initial commit of ebook 22828HEADmain

5 files changed, 2390 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22828-8.txt b/22828-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..2d875b5
--- /dev/null
+++ b/22828-8.txt
@@ -0,0 +1,2374 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ojamylläri ja hänen miniänsä, by Lydia Jannsen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ojamylläri ja hänen miniänsä
+       Jutelma, Vironkansan opiksi ja huviksi
+
+Author: Lydia Jannsen
+
+Translator: Betty
+
+Release Date: October 2, 2007 [EBook #22828]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OJAMYLLÄRI JA HÄNEN MINIÄNSÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+OJAMYLLÄRI JA HÄNEN MINIÄNSÄ
+
+Jutelma Vironkansan opiksi ja huviksi
+
+
+Kirj.
+
+LYDIA JANNSEN [Koidula]
+
+
+Suomentanut Betty
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
+1879.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+      Alkulause
+   I. Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllymäkeä
+  II. Eräs vieraissa-käynti
+ III. Pääsiäislauantai Ojamyllyllä
+  IV. Kaksi hyvää ystävätä pitää yhtenä hyvää neuvoa
+   V. Mitä mietteitä sota toi Ojamyllylle, Männikön kylään ja
+      Sutlepan perheesen
+  VI. Kuinka Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa
+ VII. Jumalan vitsaus
+VIII. Uskollinen sydän
+  IX. Vanhat ovat kadonneet -- katso, kaikki ovat uudeksi tulleet
+
+
+
+
+ALKULAUSE.
+
+
+Armas Vironkansa! Me tiedämme jo kaikki: mitä vanhemmat tekevät, sitä
+lapset näkevät, ja nuoret linnut laulavat vanhain tavalla, olkoon laulu
+suloinen taikka inhoittava. Kun 1848 ensimäistä "Sönumetoja'a"
+kirjoitin, tuli "Ojamyllärin" kirjoittaja, 5-vuotiasna lapsena, jonka
+pää hätinä ulottui polviini, "vauva" sylissä, usein kirjoituspöytäni
+eteen, kysyen: "isä, rakas isä, kenelle sinä kirjoitat?" -- "Minä
+kirjoitan Vironkansalle, lapseni, iloksi ja opetukseksi -- vastasin
+minä, -- mene sinä jälleen äidin luo leikittelemään; pyydä, äiti antaa
+sinulle vähän vehnäistä". -- "Mutta isä, kun sinä jäät pieneksi ja minä
+tulen isoksi, lupaatko minun myös kirjoittaa heille pienen kirjasen,
+isä, lupaatko?"
+
+-- "Tietysti, lapseni, sinähän olet Viron lapsenlapsi, kuka sinulta
+sitä kieltäisi?"
+
+-- "Mutta isä, leikkaatko minulle kynän ja annat minun istua
+tuolillasi, isä, kai lupaat?" -- "No kyllä, kyllä! Mene nyt, kuule äiti
+käskee!" Sillä sain hänet aina kaulastani irti. "Jumalalle on kaikki
+mahdollista, ajattelin itsekseni, mutta sinulla, lapseni, on vielä
+monta tuulta jalan alla".
+
+Ja katso nyt! kirja, joka sinulla par'aikaa on käsissä, on tämän lapsen
+kirjoittama; mutta hän ei enää ole niin lyhyt kuin silloin. Onko nyt
+tämä ensimäinen kirjanen sinulle mieliksi vai eikö, enhän sitä voi
+tietää: mutta lapsi on kuitenkin voimiensa mukaan pitänyt sanansa.
+
+Tee nyt armas lukija hyvin ja ota tämä ensimäinen lahja rakkaudella
+vastaan, se tulee sukulaisesi kädestä, ja Jumala antakoon meille
+kaikille kallista terveyttä, joka meille on parahin kaikista.
+
+Pernossa Elokuulla 1863.
+
+Juhana Jannsen.
+
+
+
+
+I.
+
+Lukija oppii tuntemaan Ojamyllyä ja Myllynmäkeä.
+
+
+Jos täysiä rahasäkkiä ja viljavia peltomaita aina seuraisi onni ja
+sydämen rauha, niin olisi vanha Antti Trimm eli Ojamylläri, niinkuin
+hänen myllynsä vuoksi häntä rahvas nimitti, varmaankin ollut onnellisin
+mies Männikön kylässä. Antin neljäkymmentäkahdeksan vakan-alaa peltoa
+ja heinämaata, erittäin vielä kartano y.m. huoneet tekivät hänen
+vauraaksi mieheksi, ja että rauta-arkku vuoteen alla makuuhuoneessa ei
+suinkaan ollut tiilikivillä täytetty -- siitä olisin lyönyt vaikka
+vetoa; sillä Ojamyllärillä oli varoja, sen tiesi joka mies Männikön
+kylässä.
+
+Vaan onnella ja sydämen rauhalla on kokonaan oma laatunsa, ja viisaat
+ihmiset sanovat että molemmat paljon useammin majautuvat matalan
+olkikaton alle, kuin korkeaan kivirakennukseen.
+
+Myös Ojamylläri oli kaikkine rikkauksineen ja varoineen onneton ja
+rauhaton mies. Mistä se siis tuli? -- No ensiksikin siitä, että hän oli
+perin ahnas ja mammonanpalvelija, joka ei milloinkaan saanut kylläänsä
+eikä mielensä mukaan; vielä toiseksi: että lapsensa saattoivat hänelle
+pelkkää sydäntuskaa ja murhetta -- niinkuin hän aina itse valitti. --
+
+Mikä on tosi, jääpi todeksi -- _tyttärensä_ suhteen oli Antti siinä
+kohden ihan oikeassa. Kapaloista asti helliteltyä ja lelliteltyä tyttöä
+koulutettiin kaupungissa ja hän pääsi vihdoin -- koska hänellä
+itsellänsä oli kaunis, maire näkö ja isällä varsin pullea rahakukkaro
+-- eräälle kevytmieliselle kaupungin kauppiaalle vaimoksi. No nyt eivät
+tietäneet isä eikä tytär enää kuinka korkealle päätänsä nostaisivat!
+Ojamyllärin Katri oli nyt kauppamiehen rouva -- missä sen kunnian
+ääret! Tuota kesti noin vuoden verran aikaa. Silloin eräänä päivänä
+huudettiin: kauppamies Lindner on joutunut vararikkoon! Kuinka niin
+äkkipäätä? -- Tietäähän sen muutenkin, mimmoinen se kaupungin elämä on:
+Lindner eli rennosti, armas rouva auttoi, ja kun viimein sormet
+alkoivat kukkaron pohjaa tapailla, ajatteli kunnian-arvoinen vävymies:
+"parempi pikkuisen muassa kuin ihan ilman". -- Hän jalkoihinsa, lippasi
+-- Amerikaan, jossa toisia sellaisia veijaria kuuluu kyllä olevan.
+Miehet hoi, ottakaa kiini! Tahtoi tahi ei, täytyi isän ottaa Katrisensa
+jälleen kotia ja suoda hänelle armoleipää.
+
+Vaikka myllärin Katri olikin niin kevytmielinen, se isku sattui
+kuitenkin hänen sydämeensä ja viilsi syvän haavan. Hän poi ja kitui, ja
+kun noidan valtikkaat ja kevät-esiköt jälleen alkoivat leitsoittaa ja
+paimenet laitumella huikkasivat -- oli Ojamyllärin Katri jo aikaa
+pienen tyttärensä kanssa levännyt Männikön kirkkomaassa.
+
+Jaakko, Ojamyllärin ainoa poika-perillinen, oli vilkas mies -- sitä
+kertoi koko kylän väki -- ja vielä päälliseksi Männikön kylän kaunein
+poika -- sitä kertoivat varsinkin kaikki Männikön kylän tytöt; --
+kukapa sitä paremmin tietäisikään. Siihen asti oli asia hyvä ja isä
+häneen tyytyväinen, mutta että Jaakko kaikkein tyttölöiden joukosta
+juuri koulumestarin Annaa vaimoksensa pyysi, kun kuitenkin kaikki muut
+tytöt häntä halusivat saada: se teki Ojamyllärille niin suurta
+mielipahaa, ettei monestikaan ruoka eikä juoma hänelle maittaneet.
+Miksi niin? No, Annalla oli kaikenlaiset hyvät avut ja tavat sekä
+kaunis oli hän päälliseksi kuin enkeli -- yhtä ainoata oli hän --
+vailla: -- rahaa!
+
+Mutta rahaa, paljon rahaa! oli Ojamyllärin öinen ikävöiminen ja
+päiväinen miete, ja suurempaa mielipahaa ei voinut Jaakko hänelle tehdä
+kuin kosia köyhää tyttöä.
+
+Liisa, Ojamyllärin emäntä, oli ymmärtäväinen, hellä ja hiljainen vaimo,
+joka vaivalla tähän asti oli rauhaa kannattanut isän ja pojan välillä.
+
+Mutta hän huomasi selvästi, että asia tällä tapaa ei voisi kauemmin
+kävystyä, sillä Antin viha poikaa vastaan yltyi päivä päivältä, ja
+vasta hiljattain oli hän uhannut ajaa Jaakon pois kotoa, jos ei hän
+heittäisi tuota tyhjää kirkkohiirtä. Ja Antti oli mies sanansa
+pitämään, sillä jäykempää ja ylpeämpää miestä kuin Ojamylläri ei voinut
+kahdenkymmenen virstan ympäristöltä löytää.
+
+Äiti raukan hankki sydän haljeta alituisen riidan ja toran tähden, mikä
+vaikeni vasta illalla myöhään hänen miehensä maata mennessä, mutta
+jälleen nousi aamulla varhain Antin kanssa, joka pitkin päivää
+rypistynein kulmin ja kiukkuisin sanoin muiskien kulki tuvassa ja
+ulkona. Sen ohessa tiesi Liisa poikansa tuntevan tuskaa isän
+luonnottoman tahdon tähden, sillä niinikään oli hänelle itselle
+nuoruudessansa tapahtunut. Ei millään muotoa hänen oma sydämensä, vaan
+hänen isävainajansa tahto, ollut hänet Ojamyllärin vaimoksi saattanut;
+hän itse oli jo aikoja erään toisen valinnut. Raskaalla sydämellä oli
+hän viimein antautunut isän tahdon alaiseksi. -- Jäykkämielinen
+Ojamylläri ei ollut vielä koskaan kiitossanaa hänelle siitä lausunut ja
+katseli nyt jälleen karsain silmin vaimoansa: olisiko hän ehkä pitänyt
+yhtä neuvoa Jaakon kanssa? Että Liisalla juuri senkin vuoksi ei ollut
+kultaiset päivät, ymmärtää jokainen itsestänsä.
+
+Toisella tapaa, vaan ei suinkaan paremmin, oli asiat yllä mainitun
+Annan elämänkohdan suhteen. Kun kylänraitista ylöspäin ja
+kouluhuoneesta vielä palasen matkaa eteenpäin lähdemme, tapaamme kirkon
+takana erään vanhan, lahonneen mökin, vinoseinäisen ja sammalkattoisen,
+joka selvästi ilmoittaa, ettei huoneenrakentajan hampaita enää moneen
+aikaan ole porottanut. Siinä asuu vanha Sutlepan Anttoni vaimonsa ja
+lastensa kanssa, joita parikunnalla onkin koko tuvallinen, vaikka kyllä
+vanha tölli oikeutta myöten jo aikaa olisi ollut huutokaupalla myytävä,
+jos kaupungissa asuvalla velkojalla ei olisi ollut kristillinen sydän
+rinnassaan. -- Kun Annan vanhukset jo aikaisin kuolivat, oli Anttoni
+ottanut Annaa -- tietysti maksoa vasten -- kasvattaaksensa, ja
+kunnallishallituksen oli hyvä mieli, että päästiin erilleen tuosta
+köyhästä tytöstä, ja että joku sillä tapaa otti tuota köyhää lasta
+hoitaaksensa. Mutta Jumala nähköön! Anttoni ja Rietu eivät ymmärtäneet
+omiakaan lapsiansa kasvattaa, saatikka vieraita. Mies oli patajuoppo ja
+tappelija, vaimo raaka ja sivistymätön, joka ylimalkaan ei tehnyt
+suurta eroitusta "minun omani" ja "sinun omasi" välillä ja usein antoi
+peukalon kasvaa toisia sormia pidemmäksi. Mitä silloin lasten
+kasvatuksesta tulisi? Anna sai kasvatusvanhemmiltansa, mitä suurin osa
+hänen kaltaisiansa saavat, jos ne ovat köyhät: vähän syödä -- tehdä
+paljon työtä sekä ottaa vastaan soimasanoja, ja jos Taatto taivahinen
+ei olisi sanallansa apua ja lohdutusta tuonut, hän olisi kokonaan
+jäänyt oman onnensa nojaan ja unhotuksiin.
+
+"Mutta", kysyy ehkä yks ja toinen, "eikö Anna lähtenyt pois, koska hän
+oli kasvatusvanhemmillensa kiusaksi?" -- Niinpä niinkin, kyllähän tuo
+hyvä lapsi olisikin lähtenyt, ja mietti sitä varmaan ennenkuin me
+molemmat, mutta mihin hän sitte joutuisi? -- Kun Anna laskettiin
+koulusta, pyysi hän päästä palvelukseen, että itse ansaitsisi leipänsä
+ja niinmuodoin ei enää olisi kasvatusvanhempiensa elätettävänä. Mutta
+nyt tuli kysymys: "Pitikö heidän uudestaan hänen tähtensä murehtia ja
+nähdä vaivaa? Hän olkoon tyytyväinen, kun saapi jäädä yhteen kohtaan!"
+Rietu ei olisi häntä ensinkään laskenut, varsinkaan nyt kun tyttärensä
+häät juuri olivat tulossa; sillä Anna oli kaikkeen tyytyväinen, ja
+kotiaskareet olivat kokonaan hänen tehtävänänsä; yhtähyvin Rietu sanoi
+hänen täällä olevan jaloissa, ja aamusta iltaan työn ja vaivan lisäksi
+torui ja soimasi häntä.
+
+Niinmuodoin oli Anna vielä tänäpäivänä Sutlepan perheessä, ja
+kyyneleitä ja itkupäiviä oli hänellä enemmän kuin ilohetkiä.
+
+Lapsuudesta asti olivat Anna ja Jaakko olleet yhdessä, yhtenä koulussa,
+lukusijoilla ja Herran ehtoollisella, sillä molempain äidit olivat
+lapsuuden-ystäviä. Aika oli muuttanut lapset täysikasvuisiksi, mutta
+rakkaus sydämessä oli sekin kasvanut, ja kun Jaakko oli 23- ja Anna
+20-vuotias, silloin tiesivät myös molemmat, etteivät voisi elää ilman
+toisiansa. Että Ojamylläri ei hevin ottaisi vitivaivaista miniää, sen
+he tiesivät myös, mutta molemmat olivat nuoria, voivat sekä tahtoivat
+odottaa, ja lupasivat ennen kuolla, kuin toisistansa erota -- niinkuin
+nuorien rakastavaisten aina on tapa! -- Joka kaupungissa ja kylässä,
+vieläpä joka perheessäkin on omat sala-kuiskuttelijat ja kontittelijat,
+jotka eivät suurempaa iloa tunne kuin sattumoilta kuultua salaisuutta
+heti ilmoittaa juuri niille, joiden ei suinkaan olisi pitänyt siitä
+tietoa saada. -- Eikö Männikön kylässä semmoista olisi ollut? Eipä
+vielä ollut viikkoakaan kulunut, niin tiesi Ojamylläri alusta loppuun
+koko asian. Vaan nyt Antti tulistui niinkuin rohdin-tukko, johon
+pistetään valkia, hän melusi ja pauhasi, että seinät soi, ja vannoi
+valan, että ennen kuolisi, kuin ottaisi taloonsa tuon "ryysyläisen".
+Jaakko pysyi isän melutessa tyynenä, vaan äijä tunsi poikansa ja tiesi
+että hän semmoisissa asioissa oli jäykkä ja lujamielinen. Mutta hän
+päätti tehdä kaikki mitä suinkin voisi, lasten sydämet eroittaaksensa
+ja rakkauden niistä juurineen kiskoaksensa! Luonnistuiko hänen
+tuumansa? -- Saammepa nähdä!
+
+Tällä tapaa oli asiat Ojamyllyllä; nyt luomme silmämme erääsen
+ihmiseen, joka kyllä oikeutta myöten ei ansaitsisi sitäkään, että aimo
+koira häntä haukkuisi ja rehellinen mies sylkisi häneen, mutta jota
+meidän kuitenkin täytyy oppia tuntemaan.
+
+Kirja-Tiitsu -- sen nimen oli hän saanut pitää siitä saakka kun hän
+ennen aikaan oli ollut pitäjänkirjurina -- Kirja-Tiitsu oli ensimäinen
+kylän-posti, väärinpuhuja ja korvaankuiskuttelija Männikössä,
+tyhjäntoimittaja, joka kaikkein mutkallisimpia asioita taisi
+ympäristössä laverrella ja puheita ymmärsi panna paremmin kuin moni
+ravintolan-neitsyt matkaan. Häpeemätön ja julkea kun hän oli, tuli hän
+takaovesta jälleen sisälle, jos häntä etuovesta viskattiin pellolle, ja
+ilman Kirja-Tiitsun sekaantumista ei mikään asia saanut tapahtua; sillä
+tuo kiskuri ymmärsi, paremmin kuin moni kuppari tahi tietäjäakka,
+mieliksi puhua, Kirja-Tiitsu auttoi sekä kosimisissa että peijaisissa,
+häiden ja kemujen toimeen panemisessa, kirjoitti kaikki anomus- ja
+arentikirjat, ja koko Männikön kylässä ei ollut sitä majaa, johon
+Kirja-Tiitsun terävä nenä ja rokon-arpiset kasvot eivät olleet
+tunkeuneet. Ja hyvinhän sen arvaakin: aina hänen sormiansa syytti,
+sillä jos hänen virkansa ei tuottanut kunniaa, niin se kuitenkin
+elättää, ja kaikella mikä ei karjunut, sillä oli Kirja-Tiitsun taskussa
+kyllä tilaa. "Vähäisen valehdella, vähäisen varastaa, on yhtä hyvä kuin
+puolentynnyrin maa" -- kas siinä sana, joka ihan täsmälleen sopii
+Kirja-Tiitsuun. Sillä tuo lipilaari puhui miehille ja naisille korvat
+täyteen, nosti lapset ja vanhemmat toisiansa vastaan, jahka vaan oman
+hyötynsä saavutti. Jossa puu hakataan, siihen lastut lankeevat. Sattui
+kyllä toisinaan niinkin, että jos asia meni liiemmäisiin, joka lastu
+jätti pahat merkit kielittelijän selkään -- sen hän ravisti maahan
+niinkuin koira vettä -- mikäs hänen moisensa häpeästä tai kunniasta
+huolis? -- Sanalla sanoen: Kirja-Tiitsu oli yksi pää-Juutas (sillä
+punainen oli hänen tukkakin), jota kaikkiin asioihin voi käyttää, vaan
+ei suinkaan -- maksotta!
+
+Sutlepan Anttoni kirkon takana oli Kirja-Tiitsun kummi ja hyvä ystävä.
+-- Tietäähän sen: mihinkä tomu maasta ja lika rattaasta jää? Mutta
+Ojamyllärin herralla ei hän voinut toivoa asiallensa menestystä, sillä
+Kirja-Tiitsu oli häntä kerran hyvästi pettänyt, ja siinä asiassa oli
+Antilla ihmeellisen hyvä muisti: sitä hän ei helposti unohtanut!
+Kuitenkin oli Ojamylläri viime-aikoina käynyt Kirja-Tiitsulle hiukan
+ystävällisemmäksi, joka siitä ylpeänä usein sanoi Anttonille: "Saatpa
+nähdä, kummi, saatpa nähdä, hän palaa kuitenkin vielä, -- jos vaan
+yksistään koulumestarin Annankin tähden", ja niin puhui kiskuri
+irvistellen, niinkuin olisi hänellä jo ollut Ojamylläri vallassaan --
+ja Jumala nähköön! veijari oli oikeassa.
+
+Eräänä lauantaina ennen joulua oli Ojamylläri myynyt viljaa kaupunkiin,
+ja hyvin menestyneen kauppansa vuoksi oli Antti varsin hyvällä
+tuulella. Kun hän palatessaan oli kaupungista kappaleen matkaa
+kotiapäin ajanut, tapasi hän Kirja-Tiitsun joka myös oli käynyt
+kaupungissa asioilla. Kun entinen kirjuri näki rikkaan Ojamyllärin
+tulevan kauniilla ruunallansa, jäi hän nöyrästi seisomaan tien viereen,
+sieppasi lakin päästänsä ja kumarsi syvään, juurikuin olisi Ojamylläri
+ollut joku pappi tahi tuomari. Rasva viettelee hiiren killeröön ja
+veijari tiesi mitä hän teki.
+
+Tämä oli ylpeälle Ojamyllärille varsin mieluista. Äkkiä pidätti hän
+hevosensa ja huusi:
+
+"Kiipee päälle, Kirja-Tiitsu, ruunani jalat juoksevat sukkelammin, kuin
+sinun, ja mietin: on aina parempi alhaisemmin ajaa, kuin ylpeästi
+karauttaa".
+
+Äkkiä niinkuin salama oli Kirja-Tiitsu vankkureissa ja nyt valui suu
+kiitoksia ja ylistyksiä; mutta miehyt tuli oikein hämilleen, kuu Antti
+armollisesti sanoi: "Voi istua viereeni, juttua veistätellen käy tie
+lyhyemmäksi".
+
+"Ei nyt enää voi vanhuksen kuolema olla kaukana", mietti Kirja-Tiitsu,
+nosti huolella takkinsa liepeet ja istui Antin viereen. Puhuttiin ensin
+torihinnoista, sitte tämänvuotisesta ilmasta ja kylvöstä, kunnes
+Kirja-Tiitsu viimein alkoi kiittää Ojamyllärin ruunia.
+
+"Se on tosi", huusi hän ja löi polveensa, jotta nahkahousut mäikkyi,
+"se on tosi: uhkeampia eläimiä ei ole yhdelläkään kreivillä eikä
+ruhtinaalla!"
+
+"Mutta kylläpä ne kanss' maksavat!" vastasi Ojamylläri, jonka sydämestä
+veijarin kiitos tuntui kuin olisi siihen valunut sulaa mettä, "kaksi
+korkeaa nisukuormaa on niiden hinnaksi viety kaupunkiin! Kuitenkin,
+mitä se haittaa? Meidän-moisilla on vielä enemmän hinkaloissa!"
+
+"Tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, edelleen yhä mielistellen ja
+imarrellen, kunnes sai äijän oikein hyvälle tuulelle; sitte kysäisi hän
+yht'äkkiä:
+
+"Trimmon isäntä, älkää moittiko, mutta minä olen jo aikaa ihmetellyt,
+kuinka te aina vielä itse ajatte kauppapuodille; -- teidän rikkauksilla
+ja i'ällä voisi se työ jäädä Jaakolle. Hän ei enään ole lapsi ja
+kaupoittelemisen suhteen voisivat Juutalaiset häneltä vielä oppia".
+
+Ojamylläri katsoi kotvasen aikaa maahan, sitte lausui hän miettien:
+
+"Tosi kait se niin on, mutta asia ei kuitenkaan luonnistu, ei
+ensinkään! Usko sanojani Kirja-Tiitsu, kyllä minäkin istuisin ennen
+lämpimän takkavalkian ääressä, kuin rytäjyttäisin tässä vankkureilla,
+mutta -- jokaisen pihistää kenkä hänen omaa jalkaansa! Niinkauan kuin
+vielä itse vähänkin jaksan olla jalkeilla, en anna isännyyden valtikkaa
+kädestäni. Tähän aikaan on nuorella väellä omat mietteensä ja varsinkin
+meidän Jaakolla!" Ja kun äijä juuri sattui olemaan puhumatuulella,
+lisäsi hän: "Jos hänet kaupunkiin panisin, sitte tulisi asia kahta
+hullummaksi kuin se nyt on, sillä helpommin ei voisi hän missään
+muualla tavata Annaa, joka Sutlepan Rietulta joka lauantai viepi vähän
+voita ja munia kaupunkiin. Eikös hiidessä! Minä tulisin jo sekä lasten
+että vanhain pilkattavaksi, kuin itse punoisin köyttä, jolla minua
+hirtettäisiin!"
+
+"Ettekö näe", sanoi Kirja-Tiitsu sysäisten äijään, "siinä susi, kussa
+sanotaan". Kymmenkunta askelta heidän edellänsä kävi Anna, joka, tyhjä
+koppa kädessään, palasi kaupungista.
+
+Ojamylläri ei lausunut sanaakaan, mutta hän nosti nenäänsä, vihelsi
+kerran, ja niinkuin salama lensivät vankkurit ja hevoset lapsiraukkaa
+kohden, joka hämmästyen astui tien viereen.
+
+"Odota, odota veikkonen", mietti Kirja-Tiitsu, "sinulle ystäväiseni
+panen vielä kirpun korvaan, josta et äkkiä pääse".
+
+"Mikä on tosi, se on tosi", lausui hän ketun lailla nauraen ja katsoi
+viekkain silmin ukkoon: "kaunis tyttö on koulumestarin Anna ja sievän
+miniän tuopi Jaakko teille kotiin".
+
+"Ei niinkauan kun minun silmäni auki ovat!" karjaisi Ojamylläri,
+punaisena kuin keitetty äyriäinen. "Kyllähän vielä löydämme hullulle
+koiralle rautakahleet!"
+
+"Hänelle ei suinkaan", irvisti Kirja-Tiitsu, "ja jos panettekin hänet
+paulaan, niin emäntänne kuitenkin päästää hänet irti".
+
+"Minun emäntäni", kysyi Ojamylläri lyöden silmät seljälleen, "horisetko
+sa vai oletko päissäsi?"
+
+"En suinkaan", vastasi veijari, "minulle tulee vaan niin kummalliset
+mietteet". Hän käänsi päänsä Antin korvan juureen sohisten: "Oletteko
+peräti unohtaneet, että Annan isävainaja ennen kosi Liisaa? Soisiko hän
+pahaa entisen sulhonsa tyttärelle? -- Sepä se: vanha rakkaus ei sammu",
+nauroi veijari ääneensä. "Mutta mitäpä se minuun koskee" -- lisäsi hän
+ja teki itsensä yhtä viattoman näköiseksi kuin kananvarkaista tuleva
+kettu -- "sanasta sana itää, ja Trimmon isäntä pystyy kyllä minunkin
+avuttani siitä ottamaan selkoa, kuinka asiat asuvat".
+
+Jokainen oikea isä ja aviomies olisi ruoskanvarrella ajanut
+vankkureilta maahan tuon korvaankuiskuttelijan, ja antanut hänen
+myötänsä tielle "toista lajia", joka ei ole mesimakeata. -- Mutta mistä
+Ojamyllärille se järki olisi tullut? Hän istui olkikuvon päällä
+niinkuin Lotin emäntä, joka muuttui suolapatsaaksi, eikä lausunut
+yhtä luotua sanaa. Kirja-Tiitsu oli kavala kyllä, itse pitämään
+suunsa kiinni; hän tahtoi suoda vanhalle miehelle aikaa, että tämä
+saisi perinpohjin miettiä kuultuja sanomia. Sillä välin kuuli
+korvaankuiskuttelija Antin kerran "oi! oi!" huudahtavan, mutta muuten
+olivat molemmat vaiti, kunnes Männikön kylä etäältä alkoi näkyä.
+Silloin sanoi Ojamylläri:
+
+"Astu maahan, Kirja-Tiitsu ja mene tuosta suoraan Arre Tuomaan
+kaalimaan poikki, minä en näet tahdo, että myllynväki näkevät sinut
+vankkureillani. Ja mitä kahden kesken olemme puhuneet, se jääköönkin
+meidän kesken puhutuksi".
+
+"Tietysti, tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, hyppäsi vankkureilta
+maahan, nosti nöyrästi lakkiaan ja luikahti yli aidan kohden kotoansa,
+riemuiten hyvin onnistuneesta asiastaan.
+
+Ojamylläri ajoi askel askeleelta syvissä mietteissä kohden myllyä,
+josta Piiski ja Sepeli häntäänsä liehuttaen tulivat häntä vastaan.
+
+
+
+
+II.
+
+Eräs vieraissa-käynti.
+
+
+Seuraava päivä oli pyhäpäivä ja juuri toinen adventti vuonna 1811.
+Pyhäinen rauhallisuus vallitsi Männikön kylää, jossa vitkaan ja
+täysiäänisesti kirkon kellon helinä ilmoitti Herran päivän tulemista.
+
+Ojamyllylläkin oli tänään kaikki hiljaista ja juhlallista. Hannu-renki
+oli jo eilen illalla pannut myllyn istumaan, niinkuin talontapa oli,
+siitä saakka kun hurskas Liisa siinä hallitsi ja vallitsi. Vaikka Antti
+kauan olikin sitä "uutta tapaa" vastaan pannut, joka "tuottaa puhdasta
+vahinkoa", niin oli hänen kuitenkin täytynyt vihdoin myöntyä ja nyt oli
+hän siihen ihan tyytyväinen. Ei suinkaan siksi, että hän itse kirkkoon
+meni, vaan Ojamylläri ajatteli aina: "Pyhänä voin tehdä mitä tahdon" --
+ja kun kaikki ylt'ympäri oli tyyntä ja hiljaista, voi hän paraiten
+porkata ja järjestellä laatikoissaan ja lippaissaan.
+
+No eikö Ojamylläri siis konsanaan kirkkoon lähtenyt? Lähtipä
+kyllä. Varsinkin iltakirkossa kävi hän sangen useasti, sillä, pää
+kirkon-lautaa vastaan, oli siinä paljon parempi nukkua kuin
+vuoteellaan, jolloin kova yskä vaivasi ja rasitti häntä. Papin saarna
+vaikutti Antissa saman, minkä kehtolaulu lapsissa: hän vaipui uneen!
+
+Tänään oli Ojamylläri jo aamusta asti ollut kotoa poissa, missä? ei
+kukaan tietänyt. Tietysti  ei olisi kukaan sitä kummeksinutkaan, sillä
+se asia tapahtui useasti. Niin tervehtimisestä kuin jäähyväisistä ei
+ollut Antti milloinkaan suurta lukua pitänyt, mutta Antti oli tänä
+pyhänä pannut pyhä-mekon selkäänsä ja uuden lakin päähänsä, asia joka
+muuten tapahtui kolme kertaa vuodessa (jouluna, pääsiäisenä ja
+heluntaina) -- kulumisen tähden! Että hän eilen illalla Kirja-Tiitsun
+kanssa oli kotiin tullut, oli Ojamyllyllä jo vallan tunnettu asia --
+kuka joukon suun tukkii? -- ja jokainen arveli vanhan miehen
+tämänpäiväisen vieraissa-käynnin olevan yhteydessä sen asian kanssa.
+Yksi arveli yhtä, toinen toista, mutta asian oikeaa laitaa ei tietänyt
+kukaan. Emäntä oli ääneti, mutta sydämensä oli raskas, ja väkisin
+koetti hän unohtaa erästä mietettä, joka yhä ja yhä jälleen vaivasi
+häntä. Niin meni aamupäivä ohitse, iltapäivä ja ehtoo tuli, mutta
+Ojamylläriä ei kuulunut eikä näkynyt. Liisan sydämeen nousi hirmu.
+Missä voi Antti niin kauan viipyä? Hän oli jo hädässään mennä häntä
+etsimään, silloin kuuli hän kerrassaan pihaveräjän pauketta ja juoksi
+riemuiten ulos isäntää vastaan.
+
+"Hyvää iltaa armas Antti!" huusi Liisa jo kaukaa puolisollensa,
+"Jumalalle kiitos, että vihdoin olet kotona! Et usko kuinka levoton
+olin sinun tähtesi!"
+
+"Vai niin, ihmeellistä", vastasi Ojamylläri pilkaten ja pani huolella
+pihaveräjän kiinni. "Nyt tiedän miksi tänään puolipäivästä saakka
+vasenta korvaani niin hirmuisesti kuumatti".
+
+Liisa ei vastannut sanaakaan, mutta sydämensä oli tuskaa täynnä miehen
+halveksivan tervehtämisen vuoksi, ja sen verran kuin hän Anttia tunsi,
+ei ollut hyvää odotettavana.
+
+Molemmat astuivat tupaan. Kun Antilla jälleen oli tomuinen myllymekko
+seljässä ja piippu suussa, veti Liisa häntä ahjon eteen penkille
+istumaan, pani kätensä hänen olalleen ja kysyi lempeästi:
+
+"Mutta sano nyt mullenkin, ukkoseni, missä tänään kävit?"
+
+"Eikö muuta?" vastasi Ojamylläri aivan kummallisella tavalla ja nousi
+kiireesti jälleen ylös, "sen voit piankin saada tietää: Ylisuon Mikon
+Leenan luona, jossa naimiskauppaa hieroin Jaakon ja hänen rikkaan
+tyttärensä välillä".
+
+"Herra Jumala! sitä pelkäsin!" huudahti Liisa lyöden käsiänsä yhteen,
+ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. -- "Antti, onko se sinun vakaa
+ja järkähtymätön tahtosi?" kysyi hän sitte, toivon ja pelon välillä.
+
+"Niin totta, että tulevana pyhänä sen päälle menen
+Herran-ehtoolliselle", vastasi Ojamylläri, kulmat rypistyneenä. "Tästä
+koiraelämästä tahdon saada lopun. Asia ei voi enää tulla hullummaksi,
+kuin se jo on; mutta niinkauan kuin minun silmäni auki ovat, ei ole
+eksynyt poikani tuopa sitä ryysyläistä taloon, vaikka sinä kymmenen ja
+sata kertaa olisit heille avullisena! Vielä olen minä isäntä talossa ja
+sinä, sala-käärme olet viimeisen kerran minua pettänyt!"
+
+Liisa oli hiljainen aviopuoliso, joka muuten suurella
+kärsivällisyydellä kesti miehensä alituista urisemista, mutta
+kuultuansa nuo sanat, nousi hän ylös, astui Antin eteen ja lausui yhtä
+selkeällä kuin lujalla äänellä:
+
+"Antti, sinun häpeämättömät ja väärät sanasi minusta annan sulle
+anteeksi -- katso kuinka siinä suhteesta sovit omantuntosi kanssa.
+Mutta että tahdot ainoata lastasi myydä, niin ahneelle ja
+häpeämättömälle naiselle, kuin Ylisuon Katri on, siinä asiassa on
+minullakin, hänen omalla äidillään oikeus sanoa joku sana".
+
+"Tietysti", ärjäisi Ojamylläri, vihasta tulipunaisena, "sinä olisit
+vielä päälliseksi hyvällä mielellä, jos tuo verivaivainen koulumestarin
+tytär koko sukunsa kanssa täyttaisivät itsensä minun pöytäni ääressä!"
+
+"Katsoppa Antti, sepä se on", vastasi Liisa vakaasti, "sinun pohjaton
+ja ääretön ahneutesi pimittää silmäsi, ja pakoittaa sinun myymään omaa
+lihaa ja vertasi. Mutta usko, kakskymmentä neljä vuotta täynnä ristiä
+ja vaivaa on opettanut minun sinut tuntemaan! Rahan tähden annat sä
+kaikki, mitä jokainen kristitty ihminen pitää pyhänä ja kalliina --
+isän ja aviopuolison rakkautta et ole milloinkaan tuntenut! Eikö Katri
+vainajan laita ollut ihan sama? Naapurin Martti oli sulle liiaksi
+halpa, vaikka hänellä kyllä oli niin paljon ja ehkä enemmänkin kuin
+meillä; Katrista piti väkisenkin tuleman 'saksan-emäntä' (rouva). Ja
+kun viimein odotettu kosija tuli, kuka riemastui enemmän kuin sinä
+hienon ja uhkean kaupungin herran tulosta, joka viimeisessä lopussa ei
+ollutkaan muu kuin herraksi pukeunut renttu, jolla oli enemmän velkoja,
+kuin karvoja päässä! Mutta Jaakkoa et saa niin pois myydä, sen vannon
+minä sinulle alla Kaikkivallan kasvojen, minullakin on oikeutta häneen,
+korkea ja kallis äidin oikeus, ja sen eteen minä tahdon seistä ja sotia
+viimeiseen hengenvetoon asti!"
+
+Se tuli Ojamyllärille niin äkki-odottamatta, että hän ei saanut sanaa
+suustaan. Hänen nöyrä ja tottelevainen Liisansako nyt niin rohkeasti
+puheli? -- Liisa oli _hiljainen_ nainen, vaan hän oli _nainen_, ja
+tunsi Anttinsa niinkuin oman itsensä, sen vuoksi puheli hän edelleen:
+
+"Arveletko, etten minä tiedä, kuka sinulle nuo tuumat päähän on
+pannut? Jo eilen illalla kuulin, että olit tullut tuon vanhan hupsun
+Kirja-Tiitsun kanssa kotiin. Kyllä minun todellakin silloin oli mieleni
+ahdistettu! Voitko Jumalan edessä vastata että annat sellaisen ilkeän
+korvaankuiskuttelijan häväistä omaa vaimoasi ja lastasi? -- Antti kuule
+viimeinen sanani: pakoita omaa ainoata lastasi, ottamaan tuota
+hylkiö-naista, tee vaimosi ja poikasi onnettomaksi, mutta älä sitte
+toivo, että silmänräpäykseksikään enää jään kattosi alle! Tee siis
+tavarasi kanssa, minkä arvaat oikein olevan; mutta minulle suokoon
+Jumala pian rauhallisen kuoleman hetken, etten näkisi lapseni
+onnettomuutta ja taivaallisen Isän rangaistusta sinun ylitsesi!"
+
+Nyt loppui äiti-raukan voimat; kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja
+syvään henkeänsä vetäen käänsihe hän ja meni vitkalleen kamariin.
+
+Ojamylläri istui äänetönnä pöydän ääressä, mutta salaman nopeudella
+lensivät mietteet vanhan miehen päässä. Katri vainajan nimi oli
+tunkeunut hänen sydämeensä niinkuin o'as; hänen Liisansa, jota hän
+kuitenkin omalla tavallaan rakasti, oli sellaisella lujuudella puhunut
+hänen kanssansa, niinkuin ei koskaan ennen. Vieläpä oli kokonaan
+uhannut jättää hänet, jos asia liiallisiin menisi! Pitikö häntä
+rikasta ja uhkeaa Ojamylläriä sentähden kutsuttaman papin luo taikka
+oikein tuomarin eteen, koko kylän puheeksi ja nauruksi? Semmoiset
+mietteet olivat lohaista Antin pään. -- Tunti tunnilta kului. Nyt tuli
+myös Jaakko kotiin, joka iltapäivällä oli ollut kylässä, ja kun äiti jo
+oli levolla ja isällä taaskin oli pilvinen tuuli, meni hänkin pian
+maata. Ulkona oli nousnut hirmuinen lumituisku ja tuuli riehui ja
+raivosi myllyn ympärillä, että ikkunat pärisivät.
+
+Mutta kädet seljän takana käveli Ojamylläri tuvassa pitkin ja poikki,
+ja niin kului tunti tunnin perään.
+
+Mutta, mitä hurjemmin tuuli riehui ulkona ja rakeet ikkunaa vasten
+löivät, sitä hiljaisemmaksi kävi myrsky Antin sydämessä, ja -- viha
+meni, katumus tuli. Nyt kun hän tyynemmästi mietti asiaa, olisi hän
+antanut kukaties mitä, jos ei hän tänään ensinkään olisi käynyt Ylisuon
+Leenan luona. Ja jos hän juuri nyt olisi saanut Kirja-Tiitsun käsiinsä,
+koko pahuuden alun, kukatiesi olisi vielä tänään nousnut Ojamyllyllä
+aika ottelu!
+
+Mutta mennä kamariin ja pyytää Liisaltansa anteeksi -- siihen oli Antti
+kuitenkin liian jäykkä.
+
+Vihdoin pani Ojamylläri oven lukkoon, toi ylisiltä hevosloimen, jonka
+hän kiersi ympärillensä, ja vaipui uunipenkille nukkumaan.
+
+Toisena aamuna oli elämä Ojamyllyllä ihan entisellään. Jopa Jaakon ja
+myllyväenkin vuoksi puhuivat Antti ja Liisa toisilleen, joka olikin
+tarpeesen, iltapäivällä myös sanasen kaksi lisää, ja ken asiaa juurta
+jaksain ei tuntenut, ei olisi suinkaan aavistanut mitä eilen illalla oli
+kahden aviopuolison välillä puhuttu ja tapahtunut. Jaakko puolestaan
+huomasi isänsä tänään olevan tavallista ystävällisemmän ja toivoi siitä
+hyvää kosio-asialleen.
+
+
+
+
+III.
+
+Pääsiäislauantai Ojamyllyllä.
+
+
+Joulunpyhät tulivat ja menivät. Ei puolella sanallakaan muistuttaneet
+Antti ja Liisa toisilleen, mitä mainittuna iltana niiden välillä oli
+puhuttu, ja kotielämä oli Ojamyllyllä juuri, niinkuin se oli ollut 24
+vuotta; ei parempi eikä pahempi.
+
+Niinkuin maakylissä on tavallista, hiljaisia päiviä ja viikkoja seurasi
+hiljaiset päivät ja viikot, ja huhtikuu oli oven edessä, ennenkuin
+huomattiinkaan -- kuu, josta rahvas sanoo, että se tottamaarian on
+vielä oikullisempi kuin joku tanunkantaja nainen.
+
+Oli Pääsiäislauantai. Ulkona viheriöitsi oraat, leivo lauloi ja Jumalan
+aurinko sulatti viimeiset lumen jäännökset tien vierestä ja kedolla,
+tuvassa puuhasivat ja järjestelivät naisväki, sillä talven mustuus oli
+kokonaan pois pyhittävä, ja nurkassa odottivat Aini ja Marjukka
+hartaasti nisukyrsiä, joita äiti oli luvannut heille, jos kauniisti
+istuisivat tuvassa eivätkä olisi jaloissa.
+
+Ojamyllyllä ei kuitenkaan kukaan koskenut työhön, sillä Liisan hurskas
+tapa oli ottaa vastaan joka lauantai-ilta totisella mielellä. Mutta
+toisin oli Antin laita. Kuinka tämä äärettömän ahnas mies työlle ja
+orjailulle löytäisi loppua? Jo varhain aamulla oli Ojamylläri
+lähettänyt Jaakon viljakuorman kanssa kaupunkiin, nyt odotti hän häntä
+saineesti kotia -- vaan ei suinkaan isällisestä rakkaudesta tahi
+pääsiäislauantain vuoksi, -- hui hai! vaan että hän saisi rahat oikein
+pian arkkuunsa. Päivä alkoi laskeutua, mutta poika ei tullut. Joka
+kerta, milloin kuului vankkurien jytinää, juoksi vanhus oven eteen,
+mutta päivä oli mailleen menemässä, rengit, piiat tulivat pellolta
+iltaselle -- joka ei tullut, oli Jaakko.
+
+"Äiti, jos pojalle olisi nuoren ruunan kanssa tapahtunut joku
+onnettomuus?" sanoi Ojamylläri emännälleen, joka, kaadillinen lämpöisiä
+nisukyrsiä sylissä, tuli keittiöstä tupaan.
+
+"Älä pelkää", vastasi Liisa, "Jaakko on varovainen ja tie pitkä, mikä
+onnettomuus hänelle voisi tapahtua?"
+
+"Missä kuitenkin minun mieleni ja järkeni oli", sanoi Antti varsin
+tuskallisesti, "kun en itse lähtenyt kaupunkiin? Sen minä olen aina
+sanonut: siitä pojasta ei tule hyvää sinä ilmaisna ikänä, ja jos minä
+en itse olisi aamusta iltaan huiskeella niin -- -- --"
+
+Antti oli juuri hyvässä alussa kiitoslauluja laulamaan itsellensä, niin
+kuului pihalta ihmisten melua. Pihaan astuivat molemmat ulos, ja mitä
+he näkivät, voi kyllä panna sydäntä sykkimään. Salaman nopeudella lensi
+eräät vankkurit Ojamyllärin korkeat mylly-vankkurit -- kaksi hevosta
+edessä myllyllepäin. Hevosten harjat heiluivat, ja mitä pahemmin
+vankkurit päristivät, sitä raivokkaammaksi tulivat hevoset, joilla ei
+enää hetkeen aikaan ollut ajajaa ollut.
+
+"Isä taivahinen, missä on poikani!" huudahti Liisa ihmisjoukkoon, josta
+ei yksikään uskaltanut vimmoissaan olevia hevosia pysäyttää.
+
+Yhä lähemmäksi karkasivat hevoset -- Ojamylläri hairasi hirmulla
+pihaveräjän auki, päästen itse taakse näki hän hevosten kuni salaman
+ajavan läpi veräjän, jonka toinen pieli murskaksi musertui, ja niin
+väristen ja vavisten pidättäivän tallin ovelle.
+
+"Nyt", miettinee lukija, "kysyi kuitenkin Ojamylläri etupäässä
+Jaakkoa." -- Kaikkea muuta! Siihen olisi hänellä jo pitänyt olla isän
+sydän povessa. Kun Antti näki hädän olevan ohitse, astui hän kiroten ja
+vannoen likemmäksi, ja kun vielä rikotut valjaat ja särkynyt pyörä
+pistivät hänen silmäänsä, oli asia peräti paha.
+
+Silloin kuului kerrassaan eräs ääni joukon melun ja isännän vannomisen
+sekaan: "Yksi kuollut vankkureilla!" -- Äänettömiksi jäivät kaikki,
+niinkuin olisi ukkonen lyönyt alas väen sekaan -- vihdoin rohkaisi
+Hannu-renki itseään ja kiipesi vankkureille.
+
+"Jumala auttakoon, koulumestarin Anna!" huusi hän ylhäältä maahan,
+"mutta sen uskon, kuollut ei ole hän suinkaan!"
+
+Ojamyllärin näköä näitten sanain perästä en edes koetakaan kuvata.
+Sillä aikaa kun Anna kannettiin tupaan ja Liisa osoitti samarialaista
+sydäntänsä lapsi-raukkaa kohtaan, esitteli Antti pappia ja leviittaa.
+Silmät muljallaan ja kädet nyrkissä hän kulki nurkasta toiseen, ja
+ellei piha olisi ollut täynnänsä kylänväkeä, niin olisi varmaan nousnut
+hirmuinen elämä.
+
+Liisan murheen ja huolen kautta oli Anna toipunut tainnoksistaan ja
+kertoi nyt itkien emännälle, kuinka kaikki oli tapahtunut. Raskaan
+kantamuksen kanssa jäytyneitä puita Anna oli kotiapäin kulkenut, kun
+par'aikaa Jaakko tyhjillä vankkureilla oli hänet saavuttanut. Jaakon
+pyynnöstä oli hän kuormineen vankkureille istunut -- silloin, sillä
+aikaa kun nuorukainen toista pyörää korjasi, oli nuori ruuna ruvennut
+karkaamaan, ja ennenkuin Jaakko oli saanut ohjat käteen, oli jo
+vankkurit hevosten kanssa lentäneet tipo-tiehensä.
+
+"Jaakkoa on taivaan Isä armollisesti vahingosta varjellut", lausui Anna
+vielä vapisten, "mutta minun on täytynyt kärsiä ääretöntä pelkoa ja
+ahdistusta. Toisella puolen kylää yritin jo hypätä maahan, etten
+kaikkien nauruksi tulisi vedetyksi läpi kylän -- mutta silloin
+menehdyin, kunnes nyt juuri teidän kätten välillä virkosin".
+
+"Lapsiparka", lausui Liisa kyynelsilmin, "Herran käsi on raskaasti
+langennut päällesi, mutta Hän itse tietää, minkä vuoksi se on hyvä.
+Ihmeelliset ovat hänen tiensä ja hänen armonsa on joka aamu uusi meidän
+ylitsemme. Vaikka kohta kaikki kävisi sinua vastaan -- niin usko ja
+toivo! Itkun ja rukouksen siemen kantaa riemullisen ja runsaan
+hedelmän, jos kohta ei täällä maailmassa, niin kuitenkin _totisesti
+tuolla ylhäällä_!"
+
+Vakaan emännän lohdutussanat viihdyttivät surullista sydäntä. Käsi
+kädessä istuivat he toisensa vieressä; länteen lähtevän auringon
+viimeiset säteet loistivat armaasti akkunasta tupaan, ja äiti sekä
+tytär saivat ylhäältä sen rauhan, jota maailma ei voi antaa -- mutta
+paratkoon Jumala, ei suinkaan kauaksi. --
+
+Pian Annan pois lähdön perästä tuli Jaakko kotiin. Jo pihalla otti isä
+häntä kirouksilla ja uhkauksilla vastaan, jotka ajoivat punan pojan
+poskille ja okaat hänen sydämeensä.
+
+"Varjele minua, äiti", huusi hän tupaan astuessa, "varjele minua isäni
+ja itseni edestä!" Ja ennenkuin Liisa parka sai sanan suustansa, tuli
+Ojamylläri möristen jäljestä: "Seis, onneton poika, seis, että ammun
+sinut maahan kuin hullun koiran" -- ja niinkuin nuoli oli hän
+kamarissa, jossa ladattu pyssy riippui seinässä vuoteen ylipuolella.
+
+"Pakene, Jaakko, pakene!" huusi Liisa kuni kuoleman ahdistuksessa,
+"Herra varjelkoon sinua ja antakoon minulle voimaa -- --" ja sillä
+aikaa kun Jaakko kiiruhti tuvasta pois, taisteli Liisa-parka puoleksi
+mieletönnä Antin kanssa, oman ainoan lapsensa, oman lihansa ja verensä
+puolesta -- -- ja äidinrakkaus tukesi hänen heikkoa kättänsä -- hän sai
+voiton.
+
+Äärettömällä voimalla kiskoi hän pyssyn Antin käsistä, ampui latingin
+läpi ikkunan ja riensi sitte ulos majasta toiseen kylään, erään
+sukulaisen luoksi elinsijaa etsimään.
+
+Hämärä laski jo vaippansa yli seudun, kun hän näin riensi yhä edemmäksi
+kodistansa, läpi nummien ja nurmistojen hän riensi, ihan yksin, milt'ei
+kuollakseen särjetyin äidinsydämin -- -- -- silloin alkoi Männikön
+kylässä par'aikaa kirkonkellot puhtaasti ja selkeästi soida, ja niiden
+helinä ilmoitti riemuäänellä tätä rauhan ja rakkauden sanomaa: "_minä
+elän ja teidän pitää myös elämän_!"
+
+Tämä kellonhelinä oli niinikään rauhan ja viihdytyksen sanoma sille
+nuorelle parille, joka seisoi Sutlepan puistossa omenapuun varjossa,
+heidän ympärillänsä oli ehtoon pimeys, ylitsensä tähtitaivas, ja
+sydämensä -- kadonnut toivo sekä katkera eroamisen tuska. Jaakko oli
+kertonut Annalle kaikki, ja kyynelsilmin pyysi vakaa neito häntä
+tottelemaan isäänsä ja eroamaan hänestä. "Lapsen-oikeus ja kotirauha
+eivät saa tulla rikotuiksi, ja jos toisen meistä täytyy tulla
+onnettomaksi, olkoon se minä! Köyhä lapsi jääpi pian unhotuksiin, mutta
+Jumala varjelkoon, ettei minun kauttani yhden isän taikka äidinsydän
+murtuisi!"
+
+Voiko Jaakko saada Annaa toisille tuumille? Kenties. Luvun loppu oli
+se, että kun molemmat erosivat, olisi joku kolmas kuullut heidän
+yhdestä suusta sanovan: "uskollinen ijäti!"
+
+Vielä kauan Jaakon erkanemisen jälkeen seisoi eräs tyttö Sutlepan aidan
+vieressä ja hänen sydämensä pohjasta nousivat rukoukset kohden
+taivasta, jossa yksi silmä on valvomassa kaikkein yli, ja yksi käsi
+kaitsemassa kaikkia, jotka sitä avuksi huutavat.
+
+Ja mitä teki vanha Ojamylläri? -- Enemmän kuolleena kuin elävänä istui
+hän Liisan lähdön jälkeen unnipenkillä -- nyt oli jo kaikki niin käynyt
+kuin hän oli peljännyt. Pelko, viha, häpeä, vaino riehuivat hänen
+sydämessään, vaan ei suinkaan -- katumus! Hänen sydämensä ympärillä oli
+vielä paksu jääkuori, ja Taivahinen vitsa piti kipeämmin rangaista
+häntä, ennenkuin se jää alkoi sulaa. -- Totisesti, Apostoli puhuu totta
+sanoessaan: "rahan ahneus on kaiken pahuuden alku ja juuri", -- ja:
+"mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!"
+
+
+
+
+IV.
+
+Kaksi hyvää ystävätä pitää yhtenä hyvää neuvoa.
+
+
+Viikko viikolta oli kulunut, niinkuin päivät Herran ikuisen säännön
+jälkeen tulevat ja menevät -- nykyinen päivä hautaa eilisen ja
+huomispäivä nykyisen päivän, -- ihmisten onnettomuudesta tahi ilosta,
+murheesta ja toivosta huolimatta.
+
+Männikön kylä oli pukeunut kevätasuunsa, ja kukoistavien puiden sekä
+viheriän ruohon muassa tuli sinertävä taivas sekä lintuin ja ihmisten
+riemusäveleet. -- Entäs Ojamyllyllä sitte? -- Paratkoon Jumala!
+täytynee vastata: ei suinkaan! siellä vallitsi sama riidan ja
+eripuraisuuden henki, kuin ennenkin, ja Ojamyllärillä ei ollut
+ymmärrystä karkoittaa sitä pois Herran nimellä.
+
+Emäntä tosin jo oli ollut Myllyllä jälleen kaksi viikkoa, pyynnöillä ja
+varoituksilla oli opettaja kuitenkin saanut niin paljon toimeen. Mutta
+jolla vähänkin oli silmiä, voi nähdä, että sovinto molemmin puolin oli
+ihan teeskennelty. Antin tähden ei Liisa suinkaan ollut kotiin tullut,
+vaan senvuoksi, että hän kotona arveli olevansa Jaakolle enemmin
+hyödyksi kuin muualla. Tekee kuitenkin yksi erällään putoava
+vesipisarakin kiveen kolon, -- ja äidin sydän ei löydä vertaansa
+uskossa, rakkaudessa ja toivossa. Ja Ojamylläri? -- -- hän ei ollut
+suinkaan juuri kutsunut Liisaa, sitä ei olisi hänen jäykkä,
+kovakiskoinen sydämensä milloinkaan myöntänyt, vaikka se oli niin
+"ympärinkautta" tullut toisen ja kolmannen käden kautta. Erotessa olisi
+hänen kaiketi pitänyt maksaa Liisalle "myötäjäis-rahat", ja sen mukaan
+kuin me häntä tunnemme, -- sitä ei hän voinut. Avioelämä Ojamyllyllä
+oli siis säällisellä kannallaan. Jaakkoa ei otettu puheeksikaan; hän
+oli läheisessä kylässä renkinä ja lähetti äidilleen joka viikko paljon
+terveisiä postimiehen kanssa.
+
+Ettei Jaakko Annaa vaimoksi ottanut Ojamyllärin elinaikana, sitä ei
+tarvinnut vanhuksen peljätäkään, mutta kuinka sen asian laita oli Antin
+kuoltua? -- Jaakko voipi kyllä olla niin sokea, että hän viimeisessä
+luvussa tekee tuon kerjäläisen Ojamyllyn emännäksi! -- Ei, se ei saanut
+tapahtua, sen estämiseksi oli hyvä neuvo keksittävä, -- mutta
+minkälainen? -- Sepä sen? Ja Ojamylläri mietti ja neuvoitteli turhaan
+niin yöt kuin päivät sekä oli sillä tapaa seitsemän päivää viikossa
+uriseva aviomies ja ilkeä isäntä.
+
+Niin tuli Antille kerran Kirja-Tiitsu mieleen, joka jo kyllä ymmärsi
+tehdä kaikkia vehkeitä ympäristössä. Hän tiesi kyllä jotain neuvoa, ja
+ukko päätti puhua hänen kanssa muutaman sanasen. Mutta ei ensinkään
+yhtäkkiä ja suoraan, vaan sen piti aivan "hiljaisesti" ja "sattumalta"
+tapahtua niinkuin mennyt vuonna torilta tullessa. Ja -- asia
+tapahtuikin ihan sattumuksesta.
+
+Eräänä päivänä, kun emäntä oli mennyt pois kotoa, istui Ojamylläri
+puutarhassa penkillä levähtäen peltotyöstään. Kyynäspäitä polvilleen
+nojaten hän puhui itseksensä:
+
+"Niinpä niinkin, tosi jääpi todeksi, vanhuus lähenee lähenemistään.
+Jokainen uusi vuosi vie osan elämästä; vanhain täytyy antaa tilaa
+nuoremmille, ja kuka tietää, ken tulevana vuonna tässä kyntää ja
+äjestää" -- nyt tulivat ukolle vasten tahtoansa Jaakko ja Anna mieleen
+-- hän jäi syviin mietteisin eikä sitäkään huomannut, kuinka
+herttaisesti kukoistavan omenapuun oksat heiluivat hänen päänsä
+kohdalla, jossa eräs laulurastas jakoi suurusta pojilleen.
+
+Yhtäkkiä sanoi eräs ääni yli aidan vanhalle miehelle hyvää päivää.
+Ojamylläri säpsähti ensin, kun näki Kirja-Tiitsun punaisen pään, sitte
+mietti hän itsekseen: "sinä tulet luokseni tänään kuin kutsuttu".
+
+Niinkuin Kirja-Tiitsulla oli tapana, alkoi hän lipoisesti
+kyläkuulumiansa jutella: "Kait tiedätte Trimmon isäntä, että Sutlepan
+Anttoni kirkontakaa varhain tänä aamuna meni Tuonen Tuomaalle
+vieraaksi?"
+
+"Kuka? Sutlepan Anttoni?" kysyi Ojamylläri lyöden silmät seljälleen.
+
+"Älkää tehkö asiaa toiseksi kuin se kerta on", oli liehakon vastaus, ja
+kun kirkolla kellot par'aikaa alkoivat soida lisäsi hän: "Kas niin,
+kuulkaa itse, nyt saatte siitä virallisen tiedon, kyllähän se siis tosi
+asia on".
+
+Sillä aikaa oli Ojamylläri astunut lähemmäksi ja tarjosi nyt
+jaarittelijalle kättä yli aidan, -- kunnia, jota Antti ei vielä
+elämässään ollut hänelle osoittanut. Veijari tunsi sen myöskin,
+raappasi jalallaan edestä ja takaa ja puhui vanhalla tavallaan yhtä ja
+toista.
+
+"Kuinka nyt käypi Sutlepan mökin ja pikkaraisen perunamaan?" kysyi
+Ojamylläri. "Sen tietää käteensäkin, ettei Rietu enää kuinkaan kauan
+pidä sitä".
+
+"Päälliseksi jos _minä_ en tahdo" -- vastasi Kirja-Tiitsu, viipottaen
+häntäänsä kuin kalkuuna, milloin sen on hyvä mieli.
+
+"Aina paremmin", ihmetteli Antti, "kun sinä et tahdo? Etkö kuitenkaan
+ole -- kauniin -- Rietun puoleen silmiäsi heittänyt?"
+
+"En juuri sitäkään", vastasi veijari yskähtäen, "mutta minä olen
+Sutlepan väelle hiljattain lainannut rahaa huoneitten maksamiseksi,
+muuten olisivat ne jo viskattu ulos". Ja makeasti nauraen kysyi
+liehakoitsija: "Eikö ole tosi Trimmon isäntä, on niitä sentään
+huonompiakin maailmassa kuin minä?"
+
+"Hm, hm!" mutisi Ojamylläri, "ken tiesi. Ei kettukaan tahdo koskaan
+varkaan nimeä kantaa". Että tuollaiset vaivaiset ylpeilivät, sitä ei
+kärsinyt Ojamylläri milloinkaan, sentähden lisäsi hän:
+
+"Ihmeellistä, mitä ihmisestä voipi tulla! Jos isävainajasi tietäisi,
+että hänen pojallansa on rahaa lainassa! Minä muistan varsin hyvin
+kuinka ryysyisenä ja viheliäisenä hän aina kulki, ja että hän kylän
+takana olevalla karjalaitumella viimein sai loppunsa".
+
+Kirja-Tiitsu otti nuot katkerat sana tyyneesti vastaan, mutta itsekseen
+mietti hän: "Odota veikkonen, kyllä sinä maksat minulle tuon
+kahdenkertaisesti läikkyvillä ruplilla".
+
+Kotvasen aikaa kuluttua lausui Ojamylläri:
+
+"Kuule Kirja-Tiitsu, oikeutta myöten olisinkin jo aikaa tahtonut tavata
+sinut -- tule kuitenkin tupaan! Emäntäni on mennyt kaupunkiin, muuten
+saisitkin silmänräpäyksessä mennä samaa tietä ulos jota sisälle tulit
+-- tiedäthän ettei hän paljon sinusta välitä".
+
+"Tosi, tosi, eiköpä niin liene", vastasi tuo häpeemätön, "ja jos naiset
+minua vanhaksesta eivät olisi vihanneet -- kurko hänen tiesi, mistä se
+tulee! -- olisin jo aikaa akoittunut mies".
+
+Molemmat astuivat tupaan. Ojamylläri lykkäsi salvan oven eteen --
+pelokasta Kirja-Tiitsua karsi sitä nähdessä helppo väristys, ja hän ei
+rauhoittunut ennenkuin vanhus pyysi hänen painaa puuta.
+
+Kädet seljän takana asteli Ojamylläri ensin muutaman kertaa ympäri
+tupaa, sitte seisahtui hän Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi:
+
+"Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, yskä tukehdutti äänen,
+ikäänkuin hän häpeisi itseänsä sille miehelle murhettansa ja
+toiveitansa puhellessaan. Kun yskä jätti, alkoi Antti uudestaan:
+
+"Kirja-Tiitsu, että minä olen onneton isä, sen tiedät itsekin".
+
+"Tiedän kyllä Jumala nähköön!" vastasi veijari ja pyyhki silmiänsä
+huo'aten. -- Ojamylläri puheli edelleen:
+
+"Nuoret saattavat kuolla, vanhan _täytyy_ kuolla, ja pane tähdelle,
+minun suhteeni ei asia enää kauan viivyttele. Jos Katri vainaja --
+Jumala antakoon hänen sielullensa rauhaa! -- on mulle jo harmaita
+hiuksia kylliksi tehnyt, niin on Jaakko minulle kokonaan arkun
+naulaksi! Liisani -- voi Jumalani! -- Mutta sydämeni ei kestä sitä
+kaikkia syvemmin sinulle selittää. Mutta niin totta kuin tässä seison,
+asian täytyy muuttua!"
+
+"Se oli sana!" änkytti Kirja-Tiitsu, "näyttäkää kerta, että _te_ isäntä
+olette!"
+
+"Kun näin mietin, Kirja-Tiitsu, millä kannalla asiat _nyt_ jo ovat, ja
+miksi ne vielä muuttuvat, kun kuolema minun silmäni sulkee, -- niin
+vihasta ottaa henkeeni kiini! Kenelle olen minä täällä orjannut ja
+korjannut; kenelle koonnut ja kenen edestä vaivaa nähnyt: Koulumestarin
+Annalleko? Tuolleko kirkonhiirelle, jota ei enää liene köyhempää
+toista koko Männikön kylässä? -- Minä olisin jo hullua hullumpi, jos
+sitä sallisin! -- Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Ennen maailmakin hukkuu!
+-- Sentähden -- sentähden -- --" yskä keskeytti hänet taas --
+"Kirja-Tiitsu, Jumala näkee ylhäältä, että he itse minua siihen
+pakottavat, mutta: kuten sinä minulle, niin minä sinulle. Vanha
+Karja-Matti sanoi aina: 'koiran nahkaan sopii koiran hammas'.
+Ymmärrätkö?"
+
+"En vielä oikein selvään", vastasi punapää, korviansa pystyttäen.
+
+"Pöhlö", huusi Ojamylläri jyrkästi, "luulin minä kuitenkin sinua
+ymmärtäväisemmäksi. Kuule siis: minä aion tehdä viimeisen sääntöni ja
+kieltää Jaakolta perinnön, jos hän minun kuolemani jälkeen ottaa Annan
+vaimoksi! Ymmärrätkö nyt?"
+
+"Kyllä", vastasi Kirja-Tiitsu tyynesti, "mutta siinä suhteessa jättäkää
+ennen paperi ihan kuluttamatta. Sen verran kuin minä teidän Jaakkoa
+tunnen, se ei suinkaan peljätä häntä pienintäkään, ja sen jälkeen ottaa
+hän Annin vielä mieluisemmasti vaimoksi".
+
+"Oletko hullu!" huusi Ojamylläri pystyyn karaten. "Huoneet ja pellot,
+raha ja rikkaus _yhdeltä puolen_, ja tyhjä paljas kerjäläispussi
+_toiselta puolen_ -- hänen täytyisi jo hullu ja tuhma olla, jos hän
+vielä sittenkin koulumestarin tyttären valitsisi!"
+
+"Ja kuitenkin, Trimmon isäntä", vastasi Kirja-Tiitsu varsin
+rauhallisesti, "ja kuitenkin lyömmekö vetoa: hän on niin
+yksinkertainen. Päälliseksi heittäkäämme kaikki tyhjät puheet -- asian
+nykyisellä kannalla kannatte kuitenkin vettä seulalla, sillä
+ensiksikin: _kaikkea_ ei sovi teidän kuitenkaan hänen käsistään ottaa,
+varsinkaan nyt, kun hän on ainut lapsi -- ja toiseksi: mitä äidin
+puolesta hänen omansa on, pitää teidän viimeiseen kopeekkaan asti
+maksaman! Jos ette minua usko, -- etsikää ylös aviokontrahtinne. Minä
+olen suuresti erehtynyt, ellei se siinä suurilla kirjaimilla ole
+kirjoitettuna, sillä minä olin siihen aikaan itse pitäjänkirjurina ja
+teidän isä-vainaja sanoi aina: 'Mitä on kirjoitettu, se on kirjoitettu
+-- sitä ei latki yksikään koira, eikä pemoita yksikään kana pois'. --
+Arveletteko, ettei Jaakko tyydy äitinsä perintöön? Minä sanon teille:
+kerrassaan ja lyhyesti: hän on aina kuitenkin niin luja mies, että hän
+vielä vihdoinkin saapi Annan emännäksi".
+
+"Tyhjiä puheita!" lausui Ojamylläri, hairasi ulos kaapin-laatikon ja
+etsi kahdenkymmenen-vuotisen tomun ja hämähäkin verkkojen seasta erästä
+paperikimppua, jonka hän antoi Kirja-Tiitsun käteen. Kun entinen
+kunnian-arvoinen pitäjänkirjuri pari lehteä oli kääntänyt, huusi hän:
+"Ottakaa, pankaa silmälasit nenän päälle ja lukekaa itse: siinä se on
+selvästi ja laveasti kirjoitettu!" Ojamylläri teki niinkuin toinen
+käski: "Missä kumminkin olivat ajatukseni?" sanoi hän sitte ja pani
+paperit laatikkoon jälleen. Mikä nyt tuli neuvoksi? Tuolille istuen
+tuijoitteli hän kulmat rypyssä ja käsi leuan alla, oieti yhteen
+paikkaan. Kirja-Tiitsu rämisteli sillä aikaa kymmenellä sormella
+akkunan ruutua ja vihelsi erään tutun juomalaulun sävelmää.
+
+Kotvasen kulutta, Ojamylläri mutisi: "tätä en enää kestä --" ja äkkiä
+ylös nousten huusi hän:
+
+"Keksi joku neuvo, Kirja-Tiitsu, tee asia tiedoksi, ja niin totta kuin
+rahvas sanoo minua rikkaaksi Ojamylläriksi -- yks pivontäysi
+hopearuplia ei saata minulle päänkipua!"
+
+Nyt oli Kirja-Tiitsu oikein mieliasiassaan, ja ahne Ojamylläri siellä,
+johon hän miestä tahtoi! Hetken kuluttua lauloi lintu kokonaan toista
+laulua!
+
+"Kuulkaa Trimmon isäntä", yllytti veijari yskähtäen, "minä tietäisin
+hätätilassa tosin vielä viimeisen keinon, jos ette suinkaan vain itse
+pane vastakynttä: ymmärrättehän sen 'ettei mertä pisaroitta soudeta' ja
+ketä joku rohto voi kuolemasta pelastaa, hän ei rupea tohtorin ja
+apteekkarin kanssa tinkimään. Katsokaa, minulla on yksi sellainen
+rohto, ja vaikka kohta teidän Jaakko ensin murtaisi suutansa ja
+tuskittelisi -- se auttaa, ja se tässä on pääasia".
+
+Ojamylläri katsoi odottaen puhujaa silmiin.
+
+"Kaikilla teidän uhkauksillanne, riidallanne ja elämöitsemisellänne" --
+puheli viisas neuvon-antaja edelleen, -- "_ette ole_ vielä yhtäkään
+koiraa takan äärestä maanitellut pois, ettekä voi sitä tehdäkään, tässä
+on tarpeen näyttää totuutta! -- Anna täytyy tulla syrjään saatetuksi,
+muuten ei anna Jaakko koskaan jälkeen; mutta ei suinkaan tulella ja
+miekalla, Jumala varjelkoon! emmehän murhaajia ole -- vaan ainoastaan
+kauniilla ja rauhallisella tavalla; hänen pitää _mennä miehelle_! Mutta
+ei suinkaan teidän Jaakolle, vaan kokonaan eräälle toiselle -- mitä
+arvelette? -- _Minut_ pitää hänen ottaa, _minut_! Eli paremmin, minä
+tahdon ottaa _hänet_! -- Kuinka nyt? Mutta minä toivon myös, että siitä
+olette kiitollinen ettekä saata Annaa kerjäläisen tavalla majaani --
+no, älkää peljätkö, minä en ole suinkaan häpeemätön!"
+
+"Kirja-Tiitsu! se on neuvo!" huusi Ojamylläri loistavin silmin. "Ja
+senkö ottaisit tehdäksesi?"
+
+"Miksi ei?" vastasi veijari, "suuni on jo kauan vettynyt tuon raittiin
+tytön tähden, kanan liha on aina kanan lihaa!"
+
+"Mutta Kirja-Tiitsu" -- kysyi Ojamylläri epäillen, "mutta -- tahtooko
+_hän sinua_ myös?"
+
+"Tahtooko? äh! äh! äh!" nauroi Kirja-Tiitsu, "pitäisikö tuollaisella
+köyhällä kirkkohiirelläkin olla _omaa tahtoa_? -- Hänen _täytyy_,
+myllyn-isäntä, hänen _täytyy_! Ja pankaa tähdelle, viimein kiittää hän
+vielä Jumalaa, että _kunniallinen_ mies on hänet ottanut!"
+
+"Hm", mietti Ojamylläri, "tuon päälle en suinkaan tahtoisi vannoa",
+mutta Kirja-Tiitsu lisäsi:
+
+"Ja -- mitä vielä tahdoin sanoa -- vanhan Sutlepan Rietun täytyy auttaa
+minua; sillä Anna taikka rahaa! -- ymmärrättekö? Ja muutenkin, sen
+verran kuin Annaa tunnen, -- hän on hyväsydäminen lapsi eikä anna asian
+tullakaan sille kannalle. Vaikka Sutlepan vanha muori kyllä pitää häntä
+enemmän orjana kuin ihmisenä, on hän kuitenkin kiitollinen tuolle
+noidalle ja -- sanokaa mun sanoneeni! -- hän menee paulaan! -- Ja
+Jaakko? Ensin hän kyllä tuskailee ja huokaa, mutta -- aika on hyvä
+neuvon-antaja, ja luvun lopuksi ennustan teille iloisia häitä teidän
+Jaakon ja rikkaan Ylisuon Katrin välillä".
+
+Ojamyllärin posket loistivat riemusta, yksi ainoa sana Kirja-Tiitsun
+puheessa ei ollut hänen mieleensä -- missä veijari maksoa oli
+maininnut.
+
+"Ja kuinka paljon myötäjäisrahaa vaadit?" kysyi hän pelokkaasti.
+
+"_Kolme sataa_ ruplaa, vaan ei rahtuakaan enemmän taikka vähemmän", oli
+vastaus.
+
+Ojamylläri karkasi ihan pystyyn. "Kolmesataa ruplaa!!" huusi hän
+hämmästyen.
+
+"Juuri niin paljon", vastasi Kirja-Tiitsu rauhallisesti, "vähemmällä
+minä en ota Annaa!"
+
+"Paljon rahaa! hirmuisen paljon rahaa!" lausui Antti päätänsä
+pudistaen, "mutta vanhan ystävyyden vuoksi tyydyt sä kuitenkin puoleen!
+Asiat on niukat ja minun moiseni ei ole enää niin varallinen, kuin
+ennen".
+
+Kirja-Tiitsu, joka tiesi, ettei vanhalla miehellä ollut muuta neuvoa,
+oikaisi kättänsä lakkia kohden, lausuen:
+
+"Ehkä saatte sillä hinnalla jonkun haukan, mutta minua ei suinkaan!"
+Näin sanoen nousi hän ylös ja rupesi lähtöä tekemään.
+
+"No no", urisi Ojamylläri, "kysyen ja tarjoten tulee kauppa, ja
+kolmella-sadalla ruplalla voinhan kuitenkin avata suutani?"
+
+Lyhyesti: nuot molemmat kunnian-arvoiset miehet sopivat hinnoilla!
+Kaksisataa kuusikymmentä ruplaa oli Annan verenhinta, neljäkymmentä oli
+kuitenkin saanut pudotetuksi.
+
+"Koska ei kuolema kysy aikaa", teki Kirja-Tiitsu, jolla se ammatti oli,
+heti kontrahdin valmiiksi ja Ojamylläri piirsi suurilla kirjaimilla
+nimensä sen alle. Paitse sitä päätettiin vielä, että Kirja-Tiitsu
+kosisi vasta tulevana syksynä, -- "ihmisten vuoksi!"
+
+Myöhä jo oli, kun Ojamylläri ja hänen kunnioitettu neuvon-antajansa
+erosivat. Kun Antti päästi Kirja-Tiitsun pihalta ulos, hairasivat
+koirat kuin hullut entisen kirjurin jalkoihin, ikäänkuin olisivat
+tietäneet, että tuo ilkiö par'aikaa oli yhden uuden pahan työn
+valmistanut.
+
+
+
+
+V.
+
+Mitä mietteitä sota toi Ojamyllylle, Männikön kylään ja Sutlepan
+perheesen.
+
+
+Yksi tahi toinen meistä muistanee ehkä vielä lapsuutensa ajasta, että
+äitivainaja, kun tahtoi saada vallatonta poikaa vaikenemaan, huusi:
+"Punaparta tulee!" -- se nimi sai heti joka lapsen vaikenemaan ja
+kiskoi useamman kuin yhden vanhemman karvaa. -- Puolen maailman kanssa,
+jonka hän oli valloittanut, vaan ei suinkaan rauhalla, ojensi Napoleon I
+myös kättänsä Venäjän valtakuntaa kohti, joka, ynnä hänen
+englantilainen naapurinsa, yksin koko Europassa julkesi halveksia
+Ranskan mahtavuutta ja voimaa. Niin yöt kuin päivät tunkeusivat
+voittajan epälukuiset väkijoukot Venäjän rajan yli oieti Moskovan
+kaupunkia vastaan, jossa korkea ranskalainen arveli käsissään hoitavan
+Venäjän valtakuntaa ja keisaria! Uhkea ranskalainen oli unohtanut
+_kaksi_ asiaa: _Venäjän isänmaan rakkauden_ ja _Venäjän talvet_! --
+Suurella luottamuksella meni hän omaa tietään ajattelematta, että
+_yhden ainoan_ ihmisen kunnianhimon tähden miljoonat menettivät
+henkensä ja terveytensä. Monen äidin poika, joka punaposkisena ja
+sirokasvuisena Bonaparten väkijoukossa meni pois, tuli haavoitettuna ja
+raajarikkona, jalkapuolena ja ykskätisenä takaisin, -- jos hän
+ylipäänsä vielä tuli takaisin eikä lähellä sotatannerta levännyt
+ikuista untansa! Nämät olivat raskaat päivät rikkaille ja köyhille,
+suurille niinkuin pienillekin, ja sodanhätä lepäsi niinkuin painajainen
+joka majan ja joka sydämen päällä! Mitä ikinä vihollinen edestään
+löysi, sen hän hävitti ja poltti, samate sen mikä hänen kädestään
+säilyi -- ja sitä oli vähän -- sen ottivat läpikulkevat sotamiehet.
+Sodan aikana ovat, paratkoon Jumala, ystävät ja viholliset siinä
+suhteessa samanlaiset: molemmat _tahtovat_, kumpikaan ei _tuo_, ja
+mistä he läpi kulkevat, siihen jäävät harmaat jäljet.
+
+Sotamiehen-otto, sodan hirmu ja murhe olivat myös Männikön kylään
+tulleet vieraiksi ja tuottivat köyhälle rahvaalle paljon kärsimyksiä.
+Moni maja, josta muuten laulun ääni ja riemuhuudot kaikuivat, oli nyt
+itkua ja kaipausta täynnä. Sota otti pojan vanhustensa keskeltä, riisti
+sulhasen morsiamen vierestä; kuka voi sanoa, kuinka monta heistä tässä
+maailmassa enää kohtaisi toistaan? --
+
+Aurinko oli mailleen menemäisillään. Puutarhassa omenapuun alla istui,
+kädet sylissä, Liisa, Ojamyllärin emäntä, ja hänen silmiinsä
+kuvautuivat viimeksi kuluneet elämän vuodet, erittäinkin nykyiset,
+jotka olivat tuoneet niin paljon tuskaa ja vaivaa, ristiä ja
+kyyneleitä. Tuomen latvassa raksutteli kaksi rastasta ja avaruudessa
+nousi leivonen taivaan puoleen, Luojalle ehtookiitosta laulamaan.
+
+Silloin lankesi seljän takaa eräs käsi raskaasti hänen olalleen --
+äkkiä kääntyi Liisa ympäri.
+
+"Jaakko! Taivaan Isä -- mitä se merkitsee?" huusi hän hämmästyen.
+Värisevän äidin edessä seisoi hänen poikansa sotamiehen puvussa,
+hiukset leikattuna.
+
+"Älä hämmästy, armas äiti", sanoi Jaakko, istuutui äidin viereen ja
+otti rakkaudella Liisan vapisevat kädet molempain kättensä väliin, --
+"minä olen itse antautunut sotamieheksi ja lähden huomenna rekryyttien
+kanssa kaupunkiin". -- "Äiti" -- huudahti hän, nähdessään Liisan suurta
+ahdistusta, "äiti, minä en voi yksin jäädä kotiin, kun toiset sotivat
+_keisarin ja isänmaan_ puolesta! Minä en arvele sitä aikaa, kun ihminen
+kaikkein kalleimman eteen sotii, niin hirmuiseksi kuin ne, jotka
+huutaen ja nuristen eroavat! Kuinka voisin silmiäni nostaa ylös, kuin
+toisten kädet miekkoineen ovat nostetut isänmaan vihollisia vastaan, ja
+_minä_ nuori ja jäntevä, istun kotona takan ääressä? Minä häpeisin
+itsenikin edestä silmät päästäni, jos kohta toiset antaisivat minulle
+anteeksi! Minä tiedän kyllä, että olen ainoa poika, mutta minä tiedän
+myös, etten senkautta suinkaan riko _isäni_ tahtoa! Kodin onneton ja
+rikkounut tila vaivaa minua missä istun ja astun -- _sinun_ kärsimykses
+ja hätäs, kallis äiti, kalvaa sydäntäni niin yöt kuin päivät, ja
+kuitenkaan en voi sitä kaikkea toiseksi tehdä, jos en Jumalan ja
+ihmisten edessä tahdo tulla valehtelijaksi ja pettäjäksi! -- sentähden
+anna minun mennä. Minun ja jokaisen rehellisen miehen velvollisuus
+tietysti on: hädän ajalla isänmaan edestä vuodattaa verensä aina
+viimeiseen pisaraan asti. Omatuntoni sanoo, että teen oikein. -- Herra
+on lohduttava sinua, kunnes hän kerran antaa minun tulla takaisin, --
+_jos se on Hänen tahtonsa_!"
+
+Katso ne olivat miehen sanat, ja jos usea meistä niin miettisi, olisi
+maamme ja kansamme tila parempi.
+
+Liisan sydän oli haljeta tuskasta, mutta -- Jaakko oli oikeassa, se
+täytyi hänen, vaikka kyllä surullisella sydämellä, itse tunnustaa.
+
+"Ja mitä sanoo Anna?" kysyi hän vihdoin ja kyyneleet valuivat tulvana
+äiti raukan poskia alas.
+
+"Anna --" sanoi Jaakko kääntäen pois kasvonsa, "Anna on erittäin
+lujasydäminen tyttö: hän on lohduttava ja tukeava sinua, kun minä
+kaukana olen. Jos minä tulen takaisin, niin on ehkä moni asia
+muuttunut, ja -- kenties -- isänkin sydän pehmennyt minua kohtaan; jos
+taas jään tuonne kauas multaan makaamahan -- niin Anna on oleva sinulle
+hyvä ja kuulijainen tytär! Rakasta _sinäkin_ häntä -- minun tähteni!"
+
+Iltarusko oli jo sammunut kun äiti ja poika erosivat. Äidin
+siunauksilla ja hänen kyynelsilmin antamallaan kuvalla meni Jaakko,
+sitte kun hän ensin oli käynyt Sutlepan puutarhassa omenapuun alla,
+jälleen toveriensa joukkoon.
+
+Toisena aamuna meni Jaakko toisten rekryyttien kanssa kaupunkiin, josta
+hän (koska vielä neljäksi viikoksi jäivät paikalleen) lupasi lähettää
+tietoja äidille ja Annalle. Kun uudet sotamiehet astuivat pitkin
+kyläntietä, katseli kaksi kyyneleillä täytettyä immen silmää heidän
+jälkeensä Sutlepan pihalta.
+
+Kun Ojamylläri vielä samana iltana Liisalta kuuli Jaakon päätöksen,
+katsoi Antti kummaksuen emäntää silmiin, sitte hän kääntihe vakavasti
+ympäri ja läksi sanaakaan lausumatta myllylle. Mitä hän _sydämessään_
+mietti, näki ainoastaan _Jumala_.
+
+Mikä niin monelle tuhannelle oli itkunsanoma, arvaa jokainen itsekin
+ettei se ollut Ojamyllärille hänen äärettömän ahneutensa vuoksi mikään
+riemun sanoma. Koska Männikön kylä oli suuri ja kaunis ja ihan tien
+vieressä, majailivat rykmentit siinä tuon tuostakin, toisinaan
+jalkamiehet, toisinaan ratsumiehet, ja monta kertaa oli Ojamyllyllä
+pari sataa miestä yötä, -- eipä tässä tilan puute haitannut.
+
+Jos ei Ojamylläri ennenkään paljon pitänyt Ranskalaisesta -- "joka
+kuuluu olevan röyhkeä ja levoton kansa", -- niin vihasi hän heitä nyt
+sydämensä pohjasta -- "kun heidän sodanhimonsa hänen kallista rahaansa
+syö". Antti oli lisäksi asiaa tiedustelematta ottanut ulos 800 ruplaa
+kaupungista, hänen oli, koska Jaakko ei enää ollut kotona, täytynyt
+ottaa kolmas päiväläinen, jolla oli se onneton kyky että hän voi kolmen
+edestä syödä, -- ja vielä päälliseksi, kyytien vetämisen ja niukan
+heinävuoden vuoksi kävivät Ojamyllärin uhkeat ruunat silminnähtävästi
+nahaksi ja luuksi -- mutta sotamiehet, -- sydän hänen rinnassaan itki
+-- sotamiehet, nuot onnettomat, ottivat hevosilleen mitä ja kuinka
+paljon vaan tahtoivat! Vielä yksi asia vaivasi Anttia, vaikka ei hän
+tosin sitä kenellenkään, tuskin itsellensä tunnustanut -- hän murehti
+Jaakkoa! Mutta että hän senkautta myös leppyisemmäksi ja hellemmäksi
+olisi tullut -- kaukana siitä! Juuri päin vastoin, vanhus oli entistä
+jyrkempi, ja kun Jaakko neljän viikon kuluttua kaupungista antoi jättää
+isälle ja äidille hyvästi, käski Ojamylläri hänen, "jättää hänet
+rauhaan sellaisista narrikoimisista". -- Vielä paremmin: eräänä päivänä
+varoitti hän Kirja-Tiitsua ja käski hänen välttämättömästi alkaa
+kosimis-asiaansa.
+
+Niin kävi eräänä aamuna huhu Männikön kylässä: "Tuo punatukka
+Kirja-Tiitsu kosii koulumestarin Annaa!" Suurin osa nauroi ja puhui
+kauniista kosijasta yhtä ja toista, joka ei suinkaan suloiselta
+tuoksunut uuden naimamiehen nenään. Toiset, ymmärtäväisemmät arvasivat,
+että tuolla kosiomisella oli erityinen tarkoituksensa. Ja -- ne panivat
+munan keski-pesään.
+
+Mutta Anna-raukan ei tehnyt ensinkään mieli nauraa. Pyhänä kirkosta
+tullessa oli Kirja-Tiitsu häpeämättömällä tavallaan puhunut Annalle
+päätöksestään ja toiveistansa. Hämmästynyt tyttö kielsi häntä jyrkästi
+eläessään sitä ajattelemasta; mutta Kirja-Tiitsu oli mies, joka ei
+luopunut aikeistaan helposti. Jos Anna pääsi häntä pakoon aamulla, tuli
+hän päivällä ja illalla jälleen -- kun hän viimein huomasi ettei asia
+näin luonnistunut, turvausi hän Rietuun.
+
+Valmis kun Sutlepan eukko muuten oli kiittämään sitä hyväksi, mitä
+jokainen rehellinen mies moitti: vanha ryppynaamainen Kirja-Tiitsu ja
+nuori, raitis Anna -- se kuitenkin oli hänestäkin inhoittavaa, ja hän
+ei ensimältä tahtonut ottaa sitä onkeensa. Mutta asia muuttui pian, kun
+Kirja-Tiitsu kerran kahden kesken lausui: "Kuules eukko, sinä autat
+että Anna ottaa minut mitä varemmin sitä paremmin, _taikka_ -- minä
+näytän missä on viisi hirttä poikki! Ymmärrätkö? -- Valitse nyt!" Kuten
+sanottiin, se auttoi. Nyt huomasi Rietu kerrassaan, että Kirja-Tiitsu
+ja Anna olivat ikäänkuin luodut toinen toiselleen, ja kosija oli
+kiireestä kantapäähän täynnä hyviä tapoja -- Annalla oli _yhden_
+kiusaajan asemasta _kaksi_.
+
+"Ennen tahdon kuolla kuin ottaa häntä!" vastasi tyttöraukka itkien, kun
+Rietu jälleen eräänä iltana otti puhuakseen "kauniista kosijasta".
+Silloin lausui Rietu, esiliinansa liepeillä silmiänsä pyyhkien, johon
+hän väkisin koetti pakottaa muutaman kyyneleen.
+
+"Voi Anna, sinä et tiedä, mikä onnettomuus minulle tapahtuu, jos sinä
+_sanot ei_! Kirja-Tiitsu uhkaa ajaa minut pois majasta, ja sitte ei
+auta muu kuin ottaa kerjäläis-sauva käteensä! Sinä ainoastaan voit
+pelastaa minua hädästä ja viheliäisyydestä, ja minä luotan hyvään
+sydämeesi, _että sen myös teet_! Jumala näkee ylhäältä! -- minä olen
+sinua pitänyt ja hoitanut niinkuin omaa lastani, ja kantanut sinua
+käsilläni kun kolmivuotiasna olit kuumeessa. Muista sitä ja sääli minua
+vaimoparkaa, sinun toista äitiäsi! Luuletko, jos Jaakko elossa tulee
+takaisin, että vanha ahnas Ojamylläri lupaa ainoan poikansa kosia
+sinua? Sitä saat odottaa! Ennen lankeevat tähdet taivaasta ja nousee
+aurinko lännestä: sano mun niin sanoneeni! Mutta ethän niin tuhma
+olekaan. Sinä olet aina ollut viisas ja kuulijainen lapseni --
+sentähden tee kerrassaan loppu kaikelle Ojamyllyn onnettomuudelle,
+jossa sinun tähtesi pelkkä suru ja mielipaha on vallitsemassa!
+Kirja-Tiitsu ei ole hetikään niin hullu, kuin häntä tässä kylässä
+huudetaan, ja oma leipänsä _on hänellä myös_! Parempi pyy pivossa kuin
+teiri taivasalla! Köyhä tyttö semmoinen kuin sinä, ei saa kauan valita,
+muuten tapahtuu että hän kokonaan jääpi ilman. Sen tähden myönnä siis,
+ja minä olen vielä kuolinvuoteellani sinua kiittävä!"
+
+Näin jaaritteli eukko vielä tuokion aikaa edelleen, eikä ihmetellyt
+suinkaan että Anna (johonka Rietun lempeät sana olivat vaikuttaneet)
+siitä heltyi. Kuumat kyyneleet silmissä, meni hän hiljaa tuvasta
+huonoon asunsuojaansa ylös ullakolle.
+
+Niin paljon puhui Rietu totta, että hän Annan lapsena oli luoksensa
+ottanut mutta _rakastanut_ ei ollut hän häntä vielä koskaan, ja
+armastuksen ja armoleivän välillä on meidän nähdäksemme suuri eroitus,
+niin suuri, ettei Sutlepan väki ymmärtänyt näyttää sitä 13 vuodessa.
+Kumminkaan ei ajatellut Anna tänään kaikkea 13-vuotista vaivaa ja
+kärsimystä, vaan muisti ainoastaan sitä pientä hyvää, mitä hän (maksoa
+vasten) täällä oli nauttinut -- ja _kiittämätöntä sydäntä_ piti Anna
+lapsuudesta asti syttä mustempana syynä.
+
+Mutta toiselta puolen ilmestyi maanitellen ja uhaten hänen silmäinsä
+eteen eräs kallis olento: Jaakko, jolle hän uskolliseksi oli luvannut
+jäädä, joka kaukana Venäjänmaalla uskoi ja toivoi hänen sanoihinsa ja
+lupauksiinsa! Ja _Jaakon äiti_, ylpeän ja ahneen Ojamyllärin hellä ja
+hiljainen puoliso, joka kaikilla tavoin sinä mainiona lauantaipäivänä
+niin hellästi oli vastaan ottanut köyhää hyljättyä lasta ja pyytänyt
+hänen, Jumalan apuun turvaten jäädä uskolliseksi! -- Uskollisen äidin,
+jonka vielä -- loppuun saakka lujana pääsiäisiltana täytyi vierasten
+luota etsiä yösijaa -- -- uskalsiko Anna näin palkita hänen
+uskollisuuttaan ja rakkauttaan?
+
+Katkerasti itkien painoi lapsiraukka palavat kasvonsa patjaa
+vastaan -- -- --
+
+Yösydännä istui Anna vielä vuoteen ääressä, tulevia tukaloita päiviä
+miettien. Mutta kaiken tuskan ja surun keskeltä nousi kuni aamurusko
+myrskyisen yön jälkeen lapsellinen usko ja toivo hänen sydämeensä,
+luottamus taivaallisen Isän armoon ja laupeuteen, isän jonka tietämättä
+ei varpunenkaan lennä katolta eikä putoa hiuksen karva ihmisen päästä.
+Kätensä ristiin liittäen lankesi Anna polvilleen ja heitti kaikki
+huolensa lapsellisessa rukouksessa Herran sydämelle. Ja niinkuin
+huokaus Jumalan puoleen ei koskaan jää kuulematta, tuli niinikään
+Annankin sydämeen rauha ja toivo takaisin. Rauhoitetuin sydämin nousi
+hän ylös, ja luukun ääreen astuen, katseli hän levollisesti pientä
+hautausmaata, jonka muurit näkyivät luukusta; sieltä näki hän muiden
+hautamerkkien joukosta isä- ja äiti-vainajansa ristit kuun valossa
+loistavan. Nuot armaat virren-sanat johtuivat hänelle mieleen:
+
+    "Jumalass' on turvan' aina,
+    Joka laupeudessaan
+    Holhoo mua ainiaan,
+
+    Kaikki hyvät mulle lainaa,
+    Niinkuin isä lapselleen,
+    Rakkahalle omalleen.
+
+    Hän se tietää tarpeheni,
+    Kaikki toivotukseni,
+    Iloni ja murheeni,
+
+    Lohduttaa mun sydäntäni,
+    Muistaa aina armossa
+    Mua köyhää lastansa!"
+
+Ylhäältä korkeudesta taivaan avaruuden tuhansien tähtien keskeltä
+loisti Herran ikuisesti valvovat silmät maailman onnen ja onnettomuuden
+yli! Annan mieleen johtui se onnellinen aika, jolloin vielä eli
+vanhempainsa luona iloisena ja huoletonna lapsena, jolloin hellät kädet
+häntä kantoivat ja lempeät silmät valvoivat. Isä ja äiti -- ne
+makasivat jo aikoja sitte maan povessa -- elämässä ja kuolemassa
+uskolliset. Heidän haudaltaan nousi ikäänkuin väikkyvä, läpikuultava
+linna ylös kosteaan utuun!
+
+Mutta itäisellä taivaalla loisti kirkkaana ja suloisena kointähti,
+niinkuin tahtoisi se ennustaa lapsiraukalle tulevia riemuisia päiviä.
+Ja Annan sydämessä vakautui yhä lujemmaksi päätös olla uskollinen
+Jaakolle ajassa ja ijankaikkisuudessa.
+
+Jo rupesi päivä sarastamaan ja yksi kylän kukko toisensa perään alkoi
+laulaa, kun Anna, väsymyksestä ihan rintuneena, sulki luukun ja paneusi
+puoleksi pyörtyneenä vielä tuokioksi aikaa levolle.
+
+Toisena aamuna ei lausunut Rietu eilis-iltaisesta puheesta sanaakaan,
+mutta oli Annalle niin erinomaisen imarteleva ja maire, jotta Anna
+vasten tahtoansa huomasi, ettei se asia vielä hetikään ollut silliseksi
+puhuttu. Myöskään kaunista sulhoa ei ollut viikon päiviin näkynyt
+Sutlepalla, mutta hän juoksi sitä useammin kaupunkiin, josta toi
+takaisin kaikenlaisia tietoja.
+
+
+
+
+VI.
+
+Kuinka Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa.
+
+
+Ahneus tekee aukkoja! Kultainen sana, joka ei ainoastaan ole
+Ojamyllärin -- vaan myös monen suuremman miehen, mutta erittäinkin
+Bonaparten suhteen totta. Ranskan kunnianhimoinen keisari oli viimein
+väkijoukkoineen ennättänyt Moskovan kaupunkiin ja luuli nyt onnenkin
+sinne hänen kanssaan majautuneen. Kummalliselta tosin näytti, ettei
+kukaan tullut uhkeaa vierasta vastaanottamaan. Kuka tiesi he ehkä eivät
+nyt juuri ehtineet? Hän odotti ja odotti -- mutta kun ei nytkään vielä
+näkynyt yhtäkään ihmistä, rupesivat Ranskalaiset päitään pudistamaan.
+Viimein päättivät kutsumatta astua sisään. Mutta kun nyt rykmentti
+rykmentiltä uhkeasti tunkeutui Venäjän pääkaupunkiin, joka kymmenennen
+askeleen perästä katsoen sivulleen, eikö Venäläiset kumartaisi ja
+nähtyänsä Ranskalaiset pötkisi pakoon -- niin ihmeeksensä huomasivat,
+että Moskovan kaupunki oli tyhjä, niin tyhjä että Ranskalaiset yksinään
+olivat kaupungin väestönä. Vaan heillä ei ollut paljon aikaa miettiä
+tuota ihmeellistä asiaa. Sillä tuskin olivat sotamiehet sijoittuneet
+kaupungin tyhjiin linnoihin ja huoneisin, ennenkuin siellä kuului,
+ensin hiljaa, sitte yhä kovemmin ja kovemmin tuo hirmuinen sana:
+"_Moskova palaa_!" -- Ensimältä piti jokainen tuota tyhjänä juttuna;
+suurissa kaupungeissa syntyy valkianvaara melkein joka päivä ja on yhtä
+pian jälleen sammutettu. Mutta kun täällä, sytyttäjiä näkymättä, ensin
+yksi komea rakennus ihan kuin itsestään remahti ilmituleen, siellä
+toinen ja täällä taas kolmas ja neljäs, kunnes koko kaupunki oli
+_yhtenä_ tulimerenä, silloin huomasivat Ranskalaiset, että tulen
+sytyttäjät -- olivat _Venäläiset_, jotka tahtoivat _vieraillensa_
+valmistaa lämpöisen saunan! Kalliin ja arvossa pidetyn pääkaupunkinsa
+olivat Venäläiset sytyttäneet, jotta vihollinen siellä saisi surmansa.
+Mitä muuta voi Bonaparte tehdä kuin, tahtoi taikka ei, kääntyä
+kotiapäin, jos ei kaiken väkensä kanssa tahtonut joutua tuon suuren
+kokkovalkean uhriksi! Mutta _nyt_ karkasi pakolaisten kimppuun
+vihollinen, jota vastaan ei auttanut miekka eikä pyssy: _Venäjän
+pakkanen_. Vuosi 1812 toi tullessaan itsepintaisen kylmän ja tuiskun,
+johonka hennot ulkomaalaiset olivat kokonaan tottumattomia. Sen ohessa
+oli vielä sekin surkeus, että onnettomat olivat ruokansa ja muonansa
+menettäneet tulipalossa. Moskovassa arvelivat he, lienee kaiketi kyllin
+kaikkea, ja nyt oli pikkuisen toivossa! Vilusta ja näljästä
+voimattomina kaatuivat Ranskalaiset kymmenittäin tien viereen, jossa
+lumituisku pian hautasi heidät valkean vaippansa alle. Siellä ei
+huolinut sukulainen sukulaisesta, välin-pitämättömänä näki tuttava
+tuttavansa kaatuvan tien viereen, -- leivänpalasen taikka hevosen luun
+tähden löi veli veljensä ja ystävä ystävänsä, armotta kuolijaaksi!
+_Nälkä_, kylmä ja kasakat tekivät uhkeasta Ranskan armeijasta
+viheliäisen ihmisjoukon, josta joku satamäärä vaivoin saavutti Venäjän
+rajan.
+
+Entäs Bonaparte itse, jonka kunnianhimo noita tuhansia oli kuolemaan
+ajanut? Kärsikö hänkin väkensä kanssa hätää ja viheliäisyyttä?
+
+Mitä vielä! Keveässä venäjänreessä pakeni Bonaparte rajan yli omaan
+maahansa! Eläköön sitte tahi kuolkoot sotamiehet, mitä hän siitä huoli,
+jolla oli niitä kotona vielä kyllin! --
+
+-- Mutta kääntykäämme nyt jälleen Männikön kylään, jossa nämät sanomat
+antoivat paljon puheen ja mietinnön aihetta, ja jossa jokainen
+todellinen Virolainen riemuitsi vihollisen pakenemisesta.
+
+Eräänä aamuna istui Anna yksin tuvassa, rukkiaan pyörittäen, ja hienoon
+lankaan kehräsi tyttö monta huokausta Jaakon tähden, joka kaukana
+Venäjänmaalla voi olla haavoitettuna, ehkä kuolleenakin -- silloin
+avautui tuvan ovi hiljaa, eräs punainen pää, täynnä rokonarpia pistäysi
+tupaan, pään jälkeen tuli ruumis ja Kirja-Tiitsu kaikessa kunniassaan
+ja loistossaan seisoi Annan silmäin edessä.
+
+Miehyen ensimäinen kysymys oli Rietua, vaikka hän itse oli huolta
+pitänyt eukon poissa olosta, jotta hän kerran voisi kahdenkesken puhua
+Annan kanssa. Ojamyllärin kirkkaat ruplat eivät menneet yöllä eikä
+päivällä hänen mielestään.
+
+Häpeemätön niinkuin hän aina oli, Kirja-Tiitsu otti tuolin ja istuutui
+rukin eteen Annan viereen. Anna nousi vakaasti ylös, otti rukin ja
+istuutui vierasta katsomatta edemmäksi uuninpenkille.
+
+"No eikö muuta?" kysyi Kirja-Tiitsu, "sen voin minäkin", lykkäsi
+istuimen pois ja oli silmänräpäyksessä jälleen Annan vieressä. Nyt oli
+pääasia miellyttää kaunista ja korskeata neitoa ja sitä näytti veijari
+myöskin ymmärtävän, sillä "lintuseni", "kukkaseni", "armain ruusuni"
+-- valui Kirja-Tiitsun huulilta, niinkuin vesi myllynrattaalta. Kun
+aivastus viimein otti kiini lavertelijan hengen, lausui Anna tyynesti,
+kehräten lankaansa: "Jatkakaa, jos se huvittaa teitä. Minä en suuresti
+välitä, sillä -- yhdestä korvasta sisälle, toisesta ulos!"
+
+Se oli Kirja-Tiitsulle kuin sangollinen kylmää vettä olisi valettu hänen
+ylitsensä lämpimän kylvyn jälkeen, hän luuli jo saaneensa langanpään
+käteen ja nyt ei ollut hän vielä kuinkaan kaukana. Kun hän jo mietti
+toista neuvon, tapahtui onnettomuudeksi, että Annan lanka katkesi.
+
+Tätä näkemään ja kokonaan nostamaan rukkia kehrääjän edestä, oli
+Kirja-Tiitsulle yks työ. -- Ihmetellen katseli Anna häpeemätöntä
+kasvoihin.
+
+"Mitä tuo taas on tietävinään?" kysyi hän mielipahalla. -- "Joka työllä
+palkkansa!" huusi Kirja-Tiitsu nostaen rukkia korkealle. "Luuletko että
+annan rukkia maksotta takaisin? Ei kultaseni! Mutta kun tämä on
+ensimäinen kerta, tyydyn kuitenkin vaan muiskuun --" näin sanoen astui
+hän pari askelta lähemmäksi Annaa.
+
+Vaan nyt loppui Annan kärsivällisyys. Kerrassaan oli rukki jälleen
+kehrääjän käsissä, ja kun Kirja-Tiitsu itse tahtoi ottaa palkkaansa,
+lensi vähävoimainen kosija Annan väkevän käden kautta vasten ovea, että
+ovi paukkui. Samassa silmänräpäyksessä astui Rietu tupaan...
+
+Mutta Jumala auttakoon! Jos Anna ensin oli ojaan langennut, niin nyt
+hän joutui allikkoon! Kaiken maailman soima- ja sadatusnimet sai kuulla
+"ryysyläinen", jonka _hän_, Rietu, sulasta armosta majaansa oli
+ottanut; sillä että Kirja-Tiitsun kosioiminen ei suinkaan ollut hyvin
+menestynyt, sen voi selkeästi nähdä. Paljon ei puuttunut, niin olisi
+hyväsydäminen kasvatusäiti tallannut Annan käsin jaloin. Säikähtynyt
+tyttö oli paennut vaatearkun ja vuoteen jalkopään väliin ja uhkasi
+ahdistuksessaan nostattaa kylän huudollansa, jollei häntä jätetä
+rauhaan.
+
+Mokoman naisen suhteen kuin Sutlepan Rietu ei auttanut sellainen uhkaus
+mitään; se ärsytti häntä vaan enemmän. Mutta kavala sulhonen muutti nyt
+kokonaan menetystapaa. Hän ei tahtonut nostaa kosioimisellaan melua,
+sillä hän tiesi varsin hyvin että koko Männikön kylä oli Annan
+puolella. "Hiljaa, hiljaa, kummiseni" -- näin tyynnytti hän meluavaa
+Rietua -- "kyllä aikaa myöten aikeet menestyvät! Yksi noudattaa yhtä
+tapaa, toinen toista -- jos _minä_ en maailmaa tunne, niin ei sitä
+tunne kukaan! Eihän meillä ole sen kanssa kiirettä. Huomenna on myöskin
+päivä ja neitonen tulee ehkä koht'-sillään toiselle tuumalle. Tuhman
+myllärinpojan ottaminen on hänelle tullut niin hengen asiaksi, että se
+on ikäänkuin kasvanut yhteen hänen lihaansa ja luihinsa, ja tuo
+kevytmielinen pitää itseään jo myllyn emäntänä. Vaan" -- sanoi hän,
+kääntyen Annan puoleen -- "vaan jätä semmoiset mietteet Jumalan nimeen
+pois! Minä tiedän, kuinka korkealla ne valjaat riippuvat, ja sinun
+tulevan appesi tunnen minä sisältä ja ulkoa -- vielä tänään katuu hän
+silmät päästään, ettei hän sinua mennyt vuonna ajanut ruoskan varrella
+ulos. Sentähden pane tuumasi tukkuun, kaunoseni, äläkä puhu tuulta
+taivasta kohden. Niinkuin sanottu, tuli ei meillä ole kintuissa
+vielä, ja Martinpäivään asti voin minä kyllä odottaa, vaan ei
+silmänräpäystäkään kauemmin. Minun puolestani pidä vaan kiusaasi
+edelleen, saata Jaakko, hänen vanhempansa, sinut itsesi ja Rietu hätään
+ja onnettomuuteen; vaan minä tahdon siitä huolta pitää ettei yksikään
+koira siitä ruveten ota leivänpalasta sinun kädestäsi! Kuuletko?"
+
+"Aivan niin, aivan niin", mielisteli eukko. "Martinpäivään vielä, vaan
+sitte ei enää armotkaan auta!"
+
+Anna-parka oli vajota häpeästä maahan, mutta, --, aika tuopi hyvän
+neuvon, ja Martinpäivään voipi paljon muuttua.
+
+Ja niin olikin. Taivaallisen Isän sana: kyllä! oli vienyt Bonaparten
+ankarammalle tilinteolle kuin hän ensin luulikaan. Kun Europan
+ruhtinaat ja kansat huomasivat, että tuostakin hylkiöstä voisi saada
+voiton, miettivät he: mitä me enää odotamme ja kohottivat päätään
+niinkuin oras sateen jälkeen. Preusin kuningas ja meidän armas
+_keisariherramme_ setä-vainaja -- keveät mullat hänen haudallensa! --
+yhtyivät kaikkein ensiksi; heidän ympärillensä kokoontuivat kaikki
+Europan muut ruhtinaat ja kuninkaat. Rykmentit, sotajoukot kokoontuivat
+joka paikasta ja nurkasta Saksan sisämaahan, Ranskalaisten ilkeyttä ja
+ylpeyttä rankaisemaan. Liisalta sai Ojamylläri kuulla, että Jaakkokin
+oli Venäjän sotaväessä lähtenyt Saksanmaalle.
+
+Kaunista on kyllä kuulla tästä miehestä, vaan maailman pelko ja toivo
+ei antanut Ojamyllärille senkään verran aikaa, että hän olisi omaa
+onnettomuuttansa ja mielimurteitansa ajatellut. Kirja-Tiitsukin antoi
+Martinpäivän kulua hiljaisesti ohitse -- hän suitti varmaan olla kahden
+vaiheella, rakentaisiko tänä kirjavana aikana omaa taloutta, vai ei.
+
+Kun Sutlepan Rietu kerta haasteli tästä pääkappaleesta, sanoi punapää:
+"Anna ei pakene käsistä pois, ja -- aika tuopi hyvän neuvon".
+
+Näin oli siis lapsiraukka rauhassa kauniilta kosijalta ja sitä
+rohkeammin saattoi hän heittää toivonsa Jumalaan.
+
+
+
+
+VII.
+
+Jumalan vitsaus.
+
+
+Viikot ja kuukaudet vierivät taas ohitse, ja hetki läheni
+lähenemistään, jona Europan sotajoukkojen oli määrä opettaa Bonapartea
+nöyrtymään. Mutta keskellä voitontoivoa ja voitonriemua tuli väen
+kimppuun uusi vihollinen, vihollinen, jota vastaan ei lukko eikä muuri,
+salpa taikka miekka auttanut! Sotakentät ja sairashuoneet olivat sen
+koto, ja nimensä oli -- _kolera_ eli _rutto_.
+
+Tuo hirmuinen sodan seuraaja, jonka hengähdys jo toi surmaa ja
+ahdistusta, nosti nyt kalmankarvaista, inhoittavaa päätänsä ja otti
+osansa tässä maailman riidassa. Paaston aikana 1813 tuli hirmuinen
+vieras myös Männikön kylään ja majautui ensinnä -- Ojamyllylle.
+
+Renki Hannu rupesi valittamaan viluansa ja päänkipua. Vaikka Liisalla
+kyllä oli ihan kuumaa olutta saapuvilla, yltyi tauti kuitenkin hetki
+hetkeltä kovemmaksi, ja kun toisena päivänä tuotiin tohtori
+kaupungista, sanoi hän taudin -- ruttoa olevan.
+
+Ojamylläri oli joutua suunniltaan! Sekö onnettomuus nyt vielä
+tarvittiin! Hannu oli hänen oikea kätensä, ja peltotyö oli viime
+aikoina jäänyt rappiolle ja nyt näytti myllyn samate käyvän! Entäs
+pääasia: kuinka pian voisi tauti kohdata häntä itseä! Mitä sitte
+eräksi?
+
+Tuskin oli sentähden tohtori lähtenyt ennenkuin Antti sanoi
+emännälleen: "Äiti, onnettomuus on nyt kerran tapahtunut, mutta älä
+Jumalan tähden hellyydelläsi tee sitä hullummaksi! Hannun pitää pois
+talosta ja se paikalla! Hyvillä sanoilla ottaa Karja-Mari hänet
+luokseen ja luullakseni on hän ymmärtäväinen nainen".
+
+"Parempi aina, kuin sinä", huusi Liisa, "joko taas aiot uutta syntiä
+sälytellä päällesi! Voi Antti! Häpee silmät päästäsi, ettet köyhälle
+rengillesi, joka sinun palveluksessasi on tullut vanhaksi ja
+voimattomaksi, nyt tahdo antaa sairas-majaa!" -- "Mutta se ei saa
+tapahtua, ja minä sanon sulle: Hannu jääpi luoksemme. Sinulla
+entuudesta kyllä vastattavaa puolestasi! -- Leena, Leena!" ... huusi
+hän ovesta, "juokse kuitenkin kiireesti Kantolan eukon luo ja sano,
+minä käskin pyytää, että hän ottaisi hyvää maksoa vastaan valvoakseen
+Hannun luona". Ja kääntyen Anttia päin lisäsi hän vielä: "Kantolan
+eukko ymmärtää tuon paremmin kuin minä ja sinä, ja hänen terveelliset
+sanansa, joita hän raamatusta ammentaa, lievittävät paljon enemmän,
+kuin kaikki tohtorin katkerat sekä makeat rohdot".
+
+"Naisten lorua! Paljaita naisten loruja eikä mitään muuta", pahoitteli
+Ojamylläri. "Tiedän entuudesta kuinka asiat täällä käyvät: yksi tahtoo
+oikealle, toinen taas vasemmalle, että jokaisen 'kunnon miehen pää
+alkaa oikein käydä pyörälle'".
+
+Liisa meni töihinsä ja antoi tuon "kunnon miehen" urista. -- Tuokion
+perästä tuli Leena takaisin: "Kantolan eukko on itse kipeä
+kuumetaudissa".
+
+Liisa jäi hiukan peljästyksiin ja näkyi miettivän, mikä nyt tulisi
+neuvoksi.
+
+"Etkö kuitenkaan ota Karja-Maria", kysyi Antti jälleen, joka aina
+pelkäsi, että Liisa mietti ottaa jotakin vierasta. "Sen vähän, mitä
+Hannu tarvitsee, ymmärtää hän kyllä".
+
+"Ei," vastasi Liisa, "ensinnäkin on Karja-Mari huolimaton, toiseksi
+ilkeä ja kolmanneksi ajaisi hän kaikki kylän juttuja täyteen. Kait
+löydän mietittyäni jonkun, ja siksi valvon itse Hannun luona".
+
+Hämmästyksestä aukeni Ojamyllärin suu ihan seljälleen, mutta silloin
+kun hän juuri par'aikaa tavoitteli vastausta, oli Liisa jo mennyt yli
+pihan saunaan, jossa Hannu kovassa kivussa vaikeroi.
+
+Yhdeksän yötä ja päivää istui Liisa ilman pelotta Hannun vuoteen
+ääressä, mutta aina ei sovellu Jumalan tahto meidän tahtoon. Tauti
+yltyi yltymistään, ja niin oli Hannu kuollunna kymmenentenä yönä.
+
+Kun hän rauhallisena pyhänä iltapäivällä oli haudattu, pyysi Liisa
+mieheltään, että hän antaisi hänen ajaa kaupunkiin, yhtä ja toista
+asioimaan. Toisessa tilaisuudessa Antti melunnut ja sanonut vastaan,
+mutta tänään oli kuoleman ajatus hänenkin sydämelle kolkuttanut;
+sentähden vastasi hän: "Mene, äiti, mene; koska sinua kielsin?"
+
+Niin istui siis Liisa ennen puolipäivää vankkureilla, palkkamies otti
+ruoskan käteensä, ja huusi "hevonen!" ja vankkurit kulki eteenpäin aika
+vauhtia.
+
+Kaupungissa riensi Liisa toimittamaan asioitansa. Ihmeellinen kiire
+näkyi häntä jouduttavan ja hän riensi pian taas kotia kohden. Ilma kävi
+kerrassaan kolkommaksi ja sade juoksi virtanaan. Kylmä väristys
+toisensa perään karsi Liisan ruumista ja pian rupesi hän tuntemaan
+kovaa kipua.
+
+Ojamylläri otti emäntää tavallista ystävällisemmin vastaan. Kun hän
+huomasi Liisan punottavat kasvot, arveli emäntä: "se varmaan on
+nopeasta ajamisesta".
+
+"Sinä olet kipeä älä salaa --" lausui ukko maata mennessä, ja tuskin
+oli Liisa laskeunut vuoteelle, ennenkuin hampaansa rupesivat vilusta
+yhteen lyömään.
+
+"Kas niin, siinä se on! Voi Herrani ja Jumalani!" huusi Ojamylläri,
+hypähti nopeasti vuoteelta ja puki jälleen päällensä. Ja koska hänen
+tapansa oli olla äkäinen ja jäykkä myös silloinkin, kun hän mielellään
+olisi ollut hellä ja hiljainen, lisäsi hän: "Hannu olisi kyllä taitanut
+kuolla Karja-Marin luona, ja _sinä_ ainakin olisit jäänyt terveeksi".
+
+"Mitä Jumala tekee on kaikki hyvin" -- värisivät Liisan siniset huulet,
+ja menehtyen lankesi hän tuolille. Tauti tarttui kaikin voimin Liisaan,
+jonka ruumis valvomisesta ja murheesta jo oli kovin heikostunut. Usein
+täytyi monin hengin vuoteesta kiini pitää houraavaa sairasta.
+
+Nyt tuli Ojamyllärille paha ja kurja aika, aika, jonka hätä ja kuorma
+rasitti ja pakotti häntä verihikeen. Ojaperheessä, jossa ennen myllyn
+pauhina ja ihmisten äänet kaikuivat, oli nyt kaikki hiljaa kuin
+kuolleitten asunnoissa. Kaukaa ja läheltä läksivät myllymiehet
+jyvinensä toiseen kylään, -- myllyn-ratas seisoi ja rauhallisesti
+tekivät hämähäkit verkkojaan myllyssä.
+
+Kevät tuli, mutta tahalla taikka tahatta jäi kuitenkin suurin osa
+peltoja tänävuonna sängeksi: Työväestä oli puute. Tohtori oli sanonut
+että Ojamyllyllä on rutto, ja rengit, pelkurit, pistäysivät pakoon.
+Pitikö heidän toisten tähden kärsiä? -- Kuin haamu, riutuneena ja
+kalveana kulki hiljattain vielä niin voimakas Ojamylläri aivan tyhjässä
+talossaan ja autiossa myllyssä.
+
+Toden totta, ne olivat kurjuuden ja ahdistuksen päivät! Ja kaiken
+ulkonaisen hädän rinnalla alkoi nyt, ensin hiljaa, sitte yhä kovemmin
+ja kovemmin, eräs ääni sydämen pohjasta huutaa -- ääni, joka päivä
+päivältä lujeni, ja oli ukosta kuni tuomion pasuuna, joka huusi hänen
+korvaansa: se on sinun syntiesi ja ylitsekäymisiesi palkka!
+
+Naurun ja pilkan rinnalla tuli niin ikään suloisemmat kuvat hänen
+silmiinsä: rauha, terveys, onni ja rakkaus vaimonsa, Jaakon ja -- Annan
+suhteen! -- "Kaikki on loppunut!" huusi hän sydämen tuskalla, "Liisa
+kuolee, Jaakon ampuvat he maahan ja Anna -- vihaa taikka kiroo minua
+kokonaan".
+
+Jos hän nyt olisi voinut peruuttaa monen tapahtuneen asian! Kuinka
+kokonaan toiseksi olisi elämä Ojamyllyllä käynyt! Tällaiset mietteet
+kalvasivat ja vaivasivat Anttia, ettei hän saanut lepoa yöllä, ei
+päivällä, ja kävi viikossa vanhemmaksi, kuin muuten vuodessa.
+
+Muutenkaan ei ollut tuo sisällinen ahdistus Ojamyllärin vanhalle
+ruumiille ensinkään terveellinen, ja kun tohtori parin päivän perästä
+tuli jälleen, ei hän suuresti ihmetellyt, nähdessään Antinkin
+vuoteella!
+
+Jumalan myllyt jauhavat vitkaan -- mutta hienoksi!
+
+
+
+
+VIII.
+
+Uskollinen sydän.
+
+
+Mitä moni aina vielä ei tahtonut uskoa -- eihän se sopinut ollenkaan
+yhteen heidän tahtomuksensa kanssa -- se julistettiin nyt virallisesti:
+Männikön kylässä raivosi rutto.
+
+Oikeastaan piti sen merkitä: Ojamyllyllä, sillä kyläläisten terveys oli
+nykyjään varmempi kuin ennen milloinkaan. Männikön kylän tietäjä-akat,
+jotka kuulivat ruohon kasvavan ja hämähäkkien kolmen virstan päästä
+kohajavan, -- ne arvelivat senvuoksi myös liian pelvon tällä kertaa
+turhaksi; taivaallinen Isä tahtoisi muka vain ylpeyttä rangaista ja
+koulumestarin Annan tähden ansaitsis Ojamylläri kyllä sitä.
+
+Paratkoon Jumala vanhaa tunnettua maailman tapaa: _toisia_ tuomitsemme
+ikäänkuin ei saisi taivaallinen Isä yksin enää toimitettaviansa toimeen
+ja meidän pitäisi häntä hyvästä sydämestä auttaa -- _toisten_ silmässä
+näemme kyllä raiskan, omassamme emme malkaakaan huomaa. Niin on
+vanhuudesta saakka ollut laita ja niin on vastakin oleva -- se on kyllä
+surullista.
+
+Olivatko Männikön kylän _oikeat_ ihmiset oikeassa? Tällä kertaa ei
+eroittanut taivaallinen Isä heitä toisten seasta, sillä vielä samana
+iltana alkoi tauti juuri kylän toisesta päästä, hiipi tanhuaa pitkin
+sinne ja tänne sekä otti monta mukaansa, joka sitä eilen ei arvannut.
+Niiden joukossa, jotka sormellaan Ojamyllyä osoittivat, oli, tietäähän
+tuon ilmankin, Kirja-Tiitsu rivissä ensimäinen. Samana päivänä jutteli
+hän vielä Sutlepalla isosti ja laajallisesti kuinka surkea laita
+Ojamyllyllä oli.
+
+"Katsoppas kuomaseni", sanoi ilkiö Rietulle, "nyt tulee vanhalle
+saiturille loppu vihdoinkin. Omiansa, omiansa! Mimmoinen on univuode,
+semmoinen on unikin. _Yksikään_ ei häntä itke, enkä _minä_ myöskään".
+
+Kuinka syvältä nämät sanat tulivat sydämen pohjasta, jääköön sanomatta,
+sillä morsian ja myötäjäis-raha ei lähtenyt vielä nytkään hänen
+punaisesta päästään, ja Antin "loppu" olisi hajottanut kaikki
+tuuleen. --
+
+Vaan yksi sydän oli Männikön kylässä, jolle Trimmon perheen onnettomuus
+saattoi suurta murhetta ja sydämen tuskaa, ja se oli -- _Anna_. Missä
+hän kävi ja oli, aina kaikuivat rahvaan suusta kuulemansa sanomat hänen
+korvassaan, ja sydämen pohjasta sääli hän unohdettuja ja hyljättyjä
+sairaita. Hän mietti ja arveli, ikävöi ja murehti ja aina selkeämmäksi
+kävi hänen sydämessään päätös, kaikki: kiusan, häpiän, vihan ja vaivan
+unohtaa, myllylle rientää sekä neuvolla ja työllä auttaa maailman
+hylkäämää Ojaperhettä, Vapahtajan sanaa muistaen: rakastakaat
+vihollisianne ja tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat.
+
+Kerta lujan päätöksen tehtyänsä, ei viipynyt Anna sitä toimeen
+pannessaan. Eräänä kauniina kevät-aamuna, kukon henkiessä, astui Anna
+Jumalan nimeen raskasta tietänsä. Rahvaan kysymyksiä välttääksensä hän
+läksi yli Sutlepan niityn.
+
+Kylässä oli kaikki vielä ääneti ja hiljaa: tänään oli pyhäpäivä ja
+jokainen makasi kauemmin kuin muuten. Leivo vaan oli jo hereillä sekä
+lähetti riemuiten aamuvirtensä kohden taivasta, ja hernehalmeilla
+einehti muudan kyyhkyisperhe.
+
+Yhä korkeammalle nousi aurinko, armaasti tuoksuivat vainiot ja nurmet,
+kaikkialla heräsivät linnut, ravistelivat kastetilkat sulkiensa päältä
+ja tervehtivät nuorta aamua riemulaululla. Kukkain silmukoissa sumisi
+mehiläiset ja joka oksan ja lehden, ruohon ja pensaan kyljessä läikkyi
+epälukuisia kastepisaroita -- niinkuin Luojan kunniaksi valettuita
+kauniita helmiä.
+
+Anna näki, kuuli ja tunsi kaikki, tämä luonnon juhla-asu muistutti
+neidolle Häntä, joka kaikki niin armaaksi ja kauniiksi on tehnyt.
+Semmoisissa miettein oli hän kappaleen matkaa eteenpäin joutunut, ja
+kaikki muut unohtanut, niin aukesi edempää Ojamylly hänen silmiinsä, ja
+äkkiä pidätti Anna askeleitaan. -- Vielä kerran, niin lähellä, oli hän
+kahdenvaiheella.
+
+Yksi vuosi, yksi kokonainen vuosi oli umpeensa siitä silmänräpäyksestä
+kulunut, jolloin Annan itkupäivät olivat alkaneet. Joku askel
+eteenpäin, niin tienviereisessä talossa eli ja -- kärsi se, joka hänen
+elämänsä onnen ja ilon pyysi sortaa. Mylly itse kyllä istui ja lepäsi
+nyt, lepäsikö vaino ja viha myös myllyn isännän sydämessä -- kuka voi
+sitä tietää? Pääsiäis-aatto, kaikkine vaivoineen, onneton ja surullinen
+päivä, kyyneleitä rikkaiden sisariensa kanssa nousi Annan silmän eteen,
+ja kuka tietää, kuinka _minä_ taikka sinä, armas lukija, Annan sijassa
+olisimme tehneet.
+
+Mutta se, joka koulumestarin Annaa tuhmana tyttönä piti, hän oli
+kokonaan erehdyksissä. Jaakon ja hänen kärsivällisen äitinsä kuvat
+astuivat hänen silmänsä eteen. -- Sydäntänsä rohkaisten, astui hän
+sukkelaan eteenpäin ja seisoi pian Ojamyllyn pihalla, josta kana- ja
+hanhi-parvi huutaen juoksi häntä vastaan.
+
+Kuinka kokonaan toisin oli kaikki täällä tänään, kuin mennyt vuonna
+samaan aikaan! Pihalla ja tallissa, jossa tuonaan oli melua ja rähinää,
+oli nyt kaikki autiota ja tyhjää. Kaivon vintti tavoitteli kolkkona
+taivasta kohden, niinkuin tahtoisi hän sille valittaa, että ihmiset
+olivat hänen unohtaneet. Anna viskasi lintu-parvelle tallista
+kahmalollisen jyviä, sitte astui hän tupaan.
+
+Keittiössä tapasi hän ainoan emännöitsijän, Altsaunan eukon, lieduksen
+edessä -- makaavan. Kolme viikkoa oli vanhus niin yöt kuin päivät
+Liisan vuoteen ääressä valvonut, tänään sai väsymys voiton. Anna jätti
+hänet lepäämään ja meni sisälle.
+
+Sykkivällä sydämellä ja henkeänsä pidättäen astui varpaisilla emännän
+vuoteen eteen se, jota hän houreissaan sekavin silmin jo kauan oli
+odottanut sieltä löytävänsä. Mutta -- hän hieroi silmiänsä -- oliko se
+silmänlumousta? Kovasti hioten, mutta rauhallisesti hengähtäen makasi
+Liisa suloisessa unessa!
+
+Mitä Anna piti ihmetyönä, selveni hänelle sittemmin. Mennyt-yönä oli
+tuska taltunut ja emäntä oli jälleen parantumaan päin. Jumalan armoa ja
+hellyyttä kiittäen istui Anna vuoteen jalkapäähän ja katsoi tarkasti
+rakasta makaajaa. Kotvasen ajan kuluttua alkoivat kirkonkellot kylässä
+soida.
+
+Silloin rupesi sairas liikkumaan, heräsi ja katseli ihmetellen
+ympärillensä, niinkuin ihminen, joka oli nähnyt pitkää ja hirmuista
+unta. Nyt lankesivat hänen silmänsä Annaan, -- ja jos lukija arvelee,
+että hän, häntä siinä nähden, kummasteli, niin on hän harhatiellä.
+Ystävällisesti tarjosi hän Annalle laihtunutta kättänsä ja lausui
+heikolla äänellä.
+
+"Jumala siunatkoon tuloasi: minä tiesin kyllä, että Jaakko oli
+oikeassa!"
+
+Nyt pyysi Liisa vähän syödä, ja niinkuin nuoli oli Anna tuvasta ulkona.
+Keittiön ovessa tuli sauna-eukko häntä vastaan ja oli peljästyksestä
+langeta polvilleen -- ennen olisi hän odottanut viimeisen päivän tuloa,
+kuin koulumestarin Annaa Ojamyllylle! Mutta niinkuin hänen kaltaisensa
+myös on kavala, näki hän jo Annassa tulevaa emäntää, jollenka hän
+oikein luuli mieliksi puhuvan, kun Ojamylläriä soimasi ja sadatteli. Se
+oli nyt kaikkein kehnoin tapa, saada Annaa ystäväksi, ja kun hän sen
+tuli huomaamaan, piti hän viisaasti suunsa kiini.
+
+Liisa söi pari lusikallista lämmintä liemiruokaa, sitte jäi hän jälleen
+nukkumaan. Nyt sai Anna aikaa, alkaa samarialais-työtänsä myös Anttia
+kohtaan. Hänen oli, paratkoon Jumala, huonosti asiat. Tauti oli
+Ojamyllärille kovempi ja kiinteämpi, kuin kaikille muille; sen lisäksi
+tuli vielä sisällinen tuska, se mato, joka ei kuole, ja se tuli, joka
+ei sammu. Kuinka useasti olivat Annan ja Jaakon nimet horisevan
+valituksen suussa, kuinka katkerasti valitti hän itseänsä niinä pitkinä
+öinä, jolloin tuomitseva omatuntonsa ei sallinut unta hänen silmiinsä!
+Se kalvasi ja vaivasi häntä, niin kadotti hän vähät elinvoimansa, ja 64
+vuotta seljässä ei ollut hänelle suinkaan tueksi. Tohtori, joka kerta
+viikossa 7 virstan päästä tuli tänne, pudisti joka kerta enemmin
+päätänsä, kynsi korvaansa ja -- ei lausunut mitään. -- Sitä kaikkia
+kuuli Anna puhelijaalta sauna-eukolta.
+
+Kun Anna varovin askelein kamariin ja Antin vuoteen ääreen astui,
+makasi hän suorana, kädet ristissä, silmät kiini, ja kalman-karvaisien
+huuliensa väliltä tunkeusi muutamat sekavat sanat. Annasta oli kuin
+tahtoisi Ojamylläri nyt juuri viimeisillä voimillaan karata ja huutaa
+hänen ylitsensä vihansa sekä kirouksensa. Mutta hän oli ihan vaiti --
+vaiti niinkuin haudassa, -- vuoteen patsaassa vaan tiksutti eräs
+yksinäinen jumi.
+
+Lapsiraukka pyyhki kädellään silmäinsä yli, niinkuin tahtoisi hän
+unohtaa kaikki pahat mietteet, sitte tarttui hän työhön -- täällä oli
+kyllä toimitettavaa.
+
+Hän kohensi Ojamyllärin epäjärjestyksessä olevaa vuodetta, järjesti
+päänalaiset korkeammalle ja peitteli sairasta. Vanhuksen voimaton
+ruumis oli niinkuin heikko lapsi Annan kätten välillä, hän ei edes
+jaksanut avata silmiänsä. Kun kuume uudestaan meni hänen suoniensa
+läpi, etsi hänen kätensä hellää auttajaa, ja laskeusi kiittäen Annan
+pään päälle, joka vuoteen ääressä oli polvillaan.
+
+Kerrassaan huudahti Ojamylläri hänen seljän takana: "Petti, liehui,
+ryökäle! Anna, varastettu lapseni, takaisin!" Peljästyen käännähtihe
+Anna ympäri, vuoteella istui Antti, kädet nyrkissä sekavin silmin ja
+vaahto suussa. Yhä raivokkaammin alkoi hän hourailla, korkeammalle
+nousi viha -- viha Kirja-Tiitsua vastaan, niinkuin Anna nyt ymmärsi --
+hänen viimeinen voimansa oli loppua tuossa taistelussa. Silloin
+lähestyi Anna sairasvuodetta, pani kätensä hänen kuumalle päällensä ja
+koki sanoin saada häntä vaikenemaan. Ja kuinka hän puhui ja lohdutti,
+väistyivät mustat kuvat Ojamyllärin silmistä, hän tuli aikaa voittain
+hiljaisemmaksi. Silmät kiini, lankesi hän henkihieverinä asemallensa
+takaisin, ja kalveat huulet lausuivat hiljaa Jaakon ja Annan nimet!
+Mutta hänen sydämessään teki Jumalan Pyhä-henki työtänsä, pakottaen
+kovan kallion antamaan vettä ja kuivan kepin kukoistumaan.
+
+Kahta sairasta valvoessa riensivät päivät Annalta ohitse -- ja
+surullisesti. Jaakosta ei ollut tietoja tullunna siitä saakka, jolloin
+hän oli etämaille lähtenyt -- elikö hän vai oliko kuollut, sen tiesi
+Jumala! Paljon puhuttiin eräästä suuresta taistelusta, jossa Venäjän
+väkikin oli mennyt Bonaparte'a vastaan -- oliko myös Jaakko niiden
+joukossa ollut, sitä ei voinut kukaan sanoa. -- Usein, kun Anna oli
+yksin, hän vuodatti palavia kyyneleitä, ja moni salainen huokaus nousi
+hänen sydämensä pohjasta. Mutta Anna oli kiinteä rukouksessa ja luja
+uskossa ja taivaallisen Isän lupaukset vahvistivat heitä aina uudestaan
+uskossa, rakkaudessa ja toivossa.
+
+Kun sanon: _heitä_, niin älkää kummastelko, ystäväni, minä olen
+kuitenkin oikeassa. _Yksi_ kirkas tähti loisti aina kuitenkin Annan
+pilvisellä ja synkällä elämäntaivaalla: Liisan terveys tuli päivä
+päivältä lujemmaksi ja _kaksi_ rakastavaa sydäntä haasteli nyt siitä,
+mikä heille oli kalleinta koko mailmassa.
+
+Ojamylläri riensi kyllä päivä päivältä yhä lähemmäksi hautaa -- sen
+saattoi joka lapsikin huomata. Väliin houraillen, väliin taas valittaen
+ja itseänsä tuomiten, vietti vanhus viimeisiä elämänpäiviänsä. Pian oli
+hänen voimansa loppuun kulunut. Mutta mitä enemmin hänen ruumiinsa
+heikkoni, sitä elävämmäksi kävi hänen henkensä, ja taivaallinen Isä
+kylvi ja kynti hänen sydämensä peltoon, vaikka hänen työaseensa eivät
+juuri olleet silkin-pehmyiset. Yhtä-kaikki oli vielä tämäkin sydän
+rauhaa ja riemua löytävä ylitse kaiken, mitä hän pyysi ja toivoi.
+
+Erään varsin rauhattoman yön perästä Antti vaipui aamupuoleen
+nukkumaan. Anna, hänen uskollinen ja kärsivällinen valvojansa, meni
+vähäksi aikaa pihalle, puutarhassa kuumaa, pyörtynyttä päätänsä
+virkistämään. -- Silloin kaikui halki rauhaisen aamun hevoskavioin
+kolke hänen korvaansa ja etäältä kuului ihmisääniä. Hän kuunteli --
+kerrassaan leimahti hänen päähänsä eräs ajatus, joka pani sydämen
+kovasti tykkimään: "ehkä tuo kolke on yhteydessä sotasanoman kanssa?"
+Kuin salama Anna juoksi tupaan, sieltä portaita ylös ullakkoon, jossa
+luukusta voi kaukaa nähdä koko maantien.
+
+Ja mitä näki Anna? Mitä se oli, joka pysähdytti Annan hengen ja ajoi
+punan hänen poskillensa? -- Sotamiehet! Niin kauas kuin hänen terävä
+silmänsä kannatti, ei eroittanut hän muuta kuin sotamiehiä! Rykmentti
+rykmentin perään marssi kaupunkia kohden, osa Venäjän väkeä, joka
+vieraalta maalta palasi kotia. Kirkkaat sota-aseet välkkyivät
+päivänpaisteessa ja iloinen puhe ja melu tunkeutui hänen korvaansa.
+
+Ensin tahtoi Anna juosta alas tätä sanomaa toisillenkin ilmoittamaan,
+mutta sydän ei sallinut! Niinkuin kiini-naulittu seisoi hän luukun
+ääressä ja katsoi alas. Ja rykmentti rykmentin perään tuli ja
+katosi maantiellä, -- ääretön rivi vanhoja ja nuoria, ratsu- sekä
+jalka-miehiä, yhä vieläkään ei tahdo rivi loppua. Mutta vaikka Anna
+miten tarkasti katsookin, vaikka hänen silmänsä miten suurella huolella
+etsiikin joka ruodun läpi -- Jaakkoa hän ei löydä!
+
+Alhaalla Annaa tarvitaan, hän tietää, että häntä haetaan, -- hänen
+silmänsä alkavat karvastella, mutt'ei liiku hän paikastakaan --
+huolellisemmin vaan lentää hänen silmänsä äärettömän sotajoukon yli.
+
+Nyt metsän rinteessä harvenevat rivit, loppu joutuu käteen, viimeiset
+tulevat esiin -- Jaakko ei ole heidän joukossaan! Kuni tikarinpisto
+viilsi ääretön tuska Annan sydämen läpi -- -- silloin nousee kaukaa
+uusi kohina. Jälleen välkkyvät sota-aseet, ja uusi toivo nousee Annan
+sydämessä -- vankkurit vankkurien perään, monta sataa, läheneepi.
+
+Nyt eroittivat hänen väsyneet silmänsä ajajat: voi nimetöntä tuskaa ja
+hätää! Mitä hän nyt näkee -- kalvistuneet kasvot, päähän-vajonneet
+silmät, veriset haavat -- on sodan hirmuisa palkka ja maksu. Ja kun hän
+vielä tuskissaan, palavin sydämin katsoo ja näkee pitkiä sairasjonoja
+ohitse kulkevan, joutuu viimeiset vankkurit käteen, pysähtyvät ja
+poikkeavat myllyllen päin ja Annan silmät näkevät vaalean, haavoitetun
+Jaakon!
+
+Huudahdus, niin huikea että huone kajahti, kuului Annan suusta, --
+sitten _lensi_ hän enemmin kuin _juoksi_ ylhäältä alas, ja viiden
+minuutin perästä oli Jaakko hänen kättensä hoivattavana vuoteella, ja
+rakastavan äidin sekä morsiamen rukoukset nousivat hänen edestään
+taivaan puoleen.
+
+Ja taivaallisen Isän korva oli altis kuulemaan näitä rukouksia. Jaakon
+haavat paranivat pian Annan ja Liisan huolellisen hoidon kautta ja
+viikkokauden kuluttua nousi hän, jos kohta huonosti ja vaivaloisesti,
+jälleen ylös vuoteelta. Morsiamen silmät loistivat sitä nähdessään.
+
+
+
+
+IX.
+
+Vanhat ovat kadonneet -- katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
+
+
+Ojamyllärin kuolinvuoteen ääressä löydämme kaikki ystävämme liikutetuin
+sydämin koossa olemasta, sillä hauta sovittaa kaikki rikokset ja
+kuolema antaa anteeksi.
+
+Antin henki on eroamassa, mutta haudan partaalla on Jumala avannut
+hänen silmänsä, että hän saisi nähdä kaiken sen onnen, jonka hän niin
+kauan oli hyljännyt. Kädet ristiin laskettuna, hänen omaisensa
+seisoivat sairasvuoteen ympärillä ja joka silmänräpäys pelkäsivät he
+itkien saavansa kuulla sairaan viimeisen hengähdyksen.
+
+Mutta vielä kerran avaa kuoleva suurella vaivalla silmänsä. Siunaten
+hän ne luopi Annaan ja Jaakkoon: "Jumala siunatkoon teitä ja sinua
+kallis Liisa, --"; ne sanat kuuluivat vielä hänen kelmeiltä huuliltaan,
+-- silloin kantaa kuoleman-enkeli hänen sielunsa kohden ikuisia
+asunnoita! Yksi harras "Isä meidän" vaimon ja lasten suusta lähtee
+häntä saattelemaan autuaalle tielle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vuosi tämän tapauksen perästä oli Ojamyllyllä iloiset, mutta pienet
+häät. Kun nuori-pari tuli kirkosta, lausui Jaakko Annallensa, kättä
+tarjoten ja lempeästi katsoen häntä silmiin: "Eikö niin, kallis Anna,
+ne jotka kyyneleillä kylvävät ne ilolla niittävät?" -- Mutta Anna
+pannen kätensä ristiin vastasi liikutetulla sydämellä:
+
+    "Jumalass' on turvan' aina,
+    Joka laupeudessaan
+    Holhoo mua ainiaan,
+    Kaikki hyvät mulle lainaa,
+    Niinkuin isä lapselleen,
+    Rakkahalle omalleen".
+
+"Amen!" lausui Liisa ja laski siunaten kätensä lasten pään päälle.
+
+Vielä kauan elivät Jaakko ja Anna Ojamyllyllä, äitiänsä kunnioittaen ja
+lapsiansa Jumalanpelvossa kasvattaen sekä raamatun sanaa: tehkäät hyvää
+niille, jotka teitä vihaavat -- Sutlepan Rietua ja Kirja-Tiitsua
+kohtaan noudattaen. -- "Niin tosiaankin, kuinkas heidän kävi?" -- "Eikö
+työtä myöten palkka?" -- Erään riihen luona, jossa punapää vanhan
+tapansa mukaan ärsytti kahta veljestä toistansa vastaan, olivat
+molemmat niin ymmärtäväiset, että leppyivät, mutta saivat sitten ilkiön
+käsiinsä ja kerrassaan löylyttivät hänet niin, että hänen luunsa ja
+jäsenensä eivät enää ikäpäivänä tulleet terveeksi. -- Hän ja Rietu,
+jonka mökki myös pian huutokaupalla myytiin, elivät nyt armolahjoilla,
+jotka kyllä salaa annettiin, mutta joista koko kylä Annan kunniaksi ja
+kiitokseksi puhui. -- Jos kaikki Annat ja heidän sisarensa niin
+tekisivät, niin olisivatpa asiat hyvät. Ja sillä loppuu kertomuksemme
+tällä kertaa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Ojamylläri ja hänen miniänsä, by Lydia Jannsen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OJAMYLLÄRI JA HÄNEN MINIÄNSÄ ***
+
+***** This file should be named 22828-8.txt or 22828-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/2/8/2/22828/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22828-8.zip b/22828-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..90247a2
--- /dev/null
+++ b/22828-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6811150
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22828 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22828)