmärtää, mitä sinä tarkoitat.
+Mitä minun uskooni tulee, minä uskon totuuteen ja soisin, että kaikki
+ihmiset tekisivät samoin. Muutoin, salli minun kysyä sen nimeä, joka
+nyt on huoneeni vieras?"
+
+"He nimittävät minua Davidiksi."
+
+"David, sinulla on sormus, smaragdi, johon on piirretty kummallisia
+kirjaimia, Hebrealaisia, luulen."
+
+"Tässä se on."
+
+"Kaunis kivi, ja tämä kirjoitus merkitsee --"
+
+"Se on yksinkertainen legenda -- '_Eroitetut, mutta yhdistetyt_', --
+veljen rakkauden armas muisto."
+
+"Sinunko veljesi?"
+
+"Minulla ei ollut koskaan veljeä."
+
+"Tämä sormus miellyttää minua oudolla tavalla: sinä epäilet. Hae tyyni
+palatsini ja valitse se aarre, jota pidät sen vertaisena."
+
+"Jalo herra, tämä kivi on vähän-arvoinen; mutta, jos se olisikin
+semmoinen, joka sopisi kaunistukseksi kalifin otsalle, se olisi halpa
+palkinto kaikesta sinun hyvyydestäsi. Tämä sormus on annettu pikemmin
+talletettavaksi kuin lahjaksi. Kumma kylä, minun on mahdoton antaa se
+sinulle, vaikka sinun on oikeus käskeä, koska olet pelastanut minun,
+onnettoman, henkeni; mutta joku vieras suittanee huomenna kohdata minua
+ja melkein vaatia sitä itselleen, ikäänkuin omaansa."
+
+"Ja tämä vieras on --"
+
+"Lahjoittajan veli."
+
+"Jabasterin veli?"
+
+"Jabasterin!"
+
+"Juuri niin. Minä olen tuo eronnut veli."
+
+"Suuri on Israelin Jumala! Ota tämä sormus. Mutta mitä tämä on?
+Jabasterin veli turbanipäinen päällikkö! -- Mahomettilainen! Sano, voi!
+sano vaan, ettet ole ruvennut heidän viheliäiseen uskontoonsa -- sano,
+voi! sano vaan, ettet ole rikkonut meidän liittoamme, ja minä tahdon
+siunata tämän hetken onnea."
+
+"Minä en petä mitään Jumalaa. Tyynnytä itseäsi, suloinen nuorukainen.
+Nämät kysymykset ovat liian korkeat, ettei sinun heikko terveytesi
+salli, että me keskustelemme niistä. Toisten me puhumme tästä,
+poikaseni; tällä kertaa minun veljestäni ja itsestäsi. Hän elää ja
+menestyy?"
+
+"Hän elää uskossa; aina hurskaat menestyvät."
+
+"Mainehikas uneksija! Vaikka meidän luontomme ovat erilaiset, minä aina
+rakastin häntä. Entä sinä itse? Sinä et ole se, jolta näytät. Kerro
+minulle kaikki. Jabasterin ystävä ei suinkaan liene mikään tavallinen
+ihminen. Sinun muotosi on ilmoittanut sinun arvosi. Luota minuun."
+
+"Minä olen Alroy."
+
+"Kuinka! Vankeuden Ruhtinas?"
+
+"Aivan oikein."
+
+"Alschirokin surmaaja?"
+
+"Niin!"
+
+"Samantunteisuuteni ennusti oikein. Minä rakastin sinua heti alusta. Ja
+mitä sinä täällä teet? Hinta on määrätty hengestäsi: olet kaiketi
+kuullut siitä?"
+
+"Vasta nyt; mutta asia ei kummastuta eikä huoleta minua. Minä toimitan
+Herrani asioita."
+
+"Mitä sinä aiot?"
+
+"Vapauttaa hänen kansansa."
+
+"Jabasterin oppilas: minä ymmärrän kaikki. Taas yksi hänen unelmiensa
+uhri. Minä pelastan tämän pojan. David, sillä sinun nimeäsi ei saa
+lausua tässä kaupungissa, aurinko on laskemaisillaan. Mennään
+pengermälle ja etsitään lohdutusta illan tuulelta."
+
+
+IV.
+
+"Mikä hetki nyt on, David?"
+
+"Sydän-yö lähestyy. Minä soisin tietäväni, lukeeko sinun veljesi
+tähdistä meidän onnellisen yhteentulomme."
+
+"Ihmiset lukevat, mitä halajavat. Hän on oppinut kabbalista."
+
+"Mutta mielihalumme tulevat ylhäältä."
+
+"Niin sanotaan. Me luomme itse oman kohtalomme ja sanomme sitä
+sallimukseksi."
+
+"Kuitenkin puhui ääni -- Äänen Tytär, joka kutsui Samuelin."
+
+"Sinä olet kertonut minulle kummallisia asioita; minä olen kuullut
+kummallisempia selitettävän."
+
+"Minun uskoni on kallio."
+
+"Johon joudut haaksirikkoon."
+
+"Oletko sinä Sadusealainen?"
+
+"Minä olen mies, joka tuntee ihmiset."
+
+"Sinä olet oppinut, mutta Jabasterista erinkaltainen."
+
+"Me olemme samat, vaikka erinkaltaiset. Päivä ja yö ovat molemmat ajan
+osia."
+
+"Ja sinun osasi on --"
+
+"Totuus."
+
+"Se on, valkeus."
+
+"Niin; niin häikäisevä, että se toisinaan näyttää pimeältä."
+
+"Niinkuin tarkoituksesi."
+
+"Sinä olet nuori."
+
+"Onko nuoruus mikään vika?"
+
+"Ei, päinvastoin. Mutta me emme voi syödä hedelmää, sillä aikaa kuin
+puu kukkii."
+
+"Mitä hedelmää?"
+
+"Tietoa."
+
+"Minä olen tutkinut."
+
+"Mitä?"
+
+"Kaikkia pyhiä kirjoituksia."
+
+"Mistäs tiedät, että ne ovat pyhiä?"
+
+"Ne tulevat Jumalasta."
+
+"Niin kaikki tekee. Onko kaikki pyhää?"
+
+"Nämät kirjoitukset osottavat hänen tahtoansa."
+
+"Jabasterin opin mukaan. Kysy tuolta mieheltä, joka rukoilee tuossa
+moskeassa, ja hän lausuu sinulle, että Jabaster on väärässä."
+
+"Lopulta sinä kuitenkin olet Mahomettilainen."
+
+"Ei."
+
+"Mitä siis?"
+
+"Minä olen jo sanonut sinulle -- minä olen mies."
+
+"Mutta mitä sinä palvelet?"
+
+"Mitä palveleminen on?"
+
+"Semmoista kunnioittamista, jota luotu osottaa luojaansa kohtaan."
+
+"Kuka tämä on?"
+
+"Meidän Jumalamme."
+
+"Israelin Jumala."
+
+"Juuri niin."
+
+"Siinä tapauksessa vaan vähäinen joukko hänelle suitsutuksiansa
+sytyttää."
+
+"Me olemme valittu kansa."
+
+"Valitut pilkattavaksi, herjattavaksi ja häväistäväksi. Siinä ei ole
+mitään kehuttavaa."
+
+"Me unhotimme hänen, ennenkuin hän rankaisi meidän."
+
+"Miksi sen teimme?"
+
+"Sinä tunnet pyhän sukukuntamme aikakirjat."
+
+"Kyllä, minä tunnen ne: ne ovat, niinkuin kaikki aikakirjat,
+verenvuodatusten kertomuksia."
+
+"Tulevien voittojen kertomuksia."
+
+"Jos vapauttaminen vaan merkitsee verenvuodatusta, minä en kadehdi
+Messiasta."
+
+"Oletko sinä Jabasterin veli?"
+
+"Niin oli minun äitini tapa sanoa: hurskas ja siunattu nainen."
+
+"Herra Honain, sinä olet rikas ja viisas ja voimallinen. Sinun
+lähimmäisesi eivät puhu sinusta kuin ylistyksellä tai pelolla, ja
+kumpikin ilahuttaa sydäntä. Sinä olet jättänyt vanhan arkkimme; miksi
+-- vähät siitä. Emme siitä puhu. Se on jotakin, että, vaikka kohta olet
+vieras, sinä et ole ainakaan uskostasi luopunut. Sinun käy kaikki hyvin
+tässä maailmassa, herra Honain. Mutta jos kumarrusten ja siunausten
+asemesta sinua tervehdittäisiin, niinkuin veljiäsi, ainoastaan lyömillä
+ja kirouksilla; jos sinä joka aamu nousisit ainoastaan tunteaksesi,
+että olemisesi on kunniattomuus, ja havaitaksesi, että kaikki
+ympärilläsi pitävät sinua jonakin saastaisena ja vahingollisena
+olentona; jos sinun täytyisi, niinkuin heidän, asiain parhailla ollen,
+elää halpaa ja unteliasta elämää, toivotonta ja tarkoitusta vailla,
+taikka ainoastaan semmoisella toivolla ja tarkoituksella, joka
+häväisee, ja jos sinä lisäksi hyvin tietäisit todellisen arvosi ja
+lujaan luottaisit sukukuntasi etevyyteen; no silloin kukaties Honainkin
+huomaisi, että ansaitsee taistella vapautta ja kunniaa varten."
+
+"Suo minulle anteeksi; minä luulin sinua Jabasterin oppilaaksi,
+tietohaluiseksi uneksijaksi. Minä näen, että sinulla on syvä
+kunnianhimo."
+
+"Minä olen ruhtinas; ja minä tahtoisin mielelläni olla ruhtinaana ilman
+kahleitta."
+
+"Kuuntele minua, Alroy", lausui Honain matalalla äänellä ja laski
+käsivartensa hänen ympärillensä, "minä olen sinun ystäväsi. Meidän
+tuttavuutemme on varsin uusi: se ei tee mitään, minä rakastin sinua,
+minä tulin sinun avuksesi, kun sinulle tehtiin vääryyttä, minä hoitin
+sinua, kun olit sairaana, ja nytkin sinun henkesi on minun vallassani,
+vaan minä tahtoisin varjella sitä omalla hengelläni. Sinun on mahdoton
+epäillä minua. Meidän ei käy taipumuksiamme määrääminen; minun on sinun
+puoleesi. Meidän samantunteisuutemme on täydellinen. Sinä näet minut,
+sinä näet mikä minä olen: Hebrealainen, vaikka tuntematon, yksi siitä
+ylenkatsotusta, hyljätystä, vainotusta kansasta, jonka päällikkö sinä
+olet. Minunkin teki mieli päästä vapaaksi ja kunnioitetuksi. Vapaus ja
+kunnia on minulla nyt, mutta minä olin oma Messiakseni. Minä jätin
+aikanansa meidän onnettoman asiamme, mutta minä tutkin sitä. Kysy
+Jabasterilta, kuinka minä taistelin. Ainoastaan nuoruuteni voi
+puolustaa tämmöistä ajattelemattomuutta. Minä jätin tämän maan, minä
+harjoitin lukemista ja oleskelin Kreikkalaisten parissa. Minä palasin
+Konstantinopolista varustettuna kaikilla heidän tiedoillansa ja osaksi
+heidän viekkaudellaan. Ei kukaan tuntenut minua. Minä omistin heidän
+turbaninsa, ja minä olen -- herra Honain. Noudata kokemustani, lapsi,
+ja pelasta itsesi monesta surusta. Käytä viimeiset vaiheesi eduksesi.
+Ei kukaan voi tuntea sinua täällä. Minä esittelen sinut ylhäisimmille
+minun lapsenani, jonka joku kaunis kreikkalaisnainen synnytti minulle.
+Maailma on avoinna sinulle. Sinä saat taistella, sinä saat rakastaa,
+sinä saat riehaella. Sota ja naiset ja hekuma, kaikki ovat altisna
+sinulle. Sinun muotosi ja luonnonlahjasi saattanevat sinut
+suuri-visiriksi. Karkoita päästäsi tyhjät tuumat. Valtakunnan
+nykyisessä häiriötilassa voinet vieläpä lohkasta itsellesi
+kuningaskunnan, paljoa mieluisamman kuin tuo hedelmätön maidon ja
+hunajan maa. Minä olen nähnyt sen, lapseni: kallioinen erämaa, jossa en
+hennoisi hevostanikaan syöttää."
+
+Hän notkistui alaspäin ja katseli kumppaniansa tarkastelevalla
+silmällä. Kuutama valaisi Vankeuden Ruhtinaan vakavia kasvoja.
+
+"Honain", hän vastasi pusertaen hänen kättänsä, "minä kiitän sinua.
+Sinä et tunne minua, vaan kuitenkin minä kiitän sinua."
+
+"Sinä olet siis päättänyt pyrkiä häviöösi."
+
+"Kunniaan, ikuiseen kunniaan."
+
+"Onko menestys mahdollinen?"
+
+"Onko tappio mahdollinen?"
+
+"Oletko sinä mieletön?"
+
+"Minä olen uskovainen."
+
+"Kylläksi tästä. Löytyy vielä yksi pelastuksen toivo. Minun veljeni on
+määrännyt sinun yritystäsi varten ehdon, jopa vielä semmoisen, jota ei
+voi täyttää. Saavuta Salomonin valtikka, ja minä suostun rupeamaan
+sinun alamaiseksesi. Sinä kulutat ehkä vuoden aikaa tähän leikintekoon.
+Sinä olet nuori ja kestänet sitä. Minä toivon, ettet hukkaa muuta kuin
+aikaa, joka kuitenkin on hyvin kallis. Kaikkien sinun kärsimystesi
+perästä minun on velvollisuus sälyttää sinut kunnollisessa tilassa
+matkalle ja toimittaa sinulle huokeampi pyhävaellus kuin se, jossa
+tähän anti olet ollut. Ole varma siitä, että sinä käännät takaisin
+Bagdadiin tarjomuksiani vastaanottamaan. Mutta kaste nousee jo, ja me
+palaamme divanillemme kahvia juomaan."
+
+
+V.
+
+Muutamia päiviä sen jälkeen kuin tämä keskustelu tapahtui pengermällä,
+Alroy lepäsi jossakin lehdossa isäntänsä kauniissa puutarhassa ja
+mietiskeli tulevaisuutta. Yhtäkkiä joku koski hänen selkäänsä
+kädellään. Hän katsahti ylös. Se oli Honain.
+
+"Seuraa minua", lausui Jabasterin veli.
+
+Ruhtinas nousi ja seurasi häntä ääneti. He lähtivät sisään huoneesen
+ja, astuen jo mainitun salin läpitse, etenivät pitkää käytävää myöten
+alaspäin. Tämä päättyi kaaritettuihin, leveihin portaisin, jotka
+johdattivat virran luo. Viimeisiin astuimiin oli kiinnitetty venhe,
+joka heilui Tigrin sinisellä, päivänpaisteessa välkkyvällä kalvolla.
+
+Honain antoi nyt Alroy'lle sametti-väskyn, jota hän pyysi hänen
+kantamaan; tämän jälkeen he menivät portaista alas ja astuivat
+katettuun venheesen; ja soutajille mitään käskyjä antamatta he ennen
+pitkää nopeasti liukuivat eteenpäin laineitten ylitse. Ohitse kulkevien
+pursien loiskina ja kuljettajien satunnaiset huudot huomauttivat
+Alroy'ta, joka ei voinut eroittaa mitään, että heidän matkansa hetken
+aikaa kävi pitkin jotakin kaupungin pääkatua; mutta vähitellen äänet
+kuuluivat harvemmin ja lopulta kokonaan hiljenivät, siksi kuin kaikki,
+mikä tapasi hänen korvaansa, oli heidän omien soutajiensa säännölliset
+ja yksitoikkoiset aironvedot.
+
+Viimein, kun melkein tunti oli mennyt siitä kuin he lähtivät
+matkalle, venhe pysäytettiin ja sidottiin kiinni johonkin laituriin.
+Sivu-varjostimet vedettiin pois, ja Honain ja hänen kumppaninsa
+nousivat maalle.
+
+Matala, mutta hyvin avara rakennus, johon oli maalattu valkoisia ja
+kultaisia arabeskeja, säännötön, mutta ihantava muodoltansa, useilla
+vähäisillä kupoleilla ja korkeilla, hoikilla torneilla kohosi
+sypressilehtojen keskeltä leveän ja hiljaisen joen rannalta. Väkevä
+virta oli vienyt heidät kauas kaupungista, joka oli näkyvissä, vaikka
+etäältä. Ei ollut mitään asuntoa, ei mitään inhimillistä olentoa
+lähipaikoilla. Vastapäinen ranta oli aidattu puutarhoiksi. Ei yhtä
+venhettäkään kulkenut ohitse.
+
+Viitaten Alroy'ta seuraamaan itseänsä, mutta vielä äänetönnä Honain
+astui vähäisen portin luo, jota hän kolkutti. Heti avasi tämän
+yksinäinen Nubialainen, joka kumarsi nöyrästi, kun vieraat menivät
+sivuitse. He astuivat matalaa ja hämärää käytävää, jonka holvikatto oli
+koristettu kohokuvilla, siksi kuin he saapuivat kilpiönkuorella ja
+perlemolla päällistetylle ovelle. Tässä Honain, joka kävi edellä,
+kääntyi Alroy'n puoleen ja lausui: "mitä hyvänsä tapahtunee ja kuka
+hyvänsä puhutellee sinua, jos sinä rakastat minun ja omaa henkeäsi, älä
+vastaa mitään."
+
+Ovi avaantui, ja he tulivat suunnattoman suureen, komeaan saliin.
+Kirjavat, marmoriset pylväät ylenivät punaisesta ja sinisestä
+saman-aineisesta permannosta ja kannattivat kaaritettua, ympyriäistä
+ja kuviin leikattua kattoa, joka hohti purpurasta ja kullasta.
+Suihkulähteen ympärillä, joka äärettömän isosta lazurisäiliöstä
+purskutti vettänsä viidenkymmenen jalan korkealle, venyi vähäisillä,
+keltaisilla Barbarian matoilla joukko nubialaisia eunukkeja, jotka
+olivat puetut uhkeihin purpura- ja kultavärisiin vaatteisin ja
+varustetut norsunluisilla sotatapparoilla, joitten varret olivat
+kaunistetut kalliilla arabeskeillä ja somasti pistivät silmiin sinisten
+ja kiiltävien terien rinnalla.
+
+Eunukki-vartioston päällikkö nousi, kun hän näki Honainin, ja tervehti
+häntä painaen kättään päätänsä, suutansa ja sydäntänsä vastaan. Kalifin
+lääkäri käski kädellään Alroy'n odottaa, astui muutamia askelia
+eteenpäin ja alkoi hiljaisella äänellä puhutella eunukkia. Muutamien
+silmänräpäysten perästä tämä upseeri palasi entiselle paikallensa, ja
+viitaten Alroy'ta luoksensa Honain meni salin poikki.
+
+Edeten avonaisen holviston läpitse he saapuivat neliskulmaiseen
+ruusutarhaan, jossa vilottelevat vedet ympäröivät jokaista
+kukkaislavaa, ja joka uiskenteli ikäänkuin taikasaari jollakin
+vedenneitojen merellä. Aaltojen läikkynä ja kukkien lemut yhdistyivät
+ja synnyttivät nukuttavan vaikutuksen, jota Alroy ainoastaan kiihkeän
+ja kummallisen uuteliaisuutensa kautta voi vastustaa. Liikkuen
+eteenpäin pitkin sievää ja sirotekoista pylväskäytävää, joka liitti
+salin muihin rakennuksen osiin, he seisahtuivat korkean ja komean
+portin eteen.
+
+Tämä kuun valaisema portti oli kolmenkymmenen jalan korkea, oli tehty
+viheriästä ja punaisesta jaspisharkosta ja leikattu noitten
+Saraceneille mieluisien, fantastillisesti aaltoilevien kaarten
+kaltaiseksi. Taitava tekiä oli käsittänyt sen edun, jota kalliin kiven
+punaiset suonet tarjosivat hänelle, ja oli rohkeasti kohottamalla
+muodostanut nämät kahdeksi isoksi ja kiverteleväksi käärmeeksi, jotka
+sujauttivat pystyharjaiset päänsä ja kiiluvat silmänsä Honainia ja
+hänen kumppaniansa päin.
+
+Kalifin lääkäri veti tikarinsa vyöltänsä ja koputti sillä kolmasti
+toisen käärmeen päätä. Jykeä portti aukeni kumisten, ja heidän
+edessänsä seisoi abyssinialainen jättiläinen, joka piti karjuvaa
+leijonaa kahleista kiinni.
+
+"Hiljaa, Harun!" lausui Honain eläimelle ja nosti samalla kättänsä,
+jolloin peto äänetönnä kyykistyi maahan. "Arvokas Morgargon, minä tuon
+sinulle muistolahjan." Abyssinialainen näytti hampaansa, isommat ja
+valkoisemmat kuin leijonan, kun hän irvistellen vastaan-otti kohteliaan
+Honainin antimen; ja hänen suustansa kuului muutamia outoja ääniä,
+mutta hän ei kyennyt puhumaan, sillä hän oli mykkä.
+
+Jaspisportti laski kumppanit pitkään, korkeaan ja holvitettuun
+kammioon, jota avarat, maalatut lasi-ikkunat valaisivat. Silkki- ja
+hopeatapetit riippuivat seinissä, eriskummaiset matot peittivät
+laattian ja tavattoman suuria sohvia oli asetettu pitkin seiniä. Ja
+näin he astuivat samanmuotoisten huoneitten läpitse, joista nähtiin
+muutamista, että niissä oli äsken asuttu, kunnes he tulivat toiseen
+neliskulmaan, jonka aivan omituinen suihkulähde melkein täytti. Tämä
+nousi kultaisesta säiliöstä, joka oli koristettu helmillä, ja sitä
+ympäröitsi kaikenlaisten harvinaisten nelijalkaisten eläinten kuvat,
+veistettyinä mitä kalliimmista aineista. Tuossa kultainen tiikeri
+säihkyvin rubinisilminensä ja virtailevin opaliviiruineen hiipi
+verisistä pidoistansa virvoittavan veden reunalle; tässä giraffi
+kohotti hoikkaa hopeakaulaansa keskellä kaikenmoisia metsän-asukkaita,
+ja komeat apinajoukot, kiiltäen kalliista kivistä, lepäsivät jos
+jossakin kummallisessa asemassa säiliön partaalla.
+
+Suihkulähde itse oli kultainen ja hopeinen puu, joka levitti kaikkialle
+lukemattomia oksiansa. Nämät olivat täynnä kaikenlaatuisia kummallisia
+lintuja, joitten höyheniksi oli osaavasti kuvattu samanvärisiä kalliita
+kiviä, ja jotka visertelivät kauniita nuotteja, kun ne vuodattivat
+nokistansa sointusaa ja jäähdyttävää elementtiä.
+
+Suurella vaivalla Alroy voi olla kummastuksesta äännähtämättä, mutta
+alati valpas Honain kääntyi hänen puoleensa, sormi painettuna suuta
+vastaan, ja jättäen neliskulman he saapuivat puutarhoihin.
+
+Korkeat terrassit, mustat sypressiryhmät, suikertelevat akasiakäytävät,
+kaukaa katsoen ääretön paradisi, ja paikoin joku hohtava paviljongi tai
+komea kioski! Virralta katsoessaan Alroy ei voinut arvata itse palatsin
+suuruutta. Se näytti rajattomalta, ja varma oli, että he eivät olleet
+nähneet kuin varsin vähäisen osan siitä. Kun he liikkuivat edelleen,
+torvien ääni äkkiä kaikkui. Se lähestyi lähestymistään yhä lujempana:
+ennen pitkää likenevän ratsasjoukon töminä kuului. Honain veti Alroy'n
+syrjille. Joku seurue näkyi tulevan pimeästä sypressilehdosta. Neljä
+sataa miestä talutti yhtä monta valkoista verikoiraa, joitten
+kaulavitjat olivat kullasta ja rubineista. Näitten perästä tuli sata
+miestä, itsekukin pitäen yhtä peitettyä haukkaa; sitten kuusi
+hevosmiestä kalliissa puvuissa; tuosta yksityinen ratsastaja, istuen
+tähti-otsaisen hevosen selässä. Ratsastaja oli keski-ikäinen, kaunis ja
+arvokkaan näköinen. Hänen asunsa oli yksinkertainen, mutta hänen
+jahtikeihäänsä varsi oli kokonaan timanteista ja sen terä kullasta.
+Häntä seurasi parvi arabialaisia eunukkeja tulipunaisissa vaatteissa,
+norsunluiset sotatapparat kädessä; ja tähän seurue päättyi.
+
+"Kalifi", lausui Honain hiljaisella äänellä, kun he olivat ratsastaneet
+ohitse, pannen samalla sormensa huulilleen kysymyksiä estääksensä. Tämä
+oli ensimäinen ilmoitus Alroy'lle siitä, mitä hän jo oli varonut, että
+hän oli oikea-uskoisten hallitsiain palatsissa.
+
+Molemmat kumppanit poikkesivat jylhälle ja polveilevalle polulle, joka
+hiukan ajan perästä saatti heidät vähäiselle ja vienosti viettävälle
+aukealle paikalle, jota isot seeteripuut ympäröivät. Lakealla nähtiin
+yksi kioski, pitkä rakennus useilla ikkunoilla, joita varjostimet ja
+esiin pistävä katto suojelivat. Kioski oli tehty valkoisesta ja
+viheriästä marmorista, siihen noustiin astuimilla, jotka kävivät pitkin
+rakennusta, toinen valkoisesta, toinen viheriästä marmorista ja melkein
+peittyneenä ruusupensaisin. Honain meni yksinään näitä portaita ylös,
+ja astui sisään kioskiin. Hetken perästä hän katsahti ulos ikkunasta ja
+viittasi Alroy'ta. David lähestyi, mutta peläten jonkunlaista
+varomattomuutta Honain kohtasi häntä ja sanoi hänelle matalalla
+kuiskauksella: "muista, että olet kuuro, mykkä ja eunukki." Alroy'n oli
+vaikea pysyä hymyilemättä, ja Vankeuden Ruhtinas ja kalifin lääkäri
+astuivat yhdessä kioskiin. Kaksi hunnulla verhottua naista ja kaksi
+vartioväen eunukkia otti heidät vastaan eteishuoneessa. Ja nyt he
+tulivat semmoiseen huoneesen, joka oli melkein koko kioskin pituinen ja
+aukeni toiselta puolen puutarhoja päin; toista puolta kannatti
+norsunluinen seinä. Tämän seinän komeroihin oli maalattu viheriäisiä
+freskokuvia ja jokaiseen asetettu ruusupensas. Jokainen komero oli
+myöskin peitetty miltei näkymättömällä kultaisella ristikolla, joka
+säilytti yhden satakielen ja saatti tämän pysyväiseksi sen ruusun
+suhteen, jota hän rakasti. Jokaisen komeron juurella oli suihkulähde,
+mutta veden asemesta joka säiliö oli täynnä puhtainta elävää hopeaa.
+Kioskin katto oli tehty perlemosta, jota oli kirjaeltu kilpiönkuorella;
+permanto, harvinaisesta marmorista ja kalliista kivistä kudottu
+mosaiki, asetti näkyviin mitä suloisimpia hedelmiä ja ihanimpia kukkia.
+Tälle permannolle georgialainen paagi vähän väliä ripoitti virvoittavia
+hajuvesiä. Komean huoneen toisessa päässä oli vaalean viheriä
+silkkidivani, koristettuna helmillä ja peitettynä valkoisilla ja
+kullankeltaisilla satinityynyillä. Yhdellä tämmöisellä, keskellä
+divania, istui tyttö, silmät miettien kiintyneinä persialaiseen
+runovihkoon, joka oli hänen polvellansa, toinen käsi leikiten helmistä
+ja smaragdeista liitetyllä rukousnauhalla, toinen pitäen pitkiä
+kultaisia ketjuja, joihin valkea metsäkauris oli sidottu.
+
+Tyttö katsahti ylös, kun Honain ja hänen kumppaninsa astuivat sisään.
+Hän oli aivan nuori, yhtä nuori kuin Alroykin. Hänen pitkät,
+vaaleanruskeat hiuksensa kohosivat korkealta, valkoiselta otsalta, joka
+oli peitetty sinisillä suonilla, ja valuivat helmillä nidottuina hänen
+hartioillensa. Hänen silmänsä olivat hyvin isot ja tumman siniset;
+hänen nenänsä vähäinen, mutta korkea ja kaareva. Hänen kasvojensa
+kauneus oli häikäisevä, ja, kun hän katseli ylös ja tervehti Honainia,
+hänen hohtavat poskensa kävivät kuoppihin, jotka viehättivät vielä
+enemmän, koska ne eivät sointuneet hänen kasvojensa yleiseen luontoon,
+jossa ilmaantui ylpeys ja pilkka. Hän oli puettu karmosinipunaiseen
+silkkihameesen ja hänen uumillansa oli viheriäinen shaali, josta
+vähäisen tikarin timanttikahva pilkisteli. Hänen pyöreät, valkoiset
+käsivartensa näyttivät erittäin vähäisiltä, kun ne sattumalta
+välähtivät esiin isoista, väljistä hioistansa. Toisen peittivät
+juvelit, mutta oikea oli aivan paljas.
+
+Honain likeni ja kumartaen suuteli tytön tarjoamaa kättä. Alroy
+vetäytyi takaperin.
+
+"Minulle kerrottiin, että Maailman Ruusu hiutui tänä aamuna", lausui
+lääkäri ja kumarsi taas hymyillen, "ja hänen orjansa kiiruhti hänen
+käskystänsä häntä hoitamaan."
+
+"Oli etelätuuli. Tuuli on kääntynyt, ja Maailman Ruusu voi paremmin",
+vastasi tyttö nauraen.
+
+Honain koetti hänen suontansa.
+
+"Säännötön", lääkäri lausui.
+
+"Niinkuin minä itse", vastasi tyttö. "Onko tuo joku uusi orja?"
+
+"Äsken ostettu, ja hyvä saalis. Hän on kaunis, hänellä on se etu, että
+hän on kuuro ja mykkä eikä tee minkäänlaista vahinkoa."
+
+"Se on paha", vastasi tyttö; "näyttää siltä kuin kaikki kauniit ihmiset
+olisivat syntyneet joutaviksi. Minä esimerkiksi."
+
+"Huhu kuiskailee kuitenkin ihan toista", lääkäri virkki.
+
+"Kuinka niin?" kysyi tyttö.
+
+"Nuori Karamanian kuningas."
+
+"Mitä vielä! minä olen päättänyt inhota häntä. Barbari!"
+
+"Sankari!"
+
+"Oletteko koskaan nähnyt häntä?"
+
+"Olen."
+
+"Onko hän kaunis?"
+
+"Niinkuin yli-enkeli."
+
+"Ja rikas?"
+
+"Eikö hän ole voittaja? Koko maailman aarteet tulevat teille."
+
+"Minä olen kyllästynyt komeuteen. Minä rakennutin tämän kioskin sitä
+unhottaakseni."
+
+"Se ei ole ensinkään komea", lausui Honain katsoen ympärillensä
+hymyillen.
+
+"Ei", vastasi tyttö itsetyytyväisellä muodolla; "tässä kumminkin voi
+unhottaa sen onnettomuuden, että on prinsessa."
+
+"Se kai on suuri onnettomuus", lisäsi lääkäri.
+
+"Ja kuitenkin se varmaan on ainoa välttäväinen kohtalo", vastasi tyttö.
+
+"Epäilemättä", jatkoi Honain.
+
+"Ainakin meidän onnettomalle sukupuolelle."
+
+"Kovin onnettomalle."
+
+"Jospa vaan olisin mies!"
+
+"Mikä sankari te olisitte!"
+
+"Minä eläisin loppumattomissa seikkailuksissa."
+
+"Sitä minä en ollenkaan epäile."
+
+"Oletteko hankkineet minulle nuot kirjat?" kysyi prinsessa vilkkaasti.
+
+"Ne ovat orjallani", Honain vastasi.
+
+"Näyttäkäät ne heti minulle."
+
+Honain otti Alroy'lta väskyn ja levitti prinsessan eteen sen sisällön
+-- juuri ne kreikkalaiset runoelmat, joita kauppias Ali oli toimittanut
+hänelle.
+
+"Minä olen väsynyt runouteen", sanoi prinsessa silmäillen kalliita
+kirjoja ja sysäten niitä pois luotansa. "Minun tekee mieli katsoa
+mailmaa."
+
+"Siihen te pian väsyisitte", vastasi lääkäri.
+
+"Luullakseni yhteinen kansa ei koskaan väsy", jatkoi prinsessa.
+
+"Paitsi työhön", sanoi lääkäri; "huoli heidät hengissä pitää."
+
+"Mitä huoli on?" kysyi prinsessa hymyillen.
+
+"Se on yksi jumala", vastasi lääkäri, "näkymätön, mutta kaikkivaltias.
+Se ryöstää kukat poskilta ja nopeuden suonista -- se viepi ruokahalun
+ja muuttaa hiukset harmaaksi."
+
+"Se ei siis olekaan mikään tosi-jumala", lausui prinsessa, "vaan
+epäjumala, jonka me itse luomme. Minä olen oikea mahomettilainen enkä
+tahdo palvella sitä. Kerro minulle uutisia, Honain."
+
+"Nuori Karamanian kuningas --"
+
+"Taas! tuo barbari! Te olette hänen palkkalaisensa. Minä en huoli
+hänestä. Sitäkö varten jättäisin tämän vankeuden, että joutuisin
+toiseen -- miksi muistutatte minua siitä? Ei, kallis Hakim, jos minä
+ollenkaan menen miehelle, minä menen vapaaksi päästäkseni."
+
+"Mahdotonta", vastasi Honain.
+
+"Äitini oli vapaa, kunnes hän rupesi kuningattareksi ja orjaksi. Minä
+aion päättää niinkuin hän alkoi. Te tiedätte, mitä hän oli."
+
+Honain tiesi hyvin, mutta oli liian viisas sitä ilmoittamaan.
+
+"Rosvon tytär", prinsessa jatkoi, "joka taisteli isänsä vieressä. Se
+vasta elämää on! Minun täytyy ruveta rosvoksi. Se on luonnossani. Minä
+tahdon kuulla kohtaloni, Honain. Te olette astrologi; ennustakaat se."
+
+"Minä olen jo syntymätähteänne tutkistellut. Teidän tähtenne on
+kometi."
+
+"Se aavistaa hyvää; suuria meteleitä ja epävakaista loistoa. Minä
+soisin olevani tähti", lisäsi prinsessa syvällä, täysinäisellä äänellä
+ja ajattelevalla muodolla; "tähti kirkkaalla, sinisellä taivaalla,
+ihana ja vapaa. Honain, Honain, metsäkauris on katkaissut ketjunsa ja
+syö nyt ruusujani."
+
+Alroy riensi esiin ja otti kiinni sievän tyhjäntoimittajan.
+
+Honain loi hätääntyneen silmäyksen häneen; prinsessa vastaan-otti
+ketjut Alroy'n kädestä ja katseli häntä tarkastellen.
+
+"Mitkä kauniit silmät tuolla otus-paralla on!" huudahti prinsessa.
+
+"Metsäkauriillako?" lääkäri kysyi.
+
+"Ei, orjallanne", vastasi prinsessa.
+
+"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein,
+että hän ymmärtää puheeni."
+
+"Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi
+rohkeata käytöstänsä."
+
+"Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen
+kaino; enkö minä ole?"
+
+"Kyllä", vastasi Honain.
+
+"Ja hupainen?"
+
+"Aivan."
+
+"Minä vihaan hupaisia ihmisiä. Ei ole kuitenkaan mikään niin hyvä kuin
+suora unteliaisuus."
+
+"Ei olekaan", vastasi Honain.
+
+"Päivät kuluvat niin levollisesti semmoisessa seurassa."
+
+"Niin tekevät", lausui Honain.
+
+"Ei mitään melskeitä; ei mitään pahaa menoa."
+
+"Ei ensinkään."
+
+"Minä olen päättänyt, etten pidä kuin rumia orjia."
+
+"Te olette aivan oikeassa."
+
+"Honain, ettekö te koskaan väitä minua vastaan? Te tiedätte varsin
+hyvin, että minulla on kaikkein kauniimmat orjat koko maailmassa."
+
+"Kaikki sen tietävät."
+
+"Ja te tiedätte, että minä olen suuresti mieltynyt teidän viimeiseen
+ostoonne, joka kertomuksenne mukaan on erinomaisen sovelias minulle.
+No, ettekö te suostu siihen."
+
+"Kyllä; minä en epäile, että teidän korkeutenne on katsova häntä
+erittäin soveliaaksi, ja totta sanoakseni, harva asia ilahuttaisi minua
+enemmän kuin jos saisin tarjota hänet teille; mutta minä jouduin
+taannoin niin pahaan epäsuosioon tuon Cirkassialaisen tähden, että --"
+
+"Oi! jättäkäät se asia minun haltuuni", prinsessa lausui.
+
+"Varsin mielelläni", vastasi lääkäri ja käänsi puheen toisaalle; "ja
+kun Karamanian nuori kuningas saapuu Bagdadiin, teidän sopii tarjota
+hänet lahjaksi hänen majesteetillensa."
+
+"Erinomaisen hupaista! ja kuningas on todella sorea ja nuori niinkuin
+urhoollinenkin; mutta onko hänellä mitään kauneuden tuntoa?"
+
+"Teillä on kylläksi teitä molempia varten."
+
+"Jospa hän vaan tahtoisi ryhtyä sotaan Kreikkalaisia vastaan!"
+
+"Miksi olette niin kiivas Kreikkalaisparkoja vastaan?"
+
+"Te tiedätte, että he ovat uskottomia. Paitsi sitä, he ehkä
+voittaisivat, ja silloin minulla olisi se huvi, että pääsisin
+vangiksi."
+
+"Oivallista!"
+
+"Viehättävää! minä saisin nähdä Konstantinopolin ja päästä keisarin
+puolisoksi."
+
+"Päästä keisarin puolisoksi!"
+
+"Epäilemättä. Tietysti hän rakastuisi minuun."
+
+"Tietysti."
+
+"Ja sitten -- ja sitten, minä valloittaisin Parisin!"
+
+"Parisin!"
+
+"Te olette käyneet Parisissa?"
+
+"Olen minä."
+
+"Miehet elävät sisäänsuljettuina siellä", lausui prinsessa hymyillen,
+"eikö niin? ja naiset tekevät, mitä he tahtovat?"
+
+"Te teette aina, mitä mieleenne johtuu", sanoi Honain nousten.
+
+"Te lähdette pois?"
+
+"Minun täällä käyntini eivät saa kestää liian kauan."
+
+"Jääkäät hyvästi, rakas Honain!" lausui prinsessa synkkämielisellä
+muodolla. "Te olette ainoa koko Bagdadissa, joka pystyy mitäkään
+ajattelemaan, ja te jätätte minun. Minun kohtaloni on surkea, koska
+kaikki vaikuttaa minun tunteisini enkä minä ole mitään. Nämät kirjat ja
+kukat, nämät suloiset linnut ja tämä kaunis metsäkauris -- ei!
+runoiliat kirjoittakoot mitä hyvänsä, mutta kuinka iloisesti luopuisin
+kaikista näistä vaiti-olon koreista lohdukkeista, jos vaan saisin elää
+tuntikauden vapaana. Minä kirjoitin eilen muutamia säkeitä itsestäni;
+ottakaat ne ja antakaat kaupungin taitavimman kopioitsian piirtää ne
+minulle hopeisilla kirjaimilla punaisen sinertävällä pohjalla, kaunis
+köynnös ympäri; minä jätän sen teidän suunniteltavaksenne. Hyvästi!
+Tule tänne, mykkä." Alroy astui esiin, kun prinsessa viittasi, ja
+lankesi polvilleen. "Tuossa, ota tämä rukousnauha isäntäsi ja mustien
+silmiesi tähden."
+
+Kumppanit lähtivät pois ja saapuivat äänettöminä venheensä luo. Aurinko
+oli laskemallansa. Muezzien sointuisa ja raikas ääni kaikkui komean
+kaupungin lukemattomista minareteistä. Honain veti syrjään purren
+varjostimet. Bagdad kohosi heidän eteensä summattoman suurina, uhkeina
+rakennusryhminä, sijaiten keskellä lehtoja ja puutarhoja. Ääretön
+väkijoukko, jota virkistyttävä hämärä houkutteli ulos, liikkui kaikilla
+tahoilla. Välkkyvällä virralla nähtiin kimaltavia kalkeja, loistavilla
+pengermillä koreita ihmisjoukkoja. Prameus ja valta ja hekuma ja
+kauneus asettui heidän eteensä viehättävimmässä muodossaan, ja Alroy'n
+sydän mukaantui tähän suuruuteen.
+
+"Mainio näky!" lausui Vankeuden Ruhtinas.
+
+"Aivan toisenlainen kuin Hamadanin", arveli kalifin lääkäri.
+
+"Tänään olen minä nähnyt ihmeitä", lisäsi Alroy.
+
+"Maailma avautuu sinulle", sanoi Honain.
+
+Alroy ei vastannut mitään; mutta tuokion perästä hän kysyi epäilevällä
+äänellä: "Kuka tuo tyttö oli?"
+
+"Prinsessa Schirene", vastasi Honain; "kalifin lempitytär. Hänen
+äitinsä oli Georgialainen ja uskoton."
+
+
+VI.
+
+Kuutama valaisi Alroy'ta, joka makasi vuoteellansa, peittäen kasvojansa
+toisella käsivarrellaan. Hän makasi liikahtamatta, mutta ei nukkunut.
+
+Hän nousi ja astui edestakaisin huoneessa levottomin askelin. Välisti
+hän seisattui ja katseli permantoa mietteisin vaipuneena. Hän lähestyi
+ikkunaa ja jäähdytti kuumaa otsaansa sydän-yön ilmassa.
+
+Tunti kului, mutta yhä nuori Vankeuden Ruhtinas pysyi samassa asemassa.
+Yhtäkkiä hän kääntyi porphyripöydän puoleen ja tarttuen kalliskiviseen
+rukousnauhaan painoi sitä huuliansa vastaan.
+
+"Unelmieni henki tulee viimein; se kuva, jota olen huokaillut ja
+ikävöinnyt; se kuva, joka esiintyi noissa kirkkaissa nä'yissä, jolloin
+ummistin silmäni tämän synkän maailman kolkoilta varjoilta."
+
+"Schirene! Schirene! täällä, tässä yksinäisyydessäni minä vuodatan
+sinun eteesi intohimoni, kauan pidätetyn -- koko elämäni intohimon, ei
+minkään tavallisen elämän, vaan semmoisen, joka on täynnä syviä
+tunteita ja synnyttäviä ajatuksia. Voi ihana! voi ihanaa ihanampi!
+sillä sinä olet minulle niinkuin häiritsemätön uni -- miks'et sinä ole
+minun, miksi me kadotamme silmänräpäystäkään kunniakkaasta elämästämme
+ja poistamme kohtalostamme puolen sen autuudesta?"
+
+"Mieletön, mieletön, oletko unhottanut? Kopissansa olevan vangin
+ihastus, jolta huima mielenkuvitus hetkeksi riistää hänen kahleensa!
+Kalifin tytär ja -- Juutalainen!"
+
+"Anna minulle isieni valtikka!"
+
+"Hornaan kaikki talismanit! Minä en tarvitse muuta innostusta kuin
+hänen muistonsa, ei muuta taikausta kuin hänen nimensä. Taivasten
+kautta, minä tahdon astua tähän jaloon kaupunkiin voittajana tai
+kuolla."
+
+"No, mitä elämä on, sillä mietintö yhtyy aina minun himoihini -- no,
+mitä elämä on! Heitä sattumukset koirille ja tempaa pois valhemuoto
+väärältä yhteiskunnalta! Tässä seison minä, sankari, jonka äly keksii
+kaikki, jonka sydän on täynnä ääretöntä rohkeutta, jolla on nuoruutta,
+jäntevyyttä, kuuluisa syntyperä ja semmoinen ulkomuoto, joka on
+saattanut monen armaan heimokuntamme tytön painamaan alas kaunista
+päätänsä Hamadanin suloisella lähteellä, ja minä olen -- minä en ole
+mitään."
+
+"Pois koko yhteiskunta! se ei ole tehty minua varten. Minä synnytän
+oman yhteiskuntani ja olen se jumaluus, jota toisinaan uneksin."
+
+"Me luomme kohtalomme ja nimitämme sitä sallimukseksi. Sinä puhuit
+viisaasti, Honain. Sinä, viekas Sadusealainen! Pyhä veri virtasi isieni
+suonissa eivätkä he toimittaneet mitään; mutta minulla on käsivarsi,
+joka on kasvanut valtikkaa pitämään, ja minä aion voittaa tämmöisen
+itselleni."
+
+"Minä en voi epäillä voittoani. Voitto on osa minun olemisestani. Minä
+olen syntynyt kunniaa varten, niinkuin puu on syntynyt tuottamaan
+hedelmiä taikka levittämään kukkiansa. Teko on tehty. Kun se on
+päätetty, se on myöskin tehty. Minä tahdon kohdata suurinta kruunattua
+esi-isääni, vieläpä hänen hautakammiossansa. Mahtava Salomon! hän nai
+Faraonin tyttären. Haa! mikä tulevaisuus koittaa toiveilleni.
+Ennusmerkki, oivallinen ennusmerkki!"
+
+"Taivas ja maa yhtyvät luomaan onneani. Surullinen nuoruuteni, jota
+olen niin usein kironnut, minä tervehdin sinua -- sinä olit kunniakas
+valmistus; ja kun minä, joka en taipunut ympäröivään elämään, pidin
+itseäni typeränä, minä nyt huomaan, että olin mitä omituisin olento.
+Taivaitten kautta, minä olen iloinen; ensikerran elämässäni olen
+iloinen. Minun tekisi mieli nauraa ja taistella ja juoda. Minä olen
+uudestaan syntynyt; minä olen toinen olento; minä olen mieletön!"
+
+"Oi! aika, suuri aika, maailma puhuu valhetta sinusta. Se sanoo sinua
+nopeaksi. Minusta näytät kummallisen hitaalta. Lennä, suuri aika, ja
+tuo minulle siivilläsi valtikkani!"
+
+"Kaikki on vielä tehtävä. Rasittava ajatus. Minun mielikuvitukseni
+välisti voipuu ja raukenee, ikäänkuin ihana ja uupunut lintu, ja
+silloin minä olen hukassa. Nuori Karamanian kuningas, nuorekas sankari!
+Minä soisin hänen olleen Alschirokin! Pelkkä nimikin kirvellyttää
+sydäntä. Voi! koetukseni eivät ole vielä alkaneetkaan. Jabaster
+varoitti minua: tuo hyvä, rehellinen Jabaster. Hänen talismaninsa
+painaa rajua sydäntäni ja näyttää varottavan minua. Minä olen vaarassa.
+Kerskaten seison täällä, täyttäen huolimatonta ilmaa turhilla sanoilla,
+sillä välin kuin kaikki on toimittamatta. Minä käyn saamattomaksi.
+Nuori Karamanian kuningas! No, mitä minä olen tämän ruhtinaan rinnalla?
+Ei mitään, paitsi omissa ajatuksissani. Kansakkaassa basaarissa he
+eivät katsoisi minua soveliaaksi pitämään kiinni hänen jalustimestansa
+taikka kantamaan hänen varvaskenkiään -- oi! tätä taisteloa, tätä
+alinomaista, katkeraa, loppumatonta taisteloa kohtaloni ja unelmieni
+välillä! Miksi minä ensinkään olen? taikka, koska minä olen, miks'ei
+minua tunnusteta semmoiseksi kuin minä tahtoisin olla?"
+
+"Suloinen ääni, joka Jabasterin kaukaisessa luolassa laskeusi alas
+pyhästä kodistasi tuolta ylhäältä kuiskaten lohdutusta, soi'os
+uudestaan! Lausu'os taas hiljaisia kutsumuksiasi yksinäiseen korvaani
+ja karkoita pois nämät ajatukset, jotka vainoavat minua -- ajatukset,
+mustat ja hämärät kuin julmat petolinnut, jotka väijyvät sankaria ja
+odottavat hänen kukistustansa ja riemuitsevat, koska he urhoollisen
+voittivat. Näissä väekkäissä kaupungeissa on jotakin turmiollista. Usko
+kukoistaa erämaassa."
+
+Hän heittäysi vuoteellensa ja painaen alas päätänsä näytti vaipuvan
+mietintöön. Hän kavahti ylös ja tarttuen tauluseensa kirjoitti siihen
+seuraavat sanat:
+
+"Honain, minä olen ollut kaiken yötä niinkuin David Ziphin korvessa;
+mutta Herrani avun kautta olen voittanut. Minä pakenen tästä
+vaarallisesta kaupungista hänen asioillensa, joita olen liian paljon
+laimin lyönyt. Älä koeta tavoittaa minua, vaan vastaan-ota
+kiitollisuuteni."
+
+
+
+
+KUUDES OSA.
+
+
+I.
+
+Paahtava aurinko, sininen ja polttava taival, joka taholla korkeita,
+jylhiä vuorenselänteitä, mustia rotkoja, syviä onkaloita, pohjattomia
+kuiluja!
+
+Yksityinen olento liikkui etäällä. Nääntyen ja ponnistellen pilgrimi
+verkalleen kiipesi jyrkkää ja kivistä polkua ylös.
+
+Helteisinä hetket vierivät; pilgrimi saapui viimein vuoren huipulle,
+vähäiselle ja ryhmyiselle ylängölle, joka oli täynnä summattoman suuria
+murenneita ja kuumentuneita kallionlohkareita. Kaikki oli autiota: ei
+mitään lähdettä, ei mitään nurmea; linnut ja hyönteiset olivat yhtä
+äänettöminä. Kuitenkin tämä oli vuoren huippu: ei mitään korkeampaa
+kukkulaa kohonnut mistään; pilgrimi pysähtyi ja hengitti huokeammin, ja
+vieno hymy ilmestyi hänen voipuneissa ja juhlallisissa kasvoissaan.
+
+Hän levähti hetken; hän otti laukustaan muutamia heinäsirkkoja ja
+hunajaa ja vähäisen vesileilin. Hänen ateriansa oli lyhyt ja
+yksinkertainen. Hänen palava halunsa päästä määräpaikalle ennen yön
+tultua pakoitti häntä kulkemaan eteenpäin. Ennen pitkää hän oli astunut
+ylängön poikki ja alkoi mennä vuorta alaspäin. Yksinäinen öljypuu tuli
+näkyviin, tuosta kokonainen ryhmä, ja pian ryhmät muuttuivat lehdoksi.
+Hänen tiensä polvitteli mieluisassa ja kauan kaivatussa siimeksessä.
+Hän tuli ulos lehdosta ja huomasi, että hän oli käynyt vuorenkylkeä
+alas enemmän kuin puoliväliin. Tämä päättyi äkisti kovin pimeään ja
+soukkaan rotkoon; toiselta puolen nousi vuori, jonka korkeata rinnettä
+seppelöitsi kaupunki, sievästi yleten loivalta kalteelta.
+
+Ei voisi ajatella mitään niin autiota, kolkkoa eikä kauhistavaa kuin
+ympäröivää maisemaa, jota ei ainoakaan viljelyksen jälki valaissut.
+Kaupunki seisoi ikäänkuin viimeinen gladiatori häviön amfiteaterilla.
+
+Sitä ympäröitsi korkea, torneilla varustettu muuri, jonka
+rakennustapa oli pilgrimille tuntematon: portteja vipusiltoineen ja
+nostoristikkoinensa, neliskulmaisia torneja, ja ampumareikiä
+joutsimiehiä varten. Etuvartiat, puettuina teräkseen ja kiiltäen
+auringonlaskussa, astuivat säännöllisillä väli-ajoilla valppaina pitkin
+muuria, ja eräästä korkeasta tornista liehui lippu, lumivalkoinen
+lippu, punainen risti keskellä!
+
+Vankeuden Ruhtinas näki viimein isiensä kadotetun pääkaupungin.
+
+
+II.
+
+Muutamia kuukausia takaperin tämmöinen näkö olit sytyttänyt kaikki
+Alroy'n salaiset intohimot; mutta aika ja kärsiminen ja katkera kokemus
+olivat jo vähän masentaneet Hebrealaisten ruhtinaan tulista mieltä. Hän
+katseli Jerusalemia, hän näki Davidin kaupungin, jota kristikunnan
+mahtavat soturit vartioivat ja jota puolikuun lukemattomat armeijat
+uhkasivat. Nuot kaksi maailman suurta puoluetta näytti taistelevan
+siitä saaliista, jonka valloittamista varten hän, yksinäinen vaeltaja,
+oli kulkenut erämaan halki. Jos kohta hänen uskonsa esti häntä
+yrityksensä mahdolliiuutta epäilemästä, tunsi hän kumminkin syvästi,
+että maailma oli aivan toisenlainen kuin hän oli Hamadanin puutarhoissa
+ja Kaukason kallioilla uneksinut, ja että, jos hänen tarkoituksensa
+menestyisi, se tapahtuisi vaan yhdellä ainoalla keinolla. Levollisena,
+ehkä vähän alakuloisena, mutta täynnä hurskasta nöyryyttä ja pyhää
+toivoa hän meni alas Josaphatin laaksoon, ja niin, sammuttaen janoansa
+Siloah'n lähteellä ja nousten vastapäiselle kunnaalle, David Alroy
+astui Jerusalemiin Sionin portin kautta.
+
+Häntä oli neuvottu, että se kaupungin-osa, joka oli jätetty hänen
+kansalaisillensa, oli lähellä tätä pääsötietä. Hän kyseli suuntaa
+vartialta. Tämä ei huolinut vastata häntä. Vanha ryysyihin puettu mies
+kulki ohitse ja viittasi häntä luokseen.
+
+"Mitä tahdotte, ystävä?" Alroy kysyi.
+
+"Te kuulustelitte kansalaistenne asuntopaikkaa. Te olette varmaan outo
+Jerusalemissa, koska luulitte, että Frankkilainen puhuisi Juutalaisen
+kanssa. Teidän kävi hyvin, kun ei teitä potkittu eikä kirottu."
+
+"Potkittu ja kirottu! Nuotko koirat --"
+
+"Hiljaa! hiljaa! Jumalan rakkauden tähden", lausui hänen uusi
+kumppaninsa kovin säikähtyneenä. "Oletteko lainanneet rahaa heidän
+päälliköllensä, koska puhutte näin? Jerusalemissa meidän kansamme puhuu
+ainoastaan kuiskaten."
+
+"Vähät siitä: ei sanat tätä pahaa paranna. Missä kaupungin-osamme on?"
+
+"Onko tämmöistä koskaan nähty! Hän puhuu niinkuin hän olisi
+Frankkilainen. Minä pelastan hänen, ennenkuin joku rautakinnas särkee
+hänen päänsä ja --"
+
+"Ystäväni, minä olen väsynyt. Kaupungin-osamme?"
+
+"Ketä te etsitte?"
+
+"Ylimmäistä rabbinia."
+
+"Tuotteko kirjeitä hänelle?"
+
+"Mitä se teihin koskee?"
+
+"Hiljaa! hiljaa! Te ette tiedä, mitä Jerusalem on, nuori mies.
+Heittäkää pois tämmöinen käytöstapa. Mistä tulette?"
+
+"Bagdadista."
+
+"Vai Bagdadista! Jerusalem ei ole Bagdad. Turkkilainen on peto, vaan
+kristitty on perkele."
+
+"Mutta kaupungin-osamme?"
+
+"Hiljaa! Te etsitte ylimmäistä rabbinia?"
+
+"Niin juuri!"
+
+"Rabbini Zimriäkö?"
+
+"Ehkä. Minä en tiedä siitä enkä pidä sillä väliä."
+
+"Te ette tiedä siitä ettekä pidä sillä väliä! Tämä ei ollenkaan sovi:
+te ette saa menetellä tällä tapaa Jerusalemissa. Älkäät sitä uskoko."
+
+"Mies, minä näen, että sinä olet joutava lörpötteliä. Neuvo minua
+meidän kaupungin-osaan ja minä maksan sinulle hyvästi -- taikka mene
+tiehesi."
+
+"Mene tiehesi! Oletko sinä Hebrealainen? koska sanot 'mene tiehesi'
+kaikille. Te tulette Bagdadista! Minä sanon teille jotain -- menkäät
+takaisin Bagdadiin. Te ette koskaan sovi Jerusalemille."
+
+"Teidän harmaa partanne varjelee teitä. Vanha houkkio, minä olen vasta
+tullut pilgrimi, joka olen sanomattomasti uupunut, ja te viivytätte
+minua tässä typerällä puheellanne!"
+
+"Typerällä puheellani! No! mitä tahdoitte?"
+
+"Johdata minut rabbini Zimrin luo -- jos se on hänen nimensä."
+
+"Jos se on hänen nimensä! Kaikki tuntevat rabbini Zimrin, Jerusalemin
+päärabbinin, Aaronin jälkeläisen. Meillä on vielä temppelimme, sanokoot
+mitä tahansa. Rabbini Zimri on viisas kirjan-oppinut."
+
+"Viheliäinen narri! Minä häpeän, että kärsivällisyyteni loppuu
+tuommoisen äijä höpelön tähden."
+
+"Narri! Höpelö! No kuka te olette?"
+
+"Semmoinen, jota ette voi arvatakaan. Älkäät tuhlatko enää sanoja, vaan
+viekäät minut esimiehenne luo."
+
+"Esimiehenne luo! teidän ei tarvitse mennä kauas. Minä en tunne ketään
+kansalaista, joka pitää päätänsä korkeammalla kuin minä, ja minua
+nimitetään Zimriksi."
+
+"Kuinka, päärabbini -- tuo suuri kirjanoppinut!"
+
+"Juuri hän; minä luulin, että olitte kuulleet jotakin hänestä."
+
+"Unhotetaan pois, mitä on tapahtunut, hyvä Zimri. Kun suuret miehet
+liikkuvat nimeänsä ilmoittamatta, he saavat välisti kuulla ankaria
+sanoja. Se on kalifin osa yhtä hyvin kuin teidänkin. Minä olen iloinen,
+kun saan tulla tuttavaksi niin mainion oppineen kanssa. Vaikka minä
+olen nuori ja huonoissa vaatteissa, minä olen jotenkin maailmaa kokenut
+ja kenties tuon ensi sabbatina synagogassa esiin enemmän dirhemejä kuin
+ehkä luulitte. Hyvä ja oppinut Zimri, minua haluttaisi ruveta sinun
+vieraaksesi."
+
+"Arvossa pidettävä nuorukainen! Ja hän puhuu nyt hiljaisesti ja
+lempeästi! Mutta olipa se oikein onni, että osasin olla saapuvilla.
+Hyvä -- mikä teidän nimenne on?"
+
+"David."
+
+"Varsin kunniallinen nimi -- hyvä David. Sattui kuitenkin hyvin, että
+olin läsnä, kun puhuttelitte vartiata. Juutalainen puhuttelee
+Frankkilaista, ja vieläpä vartiata! Ha! ha! ha! se on somaa. Kuinka
+rabbini Maimon on naurava! Sattui todella hyvin, no, eikö sattunut?"
+
+"Tosiaan, aivan oivallisesti."
+
+"Hyvä, se oli rehellisesti puhuttu! Tännepäin! tätä tietä. Ei se ole
+kaukana. Meitä ei ole monta kansalaista täällä, mutta parempi aika on
+tuleva -- parempi aika on tuleva."
+
+"Minä toivon sen. Tämäkö teidän porttinne on?"
+
+"Se on halpa. Jerusalem ei ole Bagdad, mutta te olette tervetullut."
+
+
+III.
+
+"Kuningas Pirgandicus astui niihin", lausui rabbini Maimon, "mutta ei
+kukaan hänen jälkeensä."
+
+"Ja milloin hän eli?" Alroy kysyi.
+
+"Hänen hallituksestansa on kerrottu Talmudissa", vastasi rabbini Zimri,
+"mutta Talmudissa ei ole mitään vuosilukuja."
+
+"Onko siitä kauankin?" kysyi Alroy.
+
+"Vankeuden jälkeen", vastasi rabbini Maimon.
+
+"Minä epäilen sitä", lausui rabbini Zimri, "taikka miksi häntä
+kuninkaaksi nimitettäisiin?"
+
+"Oliko hän Davidin huonekunnasta?" sanoi Alroy.
+
+"Kaiketi", lausui rabbini Maimon; "hän oli meidän suurimpia kuninkaita
+ja voitti Julius Caesarin."
+
+"Hänen valtakuntansa oli Afrikan pohjoisimmissa osissa", lisäsi rabbini
+Zimri, "ja on vielä tänäkin päivänä, jos vaan voisimme löytää sen."
+
+"Niin, tosiaan", jatkoi rabbini Maimon, "valtikka ei ole koskaan
+joutunut pois Judan suvusta; ja hän ratsasti aina valkoisella
+elefantilla."
+
+"Joka eli peitetty kultakankailla", sanoi rabbini Zimri.
+
+"Ja hän kävi kuninkaitten hautakammioissa?" kysyi Alroy.
+
+"Epäilemättä", vastasi rabbini Maimon. "Koko kertomus löytyy
+Talmudista."
+
+"Eikä vaan voi löytää niitä?"
+
+"Ei kukaan", lausui rabbini Zimri; "mutta tuon oppineen Moses Hallevyn
+mukaan ne ovat jossakin Libanonin vuoren laaksossa, jonka yli-enkeli
+Mikael sinetillänsä lukitsi."
+
+"Kuuluisa Babelin oppinut Abarbanel", sanoi rabbini Maimon, "tuopi
+esiin satakaksikymmentä todistusta Gemaran selityksissänsä, että ne
+vaipuivat maan sisään, kun temppeli rahoitettiin."
+
+"Eivät mitkään todistukset ole niin tukevat kuin Babelin Abarbanelin",
+arveli rabbini Zimri.
+
+"Suuri Pundebitan rabbini Akiba on kumonnut ne kaikki", lausui rabbini
+Maimon, "ja arvelee, että ne otettiin ylös taivaasen."
+
+"Ja kumpi oikeassa on?" kysyi rabbini Zimri.
+
+"Ei kumpikaan", vastasi rabbini Maimon.
+
+"Satakaksikymmentä todistusta painaa paljon", sanoi rabbini Zimri.
+
+"Hyvin oppinut ja mainio Granadan Aaron Mendola", jatkoi rabbini
+Maimon, "on näyttänyt todeksi, että kuninkaitten hautakammiot ovat
+etsittävät eteläisessä Espanjassa."
+
+"Kaikki, mitä Mendola kirjoittaa, ansaitsee huomiota", lisäsi rabbini
+Zimri.
+
+"Samarian rabbini Hillel käy aina kahdesta Mendolasta", sanoi rabbini
+Maimon.
+
+"Hän on varsin oppinut", lausui rabbini Zimri, "ja mitä hän arvelee?"
+
+"Hillel osoittaa, että löytyy kaksi kuninkaitten hautaa", virkki
+rabbini Maimon, "mutta ettei kumpikaan niistä ole oikea."
+
+"Kuinka oppinut!" huudahti rabbini Zimri.
+
+"Ja kuinka valaiseva!" muistutti Alroy.
+
+"Nämät ovat korkeita aineita", jatkoi Maimon, ja hänen himmeät silmänsä
+sädehtivät ilosta. "Teidän vieraanne, rabbini Zimri, tarvitsee lukea
+Damaskon oppineen Schimei'n esitys: 'vaikuttavista mahdottomuuksista.'"
+
+"Se vasta teos on!" huudahti Zimri.
+
+"Minä en koskaan nukkunut hiukkaakaan kolmeen yöhön, kun olin lukenut
+tämän teoksen", sanoi rabbini Maimon. "Se sisältää kaksitoista tuhatta
+viisi sataa ja kolmekymmentä seitsemästi otetta Pentateukista eikä
+yhtäkään ainoata omantakeista muistutusta."
+
+"Siihen aikaan oli jättiläisiä", arveli Zimri; "me olemme lapsia nyt."
+
+"Ensimäisellä luvulla on aivan sama vaikutus, joko sen luki alusta
+loppuun tai takaperin lopusta alkuun", jatkoi rabbini Maimon.
+
+"Ischabod!" huudahti rabbini Zimri.
+
+"Ja ensimäinen kirjain joka osastossa on kabbalistillinen vertauskuva
+jostakin Judan kuninkaasta!"
+
+"Temppeli rakennetaan jälleen", sanoi rabbini Zimri.
+
+"Kyllä, kyllä! tämä tiedettä on!" huudahti rabbini Maimon; "mutta mitä
+tämä suuri esitys 'vaikuttavista mahdottomuuksista' on verraten tuohon
+syvään, ihmeteltävään ja --"
+
+"Hurskas rabbini!" lausui joku nuori synagogan pappi, joka nyt astui
+sisään; "tunti on käsillä."
+
+"Älkäät sanoko niin! oppinut Maimon, minun täytyy mennä synagogaan.
+Olisi hupaista istua koko päivä teitä kuuntelemassa. Tulkaat, David,
+kansa odottaa meitä."
+
+Zimri ja Alroy jättivät kartanon ja astuivat pitkin kapeita,
+epätasaisia katuja Hebrealaisten päätemppelin luo.
+
+"Kunnian-arvoisa Maimon on kovasti pahoillaan, kun hän ei voi yhtyä
+meihin", lausui rabbini Zimri. "Te olette epäilemättä kuulleet hänestä
+Bagdadissa; hyvin oppinut rabbini."
+
+Alroy kumarsi äänettömänä.
+
+"Hän on varsin vilkas vuosiensa suhteen. Tuskinpa uskoisitte, että hän
+oli minun opettajani."
+
+"Minä huomaan, että olette perineet paljon hänen opistansa."
+
+"Te olette sangen ystävällinen. Jos rabbini Maimon elää yhden vuoden
+vielä, hän on ensi pääsiäisinä satakymmenen vuoden vanha."
+
+"Minä en epäile sitä."
+
+"Kun hän on mennyt isiensä luo, on suuri nero sammunut Israelissa. Te
+halasitte kuulla jotakin kuninkaitten hautakammioista; sanoinhan minä
+teille, että hän oli tähän omainen. Kuinka täynnä ajatuksia hän oli!
+Hänen järkensä on niinkuin muna."
+
+"Vähän vanhanpuolinen. Minä varon, että hänen johdatuksensa tuskin
+tuottanee minulle kuningas Pirgandicon kadehdittavaa onnea."
+
+"Kun kahden kesken, hyvä David, puhumme kuningas Pirgandicota, minä en
+voi olla luulematta, että oppineelle Maimonille tuli pikkuinen erehdys.
+Minun päättääkseni Pirgandicus oli ainoastaan ruhtinas. Se oli
+vankeuden perästä, eikä minun tietääkseni löydy yhtään todistusta, että
+joku hallitsijoistamme olisi kukistuksen jälkeen ottanut itselleen
+korkeampaa nimeä. Varmaan ruhtinas, vai kuinka? Mutta, vaikka en
+sanoisi sitä kellekään muulle kuin teille, minä luulen, että arvokas
+ystävämme käy vähäisen vanhaksi. Meidän tulee muistaa hänen ikäänsä.
+Satakymmenen vuoden vanha ensi pääsiäisinä. Siinä on raskas taakka."
+
+"Kyllä! jos siihen lisää hänen tietonsa, se on todella hirveä taakka!"
+
+"Te olette olleet viikkokauden päivät Jerusalemissa ettekä vielä ole
+käyneet synagogassamme. Se ei ole seeteristä ja norsunluusta, mutta
+temppeli se kuitenkin on. Tätä tietä. Viikkokaudenko vaan olette
+oleskelleet täällä? No, te näytätte jo aivan toisenlaiselta! Minä en
+koskaan unhota ensi yhtymistämme. Se oli mainiota, eikö niin? Ja kun
+minä ilmoitin teille, että olin päärabbini Zimri, kuinka te muutuitte?
+Teidän ruokahalunne on kokonaan palannut. Oi! hauska on saada kerta
+vielä yhtyä omiin kansalaisiin. Vasemmalle päin. Niin! meidän
+täytyy astua alaspäin vähäisen. Me pidämme kokouksiamme vanhalla
+hautausmaalla. Teillä on komeampi temppeli, onpa varmaan, Bagdadissa.
+Jerusalem ei ole Bagdad. Mutta tälläkin on etunsa. Se on turvallinen;
+me emme ole erittäin rikkaita emmekä tahdo semmoisilta näyttää."
+
+
+IV.
+
+Pitkä käytävä saatti heidät useihin vähäisiin, neliskulmaisiin ja
+mataliin huoneisin, jotka olivat yhteydessä toinen toisensa kanssa.
+Näitä valaisi vaskilamput, jotka olivat asetetut vähän matkan päähän
+toisistaan tyhjiin komeroihin, joissa ennen kuolleitten ruumiita
+säilytettiin ja joita nyt savuiset liekit olivat soaisseet. Noin kaksi
+tai kolme sataa henkilöä oli kokoontunut näihin huoneisin, joita tuskin
+voi eroittaa, kun ensiksi tuli alas kirkkaasta päivänvalosta: mutta
+vähitellen silmät tottuivat himmeään ja sumeaan ilmaan, ja Alroy näki
+viimeisessä ja valoisimmassa huoneessa korkean seeterisen kylkikammion,
+liiton-arkin vertauskuvan, jossa pidettiin pyhät astiat ja pyhitetty
+lain kopia.
+
+Seisoen riveissä, päät mystillisellä tavalla verhottuina, Israelin
+hyljätyt tähteet, nuot vangit entisessä pääkaupungissaan, tunnustivat,
+mistäkään kärsimyksistä huolimatta luottamustansa Jumalaansa ja myöskin
+uskoansa hänen lupaustensa täyttämiseen, vaikka viivytetyn toivon
+koko katkeruus täytti heidän sydämensä. Heidän yksinkertainen
+jumalanpalveluksensa oli päätetty, heidän rukouksensa olivat luetut,
+heidän vastauksensa tehdyt, heidän lakinsa asetettu näkyviin,
+ja armeliaisuuden lahjat ylimmäisen papin suusta ilmoitetut.
+Jumalanpalveluksen jälkeen kunnian-arvoisa Zimri aukaisi jonkun
+Talmudin kirjan ja selitti kokoontuneelle kansalle lakia, vahvistuneena
+kaikkien noitten kuuluisain ja oppineitten miesten mielipiteistä, jotka
+olivat päähenkilöinä hänen tieteellisissä keskusteluissaan ijäkkään
+Maimonin kanssa.
+
+"On kirjoitettu", lausui rabbini: "Ei sinun pidä muita Jumalia pitämän
+minun edessäni! No, tiedättekö, mitä meidän isämme Abraham vastasi, kun
+Nimrod käski hänen palvella tulta? Miks'ei yhtä hyvin vettä, arveli
+Abraham, joka voi sammuttaa tulen? miks'ei pilviä, jotka voivat
+vuodattaa vettä? miks'ei tuulia, jotka tuottavat pilviä? miks'ei
+Jumalaa, joka on luonut tuulet?"
+
+Myöntymisen hyminä nousi koko seurakunnasta.
+
+"Elieser", kysyi Zimri, kääntyen nuoren rabbinin puoleen, "on
+kirjoitettu, että hän otti kylkiluun Adamista, kun tämä uupui. Onko
+Jumala siis rosvo?"
+
+Nuori rabbini näytti kummastuneelta ja käänsi silmänsä maahan.
+Seurakunta oli hyvin hämmästynyt ja vähäisen levoton.
+
+"Eikö kukaan osaa vastata?" lausui Zimri.
+
+"Rabbini", sanoi joku vieras, pitkä, mustanverinen afrikalainen
+pilgrimi, joka seisoi jossakin huoneen nurkassa ja oli puettu punaiseen
+vaippaan, johon lamppu loi häilyvän valonsa. "Rabbini, rosvot
+tunkeusivat viime yönä huoneeseni ja veivät yhden savi-astian, mutta
+jättivät kultaisen vaasin sijaan."
+
+"Hyvin vastattu, hyvin vastattu", huudahti seurakunta. Suostumuksen
+osoitukset olivat lujat.
+
+"Oppinut Zimri", jatkoi afrikalainen, "on kirjoitettu Gemarassa, että
+Jerusalemissa oli nuorukainen, joka rakastui kauniisen tyttöön, vaan
+tämä halveksi häntä. Ja nuorukainen joutui niin rakkautensa valtaan,
+ettei hän kyennyt puhumaan; vaan kun hän näki tytön, hän katsoi
+rukoillen häneen, ja tämä nauroi häntä. Ja eräänä päivänä, kun
+nuorukainen ei saanut oltua, hän lähti erämaahan; ja yön puoleen hän
+palasi kotiin, mutta kaupungin portit olivat suljetut. Ja hän meni alas
+Josaphatin laaksoon ja astui Absalonin hautakammioon ja laski siihen
+maata; ja hän näki unen: ja seuraavana aamuna hän tuli hymyillen
+kaupunkiin. Ja neitonen tapasi hänen ja kysyi: sinäkö se olet; oletko
+sinä nauraja? Ja hän vastasi: katso, kun en eilen mitään lohdutusta
+saanut, minä läksin ulos kaupungista erämaahan ja palasin kotiin ja
+kaupungin portit olivat suljetut ja minä menin alas Josaphatin laaksoon
+ja astuin Absalonin hautakammioon ja laskin maata ja näin unen, ja
+siitä anti minä olen nauranut! Ja tyttö lausui: 'kerro minulle
+unelmasi!' Vaan nuorukainen vastasi ja sanoi: minä en kerro unelmaani
+muille kun vaimolleni, sillä se koskee hänen kunniaansa! Ja tyttö kävi
+murheelliseksi ja uuteliaaksi ja sanoi: minä olen sinun vaimosi, kerro
+minulle unelmasi. Ja he menivät suoraa tietä pois ja naivat toisensa,
+ja siitä asti molemmat nauroivat. No, oppinut Zimri, mitä tämä kertomus
+tarkoittaa, joutava lorupuhe lakiviisaan mielestä, vaan kuitenkin on
+vankeuden etevin kirjanoppinut sen kirjoittanut?"
+
+"Minun älyni ei riitä siihen", lausui päärabbini.
+
+Rabbini Elieser oli ääneti; seurakunta huokaili.
+
+"Kuulkaat nyt selitys", sanoi afrikalainen: "nuorukainen on meidän
+kansamme ja tyttö on kadonnut Sionimme, ja Absalonin hauta osoittaa,
+ettei pelastus voi tulla kuin Davidin huonekunnasta. Kuuletko tämän,
+nuorukainen?" kysyi Afrikalainen, astuen esiin ja pannen kätensä Alroy'n
+olkapäälle, "minä puhua sinulle, sillä minä olen huomannut hartaan
+osan-oton sinun käytöksessäsi."
+
+Vankeuden Ruhtinas säpsähti ja loi silmänsä edessään olevaan synkkään
+muotoon, mutta hän ei voinut selittää mitään. Afrikalaisen kasvojen
+ylipuolta peittivät osaksi mustat, tuuheat hiukset ja leukapuolta hänen
+korkea pukunsa. Niitten ainoa tunnusmerkki oli leimuava silmä, joka
+välähti esiin ikäänkuin salama mustasta pilvestä.
+
+"Onko osan-ottoni ainoa syy, joka saattaa teidän kääntymään minun
+puoleeni?" Alroy kysyi.
+
+"Kuka koskaan ilmoitti kaikki syynsä?" vastasi Afrikalainen nauraen
+ivallisesti.
+
+"Minä en yritäkään niitä oppimaan. Olkoon siinä kylläksi lausuttu,
+vieras, että mitä tahansa te tarkoitatte, minä hyvästi ymmärrän sen."
+
+"Se on hyvä: oppinut Zimri, onko tämä sinun oppilaasi? Minä onnittelen
+sinua. Minä tahdon verrata häntä toivokkaasen Elieseriin." Näin lausuen
+harteva Afrikalainen astui ulos huoneesta. Seurakunta hajosi myöskin.
+Alroy olisi mielellänsä heti seurannut Afrikalaista ja puhunut kauemman
+aikaa ja yksinänsä hänen kanssaan; mutta muutamat minuutit kuluivat
+Zimrin virallisten toimitusten tähden ennenkuin hän pääsi lähtemään; ja
+kun hän meni, hän turhaan etsi vierasta. Hän kuulusteli seurakunnalta,
+mutta ei kukaan tuntenut Afrikalaista. Hän ei ollut kenenkään vieras
+eikä kenenkään velallinen eikä ollut nähtävästi koskaan ennen siellä
+ilmestynyt.
+
+
+V.
+
+Torven ääni ilmoitti, että portit suljettaisiin, kun Alroy lähti Sionin
+kulkutietä kaupungista. Kiusausta oli vaikea vastustaa. Hän kiirehti
+ulos ja riensi eteenpäin monta sataa kyynärää taaksensa katsomatta, ja
+kun hän katsoi, hän huomasi iloksensa, että hänen täytyi jäädä muurien
+ulkopuolelle yöksi. Aurinko oli laskenut, Öljyvuori ruskotti vielä sen
+viimeisistä säteistä, mutta Josaphatin laakso oli peittynyt mustaan
+varjoon.
+
+Hän kulki vähäisen aikaa vuorten välitse, katsellen Jerusalemia
+sadoilta eri paikoilta ja ihastellen niitä yksityisiä planeteja ja
+karttuvia tähtiryhmiä, jotka virisivät ihanuuteensa taikka loistaen
+yhdistyivät. Jokseenkin väsyneenä hän viimein meni alas laaksoon.
+Vähäinen Siloah'n puro näytti suikertelevan kuutamassa, ikäänkuin
+hopeinen lanka. Muutamat kodittomat raukat nukkuivat suihkulähteen
+katoksen alla. Useita melkoisen suuria yksinäisiä hautakammioita kohosi
+Öljyvuoren juurelta, ja isoimpaan tämmöiseen Alroy astui. Liikkuen
+kapeaa käytävää myöten hän saapui vähäiseen neliskulmaiseen huoneesen.
+Kummallakin puolella oli tyhjä graniti-sarkofagi, toisen kansi
+särjetty. Näitten väliin Vankeuden Ruhtinas pani vaippansa ja uupuneena
+kävelyksestänsä hän pian nukkui sitkeästi.
+
+Muutamien tuntien perästä hän heräsi. Hänestä tuntui niinkuin
+ihmis-äänet olivat herättäneet hänen. Huone ei ollut aivan pimeä.
+Yksinäinen kuun säde tunkeusi hautakammion laesta kohokuvilla
+varustetun aukon läpitse ja asetti juuri näkyviin hämärän sisäpuolen.
+Yhtäkkiä ääni puhui -- outo ja omituinen ääni.
+
+"Veli, veli, yön äänet alkavat."
+
+Toinen ääni vastasi:
+
+"Veli, veli, minäkin kuulen ne."
+
+"Nainen synnytyskivuissa!"
+
+"Varas työssänsä."
+
+"Etuvartian huuto!"
+
+"Murhamiehen astunta!"
+
+"Oi! noita iloisia yön ääniä!"
+
+"Veli, veli, astukaamme esiin ja vaeltakaamme ympäri maailmaa."
+
+"Me olemme nähneet kaikki. Minun tekee mieli maata täällä ja kuunnella
+haukkuvaa koiraa. Se soitanto sopii haudalle."
+
+"Oivallinen ja erinomainen tosiaan. Sinä olet laiska. Minun on halu
+hauskutella tähdikkäässä ilmassa. Meidän tuntimme ovat hartaat, niitten
+tarvitsee olla iloiset."
+
+"Mitä me katselemme, taivastako vai maata?"
+
+"Helvettiä minä puolestani katselen, se on hupaisempi."
+
+"Mitä minuun tulee, minä olen ikävystynyt Hadekseen."
+
+"Käykäämme Salomonin luona!"
+
+"Hänen tuntemattomassa pääkaupungissansako?"
+
+"Sepä olisi erinomaista."
+
+"Mutta missä, oi! missä?"
+
+"Ei hengetkään voi sitä sanoa. Mutta he puhuvat, mutta he puhuvat --
+minä en tohdi hiljaankaan lausua, mitä he puhuvat."
+
+"Kuka sen sinulle kertoi?"
+
+"Ei kukaan. Minä kuuntelin, kun eräs afriti kuiskaellen puhutteli
+naispuolista Ghoulia, jota hän alkoi vietellä."
+
+"Ha, ha! ha, ha! oivallinen pariskunta, oivallinen pariskunta! me
+olemme enemmän etherinluontoisia."
+
+"Nainen oli tavallansa kaunotar. Hänen silmänsä olivat kirkkaat, vaikka
+vähäisen vetiset, ja hänen poskensa olivat maalatut lapsen verellä."
+
+"Voi! kuinka hauskaa; mitä he sanoivat?"
+
+"Mies oli karannut Salomonin henkivartiostosta. Portto herutteli hänestä
+koko salaisuuden."
+
+"Kerro minulle, velikulta."
+
+"Minä näytän sen sinulle, mutta en kerro."
+
+"Voi! kerro sentään."
+
+"No, kuule siis. Genthesman kolkossa luolassa löytyy virta, jonka luo
+ei kukaan ole päässyt, ja sinun täytyy purjehtia, ja sinun täytyy
+purjehtia -- veli!"
+
+"No."
+
+"Minusta tuntuu kuin täällä olisi jotakin liian maallista."
+
+"Mikä se on?"
+
+"Ihmisen henki."
+
+"Haju turmiollisempi kuin aamu-ilma! Pois, pois!"
+
+
+VI.
+
+Siinä vuorenharjanteessa, joka ulottuu Öljyvuorelta Jordanin virtaan
+saakka, löytyy Genthesman suuri luola, avara onelma, jonka luonnon
+ja taiteen yhdistyneet voimat ennen muinoin ovat aikaan saaneet.
+Sillä korkeihin basaltipatsaisin on leikattu outoja kirjaimia ja
+kummallisia kuvia, ja useissa kohden kuvanveistäjän käsi on muuttanut
+alkuperäiset koristukset säännöllisiksi orsistoiksi ja eriskummaisiksi
+pylväänlatvoiksi -- jonka työn muka vangitut Divit ja voitetut Afritit
+ovat tehneet suurta kuningasta varten.
+
+Oli sydän-yö; kylmä täysikuu vuodatti valoansa soukkaan laaksoon, jota
+synkät ja autiot vaarat joka haaralta saarsivat. Yksityinen olento
+seisoi luolan aukolla.
+
+Se oli Alroy. Rohkeana ja luja-aikeisena oli hän, hautakammion henkiä
+kuunneltuansa, päättänyt saada selkoa Genthesman salaisuuksista. Hän
+otti vyöstänsä limsiön ja tuliraudan, joitten avulla hän sytytti
+soittonsa ja astui sitten sisään.
+
+Luola kapeni sitä myöten kuin hän varovaisesti liikkui edelleen, ja
+ennen pitkää hän saapui semmoisen käytävän suuhun, joka ilmeisesti oli
+ihmiskäden tekemä. Parvi yölepakoita lennähti esiin ja sammutti hänen
+soittonsa. Hän kumartui alas sitä jälleen sytyttääkseen ja huomasi nyt,
+että hän seisoi kivisellä permannolla.
+
+Käytävä oli väljä ja vähitellen kaltava. Kauan aikaa oli siitä kuutama
+näkyvissä, mutta kun Alroy nyt katsoi ympärillensä, hän huomasi, että
+ylänne hänen takanansa esti kaikki ulkopuolelta näkymästä. Käytävän
+seinät olivat täynnä kummallisia veistokuvia.
+
+Vankeuden Ruhtinas astui miltei kaksi tuntia pitkin tätä käytävää.
+Melkein koko ajan oli kaukainen putoavan veden kohina kuulunut. Tämä
+eneni hänen lähetessään, ja likeisestä ankarasta pauhusta ja loiskeesta
+hän nyt tiesi, että hän oli jonkun kosken kupeella. Hänen sydämensä
+vapisi. Hän koetteli maata allansa, ennenkuin hän rohkeni mennä
+edemmäksi. Yhtäkkiä vesi purskahti ylös ja sammutti hänen soittonsa.
+Uhkaava vaara kauhistutti häntä, ja hän vetäytyi muutamia askelia
+takaperin, turhaan koettaen jälleen sytyttää soittoansa, joka oli
+kokonaan kastunut.
+
+Hänen rohkeutensa katosi. Mielen jäntevyys ja voimien ponnistus
+näyttivät hyödyttömiltä. Hän oli juuri epätoivoon heittäymällänsä, kun
+joku valo, joka laveni vallitsevassa pimeydessä, veti hänen huomionsa
+puoleensa.
+
+Vähäinen, heleänpunainen pilvi näytti vierivän häntä kohden. Se aukeni,
+se laski povestansa hopeisen tähden ja hajosi taas pimeyteen. Mutta
+tähti jäi jälelle, hopeinen tähti, ja loi pitkän, väreilevän valojuovan
+isolle ja riehuvalle koskelle, joka nyt vinheänä ja vaahtoisena
+kokonaan ilmestyi Alroy'n silmien eteen.
+
+Tämä ihana, etuisa välitys elähytti jälleen uskaliasta pilgrimiä.
+Musta, etupuolelta likenevä varjo, joka katkaisi sen valojuovan, jonka
+tähti oli piirtänyt veteen, kiinnitti nyt Alroy'n huomiota. Hän astui
+eteenpäin, saavutti jälleen äskeisen asemansa ja rupesi tyystemmin sitä
+tarkastamaan. Siinä oli pursi, ja purressa istui äänetönnä ja
+liikkumatonna yksi noista kookkaista, eriskummallisista ja kauheista
+olennoista, joita hän oli nähnyt kuvattuina käytävän seinille.
+
+Jättäen kohtalonsa Israelin Jumalan haltuun, David Alroy hypähti
+venheesen.
+
+
+VII.
+
+Samalla Afriti, sillä se oli yksi näistä hirveistä olennoista, tarttui
+airoihin, ja pursi alkoi liikkua eteenpäin. Kuohuvat vedet jakaantuivat
+äkkiä sitä pitkää juovaa myöten, josta tähden säteet heijastuivat
+takaisin, ja haaksi solui korkeitten ja toisistaan eroitettujen
+vesijoukkojen lomitse.
+
+Tällä tapaa he kulkivat tuokion aikaa, kunnes he joutuivat kauniille,
+kuun valaisemalle järvelle. Kaukaa haamoitti vuorinen seutu. Alroy
+katseli kumppaniansa uuteliaisuudella, joka ei ollut kokonaan pelkoa
+vailla. Se oli merkillistä, ettei Alroy'n millään lailla onnistunut
+kääntää tämän huomiota puoleensa. Afriti ei näyttänyt ollenkaan
+tietävän, että mikään vieras oli muassa. Viimein he saapuivat järven
+toiselle puolelle, ja Vankeuden Ruhtinas nousi purresta.
+
+Hän astui maalle yhden käytävän kohdalle, jonka molemmilla puolilla
+seisoi summattoman suuria, punaisesta granitista veistettyjä leijonia
+ja joka ulottui silmänkannon matkaa vuorenkupeesta ylöspäin. Tähän
+kupeesen oli hakattu mitä komeimpia portaita. Helppo oli siis kiivetä
+ylös, ja kulkein leijonakäytävää, Alroy pääsi ennen pitkää vuoren
+huipulle.
+
+Suureksi ihmeeksensä hän näki Jerusalemin. Hänen oli mahdoton erehtyä
+tämän muista hyvin eriävän paikan suhteen: hänen allansa oli Josaphat,
+Kidron, Siloah; hän seisoi Öljyvuorella; hänen edessään oli Sion. Mutta
+kaikissa muissa suhteissa kuinka aivan toisenlainen tämä maisema oli
+kuin se, jonka hän oli muutamia päiviä takaperin ensi kerran nähnyt!
+Ympäröiviltä kunnailta helotteli viinitarhoja ja kesäpalatseja ja
+hekumallisia paviljongeja ja pulskeita huvipuistoja. Kaupunkia itseä,
+joka levisi koko Sionin vuoren ylitse, vyötti valkoinen marmorivalli
+kultaisin särminensä -- komea joukko portteja ja pylväitä ja
+puutarha-pengermiä, korkeita kasoja mitä harvinaisimpia aineita,
+seeteriä, norsunluuta ja kalliita kiviä, taitavasti leikattuja
+patsaita, mitä kummallisimpia laadultansa, latvat lotus- ja palmupuun
+muotoisina, friisit oliveina ja viiniköynnöksinä.
+
+Ja keskeltä kohosi mahtava temppeli, jonka pelkkä muotokin jo osoitti
+ylevää innostusta, temppeli, niin avara, niin uhkea, jottei tarvittu
+mitään pappia kertomaan, ettei ihmiskäsi ollut tätä ihanata rakennusta
+suunnitellut!
+
+"Isieni Jumala!" Alroy lausui, "minä olen halpa, heikko olento, minun
+elämäni on ollut unelmien ja näkyjen elämä, ja minä olen välisti
+varonut, etten kykene ajatuksiani hallitsemaan -- missä minä olen?
+Nukunko minä vai elänkö? Olenko minä uinailia vai kummitus? Tämä koetus
+on liian suuri." Hän vaipui maahan ja peitti kasvonsa käsillään: hänen
+liiaksi kiusatut hengenvoimansa näyttivät jättävän hänen: hän itki.
+
+Pitkä aika kului, ennenkuin Alroy tointui. Hänen kiihkeä itkunsa
+lauhtui nyyhkytykseksi ja nyyhkytys muuttui huokaukseksi.
+Uupumuksestansa rauhoittuneena hän vihdoin nousi seisaalleen, ja katso!
+tuo loistava kaupunki oli poissa! Hänen edessään oli kuun valaisema
+lakea, jonka poikki leijonakäytävä yhä jatkaantui, näyttäen päättyvän
+vasta vuoriseen ilman rantaan.
+
+Tämän rajan Vankeuden Ruhtinas viimein saavutti ja seisoi kauhean ison
+portin edessä, joka oli hakattu vankkaan kallioon neljän sadan jalan
+korkeaksi ja jota mahdottoman suuret karyatidit joukottain kannattivat.
+Tähän porttiin oli piirretty muutamia hebrealaisia kirjaimia, jotka hän
+tutkittuansa havaitsi samanlaisiksi kuin Jabasterin talismanissa. Ja
+ottaen povestaan tämän kalliin ja kauan säilytetyn lahjan, David Alroy,
+Jabasterin neuvoja noudattaen, painoi sinetin porttia vastaan.
+
+Portti aukeni ryminällä, joka oli kovempi kuin maantärinä. Vaaleana,
+huohottaen ja horjuen Vankeuden Ruhtinas astui äärettömän suureen
+saliin, joka oli valaistu laesta riippuvilla, ihmeen isoilla ja
+hehkuvilla metallipalloilla. Salin kummallakin puolella istui
+kultaisilla valta-istuimilla rivi kuninkaita, ja kun pilgrimi lähestyi,
+nämät nousivat ja ottivat diademinsa päästänsä ja heiluttivat niitä
+kolme kertaa ja lausuivat kolmesti juhlallisella äänellä: "terve Alroy!
+Terve sinulle, kanssa-kuninkaallemme! Kruunusi odottaa sinua!"
+
+Vankeuden Ruhtinas seisoi vavisten, silmät kääntyneinä maahan ja
+hengittämättä nojautuen jotakin patsasta vastaan. Ja kun hän vihdoin
+oli vähäisen koonnut mieltänsä ja uskalsi jälleen katsahtaa ylös, hän
+huomasi, että monarkit olivat taasen istuutuneet; ja heidän
+liikkumattomat ja tyynet kasvonsa ilmoittivat, etteivät he hänestä
+tietäneet mitään. Tämä rohkaisi häntä, ja katsellen vuorotellen
+kumpaistakin salin puolta Alroy eteni vakavilla, kenties hurjan
+rohkeilla askelilla.
+
+Ja hän tuli kahden valta-istuimen luo, jotka olivat asetetut erikseen
+salin keskelle. Toisella istui jalonnäköinen haamu, jonka vartalo oli
+tavallista paljon korkeampi, käsivarret ristiin laskettuina ja silmät
+maassa. Hänen jalkainsa alla oli poikki taitettu miekka ja särjetty
+valtikka, joka ilmoitti, että hän oli hallitsia, vaikka hän oli kruunua
+vailla.
+
+Vastapäisellä istuimella nähtiin kunnian-arvoisa henkilö, jolla oli
+pitkä, aaltoiieva parta ja valkoinen puku. Hänen kasvonsa olivat
+kauniit, vaikka ei enää nuoret. Ikä oli huomaamatta koskettanut niitä
+ilman tavallisia vammojansa, ja aika oli vaan painanut niihin suloisen
+arvon ja juhlallisen armauden. Kuninkaan ylöspäin kääntyneet kasvot
+olivat seraphinmuotoiset, ja kun hän katseli taivasta päin, silmät
+täynnä rakkautta, kiitosta ja ylistystä, hänen pyhät sormensa näyttivät
+sivelevän kultaisen harpun väräjäviä kieliä.
+
+Ja edempänä ja paljoa ylempänä kuin muut, semmoisella valta-istuimella,
+joka ulottui salin poikki, hallitsiankaltainen muoto kohtasi
+heti Alroy'n säikähtyneitä silmiä. Viisikymmentä norsunluista
+porrasta, itsekullakin kultainen leijona vartiana, johdatti
+jaspis-valta-istuimelle. Häikäisevä valo virtaili hänen kiiltävästä
+diademistansa ja hohtavista kasvoistaan, joka istui tällä
+valta-istuimella -- ihanana kuin nainen, mutta majesteetillisenä kuin
+joku jumala. Toisessa kädessä hän piti sinettiä, vaan toisessa
+valtikkaa.
+
+Kun Alroy oli päässyt valta-istuimen juurelle, hän pysähtyi, ja
+hänen sydämensä aavisti pahaa. Hän rukoili tuokion aikaa hiljaisessa
+hartaudessa, ja vaikkei hän rohjennut katsoa ylös, hän astui
+valta-istuimen ensimäiselle portaalle, astui toiselle, siitä
+kolmannelle ja yhä eteenpäin hitaisin ja horjuvin askelin, kunnes hän
+saapui yhdeksännelleviidettä portaalle.
+
+Vankeuden Ruhtinas nosti ylös silmänsä. Hän seisoi kasvoista kasvoihin
+kuninkaan edessä. Turhaan Alroy koetti kiinnittää tämän huomiota taikka
+vetää hänen katsettansa puoleensa. Nuot isot, mustat silmät, täynnänsä
+yliluonnollista loistoa, näyttivät voivan tunkea kaikkien läpitse ja
+valaista kaikki, mutta ne leimuivat sädettäkään Alroy'ta kohden
+vuodattamatta.
+
+Kalveana kuin kuolleen haamu pilgrimi, jonka pyhävaellus nyt näytti
+olevan päättymällänsä, seisoi kylmänä ja vapisevana sen esineen edessä,
+jota kaikki hänen toiveensa ja vaivansa olivat tarkoittaneet. Mutta hän
+muisti isänmaatansa, kansaansa ja Jumalaansa; ja samalla kuin hänen
+äänettömät huulensa hengittivät Jehovan nimeä, hän ojensi juhlallisesti
+käsivartensa ja tarttui lempeällä lujuudella suuren esi-isänsä herkästi
+heltiävään valtikkaan.
+
+Ja kun hän koski siihen, koko näkymö katosi hänen edestään.
+
+
+VIII.
+
+Tuntikausia tai vuosia olisi saattanut kulua, ainakin vaivoja
+nähneeltä, kun Alroy taas pääsi taidollensa. Hänen silmänsä aukenivat
+hitaasti, hän loi ympärilleen tuijottavan katseen, hän makasi
+Genthesman luolassa. Kuu oli kadonnut, mutta aamu ei ollut vielä
+koittanut. Yksinäinen tähti pilkisteli mustien vuorten huippujen takaa.
+Hän liikutti heikosti jäseniänsä; hän aikoi nostaa kättänsä
+huumaantuneelle otsallensa, mutta huomasi, että siinä oli valtikka.
+Äskeisten tapausten muisto virisi hänen mielessänsä. Hän yritti
+nousemaan, vaan havaitsi, että hän lepäsi inhimillisen olennon sylissä.
+Hän käänsi päätänsä -- Jabasterin huolestunut katse kohtasi häntä.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS OSA.
+
+
+I.
+
+"Teidän askeleenne ovat levottomat, heimolaiseni."
+
+"Niin mielenikin on."
+
+"Kaikki käynee hyvin."
+
+"Miriam, me olemme nähneet parhaan aikamme. Valmista itseäsi suruun,
+armas tyttö. Minä en huoli itsestäni, sillä minä olen vanha, ja ikä
+muuttaa meidät kaikki sankariksi. Minä olen kärsinyt, ja voin kärsiä
+enemmän. Kun lähestymme loppuamme, näyttää siltä, kuin tunteemme
+jähtyisivät. Minä olen nähnyt tavarani, jonka huolellisen elämän työllä
+kokosin, yhtenä aamuna häviävän; minä olen nähnyt kansani, tuon heikon
+jäännöksen, joka kuitenkin oli kansa, hajonneena taikka vielä
+huonompana. Minä olen itkenyt heitä, vaikkei mikään itsekkään surun
+kyynel ole koskaan kostuttanut tätä rypistynyttä poskea. Jospa vaan
+olisin yksinäni -- niin! siinä kipuni on. Päivieni lohdutus on nyt
+minun suruni."
+
+"Älkäät itkekö minun tähteni, kallis heimolaiseni. Rukoilkaamme
+ennemmin, ettei meidän Jumalamme hylkää meitä."
+
+"Me emme ymmärrä, milloin meidän käy hyvin. Meidän elämämme kului
+tyvenesti, ja silloin nurisimme. Menestyessämme me nurisimme, ja nyt
+meitä on syystä rangaistu. Entisyyden muisto on Israelin hukka.
+Entisyys on pelkkä unelma; ja valvovassa nykyisyydessä meidän olisi
+pitänyt karkoittaa tuo raukaiseva varjokuva. Miksi tahdoimme päästä
+vapaaksi? Me nurisimme vankeuttamme. Tämä vankeutta on: tämä kostea,
+himmeä koppi, johon ovat panneet meidät kuolemaan."
+
+"Voi! nuoruus, maltiton nuoruus, sinun olemuksesi on hävitys. Eilen
+vielä lapsena -- tuntuu siltä, kuin vasta eilen olisin kanneskellut
+häntä, taitamatonta lasta, sylissäni, ja nyt meidän kansamme on
+kukistunut hänen tekojensa kautta. Minä en tahdo ajatella sitä; se vie
+minulta järjen."
+
+"Rakas heimolaiseni, me olemme eläneet yhdessä, ja me kuolemme yhdessä,
+ja molemmat toisiamme rakastaen: mutta minä rukoilen teitä -- älkäät
+puhuko kovia sanoja Davidista."
+
+"Tuleeko minun ylistää häntä?"
+
+"Älkäät puhuko mitään. Mitä hän on tehnyt, jos se tehtiin vihapäissä,
+on kaikki kunniallista. Olisittekohan suoneet, että hän olisi säälinyt
+Alschirokia?"
+
+"En ikinä! Minä olisin itse surmannut hänen. Urhoollinen poika, hän
+teki velvollisuutensa, ja minä -- minä, Miriam, sinun heimolaisesi,
+jota selän takana sormella osoitetaan ja jota sanotaan saituriksi,
+petinkö minä tänä koetuksen hetkenä? Säästinkö minä aarteitani, kun
+piti pelastaa kansani? Vetäysinkö pois mistäkään tämän ajan vaivoista
+ja huolista? Lujuutta kysyvä aika, Miriam, mutta, nykyiseen verrattuna,
+temppelin rakentamista --"
+
+"Te olitte silloin sama kuin aina olette olleet, paras ja viisain. Ja
+koska meidän isiemme Jumala ei jättänyt meitä tässäkään tuiman tuskan
+erämaassa, minä osoitan kiitollisuuttani sillä, että uskon häneen ja
+ylistän hänen entistä laupeuttansa, kun rukoilen häneltä vielä
+enempää."
+
+"No, no; elämän täytyy loppua. Se tunti lähestyy, jolloin meidän tulee
+kohdata hallitsioitamme ja heidän näkötutkintoansa; oivallinen oikeus,
+joka alkaa uhkauksilla ja päättyy kidutuksiin. Sinä olet ääneti,
+Miriam."
+
+"Minä puhun Jumalani kanssa."
+
+"Mitä tämä hälinä tietää? Joku olento liikkuu pimeän rautaristikon
+takana. Vankivartiamme. Ei, ei. Se on Kaleb! Uskollinen lapsi, minä
+pelkään, että olet joutunut vaaran suuhun."
+
+"Minä tulen käskettynä, Herrani, ja tuon hyviä uutisia."
+
+"Hän hymyilee. Onko se mahdollista? Puhu, puhu!"
+
+"Alroy on ottanut vangiksi kuvernörimme haremin, kun se matkusti
+Bagdadista tähän kaupunkiin, vartioittuna hänen parhailta
+sotureiltansa. Ja hän on lähettänyt ehdottelemaan, että se
+vaihetettaisiin teihin ja teidän perheesenne. Ja Hassan on vastannut,
+etteivät hänen naisensa saa kiittää kuin hänen miekkaansa vapaudestaan.
+Mutta kuitenkin ovat hän ja teidän heimolaisenne lähettiläs sopineet
+niin, että molempain vankeja kohdellaan kaikella soveliaalla
+kunnioituksella. Teitä käsketään sentähden palajamaan jälleen
+palatsiinne, ja sotatorvi kaikkuu nyt suuren moskean edessä, kutsuen
+koko armeijaa yhteen Alroy'ta vastaan, sillä Hassan on vannonut
+tuovansa hänen elävänä tai kuolleena Hamadaniin."
+
+"Kuvernörin haremi, jota hänen parhaat soturinsa vartioivat! Tämä on
+suuri teko. Hän muisti meitä. Uskollinen poika! Kuvernörin haremi! --
+hänen parhaat soturinsa! Tämä on mainio teko. Minä näen, että Herra on
+hänen kanssaan. Hänellä on suuren isänsä sydän. Ajattele vaan, että
+David, lapsi! -- Minä kanneskelin häntä -- usein. Kaleb! Lieneekö tämä
+David, meidän Davidimme, lapsi, tyttö? Hän surmasi kuitenkin
+Alschirokin! Miriam! missä hän on? Hyvä Kaleb, katso emäntääsi; hän on
+vaipunut maahan. Aivan tainnoksissa! Tuo vettä. Se ei ole aivan
+puhdasta -- mutta me pääsemme pian palatsiimme. Kuvernörin haremi! Minä
+en saata uskoa sitä. Sirota vettä, sirota. Davidko otti ne vangiksi?
+No, kun he kulkevat ohitse, meidän täytyy kääntää pois päämme emmekä
+uskalla katsella heitä. Enemmän vettä: minä hieron hänen kättänsä. Se
+on lämpöisempi! Hänen silmänsä aukenevat. Miriam, oivallisia uutisia,
+lapseni! Kuvernörin haremi! -- minä en saata sitä uskoa!"
+
+
+II.
+
+Vielä kerta omien seiniemme suojassa, Kaleb. Tämä on ihmeitä täynnä.
+Minusta tuntuu kuin olisin nuori jälleen. Tämä on koti; vaan kuitenkin
+minä olen vanki. Sinä sanoit, että armeija kokoontui; hänellä ei
+suinkaan liene mitään menestyksen toivoa. Luuletko sinä, Kaleb, että
+hänellä on mitään toivoa? Minä soisin, että hän kuolisi. Minä en
+tahtoisi, että hän joutuisi vangiksi. Minä pelkään meidän
+kidutuksiansa. Me kuolemme myöskin; me kuolemme kaikki. Nyt minä olen
+ulkopuolella vankihuonetta, minusta tuntuu kuin voisin vaikka
+taistella. Onko se tosi, että hän on ruvennut rosvojen seuraan?"
+
+"Minä näin sanansaattajan ja kuulin, että hän ensiksi meni muutamien
+rosvojen luo erämaan raunioihin. Hän oli tutustunut niitten kanssa
+pilgrimiretkellänsä. Sanotaan, että heidän johdattajansa on meidän
+kansalaisiamme."
+
+"Se ilahuttaa minua. Hänen sopii siis syödä niitten kanssa. Minä en
+soisi, että hän söisi saastaisia aineita Ismaeliitain luona."
+
+"Herra! kansamme kokoontuu hänen ympärillensä kaikilta suunnilta.
+Kerrotaan, että Jabaster, tuo suuri kabbalista, on tuonut hänelle
+kymmenen tuhatta miestä vuorilta."
+
+"Tuo suuri Jabasterko! siinä tapauksessa on joku toivo. Minä tunnen
+Jabasterin hyvin. Hän on liian viisas rupeamaan mihinkään järjettömään
+yritykseen. Oletko varma, että se oli Jabaster? Se on suuri nimi,
+varsin mahtava henki. Minä olen kuullut semmoisia asioita tästä
+Jabasterista, että sinä ällistelisit niinkuin Saul haamun edessä!
+Ajattele vaan, että meidän Davidimme, Kaleb, nostaa tämmöistä melua!
+Minä olen toivoa täynnä. Minä en ole mielestäni enää mikään vanki. Hän
+voitti haremin vartioväen, ja kun hän nyt on saanut Jabasterin
+luokseen, hän kukistaa heidät kaikki."
+
+"Sanansaattaja kertoi minulle, että hän vangitsi haremin ainoastaan
+vapauttaakseen heimolaistansa ja sisartansa."
+
+"Hän rakasti aina minua; minä olen tehnyt velvollisuuteni häntä
+kohtaan; minä luulen tehneeni. Jabaster! no, ystävä, siinä nimessä on
+joku taikavoima! Löytyy miehiä Bagdadissa, jotka nousisivat keskellä
+yötä vuoteeltaan Jabasteriin yhtyäksensä. Minä toivon, että David
+noudattaa hänen neuvojansa kaikissa asioissa. Minun olisi pitänyt
+tavata hänen palveliansa, minä olisin voinut lähettää sanan hänelle."
+
+"Herra! Ruhtinas Alroy ei kaipaa suuresti neuvonantajia, sen minä
+voin kertoa teille. Jutellaan, että hänellä on suuren Salomonin
+valtikka, jota hän itse on käynyt ottamassa noista tuntemattomista
+hautakammioista Palestinassa."
+
+"Salomonin valtikka! -- jospa vaan voisin uskoa sitä! Tämä on ihmeitten
+aikakausi. Missä me olemme? Kutsu Miriam tänne, minä kerron hänelle
+nämät. Ajattele vaan, että David -- joka on vaan lapsi -- meidän
+Davidimme pitää Salomonin valtikkaa! Entä Jabaster! Minulla on luja
+usko. Herra hämmentäköön vihollisensa!"
+
+
+III.
+
+"Armas Rachel, minä pelkään, että vaivaan sinua; suloinen Beruna, minä
+kiitän sinua huolenpidostasi. Minä voin nyt paremmin; isku oli ankara.
+Nämät ovat kummallisia uutisia, tytär."
+
+"Kyllä, rakas emäntä! Kuka olisi uskonut, että teidän veljenne olisi
+ilmestynyt päällikkönä?"
+
+"Minä luulin aina, että hän oli rauhallisin olento maanmassa", lausui
+Beruna, "vaikka hän tappoi Alschirokin."
+
+"Hänen suustansa ei saanut koskaan sanaakaan", väitti Rachel.
+
+"Hän kävi aina uneksien itseksensä", jatkoi Beruna.
+
+"Ja jos puhutteli häntä, hän aina kääntyi pois", sanoi Lea.
+
+"Taikka punehtui", lisäsi Imra.
+
+"No, minä puolestani", lausui ihana Batseba, "minä arvelin aina, että
+ruhtinas David oli suuri nero. Hänellä oli niin kauniit silmät!"
+
+"Minä toivon, että hän voittaa Hassan'in", sanoi Rachel.
+
+"Niin minäkin", lausui Beruna.
+
+"Olisi hupaista tietää, mitä hän on haremin tehnyt", sanoi Lea.
+
+"Minun luullakseni hän ei tohdi puhutellakaan heitä", arveli Imra.
+
+"Sinä erehdyt suuresti", intti Batseba.
+
+"Kuulkaat!" sanoi Miriam.
+
+"Se on Hassan", lausui Batseba; "jospa hän ei koskaan palaisi!"
+
+Seldshukien julmat rummut räikkyivät, sitten sotatorven kimeä toitotus,
+ja ennen pitkää hevoskavioin töminä. Huoneestansa varjostinten takaa
+Miriam ja hänen neitsyensä näkivät sen loistavan joukon turbanipäisiä
+ratsumiehiä, joka, kiiltäen kalliissa aseissa ja komeissa shaaleissa
+ja uljaasti heiskaroiden tulisten ratsujensa selässä, nyt lähti
+kukistamaan ja voittamaan Israelin ainoata toivoa. Nokimustalla
+arabialaisella hevosellansa ratsasti ylpeä Hassan itse. Kun hän kulki
+äskeisten vankiensa asunnon ohitse, häntä joko virkistytti tulevan
+voiton iloinen ajatus taikka hän arvasi, että ristikon takaa kirkkaat
+silmät ja ihanat kasvot katselivat hänen soreuttansa. Sen vuoksi kopea,
+mutta kaunis Seldshuki heilutti käyräsapeliansa päänsä ympäri ja
+pakoitti samalla hevostansa semmoisiin asemiin, että ratsastajan taito
+tuli näkyviin.
+
+"Hän on kauniimpi kuin Alschirok", lausui Rachel.
+
+"Katso tuota shaalia!" sanoi Beruna.
+
+"Hänen käyräsapelinsa välkkyi kuin salama", arveli Lea.
+
+"Ja hänen ratsunsa oli musta kuin ukkosen pilvi", lisäsi Imra.
+
+"Paha silmä sattukoon häneen!" sanoi Batseba.
+
+"Herra", huudahti Miriam, "muista Davidia ja kaikkia hänen
+kärsimistänsä!"
+
+
+IV.
+
+Erämaan autioksi heitetty kaupunki tarjosi aivan toisenlaisen näyn kuin
+sen, joka kohtasi Alroyn hämmästyneitä silmiä, kun hän ensin näki sen
+jalot tornit ja astui sen äänettömiä, palatseilla pallistettuja katuja
+myöten.
+
+Portin ulkopuolelle oli asetettu avara leiri noita matalia, mustia
+telttoja, joita Kurdilaiset ja Turkomanit tavallisesti käyttivät;
+pääkadut olivat täynnä vireitä ihmisparvia, jotka puuhasivat kaikissa
+sodan valmistuksissa ja säännöttömän ja uskaliaan elämän hälisevissä
+hankkeissa; hevoset olivat sioitetut hävinneisin huoneisin, ja korkeat
+kamelit kohottivat sävyisät kasvonsa pylväsryhmien keskeltä taikka
+kyykistyivät levollisina polvillensa kaatuneitten kuvapatsaitten ja
+luhistuneitten obeliskein välissä.
+
+Kaksi kuukautta oli tuskin kulunut siitä, kun Alroy ja Jabaster olivat
+tulleet Scherirah'n leiriin ja ilmoittaneet hänelle pyhän lähetyksensä.
+Hänen kovettunut sydämensä, hänen, jonka äiti oli Juutalainen, oli
+taipunut heidän ylhäältä saatuihin ennustuksiinsa. Hän ryhtyi heidän
+asiaansa koko kääntyneen innolla, eivätkä hänen kirjavat joukkonsa
+kauan epäilleet ruvetessaan semmoiseen uskoon, joka, samalla kuin se
+tarjosi varmaan vaaroja ja erinomaisia seikkoja, lupasi rikkautta, jopa
+valtaakin. Erämaan kaupungista uusi Messias lähetti sanansaattajansa
+naapurikaupunkeihin ilmoittamaan, että hän oli tullut veljiensä luo,
+jotka olivat vankeudessa. Hebrealaiset, ylpeä ja kankeaniskainen
+sukukunta, vastaan-ottivat lemmityn ruhtinaansa ilmoituksen
+ihastuksella. Davidin jälkeisellä ja Alschirokin surmaajalla oli
+kaksinkertainen oikeus heidän luottamukseensa ja alamaisuuteensa, ja
+läheisistä Kalifatin kaupungeista Hebrealaisten jaloimmat nuorukaiset
+lähtivät miehissä osoittamaan kunnioitustansa Salomonin jälleen
+saavutetulle valtikalle.
+
+Alusta hallitus piti tätä asiaa aivan mitättömänä, ja Seldshukien
+sultani tyytyi siihen, että hän määräsi hinnan veljensä murhaajan
+hengestä; mutta kun useista kaupungeista pakkoveroa otettiin ja monta
+Moslemin karavania oli Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumalan nimeen
+pidätetty ja ryöstetty, käskyt toimitettiin Bagdadista Hamadanin
+uudelle kuvernörille, Hassan Subah'lle, että hän kukistaisi rosvot
+elikkä kapinoitsiat ja lähettäisi David Alroy'n elävänä tai kuolleena
+pääkaupunkiin.
+
+Hebrealaisten joukosta Alroy'hin yhtyneet tyytymättömät saivat
+hiljaisemmilta, mutta kuitenkin samantunteisilta veljiltänsä tarkat
+tiedot kaikista asioista, jotka tapahtuivat vihollisen pääkortterissa.
+Samana päivänä saapui erämaan kaupunkiin vakoilioita, jotka ilmoittivat
+Alroy'lle, että hänen heimolaisensa oli heitetty vankeuteen Hamadanissa
+ja että joukko valituita sotureita lähti saattamaan jotakin
+kuninkaallista haremia Bagdadista Persiaan.
+
+Alroy karkasi itse tämän vartioväen kimppuun, hajotti ne kokonaan ja
+vangitsi heidän hoidokkaansa. Nämät tunnettiin Hamadanin kuvernörin
+haremiksi, ja, jos kohta pettynyt toivo vähän aikaa vihavoitti
+vangitsian liian vilkasta mieltä, saalis kuitenkin aikaan saatti,
+niinkuin jo olemme nähneet, hänen kalliitten, vaikka kaukaisten
+ystäviensä vapauden ja turvallisuuden. Tämä tapaus joudutti sen
+armeijan lähtöä, jota Hamadanissa varustettiin hänen perikadokseen.
+Vimmattu Hassan Subah kavahti ylös divaniltansa, tarttui
+käyräsapeliinsa, ja, niitä apujoukkoja odottamatta, joita hän oli
+likeisiltä päälliköiltä vaatinut, käski väkensä ratsahille ja kiiruhti
+kahdentuhannen uljaan seldshukilaisen hevosmiehen etupäässä
+puolustamaan rakkauttansa ja kostoansa tyydyttämään.
+
+Samassa amfiteaterissa, johon Alroy astui ensi kerran vankina, istui
+hän nyt neuvottelemassa. Hänen oikealla puolellansa oli Jabaster,
+vasemmalla Scherirah. Eräs nuorukainen, tuskin vanhempi kuin hän, mutta
+pitkä kuin palmupuu ja voimakas kuin nuori leijona, oli neljäs
+päällikkö. Tuonnempaa näkyi noin viisikymmentä täysi-aseista soturia,
+mitkä seisoen, mitkä permannolla venyen.
+
+"Onko väki luettu, Abner?" kysyi Alroy nuorukaiselta.
+
+"On; kolme sataa sotakuntoista ratsumiestä ja kaksituhatta
+jalkasoturia; mutta jalkaväeltä puuttuu aseita."
+
+"Herra on ne ajallansa lähettävä", lausui Jabaster, "anna heidän silla
+välin yhä laittaa heittokeihäitä."
+
+"Luottakaamme Herraan", lausui Scherirah itseksensä, painaen alas
+päätänsä ja kääntäen silmänsä maahan.
+
+Kova huuto kuultiin pitkin kaupunkia. Alroy hypähti ylös matoltansa.
+Sanansaattaja oli palannut. Vaaleana ja laihtuneena, peitettynä hiellä
+ja hiekalla uskollinen lähettiläs melkein kannettiin amfiteaterille
+kansan hartioilla. Turhaan vartiat koettivat pidättää väkijoukkoa. He
+kiipesivät kaaririvejä myöten ylöspäin, he täyttivät vanhan
+näyttöhuoneen tyhjät ja lahoavat istuimet, he nojausivat toistensa
+olkapäille, he kapusivat korkeitten pylväitten latvoihin. Kaikki kansa
+oli kokoontunut uutisia kuuntelemaan; näkymö muistutti rakennuksen
+entisestä tarkoituksesta, ja Alroy ja hänen sotatoverinsa näyttivät
+jonkun muinaisen näytelmän gladiatoreilta.
+
+"Puhu", sanoi Alroy, "puhu vaikka pahimpia. Ei mikään sanoma voi olla
+katkera niille, joitten puolesta Herra tahtoo kostaa."
+
+"Israelin hallitsia! näin sanoo Hassan Subah", vastasi lähettiläs:
+"minun haremini ei saa kiittää kuin omaa miekkaani vapaudestansa. Minä
+en hiero sovintoa kapinoitsiain kanssa, mutta minä en myöskään sodi
+vanhuutta eikä naisia vastaan; ja Bostenagilla ja hänen perheellänsä
+toiselta puolelta ja sinun isäntäsi vangeilla toiselta puolelta olkoon
+rauha. Mene, sano Alroy'lle, että aion vahvistaa tämän hänen
+sydänverellänsä. Ja katso! sinun heimolaisesi ja sisaresi ovat taas
+palatsissansa."
+
+Alroy nosti hetkeksi kätensä silmiensä eteen, ja sitten heti malttaen
+mieltänsä kyseli vihollisen liikuntoja.
+
+"Minä olen kulkenut erämaan halki nopealla dromedarilla; portinvartia
+Shelomi, joka sydämestänsä harrastaa meidän asiatamme, lainasi sen
+minulle. Minä en ole hidastellut enkä liioin nukkunut. Ennenkuin
+aurinko huomenna laskee, Filistealaiset ovat täällä, Hassan Subah itse
+heidän etupäässään. Sotalaumojen Herra olkoon meidän kanssamme! Siitä
+asti kuin Kanaan voitimme, Israel ei ole taistelut tämmöistä sotavoimaa
+vastaan!"
+
+Sohina nousi kokoontuneesta joukosta. Miehet katselivat kysytellen
+toinen toistansa ja pusersivat itsekään huomaamatta toistensa käsiä.
+
+"Koetus on tullut", sanoi joku keski-ikäinen Hebrealainen, joka oli
+taistellut kaksikymmentä vuotta takaperin Jabasterin rinnalla.
+
+"Oi, jospa saisin kuolla arkin kunniaksi!" lausui joku innostunut
+nuorukainen Abnerin osastosta.
+
+"Kyllä minä sen arvasin, että joutuisimme pulaan", kuiskasi Kisloch,
+Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle. Minkä vuoksi herkesimmekään
+rauhassa ja hiljaisuudessa ryöstäjän työtä harjoittamasta?"
+
+"Ja rupesimme Juutalaisiksi!" lisäsi Guebriläinen ivalla.
+
+"Katsokaat Scherirah'ta", sanoi neekeri irvistellen. "Suuteleepa mies
+oikein Salomonin valtikkaa!"
+
+"Minä olisin mieluisammin suonut, että hän olisi hirttänyt Alroy'n kun
+hän ensi kerran tapasi hänen", lausui Kalidas.
+
+"Liiton lapset!" huudahti Alroy, "Herra on jättänyt heidät meidän
+käsiimme. Huomenna illalla me lähdemme Hamadaniin!"
+
+Suosion huudot seurasivat näitä sanoja.
+
+"On kirjoitettu", lausui Jabaster, yhtä kirjaa aukaisten: "katso! minä
+tahdon puollustaa tätä kaupunkia ja pelastaa sen itseni tähden ja
+palveliani Davidin tähden."
+
+"Ja tapahtui sinä yönä, että Herran enkeli lähti ulos ja löi
+Assyrialaisten leirissä sataneljä kertaa kaksikymmentä ja viisituhatta:
+ja kun he nousivat varhain aamulla, katso! kaikki viholliset olivat
+kuolleet."
+
+"Kun tänä aamuna katselin tähtiä ja luin tuota taivaan aapistoa, jonka
+todelliset kabbalistat ymmärtävät, katso! Davidin huoneen tähti ja
+seitsemän muuta tähteä liikkuivat ja yhtyivät ja asettuivat ympyräksi.
+Ja se sana, joka tämän kautta syntyi, oli tuntematon minulle; mutta
+katso! minä olen avannut kirjan, ja joka tähti on alkukirjain
+jokaisessa Targumin säkeessä, jonka nyt olen lukenut teille. Sentähden
+Sanheribin kohtalo on oleva Hassan Subah'n kohtalo!"
+
+"_Uskalla häneen kaikin ajoin, sinä kansa; vuodata sydämesi hänen
+eteensä: Jumala on meidän turvamme, Selah_!"
+
+Tällä hetkellä naisen haamu ilmestyi amfiteaterin ylimmäisessä osassa,
+hävinneessä korkeimmassa holvistossa, jossa yksinäinen kaari vielä oli
+jälellä. Yhteinen huuto hiljeni heti, joka kieli vaikeni, joka silmä
+kääntyi yhtäälle. Yksin Kislochkin ja hänen kumppaninsa säikähtyivät
+äänettömiksi ja liikkumattomiksi, kun he katselivat Esteriä,
+profetissaa.
+
+Hänen korkea asemansa, hänen mahtavat ruumiin-liikenteensä, hänen isot,
+leimuavat silmänsä, hänen ihanat, vaikka kammottavat kasvonsa, hänen
+mustat hiuksensa, jotka valuivat alas melkein polviin asti, ja
+amfiteaterin takaa juuri nousevan kuun valkoinen valo, joka loi
+hopeisen hohteen hänen yllensä ja näytti heijastuvan hänestä ikäänkuin
+yliluonnollisesta olennosta, samalla kuin kaikki hänen allansa oli
+aivan pimeässä, kaikki nämät seikat yhteensä saattivat hänet
+läsnä-olevien hartaan huomion esineeksi, sillä välin kuin hän
+voimakkaalla, mutta heleällä äänellä näin puhutteli heitä:
+
+"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Katso! kuuletteko
+tätä, oi Jakobin huone, jotka olette nimitetyt Israelin nimellä ja
+tulleet Judan vesiltä! Minä kuulen heidän sotajyminänsä erämaasta, ja
+heidän torviensa ääni on niinkuin illan tuuli, mutta käsky on annettu,
+joka sanoo, että kuolevainen on oleva suuremmassa hinnassa kuin pelkkä
+kulta, niin, mies kalliimpi kuin Ophirin puhtaimmat malmit."
+
+"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Minä näen heidän
+käyräsapeleinsa välkkeen, minä selitän heidän kauheat, reimastelevat
+hevosensa; mutta käsky on annettu, joka sanoo, että jälkipoiminta on
+tapahtuva heissä, ikäänkuin öljypuun pudistaminen; kaksi kolme marjaa
+ylimmäisen lehvän päässä; neljä tai viisi yksinäisissä oksissa."
+
+"He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin? Katso! käsky on
+annettu, joka sanoo, että Hamadan on oleva sinun saaliinasi, ja hävitys
+on kohtaava Babelia. Ja vastedes erämaan pedot asuvat siinä, ja
+ulisevat hirmu-otukset täyttävät heidän huoneensa, ja strutsin tyttäret
+elelevät siellä, ja tarhapöllöt asettavat sinne majansa, ja huuhkaja
+munii siellä, ja metsänhaltiat pitävät siellä pitojansa. Ja sudet
+ulvovat toisillensa heidän palatseissansa, ja lohikäärmeet heidän
+hekumallisissa huvihuoneissaan. Hänen aikansa on aivan lähellä;
+hänen päiviänsä ei pitkitetä; ruoko ja lotus saavat kuihtua hänen
+virroissansa; ja hänen kanaviensa nurmet muuttuvat erämaan hietikon
+kaltaisiksi. Sillä onko se vähäinen asia, että Herra lähettää
+palveliansa nostamaan Jakobin sukukuntia ja entisellensä saattamaan
+Israelin säilytettyjä? Laulakaat, oi taivaat, ja iloitse, oi maa, ja
+puhjetkaat virsihin, oi vuoret, sillä Herra on lohduttanut kansaansa ja
+tahtoo armahtaa sortuneitaan!"
+
+Hän herkesi; hän astui kiireisin askelin amfiteaterin jyrkkää puolta
+alas, hyppäsi kaaririviltä toiselle ja juoksi kummallisella notkeudella
+toisesta raunioläjästä toiseen. Viimein hän pääsi permannolle; ja
+tuosta hän, vaahdoten ja huohottaen, riensi Alroy'n luo, heittäysi
+maahan, halasi häntä jaloista ja pyyhki hiuksillansa tomun hänen
+sandaleistaan.
+
+Läsnä-olevat purskahtivat pitkiin ja lujiin yliluonnollisen
+luottamuksen ja tulisen ihastuksen huudahuksiin. He näkivät
+Messiaksensa säihäyttelevän ihmeellistä valtikkaansa. He ajattelivat
+Hassan Subah'ta ja hänen Seldshukejansa ainoastaan uhreiksensa ja
+huomispäivää ainoastaan semmoiseksi päiväksi, joka oli uuden voiton,
+vapauden ja vallan aikakauden alku!
+
+
+V.
+
+Viiden päivän rientomarssien perästä Hassan Subah asetti komean
+teltansa siihen ihanaan kosteikkoon, joka oli niin mieluisalla tavalla
+virvoittanut Alroy'ta, kun hän oli yksinäinen pilgrimi. Yliympärille,
+melkein puolen penikulman päähän, ulottuivat hänen soturiensa ja sen
+lukuisan karavanin majat, joka oli seurannut häntä, kuljettaen vettä ja
+elatusaineita armeijaa varten. Täällä levähtäessään koetti hän myöskin
+saada tietoa vihollisen asemasta.
+
+Vakojaparvi, jonka hän oli heti lähettänyt matkalle, palasi melkein
+kohta, tuoden muassaan vähäisen karavanin, jonka rosvot olivat taannoin
+ryöstäneet. Kauppias, arvoisa ja hurskas mahomettilainen, saatettiin
+Hamadanin kuvernörin eteen.
+
+"Rosvojen leiristä?" Hassan kysyi.
+
+"Paha kyllä", vastasi kauppias.
+
+"Onko sinne pitkä matka?"
+
+"Päiväys."
+
+"Ja te lähditte sieltä?"
+
+"Eilen aamulla."
+
+"Paljonko väkeä heillä on?"
+
+Kauppias epäili.
+
+"Eivätkö he ota ketään vangiksi?" kysyi kuvernöri, tarkkaan katsoen
+kumppaniansa.
+
+"Pyhä profeetta! mikä viheliäinen raukka minä olen!" huudahti arvoisa
+kauppias, hyrähtäen itkuun. "Uskollisena kalifin alamaisena minä olen
+pakoitettu palvelemaan kapinoitsioita -- hartaana mahomettilaisena
+minun täytyy auttaa Juutalaisia! Käske heti hirttää minut, herrani",
+jatkoi onneton kauppias käsiänsä väännellen. "Käske heti hirttää minut.
+Minä olen elänyt kylläksi."
+
+"Mitä tämä on?" Hassan kysyi; "puhu, ystäväni, pelkäämättä."
+
+"Minä olen uskollinen kalifin alamainen", vastasi kauppias; "minä olen
+harras mahomettilainen, mutta minä olen kadottanut kymmenen tuhatta
+dirhemiä."
+
+"Minun on teitä sääli; minä olen myöskin kadottanut jotakin, mutta
+minun tappioni ei koske teihin eikä teidän tappionne minuun."
+
+"Kirottu olkoon se hetki, jolloin nämät koirat kiusasivat minua!
+Sanokaat minulle, onko synti rikkoa uskollisuuttansa Juutalaisen
+suhteen?"
+
+"Päinvastoin, minä voisin tuoda esiin monta kunnioitettavaa mollaa,
+jotka selittäisivät teille, että tämmöinen rikos on pidettävä
+suurimpana ansiona. No, no, minä näen, kuinka asian laita on: te olette
+saaneet vapautenne sillä ehdolla, ettette petä armeliaita ryöstäjiänne.
+Pakosta tehdyt lupaukset ovat houkkioin mörkönä. Kertokaat, kumppani,
+kaikki, mitä te tiedätte. Missä he ovat? Suuriko joukko heillä on?
+Arvaavatko he, kuinka lähellä me olemme?"
+
+"Minä olen uskollinen kalifin alamainen, ja minun tulee palvella
+häntä", kauppias vastasi: "minä olen harras mahomettilainen, ja
+velvollisuuteni vaatii, että kukistan kaikki uskottomat, mutta minä
+olen myöskin ihminen, ja minun täytyy katsoa omaa etuani. Jalo
+kuvernöri, lyhyeltä sanoen, nämät konnat ovat vieneet minulta kymmenen
+tuhatta dirhemiä, niinkuin orjani voivat kertoa teille: kumminkin
+tavaraa sen hinnan edestä. Ei kukaan voi näyttää todeksi, että sen arvo
+olisi vähempi. Tosin kyllä on laskuun otettu ne viisikymmentä
+prosenttia, jotka olisin voittanut shaaleillani Hamadanissa, mutta
+kumminkin se on minulle sama kuin kymmenen tuhatta dirhemiä. Kysy
+orjiltani, onko koskaan tämmöistä shaalivarastoa nähty."
+
+"Pää-asiaan, pää-asiaan. Rosvot?"
+
+"Minä pysyn pää-asiassa. Shaalit ovat pää-asia. Sillä, kun minä puhuin
+shaaleista ja suuresta tappiostani, teidän tulee tietää, että rosvojen
+päällikkö --"
+
+"Alroy'ko?"
+
+"Varsin tuima nuori herra -- minä en tiedä, miksi he sanovat häntä --
+sanoi päällikkö minulle: 'kauppias, te näytätte alakuloiselta.'
+'Alakuloiselta', sanoin minä, 'te alakuloiselta näyttäisitte, jos
+olisitte joutuneet vangiksi ja lisäksi kadottaneet kymmenen tuhatta
+dirhemiä!' 'Kuinka, maksavatko nuot rääsyt kymmenen tuhatta dirhemiä?'
+hän lausui. 'Kyllä, jos siihen luetaan ne viisikymmentä prosenttia,
+jotka minä olisin voittanut Hamadanissa!' 'Viisikymmentä prosenttia',
+hän lausui, 'te olette vanha veijari.' 'Veijari! Tekisi mieleni kuulla
+jonkun nimittävän itseäni veijariksi Bagdadissa.' 'No niin, veijari
+taikka ei, te voitte päästä tästä pulasta!' 'Millä tapaa?' 'No, te
+näytätte hyvin kunnioitettavalta mieheltä', hän sanoi, 'ja olette kai
+hyvä mahomettilainen lisäksi.' 'Niin olenkin', vastasin minä, 'vaikka
+te olette Juutalainen! mutta kuinka usko on auttava minua tässä, sitä
+minä en tosiaan tiedä, jollei enkeli Gabriel, niinkuin koranin
+seitsemännen kolmatta luvun viidennessä kuudetta värsyssä --'"
+
+"Vaiti, vaiti!" huudahti Hassan; "pää-asiaan!"
+
+"Minä pysyn yhä pää-asiassa. Te minua siitä häiräytätte. Kuitenkin,
+lyhyimmästä tärkimpään, päällikkö tietää kaikki teidän tulostanne ja on
+hirveästi pelästynyt, vaikka hän panee suuria sanoja; minä näin sen
+pian. Ja hän laski minun menemään, niinkuin näette, muutamien orjieni
+kanssa, ja antoi minulle viidentuhannen dirhemin ottokirjan erään
+Hamadanissa asuvan Bostenagin lunastettavaksi (kukaties tunnette hänet;
+onko se kunnon mies?) sillä ehdolla, että poikkeisin teidän luoksenne
+ja, Mahomet antakoon minulle anteeksi, latelisin teille valheen!"
+
+"Valheen?"
+
+"Niin, valheen; mutta nämät juutalaiset koirat eivät ymmärrä, mitä
+tosi-hurskas mies on, ja kun aloin lausua valhetta, minä pian
+hämmästyin. Nyt, jalo Hassan, jollei Juutalaiselle tehty lupaus sido
+oikea-uskoista ja te pidätte huolta noista viidestätuhannesta
+dirhemistä, minä olen kohta valmis ilmoittamaan kaikki."
+
+"Älkäät surko viittä tuhatta dirhemiänne, hyvä ystävä, vaan kertokaat
+minulle kaikki."
+
+"Te vastaatte siitä, että minä saan rahani?"
+
+"Kunniani kautta."
+
+"Se on hyvä! Tietäkäät siis, nuot hävyttömät koirat ovat varsin heikot
+sekä säikähtyneinä teidän tulostanne; yksi, jota he, luullakseni,
+nimittävät Jabasteriksi, on lähtenyt suuremman osan, noin seitsemän
+sadan miehen kanssa syvemmälle erämaahan. Niin minä kuulin; mutta
+muistakaat, minä en tiedä sitä varmaan. Se nuorukainen, jota te
+sanoitte Alroy'ksi ja joka jossakin ottelussa nykyisin haavoitettiin,
+ei voinut seurata häntä, vaan oleskelee raunioissa. Siellä on myöskin
+muutamia naisvankeja, vähäisen aarteita ja noin sata kumppania, jotka
+ovat kätketyt hautakammioihin. Hän päästi minut vapaaksi sillä ehdolla,
+että minä lähtisin teidän luoksenne ja vakuuttaisin teille, että nuot
+koirat, täyteen viisituhatta miestä, ovat kulkeneet teidän sivutsenne
+ja astuvat nyt Hamadania päin. He tahtoivat, että minä peloittaisin
+teitä; se oli valhe enkä minä voinut kertoa sitä. Ja nyt te tiedätte
+asian todellisen laidan; ja jos lupauksen rikkominen uskottoman suhteen
+on synti, te saatte vastata siitä yhtä hyvin kuin noista viidestä
+tuhannesta dirhemistä, joitten olisi, ohitse mennen, pitänyt oleman
+kymmenen tuhatta."
+
+"Missä ottokirjanne on?"
+
+"Tässä", vastasi kauppias, vetäen sitä povestansa, "aivan asianmukainen
+kirjoitus Bostenagille, jota he sanovat upporikkaaksi, ja joka tämän
+kautta on velvoitettu maksamaan minulle viisituhatta dirhemiä, jos,
+minun kertomukseni johdosta, Hassan Subah, joka olette te itse, palajaa
+heti Hamadaniin heitä ahdistamatta."
+
+"Vanhan Bostenagin pää on vastaava tästä."
+
+"Minä olen iloinen siitä. Mutta, jos minä olisin teidän sijassanne,
+panisin minä hänen ensiksi maksamaan itselleni."
+
+"Kauppias", sanoi Hassan, "tekisikö teidän mieli käydä toistamiseen
+Alroy'n luona?"
+
+"Allah minua varjelkoon!"
+
+"Minun seurassani?"
+
+"Se on ihan toista."
+
+"Ruvetkaat meidän oppaaksemme. Dirheminne maksetaan kaksin kerroin."
+
+"Se vastaa juuri viittäkymmentä prosenttia. Ei minua juuri suuresti
+haluta; mutta teidän seurassanne, se on ihan toista. Älkäät hukatko
+mitään aikaa. Jos joutuin lähdette matkaan, saatatte vangita Alroy'n.
+Nyt taikka ei koskaan! Nuot juutalaiset koirat, kun ryöstivät
+oikea-uskoisen!"
+
+"Oglu", lausui Hassan jollekin upseerillensa. "Ratsahille! Ei tarvitse
+purkaa teltoja. Pääsemmekö kaupunkiin auringonlaskuksi, kauppias?"
+
+"Tuntia ennenkin, jos kohta lähdette."
+
+"Toitottakaat torvia. Ratsahille! ratsahille!"
+
+
+VI.
+
+Seldshukit seisahtuivat autiokaupungin muurien edustalle. Heidän
+päällikkönsä lähetti yhden osaston sitä katsastelemaan. He palasivat,
+kertoen, että kaupunki näytti olevan kylmille jätetty. Hassan Subah
+käski nyt vartiokunnan saartaa vallit, etteivät viholliset pääsisi
+pakenemaan, ja lähti sotureinensa isosta portista äänettömälle kadulle.
+
+Tämän omituisen ja komean näkymön hiljainen suuruus vaikutti julman
+ratsuväenkin mieleen. He katsoivat kammolla ja kummastuksella
+ympärillensä. Heidän kasvojensa tylyys lientyi, heidän intonsa
+heikkeni. Yliluonnollinen levollisuuden tunto valloitti heidät
+huomaamatta. Ei yksikään heiluttanut käyräsapeliansa, vinheät ratsut
+näyttivät yhtä lannistuneilta kuin heidän isäntänsäkin eikä mitään
+ääntä kuulunut paitsi harjaantuneitten hevosten raskas, koneenkaltainen
+astunta, jota ei mikään sotasoitanto hilpeyttänyt, ei mikään kirous
+eikä pilkka hämmentänyt, ja jota ei edes minkään uhkean ratsun koreat
+käännähykset keskeyttäneet.
+
+Aurinko oli laskemallansa; iltatahti tuikki valkoisen jonialaisen
+temppelin ylitse, joka leppeänä ja sievänä kohosi hohtavaan ja
+purpuranväriseen ilmaan.
+
+"Tännepäin, herrani!" lausui tietä näyttävä kauppias, kääntyen Hassan
+Subah'n puoleen, joka keskellä upseerejansa johdatti etujoukkoa. Koko
+kaupungin pääkatu oli täynnä seldshukilaisia sotureita. Heidän
+nokimustat hevosensa, heidän lumivalkoiset turbaninsa, jotka olivat
+koristetut mustan kotkan ja punaisen haikaran sulilla, heidän silmiä
+häikäisevät shaalinsa, heidän päivänlaskussa kimaltavat aseensa, ja tuo
+pitkä, aaltoileva kauniitten vartaloin ja kiiltävien värien rivi --
+tämä sarja sankareita tällä palatsien kadulla -- sota on harvoin
+tarjonut mitään niin ylevää taikka ihantavaa näkyä.
+
+"Tännepäin, herrani!" sanoi kauppias, osoittaen sormellansa sitä
+soukkaa kulmaa, joka temppelin juurelta saatti rappeutuneita katuja
+myöten amfiteaterin luo.
+
+"Seisahtukaat!" huudahti raju, kimeä ääni. Kaikki soturit pysäyttivät
+kohta hevosensa.
+
+"Kuka se oli?" kysyi Hassan Subah.
+
+"Minä!" ääni vastasi. Naishaamu seisoi temppelin pylvästössä
+kohotetuilla käsivarsilla.
+
+"Ja kuka sinä olet?" lausui Hassan Subah, suuresti hämmentyneenä.
+
+"Sinun paha haltiasi, Seldshuki!"
+
+Vaaleana kuin hänen norsunluinen sotatapparansa Hassan Subah ei
+vastannut mitään; jokaista, joka oli kuullut, värisytti; yhä kauhea
+nainen pysyi liikkumatonna temppelin portikossa.
+
+"Nainen, noita-akka taikka jumalatar", huudahti viimein Hassan Subah,
+"mitä sinä täällä aiot?"
+
+"Seldshuki! katso tuota tähteä. Se on ainoastaan yksinäinen valopisara,
+vaan kuka sinun huimasta joukostasikaan voi katsella sitä
+kammoksumatta? Ja kuitenkin sinä, rohkeampana kuin Sisera, tulet
+taistelemaan niitä vastaan, joitten puolesta vieläpä 'tähdet
+juoksussansa taistelevat.'"
+
+"Juutalainen velhovaimo!" Seldshuki huudahti.
+
+"Juutalainen velhovaimo! Olkoon niin; katso siis, minun tenhovoimani on
+kohtaava sinua, ja tämä tenho on hävitys."
+
+"Herää, herää, viritä virsi; nouse, Barak, ja vangitse vankeutesi, sinä
+Abinoamin poika!"
+
+Tuota pikaa taivas näytti pimenevän, pilvi nuolia ja heittokeihäitä
+puhkesi kaikkialta hurskaita Seldshukeja vastaan: suunnattoman suuria
+kivi- ja marmoriharkkoja paiskattiin joka taholta, näkymättömät kädet
+lävistivät hevosia peitsillä, ja ratsastajat kaatuivat maahan
+taistelematta ja tallaantuivat epäjärjestykseen joutuneitten ja
+säikähtyneitten veljiensä alle.
+
+"Me olemme petetyt", huudahti Hassan Subah ja nakkasi heittokeihäänsä
+kauppiasta päin, mutta kauppias oli kadonnut. Seldshukit koroittivat
+mainion sotahuutonsa.
+
+"Oglu, käänny takaisin erämaahan", päällikkö käski.
+
+Mutta tuskin oli vartioväki muurien ulkopuolella kuullut kumppaniensa
+sotahuudon, ennenkuin he, levottomina heidän turvallisuutensa puolesta,
+riensivät heitä puolustamaan.
+
+Subah'n palaavat joukot, jotka harvenivat joka silmänräpäys kuin he
+peräytyivät, estettiin aikeissansa juuri avuksi kiirehtivien kiivauden
+kautta. Näitten molempain osastojen vasten tahtoa syntyvä kilvoitus
+enensi hämminkiä; ja kun vast'ikään tulleet Seldshukit, viimein
+jotenkuten järjestyneinä, olivat päässeet portin luo, he näkivät
+kauhistuen, että viholliset olivat sulkeneet sen ja asettaneet väkeä
+siihen. Sotamiehet, jotka kaipasivat peräjoukkoon jääneen päällikkönsä
+ääntä, hätääntyivät, joutuivat äkkipelon haltuun ja, hevosiansa
+kannustaen, kiitivät joka haaralle kaupunkiin. Turhaan Hassan Subah
+yritti järjestämään heitä jälleen. Sovelias aika oli mennyt ohitse.
+Syöksähtäen noin kolmenkymmenen soturin kanssa eräälle aukealle
+paikalle, jonka hänen nopea silmänsä oli havainnut, kun hän tuli katua
+alaspäin, ja ja'ellen surmaa jokaisella iskullansa Hamadanin pelätty
+kuvernöri vartoi, niinkuin kunnon soturi, välttämätöntä kohtaloansa
+eikä kokonaan epäillyt, että joku sattumus vielä selvittäisi hänet
+hänen avuttomasta asemastansa.
+
+Ikäänkuin loihtuvoiman kautta hurjia, aseilla varustettuja miehiä nyt
+näytti ilmestyvän joka paikasta kaupungissa. Joka raunioläjästä,
+jokaisesta hävinneestä temppelistä ja mätänevästä rakennuksesta, joka
+katakombista ja kellarista, jokaisen patsaan ja obeliskin takaa
+vimmatut soturit täyttivät esiin verisin miekkoinensa. Ja kaikkialla
+vuoti Seldshukein veri. Hevosmiehet ryntäsivät rajusti pitkin
+rappeutuneita katuja, ja lukuisat jalkasoturit ajoivat heitä takaa;
+toisinaan, vähäisiin joukkokuntiin liittyneinä Seldshukit karkasivat
+päälle ja tappelivat hirmuisesti; mutta, vaikka he kyllä urhoollisesti
+vastustivat julkisia vihollisiansa, heidän oli mahdoton kestää
+salaisesti väijyviä. Heillä ei ollut mitään turvapaikkaa, he eivät
+voineet silmänräpäykseksikään saada hengenvuoroa. Jos he vetäytyivät
+takaperin jonkun vallin luo, jo siellä peitset vilahtelivat; jos he
+koettivat järjestää itseänsä jossakin pihassa, he sortuivat niitten
+putoavien lohkareitten alle, joita mätettiin heidän päällensä. Oudot
+uhkauksen huudot yhtyivät sotatorvien karkeaan rätinään, ja symbalein
+ja tamburinein helinä ja melu kaikkui kaikissa kaupungin-osissa.
+
+"Jos vaan voisimme nousta muurille ja päästä erämaahan", huudahti
+Hassan Subah yhdelle harvoista jälelle jääneistä tovereistansa, "se on
+ainoa pelastuksemme. Me kuolemme tänne niinkuin koirat! Jospa vaan
+kohtaisin Alroy'n!"
+
+Kolme Seldshukia ajaa lensi aukean paikan poikki heidän edessään, useat
+hebrealaiset hevosmiehet perässä.
+
+"Ruhdo maahan kaikki, Abner. Älä säästä ketään, muista Amalekia",
+huudahti heidän nuori johdattajansa, heiluttaen veristä
+käyräsapeliansa.
+
+"Tuossa he makaavat -- yksi, kaksi -- tässä menee kolmas.
+Heittokeihääni korjasi hänen."
+
+"Veri virtaa hevosestanne. Missä Jabaster on?"
+
+"Porteilla; käsivarttani pakottaa tappelusta. Herra on jättänyt heidät
+käsiimme. Jospa vaan tapaisin heidän päällikkönsä!"
+
+"Käänny tänne, verikoira, hän on tässä", huudahti Hassan Subah.
+
+"Pois, Abner, tämä asia on minun."
+
+"Ruhtinas, te olette jo surmanneet tuhansia."
+
+"Ja Abner kymmeniä tuhansia. Eikös niin? Tämä asia koskee vaan minuun.
+Käy päälle, Turkkilainen."
+
+"Sinäkö Alroy olet?"
+
+"Juuri sama."
+
+"Alschirokin surmaaja?"
+
+"Aivan niin."
+
+"Kapinoitsia ja murhamies."
+
+"Olkoon menneeksi. Katsokaat itseänne."
+
+Hebrealaisten ruhtinas heitti keihäänsä Seldshukia kohden. Se kimmahti
+takaisin rintahaarniskasta; mutta Hassan Subah horjahti satulassansa.
+Tointuen hän töyttäsi suurella voimalla Alroy'ta vastaan. Heidän
+käyräsapelinsa sälähtivät yhteen, ja Hassan Subah'n säilä särkyi
+palasiksi.
+
+"Se, joka myi tämän miekan minulle, sanoi, että se oli tenhottu, ja
+ettei kukaan muu kuin joku kalifi voisi sitä särkeä", lausui Hassan
+Subah. "Hän oli valehtelia."
+
+"Lienee kyllä ollut", sanoi Alroy ja löi Seldshukin maahan. Abner oli
+karkoittanut hänen kumppaninsa. Alroy astahti nääntyvältä ratsultansa
+ja, hypähtäen viimeisen vihollisen mustan ratsun selkään, hyökkäsi taas
+taajimpaan taisteloon.
+
+Yön varjot laskeusivat maahan, pauhina vaikeni vaikenemistaan, vainomus
+taukosi. Muutamat onnettomat Mahomettilaiset, jotka olivat nousneet
+satulastansa ja lähteneet piiloon raunioihin, löydettiin sattumalta,
+vedettiin esiin ja surmattiin. Aikaa ennen keski-yötä viimeinen
+Seldshuki oli heittänyt henkensä.
+
+Kuu levitti runsaasti valoansa palatsien kadulle, joka oli täynnä
+läjiin luotuja kaatuneita ja henkiin jääneitä voittajia. Valkeita
+viritettiin, tulisoittoja sytytettiin ja voittajat valmistivat halattua
+ateriaa, laulaen ylistyksen ja kiitoksen hymnejä.
+
+Juhlakulkue lähestyi. Symbalejansa helkyttäen profetissa Ester tanssi
+Israelin Messiaksen edessä, joka nojausi voittoisaan käyräsapeliinsa,
+Jabaster, Abner, Scherirah ja etevimmät päälliköt ympärillä. Kuka olisi
+nyt epäillyt hänen lähetyksensä todellisuutta? Lavea ja hiljainen
+erämaa kaikkui hänen innostuneitten seuralaistensa riemuhuudoista.
+
+
+VII.
+
+Hitaasti vierivät tuskaiset hetket Hamadanin juutalaisessa
+kaupungin-osassa. Kerta toisensa perästä kunnian-arvoisa Bostenag
+keskusteli voiton mahdollisuutta samantunteisten, vaan toivottomien
+vanhempien kanssa. Miriam rukoili ehtimiseen. Heidän rohkeimmat
+toiveensa eivät ulottuneet heidän ruhtinaansa paon tuolle puolen.
+
+Kaksi viikkoa oli kulunut eikä mitään uutisia ollut tullut sotaretken
+menestyksestä, kun yhtäkkiä, auringonlaskun tienoilla, etuvartia
+jostakin vahtitornista ilmoitti, että aseilla varustettu joukko oli
+kaukaa näkyvissä. Huolestuneet kaupunkilaiset kiirehtivät heti
+valleille, uuteliaat parvet täyttivät kadut ja torit. Ilo loisti
+Mahomettilaisten kasvoista, kylmä väristys hiipi Hebrealaisten
+sykkiviin sydämiin.
+
+"Löytyy vaan yksi Jumala", lausui portin päällikkö.
+
+"Ja Mahomet on hänen profeettansa", vastasi joku vartia.
+
+"Huomenna me leikkaamme nenän kaikilta noilta juutalaisilta koirilta."
+
+"Valtikka on kadonnut", huudahti Bostenag epätoivossaan.
+
+"Herra, muista Davidia!" lausui Miriam hiljaa, kun hän heittäysi maahan
+palatsin pihalla ja kätki kasvonsa tomuun.
+
+Juhlallisesti mollat likenivät muureja vuodattaakseen siunaustansa
+voittoisan Hassan Subah'n eteen. Muezzit nousivat minareteihin
+tarkastaakseen mailleen menevää aurinkoa ja julistaakseen Allah'n
+voimaa uudistuneella innolla.
+
+"Olisi hupainen tietää, tuovatko he Alroy'n tänne elävänä vai
+kuolleena", sanoi portin päällikkö.
+
+"Jos hän elää, hän seivästetään", vastasi joku vartia.
+
+"Jos hän on kuollut, ruumis viskataan pois koirille", arveli päällikkö;
+"niin on tapa tehdä."
+
+"Bostenag hirtetään", jatkoi vartia.
+
+"Ja hänen heimolaisensa Miriam myöskin", vastasi päällikkö.
+
+"Hm!" lausui vartia. "Hassan Subah on mieltynyt mustiin silmiin."
+
+"Minä toivon, ettei oikea mahomettilainen koske juutalaiseen tyttöön",
+huudahti suuttuneena joku musta eunukki.
+
+"He lähestyvät. Mikä pölytuoksu!" sanoi portin päällikkö.
+
+"Minä selitän Hassan Subah'n!" lausui vartia.
+
+"Niin minäkin", arveli eunukki, "minä tunnen hänen mustan hevosensa."
+
+"Minua haluttaisi tietää, montako dirhemiä vanhalla Bostenagilla on",
+lausui päällikkö.
+
+"Lukemattomia", vastasi vartia.
+
+"Ei suinkaan tästä mitään ryöstöä tule?" lausui eunukki.
+
+"Saadaan nähdä", arveli päällikkö, "kaikissa tapauksissa minä olen
+velkaa tuhat dirhemiä vanhalle Shelomille. Meidän ei tarvitse maksaa
+nyt, näettekö."
+
+"Ei tosiaankaan" lisäsi musta eunukki. "Kapinoitsioille!"
+
+Joukko hevosmiehiä riensi esiin. Heidän johdattajansa seisautti tulisen
+ratsunsa muurien alle.
+
+"Profeetan nimeen, kuka tuo on!" huudahti portin päällikkö vähäisen
+hämmentyneenä.
+
+"Minä en ole häntä koskaan ennen nähnyt", lausui vartia, "vaikka hän on
+Seldshukin puvussa. Se on varmaan joku Bagdadista, arvaan minä."
+
+Torvi soi.
+
+"Kuka vartioitsee porttia?" soturi huusi.
+
+"Minä olen portin päällikkö", vastasi ystävämme.
+
+"Avaa se siis Israelin kuninkaalle."
+
+"Kenelle?" kysyi kummastunut päällikkö.
+
+"Kuningas Davidille. Herra on jättänyt Hassan Subah'n ja hänen
+armeijansa meidän käsiimme, ja kaikista uljaista Seldshukeista ei ole
+yksikään jäänyt jälille. Avaa porttisi äläkä tuhlaa aikaa. Minä olen
+Jabaster, yksi Herran vallanpitäjä; tämä käyräsapeli on minun
+valtuuskirjani. Avaa portit, ja sinulle ja sinun kansallesi on se armo
+tapahtuva, jota he eivät ole itse koskaan osoittaneet; mutta, jos
+viivyt hetkenkin, näin sanoo kuningas, meidän Herramme: 'minä olen
+kiskova auki sinun porttisi ja kokonaan hävittävä kaikki, mitä sinulla
+on, enkä säästä niitä ensinkään; vaan lyön sekä miehen että vaimon,
+lapset ja imeväiset härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'"
+
+"Käske kunnian-arvoisaa herra Bostenagia tänne", lausui portin
+päällikkö, jonka hampaat helisivät suussa. "Hän on välittävä meidän
+eduksemme."
+
+"Ja lempeä Miriam", lisäsi vartia. "Hän on aina niin hyvä."
+
+"Minä tahdon käydä juhlasaaton etupäässä", lausui musta eunukki; "minä
+olen tottunut naisten seuraan."
+
+Mollain juhlallinen joukko askelsi jotensakin maallisella kiiruulla
+takaisin kokouspaikkaansa; aurinko laski, mutta kummastuneet muezzit
+seisoivat suu auki ja unhottivat kokonaan jumalansa voimaa ja
+profeettansa arvoa julistamasta. Koko kansa huusi kunnian-arvoisaa
+herra Bostenagia ja lempeätä Miriamia, ja juoksi miehissä saadaksensa
+ensiksi suudella heidän vaatteittensa liepeitä.
+
+Hamadanin pääportista tultiin neliskulmaiselle kentälle suuren moskean
+eteen. Tähän kaupungin koko väestö näytti kokoontuneen. Portit olivat
+avoinna; Jabaster ja hänen kumppaninsa pitivät vahtia. Lyhyt hämärän
+aika meni ohitse, yön varjot laskeusivat maahan. Minaretit olivat
+valaistut; rakennuksista riippui kukkavannikoita, vallit olivat
+peitetyt kudotuilla tapeteilla ja matoilla.
+
+Rumpujen, torvien ja symbalein jyminä ilmoitti Hebrealaisten armeijan
+tuloa. Kansa huusi ilosta, ulkopuolella olevat soturit vastasivat kauan
+kestävillä voitonhuudoilla. Keskellä tulisoittojen loistoa ja
+vartioväkensä etupäässä ratsasti kaupunkiin nuorukainen mustalla
+hevosella, heiluttaen käyräsapeliansa -- kansa lankesi polvillensa ja
+huusi: "kauan eläkään Alroy!"
+
+Kunnian-arvoisa vanhus lähestyi, taluttaen ihanata tyttöä, jonka silmät
+olivat luodut maahan. He johdattivat lähetyskuntaa, jonka jäseninä
+olivat kaupungin etevimmät asukkaat. He tulivat anomaan armoa ja
+turvaa. Heidät nähdessään nuori soturi hypähti hevosensa selästä,
+heitti pois käyräsapelinsa ja syleili tyttöä ja huudahti: "Miriam,
+sisareni, tämä, tämä on todella triumfi."
+
+
+VIII.
+
+"Juo", sanoi Kisloch, Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle; "sinä
+unhotat, kumppani, ettemme enää ole mahomettilaisia."
+
+"Viini maistuu minusta erittäin makealta, kun sitä juo kultaisesta
+pikarista", lausui Guebriläinen. "Minä sain tämän kalun tänään
+basaarissa", hän lisäsi, näyttäen komeata, juveleillä koristettua
+vaasia.
+
+"Minä luulin, ettei ollut lupa ryöstää", irvisteli Neekeri.
+
+"Ei olekaan", vastasi Guebriläinen; "mutta saammehan ostaa, mitä
+tahdomme -- vasta maksettavaksi."
+
+"No, minä puolestani olen kohtuullinen mies", arveli Kalidas,
+Indialainen, "enkä tahtoisi vahingoittaa edes näitä kirottuja
+turkkilaiskoiria. Minä en ole leikannut poikki isäntäni kaulaa, vaan
+ainoastaan muuttanut hänet portinvartiakseni ja tyydyn itse hänen
+haremiinsa, hänen kylpemöihinsä, hänen kauniisin hevosiinsa ja muihin
+pikku kaluihinsa."
+
+"Mimmoisissa majoissa me olemme! Ei mikään vedä vertoja oikealle
+Messiakselle!" huudahti Kisloch hyvin hartaasti.
+
+"Ei mikään", vastasi Kalidas; "vaikka totta puhuen minä en paljon
+luottanut Salomonin valtikan voimaan, ennenkuin hänen majesteettinsa
+löi sillä tuon urhoollisen Seldshukin pään halki."
+
+"Mutta nyt ei tarvitse sitä enään epäillä?" lausui Guebriläinen.
+
+"Me olisimme todella uskottomia, jos nyt epäilisimme", vastasi
+Indialainen.
+
+"Kuinka onnellista", irvisteli Neekeri, "että minä, jolla ei ollut
+mitään uskontoa ennen, nyt olen tavannut oikean!"
+
+"Tosiaan onnellista!" sanoi Guebriläinen. "Millä nyt huvitamme itseämme
+tänä yönä?"
+
+"Mennään kahviloihin ja juotetaan Turkkilaisille viiniä", ehdoitti
+Kalidas, Indialainen.
+
+"Entä, jos pistäisimme jonkun moskean tuleen?" kysyi Kisloch,
+Kurdilainen.
+
+"Minä tein vähän koiruutta tänä aamuna parille dervishille", sanoi
+Guebriläinen. "Minä kohtasin yhden niistä, joka kerjäsi almuja ja jonka
+oli toisessa poskessa läpitse pistetty rautalanka; minä otin kiinni
+toisen dervishin, lävistin hänen nenänsä ja sidoin molemmat yhteen!"
+
+"Ha! ha! ha!" Neekeri naurahti.
+
+
+IX.
+
+Aasia kaikkui Juutalaisten kapinasta ja Seldshukien verenvuodatuksesta.
+Persian rikkaista kaupungeista ja Tigrin ja Eufrateen väekkäistä
+siirtomaista Hebrealaisia yhä virtasi Hamadaniin.
+
+Julmistuneet mahomettilaiset hätyyttivät voitollisten kapinoitsiain
+veljiä, ja tämä järjettömyys joudutti niitten pakoa. Bagdadin aarteet
+tulvailivat Hebrealaisten pääkaupunkiin. Istuen Hassan Subah'n
+divanilla ja pitäen Salomonin valtikkaa kädessään Israelin kuningas
+vastaan-otti uskollisten alamaistensa kunnian-osoituksia ja laittoi
+lähettiläitänsä Syriaan ja Egyptiin. Hamadanin runsaasti täytetyt
+vara-aitat ja asehuoneet muuttivat lyhyellä aikaa pilgrimit sotureiksi.
+Karttunut ja karttuva kansa tuskin mahtui kaupunkiin. Abnerin johdolla
+asetettiin kaupungin ulkopuolelle lavea leiri, jossa armeijaa joka
+päivä harjoitettiin ja valmistettiin suurempiin tehtäviin kuin vaan
+otteluihin erämaassa.
+
+Kun kuukausi oli kulunut Hamadanin antaumisesta, kansa kokoontui tuon
+suuren moskean neliskulmaisella edustalla, joka nyt oli muutettu
+synagogaksi. Kansa oli järjestetty riveihin, ja rakennusten katot
+olivat ihmisiä täynnä. Neliskulman keskellä nähtiin seeteristä ja
+vaskesta rakennettu alttari, jonka kummallakin puolella seisoi joukko
+pappeja, vartioiten uhreja, nuorta härkää ja kahta virheetöntä oinasta.
+
+Keskellä sotatorvien kuminaa synagogan portit avattiin ja asettivat
+ihmettelevien Hebrealaisten silmien eteen ison ja monivärisen
+rakennuksen, joka oli liitetty kokoon pihalle. Judan pyhät jäännökset,
+jotka eivät enään olleet hylkiöinä, näkivät sen tabernakelin, josta he
+niin kauan olivat uneksineet, kerran vielä kimaltelevan auringon
+säteissä, näkivät sen purpurapunaiset esiriput, harvinaisista nahkoista
+tehdyt uutimet ja hopeisen ja kultaisen hankkinan.
+
+Juhlakulussa likeni joukko pappeja, joka kultarenkaista pistetyillä
+seeterisauvoilla kantoi komeata arkkia. Persian kätevimmät taiturit
+olivat sen sepittäneet. Yöt päivät he olivat Jabasterin johdolla
+työskennelleet saadaksensa aikaan tätä ihmeellistä näytelmää. Kerran
+vielä Israelin lapset näkivät kerubimit. He puhkesivat kiitoksen ja
+riemun virsiin, ja useat paljastivat miekkansa ja vaativat ääneen, että
+heitä vietäisiin Kananealaisia vastaan.
+
+Tabernakelin mystillisten varjostinten takaa Alroy tuli esiin,
+taluttaen Jabasteria kädestä. He lähestyivät alttaria. Ja Alroy otti
+kaapun ympäröiviltä papeilta ja puetti sen Jabasterin ylle ynnä vyön ja
+kalliskivisen rintasovan. Ja Alroy otti hiipan ja pani sen Jabasterin
+päähän, ja hiipan päälle hän asetti kruunun; ja vuodattaen öljyä hänen
+päähänsä oppilas voiteli opettajansa Israelin ylimmäiseksi papiksi.
+
+Teuraat tapettiin, synti-uhrit poltettiin. Keskellä pyhän savun pilviä,
+soiton helinää ja rakastavan kansan ilohuutoja, keskellä hyviä hajuja
+ja sointuisia säveliä ja innostusta Alroy nousi hevosensa selkään ja
+lähti kahdenkymmenen tuhannen miehen etupäässä Mediaa valloittamaan.
+
+
+X.
+
+Avara ja tärkeä Aderbeidshanin maakunta, jonka pääkaupunki Hamadan oli,
+oli syntynyt muinaisesta Mediasta. Yksi ainoa tappelu ratkaisi koko
+maakunnan kohtalon. Nehavendin lakealla Alroy kohtasi Kermanshah'n
+atabekin kiireisesti nostetut joukot ja hajoitti ne tykkönään.
+Kuukauden kuluessa oli jokikinen Aderbeidshanin kaupunki myöntynyt
+uuden Hebrealaisen ruhtinaan valtaan, ja, jättäen Abnerin päättämään
+Luristanin valloittamista, Alroy lähti Persiaan.
+
+Alroy'n arvaamaton ja hillitsemätön edistyminen herätti Togrulin,
+Persian turkkilaisen sultanin, hänen hekumallisesta huolettomuudestansa
+Nishaburin palatseissa. Hän käski emirejänsä kohtamaan itseään
+keisarillisessa Rhey'n kaupungissa, että he yhdellä voimakkaalla
+ponnistuksella kukistaisivat hävyttömän kapinoitsian.
+
+Uskonto, urhollisuus ja nero innostuttivat kilvan Alroy'n aseita, mutta
+epäilemättä autti häntä suuresti hänen kummallisen ja kaikkialle
+hajonneen kansansa vanha samantunteisuus, joka aina toimitti
+hänelle varhaisia tietoja kaikista vihollisen liikunnoista. Ilman
+minkäänlaisitta hankkeitta hän sai asianajajia joka hovissa ja leirissä
+ja neuvoskunnassa; näitten avulla hän tiesi edeltäpäin vastustajiensa
+tuumat ja käytti yksin heidän taitoansakin heidän tuhoksensa.
+Keisarillinen Rhey'n kaupunki valloitettiin yöllä äkkinäisellä
+päällekarkauksella, ryöstettiin ja poltettiin poroksi. Ne pelästyneet
+ja säikähtyneet emirit, jotka pelastuivat, pakenivat sultani Togrulin
+luo, repien partaansa ja ennustaen maailman lähestyvää loppua.
+Nishaburin palatsit kaikkuivat isäntänsä kirouksista, joka sadatellen
+juutalaisia koiria ja juhlallisesti luvaten pilgrimiretkeä Mekkaan,
+asettui kirjavan armeijan etupäähän ja riensi Irakin tasangoille
+Alroy'ta voittamaan.
+
+Persialaisten joukot olivat ainakin viisi kertaa lukuisammat kuin
+Hebrealaisten. Paitsi jommoistakin osastoa Seldshukeja oli myöskin
+Kaukasos laskenut liikkeelle eriskummaiset asukkaansa oikea-uskoisten
+rivejä tihentämään. Baktiarin sivistymättömät heimokunnat pestattiin
+nekin turmiollisin jousinensa, ja rajut Turkomanit, joita sultanin
+kulta oli houkutellut, luopuivat ajaksi vapaudestansa ja pudistivat
+pitkiä peitsiänsä hänen sotarinnassaan.
+
+Mutta mitäpä hurjasta Baktiarilaisesta, mitäpä rajusta Turkomanista,
+mitäpä harjaantuneesta ja ylpeästä Seldshukista Abrahamin, Isaakin ja
+Jakobin Jumalan soturin rinnalla? Ensi ryntäyksessä Alroy'n onnistui
+katkaista Togrulin leveälle ulottuva keskusta ja eroittaa Turkkilaisten
+suurempi osa heidän vähemmän harjaantuneista kumppaneistaan.
+Medialaisen ratsuväkensä etupäässä Messias kävi Kaukason soturein
+kimppuun ja hävitti ne perin juurin. Baktiarin hurjat laumat ampuivat
+nuolensa vihollisiansa vastaan ja lähtivät pakoon, ja rajut Turkomanit
+ryöstivät oman päällikkönsä kuormaston.
+
+Turkkilaiset itse taistelivat ankarasti; vaan kun heidän liittolaisensa
+olivat jättäneet heidät ja haltiokas vihollinen ympäröitsi heitä,
+heidän ponnistuksensa olivat turhat ja heidän tuhonsa hirveä. Togrul
+surmattiin, kun hän johdatti hurjan rohkeata, vaan hyödytöntä
+päällekarkausta, ja hänen kuolemansa jälkeen tappelu näytti ennemmin
+teuraukselta kuin taistelolta. Tanner peittyi Seldshukien hyytyneellä
+verellä. Armoa ei annettu eikä pyydetty. Kaksikymmentä tuhatta valittua
+soturia kaatui Turkkilaisten puolelta; tähteet ajettiin hajalle ja
+pääsivät vuorille. Jättäen Scherirah'n järjestystä palauttamaan, lähti
+Alroy seuraavana aamuna Nishaburia päin, kolmen tuhannen hevosmiehen
+seuratessa, ja vaati kaupunkia antaumaan, ennenkuin asukkaat saivat
+tiedon sultaninsa tappiosta ja kuolemasta. Persian pääkaupunki vältti
+Rhey'n kohtaloa häpeällisen sovinnon ja korkean veron kautta. Kosroein
+ja Gashnovidein aarteet lähetettiin Hamadaniin, jolle aurinko koitti
+vaan tuodakseen sanomia jostakin voitosta tai valloituksesta.
+
+Sillä välin kuin Alroy mielensä mukaan määräsi rauhan ehdot Nishaburin
+palatseissa, oli Abner haltuunsa saattanut Luristanin, astunut vuorten
+poikki ja tunkeunut Persiaan niillä lisäjoukoilla, joita hän oli
+Jabasterilta saanut. Uskoen uutten valloituksiensa hallinnon ja
+miehittämisen tälle urhoolliselle päällikölle, palasi Alroy Persian
+voittajien kanssa rientomarsseissa Hamadaniin niitten tietojen
+johdosta, jotka olivat hänelle tästä kaupungista lähetetyt.
+
+
+XI.
+
+Jättäen armeijansa päiväyksen päähän kaupungista, Alroy saapui,
+ainoastaan päällikkökunta muassa, iltapuolella Hamadaniin, ja, lähtien
+suorastansa linnaan, kutsui Jabasterin neuvotteluun. Kuningas ja
+ylimmäinen pappi viettivät yön hartailla keskusteluilla. Seuraavana
+aamuna julistettiin asukkaille, että heidän hallitsiansa oli palannut,
+että uusi "Median ja Persian kuningaskunta" oli perustettu, että
+Hamadan oli määrätty pääkaupungiksi ja Abner varakuninkaaksi sekä että
+aiottiin viipymättä samota Syriaan ja valloittaa jälleen luvattu maa.
+
+Tämän sotaretken tuuma oli jo aikaa tuleentunut, ja valmistukset sitä
+varten olivat melkoisesti edistyneet. Jabaster oli oppilaansa poissa
+ollessa ahkerasti toiminut. Satatuhatta soturia oli nyt koottu "Median
+ja Persian kuningaskunnan" pääkaupunkiin; suurempi osa näitä oli
+Hebrealaisia, mutta monta Arabialaista, jotka olivat kyllästyneet
+Turkkilaisten ikeesen, ja monta urhoollista seikkailiata Kaspian meren
+rannoilta kääntyi helposti horjuvasta epäjumalan palveluksesta
+valloitusta tuottavaan uskontoon ja kartuttivat "Sotalaumojen Herran"
+armeijaa.
+
+Hamadanin edusta oli peitetty teltoilla, kadut täytetyt läpikulkevalla
+sotaväellä, basaarit ahdattuina sotavaroilla; koko jonoja kameleja,
+jotka kuljettivat elatus-aineita, saapui joka päivä ympäröivistä
+kaupungeista; joka hetki joku korkealakkinen Tatari kiidähti tärkeillä
+uutisilla kaupunkiin ja riennytti hevostansa linnan palttaa ylöspäin.
+Aseitten sälinä, hevosten korskunta, sotasoiton toitotukset kuuluivat
+kaikista kaupungin-osista. Näytti siltä kuin koko maailman toimet ja
+aarteet olisivat silmänräpäyksessä yhtyneet Hamadanissa. Joka miehellä
+oli joku suuri tarkoitus; kulta kiilsi jokaisen kädestä. Kaikki suuret
+intohimot kuohuivat; kaikki inhimillisen jäntevyyden yllykkeet olivat
+vilkkaassa vaikutustyössä. Joka silmä iski tulta, joka jalka astui
+vakavasti ja nopeasti. Joka mies menetteli niin, kuin yhteinen kohtalo
+olisi riippunut hänen ponnistuksistansa; niinkuin yhteinen tahto olisi
+ollut sama kuin hänen yksityinen mielentekonsa. Ei mikään näky ole niin
+ylevä kuin väestö, jossa mahtava kiihoitus vallitsee.
+
+Oikea-uskoisten hallitsia kohotti profeetan lipun Tigris-virran
+partaalla. Salaiset sanomat tästä hänen aikomuksestansa, ne juuri
+olivat kutsuneet Alroy'n niin äkkiä takaisin Persiasta. Nuot
+harvinaiset ja mystilliset juhlamenot sytyttivät jälleen
+Mahomettilaisten uinailevan innon, ja niitten vaikutusta oli lisätty
+edellä käyvillä ja viisailla keinoilla. Yksistään Bagdadin Seldshukien
+lukumäärä nousi viiteenkymmeneen tuhanteen mieheen: Syrian sultani
+lähetti puolestaan ne soturit, jotka olivat voittaneet Damaskon ja
+Aleppon arabialaiset ruhtinaat; samalla kuin Vähän Aasian muinaiset
+maakunnat -- tuo Seldshukein perustama äveriäs ja voimakas Rumin
+kuningaskunta -- lasketti aloiltansa myriadeja sitä verratonta
+ratsuväkeä, joka niin usein oli häpeään saattanut Caesarein armeijat.
+Ei ollut koskaan Harun al Redshidin hallituksen jälkeen niin isoa
+armeijaa ollut koossa Tigrin rannoilla. Joka päivä joku sotaisa
+atabeki astui aseellisen saattoväkensä etupäässä kalifin pääkaupunkiin
+taikka asetti leirinsä virran rannalle; joka päivä jonkun etäisen
+ruhtinaskunnan uljas emiri kummastutti ja peloitti hekumallisia
+Babylonialaisia oudon- taikka tuimannäköisillä sotureillansa, joita hän
+oli Arabian erämaista taikka Mustanmeren rannikoilta kerännyt lippunsa
+ympärille. Parin penikulman päähän virran molemmat rannat olivat, niin
+pitkältä kuin silmä kannatti, peitetyt sen äärettömän armeijan
+kirjavilla majoilla, loistavilla standareilla, häilyvillä lipuilla ja
+vilkkuvilla viireillä, jonka korkeimpana päällikkönä oli Seldshukein
+suurisultani ja kalifin palatsin kuvernöri Malek.
+
+Tämmöinen se voima oli, joka oli koottu Aasian tasangoille pidättämään
+Hebrealaisten ruhtinaan edistymistä ja estämään sen muistettavan maan
+valloittamista, joka oli luvattu hänen isiensä uskolle, mutta menetetty
+heidän uskottomuutensa kautta. Hamadanin vallein edustalla Alroy
+katsasteli Israelin armeijaa, kuusikymmentä tuhatta raskas-aseista
+jalkasoturia, kolmekymmentä tuhatta jousimiestä ja kevyt-aseista
+soturia, ja kaksikymmentä tuhatta hevosmiestä. Paitsi näitä oli
+kymmenen tuhatta ratsumiestä valittu itsenäiseksi joukoksi, joka
+nimitettiin Pyhäksi Vartiakunnaksi. Nämät olivat kaikki palvelleet
+Persian sotaretkellä. Näitten keskirinnassa jättiläinen -- sillä
+Elnebar oli kolme jalkaa pidempi kuin tavalliset ihmiset -- kantoi
+Salomonin valtikkaa, joka oli pantu kultaiseen, rubineilla koristettuun
+koteloon ja pistetty vahvan seeterikeihään päähän. Asriel, Abnerin
+veli, oli Pyhän Vartiakunnan päällikkönä.
+
+Armeija oli jaettu kolmeen osastoon. Kaikki astuivat juhlallisessa
+järjestyksessä Alroy'n valleilla sioitetun valta-istuimen editse ja
+painoivat alas lippunsa ja keihäänsä, kun he tulivat urhoollisen
+johdattajansa ohitse. Bostenag ja Miriam ja koko kaupungin väestö
+katselivat muureilta tätä elähyttävää näytelmää. Samana iltana lähti
+Scherirah neljänkymmenen tuhannen miehen kanssa Kermandshah'n läpitse
+Bagdadia päin; ja Jabaster, joka komensi pyhässä puvussansa ja joka oli
+vannonut, ettei hän hellittäisi miekastansa, ennenkuin temppeli oli
+rakennettu jälleen, vei osastonsa Nehavendin voitokkaitten lakeain
+ylitse. Heidän oli määrä yhtyä Kerrundin vuorensolassa, joka saatti
+Bagdadin maakuntaan, ja vartoa kuninkaan tuloa.
+
+Päivän valjetessa kuninkaallinen osasto ja Pyhä Vartiakunta jättivät,
+molemmat Asrielin johdolla, pääkaupungin. Alroy ei ollut vielä tullut,
+ja muutamia tunteja hänen staabinsa upseerit nähtiin kuleksivan linnan
+tienoilla taikka osoittavan taitoansa keihäittensä heittämisessä
+samalla kuin he suistivat maltittomia hevosiansa porttein edessä.
+
+Kuningas viipyi sisarensa luona, kävellen hänen kanssansa heimolaisensa
+puutarhassa. Toisen kätensä oli hän laskenut hänen solevan vartalonsa
+ympärille ja toisella hän piti kiinni hänen hienosta ja sievästä
+kädestään. Isot kyynelet puhkesivat Miriamin alakuloisista silmistä ja
+vierivät hänen vaaleille, suruisille poskillensa. He astuivat
+äänettöminä, veli ja sisar, joitten voimakkaan, puhtaan rakkauden
+edestä yksin kunnianhimokin väistyi. Hän avasi ristikkoportin. He
+astuivat vähäiseen ja viheriäiseen laaksoon; heidän edessään oli tuo
+marmorinen suihkulähde pylväineen katoksineen, ja tuonnempaa näkyi
+Alroy'n ratsu ja ainoa palvelia.
+
+He seisahtuivat, ja Alroy poimi kukkia ja puetti ne Miriamin hiuksiin.
+Hän tahtoi saada häntä hymyllänsä lievittämään eron katkeruutta.
+Lempeästi hän irroitti syleilevän käsivartensa, melkein huomaamatta hän
+päästi pois hänen vapisevan kätensä.
+
+"Sinä sieluni sisar", hän lausui, "kun me viimein erosimme täällä, minä
+olin pakolainen, ja nyt minä jätän sinut voittajana."
+
+Miriam kääntyi ja heittäysi veljensä kaulaan ja painoi kasvonsa hänen
+rintaansa vastaan.
+
+"Oma Miriamini, me kohtaamme toinen toisemme Bagdadissa."
+
+Hän viittasi luokseen sisarensa vähän matkan päässä seisovat neitsyet;
+he lähestyivät; hän jätti Miriamin heidän haltuunsa. Hän kosketti hänen
+kättänsä huulillansa, ja, rientäen hevosensa luo, nousi sen selkään ja
+katosi.
+
+
+XII.
+
+Joukko säännötöntä ratsuväkeä puolusti heikosti Kerrundin vuorensolaa.
+Scherirah'n etu-osasto valloitti sen ilman suurta tappiota, ja
+pakolaiset veivät kalifin laumoille sanoman Hebrealaisten armeijan
+tulosta.
+
+Tigrin lakealla vihollinen asettui sotarintaan. Malek itse, Seldshukien
+suurisultani, komensi keskustaa; oikeata siipeä, jota Syrian sultani
+johdatti, suojeli virta; ja vasen, Rumin sultani etupäässä, oli saanut
+itselleen etuisan aseman epätasaisella ja ylenevällä tanterella.
+Ylpeänä joukkojensa luvusta, urhollisuudesta, sotajärjestyksestä ja
+sijoituksesta Malek odotti Persian voittajaa.
+
+Hebrealaistenkin välkkyvät kolonnit näkyivät nyt etenevän vuorten
+välitse ja järjestyvän lakean toisessa päässä. Ennen yön tultua
+päällekarkaajien leiri oli asetettu Malekin kuuluville. Teltojen
+liikkuvat valkeat eroitettiin selvästi; ja tuon tuostakin vihollisten
+sotatorvien uhkaava ääni kohtasi vastustajien korvia. Ei ollut kuin
+lyhyt matka näitten mahtavain armeijain väliä. Huomispäivä oli
+ratkaiseva ehkä vuosisatojen kohtalon. Kuinka kauhistava taistelon
+aatto on!
+
+Muutamien päällikköjen seuratessa Alroy itse kävi sotamiestensä
+teltoissa, luvaten heille huomispäiväksi semmoista triumfia, jonka
+rinnalla Nehavendin ja Nishaburin voitot vaipuisivat mitättömiksi.
+Heidän vilkkaat ja innostuneet kasvonsa osoittivat samalla heidän
+miehuullisuuttansa ja luottamustansa. Salomonin valtikka kannettiin
+juhlallisesti leirin läpitse. Korkean kukkulan laella, joka kenties oli
+jonkun muinaisen sankarin hautakumpu, lausui Ester, profetissa,
+armeijan kiivas-uskoisimpien keskellä yllyttäviä ennustuksiansa. Mikä
+komea näky! -- ihana, innostunut tyttö, vakavia, hartaita sotureita
+ryhmittäin ympäri, vartiatulten punaiset liekit, jotka, yhtyen kuun
+hopeisin varjoihin, valaisivat hänen seuralaistensa monivärisiä
+turbaneja ja heiskuvia haarniskoita!
+
+Alroy'n teltassa Jabaster neuvotteli oppilaansa kanssa huomispäivän
+tuumista.
+
+"Tämä on toisenlainen näkymö kuin Kaukason luola", sanoi Alroy, kun
+ylimmäinen pappi aikoi lähteä.
+
+"Niillä on suuri yhtäläisyys; isiemme Jumala on meidän kanssamme."
+
+"Niin! Sotalaumojen Herra. Moses oli suuri mies. Ainoastaan
+valloituksen elämä on jonkun-arvoinen."
+
+"Te mietitte?"
+
+"Entisyyttä. Nykyisyys on valmiina. Liiallinen ajatteleminen saattaa
+pilata sitä."
+
+"Entisyys on viisautta varten, nykyisyys toimintaa varten, vaan iloa
+varten on tulevaisuus. Se tieto, että temppelin rakentaminen on
+käsillä, että Herran voideltu kerran vielä on asuva Davidin huoneessa,
+täyttää mieleni; ja kun minä ajattelen vastaista kunniaamme, minä
+melkein unhotan hellässä innostuksessani sen arvokkaisuuden, joka on
+sovelias pyhälle viralleni."
+
+"Jerusalem -- minä olen nähnyt sen. Montako tuntia on päivän koittoon?"
+
+"Noin kolme."
+
+"Kumma kyllä, minä voisin nukkua. Muistaakseni olin aina levotonna
+iltaa ennen taisteloa. Mikä syy siihen on, Jabaster?"
+
+"Teidän uskonne, herrani, on syvä."
+
+"Niin, minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty.
+Hyvää yötä, Jabaster. Käy Asrielin luona urhoisa pappi. Pharez!"
+
+"Herra!"
+
+"Herätä minua toisella vahtimuutoksella. Hyvää yötä, poikani."
+
+"Hyvää yötä, Herrani!"
+
+"Pharez!"
+
+"Herätä minua kaiken mokomin toisella vahtimuutoksella. Luuletko, että
+vielä on kolme tuntia, ennenkuin päivä koittaa?"
+
+"Niillä vaiheilla, herra."
+
+"Hyvä! toisella vahtimuutoksella, muista; hyvää yötä!"
+
+
+XIII.
+
+"Jo on toinen vahtimuutos, herrani."
+
+"Näin pian? Olenko minä nukkunut? Minä olen hilpeä kuin kotka. Käske
+Scherirah tänne, poikani."
+
+"Se on omituista, etten minä koskaan enää näe unta. Ennen pakoani
+nukuntani aina häirittyi. Sanokoot mitä tahansa, mies on syntynyt
+toimintaa varten. Elämäni on nyt sointuisa, ja uni on muuttunut, miksi
+luonto sitä aikoi, lohdutukseksi eikä taisteloksi. Ennen se oli
+kamppaus mustien intohimojen ja kirkkaitten unelmien välillä, joitten
+tuotteliaissa kuvauksissa ja valoisissa näyissä etsin turvaa
+jokapäiväisen todellisuuden synkästä kurjuudesta."
+
+"Minun tekee mieli vetää syrjille teltani varjostimet. Majesteetillinen
+näky! Minäkö todella olen nostanut tämän armeijan! Aavalla lakealla,
+niin pitkältä kuin silmäni näkee, lumivalkoiset teltat kaunistavat
+purpuranväristä maisemaa, ja sotarintaan asetetut legionat kokoontuvat
+lippujensa ympärille taistelemaan minun puolestani. Tämä on Aasian
+kuolemantuska."
+
+"Vuosi takaperin minä juuri tässä paikassa laskeusin alas kuolemaan
+tuntemattomana olentona taikka tunnettuna ja tunnustettuna ainoastaan
+ylenkatseella, ja nyt maailman sultanit rientävät minua vastustamaan.
+Minussa ei ole mitään pelkoa. Minun osani ei ole vielä säätty. Ja
+mimmoiseksi se kääntynee? Sen ratkaiskoon se voima; joka on tähän asti
+muodostanut koko minun elämäni."
+
+"Jerusalem, Jerusalem -- aina hän jahkii Jerusalemia. Vaikka hän on
+oppinut, on hän ahdasmielinen uskonkiihkolainen, jonka uneksiva muisti
+mielellään saattaisi tulevaisuuden entisyyden kaltaiseksi. Voi Bagdad,
+Bagdad, sinun hohtavissa saleissasi on sulo, suurempi kuin kaikki hänen
+salaiset oppinsa!"
+
+"Haa! Scherirah! Päivä valkenee kohta; tähdet loistavat vielä. Ilma on
+varsin mieluisa. Huomispäivä on suuri päivä, Scherirah, Israelille ja
+teille. Te johdatatte päällekarkausta. Tulkaat hetkeksi teltaani,
+urhoollinen Scherirah'ni."
+
+
+XIV.
+
+Päivä koitti -- vahva kolonni Hebrealaisia hyökkäsi, Scherirah'n
+komennolla, kalifin armeijan keskirintaa vastaan. Toinen kolonni
+karkasi, Jabasterin johdolla, kohti vasenta siipeä, jonka päällikkönä
+Rumin sultani oli. Tuskin oli Alroy huomannut, että Scherirah'n oli
+onnistunut tunkea Turkkilaisten keskirinnan läpi, kun hän jo asettui
+Pyhän Vartiakunnan etupäähän ja vastustamattomalla ryntäyksellä saatti
+heidät täydelliseen epäjärjestykseen ja hämminkiin. Syrian sultanin
+osasto ja suuri osa keskirinnasta karkoitettiin kokonaan ja ajettiin
+virtaan, ja Malekin osaston jäännökset eroitettiin kauas hänen
+vasemasta siivestänsä.
+
+Mutta sillä välin kuin Alroy jo piti voittoa varmana, odottivat peräti
+toiset onnen vaiheet Jabasterin osastoa. Rumin sultani, joka oli
+sioittunut hyvin etuisalle paikalle ja komensi sotureita, jotka
+olivat tottuneet Konstantinopolin Kreikkalaisten sotajärjestykseen,
+vastaan-otti Jabasterin hyömäyksen horjumatta eikä ainoastaan
+peruuttanut hänen töyväystänsä, vaan syöksähti viimein itsekin heihin
+käsiksi, seuhtoen ja hajottaen Hebrealaisten kolonneja tykkönänsä.
+Turhaan koetti Jabaster järjestää sotureitansa, turhaan hän toimitti
+erinomaisia urhouden töitä, turhaan kaatoi hän itse sultanin
+lipunkantajan maahan, vieläpä kerran tunkeusi monarkin teltaan saakka.
+hänen osastonsa kukistettiin perinjuurin. Se into, jolla Rumin sultani
+ahdisti vastustajiansa, esti häntä Turkkilaisten keskirinnan
+avutonta tilaa huomaamasta. Jos hän vaan olisi, Jabasterin osaston
+masennettuansa, tyytynyt käymään takaapäin Alroy'n kimppuun, olisi tämä
+päivä ehkä päättynyt ihan toisella lailla. Mutta nyt Alroy'n terävä
+silmä pian havaitsi hänen erhetyksensä, ja hän käytti toisen
+varomattomuutta edukseen. Hän jätti Ithamarin pitämään keskirintaa
+alallansa, kiiruhti itse Pyhällä Vartiakunnalla Rumin sultania vastaan
+ja antoi Jabasterille tilaisuutta koota osan omasta joukostaan. Rumin
+sultani, joka oivalsi, että kaikki oli hukassa toisten päällikköjen
+taitamattoman käytöksen tähden, käski soturinsa pois, peräytyi
+nopeasti, vaikka hyvässä järjestyksessä Bagdadiin, vei muassaan
+kalifin, hänen hareminsa ja osan hänen aarteistansa, ja pakeni Syriaan.
+Sillä välin jälelle jääneen turkkilaisen armeijan tappio kävi
+täydelliseksi. Tigrin vedet muuttuivat ruskeiksi verestä, ja ne
+kaupungit, joitten läpitse se juoksi, saivat tiedon Alroy'n voitosta
+hänen vihollistensa uiskentelevien ruumiitten kautta. Kolmekymmentä
+tuhatta Turkkilaista surmattiin tässä tappelussa: näitten joukossa
+Bagdadin ja Syrian sultanit ja suuri paljous atabekejä, emirejä ja
+muita päälliköitä. Kokonainen osasto, joka huomasi itsensä saarretuksi,
+heittäysi voittajien armoihin ja luopuivat aseistaan. Kolmen sultanin
+leirit ja aarteet anastettiin niinikään, ja pakeniat olivat niin
+hajalle ajetut, etteivät yrittäneetkään kokoontumaan, vaan joukostansa
+eksyneinä ja toivottomina levisivät läheisiin maakuntiin ja ryöstivät
+niitä. Jabasterin osaston väenhukka oli myöskin iso, mutta muu armeija
+ei kärsinyt suurta vahinkoa. Alroy itse oli vähäisen haavoitettu.
+Taisteloa kesti vaan kolme tuntia. Sen seuraukset olivat äärettomät.
+David Alroy oli nyt Idän hallitsia.
+
+
+XV.
+
+Lakea oli täynnä ihmisten ja hevosten ruumiita, aseita, lippuja ja
+maahan kumottuja teltoja. Palaten Rumin sultanin takaa-ajosta Alroy
+käski torvensoittajain kutsua aseisin ja, tomulla ja verellä
+peittyneenä, nousi ratsunsa selästä ja seisattui Malekin teltan eteen,
+nojautuen veriseen käyräsapeliinsa, samalla kuin hänen voittoisat
+kenraalinsa ympäröivät häntä.
+
+"Jabaster!" Alroy lausui, ojentaen kättänsä ylimmäiselle papille, "hyvä
+oli, että teidän sotureillanne oli semmoinen johdattaja. Ei kukaan muu
+kuin te olisi voinut saada heitä järjestymään. Teidän tarvitsee
+harjoittaa poikianne vähäisen, ennenkuin he jälleen joutuvat
+Kappadokian ratsuväen pariin. Urhoollinen Scherirah, me emme unhota
+ryntäystänne. Asriel, sanokaat vartiakunnalle minun puolestani, että
+heidän käyräsapelinsa aikaan saattivat Tigrin voiton. Ithamar, mitkä
+ovat vereksimmät soturimme?"
+
+"Aderbeidshanin legiona, herra."
+
+"Kuinka suuri se on?"
+
+"Heitä on kaksitoista tuhatta miestä: me voimme koota kaksi
+kolmannesta."
+
+"Uljas Ithamar, ottakaat Aderbeidshanin väki ja yksi vartiakunnan
+osasto, astukaat Bagdadin luo ja vaatikaat kaupunkia antaumaan. Jos
+Rumin sultani tarjoo tappelua, asettukaat sotarintaan ja hän
+tyydyttäköön halunsa. Tätä nykyä soturit näitten kiiruisten marssien ja
+tuimien taisteloin perästä tarvinnevat lepoa. Luullakseni hän ei kauan
+viivy. Käskekäät kaupungin antautua ja sanokaat, että, jos vastusta
+tehdään, minä saatan sen yhtä autioksi kuin vanha Babylon. Älkäät
+hieroko rauhaa minkään aseellisen joukon kanssa. Missä se soturi on,
+joka pelasti pääni murskaksi joutumasta -- hänen nimensä on Benaiah?"
+
+"Minä odotan teidän käskyänne, herrani."
+
+"Te olette kapteini. Yhtykäät Ithamarin osastoon ja voittakaat uusia
+laakereita, ennenkuin tapaamme toisemme jälleen. Oivallinen Asriel,
+pankaat veljellenne sana meidän menestyksestämme."
+
+"Herra, useita Tatareja on jo lähetetty Hamadaniin."
+
+"Hyvä! Laittakaat vielä yksi, joka vie tämän kirjoituksen sisarelleni,
+Miriamille. Toimittakaat Malekin telta voitonmerkiksi Hamadaniin.
+Elnebar, te Hebrealaisten Goljat, te kannoitte pyhää standariamme
+niinkuin sankari! Kuinka profetissan laita on? Minä näin hänen
+ryntäävän eteenpäin meidän riveissämme, pitäen miekkaansa ylhäällä
+lumivalkoisella käsivarrellansa, pitkät, mustat hiukset liehuen
+ikäänkuin myrskypilvi, ja silmät leimuten tulta."
+
+"Kuninkaan vuotaa veri", lausui Jabaster.
+
+"Hiukan vaan, se virvoittaa minua. Minä olen vähän kuumeessa.
+Kuningaskunta vesipisarasta! Ja nyt haavoitettujen ystäviemme luo.
+Asriel, ruvetkaat järjestämään leiriä! Sabbatin aatto on käsillä. Aika
+joutuu."
+
+
+XVI.
+
+Kuolleet olivat ryöstetyt ja viskatut virtaan, Hebrealaisten leiri oli
+valmis. Etevinten upseeriensa kanssa kävi Alroy haavoitettuja
+katsomassa ja urhoollisia kiittämässä. Se häärinä, joka aina syntyy
+voitetun taistelun perästä, lisääntyi tällä kertaa armeijan
+levottomuudesta, kun se kiitollisuudessansa tahtoi tyystisti
+vaarin-ottaa lähestyvää sabbatia.
+
+Kun aurinko laski, sabbati oli alkava. Aaltoileva ilman ranta esti sitä
+hetkeä tarkoin määräämästä, jolloin se katosi. Karmosiinipunainen
+päivänkerä vieri purpuranväristen vuorten taa, ja uhkea, ruusuinen
+hohto oli levinnyt taivaan ylitse. Silloin nähtiin, kuinka hartaat
+uskonkiihkolaiset, ylpeillen Talmudin tiedostansa, pitivät valkoista
+silkkivyhtiä käsissänsä ja ilmoittivat sabbatin tuloa sen muuttuvia
+värejä myöten. Niin kauan kuin vyhti vielä paistoi kullalta, hilke yhä
+kuului aseseppien pajasta, ruvankeittäjien valkea yhä lehotti,
+hevosväki talutti ratsujansa virralle, ja uutterat jalkasoturit
+sitoivat teltojansa ja veistivät paalustojaan. Silkkivyhti kävi
+punaiseksi, asesepät takoivat enentyneellä innolla, ruvankeittäjät
+puhalsivat ankarammin, hevosväki riensi pois virralta, jalkasoturit
+katselivat huolestuneina tummentuvaa hämärää.
+
+Silkkivyhti kävi siniseksi; himmeä, haudankaltainen, harmaa väri
+samensi sen heleyttä. Sääskien hyrinä kuului, yön lepakot kiertelivät
+teltojen ympäri, torvet raikkuivat kaikilta kulmilta, aurinko oli
+laskenut, sabbati oli alkanut. Paja oli vaijennut, valkea sammunut,
+hevosten korskunta ja miesten hyörinä herjennyt. Syvä, äkkinen,
+kaikkialle leviävä äänettömyys painui mahtavaan armeijaan. Oli yö;
+sabbatin pyhä lamppu paloi kaikissa leirin teltoissa, joka
+hiljaisuutensa ja loistonsa puolesta kilpaili äänetönten ja hehkuvien
+taivasten kanssa.
+
+Aamu tuli; soturit kokoontuivat alttarien ja uhrien ympärille.
+Ylimmäinen pappi ja häntä palvelevat leviitat julistivat Israelin
+Jumalan ykseyttä ja kaikkivaltaa, ja hänen voittaneen ja valitun
+kansansa samantunteiset vastaukset kajahtivat lakean ylitse. He
+palasivat jälleen teltoihinsa lain selittämistä kuuntelemaan; ei saanut
+kävelläkään sabbatina pidempää matkaa kuin sen, joka eroittaa
+Jerusalemin Öljyvuoresta. Yhtä pitkä oli myöskin temppelin ja
+tabernakelin väli; se oli tarkasti mitattu, ja jokainen Hebrealainen,
+joka sinä päivänä lähti leiristä, havaittiin lukevan sabbatipäiväyksen
+askelia. Vihdoin aurinko taas laski, ja yhtäkkiä valkeita leiskahti,
+ääniä kuului, ihmiset liikkuivat sillä erinäisellä ja pikaisella
+tavalla, josta edellisen illan hiljaisuus oli ollut omituinen. Naurun
+hekotukset, soiton helinä ilmoittivat tulevan yön juhlallisuutta;
+elatus-aineita tuli yltäkyllin läheisistä kylistä, ja ennen pitkää
+hurskaat voittajat viettivät äskeistä triumfiansa iloisilla kemuilla.
+
+Aamulla yksi Tatari saapui Ithamarin tyköä, kertoen Alroy'lle, että
+Rumin sultani oli vetäynyt Syriaan, että Bagdad oli jätetty
+puollustamatta, mutta että hän oli suostunut siihen asukkaitten
+pyyntöön, että lähetyskunta saisi käydä Alroy'n luona, ennenkuin
+soturit astuisivat kaupunkiin. Hän oli myöskin vakuuttanut heille
+turvallista matkaa.
+
+
+XVII.
+
+Seuraavana aamuna sanansaattajat ilmoittivat lähetyskunnan tulon. Koko
+armeija oli aseissa. Alroy oli käskenyt, että armon-anojat vietäisiin
+koko leirin läpitse, ennenkuin he laskettaisiin kuninkaalliseen
+teltaan, jonka kummallekin puolelle Pyhä Vartiakunta oli sioitettu.
+Teltan syrjälle vedetyt varjostimet asettivat näkyviin voittajan itse,
+joka istui komealla divanilla. Hänen oikealla kädellänsä seisoi
+Jabaster papillisessa puvussaan, vasemmalla Scherirah. Hänen takanansa
+jättiläinen Elnebar piti pyhää valtikkaa. Joukko päälliköitä oli
+järjestetty teltan molemmille puolille.
+
+Symbalein ja verhottujen vaskirumpujen ääni kuului ja matalia torvien
+toitotuksia; seurueen etumainen osa nähtiin teltoilla reunustetun
+käytävän kaukaisessa päässä. Ensiksi tuli joukko kauniita nuorukaisia,
+astuen kaksittain ja sirotellen kukkia, sitten sarja soittoniekkoja
+väljissä, kultakankaisissa vaatteissa, vieretellen hopeatorvilla
+vaikeroivia säveliä. Näitten perästä seurasi orjia kaikista
+ilman-aloista, kantaen itsekukin jotakin oman maansa parasta ja
+kalliinta tuotetta: neekerit elefantin hampaita, strutsinsulkia ja
+kultahiekalla täytettyjä korulippaita; Syrialaiset harvinaisia
+sota-asuja; Persialaiset atarguli-vaaseja, ja Intialaiset korittain
+Ormuzin helmiä ja hienoja Kashmirin shaaleja. Lastensa keskellä,
+joista joka toinen talutti valkoista, joka toinen vaaleanruskeata
+metsäkaurista, Arabialainen puettuna siniseen vaippaansa johdatti
+karmosiinipunaisesta silkkinuorasta korkeata, kaarneenkarvaista
+giraffia. Viisikymmentä kookasta miestä kantoivat parittain
+hopeakilpeä, joka oli täynnä kultarahoja, taikka kaiverrettuja,
+timanteilla koristettuja pikareita.
+
+Symbalein soitto ilmoitti kunniapukujen lähenemistä, jotka olivat
+valitut oikea-uskoisten hallitsian vaatekammiosta; tässä nähtiin
+Aleppon silkkejä ja Damaskon kullalla kirjailtuja kankaita,
+päärmättyinä sopelin ja kärpin turkiksilla, untuvaa joutsenen rinnasta
+ja valkoisen ketun nahkoja.
+
+Näitten jälkeen tuli kaksi harmaata dromedaria hopeisin valjainensa, ja
+useita satulavaipoilla varustettuja hevosia, joita jokaista pulskeasti
+vaatetettu palvelia talutti. Viimeinen näistä oli lumivalkoinen oris,
+jonka otsasta ikäänkuin rubinitähti pilkehti, semmoinen juoksia
+Salomonin pyhästä hevossiittämöstä, jolla ainoastaan Profeetan
+jälkeiset ratsastivat.
+
+Verhotut vaskirummut esittelivät mustaa eunukkiparvea, jolla oli
+tulipunaiset liivit ja norsunluiset sotatapparat. He ympäröivät ja
+suojelivat yleisön näkyvistä neljäätoista ihanata Cirkassialaista
+tyttöä, joitten kauniit kasvot ja soreat vartalot muutoinkin kätkyivät
+pitkiin huntuihin ja uhkeihin, poimuisiin pukuihin.
+
+Voittajaa liketessään komea seurue nöyrästi kumarsi Alroy'n edessä ja
+asettui leveän käytävän kummallekin puolelle. Lähetyskunta astui esiin;
+kaksitoista Bagdadin etevintä asukasta, käsivarret ristiin laskettuina,
+silmät maassa ja vaatteet epäjärjestyksessä. Alavasti ja ääneti
+jokainen koski kädellänsä maata ja suuteli sitä antaumisensa merkiksi,
+ja sitten syrjäytyen antoi tietä lähetyskunnan johdattajalle ja
+puhemiehelle Honainille!
+
+
+XVIII.
+
+Nöyrästi, mutta sievästi kalifin lääkäri kumarsi Idän
+valloittajaa. Hänen ryhtinsä ja käytöksensä erosivat suuresti hänen
+kanssalähettiläistään; hänen kasvojensa muoto oli yhtä tyven ja
+tyytyväinen, hänen pukunsa yhtä komea ja huoliteltu kuin silloin, kuin
+hän ensin Bagdadin basaarissa pelasti Alroy'n vilpillisen Abdallah'n
+käsistä.
+
+Hän puhui, ja hänen sanojensa sointuun vaikeni kaikki.
+
+"Maailman valloittaja, se kohtalo, jota vastaan taistelo on turha, on
+asettanut meidän henkemme ja omaisuutemme teidän haltuunne. Teidän
+orjanne tarjoavat teidän hyväksyttäväksenne rikkautensa hedelmiä; ei
+verona; sillä kaikki on teidän; vaan näyttääkseen teille turvallisuuden
+ja rauhan tuotteita, ja saadaksensa teitä havaitsemaan, että
+armeliaisuus on yhtä hyödyllinen voittajalle kuin voitetulle, että
+säilyttäminen on parempi kuin tuhoaminen, nauttiminen viisaampi kuin
+hävittäminen."
+
+"Sallimus sääsi, että me synnyimme kalifin orjiksi; sama sallimus on
+jättänyt hänen valtikkansa teidän huomaanne. Me tarjoamme teille samaa
+uskollisuutta kuin osoitimme hänelle, ja anomme samaa suojelusta kuin
+hän antoi meille."
+
+"Vaikka teidän päätöksenne kääntyisi mimmoiseksi hyvänsä, meidän
+tulee taipua siihen sillä itsensä alentamisella, joka myöntyy
+korkeampaan valtaan. Emme kuitenkaan ole kokonaan toivoa vailla. Me
+emme voi unhottaa, ettei meidän ole täytynyt lähestyä mitään
+barbarilaispäällikköä, joka ei kykene pitämään arvossa sivistyksen
+vaatimuksia, taiteen luomia ja ihmisyyden lempeämpiä kehoituksia. Me
+tunnustamme teidän vastustamattoman voimanne, vaan rohkenemme toivoa
+kaikkia semmoiselta ruhtinaalta, jonka neron kaikki tietävät ja
+ihmettelevät, joka on hallituksen huolilta ja aseitten askareilta
+oppimisen jalostuttavaan toimeen säästänyt osan nuoruudestaan, jonka
+siveyttä puhdas ja ylevä usko on muodostanut, ja joka on siinnyt
+pyhästä ja kuuluisasta sukukunnasta, jonka verratonta ikää Profeettakin
+tunnustaa."
+
+Hän taukosi; suostumuksen sohina kuului teltassa; se hiljeni heti kuin
+valloittaja yritti puhumaan.
+
+"Jalo emiri", vastasi Alroy, "palatkaat takaisin Bagdadiin ja kertokaat
+kanssa-alamaisillenne, että Israelin kuningas lupaa suojella heidän
+henkeänsä ja varjella heidän omaisuuttansa.
+
+"Entä heidän uskonsa?" kysyi lähettiläs matalammalla äänellä.
+
+"Suvaitaan", vastasi Alroy kääntyen Jabasterin puoleen.
+
+"Siksi kuin tarkemmin säädetään", lisäsi ylimmäinen pappi.
+
+"Emiri", sanoi Alroy, "kalifia itseä kohdellaan kunnioituksella."
+
+"Teidän korkeutenne mieliksi", Honain vastasi, "Rumin sultani on
+lähtenyt pois, ja entinen hallitsiamme hänen kanssaan."
+
+"Ja hänen hareminsa?"
+
+"Sekin on lähtenyt."
+
+"Se oli tarpeetonta. Me emme sodi naisia vastaan."
+
+"Miesten yhtä hyvin kuin naisten täytyy myönnyttää teidän korkeutenne
+laupeutta."
+
+"Benomi", lausui Alroy, puhutellen nuorta vartioväen upseeria,
+"käskekäät, että kunniavartiasto saattaa tätä jaloa emiriä hänen
+paluumatkallansa. Me sotamiehet askaroimme vaan raudan nojalla emmekä
+voi kilpailla Bagdadin kanssa komeudessa; ottakaat kuitenkin tämä
+tikari lahjoittajan tähden"; ja Alroy ojensi Honainille timanteista
+säihkyvän tikarin.
+
+Bagdadin lähettiläs astui esiin, otti tikarin, painoi sitä huuliansa
+vastaan ja pisti sen poveensa.
+
+"Scherirah", jatkoi Alroy, "tämä jalo emiri on teidän hoivissanne.
+Katsokaat, että sovelias telta valmistetaan hänelle, ja ettei hänen
+saattoväkensä tarvitse valittaa leirimme karkeita tapoja."
+
+"Teidän korkeutenne mieliksi", vastasi Honain, "minä olen päättänyt
+tehtäväni, ja teidän suosiollisella luvallanne minä palajan heti
+takaisin. Minulla on tärkeitä toimia, yhtä tärkeitä kuin nämät, vaikka
+ne koskevat minua itseä."
+
+"Tehkäät tahtonne, jalo emiri. Benomi, virkanne töihin. Hyvästi,
+herrani."
+
+Lähetyskunta likeni, kumarsi ja vetäytyi pois. Alroy kääntyi Jabasterin
+puoleen.
+
+"Tuo ei ollut mikään tavallinen mies, Jabaster?"
+
+"Varsin miellyttävä Turkkilainen, herrani."
+
+"Luuletteko, että hän on Turkkilainen?"
+
+"Hänen puvustansa päättäen."
+
+"Olkoon niin. Asriel, käskekäät purkaa leiri. Me astumme heti
+Bagdadiin."
+
+
+XIX.
+
+Päälliköt menivät eri taholle ryhtyäkseen tarpeellisiin
+matkahankkeisin. Sanoma, että armeija kohta lähtisi Bagdadiin, levisi
+pian koko leiriin ja herätti mitä suurinta innostusta. Joka käsi oli
+työssä, purkasi teltoja, varusti aseita ja hevosia. Alroy vetäytyi
+majaansa. Varjostimet olivat suljetut. Hän oli yksinään ja vaipui
+syvään miettimiseen.
+
+"Alroy!" lausui yksi ääni.
+
+Hän vavahti ja katsahti ylös. Hänen edessään seisoi profetissa Ester.
+
+"Ester! Sinäkö se olet?"
+
+"Alroy! Älä astu Babeliin."
+
+"Kuinka?"
+
+"Niin totta kuin elän, Herra on käskenyt niin. Älä astu Babeliin."
+
+"Enkä nauttisi ihaninta voittoani, tyttö?"
+
+"Älä astu Babeliin."
+
+"Mikä sinua pelottaa?"
+
+"Älä astu Babeliin."
+
+"Minäkö muuttaisin kohtaloani ilman mitään syytä?"
+
+"Herra on puhunut. Eikö siinä ole syytä?"
+
+"Minä olen Herran voideltu. Hänen varoituksensa ei ole tavannut minua."
+
+"Nyt se tapaa sinun. Ylenkatsooko kuningas Herran profetissaa? Se on
+Ahabin synti."
+
+"Sinuako ylenkatsoisin? Sitä suuta ylenkatsoisin, joka on voittojeni
+julistaja? Se olisi sulaa Jumalan pilkkaa. Ennusta triumfia, Ester,
+eikä Alroy koskaan epäile innostustasi."
+
+"Hän epäilee sitä nyt. Minä näen, että hän epäilee sitä nyt. Oi
+kuninkaani, minä sanon taas: älä astu Babeliin."
+
+"Kaunis tyttö, sinun silmäsi leimuavat. Ken voi katsella niitten
+ihmeellistä ja kirkasta loistoa ja epäillä, että Ester on Jumalalta
+innostettu! Tyynny, suloinen tyttö, joku unelma häiritsee
+mielikuvitustasi."
+
+"Alroy, Alroy, älä astu Babeliin."
+
+"Minussa ei ole yhtään pelkoa -- minä olen lumottu."
+
+"Voi minua! Hän ei tahdo kuulla minua. Kaikki on hukassa!"
+
+"Kaikki on voitettu, ihana tyttö."
+
+"Minä soisin, että olisimme Pyhällä Vuorella ja katselisimme pyhän
+Sionin tähtiä."
+
+"Ester", lausui Alroy, lähestyen ja lempeästi tarttuen hänen käteensä,
+"Idän pääkaupunki levittää pian ihmeensä silmiesi eteen. Valmista
+itseäsi kummia katsomaan. Tyttö, me emme ole enään erämaassa. Unhota
+vaihtelevat mielenjohteesi. Tule, lapseni, valitse itsellesi puoliso
+päällikköjeni joukosta, ja minä annan kuningaskunnan sinun
+morsiuslahjaksesi. Minä näkisin mielelläni kruunun sinun korkealla,
+kuninkaallisella otsallasi. Se ansaitsee sen hyvin."
+
+Profetissa käänsi mustat silmänsä kokonaan Alroy'ta kohden. Mitä hänen
+mielessänsä liikkui, sitä ei nähty eikä lausuttu.
+
+Hän katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, hän
+sysäsi pois hänen kätensä ja riensi ulos teltasta.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS OSA.
+
+
+I.
+
+Liehuvat liput, kaikkuvat torvet, hirnuvat ratsut ja kiiltävät peitset!
+Kaukana taivaan rannalla ne välkkyvät, ikäänkuin aamu, kun yön varjot
+väreillen väistyvät kirkkaan valon edestä.
+
+Kuule! vainojain astunta, ikäänkuin valtameren vuoksi, joka vierii
+vierimistään yhä eteenpäin ja valloittaa rannan. Vuorten harjoilta,
+ikäänkuin syöksevä virta, vyöryvä kolonni leviää lakealle.
+
+Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette Herran puolesta! Se
+maa, jossa isänne itkivät ja virittivät vaikeroivia kanteleitansa; se
+ylpeä kaupunki, jossa vanhempanne surivat kylmäksi jääneitä, kaukaisia
+kotojaan; teidän ratsunne hyppivät sen edustalla, ja te täytätte ennen
+pitkää sen palatsit. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
+Herran puolesta!
+
+Astu eteenpäin, astu, urhoollinen kansa, hetki on tullut, hetki on
+tullut! Kaikki vuosisatojen lupaukset, kaikki pyhien viisaitten
+ennustukset, yhtyvät tänä ihastuttavana hetkenä. Missä nyt sortajain
+sotavaunut, missä tyrannein purpuravaipat? Hevonen ja isäntä ovat
+molemmat kaadetut maahan, hevonen ja isäntä ovat molemmat kaadetut
+maahan!
+
+Nouse, Rachel, erämaasta, nouse, äläkä itke enään. Ei yksinäisen
+palmupuusi varjon enään tarvitse peittää salaista suruasi. Herra on
+kuullut lesken huokaukset, Herra on seisauttanut lesken kyynelet.
+Lohduta mieltäsi, lohduta mieltäsi, lapsesi elävät jälleen!
+
+Niin! niin! lainehtivalla tanterella innokas Asriel loistaa niinkuin
+tähti, ja rohkea Scherirah pudistaa keihästänsä ankaran Jabasterin
+käyräsapelin vieressä. Ja hän on tuossa, tuo valittu, jota
+profeetalliset harput ylistävät, jonka elämä on niinkuin aamukaste
+Sionin pyhällä kunnaalla: tuo valittu, tuo valittu, joka johdattaa
+kansansa voittoon. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette
+Herran puolesta!
+
+He tulevat, he tulevat, he tulevat!
+
+Kaupungin valleilla liikkui viljalta kansaa, virralla vilskui kymmeniä
+tuhansia venheitä, basaarit olivat suljetut, kadut väkeä täynnä, ja
+kartanoin katot mustina katselioista. Ithamar oli aamulla tuonut
+osastonsa kaupunkiin, sen linnoituksia haltuunsa ottaakseen. Ja nyt
+Hebrealaisten etujoukko, joka oli kauan loittoa näkynyt, lähestyi
+muureja. Suuri parvi ratsuväkeä erosi pääjoukosta ja ajoi täyttä havia
+esiin. Komean upseeriston seuratessa ratsasti Alroy maidonkarvaisella
+hevosellaan kesken lukemattoman kansan huutoja portteja kohden.
+
+Ithamar ja lähetyskunnan jäsenet vastaan-ottivat hänen, mutta Honain ei
+ollut läsnä. Päälliköt ja melkoinen osa Pyhästä Vartiakunnasta seurasi
+Alroy'ta, kun häntä kaupungin etevämpiä katuja myöten johdatettiin
+seraljin eli kalifin palatsin pääportille. Summattoman suuri käytävä
+saatti lavealle, neliskulmaiselle pihalle, jossa hän astui ratsahilta
+ja eunukkien päällikkö tervehti häntä. Korkeimpain kenraaleinsa ja
+lähimmäisten palveliainsa kanssa Alroy vietiin useitten huoneitten
+läpitse, jotka muistuttivat häntä hänen siellä käynnistänsä Honainin
+kanssa, siksi kuin hän tuli kalifein suureen neuvoshuoneesen.
+
+Valloittaja heittäysi oikea-uskoisten hallitsiain muhkealle divanille.
+
+"Mukava istuin pitkien marssien perästä", lausui Alroy, kun hän
+huulillansa kosketti sitä kahvia, jota pää-eunukki tarjosi hänelle
+kuultavalla kupilla, joka oli valettu neilikanvärisestä porsliinista ja
+helmillä kaunistettu. "Ithamar, aloittakaat nyt kertomuksenne.
+Mimmoinen mieli-ala vallitsee kaupungissa? missä Rumin sultani on?"
+
+"Kaupunki, herrani, on levollinen ja luullakseni tyytyväinen. Sultani
+ja kalifi liikkuvat vielä tämän maakunnan rajoilla."
+
+"Sitä minäkin ajattelin. Kyllä Scherirah masentaa heidät. Asettakaat
+sotajoukot leiriin ulkopuolelle muureja; kaupungin vartioväki, kymmenen
+tuhatta miestä, vaihetetaan joka kuukausi. Ithamar, te olette kaupungin
+kuvernöri. Asriel komentaa armeijaa. Arvoisa Jabaster, tehkäät kertomus
+kaupungin yhteiskunnallisesta tilasta. Teidän asuntonne on dervissein
+virkahuoneessa. Urhoollinen Scherirah, minä en voi sallia teille pitkää
+lepoa. Se on tarpeellista, että te jo kolmen päivän perästä olette
+menneet virran poikki osastonne kanssa. Te saatte helpon työn. Minua
+aavistaa, että he eivät taistele. Tulkaat kaikki huomenna puolipäivän
+aikana tänne neuvotteluun. Jääkäät hyvästi!"
+
+Päälliköt vetäytyivät pois, ylimmäinen pappi jäi jälelle.
+
+"Jos lienee soveliasta, herrani, minä pyytäisin päästä hetkeksi teidän
+puheillenne."
+
+"Oma Jabasterini, teidän ei tarvitse kuin puhua."
+
+"Herrani, minun oli aikomus puhua Abidanista, joka on yhtä urhoollinen
+soturi kuin kukaan muu meidän armeijassamme. Minua pahoittaa, että
+jostakin sattumuksesta hänen ansionsa aina näyttävät jääneen teiltä
+huomaamatta."
+
+"Abidan! Minä tunnen hänen hyvästi -- kelvollinen mies, mutta uneksija,
+uneksija."
+
+"Uneksija, herrani! Luottakaat minuun, hän on todellinen Israelin
+lapsi, ja hänen uskonsa on syvä."
+
+"Hyvä, Jabaster, me olemme kaikki todellisia Israelin lapsia. Antakaat
+minun kuitenkin pitää semmoisia miehiä ympärilläni, jotka eivät näe
+unia keskellä päivää. Meidän tulee karttaa semmoisia."
+
+"Unet ovat Jumalan orakeli-lauseita."
+
+"Kun Jumala ne lähettää. Aivan oikein, Jabaster. Mutta tänä Abidan ja
+ne, joitten kanssa hän seurustelee, ovat täynnä ylpeitä käsityksiä,
+jotka ovat saadut vanhoista muinaistarinoista, ja jotka, jos niitten
+mukaan menettelisi, saattaisivat hallitsemisen mahdottomaksi -- sanalla
+sanoen, he ovat vaarallisia miehiä."
+
+"Israelin ihanin kukka! Joku on myrkyttänyt teidän pyhän korvanne
+heidän suhteensa."
+
+"Ei kukaan, arvoisa Jabaster. Minulla ei ole ketään muuta
+neuvon-antajaa kuin te itse. He olkoot Israelin kukka, mutta he eivät
+ole sen hedelmiä. Hyviä sotureita -- huonoja alamaisia: erinomaisia
+välikappaleita, joitten avulla voimme saavuttaa suuria tarkoitusperiä.
+Minun ei tee mieli antaa mitään valtaa uneksijoille. Minun täytyy koota
+käytöllisiä miehiä ympärilleni -- käytöllisiä miehiä. Katsokaat, kuinka
+Abner, Asriel, Ithamar, Medad -- katsokaat, kuinka nämät mukaantuvat
+kaikkiin, mitä tapahtuu, ja kuitenkin ovat voittamattomia päälliköitä,
+voittamattomia päälliköitä. Mutta he ovatkin käytöllisiä miehiä,
+Jabaster; heillä on silmät ja he käyttävät niitä. He osaavat eroittaa
+aikoja ja oloja. Mutta tällä Abidanilla ei ole kuin yksi ajatus --
+temppelin rakentaminen: ahdasmielinen uskonkiihkolainen, joka olisi
+valmis panemaan kaikki altiiksi muodon tähden. Kohoava temppeli
+kukistuisi pian jälleen tuommoisilta rakentajilta. No, mitä tästä
+pidätte -- juuri sama Abidan saarnasi leirissä, ettei minun tulisi
+lähteä 'Babeliin', joksi tämä viisasteleva fantasti nimittelee tätä
+kaupunkia, koska hän oli muka nähnyt jonkun näyn!"
+
+"Oli semmoinenkin aika, jolloin teidän majesteettinne ei halveksinut
+näkyjä."
+
+"Olenko minä Abidan? Tuleeko muitten ihmisten muodostaa käytöstänsä
+taikka ajatuksiansa minun mukaani? Minä seison yksinäni tässä
+maailmassa, toisenlaisena olentona kuin te, semmoisena, jota ette
+itsekään käsitä. Ollaan tästä puhumatta. Minä en tahdo kuulla mitään
+enää, minä olen jo kuullut liian paljon. Ja huomenna tavataan
+neuvottelussa."
+
+Ylimmäinen pappi lähti ääneti pois.
+
+"Hän on mennyt -- vihdoin minä olen yksinäni. Minä en kärsi noitten
+miesten läsnä-oloa, paitsi kun tekoja kysytään. Heidän sanansa, yksin
+heidän katseensakin häiritsevät minun miettivän ajatukseni hiljaisia
+luomia. Minä olen taas kerta yksinäni, ja yksinäisyys on ollut valtani
+kätkyt. Nyt minä tunnen itseni innostuneeksi. Ei nyt tarvitse ihmeitten
+synnyttämiseksi mitään kujenäytelmiä."
+
+"Salomonin valtikka! Olkoon niin. Entä sitten? Se on nyt Alroy'n
+valtikka. Mitä se ilman hänen nerottansa on? Legenda sanoi, ettei
+kukaan muu vapauttaisi kansaamme kuin se, jolla oli Salomonin valtikka.
+Legenda tiesi, ettei kukaan muu saisi tätä valtikkaa, paitsi semmoinen,
+jonka väkevän tahdon edessä maailmat niinkuin kohtalokin kumartaisivat.
+Minä saavutin sen; minä katselin kasvoista kasvoihin aaveruhtinaita
+heidän hautakammioissaan; ja sama käsi, joka tarttui heidän
+haamuvaltikkaansa, on voittanut mahtavien kalifien diademin heidän
+kuninkaallisen virtansa rientävillä vesillä."
+
+"Maailma on minun: ja tuleeko minun luopua saaliista, kaikkia
+sisältävästä ja sankarillisesta saaliista, toteuttaakseni jonkun
+uneksivan papin typerää muinaistarinaa ja joutuakseni jonkun legendan
+lemmikiksi? Hän valloitti Aasian, ja hän rakensi temppelin jälleen.
+Näinkö minusta aikakirjat kertoisivat? Onko tämä äkkiä ilmi-leimahtunut
+valta vaipuva jonkunlaiseksi hiiltyväksi ja himmeäksi hallinnoksi
+jonkun mitättömän maakunnan yli, jonkun paimenperheen siivoksi
+isännyydeksi? Onko Sotalaumojen Herra niin halpa Jumala, että meidän
+tulee supistaa hänen voimaansa ja määrätä Jordan ja Libanon
+Kaikkivaltiaan rajoiksi? Niin ei ole kirjoitettu; ja jos olisikin niin,
+minä panen oman innostukseni esi-isieni ennustusten verroille. Minäkin
+olen profeetta, ja Bagdad on oleva minun Sionini. Äänen tytär! No niin,
+minä olen selvästi kutsuttu. Minä olen Herran palvelia eikä Jabasterin.
+Olkoon minun sallittu tehdä hänen palveluksensa yhtä yleiseksi kuin
+hänen voimansa; ja missä se pappi on, joka rohkenee väittää minun
+uskoani valheeksi sen vuoksi, että hänen alttarinsa suitsevat toisilta
+kunnailta kuin Judan?"
+
+"Minun täytyy tavata Honainia. Sillä miehellä on suuri äly. Hän yksin
+voi ymmärtää minun tarkoitukseni. Maailman vallan ei tule perustua
+uskonlahkolaisten turhiin luuloihin ja yksin-omaisiin oikeuksiin.
+Jabaster olisi valmis surmaamaan Mahomettilaiset niinkuin Amalekin;
+Mahomettilaiset, alamaisten suuren enemmistön ja parhaan osan. Hän
+olisi valmis kokonaan hävittämään kansan pois valtakunnastani, ettei
+kävisi sanominen, että Ismael sai osan Israelin perinnöstä. Semmoinen
+uskonkiihkolainen! Minä lähetän hänet Judaa valloittamaan. Meidän tulee
+olla sovinnollisia. Meidän tulee tehdä jotakin taivuttaaksemme
+voitettua voittajan asiaan. Tuo rohkea Rumin sultani -- olisin suonut,
+että Abner olisi asettunut hänen tiellensä. Kun rientää pois haremin
+kanssa! Minua melkein haluttaa itse ruveta takaa-ajajien johdattajaksi
+ja -- rakkaus ja valtioviisaus yhdistyneinä -- ja kuitenkin -- Honain
+on siihen omansa -- minä panen hänet lähettilääksi. Jahka vaan
+sopisimme keskenämme. Liiton hieromiset inhottavat minua. Ajatukseni
+lentävät pois kaikista muista esineistä. Minun täytyy tavata häntä.
+Jospa vaan voisin kertoa hänelle kaikki, mitä minä ajattelen!! Tämä ovi
+-- minne se vie? Haa! Minusta tuntuu, kuin muistaisin tuon komean
+käytävän! Ei mitään palveliaa näy. Palatsimme järjestys on vähäisen
+laimea. Soturini eivät ole mitään hovimiehiä. Mikä mainio linnanhaltia
+Honainista tulisi! Äänettömyyttä kaikkialla. Niin! se on hyvä. Näitten
+salien läpitse minä olen varmaan ennen astunut. Jospa vaan kenenkään
+näkemättä ja tuntematta pääsisin tuon yksinäisen portin luo virran
+rannalla. Se ei ole mahdotonta. Tässä on useita vaate-asuja.
+Minä pukeun toiseksi. Uskollinen käyräsapeli, sinä olet tehnyt
+velvollisuutesi, levähdä vähä aika. Hyvä onni, että olen parraton. Minä
+rupean eunukiksi. Näin! varsin kaunis vaippa. Tikari, jos pulaan
+joutuisi, helmillä koristetut varvaskengät, kultakankainen kauhtana,
+kashmirivyö ja sopelin-nahkainen turkki. Katsahdus peiliin. Hyvä! Minä
+rupean näyttämään maailman valloittajalta!"
+
+
+II.
+
+Oli hämärä: vähäinen ja yksinäinen venhe, jota vaan yksi mies sousi,
+kulki Tigrin virtaa alas ja seisahtui erään kartanon holvikäytävän luo,
+joka ulottui jokeen asti. Se seisahtui, soutomies veti pois
+varjostimet, hänen ainoa matkustajansa nousi maalle ja astui
+holvikäytävän portaita ylös.
+
+Portaitten päähän päästyänsä vieras aukaisi kultaisen ristikon, eteni
+jotakin käytävää myöten ja saapui kauniisen saliin, joka oli rakennettu
+valkoisesta ja viheriäisestä marmorista ja johdatti puutarhoihin. Tässä
+huoneessa ei ketään näkynyt; vieras heittäysi hopeiselle sohvalle, joka
+oli asetettu permannon keskeltä kohoavan ja porphyrisäiliöön lankeavan
+suihkulähteen reunalle. Hiljainen kuiskaus herätti vieraan hänen
+unelmistaan, hiljainen kuiskaus, joka lausui sanan "Honain." Vieras
+katsahti ylös, yksi haamu, verhottuna maahan ulottuvalla hunnulla,
+lähestyi puutarhojen puolelta.
+
+"Honain!" sanoi likenevä haamu, heittäen pois huntunsa, "Honain! Ah!
+tuo kaunis mykkä on palannut!"
+
+Tyttö, armaampi kuin ruusuinen aamu, näki odottamattoman vieraan. He
+seisoivat, tyttö ja vieras, ääneti katsellen toisiaan. Mies, kynttilä
+kädessä, ilmestyi salin päässä. Hän sulki oven huolellisesti, hän astui
+vitkalleen eteenpäin hiljaisin askelin; hän lähestyi naista ja
+vierasta.
+
+"Alroy!" lausui Honain hämmästyneenä, ja kynttilä putosi hänen
+kädestään.
+
+"Alroy!" huudahti nainen säikähtyneellä muodolla: hän vaaleni ja
+nojausi pylvästä vastaan.
+
+"Kalifin tytär!" lausui Israelin johdattaja; ja hän likeni ja lankesi
+polvillensa ja tarttui hänen liikkumattomaan käteensä, "minä olen
+todella se Alroy, jolle sallimus on antanut sinun isäsi valtakunnan;
+mutta prinsessa Schirenen ei tarvitse pelätä sitä, joka pitää tätä
+hänen suosionsa muistoa kalliimpana kuin kaikkia voittojaan;" ja hän
+otti povestaan smaragdeista ja helmistä liitetyn rukousnauhan ja,
+nousten verkalleen, painoi sen hänen vapisevaan käteensä.
+
+Prinsessa kääntyi pois ja kätki kasvonsa käsivarteensa, jota hän piti
+pylvästä vastaan.
+
+"Hyvä Honain", Alroy lausui, "te luulitte, että minä olin unhottanut
+kaikki menneet -- te luulitte minua kiittämättömäksi. Minun läsnä-oloni
+täällä osoittaa, ettei niin ole laita. Minä tulin teidän toiveitanne
+kuulustelemaan. Minä tulin niitä noudattamaan ja täyttämään, jos vaan
+siihen kykenen."
+
+"Herra", vastasi Honain, joka oli tointunut siitä mielenliikutuksesta,
+joka ei usein saanut valtaa hänessä, ja siitä hämmästyksestä, johon hän
+harvoin joutui, "herra, minä en pyydä suuria. Te näette edessänne
+hallitsiani tyttären. Yhtymys semmoinen, jota, luullakseni, tämä nainen
+ei helposti anna minulle anteeksi, on jossakin määrässä ilmaissut
+teille hänen tilansa ja tunteensa. Prinsessa Schirene käytti viimeisiä
+mullistuksia päästäkseen semmoisesta elämästä, jota hän ei millään
+lailla voinut kärsiä, ja semmoisesta kohtalosta, joka kammotti häntä.
+Minä olin hänen ainoa neuvon-antajansa, vieläpä, hän olkoon vakuutettu
+siitä, uskollinenkin, vaikka ehkä vähäisen varomaton. Kaupungin
+asukasten vastustamaton tahto, että minä menisin lähettiläänä
+valloittajan luo, esti meitä pakenemasta, niinkuin olimme aikoneet.
+Sen jälkeen minä sotaväen liikuntoihin katsoen olen luullut
+viisaammaksi toistaiseksi jäädä tänne, vaikka minä olen levittänyt sen
+huhun, että olen lähtenyt pois. Puutarhani kioskissa prinsessa nyt on
+vapaa-ehtoisena vankina. Hämärässä hän salaisesti tulee etsimään halpaa
+virvoitusta minun seurassani ja kuuntelemaan niitä uutisia, joita minä
+päivällä valhepuvussani ongin. Kertomukseni, herra, on lyhyt ja
+yksinkertainen. Me olemme teidän vallassanne; minä en koeta luovuttaa
+teidän välitystänne, vaan sen sijaan anon teiltä turvaa."
+
+"Kallis Honain, se on tarpeetonta. Prinsessa Schirenen ei tarvitse kuin
+lausua tahtonsa ja se täytetään. Minä tulin puhumaan tärkeistä
+asioista, Honain, mutta minä vetäydyn pois, sillä minä olen nyt
+liika-vieras. Huomenna, jos suvaitsette, minä palaan tänne samaan
+aikaan ja samassa valhepuvussa. Sillä välin prinsessa ehkä lausunee
+teille toiveitaan, ja te laaditte ne minulle. Joko saattoväki muihin
+maihin taikka palatsi taikka maakunta hallittavaksi taikka asuttavaksi
+-- mutta minä en tahdo tarjota semmoiselle, jonka tulisi käskeä.
+Jääkäät hyvästi! jalo nainen. Antakaat entiset anteeksi! Huomenna, hyvä
+Honain! yhtykäämme. Hyvästi!"
+
+
+III.
+
+"Kuninkaan otsa oli synkkä", lausui Ithamar Asrielille, kun he
+neuvottelusta tullen astuivat komeaan purteensa.
+
+"Ajatuksista; hänellä on niin paljon mietittävää; kummallista, kuinka
+hän jaksaa kantaa kaikki!"
+
+"Minä olen nähnyt hänet iloisena taistelon aattona, ja vilkkaana vaikka
+levollisena, kun tärkeämmät asiat kuin nämät ovat häntä rasittaneet.
+Hänen otsansa oli synkkä, mutta ei, niin minusta näytti, _ajatuksista_;
+ennemmin sopisi sanoa _äreydestä_. Huomasitteko, kuinka hän tiuski
+Jabasteria?"
+
+"Aika lailla! Vakava pappi väänneksi tuskissansa ja kun hän kirjoitti
+nimensä tuon käskyn alle, vapisi hänen ruokonsa vihasta. Minä en
+koskaan nähnyt ihmistä niin vaaleana."
+
+"Eikä niin äänettömänä. Hän oli muodoltaan niinkuin ilmeinen myrsky.
+Minä sanon teille jotakin, Asriel, tämä vakava pappi ei suosi meitä."
+
+"Vastako sen salaisuuden nyt olette huomanneet, Ithamar? Me emme ole
+hänen poikiansa. Eikä, totta puhuen, meidän hallitsiammekaan. Minä olen
+iloinen, että kuningas on niin luja Abidanin suhteen. Jos tämä olisi
+neuvoskunnassa, hän puollustaisi Jabasteria."
+
+"No! hän on suorastaan Jabasterin kätyri. Mitä te luulette
+Scherirah'sta?"
+
+"Minä en luottaisi häneen. Niin kauan kuin soditaan, hän ei huoli
+mistään muusta; vaan, muistakaat sanani, Ithamar: kun rauha tulee, hän
+auttaa pappia."
+
+"Medad pääsnee neuvoskuntaan. Hän on meidän puolellamme."
+
+"Kaikesta sydämestänsä. Olisi hyvä, jos teidän veljenne olisi täällä,
+Asriel: hän on ainoa, joka pitää Jabasterille. Alroy rakastaa teidän
+veljeänne niinkuin itseänsä. Lieneekö siinä perää, että hän aikoo naida
+Miriamin?"
+
+"Niin kuningas soisi. Varsin sievä avioliitto Abnerille.
+
+"Koko maailma on tarjona meille. Saa nähdä, kuka pääsee Syrian
+varakuninkaaksi?"
+
+"Kun olemme valloittaneet sen. Ei suinkaan Scherirah. Muistakaat
+sanani, Ithamar: hänestä ei tule koskaan mitään hallitsiata. Pikemmin
+teistä taikka minusta. Itse puolestani jäisin mieluisammin siksi kuin
+olen."
+
+"Teillä onkin hyvä virka; kaikkein paras."
+
+"Samoin kuin kaupungin hallintokin. Siinä tarvitaan vaan vahdinpito."
+
+"No, auttakaat te siis minua, että saan Syrian, niin teidän sopii
+pyytää minun virkaani."
+
+"Olkoon menneeksi. Jabaster tahtoisi, että hebrealaisessa valtakunnassa
+ylimmäinen pappi olisi todella suuri-visiri."
+
+"Alroy rupeaa kaiketi omaksi ministeriksensä."
+
+"Siitä minä en ole varma. Hän ehkä mieluisammin lähtee itse
+johdattamaan Syrian sotaretkeä; hänen täytyy jättää joku päällikkö
+Bagdadiin. Jabaster ei ole mikään kenraali."
+
+"Ei, ei ollenkaan. Alroy on epäilemättä mielissään, kun hän saa jättää
+Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias."
+
+"Ha! ha! se vasta oli pako!"
+
+"Taivasten kautta! Minä luulin, että kaikki oli hukassa. Teidän
+päällekarkauksenne oli todella komea."
+
+"Minä en koskaan unhota sitä. Minä olin vähällä ratsastaa Jabasterin
+kumoon."
+
+"Hyvä, kun olisitte niin tehneet!"
+
+
+IV.
+
+On tuo hellä hämärän hetki, jolloin tytöt yksinäisessä lehdossansa
+huokailevat hempeämmin kuin illan henki! Hiukeeva ruusu kohottaa
+päätänsä ja kuuntelee satakieltä, kun iloiset ja hartaat ylistykset
+vuotavat hänen sykkivästä rinnastaan: hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä
+ja kuuntelee punehtuen.
+
+Selkeään, ruusunpunaiseen ilmaan, jossa yksinäinen tähti välkkyy,
+soleva ja suippo sypressi ylenee, ikäänkuin synkkä ajatus kesken
+uhkuvaa riemua. Visertävä lintu, yksinäinen tähti, vakava puu, lemuava
+kukka ovat vaaralliset sinä hellänä hetkenä, jolloin tytöt tummassa
+lehdossansa huokailevat hempeämmin kuin illan henki.
+
+Kalifin tytär tulee raitista ilmaa hengittämään, luuttu on hänen ainoa
+seuransa. Hän istuutuu suihkulahteen reunalle ja katselee putoavaa
+vettä. Hänen poskensa nojautuu hänen käsivarteensa, ikäänkuin hedelmä
+soreaan lehvään. Hyvin miettivältä näyttävät hehkeän ja ihanan naisen
+kasvot. Hän vävähtää; lämmin, hekumallinen huuli koskee hänen vienoa,
+joutilasta kättänsä. Se on hänen oma gazellinsa. Isoilla ja loistavilla
+silmillänsä, jotka puhuvat selvemmin kuin moni suu, rakas palvelia
+ääneti kysyy syytä emäntänsä yksitotisuuteen.
+
+"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti. "Sinun
+huulesi ovat joutsenta lauheammat, sinun huulesi ovat joutsenta
+lauheammat; mutta _hänen_ hohtivat lempeä, kun koskivat, minun kaunis
+gazellini! minun kaunis gazellini!"
+
+"Voi! kaunis gazelli! voi! kaunis gazelli!" prinsessa huudahti; "sinun
+silmäsi ovat niinkuin yön tähdet; mutta _hänen_ loistivat lemmestä, kun
+katselivat, minun kaunis gazellini! minun kaunis gazellini!"
+
+Hän tarttui luuttuunsa, hän hypitti kiihkeästi sormiansa sen helevillä
+kielillä, ja katsellen rusottavaa taivasta, koko sen runollisuutta
+lainataksensa, näin, näin hän lauloi; näin, näin hän lauloi:
+
+    Hän nousi kuni aamu armas,
+    Mi loistaa Syrian taivaalla;
+    Ja synkkää voimaa silmä säihkyi,
+    Ja valtaa kuvas' vartalo!
+
+    Mun sieluin! kolkko maa sä lienet,
+    Tält' auringolta valos saat;
+    Mut himmeyden poisti maasta
+    Jo rakkauden sätehet!
+
+    Hän nousi kuni aamu armas,
+    Mi loistaa Syrian taivaalla;
+    Ja synkkää voimaa silmä säihkyi,
+    Ja valtaa kuvas' vartalo!
+
+"Kerta vielä, kerta vielä! Oi! laulakaat tämä laulu kerta vielä!"
+
+Prinsessa säikähti ja katsoi ympärillensä. Alroy seisoi hänen edessään.
+Hän nousi, hän aikoi vetäytyä pois; vaan lähestyen valloittaja tarttui
+hänen käteensä.
+
+"Ihana prinsessa", Alroy lausui, "älkäät salliko, että saa sanoa, jotta
+minun läsnä-oloni karkoitti sekä kauneuden että soiton."
+
+"Herrani, varmaan vartoo Honain teitä. Antakaat minun kutsua häntä."
+
+"Prinsessa, minä en tullut Honainia puhuttelemaan."
+
+Alroy istuutui hänen viereensä. Ruhtinaan kasvot olivat vaaleat, hänen
+sydäntänsä tykytti.
+
+"Tämä puutarha", hän sanoi viimein matalalla äänellä; "tämä puutarha --
+lyhyt, lyhyt aika on kulunut siitä kuin minä ensin astuin sen somia
+käytäviä, vaan kuitenkin nämät päivät näyttävät minusta niinkuin
+kaukainen muisto toisesta elämästä."
+
+"Se onkin toinen elämä", vastasi prinsessa. "Me itse, maailma, kaikki
+muodot ja käytökset, kaikki tunteet ja tavat ovat tosiaan muuttuneet
+ikäänkuin olisimme hengittäneet toisia ilmoja."
+
+"Suuri muutos on tapahtunut."
+
+"Siitä kuin ensin kävitte minun komeassa kioskissani. Sievä leikkikalu!
+Minä pyydän, että se säästetään."
+
+"Se on pyhä niinkuin te itse."
+
+"Te olette kohtelias voittaja."
+
+"Minä en ole mikään voittaja, kaunis Schirene, vaan orja, halvempi kuin
+olin silloin, kuin ensin nöyrästi kumarsin teidän edessänne."
+
+"Ja veitte muassanne muiston, jota minä en ole unhottanut. Teidän
+rukousnauhanne on tässä."
+
+"Sallikaat minun vaatia sitä takaisin. Se on ollut minun lohdutukseni
+monessa vaarassa, ihana tyttö. Taistelon aattona minä panin sen
+rinnalleni."
+
+Prinsessa ojensi hänelle rukousnauhan ja käänsi pois päätänsä. Hänen
+kätensä jäi Alroy'n käteen; tämä painoi sitä huuliansa vastaan. Ja näin
+oikealla kädellänsä pitäen kiinni prinsessan kädestä, Alroy vasemmalla
+syleili häntä, kun hän lankesi polvillensa.
+
+"Voi ihana! Voi ihanata ihanampi! sillä sinä olet minulle ikäänkuin
+häiritsemätön uni", huudahti Israelin nuori johdattaja, "anna minun
+osoittaa sinulle kunnioitustani. Minä en tarjoa sinulle mitään valtaa;
+minä en tarjoa sinulle mitään aarteita; minä en tarjoa sinulle mitään
+noita uhkean mielenkuvituksen lukemattomia nautintoja -- nämät kaikki
+olkoot sinun, vaan kaikkia näitä sinä olet kokenut; mutta jos semmoisen
+hengen hehkuva rakkaus, joka ei ole koskaan taipunut naisten tahtoon
+eikä miesten voimaan -- jos Alroy'n sielun harras altiiksi antaminen --
+katsotaan soveliaaksi uhriksi sinun erinomaisen armautesi alttarille,
+minä palvelen sinua, Schirene, minä palvelen sinua, minä palvelen
+sinua!"
+
+"Siitä kuin ensikerran katselin sinua, siitä kuin sinun kauneutesi
+ilmestyi minun eteeni niinkuin kirkas, hyvä-enteinen tähti, on sinun
+kuvasi aina pysynyt salaisen rakkauteni hiljaisessa kätkössä. Silloin,
+silloin minä olin semmoinen olento, jonka pelkkää koskemistakin sinun
+uskontosi piti häpeänä. Minä olen kostanut pitkien vuosisatojen
+vääryydet Aasian parhaalla verellä; minä olen palannut kunniassa ja
+loistossa vaatimaan jälleen muinaista valtikkaani; vaan paljoa
+suloisempi kuin kosto, paljoa suloisempi kuin pyhien sukukuntieni
+joutuisa kokoontuminen, pikaiset voitot ja vallan hohde, ovat nämät
+jumaloitsevan rakkauden lyhyet hetket, tämän rakkauden, johon minä
+vuodatan elämäni innon!"
+
+"Voi minun sieluni, minun henkeni, minun koko olentoni! sinä olet
+ääneti, vaan sinun äänettömyytesi on suloisempi kuin muitten puhe.
+Suostu, suostu, kallis Schirene, suostu anojaasi! Sinun uskontosi,
+sinun isiesi uskonto, sinun kansalliset tapasi, nämät, nämät pidetään
+kunniassa, ihana tyttö! Faraon tytär antoi tumman kauneutensa suurelle
+esi-isälleni. Sinun kasvosi ovat niinkuin kirkas, viehättävä päivä! Älä
+salli sanottavaksi, että Nilin tytär vastaan-otti Israelin kruunun --
+että Tigrin tytär hylkäsi meidän valtikkamme. Minä en ole Salomon,
+vaan minä olen semmoinen, joka, jos Schirene istuisi vieressäni
+valta-istuimellani, saattaisin Salomonin kuuluisat ajantiedot tuntumaan
+ikävältä ja hämärältä sadulta sinun verrattoman loistosi rinnalla!"
+
+Hän taukosi, prinsessa käänsi tähän saakka kätketyt kasvonsa ja
+kallisti ne hänen sydäntänsä vastaan. "Oi Alroy!" hän huudahti,
+"minulla ei ole mikään usko, ei mikään isänmaa, ei mikään elämä, paitsi
+sinä!"
+
+
+V.
+
+"Kuningas hidastelee tänään."
+
+"Onko tosi, Asriel, että sanomia on tullut Hamadanista?"
+
+"Vähäpätöisiä, Ithamar. Minulle tuli yksityisiä kirjeitä Abnerilta.
+Kaikki on rauhassa."
+
+"On jo melkoinen aika kulunut. Milloin te lähdette liikkeelle,
+Scherirah?"
+
+"Sotaväkeni on valmiina. Minä odotan käskyä. Tämän aamun neuvottelu on
+ehkä asian päättävä."
+
+"Tämän aamun neuvottelussa on määrä järjestää kaupungin
+yhteiskunnallisia asioita", muistutti Jabaster.
+
+"Vai niin!" sanoi Asriel. Oletteko suorittaneet kertomuksenne,
+Jabaster?"
+
+"Tässä se on", vastasi ylimmäinen pappi. "Hebrealainen lainsäätäjä ei
+tarvitse suurta miettimistä sääntöjensä laatimiseen. Hänellä on kaava,
+jota ei aika voi hävittää eikä ajatteleminen parantaa."
+
+Ithamar ja Asriel iskivät silmää toisilleen. Scherirah näytti
+juhlalliselta. Tuosta seurasi vaiti-olo, jonka Asriel keskeytti.
+
+"Tämä on jalo kaupunki, tämä Bagdad. Minä en ole vielä käynyt teidän
+asunnossanne, Jabaster. Te saitte hyvän majan."
+
+"Kyllä. Minä toivon, ettemme kauan viivy täällä. Suuri päämäärä ei ole
+vielä saavutettu."
+
+"Kuinka pitkältä on tästä pyhään kaupunkiin?" kysyi Scherirah.
+
+"Kuukauden matka", Jabaster vastasi.
+
+"Ja kun olette ehtineet sinne?" kysyi Ithamar.
+
+"Te saatte taistella Frankkeja vastaan", arveli Asriel.
+
+"Jabaster, kuinka iso Jerusalem on?" kysyi Ithamar.
+
+"Onko tosi, niinkuin minä toisinaan olen kuullut, ettei se ole laveampi
+kuin tämä seralji puutarhoinensa päivinensä?"
+
+"Sen kunnia on kadonnut", vastasi ylimmäinen pappi; "tiilikivet ovat
+pudonneet pois, mutta me rakennamme marmorilla jälleen; ja Sion, joka
+nyt on ulkopuolella kristittyjen muureja, on vielä hohtava niinkuin
+muinoin palatseista ja paviljongeista."
+
+Torvet kajahtivat, ovet avattiin ja Alroy astui sisään käyden Bagdadin
+lähettilään käsivaralla.
+
+"Urhoolliset päälliköt", lausui Alroy kummastuneille läsnä-olijoille,
+tässä jalossa vieraassa te näette semmoisen miehen, johon minä
+täydellisesti luotan niinkuin teihinkin. Jabaster, katso, veljesi!"
+
+"Honain! Oletko _sinä_ Honain?" huudahti ylimmäinen pappi, kavahtaen
+seisaalle. "Minä olen pannut tuhansia sinua etsimään." Konsa vaaleten
+hämmästyksestä, konsa rakkaudesta punehtuen Jabaster syleili veljeänsä
+ja liikutuksensa vointeessa painoi kasvonsa hänen olkapäätänsä vastaan.
+
+"Herra", lausui vihdoin ylimmäinen pappi matalalla ja vapisevalla
+äänellä, "minun tulee pyytää anteeksi teiltä, että olen hetkeksikään
+nykyisessä virassani vierähtänyt muihin ajatuksiin kuin semmoisiin,
+jotka koskevat teidän etuanne. Se on ohitse; ja te, jotka tiedätte
+kaikki, suotte varmaan minulle anteeksi."
+
+"Kaikki, mikä tarkoittaa Jabasteria, koskee minun etuani. Hän on
+valtakuntani tuki"; ja ojentaen kättänsä Jabasterille Alroy asetti
+ylimmäisen papin oikealle puolellensa. "Scherirah, te lähdette tänä
+iltana."
+
+Tuima päällikkö kumarsi äänetönnä.
+
+"Mikä tämä on?" Alroy jatkoi, kun Jabaster antoi hänelle paperikääryn.
+"Ah! teidän kertomuksenne. 'Sukukuntien järjestys' -- 'Leviittain
+tehtävät' -- 'Kansan päämiehet' -- 'Israelin vanhimmat!' Se aika tulee,
+jolloin nämät pantanee toimeen. Tätä nykyä, Jabaster, meidän täytyy
+olla kohtuullisia ja tyytyä semmoisiin sääntöihin, jotka takaavat, että
+järjestys pysyy voimassa, toisten omaisuus jätetään kajoamatta ja
+oikeutta harjoitetaan. Onko totta, että muuan joukko on ryöstänyt
+jonkun moskean?"
+
+"Herrani! siitä minun juuri oli aikomus puhua. He eivät ole ryöstäjiä,
+vaan miehiä, ehkäpä liian kiivaita, jotka ovat lukeneet ja jotka ovat
+muistaneet, että 'teidän tulee kokonaan kukistaa kaikki paikat, jossa
+ne kansakunnat, jotka voitatte, palvelivat jumaliansa korkeilla vuorilla
+ja kunnailla ja jokaisen vihantavan puun alla. Ja teidän tulee kaataa
+kumoon heidän alttarinsa, ja' --"
+
+"Jabaster, onko tämä mikään synagoga? Tulenko minä kunnollisten
+valtiomiesten vai uneksivien rabbinein neuvotteluun? Tuhansia vuosia me
+olemme tuoneet esiin lauseita semmoisista laeista, joita emme tohtineet
+käyttää. Semmoisellako keinolla valloitimme Nishaburin ja astuimme
+Tigrin poikki? Kunnollinen, viisas Jabaster, sinä olet mahdollinen
+parempiin ja pystyt kaikkiin. Minä pyydän sinua, vaadi viimeinen kerta
+tämmöisiä seikkoja. Ovatko nuot konnat vangitut?"
+
+"He olivat, vaan minä vapautin heidät."
+
+"Vapautit heidät! Hirtä ne! Hirtä ne kaikkein julkisimpaan vehmastoon.
+Tälläkö tapaa Mahomettilaisia hyviksi alamaisiksi saadaan? Jabaster,
+Israel kunnioittaa sinua; ja minä, sen etevin, minä tiedän, ettei
+ketään uskollisempaa, ei ketään oivallisempaa eikä oppineempaa seiso
+lippumme luona; mutta minä näen, etteivät Kaukason onkalot hallitsioita
+kasvata."
+
+"Herra, minä luulin nöyrästi, että Moseksen laki kasvatti
+hallitsioita."
+
+"Kyllä! nyky-aikoihin sovitettuna."
+
+"Muuttuneeko, mikä jumalallista on, miksikään?"
+
+"Olenko minä yhtä pitkä kuin Adam? Jos aika on muuttanut ihmisen, koko
+tämän ihanan luonnon kukan ja kaunistuksen, jumalallisimman kaikista
+jumalallisista keksinnöistä, jos aika on muuttanut tämänkin, joka
+kaikista Jumalan käsialoista on paras, miksi se säästäisi semmoista
+lakia, joka ainoastaan määrää hänen käytöstänsä? Hyvä Jabaster, meidän
+tulee asettaa Israelin valta entisellensä -- se on minun tehtäväni,
+vaan mitä keinoihin koskee ja mihin paikkaan -- siitä ei ole lukua.
+Asriel, mitä uutisia Medadista?"
+
+"Kaikki on rauhassa Tigrin ja Eufrateen välillä. Olisi parempi, jos
+kutsuisimme takaisin hänen osastonsa, jota on suuresti rasitettu. Minä
+olen ajatellut, että Abidan lähetettäisiin hänen sijaansa."
+
+"Niin minäkin ajattelen. Meidän sopii varsin hyvin pitää Abidania
+ulkopuolella kaupunkia. Jos totuus ilmi saataisiin, minä panen vetoa,
+että hänen joukkolaisensa moskean ryöstivät. Meidän täytyy julkaista
+käsky tämän johdosta. Hyvä Jabaster, puhutaan kahden kesken näistä
+asioista. Minä jätän teidät nyt veljenne kanssa. Scherirah,
+aterioitkaat tänä iltana minun tykönäni. Ennenkuin erkanette
+Asrielista, tulkaat minun luokseni huoneeseni."
+
+
+VI.
+
+"Minun täytyy tavata kuningas!"
+
+"Hurskas pappi, hänen korkeutensa on mennyt huoneisinsa. Se on
+mahdotonta."
+
+"Minun täytyy tavata kuningas! Arvoisa Pharez, koko edesvastaus olkoon
+minun."
+
+"Hänen korkeutensa käskyt ovat todellakin ehdottomat. Teidän ei käy
+häntä kohtaaminen."
+
+"Tiedätkö sinä, kuka minä olen?"
+
+"Yksi, jota kaikki hurskaat hebrealaiset kunnioittavat."
+
+"Minä sanon, että minun täytyy tavata kuningas."
+
+"Totisesti, hurskas Jabaster, se ei käy laatuun."
+
+"Onko Israel hukkuva halvan palvelian tähden? Pois tieltä; minun
+_täytyy_ tavata hänet."
+
+"Vai niin! Jos teidän täytyy mennä, niin minun täytyy taistella
+velvollisuuteni puolesta."
+
+"Älä koske Herran voideltuun. Koira, sinä saat vielä maksaa tämän!"
+
+Näin puhuen Jabaster viskasi Pharezin syrjälle ja, palvelia liepeissä,
+syöksähti kuninkaan huoneesen.
+
+"Mitä nämät kaikki tietää?" huudahti Alroy hypähtäen ylös divaniltaan.
+"Jabaster! Pharez, mene pois! Kuinka nyt, onko Bagdad nousnut
+kapinaan?"
+
+"Pahempi, paljoa pahempi asia, Israel on pian nouseva."
+
+"Kuinka!"
+
+"Minun turmiollinen veljeni on kertonut minulle kaikki, enkä minä
+voinut nukkua ennenkuin sain koroittaa ääneni sinua pelastaakseni."
+
+"Olenko minä missään vaarassa?"
+
+"Erämaassa, jolloin ääretön lakea notkui sinun vapisevan jalkasi alla
+ja mustat taivaat tuoksuttivat kuumia hiekkapyörteitänsä, sinä olit
+enemmän turvassa. Tuona kuolon hetkenä Yksi varjeli sinua, joka ei
+koskaan unhota rakasta ja uskollista lastansa, ja nyt, kun hän on
+pelastanut sinut orjuudesta, nyt, kun sinun onnesi, ikäänkuin jalo
+seeteri, ylenee ilmoihin ja varjostaa kaiken maan, sinä, Hänen kansansa
+johdattaja, Hänen valitun kansansa, jonka hyväksi hän on tehnyt niin
+monta ihmettä -- sinä käännät sydämesi pois esi-isiesi Jumalan puolesta
+ja halajat vieraita iletyksiä."
+
+Sen leveän holvin kautta, joka saatti seraljin puutarhoihin, kuun
+säteet valaisivat Jabasterin vartevaa ruumista ja ylöspäin nostettua
+kättä; Alroy seisoi, käsivarret ristiin laskettuina vähän tuonnempana,
+katsellen pappia, kun tämä puhui, tyvenellä, mutta tutkivalla silmällä.
+Yhtäkkiä hän lähestyi nopeasti ja, pannen kätensä Jabasterin
+olkapäälle, sanoi matalalla, kysyvällä äänellä: "te puhutte tuosta
+naimisesta?"
+
+"Siitä, joka tuotti Salomonin perikadon."
+
+"Kuunnelkaat minua, Jabaster", lausui Alroy, keskeyttäen häntä
+levollisella, mutta vakavalla äänellä. "Minä en voi unhottaa, että
+minä puhuttelen opettajaani yhtä paljon kuin ystävääni. Herra joka
+tietää kaikki, on katsonut minut soveliaaksi tehtäväänsä. Minun
+kelvollisuuttani tähän korkeaan ja pyhään toimitukseen ei myönnetty
+ilman koetuksitta. Semmoinen syntyperä, josta ei kukaan muu voinut
+kerskata, mystilliset tiedot, jommoisia harvalla oli, mieli, joka
+rohkeni kohdata kaikkia ja ruumis, joka sieti kovimpiakin -- nämät
+olivat minun etuni -- mutta ei siitä sen enempää. Minä olen tuon
+suuren koetuksen kestänyt; Sotalaumojen Herra on havainnut minut
+luottamuksensa ansainneeksi; minä olen asettanut hänen entisen kansansa
+kuntoihinsa; hänen alttarinsa loistavat uhriliekeistä; hänen pappinsa
+ovat kunnioitetut -- käy todistamaan, Jabaster -- hänen kaikkivaltiasta
+ykseyttänsä on julistettu. Mitä sinä muuta vaadit?"
+
+"Kaikkia!"
+
+"Tunsipa Moses teidät hyvin. Te olette kankeaniskainen kansa."
+
+"Herra, älkäät suuttuko minuun. Jos minä puhun kiivaasti, minä puhun
+rakkaudesta. Te kysytte minulta, mitä minä halajan; minä vastaan:
+kansallista olemista, jota me kaipaamme. Te kysytte minulta, mitä minä
+halajan; minä vastaan: Luvattua Maata. Te kysytte minulta, mitä minä
+halajan; minä vastaan: Jerusalemia. Te kysytte minulta, mitä minä
+halajan; minä vastaan: temppeliä -- kaikkia, mitä me olemme
+menettäneet, kaikkia, mitä me olemme huokailleet, kaikkia, minkä vuoksi
+me olemme taistelleet -- meidän ihanata isänmaatamme, meidän pyhää
+uskoamme, meidän yksinkertaista käytöstämme ja meidän entisiä
+tapojamme."
+
+"Käytös muuttuu aikoja ja oloja myöten; tapoja sopii noudattaa joka
+paikassa. Sinun rintavaatteesi osoittaa meidän uskoamme; ja mitä
+isänmaahan tulee, onko Tigris vähempi kuin Siloah taikka Eufrates
+halvempi kuin Jordan?"
+
+"Voi! oli kunniakas aika, jolloin Israel seisoi kaukana muista
+kansoista, puhtaana ja hurskaana olentona, jonka Jumala oli pyhittänyt.
+Me olimme silloin valittu perhe, mitä omituisin kansa, määrättynä
+Jumalan erityiseksi iloksi. Kaikki ympärillämme oli juhlallista,
+totista ja pyhää. Me kartoimme muukalaisia niinkuin saastaisia
+olentoja, jotka sokaisivat meidän yksin-omaista hurskauttamme ja,
+samalla kuin turvasimme itseemme ja Jumalaamme, meidän elämämme vieri
+eteenpäin mahtavan ja juhlallisen uskonnon syvässä virrassa, joka
+saatti huonoimmankin meistä katsomaan itseänsä paremmaksi kuin muitten
+maitten kuninkaat. Se oli kunniakas aika: minä luulin sen palanneen --
+mutta minä herään tästä unelmasta niinkuin muistakin."
+
+"Meidän täytyy heittää uneksiminen, hyvä Jabaster -- meidän täytyy
+ryhtyä tekoihin. Jos minä jollakin tapaa antautuisin semmoisiin
+unelmiin, jotka usein ryöstivät minulta kultaiset hetket Hamadanissa
+taikka entisessä luolassamme, minä kuulisin jonakin aamuna Rumin
+sultanin ratistavan porteillani." Alroy hymyili, kun hän puhui; hän
+olisi mielellään ruvennut hupaisempaan haastelotapaan, vaan papin
+juhlallinen muoto ei soveltunut hänen kevytmielisyyteensä.
+
+"Minun sydämeni on täynnä enkä minä voi puhua: entisyyden muisto
+valloittaa minun ajatukseni. Minä olin turhaan luullut, että minun
+ääneni, jota totuuden tunto innostutti, vielä pelastaisi hänet; ja nyt
+minä seison tässä hänen edessään äänettömänä ja vapisevana niinkuin
+rikollinen. Oi! minun ruhtinaani! minun oppilaani!" lausui pappi,
+lähestyen, langeten polvillensa ja tarttuen Alroy'n vaippaan, "sinun
+pyhän syntyperäsi kautta, sinun innokkaan nuoruutesi ja meidän
+yhteisten tutkimustemme suloisen muiston kautta -- kaikkien sinun
+hartaitten ajatustesi ja juhlallisten mietintöjesi ja kunniakkaan
+maineenpyyntösi kautta -- kaikkein sinun kärsimistesi ja voittojesi ja
+ennen kaikkia sen suuren Jumalan nimen kautta, joka on valinnut sinut
+lempilapseksensa -- kaikkien ylevän tehtäväsi ihmeitten kautta -- minä
+vannotan sinua! nouse, Alroy, nouse ja havauta itseäsi. Se paula, johon
+esi-isäsi houkuteltiin, kietonee sinutkin -- tämä Delila leikannee
+mystilliset kiharasi. Sinun luonteisesi eivät jätä mitään kesken.
+Poikkeeppas kerta siitä suorasta tiestä, joka on sinun edessäsi ja,
+vaikka sinä luulet, että kävelet kesäisten puitten välitse, sinä pian
+havaitset, että olet joutunut kammottavan salon synkkiin pimentoihin,
+joista ei kenkään voi pelastaa sinua!"
+
+"Jos olenkin perinyt suuren esi-isäni tulisen veren, minä kumminkin
+pidän hänen valtikkaansa. Voittaako mikään maallinen valta taivaan ja
+hadeen yliluonnollisen hallinnon?"
+
+"Herra, herra, tuo legenda, joka tuli Sinaista, on täynnä korkeata
+oppia. Muodosta vaan käytöksesi sen neuvoja myöten ja kaikki käy hyvin.
+Se sanoo, ettei meidän kansamme pääse entiseen voimaansa kuin sen
+avulla, joka hallitsee Salomonin valtikalla. Herra, kun Jumala tarjosi
+suosionsa tälle mahtavalle kuninkaalle, sinä tiedät hänen suuren
+viisautensa. Ei aarteita eikä pitkää ikää, ei valtaa eikä kostoa --
+näitä hän ei valinnut, hän, jolle kaikki oli altisna. Legendassa löytyy
+sisällinen tarkoitus yhtä hyvin kuin ulkopuolinenkin merkitys. Saaliin
+saavuttaminen todistaa selvään, että olet sovelias hallitsemaan.
+Sinulla on nyt hänen valtikkansa, mutta ilman hänen viisauttansa se on
+vaan seeterisauva."
+
+"Haa! siihenkö sinä jouduitkin? Minua ilahuttaa, kun näen Jabasterin
+valtioviisaana. Kuule minua, ystäväni. Mimmoiset minun tunteeni tuon
+kuninkaallisen naisen suhteen lienevätkään, on vähän-arvoinen asia.
+Jätä ne sillensä ja katsokaamme tätä asiaa siinä valossa, johon sinä
+olet asettanut sen, valtioviisauden eikä intohimojen valossa. Minä en
+ole pettänyt Israelin Jumalaa, jonka nimeen minä olen voittanut ja
+jonka nimeen minä olen hallitseva; mutta sinä olet kirjan-oppinut, sinä
+saatat opettaa meitä. Minä en ole kuullut mitään käskyä, että luopuisin
+kunniakkaasta valtakunnastani halvimman maakuntani tähden. Minä olen
+Aasian hallitsia; semmoisena minä soisin jälkeistenikin pysyvän. Meidän
+kansamme ei ole kuin jäännös, heikko osa niistä runsaista miljoneista,
+jotka tunnustavat minun valtaani. Mitä minulla on, minä osaan
+puollustaa; mutta minun lapseni ehkä eivät peri isänsä henkeä.
+Mahomettilaiset taipunevat mieluisammin heidän hallitukseensa, kun
+muistavat, että heidän kalifeinsa tytär ne synnytti. Sinä näet, että
+minäkin olen valtioviisas, hyvä Jabasterini!"
+
+"Kareah'n pojan valtioviisaus -- se tuotti tuhoa. Hän piti Egyptiä
+parempana kuin Judeaa ja hän sai kärsiä siitä. Herra, Jumala on
+siunannut Judan: se on hänen maansa. Hän tahtoi, että hänen oma
+kansansa asuisi siinä, jotta hänen palveluksensa aina vireillä pysyisi,
+sitä varten hän on monenlaisten omituisten pyhien menojen ja tapojen
+kautta eroittanut meidät kaikista muista kansoista, ettemme voi yhtä
+aikaa sekaantua heihin ja olla uskollisia hänelle. Meidän täytyy elää
+erinänsä. Tämän yksinäisyytemme säilyttäminen on lakimme suuri
+tarkoitus ja ydin. Mitäpä meidän Bagdadiin taikka sen asukkaisin tulee,
+jossa meidän täytyy joka silmänräpäys nähdä jonkunlaista lakiemme
+rikkomista? Voimmeko rukoilla heidän kanssaan? Voimmeko syödä heidän
+kanssaan? Yhtä vähän korkeimmissa toimituksissamme kuin elämämme
+alhaisimmissa askareissa saamme yhtyä heihin. Jumalamme alttarin
+äärellä me olemme yhtä paljon kuin kotomme pöydän vieressä eroitetut
+heistä. Herra, te saatatte olla Bagdadin kuningas, vaan te ette voi
+samalla olla Juutalainen."
+
+"Minä olen, mikä minä olen. Minä palvelen Sotalaumojen Herraa. Kenties
+hän armossansa katsoo Nishaburin ja Tigrin päiviä jonkunlaiseksi
+korvaukseksi jostakin vähäpätöisestä laiminlyömisestä leipojan ja
+kylvyn sääntöjen suhteen."
+
+"Huomaa minun sanani: leipojan ja kylvyn sääntöjen kautta Alroy nousi
+ja ilman niitä hän kukistuu. Kansan henki, joka hänellä oli, nosti
+hänen; ja tämän hengen on Moseksen laki muodostanut. Tähän lakiin
+nojaantuneena hän olisi todella voinut jättää valtakuntansa
+jatkaantuvalle jälkeisölle; vaan nyt, vaikka hänen onnensa puu näyttää
+kasvavan tuoreella maalla; vaikka tuhannet lähteet ravitsevat sen
+juuria, ja kaste peittääpi oksat, toukka syö sen sydäntä ja huomenna se
+kaatuu ikäänkuin surkastunut kurbitsi. Voi! voi Israelia! Me olemme
+kauan eläneet koi-ruoholla; mutta viininsaannon halla parhaana
+nautinnon hetkenä on peräti katkeraa. Voi! kun minä nostin ylös sinun
+vaipuneen ruumiisi Genthesman luolassa, ja Davidin tähti tuikahti
+kirkkaana hohtavilta taivailta, menestystä ennustaen, kuka olisi voinut
+aavistaakaan tämänkaltaista yötä? Jääkäät hyvästi, Herrani!"
+
+"Seisahdu, Jabaster! sinä vanhin, kalliin ystäväni, minä pyydän sinua,
+seisahdu!"
+
+Pappi kääntyi hitaasti, ruhtinas epäili.
+
+"Älä lähde pois suutuksissasi, hyvä Jabaster."
+
+"Suruissani, herrani, ainoastaan suruissani, mutta suruni on syvä ja
+kauhea."
+
+"Israel hallitsee Aasiaa, Jabaster. Miksi me pelkäisimme?"
+
+"Salomon rakensi Tadmorin erämaahan, ja hänen laivastonsa toivat kultaa
+Ophirista; vaan kuitenkin Alroy syntyi orjaksi."
+
+"Mutta hän ei kuollut semmoisena. Maailman sultanit ovat kukistuneet
+minun edessäni. Minussa ei ole mitään pelkoa. Ei, älä mene nyt. Sinun
+täytyy ainakin vähäisen luottaa tähtiin, oppinut kabbalista. Katso,
+tähteni loistaa yhtä kirkkaana kuin minun onnenikin." Alroy veti
+varjostimen pois ja astui Jabasterin kanssa terrassille. Ihana tähti
+säteili korkealta. Kun he katselivat, sen väri muuttui ja veripunainen
+meteori välähti esiin sen kehästä ja katosi avaruuteen. Ruhtinas ja
+pappi katsahtivat yhtä haavaa toinen toiseensa. Heidän kasvonsa olivat
+vaaleat, kysyväiset ja levottomat.
+
+"Herrani", lausui Jabaster, "lähtekäät Judeaan."
+
+"Tämä tietää sotaa", vastasi Alroy koettaen toinnuttaa mieltänsä. "Ehkä
+melskeitä Persiassa."
+
+"Melskeitä kotona, ei muualla. Vaara on käsissä. Katso eteesi."
+
+Huikea huuto nousi puutarhoista. Se kuului kolme kertaa.
+
+"Mitä tämä on?" huudahti Alroy todella säikähtyneenä. "Herätä
+vartioväki, Jabaster, etsi puutarhoissa."
+
+"Se on tarpeetonta ja kenties vahingoksi. Se oli joku henki, joka
+huusi."
+
+"Mitä se sanoi?"
+
+"_Mene, Mene, Tekel, Upharsin_!"
+
+
+VII.
+
+"Tuo vanha juttu: pappi kuningasta vastaan", lausui Honain Alroy'lle,
+kun hän aamukäynnillänsä kuuli edellisen yön tapaukset. "Minun
+jumalinen veljeni pyytää saattaa teitä jälleen pappisvallan alle, ja
+pelkää, että, jos hän rukoilee Bagdadissa eikä Sionissa, hän joutuisi
+vaan alhaisen lahkon esimieheksi, sen sijaan että hän iloitsisi koko
+kansakunnan yleisistä tihunneista. Mitä meteoriin tulee, Scherirah on
+varmaan mennyt virran ylitse samaan aikaan, ja Rumin sultani
+selittäköön verisen enteen. Huudosta puhuen, minun täytyy, koska en ole
+todellakaan ensinkään tutustunut henkien kanssa, jättää tuo kummallinen
+ilmoitus teidän korkeutenne ja minun veljeni suosittujen korvien ja
+salaisen tiedon tutkittavaksi. Näyttää siltä kuin se monessa suhteessa
+eroaisi 'Äänen Tyttären' ilmoituksista, koska se ei ollut ainoastaan
+kovin ankara, vaan, niinkuin näyttää, aivan käsittämätön kaikille
+muille paitsi sille, jolle sen selittäminen oli tärkeä asia -- ja
+viisaasti hän selittikin, sen minä myönnän. Kun minä rupean teidän
+korkeutenne kamariherraksi, minä kumminkin takaan, etteivät henget eikä
+vielä enemmän kammotut vieraat saa häiritä teidän untanne."
+
+"Ruvetkaat kohta virkaanne, hyvä Honain. Kuinka minun persialainen
+ruusuni jaksaa tänään, suloinen Schireneni?"
+
+"Hän elättää itseään teidän kuvallanne, kun olette poissa. Hän ei salaa
+minulta mitään, minä voin vakuuttaa sen, teidän korkeutenne."
+
+"Ei suinkaan, me tiedämme, että te olette suuri naisten suosikki,
+Honain. Minä pelkään, että joudun mustasukkaiseksi."
+
+"Minä soisin, että teidän korkeudellanne olisi syytä", lausui Honain
+kainosti.
+
+
+VIII.
+
+Hebrealaisten kuninkaan ja Bagdadin prinsessan lähestyvät häät
+julistettiin kautta Aasian. Isoja varustuksia tehtiin Tigrin lakealla
+suuria juhlia varten. Kokonaiset metsät kaadettiin rakennus- ja
+polttopuiksi, kemuihin. Kaikki maakuntien ja kaupunkien kuvernörit,
+kaikki molempain kansakuntien etevimmät upseerit ja aateliset
+kutsuttiin erittäin ja saapuivat joka päivä kaikessa koreudessaan
+Bagdadiin. Niitten joukossa Medialaisten ja Persialaisten varakuningas
+ja hänen nykyinen morsiamensa, prinsessa Miriam, olivat erittäin
+huomattavat; heitä seurasi melkein kymmenen tuhatta alamaista!
+
+Valta-istuin, johon astuttiin sataa, karmosiinipunaisella veralla
+verhottua porrasta myöten, ja joka oli peitetty kultaisella
+kunniakatolla, oli rakennettu keskelle lakeata; sen kummallakin
+puolella nähtiin matalampi, vaikka yhtä komea valta-istuin. Näitten
+valta-istuinten edustalla levisi laajalle summattoman suuri cirkus,
+joksi sata kartakia eli amfiteateria oli muodostettu; näillä oli niin
+avara väli, että ihmispaljouden hyvin kävi sisään pääseminen. Kartakit
+olivat peitetyt hopeakirjaisilla silkkikankailla ja kalliilla matoilla;
+itsekustakin liehui valkoinen ja loistava lippu. Muutamissa oli
+joukottain taitavia soittoniekkoja, toisissa silmänkääntäjiä,
+ilveilijöitä ja tarinain kertojia. Viisi kartakia kummallakin puolen
+valta-istuimia oli määrätty hovia varten; toiset olivat jätetyt
+kaupungin eri ammattikunnille. Missä olivat hedelmänmyyjät laittaneet
+kauniin puutarhan, joka hohti kranaati-omenoista ja kurbitseistä ja
+vesimeloneista, orangeista, manteleista ja pistacianpähkinöistä; --
+missä asettivat teurastajat näkyviin liha-varansa leikattuna mitä
+omituisimpiin muotoihin ja villieläinten nahkoja sovitettuina
+naurattaviksi kuviksi. Tuolla nähtiin turkkikauppiaat, puettuina
+niinkuin maskeradia varten leopardeiksi, leijoniksi, tiikereiksi ja
+ketuiksi; ja toisessa kojussa tapetintekiät ylpeillen näyttivät
+kamelia, joka oli valmistettu puusta, ruovoista, köysistä ja painetusta
+palttinasta; tämä kameli kävi ympäri aivan kuin elävä, vaikka tuon
+tuostakin syrjään vedetty varjostin ilmaisi ihmettelevälle kansalle
+taiturin, joka askaroitsi sisäpuolella omassa teoksessaan. Tuonnempana
+havaittiin puuvillan-kehrääjät, joitten kartaki oli täynnä
+kaikenmuotoisia ja kaikenvärisiä lintuja, jotka olivat laitetut heidän
+ihmeellisestä kasvistaan; ja keskeltä nousi korkea minareti, joka oli
+kokoon liitetty samasta aineesta ruokojen avulla, Vaikka kaikki
+luulivat, että se oli rakennettu tiilistä ja savesta. Se oli koristettu
+kohokuvilla ja sen huippuun oli pantu storkki, joka oli niin taitavasti
+kaavailtu, että lapset nakkelivat sitä pistacianpähkinöillä.
+Satulamaakarit osoittivat taitoansa kahden avonaisen kantovuoteen
+kautta; nämät olivat kumpikin sioitetut dromedarin selkään, ja
+kummassakin istui kaunis nainen, joka huvitti katselioita sillä, että
+hän milloin käsillään, milloin jaloillaan heitteli ilmaan köykäisiä,
+keltanahkaisia palloja. Eivätkä matonkutojatkaan jääneet takapajulle
+kätevyyttänsä näyttäessään, koska he tavallisen lipun asemesta olivat
+kaislasta neuloneet suuren banerin, johon oli ommeltu kaksi riviä
+kusilaisia kirjaimia -- Alroy'n ja Schirenen onnelliset nimet. Mutta
+itsekussakin kartakissa nähtiin todellakin joku kummastuttava merkki
+Bagdadin rikkaudesta ja verratonten taiturein keksiväisyydestä.
+
+Yliympäri tätä ääretöntä cirkusta oli pitkät matkat joka taholla lakea
+kaunistettu lukemattomilla teltoilla. Määrättyjen välien päässä oli
+kaikenlaisilla ruoka-aineilla täytettyjä pöytiä, ja näitten luona
+palvelioita yleisön käskettävinä: viinipulloja ja sorbeti-astioita ynnä
+loppumattomiin asti koreja täynnä suloisia hedelmiä ja lautasia, joihin
+oli ladottu virvoittavia sokurileivoksia. Vaikka nämät olivat kaikkien
+tulevien nautittavina, löytyi varoja niin runsaasti, että juhlapöydät
+näyttivät aina olevan täpösen täynnä; ja, että kansan ilo olisi
+täydellinen, sallittiin jokaisen altiisti huvitella millä tavalla hän
+vaan parhaaksi katsoi, näin kuuluvan julistuksen kautta:
+
+"_Tämä on kemujen, huvien ja ilon aika. Älköön kukaan moittiko toista
+älköönkä toista vastaan valittako: älköön kukaan rikas sortako ketään
+köyhää eikä väkevä heikkoa: älköön kukaan kysykö toiselta: 'miksi tämän
+teit_?'"
+
+Miljonittain ihmisiä oli kokoontunut tähän paratiisiin.
+
+He riemuitsivat, he söivät ja joivat, he tekivät tepposia, tanssivat,
+lauloivat. He kuuntelivat Arabian tarinoitsiain kertomuksia, jotka
+taikoja täynnänsä viehättivät kaikkia, taikka he heltyivät jonkun
+Persian runoilian laulusta, kun hän kuvaili sankarittarensa kuun
+valaisemaa otsaa ja rakkautta sairastavan sankarinsa nääntyvää ja
+kalveata haamua; he katselivat kummastuksella Gangeen silmänkääntäjän
+temppuja taikka nauroivat Syrian sävytaition harjaantunutta sukkeluutta
+ja näytettyjä kujeita. Ja ihastuneimmilta säästyi kuitenkin vielä
+silmänluonti Egyptin tanssijattarein vietteleviin liikenteisin ja
+hekumalliseen sulouteen. Joka paikassa vallitsi laulu ja leikki,
+harvinaisuus ja ihanuus. Kerta ihmiset unhottivat huolensa ja
+antautuivat määrättömään nautintoon.
+
+"Minusta tulee kohtelias mies", lausui Kisloch, Kurdilainen, saattaen
+yhtä seuruetta johonkin näytäntöön.
+
+"Ja minusta lempeä", vastasi Kalidas, Indialainen. "Mies, kuinka
+rohkenet rikkoa julistusta ja piestä tätä lasta?" Hän kääntyi yhden
+pöydänkattajan puoleen, joka paraikaa suomi jotakin onnetonta
+kamelin-ajajaa, jolta juhta oli kompastunut ja kaatuessaan särkenyt
+taakkansa, kaksi posliinikoria.
+
+"Ajattele omia asioitasi, ystävä", vastasi pöydänkattaja, "ja kiitä
+onneasi, että sinäkin kerta eläessäsi saat oikein aterioita."
+
+"Tälläkö tapaa upseeria puhutellaan?" sanoi Kalidas, Indialainen;
+"melkeinpä minun tekee mieli katkaista kieli suustasi."
+
+"Älä yhtään huoli, pikku poikani", lausui Guebriläinen, "tässä saat
+dirhemin. Juokse tiehesi ja ole iloinen."
+
+"Kah ihmettä!" irvisteli Neekeri, "hän antaa almuja."
+
+"Ja te olette sukkela", vastasi Guebriläinen. "Tämäpä on kummallinen
+päivä."
+
+"Mitä nyt tehdään?" kysyi Kisloch.
+
+"Syödään päivällistä", esitteli Neekeri.
+
+"Niin! tämän platanipuun alla", lausui Kalidas. "Hauska on olla
+yksinään. Minä vihaan kaikkia paitsi meitä itseä."
+
+"Seisattukaat tähän, vanha konna", huudahti Guebriläinen. "Mikä sinun
+nimesi on?"
+
+"Minä olen yksi hadshi", vastasi ystävämme Abdallah, armeliaan
+kauppiaan Alin perhekuntalainen, joka tänä päivänä oli hovipalveliain
+joukossa.
+
+"Oletteko te edes Juutalainen, te rosvo?" kysyi Guebriläinen. "Tähän
+aikaan ei maksa vaivaa olla mitään muuta. Tuokaat vähäisen viiniä, te
+kirottu giauri!"
+
+"Heti", lisäsi Kisloch, "ja pilau'ta."
+
+"Ja manteleilla täytetty metsäkauris", sanoi Kalidas.
+
+"Ja muutamia sokuripapuja", lausui Neekeri.
+
+"Joutuin, te riivattu pakana, taikka minä paiskaan tämän keihään
+selkäänne", huudahti Guebriläinen.
+
+Nöyrä Abdallah kiiruhti pois ja palasi pian takaisin, kantaen kahta
+viinipulloa, ja perässä neljä palveliata, itsekullakin tarjoinlauta,
+joka oli herkkuja täynnä.
+
+"Mihin pyritte, hirtehiset?" murisi Kisloch; "jääkäät oikeauskoisia
+palvelemaan."
+
+"Me saamme olla enemmän rauhassa, jos olemme itseksemme", kuiskasi
+Kalidas.
+
+"Pois siis, koirat", ärjäsi Kisloch.
+
+Abdallah ja hänen palveliansa riensivät pois, mutta kutsuttiin tuota
+pikaa takaisin.
+
+"Miks'ette tuoneet minulle Schirazin viiniä?" kysyi Kalidas palavin
+silmin.
+
+"Tämä pilau on liian väkevää", pauhasi Kisloch.
+
+"Te olette tuoneet minulle lampaan ja pistacianpähkinöitä eikä
+metsäkaurista ja manteleita", lausui Guebriläinen.
+
+"Ei puoliksikaan sokuripapuja", sanoi Neekeri.
+
+"Kaikki on päin seiniä", julisti Kisloch, "menkäät ja tuokaat meille
+yksi kabobi."
+
+Vähitellen tämäkin vallaton seura kuitenkin tyytyi, ja istuen
+platanipuunsa alla ja ahmaten kaikenlaisia Idän herkkuja he kävivät
+leppeämmiksi samalla kuin heidän ruokahalunsa väheni.
+
+"Juodaan, Kalidas, ja sitten yksi laulu", sanoi Kisloch.
+
+"Sitä harvoin tarjotaan", arveli Guebriläinen, "no, Kally, se
+innostuttaisi sinua."
+
+"Nyt lasketaan siis; muistakaat kööriä."
+
+        Kalidaan laulu.
+
+    Juo, juo ainiaan,
+    Älä muuta muistakkaan!
+    Mit' ystävyys on? lempi? maine?
+    Haihtuvat kuin meren laine.
+    Laske huoles, murheeton,
+    Viinivirran aaltohon.
+    Niin! heitä huoles maljaan vaan,
+    Juo ne sitten nopeaan!
+    Juo, juo ainiaan,
+    Älä muuta muistakkaan!
+
+"Kuulkaat, torvet soivat! Kuningas ja kuningatar! Juhlakulkue tulee.
+Kiiruhtakaamme pois."
+
+"Taas! he ovat varmaan aivan lähellä. Joutukaamme, että saamme hyvän
+paikan.°
+
+"Särkekäät kaikki maljat ja vadit. Tulkaat pois!"
+
+Kymmenen tuhannen symbalin helistessä ja lukemattomien torvien
+raikkuessa ihmiset juoksivat kaikkialta suurta cirkusta kohden. Kaukaa
+nähtiin loistava juhlasaatto, hääjoukon ensimäiset rivit, astuvan
+Bagdadin portista ulos.
+
+Ensin tuli viisi-sataa kukilla seppelöittyä tyttöä, yhtä kauniit kuin
+ne ruusun-ummut, jotka koristivat heidän hiuksiansa. Heidän liehuvat
+vaatteensa olivat valkeammat kuin joutsen, ja itsekukin heistä piti
+kädessänsä palmupuun oksan.
+
+Heitä seurasi joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina kultaisilla
+vaipoilla ja toitottaen hopeisia torvia.
+
+Sitten viisi-sataa nuorukaista, jotka hohtivat kuin tähdet, puettuina
+valkoisiin ketunnahkaisiin nuttuihin ja kantaen mikä hedelmä- mikä
+kukkakoria.
+
+Heidän perästänsä tuli joukko komeita soittoniekkoja, verhottuina
+hopeisilla vaipoilla ja toitottaen kultaisia torvia.
+
+Kuusi valittua ratsua koreilla satulaloimilla, jotka olivat reunustetut
+sopelin nahkalla.
+
+Medadin lippu.
+
+Medad pikimustalla Arabian juoksialla; häntä seurasi kolme sataa
+upseeria hänen osastostansa, kaikki ratsastaen puhdasrotuisilla
+hevosilla.
+
+Orjia, kantaen Medadin häälahjaa, kuutta oivateräistä Damaskon miekkaa.
+
+Kaksitoista valittua ratsua koreilla satulaloimilla, joita itsekutakin
+anatolialainen palvelia talutti.
+
+Ithamarin perhekunta sinipunaisissa, kärpän nahkalla reunustetuissa
+vaatteissa.
+
+Ithamarin lippu.
+
+Ithamar lumivalkoisella Anatolian juoksialla; hänen seurassaan oli
+kuusi sataa upseeria hänen osastostansa, kaikki ratsastaen
+puhdasrotuisilla hevosilla.
+
+Orjia, kantaen Ithamarin häälahjaa, kultaista vaasia, rubineja
+täynnänsä, punasinervällä istuimella.
+
+Sata Neekeriä nenän läpitse pujotetuilla timanttirenkailla, puhaltaen
+soittimillaan ja päristäen vaskirumpujansa.
+
+Bagdadin kaupungin lippu.
+
+Bagdadin asukasten lähetyskunta.
+
+Kaksi sataa muulia satini-satulaloimilla, jotka olivat kirjotut
+kullalla ja joista vähäiset kultakellot riippuivat. Nämät kantoivat
+sitä vaattehistoa, jonka kaupunki oli antanut prinsessalle. Itsekunkin
+muulin vieressä astui tyttö, puettuna tähtisiipiseksi Periksi, ja
+kammottavaksi Diviksi hankittu poika.
+
+Egyptin lippu.
+
+Egyptin Hebrealaisten lähetyskunta, ratsastaen hopeavalkoisilla
+dromedareilla.
+
+Viisikymmentä orjaa; jotka kultaisilla hihnoilla kantoivat heidän
+lahjaansa prinsessalle, isoa, kauniisti leikattua jaspis-ammetta. Tämä
+oli jonkun muinaisen temppelin sarkophagi, ja hinnaksi oli maksettu
+mahdottomia summia.
+
+Syrian lippu.
+
+Pyhän maan Hebrealaisten lähetyskuuta, rabbini Zimri itse etupäässä,
+jokainen kantaen kädessänsä lahjaansa morsiusparille, kallista vaasia,
+joka sisälsi multaa Sionin vuorelta.
+
+Hamadanin lippu.
+
+Hamadanin asukasten lähetyskunta kunnian-arvoisen Bostenagin johdolla.
+Kaleb talutti hänen upeata ratsuansa.
+
+Hamadanin kaupungin lahja David Alroy'lle, annettuna hänen oman
+neuvonsa mukaan: se malja, jossa Vankeuden Ruhtinas vei veronsa ja joka
+nyt oli täytetty hiekalla.
+
+Viisikymmentä valittua ratsua komeilla satulaloimilla, joita
+itsekutakin medialainen taikka persialainen palvelia talutti.
+
+Abnerin ja Miriamin perhekunta, yhteensä kaksitoista sataa henkeä,
+puettuina norsunluisiin ja kultaisiin rengashaarniskoihin.
+
+Medialaisten ja Persialaisten lippu.
+
+Kaksi valkoista elefanttia, kultaisilla kantovuoteilla kulettaen
+varakuningasta ja hänen puolisoansa.
+
+Abnerin lahja Alroy'lle, kaksitoista uhkeata, juvelivaljaista
+elefanttia; jokaista talutti Indialainen, puettuna norsunluiseen ja
+kultaiseen rengashaarniskaan.
+
+Miriamin lahja Schirenelle. Viisikymmentä Roknabadin ruusuntaimea,
+valkoinen, viidenkymmenen jalan pitkä kashmirishaali, joka oli
+laskostettu viuhkaimen kahvaan; viisikymmentä varjostinta, itsekukin
+tehty yhdestä rok-linnun sulasta; ja viisikymmentä kristallivaasia
+täynnänsä erinomaisia suitsutuksia jokainen lukittu kalliskivisellä
+taikakalulla.
+
+Näitten perästä seurasi eunukkivartiosto.
+
+Tuosta tuli seraljin soittokunta, kolme sataa kääpiötä, todella ilkeät
+nähdä, mutta etevimpiä soittotaitioita koko maailmassa.
+
+Salomonin hevoset, yhteensä sata, itsekunkin otsassa luonnon tähti,
+ilman satulaloimitta ja talutettuna vaan timanttisuitsella.
+
+Alroy'n ja Schirenen perheenväki. Yksinäisenä herra Honain, ratsastaen
+kastanjankarvaisella, hopeakenkäisellä juoksialla; ratsastajan oma puku
+oli vaaleanpunainen ja somistettu hopeatähdillä. Hänen ruusunvärisestä
+turbanistansa riippui heiluva timantti-töyhtö, hohtaen tuhansista
+läikkyvistä väreistä.
+
+Kaksisataa paagia seurasi häntä; ja sitten sekä mies- että
+naispalvelioita pulskissa vaatteissa, yhteensä melkein kaksituhatta; he
+kantoivat harvinaisia vaaseja, kiiltäviä korulippaita ja kalliita
+viittoja.
+
+Nyt tuli rahanvartia ja kaksi sataa hänen käskyläistänsä, heitellen
+kultadirhemejä kaikille tahoille.
+
+Salomonin valtikka, jota Asriel itse kantoi.
+
+Komeat ja korkeat, sinisestä emaljista tehdyt triumfivaunut; pyörät
+kullasta, rattaan-navat turkoseista ja briljanteista; kaksitoista
+lumivalkoista ja pyhää hevosta edessä, neljä rinnakkain. Vaunuissa
+Alroy ja Schirene.
+
+Viisituhatta Pyhän Vartiakunnan soturia päätti juhlakulkueen.
+
+Keskellä kansan huutoja tämä loistoisa juhlaseurue liikkui lakean
+poikki ja astui ympäri laveata cirkusta. Voittaja ja hänen morsiamensa
+nousivat valta-istuimellensa; tämän portaat olivat täynnä nuorukaisia
+ja tyttöjä. Valta-istuimella, heidän oikealla puolellansa, istui
+kunnian-arvoinen Bostenag; vasemmalla uljas varakuningas ja hänen
+puolisonsa. Kartakeihin molemmin puolin oli hoviväkeä asettunut.
+
+Lähetyskunnat toivat esiin lahjansa, päälliköt osoittivat
+kunnioitustansa, kaupungin ammattikunnat menivät järjestänsä
+valta-istuimen ohitse ja näyttivät erityisiä taitojansa. Kolme kertaa
+julistus kuulutettiin torvien soitolla, ja nyt kilpaleikit alkoivat.
+
+Tuhat ratsumiestä syöksähti arenalle ja heitti keihäitänsä.
+He laskivat täyttä laukkaa, he seisauttivat tuliset juoksiansa
+yhtäkkiä ja paiskasivat pitkät peitsensä vähäiseen, vaan välkkyvään
+pilkkaan, joksi oli laitettu harvinaisen ja komean linnun kuva.
+Voittajat vastaan-ottivat palkintonsa prinsessan omasta kädestä:
+koreita shaaleja, juvelikahvaisia tikareita ja kalliskivisiä
+rukousnauhoja. Milloin torvet ilmoittivat, että palkinto annettiin
+varakuningattarelta, milloin kunnian-arvoiselta Bostenagilta, milloin
+voitollisilta kenraaleilta taikka uskollisuuttansa vannoneilta
+lähettiläiltä, milloin ammattikunnilta, milloin Bagdadin, milloin
+Hamadanin kaupungilta. Hetket vierivät pois suurenlaisessa ja
+herkeämättömässä vaihtelevaisuudessa.
+
+"Minä soisin, että olisimme yksinämme, oma Schireneni", lausui Alroy
+morsiamellensa.
+
+"Niin minäkin; ja kuitenkin tuntuu minusta hauskalta, kun näen koko
+Aasian Alroy'n jalkain juuressa."
+
+"Eikö aurinko koskaan laske! Anna minun leikitellä sinun kätesi
+kanssa."
+
+"Hiljaa! Katso, Miriam nauraa."
+
+"Rakastatko sinä minun sisartani, oma Schireneni?"
+
+"Sinun jälkeesi kaikkein enimmin."
+
+"Ei puhuta sisarestani, vaan itsestämme. Luuletko, että aurinko pian
+laskee, rakkahani?"
+
+"Minä en voi nähdä; sinun silmäsi häikäisevät minua -- ne ovat niin
+loistavat, niin ihanat!"
+
+"Oi! minun henkeni, minä tahtoisin huokailla rakkauttani sinun
+povellasi."
+
+"Sinä olet hyvin totinen."
+
+"Niin rakkauden laita aina on."
+
+"Ei, armaani! Minun se saattaa hurjaksi ja haaveksivaksi. Nyt minä
+olisin valmis yrittämään vaikka mitä. Minä tahtoisin, että meillä olisi
+siivet, ja silloin me lentäisimme pois."
+
+"Katso, minun täytyy tervehtiä tuota kilpavoittajaa. Täytyykö minun
+hellittää sinun kädestäsi! Kallis käsi, jää hyvästi. Ajattele minua,
+sillä välin kuin minä puhun, sydänkäpyni. Se on tehty. Anna takaisin
+kätesi taikka minä kuolen. Mitä tämä on?"
+
+Ratsumies, joka ei ollut juhlapuvussa, vaan peitetty pölyllä, ajaa
+lennähti cirkusta päin; kädessään hän piti pitkää peistä, jonka päähän
+oli pistetty paperikääry. Kilpaleikkien valvojat koettivat estää häntä
+pääsemästä eteenpäin, mutta hän ei ottanut seisahtuakseen. Hänen
+sanomansa oli kuninkaalle yksistänsä. Huhu, että uutisia armeijasta oli
+tullut, levisi kansaan. Uutisia armeijasta olikin tullut. Yksi voitto
+lisäksi! Scherirah oli kukistanut Rumin sultanin, joka nyt anoi rauhaa
+ja liittoa. Totta puhuen, sanoma oli jo päivän valjetessa saapunut
+perille, mutta sievätapainen Honain oli sovittanut niin, ettei sitä
+ilmoitettaisi kuin myöhemmin ja julkisemmalla hetkellä.
+
+Tätä lisäystä kunniakkaan päivän ilo tuskin kaipasi. Mutta kansa
+riemuitsi, kultadirhemejä jaettiin kahta runsaammin, ja kaikki pitivät
+tätä sanomaa juhlallisena vahvistuksena Jehovan taikka Allah'n puolelta
+tämän aamun juhlamenojen suhteen.
+
+Aurinko laski, hovi hankki lähtöä ja palasi samalla komeudella
+seraljiin. Alkoi täysi pimeä, tulitorni, joka valaistiin
+kaukaisella kunnaalla, ilmoitti, koska Alroy ja Schirene astuivat
+morsiuskammioonsa, ja yhtäkkiä, ikäänkuin taikavoiman kautta, avara
+kaupunki, joka moskea, joka minareti ja torni ja terrassi ja koko lakea
+ja lukemattomat teltat ja suunnattoman suuri cirkus ja tuo vanha ja
+kaarteinen virta heiskuivat valkeista. Joka paikasta joku lamppu, joku
+tulisoitto, joku lyhty, joka oli maalattu jos jollakin värillä,
+vilkahti esiin; summattoman suuret hopealta hohtavat valkeat välkkyivät
+jokaisesta kartakista, ja kauhean isot, punaiselta paistavat ilotulet
+lekahtivat ylös pitkin taivaan rantaa.
+
+Seitsemän päivää ja seitsemän yötä tätä verratonta iloa lakkaamatta
+kesti, vaikka yhä vaihdellen. Kauan, kauan Hebrealaisten ruhtinaan ja
+kalifin tyttären häitä muisteltiin; kauan, kauan jälestäpäin Tigrin
+tasangon miehet istuutuivat tähdikkään virran rannalle kertomaan tätä
+kummallista tarinaa ihmetteleville jälkeisille.
+
+Kuinka kuuluisa mies David Alroy nyt oli! Hän oli maailman mahtavimman
+valtakunnan hallitsia ja oli puolisokseen saanut kaikkein kauniimman
+prinsessan; onnellinen ja kuuluisa kansa ympäröitsi häntä,
+voittamattomat armeijat vartioivat häntä; hän oli semmoinen, jolle maa
+altiisti antoi kaiken hyvyytensä ja taivas suosionsa -- ja kaikki nämät
+hänen oman neronsa kautta!
+
+
+
+
+YHDEKSÄS OSA.
+
+
+I.
+
+Oli sydän-yö, ja myrsky riehui yhä: kesken ukkosen jyrinää ja tuulen
+vonkunaa vinkkuroivat salamat joka hetki valaisivat kiihtyneen Tigrin
+laveata ja vaahtosaa pintaa.
+
+Jabaster seisoi ja katseli tätä kauheata näytelmää palatsinsa
+galleriasta. Hänen kasvonsa olivat juhlalliset, mutta huolestuneet.
+
+"Minä soisin, että hän olisi täällä!" huudahti ylimmäinen pappi. "Vaan
+kuitenkin, miksi minä halaisin hänen läsnä-oloansa, joka ei ennusta
+muuta kuin murhetta? Mutta olenko minä iloinen, kun hän on poissa? En
+ollenkaan. Tämä Bagdad rasittaa minua niinkuin lyijyvaippa: minun
+mieleni on synkkä ja sortunut."
+
+"He sanovat, että Alroy tänä iltana pitää suuria pitoja seraljissa ja
+juopi porttonsa onnen maljaa ukontulten leimutessa. Eikö löydy mitään
+kättä, joka kirjoittaisi seinään? Hän on havaittu köykäiseksi, hän on
+punnittu, ja on todella köykäiseksi havaittu. Hänen valtakuntansa on
+pian häviävä, ja silloin -- minä olisin valmis itkemään, voi! minä
+olisin valmis itkemään ja vuodattamaan hirveän tuskani tuimaa kipua
+näitä tylyjä ja harvoin lientyviä poskia myöten. Niin nuorena, niin
+uljaana, niin suosittuna! Yksi olet vaan -- jumala, vaan nyt saastainen
+Belzasar!"
+
+"Tätäkö varten hänen jalo nuoruutensa vietettiin miettivässä
+yksinäisyydessä ja mystillisissä tutkinnoissa? Tätäkö varten tuo pyhä
+sanansaattaja viritti hänen hurskaimpia tunteitansa? Tätäkö varten
+hän astui helteisen erämaan halki ja yhtyi esi-isiinsä heidän
+hautakammioissaan? Tämäkö kaikkien hänen voittojensa ja kaikkien hänen
+suurten tekojensa loppu on? Kun hän riemuitsee heveän tytön parissa!"
+
+"Vuosi takaperin, juuri tänä iltana -- se oli taistelon aatto, minä
+seisoin hänen teltassaan, odottaen hänen viimeistä käskyänsä. Hän
+ajatteli vähäisen aikaa, ja sitten hän sanoi: 'terveenä menkäät,
+Jabaster.' Minä luulin, että minä elin lähinnä hänen sydäntänsä
+niinkuin hän aina on ollut lähinnä minun sydäntäni, vaan kaikki on
+ohitse. Hän ei koskaan enää sano: 'terveenä menkäät, Jabaster.' Kuinka,
+mitä nämät kaikki on? Minusta tuntuu kuin olisin lapsi."
+
+"Herran voideltu on nyt vankina komean kioskin hienon ristikon takana
+eikä katsele koskaan sitä maailmaa, jonka hän valloitti. Egypti ja
+Syria, jopa kaukaisin Indiakin lähettivät nyt sanansaattajiansa
+kunnioittamaan Alroy'ta, tuota suurta, uljasta, voittamatonta. Ja missä
+hän on? Hempeässä tyttöjen ja eunukkein paradiisissa, kukkaseppeleet
+päässä kuunnellen hentoja lauluja ja lempiluutun huimia säveliä.
+Hänellä ei ole mitään aikaa neuvotteluun; kaikki on jätetty hänen
+suosituilleen, joita tuo viekas vihollinen johdattaa, jota kerta sanoin
+veljekseni."
+
+"Miksi minä viivyn täällä? Minne minä pakenisin? Minä luulen, että
+läsnä-oloni voi vielä palauttaa säädyllisyyden. Jos minä riistäisin
+pois rintavaatteeni, minä tuskin luulen, että se ketäkään muuta
+koristaisi. Hän ei käy koskaan uhraamassa; he sanovat, ettei hän
+paastoa eikä noudata mitään pyhiä menoja, ja ettei sabbatikaan keskeytä
+heidän kemujansa. Minä en ole nähnyt häntä kolmea kertaa hänen
+häittensä perästä. Honain on kertonut Schirenelle, että minä vastustin
+niitä, ja tämä pitää nyt minulle semmoista vihaa, jota ainoastaan
+naiset pitävät. Meidän suuret intohimomme puhkeavat tuhansiin tuumiin;
+naisilla ei ole kuin yksi. Heidän rakkautensa on vaarallinen, mutta
+heidän vihansa on turmiokas."
+
+"Katso! venhe heiluu virralla. Tämmöisenä yönä -- ainoastaan yksi
+rohkenisi vesille."
+
+Se milloin näkyy, milloin katoo; yksinäinen lyhty loistaa keulasta.
+Levottomana katseli Jabaster tätä vähäistä purtta, joka taisteli
+aaltoja vastaan. Äkisti kauhea leimaus löi koko virran tuleen ja sai
+kamalalla valollansa yksin rakennustenkin kaukaiset rivit näkyviin.
+Venhe ja voimiansa ponnistava, yksinäinen soutaja selitettiin selvään.
+Tuosta kaikki taas oli pimeässä. Tuuli heikkeni pian; muutamia
+minuuteja kuului vielä airojen loiske, ja venhe seisahtui kaikista
+päättäin palatsin alle.
+
+Joku kolkutti takaporttia.
+
+"Kuka siellä?" Jabaster kysyi.
+
+"Yksi Israelin ystävä."
+
+"Abidan, kuulen äänestä. Oletko sinä yksin?"
+
+"Profetissa on muassani; ainoastaan hän."
+
+"Silmänräpäys. Minä avaan portin. Vedä venhe holvistoon."
+
+Jabaster astui alas galleriasta ja palasi hetken perästä molempain
+vasta tulleitten kanssa: nuori profetissa Ester ja hänen kumppaninsa.
+Jälkimäinen oli ruumiiltansa lyhytläntäinen, mutta erittäin jäntevä ja
+sukeva mies. Hänen kasvonsa olivat kovin synkät, mutta vaikka niitten
+alipuolessa oli jotakin tylyä, ilmestyi kuitenkin miettivä kauneus
+hänen korkeassa, kirkkaassa otsassansa ja vajonneissa silmissään --
+harvoin tavattava omituisuus itämaalaisten muodossa.
+
+"Rankka yö", lausui Jabaster.
+
+"Niille, jotka pelkäävät sitä", vastasi Abidan. "Aurinko on tuonut niin
+vähän iloa minulle, etten huoli ensinkään myrskystä."
+
+"Mitä uutisia?"
+
+"Tuskaa! tuskaa! tuskaa!"
+
+"Tuo tavallinen virsi, sisareni. Eikö se päivä koittane koskaan,
+jolloin saamme sen muuttaa?"
+
+"Tuskaa! tuskaa' tuskaa! sanomatonta tuskaa!"
+
+"Abidan, kuinka asiaimme käy?"
+
+"Varsin hyvästi."
+
+"Todesti?"
+
+"Niinkuin havaittanee."
+
+"Sinä olet lyhyt-puheinen."
+
+"Katkera."
+
+"Oletteko käyneet hovissa, koska olette oppineet varovaiseksi
+sanoissanne, ystäväni?"
+
+"Minä en tiedä, mitä tapahtunee. Aikaa voittain me kenties muutumme
+kaikki hovimiehiksi, vaikka minä pelkään, Jabaster, että me olemme
+tehneet liian paljon saadaksemme mitään palkintoa. Minä annoin hänelle
+vereni, ja te vielä enemmän, ja nyt olemme Bagdadissa. Se on komea
+kaupunki. Minä rukoilen taivasta, että Sodoman tulikivisade valuisi sen
+pengermille."
+
+"Minä tiedän, että sinulla on jotakin kauheata kerrottavana. Minä
+tiedän sen sinun suruisesta otsastasi, joka synkistyy niinkuin myrsky.
+Puhu kaikki, ystävä. Minä jaksan kantaa pahimpiakin, sillä minä odotan
+niitä ennalta."
+
+"Kuulkaat siis: Alroy on julistanut itsensä kalifiksi. Abner on
+nimitetty Persian sultaniksi; Asriel, Ithamar, Medad ja etevimmät
+päälliköt visireiksi; Honain heidän esimieheksensä. Neljä
+mahomettilaista aatelismiestä on laskettu neuvoskuntaan. Prinsessa
+menee ensi perjantaina juhlasaatolla moskeaan; sanotaan, että sinun
+oppilaasi seuraa häntä."
+
+"Minä en voi uskoa sitä! Sinain Jumalan kautta, minä en voi uskoa sitä!
+Vaikka minun omat silmäni näkisivät tämän kirotun työn, minä en uskoisi
+sitä. Että hän menee moskeaan! He ovat laskeneet leikkiä sinun
+kanssasi, hyvä Abidan, he ovat laskeneet leikkiä sinun kanssasi."
+
+"Kenties. Se on huhu, mutta huhut ennustavat tekoja. Muut asiat kaikki
+ovat todelliset. Minun heimolaiseni, oivallinen Zalmunna, kertoi ne
+minulle. Hän tuli pidoista."
+
+"Menenkö minä hänen luokseen? Minusta tuntuu kuin yksi ainoa sana --
+että hän menee moskeaan! se on vaan huhu, tyhjä huhu. Minä en suinkaan
+usko sitä; ei, ei, ei, ei ikinä, ei ikinä! Eikö hän ole Herran
+voideltu? Sanomaton kirous kohdatkoon Moabitan tytärtä! Ei ihmettä,
+että ukkonen käy! Taivasten kautta, minä menen vastustamaan häntä hänen
+hurjissa pidoissaan!"
+
+"Te tunnette voimanne paremmin kuin Abidan. Te vastustitte häntä ennen
+hänen naimistansa, vaan kuitenkin --"
+
+"Hän nai. Se on tosi. Honain on hänen esimiehensä. Ja minulla on vielä
+hänen sormuksensa! Honain on minun veljeni. Eikö minulla ole mitään
+tikaria, että voin katkaista veljeyden siteet?"
+
+"Meillä on kaikilla tikari, Jabaster, jos vaan tietäisimme, kuinka
+niitä käyttää."
+
+"Se on kummallista -- me olimme olleet kaksikymmentä vuotta erinänsä,
+kun jälleen tapasimme toinen toisemme. Te ette olleet läsnä, Abidan.
+Oltiin neuvottelussa. Me tapasimme toinen toisemme kahdenkymmenen
+vuoden perästä. Hän on minun veljeni. Se on kummallista, sanon minä:
+minä tunsin, että häntä vävähti, kun hän syleili minua."
+
+"Honain on filosofi ja uskoo samantunteisuuteen. Näyttää siltä kuin
+teillä ei olisi keskenänne mitään samantunteisuutta. Hänen systeminsä
+päästää siis teidät kaikista siteistä."
+
+"Oletteko varma siitä, että muut uutisenne ovat todenperäiset? Minä en
+usko tuota juttua moskeasta -- muut ovat pahat kyllä."
+
+"Zalmunna tuli pidoista. Hassan Subah'n veli istui ylempänä häntä."
+
+"Subah'n veli! Kaikki on siis mennyt. Onko hänkin neuvoskunnan
+jäseniä?"
+
+"On, ja lisäksi moni muu."
+
+"Missä Israel nyt on?"
+
+"Hänen tulisi olla teltoissansa."
+
+"Tuskaa! tuskaa! tuskaa! sanomatonta tuskaa!" huudahti profetissa, joka
+seisoi liikkumatonna huoneen peräpuolella eikä näyttänyt ottavan osaa
+heidän keskusteluunsa.
+
+Jabaster astui edestakaisin galleriassa levottomin askelin. Yhtäkkiä
+hän seisahtui ja, lähestyen Abidania, tarttui hänen käsivarteensa ja
+katseli vakavasti häntä kasvoihin. "Minä tiedän, mitä sinä ajattelet,
+Abidan", huudahti ylimmäinen pappi; "vaan se ei voi tapahtua. Minä olen
+karkoittanut -- tästä lähin ja ijäksi päivää minä olen karkoittanut
+kaikki tunteet rinnastani; nyt minulla ei ole mitään veljeä, ei
+mitään ystävää, ei mitään oppilasta ja, minä pelkään, ei mitään
+vapahtajaakaan. Israel on kaikki kaikessa minulle. Minulla ei ole
+mitään muuta elämää -- omantunnon soimaus se ei siis ole, joka pidättää
+minun kättäni. Minun sydämeni on yhtä kova kuin sinun."
+
+"No, mikä siis pidättää sitä?"
+
+"Se, että me hukumme kaikki hänen kanssaan. Hän on viimeinen koko
+pyhästä suvustansa. Ei löydy mitään muuta kättä, joka tarttuisi meidän
+valtikkaamme."
+
+"_Meidän_ valtikkaamme! mikä valtikka?"
+
+"Meidän kuninkaittemme valtikka."
+
+"Kuninkaittemme!"
+
+"Niin, miksi sinä näytät niin synkältä?"
+
+"Mimmoiselta näytti profeetta, kun tuon uppiniskaisen kansan todella
+piti saada kuningas itselleen? Hymyilikö hän? Riemuitsiko hän ja
+taputti käsiänsä ja huusi: Jumala varjelkoon hänen majesteettiänsä!
+Voi, Jabaster! kunnioitettu, kallis Jabaster! sinä, meidän
+huikentelevaisen kansamme toinen Samuel! Olipa semmoinenkin aika,
+jolloin ei Israelilla ollut mitään muuta kuningasta kuin heidän
+Jumalansa. Olimmeko halvemmat silloin? Kuninkaatko Kanaan valloittivat?
+Mikä mies Moses oli, mikä Aaron, mikä voimakas Josua? Oliko Gideonin
+miekka mikään kuninkaan miekka? Varjostivatko Simsonin kiharat
+kuninkaallisia silmäkulmia? Olisiko mikään kuningas pitänyt hirvittävää
+liittoansa niinkuin juhlallinen Jefta? Kuninkaitten lupaukset ovat
+kepeät kuin ilma, kun niitten täyttäminen vaatii, että joka muu kuin
+alamainen loukataan!°
+
+"Kuninkaat! no, mitä kuningas on? Miksi yksi rikkoisi meidän valitun
+sukukuntamme yhtäläistä pyhyyttä? Onko heidän verensä puhtaampi kuin
+meidän? Me olemme kaikki Abrahamin siementä. Mikä Saul oli, ja mikä
+David? Minä en ole koskaan kuullut, että heillä oli toisenlainen
+sukujuuri kuin meidän esi-isillämme. Olkoon, että he olivat hurskaita,
+jommoisia he eivät olleet; ja urhoollisia ja viisaita, jommoisia
+muutkin olivat; onko sillä sanottu, että yksistänsä heidän
+jälkeisillänsä on kaikki hyvät avut? Ei Jabaster! sinä et ole koskaan
+erehtynyt, paitsi silloin, kuin asetit kruunun tämän ylpeän nuorukaisen
+päähän. Mitä hän teki, olisivat tuhannet tehneet. Sinun henkesi, se
+juuri häntä tekoihin innostutti. Ja nyt hän on kuningas; ja nyt
+Jabaster, Israelin sielu, jonka tulisi olla meidän tuomarimme ja
+johdattajamme -- Jabaster vapisee epäsuosiossa, sillä välin kuin meidän
+saastainen Sanhedrimme on Ammoniteja täynnä!"
+
+"Abidan, sinä olet koskenut sieluni sisimpiin; sinä olet saattanut
+vireille mietteitä, jotka tuon tuostakin, ikäänkuin sakea ja turmiokas
+sumu, ovat nousneet ajatusten pimeästä alhosta, vaan joita minä olen
+tukehuttanut."
+
+"Ne nouskoot, minä sanon -- ne sammuttakoot tämän kaikkia polttavan
+auringon säteet, jonka alla me kärsimme, joka imee kaiken kasvien
+mehun, ja nukuttaa ja näännyttää meitä kaikkia!"
+
+"Ilo! ilo! sanomaton ilo!"
+
+"Kuule! profetissa on muuttanut sanansa; eikä hän kuitenkaan kuule
+meitä. Herran henki asuu todella hänessä. Hyvä Jabaster, minä näen,
+että sinun sydämesi on altisna sinun kansasi kärsimisille; sinun
+kansasi, oma Jabaster, sillä etköhän sinä ole meidän tuomarimme? Sinä
+olet kumminkin oleva."
+
+"Voimmeko palauttaa pappisvallan? -- onko se mahdollista?"
+
+"Sano vaan sana, ja se on tehty, Jabaster. Niin, älä katsele tuolla
+tapaa. Luuletko, ettei Israelissa löydy uskollisia sydämiä? Luuletko,
+että lapsesi ovat nurkumatta nähneet niitä ilkeitä häväistyksiä, jotka
+ovat kohdanneet sinua -- sinua, heidän pappiansa, heidän kunnioitettua
+ylimmäistä pappiansa, semmoista miestä, joka muistuttaa mieleemme
+entisyyden parhaita aikoja -- suurten tuomarein aikoja? Yksi ainoa
+sana, yksi ainoa tämän vihityn pään viittaus, ja --. Vaan minä
+puhuttelen miestä, joka tuntee enemmän kuin minä saatan lausua.
+Vaikene, kieleni, sinä olet jaaritteleva neuvon-antaja. Jabasterin
+isänmaallinen mieli ei kaipaa lapsen joutavaa opetusta. Jos hän on
+ääneti, se on sentähden, että hän viisaudessansa arvelee, ettei aika
+ole tullut; vaan, kun Israelin johdattaja puhuu, Israel ei ole
+viipyvä."
+
+"Mahomettilaisia neuvoskunnassa! Me tiedämme, mitä lähinnä seuraa.
+Meidän kansallinen olemisemme on kuoleman kielissä. Minusta näyttää,
+että aika on juuri tullut, Abidan."
+
+"Hyvä, niin mekin ajattelemme, suuri herra; sano sananen vaan, ja
+kaksikymmentä tuhatta keihästä asettuu arkkia vartioimaan. Minä takaan
+omat mieheni. Uljas Scherirah katselee karsain silmin Moabiteja.
+Sananen sinulta ja koko Syrian armeija kokoontuu meidän ympärillemme --
+Judan leijona olkoon meidän lippumme. Tyranni ja hänen satrapinsa -- he
+kuolkoot, ja silloin kaikki muut yhtyvät meihin. Me julistamme liiton
+uudistetuksi ja, jättäen Babelin verisen kohtalonsa nojaan, lähdemme
+Sionin luo!"
+
+"Sion, hänen nuoruutensa unelma, Sion!"
+
+"Te epäilette?"
+
+"Kuningas taikka ei, hän on Herran voideltu. Tuleeko tämän käden, joka
+vuodatti öljyn hänen pyhän päänsä päälle, pestä pois tuo balsamisinetti
+hänen omalla verellänsä? Tuleeko minun surmata hänet? Onko tämä vuona
+keitettävä oman emänsä maidossa?"
+
+"Hänen äänensä on matala, vaan kuitenkin hänen kasvonsa ovat
+kiihtyneet. Kuinka nyt, herrani?"
+
+"Kuka sinä olet? Ah! Abidan, luotettava, luja Abidan! Katso, Abidan,
+minä ajattelin, hyvä Abidanini, että kaikki nämät ovat jonkun juomingin
+mielettömyyttä. Huomispäivä tuonee viisaampia neuvoja. Juhlapöydän
+puheet ovat pyhät. Unhotetaan ne; jätetään ne sillensä. Herra kääntänee
+hänen sydämensä. Kuka tietää, kuka tietää, Abidan?"
+
+"Jalo Jabaster, tuokio takaperin teidän mielenne oli uskonne kaltainen,
+jäykkä ja järkähtämätön, vaan nyt --"
+
+"Älä nuhtele minua, älä nuhtele minua, hyvä Abidan. Minun mielessäni on
+jotakin, jota te ette käsitä; salaisia suruja, joita ei käy puhuminen.
+Jättäkäät minut, hyvä ystävä, jättäkäät minut hetkeksi. Kun Israel
+vaatii minua, minä en jää pois. Olkaat varma siitä, Abidan, olkaat
+varma siitä. Ei, älkäät menkö; yö on kovin kolkko eikä kaunis
+profetissa voisi taas hillitä yltyvää virtaa. Minä menen kammiooni ja
+palajan heti."
+
+Jabaster jätti gallerian ja astui erääsen vähäiseen huoneesen. Useita
+isoja kirjoja, hakasista päästettyinä ja avattuina, nähtiin hajallansa
+divanilla. Niitten edessä seisoi hänen vaskinen kabbalistan pöytänsä.
+Hän sulki oven varovaisesti. Hän astui huoneen keskelle. Hän nosti ylös
+kätensä taivasta kohden ja pani ne ristiin, kuoleman tuska kasvoissa.
+
+"Näihinkö nyt on jouduttu?" hän lausui raskaan ahdistuksen äänellä.
+"Näihinkö nyt on jouduttu? Mitä minä olen kuullut? mitä tehnyt? Pois,
+kiusaaja-henki, pois! Oi elämä! Oi kunnia! Oi isänmaani, valittu
+kansani ja pyhä uskoni! -- miksi elämme, miksi toimimme, miksi olemme
+mieltyneet semmoiseen, joka on mainehikasta taikka pyhää? Jospa
+kuolisin! jospa -- jospa kuolisin! Olemisen vaiva on liian suuri."
+
+Hän heittäysi vuoteellensa; hän painoi juhlalliset kasvonsa
+vaatteisinsa. Mielenliikutus väräytti hänen vankkaa sydäntänsä. Tuossa
+hän makasi, tuo suuri, vakava mies, maahan vaipuneena ja surunsa
+vointeessa.
+
+
+II.
+
+"Pitojen hälinä kuuluu vielä korvissani; minä tahtoisin olla yksin."
+
+"Minun kanssani?"
+
+"Sinä olet minä itse; minulla ei ole muuta elämää."
+
+"Suloinen lintu! Se on nyt kalifi."
+
+"Minä olen, mitä sinä halasit, sinä suloisen olemiseni sielu! Komeus ja
+valta, maine ja voitto näyttävät nyt särkyneiltä ja himmeiltä helmiltä
+verrattuna sinun kirkkaasen hymyysi!"
+
+"Vaikeroiva satakieleni, mennäänkö metsästämään tänä päivänä?"
+
+"Voi! minun ruusuni, minä makaisin mieluisammin tällä hempeällä
+vuoteella ja katselisin sinun ihanuuttasi!"
+
+"Taikka soutamaan viileällä, azurinsinisellä järvellä somassa purressa,
+ikäänkuin vedenneidon kuoressa -- joutsenia jälessämme?"
+
+"Ei löydy mitään järveä niin sinistä kuin sinun tumma silmäsi; ei löydy
+mitään joutsenta niin valkoista kuin sinun pyöreä käsivartesi!"
+
+"Tai laskemmeko haukkamme ilmaan ja tuotamme kultaisen fasanin
+jalkaimme juureen?"
+
+"Minä olen kultainen fasani sinun jalkaisi juuressa, miksi pyytäisit
+runsaampaa saalista?"
+
+"Muistatko ensimäistä käyntiäsi tässä kalliissa kioskissa, minun armas
+mykkäni? Tuossa sinä seisoit, käsivarret ristiin laskettuina ja katseet
+kainoina kuin päivä, ja loit tuon tuostakin mustat silmäsi salaisesti
+minuun, että poskeni kävivät aivan vaaleiksi. Minä näen sinut nytkin
+aivan semmoisena, arka lintuni. Tiedätkö, että minä olin niin
+lapsellinen, kun se jätti minun, tiedätkö, että minä itkin?"
+
+"Voi, ei! et suinkaan itkenyt?"
+
+"Todellakin, minä luulen, että niin tein."
+
+"Kerro minulle uudestaan, oma Schireneni, itkitkö sinä todella?"
+
+"Todellakin, minä tein sen, minun henkeni!"
+
+"Minä soisin, että nämät kyynelet olisivat kristallivaasissa, minä
+antaisin kokonaisen maakunnan siitä kalliista urnasta."
+
+Hän kiersi käsivartensa Alroy'n kaulaan ja peitti hänen kasvonsa
+suudelmillansa.
+
+Auringonlasku ilmoitettiin minareteista. He nousivat ja astuivat
+käsitysten ympäröivässä paradiisissa. Vaalea ja sinipunainen hohde oli
+levinnyt taivaalle, yksinäinen tähti väikkyi valkoisen kuun vieressä,
+joka kumotti himmeästi, lempeänä ja soreana kuin helmi.
+
+"Ihanata!" huudahti Schirene miettien, kun hän katseli tähteä.
+"Voi, minun Alroy'ni, miks'emme aina voi elää yksinämme ja aina
+paradiisissa!"
+
+"Valta väsyttää minua", vastasi Alroy hymyillen, "paetkaamme!"
+
+"Eikö löydy mitään saarta, jossa on kaikki, joka saattaa elämän
+suloiseksi, ja johon eivät ihmiset kuitenkaan pääse? Kuinka vähän me
+tarvitsemme! Voi! jospa tämän vihatun Bagdadin sijasta kaunis valtameri
+ympäröitsisi näitä puutarhoja!"
+
+"Silmäteräni, paradiisissa me elämmekin, ja harvoin meitä mikään
+häiritsee, kiitos olkoon Honainin!"
+
+"Mutta yksin se tieto, että löytyy muita ihmisiä kuin me itse, on
+minusta tuskalloinen. Jokainen, joka vaan ajattelee sinua, näyttää
+ryöstävän minulta jonkun osan sinun olemisestasi. Paitsi sitä minä olen
+kyllästynyt koreuteen ja palatseihin. Minä tahtoisin elää jossakin
+asfaltiluolassa ja maata pehmeällä lehtivuoteella!"
+
+Tämän hupaisen keskustelun katkaisi yksi kääpiö, joka ei ainoastaan
+ollut kovin pieni ja ruma, vaan myöskin mykkä. Hän kumarsi prinsessaa
+ja turvasi sitten kaikenlaisiin pantomimillisiin temppuihin, joista
+ymmärrettiin, että oli päivällisten aika. Ei kukaan muu olisi rohjennut
+häiritä kuninkaallista paria, kuin tämä vähäinen olento, joka oli
+heidän erittäin suosittu lemmikkinsä.
+
+Näin Alroy ja Schirene saapuivat seraljiin. Äärettömän suuri lamppu,
+jossa poltettiin hyvänhajuisia öljyjä, levitti miellyttävää valoansa
+komeaan huoneesen. Tämän toisessa päässä seisoi joukko eunukkeja
+tulipunaisissa puvuissa, itsekukin pitäen pitkää hopeasauvaa kädessään.
+Kalifi ja sultaninna heittäysivät divanille, joka oli peitetty sadoilla
+tyynyillä; toisella puolella seisoi vartiakunnan päällikkö ja muita
+kuninkaallisen perheen upseereita, vaan toisella kauniita naisorjia
+muhkeissa vaatteissa.
+
+Huoneen toisessa päässä olevain palveliain rivi aukeni, ja joukko
+orjia astui esiin, kantaen norsunluu-, kulta-, ebenholtsi- ja
+hopea-astioita, jotka olivat täytetyt makeilla, varsin omituisella
+tavalla laitetuilla herkuilla. Läsnä olevat palveliat tarjosivat näitä
+perätysten kalifille ja sultaninnalle. Prinsessa otti lusikan, joka oli
+tehty yhdestä ainoasta helmestä ja jonka pitkä, ohut kultakahva oli
+rubineilla koristettu, ja alkoi syödä vähäisen sahramilientä, johon hän
+oli erittäin mieltynyt. Tämän perästä hän maisteli nuoren joutsenen
+rintaa, joka oli täytetty manteleilla ja haudotettu orvonkukilla ja
+kermalla. Kun hän näin oli jotenkin tyydyttänyt ruokahalunsa ja tahtoi
+osoittaa suosiotansa jollekin erityiselle henkilölle, käski hän
+vartiakunnan päällikön heti viedä tälle annoksen seuraavasta
+ruokalajista ynnä tervehdyksensä. Hänen huomionsa kiintyi nyt noihin
+oivallisiin ortolani-varpusiin, jotka elävät Schirazin viiniköynnösten
+lehdillä ja joita Nishaburin kuvernöri runsaasti toimitti hänelle.
+Paloitellen näitä sieviä lintuja vielä sievemmillä sormillansa hän
+tahtoi syöttää niitä Alroy'lle, joka tietysti suostui hänen pyyntöönsä.
+Tällä välin he virvoittivat itseänsä kranaati-omenoilla puserretulla
+mielisorbetillänsä ja kultaisella Libanonin viinillä. Kun kalifi ei
+enää jaksanut syödä ortolaneja, vaikka näin hienot sormet niitä hänelle
+ojensivat, hänen täytyi käskeä esiin "riisiä", joka oli sama kuin käsky
+päättää päivälliset. Palveliat toivat nyt kummankin eteen kultavadin ja
+vuorikristallista tehdyn pesukannun, jotka olivat täytetyt
+ruusuvedellä, ynnä käsiliinoja, jotka olivat kudotut siitä
+harvinaisesta Egyptin palttinasta, jota saadaan ainoastaan Niilin
+rannoilla kasvavasta puuvillasta. Sillä välin kuin he huviksensa söivät
+sokuripapuja ja joivat kanelilla maustettua kahvia, tanssivat naisorjat
+heidän edessään mitä sulokkaimmilla liikenteillä samalla kuin
+näkymättömät soittoniekat näitä säestivät.
+
+"Ihastuttava Schireneni", lausui kalifi, "minä olen syönyt, kiitos
+olkoon sinun vaarinpitosi, varsin hyvästi. Nämät sinun orjasi tanssivat
+erinomaisella tavalla ja ovat mainion kauniit. Sinun soittoasi ei
+myöskään voi kyllin kiittää; vaan itse puolestani olisin mieluisammin
+ihan yksinäni ja kuuntelisin jotakin sinun lauluasi."
+
+"Minä olen sepittänyt uuden runoelman tänä päivänä. Sinä saat kuulla
+sen." Näin puhuen hän taputti pienoisia, valkoisia käsiänsä, ja kaikki
+palveliat katosivat viipymättä.
+
+
+III.
+
+"Tähdet hiipivät pois, ja niin minäkin teen. Surkea näky! kun näkee
+Jabasterin salaa kulkevan niinkuin häväistyn konnan! Voi! jospa
+tarkoitus pyhittäisi teon! arpa on heitetty."
+
+Näin lausuen ylimmäinen pappi pukeusi vaippaansa ja astui palatsistaan
+vireille kaduille. Yötistä aikaa itämaitten vilkas elämä astuu
+parhaiten silmiin. Soukat, mutkikkaat kadut täynnänsä ihmisiä, jotka
+hengittävät jälleen jähtynyttä ilmaa, valaistut kahvilat, iloiten,
+vielä juopumatonten yökulkiain joukot, soitto ja tanssi ja runoiliain
+ja tarinoitsiain elähyttävät sadut, kaikki yhtyvät antamaan
+tähtivaloisille tunneille pettävää, jopa lumoavaakin ilon ja
+kummallisten seikkain luontoa.
+
+Oli ensi yö siitä kuin Abidan ja profetissa olivat käyneet Jabasterin
+luona. Hän oli luvannut kohdata Abidania suuren moskean edustalla kaksi
+tuntia päivänlaskun jälkeen, ja sinne hän nyt meni.
+
+"Minä tulen vähän ennen aikaani", hän sanoi, kun hän saapui isolle
+neliskulmaiselle kentälle, johon kohoava kuu vuodatti valovirtansa
+tulvan. Ainoastaan muutamia mustia haamuja nähtiin liikkuvan kaukana.
+Kaikki olivat kaduilla taikka kahviloissa. "Minä tulen vähän ennen
+aikaani", lausui Jabaster. "Salaliittolaiset ovat valppaat. Minä
+ikävöitsen tätä kokousta, vaan kuitenkin minä pelkään sitä. Siitä asti
+kuin hän esitteli tämän tuuman minulle, minä en ole ollenkaan saanut
+unta. Minun mieleni on hämmentynyt. Minä en tahdo ajatella. Jos se
+täytyy tapahtua, se tapahtukoon heti. Minun tekee ennemmin mieli syöstä
+tämä tikari Jabasterin kuin Alroy'n rintaan. Jos kysyttäisiin vaan
+henkeä tai valtaa, minä päättäisin semmoisen elämän, joka ei nyt voi
+tuoda mitään iloa, ja luopuisin vallasta, joka on kokonaan suloa
+vailla; mutta Israel, Israel, sinä, jota varten minä olen kärsinyt niin
+paljon -- anna minun unhottaa, että Jabasterilla oli äiti!"
+
+"Jollei tämä ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa
+mieltäni, jollei tämä ajatus olisi, kuinka mitätön ja kurja, kuinka
+vaikea ja tyhjä tämä sanan synnyttämä maailma olisi, johon he ovat
+kiintyneet! Jollei tämä ajatus olisi, minä saattaisin vaipua maahan ja
+kuolla. Niin! minun suuri sydämeni saattaisi haljeta, surkastuneena,
+surkastuneena; minun ankarat intohimoni, nuot tuliset, mutta häilyvät
+liekit saattaisivat heiketä ja sammua; ja nämät vahvat aivot, jotka
+ovat aina suunnitelleet tietäni ja yllyttäneet minua alinomaisilla
+ajatuksilla, saattaisivat heittää sen melan, jolla he niin kauan ovat
+viiletelleet, ikäänkuin toivoton perämies keskellä outoa merta."
+
+"Lukeminen ja työskenteleminen, levottomuus ja murhe, voimakas
+vaikutus, kenties myöskin aika ja pettyneet toiveet, jotka ovat
+kaikkien pahimmat, ovat tehneet työtänsä eikä turhaan. Minä en ole enää
+sama Jabaster, joka katseli Kaukason tähtiä. Minusta nekin näyttävät
+himmeämmiltä kuin muinoin. Minun elämäni kunnia on lakastumallansa.
+Minun lehteni ovat kuivettuneet, kellastuneet, mutta ei saastutetut.
+Minä olen vielä sama yhdessä suhteessa -- minä en ole luopunut
+Jumalastani, ei teoissa eikä ajatuksissa. Ah! kuka sinä olet?"
+
+"Yksi Israelin ystävä."
+
+"Minua ilahuttaa, että Israelilla on joku ystävä. Jalo Abidan, minä
+olen tarkoin ajatellut kaikkia, joista me keskustelimme. Totta
+puhuakseni, sinä olet satuttanut semmoista kieltä, jota olen virittänyt
+ennen, vaikka vaan yksinäisyydessäni; huikea sävel, todella huikea
+sävel, mutta niin nyt on asia, ja koska niin on, laske minut heti
+ystäviesi luo, Abidan."
+
+"Jalo Jabaster, sinä olet se, joksi sinua luulin."
+
+"Abidan, sanotaan, että tieto, että tekee oikein, on onnellisen mielen
+paras perustus."
+
+"Juuri niin."
+
+"Ja sinä uskot sitä?"
+
+"Tietysti."
+
+"Me teemme aivan oikein?"
+
+"Se on heikko sana näin pyhää tarkoitusta varten."
+
+"Minä olen kovin onneton!"
+
+
+IV.
+
+Ensimmäinen pappi ja hänen kumppaninsa astuivat Abidanin huoneesen.
+Jabaster puhutteli jo kokoontuneita vieraita.
+
+"Urhoollinen Scherirah, minua ilahuttaa, että sinä olet täällä. Kun oli
+kysymys Israelista, milloin Scherirah'ta kaivattiin? Aimollinen
+Zalmunna, me emme ole nähneet kylläksi toisiamme: vika on minun. Jalo
+profetissa, sinun siunauksesi!"
+
+"Hyvät ystävät, te tiedätte kaikki, minkä vuoksi olemme yhtyneet
+täällä. Kun astuimme Tigrin poikki, me emme voineet odottaa mitään
+tämmöistä kokousta. Mutta se ei tee mitään. Me olemme tulleet toimimaan
+eikä todistelemaan. Meidän uljaat mielemme ovat tehneet päätöksensä:
+meidän juhlallinen tarkoituksemme ei vaadi mitään keskustelua. Jos
+meidän joukossamme löytyy joku, joka suo, että Israel on Ismaelin orja,
+joka tahtoo kadottaa kaikki, jota me olemme rukoilleet, kaikki, jota
+varten me olemme taistelleet, kaikki, mitä me olemme voittaneet, ja
+kaikki, jonka puolesta me olemme altiit kuolemaan -- jos meidän
+joukossamme löytyy joku, joka sallii, että arkkia häväistään ja Jehovan
+alttari saastutetaan pakanallisilla uhreilla -- jos meidän joukossamme
+löytyy joku, joka ei huokaile Sionia, joka ei heittäisi henkeänsä, että
+temppeli rakennettaisiin ja isien menetetty perintö takaisin
+saataisiin, no, hän menköön matkaansa! Ei löydy ketään semmoista tästä
+joukossa: jääkäät siis tänne ja vapauttakaat isänmaanne!"
+
+"Me olemme valmiit, suuri Jabaster; me olemme valmiit, kaikki, kaikki!"
+
+"Minä tiedän sen; te olette niinkuin minä itse. Pakko on opettanut
+nopea-neuvoisuutta. Ryhtykäämme tuumiimme. Puhukaat, Zalmunna."
+
+"Jalo Jabaster, meitä kohtaa monta vastusta. Alroy ei lähde enää
+mihinkään palatsistansa. Meidän on, niinkuin hyvin tiedätte, mahdoton
+päästä huomaamatta sisään. Mitä te, Scherirah, arvelette?"
+
+"Minä en epäile minun miehiäni, mutta kuinka sota Alroy'ta vastaan
+päättynee, on varsin epätietoista, jollemme vaarasta puhukaan."
+
+"Minä olen altis kuolemaan, mutta ei tappioon joutumaan", lausui
+Abidan. "Meidän täytyy olla varmat. Julkista sotaa minä pelkään. Suurin
+osa armeijasta seuraa päälliköitänsä, ja nämät pitävät tyrannin puolta.
+Tehkäämme teko, ja heidän täytyy yhtyä meihin."
+
+"Eikö olisi mahdollista saada häntä johonkin uhrijuhlaan, jonka panemme
+toimeen jonkun voitetun tappelun muistoksi -- mitä luulette?"
+
+"Minä epäilen suuresti, Jabaster. Tähän aikaan hänen ei tee mieli
+kunnioittaa meidän kansallisia juhlamenojamme kuninkaallisella
+läsnä-olollansa. Tuo nainen estää häntä varmaan. Ja, vaikka hän
+tulisikin, menestys on vaikea ja sentähden epätietoinen."
+
+"Jalot soturit, kuulkaat naisen ääntä", huudahti profetissa astuen
+esiin. "Se on heikko, vaan semmoisia välikappaleita, yksin lapsen
+henkäystäkin, Herra käyttää valittua kansaa neuvoakseen. Löytyy
+salainen tie, jota myöten minä pääsen palatsin puutarhoihin.
+Huomisyönä, juuri kuin kuu on astunut sydän-yön tummaan tupaan, katso,
+tuo kirottu linna leimahtaa tuleen. Abidanin soturit olkoot kaikki
+valmiina, ja, kun liekit ensiksi kohoavat, lähtekööt seraljin portin
+luo ikäänkuin auttamaan. Pelästynyt vartioväki ei tee mitään vastusta.
+Sillä aikaa kuin sotamiehet valloittavat portit, te itse, Zalmunna,
+Abidan ja Jabaster riennätte kuninkaalliseen huoneesen ja toimitatte
+teon. Sillä välin urhoollinen Scherirah saartakoon palatsin koko
+osastollansa, ikäänkuin hän ei ollenkaan tietäisi tuosta ankarasta
+teosta. Silloin te tulette esiin ja, jos tarvitaan, vedet silmissä
+näytätte kohtalonsa saavuttaneen ruumiin sotureille ja julistatte
+pappisvallan."
+
+"Se on Herra, joka puhuu", lausui Abidan, joka epäilemättä ennaltaan
+tiesi tästä ehdoituksesta. "Hän on jättänyt heidät meidän käsiimme."
+
+"Rohkea tuuma", sanoi Jabaster miettien, "vaan kuitenkin minä mielistyn
+siihen. Se on nopea, ja siinä on jo paljon. Minä luulen, että se
+saattaa perille."
+
+"Se on mahdotonta, että se pettää", huudahti Zalmunna, "sillä, jollei
+liekki nousekaan, me olemme vaan samalla kannalla kuin ennen."
+
+"Minä hyväksyn sitä", lausui Scherirah.
+
+"Olkoon menneeksi siis", sanoi Jabaster. "Huomis-ilta näkee meidät
+jälleen täällä varustettuina. Hyvää yötä."
+
+"Hyvää yötä, hurskas pappi. Miltä tähdet näyttävät, Jabaster?"
+
+"Kovin levottomilta; niin ne ovat olleet muutamat päivät. Mitä ne
+ennustavat, minä en tiedä."
+
+"Onnea Israelille!"
+
+"Toivokaamme sitä. Hyvää yötä, kalliit ystävät."
+
+"Hyvää yötä, hurskas Jabaster. Sinä olet meidän kulmakivemme."
+
+"Israelilla ei ole muuta toivoa kuin Jabaster."
+
+"Herrani", lausui Abidan, "jääkäät vielä hetkeksi tänne."
+
+"Mitä nyt? minä menisin mielelläni."
+
+"Alroy'n täytyy kuolla, herrani, mutta luuletko sinä, että yksi ainoa
+kuolema vahvistaa liittoa?"
+
+"Nainenko?"
+
+"Niin! nainen! minä en muistanut häntä. Asriel, Ithamar, Medad?"
+
+"Kelvollisia sotureita! minä en epäile, että meillä on heistä hyöty.
+Minä en pelkää tuommoista irtainta väkeä. He seuraavat johdattajaansa
+niinkuin muut olennot, jotka ovat syntyneet tottelemaan. Kun heiltä
+itseltä puuttuu järkeä, heidän täytyy seurata meitä, joilla sitä on."
+
+"Niin minäkin luulen. Lieneekö ketään muuta, joka on vaarallinen?"
+
+Zalmunna ja Scherirah loivat silmänsä maahan. Haudankaltainen
+äänettömyys syntyi. Profetissa keskeytti sen.
+
+"Tuomio on laskettu Honainia vastaan!"
+
+"Ei! hän on Jabasterin veli", lausui Abidan. "Siinä on syytä kyllin
+pelastaa vaikka vielä paatuneempikin Israelin vihollinen, jos semmoista
+löytyy."
+
+"Minulla ei ole mitään veljeä, herra. Sitä miestä, josta puhutte, minä
+en tahdo surmata, koska löytyy muita, jotka tehnevät sen. Ja siis taas,
+hyvää yötä."
+
+
+V.
+
+Oli sydän-yö; yksinäinen lamppu paloi eräässä huoneessa, jonka ovi
+johdatti kaaritettuun galleriaan, josta useita portaita myöten pääsi
+seraljin puutarhoihin.
+
+Naisen haamu astui portaita ylös verkalleen ja varovasti. Hän seisahtui
+galleriaan, hän katseli ympärilleen, toinen jalka huoneessa.
+
+Hän meni sisään. Hän tuli vähäiseen, mutta kalliisti koristettuun
+huoneesen. Perimmässä nurkassa oli norsunluinen vuode, jonka edessä
+ohut, hopeakankainen uudin riippui, semmoinen, joka ei estänyt
+hengitystä, vaan kuitenkin suojeli nukkujaa itämaisen yön
+vaivalloisista hyönteisistä. Iso, vanhan-aikainen vaskikilpi seisoi
+yhden ottomanin nojalla ja lähellä sitä muutamia kypäriä ja kummallisia
+aseita.
+
+"Vastustamaton halu on saattanut minut tähän huoneesen!" huudahti
+profetissa. "Tuo valo vainosi minua ikäänkuin kummitus; ja missä
+hyvänsä minä liikuin, se näytti kutsuvan minua."
+
+"Vuode ja nukkuja!"
+
+Hän lähestyi, hän veti hiljalleen pois uutimen. Vaaleana ja syvästi
+hengittäen hän taantui, vaikka kepein askelin. Hän näki Alroy'n!
+
+Hän nojausi hetkeksi seinää vastaan tunteittensa vointeessa. Taas hän
+astui eteenpäin ja katseli uhriansa, joka ei tietänyt mistään.
+
+"Voiko viallinen nukkua niinkuin viaton? Kuka uskoisi, että tämä
+rauhallinen nukkuja on pettänyt korkeimman luottamuksen, jonka taivas
+on koskaan kuolevaiseen pannut? Hän ei näytä tyrannilta eikä
+rikolliselta: hänen otsansa on tyven, ja hänen hengityksensä hiljaista.
+Hänen pitkät, mustat hiuksensa, mustat kuin kaarneen siipi, ovat
+irtaantuneet siteistänsä ja leviävät ikäänkuin raju ja myrskyinen yö
+hänen vaalealle, kuunvalaisemalle otsallensa. Hänen poskensa on kalpea,
+vaan lepo on painanut punansa siihen; ja hänen huulillansa näkyy
+muutamia lemmen sanoja, jotka eivät henno luopua niistä. Onko tämä sama
+Alroy, joka ihastutti meidän silmiämme, kun hän, niinkuin raitis ja
+hohtava aamutähti, nousi erämaasta, ja, saattaen iloa muille, tuotti
+minulle vaan --"
+
+"Oi! vaiti sydämeni ja anna salaisuutesi säilyä särkyneen mieleni
+kalmistossa. Kova on naisen kohtalo: hän on tuomittu rakastamaan ja
+rakkauttansa salaamaan! Voi katkeraa elämää! Voi luonnotonta osaa!
+Miehet loivat yhteiskunnan ja tekivät meidät orjiksi. Ja niin me
+lakastumme ja kuolemme taikka muutoin turvaamme tyhjiin
+mielenjohteisin, joihin tuhlaamme sen innon, joka on aiottu jalompiin
+tarkoituksiin."
+
+"Ihana sankari! vihaanko vai rakastanko sinua enemmän, sitä minä en voi
+sanoa. Kuolla sinun täytyy; kuitenkin minä tunnen, että minun on
+kuoleminen sinun kanssasi. Oi! jospa tämä yö samalla kertaa saattaisi
+meidät aviovuoteesemme ja hautausroviollemme, Täytyykö tuon valkoisen
+poven veri vuotaa? ja täytyykö näitten hentojen jäsenten joutua noitten
+verihimoisten teurastajain silvottavaksi ja pideltäväksi? Onko tämä
+oikeutta? He valehtelevat, nuot kavaltajat, kun sanovat, että sinä olet
+pettänyt Jumalamme. Sinä olet itse jumala, ja minä voisin palvella
+sinua! Katso noita ihania huulia -- ne liikkuvat. Kuule niitten
+suloisia sävellä!"
+
+"Schirene, Schirene!"
+
+"Ei tarvittu kuin tämä sana, että tointuisin jälleen. Mieletön! minne
+ajatuksesi eksyvät? Minä en odota verkkaista oikeutta. Minä teen itse
+tuon teon. Eikö minun tule surmata Siseraani?" Hän otti tikarin
+ottomanilta. Sen terä oli harvinaista laatua ja oivasti karaistu. Hän
+kohotti sen ilmaan ja sysäsi sen tavattomalla voimalla hänen
+sydämeensä. Se sattui siihen talismaniin, jonka Jabaster oli antanut
+Alroy'lle ja jota tämä jonkunlaisesta vielä kytevästä taika-uskosta yhä
+kantoi; se sattui siihen ja lensi tuhansiin pirstaleisin. Kalifi
+kavahti ylös vuoteeltansa, hänen silmänsä kohtasivat profetissan, joka
+nojautui hänen ylitsensä tyrmistyneenä, tikarin kahva kädessään.
+
+"Mitä tämä kaikki on! Schirene! -- Kuka sinä olet? Ester!" Hän hypähti
+ylös vuoteelta, huusi Pharezia ja tarttui profetissan molempiin käsiin.
+"Puhu!" hän jatkoi. "Oletko sinä Ester? Mitä sinä täällä teet?"
+
+Ester purskahti hurjaan nauruun; hän koetti kimmeltyä Alroy'n käsistä
+ja veti häntä galleriaa kohden. Alroy näki seraljin päätornin
+ilmitulessa. Hän kouristi Esterin molemmat kädet toiseen käteensä ja
+kulettaen häntä ottomania päin sieppasi kypärän ja viskasi sen suurta
+kilpeä vastaan. Se kumahti ikäänkuin gong-gongi. Pharez heräsi
+unestansa ja syöksähti huoneesen.
+
+"Pharez! Kapina! kapina! Lähetä heti käsky, ettei palatsin portteja
+milläkään ehdolla avata. Juokse, riennä! Puhuttele päällikköä itseä.
+Kutsu kokoon perheenväkeni. Käske kaikki aseisin. Joudu, henkemme
+tähden!"
+
+Koko palatsi oli nyt liikkeellä. Alroy jätti Esterin uupuneena ja
+nähtävästi taidotonna eunukkivartiostolle. Orjia ja palvelioita kiirehti
+sisään joka taholta. Ennen pitkää Schirenekin saapui sinne, hiukset
+hajallansa ja hätäisesti puettuna, sata tyttöä perässä, kukin kantaen
+tulisoittoa.
+
+"Minun sieluni, mikä sinun on?"
+
+"Ei mikään, sydänkäpyni; kaikki muuttuu pian hyväksi," vastasi Alroy,
+poimien ylös ja tutkistellen murtuneen tikarin palasia, jotka hän juuri
+oli huomannut.
+
+"Minun henkeäni on tavoitettu; palatsi on tulessa; minä luulen, että
+kaupunki on nousnut kapinaan. Katsokaat emäntäänne, tytöt." Schirene
+kaatui heidän syliinsä. "Minä palajan heti." Näin puhuen hän juoksi
+isolle pihalle.
+
+Monta tuhatta ihmistä, sillä seraljin ja sen aluskunnan väestö oli
+varsin lukuisa, olivat kokoontuneet isolle pihalle; eunukkeja, naisia,
+paageja, orjia, palvelioita ja muutamia sotureitakin -- kaikki
+sekaseuroin ja peloissaan; valkea riehui sisäpuolella, ja salamyhkäisiä
+ja kauheita huutoja kuului ulkoa. Huuto "kalifi! kalifi!" ilmoitti
+Alroy'n tulon ja tuotti jommoistakin hiljaisuutta.
+
+"Missä vartiakunnan päällikkö on?" hän huudahti. Se on hyvä. Älkäät
+avatko portteja kenellekään. Kuka tahtoo kiivetä muurin yli ja viedä
+sanoma Asrielille? Tekö? Se on myöskin hyvä. Huomenna te itse
+komennatte. Missä Mesrour on? Ottakaat eunukki-vartiosto ja puutarhurit
+ja sammuttakaat liekit, maksoi mitä maksoi. Hajottakaat estävät
+rakennukset. Abidanin soturit tulevat auttamaan, minä en epäile sitä.
+Minä odotin heitä. Älkäät avatko kenellekään. He tunkevat sisään, minä
+ajattelin sitä. Tuo keihäs tappoi yhden kavaltajan. Tuokaat minulle
+aseita. Minä puollustan portteja. Pankaat taas sana Asrielille. Missä
+Pharez on?"
+
+"Teidän vieressänne, herrani."
+
+"Kiirehtikäät kuningattaren luo, uskollinen Pharez, ja kertokaat
+hänelle, että kaikki on hyvin. Minä soisin, että niin olisi! Kuuluiko
+koskaan niin kauheata tohinaa? Minusta tuntuu kuin kaikkia kaupungin
+tamburineja ja symbaleja soitettaisiin. Pahaa leikkiä, minä arvaan.
+Voi! jospa Asriel olisi täällä! Onko Pharez palannut?"
+
+"Minä olen teidän luonanne, herrani."
+
+"Kuinka kuningattaren laita on?"
+
+"Hän tahtoisi mielellään olla teidän vieressänne."
+
+"Ei, ei! varjelkaat portteja tuolla. Kuka sanoo, että he sytyttävät
+valkeita niitten eteen? Se on tosi. Meidän täytyy hyökätä ulos ja, kävi
+kuinka tahansa, kumminkin kaatua kuin sotamiehet. Oi Asriel! Asriel!"
+
+"Katsokaat, teidän korkeutenne, sotajoukot virtaavat tänne joka
+haaralta."
+
+"Se on Asriel."
+
+"Ei! teidän korkeutenne, se ei ole vartiakunta. Minun luullakseni he
+ovat Scherirah'n miehiä."
+
+"Hm! Mitä tämä kaikki on, sitä minä en tiedä; mutta kovin pahaa
+leikkiä, sitä en epäile. Missä Honain on?"
+
+"Kuningattaren luona, herra."
+
+"Se on hyvä. Mitä tuo huuto tietää?"
+
+"Tässä on sanansaattaja Asrielin tyköä. Tehkäät tilaa! tilaa!
+
+"No, kuinka käy?"
+
+"Teidän korkeutenne mieliksi, minä en päässyt vartiakunnan luo."
+
+"Te ette päässeet vartiakunnan luo! Isieni Jumala! Kuka esti teitä?"
+
+"Herrani, minä jouduin vangiksi."
+
+"Vangiksi! Sinain salamain kautta, elämmekö sodassa? Ken vangitsi
+teidät?"
+
+"He ovat julistaneet teidät kuolleeksi."
+
+"Ketkä?"
+
+"Vanhempain neuvosto. Niin minä kuulin. Abidan, Zalmunna --"
+
+"Kapinoitsiat ja koirat! Ketkä lisäksi?"
+
+"Ylimmäinen pappi."
+
+"Haa! Onko niin laita? Pharez, tuokaat minulle jotakin juotavaa. Onko
+totta, että Scherirah on yhtynyt heihin?"
+
+"Hänen joukkonsa saartavat seraljia. Ei mikään apu pääse tänne,
+elleivät katkaise heidän rivejänsä."
+
+"Voi! jospa minä olisin siellä hyvän vartiakuntani kanssa! Täytyykö
+meidän kuolla tähän kuin surmatut hiiret? Pelokkaita konnia! Pitäkäät
+puoltanne, pitäkäät puoltanne, soturini! Tässä on luja työ, mutta
+muutamat meistä nauravat varmaan sitä jälkeenpäin. Ken tänä yönä
+taistelee urhoollisesti ja uskollisesti Alroy'n rinnalla, hänen
+sydämensä on oleva tyytyväinen huomenna. Älkäät pelätkö: minä en
+syntynyt henkeäni heittämään missään yksinäisessä eripuraisuudessa.
+Minä olen lumottu. Eteenpäin siis!"
+
+
+VI.
+
+"Mene kalifin luo, hyvä Honain, mene nyt, kun minä pyydän. Minä tulen
+yksin toimeen, vaan hän tarvitsee sinun neuvoasi. Sano, ettei hän saa
+panna kallista henkeänsä alttiiksi. Nuot häijyt! Asriel on varmaan pian
+täällä. Mitä sinä arvelet?"
+
+"Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Heidän tuumansa ovat huonosti
+rakennetut. Minä olen kauan odottanut tätä myrskyistä yötä ja olen
+nytkin enemmän levoton kuin säikähtynyt."
+
+"Minä se olen, jota he tarkoittavat -- minua he vihaavat. Ylimmäinen
+pappi myöskin! Niin, niin! minun ylpeä veljeni, hyvä Honain, minä olen
+aina tuntenut, ettei hän tyytyisi, ennenkuin hän on karkoittanut minut
+tältä valta-istuimelta, johon minulla on oikeus; taikka sydänverelläni
+pyyhkinyt vihatun nimeni pois aikakirjoistamme. Häijy Jabaster! Hän
+katseli minua karsaasti heti alusta, Honain. Onko hän todella sinun
+veljesi?"
+
+"Minä en huoli muistaa sitä. Hän tavoittaa jotakin enempää kuin sinun
+henkeäsi; vaan aika opettaa meitä paremmin kuin kaikki meidän
+ajatuksemme."
+
+
+VII.
+
+Seraljin linnoitukset vastustivat kaikkia kapinoitsiain ponnistuksia.
+Scherirah pysyi majassansa, soturit aseissa, ja palautti ne vähäiset
+joukot, joita hän oli alusta lähettänyt ulos yhtä paljon katsomaan
+asiain menoa kuin auttamaan Abidania. Asriel ja Ithamar käyttäyttivät
+kolonninsa viime mainitun päällikön takajoukkoa vastaan, ja päivän
+valjetessa oli yksi vartiakunnan osasto tunkenut joen poikki, joka oli
+jätetty Scherirah'n vartioittavaksi, sekä rientänyt palatsiin. Näitten
+vereksien sotamiesten etupäässä Alroy ryntäsi porteista ulos. Hänen
+läsnä-olonsa kautta asia sai semmoisen päätöksen, jota aina oli
+sopinutkin varmaan odottaa. Abidanin osasto taisteli rajulla
+uskaliaisuudella, jommoista heidän tilansa itsestänsäkin vaati.
+Verenvuodatus oli hirveä, vaan heidän tappionsa täydellinen. He eivät
+ryhtyneet enää miehissä mihinkään toimiin eivätkä menetelleet minkään
+yleisen käskyn mukaan. He ajattelivat kukin vaan omaa pelastustansa
+taikka kuinka he myisivät henkensä mitä kalliimpaan hintaan. Muutamat
+joutuivat hajalle, toiset pakenivat. Moniaat linnoittivat kartanoita,
+toiset basaaria. Kaikki sodan kauhut nähtiin nyt kaduilla. Rakennukset
+olivat tulessa, kadut verestä tulvillaan.
+
+Muutamain uskollisten seuralaisten johdattajana Abidan miehuutensa ja
+pikaneuvoisuutensa kautta osoitti itsensä menestystä ansaitsevaksi.
+Viimeiseltä hän oli yksinään taikka aivan keskellä vihollisten joukkoa.
+Selkänsä suojaksi käyttäen jotakin rakennusta kapean kadun varrella,
+jossa suuri lukumäärä vaan haittasi hänen vastustajiansa, hän kaatoi
+kauhealla käyräsapelillansa kolme etumaista vihollistaan. Suljettu ovi
+antoi myöten päälle tunkevan joukon painosta. Abidan riensi kaitoja
+portaita ylös, ja, saapuen jollekin astuinten lomapaikalle, kääntyi
+yhtäkkiä ja halkaisi lähimmäisen takaa-ajajansa pään. Hän paiskasi
+kookkaan ruumiin seuraavia vastaan, viivytti näin heidän edistymistänsä
+ja ennätti rakennuksen katolle. Kolme vartiakunnan soturia kiiti hänen
+jälessään. Yksi heistä, joka oli varustettu keihäällä, heitti tämän
+päällikön perään. Se haavoitti vähäisen Abidania, joka tempasi sen
+käsivarrestaan ja lennätti sen takaisin omistajan sydämeen. Toiset
+kaksi soturia, joilla oli vaan miekka aseena, pääsivät häntä
+lähemmäksi. Hän ehti nyt viimeiselle katolle rakennusten rivissä. Hän
+asettui vastarintaan syvänteen reunalle. Hän hengitti jälleen
+alttiisti. He likenivät häntä. Hän väistyi heidän tieltänsä. Yhtäkkiä
+hän ihmeteltävällä taidolla viskasi käyräsapelinsa, terä edellä,
+tuonnemman vihollisen jalkoihin, joka heti seisattui ja vaikeroitsi
+kivusta. Päällikkö karkasi kiinni läheisempään ja mättäsi hänet alas
+kadulle, johon hän rusentui mähyksi. Toivoton kapinoitsia havaitsi
+yhden lasku-oven. Hän astui tämän kautta alas ja tuli huoneesen,
+joka oli naisia täynnä. Nämät alkoivat huutaa. Hän töyttäsi ulos
+niitten välitse ja, juosten portaita alas, joutui huoneesen, jossa
+vuoteen-omainen ijäkäs mies oleskeli. Vanhus tiedusteli metelin syytä,
+vaan ennen vastauksen kuultuaan kuoli pelosta, kun hän näki edessään
+hirmuisen olennon, joka oli paksulta peitetty verellä. Abidan sulki
+oven, pesi veriset kasvonsa puhtaaksi ja, pukeutuen kuolleen
+Armenialaisen tomuisiin vaatteisin, kiirehti ulos taisteloa katsomaan.
+Kaukainen katu oli äänetönnä. Päällikkö eteni kenenkään estämättä.
+Kulmassa hän näki sotamiehen, joka pysytteli yhtä ratsua päällikköänsä
+varten. Aseeton Abidan sieppasi tikarin soturin vyöstä, survasi sen
+toisen rintaan, hyppäsi hevosen selkään ja laski täyttä neliä virtaa
+kohden. Venhettä ei ollut saatavilla; hän ajoi aaltoihin vankan
+ratsunsa selässä. Hän pääsi vastapäiselle rannalle. Joukko kameleja
+lepäsi suihkulähteen partaalla. Säikähdys oli hajottanut heidän
+johdattajansa. Hän nousi sen selkään, joka näytti nopeimmalta; hän
+juoksutti sitä lähimmäistä kaupunginporttia kohden. Portinvartia kielsi
+häneltä tietä. Hän salasi levottomuutensa. Hääjoukko, joka palasi
+maalta, saapui paikalle. Hän ratsasti keskelle sitä ja kaatoi morsiamen
+kultavaunuinensa kumoon. Kesken hämminkiä, huutoja, kirouksia ja
+hälinää hän avasi tien itselleen portin kautta, samosi kedon poikki
+eikä pysähtynyt, ennenkuin hän pääsi erämaahan.
+
+
+VIII.
+
+Melske laantui. Soturein huudot, naisten parku, sodan kauhea kohina,
+kaikki vaikenivat. Valkea oli sammutettu, verenvuodatus tauonnut.
+Kapina oli kukistettu ja järjestys jälleen saavutettu. Voitolliset
+sotajoukot kulkivat vartioiten ympäri kaupunkia, jossa kaikki huoneet
+olivat suljetut, ja päivänlaskussa voittaja itse vastaan-otti
+juhlasalissaan päällikköjensä kertomukset ja onnentoivotukset.
+Jabasterin vangitseminen näytti palkitsevan Abidanin paon.
+Kummastuttavia sankaritöitä toimitettuansa ylimmäinen pappi vihdoin oli
+voitettu ja pidettiin nyt vankina seraljissa. Scherirah'n käytöstä ei
+tarkastettu erittäin ankarasti; toimikunta asetettiin tutkimaan
+salaista asiata, ja Alroy vetäytyi kylpemään virvoittaaksensa itseään
+voiton vaivoista, ensimäisen voiton, jota hän ei voinut katsoa
+triumfiksi.
+
+Kun hän synkkämielisenä ja uupuneena lepäsi vuoteellansa, ilmoitettiin
+Schirene tulleeksi. Prinsessa heittäysi hänen kaulaansa ja syleili häntä
+syleilemistään. Kalifin sydän lientyi hänen puolisonsa hellyydestä,
+hänen mielensä virkistyi, hänen alakuloisuutensa katosi.
+
+"Rubinini!" lausui Schirene, ja hän puhui matalalla, hiljennetyllä
+äänellä, kasvot kätkettyinä Alroy'n rintaa vastaan. "Rubinini!
+rakastatko sinä minua?"
+
+Alroy hymyili lempeästi, kun hän painoi häntä sydäntänsä vastaan.
+
+"Rubinini, sinun helmesi on niin pelästynyt, ettei se tohdi katsella
+sinua. Nuot häijyt miehet! minä se olen, jota he vihaavat, minua he
+aikovat surmata."
+
+"Ei ole mitään vaaraa, suloiseni. Se on ohitse nyt. Älä puhu -- niin,
+älä edes ajattele sitä."
+
+"Voi häijyjä! Ei löydy mitään iloa tässä maailmassa, niin kauan kuin he
+elävät. Kun aikoivat murhata Alroy'n, mahtavan hallitsiansa, joka on
+tehnyt heidät viheliäisistä orjista ruhtinaiksi! Kiittämättömät pedot!
+Minä olen niin levoton -- minä en koskaan enää nuku. Kuinkas aikoivat
+tappaa minun viattoman lintuni, minun ihanan lintuni, minun oman
+sydämeni! Minä en saata uskoa sitä. Minä se olen, jota he vihaavat.
+Minä olen varma siitä, että he tahtovat surmata minut. Sinä et saa
+koskaan jättää minua, ei, ei, ei! Sinä et saa jättää minua, armaiseni,
+ei milloinkaan, ei milloinkaan! Kuulitko sinä mitään melua? Minusta
+tuntuu kuin he olisivat täällä taas valmiina sysäämään tikarinsa
+sydämeemme -- meidän hellään, hellään sydämeemme! Minä luulen, että
+sinä rakastat minua, lapseni, todella, minä luulen, että niin teet!"
+
+"Rohkaise mielesi, kultaiseni! Meidän ei tarvitse pelätä mitään,
+sieluni; minä en voi rakastaa sinua enemmän, muutoin minä sen tekisin."
+
+"Kaikki ilo on mennyt! Minä en koskaan nuku enään. Voi minun sieluni!
+olenko sinä todella hengissä? Halailenko minä omaa Alroy'tani, vai onko
+kaikki vaan hurjaa ja häirittynyttä unen-näköä? Ovatko minun
+käsivarteni kierretyt varjoisen haamun ympäri, ja olenko minä itse
+hautakammion kummitus? Häijyt, häijyt ihmiset! Lieneekö se toden totta?
+Kuinka, surmata Alroy'n! minun iloni, koko minun elämäni! Voi! voi
+minua! meidän kirkas onnemme on paennut ijäksi!"
+
+"Ei niin, suloinen lapseni; me olemme vaan, mitä ennen olimme. Muutamia
+lyhyitä hetkiä, ja kaikki on oleva yhtä valoisaa, kuin jos ei mikään
+myrsky olisi pimittänyt meidän selkeitä päiviämme."
+
+"Oletko nähnyt Asrielia? Hän kertoo niin kauheita asioita!"
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Voi minua! minä olen niin yksinäinen. Minulla ei ole yhtään ystävää."
+
+"Schirene!"
+
+"He himoitsevat minun vertani; minä tiedän, he himoitsevat minun
+vertani."
+
+"Todellakin tyhjä luulo."
+
+"Tyhjä! kysy Asrielilta, kysy Ithamarilta. Tyhjä! niin on kirjoitettu
+heidän tauluihinsa, heidän veriseen ryöstön ja murhan luetteloonsa.
+Sinun surmasi oli aikaan saattava minun kuolemani, ja jos he olisivat
+voineet toivoa, että minun lintuni vaan olisi luopunut hellästä
+toveristaan, he olisivat säästäneet hänet. Niin! niin! minä se olen,
+jota he vihaavat, minua he tahtovat surmata. Tämän vartalon -- minä
+pelkään, että se on kadottanut sulonsa, vaan se on vielä sinun, ja
+kerta sinä sanoit, että sinä rakastit sitä -- tämän vartalon he
+olisivat pilkanneet ja teloittaneet, tämän lumivalkoisen poven he
+olisivat repineet ja raadelleet, ja tämän lämpimän veren, joka liikkuu
+ainoastaan sinua varten, tämän lämpimän veren tulvan julma Jabaster
+olisi vuodattanut vanhan kostonsa alttarilla. Hän vihasi minua aina!"
+
+"Jabaster! Schirene! Missä me olemme, ja mitä me olemme? Elämä,
+elämä, ne valehtelevat, jotka nimittävät sinua luonnoksi! Luonto ei
+lähettänyt koskaan tämmöisiä tuskan vihureita. Oi! minun sydämeni on
+pakahtumallaan. Minä karkoitin hänet ajatuksistani, ja nyt puolisoni
+palauttaa hänet mieleeni, ja nyt minun täytyy muistaa, että hän on
+minun -- vankini! Taivaan Jumala, isieni Jumala, näihinkö nyt on
+jouduttu? Miksi hän ei paennut? Miksi sai Abidan, tavallinen murhaaja,
+pelastaa ilkeän henkensä, ja tämä suuri mies, tämä vakava ja mahtava
+olento -- voi minua! minä olen elänyt kyllin. Jospa he olisivat
+menestyneet, jospa --"
+
+"Herkeä, herkeä, Alroy! Minä rukoilen sinua, armaani, ole levollinen.
+Minä tulin tyynnyttämään sinua eikä intohimojasi sytyttämään. Minä en
+sano, että Jabaster halasi sinun kuolemaasi, vaikka Asriel sanoo niin;
+minä se olen, jota vastaan hän sotii; ja jos Jabasterin täytyy todella
+olla niin lähellä sinun sydäntäsi -- jos hän on todella niin
+tarpeellinen sinun onneasi varten eikä voi elää sovinnossa sinun orjasi
+kanssa, joka nyt seisoo tässä, minä tiedän velvollisuuteni, herrani.
+Minä en soisi, että sinun onnesi himmentyisi sen vuoksi, että pelastat
+tämän yksinäisen sydämen, vaikka minä tunnen, että se halkeaa. Minä
+tahdon mennä, minä tahdon kuolla ja pitää elämän vaikeimpia vaiheita
+sulana autuutena, jos se hyödyttää sinua."
+
+"Oi Schirene! mitä sinä tahdot? Tämä -- tämä on tuskalloista."
+
+"Nähdä sinut turvallisena ja onnellisena; ei mitään muuta."
+
+"Minä olen niin, jos vaan sinä olet."
+
+"Älä minusta huoli, minulla ei ole mitään väliä."
+
+"Sinä olet kaikki -- minulle."
+
+"Rauhoitu, rakkaani. Minua surettaa kovin, että, kun tulin sinua
+viihdyttämään, minä vaan kiihdytin sinua. Kaikki on hyvin, kaikki on
+hyvin. Sano, että Jabaster elää. Entä sitten? Hän elää, ja osoittakoon
+hän itseänsä kuuliaisemmaksi kuin ennen; siinä on kaikki."
+
+"Hän elää, hän on minun vankini, hän odottaa tuomiotansa. Se on
+laskettava."
+
+"Niin, niin!"
+
+"Annammeko hänelle anteeksi?"
+
+"Herrani tekee mieltänsä myöten."
+
+"Ei, ei, Schireneni, ole ystävällisempi. Minä olen aivan onneton. Sano,
+mitä sinä pyydät?"
+
+"Jos minun täytyy sanoa, minä sanon kerrassaan -- hänen henkeänsä."
+
+"Voi minua!"
+
+"Jos meidän entisellä rakkaudellamme on mitään suloa, jos vastaisen,
+yhtä runsaan ilon toivo on se, joka sitoo sinut tähän varjokkaasen
+maailmaan, niinkuin se sitoo minut, sitoo yksistänsä, minä pyydän hänen
+henkeänsä. Hän seisoo meidän ja meidän rakkautemme välillä, Alroy, ja
+on seisonut aina. Ei löydy mitään onnea, niin kauan kuin Jabaster elää;
+enkä minä voi olla sama Schirene sinulle, kuin tähän asti olen ollut,
+jos tämä ylpeä kapinoitsia elää käytöstäni salaa urkkiaksensa."
+
+"Aja hänet maankulkeuteen, aja hänet maankulkeuteen!"
+
+"Yhtymään kapinoitsioihin! Tämäkö sinun valtioviisautesi on?"
+
+"Voi Schirene! Minä en rakasta tätä miestä, vaikka minusta tuntuu, että
+minun pitäisi; vaan kuitenkin, jospa tietäisit kaikki?"
+
+"Minä tiedän liian paljon, Alroy. Alusta alkaen hän on inhottanut
+minua. Anna nyt, anna, suloinen lintuni, yksi lahja, yksi ainoa lahja
+vaan omalle Schirenellesi, jota nuot häijyt miehet niin säikähyttivät!
+Minä pelkään, että he tekivät enemmän pahaa, kuin sinä voit arvata.
+Niin! ryöstivät pois meidän toivomme. Kenties. Yksi lahja, yksi lahja
+vaan! minä en vaadi paljon -- pettäjän päätä. No, anna minulle
+sinettisormuksesi. Sinä et anna; no, minä otan sen siis. Mitä, sinä
+vastustat! Minä muistan, kuinka sinä usein sanoit, että suudelma voisi
+taivuttaa sinun mieltäsi vaikka mihin. Tuossa saat yhden. Maistuiko se
+makealta? Saat toisen -- ja vielä yhden. Minä sain jo sormuksen. Jää
+hyvästi, armas lintuni, minä palajan heti lepäämään sinun pesässäsi."
+
+
+IX.
+
+"Hän on saanut sormuksen! Mitä tämä on? mitä tämä on? Schirene! oletko
+sinä mennyt? Ei, ei suinkaan. Hän laskee leikkiä. Jabaster! Pettäjän
+pää! Kuulkaat! Pharez, Pharez!"
+
+"Herra."
+
+"Menikö kuningatar tuota tietä?"
+
+"Meni, herra."
+
+"Kyynelet silmissä?"
+
+"Ei! hyvin iloisena!"
+
+"Nouda Honain -- nouda nuolen nopeudella. Honain! -- Honain! Hän
+vartioi tuossa ulkona. Minä olen elänyt elämäni parhaan osan, se on
+aivan varmaa. Minun sydämeni halkee. Schirene laskenee leikkiä! Haa!
+Honain. Suo anteeksi tämä hämmentynyt katsanto. Joudu asesaliin! joudu,
+joudu!"
+
+"Miksi, herra?"
+
+"Niin! miksi -- miksi! Päätäni pyörryttää. Sinun veljesi -- sinun suuri
+veljesi -- kuningatar -- kuningatar on vienyt minun sinettisormukseni,
+se on, minä annoin sen hänelle. Joudu, joudu! taikka hetken perästä
+Jabaster ei ole enää. Hän on mennyt. Pharez! sinun käsivartesi -- minä
+tainnun!"
+
+
+X.
+
+"Hänen korkeutensa on kovin huonoissa voimissa tänään."
+
+"He sanovat, että hän meni tainnoksiin tänä aamuna."
+
+"Ei, ei kylvyssä. Vaan kun hän kuuli Jabasterin kuolemasta."
+
+"Millä tavalla hän kuoli, herra?"
+
+"Hän kuristi itsensä. Hänen jalo sydämensä ei voinut kärsiä
+epäsuosiota, ja niin hän päätti kaikki kunniakkaat tekonsa."
+
+"Hän oli suuri mies!"
+
+"Hänen vertaistansa me emme saa äkkiä nähdä. Kuningatar oli aikaan
+saanut hänen anteeksi-antamuksensa ja kiirehti itse asesaliin tätä
+tietoa viemään -- voi! liian myöhään."
+
+"Nyt on kummalliset ajat. Jabaster kuollut!"
+
+"Hyvin merkillinen tapaus."
+
+"Kuka nyt pääsnee ylimmäiseksi papiksi?"
+
+"Minä en luule, että siihen virkaan asetetaan ketään!"
+
+"Syöttekö illallista tänään herra Ithamarin luona?"
+
+"Syön."
+
+"Niin minäkin. Mennään yhdessä. Kuningatar on aikaan saanut hänen
+anteeksi-antamuksensa. Hm! se on kummallista."
+
+"Todellakin. Hoetaan, että Abidan on paennut."
+
+"Niin aina. Tapaammeko Medadin tänään?"
+
+"Luultavasti."
+
+
+
+
+KYMMENES OSA.
+
+
+I.
+
+"Hän ei tule vielä! hänen iloinen muotonsa ei kumota vielä sumealta
+taivaaltamme. Hän ei tule vielä! varjokkaat tähdet näyttävät
+murheellisilta ja himmeiltä, kun heidän kuningattarensa on poissa. Hän
+ei tule vielä!"
+
+"_Me olemme kuun vartioita ja elämme yksinäisyydessä valoa
+ilmoittaaksemme_."
+
+"Hän ei tule vielä! hänen pyhä muotonsa ei kutsu meitä vielä hurskaasen
+juhlaamme. Hän ei tule vielä! Meidän veljemme odottavat kaukana,
+äänettöminä ja liikkumatta, hänen pyhää sädettänsä. Hän ei tule vielä!"
+
+"_Me olemme kuun vartioita ja elämme yksinäisyydessä valoa
+ilmoittaaksemme_."
+
+"Hän tulee, hän tulee! hänen ihana muotonsa väikkyy lempein
+loistoinensa hohtavissa ilmoissa. Hän tulee, hän tulee! Syttykäät
+tulitornit ja kertokaat kansalle, että kuukausi alkaa! Hän tulee, hän
+tulee!"
+
+"_Me olemme kuun vartioita kansalle kertoaksemme, että kuukausi
+alkaa_."
+
+Viipymättä hurskaat vartiat virittivät valkean kunnaan huipulle, ja
+tuhannet liekit leimahtivat ilmi ympäri maata. Kaukasosta Libanoniin
+joka vuorella valokruunu!
+
+
+II.
+
+"Herra! joku Tatari on saapunut Hamadanista, joka ei tahdo puhua kuin
+teidän itsenne kanssa. Minä sanoin jo hänelle, ettei teidän korkeutenne
+sopinut vastaan-ottaa häntä, ja toimitin häntä Honainin luo; vaan
+kieltäminen ei vaikuta häneen mitään. Ja siinä luulossa, että kenties
+prinsessa Miriam --"
+
+"Hamadanistako? Te teitte hyvin, Pharez. Laskekaat hänet sisään."
+
+Tatari tuli.
+
+"No, herrani; hyviä uutisia; minä toivon!"
+
+"Herrani, suokaat minulle anteeksi, mitä pahimpia. Herra Abner lähetti
+minut ja käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun puheille."
+
+"Hyvä, te puhutte kalifin kanssa. Teidän asianne? Mitä varakuninkaalle
+kuuluu?"
+
+"Herrani, hän käski minun kertoa sinulle, että samana hetkenä,
+jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, sytytettiin
+Kaukasolla, Karmanian pelätty kuningas, suuri Alp Arslan, astui sinun
+kuningaskuntaasi, ja leviää joukkoinensa koko Persian ylitse."
+
+"Haa! Entä Abner?"
+
+"Hän lähtenyt häntä vastaan ja pyytää apua."
+
+"Se on annettava hänelle. Nämät ovat todella tärkeitä uutisia! Koska te
+Hamadanin jätitte?"
+
+"Yöt päivät minä olen matkustanut nopeimmalla dromedarilla. Kolmas aamu
+näkee minut Bagdadissa."
+
+"Te olette tehneet velvollisuutenne. Katsokaat, että tätä uskollista
+sanansaattajaa hoidetaan hyvästi, Pharez. Kutsukaat herra Honain
+tänne."
+
+"Alp Arslan! Haa! hyvin kuuluisa soturi. Samana hetkenä, jolloin
+tulitornissa valkea sytytettiin. Ei siis mikään äkkinäinen tuuma, vaan
+kauan valmistettu. Se ei ole minun mieleeni."
+
+"Herrani", lausui Pharez, astuen jälleen huoneesen, "joku Tatari on
+saapunut maakunnan rajoilta, joka ei tahdo puhua kuin teidän itsenne
+kanssa. Minä sanoin jo hänelle, että teidän korkeudellanne oli tärkeitä
+tehtäviä, vaan, kun minä ajattelin, että hän toi samanlaisia uutisia,
+minä --"
+
+"Se Oli hyvin luultavaa; vaan älkäät koskaan ajatelko, hyvä Pharez.
+Minun tekee mieli nähdä hänet."
+
+Tatari tuli.
+
+"No, mitä nyt! -- mistä?"
+
+"Mogulista. Kuvernöri käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun
+puheille ja kertoa teidän korkeudellenne, että samana hetkenä, jolloin
+se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, vuorilla sytytettiin,
+julma kapinoitsia Abidan nosti Judan lipun maakunnassa, julistaen sotaa
+teidän majestettiänne vastaan."
+
+"Suurellako miesvoimalla?"
+
+"Kuninkaallinen osasto pysyy teille uskollisena sisäpuolella
+vallejansa."
+
+"Riittävä vastaus. Tämä yhtyy tuohon toiseen vehkeesen. Meille tulee
+vähäisen vaivaa. Oletteko kutsuneet Honainia?"
+
+"Olen, herrani."
+
+"Menkäät ja katsokaat, että tästä lähettiläästä pidetään huolta
+soveliaalla tavalla, ja, Pharez -- tulkaat likemmäksi; älkäät antako
+kenenkään puhua heidän kanssaan: Te ymmärrätte?"
+
+"Teidän korkeutenne luottakoon minuun."
+
+"Abidan jäi henkiin. Hän ei pääsne yhtä onnellisesti tällä kertaa.
+Minun täytyy tavata Scherirah'ta. Minä epäilen suuresti -- mitä tämä
+on? Enemmän uutisia!"
+
+Kolmas Tatari astui sisään.
+
+"Teidän korkeutenne mieliksi, tämä Tatari oli saapunut Syrian
+rajoilta."
+
+"Käy vastainen tuuli, minä en epäile enään. Puhukaat suunne puhtaaksi,
+mies!"
+
+"Herra! Suokaat minulle anteeksi; minä tuon vaan surullisia sanomia."
+
+"Sanokaat kaikki!"
+
+"Herra Medad lähetti minut."
+
+"No! Onko hän nostanut kapinaa? Tämä näyttää tarttuvalta taudilta."
+
+"Voi! ei, ankara hallitsia, herra Medad ei ole ajatellut kuin sinun
+kunniaasi. Voi! voi! hänen täytyy nyt suojella sitä pelättäviä, monin
+verroin väkevämpiä vihollisia vastaan. Herra Medad käski minun mennä
+kalifin eikä kenenkään muun puheille ja kertoa teidän korkeudellenne,
+että samana hetkenä, jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun
+juhlan, sytytettiin Libanonilla, Rumin sultani ja entinen arabialainen
+kalifi levittivät profeettansa lipun suuren sotarinnan eteen ja astuvat
+nyt Bagdadia päin."
+
+"Ilmeinen salaliitto! Onko Honain tullut? Kutsukaat heti kokoon
+visirien neuvosto. Maailma on nousnut minua vastaan. Hyvä! rauha on
+alkanut iljettää minua. He eivät tapaa minua uinailemasta!"
+
+
+III.
+
+"Te näette, hyvät herrat", Alroy lausui, ennenkuin neuvoskunta erosi,
+"että meidän tulee ahdistaa heitä yksittäin. Sitä ei käy epäileminen.
+Jos he pääsevät yhtymään, meidän täytyy taistella lukuisampia
+vihollisia vastaan. Meidän tulee kukistaa heidät erikseen. Minä menen
+itse Persiaan. Ithamar heittäyy sultanin ja Abidanin väliin. Medad
+peräytyy Ithamarin luo. Scherirah varjelee pääkaupunkia. Honain, te
+olette hallitsia väli-aikana. Ja niin, jääkäät hyvästi. Minä lähden
+tänä iltana matkaan. Rohkaiskaat mielenne, urhoolliset kumppanini.
+Myrsky on valloillansa, mutta moni seeteri jää ukon-nuolilta
+pirstaamatta."
+
+Kokous päättyi.
+
+"Oma Scherirah'ni!" lausui kalifi, kun erottiin, "viipykäät hetkinen.
+Minä tahdon puhua kahden kesken teidän kanssanne. Honain", jatkoi
+Alroy, seuraten suuri-visiriä ulos huoneesta ja jättäen Scherirah'n
+yksikseen; "Honain, minä en ole vielä saanut puhua yksityisesti
+sanaakaan teidän kanssanne. Mitä arvelette kaikista näistä?"
+
+"Herrani, minä varon pahaa, mutta toivon hyvää."
+
+"Se on viisaasti tehty. Jospa Abner vaan jaksaisi pitää tuota
+Karamanialaista kurissa! Minä aion puhutella Scherirah'ta erityisesti.
+Minä epäilen häntä kovasti."
+
+"Minä takaan -- hänen petoksensa."
+
+"Haa! minä epäilen häntä. Sentähden minä en annakaan hänelle mitään
+päällikön virkaa. Minä en tahtoisi asettaa häntä liian lähelle hänen
+entistä kumppaniansa. Me panemme hänen kapinamieliset soturinsa
+kaupunkia puollustamaan."
+
+"Herrani, näinä tämmöisinä hetkinä ei käy jalomielisyyttä
+harjoittaminen. Scherirah on varsin kunnollinen päällikkö, varsin
+kunnollinen päällikkö, mutta -- lainatkaat minulle sinettisormuksenne,
+minä pyydän teitä, herrani."
+
+Alroy kävi vaaleaksi.
+
+"Ei, minä olen kerta luopunut siitä enkä milloinkaan enää luovu.
+Te olette koskeneet semmoiseen aineesen, joka saattaa minut
+murheelliseksi. Raskas kuorma painaa minun omaatuntoani -- miksi tai
+mikä, sitä minä en tiedä. Minä olen viaton, te tiedätte, että minä olen
+viaton, Honain!"
+
+"Minä vastaan teidän korkeutenne puolesta. Sitä, jossa on niin paljon
+inhimillisen hyvyyden hunajaa, että hän säästää semmoista miestä kuin
+Scherirah'ta, vaikka tämä on hänen tiellänsä, sitä todellakin luulee
+vielä paljon laupeaammaksi, kun on kysymys jalommasta miehestä."
+
+"Voi minua! ajatukseni ovat hämmennyksissä. Miksi hän ei ole täällä?
+Jospa minä vaan olisin seurannut -- mitäpä siitä! mitäpä siltä!
+Kiirehtikäät kuningattaren luo ja kertokaat hänelle kaikki, mitä on
+tapahtunut. Minä menen Scherirah'n puheille."
+
+Kalifi palasi.
+
+"Antakaat minulle anteeksi, urhoollinen Scherirah; tämmöisinä aikoina
+minun ystäväni suonevat minulle anteeksi jonkun kohteliaisuuden
+virheen."
+
+"Teidän korkeutenne on liian hyvä."
+
+"Te näette, Scherirah, mistäpäin tuuli käy, te, urhoollinen sydän. Me
+saamme epäilemättä paljon työtä. Minä kaipaan kovasti oikein
+luotettavaa ystävää, jonka uskolliseen poveen voisin kätkeä kaikki
+huoleni. Minun oli aikomus lähettää teidät tuota Abidania vastaan,
+vaan ehkä se on parempi, että minä menen itse. Nämät ovat niitä hetkiä,
+joita ei tulisi hämmästyä, vaan emme kuitenkaan tiedä, kuinka asiat
+päättyvät -- ei, emme tiedä sitä. Pääkaupunki, ympäröivä maakunta --
+joku tappio ja nämät petolliset Mahomettilaiset nousnevat meitä
+vastaan. Minun tarvitsisi jäädä tänne, vaan jos jätän Scherirah'n, minä
+jätän itseni. Minä tunnen sen täydellisesti -- se lohduttaa minua.
+Saattaa tapahtua, että minun täytyy perääntyä kaupunkiin. Olkaat
+varotettuna, Scherirah. Laittakaat niin, että minä peräännyn lujien
+ystävien turviin. Minun luottamukseni teihin on suuri. Oi! käyttäkäät
+sitä viisaasti! Te ette voi menetellä kuin jalosti."
+
+"Teidän korkeutenne olkoon vakuutettu, ettei minulla ole kuin yksi
+ajatus, teidän etunne ja kunnianne. Älkäät epäilkö minun ystävyyttäni,
+herrani. Minä en ole noita kainostelevia nuorukaisia, jotka ovat täynnä
+omia tekojansa ja imartelemista, herrani, mutta minun elämäni on
+kokonaan teidän, ja minä olen aina valmis panemaan teitä varten kaikki
+alttiiksi."
+
+"Minä tiedän sen, Scherirah, minä tiedän sen, minä tunnen sen
+täydellisesti. Mitä te arvelette vihollisten liikunnoista?"
+
+"Ne ovat hyvin viisaasti suunnitellut, vaan en minä missään tapauksessa
+epäile, että teidän majesteettinne asia on oivallisesti onnistuva."
+
+"Luuletteko, että sotamiehet ovat hyvällä mielellä?"
+
+"Minä vastaan omieni puolesta. He ovat tylyjä poikia, ehkä vähän
+liiaksi raakoja, teidän korkeutenne. Ei meistä ole juhlapäivien
+vartioväeksi, mutta me tiedämme velvollisuutemme, ja me teemme sen."
+
+"Se on hyvä, siinä on kaikki, mitä minä tarvitsen. Minä aion
+tarkastella sotajoukot, ennenkuin lähden. Antakaat jaella lahjoja
+heille; ja ohitse mennen sanottu, minä olen aina unhottanut, että
+teidän legionanne tästälähin nimitetään Syrian legionaksi. Meidän tulee
+kiittää heidän aseitaan parhaasta maakunnastamme."
+
+"Minä ilmoitan heille teidän korkeutenne tahdon. Jos olisi mahdollista,
+se enentäisi heidän rakkauttansa."
+
+"Minä en pyydä sitä. He ovat minun omat lapseni. Syökäät illallista
+minun kanssani tänä yönä seraljissa, Scherirah. Vaan aivan kahden
+kesken. Juodaan vielä kerta, ennenkuin eroamme. Me olemme vanhat
+ystävät, niinkuin tiedätte. Muistatteko vielä autiokaupunkiamme?"
+
+
+IV.
+
+Alroy astui Schirenen huoneesen. "Oma henkeni! sinä tiedät kaikki?"
+
+Prinsessa juoksi esiin ja laski käsivartensa hänen kaulaansa.
+
+"Älä pelkää, sydänkäpyni, kuningattaremme ei tarvitse hävetä meitä.
+Tämän työn me toimitamme nopeasti. Kaksi kolmannesta heistä olemme jo
+ennen kukistaneet eivätkä meidän laakerimme suinkaan lakastu tuon uuden
+vastustajan tähden, vaan hänen verensä saa kasvattaa uusia."
+
+"Rakkahin Alroy, älä mene itse, minä rukoilen sinua. Eiköhän Asriel
+voittane?"
+
+"Minä toivon niin -- minun seurassani. Vähäksi aikaa me eroamme --
+varsin vähäksi. Tämä on meidän ensimäinen eroamisemme: jospa se olisi
+viimeinen!"
+
+"Voi! ei, ei, ei: voi! älä sano, että eroamme."
+
+"Sotajoukot ovat aseissa; huomis-aamu kuulee sotatorveni."
+
+"Minä en jätä sinua, ei! Minä en jätä sinua. Mitä Schirenellä on
+toimittamista ilman Alroy'ta? Etkö sinä ole usein lausunut, että minä
+innostutan sinua? Vaaran hetkenäkö minä olisin poissa? Ei suinkaan!
+Minä en jätä sinua; ei, minä en jätä sinua."
+
+"Sinä olet aina läsnä minun ajatuksissani, armaani. Taistelossa minä
+ajattelen häntä, ainoata, jonka vuoksi voitan."
+
+"Ei, ei, minä lähden sinua kanssasi, minun täytyy todellakin lähteä,
+Alroy. Minusta ei ole mitään haittaa, usko minua, suloinen poika, ei
+ole. Minä en pyydä mitään saattokuntaa, ei, ei yhtäkään palveliatarta.
+Usko minua, minä tiedän, kuinka todellisen sotamiehen puolison tulee
+itseänsä käyttää. Minä valvon sinun vuoteellasi, kun sinä nukut, ja
+hoidan sinua, kuu olet haavoitettu, ja kun lähdet taisteloon, minä
+vyötän sinun sankarilliset lanteesi miekallasi ja kuiskailen triumfia
+voitokkailla suudelmilla."
+
+"Minun oma Schireneni! voitto loistaa sinun silmistäsi. Me kukistamme
+heidät, tyttö."
+
+"Abidan, kaksin kerroin vilpillinen Abidan! minä soisin, että hän kaksi
+kertaa hirtettäisiin! Ennenkuin tuo turmiokas profetissa kuoli, hän
+ennusti tätä aikaa ja viittasi ilkastellen Abidanin vastaiseen
+petokseen."
+
+"Älä ajattele häntä."
+
+"Entä Karakonialainen -- luuletko, että hän on kovinkin väkevä?"
+
+"Kylläksi, kallihin, kunniaamme varten. Hän on ankara soturi. Minä
+toivon, ettei Abner riistä meiltä aiottua voittoamme."
+
+"Niin sinä voitat, minä en huoli kenen miekan kautta. Lähdetkö todella
+huomenna?"
+
+"Päivän valjetessa. Jää nyt tänne, minä pyydän sinua, armaiseni!"
+
+"Ei millään muotoa! -- minä en jätä sinua. Minä olen aivan valmis.
+Päivän valjetessako? Sydän-yö on kohta käsillä. Minä panen vähäisen
+maata tälle sohvalle, ja matkustan kantovuoteellani. Oletko varma, että
+Alp Arslan itse on lähtenyt sotaan?"
+
+"Aivan varma, kultaseni."
+
+"Perikato hänen kruunullensa! Me voitamme. Tuleeko Asriel meidän
+kanssamme?"
+
+"Tulee!"
+
+"Se oli hyvä; päivän valjetessa. Minua nukuttaa pikkuisen. Minä
+luulen, että panen tuokioksi maata."
+
+"Tee niin, lintuseni; minä menen huoneeseni, ja aamun koittaessa minä
+herätän sinut suudelmalla."
+
+
+V.
+
+Kalifi palasi kammioonsa, jossa hänen kirjurinsa paraikaa
+työskentelivät. Astuessansa edestakaisin permannolla hän lausui heille
+tarpeelliset käskyt.
+
+"Kuka on vartioiva upseeri?"
+
+"Benaiah, herra."
+
+"Minä muutan hänen. Hän pelasti minun pääni Tigrin partaalla. Tämä on
+häntä varten. Kuningatar seuraa meitä. Hän olkoon Benaiah'n turvissa.
+Nämät paperit ovat visirille annettavat. Sotajoukot olkoot aseissa
+päivän valjetessa. Tämä päiväkäsky on herra Asrielia varten.
+Toimittakaat tämä heti Hamadaniin. Onko Tatari lähetetty Medadin luo?
+Se on hyvä. Te olette tehneet velvollisuutenne. Nyt levolle, Pharez!"
+
+"Herra!"
+
+"Minä en mieli nukkua tänä yönä. Tuokaat minulle minun juomani. Menkäät
+makaamaan, hyvä poikani. Minä en tarvitse mitään. Hyvää yötä."
+
+"Hyvää yötä, armollinen herra!"
+
+"Jos miettisin! Minä olen yksinäni. Minä olen levollinen eikä minun
+sieluni kuitenkaan ole iloinen. Minä en ole, mikä minä olin. Ken olisi
+voinut neljäkolmatta tuntia takaperin uneksia näitä? Kaikki jälleen
+vaaran alttiina! Kerta vielä sotakentällä ja taistellen samalla
+valtakunnan ja hengen puolesta! Minulta puuttuu entisten päivien
+mahtava into. Minä en ole, mikä minä olin. Minulla ei ole luja usko.
+Kaikki ympärilläni näyttää muuttuneelta ja untelolta ja elottomalta.
+Missä ovat nyt nuot säihkyvät silmät ja voittoa ennustavat kasvot,
+jotka ympäröitsivät minua taistelon aattona, minua, Herran voideltua!
+Minä en näe niitä nyt. Ne ovat muuttuneet niinkuin minä. No! tuo Abidan
+oli yksistänsä koko sotajoukon veroinen, ja nyt hän on nousnut minua
+vastaan. Schirene puhui profetissasta; mieleeni muistuu, kuinka tämä
+tyttö oli meidän riviemme innostuttava sotatorvi, vaan missä hän nyt
+on? Oikeuteni rankaisema! Ja missä hän on, tuo paljoa voimakkaampi, tuo
+ystävä, neuvon-antaja, ainainen johdattaja, nuoruuteni opettaja; kaiken
+mainehikkaan elämänjuoksuni vakava, lempeä, uskollinen kaitsia; joka
+työskenteli yöt päivät herkeämättä, että minä tulisin kuuluisaksi! Voi!
+minusta tuntuu kuin olisin pikemmin tuomittu ja toivoton uskonsa
+pettäjä kuin nuori sankari taistelon aattona, jota alinomaisten
+triumfien muisto elähyttää!"
+
+"Haa! mikä kauhea haamu sinä olet, joka nouset mustasta maasta
+edestäni? Sinä olet jonkun näköinen, jota en tohdi nimittää, mutta
+nimitän kuitenkin -- Jabasterin haamu. Pois! miksi katselet minua niin
+synkästi? En minä sinua surmannut. Elänkö minä vai uneksinko vai mitä?
+Minä näen hänen, niin! minä näen sinun. Minä en pelkää sinua, minä en
+pelkää mitään. Minä olen Alroy.°
+
+"Puhu, oi puhu! Minä vannotan sinua, mahtava aave, puhu. Koko
+entisyyden muiston kautta, vaikka se on mielettömyyttä, minä vannotan
+sinua, anna minun kuulla lapsuuteni säveliä jälleen."
+
+"_Alroy, Alroy, Alroy_!"
+
+"Minä kuuntelen, niinkuin kuuntelisin viimeisen pasunan ääntä."
+
+"_Kohtaa minua Nehavendin lakealla_."
+
+"Hän on mennyt! Puhuessaan hän katosi. Se oli Jabaster! Isieni Jumala,
+se oli Jabaster! Tämä kääntyy liian kamalaksi. Minun rohkeuteni on
+höltynyt! Minä olisin valmis laskeumaan maahan ja kuolemaan. Se oli
+Jabaster! Tuo ääni soi minun korvissani niinkuin kaukainen ukkosen
+jyrinä: '_kohtaa minua Nehavendin lakealla_.' Minä tulen, jalo aave,
+vaikka kohtaankin tuomioni. Jabaster! Olenko minä nähnyt Jabasterin.
+Todellakin! Minusta tuntuu kuin olisin mieletön. Haa! mitä tämä on?"
+
+Kauhea ukkosen jyskäys paukahti palatsin kohdalla; sitä seurasi outo
+kolina, joka tuntui tulevan jostakin huoneesta; seraljin muurit
+järkkyivät.
+
+"Maantärähys'" Alroy huudahti. "Jospa maa aukenisi ja nielaisisi
+kaikki! Haa! Pharez, onko se havauttanut sinuakin? Pharez! me elämme
+eriskummaisissa ajoissa."
+
+"Teidän korkeutenne on kovin vaalea."
+
+"Niin sinäkin olet, poikani! Tahtoisitko sinä minua iloiseksi? Vaalea!
+me lienemme kylläkin vaaleat; jos tietäisit kaikki. Haa! tuo kauhea
+ääni taas! Minä en kestä sitä, Pharez, minä en kestä sitä. Minä olen
+kestänyt paljon, mutta tätä minä en kestä."
+
+"Herrani, se tulee asesalista."
+
+"Juokse katsomaan. Ei, minä en tahdo jäädä yksikseni. Missä Benaiah on?
+Anna hänen mennä. Jää minun luokseni, Pharez, jää minun luokseni. Minä
+pyydän sinua, jää tänne, lapseni."
+
+Pharez talutti kalifin vuoteelle, johon hän heittäysi vaaleana ja
+vapisevana. Tuokion kuluttua hän kysyi, oliko Benaiah palannut.
+
+"Hän tulee juuri nyt, herrani!"
+
+"Hyvä, kuinka laita on?"
+
+"Herrani! Varsin hirveä tapaus. Kun ukkonen jymähti palatsin yli, pyhä
+lippu putosi asemiltansa ja särkyi tuhansiksi kappaleiksi. Kumma kyllä,
+Salomonin valtikkaa ei myöskään voi löytää eikä mitään jälkeä siitä
+näy."
+
+"Älkäät puhuko tästä kenellekään, jos rakastatte minua, poikani. Älkäät
+laskeko ketään asesaliin. Jätä minut, Benaiah, jätä minut, Pharez."
+
+He vetäytyivät pois. Alroy katseli heidän lähtöänsä sanomattoman
+tuskaisella silmäyksellä. Samalla hetkellä, kuin he katosivat, hän
+riensi vuoteen luo, ja heittäytyen polvillensa ja peittäen kasvonsa
+käsillään, purskahti rajuun itkuun, ja huudahti. -- "Oi! Jumalani, minä
+olen hylännyt sinun, ja nyt sinä olet hylännyt minun!"
+
+
+VI.
+
+Vähitellen uni valloitti voipuneen ja toivottoman kalifin. Hän
+laskeusi divanillensa ja nukkui ennen pitkää sikeään uneen. Hän lienee
+levännyt tunnin aikaa, kun hän yhtäkkiä heräsi. Siitä kammiosta, jossa
+hän makasi, tultiin isoon saliin korkean ja lavean holvikaaren kautta,
+joka tavallisesti oli vaatteella verhottu, mutta nyt oli paljastettu.
+Ihmeeksensä Alroy näki, että tämä eteishuone nyt hohti valosta. Hän
+nousi vuoteeltansa, hän astui eteenpäin; hän havaitsi uuteliaisuuden ja
+pelon tunteilla, että sali oli täynnä olentoja, hirveät tosin katsella,
+mutta hänelle enemmän hirveät kuin oudot. Hän tunsi, että nämät
+tavattoman isot ja mystilliset haamut, jotka seisoivat ympäri avaran
+huoneen seiniä ja joista jokainen piti ojennetussa kädessään leiskuvaa
+tulisoittoa, olivat noita kammottavia Afriteja. Salin päässä istui
+komealla valta-istuimella, jota papit ja hovimiehet ympäröivät, eräs
+hallitsia, jonka Alroy oli ennen nähnyt, suuri Salomon! Alroy näki
+tässä vartalon ja muodon puolesta saman Salomonin, jonka valtikan
+Vankeuden Ruhtinas oli ottanut Judan kuninkaallisista hautakammioista.
+
+Näytti siltä kuin ei tämä kummallinen kokous olisi ensinkään tietänyt,
+että yksi tämän maailman lapsi oli läsnä, joka epätoivon
+uskaliaisuudella nojausi jotakin holvin pylvästä vastaan ja
+hämmästyneenä katseli tätä äänetöntä ja liikkumatonta seuraa. Ei mitään
+sanottu, ei mitään tehty. Ei kukaan hievahtanut paikaltansa, ei kukaan
+vähimmälläkään liikenteellä osoittanut, että hän arvasi, jotta joku muu
+oli läsnä paitsi hän itse.
+
+Yhtäkkiä juhlakulkue ilmestyi salin päästä, aivan läheltä sitä paikkaa,
+jossa Alroy seisoi. Paageja ja tanssivia tyttöjä hehkuvilla silmillä ja
+hekumallisilla liikenteillä, sotureita, joilla oli jykeät aseet ja
+kunnian-arvoinen muoto, väljät vaipat ja löyhyvä parta, ja kun he
+etenivät, ei syntynyt mitään ääntä, vaikka he astuivat sangen
+vilkkaasti; eivätkä soittoniekatkaan, joita oli suuri joukko ja jotka
+soittivat harppuja ja psaltareita ja käsirumpuja ja torvia, vähintäkään
+häirinneet kaikkialla vallitsevaa äänettömyyttä.
+
+Tämä lukuisa seurue virtaili esiin hyvässä järjestyksessä
+loppumattomana jaksona, kävi kolme kertaa ympäri salin, kumarsi häntä,
+joka istui valta-istuimella, ja sioittui riveihin Afritein eteen.
+
+Ja nyt nähtiin kaksitoista haamua, kantaen suurta sinettiä --
+viheriäistä kiveä, jossa kirjaimet näyttivät hohtavilta liekeiltä ja
+olivat samat kuin siinä Jabasterin talismanissa, jota Alroy vielä
+säilytti lähellä sydäntänsä. Ja nuot kaksitoista haamua asettivat
+suuren sinetin Salomonin eteen ja lankesivat polvillensa, ja kuningas
+nyykäytti päätänsä. Samalla silmänräpäyksellä Alroy tunsi ankaran
+pistoksen sydämensä kohdalla. Hän pani äkkiä kätensä kipeälle paikalle,
+ja katso! talismani hajosi tomuksi.
+
+Juhlakulkue päättyi; yksinäinen haamu astui esiin. Ainoastaan äskeiset
+tapaukset estivät Alroy'ta vaipumasta maahan Jabasterin edessä. Sillä
+hän tuo yksinäinen ilmiö oli. Se astui eteenpäin, kantaen valtikkaa. Se
+astui eteenpäin, se lankesi polvillensa valta-istuimen eteen, ja
+tarjosi valtikkaa kruunatulle ja juhlalliselle olennolle. Ja Salomon
+ojensi kätensä ja otti valtikan, ja samalla korkea kokous katosi!
+
+Alroy syöksähti heti esiin huoneesen, vaan kaikki oli pimeätä ja
+hiljaista. Sotatorvi raikkui. Hän tunsi oman sotaväkensä sävelet. Hän
+haperoitsi ikkunan varjostinta, ja vetäen sitä syrjälle näki koittavan
+auringon ensimäiset säteet.
+
+
+VII.
+
+Kerta vielä ratsunsa selässä, kerta vielä keskellä legionejansa, kerta
+vielä lumottuna ja innostuneena, kun hän näki heiluvat liput ja kuuli
+elähyttäviä sotatorvia, kerta vielä katsellen sitä voimaa, joka yhä oli
+hänen käskynsä alaisena, ja ajatellen sitä suurta saalista, josta nyt
+oli taisteleminen, Alroy saavutti suurissa määrin jälleen tavallisen
+rohkeutensa ja itsehillintönsä. Hänen jäntevyytensä palasi samalla kuin
+hänen verensä kiihtyi, ja uhkaavan vaaran suuruus nätti vaan enentävän
+hänen neronsa tuotteliaisuutta.
+
+Hän kiirehti viidenkymmenen tuhannen miehen kanssa riento-marssissa
+Mediaa kohden. Toisen päiväyksen päässä verekset sanansaattajat tulivat
+Abnerin tyköä, ilmoittaen, että tämä ei ollut jaksanut vastustaa
+Karamanian kuninkaan urhoollisia ja melkein lukemattomia joukkoja,
+vaan oli kokonaan luopunut Persiasta ja koonnut kaikki voimansa
+Luristanissa. Näitten tietojen johdosta Alroy lähetti sanan
+Scherirah'lle, että hän viipymättä käyttäyttäisi osastonsa Abnerin luo
+ja jättäisi pääkaupungin omille onnillensa.
+
+He astuivat taas Kerrundin vuorten ylitse ja yhtyivät Abzah'n virralla
+Abneriin ja Median armeijaan, joka oli kolmenkymmenen tuhannen miehen
+suuruinen. Tässä Alroy levähti päivän sotureitansa virkistyttääkseen,
+ja lähti seuraavana aamuna Persian rajalle, karkasi odottamatta Alp
+Arslanin edistyneisin vartiojoukkoihin ja ajoi ne suurella tappiolla
+takaisin. Mutta Karamanian kuninkaan armeija oli niin suuri, ettei
+kalifi uskaltanut ryhtyä yleiseen tappeluun, vaan vetäytyi takaperin ja
+asettui sotarintaan läheiselle Nehavendin lakealle, tälle yhden hänen
+ensimäisen ja loistavimman voittonsa näkymölle, jossa hän vartoi
+Scherirah'n hetkestä hetkeen toivottua tuloa.
+
+Karamanian kuningas, joka halusi saattaa asiat pikaiseen päätökseen ja
+oli ylpeä suuremmasta voimastansa, eteni vitkastelematta. Korkeintaan
+kahden kolmen päivän perästä oli silminnähtävästi taistelo taisteltava,
+joka ratkaisisi Idän kohtalon.
+
+Toisena aamuna sen jälkeen, kuin he olivat tulleet Nehavendille, joukko
+Karamanialaisia hyökkäsi yhtäkkiä väijyksistä kalifia vastaan, joka oli
+lähtenyt metsästämään ainoastaan muutamien upseerien kanssa. Alroy ja
+hänen kumppaninsa puollustivat itseänsä semmoisella vimmalla, että
+heidän vihdoin onnistui torjua päältänsä ahdistajansa, vaikka näitä oli
+kolme kertaa enemmän. Peräytyessään Karamanialaisten johdattaja
+paiskasi keihäänsä kalifia päin, joka epäilemättä olisi saanut
+surmansa, jollei nuori vartiakunnan upseeri olisi heittäynyt Alroy'n
+eteen ja omaan rintaansa vastaanottanut kuolettavan haavan. --
+Hämmentyneenä seurue palasi joutuin leiriin, Alroy itse kantaen lujan
+uskollisuuden ja sotamiehen innon menehtyvää uhria.
+
+Haavoitettu upseeri kuljetettiin kuninkaalliseen teltaan ja laskettiin
+kalifin omalle vuoteelle. Taitavin lääkäri tuotettiin; hän tutki
+haavaa, vaan pudisti päätänsä. Kuoleva soturi tunsi itse toivottoman
+tilansa. Hänen tuskansa saatiin vaan sillä lievitetyksi, että keihäs
+vedettiin ulos, joka kohta aikaan saattaisi hänen kuolemansa. Hän
+tahtoi puhua kahden kesken hallitsiansa kanssa.
+
+"Herrani!" upseeri lausui, "minun täytyy nyt kuolla; ja minä kuolen
+ilman mitäkään kipua. Minä olen aina katsonut suurimmaksi kunniaksi,
+että saisin kuolla teitä palvellessani. Sallimus on suonut sen minulle;
+ja jos kohta minä en ole tappelutanterella saavuttanut kohtaloani, se
+on joksikin lohdutukseksi, että minun kuulemani on pelastanut kaikkein
+arvokkaimman elämän. Herrani! minulla on sisar."
+
+"Älä tuhlaa voimiasi, kallis ystävä, hänen nimeänsä nimittämällä. Ole
+varma siitä, että minä aina pidän sinun sukulaisiasi omaisinani."
+
+"Minä en epäile sitä. Minä tahtoisin tuhat kertaa panna henkeni
+alttiiksi semmoista hallitsiaa varten! Raskas taakka painaa minun omaa
+tuntoani, herrani, enkä minä voi kuolla levollisena, jollen saa sitä
+huojentaa."
+
+"Puhu, puhu pelkäämättä. Jos sinä olet loukannut ketään ja Alroy'n
+valta taikka varat voivat vapauttaa sinun ahdistetun sielusi, hän ei
+säästä mitään -- ei säästä mitään, ole varma siitä."
+
+"Jalo, jalo hallitsia, minun tulee puhua lyhyesti; sillä, vaikka minä
+elän niin kauan, kuin tämä keihäs on ruumiissani, minun tuskani
+kuitenkin ovat kovat. Herrani, se teko, josta minä puhun, koskee
+teitä."
+
+"No."
+
+"Minä olin vartiana sinä päivänä kuin Jabaster kuoli."
+
+"Taivaitten kautta! minä kuuntelen tarkkaan. Puhu, puhu!"
+
+"Hän kuristi itsensä, eikö niin sanota?"
+
+"Niin minulle aina kerrottiin."
+
+"Sinä olet syytön, sinä olet syytön! Minä kiitän Jumalaani, kuninkaani
+on syytön!"
+
+"Ole yhtä varma siitä, kuin että Israelilla on toivo. Minä pyydän
+sinua, kerro minulle kaikki."
+
+"Kuningatar tuli, sinettisormus kädessä. Semmoista valtaa minun täytyi
+totella. Hän astui sisään, ja hänen perässään herra Honain. Minä kuulin
+ankaria sanoja; minä kuulin Jabasterin äänen. Hän taisteli vastaan,
+niin! hän taisteli; vaan haavoitettuna ja kahletettuna hänen vankka
+ruumiinsa ei voinut kauan tehdä vastarintaa. Rumaa leikkiä, rumaa
+leikkiä, herrani! Mitä minä semmoisten vastustajain voin? He lähtivät
+huoneesta hiipivin askelin. Kuningattaren silmät kohtasivat minun
+silmäni. Minä en ole koskaan saattanut unohtaa noita julmia ja hehkuvia
+kasvoja."
+
+"Sinä et ole koskaan puhunut tästä kauheasta lopusta?"
+
+"Ei kenellekään muulle kuin sinulle. Ja miksi sen nyt ilmoitan, sitä
+minä en tiedä, paitsi että tuntuu siltä, kuin joku sisällinen vaikutus
+vaatisi sitä, ja minusta näyttää kuin ne, jotka tekivät tämän, olisivat
+valmiit tekemään pahempiakin, jos niin sopisi."
+
+"Sinä olet ryöstänyt minulta kaiken rauhan, vieläpä rauhan toivonkin --
+vaan kuitenkin minä kiitän sinua. Nyt minä tiedän elämän arvon. Minä en
+ole tahtonut koskaan ajatella tuota surullista päivää; vaan kuitenkin,
+vaikka minä olen välisti varonut jotakin konnan työtä, pahimmat asiat
+olivat vähäpätöiset tämän hirmuisen kertomuksen rinnalla."
+
+"Se on kerrottu; ja nyt minä pyydän, että säilytät salaisuutesi sillä,
+että vedät tämän keihään vaivaantuneesta ruumiistani."
+
+"Uskollinen sydän, se on surullinen työ."
+
+"Minä kuolen ilolla, jos sinä sen toimitat."
+
+"Se on tehty."
+
+"Jumala varjelkoon Alroy'ta!"
+
+
+VIII.
+
+Sillä välin kuin Alroy ajatuksiinsa vaipuneena seisoi upseerin ruumiin
+vieressä, iloisen soiton sävelet kaikkuivat ja teltaan astuva eunukki
+ilmoitti, että Schirene oli saapunut Kerrundista. Melkein kohta sen
+perästä prinsessa hypähti kantovuoteestansa ja kiirehti sisään; Alroy
+tempasi vaippansa päältään ja heitti sen ruumiin ylitse.
+
+"Armaani", prinsessa huudahti, kun hän juoksi kalifin luo. "Minä olen
+kuullut kaikki. Älä ole levoton minun puolestani. Minä rohkenen
+katsella kuolleita. Sinä tiedät, että minä olen soturin morsian. Minä
+olen tottunut vereen."
+
+"Voi! voi!"
+
+"Miksi olet niin vaalea? Sinä et suutele minua! Onko tämä niin
+hämmentänyt sinua? Tämä on surullinen tapaus; vaan kuitenkin koittanee
+huomispäivä tuhansia yhtä kauheita kohtaloita katsoaksensa. No! sinä
+vapiset! Voi! hellä sielu! Tuon rakkaan uskollisen ystävän kuolema on
+siis yksistään kokonaan karkoittanut sinun rakkautesi minuun. Sinä olet
+kuitenkin tottunut taisteloon. No! tämä on hulluutta. Etkö sinä ole
+iloinen, kun näet minun? Kuinka, sinä et hymyilekään! Ja minä olen
+tullut sotimaan sinun puolestasi! Mieleni tekee suudelmia!"
+
+Hän heittäysi Alroy'n kaulaan. Alroy syleili häntä heikosti ja kantoi
+hänet vuoteelle. Hän taputti käsiänsä, ja kaksi soturia astui sisään ja
+veivät pois kuolleen ruumiin.
+
+"Teltani, Schirene, on nyt soveliaampi sinulle. Levähdä; minä palajan
+heti." Näin puhuen hän jätti hänet.
+
+Hän jätti hänet; mutta Schirenen murheellinen, loukkaantunut katsanto
+tunkeusi hänen sydämeensä. Hän ajatteli koko hänen rakkauttansa ja
+sulouttansa, hän muistutti mieleensä koko heidän yhteisten vaihettensa
+ihmeellistä juoksua. Hän tunsi, että hänen tähtensä, ja ainoastaan
+hänen tähtensä hän huoli elämästä, että ilman hänen vilkasta
+samantunteisuuttansa yksin menestyskin näytti tukalalta. Hänen
+päätöksensä vaarui intohimojen ja järjen pyörteessä. Intohimot pääsivät
+voitolle. Hän karkoitti ajatuksistansa kaiken hyvän ja pahan
+eroituksen; hän päätti, tuli mitä tuli, ijäksensä pysyä kiinni hänessä;
+hän riisti mielestänsä kaikki viimeisen ilmoituksen muistot. Hän palasi
+teltaansa, kasvot hohtaen rakkaudesta; hän tapasi Schirenen itkemästä,
+hän sulki hänet syliinsä, hän suuteli häntä tuhansin kerroin ja
+kuiskaili joka suudelman välillä palavaa rakkauttansa.
+
+
+IX.
+
+Oli sydän-yö. Schirene lepäsi Alroy'n sylissä. Kalifi, joka oli levoton
+ja huolestunut Scherirah'n tulon tähden, oli tuskin ennättänyt nukkua,
+kun joku ääni tykkänään herätti hänet. Hän katseli ympärillensä; hän
+näki Jabasterin haamun. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hänen
+jäsenensä tuntuivat irtaantuvan, kylmä hiki hiipi hänen ruumiinsa
+ylitse, kun hän katseli tuota kammottavaa aarretta, joka seisoi
+kyynärän päässä hänen vuoteestansa. Huomaamatta hän hellitti ihanan
+taakkansa ja, kohoten vuoteeltansa, nojausi eteenpäin.
+
+"_Alroy, Alroy, Alroy_!"
+
+"Minä olen tässä."
+
+"_Huomenna Israel kostetaan_!"
+
+"Kuka se on?" huudahti prinsessa heräten.
+
+Pelon hallussa ja unhottaen kokonaan kummituksen, Alroy kääntyi ja pani
+kätensä prinsessan silmille. Kun hän taas katseli ympärillensä, näky
+oli kadonnut.
+
+"Mitä sinä tahdoit, Alroy?"
+
+"Ei mitään, armaiseni! Sotamiehen puoliso saa nähdä omituisia näkyjä,
+minä tahtoisin kuitenkin säästää sinulta muutamia. Yksi minun
+sotureistani, joka ei muistanut, että sinä olit täällä, tuli teltaani
+semmoisessa puvussa, jota ei naissilmän sovi katsoa. Minun täytyy
+lähteä pois, lapseni. Minä kutsun tänne orjasi. Yksi suudelma! Jää
+hyvästi! hetkeksi vaan."
+
+
+X.
+
+"'Huomenna Israel kostetaan'". Kuinka, Karamanialaisten hurmeessa!
+Minussa ei ole mitään uskoa. Vähät siitä. Ei mikään ole enää
+vallassani. Rientävä kohtalo saattaa minut eteenpäin. Minä en voi
+pidättää kulkuani enkä haahtani johdattaa. Kuinka nyt! Ken on vartioiva
+upseeri?"
+
+"Benomi, herra, sinun palveliasi."
+
+"Toimittakaat sana varakuninkaalle. Käskekäät häntä tänne minun
+puheilleni. Kuka tuo on?"
+
+"Scherirah'n lähettiläs, joka juuri saapui tänne. Scherirah kulki viime
+yönä Kerrundin vuorten ylitse, herrani, ja on teidän luonanne päivän
+koitteessa."
+
+"Hyviä uutisia. Menkäät noutamaan Abneria. Joutukaat! Hän tapaa minut
+täällä. Minä käyn sillä välin leiriä katsomassa. -- Hyvä, urhoolliset
+kumppanit, te olette tulleet tänne jälleen voittamaan Alroy'n kanssa.
+Te olette taistelleet ennen, minä voin todistaa sen, Nehavendin
+lakealla. Se on mehukasta maata, ja Karamanialaisten veri on sitä vielä
+enemmän höystöttävä."
+
+"Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! Meidän henkemme on teidän."
+
+"Suokaat anteeksi, nuori hallitsiani", lausui joku soturi, puhutellen
+Alroy'ta; "suokaat anteeksi minun rohkeuteni, vaan minä tunsin teidät,
+ennenkuin olitte kalifi."
+
+"Oiva sydän, sinun pelottomuutesi on minun mieleeni. Jatka puhettasi."
+
+"Minä hankin sanoa, että minä toivon, jotta huomenna viette meidät
+rynnäkköihin. Muutamat väittävät, ettette aio."
+
+"He ovat väärässä."
+
+"Sitä minäkin ajattelin. Minä takaan aina nuoren kuninkaani -- entä
+kuningatar?"
+
+"Hän on todellinen sotamiehen puoliso ja asuu leirissä."
+
+"Se on urhoollista! Näettekö, sanoinhan minä sen jo teille, toverit; te
+ette uskoneet minua, vaan minä tunsin meidän nuoren kuninkaamme,
+ennenkuin te. Minä asuin lähellä Hamadanin porttia, teidän korkeutenne
+mieliksi -- vanhan Shelomin poika."
+
+"Anna minulle kättä -- kunnon ystävä. Mitä te syötte täällä, pojat?
+Malttakaat, minä maistan teidän ruokaanne. Minä soisin, että minun
+ruoankeittäjäni osaisi laittaa minulle tämmöistä pilau'ta! Se on
+mainiota!"
+
+Sotamiehet kokoontuivat päällikkönsä ympärille, ja heidän silmänsä
+loistivat ihastuksesta. Ihana näky -- sankari keskellä, useat
+soturiparvet ympäri, mitkä puhuen hänen kanssaan, mitkä valmistaen
+ruokaa, mitkä paahtaen kahvia, kaikki tarjoten hänelle, sanalla tai
+teolla, jotakin rakkautensa osoitetta ja käyttäen itseänsä samalla
+haavaa aivan likeisen tuttavan tavalla.
+
+"Me kukistamme heidät, pojat!"
+
+"Se on varmaa, kun teitä seuraa, te voitatte aina."
+
+"Minä teen parastani, ja niin tekin teette. Kelpo päällikkö ilman
+kelvollisia sotamiehiä ei ole juuri minkään arvoinen."
+
+"Niin, se on totta! Tarvitsee olla kelvollisia sotamiehiä. Mitä te
+arvelette Alp Arslanista?"
+
+"Minä luulen, että hän tuottaa meille yhtä paljon vaivaa kuin kaikki
+muut viholliset yhteensä, eikä siinä ole paljon."
+
+"Hyvä! hyvä! Jumala varjelkoon Alroy'ta!"
+
+Benomi lähestyi ja ilmoitti, että varakuningas odotti häntä.
+
+"Minun täytyy jättää teidät, lapseni", Alroy lausui. "Me syömme kerran
+vielä illallista yhdessä, kun olemme voittaneet."
+
+"Jumala varjelkoon teitä, herra; ja me hämmennämme teidän
+vihollisenne."
+
+"Hyvää yltä, pojat. Ennenkuin päivä koittaa, meidän kenties on kova työ
+edessä."
+
+"Me olemme valmiit, me olemme valmiit. Jumala varjelkoon Alroy'ta!"
+
+"He ovat hyvällä mielellä, vaan toinen henki elähytti kuitenkin entisiä
+päiviämme. Sen minä syvästi tunnen. Nämät miehet ovat uskollisia
+semmoiselle päällikölle, joka ei ole koskaan pettänyt heidän
+toiveitaan, ja luottavat semmoiseen asiaan, joka johdattaa ryöstöön. He
+ovat vaan komeita palkkasotureita. Ei mitään muuta. Voi! missä nyt
+Judan soturit ovat! Missä nyt ne miehet, jotka käyräsapeleitansa
+paljastaessaan yhtyivät pyhän riemun voittovirteen! Taistelon aattona
+olisit luullut kenttää äärettömäksi synagogaksi. Pappeja ja
+alttareita, palavia uhreja ja savuavia suitsutus-astioita, tulisia
+uskonkiihkolaisia, jotka hartaasti kuuntelivat profeetallisia puheita
+ja vahvistivat verellänsä ja pyhimmillä lupauksillansa sitä juhlallista
+liittoa, että Kanaan valloitettaisiin. Kaikki on muuttunut, niinkuin
+minä itsekin. Kuinka nyt, Abner? Sinä olet hyvin umpimielinen?"
+
+"Onko tosi, että Scherirah lähestyy?"
+
+"Sitä en epäile, että kaikki on oikeassa. Minä tahtoisin, että päivä
+rupeisi valkenemaan!"
+
+"Vihollinen likenee. Muutamat kolonnit näkyvät jo. Minun vakojani ovat
+välttäneet heidät. He aikovat varmaan asettua sotarintaan lakealle."
+
+"He näkyvät jo! Me käymme siis heti heihin käsiksi, ennenkuin he
+järjestyvät. Oivallista, oivallista! Me voitamme heidät vielä. Rohkaise
+mielesi, kallis veljeni. Scherirah on täällä hyvissä ajoin auringon
+nousussa, hyvissä ajoin -- varmaan hyvissä ajoin."
+
+"Minä hyväksyn tätä tuumaa."
+
+"Sotamiehet ovat uskallusta täynnä. Karkaa aamun koitteessa
+kolmellakymmenellä tuhannella ratsumiehellä heidän järjestyviin
+riveihinsä. Minä ryntään oikeata, Asriel vasenta siipeä vastaan. Tästä
+tulee aika sievä ottelu, rakas Abner. Kuinka Miriam jaksaa?"
+
+"Minä sain tietoja häneltä tänä aamuna, aivan hyvästi. Hän lähettää
+teille tuhansia terveisiä ja rukoilee teidän puolestanne. Onko
+kuningatar täällä?"
+
+"Hän tuli tänä iltana. Hän voi aivan hyvin."
+
+"Hän saa kaivata kaikenlaista mukavuutta."
+
+"Älä siitä puhu. Hän on sotamiehen puoliso. Hän rakastaa sinua
+suuresti, kallis Abner."
+
+"Minä tiedän sen. Minä toivon, että minun miekkani saa varjella hänen
+lastensa valta-istuinta."
+
+"Hyvä, anna käskysi. Tappelu nyt kohta, mitä arvelet?"
+
+"Minulla on kokonaan sama ajatus."
+
+"Minä lähetän sanansaattajia Scherirah'ta jouduttamaan. Kaikki näyttää
+hyvältä. Säästä vartiakuntaa."
+
+"Kyllä, kyllä. Jääkäät hyvästi, kallis herrani. Kun jälleen yhdymme,
+minä toivon, että teidän vihollisenne ovat teidän orjanne!"
+
+
+XI.
+
+Aamun ensi koitteessa Hebrealaisten ratsuväki, paitsi vartiakunta,
+hyökkäsi vastustamattomalla voimalla Karamanialaisten lähestyvien
+kolonnein puoleen ja hajotti ne perinjuurin. Alp Arslan kokosi jälleen
+soturinsa, ja hänen onnistui vihdoin asettaa pääjoukkonsa hyvään
+järjestykseen. Alroy ja Asriel veivät esiin osastonsa, ja tappelu kävi
+nyt yleiseksi. Se riehui useita tunteja, ja sitä kannatettiin hyvästi
+molemmin puolin. Karamanialaisten veri vuoti runsaasti, mutta vakavan
+luontonsa ja suuremman lukumääränsä kautta he jonkun aikaa hillitsivät
+Hebrealaisten tuimuutta ja näitten johdattajan jäntevyyttä. Tämä päivä
+himmensi loistollansa Alroy'n kaikki entiset urhotyöt. Kaksitoista
+kertaa hän ryntäsi esiin Pyhän Vartiakuntansa etupäässä, ja usein hän
+tunki aivan Alp Arslanin teltaan saakka.
+
+Turhaan hän koetti päästä käsikähmään tämän kuuluisan päällikön kanssa.
+Molemmat kuninkaat taistelivat riveissänsä, vaan kuitenkin sallimus oli
+säätänyt, etteivät heidän miekkansa koskaan kohtasi toinen toistansa.
+Neljä tuntia ennen puolta päivää näki Alroy selvään, että, jollei
+Scherirah saapuisi paikalle, hän ei jaksaisi lannistaa kauheata
+ylivoimaa. Hänen oli täytynyt varhain kutsua varaväkensä avuksi, ja
+vaikka Arslanin kuolleitten lukumäärä oli suurempi kuin missään
+Hebrealaisten edellisessä voitossa, Karamanialaiset yhä pitivät
+tarjolla ääretöntä sotarintaa, jota verekset joukot taukoamatta
+kartuttivat. Paljouteensa luottaen ja huomaten vihollisensa heikkouden
+Arslan vaan puollusti itseänsä ja uuvutti ahdistajiansa sillä, että hän
+ei muuta kuin hääti heidän hirveitä ja moniteltuja päällekarkauksiansa.
+
+Alroy oli hetkeksi peräyttänyt Pyhän Vartiakuntansa taistelosta. Abner
+ja Asriel yhä jatkoivat tappelua, ja kalifi mietti väli-ajalla uusia
+ponnistuksia ja odotti huolestuneena Scherirah'n tuloa. Viidennellä
+tunnilla hän näki riemuiten joltakin kunnaalta varrottujen apujoukkojen
+likenevät liput. Siinä vahvassa luulossa, että päivä oli voitettu, hän
+julisti elähyttävän uutisen sotamiehillensä ja, kun nämät nyt olivat
+innoissansa tästä ilahuttavasta sanomasta, johdatti heitä kerran vielä
+rynnäkköön. Tätä ei mikään pidättänyt; Scherirah näytti tulleen vaan
+pakenevia takaa ajamaan, vaan voittoa aikanansa täydellisentämään.
+Kuinkapa suureksi kävi sen vuoksi Alroy'n kauhu ja hämmästys, kun
+Benaiah täyttä riiviä ratsasti hänen luokseen ja ilmoitti, että nuot
+kauan odotetut apujoukot olivat Scherirah'n ja Abidanin yhdistyneet
+osastot, jotka takaa kävivät hänen kimppuunsa. Inhimillinen nero ei
+voinut keksiä mitään pelastuskeinoa. Nääntyvät Hebrealaiset, joitten
+voimia oli koetettu viimeisiin asti, piiritettiin. Karamanialaiset
+täyttivät kaikkialta ja yhtä haavaa esiin. Ennen pitkää Hebrealaisten
+armeija oli saatettu epäjärjestykseen. Lujimmat soturit heittivät
+epätoivosta pois aseensa. Jokainen ajatteli vaan oman henkensä
+säilyttämistä. Abnerkin pakeni Hamadania päin. Asriel surmattiin.
+Havaiten, että kaikki oli hukassa, Alroy syöksähti noin kolmen sadan
+vartiakuntalaisen etupäässä teltansa luo, tarttui taintuvaan
+Schireneen, nosti hänet eteensä satulaan, ja, kaataen kaikki edestänsä,
+kiidähti erämaahan.
+
+Kahdeksaanviidettä tuntiin he eivät ollenkaan pysähtyneet. Heidän
+joukkonsa oli pian huvennut, ettei ollut kuin kolmasosa jälellä.
+Kolmannen päivän aamuna he astuivat ratsahilta ja virvoittivat itseänsä
+jonkun lähteen luona. Ainoastaan puolet pääsivät jälleen satulaansa.
+Schirene ei puhunut mitään. Eteenpäin he riensivät taas, joka hetki
+jättäen perässään jonkun voipuneen kumppanin. Vihdoin he viidentenä
+päivänä saapuivat, noin kahdeksankymmentä luvultansa, johonkin
+palmupuun vehmastoon. Täällä he astuivat hevosensa selästä. Ja Alroy
+otti Schirenen syliinsä, ja varjo näytti elvyttävän häntä. Hän avasi
+silmänsä ja pusersi hänen kättänsä ja hymyili. Alroy poimi hänelle
+muutamia taateleita, ja hän joi vähäisen vettä.
+
+"Meidän vaivamme päättyvät pian, kultaiseni", hän kuiskasi Schirenelle;
+"minä olen menettänyt kaikki, paitsi sinut."
+
+He alkoivat uudestaan ratsastaa ja, kulkuansa hiljentäin, joutuivat
+iltapuoleen autiokaupungin luo, johon Alroy koko ajan oli pyrkinyt.
+Rientäen isoa katua alaspäin he saapuivat viimein tuohon vanhaan
+amfiteateriin. He astuivat ratsahilta. Alroy laitti heidän vaipoistansa
+vuoteen Schirenelle. Muutamat keräsivät polttopuita, joita löytyi
+suuria varoja, ja sytyttivät isoja tulia. Toiset pyysivät
+metsäkauriita, niin kauan kuin vielä oli päivä, ja heidän onnistui
+saada kyllin ateriaansa varten, taikka noutivat vettä tuosta lähteestä,
+joka oli tiedossa heidän johdattajallansa. Tunnin kuluttua he nähtiin
+parveilevan valkeittensa ympärillä ja syövän yksinkertaista ruokaansa,
+ja olisi pikemmin luullut heitä tämän jylhän asunnon varsinaisiksi
+asukkaiksi kuin mahtavan hallitsian hajotetuksi ja ylellisyyteen
+tottuneeksi vartioväeksi.
+
+"No poikani", Alroy lausui, kun hän hieroi käsiänsä kohoavan liekin
+vieressä, "parempi tämä kuitenkin on kuin erämaa!"
+
+
+XII.
+
+Kaikkien ponnistustensa perästä Alroy vaipui syvään ja
+häiritsemättömään uneen. Kun hän heräsi, oli jo aurinko kauan aikaa
+ollut ylhäällä. Schirene nukkui vielä. Alroy syleili häntä ja Schirene
+avasi silmänsä ja hymyili.
+
+"Sinä olet nyt rosvon morsian", hän lausui. Miltä uusi elämämme tuntuu
+sinusta?"
+
+"Hyvältä! yhdessä sinun kanssasi."
+
+"Lepää tässä, armaani; minun täytyy havauttaa soturimme ja katsoa,
+kuinka asiat käyvät." Näin puhuen ja herkästi astuen monen makaavan
+ylitse hän koski Benaiah'aan.
+
+"Kas niin! urhoollinen päällikköni vielä nukuksissa! No! nouskaat,
+nouskaat."
+
+Benaiah hypähti ylös iloisella muodolla. "Minä olen aina valmis,
+herrani.
+
+"Minä tiedän sen; mutta muistakaat, etten minä enään ole mikään
+hallitsia, vaan toveri. Lähtekäät pois minun kanssani, ja pannaan
+toimeen jotakin järjestystä täällä."
+
+Kumppanit jättivät amfiteaterin ja tarkastivat läheisiä rakennuksia. He
+löysivät paljon varoja, jäännöksiä menneiltä ajoilta, mattoja, teltoja
+ja poltaksia, viinimaljoja ja muita yksinkertaisia huonekaluja.
+He määräsivät yhden kartanon hevospihaksi ja muut seurueensa
+käytettäviksi. He kutsuivat kumppaninsa sille aukealle paikalle, jossa
+Hassan Subah kohtasi kuolemansa, ja täällä Alroy puhutteli heitä,
+selittäen heille aikomuksiansa. He jaettiin komppanioihin; itsekullekin
+tuli oma velvollisuus. Mitkä asetettiin vartioiksi eri paikkoihin;
+mitkä lähetettiin metsästämään taikka kokoamaan taateleita kosteikolta;
+mitkä taluttivat hevosia likeisille laitumille taikka jäivät
+kotiin talouden askareita hoitamaan. Amfiteateri tyhjennettiin.
+Yksinkertainen, mutta mukava telta rakennettiin Schirenelle. He
+peittivät sen permannon matoilla ja koettivat kaikki kilvan
+tiedustella, mitä hänen mielensä teki. Schirenen lempeät sanat ja
+kehoittavat hymyt virittivät samalla heidän ahkeruuttansa ja
+keksiväisyyttänsä.
+
+He tottuivat pian kovaan, mutta eriskummaiseen elämänlaatuunsa. Sen
+outous miellytti heitä. Painavan pakon ainainen kiihdytys ei jättänyt
+heille mitään aikaa huolehtia tilansa kauheaa muutosta. Niin kauan kuin
+Alroy eli, toivo ei koskaan paennut heidän lujista rinnoistaan. Ja
+semmoinen oli hänen neronsa vaikutus, että alakuloisimmatkin arvelivat,
+että tappio hänen kanssaan oli parempi kuin voitto muitten kanssa. He
+olivat uskollinen ja luopumaton joukko, eikä iloisia kasvoja puuttunut,
+kun he illalla kokoontuivat amfiteaterissa yhteistä ateriaansa varten.
+
+Tuskin oli Alroy päättänyt järjestystänsä, kun hän jo lähetti vakoojia
+kaikille haaroille hankkimaan tietoja ja erittäin neuvottelemaan, jos
+mahdollista oli, Ithamarin ja Medadin kanssa, siinä tapauksessa, että
+nämät vielä elivät ja heidän sotajoukkonsa pysyivät johonkin määrin
+koossa.
+
+Kaksi viikkoa meni, jolla aikaa he eivät nähneet ketään vierasta; mutta
+nyt ilmestyi heidän leirissään neljä miestä, jotka eivät olleet
+erittäin suotuisat Alroy'lle, vaikka hän kuitenkin salasi, että hän oli
+suuttunut heidän tulostaan. Nämät olivat Kisloch, Kurdilainen, ja
+Kalidas, Indialainen, ynnä näitten eriämättömät kumppanit, Guebriläinen
+ja Neekeri.
+
+
+XIII.
+
+"Jalo päällikkö", Kisloch lausui, "me toivomme, että te sallitte meidän
+liittyä teidän joukkoonne. Tämä ei ole ensi kerta kuin olemme
+palvelleet teitä tässä paikassa. Vanhat toverit tosiaankin, jotka
+olemme yhdessä kokeneet sekä hyviä että pahoja. Meitä aavisti, mistä me
+löytäisimme teidät, vaikka, kiitetty olkoon ihmisten aina hyvä
+keksiväisyys, yleisesti luullaan, että te kaaduitte taisteloon. Minä
+toivon, että teidän majesteettinne voi hyvin", lisäsi Kisloch,
+kumartaen Schireneä.
+
+"Te olette hyvin tervetulleet, ystäväni", Alroy vastasi; "minä tiedän
+teidän arvonne. Te olette minun kanssani kokeneet, niinkuin itse
+sanotte, sekä hyviä että pahoja, ja näette vielä, minä olen varma
+siitä, parempia aikoja. Kaatunut taisteloon! haa! -- se on hyvä."
+
+"Niin jutellaan", Kalidas sanoi.
+
+"Ja mitä uusia kuuluu ystävistämme?"
+
+"Ei järin hyviä, mutta kummallisia."
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Hamadan on valloitettu."
+
+"Minä odotin sitä; kertokaat kaikki."
+
+"Vanha Bostenag ja prinsessa Miriam ovat viedyt vankeina Bagdadiin."
+
+"Vankeina!"
+
+"Niin; mutta luullakseni heidän ei ole mikään hätä. Herra Honain on
+suurissa määrin valloittajan suosiossa ja puollustaa heitä
+epäilemättä."
+
+"Honain suosiossa!"
+
+"Aivan niin. Hän kaupungin sovinto-ehdot suoritti, vieläpä oiva
+tavalla."
+
+"Haa! hän oli aina viisas. No! jos hän vaan pelastaa sisareni, minä en
+pidä hänen suosioillansa väliä."
+
+"Sitä ei tarvitse ollenkaan epäillä. Kaikki päättynee vielä hyvin,
+herrani."
+
+"Työ on parempi kuin toivo. Missä Abner on?"
+
+"Kuollut."
+
+"Millä lailla?"
+
+"Tappelussa."
+
+"Oletteko varma siitä?"
+
+"Minä näin hänen kaatuvan, ja taistelin hänen vieressänsä."
+
+"Sotamiehen kuolo on nyt paras osa meille kaikille. Minua ilahuttaa,
+ettei hän joutunut vangiksi. Missä Medad, Ithamar ovat?"
+
+"Paenneet Egyptiin."
+
+"Meillä ei ole minkäänlaista armeijaa siis."
+
+"Ei minkäänlaista paitsi vartiakuntanne täällä."
+
+"He ovat kyllin voimakkaat karavaneja ryöstämään. Honain, sanoitte te,
+suosiossa?"
+
+"Hyvin suuressa. Hän toimittaa varmaan hyvät ehdot meille."
+
+"Kummallisia uutisia."
+
+"Kovin, mutta todenperäisiä."
+
+"Hyvä! te olette tervetulleet! Ottakaat osaa meidän ateriaamme; se on
+yksinkertainen ja kenties vähävarainenkin; mutta me olemme juhlailleet
+ja kenties juhlailemme vastakin. Paenneet Egyptiin, haa?"
+
+"Niin! herrani."
+
+"Schirene, haluttaisiko sinua nähdä Niiliä?"
+
+"Minä olen kuullut krokodileista."
+
+
+XIV.
+
+Jos kohta Kislochin ja hänen kumppaninsa läsnä-olo ei erittäin ollut
+Alroy'n mieleen, he ennen pitkää joutuivat koko muun joukon erityiseen
+suosioon. He tiesivät tyyni kaikki paikat ja olivat kauan kokeneet
+erämaan oloja, jonka vuoksi he olivat suuren-arvoiset liittolaiset.
+Heidän vallaton pilapuheisuutensa ja ainainen hilpeytensä suvaittiin
+hyvästi pakolaisten nykyisessä yksitoikkoisessa elämässä. Mitä
+Alroy'hin itseen tulee, hän mietti paetaksensa Egyptiin. Hän päätti
+ensi tilaisuudessa hankkia itselleen muutamia kameleja, sitten laskea
+hajalle joukkonsa paitsi Benaiah'n ja pari kolme uskollista palveliata;
+ja hän arveli, että heidän onnistuisi kauppamiehen puvussa kulkea
+Syrian läpitse ja Palestinan kautta päästä Afrikaan. Nämät tuumat ja
+näky-alat edessään hän kävi päivästä päivään iloisemmaksi ja
+toivokkaammaksi tulevaisuuden suhteen. Hänellä oli vielä muutamia
+juveleja, joita hän aikoi myydä Kairossa semmoisesta hinnasta, joka
+riitti hänen tarkoituksiinsa; ja kaikkia elämän intohimoja jo nuorena
+tyydytettyänsä hän tahtoi vartoa olemisensa levollista loppua jossakin
+ihanassa yksinäisessä paikassa kauniin toverinsa kanssa.
+
+Kun he eräänä iltana palasivat kosteikolta, Alroy taluttaen sitä
+kamelia, joka kantoi Schireneä, ja tuon tuostakin katsoen ylös hänen
+elähyttäviin kasvoihinsa, Schirenen virkeä mieli kääntyi suloiseen
+tulevaisuuteen.
+
+"Näin me siis silloin kuljemme erämaan poikki", lausui Schirene.
+"Lieneekö tämä vaivalloista?"
+
+"Rakkaus ei tunne mitään vaivoja", Alroy vastasi.
+
+"Ja me olemme luodut rakkautta eikä valtaa varten", Schirene lisäsi.
+
+"Entisyys ei ole kuin pelkkä unelma", Alroy lausui. "Niin viisaat
+sanovat; vaan siksi kuin me itse toimimme, heidän viisautensa on tyhjää
+tuulta. Minä tunnen sen nyt. Olemmeko koskaan asuneet kuin erämaissa,
+olemmeko koskaan eläneet kuin taateleilla? Minusta tämä elämä näyttää
+aivan luonnolliselta. Jollei kaukaisten maitten turvallisuus
+houkuttelisi minua, minä saattaisin jäädä tänne vapaaksi ja
+onnelliseksi lainhylyksi. Aika, tottumus ja pakko muuttavat meidän
+luontoamme. Kun minä ensiksi kohtasin Scherirah'n näissä raunioissa,
+minä kavahdin huonontunutta ihmistä; vaan nyt minua haluttaisi olla
+hänen perillisensä. Me emme saa ajatella!"
+
+"Ei, kultaseni, me toivomme vaan", vastasi Schirene; ja he astuivat
+sisään porteista.
+
+Ilta oli ihana, ilma oli vielä lämmin ja suloinen. Schirene katseli
+loistavia taivaita. "Me emme muistaneet noita korkeita tanteria, kun
+asuimme Bagdadissa", hän huudahti; "vaan kuitenkin, armaani, mikä oli
+palatseimme komeus näihin verrattuna? Kaikki on meille annettu, mitä
+ihmiset halajavat: vapaus, kauneus ja nuoruus. Minä luulen, Alroy, että
+me ennen pitkää katsomme takaisin ihmeelliseen entisyyteemme ikäänkuin
+toiseen ja alhaisempaan maailmaan. Minä soisin, että tämä olisi Egypti!
+Se on minun ainoa toivoni."
+
+"Ja se toteuntuu pian. Ennen pitkää on kaikki valmisna. Vähäisen aikaa
+vaan, ja Schirene nousee kamelinsa selkään pidempää matkaa varten kuin
+juuri taatelein poiminta-paikalle. Sinusta tulee kai oiva
+matkustavainen!"
+
+"Aivan varmaan; te väsytte kaikki ennenkuin minä."
+
+He ehtivät amfiteaterin luo ja istuutuivat leimuavan valkean äärelle.
+Harvoin oli Alroy siitä ajasta, kuin hän kukistettiin, näyttänyt
+iloisemmalta. Schirene lauloi arabialaisen laulun sotureille, jotka
+yhtyivät vilkkaasen kööriin. Oli jo myöhäinen yö, ennenkuin he lähtivät
+levolle; ja he panivat maata toivokkaina ja tyytyväisinä.
+
+Muutamia tunteja jälestäpäin, päivän koitossa, Alroy heräsi unestansa
+siitä, että joku kovasti painoi hänen rintaansa. Hän säpsähti; julma
+sotamies notkistui hänen ylitiensä; hän koetti sysätä tätä pois; hän
+huomasi, että hänen kätensä olivat kahleissa. Hän koetti nousta; hänen
+jalkansa olivat sidotut. Hän katsoi Schireneä ja huusi häntä nimeltä;
+hän ei saanut vastaukseksi kuin parahuksen. Amfieateri oli täynnä
+Karamanialaisia sotureita. Hänen omat miehensä joutuivat hämmennyksiin
+ja voitettiin. Kisloch ja Guebriläinen olivat pitäneet vahtia. Hän
+nostettiin maasta ja viskattiin kamelin selkään, joka kohta talutettiin
+ulos amfiteaterista. Hän näki kaikkialla ympärillänsä kauheata
+sekasortoa ja pelästystä. Hän ei voinut puhua vihoissaan ja
+epätoivossansa. Kameli ajettiin erämaahan. Joukko ratsumiehiä
+ympäröitsi sitä heti, ja nyt aljettiin kiireesti kulkea eteenpäin.
+Kaikki näytti tapahtuneen vaan silmänräpäyksessä.
+
+Kuinka monta päivää oli kulunut, sitä Alroy ei tietänyt. Hän ei ollut
+pitänyt ajasta mitään vaaria. Yö ja päivä teki hänen yhtä. Hän eli
+huumauksissa. Vaan ilman sulous ja vihantava maa virittivät viimein
+johonkin määrin hänen huomiotansa. Hän tunsi juuri, että he olivat
+jättäneet erämaan. Hänen edessään suikersi jalo virta; hän näki
+Eufrateen ihan samalta paikalta, kuin hän oli ensin nähnyt sen
+pilgrimiretkellänsä. Vaikutusten suuri yhtäläisyys sai hänen muistonsa
+heräämään jälleen. Kyynel puhkesi hänen poskellensa; katkera pisara
+valui hänen kuiville huulilleen; hän pyysi jotakin juotavaa
+lähimmäiseltä ratsumieheltä. Vartia tarjosi hänelle kosteata sientä,
+jolla hän hankalasti pyyhkäsi suutansa, ja antoi sen sitten pudota
+maahan. Karamanialainen löi häntä.
+
+He tulivat virran luo. Vanki nostettiin kamelin selästä ja muutettiin
+katettuun venheesen. Moniaitten tuntien perästä he pysähtyivät ja
+nousivat maalle vähäisen kylän kohdalla. Alroy asetettiin aasin selkään
+takaperin istumaan. Hänen vaattensa soaistiin ja revittiin. Lapset
+nakkasivat lokaa hänen päällensä. Vanha ämmä pani kauheilla kirouksilla
+paperikruunun hänen päähänsä. Vaivoin hänen kovien vartiainsa onnistui
+estää, ettei heidän uhriansa raadeltu kappaleiksi. Ja semmoisella
+tavalla David Alroy neljäntenätoista päivänä keskellä päivää astui
+jälleen Bagdadiin.
+
+
+XV.
+
+Sanoma Alroy'n vangitsemisesta levisi kaupunkiin ja pani kaikki
+asukkaat liikkeelle. Mollat hyörivät ympäri ikäänkuin olisivat
+vastaan-ottaneet uuden osoituksen profeetallisen lähetyksensä
+todellisuudesta. Kaikki dervishit alkoivat kerjätä. Miehet
+keskustelivat asiasta kahviloissa, ja naiset laskivat lorujansa
+suihkulähdetten luona.
+
+"Sanokaat mitä tahansa, mutta minä suon hänelle hyvää", lausui soma
+arabialainen nainen, kun hän järjesteli huntuansa. "Hän olkoon petturi,
+mutta hän on hyvin kaunis petturi."
+
+"Kaikki naiset pitävät hänen puoltansa, se on totta", vastasi toinen;
+"mutta emme kuitenkaan voi tehdä hänelle mitään hyötyä."
+
+"Me voimme repiä heiltä silmät päästä", lausui kolmas.
+
+"Mitä te oikein ajattelette Alp Arslanista?" kysyi neljäs.
+
+"Minä soisin, että hän olisi savi-astia, ja silloin minä katkaisisin
+hänen kaulansa", lausui viides.
+
+"Ajatelkaat prinsessaa!" lausui kuudes.
+
+"No! hänellä oli loistavat päivät", vastasi seitsemäs.
+
+"Ei mikään ollut kyllin hyvä hänelle", säisti kahdeksas.
+
+"Minä pidän todellisesta rakkaudesta", arveli yhdeksäs.
+
+"No! minä toivon, että Alroy vielä saa voiton heistä kaikista", lausui
+kymmenes.
+
+"Sitä minä en kummeksisi", sanoi yhdestoista.
+
+"Hän ei voi", lausui kahdestoista, "hän on kadottanut valtikkansa."
+
+"Älkäät sanoko niin", intti kolmastoista.
+
+"Se on ihan totta", vakuutti neljästoista.
+
+"Luuletteko, että hän osasi noitua?" kysyi viidestoista.
+
+"Minä vannon, että joku tuosta puitten takaa salaa katselee meitä."
+
+"Hävytön konna!" lausui kuudestoista. "Minä soisin, että se olisi
+Alroy. Huudetaan kaikki ja lasketaan alas hunnut."
+
+Ja koko liuta juoksi tiehensä.
+
+
+XVI.
+
+Kaksi rotevaa soturia pelasi shakkia jossakin kahvilassa.
+
+"Surma vieköön äitini", sanoi toinen, "minä en voi siirtää mitäkään.
+Minä taistelin hänen johdollansa Nehavendin lakealla; ja vaikka minulle
+suotiin täydellinen anteeksi-anto, minun tekee puoleksi mieli vetää
+miekkani ja tappaa ensimäinen Turkkilainen, joka astuu sisään."
+
+"Se olisi aivan oikein tehty", vastasi hänen kumppaninsa. "Isäni
+autuuden kautta, se mies tiesi rynnäköitä johdattaa. Sanokoot mitä
+hyvänsä, mutta häneen verrattuna Alp Arslan on valkomaksainen giauri."
+
+"Lempo periköön hänet ja sinun viimeinen siirtosi. Tuossa on dirhemi,
+minä en voi pelata enää. Surma vieköön äitini, minä en olisi luullut,
+että hän antaisi vangita itsensä."
+
+"Isäni autuuden kautta, en minäkään; mutta hän nukkui silloin."
+
+"Se on toista. Hän petettiin."
+
+"Kaikki urhoolliset miehet petetään. Sanotaan, että Kisloch ja hänen
+joukkonsa siinä kaupassa pistivät taskuunsa viisikymmentä tuhatta."
+
+"Jospa jokainen dirhemi muuttuisi ruttopaiseeksi!"
+
+"Amen! Muistatko Abneria?"
+
+"Surma vieköön äitini, minä en koskaan unhota häntä. Hän puhui
+miehillensä kuin lampaille. Kuinka hänen puolisonsa Miriamin on
+käynyt?"
+
+"Hän on täällä."
+
+"Se viiltänee Alroy'n sydäntä."
+
+"Hän rakasti aina sisartansa. Muistatko, että hän pelasti Adoramin
+hengen?"
+
+"Oi! hän sai kaikkia aikaan -- kuningattaren jälkeen."
+
+"Enemmän kuin hän, minä sanon, enemmän kuin kuningatar. Alroy on
+kieltänyt kuningattarelta, mutta ei koskaan Miriamilta mitään."
+
+"Sentähden, ettei tämä pyytänyt niin paljoa."
+
+"Tiedätkö, että minun mielestäni asiat Jabasterin kuoleman jälkeen
+eivät koskaan oikein menestyneet?"
+
+"Niin minustakin näyttää. Siinä oli jotakin, eikö niin?"
+
+"Kyllä. Jotakin kummallista, jotakin omituista."
+
+"Sinä olet hyvästi kuvaillut sitä. Jokaisesta tuntui samoin. Minä olen
+usein maininnut sen kumppaneilleni. Sanokaat mitä sanotte, lausuin
+minä, surma vieköön äitini, jos siitä asti kuin tuo vanha kunnon mies
+kuristi itsensä, asiat ovat käyneet luonnollista menoansa. Juuri näitä
+sanoja minä käytin."
+
+"Varsin soveliaat sanat. Jollei kaikki käy luonnollista menoansa,
+parhaitenkin järjestetyt asiat menevät hunningolle. Oli miten oli, aasi
+näkee kauemmaksi kuin hänen ratsastajansa, ja aivan niin oli myöskin
+Alroy'n laita, oivallisimman päällikön, jota minä koskaan palvelin."
+
+"Lähdetään ulos ja katsotaan, millä kannalla asiat ovat."
+
+"Niin, mennään vaan. Jos kuulemme jonkun herjaavan Alroy'ta, me lyömme
+hänen päänsä halki."
+
+"Tehdään niin. Täällä liikkuu joko joukko meidän reippaita
+kumppaneitamme; ehkäpä saamme vielä jotakin aikaan."
+
+"Kuka tietää?"
+
+
+XVII.
+
+Yksi Bagdadin linnan maan-alaisista vankihuoneista talletti nyt
+kolkossa suojassansa Aasian entistä hallitsiaa. Vanki ei huokaillut, ei
+itkenyt eikä valittanut. Hän ei puhunut mitään. Hän ei edes ajatellut.
+Useat päivät hän oli jonkunlaisessa huumaustilassa. Neljännen päivän
+aamuna hän melkein tietämättänsä söi sitä viheliäistä ruokaa, jota
+hänen vartiansa asettivat hänen eteensä. Heidän tulisoittonsa, joitten
+ympäri yölepakot lensivät ja räpyttivät siipiänsä ja puivat pikkuisia
+silmiänsä, levittivät kalmankaltaista valoa vankihuoneen läheisemmille
+seinille, joitten toista päätä vanki ei voinut laisinkaan selittää; ja
+kun vartiat menivät pois, Alroy jäi umpipimeään.
+
+Entiset päivät kuvautuivat hänen mieleensä. Hänen silmänsä koettivat
+turhaan tunkea ympäröivän hämärän läpitse. Hänen kätensä olivat
+kahleissa, hänen jalkansa raskaissa raudoissa. Se ajatus, että hänen
+henkensä ehkä oli julmuudesta säästetty, jotta hän vähitellen nääntyisi
+tähän tietyn perikadon kauheaan tilaan, täytti hänet vimmalla. Hän
+olisi paiskanut rautansa vasten otsaansa, mutta siteet estivät häntä.
+Hän heittäysi kostealle ja epätasaiselle permannolle. Kaatuessaan hän
+säikäytti liikkeelle tuhansia ilkeitä eläviä. Hän kuuli, kuinka käärme
+nopeasti luikahti ohitse, kuinka skorpioneja joukottain mateli
+piilopaikkoihinsa ja hiiret kiireisesti juoksivat pakoon. Hänen suuret
+vaurionsa tuntuivat mitättömiltä näitten vähäisten kiusausten suhteen.
+Hänen uljas mielensä ei voinut pitää häntä pystyssä näissä kurjissa ja
+häväisevissä oloissa. Hän kavahti inhoten seisaalle eikä uskaltanut
+liikahtaa siitä pelosta, että joka askel tuottaisi uutta kauhua. Hänen
+uupuneet voimansa alkoivat vihdoin luopua hänestä. Hän astui hapuillen
+sen yksinkertaisen istuimen luo, joka oli hakattu kallioseinään ja oli
+ainoa hänelle jäänyt mukava paikka. Hän ojensi kättänsä. Se sattui
+jonkun otuksen näljäiseen nahkaan, joka heti juoksi pois kiiluvilla,
+pimeässä hehkuvilla silmillä. Alroy säpsähti haikean pelon vointeessa.
+Hänen ärtyneet hermonsa eivät kestäneet tässä halvassa vaarassa ja
+näissä loukkaavissa ja uusissa koetuksissa. Hän ei voinut pidättää
+epätoivon huudahusta; ja kun hän ajatteli, että hän nyt oli kaukana
+kaiken inhimillisen lohdutuksen ja osan-oton, jopa kaiken inhimillisen
+avunkin tuolla puolen, hänen järkensä näytti hetkeksi jättävän hänet,
+ja hän väänteli käsiänsä yksinäisessä ja melkein mielettömässä
+tuskassansa.
+
+Kauheata on -- kun mahtavan hengen voima pettää. Ken ehdottomasti
+luottaa omaan neroonsa, hän huomaa varmaan kerta itsensä masentuneeksi
+ja hyljätyksi. Se on katkeraa! Arin metsäkauriskin näyttää elävän vaan
+teitä pilkatakseen. Hidas on tosiaan semmoinen mieli uskomaan, että
+nuot aina auttaneet apukeinot voivat viimein puuttua. Vaan niin
+kuitenkin on. Ikäänkuin kunehtunut lähde tuo alituinen tultua ja
+loistava hedelmällisyys ovat tauonneet, ja tauonneet ijäksi. Silloin
+alkaa takaisin katsominen, joka viepi järjen.
+
+Ummista verho! ummista verho! ja sulje siihen tämä kuolettava tutkinto.
+
+Lapsuuden päivät, hänen suloisen sisarensa ääni ja hymyilevä rakkaus,
+heidän viattomat huvituksensa ja uskollisten palveliain hellät huolet,
+kaikki armaan koti-elämän vähäiset tapaukset -- nämät olivat ne näyt ja
+muistot, jotka hurjasti leikkien hyörivät Alroy'n palavan silmän edessä
+ja ilmestyivät hänen vaivaantuneessa mielessään. Valta ja maine, hänen
+pyhä kansakuntansa, hänen ruhtinaallinen morsiamensa -- nämät, nämät
+eivät olleet mitään. Näitten arvo oli kadonnut sen luovan sielun
+kanssa, joka ne synnytti. Ainoastaan luonnon puhtaat tunteet jäivät
+jälille, ja kaikki hänen ajatuksensa ja surunsa, koko hänen järkensä ja
+kaikki hänen tunteensa olivat yhtyneet hänen sisareensa.
+
+Oli seitsemäs aamu. Vartia tuli sisään tavattomaan aikaan, pisti
+tulisoittonsa johonkin seinän komeroon ja ilmoitti, että ulkopuolella
+oli vieras, jolla oli lupa puhua hänen kanssaan. Nämät olivat
+ensimäiset inhimilliset sävelet, jotka olivat kohdanneet Alroy'n korvaa
+hänen vankeudessansa, joka tuntui hänestä koko vuosisadalta, pitkältä,
+pimeältä ajalta, joka juurtajaksain hävitti kaikki. Häntä värisytti,
+kun hän kuuli karhean äänen. Hän yritti vastaamaan, mutta hänen
+tottumattomat huulensa kieltäytyivät tottelemasta. Hän nosti ylös
+raskaat kätensä ja koetti osoittaa, että hän ymmärsi, mitä oli
+lausuttu. Hän oli kuitenkin kuullut sanoman jonkunlaisella
+liikutuksella. Hän katsoi ristikkoa kohden oudolla uuteliaisuudella;
+ja katsoessaan hän vapisi. Vieras astui sisään puettuna mustaan
+kauhtanaan. Vartia poistui; ja maahan pudotessaan kauhtana ilmaisi
+Honainin.
+
+"Rakas Alroy", lausui Jabasterin veli; ja hän lähestyi ja painoi
+Alroy'ta rintaansa vastaan. Jos se olisi ollut Miriam, Alroy olisi ehkä
+paikalla menehtynyt; vaan tämän mailmallisen miehen läsnä-olo palautti
+hänen mailmallisuutensa. Hänen tunteittensa muutos oli kummallinen.
+Ylpeys, ehkäpä toivokin, joutui hänen avuksensa; koko asema näytti
+vaativan ponnistusta; hetken aikaa hän näytti entiseltä Alroy'lta.
+
+"Minua ilahuttaa, kun näen, että kumminkin sinä olet turvassa, Honain."
+
+"Niin minuakin, jos vaan minun turvallisuuteni aikaan saattaisi saman
+sinulle."
+
+"Yhä lausuen toivoa!"
+
+"Epätoivoon vaan mieletön pakenee."
+
+"Voi Honain! tämä on suuri kosto. Minä taivun kohtalooni, vaan
+kuitenkin tuntuu minusta kuin olisi ollut parempi, jollemme olisi
+tavanneet toisiamme jälleen. Kuinka Schirenen laita on?"
+
+"Hän ajattelee sinua."
+
+"Se on jotakin, että hän osaa ajatella. Minä en sitä osaa. Missä Miriam
+on?"
+
+"Hän on vapaa."
+
+"Se on myös jotakin. Sinä olet sen toimittanut. Hyvä, hyvä Honain, ole
+hellä tätä suloista lasta vastaan, jos kohta vaan minun tähteni. Sinä
+olet nyt ainoa, mitä hänellä on jälellä."
+
+"Olethan sinäkin jälellä."
+
+"Hänen onnettomuutensa tuottaja."
+
+"Elä ja ole hänen tukenansa."
+
+"Kuinka se kävisi laatuun? Nämät muurit -- pako? Ei, ei; se on
+mahdotonta."
+
+"En minä sitä luule."
+
+"Todella! Minä teen kaikki. Puhu! Voimmeko lahjoa heitä? voimmeko
+rusentaa heidän päänsä? voimmeko --"
+
+"Tyynny, ystäväni. Meidän ei tarvitse lahjoa, meidän ei tarvitse
+vuodattaa verta. Meidän tulee hieroa sovintoa."
+
+"Sovintoa! Meidän olisi tullut hieroa sitä Nehavendin lakealla.
+Sovintoa! Sovintoako vangitun uhrin kanssa?"
+
+"Miksi uhri?"
+
+"Onko Arslan siis niin jalomielinen?"
+
+"Hän on peto, julmempi kuin metsäkarju, joka hioo hampaitansa hänen
+kotimaansa metsässä."
+
+"Miksi siis toivosta puhuit?"
+
+"Minä puhuin varmuudesta. Minä en toivoa maininnutkaan."
+
+"Kallis Honain, minun aivoni ovat heikot; mutta minä kestän kummallisia
+seikkoja, muutoin minä en olisikaan täällä. Minä tunnen sinun
+huolikkaan ystävyytesi; vaan totta puhuen sinun ei tarvitse kiertämällä
+kertoa minulle minun kohtaloani. Minä pyydän sinua, puhu suoraan
+kaikki."
+
+"Sanalla sanottu, sinun henkesi on turvassa."
+
+"Kuinka, säästetty!"
+
+"Jos itse tahdot."
+
+"Jos itse tahdon! Elämä on suloinen. Minä tunnen sen suloisuuden. Minä
+en tarvitse paljon. Vapaus ja yksinäisyys on kaikki, mitä minä pyydän.
+Minun henkeni säästetty! Minä en saata sitä uskoa. Sinä olet tehnyt
+tämän teon, sinä mahtava mies, joka hallitset kaikkia sieluja. Sinä et
+ole unhottanut minua, sinä et ole unhottanut menneitä päiviä, sinä et
+ole unhottanut omaa Alroy'tasi. Ken väittää sinua itsekkääksi, hän on
+panettelia. Oi Honain! sinä olet ylen uskollinen!"
+
+"Minä en ajattele muuta kuin sinun etuasi, ruhtinas."
+
+"Älä nimitä minua ruhtinaaksi, nimitä minua omaksi Alroy'ksesi. Minun
+henkeni säästettty! Se on kummallista! Milloinka pääsnen menemään? Älä
+anna kenenkään nähdä minua. Sovita niin, Honain. Sinä saat kaikki
+aikaan. Minä lähden Egyptiin. Sinä olet käynyt Egyptissä, etkö ole,
+Honain?"
+
+"Varsin ihmeellinen maa, se miellyttää varmaan sinua suuresti."
+
+"Milloin pääsnen menemään? Kerro minulle, milloin minä pääsen. Milloin
+minä saan jättää tämän pimeän ja ilkeän luolan? Se on pahempi kuin
+kaikki heidän kidutuksensa, rakas Honain. Ilmaa ja valoa, ja minä
+luulen todella, ettei minun miehuuteni koskaan hölly, mutta tämä kauhea
+vankihuone -- minä saatan tuskin eroittaa sinun kasvojasi, kunnon
+ystäväni. Se on täysi tosi."
+
+"Tahtoisitko nähdä minut iloisena?"
+
+"Kyllä! jos olemme vapaat."
+
+"Alroy! sinussa on suuri henki, suurin, jonka minä olen ikinä tuntenut
+taikka josta olen kirjoissa lukenut. Minä en koskaan nähnyt sinun
+vertaistasi, enkä milloinkaan nähne."
+
+"Hiljaa, hiljaa, suloinen ystäväni. Minä olen särkynyt ruoko, mutta
+minä olen kuitenkin vapaa. Meillä ei ole mitään aikaa kohteliaita
+lauseita varten. Menkäämme pois, menkäämme heti."
+
+"Silmänräpäys, armas Alroy. Minä en ole mikään imartelia. Mitä minä
+sanoin, lähti sydämeni pohjasta ja koskee meihin suuresti ja pian. Minä
+sanoin, ettei sinussa ole mikään tavallinen henki, Alroy -- todella
+sinussa on toinen henki kuin kaikissa muissa. Kuuntele minua,
+ruhtinaani. Sinä olet tutkinut ihmiskuntaa tarkasti ja juurtajaksain.
+Harva on nähnyt enemmän kuin sinä eikä kenelläkään ole niin runsas vara
+siitä omaperäisestä sukukuntamme tiedosta, joka on kallis kivi, jota
+kokemus vaan tahkoo juveliksi ja jonka puutteessa ei mikään teko voi
+hyödyttää meitä."
+
+"No, no!"
+
+"Malta tuokio vaan. Sinä olet astunut triumfissa Bagdadiin ja sinä olet
+astunut samaan kaupunkiin kaikilla häväistyksen merkeillä, joilla
+ihmiskunnan huonoin saatti kohdella uhriansa. Se oli ankara opetus."
+
+"Minä tunnen sen siksi."
+
+"Ja se osoittaa meille, kuinka halpa ja arvoton kanssa-ihmistemme
+päätökset itse suhteemme ovat."
+
+"Voi! se on tosi."
+
+"Minä olen iloinen, kun näen sinun joutuneen tähän järkevään
+mieli-alaan. Se on täynnä viisautta."
+
+"Onnettomat ovat usein viisaat."
+
+"Mutta usko ei ole mitään ilman toimintaa. Mietinnön tulisi vaan
+teroittaa käytäntö. Se aika on tullut, jolloin saat näyttää lujaa
+uskoasi tähän filosofiaan. Minä ilmoitan sinulle, että me voimme tehdä
+sovintoa. Minä olen jo suunnitellut ehtoja. Oli määrätty, että Alroy
+kuolisi huomenna, ja mimmoisen kuoleman! Äärettömän kidutuksen
+kuoleman! Oletko sinä koskaan nähnyt ihmistä seivästettävän?"
+
+"Haa!"
+
+"Pelkkä näkeminen on rangaistus."
+
+"Taivaan Jumala!"
+
+"Se on niin kauheata, että on aina havaittu, jotta, kun tämä hirmuinen
+teloitus tapahtuu, kaupungin kuolleitten keskimäärä suuresti nousee. Se
+tulee veren kuohunnasta niissä, jotka katselevat ja joita jonkunlainen
+hillitsemätön mielettömyys aina ajaa rangaistuspaikalle. Minä puhun
+jommoisellakin tiedolla -- minä puhun lääkärinä."
+
+"Älä puhu enää. Minä en jaksa kuulla sitä."
+
+"Huomenna tämä tuomio odotti sinua. Mitä Schireneen tulee --"
+
+"Ei suinkaan häntä, voi! ei suinkaan häntä!"
+
+"Ei, he olivat sääliväisiä. Hän on kalifin tytär. Sitä ei ole
+unhotettu. Teloittajan kirveen oli määrä päättää hänen elämänsä. Hänen
+kaunis kaulansa ei kysyisi suurta mestaajan taitoa. Vaan mitä sinun
+sisareesi tulee, vaan mitä Miriamiin tulee -- hän on velhovaimo,
+juutalainen velhovaimo! He olisivat polttaneet hänet elävänä."
+
+"Minä en voi uskoa sitä, ei, ei, minä en voi uskoa sitä: ilkeät,
+verenhimoiset pedot! Kun minä olin hallitsia, minä armahdin kaikkia --
+kaikkia, paitsi -- voi minua! voi minua! miksi minä synnyin!"
+
+"Sinä unhotat itsesi! minä puhun siitä, mikä oli tapahtumallansa eikä
+siitä, mikä tapahtuu. Minä olen puhutellut voittajaa. Minä olen
+hieronut sovintoa."
+
+"Mimmoinen -- mimmoinen se lienee?"
+
+"Helppo. Alroy'n kaltaiselle filosofille muutamia ulkonaisia menoja."
+
+"Puhu lyhyesti, puhu lyhyesti."
+
+"Sinä tiedät, että sinun elämänjuoksusi on suuri loukkaus
+Mahomettilaisille. Minä huomaan heidän heikkoutensa ja olen käyttänyt
+sitä eduksemme. Sinun tappiosi taikka kuolemasi eivät voi yksistänsä
+pestä pois häpeäpilkkua heidän lipustansa ja heidän uskostaan. Yleisön
+mieli on hurjistunut harhaluuloista siitä asti, kuin Alroy ilmestyi.
+Ihmisten ajatukset häilyvät sinne tänne sillä pelottavalla nopeudella,
+joka ennustaa asiain vastaistakin epävakaisuutta. Ei kukaan tiedä,
+mistä pitää kiinni eikä mihin luottaa. Uskontoa epäillään, valtaa
+vastustetaan. He katsoisivat mielellänsä sinun voittojasi
+yliluonnollisten keinojen tuotteiksi, vaan kuitenkin heidän täytyy
+kieltää sinun kutsumustasi. Tässä on myöskin kaunis ja ylhäinen
+prinsessa, heidän kalifeinsa tytär, jonka mainetta he kernaasti
+tahtoisivat puhdistaa. Minä huomaan kaikki nämät, tutkistelen ja käytän
+eduksemme. Niin, jos vaan keksisimme jonkun keinon, jonka avulla
+saisimme sinun yhä uskovat lahkolaisesi ijäksi vaikenemaan, suuren
+loukkauksen sievään poistetuksi ja yleisön mielen saatetuksi
+terveellisempään ja levollisempaan tilaan, no, he myöntäisivät paljon,
+paljon, hyvin paljon."
+
+"Sinun tarkoituksesi on selvä, mutta ei sinun keinosi."
+
+"Ne ovat sinun vallassasi."
+
+"Minun vallassani? Se on syvämielinen arvoitus. Selitä se minulle."
+
+"Huomenna puolipäivän aikana sinä kutsutaan Arslanin eteen. Siinä,
+kokoontuneen kansan läsnä ollessa, saman kansan, joka pitää nyt hänen
+puoltansa yhtä paljon kuin se ennen piti sinun puoltasi, sinua
+syytetään noituudesta ja yhteydestä pahojen henkien kanssa. Tunnusta
+itseäsi vikapääksi."
+
+"No! mitä lisäksi?"
+
+"Vähäinen asia. He kysyvät sitten sinulta prinsessasta. Se ei ole
+mikään vaikea tunnustus, että Alroy voitti kalifin tyttären jonkun
+vastustamattoman lumouksen kautta -- joka nyt on lakkautettu."
+
+"Vai niin. Siinäkö kaikki?"
+
+"Pää-asia ainakin. Sinun sopii sitten laskea muutamia sanoja
+hebrealaisille vangeille, kieltää jumalista lähetystäsi ja niin
+edespäin -- että yleisön mieli, näetkö, kerrassaan rauhottuu tässä
+kohden."
+
+"Niin, niin, entä sitten?"
+
+"Ei mitään muuta, paitsi mitä muotoon tulee (kun täytät nämät ehdot,
+muista vaan, sinä viedään mihin maahan ikänänsä tahdot, ja sinulle
+annetaan niin paljon aarteita kuin haluat), siinä ei jää mitään muuta
+kuin, minä sanon, mitä muotoon tulee, jos minä olisin sinä (kenties
+odottavat sitä) minä olisin julkisesti luopuvinani uskostamme ja
+kumartaisin heidän profeettaansa."
+
+"Haa! Siihenkö sinä pyritkin? Sekö sinun vapautesi on? Mene pois
+luotani, kiusaaja! -- Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan! minä en luovu
+sanastakaan, ei sanastakaan: Minä en kiellä ainoatakaan sanaa. Vaikka
+kohta minun tuomioni olisi ijankaikkinen kidutus, minä hylkään nämät
+ehdot! Tämäkö sinun korkea ylenkatseesi sukukunta raukkamme suhteen on
+-- minäkö häväisisin Jumalaani! minäkö menettelisin niinkuin
+viheliäisin kaikista viheliäisistä ja huonoin huonoista. Omituinen
+filosofia! Voi Honain! minä soisin, ettemme olisi koekaan toisiamme
+kohdanneet!"
+
+"Taikka toisistamme eronneet. Se on totta. Jos minun sanojani olisi
+noudatettu, ei Alroy'ta milloinkaan olisi petetty."
+
+"Herkeä, herkeä; minä pyydän sinua, herkeä. Jätä minut."
+
+"Jos tämä olisi palatsi, minä menisin. Ankarat sanat lientyvät ystävän
+korvassa, kun niitä ahdistuksessa lausutaan."
+
+"Sanokoot mitä hyvänsä, minä olen Herran voideltu. Semmoisena minun
+olisi pitänyt elää, semmoisena minä tahdon kumminkin kuolla."
+
+"Entä Miriam?"
+
+"Herra ei hylkää häntä: hän ei koskaan hylännyt Herraa."
+
+"Ja Schirene?"
+
+"Schirene! oi! hänen tähtensä yksistänsä minä kuolisin kuin sankari!
+Tuleeko meidän sanoa, että hän rakasti pelokasta orjaa, halpaa
+petturia, ilkeätä uskonsa kieltäjää, konnantapaista myrkkyjen ja
+taikaneuvojen käyttäjää? Ei! ei, ei, ei! vaikka vaan hänen tähtensä,
+hänen, tuon suloisen, suloisen olennon tähden, minun kuolemani on oleva
+samanlainen kuin minun uljas elämäni. Niinkuin aurinko minä nousin,
+niinkuin aurinko minä lasken. Vielä minun kirkas maineeni kaikkuu
+maailmassa eikä minun viimeinen hetkeni saa pimittää minun
+keskipäivääni, tuota myrskyistä, mutta kunniakasta!"
+
+Honain otti tulisoiton komerosta ja lähestyi ristikkoa. Se ei ollut
+kiinni, hän veti sen hiljaan auki ja talutti esiin hunnulla verhotun
+naisen. Verhottu nainen heittäysi Alroy'n jalkojen juureen, joka ei
+näyttänyt huomaavan, mitä tapahtui hänen ympärillänsä. Hieno huuli
+suuteli hänen kättänsä. Hän hypähti ylös, hänen rautansa kalisivat.
+
+"Alroy!" lausui lempeästi nainen polviltansa.
+
+"Mikä ääni tämä on?" Vankeuden Ruhtinas huudahti rajusti. "Se kohtaa
+minun korvaani, ikäänkuin aikaa unhottunut soitto. Minä en voi sitä
+uskoa. Ei! minä en voi sitä uskoa. Oletko sinä Schirene?"
+
+"Minä olen se kurja olento, jota he sanoivat sinun morsiameksesi."
+
+"Voi! tämä on todella kidutusta! Mikä seivästys vetää vertoja tälle
+vaikealle hetkelle? Älä katsele minua, älä anna meidän silmiemme
+kohdata toisiansa. Ne ovat kohdanneet toisiansa ennen ikäänkuin kaksi
+välkkyvää virtaa, jotka yhtyvät hohtavaan valojuovaan. Viekäät pois
+tulisoitto, Honain. Yön pimeys peittäköön meidän vielä pimeämmän
+kohtalomme."
+
+"Alroy!"
+
+"Hän puhui taas. Onko hän mieletön, niinkuin minä, kun hän näin
+leikitsee tuhon kanssa?"
+
+"Herrani", Honain lausui lähestyen ja pannen leppeästi kätensä vangin
+olkapäälle, "hillitse intosi. Sinulla on muutamia uskollisia ystäviä,
+jotka mielellänsä tahtoisivat levollisesti keskustella sinun
+onnestasi."
+
+"Onnestasi! Hän pilkkaa minua."
+
+"Minä rukoilen sinua, herrani, rauhoitu. Jos minä todella puhuttelen
+sitä suurta Alroy'ta, jota kaikki pelkäsivät ja vielä peljännevät,
+minä pyydän sinua muistamaan, ettei ainoastaan palatseissa ja
+tappelutanterella sankarillinen sielu voita ja vallitse. Tämmöiset
+tilat ovat ylevän sielun suuri koetuskivi. Niin kauan kuin elämme,
+meidän ruumiimme on temppeli, jossa neromme luo jumalankaltaisen
+innostuksensa, ja niin kauan kuin tämä alttari ei ole kumottu, jumaluus
+saattaa vielä toimittaa ihmetöitä. Nouse siis, suuri herrani; ajattele,
+että, oli kalifi taikka vanki, ei löydy koko maailmassa ketään Alroy'n
+kaltaista miestä. Saako semmoinen olento kaatua ilman taistelematta,
+niinkuin halpa kavaltaja, jolla ei ole mitään, mihin turvata, kuin
+sattumuksen vilpilliset vaiheet? Minä olen myöskin profeetta, ja minä
+tunnen, että sinä vielä voitat."
+
+"Tuo minulle valtikkani jälleen, tuo minulle valtikkani! -- mutta minä
+puhun väärälle veljelle! -- se et ollut sinä -- se et ollut sinä, joka
+annoit sen minulle."
+
+"Saavuta se kerta vielä. Herra hylkäsi Davidin ajaksi; vaan kuitenkin
+hän antoi hänelle anteeksi, ja kuitenkin hän kuoli kuninkaana."
+
+"Nainen oli syy hänen lankeemukseensa."
+
+"Mutta sinua nainen kohottaa. Tämä suuri prinsessa, eikö hän myöskin
+ole kärsinyt? Hänen mielensä on kuitenkin masentumatta. Kuule hänen
+neuvoansa: se on syvämietteinen ja hellä."
+
+"Niin meidän rakkautemmekin oli."
+
+"Ja on, minun Alroy'ni!" huudahti prinsessa. "Ole levollinen, minä
+pyydän sinua! Minun tähteni ole levollinen; minä olen levollinen sinun
+tähtesi. Sinä olet kuullut kaikki, mitä Honain on lausunut sinulle --
+tämä viisas lääkäri, minun Alroy'ni, joka ei erehtynyt koskaan. Ei hän
+kehoita sinua kuin yhteen sanaan, tyhjään sanaan, mitä vähäpätöisimpään
+muodon-asiaan. Mutta lausu se, ja sinä olet vapaa, ja Alroy ja Schirene
+yhdistävät jälleen kunniakkaat elämänvaiheensa ja suloiset nautintonsa.
+Etkö muista, kuinka sinä usein, kun me, valtaamme väsyneinä, kävelimme
+iloisissa puutarhoissamme, huokailit suloista, muille tuntematonta
+saarta, jossa saisit viettää päiviäsi ainoastaan minun, uskollisen,
+seurassani, ja ilman muita tapauksia kuin palavan rakkautemme
+tuottamia? Voi lemmittyni, tämä elämä on vielä tarjona sinulle! Ja
+epäiletkö sinä? Sanotko sinä itsesi hyljätyksi, kun sinulla on
+tämmöinen ystävä, ja pidätkö itseäsi onnettomana, kun paradiisi kaikin
+ihanin portteinensa vaan vartoo sinun tuloasi? Oi! ei, ei, ei! sinä
+olet unhottanut Schirenen, minä pelkään sitä suuresti, hellän
+Schirenesi, joka rakastaa sinua kahleissasi enemmän kuin silloin, kuin
+nämät suloiset sormesi olivat timanteissa ja leikitsivät hänen tuuheain
+suortuviensa kanssa!"
+
+"Hän puhuu toisesta maailmasta. Minä muistan jotakin. Kuka on
+lähettänyt tämän soiton vankihuoneeseni? Hänen lempeät sanansa
+lievittävät sydäntäni. Minun silmäni ovat kosteat. Minä itken! Se
+tuntuu hyvältä. Suru on ilo minun tuskani rinnalla. Minä en luullut,
+että vuodattaisin koskaan kyyneliä enään. Otsani tuntuu kylmemmältä."
+
+"Itke, itke, hyvinkin itke, vaan anna minun suudella pois sinun
+kyynelesi! Luulitko sinä, että sinun Schirenesi oli jättänyt sinut?
+Voi! se se oli, joka teki minun lintuni niin murheelliseksi. Se pääsee
+vapaaksi ja saa lentää suloisiin ilmoihin ja elää kukilla uskollisen
+kumppaninsa keralla. Voi minua! minä olen kerran vielä onnellinen oman
+poikani kanssa. Ei mikään muu ollut vaikeata, kuin se, että sinä olit
+poissa! Minusta tuntuu kuin tämä vankihuone olisi meidän komea
+kioskimme! Auringonsädekö vai sinun hymysikö saattaa nämät muurit niin
+iloisiksi?"
+
+"Hymyilinkö minä? -- minä en usko sitä."
+
+"Hymyilit vainen. Voi! katso hän hymyilee taas. No, tämä on vapaus! Ei
+löydy maailmassa minkäänlaista surua. Se on valhe, jolla yksinkertaisia
+peloitetaan."
+
+"No, Honain, mitä tämä on? Näyttää siltä kuin olisin todella iloinen.
+Jokaisessa hänen henkäyksessään on innostusta. Minä olen muuttunut. Ei!
+älä suutele näitä rumia rautoja."
+
+"Minusta tuntuu kuin ne olisivat kullasta." He vaikenivat. Schirene
+veti Alroy'n yksinkertaiselle kivi-istuimelle ja, istuutuen hiljalleen
+hänen syliinsä, kiersi käsivartensa hänen kaulaansa ja kätki kasvonsa
+hänen rintaansa vastaan. Hetken perästä hän nosti päätänsä ja kuiskasi
+Alroy'n korvaan suloisen riemun vastustamattomilla sävelillä: "me
+pääsemme vapaaksi huomenna!"
+
+"Huomenna! onko tutkinto niin lähellä?" huudahti vanki levottomalla
+äänellä ja muuttuvalla muodolla. "Huomenna!" Hän sysäsi Schirenen
+melkein kiivaasti syrjälle ja nousi istuimeltansa. "Huomenna! minä
+soisin, että se olisi ohitse! Minusta tuntuu kuin tässä ainoassa
+sanassa olisi vuosisatojen kohtalo! Saavatko he huomenna sanoa, että
+Alroy -- haa! kuka sinä olet, joka nyt kohoat minun eteeni? Kauhea,
+mahtava haamu, sinä olet tullut hyvään aikaan, että pelastaisit minut
+lopullisesta perikadosta. Paina minua rintaasi vastaan, se ei ole
+lävistetty. He eivät pistäneet sinua puhki. Sinä näet minun
+keskustelevan murhaajiesi kanssa. Entä sitten? minä olen viaton. Kysy
+heiltä, kauhea haamu, ja vaadi heidän häijyt sielunsa sanomaan, että
+minä olen puhdas. He tahtoisivat tehdä minut yhtä mustaksi kuin he itse
+ovat, vaan heidän ei onnistu."
+
+"Honain, Honain!" huudahti prinsessa kamalalla kuiskauksella, kun hän
+pakeni lääkärin luo. "Hän on hurja taas. Tyynnytä häntä, tyynnytä
+häntä. katso! kuinka hän seisoo ojennetuin käsivarsin ja tuijottavin
+silmin, mutisten mitä julmimpia sanoja! Voimani pettävät minun. Se on
+liian hirveätä."
+
+Lääkäri astui eteenpäin ja seisattui Alroy'n viereen, mutta yritti
+turhaan vetää hänen huomiotansa puoleensa. Hän rohkeni tarttua hänen
+käsivarteensa. Ruhtinas vavahti, kääntyi ja, tuntien hänet, huudahti
+isolla äänellä: "pois, velimurhaaja!"
+
+Honain vetäytyi takaperin, vaaleana ja väristen. Schirene juoksi hänen
+luokseen. "Mitä hän sanoi, Honain? Sinä et puhu mitään. Minä en koskaan
+ennen nähnyt, että sinä vaalenit. Onko sinultakin järki mennyt?"
+
+"Minä soisin, että niin olisi."
+
+"Kaikki ihmiset käyvät hulluiksi. Hän varmaan sanoi jotakin. Kerro se
+minulle. Mitä se oli?"
+
+"Kysy häneltä itseltä."
+
+"Minä en tohdi. Kerro minulle -- kerro minulle, Honain!"
+
+"Minä en rohkene."
+
+"Oliko se mikään sana?"
+
+"Oli! semmoinen sana, joka herättää kuolleet. Menkäämme pois."
+
+"Tarkoitustamme saavuttamatta. Pelkuri! Minä puhuttelen häntä. Minun
+oma Alroy'ni", lausui prinsessa lempeällä äänellä, kun hän astui hänen
+eteensä.
+
+"Kuinka, onko kettu jättänyt tiikerin jälelle! Vai niin? Eikö löydy
+mitään kostoa? Ainoastaan viattomiako vainotaan? Minä olen viaton; minä
+en sinua kuristanut! Hän sanoi syystä: 'varo vaan! ne, jotka tekivät
+tämän, ovat alttiit tekemään pahempiakin.' Ja tässä he nyt hyörivät
+kirotussa toimessansa. Sinun kärsi vaan ruumiisi, suuri Jabaster, mutta
+minun he tahtoisivat kuristaa sekä ruumiini että sieluni!"
+
+Prinsessa huudahti ja kaatui esiin rientävän Honainin syliin, joka
+kantoi hänen pois vankihuoneesta.
+
+
+XVIII.
+
+Hamadanin kukistuksen jälkeen Bostenag ja Miriam olivat viedyt vankeina
+Bagdadiin. Honainin välityksen kautta vankeuden tavalliset rasitukset
+heiltä huojennettiin; vaan he olivat kuitenkin suljetut huoneisinsa
+linnaan. Turhaan oli Miriam tähän asti koettanut saada tavata
+veljeänsä. Honain oli ainoa henki, jolta hänen kävi apua anominen, vaan
+kaikkiin hänen pyyntöihinsä tämä vastasi, että hän ei mihinkään
+kyennyt. Turhaan hän oli koettanut tarjota vahdeille, joihin hänen
+suloinen ja lempeä käytöksensä oli suuresti vaikuttanut, muutamia
+jälelle jääneitä juvelejä, että nämätkin rupeisivat hänen puolellensa.
+Hänen ei ollut onnistunut edes saada mitään sanaa Alroy'lle. Vaan kohta
+sen jälkeen kuin Honainin käynti vankihuoneessa oli niin huonosti
+menestynyt, etsi entinen visiri vangin sisarta ja, uhkaavaa loppua
+taitavasti ilmoittaen, kertoi, että hän vihdoin oli hankkinut hänelle
+halutun luvan käydä veljensä luona; ja kun Miriamia värisytti se
+ajatus, että se tapaus lähestyi, johon hän oli kauan aikaa valmistanut
+itseänsä, Honain lausui muutamilla muutoksilla niitä keinoja, joitten
+avulla hän luuli voivansa vielä sitä poistaa. Miriam kuunteli häntä
+ääneti eikä Honain kaikella suurella taidollansa saanut häntä
+vähimmälläkään tavalla sanomaan ajatustansa näitten keinojen
+soveliaisuudesta. He erosivat, Honain yhtä toivokkaana kuin häijyt aina
+ovat.
+
+Koska Miriam pelkäsi sekä oman että Alroy'n puolesta äkki-arvaamattoman
+yhtymyksen ankaraa vaikutusta, hän käytti Honainin valtaa ja lähetti
+Kalebin veljensä luo, että hän valmistaisi tätä hänen tulonsa suhteen.
+Kaleb tapasi entisen isäntänsä, kun tämä uupuneena makasi vankihuoneen
+permannolla. Alusta hän ei tahtonut puhua taikka edes nostaa päätänsä
+eikä hän pitkään aikaan näyttänyt tuntevan heimolaisensa uskollista
+palveliaa. Vaan viimein hänen mielensä lientyi, ja kun hän
+täydellisesti ymmärsi, kuka sanansaattaja oli ja mitä hän tarkoitti,
+hän näytti ensiksi kokonaan paheksivan sisarensa aiottua käyntiä, vaan
+lopulta lykkäsi heidän yhteentulonsa tuonnemmaksi ja, syyttäen suurta
+väsymystänsä, määräsi seuraavan aamun ensimäisen tunnin tähän
+surulliseen tehtävään.
+
+Kunnian-arvoisa Bostenag ei ollut puhunut paljon ollenkaan siitä anti,
+kuin Alroy oli kukistunut; se oli todella aivan ilmeistä, että hänen
+hengenvoimansa, vaikka kohta ne eivät olleet kokonaan luopuneet
+hänestä, olivat kumminkin suuresti tylstyneet. Hän ei jättänyt koskaan
+vuodettansa; hän ei pitänyt mitään vaaria siitä, mitä tapahtui. Hän ei
+osoittanut mitään uuteliaisuutta, tuskinpa mitään tuntoakaan. Jos hän
+todesti sattumalta lausui jotakin, se tapahtui tavallisesti ärtyneessä
+mielentilassa eikä hän näyttänyt tyytyväiseltä, jos kukaan muu lähestyi
+häntä kuin Miriam, jonka kädestä hän yksistään tahtoi vastaan-ottaa sen
+vähäisen ruoan, johon hän aina vastahakoisesti koski. Kesken kaikkia
+kalvavia surujaan tämä hänen nuori, uskollinen heimolaisensa aina tiesi
+säästää lapsuutensa holhojalle lempeän katsannon, valppaan silmän,
+lempeän sanan ja alttiin käden. Jumalanpelko ja hyvät avut, luja
+luottamus ja viattomuus tukivat tätä puhdasta ja onnetonta naista
+kaikissa hänen ansaitsemattomissa ja verrattomissa huolissansa.
+
+Oli iso aika kulunut sydän-yöstä; Abnerin nuori leski lepäsi
+vuoteellansa levollisessa unessa. Armas Beruna ja ihana Batseba
+vartoivat, varjostimet syrjään vedettyinä, aamun tuloa.
+
+"Herätänkö minä hänen?" kysyi ihana Batseba. "Minusta tähdet näyttävät
+vaaleammalta! Hän käski minun nostattaa itseänsä aikaa ennen päivän
+koittoa."
+
+"Uni tekee hänen niin hyvää! Älkäämme herättäkö häntä", vastasi
+suloinen Beruna. "Me nostatamme hänen vaan suruun."
+
+"Jospa edes hänen unelmansa olisivat onnelliset;" vastasi ihana
+Batseba. "Hän nukkuu rauhallisesti kuin kukka."
+
+"Huntu on vierinyt hänen päästänsä", sanoi armas Beruna. "Minä panen
+sen sievästi jälleen hänen otsallensa. Onko se hyvin nyt, Batsebani?"
+
+"On, rakas Beruna. Shaalilla verhottuina hänen kasvonsa ovat niinkuin
+helmi kuoressansa. Katso! hän liikkuu!"
+
+"Batseba!"
+
+"Minä olen täällä, kallis emäntä."
+
+"Joko päivä pian koittaa?"
+
+"Ei vielä, kallis emäntä; nyt on vielä yö. On kulunut pitkä aika
+sydän-yöstä, kallis emäntä; minusta tuntuu kuin aamun nouseva henkäys
+hajahtaisi; vaan nyt on vielä yö, ja kasvava kuu kumottaa ikäänkuin
+sirppi taivaan vainioilta keskeltä tähtilaihoa."
+
+"Beruna, hyvä tyttö, ojenna minulle käsivarttasi. Minä nousen."
+
+Neitsyet likenivät, ja emäntäänsä hiljaan nostaen saattivat hänet
+ikkunan luo.
+
+"Siitä asti kuin onnettomuutemme alkoi", Miriam lausui, "minä en ole
+nauttinut koskaan niin levollista unta. Minun unelmani olivat
+vähäpätöiset, vaan rauhoittavat. Minä näin hänen, mutta hän hymyili.
+Olenko minä nukkunut kauan, suloiset tytöt' Te olette hyvin valppaat."
+
+"Kallis emäntä, anna minä tuon shaalisi. Ilma on viileä."
+
+"Mutta mieluisa; kiitoksia paljon, älä huoli. Minun otsani ei ole niin
+kylmä, että se kaipaa peitettä. Tämä on ihana yö!"
+
+Miriam katseli laveata, kuun valaisemaa pääkaupunkia. Linnan korkea
+asema tarjosi avaraa katsantoa rakennusten suuriin ryhmiin, näitten
+rakennusten, joista kukin itsekseen oli kokonainen kaupunki. Tätä
+näky-alaa keskeytti vaan joku suunnattoman suuri ja katettu kupoli,
+moskeain pitkät, soikeat ja valkoiset minaretit taikka yksinäisen
+sypressin musta ja kierteinen kuva, samalla kuin Tigris, hohtaen
+valosta, vieritti eteenpäin väljiä, kiiltäviä laineitansa. Kaikki oli
+hiljallansa; ei yhtäkään venhettä liikkunut nopealla virralla, ei
+yksikään ääni häirinnyt nukkuvien miljonain lepoa. Hän katseli, ja
+katsellessaan hän ei voinut kuin verrata nykyistä näkymöä, joka oli
+hänen silmissään ikäänkuin sukukuntamme kaikkien intohimojen hauta,
+siihen määrättömään vilkkauteen, joka vallitsi Bagdadissa, kun Alroy'n
+häitä vietettiin. Kuinka toisenlainen hänenkin tilansa silloin oli!
+Rakkaan veljen, Aasian herran ja hallitsian, ainoa sisar, tämän
+voittoisimman päällikön morsian, semmoisen päällikön, joka hyvin
+ansaitsi kaikki hänen hyvät avunsa, ja jonka otsaa nuorekas
+urhoollisuus oli seppelöinyt diademilla. Korkea asema ei ollut
+tuottanut Miriamille huolia eikä rikoksia. Se oli vaan tehnyt hänen
+armeliaisuutensa yleisemmäksi ja hänen hyväntahtoisuutensa
+kaikkivaltiaaksi.
+
+Hän ei voinut syyttää itseänsä -- tämä oivallinen nainen -- hän ei
+voinut syyttää itseänsä, ei edes tänä itsetutkinnon hetkenä -- hän ei
+voinut kaikessa leppeydessään ja häveliäisyydessään ja nöyryydessään
+syyttää itseään, että hän olisi hetkeksikään unhottanut luottamustansa
+Jumalaan taikka velvollisuuksiansa lähimmäisiänsä kohtaan.
+
+Vaan kun hänen ajatuksensa kääntyivät sen olennon puoleen, jonka luona
+ne melkein aina viipyivät; ja kun hän muisti hänet ja koko hänen
+elämänsä ja kaikki hänen nuoruutensa tuhannet tapaukset, joita ei
+maailma, vaan ainoastaan hän tunsi, mutta jotka kuitenkin ennustivat
+hänen mainettansa, ja ajatteli kaikkia hänen erinomaisia
+luonnonlahjojaan ja koko hänen suloista rakkauttansa, hänen verratonta
+kunniatansa ja sitä kohtaloa, joka uhkasi häntä, kyynelet alkoivat
+hiljaisesta tuskasta vuotaa hänen vaalealle ja miettivälle
+poskellensa. Hän notkisti päätänsä Batseban olkapäätä vastaan, ja
+suloinen Beruna pusersi hänen vapisevaa kättänsä.
+
+Kuu laskeusi, tähdet kävivät vaaleiksi ja katosivat toinen toisensa
+perästä. Kaukaisen Tigrin tasangon, hääkemujen näkymön ylitse
+mustanpunainen taivas välkkyi uhkeilla valkean- ja ruskeankeltaisilla
+juomuilla. Muezzein juhlalliset sävelet kaikkuivat minareteista. Joku
+koputti ovea. Se oli Kaleb.
+
+"Minä olen valmis", Miriam lausui; ja hetkeksi hän peitti kasvonsa
+oikealla kädellänsä. "Ajatelkaat minua, suloiset tytöt; rukoilkaat
+minun puolestani!"
+
+
+XIX.
+
+Kalebiin nojautuen Miriam astui niitä kosteita ja epätasaisia
+portaita alaspäin, jotka johdattivat vankihuoneesen ja joita vartia
+tulisoitollansa valaisi. Hän horjui, kun hän saapui ristikon luo. Hän
+pysähtyi ja asettui kylmää ja kolkkoa muuria vastaan. Vankivartia ja
+Kaleb kävivät edellä. Hän kuuli Alroy'n äänen. Se oli luja ja suloinen.
+Sen sävelet toinnuttivat häntä. Kaleb tuli hänen luokseen, tulisoitto
+kädessään, ja piti sitä hänen jalkojensa edessä; ja kun hän kumartui
+alas, hän lausui: "herrani käski minun pyytää teitä olemaan hyvällä
+mielellä, sillä niin hän on itse."
+
+Tulisoittonsa komeroon pistettyään vankivartia poistui. Miriam tahtoi,
+että Kaleb jäisi ulkopuolelle. Kooten kaikki voimansa hän sitten astui
+kauheaan huoneesen. Alroy seisoi valmiina häntä vastaan-ottamaan. Valo
+kohtasi hänen kasvojansa. Hän hymyili. Miriam ei voinut kauemmin
+pidättää itseänsä. Hän juoksi esiin ja painoi häntä sydäntänsä vastaan.
+
+"Voi, suuresti, kauan rakastettu", Alroy lausui; "tämmöinen yhtymys
+vangitsee todella itse vankeudenkin!"
+
+Mutta hänen sisarensa ei kyennyt puhumaan. Hän nojasi päätänsä hänen
+hartioitansa vastaan ja ummisti silmänsä, ettei hän rupeisi itkemään.
+
+"Rohkeutta, kallis sydän; rohkeutta, rohkeutta!" sanoi vanki. "Minä
+olen todella hyvin onnellinen!"
+
+"Veljeni, veljeni!"
+
+"Jos olisimme kohdanneet toisemme eilen, sinä olisit tavannut minut
+ehkä vähän tuskastuneena. Vaan tänä päivänä minä olen kokonaan
+saavuttanut itsehillintöni jälleen. Siitä asti kuin minä astuin Tigrin
+poikki, minä en ole ollut niin tyytyväinen. Minulla on ollut suloisia
+unelmia, kallis Miriam, täynnänsä lohdutusta, ja enemmän kuin unelmia.
+Herra on antanut minulle anteeksi, totisesti minä luulen niin."
+
+"Voi, veljeni! sinun sanasi ovat täynnä virvoitusta; sillä todella
+minäkin olen uneksinut ja uneksinut lohdutuksesta. Minun mieleni ei ole
+koskaan ollut, siitä asti kuin kukistuit, niin levollinen."
+
+"Minä olen tosiaan hyvin onnellinen."
+
+"Sano jälleen niin, minun Davidini; sano minun kuullakseni nämät
+lohdutuksen sanat!"
+
+"Se on aivan tosi, uskollinen ystävä. Minä en sano sitä, että sillä
+saattaisin sinut iloiseksi. Sillä tiedä, että sinä iltana -- lieneekö
+Herra katunut vihaansa vai lienevätkö muutamat kauheat koetukset, joita
+en tahdo mainita enkä huoli muistaa, sovittaneet minun monenkaltaiset
+syntini -- vaan niin se oli, että siihen aikaan kuin enkelini Miriam
+lähetti tyynnyttävät sanomansa, rauhallisuuden tunto valloitti minut,
+semmoinen tunto, jota olen kauan kaivannut. Minä vaivuin heti uneen,
+syvään ja suloiseen, ja noitten hurjien ja hyörivien kuvien sijasta,
+jotka näinä aikoina ovat syntyneet minun aivoissani, kun niitten olisi
+pitänyt levähtää -- vallan ja salaliiton vivahduksia, tulisten sotien
+ja petollisen rakkauden näkyjä -- minä seisoin kotimme suihkulähteen
+reunalla ja poimin kukkia varhaisimman ystäväni kanssa. Kun minä puetin
+näitä lemuavia vankeja sinun liehuviin hiuksiisi, Jabaster tuli, tuo
+suuri, vääryyttä kärsinyt mies, ei enää vakavana ja kammottavana, vaan
+lempein, rakkaudesta loistavin silmin. Ja hän lausui: 'David, Herra on
+huomannut sinun uskollisuutesi vankihuoneenkin pimeydessä!' Niin hän
+katosi. Hän puhui, sisareni, muutamista kummallisista kiusauksista,
+joita minä olin taivaan avulla kestänyt. Ei enempää siitä. Minä
+heräsin. Ja katso! minä kuulin nimeäni vielä nimitettävän. Ajatellen
+aamuista untani, minä luulin, että se olit sinä, ja vastasin: 'kallis
+sisar, oletko sinä täällä?' Mutta ei kukaan vastannut; ja sitten
+miettien tunsin nuot vävähyttävät sävelet, jotka kutsuivat Alroy'ta
+Jabasterin luolassa."
+
+"Äänen Tytärkö?"
+
+"Juuri tuo pyhä sanansaattaja. Minä olen uskoa täynnä. Herra on antanut
+minulle anteeksi. Ole varma siitä."
+
+"Minä en voi epäillä sitä, David. Sinä olet toimittanut suuria töitä
+Israelille; ei yksikään muu ole näinä viimeisinä aikoina nousnut
+niinkuin sinä. Jos sinä olet kukistunut, se tuli siitä, että sinä olit
+nuori ja kovasti kiusattiin."
+
+"Kuitenkin Israel, Israel! Jos minä en tuntisi, että soveliaampi
+johdattaja vielä ilmestyy isänmaatani vapauttamaan, minun sydämeni
+halkeisi. Minä olen pettänyt isänmaani!"
+
+"Oi ei, ei, ei! Sinä olet näyttänyt; mitä me voimme tehdä ja vielä
+teemme. Sinun muistosi yksistänsä innostuttaa. Suuri elämänjuoksu, jos
+kohta se on seisautettu lopullansa, osoittaa kuitenkin inhimillistä
+jäntevyyttä. Hairaus, kun se on ylevä, ei ole ilman tarkoitustansa.
+Suurissa teoissa on suuri perintö, joka kasvattaa ison koron. Mitä,
+mitä ihmiset ovat tehneet, me päätämme, mitä ihmiset saavat aikaan; ja
+näemme sukukuntamme voiman ja toiveet."
+
+"Voi! ei löydy ketään, joka säilyttäisi nimeäni. Se häväistään taikka,
+mikä pahempi on, se unhotetaan!"
+
+"Ei suinkaan! suurten tekojen muisto ei milloinkaan sammu. Kunnian
+aurinko, vaikka se ajaksi pimenee, loistaa viimein kirkkaana. Ja niin,
+suloinen veljeni, ehkä jollakin kaukaisella aikakaudella joku runoilia,
+jonka suonissa meidän pyhä veremme juoksee ja jonka mielikuvitus on
+kiintynyt kansalliseen aineesemme, virittää kanneltansa Alroy'n huiman
+elämänjuoksun ylistykseksi ja saattaa liian kauan unhotetun nimen
+ikuiseksi."
+
+"Jospa rakkaus tekisi sinut ennustajaksi!" huudahti Alroy, kun hän
+painoi alas päätänsä ja syleili häntä. "Älä viivy enää", hän lausui
+hiljaisella äänellä. "Se on parempi, että me eroamme tässä lujassa
+mieli-alassa."
+
+Miriam syöksähti hänen luotansa; hän pani kätensä ristiin. "Me emme saa
+erota", hän huudahti vakavalla äänellä; "minä kuolen sinun kanssasi."
+
+"Rakas sisar, tyynny! Älä lannista rohkeuttani."
+
+"Minä olen tyyni. Katso! Minä en itke. Ei kyyneltäkään, ei
+kyyneltäkään. Ne ovat kaikki sydämessäni."
+
+"Mene, mene, oma Miriamini, sinä taivaan lapsi. Älä viivy kauemmin:
+minä rukoilen sinua, mene. Minä en tahtoisi ajatella entisyyttä. Anna
+kaikkien minun ajatusteni yhtyä nykyisyyteen. Sinun läsnä-olosi
+muistuttaa mieleeni menneitä päiviä ja hellyttää liiaksi sydäntäni.
+Sano terveisiä heimolaiselleni. Mene, kallis sisareni, mene!"
+
+"Sinua jättääkseni, sinua jättääkseni -- oi! minun Davidini, sinä olet
+nähnyt, sinä olet kuullut -- Honain?"
+
+"Ei enää; älä anna tuon kirotun nimen häväistä sinun pyhiä huuliasi.
+Älä herätä pahaa henkeä minussa."
+
+"Minä vaikenen. Se on kuitenkin mielettömyyttä! Voi! minun veljeni,
+sinun on hirmuinen tutkinto edessäsi."
+
+"Israelin Jumala on minun turvani. Hän pelasti meidän esi-isämme
+palavasta pätsistä. Hän pelastaa minunkin."
+
+"Minä olen uskoa täynnä. Minä rukoilen sinua, anna minun jäädä."
+
+"Minä tahtoisin olla ääneti; minä tahtoisin olla yksinäni. Minä en voi
+puhua, Miriam. Minä pyydän yhtä suosiota, viimeistä ja kalliinta,
+häneltä, joka ei ole koskaan ajatellut muuta kuin toivojeni täyttämistä
+-- suloinen olento, jätä minut."
+
+"Minä menen. Voi! Alroy, jää hyvästi! Anna minun suudella sinua.
+Uudestaan, vielä kerta! Anna minun langeta polvilleni ja siunata sinua.
+Veli, rakastettu veli, suuri ja kunniakas veli, minä ansaitsen olla
+sinun sisaresi: minä en itke. Minä olen tänä kauheana hetkenä ylpeämpi
+sinun rakkaudestasi kuin kaikki sinun vihollisesi ovat julmasta
+voitostaan!"
+
+
+XX.
+
+Beruna ja Batseba vastaan-ottivat emäntänsä, kun hän palasi
+huoneesensa. He näkivät hänen surullisen katsantonsa. Hän oli ääneti,
+vaalea ja kylmä. He kantoivat hänet hänen vuoteellensa, johon hän istui
+aivan huolettomalla ja tylsistyneellä muodolla; hänen vapisevat
+huulensa erkanivat, hänen tuijottavat silmänsä olivat kiintyneet
+lattiaan, ja hänen hermottomat käsivartensa vaipuivat hänen
+polvillensa. Beruna astui hiljaa hänen taakseen ja tuki hänen selkäänsä
+tyynyillä, ja hellävaraisesti Batseba pyyhki pois vähäisen vaahtoa
+hänen suustaan. Tässä tilassa pysyi Miriam useat tunnit, ja hänen
+uskolliset neitsyensä vartoivat turhaan jotakin osoitetta, että hän oli
+tointunut.
+
+Yht'äkkiä kaikkui torvi.
+
+"Mikä se on?" Miriam huudahti huikealla äänellä ja katsahti ylös
+hämmentyneillä silmillä.
+
+Ei kumpikaan heistä vastannut, sillä he tiesivät, että se ilmoitti
+Alroy'n lähtöä tutkijainsa eteen.
+
+Miriam jäi samaan asemaan, ja sama kiihkeä kysymys kuvautui niinkuin
+ennen hänen kasvoissansa. Torvi kaikkui toistamiseen, ja sen jälkeen
+kuului kansan huutoja. Silloin hän nosti kätensä taivasta kohden ja
+painoi päänsä alas -- ja kuoli.
+
+
+XXI.
+
+"Onko torvi toistamiseen kuulunut?"
+
+"On: joudutaan, joudutaan, että saamme hyvän paikan. Missä Abdallah
+on?"
+
+"Hän myypi sorbetia torilla. Kyllä me tapaamme hänen. Onko Alroy jo
+tuotu ulos?"
+
+"On! hän tulee toista tietä. Me emme ennätäkään. Ajattelepas
+Abdallah'ta, joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia!"
+
+"Isä, anna minunkin tulla!"
+
+"Sinä olet vaan tiellä, sinä olet liian nuori; sinä et näkisi mitään.
+Pikku poikien tarvitsee jäädä kotiin."
+
+"Ei, ei heidän tarvitse. Minä tahdon tulla. Sinä saat nostaa minut
+selkääsi."
+
+"Missä Ibrahim on? Missä Ali on? Meidän täytyy kaikkien pysyä koossa.
+Me saamme ponnistaa voimiamme sitä varten. Minä soisin, että Abdallah
+olisi täällä. Ajatteleppas häntä, joka seisoskelee torilla ja myypi
+sorbetia!"
+
+"Astukaat suoraan eteenpäin. Se on oikein. Siitä ei olisi mitään
+hyötyä, että astuisimme tuota tietä. Basaari on suljettu. Tuossa on
+Jafreddin, tuossa on Osman Effendi. Hän on saanut uuden palvelian."
+
+"Niinpä kyllä, minä näen; ja vieläpä aika kauniin pojan."
+
+"Isä, aikovatko he seivästää Alroy'n elävältä?"
+
+"Minä en ole varma siitä. Älä koskaan kysy, sydänkäpyni. Pikku poikien
+ei tarvitse koskaan kysyä."
+
+"Kyllä, kyllä heidän tarvitsee. Minä tahtoisin, että he seivästävät
+hänet elävältä. Minä suuttuisin oikein, jos eivät sitä tee."
+
+"Painukaamme vasemmalle. Juostaan teurastajain basaarin läpitse: se on
+auki. Eteenpäin, eteenpäin. Tuuppasitteko minua, herra?"
+
+"Vaikka olisinkin tuupannut sinua -- entä sitten, herra?"
+
+"Tule pois, älä riitele. Se on Karamanialainen. He luulevat saavansa
+tehdä, mitä he tahtovat. Tosin meitä on viisi yhtä vastaan, mutta ei
+löydy kuitenkaan mitään niin hyvää kuin rauha ja lepo. Minä soisin,
+että Abdallah olisi täällä vahvoin hartioinensa. Ajatteleppas häntä,
+joka seisoskelee torilla ja myypi sorbetia?"
+
+
+XXII.
+
+Ison moskean neliskulma, sama paikka, jossa Jabaster ja Abidan
+olivat välipuheen johdosta yhtyneet, oli määrätty Alroy'n valetutkintoa
+varten. Pääkaupungin uuteliaita asukkaita oli tuhansittain päivän
+valjetessa lähtenyt sinne. Neliskulman keskellä oli suuri ala
+aidattu karmosiinipunaisella köydellä, ja Karamanialaisten
+sotamiehet vartioivat sitä; tämän ympärille kasvavat väkijoukot
+sulloivat ikäänkuin valtameren toisiansa ajavat aallot, mutta
+milloin hyvänsä vuoksi liian rajusti virtaili esiin, nuot julmat
+Karamanialaiset taannuttivat hillitöntä elementtiä sillä, että nostivat
+sotatapparoitansa ja raa'asti rusentelivat lähimmäisten uhriensa
+päälakea taikka huimivat heidän hartioitansa. Sitä myöten kuin aamu
+kului, ympäröivien rakennusten katot, jotka olivat suojatut
+varjostimilla, täyttyivät katselioista. Koko Bagdad oli liikkeellä.
+Alroy'n häistä asti ei ollut koskaan ollut niin hauskaa aamua kuin
+hänen seivästyksensä päivänä.
+
+Aitauksen toiseen päähän oli komea valta-istuin rakennettu.
+Keskivaiheilla, mutta likempänä valta-istuinta, seisoi komppania
+eunukkeja, hirveät katsella, jotka, puettuina valkoisiin ja
+varustettuina erinkaltaisilla kidutuskoneilla, ympäröivät noita isoja
+seipäitä, pitkiä, ohuita ja teräviä, jotka olivat aiotut lopulliseen
+juhlamenoon.
+
+Sotatorvien räikkinä, symbalein helinä ja tamburinein kauhea jyminä
+ilmoittivat Alp Arslanin lähtöä seraljista. Pääsötie aidattuun paikkaan
+oli jätetty auki väkijoukon keskeltä. Kuninkaallisen juhlasaaton
+eroitti helposti kansasta, kun näki kunniatöyhtöjen väikkyvän ja
+lainehtivan sarjan, ja hohtavat ja liehuvat liput, joihin Allah'n ja
+Profeetan nimi oli kirjoitettu. Yht'äkkiä, kesken soiton kohinaa ja
+katseliain huutoja, joista useat katoilla lankesivat polvillensa, Alp
+Arslan nousi valta-istuimelle, jonka ympärille hänen etevimmät
+päällikkönsä ja yksi mollain lähetyskunta ja imamit ja kadit ja muut
+kaupungin päähenkilöt asettuivat.
+
+Karamanian kuningas oli hyvin pitkä varreltansa ja jokseenkin laiha
+muodoltaan. Hän oli valkeaverinen taikka oikeammin punaisenvoipa
+iholtaan, hänellä oli ruskea parta, siniset silmät ja litteä nenä.
+Samalla silmänräpäyksellä kuin hän istuutui, torvi kaikkui kaukaa
+vastapäiseltä taholta, ja pian koko yleisö oivalsi, että korkea vanki
+oli ilmestymällänsä.
+
+Joukko Karamanialaisia vartiakuntalaisia astui ensin ympyrän sisään ja
+levisi pitkin köyttä selin katselioita päin. Näitten perästä tuli
+viisikymmentä etevintä hebrealaista vankia, joitten kädet olivat taakse
+sidotut, mutta nähtävästi enemmän muodon kuin varmuuden vuoksi. Nyt
+nähtiin vähäiset katetut vaunut, joita muulit vetivät ja osa
+vartiakunnasta ympäröi ja joista talutettiin esiin, jalat irroitettuina
+kahleista, mutta kädet vielä raskaissa raudoissa, David Alroy!
+
+Osan-oton ja kummastuksen ja pelon ja voitonriemun sekainen hyminä
+nousi ihmisjoukosta. Jokaista sykähti vasten tahtoakin. Lukuisa kansa
+liikkui edestakaisin kiihdyksissänsä. Vaatteet tahrattuina ja
+rikkeiminä, pää paljaana ja nuot pitkät kiharat otsalta vedettyinä,
+vaaleana ja laihtuneena, mutta yhä sortumatonna, Bagdadin entinen
+valloittaja ja kalifi loi ympärillensä tyvenen ja hallitsiankaltaisen
+katseen noihin, jotka niin nykyisin olivat olleet hänen orjansa.
+
+Torvet kaikkuivat jälleen, vaadittiin järjestystä, ja kuuluttaja
+julisti, että hänen korkeutensa Alp Arslan, Karamanian mahtava
+hallitsia, heidän herransa, suojeliansa ja kuninkaansa, joka oli
+kostanut Allah'n ja Profeetan puolesta kaikille kapinoitsioille ja
+pahankurisille Juutalaisille ja uskottomille, aikoi puhua. Syvä ja
+yleinen äänettömyys syntyi, ja silloin kuului ääni, luja kuin kotkan
+huuto myrskyssä.
+
+"David Alroy!" voittaja lausui, "sinua ei ole tänä päivänä tuotu tänne
+tutkintoa eikä tuomiota varten. Vangittuna, kun ryhdyit aseisin oikeata
+hallitsiaasi vastaan, sinä tiedät, niinkuin muutkin kapinoitsiat,
+odottaa tuomiotasi. Semmoinen rikos yksistänsä vaatii ankarinta
+rangaistusta. Sitä siis sinä ansaitset, joka olet syypää tuhansiin
+ilkitöihin, joka olet pilkannut Allah'ta ja Profeettaa, ja
+noitakeinojen harjoittamisella ja pahojen voimien avulla rikkonut
+valtakuntien rauhan, aikaan saattanut rajatonta verenvuodatusta,
+loukannut kaikkia lakeja, uskontoa ja säädyllisyyttä, erhetyttänyt
+houkuteltujen seuralaistesi mieltä, ja erittäin suoran liiton kautta
+Ebliin kanssa ja kauheain loihtusanojen ja jumalattomien taikausten
+käyttämisellä kietonut mainion prinsessan tunteet, joka ennen oli
+kuuluisa hyvistä avuistaan ja itse Profeetan jälkeläinen."
+
+"Katso noita palmupuun seipäitä, terävämmät kuin mikään keihäs!
+Kaikkein hirmuisin rangaistus, jonka inhimillinen nero on keksinyt
+pahantekiöitä varten, odottaa sinua. Mutta sinun rikoksesi saattavat
+kaiken inhimillisen koston häpeään. Pyydä tyydyttävää palkintoa noilta
+manalan hengiltä, joitten kamalalla avulla sinä olet matkaan saanut
+tämmöiset vauriot. Sinun rangaistuksesi on julkinen, että kaikki
+ihmiset tietäisivät, ettei rikollinen koskaan välty ja että, jos
+sinun sydämesi tuntee ensinkään omantunnon soimauksia sinun lukuisien
+uhriesi suhteen, sinä tänä päivänä, suoraan tunnustain, millä
+vastustamattomilla keinoilla viekoittelit heitä, pelastaisit uhrisi
+siitä tuskallisesta ja häpeällisestä kuolemasta, joka nyt sinun tähtesi
+uhkaa heitä. Huomatkaa, oi kokoontunut kansa, Allah'n varahallitsian
+ääretöntä laupeutta! Hän sallii viheliäisen miehen tunnustaa
+jumalattomuutensa ja tunnustuksellansa pelastaa onnettomat uhrinsa.
+Minä olen lausunut sen. Kunnia olkoon Allah'n!"
+
+Ja kansa huusi: "hän on lausunut sen, hän on lausunut sen! kunnia
+olkoon Allah'n! Hän on suuri, hän on suuri! ja Mahomet on hänen
+profeettansa!"
+
+"Onko minun sallittu puhua?" Alroy kysyi, kun hälinä oli asettunut.
+Hänen äänensä sävelet synnyttivät yleistä äänettömyyttä.
+
+Alp Arslan nyykäytti päätänsä suostumuksensa osoitteeksi.
+
+"Karamanian kuningas! Minä seison tässä syytettynä monesta rikoksesta.
+Nyt kuulkaat minun vastaukseni. On sanottu, että minä olen kapinoitsia.
+Minä väitän, että minä olen ruhtinas, niinkuin sinäkin olet, pyhää ja
+paljoa vanhempaakin sukuperää. Minä en tunnusta kuuliaisuutta kuin
+Jumalalleni, ja jos olen rikkonut sen, minä nyt opin, että Alp Arslan
+on kostaja hänen puolestansa. Mitä sinun jumalaasi ja profeettaasi
+tulee, minä en tunne heitä, vaikka he myöntävät minun Jumalani
+kaikkivallan. Se tiedetään hyvin, että jokaisessa yhteiskunnassa minun
+kansani pysyi erinänsä muista kansakunnista ja on aina pysyvä mistään
+kärsimisestä huolimatta. Tämä olkoon sanottu pilkkaamisen suhteen;
+minulla on semmoinen usko muinaisilta ajoilta, jota sinunkin
+kansasi pyhät kirjoitukset yhä kunnioittavat. Mitä harjoittamiini
+noitakeinoihin koskee, niinkuin myöskin siihen yhteyteen manalan
+henkien kanssa, jossa minun sanotaan olleen, tiedä kuningas, minä
+nostin uskoni lipun oman Jumalani, koko maailman suuren Luojan suorasta
+käskystä. Miksi siis noitakeinoja tarvittiin? Miksi juonia vähäväkisiä
+vihollisia vastaan, kun hänen kaikkivaltansa tuki minua? Hänen
+innostuksensa oli minun tenhovoimani. Tarvitseeko minun osoittaa,
+miksi, kun tämmöinen apu oli tarjona, minun kansani kokoontui
+ympärilleni? Semmoinen aika on tuleva, jolloin meidän vanhasta
+siemenestämme parempi johdattaja sikiää, jota et sinäkään, herrani,
+kykene kukistamaan."
+
+"Mitä onnettomaan prinsessaan tulee, josta ei minun mielestäni
+puhuttu juuri arvostelevalla tavalla, hän on minun puolisoni, minun
+vapaa-ehtoinen puolisoni, vaikka teidän seipäänne ennen pitkää tehnevät
+hänet leskeksi. Minä en seiso tässä naisten taipumuksia selittääkseni.
+Uskokaat minua, herra, hän antoi kauneutensa minun innokkaalle
+syleilylleni ilman mitään muuta suostuketta, kuin semmoista, joka
+sopii soturille ja kuninkaalle. Se näyttänee oudolta sinusta sinun
+valta-istuimellasi, että niin kurja olento, kuin minä olen, poimin
+Aasian kauniimman kukan. Muista vaan, että onnen vaiheet ovat
+kummalliset. Minä en ollut aina, mikä nyt olen. Me olemme yhtyneet
+ennen. Oli semmoinen päivä, eipä aivan kaukainenkaan, jolloin sallimus
+näytti puoleksi taipuvan kohtalomme vaihettamiseen, jollei muutamia
+kavalia konnia olisi ollut, jotka minä näen täällä. Jos minä olisin
+voittanut, minä luulen, että olisin osoittanut enemmän sääliväisyyttä."
+
+Karamanian kuningas oli mitä kiivaimpia miehiä. Hän oli laittanut
+puheensa neuvon-antajiensa mietteitä ja ohjauksia myöten. Nämät olivat
+vakuuttaneet hänelle, että se tapa, jota hän noudatti, saattaisi
+Alroy'n tunnustamaan kaikki, mitä hän tahtoi, ja erittäinkin
+puhdistamaan prinsessa Schirenen mainetta -- tämä oli jo koettanut
+uskotella Alp Arslania, ettei kukaan nainen koko maailmassa ollut niin
+paljon vääryyttä kärsinyt kuin hän. Karamanian kuningas polki kolmesti
+jalkaansa valta-istuimensa lattiaan ja huudahti kovin suuttuneena:
+"partani kautta, te olette pettäneet minut! Se koira ei ole tunnustanut
+mitään!"
+
+Kaikki neuvon-antajat ja etevimmät päälliköt ja mollat ja imamit ja
+kadit ja kaupungin päähenkilöt olivat suuresti hämmästyksissään. He
+alkoivat heti tuumailla keskenänsä ja päättivät, ankarasti
+väiteltyänsä, että, ennenkuin viimeisiä koetettaisiin, oli paras
+näyttää todeksi, mitä vanki ei tahtonut ilmoittaa. Hyvin arvoisa
+sheiki, joka oli puettu väljiin, viheriäisiin vaatteisin ja jolla oli
+pitkä, valkoinen parta ja turbani, kuin Babelin torni, nousi nyt. Hänen
+tunnettu hurskautensa vaati kaikkia äänettömyyteen, sillä välin kuin
+hän itse lausui pitkän rukouksen, pyytäen Allah'ta ja Profeettaa
+hämmentämään kaikkia häväiseviä Juutalaisia ja uskottomia ja
+vuodattamaan totuuden sanoja jumalisten ihmisten suuhun. Ja nyt
+kunnian-arvoisa sheiki kutsui esiin kaikki todistajat David Alroy'ta
+vastaan. Heti Kisloch, Kurdilainen, joka oli koroitettu Bagdadin
+kadiksi, astui esiin, veti sametti-kukkarostansa paperikääryn ja luki
+semmoisen todistuksen, jossa arvoisa Kisloch vakuutti, että hän ensin
+tutustui vangin, David Alroy'n kanssa joissakin erämaan raunioissa --
+muutamain rosvojen pesässä, joita Alroy johdatti; että hän, Kisloch,
+oli rehellinen kauppias ja että nämät konnat olivat ryöstäneet hänen
+karavaninsa ja hän itse joutunut vankeuteen; että hänen vankeutensa
+toisena yönä Alroy oli ilmestynyt hänen eteensä leijonan muodossa ja
+kolmantena tuimasilmäisenä härkänä; että hänen oli tapa alinomaa
+muuttaa itsensä; että hän usein nosti henkiä; että viimein eräänä
+kauheana yönä Eblis itse tuli suurella juhlasaatolla ja antoi Alroy'lle
+Salomonin, Davidin pojan valtikan; ja että tämä seuraavana päivänä
+kohotti lippunsa ja kohta sen jälkeen kukisti Hassan Subah'n ja tämän
+Seldshukit useitten hirmuisten paholaisten silminnähtävällä avulla.
+
+Kalidaan, Indialaisen, Guebriläisen ja Neekerin ja muutamien muitten
+saman hengen lapsien todistukset vetivät täysin määrin vertoja Kisloch
+Kurdilaisen uhkealle kertomukselle. Hebrealaisen valloittajan
+vastustamaton menestys oli kieltämättömällä tavalla selitetty,
+Mahomettilaisten aseitten kunnia ja Moslemin uskon puhtaus olivat
+asetetut jälleen entiseen loistoonsa ja saastuttamattomaan maineesensa.
+Todeksi saatiin, että David Alroy oli Ebliin lapsi, noitamies,
+taikakalujen ja myrkkyjen käyttäjä. Kansa kuunteli kauhulla ja
+harmilla. He olisivat tunkeneet vartiaväen läpitse ja repineet hänet
+kappaleiksi, jolleivät olisi pelänneet Karamanialaisten sotatapparoita.
+Niin he lohduttivat mieltänsä sillä, että he ennen pitkää saisivat
+nähdä hänen kidutuksensa.
+
+Bagdadin kadi kumarsi Karamanian kuningasta ja kuiskasi soveliaan
+matkan päästä jotakin kuninkaalliseen korvaan. Torvet kaikkuivat,
+kuuluttajat vaativat äänettömyyttä ja kuninkaan huulet liikkuivat taas.
+
+"Kuule, oi kansa, ja ole viisas. Pääkadi aikoo nyt lukea kuninkaallisen
+prinsessan Schirenen, noiturin etevimmän uhrin todistuksen."
+
+Ja todistus luettiin, joka vakuutti, että David Alroy omisti ja kantoi
+lähinnä sydäntänsä erästä talismania, jonka Eblis oli antanut hänelle
+ja jonka voima oli niin suuri, että, jos sitä kerta painettiin naisen
+rintaa vastaan, tämä ei enää voinut hallita tahtoansa. Tämmöinen kova
+onni oli kohdannut oikeauskoisten hallitsian tytärtä.
+
+"Onko siinä niin kirjoitettu?" vanki kysyi.
+
+"On", kadi vastasi, "ja sen alla on vielä prinsessan kuninkaallinen
+allekirjoitus."
+
+"Se on väärennetty."
+
+Karamanian kuningas kavahti valta-istuimeltansa ja oli vihoissansa
+astumallaan sen portaita alas. Hänen kasvonsa olivat veripunaiset,
+hänen partansa kuin tulen liekki. Joku lempiministeri rohkeni vienosti
+pidättää häntä hänen kuninkaallisesta vaipastansa.
+
+"Tapa paikalla pois se koira", Karamanian kuningas mutisi.
+
+"Prinsessa on itse täällä", lausui kadi, "todistamassa niitä
+noitakeinoja, joitten alaisena hän oli, vaan joitten vaikutuksesta hän
+nyt Allah'n ja Profeetan voiman kautta on pääsnyt."
+
+Alroy'ta vävähti!
+
+"Astu esiin, kuninkaallinen prinsessa", kadi sanoi, "ja jos se
+todistus, jonka kuulit, on perustettu, nosta ylös se kuninkaallinen
+käsi, joka koristi sen allekirjoituksellaan."
+
+Lähellä valta-istuinta oleva eunukkien joukko teki tilaa;
+naishaamu, joka oli verhottu hunnulla jalkoihin saakka, astui esiin.
+Hän nosti ylös kätensä; koko kerääntynyt kansa tuskin hengitti
+mielenliikutuksesta; eunukkien rivit ummistuivat jälleen; huuto kuului
+ja hunnustettu haamu katosi.
+
+"Minä odotan kidutuskoneitasi, kuningas", Alroy lausui raskaan surun
+äänellä. Hänen lujuutensa näytti luopuneen hänestä. Hänen silmänsä
+olivat luodut maahan. Hän oli nähtävästi vaipunut syvään miettimiseen
+taikka heittäynyt epätoivoon.
+
+"Valmistakaat seipäät", käski Alp Arslan.
+
+Koko kansan joukkoa värisytti vasten mieltäkin.
+
+Yksi orja lähestyi ja tarjosi paperikääryä Alroy'lle. Hän tunsi
+Nubialaisen, joka oli Honainin palveluksessa. Hänen entinen
+ministerinsä ilmoitti hänelle, että hän oli saapuvilla; että ne ehdot,
+joita hän vankihuoneessa tarjosi, vielä myönnettäisiin; että jos Alroy,
+jota asiaa hän ei epäillyt ja jota hän rukoili, suostuisi niitä
+vastaan-ottamaan, hänen tuli pistää paperikäärö poveensa, mutta, jos
+hän yhä oli taipumaton, jos hänen yhä oli mieletön päätös kuolla hirveä
+ja häväisevä kuolema, hänen tuli repiä se rikki ja heittää se
+tanterelle. Silmänräpäyksellä Alroy otti paperikääryn ja repi sen
+kiivaasti tuhansiin palasiin. Tuulen puuska levitti kappaleet laajalle
+yliympäri. Alhaiso riiteli näistä David Alroy'n viimeisistä muistoista;
+ja tämä vähäinen tapaus tuotti paljon hämminkiä.
+
+Tällä välin Neekerit varustivat kidutuksen ja kuoleman koneita.
+
+"Tuon juutalaisen koiran itsepintaisuus tekee minun hulluksi", lausui
+Karamanian kuningas hovimiehillensä. "Minua haluttaa puhutella häntä
+vähän, ennenkuin hän kuolee." Lempiministeri pyysi hallitsiaansa
+olemaan levollisena; mutta kuninkaallinen parta kävi niin punaiseksi,
+ja kuninkaalliset silmät iskivät niin kauheata tulta, että
+lempiministerikin lopulta myöntyi.
+
+Torvi kaikkui, kuuluttajat vaativat vaiti-oloa, ja Alp Arslanin ääni
+eroitettiin jälleen.
+
+"Senkin koira, näetkö sinä, mikä on tarjonasi? Tiedätkö sinä, mikä
+vartoo sinua sinun herrasi Ebliin asunnoissa? Voiko väärä ylpeys
+viehättää Juutalaistakin? Eikö elämä ole suloista? Eikö olisi parempi
+olla minun varvaskenkieni kantaja kuin tulla seivästetyksi?"
+
+"Jalomielinen Alp Arslan", vastasi Alroy ilmeisen ylenkatseen äänellä;
+"luuletko, että mikään kidutus rasittaa niin, kuin se muisto, että sinä
+olet voittanut minun?"
+
+"Partani kautta, hän ivaa minua!" Karamanialaisten hallitsia huudahti;
+"hän tekee kiusaa minulle! Älkäät koskeko vaippaani. Minä tahdon puhua
+hänen kanssaan. Te ette näe kauemmaksi kuin hunnustettu haukka, te
+sokean äidin lapset. Se on noita; hänellä on vielä jälellä joku
+päätaika; hän pelastaa vielä henkensä. Hän lentää ilmaan taikka vaipuu
+maan sisään. Hän nauraa meidän kidutuksiamme." Karamanian kuningas
+astui tuota pikaa valta-istuimensa portaita alaspäin; häntä seurasivat
+hänen lempiministerinsä ja hänen neuvon-antajansa ja hänen etevimmät
+päällikkönsä ja kadit ja mollat ja imamit ja kaupungin päähenkilöt.
+
+"Sinä noita!" Alp Arslan huudahti, "hävytön noita! halvan äidin halpa
+poika! koirien koira! niskotteletko sinä meitä vastaan? Kuiskaako
+herrasi Eblis toivoa sinun korviisi? Nauratko meidän rangaistuksiamme?
+Aiotko lentää ylös ilmaan? vai painua alas maahan? Niinkö, niinkö?"
+Hengästyneenä ja vihastansa uupuneena hallitsia vaikeni. Hän repi
+partaansa ja polki maata rajussa vimmassaan.
+
+"Sinä olet viisaampi kuin neuvon-antajasi, kuningas Arslan; minä en
+nöyrry sinun edessäsi. Minun Herrani, vaikka hän ei ole Eblis, ei ole
+hylännyt minua. Minä nauran sinun rangaistuksiasi. Sinun kidutuksiasi
+minä ylenkatson. Minä sekä vaivun maan sisään että kohoan ilmaan.
+Tyydytkö nyt vastaukseeni?"
+
+"Partani kautta", huudahti tulistunut Arslan, "minä tyydyn
+vastaukseesi. Pelastakoon Eblis sinut, jos hän voi;" ja Karamanian
+kuningas, Aasian mainioin miekan piteliä veti säilänsä, ikäänkuin
+salaman, tupesta ja silpaisi yhdellä säväyksellä Alroy'lta pään. Se
+kaatui, vaan, kun se kaatui, riemuitsevan pilkan hymy näytti
+vivahtelevan sankarin kylmenevillä kasvoilla ja kysyvän hänen
+vihollisiltansa: "missä kaikki teidän kidutuksenne nyt ovat?"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Alroy, by Benjamin D'Israeli
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALROY ***
+
+***** This file should be named 24687-8.txt or 24687-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24687/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/24687-8.zip b/24687-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..21bfde6
--- /dev/null
+++ b/24687-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f42302f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #24687 (https://www.gutenberg.org/ebooks/24687)