initial commit of ebook 23342HEADmain

5 files changed, 4639 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/23342-8.txt b/23342-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..dc05362
--- /dev/null
+++ b/23342-8.txt
@@ -0,0 +1,4623 @@
+The Project Gutenberg EBook of Sisar Rosa, by Charles Dickens
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Sisar Rosa
+
+Author: Charles Dickens
+
+Translator: B. F. Salonen
+
+Release Date: November 5, 2007 [EBook #23342]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISAR ROSA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SISAR ROSA
+
+Seitsemässä luvussa kertonut
+
+Charles Dickens
+
+
+Suomennos Englannin kielestä.
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
+1879.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+"Hyvin, herra Guillaume; mitä uutta muutoin tänä iltana?"
+
+"Ei mitään, tietääkseni, herra Justin, paitsi tuo neiti Rosan huomenna
+tapahtuva naiminen".
+
+"Hyvin kiitollinen, kunnioitettava vanha ystäväni, niin hauskasta ja
+odottamattomasta vastauksesta minun kysymykseeni. Siihen katsoen että
+minä olen herra Danville'n palvelija, hänen, joka näyttelee tuota
+tärkeätä sulhasen osaa siinä pikku hääkomediassa, jota tarkoitatte,
+luulen voivani vakuuttaa teille, ilman loukkaamatta, että uutisenne on,
+mikäli se minuun koskee, mitä vanhinta laatua. Ottakaa nuuskaa
+hyppysellinen, herra Guillaume, ja suokaa minulle anteeksi, jos
+ilmoitan teille kysymykseni tarkoittaneen yleisiä uutisia, eikä niiden
+kahden perheen yksityisiä asioita, joiden taloudellisia etuja meidän on
+kunnia edistää".
+
+"Minä en ymmärrä mitä tarkoitatte semmoisella puheenparrella kuin
+'edistää taloudellisia etuja', herra Austin. Minä olen palvelijana
+herra Louis Trudaine'lla, joka asuu tässä sisarensa, neiti Rosan,
+kanssa. Te olette palvelijana herra Danville'lla, jonka oiva äiti on
+saanut aikaan naimisliiton hänen ja nuoren emäntäni välillä. Koska
+molemmat olemme palvelijoita, ovat hauskimmat uutiset, mitkä meitä voi
+viehättää, ne, jotka koskevat isäntiemme onnea. Minulla ei ole mitään
+tekemistä yleisten asiain kanssa; ja ollen vanhan opin miehiä, pidän
+minä omien asioiden hoitamista pää-asiana elämässä. Jos meidän
+kotoiset, perheelliset asiamme eivät teitä huvita, niin sallikaa minun
+lausua mielipahani siitä ja toivottaa teille hyvin hauskaa iltaa".
+
+"Suokaa anteeksi, hyvä herra, vaan minä en anna vähintäkään arvoa
+tuolle vanhalle opille, enkä voi kärsiä ihmisiä, jotka pitävät
+ainoastaan omista asioistaan. Kuitenkin minä, samoin kuin te, lausun
+mielipahani ja toivotan hauskaa iltaa; ja toivon löytäväni teidät
+korjaantuneena mielenlaadun, puvun, käytöksen ja ulkonäön suhteen, ensi
+kerran kun saan kunnian teitä tavata. Hyvästi, herra Guillaume, ja
+eläköön vähäpätöisyys!"
+
+Tämä kahdenpuhe tapahtui kauniina kesä-iltana vuonna seitsemäntoista
+sataa kahdeksankymmentä yhdeksän, muutaman pienen rakennuksen edustalla
+Seinen joen rannalla, noin peninkulman päässä Rouen'in kaupungista.
+Toinen puhuja oli laiha, vanha, karmea ja rähjäpukuinen; toinen oli
+lihava, nuori, pöyhkiäkäytöksinen, sekä puettu sen aikakauden mitä
+loistavimpaan palvelijanpukuun. Todellisen keikariuden viimeiset päivät
+olivat lähestymässä koko sivistyneessä maailmassa; ja herra Justin oli,
+omalla tavallaan, pukunsa täydellisyyden suhteen elävä kuva tämän
+aikakauden hälvenevästä loistosta.
+
+Vanhan palvelijan mentyä, seisoi hän muutaman hetken sangen ylpeällä
+katseella tarkastellen sitä pikku taloa, jonka edustalla keskustelu oli
+tapahtunut. Akkunoista päättäen se ei voinut sisältää enemmän kuin
+kuusi tahi kahdeksan huonetta kaikkiansa. Ei ollut tallia eikä
+ulkohuoneita, vaan oli sen sijaan rakennuksen toiseen päähän liitetty
+säilyhuone ja toiseen päähän matala, pitkä, kirjaviksi maalatuista
+laudoista tehty huone. Yksi tämän huoneen akkunoista oli jätetty ilman
+peitotta, ja tästä saattoi katsella huoneen sisään, jossa näkyi,
+jonkunlaisen ison kyökkipöydän päällä, kummallisen värisiä nesteillä
+täytettyjä pulloja, oudon-muotoisia kuparisia ja muunmetallisia
+tarvekaluja, sekä iso keitin-uuni ja muita esineitä, jotka kaikki
+selvään osoittivat huonetta käytettävän kemialliseksi työhuoneeksi.
+
+"No jonkinlaisia, kun tuo morsiamemme velikin huvitteleiksen
+tuonlaisessa paikassa keittäen rohto-aineita kastikepannuissa", mutisi
+herra Justin, kurkistaen huoneesen. "Olen vähimmin arkatunteinen mies
+koko maailmassa; vaan se minun täytyy tunnustaa, etten tahtoisi meidän
+joutuvan yhteyteen naimisen kautta apteekkaritaidon harrastajan kanssa.
+Uh! Minä tunnen hajun saunan läpi".
+
+Näin sanoen herra Justin käänsi inholla selkänsä laboratoriolle ja
+läksi astumaan joen varrella oleville kallioille päin.
+
+Tultuansa ulos taloon kuuluvasta puutarhasta, astui hän viehättävää
+mäkeä ylös polvittelevaa polkua myöten. Päästyänsä korkeimmalle
+kohdalle, Seinen joen koko avara maisema kauniine viheriöine saarineen,
+raitarannikkoineen, kiitävine venheineen ja rantamajoineen siellä
+täällä, avautui hänen eteensä. Lännen puolella, jossa tasankomaa näkyi
+kaukaisempien joki-äyräitten takana, hehkui koko maisema laskeutuvan
+auringon ruskossa. Idän puolella pitkät varjot ja tummeamman valoiset
+välipaikat, karehtivassa vedenpinnassa värähtelevä kultaloisto, ja
+liikkumaton punainen tuliloisto majojen akkunoista, jotka heijastivat
+niihin sattuvia auringon säteitä, viettelivät silmää kauemmas ja
+kauemmas katsomaan, pitkin Seinen kierroksia, kunnes sitä viimein
+pysähytti Rouen'in tornit ja huiput ja laaja rakennusten ryhmä, sekä
+niiden takana perä-alana kohoavat metsäiset vuoret. Kaunis katsella
+kaikin aloin, oli tämä maisema melkein ylenluonnollisesti ihana nyt
+ilta-auringon loistossa. Ei mitkään sen viehätykset kuitenkaan
+vaikuttaneet mitään palvelijaan; hän seisoi haukotellen, kädet
+lakkarissa, oikealle tahi vasemmalle katsomatta, vaan tuijottaen
+suoraan eteensä pientä kalliossa olevaa koverrusta kohti, jonka takana
+jyrkkäys vähitellen alkoi. Tähän oli istuinpenkki asetettu, ja kolme
+henkilöä -- vanha rouva, herrasmies ja nuori neitonen -- istui siinä,
+katsellen auringon laskua ja siis selin herra Justin'iin. Lähellä heitä
+seisoi kaksi herrasmiestä, myös katsellen jokea ja kaukaista maisemaa.
+Nämä viisi henkeä vetivät yksinomaisesti puoleensa palvelijan
+huomaavaisuuden, niinkuin ei muita esineitä olisi ollut hänen
+ympärillään.
+
+"Siinä ne vielä ovat", puhui hän itsekseen nurkumielisenä. "Rouva
+Danville samalla paikalla istuimella; minun isäntäni, sulhaismies,
+velvollisuuttaan noudattaen hänen vieressään; neiti Rosa, morsian,
+kainosti taas hänen vieressään; herra Trudaine, tuo apteekkitaidon
+harrastaja ja morsiamen veli, hellämielisenä häntä lähinnä; ja herra
+Lomaque, tuo meidän kummallinen talonvoutimme, virallisesti koko seuran
+jatkona. Siinä ne vielä todellakin kaikki ovat, käsittämättömällä
+tavalla kuluttaen aikaansa, äänettöminä katsellen tyhjää! Niin", jatkoi
+herra Justin, väsyneen tapaan nostaen silmänsä ja katsoen pikaisesti,
+ensin jokea ylös, Rouen'iin päin, sitten jokea alas, laskeutuvaa
+aurinkoa kohti; "niin, rutto heidät vieköön, ovat katselleet tyhjää,
+todellista, pelkkää tyhjyyttä, kaiken tämän ajan".
+
+Taas alkoi herra Justin'ia haukottaa; ja, palattuansa puutarhaan, hän
+istuutui muutamaan lehtimajaan ja rupesi siinä malttavaisella mielellä
+nukkumatin kanssa kauppaa hieromaan.
+
+Jos palvelija olisi astunut lähemmäksi niitä henkilöitä, joita hän oli
+kaukaa tarkastellut, ja jos hänellä olisi ollut hienompi
+tarkkaamisvoima, olisi hän tuskin voinut olla huomaamatta huomispäivän
+morsiamen ja sulhasen sekä heidän kummallakin puolella olevien
+seuralaistensa, siis kaikkien, olevan, suuremmassa tai vähemmässä
+määrässä, jonkunlaisen salaisen ahdistuksen vaikutuksen alaisina, joka
+teki teeskennellyksi heidän keskustelunsa, heidän liikkeensä, ja
+vieläpä mielenilmauksetkin heidän kasvoissaan. Rouva Danville --
+hyvännäköinen, koreasti puettu vanha nainen, kirkkailla silmillä ja
+epäluuloisuutta tietävällä käytöstavalla -- näytti sangen levolliselta
+ja onnelliselta niinkauan kuin hänen huomionsa oli poikaansa
+kiinnittynyt. Vaan kun hän kääntyi hänestä morsiameen, ilmautui
+levottomuus heti hänen kasvoihinsa -- levottomuus, joka muuttui
+tyytymättömyydeksi ja vieläpä inhoksikin, milloin hän vaan katsoi neiti
+Trudaine'n veljeen. Samoin hänen poikansa, joka oli pelkkää hymyä ja
+onnellisuutta puhellessaan tulevan vaimonsa kanssa, muuttui nähtävästi
+käytöksensä ja katseensa suhteen, aivan niinkuin hänen äitinsäkin
+muuttui, milloin vaan herra Trudaine'n läsnäolo erityisesti veri hänen
+huomiotaan puoleensa. Vouti taas -- tuo hiljainen, kuiva, laiha
+Lomaque, nöyrällä käytöksellään ja punareunaisilla silmillään -- ei
+koskaan katsahtanut isäntänsä lankoon, ilman heti kääntymättä
+levottomasti taas toisaanne katsomaan, ja seisoi muulloin
+miettiväisenä, kaivaen reikää nurmikkoon pitkällä teräväpäisellä
+kävely-kepillään. Itse morsiamessakin, tuossa kauniissa, viattomassa
+tytössä, jonka käytös oli niin lapsekas ja arkamainen, ilmautui
+jonkunlaista lunnonkiihoitusta samoin kuin muissakin. Epäillys, ellei
+tuska, varjosti hänen kasvojaan ajoittain; ja kätensä, jota hänen
+rakastajansa piteli, vapisi hiukan ja kävi levottomaksi kun hän sattui
+katsomaan veljensä silmiin. Eikä kuitenkaan, kummallista kyllä,
+löytynyt mitään inhoittavaa, vaan päinvastoin paljo miellyttävää sen
+henkilön katsannossa ja käytöksessä, jonka läsnäolo näytti tekevän
+semmoisen kummallisen ahdistavan vaikutuksen hää-seuraan. Louis
+Trudaine oli tavattoman kaunis mies. Hänen katsantonsa oli erinomaisen
+ystävällinen ja lempeä; hänen käytöksensä viehätti vastustamattomasti
+suoralla, miehekkäällä lujuudellaan ja vakaisuudellaan. Hänen sanansa,
+milloin hän sattui puhumaan, näyttivät olevan yhtä vähän loukkaavaa
+laatua kuin hänen katsantonsa; sillä hän aukasi suutaan ainoastaan
+kohteliaasti vastataksensa niihin kysymyksiin, jotka suorastaan
+lausuttiin hänelle. Päättäen hänen surullisesta äänestään ja
+murheellisesta lempeydestä, joka tummensi hänen ystävällistä ja
+vakaista katsettaan, milloin tämä sattui hänen sisareensa, eivät hänen
+ajatuksensa olleet onnellista eikä toivoisaa laatua. Mutta hän ei niitä
+ilmoittanut; hän ei tunkenut salaista murhettaan, mikä se sitten lienee
+ollutkin, kenellekään seurakumppaneistaan. Vaikka hän oli kaino ja
+mieltänsä malttava, näytti kuitenkin hänen läsnäolossaan olevan jotain
+nuhtelevaa ja kolkostuttavaa, joka vaikutti ahdistavaisesti jokaisen
+häntä lähellä olevan mieleen, ja synkistytti hää-aattoa niin
+morsiamelle kuin sulhaselle.
+
+Auringon painuessa vähitellen taivaanrannan taakse, laimentui
+keskuspuhe laimentumistaan. Pitkän äänettömyyden perästä oli sulhanen
+ensimmäinen alottamaan uutta puheen-ainetta.
+
+"Rosa, rakastettuni", sanoi hän, "tämä ihana auringonlasku on hyvänä
+enteenä meidän avioliitollemme, se lupaa toista kaunista päivää
+huomiseksi".
+
+Morsian hymyili ja punastui.
+
+"Uskotko sinä todellakin ennusmerkkejä, Charles?" sanoi hän.
+
+"Kultaseni", keskeytti vanha rouva, ennenkuin hänen poikansa ennätti
+vastata; "jos Charles uskoo ennusmerkkejä, ei se ole mitään
+naurettavaa. Olet kohta käsittävä asioita paremmin, kun tulet hänen
+vaimokseen, etkä arvostele hänen mielipiteitään pienimmissäkään
+seikoissa samoilla silmillä kuin yhteisen rahvaan turhia uskoja. Hänen
+vakuutuksensa on kaikissa asioissa niin vakavilla perustuksilla --
+niin vakavilla, että jo minä luulisin hänen todellakin uskovan
+ennusmerkkejä, niin varmaan pakoittaisin mieltäni myös uskomaan niitä".
+
+"Minä pyydän anteeksi, madame", alkoi Rosa vavisten; minä vaan
+tarkoitin --"
+
+"Rakas lapseni, niinkö vähän sinä tunnet maailmaa että luulet minun
+voivani tulla loukatuksi --"
+
+"Antakaa Rosan puhua", sanoi nuori mies. Hän kääntyi äitiinsä
+näsäkkäästi, melkein kuin pilannut lapsi, näitä sanoja lausuessaan.
+Äiti oli katsellut poikaansa lempein ja ylpeilevin katsein tähän
+saakka. Nyt hän hämmästyneenä käänsi silmänsä hänestä; hän mietiskeli
+hetkisen osoittaen äkillistä hämmennystä, joka näytti olevan aivan
+vierasta hänen luonteelleen, kuiskasi sitten hänen korvaansa:
+
+"Olenko minä moitittava, Charles, siitä kun koetan saada häntä sinua
+arvossa pitämään?"
+
+Hänen poikansa ei ollut kysymyksestä milläänkään. Hän vaan lausui
+uudestaan karkeasti: -- "Antakaa Rosan puhua".
+
+"Ei minulla todellisesti ollut mitään sanottavaa", änkytti nuori tyttö,
+tullen enemmän ja enemmän hämille.
+
+"Mutta sinulla oli!"
+
+Oli semmoinen epäkohtelias tuikkaus hänen äänessään, semmoinen
+näsäviisaus hänen käytöksessään, näitä sanoja lausuessaan, että hänen
+äitinsä varottavaisesti nykäisi hänen käsivarttaan ja kuiskasi "Hsh!"
+
+Voutimies herra Lomaque ja velimies herra Trudaine, katsoivat molemmat
+tutkivasti morsiameen, näiden sanojen tullessa sulhasen suusta. Morsian
+näytti enemmän peljästyvän ja hämmästyvän, kuin suuttuvan tahi
+loukkautuvan. Omituinen hymy pani kureille Lomaque'n sileän naaman
+hänen katsellessaan teeskentelevästi alas maahan ja tehdessään uutta
+reikää nurmikkoon keppinsä terävällä päällä. Trudaine kääntyi äkkiä
+toisaanne ja astui huo'aten pari askelta; palasi takaisin ja näytti
+rupeavan puhumaan, vaan Danville keskeytti häntä hänen aikomuksessaan.
+
+"Anna minulle anteeksi, Rosa", sanoi hän; "minä olen niin luulevainen
+kaiken suhteen, joka vähänkään näyttää epäkohteliaisuudelta sinua
+kohtaan, että olin vähällä suuttua tyhjästä".
+
+Hän suuteli morsiamensa kättä hyvin hempeästi ja herttaisesti,
+pyytäessään anteeksi; vaan hänen silmissään näkyi salainen
+mielenilmaus, joka oli ristiriidassa hänen käytöksessään näkyvän
+innostuksen kanssa. Ei kukaan muu sitä huomannut kuin tuo tarkka ja
+nöyrä herra Lomaque, joka taas hymyili itsekseen ja kaiveli yhä
+hartaammasti reikäänsä nurmikossa.
+
+"Minä luulen herra Trudaine'n tahtoneen puhua jotakin", sanoi rouva
+Danville. Kenties me saamme kuulla mitä hän oli aikeissa sanoa".
+
+"Ei se ollut mitään, madame", vastasi Trudaine kohteliaasti.
+"Aikomukseni oli vaan omistaa itselleni tuo moite Rosan osoittamasta
+kunnioituksen puutteesta ennusmerkkien uskojia kohtaan, tunnustamalla,
+että minä aina olen kehoittanut häntä nauramaan kaikenlaiselle
+taika-uskolle".
+
+"Te olisitte taika-uskon pilkkaaja", sanoi Danville, kääntyen äkisti
+häneen. "Te, joka olette rakentaneet laboratorion; te, joka olette
+kemian salaisten tietojen harrastaja, 'Elämän veden' etsijä. Kunnian
+sanallani, te hämmästytätte minua!"
+
+Hänen äänessään, katseessaan ja käytöksessään oli pilkkaava
+kohteliaisuus, näitä sanoja lausuessaan, jotka hänen äitinsä ja myös
+voutinsa, herra Lomaque, täydelleen ymmärsivät selittää. Edellinen
+kosketteli taas poikansa käsivartta ja kuiskasi: "Ole varovainen!"
+Toinen tuli äkkiä hyvin totiseksi ja lakkasi kaivamasta reikää
+nurmikkoon. Rosa ei kuullut rouvaa Danville'n varoitusta, eikä
+huomannut muutosta Lomaque'ssa. Hän katseli veljeensä ja odotti
+iloisella herttaisella hymyllä hänen vastaustaan. Veli nyykäytti
+päätänsä ikäänkuin uudeksi vakuutukseksi sisarelleen, ennenkuin hän
+taas puhui Danville'lle.
+
+"Teillä on jokseenkin haaveksivaiset ajatukset kemiallisista kokeista",
+sanoi hän tyynesti. "Minun työlläni on niin vähän yhteyttä sen kanssa,
+mitä te nimitätte salaisiksi tiedoiksi, että koko maailma saa niitä
+katsella, jos maailma luulee sen maksavan vaivaa. Ainoa 'Elämänvesi'
+minkä minä tunnen on levollinen sydän ja tyytyväinen mieli. Nämä
+molemmat olen löytänyt jo vuosia sitten, kun Rosa ja minä ensin tulimme
+kahden asumaan taloon tuolla alhaalla".
+
+Hänen äänessään oli hiljainen murheellisuus, joka puhui paljoa enemmän
+hänen sisarellensa kuin sanat, mitkä hän lausui. Rosan silmiin tuli
+kyyneleet; hän kääntyi hetkeksi rakastajastaan, ja tarttui veljensä
+käteen. "Älä puhu, Louis, niinkuin aikoisit jättää sisaresi, sillä" --
+Hänen huulensa rupesivat vapisemaan, ja hän vaikeni äkkiä.
+
+"Karsastelee pahemmin kuin koskaan ennen sinua siitä, että viet sisaren
+häneltä pois!" kuiskasi rouva Danville poikansa korvaan. "Ush! älä,
+Jumalan tähden, ole siitä milläsikään", lisäsi hän äkisti, nousten
+istuiltaan, ja katseli Trudainea selvästi osoittaen käytöksessään
+suuttumusta ja tuskastusta. Ennenkuin hän ennätti puhua ilmautui vanha
+palvelija Guillaume, ja ilmoitti kahvin olevan valmiina. Rouva Danville
+taas sanoi "Ush!" ja tarttui sukkelasti poikansa toiseen käsivarteen,
+tarjoten toista Rosalle. "Charles!" sanoi nuori tyttö, kummastuksella
+"kuin sinun kasvosi ovat punastuneet, ja miten käsivartesi vapisee!"
+
+Danville hillitsi itsensä silmänräpäyksessä, hymyili ja sanoi hänelle.
+"Voitko arvata mitä, Rosa? Minä ajattelin huomispäivää". Puhuessaan hän
+kulki aivan lähitse voutia, matkallaan takaisin taloon naisten kanssa.
+Hymy palasi herra Lomaque'n sileisin kasvoihin ja omituinen valo
+välähti hänen punareunaisissa silmissään, alkaessaan uutta reikää taas
+kaivaa nurmikkoon.
+
+"Ettekö tahdo käydä sisään, kahvia juomaan?" kysyi Trudaine, koskettaen
+voudin käsivartta.
+
+Herra Lomaque säpsähti vähän ja jätti keppinsä pistettynä maahan.
+"Tuhansia kiitoksia, hyvä herra", sanoi hän; "saanko luvan seurata
+teitä?"
+
+"Tunnustan tämän ihanan illan tekevän minut vähän vastahakoiseksi
+jättämään tätä paikkaa juuri nyt".
+
+"Ah! luonnon suloisuus -- minä tunnen tien samoin kuin te, herra
+Trudaine: minä tunnen sen täällä". Näin sanoen Lomaque pani toisen
+kätensä sydämensä kohdalle, toisella vetäen keppinsä ylös nurmikosta.
+Hän oli katsellut yhtä vähän maisemaa tahi laskeutuvaa aurinkoa kuin
+itse herra Justin.
+
+He istuutuivat vieretysten tyhjälle penkille; ja sitten seurasi ikävä
+äänettömyys. Nöyrä Lomaque oli liian varovainen unhottaakseen paikkaa
+missä hän oli ja aloittaakseen uutta puheenainetta. Trudaine'n mieli
+oli kiintynyt luonnon kauneuteen ja hän oli hyvin vähän taipuvainen
+puhumiseen. Oli kuitenkin välttämätöntä, yleisen kohteliaisuuden
+vuoksi, sanoa jotakin. Tuskinpa itsekään tarkaten omia sanojaan, alkoi
+Trudaine jokapäiväisellä puheenparrella. -- "Olen pahoillani, herra
+Lomaque, ettei meillä ole ollut enempää tilaisuutta tullaksemme
+paremmiksi tuttaviksi".
+
+"Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa", sanoi vouti,
+"kunnioitettavalle rouva Danville'lle siitä, että hän on valinnut minut
+saattajakseen tänne poikansa maatilalta lähellä Lyon'ia ja että hän sen
+ohessa on hankkinut minulle kunnian päästä tähän tuttavuuteen". Oli
+ikään kuin joku äkillinen räpytystaudin puuska olisi tapaillut herra
+Lomaquen molempia silmiä, hänen lausuessaan näitä kohteliaita sanoja.
+Hänen vihamiehillään oli tapana sanoa, että milloin hän vaan oli
+erityisesti teeskentelevä tahi erityisesti viekas, hän aina turvautui
+silmäinsä heikkouteen, ja vältti siten tuota kovaa viattomuuden
+koetetta, jossa täytyy katsoa vakaasti sen henkilön silmiin, jonka
+kanssa puhuu.
+
+"Minua suuresti ilahutti, kuullessani teidän mainitsevan isävainajani
+nimeä, päivällisillä ollessamme, suurella kunnioituksella", jatkoi
+Trudaine, niinkuin hän olisi väkisinkin päättänyt pitkittää
+keskuspuhetta. "Tunsitteko hänen?"
+
+"Minä olen välillisesti kiitollisuuden velassa teidän oivalliselle
+isällenne", vastasi vouti, "siitä asemasta, jossa nyt olen. Aikana
+semmoisena, jolloin varakkaan ja arvokkaan miehen puollussana oli
+tarpeen minua pelastamaan köyhyydestä ja häviöstä, lausui teidän isänne
+tämän sanan. Siitä lähtien minulla on, omissa pienissä oloissani, ollut
+menestystä, kunnes viimein kohosin herra Danvillen maa-tilan
+ylihoitajan arvoon".
+
+"Antakaa anteeksi -- vaan tuo teidän puheenne nykyisistä oloistanne
+kummastuttaa minua vähän. Teidän isänne, luullakseni, oli kauppias,
+aivan samoin kuin Danville'n isä oli kauppias; ainoa eroitus heidän
+välillä oli että toisella oli vastainen onni, ja toinen voitti suuren
+omaisuuden. Miksi siis sanotte nykyisen paikkanne olevan kunnianarvon
+teille?"
+
+"Ettekö ole koskaan kuulleet?" huusi Lomaque, suurella kummastuksella,
+"tahi oletteko kuulleet, vaan unhoittaneet, että rouva Danville juurtaa
+alkunsa muutamasta Ranskanmaan ylimysperheestä. Eikö hän ole koskaan
+teille puhunut, niinkuin hän usein on minulle, että hän alentui
+lähtiessään vaimoksi miesvainajalleen, ja että hänen tärkein toivonsa
+elämässä on saada sukunsa (joka vuosia sitten on miespuolen haaralta
+mennyt sukupuuttoon) arvonimet muutetuiksi pojalleen?"
+
+"Kyllä", vastasi Trudaine; "muistan kuulleeni jotakin tuosta, vaan en
+suuresti ottanut sitä huomiooni silloin, koska hyvin vähässä arvossa
+pidän semmoisia toiveita kuin ne, joista puhutte. Te olette eläneet
+monta vuotta Danvillen palveluksessa, herra Lomaque, oletteko --" Hän
+jäi hetkeksi miettimään, vaan jatkoi sitten katsoen suoraan voudin
+silmiin, "oletteko huomanneet hänessä hyvän ja lempeän isännän?"
+
+Lomaque'n ohuet huulet näyttivät sulkeutuvan vaistomaisesti, ikäänkuin
+hän ei aikoisi enää koskaan puhua. Hän kumarsi -- Trudaine odotti --
+hän vaan kumarsi taas. Trudaine odotti kolmannen kerran. Lomaque katsoi
+hetken aivan vakaasti Trudaineen; sitten hänen silmänsä alkoivat taas
+tulla heikoiksi. "Teillä näyttää olevan joku erityinen syy", huomautti
+hän hiljaa, "jos sallittaneen minun niin sanoa ilman loukkaamatta,
+kysyäksenne minulta tätä".
+
+"Minä puhun suoraan, mistään huolimatta, kaikkien kanssa", jatkoi
+Trudaine; "ja vaikka olette vieras, tahdon puhua suoraan teidänkin
+kanssanne. Tunnustan minulla olevan erityistä syytä kysyä tätä teiltä,
+-- joka syy koskee mitä kalliimpia ja arjimpia asioita". Viimeisiä
+sanoja lausuessaan hänen äänensä vapisi hetken, vaan hän jatkoi
+vakaasti: "Alusta alkain, siitä lähtien kun liitto syntyi sisareni ja
+Danvillen välillä, katsoin minä velvollisuudekseni ilmoittaa
+peittelemättä omia tunteitani; omatuntoni ja tunteeni Rosaa kohtaan
+kehoittivat minua ilmoittamaan suoraan ajatuksiani viimeiseen saakka,
+vaikka tämä suoruus harmittaisi tahi loukkaisi muita. Kun ensin
+jouduimme rouva Danville'n tuttavuuteen, ja kun minä ensin huomasin
+että Rosa suosiollisesti otti vastaan hänen poikansa kohteliaisuuksia,
+kummastuin minä, ja vaikka minun täytyi ponnistaa henkeni voimia, en
+voinut salata tätä kummastustani sisareltani".
+
+Lomaque, joka tähän saakka oli ollut hyvin tarkkaavainen, säpsähti
+tässä ja nosti hämmästyen ylös käsiänsä. "Kummastuitte, kuulin teidän
+sanovan? Kummastuitte, herra Trudaine, että nuori neito suosiollisesti
+ottaa vastaan semmoisen nuoren herrasmiehen kohteliaisuuksia, joka
+omistaa ylhäisen kasvatuksen saaneen Ranskalaisen kaiken sievyyden ja
+täydellisyyden! Kummastelitte että semmoinen tanssija, semmoinen
+laulaja, semmoinen puhuja, semmoinen kuuluisa naisten lumooja kuin
+herra Danville on, herätti vastatunteita neiti Rosan sydämessä! Oh!
+Herra Trudaine, arvoisa herra Trudaine, sitä on melkein mahdoton
+uskoa". Lomaque'n silmät tulivat erittäin heikoiksi, ja räpyttivät
+lakkaamatta hänen lausuessaan tämän muistutuksen. Lopulla hän nosti
+taas kätensä ja katseli kysyväisesti ympärilleen, äänettömästi vedoten
+koko luontoon.
+
+"Kun vähän ajan kuluttua asia oli enemmän edistynyt", jatkoi Trudaine,
+ottamatta huomioonsa tätä keskeytystä; "kun naimistarjous oli tehty, ja
+kun sain tietää, että Rosa oli omassa sydämessään siihen suostunut,
+minä panin vastaan enkä voinut salata esteitäni --"
+
+"Taivaan tähden!" keskeytti Lomaque taas, lyöden käsiänsä yhteen
+hämmästyneellä katsannolla; "mitä esteitä? mitä mahdollisia esteitä
+nuorta ja hyvin kasvatettua miestä vastaan, jolla on mahdottoman suuri
+omaisuus ja nuhteeton luonne? Minä olen kuullut noista esteistä ja
+vastustuksista: minä tiedän että ne ovat vihastuttaneet muita; ja minä
+kysyn itseltäni alinomaa, mitkä ne esteet voivat olla?"
+
+"Jumala tietää että olen usein koettanut karkoittaa niitä pois
+mielestäni, haaveellisina ja mahdottomina", sanoi Trudaine, "vaan minun
+ei ole onnistunut. Mahdotonta on, teidän läsnäollessa, minun
+perinpohjin selittää mitkä minun tunteeni ovat olleet alusta alkain
+sitä herraa kohtaan, jota te palvelette. Antakaa siinä olla tarpeeksi,
+jos uskon teille, etten voi, en nytkään, olla vakuutettu hänen
+sisartani kohtaan osoittamiensa tunteiden puhtaudesta, ja että minussa
+on -- vasten omaa tahtoani, vasten vakaista tahtoani luottaa
+täydellisesti Rosan vaaliin -- paha luulo hänen luonteestaan ja
+mielensä laadusta, luulo, joka nyt, hää-aattona, kasvaa todelliseksi
+kauhuksi. Pitkällinen salainen kärsimys, epäilys, ja päättämättömyys
+pakoittavat tämän tunnustuksen ulos minusta, herra Lomaque, melkein
+varomattomasti ja kaikkia seuraelämän tapoja vastaan. Te olette elänyt
+vuosia saman katon alla tämän miehen kanssa; te olette nähnyt häntä
+vaariin-ottamattomimpina hetkinä yksityiselämässä. En viekoittele teitä
+uskoutumaan minulle -- minä ainoastaan kysyn voitteko tehdä minut
+onnelliseksi kertomalla minulle, että olen tehnyt kauheinta vääryyttä
+isännällenne mielipiteilläni hänestä? Pyydän teitä tarttumaan käteeni
+ja kertomaan minulle, jos voitte, kaikessa kunniassa, että minun
+sisareni ei pane alttiiksi koko elämänsä onnea, antautuessaan naimisiin
+herra Danville'n kanssa!"
+
+Hän ojensi kätensä puhuessaan. Jonkun kummallisen muutoksen alaisena
+sattui Lomaque juuri tällä hetkellä katsomaan noihin luonnon
+kauneuksiin, joita hän niin suuresti ihanteli. "Todellakin, herra
+Trudaine, todellakin semmoinen vetoominen teidän puolelta, tämmöisellä
+hetkellä, kummastuttaa minua". Mentyänsä niin pitkälle, vaikeni hän,
+eikä puhunut sen enempää.
+
+"Kun ensin istuimme tähän yhdessä, ei aikomukseni ollenkaan ollut tehdä
+tämmöistä vetoomista, ei ollenkaan puhua teille niinkuin olen puhunut",
+jatkoi toinen. "Sanani ovat minulta päässeet, teille puhuessani,
+melkein vahingossa -- teidän täytyy antaa ne minulle anteeksi. En voi
+odottaa että muut, herra Lomaque, arvossa pitävät ja käsittävät
+tunteeni Rosaa kohti. Me kaksi olemme eläneet yhdessä yksinämme
+maailmassa: isä, äiti, suku, kaikki kuolivat jo aikoja sitten ja
+jättivät meidät. Minä olen niin paljon vanhempi sisartani, että olen
+tottunut pitämään itseäni enemmän hänen isänään kuin veljenään. Koko
+elämäni, minun kalliimmat toiveeni, kaikki minun korkeimmat pyrintöni
+ovat yhdistyneet häneen. Poika-aikani oli jo ohitse kun äitini asetti
+pikku sisareni käden minun käteeni ja lausui kuolinvuoteellaan: 'Louis,
+ole hänelle mitä minä olen ollut, sillä hänelle ei ole jäänyt ketään
+muuta, johon voisi turvautua, kuin sinä'. Siitä lähtien eivät muitten
+miesten mieliharrastukset ja kunnianhimoisuudet ole olleet minun
+mieliharrastuksiani eikä kunnianhimoani. Sisar Rosa -- niinkuin meillä
+kaikilla oli tapana nimittää häntä noina menneinä aikoina, ja joksi
+minä vieläkin mieluimmin häntä nimitän -- sisar Rosa on ollut ainoa
+päämäärä, ainoa onnellisuus, ainoa todellinen lohdutus, ainoa
+kallisarvoinen palkinto minun elämässäni. Minä olen elänyt tässä
+köyhässä majassa, tässä syrjäisessä erakko-elämässä, kuin Paratiisissa,
+Koska sisar Rosa, viaton, onnellinen, kirkassilmäinen Evani on elänyt
+tässä minun kanssani. Vaikka hänen valitsema aviomiehensä olisikin
+ollut sama, jonka minäkin olisin valinnut, olisi tuo pakollinen
+luopumus hänestä ollut kovin, katkerin koetus. Niinkuin asiat nyt
+ovat, minun ajatellessa mitä ajattelen, ja peljätessä mitä pelkään,
+päättäkää itse millaiset minun ajatukseni voivat olla hänen naimisensa
+aatto-iltana; ja te ymmärrätte miksi ja missä tarkoituksessa minä tein
+sen vetoomisen, joka kummastutti teitä hetki sitten, vaan joka ei voi
+kummastuttaa teitä nyt. Puhukaa jos tahdotte -- minä en voi sanoa
+mitään enää". Hän huoahti katkerasti; hänen päänsä vaipui alas, ja
+käsi, jonka oli Lomaque'lle tarjonnut, vapisi kun hän veti sen pois ja
+antoi sen vaipua kupeelleen.
+
+Vouti ei ollut mies, joka oli tottunut empimään, vaan nyt hän empi. Hän
+ei ollut tottunut olemaan puheenparsien puutteessa, mutta nyt hän
+änkytti pahoin vastauksensa alkuosassa. "Otaksukaa että minä
+vastaisin", aloitti hän hiljaa; "otaksukaa että sanon teidän tuominneen
+häntä väärin, olisiko minun todistukseni todellakin tarpeeksi
+voimallinen kumoomaan mielipiteitä, tahi paremmin arveluita, jotka
+teissä ovat vakaantuneet vakaantumistaan kuukausien kuluessa?
+Otaksukaa, toiselta puolen, että minun isännälläni olisi pienet --"
+(Tässä Lomaque epäili, ennenkuin hän lausui seuraavan sanan) "-- pienet
+-- heikkoutensa, jos niin saan sanoa; vaan ainoastaan otaksuen,
+muistakaa se! heikkouksia -- ja otaksukaa että olen ne huomannut, ja
+tahtoisin uskoa ne teille, mitä hyötyä semmoisesta ilmoittamisesta
+olisi nyt, yhdennellätoista hetkellä, kun neiti Rosa on antanut
+sydämensä ja häät ovat määrätyt huomispäiväksi? Ei, ei! uskokaa
+minua --"
+
+Trudaine äkkiä katsahti ylös. "Kiitän teitä, herra Lomaque,
+muistutuksestanne. Niinkuin sanotte, on nyt liian myöhäistä kuulustella
+ja siis myöskin liian myöhäistä luottaa toisiin. Sisareni on valinnut;
+ja valitun suhteen minun huuleni tulevat olemaan tästä lähtien
+suljettuina. Tulevaisuus on Jumalan kädessä: millainen se tulleekin
+olemaan, toivon olevani tarpeeksi vahva kantamaan mitä osakseni tulee,
+miehen miehuudella ja kärsiväisyydellä! Pyydän anteeksi, herra Lomaque,
+että olen ajattelemattomasti vaivannut teitä kysymyksillä, joita minun
+ei ollut oikeus tehdä. Menkäämme takaisin huoneisin -- minä näytän
+tietä teille".
+
+Lomaque'n huulet avautuivat, vaan sulkeutuivat taas: hän kumarsi
+pakollisesti ja hänen keltaiset kasvonsa valkenivat hetkeksi. Trudaine
+astui tietä myöten äänettömänä takaisin taloon: vouti seurasi hiljaa
+muutamain askelten päässä ja sopotteli hiljaa itsekseen. "Hänen isänsä
+pelasti minut", mutisi Lomaque; "se on totta, eikä siitä pääse
+mihinkään: hänen isänsä pelasti minut; ja nyt, minä olen tässä -- ei!
+liian myöhäistä! -- liian myöhäistä puhua -- liian myöhäistä toimia --
+liian myöhäistä tehdä mitään!"
+
+Aivan lähellä huonetta tuli vanha palvelija heitä vastaan. "Nuori
+emäntäni on juuri lähettänyt minua kutsumaan teitä kahvia juomaan,
+herra", sanoi Guillaume. "Hän on pitänyt teitä varten kahvia lämpimänä
+ja toista kuppia herra Lomaque'a varten".
+
+Vouti säpsähti -- tällä kertaa toden-perästä hämmästyen. "Minua
+varten!" huudahti hän. "Neiti Rosa on vaivannut itseään pitämällä
+kahvia lämpimänä minua varten?" Vanha palvelija katsoa tuijotti häneen;
+Trudaine seisattui ja katsoi taakseen. "Mitä kummastuttavaa siinä on",
+kysyi hän, "semmoisessa tavallisessa kohteliaisuudessa sisareni
+puolelta?"
+
+"Suokaa anteeksi, herra Trudaine", vastasi Lomaque; "te ette ole
+eläneet semmoisissa oloissa kuin minä, te ette ole vanha mies ilman
+ystävittä, teillä on vakainen asema maailmassa ja te olette tottuneet
+saamaan ihmisiltä kunnioitusta. Minä en ole. Tämä on ensimmäinen kerta
+elämässäni kun huomaan itseni olevan nuoren neitosen kohteliaisuuden
+esineenä; ja tämä minua hämmästytti. Pyydän uudestaan anteeksi -- olkaa
+niin hyvä, käykäämme sisään".
+
+Trudaine ei vastannut mitään tähän kummalliseen selitykseen. Hän
+kummasteli sitä kuitenkin vähän; ja kummasteli vielä enemmän
+vierashuoneesen tultuaan, kun näki Lomaque'n astuvan suoraapäätä hänen
+sisarensa luokse, ja -- nähtävästi huomaamatta, että Danville istui
+klaverin edessä sillä hetkellä juuri laulaen -- piti hänelle hyvin
+sekavaa vaan tavanmukaista kiitospuhetta kahvikupista. Rosa katseli
+kummastuneena ja puoleksi pidättäen nauruaan kuunnellessaan häntä.
+Rouva Danville, joka istui hänen vieressään, kävi myreän näköiseksi ja
+löi hiljaa viuhkallaan voudin käsivartta.
+
+"Olkaa niin hyvä ja pysykää ääneti siksi kuin poikani on laulanut",
+sanoi hän. Lomaque kumarsi hiukan, astui muutaman nurkassa olevan
+pöydän luokse ja otti siinä olevan sanomalehden käteensä. Jos rouva
+Danville olisi huomannut mikä mielenilmaus näkyi Lomaque'n kasvoissa
+hänen kääntyessään, kyllä olisi hänen ylpeä, aristokraatillinen
+mielensä ehkä vähän hämmentynyt.
+
+Danville oli lopettanut laulunsa, oli jättänyt klaveerin, ja puheli
+hiljaa morsiamensa kanssa; rouva Danville lisäsi jonkun sanan
+keskuspuheesen silloin tällöin; Trudaine istui erikseen huoneen
+toisessa päässä, miettiväisesti lukien kirjettä, jonka otti taskustaan,
+kun Lomaque, joka vielä lueskeli sanomalehteänsä, äkkiä päästi
+huudahduksen, joka keskeytti kaikkia huoneessa olijoita toimissaan ja
+saattoi heidät katsomaan voutiin.
+
+"Mitä se on?" kysyi Danville kärsimättömästi.
+
+"Häiritsenkö, jos selitän tämän?" kysyi Lomaque, tullen silmistään
+hyvin heikoksi taas, ja kääntyen kunnioittavaisesti rouva Danville'en.
+
+"Te olette jo häirinneet meitä", sanoi vanha nainen äreästi, "niin
+samapa tuo on nyt jos puhuttekin".
+
+Se on eräs paikka Tieteellisissä Ilmoituksissa, joka on minua suuresti
+ilahuttanut ja joka varmaan on oleva ilahuttava uutinen jokaiselle
+tässä". Näin sanoen katsoi Lomaque huomauttamalla katsannolla
+Trudaineen ja luki sitten sanomista seuraavat rivit:
+
+"_Tiede-Akatemia Parisissa_. -- Olemme suureksi iloksemme saaneet
+kuulla että kemian avoinna oleva ala-professorin virka on tarjottu
+eräälle miehelle, jonka vaatimattomuus on estänyt hänen tieteellisiä
+ansioitaan tulemasta tarpeeksi kuuluisiksi maailmassa. Akatemian
+jäsenet ovat jo aikoja sitten tienneet hänen tehneen useampia,
+merkillisimpiä kemiata edistäviä keksintöjä, mitä viime vuosien
+kuluessa on tehty -- keksintöjä, joista hän on erinomaisella, tekeepä
+mielemme melkein sanomaan, moitittavalla vaatimattomuudella sallinut
+muitten rangaistuksetta omistaa itselleen kunniata. Ei kukaan mies
+missäkään virassa ole täydellisemmin oikeutettu saamaan valtiolta
+kunnian arvoa ja virkaa, kuin se herra jota tarkoitamme -- herra Louis
+Trudaine".
+
+Ennenkuin Lomaque voi katsoa kuulijoihin, huomatakseen minkä
+vaikutuksen hänen uutisensa teki, oli Rosa jo rientänyt veljensä luokse
+ja suuteli häntä riemun vimmassa.
+
+"Armas Louis", huusi hän taputtaen käsiään, "suo minun ensimmäiseksi
+sinua onnitella! Miten ylpeä ja iloinen minä olen. Sinä otat tietysti
+vastaan professorinviran".
+
+Trudaine, joka äkkiä ja hiukan hämmästyneenä oli pistänyt kirjeensä
+takaisin taskuun sillä hetkellä kuin Lomaque alkoi lukea, näytti olevan
+vastauksen puutteessa. Hän taputti sisarensa kättä hajamielisesti ja
+sanoi:
+
+"En ole vielä päättänyt; älä kysy minulta miksi, Rosaseni -- älä
+ainakaan nyt, älä nyt suinkaan". Hämmennys ja levottomuus ilmautui
+hänen kasvoissaan pyytäessään sisartaan käymään jälleen tuolilleen
+istumaan.
+
+"Pidetäänkö kemian ala-professoria herrasmiehen arvoisena?" kysyi rouva
+Danville, osoittamatta vähintäkään osanottoa Lomaque'n uutiseen.
+
+"Tietysti ei", vastasi hänen poikansa ilkkuvalla naurulla; "semmoisen
+täytyy tehdä työtä ja tehdä itsensä hyödylliseksi -- mikä herrasmies
+hän on?"
+
+"Charles!" huudahti vanha rouva, punastuen suuttumuksesta.
+
+"Hoh!" huusi Danville, kääntyen selin häneen; "nyt on jo tarpeeksi
+kemiaa. Lomaque! te olette nyt ruvenneet lukemaan uutisia, koettakaa
+voitteko löytää jotakin hauskaa luettavaa. Mitkä ovat viimeiset tiedot
+Parisista? Kuuluuko vielä yleisen kapinan enteitä?"
+
+Lomaque rupesi toista paikkaa tarkastamaan sanomista. "Vähän, hyvin
+vähän toiveita on saada rauhallisuus jälleen palautetuksi", hän sanoi.
+"Necker, kansan ministeri, on eroitettu virastaan. Julistuksia
+väkikokouksia vastaan on levitetty yli koko Parisin. Sveitsiläinen
+kaarti on asetettu Champs Elysées-kentälle neljän tykin kanssa. Enempää
+ei vielä tiedetä, vaan pahinta peljätään. Ylimyskunnan ja kansan
+välinen riita kasvaa kasvamistaan uhkaavalla tavalla, melkein joka
+hetki".
+
+Tähän hän pysähtyi ja asetti sanomalehden pöydälle. Trudaine otti sen
+siitä ja pudisti päätään pahaa aavistavalla tavalla, katsellessaan sitä
+paikkaa, joka juuri oli luettu.
+
+"Oh!" huudahti rouva Danville. "Kansa, todellakin! Antakaa noiden
+neljän tykin tulla hyvään latinkiin, antakaa Sveitsiläisen kaartin
+tehdä tehtävänsä, ja me emme saa koskaan kuulla sen enempää tuosta
+kansasta!"
+
+"Neuvoni on, ettette olisi liioin varma siitä", sanoi hänen poikansa
+huolettomasti; "siellä on liian paljo kansaa Parisissa Sveitsiläiselle
+kaartille ammuttavaksi, kuin että se voisi käydä niin mukavasti. Älkää
+pitäkö päätänne liian aristokraatillisesti ylhäällä, äitini, ennenkuin
+aivan varmaan tiedämme mistä päin tuuli käy. Kenties minä saan jonakuna
+päivänä kumartaa yhtä syvälle kuningas Moukalle, kuin te nuoruudessanne
+kuningas Louis viidennelletoista!"
+
+Hän hymyili kohteliaasti puhettaan lopettaessaan ja aukasi
+nuuskatoosansa. Hänen äitinsä nousi tuoliltaan, kasvot punaisina
+inhosta.
+
+"En tahdo kuulla sinun puhuvan niin -- se kauhistuttaa, se kuohuttaa
+mieltäni!" huusi hän rajulla liikunnolla. "Ei, ei! en tahdo enää
+semmoista kuulla. En tahdo istua tässä kuulemassa miten poikani, jota
+rakastan, laskee leikkiä pyhimmistä aatteista, ja pilkkaa voidellun
+kuninkaan muistoa. Se on kiitokseni siitä että olen myöntynyt ja tullut
+tänne, vasten kaikkia säädyllisyyden lajeja, hää-aattona? En kärsi tätä
+kauemmin; minä noudatan omaa tahtoani ja käyn omaa tietäni. Minä käsken
+sinua, minun poikaani, saattamaan minua takaisin Rouen'iin. Me olemme
+sulhasen seuruetta eikä meillä ole mitään tekemistä täällä, ollaksemme
+yötä morsiamen talossa. Te ette kohtaa toisianne ennenkuin kohtaatte
+kirkolla. Justin! vaununi. Lomaque, hakekaa käsiin minun päähineeni;
+herra Trudaine! kiitoksia vieraanvaraisuudestanne; toivon saavani
+palkita sen ensikerran kun olette läheisyydessämme. Neitiseni; ottakaa
+nyt kauniin katsantonne huomenna päällenne, joka sopii yhteen
+hääloistonne kanssa; muistakaa että minun poikani morsiamen tulee olla
+todistuksena poikani hyvästä kauneuden aistista. Justin! vaununi --
+laiskuri, roisto, tomppeli, missä minun vaununi!"
+
+"Äitini näyttää kauniilta, kun hän on kiihoissaan, eikö niin, Rosa?"
+sanoi Danville, au'aisten nuuskatoosaansa vanhan rouvan kiitäessä ulos
+huoneesta. "Miksi näytät aivan peljästyneeltä, armaani", lisäsi hän,
+tarttuen Rosan käteen luontealla, lempeällä katseella, "peljästyneeltä,
+salli mun vakuuttaa, ilman vähintäkään syytä. Minun äidilläni on vaan
+tämä ainoa turha usko, ja tämä ainoa heikko puoli, Rosa kultani. Olet
+huomaava että hän on yhtä lempeä kuin kyyhkynen, kun vaan ei hänen
+sääty-ylpeyttään loukata. Mitä se on! tänä iltana ainakaan et saa erota
+minusta tuommoisella katsannolla".
+
+Hän kumartui ja kuiskasi tytön korvaan jonkun sulhais-sukkeluuden, joka
+heti saattoi punan takaisin morsiamen poskille.
+
+"Oi miten Rosa häntä rakastaa -- miten innokkaasti hän häntä rakastaa",
+ajatteli hänen veljensä, katsellen häntä huoneen nurkasta, missä hän
+istui yksinänsä, ja huomaten hymyä, joka kirkasti hänen punastuneita
+kasvojaan Danville'n suudellessa hänen kättänsä, ja lähteissä matkalle.
+Lomaque, joka oli pysynyt järkähtämättömän kylmänä rouvan suuttumisen
+puuskan kestäessä; Lomaque, jonka huomaava silmä oli tarkastellut,
+ivallisesti, minkä vaikutuksen tuo kohtaus äidin ja pojan välillä
+tekisi Trudaine'en ja hänen sisareensa, oli viimeinen joka sanoi
+jäähyväisensä. Kumarrettuaan Rosalle omituisella suloudella
+käytöksessään, joka pahoin sopi yhteen hänen rypistyneitten, laihojen
+kasvojensa kanssa, ojensi hän kätensä hänen veljelleen. "En ottanut
+teidän kättänne istuessamme kahden tuolla penkillä", sanoi hän, "saanko
+nyt?"
+
+Trudaine antoi hänelle kättä kohteliaasti vaan äänetönnä. "Te
+ajattelette toisin minusta vielä joskus maailmassa". Lisäten nämät
+sanat kuiskaamalla, herra Lomaque kumarsi vielä kerran morsiamelle ja
+iäksi ulos.
+
+Muutamia minuuttia sen perästä kun ovi oli sulkeutunut, veli ja sisar
+olivat ääneti. "Viimeinen ilta, jonka yhdessä olemme täällä kotona!" se
+oli ajatus, joka täytti molempain mielet. Rosa oli ensimmäinen
+puhumaan. Epäillen hiukan, lähestyessään veljeään, hän sanoi hänelle
+surullisesti:
+
+"Olen pahoillani tuosta mikä tapahtui rouva Danville'lle, Louis.
+Saattaako se sinua ajattelemaan pahaa Charles'ista?"
+
+"Minä voin antaa rouva Danvillen suuttumisen anteeksi", vastasi
+Trudaine vältteleväisesti, "koska hän puhui rehellisestä
+vakuutuksesta".
+
+"Rehellisestä?" toisti Rosa murheellisesti, -- "rehellisestä? -- ah,
+Louis! Minä tiedän että sinä ajattelet halveksivasti Charles'in
+vakuutuksista, kun niin puhut hänen äidistään".
+
+Trudaine hymyili ja pudisti päätään; vaan Rosa ei huomannut tätä
+kieltävää liikuntoa -- hän vaan seisoi murheellisesti ja miettivästi
+katsellen hänen kasvoihinsa. Hänen silmänsä alkoivat kastua; hän äkkiä
+heitti käsivartensa veljensä kaulan ympäri ja kuiskasi hänelle: "oi,
+Louis, Louis! kuinka minä tahtoisin opettaa sinua katsomaan Charlesta
+minun silmilläni!"
+
+Veli tunsi hänen kyyneleitä kasvoillansa hänen puhellessa, ja koetti
+lohduttaa häntä.
+
+"Sinun pitää opettaman mua, Rosa -- sinun pitää todellakin. Älä nyt ole
+milläsikään; meidän täytyy mieltämme virkistää, tahi miten voit sinä
+saada parhaimman näkösi huomiseksi?"
+
+Hän irroitti hänen kätensä kaulastaan ja talutti häntä lempeästi
+tuolille istumaan. Samassa koputti joku ovea; Rosan palvelija-neitsyt
+tuli emännältään kysymään jotakin häämenoja koskevaa asiata. Ei mikään
+keskeyttäminen olisi voinut olla enemmän tervetullut kuin tämä tällä
+hetkellä. Se pakoitti Rosaa ajattelemaan hetken vaatimia toimia; ja soi
+hänen veljelleen tilaisuutta mennä työhuoneesensa.
+
+Hän istuutui pulpettinsa ääreen, epäilevänä ja murheellisena, ja asetti
+Tiede-Akatemialta tulleen kirjeen avattuna eteensä. Jättäen lukematta
+ne sievistelevät lauseet, joita se sisälti, pysähtyi hän tarkastamaan
+ainoastaan seuraavia rivejä lopussa: -- "Professorivirkanne
+ensimmäisinä kolmena vuotena teidän tulee asua Parisissa tahi sen
+läheisyydessä yhdeksän kuukautta vuodessa, luentojen pitämistä varten
+ja laboratorioissa toimitettavien kokeiden tarkastusta varten".
+
+Kirje, jossa nämä rivit löytyi, tarjosi hänelle viran, jommoista hän,
+vaatimattomassa itsensähalveksimisessaan, ei ollut koskaan voinut
+uneksiakaan saavansa: kirje lupasi hänelle tilaisuutta täydellä
+vapaudella harjoittaa mielikokeitaan, joita hän ei koskaan voinut
+toivoa aikaan saavansa omassa pikku työhuoneessaan, omilla vähäisillä
+apukeinoillaan; ja siinä hän nyt istui kuitenkin epäillen ottaisiko hän
+vastaan hänelle tarjottua kunniapaikkaa ja etuja -- epäillen sisarensa
+onnen vuoksi!
+
+"Yhdeksän kuukautta vuodesta Parisissa", sanoi hän itsekseen
+murheellisesti; "ja Rosa on asuva naineena Lyonissa. Voi! jos voisin
+luoda sydämestäni murheeni hänestä ja voisin karkoittaa mielestäni
+aavistukseni hänen tulevaisuudestaan -- kuinka iloisesti enkö vastaisi
+tähän kirjeesen ottaen vastaan sen luottamuksen, joka minua kohtaan
+osoitetaan!" Hän pysähtyi hetkeksi ja mietiskeli. Millaiset hänen
+ajatuksensa olivat näkyivät hänen kasvoistaan, jotka kävivät yhä
+vaaleimmiksi, ja silmistään, joiden kiilto kävi yhä tummemmaksi. "Jos
+tuo kalvava epäluulo, josta en voi vapauttaa itseäni, kävisi todeksi,
+tuo mykkä ennustus tulevasta onnettomuudesta toteutuisi -- en tiedä
+milloin -- jos niin kävisi (josta Jumala varjelkoon), kuinka kohta eikö
+hän kaipaisi ystävää, suojelijaa läheisyydessään, valmista turvaa
+onnettomuuden hetkenä! Mistä hän on silloin löytävä suojaa tahi turvaa?
+Tuon kiihkeän vaimon seurassa? Miehensä sukulaisten ja ystävien
+seurassa?"
+
+Häntä kauhistutti tuo mieltä särkevä ajatus; ja avaten puhtaan
+paperi-arkin, kastoi hän kynänsä musteessa. "Ole hänelle kaikki, Louis,
+mitä minä olen ollut", mutisi hän itsekseen, kertoen äitinsä viimeisiä
+sanoja ja aloittaen kirjettä niitä lausuessaan. Se oli pian valmis. Se
+lausui, mitä kunnioittavimmilla sanoilla, hänen kiitollisuutensa
+hänelle tehdystä tarjouksesta, vaan samalla ilmoituksen ettei hän
+voinut sitä vastaanottaa perheellisten olojen tähden, joita oli
+tarpeetonta selittää. Päällekirjoitus oli kirjoitettu, kirje sinetissä:
+ei puuttunut muuta kuin panna se postilaukkuun, joka oli hänen
+vieressään. Tähän viimeiseen ratkaisevaan toimitukseen tultuaan, jäi
+hän epäilemään. Hän oli kertonut Lomaque'lle ja oli lujasti itsekin
+uskonut voittaneensa kaiken kunnianhimonsa sisarensa onnen tähden. Hän
+tunsi nyt, ensi kerran, että hän ainoastaan oli tuudittanut sen lepoon,
+-- hän huomasi Parisista tulleen kirjeen saaneen sen hereille. Hänen
+vastauksensa oli kirjoitettu, hän piti kädessään postilaukkua; ja tällä
+hetkellä oli koko taistelu joutua uudestaan taisteltavaksi --
+taisteltavaksi hänen ollessaan vähimmin sopivana siihen! Tavallisissa
+oloissa hän ei ollut se mies, joka lykkäsi asiansa toistaiseksi; vaan
+hän teki sen nyt. "Yö neuvon tuo: minä odotan huomiseksi", sanoi hän
+itsekseen, pisti epäyskirjeen taskuunsa ja läksi nopeasti ulos
+laboratoriosta.
+
+Armoa antamatta tuo tärkeä huomisaamu tuli: auttamattomasti, hyväksi
+tai pahaksi, tuo tärkeä aviovala tuli lausutuksi. Charles Danville ja
+Rosa Trudaine olivat nyt mies ja vaimo. Edellisen illan ihanaan
+auringon-laskuun perustuva ennustus ei ollut pettänyt. Pilvitön oli
+hääpäivä. Häämenot olivat kaikki käyneet miellyttävästi, ja olivat myös
+tyydyttäneet rouva Danvillea. Hän tuli hääjoukon kanssa Trudainen
+kotiin, paljaana hymynä ja kirkkautena. Nuorikkoa kohtaan hän oli itse
+ystävyys. "Hyvä tyttöseni", sanoi vanha rouva, mieltyneenä taputtaen
+häntä viuhkaimellaan poskille. "Hyvä tyttöseni! sinä olet ollut kaunis
+tänä aamuna -- sinä olet hyvää todistanut poikani kauneuden aistista.
+Todellakin, sinä olet minua miellyttänyt, lapseni! käy nyt tuolla
+ylhäällä pukeutumassa jokapäiväiseen pukuusi; ja luota vaan äidilliseen
+rakkauteeni niin kauan kuin Charles'ia onnelliseksi teet".
+
+Oli päätetty niin, että morsian ja sulhanen viettäisivät lempiviikkonsa
+Britanniassa ja sitten palaisivat Danville'n lähellä Lyon'ia olevalle
+maatilalle. Matkalle kiiruhdettiin, niinkuin ainakin semmoisille
+matkoille. Vaunut olivat lähteneet -- Trudaine, kauan seistyään niiden
+lähtöä katsellen, palasi nopeasti huoneisin -- pyörivien rattaiden
+nostama pöly oli tykkänään kadonnut -- siinä ei ollut niin mitään
+katseltavaa -- enää -- vaan tuossa seisoi herra Lomaque huoneen editse
+kulkevalla tiellä; toimettomana, ikäänkuin hän olisi ollut vapaa mies
+-- levollisena, ikäänkuin semmoiset huolet kuin rouva Danville'n
+vaunujen -- esille kutsuminen ja rouva Danville'n saattaminen takaisin
+Lyon'iin eivät olisi voineet olla jätettyinä hänen niskoilleen.
+
+Toimetonna ja levollisna, hiljaa käsiään nykertäen, hiljaa nyykyttäen
+päätään siihen suuntaan, minne morsian ja sulhanen olivat ajaneet,
+seisoi haaveksiva vouti maantiellä. Äkkiä näytti talosta päin
+lähestyvän astunnan kohta häntä herättävän. Vielä kerran katsoi hän
+tietä pitkin ikäänkuin hän olisi odottanut näkevänsä vieläkin
+vastanaineen pariskunnan vaunuja. "Tyttö parka! -- voi tyttö parkaa!"
+sanoi herra Lomaque hiljaa itsekseen, ja kääntyi katsomaan kuka häntä
+lähestyi huoneesta päin.
+
+Oli vaan postimies kirje kädessä ja postilaukku kainalossa.
+
+"Onko mitään uutisia Parisista, ystäväni?" kysyi Lomaque.
+
+"Hyvin huonoja uutisia, herraseni", vastasi postimies. Camille
+Desmoulins on vedonnut kansaan Palais Royalissa -- siellä peljätään
+kapinaa".
+
+"Ainoastaan kapinaa!" matki Lomaque ivallisesti. "Mikä kunnon hallitus,
+joka ei pelkää pahempaa! Onko kirjeitä?" lisäsi hän äkkiä muuttaen
+puheen ainetta.
+
+"Ei ole _taloon_", sanoi postimies, -- "ainoastaan yksi _talosta_,
+jonka herra Trudaine antoi. Sitä tuskin kannattaa", lisäsi hän,
+käännellen kirjettä kädessään, "pistää postilaukkuun, vai mitä?"
+
+Lomaque katseli hänen olkapäittensä yli, hänen näin puhellessa, ja näki
+kirjeen olevan Tiede-Akatemian Presidentille Parisissa.
+
+"Tahtoisin mielelläni tietää onko hän ottanut vastaan paikan, vai
+kieltäynyt", ajatteli vouti, nyökyttäen päätään postimiehelle ja
+jatkaen matkaansa taloon päin.
+
+Ovella tuli Trudaine häntä vastaan, joka sanoi hänelle pikaisesti: "te
+lähdette Lyon'iin takaisin rouva Danville'n kanssa, arvaan minä?"
+
+"Tänä päivänä vielä", vastasi Lomaque.
+
+"Jos sattuisitte kuulemaan jostakin nuorenmiehen huoneuksesta Lyonissa
+tahi sen läheisyydessä", jatkoi toinen, alentaen ääntään ja puhuen
+entistä nopeammin, "niin te tekisitte minulle hyvän työn jos antaisitte
+tiedon siitä minulle".
+
+Lomaque lupasi; vaan ennenkuin hän ennätti lisätä kysymyksen, joka
+hänellä jo oli kielellään, oli Trudaine kadonnut huoneesen.
+
+"Nuorenmiehen asunto!" toisti vouti, seisten yksinään portailla.
+"Lyonissa tahi sen läheisyydessä! Ahaa! Herra Trudaine, minä lasken
+yhteen nuorenmiehen-asuntonne ja puheenne minulle eilen illalla, ja
+saan summan, joka on, arvelen minä, jokseenkin täsmälleen oikein. Te
+ette ole myöntänet Parisin tarjoukseen ja minä luulen voivani arvata
+syyn".
+
+Hän vaikeni miettiväisenä ja pudisti päätään pahaa tietävällä
+tyytymättömyydellä ja pureskellen huuliaan.
+
+"Kaikki on kyllä kirkasta tuolla taivaalla", jatkoi hän hetken
+kuluttua, katsellen ylös loistavaa keskipäivän taivasta kohti. "Kaikki
+kyllä kirkasta siellä; vaan minä luulen näkeväni pienen pilven jo
+nousevan erään perheen taivaalle -- pikku pilvi, jonka peitossa on
+paljo, ja jota minä puolestani tulen huolellisesti tarkkaamaan".
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Viisi vuotta oli kulunut siitä kun herra Lomaque seisoi miettiväisenä
+Trudainen talon portilla, katsellen morsiamen ja sulhasen vaunujen
+lähtöä, ja murheellisesti aprikoiden tulevaisuuden suhteita. Suuria
+tapahtumia oli kulkenut yli sen perheellisen taivaan, jolla hän
+ennustavaisesti oli huomannut pienen uhkaavan pilven. Suurempia
+tapahtumia oli kulkenut yli Ranskanmaan taivaan.
+
+Mitä oli kapina viisi vuotta takaperin vallankumousta vastaan nyt --
+joka oli syössyt maahan valta-istuimen, kukistanut ruhtinaita ja
+valtoja; joka oli asettanut omia kruunuttomia ja perinnöttömiä
+kuninkaitaan ja neuvon-antajiaan valtaistuimelle, ja verisesti
+temmaissut ne sieltä alas taas tusinoittain; joka oli raivonnut ja
+raivonnut hillittömästi, julmassa innossa, kunnes viimein yksi ainoa
+kuningas saattoi sitä hallita ja hillitä vähäksi aikaa. Tämän kuninkaan
+nimi oli Hirmu, ja yksi tuhatta seitsemän sataa ja yhdeksän kymmentä
+neljä on hänen hallitusvuotensa.
+
+Herra Lomaque, joka ei ole voutina enää, istuu yksinänsä virkahuoneelta
+näyttävässä huoneessa muutamassa Parisin yleisessä rakennuksessa. On
+taas Heinäkuun ilta, yhtä kaunis kuin se ilta, jona hän Trudainen
+kanssa istui kahden tuolla penkillä, josta voi katsella Seinen joen
+ihanaa maisemaa. Huoneen akkuna on auki, ja vieno, vilpeä tuulenhenki
+aikaa puhaltaa siitä. Mutta Lomaque hengittää vaivaloisesti, ikäänkuin
+häntä vielä vaivaisi keskipäivän helteen tukehuttava kuumuus; ja hänen
+kasvoissaan voi huomata murheen ja levottomuuden merkkejä hänen
+silloin, tällöin hajamielisesti katsellessaan alas kadulle. Ne ajat,
+joista hän elää, ovat itsessään jo semmoiset, että ne voivat tehdä
+miehen kasvot murheellisiksi. Tänä kauheana Hirmun hallitusaikana ei
+löytynyt sitä elävätä henkilöä koko Parisin kaupungissa, joka aamulla
+noustessaan olisi voinut olla varma siitä, ett'ei hän ennen iltaa
+joutuisi vakojien käsiin, syytöksen alaiseksi, vankeuteen tahi vaikkapa
+mestauslavallekin. Semmoiset ajat koettavat kyllä miehen mieltä; vaan
+Lomaque ei nyt niitä ajatellut eikä ollut huolellisna niiden tähden.
+Paperiläjästä, joka oli hänen edessään vanhalla kirjoituspöydällä, oli
+hän juuri ottanut esille yhden, joka oli saattanut hänen ajatuksensa
+takaisin menneisin aikoihin, ja niihin tapauksiin, jotka olivat
+tapahtuneet sen jälkeen, kun hän seisoi yksinänsä Trudaine'n huoneen
+portailla, aprikoiden tulevia tapahtumia.
+
+Nopeammin kuin hän oli aavistanutkaan oli nämä tapaukset tulleet.
+Vähemmässä ajassa kuin hän oli edeltäpäin luullut, tuli tuo surkea
+onnettomuus, jota Rosan veli oli varonnut niinkuin selvästi mahdollista
+onnettomuutta ainakin, ja vaati kaikkea sitä kärsiväisyyttä,
+miehuullisuutta ja itsensä uhraavaisuutta, mitä hän kykeni tarjoomaan
+sisarensa hyväksi.
+
+Vähin askelin alaspäin, pahasta pahempaan, osoittihe Rosan miehen
+luonne selvemmin ja selvemmin melkein päivä päivältä. Satunnaiset
+huolimattomuudet päättyivät tavaksi otetulla laiminlyömisellä;
+huolimaton karttaminen muuttui kylmäksi viholllisuudeksi; pienistä
+loukkauksista kypsyi suuria herjauksia -- nämä oli ne julmat merkit,
+joista Rosa huomasi panneensa kaiken alttiiksi ja kadottaneensa kaiken,
+ollessaan vielä nuori vaimo -- nämä ne ansaitsemattomat murheet, jotka
+kohtasivat häntä turvattomana, jotka olisivat jättäneet hänet
+turvattomaksi, ellei hänen veljensä alttiiksiantava rakkaus olisi
+tuonut apua ja tukea. Trudaine oli alusta alkain pyhittänet itsensä
+semmoisten koetusten vastaanottamiseen kuin ne, joita hän nyt sai
+kärsiä; ja miehen tavalla hän otti ne vastaan, huolimatta yhtä vähän
+äidin vainosta kuin pojan solvauksista. Tämä vaikea tehtävä tuli
+ainoastaan helpoitetuksi silloin, kun ajan kuluessa yleinen häiriö
+sekaantui yksityisiin huoliin. Silloin huomiota luokseen vetävät
+valtiolliset onnettomuudet tulivat helpoitukseksi perheelliselle
+kurjuudelle. Silloin alkoi Danvillen elämän ainoana tarkoituksena ja
+perintönä olla asiainsa ajaminen niin viisaasti, että hän voisi kulkea
+vahingotta edistävän vallankumouksellisen virran kanssa -- kuinka
+kauas, siitä hän ei huolinut, kun hän vaan pelasti omaisuutensa ja
+henkensä vaaraan joutumasta. -- Hänen äitinsä, joka järkähtämättömästi
+pysyi uskollisena vanhanaikaisille mielipiteilleen, kaikesta vaarasta
+huolimatta, sai rukoilla ja nuhdella, sai puhua kunniasta ja
+miehuudesta ja rehellisyydestä -- poika ei ottanut korviinsakaan, tahi
+kuunteli ainoastaan nauraakseen. Samoin kuin hän oli vaimonsa suhteen
+kulkenut väärää polkua, niin oli hän nyt taipuvainen astumaan väärää
+tietä maailman suhteen. Vuosia kului: hävittäväiset muutokset
+runtelivat hurrikani-myrskyn tapaan alinomaa Ranskan maan vanhaa
+hallitusjärjestystä; ja vielä Danville onnellisesti vaihetteli
+vaihettelevan ajan mukaan. Hirmuvallan ensimmäiset päivät lähestyivät;
+valtiollisessa ja yksityisessä elämässä -- ylhäisissä ja alhaisissa --
+joka mies epäili veljeänsä. Danville, vaikka olikin neuvokas, joutui
+myös viimein epäluulon alaiseksi Parisissa olevan päähallituksen luona,
+etupäässä äitinsä kautta. Tämä oli hänen ensimmäinen valtiollinen
+häviönsä, ja ajattelemattomana raivon ja kiusan hetkenä hän antoi
+Lomaquen kärsiä siitä syttynyttä vihaansa. Itse epäluulon alaisena,
+rupesi hän puolestaan epäilemään voutiaan. Hänen äitinsä kiihoitti tätä
+luulevaisuutta. -- Lomaque eroitettiin virastaan.
+
+Entisinä aikoina olisi semmoinen uhri joutunut häviöön -- uusissa
+oloissa hän suorastaan tuli kelvolliseksi toimittamaan valtiollista
+tehtävää maailmassa. Lomaque oli köyhä, sukkela-älyinen,
+harvapuheinen, eikä liioin tarkkatunteinen. Hän oli hyvä
+isänmaanrakastaja, hänellä oli hyviä isänmaataan rakastavia ystäviä,
+tarpeeksi kunnianhimoa, viekas kissanluontoinen urhoollisuus, eikä
+hänellä ollut mitään peljättävää -- hän tuli Parisiin. Siellä oli
+kyllin menestyksen tilaisuuksia hänenlaatuisille miehille. Hän odotti
+semmoista tilaisuutta. Se tuli; hän käytti sitä parhaimmiten
+hyödykseen; pääsi julman Fonqvier-Tinvillen suosioon ja sai viran
+Salaisen Poliisin virastossa.
+
+Danvillen viha kuitenkin haihtui: hän tointui jälleen käyttämään tuota
+älykästä mieltä, joka tähän asti oli häntä niin hyvästi auttanut, ja
+lähetti kutsumaan takaisin poisajettua palvelijaa. Se oli liian
+myöhäistä. Lomaque oli jo siinä asemassa, että hän voi vaatia häntä
+puhdistamaan itseään epäluuloista -- jopa kenties saattaa hänen päänsä
+mestauspölkylle. Pahempi asia kuin tämä oli että nimittämättömiä
+kirjeitä hänelle lähetettiin, joissa häntä kehoitettiin mitä pikemmin
+osoittamaan isänmaanrakkautta jollakin vastustamattomalla alttiiksi
+panolla ja saattamaan äitiänsä vaikenemaan, jonka mieletön suoruus
+luultavasti ennen pitkää maksaisi hänelle hänen henkensä. Danville
+tunsi hänet siksi hyvin, että hän tiesi yhden ainoan keinon löytyvän
+häntä pelastaa, ja sen kautta pelastaa myös itseään. Äiti oli aina
+vastustanut maasta pois muuttamista; vaan nyt hänen poikansa vaati että
+hänen piti käyttää ensimmäistä tilaisuutta lähteäksensä Ranskasta,
+siksi kun levollisempia aikoja tulisi. Luultavasti olisi äiti antanut
+oman henkensä kymmenen kertaa vaaran alttiiksi ennemmin kuin olisi
+poikaansa totellut; vaan hän ei uskaltanut saattaa samalla poikansa
+henkeä vaaran alaiseksi; ja hän myöntyi poikansa tähden. Osaksi
+salaisten vehkeitten, osaksi häpiämättömän petoksen kautta, Danville
+hankki hänelle semmoisia papereja ja luvantodistuksia, joilla hän voi
+päästä ulos Ranskasta Marseillen kautta. Vielä nytkin epäsi hän
+lähtevänsä ennenkuin saisi tietää mitkä hänen poikansa aikeet olivat
+tulevaisuuden suhteen. Danville näytti hänelle kirjeen, jonka hän oli
+juuri lähettämäisillään Robespierrelle itselleen, jossa hän puollusti
+epäiltyä isänmaanrakkauttaan, ja harmistuneena pyysi saada osoittaa
+sitä jossakin virassa, sama miten pienessä, sen julman kolmikkovallan
+palveluksessa, joka silloin hallitsi, tahi oikeammin kauhistutti
+Ranskanmaata. Nähtyänsä tämän kirjoituksen rouva Danville rauhoittui.
+Hän sanoi jäähyväiset pojalleen ja läksi viimeinkin matkalle,
+uskollisen palvelijan kanssa, Marseilleen.
+
+Danvillen tarkoitus lähettäessään kirjeen Parisiin, ei ollut muu kuin
+pelastaa itsensä isänmaallisella kerskaamisella. Hän oli kuin pilvistä
+pudonnut saadessaan vastuun, jossa otettiin kiinni hänen sanoistaan, ja
+käskettiin tulemaan pääkaupunkiin ottamaan vastaan tointa siellä
+silloiselta hallitukselta. Siinä ei auttanut muu kuin totteleminen. Hän
+siis matkusti Parisiin, ottaen vaimonsa mukaansa suorastaan vaaran
+kitaan. Hän oli silloin julkisessa vihollisuudessa Trudainen kanssa;
+ja kuta suurempaan tuskaan ja levottomuuteen hän vaan voi saada veljeä
+sisarensa puolesta, sitä enemmän se oli hänelle mieleen. Pysyen
+uskollisena luottamisessaan ja rakkaudessaan, kaikista vaaroista ja
+vainoomisista huolimatta, seurasi Trudaine heitä; ja saman kadun
+varrella, jossa heidän asuinpaikkansa oli Parisissa, Hirmuhallituksen
+vaarallisena aikana, oli myöskin hänen asuntonsa.
+
+Danville oli kummastunut tarjotun palveluksensa vastaanottamisesta --
+vielä enemmän hän hämmästyi huomatessaan hänelle määrätyn viran olevan
+päällysmiehen viran samassa Salaisen Poliisin virastossa, jossa Lomaque
+oli toimitusmiehenä. Robespierre ja hänen virkakumppalinsa olivat
+punninneet miehensä arvoa -- hänellä oli kyllin rahaa ja
+paikkakunnallista arvoa -- häntä kyllä kannatti tutkia. He tiesivät
+missä suhteessa häntä piti epäillä, ja miten he voisivat häntä
+hyödykseen käyttää. Salaisen Poliisin toimet olivat senlaatuisia
+toimia, jotka sopivat raakatuntoiselle, neuvokkaalle miehelle; ja tämän
+älyn rehellisestä käyttämisestä saadussa virassa oli Lomaquen läsnäolo
+virassa hyvänä vakuutuksena. Poisajettu palvelija oli juuri omansa
+vakoilemaan epäluulon alaista isäntää. Niin tapahtui että Parisin
+salaisessa poliisivirastossa, hirmuhallituksen aikana, Lomaquen entinen
+isäntä oli nimensä suhteen vielä hänen isäntänsä -- julkisuudessa
+päällysmies, jolle hän oli tilinalainen, -- yksityisessä elämässä
+epäluulon alainen mies, jonka pienimpiä sanoja ja tekoja hän oli
+virallisesti määrätty pitämään silmällä.
+
+Yhä murheellisemmiksi ja synkemmiksi kävivät Lomaque'n kasvot hänen nyt
+aprikoidessaan viimeiksikuluneitten viiden vuoden muutoksia ja
+onnettomuuksia. Kun lähistössä olevan kirkon kello löi seitsemän,
+heräsi hän näistä mietteistänsä. Hän järjesti hajallaan edessänsä
+olevat paperit -- katsoi oveen päin ikäänkuin odottaen jonkun tulevan
+-- rupesi sitten, huomattuaan olevansa yksin, tarkastamaan sitä
+kirjoitusta, joka ensiksi oli johdattanut hänen mieleensä tuon pitkän
+jonon synkkiä ajatuksia. Siinä löytyvät muutamat rivit olivat
+kirjoitetut salaisilla kirjainmerkeillä ja sen sisältö oli seuraava:
+
+"Ottakaa huomioonne että teidän päällysmiehenne, Danville, viime
+viikolla sai luvan olla poissa hoitaakseen muutamia omia asioitaan
+Lyonissa, ja ettei häntä odoteta takaisin tulevaksi päivään tahi
+kahteen. Hänen poissa ollessa jouduttakaa Trudainen asiaa. Ko'otkaa
+kaikki todistukset ja olkaa itse valmiina ryhtymään toimiin samassa
+kun saatte käskyn. Elkää lähtekö virastohuoneesta ennenkuin taas
+saatte tietoja minulta. Jos teillä on kopia Danvilleä koskevasta
+yksityisohjeesta, jonka te minulle kirjoititte, niin lähettäkää se
+minun kotiini. Tahdon muistiani virkistää. Teidän alkuperäinen
+kirjeenne on poltettu".
+
+Tässä ilmoituskirje äkisti päättyi. Pannessaan sitä kokoon ja
+pistäessään sitä taskuunsa, Lomaque huokaili. Tämä oli muuten
+harvinainen tunteiden-ilmaus hänessä. Hän nojautui tuolin selkälautaa
+vasten ja naputteli kynsillään pöytään. Äkkiä koputettiin hiljaa
+huoneen ovea ja kahdeksan tahi kymmenen miestä -- nähtävästi uuden
+Ranskalaisen Inkvisitionin haltijoita -- tyynenä astui sisään,
+asettuivat seisomaan järjestykseen vasten seinää. Lomaque nyykäytti
+päätään kahdelle heistä. "Picard ja Magloire, käykää istumaan tämän
+pulpetin ääreen. Minä tarvitsen teitä toisten mentyä",
+
+Näin sanoen antoi Lomaque muutamia sinetillä ja päällekirjoituksilla
+varustettuja kirjeitä toisille huoneessa odottaville miehille, jotka
+ottivat niitä vastaan äänettöminä, kumarsivat ja läksivät ulos.
+Äkkinäinen katsoja olisi luullut heitä konttorikirjureiksi, jotka
+ottivat vastaan kauppiaalta lähetettävien tavaroiden tunnuskirjoja. Ken
+olisi voinut aavistaa että syytösten, vangitsemiskäskyjen, ja
+kuolemantuomioitten antaminen ja vastaan-ottaminen -- tuomittujen
+ihmisparkojen toimittaminen ruoaksi tuolle kaikkinielevälle
+Guillotinelle [mestauskone, jota käytettiin Ranskan vallankumouksen
+aikana] -- olisi voinut käydä noin tyynesti ja huolettomasti,
+tuommoisella kylmämielisellä virkatottumuksella!
+
+Kääntyen pulpetin ääressä istuviin kahteen mieheen sanoi Lomaque: "No
+onko teillä nyt nuo muistoonpanot muassanne". (He vastasivat
+myöntäväisesti). "Picard, teillä on ensimmäiset syytöskohdat tässä
+Trudainen asiassa; teidän tulee lukea ensiksi. Minä olen jo lähettänyt
+virka-ilmoitukset; vaan meidän täytyy kuitenkin lukea todistukset
+alusta alkain ollaksemme varmat ettei niistä ole jäänyt mitään pois.
+Jos muutoksia tulee tehtäväksi, niin nyt on aika niitä tehdä. Lukekaa,
+Picard, ja tehkää se niin pikaan kuin mahdollista".
+
+Saatuaan tämmöisen kehoituksen, veti Picard taskustaan muutamia pitkiä
+paperikaistaleita ja alkoi lukea niistä seuraavaa:
+
+"Pöytäkirja, sisältävä koottuja todistuksia Louis Trudainea vastaan,
+jota luullaan, Kansalaisen Päällysmies Danvillen tekemän syytöksen
+johdosta, syylliseksi vihollisuuteen vapauden pyhää asiaa vastaan, ja
+vastahakoisuuteen kansan yksinvaltaisuutta vastaan. (1) Epäluulon
+alainen henkilö on salaisen tarkastuksen alla, ja on seuraavat seikat
+saatu ilmi. On huomattu hänen kahdesti käyneen yön aikana muutamassa
+Papiston-kadun varrella olevassa talossa. Ensimmäisenä yönä kuljetti
+hän mukanaan rahaa, -- toisena asiapapereita. Hän palasi sieltä ilman
+kumpiakin. Nämä seikat on saatu tietää erään kansalaisen avulla, jonka
+Trudaine on ottanut apumiehekseen taloutensa toimissa (niitä, joita
+Tirannien aikana sanottiin palvelijoiksi), tämä mies on hyvä isänmaansa
+rakastaja, jolle voi uskoa Trudaine'n tointen silmällä pitämisen. (2)
+Asukkaita on Papiston-kadun varrella olevassa talossa hyvin paljon, ja
+ne ovat muutamissa suhteissa hallitukselle vähemmin tunnettuja kuin
+suotava olisi. On huomattu vaikeaksi saada varmoja tietoja siitä tahi
+niistä henkilöistä, joiden luona Trudaine on käynyt, käyttämättä
+vankeutta. (3) Vangitsemista on katsottu liian aikaiseksi, toiminnon
+näin vasta alulla ollessa, koska se luultavasti estäisi salaliiton
+kehkeytymistä ja antaisi varoituksen syyllisille, joten ehkä voisivat
+päästä pakoon. Käsky on sentähden annettu tarkastaa heitä vaan tätä
+nykyä, ja odottaa. (4) Kansalainen päällysmies Danville lähtee
+Parisista vähäksi aikaa. Trudainen silmällä pitämisen toimi on
+sentähden otettu allekirjoittaneelta ja annettu hänen kumppalilleen,
+Magloirelle. -- Allekirjoittanut: Picard. Nimellä vahvistanut:
+Lomaque".
+
+Luettuansa niin pitkälle asetti poliisimies paperinsa
+kirjoituspöydälle, odotti hetken käskyjä ja läksi ulos, kun hän ei
+niitä saanut. Ei tullut mitään muutosta Lomaquen kasvoissa ilmautuvaan
+murheellisuuteen ja levottomuuteen. Hän vielä naputteli tuskallisesti
+kynsillään kirjoituspöytään eikä edes katsonut toiseen poliisimieheen
+pyytäessään häntä lukemaan kertomuksensa. Magloire veti esille
+samanlaisia paperikaistaleita kuin Picard ja luki niistä samalla
+kiireisellä, asioimistapaisella, yksitoikkoisella äänellä:
+
+"Trudainen asia. Pöytäkirjan jatkoa. Kansalais-asioitsija Magloire on
+määrätty Trudainen silmälläpitoa jatkamaan, ja on seuraavat tärkeät
+tiedot saatu ilmi edellisiin lisättäviksi. (1) Näyttää siltä kuin
+Trudaine aikoisi käydä kolmannen kerran salaisesti Papiston-kadun
+varrella olevassa talossa. On ryhdytty erityisiin toimiin voidaksemme
+läheltä tarkastaa hänen tekojaan ja seuraus on ollut että toinen
+henkilö on huomattu osalliseksi tuohon otaksuttuun salaliittoon. Tämä
+henkilö on Trudainen sisar, ja Kansalais-päällysmies Danvillen vaimo".
+
+"Voi ihmisparkaa! -- hukassa hän on!" mutisi Lomaque itsekseen
+huoaisten, ja liikkuen levottomasti yhdeltä puolelta toiselle, vanhassa
+kuluneessa nojatuolissaan. Nähtävästi Magloire ei ollut tottunut
+huokauksiin, keskeyttämisiin, ja murheen osoituksiin siltä taholta,
+sillä hyvin järkähtämätön tuo pääpoliisi tavallisesti oli. Hän katsoi
+paperistaan ylös kummastuneena. "Jatka, Magloire!" huusi Lomaque
+suuttuneena. "Miksi hitossa sinä et jatka?" -- "Aivan heti,
+kansalainen", vastasi Magloire nöyrästi ja jatkoi:
+
+"(2) Trudainen kotona on Danvillen vaimon osallisuus veljensä salaisiin
+hankkeisin saatu ilmi edellämainitun isänmaallisen kansalaisen
+valppauden kautta. Näiden kahden epäluulon alaisen henkilön
+keskustelut tapahtuvat ainoastaan heidän kahden kesken ollessaan ja
+kuiskuttelemalla. Vähä on, mikä on voitu kuulla; vaan tämä vähäinen
+riittää todistukseksi siitä, että hän täydelleen tietää veljensä
+aikomuksesta lähteä kolmannen kerran Papiston-kadun varrella olevaan
+taloon. On vielä saatu tietää että hän on odottava veljensä
+takaisintuloa ja että hän vasta sitten yksinänsä palaa omaan kotiinsa.
+(3) Ankarimpiin keinoihin on ryhdytty Papiston-kadun varrella
+olevan talon silmällä pitoa varten. On saatu tietää Trudaine'n
+käyntien tarkoittaneen miestä ja vaimoa, joita talonomistaja ja muut
+asukkaat tuntevat nimellä Duboit. Ne asuvat neljännessä kerroksessa.
+Mahdotonta on nyt asian urkkimis-aikana käydä niiden huoneesen tahi
+tutkia kansalaista Dubois ja hänen vaimoansa, saattamatta meille
+haitallista häiriötä ja meteliä siihen taloon ja sen naapuristoon.
+Poliisimies jätettiin paikkaa silmällä pitämään, kunnes tutkimis- ja
+vangitsemis-käskyjä saataisiin. Niiden saaminen tuli sattumoilta
+estetyksi. Kun ne viimein saatiin huomattiin molempain sekä miehen että
+vaimon olevan poissa. Ei ole vielä tähän saakka päästy niiden jäljille.
+(4) Talonomistaja heti vangittiin samoin kuin taloa tarkastamaan
+asetettu poliisimies. Talonomistaja vakuuttaa ettei hän tiedä mitään
+talonsa asukkaista. Luullaan hänen kuitenkin olleen salajuoniin
+osallisena kuin myös että ne paperit, jotka Trudaine kuljetti
+kansalaisille Dubois, olivat väärennettyjä matkapasseja. Ei ole
+mahdotonta että heidän on onnistunut näillä ja rahalla jo päästä
+Ranskanmaasta. On ryhdytty toimiin niiden kiinniottamista varten siinä
+tapauksessa ett'eivät vielä ole yli rajan kulkeneet. Enempiä tietoja
+heistä ei ole vielä saatu. (5) Trudaine ynnä hänen sisarensa ovat
+alituisen tarkastuksen alla; ja allekirjoittanut odottaa saadakseen
+enempiä käskyjä, ja pidäksen valmiina niitä toimeenpanemaan. --
+Allekirjoittanut: Magloire. Nimellä vahvistanut: Lomaque".
+
+Herettyänsä muistoonpanojaan lukemasta, Magloire asetti ne
+kirjoituspöydälle. Hän oli selvästi suosittu mies virastossa ja luotti
+asemaansa; sillä hän uskalsi tehdä muistutuksen, eikä heti lähtenyt
+huoneesta äänettömänä niinkuin hänen edelläkävijänsä Picard.
+
+"Kun kansalainen Danville palajaa Parisiin", alkoi hän, "niin hän
+varmaan hämmästyy huomatessaan että hän syyttämällä vaimonsa veljeä,
+samalla myös on syyttänyt tietämättänsä omaa vaimoansa".
+
+Lomaque katsahti häneen äkisti, tuo vanha heikkous silmissä, joka teki
+ne niin kummallisen näköisiksi muutamissa tilaisuuksissa. Magloire
+ymmärsi tämän ennusmerkin merkityksen ja olisi joutunut hämille, ellei
+hän olisi ollut poliisimies.
+
+Nyt hän taastui askeleen tai kaksi pöydästä eikä puhunut mitään.
+
+"Ystäväni Magloire", sanoi Lomaque, lempeästi iskien silmää, "teidän
+viimeinen muistutuksenne näyttää minusta peitetyltä kysymykseltä. Minä
+aina kysyn suoraan toisilta -- en koskaan vastaa itse kysymyksiini.
+Te tahdotte tietää, kansalainen, mikä salainen syy meidän
+päällysmiehellämme on tehdä kanne vaimonsa veljeä vastaan? Mitä jos
+itse koettaisitte miettimällä löytää sen. Se tulee olemaan erinomaisen
+sopiva toimi teille, ystäväni Magloire -- erinomaisen sopiva harjoitus
+virkatuntien perästä".
+
+"Onko muita käskyjä?" kysyi Magloire nyreissään.
+
+"Ei ole vastaluettuja ilmoituksia koskevia", vastasi Lomaque. "En tiedä
+mitään muutettavaa tahi lisättävää kuultuani ne uudestaan. Vaan minulla
+on heti pieni mnistoonpano valmiina teille. Istukaa toiseen pöytään,
+ystävä Magloire; minä pidän teistä hyvin paljon kun vaan ette ole
+utelias, -- pyydän, istukaa".
+
+Näin kohteliaasti puhellen poliisimiehelle lempeimmällä äänellään,
+Lomaque otti esille taskukirjansa, ja siitä pienen kirjeen, jonka
+hän aukaisi ja luki läpi tarkkaavaisuudella. Se aikoi lauseella:
+"Yksityisiä virkaohjeita Päällysmies Danvillen suhteen", ja sen sisältö
+oli muutoin seuraava: -- Allekirjoittanut voi lujasti vakuuttaa, kauan
+tunnettuansa Danvillen perheellistä elämää, että hänen syynsä vaimonsa
+veljen ilmi-autamiseen ovat paljaastaan yksityistä laatua, ja ett'eivät
+ole kaukaisimmassakaan yhteydessä valtiollisten seikkain kanssa.
+Lyhyesti puhuen, asia on seuraava: -- Louis Trudaine vastusti alusta
+alkain sisarensa naimista Danvillen kanssa, epäillen jälkimäisen
+luonnetta ja mielen laatua. Naiminen kumminkin tapahtui ja veli malttoi
+mielensä ja odotti seurauksia, käyttäen sitä varokeinoa että hän muutti
+asumaan sisarensa läheisyyteen, ollakseen välittäjänä, jos tarve
+vaatisi, aviomiehen mahdollisesti tapahtuvien rikosten ja vaimon
+kärsittävien tuskain välillä. Seuraukset olivat hänen pahimpia
+aavistuksiaan pahemmat, ja vaativat sitä välittäjätointa, johon hän oli
+valmistainnut. Hän on murtamattoman voimakas, kärsivällinen ja
+nuhteeton mies, ja on tehnyt sisarensa suojaamisen ja lohduttamisen
+elämänsä päämääräksi. Hän ei anna langolleen vähintäkään syytä
+julkiseen riitaan itsensä kanssa. Häntä ei voi pettää, suututtaa eikä
+väsyttää; ja hän on Danvillea etevämpi joka suhteessa -- käytöksen,
+mielenlaadun ja ky'yn suhteen. Asiain näin ollessa lienee tarpeetonta
+sanoa, että hänen lankonsa viha häntä kohtaan on leppymättömintä
+laatua, ja samoin tarpeetonta viitata ilmi-annon aivan selviin
+vaikutussyihin.
+
+"Mitä niihin epäluulon-alaisiin seikkoihin tulee, joista ei ole
+syytetty ainoastaan Trudainea, vaan myös hänen sisartaan, niin
+allekirjoittanut on pahoillaan, ett'ei hän voi, tämän enempää, niitä
+ymmärtää eikä selittää. Tällä valmistuvaisella kannalla ollessaan
+näyttää asia olevan läpitsetunkemattoman salaisuuden peitossa".
+
+Lomaque luki nämä rivit läpi lopussa olevaan omaan allekirjoitukseensa
+saakka. Tämä oli se kopia Salaisista Ohjeista, joita häneltä oli
+pyydetty siinä kirjoituksessa, jota hän tarkasteli ennenkuin nuo kaksi
+poliisimiestä tulivat huoneesen. Verkkaan ja niinkuin näytti,
+vastahakoisesti, hän kääri kirjeen uuteen paperi-arkkiin ja oli
+sulkemaisillaan sitä sinetillä, kun koputus oveen häntä pysähdytti.
+"Astukaa sisään", huusi hän äkäisesti; ja mies, työpuvussa ja
+pölyisenä, astui huoneesen, kuiskasi sanan tahi pari hänen korvaansa,
+nyykäytti päätään ja läksi ulos. Lomaque säpsähti kuullessaan
+kuiskutuksen; ja avattuaan kirjeensä uudestaan, kirjoitti hän
+pikaisesti nimikirjoituksensa alle: -- "Olen juuri saanut tietää että
+Danville on kiiruhtanut Pariisiin palajamistaan ja odotetaan tulevaksi
+tänä iltana". Kirjoitettuaan nämä rivit, hän sinetitti kirjeen,
+kirjoitti päällekirjoituksen ja antoi sen Magloirelle. Poliisimies
+katseli päällekirjoitusta lähtiessään ulos huoneesta -- se oli
+"Kansalaiselle Robespierre, Saint Honoré-katu".
+
+Yksin jäätyänsä, Lomaque nousi istuiltaan ja asteli levottomasti edes
+takaisin kynsiänsä pureskellen.
+
+"Danville tulee takaisin tänä iltana", sanoi hän itsekseen; "ja
+ratkaiseva hetki tulee hänen kanssaan. Trudaine olisi salaliittolainen!
+Sisar Rosa (niinkuin tapansa oli häntä nimittää) salaliittolainen! Äh!
+salaliitto voi tuskin olla vastaus arvoitukseen tällä kertaa. Mikä se
+on?"
+
+Hän kävi pari kertaa edestakaisin äänettömänä -- seisattui sitten
+avonaisen akkunan eteen ja katseli sitä vähäistä osaa taivaasta, minkä
+kadunvarrella olevilta rakennuksilta voi nähdä.
+
+"Tähän aikaan viisi vuotta takaperin", sanoi hän, "puhui Trudaine
+minulle tuolla penkillä, josta saattoi Seineä ihailla; ja sisar Rosa
+piti kahvia lämpimänä vanhaa rumanaamaista Lomaque-parkaa varten. Nyt
+olen virallisesti velvoitettu epäilemään heitä molempia; kenties heitä
+vangitsemaan; kenties --, tahtoisin että tämä toimi olisi jollekulle
+toiselle annettu. En sitä tahtoisi -- en tahtoisi sitä millään
+tavalla!"
+
+Hän palasi kirjoituspöydän luo ja istuutui papereitansa tarkastamaan
+semmoisen miehen äreällä katsannolla, joka on päättänyt karkoittaa
+vaivaavia ajatuksia hyvin kovan työnteon voimalla. Enemmän kuin tunnin
+hän uutterasti työskenteli, silloin tällöin haukkasi hän kuivasta
+leipäviipaleesta palasen ja pureskeli sitä. Silloin hän hetkeksi
+pysähtyi työssään ja rupesi taas miettimään. Vähitellen ilta alkoi
+hämärtää ja huone kävi pimiäksi.
+
+"Kenties pääsemme yli tämän illan, viimeinkin -- ken tietää?" sanoi
+Lomaque soittaen pöytäkelloa saadakseen valkeata. Kynttilöitä tuotiin;
+ja samalla palasi poliisimies Magloire, tuoden pientä suljettua
+kirjettä. Se sisälsi vangitsemiskäskykirjeen ja ohuen kolmikulmaisen
+kirjeen, joka paremmin oli rakkaudenkirjeen tahi naisen kutsumuskirjeen
+näköinen kuin minkään muun. Lomaque aukasi kirjeen uteliaasti ja
+luki siitä seuraavat sievästi kirjoitetut rivit, joiden alla oli
+Robespierren nimikirjaimet -- V. R. -- ja jonka kirjaimet olivat
+kauniisti tehtyjä salamerkkejä.
+
+"Vangitse Trudaine ja hänen sisarensa tänä iltana. Paremmin asiaa
+mietittyäni en ole aivan varma tuleeko Danville takaisin niin aikaisin
+että voi olla läsnä, joka ehkä olisi vielä parempi. Hän ei voi
+aavistaakaan mitään vaimonsa vangitsemisesta. Pidä häntä tarkoin
+silmällä kun tämä tapahtuu, ja lähetä yksityinen ilmoitus siitä
+minulle. Minä pelkään että hän on paheellinen mies; ja kaikesta enimmin
+inhoan Pahetta".
+
+"Onko minulla muuta työtä tänä ehtoona?" kysyi Magloire haukotellen.
+
+"Ainoastaan eräs vangitseminen", vastasi Lomaque. "Kokoelkaa miehenne
+ja kun olette valmiina, niin hankkikaa vaunut portille odottamaan".
+
+"Olimme juuri ehtoolliselle menemäisillämme", murisi Magloire
+itsekseen, pois lähtiessään. "Vieköön hiisi nuo ylimykset! Niillä on
+kaikilla semmoinen kiiru tulla guillotiniin etteivät suo ihmiselle niin
+paljon aikaa että edes saisi rauhassa syödä ruokansa!"
+
+"Ei siitä nyt pääse mihinkään", mutisi Lomaque, murheellisella
+katseella pistäen vangitsemiskäskyn ja kolmikulmaisen kirjeen
+taskuunsa. "Hänen isänsä oli minun pelastukseni; hän itse tervehti
+minua aivan kuin vertaistaan; hänen sisarensa kohteli minua aivan kuin
+herrasmiestä, niinkuin siihen aikaan sanottiin; ja nyt --"
+
+Hän vaikeni ja pyyhki otsaansa -- aukasi sitten pulpettinsa, otti siitä
+esille viinaputellin ja kaatoi siitä itselleen lasin nestettä, jota hän
+nautti verkalleen, vähin ryypyin.
+
+"Tokkohan muut ihmiset tulevat pehmeämpi-sydämisiksi vanhoillaan?"
+sanoi hän. "Minä ainakin näytän siksi tulevan. Miehuutta! miehuutta!
+mikä kerran on tapahtuva, se tapahtuu. Vaikka tässä panisin pääni
+vaaran alttiiksi, en voisi heidän vangitsemistaan estää. Ei löydy koko
+virkakunnassa miestä, joka ei olisi valmis sitä tekemään, ellen minä
+tahtoisi".
+
+Tällöin kuului rattaiden tärinä ulkoa.
+
+"Siinä on vaunut", huudahti Lomaque, pistäen takaisin putellinsa ja
+ottaen hattunsa. "Koska tämä vangitseminen kumminkin on tapahtuva, on se
+yhtä heille, vaikka minä sen teen".
+
+Lohdutellen itseään miten parhaiten voi tällä mietteellä, puhalsi
+pääpoliisi Lomaque kynttilät sammuksiin ja lähti ulos huoneesta.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Mitään tietämättä miehensä päätöksestä palata Pariisiin päivää ennemmin
+kuin oli lähtiessään luvannut, sisar Rosa jätti yksinäisen kotinsa,
+viettääksensä iltaa veljensä kanssa. Olivat jutelleet keskenään kauan
+auringon laskun jälkeen ja antaneet pimeän tulla hiipien huomaamatta,
+niinkuin ihmiset tahtovat, jotka ovat levollisessa, perheellisessä
+keskuspuheessa. Niin tapahtui, kummallisen sattumuksen kautta,
+että juuri silloin kun Lomaque puhalsi kynttilänsä sammuksiin
+virkahuoneessaan, Rosa sytytti lukulamppua veljensä asunnossa.
+
+Viiden vuoden tuskat ja murheet olivat surkealla tavalla muuttaneet
+hänen ulkonäkönsä. Hänen kasvonsa näyttivät laihemmilta ja pitemmiltä;
+kerran niin suloinen "valko ja puna" hänen poskillaan oli mennyttä;
+hänen vartalonsa oli jo jonkunlaisen heikkouden vaikutuksesta käynyt
+vähän kyyryyn, jonka voi huomata hänen käydessään. Hänen käytöksensä
+oli kadottanut neidollisen kauneutensa ainoastaan tullakseen
+luonnottoman tyyneksi ja raukeaksi. Kaikista hänen sulouksistaan, jotka
+olivat niin onnettomilla seurauksilla, vaan samalla niin viattomasti,
+viehättäneet hänen sydämetöntä miestään, oli yksi ainoa jäänyt -- hänen
+äänensä viehättävä sulous. Jos kohta silloin tällöin joku murheen sävel
+siihen sekaantui, oli sen tyyni, luonnollinen viehättäväisyys kuitenkin
+jäljellä. Kaiken muun sulouden hävityksestä oli tämä ainoa sulous
+pelastunut muuttumatta! Hänen veljensä -- vaikka hänen kasvonsa
+näyttivät huolen kalvaamilta ja hänen käytöksensä surullisemmalta
+kuin ennen, näytti vähemmin entisestään muuttuneelta. Heikommassa
+rakennus-aineessa ensimmäiseksi rakoja huomaa. Tuo maailman epäjumala,
+Kauneus, viettää heikointa ja lyhyintä ikäänsä siinä temppelissä, mistä
+me enimmin tahdomme häntä jumaloida.
+
+"Ja sinä luulet todellakin, Louis, että meidän vaarallinen hankkeemme
+on onnellisesti päättynyt tällä hetkellä?" sanoi Rosa surullisesti,
+sytyttäen lamppua ja asettaen lasikupua sen päälle. "Mikä helpoitus jo
+tuostakin on, kun kuulen sinun sanovan, että luulet meidän viimeinkin
+onnistuneen!"
+
+"Minä sanoin vaan toivovani, Rosa", vastasi veli.
+
+"Hyvä, myöskin toivo on kallis-arvoinen sana sinun suustasi, Louis, --
+kallis-arvoinen sana kuulla vaikka kenen suusta tässä kauheassa
+kaupungissa, ja näinä Hirmun päivinä".
+
+Hän vaikeni äkkiä, nähdessään veljensä kohottavan kättään
+varoitukseksi. He katselivat toisiinsa äänettöminä ja kuuntelivat.
+Huoneen sivuitse kulkevain askelten kopina -- joka lakkasi hetkeksi
+juuri huoneen kohdalla -- sitten kuului taasen -- kuului läpi auki
+olevan akkunan. Ei kuulunut mitään muuta, ei ulkoa ei sisällä, joka
+olisi häirinnyt illan hiljaisuutta -- Hirmun kuolonhiljaisuutta, joka
+jo monta kuukautta oli vallinnut Parisissa. Tämän ajan omituisia
+tunnusmerkkejä oli tuokin, että ohitse kulkevissa askeleissakin, jotka
+kuuluivat vähän oudoilta illan pimeydessä, oli jo epäluulon esinettä,
+sekä veljelle että sisarelle -- niin luonnollista epäluulon syytä, että
+he lakkasivat puhumasta aivan kuin luonnollisesta syystä, ilman
+sanaakaan vaihtamatta selitykseksi, kunnes noitten outojen askelten
+kopina oli hälvennyt.
+
+"Louis", jatkoi Rosa, hiljentäen ääntänsä sopotukseksi, kun ei enää
+mitään kuulunut, "milloinka minä saan kertoa salaisuutemme miehelleni?"
+
+"Ei vielä!" sanoi Trudaine totisena. "Ei sanaakaan, ei viittaustakaan
+sinnepäin, ennenkuin minä annan luvan. Muista, Rosa, että lupasit olla
+vaiti jo alusta. Kaikki riippuu siitä, pidätkö lupaustasi pyhänä,
+kunnes minä päästän sinut siitä".
+
+"Minä tahdon pitää sitä pyhänä; minä tahdon todellakin, kaikesta
+huolimatta, vaikka miten mieleni tekisi", hän vastasi.
+
+"Se on aivan kylliksi minun rauhoittamisekseni -- ja nyt, armaani,
+puhukaamme muusta. Noilla seinilläkin voi olla korvat, ja ehkä tuo
+suljettu ovikaan tuossa ei ole miksikään turvaksi". Hän katsoi siihen
+levottomasti puhuessaan. "Vähitellen olen tullut samoihin mielipiteisin
+kuin sinä, Rosa, tuosta minun uudesta palvelijastani -- siinä on
+jotakin viekasta hänen kasvoissaan. Tahtoisin olleeni yhtä sukkela sitä
+huomaamaan, kuin sinä olit".
+
+Rosa katsoi häneen peljästyneenä. "Onko hän tehnyt mitään epäluulon
+alaista? Oletko huomannut hänen vakoavan sinua? Kerro minulle pahinta,
+Louis".
+
+"Hsh! hsh! rakas sisareni, ei niin ääneen. Älä saata itseäsi niin
+levottomaksi; hän ei ole tehnyt mitään epäluulonalaista".
+
+"Lähetä hänet pois -- minä rukoilen, lähetä hänet pois, ennenkuin on
+liian myöhäistä!"
+
+"Ja hän on antava minut ilmi, kostosta, samana iltana jona hän lähtee
+täältä. Sinä unhotat että palvelijat ja herrat nyt ovat yhden-arvoisia.
+On ikäänkuin minulla ei olisi palvelijaa ollenkaan. Minun kanssani
+asuu eräs kansalainen, joka taloudellisilla töillään saattaa minua
+kiitollisuuden velkaan, jota kiitollisuutta minun tulee rahallisesti
+osoittaa. Ei! ei! jos minä te'en jotain, niin minun tulee koettaa
+saada häntä luopumaan minusta. Vaan me olemme jo joutuneet ikävään
+puheen-aineesen -- mitä jos taas muutan ainetta? Sinä löydät tuolta
+pöydältä, joka on nurkassa, pienen kirjan -- sano mikä on sinun
+ajatuksesi siitä".
+
+Kirja oli Corneille'n näytelmä Cid, kauniisti sidottu sinisiin
+sahviani-kansiin. Rosa innostui sitä ylistämään. "Minä löysin sen
+eräästä kirjakaupasta eilen", sanoi hänen veljensä, "ja ostin sen,
+lahjoittaakseni sen sinulle. Corneille ei ole kirjailija, joka saattaa
+ketään harmillisiin seikkoihin, ei edes näinäkään aikoina. Etkös muista
+kerran sanoneesi, entisinä aikoina, häpeissäsi olevasi siitä, kun et
+tuntenut kuin hyvin vähän meidän suurinta dramallista kirjailijaa?"
+Rosa muisti hyvin, ja hymyili yhtä onnellisena kuin menneinä aikoina
+lahjastaan. "Siinä on muutamia hyviä piirroskuvia joka näytöksen
+alussa", jatkoi Trudaine, huolellisennäköisenä johdattaen sisarensa
+huomiota kuviin, ja nousi sitten äkkiä hänen vierestään, nähtyänsä
+hänen mielistyneen niiden katselemiseen.
+
+Hän kävi akkunan luokse -- kuunteli -- väisti syrjään akkunanpeitettä
+ja katsoi kadulle kumpaankin suuntaan. Ei elävää sielua ollut
+näkyvissä. "Minä taisin erehtyä", hän ajatteli ja palasi nopeasti
+sisarensa luokse; "vaan kyllä minä varmaan luulin että mua seurasi
+vakoja tänään kadulla kulkiessani".
+
+"Minä arvelen", sanoi Rosa, vielä tarkastellen kirjaansa, "arvelen
+tokkohan minun mieheni antaa minun mennä 'Le Cid'ia' katsomaan, kun
+sitä ensi kerran näytetään?"
+
+"Ei!" huusi ääni ovella, "ei, vaikka polvillesi lankeaisit häntä
+rukoilemaan!"
+
+Rosa kääntyi sinnepäin hätähuudolla. Siinä seisoi hänen miehensä
+kynnyksellä, karsaasti katsoen häneen, hattu päässä ja kädet tylysti
+taskuun pistettyinä. Trudainen palvelija ilmoitti hänen tuloa,
+hävyttömällä hymyllä, sillä äänettömällä välihetkellä, joka seurasi
+ilmestymistä. "Kansalainen, päällysmies Danville, käymään kansalaisen,
+hänen vaimonsa luokse", sanoi mies ivallisesti, kumartaen isännälleen.
+
+Rosa katsoi veljeensä, astui sitten pari askelta oveen päin. "Tämä oli
+odottamaton tulo", sanoi hän heikolla äänellä; "onko jotakin
+tapahtunut? Me -- me emme odottaneet sinua --". Hänen äänensä kävi
+kovin heikoksi, nähdessään miehensä lähestyvän, kalpeana huulia myöten
+tukahutetusta suuttumuksesta.
+
+"Kuinka rohkenit tulla tänne kuultuasi sen, minkä minä sinulle sanoin?"
+kysyi hän pikaisesti matalalla äänellä.
+
+Rosan koko ruumista pöyristi hänen miehensä sanat, ikäänkuin tämä olisi
+häntä lyönyt. Veri nousi hänen veljensä kasvoihin, kun tämä huomasi
+sen, vaan hän hillitsi itsensä, ja tarttuen sisarensa käteen, talutti
+hänet muutamaan nojatuoliin istumaan.
+
+"Minä kiellän sinua istumasta tässä talossa", sanoi Danville, vielä
+lähestyen; "minä käsken sinua tulemaan täältä kanssani! Kuuletko sinä?
+Minä käsken sinua!"
+
+Hän astui vaimoaan yhä lähemmäksi, vaan huomasi Trudainen silmien
+tuimasti tuijottavan häneen, ja seisattui. Rosa hypähti ylös ja
+heittäytyi heidän väliinsä.
+
+"Oi, Charles, Charles!" sanoi hän miehelleen. "Sopikaa Louis'n kanssa
+tänä iltana, ja ole lempeä taas minua kohtaan -- minulla on syytä
+vaatia paljoa sinulta, vaikka sinä et voi sitä aavistaakaan!"
+
+Tämä käänsi kasvonsa toisaannepäin ja nauroi ylenkatseellisesti. Rosa
+koetti taas puhua, vaan Trudaine kosketti hänen käsivarttaan ja loi
+häneen varoittavan katseen.
+
+"Ilmoitusmerkkejä!" huusi Danville; "salaisia ilmoitusmerkkejä teidän
+kesken!"
+
+Epäilevästi katsellessaan vaimoaan, sattui hänen silmänsä Trudainen
+lahjakirjaan, jota Rosa vielä tietämättään piti kädessään.
+
+"Mikä kirja se on?" kysyi hän.
+
+"Ei se ole kuin eräs Corneillen näytelmä", vastasi Rosa; "Louis on
+juuri lahjoittanut sen minulle".
+
+Tämän selityksen perästä Danvillen hillitty suuttumus puhkesi ilmi
+valloilleen.
+
+"Anna se hänelle takaisin!" huusi hän raivossaan. "Sinun ei pidä ottaa
+mitään lahjaa häneltä; perheenvakojan myrkky tahraa kaikkea mitä hän
+koskettelee. Anna se hänelle takaisin!" Rosa empi. "Sinä et tahdo?" Hän
+tempasi kirjan häneltä lausuen kirouksen -- heitti sen lattiaan ja
+asetti jalkansa sen päälle.
+
+"Oi, Louis Louis! Jumalan tähden puhu!"
+
+Trudaine otti askeleen eteenpäin, kun kirja lensi maahan. Samassa hänen
+sisarensa löi käsivartensa hänen vartalonsa ympäri. Hän seisattui,
+tulipunaisesta muuttuen haahmonkalpeaksi.
+
+"Ei! ei! Louis", sanoi Rosa, kovemmin kiinnipitäen häntä; "ei viiden
+vuoden kärsivällisyyden perästä. Ei -- ei!"
+
+Hiljaa otti hän irti käsivartensa.
+
+"Sinulla on oikein, rakas sisareni. Älä pelkää, kaikki on jo ohitse
+nyt".
+
+Näin sanoen väisti hän sisarensa kauemmas luotaan ja otti äänetönnä
+kirjan ylös lattialta.
+
+"Eikö tämän pitäisi loukata teitä myös?" sanoi Danville ilkeällä
+hymyllä. "Teillä on kummallinen luonne -- toinen mies olisi vaatinut
+minua kaksintaisteluun!"
+
+Trudaine katsoi häneen vakavasti; otti taskustaan nenäliinansa ja
+pyyhkieli sillä kirjan ryvettyneitä kansia.
+
+"Jos voisin pyyhkiä pois verenne tahrat minun omastatunnostani yhtä
+helposti kuin voin pyyhkiä saappaanne tekemät tahrat tästä kirjasta",
+sanoi hän tyynesti, "niin olisi tämä teidän viimeinen hetkenne. Älä
+itke, Rosa", jatkoi hän, kääntyen taas sisareensa; "minä tahdon pitää
+sinun kirjaasi varallesi, siksi kun voit sen itse ottaa".
+
+"Ai'ot tehdä tämän! Ai'ot tehdä tuon!" huusi Danville, vihastuen yhä
+pahemmasti ja antaen vihansa voittaa älykkäisyytensäkin. "Puhu
+vähemmällä luottamuksella tulevaisuudesta -- et tiedä mitä se sinulle
+tuo. Hallitse kieltäsi, kun minun läsnä ollessani puhut; se päivä on
+tuleva, jolloin tarvitset minun apuani -- minun apuani, kuulitko?"
+
+Trudaine käänsi kasvonsa sisarestaan pois, ikäänkuin hän olisi
+peljännyt näyttää niitä hänelle sillä hetkellä kun nämä sanat
+lausuttiin.
+
+"Mies, joka minua seurasi tänään, oli vakoja -- Danvillen lähettämä
+vakoja!" tämä ajatus juolahti hänen mieleensä, vaan hän ei sitä
+lausunut. Hetken äänettömyys seurasi; silloin kuului illan
+hiljaisuudessa kaukaista rattaiden jyrinää. Tämä ääni tuli lähemmäksi
+ja lähemmäksi -- tuli aivan lähelle ja taukosi akkunan alla.
+
+Danville kiiruhti akkunan luo ja katsoi ulos tutkivasti.
+
+"En ole jouduttanut takaisin-tuloani turhaan. En olisi tahtonut jäädä
+läsnä-olematta tässä vangitsemisessa mistään hinnasta", ajatteli hän,
+tirkistellen ulos pimeyteen.
+
+Tähtiä näkyi taivaalla, vaan kuutamoa ei ollut sinä iltana. Hän ei
+voinut tuntea vaunuja eikä niitä henkilöitä, jotka nousivat niistä; ja
+hän kääntyi taas huoneesen päin. Hänen vaimonsa oli vaipunut muutamaan
+nojatuoliin -- vaimon veli oli asettamassa kaappiin kirjaa, jota oli
+luvannut säilyttää sisarelleen. Tässä kuoleman hiljaisuudessa kuului
+portailta nousevien askelten kopina tuskallisen selvään. Viimein ovi
+aukeni hiljaa.
+
+"Kansalainen Danville, terveyttä ja veljellisyyttä!" sanoi Lomaque,
+seisten ovessa, poliisimiehet hänen takanaan. "Missä kansalainen Louis
+Trudaine?" jatkoi hän, aloittaen tavallisen mallin mukaan.
+
+Rosa töytäsi ylös tuolilta; vaan hänen veljensä käsi peitti hänen
+huulensa ennenkuin hän ennätti puhua.
+
+"Nimeni on Louis Trudaine", hän vastasi.
+
+"Charles!" huusi hänen sisarensa, irroittaen itsensä hänestä ja vedoten
+mieheensä, "keitä nämä ihmiset ovat? Mitä niillä on täällä tekemistä?"
+
+Miehensä ei vastannut.
+
+"Louis Trudaine", sanoi Lomaque, verkkaan vetäen käskykirjaa
+taskustaan, "Tasavallan nimessä minä teidät vangitsen".
+
+"Rosa, tule takaisin tänne", huusi Trudaine.
+
+Se oli liian myöhäistä; hän oli jo irroittanut, ja kauhistuksen
+ajattelemattomuudessa tarttui hän miehensä käsivarteen.
+
+"Pelasta hänet!" huusi hän. "Pelasta hänet, kaiken tähden mitä
+maailmassa kalliina pidät! Sinä olet tuon miehen päällysmies, Charles
+-- käske hänet ulos huoneesta!"
+
+Danville irroitti raakamaisesti hänen kätensä käsivarrestaan.
+
+"Lomaque täyttää velvollisuutensa. Niin", lisäsi hän, voitonriemuisella
+katseella Trudaineen, "niin, täyttää velvollisuutensa. Katso vaan
+minuun niin paljon kuin vaan tahdot -- sinun katseesi ei minua voi
+liikuttaa. Minä annoin sinut ilmi! Minä tunnustan sen -- minä kehuu
+sitä! Olen pelastanut itseäni vihamiehestä ja valtiota huonosta
+kansalaisesta. Muista salaista käyntiäsi talossa Papiston-kadun
+varrella!"
+
+Hänen vaimonsa päästi kauhistuksen huudon. Hän tarttui uudestaan
+miehensä käsivarteen molemmilla käsillään -- noilla heikoilla,
+vapisevilla käsillään, jotka näyttivät äkkiä saaneen miehen voimia ja
+jäntevyyttä.
+
+"Tule tänne -- tule tänne! minun täytyy ja minä tahdon puhua sinulle!"
+
+Hän veti hänet suurella voimalla muutamaan tyhjänä olevaan huoneen
+nurkkaan. Kuolonkalpeana ja kauhistuneella katsannolla nousi hän
+varpailleen ja lähisti huuliansa miehensä korvaan. Tällä hetkellä
+Trudaine huusi hänelle:
+
+"Rosa, jos sinä puhut, olen minä hukassa".
+
+Hän pysähtyi aikeessaan, kuullessaan veljensä äänen, päästi miehensä
+käden, ja katsoi veljeensä väristen.
+
+"Rosa", jatkoi Trudaine, "sinä olet luvannut ja sinun lupauksesi on
+pyhä. Jos arvossa pidät kunniaa ja rakastat minua, tule tänne -- tule
+tänne ja ole vaiti".
+
+Hän ojensi kätensä. Rosa riensi hänen luoksensa; ja nojaten päätään
+vasten hänen rintaansa, purskahti hän katkeraan itkuun.
+
+Danville kääntyi levottomasti poliisimiehiin. "Viekää pois vankinne",
+sanoi hän; "te olette jo täyttäneet velvollisuutenne täällä".
+
+"Ainoastaan puoleksi", vastasi Lomaque, tuimasti tarkaten häntä. "Rosa
+Danville --"
+
+"Minun vaimoni!" huusi toinen. "Mitä minun vaimolleni?"
+
+"Rosa Danville", jatkoi Lomaque säälimättömästi, "te olette saman
+vangituksen alainen kuin Louis Trudaine".
+
+Rosa nosti päänsä äkkiä veljensä rinnoilta. Trudainen voimallisuus oli
+paennut -- hän vapisi. Rosa kuuli hänen sopottavan itsekseen: "Rosa
+myöskin! Ei, Jumalani! Tuota en tiennyt odottaa". Hän kuuli nämä sanat
+ja nyyhki pois kyyneleet silmistään, ja suuteli häntä sanoen:
+
+"Minä olen siitä iloinen, Louis. Me yhdessä uskalsimme -- yhdessä
+tulemme nyt kärsimään. Minä olen hyvilläni siitä!"
+
+Danville katsoi epäileväisesti Lomaqueen, kun ensimmäinen hämmästyksen
+puuska oli mennyt ohitse.
+
+"Mahdotonta!" huusi hän. "En ole koskaan syyttänyt vaimoani. Tässä on
+joku erehdys: te olette menneet valtuuskirjanne ylitse".
+
+"Vaiti!" sanoi Lomaque tuimasti ja mahtavaisesti. "Vaiti, kansalainen,
+ja antakaa arvoa Tasavallan päätökselle!"
+
+"Sinä konna! näytä minulle vangitsemis-käskykirja!" sanoi Danville.
+"Kuka on uskaltanut syyttää vaimoani?"
+
+"Te olette!" sanoi Lomaque kääntyen häneen halveksivalla naurulla. "Te
+-- ja konnan nimi takaisin teille itsellenne! Te, syyttämällä hänen
+veljeänsä! Ahaa! Me olemme ankarat virantoimissamme; me emme menetä
+aikaamme nimien huutamiseen -- me teemme havaintoja. Jos Trudaine on
+syyllinen, on teidän vaimonne osallinen hänen rikokseensa. Me tiedämme
+sen; ja me vangitsemme hänet".
+
+"Minä panen tätä vangitsemista vastaan", huusi Danville. "Minä olen
+tässä päällikkö. Kuka minua vastustaa?"
+
+Taipumaton ylipoliisi ei vastannut. Joku uusi jyrinä kadulta kävi hänen
+korviinsa. Hän riensi akkunan luokse ja katsoi ulos tutkivaisesti.
+
+"Ken minua vastustaa?" huusi Danville uudestaan.
+
+"Kuunnelkaa!" huusi Lomaque, kohottaen kättänsä. "Ääneti, ja
+kuunnelkaa!"
+
+Joukossa astuvien ihmisten jalkain töminä alkoi kuulua hänen
+puhuessaan. Ihmisäänet, jotka hiljaa ja yksiäänisesti hyräilivät
+marseillaise-laulua, yhdistyi juhlallisesti raskaitten, säännöllisten
+askelten töminään. Tulisoittojen valo alkoi yhä selvemmin välkkyä
+punaiselta, himeän tähtitaivaan alla.
+
+"Kuuletteko tuon? Näettekö lähestyviä tulisoittoja?" huusi Lomaque,
+riemullisesti osoittaen kadulle. "Kunniaa kansallislaululle ja
+sille miehelle, jonka kädessä on koko Ranskanmaan onni! Hattu
+päästä, kansalainen Danville! Robespierre kulkee ohitse. Hänen
+henkivartijajoukkonsa, nuo Tuima-iskuiset, ovat häntä saattamassa
+tulisoitoilla Jakobini-klubiin! -- Ken teitä vastustaisi, niinhän te
+sanoitte? Teidän herranne ja minun; se mies, jonka nimikirjoitus on
+tämän käskykirjan alla -- se mies, joka kynänpyörähdyksellä voi lähettää
+meidän molempain päät yhdessä vierimään guillotinin pussiin! Huudanko
+häntä hänen kulkeissaan talon ohitse? Kerronko hänelle että Päällysmies
+Danville vastustaa minua vangitsemisen toimittamisessa? Teenkö niin?
+Teenkö niin?" Ja ylenkatseensa suuruudessa, näytti Lomaque aivan
+kasvavan ruumiinkoossaankin, työntäessään vangitsemiskäskyn Danvillen
+silmäin eteen, ja osoittaen allekirjoitusta keppinsä kahvalla.
+
+Rosa katsoi ylös kauhistuksella Lomaquen lausuessa viimeisiä
+sanojaan -- katsoi, ja näki miehensä kavahtavan vangitsemiskäskyn
+nimikirjoituksen edessä ikäänkuin olisi itse guillotini ilmestynyt
+hänen eteensä. Hänen veljensä tunsi hänen horjahtavan käsissään ja
+pelkäsi suuresti miten sisarensa voimat ja mielenmaltti voisi kestää,
+jos vangitsemisen kauhu ja viivytys tulisi vielä kauemmin hänen
+mieltään kuohuttamaan.
+
+"Rohkeutta, Rosa; rohkeutta!" sanoi hän. "Sinä olet käyttäinnyt
+jalosti: sinun ei pidä nyt horjuman. Ei, ei! Ei sanaakaan enää. Ei
+sanaakaan ennenkuin minä taas kykenen selvään ajattelemaan ja
+päättämään mikä on parahinta. Rohkeutta, rakas sisareni: henkemme
+riippuu siitä. Kansalainen", jatkoi hän, kääntyen Lomaqueen,
+"toimittakaa vaan tehtävänne, -- me olemme valmiina".
+
+Raskaitten askelten töminä ulkona kävi yhä kovemmaksi; laulu kuului
+joka hetki selvemmin; palavien tulisoittojen leimuaminen valaisi taas
+pimeätä katua. Ottaen syyksi hatun tarjoamisen Trudainelle, astui
+Lomaque aivan häntä lähelle, ja kääntyen selin Danvilleen, kuiskasi:
+"en ole unhottanut hää-aattoiltaa enkä penkkiä joen-äyräällä".
+
+Ennenkuin Trudaine ennätti vastata oli hän ottanut Rosan
+päällysvaatteen ja päähineen erään apumiehensä kädestä ja auttoi häntä
+niiden päällepanemisessa. Danville, vielä kalpeana ja vapisevana, astui
+nähdessään näitä lähdön valmistuksia, vaimonsa luokse ja lausui hänelle
+pari sanaa; vaan hän puhui hiljaa ja lähestyvä astunnan töminä sekä
+laulun hyrinä estivät kuulemasta hänen sanojaan. Kirous pääsi hänen
+suustaan ja hillitsemättömässä raivossa löi hän nyrkkinsä hänen
+vieressä olevaan pöytään.
+
+"Sinetit on pantu jokaiseen kapineesen tässä huoneessa ja
+makuuhuoneessa", sanoi Magloire, lähestyen Lomaquea, joka nyykytti
+päätään ja viittauksella käski hänen kutsua ovelle toiset
+poliisimiehet.
+
+"Valmiina", huusi Magloire, astuen heti esille miehineen ja kohotti
+ääntään saadakseen sanojaan kuulumaan. "Minne?"
+
+Robespierre ja hänen Tuima-iskuisensa kulkivat juuri huoneen ohitse.
+Palavien tulisoittojen käry löyhähti akkunan kautta huoneesen; ohitse
+kulkevien miesten askeleet kopisivat yhä kovemmin vasten maata;
+Marseillais'en hiljainen hyrinä oli kasvanut selvästi kuuluvaksi
+lauluksi; Lomaque katsoi hetken vangitsemiskäskyynsä ja vastasi sitten:
+
+"St. Lazare'n vankihuoneesen!"
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+St. Lazare'n ylimmäinen vanginvartija seisoi vankihuoneen
+ulko-eteisessä, kaksi päivää Trudainen asunnossa tapahtuneen
+vangitsemisen jälkeen, poltellen aamupiippuaan. Katsellessaan pihan
+porttia kohden, näki hän portti-ovea avattavan ja erioikeuksellisen
+miehen astuvan sisään, jonka hän kohta tunsi Salapoliisinviraston
+toisen osaston ylipoliisiksi. "Miten, ystäväni Lomaque", huusi
+vanginvartija, astuen pihalle, "mikä teidät on saattanut tänne tänä
+aamuna, onko teillä asioita, vai huviksenneko olette tullut?"
+
+"Huvikseni, tällä kertaa, kansalaiseni. Minulla on jouto-aikaa, tunti
+tahi pari, kävelyyn käyttää. Minä huomasin olevani vankihuoneen
+läheisyydessä, enkä voinut olla tulematta tänne katsomaan miten minun
+ystäväni, ylimmäinen vanginvartija, jaksaa". Lomaque puhui ihmetyttävän
+hilpeästi ja vilkkaasti. Hänen silmiänsä vaivasi erinomainen heikkous
+ja räpytystauti; vaan hän hymyili kuitenkin mitä iloisimman veitikan
+näköisenä. Nuo hänen vanhat vihamiehensä, jotka aina epäilivät häntä
+enimmin silloin kun heikkous enimmin vaivasi hänen silmiään, eivät
+suinkaan olisi uskoneet sanaakaan siitä ystävällisestä puheesta, jonka
+hän ikään oli pitänyt, ja olisivat pitäneet varmana asiana että hänen
+käyntinsä ylimmän vanginvartijan luona oikeastaan tarkoitti muuta
+salaista asiata.
+
+"Mitenkä minä jaksan?" sanoi vanginvartija, pudistaen päätään. "Liika
+työn rasitus, ystäväni, -- liika työn rasitus. Ei ole joutohetkiä
+meidän osastossamme. Myös guillotinikin on käynyt liian hidastöiseksi
+meille!"
+
+"Joko olette lähettäneet vankileipomuksenne tutkittavaksi tänä aamuna?"
+kysyi Lomaque, aivan huolettoman näköisenä.
+
+"En; ovat juuri lähtemäisillään", vastasi toinen. "Tulkaa heitä
+katsomaan". Hän puhui aivan niinkuin vangit olisivat olleet joku
+kokoelma katseltavia kuvia tahi äsken valmistunut vaatepuku. Lomaque
+nyykäytti päätään, yhä vieläkin kasvoissa tuo onnellinen juhlallisuus.
+Vanginvartija näytti tietä sisempään etusaliin; ja osoittaen uneliaasti
+piipunvarrellaan, sanoi hän: "aamuleipomuksemme, kansalaiseni, juuri
+valmis leivottavaksi".
+
+Muutamassa salin nurkassa oli yhteentungettuina enemmän kuin
+kolmekymmentä miestä ja vaimoa, kaikensäätyisiä ja -ikäisiä, muutamat
+tuijottaen ympärilleen epätoivoisen murheen katseella, muutamat nauraen
+ja leikkiä laskien huolettomasti. Lähellä heitä käveli laiskotellen
+muuan "Patrioteihin" kuuluva vahtijoukko, poltellen tupakkaa,
+syljeskellen ja kiroten. Patriotien ja vankien välillä istui vaperalla
+tuolilla toinen vanginvartija -- kyttyräselkäinen mies; mahdottoman
+isoilla punaisilla viiksillä -- suurustaan lopettamassa, ahmien suuria
+papuja, joita hän veitsellään pisteli vadista ja huuhtoi alas aika
+kulauksilla viiniputellista. Huolettomasti näytti Lomaque katselevan
+tuota inhoittavaa näytöstä, vaan muutamissa minuutissa oli hänen tarkat
+silmänsä tarkastaneet jokaisen vangin kasvoja ja huomanneet Trudainen
+ja hänen sisarensa seisovan yhdessä joukon takana.
+
+"No, Apollo!" huusi ylimmäinen vanginvartija, puhutellen alempaa
+virkaveljeänsä lystikkäällä vankihuoneessa käytetyllä haukkumanimellä,
+"älä kaiken päivää te'e lähtöä tuon roskaleipomuksesi kanssa! Ja
+kuules nyt, ystäväni: minulla on lupa olla poissa asioillani
+osastossani iltapäivällä, niin että sinun asiasi tulee olemaan lukea
+guillotini-luetteloa ja merkitä vankien ovet ennenkuin vaunut tulevat
+huomen-aamulla. Käytä varovasti putellia, Apollo, tänä päivänä; käytä
+varovasti putellia, ettei tule hämminkiä kuolemaantuomittujen
+luettelossa huomenna".
+
+"Eikös ole janottava Heinäkuun ilma tämä -- kansalaiseni?" sanoi
+Lomaque, jättäen ylimmäisen vanginvartijan, ja taputellen kyttyräselkää
+mitä ystävällisimmällä tavalla hartioille. "Miten olette syössyt yhteen
+kaiken leipomuksenne tänään ilman järjestyksettä! Autanko minä
+teitä saamaan ne marssi-järjestykseen? Aikani on aivan teidän
+käytettäväksenne. Tämä aamu on minulla pyhäpäivää!"
+
+"Ha! ha! ha! mikä iloinen veitikka hän on pyhäpäivä-aamua
+viettäessään!" huudahti ylimmäinen vanginvartija, kun Lomaque --
+nähtävästi kokonaan jättäen tavallisen luonteensa, iloissaan tunnin
+odottamattomasta joutoajasta -- alkoi työntää ja survata vankeja
+riviin, puhellen lystikkäitä kokkapuheita, joille ei ainoastaan
+virkapalvelijat, vaan myös moni uhreista itsistään -- huolettoman
+tiranniuden huolettomia uhreja -- nauroi sydämellisesti. Loppuun saakka
+jatkaen tätä hullunkurista toimitustaan, sai Lomaque tilaisuutta tulla
+Trudainea niin lähelle että voi silmillään antaa hänelle merkin,
+ennenkuin hän tarttui hänen niskaansa samoin kuin muitten. "Noh,
+tasajoukko", huusi Lomaque, survaisten Trudainea. "Pysy nyt
+astuntarivissä ja muista pysyä samoissa askeleissa tuon nuoren vaimosi
+kanssa. Rohkaiskaa mieltänne, naiskansalaiseni! tässä maailmassa tottuu
+kaikkeen, yksin guillotiniinkin!"
+
+Lomaquen puhuessa ja työntäessä samalla kertaa, tunsi Trudaine
+paperipalasen solahtavan niskansa ja kaulahuivinsa väliin. "Rohkeutta!"
+kuiskasi hän puristaen sisarensa kättä, kun huomasi hänen kauhistuvan
+Lomaquen pilan teeskenneltyä törkeyttä.
+
+Joukko "Patrioti"-kaartin vartiomiehiä ympärillä, kulki vankisaatto
+verkalleen ulkopihan kautta matkallaan vallankumous-oikeuteen;
+kyttyräselkäinen vanginvartija seurasi takana. Lomaque oli aikeessa
+seurata heitä vähän matkan päässä, vaan ylimmäinen vanginvartija vaati
+häntä vieraanvaraisesti tulemaan takaisin. "Mikä kiire teillä on?"
+sanoi hän. "Nyt kun tuo parantumaton juoppo, toinen alapäällikköni, on
+lähtenyt matkalle leipomuksensa kanssa, niin totta saan pyytää teitä
+astumaan huoneesen ja maistamaan vähän viiniä".
+
+"Kiitoksia", vastasi Lomaque; "vaan minun mieleni tekee paremmin
+kuunnella oikeuden tutkintoa tänään. Mitä jos tulisin takaisin
+myöhemmin? Mihin aikaan menette osastoonne? Kello kaksi, vai mitä?
+Hyvä! Minä koetan enkö voisi päästä tänne heti yhden jälkeen".
+Niin sanoen nyykäytti hän päätään ja läksi ulos pihasta. Kirkas
+auringonpaiste linnanpihalla saattoi häntä räpyttämään silmiään
+tavallista enemmin! Jos joku hänen vanhoista vihamiehistään olisi ollut
+hänen kanssaan, olisi se varmaan ajatellut itsekseen: "Jos ollenkaan
+aiot tulla takaisin, kansalainen Lomaque, niin ei se tapahdu heti yhden
+jäljestä!"
+
+Matkallaan tapasi pääpoliisi kadulla muutamia poliisivirastoon kuuluvia
+ystäviä, jotka viivyttivät hänen kulkuansa, niin että hänen tullessa
+vallankumous-oikeuteen tutkimiset juuri olivat alkamaisillaan. Etevin
+huonekalu oikeussalissa oli pitkä puiseva honkainen pöytä, joka oli
+peitetty viheriäisellä villavaatteella. Tämän pöydän päässä istui
+presidentti oikeuskuntansa kanssa, hatut päässä, ja niiden takana
+kirjava joukko isänmaanrakastajia, joilla oli virallisesti jotakin
+tekemistä niiden oikeus-asioiden kanssa, jotka nyt piti otettaman
+esille. Pöydän etusivun vieressä oli yleisöä varten kaidepuilla
+eroitettu ala, jonka päällä oli parvi. Yleisöä edusti tässä
+tilaisuudessa joukko naisia, jotka kaikki istuivat yhdessä penkillä ja
+kutoivat sukkaa, ompelivat paitoja ja lapsenvaatteita, yhtä
+tyynimielisinä, kuin jos olisivat olleet kotonaan. Pöydän toisella
+puolella, kauimpana suuresta ovesta oli laudoista rakennettu,
+kaidepuilla eroitettu lava, jossa ikkunasta ja juttelevista äänistä
+syntynyt lakkaamaton hälinä kuului salissa Lomaquen astuessa sisään.
+Hän oli erioikeuksellinen mies täällä niinkuin vankihuoneessakin; ja
+hän tuli huoneesen erityisestä ovesta, niin että hänen tuli kulkea
+vankien lavan sivuitse ja ympäri, ennenkuin pääsi paikalleen
+presidentin tuolin taakse. Trudaine, joka seisoi sisarensa kanssa
+vankijoukon äärimmäisinä, nyykytti päätään merkin-annoksi, kun Lomaque
+sattui hetkeksi katsomaan häneen. Hän oli matkallaan oikeuteen saanut
+tilaisuutta lukea sen paperin, jonka pääpoliisi oli pistänyt hänen
+kaulahuivinsa väliin. Siinä oli seuraavat rivit: "Olen juuri saanut
+tietää missä kansalainen Dubois ja hänen vaimonsa nyt ovat. Ei teillä
+ole muuta neuvoa kuin tunnustaa kaikkityyni. Sillä tavoin te vedätte
+syylliseksi erästä hallitukseen kuuluvaa kansalaista, ja vaikutatte sen
+että hän, jos hänen oma henkensä on hänelle rakas, koettaa kaikkea
+pelastaakseen teidän ja teidän sisarenne hengen".
+
+Tultuansa presidentin tuolin taakse, huomasi Lomaque nuo kaksi
+uskollista käskyn-alaista, Magloire ja Picard, jotka odottivat
+kokoontuneitten isänmaallisvirkamiesten joukossa, saadakseen jättää
+oikeudelle todistuksensa. Niiden takana seisoi päällysmies Danville
+nojaten vasten seinää. Ei kukaan häntä puhutellut, eikä hän ketään.
+Epäillys ja epätietoisuus näkyi hänen kasvonsa joka piirteessä;
+levottoman mielen äreys ilmautui hänen pienimmässäkin liikunnossaan --
+myöskin hänen pyhkiessään vähän väliin nenäliinallaan kasvojansa,
+joihin hiki nousi suurina pisaroina.
+
+"Silence!" huusi täksi kertaa määrätty menojen-ohjaaja, käheä-ääninen
+mies nipukkasaappaissa, mahdottoman iso miekka vyöllä ja sauva kädessä.
+"Äänettömyyttä kansalaispresidentille!" sanoi hän uudestaan, lyöden
+sauvansa pöytään.
+
+Presidentti nousi seisoalleen, ja julisti tämän päivän istunnon
+alkaneeksi; sitten rupesi istumaan jälleen. Silmänräpäyksellistä
+äänettömyyttä, joka seurasi, tauotti äkillinen meteli vankien
+keskuudessa lavalta. Kaksi vartijaa juoksi sinne. Kuului raskaan
+putoavan ruumiin tömähdys -- muutamien naisvankien päästämät kauhun
+huudot -- sitten oli taas kuolon hiljaisuus, jota ainoastaan muuan
+vartija häiritsi, joka astui salin poikki verinen veitsi kädessä, ja
+asetti tämän pöydälle. "Kansalaispresidentti", sanoi hän, "minulla on
+ilmoitettavana, että eräs vanki on juuri ikään pistänyt itsensä
+kuoliaaksi". Kuului mutiseva huuto -- "Eikö muuta?" naiskatsojien
+joukosta, heidän ryhtyessään taas työhönsä. Itsemurhat oikeuden
+istunnoissa eivät olleet tavattomia tapauksia Hirmuvallan aikana.
+
+"Nimi?" kysyi presidentti, levollisesti tarttuen kynäänsä ja avaten
+erästä kirjaa.
+
+"Martigué", vastasi kyttyräselkäinen vanginvartija, astuen pöydän
+luokse.
+
+"Mitä laatua?"
+
+"Muinoin tiranni Capet'in kuninkaallinen vaunumaakari".
+
+"Syytös?"
+
+"Salaisia hankkeita vankihuoneessa".
+
+Presidentti nyykäytti päätään, ja kirjoitti kirjaan: -- "Martigué,
+vaununtekijä. Syytetty salahankkeista vankihuoneessa. Ehdätti lainmenoa
+itsemurhalla. Tekoa pidetään rikoksen täydellisenä tunnustuksena.
+Omaisuus otetaan valtiolle. Ensimmäisenä Termidorina, Tasavallan
+vuotena kaksi".
+
+"Äänettömyyttä!" huusi mies lyijypäisellä sauvalla sillä aikaa kun
+presidentti riputteli santaa kirjoituksen päälle ja viittasi
+vanginvartijalle, että hänen piti viemän kuolleen ruumiin pois, ja
+sitten sulki kirjan.
+
+"Onko erityistä ilmoitettavaa tänä aamuna?" kysyi presidentti
+katsahtaen takanaan olevaan joukkoon.
+
+"On yksi", sanoi Lomaque, astuen presidentin tuolin luokse. "Sopisiko
+teidän, kansalaiseni, ottaa ensimmäiseksi Louis Trudainen ja Rosa
+Danvillen asia? Kaksi minun miehistäni on määrätty tänne vieraiksi
+miehiksi ja heidän aikansa on kallisarvoinen Tasavallalle".
+
+Presidentti huomasi nimilistan edessänsä, ja antoi sen huutajalle eli
+menon-ohjaajalle, pantuansa ykkösen ja kakkosen Louis Trudainen ja Rosa
+Danvillen eteen.
+
+Lomaquen astuessa takaisin entiseen paikkaansa presidentin tuolin
+takana, lähestyi Danville ja kuiskasi hänelle: "Huhu kertoo teidän
+saaneen tietoja kansalaisista Dubois. Onko se totta? Te tiedätte keitä
+ne ovat?"
+
+"Kyllä", vastasi Lomaque; "vaan minulla on korkeampia käskyjä pitää
+näitä tietoja itseäni varten, juuri nyt".
+
+Halunperäisyys, millä Danville teki kysymyksensä, ja pettymys, jota hän
+osoitti kun ei saanut tyydyttävää vastausta, olivat sitä laatua että
+tarkkahuomioinen pääpoliisi niistä tuli täydelleen vakuutetuksi siitä
+että Danville todellakin oli niin tietämätön, kun hän näytti olevan,
+miehestä ja vaimosta Dubois. Tämä salaisuus oli kaikessa tapauksessa
+vielä Danvillelle selittämätön salaisuus.
+
+"Louis Trudaine! Rosa Danville!" huusi menojen-ohjaaja, toisen kerran
+kolahuttaen sauvallaan pöytään.
+
+Molemmat astuivat, totellen käskyä, esille vankien lavan kaidepuitten
+luo. Ensimmäinen katsaus tuomareihinsa, ensimmäinen kauhu tuntiessaan
+seisovansa kuulijakunnan armahtamattoman uteliaisuuden esineenä, näytti
+voittavan Rosan voimat. Hän kävi kuolon kalpeasta tulipunaiseksi,
+sitten kalpeaksi uudelleen, ja piiloitti kasvojansa veljensä hartioita
+vasten. Miten tasaisesti hän kuuli veljensä sydämen tykkivän! kyyneleet
+täyttivät hänen silmänsä, ajatellessaan että veljensä pelkäsi
+ainoastaan hänen tauttaan!
+
+"Nyt!" sanoi presidentti kirjoittaen heidän nimensä. "Kenen
+ilmiantamia?"
+
+Magloire ja Picard astuivat esille pöydän viereen. Edellinen vastasi --
+"kansalais-päällysmies Danville'n".
+
+Vastaus nosti suurta hälinää sekä vangeissa että kuulijoissa.
+
+"Syytetyt mistä?" jatkoi presidentti.
+
+"Miesvanki salaisista hankkeista Tasavaltaa vastaan; naisvanki,
+rikoksellisesta tietoisuudesta siitä".
+
+"Tuokaa esille todistuksenne samassa järjestyksessä".
+
+Picard ja Magloire avasivat todistuksia sisältävät pöytäkirjansa, ja
+lukivat presidentille samat erityisseikat, jotka olivat aikaisemmin
+lukeneet Lomaquelle.
+
+"Hyvä", sanoi presidentti, kun olivat lopettaneet. "Meidän ei tarvitse
+vaivata itseämme millään muulla kuin tiedustamalla keitä kansalaiset
+Dubois ovat, ja niitä tietoja te varmaan olette valmiit antamaan.
+Oletteko kuulleet todistukset?" jatkoi hän kääntyen vankeihin; Picardin
+ja Magloiren puhellessa keskenään hiljaa sopottaen, ja katsellessa
+hämmästyneinä pääpoliisiin, joka seisoi äänettömänä heidän takanaan.
+"Oletteko kuulleet todistukset, te vangitut? Tahdotteko sanoa jotakin?
+Jos tahdotte puhua, niin muistakaa että tämän oikeuden aika on
+kallis-arvoinen ja ettette saa sitä turhaan kuluttaa".
+
+"Minä pyydän saadakseni puhua, omasta ja sisareni puolesta", vastasi
+Trudaine. "Aikomukseni on säästää oikeuden aikaa tunnustuksen
+tekemisellä".
+
+Hiljainen sopotus, joka oli kuulunut naiskuulijoitten puolelta vähää
+ennen, lakkasi heti kun hän lausui sanan: tunnustus. Kuolon
+hiljaisuudessa tunki hänen matala, tyyni äänensä oikeussalin
+kaukaisimpiin nurkkiin, kun hän, itseään hilliten, ettei kenkään voisi
+huomata sitä toivon kuolemankamppausta, joka tapahtui hänen sisässänsä,
+jatkoi puhettansa seuraavin sanoin:
+
+"Minä tunnustan salaiset käyntini talossa Papistonkadun varrella. Minä
+tunnustan että ne henkilöt, joita kävin tapaamassa, ovat todistuksissa
+osoitetut. Ja viimein tunnustan tarkoitukseni näillä käynneilläni
+heidän luonansa olleen auttaa heitä heidän aikeissaan lähteä Ranskasta.
+Jos olisin tehnyt tämän valtiollisista vaikutteista, nykyisen
+hallituksen valtiolliseksi vahingoksi, myönnän että olisin syyllinen
+semmoisiin salahankkeisin Tasavaltaa vastaan, jommoisista minua
+syytetään. Vaan ei mitkään valtiolliset tarkoitukset minua
+elähyttäneet, eikä mikään valtiollinen täytymys minua kehoittanut
+tekemään sitä, joka minun on saattanut tämän oikeuden eteen. Niillä
+henkilöillä, joita autoin lähtemään Ranskasta, ei ole minkäänlaista
+valtiollista merkitystä, tahi yhteyttäkään valtiollisten asiain kanssa.
+Yksistään yksityisistä vaikutussyistä minä osoitin tätä inhimillisyyttä
+heitä ja toisia kohtaan -- inhimillisyyttä, jota hyvä tasavaltalainen
+saanee tuntea, joutumatta isänmaansa onnen kavaltajaksi".
+
+"Oletteko valmis ilmoittamaan oikeudelle keitä nämä kansalaiset Dubois
+todellakin ovat?" kysyi presidentti levottomasti.
+
+"Olen valmis", vastasi Trudaine. "Vaan ensin haluan saada lausua pari
+sanaa sisareni suhteen, joka seisoo tässä oikeuden edessä syytettynä
+minun kanssani". Hänen äänensä alkoi käydä epävakaiseksi; ja nyt vasta
+alkoi hänen kasvonsa muuttaa väriä, kun Rosa nosti kasvonsa hänen
+hartioistaan ja katsoi häneen tuskaisesti. "Minä rukoilen oikeutta
+julistautaan sisartani syyttömäksi kaikkeen osanottoon siihen
+rikokseen, josta olen syytetty --", jatkoi hän. "Puhuttuani suoruudella
+itsestäni, voin minä vaatia uskomaan puhettani hänestä, kun vakuutan
+ett'ei hän ole minua auttanut eikä ole voinut auttaa. Jos syytä on; on
+se yksistään minun; jos tulee rangaistusta, tulkoon se yksistään minun
+kärsittäväkseni".
+
+Hän pysähtyi äkkiä ja hämmästyi. Hänen oli helppo olla Rosaan
+katsomatta, vaan hän ei voinut pelastua mihinkään itsensä hallitsemisen
+koetuksesta, jos Rosa puhuisi. Juuri kun hän lausui viimeisen lauseen,
+nosti Rosa taas kasvonsa hänen hartioistaan, ja kuiskasi tuskaisesti:
+
+"Ei, ei, Louis! Ei tätä uhrausta, kaikkien toisten uhrauksien perästä
+-- ei tätä, vaikka sinä pakoittaisit minua itseäni puhumaan heille!"
+
+Hän irroitti äkillisesti kätensä veljestään ja astui samassa esille
+kaidepuitten luo, jossa hän seisoi katsellen läsnäoleviin ja samalla
+kaikkien katseltavana. Kaidepuut tärisivät hänen kättensä vavistuksesta
+hänen niistä kiinnipitäessään itseään tukeaksensa! Hänen hiuksensa
+riippuivat vanukkeisina hänen hartioillaan; hänen kasvonsa olivat
+saaneet omituisen lujuuden; hänen suloiset siniset silmänsä, jotka
+muulloin olivat niin lempeät, olivat saaneet kauhistuksen kiillon.
+Uteliaisuuden ja ihmettelemisen sohina kuului naisten joukossa.
+Muutamat nousivat levottomasti istuiltaan, toiset huusivat:
+
+"Kuunnelkaa, kuunnelkaa! hän aikoo puhua!"
+
+Hän puhui. Heleänä ja kirkkaana kuului tuo suloinen ääni, suloisempana
+kuin koskaan murheessa, muitten äänten yli -- yli raa'an mörinän ja
+kuiskaavan suhinan.
+
+"Herra presidentti" -- alkoi vaimo parka vakavasti. Hänen seuraavat
+sanansa eivät voineet kuulua naisten vihellyksiltä.
+
+"Oh! ylimys, ylimys! Ei ollenkaan teidän kirottuja arvonimiä täällä!"
+oli heidän kimakka huutonsa hänelle. Hän ei peljästynyt näitä huutoja,
+eikä niitä seuraavia rajuja liikuntoja, hän katseli vakavasti
+ympärilleen, tuo omituinen lujuus vielä kasvoissaan. Hän olisi puhunut
+taas, huolimatta tuosta metelistä ja noista inhon-osoituksista, vaan
+hänen veljensä ääni oli hänen ääntään väkevämpi.
+
+"Kansalainen, presidentti", huusi veli, "en ole vielä lopettanut.
+Pyydän saada lopettaa tunnustukseni. Minä rukoilen oikeutta olemaan
+välinpitämätön sisareni puheista. Viimeisien päiväin levottomuus ja
+kauhu on sekoittanut hänen ymmärrystään. Hän ei voi vastata sanoistaan
+-- minä vakuutan sen julkisesti, koko oikeuskunnan kuullen".
+
+Veri nousi taas hänen vaaleisin kasvoihinsa kun hän lausui tämän
+vakuutuksensa. Tälläkin tärkeällä hetkellä miehen jalo sydän nuhteli
+häntä tuosta petoksesta, vaikka vaikutteena siihen oli hänen sisarensa
+hengen pelastaminen.
+
+"Antakaa hänen puhua! antakaa hänen puhua!" huusivat naiset, kun Rosa,
+koskematta, katsomatta veljeensä, ikäänkuin hän ei olisi kuullut mitä
+tämä puhui, toisen kerran koetti puhua tuomareille, huolimatta
+Trudainen keskeyttämisestä.
+
+"Vaiti!" huusi sauvalla varustettu mies. "Vaiti te vaimot!
+kansalais-presidentti aikoo puhua".
+
+"Vanki Trudainella on puheen oikeus", sanoi presidentti; "ja saa jatkaa
+tunnustustaan, Jos naisvanki aikoo puhua, niin hän saa puhua
+perästäpäin. Minä kehoitan molempia syytettyjä joutuisasti toimittamaan
+puhuttavansa minulle, muutoin pahentavat he asiaansa, eivätkä paranna.
+Minä käsken kuulijakuntaa olemaan vaiti; ja ell'ei minua totella, ai'on
+minä ajaa kuulijat pois. Nyt, vanki Trudaine, pyydän minä teitä
+jatkamaan. Ei sanaakaan enää sisarestanne; antakaa hänen puhua
+omasta puolestaan. Nyt teidän ja meidän välinen asia koskee miestä ja
+vaimoa Dubois. Oletteko tahi ettekö ole valmis ilmoittamaan oikeudelle
+keitä he ovat?"
+
+"Minä uudestaan ilmoitan että olen valmis puhumaan", vastasi Trudaine,
+"Kansalainen Dubois on eräs palvelija. Vaimo Dubois on sen miehen, joka
+on minut ilmi antanut -- päällysmies Danvillen äiti".
+
+Satojen yht'aikaa puhuvien, huudahtavien ja murisevien äänten kohina
+seurasi tätä vastauksen lausuntoa. Ei sitä miestä koko oikeussalissa,
+joka olisi voinut pidättää hämmästyksensä osoitusta. Se vaikutti
+vankeihin, jotka seisoivat lavallaan, se vaikutti itse huutajaan,
+oikeuden tuomareihinkin, jotka hetki sitä ennen olivat rötköttäneet
+huolettomina, äänettöminä tuoleissaan. Helinän ollessa viimeinkin
+taukoamaisillaan, lakkasi se silmänräpäyksessä, kun kuultiin jonkun
+huutavan tungoksesta presidentin tuolin takana:
+
+"Antakaa tietä! Päällysmies Danville on ruvennut voimaan pahoin!"
+
+Kova kuiske ja toisiaan keskeyttävien äänten sohina seurasi; sitten
+liike virantoimitus-joukkiossa; sitten eleinen hiljaisuus; sitten
+ilmestyi äkkiä Danville yksinänsä pöydän eteen. Hänen katseensa, kun
+hän käänsi kalpeat kasvonsa kuulijoihin, vaienti ja pysähytti heitä,
+kun juuri olivat aloittamaisillaan uutta hälinää. Jokainen kuroittihe
+eteenpäin, halukkaana kuulemaan mitä hän sanoisi. Hänen huulensa
+liikkuivat; vaan niistä lähteviä sanoja eivät muut kuulleet kuin ne,
+jotka sattuivat istumaan aivan hänen läheisyydessään. Puhuttuansa lähti
+hän pöydän luota erään poliisimiehen nojassa, joka näytti taluttavan
+häntä oikeuskunnan yksityistä ovea kohti, ja siis vankien lavaa kohti.
+Hän seisattui kuitenkin puolitiessä, käänsi äkkiä kasvonsa vangeista
+pois ja viitaten salin toisella puolella olevaan yleiseen oveen päin,
+antoi hän taluttaa itseään ulos ulko-ilmaan sitä tietä. Hänen mentyä
+sanoi presidentti, puhuen osittain Trudainelle ja osittain
+kuulijakunnalle:
+
+"Kansalais-päällysmies Danville on ruvennut voimaan pahoin kuumuudesta
+täällä salissa. Hän on lähtenyt (minun tahdostani poliisimiehen
+huostassa) virkistymään ulko-ilmaan; vakuuttaen minulle tulevansa
+takaisin ja valaisevansa tätä eriskummallista ja epäluulon-alaista
+seikkaa, jonka vanki nyt on tuonut ilmi. Jos syytetyllä Trudainella on
+enempää ilmoitettavaa minulle, niin minä käsken häntä jättämään sen
+siksi kun kansalainen Danville palajaa. Tämä asia on ensin selville
+saatava, ennenkuin muita asioita voi ottaa esille. Ettei oikeuden aika
+kuitenkaan menisi hukkaan, annan minä naisvangille luvan käyttää tätä
+tilaisuutta, puhuakseen häntä itseään koskevista seikoista, joita hän
+ehkä tahtoo tuomareille ilmoittaa".
+
+"Saattakaa tuo mies vaikenemaan!" "Viekää hänet ulos oikeussalista!"
+"Pankaa hänelle suu-kapula!" "Viekää guillotiniin!" Tämmöisiä huutoja
+kuului kuulijoiden joukosta presidentin vai'ettua. Nämä tarkoittivat
+kaikki Trudainea, joka oli tehnyt viimeisen epätoivoisen ponnistuksen,
+saadakseen sisartaan olemaan vaiti, ja joita yrityksiä katsojat olivat
+huomanneet.
+
+"Jos vanki puhuu vielä sanaakaan sisarelleen, niin viekää hänet pois",
+sanoi presidentti, kääntyen lavan ympärillä seisoviin vartioihin.
+
+"Hyvä! me saamme viimeinkin kuulla häntä. Vaiti! vaiti!" huusivat
+naiset, laittautuen mukavasti istumaan penkeilleen, ja valmistautuen
+töitään taas jatkamaan.
+
+"Rosa Danville, oikeus odottaa saadakseen kuulla teitä", sanoi
+presidentti, heittäen säärensä ristiin ja nojautuen taaksepäin
+muhkeasti isossa nojatuolissaan.
+
+Viimeksi kuluneiden viiden minuutin hälinän ja häiriön kestäessä oli
+Rosa seisonut hetken aikaa samassa asennossa. Tuo omituinen vakava
+mielen-ilmaus oli yhden ainoan kerran muuttunut hänen kasvoissaan. Kun
+hänen miehensä astui pöydän viereen ja seisoi siinä yksinänsä kaikkien
+katseltavana, vapisivat hänen huulensa hiukan, ja hieno punastuksen
+varjo kulki nopeasti yli hänen kasvojensa. Tuotakaan pientä muutosta ei
+enää näkynyt -- hän oli vaaleampi, hiljaisempi, entisestään enemmän
+muuttunut kuin koskaan, katsellessaan presidenttiin ja lausuessaan
+seuraavaa:
+
+"Minä tahdon seurata veljeni esimerkkiä ja tehdä tunnustukseni samoin
+kuin hän. Olisin mieluimmin tahtonut että hän olisi puhunut minunkin
+puolestani; vaan hän on liian alttiiksi antavainen, puhuakseen
+muuta kuin minkä hän luulee pelastavan minua joutumasta hänen
+rangaistukseensa osalliseksi. Minä en tahdo tulla pelastetuksi, ellei
+hän tule myös. Minne hän menee täältä lähtiessään, sinne minäkin tahdon
+mennä; mitä hän kärsii, tahdon minäkin kärsiä; jos hän tuomitaan
+kuolemaan, toivon Jumalan antavan minulle voimaa nöyränä kuollakseni
+hänen kanssaan! Ja nyt tahdon lausua, mikä minun osani on siinä
+asiassa, josta minun veljeäni on syytetty: -- Joku aika takaperin
+kertoi hän minulle muutamana päivänä nähneensä mieheni äidin Parisissa,
+puettuna köyhäksi vaimoksi, puhutelleensa häntä ja pakoittaneensa
+häntä itseänsä ilmoittamaan. Tähän saakka olimme kaikki pitäneet
+varmana asiana, että hän oli lähtenyt Ranskasta, koska hän noudatti
+vanhanaikaisia mielipiteitä, joita oli vaarallista ihmisten nyt
+noudattaa; luulimme hänen lähteneen Ranskasta ennenkuin tulimme
+Pariisiin. Hän kertoi veljelleni todellakin lähteneensä (vanha uskottu
+perheen palvelija apuna ja suojelijana) Marseilleen saakka; ja että
+hän, huomatessaan siellä kauemmaksi pääsönsä odottamattoman vaikeaksi,
+oli luullut Jumalan tällä tavoin varoittavan häntä jättämästä
+poikaansa, jota hän innokkaasti rakasti, ja josta hän ainoastaan
+suurella vastahakoisuudella oli eronnut. Hyljäten aikomuksensa odottaa
+maanpakolaisuudessa rauhallisempia aikoja, päätti hän lähteä Parisiin
+ja piiloitella siellä, koska tiesi poikansa myöskin sinne lähteneen.
+Hän otti vanhan ja rehellisen palvelijansa nimen -- palvelijansa, joka
+viimeiseen saakka kieltäytyi jättämästä häntä ilman suojelijatta; ja
+hän aikoi elää ankarimmassa salaisuudessa ja aivan erillään muista,
+tarkastellen, tuntemattomana, poikansa menestymistä, ja valmiina heti
+tiedon saatua ilmoittamaan itsensä hänelle, kun vaan valtiollisten
+asiain kanta sallisi hänen onnellisesti yhdistyä rakastettuun
+lapseensa. Veljeni katsoi tätä yritystä kovin vaaralliseksi sekä
+hänelle itselleen, hänen pojalleen, että myös tuolle kunnioitettavalle
+vanhalle miehelle, joka oli pannut päänsä alttiiksi emäntänsä etua
+katsoen. Minä ajattelin samoin; ja onnettomana hetkenä minä sanoin
+Louis'lle: 'Tahdotko sinä koettaa salassa auttaa anoppiani matkalle ja
+katsoa että hänen uskollinen palvelijansa todellakin saattaa hänet
+Ranskasta tällä kertaa?' Minä tein väärin kun pyysin veljeäni tekemään
+tämän, sillä minä tein sen itsekkäisestä syystä -- syystä, joka on
+yhteydessä minun avioelämäni kanssa, joka ei ole onnellinen. Minun ei
+ollut onnistunut voittaa mieheni lempeä ja hän kohteli minua pahoin.
+Minun veljeni, joka aina on rakastanut minua paljoa hellemmästi,
+pelkään minä, kuin olen koskaan ansainnut; minun veljeni osoitti yhä
+suurempaa hellyyttä minua kohtaan, kun hän näki mieheni kohtelevan
+minua tylysti. Tästä syntyi viha heidän kesken. Minun ajatukseni,
+pyytäessäni veljeäni tekemään sen, jonka olen maininnut, oli, että jos
+me kaki estäisimme anoppiani, ilman vaaratta miehelleni, saattamasta
+vaaraan itseään ja poikaansa, me tulisimme, kun aika joutuisi puhua
+siitä mitä olimme tehneet, näyttäytymään mieheni silmissä uudessa ja
+paremmassa valossa. Minä olisin näyttänyt miten hyvin minä ansaitsin
+hänen rakkauttaan, ja Louis olisi näyttänyt miten hyvin hän olisi
+ansainnut lankonsa kiitollisuutta; ja niin me olisimme tehneet kotimme
+onnelliseksi viimeinkin, ja kaikki kolme olisimme yhdessä eläneet
+suosiossa keskenämme. Tämä oli minun ajatukseni; ja kun minä kerroin
+sen veljelleni, ja kysyin häneltä tuottaisiko se suurta vaaraa,
+ajattelemattani hänen hellyyttään ja sääliväisyyttään minua kohtaan,
+sanoi hän: 'Ei!' Hän oli niin totuttanut minua ottamaan vastaan
+uhrauksia minun onnellisuuteni eduksi, että minä annoin hänen saattaa
+itseänsä vaaraan, auttamalla minua vähäisessä perheellisessä
+tuumassani. Minä kadun tätä nyt katkerasti; minä pyydän häneltä
+anteeksi täydestä sydämestäni. Jos hänet julistetaan syyttömäksi,
+koetan minä käytökselläni näyttää itseäni paremmin ansaitsevaksi hänen
+rakkauttaan. Jos hän tuomitaan syylliseksi, tahdon minä myös käydä
+mestauslavalle, ja kuolla veljeni kanssa, joka pani henkensä alttiiksi
+minun tähteni".
+
+Hän lopetti yhtä levollisena kuin oli aloittanutkin; ja kääntyi vielä
+kerran veljeensä. Kääntäessään kasvonsa oikeuskunnasta ja katsellessaan
+häneen, tuli muutamia kyyneleitä hänen silmiinsä ja kasvoissa näkyi
+jotakin tuota vanhaa muodon suloutta ja mielen-ilmauksen herttaisuutta.
+Veli antoi hänen tarttua käteensä; vaan hän näytti aikovan välttää
+hänen huolestunutta katsettaan. Hänen päänsä painui alas rintaa vasten;
+hän hengitti raskaasti; hänen kasvonsa kävivät synkiksi ja vääntyivät
+rumannäköisiksi ikäänkuin hän olisi kärsinyt kovaa ruumiillista tuskaa.
+Hän kumartui vähän ja nojaten kyynäspäällään kaidepuuta vasten hänen
+edessään, peitti hän kasvojansa kädellään; ja niin tukehutti hän
+nousevaa tuskaansa, niin pakoitti hän takaisin polttavat kyyneleet
+sydämeensä. Kuulijakunta oli kuunnellut Rosaa äänettömänä ja pysyi yhtä
+hiljaisena hänen lopetettuakin. Tämä oli harvinainen suosion-osoitus
+hirmuhallituksen kansan puolelta.
+
+Presidentti katsoi taakseen virkatovereihinsa, ja pudisti päätään
+epäilevästi.
+
+"Tämä naisvangin selitys tekee asian hyvin sekavaksi ja vaikeaksi",
+sanoi hän. "Onko täällä ketään oikeussalissa", lisäsi hän, katsellen
+niihin henkilöihin, jotka olivat hänen tuolinsa takana, "joka tietää
+missä päällysmies Danvillen äiti ja palvelija nyt ovat?"
+
+Lomaque astui esille kutsumuksesta ja asettui seisomaan pöydän viereen.
+
+"Mikä nyt, kansalaispoliisi?" jatkoi presidentti, katsellen tuimasti
+häneen, "onko kuumuus voittanut teidätkin?"
+
+"Puuska tavoitti hänet, kansalaispresidentti, juuri kuin naisvanki oli
+päättänyt selityksensä", selitti Magloire, tunkeutuen esille
+liekartelevasti.
+
+Lomaquen katse alammaiseensa lähetti tämän takaisin suoraan
+viranomaisen joukon taakse; hän puhui sitten, matalammalla äänellä kuin
+tapansa oli:
+
+"Minä olen saanut tietoja päällysmies Danvillen äidistä ja palvelijasta
+ja olen valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joita minulle tehdään".
+
+"Missä he nyt ovat?" kysyi presidentti.
+
+"Tiedetään äidin ja hänen palvelijansa päässeen yli rajan ja luullaan
+heidän matkustaneen Kölniin. Mutta sen jälkeen kun pääsivät
+Saksanmaahan, on tasavaltaisilla virkakunnilla tietysti ollut
+ainoastaan epävarmoja tietoja heidän olopaikoistaan".
+
+"Onko teillä mitään tietoja vanhan palvelijan käytöksestä hänen
+Parisissa olon aikana?"
+
+"Minulla on tarpeeksi tietoja todistaakseni ett'ei hän ollut semmoinen
+mies, jota voisi pitää valtiollisen epäluulon esineenä. Hän näyttää
+yksinomaisesti orjamaisesti harrastaneen tuon naisen etuja,
+toimittaneen hänelle kaikkia palvelijan tavallisia tehtäviä
+yksityisessä elämässä; ja eksyttäneen naapureita teeskentelemällä
+yhdenvertaisuutta hänen kanssaan julkisuudessa".
+
+"Onko teillä mitään syytä luulla että päällysmies Danville tiesi
+äitinsä ensimmäisestä aikeesta paeta Ranskasta?"
+
+"Minä päätän sen siitä mitä naisvanki on puhunut, ja toisista
+syistä joita ei sovi kertoa oikeuden edessä. Ei ole epäilemistäkään,
+ett'ei todistuksia saataisi, jos minulle myönnetään aikaa käydä
+kirjeenvaihtoon Lyonin ja Marseillen virkakuntien kanssa".
+
+Tällä hetkellä Danville palasi oikeussaliin, ja tultuansa pöydän luokse
+asettui seisomaan aivan pääpoliisin viereen. He katsoivat hetken
+vakaasti toistensa silmiin.
+
+"Hän on tointunut Trudainen vastauksen vaikuttamasta puuskauksesta",
+ajatteli Lomaque, astuen takaisin entiselle paikalleen. "Hänen kätensä
+vapisee; hänen kasvonsa ovat vaaleat; vaan minä voin huomata jälleen
+saatua itsensähillitsemistä hänen silmissään; ja minä jo pelkään
+seurauksia".
+
+"Kansalainen presidentti", alkoi Danville, "minä pyydän saada tietää
+onko minun poissa ollessani tapahtunut mitään, joka kunniatani
+loukkaisi ja isänmaanrakkauttani tekisi epäiltäväksi?"
+
+Hän puhui nähtävästi täydellisimmällä kylmämielisyydellä, vaan hän ei
+katsonut kehenkään. Hänen silmänsä tuijottivat viheriäiseen
+villavaatteesen pöydällä hänen edessään.
+
+"Naisvanki on antanut selityksen, joka etupäässä koskee häntä itseään
+ja hänen veljeänsä", vastasi presidentti; "vaan sen ohessa tuo ilmi
+erästä aikaisempaa teidän äitinne aikomusta rikkoa voimassa olevia
+lakeja vastaan, muuttamalla pois Ranskasta. Tämä osa tunnustuksesta
+sisältää joitakuita epäluulon-alaisia seikkoja, jotka, paha kyllä,
+koskevat teitä --"
+
+"Ne eivät tule kauemmin olemaan epäluuloja -- omalla edesvastauksellani
+minä teen ne varmoiksi asioiksi!" huusi Danville, ojentaen kättään
+näytelmällisesti, ja katsoen ylös ensikerran. "Kansalainen presidentti,
+minä tunnustan sen hyvän isänmaanrakastajan pelkäämättömällä
+suoruudella; minä tiesin äitini ensimmäisestä aikomuksesta paeta
+Ranskasta".
+
+Vihellyksiä ja inhon huutoja seurasi tätä tunnustusta. Nämä häntä
+vapisutti ensin; vaan hän ennätti hillitä itseään ennenkuin äänettömyys
+saatiin palautetuksi.
+
+"Kansalaiset, te olette kuulleet rikokseni tunnustuksen", jatkoi hän,
+kääntyen epätoivoisella vakuutuksella kuulijakuntaan; "kuulkaa nyt
+millä olen sovittanut tämän isänmaani alttarilla".
+
+Hän odotti tämän lauseen lopussa kunnes tuomioistuimen kirjuri oli
+kirjoittanut sen oikeuden asiakirjaan.
+
+"Kirjoita uskollisesti kirjaimia myöten!" huusi Danville, osoittaen
+juhlallisesti avattua sivua kirjassa. "Elämä ja kuolema riippuu minun
+sanoistani".
+
+Kirjuri kastoi kynänsä musteessa ja nyykäytti päätään merkiksi että oli
+valmis. Danville puhui:
+
+"Näinä Ranskan kunnian ja koetuksen päivinä", jatkoi hän, pakoittaen
+ääntään osoittamaan syvää liikutusta, "mitä ovat kaikki hyvät
+kansalaiset pyhimmästi velvoitetut tekemään? Uhrata kalliimmat
+yksityiset tunteensa ja harrastuksensa julkisten velvollisuuksiensa
+hyväksi! Kun minun äitini ensimmäisen kerran koetti rikkoa lakia maasta
+poismuuttamista vastaan, Ranskasta pakenemalla, hairahduin siinä
+heroisessa uhrauksessa, jota järkähtämätön isänmaanrakkaus minulta
+vaati. Asemani oli kauheampi kuin Brutuksen asema tuomitessaan omaa
+poikaansa. Minulla ei ollut samanlaista Romalaista urhoollisuutta. Minä
+hairahduin, kansalaiset, hairahduin niinkuin Coriolanus, kun hänen jalo
+äitinsä keskusteli hänen kanssaan Roman onnesta! Tästä hairahduksesta
+minä ansaitsin tulla eroitetuksi tasavaltalaisesta yhteiskunnasta; vaan
+minä pääsin ansaitusta rangaistuksesta -- kohosinpa vielä siihen
+kunniaan että sain viran hallitukselta. Aikoja kului; ja taas koetti
+minun äitini paeta Ranskasta. Taas välttämätön sallimus saattoi
+kansalaiskuntoni koetukselle. Miten otin vastaan tätä toista koetusta?
+Entisen heikkouden sovituksella, joka sovitus oli yhtä kauhea kuin
+koetus itse! Kansalaiset, te kauhistutte; vaan te varmaan taputatte
+käsiänne mieltymyksen osoitukseksi samalla kuin vapisette. Kansalaiset,
+katsokaa! ja muistakaa katsellessanne tätä tutkintoa alottaessa
+luettuja todistuksia. Tuossa seisoo isänmaansa vihollinen, joka käytti
+salavehkeitä auttaakseen äitiäni pakoon; tässä seisoo isänmaanrakastaja
+poika, jonka ääni oli ensimmäinen, oli ainoa ääni antamaan ilmi hänet
+tästä rikoksesta". Puhuessaan osoitti hän Trudainea, löi sitten kätensä
+vasten rintaa, sitten asetti käsivartensa ristiin rinnoilleen ja katsoi
+tuimasti kuulijoihin.
+
+"Te vakuutatte", huusi presidentti, "tietäneenne Trudainen ilmi
+antaessanne, hänen auttavan äitiänne pakoon?"
+
+"Minä vakuutan sen", vastasi Danville.
+
+Kynä, jota presidentti piteli, tipahti hänen kädestään kun hän kuuli
+tämän vastauksen; hänen virkakumppalinsa säpsähtivät ja katsoivat
+toisiinsa äänettöminä.
+
+"Hirviö! hirviö!" kuultiin huudettavan ensin vankien lavalla, vaan
+morina levisi heti kuulijakuntaan, ja huudot kasvoivat yhteiseksi
+hälinäksi; julmimmat nais-tasavaltalaiset kuuntelija-istuimilla
+yhtyivät viimein ylpeimpien vankilavalla olevien nais-ylimysten kanssa.
+Tässäkin kauheimman eripuraisuuden keskuudessa, tällä ankarimman
+vihollisuuden ajalla, tuo luonnon tunne osoitti vanhaa taivaallista
+taikavoimaansa; heräsi äitin tunne, joka yhdistää kaiken maailman.
+
+Niitten harvojen henkilöiden joukossa tässä oikeussalissa, jotka heti
+arvasivat edeltäpäin minkä vaikutuksen Danvillen vastaus tekisi tämän
+oikeusjutun päätökseen, oli Lomaque yksi. Hänen keltaiset kasvonsa
+valkenivat hänen katsoessaan vankien lavaa kohden. "He ovat hukassa",
+mutisi hän itsekseen, astuen ulos siitä joukosta, jossa hän tähän asti
+oli seissyt.
+
+"Hukassa! Se valhe, joka on pelastanut tuon konnan pään, on vienyt
+heiltä pienimmän toivon kipinänkin. Ei mikään voi estää tuomion
+langettamista. -- Danville'n kauhea mielenlujuus on saattanut ne
+guillotinille!" Lausuen nämät sanat läksi hän ulos kiireesti lähellä
+vankienlavaa olevan oven kautta, joka vei vankien odotushuoneesen.
+
+Rosan pää vaipui taas hänen veljensä hartioita vasten. Häntä
+pöyristytti, ja hän nojautui taaksepäin heikkona vasten käsivartta,
+jota veljensä ojenti häntä tukeakseen. Muuan naisvangeista koetti
+auttaa Trudaineä tämän lohduttaessa häntä; mutta hänen miehensä
+petollisuuden täydellisentäminen näytti kervaisneen häntä sydämeen
+asti. Hän jupisi vaan kerran veljensä korvaan, -- "Louis! Nöyrästi minä
+käyn kuolemaan -- ei muu kuin kuolema ole jäänyt minulle osaksi
+alennuttuani niin halvaksi että olen rakastanut tuota miestä." Hän
+lausui nämät sanat ja ummisti silmänsä raukeesti, eikä puhunut enempää.
+
+"Toinen kysymys, ja te saatte mennä", lausui presidentti,
+kääntyen Danvilleen: "Tiesittekö vaimonne osallisuudesta veljensä
+salahankkeisin?"
+
+Danville mietti epäilevästi hetken, muisti että siellä oli vieraita
+miehiä oikeussalissa, jotka voisivat todistaa hänen puheistaan ja
+käytöksestään vaimonsa vangitsemisen iltana, ja päätti tällä kertaa
+puhua totta.
+
+"Minä en tiennyt siitä", vastasi hän, "vieraita miehiä voidaan kutsua
+tänne, jotka todistavat minun olleeni poissa Parisista, kun vaimoni
+osallisuus saatiin ilmi".
+
+Vaikka hän saattoikin sydämettömästi hillitä luontoansa, oli yleisön
+mielenosoitus hänen edellisen vastauksensa jälkeen hämmentänyt häntä.
+Hän puhui nyt matalalla äänellä, seisten selin katsojiin, ja
+kiinnittäen silmänsä taas viheriäiseen pöydän peitteesen.
+
+"Vangit! Onko teillä mitään muistutusta tehtävänä, jotakin todistuksia
+tuoda esiin, jotka voisivat heikontaa sitä selitystä, jolla kansalainen
+Danville on puhdistanut itseänsä epäluulosta?" kysyi presidentti.
+
+"Hän on puhdistanut itseään mitä inhoittavimmalla valheella", vastasi
+Trudaine. "Jos voitaisiin saada käsiimme hänen äitinsä ja hän
+tuotaisiin tänne, niin hänen todistuksensa näyttäisi sen".
+
+"Voitteko esiintuoda muuta todistusta vakuutuksenne tueksi?' kysyi
+presidentti.
+
+"En voi".
+
+"Kansalais-päällysmies Danville, teillä on vapaus lähteä pois. Teidän
+selityksenne tulee jätettäväksi sille virkakunnalle, jolle olette
+virallisesti vastuunalainen. Josko ansaitsette kansalais-kruunun
+enemmän kuin Roomalaisesta urhoudestanne, tahi --" Mentyänsä näin
+pitkälle, pysähtyi presidentti äkkiä, ikään kuin hän ei olisi tahtonut
+liian pian antautua arvostelemaan, ja sanoi uudestaan. -- "Te saatte
+mennä."
+
+Danville läksi heti ulos oikeussalista, taas julkisen oven kautta.
+Häntä seurasi murina naisten penkeiltä, joka kuitenkin pian
+lakkasi, kun nähtiin presidentin sulkevan kirjansa ja kääntyvän
+virkakumppaleihinsa. "Tuomio!" oli yleisenä kuiskauksena nyt. "Hsh, hsh
+-- tuomio!"
+
+Muutamia minuuttia kestävän keskustelun perästä takanansa olevien
+henkilöiden kanssa, nousi presidentti seisoalle, ja lausui
+seuraavat painavat sanat: -- "Louis Trudaine ja Rosa Danville;
+vallankumous-oikeus, kuultuansa syytöksen teitä vastaan, ja
+arvosteltuaan teidän vastauksianne siihen, päättää teidän olevan
+molempien syylliset, ja tuomitsee teidät kuoleman rangaistukseen."
+
+Julistettuansa tuomion näillä sanoilla istuutui hän taas, ja pani
+merkin kahden ensin tuomitun henkilön nimien perään vankiluettelossa.
+Heti sen jälkeen otettiin seuraava asia esille, ja uusi tutkinto
+kiihoitti taas kuulijakunnan uteliaisuutta.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Vallankumous-oikeuden odotushuone oli kolkko alaston suoja, likaisella
+kivilattialla ja penkit pitkin seiniä. Akkunat olivat korkeat ja
+kaltereilla varustetut, ja kadulle vievän ulko-oven vieressä seisoi
+kaksi vahtimiestä. Tullessaan oikeussalista tähän kolkkoon
+pakopaikkaan, huomasi Lomaque sen olevan typötyhjän. Yksinäisyys oli
+juuri sillä hetkellä hänelle tervetullut. Hän jäi odotushuoneesen, hän
+käveli verkkaan huoneen toisesta päästä toiseen likaisella
+kivityksellä, puhuen hartaasti ja lakkaamatta itsekseen.
+
+Jonkun hetken kuluttua, aukeni oikeussaliin vievä ovi ja
+kyttyräselkäinen vanginvartija ilmautui saattaen sisään Trudaineä ja
+Rosaa.
+
+"Teidän on odottaminen täällä", sanoi pieni mies, "kunnes jäljellä
+olevat ovat tutkitut ja tuomitut; ja sitten te kaikki tulette menemään
+takaisin vankihuoneesen yhdessä ryhmässä. Haa, kansalainen!" jatkoi
+hän, huomatessaan Lomaquen salin toisessa päässä, ja astui hänen
+luokseen. "Täällä vielä, vai niin! Jos ai'otte viipyä täällä vielä
+kauemman aikaa, niin minulla olisi vähäinen pyyntö tehtävä".
+
+"Ei ole minulla kiirettä", sanoi Lomaque, katsahtaen molempiin
+vangittuihin.
+
+"Hyvä asia!" huusi kyttyräselkä, pyyhkien suutaan kämmenellään; "minä
+olen janosta kuivamaisillani, ja kuolen varmaan ellen pääse kaulaani
+kastamaan tuonne viinikauppaan kadun toisella puolella. Tahdotteko
+tarkkaan pitää silmällä tuota miestä ja vaimoa sillä aikaa kun olen
+poissa, tahdotteko? Se on mitä helpoin asia -- tuolla on vartijat
+ulkona, ikkunoissa on rautaristikko, oikeussali on niin lähellä että
+huuto kuuluu! Tahdotteko tehdä minulle tämän hyvän työn?"
+
+"Olen oikein iloinen tästä tilaisuudesta".
+
+"Niin tekee hyvä ystävä -- ja, muistakaa, jos minua kysyttäisiin, tulee
+teidän sanoa, että minun täytyi lähteä muutamaksi hetkeksi oikeudesta,
+vaan jättäneeni toimeni teille".
+
+Tämän sanottua riensi kyttyräselkäinen vanginvartija viinikauppaan.
+
+Hän oli tuskin kadonnut ennenkuin Trudaine tuli poikki huoneen ja
+tarttui Lomaquen käsivarteen.
+
+"Pelastakaa hänet", hän kuiskasi; "nyt on tilaisuutta -- pelastakaa
+hänet!" Hänen kasvonsa olivat punastuneet -- hänen silmäyksensä
+näyttivät houruisilta -- hänen henkensä, jonka Lomaque tunsi hänen
+puhuessaan poskillaan, oli polttavan kuuma. "Pelastakaa hänet!" sanoi
+hän uudestaan, pudistaen Lomaquea käsivarresta, ja vetäen häntä ovea
+kohti. "Muistakaa missä kiitollisuuden velassa olette isälleni --
+muistakaa keskustelumme tuolla penkillä joen äyräällä -- muistakaa mitä
+itse sanoitte minulle vangitsemis-iltana -- älkää miettimisellä
+menettäkö aikaa -- pelastakaa hänet ja jättäkää minut sanaa sanomatta!
+Jos kuolen yksinäni, niin minä voin kuolla niinkuin miehen tulee -- jos
+hän astuu mestauslavalle minun rinnallani, niin minun sydämeni ei kestä
+-- minä tulen kuolemaan pelkurin kuolemaa! Minä olen elänyt hänen
+elämänsä edestä -- antakaa minun kuolla sen edestä, ja minä kuolen
+onnellisena!"
+
+Hän koetti puhua enempää, vaan hänen kiihoituksensa rajuus esti sen.
+Hän saattoi ainoastaan pudistaa Lomaquen käsivartta alinomaa, ja
+osoittaa penkkiä, jolla Rosa istui -- pää vaipuneena rintaa vasten,
+kädet ristissä hervakasti polvien päällä.
+
+"Tuolla on kaksi aseellista vartijaa oven ulkopuolella -- ikkunoissa on
+rautaristikot -- teillä ei asetta -- ja jos teillä olisikin, niin on
+vahtihuone aivan lähellä toisella puolen teitä ja oikeussali toisella.
+Pakeneminen tästä huoneesta on mahdoton", vastasi Lomaque.
+
+"Mahdoton!" kertoi toinen raivossa. "Te petturi! te pelkuri! Voitteko
+nähdä hänen istuvan tuossa auttamattomana -- hänen elämänsä rientää jo
+pois joka hetkeltä mikä kuluu -- ja kylmästi sanoa minulle että pako on
+mahdoton?"
+
+Murheensa ja toivottomuutensa raivossa hän nosti puhuessaan irroitetun
+kätensä uhkaavaisesti. Lomaque tarttui hänen käsiranteesensa ja
+kuljetti hänet erään akkunan luo, jonka yliset lasit olivat auki.
+
+"Te ette ole nyt täydellä mielellä", sanoi pääpoliisi vakavasti; "tuska
+ja pelko sisarenne kohtalosta on hämmentänyt selvän järkenne. Koettakaa
+asettua ja kuunnelkaa minua. Minulla on jotakin tärkeätä sanottavaa --"
+Trudaine katsoi häneen epäilevästi. "Tärkeätä", jatkoi Lomaque, "sillä
+se koskee sisarenne kohtaloa tällä kauhealla ratkaisuhetkellä".
+
+Tämä muistutus vaikutti silmänräpäyksessä. Trudainen ojennettu
+käsivarsi taipui alas ja hänen kasvoissaan tapahtui äkillinen muutos.
+
+"Vartokaa hetkinen", sanoi hän heikolla äänellä; ja kääntyen pois,
+nojautui hän vasten seinää ja painoi kuumaa otsaansa kylmää, kosteata
+kiveä vasten. Hän ei nostanut päätään ennenkuin oli saanut itsensä
+hillityksi, ja saattoi sanoa tyynesti: "Puhukaa -- minä olen valmis
+kuulemaan, ja siksi täydellä mielellä, että voin pyytää teiltä anteeksi
+sen minkä minä äsken sanoin".
+
+"Kun minä läksin oikeussalista ja tulin tähän huoneesen", alkoi
+Lomaque hiljaa kuiskaten; "en voinut ajatella mitään keinoa, jolla
+voisi auttaa teitä ja teidän sisartanne. En voinut muuta kuin surra
+sitä ett'ei tuo tunnustus auttanut, jota minä olin pitänyt teidän
+parhaimpana puollustuskeinona ja jota olin tullut teille neuvomaan
+St. Lazare-linnaan. Sittemmin on päähäni pälkähtänyt tuuma, josta voi
+olla apua -- niin hurja, niin epätietoinen tuuma -- jonka menestyminen
+niin tykkönään riippuu satunnaisista seikoista, ett'en tahdo uskoa sitä
+teille muuten kuin yhdellä ehdolla".
+
+"Sanokaa ehtonne! minä suostun jo edeltäpäin".
+
+"Luvatkaa kunniansanallanne, ett'ette puhu sanaakaan sisarellenne
+siitä, mitä minä nyt sanon teille, ennenkuin annan teille luvan puhua.
+Luvatkaa minulle että te, kun näette lähenevän kuolemanhetken
+kauhistuttavan häntä tänä yönä, hillitsette itsenne niin paljon,
+ett'ette puhu toivon sanaa hänelle. Minä kysyn tämän, syystä että tässä
+on kymmenen -- kaksi kymmentä -- viisi kymmentä mahdollisuutta sitä
+yhtä vastaan, että toivoa on".
+
+"Enhän minä voi muuta kuin luvata", vastasi Trudaine.
+
+Lomaque otti esille taskukirjansa ja lyijykynänsä ennenkuin hän taas
+rupesi puhumaan.
+
+"Minä menen erityisseikkoihin niin pian kuin ensin olen tehnyt teille
+kummallisen kysymyksen", sanoi hän. "Te olette ollut suuri kemiallisten
+kokeiden harjoittaja aikananne -- oletteko tarpeeksi tyynimielinen
+tämmöisellä kamalalla hetkellä vastaamaan kysymykseen, joka tavallansa
+on yhteydessä kemian kanssa? Te näytätte kummastuneelta. Sallikaa minun
+lausua kysymykseni heti. Tunnetaanko jotakin nestettä, tahi pulveria,
+tahi useampain ainesten yhdistystä, joka hävittää kirjoituksen
+paperista eikä jätä mitään merkkiä jälkeensä?"
+
+"Varmaan! Vaan siinäkö koko kysymys? Eikö ole suurempaa vaikeutta --?"
+
+"Ei. Kirjoittakaa aineksien-määräys, olkoot ne sitten mitä tahansa,
+tälle lehdelle", sanoi toinen, antaen hänelle taskukirjan.
+"Kirjoittakaa se siihen, ja määrätkää myös tarkoin aineen käyttäminen".
+Trudaine totteli. "Tämä on ensimmäinen askel", jatkoi Lomaque, pistäen
+kirjan taskuunsa, "hankkeeni perille päästäksemme -- epävarman
+hankkeeni, muistakaa se! Kuunnelkaa nyt; minä olen saattamaisillani
+oman pääni vaaran-alaiseksi, tehdäkseni teidän ja sisarenne pään
+pelastamisen mahdolliseksi, käyttämällä vähäisiä vehkeitä
+kuolemaantuomittujen luettelon kanssa. Älkää keskeyttäkö minua! Jos
+minä voin pelastaa yhden, niin minä voin pelastaa toisenkin. Ei
+sanaakaan kiitollisuudesta! Odottakaa kunnes tunnette kiitollisuutenne
+määrän. Minä sanon teille suoraan, alussa, että siinä toimessa, johon
+olen ryhtymäisilläni, on sekä epätoivon että sääliväisyyden
+vaikutussyitä pohjalla. Vaiti! Minä vaadin sen. Aikaa on meillä vähän;
+minun asiani on puhua, ja teidän on kuunnella. Oikeuden presidentti on
+pannut kuolemanmerkin teidän nimienne jälkeen tämän päivän
+vankiluettelossa. Kun tutkimiset ovat päättyneet ja lista on merkitty
+loppuun asti, tuodaan se tähän huoneesen ennenkuin teidät viedään St.
+Lazare'en. Se sitten lähetetään Robespierrelle, joka pitää sen,
+teetettyänsä kopian siitä samassa kun se on tullut hänelle jätetyksi,
+kiertämistä varten hänen virkaveljiensä -- St. Just'in ja muiden,
+luona. Minun tehtävänäni on toimittaa jäljennös tästä kopiasta ensi
+kädessä. Jalo Robespierre itse tahi joku, johon hän voi ehdottomasti
+luottaa, vertaa tätä jäljennöstä alkuperäiseen luetteloon, ja
+mahdollisesti kopiaan myös, ja se lähetetään sitten St. Lazare'en,
+tulematta enää minun käsiini. Heti kun se on vastaanotettu, luetaan se
+julkisesti vankihuoneen kalterilla, ja jää sittemmin vanginvartijalle,
+joka sitä käyttää kulkiessaan illalla liidulla merkitsemässä niiden
+vankien koppien ovia, jotka ovat määrätyt huomenna mestattaviksi. Tämän
+tehtävän toivon minä tuon kyttyräselän saavan tänään, jonka te näitte
+minua puhuttelevan. Hän on tunnettu juoppo ja minä ai'on vietellä häntä
+semmoisella viinillä, jota hän harvoin maistaa. Jos minä -- sen jälkeen
+kun luettelo on julkisesti luettu ja ennenkuin koppien ovet ovat
+merkityt -- voin saada hänet istumaan putelin ääreen, niin minä lupaan
+saattaa hänet juovuksiin, ottaa luettelon hänen taskustaan, ja poistaa
+teidän nimenne siitä sillä aineella, jonka määräyksen juuri ikään
+olette kirjoittanut minulle. Minä kirjoitan kaikki nimet, toisen
+toisensa alle, niin tarpeeksi epäsäännöllisesti jäljennökseeni ett'ei
+poisottamisen kautta syntynyttä tyhjää väliä niin helposti voida
+huomata. Jos minä tässä onnistun, niin teidän ovenne ei tulekaan
+merkityksi; eikä teidän nimiänne huomenaamulla huudetakaan, kun
+guillotinin rattaat tulevat. Nykyään kun vankeja tulvaa joka päivä
+vankihuoneesen tutkisteltaviksi ja tulvaa vankihuoneesta joka päivä
+mestattavaksi, on teillä siinä yleisessä sekasotkossa mitä suurin
+mahdollisuus päästä kaikista nenäkkäistä kysymyksistä, jos sopivasti
+asetatte korttianne, vähintäin kaksi viikkoa tahi kymmenen päivää.
+Silloin --"
+
+"Hyvin! hyvin!" huusi Trudaine innokkaasti.
+
+Lomaque katsoi oikeussalin oveen päin ja alenti äänensä hiljaiseksi
+kuiskutukseksi ennenkuin hän jatkoi: "Silloin Robespierren oma pää
+voi pudota guillotinin pussiin! Kansa on alkanut kyllästyä
+Hirmuhallitukseen. Kohtuuden puolueen Ranskalaiset, jotka ovat
+maanneet piilossa kuukausia kellareissa ja ylisillä, ovat alkaneet
+salaa tulla esille ja neuvotella, kaksi ja kolme yhdessä, yön
+pimeydessä. Robespierre ei ole moneen viikkoon uskaltanut näyttäytyä
+neuvottelemassa Valiokunnassa. Hän ainoastaan puhuu omien ystäviensä
+seurassa Jakobineille. Huhu kertoo kauheasta Carnot'n ilmisaatosta ja
+kurjasta päätöksestä, jonka Tallien on tehnyt. Ihmiset, jotka ovat
+saaneet katsoa näyttämön taakse, huomaavat Hirmuhallituksen viimeisten
+päiväin lähestyvän. Jos Robespierre tulee lyödyksi lähestyvässä
+taistelussa, olette pelastetut -- sillä uuden hallituksen tulee olla
+Anteeksiannon hallituksen. Jos hän voittaa, olen minä ainoastaan
+lykännyt teidän ja teidän sisarenne kuolemanpäivän edemmäksi, ja
+saattanut oman pääni piilun alle. Tämmöiset ovat mahdollisuudet -- se
+on kaikki minkä minä voin tehdä".
+
+Hän vaikeni, ja taas koetti Trudaine puhua semmoista, joka näyttäisi,
+ett'ei hän ollut sen kuoleman-uhrauksen ansaitsematon, jonka Lomaque
+oli aikeessa tehdä. Vaan vielä kerran pääpoliisi lujasti ja
+suuttuneesti esti häntä. "Minä sanon teille, kolmannen kerran", puhui
+hän, "en tahdo kuulla kiitollisuuden osoituksia teiltä, ennenkuin
+tiedän ansaitsenko minä niitä. Totta on, että minä olen kiitollisuuden
+velassa isänne sopivalla ajalla osoittamasta hyvyydestä minua kohtaan
+-- totta, etten ole unhottanut mitä tapahtui viisi vuotta takaperin
+teidän kotonanne, joen varrella. Minä muistan kaikki, yksin niitäkin,
+joita te katsoisitte kovin vähäpätöisiksi -- tuon kupin kahvia,
+esimerkiksi, jonka sisarenne piti varina minua varten. Minä silloin
+sanoin teille, teidän tulevan joskus maailmassa parempaa ajattelemaan
+minusta. Minä tiedän että niin on nyt. Vaan tämä ei ole vielä kaikki.
+Te mielellänne ylistäisitte minua suorastaan että minä panen henkeni
+vaaran alttiiksi teidän edestänne. Minä en tahdo teitä kuulla, koska
+minun alttiiksi antamiseni on halvinta laatua. Minä olen kyllästynyt
+elämääni. En voi katsoa taakseni iloisella mielellä. Olen liian vanha
+katsomaan eteenpäin siihen mikä voisi olla toivon-alaista. Siellä oli
+jotakin sinä iltana teidän kodissanne, ennen naimista -- jotakin teidän
+puheessanne, sisarenne te'oissa -- joka teki minut toisenlaiseksi.
+Minulla on ollut synkkämielisyyden ja itsenisyyttämisen päiviä, aika
+ajoin, siitä lähtien. Minä olen suuttunut orjuuteeni, ja nöyryyteeni,
+ja kaksimielisyyteeni, ja liehittelemiseeni ensin yhden herran, sitten
+toisen alla. Minä olen toivonut saavani katsoa takaisin elämääni, ja
+lohdutella itseäni huomatessani jonkun hyvän teon, niinkuin säästävä
+mies lohduttaa itseään katselemalla pientä säästöään laatikossaan. Minä
+en voi sitä tehdä; ja minä haluaisin kuitenkin. Tuo kaipaus tulee
+minuun kuin taudinpuuskaus, määrättömien loma-aikojen perästä äkisti,
+käsittämättömimmistä vaikutussyistä. Katsahdus ylös sinistä taivasta
+kohden -- tähtikirkkaana kaarrellen tämän suuren kaupungin rakennuksien
+ylitse, illoin katsellessani ulos vinnihuoneeni akkunasta -- lapsen
+äänen sattuessa äkkiä korvaani, en tiedä mistä -- naapurini hempun
+viserrys pienessä häkissään -- milloin mikin vähäpätöinen asia herättää
+tuon kaipauksen minussa silmänräpäyksessä. Vaikka kurja olen, niin nuo
+muutamat yksinkertaiset sanat, jotka sisarenne lausui tuomarille,
+tunkivat minun läpitseni kuin veitsen iskut. Kummallista semmoisessa
+miehessä kuin minä, eikös ole? Minä itsekin sitä kummastelen. Minun
+elämäni? Oh! minä olen sen vuokrannut muille, joutuakseni roistojen
+potkittavaksi yhdestä likarapakosta toiseen, niinkuin palli
+jalkapallisilla ollessa. Mieleeni on johtunut antaa itse sille
+viimeinen potku, ja heittää se tarpeeksi etäälle, ennenkuin se
+lepää sontatunkiolla ainaiseksi. Teidän sisarenne piti hyvän kupin
+kahvia varina minua varten, ja minä annan hänelle huonon elämän
+kohteliaisuuden palkinnoksi. Te tahdotte kiittää minua siitä? Mitä
+hulluutta! Kiittäkää minua kun olen jotakin hyödyllistä tehnyt. Älkää
+kiittäkö tästä!" Hän näpähytti sormillaan halveksivaisesti puhuessaan,
+ja astui pois ulko-oven luokse, ottamaan vanginvartijaa vastaan, joka
+tällä hetkellä palasi.
+
+"No", kysyi kyttyräselkä, "onko kukaan minua kysynyt?"
+
+"Ei", vastasi Lomaque; "ei ole kukaan käynyt huoneessa. Mitä lajia
+viiniä te saitte?"
+
+"Niin -- niin! Hyvää kun on pulassa, ystäväni -- hyvää kun on pulassa".
+
+"Oh! te menisitte minun viinikauppaani, ja maistaisitte eräästä
+tynnyristä, jossa on viiniä eräästä viininsaannosta, joka on jotakin!"
+
+"Mikä viinikauppa? Mikä viininsaanto?"
+
+"Minä en jouda nyt kertomaan, vaan luultavasti me tapaamme toisemme
+vielä tänään. Minä toivon olevani vankihuoneella iltapäivällä. Kysynkö
+minä teitä? Hyvä! En unhota!" Näillä jäähyväissanoilla hän läksi ulos;
+eikä edes katsonut taakseen vankeihin, ennenkuin jo sulkivat oven hänen
+perästään.
+
+Trudaine palasi sisarensa luokse, peloissaan että hänen kasvonsa
+ilmoittaisivat mitä oli tapahtunut tuossa omituisessa keskustelussa
+Lomaquen ja hänen välillä. Vaan mikä muutos siinä lienee ollutkin, ei
+Rosa näyttänyt sitä huomaavan. Hän oli yhä vielä kummallisen
+huomaamaton kaikkien ulkonaisten seikkain suhteen. Tuo kärsiväisyys,
+joka on vaimojen urhoollisuus kaikissa onnettomuuksissa, näytti nyt
+olevan ainoa virkistävä hengen-ilmaus, joka voimassa piti elämänliekkiä
+hänessä. Kun veljensä istuutui hänen viereensä, tarttui hän vaan hänen
+käteensä ja sanoi: "Olkaamme näin yhdessä, Louis, kunnes hetki tulee.
+Minä en sitä pelkää. Minulla ei ole paitse sinua mitään muuta, joka
+saattaisi minua rakastamaan elämää, ja sinä tulet myös kuolemaan.
+Muistatko sitä aikaa kun minulla oli tapana murehtia sitä, ett'ei
+minulla ollut lasta joksikin lohdutukseksi minulle? Minä ajattelin
+tässä, joku hetki sitten, miten kauheata olisi ollut nyt, jos minun
+toivoni olisi toteutunut. Se on minulle siunaukseksi, tässä suuressa
+kurjuudessa, että olen lapseton! Puhukaamme menneistä ajoista, Louis,
+niin kauan kuin voimme -- ei miehestäni, eikä naimisestani --
+ainoastaan niistä menneistä ajoista, jolloin en vielä ollut taakkana ja
+murheena sinulle".
+
+Päivä kului. Yksittäin, kaksittain ja kolmittain tulivat tuomitut
+vangit oikeussalista, ja keräytyivät odotushuoneesen. Kello kaksi oli
+kuolemaantuomittujen luettelo valmis luettavaksi. Se luettiin ja eräs
+oikeuden jäsen vahvisti sen todeksi; sitten vei vanginvartija vankinsa
+takaisin St. Lazare'en.
+
+Ilta tuli. Vankien iltanen oli annettu; kuolemalistan jäljennös oli
+luettu julkisesti kalterien edessä; koppien ovet olivat kaikki lukitut.
+Vangitsemispäivästään saakka olivat Rosa ja hänen veljensä, osaksi
+erään lahjan, osaksi Lomaquen välityksen vaikutuksesta, olleet
+suljettuna samaan koppiin; ja yhdessä he nyt odottivat huomispäivän
+kauheata kohtausta. Rosasta tämä kohtaus oli kuolema -- kuolema, jota
+hän ainakin kärsiväisyydellä ajatteli. Trudainen mielessä lähintä
+tulevaisuutta pimitti yhä enemmän tuo epätietoisuus, joka on kuolemaa
+pahempi; tuo ahdistava, kauhea, säälimätön viipymys, joka pitää mieltä
+piinauspenkillä, ja joka sydäntä kalvaa. Tämän kauhean yön pitkän,
+lohduttoman kuolemankamppauksen kestäessä, tuli hänelle vaan yksi
+helpoitus. Joka hermon jännitys, jokaiseen ajatukseen kiinnittyvän
+kauhean ahdistuksen ruhjoava paino helpoittuivat vähän, kun Rosan
+ruumiilliset voimat alkoivat vaipua hänen henkisen väsymyksensä alle --
+kun hänen surullinen kuoleva puheensa menneistä onnellisista ajoista
+hiljaa vaikeni, ja hän asetti päänsä hänen hartioilleen, ja antoi unen
+enkelin viedä itseään vähäksi aikaa, vaikka kuoleman enkeli jo
+siivillään häntä varjosti.
+
+Aamu tuli ja lämmin kesäinen päivännousu. Mikä oli eloon jätetty hirmun
+hallitsemassa kaupungissa, heräsi täksi päivää pelkäävästi; ja yhä
+pysyi pitkän yön epätietoisuus huokenematta. Hetki lähestyi, jona
+vaunut tulivat noutamaan edellisenä päivänä tuomitut uhrit. Trudainen
+korva saattoi eroittaa heikointakin ääntä kaikuvassa vankihuoneessa
+koppinsa ulkopuolella. Hän kohta meni kuuntelemaan lähelle ovea, ja
+kuuli keskenään väitteleviä ääniä sen takaa. Äkkiä teljet vedettiin
+ovelta, avain vääntyi rei'ässään, ja hän huomasi edessään kyttyräselän
+ja erään alemman vanginvartijan.
+
+"Katsokaa!" mutisi tämä jälkimäinen nurpeissaan, "siinä ne ovat,
+terveinä kopissaan, juuri niinkuin minä sanoin; vaan minä vakuutan
+teille vielä kerran etteivät olleet luettelossa. Mitä ajattelettekaan
+toruessanne minua ett'en ole liidulla merkinnyt heidän ovea viime yönä
+samalla kertaa kuin muitten? Pyytäkää taas minua toimittamaan
+tehtäviänne, kun olette liian juovuksissa itse sitä tekemään!"
+
+"Pitäkää suunne, ja antakaa minun uudestaan katsella luetteloa!"
+vastasi kyttyräselkä, kääntyen ovesta ja temmaisten paperikaistaleen
+toisen kädettä. "Piru vieköön, jos minä tätä ymmärrän!" huusi hän,
+pudistaen päätään, huolellisesti tarkastettuansa luetteloa. "Minä
+voisin vannoa lukeneeni heidän nimensä porttikalterilla, eilen illalla,
+omilla huulillani; ja nyt, vaikka katsoisin miten kauan, en voi löytää
+heitä tästä. Anna nuuskaa näpillinen, ystäväni. Olenko minä valveilla,
+vai näenkö unta? -- juovuksissa, vai selvänä tänä aamuna?"
+
+"Selvänä, toivon minä", sanoi tyven ääni hänen takanaan. "Pistäysin
+juuri katsomaan miten jaksaisitte eilisen perästä".
+
+"Miten minä jaksan, kansalainen Lomaque? Kiveksi muuttunut
+kummastuksesta. Te itse vartioitte tätä miestä ja tätä vaimoa edestäni,
+odotushuoneessa, eilen aamulla; ja mitä itseeni tulee, niin voisin
+vannoa lukeneeni heidän nimensä porttikalterilla eilen iltapäivällä.
+Nyt, tänä aamuna, tässä ei ole semmoista kuin nämä sanotut nimet koko
+luettelossa! Mitä ajattelette tästä?"
+
+"Ja mitä te ajattelette", keskeytti loukattu alavartija, "hänen
+hävyttömyydestään haukkua minua huolimattomasta ovien liiduttamisesta,
+kun mies oli liian juovuksissa itse sitä toimittamaan? -- liian
+juovuksissa voidakseen eroittaa oikeata kättään vasemmasta! Ellen
+olisi parasluontoinen mies koko maailmassa, niin minä kaipaisin
+ylivanginvartijalle".
+
+"Aivan oikein teiltä antaa hänelle anteeksi, ja aivan väärin häneltä
+teitä torua", lausui Lomaque vakuuttavalla tavalla. "Ottakaa minulta
+neuvo", jatkoi hän, tuttavasti puhellen kyttyräselälle, "älkääkä liioin
+luottako tuohon teidän pettävään muistiinne, hiukan juotuanne
+edellisenä päivänä. Te ette ole voineet todellisesti lukea heidän
+nimiään kalteriportilla, senhän ymmärrätte, sillä siinä tapauksessa ne
+tietysti olisivat listassa. Mitä oikeussalin odotushuoneesen tulee,
+niin minä sanon sanan teidän korvaanne: pääpoliisit tietävät
+kummallisia salaisuuksia. Oikeuden presidentti tuomitsee ja armahtaa
+julkisesti; vaan onpa joku toinen, tuhannen presidentin vallalla, joka
+silloin tällöin tuomitsee ja armahtaa yksityisesti. Te voitte arvata
+kuka. Minä en sano muuta kuin neuvon vaan teitä pitämään päätänne
+paikoillaan, siten ett'ette pidä huolta muusta kuin tuosta luettelosta
+teidän kädessänne. Pysykää sen puustaveissa kiinni, niin ei kukaan voi
+teitä syyttää. Pitäkää vaan melua salaisuuksista, jotka eivät koske
+teitä, niin --"
+
+Lomaque pysähtyi, ja pitäen kättään miekan tapaisesti, sujahutti sillä
+osoittavaisesti kyttyräselän pään ylitse. Tämä liikunto kuin myös ne
+vihjaukset, joita hän kuuli sitä ennen, hämmentivät kokonaan pientä
+miestä. Hän tuijotti hämmästyneenä Lomaqueen; pyysi parilla sanalla
+raakamaisesti anteeksi alavartijalta, ja kummallisella tavalla
+pyörittäen rumaa päätään, astui hän pois, pitäen kuolema-luetteloa
+rutistettuna kädessään.
+
+"Tahtoisin heittää silmäyksen heihin, ja katsoa ovatko ne
+todellakin sama mies ja vaimo, joita minä vartijoin eilen aamulla
+odotushuoneessa", sanoi Lomaque, tarttuen kädellään kopin oveen, juuri
+samassa kun virkatoimessaan oleva vartija rupesi sitä kiinni panemaan.
+
+"Katsokaa sisään, niinkuin tahdotte", sanoi mies. "Kyllä varmaan
+huomaatte tuon juoppolallin olevan yhtä väärässä näiden suhteen kuin
+hän on kaikissa asioissa".
+
+Lomaque käytti heti tätä myönnettyä oikeutta. Hän näki Trudainen
+istuvan sisarensa kanssa kopin nurkassa kauimpana ovesta, arvattavasti
+siinä tarkoituksessa ett'ei Rosa kuulisi ovella tapahtuvaa keskustelua.
+Hänen silmissään näkyi kuitenkin levoton katse, hänen poskillaan
+enenevä punastus, joka osoitti hänen ainakin epävarmasti tietävän että
+jotakin outoa tapahtui käytävässä. Lomaque viittasi Trudainelle että
+hän tulisi ovelle, ja kuiskasi hänelle: "Määräämänne aine vaikutti
+hyvin. Te olette pelastetut täksi päivää. Kertokaa tämä uutinen
+sisarellenne niin lempeästi kuin voitte. Danville --" Hän vaikeni ja
+kuunteli kunnes hän voi vanginvartijan askeleitten kopinasta varmaan
+tietää tämän astuskelevan käytävän toisessa päässä. "Danville", jatkoi
+hän, "sekaannuttuaan kansajoukkoon kalteriportin ulkopuolella eilen, ja
+kuultuansa teidän nimiä luettavan, vangittiin illalla Robespierren
+salaisesta käskystä ja lähetettiin Temple-linnaan. Mikä syytös häntä
+vastaan tehdään, tahi milloin hän viedään tutkittavaksi, on mahdoton
+sanoa. Tiedän ainoastaan hänen olevan vangitun. Hush! Älkää puhuko nyt;
+ystäväni täällä ulkona tulee takaisin. Pysykää levollisena -- toivokaa
+kaikkea sattumukselta ja valtiollisten asiain muutoksesta; ja
+lohduttakaa itseänne sillä ajatuksella, että olette molemmat pelastetut
+huomiseksi".
+
+"Ja huomenna?" kuiskasi Trudaine.
+
+"Älkää ajatelko huomispäivää", vastasi Lomaque, kääntyen äkkiä
+oveenpäin. "Antakaa huomispäivän pitää huolta itsestään".
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+Eräänä kevät-aamuna, vuonna seitsemäntoista sataa yhdeksänkymmentä
+kahdeksan, jätti Chalon-sur-Marnen ja Parisin välillä kulkevat yleiset
+postivaunut yhden matkustajistaan ensimmäiseen pysäyspaikkaan
+Meaux'sta. Matkustaja, joka oli vanha mies, läksi, hetken katseltuaan
+miettiväisesti ympärilleen, pieneen ravintolaan, joka oli postihuoneen
+vastapäätä, ja jonka nimenä oli "Kirjo-hepo", ja emäntänä leski Duval
+vaimo, jota syystä kehuttiin puheliaimmaksi akaksi ja parhaimmaksi
+hanhenpaistin valmistajaksi koko paikkakunnassa.
+
+Vaikka matkustaja ei herättänyt suurta huomiota tiellä vetelehtivien
+kylän laiskurien silmissä, ja vaikka leski Duval tervehti häntä aivan
+välinpitämättömästi, ei hän sentään ollut niin tavallinen ja
+jokapäiväinen vieras kuin nämä maalaiset näyttivät luulevan. Oli
+ollut sekin aika, jolloin tuolle hiljaiselle, vanhanpuoleiselle,
+vaatimattomalle virvoituksen pyytäjälle "Kirjo-hevossa" oli uskottu
+Hirmuhallituksen syvimpiä salaisuuksia, ja jolla oli oikeus millä
+hetkellä ja minä aikana tahansa käydä itse Maksimilian Robespierren
+puheilla. Leski Duval ja nuo laiskoittelijat postihuoneen edustalla
+olisivat todellakin hämmästyneet, jos joku asiantunteva henkilö
+pääkaupungista olisi ollut läsnä heille kertomassa että tuo
+nöyrännäköinen vanha matkustaja, kuluneella matkalaukulla, oli eräs
+Parisin Salapoliisiviraston entisiä pää-asioitsijoita.
+
+Neljättä vuotta oli kulunut siitä kun Lomaque viimeisen kerran oli
+ollut Hirmuhallituksen virallisissa toimissa. Hänen hartiansa olivat
+käyneet enemmän kyyryyn, ja hänen tukkansa oli kaikki lähtenyt, paitse
+sivuilta ja takaa. Muutamissa muissa suhteissa näytti kuitenkin enenevä
+ikä parantaneen enemmän kuin pahentaneen hänen ulkonäköänsä. Hänen
+poskensa näyttivät terveemmiltä, hänen katsantonsa iloisemmalta, hänen
+silmänsä kirkkaammilta kuin olivat koskaan ennen näyttäneet. Hän astui
+myös ripeämmin kuin entisinä aikoina poliisivirassa; ja hänen pukunsa,
+jos kohta se ei näyttänyt varakkaan miehen puvulta, oli kumminkin
+puhtaampi ja paremmin pidelty kuin ennen aikaan hänen ollessaan
+valtiollisessa palveluksessa Parisissa.
+
+Hän istuutui yksin ravintolan vierashuoneesen ja emännän lähdettyä
+noutamaan puolta putellia viiniä, jota hän pyysi, vietti hän aikaansa
+tarkastamalla likaista vanhaa korttia, jonka hän veti esille
+paperijoukosta taskukirjastaan, ja johon oli kirjoitettu seuraavat
+sanat: -- "Kun rauhattomuuden ajat ovat ohitse, älkää unhottako niitä,
+jotka muistavat teitä ikuisella kiitollisuudella. Pysähtykää
+ensimmäiseen posti-asemaan Meaux'sta, Parisiin vievän valtamaantien
+varrella, ja kysykää ravintolassa kansalaista Maurice, jos vielä
+tahdotte nähdä meitä tahi kuulla meistä".
+
+"Pyydän anteeksi kysymistäni", sanoi Lomaque, pistäen kortin taskuunsa,
+kun leski Duval toi sisään viiniä, "voitteko sanoa minulle asuuko
+täällä jossakin läheisyydessä eräs henkilö nimeltä Maurice?"
+
+"Josko minä voin sanoa?" kertoi lyhyt lylleröinen leski. "Tietysti minä
+voin! Kansalainen Maurice, ja hänen rakastettava sisarensa -- jota ei
+saa unhottaa sen tähden, ett'ette te muistaneet mainita häntä, -- asuu
+kymmenen minuutin matkan päässä minun talostani. Viehättävä asunto,
+viehättävällä paikalla, ja kaksi mitä viehättävintä asukasta -- niin
+hiljainen, niin syrjäinen ja niin erinomaisen tuottava paikka. Minä
+toimitan heille kaikkea, -- lintuja, munia, leipää, voita, kasvaksia
+(ei ne sentään syö mitään laatua paljon), viiniä (jota eivät juo
+puoliakaan siitä mikä olisi heille terveellistä); lyhyesti sanottu,
+minä muonitan tuota pikku erakkomajaa, ja rakastan noita kahta
+herttaista erakkoa kaikesta sydämestäni. Oih! heillä on ollut
+murheensa, ihmisparoilla, etenkin sisarella, vaikka ne eivät koskaan
+puhu niistä. Kun ensin tulivat asumaan tänne meidän naapuristoomme --"
+
+"Pyydän anteeksi, kansalainen, vaan jos te tahtoisitte ainoastaan olla
+niin hyvä ja neuvoisitte minua --"
+
+"Josta on kolme -- ei, neljä -- ei, kolme ja puoli vuotta aikaa --
+lyhyesti, juuri sen jälkeen kun tuo mies Saatana Robespierre oli tullut
+päätä lyhemmäksi (aivan sopivata hänelle), niin minä sanoin miehelleni
+(joka teki loppuansa silloin miesparka!) 'Hän kuolee' -- tarkoittaen
+naista. Hän ei kuitenkaan kuollut. Lintuni, munani, leipäni, voini,
+kasvakseni, ja viinini, auttoivat häntä taudin läpi -- yhteydessä aina
+kansalaisen Mauricen hellän hoidon kanssa. Niin! niin! Olkaamme
+tunnokkaat tunnustamaan ansiota, kun semmoinen on paikallaan; älkäämme
+koskaan unhoittako että kansalainen Maurice auttoi paljon viehättävän
+sairaan parantumista samoin kuin ruokavarat ja juomat Kirjavasta
+Hevosesta. Siinä se nyt on, mitä kauniin pikku nainen mitä kauniimmassa
+pikku majassa --"
+
+"Missä? Tahdotteko olla niin hyvä että sanotte minulle missä?"
+
+"Ja erinomaisen terveenä, paitsi silloin tällöin kun häntä kohtaa
+suonenvedontapaiset taudinpuuskat, jotka sanottavasti, niin minä
+ainakin luulen, ovat seurauksia kauheasta säikähtymisestä -- hyvin
+todennäköistä tuona kirottuna Hirmun aikana, ennenkuin tulivat
+Parisista -- te ette juo, kunnon mies! Miksi ette juo? -- Hyvin, hyvin
+kaunis kalvakkalaatuisia ollakseen; vartalo ehkä liian laiha -- antakaa
+minun kaataa lasiinne -- mutta enkeli hyväluontoisuudessa, ja oikein on
+liikuttavaa nähdä miten hän on kiintynyt kansalaiseen Maurice --"
+
+"Kansalaiseni, emäntäni! tahdotteko, tahi ettekö tahdo sanoa minulle
+missä ne asuvat?"
+
+"Te hupsu mies! miks'ette kysyneet sitä ennen, jos tahdoitte sitä
+tietää? Lopettakaa viininne ja tulkaa tänne ovelle. Tässä rahoistanne
+takaisin ja kiitoksia käynnistinne vaikk'ette ottaneet paljoa. Tulkaa
+tänne ovelle, sanon minä, älkääkä keskeyttäkö minua! Te olette vanha
+mies -- voitteko nähdä kahdenkymmenen sylen päähän? -- Vai niin, te
+voitte! Älkää närkästykö, -- se ei koskaan tee kenellekään hyvää. No
+katsokaa nyt taaksepäin, tietä pitkin, jonne minä osoitan. Te näette
+suuren kivikasan? Hyvä. Kiviläjän toisella puolella on pikku ura, -- te
+ette voi sitä nähdä, vaan voittehan te pitää muistissa, mitä minä
+teille sanon? Hyvä. Te kuljette polkua myöten kunnes tulette erään
+joen rannalle; joen vartta pitkin kunnes tulette muutamaan siltaan;
+toista jokivartta sitten (kuljettuanne sillan yli) kunnes tulette
+vanhan vesimyllyn luo -- oikein kallisarvoinen vesimylly! kuuluisa
+peninkulmien päässä ylt'ympäri; taideniekkoja kaikista maailman ääristä
+tulee alinomaa sitä piirustamaan! Oh! miten olette käyneet hätäiseksi
+taas! Te ette malta odottaa? Kärsimätön vanha mies, minkälaista elämää
+teidän vaimonne mahtaa saada kärsiä, jos teillä on semmoinen! Muistakaa
+siltaa! Voi, teidän vaimoparkaanne ja lapsianne, minä säälin heitä --
+teidän tyttäriänne erittäin. Pst! pst! muistakaa siltaa, hätäinen vanha
+mies, muistakaa siltaa!"
+
+Astuen niin pian kuin saattoi, päästäkseen kuulemasta leski Duvalin
+kielen pieksäntää, kääntyi Lomaque kivikasan kohdalla polulle, joka
+erosi valtamaantieltä, kulki yli joen ja tuli vanhalle vesimyllylle.
+Aivan lähellä sitä oli asuinhuone, -- puinen koruton rakennus, pikku
+puutarha edessä. Lomaquen tarkat silmät huomasivat kukkaislavojen
+luonnikasta järjestystä ja akkunavaatetten hienoa vaikeutta
+huonolasisten pienten ikkunain takana. "Tämä mahtaa olla paikka", sanoi
+hän itsekseen, koputtaessaan ovea kepillään. "Minä voin nähdä hänen
+kättensä jälkiä ennenkuin astuin yli kynnyksen".
+
+Ovi avattiin. "Pyydän anteeksi, tokkohan kansalainen Maurice --?" alkoi
+Lomaque ensihetkellä kun ei selvään nähnyt pimeässä pienessä
+etehisessä.
+
+Ennenkuin hän ennätti sanoa enempää, oli hänen käteensä tartuttu, hänen
+matkalaukkunsa poisotettu, ja hyvin tuttu ääni huusi: "Tervetullut!
+tuhatta, tuhatta kertaa tervetullut, viimeinkin! Kansalainen Maurice ei
+ole kotona; vaan Louis Trudaine rupeaa hänen sijaisekseen, ja on
+iloissaan, ihastuksissaan, nähdessään vielä kerran parhaimman ja
+kalliimman ystävänsä!"
+
+"Minä tuskin teidät tunsin jälleen. Miten olette muuttunut
+paremmannäköiseksi!" huusi Lomaque heidän tultuaan asunnon
+vierashuoneesen.
+
+"Muistakaa että te näette minun pitkän ajan oltuani tuskista vapaana.
+Sen jälkeen kun tänne muutin asumaan, olen mennyt levolle iltasilla
+enkä ole peljännyt aamusilla", vastasi Trudaine. Hän meni ulos
+etehiseen puhuessaan, ja huusi portailta: "Rosa, Rosa! tule tänne!
+Se ystävä, jota hartaimmin olet toivonut saavasi tavata, on
+viimeinkin tullut". Hän totteli kehoitusta heti. Hänen tervehdyksensä
+suora ystävällinen sydämellisyys, hänen vakaa päätöksensä,
+ensimmäisten kysymysten vaihduttua, auttaa vierasta ottamaan päältään
+päällysnuttuansa omalla kädellään, hämmenti ja miellytti Lomaquea niin
+että hän tuskin tiesi mihin kääntyä, mitä sanoa.
+
+"Tämä panee enemmän koetukselle, hauskalla tavalla, yksinäistä vanhaa
+miestä kuin minä" -- hän oli lisätä: "kuin tuo kahvikupin varina
+pitämisen odottamaton kohteliaisuus, vuosia takaperin"; vaan muistaen
+mitä muistoja tuokin vähäpätöinen seikka voisi herättää, pysähytti hän
+itseään.
+
+"Enemmän koetukselle kuin mikä?" kysyi Rosa, taluttaessaan häntä tuolin
+luo.
+
+"Ah! minä unhotin, vanhuuden tylsyys jo minua vaivaa!" vastasi hän
+hiukan hämillään. "Minä en ole tottunut juuri äskettäin iloon nähdä
+teidän herttaisia kasvojanne taas".
+
+Oli todellakin hupaista katsella näitä kasvoja nyt niiden aikojen
+perästä, joina Lomaque viimeksi oli ne nähnyt. Vanha kolmen vuoden
+levollisuus ei ollut Rosalle voinut tuoda jälleen tuota nuoruuden
+suloutta, jonka hän iäksi päiväksi oli kadottanut Hirmun aikana, ei se
+kuitenkaan ollut menojaan mennyt jättämättä hyviä jälkiä parantavasta
+vaikutuksestaan. Vaikka hänen poskensa eivät olleet saaneet takaisin
+nuoruuden pulskeuttaan, että hänen ihonsa nuoruuden hienouttaan, olivat
+hänen silmänsä kuitenkin saaneet jälleen paljon entistä sulouttaan, ja
+hänen katsantonsa kaiken entisen miellyttävän herttaisuutensa. Mitä oli
+jäänyt salaista murheellisuutta hänen kasvoihinsa, ja osoittuvaa
+hiljaisuutta hänen käytökseensä, oli jäänyt vahingotta ja vienosti,
+enemmän osoittamaan mitä kerran oli ollut, kuin mitä nyt oli.
+
+Näytti kuitenkin siltä kuin jotain menneitten aikojen levottomuutta ja
+tuskaa olisi palannut hetkeksi heidän kasvoihinsa, kun Trudaine,
+kaikkien istuuduttua, katsoi tutkivasti Lomaqueen ja kysyi: "Tuotteko
+mitään uutisia Parisista?"
+
+"En mitään", vastasi hän; "vaan erinomaisia uutisia sen sijaan
+Rouenista. Minä olen kuullut, sattumalta, isäntäni kautta, jonka
+palveluksessa olen ollut siitä lähtien kuin me erosimme, teidän vanhan
+huoneenne virran rannalla olevan vuokrattavana taas".
+
+Rosa syöksähti tuoliltaan. "Oi, Louis, jos me saisimme asua siinä vielä
+kerran! Minun kukkaistarhani?" jatkoi hän kääntyen Lomaqueen.
+
+"Viimeinen asukas on hoitanut kaikki-tyyni", vastasi hän.
+
+"Ja laboratorio?" lisäsi veli.
+
+"Jätetty paikoilleen", sanoi Lomaque. "Tässä on kirje, jossa kaikki
+erityiset seikat ovat tarkkaan lueteltuina. Te voitte luottaa siihen,
+sillä kirje on sen henkilön kirjoittama, jonka toimena on huoneen
+vuokraaminen".
+
+Trudaine tutki kirjettä tarkkaan.
+
+"Hinta ei käy yli meidän varain", sanoi hän. Kolmevuotisen
+säästäväisyyden perästä täällä, kannattaa meidän antaa jotakin suuresta
+hauskuudesta".
+
+"Oi mikä onnen päivä se tulee olemaan kun me tulemme kotiimme taas!"
+huusi Rosa. "Olkaa niin hyvä, kirjoittakaa ystävällenne heti", lisäsi
+hän, puhuen Lomaquelle, "ja ilmoittakaa meidän ottavamme huoneen,
+ennenkuin joku toinen ennättää meidän edellä!"
+
+Lomaque nyykäytti päätään; ja taitettuaan kirjettä tavankäyvästi
+entiseen viralliseen muotoonsa, kirjoitti hän muistutuksen sen laitaan
+vanhaan viralliseen tapaansa. Trudaine huomasi tämän ja tunsi sen
+muistuttavan menneitä murheen ja kauhun aikoja. Hänen kasvonsa kävivät
+taas totisiksi, sanoessaan Lomaquelle: "Onko nämät hyvät uutiset
+todellakin kaikki mitä teillä on tärkeätä meille kerrottavaa?"
+
+Lomaque mietti epäillen ja väänsihe tuolillaan. "Mitä muuta uutta
+minulla on, se ei pahene jos vähän odottavatkin", hän vastasi. "Minä
+mielelläni tekisin ensin muutamia kysymyksiä sisarenne ja teidän
+suhteista. Te ette paheksu että minä palajan vähäksi hetkeksi niihin
+aikoihin, jolloin viimeksi toisiamme kohtasimme?"
+
+Hän käänsi itsensä tällä kysymyksellä Rosaan, joka vastasi kieltävästi;
+vaan hänen äänensä näytti muuttuvan lausuessaan tuon yhden sanankin
+"Emme". Hän käänsi kasvonsa toisaanne puhuessaan; ja Lomaque huomasi
+hänen kätensä vapisevan kun hän otti jonkun työn lähellä olevalta
+pöydältä, ja äkkiä ryhtyi siihen.
+
+"Me puhumme niin vähän kuin mahdollista niistä ajoista", sanoi
+Trudaine, katsoen tarkoittavaisesti sisareensa; "vaan meillä on
+muutamia asioita teiltä kysyttävänä, vuorostamme; niin että niistä
+ajoista puhuminen tällä kertaa on välttämätön. Teidän äkillinen
+katoamisenne tuon kauhean vaarallisen ajan ratkaisevana hetkenä ei ole
+tullut meille täydellisesti selitetyksi. Tuo pikku ilmoitus, minkä
+jätitte, auttoi meitä arvaamaan mitä oli tapahtunut, enemmän kuin sitä
+ymmärtämään".
+
+"Minä voin sen helposti selittää nyt", vastasi Lomaque.
+"Hirmuhallituksen äkillinen kukistus, joka oli pelastusta teille, oli
+perikatoa minulle. Uusi tasavaltainen hallitus oli anteeksiannon
+hallitus muille paitsi Robespierren hännälle, niin puheenpartena
+silloin oli. Jokaista miestä, joka oli ollut niin jumalaton tahi niin
+onneton että oli sekaantunut, vähimmässäkään määrässä, hirmuhallinnon
+koneistoon, uhattiin, ja oikeudella, Robespierren kohtalolla. Minä,
+muitten kanssa, jouduin tämän kuoleman-uhkauksen alaiseksi. Minä
+ansaitsin kuolla ja olisin nöyrästi käynyt mestattavaksi, vaan teidän
+tauttanne. Yleisten asiain menosuunnasta minä tiesin teidän tulevan
+vapautetuiksi; ja vaikka teidän pelastuksenne oli sattumusten
+aikaansaama, oli minullakin ulkonaisesti osa siinä työssä, tehdessäni
+sen mahdolliseksi; ja minussa heräsi halu saada teitä molempia nähdä
+taas vapaana omilla silmilläni -- itsekkäinen mielihalu nähdä teitä
+elävänä, hengittävänä, todellisena todistuksena sydämeni ainoasta
+hyvästä herätyksestä, johon voin tyytyväisyydellä katsella. Tämä toivo
+herätti minussa uutta halua elämään. Minä päätin paeta kuolemaa, jos
+vaan olisi mahdollista. Kymmenen päivää olin piiloitettuna Parisissa.
+Minun sitten onnistui päästä Parisista, ja matkustaa onnellisesti
+Sveitsiin, josta minun tulee kiittää muutamia jäännöksiä niistä
+tiedoista, joita kokemuksen kautta olin saanut, palvellessani
+salapoliisivirastossa. Loppu kertomuksestani on niin lyhyt ja niin pian
+kerrottu, että voin sen samalla kertoa. Ainoa sukulainen, jonka tiesin
+olevan elossa, oli eräs minun serkkuni (jota en ollut koskaan ennen
+nähnyt), joka oli silkkikauppiaana Bernissä. Minä tunkeusin tämän
+miehen armolle. Hän huomasi minun asioitsemiskykyni ja että minä siis
+voin olla hyödyllinen hänelle ja hän otti minut luokseen. Minä toimitin
+mitä hänen vaan teki mieli minulle määrätä tehtäväksi; matkustin hänen
+asioissaan Sveitsissä; ansaitsin hänen luottamustaan, ja saavutinkin
+sen. Vasta pari kuukautta takaperin minä erosin hänestä; jätin
+palvelukseni ainoastaan ruvetakseni, isäntäni omasta kehoituksesta,
+hänen poikansa asioitsijaksi, joka myöskin oli silkkikauppiaana,
+Chalon-sur-Marnen kaupungissa. Tämän kauppiaan konttorissa olen minä
+kirjeenvaihtajana; ja pääsin teitä katsomaan nyt ainoastaan siten, että
+otin lähteäkseni erästä isäntäni asiaa toimittamaan Parisiin. Se on
+kovaa työtä minun ikäiselleni, kärsittyäni niin paljon maailmassa --
+vaan minun kova työni on viatonta työtä. Minun ei ole tarvis kumartaa
+joka pennin edestä, jonka pistän taskuuni -- en ole velvoitettu
+ilmiantamaan, viekoittelemaan, vainustelemaan toisia ihmisiä
+tapettaviksi, ansaitakseni leipäni ja kootakseni siksi rahaa että
+kunnialla pääsen hautaan. Minä olen lopettamaisillani huonoa, halpaa
+elämää viattomasti viimeinkin. Se on vähäinen asia, vaan se on
+kuitenkin jotakin -- ja sekin tyydyttää miestä tällä iällä. Minä olen
+onnellisempi kuin ennen, tahi, vähintäin, vähemmin häpeissäni
+katsoessani semmoisten ihmisten silmiin kuin te olette".
+
+"Hush! hush!" keskeytti Rosa, pannen kätensä hänen käsivarrelleen.
+"Minä en voi sallia teidän puhua itsestänne tuolla tavoin, en edes
+piloilla".
+
+"Minä puhuin totisesti", vastasi Lomaque tyyneesti; "vaan minä en tahdo
+vaivata teitä enää sanallakaan minusta itsestäni. Minun historiani on
+kerrottu".
+
+"Kokonaan?" kysyi Trudaine. Hän katsoi tutkivaisesti, melkein
+epäileväisesti, Lomaqueen, kysyessään. "Kokonaisuudessaan?" toisti hän.
+"Teidän kertomuksenne on lyhyt, todellakin, hyvä ystäväni. Ehkä olette
+unhottanut jotakin siitä?"
+
+Taas Lomaque väänsihe tuolillaan mietteissä.
+
+"Eikös ole vähän kovaa vanhan miehen kärsiä, kun häneltä aina vaan
+kysytään, eikä koskaan vastata yhteenkään hänen kysymykseensä?" sanoi
+hän Rosalle, hyvin iloisena käytöksessään, vaan katsannoltaan vähän
+levotonna.
+
+"Hän ei tahdo puhua, ennenkuin olemme kahden", ajatteli Trudaine.
+"Parasta on häntä tyydytellä".
+
+"No, no", sanoi hän ääneen, "ei nurkua. Minä myönnän teidän vuoronne
+olevan nyt kuulla meidän kertomuksemme; ja tahdon koettaa parastani
+teitä tyydyttääkseni. Vaan ennenkuin aloitan", lisäsi hän, kääntyen
+sisareensa, "tahdon huomauttaa, Rosa, että jos sinulla on
+talousaskareita toimitettavana tuolla ylhäällä --"
+
+"Minä tiedän mitä tarkoitat", keskeytti Rosa, ottaen äkkiä käsiinsä
+työnsä, jonka oli antanut pudota syliinsä; "vaan minä olen vahvempi
+kuin luulet; minä voin kuunnella pahinta, mitä voit kertoa, aivan
+tyynesti. Kerro vaan, Louis; pyydän, puhu vaan -- minä voin aivan hyvin
+jäädä teitä kuulemaan".
+
+"Te tiedätte mitä me kärsimme odotus-aikamme ensimmäisinä päivinä, sen
+perästä kun kepposenne oli onnistunut", sanoi Trudaine, kääntyen
+Lomaqueen. "Oli, luullakseni, saman päivän iltana, jona me olimme
+viimeisen kerran nähneet teidät St. Lazaressa, kun sekavia huhuja
+lähestyvästä vallankumouksesta Parisissa ensin alkoi tunkea
+vankihuoneemme muurien läpi. Lähinnä seuraavina päivinä osoittivat
+vartijaimme kasvot tarpeeksi että nämä huhut puhuivat totta, ja että
+Maltteellinen puolue todellakin uhkasi kumota Hirmuhallitusta.
+Meillä tuskin oli aikaa toivoa mitään tästä siunatusta muutoksesta,
+ennenkuin tuo kauhea uutinen Robespierren onnistumattomasta
+itsemurhan-yrityksestä, sitten hänen tuomiostaan ja mestauksestansa,
+saapui meille. Vankeushuoneessa syntynyttä hämmennystä tuskin voinee
+kuvata. Tutkitut ja tutkimattomat vangit olivat kaikki yhdessä.
+Robespierren vangitsemispäivästä lähtien ei mitään käskyjä tullut
+virkakunnille, ei kuolemanluetteloa vankihuoneesen. Vanginvartijat,
+joita säikytti sinne leviävät huhut, että tirannien alhaisimmatkin
+palvelijat tulisivat olemaan vastuun-alaisia ja tulisivat tuomituiksi
+hänen kanssaan, eivät koettaneetkaan ylläpitää järjestystä. Muutamat
+heistä -- tuo kyttyräselkäinen mies muitten joukossa -- pötkivät
+pakoon tykkönään. Epäjärjestys oli niin täydellinen, että uuden
+hallituksen asiamiesten tullessa St. Lazareen, vangit olivat nälkään
+kuolemaisillaan, kaikkein elämäntarpeitten puutteessa. Huomattiin
+mahdottomaksi erityisesti tutkia meidän asioitamme. Milloin olivat
+tarvittavat asiakirjat kadonneet; milloin olivat löydetyt asiakirjat
+mahdottomat ymmärtää uusille tutkijoille. Niitten oli täytymys viimein
+kiirehtiä työstään ja kutsuivat meitä esille tusinoittain. Tutkittuina
+tahi tutkimatta, olimmehan kaikki tirannin vangitsemia, olimmehan
+kaikki syytetyt salavehkeistä häntä kohtaan, ja olimme kaikki valmiit
+tervehtimään uutta hallitusta Ranskan pelastuksena. Yhdeksässä
+kymmenestä tapauksesta olivat meidän parhaimmat vapauttamisen
+vaatimukset johdetut näistä suhteista. Tallien ja Yhdeksännen
+Thermidorin miehet luottivat meihin, koska Robespierre, Couthon ja
+St. Just olivat meitä epäilleet. Samoin kuin meitä oli vangittu
+epäsäännöllisesti, niin meitä vapautettiin epäsäännöllisesti. Kun
+sisareni ja minun vuoto tuli, ei meitä tutkittu viittä minuuttiakaan.
+Ei meiltä edes tehty tutkivaa kysymystä; minä luulen että me olisimme
+voineet sanoa omat nimemme aivan vaaratta. Vaan minä olin edeltäkäsin
+neuvonut Rosaa että meidän tuli ottaa nyt äitimme sukunimi -- Maurice.
+Kansalaisina Maurice me siis astuimme ulos vankihuoneesta; sillä
+nimellä olemme sittemmin eläneet täällä piilopaikassamme. Meidän
+vietetty rauhallisuutemme on riippunut ja tulevainen onnemme riippuu
+siitä että meidän pelastuksemme kuolemasta tulee olemaan syvimpänä
+salaisuutena meidän kolmen kesken. Eräästä pätevästä syystä, jonka te
+voitte täydelleen arvata, ei veli ja sisar Maurice saa tietää mitään
+Louis Trudainesta ja Rosa Danvillesta, paitsi että he olivat niitten
+satojen uhrien joukossa, jotka mestattiin Hirmuhallituksen aikana".
+
+Hän puhui tämän viimeisen lauseen hienolla hymyllä, ja miehen
+katsannolla, joka luulee, vastoin omaa tunnettaan, käyttelevänsä
+helposti tärkeätä asiaa. Hänen kasvonsa synkistyivät kuitenkin taas
+äkkiä katsoessaan, viimeiset sanat sanottuaan, sisareensa. Hänen työnsä
+oli vielä kerran pudonnut hänen polvilleen; hänen kasvonsa olivat
+toisaanne, ettei Trudaine voinut niitä nähdä; vaan hän näki ristissä
+olevien, polville vaipuneitten käsien vapistuksesta, ja suonien
+vähäisestä paisunnasta hänen niskassaan, jota hän ei voinut veljeltään
+peittää, että kehumansa vahvahermoisuus oli hänen jättänyt.
+Kolmevuotinen lepo ei ollut häntä niin paljon vahvistanut, että olisi
+voinut kuulla miehensä nimeä lausuttavan, tahi olla läsnä kun
+kuolettavan tuskan ja kauhun viimeisistä ajoista muistutettiin,
+kauhistusta osoittamatta kasvoissaan ja käytöksessään. Trudaine näytti
+tulevan murheelliseksi, vaan ei kummastuvan siitä mitä hän huomasi.
+Viitaten Lomaquelle olemaan vaiti, nousi hän ja otti Rosan päähineen
+lähellä olevalta akkunalta.
+
+"No, Rosa", sanoi hän, "aurinko paistaa, suloinen kevät-ilma kutsuu
+meitä ulos. Lähtekäämme kävelemään pitkin joen vartta. Miksi me
+pitäisimme vanhaa ystäväämme täällä, ahtaassa pikku huoneessa, kun
+meillä on peninkulmain avaruudelta kauniita maisemia hänelle näyttää
+toisella puolen kynnyksen? Tulkaa! se on petosta Kuningatar Luontoa
+vastaan pysyä huoneessa tämmöisenä aamuna".
+
+Vastausta odottamatta pani hän päähineen sisarensa päähän, otti hänen
+käsivartensa kainaloonsa, ja niin lähdettiin ulos. Lomaque kulki
+totisen näköisenä heidän jäljestä.
+
+"Olen iloinen siitä ett'en näyttänyt kuin loistavaa puolta uutisieni
+luettelosta hänen läsnä-ollessa", ajatteli hän. "Hänen sydämensä ei ole
+terve vielä. Puheeni olisi kipeästi koskenut häneen, naisparkaan! Minä
+olisin taas saattanut hänelle kovan tuskan, ellen olisi pitänyt
+suutani!"
+
+He kävelivät vähän aikaa pitkin joen vartta, jutellen mitättömistä
+asioista; sitten palasivat asuinhuoneelle. Rosa oli sillä aikaa taas
+tullut voimiinsa, ja saattoi hartaudella ja ilokseen kuunnella Lomaquen
+lystikästä kuvailua kirjuri-elämästään Chalons-sur-Marnessa. He
+erosivat vähäksi aikaa huoneen ovella. Rosa meni huoneen yläkertaan,
+josta hänen veljensä oli häntä huutanut alas. Trudaine ja Lomaque
+läksivät taas uudestaan kävelemään pitkin joen vartta.
+
+Ikäänkuin suostumuksesta, sanaakaan toisilleen puhumatta, kiiruhtivat
+he asuinhuoneen läheisyydestä; sitten seisattuivat äkkiä, ja katselivat
+tarkkaavaisesti toistensa silmiin -- katsoivat äänettöminä hetken.
+Trudaine puhui ensin.
+
+"Minä kiitän teitä siitä että häntä säästitte", alkoi hän äkkipäätä,
+"hän ei ole tarpeeksi vahva vielä voidakseen kuulla uudesta
+onnettomuudesta, ellen minä saata hänelle tiedon ensiksi".
+
+"Te luulette siis minun tuovan pahoja uutisia?" sanoi Lomaque.
+
+"Minä tiedän sen. Nähtyäni teidän ensimmäisen katseenne häneen, sen
+jälkeen kun olimme kaikki istuutuneet vierashuoneesen, minä tiesin sen.
+Puhukaa! ilman pelotta, varomatta, ilman tarpeetonta alkupuhetta.
+Kolmen vuoden levollisuuden perästä, jos Jumalan tahto on meille taas
+saattaa murhetta, minä voin tyynesti kärsiä koetusta; ja, jos tarpeen
+on, voin voimistuttaa häntä myös sitä kärsimään. Sanon uudelleen,
+Lomaque, puhukaa suoraa! Minä tiedän uutisenne olevan pahoja, sillä
+minä tiedän jo edeltäpäin että uutiset ovat Danvillesta".
+
+"Te olette oikeassa, minun pahat uutiseni ovat uutisia hänestä".
+
+"Hän on saanut ilmi salaisuuden meidän paostamme guillotinin
+kidasta --?"
+
+"Ei -- hänellä ei ole aavistustakaan siitä. Hän luulee -- niinkuin
+hänen äitinsä, niinkuin jokainen luulee -- teidän tulleenne mestatuiksi
+päivänä sen jälkeen kun Vallankumous-oikeus tuomitsi teidät kuolemaan".
+
+"Lomaque! te puhutte varmuudella tästä hänen luulostaan -- vaan te ette
+voi olla varma siitä".
+
+"Minä voin, välttämättömimmillä, kauheimmilla perusteilla --
+Danvillen omista teoista päättäen. Te olette pyytäneet minua puhumaan
+suoraan --?"
+
+"Minä pyydän teitä taas -- minä pysyn siinä! Uutisenne, Lomaque --
+uutisenne, ilman muuta sanaa esipuheeksi!"
+
+"Te saatte ne ilman muuta sanaa esipuheeksi. Danville on juuri
+naimisiin menemäisillään".
+
+Kun vastaus oli annettu, seisattuivat molemmat joen rannalla ja
+katselivat taas toisiinsa. Kuoleman äänettömyyttä kesti hetken. Tämän
+hetken aikana kohisi vesi, iloisesti rientäessään kivisessä uomassaan,
+erinomaisen kova-äänisesti, lintujen laulu joen varrella olevassa
+pienessä metsässä kuului erinomaisen heleältä molempien korvissa. Vieno
+tuulen hengähdys, päiväsydämen lämpimyydessäkin, kävi viileästi heidän
+poskiinsa, ja kevät-auringon paiste heidän kasvoihinsa oli ikäänkuin
+paiste läpi talvisien pilvien.
+
+"Lähtekäämme astumaan", sanoi Trudaine matalalla äänellä. "Minä odotin
+pahoja uutisia, vaan en tuota. Oletteko varma siitä, mitä minulle juuri
+puhutte?"
+
+"Yhtä varma kuin siitä, että tuo virta vieriää tuossa vieressämme.
+Kuulkaa miten minä tulin tämän tietämään, ettekä epäile enää. Viime
+viikkoon saakka en tiennyt mitään muuta Danvillesta, kuin että hänen
+vangitsemisensa, Robespierren käskystä, oli, asiain muuttuessa, hänen
+henkensä pelastus. Hän vangittiin, niinkuin teille kerroin, samana
+iltana kuin hän oli kuullut teidän nimiä luettavan kuolemaan
+tuomittujen luettelosta vankihuoneen portilla. Hän pysyi vankeudessaan
+Temple-linnassa huomaamattomana ulkopuolella eläville valtiollisessa
+hämmennyksessä, juuri niinkuin te pysyitte huomaamattomina St.
+Lazaressa; ja hän käytti hyväkseen samalla tavalla tuin te tuota
+hyvissä ajoin tullutta kapinaa, joka löi kumoon Hirmuhallituksen. Minä
+tiesin sen ja tiesin hänen astuneen ulos vankihuoneesta Robespierren
+vainottuna uhrina -- ja enemmän kuin kolme vuotta kului ett'en tiennyt
+mitään. Kuulkaa nyt. Viime viikolla satuin odottamaan isäntäni,
+kansalaisen Clairfait'n, kauppapuodissa muutamia konttoriin vietäviä
+papereita, kun muuan vanha mies astui sisään tuoden suljettua pakettia,
+jonka hän antoi muutamalle kauppapalvelijalle, sanoen:
+
+"Antakaa tämä kansalaiselle Clairfait".
+
+"Mikä nimi?" sanoi kauppapalvelija.
+
+"Nimi ei ole niin tärkeä", vastasi vanha mies; "vaan jos te tahdotte,
+niin voitte sanoa minun nimeni. Paketin toi kansalainen Dubois"; ja
+sitten meni ulos. Hänen, nimensä yhteydessä hänen vanhan ulkomuotonsa
+kanssa, herätti heti minun huomiotani.
+
+"Asuuko tuo mies Chalons'issa?" kysyin minä.
+
+"Ei", sanoi kauppapalvelija. "Hän on täällä erään meidän hyvän ostajan
+palvelijana -- erään vanhan entisen ylimys-rouvan, jonka nimi on
+Danville". Hän on käymässä täällä meidän kaupungissa".
+
+"Te voitte kuvitella miten tuo vastaus minua hämmästytti ja oudostutti.
+Kauppapalvelija ei voinut vastata muihin kysymyksiin; vaan seuraavana
+päivänä olin kutsuttu päivälliselle isäntäni luokse (joka, isänsä
+tautta, osoitti minulle erinomaisinta kohteliaisuutta). Huoneesen
+tullessani huomasin hänen vaimonsa juuri asettavan pois käsistään
+lavendeli-värisen nais-vyöttimen, johon hän oli ollut korko-ompelua
+ompelemassa -- hopealangalla, ja minusta näytti viirustelma kypäriltä
+ja vaakunakilveltä".
+
+"En ole millänikään vaikka näette mitä työskentelen, kansalainen
+Lomaque", sanoi hän; "sillä minä tiedän että me voimme luottaa teihin.
+Tämän vyöttimen on eräs ostaja lähettänyt meille takaisin; -- eräs
+entinen maastamuuttaja-rouva tuota vanhaa ylimysjoukkoa. Hän tahtoo nyt
+saada perheensä vaakunakilven ommelluksi tähän vyöttimeen."
+
+"On se sentään vaarallista tointa näinäkin armollisina demokratillisina
+aikoina, eikös ole?" sanoin minä.
+
+"Tuo vanha rouva, -- se teidän tulee tietää", sanoi hän, "on ylpeä kuin
+Luciferus; ja onnellisesti päästyänsä takaisin Ranskaan tänä
+maltteellisen tasavaltaisuuden aikana, luulee hän rankaisematta
+saavansa harjoitella vanhoja hullutuksiaan. Koska hän on ollut
+erinomaisen hyvä ostaja meillä, niin katsoi mieheni parhaaksi tyydyttää
+hänen tahtoansa, kuitenkaan jättämättä tätä tointa jonkun työvaimon
+tehtäväksi. Me emme nyt elä Hirmuhallituksen alla, se on totta; vaan ei
+ole kuitenkaan mitään varmuutta".
+
+"Ei ole", minä vastasin. "Pyydän anteeksi, mikä on tuon entisen
+maastamuuttajan nimi?"
+
+"Danville", vastasi emäntä. "Hän aikoo koreilla tässä vyöttimessä
+poikansa häissä".
+
+"Häissä" huusin minä vallan kuin ukkosen tulen lyömänä.
+
+"Niin", sanoi hän. "Mitä siinä on kummasteltavaa? Sen mukaan mitä minä
+olen kuullut, taitaa poika, mies parka, tehdä hyvän naimiskaupan tällä
+kertaa. Hänen ensimmäisen vaimonsa vei häneltä guillotini
+Hirmuhallituksen aikana".
+
+"Kenen hän aikoo naida?" kysyin minä vielä hengittämättä.
+
+"Kenrali Berthelin'in tyttären. Kenraali on sukunsa puolesta entinen
+ylimys niinkuin tuo vanha rouvakin, vaan mielipidettensä puolesta yhtä
+hyvä tasavaltainen kuin kukaan muu -- viinaanmenevä, ääneenkiroova
+vanha sotilas isolla poskiparralla; joka näpähyttää sormillaan
+esi-isilleen ja sanoo kaikkien ihmisten polveutuvan Aatamista, joka oli
+ensimmäinen todellinen sanskulotti maailmassa". [Oikeastaan: housuton.
+Yhdenvertaisuuden harrastajain nimi ensimmäisen Ranskan vallankumouksen
+aikana.]
+
+"Tähän tapaan Clairfait'n vaimo laski leikkiä kaiken päivällisen ajan,
+vaan ei puhunut tärkeitä tietoja sen enempää. Minulla kun oli vielä
+vanhat poliisivirka-tapani, aloin seuraavana päivänä koettaa saada ilmi
+jotakin itse. Kaikki, minkä sain tietää, on seuraava: Danvillen äiti
+oleskelee kenrali Berthelin'in sisaren ja tyttären kanssa Chalons'issa;
+ja Danvilleä itseään odotetaan joka päivä tulevaksi sinne heitä sieltä
+saattamaan Parisiin, jossa naimiskirja tulee allekirjoitettavaksi
+kenraalin kodissa. Saatuani tietää tämän ja huomattuani nopsan toimen
+nyt vaan auttavan, otin minä, niinkuin jo kerroin teille, isäntäni
+asian Parisissa toimittaakseni; kiirehdin lähtöäni; ja pysähdyin tässä
+matkallani. -- Vartokaa. En ole lopettanut vielä. Vaikka kiiruhdan niin
+paljon kuin voin, en voi sittenkään päästä kunnolla kilpaa ajamaan
+hääjoukon kanssa. Matkallani tänne sivuutti meidät eräät vaunut, jotka
+kiitivät täyttä vauhtia eteenpäin. Minä en voinut nähdä vaunujen
+sisään; vaan ajajan istuimella tunsin vanhan Dubois'n. Hän kyllä
+vilahti sivuitseni pölypilvessä, vaan minä olen varma hänestä; ja minä
+sanoin itsekseni, mitä nyt sanon teille, ei ole aikaa panna hukkaan!"
+
+"Ei aikaa _pannakkaan_ hukkaan", vastasi Trudaine lujasti. "Kolme
+vuotta on kulunut", hän jatkoi, matalammalla äänellä, puhuen enemmän
+itselleen kuin Lomaquelle; "kolme vuotta siitä päivästä kun talutin
+sisartani vankihuoneen portista ulos, -- kolme vuotta siitä kun lausuin
+sydämessäni: minä tahdon olla kärsivällinen, enkä tahdo koettaa itse
+kostaa. Meille tehdyt vääryydet huutavat maasta taivaasen; ihmisestä,
+joka tekee vääryyttä, Jumalaan, joka parantaa. Kun tilinteon päivä
+tulee, olkoon se Hänen kostonsa päivä, eikä minun. Sydämessäni sanoin
+minä nämät sanat -- olen ollut niille sanoille uskollinen, olen
+odottanut. Päivä on tullut, ja minä tahdon täyttää ne velvollisuudet,
+joita se minulta vaatii".
+
+Oli hetken äänettömyys, ennenkuin Lomaque taas puhui. "Sisarenne?"
+alkoi hän epäilevästi.
+
+"Ainoastaan siinä suhteessa on aikomukseni epäselvä", sanoi toinen
+totisena. "Jos vaan olisi mahdollista jättää hänet tykkänään
+tietämättömäksi tästä viimeisestä koetuksesta, ja jättää tämä kauhea
+tehtävä minulle yksinään?"
+
+"Minä luulen sen mahdolliseksi", keskeytti Lomaque. "Kuunnelkaa
+mitä minä neuvon. Meidän täytyy lähteä Parisiin postivaunulla
+huomen-aamulla, ja meidän täytyy ottaa sisarenne mukaan -- huomenna on
+vielä aikaa kyllä: ei ihmiset kirjoita naimiskirjoja iltasella,
+matkustettuaan pitkän päivän. Meidän täytyy siis lähteä ja meidän
+täytyy ottaa sisarenne. Antakaa minun pitää huolta hänestä Parisissa ja
+jättäkää myös minun huolekseni hoitaa häntä niin ettei hän tiedä mitä
+te olette tekemässä. Käykää kenrali Berthelin'in kotiin semmoisena
+aikana, jolloin Danville on siellä (me voimme saada tämän tiedon
+palvelijain kautta); astukaa hänen eteensä ilman mitään edelläkäypää
+varoitusta; astukaa hänen eteensä kuolleesta nousneena miehenä; astukaa
+hänen eteensä kaikkien huoneessa olevien nähden, vaikka huone olisi
+väkeä täynnä ja jättäkää äkkihämmästyksen alaisen miehen itseänsä
+pettämään ja ilmisaattamaan. Sanokaa vaan kolme sanaa, ja teidän
+velvollisuutenne on täytetty, te saatte palata sisarenne luokse, ja
+matkustaa hänen kanssaan turvallisesti asuntoonne Rouen'iin, tahi minne
+hyvänsä tahdotte, sinä päivänä, jona olette tehnyt hänen kirotulle
+miehelleen mahdottomaksi lisätä rikostensa luetteloon mitään uutta
+pahaa".
+
+"Te unhotatte Parisiin lähdön kiirettä", sanoi Trudaine. "Kuinka me
+selitämme sen, herättämättä hänessä epäluuloa?"
+
+"Uskokaa tämä huoli minulle", vastasi Lomaque. "Palatkaamme huoneesen
+heti. Oi! ette te", lisäsi hän äkkiä, heidän kääntyessä takaisin
+astumaan. "Teidän kasvoissanne on jotakin, joka meidät pettäisi.
+Antakaa minun palata yksinäni -- minä sanon teidän menneenne joitakin
+käskyjä antamaan ravintolaan. Erotkaamme nyt kohta. Te rauhoitatte
+mieltänne, te tulette entisellenne ennemmin, jos olette yksinänne --
+minä tunnen teidät tarpeeksi, tietääkseni sen. Me emme saa kuluttaa
+minuuttiakaan selityksiin, minuutitkin ovat kallisarvoisia tämmöisenä
+päivänä. Kun te taas voitte kohdata sisartanne, on minulla ollut aikaa
+puhua mitä tahdon ilmoittaa hänelle, ja odotan huoneenne edustalla
+kertoakseni teille miten on käynyt".
+
+Hän katsoi Trudaineen ja hänen silmissään näytti välkähtävän taas
+jotakin tuota entistä pontevaa nerokkuutta, jota huomattiin hänen
+ollessaan Hirmuhallituksen virkamiehenä. "Jättäkää se minun
+huolekseni", sanoi hän; ja viitaten kädellään läksi hän äkkiä astumaan
+asuinhuoneelle päin.
+
+Lähes tunti kului, ennenkuin Trudaine uskalsi häntä seurata. Kun hän
+viimein tuli puutarhan portille vievälle polulle, näki hän sisarensa
+odottavan huoneen ovella. Hänen kasvonsa näyttivät tavattoman
+vilkastuneilta; ja hän riensi pari askelta eteenpäin häntä
+vastaanottamaan.
+
+"Oh, Louis!" sanoi hän, "minulla on tunnustus tehtävä ja minun täytyy
+pyytää sinua sitä kuulemaan kärsivällisesti loppuun asti. Tiedäppäs,
+kun meidän hyvä Lomaque, vaikka hän oli väsyneenä kävelystään, otti
+minun pyynnöstäni ensimmäiseksi työkseen kirjoittaa sen kirjeen, joka
+meille vakuuttaa tuon vanhan rakkaan kodin Seinen rannalla. Kun hän oli
+lopettanut, katsoi hän minuun ja sanoi: 'minä mielelläni tahtoisin olla
+läsnä teidän onnellisina palatessanne siihen taloon, jossa teidät ensin
+näin'. 'Oi, tulkaa, tulkaa meidän kanssamme!' sanoin minä suorastaan.
+'Minun olemiseni ja tulemiseni eivät ole omassa vallassani', vastasi
+hän, 'minulla on vapaata aikaa nyt matkustaakseni Parisiin, se on
+totta; vaan se aika ei ole pitkä -- jos minä vaan olisin oma herrani'
+-- ja sitten hän vaikeni. Louis! minä muistin missä kiitollisuuden
+velassa me olemme hänelle; minä muistin ettei voinut löytyä sitä
+uhrausta, jota me emme ilollakin tekisi hänen hyväkseen; minä tunsin
+hänen lausuvan toivonsa herttaisuuden; ja kenties olin hiukan oman
+malttamattomuuteni vaikuttamassa innossa saadakseni taas nähdä
+kukkaistarhani ja niitä huoneita, joissa elimme niin onnellisina. Niin
+minä sanoin hänelle: 'minä varmaan tiedän Louis'n olevan samaa mieltä
+kuin minä siinä, että meidän aikamme on teidän ja että me suurella
+ilolla asetamme lähtömme niin että teille jää matkustusaikaa tarpeeksi,
+tullaksenne meidän kanssamme Rouen'iin. Me olisimme pahemmat kuin
+kiittämättömät --' Hän pysähytti minut. 'Te olette aina olleet hyvä
+minua kohtaan', sanoi hän; 'minun ei sovi nyt väärin käyttää teidän
+hyväntahtoisuuttanne. Ei! ei! teillä on vielä asioita järjestettävänä
+ennenkuin voitte lähteä tältä paikalta'. 'Ei yhtään', sanoin minä --
+sillä meillä ei ole, niinkuin tiedät, Louis. 'Miksi ei? tässä on teidän
+huonekalustonne ensi aluksi', sanoi hän. 'Muutamia tuolia ja pöytiä,
+jotka olemme vuokranneet ravintolasta', vastasin minä; 'meidän ei
+tarvitse tehdä muuta kuin jättää avaimemme ravintolan emännälle ja
+jättää kirje huoneen omistajaa varten; ja sitten --' Hän nauroi. 'Kun
+kuulee teidän noin puhuvan, luulisi teidän olevan yhtä valmiina
+lähtemään matkalle kuin minä!' 'Niin me olemmekin', sanoin minä, 'aivan
+niin valmiina, asuessamme sillä tavoin kuin tässä asumme'. Hän pudisti
+päätään; vaan sinä et pudista päätäs, Louis, siitä olen varma, nyt
+kuultuasi koko minun pitkän kertomukseni? Ethän minua moiti, ethän?"
+
+Ennenkuin Trudaine ennätti vastata, katsoi Lomaque ulos huoneen
+ikkunasta.
+
+"Minä olen juuri kertonut veljelleni kaikkityyni", sanoi Rosa, kääntyen
+sinne päin.
+
+"Ja mitä hän sanoo?" kysyi Lomaque.
+
+"Hän sanoo mitä minäkin", vastasi Rosa veljensä puolesta; "että meidän
+aikamme on teidän aikanne -- on parhaimman ja rakkaimman ystävämme".
+
+"Tapahtuuko se siis?" kysyi Lomaque, tarkoittavalla katseella
+Trudaineen.
+
+Rosa katsoi levottomasti veljeensä: hänen kasvonsa olivat paljoa
+totisemmat kuin hän oli odottanut, vaan hänen vastauksensa päästi hänet
+kaikesta epäilyksestä.
+
+"Sinä teit aivan oikein, rakas sisareni, puhuessasi sillä tavoin kuin
+puhuit", sanoi hän hiljaisesti. Sitten, kääntyen Lomaqueen, lisäsi hän
+kovemmalla äänellä: "se tapahtuu".
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+Kaksi päivää sen jälkeen kun matkustajavaunut, joista Lomaque oli
+puhunut, olivat ajaneet postivaunujen ohitse Parisiin vievällä
+tiellä, istui rouva Danville muutaman asuinkerran vierashuoneessa
+Grenelle-kadun varrella, kauniissa lystäilys-puvussa. Katsottuansa
+suurta kultakelloa, joka riippui hänen kupeellansa, ja huomattuansa
+kellon olevan neljännestä vailla kahta, soitti hän käsikelloa ja sanoi
+sisään rientävälle palvelusneitsyelle: "minulla on vielä viisi
+minuuttia. Lähetä Dubois tuomaan minun suklaatini".
+
+Vanha mies ilmestyi suurella hilpeydellä. Tarjottuansa kupin suklaatia
+emännälleen uskalsi hän käyttää puhumis-oikeuttaan, jonka oli saanut
+pitkästä ja rehellisestä palveluksestaan, ja lausui vanhalle rouvalle
+sievistelypuheen. "Minua ilahuttaa nähdä rouvaa noin nuorennäköisenä ja
+niin hyvällä tuulella tänä aamuna", sanoi hän syvästi kumartaen ja
+hienolla kunnioituksen hymyllä.
+
+"Luulen minulla syytä olevankin olla hyvillä mielin sinä päivänä, jona
+poikani aviosuostumus päätetään", sanoi rouva Danville, miellyttävällä
+pään nyykäyksellä. "Haa, Dubois, minä saan elää vielä nähdäkseni häntä
+aateliskirja kädessä. Roskaväki on tehnyt pahintaan; tuon kirotun
+vallankumouksen loppu ei ole kaukana; meidän sääty-arvo palaa taas
+kohta, ja kenellä silloin on parempaa edistyksen mahdollisuutta
+hovissa kuin minun pojallani? Hän on jalosukuinen jo äitinsä kautta;
+hän tulee jalosukuiseksi myös vaimonsa kautta. Niin, niin, anna hänen
+raaka-käytöksisen, innokkaan, vanhan sotilasisänsä olla miten
+luonnottomasti tasavaltalaismielinen tahansa, hänellä on nimi, joka on
+saattava minun poikani ylimysarvoon. Kreivi D'Anville (D katkomerkillä,
+sinä ymmärrät, Dubois)! Kreivi D'Anville, miten kauniilta se kuuluu!"
+
+"Ihanalta, rouva -- ihanalta. Oh! nuoren herrani toinen naiminen alkaa
+paljon paremmilla enteillä kuin ensimmäinen".
+
+Tuo muistutus oli onneton muistutus. Rouva Danville kävi sanomattoman
+vihastuneen näköiseksi, veti kulmiansa ryppyyn ja nousi kiiruusti
+tuoliltaan.
+
+"Oletko mieletön, sinä vanha hupakko?" huusi hän närkästyneenä; "mitä
+sinä tarkoitat muistuttamisillasi noista asioista juuri tämmöisenä
+päivänä? Sinä aina märehdit tuota asiaa noista kahdesta kurjasta
+ihmisestä, jotka mestattiin, niinkuin luulisit minun voineen heitä
+pelastaa. Etkö itse ollut läsnä minun ensi kerran kohdatessani poikaani
+Hirmun ajan jäikeen? Etkö kuullut minun ensimmäisiä sanojani hänelle,
+kun hän kertoi minulle lopputapauksen? Eivätkö ne olleet näin: --
+'Charles, minä rakastan sinua; vaan jos minä tietäisin sinun antaneen
+noiden kahden onnettoman, jotka antautuivat vaaran alttiiksi minua
+pelastaakseen, kuolla, uskaltamattasi henkeäsi heidän pelastuksekseen,
+tahtoisin ennemmin puhkaista sydämmeni, ennenkuin koskaan katsoa sinuun
+tahi puhua sinulle enää!' -- Enkö sanonut niin? Ja eikö hän vastannut:
+-- 'Äitini, minä uskalsin henkeni heidän tähtensä. Ja todistinhan minä
+uhraukseni sillä että antauduin vangitsemisen alttiiksi -- minut
+vangittiin ahkeroimisieni tähden, ja sitten en voinut enää mitään
+tehdä!' Etkös seissut vieressä ja kuullut hänen näin vastaavan,
+puhuessaan jalon liikutuksen vallassa? Etkö tiennyt hänen todellakin
+olleen vangittuna Temple-linnassa? Uskallatko ajatella että meitä voi
+moittia tämän jälkeen? Minä olen sinulle kiitollisuuden velassa,
+Dubois, vaan jos sinä rupeat loukkaaviin vapaisuuksiin minun
+suhteen --"
+
+"Oh, rouvaseni! Minä pyydän anteeksi tuhat kertaa. Minä olin
+ajattelematon; ainoastaan ajattelematon --"
+
+"Vaiti! Ovatko vaununi portilla? -- Hyvä. Ole valmis minua saattamaan.
+Sinun herrallasi ei ole aikaa palata tänne. Hän tapaa minut,
+suostumuskirjan tekoa varten, kenrali Berthelin'in kodissa kello kaksi
+täsmälleen. Seis! Onko paljo kansaa kadulla? Minä en tahdo tulla
+roskaväen katseltavaksi vaunuihini käydessäni".
+
+Dubois käydä vaaperti katuvaisen näköisenä akkunan luokse ja katsoi
+ulos, emännän astuessa ovelle.
+
+"Katu on melkein tyhjä, rouvaseni", sanoi hän. "Ainoastaan yksi mies,
+nainen kainalossa, on seisahtunut ihmettelemään teidän vaunujanne. Ne
+näyttävät siivoilta ihmisiltä, sen verran kuin minä voin nähdä ilman
+silmilasiani. Ei ne ole roskaväkeä, sanoakseni, rouva, varmaan eivät
+ole roskaväkeä!"
+
+"Hyvä. Odota minua tuolla alhaalla; ja ota vähän pientä hopeata
+mukaasi; jos nuo siivot ihmiset ehkä ovat sopivia armeliaisuuden
+esineitä. Ei muita käskyjä ajajalle kuin ajaa suoraa tietä kenraalin
+asuntoon".
+
+Siinä seurassa, joka oli kokoontunut kenrali Berthelinin asuntoon
+todistamaan aviosuostumus-kirjan allekirjoitusta, nähtiin, paitse
+asianomaisia henkilöitä, muutamia nuoria naisia, jotka olivat morsiamen
+ystäviä, ja joitakuita upseereja, jotka olivat olleet hänen isänsä
+kumppaneja entisinä aikoina. Vieraat olivat hajonneet kahteen keskenään
+yhteydessä olevaan sievään huoneesen -- toista nimitettiin talossa
+vierashuoneeksi ja toista kirjastohuoneeksi. Vierashuoneesen oli
+kokoontunut notarius, välikirja valmiina mukana, morsian, nuoret
+naiset, ja enimmät kenraalin ystävistä. Kirjastohuoneessa toiset
+sotilasvieraat huvittelivat biljardin peluulla siksi kun välikirjan
+allekirjoittaminen piti tapahtuman; Danville ja hänen tuleva appensa
+yhdessä edestakaisin huoneessa; edellinen kuunnellen hajamielisesti,
+jälkimäinen kaikella tavallisella innokkaisuudellaan, ja enemmän kuin
+tavallisesti käyttäen kasarmillisia täytesanojaan. Kenraalin päähän oli
+pistänyt selittää muutamia kohtia avioliittokirjassa sulhaselle, jonka
+täytyi, vaikka hän käsitti niiden muodon ja sisällyksen paljoa paremmin
+kuin hänen appensa, kuunnella kohteliaisuuden vuoksi. Vanhan sotilaan
+vielä ollessa keskellä pitkää ja sekavaa selityspuhettaan, löi
+kirjaston uunin otsalla oleva kello.
+
+"Kello on kaksi!" huudahti Danville iloisena, saadessaan jotakin syytä
+keskeyttää puhetta välikirjasta. "Kello on kaksi, eikä äitini ole vielä
+täällä! Mikä voi häntä viivyttää?"
+
+"Ei mikään", huusi kenraali. "Oletko koskaan tuntenut täsmällistä
+naista, poikaseni? Jos me odotamme äitiäsi -- ja hän on semmoinen
+raivokas ylimysmielinen, ett'ei hän antaisi meille koskaan anteeksi,
+ellemme odottaisi -- emme pääse kirjoittamaan välikirjan alle puoleen
+tuntiin. Yhdentekevä! jatkakaamme tätä keskeytynyttä puhettamme. Missä
+helvetissä minä olin taas kun tuo kirottu kello lyönnillään meidät
+keskeytti? Mitäs nyt, Musta-Silmä, mikä asiana?"
+
+Tämä viimeinen kysymys lausuttiin neiti Berthelinille, joka tällä
+hetkellä kiireesti tuli kirjastohuoneesen vierashuoneesta. Hän oli
+isohko ja enemmän miehennäköinen nainen, erinomaisen kauniilla mustilla
+silmillä, mustalla tukalla, joka kasvoi sangen alhaalla hänen
+otsallaan, ja jotakin isänsä lujuutta ja raakamaisuutta
+puhumistavassaan.
+
+"Muuan vieras ihminen on toisessa huoneessa, pappa, joka tahtoo teitä
+tavata. Minä luulen palvelijoiden käskeneen häntä tänne yläkertaan,
+luullen häntä meidän vieraaksemme. Käskenkö minä neuvomaan häntä alas
+jälleen?"
+
+"Tuhma kysymys! Miten minä voin tietää? Odota siksi kun olen häntä
+nähnyt, neitiseni, ja sitten minä tahdon vastata sinulle". Näin sanoen
+kenraali käännähtihe ympäri kantapäällään ja läksi vierashuoneesen.
+
+Hänen tyttärensä olisi häntä seurannut, vaan Danville tarttui hänen
+käteensä.
+
+"Voitko olla niin kovasydäminen että jätät minut tänne yksinäni?" kysyi
+hän.
+
+"Mitenkäs käy minun hartaille ystävilleni toisessa huoneessa, sinä
+itsekäs mies, jos minä jään tänne sinun kanssasi?" tiuskasi neitonen
+vastaukseksi, ahkeroiden päästäkseen irti.
+
+"Kutsu ne tänne", sanoi Danville iloisesti, tarttuen hänen toiseen
+käteensä.
+
+Neito nauroi ja veti sulhastaan vierashuoneen ovea kohti.
+
+"Tule!" huusi hän, "ja anna kaikkien naisten nähdä minkä tirannin minä
+tulen saamaan miehekseni. Tule ja näytä heille mikä uppiniskainen,
+järjetön, ikävä --"
+
+Hänen äänensä kävi äkkiä heikoksi, hänen ruumistaan pöyristytti ja hän
+meni aivan voimattomaksi. Danvillen käsi oli silmänräpäyksessä käynyt
+kuoleman kylmäksi hänen kädessään. Danvillen sormien hetkellinen
+kosketteleminen, irroittuessaan kiinnipidostaan, vaikutti kummallisen
+väristyksen hänen ruumiisensa kiireestä kantapäähän. Hän katsoi
+sulhaseensa kauhistuneena, ja näki hänen silmänsä tuijottavan
+vierashuoneesen. Niiden tuijotus oli niin eriskummallinen, liikkumaton,
+hirvittävä; hänen kasvojensa muista osista oli tykkönään kadonnut
+kaikki hengen-ilmaus, kaikki huomattava elo ja liikunto. Ne olivat
+hengetön, eloton naamari -- valkea paperi. Kauhun huudolla hän katsahti
+siihen, mihin hän näytti tuijottavan, vaan ei voinut muuta nähdä kuin
+tuon tuntemattoman vieraan seisovan keskellä lattiaa vierashuoneessa.
+Ennenkuin hän oli ennättänyt mitään kysyä, ennenkuin oli saanut
+sanaakaan puhutuksi, tuli hänen isänsä hänen luokseen, tarttui
+Danvillen käsivarteen ja työnsi tytärtään raakamaisesti takaisin
+kirjastohuoneesen.
+
+"Mene sinne ja ota naiset mukaasi", sanoi hän kiireisellä, kiivaalla
+kuiskeella. "Kirjastohuoneesen!" jatkoi hän, kääntyen naisten puoleen,
+ja kohottaen ääntään. "Kirjastohuoneesen, kaikkityyni, menkää tyttäreni
+kanssa".
+
+Naiset, peljästyneenä hänen käytöksestään, tottelivat häntä suuresti
+hämmästyneinä. Heidän kiiruhtaessa kirjastohuoneesen, viittasi hän
+notariukselle, että hänen piti seurata heitä, ja sulki sitten molempain
+huoneiden välillä olevan oven.
+
+"Pysykää missä olette!" huusi hän vanhoille upseereille, jotka olivat
+nousseet seisoalleen. "Pysykää paikoillanne, minä vaadin sen!
+Tapahtukoon mitä tahansa, Jacques Berthelin ei ole tehnyt mitään, josta
+hänen tarvitsisi hävetä vanhain ystäviensä ja kumppaniensa edessä. Te
+olette nähneet alun; pysykää alallanne ja katselkaa loppua".
+
+Puhuessaan astui hän keskelle huoneen laattiaa. Hän ei ollut vielä
+jättänyt kaappaustaan Danvillen käsivarresta -- askel askeleelta he
+astuivat yhdessä siihen paikkaan, missä Trudaine seisoi.
+
+"Te olette tulleet minun huoneeseni, ja pyytäneet tyttäreni vaimoksenne
+-- ja minä olen suotunut antamaan hänen teille", sanoi kenraali,
+puhellen Danvillelle tyyneesti. "Te kerroitte minulle teidän
+ensimmäisen vaimonne ja hänen veljensä tulleen mestatuiksi kolme vuotta
+takaperin Hirmun aikana -- ja minä uskoin teitä. Nyt, katsokaa tuota
+miestä -- katsokaa suoraan hänen kasvoihinsa. Hän on ilmoittanut
+itsensä minulle teidän vaimonne veljenä, ja vakuuttaa sisarensa elävän
+tällä hetkellä. Toinen teistä kahdesta on minua pettänyt. Kumpiko se
+on?"
+
+Danville koetti puhua; vaan ei tullut ääntä hänen huuliltaan; hän
+koetti vääntää käsivarttaan irti kenraalin kiinnipidosta, vaan ei
+voinut irroittaa vanhan sotilaan vakavaa kättä.
+
+"Oletteko peloissanne? oletteko pelkuri? Ettekö voi katsoa häntä
+silmiin?" kysyi kenraali, lujemmasti pitäen käsivarresta kiinni.
+
+"Seis! seis!" keskeytti muuan vanha upseeri astuen esille. "Antakaa
+hänelle aikaa. Tämä voi olla joku eriskummallinen satunnainen
+yhdennäköisyys, joka kyllä voi tämmöisissä oloissa panna miehen pään
+sekaisin. Antakaa anteeksi, kansalainen", jatkoi hän kääntyen
+Trudaineen. "Vaan te olette tuntematon vieras; te ette ole antaneet
+mitään todistusta siitä että olette se, joksi itseänne sanotte."
+
+"Tuossa on todistus", sanoi Trudaine, osoittaen Danvillen kasvoja.
+
+"Niin, niin", jatkoi toinen; "hän näyttää kalpealta ja hämmästyneeltä
+kyllä, se on totta. Vaan minä sanon uudestaan -- elkäämme olko
+liian hätäisiä: kerrotaan kummallisia tapauksia satunnaisista
+yhdennäköisyyksistä, ja tämä voi olla semmoinen!"
+
+Kertoessaan näitä sanojaan, katsoi Danville häneen heikolla,
+nöyristyvällä kiitollisuuden katseella, jota saattoi tuskin eroittaa
+hänen kalpeissa kauhistuneissa kasvoissaan. Hän kumarsi päätään, mutisi
+jotakin, ja viittaili sinne tänne vapaana olevalla kädellään.
+
+"Katsoksa!" huusi vanha upseeri; "katsokaa, Berthelin, hän kieltää
+miehen olevan vaimonsa veljen."
+
+"Kuuletteko sen?" sanoi kenraali Trudainelle. "Onko teillä todistuksia,
+joilla voitte hänen kieltoansa kumota? Jos teillä on, niin tuokaa ne
+esille heti".
+
+Ennenkuin vastausta voitiin antaa, singahti vierashuoneesta etehiseen
+vievä ovi äkkiä seljälleen, ja rouva Danville -- hajalla hapsin, kasvot
+kalpeina kauhistuksesta, sopivaiset vastaverraksi hänen poikansa
+kasvoille -- näkyi kynnyksellä, vanha Dubois ja joukko kummastuneita ja
+kauhistuneita palvelijoita takanaan.
+
+"Jumalan tähden elkää kirjoittako! Jumalan tähden tule pois!" huusi
+hän. "Minä olen nähnyt sinun vaimosi -- aaveena tahi todellisena, en
+tiedä kumpanako -- vaan minä olen nähnyt hänen. Charles! Charles! niin
+totta kuin Taivas on yllämme, olen minä nähnyt sinun vaimosi".
+
+"Te olette nähneet hänet ilmeisenä ihmisenä, elävänä ja hengittävänä
+samoin kuin näette hänen veljensä tuossa", sanoi vakava, tyyni ääni
+palvelijoiden joukosta porraskäytävästä.
+
+"Antakaa sen miehen tulla sisään, olkoon hän kuka tahansa!" huusi
+kenraali.
+
+Lomaque kulki rouva Danvillen sivuitse kynnyksen yli. Tämä vapisi hänen
+rientäessä ohitsensa; seurasi häntä sitten, tunkien itseään vasten
+seinää, muutamia askeleita huoneesen. Hän katsoi ensin poikaansa --
+sitten Trudaineen -- sitten taas poikaansa. Hänen läsnäolossaan oli
+jotakin, joka sai kaikki vaikenemaan. Äkillinen hiljaisuus valtasi koko
+seuran -- hiljaisuus niin syvä, että kirjastohuoneessa olevien naisten
+intoinen, säikähtynyt kuiskutus, ja hameiden kova kuhina kuului
+suljetun oven takaa.
+
+"Charles!" sanoi hän, hiljaa lähestyen; "miksi sinä katsot --?" Hän
+pysähtyi, ja katseli taas poikaansa tuikeammin kuin ennen, kääntyi
+sitten äkkiä Trudaineen. "Te katsotte poikaani, herraseni", sanoi hän,
+"ja minä huomaan halveksimista teidän katseessanne. Millä oikeudella te
+solvaatte miestä, jonka kiitollinen tunne, äitinsä kiitollisuuden
+velasta teille, on saattanut häntä panemaan henkensä alttiiksi teidän
+ja teidän sisarenne pelastukseksi? Millä oikeudella olette pitäneet
+minun poikani vaimon pelasttuksen guillotinista -- pelastuksen, jota
+huolimatta kaikesta siitä, minkä minä tiedän sitä vastaan, hänen jalot
+ahkeroimisensa auttoivat -- salassa pojaltani? Millä oikeudella, pyydän
+saada tietää, on teidän konnamainen salaperäisyytenne saattanut meidät
+semmoiseen asemaan, jossa nyt seisomme tässä tämän talon isännän
+edessä?"
+
+Trudainen kasvot osoittivat murheen ja säälin tunteita, hänen
+puhuessaan. Hän astui muutamia askeleita taaksepäin, eikä vastannut
+mitään. Kenraali katsoi häneen innokkaalla uteliaisuudella; ja päästäen
+Danvillen kasivarren, näytti aikovan puhua; vaan Lomaque astui esiin
+samassa, ja nosti kätensä vaatien huomaavaisuutta.
+
+"Luulen lausuvani kansalaisen Trudainen tahdon", sanoi hän kääntyen
+rouva Danvilleen, "jos neuvon tätä rouvaa vähemmin julkisesti vaatimaan
+vastausta kysymyksiinsä."
+
+"Kuka te olette, herra, joka otatte huoleksenne neuvoa minua?"
+muistutti hän ylpeästi. "Minulla ei ole mitään teille sanottavaa,
+paitse että minä pysyn sanoissani ja tahdon vastausta."
+
+"Kuka on tämä mies?" kysyi kenraali Trudaineltä, osoittaen Lomaquea.
+
+"Mies, johon ei voi luottaa", huusi Danville, puhuen kuuluvasti
+ensimmäisen kerran, ja heittäen verisen vihan katseen Lomaqueen. "Eräs
+Robespierren poliisiasiamiehiä."
+
+"Ja tämmöisenä kykenevä vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat
+Robespierren oikeuden-istuimien toimituksia", huomautti entinen
+pääpoliisi vanhalla virallisella maltillaan.
+
+"Se on totta!" huusi kenraali; "mies on oikeassa -- antakaa hänen
+puhua."
+
+"Ei sitä voi auttaa", sanoi Lomaque, katsoen Trudaineen; "jättäkää se
+minun huolekseni -- sopivinta on minun puhua. Minä olin läsnä", jatkoi
+hän kovemmalla äänellä, "kansalaisen Trudainen ja hänen sisarensa
+tutkinnossa. Ne oli saatettu oikeuden eteen kansalaisen Danvillen
+ilmiannosta. Olen varma siitä ettei Danville siihen saakka kun
+miesvangin tunnustus selitti asian, tiennyt mitään sen rikoksen
+oikeasta laadusta, josta Trudaineä ja hänen sisartaan syytettiin. Kun
+tuli tunnetuksi että olivat salaa auttaneet tätä rouvaa pakenemaan
+Ranskasta, ja kun Danvillen oma pää siis oli vaarassa, kuulin minä itse
+hänen pelastavan päänsä valheellisesti vakuuttamalla tienneensä
+Trudainen salahankkeesta jo alusta --"
+
+"Tahdotte sanoa", keskeytti kenraali, "että hän julkisesti istuvan
+oikeuden edessä julisti tieten taiten ilmi antaneensa sen miehen, joka
+seisoi syytettynä siitä että oli pelastanut hänen äitinsä?"
+
+"Niin sanon", vastasi Lomaque. (Kauhistuksen ja inhon murina kuului
+läsnä olevien vieraitten joukosta, tämän vastauksen perästä). "Oikeuden
+pöytäkirjat löytyvät vielä todistamassa minun puheeni totuutta", jatkoi
+hän. "Mitä kansalaisen Trudainen ja Danvillen vaimon pelastukseen
+guillotinista tulee, niin oli se valtiollisten tapausten vaikuttama,
+jota todistamaan vielä löytyy henkilöitä elossa, jos tarpeeksi
+katsotaan, ja minun tekemäni pienen kepposen, jota on tarpeetonta tässä
+nyt kertoa. Ja viimein mitä siihen tulee, että he pelastumisensa
+jälkeen eivät antaneet tietoja itsestään, niin pyydän saadakseni
+ilmoittaa teille, että asian salassa pitäminen lakkasi samassa kun
+tiedettiin mitä täällä oli tapahtumaisillaan; ja ettei se ole ollut
+muuta kuin tarpeellista, luonnollista varovaisuutta kansalaisen
+Trudainen puolelta. Samanlaisista syistä emme ole tahtoneet saattaa
+hänen sisartaan tänne, säästäen häntä kauheasta mielenliikutuksesta ja
+vaarasta. Kuka mies, jolla on rahtuakaan tunteellisuutta, tahtoisi
+antaa hänen katsahtaakaan semmoiseen aviomieheen kuin tuo?"
+
+Hän katsoi ympärilleen ja osoitti Danvillea lausuessaan tämän
+kysymyksen. Ennenkuin kukaan huoneessa ennätti puhua sanaakaan, kuului
+hiljainen valitushuuto: "emäntäni! rakas, rakas emäntäni!" ja käänsi
+kaikkien huomion vanhaan mieheen Dubois, ja sitten rouva Danvilleen.
+
+Hän oli nojautunut vasten seinää ennenkuin Lomaque rupesi puhumaan;
+vaan nyt hän seisoi aivan suorana. Hän ei puhunut eikä liikkunut. Ei
+yksikään hänen epäjärjestyksessä olevan päähineensä heleävärisistä
+nauhoista edes vavissut. Vanha palvelija Dubois oli polvillaan hänen
+vieressään, suuteli hänen kylmää oikeaa kättään, hieroi sitä omien
+käsiensä välissä, toistamiseen huudahtaen: "oi, emäntäni, rakas,
+rakas emäntäni!" vaan hänen emäntänsä ei näyttänyt tietävän hänen
+läsnä-olostaan. Ainoastaan kun hänen poikansa lähestyi muutamia
+askeleita häntä kohti, näytti hän äkkiä heräävän tuosta mielentuskan
+vaikuttamasta tunnottomuudesta. Silloin hän hiljaa nosti vapaata
+kättään ja viittasi häntä pois luotaan. Danville seisahtui ja koetti
+puhua. Hän viittasi taas kädellään ja hänen kasvoissaan alkoi liikuntoa
+näkyä. Hänen huulensa liikkuivat vähän -- hän puhui.
+
+"Olkaa niin hyvä minulle, herrani, viimeisen kerran, että pysytte
+ääneti. Teillä ja minulla ei ole tästä lähtien mitään toisillemme
+sanottavaa. Minä olen jalon suvun tytär ja kunnian miehen leski. Te
+olette petturi ja väärä todistaja; semmoinen, josta jokainen rehellinen
+mies, jokainen rehellinen nainen kääntyy ylenkatseella. Minä kieltäydyn
+olemasta äitinne! Julkisesti, näitten herrasmiesten läsnä-ollessa, minä
+sanon sen: minulla ei ole poikaa".
+
+Hän kääntyi selin häneen; ja kumartaen toisille huoneessa oleville
+henkilöille, menneitten aikojen kaunistelevalla sievyydellä, astui hän
+hiljaa ja vakavasti ovelle. Seisahtuen tässä katsoi hän taakseen; ja
+hetken teeskennelty mielen lujuus jätti hänet. Heikolla, tukahutetulla
+huudolla tarttui hän vanhan palvelijan käteen, joka vielä pysyi
+uskollisesti hänen rinnallaan; tämä rupesi häntä pitelemään molemmilla
+käsillään ja rouvan pää vaipui hänen olkapäätänsä vasten.
+
+"Auttakaa häntä!" huusi kenraali ovella seisoville palvelijoille.
+"Auttakaa häntä ja viekää rouva toiseen huoneesen!"
+
+Vanha mies katsoi epäilevästi emännästään niihin, jotka olivat
+auttamassa häntä. Omituisen äkillisen kateuden vallassa pudisti hän
+kättään heille. "Kotiin", huusi hän, "hänen täytyy tulla kotiin, ja
+minä tahdon pitää huolta hänestä. Pois! te siinä -- ei kukaan saa pitää
+hänen päätään muu kuin Dubois. Portaita alas! portaita alas, hänen
+vaunujensa luokse! hänellä ei ole jälellä muita kuin minä; ja minä
+sanon että hän on saatettava kotiin".
+
+Kun ovi oli sulkeutunut, lähestyi kenrali Berthelin Trudainea, joka oli
+seissut äänetönnä ja syrjässä siitä saakka kun Lomaque ensin ilmestyi
+vierashuoneesen.
+
+"Minä tahdon pyytää teiltä anteeksi", sanoi vanha sotilas; "koska olen
+loukannut teitä pitämällä hetken aikaa epäluuloa teitä kohtaan.
+Tyttäreni tähden minä hyvin paheksun ettemme ole jo aikoja sitten
+nähneet toisiamme; vaan minä kiitän teitä kuitenkin tulemastanne tänne,
+vaikka yhdennellätoista hetkellä".
+
+Hänen puhuessaan tuli muuan hänen ystävistään ja sanoi, koskettaen
+hänen olkapäätään: "Berthelin, saako tuo konna lähteä täältä?"
+
+Kenraali käänsihe ympäri kantapäällään heti, ja viittasi
+ylenkatseellisesti Danvillelle että hän seuraisi häntä ovelle. Kun
+olivat tulleet toisten korvankuuluvilta, puhui hän näin:
+
+"Teidän lankonne on todistanut teidät konnaksi, ja äitinne on
+kieltäytynyt teistä, julistaen teidät valehtelijaksi. He ovat
+täyttäneet velvollisuutensa teitä kohtaan; ja nyt ei ole minulla muuta
+tehtävää kuin myös täyttää velvollisuuteni. Kun mies tunkeutuu toisen
+perheesen petollisella mielellä ja saattaa tämän tyttären arvon
+vaaran-alaiseksi, niin meillä sotamiehillä on hyvin sievä keino saada
+hänet vastuun-alaiseksi siitä. Kello on nyt juuri kolme; kello viisi
+olen minä ja eräs minun ystäväni --"
+
+Hän vaikeni ja katseli ympärilleen varovasti, -- sitten kuiskasi hän
+muun sanottavansa Danvillen korvaan -- työnsi oven anki ja osoitti
+portaita.
+
+"Tehtävämme on täällä toimitettu", sanoi Lomaque, pannen kätensä
+Trudainen käsivarrelle. "Antakaamme Danvillelle aikaa lähteäkseen
+talosta ja lähtekäämme sitten myöskin".
+
+"Sisareni! missä hän on?" kysyi Trudaine jollakin levottomuudella.
+
+"Olkaa aivan huoleti hänestä. Minä kerron teille enempää kun tulemme
+ulos".
+
+"Te varmaan annatte minulle anteeksi", sanoi kenraali Berthelin, puhuen
+kaikille läsnä-oleville, käsi kirjastohuoneen ovella, "jos minä jätän
+teidät. Minulla on pahoja uutisia saatettavana tyttärelleni, ja
+yksityisiä asioita sen perästä toimitettavana erään ystäväni kanssa".
+
+Hän nyykäytti päätään jäähyväisiksi seuralle vanhalla jörömäisellä
+tavallaan ja meni kirjastohuoneesen. Pari minuuttia myöhemmin Trudaine
+ja Lomaque läksivät talosta.
+
+"Te löydätte sisarenne teitä odottamasta asunnossanne hotellissa",
+sanoi jälkimäinen. "Hän ei tiedä mitään, ei ollenkaan mitään, siitä
+mikä on tapahtunut".
+
+"Vaan miten hänet tunnettiin?" kysyi Trudaine oudostellen. "Danvillen
+äiti näki hänet. Varmaan hän --?"
+
+"Minä ajoin asiaa niin että hän näkyisi, vaan ei näkisi. Meidän entinen
+kokemuksemme Danvillesta oli syynä siihen että minä katsoin
+tarpeelliseksi tehdä tämän kokeen, ja vanha poliisivirka-tottumukseni
+auttoi minua sen toimeen panemisessa. Minä näin vaunujen seisovan
+portilla, ja odotin kunnes vanha rouva tuli alas. Minä kävellytin
+sisartanne poispäin, kun hän astui vaunuihin, ja kävellytin häntä
+takaisin lähitse ikkunaa, kun vaunut läksi ajamaan. Silmänräpäys sen
+teki; ja kaikki kävi niin hyvin kuin olin ajatellut. Kyllin jo siitä!
+Palatkaa nyt sisarenne luo. Pysykää huoneessanne siksi kun yöposti
+lähtee Roueniin. Minä olen jo tilannut valmiiksi teille kaksi paikkaa.
+Menkää! ottakaa jälleen haltuunne vanhat huoneenne, ja jättäkää minut
+tänne toimittamaan ne asiat, jotka isäntäni on minulle uskonut, ja
+näkemään miten Danvillen ja hänen äitinsä asiat päättyvät. Koetan
+jollakin tavalla saada aikaa tullakseni sanomaan jäähyväiset teille
+Roueniin, vaikka en voisikaan siellä viipyä kauemmin kuin yhden päivän.
+Mitä vielä! ei mitään kiitosta. Antakaa kätenne. Minä häpesin sitä
+ottaa kahdeksan vuotta takaperin -- nyt voin sitä sydämellisesti
+pudistaakin. Tuossa on teidän tienne; tässä minun. Jättäkää minut
+silkki- ja satiini-toimiini, käykää te sisarenne luokse ja auttakaa
+häntä matkakapineenne järjestämisessä".
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolme päivää oli kulunut. On ilta. Rosa, Trudaine ja Lomaque istuivat
+yhdessä penkillä, josta Seinen joen kierrosten kaunista maisemaa on
+niin hyvä katsella. Vanha tuttu näkö-ala leviää heidän edessään, ihana
+kuin ennenkin -- muuttumattomana, ikäänkuin he eilen olisivat sitä
+viimeksi katselleet.
+
+He puhuvat keskenään surullisesti ja hiljaisella äänellä. Samat muistot
+täyttävät heidän sydämensä -- muistot, joita he pidättävät puheeksi
+tulemasta, vaan joiden vaikutuksia jokainen tietää vaistollisesti
+toisenkin tuntevan. Milloin johtaa yksi keskuspuhetta, milloin toinen;
+vaan puhukoon kuka tahansa, valittuna puheen-aineena on aina, ikäänkuin
+yhteisestä suostumuksesta, aine, joka on yhteydessä tulevaisuuden
+kanssa.
+
+Ilta alkaa hämärtää, ja Rosa on ensimmäinen nousemaan penkiltä. Veli ja
+sisar katselevat toisiinsa salaista liittoa tietävillä katseilla ja
+Rosa sanoo Lomaquelle:
+
+"Tahdotteko seurata minua huoneesen", kysyi hän, niin vähällä
+viipymisellä kuin mahdollista? "Minulla on jotakin, jota tahtoisin
+hyvin mielelläni teille näyttää".
+
+Hänen veljensä odottaa siksi kun hän on niin kaukana ett'ei voi kuulla;
+ja kysyy sitten levottomasti mitä oli tapahtunut Parisissa hänen ja
+Rosan lähdön jälkeen.
+
+"Sisarenne on vapaa", vastasi Lomaque.
+
+"Kaksintaistelu siis tapahtui?"
+
+"Samana päivänä. Heidän piti ampua molempain yht'aikaa. Hänen
+vastustajansa puolusmies vakuuttaa hänen olleen pelosta ravistuneena;
+hänen oma puolusmiehensä sanoo hänen päättäneen, huolimatta siitä miten
+hän oli elänyt, kohdata kuolemaa urhoollisesti tarjoamalla henkeänsä
+sen miehen ensimmäiselle laukaukselle, jota hän oli loukannut. Mikä
+näistä on tosi, sitä en tiedä. Se vaan on varma, ettei hän lau'aissut
+pistoliansa; että hänen vastustajansa ensimmäinen kuula hänet kaatoi;
+ja ett'ei hän sen jälkeen puhunut sanaakaan".
+
+"Ja hänen äitinsä?"
+
+"Vaikeata on saada sieltä tietoja. Hänen ovensa ovat suljetut; hänen
+vanha palvelijansa hoitaa häntä hartaimmalla huolella. Lääkäri on aina
+läsnä; ja talossa kerrotaan että se tauti, jota hän sairastaa, enemmän
+tapailee hänen mieltään kuin ruumista. Enempiä tietoja en saanut".
+
+Tämän vastauksen perästä molemmat pysyivät äänettöminä vähän aikaa --
+nousivat sitten penkiltä ja astuivat huonetta kohti.
+
+"Joko teillä on selvillä miten sisartanne valmistaisitte kuulemaan
+kaikki mitä on tapahtunut?" kysyy Lomaque, nähdessään lampunvalon
+loistavan vierashuoneen akkunasta.
+
+"Minä odotan siksi kuin olemme aivan asettuneet täällä -- siksi kun
+palaamisemme ensimmäiset juhlapäivät ovat ohitse, ja jokapäiväisen
+elämämme rauhalliset toimet ovat taas alkaneet", vastasi Trudaine.
+
+He astuivat huoneesen. Rosa viittaa Lomaquelle, että hän tulisi
+istumaan hänen viereensä ja asettaa kynän ja avonaisen kirjeen hänen
+eteensä.
+
+"Minulla olisi viimeinen suosion osoitus teiltä pyydettävä", sanoi hän
+hymyillen.
+
+"Toivon, ettei sen pyynnön täyttäminen kovin pitkää aikaa vie", vastasi
+Lomaque; "sillä minulla on ainoastaan tämä ilta olla teidän kanssanne.
+Huomenaamulla, ennenkuin olette ylhäällä, täytyy minun jo olla matkalla
+takaisin Chalons'iin".
+
+"Tahdotteko kirjoittaa nimenne tämän kirjeen alle?" jatkoi Rosa, vielä
+hymyillen, "ja sitten antaa se minulle postiin pantavaksi? Louis on
+sanellut ja minä olen -- kirjoittanut sen, ja se tulee aivan valmiiksi,
+jos te kirjoitatte nimenne loppuun".
+
+"Saanenhan kaiketi lukea sen?"
+
+Rosa nyykäytti päätään suostumukseksi; ja Lomaque luki seuraavat rivit:
+
+"_Kansalainen_. -- Pyydän kunnioituksella saada teille ilmoittaa että
+minulle uskottu toimitettavanne Parisissa on toimitettu.
+
+"Minun on myöskin pyydettävä teidän suostumustanne minun luopumiseeni
+siitä virasta, mikä minulla on ollut teidän konttorissanne. Teidän
+itsenne ja teidän isänne minua kohtaan osoittama ystävällisyys antaa
+minulle rohkeutta toivoa että te suosiollisesti otatte tietoonne syyt
+minun luopumiseeni. Kaksi minun ystävääni, jotka katsovat olevansa
+jossakin kiitollisuuden velassa minulle, tahtovat välttämättömästi että
+minä viettäisin loput elämääni heidän kotinsa rauhallisuudessa ja
+turvassa. Menneiden vuosien huolet ovat yhdistäneet meidät niin
+toisiimme kuin olisimme saman perheen jäseniä. Minä olen koti-elämän
+levollisuuden ja onnellisuuden tarpeessa yhtä hyvin kuin kenkään muu,
+semmoisen elämän kärsittyäni kuin minä; ja ystäväni vakuuttavat niin
+hartaasti täydestä sydämestään valmistavansa vanhan miehen mukavaa
+tuolia lietensä ääreen, etten voi saada tarpeeksi lujuutta eroamaan
+heistä ja kieltämään heidän tarjoustaan.
+
+"Minä pyydän teitä siis suosiollisesti ottamaan vastaan sen
+luopumuspyynnön, jonka tämä kirje sisältää, ja samalla vakuutuksen
+vilpittömästä kiitollisuudestani ja kunnioituksestani.
+
+                                            Kansalaiselle Clairfait,
+                                                Silkkikauppias.
+                                            Chalons-sur-Marne."
+
+Tämän luettuaan kääntyi Lomaque katsomaan Trudaineen ja koetti puhua,
+vaan sanat eivät tahtoneet käskien tulla. Hän katsoi Rosaan ja koetti
+hymyillä; vaan hänen huulensa ainoastaan vapisivat. Hän kastoi kynän
+läkissä, ja asetti sen käteensä. Hän painoi päänsä alas äkisti paperin
+yli, ettei Rosa näkisi hänen kasvojaan; vaan vielä hän ei kirjoittanut
+nimeänsä. Rosa asetti lempeästi kätensä hänen olkapäälleen ja kuiskasi
+hänelle:
+
+"Joutuun, joutuun, olkaa nyt 'Sisar Rosalle' mieliksi. Hänen mieltään
+täytyy nyt noudattaa, kun hän on taas palannut kotiinsa".
+
+Hän ei vastannut mitään -- hänen päänsä vaipui alemmaksi -- hän mietti
+hetkisen -- kirjoitti sitten nimensä kirjeen loppuun heikolla
+vapisevalla käsialalla.
+
+Rosa otti hiljaa kirjeen pöydältä. Muutamia kyyneleen karpaloita oli
+paperilla. Pyyhkien niitä pois nenäliinallaan, katsoi hän veljeensä.
+
+"Ne ovat viimeiset, joita hän koskaan on vuodattava, Louis, sinä ja
+minä pidämme huolen siitä!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Sisar Rosa, by Charles Dickens
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISAR ROSA ***
+
+***** This file should be named 23342-8.txt or 23342-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/3/3/4/23342/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/23342-8.zip b/23342-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..df9861e
--- /dev/null
+++ b/23342-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2e286e4
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #23342 (https://www.gutenberg.org/ebooks/23342)