initial commit of ebook 22923HEADmain

5 files changed, 3503 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22923-8.txt b/22923-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..50aaf03
--- /dev/null
+++ b/22923-8.txt
@@ -0,0 +1,3487 @@
+The Project Gutenberg EBook of Pieni helmivyö, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Pieni helmivyö
+       Suomen runoja koulunuorisolle
+
+Author: Various
+
+Editor: J. Wäänänen
+
+Release Date: October 8, 2007 [EBook #22923]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HELMIVYÖ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PIENI HELMIVYÖ
+
+Suomen runoja koulunuorisolle
+
+
+Toim.
+
+J. WÄÄNÄNEN
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1899.
+
+
+
+    "Ehkä saisit laulun innon
+    Uutta tulta leimuumaan."
+
+                       Säkenet.
+
+
+
+RUNOJEN LUETTELO
+
+ 1. Arinahan kulku. Kanteletar
+ 2. Elkää ouostuko. Kanteletar
+ 3. Enkeli ohjaa. Immy
+ 4. Eriskummainen kantele. Kanteletar
+ 5. Iltalaulu. Jooseppi Mustakallio
+ 6. Isänmaalle. A. Oksanen
+ 7. Isänmaani. J. H. Erkko
+ 8. Joulukuusi. Z. Topelius
+ 9. Jäänlähtö Kääpän joesta. A. Piirikivi
+10. Kansalaislaulu. J. H. Erkko
+11. Karjala. Arvi Jännes
+12. Kelle ma sanon suruni. Kanteletar
+13. Kevätlaulu. Uno v. Schrowe
+14. Kirkkovenheessä. Juhani Hannikainen
+15. Korpi kurjalla kotina. Kanteletar
+16. Koululinna. J. H. Erkko
+17. Kukat Pinciolla. J. H. Erkko
+18. Kuluu ikä laulamattakin. Kanteletar
+19. Kun voisin. J. H. Erkko
+20. Kuva. Paavo Cajander
+21. Kynälampi. A. Oksanen
+22. Laki ja vapaus. Schillerin "Kellotaulusta" -- A. Oksanen
+23. Lapsuuden muisto. Kust. Killinen
+24. Laula, laula veitoseni. Kanteletar
+25. Laulu Vuoksella. J. H. Erkko
+26. Lintuin käräjät. Kanteletar
+27. Lintuselle. J. L. Runeberg
+28. Lumisateella. Suonio
+29. Lumisilla. Olli Vuorinen
+30. Maamme. J. L. Runeberg
+31. Mirrin uni. Alli Nissinen
+32. Mirri sairastaa. Samuli S.
+33. Mässääjät. Hilda Käkikoski
+34. Niittypuro. J. H. Erkko
+35. Ohoh kultaista kotia. Kanteletar
+36. Oi Herra, anna mulle. Kyösti --n
+37. Oma maa. Kallio
+38. Pieni mierolainen. Uno v. Schrowe
+39. Pimeä isoton pirtti. Kanteletar
+40. Punkaharju. Olli Kymäläinen
+41. Repo ja jänis. Kanteletar
+42. Runo Alkeisopiston vihkiäisissä. Paavo Cajander
+43. Runolaulaja.                       "      "
+44. Salomaa.                           "      "
+45. Santavuoren tappelu. Kaarlo Kramsu
+46. Savolaisen laulu. A. Oksanen.
+47. Suksimiesten laulu. Suonio
+48. Suomelle. Paavo Cajander
+49. Suomen valta. A. Oksanen
+50. Syksytoiveita. "    "
+51. Säkenet.       "    "
+52. Tervehdys auringolle. Kalevala
+53. Toisin ennen, toisin eilen. Kanteletar
+54. Tunnon rauha. A. Oksanen
+55. Tuo kerta rajalle rauha. Kanteletar
+56. Varpunen. Suonio
+57. Väinämöisen sanoja. Kanteletar
+58. Väinölän lapset. Arvi Jännes
+59. Väsyneen valitus. J. L. Runeberg
+60. Äitini. Z. Topelius
+
+
+
+
+    Säkenet.
+
+
+    Syksyn kolkko, synkkä ilta
+    kattaa kaupungin ja maan,
+    raskahasti rannan aalto
+    vastaa kuusten huminaan.
+
+    Kuusten alla seisoo suojus,
+    sepä kattotorvestaan
+    sukkelasti suitsuttavi
+    säkeniä ilmahan.
+
+    Säkenet ne säihkyellen
+    tuulen kanssa tanssivat,
+    heloittavat hetken aian,
+    tuikahtavat, -- sammuvat.
+
+    Lämmintä ei niistä lähde,
+    valkene ei valju yö,
+    mut ne kertoo, kuinka siellä
+    ahkera on alla työ.
+
+    Kaikuvalla kalkkehella
+    seppä rautaa kuonnuttaa,
+    painavilla palkehilla
+    taaskin tulta tupruuttaa.
+
+    Säkeniä uusi sarja
+    lentää yöhön sankeaan,
+    kylän lapset seisottuvat
+    noita tuossa katsomaan.
+
+    Säkenell' ei pitkä kaari
+    ole ilmamatkoaan,
+    tulen vaan saa syttymähän
+    käyden tulta-ottavaan.
+
+    Näinpä, lauluni, sä lennä
+    säkenenä säihkyten,
+    nuorten mieltä miellytellen,
+    sytytellen, sammuen.
+
+    Ehkä saisit laulun innon
+    uutta tulta leimuumaan
+    sydämissä Suomalaisten
+    yli kaiken Suomenmaan.
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Savolaisen laulu.
+
+
+    Mun muistuu mieleheni nyt
+    suloinen Savonmaa,
+    sen kansa kaikki kärsinyt
+    ja onnehensa tyytynyt,
+    tää armas, kallis maa!
+
+    Kuin korkeat sen kukkulat,
+    kuin vaarat loistoiset!
+    Ja laaksot kuinka rauhaisat,
+    ja lehdot kuinka vilppahat,
+    kuin tummat siimehet!
+
+    Sen salot kuin siniset on,
+    puut kuinka tuuheat,
+    ja kuin humina hongikon
+    syv' on ja jylhä, ponneton,
+    ja tuulet lauhkeat!
+
+    Ja kussa tähdet tuikkavat
+    kovalla talvella,
+    ja kussa Pohjan valkeat
+    suloisemmasti suihkavat
+    kuin Savon taivaalla?
+
+    Tok' yhtä vielä muistelen,
+    sen suihke armaampi,
+    se silmä on Savottaren,
+    johonka taivas loistehen
+    ja sinens' yhdisti.
+
+    Me emme liioin kerskuko,
+    sanomme kumminkin:
+    muu Suomi, ellös ilkkuko,
+    jos meill' on hoikka kukkaro,
+    jos köyhiks' keksittiin.
+
+    Useinpa pelto kultainen
+    se sulla kellerti,
+    kuin meidän vaivan, viljehen
+    kumohon löi vihoillinen
+    ja poltti tuhkaksi.
+
+    Ja monta kertaa sattui niin,
+    kuin meitä vainot löit,
+    kuin vaimot, lapset kaadettiin
+    ja miehet sortui sotihin,
+    sä rauhan leipää söit.
+
+    Jos kielin voisi kertoa
+    näkönsä vanhat puut,
+    ja meidän vaarat virkkoa,
+    ja meidän laaksot lausua,
+    sanella salmensuut;
+
+    Niin niistäpä useampi
+    hyv' ois todistamaan:
+    "täss' Savon joukko tappeli,
+    ja joka kynsi kylmeni
+    edestä Suomenmaan!"
+
+    Siis maat' en muuta tietää voi
+    Savoa kalliimpaa,
+    ja mulle ei mikään niin soi
+    kaikesta, minkä Luoja loi,
+    kuin: "armas Savonmaa!"
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Suomen valta.
+
+
+    Nouse, riennä, Suomen kieli,
+    korkealle kaikumaan!
+    Suomen kieli, Suomen mieli,
+    niiss' on suoja Suomenmaan;
+    yksi mieli, yksi kieli
+    Väinön kansan soinnuttaa.
+    Nouse, riennä, Suomen kieli,
+    korkealle kaikumaan!
+
+    Suomalaisen kuokka, aura
+    kyntäneet on Suomenmaan;
+    kasvoi vehnä taikka kaura,
+    maa on meidän perkamaa.
+    Kelläs täss' ois äänen vuoro
+    meidän maata johdattaa?
+    Nouse siis sä, Suomen kieli,
+    korkealle kaikumaan!
+
+    Suomalainen yksin kesti
+    ruton, näljän aikana,
+    yksin miekallansa esti
+    vihoillisen maastansa;
+    Suomalain siis yksin käyköön
+    käsin ohjiin onnensa.
+    Nouse, nouse, Suomen kieli,
+    korkealle kaikumaan!
+
+    Äänisjärvi, Pohjanlahti,
+    Auran rannat, Vienansuu,
+    siin on, Suomalainen, mahti,
+    jok' ei oo kenenkään muun,
+    sillä maalla sie oot vahti;
+    älä ääntäs halveksu!
+    Nouse, riennä, Suomen kieli,
+    korkealle kaikumaan!
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Isänmaalle.
+
+
+    O isänmaa, sä kultainen ja kallis!
+    Sä mainesi ja mantereinesi,
+    ja lakines ja kaikin laitoksines,
+    ja uskoines ja äidinkielines,
+    kuin oma äiti armas, armahampi
+    sä mielest' olet miehen vapahan!
+
+    Sun päältäs rasitusta poistaaksensa
+    tuo Ruomin kelpo poika Gurtius
+    -- ei auta muu! -- Manalan auenneesen
+    kitahan syöksi nuoren itsensä.
+
+    Sun vapauttas varjellaksensapa
+    Leonidaskin päänsä seppelöi
+    ja juhlapuvun puki parhaan päälleen
+    ja ryntäs sitten sankarjoukkoineen
+    rivihin vihoillisen verrattoman
+    ja kaatui itse kaikin miehineen.
+
+    Sun valtas suojana, sun sortajatas
+    ja vihamiestäs voittaaksensapa
+    Borckhusen, uros uljas suomalainen,
+    kuin seinä seisoi miekkain melskeessä;
+    ilolla, isänmaa, sun edestäsi
+    mies mieheltä ain' asti viimeiseen
+    he kamppailit, hän Karjalaisinensa,
+    ja tervehtivät Tuonen tyttäret
+    myhäillen morsiamikseen ja käärein
+    lippunsa mustat morsiusliinoikseen!
+
+[Tapahtui Lundin tappelussa 5 p. Jouluk. 1675.]
+
+    Som' on ja suloinen sotahan kuolla,
+    ja kaunis kuolla miekankalskeesen,
+    kuin sodan sytyttää maas vihoillinen,
+    ja miekkas torjuu sortajata pois:
+    O, ihana ja iloitkun väärti
+    on kuolo kuolla edest' isänmaan!
+
+    Vaan kauniimpi kuin kuolla sille uhriks'
+    on elämä sen etuin etehen:
+    sen elämä, ken työssä ahkeroipi,
+    lakia, lempeyttä noudattaa,
+    velvollisuuksiansa täyttäessään
+    ei katso puolelle, ei toiselle,
+    vaan sitkeästi siinä kiinni riippuu,
+    mi totuus on ja kohtuus, oikeus;
+    ei hämmästy, kuin hätäpäivä päälle
+    maan, kansan saa, on kaikki hävittää,
+    vaan alkaa uudellensa hankkimahan,
+    mink' otti onnettuus ja kohtalo,
+    ei pyytäin pyrinnöstään parahinta
+    ja mielenmukaisinta hedelmää,
+    mut tyynin mielin tyytyen vaan siihen,
+    mi saada mahdollist' on milloinkin.
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Syksytoiveita.
+
+
+    Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu,
+    lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;
+    talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö,
+    -- miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
+
+    Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talvikin tullee,
+    kuin suvenaikainen työn' turha se ollut tok' ei:
+    Aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni paisuu,
+    karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu;
+    jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,
+    ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee,
+    mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee
+    uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
+
+    Ihminen, näinpä se sunkin suhtasi on elämässäs,
+    surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt,
+    vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää,
+    hiljemmin suonesi lyö, jalkasi horjuen käy.
+    Nuorra ja voimasi päivinä teit sinä miehenä työtä,
+    kasvopa karttunut sen nyt isänmaallesi jää,
+    tuo isänmaallesi jää, sekä jääpipä lapsesi hurskaat,
+    joidenka mielihin myös kelvon ja kunnian loit.
+    Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,
+    henkesi kuolematon kuoloa tunne tok' ei,
+    vaan valo uus' kuin kirkastaapi jo uusia maita,
+    uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin.
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Tunnon rauha.
+
+
+    Ah, kellä puhdas tunto on
+    ja kalvamaton mieli,
+    jonk' ain' on retki polveton
+    ja laittamaton kieli,
+    jot' oikeast' ei luovuttaa,
+    ja väärän puoleen horjuttaa
+    voi vilpin viehätykset;
+
+    Sen silmä aina kirkas on
+    ja otsa puhdas hohtaa,
+    povess' on sydän pelvoton,
+    jos kunka kumman kohtaa.
+    Hän on kuin nuori neitonen,
+    jokaisen mielitehtoinen,
+    vaikk' olkoon vanhus harmaa.
+
+    Kuin yöksi maata painaksen
+    ja luojanansa luottaa,
+    hän kummitusten, peikkojen
+    näköj' ei säiky suotta,
+    vaan unittoman yön lepää
+    ja riemullisesti herää
+    hyvien töiden toimeen.
+
+    Jos korven syöntä yksinään
+    hän kolkkoakin kulkee,
+    tai meren aallot myrskyillään
+    hätään jos häntä sulkee,
+    hän hämmästy ei silloinkaan,
+    hänell' on rauha rinnassaan
+    ja turva tunnossansa.
+
+    Hän kaunis on kuin kukkainen,
+    raitis kuin kevätaamu,
+    vaan omantunnon-vaivainen
+    se hoippuu niinkuin haamu,
+    ja päivät sekä pitkät yöt
+    sen entiset pahuuden työt
+    hänt' aina ahdistavat.
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Kynälampi.
+
+
+    Pikku lampinen
+    hietalietteines,
+    joka rantoines
+    minun lapsuen
+    olit merenän':
+    sua tervehdän!
+
+    Kaarnalaivojan'
+    laskin laineilles.
+    sinun saattaakses
+    tuulen mukahan
+    maihin kaukaisiin,
+    merentakaisiin!
+
+    Taikka vallatoin
+    poikaparvessa
+    kesän kuumalla
+    uida polskuroin
+    haaleiss' aalloissas
+    hietarannoillas.
+
+    Taikka kiitelin,
+    talven tultua,
+    jääsi kannella
+    liukkain luistimin,
+    niinkuin iloinen
+    ilman leivonen.
+
+    Oi, ken muuttaa vois
+    vielä kerrankaan
+    lapsimaailmaan! --
+    Vaan se mennyt pois,
+    pois on polvekseen,
+    lapsuus rauhoineen!
+
+    _A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Laki ja Vapaus.
+
+
+    Laki kallis, viljavainen,
+    Luojan luoma taivahainen,
+    side yksi ylhäisille,
+    hyville ja halvimmille;
+    kansakunnat liität, laitat
+    vallattoman mielen taitat;
+    villit ihmistöille ohjaat,
+    siveyden vallan pohjaat,
+    itsekkään myös valjun saatat
+    muistamahan isänmaataan!
+
+    Kaikki, toivoin työstä riistan,
+    auttaat toinen toisiaan,
+    koetella kilvan, kiistan
+    saavat kaikki voimiaan.
+    Isäntä ja palvelija
+    vapaudessa suojan saa,
+    kaikilla on varma sija
+    vastustella sortajaa.
+
+    Työ on miehen kunnia,
+    viljan vaivannähnyt saa;
+    Ruhtinaalle arvo antakaa,
+    arvo meille työmme vaivasta.
+
+    _Schiller'in "Kello"-laulusta -- A. Oksanen_.
+
+
+
+
+    Isänmaani.
+
+
+    Jos minne kuljen, mistä lähden,
+    tää maani mulle kallis on,
+    ja kallis on se vaan sentähden,
+    sen kansa kun niin armas on.
+    Sen kansa taas on armas siksi,
+    se maansa kun tek' kallihiksi
+    verellään, kärsimyksillään.
+
+    Salomme vaikk' ois täynnä kultaa,
+    hopeita hyrsityis aaltomme;
+    vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,
+    vaan konnan töit' ois muistomme,
+    kansamme kulkis hylkyteitä, --
+    ah! silloin maamme varjo meitä
+    kuin musta haamu vainoais.
+
+    Vaan nyt ei synkkäin syiden hallat
+    meit' isäin haudalta eroita,
+    ei taistelut, eik' ilkivallat
+    maasta armaasta vieroita,
+    niin korvet synkät, kallioiset,
+    kuin laaksot, järvet tuhatmoiset --
+    kaikk' ovat kalliit, rakkahat.
+
+    Takana soitten, kallioissa
+    sai äidit piilon lapsineen,
+    kun urhot kaatui taisteloissa,
+    tai voiton toivat armailleen.
+    Niin korpea kuin vainioita
+    luut isäin peitti, veri noita
+    kostutti kallis kaikkia.
+
+    Vakaana niinkuin vuoren seinä
+    kansamme puolsi maatansa;
+    ei huikennellut niinkuin heinä,
+    säilytti pyhät tapansa.
+    Parjatkoot tyhmät, ett' tää kansa
+    hyljätty, halp' on tavoiltansa --
+    maan kalliin ostanut se on!
+
+    Muun riemun jos ken ryöstäis multa,
+    maan' armahan kun muistot jäis:
+    ne rinnassani voiman tulta
+    ja innon liekin virittäis.
+    Oi urhoin kehto, isänmaani!
+    Suojelkoon Herra armastani,
+    siunatkoon hautaa urhojen!
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Kansalaislaulu.
+
+
+    Olet maamme, armahin Suomenmaa,
+    ihanuuksien ihmemaa.
+    Joka niemeen, notkohon saarelmaan
+    kodin tahtoisin nostattaa.
+
+    Kodin ympäri viljavat vainiot
+    kalarantoja kaunistais,
+    jalon kansan kuntoa laulelmat
+    yli aaltojen kuljettais.
+
+    Saisi kuulla maailma kummakseen
+    miten täälläkin taistellaan,
+    pyhän, kauniin, oikean voitollen
+    ilojuhlina riemuitaan.
+
+    Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin,
+    edistyksellen uhria toi,
+    ihanteen, jalon aatteen alttariin
+    rovon viimeisen kantaa voi.
+
+    Kuinka uskaltaa sekä toivoa
+    tämä kansa on tohtinut,
+    vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
+    valo maast' oli sammunut.
+
+    Tohti toivoa sekä voittaakin,
+    valon temmata soihdukseen;
+    omat laulunsa nostaa kuultaviin,
+    ihanimmaksi oppaakseen.
+
+    Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan
+    kuni kihlattu morsian.
+    Vapautta se häiksensä valmistaa,
+    tulevaisuuden juhlahan.
+
+    Sitä varten kansa nyt kilvan käy
+    isänmaallensa uhraamaan,
+    valon liedellä nuoriso valmistuu
+    toivon-aikoja ohjaamaan.
+
+    Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,
+    satavuosia sortunut!
+    Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
+    voiton-arpa on langennut.
+
+    Työhön, työhön yhtenä kansana siis
+    rehellisehen, arvoisaan!
+    Saman maan, saman kansan onnellen
+    joka korsikin kannetaan.
+
+    Kuka kurja hylkien silmäilee
+    suuriarvoinen alhempaan?
+    Saman arvon, kunnian ansaitsee,
+    joka mies on paikallaan!
+
+    Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
+    Suomen onnea valvomaan!
+    Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
+    isänmaahan ja maailmaan.
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Laulu Vuoksella.
+
+
+    Mahtavasti,
+    voimakkaasti
+    Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa
+    Vuori nostaa poikiaan
+    veden voimaa kiusaamaan,
+    synnytellen salakaria.
+    Leikitenpä hypähtää
+    niistä aalto kuohupää.
+    Mahtavasti,
+    voimakkaasti
+    Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
+
+    Virran raisun
+    mahti paisuu,
+    vuoren vastuksista vimmastuu.
+    Jäykkäpäisen kallion
+    kylki vastassa nyt on --
+    ahdistettu aalto rajustuu!
+    Kuohut uppiniskoissaan
+    eespäin työntää toisiaan.
+    Mahtavasti,
+    voimakkaasti
+    Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
+
+    Aaltoin vimman
+    kiukkuisimman
+    tieltä särkyy voimat kallion:
+    kas, kuin ähkymähän jää
+    vuori jyrkkä, härkäpää,
+    syrjin katsoo virran voittohon.
+    Metsä, äänetön kuin yö,
+    näkee aaltoin ihmetyön.
+    Mahtavasti,
+    voimakkaasti
+    Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
+
+    Maalle sulle,
+    kiusatulle,
+    voitonvirttä laulaa Imatra.
+    Saimaan aallot uneljaat
+    Vuoksessa on voimakkaat,
+    kalliot niit' ei voi kahlita.
+    Niinp' on kansa Suomenmaan
+    herättyään, noustuaan,
+    mahtavasti,
+    voimakkaasti
+    ilkivaltain muurit murtava.
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Koululinna.
+
+
+    Nyt kova kuulkaa sotakäsky
+    ja selkään ottakaatte väsky
+    ja linnaan astukaa!
+    Se linna kylässä on tuolla
+    mäen rintehellä, päivän puolla,
+    hei, sinne astukaa!
+
+    Se Suomen kivist' on ja puista,
+    isien töistä siunatuista
+    se linna noussut on.
+    Ei tykkien ja luodin kauhu
+    sielt' uhkaa eikä ruudin sauhu,
+    tok' on se pelvoton.
+
+    On linnan muoto kirkas, jalo,
+    sen ikkunoista paistaa valo
+    ja mieli lämpöinen.
+    Sen linnan uljas komentantti
+    on opettaja, ei kersantti, --
+    on koulu linnanen.
+
+    Siis kova kuulkaa sotakäsky
+    ja selkään ottakaatte väsky
+    ja kaikki tarpehet:
+    ne kynät, vihkot, muste, taulut
+    ja kirjat sekä Suomen laulut
+    ja olkaa urhoiset!
+
+    Ken kestää linnan harjoitukset,
+    hän suuret voiman ilmaukset
+    voi kerran osoittaa.
+    Hän näyttää, ett' on suomalainen
+    jokainen, vankka muuri vainen,
+    jot' ei voi kukistaa.
+
+    Jokainen oppii aikanansa,
+    ett' on myös luotu Suomen kansa
+    aseeksi korkeimman.
+    Ja kukin yksityinen meistä
+    ei syntynyt lie turhan eistä,
+    vaan syntyi valtahan:
+
+    Me itseämme vallitsemme
+    edistykseen; mut orjaks' emme
+    suo Suomen henkeä.
+    On maassa paljon murtuvaista,
+    mut mikä meiss' on suomalaista,
+    on aina säilyvä.
+
+    Siis, kaunis koululinna, loista
+    ja hengen velttoutta poista,
+    vapaiksi meitä tee!
+    Kun kukin meistä kohdastansa
+    on vapaa, silloin koko kansa
+    vapaana työskelee.
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Kukat Pinciolla.
+
+
+    Ah, te kukat helmikuun,
+    kukat Pinciolla!
+    Suomehen jos voisin
+    teidät tuoda, -- toisin,
+    että maamme pohjoinen
+    aina kantais keväimen,
+    toisin tuoksun kiihkeän,
+    vuoren aina vehreän, --
+    ah, te kukat helmikuun,
+    kukat Pinciolla!
+
+    Vaan te hennot kukkaset,
+    kukat Pinciolla,
+    ette kestä noita
+    pohjan taisteloita.
+    Kotianne varten vaan
+    synnyitte te kukkimaan.
+    Eihän viinirypäleet
+    pohjanmaille eksyneet,
+    eikä kukat helmikuun,
+    kukat Pinciolla.
+
+    Vaan jos henki kukkimaan
+    puhkee Pinciolla,
+    sen ei kukkain kuolla
+    tarvis pohjan puolla.
+    Kesken talvipakkasta
+    voipi kansa kukkia,
+    kesken hankien ja jään
+    kantaa henki tähkäpään,
+    kantaa kukat helmikuun,
+    niinkuin Pinciolla.
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Kun voisin.
+
+
+    Ylhäinen metsästäjä
+    näin lauloi kulkeissaan:
+    "Oi teitä laakson lehdot,
+    kanervat kangasmaan,
+    puut pienet, puolan varret
+    ja korven mökkinen!
+    Teilt' ei vie myrskyt rauhaa,
+    ei tuiske tuulien;
+    teill' aina kaste kirkas
+    otsalla loistelee,
+    luonanne perhot pyörii
+    ja linnut laulelee.
+    Niin tyyness' aina oisin
+    kun voisin."
+
+    Vaan köyhä mieron poika
+    tien varrell' lauloi näin:
+    "Te hongat uljaslatvat,
+    taivaasen käytte päin;
+    palatsit teistä paisuu
+    valoisat aina vaan --
+    mit' on nuo laakson lehvät
+    pimeessä piilossaan! --
+    Te tuulten juhlavirttä
+    synnyitte laulamaan,
+    saleina loistollisna
+    soitollen kaikumaan. --
+    Näin ylhäinen ain' oisin,
+    kun voisin."
+
+    Vaan paimen huiluhuuli
+    polulla soitti noin:
+    "Kuin raittis kevättuuli,
+    vapaana laulaa voin:
+    Kun kuuset huokaa, silloin
+    hartaammin laulelen,
+    ja myrskyll' entis-aikain
+    murheita muistelen.
+    Ja kosken pauhu kertoo
+    kuink' ennen taisteltiin,
+    vaan laakso tuolla kutsuu
+    iloihin nykyisiin.
+    Tällaisna aina oisin,
+    kun voisin.
+
+    Kas täällä lintu laulaa
+    ilonsa, huolensa,
+    ja kukka armas kuiskaa
+    suloimmat toivonsa.
+    Ma rinnassani tunnen
+    purojen helkkehen,
+    ja aamukaste kirkas
+    mik' on, sen tuntenen:
+    on paimentytön silmä,
+    jok' etsii kukkia
+    laaksossa -- poika poimii
+    aholla marjoja. --
+    Tällaisna aina oisin,
+    kun voisin."
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Niittypuro.
+
+
+    Näin moititaan: voi kuink' on murheinen
+    ja synkän musta niittypuron juoksu,
+    vaikk' onkin niityn metsä lehväinen
+    ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.
+
+    Ei muisteta: tuo puro kotoisin
+    on synkältä ja hallaiselta suolta,
+    ja korven kautta juosten, kuulikin
+    se näljänhätää, itkua ja huolta.
+
+    Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan,
+    vilkastui puro, iloisammin hyppii,
+    vaan murhe kuvastuupi muodossaan,
+    kun rinnassa viel' entismuistot sykkii.
+
+    _J. H. Erkko_.
+
+
+
+
+    Suomelle.
+
+
+    Sinua, kultainen ja kallis maamme,
+    sinua kaikki työmme tarkoittaa;
+    elomme, onnemme me sulta saamme,
+    sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
+    Jo pienoisista saakka meille kannoit,
+    kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
+    ja tyhjiks usein rintas imetit,
+    ja usein kärsit nälkää saadaksesi
+    paremman toimeentulon lapsillesi,
+    ja usein vilussa sä värjähdit.
+
+    Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,
+    mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
+    ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
+    ja elon sulle huolettoman tuo.
+    Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
+    sill' erämaasi viljaviksi teemme,
+    näin vaivannäkös palkiten ja työs.
+    Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
+    kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
+    niin silloin hyv' on olla meidän myös.
+
+    Ja mitä -- vaikk'ei työmme suuremp' oisi
+    kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
+    ja verrata vaikk' eloamme voisi
+    meressä yksityiseen pisaraan? --
+    Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
+    kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
+    ja katoamme tuimaan taisteloon.
+    Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
+    ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
+    Jumala synnyinmaata siunatkoon!
+
+    _Paavo Cajander_.
+
+
+
+
+    Runolaulaja.
+
+
+    Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,
+    kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,
+    hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää,
+    ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
+
+    Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;
+    jotakin sieltä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken.
+    Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
+    vaan tavan vuoks' on kaikki ja teeskeltyä vaan.
+
+    Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen:
+    siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen,
+    ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin...
+    Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.
+
+    Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa,
+    ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa:
+    "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan,
+    kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
+
+    Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan,
+    olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan,
+    hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen,
+    ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
+
+    Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus,
+    "mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus,
+    ja yli otsain lentää pimeät varjot yön,
+    ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.
+
+    Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan,
+    vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan,
+    kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin,
+    säveltään visertääpi sydämin tykkivin.
+
+    Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää,
+    ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää,
+    ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa,
+    ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
+
+    Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan,
+    ja valon taistelusta pimeyttä vastahan,
+    hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on
+    ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.
+
+    Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois
+    kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois
+    värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa,
+    ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
+
+    Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää,
+    punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää,
+    ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat,
+    ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
+
+    Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen,
+    ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden;
+    iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan,
+    ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan.
+
+    Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän,
+    hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän,
+    ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon
+    satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.
+
+    _Paavo Cajander_.
+
+
+
+
+    Runo.
+
+    Suomalaisen alkeisopiston vihkiäisissä v. 1878.
+
+
+    Ja kesä oli parhaillaan,
+    koin säteet mailla väikkyi,
+    ja linnut lauloi laulujaan,
+    ja lammin laineet läikkyi;
+    mut kolkolta, kuin viety pois
+    tulonen kodin liedest' ois,
+    niin tuntui kolkolt' aamu.
+
+    Elämän ehdot riistänyt
+    taas oli hyinen halla.
+    Ja huuto kansaan lensi nyt
+    ja kaikui kaikkialla.
+    Ja mieliin syttyi innostus,
+    ja harvoin nähty rakkaus
+    nyt hehkumaan sai tunteet.
+
+    Ja pelastukseks' isänmaan
+    varansa kansa kantoi,
+    ja rikas uhras aarteitaan
+    ja köyhä ropons' antoi,
+    ja niinkuin vaimot Kartaagin
+    helynsä riisti naisetkin
+    ja kullat kulmiltansa.
+
+    Ja itse kylmään kivehen
+    se lempi sijoittuupi,
+    ja paasi liittyy paatehen
+    ja holvit muodostuupi,
+    ja ylös, ylös pilvihin
+    kohoopi lailla temppelin
+    nyt Suomen kansan huone.
+
+    Ja kotipaikan valo saa,
+    jot' äsken uhkas halla,
+    ja lämmin liesi kohoaa
+    nyt helläin kätten alla
+    ja valaisee ja lämmittää,
+    kun synkkää on ja pimeää
+    ja elo kolkoks käypi.
+
+    Mut näin kun yö taas peittää maan,
+    niin saman lieden luota
+    uus joukko lähtee sotimaan
+    ja puoltamahan tuota.
+    Ja aseet: rakkaus ja työ
+    ne taaskin vihamiehen lyö
+    ja uusi saadaan voitto.
+
+    _Paavo Cajander_.
+
+
+
+
+    Salomaa.
+
+
+    Yht' ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa
+    tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
+    Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
+    lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
+    Nään sinut, ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot,
+    joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään.
+    Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot
+    kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
+
+    Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,
+    salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
+    katsellut sylissäs olen Wellamon neitosen maata
+    hurmaavan ihanaa, luokseen viettelevää;
+    taikkapa, keinuen laineillas, vetes välkkyvän karjan
+    kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.
+
+    Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,
+    noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen,
+    noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani
+    niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan:
+    nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
+    kultia lähteissään heitellen yli maan,
+    tai punottain, ujostellen kuin salon impyen nähnyt
+    Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen;
+    tuon olen nähnyt ja siin' useast' olen istunut yöhön,
+    ääneti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.
+
+    Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket
+    tuolla sun helmassas, seurass' ystävien!
+    Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
+    polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
+    Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin
+    kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,
+    nähnyt valtavat hahmot sen, sekä rohkeudella
+    taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
+    nähnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille,
+    toivonut taivasten antimet runsaimmat,
+    toivonut sille kuun hopeoita ja kultia päivän,
+    teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...
+    Niin, mitä toivoinkaan, mitä aattelinkaan, mitä näinkään
+    tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!
+
+    Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä,
+    valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois,
+    kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää,
+    muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.
+
+    _Paavo Cajander_.
+
+
+
+
+    Kuva.
+
+
+    Mun huonehessani seinäll' on
+    yks kuva halpa ja koruton,
+    se siinä ollut on monta vuotta,
+    ja aina ihaelen ma tuota.
+
+    En tiedä mi siinä viehättää,
+    lumenko peittämä harmaa pää,
+    vai surun uurtamat vaot nuoko,
+    vai silmän lempeä tuike tuoko.
+
+    En tiedä; mutta niin lämmin on
+    sen läheisyys, kuin auringon,
+    ja ompa kuin hänen katsannastaan
+    heloittais taivahan rauha vastaan.
+
+    Ma tuntikausia ihaillen
+    kuvoa tuot' yhä katselen,
+    ei sulho kultoaan punastuvaa
+    niin tyystin katso kuin minä kuvaa.
+
+    Ja kun ma katson, niin vähittäin
+    herääpi muistoja mielessäni
+    niin armahaita, niin ihanoita
+    ja kaivatessani katkeroita.
+
+    Ma poies mennehen polvekseen
+    nään lapsuusmaailman riemuineen,
+    nään kynttilöitä ja joulupuita
+    ja ystävyksiä hymysuita.
+
+    Ja ompa kuin kuva elon sais
+    ja mua hellästi katsahtais,
+    ja ompa kuin hänen katsannastaan
+    heloittais taivahan rauha vastaan.
+
+    Ja senhän vuoksi niin lämmin on
+    sen läheisyys kuin auringon.
+    Mut ken se ompi se armahainen?
+    Mun oma äitini on se vainen.
+
+    _Paavo Cajander_.
+
+
+
+
+    Suksimiesten laulu.
+
+
+    "Ylös, Suomen poijat nuoret,
+    ulos sukset survaiskaa!
+    Lumi peittää laaksot, vuoret,
+    hyv' on meidän kiikuttaa!
+    Jalka potkee,
+    suksi notkee
+    sujuileevi sukkelaan!"
+
+    Heräs tuuli tuntureilla,
+    lehahtihe lentämään. --
+    "Sukkelat on sukset meillä
+    lähtään, veikot, kiistämään!
+    Saishan koittaa
+    kumpi voittaa,
+    eikö tuulta saavuttais!"
+
+    Koti kontion on tuossa,
+    siihen sukset kääntäkää!
+    Havuin alla korpisuossa
+    vanhus nukkuu röhöttää. --
+    "Kuules ukko,
+    oves lukko
+    miehissä jo murretaan!"
+
+    Kohoaapi kämmenille
+    metsän kuulu kuningas. --
+    "Lähtään, otso, painisille,
+    tässä löydät vertojasi" --
+    Hammasluske,
+    keihäsruske
+    kaikuttavi korpea.
+
+    Jo on karhu kaatununna; --
+    keihäs sattui rintahan; --
+    ukko nukkuu uupununna
+    sikehintä untahan. --
+    "Riemuellen,
+    soitatellen
+    viekää saalis kotihin!"
+
+    Vaan kun verivainolainen
+    Suomellemme rynnättää,
+    silloin saalis toisellainen,
+    veikot, meitä hiihdättää.
+    Käsi sauvan,
+    toinen raudan
+    teräväisen tempoaa.
+
+    Verihinsä kohta nääntyy
+    kuka meitä vastustaa,
+    kenpä pakosalle kääntyy,
+    senkin suksi saavuttaa.
+    Pelastettu,
+    rakastettu
+    kohta ompi kotimaa.
+
+    _Suonio_.
+
+
+
+
+    Varpunen.
+
+
+    Jos ruikutella voisin
+    ma kielin sataisin
+    tai kiurusena oisin
+    kohoova pilvihin, --
+
+    Niin aina kiitteleisin
+    suloista Suomea,
+    ja Jumalalle veisin
+    ma huokauksensa.
+
+    Hän silmät ehkä loisi
+    myös meihin raukkoihin
+    ja päivän paistaa soisi
+    saloihin synkkihin.
+
+    Ei ääni mulle suotu
+    oo satakielisen;
+    heikoksi siipi luotu
+    ei kanna taivaasen.
+
+    Vaan laulustani kuiten
+    en huoli vai'eta,
+    kun ääni lintuin muitten
+    ei kuulu talvella.
+
+    Paremmat laulu-äänet
+    keväällä ehtinee,
+    niin kuunnellessaan noita
+    jo varpu vaikenee.
+
+    _Suonio_.
+
+
+
+
+    Lumisateella.
+
+
+    Lumia lentää
+    ristin ja rastin
+    leikkiä lyöden ja
+    taistellen;
+    vaan väsyneinä
+    vaipuvat viimein,
+    etsien rauhaa,
+    povehen maan.
+    Mutta kun päivä
+    keväinen kutsuu,
+    pilviks ilmahan
+    haihtuvat taas!
+
+    Ihmiset myöskin,
+    maailman lapset,
+    raatavat, lempivät,
+    taistelevat;
+    vaan väsyneinä
+    horjuvat hautaan,
+    töistähän, teistään
+    lepäjämään.
+    Kerran kun kutsuvi
+    Jumalan ääni,
+    henkinä nousevat
+    taivahasen.
+
+    _Suonio_.
+
+
+
+
+    Karjala.
+
+
+    Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö,
+    kuss' Imatran innot raukes,
+    kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö,
+    siell' ensin silmäni aukes,
+    siell' leikin lasna ma rantamalla,
+    siell' lepää heimoni nurmen alla,
+    ja siellä neitonen Karjalan
+    sai lempeni leimuamaan.
+
+    Siell' elää kansa niin sitkeä
+    kuin vaahteren latva nuori!
+    se kyllin saanut on itkeä,
+    mut vankkana on kuin vuori;
+    se orjana ollut on ounaan herran,
+    se vaivaa nähnyt on toisen verran
+    kuin Suomi muu, mut murtumaton
+    ja hilpeä vielä se on.
+
+    Se soittaa vieläkin kanneltaan --
+    sit' usein lasna ma kuulin --
+    ja vanhoja Väinön-laulujaan
+    se laulavi partahuulin;
+    ja urhoot astuvat kumpuin yöstä
+    ja kertovat muinaiskansan työstä
+    ja neuvovat polvea nousevaa --
+    Oi Karjala, muistojen maa!
+
+    Siell' ensin lempimähän mä sain
+    tätä Suomen kansoa oivaa,
+    ja puolueetuutta Ruotsin lain,
+    jok' orpoisintakin hoivaa,
+    ja puhdast' uskoa Lutheeruksen,
+    mi mielen vaativi uudistuksen,
+    ei tyydy paastohon, tuohuksiin,
+    ei suitsutus-uhreihin.
+
+    Ja siell' opin ensin kammoamaan
+    sit' inhaa oppia uutta,
+    ett' ihminen on vain muodos maan,
+    ett'ei ole kuolottomuutta:
+    se tarjovinaan on tiedon kultaa
+    eik' anna muuta kuin kalman multaa
+    ja ympäristönsä saastuttaa --
+    Ole valpas, Karjalan maa!
+
+    Ja siellä näin minä murheeksen',
+    kuin kärsiä kansa saapi,
+    jok' ei ole vaan sopusointuinen,
+    vaan kahtia raukeaapi:
+    kuink' alla kauhean veljesvainon
+    ja alla vierahan vallan painon
+    oot, Karjala, kauvan värjyillyt --
+    Yksmielinen olkosi nyt!
+
+    Kun oikeuttasi, uskoas
+    ja Väinön-kieltäsi hoidat,
+    ei pelkoa sull' ole kateistas,
+    ei voittaa voi sua noidat:
+    sä keväin kukkiva vanha tuomi,
+    sä jälleen nuortuva vanha Suomi,
+    sä talvet vihreä vanha kuus,
+    sä Suomi Vanha ja Uus!
+
+    _Arvi Jännes_.
+
+
+
+
+    Väinölän lapset.
+
+
+    Kas Suomenlahdella hyrskyt
+    ja laajat Laatokan ve'et
+    ja vuolaan Tornion tyrskyt
+    ja Maanselän harjanteet
+    ne halkoo Suomea suurta,
+    ne pilkkoo kansaa sen,
+    ne katkovat Sammon juurta,
+    ei juurru se uudelleen:
+
+    Vaan kaikki Wäinölän lapset
+    jo eksyi toisistaan,
+    kuin tuulispäässä hapset
+    ne kaikk' ovat hajallaan:
+    ei Aunus, Vepsä tunne,
+    kust' Eestein kulkee tie,
+    ei Karjala tiedä, kunne
+    jo Kainuu häipynyt lie.
+
+    Mut "jäljet Väinämön laivan"
+    halk' aaltojen haimentaa,
+    ja "viikatteens'" yli taivaan
+    hän vieläkin kuljettaa;
+    yli Maanselän kaskein sauhun
+    hän nostavi harmajan pään,
+    ja kautta kuohujen pauhun
+    ikitietäjän kuuluu ään'.
+
+    Ja vanhan Wäinämön haamu
+    se silloin laulavi noin:
+    vois sullekin koittaa aamu,
+    sä kansani onnetoin;
+    ei viel' ois aikas ilta,
+    jos heimoushenkeä ois,
+    vaan syntyä voisi silta,
+    mi kansani yhteen tois.
+
+    _Arvi Jännes_.
+
+
+
+
+    Jäänlähtö Kääpän joesta.
+
+
+    Kauvan kattoi rantoasi
+    lunten laajat peittehet,
+    kauvan kietoi aaltojasi
+    jäiden kylmät kytkyet.
+    Usein päälle peittehesi
+    uhkuit, hanget hautoen,
+    mut sait kelpo harteillesi
+    katteen kaksinkertaisen.
+    Valtoas on vaimennellut
+    talvi, vanha vainomies.
+    Ootko suotta ponnistellut,
+    suotta mereen käynyt ties?
+
+    Ukko pilvivaippahansa
+    kätkee armaan auringon;
+    tuul' vie pilvet helmassansa
+    hajalleen ja roukkohon.
+    Ukon ään' käy korkealla,
+    pilvist' ampuu Pitkäinen.
+    Maassa hirmu-hirnunnalla
+    kulkee myrsky raivoten,
+    paljon turmaa aikaan saapi,
+    sade maahan virtoaapi.
+
+    Puro pieni lainehtiipi,
+    mäeltä rientää notkoon päin;
+    läpi tien ja maan se hiipii,
+    Kääpän puoleen käännähtäin.
+    Tuuli vinkuu,
+    lumi sinkuu,
+    oksat ohkaa,
+    veet ne vohkaa
+    täyttäin Kääpän tupo tulvilleen:
+    vesi nousee valkovaahtoineen.
+
+    Kauvas kuuluu Kääpän roiske,
+    vetten loiske,
+    jäiden jyske,
+    rantain ryske:
+    jää jo lohkee -- lohkee lähtien!
+    Huimast' huudan sille riemuiten:
+    riennä, lennä,
+    joesta ennä,
+    kahle lauhain lainehien,
+    kate kaunorantasien!
+    Pauvanne kun pauhoaa,
+    voiman, voiton Kääppä saa.
+
+    Niin sun kylmän kahlehista
+    kevät päästi kaunoinen;
+    läpi surun sulkusista
+    jouduit riemujuhlallen.
+    Nyt sä uhkut uusin toimin,
+    nouset vapauden voimin,
+    rannan hanget hajoovat,
+    vetten vaahtoon vajoovat.
+    Nouse, mutta muista taas:
+    äyrään all' on armas maas!
+
+    Äärihinsä astuu hyrsky,
+    laine heittää loiskunnan,
+    möyryynnästä taukoo myrsky,
+    päivyt paistaa rauhaisaan.
+    Kas, mi tuolla veessä väikkyy
+    kaikuvasti kalskaten?
+    Kalevaisten kalpa läikkyy
+    läpi laineen hiljaisen.
+
+    _A. Piinkivi -- Arvi Jännes_.
+
+
+
+
+    Maamme.
+
+
+    Maa, isänmaamme, Suomenmaa,
+    soi sana kultainen!
+    Ei laaksoa, ei kukkulaa,
+    ei vettä, rantaa rakkaampaa,
+    kuin kotimaa tää pohjainen,
+    maa kallis isien.
+
+    On Suomi köyhä, siksi jää,
+    jos kultaa kaivannet.
+    Sen vieras kyllä hylkäjää,
+    vaan meille kalliin maa on tää,
+    sen salot, saaret, manteret
+    ne meist' on kultaiset.
+
+    Ovatpa meille rakkahat
+    koskemme kuohuineen,
+    ikuisten honkain huminat,
+    täht'yömme, kesät kirkkahat,
+    kaikk', kuvineen ja lauluineen
+    mi painui sydämmeen.
+
+    Täss' auroin, miekoin, miettehin
+    isämme sotivat.
+    Kun päivä piili pilvihin
+    tai loisti onnen paistehin,
+    täss' Suomen kansan vaikeimmat
+    he vaivat kokivat.
+
+    Tään kansan taistelut ken voi
+    ne kertoella, ken?
+    Kun sota laaksoissamme soi,
+    ja halla näläntuskan toi,
+    ken mittasi sen hurmehen
+    ja kärsimykset sen?
+
+    Täss' on sen veri virrannut
+    hyväksi meidänkin,
+    täss' iloaan on nauttinut
+    ja tässä huoltaan huokaillut
+    se kansa, jolle muinahin
+    kuormamme pantihin.
+
+    Tääll' olo meill' on verraton
+    ja kaikki suotuisaa;
+    vaikk' onni mikä tulkohon,
+    maa, isänmaa se meillä on.
+    Mi maailmass' on armaampaa
+    ja mikä kalliimpaa?
+
+    Ja tässä, täss' on tämä maa,
+    sen näkee silmämme;
+    me kättä voimme oientaa
+    ja vettä, rantaa osoittaa
+    ja sanoa: kas tuoss' on se,
+    maa armas isäimme.
+
+    Jos loistoon meitä saatettais
+    vaikk' kultapilviä,
+    miss' itkien ei huoattais,
+    vaan tähtein riemun sielu sais,
+    ois tähän köyhään kotihin
+    halumme kuitenkin.
+
+    Totuuden, runon kotimaa,
+    maa tuhatjärvinen,
+    miss' elämämme suojan saa,
+    sa muistojen, sa toivon maa,
+    ain' ollos, onnees tyytyen,
+    vapaa ja iloinen.
+
+    Sun kukkas vielä kuorestaan
+    vapaaksi puhkeaa;
+    viel' lempemme saa hehkullaan
+    sun toivos, riemus nousemaan,
+    ja kerran laulus, synnyinmaa,
+    korkeemman kaiun saa.
+
+    _J. L. Runeberg_.
+
+
+
+
+    Väsyneen valitus.
+
+
+    Jo hetken oon nyt heilunut
+    mä, kirves käissäni,
+    ja hongan oisin kaatanut,
+    vaan vaipui voimani.
+
+    Ol' ennen mulla kuntoa,
+    en silloin uupunut,
+    vaan vehkaleivän syötyä
+    on ruumis riutunut.
+
+    Jos kurja muunne muuttaisin
+    jo tästä seudusta,
+    niin leivän ehkä löytäisin
+    ja palkan vaivasta.
+
+    Vaan vaikka siellä saisinkin
+    ma ruuan runsahan,
+    niin vaikea on kuitenkin
+    mun mennä matkahan.
+
+    Sill' oisko seudut, maisemat
+    niin siellä herttaiset?
+    Ja oisko kummut, kukkulat
+    kuin meillä metsäiset?
+
+    Ja tuoksuisiko tuomikko
+    niin siellä laaksossa?
+    Ja laulu kullan soisiko
+    noin mulle lehdossa?
+
+    Kuin lehti kuiva lentävi,
+    min tuuli tempasi,
+    niin raukka hänkin eksyvi,
+    ken maansa hylkäsi.
+
+    Vaan ehkä Herra kuulevi
+    jo köyhän kansansa,
+    ja syksyn tullen siunaavi
+    sen vielä vuoronsa.
+
+    _J. L. Runeberg -- Eero Salmelainen_.
+
+
+
+
+    Lintuselle.
+
+
+    Oi lausu, pikku lintu,
+    lehvissä jalavan,
+    kuink' aina voinet laulaa,
+    iloita ainian?
+    Sun laulus kuulen aamuin,
+    sit' illoin kuuntelen,
+    vaan kirkas ain' on äänes
+    ja sointus suloinen.
+
+    Sun aittas on niin köyhä
+    ja ahdas asuntos,
+    tok' aina lauleskellen
+    silmäilet kotohos.
+    Et kylvä, etkä niitä,
+    et korjaa latoihin,
+    et huomispäivää tiedä --
+    ja tyydyt kuitenkin.
+
+    Monelle kyllä suotu
+    on riistat, aartehet,
+    on maat ja valtakunnat
+    ja linnat kultaiset;
+    ja huolin, kyynelsilmin
+    he päivää alkavat,
+    jon koille kiitosvirtes
+    sä soitat riemuisat!
+
+    Kyll' ihmislapsi hylkäis
+    sun halvan olentas;
+    ei kiittele hän Luojaa,
+    vaan ain' on vaateljas.
+    Sun hento henkes sortaa
+    on hänen vallassaan --
+    tok' onneas sä kiität,
+    hän kiroo onneaan.
+
+    Miks nurkuin taivahille
+    hän kylmän silmän luo?
+    Häll' onko vaatimista,
+    jolle Luoja kaikki suo?
+    Kun maailman riemut ratki
+    hänelle tarjoutuu,
+    miks lisää vaan hän itkee
+    ja orjaa halveksuu?
+
+    Ei! laula, lintu pieni,
+    ain' autuudesta vaan!
+    lauluusi vaikerrusta
+    en sekaa milloinkaan.
+    Kesäisin pesäs laadi
+    majani vierehen,
+    mua neuvo aamuin, illoin
+    olemaan iloinen.
+
+    _J. L. Runeberg -- Kaarlo Forsman_.
+
+
+
+
+    Joulukuusi.
+
+
+    Tuo tumma vuorten valtija
+    mun oli isänäni,
+    ja kankaan kaunis kanerva
+    armaana äitinäni.
+    Vaahtoisa virta -- veikkonen,
+    ja sisko -- taivaan tähtönen,
+    puut metsän -- ystäväni.
+
+    Ja kainalossa korpimaan
+    ma kasvoin korkeaksi,
+    ja metsälampi laineissaan
+    loi kuvan kauniimmaksi.
+    Mun tuikki tähti latvassain
+    ja kuuhut paistoi oksallain,
+    kun lepäs tyynnä lahti.
+
+    Ma olin korven kaunistus
+    ja uljuus metsämailla,
+    ei haitannunna ahtaus,
+    en ystäviä vailla:
+    mun lauloi peippo latvassain,
+    söi oravainen oksallain,
+    kun oli rauha mailla.
+
+    Niin talvipäivän puhteella
+    sai poika juurelleni,
+    hän iski minuun katseensa,
+    löi kirveen kuoreheni:
+    ma kaaduin nuorna mättäällen,
+    ma kaaduin riemuks' toisillen --
+    siks' kaaduin mielelläni.
+
+    Mä herrastaloon vietihin --
+    se mulle outo retki --
+    ja käärittihin silkkihin,
+    sain kulta-kukkasetkin.
+    Nyt olin metsän morsian,
+    sain kynttilöitä latvahan.
+    Nyt oli juhlahetki.
+
+    Ja joulu-illan iloihin
+    ma saatettihin sitten.
+    Oi, kuinka siellä riemuittiin,
+    soi sävel laulajitten!
+    Ma silloin muistin peippoain
+    ja korpimaista kotiain --
+    oi -- luulen, että itkin.
+
+    Vaan hetken kesti tepastus
+    ja leikki juurellani.
+    Tuon lapsilauman riemastus
+    vei huolen rinnastani.
+    Ma ulos sitten heitettiin,
+    pois silkit, kukat karsittiin
+    ja kullat oksiltani.
+
+    Pois, pois on kaikki ystävän',
+    oi, nyt on kaikki toisin.
+    Jos juureheni metsähän
+    mä jälleen päästä voisin!
+    Ma kaaduin nuorna mättäällen,
+    ma kaaduin riemuks' toisillen...
+    -- Ken kyynelhelmen soisi? --
+
+    Ei, lapsikullat, riemuitkaa!
+    Sain teille hengen antaa.
+    En saanut suurta kunniaa,
+    en valtikkata kantaa.
+    En saanut kasvaa pilvihin,
+    vaan sainhan kaikki kuitenkin
+    ma teille uhriks' antaa.
+
+    Ei löydy riemun vertaa sen,
+    mi mieleen heijastuupi,
+    kun kaikki uhraa toisillen,
+    vaan itse unhottuupi.
+    Tää riemu onkin taivainen,
+    vaan lapset Luojan ylhäisen
+    ne siihen valmistuupi. --
+
+    _Z. Topelius -- J. Hellén_.
+
+
+
+
+    Äitini.
+
+
+    Mi lempi kaikissa vaiheissamme
+    kuin enkel' armias puolestamme
+    alati valvoo ja huolta kantaa,
+    ei mitään vaadi, vaan kaikki antaa?
+    On joukossa ihmistunteiden
+    vain äidinrakkaus sellainen.
+
+    Kaikk' itsekkyyttä on lemmen luomat:
+    niin kuumat suutelot sulhon suomat,
+    hyväilyt hellimmät sisartenkin
+    kuin maire tirskunta pienosenkin,
+    ja parhain ystävä palkkojaan
+    uneksii, äiti ei milloinkaan.
+
+    Ei sure viettäissä vuosiansa
+    hän kyyneleitään ja murheitansa,
+    ei nuoruuttansa, min vaivat kalvoi,
+    vuoks' lapsen, jok' on sen rakkaampi,
+    ei öitä, jotka hän huollen valvoi
+    mit' enemmän sille hän uhraavi.
+
+    Niin harvoin lahjojaan muistelemme.
+    On hältä aikaisin aatoksemme
+    ja ensi rukous hennon kielen
+    ja ensi rakkaus nuoren mielen,
+    ens neuvo totehen, oikeaan,
+    hyveesen, lempehen synnyinmaan.
+
+    Ja mitkä lahjat hän meiltä saapi?
+    Murheita, jotka hän unhottaapi,
+    ja kylmän lemmen, min monet jakaa,
+    ja hoivaa hiukkasen aikain takaa;
+    hän meit' ei nää edes lohtunaan,
+    kun yksin viettävi vanhuuttaan.
+
+    Mut teillä maailman liukkahilla
+    hän seuraa lastahan aatoksilla,
+    ja eksyksissa kun harhailemme,
+    hän huutaa taivasta turvaksemme
+    ja onnen polkuja ikuisen
+    valaisee uskolla Kristuksen.
+
+    Oi äiti, siunattu on sun virkasi
+    se murhan yössä on tähti kirkas
+    ja lohtu aikojen vaihteluissa,
+    kun itsekkäiss' elon taisteluissa
+    sun sydämmehesi saa liittyä,
+    sen rakkaudesta saa lämmintä!
+
+    Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!
+    Sun taimes hoitoa hältä saivat;
+    Sun suuren lempesi kirkkaudesta
+    nään säteen äitini katsehesta;
+    siks tuntuu, päivä kuin maillaan ois,
+    tään silmän loiste kun sammuu pois.
+
+    _Z. Topelius_ -- Alpo Noponen_.
+
+
+
+
+    Pieni mierolainen.
+
+
+    Armas päivä paistaa, kohta
+    lämpimäks jo muuttuu sää,
+    hanki loisteessansa hohtaa,
+    sulain kiteet kimmeltää.
+
+    Poika repaleissa vallan
+    saloss' yksin kuljeksii.
+    Hongat, kuuset huminallaan
+    häntä täällä tervehtii.
+
+    Pieni mierolainen aina
+    yhä rientää eteenpäin,
+    eipä murhe mieltä paina,
+    rallatellen laulaa näin:
+
+    "Hopsis, jalat! Väsymystä
+    tunnetteko? Talohon
+    kohta päästään, siellä kystä
+    minullekin kyllin on.
+
+    Hongat, kuuset, vaiheitani
+    tahdotteko tietää te?
+    Kuulkaa, tässä kulkeissani,
+    nyt mä teille kerron ne!
+
+    Aina muistan riemuin vielä
+    isän armaan mökkiä,
+    viisi meit' ol' lasta siellä,
+    vanhin niistä olin mä.
+
+    Muistan kuinka kotikaski
+    tähkäpäin jo kellerti;
+    noro hallan irti laski,
+    julma viljan runteli.
+
+    Talvi tuli, loppui leipä,
+    petäjäistä syötihin --
+    äitiin tarttui tauti, veipä
+    hänet kohta hautaankin.
+
+    Häntä multaan saatoin, itkin
+    haudallaan ma hetkisen,
+    kyynel poskipäätä pitkin
+    vieri, jääksi hyytyen.
+
+    Siitä asti tepastellut
+    olen mieron tietä ain'...
+    Jopa sulle kertoellut
+    olen, metsä, muistelmain.
+
+    Hopsis, jalat, joutukaa jo
+    muuten yövyn korpehen.
+    Varjot synkät lankeaa jo,
+    tuolla päivä laskeiksen." --
+
+    Yhä kiitää, vaan ei vielä
+    ihmisasuntoa näy.
+    Metsän haamut poikaa tiellä
+    uhkaa, mustaks yö jo käy.
+
+    Kylmä yltyy. Tähtein valo
+    syttyy taivahalle jo,
+    leimuelee pohjanpalo,
+    huokaa synkkä hongisto.
+
+    Kohta aamun koittehessa
+    öinen jylhyys häviää --
+    vaan, ken tuolla kinoksessa
+    kalvenneena lepäjää?
+
+    Pieni mierolainen siellä
+    lepoon vaipui viimeiseen,
+    jäätyneenä kiiltää vielä
+    kyynel silmän sammuneen.
+
+    _Uno von Schrowe_.
+
+
+
+
+    Kevätlaulu.
+
+
+    Jo kinos sulaa, katoaa
+    pois noron ouruvesiin
+    ja roudatonna taasen maa
+    käy hangen alta esiin,
+    jo päivän silmä keväinen
+    taas paistaa meille myhäillen --
+    jo kevät tullut on!
+
+    Jo riutuu ulapalla jää
+    ja laineen kahle irkoo,
+    taas tantereella nukkapää
+    jo kohta nurmi virkoo,
+    jo koivun urvut aukeaa
+    ja vihannaksi lehto saa --
+    jo kevät tullut on!
+
+    Taas taivaan alla kiurusen
+    soi ääni korkealla,
+    ja tuttavamme käkönen
+    taas kukkuu kankahalla,
+    ei malta pieni perhokaan
+    nyt uinailuaan jatkamaan --
+    jo kevät tullut on!
+
+    Siis mielen routa, murhe pois!
+    sen kevään lämmin voittaa --
+    ken kaihon orja olla vois,
+    kun riemun aika koittaa?
+    Siis kevään laulu raikas vaan
+    nyt kaikkialla kaikukaan!
+    Jo kevät tullut on!
+
+    _Uno von Schrowe_.
+
+
+
+
+    Oma maa.
+
+
+    Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan.
+    hyljätty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois.
+    Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä;
+    mutta mun syömmeni taas tahtovi huoata ees.
+    Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,
+    nousevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet.
+    Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla
+    lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi;
+    siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhoot,
+    poiat ja karhut puun juurella painia löit.
+    Raittihit talviset säät, revon-tult' oli taivahat täynnä,
+    kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
+    Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa
+    myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'!
+    Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki,
+    saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun.
+    Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin,
+    sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
+    Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks,
+    kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymä-maa!
+
+    _Kallio_.
+
+
+
+
+    Kirkkovenheessä.
+
+
+    Hei! soutakaamme poiat,
+    ja norjat neitoset!
+    Me kilvan soutakaamme,
+    ett' aallot vaahtoiset
+    vierellä venehemme
+    hilpeinä hyppelee
+    ja kokka mahtavasti
+    edessä kohisee.
+
+    Ah, kaunis ompi ilma,
+    tää Herran päivä on!
+    Vienosti vedet välkkyy,
+    on taivas sumuton,
+    ja metsät vehreässä
+    on juhlaverhossaan,
+    ja vakavina vaarat
+    nostaapi rintojaan.
+
+    Ja uutta ihastusta
+    vaan nousee mielehen,
+    kun venhe viilettääpi
+    välitse niemien,
+    ja joka salmen suulla
+    meit' yhä tervehtää
+    taas uudet rannat, saaret --
+    oi, hausk' on retki tää!
+
+    Me airokkahat, kelvot
+    olkaamme soutajat;
+    pois joukostamme veltot
+    ja -- turhan-kiskojat!
+    Ken voimat taiten käyttää
+    ja, harras toimessaan,
+    mies ompi kestämähän --
+    se meistä miesi vaan!
+
+    Mut kunnon perämiesi
+    täss' ensi arvon saa,
+    hän kaikki karit tuntee
+    ja suunnan suuntoaa,
+    hän, hänpä meidät saattaa
+    vakaasti valkamaan,
+    siis kiitoksemme hälle
+    nyt ensin kaikukaan!
+
+    Ja nyt me laulakaamme,
+    oi siskot, veikkoset,
+    tään Suomen suloutta,
+    mi hurmaa sydämet!
+    Ja niinkuin mieli puhdas
+    nyt kirkkomatkall' on,
+    niin työssä tälle maalle
+    se puhdas olkohon!
+
+    Ah, herttainen on hetki,
+    tää Herran päivä on!
+    Ja kirkon torni nousee
+    tuolt' yli kuusikon.
+    Ja aamupaistehessa
+    se noin kun hohtelee,
+    totuuden, pyhän tietä
+    se meille viittailee.
+
+    Niin maamme tulevaisuus
+    myös meille hohtakoon,
+    kuin pyhä templi tuolla,
+    ja meitä kutsukoon!
+    Se hohto sydämemme
+    innolla täyttäköön,
+    ja vauhti rientojemme
+    sen ilmi näyttäköön!
+
+    Hei! Soutakaamme veikot
+    ja siskot armahat!
+    Me kilvan soutakaamme,
+    ett' aallot vaahtoisat
+    vierellä venehemme
+    hilpeinä hyppelee
+    ja kokka mahtavasti
+    edessä kohisee.
+
+    Ja laulakaamme kaikki
+    nyt täysin sydämin,
+    kuink' on tää maamme kallis
+    ja meille rakkahin,
+    mut Herrallemme harras
+    myös kiitos kohotkaan,
+    ett' armostaan loi meille
+    näin armaan isänmaan!
+
+    _Juhani Pietari Hannikainen_.
+
+
+
+
+    Santavuoren tappelu.
+
+
+    Santavuori, surun synkän mieleeni saa sana tuo!
+    Santavuorell' liikkui kuolo, siellä vuosi hurmevuo.
+    Kaikukohon sieltä nytkin jälkeen vuosisatojen
+    taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.
+
+    Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,
+    illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.
+    Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,
+    Vaipui, niinkuin päivä kirkas vaipuu länteen sammumaan.
+
+    Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain;
+    sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain.
+    Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan,
+    kuolon kalma kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.
+
+    Riemuitkaatte, niin hän huusi, rikoksista riemuitkaa;
+    murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa.
+    Riemuitkaatte siitä, että päivän peitti musta yö,
+    riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin lyö.
+
+    Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on,
+    urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;
+    mut ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään:
+    vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään.
+
+    Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn
+    kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön;
+    mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa:
+    kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.
+
+    Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin,
+    kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.
+    Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie;
+    mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie.
+
+    Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat,
+    nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat.
+    Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän ompi hallayö,
+    mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.
+
+    Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu,
+    kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu.
+    Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö,
+    yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö.
+
+    _Kaarlo Kramsu_.
+
+
+
+
+    Mässääjät.
+
+
+    Kun muinoin Baabelin valtias
+    ilomaljoja linnassa joi,
+    nous' virrasta Persian kuningas
+    ja murhan huudot soi.
+
+    Ja Baabelin linna loistokas
+    nous' liekkinä ilmahan yön
+    ja juomari-kansa ja ruhtinas
+    oli uhrina hirmutyön. --
+
+    Tämä kauhea kertomus kulkenut
+    on kansasta kansahan.
+    Sit' on inholla, kammoen kuunnellut
+    myös nuoriso Pohjolan.
+
+    Nämä nuoret on heimoa kansan sen,
+    jok' ol' vahtina Suomenmaan,
+    kun luodit lens', maa hurmeinen
+    soi pettua, hautoja vaan.
+
+    Tämä kansa, ne kunnon vanhukset
+    usein rääsyissä voittivat.
+    Ne ei velttoina viinasta horjuneet,
+    vaan raittiina valvoivat.
+
+    Ja valppaudellahan vanhat nuo
+    valon saattivat kansalleen,
+    näin nostivat Suomen sorrostaan,
+    maan säästivät lapsilleen.
+
+    Ja se maa oli Pohjolan parhain maa,
+    tuhatvetten ja metsäin maa,
+    ja metsistä raivatut rintamaat
+    täys' viljaa valkenevaa.
+
+    Mutta lapset -- ne raateli metsäin puut,
+    ne vaihtaen rihkamiin
+    ja polttivat viinaksi viljat maan
+    ja juopuivat juovuksiin.
+
+    Ja kun nuoriso mässäsi parhaillaan,
+    tuli kansahan kauhistus --
+    ei lausua tohdi ainoakaan
+    mitä tietääpi aavistus...
+
+    Ylös, nuoriso, miehet ja naiset myös!
+    Pois rihkamat, juoppous pois!
+    Niin ett'ei kohtalo Suomenmaan
+    kuni Baabelin kansan ois!
+
+    _H. Käkikoski_.
+
+
+
+
+    Punkaharju.
+
+
+    Oli kerran miestä kolme,
+    jotka sattuivat Savosta
+    kulkemahan kuuluisahan,
+    haluisahan Helsinkihin.
+    Tuunan salmehen tulivat,
+    joss' on saari salmen suussa;
+    yli salmen saatettihin
+    sille puolen Punkaharjun.
+
+    Astuivat ylämäkeä,
+    käänteleivät, katseleivat,
+    istuvat, ajattelevat;
+    kuuntelevat kukkumista,
+    kesälinnun laulamista,
+    kuinka siinä linnut lauloi,
+    linnut lauloi, metsä soitti,
+    Antoi aurinko ilonsa,
+    päivä paistoi pitkin nientä
+    siitä koko luonto liikkui,
+    ilma silmissä iloitsi,
+    ilahutti ihmiskunnan.
+
+    Kaikki' näitä katsellessa,
+    läikkyviä lähtehiä,
+    järven, lahen lainehia,
+    kerran vielä keskenänsä
+    miehet mielestä hyvästä
+    puhelevat puolestansa:
+    kun ois tässä kukkasia,
+    lehtipuita lempehiä,
+    oksakaan omenapuuta,
+    oisipa osa hyveä
+    Paratiisin maan paria,
+    Aatamin asuntomaata!
+
+    Tuosta kärryihin kävivät,
+    rupesivat rattahille:
+    ratas vieri tietä myöten,
+    aatos Luojan töitä myöten.
+    Ajoit siltoa sinistä
+    sekä harjua haluista;
+    siell' on puista portti tehty,
+    katuvarret kaunistettu.
+    Tämä silta on silloin tehty,
+    kun on kuu kokohon pantu,
+    kun on aurinko alettu,
+    laskettuna maan perustus;
+    viel ei vaivu vuoliaiset,
+    eikä arkut alta murru!
+
+    _Olli Kymäläinen_.
+
+
+
+
+    Lapsuuden muisto.
+
+
+    Kun kuljen kotikankaitain
+    ja astun syntypaikoillain,
+    niin luonto kaikki kasvineen
+    ja lehdon linnut lauluineen
+    ne mua tervehtii.
+
+    Tuo mätäs pieni nukkapää,
+    tuo kivi huutaa: etkö nää!
+    Mä olin ennen pöytänäs
+    ja lehto leikkikenttänäs
+    sun poikapäivinäs.
+
+    Ja koivut, lepät lehdikon
+    ne kuiskaa: kas jo tullut on
+    tuo armas kasvinkumppali,
+    hän seurassamme soitteli
+    suloiset suvensa.
+
+    Ja lahden laine läikähtää,
+    niin iloisesti hymähtää:
+    no, tullos, vanha tuttavain
+    ja loiski, läiski helmassain,
+    niinkuin sa ennen teit!
+
+    Ja puro huutaa pulputtaa
+    voit vielä myllyt rakentaa,
+    mä niitä väännän ahkeraan,
+    kun kohdata sun taasen saan
+    sa, armas ystävä!
+
+    On hellä mieli mullakin,
+    kun näitä katson, tervehdin,
+    kun mennyt aika armas näin
+    on iloinensa edessäin
+    ja sulo-muistoineen.
+
+    Se aika oli armainen,
+    ma laulelin kuin leivonen;
+    ei ollut huolet seurassa,
+    kun vaan ol' leipää kontissa
+    ja lähde lehdossa.
+
+    Niin kevyt sydän sykkäili
+    ja mieli raitis liiteli
+    kuin perho puhdas ilmassa; --
+    niin -- miks'ei oisi muistissa
+    ne ajat armahat!
+
+    _Kust. Killinen_.
+
+
+
+
+    Iltalaulu.
+
+
+    Hiljaa, hiljaa! Ilta on.
+    Taivas tummeneepi,
+    luonto tyyntyy lepohon,
+    maa jo himmeneepi.
+
+    Haukottava hämäryys
+    pirtin pienen täyttää,
+    pärekin jo pihdissään
+    pienemmältä näyttää.
+
+    Tuutusessa tummemmin
+    keinuu leino lapsi,
+    alkaa armas äitikin
+    tulla tummemmaksi.
+
+    Sitte saapuu unonen
+    päreen sammuttaapi,
+    pitkin pirtin penkkejä
+    hiljaa hamuaapi.
+
+    Istuvaiset nujertaa
+    vitkon vuotehelle,
+    pitkälleen jo äidinkin
+    kaataa kätkyelle.
+
+    Yö jo on ja hämynen
+    pirtti unelmoipi.
+    Sirkka uunin korvassa
+    tyytyväisnä soipi. --
+
+    _Jooseppi Mustakallio_.
+
+
+
+
+    Lumisilla.
+
+
+    Voi kun nyt on lumi nuoskaa!
+    Joutukaa jo, pojat juoskaa.
+    Kalle, Pekka, Heikki, Ville,
+    tulkaa, tulkaa lumisille! --
+    Minä jo viskaan
+    aika pallon,
+    suuren, niinkuin miehen kallon,
+    Riston niskaan. --
+    Kas nyt, Heikki,
+    tätä
+    elämätä!
+    Tämähän on vasta leikki!
+    Poikaset kuin huiskaa,
+    ett'ei kertoa voi sanat,
+    lumipallot tuiskaa
+    valkeat kuin metsäkanat! --
+    Kalle, Kalle paiskaa
+    tuota laiskaa,
+    joka seisoo tuolla
+    takapuolla!
+    Katsos, hölmö, kun sai pallin,
+    kaatui mullin mallin!
+    Huh, huh, huu!
+    lunta ihan täynnä suu!
+    Elä itke -- ole vait,
+    tyydy siihen minkä sait! --
+    Riston lumipallot ovat
+    liian kovat! --
+    Juhana ja Kalle,
+    käyvät painimaan,
+    Jussi jäikin alle,
+    lunta päälle vaan! --
+    Näetkö, Pekko,
+    Jussin vasta ostettu
+    uusi mekko
+    on kuin veestä nostettu! --
+    Kädet käyvät kohmeesen,
+    lähdetään pois huoneesen;
+    kukaan ei saa nakata,
+    jo on aika lakata!
+
+    _Olli Vuorinen_.
+
+
+
+
+    Mirri sairastaa.
+
+
+    Ikävän nyt kerron teille:
+    mirri sairastui!
+    Paha oli ilma eilen,
+    mirri vilustui.
+    Nyt on vaivaa ystävällä
+    -- senhän arvaatkin --
+    kaikk' on kipeänä hällä,
+    nenä, varpaatkin.
+
+    Minä häntä silittelin,
+    ei hän hyrrännyt.
+    Maidollakin mairittelin,
+    ei hän leikkinyt.
+    Äiti makkarankin osti,
+    mirrilleni vei,
+    mirri päätänsä vaan nosti,
+    sanoi: "kiitos ei!"
+
+    Viimein isän tohvelihin
+    mirri löysi tien:
+    kävi sinne kyyryksihin
+    ystäväni pien'.
+    Sh, sh, lapset, hiljaa aivan,
+    antaa maata vain.
+    Uni huomiseksi vaivan
+    poistaa pienoltain.
+
+    _Samuli S._
+
+
+
+
+    Mirrin uni.
+
+
+    Pikku mirri, miirisilmä
+    nurmikolla nukkuu,
+    käki koivun latvuksessa
+    vieressänsä kukkuu.
+
+    Päivä paistaa heleästi,
+    pääsky piiskuttavi,
+    itikkaiset inisee ja
+    paarmat parajavi.
+
+    Mirri mielin vetelevi
+    ihanata unta;
+    näkee talvipakkasta ja
+    hyvin paljon lunta.
+
+    Kuulee hiiren ripinätä
+    aitan sillan alta...
+    Nauramatta iloissaan ei
+    mirri olla malta.
+
+    Tassuansa nuolaisee
+    miellä makealla.
+    -- Silloin herää mirri parka
+    kesäkoivun alla.
+
+    Oikaisevi tassujansa,
+    päätä pientä puistaa!
+    Talven kylmän kamalaksi
+    mirri parka muistaa.
+
+    Nurmikolle istahtavi,
+    silittävi päätä;
+    ihailevi itikoita
+    sekä kesäsäätä.
+
+    _Alli Nissinen_.
+
+
+
+
+    Enkeli ohjaa.
+
+
+    Maan korvessa kulkevi
+    lapsosen tie.
+    Hänt' ihana enkeli
+    kotihin vie.
+
+    Niin pitkä on matka,
+    ei kotia näy --
+    vaan ihana enkeli
+    vieressä käy.
+
+    On pimeä korpi
+    ja kivinen tie,
+    Ja usein se käytävä
+    liukaskin lie.
+
+    Niin pianhan lapsonen
+    langeta vois,
+    jos käsi ei enkelin
+    kädessä ois.
+
+    Ja viettelys vienoja
+    verkkoja vaan
+    on laajalle laskenut
+    korpehen maan.
+
+    Niin pianhan niihinkin
+    langeta vois,
+    jos käsi ei enkelin
+    kädessä ois.
+
+    Maan korvessa kulkevi
+    lapsosen tie.
+    Hänt' ihana enkeli
+    kotihin vie.
+
+    Oi laps', ethän koskaan
+    ottaa sä vois
+    sun kättäsi enkelin
+    kädestä pois!
+
+    _Immy_.
+
+
+
+
+    Oi Herra, anna mulle
+
+
+    Oi Herra, anna mulle
+    ain' suuret aattehet
+    ja suo'os, siitä Sulle
+    mä kannan kiitokset!
+
+    Äl' anna maahan, multaan
+    mun koskaan kiintyä,
+    ei kunniaan, ei kultaan
+    mun mielen' piintyä!
+
+    Vaan kun ois tosi, taivas,
+    päämäärä pyrkimäin,
+    ja mieli vapaa, vakaa
+    ja puhtaus syömmessäin,
+
+    Niin olkoon suurta sitten
+    tai pientä toimeni,
+    saa synnyinmaani siitä
+    Sun siunauksesi.
+
+    _Kyösti --n_.
+
+
+
+    Eriskummainen kantele.
+
+
+    Ne varsin valehtelevat,
+    tuiki tyhjeä panevat,
+    jotka soittoa sanovat,
+    arvelevat kanteletta
+    Väinämöisen veistämäksi,
+    jumalan kuvoamaksi,
+    hauin suuren hartioista,
+    veen koiran koukkuluista;
+    soitto on suruista tehty,
+    murehista muovaeltu:
+    koppa päivistä kovista,
+    emäpuu ikipoloista,
+    kielet kiusoista kerätty,
+    naulat muista vastuksista.
+    Sentä ei soita kanteleni,
+    ei iloitse ensinkänä,
+    soitto ei soita suosioksi,
+    laske ei laatuista iloa,
+    kun on huolista kuvattu,
+    muretusta muovaeltu.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Elkää ouostuko.
+
+
+    Otettiin minusta outo,
+    varsin virhi viskattihin
+    minun lapsen lauluistani,
+    pienen pilpatuksistani,
+    minun liioin laulavani,
+    pahasti pajattavani.
+    Vaan elkää hyvät imeiset
+    tuota ouoksi otelko,
+    jos mie lapsi liioin laulan,
+    pieni pilpatan pahasti;
+    en ole opissa ollut,
+    seisonut sepän pajassa,
+    saanut ulkoa sanoja,
+    loitompata lausehia;
+    olen oppinut kotona,
+    oman aitan orren alla,
+    oman äidin värttinöillä,
+    veikon veistoslastusilla.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Ohoh kultaista kotia!
+
+
+    Lämmin paita liinainenkin
+    oman äidin ompelema;
+    vilu on vaippa villainenkin
+    vaimon vierahan tekemä.
+    Lämmin on emosen sauna
+    ilman löylyn lyömättäkin;
+    kylmäpä kyläinen sauna,
+    vaikka löyly lyötäköhön.
+    Koria kotoinen leipä,
+    jos on täynnä tähkäpäitä:
+    Vihavainen vieras leipä,
+    vaikka voilla voituohon.
+    Villainen emosen vitsa,
+    ruokoinen isosen ruoska,
+    jospa viikon virpokohon,
+    rupeaman ruoskikohon;
+    vitsa vierahan verinen,
+    kyläläisen kynnäppäinen,
+    josko kerran iskeköhön,
+    tahi puolen koskekohon.
+    Ohoh kultaista kotia,
+    armasta ison eloa!
+    Jos oli leipeä vähempi,
+    niin oli unta viljemmältä;
+    ei toruttu torkunnasta,
+    makoomasta ei manattu.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Pimeä isoton pirtti.
+
+
+    Oli mulla muoto muinen,
+    oli muoto muien rinnan,
+    kun ma notkuin nuorempana,
+    kasvoin heinän karvallisna.
+    Hyvä oli lapsen lassa olla
+    hyvän vanhemman varassa;
+    ikävä isättä olla,
+    outo äidittä eleä,
+    vaiva suuri vanhemmatta:
+    pimeä isoton pirtti,
+    vaikka päivä paistakohon,
+    sokea emoton soppi,
+    vaikka kuu kumottakohon.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Korpi kurjalla kotina.
+
+
+    Kotihinsa muut menevät,
+    majoillensa matkoavat,
+    kurjall' ei ole kotia,
+    katalalla kartanoa;
+    korpi kurjalla kotina,
+    salo sauna vaivaisella.
+    Moni on päivä päätön päivä,
+    useampi einehetön;
+    ilta ainakin tulevi,
+    yö etehen ennättävi,
+    moni tuikkavi tulonen,
+    vilkuttavi valkeainen.
+    Ei ole turvoa tulesta,
+    valkeaisesta varoa,
+    turvoa tuhoistakana,
+    vaivaistakana varoa.
+    Tuikkaen tuli palavi,
+    vilkutellen valkeainen,
+    eessä lapsen armottoman,
+    kohalla kovaosaisen.
+    Noin tunsi tulen isäntä,
+    virkkoi valkean pitäjä,
+    tuvallinen tuumoavi
+    ja sanovi saunallinen:
+    "poies turvaton tuvasta,
+    armoton katoksen alta!
+    Tuulen vieä turvatonta,
+    ahavaisen armotonta,
+    varatonta vastarannan."
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Tuo kerta rajalle rauha.
+
+
+    Oi Ukko, ylinen herra,
+    taivahallinen Jumala,
+    tuo kerta rajalle rauha,
+    Suomehen sula sovinto,
+    rauha raukoille rajoille,
+    sana kaunis Karjalahan!
+    Kun toisit rajalle rauhan,
+    Suomehen hyvän sovinnon,
+    viel' ois miestä mielellistä,
+    sulhoa sulosanaista
+    kyntäjäksi, kylväjäksi,
+    siemenen sirottajaksi;
+    itku ei kuuluisi kujilla,
+    valitus vajojen päissä,
+    lehot ei nurmelle leveisi,
+    pellolle petäjän taimet.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Toisin ennen, toisin eilen.
+
+
+    Toisin ennen, toisin eilen,
+    toisinpa tätä nykyä;
+    toisin ennen toimi käski,
+    toisin ennen työ opetti.
+    Toimi käski tonkimahan,
+    maa väkevä vääntämähän,
+    ei kuin nyt tätä nykyä,
+    elon entisen lopulla.
+    Eip' on maaten maa pietty,
+    istuen isosen pelto;
+    ei suannut suuri pelto,
+    maa ei sallinut savinen
+    miestä verkaista vaolla,
+    koriata kuokan päässä,
+    piian pitkiä hameita,
+    sukan vartta valkeaista.
+    Nyt tämä nykyinen kansa,
+    sekä kansa kasvavainen,
+    maaten maitansa pitävät,
+    penkin päässä peltojansa;
+    syövät maansa makkaroina,
+    itroina isonsa pellon.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Kelle mä sanon suruni?
+
+
+    Käyn mä kymmenen kyleä,
+    samoan saan taloa,
+    en löyä sitä sisarta,
+    en sitä emosen lasta,
+    jolle ma sanon suruni,
+    haastan mielihauteheni.
+    Jos ma siskolle sanoisin,
+    niin sanois sisar savulle,
+    savu sen saisi patsahalle,
+    patsas pihtipuoliselle,
+    pihtipuolinen pihalle,
+    piha pellon kyntäjälle,
+    kyntäjä koko kylälle.
+    Virkkaisinko veikolleni,
+    veikko kohta naisellensa,
+    veikon nainen naapurihin,
+    naapuri koko kylälle.
+    Tahi jos virkan vierahalle,
+    mainitsen kylän Matille,
+    vieras sen viieksi panevi,
+    kylän Matti kymmeneksi.
+    Niin kellen sanon sanani,
+    haastan mielihauteheni,
+    ett'ei muut muretta saisi,
+    miero mieltä arvoaisi? --
+
+    Menen metsähän mäelle,
+    puhelen Jumalan puille,
+    haastan haavan lehtysille,
+    pakajan pajun vesoille;
+    ne ei kerro kellenkänä,
+    kuihkaele kullenkana.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Kuluu ikä laulamattakin.
+
+
+    Noin sanoi minun emoni,
+    varoitteli vanhempani:
+    "Elä lapsi paljon laula,
+    tytär tyhjiä sanele;
+    ikä kultainen kuluvi,
+    aika armas rientelevi,
+    sinun lapsen lauluissasi,
+    kurjan kukkumaisissasi."
+    Vaan ellös emoni surko,
+    valitelko vanhempani,
+    iän kultaisen kulusta,
+    armahan alimenosta,
+    minun lapsen lauluissani,
+    pienen pilpatuksissani; --
+    Ikä kuitenkin kuluvi,
+    aika armas rientelevi,
+    jos en laula polvenani,
+    hyrehi sinä ikänä;
+    aika kultainen kuluvi,
+    päivä kaunis karkelevi,
+    ilman lintujen ilosta,
+    varvuisten visertämästä.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Armahan kulku.
+
+
+    Täst' on kulta kulkenunna,
+    täst' on mennyt mielitietty,
+    tästä armas astununna,
+    valkea vaeltanunna;
+    täss' on astunut aholla,
+    tuoss' on istunut kivellä.
+    Kivi on paljo kirkkahampi,
+    paasi toistansa parempi,
+    kangas kahta kaunihimpi,
+    lehto viittä leppeämpi,
+    korpi kuutta kukkahampi,
+    koko metsä mieluisampi
+    tuon on kultani kulusta,
+    armahani astunnasta.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Repo ja jänis.
+
+
+    Repo itki reilitteli
+    kiven päällä kyykyllänsä,
+    kahen kaupungin kesellä
+    kolmen linnan kuuluvilla;
+    jänis juoksi katsomahan:
+    "Mitä itket, repo rukka?"
+    "Tuota itken, jänö rukka:
+    kuoli mun sukuni suuri
+    noilla tappotantereilla,
+    vainovaivoilla sijoilla.
+    Iso kuoli, äiti kuoli,
+    kuoli viisi veikkoani,
+    kuusi kummini tytärtä,
+    seitsemän setäni lasta.
+    Pienet poikani poloiset,
+    kaikki tyyni kantamani,
+    ne on vietynä Virohon,
+    Saksan maalle saatettuna,
+    herroille hetalehiksi,
+    kauppamiehille kaluiksi."
+    "Elä itke repo rukka!
+    tule minun turvihini;
+    avarat asunnot mulla,
+    pellon pientaret laveat,
+    hongan juuret huonehina,
+    kantoset kamariloina."
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Lintuin käräjät.
+
+
+    Köyhä mies ketoa kynti,
+    sekä kynti, jotta kylvi,
+    kylvi kymmenen jyveä,
+    kynti kymmenen vakoa.
+    Siihen lintuja sikesi,
+    kasvoi paljon peipposia;
+    hakatti harakat siinä,
+    sekä närhit näppäsivät,
+    kävi sirkut sissimässä,
+    varpuiset varastamassa.
+    Pajulintu palkulainen
+    äkättihin, keksittihin,
+    vievän viimeistä jyveä,
+    reunimmaista reutoavan.
+    Nuorittihin, käärittihin,
+    pieksettihin, pyntättihin,
+    lyötihin, lytistettihin,
+    jaloin päällä pyörittihin;
+    vesi silmistä sirisi,
+    veri vaivasen nokasta,
+    käräjihin käytettihin,
+    laitettihin lain etehen.
+    Kurki lintujen kuningas
+    itse istui tuomariksi,
+    laklat lautamiehiksi,
+    valamiehiksi varikset.
+    Kurki huuti kulkustansa,
+    kajahutti kaulastansa:
+    "Ootko ottanut jyviä
+    köyhän miehen kynnökseltä?"
+    Pajulintu palkulainen,
+    siihen vastaten sanovi:
+    "Söin minä jyveä kaksi,
+    kovin äiä, kun on kolme."
+    Kurki kulkkunsa kurotti
+    yli pöyän lausumahan:
+    "Kosk' oot ottanut jyviä,
+    käynyt kurja sissimässä,
+    köyhän miehen kynnöksellä,
+    kynnöksellä, kylvöksellä;
+    niin ei saa sääliä varasta --
+    tahi korvat kareitahan,
+    tahi kaula katkotahan,
+    pää poikki järitetähän."
+    Pääskyläinen pieni lintu
+    se lausui laen rajasta:
+    "Varastat sinäkin kurki,
+    otat otria oloksi,
+    rakeita mielin määrin,
+    kannat kaurankin jyviä."
+    Kurki laski suuren kulkun,
+    parkasi pahan sävelen,
+    pääskyselle, pienimmälle:
+    "Oonko mie varastanunna
+    köyhän miehen kylvöksestä?
+    Taian mie ilmankin eleä
+    köyhän miehen kylvöksettä;
+    lennän synkkähän salohon,
+    siellä riivin rikkahia,
+    katkon kaurahalmehia.
+    tahi syön marjoja metsästä,
+    kaivan suolta karpaloita."
+    Lausui pääsky pieni lintu:
+    "Vaan minäpäs en varasta;
+    olen ihmisten ilona,
+    riemu kaiken ristikansan,
+    saattelen suven sanoman,
+    laitan päivän lämpimämmän."
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Tervehdys auringolle.
+
+
+    Terve kuu kumottamasta,
+    kaunis kasvot näyttämästä,
+    päiväkulta koittamasta,
+    aurinko ylenemästä!
+
+    Nouse aina aamusilla
+    tämän päivänkin perästä,
+    nouse kullaisna käkenä,
+    hopeisna kyyhkyläisnä!
+
+    Teepä meille terveyttä,
+    siirrä saama saatavihin,
+    pyytö päähän peukalomme,
+    onni onkemme nenähän!
+
+    Näy nyt tiesi tervehenä,
+    matkasi imantehena!
+    Päätä kaari kaunihisti,
+    pääse illalla ilohon!
+
+    _Kalevala_.
+
+
+
+
+    Wäinämöisen sanoja.
+
+
+    Kielti vanha Wäinämöinen,
+    epäsi suvannon sulho
+    kullalle kumartamasta,
+    hopealle horjumasta. --
+    Sanoi vanha Wäinämöinen
+    nuoremmalle veiollensa:
+
+    Kaunis on kattila tulella,
+    vaikka vettä kiehukohon;
+    hyvä mieli miehen päässä,
+    vaikka ilman istukohon --
+    väki ei väännä hartioita,
+    sure ei mieli miehen päätä.
+
+    Hoia honkaista venettä,
+    hoia hongan veistäjätä;
+    pah' on orja palkatonna,
+    paha paljon palkan kanssa --
+    osallahan mies elävi,
+    koira toisen kohtalolla.
+
+    Suo vilja vihattavalle,
+    rahat raukoteltavalle! --
+    Hullu saapoa vihaavi,
+    siitä saapi saamatonkin,
+    viha viepi viljan maasta,
+    kateus kalan veestä.
+
+    Aina auttavi Jumala,
+    ajan kunkin katkaisevi;
+    viipyen erät paremmat,
+    kauan ollen kaunihimmat --
+    harvoin syötti harva verkko,
+    silloin suurilla kaloilla.
+
+    Jumalass' on juoksun määrä,
+    ei miehen ripeyessä;
+    juokseva johonkin saapi,
+    käypä kauvas kerkiävi --
+    usein käypi käypä härkä,
+    kun jo hengästyi hevonen.
+
+    Väli on väätyllä vitsalla,
+    väli vääntämättömällä;
+    mies tulevi neuvotusta,
+    koira neuvomattomasta --
+    tieto ei miestä tieltä työnnä,
+    neuvo syrjähän syseä.
+
+    Sitä kuusta kuuleminen,
+    jonka juurella asunto;
+    kiitä muille muita maita,
+    itselle omia maita --
+    omat maat makuisimmat,
+    omat metsät mieluisimmat.
+
+    Soisin Suomeni hyväksi,
+    Karjalani kaunihiksi;
+    päivät soisin soitettavan,
+    illat tehtävän iloa,
+    näillä mailla mantereilla,
+    Suomen suurilla tiloilla.
+
+    Anna luoja, suo Jumala,
+    anna onni ollaksemme,
+    hyvin ain' eleäksemme,
+    kunnialla kuollaksemme,
+    suloisessa Suomenmaassa,
+    kaunihissa Karjalassa.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+    Laula, laula veitoseni
+
+
+    Laula, laula veitoseni,
+    kuku, kuku kultaseni;
+    anna aikasi ilohon,
+    ääni laske laulamahan!
+    Ota kaunis kantelesi,
+    soitto kultainen kuleta,
+    kielet soppihin sovita,
+    käännä sormet soittamahan,
+    jotta kuuluisi kujilla,
+    kajahtaisi kankahilla,
+    sekä soitto, jotta laulu,
+    jotta ainoinen ilosi --
+    kuuluisi kyliä myöten,
+    kajahtaisi kaikin paikoin,
+    Savossa soria soitto,
+    ilo kaunis Karjalassa!
+
+       *       *       *
+
+    Lauloin ennen, lauloin eilen,
+    laulaisin tänäkin päänä,
+    viel' on virttä tieossani,
+    saatavillani sanoja,
+    joita ennen äiti neuvoi,
+    oma vanhempi opetti
+    maitopartana pahaisna,
+    piimäsuuna pikkaraisna.
+    Virttä toista tuulet toisi,
+    meren aaltoset ajaisi,
+    linnut liittäisi sanoja,
+    puien latvat lausehia.
+    Vaan ei joua laulamahan
+    kesäisiltä kiirehiltä,
+    heleältä hein'ajalta,
+    kalaku'ulta kaunihilta;
+    lohi kultainen kutevi,
+    kala kaunis karkajavi,
+    minun lapsen laulellessa,
+    päivät suotta soitellessa.
+
+    _Kanteletar_.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Pieni helmivyö, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HELMIVYÖ ***
+
+***** This file should be named 22923-8.txt or 22923-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/2/9/2/22923/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22923-8.zip b/22923-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c7684a6
--- /dev/null
+++ b/22923-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..cb0a513
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22923 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22923)