initial commit of ebook 22389HEADmain

5 files changed, 7001 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/22389-8.txt b/22389-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..24a6608
--- /dev/null
+++ b/22389-8.txt
@@ -0,0 +1,6985 @@
+Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Minna von Barnhelm
+       Viisinäytöksinen huvinäytelmä
+
+Author: Gotthold Ephraim Lessing
+
+Translator: Jalmari Lahdensuo
+
+Release Date: August 25, 2007 [EBook #22389]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+Minna von Barnhelm
+
+Viisinäytöksinen huvinäytelmä
+
+
+Gotthold Ephraim Lessing
+
+
+Saksankielestä suomentanut
+Jalmari Lahdensuo
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1921.
+
+
+
+
+                  Suomennoksen on teettänyt
+        "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston"
+                varoilla rahaston toimikunnan
+                   kaunokirjallinen osasto
+
+
+
+
+MINNA VON BARNHELM
+
+ELI
+
+SOTILASONNI
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+
+_Majuri von Tellheim_, eronsaanut.
+_Minna von Barnhelm_.
+_Kreivi von Bruchsall_, hänen enonsa.
+_Franciska_, hänen kamarineitsyensä.
+_Just_, majurin palvelija.
+_Paul Werner,_ majurin entinen varusmestari.
+_Isäntä_.
+_Surupukuinen nainen_.
+_Kenttäjääkäri_
+_Riccaut de la Marliniere_.
+
+Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisessä
+huoneessa.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+JUST
+
+(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan).
+
+Isäntä lurjus! Sinä, meidät? -- Kas niin, veikko! -- Lyö, lyö, veikko!
+(Ojentaa kätensä lyöntiin ja herää tähän liikkeeseen.) Ohhoh, joko taas?
+Tuskin ummistan silmäni, kun jo olen täydessä tappelussa hänen kanssaan.
+Kunpa hän olisi saanut edes puolet kaikista lyönneistäni! -- -- Mutta
+kas, on jo päivä! Minun on nyt heti lähdettävä etsimään herra parkaani.
+Jos minun tahtoani noudatettaisiin, ei hän enää pistäisi jalkaansa tähän
+kirottuun taloon. Missähän hän lienee viettänytkin yönsä?
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Isäntä_. _Just_.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hyvää huomenta, herra Just, hyvää huomenta! Kas, jo näin varhain
+jalkeilla? Vai pitäisikö sanoa: vielä näin myöhään valveilla?
+
+JUST.
+
+Sanokoon hän mitä tahtoo.
+
+ISÄNTÄ.
+
+En sano muuta kuin hyvää huomenta; ja voinen kai odottaa, että herra
+Just sanoo siihen: paljon kiitoksia?
+
+JUST.
+
+Paljon kiitoksia!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Taidetaan olla nyrpeissään, kun ei ole saatu tarpeeksi levätä.
+Senkövuoksi, ettei herra majuri ole saapunut kotiin ja on täytynyt olla
+täällä häntä vaanimassa?
+
+JUST.
+
+Kaikkea tuo mies arvaakin!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minä otaksun, minä otaksun.
+
+JUST
+
+(kääntyy ja aikoo lähteä).
+
+Hänen palvelijansa!
+
+ISÄNTÄ
+
+(pidättää häntä).
+
+Eihän toki, herra Just!
+
+JUST.
+
+No hyvä; ei hänen palvelijansa!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Noo, herra Just! Toivoakseni hän ei enää ole äkeissään eilisestä, herra
+Just? Kuka nyt yön yli jaksaa vihaansa kantaa?
+
+JUST.
+
+Minä; ja aion jaksaa yhä edelleenkin.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Onko tuo nyt kristillistä?
+
+JUST.
+
+Yhtä kristillistä kuin se, että rehellinen mies, joka ei heti voi
+maksaa, ajetaan talosta, työnnetään kadulle.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hyi, kuka saattaisi olla niin jumalaton?
+
+JUST.
+
+Eräs kristillinen ravintolanisäntä. -- Minun herrani! moisen miehen!
+moisen upseerin!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hänetkö minä muka olen ajanut talosta? työntänyt kadulle? Sitä
+tehdäkseni tunnen aivan liian suurta kunnioitusta upseeria kohtaan ja
+aivan liian suurta sääliä eronsaanutta kohtaan! Minun oli pakko laittaa
+häntä varten toiset huoneet kuntoon. -- Älköön hän enää ajatelko sitä,
+herra Just. (Huutaa ulos näyttämöltä.) Hoi! -- Olen valmis hyvittämään
+sen toisella tavalla. (Eräs poika tulee.) Tuoppas lasi; herra Justin
+pitää saada ryyppy ja se oikein hyvää!
+
+JUST.
+
+Älköön hän suotta vaivatko itseään, herra isäntä. Muuttukoon myrkyksi se
+pisara, jonka -- Mutta en sentään vanno; vielä on pääni selvä.
+
+ISÄNTÄ
+
+(pojalle, joka tuo likööripullon ja lasin).
+
+Anna tänne; mene! -- No, herra Just; tässä on jotakin oikein
+erinomaista; väkevää, suloista, terveellistä. (Täyttää lasin ja ojentaa
+sen hänelle.) Se saa ylenmäärin valvoneen vatsankin jälleen kuntoon!
+
+JUST.
+
+Eihän minun oikeastaan pitäisi! -- Mutta miksi antaisin terveyteni
+kärsiä hänen hävyttömyytensä tähden?
+
+(Ottaa lasin ja juo.)
+
+ISÄNTÄ.
+
+Terveydeksi, herra Just!
+
+JUST
+
+(antaessaan lasin takaisin).
+
+Ei ole hullumpaa! -- Mutta, herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Ei toki, ei toki! -- Joutaa vielä toisellekin jalalle. Kaksi pysyy
+orrella.
+
+JUST
+
+(juotuaan).
+
+Täytyy tunnustaa: hyvää on, oikein hyvää! -- Kotitekoistako, herra
+isäntä? --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Varjelkoon! aito danzigilaista! oikeata, kahdesti tislattua kultavettä!
+
+JUST.
+
+Näkeekös herra isäntä, jos osaisin teeskennellä, niin tällaisen vuoksi
+teeskentelisin; mutta minä en osaa; sanon kuin sanonkin: ryökäle hän on
+sittenkin -- herra isäntä.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Ei elämässäni ole kukaan vielä tuota minulle sanonut. -- Vielä yksi,
+herra Just; ei kaksi kolmannetta!
+
+JUST.
+
+Olkoon menneeksi! (Juo.) Hyvää tavaraa, totisesti hyvää! -- Mutta
+myöskin totuus on hyvä olemassa. Herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Jos se olisin, niin kuuntelisinko tässä rauhassa siksi itseäni
+sanottavan?
+
+JUST.
+
+Kylläpä vain; sillä harvoin on ryökäleillä sappea.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Eikö vielä yhtä, herra Just? Nelisäinen nuora kestävintä.
+
+JUST.
+
+Ei, liika on liikaa! Ja mitäpä hyötyä siitä hänelle olisi, herra isäntä?
+Pullon viimeiseen pisaraan asti minä pysyisin sanassani. Hyi, herra
+isäntä, noin hyvää danzigilaista ja kuitenkin niin huonot tavat! --
+Mieheltä sellaiselta kuin minun herrani, joka on asunut täällä vuoden ja
+päivän, jolta täällä jo monet kirkkaat taalerit on siepattu, joka
+eläissään ei ole jäänyt kenellekään ropoakaan velkaa; kun hän nyt ei
+täsmälleen maksa parilta kuukaudelta, kun hän ei enää yhtä paljon
+rahojaan tuhlaa, -- viedä nyt häneltä huone hänen poissaollessaan!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mutta kun tuota huonetta välttämättä tarvitsin? kun ennakolta tiesin,
+että herra majuri itse olisi sen hyväntahtoisesti luovuttanut, jos vain
+olisimme kyllin kauan voineet odottaa hänen paluutaan? Olisiko minun
+siis pitänyt taas käännyttää sellainen vieras herrasväki oveltani?
+Olisiko minun pitänyt tahallani työntää sellainen ansio toisen isännän
+kitaan? Enkä minä edes usko, että hän olisi saanut yösijaa mistään
+muualta. Kaikki ravintolat ovat tähän aikaan aivan tulvillaan. Olisiko
+tuollaisen nuoren, kauniin, rakastettavan naisen pitänyt jäädä kadulle?
+Sitä ei herra majuri kohteliaana miehenä mitenkään olisi sallinut. Ja
+mitä hän siinä sitten menettää? Enkö ole luovuttanut hänelle toista
+huonetta sijaan?
+
+JUST.
+
+Pihan perällä kyyhkyslakan vieressä, näköala naapurin palomuurien
+lomitse -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Olihan näköala hyvin kaunis, ennenkuin naapuri vietävä sen
+rakennuksillaan turmeli. Onhan huone muuten pulska ja paperoitu --
+
+JUST.
+
+On ollut!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Ei toki, yksi seinä on vieläkin. Ja herra Justin kamari siinä vieressä,
+mitäs siitä puuttuu? Siinä on uuni, joka tosin talvisin vähän savuaa --
+--
+
+JUST.
+
+Mutta kesäisin se näyttää aika sievältä. -- Herra, luulenpa melkein,
+että hän vielä kaiken hyvän lisäksi tekee meistä pilaa? --
+
+ISÄNTÄ.
+
+No, no, herra Just, herra Just --
+
+JUST.
+
+Älköön hän saattako herra Justia tulistumaan, taikka --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minäkö muka saattaisin hänet tulistumaan? Se danzigilainen sen tekee! --
+
+JUST.
+
+Sellaisesta upseerista kuin minun herrani! Vai luuleeko hän, ettei
+eronsaaneessa upseerissa ole miestä taittamaan hänen niskansa? Miksikä
+sitten sodan aikana olitte niin notkeita, te herrat isännät? Miksikä
+silloin kaikki upseerit olivat arvokkaita miehiä ja kaikki sotilaat
+rehellisiä, kelpo poikia? Joko tämä hiukkanen rauhaa on saanut teidät
+niin koppaviksi?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitäs hän nyt noin kiivastuu, herra Just? --
+
+JUST.
+
+Minä tahdon kiivastua. -- --
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Isäntä_. _Just_.
+
+v. TELLHEIM
+
+(sisään astuessaan).
+
+Just!
+
+JUST.
+
+(luullen isännän nimeään mainitsevan).
+
+Just? -- Olemmeko jo niin tutut? --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Just!
+
+JUST.
+
+Luulisinpa vielä olevani herra Just hänelle!
+
+ISÄNTÄ
+
+(joka huomaa majurin).
+
+St! st! Herra, herra, herra Just, -- katsokoon hän toki taakseen; hänen
+herransa -- --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Just, luulenpa, että riitelet? Mitä olen sinun käskenyt tekemään?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Oo, teidän armonne, mekö riitelisimme? Jumala siitä varjelkoon! Teidän
+alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelemään miehen kanssa,
+jolla on onni kuulua teidän väkeenne?
+
+JUST.
+
+Kunpa saisin pehmittää hänen köyryä kissanselkäänsä! -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta
+siinä hän tekee oikein; sitä enemmän häntä kunnioitan; pidän hänestä sen
+takia. --
+
+JUST.
+
+Voi etten saa iskeä hampaita hänen suustaan!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Vahinko vain, että hän kiivastuu aivan turhasta. Sillä olen aivan
+vakuutettu siitä, etten ole menettänyt teidän armonne suosiota, vaikka
+-- hädissäni -- minun oli pakko --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jo riittää, hyvä herra! Olen teille velkaa; te tyhjennätte huoneeni
+minun poissaollessani; teidän täytyy saada rahanne; minun täytyy koettaa
+hakea suojaa jostakin muualta. Onhan se luonnollista!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Minä onneton, kovan
+onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen jälleen
+luovuttava huoneestaan. Herra majuri ei voi, ei tahdo luovuttaa hänelle
+huonettaan; huone on majurin; tuon naisen on lähdettävä; en voi häntä
+auttaa. -- Minä menen, armollinen herra -- --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ystävä, ei enää toista tyhmyyttä entisen lisäksi! Tuon naisen täytyy
+saada pitää huoneensa. -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Ja teidän armonne uskoo, että minä muka epäluottamuksesta, muka
+huolissani maksusta -- --? Ikäänkuin en tietäisi, että teidän armonne
+voi minulle maksaa, milloin vain haluaa. -- -- Sinetöity kukkaro --
+viisisataa taaleria louisdoria on siihen kirjoitettu, -- -- jota teidän
+armonne on pitänyt kirjoituspulpetissaan, -- -- on hyvässä säilössä. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Toivokaamme niin; samoin kuin muutkin tavarani. -- Just ottakoon ne
+huostaansa, kun hän on maksanut teille laskunne. -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Totisesti, minä oikein pelästyin, kun löysin kukkaron. -- Olen aina
+pitänyt teidän armoanne säännöllisenä ja varovaisena miehenä, joka ei
+koskaan luovu viimeisestä pennistään. Mutta sittenkin -- -- jos olisin
+arvannut puhdasta rahaa olevan kirjoituspulpetissa -- --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin olisitte menetellyt kohteliaammin minua kohtaan. Ymmärrän. --
+Menkää nyt vain, hyvä herra; jättäkää meidät; minulla on puhuttavaa
+palvelijalleni. -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mutta, armollinen herra -- --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tule, Just, tämä herra ei suvaitse, että minä hänen talossaan sinulle
+sanon, mitä sinun on tehtävä -- --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minähän jo menen, armollinen herra! -- Koko taloni on teidän
+käytettävänänne.
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Just_.
+
+JUST.
+
+(joka polkaisee jalkaansa ja sylkee isännän jälkeen).
+
+Hyi!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä nyt?
+
+JUST.
+
+Olen pakahtua kiukkuuni.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tahi paremminkin puhdasverisyyteesi.
+
+JUST.
+
+Ja te, -- teitä en enää tunne, herrani. Vaikka kuolisin tähän teidän
+silmienne eteen, niin te olette tuon julkean, kovasydämisen roiston
+suojelusenkeli! Hirsipuun ja mestauskirveen ja teilauspyörän uhallakin
+olisin minä hänet -- olisin tahtonut kuristaa hänet näillä kourillani,
+repiä hänet palasiksi näillä hampaillani. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Peto.
+
+JUST.
+
+Mieluummin peto kuin tuollainen ihminen!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mutta mitä sinä tahdot?
+
+JUST.
+
+Minä tahdon, että te käsittäisitte, kuinka kovasti teitä loukataan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Entä sitten?
+
+JUST.
+
+Että te kostaisitte, -- ei, tuo mies on siihen liian halpa --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vaan että minä antaisin sinun tehtäväksesi kostaa minun puolestani? Se
+on alun pitäen ollut ajatukseni, Minun ei enää olisi pitänyt näyttäytyä
+hänelle. Hän olisi joutanut saada maksunsa sinun käsistäsi. Tiedän, että
+osaat paiskata pöytään kourallisen rahaa jokseenkin halveksuvin ilmein.
+--
+
+JUST.
+
+Vai niin? erinomainen kosto! --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mutta se meidän täytyy vielä siirtää tuonnemmaksi. Minulla ei ole enää
+ropoakaan käteistä rahaa! enkä saa mistään kokoon haalituksi.
+
+JUST.
+
+Ei käteistä rahaa? Ja mikäs se on sitten se kukkaro, jossa oli
+viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka isäntä löysi
+kirjoituspulpetistanne?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni.
+
+JUST.
+
+Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi
+teille neljä viisi viikkoa sitten?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksikäs ei?
+
+JUST.
+
+Niitä ette siis vielä ole käyttänyt? Herrani, niitä voitte käyttää mihin
+vain tahdotte. Minun vastuullani --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Todellakin?
+
+JUST.
+
+Werner sai minulta kuulla, kuinka kauan pää-sotarahasto viivyttelee
+saatavienne maksamista. Hän sai kuulla --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Että minusta varmaankin tulee keppikerjäläinen, ellen jo ole. -- Olen
+sinulle erittäin kiitollinen, Just. -- Ja tämä ilmoitus sai Wernerin
+luovuttamaan minulle vähäiset roponsa. Olipa toki hyvä, että arvasin
+sen. Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meistä on
+tullut ero. -- --
+
+JUST.
+
+Kuinka? mitä?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei sanaakaan enää; tuolta tulee joku. --
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Eräs surupukuinen nainen_, _v. Tellheim_. _Just_.
+
+NAINEN.
+
+Pyydän anteeksi, hyvä herra! --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ketä etsitte, madame? --
+
+NAINEN.
+
+Juuri sitä arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette
+tunne minua enää? Olen entisen aliratsumestarinne leski --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Taivaan tähden, armollinen rouva! mikä muutos! --
+
+NAINEN.
+
+Olen juuri noussut sairasvuoteelta, johon mieheni kuoltua tuskani minut
+heitti. Minun täytyy vaivata teitä jo näin varhain, herra majuri. Aion
+matkustaa maalle, jossa eräs hyvänsydäminen, kenties yhtä onneton
+ystäväni on nyt ensi aluksi tarjonnut minulle turvapaikan.
+
+v. TELLHEIM
+
+(Justille).
+
+Mene, jätä meidät yksin.
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Nainen_, _von Tellheim_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Puhukaa vapaasti, armollinen rouva! Minun edessäni ei teidän tarvitse
+onnettomuuttanne hävetä. Voinko jotenkin teitä palvella?
+
+NAINEN.
+
+Hyvä herra majuri --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Surkuttelen teitä, armollinen rouva! Miten voisin teitä palvella?
+Tiedätte, että puolisonne oli ystäväni; ystäväni, sanon; olen aina
+säästellen käyttänyt tätä nimitystä.
+
+NAINEN.
+
+Kukapa tietäisi paremmin kuin minä, kuinka suuresti te ansaitsitte hänen
+ystävyytensä ja hän teidän? Te olisitte ollut hänen viimeinen
+ajatuksensa, teidän nimenne olisi ollut viimeinen ääni hänen kuolevilla
+huulillaan, jollei väkevämpi luonto olisi vaatinut tätä murheellista
+etuoikeutta hänen onnettoman poikansa, hänen onnettoman puolisonsa
+osalle --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Lopettakaa, madame! Tahtoisin mielelläni itkeä kanssanne, mutta tänään
+minulla ei ole kyyneliä. Säästäkää minua! Te tapaatte minut hetkellä,
+jolloin helposti saattaisin eksyä napisemaan kohtaloani vastaan. -- Oi,
+sinä oikeamielinen Marloff! Joutuun, armollinen rouva, mitä suvaitsette
+käskeä? Jos kykenen teitä palvelemaan, jos kykenen --
+
+NAINEN.
+
+En saa lähteä matkalle täyttämättä hänen viimeistä tahtoaan. Hän muisti
+vähää ennen loppuaan kuolevansa teidän velkamiehenänne ja vannotti minun
+suorittamaan tämän velan ensi käteisellä rahallani. Olen myynyt hänen
+kenttävarustuksensa ja tulen nyt lunastamaan hänen velkakirjansa. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kuinka, armollinen rouva? senkö vuoksi tulette?
+
+NAINEN.
+
+Sen vuoksi. Sallikaa minun laskea rahat.
+
+v. TELLHEIM
+
+Ei suinkaan, madame! Marloffko minulle velkaa? se on tuskin luultavaa.
+Sallikaa minun katsoa. (Ottaa taskukirjansa esiin ja etsii.) En löydä
+mitään.
+
+NAINEN.
+
+Olette kaiketi hukannut velkakirjan, eikä velkakirja muuta asiaa. --
+Sallikaa --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei, madame! minulla ei ole tapana hukata papereitani. Jos velkakirjaa ei
+minulla ole, niin se todistaa, ettei minulla sitä koskaan ole ollutkaan,
+tahi että se on suoritettu ja minä jo olen antanut sen takaisin.
+
+NAINEN.
+
+Herra majuri!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Aivan varmaan, armollinen rouva. Marloff ei ole jäänyt minulle mitään
+velkaa. Enkä minä myöskään jaksa muistaa hänen milloinkaan olleen
+minulle mitään velkaa. Niin se on, madame; pikemminkin olen minä jäänyt
+hänen velallisekseen. En ole koskaan voinut tehdä mitään kiitollisuuteni
+osoitukseksi hänelle, joka kuuden vuoden ajan on seisonut rinnallani
+onnen ja onnettomuuden, kunnian ja vaaran päivinä. En ole unohtava, että
+hän jättää jälkeensä pojan. Hän on oleva minun poikani, kohta kun
+kykenen olemaan hänelle isänä. Tämä epävarma tila, johon nyt itse olen
+joutunut --
+
+NAINEN.
+
+Jalomielinen mies! Mutta älkää tekään ajatelko minusta liian halpaa.
+Ottakaa rahat, herra majuri; niin olen ainakin rauhallisella mielellä.
+--
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitäpä muuta te tarvitsette rauhoittuaksenne kuin minun vakuutukseni,
+ettei nämä rahat kuulu minulle? Vai tahdotteko, että minun pitää ryöstää
+ne ystäväni orvoksi jääneeltä pojalta? Ryöstää, madame; sitä se olisi
+sanan varsinaisessa merkityksessä. Rahat ovat hänen, tallettakaa ne
+häntä varten. --
+
+NAINEN.
+
+Minä ymmärrän teidät; suonette vain anteeksi, jollen vielä oikein tiedä,
+miten ottaa hyviä töitä vastaan. Mutta mistäpä tietäisitte, että äiti
+tekee poikansa hyväksi enemmän kuin hän tekisi oman elämänsä hyväksi?
+Minä lähden --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Lähtekää, madame, lähtekää! Onnea matkalle! En pyydä teitä antamaan
+tietoja itsestänne. Ne voisivat saapua sellaiseen aikaan, jolloin en
+voisi olla miksikään hyödyksi. Mutta vielä eräs asia, armollinen rouva;
+olinpa vähällä unohtaa kaikkein tärkeimmän. Marloffilla on vielä
+saatavia entisen rykmenttimme rahastosta. Hänen saatavansa ovat yhtä
+oikeutettuja kuin minunkin. Jos minulle maksetaan, on hänellekin
+maksettava. Sen takaan. --
+
+NAINEN.
+
+Oi! hyvä herra -- Mutta minä vaikenen mieluummin. -- Kun tuolla tavalla
+tulevia hyviä tekojaan valmistaa, on kuin olisi ne taivaan nähden jo
+tehnyt. Palkitkoon teitä taivas ja minun kyyneleeni! (Poistuu.)
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kelpo vaimo parka! Täytyy hävittää nämät joutavuudet, niin kauvan kun
+muistaa. (Ottaa taskukirjastaan papereita, jotka repii palasiksi.) Ken
+takaa, ettei oma puute vielä joskus saattaisi viekotella minua
+käyttämään niitä hyödykseni?
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+_Just_. _v. Tellheim_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sinäkö siellä olet?
+
+JUST
+
+(pyyhkien silmiään.) Niin!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Olet itkenyt?
+
+JUST.
+
+Kirjoitin laskuni keittiössä, ja keittiö on täynnä savua. Tässä se on,
+hyvä herra!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Anna tänne.
+
+JUST.
+
+Armahtakaa minua, hyvä herra. Tiedän varsin hyvin, etteivät ihmiset
+armahda teitä; mutta --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä tahdot?
+
+JUST.
+
+Olisin pikemmin luullut kuolevani kuin saavani eron.
+
+v. TELLHEIM.
+
+En tarvitse sinua enää; minun täytyy oppia tulemaan toimeen ilman
+palvelijaa. (Avaa laskun ja lukee.) »Mitä herra majuri on minulle
+velkaa: Kolmen ja puolen kuukauden palkka, 6 taaleria kuukaudessa, tekee
+21 taaleria. Tämän kuun ensi päivästä maksanut yhtä ja toista 1 taaleri
+8 groschenia 9 pfennigiä. Summa summarum 22 taaleria 7 gr. 9 pf.» --
+Hyvä, ja kohtuullista on, että maksan sinulle tämän kuluvan kuukauden
+kokonaan.
+
+JUST.
+
+Toinen sivu, herra majuri --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vieläkö lisää? (Lukee.) »Mitä herra majurille minä olen velkaa:
+Välskärille minun puolestani maksettu 25 taaleria. Hoidosta ja hoivasta
+toipumiseni aikana minun puolestani maksettu 39 taaleria. Isälleni,
+jolta kaikki on poltettu ja ryöstetty, maksettu pyynnöstäni etukäteen,
+lukuunottamatta niitä kahta saaliiksi saatua hevosta, jotka hän sai
+lahjaksi, 50 taaleria. Summa summarum 114 taaleria. Siitä poisvedetty
+edellämainitut 22 tl. 7 gr. 9 p., jään herra majurille velkaa 91 tlr. 16
+gr. 3 pf.» -- Mies, sinä olet hullu! --
+
+JUST.
+
+Uskon kyllä, että olen tullut maksamaan teille paljon enemmänkin. Mutta
+turha on kuluttaa mustetta sellaiseen. Minä en voi sitä teille maksaa,
+en vaikka ottaisitte minulta palvelijanpukunikin, jota en myöskään vielä
+ole saanut työlläni ansaituksi, -- niinpä olisin mieluummin tahtonut,
+että olisitte jättänyt minut sairaalaan loppuani odottamaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä sinä minua pidät? Sinä et ole minulle mitään velkaa, ja minä aion
+suositella sinua eräälle tuttavalleni, jonka palveluksessa tulet
+paremmin toimeen kuin minua palvellen.
+
+JUST.
+
+Minä en ole teille mitään velkaa, ja kuitenkin aiotte hyljätä minut?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Koska en tahdo joutua sinulle mitään velkaan.
+
+JUST.
+
+Senkötähden? vain senkötähden? -- Niin varmasti kuin olen teille velkaa,
+niin varmasti kuin te ette voi joutua minulle mitään velkaan, niin
+varmasti te ette nyt saa minua hyljätä. -- Tehkää mitä tahdotte, herra
+majuri, minä jään luoksenne; minun täytyy jäädä teidän luoksenne. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja sinun uppiniskaisuutesi, sinun uhmailusi, sinun raju, hillitön
+menettelysi kaikkia niitä kohtaan, joilla ei mielestäsi ole mitään
+sanomista sinulle, sinun juonikas vahingonilosi, sinun kostonhimosi --
+--
+
+JUST.
+
+Tehkää minusta niin huono kuin tahdotte, minä en kuitenkaan ole
+mielestäni koiraani huonompi. Viime talvena kuljeskelin hämärissä
+kanavan varrella ja kuulin jotakin vikisemistä. Laskeusin alas ja
+kurotin käteni ääntä kohden ja luulin pelastavani lapsen ja vedinkin
+vedestä villakoiran. Hyvä niinkin, ajattelin. Villakoira kulki
+perässäni, mutta minä en juuri pidä villakoirista. Minä ajoin sen pois,
+turhaan, minä pieksin sitä, turhaan. Minä en yöllä päästänyt sitä
+huoneeseeni; se jäi oven eteen kynnykselle. Kun se liiaksi lähenteli
+minua, annoin sille potkun; se älähti, katsoi minuun ja heilutti
+häntäänsä. Se ei ole vielä saanut leipäpalaa minun kädestäni, ja
+kuitenkin minä olen ainoa, jota se tottelee ja joka siihen saa koskea.
+Se on ruma villakoira, mutta liiankin hyvä koiraksi. Jos se jatkaa sitä
+peliään, niin minä lopultakin lakkaan olemasta vihainen villakoiralle.
+
+v. TELLHEIM
+
+(syrjään). Niinkuin minäkin tuolle! Ei, ei ole täysiä ihmispetoja! --
+Just, me pysymme yhdessä.
+
+JUST.
+
+Aivan varmasti! -- Tekö muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te
+unohdatte haavanne ja että voitte käyttää vain toista kättänne. Ettehän
+te voi yksin pukeutua. Minä olen teille tuiki tarpeellinen ja olen -- --
+kehaisematta itseäni, herra majuri -- ja olen palvelija, joka -- jos
+pahoista pahin tapahtuisi -- on valmis herransa edestä vaikka kerjäämään
+ja varastamaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Just, me emme pysy yhdessä.
+
+JUST.
+
+Hyvä on!
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+_Eräs palvelija_. _v. Tellheim_. _Just_.
+
+PALVELIJA.
+
+Pst! Kumppani!
+
+JUST.
+
+Mikä on hätänä?
+
+PALVELIJA.
+
+Eikö hän voisi osoittaa minua sen upseerin pakeille, joka vielä eilen
+asui (viittaa erääseen huoneeseen sillä puolella, josta saapui) tuossa
+huoneessa?
+
+JUST.
+
+Voinpa hyvinkin. Mitä hänellä on upseerille tuomista?
+
+PALVELIJA.
+
+Sitä mitä aina tuomme, kun emme tuo mitään: komplimentin. Arvoisa
+emäntäni on saanut kuulla, että hänen on täytynyt väistyä meidän
+tieltämme. Arvoisa emäntäni tietää, mikä sopii, ja sen johdosta on minun
+nyt pyydettävä häneltä anteeksi.
+
+JUST.
+
+No, pyytäköön hän siis häneltä anteeksi: tuossa hän on.
+
+PALVELIJA.
+
+Mikä hän on miehiään? Miksi häntä mainitaan?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ystäväni, olen jo kuullut asianne. Se on liikaa kohteliaisuutta arvoisan
+emäntänne puolelta, ja minä annan sille sen arvon kuin tuleekin.
+Lausukaa hänelle kunnioittava tervehdykseni. -- Mikä on arvoisan
+emäntänne nimi?
+
+PALVELIJA.
+
+Mikäkö on hänen nimensä? Häntä puhutellaan armolliseksi neidiksi.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja hänen sukunimensä?
+
+PALVELIJA.
+
+Sitä en ole vielä sattunut kuulemaan, ja minun asiani ei ole sitä kysyä.
+Minä järjestän asiani niin, että minulla enimmäkseen aina kuuden viikon
+kuluttua on uusi isäntäväki. Hitto heidän kaikkien nimiä muistakoon!
+
+JUST.
+
+Bravo, kumppani!
+
+PALVELIJA.
+
+Tämän palvelukseen tulin vasta muutama päivä sitten Dresdenissä. Hän
+etsii, luullakseni, täällä sulhastaan. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Riittää, ystäväni. Halusin tietää arvoisan emäntänne nimen, en hänen
+salaisuuksiaan. Menkää jo!
+
+PALVELIJA.
+
+Kumppani, tuosta ei olisi herraksi minulle!
+
+
+KYMMENES KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Just_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Pidä huolta, Just, että pian pääsemme pois tästä talosta! Tuon vieraan
+naisen kohteliaisuus tuntuu minusta tukalammalta kuin isännän julkeus.
+Kas tässä, ota tämä sormus, ainoa kalleus, mikä minulla vielä on
+jälellä. En koskaan olisi luullut sitä tarvitsevani käyttää tällaiseen
+tarkoitukseen! -- Panttaa se! vaadi siitä kahdeksankymmentä
+friedrichsdoria; isännän lasku ei voi nousta kolmeakymmentä
+korkeammalle. Maksa hänelle ja vie minun tavarani täältä. -- Niin,
+mihin? -- Mihin tahdot. Halvin ravintola paras. Tapaat minut tuolla
+viereisessä kahvilassa. Minä lähden, toimita asiasi hyvin.
+
+JUST.
+
+Olkaa huoleti, herra majuri! --
+
+v. TELLHEIM
+
+(tulee jälleen takaisin). Ennen kaikkea, älä unohda pistoolejani, jotka
+riippuivat seinällä vuoteeni takana.
+
+JUST.
+
+Minä en unohda mitään.
+
+v. TELLHEIM
+
+(tulee vielä kerran takaisin). Vielä yksi asia: ota myös villakoirasi
+mukaan; kuuletko, Just! --
+
+
+YHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+JUST.
+
+Villakoira ei tänne jää. Siitä pitäköön koira itse huolen. -- Hm! vai
+oli herralla vielä tämä kallisarvoinen sormuskin? ja piti sitä
+taskussaan eikä sormessaan? -- Isäntä hyvä, me emme vielä ole niin
+putipuhtaat kuin miltä näyttää. Hänelle, juuri hänelle minä sinut
+panttaan, kaunis pikku sormus! Tiedän, että häntä harmittaa, kun sinua
+ei hänen talossaan kokonaan panna likoon! -- Aah --
+
+
+KAHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_. _Just_.
+
+JUST.
+
+Katsohan, Werner! hyvää päivää, Werner! tervetuloa kaupunkiin!
+
+WERNER.
+
+Kirottu kylä! En millään ilveellä tahdo siihen tottua jälleen. Hauskaa,
+lapset, hauskaa; minä tuon uutta rahaa! Missä majuri on?
+
+JUST.
+
+Eikö hän tullut vastaasi? Hän lähti juuri äsken rappusia alas.
+
+WERNER.
+
+Minä tulin takaportaita. No, miten hän jaksaa? Olisin jo viime viikolla
+ollut täällä luonanne, mutta --
+
+JUST.
+
+No? mikäs esti? --
+
+WERNER.
+
+Just, -- oletko kuullut puhuttavan prinssi Herakliuksesta?
+
+JUST.
+
+Herakliuksesta? Enpä tietääkseni.
+
+WERNER.
+
+Etkö sinä tunne itämaiden suurta sankaria?
+
+JUST.
+
+Tietäjät itäiseltä maalta tunnen hyvinkin, ne, jotka uuden vuoden
+tienoilla juoksentelevat tähdet käsissään -- --
+
+WERNER.
+
+Ihminen, luulenpa, että luet sanomalehtiä yhtä vähän kuin raamattua? --
+Sinä et tiedä mitään prinssi Herakliuksesta, et mitään tuosta
+urhoollisesta miehestä, joka on siepannut Persian ja nyt lähipäivinä
+murskaa maahan ottomaanien portin? Jumalan kiitos, että jossakin
+maailman kolkassa vielä tapellaan! Olen jo tarpeeksi kauvan toivonut,
+että täällä taas pamahtaisi. Mutta täällä ne vain vetelehtivät ja
+parantelevat nahkaansa. Ei, sotilas minä olin, sotilaaksi täytyy minun
+jälleen tulla! Lyhyesti -- (katsellen arkana ympärilleen, onko kukaan
+kuuntelemassa) näin meidän kesken, Just, minä vaellan Persiaan
+tehdäkseni hänen kuninkaallisen korkeutensa prinssi Herakliuksen
+johdolla pari sotaretkeä turkkilaisia vastaan.
+
+JUST.
+
+Sinä?
+
+WERNER.
+
+Minä, sellaisena kuin minut tässä näet! Meidän esi-isämme kävivät
+uutterasti sotaa turkkilaisia vastaan, ja niin pitäisi meidän tehdä yhä
+vieläkin, jos olisimme rehellisiä miehiä ja hyviä kristityitä. Tosin
+käsitän varsin hyvin, ettei sotaretki turkkilaisia vastaan voi olla
+puoleksikaan niin hupainen kuin sotaretki ranskalaisia vastaan; mutta
+sitä ansiokkaampi se lienee niin tässä kuin tulevassakin elämässä.
+Turkkilaisilla on kaikilla sapelit, timanteilla kirjaillut --
+
+JUST.
+
+Antaakseni sellaisella sapelilla iskeä pääni halki en matkustaisi yhtä
+ainoata peninkulmaa. Et suinkaan ole niin mieletön, että jätät kauniin
+kylävouti-tilasi? --
+
+WERNER.
+
+Oo, sen otan mukaani! -- Etkö huomaa? -- Tila on myyty -- --
+
+JUST.
+
+Myyty?
+
+WERNER.
+
+St! -- tässä on sata tukaattia, jotka eilen sain käsirahoina; ne minä
+tuon majurille --
+
+JUST.
+
+Ja mitäs hän niillä?
+
+WERNER.
+
+Mitäkö hän niillä? Hänen on ne kulutettava, pelattava, juotava -- miten
+vain haluttaa. Se mies tarvitsee rahaa, ja surkeata on, että häntä ei
+tahdota päästää edes omiinsa käsiksi! Mutta minäpä tietäisin, mitä
+tekisin, jos olisin hänen asemassaan! Minä arvelisin: »Hitto periköön
+täällä teidät kaikki», ja lähtisin Paul Wernerin kera Persiaan! -- Tuli
+ja leimaus! -- prinssi Heraklius lienee toki kuullut puhuttavan majuri
+Tellheimistä, vaikkapa hän ei tunnekaan hänen entistä varusmestariaan
+Paul Werneriä. Meidän ottelumme Katzenbergin luona --
+
+JUST.
+
+Werner, sinulla on herttaisen hyvä tarkoitus; mutta me emme kaipaa sinun
+rahojasi. Pidä tukaattisi, ja sata pistoliasi voit myös saada
+koskemattomina takaisin, niin pian kuin vain tahdot. --
+
+WERNER.
+
+Vai niin? Onko siis majurilla vielä rahaa?
+
+JUST.
+
+Ei.
+
+WERNER.
+
+Onko hän jostakin saanut lainaksi?
+
+JUST.
+
+Ei.
+
+WERNER.
+
+Ja mistä te sitten elätte?
+
+JUST.
+
+Me annamme merkitä laskuun, ja kun ei enää haluta mitään merkitä ja
+meidät heitetään ulos ovesta, niin me panttaamme, mitä meillä on, ja
+siirrymme muuanne. Kuulehan, Paul, tälle isännälle meidän täytyy tehdä
+jokin kepponen.
+
+WERNER.
+
+Onko hän tuottanut majurille ikävyyksiä? -- Minä suostun! --
+
+JUST.
+
+Mitähän, jos me illalla, kun hän tulee tupakkahuoneesta, väijyisimme
+häntä ja antaisimme hänelle aimo selkäsaunan? --
+
+WERNER.
+
+Illalla? -- väijyisimme häntä? -- kaksi yhtä vastaan? -- Se ei kelpaa.
+--
+
+JUST.
+
+Tahi jos pistäisimme hänen nurkkansa tuleen? --
+
+WERNER.
+
+Polttoa ja hävitystä? -- Mies, kuulee hyvin, että sinä olet ollut
+kuormarenki etkä sotilas, -- hyi!
+
+JUST.
+
+Tahi jos tekisimme hänen tyttärestään porton? Hän on tosin perhanan ruma
+-- --
+
+WERNER.
+
+No, silloin hän lienee jo aikoja sitten siksi tullut? Etkä sinä
+siihenkään ketään apulaista tarvitsisi. Mutta mikä sinun on? Mitä on
+tapahtunut?
+
+JUST.
+
+Tule, niin saat kuulla kummia!
+
+WERNER.
+
+Niinpä on täällä sitten kai itse piru irti?
+
+JUST.
+
+Niin on, tule pois!
+
+WERNER.
+
+Sitä parempi! Persiaan siis, Persiaan!
+
+_(Ensi näytöksen loppu.)_
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Tapahtuu neidin huoneessa.)
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_Minna von Barnhelm_. _Franziska_.
+
+NEITI
+
+(aamupuvussa, katsoen kelloansa). Franziska, me olemmekin nousseet hyvin
+varhain. Aika käy meille pitkäksi.
+
+FRANZISKA.
+
+Kukapa saisi unta näissä vietävän suurissa kaupungeissa? Vaunuja,
+yövartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja -- ei koskaan lakkaa
+jyrisemästä, huutamasta, pärisemästä, naukumasta, kiroilemasta; aivan
+kuin yö olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. -- Kuppi teetä,
+armollinen neiti?
+
+NEITI.
+
+Tee ei minulle maistu. --
+
+FRANZISKA.
+
+Minä keitätän omaa suklaatamme.
+
+NEITI.
+
+Keitätä, itsellesi!
+
+FRANZISKA.
+
+Itselleni? Yhtä mielelläni itsekseni lörpöttelisin kuin itsekseni
+joisin. -- Tosin käy aika tällä tavalla niin pitkäksi. -- Meidän
+täytynee aikamme kuluksi somistaa itsemme ja koettaa pukua, jossa aiomme
+tehdä ensi rynnäkkömme.
+
+NEITI.
+
+Miksi puhut rynnäköistä, kun olen tullut tänne vain vaatiakseni
+antautumisen voimassapitämistä?
+
+FRANZISKA.
+
+Ja tuo herra upseeri, jonka me karkoitimme, ja jolle me sen johdosta
+lähetimme kunnioittavan tervehdyksemme: eipä liene hänkään tottunut
+hienoimpiin elämäntapoihin! Olisihan hän muutoin pyytänyt saada kunniaa
+käydä meitä tervehtimässä.
+
+NEITI.
+
+Kaikki upseerit eivät ole Tellheimejä. Totta puhuen minä lähetinkin
+hänelle tervehdykseni vain senvuoksi, että saisin tilaisuuden
+tiedustella häneltä jotakin Tellheimistä. -- Franziska, sydämeni sanoo,
+että matkani on oleva onnellinen, että olen löytävä hänet. --
+
+FRANZISKA.
+
+Sydämmenne, armollinen neiti? Sydämeen ei ole liiaksi uskottava. Sydän
+puhuu äärettömän mielellään sitä mitä suukin. Jos suu olisi yhtä
+taipuvainen puhumaan sydämen mukaan, niin olisi jo aikoja sitten tullut
+muotiin pitää suut lukossa.
+
+NEITI.
+
+Ha! Ha! suut lukossa! Sepä muoti olisi minusta aivan paikallaan!
+
+FRANZISKA.
+
+Mieluummin jääkööt kauneimmatkin hampaat näyttämättä kuin että alinomaa
+päästää sydämen sitä tietä valloilleen!
+
+NEITI.
+
+Mitä? Oletko sinä niin pidättyväinen? --
+
+FRANZISKA.
+
+En, armollinen neiti, mutta olisin mielelläni pidättyvämpikin. Harvoin
+puhutaan hyveestä, jonka itse omistaa; mutta sitä useammin siitä, joka
+itseltä puuttuu.
+
+NEITI.
+
+Näetkös, Franziska? Nytpä teit erittäin hyvän huomautuksen.
+
+FRANZISKA.
+
+Tein? Onko siinäkin tekemistä, mikä noin vain juolahtaa mieleen? --
+
+NEITI.
+
+Ja tiedätkö, miksi oikeastaan pidän tuota huomautusta niin hyvänä? Se
+soveltuu monessa suhteessa minun Tellheimiini.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitäpä te ette saisi soveltumaan häneen?
+
+NEITI.
+
+Ystävät ja vihamiehet sanovat, että hän on maailman urhoollisin mies.
+Mutta kuka on koskaan kuullut hänen puhuvan urhoollisuudesta? Hänellä on
+mitä oikeamielisin sydän, mutta oikeamielisyys ja jalomielisyys ovat
+sanoja, joita ei koskaan kuule hänen huuliltaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Mistä hyveistä hän sitten puhuu?
+
+NEITI.
+
+Ei mistään; sillä häneltä ei puutu mitään.
+
+FRANZISKA.
+
+Tuota vain tahdoinkin kuulla.
+
+NEITI.
+
+Odotahan, Franziska, nyt muistan. Hän puhuu hyvin usein
+säästäväisyydestä. Näin meidän kesken, Franziska, luulenpa, että tuo
+mies on tuhlaaja.
+
+FRANZISKA.
+
+Vielä eräs seikka, armollinen neiti. Minä olen hyvin usein kuullut hänen
+mainitsevan myös horjumatonta uskollisuuttaan teitä kohtaan. Mitäpä, jos
+tuo herra olisi huikentelevainenkin?
+
+NEITI.
+
+Sinua onnetonta! -- Mutta tarkoitatko täyttä totta, Franziska?
+
+FRANZISKA.
+
+Kuinka kauvan hän onkaan jo ollut teille kirjoittamatta?
+
+NEITI.
+
+Ah! rauhanteon jälkeen on hän kirjoittanut minulle vain yhden ainoan
+kerran.
+
+FRANZISKA.
+
+Vai huokaus rauhaakin vastaan! Ihmeellistä! Rauhan pitäisi vain korjata
+kaikki se paha, minkä sota on saanut aikaan, mutta se turmelee sen
+hyvänkin, mitä tämä, sen riitaveli, kenties on aiheuttanut. Rauha ei
+saisi olla niin itsepäinen! -- Ja kuinka kauvan onkaan jo rauhaa
+kestänyt? Aika käy äärettömän pitkäksi, kun tapahtuu niin vähän uutta.
+-- Turhaan posti taas kulkee säännöllisesti, ei kukaan kirjoita; sillä
+kellään ei ole mitään kirjoitettavaa.
+
+NEITI.
+
+»Nyt on rauha», kirjoitti hän minulle, »ja minä lähenen toiveitteni
+täyttymistä». Mutta että hän on kirjoittanut tästä minulle ainoastaan
+kerran, vain yhden ainoan kerran --
+
+FRANZISKA.
+
+Että hän pakottaa meidät itse rientämään tätä toiveitten täyttymistä
+kohti: jos vain löydämme hänet, niin saa hän tämän maksaa! -- Kunpa tuo
+mies tällävälin ei vain jo olisi täyttänyt toiveitaan ja me saisi täällä
+tietää --
+
+NEITI
+
+(tuskaisesti ja kiivaasti). Että hän on kuollut?
+
+FRANZISKA.
+
+Teidän tähtenne, armollinen neiti; jonkun toisen sylissä. --
+
+NEITI.
+
+Sinä kiusanhenki! Odota, Franziska, kyllä tämän vielä edestäsi löydät!
+-- Mutta pakise vain; muutoin nukahdamme uudelleen. -- Hänen
+rykmenttinsä hajoitettiin heti rauhanteon jälkeen. Kukapa tietää,
+minkälaiseen laskujen ja todisteitten sekamelskaan hän siten on
+joutunut? Kukapa tietää, mihin toiseen rykmenttiin, mihin kaukaiseen
+maakuntaan hänet on siirretty? Kukapa tietää, mitkä seikat -- Joku
+koputtaa.
+
+FRANZISKA.
+
+Sisään!
+
+
+TOINEN KOHTAUS
+
+_Isäntä_. _Edelliset_.
+
+ISÄNTÄ
+
+(pistäen päänsä esiin). Sallitaanko, armollinen herrasväki? --
+
+FRANZISKA.
+
+Herra isäntämmekö? -- Sisään vain kokonaan.
+
+ISÄNTÄ
+
+(kynä korvan takana, kädessä paperilehti ja kirjoituskojeet). Minä
+tulen, armollinen neiti, toivottamaan teille nöyrimmästi hyvää huomenta,
+-- (Franziskalle) ja myöskin teille, kaunis lapseni --
+
+FRANZISKA.
+
+Kohtelias mies!
+
+NEITI.
+
+Me kiitämme.
+
+FRANZISKA.
+
+Ja toivotamme teillekin hyvää huomenta.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Rohkenenko kysyä, miten teidän armonne on levännyt ensimäisen yönsä
+minun kehnon kattoni alla? --
+
+FRANZISKA.
+
+Katto ei ole niinkään kehno, herra isäntä, mutta vuoteet olisivat
+voineet olla paremmat.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitä kuulen? Huonostiko nukuttu? Kenties ylenpalttinen väsymys matkan
+jälkeen --
+
+NEITI.
+
+Mahdollista kyllä.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tietysti! tietysti! sillä muuten -- -- jos kuitenkin jokin seikka ei
+olisi täysin vastannut teidän armonne vaatimuksia, niin suvaitkoon
+teidän armonne vain käskeä.
+
+FRANZISKA.
+
+Hyvä, herra isäntä, hyvä! Emme me kursastelekaan, ja kaikkein vähimmin
+käy ravintolassa kitsasteleminen. Kylläpähän sanomme, mitä haluamme.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tämän lisäksi tulen samalla -- (vetäen kynän esiin korvan takaa).
+
+FRANZISKA.
+
+No? --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Epäilemättä teidän armonne jo tuntee poliisilaitoksemme viisaat
+määräykset --
+
+NEITI.
+
+En laisinkaan, herra isäntä --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Meitä isäntiä on kielletty antamasta asuntoa neljääkolmatta tuntia
+kauvemmaksi kenellekään vieraalle, mitä säätyä ja sukua hän lieneekin,
+jättämättä asianomaiseen paikkaan kirjallista ilmoitusta hänen
+nimestään, kotipaikastaan, arvostaan ja siitä, missä asioissa ja kuinka
+kauvan hän täällä aikoo viipyä, ja niin edespäin.
+
+NEITI.
+
+Hyvä on.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Teidän armonne suvainnee siis -- (astuen erään pöydän luo ja
+valmistautuen kirjoittamaan).
+
+NEITI.
+
+Varsin mielelläni. -- Nimeni on --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Lyhyt silmänräpäys kärsivällisyyttä! (Kirjoittaa.) »Dato, 22:s p.
+elokuuta a. c. tänne Espanjan Kuninkaaseen saapunut» -- Nyt teidän
+nimenne, armollinen neiti?
+
+NEITI.
+
+Neiti von Barnhelm.
+
+ISÄNTÄ
+
+(kirjoittaa) »von Barnhelm» -- Saapuen? mistä, armollinen neiti?
+
+NEITI.
+
+Tiluksiltani Saksista.
+
+ISÄNTÄ
+
+(kirjoittaa) »Tiluksilta Saksista» -- Saksista! Kas, kas, Saksista,
+armollinen neiti? Saksista?
+
+FRANZISKA.
+
+No? miksikäs ei? Ei kai tässä maassa pidetä syntinä, että on Saksista
+kotoisin?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Syntinä! Varjelkoon! sehän olisi sitten aivan uuden uutukainen synti! --
+Saksista siis? Kas, kas, Saksista! Se rakas Saksi! -- Saksi ei ole
+pieni, vaan on siellä useita -- kuinka sanoisin? -- alueita, maakuntia.
+-- Poliisilaitoksemme on tuiki tarkka, armollinen neiti. --
+
+NEITI.
+
+Ymmärrän: siis tiluksiltani Thüringistä.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Thüringistä! Niin, se on parempi, armollinen neiti, se on
+täsmällisempää. (Lukee ja kirjoittaa) »Neiti von Barnhelm, saapuen
+tiluksiltaan Thüringistä, ynnä kamarirouva ja kaksi palvelijaa» --
+
+FRANZISKA.
+
+Kamarirouva? se olen kai minä?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Niin, kaunis lapseni.
+
+FRANZISKA.
+
+No, herra isäntä, niinpä pankaa siis kamarirouvan asemasta kamarineitsyt
+-- Kuulin, että poliisilaitos on tuiki tarkka; siitä voisi syntyä
+väärinkäsitys, josta minua kuulutuksiin pantaessa saattaisi vielä koitua
+ikävyyksiä. Sillä minä olen todellakin vielä neitsyt ja nimeni on
+Franziska; sukunimeltä Willig; Franziska Willig. Minäkin olen
+Thüringistä. Isäni oli mylläri eräällä armollisen neidin maatilalla. Sen
+nimi on Klein-Rammsdorf. Mylly on nyt veljelläni. Minä tulin hyvin
+nuorena kartanoon ja minut kasvatettiin yhdessä armollisen neidin
+kanssa. Me olemme samanikäiset, ensi kynttilänmessunpäivänä
+yhdenkolmatta vuoden vanhoja. Minä olen oppinut kaiken mitä armollinen
+neitikin on oppinut. Minua ilahduttaa, jos poliisilaitos tuntee minut
+perinpohjin.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hyvä, kaunis lapseni, panen tuon muistiini lähempien kyselyjen varalta
+-- Mutta sitten, armollinen neiti, tehtävänne täällä? --
+
+NEITI.
+
+Tehtäväni?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Anooko teidän armonne jotakin hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan?
+
+NEITI.
+
+Oi en!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tahi meidän ylimmiltä oikeusvirastoiltamme?
+
+NEITI.
+
+En niiltäkään.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tahi --
+
+NEITI.
+
+En, en Olen täällä yksinomaan omissa asioissani.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Aivan niin, armollinen neiti, mutta millä nimellä käyvät nämä omat
+asianne?
+
+NEITI.
+
+Niitä sanotaan -- Franziska, luulenpa, että meitä kuulustellaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Herra isäntä, ei suinkaan poliisilaitos voi vaatia tietoonsa naisen
+salaisuuksia?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Totta kai, kaunis lapseni; poliisilaitos tahtoo tietää kaikki ja
+erittäinkin juuri salaisuudet.
+
+FRANZISKA.
+
+No niin, armollinen neiti, mitä on tehtävä? -- Kuulkaa siis, herra
+isäntä -- mutta jääköön tämä kaikin mokomin vain meidän ja poliisin
+tiedoksi! --
+
+NEITI.
+
+Mitähän tuo hupakko nyt hänelle sanoo?
+
+FRANZISKA.
+
+Me olemme tulleet kaapataksemme kuninkaalta erään upseerin --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitä? kuinka? Lapsi! lapsi!
+
+FRANZISKA.
+
+Tahi salliaksemme tuon upseerin kaapata meidät. Kumpikin vetää yksiin.
+
+NEITI.
+
+Franziska, oletko mieletön? -- Herra isäntä, tämä nenäkäs olento pitää
+teitä pilkkanaan. --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Älkäähän toki! Minun vähäpätöisyydestäni saa hän tosin laskea leikkiä
+niin paljon kuin haluaa, mutta korkeasta poliisilaitoksesta --
+
+NEITI.
+
+Tiedättekö mitä, herra isäntä? -- Minä en tiedä, miten menetellä tässä
+asiassa. Ehkäpä voisitte jättää koko kirjoittamisen, kunnes enoni
+saapuu. Sanoin teille jo eilen, minkätähden hän ei tullut yhtä matkaa
+minun kanssani. Hänen vaununsa joutuivat epäkuntoon kahden peninkulman
+päässä täältä, eikä hän millään muotoa tahtonut, että tämä sattuma veisi
+minulta yhden yön levon. Minun täytyi siis rientää edeltä. Hän voi
+saapua tänne viimeistään vuorokautta myöhemmin.
+
+ISÄNTÄ.
+
+No niin, armollinen neiti, odottakaamme siis häntä.
+
+NEITI.
+
+Hän osannee paremmin vastata kysymyksiinne. Hän tietänee, kenelle ja
+mihin määrin hänen on paljastettava itsensä; mitä hänen on ilmoitettava
+asioistaan ja mitä hän niistä saa vaikenemalla sivuuttaa.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Sitä parempi! Totisesti, totisesti ei voi nuorelta tytöltä (katsoen
+merkitsevästi Franziskaan) vaatia, että hän vakavaa asiaa vakavien
+ihmisten kanssa vakavasti käsittelisi --
+
+NEITI.
+
+Ja enoni huoneet kai ovat jo kunnossa, herra isäntä?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Täydellisesti, armollinen neiti, täydellisesti, paitsi yksi --
+
+FRANZISKA.
+
+Josta teidän kenties taas täytyy häätää joku kunnon mies?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Saksilaiset kamarineitsyet, armollinen neiti, ovat kaiketi hyvin
+sääliväisiä.
+
+NEITI.
+
+Niinpä niin, herra isäntä, siinä ette tehnyt kauniisti. Mieluummin
+olisitte voinut olla ottamatta meitä vastaan.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Kuinka niin, armollinen neiti, kuinka niin?
+
+NEITI.
+
+Olen kuullut, että se upseeri, joka meidän tähtemme häädettiin --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Onkin vain eronsaanut upseeri armollinen neiti.
+
+NEITI.
+
+Vaikkapa vain!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Joka vetelee viimeisiä virsiään. --
+
+NEITI.
+
+Sitä pahempi! Hän kuuluu olevan hyvin ansiokas mies.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Sanoinhan jo, että hän on saanut eron.
+
+NEITI.
+
+Kuningas ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehiä.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Aivan varmaan, hän tuntee ne, hän tuntee ne kaikki. --
+
+NEITI.
+
+Sitten hän ei voi kaikkia heitä palkita.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Kyllä he kaikki tulisivat palkituiksi, jos olisivat sen mukaan eläneet.
+Mutta niinpä nuo herrat elivät sodan aikana, kuin kestäisi sotaa
+ikuisesti; ikäänkuin ei enää koskaan tultaisi pitämään väliä sillä, mikä
+on minun ja mikä on sinun. Nyt ovat kaikki ravintolat ja majatalot heitä
+täpötäynnä, ja isännän on pidettävä varansa heihin nähden. Tämän kanssa
+olen vielä jotakuinkin tullut toimeen. Vaikka hänellä tosin ei ollutkaan
+enää rahaa, niin oli hänellä kuitenkin vielä rahanarvoista, ja pari
+kolme kuukautta olisin varsin hyvin vielä saattanut antaa hänen täällä
+majailla. Mutta parempi vara kuin vahinko. -- _Apropos_, armollinen
+neiti; te ymmärrätte kaiketi kalleuksien arvoa? --
+
+NEITI.
+
+En erityisesti.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitäpä ei teidän armonne ymmärtäisi? -- Minäpä näytän teille erään
+sormuksen, erään kallisarvoisen sormuksen. Armollisella neidillä on
+tosin itselläänkin hyvin kaunis omassa sormessaan, ja kuta enemmän sitä
+katson, sitä enemmän joudun ihmetyksiini, kun se on niin samanlainen
+kuin minun sormukseni. -- Oo! katsokaa, katsokaa toki! (Ottaessaan
+sormuksen kotelosta ja ojentaessaan sen neidille.) Mikä hehku, tuo
+keskimmäinen jalokivi yksin painaa jo kuudetta karaattia.
+
+NEITI
+
+(katsellen sormusta). Missä olen? Mitä näen? Tämä sormus --
+
+ISÄNTÄ.
+
+On viidentoistasadan taalerin arvoinen jo tutunkaupassakin.
+
+NEITI.
+
+Franziska! -- Katsohan!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minä en ole hetkeäkään epäillyt lainata sitä vastaan kahdeksankymmentä
+pistolia.
+
+NEITI.
+
+Etkö tunne sitä, Franziska?
+
+FRANZISKA.
+
+Aivan sama! -- Herra isäntä, mistä te olette saanut tämän sormuksen? --
+
+ISÄNTÄ.
+
+No, lapseni? Hänellä ei kai ole mitään oikeutta siihen?
+
+FRANZISKA.
+
+Meilläkö ei mitään oikeutta tähän sormukseen? Juotoksen reunaan lienee
+kaiverrettu neidin nimikirjaimet. -- Näyttäkäähän, neiti.
+
+NEITI.
+
+Se se on, se se on! -- Kuinka on tämä sormus joutunut teidän käsiinne,
+herra isäntä?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minun käsiini? maailman rehellisimmällä tavalla. -- Armollinen neiti,
+armollinen neiti, ette suinkaan mieline saattaa minua vahinkoon ja
+turmioon? Kuinkapa minä tietäisin, mistä sormus oikeastaan on kotoisin?
+Sodan aikana on moni kapine hyvinkin usein joutunut vaihtamaan
+omistajaa, joko tämän tieten tahi tietämättä. Ja sota oli sotaa.
+Saksista lienee saapunut rajan yli sormuksia enemmänkin. -- Antakaa se
+minulle takaisin, armollinen neiti, antakaa se minulle takaisin!
+
+FRANZISKA.
+
+Ensin on vastattava: keneltä olette sen saanut?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mieheltä, josta en uskoisi sellaisia, eräältä muuten varsin hyvältä
+mieheltä --
+
+NEITI.
+
+Parhaalta mieheltä auringon alla, jos olette saanut sen suoraan sen
+omistajalta. -- Pian tuokaa tänne se mies! Hän se on, hän itse, tahi
+ainakin täytyy hänen tuntea hänet.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Kuka sitten? kenen sitten, armollinen neiti?
+
+FRANZISKA.
+
+Ettekö te sitten kuule? meidän majurimme.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Majurinko? Aivan oikein, hän on majuri, ja hän asui tässä huoneessa
+ennen teitä, ja häneltä minä sen sain.
+
+NEITI.
+
+Majuri von Tellheimkö?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Von Tellheim, niin! Tunnetteko te hänet?
+
+NEITI
+
+Tunnenko minä hänet? Onko hän täällä? Tellheim on täällä? Hän on asunut
+tässä huoneessa? Hän, hän on pantannut teille tämän sormuksen? Kuinka on
+se mies joutunut sellaiseen pulaan? Missä hän on? Onko hän teille
+velkaa? Franziska, lipas tänne! Avaa! (Franziskan asettaessa lipasta
+pöydälle ja sitä avatessa) Mitä hän on teille velkaa? Kenelle hän vielä
+on velkaa? Tuokaa tänne kaikki hänen velkansa. Tässä on rahaa. Tässä on
+vekseleitä! Kaikki on hänen!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitä minä kuulen?
+
+NEITI.
+
+Missä hän on? missä hän on?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Vielä tunti sitten hän oli täällä.
+
+NEITI.
+
+Kamala mies, kuinka saatoitte olla häntä kohtaan niin epäystävällinen,
+niin kova, niin julma?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Teidän armonne suonee anteeksi --
+
+NEITI.
+
+Pian, pian, toimittakaa hänet tänne heti paikalla.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hänen palvelijansa on kenties vielä täällä. Tahtooko teidän armonne,
+että hänen on etsittävä hänet?
+
+NEITI.
+
+Tahdonko minä? Rientäkää, juoskaa; yksin tämän palveluksenne takia
+tahdon unohtaa, kuinka häijysti te olette häntä kohdellut. --
+
+FRANZISKA.
+
+Nopeasti, herra isäntä, rivakasti, pois, pois! (Työntää hänet ulos)
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+Nyt hän on jälleen luonani, Franziska! Näetkös, nyt hän on jälleen
+luonani! En tiedä missä olen, pelkästä ilosta! Iloitse toki sinäkin,
+rakas Franziska. Vaan miksipä sinä iloitsisit? Mutta sinun täytyy, sinun
+pitää kanssani iloita. Tule, rakas, minä lahjon sinut, jotta voisit
+kanssani iloita. Sano, Franziska, mitä sinulle antaisin? Mikä
+tavaroistani sinua miellyttää? Mitä tekisi mielesi? Ota, mitä haluat,
+kunhan vain iloitset. Näen hyvin, ettet ota mitään. Odota! (Hän pistää
+kätensä lippaaseen.) Tuossa, rakas Franziska (ja antaa hänelle rahaa),
+osta itsellesi mitä haluat. Vaadi enemmän, ellei se riitä. Kunhan vain
+iloitset kanssani. On niin murheellista iloita yksin. No, otahan toki --
+
+FRANZISKA.
+
+Mutta silloinhan minä varastan ne teiltä, neiti; te olette juopunut,
+riemusta juopunut. --
+
+NEITI.
+
+Tyttö, minä olen juopuessani toraisa, ota tahi -- (hän tyrkyttää hänelle
+rahat käteen) ja varo, ettet enää estele. -- Odota; hyvä, että tulin
+sitä ajatelleeksi. (Hän kahmaisee vielä kerran rahaa lippaasta.) Kas
+tässä, rakas, tässä, rakas Franziska, pistä tämä syrjään, ensimmäistä
+haavoittunutta sotilas-parkaa varten, joka kääntyy meidän puoleemme. --
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Isäntä_. _Neiti_. _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+No? tuleeko hän?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Se inhottava, sivistymätön mies!
+
+NEITI.
+
+Kuka?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Hänen palvelijansa. Hän kieltäytyy lähtemästä majuria hakemaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Tuokaa se roisto tänne. -- Tunnenhan minä kaikki majurin palvelijat.
+Kuka se lienee?
+
+NEITI.
+
+Noutakaa hänet nopeasti tänne. Kun hän näkee meidät, lähtee hän kyllä.
+(Isäntä poistuu.)
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+En jaksa odottaa sitä hetkeä. Mutta, Franziska, sinä olet yhä vielä niin
+kylmä? Etkö vieläkään tahdo iloita kanssani?
+
+FRANZISKA.
+
+Tahtoisin niin sydämeni pohjasta, jos vain --
+
+NEITI.
+
+Jos vain?
+
+FRANZISKA.
+
+Me olemme jälleen löytäneet tuon miehen, mutta miten olemme hänet
+löytäneet? Kaikesta päättäen, mitä hänestä olemme saaneet kuulla, on
+hänen käynyt hullusti. Hän lienee onneton. Minun käy häntä sääliksi.
+
+NEITI.
+
+Käy sääliksi? -- Salli minun syleillä sinua, rakkahin leikkitoverini!
+Tätä en unohda koskaan! -- Minä olen vain rakastunut, ja sinä olet hyvä.
+--
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Isäntä_. _Just_. _Edelliset_.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Töin tuskin sain hänet tuoduksi.
+
+FRANZISKA.
+
+Vieraat kasvot, en tunne häntä.
+
+NEITI.
+
+Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa?
+
+JUST.
+
+Olen.
+
+NEITI.
+
+Missä on hänen herransa?
+
+JUST.
+
+Ei täällä.
+
+NEITI.
+
+Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä?
+
+JUST.
+
+Tiedän.
+
+NEITI.
+
+Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne?
+
+JUST.
+
+En.
+
+NEITI.
+
+Hän tekisi siinä minulle mieliksi --
+
+JUST.
+
+Kas vain!
+
+NEITI.
+
+Ja herralleen palveluksen --
+
+JUST.
+
+Tokkopahan. --
+
+NEITI.
+
+Mistä hän sen päättää?
+
+JUST.
+
+Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle
+terveisensä?
+
+NEITI.
+
+Kyllä.
+
+JUST.
+
+Niinpä olen siis oikeassa.
+
+NEITI.
+
+Tietääkö hänen herransa minun nimeni?
+
+JUST.
+
+Ei, mutta hän ei voi sietää liian kohteliaita naisia yhtä vähän kuin
+liian töykeitä isäntiäkään.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Tuo kai taas tähtää minuun?
+
+JUST.
+
+Juuri niin.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Älköön hän siis antako vihanne kohdistua armolliseen neitiin, vaan
+noutakoon herra majurin pian tänne.
+
+NEITI
+
+(Franziskalle). Franziska, anna hänelle jotakin --
+
+FRANZISKA
+
+(joka aikoo työntää rahaa Justin käteen). Me emme hänen palvelustaan
+vaadi ilmaiseksi.
+
+JUST.
+
+Enkä minä teidän rahaanne ilman palvelustani.
+
+FRANZISKA.
+
+Toinen toisesta.
+
+JUST.
+
+Minä en voi. Herrani käski minun koota tavaramme. Sitä teen paraikaa ja
+pyydän senvuoksi, ettei minua häirittäisi. Kun olen valmis, niin saatan
+kyllä hänelle sanoa, että hän voi pistäytyä täällä. Hän on tuolla
+viereisessä kahvilassa, ja ellei hänellä ole parempaakin tekemistä, niin
+kaipa hän tulee. (Aikoo poistua.)
+
+FRANZISKA.
+
+Odottakoon hän nyt toki. -- Armollinen neiti on herra majurin -- sisar.
+--
+
+JUST.
+
+Sen tietänen minä parhaiten, ettei majurilla ole sisarta. Puolen vuoden
+kuluessa on hän lähettänyt minut kaksi kertaa omaistensa luo
+Kuurinmaalle -- Onhan niitä tosin monenlaisia sisaria --
+
+FRANZISKA.
+
+Häpeemätön!
+
+JUST.
+
+Miksi en olisi, kun en muutoin pääse irti? (Poistuu.)
+
+FRANZISKA.
+
+Senkin heittiö!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Johan sen sanoin. Mutta jättäkää hänet rauhaan! Nythän minä tiedän missä
+hänen herransa on. Lähden itse häntä heti noutamaan. -- Mutta,
+armollinen neiti, minä pyydän vain nöyrimmästi, että sitten kaikin
+mokomin pyytäisitte puolestani majurilta anteeksi, kun olen ollut niin
+onneton, että vastoin tahtoani olen niin ansiokkaan miehen --
+
+NEITI.
+
+Menkää nyt vain pian, herra isäntä. Kyllä minä pidän huolta, että
+kaikesta sovitaan. (Isäntä poistuu ja heti senjälkeen:) Franziska,
+juokse hänen jälkeensä: älköön hän mainitko majurille minun nimeäni!
+(Franziska rientää isännän jälkeen.)
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_Neiti_ ja senjälkeen _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+Hän on jälleen luonani! -- Olenko yksin? -- En tahdo turhaan Olla yksin.
+(Panee kätensä ristiin.) Enkä minä olekaan yksin! (Hän katsoo ylöspäin.)
+Yksi ainoa kiitollinen ajatus taivasta kohden on täydellinen rukous! --
+hän on luonani, hän on luonani! (Levitetyin käsin.) Olen onnellinen! ja
+iloinen! Mitäpä tahtoisi Luoja mieluummin nähdä kuin iloisen luomansa!
+-- (Franziska tulee.) Joko tulit, Franziska? -- Säälitkö sinä häntä?
+Minä en häntä sääli. Onnettomuuskin on hyväksi. Ehkäpä taivas otti
+häneltä kaikki antaakseen hänelle kaikki minun kauttani takaisin!
+
+FRANZISKA.
+
+Hän voi olla täällä tuossa tuokiossa. Te olette vielä aamupuvussa,
+armollinen neiti. Mitäpä, jos kiireesti pukeutuisitte?
+
+NEITI.
+
+Johan nyt! Tästälähin nähnee hän minut useammin näin kuin koristettuna.
+
+FRANZISKA.
+
+Oi, te tunnette itsenne, neiti.
+
+NEITI
+
+(lyhyen miettimisen jälkeen). Totisesti, tyttö, osasitpa kerran taas
+oikeaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Kun on kaunis, on koristeitta kaunein.
+
+NEITI.
+
+Onko siis oltava kaunis? -- mutta oli kai välttämätöntä, että luulemme
+itseämme kauniiksi. -- Ei, kunhan vain hänelle, hänelle vain olen
+kaunis! -- Franziska, jos kaikki tytöt ovat sellaisia kuin miksi itseni
+nyt tunnen, niin me olemme -- kummallisia kapineita. -- Helliä ja
+ylpeitä, siveitä ja turhamaisia, intohimoisia ja hurskaita. -- Sinä et
+kai ymmärrä minua. En kai itsekään ymmärrä itseäni. -- Ilo huumaa,
+hurmaa.
+
+FRANZISKA.
+
+Koettakaa rauhoittua neiti; kuulen tultavan --
+
+NEITI.
+
+Rauhoittuako? Minunko pitäisi ottaa hänet vastaan rauhallisena?
+
+
+KAKDEKSAS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Isäntä_. _Edelliset_.
+
+v. TELLHEIM
+
+(astuu sisään ja nähdessään Minnan rientää häntä kohden). Ah! oma
+Minnani! --
+
+NEITI
+
+(rientäen häntä vastaan). Ah! oma Tellheimini!
+
+v. TELLHEIM
+
+(hätkähtää yhtäkkiä ja peräytyy jälleen). Suokaa anteeksi, armollinen
+neiti, -- neiti von Barnhelm täällä --
+
+NEITI.
+
+Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? -- (Lähetessään v.
+Tellheimiä, jolloin tämä peräytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi,
+että vielä olen teidän Minnanne? Suokoon taivas teille anteeksi, että
+vielä olen neiti von Barnhelm!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Armollinen neiti! -- (Katsoo jäykästi isäntään ja kohauttaa
+olkapäitään.)
+
+NEITI
+
+(huomaa isännän ja viittaa Franziskalle) Hyvä herra --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ellemme molemmin puolin liene erehtyneet --
+
+FRANZISKA.
+
+Jee, herra isäntä, kenen te tuottekaan tänne? Pian, pian, tulkaa,
+lähtekäämme etsimään sitä oikeaa.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Eikö hän olekaan se oikea? Onhan toki!
+
+FRANZISKA.
+
+Eihän toki! Pian, pian, tulkaa, minä en ole vielä sanonut hyvää huomenta
+teidän tyttärellenne.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Oo, mikä kunnia -- (Liikahtamatta paikaltaan.)
+
+FRANZISKA
+
+(käy häneen käsiksi). Tulkaa, lähtekäämme valmistamaan ruokalistaa. --
+Saatte näyttää, mitä teillä on annettavana --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Te saatte, ensiksikin --
+
+FRANZISKA.
+
+Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mitä hänen on syötävä
+päivälliseksi, on hänen ruokahalunsa mennyttä kalua. Tulkaa, sen saatte
+sanoa yksin minulle. (Vie hänet väkisin.)
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Neiti_.
+
+NEITI.
+
+No? Olemmeko vieläkin erehdyksissämme?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jospa taivas sen soisi! -- Mutta on olemassa ainoastaan *yksi*, ja te se
+olette. --
+
+NEITI.
+
+Joutavia kursasteluja! Mitä meillä on toisillemme sanottavaa, sen voi
+kuulla kuka tahansa.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Te täällä? Mitä te täältä etsitte, armollinen neiti?
+
+NEITI.
+
+En etsi mitään enää. (Lähestyen häntä avosylin.) Kaikki mitä etsin olen
+löytänyt.
+
+v. TELLHEIM
+
+(perääntyen). Te etsitte onnellista, teidän rakkautenne arvoista miestä,
+ja löydätte -- kurjan raukan.
+
+NEITI.
+
+Siispä ette rakasta minua enää? -- ja rakastatte jotakuta toista?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ah! ken teidän jälkeenne voi ketään toista rakastaa, neiti hyvä, hän ei
+ole teitä koskaan rakastanut.
+
+NEITI.
+
+Te tempaatte vain toisen okaan sielustani. -- Jos olen kadottanut
+sydämenne, niin mitäpä huolin siitä, onko välinpitämättömyys vai jokin
+voimakkaampi tenho sen minulta riistänyt? -- Te ette enää rakasta minua
+ettekä rakasta ketään toistakaan? -- Onneton mies, jollette ollenkaan
+rakasta! --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Oikein, armollinen neiti, onnettoman ei ollenkaan pitäisi rakastaa. Hän
+ansaitsee onnettomuutensa, jollei hän kykene saamaan tätä voittoa
+itsestään; jos hän voi suostua siihen, että ne, joita hän rakastaa,
+saavat ottaa osaa hänen onnettomuuteensa. -- Kuinka vaikea onkaan tämä
+voitto! -- Aina siitä saakka kun järki ja pakko ovat minua käskeneet
+unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mitä vaivaa olenkaan siitä nähnyt!
+Aloin juuri toivoa, ettei tämä vaivannäkö olisi ikuisesti turhaa: -- ja
+silloin te ilmestytte, hyvä neiti! --
+
+NEITI.
+
+Ymmärränkö teitä oikein? -- Pysähtykää, hyvä herra, katsokaamme, missä
+olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! -- Tahdotteko vastata minulle
+yhteen ainoaan kysymykseen?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kaikkiin, hyvä neiti --
+
+NEITI.
+
+Tahdotteko myös vastata kiertelemättä, kaartelematta? Ei muuten kuin
+kuivasti myöntäen tai kieltäen?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tahdon, -- jos voin.
+
+NEITI.
+
+Te voitte. -- Hyvä: välittämättä siitä vaivasta jota olette nähnyt minut
+unhoittaaksenne, -- rakastatteko vielä minua, Tellheim?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvä neiti, tämä kysymys --
+
+NEITI.
+
+Te lupasitte vastata ainoastaan myöntäen tai kieltäen.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja lisäsin: jos voin.
+
+NEITI.
+
+Te voitte. Teidän täytyy tietää, mitä sydämessänne tapahtuu. --
+Rakastatteko minua vielä. Tellheim? -- Myöntäkää tai kieltäkää.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jos sydämeni --
+
+NEITI.
+
+Myöntäkää tai kieltäkää!
+
+v. TELLHEIM.
+
+No niin, rakastan!
+
+NEITI.
+
+Rakastatte?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Rakastan, rakastan! -- Mutta --
+
+NEITI.
+
+Malttakaa! -- Te rakastatte minua vielä: se riittää minulle. --
+Minkälaiseen äänilajiin olenkaan teidän kanssanne puhuessani
+hairahtunut! Tympäisevään, alakuloiseen puheensävyyn, joka helposti
+näyttää tarttuvan! -- Minäpä palaan taas omaan sävyyni. -- No, rakas
+mies parka, te rakastatte minua yhä ja teillä on Minnanne yhä ja te
+olette onneton? Kuulkaahan, mikä tyhmä hupakko teidän Minnanne oli, --
+on. Hän saattoi, saattaa uneksia olevansa teidän koko onnenne. --
+Purkakaa sukkelaan onneton sydämenne. Minna koettakoon, kuinka paljon
+hän painaa vaa'assa onnettomuutenne rinnalla. -- No?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvä neiti, en ole tottunut valittamaan.
+
+NEITI.
+
+Hyvä on. Enpä todella tiedä, mikä minuakaan sotilaassa, paitsi
+kerskumista, vähemmän miellyttäisi kuin valittaminen. Mutta voidaanpa
+myös kylmästi ja välinpitämättömästi puhua omasta urhoollisuudestaan ja
+onnettomuudestaan --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mikä pohjaltaan sekin on kerskumista ja valittamista.
+
+NEITI.
+
+Oi, te viisastelija, niinpä ei teidän ollenkaan olisi pitänyt sanoa
+itseänne onnettomaksi. -- Joko kokonaan vaiti tahi kokonaan suu
+puhtaaksi. -- Järki ja pakkoko käskisivät teidän unohtaa minut? -- Minua
+järki miellyttää kovasti, minä pidän pakkoa erittäin korkeassa arvossa.
+-- Mutta antakaa kuulla kuinka järkevää tuo pakko on.
+
+v. TELLHEIM.
+
+No hyvä, kuulkaa siis, hyvä neiti. -- Puhuttelette minua Tellheimiksi:
+se nimi on kyllä oikea. -- Mutta te luulette, että minä olen se
+Tellheim, jonka tunsitte isänmaassanne, kukoistava mies täynnä
+vaatimuksia, täynnä kunnianhimoa, mies, jolla oli koko ruumiinsa, koko
+sielunsa hallussaan, jolle kunnian ja onnen telkeet olivat avatut, joka
+sai toivoa joka päivä tulevansa arvoisemmaksi omistamaan teidän kätenne
+ja sydämenne, koskapa hän ei vielä ollut teidän arvoisenne. -- Tämä
+Tellheim olen yhtä vähän kuin olen oma isäni. Kumpaakaan ei enää ole. --
+Minä olen Tellheim, eronsaanut, solvaistu raajarikko, kerjäläinen. --
+Tuolle entiselle, hyvä neiti, te lupauduitte: pysyttekö sanassanne tälle
+nykyisellekin?
+
+NEITI.
+
+Tuo kuuluu hyvin traagilliselta! -- Mutta, hyvä herra, kunnes löydän
+tuon entisen jälleen, -- minä nyt kerran olen hullaantunut
+Tellheimeihin, -- täytynee tämän nykyisen päästää minut pälkähästä. --
+Kätesi, rakas kerjäläinen! (Tarttuen hänen käteensä.)
+
+v. TELLHEIM
+
+(nostaa toisen kätensä hattuineen kasvoillensa ja kääntyy poispäin).
+Tämä on liikaa! -- Missä minä olen? -- Päästäkää minut, neiti! -- Teidän
+hyvyytenne kiduttaa minua! -- Päästäkää minut.
+
+NEITI.
+
+Mikä teidän on? Mihin aiotte lähteä?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Pois teidän luotanne! --
+
+NEITI.
+
+Pois minun luotani? (Vetäen hänen kätensä povelleen.) Uneksija!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Epätoivo surmaa minut teidän jalkojenne juureen.
+
+NEITI.
+
+Minun luotani?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Teidän luotanne. -- En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. -- Tahi
+ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, -- etten tee mitään halpamaista,
+-- etten salli teidän tehdä mitään ajattelematonta. -- Päästäkää minut,
+Minna! (Riistää itsensä irti ja poistuu.)
+
+NEITI
+
+(seuraten häntä). Minnako sinut päästäisi? Tellheim! Tellheim!
+
+_(Toisen näytöksen loppu.)_
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
+
+(Tapahtumapaikka sali.)
+
+JUST (kirje kädessään.)
+
+Täytyykö minun kumminkin vielä kerran tulla tähän kirottuun taloon! --
+Kirjelappu herraltani armolliselle neidille, joka mukamas on hänen
+sisarensa. -- Kunpa siitä vain ei mitään enempää koituisi! -- Muutoin ei
+tästä kirjeenkannosta tule loppua. -- Mielelläni haluaisin tästä päästä,
+mutta enpä oikein halusta menisi tuonne huoneeseenkaan. -- Naisväki
+kyselee niin paljon, ja minä en ole kärkäs vastaamaan! -- Haa, ovi
+aukenee. Kuin käsketty! Kamarikissa!
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Franziska_. _Just_.
+
+FRANZISKA
+
+(puhuen ovella huoneeseen, josta saapuu). Älkää olko huolissanne; minä
+kyllä pidän varani. -- Kas! (huomatessaan Justin) tuossahan jo heti
+tuokin sattuu tielleni. Mutta mokomasta elukasta ei helpolla saa selvää.
+
+JUST.
+
+Hänen palvelijansa --
+
+FRANZISKA.
+
+Minä en tuollaista palvelijaa huolisi --
+
+JUST.
+
+No, no, antakoon hän anteeksi tämän puheenparren! Tässä minä tuon
+kirjelapun herraltani hänen herrasväelleen, armolliselle neiti --
+sisarelle. Niinhän se oli? Sisar.
+
+FRANZISKA.
+
+Antakoon hän sen tänne! (Tempaa kirjeen hänen kädestään.)
+
+JUST.
+
+Olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani, ja vieköön sen perille. Tämän
+jälkeen olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani -- älköön hän suinkaan
+luulko, että minä mitään pyytäisin!
+
+FRANZISKA.
+
+No mitä sitten?
+
+JUST.
+
+Kyllä minun herrani yskän ymmärtää. Hän tietää, että tie neitien luo käy
+kamarineitosten kautta: minä vain otaksun! Neitsyt olkoon siis niin
+hyvä, -- pyytää herrani, -- ja lähettäköön hänelle tiedon, voisiko hän
+saada ilon puhutella neitsyttä neljännestunnin ajan.
+
+FRANZISKA.
+
+Minua?
+
+JUST.
+
+Antakoon hän anteeksi, jos puhuttelen häntä väärällä arvonimellä. --
+Niin, häntä! -- Vain neljännestunnin ajan, mutta yksin, aivan yksin,
+salaisesti, kahden kesken. Hänellä olisi jotakin hyvin tähdellistä
+puhuttavaa.
+
+FRANZISKA.
+
+Hyvä! minullakin on hänelle yhtä ja toista puhuttavaa. -- Tulkoon hän
+vain, minä olen hänen käskettävänään.
+
+JUST.
+
+Mutta, milloin hän voi tulla? Milloin hänelle parhaiten sopisi, neitsyt?
+Hämärissä ehkä?
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä hän tarkoittaa? -- Hänen herransa tulkoon milloin haluaa, -- ja nyt
+pötkiköön hän tiehensä!
+
+JUST.
+
+No, niin mielelläni! (Aikoo poistua.)
+
+FRANZISKA.
+
+Kuulkoon hän toki! vielä sananen. Missä ovat sitten majurin muut
+palvelijat?
+
+JUST.
+
+Muutko? Mikä missäkin.
+
+FRANZISKA.
+
+Missä on Wilhelm?
+
+JUST.
+
+Kamaripalvelija? hänet on majuri laskenut matkoille.
+
+FRANZISKA.
+
+Vai niin? Entä Philipp, missäs hän on?
+
+JUST.
+
+Se jääkäri? hänet on herra toimittanut parempaan hoivaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Koska hän ei nyt jouda metsästelemään, tietysti. -- Entäs Martin?
+
+JUST.
+
+Kuskiko? hän on ratsastamassa.
+
+FRANZISKA.
+
+Ja Fritz?
+
+JUST.
+
+Se juoksija? hän on päässyt ylenemään.
+
+FRANZISKA.
+
+Missäs hän sitten oli, kun majuri talvehti luonamme Thüringissä? Ei
+suinkaan hän silloin vielä ollut majurin palveluksessa?
+
+JUST.
+
+Totta kai, minä olin hänen ratsupalvelijansa, mutta makasin silloin
+sairaalassa.
+
+FRANZISKA.
+
+Ratsupalvelija? ja mikäs hän nyt on?
+
+JUST.
+
+Kaikki kaikessa; kamaripalvelija ja jääkäri, juoksija ja ratsupalvelija.
+
+FRANZISKA.
+
+Jopa nyt jotakin! Päästää luotaan niin monta hyvää kelpo miestä ja
+jättää juuri kaikista kehnoin jälelle! Haluaisinpa tietää, mitä hyvää
+hänen herransa on hänessä löytänyt!
+
+JUST.
+
+Ehkäpä minä hänen mielestään olen rehellinen mies.
+
+FRANZISKA.
+
+Oo, se on vielä surkean vähäpätöistä, jos ei ole enempää kuin
+rehellinen. -- Toista oli Wilhelm! -- Matkoilleko on majuri hänet
+laskenut?
+
+JUST.
+
+Niin, laski, -- kun ei voinut estää.
+
+FRANZISKA.
+
+Kuinka niin?
+
+JUST.
+
+Oo, Wilhelmin kyllä kelpaa matkustella. Hänellä on mukanaan herran koko
+vaatevarasto.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä? ei suinkaan hän niitä näpistellyt?
+
+JUST.
+
+Sitä ei juuri voi sanoa; mutta kun me lähdimme Nürnbergistä, ei hän
+tuonut niitä perässämme.
+
+FRANZISKA.
+
+Sitä roistoa!
+
+JUST.
+
+Siinä se vasta mies oli! Hän osasi friseerata ja fraseerata ja
+parleerata -- sharmeerata. -- Eikö niin?
+
+FRANZISKA.
+
+Niinpä en olisikaan luopunut jääkäristä, jos olisin ollut majurin
+sijassa. Vaikkapa hänestä ei ollutkaan sanottavaa hyötyä jääkärinä, niin
+oli hän kuitenkin muuten reima poika. -- Kenen hoivaan hänet
+toimitettiin?
+
+JUST.
+
+Spandaun päällikön.
+
+FRANZISKA.
+
+Linnoitukseen? Ei sielläkään linnan valleilla liene kovinkaan paljon
+metsästeltävää.
+
+JUST.
+
+Oo, ei Philipp siellä metsästäkään.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä hän sitten tekee?
+
+JUST.
+
+Hän työntää kärryjä.
+
+FRANZISKA.
+
+Työntää kärryjä?
+
+JUST.
+
+Mutta ainoastaan kolmisen vuotta. Hän teki pienen komplotin herransa
+komppaniassa ja yritti viedä kuusi miestä etuvartioston lävitse.
+
+FRANZISKA.
+
+Ihme ja kumma! Sitä konnaa!
+
+JUST.
+
+Oo, hän on reima mies! jääkäri, joka viidenkymmenen peninkulman alalla
+tuntee kaikki polut ja salatiet kautta metsien ja soiden. Ja ampua hän
+osaa!
+
+FRANZISKA.
+
+Hyvä, että majurilla on vielä ainakin kunnon kuskinsa!
+
+JUST.
+
+Vieläkös hän on jälellä?
+
+FRANZISKA.
+
+Luulin kuulleeni hänen sanovan, että Martin on ratsastamassa? Palannee
+kai hän takaisin?
+
+JUST.
+
+Niinkö hän luulee?
+
+FRANZISKA.
+
+Mihin hän siis on lähtenyt?
+
+JUST.
+
+Siitä on jo kymmenettä viikkoa, kun hän lähti herransa ainoata ja
+viimeistä ratsua -- uittamaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Eikä vieläkään ole palannut? Voi sitä hirtehistä!
+
+JUST.
+
+Ehkäpä on tuo kunnon kuski uittanut itsensä upoksiin! -- Se olikin
+oikein oiva kuski! Hän oli ajellut Wienissä kymmenisen vuotta. Sellaista
+ei herra enää saa mistään. Kun hevoset juoksivat täyttä laukkaa,
+tarvitsi hänen vain sanoa: »Purr!», ja ne seisahtuivat kuin seinään. Sen
+lisäksi oli hän täysinoppinut hevoslääkärikin!
+
+FRANZISKA.
+
+Minua jo arveluttaa juoksijan yleneminen.
+
+JUST.
+
+Ei, ei, kyllä siinä on perää. Hänestä tehtiin rummunlyöjä erääseen
+varusväkirykmenttiin.
+
+FRRNZISKA.
+
+Enkös arvannutkin!
+
+JUST.
+
+Fritz takertui erääseen kevytkenkäiseen olentoon, ei öisin koskaan
+saapunut kotia, teki kaikkialla velkoja herransa nimeen ja tuhansia
+hävyttömiä kolttosia. Lyhyesti, majuri näki, että hän kaikin mokomin
+halusi ylenemään: (matkien hirttämistä mykin elein) hän siis auttoi
+hänet oikealle tielle.
+
+FRANZISKA.
+
+Voi sitä vekaraa!
+
+JUST.
+
+Mutta tosi juoksija hän on, se on varma. Kun herra antoi hänelle
+viidenkymmenen askeleen etumatkan, niin ei hän parhaalla ratsullaankaan
+häntä enää kiinni saanut. Fritz sitävastoin saattaa myöntää hirsipuulle
+tuhannenkin askeleen etumatkan, ja siitä panen vaikka pääni pantiksi,
+tavoittaa sen sittenkin. Ne kaikki olivat kaiketi hänen hyviä ystäviään,
+neitsyt? Wilhelm ja Philipp, Martin ja Fritz? -- No, Just sulkeutuu
+hänen suosioonsa! (Poistuu.)
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Franziska_ ja sittemmin _isäntä_.
+
+FRANZISKA
+
+(joka totisena katsoo hänen jälkeensä). Ansaitsinpa tuon pistoksen! --
+Kiitän kunniasta. Just. Minä arvioin rehellisyyden liian vähäpätöiseksi.
+Otanpa opetuksen onkeen. -- Ah! Sitä mies parkaa! (Kääntyy mennäkseen
+neidin huoneeseen, kun isäntä tulee.)
+
+ISÄNTÄ.
+
+Odottakoon hän toki, kaunis lapseni.
+
+FRANZISKA.
+
+Minulla ei nyt ole aikaa --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Vain lyhyt tuokio! -- Eikö vieläkään ole tullut tarkempia tietoja herra
+majurista? Eihän hän suinkaan sillä tavalla sanonut jäähyväisiään!
+
+FRANZISKA.
+
+Millä tavalla?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Eikö armollinen neiti ole siitä kertonut? Jätettyäni hänet, kaunis
+lapseni, alas keittiöön, tulin sattumalta takaisin tänne saliin --
+
+FRANZISKA.
+
+Sattumalta vähän kuunnellaksenne.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Voi, lapsi kulta, kuinka hän voi minusta sellaista ajatella? Isännälle
+ei mikään sovellu huonommin kuin uteliaisuus. -- Tuskin olin päässyt
+tänne, kun armollisen neidin ovi äkkiä lensi auki. Majuri syöksyi ulos,
+neiti hänen jälessään, kummankin liikkeet, katseet, asemat -- sellaista
+ei voi sanoin kuvata. Neiti tarttui majuriin, tämä riistäytyi irti,
+neiti tarttui jälleen. »Tellheim!» -- »Neiti! päästäkää minut!» --
+»Minne?» -- Näin veti majuri neidin portaille saakka. Minua jo pelotti,
+että hän tempaisi hänet mukanaan alas. Mutta majuri riistäytyikin irti.
+Neiti pysähtyi ylimmälle portaalle, katsoi hänen jälkeensä, huusi hänen
+jälkeensä, väänteli käsiään. Yhtäkkiä hän kääntyi, juoksi ikkunaan,
+ikkunasta takaisin portaille, ja sitten täällä salissa edestakaisin.
+Tässä minä seisoin, tässä hän kulki kolmasti ohitseni näkemättä minua.
+Vihdoin näytti siltä kuin olisi hän huomannut minut, mutta Jumala meitä
+auttakoon! luulenpa, että neiti piti minua hänenä, lapsikulta.
+»Franziska», huusi hän, silmät minuun kääntyneinä, »olenko nyt
+onnellinen?» Sitten hän tuijotti kattoon ja taas: »Olenko nyt
+onnellinen?» Sitten hän pyyhki kyyneleitä silmistään ja hymyili ja kysyi
+taas minulta: »Franziska, olenko nyt onnellinen?» -- Totisesti, en
+tiennyt, kuinka oli laitani. Kunnes hän juoksi ovelleen ja vielä kerran
+kääntyi minuun päin: »Tulehan toki, Franziska; kuka sinun nyt käy
+sääliksesi?» -- Ja samalla puikahti pois.
+
+FRANZISKA.
+
+Voi, herra isäntä, nyt olette nähnyt unta.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Nähnyt unta? Ei, kaunis lapseni, niin perusteellisesti ei unia nähdä. --
+Niin, minä antaisin mitä tahansa, -- minä en ole utelias, -- mutta minä
+antaisin mitä tahansa, jos löytäisin avaimen tähän kaikkeen.
+
+FRANZISKA.
+
+Avaimen? meidän oveemmeko? Herra isäntä, se on tuolla sisäpuolella; me
+otimme sen pois yöksi: meitä pelottaa.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Ei sellaista avainta; minä tarkoitan, kaunis lapseni, ikäänkuin avainta
+tai selitystä tai varsinaista yhteenvetoa kaikesta siitä, mitä näin. --
+
+FRANZISKA.
+
+Vai niin! -- No, hyvästi, herra isäntä. Joko pian saadaan syödä, herra
+isäntä?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Kaunis lapseni, olinpa miltei unohtaa, mikä oikeastaan oli asiani.
+
+FRANZISKA.
+
+No? mutta aivan lyhyesti --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Armollisella neidillä on vielä minun sormukseni: minä sanon sitä
+omakseni --
+
+FRANZISKA.
+
+Sen ei pidä teiltä hukkaan joutuman.
+
+ISÄNTÄ.
+
+En olekaan sen vuoksi huolissani; tahdoin vain siitä muistuttaa.
+Näkeekös lapsi, minä en edes tahdo sitä takaisin. Se on nyt selvää kuin
+viisi sormea mistä hän sormuksen tunsi, ja minkätähden se oli niin hänen
+sormuksensa näköinen. Sormus on hänen huostassaan parhaassa tallessa.
+Minä en sitä enää ollenkaan halua ja panen toistaiseksi ne sata
+pistolia, jotka sitä vastaan annoin, armollisen neidin laskuun. Käyhän
+se päinsä, kaunis lapseni?
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_. _Isäntä_. _Franziska_.
+
+WERNER.
+
+Tuossa hän onkin!
+
+FRANZISKA.
+
+Sata pistolia? Minä luulin, että sitä oli vain kahdeksankymmentä.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Aivan oikein, vain yhdeksänkymmentä, vain yhdeksänkymmentä. Sen teen,
+kaunis lapseni, sen teen.
+
+FRANZISKA.
+
+Kaikki tuo kyllä selviää, herra isäntä.
+
+WERNER
+
+(joka lähestyy heitä takaapäin ja yhtäkkiä taputtaa Franziskaa olalle).
+
+Neitokainen! Neitokainen!
+
+FRANZISKA
+
+(pelästyy). Huh!
+
+WERNER.
+
+Älköön hän pelästykö! -- Neitokainen, neitokainen, näen, että hän on
+sievä ja vielä ventovieras. -- Ja sieviä vieraita ihmisiä täytyy
+varoittaa. -- Neitokainen, neitokainen, varokoon hän tuota miestä!
+(Osoittaen isäntää.)
+
+ISÄNTÄ.
+
+Kas, mikä odottamaton ilo! Herra Paul Werner! Tervetuloa meille,
+tervetuloa! -- Ah, yhä vielä kai sama hilpeä, leikkisä, rehellinen
+Werner kuin ennenkin! Tämänkö kauniin lapsen pitäisi varoa minua! Ha, ha
+ha!
+
+WERNER.
+
+Karttakoon hän kaikkialla tuota miestä!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minua! minua! -- Olenko minä sitten niin vaarallinen? -- Ha, ha, ha! --
+Kuulkoon hän toki, kaunis lapseni! Kuinka häntä miellyttää tuollainen
+leikinlasku?
+
+WERNER.
+
+Hänenkaltaisensa selittävätkin aina leikiksi sen, kun heille sanotaan
+suora totuus.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Totuus! ha, ha, ha! -- Yhä parempaa, kaunis lapseni, eikö niin? Eikös
+osaakin ilvehtiä! Minäkö vaarallinen? -- minä? -- Parisenkymmentä vuotta
+sitten oli tuossa vielä vähän perää. Niin, niin, kaunis lapseni, silloin
+minä olin vaarallinen; silloin siitä tiesi yksi ja toinen; mutta nyt --
+
+WERNER.
+
+Voi tuota vanhaa narria!
+
+ISÄNTÄ.
+
+Siinäpä se! Kun vanhenemme, ei meistä enää ole vaaraa. Ei hänenkään käy
+paremmin, herra Werner!
+
+WERNER.
+
+Hitto vieköön, hän on ja pysyy hupsuna! -- Neitokainen, uskonee kai hän
+minulla olevan vielä sen verran älyä, etten nyt puhu siitä
+vaarallisuudesta. Se yksi perkele on hänestä lähtenyt ulos, mutta
+seitsemän muuta on häneen mennyt sen sijaan.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Oo, kuulkoon hän nyt taas! Mitenkä hän osaakaan kaikki väännellä ja
+käännellä! -- Ilveestä ilveeseen ja yhä uutta ja uutta! Oo, hän on
+erinomainen mies, tuo herra Paul Werner! -- (Franziskalle ikäänkuin
+korvaan.) Hyvinvoipa mies ja vielä naimaton. Kolmen kilometrin päässä
+täältä hänellä on komea kylätuomarintila. Hänellä sitä vasta on saalista
+sodasta! -- Ja on ollut varusmestarina herra majurin väessä. Oo, hän on
+sitten meidän herra majurimme hyvä ystävä! Hän on sitten hyvä ystävä,
+joka antaisi lyödä itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä! --
+
+WERNER.
+
+Niin! ja tuo on sitten minun majurini hyvä ystävä! Tuo on sitten hyvä
+ystävä, joka majurin pitäisi antaa piestä kuoliaaksi.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitä? kuinka? -- Ei, herra Werner, tuo ei enää ole sopivaa leikkiä. --
+Minäkö en olisi herra majurin ystävä? -- Ei, tuota leikkiä minä en
+ymmärrä.
+
+WERNER.
+
+Just on kertonut minulle kauniita juttuja.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Just? Sitäpä jo arvelinkin, että Just tässä puhuu teidän suullanne! Just
+on häijy, törkeä ihminen. Mutta tässähän on tämä kaunis lapsi
+saapuvilla; hän puhukoon: sanokoon hän, enkö ole herra majurin ystävä?
+Enkö ole tehnyt hänelle palveluksia? Ja miksi en minä olisi hänen
+ystävänsä? Eikö hän ole ansiokas mies? Totta on, että hänelle on
+sattunut kova onni joutua virkaheitoksi, mutta mitä se tekee? Kuningas
+ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehiä, ja vaikka hän kaikki heidät
+tuntisikin, niin hän ei voi kaikkia heitä palkita.
+
+WERNER.
+
+Nuo sanat toi Jumala hänen suuhunsa! -- Mutta Just -- tosin ei
+Justissakaan ole juuri mitään erikoista, mutta valehtelija Just ei ole:
+ja jos se on totta, mitä hän on minulle kertonut --
+
+ISÄNTÄ.
+
+Minä en halua kuulla sanaakaan koko Justista! Kuten sanottu: puhukoon
+tämä kaunis lapsi! (Hänelle korvaan.) Tietääkös lapsi kulta siitä
+sormuksesta! -- Kertokoon hän siitä herra Wernerille. Silloin hän oppii
+minut paremmin tuntemaan. Ja ettei tuntuisi siltä, että hän puhuu vain
+minun mielikseni, niin en edes halua olla saapuvilla. Minä en halua olla
+saapuvilla, minä lähden; mutta vielä te itsekin näette, herra Werner,
+vielä te itsekin näette, eikö Just ole törkeä herjaaja.
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_. _Franziska_.
+
+WERNER.
+
+Neitokainen, tunteeko hän siis minun majurini?
+
+FRANZISKA.
+
+Majuri von Tellheiminkö? Tietysti minä tunnen sen kelpo miehen.
+
+WERNER.
+
+Eikö hän olekin kunnon mies? Pitääkös hän siitä miehestä? --
+
+FRANZISKA.
+
+Sydämeni pohjasta.
+
+WERNER.
+
+Todellako? Näkeekös neitokainen, nyt hän näyttää minusta entistäkin
+kauniimmalta. -- Mutta mitä palveluksia tuo isäntä sanoo majurille
+tehneensä?
+
+FRANZISKA.
+
+Enpä tosiaankaan tiedä; jollei hän mieline lukea sitä ansiokseen, mikä
+kaikeksi onneksi sai alkunsa hänen roistomaisesta menettelystään.
+
+WERNER.
+
+Olisiko se siis totta, mitä Just minulle kertoi? -- (Kääntyen sinnepäin,
+mihin isäntä poistui.) Mikä onni, että livistit tiehesi! -- onko hän
+todellakin karkoittanut majurin huoneestaan? -- Tehdä sellaiselle
+miehelle sellaiset kolttoset, kun tuo aasinpää arvelee, ettei miehellä
+muka enää ole rahaa! Majurilla ei muka rahaa?
+
+FRANZISKA.
+
+Niinkö? Vai on majurilla rahaa?
+
+WERNER.
+
+Kuin heinää! Hän ei edes tiedä, kuinka paljon hänellä on. Hän ei tiedä,
+kuka hänelle on velkaa. Minä olen itsekin hänelle velkaa ja olen nyt
+tuomassa siitä vähäisen jäännöksen. Näkeekös neitokainen, tässä
+kukkarossa (jonka hän ottaa taskustaan) on sata louisdoria ja tässä
+käärössä (jonka hän ottaa toisesta taskustaan) sata tukaattia. Kaikki
+hänen rahojaan!
+
+FRANZISKA.
+
+Todellako? Mutta miksi majuri sitten panttaa tavaroitaan? Hänhän on
+pantannut erään sormuksen --
+
+WERNER.
+
+Pantannut! Älköön hän uskoko sellaisia. Ehkäpä hän on halunnut päästä
+erilleen tuosta joutavasta kapineesta.
+
+FRANZISKA.
+
+Se ei olekaan mikään joutava kapine! Se on hyvin kallisarvoinen sormus,
+taitaapa vielä olla rakkaan käden antama.
+
+WERNER.
+
+Sepä se. Rakkailta kätösiltä! niin, niin! Tuollainen tuo usein mieleen,
+mitä ei juuri mielellään muistelisi. Senpävuoksi se toimitetaankin pois
+silmistä.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä?
+
+WERNER.
+
+Talvimajoissa tapahtuu sotilaalle ihmeitä. Silloin hänellä ei ole mitään
+tekemistä, hän hoitelee terveyttään ja solmii aikansa kuluksi
+tuttavuuksia, omasta mielestään vain talvikaudeksi, mutta se
+hyväsydäminen hupakko, jonka kanssa hän liittojaan solmii, pitää näitä
+elinaikaisina. Yks kaks on sitten pieni sormus sujahutettu sormeen; hän
+ei itsekään tiedä miten se siihen joutui. Ja useinpa hän luopuisi vaikka
+sormestaankin, kunhan samalla vain pääsisi eroon sormuksesta.
+
+FRANZISKA.
+
+Kas vain! ja niinköhän lie majurinkin käynyt?
+
+WERNER.
+
+Aivan varmaan. Varsinkin Saksissa; vaikka hänellä olisi ollut kymmenen
+sormea kummassakin kädessä, hän olisi ne kaikki kaksikymmentä saanut
+sormuksia täyteen.
+
+FRANZISKA
+
+(syrjään). Tuohan kuuluu varsin merkilliseltä ja siitä sietää ottaa
+selko. -- Herra kylätuomari vai herra varusmestari --
+
+WERNER.
+
+Neitokainen, jollei hänellä ole mitään sitä vastaan: herra varusmestari
+on minusta paremmin mieleen.
+
+FRANZISKA.
+
+No, herra varusmestari, tässä on minulla kirje herra majurilta
+emännälleni. Vien sen kiireesti sisään ja tulen kohta takaisin. Tahtooko
+hän ehkä olla niin hyvä ja odottaa täällä sen aikaa? Haluaisin kovin
+mielelläni jutella hänen kanssaan enemmänkin.
+
+WERNER.
+
+Jutteleeko hän mielellään, neitokainen? No miksi ei: menköön hän vain;
+minä juttelen myös mielelläni; kyllä minä odotan.
+
+FRANZISKA.
+
+Oi, odottakoon hän siis! (Poistuu.)
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_.
+
+Tuo ei ollutkaan mikään hullumpi neitokainen! Mutta minun ei kuitenkaan
+olisi pitänyt luvata häntä odottaa. -- Sillä tärkeintä kai olisi, että
+hakisin majurin käsiini. -- Hän ei huoli rahoistani ja panttaa
+mieluummin tavaroitaan? -- Tuostapa hänet tunnen. Johtuu mieleeni hauska
+kepponen. -- Käydessäni kaksi viikkoa sitten kaupungissa pistäysin
+tervehtimässä ratsumestarinrouva Marloffia. Tuo vaimo parka makasi
+sairaana ja valitti miehensä jääneen majurille velkaa neljäsataa
+taaleria, eikä hän tietänyt, miten saada ne maksetuksi. Tänään aioin
+taas käydä hänen puheillaan; -- aioin sanoa hänelle, että voisin lainata
+hänelle viisisataa taaleria, kunhan saisin maksun pikku tilastani. --
+Sillä täytyyhän minun toimittaa siitä edes jonkin verran varmoihin
+käsiin, tai muuten se joutuu Persiaan. -- Mutta hän oli jo muilla
+mailla. Ja varmaankaan hän ei ole saanut majurille maksetuksi. -- No,
+niin minä teen: ja mitä pikemmin, sitä parempi. -- Älköön neitokainen
+panko pahakseen; minä en voi odottaa. (Lähtee ajatuksissaan pois ja on
+törmäämäisillään yhteen majurin kanssa, joka tulee häntä vastaan.)
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_von Tellheim_. _Paul Werner_.
+
+v. TELLHEM.
+
+Niin ajatuksissasi, Werner?
+
+WERNER.
+
+Siinähän te olette; olin juuri lähdössä teitä tervehtimään uudessa
+asunnossanne, herra majuri.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sadatellaksesi minulle entisen asuntoni isäntää silmät korvat täyteen.
+Jätä minut häneltä rauhaan.
+
+WERNER.
+
+Sen olisin tehnyt muun ohessa, aivan niin. Mutta oikeastaan aioin vain
+teitä kiittää, kun hyväntahtoisesti otitte ne sata louisdoria
+talletettavaksenne. Just jätti ne minulle takaisin. Olisin tosin suonut,
+että yhä edelleenkin niitä tallettaisitte. Mutta te olette muuttanut
+uuteen asuntoon, jota emme tunne kumpainenkaan. Kukapa tietää,
+minkälaista siellä on. Siellä ne voitaisiin teiltä varastaa ja teidän
+olisi ne minulle korvattava; siinä ei auttaisi mikään. En siis
+todellakaan voi teitä kehoittaa niitä ottamaan.
+
+v. TELLHEIM
+
+(hymyillen). Milloin olet käynyt noin varovaiseksi, Werner?
+
+WERNER.
+
+Oppiihan sitä. Näihin aikoihin ei rahoihinsa nähden voi olla kyllin
+varovainen. -- Sitten oli minulla teille vähän muutakin asiaa, herra
+majuri, ratsumestarinrouva Marloffin puolesta; olen juuri tulossa hänen
+luotaan. Hänen miehensähän on jäänyt teille velkaa neljäsataa taaleria;
+tässä lähettää hän teille lyhennykseksi sata tukaattia. Jäännöksen lupaa
+hän lähettää ensi viikolla. Olen ehkä itsekin osaltani syypää siihen,
+ettei hän nyt lähettänyt täyttä summaa. Sillä hän oli minullekin velkaa
+noin kahdeksankymmentä taaleria, ja kun hän arveli, että olin tullut
+häntä karhuamaan, -- mikä kyllä olikin totta, -- niin hän suoritti
+minulle ne ja antoi ne siitä kääröstä, jonka hän jo oli varannut teitä
+varten. -- Teidän käy paremmin päinsä odottaa sataa taalerianne viikon
+verran kuin minun muutamaa ropoani. -- Tuossa on, Ottakaa! (Ojentaa
+hänelle tukaattikäärön.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Werner!
+
+WERNER.
+
+Mikä teitä vaivaa? Mistä olette harmistunut?
+
+v. TELLHEIM
+
+(katkerasti lyöden otsaansa ja polkien jalkaa). Siitä, että et tuonut
+täyttä neljääsataa taaleria!
+
+WERNER.
+
+No, no, herra majuri! Ettekö siis ole minua ymmärtänyt?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Juuri siksi, että olen sinut ymmärtänyt! Minkätähden juuri parhaat
+ihmiset minua tänään eniten kiduttavat!
+
+WERNER.
+
+Mitä te sanotte?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Se kuuluu sinuun vain puolittain! -- Mene, Werner! (Työntäen takaisin
+käden, jolla Werner ojentaa hänelle tukaatit.)
+
+WERNER.
+
+Kohta, kun olen päässyt näistä eroon!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Werner, entä kun nyt saat kuulla, että Marloffin leski itse oli tänään
+anivarhain minun luonani?
+
+WERNER.
+
+Niinkö?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ettei hän enää ole minulle mitään velkaa?
+
+WERNER.
+
+Todellako?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Että hän on maksanut minulle joka pennin: mitäpä silloin sanot?
+
+WERNER
+
+(joka miettii hetkisen). Minä sanon, että olen valehdellut, ja että tämä
+valehteleminen on oikeata koiran virkaa, koskapa siinä voi joutua
+kiikkiin.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja häpeetkös?
+
+WERNER.
+
+Entäs sen, joka minut pakottaa sillä tavalla valehtelemaan? Eikö
+hänenkin pitäisi hävetä? Katsokaas, herra majuri, jos sanoisin, ettei
+teidän menettelynne minua suututa, niin valehtelisin vielä kerran, mutta
+minä en halua enää valehdella. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Älä vihastu, Werner! Minä tunnen sydämesi ja rakkautesi minua kohtaan.
+Mutta minä en tarvitse rahojasi.
+
+WERNER.
+
+Ette tarvitse? Vaan myytte mieluummin ja panttaatte mieluummin ja
+annatte mieluummin aihetta ihmisten juoruihin?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ihmiset joutavat tietää, ettei minulla enää ole mitään. Ei pidä tekeytyä
+rikkaammaksi kuin on.
+
+WERNER.
+
+Mutta miksi sitten köyhemmäksikään? -- Meillä on niin kauvan kun
+ystävällämme on.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minun ei sovi olla sinun velallisesi.
+
+WERNER.
+
+Ei sovi? -- Jos jonakin helteisenä päivänä, kun sekä aurinko että
+vihollinen ahdisti, teidän ratsupalvelijanne oli kadonnut kenttäeväineen
+ja te tulitte luokseni ja sanoitte: »Werner, eikö sinulla ole mitään
+juotavaa?» ja minä ojensin teille kenttäpulloni, niin te otitte sen ja
+joitte, eikö niin? Sopiko se? Kautta kurjan sieluni, eikö kulaus mätää
+vettä silloin usein ollut suurempiarvoinen kuin kaikki tuo roska!
+(Vetäen esille kukkaronkin täynnä louisdoreja ja tarjoten hänelle
+kumpaistakin.) Ottakaa, rakas majuri! Kuvitelkaa, että tämä on vettä.
+Tämänkin on Luoja luonut kaikkia varten.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sinä kidutat minua; kuulithan jo, etten halua olla velallisesi.
+
+WERNER.
+
+Ensin se ei sopinut; nyt te ette tahdo? Niin, se on toista. (Hiukan
+harmistuneesti.) Te ette tahdo olla minun velalliseni? Mutta entäpä jos
+jo olisitte, herra majuri? Vai ettekö ole mitään velkaa sille miehelle,
+joka kerran torjui iskun joka oli halkaista teidän päänne, ja toisen
+kerran iski irti käsivarren joka juuri oli laukaisemassa ja lähettämässä
+kuulan rintaanne? -- Mitä enempää voitte joutua sille miehelle velkaan?
+Vai merkitseekö kaulani vähemmän kuin kukkaroni? -- Jos tuo on
+ylhäisesti ajateltua, kautta kurjan sieluni, niin on se myöskin hyvin
+tympäisevää!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kenen kanssa puhut noin, Werner? Me olemme yksin, nyt voin sen siis
+sanoa; jos joku kolmas meitä kuulisi, olisi se pelkkää tuulen
+pieksemistä. Tunnustan mielihyvällä, että minun on kaksi kertaa sinua
+hengestäni kiittäminen. Mutta, ystävä, mikä olisi minua estänyt
+tilaisuuden tullen tekemästä puolestasi yhtä paljon? Hä!
+
+WERNER.
+
+Vain se, ettei teillä ole ollut siihen tilaisuutta! Kuka sitä on
+epäillyt, herra majuri? Olenhan nähnyt teidän satoja kertoja panevan
+alttiiksi henkenne halvimman sotilaan puolesta, jos häntä ahdisteltiin!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sepä se!
+
+WERNER.
+
+Mutta --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Miksi et ymmärrä minua oikein? Minä sanon: ei sovi, että minä olen
+velallisesi; minä en tahdo olla velallisesi. Niissä olosuhteissa
+nimittäin, joissa nyt olen.
+
+WERNER.
+
+Vai sillä tavalla! Säästätte sen parempiin aikoihin; te haluatte lainata
+minulta rahoja joskus toiste, kun ette niitä tarvitse, kun teillä
+itsellänne on ja minulla kenties ei ole.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei pidä lainata, jollei tiedä voivansa maksaa takaisin.
+
+WERNER.
+
+Teidäntapaisenne miehen taskut eivät iän kaiken tyhjinä pysy.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sinähän tunnet maailman! -- Ainakaan ei pidä ruveta lainaamaan
+sellaiselta, joka itse tarvitsee rahansa.
+
+WERNER.
+
+Aivan niin, ja sellainen mies muka olen minä! Mihin minä sitä
+tarvitsisin? -- -- Missä varusmestaria tarvitaan, sieltä hän saa
+elatuksensakin.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sinä tarvitset rahasi voidaksesi päästä ylemmäksi kuin varusmestari,
+päästäksesi eteenpäin uralla, jolla rahattomana ansiokkainkin jää
+takapajulle.
+
+WERNER.
+
+Ylemmäksi kuin varusmestari? Sellaisia en ajattele. Olen hyvä
+varusmestari, vaan minusta saattaisi helposti tulla huono ratsumestari
+ja varmasti vielä huonompi kenraali. Kokemuksesta sen tietää.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Älä tee mitään sellaista, että minun täytyy ajatella sinusta
+sopimattomia, Werner! En ole tullut juuri hyvilleni siitä, mitä Just
+minulle kertoi. Olet myynyt tilasi ja aiot taas lähteä kiertelemään. Älä
+saata minua uskomaan, että rakastat sekä tuota tointa että myöskin sitä
+rajua, kevytmielistä elämistapaa, joka valitettavasti on siihen
+yhdistetty. Sotilaana on oltava maansa puolesta tahi rakkaudesta siihen
+asiaan, jonka puolesta taistellaan. Palvella tarkoituksetta tänään
+täällä, huomenna tuolla on samaa kuin matkustella niinkuin
+teurastajarenki, ei enempää.
+
+WERNER.
+
+No niin, herra majuri, minä seuraan siis teitä. Te tiedätte paremmin,
+mikä sopii. Minä jään teidän luoksenne. -- Mutta, rakas majuri, ottakaa
+toki toistaiseksi rahani. Tänään tai huomenna on asianne ratkaistu. Te
+voitte saada rahoja koko joukon. Teidän täytyy sitten antaa ne
+korkoineen takaisin. Minähän teen sen vain korkojen takia.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vaiti siitä!
+
+WERNER.
+
+Kautta kurjan sieluni, minä teen sen vain korkojen takia! -- Kun
+toisinaan ajattelin: Miten käy sinun, kun vanhuus saapuu? kun olet
+isketty pataluhaksi? kun sinulla ei ole enää mitään? kun sinun on
+lähdettävä kerjuulle? -- niin ajattelin taas: Ei, sinä et lähde
+kerjuulle; sinä menet majuri Tellheimin luokse; hän on jakava kanssasi
+viimeisen penninsä; hän elättää sinut kuolemaan asti; hänen luonansa
+saatat kuolla rehellisenä miehenä.
+
+v. TELLHEIM
+
+(tarttuen Wernerin käteen). Ja, toveri, niinkö et enää ajattele?
+
+WERNER.
+
+En, niin en enää ajattele. -- Ken ei minulta mitään huoli, kun hän
+tarvitsee ja minulla on, hän ei minulle mitään annakaan, kun hänellä on
+ja minä tarvitsen. -- Hyvä on! (Aikoo lähteä.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ihminen, älä saata minua raivoihini! Mihin lähdet? (Pidättää häntä.) Jos
+nyt kunniani kautta vakuutan, että minulla vielä on rahaa; jos kunniani
+kautta lupaan, että sinulle ilmoitan, kun ei minulla enää ole; että sinä
+olet ensimäinen ja ainoa, jolta mitään lainaan: -- oletko silloin
+tyytyväinen?
+
+WERNER.
+
+Täytyyhän minun! -- Antakaa kätenne, herra majuri.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tässä, Paul! -- Ja nyt ei siitä sen enempää. -- Tulin tänne
+puhutellakseni erästä tyttöä --
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+_Franziska_ (neidin huoneesta). _v. Tellheim_. _Paul Werner_.
+
+FRANZISKA
+
+(astuessaan sisään). Oletteko vielä täällä, herra varusmestari? --
+(Huomatessaan Tellheimin.) Ja tekin olette täällä, herra majuri? --
+Tuossa tuokiossa olen käskettävänänne. (Menee nopeasti takaisin
+huoneeseen.)
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Paul Werner_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Siinä hän oli! -- Mutta sinähän tunnet hänet?
+
+WERNER.
+
+Niin, minä tunnen tuon neitokaisen. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mutta ethän sinä, jos oikein muistan, ollut luonani, kun minulla oli
+talvimajani Thüringissä?
+
+WERNER.
+
+En ollut, silloin olin Leipzigissä hankkimassa vaatevarastoja.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mistä siis hänet tunnet?
+
+WERNER.
+
+Tuttavuutemme on vastasyntynyt. Se alkoi tänään. Mutta nuori tuttavuus
+on lämmintä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Siis olet kai jo nähnyt hänen neitinsäkin?
+
+WERNER.
+
+Neitikö siis on hänen arvoisa emäntänsä? Hän sanoi minulle teidän
+tuntevan hänen herrasväkensä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Johan sen kuulit! Thüringin ajoilta.
+
+WERNER.
+
+Onko se neiti nuori?
+
+v. TELLHEIM.
+
+On.
+
+WERNER.
+
+Ja kaunis?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvin kaunis.
+
+WERNER.
+
+Rikas?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvin rikas.
+
+WERNER.
+
+Pidättekö te neidistä yhtä paljon kuin tytöstäkin? Sehän olisi
+erinomaista!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä tarkoitat?
+
+
+KYMMENES KOHTAUS.
+
+_Franziska_ (saapuu jälleen kirje kädessä). _v. Tellheim_. _Paul
+Werner_.
+
+FRANZISKA.
+
+Herra majuri --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Rakas Franziska, en ole edes ehtinyt vielä lausua sinua tervetulleeksi.
+
+FRANZISKA.
+
+Ajatuksissanne lienette sen jo kumminkin tehnyt. Tiedän, että pidätte
+minusta. Niin minäkin teistä. Mutta siinä ette tee ollenkaan kiltisti,
+että te saatatte ihmiset, jotka teistä pitävät, niin levottomiksi.
+
+WERNER
+
+(itsekseen). Haa, nyt huomaan. Oikeassa ollaan!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Se on kohtaloni, Franziska! -- Annoitko hänelle kirjeeni?
+
+FRANZISKA.
+
+Annoin, ja tässä minä tuon teille -- (Ojentaa hänelle kirjeen.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vastauksenko?
+
+FRANZISKA.
+
+Ei, vaan oman kirjeenne takaisin.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä? Eikö hän halua sitä lukea?
+
+FRANZISKA.
+
+Kyllä kai hän haluaisi, -- mutta -- me emme oikein osaa lukea
+kirjoitettua.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kujeilija!
+
+FRANZISKA.
+
+Ja me arvelemme, ettei kirjeitten kirjoittaminen ole keksitty niitä
+varten, jotka voivat suullisesti seurustella keskenänsä, jos vain
+haluavat.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mikä tekosyy! Hänen täytyy se lukea. Se sisältää puolustukseni, --
+kaikki syyt ja perusteet --
+
+FRANZISKA.
+
+Ne tahtoo neiti kuulla teiltä itseltänne, ei lukea.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kuulla minulta itseltäni? Jottako jokainen hänen sanansa, jokainen hänen
+ilmeensä minut saisi hämilleni: jottako minä jokaisessa hänen
+katseessaan tuntisin tappioni koko suuruuden? --
+
+FRANZISKA.
+
+Ilman armoa! -- Ottakaa! (Antaa hänelle kirjeen.) Hän odottaa teitä
+kello kolmen ajoissa. Hän aikoo lähteä ajelemaan ja kaupunkia
+katselemaan. Teidän on lähdettävä hänen kanssaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ajelemaanko?
+
+FRANZISKA.
+
+Ja mitäs annatte, jos päästän teidät lähtemään kahden kesken? Minä jään
+kotia.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kahden kesken?
+
+FRANZISKA.
+
+Komeissa, suljetuissa vaunuissa.
+
+v TELLHEIM.
+
+Mahdotonta!
+
+FRANZISKA.
+
+Niin, niin! Vaunuissa on herra majurin kestettävä kiipelinsä! sieltä ei
+pääse livistämään. Siksipä tapahtuukin näin. -- Lyhyesti, te tulette,
+herra majuri, ja täsmälleen kello kolme. -- No? Tehän halusitte minuakin
+puhutella kahden kesken. Mitä teillä siis on sanottavaa? -- Vai niin, me
+emme ole kahden kesken. (Katsellen Werneriä.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Olemme, Franziska, me olemme kahden kesken. Mutta koska neiti ei ole
+lukenut kirjettä, niin ei minulla ole sinulle enää mitään sanottavaa.
+
+FRANZISKA.
+
+Vai niin? Olemme siis sittenkin kahden kesken? Teillä siis ei ole herra
+varusmestarilta mitään salattavaa?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei, ei mitään.
+
+FRANZISKA.
+
+Minusta tuntuu kumminkin, että pitäisi olla jotakin.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kuinka niin?
+
+WERNER.
+
+Miksi niin, neitokainen?
+
+FRANZISKA.
+
+Varsinkin eräänlaatuiset salaisuudet. -- Kaikki kaksikymmentä, herra
+varusmestari? -- (Kohottaen molemmat kätensä hajalla sormin.)
+
+WERNER.
+
+St! st! Neitokainen, neitokainen!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä se merkitsee?
+
+FRANZISKA.
+
+Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? (Ikäänkuin pistäisi
+sormuksen nopeasti sormeen.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mikä teillä on?
+
+WERNER.
+
+Neitokainen, neitokainen, ymmärtänee hän kai leikkiä?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Werner, et suinkaan lie unohtanut, mitä olen sinulle usein muistuttanut,
+että on eräs asia, josta ei koskaan pidä laskea leikkiä naisten kanssa?
+
+WERNER.
+
+Kautta kurjan sieluni, minä olen tainnut sen unohtaa! -- Neitokainen,
+minä pyydän --
+
+FRANZISKA.
+
+No, jos se oli leikkiä; tällä kertaa voin sen antaa anteeksi.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jos minun siis välttämättä on tultava, Franziska: niin toimita kuitenkin
+siten, että neiti vielä sitä ennen lukee kirjeen. Se säästäisi minulta
+kiusan ajatella vielä kerran ja puhua vielä kerran asioista, jotka niin
+mielelläni haluaisin unohtaa. Tuossa on, anna se hänelle! (Kääntäessään
+kirjeen toisinpäin ja aikoessaan sen ojentaa hänelle huomaa hän, että se
+on avattu.) Mutta näenkö oikein? Kirjehän on avattu, Franziska.
+
+FRANZISKA.
+
+Taitaapa olla. (Tarkastaa sitä.) Totisesti, se on avattu. Kukahan sen
+sitte lienee avannut? Mutta lukeneet me emme sitä todellakaan ole, herra
+majuri, emme todellakaan. Emmekä me sitä haluakaan lukea; sillä sen
+kirjoittaja saapuu itse. Tulettehan te, ja tiedättekö mitä, herra
+majuri? Älkää tulko tuollaisena kuin nyt olette: saappaissa, tukka
+tuskin käherrettynä. Teille täytyy suoda anteeksi, te tuskin saatoitte
+aavistaa tapaavanne meitä. Tulkaa solkikengissä, ja käherryttäkää
+tukkanne. -- Tuolla tavalla te näytätte minusta liian urhoolliselta,
+liian preussiläiseltä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä kiitän sinua, Franziska.
+
+FRANZISKA.
+
+Te näytätte siltä kuin olisitte viime yön ollut taistelukentällä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ehkäpä olet oikeassa.
+
+FRANZISKA.
+
+Mekin pukeudumme aivan kohta ja sitten syömme. Me pyytäisimme
+mielellämme teitä syömään kanssamme, mutta läsnäolonne saattaisi olla
+esteenä syömisellemme, ja katsokaas, niin kovin rakastuneita me emme
+ole, ettei meidän olisi nälkä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä lähden! Franziska, valmista sinä häntä vähäisen tällävälin, ettei
+minun tarvitsisi joutua halveksittavaksi hänen silmissään eikä
+omissakaan silmissäni. -- Tule, Werner, sinun on syötävä kanssani.
+
+WERNER.
+
+Tämänkö talon pöydässä? Silloin en saisi suustani alas palaakaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minun omassa huoneessani.
+
+WERNER.
+
+No, sitten seuraan teitä heti. Vielä vain sananen tälle neitokaiselle.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei ole hullumpaa! (Poistuu.)
+
+
+YHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_. _Franziska_.
+
+FRANZISKA.
+
+No, herra varusmestari? --
+
+WERNER.
+
+Neitokainen, kun minä palaan, onko minunkin tultava siistitympänä?
+
+FRANZISKA.
+
+Tulkoon hän miten haluaa, herra varusmestari; minun silmilläni ei ole
+mitään häntä vastaan. Mutta sitä enemmän on korvieni pidettävä varansa
+häneen nähden. -- Kaksikymmentä sormea, kaikki sormuksia täynnä! Ai, ai,
+herra varusmestari!
+
+WERNER.
+
+Ei, neitokainen, juuri siitä minun olikin vielä puhuttava: minä vain
+ilvehdin ilman aikojani! Ei siinä ole vähääkään perää. Kyllähän
+_yksikin_ sormi riittää. Ja monet sadat kerrat olen minä majurin kuullut
+sanovan: »Se on roisto sotilaaksi, joka saattaa pettää tyttölapsen!» --
+Sillä tavalla ajattelen minäkin, neitokainen. Luottakoon hän siihen! --
+Minun täytyy tästä rientää majurin jälkeen. -- Maistukoon ruokanne,
+neitokainen! (Poistuu.)
+
+FRANZISKA.
+
+Samaten, herra varusmestari! -- Luulenpa, että tuo mies miellyttää
+minua! (Hänen aikoessaan lähteä huoneeseen tulee neiti häntä vastaan.)
+
+
+KAHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+Joko majuri taas on poissa? -- Franziska, luulen nyt jälleen olevani
+kyllin rauhallinen, että olisin voinut pidättää hänet täällä.
+
+FRANZISKA.
+
+Ja minä saatan teidät vieläkin rauhallisemmaksi.
+
+NEITI.
+
+Sitä parempi! Hänen kirjeensä, oi, hänen kirjeensä! Jokaiselta riviltä
+puhui rehellinen, jalo mies. Kaikki hänen estelynsä omistaa minua
+omakseen vakuutti minulle hänen rakkauttaan. -- Hän lienee huomannut,
+että olimme lukeneet kirjeen. -- Olkoon huomannut, jos hän vain tulee.
+Tuleehan hän aivan varmasti? -- Vain hiukan liian ylpeältä, Franziska,
+näyttää minusta hänen menettelynsä. Sillä ylpeyttä, anteeksiantamatonta
+ylpeyttä on, kun ei halua rakastetulleenkaan olla onnestaan kiitoksen
+velassa! Jos hän antaa minun tuntea tämän liian selvästi, Franziska --
+
+FRANZISKA.
+
+Niin aiotte hänestä luopua?
+
+NEITI.
+
+Kas vain! Joko hän jälleen käy sääliksesi? Ei, rakas hupakko, yhden
+ainoan vian tähden ei miehestä luovuta. Ei, mutta mieleeni on
+juolahtanut kepponen, kiusata häntä hiukan tämän ylpeytensä tähden
+samanlaisella ylpeydellä.
+
+FRANZISKA.
+
+No, sittenhän te jo olettekin erittäin rauhallinen, neiti hyvä, kun
+mielenne jo taas on kepposissa.
+
+NEITI.
+
+Niin olenkin; tulehan. Sinullakin on siinä oraa osasi. (Lähtevät
+huoneeseensa.)
+
+_(Kolmannen näytöksen loppu.)_
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_(Näyttämö: neidin huone.)_
+
+_Neiti_ (täydellisesti ja rikkaasti, mutta aistikkaasti puettuna)
+_Franziska_. (Nousevat pöydästä, josta palvelija korjaa astiat.)
+
+FRANZISKA.
+
+Te ette mitenkään vielä liene syönyt kylläksenne, armollinen neiti.
+
+NEITI.
+
+Niinkö luulet, Franziska? Ehkäpä en ollut nälissäni pöytään
+istuutuessanikaan.
+
+FRANZISKA.
+
+Olimme sopineet siitä, ettei häntä aterian aikana mainittaisi. Mutta
+meidän olisi pitänyt päättää olla häntä ajattelemattakin.
+
+NEITI.
+
+Todellakin, minä en ole ajatellut muuta kuin häntä.
+
+FRANZISKA.
+
+Sen kyllä huomasin. Minä yritin puhella sadoista seikoista, ja te
+vastasitte aina hullusti. (Eräs toinen palvelija tuo kahvia.) Tässä
+tulee ravintoa, jonka ääressä pikemminkin käy antautuminen haaveilujen
+valtaan. Armas, kaihomielinen kahvikulta!
+
+NEITI.
+
+Haaveilujen? Minä en haaveile. Mietin vain sitä läksytystä, jonka
+hänelle annan. Oletko minut oikein käsittänyt, Franziska?
+
+FRANZISKA.
+
+Olen toki; mutta parasta olisi, että hän säästäisi meiltä sen vaivan.
+
+NEITI.
+
+Saatpa nähdä, että tunnen hänet perinpohjin. Tuo mies, joka minua nyt
+kaikkine rikkauksilleni hyljeksii, on taisteleva minusta koko maailmaa
+vastaan saatuaan kuulla, että olen onneton ja hyljätty.
+
+FRANZISKA
+
+(hyvin vakavasti). Ja tuo tuollainen kutkuttanee äärettömästi mitä
+hienostuneinta itserakkautta.
+
+NEITI.
+
+Tapaintuomari! Katsoppas vain! Äsken sai hän minut kiinni
+turhamaisuudesta, nyt itserakkaudesta. -- No, anna minun olla, rakas
+Franziska. Sinähän saat tehdä varusmestarillesi, mitä haluat.
+
+FRANZISKA.
+
+Minun varusmestarilleni?
+
+NEITI.
+
+Niin, jos sen vielä lisäksi kiellät, niin on kaikki kuin ollakin pitää.
+-- En ole vielä häntä nähnyt, mutta joka sanasta, minkä hänestä olet
+puhunut, ennustan sinulle hänestä miestä.
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Riccaut de la Marliniere_. _Neiti Franziska_.
+
+RICCAUT
+
+(vielä oven ulkopuolella). Est-il permis, monsieur le major?
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä se on? Aikooko tuo tänne? (Lähestyen ovea.)
+
+RICCAUT.
+
+Parbleu! Mine on veerin. -- Mais non. -- Mine ei on veerin. -- C'est sa
+chambre --
+
+FRANZISKA.
+
+Armollinen neiti, tämä herra varmaankin luulee vielä tapaavansa majuri
+von Tellheimin täällä.
+
+RICCAUT.
+
+Niin on! -- Le major de Tellheirn; juste, ma belle enfant, c'est lui que
+je cherche. Où est-il?
+
+FRANZISKA.
+
+Hän ei enää asu täällä.
+
+RICCAUT.
+
+Comment? viele sitten nelikolmatta tunti teele asu? Ja ei ene teele asu?
+Misse asu hen siis?
+
+NEITI
+
+(lähestyy häntä). Hyvä herra, --
+
+RICCAUT.
+
+Ah, madame, -- mademoiselle -- teiden armo, anta anteks --
+
+NEITI.
+
+Hyvä herra, teidän erehdyksenne on varsin hyvin ymmärrettävissä ja
+ihmettelynne on aivan luonnollista. Herra majuri on hyväntahtoisesti
+luovuttanut huoneensa minulle, jonka täällä vieraana oli vaikea löytää
+kattoa päänsä päälle.
+
+RICCAUT.
+
+Ah voilà de ses politesses! C'est un très -- galant-homme que ce major!
+
+NEITI.
+
+Mutta mihin hän on muuttanut, -- sitä en, häpeä kyllä, todellakaan
+tiedä.
+
+RICCAUT.
+
+Teiden armo ei tietä? C'est dommage; j'en suis fâché.
+
+NEITI.
+
+Minun olisi todellakin pitänyt ottaa siitä selko. Hänen ystävänsä
+käynevät vielä häntä täältä etsimässä.
+
+RICCAUT.
+
+Mine on hyvin henen ysteve, teiden armo --
+
+NEITI.
+
+Franziska, etkö sinä tiedä?
+
+FRANZISKA.
+
+En, armollinen neiti.
+
+RICCAUT.
+
+Mine henelle puhua hyvin terkki. Mine henelle tuo yks nouvelle, miste
+hen saa hyvin lysti.
+
+NEITI.
+
+Sitä enemmän olen pahoillani. -- Mutta toivon saavani häntä pian
+puhutella. Jos on yhdentekevää, kenen suusta hän saa kuulla tuon hyvän
+uutisen, niin tarjoudun minä, hyvä herra --
+
+RICCAUT.
+
+Mine ymmere. -- Mademoiselle parle françois? Mais sans doute; telle que
+je la vois! -- La demande etoit bien impolie; vous me pardonnerés,
+mademoiselle --
+
+NEITI.
+
+Hyvä herra --
+
+RICCAUT.
+
+Ei? Te ei puhuta franska, teiden armo.
+
+NEITI.
+
+Hyvä herra, Ranskassa yrittäisin sitä puhua. Mutta miksi täällä? Minähän
+kuulen, että te minua ymmärrätte, hyvä herra. Ja minä, hyvä herra,
+ymmärtänen teitä kai myöskin; puhukaa mitä haluatte.
+
+RICCAUT.
+
+Hyve, hyve! Mine voin myös selvite teten. -- Sachés donc, mademoiselle.
+-- Teiden armo pite siis tiete, että mine tule ministeri pöideste -- se
+ministeri -- se ministeri -- mike ole se ministeri, kun asu siell --
+pitke katu? -- suuri tori? --
+
+NEITI.
+
+Olen täällä vielä aivan vieras.
+
+RICCAUT.
+
+No, sota-asiain ministeri. -- Siell mine söi peivellinen; -- mine syö à
+l'ordinaire henne luona, -- ja siell me tuli puhe majori Tellheim; et le
+ministre m'a dit en confidence, car Son Excellence est de mes amis, et
+il n'y a point de mystères entre nous. -- Henen ylheisyys, mine tahto
+sano, on minulle usko, että meiden majorin asia on pika loppumas ja hyvi
+loppumas. Hen on laitta yks rapport kuningan tykö, ja kuningas on teke
+peetös tout-à-fait en faveur du major. -- Monsieur, m'a dit Son
+Excellence, vous comprenés bien, que tout depend de la maniere, dont on
+fait en visager les choses au Roi, et vous me connoissés. Cela fait un
+très-joli garçon que ce Tellheim, et ne sais-je pas que vous l'aimés?
+Les amis de mes amis sont aussi les miens. Il coute un peu cher au Roi
+ce Tellheim, mais est-ce que l'on sert les Rois pour rien? Il faut
+s'entr'aider en ce monde; et quand il s'agit de pertes, que ce soit le
+Roi, qui en fasse, et non pas un honnêt-homme de nous autres. Voilà le
+principe, dont je ne me depars jamais. -- Mite teide armo sano teste?
+Eikö totta, se ole kilti mies? Ah que Son Excellence a le coeur bien
+placé! Hen on au reste minule vakutta, jos majori ei jo sai une lettre
+de la main -- yks kuninkallinen käsikirje, että hen on saa se tenepeive
+infailliblement.
+
+NEITI.
+
+Tietysti, hyvä herra, tämä tieto suuresti ilahduttaa majuri von
+Tellheimiä. Haluaisin vain samalla mainita hänelle sen ystävän nimen,
+joka niin hartaasti ottaa osaa hänen onneensa --
+
+RICCAUT.
+
+Minu nimi toivo teiden armo? -- Vous voyés en moi -- teiden armo nehde
+minussa le chevalier Riccaut de la Marliniere, seigneur de Pret-au-val,
+de la branche de Prensd'or. -- Teiden armo joutu ihmetys, kun huoma
+minun olla niin suuri, suuri pärhe, qui est veritablement du sang royal.
+-- Il faut le dire; je suis sans doute le cadet le plus avantureux, que
+la maison a jamais eu. -- Mine on palvella minun ykstoistas ikevuosi
+asti. Yks affaire d'honneur sai minun lehti pako. Sitte mine palvella
+henen paavillinen pyhyys, San Marinon republik, Puolan kruunu ja
+Staaten-General, siihen asti kun mine lopulta joutu tennen. Ah,
+mademoiselle, que je voudrois n'avoir jamais vu ce pais-la! Jos mine sai
+jeede palvella Staaten-General, niin mine nyt pites olla ainakin
+eversti. Mut teele mine aina vain olla capitaine, ja sitten viele olla
+pois pantu capitaine --
+
+NEITI.
+
+Se on kovin murheellista.
+
+RICCAUT.
+
+Oui, mademoiselle, me voilà reformé, et par-là mis sur le pavé!
+
+NEITI.
+
+Minä valitan suuresti.
+
+RICCAUT.
+
+Vous êtes bien bonne, mademoiselle. -- Ei, teede ei tunte oma arvo. He
+tahto minunlainen mies reformir! -- Mies, joka viele liseks tesse
+palvelussa on itsen rouinir! -- Mine on itse anta lise enempi kun
+kaksikymmentuhat livres. Mite minula nyt on? Tranchons le mot; je n'ai
+pas le sou, et me voilà exactement vis-à-vis du rien.
+
+NEITI.
+
+Säälin teitä sanomattomasti.
+
+RICCAUT.
+
+Vous êtes bien bonne, mademoiselle. Mut niin kun on tapa sano: paha onni
+laaha mukanas henen veli; qu'un malheur ne vient jamais seul: niin kevi
+minun kans. Minkelaisi yks honnêt-homme kuin on minun extraction, voi
+keytte muu resource kun peli? Nyt mine on aina pelata onnen kans, kun
+mine ei onni kaipanut. Nyt kun mine sen kaipan, mademoiselle, je joue
+avec un guignon, qui surpasse toute croyance. Nyt viisitoista peivene ei
+on kulunut yks ainoa, ettei he on otta pois kaikki. Viele eilen he otta
+minult pois kaikki kolme kerta. Je sais bien, qu'il y avoit quelque
+chose de plus que le jeu. Car parmi mes pontes se trouvoient certaines
+dames -- Mine ei tahto sano enempi. Teyty olla galant naiset kans. He
+onkin tene peive minu invitir anta revanche, mais ... vous m'entendés,
+mademoiselle. -- Teyty ensin tiete miste eletä, ennenkun saa, miste
+pelata --
+
+NEITI.
+
+Toivottavasti ette, hyvä herra --
+
+RICCAUT.
+
+Vous êtes bien bonne, mademoiselle --
+
+NEITI
+
+(vie Franziskan syrjään). Franziska, tuota miestä tulee todellakin
+sääli. Pahastuisikohan hän, jos tarjoisin hänelle vähän?
+
+FRANZISKA.
+
+Eipä hän juuri siltä näytä.
+
+NEITI.
+
+Hyvä! -- Hyvä herra, kuulin, -- että pelaatte, että häviätte;
+epäilemättä paikoissa, joissa jotakin voisi voittaakin. Minun täytyy
+tunnustaa, että minä itsekin -- pelaan hyvin mielelläni --
+
+RICCAUT.
+
+Tant mieux, mademoiselle, tant mieux! Tous les gens d'esprit aiment le
+jeu à la fureur.
+
+NEITI.
+
+Että voitan hyvin mielelläni; hyvin mielelläni jätän rahani miehen
+huostaan, joka -- osaa pelata. -- Olisitteko, hyvä herra, taipuvainen
+ottamaan minut osalliseksi peliin? suomaan minulle osan panoksestanne?
+
+RICCAUT.
+
+Comment, mademoiselle, vous voulés être de moitié avec moi? De tout mon
+coeur.
+
+NEITI.
+
+Ensi aluksi vain vähäpätöisellä summalla -- (Menee ottamaan rahaa
+lippaasta.)
+
+RICCAUT.
+
+Ah, mademoiselle, que vous êtes charmante! --
+
+NEITI.
+
+Tässä on, minkä äskettäin voitin, ainoastaan kymmenen pistolia -- häpeä
+kyllä vain näin vähän --
+
+RICCAUT.
+
+Donnés toujours, mademoiselle, donnés. (Ottaa rahan.)
+
+NEITI.
+
+Teidän panoksenne on epäilemättä varsin tuntuva, hyvä herra --
+
+RICCAUT.
+
+Niin, oikken tuntuva. Kymene pistoli? Teiden armo pite olla interessir
+minun panos kolme osa, pour le tiers. Kolme osa kyll olla -- vehen
+enempi. Mut kauniin naisen kans ei pide olla niin tarkka. Mine toivotan
+itselle onni, kun telle tavalla joutu liaison teiden armo kans, et de ce
+moment je recommence à bien augurer de ma fortune.
+
+NEITI.
+
+Mutta minä en voi olla läsnä, kun pelaatte, hyvä herra.
+
+RICCAUT.
+
+Miks teiden armo pite olla lesne? Me muut pelajat olla reheliset ihmiset
+toinen toisten kans.
+
+NEITI.
+
+Jos meitä onnestaa, hyvä herra, niin tuotte kai minulle oman osani.
+Mutta jollei meitä onnesta --
+
+RICCAUT.
+
+Niin mine tule nouta rekryytit. Eikö totta, teiden armo?
+
+NEITI.
+
+Pitkän päälle saattaisivat rekryytit loppua. Puolustakaa siis rahojamme
+hyvin, hyvä herra.
+
+RICCAUT.
+
+Mine teiden armo minun pite? yks moukka? yks tyhme piru?
+
+NEITI.
+
+Suokaa anteeksi --
+
+RICCAUT.
+
+Je suis des bons, mademoiselle. Savés-vous ce que cela veut dire? Mine
+ole ulosoppinut --
+
+NEITI.
+
+Mutta ettehän, hyvä herra --
+
+RICCAUT.
+
+Je sais monter un coup --
+
+NEITI
+
+(ihmetellen). Todellako?
+
+RICCAUT.
+
+Je file la carte avec une adresse --
+
+NEITI.
+
+Älkää nyt!
+
+RICCAUT.
+
+Je fais sauter la coupe avec une dexterité --
+
+NEITI.
+
+Ette suinkaan te, hyvä herra --?
+
+RICCAUT.
+
+Mite ei? Teiden armo, mite ei? Donnés-moi un pigeonneau à plumer, et --
+
+NEITI.
+
+Pelaatte väärin? petätte?
+
+RCCAUT.
+
+Comment, mademoiselle? Vous appellés cela petette? Corriger la fortune,
+l'enchainer sous ses doigts, être sûr de son fait, site te saksalainen
+sano pette? Pette? Oo, mike se teiden kieli on köihe kieli! mike paksu
+kieli!
+
+NEITI.
+
+Ei, hyvä herra, jos niin arvelette --
+
+RICCAUT.
+
+Laissés-moi faire, mademoiselle, ja ole te rauhalinen. Mite se teile
+kuulu, kuinka mine pela? -- Jo riitte, huomena teiden armo neke minun
+sata pistoli kans tai ei ensinkä neke minu. -- Votre trés-humble --
+(Poistuu kiireesti.)
+
+NEITI
+
+(katsoo hänen jälkeensä hämmästyneenä ja inhoten). Toivon jälkimmäistä,
+hyvä herra, jälkimmäistä!
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_.
+
+FRANZISKA
+
+(harmistuneena). Saanko enää sanaa suustani? Kaunista! kaunista!
+
+NEITI.
+
+Ivaa vain; minä ansaitsen ivasi. (Hetkisen mietittyään, tyyntyneemmin.)
+Älä ivaa, Franziska; en sitä ansaitse.
+
+FRANZISKA.
+
+Erinomaista! Nyt te menettelitte mitä herttaisimmin, autoitte tuon
+veijarin jälleen jaloilleen.
+
+NEITI.
+
+Tarkoitukseni oli auttaa onnetonta.
+
+FRANZISKA.
+
+Ja mikä parasta: tuo mies pitää teitä vertaisenaan. Oo, minä riennän
+hänen jälkeensä ja otan häneltä rahat takaisin. (Aikoo lähteä.)
+
+NEITI.
+
+Franziska, älä anna kahvin aivan jäähtyä, kaada kuppeihin.
+
+FRANZISKA.
+
+Hänen täytyy antaa teidän rahanne takaisin; te olette päättänyt toisin;
+te ette halua pelata hänen toverinaan. Kymmenen pistolia! Kuulittehan
+te, neiti, että hän oli kerjäläinen! (Neiti kaataa itse tällävälin
+kahvin kuppeihin.) Kuka antaisi kerjäläiselle niin paljon? Ja vielä
+koettaisi säästää häneltä nöyryytyksen saada ne kerjäämällä? Ja tuon
+armeliaan, joka jalomielisyydestä haluaa olla tuntematta häntä
+kerjäläiseksi, tuntee tuo kerjäläinen vuorostaan väärin. Pitäkää
+hyvänänne, neiti, jos hän katsoo lahjanne kukaties miksi -- (Neiti
+ojentaa Franziskalle kupin.) Tahdotteko saattaa vereni vielä enemmän
+kuohuksiin? Minä en voi juoda. (Neiti laskee kupin jälleen kädestään.)
+-- »Parbleu, teiden armo, teelle ei tunte oma arvo.» (Ranskalaisen
+äänellä.) Eipä todellakaan, jos sallitaan heittiöiden tuolla tavoin
+hirttämättä kuljeskella.
+
+NEITI
+
+(kylmästi ja miettien kahvia juodessaan). Tyttö, sinä ymmärrät niin
+mainiosti hyviä ihmisiä, mutta milloin opit sietämään huonoja? -- Ja
+hekin ovat kuitenkin ihmisiä. -- Ja useinkaan eivät läheskään niin
+huonoja ihmisiä kuin miltä näyttävät. -- On vain etsittävä esiin heidän
+hyvät puolensa. -- Minä kuvittelen, että tuo ranskalainen on vain
+turhamainen. Pelkästä turhamaisuudesta tekeytyy hän väärinpelaajaksi;
+hän ei halua näyttää olevansa minulle kiitollisuuden velassa; hän tahtoo
+säästyä kiittämästä. Ehkäpä hän nyt käy maksamassa pienet velkansa, elää
+jäännöksellä, mikäli sitä riittää, hiljaisesti ja säästävästi eikä
+ajattelekaan pelaamista. Jos niin on, rakas Franziska, niin käyköön hän
+noutamassa rekryyttejä, jos häntä haluttaa. -- (Antaa hänelle kupin.)
+Tuossa on, vie pois! -- Mutta, sanohan, eikö Tellheimin pitäisi jo olla
+täällä?
+
+FRANZISKA.
+
+Ei, armollinen neiti, kumpaakaan en voi, en etsiä huonosta ihmisestä
+hyviä enkä hyvästä ihmisestä huonoja puolia.
+
+NEITI.
+
+Kai hän tulee aivan varmasti? --
+
+FRANZISKA.
+
+Saisi olla tulematta! -- Te olette huomannut hänessä, hänessä, miesten
+parhaassa, hitusen ylpeyttä, ja sen vuoksi haluatte häntä kiusata niin
+julmasti?
+
+NEITI.
+
+Siihenkö taas jouduit? -- Vaikene, minä tahdon nyt kerran niin.
+Koetappas turmella minulta tämä huvi, koetappas olla sanomatta ja
+tekemättä kaikkea, mistä olemme sopineet! -- Minäpä jätän sinut yksin
+hänen kanssaan, ja sitten -- -- Nyt hän kai tulee.
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Paul Werner_ (joka astuu sisään jäykkänä, ikäänkuin palveluksessa
+ollen). _Neiti_. _Franziska_.
+
+FRANZISKA.
+
+Ei, se on vain hänen rakas varusmestarinsa.
+
+NEITI.
+
+Rakas varusmestarinsa? Ketä tuo rakas tarkoittaa?
+
+FRANZISKA.
+
+Armollinen neiti, älkää saattako miestä hämilleen. -- Teidän
+palvelijanne, herra varusmestari, mitä teillä on asiaa?
+
+WERNER
+
+(lähestyy neitiä, välittämättä Franziskasta). Majuri von Tellheim
+lähettää armolliselle neiti von Barnhelmille minun, varusmestari
+Wernerin kautta alamaisen tervehdyksensä ja ilmoittaa saapuvansa tänne.
+
+NEITI.
+
+Missä hän sitten viipyy?
+
+WERNER.
+
+Teidän armonne suokoon anteeksi, me lähdimme jo vähää ennen kolmea
+asunnostamme, mutta sitten kohtasi hänet tänne tullessa
+sotavarainhoitaja, ja koska sellaisten herrojen puheesta ei useinkaan
+tule loppua, niin antoi hän minulle vihjauksen tulla tekemään
+ilmoituksen asiasta armolliselle neidille.
+
+NEITI.
+
+Hyvä on, herra varusmestari. Toivoakseni sotavarainhoitajalla on
+majurille hauskaa puhuttavaa.
+
+WERNER.
+
+Sellaisilla herroilla on harvoin upseereille hauskaa sanottavaa. -- Onko
+teidän armollanne mitään käskettävää? (On aikeissa jälleen lähteä.)
+
+FRANZISKA.
+
+No, mihin niin kiire, herra varusmestari? Eikö meillä siis olisi mitään
+pakisemista keskenämme?
+
+WERNER
+
+(hiljaa Franziskalle, ja vakavasti). Ei, täällä ei, neitokainen. Se on
+vastoin kunnioitusta, vastoin alamaista kuuliaisuutta. -- Armollinen
+neiti --
+
+NEITI.
+
+Kiitän vaivannäöstä, herra varusmestari. -- Minusta on ollut hauskaa
+tutustua häneen. Franziska on kertonut minulle hänestä paljon hyvää.
+(Werner kumartaa jäykästi ja poistuu.)
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_.
+
+NEITI.
+
+Tuoko on sinun varusmestarisi, Franziska?
+
+FRANZISKA.
+
+Ivallisen äänensävynne tähden en ehdi toistamiseen evätä tuota sanaanne:
+*sinun*. -- Niin, armollinen neiti, se on minun varusmestarini. Pidätte
+epäilemättä häntä hiukan jäykkänä ja puisevana. Melkeinpä hän nyt tuntui
+minustakin sellaiselta. Mutta minä huomasin varsin hyvin, että hän luuli
+tarpeelliseksi esiintyä teidän edessänne niinkuin paraatissa. Ja kun
+sotilaat käyvät paraatiin, -- niin muistuttavat ne totisesti enemmän
+sorvattuja nukkeja kuin miehiä. Mutta näkisittepäs hänet ja
+kuulisittepas häntä, kun hän on omissa oloissaan.
+
+NEITI.
+
+Niinpä kai pitäisi!
+
+FRANZISKA.
+
+Hän lienee vielä salissa. Enkö saa mennä vähän juttelemaan hänen
+kanssaan?
+
+NEITI.
+
+En mielelläni tahtoisi kieltää sinulta tätä huvia. Mutta sinun täytyy
+jäädä tänne, Franziska. Sinun täytyy olla läsnä keskustelumme aikana. --
+Johtuu vielä jotakin mieleeni. (Vetää sormuksen sormestaan.) Kas tässä,
+ota tämä sormukseni, pane se talteen ja anna minulle sen sijaan majurin
+sormus.
+
+FRANZISKA.
+
+Miksi niin?
+
+NEITI
+
+(Franziskan noutaessa toista sormusta). En oikein tiedä sitä itsekään,
+mutta minusta tuntuu kuin aavistaisin, että se vielä on tarpeen. --
+Koputetaan. -- Anna tänne pian! (Pistää sormuksen sormeensa.) Se on hän!
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_ (entisessä puvussaan, mutta muuten sellaisena kuin
+Franziska oli toivonut). _Neiti_. _Franziska_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Armollinen neiti, suonette anteeksi viipymiseni --
+
+NEITI.
+
+Oi, herra majuri, noin kovin sotilaallisesti ei ole tarvis toisiimme
+suhtautua. Olettehan jo täällä! Ja kun hauskaa odottaa, on
+odottaminenkin hauskaa. -- No? (katsoen häntä hymyillen) rakas Tellheim,
+emmekö olleetkin lapsia äsken?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin, lapsia, armollinen neiti, lapsia, jotka panevat vastaan, vaikka
+heidän pitäisi kiltisti totella.
+
+NEITI.
+
+Me lähdemme ajelemaan, rakas majuri, -- katselemaan vähän kaupunkia, --
+ja sitten enoani vastaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä sanotte?
+
+NEITI.
+
+Siinä nyt näette, emme edes tärkeintä ole vielä ehtineet sanoa
+toisillemme. Niin, hän saapuu tänne vielä tänään. Vain sattuma on syynä
+siihen, että tulin päivää varemmin ilman häntä.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kreivi von Bruchsallko? Onko hän jo palannut?
+
+NEITI.
+
+Sodan rauhattomuudet karkoittivat hänet Italiaan: rauha on tuonut hänet
+jälleen takaisin. -- Älkää kuvitelko turhia, Tellheim. Olemmehan me jo
+aikoja sitten poistaneet liittomme vahvimman esteen hänen puoleltaan --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Liittomme?
+
+NEITI.
+
+Hän on ystävänne. Hän on kuullut liian monilta liian paljon hyvää teistä
+voidakseen olla muuta. Hän palaa halusta tutustua kasvoista kasvoihin
+siihen mieheen, jonka hänen ainoa perijättärensä on valinnut omakseen.
+Hän tulee enona, holhoojana, isänä jättääkseen minut teille.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ah, neiti, miksi ette lukenut kirjettäni? Miksi ette tahtonut sitä
+lukea?
+
+NEITI.
+
+Teidän kirjettännekö? Niin, nyt muistan, lähetittehän te minulle
+kirjeen. Mitenkä olikaan tuon kirjeen laita, Franziska? Olemmeko sen
+lukeneet vai emmekö ole sitä lukeneet? Mitä te sitten minulle
+kirjoititte, rakas Tellheim? --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei muuta kuin mitä kunnia käskee.
+
+NEITI.
+
+Se on, olemaan jättämättä yksin kunniallista tyttöä, joka teitä
+rakastaa. Täytyyhän kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi
+pitänyt lukea tuo kirje. Mutta mitä en ole lukenut, senhän saan nyt
+kuulla.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin, teidän täytyy se nyt kuulla --
+
+NEITI.
+
+Ei, minun ei tarvitse sitä kuulla. Se on itsestään selvää. Tekö voisitte
+tehdä niin ruman kolttosen, että nyt ette huolisi minusta? Tiedättekö,
+että siten tulisin koko eliniäkseni häväistyksi? Kotipuoleni naiset
+osoittaisivat minua sormellaan. -- »Siinä hän on», sanottaisiin, »siinä
+on neiti von Barnhelm, joka luulotteli, rikas kun oli, saavansa kelpo
+Tellheimin omakseen: juurikuin kelpo miehet olisivat rahalla
+saatavissa!» Näin sanottaisiin: sillä kaikki kotiseutuni naiset
+kadehtivat minua. Sitä he eivät voi kieltää, että olen rikas, mutta
+siitä he eivät halua kuulla puhuttavankaan, että muutenkin olen jotenkin
+hyvä tyttö, joka on miehensä arvoinen. Eikö niin, Tellheim?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin, niin, armollinen neiti, siitä tunnen kotiseutunne naiset. Syytäpä
+heillä onkin kadehtia teiltä virkaheittoa, solvaistua upseeria,
+raajarikkoa kerjäläistä.
+
+NEITI.
+
+Ja tuotako kaikkea te muka olette? Ellen erehdy, kuulin jotakin
+sentapaista jo tänään aamupäivällä. Siinä on sekaisin hyvää ja pahaa.
+Valaiskaamme siis kumpaakin lähemmin. -- Te olette siis saanut eronne?
+Niin olen kuullut. Luulin, että rykmenttinne oli vain yhdistetty
+toisiin. Mistä johtui, että noin ansiokasta miestä ei pidetty
+toimessaan?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Se johtui siitä, mistä johtua pitikin. Suuret ovat tulleet vakuutetuiksi
+siitä, että sotilas tekee heidän hyväkseen omasta halustaan varsin
+vähän, velvollisuudesta ei paljoakaan enempää, mutta kaikki oman
+kunniansa tähden. Mitäpä he siis luulisivat olevansa häntä kohtaan
+velkapäät? Rauha on tehnyt useat meikäläiset heille tarpeettomiksi, ja
+lopultakaan ei kukaan ole heille korvaamaton.
+
+NEITI.
+
+Te puhutte niinkuin tuleekin miehen puhua, joka vuorostaan voi varsin
+hyvin tulla toimeen ilman noita suuriakin. Ja nyt enemmän kuin koskaan
+ennen. Sanon noille suurille suuren kiitokseni siitä, että he ovat
+luopuneet miehestä, jonka varsin vastahakoisesti olisin tahtonut jakaa
+heidän kanssaan. -- Minä olen teidän käskijänne, Tellheim, te ette
+tarvitse muuta herraa. -- Kohdata teidät eronsaaneena, sitä onnea olisin
+tuskin uskaltanut uneksia! -- Mutta te ette ole ainoastaan eronsaanut:
+te olette vielä enemmänkin. Mitäs te olettekaan vielä lisäksi?
+Raajarikko: sanoitte? No, (katsellen häntä ylhäältä alas asti) se
+raajarikko on kuitenkin vielä jotenkin eheä ja ryhdikäs; näyttää yhä
+vielä jotenkin terveeltä ja voimakkaalta. Rakas Tellheim, jos te
+terveitten jäsentenne menettämisen perusteella aiotte lähteä kerjuulle,
+niin ennustan teille jo etukäteen, että ani harvojen ihmisten ovilla
+mitään saatte, lukuunottamatta sellaisten hyväsydämisten tyttöjen ovia
+kuin minä olen.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tuossa kaikessa kuulen vain ilkamoivan tytön puhetta, rakas Minna.
+
+NEITI.
+
+Ja minä kuulen moitteessanne vain tuon »rakas Minna». -- Nyt en enää aio
+ilkamoida; sillä mieleeni johtuu, että te sittenkin olette pikku
+raajarikko. Pyssynluodista on oikea käsivartenne hiukan halvaantunut.
+Mutta tarkoin harkiten ei sekään ole erittäin paha. Sitä paremmassa
+turvassa olen lyönneiltänne.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Neiti!
+
+NEITI.
+
+Tarkoitatte: mutta te sitä huonommassa turvassa minun lyönneiltäni. No,
+no rakas Tellheim, toivoakseni ette päästä asioita niin pitkälle.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Teitä naurattaa, hyvä neiti. Valitan, etten voi nauraa teidän kanssanne.
+
+NEITI.
+
+Miksi ei? Mitä teillä sitten on naurua vastaan? Eikö nauraenkin voi olla
+hyvin vakava? Rakas majuri, nauru saa meidät pysymään järkevämpinä kuin
+paha tuuli. Todistus on tässä silminnähtävänä. Teidän naurava ystävänne
+arvioi olosuhteitanne monin verroin oikeammin kuin te itse. Kun olette
+saanut eronne, te sanotte itseänne häväistyksi; kun olette saanut kuulan
+käsivarteenne, te tekeydytte raajarikoksi! Onko se oikein? Eikö se ole
+liioittelua? Ja olenko minä järjestänyt asiat siten, että kaikki
+liioittelu niin helposti joutuu naurunalaiseksi? Lyön vetoa, että jos
+nyt käyn käsiksi tuohon teidän kerjäläiseenne, niin ei sen laita ole
+vähääkään parempi. Te lienette kerran pari menettänyt
+kenttävarustuksenne; joitakin sen tai tuon pankkiirin hallussa olevia
+pääomia joutunee nyt menemään samaa tietä; teillä ei kenties ole toivoa
+saada takaisin joitakin palveluksenne aikana suorittamianne
+ennakkomaksuja: mutta oletteko silti mikään kerjäläinen? Vaikkapa teille
+ei olisikaan jäänyt mitään muuta kuin se, mitä enoni teille tuo mukanaan
+--
+
+v. TELLHEIM.
+
+Enonne, armollinen neiti, ei tuo minulle mitään.
+
+NEITI.
+
+Ei muuta kuin ne kaksituhatta pistolia, jotka te niin jalomielisesti
+annoitte etukäteen säätyjemme käytettäväksi.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jospa vain olisitte lukenut kirjeeni, armollinen neiti!
+
+NEITI
+
+No niin, minä olen sen lukenut. Mutta mitä siinä kirjoititte tästä
+asiasta, jää minulle täydeksi arvoitukseksi. On aivan mahdotonta, että
+jalo tekonne tahdottaisiin lukea teille rikokseksi. -- Selittäkää toki,
+rakas majuri.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Muistatte kai, armollinen neiti, että olin saanut määräyksen mitä
+ankarimmin kerätä sotaveroa puhtaassa rahassa kotiseutunne
+piirikunnista. Päästäkseni tuota ankaruutta käyttämästä minä maksoin
+puuttuvan summan etukäteen.
+
+NEITI.
+
+Muistanpa tietenkin. Rakastin teitä tuon tekonne tähden, vaikka en vielä
+ollut teitä nähnytkään.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Säädyt antoivat minulle tunnusteensa, ja sen minä aioin rauhaa
+solmittaessa liittää hyväksyttyjen saatavien joukkoon. Tunnuste
+katsottiin täysin sitovaksi, mutta minun omistusoikeuteni siihen
+asetettiin kiistanalaiseksi. Hymyiltiin ivallisesti, kun vakuutin
+maksaneeni sen sisällön käteisellä rahalla. Se selitettiin säätyjen
+minulle antamiksi lahjuksiksi tai hyvitykseksi siitä, että niin pian
+olin sopinut heidän kanssaan alimmasta määrästä, johon olin valtuutettu
+suostumaan vain äärimmäisessä hätätilassa. Niin joutui tunnuste minun
+käsistäni, ja jos se maksetaan, niin ei sitä varmaankaan makseta
+minulle. -- Tällä, hyvä neiti, katson kunniaani loukatun, enkä saamani
+eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sitä saanut. -- Te olette
+vakava, hyvä neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Minähän nauran.
+
+NEITI.
+
+Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Minä rukoilen! Se on ihmisvihan
+hirveätä naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyvää tekoaan
+sen vuoksi, että siitä on hänelle huonot seuraukset. Ei, noita huonoja
+seurauksia ei mitenkään voi kestää kauan! Totuuden täytyy tulla ilmi.
+Enoni, kaikki säätymme voivat todistaa --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Enonne! Teidän säätynne! Ha, ha, ha!
+
+NEITI.
+
+Teidän naurunne surmaa minut, Tellheim! Jos uskotte hyveisiin ja
+kaitselmukseen, Tellheim, niin älkää naurako tuolla tavalla! En ole
+koskaan kuullut pelottavammin kirottavan, kuin te nauratte. -- Ja
+otaksukaamme pahinta! Jos teidät täällä kaikin mokomin tahdotaan tuomita
+väärin, niin ei teitä siellä meillä voida väärin tuomita. Ei, me emme
+voi, me emme tahdo teitä tuomita väärin, Tellheim. Ja jos meidän
+säädyillämme on vähintäkään kunniantuntoa, niin tiedän, mitä niiden on
+tehtävä. Mutta johan nyt joutavia: miksipä se olisi tarpeellista?
+Kuvitelkaa, Tellheim, että olisitte menettänyt nuo kaksituhatta pistolia
+jonakin rajuna iltana. Kuningas oli teille onneton kortti: rouva
+(osoittaen itseään) on teille sitä suosiollisempi. -- Kaitselmus,
+uskokaa minua, suojelee aina rehellistä miestä vahingoilta ja useimmiten
+jo etukäteen. Tuo teko, joka kerran sai teidät menettämään kaksituhatta
+pistolia, saattoi minut teidän omaksenne. Ilman tuota tekoa minua ei
+koskaan olisi haluttanut päästä teitä tuntemaan. Tiedättehän, että tulin
+kutsumattomana ensi kerran seuraan, jossa luulin teidät tapaavani. Tulin
+sinne ainoastaan teidän tähtenne. Tullessani sinne olin varmasti jo
+päättänyt teitä rakastaa -- minä jo rakastinkin teitä! -- olin varmasti
+päättänyt saada teidät omakseni, vaikka olisinkin huomannut teidät yhtä
+mustaksi ja rumaksi kuin Venetian maurilaisen. Te ette ole niin musta ja
+ruma; ettekä liene niin mustasukkainenkaan. Mutta, Tellheim, Tellheim,
+te muistutatte häntä kuitenkin niin monessa suhteessa! Voi noita rajuja,
+järkkymättömiä miehiä, jotka alati vain kunnian kummitukseen tuijottavat
+ja kaikki muut tunteensa paaduttavat! -- Katsokaa minuun! minuun,
+Tellheim! (v. Tellheim on tällävälin kaiken aikaa miettivänä ja
+liikahtamatta tuijottanut yhteen paikkaan.) Mitä te ajattelette? Te ette
+kuuntele?
+
+v. TELLHEIM
+
+(hajamielisenä). Kuuntelen toki! Mutta sanokaahan, hyvä neiti, kuinka
+joutui mauri Venetian palvelukseen? Eikö maurilla ollut isänmaata?
+Minkätähden vuokrasi hän käsivartensa ja verensä vieraalle valtiolle?
+
+NEITI
+
+(pelästyneenä). Missä te olette, Tellheim? -- Nyt on aika keskeyttää. --
+Tulkaa! (Tarttuen hänen käteensä.) -- Franziska, käske ajaa vaunut
+esiin.
+
+v. TELLHEIM
+
+(tempautuu irti neidistä ja rientää Franziskan jälkeen). Ei, Franziska,
+minulla ei voi olla kunniaa seurata neitiä ajelulle. -- Hyvä neiti,
+suokaa minun vielä tänään pitää terve järkeni, ja sallikaa minun
+poistua. Olen jo sen menettämäisilläni teidän tähtenne. Ponnistan
+vastaan, minkä voin. -- Mutta koska vielä olen täydellä järjellä, niin
+kuulkaa, hyvä neiti, minä olen lujasti päättänyt, mistä ei mikään mahti
+maailmassa saa minua luopumaan. -- Jollei peliini enää satu onnellista
+heittoa, jollei lehti kokonaan käänny, jollei --
+
+NEITI.
+
+Minun täytyy keskeyttää teidät, herra majuri. -- Meidän olisi heti
+pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua
+mistään. -- Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi
+olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere
+juuri äsken kävi teille tuomassa.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Chevalier de la Marliniere? Kuka se on?
+
+FRANZISKA.
+
+Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä --
+
+NEITI.
+
+Vaikene, Franziska! -- Myöskin eräs eronsaanut upseeri, joka
+Alankomaitten palveluksesta --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Haa! luutnantti Riccaut!
+
+NEITI.
+
+Hän vakuutti olevansa teidän ystävänne.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä vakuutan, etten minä ole hänen ystävänsä.
+
+NEITI.
+
+Ja että hänelle oli en tiedä mikä ministeri ilmaissut, että teidän
+asianne on lähellä mitä onnellisinta ratkaisua, jokin kuninkaallinen
+käsikirje kuuluu olevan tulossa teille. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kuinka olisi Riccaut päässyt ministerin seuraan? -- Jotakin tosin lienee
+asiassani tapahtunut; sillä vastikään selitti sotavarainhoitaja minulle,
+että kuningas on kumonnut kaiken, mitä minua vastaan on esilletuotu, ja
+että minä nyt voisin peruuttaa kirjallisesti antamani kunniasanan, jolla
+olin luvannut olla täältä poistumatta ennenkuin minut on huomattu täysin
+syyttömäksi. -- Mutta siinä lieneekin kaikki. Minun tahdotaan antaa
+livistää tieheni. Mutta siinä he erehtyvät; minä en pakene. Ennemmin
+vaikka näännyn äärimmäiseen kurjuuteen solvaajieni silmien edessä --
+
+NEITI.
+
+Uppiniskainen mies!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä en tarvitse armoa, minä tahdon oikeutta. Kunniani --
+
+NEITI.
+
+Sellaisen miehen kunnia kuin teidän --
+
+v. TELLHEIM.
+
+(kiivaasti). Ei, hyvä neiti, te voinette varsin hyvin arvostella kaikkia
+muita asioita, mutta tätä ette. Kunnia ei ole omantuntomme ääni, ei
+muutamien oikeamielisten todistus --
+
+NEITI.
+
+Ei, ei, tiedän sen kyllä. -- Kunnia on -- kunnia.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Lyhyesti, hyvä neiti, -- te ette antanut minun puhua loppuun, -- tahdoin
+sanoa: jos se, mikä on omani, minulta niin häpeällisesti pidätetään, jos
+ei kunnialleni anneta mitä täydellisintä hyvitystä, niin minä en, hyvä
+neiti, voi olla teidän omanne; sillä maailman silmissä en ole sen
+arvoinen. Neiti von Barnhelm ansaitsee tahrattoman miehen. Arvotonta on
+se rakkaus, joka arvelematta saattaa asettaa sen, johon se kohdistuu,
+ylenkatseelle alttiiksi. Arvoton on se mies, joka julkeaa ottaa koko
+onnensa vastaan naiselta, jonka sokea hellyys --
+
+NEITI.
+
+Ja onko tämä täyttä totta, herra majuri? -- (Kääntyen häneen äkkiä
+selin.) Franziska!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Älkää suuttuko, hyvä neiti --
+
+NEITI
+
+(syrjään Franziskalle). Nyt on aika! Mitä arvelet, Franziska? --
+
+FRANZISKA.
+
+En osaa arvella mitään. Mutta kyllä hän menee vähän liian pitkälle --
+
+v. TELLHEIM
+
+(joka tulee keskeyttämään). Te olette suuttunut, hyvä neiti --
+
+NEITI
+
+(pilkallisesti). Minäkö? en vähääkään.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jos rakastaisin teitä vähemmän, hyvä neiti --
+
+NEITI
+
+(vielä samaan sävyyn). Niin tietysti, se olisi onnettomuuteni -- ja
+katsokaa, herra majuri, en minäkään halua teidän onnettomuuttanne. --
+Rakkauden täytyy olla aivan epäitsekäs. -- Hyväpä oli, etten ole ollut
+avosydämisempi! Kenties olisi saalinne suonut minulle sen, minkä
+rakkautenne minulta kielsi. -- (Vetäen sormuksen hitaasti sormestaan.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä te sillä tarkoitatte, neiti?
+
+NEITI.
+
+Ei, älköön kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi
+onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teitä, herra majuri, ja
+teillä on liian paljon kunniaa voidaksenne käsittää väärin rakkautta.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ivaatteko, hyvä neiti?
+
+NEITI.
+
+Kas tässä! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden
+merkiksi. (Ojentaa hänelle sormuksen.) Olkoon se mennyttä! Olkaamme kuin
+emme olisi tunteneet toisiamme!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä kuulen?
+
+NEITI.
+
+Ihmetyttääkö se teitä? -- Ottakaa, hyvä herra. -- Ette kai ole vain
+teeskennellyt?
+
+v. TELLHEIM
+
+(ottaen sormuksen hänen kädestään). Jumala! ja näin voi Minna puhua! --
+
+NEITI.
+
+Te ette voi olla omani tuossa *yhdessä* tapauksessa: minä en voi olla
+teidän omanne missään tapauksessa. Teidän onnettomuutenne on luultava;
+minun on varma. -- Jääkää hyvästi! (Aikoo poistua.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mihin nyt, rakkahin Minna? --
+
+NEITI.
+
+Hyvä herra, te solvaatte minua nyt tuolla tuttavallisella
+nimityksellänne.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mikä teidän on, hyvä neiti? Mihin menette?
+
+NEITI.
+
+Päästäkää. -- Salaamaan teiltä kyyneleeni, petturi! (Poistuu.)
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_von Tellheim_. _Franziska_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kyyneleet? Ja minäkö jättäisin hänet? (Aikoo rientää jälkeen.)
+
+FRANZISKA
+
+(joka estää häntä puhumasta). Ei toki, herra majuri! Ette suinkaan aio
+seurata häntä hänen makuuhuoneeseensa?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hänen onnettomuutensa? Eikö hän puhunut onnettomuudesta?
+
+FRANZISKA.
+
+Puhuipa kyllä! onnettomuudesta kadottaa teidät, sitten kun --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Sitten kun? mitä sitten kun? Tuon takana piilee enemmänkin. Mitä se on,
+Franziska? Puhu, sano!
+
+FRANZISKA.
+
+Sitten kun hän, aioin sanoa, -- on teidän tähtenne uhrannut niin paljon.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Uhrannut minun tähteni?
+
+FRANZISKA.
+
+Kuulkaa siis aivan lyhyesti. -- Oli oikein, hyvä herra majuri, että te
+tällä tavalla hänestä vapauduitte. Miksipä en sitä teille sanoisi? Eihän
+se kuitenkaan voi kauemmin pysyä salassa. -- Me olemme paenneet! --
+Kreivi von Bruchsall on tehnyt neidin perinnöttömäksi, kun tämä ei
+suostunut ottamaan ketään miestä hänen kädestään. Kaikki jätti, kaikki
+hylkäsi hän tämän jälkeen. Mitä oli meidän tekeminen? Me päätimme lähteä
+etsimään häntä, jolle me --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Jo riittää. -- Tule, minun täytyy heittäytyä hänen jalkoihinsa.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä te ajattelette? Lähtekää toki ja kiittäkää hyvää onneanne --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kurja raukka! sellaisena minua pidät? -- Ei, rakas Franziska, tuo neuvo
+ei tullut sydämestäsi. Anna anteeksi kiivastukseni!
+
+FRANZISKA.
+
+Älkää enää pidättäkö minua. Minun täytyy rientää katsomaan, mitä hän
+tekee. Kuinka helposti olisi saattanut jotakin tapahtua. -- Menkää!
+Tulkaa mieluummin takaisin sitte kun teitä haluttaa tulla takaisin.
+(Rientää neidin jälkeen.)
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mutta, Franziska! -- Oo, minä odotan teitä täällä -- Ei, se on
+tärkeämpää! -- Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi
+olla antamatta anteeksi. -- Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! --
+Ei, Minna, minä en ole petturi! (Kiiruhtaa pois.)
+
+_(Neljännen näytöksen loppu.)_
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_(Näyttämö: sali.)_
+
+_von Tellheim_ toiselta ja _Werner_ toiselta sivulta.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Haa, Werner! olen etsinyt sinua kaikkialta. Missä olet piileskellyt?
+
+WERNER.
+
+Ja minä olen etsinyt teitä, herra majuri; niin käy aina, kun rupeaa
+etsimään. -- Tuon teille hyvän uutisen.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ah, en tarvitse nyt sinun uutisiasi: tarvitsen rahojasi. Pian nyt,
+Werner, anna minulle kaikki, mitä sinulla on, ja sitten koeta saada
+kokoon niin paljon kuin voit.
+
+WERNER.
+
+Herra majuri? -- No, kautta kurjan sieluni, enkös sitä jo sanonut, että
+silloin hän lainaa minulta rahaa, kun hänellä itselläänkin on toisille
+lainata.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ethän vain tee verukkeita?
+
+WERNER.
+
+Ettei minun vain kävisi häntä mistään moittiminen, ottaa hän minulta
+oikealla kädellään ja antaa takaisin vasemmalla.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Älä viivytä minua, Werner! -- Aikomukseni on antaa ne sinulle takaisin,
+mutta milloin ja millä tavalla? -- Herra sen tiennee!
+
+WERNER.
+
+Te ette siis vielä tiedä, että hovikassa on saanut määräyksen maksaa
+teille rahanne takaisin? Vastikään sain sen tietää tuolla --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä sinä höpiset? Kaikkea sinut saavatkin uskomaan? Etkö sitten käsitä,
+että jos se olisi totta, minun toki ensin olisi pitänyt saada se
+tietooni? -- Lyhyesti, Werner, rahaa. Rahaa!
+
+WERNER.
+
+No niin, ilomielin! tässä on vähän! -- Tässä on ne sata louisdoria ja
+tässä ne sata tukaattia. -- (Antaa hänelle kummatkin.)
+
+v. TELLHEIM.
+
+Nuo sata louisdoria saat viedä Justille. Hänen on heti jälleen
+lunastettava se sormus, jonka hän tänä aamuna on pantannut. -- Mutta
+mistä saat lisää, Werner? -- Tarvitsen paljon enemmän.
+
+WERNER.
+
+Jättäkää se minun huolekseni. -- Se mies, joka osti tilani, asuu täällä
+kaupungissa. Maksupäivä olisi tosin vasta kahden viikon kuluttua, mutta
+rahat ovat jo valmiina odottamassa, ja joku puolen prosentin lyhennys --
+
+v. TELLHEIM.
+
+No niin, rakas Werner! -- Näethän, että sinä olet ainoa turvani? --
+Minun täytyykin uskoa sinulle kaikki. Tuo neiti tuolla, -- olethan
+nähnyt hänet, -- on onneton --
+
+WERNER.
+
+Voi surkeutta!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mutta huomenna hän on vaimoni --
+
+WERNER.
+
+Oi riemua!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja ylihuomenna vien hänet pois. Minä saan lähteä, minä tahdon lähteä.
+Käyköön täällä kaiken miten käy! Kenpä tietää, missä minua muualla onni
+odottaa. Jos tahdot, Werner, niin tule mukaan. Astukaamme jälleen
+palvelukseen.
+
+WERNER.
+
+Todellako? -- Mutta kaiketi siellä, missä soditaan, herra majuri?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Missä sitten? -- Mene, rakas Werner, puhumme tästä vielä tarkemmin.
+
+WERNER.
+
+Voi majuri kulta! -- Ylihuomenna? Miksi ei yhtä hyvin jo huomenna? --
+Kyllä minä hommaan kaikki, mitä tarvitaan. -- Persiassa, herra majuri,
+soditaan kelpo lailla; mitäs arvelette?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Pohtikaamme asiaa; lähde nyt vain, Werner!
+
+WERNER.
+
+Helei! eläköön prinssi Heraklius! (Poistuu.)
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mikä minun on? -- Koko sieluni on uudessa vireessä. Oma onnettomuuteni
+masensi minut -- sai minut harmistuneeksi, lyhytnäköiseksi, ujoksi,
+veltoksi; hänen onnettomuutensa kohottaa minut korkealle, minä katselen
+jälleen vapaasti ympärilleni ja tunnen itseni reippaaksi ja voimakkaaksi
+ryhtymään hänen puolestaan kaikkeen -- mihin tahansa --. Miksi
+viivyttelen? (Aikoo lähteä neidin huoneeseen, josta Franziska tulee
+häntä vastaan.)
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Franziska_. _v. Tellheim_.
+
+FRANZISKA.
+
+Tekö se olitte sittenkin? -- Olin kuulevinani teidän äänenne. -- Mitä
+haluatte, herra majuri?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitäkö haluan? -- Mitä neitisi tekee? -- Tule!
+
+FRANZISKA.
+
+Hän on juuri lähdössä ajelemaan.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Yksinkö? ilman minua? mihin?
+
+FRANZISKA.
+
+Oletteko unohtanut, herra majuri?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hulluko sinä olet, Franziska? -- Minä ärsytin häntä, ja hän loukkaantui:
+nyt pyydän häneltä anteeksi, ja kyllä hän antaa.
+
+FRANZISKA.
+
+Mitä? -- Senkin jälkeen kun otitte sormuksen takaisin, herra majuri?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Haa! -- silloin olin aivan sekaisin. -- Nyt vasta ehdin taas sormusta
+ajattelemaan. -- Mihin sen pistinkään? -- (Hän etsii sitä.) Tässä se on.
+
+FRANZISKA.
+
+Sekö se on? (Hänen pistäessään sen jälleen taskuunsa, syrjään.) Kunpa
+hän ymmärtäisi katsoa sitä tarkemmin!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. -- Olen jo unohtanut sen
+katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. -- Mutta hän ei myöskään
+hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. -- Ja onhan minulla vielä
+hänen sormuksensa.
+
+FRANZISKA.
+
+Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. -- Missä se sitten on, herra
+majuri? Näyttäkäähän toki sitä minulle.
+
+v. TELLHEIM.
+
+(vähän hämillään). Olen -- unohtanut -- pistää sen sormeeni. -- Just --
+Just tuo sen minulle tuossa tuokiossa.
+
+FRANZISKA.
+
+Toinen on kai jotenkin toisensa näköinen; näyttäkäähän sitä; katselen
+sellaisia kovin mielelläni.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Joskus toiste, Franziska. Tule nyt
+
+FRANZISKA
+
+(syrjään). Hän ei näy mitenkään haluavan päästä erehdyksestään.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä sanot? Erehdyksestäkö?
+
+FRANZISKA.
+
+Se on erehdys, sanon minä, jos luulette, että ottaessanne neidin yhä
+vielä tekisitte hyvän kaupan. Hänen oma omaisuutensa ei ole kovinkaan
+suuri; vähänkin itsekkäitten laskujen johdosta voi se holhoojien käsissä
+hävitä kuin tuhka tuuleen. Hän odotti kaikkea hyvää enoltaan, mutta tuo
+julma eno --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä hänestä! -- Eikö minussa ole miestä kerran korvaamaan hänelle
+kaikki? --
+
+FRANZISKA.
+
+Kuuletteko? Hän soittaa; minun täytyy mennä sinne.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä tulen sinun kanssasi.
+
+FRANZISKA.
+
+Taivas varjelkoon! Hän on nimenomaan kieltänyt minua puhelemasta teidän
+kanssanne. Tulkaa edes Vähän jälkeenpäin. -- (Menee huoneeseen.)
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+v. TELLHEIM
+
+(huutaa hänen jälkeensä). Ilmoita minut hänelle! -- Puhu minun
+puolestani, Franziska! -- Seuraan heti perässäsi! -- Mitä hänelle
+sanoisin? -- Kun sydän saa puhua, ei tarvita mitään valmistuksia. --
+Ainoa, mikä voisi vaatia harkittua sanankäännettä, on hänen estelynsä,
+hänen epäröintinsä heittäytyä onnettomana minun syliini, hänen
+teeskennelty ponnistuksensa kuvitella minulle onnea, jonka hän minun
+tähteni on kadottanut. Tämä epäluottamus minun kunniaani ja omaan
+arvoonsa on hänen saatava anteeksi omalta itseltään, omalta itseltään.
+-- Minä olen sen jo anteeksi antanut! -- Haa! tuolla hän tulee. --
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Neiti_. _Franziska_. _v. Tellheim_.
+
+NEITI
+
+(tullessaan huoneestaan, ikäänkuin ei huomaisikaan majuria). Vaunut kai
+ovat jo oven edessä, Franziska? -- Viuhkani! --
+
+v. TELLHEIM
+
+(lähestyen häntä). Mihin lähdette, hyvä neiti?
+
+NEITI
+
+(teeskennellyn kylmästi). Ulos, herra majuri. -- Arvaan, miksi vielä
+kerran olette vaivautunut tänne: antaaksenne tekin minulle sormukseni
+takaisin. -- Hyvä, herra majuri; olkaa siis hyvä ja jättäkää se
+Franziskan huostaan -- Franziska, ota majurilta sormus! -- Minulla ei
+ole aikaa hukata. (Aikoo poistua.)
+
+v. TELLHEIM
+
+(astuu hänen eteensä). Hyvä neiti! -- Ah, mitä olenkaan saanut kuulla,
+hyvä neiti! En ole ansainnut niin suurta rakkautta.
+
+NEITI.
+
+Vai niin, Franziska? Sinä olet siis herra majurille -- --
+
+FRANZISKA.
+
+Ilmaissut kaikki.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Älkää suuttuko minuun, hyvä neiti. Minä en ole petturi. Te olette
+maailman silmissä menettänyt minun tähteni paljon, mutta ette minun
+silmissäni. Minun silmissäni te olette tällä tappiollanne äärettömästi
+voittanut. Se oli teille vielä liian uutta; te pelkäsitte, että se ehkä
+tekisi minuun liian epäedullisen vaikutuksen; te halusitte sen minulta
+aluksi salata. Minä en moiti teitä tämän epäluottamuksenne vuoksi. Se
+johtui halusta saada omistaa minut. Tämä halu on minun ylpeyteni! Te
+kohtasitte minut itsenikin onnettomana ettekä tahtonut kasata
+onnettomuutta onnettomuuden päälle. Te ette osannut aavistaa, että
+teidän onnettomuutenne saisi minut kokonaan unohtamaan omani.
+
+NEITI.
+
+Kaikki tuo on varsin hyvä, herra majuri! Mutta se on nyt kerran
+tapahtunut. Minä olen vapauttanut teidät sitoutumuksestanne; te olette
+ottaessanne sormuksen takaisin --
+
+v. TELLHEIM.
+
+En ole suostunut mihinkään! -- Pidän itseäni pikemminkin nyt sidotumpana
+kuin koskaan. -- Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. (Ottaa
+sormuksen esiin.) Kas tässä, ottakaa se toisen kerran uskollisuuteni
+merkiksi --
+
+NEITI.
+
+Minäkö ottaisin tämän sormuksen takaisin? tämän sormuksen?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin, rakkain Minna, niin!
+
+NEITI.
+
+Mitä te minusta ajattelette? tämän sormuksen?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tämän sormuksen te otitte ensi kerran kädestäni, kun kummankin meidän
+olosuhteemme olivat yhtäläiset ja onnelliset. Ne eivät enää ole
+onnelliset, mutta taaskin yhtäläiset. Yhtäläisyys on aina rakkauden
+vahvin side. -- Sallitteko, rakkahin Minna! -- (Tarttuu hänen käteensä
+pistääkseen siihen sormuksen.)
+
+NEITI.
+
+Mitä? väkivalloinko, herra majuri? -- Ei, ei ole mitään mahtia
+maailmassa, joka pakottaisi minut ottamaan takaisin tämän sormuksen! --
+Luuletteko, että olen sormusta vailla? -- Oo, näettehän toki (näyttäen
+sormustaan), että minulla on tässä vielä yksi, joka varsin hyvin vetää
+vertoja teidän sormuksellenne? --
+
+FRANZISKA.
+
+Eikö hän nyt vieläkään huomaa! --
+
+v. TELLHEIM
+
+(päästäen irti neidin käden). Mitä tämä on? -- Näen neiti von
+Barnhelmin, mutta en kuule hänen ääntänsä. Te teeskentelette, hyvä
+neiti. -- Suokaa anteeksi, että käytän teidän omaa sanaanne.
+
+NEITI
+
+(todellisella äänensävyllään). Loukkasiko tuo sana teitä, herra majuri?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Se koski minuun kipeästi.
+
+NEITI
+
+(liikutettuna). Se ei ollut tarkoitukseni, Tellheim. -- Antakaa
+anteeksi, Tellheim.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Haa, tämä tuttavallinen äänensävy sanoo minulle, että jälleen tulette
+entisellenne, hyvä neiti, että yhä vielä rakastatte minua, Minna. --
+
+FRANZISKA
+
+(tokaisten). Pila olisikin helposti saattanut mennä liian pitkälle. --
+
+NEITI
+
+(käskevästi). Ole sekaantumatta peliimme, Franziska, tee hyvin! --
+
+v. TELLHEIM
+
+(syrjään ja loukattuna). Eikö vieläkään riitä?
+
+NEITI.
+
+Niin, hyvä herra, naisellisen turhamaista olisi tekeytyä kylmäksi ja
+pilkalliseksi. Pois se! Te ansaitsette saada nähdä minut yhtä
+todellisena kuin itsekin olette. -- Rakastan teitä vielä, Tellheim,
+rakastan teitä vielä, mutta siitä huolimatta --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ei enempää, rakkahin Minna, ei enempää! (Tarttuu vielä kerran hänen
+käteensä pistääkseen sormuksen hänen sormeensa.)
+
+NEITI
+
+(joka vetää kätensä pois). Siitä huolimatta, -- sitä suuremmalla syyllä
+en enää koskaan salli sen toistuvan; en koskaan! -- Minne aiotte lähteä,
+herra majuri? -- Luulin teidän saavan tarpeeksenne omasta
+onnettomuudestanne. -- Teidän täytyy jäädä tänne; kaikkein täydellisintä
+hyvitystä teidän täytyy -- uhmaten vaatia. Tässä hädässä en keksi
+muutakaan sanaa. -- Uhmaten vaatia, -- vaikkapa äärimmäinen kurjuus
+teidät solvaajienne silmien edessä runtelisi!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Niin ajattelin, niin puhuin, kun en tiennyt, mitä ajattelin ja puhuin.
+Harmi ja salainen suuttumus olivat sumentaneet koko sieluni; ei edes
+rakkaus onnen kirkkaimmassa loistossa voinut luoda siihen päivänvaloa.
+Mutta sepä lähettääkin tyttärensä, säälin, joka paremmin tuntien synkän
+tuskan, hälventää sumut ja jälleen avaa sieluni kaikki kulkutiet
+hellyyden vaikutteille. Itsesäilytysvaisto herää, kun säilytettävänä on
+jotakin kallisarvoisempaa kuin oma itsensä ja se on tehtävä omin voimin.
+Älkää, hyvä neiti, loukkaantuko tästä sääli-sanasta. Kovan onnemme
+viattomalta aiheuttajalta voimme kuulla sen tuntematta nöyryytystä. Minä
+olen tuo aiheuttaja; minun tähteni, Minna, te kadotitte ystävänne ja
+sukulaisenne, omaisuutenne ja isänmaanne. Minun kauttani, minussa on
+teidän kaikki tämä jälleen löydettävä; muutoin jää tunnolleni
+rakastettavimman naisen turmio. Älkää saattako minua ajattelemaan
+tulevaisuuttani sellaiseksi, että minun täytyisi vihata itseäni. -- Ei,
+ei mikään saa minua pidättää täällä kauempaa. Tästä hetkestä alkaen
+asetan ainoastaan halveksumiseni kaikkea sitä vääryyttä vastaan, jota
+täällä saan osakseni. Onko tämä maa koko maailma? Täälläkö yksin aurinko
+nousee? Enkö saa mennä, minne haluan? Kukapa kieltäytyisi ottamasta
+vastaan palvelustani? Ja vaikka minun täytyisi lähteä sitä tarjoamaan
+maailman ääriin: seuratkaa minua turvallisesti, rakkahin Minna; meiltä
+ei ole mitään puuttuva. -- Minulla on ystävä, joka minua mielellään
+tukee. --
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Eräs jääkäri_, _v. Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_.
+
+FRANZISKA
+
+(huomatessaan jääkärin). St! Herra majuri --
+
+v. TELLHEIM
+
+(lähestyen jääkäriä). Ketä haette?
+
+JÄÄKÄRI.
+
+Minä etsin majuri von Tellheimiä. -- Ah, tehän se olettekin. Hyvä herra
+majuri, tämä kuninkaallinen käsikirje (ottaa sen kirjelaukustaan) on
+minun jätettävä teille.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minulle?
+
+JÄÄKÄRI.
+
+Osoitteesta päättäen --
+
+NEITI.
+
+Franziska, kuuletko? -- Chevalier puhui sittenkin totta!
+
+JÄÄKÄRI
+
+(Tellheimin ottaessa kirjeen). Pyydän anteeksi, herra majuri; teidän
+olisi tullut saada se jo eilen, mutta minun on ollut mahdoton päästä
+selville asunnostanne. Vasta tänään sain sen tietää paraatissa
+luutnantti Riccaut'lta.
+
+FRANZISKA.
+
+Armollinen neiti, kuulitteko? -- Tuossa nyt on se chevalier'n ministeri.
+-- »Mike ole sen ministerin nimi, kun asu siell suuri tori?» --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Olen teille vaivoistanne hyvin kiitollinen.
+
+JÄÄKÄRI.
+
+Teen vain velvollisuuteni, herra majuri. (Poistuu.)
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_von Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ah, neiti hyvä, mitähän tässä on? Mitä sisältää tämä kirje?
+
+NEITI.
+
+Minulla ei ole oikeutta ulottaa uteliaisuuttani niin pitkälle.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä? Vieläkö eroitatte minun kohtaloni omastanne? -- Mutta miksi
+epäröin sitä avata? -- Se ei voi saattaa minua onnettomammaksi kuin
+olen; ei, rakkahin Minna, se ei voi saattaa meitä onnettomammiksi, --
+mutta kyllä onnellisemmiksi! -- Sallitteko, neiti hyvä! (Avaa ja lukee
+kirjeen, samalla kun isäntä tulee hiipien esiin.)
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+_Isäntä_. _Edelliset_.
+
+ISÄNTÄ
+
+(läheten Franziskaa). Pst! kaunis lapseni! sana vain!
+
+FRANZISKA
+
+(lähestyy häntä). Herra isäntä? -- Totisesti, me emme itsekään vielä
+tiedä, mitä kirje sisältää.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mitäpä minä kirjeestä? -- Tulin sormusta hakemaan. Armollisen neidin
+täytyy antaa se minulle heti. Just on tuolla, hänen on lunastettava se
+takaisin.
+
+NEITI
+
+(joka tällävälin samaten on lähestynyt isäntää). Sanokaa te vain
+Justille, että se jo on lunastettu, ja sanokaa hänelle kuka sen lunasti,
+että minä sen tein.
+
+ISÄNTÄ.
+
+Mutta --
+
+NEITI.
+
+Minä vastaan kaikesta, menkää nyt vain! (Isäntä poistuu.)
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+_v. Tellheim_. _Neiti Franziska_.
+
+FRANZISKA.
+
+Ja nyt, armollinen neiti, riittäköön tämä jo majuri-paralle.
+
+NEITI.
+
+Vai puhut sinä hänen puolestaan! Ikäänkuin ei solmu kohta jo
+itsestäänkin aukenisi.
+
+v. TELLHEIM
+
+(luettuaan, mitä voimakkaimman liikutuksen vallassa). Haa! tässäkin hän
+on oma itsensä! -- Oi, hyvä neiti, mikä oikeamielisyys! -- mikä armo! --
+Tämä on enemmän kuin olen odottanut! -- Enemmän kuin ansaitsen! --
+Onneni, kunniani, kaikki on ennallaan! -- Enhän vain näe unta?
+(Katsahtaen taas kirjeeseen ikäänkuin vielä kerran tullakseen
+vakuutetuksi.) Ei, tämä ei ole omien toiveitteni harhanäköä! -- Lukekaa
+itse, hyvä neiti, lukekaa itse!
+
+NEITI.
+
+En ole niin vaatelias, herra majuri.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vaatelias? Kirje on osoitettu minulle, Tellheimillenne, Minna. Se
+sisältää, -- mitä teiltä ei enonnekaan enää voi ottaa. Teidän täytyy se
+lukea, lukekaa toki!
+
+NEITI.
+
+Jos sillä teen mieliksenne, herra majuri. -- (Ottaa kirjeen ja lukee.)
+
+            _Rakas majuri von Tellheim!_
+
+      Minä teen Teille tiettäväksi, että asia, joka sai minut
+      huolehtimaan kunniastanne, on selvinnyt Teidän eduksenne.
+      Veljelleni on siitä tehty lähemmin selkoa, ja hänen
+      todistuksestaan on käynyt ilmi, että Te olette enemmän kuin
+      syytön. Hovikassalle on annettu määräys palauttaa Teille
+      puheenaoleva tunnuste ja maksaa suorittamanne ennakkomaksut;
+      myöskin olen käskenyt, että kaikki se, mitä sotakassoilla on
+      esilletuotavaa Teidän laskujanne vastaan, on jätettävä
+      huomioonottamatta. Ilmoittakaa minulle, salliiko terveytenne
+      Teidän jälleen astua palvelukseeni. Minä en mielelläni tahtoisi
+      olla vailla miestä, jolla on Teidän urheutenne ja ajatustapanne.
+      Olen Teille alati suosiollinen Kuningas j. n. e.»
+
+v. TELLHEIM.
+
+No, mitä sanotte tästä, neiti hyvä?
+
+NEITI
+
+(kääriessään kirjeen jälleen kokoon ja antaen sen takaisin). Minäkö? en
+mitään.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ette mitään?
+
+NEITI.
+
+Niin, tosiaan: että kuninkaanne, joka on suuri mies, lienee myöskin hyvä
+mies. -- Mutta mitäpä se minuun kuuluu? Hän ei ole minun kuninkaani.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja mitään muutako ette sano? Ette mitään meihin itseemme nähden?
+
+NEITI.
+
+Te astutte jälleen hänen palvelukseensa; majurista tulee
+everstiluutnantti, kenties eversti. Toivotan sydämestäni onnea.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja te ette tunne minua paremmin? -- Ei, kun onni antaa minulle niin
+paljon takaisin, kuin on tarpeen tyydyttääkseen järkevän miehen
+toiveita, niin riippukoon yksinomaan Minnastani, tuleeko minun taas
+kuulua vielä jollekin toisellekin kuin hänelle. Yksin hänen
+palvelukseensa olkoon koko elämäni omistettu! Suurten palveleminen on
+vaarallista eikä palkitse sitä vaivaa, pakkoa ja nöyryytystä, jonka se
+maksaa. Minna ei ole niitä turhamaisia naisia, jotka eivät rakasta
+miehissään muuta kuin arvonimeä ja kunniapaikkaa. Hän on rakastava minua
+oman itseni tähden, ja minä unohdan hänen tähtensä koko maailman.
+Minusta tuli sotilas puoluesyistä, en edes itse tiedä minkälaisten
+poliittisten periaatteitten takia, ja koska luulottelin, että jokaisen
+kunnon miehen olisi hyvä tässä säädyssä jonkun aikaa koettaa tutustua
+kaikkeen, mitä vaaraksi sanotaan, ja opetella kylmäverisyyttä ja
+päättäväisyyttä. Ainoastaan äärimmäinen hätä olisi voinut pakottaa minut
+muodostamaan tästä kokeesta elämäntehtävän, tekemään tästä tilapäisestä
+toimesta ammattia. Mutta nyt, kun minua ei mikään enää pakota, nyt on
+taas koko kunnianhimoni yksinomaan siinä, että saan olla rauhallinen ja
+tyytyväinen ihminen. Se minusta varmasti tulee teidän kanssanne,
+rakkahin Minna; sellaisena pysyn muuttumattomasti teidän seurassanne. --
+Huomenna liittäköön meidät toisiimme pyhin side, ja sitten katselkaamme
+ympärillemme ja etsikäämme koko avarasta asutusta maailmasta hiljaisin,
+hilpein, hymyilevin soppi, jolta ei paratiisiksi muuttuakseen puutu
+muuta kuin onnellinen ihmispari. Siellä asukaamme; siellä jokainen
+päivämme --. Mikä teidän on hyvä neiti? (Neiti kääntyilee levottomana
+puoleen ja toiseen ja koettaa salata liikutustaan.)
+
+NEITI
+
+(toipuen). Te olette kovin julma, Tellheim, kun minulle niin
+viehättäväksi kuvailette onnea, josta minun täytyy kieltäytyä. Tappioni
+--
+
+v. TELLHEIM.
+
+Tappionne? -- Mitä te sanotte tappioksenne? Kaikki se, minkä Minna
+saattoi menettää, ei vielä ole Minna. Te olette vielä suloisin,
+viehkein, rakastettavin, parhain olento auringon alla, pelkkää hyvyyttä
+ja jalomielisyyttä, pelkkää viattomuutta ja riemua! -- Silloin tällöin
+pientä kujeilua; siellä täällä hiukan itsepäisyyttä. -- Sitä parempi!
+Minna olisi muutoin enkeli, jota minun täytyisi vavisten kunnioittaa,
+jota en voisi rakastaa. (Tarttuu hänen käteensä, sitä suudellakseen.)
+
+NEITI
+
+(vetää pois kätensä). Ei niin, hyvä herra! -- Mistä tämä äkillinen
+muutos? -- Tämäkö imarteleva, kiihkoisa rakastaja on tuo kylmä Tellheim?
+-- Vain hänen palaava onnensako sai hänessä syttymään tämän tulen? --
+Sallikoon hän, että minä hänen lennokkaasti hehkuessaan harkitsen
+kummankin meidän puolestamme. -- Kun hän itse vielä kykeni harkitsemaan,
+kuulin hänen sanovan arvottomaksi sellaista rakkautta, joka ei epäröi
+asettaa rakastettuaan halveksumiselle alttiiksi. -- Oikein, mutta minun
+pyrkimyksenäni on yhtä puhdas ja jalo rakkaus kuin hänenkin. -- Nyt, kun
+kunnia häntä kutsuu, kun suuri hallitsija häntä kutsuu palvelukseensa,
+täytyisikö minun nyt suostua siihen, että hän heittäytyisi kanssani
+armaisiin haaveiluihin? että mainehikas soturi muuttuisi liehakoivaksi
+paimeneksi? -- Ei, herra majuri, seuratkaa paremman kohtalonne
+viittausta. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+No hyvä! Jos teitä suuri maailma enemmän viehättää, Minna -- hyvä!
+jääkäämme siis suureen maailmaan! -- Kuinka pieni, kuinka kurja onkaan
+tuo suuri maailma! -- Te tunnette sen vasta korealta ulkokuoreltaan. --
+Mutta totisesti, Minna, tekin vielä. Olkoon menneeksi! Siihen asti,
+hyvä! Teidän suloiltanne ei ole puuttuva ihailijoita eikä minun
+onneltani kadehtijoita.
+
+NEITI.
+
+Ei, Tellheim, sitä en tarkoittanut! Minä neuvon teitä menemään takaisin
+suureen maailmaan, kunnian uralle, mutta en itse aio seurata teitä
+sinne! -- Siellä Tellheim tarvitsee tahrattoman puolison! Saksilainen
+karannut neitonen, joka on heittäynyt hänen vastuksikseen --
+
+v. TELLHEIM
+
+(hypähtäen ja katsoen rajusti ympärilleen). Kuka uskaltaa puhua
+sellaista? -- Ah, Minna, minä peljästyn itseäni, kun kuvittelen, että
+jokin toinen kuin te olisi tuon sanonut. Raivoni häntä kohtaan olisi
+rajaton.
+
+NEITI.
+
+Siinäpä se! Sitä juuri pelkään. Te ette sietäisi pienintäkään
+pilkkapuhetta minusta, ja joka päivä saisitte, kuitenkin niellä mitä
+katkerimpia. -- Lyhyesti, kuulkaa siis, Tellheim, mitä lujasti olen
+päättänyt, mistä ei mikään mahti maailmassa saa minua luopumaan --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ennenkuin puhutte loppuun, neiti, -- rukoilen teitä, Minna! -- harkitkaa
+vielä hetkinen, että nyt julistatte tuomion elämästäni ja kuolemastani!
+
+NEITI.
+
+Ilman pitempiä harkitsemisia! -- Niin totta kuin olen antanut teille
+takaisin sen sormuksen, jonka kautta kerran minulle uskollisuuttanne
+vannoitte, niin totta kuin olette ottanut takaisin tuon saman sormuksen:
+niin totta ei onneton Barnhelm koskaan ole tuleva häntä onnellisemman
+Tellheimin puolisoksi!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ja tälläkö on tuomio julistettu, neiti?
+
+NEITI.
+
+Ainoastaan yhtäläisyys on rakkauden luja side. -- Onnellinen Barnhelm
+toivoi saavansa elää vain onnellisen Tellheimin hyväksi. Myöskin onneton
+Minna olisi lopulta mukautunut joko lisäämään tahi lievittämään
+ystävänsä onnettomuutta. -- Huomasittehan varsin hyvin, ennenkuin saapui
+tuo kirje, joka jälleen tekee tyhjäksi kaiken yhtäläisyyden välillämme,
+kuinka enää kieltäydyin vain näön vuoksi.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Onko se totta, hyvä neiti? -- Minä kiitän teitä, Minna, ettette vielä
+julistanut tuomiotanne. -- Teille kelpaa vain onneton Tellheim? Hän on
+saatavissa. (Kylmästi.) Nyt tunnenkin, että minun on sopimatonta suostua
+tähän näin myöhään saamaani hyvitykseen, että on parasta olla kokonaan
+vaatimatta takaisin sitä, mitä on tahrattu niin häpeällisellä
+epäluulolla. -- Niin, olen kuin en olisi saanut koko kirjettä. Siinä
+kaikki, mitä siihen vastaan ja teen! (Aikoo repiä kirjeen.)
+
+NEITI
+
+(tarttuu hänen käteensä). Mitä aiotte, Tellheim?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Saada teidät omakseni.
+
+NEITI.
+
+Pysähtykää!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Neiti, se on auttamattomasti revitty, jollette pian peruuta sanojanne.
+-- Sittenpähän saamme nähdä, mitä teillä vielä on minua vastaan!
+
+NEITI.
+
+Mitä? tuollako äänellä? -- Täytyykö minun siis muuttua halveksittavaksi
+omissa silmissäni? Ei koskaan! Arvoton on se olento, joka ei häpee ottaa
+kaikkea onneaan vastaan miehen sokealta hellyydeltä!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Väärin, perin väärin!
+
+NEITI.
+
+Rohkenetteko soimata omia sanojanne minun suussani?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Viisastelija! -- Häpäiseekö siis heikomman sukupuolen kunniaa kaikki se,
+mikä ei sovellu vahvemmalle? Onko siis miehen sallittava itselleen
+kaikki se, mikä vaimolle soveltuu? Kummanko määräsi luonto toisen
+tueksi?
+
+NEITI.
+
+Rauhoittukaa, Tellheim! -- En silti jääne aivan turvattomaksi, vaikka
+minun täytyykin kieltäytyä teidän tarjoamanne turvan kunniasta. Niin
+paljon minulle aina kuitenkin jäänee, että toimeen tulen. Olen
+ilmoittautunut lähettiläällemme. Vielä tänään pääsen hänen puheilleen.
+Toivottavasti ottaa hän huolehtiakseen minusta. Aika rientää.
+Sallitteko, herra majuri --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä seuraan teitä, armollinen neiti --
+
+NEITI.
+
+Älkää toki, herra majuri, jättäkää minut
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ennemmin jättää teidät oma varjonne! Tulkaa vain, neiti hyvä, minne
+tahdotte, kenen luo tahdotte. Kaikkialla, tutuille ja tuntemattomille,
+tahdon kertoa, teidän läsnäollessanne sata kertaa päivässä kertoa, mitkä
+siteet teidät minuun sitovat, minkä julman itsepäisyyden tähden te
+tahdotte nämät siteet katkoa --
+
+
+KYMMENES KOHTAUS.
+
+_Just_. _Edelliset_.
+
+JUST
+
+(kiivaasti). Herra majuri! Herra majuri. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+No?
+
+JUST.
+
+Tulkaa toki joutuun, joutuun!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä sinä minusta? Tule tänne! Puhu, mikä on hätänä?
+
+JUST.
+
+Kuulkaahan vain -- (Puhuu salaisesti hänen korvaansa.)
+
+NEITI
+
+(tällävälin syrjään Franziskalle). Huomaatkos, Franziska?
+
+FRANZISKA.
+
+Voi teitä kovasydämistä! Olen seisonut tässä kuin hiilillä!
+
+v. TELLHEIM
+
+(Justille). Mitä sanot? -- Se ei ole mahdollista! -- Te? (Katsoen
+neitiin rajusti.) -- Sano se ääneen; sano se hänelle, vasten kasvoja!
+Kuulkaa siis, neiti hyvä! --
+
+JUST.
+
+Isäntä sanoi, että neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen
+sormuksen, jonka minä hänelle panttasin; että neiti oli tuntenut sen
+omakseen eikä halunnut antaa sitä takaisin. --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Onko tämä totta, neiti hyvä? -- Ei, se ei voi olla totta!
+
+NEITI
+
+(hymyillen). Ja miksi ei. Tellheim? -- Miksi se ei voi olla totta?
+
+v. TELLHEIM
+
+(kiivaasti). No, olkoon se siis totta! -- Mikä hirveä totuus onkaan
+minulle yhtäkkiä selvinnyt! -- Nyt tunnen teidät, petollisen,
+uskottoman!
+
+NEITI
+
+(pelästyneenä). Kuka? kuka on uskoton?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Te, jonka nimeä en enää tahdo mainita!
+
+NEITI.
+
+Tellheim!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Unohtakaa nimeni! -- Te saavuitte tänne purkaaksenne liittomme. Se on
+selvä! -- Kuinka mielellään tuleekaan sattuma uskottoman avuksi! Se toi
+käsiinne minulle antamanne sormuksen. Ja viekkautenne osasi toimittaa
+teille antamani minulle takaisin.
+
+NEITI.
+
+Tellheim, mitä aaveita näettekään! Tyyntykää toki, ja kuulkaa minua.
+
+FRANZISKA
+
+(itsekseen). Joutipa hänkin saada osansa!
+
+
+YHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Werner_ (kukkaro kultarahoja kädessään). _v. Tellheim_. _Neiti_.
+_Franziska_. _Just_.
+
+WERNER.
+
+Tässä minä jo olen, herra majuri! --
+
+v. TELLHEIM
+
+(katsahtamatta häneen). Mitä minä sinusta?
+
+WERNER.
+
+Tässä on rahaa! tuhat pistolia!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minä en niitä huoli!
+
+WERNER.
+
+Huomenna saatte, herra majuri, saman verran lisää.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Pidä rahasi!
+
+WERNER.
+
+Nehän on teidän rahojanne, herra majuri. -- Luulenpa, ettette huomaa,
+kenen kanssa puhutte?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Vie ne pois! sanon minä.
+
+WERNER.
+
+Mikä teitä vaivaa? -- Minä olen Werner.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kaikki hyvyys on vilppiä, kaikki alttius petosta.
+
+WERNER.
+
+Minuako tarkoitatte?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Miten haluat!
+
+WERNER.
+
+Minähän olen vain täyttänyt käskynne --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Täytä siis tämäkin ja mene matkaasi!
+
+WERNER.
+
+Herra majuri! (harmistuneena) minä olen ihminen --
+
+v. TELLHEIM.
+
+No, sehän on jotakin se!
+
+WERNER.
+
+Jolla on sappeakin --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvä! Sappi onkin parasta, mitä meillä on.
+
+WERNER.
+
+Minä pyydän teitä, herra majuri --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa? Minä en tarvitse rahojasi!
+
+WERNER
+
+(suuttuneena). No tarvitkoon niitä sitten kuka tahansa! (Heittää
+kukkaron hänen jalkojensa eteen ja menee syrjään.)
+
+NEITI
+
+(Franziskalle). Ah, rakas Franziska, minun olisi pitänyt totella sinua.
+Olen pitkittänyt pilaa liian kauvan -- Mutta hänenhän tarvitsisi vain
+kuulla, mitä minulla -- (Lähestyen häntä.)
+
+FRANZISKA
+
+(vastaamatta neidille lähestyy Werneriä). Herra varusmestari!
+
+WERNER
+
+(äreästi). Menköön hän tiehensä! --
+
+FRANZISKA.
+
+Huu! Minkälaisia miehiä!
+
+NEITI.
+
+Tellheim! -- Tellheim! (Tämä puree vimmoissaan kynsiään, kääntyy
+poispäin eikä kuule mitään.) Ei, tämä menee jo liian pitkälle! --
+Kuulkaa minua toki! -- Te erehdytte! -- Pelkkä väärinkäsitys, --
+Tellheim! -- Ettekö tahdo kuunnella omaa Minnaanne? -- Kuinka sellaista
+saatatte epäilläkään? -- Minäkö haluaisin päästä teistä eroon? -- Minäkö
+olisin tullut tänne sitä varten? -- Tellheim!
+
+
+KAHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Kaksi palvelijaa_, eri puolilta poikki salin juosten. _Edelliset_.
+
+ENSIMÄINEN PALVELIJA.
+
+Armollinen neiti, hänen ylhäisyytensä, kreivi! --
+
+TOINEN PALVELIJA.
+
+Hän saapuu, armollinen neiti! --
+
+FRANZISKA
+
+(on rientänyt ikkunaan). Hän se on! hän se on!
+
+NEITI.
+
+Onko se hän? -- Oi, nyt pian, pian, Tellheim --
+
+v. TELLHEIM
+
+(yhtäkkiä tointuen). Kuka? kuka tulee? Enonneko, neiti? tuo julma eno?
+-- Antakaa hänen tulla, antakaa hänen tulla! -- Älkää pelätkö! Hän ei
+saa solvata teitä ainoallakaan katseella! Hän joutuu tekemisiin minun
+kanssani. -- Tosin te ette sitä ansaitse --
+
+NEITI.
+
+Syleilkää minua pian, Tellheim, ja unohtakaa kaikki --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Haa, jospa tietäisin, että osaatte katua! --
+
+NEITI.
+
+Ei, minä en voi katua sitä, että olen päässyt näkemään koko teidän
+sydämenne! -- Ah, minkälainen mies te olettekaan! -- Syleilkää
+Minnaanne, onnellista Minnaanne! mutta juuri teidän kauttanne
+onnellista! (Vaipuu hänen syliinsä.) Ja nyt häntä vastaan! --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Ketä vastaan?
+
+NEITI.
+
+Parhainta tuntemattomista ystävistänne.
+
+v. TELLHEIM.
+
+Mitä?
+
+NEITI.
+
+Kreiviä, enoani, isääni, teidän isäänne -- -- Minun pakoni, hänen
+suuttumuksensa, minun perinnöttömäksi tekemiseni; -- ettekö kuule, että
+kaikki on vain keksittyä? Herkkäuskoinen ritari!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Keksittyä? Mutta sormus? sormus?
+
+NEITI.
+
+Missä teillä on se sormus, jonka annoin teille takaisin?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Te otatte sen jälleen? -- Oi, sitten olen onnellinen! -- Kas tässä,
+Minna! -- (Vetää sen esiin.)
+
+NEITI.
+
+Katsokaahan sitä toki ensin! -- Voi niitä sokeita, jotka eivät tahdo
+mitään nähdä! -- Mikä sormus se sitten on? Sekö, jonka sain teiltä, vai
+se, jonka te saitte minulta? -- Eikö se ole juuri se, jota en tahtonut
+jättää isännän huostaan?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Hyvä jumala! mitä näen? mitä kuulen?
+
+NEITI.
+
+Täytyykö minun nyt taas se ottaa? täytyykö? -- (Tempaa sen hänen
+kädestään ja pistää sen omaan sormeensa.) No? onko kaikki nyt hyvin?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Missä olen? -- (Suudellen hänen käsiään.) Oi, te paha enkeli! --
+kiduttaa minua sillä tavalla!
+
+NEITI.
+
+Tämä näytteeksi siitä, rakas puolisoni, ettei teidän koskaan pidä tehdä
+minulle kepposta, jollette tahdo, että heti maksan takaisin samalla
+mitalla. -- Ettekö muka tekin ole minua kiduttanut?
+
+v. TELLHEIM.
+
+Voi teitä ilveilijöitä, olisihan minun pitänyt tuntea teidät!
+
+FRANZISKA.
+
+Ei, totisesti; minusta ei ole ilveilijäksi. Olen vavissut ja tutissut ja
+minun on täytynyt kädelläni pitää suutani tukossa.
+
+NEITI.
+
+Ei ole omakaan osani ollut helppoa. Mutta tulkaahan toki!
+
+v. TELLHEIM.
+
+En osaa vielä oikein tointua. -- Kuinka hyvältä, kuinka pelottavalta
+minusta tuntuu! On kuin äkkiä heräisi hirvittävästä unesta!
+
+NEITI.
+
+Me vitkastelemme. -- Kuulen hänen jo tulevan.
+
+
+KOLMASTOISTA KOHTAUS.
+
+_Kreivi v. Bruchsall_, jota _isäntä_ ja jotkut _palvelijat_ seuraavat.
+_Edelliset_.
+
+KREIVI
+
+(sisään astuessaan). Hän saapui kai onnellisesti perille? --
+
+NEITI
+
+(joka hypähtää häntä vastaan). Ah, isäni!
+
+KREIVI.
+
+Tässä olen, rakas Minna! (Syleillen häntä.) Mutta mitä, tyttö?
+(Huomatessaan Tellheimin.) Tuskin olet ollut täällä täyttä vuorokautta
+ja sinulla on jo tuttuja ja seuranpitäjiä?
+
+NEITI.
+
+Arvatkaa, kuka hän on?
+
+KREIVI.
+
+Eihän vain sinun Tellheimisi?
+
+NEITI.
+
+Kukapa muu kuin hän? -- Tulkaa, Tellheim! (Vie hänet kreivin luo.)
+
+KREIVI.
+
+Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi
+silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. --
+Syleilkää minua. -- Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän
+ystävyyttänne. -- Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. --
+
+NEITI.
+
+Sen te tiedätte, isäni! -- Ja onko se sokea, minun rakkauteni?
+
+KREIVI.
+
+Ei, Minna, rakkautesi ei ole sokea, mutta rakastettusi on -- mykkä.
+
+v. TELLHEIM
+
+(heittäytyen hänen syliinsä). Suokaa minulle aikaa tointuakseni, isäni!
+--
+
+KREIVI.
+
+Hyvä näinkin, poikani! Kuulen, että vaikka suusi ei osaakaan pakista,
+niin osaa sydämesi kuitenkin puhua. -- Minä en muuten juuri pidä
+tuonvärisistä upseereista. (Viitaten Tellheimin univormuun.) Mutta te
+olette rehellinen mies, Tellheim, ja olipa rehellisellä miehellä
+millainen puku tahansa, häntä ei voi olla rakastamatta.
+
+NEITI.
+
+Oi, jospa tietäisitte kaikki! --
+
+KREIVI.
+
+Mikäpä minua estää saamasta tietää kaikkea? -- Missä ovat huoneeni,
+herra isäntä?
+
+ISÄNTÄ.
+
+Teidän ylhäisyytenne suvaitkoon vain astua tänne sisään.
+
+KREIVI.
+
+Tule, Minna! Tulkaa, herra majuri! (Poistuu isännän ja palvelijoitten
+seuraamana.)
+
+NEITI.
+
+Tulkaa, Tellheim!
+
+v. TELLHEIM.
+
+Seuraan teitä tuossa tuokiossa, hyvä neiti. Vielä vain sananen tälle
+miehelle! (Kääntyen Wernerin puoleen.)
+
+NEITI.
+
+Ja se oikein ystävällinen! Minusta näyttää, että se on tarpeen. --
+Franziska, eikö niin? (Seuraa kreiviä.)
+
+
+NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
+
+_von Tellheim_. _Werner_. _Just_. _Franziska_.
+
+v. TELLHEIM
+
+(osoittaen kukkaroa, jonka Werner on heittänyt maahan). Kas tuossa,
+Just! -- nosta kukkaro maasta ja vie se kotiin. Mene! -- (Just poistuu.)
+
+WERNER
+
+(joka yhä vielä on seisonut nurkassa murjottaen eikä ole näyttänyt
+ottavan osaa mihinkään, tämän kuultuaan). No niin!
+
+v. TELLHEIM
+
+(lähestyen häntä tuttavallisesti). Werner, milloin voin saada ne toiset
+tuhat pistolia?
+
+WERNER
+
+(yhtäkkiä jälleen hyvällä tuulellaan). Huomenna, herra majuri! huomenna.
+--
+
+v. TELLHEIM.
+
+Minun ei tarvitse joutua velalliseksesi, mutta tahdon ruveta varojesi
+hoitajaksi. Kaikille teille hyväsydämisille ihmisille pitäisi asettaa
+holhooja. Te olette jonkinlaisia tuhlaajia. -- Sinä suutuit minuun
+äsken, Werner! --
+
+WERNER.
+
+Kautta kurjan sieluni, suutuin! -- Mutta minun ei sittenkään olisi
+pitänyt olla sellainen tolvana. Nyt käsitän sen varsin hyvin. Minä
+ansaitsisin saada sata patukan iskua. Käskekää pois vain antaa ne
+minulle; mutta nyt ei enää mitään kaunaa, rakas majuri! --
+
+v. TELLHEIM.
+
+Kaunaa? -- (Puristaen hänen kättään.) Lue silmistäni kaikki se, mitä en
+osaa sinulle sanoa! -- Haa! haluaisinpa nähdä sen, jolla olisi parempi
+tyttö ja vilpittömämpi ystävä kuin minulla! -- Franziska, eikö niin? --
+(Poistuu.)
+
+
+VIIDESTOISTA KOHTAUS.
+
+_Werner_. _Franziska_.
+
+FRANZISKA
+
+(itsekseen). Niin, totisesti, hän on perin hyvä mies! -- Sellaista en
+tapaa toista. -- Se täytyy tulla sanotuksi! (Lähestyen Werneriä ujona ja
+häpeissään.) Herra varusmestari --
+
+WERNER
+
+(joka pyyhkii silmiään). No?
+
+FRANZISKA.
+
+Herra varusmestari --
+
+WERNER.
+
+Mitä nyt sitten, neitokainen?
+
+FRANZISKA.
+
+Katsahtakoon hän minuun, herra varusmestari --
+
+WERNER.
+
+En vielä saata; en tiedä, mikä silmiini on tullut.
+
+FRANZISKA.
+
+Katsokoon hän minua toki!
+
+WERNER.
+
+Pelkäänpä, että olen katsonut häntä jo liiaksikin, neitokainen! -- No,
+nythän jo näen hänet! Mikä on hätänä?
+
+FRANZISKA.
+
+Herra varusmestari -- -- eikö hän tarvitsisi varusmestarin rouvaa?
+
+WERNER.
+
+Puhuuko hän totta, neitokainen?
+
+FRANZISKA.
+
+Täyttä totta!
+
+WERNER.
+
+Lähtisikö hän vaikka Persiaankin?
+
+FRANZISKA.
+
+Mihin varusmestari vain haluaa!
+
+WERNER.
+
+Oikeinko totta? -- Hoi! Herra majuri! ei pidä suurennella! Nyt on
+minulla ainakin yhtä hyvä tyttö ja yhtä vilpitön ystävä kuin teilläkin!
+-- Antakoon hän minulle kätensä, neitokainen! Top! -- Kymmenen vuoden
+kuluttua hän on kenraalin rouva tai leski!
+
+
+
+
+Neljännen näytöksen toisen kohtauksen
+ranskankieliset lauseet merkitsevät suomeksi:
+
+
+_Est-il permis_ j. n. e. Saanko luvan, herra majuri?
+
+_Parbleu!_ -- _Mais non_ -- j. n. e. Hitto vieköön! -- Mutta ei -- tämä
+on hänen huoneensa --
+
+_Le Major de Tellheim;_ j. n. e. Majuri von Tellheim; aivan oikein,
+kaunis lapseni, häntä minä etsin. Missä hän on?
+
+_Comment?_ -- Mitä?
+
+_Ah, Madame,_ -- _Mademoiselle_ -- Ah, rouva, neiti.
+
+_Ah voilà de ses politesses!_ j. n. e. Ah, se on hänen kohteliaita
+tapojaan! Hän on erittäin siro ja hieno mies, tuo majuri!
+
+_C'est dommage;_ j. n. e. Sepä on vahinko; olen siitä pahoillani.
+
+_Nouvelle_ -- uutinen.
+
+_Mademoiselle parle françois?_ j. n. e. Puhuuko neiti ranskaa? Mutta
+sehän on selvää; näkeehän sen! -- Kysymykseni oli varsin epäkohtelias;
+suonette anteeksi, neiti. --
+
+_Sachés donc, Mademoiselle_ -- Tietäkää siis, neiti --
+
+_á l'ordinaire_ -- tavallisesti.
+
+_et le Ministre m'a dit_ j. n. e. -- ja ministeri sanoi minulle noin
+meidän kesken, sillä hänen ylhäisyytensä on minun ystäviäni, ja meidän
+välillämme ei ole mitään salaisuuksia.
+
+_rapport_ -- selostus.
+
+_tout à fait en faveur_ j. n. e. kokonaan majurin eduksi. -- Herra,
+sanoi minulle hänen ylhäisyytensä, te ymmärtänette, että kaikki riippuu
+siitä tavasta, millä asiat esitetään kuninkaalle, ja te tunnette minut.
+Tuo Tellheim on erittäin kelpo poika, ja tiedänhän minä, että te pidätte
+hänestä. Ystävieni ystävät ovat minunkin ystäviäni. Tuo Tellheim tulee
+kuninkaalle maksamaan koko tavalla, mutta palvellaanko kuninkaita
+ilmaiseksi? Tässä maailmassa täytyy tukea toisiaan molemmin puolin; ja
+jos jonkun on jotakin menetettävä, niin olkoon se kuningas eikä meidän
+laatuisemme kunnon mies. Tästä periaatteesta en poikkea milloinkaan.
+
+_Ah que son Excellence_ j. n. e. Ah, hänen ylhäisyydellään on sydän
+oikealla paikallaan!
+
+_au reste_ -- muuten.
+
+_une lettre de la main_ -- käsikirje.
+
+_infailliblement_ -- aivan varmaan.
+
+_Vous voyés en moi_ j. n. e. Te näette minussa ritari Riccaut de la
+Marlinieren, Pitkän Kynnen herran, Kullanhaalijain sukuhaaraa.
+
+_qui est veritablement_ j. n. e. jossa todellakin on kuninkaallista
+verta. -- Täytyy tunnustaa, että minä olen epäilemättä koko suvun
+kaikkein seikkailurikkain vesa.
+
+_affaire d'honneur_ -- kunnia-asia.
+
+_Ah, Mademoiselle, que je voudrois_ j. n. e. Ah, neiti, kunpa en olisi
+koskaan nähnyt tätä maata!
+
+_Capitaine_ -- kapteeni.
+
+_Oui, Mademoiselle, me voilá reforme_ j. n. e. Aivan niin, neiti, olen
+saanut eroni ja sen johdosta joutunut keppikerjäläiseksi.
+
+_Vous êtes bien bonne,_ j. n. e. Te olette kovin hyvä, neiti.
+
+_reformir_ -- erottaa virasta.
+
+_rouinir_ -- joutua puille paljaille.
+
+_Tranchons le mot;_ j. n. e. Suoraan sanoen, minulla ei ole ropoakaan,
+ja nyt minua todellakin odottaa täydellinen tyhjyys.
+
+_qu'un malheur ne vient jamais seul_ -- ettei onnettomuus koskaan tule
+yksin.
+
+_extraction_, syntyperä.
+
+_resource_ -- keino.
+
+_honnêt-homme_ -- kunnon mies.
+
+_Mademoiselle, je joue avec un guignon_ j. n. e. neiti, minä pelaan
+uskomattoman huonolla onnella.
+
+_Je sais bien, qu'il y avoit_ j. n. e. Tiedän varsin hyvin, että
+kysymyksessä oli muutakin kuin peli. Siliä vastapelaajieni joukossa oli
+joitakin naisia.
+
+_invitir_ -- kutsua.
+
+_revanche, mais_ -- j. n. e. korvausta, mutta -- te ymmärrätte, neiti --
+
+_Tatit mieux, Mademoiselle,_ j. n. e. Sitä parempi, neiti, sitä parempi!
+Kaikki henkevät ihmiset pitävät pelaamisesta intohimoisesti.
+
+_Comment, Mademoiselle, vous poulés_ j. n. e. Mitä, neiti, te haluatte
+olla minun osakkaani? Kaikesta sydämestäni.
+
+_Ah, Mademoiselle, que_ j. n. e. Ah, neiti, kuinka rakastettava te
+olette! --
+
+_Donnés toûjours,_ j. n. e. Antakaa pois vain, neiti, antakaa.
+
+_interessir_ -- olla osallisena.
+
+_pour le tiers_ -- kolmannella osalla.
+
+_liaison_ -- suhde.
+
+_et de ce moment_ j. n. e. ja tästä hetkestä alkaen alan minä toivoa
+parasta onneeni nähden.
+
+_Je suis des Bons,_ j. n. e. Minä kuulun noihin taitaviin, neiti,
+Tiedättekö, mitä se merkitsee?
+
+_Je sais monter un coup_ -- Minä osaan tehdä tempun.
+
+_Je file la carte_ j. n. e. Minä sujautan kortin hyvin taitavasti --
+
+_Je fais sauter la coupe_ j. n. e. Minä pistän nostetun pinkan
+entiselleen erittäin etevästi --
+
+_Donnés moi un pigeonneau_ j. n. e. Antakaa minulle vain kyyhkysenpoika
+kynittäväksi, ja --
+
+_Comment, Mademoiselle?_ j. n. e. Mitä, neiti? Te nimitätte sitä
+»petette»? Korjata onnensa kulkua, käydä siihen lujasti käsiksi, olla
+varma asiastaan --
+
+_Laissés-moi faire, Mademoiselle_ -- Jättäkää se minun huolekseni, neiti
+--
+
+_Votre très-humble_ -- Teidän nöyrin palvelijanne --
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***
+
+***** This file should be named 22389-8.txt or 22389-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/2/3/8/22389/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/22389-8.zip b/22389-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c797757
--- /dev/null
+++ b/22389-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bd3a4a9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #22389 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22389)