diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 23543-8.txt | 2728 | ||||
| -rw-r--r-- | 23543-8.zip | bin | 0 -> 38951 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2744 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/23543-8.txt b/23543-8.txt new file mode 100644 index 0000000..57258d5 --- /dev/null +++ b/23543-8.txt @@ -0,0 +1,2728 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kalervo, by J. A. Bergman + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kalervo + Runollinen kalenteri + +Author: J. A. Bergman + +Release Date: November 19, 2007 [EBook #23543] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALERVO *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KALERVO + +Runollinen kalenteri + + +Tehnyt + +J. A. B. [Johan Albert Bergman] + + +Oulussa, +Chr. Ev. Barck'in kirjapainossa, +1871. + + +Näytetty: J. M. Kalm. + + + + "Päivät soisin soitettavan, + Illat tehtävän iloa + Näillä mailla mantereilla, + Suomen suurilla tiloilla, + Nuorisossa nousevassa, + Kansassa kasuavassa." + + Wäinämöinen + + + + +SISÄLLYS: + +Pohjan neidon kosiat +Karjan luku +Lintujen käräjät +Odottava +Paimenet +"Halut älyn pettää." Näytelmä +Lapsuuden muistoja +Kesä-yö Pohjolassa +Loihtia +Ehtootähti +Kointähti +Poissa olevalle +Päijänteellä +Merimiehen laulu +Hääilta +Muistelma +Tähtitaivas +Ukko ja nuorukaiset +Vähän Kalevalasta ja Kantelettaresta + + + + + POHJAN NEIDON KOSIJAT. + +[Kahden ensimäisten runoelmain sisältö on, osittain sanasta sanaan, +otettu Kalevalasta; samoiten kolmen niitä seuraavain Kantelettaresta.] + + Pohjolassa neito eleleepi + Kaunis, niinkuin aamu keväinen, + Häntä moni uros kosiileepi, + Mutta Louhi, äiti neitosen, + Tyttöänsä antaa epäileepi, + Ansiotöihin urhoot manaten, + Joissa miesten ky'yn koettaapi, + voimat hyvältäi masentaapi. + + Kannattipa koettaa -- neidon kieli + Urhoot väkisinki lumosi, + Mitä vaan jos hänen teki mieli, + Heti kosiansa toimitti, + Heidän mietteet ihastelu nieli, + Jonka heliä äänens herätti, + Kaikki urhoot, kun sen kuulit, jäivät + Huokailemaan yöt sekä päivät. + + Ensin impi Wäinämöistä koettaa, + lausuu: "jospa jouhen halkaiset + Veitsellä kärettömällä, voittaa + Taidat mun, kun myöskin vetäset + Munan solmuun." Wäinämöinen koettaa, + Tekee nämä työt äkäiset. + Vielä sitten kivestä hän kiskoo + Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo. + + Mutta neito lausuu: "Venhe veistä + Kehrävarren palaisista, työnnä + Kättä käyttämättä kappaleista + Tehty veno vesille, niin myönnän + Tahtosi." -- Taas koettaa Väinö -- e'istä + Tekoansa Ukko ei, ei myönnä + Lempo tahtoansa -- kirves sattui + Polveen -- siten tämä koetus loppui. + + * * * * * + + Tuli kosiin lieto Lemminkäinen, + Hälle säisteen neidon äiti ääntää: + "Kyllikki on vaimos kassapäinen, + Jost' et saa sa huomiotas kääntää." + Mutta neittä vaatii tuittupäinen + Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää. + Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville + Tyttöni ei jouda urohille. + + Jos siis hänet toivot saada, muista + Ehdot: hiihä Hiiden hirvi; sitten + Hiiden ruuna tulisuinen suista; + Tuonen joest' ammu joutsenitten + Suust' yksi -- ensi kerrall', muista -- + Jos ne työt teet, niin kosijitten + Yli voiton saat ja rintaas vastaan + Painaa saat mun ihanata lasta." + + Ensi työt näki onnistunna, + Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle + Astui kolmannelle, loppununna + Työnsä olivat -- alantehelle + Manalan oil paimen astununna, + Jota poltti koston kova helle; + Ampui Lemminkäisen napsahutti, + Sitten miekall viideks liemahutti. + + * * * * * + + Halli Pohjolassa haukkuileepi, + Jos sen katsot nenävartta myöten, + Näet järvell purren -- meloileepi + Mies purress, eellehen sitä työten, [työntäen] + Yhtä rintaa maalla ajeleepi + Toinen, oroansa vähin lyöden; + Siinä kaksi kosiata koettaan + Tulevat nyt, Pohjan neittä voittaan. + + Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen! + Kukas toinen? Ilmarinen suuri, + Mies tosiaanki kelpotöinen, + Taivaan kannen kalkuttaja juuri. + Hälle jo luvattu kaunisvöinen + Impi ennen -- annettu ei -- nuuri + Seppo -- kun työns oil suorittanunna, + Sammon Pohjolahan takonunna. + + Sopineet oil miehet keskenänsä: + "Sille neito antaminen, jolle + Mielellämmin sanoo lähtevänsä." + Kun nyt astuit tupaan koettelolle, + Wäinämöiselle ois impeänsä + Äiti työntänyt -- vaan rautiolle + Sanoi neito ennen menevänsä. + Uudet tehtävät nyt Louhi vaatii + Sepolta ja kohta ehdot laatii. + + Niinkuin Oinaan nahan viejälle + Muinoin mainio Medea keksi + Keinot, niin nyt neito rehevälle + Kosijalleen', jonk ihastukseksi + Louhen vihdoin täytyi myöntää hälle: + "Puolisokses vie nyt ikuiseksi + Valvattini." Kohta häitä juodaan, + Sitten sepon kotoon nainen tuodaan. + + + + + KARJAN LUKU. + + + Huis nyt lehmät lehtohon! + Kourusarvet salohon, + Kultaisille kunnahille, + Hopeisille ahoille! + Siel' on ruokaa nykkiä + Heinän päistä heleistä, + Läikkyvistä lähtehistä + Saatte siellä särpiä. + Sitten, päivän laskiessa, + Iltalinnun laulellessa, + Tpppy tpppy kourusarvoeni! + Tulkaa kotiin sievästi, + Maito-lampi lautasilla, + Utarilla uhtuvilla, + Joista makeen maidon saa + Pieni piika piukuttaa. + + Etelätär luonnon eukko -- valio vaimo Suvetar! + Pihlajatar piika pieni, kaunis neiti Hongatar! + Viitsikäätte viljoani, katsokaatte karjaani, + Ettäs varsin vahingotta viimein kotiin saapuisi. + + Mesikämmen käyretyinen, Otso, metsän omena! + Anna rauha raavahille tänä suurna suvena, + Jos sa tahdot tapella ja lihaa tekee mielesi, + Jyrsi koivun pökkelöitä, visko viitaan vihasi. + + + + + LINTUJEN KÄRÄJÄT. + + + Mitäs linnut miettivät? + Kurkistellen katsovat + Harakat ja peipposet, + Närhit, sirkut, varpuset? + Mies pellon vakoopi, + Vakoon jyvät kylvääpi. + + Atrialle läksi mies, + Linnut tehtävänsä ties, + Sissivät nyt sirkkuset, + Vakoilivat varpuset. + Söivät hekin atrian + Runsaan sekä makian. + + Pikku pajutuikkinen + Nokki myös jyväsen, + Kadehtien katsoit muut, + Kohti lensit, auki suut, + Pajulinnun käärivät, + Veriseksi pieksivät. + + Kärajiin nyt poloisen + Veivät, la'in etehen, + Kurki sitten valittiin + Tuomariksi, istuttiin, + Laklat lautamiehinä, + Peipot valamiehinä. + + Kurki huusi kurkustaan, + Kajahutti kaulastaan: + "Ootkos syönyt jyviä, + Köyhän miehen kylvöä?" + Pajutuikki vapisten + Vastas': "otin pikkuisen." + + Kurki, päätään nostaen, + Julistavi päätöksen: + "Kosk' oot jyvät ottanut + Luvatta ja tallannut + Pellon, kaulas katkotaan, + Joka tiedoks annetaan." + + Lausui la'en rajasta + Pääsky varsin vihassa: + "Varastathan sinäki + Kurki, otat oloksi'i, + Mit' et syö, kannat pois, + Aivan niinkuin omas' ois." + + Kurki ylös kurkisti, + Pahan äänen parkasi: + "Köyhält en ma varasta, + Löydän ruokaa muualta, + Metsästä syön marjoja, + Karpaloita suolta." + + "Kanssasi en inttämään + Rupea nyt vähääkään," + Lausui pääsky -- "riemuksi + Olen ma, en ristiksi + Ihmisille, sanoman + Tuon suven armahan." + + + + + ODOTTAVA. + + + Missä viivyt sinä oottamani? + Missä astut sinä armahani? + Valkea, miss' oot vaeltamassa? + Missä, kultani, oot kulkemassa? + Oi jos, oi jos likellä jo oisit, + Kaiken minun riemun mulle toisit. + Tulosta suu heti tuntisin ma, + Astunnasta heti arvaisin ma. + Liekkinä ma tykös liehahtaisin, + Virstan, kahden vastaan kaapsahtaisin. + Suuta suihkajaisin, + Vaikka veress oisi, + Joka surman toisi, + "Sultahan sen saisin... + Vaan ei kullan luokse kuulu ääneni, + Kujerrus ei ehdi armahalleni, + Kuuset mua vaan on kuulemassa, + Hongan oksat vastaan huokaamassa!" + + + + +PAIMENET. + + +KOJO. +Koska nyt sattumus meidät, paimenet, saanut on yhteen, +Kumpiki parhaassa olevaiset ijässa ja kumpii +Pohjolan myös sukua, hyvät laulahan, vastahan valmiit: +Laulakahammepa ilmi nyt viisautemme -- niin tehnyt +Mahtava Wäinökin on -- siis ei tyhmyyttä se liene. + +KOMMI. +Olkohon niin! hupainen pakinoida on koivujen alla, +Suojass' auringon helteestä nurmella maata, +Mieltäni laulattaa surina mehiläisien, karja +Ei mua vaivaa, senkin asettanut päivän on helle. + +KOJO. +Rattoisa on elämämme, me annamme metsien kuulla +Laulujen kai'untaa sekä paimen-torvien ääntä, +Lillikat on lihavat, makiat myös mansikat meille +Tarjona, kans veli, ei se vähentäne voimia liioin. + +KOMMI. +Vaan minä en ole kiittävä paimenen päiviä; lämmin +Ei ole aina, kuin nyt, ajetaan viluhun myös meitä, +Vanhaa taaria, kylmää kaalia ruuaksi saapi, +Mustin murkinata, josta rasvan syönyt on rakki. + +KOJO. +Mutta kun lypsykselle on lentänyt viipyvä päivä, +Lonkunut lounahasen, saatan kotihin minä karjan. +Kylpy on joutunut, vastat on valmihit, sitte ma pääsen +Kaivahan kannikkaa sekä rasvasen voivatin ääreen. + +KOMMI. +Miks' et perkeleen päänkin ääreen? sillä kun koppoo +Tai, kotahalkoa käyttäen, kun sua ruokkia listii, +Ei silloin maistu hyvä ruoka ja saatikka sitten +Pettua peiputtaa, joka tuskin pehmevi veessä! + +KOJO. +Lehti kun liehuvi puussa ja ruoho kun roikkavi maassa, +Meelle kun haiskahtaa metsät ja kun lintuset laulaa, +Ennen ma paimenn' oon kun joski ma toimia saisin +Myötäänsä kotona, virua pyhät laiskana aivan. + +KOMMI. +Kirkonkelloja muut, minä karjankelloja kuulen, +Partaa muut papin nähdä saa, minä latvoja kuusen, +Kirkkonani kivi on, pajupehko on pappini, kannot +Laulajin' on, käki lukkari -- niin pyhä paimenen ompi. + +KOJO. +Vaan pyhäpäivänä kultani luokseni käymähän pääsee, +Kangas kohta on kauniimpi, mieluisa on metsä +Silloin; korpiki kuutta on kukkaampi ja ne paikat, +Joita hän astunut on, koko viikon kirkkaina loistaa! + +KOMMI. +Ennen lehmät leipovat taikinata, akat ammoo, +Ennen kyntänevät oravat ahoja sekä puussa +Konkarit kiivennee, hirret vetänee, härät notkuu, +Ennenkun minä paimenen päiviä kiittävä lienen! + + + + +HALUT ÄLYN PETTÄÄ. + +Näytelmä kahdessa näytöksessä. + + + +HENKILÖT: + +Peltonen, maamies. +Kaisa, hänen vaimonsa. +Heikki, | heidän lapsiansa. +Mari, +Utriainen, isäntä-renki Peltosella. +Ölvinen, lukkari. +Anna, hänen veljensä tytär. +Aini, paimentyttö Ölvisellä. +Peltosen ja Ölvisen niittyväkeä. + +(Tapahtuu Pohjanmaalla.) + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + +(Peltojen kamari, tavallisilla huonekaluilla. Yhdellä puolen ovia +riippuu Peltosen vaatteita, toisella, vähän matkaa ovesta, piironki, +jonka päällä pari kahvikuppia, livasniekka ja sokuri-astia.) + + +Ensimäinen kohtaus. + +UTRIAINEN (kävelee edestakaisin). Missään hän nyt viipyy? Hm, -- siis +ensin niin ja sitte niin. Kunhan asiat alkuun saan, lempoko loppua nyt +joutaa miettimään! -- sill'aikaa luiskahtaa saalis käsistäni. +Komisarjus miettiköön sopivan lopun; kyllä hän siitäki saa eri +korvauksensa. Kannattaa kait' antaa, jos toivojensa perille pääsee! Nyt +on oikea hetki. Ja se on ymmärtävän miehen tunnusmerkki ryhtyä toimeen +oikealla ajalla. Ah! -- hän tulee. + + +Toinen kohtaus.. + +PELTONEN (Pitkäletkuinen piippu suussa.) Noh! Mistäs tulet? + +UTRIAINEN. Kylältä. + +PELTONEN. Kuuluuko uutisia? + +UTRIAINEN. Kuuluu, ja vähän kummia. + +PELTONEN. Kerro! + +UTRIAINEN. Ennenkuin kerron, tahtoisin kuulla teidän ajatuksenne siitä +miehestä, josta kylällä puhutaan. + +PELTONEN. Kukas on mies? + +UTRIAINEN. Lukkari on. + +PELTONEN. Lukkari on ylpeä ja itsepäinen. En minä häntä juuri oikein +suvaitsisi, vaan... + +UTRIAINEN, Kuulkaa nyt mitä kylällä sanotaan. Lukkari niittää tuon +Isonniityn kuin mies, vaikkei se ookkaan hänen. + +PELTONEN. Kuka sen on sanonut? + +UTRIAINEN. Komisarjus. Minä olen istuskellut ja pakinoinut hänen +kanssaan kylän asioista. + +PELTONEN, Kenenkäs niitty on? + +UTRIAINEN, Se kuuluu Peltosen maahan. + +PELTONEN. Mitä sanoit! + +UTRIAINEN. Vanhat kartat sen asian todistavat. + +PELTONEN. Vaan saadakseni niityn, pitää käräjiä käydä, ja kukapa +tietää, jos voittaisin. + +UTRIAINEN. Käräjäin käyntiä ei tarvita. Kyllä lukkari antaa jälkeen. +Sen tiedätte; sillä hän toivoo saavansa tyttärenne. Vaan sentähden on +hänelle tästä sitä suurempi häpiä, noin koettaa peijata tulevata +appeaan. + +PELTONEN. ahaa! Vaan semmoinen hän on, joka vävykseni pyrkii! + +UTRIAINEN. Sitä paitsi hän muuttaa syyskuussa uuteen +kanttori-virkaansa. Silloin myöpi hän kiinteän omaisuutensa ja uusi +omistaja ei luopune käräjiä käymättä parhaasta niitystään. + +PELTONEN. Oikeen; sinä olet varsin älykäs. Kaikki sinä olet miettinyt +edeltäkäsin. + +UTRIAINEN. Komisarjuksen kanssa olen tuuminut. + +PELTONEN. Vaan mikä nyt on tehtävä? + +UTRIAINEN. Te vaaditte lukkarin heti heittämään heinän te'on. Jos ei +lupaa, kyllähän keinot keksitään. Mainitkaa sivumennen, että kyllä +tiedätte sen, minkä koko kylä tietää, ett'ei hän Mariaa kosi, vaan +teidän omaisuuttanne. + +PELTONEN (taputtaa Utriasta olkapäälle). Sinä olet aina talon puolta +pitänyt, Minä kiitän sinua. (Avaa piirongin lohvun ja lyö ryypyn, jonka +Utriainen juopi.) + +UTRIAINEN. Te olette minua aina kohdellut kuin ystävää. (Itseks.) +"Silloin seppä takoo kun rauta kuuma on." (Ääneen.) Isäntä! Toivojensa +perille päästäkseen ihmiset ovat toimeliaat. Minuaki kiihoittaa toivo, +vaan en tiedä, jos uskallan. + +PELTONEN. Noh! pelkäätkö? Sano vaan! + +UTRIAINEN. Teillä on tytär ihana kuin keväinen aamu. Se on minut +ruusukahleisiin vanginnut. Vaan (huokaa) minä olen palvelija. + +PELTONEN, Siitä ei kysymystä. Vaan oletko huomannut olevasi häntä +mieleen. + +UTRIAINEN. Minä luulen, että jos ei lukkari myötäänsä häntä +viekotteleisi, asiat olisit eri kannalla. + +PELTONEN. Älä hätäile; kyllä Marinki silmät aukaisen, että huomaa, +minkälainen kosijansa on. Ja kun hän kerran ymmärtää ja kuulee sitä +paitsi sulla olevan suosioni, niin voit toivoa. + +UTRIAINEN (itsekseen). Voitto! + +PELTONEN. Menkäämme nyt silmäilemään likeistä ruisvainiota. Ihania +ilmoja on Luoja suonut. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + +ÖLVINEN (harmajassa hännystakissa). + + Kuulen aina äänensä, + Vaikka muut ei kuulla voi, + Näen aina silmänsä, + Jotka mulle onnen soi. + +Hm! Kumma kun tuo ammatti vaikuttaa kuvitukseen ja katsantotapaan, +pitäjässämme pastori on ikääskuin nuotittoman profan -- minä ikääskuin +laulun ja runouden esimies. Sananlasku sanoo; "Lukkari perän pttääpi, +pappi melan hallitseepi." Näinpä usein näkyy olevan. + + Oi mun armas Mariani, + Jos vaan sinä tietäisit, + Että tääll' on kultasi, + Kohta tänne rientäisit! + +Kunpa hänen nyt onnellisesti saisi omakseen, Se on summa, että kaksi +etevää ei tahdo milloinkaan sopia, Esimerkiksi: Peltonen on ymmärtävä +mies, minä viisas. Kyllä hän arki-asioissa tulee toimeen, mutta +hengellisissä toimissa! -- Hm! Sentähden on varsin tähdellistä, että +minä joudun vävyksi tähän taloon. Vaan en minä paljon saa rehennellä +eduistani. Valistunutta vainotaan aina mailmassa, hän on kuin hauki +kutimen keskellä. Ei kukaan häntä ymmärrä. Hohhooh! Missä oot lintuni! + + Lempi huokaukseni + Kuiskuttakoon korvaansa, + Ettäs vihdoin tulisi + Lohduttamaan kultaansa. + +(Juoksee ja suutelee Mariaa.) + + +Neljäs kohtaus. + +ÖLVINEN. Suloinen! Ah, minä olen katkeran onnellinen! + +MARI. Kuinka niin? + +ÖLVINEN. Sinun isäsi ja minun mielipiteet juoksevat jokseenki eri +haaroille tässä ajallisuuden laaksossa. + +MARI. Maltahan vähän, ettäs yhteen pääsemme. Syyskuussahan astut uuteen +kanttorivirkaasi. Silloin tulee ero ja saatpa nähdä, että isä sinulta +kyynelsilmin hyvästiä ottaa. Kun sitte tavan takaa käymme Appelassa, +niin isä juoksee kujansuuhun saakka meitä vastaanottamaan. + +ÖLVINEN. Ah Mariseni! kunpa niin kävisi. + +MARI. Älä pelkää, isä on pikapäinen, mutta hän ei ole pahasisuinen. + +ÖLVINEN. Armahani. Aina kun aatteni ovat maahan vaipumaisillaan, +nostat sinä ne tähtitarhojen tasalle. + +MARI (hymyillen). Hyvä! nyt olet taas hyvällä tuulella, koska alat +runolliseksi. -- Kuka tulee? + + +Viides kohtaus. + + (Entiset.) + +UTRIAINEN (itsekseen). Lempo! Kun en tavannut häntä yksinään; yhdessä +he ovat voimalliset. (Ääneen.) Mari! Minä tahtoisin sinua puhutella. + +MARI. Sano vaan asiasi tässä. + +UTRIAINEN. Mari! Sinua uhkaa vaara. + +MARI. Hyvä, että saan tietää, niin arvannen ehkä varoa. + +UTRIAINEN (astuu likemmäksi Maria). Sinä toivot onnellisuutta elämässä, +vaan sinä astut perikatosi partaalla! + +MARI. Minä en sinua ymmärrä. + +ÖLVINEN (kuiskasee Marille). Utriainen on haltioissaan! + + (Mari purskahtaa nauruun.) + +UTRIAINEN. Mari! Minä olen sinua aina kunnioittanut, kuin enkeliä, ja +noin minua kohtelet! + +MARI. Kyllä olen sinusta pitänyt... + +UTRIAINEN. Minun olet tullut tuntemaan. Kuinka monta kertaa enkö ole +sinulle kukkia tuonut niityltä tullessani? Jos mitä olet toivonut, niin +olen, jos olen voinut, sen sulle hankkinut. Vaan minä ymmärrän, minä +olen renki, ja sehän ei ole ollut kun velvollisuuteni niin tehdä. Jos +olisin isäntä, silloin voisivat nuo ansiot olla jostakin merkinnöstä. + +MARI (lyhyesti). Siksi olisi sinunki pitänyt oppia minua tuntemaan, +että minä en eroita ihmisiä säädyn mukaan. + +UTRIAINEN. Niin toivonki; nyt sinun tunnen entiseksi. Vaan mitkä edut +lukkarilla on, muut, kun että hän on talokas ja tavarainen? + +ÖLVINEN. Hohhooh! Eipä luulisi noin syviä mietteitä lähtevän +ravistuneesta pääkallostasi! + +UTRIAINEN. Minä en ole lukkaria puhutellut. Sepähän sitte nähdään, +kuinka ravistunut pääni on. + +ÖLVINEN (kiihtyen). Mene jo täältä juomaratti! Minä takaan, että olet +kaikki mahdollisuuden ja kykysi mukaan toimittanut. + +UTRIAINEN. Mari! Tuommoista sinä lemmit! Hän on viekottelia. Vielähän +saat kuulla muilta sen salaisuuden, jonka aivon äsken sulle kertoa. +Koko kylä sen tuntee ja ilvehtii, kuinka viisas lukkari tässä pitäjässä +on! + +ÖLVINEN. Jokos olet kaiken myrkkysi oksentanut? Olipa toki hyvä, että +minä olin läsnä nyt. + +UTRIAINEN. Minä tohdin sen sanoa sittekin, niinkuin näet. + +ÖLVINEN (hyppää seisalleen). Valehtelia! Sen riivattu löyskäleuka, +osaatko ulos! + +UTRIAINEN. Minä menen isäntäni käskystä; ei minua kaikki allasnaamat +aja! (Ölvinen ryntää Utriaisen päälle. Mari huudahtaa. Miehet painivat, +Ölvinen sysää Utriasta ovea kohden. Utriainen tarraa oven pielestä +kiini.) + + +Kuudes kohtaus. + +PELTONEN (juoksee heidän väliin ja saapi heidät vaivoin erilleen +toisistaansa). (Ähkyen:) Ölvinen! Sinä näyt elävän täällä kuin isäntä! + +ÖLVINEN (hengähtäin). Minä en ole renki, enkä renkin haukuttava. + +UTRIAINEN. Kuka haukkui? + +ÖLVINEN. Se sama! Sinä olet ollut hävytöin minua vastaan! + +PELTONEN. Utriainen ei ole aloittanut toraa; siksi hänet tunnen. + +ÖLVINEN. Uskokaa vaan Utriaista! + +PELTONEN. Minä uskon ketä tahdon ja mitä tahdon. Minä uskon, niinkuin +koko kylä, että sinä täällä ravaat muka Marin tähden, vaan oikeastaan +mun tavarani tähden. + +ÖLVINEN. Kuka paha henki semmoisia huhuja levittelee? + +PELTONEN. Ahaa, nytpä olet viatoin, vaan pettyy viisaskin. Sinä olet +toivonut saavasi minun tavarani, vaan nyt on asiat siten, että tuo +niitty, jossa väkesi nyt on heinän teossa, on minun. + +ÖLVINEN. Oletteko hupsu? + +PELTONEN. Tahdotko siis heti luopua niitystä ja ottaa pois työväkesi, +muutoin... + +ÖLVINEN. Te olette nyt vihan vimmassa. Huomenna toivon sopivamme siitä +ja muustaki... + +PELTONEN. Vain niin! Sinä mietit. Jos vastustaisit oikeata asiata, niin +et miettisi. Kuule siis: Sinä olet väkyyttänyt isäntä-renkiäni, siitä +käräjissä puhutaan; niitty on minun ja Maria et saa! + +ÖLVINEN (osoittaa Utriaista). Tuo peijakas, jonka sydän on mustempi +kuin syksy-yö, on teidät pettänyt! + +PELTONEN, Sinä minun pettänyt olet, sen paraiten itse tiedät. +(Marille.) Sinä tunnet ennestään isäntä-renkini. Sinä olet häntä +kiittänytki. Totu häntä rakastamaan, Silloin saat oivan miehen ja minä +uskollisen vävyn. + + (Ölvinen katsoen surullisesti Mariaa, joka on vaipunut + pöytää vasten, menee.) + +PELTONEN. Mitäs pidät Utriainen tammöisestä asiain juoksusta? + +UTRIAINEN. En tiedä, kumpaako enemmän kummastella: teidän hyvyyttä +minua kohden, tai suosivaa sattumusta. + + (Menevät). + + +Seitsemäs kohtaus. + +MARI (nostaa päätään). Oi! Mikä onnetoin kohtalo. Tuo Utriainen on +minun paha suojelushenkeni, ja häntä minun nyt pitää rakastaman, +(Nousee ylös.) Ei! Isäni on itsepäinen; vaan minä tulen isääni ja hänen +pitää kunnioittaa vapauden pyhiä vaatimuksia... Riiteleväin välissä +on verkko, jonka silmukoita sattumukset ovat estäneet isäni +näkemästä... Vaan minä ne näen. Koeta vaan Utriainen! Toivojesi perille +et pääse. Vielä vihilläki sanon: "En ota!" + + +Kahdeksas kohtaus. + +KAISA. Oi ukkoani! Nyt se on aivan hupsu. Noin kohdella meidän siivoa +lukkaria! + +MARI (huokaa). Tätä vielä tarvittiin. Minä olenki kovin iloinnut +tulevata onneani. + +KAISA. Kunhan tuon pahan hengen saisi pois seurastaan, joka kaikki +korvaansa kuiskasee. Ei Peltonen itsestään tuommoinen olisi. + +MARI. Toivokaamme, että isä kohta huomaa että häntä on viekoteltu ja +katuu pikaisuuttaan. + +KAISA. Kunpa siitä olisi apua. Ylpeytensä ei päästä sitä ajatusta +hammassarjansa ulkopuolelle. Kyllä minä ukkoni tunnen!... Vaan kuitenki +on nyt koettaminen saada sopu matkaan. Kuta enemmän viha saa juurtua +mieleen, että vaikeampi on saada se pois. -- Jakakaamme työmme. Mene +sinä lukkaria lohduttamaan; hän viilletteli peltojen poikki kotia. +Minä koetan saada isän leppyisemmälle tuulelle. + + (Menevät.) + + +Yhdeksäs kohtaus. + +HEIKKI (heittäy tuolille). Ah! Tämä riita pitää loppuman. Mitäs +olisivat nämät armahat kesäiset päivät sinutta, Anna! Tuolla ulkona +vallitsee luonnon ihmeteltävä sointuisuus. Siellä kuulin kuiskauksen: +"Miksi tulet noin yksinäsi, noin alakuloisna kaiken tämän riemun +keskellä?" Silloin nousivat vedet silmiin ja minä samosin tänne. + + +Kymmenes kohtaus. + +UTRIAINEN. Hyvä, että saan sinun tavata. (Heikki katsoo laattiaan.) + +UTRIAINEN. Heikki! Oletko minuun suuttunut? Meidän välillä ei, +tietääkseni, vielä ole ollut riitaa. + +HEIKKI. Minä olen pahoillani siitä, joka on tapahtunut. + +UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. Vähemmän juoksee täällä. + +HEIKKI. Sinä katsot lukkaria karsaalla silmällä; hän on, tietääkseni, +sinua aina hyvin kohdellut. + +UTRIAINEN. Tuo peijakas! Minä en häntä suvaitse. (Kiihtyen). Sinä +tiedät, miksikä lukkari täällä juoksee joka päivä! Hän pyrkii vävyksi +taloon. Mitä siihen vastaat? + +HEIKKI. Siihen on Marin vastaaminen. + +UTRIAINEN. Haa! Sinä vastaat varovasti! Minä ymmärrän. Lukkarilla on +tenhollinen lumouskalu, jolla hän silmäsi kääntää. Sitä paitsi on hän +hän varakas. Lienet kovin nuori sitä asiaa oikeen arvostelemaan. Isäsi +on sen ymmärtänyt; vaan vihdoin ovat toki silmänsä auenneet. + +HEIKKI. Utriainen! Vanhan tuttavuuden tähden minä pyydän: älä pitkitä +tätä ikävää toraa. + +UTRIAINEN (suuttuen). Oletko hullu! Minäkö tässä riitelen; minä pidän +talon puolta, ja siksi minun päälleni kaikki syy sysätään. + +HEIKKI. Voihan talon puolta riidattaki pitää. Talon puolta minäki +pidän. + +UTRIAINEN (malttamattomasti). Sinä pidät Annan puolta, ja siten +lukkarin. + +HEIKKI. Ajattele Utriainen, mitä olet tehnyt ja olet tekevä. Ei loppu +aina ole alun näköinen. + + (Menee.) + + +Yhdestoista kohtaus. + +UTRIAINEN (katsoo Heikin jälkeen). Siis hänki minua vastaan! Ei tämä +juuri ole aivan hupaista. Vaan joka eteenpäin pyrkii, täytyy joskus +vaivojaki nähdä. Hm, Hm! Alussa tämä tuntunee heille vähä tukalalta, +vaan aika kyllä parantaa syvemmätki haavat, ja jonku vuoden perästä on +lukkari unhoitettu. Mutta, -- jos ei niin olisi? Jos Mari? -- Ei! On +tämmöistä ennenkin tapahtunut. Maalla on isännän suosio samanarvoinen, +kuin koko muun perheen yhteen. Vaan jos riitaveljet rupeaisivat +sovintoa hieromaan? Peltonen on leimahtava tuli ja siis ei kauan pala. +Ölvinen sopii heti; sillä hän tietää, mitä tämä eripuraisuus hänelle +maksaa. Siis, sovintoa ei saa tulla. Sitä estääkseni, pitää minun ja +heti varustaa keinot. Ja minä luulen myös tietäväni tempun, joka ainaki +aluksi pitää heidät erillään toisistansa. Sitä tahdon koettaa. + + +Kahdestoista kohtaus. + +PELTONEN (Astuu sisään jupisten itsekseen). Enköön minä ollut vähän +kovin ankara. Ahaa, Utriainen! + +UTRIAINEN. Ei se ankaruus haitannut, kyllä se mies sietää. + +PELTONEN. Nyt olen purkanut sappeni hänelle. Mitäs nyt ensin teen? +Eihän tuo peto luopunut niitystä! Mitäs mietit? + +UTRIAINEN. Ensimäinen työ lienee nyt toteuttaa uhkaukset. Ei mikään +niin meidän arvoamme vähennä, kuin että uhkauksiamme emme toteuta. + +PELTONEN, Se on tosi. Vaan tämä asia siis tulee käräjissä +ratkaistavaksi. On se vähän ilkeätä. + +UTRIAINEN. Kyllä lukkari saadaan käräjittäki luopumaan. + +PELTONEN. Mitä tarkoitat? Miten saadaan? + +UTRIAINEN (katselee ympärilleen, sitten kuiskaa pari sanaa Peltosen +korvaan). + +PELTONEN. Lieneekö hän sopivata. Jos ei onnistu? + +UTRIAINEN. Ei hätääkään; antakaa minä pidän siitä huolta. + +PELTONEN. No koeta, vaan rauhallisesti, jos voit. + +UTRIAINEN. Tietysti. (Itseks.) Tapahtukoon miten tapahtuu, ei minua +edesvastaus kohtaa. + +PELTONEN. Minä uskon painavan toimen sinun tehtäväksi. Toimestasi +riippuu palkinto. Palkinnon tiedät. + +UTRIAINEN. Semmoisen palkinnon edestä jännitän kaiken kykyni. + + (Menevät.) + + + +TOINEN NÄYTÖS. + +(Näkymö kuvaa osan mättähisestä niitystä. Keskellä takalistoa lato, +jota vasten moniaita sapilaita, pari viikatetta ja haravaa seisoo.) + + +Ensimäinen kohtaus. + +(Ölvisen niittyväki tulee, niittyaseet olallaan, ladon oikealta, +seisahtuu sen eteen ja laulaa:) + + Kaunihissa heinäkuussa + Alkaa armain aikamme; + Lintuin laulaessa puussa, + Kukka-kenttää astumme, + Viikatetta liikuttain, + Heinän vartta kiikuttain, + Trallallallal j.n.e. + + Sitten menemme laulannalla + Luokoamme ottamaan, + Kuivat heinät haravalla + Laposille laskemaan, + Joista ruot kannetaan + Sapilailla suovahan, + Trallallallal j.n.e. + + Kun on rupeaman työtä + Tehty ahkeruudella, + Silloin lupa, mieli syödä, + Silloin ruoka makia; + Rasiat siis aukomaan, + Piimähinkit kallistaan, + Trallallallal j.n.e. + +(Ryntäävät ladon suulle, ottavat eväänsä ja istuvat syömään. Seuraava +kanssapuhe on harvaan, katkonaisesti puhuttava.) + +YKSI RENKI. Aaah, Aaah! Ei työmiehen tarvitse ruokahalua hakea +vetkuloida teiltä ja tien vierestä, niinkuin moniaat tekevät. + +PIIKA (pureskellen). Lämmin on. Kohta kait piimää happanee ja hampaat +suussa sulavat! + +TOINEN RENKI. Jos sattuu, niin noista kuparinkarvaisista pilvistä vielä +pirahtelee! + +KOLMAS RENKI (haukottain). Oohhoohhooh! Missä nyt aika menee? + +TOINEN RENKI (katsoen kelloaan). Puoli yksi. + +ENSIMÄINEN RENKI. Aikoihan lukkari käydä niityllä tänäpänä? + +TOINEN. Niin sanoi. + +KOLMAS. Ohhohhoooh! Kummastipa nyt ilma painaa! + + (Kallistaa päänsä mätästä vasten; muut seuraavat esimerkkiänsä, + paitsi ensimäinen ja toinen renki.) + +ENSIMÄINEN RENKI (hiljaisemmalla äänellä). Uskotko unta? + +TOINEN. Enpä paljon! Vaan ainaki sen suhteen, kuin voivat jotakin +merkitä. + +ENSIMÄINEN. Kuule! Minä näin unta, että paholainen astui eteeni ja +ärjäsi: "Pötki matkoisi." + +TOINEN. Ahaa! Kun semmoisesta otuksesta on kysymys, merkitsee se +unissasi jotakin. Kuinkas kävi? + +ENSIMÄINEN. Minä otin kahden vaiheella, joko mennä tai ei. + +TOINEN. Noh! Tuo unipa muistuttaa enostani. + +ENSIMÄINEN. Mitäs enollesi tapahtui? + +TOINEN. Hän joutui tappeluun ja taisi saada vähä rökkiinsä. Vaan +kuinkas sinun sitten kävi? + +ENSIMÄINEN. Minä en liikkunut paikalta; mutta lempo kiljasi ja sieltä, +täältä, ilmoista ja maasta ilmausi silloin muita perkeleitä. + +TOINEN. Nooh? + +ENSIMÄINEN. Minä juoksemaan... + +TOINEN. Hm, hm! Saapa nähdä, jos tuo merkitsee mitään. Kyllä minä +luulen, että sinulle tapahtuu jotakin hyvää tahi pahaa. + +ENSIMÄINEN. No, en tiedä! (Haukottelevat. Heittäytyvät pitkäkseen ja +nukahtavat.) + + +Toinen kohtaus. + +UTRIAINEN (tirkistelee ladon nurkan takaa). Nyt ne lemmot pian +nutistasi; mutta Peltonen käski minun menetellä varovasti, ja niin on +parempi, (Vihjaisee kädellään takansa, sitten rykii kovasti pari kolme +kertaa.) + +ENSIMÄINEN RENKI (nostaa päätään). Uuh! Mikä siellä kiilistelee? + +UTRIAINEN. Isäntäni puolesta käsken teidät paeta tältä paikalta, joka +oikeuden mukaan nyt on hänen, (Muutki nostavat päätään.) + +ENSIMÄINEN RENKI. Meidän isännän käskystä me olemme täällä ja hänen +käskyllä me täältä menemme. + +UTRIAINEN. Te ette siis lähde käskemällä? + +TOINEN RENKI. Älä läkätä siinä, vaan korjaa kohta luusi tältä paikalta, +muutoin muut ne korjaavat. + +UTRIAINEN. Siis pitää teidät ajamalla saada liikkeelle? + +ENSIMÄINEN RENKI (hyppää ylös ja sieppaa sapilaan). Juukeli soikoon, +varo kinttusi! + +(Utriainen viheltää. Peltosen väki tunkee sivulta, eväskontit seljässä +ja niitty-aseet ojennettuna edessänsä, näkymölle. Ölviläiset +hyökkäävät ylös, sieppaavat aseitaan, minkä kerkiävät. Taistelu. +Kohta pakenevat Ölviläiset, taistellen, takaperin näkymöltä.) + + +Kolmas kohtaus. + +(Vastatulleet purkavat eväskonttinsa ja istuvat mättäille syömään.) + +MUUAN KESÄMIES. Eiköön tämä rynnäkkö ollut vähä väkinäinen? + +UTRIAINEN. Vaan oikeanomainen se oli. Eli eikö, miehet, oikeus ole +puolellamme? + +MIEHET (pureskellen). Noh! Meillä kaiketi se on. + +UTRIAINEN (itsekseen). "Kenen vettä soudan, sen virttä laulan." + +RENKI. Mikään tora isännän ja lukkarin välillä on syntynyt, koska tämä +niitty nyt Ölviseltä viedään? + +UTRIAINEN (kärtyisesti). Tolvana! Ei tätä toran tähden viedä, vaan +sentähden, että niitty, kuulen ma, vanhoissa kartoissa on Peltosen. + +TOINEN RENKI. Vaan luopuuko Ölvinen näin käräjäin käymättä? + +UTRIAINEN (ärjäisee). Etkös ymmärrä sen tomppeli, että hän nyt on +luopunut. + + (Muuan piika kuiskaa toiselle jotakin korvaan; Utriainen + katsahtaa heihin vihaisesti.) + +TOINEN RENKI. Älä tuosta pahastu; eihän se sinuun vaikuta, jos ei +luopuisikaan. Olethan tehnyt tehtäväsi. + +UTRIAINEN. Se sinään! Puhukaamme muusta. + +ENSIMÄINEN RENKI, (jolle muuan piika, Utriaisen huomaamatta, silmää on +iskenyt). Mitään nyt Mari sanoo, kun häitä ei saadakaan? + +UTRIAINEN. Tottahan muitaki mailmassa löytynnee, jotka Marille +kelpaavat. + +RENKI. Vaan Mari ei huoli muista kun lukkarista. + +UTRIAINEN (karjasee). Lempoko sen on sanonut? Mistä sinä sen tiedät? +(Naurahtain.) Ei huoli muista! Sulla on oma ajatuksesi rakkaudesta. Ei +siis pitäisi löytymän kahdesti rakastunutta tyttöä, ei kahdesti +nainutta. Mutta löytyyhän noita. + +RENKI. Löytyy kait. Tarkoitin vaan, ett'ei Mari ole niin huikenteleva, +että heti ottaa kenen saa. Hän on vakava ja jalo tyttö. + +UTRIAINEN. No, kas niin! Nyt me ajattelemme samaa. Hän on tosiaanki +jalo! Tämän pakinamme johdosta voisin kertoa moniaat sanat, jotka +isäntä lausui tänään. Vaan tahdon ainoastaan julkaista, ett'ei sitä +tiedä, kuinka likellä ylkämies ja häät ovat! + +RENKI. Ahaa, minä ymmärrän! saako onnea toivoa! + +UTRIAINEN (hyvällä tuulella). Noh! Enhän minä ole mitään sanonut. Nyt +työhön! Isäntä käski joutua. (Ottavat, miehet viikatteet, vaimonpuolet +haravat ja menevät. Yksi renki ja kaksi piikaa jäävät.) + + +Neljäs kohtaus. + +(Renki istahtaa ladon eteen viikatetta hiomaan, piikat kulkevat, toinen +toistansa kädellä vartalon ympäri pitäen, edestakaisin.) + +RENKI. Saa nähdä mitä tästäki tullee? + +ENSIMÄINEN PIIKA. Mitä luulet Antti? Huoliikoon Mari tuosta kutjanasta? + +ANTTI. Enpä luule. Eli tahtoisitko Eevani minua häneen vaihtaa? + +EEVA. En, jos pää poikki! + +TOINEN PIIKA. Tämä asia ei ole aivan selkeä kellekkään. Kyllä par'aikaa +joku koiran kuri on tekeillä. + +ANTTI. Niin minäki luulen, kuin sinäki Kaisu. Vaan kyllä kohta nähdään. +Ei vääryys kauan rehentele. (Nousee, katsoo viikatettaan.) Nyt pystyt +heiniä lyömän. (Menevät; Kaisu edellä, sitten EEVA; jälkimmäisnä Antti. +Näkymön rajalla kääntyy Eeva, Kaisun huomaamatta, ja suihkaa suuta +Antille, sitte heti taas kääntyen menemään.) + + +Viides kohtaus. + +ÖLVINEN (alla päin, huokaa). "Entiset ajat on olleet ja menneet." +Onkoon niin kauheata tässä ajallisuuden laaksossa, kun toivotoin +rakkaus. Ah! Ajatukseni riehuvat kuin pilvenhattarat synkässä +syksy-yössä, alkuaineiden raivotessa! En tiedä, kuinka paljon ihminen +voi sietää, vaan kyllä minä en enään siedä tämmöistä! -- Kuuma on. +Vettä ei ole saapuvilla. (Huomaa muutaman piimähinkin ladon seinän +vieressä, ottaa sen ja juoda pulputtaa.) Ah! Ah! Ah! (Katselee +mielihyvällä hinkkiä, vaan yht'äkkiä kavahtaa.) Mitä näen. M. P. +laidassa. Peltosen hinkki! Lempoko Peltosen hinkkiä minun niitylle on +tuonut. (Vaipuu, hinkki kädessä, syviin ajatuksiin.) + + +Kuudes kohtaus. + +ANNA (kukkakimppu kädessä). Minä erkanin ajatuksissani etemmäksi +polusta, kuin luulinkaan. Vaan löysinkipä ihania kukkia. Katsokaa eno! + +ÖLVINEN (hymyillen). Sinä käyt nyt viimme aikoina usein ajatuksissasi. +Olisiko lupa kysyä, missä nuo ajatuksesi harhailevat. + +ANNA (nostaen yhtä sormea). Eno, te olette varsin utelias! +Nuorten tyttöjen ajatukset huikkuvat milloin kulta-reunaisissa +pilvenhattaroissa, milloin pienissä kukissa. + +ÖLVINEN. Kylläpä avarasti rajoitat ajatuksesi! Minä luulen, että +niiden rajat saisi paljon supistua. Vaan käyttänet nuo määräykset +vertauskuvallisesti. + +ANNA. Ei eno, ei! + +ÖLVINEN. Jos esimerkiksi tuntisit jonku nuorukaisen. + +ANNA. Eno! Minä en tarkoittanut ketään. + +ÖLVINEN. Kultakiharaisen, kuin auringon valaisemat pilvenhattarat. + +ANNA (nauraen). Nyt olette ymmällä, kun panette arviolta. + +ÖLVINEN. Sinisilmän ja punaposken. Ne vertaukset löytyvät noista +kukista. + +ANNA. Lopettakaa jo. Ei eno nyt arvaakkaan! + +ÖLVINEN. Noh! Koska et tunnusta, niin mitäpä minä viisastun. Nyt käyn +katsomassa väkeäni, Seuraatko, vaan tahdotko vartoa tässä. + +ANNA. Minä jään tänne kukka-kiehkuraa valmistamaan. + + (Ölvinen menee.) + + +Seitsemäs kohtaus. + +ANNA (laulaa): + + Linnut ne laulavat sorialla suulla, + Soriampi kultani ääni on kuulla. + Voi minun lintuni, voi minun kultani, + Kun et tule jo! + + Hunaja ja mesileipä makialle maistaa, + Kultani suu sekä huulet on toista! + Voi minun lintuni, voi minun kultani, + Kun et tule jo! + +(Heikki juoksee takalistosta Annan taka ja suihkaa suuta hälle. +Anna hypähtää ylös.) + +ANNA. Heikki, sinä täällä! + +HEIKKI. Täällä! Saan toki taas sinun nähdä. Pysähyttele rientoasi +loistava aurinko, että kauan, kauan saisin imeä elämän voimaa ihanista +silmistäsi. Vaan miksi olet niin alakuloisena? (Istuu mättäälle Annan +viereen.) + +ANNA. Senhän tietänet. Meidän onnemme taivas alkaa mennä pilveen. + +HEIKKI. Vaan toivon tähti loistaa vielä. Isä on pikainen, mutta hän ei +tahdo onnettomuutta matkaansaattaa. + +ANNA. Vaan jos isäsi ei huolisi tämmöisestä miniästä? + +HEIKKI. Mutta minä en huoli muusta. Anna! Elämä sinutta on tukala. Kun +illalla levolle menen, on kun armas kuva edessäni, lisäämässä +kaipaustani ja aamulla ajavat ihanat unet, jotka sinusta näen, minut +ulos, ikäväni lievitykseksi katsomaan samaa päivää, hengittään samaa +ilmaa kuin sinäkin! (Suudellen Annaa.) Nyt nauttii koko luonto riemua +ja rakkautta; onnellinen se ihminen, jonka tunteet sointuvat luonnon +kanssa. (Anna kallistaa päänsä Heikin rintaa vasten. Peltonen, joka +tämän puheen on kuullut, seisoen syrjässä, pyhkäisee, loppusanat kun +lausutaan, kyyneleen silmistään ja poikkee näkymöltä.) + + +Kahdeksas kohtaus. + +ÖLVINEN (jonka tullessa Heikki ja Anna nousevat ja vetäytyvät syrjään +seisomaan). Nyt ei lempokaan enään malta! Mikä mies minä olisin, jos +tätä suvaitsisin? Koko kylä nauraisi ja sanoisi: "Peltonen ei ole +miehien lukuun luettava, hän on akka!" Ja silloin parempi, että maa +allani halkiaa ja minä vaivun pois tältä inhalta ijältä. Vaan koeta +Utriainen! En minä enään ilmoissa heilu. Vaaka on kohta tasapainossa. +Sinä olet luullut voittavasi minun tässä riidassa. Niin onki hetkeksi +tapahtunut. Vaan katsotaanpa kuinka kauan onnistut sillä tiellä. Totuus +on hitaampi vaikutuksiltaan kuin valhe, vaan sen vaikutukset ovat +pysyväisemmät. Sen asian olen kuullut useasti ja sitä olen miettinyt +useasti kirkossa. (Huomaa Heikin ja Annan.) Ohoh! Tuopa näky on kuin +ahvan löyhäys tammikuussa! Kelpaapa katsoa! Heti vihani masentuu, kuin +huomaan noin paljon hyvyyttä ja onnea vielä löytyvän mailmassa. No, +Anna! Jopa ajatuksesi nyt ovat jokseenki täperällä. Kyllähän minulla +silmät päässä on. Vaan mitä nyt on tekeminen? Niitty-väkeni on +poisajettu. + + (Heikki ja Anna istuvat mättäälle.) + +HEIKKI. Minä sain kuulla vehkeistä, silloin kun ne jo oli matkaansaatu, +vaan samosin kuitenkin tänne, estääkseni vihasi kovin jyrkkää törmäystä +isää vastaan. Isä lähti vähää ennen minua kotoa. Komisarjus on +käynyt meillä Utriaista hakemassa. Isä oli kertonut tämän keinon +komisarjukselle, ja hän sanoi, että jos niitty jo olisi tuomittuki +Peltosen taloon kuuluvaksi, niin ei sitä näin saa omistaa. Ja kun isä +sen kuuli, tuli hän levottomaksi ja läksi tänne. Etkös ole häntä +nähnyt? + +ÖLVINEN. En! + +HEIKKI. Minä luulen, että hän nyt olisi taipuva leppymään, jos ei vaan +tuo Utriainen... + +ÖLVINEN. Tätä riitaa ei olisi, jos ei se lemmon kekäle!... Minä en +vaino isääsi, vaikka kyllä hän minua silmittömästi kohteli. Vaan hän on +Marin isä! (Juoksee takalistosta tulevata Mariaa kohden, syleilee häntä +ja vie hänen mättäälle istumaan.) + +MARI. Eiköhän tämä merkitse hyvää, kun kaikki meidän talosta ovat +kokoontuneet niityllesi. Äiti tuli kanssani, hän läksi isää hakemaan, +kun ei häntä täällä näkynyt. + +ÖLVINEN. Toivokaamme niin Mariseni! Ah! Miks'ei tätä hiljaista +autuutta, tätä viatointa iloa olisi suotu meille? + +ANNA. Toivon ääni kuiskasee minulle, että kuosteessa asunut aurinko +kohta paistaa selvästi. + +ÖLVINEN. Minä tahdon hillitä koston himoni, ettäs armas aika kohta +läheneisi, jolloin paennut sopu palajaisi majoillemme, kädessään +runsauden sarvi, jolloin rakkauden siteet yhdistäisivät nämä kaksi +perhekuntaa ja jolloin useampi kyläläinen virkkaisi, tuijottaen +lähimmäiseensä: "Mitäs nyt jutellaan? Niistä ei enään ole +pakinoimista." + +HEIKKI. Sinä olet niin hyväntahtoinen ja leppyisä mies, että minä +vieläki kummastun, miten riita on alkanut. + +ÖLVINEN. En minä leppyisä ole, Jos olisin, niin ei tuota paininlyöntiä +olisi ollut; vaan en minä kaikkia suvaitse. Se lemmon kielilakkari +laverteli ja pani omiaan, se pisti minua vihaksi. + +MARI. Mitään Utriainen sanoisi, jos näkisi tämän taulun? + +ÖLVINEN. Minä soisin, että näkisi vieläki paremman. Ja toivon, että +saapi nähdäkin. + + +Kymmenes kohtaus. + +(Kaisa taluttaa Peltosta, joka vastahakoisesti, alakuloisna häntä +seuraa.) + +KAISA. Olenpa toki vihdoin saanut ukkoni oikealle uralle. Silmänsä ovat +auenneet ja nyt hän tietää, ketä hänen tulee uskoa, ketä ei. + +PELTONEN (tukehtuvalla äänellä). Ölvinen! Minä olen sinua haukkunut; +minä olen la'in rikkonut, oman käden oikeutta käyttämällä. Nyt sinulla +on voitto. Tee mitä tahdot! + +ÖLVINEN (astuu Peltosen eteen ja ojentaa hänelle kätensä). Minä -- teen +-- sovinnon. + +PELTONEN. Minä en ele ansainnut tämmöistä kohtelemista; me emme voi +sopia! + +KAISA. Ukkoni, oletko hullu! Tämä ei ole anteeksi antamista, vaan +sovintoa. + +ÖLVINEN. Minä en tarjoa teille sovintoa, minä pyydän sitä. + +PELTONEN (kummastuen). Mitä sinä ajattelet? + +KAISA. Hän ajattelee kohta kummia, jos et heti tee sovinnon. Semmoista +riitaveljestä et ole nähnyt, etkä saa nähdä. + +HEIKKI. Isä! + +PELTONEN. Noh! Älkää nyt minua hupsuksi luulko. + + (Syleilee Ölvistä.) + +KAISA. Ja nyt ukkoni, muista lupauksesi. + + (Paimentorven toitotus kuuluu etäältä.) + +PELTONEN (ottaa Mariaa kädestä kiini ja taluttaa häntä lukkarin tykö). +Ölvinen! Tuossa on vähän sovinto-sakkoja. + + (Kuiskasee jotaan Ölvisen korvaan. Ölvinen ottaa Annaa + kädestä ja vie hänen Heikille.) + +PELTONEN (syleilee heitä). Teidän puhdas rakkautenne on saanut vedet +silmistäni vuotamaan. (Heikille:) + + "Kiitä nyt poikani onneasi + Hyvän saaman saamastasi, + Kun kiität, hyvinki kiitä; + Hyvän sait, hyvän tapasit, + Hyvän luojasi lupasi, + Hyvän antoi armollinen." + +(Utriainen tulee kiiruusti, vaan pysähtyy yht'äkkiä kavahtaen, kun +huomaa edelliset) + +PELTONEN. Utriainen! Uskollinen palvelijani, astu esiin, + + (Utriainen seisoo, tuijottaen eteensä.) + +PELTONEN. Minä tyydyn toimiemme seurauksiin, niinkuin näet. + +UTRIAINEN (kolkosti). Älkää pilkatko. Vaan minäki tyydyn, jos pidätte +sananne. + +PELTONEN. Ensi pyhänä kuulutetaan nämä kaksi parikuntaa. Jolla on +moitetta, ilmoittakoon aikoinaan. + +UTRIAINEN (kolkosti). Minä pyydän eron palveluksestani. + +PELTONEN. Sen saat! + + (Utriainen menee. Vielä kerran kääntyy ja silmäilee seuraa + näkymöllä; sitten, painaen nyrkkinsä otsaa vasten, poikkee.) + +HEIKKI. Ukonpilvet ovat painuneet ja laskeva päivä kerkiää vielä +silmäillä onneamme. (Pari torven toitotusta likellä.) Ihana on ilta. +Luonto ympärillämme sointuu ajatuksiemme kanssa. Aaltojen mäiske ja +metsien humina ovat vai'enneet. Kirkkaina välkkyvät tuolta kaukaisten +metsien välistä vedet ja yhdistävät, kuvastellen pintaansa, taivaan ja +maan. + + (Aini juoksee esiin, paimentorvi yhdessä kädessä, kaksi + kukkaseppelettä toisessa ja kokottaa seppeleet Ölviselle, + joka panee yhden niistä Marin, toisen Annan päähän.) + +PELTONEN. Niittyväkemme pitänee saada osaa ilostamme. He ovat +taistelleet kuin miehet. Eläköön vapaa urhoollisuus! + +(Kaikki ääneen). Eläköön! + +(Menevät parittain, käsikkää, ensin Peltonen ja Kaisa, sitten Ölvinen +ja Mari, viimein Heikki ja Anna ja heidän jälessä Aini.) + + + + + LAPSUUDEN MUISTOJA. + + + Nyt muiston päivä valaiseepi + Lapsuuden olot herttaiset + Ja etähältä lumoileepi + Mun eteen ajat muinaiset. + + Mun armas koti koivuin suojass + Tuoll' siintää joen varrella. + Siell' oli elämä niin huojas + Kuin leivon ompi taivaalla. + + Siell' olit ajan vietteheni + Niin varsin vaatimattomat + Ja tullen ikäväni meni + Kuin kevään pilvenhattarat. + + * * * + + Syksyn kylmät jäiset sillat + Jokehen kun synnytit, + Luistimeni aamut, illat + Kirjat niihin piirtelit. + + Aaltoellen jäinen vaippa + Alla jalan ratisi. + Usein pitkä vuotaraippa + Laski miehen pitkäksi. + + Talven tullen enimmästi + Matkojani mittelin + Suksilla ja taitavasti + Isot mäet samosin. + + Silloin näki tähti taivas + Kumman näön törmässä, + Lumipallo tietä raivas, + Henki asui sisässä. + + Kuurassa mun oli tukka, + Iljangolla vaattehet, + Tuskin kuivin poika-rukka, + Mäkeen pyrki aattehet. + + Lysti mäen rintehessä + Oli kilpaa hyppiä, + Uimisaikaa oottaessa, + Rapakoissa räiskiä. + + Ja kesän tullen, vetten rannat + Päiväkaudet asuikin, + Askeleet kuin meren sannat, + Jälkeheni jättelin. + + Kun vavan laskin olaltani, + Ja loihdin ongen syljellä, + Niin useampi kala pani + Sen kohta leukapieleensä. + + * * * + + Se aik' on mennyt -- milloin, milloin, + Niin herttaisessa valossa + Maailma hohtaa, kuni silloin? + -- Ei tällä puolen hautoa. + + + + + KESÄ-YÖ POHJOLASSA + + + I. + + Kerran vuodessa -- niin satu kertoo + Virolainen -- nuorukaista kaksi, + Ihanata, impi, poika kaunis + Toisillensa suuta suihkavat, + Silloin jolloin pisin ompi päivä, + Koita Hämärä kun suutelee. + Pohjan pitkät perät useammin + Saavat nähdä nämä kaksi nuorta + Lemmen suudelmahan sulaavan, + Pohjolahan armas aurinkomme + Viikkokaudeksi kun yötyvi. + + + II. + + Jo kaunis kesäpäiv' on loppunut, + Jo pitkät varjot epäselvennyy. + Pohjoisella taivaan rannalla + Koko yön iltarusko hohtaa + Himeästi, kunnes ani varhain + Aamulla taas punehtuupi, toisell' + Nimellä nyt ennustaen päivää. + + Viehättävään vale-uneen vaipuu + Luonto -- ei oo päivä eikä yö -- + Päiväksi on auringotoin, yöksi + Pimeätöin -- vaan on kumpainenki. + Kukkiin tuoksu täyttää kesä-ilman + Haalean, on nukahtanut luonto, + Kuin lapsi kesken leikin, hymysuin, + Ainoastaan rastas rakkauttaan + Viitikossa viserrellen laulaa. + + + III. + + Lyhyt Pohjolan on kesä-yö. + Tuolta koillisesta kohoaa jo + Ruusupilviin takaa armas päivä, + Holvaellen kultiansa, täyttäin + Koko ilmakehän valollansa. + Sätehissä kirkkahissa aamun + Veden kalvo värähtelee. Riemu- + Äänet metsistä jo kajahtaa. + Kasvit tätä ihanuutta kaste- + Puvussansa ilokyynelsilmin + Tuijottavat. Nimeksikin on nyt + Unelma tää kaunis loppunut. + + + + + LOIHTIA. + + + Kutk' ovat miehet törmällä + Tuoll' Pyhänkosken vierteellä? + Ne näyttää varsin kummilta + Kuun nousevaisen valossa. + + Niin seisovat he synkkinä, + Kuin haahmut syksyn myrskyssä, + Mi äkki heidät huomaisi, + Kyll' syrjään heti astuisi. + + Yks seisoo köysi kädessä + Ja silmät hänen päässänsä, + Kuin virvat yöllä leimuvat, + Jotk' yli hautain keinuvat. + + Kuin vikauhri vieressään + On toverinsa allapäin; + Hän usein koskeen katsahtaa, + Ja silloin aina vavahtaa. + + Tuo köysi kädess' loihtia + On suuri, varsin mahtava + Ja kirkon väen vallassa + On mies hänen muassa. + + He kirkkomaall' on pistäyneet, + Ennenkun tänne lähteneet. + Siell' ompi kipee siunattu + Ja kalmass' köysi karkaistu. + + Nyt koettaminen kova on, + Jos paraneisi onneton, + Jos viisas poppa mahdillaan + Saa pannun pahan poikkeemaan. + + He laskeuvatten rannalle, + Tään kovan kosken reunaalle; + Täss' ensin poppa seisahtaa + Ja toveriinsa tuijottaa. + + Nyt tekee köyteen silmukan, + Joll' vyöttää taudin katkanan, + Ja jupistaen loihtojaan, + Hän pukkaa toisen Ahtolaan; + + Ja jälkeen köyttä lappaapi, + Se kunnes viimein loppuupi, + Vaan hetken vielä uittelee, + Niin pantu paha paranee. + + Nyt astuu miehet kotiinsa + Ja uinut avaa kaapinsa. + Kun ottaa neljä ryyppyä, + Taas näkee pientä väkeä. + + + + + a) EHTOOTÄHTI. + + + Kun on päivän viime säteet läntisihin aaltoihin + Sammuneet, ja ensimmäisnä astut armas näkyviin + Tähtitarhain tuhansista tuikkivista mailmoist', + Maamme kauniin heimolainen taivaan kannen kulkijoist'! + + Vaan et kauan viivy; koska hopeaiset aartehet + Avaruuden alkaa loistaa, taivaan rantaa lähenet, + Läntisille maille riennät päivän jälkeen rakkahan, + Siellä illan ihastusta samoitenkin alkamaan. + + Lemmen silmäyksin, jotka levotoinna hehkuvat, + Sinun heiskunatas kansat vanhat vertaelivat, + Kun he, ammoin sitten, ovat ristineet sun kaimaksi + Jumalattarelle, joka lemmen tunteet herätti. + + Nimes' oikeen arvasivat! Vielä kansat ihastuu + Kun sun muotos ruusuisessa iltaruskoss' ilmaantuu; + Kaikki silloin ihmettelevät, ett' oot niin herttainen, + Päivän kaino palvelijatar, ruhtinatar tähtien! + + + + + b) KOINTÄHTI. + + + Jo loistaa idän reunaalla + Tuoll' aamuruskon otsassa + Kointähti armas, katselee + Taivaalle, sekä sanelee: + + "Taas tähdet öisen taivahan + Ma kohta näen sammuvan, + Kun armas päivä koittavi + Ja pimenen voittavi." + + Nää sanat tähdet kuulivat + Ja puhujalle lausuivat: + "Ent' itse? Päivän valoa + Et itsekään voi katsoa!" + + "En teitä siit' oo soimannut." + Kointähti vastaa; "iloinnut + Oon saada valoon kuolla -- + Se kuolema on ihana." + + Näin ihmishenki aatelkoon + Auringostaan ja iloitkoon, + Kun saa myös hänkin sammua + Viel' ihanammass' valossa. + + + + + POISSA OLEVALLE. + + + Ikävä on aikani, + Pois kun menit luotani + Ja mun jätit katalan + Armahasen tuskahan. + + Päivällä ma astuilen + Kukkakenttää hu'oaten, + Kukissa näen muotosi, + Tuuless' kuulen äänesi. + + Unissa vaan nauttia + Mennyttä saan riemua, + Vaan sun yö loppuupi, + Ikävä taas alkaapi. + + Oi! kun kohta toteuntuis + Toiveheni, tapahtuis + Herälläi se hekuma, + Josta vaan saan uinailla. + + + + + PÄIJÄNTEELLÄ. + + + Illalla kello kymmenen + Kaks miestä istui rekehen. + He Virmalasta lähtivät + Ja Tehinniemeen riensivät. + + "Oi kaunis on sun kuutama, + Sa Huhtikuinen iltama." + Näin mietit miehet, huokasit + Ja haukotellen nukahdit. + + Kun silloin tällöin heräävät + Ja kyytipojalt' kysyvät: + "Eik' olla kohta perillä, + Kyll' viivytty on välillä?" + + Niin ympärilleen katselee + Uinaillen poika sanelee: + "Tää tie ei lie oikee tie, + Vaan ei se eksyksiinkään vie." + + No! Mitäs tehdä -- ajetaan + Ja vihdoin talo huomataan. + "Nyt," lausuu poika näppärä, + "Me oomme, näen mä, Sysmässä!" + + + + + MERIMIEHEN LAULU. + + + Nyt sinusta ma erkanen + Mun synnynmaani herttainen, + Sun salot, järvet, kukkulat, + Niin kalliit ja niin armahat, + Nyt katoavat näöstäin -- + On meri edessäin. + + Vaan taivahalta säihkyvät + Mun kotimaani tähtelät + Ja Suomen laulu mieluinen + Tääll' soipi päällä aaltojen + Ja tuuli Suomenniemeltä + Tuo tervehdyksiä. + + + + + HÄÄILTA. + + + Oi rakkaus! Sa kuolemanki voitat + Ja kuolon jälkeen armaampana koitat. + + Koht' ompi kesäpäivä loppununna + Ja töistään ihmiset jo palannunna. + Tuoll' viipyy vielä virran reunahalla + Yks nuorukainen, muodoll' hohtavalla; + Kas kuinka silmäns levotoinna loistaa, + Ja katkerasta mielestänsä to'istaa, + Kun suvantoon hän huomionsa kääntää + Ja synkäll' äänell' nämä sanat ääntää: + "Kyll' elämässä tappioita kohtaa + Ja tuimaan riitaan tunteemme ne johtaa, + Vaan mikä niistä sydäntä niin ratkoo, + Kuin, joka rakkauden siteet katkoo. + _Hän_ toisen oma! Oi te henget maassa + Ja veessä sekä ikitaivahassa, + Te lievitystä rintahani tuokaa + Ja hetkeksi nyt lepo mulle suokaa!" + Oil lausununna -- Vesi kohahtaapi + Ja neito Vellamon nyt liukahtaapi + Veen kalvohon -- kuin tähdet taivahalla + Sen silmät säihkyvät, kun lumoovalla + Nyt voimalla ne onnettomaan kääntää + Ja hälle sanat siivilliset ääntää: + "Oi kauno! Sua onnettomuus vaivaa + Ja synkkä suru sydäntäsi kaivaa + Siell' ylisessä mailmassa, jossa + On katkeruutta joka tuokiossa. + Oi tänne tule! Rauhassa saat olla + Tääll' aaltoin alla; sua suosiolla + On kaikki tottelevat; myös meillä + Ne tunteet on, jotk' autuuttavat teillä + Ja aartehista alankomme hohtaa, + Jotk' ajatukset riemuisiksi johtaa." + Ah! Kuinka suloisesti sanat soivat! + Kuink' oudon mielen toiselle ne toivat; + Ne viileyttä kuumehelleen antaa + Ja tyynen riemun sydämeensä kantaa. + Hän iltaruskoon silmänsä nyt luopi + Ja mietteens' ilmi nämä sanat tuopi: + "Oi aurinko sa kultakiharainen, + Sa kaikkiin nähty, kaikki huomaavainen, + Jok' onnetointa olet armastellut + Ja lyhytt' iloani silmäellyt: + Kun huomenna sa kiirehesi nostat + Ja armaudell' ihmisille kostat + Ne työtki, jotka valkeutta kammoo + Ja pimeydell' uskon valan vannoo; + Jos silloin mua, mennyttä, hän muistaa, + Niin katuvaisen korvahan sa kuiskaa, + Ett' uskotointa viimme tuokiossa + Ma muistin -- viel' enemmän muistan, jossa + Ei himot mieltä himmennä, kuin lassa + Hänt' ennen muistin, muistan Ahtolassa." + Näin lausuttuaan virtahan hän juoksee + Tuon ihanaisen lohduttajan luokse, + Taas kohta virta vierivi kuin ennen, + On onnettoman jäähdyttänyt lemmen. + + * * * * * + + Hää-ilta oli -- kokoontunut kansa + Jo oli -- pappi siunauksellansa + Vaan puuttui. Äkki ääni huudahtaa: + "Miss' ompi morsian," -- Ei vastata + Voi kukaan. -- Hakiessa läntehen + Jo päivä laskee, toivo viiminen. + Kas tuolla seisoo metsän rintehessä + Nyt morsian ja tuskan heltehessä + Sen posket hohtaa -- silmät virtaa kohti + Vaan tuijottavat. + Mi sen tänne johti? + Täss' oil hän kurjan äskellisen kanssa + Uinaillut lempee ihastuksissansa + Ja lemmikilleen valan vannonunna, + Kun päivä kesäinen oil laskenunna, + Ei ketään kuolevaista mailmassa + Pait' häntä lempiä; vaan kuulumassa + Koht' oli huhu -- äsken mennyt kuulen + Myös sattui, herkkä oli sitä luuleen: + "Äl' usko neittä, valat naitavaisten + On heikommat kuin muitten kuolevaisten." + Nää viestit hältä synkistivät päivät + Ja yöksi mieltään kalvamaan ne jäivät. + Ei kultaansa hän tavatakaan saanut + "Se minun, köyhän, lie jo unhottanut." + Hän mietti heidän kohtauspaikallaan, + Kultaansa vartoin, kun ei tullutkaan. + Jo vihdoin huhu levesi nyt häistä; + Kun puhuttavan kuuli kurja näistä, + Ei kärsinyt hän enään, henkens heitti + Hän syvyyteen -- se syvät huolet peitti. + Kuin Kirki kaunis, valko vaattehissa + Ja huntu päässä, melkein tainnuksissa + Nyt seisoo morsian -- hän huomasi + Kun kultans Ahtolahan katosi. + Hän hetken liikkumatt' on -- virtaa kohti + Nyt lentää -- toivo askeleensa johti; + Vaan turhaan riensi -- houkuttelianeen + Jo kultans' Ahdon aarteit' ihailee. + Kuin veistokuva, hetken äänetönnä + Nyt neito seisoo -- posket veretönnä, + Vaan vihdoin sanoin suru puhkeaa + Ja vääntäin käsiänsä kurja valittaa: + "Nyt surun pilvi päivän multa peitti + Ja hirvittävään pimeään mun heitti! + Hän ompi poissa, ikuisesti poissa + Hän, toinen itseni murheessa ja iloissa. + Oi kurja kohtalo!" -- Hän epätoivossa + On lopettanut raskaan olonsa! + Ma yöt olen häntä itkenynnä + Ja päivät luokseen olen pyrkinynnä, + Vaan turhaan -- "pitää hänet unhottaa + Ja toista ylhäisempää rakastaa." + Näin käskettiin. + Vaan ennen kuolema, + Kun että petän hänen muistoa! + On pääni raskas -- yö jo tuleepi. + Vaan o'otan -- ehkä huomaa kultani. + Kas! Tuolta, tuolta kuultaa pohjasta + Jo muotons armas -- kultalouhella + Hän istuu -- odottaa mua -- tänne katsahtaa, + Nyt hymyilee ja mulle sylins aukoaa, + Oi rakkaus! Sa kuolemanki voitat + Ja kuolon jälkeen armaampana koitat!" + Näin lausuen hän kätens' ojentaa + Ja kyynelsilmin virtaan suljahtaa. + + + + + MUISTELMA. + + + Sa, joka suuren luonnon ihanuutta + Tuoll' suloäänell' innokkaasti kiitit! + Ihannetieteen laakereita niitit + Sa puheellasi, jonka armautta + + Ma kevätilloin kuulin, nuoruutta + Kun luonto heijasti; sa yhteen liitit + Sen kanssa sielus nuoruuden ja siitit + Minussa hengen elantoa uutta. + + Kun kevään tuoksut haimaa lehtipuista + Ja veden pinnall' iltarusko hohtaa, + Sa joskus kanssapuhujatas muista! + + Ja koeta vielä mielehesi johtaa + Ne ajat vierreet -- armaampi on olla, + Kun aatteet yhtyy kahdell' olennolla. + + + + + TÄHTITAIVAS.. + + + Avaruudessa + Hiljaisuudessa + Sulosilmät tähdet säihkyvät. + Miten syttyvät + Armaat tähtelät? + Kuinka kauan silmää iskevät? + + Kaikkivaltias, + Luoja laupias, + Joka johtaa heidän kiertoaan, + Hän ne mahdillaan + Saapi sammumaan, + Hän myös uudet luopi loistamaan. + + Kuinka kaunis yö! + Niinkuin hopee vyö + Linnun-radan tähdet hohtavat. + Lukemattomat + Siellä mailmat + Mieltäs' äärettömiin johtavat. + + Tuoll' on Seulaset, + Joita ihmiset + Wäinön virsuiksi myös nimitit. + Vanhain plejadit, + Kun he ilmausit, + Merimiehet merta kyntelit. + + Taivaan koriste, + Wäinön viikate + Välkkyy etelässä, pohjassa + Astuu vakava, + Vanha Otava, + Takanansa seuraa Vartija. + + Sinä, tähdistä, + Jok' oot likinnä, + Aurinko! Kun sätees valaisee + Meitä, vaalenee + Taivas, virkenee + Luonto unestaan ja riemuitsee. + + * * * + + Kun sa ylhäälle + Katsot, taivaalle + Ja näet avaruuden aartehet + Isot, pienoiset + Tähdet, etäiset, + Jotka loistaa siellä tuhannet: + + Mieti ihminen, + Kuink' oot vähäinen, + Verrattuna koko mailmaan, + Koko mailmaan, + Jok' on raiska vaan, + Kuu sen vertaa suureen Luojaan. + + + + + UKKO JA NUORUKAISET. + + + Kauniina kesä-iltana + Yks vanhus istui seurassa + Nuorten, jotk' hänen puhetta + Ihaillen kuuntelit. + Hän elämästään jutteli + Ja viisauttaan saarnasi + Ja surut, riemut ennusti, + Jotk' heitä odotit. + + Hän puhui esi-isistä. + Ja heidän urotöistä, + Sen kansan kärsimyksistä, + Jonk' omaks nimitti. + Kun loppui kertomuksensa, + Hän kirkastetull' muodolla + Loi silmäns kuulioihinsa + Ja täten saneli: + + "Te nuorukaiset Suomenmaan + Nyt vala vahva vannokaat, + Ett' ootte valmiit valvomaan + Ylitse Suomenne, + Sen sivistystä edistään, + Sen vaurautta enentään + Ja henkennekin heittämään + Maan eestä isäinne. + + Oi isäinmaa sa ihana! + Mun muistojeni satama + Ja toivojeni unelma, + Sun eestä rukoilen: + Sun voimat nuoret varttukoot + Ja lastes' kautta karttukoot, + He kilvaten sua suojelkoot + Sa Suomi suloinen!" + + + + + KEVÄTLAULU. + + + Lauhkea tuuli jo ilmoissa häilyy, + Vienosti pilviä liekuttaa, + Nietokset laskeuvat, aurinko päilyy + Veess', joka rinteitä puikuttaa. + Herääpi luonto, nyt heijastaa + Heliässä loistossa nuortunut maa, + Virrat vaippansa kankeat heittää, + Aaltojen soitanto kaikuvi taas, + Vihreät verhot ja maisemat peittää, + Lehti on puussa ja ruoho on maass'. + + Ahvojen teitä nyt lintujen laumat + Villettelevät Pohjolaan. + Sielläki kukkulat, järvet ja rannat + Laululla riemastuttamahan. + Kukkaset kedoilla puhkeilee, + Yrtit ylt'ympäri tuoksuilee, + Puiden latvoissa tuuloset soittaa, + Lintuset lempeä livertävät, + Keväällä uudet tuntehet soittaa, + Elohon vanhat virkenevät. + + Riemuitkaamme nyt vanhat ja nuoret, + Niinkuin luontokin riemuitsee, + Kauniina loistavat laaksot ja vuoret, + Taivaskin riemusta hymyilee. + Kaunihin kuitenkin riemutess' on + Ihmisen sielu kuolematon, + Senhän tähden niin kauniisti maamme + Laaksot ja kukkulat pukeutuvat + Ja vielä kauniimman kevään me saamme, + Jonka ei lahjat oo lakastuvat. + + + + + + VÄHÄN KALEVALASTA JA KANTELETTARESTA. + + + "Von Pol zu Pol Gefänge zu erneun -- + Ein Sphärentanz harmonisch im Getümmel -- + Lasst alle Völker unter gleichem Himmel + Sich gleicher Gabe wolgemuth erfreun!" + + Göthe. + + +Runouden kolmet päälajit ovat: kertoma-, laulu- ja näytelmä-runous. + +_Kertoma- eli sankari-runoutta_, joka tavallisesti kuvaelee kansojen +taistelua vapaudensa edestä, löytyy parhaasta päästä niillä kansoilla, +jotka havainnoistaan luonnossa ovat tulleet ensimäisiin mietinnöihin +siitä somuudesta, hyvyydestä ja viisaudesta, joka vallitsee mailmassa. +Nämä kansat ovat jumaloittaneet luontoa joko kokonaan, taikka nähneet +siinä kaksi eli monta vastaista (hyvää ja pahaa) voimaa. + +Etevimmät tuotteet kertoma-runouden alalla ovat Indialaiset, +Kreikkalaiset, Saksalaiset, Gaelilaiset, Suomalaiset ja Virolaiset +ilmituoneet. Heidän sankari-runonsa ovat itse kansan sepittämiä. +Muissaki kansoissa ovat yksityiset (Firdusi, Virgilius, Dante, Ariosto, +Camoëns, Tasso, Milton) tällä alalla matkaansaaneet jaloja teoksia, +vaikka ne eivät vertoja vedä edellisille. Moniaiden väittelyksiä, että +myös Kreikkalaisten sankari-runo olisi yksityisen tekemä, näyttää +nykyinen aika tukevilla syillä kumoavan. + +Kyllin aihetta tähän on kertoma-runomme Kalevala antanut. Nykyisyys +kyllä tietää, miten tämä runollinen teos on ilmi tullut, vaan +tulevaisuus voisi ehkä tästäki teoksesta lausua niinkuin parista muusta +sankari-runoelmasta on lausuttu, että niiden kokoiliat olisivat ne muka +omasta päästään sepittäneet. Ja miksikä? Senköön tähden, että +runollinen aisti ei voisi löytyä rahvaassaki, yhtähyvin kuin +sivistyneissä? Ja eiköhän kansan tekemän kertoma-runon sisällys kyllin +selvästi ilmaise, mistä se on kotosin? + +Äsken sanottiin sankari-runon kuvaelevan kansojen taistelua +vapaudensa edestä. Kalevalassa esitellään riidat Kalevalaisten ja +Pohjolaisten välillä. Vaan sen ohessa kerrotaan siinä myös sopuisesta +kanssakäymisessä näiden kahden kansakuntien välillä; kuinka Pohjolassa +oli kaunis neiti "maan kuulu, veen valio," jota Kalevalan uroot +kosivat. Neidon äiti "Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas" +lupasi tyttärensä sille, joka Pohjolahan takoisi kummallisen "Sammon": + + "Joutsenen kynän nenästä, + Maholehmän maitosesta, + Yhen ohrasen jyvästä, + Yhen uuhen villasesta." + +Ilmarinen takoi nyt sammon ja Louhi saattoi sen Pohjolan +kivimäkehen "yheksän lukon taaksi." Sammossa oli jauhomylly, +suolamylly ja rahamylly; itsekukin näistä jauhoi "purnun puhtehessa." +Mutta Ilmarinen ei saanutkaan neitoa tällä kertaa, vasta sittemmin, kun +oli suorittanut vaikeat ansiotyönsä, kihlasi Louhi hänelle tyttärensä. +Häitä pidetään nyt Pohjolassa ja Ilmarinen vie nuoren vaimonsa kotia. + +Nyt näytti sopu Kalevalan ja Pohjolan välillä olevan vahvistettu. +Vanhemmat, vakavat miehet, Wäinämöinen ja Ilmarinen, eivät vielä tähän +saakka olleetkaan riitauneet Pohjolaisten kanssa, vaikka Louhelta +paljon hänen sanansa syömistä olivat saaneet kärsiä. Mutta tuittupäinen +Lemminkäinen oli, jo ennen häitä, käydessään Pohjolassa, laulanut +joka miehen Pohjolan tuvasta ulos, paitsi yhden paimenen, jonka +hän ylönkatseesta jätti laulamatta. Tämä paimen ampui hänen +sitten Tuonelan joella kuoliaksi; äitinsä lukuin ja voidetten +kautta virkeni hän kuitenkin. Ilmarisen häihin kutsuttiin kaikki +Kalevan kansa, paitsi Lemminkäistä. Tämä läksi Pohjolahan, käytteli +itseään ylimielisesti, niin että Pohjolan isäntä viimein ärjäsi: + + "Ei tässä piot parane + Kun ei vierahat vähenne; + Talo työlle, vieras tielle, + Hyvistäki juomingista! + Lähe tästä, Hiien heitto + Luota kaiken ihmiskansan, + Kotihisi konna koita, + Paha maahasi pakene!" + +Johon Lemminkäinen vastasi: + + "Et miestä manaten sa'a, + Ei miestä pahempatana + Sialtansa siirtymähän, + Paikalta pakenemahan." + +Silloin Pohjolan isäntä "miekan seinältä sivalti;" Lemminkäinenki +tempasi tuliteräisen ja tuvassa nousi tappelu; vaan kun Pohjolan +isäntä, tavoitellessaan Lemminkäisen päälakia, iskasi orteen, että se +kaheksi lensi, sanoi vastustajansa: + + "Tukela tora tuvassa, + Seikat akkojen seassa, + Tuvan uuen turmelemme, + Lattiat verin panemme: + Käykämme ulos pihalle, + Ulos pellolle torahan," + +Täällä nyt taisteltihin, kunnes Lemminkäinen vastustajansa "kallon +kaulalta sivalti;" + + "Päähyt pyörähti pihalle, + Miehen kallo kartanolle, + Kuni nuolen noutaessa + Puulta koppelo putosi" + +Pääkallon pisti Lemminkäinen seipähän nenähän. Mutta nyt tuli tulinen +kiiru, sillä Pohjan akka lauloi kokoon sotilaansa; Lemminkäinen pötki +pakoon kotiinsa ja sieltä, äitinsä neuvosta, kaukaiseen saareen. Tällä +aikaa polttivat Pohjolaiset tupansa ja tekivät koko kotitienonsa +autioksi. Lemminkäinen lähtee nyt sotatoverinsa Tieran kanssa Pohjolaan +sotimaan; vaan laivansa jäätyi mereen ja hänen täytyi palata kotiansa. +Nyt seuraa 6 runoa, jotka kertovat väkitapauksia (samoin kuin 1 ja 2 +runo mailman luomisesta, 11 ja 29 Lemminkäisen olosta saarella), muun +muassa kuinka Kullervo Ilmarisen kartanolle ajaa susia ja karhuja, +jotka repivät ja surmaavat emäntänsä, tuon alussa mainitun Pohjan +neidon. Nyt lähtee Ilmarinen Pohjolaan entisen emäntänsä nuorempaa +sisarta kosimaan, vaan tämä lausuu: + + "En lähe minä sinulle, + En huoli huitukoille; + Tapoit naisen ennen nai'un, + Vielä tappaisit minunki; + Onpa tässä neitosessa + Paremmanki miehen verta, + Paikoille paremmilleki, + Ei sepon susi-sioille, + Miehen tuhmaisen tulille." + +Tästä suuttui Ilmarinen, koppoi tytön rekeensä ja läksi ajamaan. +Matkalla neito häntä taas herjasi, kunnes seppo lausui hänen lokiksi. +Sepon kotiinsa tultuaan, kyssi häneltä Wäinämöinen "miten Pohjola +elävi," johon Ilmarinen vastaa: + + "Mi on Pohjolan eleä, + Kun on sampo Pohjolassa! + Siin' on kyntö, siinä kylvö, + Siinä kasvo kaikenlainen, + Siinäpä ikuinen onni." + +He päättävät nyt lähteä Pohjolaan saamaan edes osan sammosta; ja +lähtevät. Lemminkäinen yhtyy tiellä heidän seuraan. Kun Pohjolan emäntä +ei anna osaakaan sammosta, laulaa Wäinämöinen koko Pohjolan väen +nukuksiin; Kalevalan miehet vievät sammon veneesensä ja lähtevät +kotimatkalle. Kolmantena päivänä herää Louhi, lähtee sammon viejiä +jälestä ajamaan ja saavuttaa heidät. Nyt nousee tappelu, sampo +suljahtaa mereen, Louhi saa siitä ainoastaan tyhjän kannen, Wäinämöinen +kerää tarkkaan sammon murut rannalta. + +Tämän jälkeen varallisuus katosi Pohjolasta ja karttui Kalevalassa. +Louhi lausui tappelun jälestä: + + "Jo minulta valta vaipui, + Jo aleni arvioni, + Eloni meni merehen, + Sampo särkyi lainehihin." + +Ja runo laulaa tästä tapauksesta + + "Siit' on polo Pohjolassa, + Elo leievätön Lapissa." + +Ulkomailla, missä Kalevalata tunnetaan, on se voittanut yleisön +suosion. Saksalainen Rosenfranz lausuu kirjassaan "Runous ja sen +Historia," puhuttuaan Kalevalan sisällyksestä: "Tämmöinen on +likimmittäin pääsisällys. Mutta suorittaminen! Se on niin oivallinen, +että sen kansan hengetärtä, jolla on niin moninainen mielenkuvitus, +täytyy pitää korkeimmassa kunniassa." + +Mutta täten ei aina Kalevalaa arvostella -- syntymämaallaan. Useat +rahvaasta tuumaavat: "Mitäpä sitä lukee, perättömiä kuin siinä +puhutaan!" Semmoiset tuomitsiat tottukoot myös siihen ajatukseen, että +heidän omat, eli jos ovat varsin vaatimattomia, niiden, joita nyt +viisaimpina ja todenperäisimpinä pitävät, mielipiteet vuosisatojen +jälestä, voivat siintää jokseenki erilaisessa, silloin ehkä hyvin +epäselvässä, valossa tahi -- olla siintämättä. Tämä lause tahtoo sanoa, +että mailma edistyy. Emme me enään paavia palvele, vaan jos olemme +ymmärtäväiset, niin emme naura niille ajoille, jolloin häntä +palveltiin, mutta tutkimme niitä siinä uskossa, että se, joka ei tiedä +mitään menneistä ajoista, hän ei ymmärrä nykyisyyttäkään. -- Kalevala +ei siis "saarnaa loruja," mutta se lausuu oman aikansa uskomat ja +ihanimmat aatteet. + +Ainoastaan se, joka lukee Kalevalaa sen syntymä-aikansa valossa, voi +sitä oikeen 1) ymmärtää, ja 2) arvostella (tämä järjestys lienee näiden +kahden verbikäsitteiden oikea). Hän lukee kummastellen tuon kaikkia +eläväksi tekevän ja virkeän mielenkuvituksen kuvaelmia niistä ajoista, +jolloin + + Kaikki luonnossa eleli + Sointuisuudessa somassa, + Aamuruskon rusoittaissa + Runollisen, astuivatten + Nuoren luonnon näkymölle + Esiisäin ilmestykset; + +ja hän yhtyy ihastuksell' ajatuksissaan Tapiolan (koska hän on +manterella asuva) lukuisaan juhlasaattoon, joka kulkee "vuoren +kukkulalle" [Kalev. (toinen painos) 41-61], jossa vanha Wäinämöinen + + "Soitti päivän, soitti toisen" + +niin suloisesti, että + + "Ei ollut miestä, eikä naista + Kellen ei itkuksi käynyt, + Kenen syänt' ei sulannut." + +Kalevalasta puhuen, mainittakoon sivumennen, että Virolaisilla, +Suomalaisten likeisillä sukulaisilla, on "Kalevi-poeg" (Kalevan poika) +niminen kertomaruno. Wäinämöistä, Ilmarista ja Lemminkäistä kutsutaan +myös Kalevalassa Kalevan pojiksi ja tämä kohta, muun muassa, osoittaa +näiden kahden kertomarunon yhteistä alkuperää niiltä ajoilta, jolloin +Suomenlahden laineet eivät vielä eroittaneet näitä kansakuntia. + +Toinen alussa mainituista runouden päälajeista on _laulurunous_ eli +_lyriikki_; viimmemainittu nimitys on johdettu kreikan sanasta lyra, +kielisoitin, jolla he säestivät laulujansa, niinkuin muinaiset +Suomalaiset kanteleella. Kertomaruno kertoo tapauksen, joka jo on +tapahtunut; lauluruno ilmaisee runoilian omituisen tunteen siiloin, +jolloin hän runoilee. Kertomaruno kertoo: ne tekivät ja puhuivat niin +ja niin; laulurunoilia laulaa: minun tunteet tässä aineessa, josta nyt +runoilen, ovat seuraavat, Tästä eroituksesta seuraa, että, samoiten kun +kansakuntien sepittämät kertomarunot ovat onnistuneemmat kuin +yksityisten, laulurunon luonto parhaasta päästä vaatii yksityistä +sepittäjää, silla tunteitaan ilmottaessa soveltuvat ihmismielet +vähemmin, kuin tapauksia kertoessa, varsinkin siltä aikakaudelta, +jolloin sankarirunot kansoissa syntyvät. Tämä on pääsääntö, joka ei +kuitenkaan estä kansojen sepittämän laulurunouden alalla paljon ihania +tuotteita löytymästä; erittäinkin suomalaisen laulurunouden alalla +muuttuu tämä poikkeus, erinäisten syitten johdosta, jotka jokainen +ajattelemalla kohta hoksannee, milt'ei pääsäännöksi. + +Lönnrot, alkulauseessaan Kantelettareesen, jakaa suomalaisen +laulurunouden kansan ja oppineiden tekemään ja viittaa myös niiden +vastamainittuun keskinäiseen suhteesen, laveammin selittäen +ylläkäytetyn sanan "milt'ei": "Tosin löytyy niidenki (oppineiden +tekemien runojen) seassa toisinaan luonnon siittämiä, kauniita, joiden +ei ollenkaan tarvitse kansanrunoin rinnalla hävetä. Myös voittavat he +muotonsa moninaisuudella kansanrunot, niinkuin istutettu puutarha +voittaa puittensa moninaisuudella luontaisen metsän, vaikka metsä +muuten on suurempi." + +Viimmemainittu kohta on myös puoleksi vastaus kysymykseen: Miksikä +Kantelettaren lauluja kansassa niin vähän tunnetaan. Toinen tärkeämpi +puoli vastauksesta on, että ne eivät vastaa meidän ajan katsantotapaan. +Vaan se kohta, ett'ei Kanteletar, niinkuin ei Kalevalakaan, ole +uudenhokkinen, ei suinkaan ole sitä unohdukseen saattava; siksi ovat +siinä vaarinotetut ne ehdot, joiden toteutttaminen voi ihmishengen +tuotteille antaa pysyväisyyttä. + +Nykyisyys suosii runoelman ulkomuodon suhteen vaihtelevaa ja +loppusoinnullista runomittaa. Varsinkin, jos semmoisella runolla sitä +paitsi on nuotti, kaikkuu se (aikansa) kaikkien huulilla, joskipa +sisältönsä olisi enemmän tai vähemmän runollisuutta vailla. + +Nämä mietteet johtavat mielemme noihin Kantelettaren alkulauseessa +löytyvihin, neljäänkolmatta lauluihin, joista vertauksen vuoksi nyt +vähän mainittakoon. Nekin ovat rahvaan usein yksityisten, tekemiä, +osittain ruotsista käännetyt, osittain ruotsin mukaan tehtyjä +(Lönnrot). Yllämainittu lause, jonka vähänkään runolliset laulannon +tuntijat useissa lauluissa ylipäänsä, s.t.s. ulkomaisissaki, lienevät +huomanneet toteuntuvan, ilmaisee syyn, miksi mainitut runoelmat ovat +niin suositut; silla harva, tuskin yksikään heistä olisi, sävelien +siivillä lentämättä, niin _yleisesti_ ruotsia puhuville tunnettu. Tämä +arvostelu on ainoastaan tieteellinen; heidän käytännöllinen +merkityksensä on viimme aikoihin saakka ollut ehkä painavampi, kun +muiden tuotteiden suomalaisen runollisuuden alalla. + +"Tuoll' on mun kultani;" "Kukkuu, kukkuu;" "Minä seisoin korkialla +vuorella;" tuo kaunis, surullinen "Mistäs tulet;" "Läksin minä +kesä-yönä käymään" ovat näitä vastamainituita runoelmia. Värsyt +tämmöiset kuin: + + "Ja se ilta oli lammin, ihana + Ja linnut ne lauloivat, + Keto allansa kaunis ja vihanta, + Kukat keolla kasvoivat;" + +tahi: + + "Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät aamu, + Kauniimmat kultani silmät ja haamu;" + +tai: + + "Toivoon riemu ja autuuen aika + Suruani harvoin lievittää; + Rintani on kuin järven jää, -- + Kukapa sen viimenki lämmittää?" + +ovat kyllä itsessäänkin kauniita; mutta niin yksinkertaisesti ja niin +vienolla aistilla ne eivät suinkaan kuvaile sydämmen tunteita kuin +esim. seuraavat rivit Kantelettaresta: + + "Täst' on kulta kulkenunna, + Täst' on mennyt mielitietty, + * * * + Täss' on astunut aholla, + Tuoss' on istunut kivellä. + Kivi on paljo kirkkahampi, + Paasi toistansa parempi. + * * * + Tuon on kultani kulusta, + Armahani astunnasta". + +tai: + + "Tule tänne pieni lintu, + Lennä tänne, lintu rukka. + Haastele halusi mulle, + Ikäväsi ilmottele; + Mie sanon sinulle jällen, + Haastan mielihaikiani. + Sitten vaihamma vajoja, + Kahenkesken kaihojamme. + Lennä, lennä lintu rukka, + Lennä, pieni pääsky rukka, + Lennä minun kaulalleni, + Käy käsivarrelleni; + Siinä säilyt sa paremmin, + Olet onnella hyvällä, + Olet kuin kullan kukkarossa, + Asut kuin armahan povessa." + +rahi: + + "Kuti, kuti, kultaseni, + Tule tänne kukkaseni! + Tääll' on kaunis karjan käyä, + Armas paimenten asua; + Pohjaspuolella mäkönen, + Päivänpuolella puronen, + Lehtomaita luotehesen, + Itähän isot ahoset. + Kuti, suti, kultaseni, + Tule tänne turkkaseni, + Tääll' on nuori neitosesi, + Kaunis kasvin kumppalisi; + Sopisipa suuta antaa, + Kun olisi kahen valta." + +"Ylimalkaisesti" lausuu Lönnrot "on yksinäisyys ja surullisuus näissä +(Kantelettaren lauluissa) läpikäypänä aineena. Ne ovat verrattavia +pilviseen syyspäivään, jona aurinko harvoin pilvien lomasta paistaa +pilkuttaa." Tämmöisellä mielialalla laulaa yksinäisyydessään korvessa +kulkeva, useimpia muita onnettomampi: + + "Kotihinsa muut menevät, + Majoillensa matkoavat, + Kurjall' ei ole kotia, + Katalalla kartanoa; + Korpi kurjalla kotina, + Salo sauna vaivaisella. + Moni on päivä päätön päivä, + Usiampi einehetön; + Ilta ainaki tulevi, + Yö etehen ennättävi, + Moni tuikkavi tulonen, + Vilkuttavi valkiainen, + Ei ole turvoa tulesta, + Valkiaisesta varoa!" + +Kantelettaren laulut jakaantuvat kahteen pääosaan: 1) Varsinaisiin +laulurunoihin (Ensimäinen ja Toinen kirja) ja 2) Virsirunoihin (Kolmas +kirja). Viimmemainitut ovat verrattavia Läntis-Europan kansojen +ballad'eihin ja romans'eihin. Ylipäänsä sisältää Kanteletar (Toinen +painos) 652 runoa. + +Saksalainen H. R. von Schröter on kääntänyt ja painattanut muutamia +Kantelettaren lauluista ja suuren runoilian Göthen runoelemissa +vuodelta 1828 löytyy muuan näistä käännettynä. + + * * * * * + +Jos vertaamme sitä runollista katsantotapaa, joka Kalevalassa ja +Kantelettaressa ilmaantuu, nykyajan runollisissa tuotteissa +vallitsevaan, niin huomaamme, että kertomarunomme aikuiset ihmiset +"mielessään vetivät koko luonnon seuraansa," niinkuin Kantelettaren +alkulauseessa mainitaan, "kaikille turhimmelleki aineille hengen ja +elämän mielen ja kielen kuvaellen. Niin usein pitävät puhetta ja +kanssakäymistä lintuin, kalain ja muiden eläväin, puiden ja kukkien, +kivien ja kantojen, järvien, jokien, lampien ja muiden senlaisten +olentojen kanssa." Juuri tämä lapsen mielenlaadun mukainen havainnon ja +ymmärryksen yhtäpitäväisyys antaa kansan tekemille runoille tuon +viehättävän luontaisuuden, jota yksityisten runolliset teokset enemmän +tai vähemmän puuttuvat, joskin muissa suhteissa ovat etevämpiäki. +Ainoastaan, mitä elävästi uskomme ja tunnemme, sitä voimme +elähyttävästi esitellä. + +Niinkuin yksityiset, ovat kerran kansatki hengellisessä katsannossa +lapsena olleet. Koko heidän hengellinen elämä on silloin ollut +ulkopuolinen; he ovat niinkuin lapsetki, eläväksi kuvanneet koko +luonnon ympärillänsä. Vaan vihdoin on heissä, niinkuin lapsessaki, +itsensä tunteminen heräillyt ja sen mukaan kun hengellisyyttä heissä on +karttunut, on se kadonnut luonnosta. Tuo Jumalaistarullinen mailma on +vähitellen haihtunut heidän mielenkuvituksestansa; sen ilmiöistä voimme +toki kuitenkin verraten lausua Schillerin sanoilla: + + "Aus der Zeitfluth weggerissen, schweben + Sie gerettet aus des Pindus Höhn." + +Runollisuuden viehättävä kieli on säilyttänyt kertomukset niistä kansan +huulilla, kunnes _Elias Lönnrot_ ne sieltä on kerennyt muuttaa Muiston +pysyväiseen pyhyyteen. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kalervo, by J. A. Bergman + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALERVO *** + +***** This file should be named 23543-8.txt or 23543-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/3/5/4/23543/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/23543-8.zip b/23543-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..747ffb7 --- /dev/null +++ b/23543-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5f2b6e5 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #23543 (https://www.gutenberg.org/ebooks/23543) |