diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 22389-8.txt | 6985 | ||||
| -rw-r--r-- | 22389-8.zip | bin | 0 -> 72355 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7001 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/22389-8.txt b/22389-8.txt new file mode 100644 index 0000000..24a6608 --- /dev/null +++ b/22389-8.txt @@ -0,0 +1,6985 @@ +Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Minna von Barnhelm + Viisinäytöksinen huvinäytelmä + +Author: Gotthold Ephraim Lessing + +Translator: Jalmari Lahdensuo + +Release Date: August 25, 2007 [EBook #22389] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +Minna von Barnhelm + +Viisinäytöksinen huvinäytelmä + + +Gotthold Ephraim Lessing + + +Saksankielestä suomentanut +Jalmari Lahdensuo + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1921. + + + + + Suomennoksen on teettänyt + "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston" + varoilla rahaston toimikunnan + kaunokirjallinen osasto + + + + +MINNA VON BARNHELM + +ELI + +SOTILASONNI + + + + +HENKILÖT: + + +_Majuri von Tellheim_, eronsaanut. +_Minna von Barnhelm_. +_Kreivi von Bruchsall_, hänen enonsa. +_Franciska_, hänen kamarineitsyensä. +_Just_, majurin palvelija. +_Paul Werner,_ majurin entinen varusmestari. +_Isäntä_. +_Surupukuinen nainen_. +_Kenttäjääkäri_ +_Riccaut de la Marliniere_. + +Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisessä +huoneessa. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + +JUST + +(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan). + +Isäntä lurjus! Sinä, meidät? -- Kas niin, veikko! -- Lyö, lyö, veikko! +(Ojentaa kätensä lyöntiin ja herää tähän liikkeeseen.) Ohhoh, joko taas? +Tuskin ummistan silmäni, kun jo olen täydessä tappelussa hänen kanssaan. +Kunpa hän olisi saanut edes puolet kaikista lyönneistäni! -- -- Mutta +kas, on jo päivä! Minun on nyt heti lähdettävä etsimään herra parkaani. +Jos minun tahtoani noudatettaisiin, ei hän enää pistäisi jalkaansa tähän +kirottuun taloon. Missähän hän lienee viettänytkin yönsä? + + +TOINEN KOHTAUS. + +_Isäntä_. _Just_. + +ISÄNTÄ. + +Hyvää huomenta, herra Just, hyvää huomenta! Kas, jo näin varhain +jalkeilla? Vai pitäisikö sanoa: vielä näin myöhään valveilla? + +JUST. + +Sanokoon hän mitä tahtoo. + +ISÄNTÄ. + +En sano muuta kuin hyvää huomenta; ja voinen kai odottaa, että herra +Just sanoo siihen: paljon kiitoksia? + +JUST. + +Paljon kiitoksia! + +ISÄNTÄ. + +Taidetaan olla nyrpeissään, kun ei ole saatu tarpeeksi levätä. +Senkövuoksi, ettei herra majuri ole saapunut kotiin ja on täytynyt olla +täällä häntä vaanimassa? + +JUST. + +Kaikkea tuo mies arvaakin! + +ISÄNTÄ. + +Minä otaksun, minä otaksun. + +JUST + +(kääntyy ja aikoo lähteä). + +Hänen palvelijansa! + +ISÄNTÄ + +(pidättää häntä). + +Eihän toki, herra Just! + +JUST. + +No hyvä; ei hänen palvelijansa! + +ISÄNTÄ. + +Noo, herra Just! Toivoakseni hän ei enää ole äkeissään eilisestä, herra +Just? Kuka nyt yön yli jaksaa vihaansa kantaa? + +JUST. + +Minä; ja aion jaksaa yhä edelleenkin. + +ISÄNTÄ. + +Onko tuo nyt kristillistä? + +JUST. + +Yhtä kristillistä kuin se, että rehellinen mies, joka ei heti voi +maksaa, ajetaan talosta, työnnetään kadulle. + +ISÄNTÄ. + +Hyi, kuka saattaisi olla niin jumalaton? + +JUST. + +Eräs kristillinen ravintolanisäntä. -- Minun herrani! moisen miehen! +moisen upseerin! + +ISÄNTÄ. + +Hänetkö minä muka olen ajanut talosta? työntänyt kadulle? Sitä +tehdäkseni tunnen aivan liian suurta kunnioitusta upseeria kohtaan ja +aivan liian suurta sääliä eronsaanutta kohtaan! Minun oli pakko laittaa +häntä varten toiset huoneet kuntoon. -- Älköön hän enää ajatelko sitä, +herra Just. (Huutaa ulos näyttämöltä.) Hoi! -- Olen valmis hyvittämään +sen toisella tavalla. (Eräs poika tulee.) Tuoppas lasi; herra Justin +pitää saada ryyppy ja se oikein hyvää! + +JUST. + +Älköön hän suotta vaivatko itseään, herra isäntä. Muuttukoon myrkyksi se +pisara, jonka -- Mutta en sentään vanno; vielä on pääni selvä. + +ISÄNTÄ + +(pojalle, joka tuo likööripullon ja lasin). + +Anna tänne; mene! -- No, herra Just; tässä on jotakin oikein +erinomaista; väkevää, suloista, terveellistä. (Täyttää lasin ja ojentaa +sen hänelle.) Se saa ylenmäärin valvoneen vatsankin jälleen kuntoon! + +JUST. + +Eihän minun oikeastaan pitäisi! -- Mutta miksi antaisin terveyteni +kärsiä hänen hävyttömyytensä tähden? + +(Ottaa lasin ja juo.) + +ISÄNTÄ. + +Terveydeksi, herra Just! + +JUST + +(antaessaan lasin takaisin). + +Ei ole hullumpaa! -- Mutta, herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin. + +ISÄNTÄ. + +Ei toki, ei toki! -- Joutaa vielä toisellekin jalalle. Kaksi pysyy +orrella. + +JUST + +(juotuaan). + +Täytyy tunnustaa: hyvää on, oikein hyvää! -- Kotitekoistako, herra +isäntä? -- + +ISÄNTÄ. + +Varjelkoon! aito danzigilaista! oikeata, kahdesti tislattua kultavettä! + +JUST. + +Näkeekös herra isäntä, jos osaisin teeskennellä, niin tällaisen vuoksi +teeskentelisin; mutta minä en osaa; sanon kuin sanonkin: ryökäle hän on +sittenkin -- herra isäntä. + +ISÄNTÄ. + +Ei elämässäni ole kukaan vielä tuota minulle sanonut. -- Vielä yksi, +herra Just; ei kaksi kolmannetta! + +JUST. + +Olkoon menneeksi! (Juo.) Hyvää tavaraa, totisesti hyvää! -- Mutta +myöskin totuus on hyvä olemassa. Herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin! + +ISÄNTÄ. + +Jos se olisin, niin kuuntelisinko tässä rauhassa siksi itseäni +sanottavan? + +JUST. + +Kylläpä vain; sillä harvoin on ryökäleillä sappea. + +ISÄNTÄ. + +Eikö vielä yhtä, herra Just? Nelisäinen nuora kestävintä. + +JUST. + +Ei, liika on liikaa! Ja mitäpä hyötyä siitä hänelle olisi, herra isäntä? +Pullon viimeiseen pisaraan asti minä pysyisin sanassani. Hyi, herra +isäntä, noin hyvää danzigilaista ja kuitenkin niin huonot tavat! -- +Mieheltä sellaiselta kuin minun herrani, joka on asunut täällä vuoden ja +päivän, jolta täällä jo monet kirkkaat taalerit on siepattu, joka +eläissään ei ole jäänyt kenellekään ropoakaan velkaa; kun hän nyt ei +täsmälleen maksa parilta kuukaudelta, kun hän ei enää yhtä paljon +rahojaan tuhlaa, -- viedä nyt häneltä huone hänen poissaollessaan! + +ISÄNTÄ. + +Mutta kun tuota huonetta välttämättä tarvitsin? kun ennakolta tiesin, +että herra majuri itse olisi sen hyväntahtoisesti luovuttanut, jos vain +olisimme kyllin kauan voineet odottaa hänen paluutaan? Olisiko minun +siis pitänyt taas käännyttää sellainen vieras herrasväki oveltani? +Olisiko minun pitänyt tahallani työntää sellainen ansio toisen isännän +kitaan? Enkä minä edes usko, että hän olisi saanut yösijaa mistään +muualta. Kaikki ravintolat ovat tähän aikaan aivan tulvillaan. Olisiko +tuollaisen nuoren, kauniin, rakastettavan naisen pitänyt jäädä kadulle? +Sitä ei herra majuri kohteliaana miehenä mitenkään olisi sallinut. Ja +mitä hän siinä sitten menettää? Enkö ole luovuttanut hänelle toista +huonetta sijaan? + +JUST. + +Pihan perällä kyyhkyslakan vieressä, näköala naapurin palomuurien +lomitse -- -- + +ISÄNTÄ. + +Olihan näköala hyvin kaunis, ennenkuin naapuri vietävä sen +rakennuksillaan turmeli. Onhan huone muuten pulska ja paperoitu -- + +JUST. + +On ollut! + +ISÄNTÄ. + +Ei toki, yksi seinä on vieläkin. Ja herra Justin kamari siinä vieressä, +mitäs siitä puuttuu? Siinä on uuni, joka tosin talvisin vähän savuaa -- +-- + +JUST. + +Mutta kesäisin se näyttää aika sievältä. -- Herra, luulenpa melkein, +että hän vielä kaiken hyvän lisäksi tekee meistä pilaa? -- + +ISÄNTÄ. + +No, no, herra Just, herra Just -- + +JUST. + +Älköön hän saattako herra Justia tulistumaan, taikka -- + +ISÄNTÄ. + +Minäkö muka saattaisin hänet tulistumaan? Se danzigilainen sen tekee! -- + +JUST. + +Sellaisesta upseerista kuin minun herrani! Vai luuleeko hän, ettei +eronsaaneessa upseerissa ole miestä taittamaan hänen niskansa? Miksikä +sitten sodan aikana olitte niin notkeita, te herrat isännät? Miksikä +silloin kaikki upseerit olivat arvokkaita miehiä ja kaikki sotilaat +rehellisiä, kelpo poikia? Joko tämä hiukkanen rauhaa on saanut teidät +niin koppaviksi? + +ISÄNTÄ. + +Mitäs hän nyt noin kiivastuu, herra Just? -- + +JUST. + +Minä tahdon kiivastua. -- -- + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Isäntä_. _Just_. + +v. TELLHEIM + +(sisään astuessaan). + +Just! + +JUST. + +(luullen isännän nimeään mainitsevan). + +Just? -- Olemmeko jo niin tutut? -- + +v. TELLHEIM. + +Just! + +JUST. + +Luulisinpa vielä olevani herra Just hänelle! + +ISÄNTÄ + +(joka huomaa majurin). + +St! st! Herra, herra, herra Just, -- katsokoon hän toki taakseen; hänen +herransa -- -- + +v. TELLHEIM. + +Just, luulenpa, että riitelet? Mitä olen sinun käskenyt tekemään? + +ISÄNTÄ. + +Oo, teidän armonne, mekö riitelisimme? Jumala siitä varjelkoon! Teidän +alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelemään miehen kanssa, +jolla on onni kuulua teidän väkeenne? + +JUST. + +Kunpa saisin pehmittää hänen köyryä kissanselkäänsä! -- -- + +ISÄNTÄ. + +Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta +siinä hän tekee oikein; sitä enemmän häntä kunnioitan; pidän hänestä sen +takia. -- + +JUST. + +Voi etten saa iskeä hampaita hänen suustaan! + +ISÄNTÄ. + +Vahinko vain, että hän kiivastuu aivan turhasta. Sillä olen aivan +vakuutettu siitä, etten ole menettänyt teidän armonne suosiota, vaikka +-- hädissäni -- minun oli pakko -- + +v. TELLHEIM. + +Jo riittää, hyvä herra! Olen teille velkaa; te tyhjennätte huoneeni +minun poissaollessani; teidän täytyy saada rahanne; minun täytyy koettaa +hakea suojaa jostakin muualta. Onhan se luonnollista! + +ISÄNTÄ. + +Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Minä onneton, kovan +onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen jälleen +luovuttava huoneestaan. Herra majuri ei voi, ei tahdo luovuttaa hänelle +huonettaan; huone on majurin; tuon naisen on lähdettävä; en voi häntä +auttaa. -- Minä menen, armollinen herra -- -- + +v. TELLHEIM. + +Ystävä, ei enää toista tyhmyyttä entisen lisäksi! Tuon naisen täytyy +saada pitää huoneensa. -- -- + +ISÄNTÄ. + +Ja teidän armonne uskoo, että minä muka epäluottamuksesta, muka +huolissani maksusta -- --? Ikäänkuin en tietäisi, että teidän armonne +voi minulle maksaa, milloin vain haluaa. -- -- Sinetöity kukkaro -- +viisisataa taaleria louisdoria on siihen kirjoitettu, -- -- jota teidän +armonne on pitänyt kirjoituspulpetissaan, -- -- on hyvässä säilössä. -- + +v. TELLHEIM. + +Toivokaamme niin; samoin kuin muutkin tavarani. -- Just ottakoon ne +huostaansa, kun hän on maksanut teille laskunne. -- -- + +ISÄNTÄ. + +Totisesti, minä oikein pelästyin, kun löysin kukkaron. -- Olen aina +pitänyt teidän armoanne säännöllisenä ja varovaisena miehenä, joka ei +koskaan luovu viimeisestä pennistään. Mutta sittenkin -- -- jos olisin +arvannut puhdasta rahaa olevan kirjoituspulpetissa -- -- + +v. TELLHEIM. + +Niin olisitte menetellyt kohteliaammin minua kohtaan. Ymmärrän. -- +Menkää nyt vain, hyvä herra; jättäkää meidät; minulla on puhuttavaa +palvelijalleni. -- -- + +ISÄNTÄ. + +Mutta, armollinen herra -- -- + +v. TELLHEIM. + +Tule, Just, tämä herra ei suvaitse, että minä hänen talossaan sinulle +sanon, mitä sinun on tehtävä -- -- + +ISÄNTÄ. + +Minähän jo menen, armollinen herra! -- Koko taloni on teidän +käytettävänänne. + + +NELJÄS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Just_. + +JUST. + +(joka polkaisee jalkaansa ja sylkee isännän jälkeen). + +Hyi! + +v. TELLHEIM. + +Mitä nyt? + +JUST. + +Olen pakahtua kiukkuuni. + +v. TELLHEIM. + +Tahi paremminkin puhdasverisyyteesi. + +JUST. + +Ja te, -- teitä en enää tunne, herrani. Vaikka kuolisin tähän teidän +silmienne eteen, niin te olette tuon julkean, kovasydämisen roiston +suojelusenkeli! Hirsipuun ja mestauskirveen ja teilauspyörän uhallakin +olisin minä hänet -- olisin tahtonut kuristaa hänet näillä kourillani, +repiä hänet palasiksi näillä hampaillani. -- + +v. TELLHEIM. + +Peto. + +JUST. + +Mieluummin peto kuin tuollainen ihminen! + +v. TELLHEIM. + +Mutta mitä sinä tahdot? + +JUST. + +Minä tahdon, että te käsittäisitte, kuinka kovasti teitä loukataan. + +v. TELLHEIM. + +Entä sitten? + +JUST. + +Että te kostaisitte, -- ei, tuo mies on siihen liian halpa -- + +v. TELLHEIM. + +Vaan että minä antaisin sinun tehtäväksesi kostaa minun puolestani? Se +on alun pitäen ollut ajatukseni, Minun ei enää olisi pitänyt näyttäytyä +hänelle. Hän olisi joutanut saada maksunsa sinun käsistäsi. Tiedän, että +osaat paiskata pöytään kourallisen rahaa jokseenkin halveksuvin ilmein. +-- + +JUST. + +Vai niin? erinomainen kosto! -- + +v. TELLHEIM. + +Mutta se meidän täytyy vielä siirtää tuonnemmaksi. Minulla ei ole enää +ropoakaan käteistä rahaa! enkä saa mistään kokoon haalituksi. + +JUST. + +Ei käteistä rahaa? Ja mikäs se on sitten se kukkaro, jossa oli +viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka isäntä löysi +kirjoituspulpetistanne? + +v. TELLHEIM. + +Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni. + +JUST. + +Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi +teille neljä viisi viikkoa sitten? + +v. TELLHEIM. + +Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksikäs ei? + +JUST. + +Niitä ette siis vielä ole käyttänyt? Herrani, niitä voitte käyttää mihin +vain tahdotte. Minun vastuullani -- + +v. TELLHEIM. + +Todellakin? + +JUST. + +Werner sai minulta kuulla, kuinka kauan pää-sotarahasto viivyttelee +saatavienne maksamista. Hän sai kuulla -- + +v. TELLHEIM. + +Että minusta varmaankin tulee keppikerjäläinen, ellen jo ole. -- Olen +sinulle erittäin kiitollinen, Just. -- Ja tämä ilmoitus sai Wernerin +luovuttamaan minulle vähäiset roponsa. Olipa toki hyvä, että arvasin +sen. Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meistä on +tullut ero. -- -- + +JUST. + +Kuinka? mitä? + +v. TELLHEIM. + +Ei sanaakaan enää; tuolta tulee joku. -- + + +VIIDES KOHTAUS. + +_Eräs surupukuinen nainen_, _v. Tellheim_. _Just_. + +NAINEN. + +Pyydän anteeksi, hyvä herra! -- + +v. TELLHEIM. + +Ketä etsitte, madame? -- + +NAINEN. + +Juuri sitä arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette +tunne minua enää? Olen entisen aliratsumestarinne leski -- + +v. TELLHEIM. + +Taivaan tähden, armollinen rouva! mikä muutos! -- + +NAINEN. + +Olen juuri noussut sairasvuoteelta, johon mieheni kuoltua tuskani minut +heitti. Minun täytyy vaivata teitä jo näin varhain, herra majuri. Aion +matkustaa maalle, jossa eräs hyvänsydäminen, kenties yhtä onneton +ystäväni on nyt ensi aluksi tarjonnut minulle turvapaikan. + +v. TELLHEIM + +(Justille). + +Mene, jätä meidät yksin. + + +KUUDES KOHTAUS. + +_Nainen_, _von Tellheim_. + +v. TELLHEIM. + +Puhukaa vapaasti, armollinen rouva! Minun edessäni ei teidän tarvitse +onnettomuuttanne hävetä. Voinko jotenkin teitä palvella? + +NAINEN. + +Hyvä herra majuri -- + +v. TELLHEIM. + +Surkuttelen teitä, armollinen rouva! Miten voisin teitä palvella? +Tiedätte, että puolisonne oli ystäväni; ystäväni, sanon; olen aina +säästellen käyttänyt tätä nimitystä. + +NAINEN. + +Kukapa tietäisi paremmin kuin minä, kuinka suuresti te ansaitsitte hänen +ystävyytensä ja hän teidän? Te olisitte ollut hänen viimeinen +ajatuksensa, teidän nimenne olisi ollut viimeinen ääni hänen kuolevilla +huulillaan, jollei väkevämpi luonto olisi vaatinut tätä murheellista +etuoikeutta hänen onnettoman poikansa, hänen onnettoman puolisonsa +osalle -- + +v. TELLHEIM. + +Lopettakaa, madame! Tahtoisin mielelläni itkeä kanssanne, mutta tänään +minulla ei ole kyyneliä. Säästäkää minua! Te tapaatte minut hetkellä, +jolloin helposti saattaisin eksyä napisemaan kohtaloani vastaan. -- Oi, +sinä oikeamielinen Marloff! Joutuun, armollinen rouva, mitä suvaitsette +käskeä? Jos kykenen teitä palvelemaan, jos kykenen -- + +NAINEN. + +En saa lähteä matkalle täyttämättä hänen viimeistä tahtoaan. Hän muisti +vähää ennen loppuaan kuolevansa teidän velkamiehenänne ja vannotti minun +suorittamaan tämän velan ensi käteisellä rahallani. Olen myynyt hänen +kenttävarustuksensa ja tulen nyt lunastamaan hänen velkakirjansa. -- + +v. TELLHEIM. + +Kuinka, armollinen rouva? senkö vuoksi tulette? + +NAINEN. + +Sen vuoksi. Sallikaa minun laskea rahat. + +v. TELLHEIM + +Ei suinkaan, madame! Marloffko minulle velkaa? se on tuskin luultavaa. +Sallikaa minun katsoa. (Ottaa taskukirjansa esiin ja etsii.) En löydä +mitään. + +NAINEN. + +Olette kaiketi hukannut velkakirjan, eikä velkakirja muuta asiaa. -- +Sallikaa -- + +v. TELLHEIM. + +Ei, madame! minulla ei ole tapana hukata papereitani. Jos velkakirjaa ei +minulla ole, niin se todistaa, ettei minulla sitä koskaan ole ollutkaan, +tahi että se on suoritettu ja minä jo olen antanut sen takaisin. + +NAINEN. + +Herra majuri! + +v. TELLHEIM. + +Aivan varmaan, armollinen rouva. Marloff ei ole jäänyt minulle mitään +velkaa. Enkä minä myöskään jaksa muistaa hänen milloinkaan olleen +minulle mitään velkaa. Niin se on, madame; pikemminkin olen minä jäänyt +hänen velallisekseen. En ole koskaan voinut tehdä mitään kiitollisuuteni +osoitukseksi hänelle, joka kuuden vuoden ajan on seisonut rinnallani +onnen ja onnettomuuden, kunnian ja vaaran päivinä. En ole unohtava, että +hän jättää jälkeensä pojan. Hän on oleva minun poikani, kohta kun +kykenen olemaan hänelle isänä. Tämä epävarma tila, johon nyt itse olen +joutunut -- + +NAINEN. + +Jalomielinen mies! Mutta älkää tekään ajatelko minusta liian halpaa. +Ottakaa rahat, herra majuri; niin olen ainakin rauhallisella mielellä. +-- + +v. TELLHEIM. + +Mitäpä muuta te tarvitsette rauhoittuaksenne kuin minun vakuutukseni, +ettei nämä rahat kuulu minulle? Vai tahdotteko, että minun pitää ryöstää +ne ystäväni orvoksi jääneeltä pojalta? Ryöstää, madame; sitä se olisi +sanan varsinaisessa merkityksessä. Rahat ovat hänen, tallettakaa ne +häntä varten. -- + +NAINEN. + +Minä ymmärrän teidät; suonette vain anteeksi, jollen vielä oikein tiedä, +miten ottaa hyviä töitä vastaan. Mutta mistäpä tietäisitte, että äiti +tekee poikansa hyväksi enemmän kuin hän tekisi oman elämänsä hyväksi? +Minä lähden -- + +v. TELLHEIM. + +Lähtekää, madame, lähtekää! Onnea matkalle! En pyydä teitä antamaan +tietoja itsestänne. Ne voisivat saapua sellaiseen aikaan, jolloin en +voisi olla miksikään hyödyksi. Mutta vielä eräs asia, armollinen rouva; +olinpa vähällä unohtaa kaikkein tärkeimmän. Marloffilla on vielä +saatavia entisen rykmenttimme rahastosta. Hänen saatavansa ovat yhtä +oikeutettuja kuin minunkin. Jos minulle maksetaan, on hänellekin +maksettava. Sen takaan. -- + +NAINEN. + +Oi! hyvä herra -- Mutta minä vaikenen mieluummin. -- Kun tuolla tavalla +tulevia hyviä tekojaan valmistaa, on kuin olisi ne taivaan nähden jo +tehnyt. Palkitkoon teitä taivas ja minun kyyneleeni! (Poistuu.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + +v. TELLHEIM. + +Kelpo vaimo parka! Täytyy hävittää nämät joutavuudet, niin kauvan kun +muistaa. (Ottaa taskukirjastaan papereita, jotka repii palasiksi.) Ken +takaa, ettei oma puute vielä joskus saattaisi viekotella minua +käyttämään niitä hyödykseni? + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + +_Just_. _v. Tellheim_. + +v. TELLHEIM. + +Sinäkö siellä olet? + +JUST + +(pyyhkien silmiään.) Niin! + +v. TELLHEIM. + +Olet itkenyt? + +JUST. + +Kirjoitin laskuni keittiössä, ja keittiö on täynnä savua. Tässä se on, +hyvä herra! + +v. TELLHEIM. + +Anna tänne. + +JUST. + +Armahtakaa minua, hyvä herra. Tiedän varsin hyvin, etteivät ihmiset +armahda teitä; mutta -- + +v. TELLHEIM. + +Mitä tahdot? + +JUST. + +Olisin pikemmin luullut kuolevani kuin saavani eron. + +v. TELLHEIM. + +En tarvitse sinua enää; minun täytyy oppia tulemaan toimeen ilman +palvelijaa. (Avaa laskun ja lukee.) »Mitä herra majuri on minulle +velkaa: Kolmen ja puolen kuukauden palkka, 6 taaleria kuukaudessa, tekee +21 taaleria. Tämän kuun ensi päivästä maksanut yhtä ja toista 1 taaleri +8 groschenia 9 pfennigiä. Summa summarum 22 taaleria 7 gr. 9 pf.» -- +Hyvä, ja kohtuullista on, että maksan sinulle tämän kuluvan kuukauden +kokonaan. + +JUST. + +Toinen sivu, herra majuri -- + +v. TELLHEIM. + +Vieläkö lisää? (Lukee.) »Mitä herra majurille minä olen velkaa: +Välskärille minun puolestani maksettu 25 taaleria. Hoidosta ja hoivasta +toipumiseni aikana minun puolestani maksettu 39 taaleria. Isälleni, +jolta kaikki on poltettu ja ryöstetty, maksettu pyynnöstäni etukäteen, +lukuunottamatta niitä kahta saaliiksi saatua hevosta, jotka hän sai +lahjaksi, 50 taaleria. Summa summarum 114 taaleria. Siitä poisvedetty +edellämainitut 22 tl. 7 gr. 9 p., jään herra majurille velkaa 91 tlr. 16 +gr. 3 pf.» -- Mies, sinä olet hullu! -- + +JUST. + +Uskon kyllä, että olen tullut maksamaan teille paljon enemmänkin. Mutta +turha on kuluttaa mustetta sellaiseen. Minä en voi sitä teille maksaa, +en vaikka ottaisitte minulta palvelijanpukunikin, jota en myöskään vielä +ole saanut työlläni ansaituksi, -- niinpä olisin mieluummin tahtonut, +että olisitte jättänyt minut sairaalaan loppuani odottamaan. + +v. TELLHEIM. + +Minä sinä minua pidät? Sinä et ole minulle mitään velkaa, ja minä aion +suositella sinua eräälle tuttavalleni, jonka palveluksessa tulet +paremmin toimeen kuin minua palvellen. + +JUST. + +Minä en ole teille mitään velkaa, ja kuitenkin aiotte hyljätä minut? + +v. TELLHEIM. + +Koska en tahdo joutua sinulle mitään velkaan. + +JUST. + +Senkötähden? vain senkötähden? -- Niin varmasti kuin olen teille velkaa, +niin varmasti kuin te ette voi joutua minulle mitään velkaan, niin +varmasti te ette nyt saa minua hyljätä. -- Tehkää mitä tahdotte, herra +majuri, minä jään luoksenne; minun täytyy jäädä teidän luoksenne. -- + +v. TELLHEIM. + +Ja sinun uppiniskaisuutesi, sinun uhmailusi, sinun raju, hillitön +menettelysi kaikkia niitä kohtaan, joilla ei mielestäsi ole mitään +sanomista sinulle, sinun juonikas vahingonilosi, sinun kostonhimosi -- +-- + +JUST. + +Tehkää minusta niin huono kuin tahdotte, minä en kuitenkaan ole +mielestäni koiraani huonompi. Viime talvena kuljeskelin hämärissä +kanavan varrella ja kuulin jotakin vikisemistä. Laskeusin alas ja +kurotin käteni ääntä kohden ja luulin pelastavani lapsen ja vedinkin +vedestä villakoiran. Hyvä niinkin, ajattelin. Villakoira kulki +perässäni, mutta minä en juuri pidä villakoirista. Minä ajoin sen pois, +turhaan, minä pieksin sitä, turhaan. Minä en yöllä päästänyt sitä +huoneeseeni; se jäi oven eteen kynnykselle. Kun se liiaksi lähenteli +minua, annoin sille potkun; se älähti, katsoi minuun ja heilutti +häntäänsä. Se ei ole vielä saanut leipäpalaa minun kädestäni, ja +kuitenkin minä olen ainoa, jota se tottelee ja joka siihen saa koskea. +Se on ruma villakoira, mutta liiankin hyvä koiraksi. Jos se jatkaa sitä +peliään, niin minä lopultakin lakkaan olemasta vihainen villakoiralle. + +v. TELLHEIM + +(syrjään). Niinkuin minäkin tuolle! Ei, ei ole täysiä ihmispetoja! -- +Just, me pysymme yhdessä. + +JUST. + +Aivan varmasti! -- Tekö muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te +unohdatte haavanne ja että voitte käyttää vain toista kättänne. Ettehän +te voi yksin pukeutua. Minä olen teille tuiki tarpeellinen ja olen -- -- +kehaisematta itseäni, herra majuri -- ja olen palvelija, joka -- jos +pahoista pahin tapahtuisi -- on valmis herransa edestä vaikka kerjäämään +ja varastamaan. + +v. TELLHEIM. + +Just, me emme pysy yhdessä. + +JUST. + +Hyvä on! + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + +_Eräs palvelija_. _v. Tellheim_. _Just_. + +PALVELIJA. + +Pst! Kumppani! + +JUST. + +Mikä on hätänä? + +PALVELIJA. + +Eikö hän voisi osoittaa minua sen upseerin pakeille, joka vielä eilen +asui (viittaa erääseen huoneeseen sillä puolella, josta saapui) tuossa +huoneessa? + +JUST. + +Voinpa hyvinkin. Mitä hänellä on upseerille tuomista? + +PALVELIJA. + +Sitä mitä aina tuomme, kun emme tuo mitään: komplimentin. Arvoisa +emäntäni on saanut kuulla, että hänen on täytynyt väistyä meidän +tieltämme. Arvoisa emäntäni tietää, mikä sopii, ja sen johdosta on minun +nyt pyydettävä häneltä anteeksi. + +JUST. + +No, pyytäköön hän siis häneltä anteeksi: tuossa hän on. + +PALVELIJA. + +Mikä hän on miehiään? Miksi häntä mainitaan? + +v. TELLHEIM. + +Ystäväni, olen jo kuullut asianne. Se on liikaa kohteliaisuutta arvoisan +emäntänne puolelta, ja minä annan sille sen arvon kuin tuleekin. +Lausukaa hänelle kunnioittava tervehdykseni. -- Mikä on arvoisan +emäntänne nimi? + +PALVELIJA. + +Mikäkö on hänen nimensä? Häntä puhutellaan armolliseksi neidiksi. + +v. TELLHEIM. + +Ja hänen sukunimensä? + +PALVELIJA. + +Sitä en ole vielä sattunut kuulemaan, ja minun asiani ei ole sitä kysyä. +Minä järjestän asiani niin, että minulla enimmäkseen aina kuuden viikon +kuluttua on uusi isäntäväki. Hitto heidän kaikkien nimiä muistakoon! + +JUST. + +Bravo, kumppani! + +PALVELIJA. + +Tämän palvelukseen tulin vasta muutama päivä sitten Dresdenissä. Hän +etsii, luullakseni, täällä sulhastaan. -- + +v. TELLHEIM. + +Riittää, ystäväni. Halusin tietää arvoisan emäntänne nimen, en hänen +salaisuuksiaan. Menkää jo! + +PALVELIJA. + +Kumppani, tuosta ei olisi herraksi minulle! + + +KYMMENES KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Just_. + +v. TELLHEIM. + +Pidä huolta, Just, että pian pääsemme pois tästä talosta! Tuon vieraan +naisen kohteliaisuus tuntuu minusta tukalammalta kuin isännän julkeus. +Kas tässä, ota tämä sormus, ainoa kalleus, mikä minulla vielä on +jälellä. En koskaan olisi luullut sitä tarvitsevani käyttää tällaiseen +tarkoitukseen! -- Panttaa se! vaadi siitä kahdeksankymmentä +friedrichsdoria; isännän lasku ei voi nousta kolmeakymmentä +korkeammalle. Maksa hänelle ja vie minun tavarani täältä. -- Niin, +mihin? -- Mihin tahdot. Halvin ravintola paras. Tapaat minut tuolla +viereisessä kahvilassa. Minä lähden, toimita asiasi hyvin. + +JUST. + +Olkaa huoleti, herra majuri! -- + +v. TELLHEIM + +(tulee jälleen takaisin). Ennen kaikkea, älä unohda pistoolejani, jotka +riippuivat seinällä vuoteeni takana. + +JUST. + +Minä en unohda mitään. + +v. TELLHEIM + +(tulee vielä kerran takaisin). Vielä yksi asia: ota myös villakoirasi +mukaan; kuuletko, Just! -- + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + +JUST. + +Villakoira ei tänne jää. Siitä pitäköön koira itse huolen. -- Hm! vai +oli herralla vielä tämä kallisarvoinen sormuskin? ja piti sitä +taskussaan eikä sormessaan? -- Isäntä hyvä, me emme vielä ole niin +putipuhtaat kuin miltä näyttää. Hänelle, juuri hänelle minä sinut +panttaan, kaunis pikku sormus! Tiedän, että häntä harmittaa, kun sinua +ei hänen talossaan kokonaan panna likoon! -- Aah -- + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + +_Paul Werner_. _Just_. + +JUST. + +Katsohan, Werner! hyvää päivää, Werner! tervetuloa kaupunkiin! + +WERNER. + +Kirottu kylä! En millään ilveellä tahdo siihen tottua jälleen. Hauskaa, +lapset, hauskaa; minä tuon uutta rahaa! Missä majuri on? + +JUST. + +Eikö hän tullut vastaasi? Hän lähti juuri äsken rappusia alas. + +WERNER. + +Minä tulin takaportaita. No, miten hän jaksaa? Olisin jo viime viikolla +ollut täällä luonanne, mutta -- + +JUST. + +No? mikäs esti? -- + +WERNER. + +Just, -- oletko kuullut puhuttavan prinssi Herakliuksesta? + +JUST. + +Herakliuksesta? Enpä tietääkseni. + +WERNER. + +Etkö sinä tunne itämaiden suurta sankaria? + +JUST. + +Tietäjät itäiseltä maalta tunnen hyvinkin, ne, jotka uuden vuoden +tienoilla juoksentelevat tähdet käsissään -- -- + +WERNER. + +Ihminen, luulenpa, että luet sanomalehtiä yhtä vähän kuin raamattua? -- +Sinä et tiedä mitään prinssi Herakliuksesta, et mitään tuosta +urhoollisesta miehestä, joka on siepannut Persian ja nyt lähipäivinä +murskaa maahan ottomaanien portin? Jumalan kiitos, että jossakin +maailman kolkassa vielä tapellaan! Olen jo tarpeeksi kauvan toivonut, +että täällä taas pamahtaisi. Mutta täällä ne vain vetelehtivät ja +parantelevat nahkaansa. Ei, sotilas minä olin, sotilaaksi täytyy minun +jälleen tulla! Lyhyesti -- (katsellen arkana ympärilleen, onko kukaan +kuuntelemassa) näin meidän kesken, Just, minä vaellan Persiaan +tehdäkseni hänen kuninkaallisen korkeutensa prinssi Herakliuksen +johdolla pari sotaretkeä turkkilaisia vastaan. + +JUST. + +Sinä? + +WERNER. + +Minä, sellaisena kuin minut tässä näet! Meidän esi-isämme kävivät +uutterasti sotaa turkkilaisia vastaan, ja niin pitäisi meidän tehdä yhä +vieläkin, jos olisimme rehellisiä miehiä ja hyviä kristityitä. Tosin +käsitän varsin hyvin, ettei sotaretki turkkilaisia vastaan voi olla +puoleksikaan niin hupainen kuin sotaretki ranskalaisia vastaan; mutta +sitä ansiokkaampi se lienee niin tässä kuin tulevassakin elämässä. +Turkkilaisilla on kaikilla sapelit, timanteilla kirjaillut -- + +JUST. + +Antaakseni sellaisella sapelilla iskeä pääni halki en matkustaisi yhtä +ainoata peninkulmaa. Et suinkaan ole niin mieletön, että jätät kauniin +kylävouti-tilasi? -- + +WERNER. + +Oo, sen otan mukaani! -- Etkö huomaa? -- Tila on myyty -- -- + +JUST. + +Myyty? + +WERNER. + +St! -- tässä on sata tukaattia, jotka eilen sain käsirahoina; ne minä +tuon majurille -- + +JUST. + +Ja mitäs hän niillä? + +WERNER. + +Mitäkö hän niillä? Hänen on ne kulutettava, pelattava, juotava -- miten +vain haluttaa. Se mies tarvitsee rahaa, ja surkeata on, että häntä ei +tahdota päästää edes omiinsa käsiksi! Mutta minäpä tietäisin, mitä +tekisin, jos olisin hänen asemassaan! Minä arvelisin: »Hitto periköön +täällä teidät kaikki», ja lähtisin Paul Wernerin kera Persiaan! -- Tuli +ja leimaus! -- prinssi Heraklius lienee toki kuullut puhuttavan majuri +Tellheimistä, vaikkapa hän ei tunnekaan hänen entistä varusmestariaan +Paul Werneriä. Meidän ottelumme Katzenbergin luona -- + +JUST. + +Werner, sinulla on herttaisen hyvä tarkoitus; mutta me emme kaipaa sinun +rahojasi. Pidä tukaattisi, ja sata pistoliasi voit myös saada +koskemattomina takaisin, niin pian kuin vain tahdot. -- + +WERNER. + +Vai niin? Onko siis majurilla vielä rahaa? + +JUST. + +Ei. + +WERNER. + +Onko hän jostakin saanut lainaksi? + +JUST. + +Ei. + +WERNER. + +Ja mistä te sitten elätte? + +JUST. + +Me annamme merkitä laskuun, ja kun ei enää haluta mitään merkitä ja +meidät heitetään ulos ovesta, niin me panttaamme, mitä meillä on, ja +siirrymme muuanne. Kuulehan, Paul, tälle isännälle meidän täytyy tehdä +jokin kepponen. + +WERNER. + +Onko hän tuottanut majurille ikävyyksiä? -- Minä suostun! -- + +JUST. + +Mitähän, jos me illalla, kun hän tulee tupakkahuoneesta, väijyisimme +häntä ja antaisimme hänelle aimo selkäsaunan? -- + +WERNER. + +Illalla? -- väijyisimme häntä? -- kaksi yhtä vastaan? -- Se ei kelpaa. +-- + +JUST. + +Tahi jos pistäisimme hänen nurkkansa tuleen? -- + +WERNER. + +Polttoa ja hävitystä? -- Mies, kuulee hyvin, että sinä olet ollut +kuormarenki etkä sotilas, -- hyi! + +JUST. + +Tahi jos tekisimme hänen tyttärestään porton? Hän on tosin perhanan ruma +-- -- + +WERNER. + +No, silloin hän lienee jo aikoja sitten siksi tullut? Etkä sinä +siihenkään ketään apulaista tarvitsisi. Mutta mikä sinun on? Mitä on +tapahtunut? + +JUST. + +Tule, niin saat kuulla kummia! + +WERNER. + +Niinpä on täällä sitten kai itse piru irti? + +JUST. + +Niin on, tule pois! + +WERNER. + +Sitä parempi! Persiaan siis, Persiaan! + +_(Ensi näytöksen loppu.)_ + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +(Tapahtuu neidin huoneessa.) + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + +_Minna von Barnhelm_. _Franziska_. + +NEITI + +(aamupuvussa, katsoen kelloansa). Franziska, me olemmekin nousseet hyvin +varhain. Aika käy meille pitkäksi. + +FRANZISKA. + +Kukapa saisi unta näissä vietävän suurissa kaupungeissa? Vaunuja, +yövartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja -- ei koskaan lakkaa +jyrisemästä, huutamasta, pärisemästä, naukumasta, kiroilemasta; aivan +kuin yö olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. -- Kuppi teetä, +armollinen neiti? + +NEITI. + +Tee ei minulle maistu. -- + +FRANZISKA. + +Minä keitätän omaa suklaatamme. + +NEITI. + +Keitätä, itsellesi! + +FRANZISKA. + +Itselleni? Yhtä mielelläni itsekseni lörpöttelisin kuin itsekseni +joisin. -- Tosin käy aika tällä tavalla niin pitkäksi. -- Meidän +täytynee aikamme kuluksi somistaa itsemme ja koettaa pukua, jossa aiomme +tehdä ensi rynnäkkömme. + +NEITI. + +Miksi puhut rynnäköistä, kun olen tullut tänne vain vaatiakseni +antautumisen voimassapitämistä? + +FRANZISKA. + +Ja tuo herra upseeri, jonka me karkoitimme, ja jolle me sen johdosta +lähetimme kunnioittavan tervehdyksemme: eipä liene hänkään tottunut +hienoimpiin elämäntapoihin! Olisihan hän muutoin pyytänyt saada kunniaa +käydä meitä tervehtimässä. + +NEITI. + +Kaikki upseerit eivät ole Tellheimejä. Totta puhuen minä lähetinkin +hänelle tervehdykseni vain senvuoksi, että saisin tilaisuuden +tiedustella häneltä jotakin Tellheimistä. -- Franziska, sydämeni sanoo, +että matkani on oleva onnellinen, että olen löytävä hänet. -- + +FRANZISKA. + +Sydämmenne, armollinen neiti? Sydämeen ei ole liiaksi uskottava. Sydän +puhuu äärettömän mielellään sitä mitä suukin. Jos suu olisi yhtä +taipuvainen puhumaan sydämen mukaan, niin olisi jo aikoja sitten tullut +muotiin pitää suut lukossa. + +NEITI. + +Ha! Ha! suut lukossa! Sepä muoti olisi minusta aivan paikallaan! + +FRANZISKA. + +Mieluummin jääkööt kauneimmatkin hampaat näyttämättä kuin että alinomaa +päästää sydämen sitä tietä valloilleen! + +NEITI. + +Mitä? Oletko sinä niin pidättyväinen? -- + +FRANZISKA. + +En, armollinen neiti, mutta olisin mielelläni pidättyvämpikin. Harvoin +puhutaan hyveestä, jonka itse omistaa; mutta sitä useammin siitä, joka +itseltä puuttuu. + +NEITI. + +Näetkös, Franziska? Nytpä teit erittäin hyvän huomautuksen. + +FRANZISKA. + +Tein? Onko siinäkin tekemistä, mikä noin vain juolahtaa mieleen? -- + +NEITI. + +Ja tiedätkö, miksi oikeastaan pidän tuota huomautusta niin hyvänä? Se +soveltuu monessa suhteessa minun Tellheimiini. + +FRANZISKA. + +Mitäpä te ette saisi soveltumaan häneen? + +NEITI. + +Ystävät ja vihamiehet sanovat, että hän on maailman urhoollisin mies. +Mutta kuka on koskaan kuullut hänen puhuvan urhoollisuudesta? Hänellä on +mitä oikeamielisin sydän, mutta oikeamielisyys ja jalomielisyys ovat +sanoja, joita ei koskaan kuule hänen huuliltaan. + +FRANZISKA. + +Mistä hyveistä hän sitten puhuu? + +NEITI. + +Ei mistään; sillä häneltä ei puutu mitään. + +FRANZISKA. + +Tuota vain tahdoinkin kuulla. + +NEITI. + +Odotahan, Franziska, nyt muistan. Hän puhuu hyvin usein +säästäväisyydestä. Näin meidän kesken, Franziska, luulenpa, että tuo +mies on tuhlaaja. + +FRANZISKA. + +Vielä eräs seikka, armollinen neiti. Minä olen hyvin usein kuullut hänen +mainitsevan myös horjumatonta uskollisuuttaan teitä kohtaan. Mitäpä, jos +tuo herra olisi huikentelevainenkin? + +NEITI. + +Sinua onnetonta! -- Mutta tarkoitatko täyttä totta, Franziska? + +FRANZISKA. + +Kuinka kauvan hän onkaan jo ollut teille kirjoittamatta? + +NEITI. + +Ah! rauhanteon jälkeen on hän kirjoittanut minulle vain yhden ainoan +kerran. + +FRANZISKA. + +Vai huokaus rauhaakin vastaan! Ihmeellistä! Rauhan pitäisi vain korjata +kaikki se paha, minkä sota on saanut aikaan, mutta se turmelee sen +hyvänkin, mitä tämä, sen riitaveli, kenties on aiheuttanut. Rauha ei +saisi olla niin itsepäinen! -- Ja kuinka kauvan onkaan jo rauhaa +kestänyt? Aika käy äärettömän pitkäksi, kun tapahtuu niin vähän uutta. +-- Turhaan posti taas kulkee säännöllisesti, ei kukaan kirjoita; sillä +kellään ei ole mitään kirjoitettavaa. + +NEITI. + +»Nyt on rauha», kirjoitti hän minulle, »ja minä lähenen toiveitteni +täyttymistä». Mutta että hän on kirjoittanut tästä minulle ainoastaan +kerran, vain yhden ainoan kerran -- + +FRANZISKA. + +Että hän pakottaa meidät itse rientämään tätä toiveitten täyttymistä +kohti: jos vain löydämme hänet, niin saa hän tämän maksaa! -- Kunpa tuo +mies tällävälin ei vain jo olisi täyttänyt toiveitaan ja me saisi täällä +tietää -- + +NEITI + +(tuskaisesti ja kiivaasti). Että hän on kuollut? + +FRANZISKA. + +Teidän tähtenne, armollinen neiti; jonkun toisen sylissä. -- + +NEITI. + +Sinä kiusanhenki! Odota, Franziska, kyllä tämän vielä edestäsi löydät! +-- Mutta pakise vain; muutoin nukahdamme uudelleen. -- Hänen +rykmenttinsä hajoitettiin heti rauhanteon jälkeen. Kukapa tietää, +minkälaiseen laskujen ja todisteitten sekamelskaan hän siten on +joutunut? Kukapa tietää, mihin toiseen rykmenttiin, mihin kaukaiseen +maakuntaan hänet on siirretty? Kukapa tietää, mitkä seikat -- Joku +koputtaa. + +FRANZISKA. + +Sisään! + + +TOINEN KOHTAUS + +_Isäntä_. _Edelliset_. + +ISÄNTÄ + +(pistäen päänsä esiin). Sallitaanko, armollinen herrasväki? -- + +FRANZISKA. + +Herra isäntämmekö? -- Sisään vain kokonaan. + +ISÄNTÄ + +(kynä korvan takana, kädessä paperilehti ja kirjoituskojeet). Minä +tulen, armollinen neiti, toivottamaan teille nöyrimmästi hyvää huomenta, +-- (Franziskalle) ja myöskin teille, kaunis lapseni -- + +FRANZISKA. + +Kohtelias mies! + +NEITI. + +Me kiitämme. + +FRANZISKA. + +Ja toivotamme teillekin hyvää huomenta. + +ISÄNTÄ. + +Rohkenenko kysyä, miten teidän armonne on levännyt ensimäisen yönsä +minun kehnon kattoni alla? -- + +FRANZISKA. + +Katto ei ole niinkään kehno, herra isäntä, mutta vuoteet olisivat +voineet olla paremmat. + +ISÄNTÄ. + +Mitä kuulen? Huonostiko nukuttu? Kenties ylenpalttinen väsymys matkan +jälkeen -- + +NEITI. + +Mahdollista kyllä. + +ISÄNTÄ. + +Tietysti! tietysti! sillä muuten -- -- jos kuitenkin jokin seikka ei +olisi täysin vastannut teidän armonne vaatimuksia, niin suvaitkoon +teidän armonne vain käskeä. + +FRANZISKA. + +Hyvä, herra isäntä, hyvä! Emme me kursastelekaan, ja kaikkein vähimmin +käy ravintolassa kitsasteleminen. Kylläpähän sanomme, mitä haluamme. + +ISÄNTÄ. + +Tämän lisäksi tulen samalla -- (vetäen kynän esiin korvan takaa). + +FRANZISKA. + +No? -- + +ISÄNTÄ. + +Epäilemättä teidän armonne jo tuntee poliisilaitoksemme viisaat +määräykset -- + +NEITI. + +En laisinkaan, herra isäntä -- + +ISÄNTÄ. + +Meitä isäntiä on kielletty antamasta asuntoa neljääkolmatta tuntia +kauvemmaksi kenellekään vieraalle, mitä säätyä ja sukua hän lieneekin, +jättämättä asianomaiseen paikkaan kirjallista ilmoitusta hänen +nimestään, kotipaikastaan, arvostaan ja siitä, missä asioissa ja kuinka +kauvan hän täällä aikoo viipyä, ja niin edespäin. + +NEITI. + +Hyvä on. + +ISÄNTÄ. + +Teidän armonne suvainnee siis -- (astuen erään pöydän luo ja +valmistautuen kirjoittamaan). + +NEITI. + +Varsin mielelläni. -- Nimeni on -- + +ISÄNTÄ. + +Lyhyt silmänräpäys kärsivällisyyttä! (Kirjoittaa.) »Dato, 22:s p. +elokuuta a. c. tänne Espanjan Kuninkaaseen saapunut» -- Nyt teidän +nimenne, armollinen neiti? + +NEITI. + +Neiti von Barnhelm. + +ISÄNTÄ + +(kirjoittaa) »von Barnhelm» -- Saapuen? mistä, armollinen neiti? + +NEITI. + +Tiluksiltani Saksista. + +ISÄNTÄ + +(kirjoittaa) »Tiluksilta Saksista» -- Saksista! Kas, kas, Saksista, +armollinen neiti? Saksista? + +FRANZISKA. + +No? miksikäs ei? Ei kai tässä maassa pidetä syntinä, että on Saksista +kotoisin? + +ISÄNTÄ. + +Syntinä! Varjelkoon! sehän olisi sitten aivan uuden uutukainen synti! -- +Saksista siis? Kas, kas, Saksista! Se rakas Saksi! -- Saksi ei ole +pieni, vaan on siellä useita -- kuinka sanoisin? -- alueita, maakuntia. +-- Poliisilaitoksemme on tuiki tarkka, armollinen neiti. -- + +NEITI. + +Ymmärrän: siis tiluksiltani Thüringistä. + +ISÄNTÄ. + +Thüringistä! Niin, se on parempi, armollinen neiti, se on +täsmällisempää. (Lukee ja kirjoittaa) »Neiti von Barnhelm, saapuen +tiluksiltaan Thüringistä, ynnä kamarirouva ja kaksi palvelijaa» -- + +FRANZISKA. + +Kamarirouva? se olen kai minä? + +ISÄNTÄ. + +Niin, kaunis lapseni. + +FRANZISKA. + +No, herra isäntä, niinpä pankaa siis kamarirouvan asemasta kamarineitsyt +-- Kuulin, että poliisilaitos on tuiki tarkka; siitä voisi syntyä +väärinkäsitys, josta minua kuulutuksiin pantaessa saattaisi vielä koitua +ikävyyksiä. Sillä minä olen todellakin vielä neitsyt ja nimeni on +Franziska; sukunimeltä Willig; Franziska Willig. Minäkin olen +Thüringistä. Isäni oli mylläri eräällä armollisen neidin maatilalla. Sen +nimi on Klein-Rammsdorf. Mylly on nyt veljelläni. Minä tulin hyvin +nuorena kartanoon ja minut kasvatettiin yhdessä armollisen neidin +kanssa. Me olemme samanikäiset, ensi kynttilänmessunpäivänä +yhdenkolmatta vuoden vanhoja. Minä olen oppinut kaiken mitä armollinen +neitikin on oppinut. Minua ilahduttaa, jos poliisilaitos tuntee minut +perinpohjin. + +ISÄNTÄ. + +Hyvä, kaunis lapseni, panen tuon muistiini lähempien kyselyjen varalta +-- Mutta sitten, armollinen neiti, tehtävänne täällä? -- + +NEITI. + +Tehtäväni? + +ISÄNTÄ. + +Anooko teidän armonne jotakin hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan? + +NEITI. + +Oi en! + +ISÄNTÄ. + +Tahi meidän ylimmiltä oikeusvirastoiltamme? + +NEITI. + +En niiltäkään. + +ISÄNTÄ. + +Tahi -- + +NEITI. + +En, en Olen täällä yksinomaan omissa asioissani. + +ISÄNTÄ. + +Aivan niin, armollinen neiti, mutta millä nimellä käyvät nämä omat +asianne? + +NEITI. + +Niitä sanotaan -- Franziska, luulenpa, että meitä kuulustellaan. + +FRANZISKA. + +Herra isäntä, ei suinkaan poliisilaitos voi vaatia tietoonsa naisen +salaisuuksia? + +ISÄNTÄ. + +Totta kai, kaunis lapseni; poliisilaitos tahtoo tietää kaikki ja +erittäinkin juuri salaisuudet. + +FRANZISKA. + +No niin, armollinen neiti, mitä on tehtävä? -- Kuulkaa siis, herra +isäntä -- mutta jääköön tämä kaikin mokomin vain meidän ja poliisin +tiedoksi! -- + +NEITI. + +Mitähän tuo hupakko nyt hänelle sanoo? + +FRANZISKA. + +Me olemme tulleet kaapataksemme kuninkaalta erään upseerin -- + +ISÄNTÄ. + +Mitä? kuinka? Lapsi! lapsi! + +FRANZISKA. + +Tahi salliaksemme tuon upseerin kaapata meidät. Kumpikin vetää yksiin. + +NEITI. + +Franziska, oletko mieletön? -- Herra isäntä, tämä nenäkäs olento pitää +teitä pilkkanaan. -- + +ISÄNTÄ. + +Älkäähän toki! Minun vähäpätöisyydestäni saa hän tosin laskea leikkiä +niin paljon kuin haluaa, mutta korkeasta poliisilaitoksesta -- + +NEITI. + +Tiedättekö mitä, herra isäntä? -- Minä en tiedä, miten menetellä tässä +asiassa. Ehkäpä voisitte jättää koko kirjoittamisen, kunnes enoni +saapuu. Sanoin teille jo eilen, minkätähden hän ei tullut yhtä matkaa +minun kanssani. Hänen vaununsa joutuivat epäkuntoon kahden peninkulman +päässä täältä, eikä hän millään muotoa tahtonut, että tämä sattuma veisi +minulta yhden yön levon. Minun täytyi siis rientää edeltä. Hän voi +saapua tänne viimeistään vuorokautta myöhemmin. + +ISÄNTÄ. + +No niin, armollinen neiti, odottakaamme siis häntä. + +NEITI. + +Hän osannee paremmin vastata kysymyksiinne. Hän tietänee, kenelle ja +mihin määrin hänen on paljastettava itsensä; mitä hänen on ilmoitettava +asioistaan ja mitä hän niistä saa vaikenemalla sivuuttaa. + +ISÄNTÄ. + +Sitä parempi! Totisesti, totisesti ei voi nuorelta tytöltä (katsoen +merkitsevästi Franziskaan) vaatia, että hän vakavaa asiaa vakavien +ihmisten kanssa vakavasti käsittelisi -- + +NEITI. + +Ja enoni huoneet kai ovat jo kunnossa, herra isäntä? + +ISÄNTÄ. + +Täydellisesti, armollinen neiti, täydellisesti, paitsi yksi -- + +FRANZISKA. + +Josta teidän kenties taas täytyy häätää joku kunnon mies? + +ISÄNTÄ. + +Saksilaiset kamarineitsyet, armollinen neiti, ovat kaiketi hyvin +sääliväisiä. + +NEITI. + +Niinpä niin, herra isäntä, siinä ette tehnyt kauniisti. Mieluummin +olisitte voinut olla ottamatta meitä vastaan. + +ISÄNTÄ. + +Kuinka niin, armollinen neiti, kuinka niin? + +NEITI. + +Olen kuullut, että se upseeri, joka meidän tähtemme häädettiin -- + +ISÄNTÄ. + +Onkin vain eronsaanut upseeri armollinen neiti. + +NEITI. + +Vaikkapa vain! + +ISÄNTÄ. + +Joka vetelee viimeisiä virsiään. -- + +NEITI. + +Sitä pahempi! Hän kuuluu olevan hyvin ansiokas mies. + +ISÄNTÄ. + +Sanoinhan jo, että hän on saanut eron. + +NEITI. + +Kuningas ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehiä. + +ISÄNTÄ. + +Aivan varmaan, hän tuntee ne, hän tuntee ne kaikki. -- + +NEITI. + +Sitten hän ei voi kaikkia heitä palkita. + +ISÄNTÄ. + +Kyllä he kaikki tulisivat palkituiksi, jos olisivat sen mukaan eläneet. +Mutta niinpä nuo herrat elivät sodan aikana, kuin kestäisi sotaa +ikuisesti; ikäänkuin ei enää koskaan tultaisi pitämään väliä sillä, mikä +on minun ja mikä on sinun. Nyt ovat kaikki ravintolat ja majatalot heitä +täpötäynnä, ja isännän on pidettävä varansa heihin nähden. Tämän kanssa +olen vielä jotakuinkin tullut toimeen. Vaikka hänellä tosin ei ollutkaan +enää rahaa, niin oli hänellä kuitenkin vielä rahanarvoista, ja pari +kolme kuukautta olisin varsin hyvin vielä saattanut antaa hänen täällä +majailla. Mutta parempi vara kuin vahinko. -- _Apropos_, armollinen +neiti; te ymmärrätte kaiketi kalleuksien arvoa? -- + +NEITI. + +En erityisesti. + +ISÄNTÄ. + +Mitäpä ei teidän armonne ymmärtäisi? -- Minäpä näytän teille erään +sormuksen, erään kallisarvoisen sormuksen. Armollisella neidillä on +tosin itselläänkin hyvin kaunis omassa sormessaan, ja kuta enemmän sitä +katson, sitä enemmän joudun ihmetyksiini, kun se on niin samanlainen +kuin minun sormukseni. -- Oo! katsokaa, katsokaa toki! (Ottaessaan +sormuksen kotelosta ja ojentaessaan sen neidille.) Mikä hehku, tuo +keskimmäinen jalokivi yksin painaa jo kuudetta karaattia. + +NEITI + +(katsellen sormusta). Missä olen? Mitä näen? Tämä sormus -- + +ISÄNTÄ. + +On viidentoistasadan taalerin arvoinen jo tutunkaupassakin. + +NEITI. + +Franziska! -- Katsohan! + +ISÄNTÄ. + +Minä en ole hetkeäkään epäillyt lainata sitä vastaan kahdeksankymmentä +pistolia. + +NEITI. + +Etkö tunne sitä, Franziska? + +FRANZISKA. + +Aivan sama! -- Herra isäntä, mistä te olette saanut tämän sormuksen? -- + +ISÄNTÄ. + +No, lapseni? Hänellä ei kai ole mitään oikeutta siihen? + +FRANZISKA. + +Meilläkö ei mitään oikeutta tähän sormukseen? Juotoksen reunaan lienee +kaiverrettu neidin nimikirjaimet. -- Näyttäkäähän, neiti. + +NEITI. + +Se se on, se se on! -- Kuinka on tämä sormus joutunut teidän käsiinne, +herra isäntä? + +ISÄNTÄ. + +Minun käsiini? maailman rehellisimmällä tavalla. -- Armollinen neiti, +armollinen neiti, ette suinkaan mieline saattaa minua vahinkoon ja +turmioon? Kuinkapa minä tietäisin, mistä sormus oikeastaan on kotoisin? +Sodan aikana on moni kapine hyvinkin usein joutunut vaihtamaan +omistajaa, joko tämän tieten tahi tietämättä. Ja sota oli sotaa. +Saksista lienee saapunut rajan yli sormuksia enemmänkin. -- Antakaa se +minulle takaisin, armollinen neiti, antakaa se minulle takaisin! + +FRANZISKA. + +Ensin on vastattava: keneltä olette sen saanut? + +ISÄNTÄ. + +Mieheltä, josta en uskoisi sellaisia, eräältä muuten varsin hyvältä +mieheltä -- + +NEITI. + +Parhaalta mieheltä auringon alla, jos olette saanut sen suoraan sen +omistajalta. -- Pian tuokaa tänne se mies! Hän se on, hän itse, tahi +ainakin täytyy hänen tuntea hänet. + +ISÄNTÄ. + +Kuka sitten? kenen sitten, armollinen neiti? + +FRANZISKA. + +Ettekö te sitten kuule? meidän majurimme. + +ISÄNTÄ. + +Majurinko? Aivan oikein, hän on majuri, ja hän asui tässä huoneessa +ennen teitä, ja häneltä minä sen sain. + +NEITI. + +Majuri von Tellheimkö? + +ISÄNTÄ. + +Von Tellheim, niin! Tunnetteko te hänet? + +NEITI + +Tunnenko minä hänet? Onko hän täällä? Tellheim on täällä? Hän on asunut +tässä huoneessa? Hän, hän on pantannut teille tämän sormuksen? Kuinka on +se mies joutunut sellaiseen pulaan? Missä hän on? Onko hän teille +velkaa? Franziska, lipas tänne! Avaa! (Franziskan asettaessa lipasta +pöydälle ja sitä avatessa) Mitä hän on teille velkaa? Kenelle hän vielä +on velkaa? Tuokaa tänne kaikki hänen velkansa. Tässä on rahaa. Tässä on +vekseleitä! Kaikki on hänen! + +ISÄNTÄ. + +Mitä minä kuulen? + +NEITI. + +Missä hän on? missä hän on? + +ISÄNTÄ. + +Vielä tunti sitten hän oli täällä. + +NEITI. + +Kamala mies, kuinka saatoitte olla häntä kohtaan niin epäystävällinen, +niin kova, niin julma? + +ISÄNTÄ. + +Teidän armonne suonee anteeksi -- + +NEITI. + +Pian, pian, toimittakaa hänet tänne heti paikalla. + +ISÄNTÄ. + +Hänen palvelijansa on kenties vielä täällä. Tahtooko teidän armonne, +että hänen on etsittävä hänet? + +NEITI. + +Tahdonko minä? Rientäkää, juoskaa; yksin tämän palveluksenne takia +tahdon unohtaa, kuinka häijysti te olette häntä kohdellut. -- + +FRANZISKA. + +Nopeasti, herra isäntä, rivakasti, pois, pois! (Työntää hänet ulos) + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. + +NEITI. + +Nyt hän on jälleen luonani, Franziska! Näetkös, nyt hän on jälleen +luonani! En tiedä missä olen, pelkästä ilosta! Iloitse toki sinäkin, +rakas Franziska. Vaan miksipä sinä iloitsisit? Mutta sinun täytyy, sinun +pitää kanssani iloita. Tule, rakas, minä lahjon sinut, jotta voisit +kanssani iloita. Sano, Franziska, mitä sinulle antaisin? Mikä +tavaroistani sinua miellyttää? Mitä tekisi mielesi? Ota, mitä haluat, +kunhan vain iloitset. Näen hyvin, ettet ota mitään. Odota! (Hän pistää +kätensä lippaaseen.) Tuossa, rakas Franziska (ja antaa hänelle rahaa), +osta itsellesi mitä haluat. Vaadi enemmän, ellei se riitä. Kunhan vain +iloitset kanssani. On niin murheellista iloita yksin. No, otahan toki -- + +FRANZISKA. + +Mutta silloinhan minä varastan ne teiltä, neiti; te olette juopunut, +riemusta juopunut. -- + +NEITI. + +Tyttö, minä olen juopuessani toraisa, ota tahi -- (hän tyrkyttää hänelle +rahat käteen) ja varo, ettet enää estele. -- Odota; hyvä, että tulin +sitä ajatelleeksi. (Hän kahmaisee vielä kerran rahaa lippaasta.) Kas +tässä, rakas, tässä, rakas Franziska, pistä tämä syrjään, ensimmäistä +haavoittunutta sotilas-parkaa varten, joka kääntyy meidän puoleemme. -- + + +NELJÄS KOHTAUS. + +_Isäntä_. _Neiti_. _Franziska_. + +NEITI. + +No? tuleeko hän? + +ISÄNTÄ. + +Se inhottava, sivistymätön mies! + +NEITI. + +Kuka? + +ISÄNTÄ. + +Hänen palvelijansa. Hän kieltäytyy lähtemästä majuria hakemaan. + +FRANZISKA. + +Tuokaa se roisto tänne. -- Tunnenhan minä kaikki majurin palvelijat. +Kuka se lienee? + +NEITI. + +Noutakaa hänet nopeasti tänne. Kun hän näkee meidät, lähtee hän kyllä. +(Isäntä poistuu.) + + +VIIDES KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. + +NEITI. + +En jaksa odottaa sitä hetkeä. Mutta, Franziska, sinä olet yhä vielä niin +kylmä? Etkö vieläkään tahdo iloita kanssani? + +FRANZISKA. + +Tahtoisin niin sydämeni pohjasta, jos vain -- + +NEITI. + +Jos vain? + +FRANZISKA. + +Me olemme jälleen löytäneet tuon miehen, mutta miten olemme hänet +löytäneet? Kaikesta päättäen, mitä hänestä olemme saaneet kuulla, on +hänen käynyt hullusti. Hän lienee onneton. Minun käy häntä sääliksi. + +NEITI. + +Käy sääliksi? -- Salli minun syleillä sinua, rakkahin leikkitoverini! +Tätä en unohda koskaan! -- Minä olen vain rakastunut, ja sinä olet hyvä. +-- + + +KUUDES KOHTAUS. + +_Isäntä_. _Just_. _Edelliset_. + +ISÄNTÄ. + +Töin tuskin sain hänet tuoduksi. + +FRANZISKA. + +Vieraat kasvot, en tunne häntä. + +NEITI. + +Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa? + +JUST. + +Olen. + +NEITI. + +Missä on hänen herransa? + +JUST. + +Ei täällä. + +NEITI. + +Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä? + +JUST. + +Tiedän. + +NEITI. + +Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne? + +JUST. + +En. + +NEITI. + +Hän tekisi siinä minulle mieliksi -- + +JUST. + +Kas vain! + +NEITI. + +Ja herralleen palveluksen -- + +JUST. + +Tokkopahan. -- + +NEITI. + +Mistä hän sen päättää? + +JUST. + +Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle +terveisensä? + +NEITI. + +Kyllä. + +JUST. + +Niinpä olen siis oikeassa. + +NEITI. + +Tietääkö hänen herransa minun nimeni? + +JUST. + +Ei, mutta hän ei voi sietää liian kohteliaita naisia yhtä vähän kuin +liian töykeitä isäntiäkään. + +ISÄNTÄ. + +Tuo kai taas tähtää minuun? + +JUST. + +Juuri niin. + +ISÄNTÄ. + +Älköön hän siis antako vihanne kohdistua armolliseen neitiin, vaan +noutakoon herra majurin pian tänne. + +NEITI + +(Franziskalle). Franziska, anna hänelle jotakin -- + +FRANZISKA + +(joka aikoo työntää rahaa Justin käteen). Me emme hänen palvelustaan +vaadi ilmaiseksi. + +JUST. + +Enkä minä teidän rahaanne ilman palvelustani. + +FRANZISKA. + +Toinen toisesta. + +JUST. + +Minä en voi. Herrani käski minun koota tavaramme. Sitä teen paraikaa ja +pyydän senvuoksi, ettei minua häirittäisi. Kun olen valmis, niin saatan +kyllä hänelle sanoa, että hän voi pistäytyä täällä. Hän on tuolla +viereisessä kahvilassa, ja ellei hänellä ole parempaakin tekemistä, niin +kaipa hän tulee. (Aikoo poistua.) + +FRANZISKA. + +Odottakoon hän nyt toki. -- Armollinen neiti on herra majurin -- sisar. +-- + +JUST. + +Sen tietänen minä parhaiten, ettei majurilla ole sisarta. Puolen vuoden +kuluessa on hän lähettänyt minut kaksi kertaa omaistensa luo +Kuurinmaalle -- Onhan niitä tosin monenlaisia sisaria -- + +FRANZISKA. + +Häpeemätön! + +JUST. + +Miksi en olisi, kun en muutoin pääse irti? (Poistuu.) + +FRANZISKA. + +Senkin heittiö! + +ISÄNTÄ. + +Johan sen sanoin. Mutta jättäkää hänet rauhaan! Nythän minä tiedän missä +hänen herransa on. Lähden itse häntä heti noutamaan. -- Mutta, +armollinen neiti, minä pyydän vain nöyrimmästi, että sitten kaikin +mokomin pyytäisitte puolestani majurilta anteeksi, kun olen ollut niin +onneton, että vastoin tahtoani olen niin ansiokkaan miehen -- + +NEITI. + +Menkää nyt vain pian, herra isäntä. Kyllä minä pidän huolta, että +kaikesta sovitaan. (Isäntä poistuu ja heti senjälkeen:) Franziska, +juokse hänen jälkeensä: älköön hän mainitko majurille minun nimeäni! +(Franziska rientää isännän jälkeen.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + +_Neiti_ ja senjälkeen _Franziska_. + +NEITI. + +Hän on jälleen luonani! -- Olenko yksin? -- En tahdo turhaan Olla yksin. +(Panee kätensä ristiin.) Enkä minä olekaan yksin! (Hän katsoo ylöspäin.) +Yksi ainoa kiitollinen ajatus taivasta kohden on täydellinen rukous! -- +hän on luonani, hän on luonani! (Levitetyin käsin.) Olen onnellinen! ja +iloinen! Mitäpä tahtoisi Luoja mieluummin nähdä kuin iloisen luomansa! +-- (Franziska tulee.) Joko tulit, Franziska? -- Säälitkö sinä häntä? +Minä en häntä sääli. Onnettomuuskin on hyväksi. Ehkäpä taivas otti +häneltä kaikki antaakseen hänelle kaikki minun kauttani takaisin! + +FRANZISKA. + +Hän voi olla täällä tuossa tuokiossa. Te olette vielä aamupuvussa, +armollinen neiti. Mitäpä, jos kiireesti pukeutuisitte? + +NEITI. + +Johan nyt! Tästälähin nähnee hän minut useammin näin kuin koristettuna. + +FRANZISKA. + +Oi, te tunnette itsenne, neiti. + +NEITI + +(lyhyen miettimisen jälkeen). Totisesti, tyttö, osasitpa kerran taas +oikeaan. + +FRANZISKA. + +Kun on kaunis, on koristeitta kaunein. + +NEITI. + +Onko siis oltava kaunis? -- mutta oli kai välttämätöntä, että luulemme +itseämme kauniiksi. -- Ei, kunhan vain hänelle, hänelle vain olen +kaunis! -- Franziska, jos kaikki tytöt ovat sellaisia kuin miksi itseni +nyt tunnen, niin me olemme -- kummallisia kapineita. -- Helliä ja +ylpeitä, siveitä ja turhamaisia, intohimoisia ja hurskaita. -- Sinä et +kai ymmärrä minua. En kai itsekään ymmärrä itseäni. -- Ilo huumaa, +hurmaa. + +FRANZISKA. + +Koettakaa rauhoittua neiti; kuulen tultavan -- + +NEITI. + +Rauhoittuako? Minunko pitäisi ottaa hänet vastaan rauhallisena? + + +KAKDEKSAS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Isäntä_. _Edelliset_. + +v. TELLHEIM + +(astuu sisään ja nähdessään Minnan rientää häntä kohden). Ah! oma +Minnani! -- + +NEITI + +(rientäen häntä vastaan). Ah! oma Tellheimini! + +v. TELLHEIM + +(hätkähtää yhtäkkiä ja peräytyy jälleen). Suokaa anteeksi, armollinen +neiti, -- neiti von Barnhelm täällä -- + +NEITI. + +Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? -- (Lähetessään v. +Tellheimiä, jolloin tämä peräytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi, +että vielä olen teidän Minnanne? Suokoon taivas teille anteeksi, että +vielä olen neiti von Barnhelm! + +v. TELLHEIM. + +Armollinen neiti! -- (Katsoo jäykästi isäntään ja kohauttaa +olkapäitään.) + +NEITI + +(huomaa isännän ja viittaa Franziskalle) Hyvä herra -- + +v. TELLHEIM. + +Ellemme molemmin puolin liene erehtyneet -- + +FRANZISKA. + +Jee, herra isäntä, kenen te tuottekaan tänne? Pian, pian, tulkaa, +lähtekäämme etsimään sitä oikeaa. + +ISÄNTÄ. + +Eikö hän olekaan se oikea? Onhan toki! + +FRANZISKA. + +Eihän toki! Pian, pian, tulkaa, minä en ole vielä sanonut hyvää huomenta +teidän tyttärellenne. + +ISÄNTÄ. + +Oo, mikä kunnia -- (Liikahtamatta paikaltaan.) + +FRANZISKA + +(käy häneen käsiksi). Tulkaa, lähtekäämme valmistamaan ruokalistaa. -- +Saatte näyttää, mitä teillä on annettavana -- + +ISÄNTÄ. + +Te saatte, ensiksikin -- + +FRANZISKA. + +Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mitä hänen on syötävä +päivälliseksi, on hänen ruokahalunsa mennyttä kalua. Tulkaa, sen saatte +sanoa yksin minulle. (Vie hänet väkisin.) + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Neiti_. + +NEITI. + +No? Olemmeko vieläkin erehdyksissämme? + +v. TELLHEIM. + +Jospa taivas sen soisi! -- Mutta on olemassa ainoastaan *yksi*, ja te se +olette. -- + +NEITI. + +Joutavia kursasteluja! Mitä meillä on toisillemme sanottavaa, sen voi +kuulla kuka tahansa. + +v. TELLHEIM. + +Te täällä? Mitä te täältä etsitte, armollinen neiti? + +NEITI. + +En etsi mitään enää. (Lähestyen häntä avosylin.) Kaikki mitä etsin olen +löytänyt. + +v. TELLHEIM + +(perääntyen). Te etsitte onnellista, teidän rakkautenne arvoista miestä, +ja löydätte -- kurjan raukan. + +NEITI. + +Siispä ette rakasta minua enää? -- ja rakastatte jotakuta toista? + +v. TELLHEIM. + +Ah! ken teidän jälkeenne voi ketään toista rakastaa, neiti hyvä, hän ei +ole teitä koskaan rakastanut. + +NEITI. + +Te tempaatte vain toisen okaan sielustani. -- Jos olen kadottanut +sydämenne, niin mitäpä huolin siitä, onko välinpitämättömyys vai jokin +voimakkaampi tenho sen minulta riistänyt? -- Te ette enää rakasta minua +ettekä rakasta ketään toistakaan? -- Onneton mies, jollette ollenkaan +rakasta! -- + +v. TELLHEIM. + +Oikein, armollinen neiti, onnettoman ei ollenkaan pitäisi rakastaa. Hän +ansaitsee onnettomuutensa, jollei hän kykene saamaan tätä voittoa +itsestään; jos hän voi suostua siihen, että ne, joita hän rakastaa, +saavat ottaa osaa hänen onnettomuuteensa. -- Kuinka vaikea onkaan tämä +voitto! -- Aina siitä saakka kun järki ja pakko ovat minua käskeneet +unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mitä vaivaa olenkaan siitä nähnyt! +Aloin juuri toivoa, ettei tämä vaivannäkö olisi ikuisesti turhaa: -- ja +silloin te ilmestytte, hyvä neiti! -- + +NEITI. + +Ymmärränkö teitä oikein? -- Pysähtykää, hyvä herra, katsokaamme, missä +olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! -- Tahdotteko vastata minulle +yhteen ainoaan kysymykseen? + +v. TELLHEIM. + +Kaikkiin, hyvä neiti -- + +NEITI. + +Tahdotteko myös vastata kiertelemättä, kaartelematta? Ei muuten kuin +kuivasti myöntäen tai kieltäen? + +v. TELLHEIM. + +Tahdon, -- jos voin. + +NEITI. + +Te voitte. -- Hyvä: välittämättä siitä vaivasta jota olette nähnyt minut +unhoittaaksenne, -- rakastatteko vielä minua, Tellheim? + +v. TELLHEIM. + +Hyvä neiti, tämä kysymys -- + +NEITI. + +Te lupasitte vastata ainoastaan myöntäen tai kieltäen. + +v. TELLHEIM. + +Ja lisäsin: jos voin. + +NEITI. + +Te voitte. Teidän täytyy tietää, mitä sydämessänne tapahtuu. -- +Rakastatteko minua vielä. Tellheim? -- Myöntäkää tai kieltäkää. + +v. TELLHEIM. + +Jos sydämeni -- + +NEITI. + +Myöntäkää tai kieltäkää! + +v. TELLHEIM. + +No niin, rakastan! + +NEITI. + +Rakastatte? + +v. TELLHEIM. + +Rakastan, rakastan! -- Mutta -- + +NEITI. + +Malttakaa! -- Te rakastatte minua vielä: se riittää minulle. -- +Minkälaiseen äänilajiin olenkaan teidän kanssanne puhuessani +hairahtunut! Tympäisevään, alakuloiseen puheensävyyn, joka helposti +näyttää tarttuvan! -- Minäpä palaan taas omaan sävyyni. -- No, rakas +mies parka, te rakastatte minua yhä ja teillä on Minnanne yhä ja te +olette onneton? Kuulkaahan, mikä tyhmä hupakko teidän Minnanne oli, -- +on. Hän saattoi, saattaa uneksia olevansa teidän koko onnenne. -- +Purkakaa sukkelaan onneton sydämenne. Minna koettakoon, kuinka paljon +hän painaa vaa'assa onnettomuutenne rinnalla. -- No? + +v. TELLHEIM. + +Hyvä neiti, en ole tottunut valittamaan. + +NEITI. + +Hyvä on. Enpä todella tiedä, mikä minuakaan sotilaassa, paitsi +kerskumista, vähemmän miellyttäisi kuin valittaminen. Mutta voidaanpa +myös kylmästi ja välinpitämättömästi puhua omasta urhoollisuudestaan ja +onnettomuudestaan -- + +v. TELLHEIM. + +Mikä pohjaltaan sekin on kerskumista ja valittamista. + +NEITI. + +Oi, te viisastelija, niinpä ei teidän ollenkaan olisi pitänyt sanoa +itseänne onnettomaksi. -- Joko kokonaan vaiti tahi kokonaan suu +puhtaaksi. -- Järki ja pakkoko käskisivät teidän unohtaa minut? -- Minua +järki miellyttää kovasti, minä pidän pakkoa erittäin korkeassa arvossa. +-- Mutta antakaa kuulla kuinka järkevää tuo pakko on. + +v. TELLHEIM. + +No hyvä, kuulkaa siis, hyvä neiti. -- Puhuttelette minua Tellheimiksi: +se nimi on kyllä oikea. -- Mutta te luulette, että minä olen se +Tellheim, jonka tunsitte isänmaassanne, kukoistava mies täynnä +vaatimuksia, täynnä kunnianhimoa, mies, jolla oli koko ruumiinsa, koko +sielunsa hallussaan, jolle kunnian ja onnen telkeet olivat avatut, joka +sai toivoa joka päivä tulevansa arvoisemmaksi omistamaan teidän kätenne +ja sydämenne, koskapa hän ei vielä ollut teidän arvoisenne. -- Tämä +Tellheim olen yhtä vähän kuin olen oma isäni. Kumpaakaan ei enää ole. -- +Minä olen Tellheim, eronsaanut, solvaistu raajarikko, kerjäläinen. -- +Tuolle entiselle, hyvä neiti, te lupauduitte: pysyttekö sanassanne tälle +nykyisellekin? + +NEITI. + +Tuo kuuluu hyvin traagilliselta! -- Mutta, hyvä herra, kunnes löydän +tuon entisen jälleen, -- minä nyt kerran olen hullaantunut +Tellheimeihin, -- täytynee tämän nykyisen päästää minut pälkähästä. -- +Kätesi, rakas kerjäläinen! (Tarttuen hänen käteensä.) + +v. TELLHEIM + +(nostaa toisen kätensä hattuineen kasvoillensa ja kääntyy poispäin). +Tämä on liikaa! -- Missä minä olen? -- Päästäkää minut, neiti! -- Teidän +hyvyytenne kiduttaa minua! -- Päästäkää minut. + +NEITI. + +Mikä teidän on? Mihin aiotte lähteä? + +v. TELLHEIM. + +Pois teidän luotanne! -- + +NEITI. + +Pois minun luotani? (Vetäen hänen kätensä povelleen.) Uneksija! + +v. TELLHEIM. + +Epätoivo surmaa minut teidän jalkojenne juureen. + +NEITI. + +Minun luotani? + +v. TELLHEIM. + +Teidän luotanne. -- En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. -- Tahi +ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, -- etten tee mitään halpamaista, +-- etten salli teidän tehdä mitään ajattelematonta. -- Päästäkää minut, +Minna! (Riistää itsensä irti ja poistuu.) + +NEITI + +(seuraten häntä). Minnako sinut päästäisi? Tellheim! Tellheim! + +_(Toisen näytöksen loppu.)_ + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +ENSIMMÄINEN KOHTAUS. + +(Tapahtumapaikka sali.) + +JUST (kirje kädessään.) + +Täytyykö minun kumminkin vielä kerran tulla tähän kirottuun taloon! -- +Kirjelappu herraltani armolliselle neidille, joka mukamas on hänen +sisarensa. -- Kunpa siitä vain ei mitään enempää koituisi! -- Muutoin ei +tästä kirjeenkannosta tule loppua. -- Mielelläni haluaisin tästä päästä, +mutta enpä oikein halusta menisi tuonne huoneeseenkaan. -- Naisväki +kyselee niin paljon, ja minä en ole kärkäs vastaamaan! -- Haa, ovi +aukenee. Kuin käsketty! Kamarikissa! + + +TOINEN KOHTAUS. + +_Franziska_. _Just_. + +FRANZISKA + +(puhuen ovella huoneeseen, josta saapuu). Älkää olko huolissanne; minä +kyllä pidän varani. -- Kas! (huomatessaan Justin) tuossahan jo heti +tuokin sattuu tielleni. Mutta mokomasta elukasta ei helpolla saa selvää. + +JUST. + +Hänen palvelijansa -- + +FRANZISKA. + +Minä en tuollaista palvelijaa huolisi -- + +JUST. + +No, no, antakoon hän anteeksi tämän puheenparren! Tässä minä tuon +kirjelapun herraltani hänen herrasväelleen, armolliselle neiti -- +sisarelle. Niinhän se oli? Sisar. + +FRANZISKA. + +Antakoon hän sen tänne! (Tempaa kirjeen hänen kädestään.) + +JUST. + +Olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani, ja vieköön sen perille. Tämän +jälkeen olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani -- älköön hän suinkaan +luulko, että minä mitään pyytäisin! + +FRANZISKA. + +No mitä sitten? + +JUST. + +Kyllä minun herrani yskän ymmärtää. Hän tietää, että tie neitien luo käy +kamarineitosten kautta: minä vain otaksun! Neitsyt olkoon siis niin +hyvä, -- pyytää herrani, -- ja lähettäköön hänelle tiedon, voisiko hän +saada ilon puhutella neitsyttä neljännestunnin ajan. + +FRANZISKA. + +Minua? + +JUST. + +Antakoon hän anteeksi, jos puhuttelen häntä väärällä arvonimellä. -- +Niin, häntä! -- Vain neljännestunnin ajan, mutta yksin, aivan yksin, +salaisesti, kahden kesken. Hänellä olisi jotakin hyvin tähdellistä +puhuttavaa. + +FRANZISKA. + +Hyvä! minullakin on hänelle yhtä ja toista puhuttavaa. -- Tulkoon hän +vain, minä olen hänen käskettävänään. + +JUST. + +Mutta, milloin hän voi tulla? Milloin hänelle parhaiten sopisi, neitsyt? +Hämärissä ehkä? + +FRANZISKA. + +Mitä hän tarkoittaa? -- Hänen herransa tulkoon milloin haluaa, -- ja nyt +pötkiköön hän tiehensä! + +JUST. + +No, niin mielelläni! (Aikoo poistua.) + +FRANZISKA. + +Kuulkoon hän toki! vielä sananen. Missä ovat sitten majurin muut +palvelijat? + +JUST. + +Muutko? Mikä missäkin. + +FRANZISKA. + +Missä on Wilhelm? + +JUST. + +Kamaripalvelija? hänet on majuri laskenut matkoille. + +FRANZISKA. + +Vai niin? Entä Philipp, missäs hän on? + +JUST. + +Se jääkäri? hänet on herra toimittanut parempaan hoivaan. + +FRANZISKA. + +Koska hän ei nyt jouda metsästelemään, tietysti. -- Entäs Martin? + +JUST. + +Kuskiko? hän on ratsastamassa. + +FRANZISKA. + +Ja Fritz? + +JUST. + +Se juoksija? hän on päässyt ylenemään. + +FRANZISKA. + +Missäs hän sitten oli, kun majuri talvehti luonamme Thüringissä? Ei +suinkaan hän silloin vielä ollut majurin palveluksessa? + +JUST. + +Totta kai, minä olin hänen ratsupalvelijansa, mutta makasin silloin +sairaalassa. + +FRANZISKA. + +Ratsupalvelija? ja mikäs hän nyt on? + +JUST. + +Kaikki kaikessa; kamaripalvelija ja jääkäri, juoksija ja ratsupalvelija. + +FRANZISKA. + +Jopa nyt jotakin! Päästää luotaan niin monta hyvää kelpo miestä ja +jättää juuri kaikista kehnoin jälelle! Haluaisinpa tietää, mitä hyvää +hänen herransa on hänessä löytänyt! + +JUST. + +Ehkäpä minä hänen mielestään olen rehellinen mies. + +FRANZISKA. + +Oo, se on vielä surkean vähäpätöistä, jos ei ole enempää kuin +rehellinen. -- Toista oli Wilhelm! -- Matkoilleko on majuri hänet +laskenut? + +JUST. + +Niin, laski, -- kun ei voinut estää. + +FRANZISKA. + +Kuinka niin? + +JUST. + +Oo, Wilhelmin kyllä kelpaa matkustella. Hänellä on mukanaan herran koko +vaatevarasto. + +FRANZISKA. + +Mitä? ei suinkaan hän niitä näpistellyt? + +JUST. + +Sitä ei juuri voi sanoa; mutta kun me lähdimme Nürnbergistä, ei hän +tuonut niitä perässämme. + +FRANZISKA. + +Sitä roistoa! + +JUST. + +Siinä se vasta mies oli! Hän osasi friseerata ja fraseerata ja +parleerata -- sharmeerata. -- Eikö niin? + +FRANZISKA. + +Niinpä en olisikaan luopunut jääkäristä, jos olisin ollut majurin +sijassa. Vaikkapa hänestä ei ollutkaan sanottavaa hyötyä jääkärinä, niin +oli hän kuitenkin muuten reima poika. -- Kenen hoivaan hänet +toimitettiin? + +JUST. + +Spandaun päällikön. + +FRANZISKA. + +Linnoitukseen? Ei sielläkään linnan valleilla liene kovinkaan paljon +metsästeltävää. + +JUST. + +Oo, ei Philipp siellä metsästäkään. + +FRANZISKA. + +Mitä hän sitten tekee? + +JUST. + +Hän työntää kärryjä. + +FRANZISKA. + +Työntää kärryjä? + +JUST. + +Mutta ainoastaan kolmisen vuotta. Hän teki pienen komplotin herransa +komppaniassa ja yritti viedä kuusi miestä etuvartioston lävitse. + +FRANZISKA. + +Ihme ja kumma! Sitä konnaa! + +JUST. + +Oo, hän on reima mies! jääkäri, joka viidenkymmenen peninkulman alalla +tuntee kaikki polut ja salatiet kautta metsien ja soiden. Ja ampua hän +osaa! + +FRANZISKA. + +Hyvä, että majurilla on vielä ainakin kunnon kuskinsa! + +JUST. + +Vieläkös hän on jälellä? + +FRANZISKA. + +Luulin kuulleeni hänen sanovan, että Martin on ratsastamassa? Palannee +kai hän takaisin? + +JUST. + +Niinkö hän luulee? + +FRANZISKA. + +Mihin hän siis on lähtenyt? + +JUST. + +Siitä on jo kymmenettä viikkoa, kun hän lähti herransa ainoata ja +viimeistä ratsua -- uittamaan. + +FRANZISKA. + +Eikä vieläkään ole palannut? Voi sitä hirtehistä! + +JUST. + +Ehkäpä on tuo kunnon kuski uittanut itsensä upoksiin! -- Se olikin +oikein oiva kuski! Hän oli ajellut Wienissä kymmenisen vuotta. Sellaista +ei herra enää saa mistään. Kun hevoset juoksivat täyttä laukkaa, +tarvitsi hänen vain sanoa: »Purr!», ja ne seisahtuivat kuin seinään. Sen +lisäksi oli hän täysinoppinut hevoslääkärikin! + +FRANZISKA. + +Minua jo arveluttaa juoksijan yleneminen. + +JUST. + +Ei, ei, kyllä siinä on perää. Hänestä tehtiin rummunlyöjä erääseen +varusväkirykmenttiin. + +FRRNZISKA. + +Enkös arvannutkin! + +JUST. + +Fritz takertui erääseen kevytkenkäiseen olentoon, ei öisin koskaan +saapunut kotia, teki kaikkialla velkoja herransa nimeen ja tuhansia +hävyttömiä kolttosia. Lyhyesti, majuri näki, että hän kaikin mokomin +halusi ylenemään: (matkien hirttämistä mykin elein) hän siis auttoi +hänet oikealle tielle. + +FRANZISKA. + +Voi sitä vekaraa! + +JUST. + +Mutta tosi juoksija hän on, se on varma. Kun herra antoi hänelle +viidenkymmenen askeleen etumatkan, niin ei hän parhaalla ratsullaankaan +häntä enää kiinni saanut. Fritz sitävastoin saattaa myöntää hirsipuulle +tuhannenkin askeleen etumatkan, ja siitä panen vaikka pääni pantiksi, +tavoittaa sen sittenkin. Ne kaikki olivat kaiketi hänen hyviä ystäviään, +neitsyt? Wilhelm ja Philipp, Martin ja Fritz? -- No, Just sulkeutuu +hänen suosioonsa! (Poistuu.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_Franziska_ ja sittemmin _isäntä_. + +FRANZISKA + +(joka totisena katsoo hänen jälkeensä). Ansaitsinpa tuon pistoksen! -- +Kiitän kunniasta. Just. Minä arvioin rehellisyyden liian vähäpätöiseksi. +Otanpa opetuksen onkeen. -- Ah! Sitä mies parkaa! (Kääntyy mennäkseen +neidin huoneeseen, kun isäntä tulee.) + +ISÄNTÄ. + +Odottakoon hän toki, kaunis lapseni. + +FRANZISKA. + +Minulla ei nyt ole aikaa -- + +ISÄNTÄ. + +Vain lyhyt tuokio! -- Eikö vieläkään ole tullut tarkempia tietoja herra +majurista? Eihän hän suinkaan sillä tavalla sanonut jäähyväisiään! + +FRANZISKA. + +Millä tavalla? + +ISÄNTÄ. + +Eikö armollinen neiti ole siitä kertonut? Jätettyäni hänet, kaunis +lapseni, alas keittiöön, tulin sattumalta takaisin tänne saliin -- + +FRANZISKA. + +Sattumalta vähän kuunnellaksenne. + +ISÄNTÄ. + +Voi, lapsi kulta, kuinka hän voi minusta sellaista ajatella? Isännälle +ei mikään sovellu huonommin kuin uteliaisuus. -- Tuskin olin päässyt +tänne, kun armollisen neidin ovi äkkiä lensi auki. Majuri syöksyi ulos, +neiti hänen jälessään, kummankin liikkeet, katseet, asemat -- sellaista +ei voi sanoin kuvata. Neiti tarttui majuriin, tämä riistäytyi irti, +neiti tarttui jälleen. »Tellheim!» -- »Neiti! päästäkää minut!» -- +»Minne?» -- Näin veti majuri neidin portaille saakka. Minua jo pelotti, +että hän tempaisi hänet mukanaan alas. Mutta majuri riistäytyikin irti. +Neiti pysähtyi ylimmälle portaalle, katsoi hänen jälkeensä, huusi hänen +jälkeensä, väänteli käsiään. Yhtäkkiä hän kääntyi, juoksi ikkunaan, +ikkunasta takaisin portaille, ja sitten täällä salissa edestakaisin. +Tässä minä seisoin, tässä hän kulki kolmasti ohitseni näkemättä minua. +Vihdoin näytti siltä kuin olisi hän huomannut minut, mutta Jumala meitä +auttakoon! luulenpa, että neiti piti minua hänenä, lapsikulta. +»Franziska», huusi hän, silmät minuun kääntyneinä, »olenko nyt +onnellinen?» Sitten hän tuijotti kattoon ja taas: »Olenko nyt +onnellinen?» Sitten hän pyyhki kyyneleitä silmistään ja hymyili ja kysyi +taas minulta: »Franziska, olenko nyt onnellinen?» -- Totisesti, en +tiennyt, kuinka oli laitani. Kunnes hän juoksi ovelleen ja vielä kerran +kääntyi minuun päin: »Tulehan toki, Franziska; kuka sinun nyt käy +sääliksesi?» -- Ja samalla puikahti pois. + +FRANZISKA. + +Voi, herra isäntä, nyt olette nähnyt unta. + +ISÄNTÄ. + +Nähnyt unta? Ei, kaunis lapseni, niin perusteellisesti ei unia nähdä. -- +Niin, minä antaisin mitä tahansa, -- minä en ole utelias, -- mutta minä +antaisin mitä tahansa, jos löytäisin avaimen tähän kaikkeen. + +FRANZISKA. + +Avaimen? meidän oveemmeko? Herra isäntä, se on tuolla sisäpuolella; me +otimme sen pois yöksi: meitä pelottaa. + +ISÄNTÄ. + +Ei sellaista avainta; minä tarkoitan, kaunis lapseni, ikäänkuin avainta +tai selitystä tai varsinaista yhteenvetoa kaikesta siitä, mitä näin. -- + +FRANZISKA. + +Vai niin! -- No, hyvästi, herra isäntä. Joko pian saadaan syödä, herra +isäntä? + +ISÄNTÄ. + +Kaunis lapseni, olinpa miltei unohtaa, mikä oikeastaan oli asiani. + +FRANZISKA. + +No? mutta aivan lyhyesti -- + +ISÄNTÄ. + +Armollisella neidillä on vielä minun sormukseni: minä sanon sitä +omakseni -- + +FRANZISKA. + +Sen ei pidä teiltä hukkaan joutuman. + +ISÄNTÄ. + +En olekaan sen vuoksi huolissani; tahdoin vain siitä muistuttaa. +Näkeekös lapsi, minä en edes tahdo sitä takaisin. Se on nyt selvää kuin +viisi sormea mistä hän sormuksen tunsi, ja minkätähden se oli niin hänen +sormuksensa näköinen. Sormus on hänen huostassaan parhaassa tallessa. +Minä en sitä enää ollenkaan halua ja panen toistaiseksi ne sata +pistolia, jotka sitä vastaan annoin, armollisen neidin laskuun. Käyhän +se päinsä, kaunis lapseni? + + +NELJÄS KOHTAUS. + +_Paul Werner_. _Isäntä_. _Franziska_. + +WERNER. + +Tuossa hän onkin! + +FRANZISKA. + +Sata pistolia? Minä luulin, että sitä oli vain kahdeksankymmentä. + +ISÄNTÄ. + +Aivan oikein, vain yhdeksänkymmentä, vain yhdeksänkymmentä. Sen teen, +kaunis lapseni, sen teen. + +FRANZISKA. + +Kaikki tuo kyllä selviää, herra isäntä. + +WERNER + +(joka lähestyy heitä takaapäin ja yhtäkkiä taputtaa Franziskaa olalle). + +Neitokainen! Neitokainen! + +FRANZISKA + +(pelästyy). Huh! + +WERNER. + +Älköön hän pelästykö! -- Neitokainen, neitokainen, näen, että hän on +sievä ja vielä ventovieras. -- Ja sieviä vieraita ihmisiä täytyy +varoittaa. -- Neitokainen, neitokainen, varokoon hän tuota miestä! +(Osoittaen isäntää.) + +ISÄNTÄ. + +Kas, mikä odottamaton ilo! Herra Paul Werner! Tervetuloa meille, +tervetuloa! -- Ah, yhä vielä kai sama hilpeä, leikkisä, rehellinen +Werner kuin ennenkin! Tämänkö kauniin lapsen pitäisi varoa minua! Ha, ha +ha! + +WERNER. + +Karttakoon hän kaikkialla tuota miestä! + +ISÄNTÄ. + +Minua! minua! -- Olenko minä sitten niin vaarallinen? -- Ha, ha, ha! -- +Kuulkoon hän toki, kaunis lapseni! Kuinka häntä miellyttää tuollainen +leikinlasku? + +WERNER. + +Hänenkaltaisensa selittävätkin aina leikiksi sen, kun heille sanotaan +suora totuus. + +ISÄNTÄ. + +Totuus! ha, ha, ha! -- Yhä parempaa, kaunis lapseni, eikö niin? Eikös +osaakin ilvehtiä! Minäkö vaarallinen? -- minä? -- Parisenkymmentä vuotta +sitten oli tuossa vielä vähän perää. Niin, niin, kaunis lapseni, silloin +minä olin vaarallinen; silloin siitä tiesi yksi ja toinen; mutta nyt -- + +WERNER. + +Voi tuota vanhaa narria! + +ISÄNTÄ. + +Siinäpä se! Kun vanhenemme, ei meistä enää ole vaaraa. Ei hänenkään käy +paremmin, herra Werner! + +WERNER. + +Hitto vieköön, hän on ja pysyy hupsuna! -- Neitokainen, uskonee kai hän +minulla olevan vielä sen verran älyä, etten nyt puhu siitä +vaarallisuudesta. Se yksi perkele on hänestä lähtenyt ulos, mutta +seitsemän muuta on häneen mennyt sen sijaan. + +ISÄNTÄ. + +Oo, kuulkoon hän nyt taas! Mitenkä hän osaakaan kaikki väännellä ja +käännellä! -- Ilveestä ilveeseen ja yhä uutta ja uutta! Oo, hän on +erinomainen mies, tuo herra Paul Werner! -- (Franziskalle ikäänkuin +korvaan.) Hyvinvoipa mies ja vielä naimaton. Kolmen kilometrin päässä +täältä hänellä on komea kylätuomarintila. Hänellä sitä vasta on saalista +sodasta! -- Ja on ollut varusmestarina herra majurin väessä. Oo, hän on +sitten meidän herra majurimme hyvä ystävä! Hän on sitten hyvä ystävä, +joka antaisi lyödä itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä! -- + +WERNER. + +Niin! ja tuo on sitten minun majurini hyvä ystävä! Tuo on sitten hyvä +ystävä, joka majurin pitäisi antaa piestä kuoliaaksi. + +ISÄNTÄ. + +Mitä? kuinka? -- Ei, herra Werner, tuo ei enää ole sopivaa leikkiä. -- +Minäkö en olisi herra majurin ystävä? -- Ei, tuota leikkiä minä en +ymmärrä. + +WERNER. + +Just on kertonut minulle kauniita juttuja. + +ISÄNTÄ. + +Just? Sitäpä jo arvelinkin, että Just tässä puhuu teidän suullanne! Just +on häijy, törkeä ihminen. Mutta tässähän on tämä kaunis lapsi +saapuvilla; hän puhukoon: sanokoon hän, enkö ole herra majurin ystävä? +Enkö ole tehnyt hänelle palveluksia? Ja miksi en minä olisi hänen +ystävänsä? Eikö hän ole ansiokas mies? Totta on, että hänelle on +sattunut kova onni joutua virkaheitoksi, mutta mitä se tekee? Kuningas +ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehiä, ja vaikka hän kaikki heidät +tuntisikin, niin hän ei voi kaikkia heitä palkita. + +WERNER. + +Nuo sanat toi Jumala hänen suuhunsa! -- Mutta Just -- tosin ei +Justissakaan ole juuri mitään erikoista, mutta valehtelija Just ei ole: +ja jos se on totta, mitä hän on minulle kertonut -- + +ISÄNTÄ. + +Minä en halua kuulla sanaakaan koko Justista! Kuten sanottu: puhukoon +tämä kaunis lapsi! (Hänelle korvaan.) Tietääkös lapsi kulta siitä +sormuksesta! -- Kertokoon hän siitä herra Wernerille. Silloin hän oppii +minut paremmin tuntemaan. Ja ettei tuntuisi siltä, että hän puhuu vain +minun mielikseni, niin en edes halua olla saapuvilla. Minä en halua olla +saapuvilla, minä lähden; mutta vielä te itsekin näette, herra Werner, +vielä te itsekin näette, eikö Just ole törkeä herjaaja. + + +VIIDES KOHTAUS. + +_Paul Werner_. _Franziska_. + +WERNER. + +Neitokainen, tunteeko hän siis minun majurini? + +FRANZISKA. + +Majuri von Tellheiminkö? Tietysti minä tunnen sen kelpo miehen. + +WERNER. + +Eikö hän olekin kunnon mies? Pitääkös hän siitä miehestä? -- + +FRANZISKA. + +Sydämeni pohjasta. + +WERNER. + +Todellako? Näkeekös neitokainen, nyt hän näyttää minusta entistäkin +kauniimmalta. -- Mutta mitä palveluksia tuo isäntä sanoo majurille +tehneensä? + +FRANZISKA. + +Enpä tosiaankaan tiedä; jollei hän mieline lukea sitä ansiokseen, mikä +kaikeksi onneksi sai alkunsa hänen roistomaisesta menettelystään. + +WERNER. + +Olisiko se siis totta, mitä Just minulle kertoi? -- (Kääntyen sinnepäin, +mihin isäntä poistui.) Mikä onni, että livistit tiehesi! -- onko hän +todellakin karkoittanut majurin huoneestaan? -- Tehdä sellaiselle +miehelle sellaiset kolttoset, kun tuo aasinpää arvelee, ettei miehellä +muka enää ole rahaa! Majurilla ei muka rahaa? + +FRANZISKA. + +Niinkö? Vai on majurilla rahaa? + +WERNER. + +Kuin heinää! Hän ei edes tiedä, kuinka paljon hänellä on. Hän ei tiedä, +kuka hänelle on velkaa. Minä olen itsekin hänelle velkaa ja olen nyt +tuomassa siitä vähäisen jäännöksen. Näkeekös neitokainen, tässä +kukkarossa (jonka hän ottaa taskustaan) on sata louisdoria ja tässä +käärössä (jonka hän ottaa toisesta taskustaan) sata tukaattia. Kaikki +hänen rahojaan! + +FRANZISKA. + +Todellako? Mutta miksi majuri sitten panttaa tavaroitaan? Hänhän on +pantannut erään sormuksen -- + +WERNER. + +Pantannut! Älköön hän uskoko sellaisia. Ehkäpä hän on halunnut päästä +erilleen tuosta joutavasta kapineesta. + +FRANZISKA. + +Se ei olekaan mikään joutava kapine! Se on hyvin kallisarvoinen sormus, +taitaapa vielä olla rakkaan käden antama. + +WERNER. + +Sepä se. Rakkailta kätösiltä! niin, niin! Tuollainen tuo usein mieleen, +mitä ei juuri mielellään muistelisi. Senpävuoksi se toimitetaankin pois +silmistä. + +FRANZISKA. + +Mitä? + +WERNER. + +Talvimajoissa tapahtuu sotilaalle ihmeitä. Silloin hänellä ei ole mitään +tekemistä, hän hoitelee terveyttään ja solmii aikansa kuluksi +tuttavuuksia, omasta mielestään vain talvikaudeksi, mutta se +hyväsydäminen hupakko, jonka kanssa hän liittojaan solmii, pitää näitä +elinaikaisina. Yks kaks on sitten pieni sormus sujahutettu sormeen; hän +ei itsekään tiedä miten se siihen joutui. Ja useinpa hän luopuisi vaikka +sormestaankin, kunhan samalla vain pääsisi eroon sormuksesta. + +FRANZISKA. + +Kas vain! ja niinköhän lie majurinkin käynyt? + +WERNER. + +Aivan varmaan. Varsinkin Saksissa; vaikka hänellä olisi ollut kymmenen +sormea kummassakin kädessä, hän olisi ne kaikki kaksikymmentä saanut +sormuksia täyteen. + +FRANZISKA + +(syrjään). Tuohan kuuluu varsin merkilliseltä ja siitä sietää ottaa +selko. -- Herra kylätuomari vai herra varusmestari -- + +WERNER. + +Neitokainen, jollei hänellä ole mitään sitä vastaan: herra varusmestari +on minusta paremmin mieleen. + +FRANZISKA. + +No, herra varusmestari, tässä on minulla kirje herra majurilta +emännälleni. Vien sen kiireesti sisään ja tulen kohta takaisin. Tahtooko +hän ehkä olla niin hyvä ja odottaa täällä sen aikaa? Haluaisin kovin +mielelläni jutella hänen kanssaan enemmänkin. + +WERNER. + +Jutteleeko hän mielellään, neitokainen? No miksi ei: menköön hän vain; +minä juttelen myös mielelläni; kyllä minä odotan. + +FRANZISKA. + +Oi, odottakoon hän siis! (Poistuu.) + + +KUUDES KOHTAUS. + +_Paul Werner_. + +Tuo ei ollutkaan mikään hullumpi neitokainen! Mutta minun ei kuitenkaan +olisi pitänyt luvata häntä odottaa. -- Sillä tärkeintä kai olisi, että +hakisin majurin käsiini. -- Hän ei huoli rahoistani ja panttaa +mieluummin tavaroitaan? -- Tuostapa hänet tunnen. Johtuu mieleeni hauska +kepponen. -- Käydessäni kaksi viikkoa sitten kaupungissa pistäysin +tervehtimässä ratsumestarinrouva Marloffia. Tuo vaimo parka makasi +sairaana ja valitti miehensä jääneen majurille velkaa neljäsataa +taaleria, eikä hän tietänyt, miten saada ne maksetuksi. Tänään aioin +taas käydä hänen puheillaan; -- aioin sanoa hänelle, että voisin lainata +hänelle viisisataa taaleria, kunhan saisin maksun pikku tilastani. -- +Sillä täytyyhän minun toimittaa siitä edes jonkin verran varmoihin +käsiin, tai muuten se joutuu Persiaan. -- Mutta hän oli jo muilla +mailla. Ja varmaankaan hän ei ole saanut majurille maksetuksi. -- No, +niin minä teen: ja mitä pikemmin, sitä parempi. -- Älköön neitokainen +panko pahakseen; minä en voi odottaa. (Lähtee ajatuksissaan pois ja on +törmäämäisillään yhteen majurin kanssa, joka tulee häntä vastaan.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + +_von Tellheim_. _Paul Werner_. + +v. TELLHEM. + +Niin ajatuksissasi, Werner? + +WERNER. + +Siinähän te olette; olin juuri lähdössä teitä tervehtimään uudessa +asunnossanne, herra majuri. + +v. TELLHEIM. + +Sadatellaksesi minulle entisen asuntoni isäntää silmät korvat täyteen. +Jätä minut häneltä rauhaan. + +WERNER. + +Sen olisin tehnyt muun ohessa, aivan niin. Mutta oikeastaan aioin vain +teitä kiittää, kun hyväntahtoisesti otitte ne sata louisdoria +talletettavaksenne. Just jätti ne minulle takaisin. Olisin tosin suonut, +että yhä edelleenkin niitä tallettaisitte. Mutta te olette muuttanut +uuteen asuntoon, jota emme tunne kumpainenkaan. Kukapa tietää, +minkälaista siellä on. Siellä ne voitaisiin teiltä varastaa ja teidän +olisi ne minulle korvattava; siinä ei auttaisi mikään. En siis +todellakaan voi teitä kehoittaa niitä ottamaan. + +v. TELLHEIM + +(hymyillen). Milloin olet käynyt noin varovaiseksi, Werner? + +WERNER. + +Oppiihan sitä. Näihin aikoihin ei rahoihinsa nähden voi olla kyllin +varovainen. -- Sitten oli minulla teille vähän muutakin asiaa, herra +majuri, ratsumestarinrouva Marloffin puolesta; olen juuri tulossa hänen +luotaan. Hänen miehensähän on jäänyt teille velkaa neljäsataa taaleria; +tässä lähettää hän teille lyhennykseksi sata tukaattia. Jäännöksen lupaa +hän lähettää ensi viikolla. Olen ehkä itsekin osaltani syypää siihen, +ettei hän nyt lähettänyt täyttä summaa. Sillä hän oli minullekin velkaa +noin kahdeksankymmentä taaleria, ja kun hän arveli, että olin tullut +häntä karhuamaan, -- mikä kyllä olikin totta, -- niin hän suoritti +minulle ne ja antoi ne siitä kääröstä, jonka hän jo oli varannut teitä +varten. -- Teidän käy paremmin päinsä odottaa sataa taalerianne viikon +verran kuin minun muutamaa ropoani. -- Tuossa on, Ottakaa! (Ojentaa +hänelle tukaattikäärön.) + +v. TELLHEIM. + +Werner! + +WERNER. + +Mikä teitä vaivaa? Mistä olette harmistunut? + +v. TELLHEIM + +(katkerasti lyöden otsaansa ja polkien jalkaa). Siitä, että et tuonut +täyttä neljääsataa taaleria! + +WERNER. + +No, no, herra majuri! Ettekö siis ole minua ymmärtänyt? + +v. TELLHEIM. + +Juuri siksi, että olen sinut ymmärtänyt! Minkätähden juuri parhaat +ihmiset minua tänään eniten kiduttavat! + +WERNER. + +Mitä te sanotte? + +v. TELLHEIM. + +Se kuuluu sinuun vain puolittain! -- Mene, Werner! (Työntäen takaisin +käden, jolla Werner ojentaa hänelle tukaatit.) + +WERNER. + +Kohta, kun olen päässyt näistä eroon! + +v. TELLHEIM. + +Werner, entä kun nyt saat kuulla, että Marloffin leski itse oli tänään +anivarhain minun luonani? + +WERNER. + +Niinkö? + +v. TELLHEIM. + +Ettei hän enää ole minulle mitään velkaa? + +WERNER. + +Todellako? + +v. TELLHEIM. + +Että hän on maksanut minulle joka pennin: mitäpä silloin sanot? + +WERNER + +(joka miettii hetkisen). Minä sanon, että olen valehdellut, ja että tämä +valehteleminen on oikeata koiran virkaa, koskapa siinä voi joutua +kiikkiin. + +v. TELLHEIM. + +Ja häpeetkös? + +WERNER. + +Entäs sen, joka minut pakottaa sillä tavalla valehtelemaan? Eikö +hänenkin pitäisi hävetä? Katsokaas, herra majuri, jos sanoisin, ettei +teidän menettelynne minua suututa, niin valehtelisin vielä kerran, mutta +minä en halua enää valehdella. -- + +v. TELLHEIM. + +Älä vihastu, Werner! Minä tunnen sydämesi ja rakkautesi minua kohtaan. +Mutta minä en tarvitse rahojasi. + +WERNER. + +Ette tarvitse? Vaan myytte mieluummin ja panttaatte mieluummin ja +annatte mieluummin aihetta ihmisten juoruihin? + +v. TELLHEIM. + +Ihmiset joutavat tietää, ettei minulla enää ole mitään. Ei pidä tekeytyä +rikkaammaksi kuin on. + +WERNER. + +Mutta miksi sitten köyhemmäksikään? -- Meillä on niin kauvan kun +ystävällämme on. + +v. TELLHEIM. + +Minun ei sovi olla sinun velallisesi. + +WERNER. + +Ei sovi? -- Jos jonakin helteisenä päivänä, kun sekä aurinko että +vihollinen ahdisti, teidän ratsupalvelijanne oli kadonnut kenttäeväineen +ja te tulitte luokseni ja sanoitte: »Werner, eikö sinulla ole mitään +juotavaa?» ja minä ojensin teille kenttäpulloni, niin te otitte sen ja +joitte, eikö niin? Sopiko se? Kautta kurjan sieluni, eikö kulaus mätää +vettä silloin usein ollut suurempiarvoinen kuin kaikki tuo roska! +(Vetäen esille kukkaronkin täynnä louisdoreja ja tarjoten hänelle +kumpaistakin.) Ottakaa, rakas majuri! Kuvitelkaa, että tämä on vettä. +Tämänkin on Luoja luonut kaikkia varten. + +v. TELLHEIM. + +Sinä kidutat minua; kuulithan jo, etten halua olla velallisesi. + +WERNER. + +Ensin se ei sopinut; nyt te ette tahdo? Niin, se on toista. (Hiukan +harmistuneesti.) Te ette tahdo olla minun velalliseni? Mutta entäpä jos +jo olisitte, herra majuri? Vai ettekö ole mitään velkaa sille miehelle, +joka kerran torjui iskun joka oli halkaista teidän päänne, ja toisen +kerran iski irti käsivarren joka juuri oli laukaisemassa ja lähettämässä +kuulan rintaanne? -- Mitä enempää voitte joutua sille miehelle velkaan? +Vai merkitseekö kaulani vähemmän kuin kukkaroni? -- Jos tuo on +ylhäisesti ajateltua, kautta kurjan sieluni, niin on se myöskin hyvin +tympäisevää! + +v. TELLHEIM. + +Kenen kanssa puhut noin, Werner? Me olemme yksin, nyt voin sen siis +sanoa; jos joku kolmas meitä kuulisi, olisi se pelkkää tuulen +pieksemistä. Tunnustan mielihyvällä, että minun on kaksi kertaa sinua +hengestäni kiittäminen. Mutta, ystävä, mikä olisi minua estänyt +tilaisuuden tullen tekemästä puolestasi yhtä paljon? Hä! + +WERNER. + +Vain se, ettei teillä ole ollut siihen tilaisuutta! Kuka sitä on +epäillyt, herra majuri? Olenhan nähnyt teidän satoja kertoja panevan +alttiiksi henkenne halvimman sotilaan puolesta, jos häntä ahdisteltiin! + +v. TELLHEIM. + +Sepä se! + +WERNER. + +Mutta -- + +v. TELLHEIM. + +Miksi et ymmärrä minua oikein? Minä sanon: ei sovi, että minä olen +velallisesi; minä en tahdo olla velallisesi. Niissä olosuhteissa +nimittäin, joissa nyt olen. + +WERNER. + +Vai sillä tavalla! Säästätte sen parempiin aikoihin; te haluatte lainata +minulta rahoja joskus toiste, kun ette niitä tarvitse, kun teillä +itsellänne on ja minulla kenties ei ole. + +v. TELLHEIM. + +Ei pidä lainata, jollei tiedä voivansa maksaa takaisin. + +WERNER. + +Teidäntapaisenne miehen taskut eivät iän kaiken tyhjinä pysy. + +v. TELLHEIM. + +Sinähän tunnet maailman! -- Ainakaan ei pidä ruveta lainaamaan +sellaiselta, joka itse tarvitsee rahansa. + +WERNER. + +Aivan niin, ja sellainen mies muka olen minä! Mihin minä sitä +tarvitsisin? -- -- Missä varusmestaria tarvitaan, sieltä hän saa +elatuksensakin. + +v. TELLHEIM. + +Sinä tarvitset rahasi voidaksesi päästä ylemmäksi kuin varusmestari, +päästäksesi eteenpäin uralla, jolla rahattomana ansiokkainkin jää +takapajulle. + +WERNER. + +Ylemmäksi kuin varusmestari? Sellaisia en ajattele. Olen hyvä +varusmestari, vaan minusta saattaisi helposti tulla huono ratsumestari +ja varmasti vielä huonompi kenraali. Kokemuksesta sen tietää. + +v. TELLHEIM. + +Älä tee mitään sellaista, että minun täytyy ajatella sinusta +sopimattomia, Werner! En ole tullut juuri hyvilleni siitä, mitä Just +minulle kertoi. Olet myynyt tilasi ja aiot taas lähteä kiertelemään. Älä +saata minua uskomaan, että rakastat sekä tuota tointa että myöskin sitä +rajua, kevytmielistä elämistapaa, joka valitettavasti on siihen +yhdistetty. Sotilaana on oltava maansa puolesta tahi rakkaudesta siihen +asiaan, jonka puolesta taistellaan. Palvella tarkoituksetta tänään +täällä, huomenna tuolla on samaa kuin matkustella niinkuin +teurastajarenki, ei enempää. + +WERNER. + +No niin, herra majuri, minä seuraan siis teitä. Te tiedätte paremmin, +mikä sopii. Minä jään teidän luoksenne. -- Mutta, rakas majuri, ottakaa +toki toistaiseksi rahani. Tänään tai huomenna on asianne ratkaistu. Te +voitte saada rahoja koko joukon. Teidän täytyy sitten antaa ne +korkoineen takaisin. Minähän teen sen vain korkojen takia. + +v. TELLHEIM. + +Vaiti siitä! + +WERNER. + +Kautta kurjan sieluni, minä teen sen vain korkojen takia! -- Kun +toisinaan ajattelin: Miten käy sinun, kun vanhuus saapuu? kun olet +isketty pataluhaksi? kun sinulla ei ole enää mitään? kun sinun on +lähdettävä kerjuulle? -- niin ajattelin taas: Ei, sinä et lähde +kerjuulle; sinä menet majuri Tellheimin luokse; hän on jakava kanssasi +viimeisen penninsä; hän elättää sinut kuolemaan asti; hänen luonansa +saatat kuolla rehellisenä miehenä. + +v. TELLHEIM + +(tarttuen Wernerin käteen). Ja, toveri, niinkö et enää ajattele? + +WERNER. + +En, niin en enää ajattele. -- Ken ei minulta mitään huoli, kun hän +tarvitsee ja minulla on, hän ei minulle mitään annakaan, kun hänellä on +ja minä tarvitsen. -- Hyvä on! (Aikoo lähteä.) + +v. TELLHEIM. + +Ihminen, älä saata minua raivoihini! Mihin lähdet? (Pidättää häntä.) Jos +nyt kunniani kautta vakuutan, että minulla vielä on rahaa; jos kunniani +kautta lupaan, että sinulle ilmoitan, kun ei minulla enää ole; että sinä +olet ensimäinen ja ainoa, jolta mitään lainaan: -- oletko silloin +tyytyväinen? + +WERNER. + +Täytyyhän minun! -- Antakaa kätenne, herra majuri. + +v. TELLHEIM. + +Tässä, Paul! -- Ja nyt ei siitä sen enempää. -- Tulin tänne +puhutellakseni erästä tyttöä -- + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + +_Franziska_ (neidin huoneesta). _v. Tellheim_. _Paul Werner_. + +FRANZISKA + +(astuessaan sisään). Oletteko vielä täällä, herra varusmestari? -- +(Huomatessaan Tellheimin.) Ja tekin olette täällä, herra majuri? -- +Tuossa tuokiossa olen käskettävänänne. (Menee nopeasti takaisin +huoneeseen.) + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Paul Werner_. + +v. TELLHEIM. + +Siinä hän oli! -- Mutta sinähän tunnet hänet? + +WERNER. + +Niin, minä tunnen tuon neitokaisen. -- + +v. TELLHEIM. + +Mutta ethän sinä, jos oikein muistan, ollut luonani, kun minulla oli +talvimajani Thüringissä? + +WERNER. + +En ollut, silloin olin Leipzigissä hankkimassa vaatevarastoja. + +v. TELLHEIM. + +Mistä siis hänet tunnet? + +WERNER. + +Tuttavuutemme on vastasyntynyt. Se alkoi tänään. Mutta nuori tuttavuus +on lämmintä. + +v. TELLHEIM. + +Siis olet kai jo nähnyt hänen neitinsäkin? + +WERNER. + +Neitikö siis on hänen arvoisa emäntänsä? Hän sanoi minulle teidän +tuntevan hänen herrasväkensä. + +v. TELLHEIM. + +Johan sen kuulit! Thüringin ajoilta. + +WERNER. + +Onko se neiti nuori? + +v. TELLHEIM. + +On. + +WERNER. + +Ja kaunis? + +v. TELLHEIM. + +Hyvin kaunis. + +WERNER. + +Rikas? + +v. TELLHEIM. + +Hyvin rikas. + +WERNER. + +Pidättekö te neidistä yhtä paljon kuin tytöstäkin? Sehän olisi +erinomaista! + +v. TELLHEIM. + +Mitä tarkoitat? + + +KYMMENES KOHTAUS. + +_Franziska_ (saapuu jälleen kirje kädessä). _v. Tellheim_. _Paul +Werner_. + +FRANZISKA. + +Herra majuri -- + +v. TELLHEIM. + +Rakas Franziska, en ole edes ehtinyt vielä lausua sinua tervetulleeksi. + +FRANZISKA. + +Ajatuksissanne lienette sen jo kumminkin tehnyt. Tiedän, että pidätte +minusta. Niin minäkin teistä. Mutta siinä ette tee ollenkaan kiltisti, +että te saatatte ihmiset, jotka teistä pitävät, niin levottomiksi. + +WERNER + +(itsekseen). Haa, nyt huomaan. Oikeassa ollaan! + +v. TELLHEIM. + +Se on kohtaloni, Franziska! -- Annoitko hänelle kirjeeni? + +FRANZISKA. + +Annoin, ja tässä minä tuon teille -- (Ojentaa hänelle kirjeen.) + +v. TELLHEIM. + +Vastauksenko? + +FRANZISKA. + +Ei, vaan oman kirjeenne takaisin. + +v. TELLHEIM. + +Mitä? Eikö hän halua sitä lukea? + +FRANZISKA. + +Kyllä kai hän haluaisi, -- mutta -- me emme oikein osaa lukea +kirjoitettua. + +v. TELLHEIM. + +Kujeilija! + +FRANZISKA. + +Ja me arvelemme, ettei kirjeitten kirjoittaminen ole keksitty niitä +varten, jotka voivat suullisesti seurustella keskenänsä, jos vain +haluavat. + +v. TELLHEIM. + +Mikä tekosyy! Hänen täytyy se lukea. Se sisältää puolustukseni, -- +kaikki syyt ja perusteet -- + +FRANZISKA. + +Ne tahtoo neiti kuulla teiltä itseltänne, ei lukea. + +v. TELLHEIM. + +Kuulla minulta itseltäni? Jottako jokainen hänen sanansa, jokainen hänen +ilmeensä minut saisi hämilleni: jottako minä jokaisessa hänen +katseessaan tuntisin tappioni koko suuruuden? -- + +FRANZISKA. + +Ilman armoa! -- Ottakaa! (Antaa hänelle kirjeen.) Hän odottaa teitä +kello kolmen ajoissa. Hän aikoo lähteä ajelemaan ja kaupunkia +katselemaan. Teidän on lähdettävä hänen kanssaan. + +v. TELLHEIM. + +Ajelemaanko? + +FRANZISKA. + +Ja mitäs annatte, jos päästän teidät lähtemään kahden kesken? Minä jään +kotia. + +v. TELLHEIM. + +Kahden kesken? + +FRANZISKA. + +Komeissa, suljetuissa vaunuissa. + +v TELLHEIM. + +Mahdotonta! + +FRANZISKA. + +Niin, niin! Vaunuissa on herra majurin kestettävä kiipelinsä! sieltä ei +pääse livistämään. Siksipä tapahtuukin näin. -- Lyhyesti, te tulette, +herra majuri, ja täsmälleen kello kolme. -- No? Tehän halusitte minuakin +puhutella kahden kesken. Mitä teillä siis on sanottavaa? -- Vai niin, me +emme ole kahden kesken. (Katsellen Werneriä.) + +v. TELLHEIM. + +Olemme, Franziska, me olemme kahden kesken. Mutta koska neiti ei ole +lukenut kirjettä, niin ei minulla ole sinulle enää mitään sanottavaa. + +FRANZISKA. + +Vai niin? Olemme siis sittenkin kahden kesken? Teillä siis ei ole herra +varusmestarilta mitään salattavaa? + +v. TELLHEIM. + +Ei, ei mitään. + +FRANZISKA. + +Minusta tuntuu kumminkin, että pitäisi olla jotakin. + +v. TELLHEIM. + +Kuinka niin? + +WERNER. + +Miksi niin, neitokainen? + +FRANZISKA. + +Varsinkin eräänlaatuiset salaisuudet. -- Kaikki kaksikymmentä, herra +varusmestari? -- (Kohottaen molemmat kätensä hajalla sormin.) + +WERNER. + +St! st! Neitokainen, neitokainen! + +v. TELLHEIM. + +Mitä se merkitsee? + +FRANZISKA. + +Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? (Ikäänkuin pistäisi +sormuksen nopeasti sormeen.) + +v. TELLHEIM. + +Mikä teillä on? + +WERNER. + +Neitokainen, neitokainen, ymmärtänee hän kai leikkiä? + +v. TELLHEIM. + +Werner, et suinkaan lie unohtanut, mitä olen sinulle usein muistuttanut, +että on eräs asia, josta ei koskaan pidä laskea leikkiä naisten kanssa? + +WERNER. + +Kautta kurjan sieluni, minä olen tainnut sen unohtaa! -- Neitokainen, +minä pyydän -- + +FRANZISKA. + +No, jos se oli leikkiä; tällä kertaa voin sen antaa anteeksi. + +v. TELLHEIM. + +Jos minun siis välttämättä on tultava, Franziska: niin toimita kuitenkin +siten, että neiti vielä sitä ennen lukee kirjeen. Se säästäisi minulta +kiusan ajatella vielä kerran ja puhua vielä kerran asioista, jotka niin +mielelläni haluaisin unohtaa. Tuossa on, anna se hänelle! (Kääntäessään +kirjeen toisinpäin ja aikoessaan sen ojentaa hänelle huomaa hän, että se +on avattu.) Mutta näenkö oikein? Kirjehän on avattu, Franziska. + +FRANZISKA. + +Taitaapa olla. (Tarkastaa sitä.) Totisesti, se on avattu. Kukahan sen +sitte lienee avannut? Mutta lukeneet me emme sitä todellakaan ole, herra +majuri, emme todellakaan. Emmekä me sitä haluakaan lukea; sillä sen +kirjoittaja saapuu itse. Tulettehan te, ja tiedättekö mitä, herra +majuri? Älkää tulko tuollaisena kuin nyt olette: saappaissa, tukka +tuskin käherrettynä. Teille täytyy suoda anteeksi, te tuskin saatoitte +aavistaa tapaavanne meitä. Tulkaa solkikengissä, ja käherryttäkää +tukkanne. -- Tuolla tavalla te näytätte minusta liian urhoolliselta, +liian preussiläiseltä. + +v. TELLHEIM. + +Minä kiitän sinua, Franziska. + +FRANZISKA. + +Te näytätte siltä kuin olisitte viime yön ollut taistelukentällä. + +v. TELLHEIM. + +Ehkäpä olet oikeassa. + +FRANZISKA. + +Mekin pukeudumme aivan kohta ja sitten syömme. Me pyytäisimme +mielellämme teitä syömään kanssamme, mutta läsnäolonne saattaisi olla +esteenä syömisellemme, ja katsokaas, niin kovin rakastuneita me emme +ole, ettei meidän olisi nälkä. + +v. TELLHEIM. + +Minä lähden! Franziska, valmista sinä häntä vähäisen tällävälin, ettei +minun tarvitsisi joutua halveksittavaksi hänen silmissään eikä +omissakaan silmissäni. -- Tule, Werner, sinun on syötävä kanssani. + +WERNER. + +Tämänkö talon pöydässä? Silloin en saisi suustani alas palaakaan. + +v. TELLHEIM. + +Minun omassa huoneessani. + +WERNER. + +No, sitten seuraan teitä heti. Vielä vain sananen tälle neitokaiselle. + +v. TELLHEIM. + +Ei ole hullumpaa! (Poistuu.) + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + +_Paul Werner_. _Franziska_. + +FRANZISKA. + +No, herra varusmestari? -- + +WERNER. + +Neitokainen, kun minä palaan, onko minunkin tultava siistitympänä? + +FRANZISKA. + +Tulkoon hän miten haluaa, herra varusmestari; minun silmilläni ei ole +mitään häntä vastaan. Mutta sitä enemmän on korvieni pidettävä varansa +häneen nähden. -- Kaksikymmentä sormea, kaikki sormuksia täynnä! Ai, ai, +herra varusmestari! + +WERNER. + +Ei, neitokainen, juuri siitä minun olikin vielä puhuttava: minä vain +ilvehdin ilman aikojani! Ei siinä ole vähääkään perää. Kyllähän +_yksikin_ sormi riittää. Ja monet sadat kerrat olen minä majurin kuullut +sanovan: »Se on roisto sotilaaksi, joka saattaa pettää tyttölapsen!» -- +Sillä tavalla ajattelen minäkin, neitokainen. Luottakoon hän siihen! -- +Minun täytyy tästä rientää majurin jälkeen. -- Maistukoon ruokanne, +neitokainen! (Poistuu.) + +FRANZISKA. + +Samaten, herra varusmestari! -- Luulenpa, että tuo mies miellyttää +minua! (Hänen aikoessaan lähteä huoneeseen tulee neiti häntä vastaan.) + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. + +NEITI. + +Joko majuri taas on poissa? -- Franziska, luulen nyt jälleen olevani +kyllin rauhallinen, että olisin voinut pidättää hänet täällä. + +FRANZISKA. + +Ja minä saatan teidät vieläkin rauhallisemmaksi. + +NEITI. + +Sitä parempi! Hänen kirjeensä, oi, hänen kirjeensä! Jokaiselta riviltä +puhui rehellinen, jalo mies. Kaikki hänen estelynsä omistaa minua +omakseen vakuutti minulle hänen rakkauttaan. -- Hän lienee huomannut, +että olimme lukeneet kirjeen. -- Olkoon huomannut, jos hän vain tulee. +Tuleehan hän aivan varmasti? -- Vain hiukan liian ylpeältä, Franziska, +näyttää minusta hänen menettelynsä. Sillä ylpeyttä, anteeksiantamatonta +ylpeyttä on, kun ei halua rakastetulleenkaan olla onnestaan kiitoksen +velassa! Jos hän antaa minun tuntea tämän liian selvästi, Franziska -- + +FRANZISKA. + +Niin aiotte hänestä luopua? + +NEITI. + +Kas vain! Joko hän jälleen käy sääliksesi? Ei, rakas hupakko, yhden +ainoan vian tähden ei miehestä luovuta. Ei, mutta mieleeni on +juolahtanut kepponen, kiusata häntä hiukan tämän ylpeytensä tähden +samanlaisella ylpeydellä. + +FRANZISKA. + +No, sittenhän te jo olettekin erittäin rauhallinen, neiti hyvä, kun +mielenne jo taas on kepposissa. + +NEITI. + +Niin olenkin; tulehan. Sinullakin on siinä oraa osasi. (Lähtevät +huoneeseensa.) + +_(Kolmannen näytöksen loppu.)_ + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + +_(Näyttämö: neidin huone.)_ + +_Neiti_ (täydellisesti ja rikkaasti, mutta aistikkaasti puettuna) +_Franziska_. (Nousevat pöydästä, josta palvelija korjaa astiat.) + +FRANZISKA. + +Te ette mitenkään vielä liene syönyt kylläksenne, armollinen neiti. + +NEITI. + +Niinkö luulet, Franziska? Ehkäpä en ollut nälissäni pöytään +istuutuessanikaan. + +FRANZISKA. + +Olimme sopineet siitä, ettei häntä aterian aikana mainittaisi. Mutta +meidän olisi pitänyt päättää olla häntä ajattelemattakin. + +NEITI. + +Todellakin, minä en ole ajatellut muuta kuin häntä. + +FRANZISKA. + +Sen kyllä huomasin. Minä yritin puhella sadoista seikoista, ja te +vastasitte aina hullusti. (Eräs toinen palvelija tuo kahvia.) Tässä +tulee ravintoa, jonka ääressä pikemminkin käy antautuminen haaveilujen +valtaan. Armas, kaihomielinen kahvikulta! + +NEITI. + +Haaveilujen? Minä en haaveile. Mietin vain sitä läksytystä, jonka +hänelle annan. Oletko minut oikein käsittänyt, Franziska? + +FRANZISKA. + +Olen toki; mutta parasta olisi, että hän säästäisi meiltä sen vaivan. + +NEITI. + +Saatpa nähdä, että tunnen hänet perinpohjin. Tuo mies, joka minua nyt +kaikkine rikkauksilleni hyljeksii, on taisteleva minusta koko maailmaa +vastaan saatuaan kuulla, että olen onneton ja hyljätty. + +FRANZISKA + +(hyvin vakavasti). Ja tuo tuollainen kutkuttanee äärettömästi mitä +hienostuneinta itserakkautta. + +NEITI. + +Tapaintuomari! Katsoppas vain! Äsken sai hän minut kiinni +turhamaisuudesta, nyt itserakkaudesta. -- No, anna minun olla, rakas +Franziska. Sinähän saat tehdä varusmestarillesi, mitä haluat. + +FRANZISKA. + +Minun varusmestarilleni? + +NEITI. + +Niin, jos sen vielä lisäksi kiellät, niin on kaikki kuin ollakin pitää. +-- En ole vielä häntä nähnyt, mutta joka sanasta, minkä hänestä olet +puhunut, ennustan sinulle hänestä miestä. + + +TOINEN KOHTAUS. + +_Riccaut de la Marliniere_. _Neiti Franziska_. + +RICCAUT + +(vielä oven ulkopuolella). Est-il permis, monsieur le major? + +FRANZISKA. + +Mitä se on? Aikooko tuo tänne? (Lähestyen ovea.) + +RICCAUT. + +Parbleu! Mine on veerin. -- Mais non. -- Mine ei on veerin. -- C'est sa +chambre -- + +FRANZISKA. + +Armollinen neiti, tämä herra varmaankin luulee vielä tapaavansa majuri +von Tellheimin täällä. + +RICCAUT. + +Niin on! -- Le major de Tellheirn; juste, ma belle enfant, c'est lui que +je cherche. Où est-il? + +FRANZISKA. + +Hän ei enää asu täällä. + +RICCAUT. + +Comment? viele sitten nelikolmatta tunti teele asu? Ja ei ene teele asu? +Misse asu hen siis? + +NEITI + +(lähestyy häntä). Hyvä herra, -- + +RICCAUT. + +Ah, madame, -- mademoiselle -- teiden armo, anta anteks -- + +NEITI. + +Hyvä herra, teidän erehdyksenne on varsin hyvin ymmärrettävissä ja +ihmettelynne on aivan luonnollista. Herra majuri on hyväntahtoisesti +luovuttanut huoneensa minulle, jonka täällä vieraana oli vaikea löytää +kattoa päänsä päälle. + +RICCAUT. + +Ah voilà de ses politesses! C'est un très -- galant-homme que ce major! + +NEITI. + +Mutta mihin hän on muuttanut, -- sitä en, häpeä kyllä, todellakaan +tiedä. + +RICCAUT. + +Teiden armo ei tietä? C'est dommage; j'en suis fâché. + +NEITI. + +Minun olisi todellakin pitänyt ottaa siitä selko. Hänen ystävänsä +käynevät vielä häntä täältä etsimässä. + +RICCAUT. + +Mine on hyvin henen ysteve, teiden armo -- + +NEITI. + +Franziska, etkö sinä tiedä? + +FRANZISKA. + +En, armollinen neiti. + +RICCAUT. + +Mine henelle puhua hyvin terkki. Mine henelle tuo yks nouvelle, miste +hen saa hyvin lysti. + +NEITI. + +Sitä enemmän olen pahoillani. -- Mutta toivon saavani häntä pian +puhutella. Jos on yhdentekevää, kenen suusta hän saa kuulla tuon hyvän +uutisen, niin tarjoudun minä, hyvä herra -- + +RICCAUT. + +Mine ymmere. -- Mademoiselle parle françois? Mais sans doute; telle que +je la vois! -- La demande etoit bien impolie; vous me pardonnerés, +mademoiselle -- + +NEITI. + +Hyvä herra -- + +RICCAUT. + +Ei? Te ei puhuta franska, teiden armo. + +NEITI. + +Hyvä herra, Ranskassa yrittäisin sitä puhua. Mutta miksi täällä? Minähän +kuulen, että te minua ymmärrätte, hyvä herra. Ja minä, hyvä herra, +ymmärtänen teitä kai myöskin; puhukaa mitä haluatte. + +RICCAUT. + +Hyve, hyve! Mine voin myös selvite teten. -- Sachés donc, mademoiselle. +-- Teiden armo pite siis tiete, että mine tule ministeri pöideste -- se +ministeri -- se ministeri -- mike ole se ministeri, kun asu siell -- +pitke katu? -- suuri tori? -- + +NEITI. + +Olen täällä vielä aivan vieras. + +RICCAUT. + +No, sota-asiain ministeri. -- Siell mine söi peivellinen; -- mine syö à +l'ordinaire henne luona, -- ja siell me tuli puhe majori Tellheim; et le +ministre m'a dit en confidence, car Son Excellence est de mes amis, et +il n'y a point de mystères entre nous. -- Henen ylheisyys, mine tahto +sano, on minulle usko, että meiden majorin asia on pika loppumas ja hyvi +loppumas. Hen on laitta yks rapport kuningan tykö, ja kuningas on teke +peetös tout-à-fait en faveur du major. -- Monsieur, m'a dit Son +Excellence, vous comprenés bien, que tout depend de la maniere, dont on +fait en visager les choses au Roi, et vous me connoissés. Cela fait un +très-joli garçon que ce Tellheim, et ne sais-je pas que vous l'aimés? +Les amis de mes amis sont aussi les miens. Il coute un peu cher au Roi +ce Tellheim, mais est-ce que l'on sert les Rois pour rien? Il faut +s'entr'aider en ce monde; et quand il s'agit de pertes, que ce soit le +Roi, qui en fasse, et non pas un honnêt-homme de nous autres. Voilà le +principe, dont je ne me depars jamais. -- Mite teide armo sano teste? +Eikö totta, se ole kilti mies? Ah que Son Excellence a le coeur bien +placé! Hen on au reste minule vakutta, jos majori ei jo sai une lettre +de la main -- yks kuninkallinen käsikirje, että hen on saa se tenepeive +infailliblement. + +NEITI. + +Tietysti, hyvä herra, tämä tieto suuresti ilahduttaa majuri von +Tellheimiä. Haluaisin vain samalla mainita hänelle sen ystävän nimen, +joka niin hartaasti ottaa osaa hänen onneensa -- + +RICCAUT. + +Minu nimi toivo teiden armo? -- Vous voyés en moi -- teiden armo nehde +minussa le chevalier Riccaut de la Marliniere, seigneur de Pret-au-val, +de la branche de Prensd'or. -- Teiden armo joutu ihmetys, kun huoma +minun olla niin suuri, suuri pärhe, qui est veritablement du sang royal. +-- Il faut le dire; je suis sans doute le cadet le plus avantureux, que +la maison a jamais eu. -- Mine on palvella minun ykstoistas ikevuosi +asti. Yks affaire d'honneur sai minun lehti pako. Sitte mine palvella +henen paavillinen pyhyys, San Marinon republik, Puolan kruunu ja +Staaten-General, siihen asti kun mine lopulta joutu tennen. Ah, +mademoiselle, que je voudrois n'avoir jamais vu ce pais-la! Jos mine sai +jeede palvella Staaten-General, niin mine nyt pites olla ainakin +eversti. Mut teele mine aina vain olla capitaine, ja sitten viele olla +pois pantu capitaine -- + +NEITI. + +Se on kovin murheellista. + +RICCAUT. + +Oui, mademoiselle, me voilà reformé, et par-là mis sur le pavé! + +NEITI. + +Minä valitan suuresti. + +RICCAUT. + +Vous êtes bien bonne, mademoiselle. -- Ei, teede ei tunte oma arvo. He +tahto minunlainen mies reformir! -- Mies, joka viele liseks tesse +palvelussa on itsen rouinir! -- Mine on itse anta lise enempi kun +kaksikymmentuhat livres. Mite minula nyt on? Tranchons le mot; je n'ai +pas le sou, et me voilà exactement vis-à-vis du rien. + +NEITI. + +Säälin teitä sanomattomasti. + +RICCAUT. + +Vous êtes bien bonne, mademoiselle. Mut niin kun on tapa sano: paha onni +laaha mukanas henen veli; qu'un malheur ne vient jamais seul: niin kevi +minun kans. Minkelaisi yks honnêt-homme kuin on minun extraction, voi +keytte muu resource kun peli? Nyt mine on aina pelata onnen kans, kun +mine ei onni kaipanut. Nyt kun mine sen kaipan, mademoiselle, je joue +avec un guignon, qui surpasse toute croyance. Nyt viisitoista peivene ei +on kulunut yks ainoa, ettei he on otta pois kaikki. Viele eilen he otta +minult pois kaikki kolme kerta. Je sais bien, qu'il y avoit quelque +chose de plus que le jeu. Car parmi mes pontes se trouvoient certaines +dames -- Mine ei tahto sano enempi. Teyty olla galant naiset kans. He +onkin tene peive minu invitir anta revanche, mais ... vous m'entendés, +mademoiselle. -- Teyty ensin tiete miste eletä, ennenkun saa, miste +pelata -- + +NEITI. + +Toivottavasti ette, hyvä herra -- + +RICCAUT. + +Vous êtes bien bonne, mademoiselle -- + +NEITI + +(vie Franziskan syrjään). Franziska, tuota miestä tulee todellakin +sääli. Pahastuisikohan hän, jos tarjoisin hänelle vähän? + +FRANZISKA. + +Eipä hän juuri siltä näytä. + +NEITI. + +Hyvä! -- Hyvä herra, kuulin, -- että pelaatte, että häviätte; +epäilemättä paikoissa, joissa jotakin voisi voittaakin. Minun täytyy +tunnustaa, että minä itsekin -- pelaan hyvin mielelläni -- + +RICCAUT. + +Tant mieux, mademoiselle, tant mieux! Tous les gens d'esprit aiment le +jeu à la fureur. + +NEITI. + +Että voitan hyvin mielelläni; hyvin mielelläni jätän rahani miehen +huostaan, joka -- osaa pelata. -- Olisitteko, hyvä herra, taipuvainen +ottamaan minut osalliseksi peliin? suomaan minulle osan panoksestanne? + +RICCAUT. + +Comment, mademoiselle, vous voulés être de moitié avec moi? De tout mon +coeur. + +NEITI. + +Ensi aluksi vain vähäpätöisellä summalla -- (Menee ottamaan rahaa +lippaasta.) + +RICCAUT. + +Ah, mademoiselle, que vous êtes charmante! -- + +NEITI. + +Tässä on, minkä äskettäin voitin, ainoastaan kymmenen pistolia -- häpeä +kyllä vain näin vähän -- + +RICCAUT. + +Donnés toujours, mademoiselle, donnés. (Ottaa rahan.) + +NEITI. + +Teidän panoksenne on epäilemättä varsin tuntuva, hyvä herra -- + +RICCAUT. + +Niin, oikken tuntuva. Kymene pistoli? Teiden armo pite olla interessir +minun panos kolme osa, pour le tiers. Kolme osa kyll olla -- vehen +enempi. Mut kauniin naisen kans ei pide olla niin tarkka. Mine toivotan +itselle onni, kun telle tavalla joutu liaison teiden armo kans, et de ce +moment je recommence à bien augurer de ma fortune. + +NEITI. + +Mutta minä en voi olla läsnä, kun pelaatte, hyvä herra. + +RICCAUT. + +Miks teiden armo pite olla lesne? Me muut pelajat olla reheliset ihmiset +toinen toisten kans. + +NEITI. + +Jos meitä onnestaa, hyvä herra, niin tuotte kai minulle oman osani. +Mutta jollei meitä onnesta -- + +RICCAUT. + +Niin mine tule nouta rekryytit. Eikö totta, teiden armo? + +NEITI. + +Pitkän päälle saattaisivat rekryytit loppua. Puolustakaa siis rahojamme +hyvin, hyvä herra. + +RICCAUT. + +Mine teiden armo minun pite? yks moukka? yks tyhme piru? + +NEITI. + +Suokaa anteeksi -- + +RICCAUT. + +Je suis des bons, mademoiselle. Savés-vous ce que cela veut dire? Mine +ole ulosoppinut -- + +NEITI. + +Mutta ettehän, hyvä herra -- + +RICCAUT. + +Je sais monter un coup -- + +NEITI + +(ihmetellen). Todellako? + +RICCAUT. + +Je file la carte avec une adresse -- + +NEITI. + +Älkää nyt! + +RICCAUT. + +Je fais sauter la coupe avec une dexterité -- + +NEITI. + +Ette suinkaan te, hyvä herra --? + +RICCAUT. + +Mite ei? Teiden armo, mite ei? Donnés-moi un pigeonneau à plumer, et -- + +NEITI. + +Pelaatte väärin? petätte? + +RCCAUT. + +Comment, mademoiselle? Vous appellés cela petette? Corriger la fortune, +l'enchainer sous ses doigts, être sûr de son fait, site te saksalainen +sano pette? Pette? Oo, mike se teiden kieli on köihe kieli! mike paksu +kieli! + +NEITI. + +Ei, hyvä herra, jos niin arvelette -- + +RICCAUT. + +Laissés-moi faire, mademoiselle, ja ole te rauhalinen. Mite se teile +kuulu, kuinka mine pela? -- Jo riitte, huomena teiden armo neke minun +sata pistoli kans tai ei ensinkä neke minu. -- Votre trés-humble -- +(Poistuu kiireesti.) + +NEITI + +(katsoo hänen jälkeensä hämmästyneenä ja inhoten). Toivon jälkimmäistä, +hyvä herra, jälkimmäistä! + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. + +FRANZISKA + +(harmistuneena). Saanko enää sanaa suustani? Kaunista! kaunista! + +NEITI. + +Ivaa vain; minä ansaitsen ivasi. (Hetkisen mietittyään, tyyntyneemmin.) +Älä ivaa, Franziska; en sitä ansaitse. + +FRANZISKA. + +Erinomaista! Nyt te menettelitte mitä herttaisimmin, autoitte tuon +veijarin jälleen jaloilleen. + +NEITI. + +Tarkoitukseni oli auttaa onnetonta. + +FRANZISKA. + +Ja mikä parasta: tuo mies pitää teitä vertaisenaan. Oo, minä riennän +hänen jälkeensä ja otan häneltä rahat takaisin. (Aikoo lähteä.) + +NEITI. + +Franziska, älä anna kahvin aivan jäähtyä, kaada kuppeihin. + +FRANZISKA. + +Hänen täytyy antaa teidän rahanne takaisin; te olette päättänyt toisin; +te ette halua pelata hänen toverinaan. Kymmenen pistolia! Kuulittehan +te, neiti, että hän oli kerjäläinen! (Neiti kaataa itse tällävälin +kahvin kuppeihin.) Kuka antaisi kerjäläiselle niin paljon? Ja vielä +koettaisi säästää häneltä nöyryytyksen saada ne kerjäämällä? Ja tuon +armeliaan, joka jalomielisyydestä haluaa olla tuntematta häntä +kerjäläiseksi, tuntee tuo kerjäläinen vuorostaan väärin. Pitäkää +hyvänänne, neiti, jos hän katsoo lahjanne kukaties miksi -- (Neiti +ojentaa Franziskalle kupin.) Tahdotteko saattaa vereni vielä enemmän +kuohuksiin? Minä en voi juoda. (Neiti laskee kupin jälleen kädestään.) +-- »Parbleu, teiden armo, teelle ei tunte oma arvo.» (Ranskalaisen +äänellä.) Eipä todellakaan, jos sallitaan heittiöiden tuolla tavoin +hirttämättä kuljeskella. + +NEITI + +(kylmästi ja miettien kahvia juodessaan). Tyttö, sinä ymmärrät niin +mainiosti hyviä ihmisiä, mutta milloin opit sietämään huonoja? -- Ja +hekin ovat kuitenkin ihmisiä. -- Ja useinkaan eivät läheskään niin +huonoja ihmisiä kuin miltä näyttävät. -- On vain etsittävä esiin heidän +hyvät puolensa. -- Minä kuvittelen, että tuo ranskalainen on vain +turhamainen. Pelkästä turhamaisuudesta tekeytyy hän väärinpelaajaksi; +hän ei halua näyttää olevansa minulle kiitollisuuden velassa; hän tahtoo +säästyä kiittämästä. Ehkäpä hän nyt käy maksamassa pienet velkansa, elää +jäännöksellä, mikäli sitä riittää, hiljaisesti ja säästävästi eikä +ajattelekaan pelaamista. Jos niin on, rakas Franziska, niin käyköön hän +noutamassa rekryyttejä, jos häntä haluttaa. -- (Antaa hänelle kupin.) +Tuossa on, vie pois! -- Mutta, sanohan, eikö Tellheimin pitäisi jo olla +täällä? + +FRANZISKA. + +Ei, armollinen neiti, kumpaakaan en voi, en etsiä huonosta ihmisestä +hyviä enkä hyvästä ihmisestä huonoja puolia. + +NEITI. + +Kai hän tulee aivan varmasti? -- + +FRANZISKA. + +Saisi olla tulematta! -- Te olette huomannut hänessä, hänessä, miesten +parhaassa, hitusen ylpeyttä, ja sen vuoksi haluatte häntä kiusata niin +julmasti? + +NEITI. + +Siihenkö taas jouduit? -- Vaikene, minä tahdon nyt kerran niin. +Koetappas turmella minulta tämä huvi, koetappas olla sanomatta ja +tekemättä kaikkea, mistä olemme sopineet! -- Minäpä jätän sinut yksin +hänen kanssaan, ja sitten -- -- Nyt hän kai tulee. + + +NELJÄS KOHTAUS. + +_Paul Werner_ (joka astuu sisään jäykkänä, ikäänkuin palveluksessa +ollen). _Neiti_. _Franziska_. + +FRANZISKA. + +Ei, se on vain hänen rakas varusmestarinsa. + +NEITI. + +Rakas varusmestarinsa? Ketä tuo rakas tarkoittaa? + +FRANZISKA. + +Armollinen neiti, älkää saattako miestä hämilleen. -- Teidän +palvelijanne, herra varusmestari, mitä teillä on asiaa? + +WERNER + +(lähestyy neitiä, välittämättä Franziskasta). Majuri von Tellheim +lähettää armolliselle neiti von Barnhelmille minun, varusmestari +Wernerin kautta alamaisen tervehdyksensä ja ilmoittaa saapuvansa tänne. + +NEITI. + +Missä hän sitten viipyy? + +WERNER. + +Teidän armonne suokoon anteeksi, me lähdimme jo vähää ennen kolmea +asunnostamme, mutta sitten kohtasi hänet tänne tullessa +sotavarainhoitaja, ja koska sellaisten herrojen puheesta ei useinkaan +tule loppua, niin antoi hän minulle vihjauksen tulla tekemään +ilmoituksen asiasta armolliselle neidille. + +NEITI. + +Hyvä on, herra varusmestari. Toivoakseni sotavarainhoitajalla on +majurille hauskaa puhuttavaa. + +WERNER. + +Sellaisilla herroilla on harvoin upseereille hauskaa sanottavaa. -- Onko +teidän armollanne mitään käskettävää? (On aikeissa jälleen lähteä.) + +FRANZISKA. + +No, mihin niin kiire, herra varusmestari? Eikö meillä siis olisi mitään +pakisemista keskenämme? + +WERNER + +(hiljaa Franziskalle, ja vakavasti). Ei, täällä ei, neitokainen. Se on +vastoin kunnioitusta, vastoin alamaista kuuliaisuutta. -- Armollinen +neiti -- + +NEITI. + +Kiitän vaivannäöstä, herra varusmestari. -- Minusta on ollut hauskaa +tutustua häneen. Franziska on kertonut minulle hänestä paljon hyvää. +(Werner kumartaa jäykästi ja poistuu.) + + +VIIDES KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. + +NEITI. + +Tuoko on sinun varusmestarisi, Franziska? + +FRANZISKA. + +Ivallisen äänensävynne tähden en ehdi toistamiseen evätä tuota sanaanne: +*sinun*. -- Niin, armollinen neiti, se on minun varusmestarini. Pidätte +epäilemättä häntä hiukan jäykkänä ja puisevana. Melkeinpä hän nyt tuntui +minustakin sellaiselta. Mutta minä huomasin varsin hyvin, että hän luuli +tarpeelliseksi esiintyä teidän edessänne niinkuin paraatissa. Ja kun +sotilaat käyvät paraatiin, -- niin muistuttavat ne totisesti enemmän +sorvattuja nukkeja kuin miehiä. Mutta näkisittepäs hänet ja +kuulisittepas häntä, kun hän on omissa oloissaan. + +NEITI. + +Niinpä kai pitäisi! + +FRANZISKA. + +Hän lienee vielä salissa. Enkö saa mennä vähän juttelemaan hänen +kanssaan? + +NEITI. + +En mielelläni tahtoisi kieltää sinulta tätä huvia. Mutta sinun täytyy +jäädä tänne, Franziska. Sinun täytyy olla läsnä keskustelumme aikana. -- +Johtuu vielä jotakin mieleeni. (Vetää sormuksen sormestaan.) Kas tässä, +ota tämä sormukseni, pane se talteen ja anna minulle sen sijaan majurin +sormus. + +FRANZISKA. + +Miksi niin? + +NEITI + +(Franziskan noutaessa toista sormusta). En oikein tiedä sitä itsekään, +mutta minusta tuntuu kuin aavistaisin, että se vielä on tarpeen. -- +Koputetaan. -- Anna tänne pian! (Pistää sormuksen sormeensa.) Se on hän! + + +KUUDES KOHTAUS. + +_v. Tellheim_ (entisessä puvussaan, mutta muuten sellaisena kuin +Franziska oli toivonut). _Neiti_. _Franziska_. + +v. TELLHEIM. + +Armollinen neiti, suonette anteeksi viipymiseni -- + +NEITI. + +Oi, herra majuri, noin kovin sotilaallisesti ei ole tarvis toisiimme +suhtautua. Olettehan jo täällä! Ja kun hauskaa odottaa, on +odottaminenkin hauskaa. -- No? (katsoen häntä hymyillen) rakas Tellheim, +emmekö olleetkin lapsia äsken? + +v. TELLHEIM. + +Niin, lapsia, armollinen neiti, lapsia, jotka panevat vastaan, vaikka +heidän pitäisi kiltisti totella. + +NEITI. + +Me lähdemme ajelemaan, rakas majuri, -- katselemaan vähän kaupunkia, -- +ja sitten enoani vastaan. + +v. TELLHEIM. + +Mitä sanotte? + +NEITI. + +Siinä nyt näette, emme edes tärkeintä ole vielä ehtineet sanoa +toisillemme. Niin, hän saapuu tänne vielä tänään. Vain sattuma on syynä +siihen, että tulin päivää varemmin ilman häntä. + +v. TELLHEIM. + +Kreivi von Bruchsallko? Onko hän jo palannut? + +NEITI. + +Sodan rauhattomuudet karkoittivat hänet Italiaan: rauha on tuonut hänet +jälleen takaisin. -- Älkää kuvitelko turhia, Tellheim. Olemmehan me jo +aikoja sitten poistaneet liittomme vahvimman esteen hänen puoleltaan -- + +v. TELLHEIM. + +Liittomme? + +NEITI. + +Hän on ystävänne. Hän on kuullut liian monilta liian paljon hyvää teistä +voidakseen olla muuta. Hän palaa halusta tutustua kasvoista kasvoihin +siihen mieheen, jonka hänen ainoa perijättärensä on valinnut omakseen. +Hän tulee enona, holhoojana, isänä jättääkseen minut teille. + +v. TELLHEIM. + +Ah, neiti, miksi ette lukenut kirjettäni? Miksi ette tahtonut sitä +lukea? + +NEITI. + +Teidän kirjettännekö? Niin, nyt muistan, lähetittehän te minulle +kirjeen. Mitenkä olikaan tuon kirjeen laita, Franziska? Olemmeko sen +lukeneet vai emmekö ole sitä lukeneet? Mitä te sitten minulle +kirjoititte, rakas Tellheim? -- + +v. TELLHEIM. + +Ei muuta kuin mitä kunnia käskee. + +NEITI. + +Se on, olemaan jättämättä yksin kunniallista tyttöä, joka teitä +rakastaa. Täytyyhän kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi +pitänyt lukea tuo kirje. Mutta mitä en ole lukenut, senhän saan nyt +kuulla. + +v. TELLHEIM. + +Niin, teidän täytyy se nyt kuulla -- + +NEITI. + +Ei, minun ei tarvitse sitä kuulla. Se on itsestään selvää. Tekö voisitte +tehdä niin ruman kolttosen, että nyt ette huolisi minusta? Tiedättekö, +että siten tulisin koko eliniäkseni häväistyksi? Kotipuoleni naiset +osoittaisivat minua sormellaan. -- »Siinä hän on», sanottaisiin, »siinä +on neiti von Barnhelm, joka luulotteli, rikas kun oli, saavansa kelpo +Tellheimin omakseen: juurikuin kelpo miehet olisivat rahalla +saatavissa!» Näin sanottaisiin: sillä kaikki kotiseutuni naiset +kadehtivat minua. Sitä he eivät voi kieltää, että olen rikas, mutta +siitä he eivät halua kuulla puhuttavankaan, että muutenkin olen jotenkin +hyvä tyttö, joka on miehensä arvoinen. Eikö niin, Tellheim? + +v. TELLHEIM. + +Niin, niin, armollinen neiti, siitä tunnen kotiseutunne naiset. Syytäpä +heillä onkin kadehtia teiltä virkaheittoa, solvaistua upseeria, +raajarikkoa kerjäläistä. + +NEITI. + +Ja tuotako kaikkea te muka olette? Ellen erehdy, kuulin jotakin +sentapaista jo tänään aamupäivällä. Siinä on sekaisin hyvää ja pahaa. +Valaiskaamme siis kumpaakin lähemmin. -- Te olette siis saanut eronne? +Niin olen kuullut. Luulin, että rykmenttinne oli vain yhdistetty +toisiin. Mistä johtui, että noin ansiokasta miestä ei pidetty +toimessaan? + +v. TELLHEIM. + +Se johtui siitä, mistä johtua pitikin. Suuret ovat tulleet vakuutetuiksi +siitä, että sotilas tekee heidän hyväkseen omasta halustaan varsin +vähän, velvollisuudesta ei paljoakaan enempää, mutta kaikki oman +kunniansa tähden. Mitäpä he siis luulisivat olevansa häntä kohtaan +velkapäät? Rauha on tehnyt useat meikäläiset heille tarpeettomiksi, ja +lopultakaan ei kukaan ole heille korvaamaton. + +NEITI. + +Te puhutte niinkuin tuleekin miehen puhua, joka vuorostaan voi varsin +hyvin tulla toimeen ilman noita suuriakin. Ja nyt enemmän kuin koskaan +ennen. Sanon noille suurille suuren kiitokseni siitä, että he ovat +luopuneet miehestä, jonka varsin vastahakoisesti olisin tahtonut jakaa +heidän kanssaan. -- Minä olen teidän käskijänne, Tellheim, te ette +tarvitse muuta herraa. -- Kohdata teidät eronsaaneena, sitä onnea olisin +tuskin uskaltanut uneksia! -- Mutta te ette ole ainoastaan eronsaanut: +te olette vielä enemmänkin. Mitäs te olettekaan vielä lisäksi? +Raajarikko: sanoitte? No, (katsellen häntä ylhäältä alas asti) se +raajarikko on kuitenkin vielä jotenkin eheä ja ryhdikäs; näyttää yhä +vielä jotenkin terveeltä ja voimakkaalta. Rakas Tellheim, jos te +terveitten jäsentenne menettämisen perusteella aiotte lähteä kerjuulle, +niin ennustan teille jo etukäteen, että ani harvojen ihmisten ovilla +mitään saatte, lukuunottamatta sellaisten hyväsydämisten tyttöjen ovia +kuin minä olen. + +v. TELLHEIM. + +Tuossa kaikessa kuulen vain ilkamoivan tytön puhetta, rakas Minna. + +NEITI. + +Ja minä kuulen moitteessanne vain tuon »rakas Minna». -- Nyt en enää aio +ilkamoida; sillä mieleeni johtuu, että te sittenkin olette pikku +raajarikko. Pyssynluodista on oikea käsivartenne hiukan halvaantunut. +Mutta tarkoin harkiten ei sekään ole erittäin paha. Sitä paremmassa +turvassa olen lyönneiltänne. + +v. TELLHEIM. + +Neiti! + +NEITI. + +Tarkoitatte: mutta te sitä huonommassa turvassa minun lyönneiltäni. No, +no rakas Tellheim, toivoakseni ette päästä asioita niin pitkälle. + +v. TELLHEIM. + +Teitä naurattaa, hyvä neiti. Valitan, etten voi nauraa teidän kanssanne. + +NEITI. + +Miksi ei? Mitä teillä sitten on naurua vastaan? Eikö nauraenkin voi olla +hyvin vakava? Rakas majuri, nauru saa meidät pysymään järkevämpinä kuin +paha tuuli. Todistus on tässä silminnähtävänä. Teidän naurava ystävänne +arvioi olosuhteitanne monin verroin oikeammin kuin te itse. Kun olette +saanut eronne, te sanotte itseänne häväistyksi; kun olette saanut kuulan +käsivarteenne, te tekeydytte raajarikoksi! Onko se oikein? Eikö se ole +liioittelua? Ja olenko minä järjestänyt asiat siten, että kaikki +liioittelu niin helposti joutuu naurunalaiseksi? Lyön vetoa, että jos +nyt käyn käsiksi tuohon teidän kerjäläiseenne, niin ei sen laita ole +vähääkään parempi. Te lienette kerran pari menettänyt +kenttävarustuksenne; joitakin sen tai tuon pankkiirin hallussa olevia +pääomia joutunee nyt menemään samaa tietä; teillä ei kenties ole toivoa +saada takaisin joitakin palveluksenne aikana suorittamianne +ennakkomaksuja: mutta oletteko silti mikään kerjäläinen? Vaikkapa teille +ei olisikaan jäänyt mitään muuta kuin se, mitä enoni teille tuo mukanaan +-- + +v. TELLHEIM. + +Enonne, armollinen neiti, ei tuo minulle mitään. + +NEITI. + +Ei muuta kuin ne kaksituhatta pistolia, jotka te niin jalomielisesti +annoitte etukäteen säätyjemme käytettäväksi. + +v. TELLHEIM. + +Jospa vain olisitte lukenut kirjeeni, armollinen neiti! + +NEITI + +No niin, minä olen sen lukenut. Mutta mitä siinä kirjoititte tästä +asiasta, jää minulle täydeksi arvoitukseksi. On aivan mahdotonta, että +jalo tekonne tahdottaisiin lukea teille rikokseksi. -- Selittäkää toki, +rakas majuri. + +v. TELLHEIM. + +Muistatte kai, armollinen neiti, että olin saanut määräyksen mitä +ankarimmin kerätä sotaveroa puhtaassa rahassa kotiseutunne +piirikunnista. Päästäkseni tuota ankaruutta käyttämästä minä maksoin +puuttuvan summan etukäteen. + +NEITI. + +Muistanpa tietenkin. Rakastin teitä tuon tekonne tähden, vaikka en vielä +ollut teitä nähnytkään. + +v. TELLHEIM. + +Säädyt antoivat minulle tunnusteensa, ja sen minä aioin rauhaa +solmittaessa liittää hyväksyttyjen saatavien joukkoon. Tunnuste +katsottiin täysin sitovaksi, mutta minun omistusoikeuteni siihen +asetettiin kiistanalaiseksi. Hymyiltiin ivallisesti, kun vakuutin +maksaneeni sen sisällön käteisellä rahalla. Se selitettiin säätyjen +minulle antamiksi lahjuksiksi tai hyvitykseksi siitä, että niin pian +olin sopinut heidän kanssaan alimmasta määrästä, johon olin valtuutettu +suostumaan vain äärimmäisessä hätätilassa. Niin joutui tunnuste minun +käsistäni, ja jos se maksetaan, niin ei sitä varmaankaan makseta +minulle. -- Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani +eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. -- Te olette +vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran. + +NEITI. + +Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan +hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan +sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset. Ei, noita huonoja +seurauksia ei mitenkään voi kestää kauan! Totuuden täytyy tulla ilmi. +Enoni, kaikki säätymme voivat todistaa -- + +v. TELLHEIM. + +Enonne! Teidän säätynne! Ha, ha, ha! + +NEITI. + +Teidän naurunne surmaa minut, Tellheim! Jos uskotte hyveisiin ja +kaitselmukseen, Tellheim, niin älkää naurako tuolla tavalla! En ole +koskaan kuullut pelottavammin kirottavan, kuin te nauratte. -- Ja +otaksukaamme pahinta! Jos teidät täällä kaikin mokomin tahdotaan tuomita +väärin, niin ei teitä siellä meillä voida väärin tuomita. Ei, me emme +voi, me emme tahdo teitä tuomita väärin, Tellheim. Ja jos meidän +säädyillämme on vähintäkään kunniantuntoa, niin tiedän, mitä niiden on +tehtävä. Mutta johan nyt joutavia: miksipä se olisi tarpeellista? +Kuvitelkaa, Tellheim, että olisitte menettänyt nuo kaksituhatta pistolia +jonakin rajuna iltana. Kuningas oli teille onneton kortti: rouva +(osoittaen itseään) on teille sitä suosiollisempi. -- Kaitselmus, +uskokaa minua, suojelee aina rehellistä miestä vahingoilta ja useimmiten +jo etukäteen. Tuo teko, joka kerran sai teidät menettämään kaksituhatta +pistolia, saattoi minut teidän omaksenne. Ilman tuota tekoa minua ei +koskaan olisi haluttanut päästä teitä tuntemaan. Tiedättehän, että tulin +kutsumattomana ensi kerran seuraan, jossa luulin teidät tapaavani. Tulin +sinne ainoastaan teidän tähtenne. Tullessani sinne olin varmasti jo +päättänyt teitä rakastaa -- minä jo rakastinkin teitä! -- olin varmasti +päättänyt saada teidät omakseni, vaikka olisinkin huomannut teidät yhtä +mustaksi ja rumaksi kuin Venetian maurilaisen. Te ette ole niin musta ja +ruma; ettekä liene niin mustasukkainenkaan. Mutta, Tellheim, Tellheim, +te muistutatte häntä kuitenkin niin monessa suhteessa! Voi noita rajuja, +järkkymättömiä miehiä, jotka alati vain kunnian kummitukseen tuijottavat +ja kaikki muut tunteensa paaduttavat! -- Katsokaa minuun! minuun, +Tellheim! (v. Tellheim on tällävälin kaiken aikaa miettivänä ja +liikahtamatta tuijottanut yhteen paikkaan.) Mitä te ajattelette? Te ette +kuuntele? + +v. TELLHEIM + +(hajamielisenä). Kuuntelen toki! Mutta sanokaahan, hyvä neiti, kuinka +joutui mauri Venetian palvelukseen? Eikö maurilla ollut isänmaata? +Minkätähden vuokrasi hän käsivartensa ja verensä vieraalle valtiolle? + +NEITI + +(pelästyneenä). Missä te olette, Tellheim? -- Nyt on aika keskeyttää. -- +Tulkaa! (Tarttuen hänen käteensä.) -- Franziska, käske ajaa vaunut +esiin. + +v. TELLHEIM + +(tempautuu irti neidistä ja rientää Franziskan jälkeen). Ei, Franziska, +minulla ei voi olla kunniaa seurata neitiä ajelulle. -- Hyvä neiti, +suokaa minun vielä tänään pitää terve järkeni, ja sallikaa minun +poistua. Olen jo sen menettämäisilläni teidän tähtenne. Ponnistan +vastaan, minkä voin. -- Mutta koska vielä olen täydellä järjellä, niin +kuulkaa, hyvä neiti, minä olen lujasti päättänyt, mistä ei mikään mahti +maailmassa saa minua luopumaan. -- Jollei peliini enää satu onnellista +heittoa, jollei lehti kokonaan käänny, jollei -- + +NEITI. + +Minun täytyy keskeyttää teidät, herra majuri. -- Meidän olisi heti +pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua +mistään. -- Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi +olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere +juuri äsken kävi teille tuomassa. + +v. TELLHEIM. + +Chevalier de la Marliniere? Kuka se on? + +FRANZISKA. + +Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä -- + +NEITI. + +Vaikene, Franziska! -- Myöskin eräs eronsaanut upseeri, joka +Alankomaitten palveluksesta -- + +v. TELLHEIM. + +Haa! luutnantti Riccaut! + +NEITI. + +Hän vakuutti olevansa teidän ystävänne. + +v. TELLHEIM. + +Minä vakuutan, etten minä ole hänen ystävänsä. + +NEITI. + +Ja että hänelle oli en tiedä mikä ministeri ilmaissut, että teidän +asianne on lähellä mitä onnellisinta ratkaisua, jokin kuninkaallinen +käsikirje kuuluu olevan tulossa teille. -- + +v. TELLHEIM. + +Kuinka olisi Riccaut päässyt ministerin seuraan? -- Jotakin tosin lienee +asiassani tapahtunut; sillä vastikään selitti sotavarainhoitaja minulle, +että kuningas on kumonnut kaiken, mitä minua vastaan on esilletuotu, ja +että minä nyt voisin peruuttaa kirjallisesti antamani kunniasanan, jolla +olin luvannut olla täältä poistumatta ennenkuin minut on huomattu täysin +syyttömäksi. -- Mutta siinä lieneekin kaikki. Minun tahdotaan antaa +livistää tieheni. Mutta siinä he erehtyvät; minä en pakene. Ennemmin +vaikka näännyn äärimmäiseen kurjuuteen solvaajieni silmien edessä -- + +NEITI. + +Uppiniskainen mies! + +v. TELLHEIM. + +Minä en tarvitse armoa, minä tahdon oikeutta. Kunniani -- + +NEITI. + +Sellaisen miehen kunnia kuin teidän -- + +v. TELLHEIM. + +(kiivaasti). Ei, hyvä neiti, te voinette varsin hyvin arvostella kaikkia +muita asioita, mutta tätä ette. Kunnia ei ole omantuntomme ääni, ei +muutamien oikeamielisten todistus -- + +NEITI. + +Ei, ei, tiedän sen kyllä. -- Kunnia on -- kunnia. + +v. TELLHEIM. + +Lyhyesti, hyvä neiti, -- te ette antanut minun puhua loppuun, -- tahdoin +sanoa: jos se, mikä on omani, minulta niin häpeällisesti pidätetään, jos +ei kunnialleni anneta mitä täydellisintä hyvitystä, niin minä en, hyvä +neiti, voi olla teidän omanne; sillä maailman silmissä en ole sen +arvoinen. Neiti von Barnhelm ansaitsee tahrattoman miehen. Arvotonta on +se rakkaus, joka arvelematta saattaa asettaa sen, johon se kohdistuu, +ylenkatseelle alttiiksi. Arvoton on se mies, joka julkeaa ottaa koko +onnensa vastaan naiselta, jonka sokea hellyys -- + +NEITI. + +Ja onko tämä täyttä totta, herra majuri? -- (Kääntyen häneen äkkiä +selin.) Franziska! + +v. TELLHEIM. + +Älkää suuttuko, hyvä neiti -- + +NEITI + +(syrjään Franziskalle). Nyt on aika! Mitä arvelet, Franziska? -- + +FRANZISKA. + +En osaa arvella mitään. Mutta kyllä hän menee vähän liian pitkälle -- + +v. TELLHEIM + +(joka tulee keskeyttämään). Te olette suuttunut, hyvä neiti -- + +NEITI + +(pilkallisesti). Minäkö? en vähääkään. + +v. TELLHEIM. + +Jos rakastaisin teitä vähemmän, hyvä neiti -- + +NEITI + +(vielä samaan sävyyn). Niin tietysti, se olisi onnettomuuteni -- ja +katsokaa, herra majuri, en minäkään halua teidän onnettomuuttanne. -- +Rakkauden täytyy olla aivan epäitsekäs. -- Hyväpä oli, etten ole ollut +avosydämisempi! Kenties olisi saalinne suonut minulle sen, minkä +rakkautenne minulta kielsi. -- (Vetäen sormuksen hitaasti sormestaan.) + +v. TELLHEIM. + +Mitä te sillä tarkoitatte, neiti? + +NEITI. + +Ei, älköön kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi +onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teitä, herra majuri, ja +teillä on liian paljon kunniaa voidaksenne käsittää väärin rakkautta. + +v. TELLHEIM. + +Ivaatteko, hyvä neiti? + +NEITI. + +Kas tässä! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden +merkiksi. (Ojentaa hänelle sormuksen.) Olkoon se mennyttä! Olkaamme kuin +emme olisi tunteneet toisiamme! + +v. TELLHEIM. + +Mitä kuulen? + +NEITI. + +Ihmetyttääkö se teitä? -- Ottakaa, hyvä herra. -- Ette kai ole vain +teeskennellyt? + +v. TELLHEIM + +(ottaen sormuksen hänen kädestään). Jumala! ja näin voi Minna puhua! -- + +NEITI. + +Te ette voi olla omani tuossa *yhdessä* tapauksessa: minä en voi olla +teidän omanne missään tapauksessa. Teidän onnettomuutenne on luultava; +minun on varma. -- Jääkää hyvästi! (Aikoo poistua.) + +v. TELLHEIM. + +Mihin nyt, rakkahin Minna? -- + +NEITI. + +Hyvä herra, te solvaatte minua nyt tuolla tuttavallisella +nimityksellänne. + +v. TELLHEIM. + +Mikä teidän on, hyvä neiti? Mihin menette? + +NEITI. + +Päästäkää. -- Salaamaan teiltä kyyneleeni, petturi! (Poistuu.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + +_von Tellheim_. _Franziska_. + +v. TELLHEIM. + +Kyyneleet? Ja minäkö jättäisin hänet? (Aikoo rientää jälkeen.) + +FRANZISKA + +(joka estää häntä puhumasta). Ei toki, herra majuri! Ette suinkaan aio +seurata häntä hänen makuuhuoneeseensa? + +v. TELLHEIM. + +Hänen onnettomuutensa? Eikö hän puhunut onnettomuudesta? + +FRANZISKA. + +Puhuipa kyllä! onnettomuudesta kadottaa teidät, sitten kun -- + +v. TELLHEIM. + +Sitten kun? mitä sitten kun? Tuon takana piilee enemmänkin. Mitä se on, +Franziska? Puhu, sano! + +FRANZISKA. + +Sitten kun hän, aioin sanoa, -- on teidän tähtenne uhrannut niin paljon. + +v. TELLHEIM. + +Uhrannut minun tähteni? + +FRANZISKA. + +Kuulkaa siis aivan lyhyesti. -- Oli oikein, hyvä herra majuri, että te +tällä tavalla hänestä vapauduitte. Miksipä en sitä teille sanoisi? Eihän +se kuitenkaan voi kauemmin pysyä salassa. -- Me olemme paenneet! -- +Kreivi von Bruchsall on tehnyt neidin perinnöttömäksi, kun tämä ei +suostunut ottamaan ketään miestä hänen kädestään. Kaikki jätti, kaikki +hylkäsi hän tämän jälkeen. Mitä oli meidän tekeminen? Me päätimme lähteä +etsimään häntä, jolle me -- + +v. TELLHEIM. + +Jo riittää. -- Tule, minun täytyy heittäytyä hänen jalkoihinsa. + +FRANZISKA. + +Mitä te ajattelette? Lähtekää toki ja kiittäkää hyvää onneanne -- + +v. TELLHEIM. + +Kurja raukka! sellaisena minua pidät? -- Ei, rakas Franziska, tuo neuvo +ei tullut sydämestäsi. Anna anteeksi kiivastukseni! + +FRANZISKA. + +Älkää enää pidättäkö minua. Minun täytyy rientää katsomaan, mitä hän +tekee. Kuinka helposti olisi saattanut jotakin tapahtua. -- Menkää! +Tulkaa mieluummin takaisin sitte kun teitä haluttaa tulla takaisin. +(Rientää neidin jälkeen.) + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + +v. TELLHEIM. + +Mutta, Franziska! -- Oo, minä odotan teitä täällä -- Ei, se on +tärkeämpää! -- Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi +olla antamatta anteeksi. -- Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! -- +Ei, Minna, minä en ole petturi! (Kiiruhtaa pois.) + +_(Neljännen näytöksen loppu.)_ + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + +_(Näyttämö: sali.)_ + +_von Tellheim_ toiselta ja _Werner_ toiselta sivulta. + +v. TELLHEIM. + +Haa, Werner! olen etsinyt sinua kaikkialta. Missä olet piileskellyt? + +WERNER. + +Ja minä olen etsinyt teitä, herra majuri; niin käy aina, kun rupeaa +etsimään. -- Tuon teille hyvän uutisen. + +v. TELLHEIM. + +Ah, en tarvitse nyt sinun uutisiasi: tarvitsen rahojasi. Pian nyt, +Werner, anna minulle kaikki, mitä sinulla on, ja sitten koeta saada +kokoon niin paljon kuin voit. + +WERNER. + +Herra majuri? -- No, kautta kurjan sieluni, enkös sitä jo sanonut, että +silloin hän lainaa minulta rahaa, kun hänellä itselläänkin on toisille +lainata. + +v. TELLHEIM. + +Ethän vain tee verukkeita? + +WERNER. + +Ettei minun vain kävisi häntä mistään moittiminen, ottaa hän minulta +oikealla kädellään ja antaa takaisin vasemmalla. + +v. TELLHEIM. + +Älä viivytä minua, Werner! -- Aikomukseni on antaa ne sinulle takaisin, +mutta milloin ja millä tavalla? -- Herra sen tiennee! + +WERNER. + +Te ette siis vielä tiedä, että hovikassa on saanut määräyksen maksaa +teille rahanne takaisin? Vastikään sain sen tietää tuolla -- + +v. TELLHEIM. + +Mitä sinä höpiset? Kaikkea sinut saavatkin uskomaan? Etkö sitten käsitä, +että jos se olisi totta, minun toki ensin olisi pitänyt saada se +tietooni? -- Lyhyesti, Werner, rahaa. Rahaa! + +WERNER. + +No niin, ilomielin! tässä on vähän! -- Tässä on ne sata louisdoria ja +tässä ne sata tukaattia. -- (Antaa hänelle kummatkin.) + +v. TELLHEIM. + +Nuo sata louisdoria saat viedä Justille. Hänen on heti jälleen +lunastettava se sormus, jonka hän tänä aamuna on pantannut. -- Mutta +mistä saat lisää, Werner? -- Tarvitsen paljon enemmän. + +WERNER. + +Jättäkää se minun huolekseni. -- Se mies, joka osti tilani, asuu täällä +kaupungissa. Maksupäivä olisi tosin vasta kahden viikon kuluttua, mutta +rahat ovat jo valmiina odottamassa, ja joku puolen prosentin lyhennys -- + +v. TELLHEIM. + +No niin, rakas Werner! -- Näethän, että sinä olet ainoa turvani? -- +Minun täytyykin uskoa sinulle kaikki. Tuo neiti tuolla, -- olethan +nähnyt hänet, -- on onneton -- + +WERNER. + +Voi surkeutta! + +v. TELLHEIM. + +Mutta huomenna hän on vaimoni -- + +WERNER. + +Oi riemua! + +v. TELLHEIM. + +Ja ylihuomenna vien hänet pois. Minä saan lähteä, minä tahdon lähteä. +Käyköön täällä kaiken miten käy! Kenpä tietää, missä minua muualla onni +odottaa. Jos tahdot, Werner, niin tule mukaan. Astukaamme jälleen +palvelukseen. + +WERNER. + +Todellako? -- Mutta kaiketi siellä, missä soditaan, herra majuri? + +v. TELLHEIM. + +Missä sitten? -- Mene, rakas Werner, puhumme tästä vielä tarkemmin. + +WERNER. + +Voi majuri kulta! -- Ylihuomenna? Miksi ei yhtä hyvin jo huomenna? -- +Kyllä minä hommaan kaikki, mitä tarvitaan. -- Persiassa, herra majuri, +soditaan kelpo lailla; mitäs arvelette? + +v. TELLHEIM. + +Pohtikaamme asiaa; lähde nyt vain, Werner! + +WERNER. + +Helei! eläköön prinssi Heraklius! (Poistuu.) + + +TOINEN KOHTAUS. + +v. TELLHEIM. + +Mikä minun on? -- Koko sieluni on uudessa vireessä. Oma onnettomuuteni +masensi minut -- sai minut harmistuneeksi, lyhytnäköiseksi, ujoksi, +veltoksi; hänen onnettomuutensa kohottaa minut korkealle, minä katselen +jälleen vapaasti ympärilleni ja tunnen itseni reippaaksi ja voimakkaaksi +ryhtymään hänen puolestaan kaikkeen -- mihin tahansa --. Miksi +viivyttelen? (Aikoo lähteä neidin huoneeseen, josta Franziska tulee +häntä vastaan.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + +_Franziska_. _v. Tellheim_. + +FRANZISKA. + +Tekö se olitte sittenkin? -- Olin kuulevinani teidän äänenne. -- Mitä +haluatte, herra majuri? + +v. TELLHEIM. + +Mitäkö haluan? -- Mitä neitisi tekee? -- Tule! + +FRANZISKA. + +Hän on juuri lähdössä ajelemaan. + +v. TELLHEIM. + +Yksinkö? ilman minua? mihin? + +FRANZISKA. + +Oletteko unohtanut, herra majuri? + +v. TELLHEIM. + +Hulluko sinä olet, Franziska? -- Minä ärsytin häntä, ja hän loukkaantui: +nyt pyydän häneltä anteeksi, ja kyllä hän antaa. + +FRANZISKA. + +Mitä? -- Senkin jälkeen kun otitte sormuksen takaisin, herra majuri? + +v. TELLHEIM. + +Haa! -- silloin olin aivan sekaisin. -- Nyt vasta ehdin taas sormusta +ajattelemaan. -- Mihin sen pistinkään? -- (Hän etsii sitä.) Tässä se on. + +FRANZISKA. + +Sekö se on? (Hänen pistäessään sen jälleen taskuunsa, syrjään.) Kunpa +hän ymmärtäisi katsoa sitä tarkemmin! + +v. TELLHEIM. + +Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. -- Olen jo unohtanut sen +katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. -- Mutta hän ei myöskään +hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. -- Ja onhan minulla vielä +hänen sormuksensa. + +FRANZISKA. + +Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. -- Missä se sitten on, herra +majuri? Näyttäkäähän toki sitä minulle. + +v. TELLHEIM. + +(vähän hämillään). Olen -- unohtanut -- pistää sen sormeeni. -- Just -- +Just tuo sen minulle tuossa tuokiossa. + +FRANZISKA. + +Toinen on kai jotenkin toisensa näköinen; näyttäkäähän sitä; katselen +sellaisia kovin mielelläni. + +v. TELLHEIM. + +Joskus toiste, Franziska. Tule nyt + +FRANZISKA + +(syrjään). Hän ei näy mitenkään haluavan päästä erehdyksestään. + +v. TELLHEIM. + +Mitä sanot? Erehdyksestäkö? + +FRANZISKA. + +Se on erehdys, sanon minä, jos luulette, että ottaessanne neidin yhä +vielä tekisitte hyvän kaupan. Hänen oma omaisuutensa ei ole kovinkaan +suuri; vähänkin itsekkäitten laskujen johdosta voi se holhoojien käsissä +hävitä kuin tuhka tuuleen. Hän odotti kaikkea hyvää enoltaan, mutta tuo +julma eno -- + +v. TELLHEIM. + +Mitä hänestä! -- Eikö minussa ole miestä kerran korvaamaan hänelle +kaikki? -- + +FRANZISKA. + +Kuuletteko? Hän soittaa; minun täytyy mennä sinne. + +v. TELLHEIM. + +Minä tulen sinun kanssasi. + +FRANZISKA. + +Taivas varjelkoon! Hän on nimenomaan kieltänyt minua puhelemasta teidän +kanssanne. Tulkaa edes Vähän jälkeenpäin. -- (Menee huoneeseen.) + + +NELJÄS KOHTAUS. + +v. TELLHEIM + +(huutaa hänen jälkeensä). Ilmoita minut hänelle! -- Puhu minun +puolestani, Franziska! -- Seuraan heti perässäsi! -- Mitä hänelle +sanoisin? -- Kun sydän saa puhua, ei tarvita mitään valmistuksia. -- +Ainoa, mikä voisi vaatia harkittua sanankäännettä, on hänen estelynsä, +hänen epäröintinsä heittäytyä onnettomana minun syliini, hänen +teeskennelty ponnistuksensa kuvitella minulle onnea, jonka hän minun +tähteni on kadottanut. Tämä epäluottamus minun kunniaani ja omaan +arvoonsa on hänen saatava anteeksi omalta itseltään, omalta itseltään. +-- Minä olen sen jo anteeksi antanut! -- Haa! tuolla hän tulee. -- + + +VIIDES KOHTAUS. + +_Neiti_. _Franziska_. _v. Tellheim_. + +NEITI + +(tullessaan huoneestaan, ikäänkuin ei huomaisikaan majuria). Vaunut kai +ovat jo oven edessä, Franziska? -- Viuhkani! -- + +v. TELLHEIM + +(lähestyen häntä). Mihin lähdette, hyvä neiti? + +NEITI + +(teeskennellyn kylmästi). Ulos, herra majuri. -- Arvaan, miksi vielä +kerran olette vaivautunut tänne: antaaksenne tekin minulle sormukseni +takaisin. -- Hyvä, herra majuri; olkaa siis hyvä ja jättäkää se +Franziskan huostaan -- Franziska, ota majurilta sormus! -- Minulla ei +ole aikaa hukata. (Aikoo poistua.) + +v. TELLHEIM + +(astuu hänen eteensä). Hyvä neiti! -- Ah, mitä olenkaan saanut kuulla, +hyvä neiti! En ole ansainnut niin suurta rakkautta. + +NEITI. + +Vai niin, Franziska? Sinä olet siis herra majurille -- -- + +FRANZISKA. + +Ilmaissut kaikki. + +v. TELLHEIM. + +Älkää suuttuko minuun, hyvä neiti. Minä en ole petturi. Te olette +maailman silmissä menettänyt minun tähteni paljon, mutta ette minun +silmissäni. Minun silmissäni te olette tällä tappiollanne äärettömästi +voittanut. Se oli teille vielä liian uutta; te pelkäsitte, että se ehkä +tekisi minuun liian epäedullisen vaikutuksen; te halusitte sen minulta +aluksi salata. Minä en moiti teitä tämän epäluottamuksenne vuoksi. Se +johtui halusta saada omistaa minut. Tämä halu on minun ylpeyteni! Te +kohtasitte minut itsenikin onnettomana ettekä tahtonut kasata +onnettomuutta onnettomuuden päälle. Te ette osannut aavistaa, että +teidän onnettomuutenne saisi minut kokonaan unohtamaan omani. + +NEITI. + +Kaikki tuo on varsin hyvä, herra majuri! Mutta se on nyt kerran +tapahtunut. Minä olen vapauttanut teidät sitoutumuksestanne; te olette +ottaessanne sormuksen takaisin -- + +v. TELLHEIM. + +En ole suostunut mihinkään! -- Pidän itseäni pikemminkin nyt sidotumpana +kuin koskaan. -- Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. (Ottaa +sormuksen esiin.) Kas tässä, ottakaa se toisen kerran uskollisuuteni +merkiksi -- + +NEITI. + +Minäkö ottaisin tämän sormuksen takaisin? tämän sormuksen? + +v. TELLHEIM. + +Niin, rakkain Minna, niin! + +NEITI. + +Mitä te minusta ajattelette? tämän sormuksen? + +v. TELLHEIM. + +Tämän sormuksen te otitte ensi kerran kädestäni, kun kummankin meidän +olosuhteemme olivat yhtäläiset ja onnelliset. Ne eivät enää ole +onnelliset, mutta taaskin yhtäläiset. Yhtäläisyys on aina rakkauden +vahvin side. -- Sallitteko, rakkahin Minna! -- (Tarttuu hänen käteensä +pistääkseen siihen sormuksen.) + +NEITI. + +Mitä? väkivalloinko, herra majuri? -- Ei, ei ole mitään mahtia +maailmassa, joka pakottaisi minut ottamaan takaisin tämän sormuksen! -- +Luuletteko, että olen sormusta vailla? -- Oo, näettehän toki (näyttäen +sormustaan), että minulla on tässä vielä yksi, joka varsin hyvin vetää +vertoja teidän sormuksellenne? -- + +FRANZISKA. + +Eikö hän nyt vieläkään huomaa! -- + +v. TELLHEIM + +(päästäen irti neidin käden). Mitä tämä on? -- Näen neiti von +Barnhelmin, mutta en kuule hänen ääntänsä. Te teeskentelette, hyvä +neiti. -- Suokaa anteeksi, että käytän teidän omaa sanaanne. + +NEITI + +(todellisella äänensävyllään). Loukkasiko tuo sana teitä, herra majuri? + +v. TELLHEIM. + +Se koski minuun kipeästi. + +NEITI + +(liikutettuna). Se ei ollut tarkoitukseni, Tellheim. -- Antakaa +anteeksi, Tellheim. + +v. TELLHEIM. + +Haa, tämä tuttavallinen äänensävy sanoo minulle, että jälleen tulette +entisellenne, hyvä neiti, että yhä vielä rakastatte minua, Minna. -- + +FRANZISKA + +(tokaisten). Pila olisikin helposti saattanut mennä liian pitkälle. -- + +NEITI + +(käskevästi). Ole sekaantumatta peliimme, Franziska, tee hyvin! -- + +v. TELLHEIM + +(syrjään ja loukattuna). Eikö vieläkään riitä? + +NEITI. + +Niin, hyvä herra, naisellisen turhamaista olisi tekeytyä kylmäksi ja +pilkalliseksi. Pois se! Te ansaitsette saada nähdä minut yhtä +todellisena kuin itsekin olette. -- Rakastan teitä vielä, Tellheim, +rakastan teitä vielä, mutta siitä huolimatta -- + +v. TELLHEIM. + +Ei enempää, rakkahin Minna, ei enempää! (Tarttuu vielä kerran hänen +käteensä pistääkseen sormuksen hänen sormeensa.) + +NEITI + +(joka vetää kätensä pois). Siitä huolimatta, -- sitä suuremmalla syyllä +en enää koskaan salli sen toistuvan; en koskaan! -- Minne aiotte lähteä, +herra majuri? -- Luulin teidän saavan tarpeeksenne omasta +onnettomuudestanne. -- Teidän täytyy jäädä tänne; kaikkein täydellisintä +hyvitystä teidän täytyy -- uhmaten vaatia. Tässä hädässä en keksi +muutakaan sanaa. -- Uhmaten vaatia, -- vaikkapa äärimmäinen kurjuus +teidät solvaajienne silmien edessä runtelisi! + +v. TELLHEIM. + +Niin ajattelin, niin puhuin, kun en tiennyt, mitä ajattelin ja puhuin. +Harmi ja salainen suuttumus olivat sumentaneet koko sieluni; ei edes +rakkaus onnen kirkkaimmassa loistossa voinut luoda siihen päivänvaloa. +Mutta sepä lähettääkin tyttärensä, säälin, joka paremmin tuntien synkän +tuskan, hälventää sumut ja jälleen avaa sieluni kaikki kulkutiet +hellyyden vaikutteille. Itsesäilytysvaisto herää, kun säilytettävänä on +jotakin kallisarvoisempaa kuin oma itsensä ja se on tehtävä omin voimin. +Älkää, hyvä neiti, loukkaantuko tästä sääli-sanasta. Kovan onnemme +viattomalta aiheuttajalta voimme kuulla sen tuntematta nöyryytystä. Minä +olen tuo aiheuttaja; minun tähteni, Minna, te kadotitte ystävänne ja +sukulaisenne, omaisuutenne ja isänmaanne. Minun kauttani, minussa on +teidän kaikki tämä jälleen löydettävä; muutoin jää tunnolleni +rakastettavimman naisen turmio. Älkää saattako minua ajattelemaan +tulevaisuuttani sellaiseksi, että minun täytyisi vihata itseäni. -- Ei, +ei mikään saa minua pidättää täällä kauempaa. Tästä hetkestä alkaen +asetan ainoastaan halveksumiseni kaikkea sitä vääryyttä vastaan, jota +täällä saan osakseni. Onko tämä maa koko maailma? Täälläkö yksin aurinko +nousee? Enkö saa mennä, minne haluan? Kukapa kieltäytyisi ottamasta +vastaan palvelustani? Ja vaikka minun täytyisi lähteä sitä tarjoamaan +maailman ääriin: seuratkaa minua turvallisesti, rakkahin Minna; meiltä +ei ole mitään puuttuva. -- Minulla on ystävä, joka minua mielellään +tukee. -- + + +KUUDES KOHTAUS. + +_Eräs jääkäri_, _v. Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_. + +FRANZISKA + +(huomatessaan jääkärin). St! Herra majuri -- + +v. TELLHEIM + +(lähestyen jääkäriä). Ketä haette? + +JÄÄKÄRI. + +Minä etsin majuri von Tellheimiä. -- Ah, tehän se olettekin. Hyvä herra +majuri, tämä kuninkaallinen käsikirje (ottaa sen kirjelaukustaan) on +minun jätettävä teille. + +v. TELLHEIM. + +Minulle? + +JÄÄKÄRI. + +Osoitteesta päättäen -- + +NEITI. + +Franziska, kuuletko? -- Chevalier puhui sittenkin totta! + +JÄÄKÄRI + +(Tellheimin ottaessa kirjeen). Pyydän anteeksi, herra majuri; teidän +olisi tullut saada se jo eilen, mutta minun on ollut mahdoton päästä +selville asunnostanne. Vasta tänään sain sen tietää paraatissa +luutnantti Riccaut'lta. + +FRANZISKA. + +Armollinen neiti, kuulitteko? -- Tuossa nyt on se chevalier'n ministeri. +-- »Mike ole sen ministerin nimi, kun asu siell suuri tori?» -- + +v. TELLHEIM. + +Olen teille vaivoistanne hyvin kiitollinen. + +JÄÄKÄRI. + +Teen vain velvollisuuteni, herra majuri. (Poistuu.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + +_von Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_. + +v. TELLHEIM. + +Ah, neiti hyvä, mitähän tässä on? Mitä sisältää tämä kirje? + +NEITI. + +Minulla ei ole oikeutta ulottaa uteliaisuuttani niin pitkälle. + +v. TELLHEIM. + +Mitä? Vieläkö eroitatte minun kohtaloni omastanne? -- Mutta miksi +epäröin sitä avata? -- Se ei voi saattaa minua onnettomammaksi kuin +olen; ei, rakkahin Minna, se ei voi saattaa meitä onnettomammiksi, -- +mutta kyllä onnellisemmiksi! -- Sallitteko, neiti hyvä! (Avaa ja lukee +kirjeen, samalla kun isäntä tulee hiipien esiin.) + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + +_Isäntä_. _Edelliset_. + +ISÄNTÄ + +(läheten Franziskaa). Pst! kaunis lapseni! sana vain! + +FRANZISKA + +(lähestyy häntä). Herra isäntä? -- Totisesti, me emme itsekään vielä +tiedä, mitä kirje sisältää. + +ISÄNTÄ. + +Mitäpä minä kirjeestä? -- Tulin sormusta hakemaan. Armollisen neidin +täytyy antaa se minulle heti. Just on tuolla, hänen on lunastettava se +takaisin. + +NEITI + +(joka tällävälin samaten on lähestynyt isäntää). Sanokaa te vain +Justille, että se jo on lunastettu, ja sanokaa hänelle kuka sen lunasti, +että minä sen tein. + +ISÄNTÄ. + +Mutta -- + +NEITI. + +Minä vastaan kaikesta, menkää nyt vain! (Isäntä poistuu.) + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + +_v. Tellheim_. _Neiti Franziska_. + +FRANZISKA. + +Ja nyt, armollinen neiti, riittäköön tämä jo majuri-paralle. + +NEITI. + +Vai puhut sinä hänen puolestaan! Ikäänkuin ei solmu kohta jo +itsestäänkin aukenisi. + +v. TELLHEIM + +(luettuaan, mitä voimakkaimman liikutuksen vallassa). Haa! tässäkin hän +on oma itsensä! -- Oi, hyvä neiti, mikä oikeamielisyys! -- mikä armo! -- +Tämä on enemmän kuin olen odottanut! -- Enemmän kuin ansaitsen! -- +Onneni, kunniani, kaikki on ennallaan! -- Enhän vain näe unta? +(Katsahtaen taas kirjeeseen ikäänkuin vielä kerran tullakseen +vakuutetuksi.) Ei, tämä ei ole omien toiveitteni harhanäköä! -- Lukekaa +itse, hyvä neiti, lukekaa itse! + +NEITI. + +En ole niin vaatelias, herra majuri. + +v. TELLHEIM. + +Vaatelias? Kirje on osoitettu minulle, Tellheimillenne, Minna. Se +sisältää, -- mitä teiltä ei enonnekaan enää voi ottaa. Teidän täytyy se +lukea, lukekaa toki! + +NEITI. + +Jos sillä teen mieliksenne, herra majuri. -- (Ottaa kirjeen ja lukee.) + + _Rakas majuri von Tellheim!_ + + Minä teen Teille tiettäväksi, että asia, joka sai minut + huolehtimaan kunniastanne, on selvinnyt Teidän eduksenne. + Veljelleni on siitä tehty lähemmin selkoa, ja hänen + todistuksestaan on käynyt ilmi, että Te olette enemmän kuin + syytön. Hovikassalle on annettu määräys palauttaa Teille + puheenaoleva tunnuste ja maksaa suorittamanne ennakkomaksut; + myöskin olen käskenyt, että kaikki se, mitä sotakassoilla on + esilletuotavaa Teidän laskujanne vastaan, on jätettävä + huomioonottamatta. Ilmoittakaa minulle, salliiko terveytenne + Teidän jälleen astua palvelukseeni. Minä en mielelläni tahtoisi + olla vailla miestä, jolla on Teidän urheutenne ja ajatustapanne. + Olen Teille alati suosiollinen Kuningas j. n. e.» + +v. TELLHEIM. + +No, mitä sanotte tästä, neiti hyvä? + +NEITI + +(kääriessään kirjeen jälleen kokoon ja antaen sen takaisin). Minäkö? en +mitään. + +v. TELLHEIM. + +Ette mitään? + +NEITI. + +Niin, tosiaan: että kuninkaanne, joka on suuri mies, lienee myöskin hyvä +mies. -- Mutta mitäpä se minuun kuuluu? Hän ei ole minun kuninkaani. + +v. TELLHEIM. + +Ja mitään muutako ette sano? Ette mitään meihin itseemme nähden? + +NEITI. + +Te astutte jälleen hänen palvelukseensa; majurista tulee +everstiluutnantti, kenties eversti. Toivotan sydämestäni onnea. + +v. TELLHEIM. + +Ja te ette tunne minua paremmin? -- Ei, kun onni antaa minulle niin +paljon takaisin, kuin on tarpeen tyydyttääkseen järkevän miehen +toiveita, niin riippukoon yksinomaan Minnastani, tuleeko minun taas +kuulua vielä jollekin toisellekin kuin hänelle. Yksin hänen +palvelukseensa olkoon koko elämäni omistettu! Suurten palveleminen on +vaarallista eikä palkitse sitä vaivaa, pakkoa ja nöyryytystä, jonka se +maksaa. Minna ei ole niitä turhamaisia naisia, jotka eivät rakasta +miehissään muuta kuin arvonimeä ja kunniapaikkaa. Hän on rakastava minua +oman itseni tähden, ja minä unohdan hänen tähtensä koko maailman. +Minusta tuli sotilas puoluesyistä, en edes itse tiedä minkälaisten +poliittisten periaatteitten takia, ja koska luulottelin, että jokaisen +kunnon miehen olisi hyvä tässä säädyssä jonkun aikaa koettaa tutustua +kaikkeen, mitä vaaraksi sanotaan, ja opetella kylmäverisyyttä ja +päättäväisyyttä. Ainoastaan äärimmäinen hätä olisi voinut pakottaa minut +muodostamaan tästä kokeesta elämäntehtävän, tekemään tästä tilapäisestä +toimesta ammattia. Mutta nyt, kun minua ei mikään enää pakota, nyt on +taas koko kunnianhimoni yksinomaan siinä, että saan olla rauhallinen ja +tyytyväinen ihminen. Se minusta varmasti tulee teidän kanssanne, +rakkahin Minna; sellaisena pysyn muuttumattomasti teidän seurassanne. -- +Huomenna liittäköön meidät toisiimme pyhin side, ja sitten katselkaamme +ympärillemme ja etsikäämme koko avarasta asutusta maailmasta hiljaisin, +hilpein, hymyilevin soppi, jolta ei paratiisiksi muuttuakseen puutu +muuta kuin onnellinen ihmispari. Siellä asukaamme; siellä jokainen +päivämme --. Mikä teidän on hyvä neiti? (Neiti kääntyilee levottomana +puoleen ja toiseen ja koettaa salata liikutustaan.) + +NEITI + +(toipuen). Te olette kovin julma, Tellheim, kun minulle niin +viehättäväksi kuvailette onnea, josta minun täytyy kieltäytyä. Tappioni +-- + +v. TELLHEIM. + +Tappionne? -- Mitä te sanotte tappioksenne? Kaikki se, minkä Minna +saattoi menettää, ei vielä ole Minna. Te olette vielä suloisin, +viehkein, rakastettavin, parhain olento auringon alla, pelkkää hyvyyttä +ja jalomielisyyttä, pelkkää viattomuutta ja riemua! -- Silloin tällöin +pientä kujeilua; siellä täällä hiukan itsepäisyyttä. -- Sitä parempi! +Minna olisi muutoin enkeli, jota minun täytyisi vavisten kunnioittaa, +jota en voisi rakastaa. (Tarttuu hänen käteensä, sitä suudellakseen.) + +NEITI + +(vetää pois kätensä). Ei niin, hyvä herra! -- Mistä tämä äkillinen +muutos? -- Tämäkö imarteleva, kiihkoisa rakastaja on tuo kylmä Tellheim? +-- Vain hänen palaava onnensako sai hänessä syttymään tämän tulen? -- +Sallikoon hän, että minä hänen lennokkaasti hehkuessaan harkitsen +kummankin meidän puolestamme. -- Kun hän itse vielä kykeni harkitsemaan, +kuulin hänen sanovan arvottomaksi sellaista rakkautta, joka ei epäröi +asettaa rakastettuaan halveksumiselle alttiiksi. -- Oikein, mutta minun +pyrkimyksenäni on yhtä puhdas ja jalo rakkaus kuin hänenkin. -- Nyt, kun +kunnia häntä kutsuu, kun suuri hallitsija häntä kutsuu palvelukseensa, +täytyisikö minun nyt suostua siihen, että hän heittäytyisi kanssani +armaisiin haaveiluihin? että mainehikas soturi muuttuisi liehakoivaksi +paimeneksi? -- Ei, herra majuri, seuratkaa paremman kohtalonne +viittausta. -- + +v. TELLHEIM. + +No hyvä! Jos teitä suuri maailma enemmän viehättää, Minna -- hyvä! +jääkäämme siis suureen maailmaan! -- Kuinka pieni, kuinka kurja onkaan +tuo suuri maailma! -- Te tunnette sen vasta korealta ulkokuoreltaan. -- +Mutta totisesti, Minna, tekin vielä. Olkoon menneeksi! Siihen asti, +hyvä! Teidän suloiltanne ei ole puuttuva ihailijoita eikä minun +onneltani kadehtijoita. + +NEITI. + +Ei, Tellheim, sitä en tarkoittanut! Minä neuvon teitä menemään takaisin +suureen maailmaan, kunnian uralle, mutta en itse aio seurata teitä +sinne! -- Siellä Tellheim tarvitsee tahrattoman puolison! Saksilainen +karannut neitonen, joka on heittäynyt hänen vastuksikseen -- + +v. TELLHEIM + +(hypähtäen ja katsoen rajusti ympärilleen). Kuka uskaltaa puhua +sellaista? -- Ah, Minna, minä peljästyn itseäni, kun kuvittelen, että +jokin toinen kuin te olisi tuon sanonut. Raivoni häntä kohtaan olisi +rajaton. + +NEITI. + +Siinäpä se! Sitä juuri pelkään. Te ette sietäisi pienintäkään +pilkkapuhetta minusta, ja joka päivä saisitte, kuitenkin niellä mitä +katkerimpia. -- Lyhyesti, kuulkaa siis, Tellheim, mitä lujasti olen +päättänyt, mistä ei mikään mahti maailmassa saa minua luopumaan -- + +v. TELLHEIM. + +Ennenkuin puhutte loppuun, neiti, -- rukoilen teitä, Minna! -- harkitkaa +vielä hetkinen, että nyt julistatte tuomion elämästäni ja kuolemastani! + +NEITI. + +Ilman pitempiä harkitsemisia! -- Niin totta kuin olen antanut teille +takaisin sen sormuksen, jonka kautta kerran minulle uskollisuuttanne +vannoitte, niin totta kuin olette ottanut takaisin tuon saman sormuksen: +niin totta ei onneton Barnhelm koskaan ole tuleva häntä onnellisemman +Tellheimin puolisoksi! + +v. TELLHEIM. + +Ja tälläkö on tuomio julistettu, neiti? + +NEITI. + +Ainoastaan yhtäläisyys on rakkauden luja side. -- Onnellinen Barnhelm +toivoi saavansa elää vain onnellisen Tellheimin hyväksi. Myöskin onneton +Minna olisi lopulta mukautunut joko lisäämään tahi lievittämään +ystävänsä onnettomuutta. -- Huomasittehan varsin hyvin, ennenkuin saapui +tuo kirje, joka jälleen tekee tyhjäksi kaiken yhtäläisyyden välillämme, +kuinka enää kieltäydyin vain näön vuoksi. + +v. TELLHEIM. + +Onko se totta, hyvä neiti? -- Minä kiitän teitä, Minna, ettette vielä +julistanut tuomiotanne. -- Teille kelpaa vain onneton Tellheim? Hän on +saatavissa. (Kylmästi.) Nyt tunnenkin, että minun on sopimatonta suostua +tähän näin myöhään saamaani hyvitykseen, että on parasta olla kokonaan +vaatimatta takaisin sitä, mitä on tahrattu niin häpeällisellä +epäluulolla. -- Niin, olen kuin en olisi saanut koko kirjettä. Siinä +kaikki, mitä siihen vastaan ja teen! (Aikoo repiä kirjeen.) + +NEITI + +(tarttuu hänen käteensä). Mitä aiotte, Tellheim? + +v. TELLHEIM. + +Saada teidät omakseni. + +NEITI. + +Pysähtykää! + +v. TELLHEIM. + +Neiti, se on auttamattomasti revitty, jollette pian peruuta sanojanne. +-- Sittenpähän saamme nähdä, mitä teillä vielä on minua vastaan! + +NEITI. + +Mitä? tuollako äänellä? -- Täytyykö minun siis muuttua halveksittavaksi +omissa silmissäni? Ei koskaan! Arvoton on se olento, joka ei häpee ottaa +kaikkea onneaan vastaan miehen sokealta hellyydeltä! + +v. TELLHEIM. + +Väärin, perin väärin! + +NEITI. + +Rohkenetteko soimata omia sanojanne minun suussani? + +v. TELLHEIM. + +Viisastelija! -- Häpäiseekö siis heikomman sukupuolen kunniaa kaikki se, +mikä ei sovellu vahvemmalle? Onko siis miehen sallittava itselleen +kaikki se, mikä vaimolle soveltuu? Kummanko määräsi luonto toisen +tueksi? + +NEITI. + +Rauhoittukaa, Tellheim! -- En silti jääne aivan turvattomaksi, vaikka +minun täytyykin kieltäytyä teidän tarjoamanne turvan kunniasta. Niin +paljon minulle aina kuitenkin jäänee, että toimeen tulen. Olen +ilmoittautunut lähettiläällemme. Vielä tänään pääsen hänen puheilleen. +Toivottavasti ottaa hän huolehtiakseen minusta. Aika rientää. +Sallitteko, herra majuri -- + +v. TELLHEIM. + +Minä seuraan teitä, armollinen neiti -- + +NEITI. + +Älkää toki, herra majuri, jättäkää minut + +v. TELLHEIM. + +Ennemmin jättää teidät oma varjonne! Tulkaa vain, neiti hyvä, minne +tahdotte, kenen luo tahdotte. Kaikkialla, tutuille ja tuntemattomille, +tahdon kertoa, teidän läsnäollessanne sata kertaa päivässä kertoa, mitkä +siteet teidät minuun sitovat, minkä julman itsepäisyyden tähden te +tahdotte nämät siteet katkoa -- + + +KYMMENES KOHTAUS. + +_Just_. _Edelliset_. + +JUST + +(kiivaasti). Herra majuri! Herra majuri. -- + +v. TELLHEIM. + +No? + +JUST. + +Tulkaa toki joutuun, joutuun! + +v. TELLHEIM. + +Mitä sinä minusta? Tule tänne! Puhu, mikä on hätänä? + +JUST. + +Kuulkaahan vain -- (Puhuu salaisesti hänen korvaansa.) + +NEITI + +(tällävälin syrjään Franziskalle). Huomaatkos, Franziska? + +FRANZISKA. + +Voi teitä kovasydämistä! Olen seisonut tässä kuin hiilillä! + +v. TELLHEIM + +(Justille). Mitä sanot? -- Se ei ole mahdollista! -- Te? (Katsoen +neitiin rajusti.) -- Sano se ääneen; sano se hänelle, vasten kasvoja! +Kuulkaa siis, neiti hyvä! -- + +JUST. + +Isäntä sanoi, että neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen +sormuksen, jonka minä hänelle panttasin; että neiti oli tuntenut sen +omakseen eikä halunnut antaa sitä takaisin. -- + +v. TELLHEIM. + +Onko tämä totta, neiti hyvä? -- Ei, se ei voi olla totta! + +NEITI + +(hymyillen). Ja miksi ei. Tellheim? -- Miksi se ei voi olla totta? + +v. TELLHEIM + +(kiivaasti). No, olkoon se siis totta! -- Mikä hirveä totuus onkaan +minulle yhtäkkiä selvinnyt! -- Nyt tunnen teidät, petollisen, +uskottoman! + +NEITI + +(pelästyneenä). Kuka? kuka on uskoton? + +v. TELLHEIM. + +Te, jonka nimeä en enää tahdo mainita! + +NEITI. + +Tellheim! + +v. TELLHEIM. + +Unohtakaa nimeni! -- Te saavuitte tänne purkaaksenne liittomme. Se on +selvä! -- Kuinka mielellään tuleekaan sattuma uskottoman avuksi! Se toi +käsiinne minulle antamanne sormuksen. Ja viekkautenne osasi toimittaa +teille antamani minulle takaisin. + +NEITI. + +Tellheim, mitä aaveita näettekään! Tyyntykää toki, ja kuulkaa minua. + +FRANZISKA + +(itsekseen). Joutipa hänkin saada osansa! + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + +_Werner_ (kukkaro kultarahoja kädessään). _v. Tellheim_. _Neiti_. +_Franziska_. _Just_. + +WERNER. + +Tässä minä jo olen, herra majuri! -- + +v. TELLHEIM + +(katsahtamatta häneen). Mitä minä sinusta? + +WERNER. + +Tässä on rahaa! tuhat pistolia! + +v. TELLHEIM. + +Minä en niitä huoli! + +WERNER. + +Huomenna saatte, herra majuri, saman verran lisää. + +v. TELLHEIM. + +Pidä rahasi! + +WERNER. + +Nehän on teidän rahojanne, herra majuri. -- Luulenpa, ettette huomaa, +kenen kanssa puhutte? + +v. TELLHEIM. + +Vie ne pois! sanon minä. + +WERNER. + +Mikä teitä vaivaa? -- Minä olen Werner. + +v. TELLHEIM. + +Kaikki hyvyys on vilppiä, kaikki alttius petosta. + +WERNER. + +Minuako tarkoitatte? + +v. TELLHEIM. + +Miten haluat! + +WERNER. + +Minähän olen vain täyttänyt käskynne -- + +v. TELLHEIM. + +Täytä siis tämäkin ja mene matkaasi! + +WERNER. + +Herra majuri! (harmistuneena) minä olen ihminen -- + +v. TELLHEIM. + +No, sehän on jotakin se! + +WERNER. + +Jolla on sappeakin -- + +v. TELLHEIM. + +Hyvä! Sappi onkin parasta, mitä meillä on. + +WERNER. + +Minä pyydän teitä, herra majuri -- + +v. TELLHEIM. + +Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa? Minä en tarvitse rahojasi! + +WERNER + +(suuttuneena). No tarvitkoon niitä sitten kuka tahansa! (Heittää +kukkaron hänen jalkojensa eteen ja menee syrjään.) + +NEITI + +(Franziskalle). Ah, rakas Franziska, minun olisi pitänyt totella sinua. +Olen pitkittänyt pilaa liian kauvan -- Mutta hänenhän tarvitsisi vain +kuulla, mitä minulla -- (Lähestyen häntä.) + +FRANZISKA + +(vastaamatta neidille lähestyy Werneriä). Herra varusmestari! + +WERNER + +(äreästi). Menköön hän tiehensä! -- + +FRANZISKA. + +Huu! Minkälaisia miehiä! + +NEITI. + +Tellheim! -- Tellheim! (Tämä puree vimmoissaan kynsiään, kääntyy +poispäin eikä kuule mitään.) Ei, tämä menee jo liian pitkälle! -- +Kuulkaa minua toki! -- Te erehdytte! -- Pelkkä väärinkäsitys, -- +Tellheim! -- Ettekö tahdo kuunnella omaa Minnaanne? -- Kuinka sellaista +saatatte epäilläkään? -- Minäkö haluaisin päästä teistä eroon? -- Minäkö +olisin tullut tänne sitä varten? -- Tellheim! + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + +_Kaksi palvelijaa_, eri puolilta poikki salin juosten. _Edelliset_. + +ENSIMÄINEN PALVELIJA. + +Armollinen neiti, hänen ylhäisyytensä, kreivi! -- + +TOINEN PALVELIJA. + +Hän saapuu, armollinen neiti! -- + +FRANZISKA + +(on rientänyt ikkunaan). Hän se on! hän se on! + +NEITI. + +Onko se hän? -- Oi, nyt pian, pian, Tellheim -- + +v. TELLHEIM + +(yhtäkkiä tointuen). Kuka? kuka tulee? Enonneko, neiti? tuo julma eno? +-- Antakaa hänen tulla, antakaa hänen tulla! -- Älkää pelätkö! Hän ei +saa solvata teitä ainoallakaan katseella! Hän joutuu tekemisiin minun +kanssani. -- Tosin te ette sitä ansaitse -- + +NEITI. + +Syleilkää minua pian, Tellheim, ja unohtakaa kaikki -- + +v. TELLHEIM. + +Haa, jospa tietäisin, että osaatte katua! -- + +NEITI. + +Ei, minä en voi katua sitä, että olen päässyt näkemään koko teidän +sydämenne! -- Ah, minkälainen mies te olettekaan! -- Syleilkää +Minnaanne, onnellista Minnaanne! mutta juuri teidän kauttanne +onnellista! (Vaipuu hänen syliinsä.) Ja nyt häntä vastaan! -- + +v. TELLHEIM. + +Ketä vastaan? + +NEITI. + +Parhainta tuntemattomista ystävistänne. + +v. TELLHEIM. + +Mitä? + +NEITI. + +Kreiviä, enoani, isääni, teidän isäänne -- -- Minun pakoni, hänen +suuttumuksensa, minun perinnöttömäksi tekemiseni; -- ettekö kuule, että +kaikki on vain keksittyä? Herkkäuskoinen ritari! + +v. TELLHEIM. + +Keksittyä? Mutta sormus? sormus? + +NEITI. + +Missä teillä on se sormus, jonka annoin teille takaisin? + +v. TELLHEIM. + +Te otatte sen jälleen? -- Oi, sitten olen onnellinen! -- Kas tässä, +Minna! -- (Vetää sen esiin.) + +NEITI. + +Katsokaahan sitä toki ensin! -- Voi niitä sokeita, jotka eivät tahdo +mitään nähdä! -- Mikä sormus se sitten on? Sekö, jonka sain teiltä, vai +se, jonka te saitte minulta? -- Eikö se ole juuri se, jota en tahtonut +jättää isännän huostaan? + +v. TELLHEIM. + +Hyvä jumala! mitä näen? mitä kuulen? + +NEITI. + +Täytyykö minun nyt taas se ottaa? täytyykö? -- (Tempaa sen hänen +kädestään ja pistää sen omaan sormeensa.) No? onko kaikki nyt hyvin? + +v. TELLHEIM. + +Missä olen? -- (Suudellen hänen käsiään.) Oi, te paha enkeli! -- +kiduttaa minua sillä tavalla! + +NEITI. + +Tämä näytteeksi siitä, rakas puolisoni, ettei teidän koskaan pidä tehdä +minulle kepposta, jollette tahdo, että heti maksan takaisin samalla +mitalla. -- Ettekö muka tekin ole minua kiduttanut? + +v. TELLHEIM. + +Voi teitä ilveilijöitä, olisihan minun pitänyt tuntea teidät! + +FRANZISKA. + +Ei, totisesti; minusta ei ole ilveilijäksi. Olen vavissut ja tutissut ja +minun on täytynyt kädelläni pitää suutani tukossa. + +NEITI. + +Ei ole omakaan osani ollut helppoa. Mutta tulkaahan toki! + +v. TELLHEIM. + +En osaa vielä oikein tointua. -- Kuinka hyvältä, kuinka pelottavalta +minusta tuntuu! On kuin äkkiä heräisi hirvittävästä unesta! + +NEITI. + +Me vitkastelemme. -- Kuulen hänen jo tulevan. + + +KOLMASTOISTA KOHTAUS. + +_Kreivi v. Bruchsall_, jota _isäntä_ ja jotkut _palvelijat_ seuraavat. +_Edelliset_. + +KREIVI + +(sisään astuessaan). Hän saapui kai onnellisesti perille? -- + +NEITI + +(joka hypähtää häntä vastaan). Ah, isäni! + +KREIVI. + +Tässä olen, rakas Minna! (Syleillen häntä.) Mutta mitä, tyttö? +(Huomatessaan Tellheimin.) Tuskin olet ollut täällä täyttä vuorokautta +ja sinulla on jo tuttuja ja seuranpitäjiä? + +NEITI. + +Arvatkaa, kuka hän on? + +KREIVI. + +Eihän vain sinun Tellheimisi? + +NEITI. + +Kukapa muu kuin hän? -- Tulkaa, Tellheim! (Vie hänet kreivin luo.) + +KREIVI. + +Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi +silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. -- +Syleilkää minua. -- Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän +ystävyyttänne. -- Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. -- + +NEITI. + +Sen te tiedätte, isäni! -- Ja onko se sokea, minun rakkauteni? + +KREIVI. + +Ei, Minna, rakkautesi ei ole sokea, mutta rakastettusi on -- mykkä. + +v. TELLHEIM + +(heittäytyen hänen syliinsä). Suokaa minulle aikaa tointuakseni, isäni! +-- + +KREIVI. + +Hyvä näinkin, poikani! Kuulen, että vaikka suusi ei osaakaan pakista, +niin osaa sydämesi kuitenkin puhua. -- Minä en muuten juuri pidä +tuonvärisistä upseereista. (Viitaten Tellheimin univormuun.) Mutta te +olette rehellinen mies, Tellheim, ja olipa rehellisellä miehellä +millainen puku tahansa, häntä ei voi olla rakastamatta. + +NEITI. + +Oi, jospa tietäisitte kaikki! -- + +KREIVI. + +Mikäpä minua estää saamasta tietää kaikkea? -- Missä ovat huoneeni, +herra isäntä? + +ISÄNTÄ. + +Teidän ylhäisyytenne suvaitkoon vain astua tänne sisään. + +KREIVI. + +Tule, Minna! Tulkaa, herra majuri! (Poistuu isännän ja palvelijoitten +seuraamana.) + +NEITI. + +Tulkaa, Tellheim! + +v. TELLHEIM. + +Seuraan teitä tuossa tuokiossa, hyvä neiti. Vielä vain sananen tälle +miehelle! (Kääntyen Wernerin puoleen.) + +NEITI. + +Ja se oikein ystävällinen! Minusta näyttää, että se on tarpeen. -- +Franziska, eikö niin? (Seuraa kreiviä.) + + +NELJÄSTOISTA KOHTAUS. + +_von Tellheim_. _Werner_. _Just_. _Franziska_. + +v. TELLHEIM + +(osoittaen kukkaroa, jonka Werner on heittänyt maahan). Kas tuossa, +Just! -- nosta kukkaro maasta ja vie se kotiin. Mene! -- (Just poistuu.) + +WERNER + +(joka yhä vielä on seisonut nurkassa murjottaen eikä ole näyttänyt +ottavan osaa mihinkään, tämän kuultuaan). No niin! + +v. TELLHEIM + +(lähestyen häntä tuttavallisesti). Werner, milloin voin saada ne toiset +tuhat pistolia? + +WERNER + +(yhtäkkiä jälleen hyvällä tuulellaan). Huomenna, herra majuri! huomenna. +-- + +v. TELLHEIM. + +Minun ei tarvitse joutua velalliseksesi, mutta tahdon ruveta varojesi +hoitajaksi. Kaikille teille hyväsydämisille ihmisille pitäisi asettaa +holhooja. Te olette jonkinlaisia tuhlaajia. -- Sinä suutuit minuun +äsken, Werner! -- + +WERNER. + +Kautta kurjan sieluni, suutuin! -- Mutta minun ei sittenkään olisi +pitänyt olla sellainen tolvana. Nyt käsitän sen varsin hyvin. Minä +ansaitsisin saada sata patukan iskua. Käskekää pois vain antaa ne +minulle; mutta nyt ei enää mitään kaunaa, rakas majuri! -- + +v. TELLHEIM. + +Kaunaa? -- (Puristaen hänen kättään.) Lue silmistäni kaikki se, mitä en +osaa sinulle sanoa! -- Haa! haluaisinpa nähdä sen, jolla olisi parempi +tyttö ja vilpittömämpi ystävä kuin minulla! -- Franziska, eikö niin? -- +(Poistuu.) + + +VIIDESTOISTA KOHTAUS. + +_Werner_. _Franziska_. + +FRANZISKA + +(itsekseen). Niin, totisesti, hän on perin hyvä mies! -- Sellaista en +tapaa toista. -- Se täytyy tulla sanotuksi! (Lähestyen Werneriä ujona ja +häpeissään.) Herra varusmestari -- + +WERNER + +(joka pyyhkii silmiään). No? + +FRANZISKA. + +Herra varusmestari -- + +WERNER. + +Mitä nyt sitten, neitokainen? + +FRANZISKA. + +Katsahtakoon hän minuun, herra varusmestari -- + +WERNER. + +En vielä saata; en tiedä, mikä silmiini on tullut. + +FRANZISKA. + +Katsokoon hän minua toki! + +WERNER. + +Pelkäänpä, että olen katsonut häntä jo liiaksikin, neitokainen! -- No, +nythän jo näen hänet! Mikä on hätänä? + +FRANZISKA. + +Herra varusmestari -- -- eikö hän tarvitsisi varusmestarin rouvaa? + +WERNER. + +Puhuuko hän totta, neitokainen? + +FRANZISKA. + +Täyttä totta! + +WERNER. + +Lähtisikö hän vaikka Persiaankin? + +FRANZISKA. + +Mihin varusmestari vain haluaa! + +WERNER. + +Oikeinko totta? -- Hoi! Herra majuri! ei pidä suurennella! Nyt on +minulla ainakin yhtä hyvä tyttö ja yhtä vilpitön ystävä kuin teilläkin! +-- Antakoon hän minulle kätensä, neitokainen! Top! -- Kymmenen vuoden +kuluttua hän on kenraalin rouva tai leski! + + + + +Neljännen näytöksen toisen kohtauksen +ranskankieliset lauseet merkitsevät suomeksi: + + +_Est-il permis_ j. n. e. Saanko luvan, herra majuri? + +_Parbleu!_ -- _Mais non_ -- j. n. e. Hitto vieköön! -- Mutta ei -- tämä +on hänen huoneensa -- + +_Le Major de Tellheim;_ j. n. e. Majuri von Tellheim; aivan oikein, +kaunis lapseni, häntä minä etsin. Missä hän on? + +_Comment?_ -- Mitä? + +_Ah, Madame,_ -- _Mademoiselle_ -- Ah, rouva, neiti. + +_Ah voilà de ses politesses!_ j. n. e. Ah, se on hänen kohteliaita +tapojaan! Hän on erittäin siro ja hieno mies, tuo majuri! + +_C'est dommage;_ j. n. e. Sepä on vahinko; olen siitä pahoillani. + +_Nouvelle_ -- uutinen. + +_Mademoiselle parle françois?_ j. n. e. Puhuuko neiti ranskaa? Mutta +sehän on selvää; näkeehän sen! -- Kysymykseni oli varsin epäkohtelias; +suonette anteeksi, neiti. -- + +_Sachés donc, Mademoiselle_ -- Tietäkää siis, neiti -- + +_á l'ordinaire_ -- tavallisesti. + +_et le Ministre m'a dit_ j. n. e. -- ja ministeri sanoi minulle noin +meidän kesken, sillä hänen ylhäisyytensä on minun ystäviäni, ja meidän +välillämme ei ole mitään salaisuuksia. + +_rapport_ -- selostus. + +_tout à fait en faveur_ j. n. e. kokonaan majurin eduksi. -- Herra, +sanoi minulle hänen ylhäisyytensä, te ymmärtänette, että kaikki riippuu +siitä tavasta, millä asiat esitetään kuninkaalle, ja te tunnette minut. +Tuo Tellheim on erittäin kelpo poika, ja tiedänhän minä, että te pidätte +hänestä. Ystävieni ystävät ovat minunkin ystäviäni. Tuo Tellheim tulee +kuninkaalle maksamaan koko tavalla, mutta palvellaanko kuninkaita +ilmaiseksi? Tässä maailmassa täytyy tukea toisiaan molemmin puolin; ja +jos jonkun on jotakin menetettävä, niin olkoon se kuningas eikä meidän +laatuisemme kunnon mies. Tästä periaatteesta en poikkea milloinkaan. + +_Ah que son Excellence_ j. n. e. Ah, hänen ylhäisyydellään on sydän +oikealla paikallaan! + +_au reste_ -- muuten. + +_une lettre de la main_ -- käsikirje. + +_infailliblement_ -- aivan varmaan. + +_Vous voyés en moi_ j. n. e. Te näette minussa ritari Riccaut de la +Marlinieren, Pitkän Kynnen herran, Kullanhaalijain sukuhaaraa. + +_qui est veritablement_ j. n. e. jossa todellakin on kuninkaallista +verta. -- Täytyy tunnustaa, että minä olen epäilemättä koko suvun +kaikkein seikkailurikkain vesa. + +_affaire d'honneur_ -- kunnia-asia. + +_Ah, Mademoiselle, que je voudrois_ j. n. e. Ah, neiti, kunpa en olisi +koskaan nähnyt tätä maata! + +_Capitaine_ -- kapteeni. + +_Oui, Mademoiselle, me voilá reforme_ j. n. e. Aivan niin, neiti, olen +saanut eroni ja sen johdosta joutunut keppikerjäläiseksi. + +_Vous êtes bien bonne,_ j. n. e. Te olette kovin hyvä, neiti. + +_reformir_ -- erottaa virasta. + +_rouinir_ -- joutua puille paljaille. + +_Tranchons le mot;_ j. n. e. Suoraan sanoen, minulla ei ole ropoakaan, +ja nyt minua todellakin odottaa täydellinen tyhjyys. + +_qu'un malheur ne vient jamais seul_ -- ettei onnettomuus koskaan tule +yksin. + +_extraction_, syntyperä. + +_resource_ -- keino. + +_honnêt-homme_ -- kunnon mies. + +_Mademoiselle, je joue avec un guignon_ j. n. e. neiti, minä pelaan +uskomattoman huonolla onnella. + +_Je sais bien, qu'il y avoit_ j. n. e. Tiedän varsin hyvin, että +kysymyksessä oli muutakin kuin peli. Siliä vastapelaajieni joukossa oli +joitakin naisia. + +_invitir_ -- kutsua. + +_revanche, mais_ -- j. n. e. korvausta, mutta -- te ymmärrätte, neiti -- + +_Tatit mieux, Mademoiselle,_ j. n. e. Sitä parempi, neiti, sitä parempi! +Kaikki henkevät ihmiset pitävät pelaamisesta intohimoisesti. + +_Comment, Mademoiselle, vous poulés_ j. n. e. Mitä, neiti, te haluatte +olla minun osakkaani? Kaikesta sydämestäni. + +_Ah, Mademoiselle, que_ j. n. e. Ah, neiti, kuinka rakastettava te +olette! -- + +_Donnés toûjours,_ j. n. e. Antakaa pois vain, neiti, antakaa. + +_interessir_ -- olla osallisena. + +_pour le tiers_ -- kolmannella osalla. + +_liaison_ -- suhde. + +_et de ce moment_ j. n. e. ja tästä hetkestä alkaen alan minä toivoa +parasta onneeni nähden. + +_Je suis des Bons,_ j. n. e. Minä kuulun noihin taitaviin, neiti, +Tiedättekö, mitä se merkitsee? + +_Je sais monter un coup_ -- Minä osaan tehdä tempun. + +_Je file la carte_ j. n. e. Minä sujautan kortin hyvin taitavasti -- + +_Je fais sauter la coupe_ j. n. e. Minä pistän nostetun pinkan +entiselleen erittäin etevästi -- + +_Donnés moi un pigeonneau_ j. n. e. Antakaa minulle vain kyyhkysenpoika +kynittäväksi, ja -- + +_Comment, Mademoiselle?_ j. n. e. Mitä, neiti? Te nimitätte sitä +»petette»? Korjata onnensa kulkua, käydä siihen lujasti käsiksi, olla +varma asiastaan -- + +_Laissés-moi faire, Mademoiselle_ -- Jättäkää se minun huolekseni, neiti +-- + +_Votre très-humble_ -- Teidän nöyrin palvelijanne -- + + + + + +End of Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM *** + +***** This file should be named 22389-8.txt or 22389-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/2/3/8/22389/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/22389-8.zip b/22389-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c797757 --- /dev/null +++ b/22389-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bd3a4a9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #22389 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22389) |