diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 23628-8.txt | 3040 | ||||
| -rw-r--r-- | 23628-8.zip | bin | 0 -> 59361 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3056 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/23628-8.txt b/23628-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c1cea65 --- /dev/null +++ b/23628-8.txt @@ -0,0 +1,3040 @@ +The Project Gutenberg EBook of Lumottu, by Kristofer Janson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Lumottu + +Author: Kristofer Janson + +Release Date: November 26, 2007 [EBook #23628] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUMOTTU *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +LUMOTTU + +Kirj. + +Kristofer Janson + + +(Suomennos.) + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1879. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Meidän talonpojissa löytyy usein sukuja, joilla on erityinen taipumus +taiteesen tai käsityöhön. Tämän lahjan on silloin poika perinyt +isältänsä ja niin sukupolvesta sukupolveen. Siten tapaa sukuja, joissa +aina pojat isäinsä perästä ovat olleet erinomaisen käteviä seppiä. He +kohoovat silloin korkeimmilleen, päästessään koneenrakentajiksi tai +muiksi sellaisiksi. Toiset ovat olleet taitavia puunleikkaajia. +Heidän suvustaan syntyy niin viimein kuvanveistäjä. Toiset ovat +soittoniekka-sukuja, ja niin edeskäsin. Se, josta tässä tahdon puhua, +oli tällaista soittaja-sukua, ja hänen nimensä oli Torger. Hänen isänsä +nimi oli Jon, ja hän oli paras soittoniekka koko siinä kyläkunnassa; +mutta hän ei koskaan käynyt kyläkunta-rajan ulkopuolella viuluineen. +Hän kävi pidoissa ja iloisissa seuroissa soittelemassa, kun häntä +siihen pyydettiin, vaan muutoin eli torpastansa. Se oli vapaa torppa, +joka sijaitsi jokseenkin kaukana tunturilla. Se oli hyvin pieni, vaan +kumminkin riittävä elatuksen antajaksi. Monta ropoa sai hän myöskin +viulunsoitollaan vuoden pitkään. + +Tämä suku oli muinoin ollut mahtavampi kuin nyt. Kappaleen matkaa +torpasta alaspäin oli komea talo, ja sitä hallitsi kyläkunnan suurin +äytäri Sylfest. Hyvä niitty eroitti talon torpasta. Tämä niitty oli +ennen ollut yhteinen, mutta talon omistajat olivat monella juonella +riistäneet pois omistus-oikeuden torpanväeltä, ja nyt kuului niitty +taloon. Ihmiset kertoivat että Sylfestin isän-isä oli tehnyt saman +kepposen kuin nilkku-piru: hän oli pannut omasta maastansa +otettua multaa saappaisinsa, ja siten, seistessään sillä puolen +niitynpuoliskoa, joka oli torpan oma, vannoi hän että hänellä oli oma +maa jalkainsa alla. Tämä ei ollut ainoa koirankoukku, jonka ihmiset +tiesivät kertoa Sylfestin suvusta. Se oli päässyt varalliseksi +hevoskaupalla ja peijannut monta, josta ihmiset arvelivat, että niillä +penneillä ei ole suurta siunausta. Mutta kaikki tämä ei voinut pidättää +Jonia usein huokaamasta, kun hän kovina aikoina katsoi alaspäin ja +näki kuinka kauniina ruoho rehoitti niityllä. Mutta kun hän otti +viulunsa ja pelasi laulun, ja lapset rupesivat leikkimään ja tanssimaan +laattialla, niin unohti hän pian mieliharminsa, sillä Jon oli hyvä ja +hurskasluontoinen. Hänen vaimonsa oli reipas, mutta kova nainen. Hän +rupesi nuhtelemaan ja sanoi että olisi parempi, jos hän opettaisi +lapsia työtä tekemään ja toimimaan. Mutta Jon ei tahtonut piilottaa +viulua lapsilta. Se oli kulkenut suvun omaisuutena niin kauvan kuin he +jaksavat muistaa. Suvun vanhin esi-isä oli _tehnyt_ viuluja, nuoremmat +olivat ruvenneet niitä _soittamaan_. Poika oli oppinut isältänsä ja +pannut vähän lisää omistaan, ja siten olivat he kehittäneet taidettaan +toinen toisensa perästä. + +Jon näki heti että Torger, eikä kukaan muu lapsista, tulisi perimään +viulun; hän käsitteli sitä myötäänsä, vaan työtä ei hän tahtonut tehdä. +Jos hänen vaan täytyi olla niityllä haravoimassa, niin tuli hän heti +kykenemättömäksi, ja hitaasti ja raskaasti kävi kaikki muukin työ. +Mutta kun hän sai istua viulun ääressä, niin unohti hän sekä syönnin +että makuun. Hänen isänsä oli käynyt markkinoilla ja ostanut hänelle +lapsenviulun, mutta hänen täytyi melkein katua sitä. Torger joutui +semmoisen ilon valtaan, ettei voinut nukkua moneen yöhön, ja oli ihan +kuin kuumeessa; hän ei ajatellut mitään muuta. Kun hän tottui sitä +näkemään ja käyttämään, tyyntyi hän, mutta viulun täytyi kuitenkin +hänen maatessansa olla vuoteessa hänen vieressään. Koulussa kävi luku +huonosti. Siellä, niinkuin muuallakin missä vaan ei ollut viulun kanssa +tekemistä, oli hän epävarma. Opettaja valitti ettei hän osannut +sanaakaan läksystänsä, mutta Jon vaan vastasi: Kai oppinee nimensä +kirjoittamaan. Ei viipynyt kauvan, enennenkuin hän osasi melkein kaikki +ne laulut, jotka isänsä oli opettanut, ja nyt rupesi hän tekemään +uusia, mutta niitä ei hän soittanut muiden kuullen. Silloin voi hän +usein istua ihan kuin puolinukuksissa pienellä tuolilla viulu sylissä +ja liikuttaa päätänsä niiden nuottien tahdin mukaan, joita hänessä +syntyi. Isä ymmärsi mikä pojalla oli, kun hän noin istui tuossa +uneksivana. Hän veti hänet silloin luoksensa ja kertoi kaikki mitä +tiesi vuorenpeikoista ja ihanista prinsessoista, koskenhaltijasta ja +lumotuista ihmisistä. Ja poikasen mielessä suli tämä yhteen +kasterikkaan aamun, paistavan auringon, laulavain lintuin, +vuorenhuippuin ympärillä aaltoavan sumun, ammuvain lehmäin ja huiman +varsan kanssa sekä koulun-opettajan ja äitinsä kanssa, joka huhuili +karjalauman takana. + +-- Mikähän sinustakin tulee, Torger? sanoi äiti usein huoaten. + +-- Mestarisoittaja, vastasi Torger. Silloin hymyili Jon. Mutta Torger +oli kuullut isältänsä, että sen, joka tahtoi päästä mestarisoittajaksi, +täytyi saada oppia koskenhaltijalta ja antaa hyvä kuivan lihan könttäle +opetuspalkaksi. Sentähden hiipi Torger muutamana päivänä salaa +staburiin.[1] Siellä riippui sekä läskiä että lihaa. Torger katseli +kauvan kaunista, lihavaa lampaanlapaa, mutt'ei uskaltanut ottaa siitä, +vaan otti toisen halki leikatun. Hän kulki salaa kosken luokse +lihanpala nutun alla ja viskasi sen kuohuun, mutta vaikka hän kuinka +odotti katsoa tuijottaen koskeen, ei koskenhaltijata tullutkaan. "Lie +ollut liian laihaa", ajatteli Torger, ja niin kulki hän monta päivää +miettien uskaltaisiko ottaa lihavamman. Viimein otti hän myös sen, ja +koskeen meni sekin. Sitte istuutui hän kivelle myllynruuhen viereen +odottamaan, vaan koskenhaltija ei tahtonut tulla esiin. Koivunlehti oli +niin raittiin näköistä ja kallistui alas kastellen itseään koskessa, +vuohi rääkyi häntä vastaan vuorentörmältä, aurinko paistoi niin +pyöreänä ja hyvänä suoraan hänen silmiinsä. Poikaparkaa rupesi +nukuttamaan siinä istuissaan, eikä aikaakaan, niin vaipui pää +ruohikkoon ja hän nukkui. + +Kotvasen kuluttua säpsähti hän ja heräsi. Keskellä valkeata, kuohuvaa +koskea seisoi mies harppu kädessä. Punaset auringonsäteet paistoivat +hänen piikkiseen kruunuunsa, jäänkarvaiseen partaansa, hopeanhohtoiseen +vaippaansa, kiilteleviin harppunsa kieliin. Ja hänen ympärillään oli +kuin yksi ainoa suhina ja pauhina, oli kuin metsä, maa ja vuoret +olisivat sulanneet säveleihin. Poika pelästyi niin kovasti että lähti +juoksemaan. Oli jo myöhä ilta hänen ennättäessä kotiinsa. Hän ei +uskaltanut hiiskua sanallakaan missä oli ollut, hän ei uskaltanut sanoa +kuulleensa koskenhaltijan soittavan. + +-- Nyt minä sanon sinulle, Jon, että pidät huolta aitanlukosta, sanoi +äiti seisoessaan puuroa keittämässä. Jos viime yönä ei ollut varkaita +aitassa, niin nimeni ei ole Mari. Sinne riipustin minä 8 +lihakönttälettä, ja nyt ei siellä enää ole kuin 6. + +-- Niin, jos varkaita pyrkii sisään, niin ei mikään lukko kestä niitä +estämään, vastasi Jon. Mutta Torger istui kuin kananvaras ja meni +alakuloisena vuoteesensa. + +Kerran kun Torger, istuen mättäällä, soitteli leikkuuväelle, seisoi +yht'äkkiä tyttö hänen edessänsä, ihan kuin olisi maasta noussut. Hän +katsoi häneen niin pikkuviisaasti suurilla, pyöreillä silmillänsä. +Kädet piti hän selän takana. Torger ensin katsahti tyttöä ja sitten +nyökäytti hänelle päätänsä. Tyttö ei näyttänyt sitä huomaavan, hän +tuijotti yhtä totisena viulua kohti. Seuraavana päivänä seisoi hän +samassa paikassa ja myöskin kädet selän takana. Torger yritti tytön +luokse, mutta silloin juoksi hän pois. Sen perästä voi hän olla varma +siitä, että tapasi tytön niiden joukossa, jotka iltasilla kokoontuivat +hänen ympärilleen, kun hän istui ovenkynnyksellä. Tyttö seisoi aina +yksinänsä, ja hänessä näytti olevan jotakin niin kummallisen +voimakasta, kun hän seisoi siinä niin vakavana kädet selän takana. Hän +ei puhellut kenenkään kanssa. Torgerista tuntui se kummalliselta, ja +yhtenä iltana läksi hän tytön perään. Silloin näki hän hänen +puikahtavan isoon taloon, Sylfestin kotiin. -- Hän kysyi isältänsä ja +sai kuulla, että sen talon tyttöpuoli oli tullut kotiin. Hän oli +muutamia vuosia ollut ottolapsena tätinsä luona kauvempana +pohjoisessapäin. Hänen nimensä oli Kari, ja hän se mahtoi ollakin. + +Sitte tuli tyttö kouluun, ja silloin tutustuivat he. Hän oli hiljainen +sielläkin, ja tahtoi harvoin olla mukana leikissä. Mutta häntä +miellyttivät kirjat niin kovasti, ja hänestä tuli pian ensimmäinen sekä +lukija että kirjoittaja. Kerran kun he sattuivat olemaan kahden kesken, +puhutteli tyttö häntä. + +-- Tuleeko sinusta viulunsoittaja vai? kysyi hän. + +-- Totta kaiketi, vastasi toinen. + +-- Sepä mahtanee olla hauskaa se? + +-- Hauskaa on. Haluttaako sinua soittoniekaksi? + +-- Hm -- minusta tulee nainen, minusta. + +-- Onkos se sitte sinusta hauskaa? kysyi Torger pilkaten. + +-- Hm -- sanoi Kari hymyillen. + +-- Onko sinusta hauska kuulla soittoa? kysyi taas Torger. + +-- On kyllä -- ja etenkin kun sinä soitat. + +-- Hiivi salaa meille iltasilla, niin minä soittelen sinulle. + +-- Kiitos, kunhan vaan isä ei tule perässäni. + +-- Onko isäsi torainen sinua kohtaan? + +-- Hän sanoo ettei minulla ole mitään sinun kanssasi tekemistä. + +Toisella kertaa sanoi Kari hänelle: + +-- Sinä olet huono lukemaan. + +-- Näyttääkö sinusta siltä? + +-- Autanko sinua? + +-- Kiitos vaan, minä kyllä itse autan itseäni. Minä rakastan enemmän +viulua. Eikähän kaikki voikaan papiksi tulla. + +-- Saattaahan tehdä kahdenlaista yhtähaavaa, ja "tiedot ovat viisauden +äiti", sanoi opettaja tänään. Kari nyökäytti päätänsä niin totisena ja +pikkuviisaana, ruvetessaan puhumaan koulun-opettajasta, että Torgerin +täytyi nauraa. Mutta hän oli ahkerampi lukemaan sen päivän perästä, ja +se auttoi niin paljon, että hän pystyi papin luokse rippikouluun, +vaikka saikin alhaisimman paikan kirkon laattialle.[2] Sinä päivänä +seisoi Kari ensimmäisenä, ja Torger ajatteli itseksensä: päässee +kaiketi pitemmälle maailmassa kirjan kuin viulun avulla. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Torger oli siinä ijässä että rupesi tytöistä ajattelemaan. Mutta vielä +enemmän mietti hän lauluja. Hän luuli kuulevansa kutsuvia ja laulavia +ääniä mailta ja saloilta, mutta kaikkien enemmin itsestänsä, kun pani +kiinni silmänsä. Hän muisti koskenhaltijan pelin, ja sitä nuottia etsi +hän kaikissa lauluissansa, vaan ei löytänyt sitä koskaan. Joskus luuli +hän sen löytäneensä, ja hänen viimeksi sepittämä laulunsa oli aina +parhain, mutta siitä puuttui kuitenkin vielä jotakin, ja siten tunsi +hän vielä kantavansa jotakin syntymätöntä povessaan ja että juuri se +oli kaikista syvällisintä. Mutta iloinen hän oli. Elämä oli hänen +edessään päivän kirkkaana, ja hän pääsi ottelemasta läksyn kanssa +koulussa ja papin edessä. Isä antoi hänen asettaa olonsa oman mielensä +mukaan ja sentähden kulki hän viulu kädessä metsät ja salot halki. Ja +auringonsäteet ja lintuset, koivujen suhina ja tunturituulet, kosken +kohina ja puron lirinä, karjalauma ja paimenkoira ja jopa porsaskin +antoivat säveliä hänen viuluunsa ja aineita uusiin lauluihin. Eikä +häntä nyt enää hävettänyt antaa isänsä kuulla mitä hän soitteli. Vanha +Jon hymyili, ajatteli nuoruuttansa ja liikutteli päätänsä pojan soiton +tahdin mukaan; häntä ilahutti nähdä nuoren kotkan siipien kasvavan. +Torger sai nyt seurata isäänsä tämän soittomatkoilla, ja silloin +istuivat he molemmat laskien yhdessä viululeikkiänsä. Torger ei ollut +vähäinen mies mielestänsä, kun ihmiset alkoivat sanoa: "poika pätee +kohta, kuule Jon!" Mutta yksinään ei hän saanut matkustaa, eikä +myöskään kyläkunnan ulkopuolelle. -- Hän ennättää kyllä vielä joutua +harhateille, sanoi hänen isänsä. + +Eipä paljoa puuttunut, ettei tytöt ruvenneet katselemaan tuota nuorta, +reipasta soittoniekkaa, jolla oli tuo tuuhea, kähärä tukka ja nuo +säihkyvät silmät. Aina seisoi joukko tyttöjä sen pikkutuolin ympärillä, +jolla hän istui, ja Torgerista tuntui kuin hän soittaisi parhaiten +tyttöin häntä katsellessa. Mutta Kari ei koskaan tunkenut lähelle, hän +seisoi ennemmin nurkassa, missä Torger ei voinut häntä nähdä. Torger ei +ollut viime aikoina puhellut äänen kanssansa eikä ajatellut häntä +enemmän kuin kaikkia muitakaan, paitsi kun hän joskus aprikoitsi eikö +tämän tytön laita ollut hyvin eriskummallinen. + +Torger tehdä kyhäsi yhtä laulua, josta hän ei voinut saada semmoista +kuin tahtoi. Isänsä oli kertonut hänelle lumotusta prinsessasta, joka +soitettiin ulos vuoresta kirkonkelloilla, ja tämä oli saatava laulussa +esitetyksi. Oli Lauvantai-ilta ja isänsä käski häntä etsimään hukkaan +joutunutta lammasta, sillä hänen veljensä olivat väsyksissä. Torger +läksi ja etsi lammasta melkein koko yön, vaan ei löytänyt. Väsyneenä +istui hän levähtämään vanhalle paikallensa kosken äyräässä olevaan +vuorenhalkeamaan. Hän ei ollut käynyt siinä juuri usein, sillä +hän oli vähin peljännyt sitä sen illan perästä, jolloin luuli +nähneensä koskenhaltijan. Mutta nyt tänä sumuisena kesä-yönä oli +siinä niin rauhallinen olla. Tuntui siltä kuin koski olisi tullut +hiljaisempi-puheiseksi ja vaan laulanut hänelle tuutulaulua. Hän +ajatteli koskenhaltijata, vuoren prinsessaa, kirkonkelloja ja +lauluansa; kaikki suli yhteen säveliksi -- ja niin nukkui Torger. -- Ei +aikaakaan, niin nosti ja kantoi häntä näkymättömät kädet, vuori halkesi +hirveällä paukauksella, hän kannettiin sen sisälle, ja sitte juoksivat +vuorenseinät taas yhteen niin että vuori vapisi. Selvää oli, että +_hän_, eikä prinsessa, oli lumouksissa. Vuoressa oli viileä ja +puolipimeä, Hän ei nähnyt ainoatakaan ihmistä, kuuli vaan tippuvan +veden, vyöryväin kivien kumisevaa ääntä. Hän hapuili eteenpäin pitkin +märkää vuorenseinää; silloin kuului ääni hänen korvaansa, seinät +antoivat perään, katto kohosi ja hän näki pitkässä jonossa hopealta +ja kullalta loistavan salin toisessa perässä palavien tulipatsasten +päällä. Ja seinistä ja pylvästen takaa kynkkäsi esiin ilkeitä +pikku-peikkoja, ulvoen, hyppien, heittäen kuperkeikkaa häntä kohti. +Viulut oli niillä kaikilla, ja ne vinguttivat niitä, repivät punaisia +tukkatupsujaan ja miltei syöneet häntä silmillänsä. + +-- Hoi! -- mepä opetamme sinut soittamaan! Torger painautui kovasti +seinää vastaan ja rukoili hädässään pelastusta -- ne tulivat yhä +ahdistaen hänen päällensä -- silloin hän äkkiä kuuli kirkonkellon +soivan, vuori halkesi, päivä tulvasi sisään, peikot kalpenivat, ja +vuoren-aukeamassa seisoi nuori tyttö. Torger tunsi sen, se oli Kari, ja +hän se soitti kirkonkelloa. Samassa puistatti häntä niin, että hän +hieroi silmiänsä, oliko hän nähnyt unta? Aurinko oli jo korkealla +taivaalla, koski lauloi iloisena kovaa lauluansa, kaste kiilteli +koivunlehdissä ja kukkasissa, kirkonkellon ääni kuului vielä kerran +kajahtavan vuorenhalkeaman läpi, ihmiset menivät kirkkoon virsikirja +kainalossa -- piti kättä silmillä auringon tähden ja katseli alas +laaksoa kohti; hänen valkea liinansa kimmelti. Ja silloin luisti laulu +ihan kuin ihmeen kautta, ja Torger otti syliinsä kaikkityyni: +päivänpaisteen, pyhärauhan, elämän-ilon, kiitoksen siitä, että oli +päässyt vuoresta, tytön vuorenhuipulla, virsikirjan. Torger ei koskaan +ollut ollut niin iloinen. Hän hengitti puhdasta aamu-ilmaa kuin +pelastunut, säveleet virtailivat viulusta, ja tyttö tuli verkalleen +aina lähemmäksi hänen soittaissansa. Lujana ja horjumatta hän astui +kiveltä kivelle, ja silloinpa juuri johtui Torgerin mieleen, että hän +se on hänen vastainen omansa, jos hän tulisi ottamaan itselleen tytön. + +-- Isä, sinun pitää mennä alas Sylfestin luokse minun puolestani +kosimaan hänen tytärtänsä, sanoi Torger, heti kotia päästyänsä. + +Jon katseli hämmästyneenä poikaansa, sitten hän hymyili. -- Ei ole +koskaan niin pientä porsasta, ettei sen häntä kiekuroitse, virkkoi hän. + +-- Se on yhden tekevä, että olen nuori, minä voin ansaita monta penniä +viulullani, jos vaan saan koettaa, ja nyt minä tahdon koettaa. Torger +heitti päätään taaksepäin. + +-- Mutta ethän juuri paljon tunne koko tyttöä, sanoi isä, huomattuansa +että Torger käsitti asian totiselta kannalta. + +-- Tiedänpä kuitenkin sen verran, että hän on ainoa, joka tajuaa +soittoani, vastasi Torger. + +-- Minulla ei ole mitään tyttöä vastaan, sanoi isä, sinä voisit saada +semmoisen, joka pahempi olisi. Mutta sinä tunnet Sylfestin ja tiedät +millainen välimme on. Minä en kernaasti tahdo saada mitään sen miehen +kanssa tekemistä. + +-- Kari ei ole hänen sukuansa, vastasi Torger. Tiedäthän hänen vaan +olevan tyttöpuolen, ja minun luullakseni laskee Sylfest hänet +mielellänsä, päästäksensä hänestä. + +-- Kenties, vaan ei tänne ylös meille. + +Torger istui kotvan aikaa. Kaikki jo vuosia kestänyt vääryys, joka +eroitti pellot toisistaan, johtui hänen mieleensä. -- Minä lähden +matkustamaan, isä, minä en jaksa olla tässä kylässä enään. + +Jon vähän puri huultansa. -- Saat lähteä, kun lupaat tehdä, mitä nyt +sanon: sinun pitää lukea Isä meidän aamuin illoin, sinä et saa maistaa +viinaa, et saa käyttää puukkoa suuttuissasi, et saa antaa kehumisen +lumoa itseäsi etkä saa liian kauvan laskea pilaa tyttöin kanssa. + +Torger lupasi sen, ja sitten lähti hän matkaan viululaatikko selässä ja +ruokapussi olalla. + +Hyvän aikaa sen perästä tapasi Jon Karin tiellä. + +-- Terveisiä voin sanoa sinulle Torgerilta, sanoi hän. + +-- Kiitosta. Onko hän kipeänä? + +-- Hän on matkustanut pois. + +-- Vai niin. + +-- Hän ansaitsee isot rahat viulullansa naapurikylissä, sanoi Jon. Hän +on soittanut kilpaa Lauraasenin ja Knut Hardingin kanssa ja vaihtanut +polskia niiden kanssa. + +-- Hän oli reipas soittamaan. + +-- Minä kirjoitan hänelle huomenna. + +-- Saat sanoa terveisiä. + +-- Kiitos, sen teen. Hyvästi. + +Sinä talvena koitti Jon päästä niin usein kuin mahdollista Karin +pariin. Hän kyseli hänestä muiltakin, kun niin voi tapahtua, eikä hän +kuullut muuta kuin että tyttö oli kaikin puolin hyvä. Ainoa oli, että +hän oli hyvin hiljainen luonnollaan. Ei juuri viihtynyt kotonaan, +arvelivat ihmiset, sillä sekä isä-puoli että hänen poikansa olivat +häjyjä häntä kohtaan, ja tytön äitiä viskeltiin heidän välillänsä. Tämä +olikin ruvennut Sylfestille rahain vuoksi, sillä hän oli ollut leskenä +eikä tiennyt miten saisi elatusta itselleen ja pienelle tytölleen. + +Kun kevät läheni ja kaipaus syntyi luonnossa, sai Jon surullisen +kirjeen Torgerilta, joka ilmoitti kovin ikävöivänsä kotia, vaan ei +palaavansa takaisin, niin kauvan kuin semmoinen epävarmuus oli olemassa +Karin suhteen. Nyt oli hän oppinut tuntemaan oman tilansa ja huomannut, +että kuta useampia tyttöjä hän näki, sitä enemmän täytyi hänen ajatella +Karia. Tämä oli jo niin vanha, että joku toinen voisi tulla hänet +ottamaan, ja silloin ei Torgerilla olisi iloista päivää jälellä. Sitä +paitsi olisi isän ajatteleminen, että hänelle, joka kulki ja liehui +niin paljo tyttöin parissa, olisi hyvä olla yhteen kiinnitetty. -- Jon +istui kauvan kirje kädessä. Hänestä tuntui olevan perää siinä, mitä +Torger kirjoitti, ja etenkin viimeisessä lauseessa. Mutta sitte pyysi +poika häntä menemään Sylfestin luokse varmaa vastausta saamaan, jotta +Torger kotiin tullessaan tietäisi miten olisi menetteleminen. +Edellisenä kevännä olivat Sylfestin pojat tukkineet puron, joten sen +vesi tulvasi Jonin tiluksille; ei aikaakaan, niin olivat he panneet +veräjän auki, niin että Sylfestin eläimet tulivat naapurin aituuksiin +ja hänen vaimonsa täytyi käydä niitä poisajamassa monta kertaa +päivässä. Tämä oli kuitenkin vähintä, Sylfest oli käynyt Jonin tielle +ja tehnyt hänelle vahinkoa monella monituisella tavalla. Oli ollut +puheena valita Jon kunnallislautakuntaan, mutta Sylfest oli estänyt +sen. Jon oli ajatellut ostaa muutamia satoja syötettyjä härkiä, aikoen +lähettää ne Englantiin. Sylfest sai siitä vihiä, lisäsi muutamia riksiä +ja sai koko kaupan. + +Jon istui kirje kädessä mietiskellen. Hän lukitsi sen arkkuun ja otti +taas uudestaan esille. Vasta viikon päästä pukeutui hän muutamana +iltana juhlavaatteisin ja meni Isoontaloon. Välillä mietiskeli hän +olisiko mahdollinen selvittää tuota niitynjuttua. Hän oli varma siitä, +että koko kyläkunta olisi hänen puolellansa ja mielellään valalla +vannoisi että toinen puoli niittyä oli ollut hänen sukunsa omana, +kunnes Sylfestin väki oli anastanut sen väärällä valalla. + +Niin koputti hän ovea ja astui sisään. Pilkallinen hymy kuvautui +Sylfestin kasvoissa, kun hän nousi istuiltaan ja lausui: oletko +lähtenyt jalottelemaan? + +Jon laskihen istumaan. Sylfest kuiskasi muutamia sanoja vaimonsa +korvaan, ja hän toi olutta, mutta tuossa suuressa hopeatuopissa, jonka +kanteen kultaraha oli juotettu kiinni. Miehet alkoivat vähän erältään +puhella ilmasta ja viimeisestä vuodentulosta, kaikista poikineista +lehmistä j.n.e. Viimein esitti Jon asiansa niin hyvin kuin osasi. + +Sylfest veti toisen suupielen nauruun. On suuri kunnia minulle tuosta + +-- On suuri kunnia minulle tuosta tuommoisesta tarjoomuksesta, sanoi +hän. Kuuluu olevan aika mies tuo sinun poikasi, hän seisoi kaukana +kirkon laattialla, niinkuin olen kuullut. + +-- Lukeminen ei ole miehuuden merkki, sanoi Jon. Torger, hänpä on hyvä +soittamaan. + +-- Niin kai, onpa hyvä olla reipas jollakin tavalla. Kun hän vaan saa +jonkun tanssimaan, vastasi Sylfest. Ja niin voipi nyt ajatella että +Kari pääsisi hyvästi toimeeutulevain ihmisten luokse. + +-- Saattaa olla tyytyväinen vähempään kuin sinä Sylfest, virkkoi Jon. + +-- Niin, sitähän minä tarkoitinkin, vastasi Sylfest. Kuinka paljon +tulee jokaisen lapsesi osaksi, sinä Jon? Tuleeko housunlahe mieheen? + +Jon punastui, vaan tukehutti suuttumuksensa. -- Sinä Sylfest kyllä +tiedät että minulla olisi voinut olla enemmän kuin nyt on, äläkä ole +niin kovin varma niitystä vielä. Minä voin vielä hankkia oikeuteni +takaisin. Mutta jos nyt teet tahtoni mukaan, niin lupaan etten enää +milloinkaan koske siihen asiaan. + +Sylfest hymyili. -- Parasta on että uhkaat, sanoi hän, kovinhan sinun +sanoistasi säikähtyy. + +-- Pilkkaa sinä vaan, sanoi Jon suuttuneena ja nousi ylös. Herra on +kerran tuomitseva meidän välimme, Sylfest. + +-- Paras on että käännyt hänen puoleensa, sanoi Sylfest, sillä eipä +liene ketään muuta, joka tahtoisi antaa sinulle niityn takaisin. + +Jon oli lähtemäisillään. Samassa tulivat talon pojat huoneesen, +heittäytyivät alas penkille ja riisuivat jalkineensa. + +-- Tämä tässä on tullut kosimaan Kari sisartanne, sanoi Sylfest. Mitä +siitä pidätte? Pojat tirkistelivät isäänsä silmiin. -- Hm, sanoivat he +vaan nauraen ja irvistellen ja rupesivat syömään. Koskaan sitä ivaa, +jota heidän naurunsa osoitti, ei Jon unohtanut. Hän kiiruhti ulos, ja +niin kiivaasti kuin hän sinä iltana kulki mäkeä ylös, ei hän koskaan +ennen ollut kulkenut. -- Kuu heitti kellertävän valonsa lumikinoksiin, +jotka vielä olivat kyynärän korkuisia mihin vaan katsoi, mutta Joniin +se ei koskenut. Nyt vallitsi niin kummallinen levottomuus ja ilma oli +niin suojainen. Taivaankannelta nousi paksuja pikimustia pilviryhmiä +vyöryen näkyviin. Yöksi oli varmaankin raju-ilma tulossa. Jon katsoi +olivatko kaikki ovet hyvästi teljetyt, ja sitten hän pani maata. +Hänessä ei ollut miestä virkkamaan sanaakaan vaimollensa siitä, mikä +oli tapahtunut. + +Isontalon äytäri katsoi tyytyväisesti nauraa irvistäen ikkunan läpi +Jonin perään. Hän näki myös kuun paistavan lumivalkeain tilusten +päälle, ja ajatteli: kaikki mitä näen ikkunasta on minun omaani. Sitte +söi hän vatsansa täyteen, aukaisi arkkunsa ja katsoi olivatko kiiltävät +riksit alallansa, ja sen perästä laskeutui hän vuoteellensa. + +Yöllä heräsi Jon hirveästä jyminästä. Ukkonen ajoi, sade tulvasi +taivaasta, tuuli vinkui vuorenhalkeamissa, lumivyöryjä irtaantui ja +syöksyi laaksoon; etäällä paukkui kuin kanuunanlaukauksia. Jon makasi +vuoteessaan ja vapisi, hänelle ei tullut unta silmään. Silloin tuli +yht'äkkiä tuulenpuuska, joka kohotti koko huonetta, ikkunat särkyivät, +kaikki kapineet putosivat seiniltä alas, vuoteet tärisivät -- silloin +kuului kauhea jyrähdys, ihan kuin taivas ja maa olisivat räjähtäneet +yhteen. Herra Jesus! huusi Jon hypäten vuoteestansa, hän näki akkunasta +jotakin kummallisen käärmeen kaltaista kiemuroivan ja kääntelevän +leimuten kuin tuli. Sitte kaikki taukosi. + +Päiväntullen seisoi Jon ikkunanpielessä katsellen ulos. Missä oli +Isotalo? -- Sylfest, koko hänen sukunsa, rahat, eläimet, tilukset -- +kaikki tyyni oli poisla'astu, maasta syöty yhtenä ainoana yönä. Mutta +toinen puoli niittyä, se mikä oikeastaan oli Jonin oma, oli +vahingoittumatta ja Jonin aitauksen takana. Lumivyöry oli kulkenut +suoraan puroa myöten, joka ennen aikaan oli rajana. Kalpeana seisoi Jon +siinä vaan pani kätensä ristiin ikkunan keskipuun ympärille -- kyynel +tuli vierien -- Herra oli tuominnut hänen ja Sylfestin välin. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Pitkään aikaan paikkakunnassa ei puhuttu mistään muusta kuin tästä +tapauksesta, niinkuin arvata saattaa. Moni oli joutunut vahinkoon +pellon ja niityn suhteen, vaan se oli kaikki vähäpätöistä siihen +verraten, mitä oli tapahtunut Isotalolla. Ja talonpojat muistelivat +mitenkä sen suvun laita oli ollut vuosien kuluessa ja huomasivat sen +tehneen vääryyttä vääryyden perästä. + +Ainoa, joka oli päässyt häviöstä, oli Kari. Häneen oli juuri samana +iltana, vähää ennen kuin Jon tuli, tullut niin kummallinen levottomuus. +Hänestä tuntui että tätinsä varmaankin oli kipeänä, ja hän pyysi lupaa +käydä hänen luonansa. Nyt oli hänelle laitettu sana. + +Parast'aikaa kaivettiin vyöryä ja koetettiin saada ruumiit vedetyksi +esiin. Melkein koko kylä oli läsnä hevosineen miehineen. Monta sanaa ei +puhuttu sen työn aikana. Jos jotakin löydettiin, niin vaan viitattiin +ja se vedettiin hiljaa esiin. Mutta vyöry makasi siinä isona ja +täyteläisenä, ikäänkuin joku eriskummallinen vuorenpeikko, joka hautoo +aarteitansa. Paljoa siitä ei löytynyt. + +Isolla kivellä vyöryn keskellä istui nuori tyttö. Se oli Kari. Käsiään +piti hän polvillansa ja katsoa tuijotti jotakin jalkainsa juuressa +makaavaa esinettä. Se oli hänen äitinsä ruumis, joka oli kaivettu ylös. +Hän makasi niin rauhallisena ikäänkuin olisi nukkunut; ei yhtään +jäsentä hänen ruumiissaan ollut murtunut. Eikä hänellä liene ollut +paljon sitä kauppaa vastaan, jonka nyt oli tehnyt. + +Päivä paistoi niin lämpimästi ja suloisesti nuoren tytön päälle ja +kosketteli hiljaa vaaleita kasvoja kiven päällä. Oli kuin armo +rangaistuksen perästä. Kevään puroset alkoivat liristä, lumi suli, +muutamat muuttolinnut olivat jo tulleet, uusi elämä kesineen lauluineen +oli tulossa. Mutta Kari istui liikkumatta keskellä vyöryä. + +Silloin tuli nuori mies joutuisasti kävellen vuorenpolkua myöten. +Hänellä näytti olevan kiire, kun hän sauva kädessä astui Karia kohti. +Hän hiljensi kulkuaan päästyänsä vyöryn ääreen, seisahtui ja katsoi +kerran tyttöön päin; sitten hän veti saappaat jalastansa ja kulki +varpaillaan kivien yli. Hän istuutui vähän matkaa tytöstä. -- Istutko +siinä yksin? sanoi hän. + +Kari kääntyi. -- Oletko tullut kotiin? sanoi hän vaan. + +-- Olen kyllä, vastasi Torger. Hän tahtoi sanoa enemmän, vaan ei voinut +sitä tehdä. + +-- Minä muistelen isäsi sanoneen että viipyisit kauvemman aikaa poissa, +sanoi Kari. + +-- Niin oli aiottukin, vastasi Torger, mutta sitten -- -- Tämä oli +hirveä asia tämä, lisäsi hän. + +Karin silmät kastuivat; hän pyyhkäsi niitä kädellänsä. + +-- Ja sinä, joka jäit niin yksinäsi, sanoi Torger. Voi sinua poloista! +Hänen äänensä oli niin hellä ja hän katsoi niin lempeästi tyttöä tätä +lausuessaan. Hänen kätensä hapuilivat Karin sormia. + +-- Mihin sinä nyt aiot mennä, Kari? kysyi Torger vielä. + +-- En tiedä. + +-- Menetkö tätisi luo? + +-- Minä en sitä tiedä. Siellä on jo kyllä monta ennestään. Minun +kaiketi täytynee lähteä johonkin palvelemaan. + +-- Etkö voi tulla meille? Hyvä Kari, tule meille! Isä pitää niin paljon +sinusta, ja niin tekevät kaikki muutkin. + +-- Jäätkö sinä kotiisi, kysyi hän. + +-- En tiedä, kyllä kait jään. + +-- Silloin minä en tahdo tulla teille. + +Torger istui ihan hämillänsä. -- Pelkäätkö minua, Kari? kysyi hän. Ja +minä, joka toivon sinulle niin hyvää -- minä, joka pidän sinusta niin +paljon. Sinun tähtesi tulin minä nyt kotiin. + +Kari ei vastannut. + +-- Niin, voipi näet olla monta kaunista tyttöä ulkopitäjissä, vaan ei +ole yhtään, joka huolii soitostani niinkuin sinä. Sinä olet ymmärtänyt +sitä jo ensi hetkestä saakka. Sinä voit tehdä minusta jotakin, sinä +Kari, ja sitä ei yksikään noista toisista voi, ja minä olen niin +lemmekkäällä luonnolla. Ja nyt on Herra mielestäni asettanut kaikki +niin kummallisesti. Ethän toki hävenne soittajaparkaa, vai? Et suinkaan +tahdo mennä talon ja rahan kanssa? + +Kari katsoi alas äitinsä ruumiisen. -- En suinkaan; niin kauvan kuin +tämä makaa tässä ei talo minua viettele. Hän myi itsensä raha-äyreistä, +ja se tapahtui kaikki vaan minun tähteni. Ja Kari tyrskähti itkemään. + +Torger siirtyi lähemmäksi ja koetti lohduttaa häntä. -- Tule nyt meille +minun kanssani, Kari, sanoi hän, täällä sinä vaan saatat vanhat haavat +vuotamaan. + +Kari nousi seisalleen ja puisti mullan pois helmoistansa. -- Ei, minä +en voi erota hänestä, sanoi hän, viitaten äitiänsä; sitte istuutui hän +taas. + +-- Tahdotko niin puhun isäni kanssa siitä, että voit olla meillä +talvea? kysyi Torger hellästi. Älä pelkää, minä lähden pois. Ja +kannetaanpas nyt äitisi ylös meille. + +Jon seisoi portailla ja kummastui kovasti nähdessänsä Torgerin tulevan +ponnistellen ihminen sylissä ja nuori tyttö tukena vieressänsä. Hän +näki pian mitä se oli. Heidän päästyänsä likelle porttia otti hän lakin +päästänsä ja laski heidät pihalle. Sitte otti hän Karia kädestä kiinni +ja talutti hänet huoneesen. + +Kun oli kaivettu koko viikko, löydettiin viimein Sylfestin ja hänen +kolmen poikansa ruumiit. Mutta hänen raha-arkkuansa oli mahdoton +löytää, vaikka olisi kuinka etsitty. -- Onpa sääli tyttö parkaa, +hänelle se nyt olisi ollut tarpeen, sanoivat ihmiset. + +Samana päivänä pantiin kaikki viisi ruumista hautaan. Pappi puhui +kirkkomaalla liikuttavia sanoja, eikä nähty monta silmää kuivana. Sinä +päivänä oli monta, jotka hyvittelivät vanhan vääryyden ja antoivat +velkamiehelle anteeksi hänen maksettavansa. + +Mutta Jon sai niin asetetuksi, että Kari jäi hänelle kasvattitytöksi, +ja niityn hän sai kasvatuspalkaksi. Torgerin täytyi luvata viettää +sekin talvi muissa pitäjissä, mutta hän läksi keveällä mielin matkaan, +sillä hän tiesi että saisi palata takaisin kotiin häitään viettämään ja +loppumatonta onnea nauttimaan. + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Tänäänpä oli vähän kaunis päivänpaiste! Ja tänäänpä oli vähän ääntä +vanhan Jonin viulussa, kun hääväki parittain kulki alaspäin koivikon +läpi! Ja pappi pääsi sinä päivänä kutsumasta Jumalan siunausta +semmoiselle, joka nai vanhan veneen tai väkevän selän[3] tai muhkean +talon, sillä eipä ollut vaikea nähdä niistä kahdesta nuoresta +ihmisestä, jotka seisoivat alttarin edessä, että rakkaus sitoi heidät +yhteen, eikä mikään muu. Ja illan tullen otti Torger itse viulun, +eikä semmoista soittoa vielä ennen oltu kuultu. Hän soitti koko +elämän-uljuutensa ja onnensa niihin säveliin. Se sävel se soi hänen +viulustaan sinä aamuna, jona hän näki Karin vuorenhuipulla ja tunsi +itsessään että hän se olikin hänen vastainen toverinsa; Torger risti +sen Karinpolskaksi. Häät olivat pienet vaan hauskat. Siellä ei juotu +eikä pauhattu, sillä semmoista ei Jon saattanut kärsiä, mutta tanssia +sai nuoriso niin paljon kuin tahtoi. Seuraavana päivänä meni nuori +parikunta uuteen kotiinsa, pieneen torppaan, jonka he olivat +vuokranneet, ja joka ei ollut kaukana koskesta. Siellä oli Torgerista +niin helppo hengittää, nythän voipi joka päivä käydä opissa +koskenhaltijan luona, lisäsi hän pilaillen. Torppaan kuului pieni +maatilkku, semmoinen, joka voi elättää pari lehmää ja antaa muutamia +tynnyrejä potaatia. + +Torgerista tuli nyt samanlainen kuin isänsä oli, hän ei koskaan +pyrkinyt kotipitäjästä pois, vaan tahtoi kernaimmin olla kotona Karin +luona. Sillä ei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt hänen soittoansa +niinkuin hän, ja hänen kanssaan voi hän puhella tekemistänsä lauluista. +Kari oli lukenut niin paljon ja oli niin kummallisen järkevä ja +tiedokas, jotta voi kertoa hänelle niin paljon ja saada hänet +ajattelemaan monenmoista, joka sitte tuli näkyviin niissä lauluissa, +joita hän teki. Ja lisäksi oli Karilla se varma usko, että Torger oli +maailman paras soittoniekka, ja sekös antoi Torgerille rohkeutta. + +Pari vuotta elivät nyt nämä kaksi kuin linnut oksalla. Torger ei +milloinkaan nauranut niin herttaisesti, kuin Karin ryhtyessä +soittamaan. Hän oli näet päättänyt opetella soittamaan hänkin, ja siis +oli Torgerin häntä opettaminen, mutta hänen sormensa olivat niin +kankeat. Hänen täytyi pian siitä luopua, vaan oppi kumminkin sen +verran, että tiesi näppimykset ja soitti joitakuita pieniä lauluja. +Tätä tekivät nämä kaksi kahden kesken. Ei kukaan pitäjäläinen sitä +tiennyt, ja se tapahtuikin vain melkein ilman aikojaan. + +Jok'ainoa pyhä-ilta kesällä kokoutui nuoriso leikkikentälle, ja silloin +istui Torger hakkuupölkyn päällä soitellen heille. Nuoriso tanssi ja +vanhemmat katsoivat päältä ja puhelivat; silloin sai Torger usein niin +paljon soitostansa, jotta sillä voi elää puolen viikkoa. Ja pappi ja +papin rouva tulivat välistä muiden joukkoon, ja pappi ylisteli soittoa +ja kutsui Karia vihdoinkin tulemaan pappilaan lainaamaan kirjoja +niinkuin ennen. Niin, kaikki ihmiset olivat niin erinomaisen hyviä +heitä kohtaan! Tämä seutu oli semmoista vanhan-aikuista, uskomielistä +seutua, jossa iloittiin soitolle ja tanssille, ja jossa ihmiset +kernaasti auttoivat toisiaan, missä se oli tarpeen. Ja Torgerista +olivat he ikäänkuin vähän ylpeät, ja heistä oli erittäin hyvä että +jaksoivat elättää soittoniekan, joten hän pääsi kuleksimasta pitkin +ulkopitäjiä. Ja niin sai hän tuon tuostakin antimia, milloin +vasikanpaistin, milloin muutaman voinaulan tai tuopin maitoa. Torger +oli aina niin iloinen ja herttainen, että kaikkien teki mieli auttaa +häntä. Siitä seurasi että Torger pani rahaa kokoon ensimmäisinä +vuosina. Kari oli vankka taloa hoitamaan ja ansaitsi myöskin olemalla +palkan edestä apuna leipomassa ja huoneita pestessä juhlapäiviksi. +Kukat tuon pienen pirtin lasiruudun takana viihtyivät hyvin, ja jos +tulit sen sisään jonakin pyhä-aamuna, kun Torger otti viulun seinältä +ja soitti virren ja Kari juhlavaatteissa istuin veisaamassa, niin +tunsit kai siellä olevan hyvä olla. + +Ensimmäinen suru, joka heitä kohtasi, oli se, että heiltä kuoli pieni +vuoden vanha tyttö. Torgeria oli mahdoton saada lohdutetuksi eikä +hänessä ollut miestä koskemaan viuluun moneen päivään. Kari kärsi +tyynemmästi, ja hänen täytyi lohdutella miestänsä. Mutta pari vuotta +sen perästä istui Kari punaposkinen pullukka poika sylissä, ja hänelle +pantiin nimeksi Jon. Hädin tuskin sai iso-isä nähdä hänet, sillä vanha +Jon oli kovasti sairastunut. Vaarallinen tauti kulki pitäjässä, ja Jon +meni sen mukana. Torger ja Kari olivat hänen luonansa pikku pojan +kanssa, ja vanha Jon kuoli iloisena ja tyytyväisenä. Hänen vaimoonsa, +joka uskollisesti oli hoitanut häntä viimeiseen asti, tarttui tauti, ja +kuukauden kuluttua seurasi hän miestänsä. Viimeinen, mitä hän pyysi +Karin tekemään, oli se, että hän säästäisi äyriä ja keräisi kokoon +hyvinä päivinä, kun perhe vielä oli niin harvalukuinen. Ja jos hän +vielä voisi saada Torgerin aikanaan ryhtymään johonkin hyödylliseen +toimeen, niin olisi hyvä. Mutta Kari arveli sopivammaksi antaa äyrit +niille, jotka niitä tarvitsivat, ja Herra kyllä auttaisi heitä +edeskinpäin, niinkuin hän oli tehnyt tähänkin saakka. Ja Jumala oli +tehnyt Torgerista soittoniekan ja sinä tulisi hän olemaan. Silloin +huokasi vanha vaimo puistaen päätänsä. Kari kertoi sitte tämän +Torgerille, joka ei osannut muuta kuin hymyillen lausua: niin, äiti +vanha oli itsensä kaltainen loppuun asti. + +Torgerin vanhin veli sai nyt talon. Hän oli kauan harjoittanut +lampaankauppaa, eikä sen lopettaminen onnistunut hänelle oikein +hyvästi. Mutta Torger istui iloisena ja onnellisena pirtissänsä ja +nauroi joka kerta kun Jon hypähti äitinsä helmassa, isän viulua +soittaessa. -- Hänessä on soittoniekan ainetta, ajattelen minä, sanoi +Torger. + +Niin kului muutamia vuosia umpeen. Kari piti huolta tuosta vähäisestä +maanviljelyksestä Torgerin poissa ollessa, ja hän teki sitä hyvästi, +hän ei peljännyt ryhtyä käsiksi kaikkiin, mikä tarpeen oli. Ei kukaan +köyhä lähtenyt apua saamatta heidän ovensuustaan, sillä niin tahtoi +Torger. Kun muut olivat hyviä heitä kohtaan, niin oli heidän tehtävä +samoin taas toisille. + +Muutamana iltana Torgerin kotiin tullessa oli Kari tavallista +äänettömämpi. -- Onko mitään tapahtunut, Kari? kysyi hän. + +-- Eipä vain, ei muuta kuin että veljesi on käynyt täällä ja valittanut +hätäänsä. Hän on ollut huoleton kaupassa, menettänyt suuret rahat ja +nyt pitäisi hänen lyödä pöytään 30 taalaria[4] viikon kuluessa, muuten +otetaan talo pantiksi. + +-- Ethän toki vain puhune totta, huudahti Torger. Ottaa talo pantiksi. +Mitä hän nyt aikoo tehdä? + +-- Niin, sepä se on, jota hän ei tiedä. + +-- Minun täytyy auttaa häntä, Kari. + +-- Niin, me kaiketi olisimme läheisimmät sitä tekemään. + +-- Se on itsestään selvä, meidän täytyy häntä auttaa. Meillä on 50 +taalaria säästöpankin kirjassa seisovaa, ai kuinka? + +-- Niin on. + +-- Jospa antaisimme ne hänelle! Minä en niitä tarvitse ja -- + +-- Niin, minä olen ajatellut samaa, keskeytti häntä Kari. + +-- Niin, tehdään se, huudahti Torger iloisesti. Mene nyt nimismiehen +luokse, Kari, ja ota ne ulos, vaan älä puhu siitä kellekkään, ja sitte +menet veljeni luokse niitä viemään. + +-- Mutta sinähän olet lähin siihen, sinä joka olet hänen veljensä. + +-- Voipihan niin olla, mutta -- onpa kuin vähän ujostelisin. Emmekö +voisi kirjoittaa: hyvin kunnioitetulle torppari Olli Jansonille meidän +kotitalon lunastimeksi. + +-- Niin saisi hän kuitenkin sen tietää. + +-- Se on tosi -- ei, sinä voit mennä, sinä Kari, sinä osaat toimittaa +tämän asian niin hyvin, sinä. + +-- Ja annanko hänelle kaikki rahat? + +-- Niin, luulenpa melkein niin, sillä silloin on hänellä myös jotakin, +jolla voi liikkua. + +Kari meni, ja veli sai kaikki mitä Torgerilla oli. + + + + +VIIDES LUKU. + + +Pitäjääsen oli tullut uusi pappi. Hän oli yksi niitä, jotka luulevat +saarnaavansa kristinoppia, kun vaan sätkivät ihmisiä Mooseksen +kivitauluilla. Joka päivä saarnasi hän kristityille ihan kuin ne +olisivat olleet paljaita pakanoita. Hän oli nuorena viettänyt hurjaa +elämää, mutta sitte oli hän äkkiä tullut heränneeksi. Hänen ystävänsä +luulivat hänen tulleen mielipuoleksi, sillä yht'äkkiä laski hän +polvilleen lattialle, rukoili ja itki. Öisin hän kääntelihe vuoteessaan +ja heräsi pelästyneenä; hän näki unta, että piru tuli häntä elävältä +viemään. Hän istui raamattua lukien ja virsiä veisaten miltei yöt +päivät. Hän tuskin soi ruokaa itsellensä ja vähän oli se mitä hän söi. +Kun hän sitte rauhottui sisällisesti ja tunsi olevansa sovitettu +Jumalan kanssa, tuli häneen semmoinen kutsumus todistamaan, että hänen +täytyi lähteä saarnaamaan kaikille niille harhaileville, jotka +suruttomina kulkivat leveätä tietä, niinkuin hän itse oli tehnyt. Ja +hänen sanoissaan oli tuli, jonka voimalla hän tempasi monta +mukaansa, ja se teki hänet vielä innokkaammaksi. Niin kulki tämä nuori +mies raamatunselityksestä rukouksenpitoon ja rukouksenpidosta +raamatunselitykseen. Tuskin kaksikymmenvuotiaana saarnasi hän Hänestä, +joka ensi kerran astui julki opettajana ollessansa kolmenkymmenen +vuoden vanha. Oli kuin hänellä ei olisi ollut lepoa, ei rauhaa; hän ei +luullut tehneensä päivätyötä ennenkuin oli niin väsyksissä, että oli +vähällä kaatua. Hiukankaan levätessään pelkäsi hän vanhain kiusausten +taas tulevan häntä ahdistamaan, tahi että häntä sanottaisiin laiskaksi +Jumalatansa palvelemaan. Ja kun hän ajatteli kaikkia niitä tuhansia +ihmissieluja, jotka joutuivat kadotukseen sentähden, että muut ihmiset +laiminlöivät todistaa heille elämän tiestä -- ei, täytyihän hänen +silloin tehdä työtä! Hänen ystävänsä varoittivat häntä ettei alussa +ajaisi asiata kovin kiihkeästi, sillä silloin väsyisi hän pian; vaan +hän ei ottanut sitä kuullakseenkaan. Sen jätti hän Jumalan haltuun, +sanoi hän, ja tuo nuori apostoli tunsi itsessään loppumattoman voiman. +Hän teki työtä tutkintoon valmistuaksensa ja ajoi sitä yhtä ankarasti +perille. Monta vuotta hän asui pääkaupungissa, rupesi "kotimaallisen +lähetystoimen" palvelukseen ja piti esitelmiä ja raamatunselityksiä +usein kolmasti päivässä. Mutta sitte tuli muutos. Hän oli ollut vahva +kuin sota-uro, mutta nyt ei ruumis enään tahtonut kestää tuota +väsyttävää työtä. Hän tunsi että henki oli ikäänkuin kuivempi, ajatus +raskaampi, halu heikompi; sana ei enää luistanut niin helposti, ei se +myöskään langennut samalla voimalla. Hän alkoi saarnata vanhoja +saarnojansa uudestaan. Hän oli niin kauan vetänyt samaa virttä, että +ihmiset jo osasivat sen. Ei enään kokoontunutkaan sadottain ihmisiä +häntä kuulemaan. Silloin sanoi tohtori, että hänen täytyi lähteä +maalle, ja hän sai kirkkoherranpaikan maalla, vaan maan-ilma ei voinut +häntä toiseksi muuttaa. Huomattuaan vanhan liekin olevan poissa, koetti +hän puhaltaa sitä uudestaan tuhasta leimuamaan, ryhtymällä vielä +kovemmin asiaan kiinni. Hänen saarnansa muuttuivat yhä enemmän +peljätyssaarnoiksi, joiden takaa helvetti leimusi; ne olivat musertavia +iskuja kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli kutsunut elämän-iloksi, +siihen aikaan kun hän ei vielä ollut kääntynyt. Saman tulen jonka +kautta hän oli kulkenut, piti jokaisen miehen ja naisen kulkea, sitä +ennen ei heillä ollut mitään lunastusta saatavana. Pyhinä täytyi hänen +saada vatsan täydeltä huokauksia, voihkauksia ja itkua kansan puolelta, +muutoin luuli hän saarnansa olleen turhan. + +Hän ei tiennyt täten etsivänsä enemmän omaa kuin Jumalan kunniata. +Vuodet kuluivat, hän joutui jokapäiväisten tapain uralle, ja ne sadat +pikkuseikat, jotka seurasivat hänen vitkaansa, rasittivat häntä; se +lempeys, mikä hänessä ennen oli voinut olla, katosi kokonaan, ja +hänestä tuli kuiva ja terävä kuin sarvenkärki. Mutta ylpeä oli hän ja +kärkäs vihastumaan. Hän ei kärsinyt muuta mielipidettä kuin omansa, ja +suuttui kun ihmiset väittivät häntä vastaan. Talonpoikia piti hän +laumana, joka oli johdettava mihin pappi tahtoi. + +Hän oli naimisissa nuoren, hienon, kivuloisen naisen kanssa, joka +käveli kalpeana ja hiljaisena huoneessaan, hoiti lapsiansa ja käski +heidän olla hiljaa, kun kävelivät liian kovasti lattialla: "sillä isä +kirjoittaa saarnaansa". Ihmiset eivät kuulleet hänen hiiskuvan +sanaakaan miehensä läsnä-ollessa, ja tuntui ikäänkuin joku raskas +kuorma olisi painanut heidän koti-elämäänsä. + +Semmoinen oli se mies, joka nyt tuli paikkakunnan papiksi. Hän oli +neljänkymmenen vuoden ikäinen, leveä ja suuri, kaljupää ja piti +silmälasia, joissa oli sangat mustasta sarvesta. Hän näytti synkältä ja +katsoi enimmiten alaspäin. Koira liikkasi aina hänen perässänsä ja +murisi näyttäen hampaitaan, kun joku läheni. + +Vanha pappi, joka nyt oli muuttanut pois, oli ollut suopea ja +kansanmielinen mies. Suuria lahjoja ei hänellä ollut, mutta hurskas +kuin lapsi oli hän ollut ja elänyt hyvässä sovussa sen lapsellisen +seudun kanssa, jossa eli. Hän oli kulkenut ympäri kuin isä hyväin +lasten seassa. + +Nyt saatiin tietää muuta! Miltei ensi asia, mikä saatiin kuulla, oli +se, ettei entinen pappi ollut mikään Jumalan mies. Ihmisistä tuntui se +kummalta, mutta täytyi kait niin olla, kun pappi sen sanoi, sillä hän +mahtoi varmaankin olla hirmuisen suuri Jumalan mies. Hänellä oli +semmoinen ääni, että kirkko melkein vapisi hänen saarnatessaan. + +Pian syntyi niin kummallinen hiljaisuus paikkakunnassa. Ihmiset tulivat +niin kummallisiksi ja aroiksi. He rupesivat kävelemään toisella tavoin +kuin ennen. Heidän käyntinsä ei enään ollut tuota reipasta, vakaata +käyntiä, kun tulivat vakka tai pajuvakka selässä; ei tullut sitä +iloista kädenlyöntiä eikä nopeata tervehdystä kuin ennen. Nyt he +vetäytyivät ikäänkuin peloissaan toistensa sivu ja huokailivat. Joku +ilottomuus, haikeus ja tylyys ilmaantui niihin kasvoihin, jotka ennen +olivat olleet suopeat. Ihmiset eivät olleet niin avuliaita toisiaan +kohtaan kuin ennen. He vetäytyivät enemmän omaan itseensä, niinkuin +etana kuoreensa. Niiden puhe vetäytyi niin moneen mutkaan: täytyi ensin +huoaten puhua tästä syntisestä maailmasta, ennenkuin esitti oman +asiansa. Ja kaikki tämä uutuus kasvoi nopeasti; oli kuin rutto, joka +tarttui talosta taloon. + +-- Käsitätkö tätä, Kari? sanoi Torger. -- Ennen aikaan kun tulin +pitäjään toisessa päässä oleviin taloihin, oli minusta niissä niin +tilavat ja valoisat paikat, mutta nyt tuntuu siellä niin ahtaalta ja +tukehuttavalta, että töin tuskin voin hengittää. Ja ihmiset sitte -- +onpa melkein kuin olisivat saaneet uudet silmät päähänsä. + +-- Se on kaiketi syynä että laskevat liian vähän Jumalan aurinkoa +tupiinsa, sanoi Kari. + +Melkein ensi työkseen kielsi pappi leikin ja tanssin pyhä-iltoina. Hän +istutti semmoisen kauhun leikkikentän omistajaan, ettei tämä uskaltanut +laskea Torgeria kynnyksensä sisäpuolelle. Jos kohta moni tahtoikin +jatkaa samalla tavalla kuin ennen, niin eivät he toisten tähden +uskaltaneet sitä tehdä; he eivät tahtoneet joutua puheiden alaisiksi. +Koko seutu seisoi kuin aseetonna sen mahtavan miekan edessä, jota pappi +Herran nimessä kantoi, ja ihmiset nöyristyivät peloissaan sen alle, +niinkin lapselliset ihmiset helposti tekevät. + +Yksi löytyi, joka ei nöyrtynyt, ja se oli Kari. Hän oli eräänä päivänä +Torgerin kanssa kirkossa, ja pappi selitti silloin saarnassaan sitä +syntiä, mikä on maailmanmielisessä soittamisessa ja laulamisessa, ja +lähetti kaikki ne, jotka semmoista harjoittavat, sekä ne, jotka +semmoisia auttavat, ihan tulipunaiseen helvettiin. Ihmiset kääntyivät +ja katsoivat Torgeriin päin, joka istui kalpeana kirkonpenkissä ja pani +silmänsä kiinni. Kirkosta ulos mentyä karttivat he häntä ja +kuiskuttelivat toisilleen. Silloin meni Kari hänen luoksensa kaikkein +nähden, otti häntä kädestä kiinni ja talutti hänet kotiin. Kotimatkalla +sanoi hän Torgerille: en minä enään kuuntele sitä pappia, sillä se ei +ollut Jumalan sanaa, mitä hän saarnasi. + +-- Niinkö luulet? + +-- Sen tiedät sinä, Torger, yhtä hyvin kuin minäkin. + +-- Ei näytä siltä kuin tämä pappi tulisi kiittämään minua, niinkuin +entinen teki. + +-- Hän ei ymmärrä sinua, Torger. + +-- Täällä ei ole helppo elää tämän perästä. + +-- Ei suinkaan, vaan kyllä kaiketi tulemme toimeen, ja jos näyttää +kovin ahtaalta, niin voimme matkustaa tiehemme. + +-- Minä en viihdy missään muualla, ja sitä paitsi olemme jo ostaneet +tämän maapalstan. + +Kaikki eivät heti seuranneet pappia kaikessa. Ne, jotka asuivat +lähimpänä pappilata, olivat ensimmäiset, ja sitte eteni kuuliaisuus, +aivan kuin renkaat veteen viskatun kiven ympärillä, yhä etemmäs +pohjoiseen päin. Mutta loitoimpana pitäjäässä oltiin vielä vanhoillaan; +siellä ei ollut pappia joka päivä astumassa heidän ovistaan sisään ja +kiinnittämässä pistäviä silmiään kaikkiin heidän jokapäiväisiin +toimiinsa. Siten jakaantui pitäjä kahteen joukkoon, jotka kumpikin +vetivät omaa köyttänsä. Ja iso joukko oli keskivälillä ja kallistui +toisen vuoron toiselle, toisen toiselle puolen. + +Mutta pappi piti pohjoispuolta silmällä. Hänellä oli vakoojansa, jotka +kantoivat hänelle sekä mitä oli sanottu että tehty. Hän arveli ettei +viipyisi kauvan, ennenkuin sekin puoli vapisisi hänen käsissään. + +-- Mitä minun nyt on tekeminen, Kari, sanoi Torger eräänä päivänä. Nyt +ovat ne uudet kielet viuluuni tulleet kauppamiehelle, mutta minulla ei +ole ayriäkään niiden lunastamiseksi. Ja tiedäthän että jo olemme vähän +velassa, niin että kaikki yhteensä tehnee taalarin. + +-- Voit käydä veljeltäsi lainaamassa niin kauvaksi; kyllä kait pian +selvitämme asiamme. + +-- Niinkö ajattelet? Minua hävettää niin tuo pyytäminen. + +Torger meni veljensä luo. -- Kait sinä lainaat minulle taalarin uusiin +viulunkieliin ynnä muihin pikkutarpeisin? + +Veli katsoi häneen terävästi. Sitte meni hän katsomaan oliko ovi oikein +lukossa. Sen tehtyä huokasi hän ja sanoi: käänny, käänny syntisiltä +teiltäsi, Torger. + +Torger silmäsi häntä. + +-- Elämä täällä alhaalla on oleva ristiä ja vaivaa, mutta sinä riehut +niinkuin se olisi paljasta leikkiä. Sinä ryvet päivät päätään synnissä +etkä näe että menet suoraa päätä helvettiin. + +-- Minä autoin sinua, kun viimein olit pulassa, vastasi Torger +hiljaisesti. + +-- Minä en auta ketään eteenpäin synnin tiellä, vastasi veli. + +Torger otti lakkinsa ja lähti. Tultuaan omaan tupaansa hän heittihe +kovasti penkille. + +-- No saitko rahat? kysyi Kari. + +-- Veljeni haukkua nalkuttaa minua niinkuin kaikki muutkin, sanoi +Torger itku suussa. Ennen kaikki olivat niin suopeita, hyviä ja +ystävällisiä, että aina olivat perässäni mihin vain menin. Nyt ei ole +paljon yhtään, joka ei viskaa kiviä perääni. Mitä olen tehnyt, jolla +tämmöistä ansaitsisin? Ja Torger painoi päänsä käsivartta vasten. + +-- Älä ole milläskään, Torger, sanoi Kari silitellen hänen hiuksiansa. +Tiedäthän että laiho kasvaa paremmin kun välistä tulee ukkosta ja +sadetta. Suuttuuhan, jos aina täytyy istua päivänpaisteessa. + +-- Mutta milläs elämme? Täällä kohta ei ole ketään, joka ottaisi meitä +tutakseen. + +-- Oi, onhan meillä vielä monta ystävää tuolla pohjoisessa päin. He +kyllä meitä auttavat, ja on neuvoja, jos pahoja päiviäkin, vastasi +Kari. + +Samassa muksautettiin ovea, ja nuori, reipas, iloisen näköinen mies +astui sisään. Tervehdittyään sanoi hän: tulet kai soittamaan minun +häitäni, Torger? Ne pidetään torstaina, ja me tahdomme viettää niitä +vanhalla tavalla. Mutta älä puhu siitä, jottei pappi saisi vihiä +asiasta; emme uskalla viedä viulua mukaan kirkkomatkalle. + +-- En tiedä voinko tulla, sanoi Torger, sillä viulussani ei ole kuin +mitättömät kielet. + +-- Saat viedä terveisiä ja kiittää, sanoi Kari. Hän kyllä tulee, sillä +minä hankin hänelle uudet kielet tänä iltana. + +Illan tullen meni Kari kauppamiehelle ja lunasti kielet. Hänellä oli +lähteissään paras vyöliina vyöllä, vaan kotiin tullessa ei sitä enään +ollut. + + + + +KUUDES LUKU. + + +Häät olivat parhaillaan. Tanssittiin, reimuittiin ja iloittiin. Torger +oli tullut hyvälle tuulelle taas ja oli niin sukkela ja leikkisä, että +häntä harvoin oli sellaisena nähty. Kari ei ollut mukana; hänelle tuli +este juuri kun he olivat lähtemäisillään, hän ei siis voinut päästä +mukaan, mutta jos kävisi laatuun, tulisi hän myöhemmin. Pappi oli +kutsunut kansaa raamatunselitykseen muutamaan naapuritaloon. Sen +hääväki tiesi, vaan ei siitä paljon lukua pitänyt. Häissä oli monta, +joiden kasvot heidän sinne tullessaan olivat olleet ankarasti +ryppyiset, mutta aikaa voittaen oli rypyt alkaneet hävitä, ja ihmiset +tulivat entiselleen. Ensi hääpäivän yö oli jo kulumassa; juoksija[5] +luisti ripeästi; Torger istui ilomielin ja soitteli sekä polki tahtia +jalallansa. Silloin, ennenkuin tiesivät aavistaakaan, seisoi pappi +tuvassa. Hän ei virkkanut sanaakaan, meni vaan muutaman penkin luo, +nousi sen päälle seisomaan ja avasi raamatun, jota oli kantanut +kainalossaan. Ja sitte hän luki äänellä semmoisella, että tupa tärisi: +Niin sanoo Jesus: Minä tiedän tekos, ettet sinä kylmä etkä palava ole; +oi, jospa kylmä taikka palava olisit! Sentähden ettäs penseä olet, ja +et kylmä etkä palava, oksennan minä sinut suustani ulos. Sillä sinä +sanot: minä olen rikas, minulla on ylellisyyttä enkä minä mitään +tarvitse, ja et tiedä että olet viheliäinen ja kurja ja kylmä ja sokea +ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minun tulessa puhdistettua +kultaani, jotta rikastuisit, ja valkeat vaatteet, joihin pukeutuisit, +ettei alastomuutesi häpy näkyisi, ja voitele silmäsi silmävoiteella, +että näkisit. Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan; +niin ole siis ahkera ja tee parannus.[6] Ja nyt rupesi hän sitä +selittämään, niin että tupa tulta iski. Häävieraat seisoivat kuin +naulatut, pojat pitivät vielä kukin tyttöänsä kädestä kiinni tanssin +perästä. Toisistaan katsoivat he pappiin; kuoleman hiljaisuus vallitsi +tuvassa. Ja pappi seisoi tuossa hehkuvin kasvoin, huusi ja pui nyrkkiä +kirjaa vasten: se oli tuomiopäivänsaarna. Lattia ikäänkuin kohosi +niiden kanssa, jotka siinä seisoivat, ja jyrkkäystä alas mentiin. Joka +vasaran-isku papin kädestä lankesi niin että kirveli, pappi näki kuinka +ihmiset kauhistuivat, kuinka nuo suorat selät kumartuivat, kuinka moni +uupui alas penkille ja peitti kasvonsa. Viimein rupesi naisjoukosta +kuulumaan itkua ja ähkinää. Mutta pappi pitkitti: "Elämän pitäisi olla +ristin tietä, meidän pitäisi seurata Jesuksen jälkiä. Tekivätkö he +niin? seurasivatko he tänä iltana Jesuksen jälkiä? luulivatko he hänen +kulkeneen leikkilöissä ja tanssiloissa? luulivatko he hänen juoneen +itsensä juovuksiin oluesta ja paloviinasta ja hoiperrelleen humalaisena +ympäri? Voi, ei! Voi teitä, jos ette käänny! ja voi, voi häntä, joka +houkuttelee teitä syntiin, häntä, joka istuu tuolla, pahan omantunnon +satuttamana!" + +Kaikkien silmät kääntyivät sinne, mihinpäin pappi viittasi. Siinä istui +Torger penkillä lumivalkeana ja hampaat yhteen purtuina; viulu oli +hänen polvillansa. "Voi häntä, sillä hän on pahain henkien vallassa. Te +puhuitte herkkä-uskoisuudessanne ihmisistä, joita metsänpeikot ja +noidat ovat lumonneet. Ei, _yksi_ ainoa löytyy, joka osaa lumoa +ihmisiä, ja se on perkele itse. Ja _tuo_ tuolla on lumottu, perkele on +niin kääntänyt hänen silmänsä, että hän luulee pahaa viattomaksi ja +hyväksi, perkele on niin tunkeutunut hänen sormiinsa, että niitä +syhyttää ja kutkuttaa halu päästä jouseen ja kieliin kiinni, se on +vääntänyt niin nurin hänen korvansa ja mielensä, että nuo syntiset +laulut ja tanssit tuntuvat hänestä soivan kuin Jumalan enkelien äänet. +Mutta voitele silmäsi silmävoiteella, että näkisit! Sillä tiedä, sinä +sokaistu miesparka, että ennenkuin sinut soitetaan vuoresta +kirkonkellolla, ennenkuin sinä lyöt viulusi rikki ja alat viettää +hyödyllistä elämää, ennen ei sinulla ole mitään parantumisen +mahdollisuutta. Niin, ennenkuin te kaikki heitätte pois leikit ja +tanssit ja käännytte siihen, mikä parempi on, ennen ette ole Jesuksen +omia. Te olette oksennetut ulos hänen suustansa. Ja muistakaa se, +ystävät, että sinä suurena tuomiopäivänä ei kysytä kuinka monta tanssia +olet tanssinut tahi kuinka monta ryyppyä olet ryypännyt, vaan silloin +kysytään oletko Jumalan lapsi vai et". Samassa löi pappi kirjan kiinni +ja meni joutuin ulos; hän ei katsonut oikealle eikä vasemmalle +puolelle. + +Tuvassa oli hiljaa kuin haudassa. Ei kukaan uskaltanut olla ensimmäinen +liikkumaan. Olisi kuullut neulan putoamisen lattialle. Silloin hypähti +Torger pystyyn penkiltä. + +-- Hei, tuokaa tänne ryyppy! huusi hän -- ja yksi vielä -- ja yksi iso +vielä, jolla nielasen papin. Jos minun nyt pitää olla piru, niin tulen +myöskin soittamaan sen saatanan hyvästi. Sen sanottuaan hän otti +viulun, pani pään kallelleen, silmät kiinni ja rupesi soittamaan. Ja se +oli soittoa se! Semmoista ei koskaan vielä oltu kuultu. Se alkoi +vienosti, ikäänkuin rukoillen ja valittain, mutta sitte se lyöttihe +huimaksi ja nauravaksi polskaksi. Se koveni kovenemistaan, hurjeni +hurjenemistaan. Se soi niinkuin syystuuli vonkuu vuorenrotkoissa, +niinkuin ukkonen käy ja vyöreet vierivät, ja viimein oli kuin kaikki +helvetin henget olisivat päässeet irti ja kiitäneet eteenpäin ruoskilla +huiskien; kuului ikäänkuin hädässä olevan voihkaavia huutoja. Ja Torger +ei kuullut eikä nähnyt mitään ympärillänsä, sillä nyt hän taas oli +vuoressa. Ja kaikki pienet pirut tulivat hyppien ja kierrellen taas +hänen päällensä, niinkuin ne nauroivat ja nykivät häntä ja tahtoivat +aivan syödä hänet: -- hoi, nyt hän on kiinni! nyt hän on kiinni! Torger +loihe juoksemaan, ne perässä; siitäkös juostiin peräkanaa ylt'ympäri. +Torger ähki apua saadakseen, ja silloin hän näki Karin seisovan +vuorenhuipulla. Hän pyrki ulos, ulos hänen luokseen; silloin halkesi +vuorenseinä, ja keskellä halkeamaa seisoi pahahenki leimuavissa +vaatteissa. Ja se irvisti Torgeria vastaan ja ojensi karvaiset, +kynsillä varustetut kätensä hänen tarttuaksensa ja huusi: hyvä, nyt +voit soittaa, pikku poikaseni! -- -- -- + + * * * * * + +Seuraavana aamuna auringon noustessa istui pappi poltellen +aamupiippuansa sen talon puutarhassa, jossa hän oli ollut yötä. Hän ei +ollut saanut nukkua ja oli sen vuoksi noussut tavallista aikaisemmin +ylös. Hän istui penkillä kaivellen maata kepillänsä, ja koira makasi +muristen hänen jalkainsa juuressa. Oli kirkas kesä-aamu, aurinko +paistoi iloisesti ruohokolle, linnut lauloivat pensaissa, pääskyset +lentelivät visertäen katonrajaan ja siitä alas. Oli kuin Jumalan rauha +ja armo olisi paistanut seudun päälle. Mutta ne ajatukset, jotka +liikkuivat papin mielessä, eivät olleet lempeitä. Hän ajatteli +itsekseen niitä sanoja, joita aikoi käyttää pyhäsaarnassaan, kuinka ne +parahiten iskisivät ihmisiin. Västäräkki tuli hyppien ihan likelle +hänen jalkojansa, mutta pappi istui synkkänä, huulet huipullaan, mietti +ja survasi toisinaan sauvansa kovasti hiekkaan. + +Silloin kolisi rattaat puutarhan vierustaa eteenpäin, ja ne ajoivat +niin kummallisen hiljaa ja varovaisesti, kuin olisi niissä kuletettu +sairasta. Pappi meni pihan puolelle päin. Rattailla makasi jotain +peitteen alla. Pappi kysyi mitä se oli. Peite vedettiin pois, ja siinä +makasi Torger soittaja kalpeana, aivan kuin kuolleena. Kun hän tunsi +raittiin aamutuulen puhaltavan ohimoillensa, heräsi hän, liikahti ja +katsoa tuijotti kummastuneena ympärilleen. Silloin hän näki papin +kasvot lähellään. Kulki kuin väristys hänen ruumiinsa läpi, nousi +toisen käsivartensa nojaan, käänsi kalmankalpeat kasvonsa pappiin päin +ja pui hänelle nyrkkiä. Sitte hän taas vaipui alas ja sulki silmänsä -- +Hän soitti niin kauvan viime yönä sen perästä kuin sinä[7] olit mennyt +pois, kuiskuttivat ne, jotka olivat häntä kulettamassa, että meidän +vihdoin viimein täytyi repiä viulu hänen käsistään, ja silloin hän +kaatui lattiaan ja meni ihan tainnoksiin. Sitte kaasimme muutamia +ryyppyjä hänen suuhunsa, vaan hän ei kuitenkaan tahtonut virvota. + +-- Voi kurjaa miesparkaa, sanoi pappi, katsoa tuijotti uhriansa ja +puhalsi savua suustaan. -- Katsokoon Jumala armollisesti puoleensa ja +antakoon hänen kerran päästä paremmalle tielle. + +Kuultuaan ratasten seisahtuvan tuvan viereen tuli Kari ulos. Hän +kalpeni nähdessään mitä niissä oli, vaan tointui taas heti. -- Pankaa +hänet tuvan vuoteesen, niin saatte kiitokset, virkkoi hän. Niin Kari +asetti hänet hyvästi makaamaan ja kysyi sitte miehiltä kaikkia, mikä +oli tapahtunut. Saatuansa tietää kaikki mitä tahtoi, aina niihin +sanoihin asti, joita pappi oli käyttänyt, hän kiitti heitä avusta ja +meni tupaan. Hän astui vuoteen pielen viereen, pani kätensä ristiin sen +ympärille ja rukoili hiljaa. Sitte hän pyyhkäsi pois kyyneleen +silmästänsä, otti kutimensa ja istuutui vuoteen viereen miehensä +luokse. + +Uudestaan herätessään makasi Torger omassa tuvassansa. Aurinko paistoi +sisään maalattua kaappia kohti, Kari istui ja kutoi, pikku poika +tallusteli lattialla, kaikki oli paikallaan, aivan kuin ei mitään olisi +tapahtunut. Hän katsoi Karia niin kumman kauvan ja ankarasti. Kari ei +virkkanut mitään; hän otti vaan pojan ja vei sen Torgerille. -- Ota +pois poikanulikka! sanoi Torger vihaisesti ja lykkäsi hänen pois +luotaan. Tuokion kuluttua peitti hän kasvonsa päänalaiseen. + +-- Minä olen sekä Jumalan että ihmisten kiroissa, Kari, lausui hän ja +rupesi ääneensä itkemään. + +-- Minä en tiedä siitä mitään, sanoi Kari tyynesti ja korjasi +irtipäässeen silmukan. + +Torger lakkasi itkemästä. -- Sinä kai et ole kuullut mitä pappi eilen +sanoi? + +-- Olen kyllä, mutta papista ei vielä ole tullut Jumala. + +-- Olen, olen minä pirun lapsi, Kari. + +-- Älä puhu semmoista roskaa, Torger, mutta nuku vielä vähän, niin +keitän sinulle hyvän kahvikupin. + +Torger oli vaiti. Tuntui kuin Karin sanat olisivat niin vilvoittaneet +hänt, hän oli vakava luonteeltaan ja kaikki meni jokapäiväistä menoaan. + +-- Sinä joit liiaksi eilen, Torger, sanoi Karin, kaataen hänelle +kahvia. + +-- Niin tein, Kari. + +-- Se on pahin, mitä voit tehdä. Muistanet kai mitä isäsi sanoi? + +-- Kyllä minä sen muistan, vaan en ollut omassa vallassani. + +-- Mitä joutavia, minä kyllä puhun papin kanssa siitä. + +-- Ethän vain mene papin puheille? + +-- Menen kyllä, nyt hän kerran saapi kuulla totuuden. + +-- Oh, Kari! Hän ei saa ottaa sinua pois minulta, sanoi Torger +peloissaan. + +-- Siitä hän kyllä pääsee, vastasi Kari vakavana, hymyili ja puristi +Torgerin kättä. Torger katsoi vaimoansa loistavin, uskollisin silmin. +Semmoinen oli hän silloin kuin soitti hänet ulos vuoresta +kirkonkellolla. + +-- Kyllä varmaankin on paras että annan soittoniekan viuluineen +päivineen mennä menojaan ja ryhdyn johonkin muuhun, sanoi Torger +kotvasen kuluttua huoaten. + +-- Ei suinkaan, sitä sinä et saa tehdä. Jokaisen pitää olla sinä, miksi +hän on luotu, ja sinä olet oivallisin soittoniekka Norjanmaassa, sen +voin sanoa sinulle, Torger. + +-- Mutta sinä olit kuitenkin älykkäämpi, kun ryhdyit kirjaan käsiksi, +sanoi Torger. + +-- Niin, sinusta, Torger, olisi tullut hirmuisen vankka pappi, vastasi +Kari. + +Torgerin täytyi hymyillä. + +-- Kuulepas, mitä sanon, sanoi Kari. Nyt voit vielä maata jonkun aikaa +päivästä, sillä sitä sinä tarvitset, ja aamulla aikaseen lähdet karjan +hakuun.[8] + +-- Karjan hakuun? + +-- Niin. Gudbrand kävi täällä eilen sinun lähdettyäsi ja tahtoi sinua +karjan hakuun, ja minä lupasin puhua siitä sinulle. Tunturilla vähän +kuleksiminen tulee virkistämään sinua nyt, ja minä menen papin +puheille. Ja puhukaamme tänä iltana totisesti toistemme kanssa. + +Torger lähti tunturille ja Kari valmistautui lähtemään pappilaan. Hän +oli pyyhkinyt pois kaikki yön varjot hempeällä kädellään, ja Torger oli +taas saavuttanut rauhan. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Seuraavana päivänä kun pappi istui työhuoneessaan, koputettiin hiljaa +ovelle. -- Tule sisään! huusi hän, ja Kari astui huoneesen. Hänellä oli +parhaat vaatteet päällä, valkoista nenäliinaa hän piti kädessään. Hän +pysähtyi ovensuuhun, koska pappi istui ja kirjoitti. Vihdoinkin hän +nosti päätänsä ja katsoi ovelle päin. + +-- Tahdotko mitään? + +-- Tahtoisin mielelläni vähän puhella pastorin kanssa. + +-- Odota vähän -- tee hyvin ja istu niin kauvaksi. Ja pappi rupesi taas +kirjoittamaan. Kari jäi seisomaan. Hänen sydämensä oli hytkynyt kovasti +hänen astuissaan portaita ylös, mutta nyt se tyyntyi. Hän katseli +ympärilleen huoneessa. Tuolla kaapin päällä seisoi tuntilasi. Seinällä +riippui iso taulu, joka kuvasi viimeistä tuomiota; muutoin oli +huoneessa hirmuisen paljon kirjoja. + +-- No, kuka olet, vaimo? kysyi pappi jokseenkin suopeasti, lopetettuaan +kirjoittamisen. + +-- Minä olen Torger soittajan vaimo. + +-- Vai niin. Pappi pani päähänsä silmälasit, jotka olivat olleet hänen +vieressään pöydällä ja katsoa tuijotti kauvan ja terävästi Karia. -- +Hän on halukas juomaan, sinun miehesi. + +-- Ei minun tietääkseni, ja minä olen ollut hänen kanssaan naimisissa +nyt seitsemän vuotta. + +-- Hänkö sinut lähetti? + +-- Ei, mutta minä tahdon pyytää hänelle rauhaa. + +-- Rauhaa ei kukaan ihminen voi antaa, sitä täytyy hänen pyytää +Jumalalta, kun sitä ennen katuu syntiänsä ja kääntyy. + +-- Sitä minä en tarkoita, vastasi Kari jäykästi. Hänellä olisi rauha +Jumalan kanssa, jos hän saisi olla rauhassa sinulta ja sinun +apumiehiltäsi. + +-- Mitä tarkoitat! sanoi pappi, kääntyen tuolillaan ja katsoi suurilla +silmillä Karia. + +-- Minä tarkoitan, että jos hän joutuu onnettomuuteen, niin olet sinä +vastuun-alainen hänen hengestänsä, sanoi Kari vapisevalla äänellä. + +-- Minä en puhu itsestäni, hyvä vaimo, vastasi pappi. Minä olen täällä +Herran palvelijana, ja velvollisuus todistaa hänestä voipi joskus +tuntua raskaalta. + +-- Enpä usko sen tuntuvan kovinkaan raskaalta, vastasi Kari rohkeasti, +sillä muutoin et suinkaan jaksaisi katsella kaikkea sitä onnettomuutta, +minkä olet aikaansaattanut. + +Pappi joutui yhä enemmän hämilleen. Niin ei vielä kukaan ollut hänelle +puhunut. Hän tekeytyi niin tyyneksi kuin voi ja sanoi: istu puulle, +vaimoseni, ja lausu vapaasti mitä tarkoitat. + +-- Kiitoksia, minä jaksan hyvin seisoakin, vastasi Kari. -- Sitä minä +tarkoitan, että sinä luulet voivasi sanoa ja tehdä meille mitä tahdot, +sentähden että me olemme talonpoikia emmekä kirjanoppineita. Mutta sen +verran näemme kuitenkin, että se, mitä sinä esittelet, ei ole oikeata +kristin-oppia. + +-- No mikäs sitte on oikeata kristin-oppia? kysyi pappi ja ivallinen +nauru kuvautui hänen kasvoihinsa. + +-- Sen tahdon sanoa sinulle, jos et sitä ennestään tiedä, vastasi Kari +tyynesti. -- Se on sitä, joka voipi minua lohduttaa ja parantaa. Mutta +sinä vaan peljätät etkä heitä paranna. Tässä seudussa oli toisenlaista +ennenkuin sinä tulit. Silloin olivat ihmiset autteliaita toisiansa +kohtaan ja iloisia -- nyt he ovat äreitä, tylyjä, luulevaisia, nyt +juoruavat toisistaan sinulle, nyt moni on _ulkokullattu_, sillä jos +sinä uskot niillä olevan tositarkoituksen, jotka naukuvat sinun +kanssasi, niin erehdyt. + +-- Minä en ole tullut lähettämään rauhaa, vaan sotaa maan päälle, sanoo +Jesus. Tiedä siis että löytyy jotakin, jota kutsutaan kapeaksi tieksi, +ja sitä myöten ei kuljeta naurain, leikkien ja tanssien. Jos tällä +seudulla oli se onni, ennenkuin minä tulin, että se sai rauhassa tanssia +ja mässätä ja peijata, niin kiittäkäämme Jumalaa että siitä on saatu +loppu. + +-- Täällä ei koskaan ole peijattu ja mässätty, vaan pidetty viatonta +huvia. Ja vanha pappi puhui usein siitä, että paras mitä täällä +alhaalla voimme saavuttaa, on että voimme uskoa kuin lapset ja iloita +kuin lapset. Ja Torger ja minä emme koskaan ole olleet niin iloisina ja +kiitollisina Jumalata kohtaan kuin semmoisen pyhän perästä. + +-- Sinä siis tahdot että minä kannattaisin syntiä kainaloista? Että +minä saarnoissani kehoittaisin julkiseen syntiin, niinkuin tanssiin ja +soitantoon? + +-- Missä se on kirjoitettuna, että tanssi ja soitto ovat syntiä? + +-- Se seisoo raamatussa. + +-- Ei suinkaan siinä, jonka minä olen lukenut. Minun raamatussani +seisoo että Jesus kävi häissä ja antoi hääväelle viiniä, kun se oli +juonut loppuun sen, mikä sillä oli ollut, ja seisoo sekin että Taavetti +tanssi ja oli soittoniekka myös. Ja Martti Lutherus harrasti kovasti +soittoa ja samaten moni muu, joka on voinut olla aivan yhtä hyvä +kristitty, kuin kukaan täällä. + +-- Noo -- tuo vanha läksy Taavetista -- lausui pappi kopeasti; se oli +hengellistä tanssia se. + +-- Oliko se hengellistä tanssia? Seisoo että hän hyppi ja juoksi niin, +että se hänen vaimonsa mielestä oli sopimatonta ja että hän häpäisi +häntä siitä. Mutta siitäpä rangaistiin vaimoa eikä kuningasta. Ja jos +se oli hengellistä tanssia, niin lienee kai tällä seuduin tanssittu +hyvin hengellisesti. + +-- Oletko tullut tänne väittelemään kanssani? sanoi pappi kurtistaen +otsaansa. + +-- En, vaan olen tullut sanomaan sinulle totuuden, sillä sitä ei kukaan +uskalla paitsi minä, enkä minäkään sitä uskaltaisi, jollei se +tapahtuisi Torgerin tähden. Sinä saatat kyllä olla oppinut ja ymmärtää +paljon, mutta ihmisiä sinä et ymmärrä. Sinä tuomitset kaikkia itsesi +mukaan ja tahdot että kaikki olisivat sinun kaltaisia. Tätä en usko +oikeaksi, sillä niinkuin Jumala ei ole tehnyt kahta lehteä yhdenlaista, +niin luulen myöskin yhden olevan luodun yhteen, toisen toiseen. Jos +olisit nähnyt miten kätevästi Torger piteli viulua aina pienestä +pahasta asti; jos olisit nähnyt miten lapsellisesti iloinen hän oli +aina kun oli tehnyt uuden laulun, ja miten hän kiitti Jumalaa ja +miten suopea ja hyvä hän oli; jos olisit kuullut hänen soittavan +sunnuntaivirttä minulle -- niin varmaankin sanoisit että hän on luotu +soittoniekaksi, ja silloin et olisi häpäissyt häntä tuolla lailla kuin +olet tehnyt. + +Kari peitti kasvonsa vyöliinallaan ja rupesi itkemään. + +Papin sydämelle kävi nähdä hänen itkevän; hän nousi ylös, tuli Karin +tykö ja pani kätensä hänen päänsä päälle. -- Vaimo raukka! lausui hän, +minä uskon sinun tarkoituksesi rehelliseksi, mutta usein tapahtuu että +täytyy kieltäytyä juuri siitä, mihin liha ja veri ovat kovimmin +piintyneet, eikä kukaan voi olla luotu syntiin. Sinä tarvitset myöskin +saada silmäsi voidelluksi silmävoiteella ja kääntyä. + +Kari viskasi päätään. -- Sinun ei tarvitse rauhoitella minua, lausui +hän kiukustuneena, sillä minä en kerjää armoa sinun käsistäsi, niinkuin +kaikki muut. Minä kyllä löydän tien Herran luokse ilman sinua. Mutta +sinun, joka saarnaat kääntymystä kaikille muille, tulee ajatella, että +kentiesi tarvinnet kääntyä itsekin. + +Pappi sekä punastui että kalpeni. -- Kenties tahdot minun kääntää, +sanoi hän viimein pilkallisesti. + +-- Sitä en ajattele, mutta minä sanon sen, mikä totta on. Ja kun puhut +Jesuksesta, niin kerro että hän siunasi pikkulapsia, että hän ei +tahtonut heittää kivellä vaimoa, joka oli tehnyt huorin. + +-- Ja että hän ruoskalla ajoi ulos ne, jotka saastuttivat hänen +huonettansa, ja huusi voi! kaikille niille, jotka luulevat pääsevänsä +taivaasen paljaastaan huutamalla Herra! Herra! ja jotka rakentavat +huoneensa hiekalle. + +Kari tyyntyi, kun pappi otti näin kovasti kiinni. -- Minä en tahdo +väitellä kanssasi. Sen vaan tiedän, että minut on kastettu ja kasteessa +minusta tuli Jumalan lapsi, ja siinä lupasi pappi minulle autuuden sen +uskontunnustuksen nojassa, minkä siinä tein, ja luki minulle Jumalan +rauhan. Siinä uskossa minä tahdon elää ja kuolla ja sitä rauhaa minä +halajan. + +-- Juuri sitä rauhaa minä sinulle tarjoan, hyvä vaimo, sanoi pappi, -- +mutta se ei kuulu viulunsoittoon se. + +-- Kuuluu kyllä, sillä Torger kuuluu viulunsoittoon; kaikki hyvä +hänessä on yhteydessä viulun kanssa. Ja sentähden minä rukoilen sinua, +älä hävitä meidän kotirauhaamme, älä tee häntä kelpo miehestä heikoksi +ihmiseksi. + +-- Minä olen Jumalalle edesvastauksessa kaikista sieluista hänen +seurakunnassansa, sanoi pappi yksitotisesti; minä en voi tehdä +eroitusta ihmisten suhteen. -- Onko sinulla enemmän sanottavaa. + +-- Ei ole enempää. Mutta eiköhän vastuun-alaisuus tule raskaaksi? + +-- Se on minun asiani eikä sinun, vastasi pappi jyrkästi. + +Kari lähti. Mutta ison aikaa sen perästä kuultiin papin kävelevän +raskain askelin edes takaisin lattialla ja puhuvan ääneen itseksensä. + +Torgerin tullessa kotiin nuoritti Kari hänen eväspussiansa ja sanoi: -- +Nyt täytyy sinun, Torger, lähteä liikkeelle hankkimaan jotakin taloon. +Täällä sinun kaltaisesi mies ei voi kauemmin olla, ja minä hoidan +torppaa sill'aikaa. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Raskaampaa matkaa kuin Torger nyt kulki, oli hän harvoin kulkenut. +Asian laita oli semmoinen, että kun hän oli kotona pirtissänsä ja Karin +seurassa, tunsi hän itsensä taas vapaaksi ja onnelliseksi. Karin vahva +usko ja tyyni olento vahvisti häntä. Mutta kun hän jäi yksinään, +tulivat papin sanat hänen perässänsä. Tuo hetki häissä oli ollut niin +hirmuinen hetki, että sitä ei helposti voinut unohtaa. Torgerista +tuntui kuin jotakin pahaa tulisi tapahtumaan tällä matkalla. Hän, jolla +oli semmoinen kotona olon halu, ei nyt enään saisi siellä olla. Hänestä +näytti aivan kuin hän nyt alkaisi pitkää ja raskasta elämätä. Tähän +saakka oli ollut päivänpaistetta, onnea ja rauhaa. Tunturilla olivat +ajatukset tunkeuneet väkisten hänen mieleensä, jonkatähden hän oli +iloissaan kuin pääsi kotiinsa. Kun hän nyt viululaatikko selässä käveli +kivikkoa pitkin, tuntui hänestä kuin kalliomöhkäleet olisivat nousseet +sumun seasta pystyyn häntä vastaan, ja hänelle muistui mieleen Sylfest +ja hänen sukunsa, jonka Herra hävitti maan päältä sentähden, että se +oli tehnyt syntiä. Hän ennätti niin pitkälle kuin kuusikkoon. Siinä hän +istuutui hirren päälle ja pyyhki hikeä otsastansa. Palaisiko hän +kotiinsa takaisin alkaakseen uutta elämää ja raastaakseen käsillänsä, +niinkuin kaikki muut? Mutta miten silloin kävisi Karille ja pikku +pojalle? ne tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, eikä hän ole semmoinen +työmies, että ihmiset juuri paljon voisivat häntä käyttää. Ei, hänen +kyllä vaan täytyi jatkaa viulun soittelemista, ja jos oli totta mitä +Kari sanoi, että viulunsoitto oli hänen elämänkutsumuksensa, niin ei +siitä voinut tulla synti. Siten hän istui mietiskellen itseksensä; +ajatukset juoksivat samaa kiertokulkua. Sitte hän huokasi, nosti taas +viululaatikon selkäänsä ja kävellä letusteli eteenpäin. Hän kulki tuon +tuostakin sivu talon, missä hän ennen oli ollut tervetullut vieras. Nyt +hän ei uskaltanut astua huoneesen pyytämään herakuppiakaan. Seutu oli +nyt perkattu puhtaaksi kaikesta liasta, ja hän oli se likainen, joka +vielä oli ulos la'astava. Senpätähden hän nyt olikin pakoretkellä. + +Tämä synkkämielisyys vaivasi häntä, kunnes hän pääsi tuolle puolen +tunturin naapuripitäjääsen. Siellä oli laajempi tila ja huokeampi +hengittää, ihmiset olivat ystävällisempiä; nyt hänen täytyi koettaa +mennä eteenpäin; hän ei enää voinut palata takaisin. Pian saatiin +tietää Torger soittajan tulleen pitäjääsen, ja ihmiset kilvan kokivat +saada hänet käsiinsä. Torger kuuli vanhan kai'un viulussansa; se ilo, +minkä hän toi ympärilleen, vaikutti hänelle hyvää, ja hän ansaitsi +rahaa. Oli kuin koti-olojen muistot nyt olisivat häntä kiihoittaneet +panemaan kaiken voimansa soittoon; ihmiset saisivat silloin kuulla, +että hän oli luotu juuri siihen eikä mihinkään muuhun. + +Niin tapahtui muutamana päivänä että hänelle tuli sana kirjurilta, joka +kutsui häntä luoksensa; siellä oli eräs vieras mies, joka tahtoi häntä +puhutella. Viulu piti hänen ottaa mukaansa. Hän vietiin kirjurin +vierashuoneesen, ja siinä istui tuo muukalainen puhellen naisten +kanssa. Hän oli vahva- ja suora-vartaloinen mies, vilkkuvat silmät +päässä ja hymy huulilla. Torgerin huoneesen tullessa hän hypähti +seisalleen tuolilta. -- No, -- kas tuossa on mestari-soittaja, -- nyt +pitää sinun soittaa minulle, sillä minäkin olen soittoniekka! Torger +katsahti häneen. Mikähän tuo lienee? Hän otti viulun kotelosta ja pyysi +saadakseen jakkaran, sillä semmoisella hän oli tottunut istumaan. +Ja nyt hän soitti ensimmäisen laulun. -- Hyvä! hyvä! huusi vieras +taputtaen käsiänsä. -- Enemmän, enemmän. Ja Torger soitti +"Pohjoisvuonolaisen". + +-- Oletko itse tehnyt tuon? kysyi vieras. Ei hän ollut sitä tehnyt. + +-- No, soitappas joku, jonka itse olet tehnyt, pyysi hän. Torger vähän +ujosteli. -- Saat kuulla "Koskenhaltijan", sanoi hän. Ja hän soittamaan +"Koskenhaltijata". Mutta nytkös kädet tulivat liikkeesen! Hän ei voinut +pysähtää; yksi laulu ja polska soljahti toiseensa ja viimein mennä +viipotettiin "Karipolskaa" -- jossa koski, vuori, joen pauhina, koto ja +hän, joka oli soittanut hänet irti kirkonkellolla. + +Vieras istui aivan kuin kiinninaulattuna. Viimeisen jousenvetämän +kaikuessa hyppäsi hän ylös, kiiti Torgerin tykö ja puisti häntä +molemmista olkapäistä. -- Mutta onhan se verratonta! oletteko Te +kuulleet semmoista ennen? ja hän kääntyi toisiin päin. -- Se on tuota +luontoperäistä, tuo ihmesävel, tuo kosken ja metsän pauhu ja kohina -- +minä en saa sitä koskaan, en koskaan, vaikka opettelisin sata vuotta. +Kuinka vanha sinä olet? + +-- Kolmenkymmenen. + +-- Ja sinä olet itse opetellut soittamaan? + +-- Isäni minua opetti, ja hän oppi isältänsä; me olemme olleet +soittajia niin kauvan kuin suku muistaa. + +-- Ei, mutta pitääkö sinun vaan kuleksia täällä maakylissä ja soittaa +häissä ja kemuissa -- sehän on aivan hullua. Sinun täytyy lähteä +ulkomaille! -- etkö koskaan ole sitä ajatellut? + +-- Enpä juuri voi sanoa sitä. Minä en usko voivani tulla kummemmaksi +kuin olen. + +-- Ho hoo -- kyllä voit tulla kummemmaksi! Tuokaa tänne viuluni. Nyt +minä soitan. Ja hän sai viulun; Torger katsoa tuijotti sitä; semmoista +viulua hän ei ennen ollut nähnyt. Se oli niin sievä, että kiilteli +pitkän matkan päähän. + +-- Mikä mies sinä olet, jos uskallan kysyä? sanoi Torger. + +-- Nimeni on Ole Bull, oletko kuullut puhuttavan hänestä? + +Torger katsoi häntä suurilla silmillä. -- Ei, oletko sinä Ole, sinä? +Luulisinpa kait kuulleeni puhuttavan sinusta! + +Ja Ole Bull soitti. Hän soitti "Pajallakäyntiä", ja hän liitti siihen +lauluja ja kansansäveleitä, toisinaan itkeviä, toisinaan nauravia. +Torgerin suu aukeni yhä enemmän, silmät tulivat yhä kiiltävämmiksi ja +isommiksi, ja Ole Bullin vetäissä viimeistä jousenvetämää istui hän +aivan kuin kivettyneenä katsoa tuijottaen häneen. Käsin hän piti +viulunkaulasta kiinni, ja kyynel tuli vierien ja tipahti hänen +syliinsä. Ole Bull rupesi soittamaan uutta nuottia. Se oli niin +valittava, se oli hädässä olevan rukous, ja itku valui rukoukseen ja +murhe suli säveliin. Kyyneleet vuotivat alas Torgerin poskilta: hän +ajatteli itseänsä. Tuntui kuin jää hänen sydämensä ympärillä olisi +sulanut, kuin kivi olisi vieritetty pois. Nyt älköön kukaan tulko +sanomaan että sävelet ovat perkeleen laitoksia! + +Silloin veti Ole Bull pitkän jousenvetämän -- ja siihen soitto loppui. + +-- No, mitäs pidät minun soitostani? sanoi hän. + +-- En uskonut ihmisen voivan soittaa sillä lailla, vastasi Torger aivan +kalpeana. + +-- Haluttaako sinua soittaa niin? tahdotko lähteä mukaani ulkomaille? +kysyi Ole Bull. -- Se tapahtuu viime tiukassa, vaan vielä se voipi +onnistua. + +Torger katsoi niin kummallisesti häneen ja sanoi sitte: -- hm -- sinä +kait teet minusta pilkkaa vaan? + +-- En suinkaan; se on minun totinen tarkoitukseni, sanoi Ole Bull. -- +Ihan päivälleen viikon päästä lähden täältä. Silloin voit yhtyä minuun +täällä, minä kustannan matkasi. -- Hän on nero, sanoi hän samassa +kuiskaten kirjurille, -- olisi vahinko, jos hän jäisi tänne maatumaan. +Jos norjalaisesta säveltaiteesta on tulossa jotakin, niin ovat juuri +tuommoiset ne, joiden se on luotava. + +Torgerista tuntui kuin hän olisi nostettu maasta kohoksi. + +Tunturi vaipui alas, sumut halkesivat ja hän katseli laajaa päivän +valaisemaa seutua. Sinne johti hänen elämänsä tie tästä lähtien. Hänen +mieleensä johtui silloin yht'äkkiä Kari, koti, pieni Jon. Pilvi peitti +auringon. + +-- Minulla on vaimo ja lapsi, sanoi hän tyynesti. + +-- Kyllä emme unhota niitä, sanoi Ole Bull, -- Kun nyt lähdet minun +mukaani kaupunkiin, niin saat yhdessä kanssani soittaa soittajaisissa, +ja silloin sinä ansaitset sata taalaria illassa, sen sijaan kuin nyt +saat kolme. + +-- Ethän vaan puhune totta, tiedän mä, sanoi Torger kiiltävin silmin. +-- Jumala sinua siunatkoon! Hän astui esiin ja suuteli Ole Bullin +kättä. + +-- Ja nyt pannaan kaikki tyyni jotakin Torgerin viuluun -- olkaa niin +hyvä, kirjuri -- ja te myös, sanoi hän naisväelle. He nauroivat ja +tulivat tuomaan lanttiansa, ja Ole Bull pani sinisen setelin.[9] +Torgerin silmiin nousi kyyneleet paljaasta ilosta; hän kävi jokaista +kiittämässä. -- Ja siis saan nyt heti mennä kotiin jäähyväisille. + +-- Niin, mene vaan, ja sitte kohtaat minua täällä päivälleen -- +päivälleen -- muista se! + +-- Sen minä kyllä tulen muistamaan. + +Niin kepeä jaloistaan Torger ei ollut ollut sen päivän perästä, jona +hän lähti kotiin Karia kosimaan. Hän pikemmin juoksi kuin käveli. Hän +jokelti ja lauleli kävellessään metsän läpi tunturille. Päästyään sen +selänteelle, täytyi hänen vähän huo'ata. Hän istui sammaltuneelle +kivelle ja otti esiin viulun. Hän soitti morsiusmarssia. Nuorta +elämäntoveriaan soitti hän kirkolle. Vaan tuntuipa kuin säveleet +eivät soisikaan siellä ylhäällä; hän katseli viuluaan ja lykkäsi +uudestaan -- ei. Sitte hän pani sen koteloon takaisin. -- Se on +paljasta poikanulikan soittoa kaikki tyyni. Nyt minä en koske viuluun, +ennenkuin se ääntää niinkuin Ole Bullin viulu. + +Hän tuli juosten Karin tykö, niin että tämä oikein hypähti seistessään +puuropataa hämmentämässä. + +-- Nyt minä en enään kelpaa soittajaksi, Kari, sanoi hän viskaten +viululaatikon vuoteelle; uh, minä olen kävellyt itseni oikein hikeen. + +Kari näki hänen hymyilevät kasvonsa, hän ei voinut sovittaa niitä +yhteen hänen sanainsa kanssa. -- Mikä pappi on sinulle nyt saarnannut? +lausui hän. + +-- Se oli Bull, nyt olen kuullut Ole Bullin soittavan, näetkös. + +-- Ethän vaan puhune totta? + +-- Ihan totta, ja sinä et koskaan ole kuullut semmoista! Eikös ollut +aivan kuin linnut olisivat laulaneet, ja sitte tultiin majalle ja +silloin oli vielä varhainen aamu, ja sitte laskettiin karja irti, ja +selvään kuului karjankello, ja paimenpojat toitottivat torvea +toisillensa, ja sitte tuli soittaja heiluttaen viuluansa ja soitti +polskan, ja paimenpiiat tanssivat ja nauroivat, ja matkamies tulla +rymysi matkalaukkuineen ja asettui takkavalkean ääreen, ja sitte hän +lauloi ja kertoi heille kaikellaisia kertomuksia -- totta tosiaan, sinä +et elämässäsi ole kuullut semmoista. Ja hienot sävelet, ne olivat ihan +kuin makeita, jotta niitä olisi voinut maistaa, ja vahvat olivat niin +pyöreitä, että niitä olisi voinut vierittää pitkin lattiata. + +-- Mutta hän ei piisaa sinulle, Torger, kun sinä soitat +"Koskenhaltijata". + +-- Ohoi, onko se minkäänlaista se! Olisit vaan kuullut hänen soittavan. +Minä olen ihan kuin pikku poika hänen rinnallansa. Nyt tuntuu minusta +etten saa viulustani muuta kuin vinkunaa ja kitinää. Ja minä ymmärrän +siitä viis. Minun lauluistani puuttui aina jotakin, jota en saanut +viulusta irti niin, kuin olin sen ajatellut. Ja nyt minusta tuntuu +siltä kuin en olisi saanut juuri mitään irti. Mutta hänpä sai irti, +hän; hän ikäänkuin aukasi tien kaikelle sille raskaalle, mikä oli +minussa, ja minä tulen sen oppimaan, minä myös. + +-- Minun mielestäni sinä, Torger, olet hyvä semmoisenasi. + +-- Ei, näetkös, minusta pitää tulla parempi, minusta pitää tulla niin +hyvä, että itse pappi lähtee tanssimaan kuullessansa minun polskojani. +Sillä tiedätkö mitä hän sanoi, Kari? + +-- No? + +-- Hän kysyi tahdonko matkustaa hänen kanssansa ulkomaille oppimaan; +hän lupasi kustantaa koko matkan. + +Kari kalpeni. -- Sehän vaan ei liene mahdollista. + +-- On kyllä, siitä saat olla varma, siliä minä olen nero, jonka pitää +päästä eteenpäin, sanoi hän, vaikka olen melkein liian vanha. + +-- Sen minä kyllä ennen tiesin, Torger, että sinussa on jotakin +erinomaista. + +-- Täällä, näet, ei kelpaa olla, sillä täällä vaan on oman itsensä +nojassa. + +-- Ja sinä suostuit tarjoomukseen? + +-- Minä sanoin ensin tahtovani puhutella sinua ja valmistautua matkaan. +Mitä sinä nyt ajattelet, Kari. + +Kari ajatteli eteensä. Hän näki itsensä yksinänsä pitkinä +talvi-iltoina; hän näki itsensä kärsivän ja ponnistelevan oman sekä +poikansa elatuksen eteen. + +-- Tässä ei ole muuta kuin yksi asia ajateltavana, sanoi hän +hiljaisesti. -- Mene sinä Jumalan nimeen, minä kyllä pidän huolta +itsestäni ja lapsikakarasta. + +-- En minä nyt kuitenkaan semmoisella mustalaisen tavalla pötki sinusta +tieheni. Kas tässä aluksi. Hän pani pöydälle kaikki mitä oli ansainnut +matkallansa. -- Ja hän sanoi ottavansa minut mukaansa kaupunkiin, ja +siellä minä ansaitsen sata taalaria illassa, sensijaan kuin nyt +ansaitsen kolme, sanoi hän, ja ne minä lähetän sinulle kaikki tyyni. + +Karin silmiin tuli kyyneleet. -- Tämä on jo liian paljo. Jumala on hyvä +meitä kohtaan ja nyt selkiää taivas sinullekin, Torger. Nyt kait et +enään epäile olevasi luotu soittajaksi? + +-- En nyt epäile -- ja minä tulen soittamaan ja minä tulen tekemään +lauluja; niitä tuntui rupeavan tulemaan väkisten, kun kuulin hänen +soittavan. + +Hyvissä ajoin lähti Torger matkaan. Hänellä oli aika eväspussi selässä, +paras nuttu päällä ja uudet saappaat jalassa. Torgerin mieli oli niin +täynnä kaikkia niitä suuria, jotka häntä odottivat, että eronhetki ei +kovin vaikuttanut häneen. Kari koki tukehuttaa itkuansa, vaan kun hän, +seisoessaan kynnyksellä poika käsivarrella, näki miehensä reippaasti ja +ilolla mielin kävelevän mäkiä alaspäin, niin hänen täytyi istua +kynnykselle ja itkeä ääneensä. Sitte hän kiitti Jumalaa kaikesta ja +rukoili onnea Torgerille. + +Kaikki kävi hyvin, kunnes Torger pääsi tunturille. Silloin nousi niin +sakea sumu, ettei hän nähnyt omaa kättänsä. Torger arveli kaikissa +tapauksissa löytävänsä tien, mutta vaikka hän yhä käveli ja käveli, ei +hän kuitenkaan tullut ihmis-asunnoille. Torger huomasi ettei ollut +muuta varaa, kuin asettua yöksi tunturille ja kärsivällisesti odottaa, +kunnes sumu haihtuisi. Hyvä eväspussi hänellä oli ja valkeata voi hän +tehdä katajiin. Sitten hän istui ja odotti. + +Aamupuoleen yöstä oli sumu yhtä sakea, ja Torger katseli kaikille +puolin ympärilleen, huomatakseen missä oli. Nyt hänen täytyi lähteä +matkaan, jos ei tahtonut myöhästyä. Hän käveli umpimähkään, kunnes +peräti väsyi. Silloin sumu haihtui, ja hän huomasi missä oli. Hän oli +kävellyt ympäri ja pohjoiseen päin, kun olisi pitänyt mennä etelään. +Nyt hän olisi tullut sivulaaksoon, ja mahdoton oli ennättää ajoissa +perille. Niinkuin henkensä edestä juoksi nyt Torger eteenpäin itku +kurkussa ja viululaatikko selässä. Likamärkänä hiestä ja niin +väsyneenä, että tuskin jaksoi seistä, tuli hän perille kirjurin taloon. + +-- Niin -- nyt tulet liian myöhään. Bull lahti hyvän aikaa sitte; hän +odotti sinua niin pitkään kuin voi. + +Torger oli vaipua maahan. Mihin hän matkusti? ähkyi hän puoleksi +ääneensä. + +-- Italiaan. + +-- Onko sinne pitkälti? + +-- Ensin mennään monen pitäjän läpi, sitte ison meren yli ja sen +perästä monen vieraan maan halki. + +Torgerin täytyi pidellä kiinni ovipielestä. + +-- Mutta tämä oli kai kuitenkin parasta Torger, sanoi kirjuri; ei ole +kovin hyvä matkustaa vieraissa maissa, näetkös, ja sitä paitse sinä +olet liian vanha ruvetaksesi käymään oppia nyt enään. Sinä et olisi +kestänyt kaikkea sitä taistelua ja vaivaa, ja olisit tullut kovin +paljon ikävöimään kotiisi. + +-- Niin kai taitaisin tehdä, kuiskasi Torger lumivalkeana. + +-- Mitä? pyörrytkö? huusi kirjuri kauhistuen. + +-- Minä juoksin liika kovasti, sanoi Torger. -- Ei siitä mitään, kyllä +pian toinnun. Niin, niin, jää hyvästi ja kiitoksia ilmoituksesta. + +Torger astua hoiperteli ulos ovesta, kirjuri seisoi ikkunassa ja katsoi +hänen peräänsä. -- Voi mies parkaa! hän käy säälikseni! sanoi hän ja +meni kirjoitushuoneesensa. + +Torger kulki luhan sivu; sen ovi oli auki. + +Hän astui sisään ja heittihen heiniin maata. Kuinka kauvan hän siinä +makasi, sitä hän ei tiennyt. Hänen korvansa kumisivat, hänen silmiänsä +huimasi, hän ei voinut itkeä -- elämänonni, tulevaisuus, kaikki oli +kadotettu, murskaksi mennyt. Päästyään omaan valtaansa hyppäsi hän +ylös, otti viulun ja tahtoi lyödä sen seinää vasten. Hän oli jo +nostanut sen lyödäksensä, vaan sitäpä hän ei ollut mies tekemään. Hän +vaan viskasi sen kädestään, heittihen mahallensa ja peitti päänsä +heiniin. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Kolme viikkoa tämän päivän perästä tuli muuan tuttu mies toiselta +puolen tunturia Karin luokse. Tervehdittyään ja puheltuaan sanoi hän, +kun jo oli pois lähtemäisillänsä: sinun täytyy tulla katsomaan +miestäsi, Kari, hänen laitansa näyttää surettavalta. + +Se mitä Karilla oli kädessä, putosi maahan. -- Eikö hän ole +matkustanut? kysyi hän. + +-- Ei, hän hoipertelee humalassa melkein joka päivä talosta taloon +siellä kylässä. + +Silmänräpäyksessä Kari käsitti kaikki mitä oli tapahtunut. Hän nousi +paikalla ylös, otti ruokaa nyytiin, sitoi pojan selkäänsä ja lähti +astumaan. Päästyänsä tunturin tuolle puolelle, rupesi hän etsimään +miestänsä. Hän kulki kysellen talosta taloon; viimein hän löysi hänet +muutamasta ladosta. Siinä hän parast'aikaa nukkui kalpeana ja +hermotonna. Hän viskautui hänen päällensä: -- Torger, Torger! johan +minä viimeinkin sinut löysin! + +Torger hypähti ylös. -- Sinäkö se olet, Kari? älä tule minua likelle, +minä en ole sinun arvoisesi. + +-- Oh, älä puu tuommoista, Torger! kas tässä on pieni poikasi. + +-- Älä anna hänen koskea minuun. Tiedätkös, minä olen hoiperrellut +täällä kylän juoppona. Ja Jumala tiesi kuinka kauvan olisin sitä +tehnyt, jos et sinä tullut. Oi että tulit, oi että tulit! + +-- No, nouse nyt ylös, Torger, saamaan vähän ruokaa. Sitte mennään +kotiin, ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen, sanoi Kari koettaen nostaa +häntä ylös. + +-- Eipähän, ei tule hyvä enää koskaan, minä olen lumottu, Kari, pahat +henget ovat minut lumoneet. Nyt lipsahti viimeisen kerran, ja minä en +koskaan pääse irti, minä olen kadotuksen oma. Ja Torgerin pää vaipui +vaimonsa syliin. + +Kari silitteli hänen tukkaansa, poika painautui äitiinsä kiinni ja +katsoi häntä kummastuksella. + +-- Olisit heti tullut kotiin minun luokseni, Torger, sanoi hän. + +-- Sitä en ollut mies tekemään, minä häpesin sekä sinua ja poikaa, että +koko maailmata. Tekipä melkein mieleni tehdä loppu itsestäni. + +-- Kyllä minä hyvin ymmärrän sen. Ja sitte täytyi sinun ryhtyä viinaan +kiinni saadaksesi voimaa unhottamaan jo soittamaan. + +-- Ei, ymmärrätkö sen, Kari? Herra ymmärrätkö sen? sanoi Torger, taas +kohottaen päätänsä. -- Niin, näetkös, kun juon, niin tuntuu kuin +tulisin niin rajuksi ja huimaksi; minulle kaikki näyttää niin isolta ja +vahvalta, niinkuin näkisin unta, ja silloin minä uskallan ryhtyä siihen +käsiksi, ja silloin osaan soittaa; muuten tulee paljasti sotkua. Mutta +se on syntiä, minä tiedän sen; minä turmelen sillä itseni. + +-- Tuo tapahtuu vaan niin kauvan kuin olet noin surumielisenä, Torger. +Kun tyynnyt, ja kaikki tulee vanhoillensa niin ei sinun enään tarvitse +juoda. Ei kaikki soittoniekat juo; Ole Bullkaan ei juo. + +-- Niin, se on sentähden, että hän on ehtinyt perille, mutta minä en +koskaan pääse perille, en koskaan, sillä minä olen siihen liian vanha, +sanovat ihmiset. Ja siten täytyy minun juoda, jos minun on soittaminen. +Sentähden pitää sinun, Kari, polttaa viulu, sillä minussa ei ole siihen +miestä, tahi kätkeä se niin, etten sitä enää ikään näe. Se se on minun +turmioni. + +-- Niin kai, tuosta kyllä voimme puhella tiellä, sanoi Kari. + +-- Ja sitte minä alotan uuden elämän ja koetan päästä kunnolliseksi +ihmiseksi. Ja sitte sinun ei tarvitse minun tähteni hävetä, Kari. + +-- Sitä en vielä koskaan ole tehnyt, Torger. + +-- Oi, sinä olet niin hyvä, niin hyvä. Jos ei minulla olisi sinua, niin +tulisi minusta pian loppu. Ja sinä olet ainoa, joka minua ymmärrät. + +Kari otti häntä kädestä kiinni; sitte hän pani pojan hänen selkäänsä, +itse otti hän viululaatikon, ja nyt mentiin taas kotiinpäin. + +Kari näki, että Torgerilla tällä kertaa oli tosi tarkoitus, kun ei +tahtonut nähdä viulua. Sentähden hän kätki sen erääsen kaappiin, jonka +avain oli hänellä itsellään, eikä puhunut hänelle viulusta sanaakaan. +Torger tarjosi itseänsä heinäntekoon, vaan ei ollut ketään, joka olisi +hänestä huolinut; he tiesivät ennestään, että hän oli melkein kelvoton. +Vihdoinkin hän sai työtä 40 äyristä päivässä talon ruo'assa. +Ensimmäisinä päivinä meni työ jokseenkin, mutta sitte tuli loppu. +Parastaikaa niittäissänsä jäi hän viikate kädessä töllistelemään. +Toiset osoittivat häntä sormillansa ja nauroivat. He eivät tienneet +Torgerin näkevän näkyjä, kuulevan sävelien surajavan ympärillään. Pian +he saivat hänestä sananparren: "tekee työtä kuin Torger soittaja", kun +työ meni kovin hitaasti ja vähin erin. Torger tuli tyytymättömäksi ja +raskasmieliseksi. Tuntui kuin tämäkin tie tukkeutuisi hänen edessään, +ja se oli ainoa, johon hän saattoi turvautua; sillä viuluun hän ei +enään tahtonut ryhtyä; sen hän oli päättänyt. Hän ei vaan osannut +käsittää miten se vähä, minkä hän ansaitsi, riitti heidän elää; mutta +Kari sen kyllä käsitti. Hän istui ja neuloi ja päivillä hän kehräsi, +saatuansa kodin siivotuksi ja elukat ruokituksi. Mutta Torger sitä ei +tiennyt. Hänen huoneessa ollessa asettui Kari aina takan ääreen ja +laulaa hyrätteli, ja Torger luuli saavansa lisää ahkeroimisen rohkeutta +kun näki kuinka helposti kaikki kävi Karilta. + +Vielä oli yksi seikka, jota Torger ei tiennyt, ja se oli se, että Kari +aina Torgerin poismentyä otti viulun sen piilopaikasta ja antoi pikku +Jonille. -- Nyt saat, Jon pyrkiä yhtä hyväksi soittajaksi kuin isäsi +on, sanoi hän, ja poikaressu otti viulun ja rupesi kihnuttamaan. Mutta +viulu oli iso ja raskas, jonkatähden hänen täytyi nojata sitä lattiaa +vasten, ja ottaa jousi keskeltä kiinni. Sitte äiti neuvoi häntä +asettamaan sormensa oikein, sillä sen hän muisti niiltä ajoilta, +jolloin hän itse opetteli, eikä kauvan viipynytkään, ennenkuin poika +osasi soittaa kaikki ne laulut ja lapsenrallatukset, jotka äiti +iltasilla hänelle lauloi. + +Pitkä aika kului tällä tavoin, ja Torger synkistyi päivä päivältä +synkistymistään. Hän huokaili niin syvään penkillä istuessaan. Silloin +Kari muutamana pyhä-aamuna viulu kädessä tuli hänen luoksensa. -- Soita +nyt pyhän virsi minulle, niin olet hyvä, sanoi hän tyynesti. + +Torger katsahti häneen ja otti hiljalleen viulun. Hän piti sitä kotvan +aikaa kädessänsä, sitte hän viimeinkin kohotti jousta. Ja hän soitti +virren ja vieläpä toisenkin, mutta sitte hän kiepsahti harhatielle. +Sävel yhtyi säveleesen, ei hän enää tiennyt mitä soitti. Kari istui +vuoteen-laidalla ja kuunteli; pikku poika makasi isänsä edessä ja +katseli ihmetellen kuinka nopeasti hänen sormensa liikkuivat. Torger +soitti yhtä mittaa puolille päivin; silloin Kari meni ja otti häneltä +pois viulun. -- Nyt kätkemme sen taas joksikin aikaa, virkkoi hän. +Silloin kallisti Torger päänsä pöytää vasten ja itki. + +Muutamana päivänä tullessansa odottamatta kotiin näki hän pojan +seisovan varpaillaan jakkaralla ja kurottaen hakemaan jotakin kaapista. +-- Mitä sieltä tahdot? sanoi Torger kovasti. + +-- Viulua! änkkäsi poika. + +-- Kyllä minä sinulle näytän, jos kosket viuluun, sanoi Torger, nosti +hänen alas ja ravisti häntä. + +-- Äiti sanoo että minusta pitää tulla yhtä hyvä soittaja kuin sinä +olet, sanoi pikku Jon nyhkyttäin. + +-- Mikä nyt on? sanoi Kari, joka samassa tuli navetasta huoneesen. + +-- Ethän vaan opeta pojalle tätä pirullisuutta? sanoi Torger. + +Kari ei vastannut, otti vaan tyynesti viulun kaapista ja antoi sen +pojalle. -- Nyt saat näyttää isällesi kuinka vankka sinä olet, sanoi +hän, ja poika istuutui kihnuttamaan, "vasikka tuli pojan luo ja lehmä +äitin luo".[10] + +Torger tunsi aivan hyvin koko kädenryhdin omasta lapsuudestaan. Hän +meni pojan luo ja tempasi viulun hänen kädestänsä. Siitä Kari vihastui, +ja se oli ensi kerta, jolloin Torger näki hänet suutuksissa. -- Häpeä +vähä, Torger, menetellä tuolla tavalla! Kun sinä viskaat pois sen, mikä +sinussa parasta on, niin ei ole muuta kuin kohtuullista, että poikasi +ottaa sen korjuusen. Ja jos Jumala on hänet soittajaksi määrännyt, niin +hänestä se tulee. + +-- Eikö sinusta ole siinä kyllä, että täytyy kärsiä tämmöistä, kuin +minä olen, vastasi Torger; -- pitääkö meidän vielä lisäksi vetää ainoa +poikamme tähän onnettomuuteen? + +-- Näytä nyt järkeäsi, Torger, sanoi Kari. -- Niin kauvan kuin voipi +sinun sukuasi muistaa, on siinä ollut soittajia, eikä kukaan tiedä +heidän olleen onnettomia. Paikkakuntalaiset ovat olleet ylpeitä heidän +tähtensä, kunnes pappi tuli noine uusine oikkuineen. Etkä sinäkään, +Torger, ole ollut onneton koko elämääsi, sen väittäminen on sinulta +kiittämätöntä. Etkö muista kuinka sinä nuorena viuluinesi samosit +kaikki maat ja metsät? etkö muista kuinka onnellinen olit kun +ensimmäisiä vuosia olimme naimisissa, ja aina siihen asti, kunnes uusi +pappi tuli? Kuinka hyvältä sinusta tuntui että osasit soittaa, silloin +kun menetimme pienen tyttömme? sinä sanoit sen helpottavan rintaasi; +entäs sitte pyhä-illat leikkimäellä? Niin, sinulla on ollut sangen +monta hyvää aikaa, kuule Torger, joista sinun tulisi kiittää Herraa. + +-- Mutta hepä eivät kokeneet sitä mitä minä nyt koen, ei isäni eikä +kukaan niistä toisista, sanoi Torger. -- Luuletko minulla olevan +vähemmän halua soittamiseen nyt kuin ennenkään? Kun kosken +viulunkieliin, tuntuu kuin sormia polttaisi, mutta ne liekit, ne ovat +helvetinliekkiä, jotka hiipivät kieliä ylöspäin. Nyt olen saanut +silmäni voidelluksi silmivoiteella. + +-- Sen silmivoiteen voit huoleti lähettää papille takaisin, vastasi +Kari tyynesti. -- Ei, sinun kohtalosi on pidellyt sinua kovissa +kourissa, Torger, ja sinä olet ollut liian hento sitä vastustamaan, se +on koko asia. Se ei ole onnettomuus että olet soittaja, vaan se, että +sait näköpiiriisi jotakin korkeampaa ja rupesit haluamaan suurempia +kuin nuo muut, vaan et saanut tilaisuutta päästä niiden perille. Sinun +olisi pitänyt päästä täältä liikkeelle ennemmin. Mutta jos sinä pääsit +liian vanhaksi, niin meidän poikamme ei pidä siksi päästä, ja se se on, +jota meidän nyt tulee harrastaa: saada hänet ehtimään perille. Sillä +soittajaksi hän on luotu ja siksi pitää hänen päästä, ja hänellä ei ole +sitä levottomuutta kuin sinulla, hän on tyynempi ja syvällisempi; hänen +tulee saavuttaa se, jonka saavuttamista sinä uneksit. + +Torger seisoi pidellen kiinni tantarista, hänen rintansa huokui; hän +meni joutuun ulos sanaakaan sanomatta. + +Pari kuukautta oli kulunut ja talvi tuli. Ensimmäinen lumi oli jo +ilmestynyt vuorten huipulle. Torger oli ollut niin synkkä viime +aikoina, että Kari oli kovin huolissaan. Hän aina hiipi hänen +perässänsä, kunnes Torger pääsi kosken sivu; hän näet pelkäsi Torgerin +syöksevän siihen. Hän seisahtuikin usein katselemaan alas koskeen tahi +istuutui myllyn alapuolelle, missä oli uneksinut onnellisimman +laulunsa. Mutta aina hän meni hiljaisena eteenpäin. Kari tiesi, että +elämä likiseudun taloin asukasten kanssa ikäänkuin tukehutti Torgeria +ja joka päivä verestytti papin kirouksen; hän tiesi että häntä +koetettiin kääntää, vaan sille ei hän mitään voinut. Sai mennä niinkuin +tahtoi. + +Muutamana aamuna hänen herätessään oli Torger poissa. Kari oli yöllä +istunut niin kauvan työnsä ääressä, että nukkui sikeästi eikä herännyt +Torgerin noustessa. Ahdistus sydämmessä hän juoksi ulos aikoen mennä +koskellepäin. Silloin hän näki poikansa istuvan itkien lattialla. -- +Äiti, viulu on poissa, sanoi hän. Kari repäsi auki kaapin oven; +tosiaankin, se oli poissa, ja jousi ja viululaatikko myös. -- Jumalan +kiitos! Viulun on isäsi ottanut, sanoi hän, hän kyllä tulee takaisin +kun joutuu. + +-- Mutta nyt minä en saa soittaa. + +-- Hiljaa, poikaseni, äiti kyllä keksii neuvon siihen. Samassa toi Kari +Torgerin lapsenviulun. -- Kas tämän saat sinä, ja äiti menee +kauppamiehelle tänään ostamaan siihen uudet kielet. + +Talvi oli kulunut pitkältä, vaan Torger ei ollut kotiutunut. Kari ei +ollut peloissaan hänen tähtensä. Niin kauvan kuin hänellä oli viulu, +tiesi Kari ettei mitään häntä vaivaisi, kun hän vaan voisi pysyä +viinasta erillään. Sinä talvena sai Kari kokea miltä tuntuu leskenä ja +yksinänsä pienen lapsen kanssa oleminen. Mutta hän ei ollut se, joka +olisi pyytänyt keltään apua tai valittanut. Päinvastoin -- jos joku +pistäytyi hänen luoksensa, näytti hänestä Kari niin tyytyväiseltä +kaikkeen, ja aina hänellä oli maitopisara pöydälle panna. Puhdasta ja +hyvästi järjestettyä oli kaikki pirtissä. Mutta sinä talvena voi usein +nähdä Karin tulevan vetäen raskasta kelkkaa perässään vuorten ja mäkien +yli. Köysi oli hänellä silloin käärittynä molempain olkapäiden +ympärille, ja pieni, vilunsininen poika isot lapaset kädessä lykkäsi +perästä. Hän oli käynyt metsästä puita hakemassa. Semmoista ei kukaan +olisi voinut ennustaa rikkaan Sylfestin tyttöpuolelle. Jokaisen +näpillisen jauhoja ja joka suolanokareen, joka heillä oli ruokaan +pauna, kantoi tahi veti hän kotiinsa. Kyläläiset pitivät häntä kelpo +vaimona. Mutta olihan kaikissa tapauksissa melkein kuin synti auttaa +häntä, sillä hän se piti miestänsä leveällä tiellä. Sen ainakin pappi +sanoi. Hän oli tahtonut puhutella häntä pari kertaa sen perästä, kuin +kuultiin Torgerin luopuneen viulustansa, mutta Kari oli häntä +väistänyt. Viimein ihmisten hyvä sydämenlaatu sai heissä valtaa, ja +eräänä päivänä tuli Gudbrand Alimäki[11] halkokuorman kanssa Karin +pirtille, ja Marit Lihein lähetti potaatia, mutta Kari ei saanut +virkata siitä kenellekään mitään. Hän olikin niin siivo pitää työssä, +niin puhdas ja kätevä, ja niin sukkela saamaan kaikki pois käsistänsä. +Eikä nähty muuta kuin että hänkin luki ruokasiunauksia ja iltasilla +mielellään oli mukana virsiä veisaamassa. Eikä hän kylässä ollessaan +laulanut isänmaallisia lauluja tahi muita hullutuksia. + +Maaliskuu oli kulumassa kun Torger palasi kotiinsa. Hän tuli hiljaisena +huoneesen, laski viululaatikon selästään ja sanoi haikeasti: -- Nyt on +pitänyt minua tuokion vuoressa taas, mutta nyt luulen voivani olla +ihmisiksi jonkun aikaa. Saat kätkeä viulun. Kari ei sanallakaan kysynyt +missä hän oli ollut. Iltasella Torger pani 20 taalaria pöydälle. + +-- Kas näillä saat maksaa mitä olet ottanut velaksi minun poissa +ollessani, sanoi hän. + +-- Enin on maksettu, vastasi Kari, mutta raha-äyreille saattaa +minulla kuitenkin olla reikiä. -- Sen sanottuaan hän aukasi yhden +kaapinlaatikon, otti siitä moneen solmuun solmitun huivimytyn ja pani +toisen kymmentaalerisen siihen. Sitte hän sai tietää että Torger oli +kulkenut monen paikkakunnan läpi viulua soitellen. Hän oli pyrkinyt +päästä Kristianiaan saakka, vaan siitä ei tullut mitään. Kauvan aikaa +hän oli ollut juomatta, mutta oli kerran joutunut vimmaan, kun hänen +piti soittaa kilpaa muiden paikkakuntain soittoniekkain kanssa. Sillä +välin hänellä taas oli itkun ja katumuksen hetkiä, ja muutamana +semmoisena hetkenä hän olikin kiireesti kääntynyt kotiin päin, +päästäkseen Karin luokse. + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Kymmenen vuotta! Tämä aika voipi tuntua lyhyeltä niistä, jotka +viettävät rauhallista elämää hyvässä, onnen päiväpaisteen lämmittämässä +kodissa. Mutta sille, jonka täytyy kärsiä ja ponnistella, sille, jonka +täytyy olla varoillansa päivät ja yöt, jonka täytyy taistella +voimallisia ajatuksia vastaan ja koettaa tappaa kaikki paras, mitä +hänellä elämässä on, sille on kymmenen vuotta pitkä, pitkä aika. + +Torger ei enään ollut tuo reipas, iloisa mies säihkyvine silmineen ja +iloisine lauluineen. Hänestä oli tullut synkkämielinen, kipeä mies; +hänen selkänsä oli koukussa ja päänsä kallellaan. Kotona ollessaan hän +mieluimmin kartti ihmisiä. Hänen silmiinsä oli tullut joku kamala +tuijotus; vaan silloin kun hän otti viulun ja kietoi itsensä sävelten +silmuksiin, tuli silmiin entinen välke. Se, mikä häntä enimmän +lannisti, oli tuo ikuinen taistelu sen kanssa, mitä hän tahtoi, ja sen, +mitä hänen olisi pitänyt tahtoa. Se taistelu uudistui joka aamu. Hänen +täytyi itsellensä tunnustaa, että se ainoa, mihin hänellä oli halua, ja +se ainoa, mihin hän kelpasi, oli soittaminen, ja se oli juuri se, jota +hän ei saanut tehdä. Se oli kirottu asia, Jumala ei ollut antanut sille +sijaa valtakunnassansa. Ja siihen perkeleen paulaan oli hän ollut +kiedottuna pienestä asti; nyt hän ei enään voinut sitä poikki +katkaista. + +Hän ajatteli usein sitä, mitä äitinsä oli sanonut, että hän nimittäin +ryhtyisi jotakin hyödyllistä toimittamaan. Olisi ollut viisainta olla, +niinkuin kaikki muut, peto-eläin, joka vaan raastaa itselleen ja +omaisilleen; lukitsee kiinni kaapit, ja jolla vielä päälle päätteeksi +on se jumalisuus, joka nyt oli tullut tavaksi. Jos hänellä nyt olisi +ollut ne taalarit, jotka oli antanut lainaksi tai lahjaksi muille, niin +olisi niistä ollut hyvä apu. + +Kari huomasi ettei enään maksanut vaivaa puhumalla koettaa parantaa +Torgeria. Jospa hän yhtenä päivänä olikin vaiti ja rauhoittui Karin +sanoista, niin oli sama vastahakoisuus seuraavana päivänä jo taas +edessä. Ja kuitenkin hänen täytyi pitää vireillä epäilystä, taistelua +Torgerissa, hän pelkäsi että ilman sitä hänen järkensä särkyisi. Sitte +hän keksi toisen keinon. Hän luki hänelle raamattua, niin usein kuin +vaan sai jouto-aikaa, ja valitsi aina lempeimmät paikat. Erittäinkin +hän luki Johanneksen kirjeitä. Ja sitte hän puhui Torgerille Jumalan +suuresta rakkaudesta syntisiä kohtaan. Torger huokasi ja vastasi: ne +sanat eivät ole minua varten. Mutta aina häntä halutti kuulla Karin +lukevan, ja väliin hän pyysikin häntä sitä tekemään. Usein hän sanoi: +-- niin, sinä selität sen tuolla tavalla, mutta pappi kyllä selittäisi +sen toisin, ja hän on oppinut mies, jonkatähden hän kyllä tiennee mikä +oikein on. + +Eräänä päivänä Kari sanoi Torgerille: -- etkös luule että Jumalan +pöydässä käynti sinua vahvistaisi, on kuin minun tekisi sitä mieleni, +eikä ole oikein että pysymme poissa, vaikka pappi onkin nurja meitä +kohtaan. + +Torger katsoi häneen kiiltävin silmin; -- en kaiketi minä voi +ajatellakaan sinne pääsemistä, vastasi hän. + +-- Jumalan pöytä on kaikkia varten, jotka tarvitsevat Hänen armoansa, +sanoi Kari. + +Iltapäivällä hän seisoi papin kirjoitushuoneessa. -- Minä tahtoisin +mielelläni saada itseni ja mieheni kirjoitetuksi ripille tulevaksi +pyhäksi, sanoi hän. + +-- Vai tulit sinä viimeinkin, sanoi pappi. -- Onko hän nyt pannut pois +viulun? + +-- Hän panee sen pois, kun häntä siihen peloitetaan. Jos hänelle tulee +kovin vaikea, niin ottaa hän sen käsille taas, ja se häntä helpottaa. + +-- Niinpä saa hän odottaa, kunnes kokonaan luopuu soittamisesta. + +-- Sitä hän ei koskaan voi tehdä. + +-- Silloin ei hän myöskään koskaan tule Jumalan pöytään. + +-- Sinä olet säälimätön, pastori. + +-- Ei kukaan soittaja pääse Jumalan pöytään, niin kauvan kuin minä olen +pappina täällä, vähemmällä kuin että tekee katumuksen. + +-- Sinulla ei ole lupa salvata taivaanvaltakuntaa niiltä, jotka sinne +pyrkivät. + +-- Kun rikas nuorukainen kysyi tietä taivaasen, sanoi Jesus: mene pois, +myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille. Samoin täytyy sinun +miehesi nyt myydä viulunsa. Jumala vaatii kaikki tahi ei mitään. + +Kari kun sitte istui pappilan pohjoispuolella olevalla mäellä, oli ihan +tukehtua: -- Oli ensi kerta tässä paikkakunnassa, jolloin semmoinen +tapahtui, että joltakin kiellettiin Jumalan armopöytä. Jos eivät +ihmiset ennen olleet heitä pelänneet, niin tulisivat he sen ainakin nyt +tekemään. Hän katsoi kirkkoon päin. Totisena se seisoi siinä, mutta +torni osoitti taivasta kohti. Kouristuksen kaltainen itkunpuuska +valtasi Karin, mutta sitte hän saattoi rukoilla Jumalaa. Hän nousi ylös +voimallisena ristiänsä kantamaan. Sinä iltana hän oli vielä lempeämpi +kuin tavallisesti. Hän kertoi Torgerille käynnistänsä papin luona, +mutta sanoi vaan että pappi ei mielellään tahtonut laskea heitä +ehtoolliselle, koska ei luullut soittoa oikeaksi. + +-- Enkös juuri sitä ajatellut, sanoi vaan Torger. + +Kun Torger tuli kovin synkäksi ja alakuloiseksi, niinkuin sillä kertaa +kun läksi Karin luota, ei tämä tiennyt muuta neuvoa, kuin että otti +viulun, pisti sen hänen käteensä ja sanoi: nyt, Torger, voit lähteä +vähän jaloittelemaan, täällä sinä vaan tulet sairaaksi ruumiin ja +sielun puolesta. Torger oli kuin sujuva ruoko, jota joka tuulenpuuska +heiluttaa. Hän lähti. Ja ensin soitti hän itsensä terveeksi; sitte +tuntui hänestä soitto kelvottomalta; silloin hän virkisti itseänsä +ryypyllä ja sitte toisella, ja ei aikaakaan, niin oli hän jo joutunut +vanhan juoppouden valtaan. Silloin tuli katumus, hän viskasi viulun +selkäänsä ja vetäytyi kotiinsa Karin luo, niinkuin varpusenpoika +räystään suojaan raju-ilman alta. Tämä satu kuului vuodenkulkuun, +niinkuin syksy ja kevät. + +Kari ei koskaan antanut hänen huomata kuinka tuo sekä ruumiillinen että +hengellinen vaivaantuminen häntä kuihdutti. Hän oli viime aikoina +vanhentunut ja laihtunut paljon. Torger sanoi kerran: minä pelkään että +kulutat pois terveytesi, Kari? + +-- Oh, älä huoli minusta, vastasi hän hymyillen, en vielä päivääkään +ole ollut kipeänä. + +Ei ainoastaan se, että Kari myötäänsä oli huolissaan Torgerin tähden, +eikä myöskään taistelu papin kanssa, joka oli joka veräjällä +koittamassa saada Torgerin pauloihinsa kiedotuksi, kalvanut häntä, vaan +siihen tuli vielä lisäksi elatuksen ansaitsemisen huoli. Se minkä +Torger ansaitsi ei riittänyt, ja sentähden täytyi Karin hankkia loput. +Hän kävi viljanleikkuussa, potaatinnostossa ja kehräsi ihmisille +niinkuin ennenkin. + +Yksi asia oli, joka tämän pitkän aikaa piti häntä koholla, ja se oli +että Jon, hänen poikansa, kerran oli ennättävä sinne, mihin isänsä oli +uneksinut ennättävänsä, että hän kerran parantaisi isänsä syvät +sydämenhaavat. Kun ajatus oli eleimmällään, täytyi hänen mennä kaapin +luo, ottaa esille ja laskea killinki killingiltä kuinka kassa karttui. +Olisipa melkein luullut että isäpuolen nylkyri luonto oli häneenkin +tarttunut. + +Torger oli miltei tykkänään jättänyt pojan Karin huostaan. Hän tiesi +että Jon siten oli hyvässä turvassa, vaikka Kari opettikin häntä viulua +käsittelemään. Kari sai menetellä pojan suhteen oman tahtonsa mukaan. +Hän rukoili sen edestä joka aamu ja ilta, ja otti sen syliinsä ja puhui +sille, ei metsänpeikoista eikä kummituksista, vaan Herrastamme +Kristuksesta ja neitsyt Mariasta, Aadamista ja Eevasta paratiisissa ja +pikku Mooseksesta, joka makasi ruokoarkussa joessa, kun kuninkaantytär +hänen löysi. Ja pieni Jon liittyi enimmän äitiinsä. Kari oli tehnyt +oikean huomion siinä, kun sanoi häntä tyynemmäksi ja syvällisemmäksi +kuin isä oli. Hän oli perinyt paljoa äidiltänsä, mutta yksi seikka oli +hänellä isältään ja se oli että hän oli yhtä vähän mieltynyt +lukemiseen, mutta sitä enemmän kuuntelemiseen ja soittamiseen. Kari +hänelle rallatteli isän polskoja istuessaan rukin ääressä, ja Jon koki +saada niitä viulusta lähtemään. Mutta isän kotiin tullessa iltasilla +oli viulu piilossa ja poika vuoteessa. + +Vähän enemmän vartuttuaan voi hänkin olla asiassa jonakuna apuna ja +seurasi sentähden äitiään ulkotöillä. Pikku Jon oli koko mies viulua +pitelemään. Välistä hän näki äitinsä istuvan ja itkevän; silloin hiipi +hän äitinsä luokse, ja äiti kertoi hänelle omasta nuoruudestaan, kertoi +mitenkä oivallinen mies Jonin isä oli ollut, ja hänen itkunsa ja +taistelunsa ja hiljainen rukouksensa paneutui pojan soittoon ja tuli +siinä eläväksi. + +Kun Jon oli tullut siihen ikään, että hänen oli meneminen rippikouluun, +asetti Kari niin, että hän sai käydä naapuripitäjään papin tykönä +lukemaan. Hän sai asunnon ja ru'oan pappilasta siitä että kävi emännän +asioilla. + +Laittaissaan Jonin matkalle kuiskasi Kari: sinun viulusi on ylinnä +matkalaukussa. + +Karilla oli se tapana, että hän joka lauvantai näiden kymmenen vuoden +aikana kävi Alamäessä pyytämässä lainaksi "Rahvaan Ystävää"[12] ja sen +luki hän kannesta kanteen. Hän oli ennen ollut niin halukas lukemaan, +ettei kansa juuri ottanut tätä huomioonsa. Eräänä päivänä tuli hän +kotiin silmät loistavina, hän oli löytänyt mitä monta vuotta oli +etsinyt. + +Nyt on Ole Bull tullut Kristianiaan, sanoi hän, ja jääpi sinne joksikin +aikaa. Eihän sinulla, Torger, liene halua pistäytyä kaupunkiin, ja eikö +Jon silloin voisi olla mukana? Jon oli silloin jo palannut kotiin, ja +hänestä oli tullut muhkea mies; hän oli nyt kuudentoista vuoden ijässä. +Torger säpsähti kuullessaan Bullin nimen, vanhat muistot johtuivat +hänelle mieleen; hän kätki kasvot käsiinsä. -- Mistä me raukat saamme +rahaa siihen? oli hänen ensimmäiset sanansa. + +Kari veti esiin tuon kuusisolmuisen kääryn ja näytti hänelle +kaksikymmentä kiiltävää taalaria. + +-- Mistä sinä ne olet saanut? kysyi Torger katsoen suurilla silmillä. +-- Ne ovat sinun ja minun hikipisareita vuodesta vuoteen, vastasi Kari. +Niillä meidän nyt tulee rakentaa onnea pojallemme, muutoin kait siitä +ei koskaan tule mitään. + +Heistä ei ole juuri mitään kerrottavaa, ennenkuin pääsivät kaupunkiin. +Sauva kädessä kulkivat nämä kolme pitäjästä toiseen, kyselivät lyhyintä +tietä, viettivät öitä ladoissa ja vanhain veneiden alla, sillä heidän +täytyi säästää äyrejä. Torgerilla oli viululaatikko selässä, Jon +kantoi pullakkota ruokapussia, Kari kulki heidän välissään. Raitis +aamuilma, uusien paikkojen näkeminen, tieto siitä, että olivat +seikkailu-matkalla virkisti Torgeria. Hän tunsi helpoitusta päästyänsä +pois koti-olojen yksitoikkoisuudesta, ja Kari oli nyt voiton puolella. + +Tultuansa kaupunkiin kysyivät he Ole Bullin taloa. Ihmiset hymyilivät +ja osoittivat sitä hotellia, jossa hän asui. + +Ole Bullkos hämmästyi, kun vanha talonpoikaisvaimo astui hänen +huoneesensa taluttaen miestä kummassakin kädessään, ja vielä niin +varhain aamusella, että hän makasi. Kari astui vuoteen viereen. + +-- Oletko sinä Ole Bull? kysyi hän. + +Se hän oli. + +-- Kymmenen vuotta sitten lupasit sinä ottaa minun mieheni +ulkomaamatkalle, mutta väliin tuli meidän Herramme, eikä siitä tullut +mitään. Nyt minä tänään tulen poikineni ja kysyn tahdotko ottaa hänen. + +Ole Bull katsoi kummastuen Torgeria; hän ei ollut nähnyt kenenkään +muuttuneen niin paljon niin lyhyen ajan kuluessa. Mutta yhtäkkiä johtui +kaikki tyyni hänen mieleensä. + +-- Oletko sinä Torger? oletko sinä se, jota minä odotin kirjurin luona +melkein puolen päivää? kysyi Ole Bull. + +-- Minä se olen. Sumu esti minun pääsemästä oikeaan aikaan perille. Ja +oli kait tarkoitus se, että minä olin liika vanha ja että poikani +pääsisikin oppimaan. Mutta kallista oli minulle sinun soittosi sillä +kertaa, ennen minä luulin olevani mestari, vaan sen päivän perästä oli +minun soittoni paljasta renkutusta ja hapsutusta. Ja jos ei voi kohota +sen korkeammalle, niin on paras lyödä viulu rikki, sillä silloin on se +vaan paljasta pirunjuonta. + +Kari koetti hillitä miestänsä, ja Ole Bull sanoi: sinusta kyllä tulee +mies jälleen, Torger. Mutta nyt pitää sinun soittaa minulle vähän, sekä +sinun että sinun poikasi. + +Torger antoi viulun Jonille, ja hän istuutui. Ole Bull katseli pojan +syviä ja haaveksivia kasvoja, sillaikaa kuin Jon jännitti viulunkieliä. +Sitte Jon soitti: "Kiliä mä paimensin", "Oh Olli, Olli vunukkani", sekä +muita enimmän surullisia kansansäveliä, ja sitte hän lopetti eräällä +virrellä, jonka oli oppinut äitiltänsä. Oli jotakin niin surumielistä +viulun äänessä, että vanha Torger oikein hämmästyi. Kyyneleitä nousi +hänen silmiinsä, ja hän katsoi tuijotti poikaa: kas kummaa! enpä minä +luullut sinua tuommoiseksi mieheksi, sanoi hän. + +Ole Bull vaan makasi ja nyökäytti päätään. -- Tuo pystyy, tuo mies on, +sanoi hän. + +Sitte piti Torgerin koettaa. Hän veteli muutamia polskoja, mutta sitte +hän viskasi viulun pois. + +-- Anna minulle ryyppy, niin soitan, sanoi hän, muutoin tulee vaan +samanlaista hotiloimista. + +-- Silloin on parempi että odotamme, sanoi Kari ja katsoi rukoilevin +silmin Ole Bulliin. + +-- Sinä olet kuitenkin verraton, Torger, sanoi Ole Bull. Sinä oletkin +koski, mutta sinun poikasi hän on kuin tunturilampi. + +-- Ihan niin on, sanoi Kari. + +-- Kuulkaa nyt -- minulla on ensi perjantaina soittajaiset täällä, +silloin sinun pitää soittaa kanssani, Torger, sanoi Ole Bull. + +-- Entäs Jonin? kysyi Kari. + +-- Hänen tulee odottaa, sanoi Ole Bull. Ja te voitte tulla tänne +takaisin kello 3 tänään. Silloin syötte puolista minun kanssani, ja +sitte puhelen enemmän teidän kanssanne. + +Perjantai tuli. Torgerin piti mennä saliin soittamaan. Hän ei nukkunut +edellisenä yönä, hänen kätensä olivat aivan märät, niin hän hikoili. +Tuskissaan tuli hän Ole Bullin luo. -- Sinun täytyy antaa minulle +jotakin väkevätä, minä muutoin pyörryn, sanoi hän. Ole Bull toi +sampanjaa, ja Torger joi lasin toisensa perästä aivan kuin se olisi +ollut vilvoitusjuomaa. Se oli hänestä niin makeata ja hyvää, ja +semmoista viiniä hän ei ennen ollut nähnyt. Hän unohti koko pelkonsa ja +tuli oikein rohkeaksi. + +Kun Kari tuli taluttain häntä saliin, nousi semmoinen ääni ja +käsientaputus, että huone tärisi. Mutta Torger ei kuullut mitään. Kari +oli asettanut hänet jakkaralle ja antanut hänelle viulun käteen. Ja nyt +hän istui kotona kosken partaalla. Ja nyt hän soitti. Oli kuin kaikki +ne voimat, jotka olivat olleet kätkettyinä Torgeriin, nyt olisivat +päässeet tulvilleen. Nyt vavahteli ja pinnisteli, suhisi ja humisi, oli +levottomuus ja ajelehtiminen semmoinen, kuin koskella, joka syöksee +tunturilta alas ja jauhaa pirstaleiksi kaikki mitä tielle sattuu; +soittajan kantapää polki lattiata niinkuin kalkkaava myllynratas. Ja +yksi polska ja laulu tarttui toiseen niinkuin ratasten hampaat, ja +soitto meni yhtä vauhtia lakkaamatta. Silloin Ole Bull viittasi, ja +Kari, joka sen näki, pani kätensä Torgerin viulunkielille. Torger +katsoa tuijotti häneen, vaan totteli häntä estelemättä. Mutta +silloinkos kaikui huutoja ja käsientaputusta. Torgerin ja Karin täytyi +tulla takaisin saliin senkin seitsemän kertaa, ennenkuin innostus +asettui. + +Lopun iltaa makasi Torger vaateseinän takana ja itki, sillä nyt hän +taas kuuli Ole Bullin soittoa, ja se oli miltei suloisempaa kuin ennen. +Hän soitti samaa kuin silloin kirjurin kotona. Mutta Kari seisoi ja +katsoi Ole Bullin suoraa, juhlallista vartaloa, katsoi kuinka vapaana +ja varmana hän seisoi ja kuinka siististi hän heilutti jousta, ja hän +ajatteli: Minä voin arvata, että Jonista tulee tuommoinen, kun hän +ehtii niin kauvas. + +Seuraavana päivänä kutsui Ole Karin luoksensa. Hän piti jotakin +kädessään. -- Minä lupasin kymmenen vuotta sitte sata taalaria sinun +miehellesi, sanoi hän; tässä ne ovat. Mutta sinun pitää koettaa saada +hänet pois täältä, sillä täällä hän turmelee itsensä. Sinun pojastasi +minä pidän huolen; hänestä tulee suuri taideniekka. + +Itkun tähden ei Kari tahtonut saattaa kiittää; hän suuteli Ole Bullin +kättä. -- Jumala sinua siunatkoon, sanoi hän vaan. + +Torgerin kaupungista pois saanti oli helpommin sanottu kuin tehty. +Kristianilaiset riistivät häntä kilvan puoleensa. Nyt oli juuri se +aika, jolloin oli ruvettu harrastamaan kaikkea norjalaista, kun +kerättiin polskoja ja kansannuotteja, stäfiä[13] ja kansanlauluja. Tämä +oli aivan uutta, tämä oli ensi kerta, jolloin talonpoikaissoittaja oli +siellä. Nyt häntä kuletettiin ympäri; hänen polskoillensa tahdottiin +kirjoittaa sävelet, häntä kutsuttiin puolisille ja iltasille ja hänelle +juotiin maljoja. Sanottiin hänen olevan yhden niistä, jotka nyt +perustavat norjalaista säveltaidetta. Torger oli ihan hurmautuneena +kaikista näistä ylistyslauseista, hän oli kuin juovuksissa +aamusta iltaan. Ei hän koskaan ollut ajatellutkaan ihmisiä niin +hyväntahtoisiksi. Ne tarjosivat hänelle isot rahat, jos hän ottaisi +soittaakseen Klingenbergillä[14] ja muissa paikoissa koko syksyn, ja +suurella vaivalla saivat hänet Kari ja Jon siihen suostumasta +estetyksi. Mutta nyt tahtoi hän soittaa rahaa kokoon uudeksi viuluksi +Jonille ja sitte matka-eväspussia varten. Ole Bull lupasi auttaa häntä +sillä ehdolla, että Torger seuraavana päivänä lähtisi matkalle. Huone +oli täpötäynnä väkeä sinä iltana kun Torger soitti. Oli ilmoitettu että +hänen poikansa saisi tulot. Torger soitti niin, että oli kuin kosken +vaahto olisi kuohunut hänen ympärillään, ja Jonin viulu houkutteli +monta kyyneltä ihmisten silmistä. Seuraavana päivänä seisoi Torger +viulu, jonka Ole Bull itse oli valinnut, sekä 200 taalaria rahaa +kädessä, ja molemmat hän antoi pojallensa. Tämä oli hänen elämänsä +uljain hetki. Mutta Kari itki erotessaan pojastansa, eikä tahtonut +saattaa hänestä luopua. Viimeinen mitä hän kuiskutti Jonille oli: lupaa +minulle yksi asia, Jon. Älä maista viinaa ja lue Isä meitäsi aamuin +illoin. + +Kun Torger oli päässyt matkalle Karin kanssa, sanoi hän: nyt minä olen +soittoni soittanut, Kari, nyt on poikani sitä alottava. Nyt minulla ei +ole muuta tehtävää kuin että laskeun kuolemaan. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Kolme vuotta oli Jon koulussa ulkomaalla. Hänen vanhempansa saivat +häneltä usein kirjeitä, ja silloin oli juhlapäivä tuossa pienessä +pirtissä kosken yläpuolella. Jon kirjoitti kuinka hänen piti monta +tuntia päivässä kihnuttaa sävelikköä ylös alas eikä saanut soittaa +mitään muuta kuin harjoituksia. + +-- Siihen minulla ei olisi ollut kärsivällisyyttä, sanoi Torger. Ja +sitte kirjoitti Jon kuinka pahoja ihmiset olivat juomaan viiniä ja +olutta, etenkin viimeksi mainittua, mutta hän ei sitä maistanut muuta +kuin ruo'an kanssa. -- Olipa kyllä hyvä etten minä joutunut sinne, mitä +arvelet, Kari? Ja vielä kirjoitti Jon mitä kaikkia kaunista hän näki ja +kuuli, ja kun hän rupesi puhumaan säveltaiteesta ja kuinka herttaista +oli olla soittajana, ei siitä milloinkaan tahtonut tulla loppua. Ja +silloin katsoi Kari iloisena Torgeriin päin ja huomasi että hänen +silmiinsä tuli entinen loiste. + +Muutoin elivät nämä kaksi vanhaa nyt vaan poikaansa odotellen. Silloin +kun Torger tuli takaisin kaupungista, oli jo edeltäpäin saatu kuulla +miten oli käynyt. Sanomat olivat olleet täynnä hänen soittoansa +ylisteleviä lauseita. Kotoseutulaiset tirkistelivätkin häntä, ja +hän tunsi itsensä puolta kyynärää pitemmäksi. Mutta pappi puhui +ensimmäisenä sunnuntaina siitä Sodomista ja Gomorrasta, mikä isoissa +kaupungeissa on, ja kuinka moni yksinkertainen ihminen tarttuu syötillä +varustettuun koukkuun. Ihmiset ajattelivat Torgeria. + +Torger oleskeli nyt kotona enemmän kuin ennen eikä ollut niin +synkkämielinen. Ne rahat, mitkä he olivat ansainneet kaupungissa, +tekivät sen, ettei heidän tarvinnut kiusata itsiään ylöllisellä työllä. +Mutta soittomatkalle hän ei enään tahtonut lähteä. Viulu riippui +naulassa seinällä, ja välistä hän otti sen alas ja rupesi soittamaan, +kun Kari pyysi, vaan se ei tapahtunut usein, sillä hän sitä miltei +pelännyt. + +Kun kolmannen vuoden loppu lähestyi, alkoi Torger heikontua. Hänen +täytyi usein panna maata ja silloin rupesi häntä painamaan. Hän istui +pitkät ajat miettien itseksensä, vaan ei puhunut mitään Karille. Kari +kysyi joko ihmiset taas ahdistivat häntä, mutta hän vaan poisti +kysymyksen. Torger arveli eikö hän jo kohta laskeutuisi kuolemaan. Ja +silloin, kun hän ajatuksissaan seisoi omalla hautakummullansa, silloin +kohosi taas papin kirous hänen eteensä kuin musta, uhkaava pilvi; pappi +muuttui rankaisevaksi Jumalan enkeliksi, joka miekka kädessä ajoi hänet +pois paratiisista. Torger ei saanut nukkua öisin, hän heittelihe +levottomien unien vallassa. Papin sanat: "sinä olet oksennettu ulos +hänen suustansa", makasivat kuin painajainen hänen rintansa päällä. Hän +ei uskaltanut ottaa vastaan sitä lohdutusta, mitä Kari hänelle tarjosi. +Kari tarkoitti hänen parastansa, sen hän tiesi, mutta juuri se, että +hän piti hänestä niin paljon, teki Karin sokeaksi tässä kohden. Ja nyt +oli hän vastuun-alainen pojastansa, jonka oli vietellyt samalle +harhatielle, jolla itse oli. Hädässänsä ajatteli Torger mennä suoraan +papin tykö tunnustamaan syntinsä, vaan hän ei päässyt koskaan etemmäs +kuin kosken partaalle; siinähän hän oli lumottukin. Nähtyänsä ettei +ollut mitään mahdollisuutta voittaa Torgeria niin kauvan kuin Kari oli +hänellä tukena, oli pappi kehoittanut useita ystäviänsä kansan joukossa +koettamaan saada hänet edes kirkossa käymään. Nämä kun nyt näkivät +Torgerin heikontuvan ja heltyvän päivä päivältä, saivat rohkeutta +käydäkseen hänen kimppuunsa. He kysyivät häneltä silloin miksi eivät +koskaan nähneet häntä kirkossa. Hän vastasi että Kari ei oikein +viihtynyt kirkossa, ja hän ei tahtonut Karista erota. Mutta silloin he +rupesivat lukemaan hänelle lakia ja sanoivat että hänen, joka on niin +heikko, olisi ajatteleminen sitä suurta tilintekopäivää ja ajoissa +kääntyminen sinne, missä Jumala on löydettävänä. + +Seuraavana pyhänä meni Torger kirkkoon. Hän ei ollut ollut kotona yötä, +vaan oli maannut eräässä talossa, jossa hän oli työssä. Astuissaan +kynnyksen yli tuntui hänestä kuin kaikki kirkossa olevat kuvat olisivat +kääntyneet ympäri, ja hän ajatteli laulua Agnetasta ja Näkistä.[15] +Häntä, joka kaiken ikänsä oli ollut vuoressa eikä tahtonut sieltä ulos, +häntä ne kyllä voivat peljätä. Ja nyt veisattiin seuraava virsi: + + Nyt jos kuulet ääntä Herran, + Synnin orja, herää kerran! + Herää synnin unesta! + Muista, muista kurja aina + Mikä velka sua painaa! + Et voi sitä suorittaa. + Mut nöyrtyen + Ja katuen + Nyt lankee Herran etehen. + * * * + Ja viimein mieti vaaraasi, + Jo kavahda, lyö rintaasi: + Oi Isä, mua armahda! + Tuhlaajapoik' oon onneton; + Mun turhuus saanut paulaans' on, + Mutt' siitä tahdon päästä, + Ja taivaan' + Mä aikahan + En jätä epätietoisaan. + +Torger oli vähällä tukehtua; kaikki rupesi kääntymään ympäri. +Hoiperrellen tuli hän kotiin ja pani heti maata. -- Polta minun +viuluni, Kari, polta se, sanon minä, muuten minä tulen palamaan +ijankaikkisesti. Kari koetti saada hänet rauhoittumaan, mutta silloin +hyppäsi Torger ylös vuoteesta, repäsi viulun alas naulasta ja viskasi +sen tuleen. Kari kauhistui, kuului kuin valittavia lapsen-ääniä +viulunkielistä, kun ne katkeilivat liekeissä, mutta Torger makasi kädet +ristissä ja katseli kuinka liekit nuoleskellen nousivat ylöspäin kuivaa +puuta myöten. Viimeisenkin punasen hiiloksen sammuttua hän tyyntyi. -- +Kari, minä olen ollut hullu, minä olen elänyt hukka elämää, vieläköhän +on aika kääntyä? + +Kari ei vastannut, hän vaan itki. Nyt hänkin uskoi ettei Torgerilla +voinut olla pitkä aika jälellä. Hän vaan toivoi kirjettä Jonilta, +ennenkuin Torger ennättäisi kuolla; Jon oli nyt se, joka voi enimmin +vaikuttaa Torgeriin. + +Monta päivää makasi Torger liikkumatta. Hän katsoa tuijotti eteensä +ikäänkuin näkisi näkyjä. Huulet liikkuivat, vaan Kari ei kuullut +ollenkaan sanoja. Eräänä päivänä sanoi Torger: voineekohan taivaassa +olla sijaa sille, joka on ollut soittoniekka? + +-- Siellä on sijaa joka syntiselle, joka uskoo Jesukseen Kristukseen, +olipa hän sitte soittaja tai pappi, vastasi Kari. + +-- Ei, älä sano sitä, älä sano sitä, Kari, huusi Torger peloissaan; +sinä pidät minussa vireillä vanhaa epäilystä. Ja kuitenkin ahdistavat +minua näyt -- minä kuulen polskoja surisevan, viulun polttamisesta ei +ollut mitään apua, minä olen kuitenkin vuoressa enkä koskaan pääse +siitä ulos! Ja Torger painoi päänsä syvälle pään-alaseen. Kari pani +kätensä hänen päällensä ja lohdutti häntä, minkä taisi, vaan hän +hylkäsi lohdutuksen. -- Sinun pitää, Kari, juosta hakemassa pappi, +sanoi hän viimein, hänellä on niin kova ääni, hän voipi varmaankin +karkoittaa mustat-pirut ovesta ulos. Kari nousi. Pitikö hänen tehdä se? +Tähän saakka oli hän taistellut Torgerin elämänkutsumuksen puolesta ja +ollut voiton puolella. Oliko nyt viimeinen isku lipsahtava syrjään? +oliko Torger kuollessansa kiroova sitä, mikä on ollut hänen elämänsä +paras puoli, kiroova sitä, mitä hänen sukunsa miespolvesta miespolveen +on rakentanut häneen asti? + +Silloin koputettiin ovea niin kumman kovasti. Kari säpsähti, meni +ovellepäin ja rupesi avaamaan, mutta jäikin hämmästyneenä oveen +seisomaan ja luiskahti sitte ulos. Hetkisen perästä hän tuli +takaisin taluttaen nuorta, kaunista miestä kädestä. Hän oli puettu +kaupunkilaispukuun, mutta viulunhuotra oli hänellä selässä, niinkuin +Torgerilla ennen aikaan. -- Isäsi on niin huonona, kuiskutti Kari, en +oikein tiedä tunteeko hän meitä nyt -- vaan istupas jakkaralle, Jon, ja +soita hänelle mitä parasta taidat, niin hän kenties sammuu rauhassa. + +Ja Jon istuutui hiljaa jakkaralle vuoteen viereen ja otti viulun +käteen. Hän katsoi niitä vahvoja, kalpeita kasvoja, jotka makasivat +vuoteessa, hän muisti mikä isänsä oli ollut ja miksi hän oli tullut. Ja +sitte hän rupesi soittamaan. Sairas avasi silmänsä. Näkikö hän unta? +Ilma ikäänkuin täyttyi sävelistä, ne olivat säveliä Ole Bullin +viulusta, sillä kertaa kuin ne sulattivat kaiken kovan ja kylmän, ja +kuin kaikkien, jotka vaan osasivat itkeä, täytyi ruveta itkemään. Ja +tuossa istui muuan jakkaralla. Kuka se oli? Tuossa tuli "Koskenhaltija" +ja "Karinpolska" esiin. Ah, se voi ainoastaan olla yksi, se oli hän -- +hänen poikansa -- hän oli tullut isänsä tykö hänen vaikeimmalla +hetkellänsä, kantaakseen hänet sävelillä valkeuteen ja rauhaan. Sillä +koko hänen elämänsä lumoi poika esiin, ei änkäten eikä raa'asti ja +rumasti, niinkuin Torger ennen aikaan oli tehnyt viulullansa, -- ei, ne +oli säveliä niin vienoja, niin sulavia, joissa itku ja valitus ja +leikki yhtyivät. Ja Torger ajatteli lapsuutensa kotia, hän näki isänsä +istuvan piippunysä hampaissa ja nyökyttävän hänelle päätä; hän näki +itsensä istuvan heinäru'ossa ja soittavan niin, että haravamiehet +unohtivat haravoimisen; hän näki kaikki ne mäet ja mättäät, joita +myöten hän poikasena viuluineen oli samonnut. Ja hän kokoutui naapurien +kanssa leikkikentälle, ja paikkakunta oli päässyt irti lumouksesta ja +oli taas sama hyvä ja lapsellinen seutu kuin ennenkin, ja hän kulki +Karin kanssa muiden joukossa, uljaana ja onnellisena. Ja sitte tuli +vieritteli koko luonto hänen eteensä ja tarjoutui hänelle paljaina +sävelinä -- siinä oli metsä ja joen pauhina, siinä vuohi ja varsa, +siinä vuohenkukka ja lillukka, ja ylimpänä koskessa istui koskenhaltija +itse, ja aurinko paistoi vielä sen kultaiseen kruunuun ja valkeaan +partaan; ja ylhäällä vuorenharjalla tuli Kari kävellen, ei harmaapäänä +ja työstä surkastuneena niinkuin nyt, ei, vaan nuorena ja loistavana, +ja ikäänkuin kukkia kohosi siitä, mihin hän astui jalallansa, ja +kirkonkelloja soi mihin hän meni, ja Torger ei enään maannut vuoressa, +-- ei, hän makasi myllyn vieressä, keskellä Jumalan loistavaa +päivänpaistetta, ja kaikki elävät tulivat kiittelemään häntä, joka oli +esitellyt niitä lauluissa. Mutta sitte kävivät sävelet kohoamaan. Ne +syöksivät toisiansa vastaan kuin vaahtoavat laineet, ne kiehuivat kuin +kuohu ja tyrsky ja itkivät sillä välin kuin kuutamo-iltoina rantaa +vastaan läikkyvät laineet. Ah, hän tunsi ne hyvin! Ne olivat hänen +miehuutensa raskaat vuodet, taistelu, epäilys ja synti, katumuksen +hetket itkuineen rukouksineen, Vapahtajan huutaminen avuksi hänen +suuressa hädässään. Mutta nyt otti poika ja kokoili kaikki Torgerin +tuskat ja huolet yhteen ainoaan sävelvirtaan ja kantoi ne Jumalan omaan +helmaan pyytämättä keneltäkään lupaa. Ne säveleet, joita nyt kuului, +olivat virsisäveliä, ylistysvirsiä Jumalan kunniaksi, kiitosta siitä +kaikesta mitä hän oli kokenut ja kärsinyt. Ja Torger luuli kuulevansa +urkujen ääniä tuvassa; seinät hajosivat, katto kohosi ja hän oli +kirkossa. Enkeleitä valkovaatteissa lenteli huoneen läpi, hän kuuli +pitkän viitan suhisten halkaisevan ilman, hänen yläpuolellaan ja +ympärillään tuli esiin pieniä lapsenpäitä. Ja huone täyttyi niin +sävelillä ja laululla, että hän viimein ei tiennyt tulivatko ne pojan +viulusta vai mistä. Mutta Jumalalalle kiitos ja kunnia! Oli vapahdusta +saatavana syntiselle, jolla oli halu Jumalan tykö. Hänen elämänsä ei +ollut mennyt hukkaan, sävelet olivat kiitosta Jumalan ja hänen +enkeliensä kanssa, ne olivat luodut hänen kunniaksensa; hän oli vaan +_itse_ pettänyt kutsumuksensa, oli niin kovin väärinkäyttänyt sitä +suurta lahjaa, jonka Jumala oli kätkenyt hänen sukuunsa. Mutta nyt oli +kaikki anteeksi annettu ja unohdettu Jesuksen nimessä, ja pojan tuli +korjata se jonka hän oli jättänyt maassa makaamaan. Hän oikasi käsiään +eteensä, ikäänkuin olisi nähnyt jotakin; hän hymyili -- Jesus Kristus! +huusi hän, ja elonkipinä oli sammunut. + +Mutta äiti ja poika seisoivat vuoteen vieressä, painautuivat liki +toisiansa ja itkivät surusta ja itkivät ilosta. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Näin kutsutaan Norjassa aittoja, jotka aina ovat erillään muista +huoneista ja pylvästen päälle rakettuja. + +[2] Norjassa järjestetään rippilapset juhlatutkinnossa tietojensa +mukaan. + +[3] _Kiperygg_ kutsutaan Norjan köyhissä paikkakunnissa niitä naisia, +jotka ovat väkeviä kantamaan raskaita taakkoja tunturivierteitä ylös, +ja hyvä "kiperygg" määrää monen avioliiton. + +[4] Norjan taalari on noin 5 m. 60 p. + +[5] Hyvin yleinen norjalainen kansantanssi. + +[6] Joh. Ilm. 3: 15-19. + +[7] Norjassa, niinkuin Daalain maassa ruotsissa, kutsuu kansa kaikkia +_sinuksi_. + +[8] Karja joutuu usein eksyksiin Norjan laajoilla tunturiselillä, josta +se etsii kesäruokansa, ja viikkokausia voipi kulua ennenkuin se +tällaisen "karjan haun" kautta löydetään. + +[9] 20-kruunun setelit Norjassa ovat sinisiä. + +[10] Yksi tavallisimpia norjalaisia lastenlauluja. + +[11] Norjassa ottaa talon omistaja aina talon nimen liikanimekseen, +niinkuin useimmissa paikoin meilläkin. + +[12] Norjan rahvaan sekaan laajalta levinnyt sanomalehti. + +[13] Stäfiksi kutsutaan Norjassa omituisilla nuoteilla laulettavia, +väliin riimillisiä, väliin riimittömiä runoja, joita niin miehet kuin +naisetkin häissä ja muissa pidoissa seisaallaan sepittävät, ja jotka +sitte usein muistossa sailyvät ja paikasta toiseen leviävät. + +[14] Huvila Kristianiassa. + +[15] Hyvin tunnettu norjalainen kansanlaulu, jossa näkki tulee kirkkoon +noutamaan takaisin luoksensa mereen kerran ryöstettyä morsiantansa, ja +kun hän silloin astuu sisään kirkkoon, kääntyvät kaikki pyhäinkuvat +ympäri. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Lumottu, by Kristofer Janson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUMOTTU *** + +***** This file should be named 23628-8.txt or 23628-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/3/6/2/23628/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/23628-8.zip b/23628-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..565f22a --- /dev/null +++ b/23628-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..efb2ae0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #23628 (https://www.gutenberg.org/ebooks/23628) |