diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20466-8.txt | 17184 | ||||
| -rw-r--r-- | 20466-8.zip | bin | 0 -> 340892 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 17200 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20466-8.txt b/20466-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e1ad61d --- /dev/null +++ b/20466-8.txt @@ -0,0 +1,17184 @@ +The Project Gutenberg EBook of Itämeren risteilijä, by Viktor Rydberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Itämeren risteilijä + +Author: Viktor Rydberg + +Translator: Emil Mannstén + +Release Date: January 29, 2007 [EBook #20466] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMEREN RISTEILIJÄ *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ITÄMEREN RISTEILIJÄ I + +Kirj. + +Viktor Rydberg + + +Suomentanut [Fribytaren på Östersjön] Emil Mannstén + +Kirjassa tavattavat runokappaleet on Opettaja Eni Tamminen suomentanut. + + +Otava, Helsinki, 1899. + + +SISÄLLYS: + + I. Yö meren rannalla + II. Kustaa Drake + III. Metsästysmaja + IV. Tanssiaiset + V. Lumimyrsky + VI. Elli + VII. Kuulustelu + VIII. Majatalo + IX. Salaisuuksien uuni + X. Eräs iltaseura + XI. Inkvisiittori + XII. Kaksi yhtymystä + XIII. Laamanni Juhana + XIV. Tapahtumat kehittyvät + XV. Aadolf Skytte Tukholmassa + XVI. Noitatutkinnat + XVII. Epäonnistunut vallankaappaus +XVIII. Merellä + XIX. Loppu + + + + +I. + +Yö meren rannalla. + + +Söödermanlannissa, lähellä merta, suunnilleen pari peninkulmaa +Tukholmasta on Sjövik niminen tila, joka ennen oli vanhalle Drake +suvulle kuuluva herraskartano, mutta nyt on talonpoikaistalona. + +Muutamat tiilensekaiset sorakasat osottavat nyt enää +kolmikymmenvuotisen sodan saaliina kohonneen herraskartanon +seisontasijaa. Auralla on jo vuosimääriä kynnetty sitä maata, joka +ennen oli Sjövikin linnanpihana. + +Merta lähinnä oleva osa maatilaa oli kuusitoista sataluvun +keskipalkoilla metsänä, jossa ainoastaan paikoittain oli raivattu alaa +uudisviljelyksille. Metsän läpi kulki tie herraskartanon satamaan. +Sjövikin herrat käyttivät näet hyödykseen aatelistolle vakuutettua +oikeutta tullitta viedä tilojensa tuotteet ulkomaille. + +Kuutamoyönä syksyllä v. 1661 kulki matkamies tätä yksinäistä tietä. Hän +oli, suojellakseen itseänsä yökylmältä, kääriytynyt viittaan ja +leveälierinen hattu verhosi hänen päätään. Tultuansa lähelle vähäistä +satamaa poikkesi hän tieltä polulle, joka oikealla suikerteli +kallioiden välitse. Polku päättyi ränstyneen ladon ääreen, mutta mies +kulki edelleen, kunnes hän tuli ylänteelle, josta avautui vapaa näköala +merelle ja rantaseudulle. + +Tähän hän pysähtyi ja katseli meren aavalle ulapalle, joka tyvenenä ja +peilikirkkaana, sieltä täältä metsäisten saarten pirstomana, välkkyi +kuutamossa. + +Vähän matkaa rannasta näkyi ankkuroituna kuunarin tapainen alus, jonka +sirotekoinen taklaus kuvastui meren hopealle hohtaviin laineisiin. +Sekavaa ihmisäänten sorinaa, kuuluen laivan kannelta päin, soi hänen +korviinsa, ja tähän hälinään sulautui meren yksitoikkoinen loiske +rantakallioita vastaan. + +Mies seisoi kotvasen liikkumatta, katse tähdättynä laivaan. Hän aprikoi +itsekseen. + +Ja ikäänkuin hankkiaksensa siksi aikaa, kuin ajatuksensa oli toimessa, +myöskin käsillensä jotakin tehtävää, heitti hän taaksepäin viittansa, +otti vyöstänsä pistoolin, tarkasti lukkoa, punnitsi asetta kädessään ja +pisti sen jälleen vyöhönsä. + +Sitten hän vei merkinantopillin huulilleen ja puhalsi kimakan, +yölintujen kirinän kaltaisen äänen. Sitä toisteli kallioiden kaiku. + +Kohta sen jälkeen kuului samallainen vihellys kallioiden puolelta +lähinnä meren rantaa. Hattureuhkanaan ja kaapuun puettu mies ilmausi +kallioiden välistä ja kiipesi kukkulalle, jolla outo mies seisoi. + +-- Ovatko valmistukset tehdyt? kysyi jälkimäinen, kun äsken saapunut +seisoi hänen edessään ja paljasti ahavoituneet, arpien ja naarmojen +rumentamat kasvonsa. + +-- Ovat, vastasi tämä, -- mutta vieläkin kerran uskallan pyytää teitä, +kapteeni, että ajattelisitte... + +-- Kaikki on tarkoin tuumittu, Ruys ystävä, sanoi kapteeniksi kutsuttu, +tehden kärsimättömän liikkeen. -- Oletko tutkinut veden syvyyttä? + +-- Se on tarpeeksi syvää, vastasi Ruys. + +-- Ja ovatko kaikki miehet laivassa koossa? + +-- Joka mies. + +-- Entäpä onko kukaan käynyt maissa sen jälkeen, kun tähän +ankkuroitsivat? + +-- Ei kukaan, kapteeni. Mutta minä olen vaivoin saanut heitä estetyksi +maihin menemästä, sen voitte uskoa. Heillä on nyt rahaa kosolta ja +he tahtovat, kuten luonnollista on, matkan jälkeen huvitella. +Tyytymättömyys on noussut äärimmilleen ja joka päivä olen +pelännyt kapinannousua. Kuitenkin olen tehnyt voitavani heidän +tyynnyttämisekseen: sanoin teidän tulevan laivaan tänä yönä ja että +heti sen jälkeen purjehdimme Tukholmaan. + +-- Hyvä on. + +Miehet lähtivät ylänteeltä ja laskeutuivat alas kalliolta, joka erotti +heidät merestä. Rannalla oli venonen, jota Ruys oli käyttänyt +lähtiessään laivasta. + +Ruys istui soutamaan. Melu laivan kannella tuntui yltyvän sikäli kuin +he lähestyivät kuunaria. Juomalauluja, kirouksia ja kaikenmoista +kirkunaa, mitä vaan ihmiskurkusta voi lähteä, sekautui siinä toisiinsa +synnyttäen sekamelskan, jota ei itse paholainenkaan olisi kärsinyt +kuulla. + +Venosen tulo keskeytti hetkeksi aikaa hälinän. Ahavoituneita, +parrakkaita kasvoja kurkisti reelingin yli ja köysi heitettiin alas. + +Kun kapteeni ja hänen luutnanttinsa ... sillä sen nimellisenä palveli +Ruys tässä laivassa ... tulivat kannelle, kohtasi heitä näky, joka +heikkohermoisesta olisi tuntunut vastenmieliseltä; mutta silminnähtävää +oli, ettei sairaloinen arkatuntoisuus vaivannut kumpaakaan sanotuista +herroista, sillä he tähystelivät kantta tutkivin, eikä suinkaan +hämmästynein katsein. + +Heidän edessään venyi muudan laivaväestön miehiä verissään. Iskupiilu +oli halaissut pääkallon, ja aivot olivat valahtaneet kannelle. Kuollut +puristeli vielä kourassansa kuutamossa välkkyvää puukkoa. Mies oli +arvatenkin joutunut kiistaan jonkun toverin kanssa. + +Kasa kulta- ja hopearahoja oli kuolleesta vähän loitompana, mutta +sentään siksi lähellä, että verivirta oli sinnekin osunut ja tahrannut +kiiltävän metallin punaiseksi. Se oli kaatuneen osa saaliista. Toverit +istuskelivat ympärillä ja pelasivat siitä, kenellä heistä oli oikeus +periä jälkeenjäänyt omaisuus. Pelinopat pyörivät, hurjistuneet katseet +seurasivat niitä, naurun remahduksia ja kirouksia kuului pelaajain +piiristä. + +Toinen ryhmä seisoi viinitynnyrin ympärillä, jonka sisällystä ahkeraan +maisteltiin. Kaikki olivat pöhnässä, mutta oluen vaikuttama mieliala +tuli erilailla näkyviin. Toiset kiistelivät, puukot varalla joko +hyökkäystä tahi puolustaumista varten; toiset loilottivat pikari +kädessä; kolmannet syleilivät toisiaan vakuuttaen pysyvänsä uskollisina +hamaan kuolemaan asti; jotkut astelivat yksiksensä; olipa vielä pari +kolme, jotka jo tajuttomina makasivat jossakin nurkassa laivan +kannella, tovereiden sinne potkimina. + +Kieleen nähden vallitsi hurjain mellastajain kesken babyloonialainen +sekasorto. Kuultiin alasaksaa, englanninkieltä ja lingua francaa; +ainoastaan muutamat olivat, kielestä päättäen, syntyisin Pohjolasta. + +-- Eläköön kapteenimme! huusivat muutamat. + +-- Hukka Ruys'ille! Hukka hollantilaiselle! huusivat toiset, ja +miehistö kerääntyi kapteenin ympärille valittamaan sitä vankeutta, jota +heidän oli täytynyt kärsiä. + +-- Onko se teidän oma käskynne, kapteeni, vai onko se hollantilaisen +vehkeitä, ettemme saa mennä maihin? kysyi muudan heistä toisten +puolesta. + +-- Uskokaa nyt! Uskokaa! sanoi Ruys, kädet housun taskuissa +käyskennellen humalaisten merirosvojen keskellä, jotka katselivat häntä +uhkailevin silmin. + +-- Minä olen käskenyt, sanoi kapteeni tyynesti. -- Luuletteko, miehet, +Ruys'in uskaltavan antaa minun nimessäni valheellisia käskyjä? Vankeus +on kuitenkin pian päättyvä. Päivän koittaessa nostamme purjeet ja +lähdemme Tukholmaan. + +-- Hurraa! räyhäsi joukko vastaukseksi tähän lupaukseen. + +-- Ja nyt, Ruys, on sinun pidettävä huoli siitä, että miehistö saa +viettää iloisen yön, jatkoi merisissipäällikkö. -- Mitä viiniä tuo on? +Pikari tänne! + +Käskyä riennettiin täyttämään. Kapteeni maistella lipotteli sarkan +sisällystä ja viskasi sen mereen. + +-- Meillä on parempaa viiniä laivassa, sanoi hän viitaten Ruys'ille. -- +Paras tynnyri tänne ja kierittäkää tuo mereen! + +Tuopa oli merirosvoista mieluinen käsky. Sill'aikaa kun muutamat +seurasivat Ruys'iä lastiruumaan, hänen osotuksensa mukaan noutaakseen +tuota kehuttua viiniastiaa, nostivat toiset yhteisin voimin sen, josta +jo oli maisteltu, varpeiden yli ja heittivät sen mereen. + +Pelaajat olivat nyt pelinoppain päätöksen nojalla jakaneet perinnön ja +liittyneet toisiin. Kapteeni meni laivan peräkannelle ja silmäili, +ruorirattaaseen nojautuen, kohtausta edessään. Ruys otti pitääksensä +isännyyttä, täytti pikarit ja kehotteli ahkerasti niitä tyhjentämään. + +-- Mainiota viiniä! Se on tulista ja siinä on ruusun tuoksua, toisteli +hän kaataessaan pikareihin. Mutta hänen äänensä vapisi ja kylmä hiki +helmeili hänen otsallaan. + +Kaiketi oli viiniin sekotettu jotakin väkevää nukuttavaa ainetta, sillä +kauan ei viipynyt, ennenkuin miehet toinen toisensa jälkeen horjuen +menivät pois, paneutuaksensa nukkumaan, sillä vastustamattomasti heitä +nyt uni painosti. Jälelle jääneet eivät toki epäilleet mitään: +heidänkin silmänluomensa tuntuivat vihdoin lyijynraskailta ... tajunnan +viimeinen säen sammui ... viimeinen juomalaulu keskeytyi puolitiehen +... pikari kirposi viimeisen juomaurhon kädestä ... ja kaikki oli +hiljaa. + +Ruys hiipi kapteenin luo ... hiipi varpaisillaan, ikäänkuin olisi +peljännyt herättävänsä nukkuvat. + +-- Mitä nyt? kysyi hän. + +-- Minä olen lukenut miehet ja huomaan, ettei puutu ketään. Kanna +heidät laivan pohjalle, ja katso ettei mitään veden päällä pysyvää +kalua jää irralleen! Salpaa luukut ja avaa lastiruuman vuotoreikä! + +-- Niinkuin käskette, mumisi Ruys synkästi ja lähti ilmeisen +vastahakoisesti kamalaan työhönsä. + +Kapteeni kääntyi selin kantta kohden, nojautui varpeihin ja katsoa +tuijotti kuuhun, joka parhaallaan laski metsän taa. + +Useimmat merirosvoista makasivat liikkumattomina, aivan kuin olisivat +olleet jo kuolleet. Toisia näytti tuskaiset aavistukset vaivaavan +unessa; heidän rintansa korisi, heidän kätensä kohosivat vaipuaksensa +heti seuraavana silmänräpäyksenä hervonneina takasin. + +Laivan pohjalta kuuluva lorina saattoi kapteenin heittämään kuutamon +tarkastelunsa sikseen. Hän käännähtihen ympäri. Ruys seisoi hänen +edessään kasvot kalmankalpeina. + +-- Se on tehty, sanoi hän ja tarttui venheen pestiin. + +He astuivat venoseen ja laskivat ulommas. Kun Ruys oli hetken aikaa +soutanut käski kapteeni hänen levähtää airoilla. Hän nousi seisaalleen, +kääri viitan ympärilleen ja tähysteli uppoavaa laivaa. Kuu oli jo +laskenut ja kuunarin rajaviivat tulivat vain epäselvästi näkyviin yön +varjojen keskeltä, joita vastaan vasta alkava aamunkoitto taisteli +itäisellä taivaanrannalla. Äkkinäinen pauhina ilmaisi hetken, jona +aallot voitonriemuisina loiskahtivat yhteen, peittäen allensa saaliin. +Vesi joutui melkoisella alalla liikkeeseen, ja muutamat kuohulaineet +vyöryttivät rantaan sen sanoman, että yksi noita merellä liikkuvia +helvettiä, rauhallisen kaupankäynnin vitsauksia, oli kadonnut. + +Miesten astuttua rannalle sanoi kapteeni: + +-- Sinun on heti auringon noustua oltava Tukholmassa. Näillä seuduin et +millään ehdolla saa näyttäytyä, ja toistaiseksi olemme ventovieraat +toisillemme. Paperisi ovat kunnossa. Sinä jäät talveksi pääkaupunkiin +ja odotat minun käskyjäni. Ensi kesänä työskentelemme taas yhdessä. + +Ruys oli istautunut rantakivelle. Hänen katseensa harhaili pitkin veden +pintaa ja näytti etsivän uponnutta laivaa. + +-- Kapteeni, sanoi hän, -- minä aavistan että viimeinen hetkemme kohta +on käsissä. Moinen teko herättää Sallimuksen voimat kostoon. + +-- Nytkö jo omantunnon vaivoja? virkkoi kapteeni terävän kuiskaavalla +äänellä, joka soi Ruys'in korvissa kuni uhkaava varotus. + +-- Ei, sanoi Ruys. -- Minä kirjoitan tämän omaan syntiluetteloonne. + +-- Tee niin! Mitä olemme tehneet, se oli välttämätöntä. Miehet olivat +saaneet tietoonsa oikean nimeni ja yhteiskunnallisen asemani ... millä +tapaa, sitä en vieläkään pysty arvaamaan. Minä en tahtonut olla +riippuvainen löyhäsuisten konnien varomattomuudesta, voitonhimosta tahi +omantunnon vaivoista... Tule! + +-- Vielä yksi sana, kapteeni! lausui Ruys kavahtaen pystyyn. + +-- Kaksi päivää sitten purjehti laiva tästä ohi pohjoseen päin. Sen +suunta oli nähtävästi pantu Tukholmaa kohti. Minä tunsin sen, yhtä +varmasti kuin teidätkin tunnen. Se on sama laiva, joka niin useasti +seurasi meitä merellä ja herätti taikauskoisen pelon miehistössämme. +Siinä laivassa on kova kohtalomme ohjattavana. + +-- Lörpötyksiä! Sinä olet uneksinut, virkkoi kapteeni kärsimättömästi. +-- Lähtekäämme! + + + + +II. + +Kustaa Drake. + + +Sjövikin aatelishovin kukoistusaika oli kolmikymmenvuotisen sodan +jälkeen, kun sen omistaja eversti Anders Drake, palasi kotiin. Tämä oli +osannut kutoa kultaisia tähkiä laakereihinsa. Olematta nimenomaan +mikään oppinut taiteentuntija, ihaili hän kuitenkin hartaasti +oivatekoisia ehtoolliskalkkia, ristinmaljoja, vihkivesiastioita ja +pyhimyksen kuvia, joita Saksan katoolisissa kirkoissa säilytettiin, +sekä toi mukanansa kotiin kokonaisen hengellisen taidekokoelman +paljaita kulta- ja hopeakaluja, hän kun ei hennonnut riistää +temppeleistä niitä liikuttavaisia koristuksia, jotka olivat halvempaa +ainetta. + +Kotiin tultuaan kyllästyi hän pian taidekokoelmaansa ... hänen mielensä +vaihteli ehtimiseen ... hän muutti sen vuoksi taidevarastonsa rahaksi, +repi maahan hongista salvetun rakennuksen, jossa hänen esivanhempansa +olivat syntyneet ja kuolleet, ja rakensi tiilistä komean talon ajan +rakennustapaa noudattaen. + +Täällä eli vanha sotaurho hauskoja päiviä, niinkuin keskiajan +ritari linnassaan, piti paljon hevosia ja nautti itse sekä kestitsi +lukuisia vieraitaan Reinin ja Tonavan viineillä. Kuuluisa seura +_Goinfres_-nimeltä tunnettuja ylhäisiä juomaveikkoja piti hänen +luonansa mieluisaa tyyssijaansa, ja Sjövikin saleissa kaikui usein +Lorenz von der Linden pilapuheita ja vietettiin hurjain Horn veljesten +juomapitoja. + +Kun vihdoinkin Drake kyllästyneenä vuosiinsa ja huveihinsa, pantiin +kuolinvuoteelleen, kuoli hän siinä lohdullisessa tiedossa että oli +elänyt iloista elämää, ja että hän jätti tyhjän raha-arkun ja vähiin +supistuneet tilukset ainoan poikansa Kustaa herran perittäväksi. + +Kustaa Drake oli toisenluontoinen kuin isänsä. Hän oli perinyt isänsä +tarmokkaan luonteen, vaan ei hänen taipumustansa hupaisiin +elintapoihin. Yliopistossa, josta hän erosi isänsä kuoltua, ei hän +seurustellut kenenkään kanssa. Hänen synkkä, mutta vakaa katseensa +kohtasi kammolla niitä pöyhkeitä nuorukaisia, Ruotsin korkeimman +ylimysluokan poikia, jotka kaikissa juhlatiloissa valtasivat +kunniasijat itsepä iäkkäiden opettajainsakin nenän edestä; kohteli +kylmyydellä kaikkia vertaisiansa, röyhkeydellä kaikkia alhaisempiansa. +Kaikki karttoivat tuota juroa luonnetta, eikä hänkään ketään +lähennellyt. Hän opiskeli ahkerasti, mutta suljettujen ovien takana: +vasta aletut anatomian luennot olivat ainoat, joita hän kävi +kuuntelemassa. Sanottiin hänen lukevan kiellettyjä kirjoja ja salassa +harjoittavan alkemistisia opinnoita. + +Ensi toimekseen Sjövikin herrana kutsui hän kokoon kaikki talon +alustalaiset ja luki niille julki aatelisten talonoikeuden, josta +heille kävi selväksi, että hänellä oli oikeus oman tahtonsa jälkeen +rangaista heitä raipoilla tahi vankeudella kartanon kellariholvissa. +Tämä vaikutti sen, mitä oli tarkotettukin; auringon noustessa ei +puuttunut ainoatakaan torpparia kartanon työstä, oli torppa miten +kaukana hyvänsä, päivätyöt suoritettiin täsmälleen, ja verot +relssitilallisilta tulivat oikeaan aikaan. + +Hänen toinen toimenpiteensä oli mennä naimisiin. Hänen valittunsa isä +oli skotlantilainen eversti Bruce, joka sodan loppuvuosina oli ruvennut +Ruotsin armeijan palvelukseen ja sitte asettunut asumaan Ruotsiin. +Luultiin lapsuudesta juurtuneen taipumuksen johtaneen Kustaa Drakea +tähän valintaan, vaan että Agnes Brucen oli täytynyt isänsä tahdosta +suostua hänen tarjoumukseensa. Agnes Bruce ei ollut ulkomuodoltaan +kaunis, mutta hänen olentonsa oli viehättävä ja kantoi hänen hyvän +sydämensä leimaa, Kartanon alustalaiset oppivat ennen pitkää herransa +puolisoa rakastamaan samassa määrässä kuin he vihasivat hänen +voutiansa, joka ratsuruoskalla enensi heidän intoansa. + +Drake näyttäytyi harvoin alustalaistensa joukossa, paitsi sunnuntaisin, +jolloin hän vaimonsa rinnalla ajoi pitäjän kirkolle. Oli omituista +nähdä hänen synkät, kylmät kasvonsa hänen puolisonsa lempeiden +surumielisten kasvojen rinnalla ... ja vuosi vuodelta oltiin +huomaavinaan, kuinka Agneksen kasvot yhä enemmin kalpenivat, yhä +suurempia kärsimyksiä kuvastivat. Oliko hän onnellinen, tämä tuntehikas +nainen, tuon umpimielisen miehen parissa? + +Avioelämänsä ensi vuotena ei Drake sanottavasti pitänyt seuraa +naapureittensa kanssa; he kävivät toistensa luona vuotuisilla +vierailuilla, joita velvollisuus vaati, mutta siihen ne sitten +supistuivatkin. Sittemmin nähtiin lukuisasti vieraita Sjövikin +saleissa, ja näiden joukossa yhteiskunnallisen asemansa puolesta +ylhäisimpiä, niinkuin herttua Aadolf Juhana, valtion tallimestari Banér +ja valtakunnan-neuvos Pentti Skytte. Huomautettiin että useimmat noista +vieraista olivat nykyisen hallituksen vihamiehiä; mutta kun Drake +nähtävästi pysyi valtioseikoista erillään, ei siihen pantu mitään +painoa. Nuoren Draken ja vanhan valtakunnan-neuvoksen välinen suhde +kävi pian ystävällisemmäksi, kuin ijänerotukseen ja heidän erilaisiin +luonteisiinsa nähden olisi luullut. Skyttellä oli Sjövikin lähellä +metsästysmaja, jossa hän usein oleskeli työskennellen huvikseen +yksinäisyydessä -- procul negotiis -- kirjallisissa toimissa, ja täällä +kävi Drake hänen luonansa joltisenkin usein. + +Viimekuluneina vuosina oli Sjövikin herran mielen vallannut kiihkeä +matkustamisen halu. Heti kevätjäiden lähdettyä matkusti hän Ruotsista +eikä palannut ennen kuin syysmyrskyjen mukana. Hänen mielialansa ei +noista huvituksista kumminkaan lauhtunut; pilvi hänen otsallaan oli +entistään synkempi, kun hän semmoiselta retkeltä palasi puolisonsa luo. + +Sittenkun Jumala oli siunannut heidän avioliittonsa tyttären +syntymisellä, toivoi Agnes rouva tämän onnen jossakin määrin korvaavan +miehelle kodin yksitoikkoisuuden, mutta ulkomaanmatkat olivat jo +piintyneet hänelle tavaksi, josta hänen näköjään oli mahdoton luopua. + +Samanlaiselta matkalta oli hän nytkin äsken saapunut kotia, kun eräänä +kauniina syksypäivänä näemme hänen ratsastavan ulos linnansa pihasta, +seurassansa palvelija hevosen selässä. Puvustansa näkyi, ettei hänen +aikomuksensa ollut lähteä tiluksiansa kiertämään. Sulkakoristeinen +hattu oli painettuna hänen otsalleen ja musta samettiviitta peitti +puoleksi hänen kalunoilla varustettua takkiaan. + +Renkipoika, jonka isä oli puutarhurina Sjövikissä, ajoi vaieten +herransa jälestä, uskaltamatta puhutella häntä. Pojalta kului sentään +aika hupaisesti tarkastellessaan livreijaansa, jossa puvussa hän nyt +ensikerran esiintyi kartanon väen nähden. Hän ihaili vuoron +tulipunaista nuttua ja keltaisia nahkahousuja, vuoron suuria +kannuksilla varustettuja ratsastussaappaita, joissa hänen pohkeillaan +oli yhtä runsas liikkumatila, kuin Don Quixotella olisi ollut Roolandin +tamineissa. + +Tie johti näitä kahta ratsumiestä pitkin vähäisen järven rantaa, jonka +vastaiselta puolelta, kellastuneen koivikon takaa, kuulsi +Signildsborgin herrastalon valkonen pääty; sen hovin omistaja oli +valtakunnan-neuvos Pentin veli, vapaaherra Juhana Skytte. Ettei hänen +herransa aikomus ollut käydä Signildsborgissa naapuriansa tapaamassa, +sen huomasi Pekka -- se oli nuoren ratsurengin nimi -- siitä, että +ensinmainittu, sen sijaan että olisi poikennut vasempaan menevälle +tielle, käänsikin hevosensa kuusimetsää kohden oikealla. Pekka huokasi +muistellen vapaaherrattaren soreata kamarineitsyttä ja ohjasi hevosensa +samaan suuntaan. Ajettiin vielä puolisen tuntia mitä suurimman +hiljaisuuden vallitessa ja ilman että ainoatakaan ihmisasuntoa tuli +näkyviin. Mutta äkkiä häiriintyi hiljaisuus siitä, että nuori +ratsurenki, joka kotvasen aikaa oli tarkasti silmäillyt ympäristöä ja +nyt tuijotti tielle eteensä, päästi huudon. + +-- Seisattakaa, armollinen herra! huusi hän ja hyppäsi alas hevosen +selästä. + +Drake seisautti hevosensa ja käännähtihe satulassa. + +-- Mikä on hätänä? + +Sen sijaan että olisi vastannut, juoksi Pekka herransa hevosen ohi ja +osotti salaperäisen näköisenä, poikki teisin makaavaan esineeseen. + +Se, mikä hänen huomiotaan siihen määrin oli vetänyt puoleensa, ei ollut +muuta kuin seiväs, jonka toinen pää oli varustettu rautakoukulla. + +-- Luuletteko, armollinen herra, että tämä tässä suotta makaa? sanoi +Pekka. -- Katsokaahan kuinka säntilleen se on pantu tien poikki! Tämän +pahuksen yli en ratsasta, niin totta kuin henki ja terveys ovat minulle +kalliit; mutta tien-ojaan sen kyllä uskallan nakata. No, herra, nyt on +tie selvä. + +-- Mitä ilveilyä se on? virkkoi Drake. -- Mitä sillä tarkotat? + +-- Eikö ole jo kyllin kun tietää että Inkeri asuu tuolla metsässä? +sanoi Pekka pudistaen päätään, ja osotti toiselle puolelle tietä +metsään, missä harmahtava mökki kallellisine savupiippuineen häämötti +kuusten läpi. + +-- Inkeri, tuo tietäjä-akkako? + +-- Niin, noita-akka, armollinen herra. + +Drake katseli Pekan osottamaan suuntaan ja oli juuri aikeissa käskeä +pojan nousta hevosen selkään, että voitaisiin jatkaa matkaa, kun hänen +silmänsä sattuivat toiseen kohtaan, joka ihan kokonaan kiinnitti hänen +huomionsa. + +Tienviereisten kuusien välissä näkyi ihmishaahmo, liikkumattomana kuin +kuvapatsas, toisella kyynäspäällään nojaten paateroon ja silmät +luotuina ratsumiehiin. + +Tämä oli lapsen-iästä neitoseksi kehittyvä tyttönen. Vaaleahko leninki +jätti ylhäältä lumivalkoiset hartiat paljaiksi. Hienot kasvonpiirteet, +hieno hipeä, vaaleat suortuvat, loivat niin utumaisen leiman ilmiöön, +että Drake samalla sekä ihmeissään että nauttien siitä näystä, unohti +kysymyksen, joka pyöri hänen huulillaan. + +Tytön silmät välähtivät pelosta, kun hän huomasi olevansa komean +ratsumiehen huomion esineenä. + +-- Kuka sinä olet? kysyi Drake. + +Mutta vastausta antamatta katosi tyttö niin äkkiä puiden keskeen, että +kaikki oli Drakesta kuin näön hairausta vain. + +Pekka oli sen sijaan välinpitämättömänä katsellut kohtausta, ja oli +juuri palaamaisillaan hevosensa luo, kun hänen isäntänsä kysäsi, +tiesikö hän kuka tuo tuntematon oli. + +-- Hoo, vastasi Pekka, -- kuka muu se olisi kuin Inkerin tytär, hassu +Elli. + +Drake mietti kotvasen. + +Sitten keikahti hän Pekan ihmeeksi alas satulasta, heitti marhaimet +tälle, aukasi rappeutuneen portin, josta kapea polku vei mökille, ja +lähti astumaan sitä kohden, ilmeisesti aikoen pistäytyä tapaamassa sen +kuuluisaa ja pelättyä omistajatarta. + +Mutta ennenkun hän astui kynnykselle, tuli matalaisessa ovessa näkyviin +kookasvartaloinen ijäkkäänlainen nainen, jonka otsa, katsanto ja koko +ryhti vaikuttivat kunnioitusta siinä määrässä, että Drake, huolimatta +naisen yksinkertaisesta puvusta, kohotti käden hattuunsa, kuin jos +hänen edessään olisi ollut jalosukuinen rouva. + +Inkeri, sillä hän se oli, ei näyttänyt kummastelevan, kainostelevan +tahi olevan hyvillään tuon vieraan tulosta. + +-- Mitä haluatte, herra? kysyi hän kohteliaalla, vaan ei kehoittavalla +äänellä ja hänen harmaansiintävät silmänsä kohtasivat ylpeällä +järkähtymättömällä tyyneydellä Draken tutkivia katseita. + +-- Pyytäisin vettä juodakseni, jos sitä on raitista ja hyvää, lausui +Sjövikin herra. -- Sallitte kai että juon sen teidän majassanne. + +-- Käykää sisään, vastasi nainen ja aukasi oven. + +Drake seisoi matalaisessa huoneessa, johon valoa tuli kahdesta +pienestä, lyijyyn puutetusta ikkunasta. Sänky valkoisine uutimineen, +vanha silailtu tamminen kaappi, jonka toinen ovi oli auki ja +josta näkyi sarjottain kirkkaita tina-astioita ja lasipulloja +niihin sidottuine paperiliuskoineen, pari pöytää ja muutamia +nahkapäällysteisiä tuoleja sekä laatikkokirstu, samaa taidokasta +mosaiikkiteosta kuin kaappikin, muodostivat talon asuinkaluston. Vaikka +sisustus olikin yksinkertaista, ei se kuitenkaan ollut sellaista kuin +sisustus tavallisessa talonpoikaistuvassa; silmiinpistävä järjestys ja +hyvä siivo, joka huoneessa vallitsi, teki erilaisuuden vieläkin +suuremmaksi. + +Haluttu juoma tuotiin Drakelle kiiltävässä hopeapikarissa. + +-- Tehän olette se Inkeri, josta niin paljon puhutaan? virkahti Drake, +tyhjennettyään virvoittavan juoman. + +-- Olen: + +-- Minä olen kauan halunnut oppia tuntemaan sitä naapurivaimoa, jota en +koskaan ole nähnyt, vaan josta olen kuullut paljon puhuttavan. + +Niin sanoessaan istautui Drake tuolille ja nakkasi höyhenkoristeisen +lakkinsa pöydälle. + +Inkerin katsanto synkkeni. Hän oli vaiti, ja hänen olentonsa ilmaisi +selvästi toivomuksen, että puhe tulisi olemaan niin lyhyt kuin suinkin. + +-- Olen kuullut kuten sanoin usein puhuttavan teistä, jatkoi Sjövikin +herra -- teillä on koko näillä seuduilla kuulu maine siitä, että olette +niin sanottu tietäjä. + +-- Minä tiedän sen. Minä olen vanhemmiltani perinyt jonkinlaiset tiedot +lääkintätaidossa ja käytän niitä paraan taitoni mukaan sairasten +ihmisten avuksi. + +-- Ja te parannatte useita... + +-- Taitoni pettää harvoin, ellei Jumala tahdo toisin... Onko Sjövikissä +joku sairaana, jota ette tahdo uskoa Tukholman oppineiden tohtorien +haltuun, koska minulta sellaista kysytte? + +-- Ei ole. Vaan ettekö myöskin harjoita salaisia ja luvattomia +temppuja, niinkuin menneisyyden katsomista ja tulevien ennustamista? +Olen kuullut siitä. + +Drake oli saanut ääneensä sen kylmän ylimielisen soinnun, joka hänellä +aina oli ympäristöänsä puhutellessa, ja hän iski silmänsä tavallisella +jäätävällä loistolla puhuteltuun. + +Mutta Inkerin kasvoilla väreili osaksi synkkä, osaksi pilkallinen hymy. +Hän vastasi tyynesti: + +-- Ilkimieliset ihmiset ovat kerkeitä parjaamaan ja yksinkertaiset +ihmiset uskovat mieluimmin sitä mikä on hourumaista. Sen kuitenkin +sanon, että minä menneitäkin seikkoja jonkun verran tunnen, sillä minä +olen elänyt kauan, kokenut paljon ja ahkeralla vaarinottamisella +johonkin määrin perehtynyt erääseen taitoon, joka ei ole kaikkien +hallussa... + +-- Mihinkä niin? + +-- Taitoon ulkonaisen ihmisen mukaan, usein sentään niinkuin hämärästä +kuvastimesta, päättää millainen sen sisällinen ihminen on. + +-- Mitä tarkotatte? + +-- Etten minä, niinkuin kulkurikansan naiset, tutki käden viivoja +jonkun ihmisen elämänvaiheita ilmi saadakseni, vaan paljoa helpommalla +luen ne hänen otsaltaan... Tahdotteko... + +-- Jumaliste! huudahti Drake ja painoi sukkelasti hatun päähänsä, -- te +olette vaarallinen nainen. Minua ei haluta tietää mitään mokomista +paholaisen vehkeistä. Kasvatatteko myöskin tytärtänne tuossa salaisessa +viisaudessa? Hän on kuitenkin liiaksi kaunis puoskaroitsevaksi +noidaksi. + +-- Te olette siis nähnyt tyttäreni? + +-- Olen, vastasi Drake, samalla kun hän nousi ylös ja olkapäillään +kohautteli samettiviittaansa, -- hänestä voi vastedes tulla toinen +Dyveka, joka lumoo jonkun kuninkaan sydämen. Hyvästi! + +-- Sjövikin herra, sanoi Inkeri pikaisesti, -- kun olette kerran tullut +majaani, niin viipykää vieläkin hetkinen! + +-- Mitä te tahdotte? + +-- Te ette minua tunne enää, sillä viidentoista vuoden surut saavat +paljon muutetuksi; olemme kuitenkin nähneet toisiamme ennenkin. Eikö +näössäni ole mitään, joka muistuttaisi teitä menneistä ajoista? + +-- Ei ole, vastasi Drake tarkkaavasti silmähtäen vanhukseen; -- jos +tahdotte minulle jotakin sanoa, niin puhukaa niin, että voin ymmärtää, +sillä arvoituksien selittämiseen minulla ei ole halua eikä aikaa. + +-- Te olette nähnyt tyttäreni, toisti Inkeri, -- hän on ainoa lapseni, +mutta minulla oli ennen myöskin poika... + +-- Joka siis on kuollut? Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen! + +-- Minä en tiedä, onko hän kuollut vai elääkö hän, mutta että te hänen +minulta riistitte, sen tiedän... + +-- Minä! huudahti Drake. -- Oletteko järjiltänne, nainen? + +Ja todellakin paloi Inkerin silmissä eriskummainen hehku. + +-- Tahdotteko kuulla minua? kysyi Inkeri. + +-- Minä kuuntelen, vastasi Drake, antaen uteliaisuudelleen valtaa, -- +mutta ellette pysty täysin tyydyttävästi sanojanne selittämään, niin +olkaa varma, että minä huomenna annan viedä teidät hulluinhuoneeseen. + +-- Muistatteko, että te aikaisemmassa nuoruudessanne usein oleskelitte +appivainajanne, isänne asetoverin tykönä? Hänen tiluksensa rajalla oli +talo, jonka omisti lasteni isä, mies, joka ei ollut muuta kuin +talonpoika, vaan jonka sukuluettelo on piirrettynä vanhoihin +riimikiviin, ja jonka esivanhempia teidän esivanhempanne lienevät +palvelleet orjina. Muukalainen, teidän appenne, löysi muutamain +ystäväin avulla joitakin papereita, jotka lienevät todistaneet, että +hänellä oli omistusoikeus tuohon kontuun, ja mieheni kuoli parahiksi +tarvitsematta nähdä sitä riistetyksi käsistänsä. Mutta hän jätti +jälkeensä lesken kahden lapsen kanssa, nuorukaisen ja pienen tyttösen, +jota vielä imetin. Ennenkun hänen tomunsa vielä ehti jäähtyä, ja +ennenkun minä kerkesin lähteä paikasta, johonka jäämällä olisin +joutunut loiseksi ryövärille, tunkeusitte te taloomme ja... + +-- Haa, virkahti Drake, -- loppuosan voitte jättää kertomatta. Minä +muistan sen tapauksen. Olette siis sama nainen, jonka poika oli +röyhkeimpiä talonpoikia, mitä koskaan olen tavannut. Appeni oli +vaatinut häntä muiden kartanon alustalaisten kanssa saapumaan +karhunajoon; hän ei lähtenyt... + +-- Koska hänen oli osotettavana isävainajalleen viimeinen palvelus. Te +tahdoitte temmata hänet isänsä ruumisarkun äärestä... + +-- Jos hän olisi ilmoittanut sen syyn, olisimme sen hyväksyneet. Mutta +hän vastasi, ettei meillä ollut oikeutta komennella häntä ja käski +minut ilkullisen ylpeänä ovesta ulos. Minä rankaisin häntä... + +-- Ja hän... + +-- Vaiti! lausui Drake synkän näköisenä. + +-- Ja hän, jatkoi Inkeri enenevällä kiivaudella, -- paiskasi teidät +jalkojensa juureen... + +-- Ja minä, virkkoi Drake, jonka poskia peitti tumma puna -- minä +käskin sitoa kapinoivan orjan ja sulkea hänet Brucen kellariholviin... + +-- Teittepä enemmänkin, sanoi Inkeri -- teidän ei ollut ainoastaan +vaadittava hyvitystä siitä solvauksesta, jonka talonpojan käsi oli +poskellenne saattanut, vaan myöskin kostettava syvällisempi nöyryytys. +Poikani karkean sarkatakin alla sykki jalompi sydän, kuin teidän hienon +junkkaripukunne alla: sen tiesi joka nainen ja myöskin eräs... No niin, +te käskitte muukalaisen, joka sittemmin tuli apeksenne, kutsua kokoon +torpparit ja relssitilalliset ja tuotitte pieksinpenkin linnan pihalle; +mutta hän, jota tahdoitte niin häpeällisellä tavalla rangaista, olikin +paennut tiehensä... + +-- Paennutko? lausui Drake hilliten suuttumustaan. -- Te muistatte +väärin. Teidän niskoitteleva poikanne piestiin niiden erikoisten +etuoikeuksien perustuksella, jotka säteriherralle myöntävät rikoslakien +toimeenpanemisen tiluksillaan. + +-- Paha vaan että muistan kaikki liiankin hyvin ... minä olen +vuosimääriä hautonut mielessäni tuota muistoa. Hän oli paennut, mutta +sen sijaan siepattiin kiinni hänen äitinsä ja suljettiin tuohon märkään +komeroon. Silloin palasi hän vapaasta tahdostaan vierittääksensä +koston minun päältäni itsellensä. Minä seisoin vieressä, kun hänen +selkänsä paljastettiin, kun selkäpatukka, jota heilutteli rotevin +palkkalaisenne, raateli hänen lihaansa, ja te, mustasukkaisuuden ja +koston hengettärien raivostuttamana huusitte: kovemmin, kovemmin! Näin +hänen verensä vuotavan, kuulin ja lu'in hänen pidätetyt huokauksensa +... mutta te huusitte lakkaamatta: kovemmin, kovemmin! Kostonne oli +erinomainen, hyvä herra. Eipä siinä tarpeeksi, että olitte silponut +hänen selkänsä, te mursitte hänen sydämensä. Hän oli sortunut vesa +noustessansa häpeäsijalta. Hänen katseensa oli kaihtava niinkuin +pahantekijän eikä se julennut kohdata äidin silmää; hänen uljas otsansa +oli kumartunut maahan päin; hänen hartiansa notkuivat häpeän ja harmin +taakan alla. -- Hän kieltäytyi ottamasta vastaan sitä lohdutusta, jota +minä, itsekin murtuneena, yritin hänelle antaa ja lähti rauhattomin +mielin luotani niille teille jäädäksensä... Sanokaapa vielä ettekö ole +riistänyt minulta poikaani! + +-- Nyt herra, jatkoi hän hetken vaiettuaan, levollisemmalla äänellä, -- +olette tehnyt sen tuttavuuden, jota halusitte. Tiespä, eikö olisi +parasta ollut, ettei kohtalo olisi ollenkaan tuonut teitä talooni. + +-- Te olette eriskummainen nainen, sanoi Drake, -- ja selvään huomaa, +että teidän on vaikeata puhua järjellisesti. Mitä poikaanne tulee, oli +hän ansainnut sen, mikä häntä kohtasi, ja te, joka häneen juurrutitte +hänen säädylleen sopimattomia aatteita ja tunteita, saatte varoa +itseänne suurimpana syynä hänen vastoinkäymiseensä. Enpä siltä kiellä, +että minä tuossa tilaisuudessa menettelin tuittupäisen nuorukaisen +kiivaudella, ja tahdon kernaasti sen sovittaa. Jos vähävaraiseen +elatukseenne jotakin tarvitsette, niin kääntykää minun puoleeni... + +Samassa aukeni ovi ja lapsi, jonka Drake oli metsän laidassa nähnyt, +ilmautui uudelleen näkyviin. + +Nuori Elli, nähtyään uljaan ratsumiehen menevän äidin torppaan, oli +lapsellisen pelon valtaamana juossut metsään ja siellä yksinäisyydessä +jonkun aikaa leikitellyt, kunnes arveli harvinaisen vieraan menneen. +Nyt seisahtui hän ujona kynnykselle uskaltamatta astua sisään ja empi, +pitäisikö hänen taas rientää pois, mutta silmäiltyänsä arasti vieraan +ynseitä kasvoja ja havaittuansa äitinsä kiihoittuneen mielentilan, ei +hän enää epäröinyt; muutamalla askelella siirtyi hän äitinsä viereen ja +loi tutkivan katseen mieheen. + +-- Olen kyllin onnellinen, että voin hyljätä tarjoumuksenne, sanoi +Inkeri arvokkaasti. -- Minä supistan tarpeeni vähiin, ja ainoat +toiveeni tarkottavat tätä lasta... Älköön häntä vaan riistettäkö +äitinsä käsistä, älköönkä hän langetko ajan pahuuden uhrina... Mutta +mitä puhunkaan? Minä pidätän teitä ja teidän aikanne on kallis. +Saatanko olla teille hyödyksi jollakin tavalla? + +Draken otsa kirkastui hänen katsellessaan tytön kasvoja; hän vetäsi +hansikkaan vasemmasta kädestään, otti sormestaan kultasormuksen ja +lausui Inkerille: + +-- Saako tyttärenne vastaanottaa tämän ystävänlahjan merkiksi siitä, +että menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa? + +-- Mitä se teitä vahingoittaa, ettei sydämeni voi unhottaa pojan +hukkaa? Ja jos poikani elää, on kosto tai sovinto yksistään hänen +käsissään. + +Elli loi kysyvän katseen äitiinsä ja veti kätensä pois lahjasta, jota +ylhäinen herra hänelle ojensi. + +Draken otsa synkistyi jälleen. Hän seisoi tuokion epäröiden. + +Kenties vaikutti hänen menettelytapaansa suureksi osaksi sekin, että +hän pelkäsi tuon n.k. tietäjävaimon salaperäistä voimaa. + +Miten lienee laita ollutkaan, niin hän kuitenkin piti tuon halveksitun +lahjan itse. + +Lyhyet jäähyväiset sanottuaan lähti hän pois. + +Pekka, joka odotteli hevosten luona portilla, arveli jos mitäkin jo +tapahtuneen, kun hänen herransa niin kauan viipyi Inkerin, tuon +kaikkien taikauskoisesti pelkäämän vaimon majassa. Hän hengitti +helpommin päästessänsä pois torpan läheisyydestä ja herransa jälessä, +jatkaessaan matkaa metsän läpi. + + + + +III. + +Metsästysmaja. + + +Pekka sai vielä runsaan puoli tuntia rauhassa miettiä käyntiä Inkerin +luona ja monia muita seikkoja, eikä tätä tuumailua häirinnyt muu, kuin +välistä hevosen kompastuminen huonolla tienpohjalla, ennenkuin hänen +herransa ehti määräpaikkaansa ja pysähtyi ennen mainitun metsästysmajan +eteen. + +Tämä oli vanha puutalo, jota ympäröi ruohottunut ja vesoittunut +puutarha, jonka lahoja ja sammaltuneita hedelmäpuita Pekka, puutarhurin +poika kun oli, ei voinut säälittä katsella. Autiompaa turvapaikkaa +olisi maailman pauhinata pakenevan tutkistelemuksiin tahi tieteellisiin +töihin kiintyneen erakon ollut vaikea löytää. Yltympärillä kuuhotti +synkkä hongikko, jonka hiljaisuutta harvoin häiritsivät puunhakkaajan +kirveeniskut, ja melkein yhtä harvoin näki matkamiehen tahi ajokalujen +pyrkivän tuota karua tietä eteenpäin. + +Sittenkun palvelija oli ilmoittanut Draken tulon, riensi talon +isäntä, itse Pentti Skytte, avoimin sylin vierastansa vastaan portaille +ja saattoi hänet syrjässä sijaitsevaan huoneeseen, oppineen +valtakunnan-neuvoksen lukukammioon. + +Yhden seinän täytti kirjakaappi, sisältävä parisen sataa nahkakantista +folianttia; toisen seinän ääreen oli kasattu kaikenmoisia kaluja, +joista tähteintutkijan tahi kemistan meidän päivinämme olisi vaikeata +sanoa, mihin niitä käytettiin. Keskellä tätä paksujen ikkunaverhojen +pimentämää huonetta seisoi iso kirjoituspöytä, täynnä kirjoja ja +käsikirjoituksia. Takassa leimusi tuli, vaikka syksyinen ilta olikin +erittäin lenseä. + +Valtakunnan-neuvos Skytte oli jo täyttänyt viisi vuosikymmentä, mutta +oli vielä täysissä miehuutensa voimissa. Laiha olento sukkeline +vaihtelevine liikkeineen, soikeat kasvot joilla välkkyi eloisa ilme, ja +tuikeat silmät ilmaisivat vilkasta luontoa, häilyvää mieltä. Mutta +samalla ilmeni tuosta köyrynenästä, ohuesta, hiukan esiinpistävästä +alahuulesta ja terävästä leuasta tavatonta viekkautta ja terävää älyä, +samoin kuin korkeasta otsasta varsin etevää ymmärrystä. + +Hänen kasvojansa ympäröi käherä peruukki, jota hän, salatakseen +harmaantuvia hiuksiaan, harvoin otti päästään, ei edes yksin +ollessaankaan, sillä, niinkuin hän itse sanoi, hän ei tahtonut +peilinkään hänelle muistuttavan voimien vähenemistä, aikaan, jolloin +hän niitä niin hyvin tarvitsi; tämä arvokas päänkoriste valui runsaina +suortuvina pitkin pitkäliepeistä taivaansinistä yönuttua, jonka hän +hyvillä mielin kietoi ympärilleen istuessaan nojatuoliin ja +osottaessaan vieraallensa samallaisen mukavan istuimen siinä lähellään. + +Sittenkun tavanmukaiset kohteliaisuuden temput olivat suoritetut, nousi +valtakunnan-neuvos, jonka ylimalkain oli vaikea pysyä muutamiakaan +minuuttia paikallaan, soitti kamaripalvelijan luokseen ja käski tämän +tuoda pari pulloa burgundilaisviiniä sekä antaa kokille käskyn +valmistaa illallinen. + +Burgundilaista tuli. Kun ensi lasit tuota jokseenkin oivallista viiniä +oli juotu, kävi puhe vielä kankeasti, mutta vilkastui sitä mukaa kuin +ensin avatun pullon sisällys väheni. Parhaastaan tuota vilkastumista +voitiin vain huomata valtakunnan-neuvoksessa. Sulavan miellyttävästi +puhellen, kosketteli hän moninaisia seikkoja, jotka tosin eivät +kuuluneet niihin asioihin, joiden tähden tänne oli kokoonnuttu, mutta +valtakunnan-neuvoksen yksityisiä suhteita koskien olivat ne omiansa +osaltansa synnyttämään sitä suosiollisuutta ja avomielisyyttä, jota +täällä kahdenkeskisessä seurassa molemmin puolin toivottiin. + +Tärkeämpi keskustelu sukeusi vasta myöhään iltasella, illalliselta +päästyä, muutamien vahakynttiläin tuttavallisessa valossa ja edelleen, +joskaan ei ylenmääräisesti ryypiskeltäessä. + +-- Kiitän teitä vielä kerran, alotti valtakunnan-neuvos puheen -- että +hyväntahtoisesti kutsuani noudattaen saavuitte tänne. Aika oli +täpärällä, koska minun huomenna täytyy palata Tukholmaan astuakseni ei +juuri kadehdittavalle sijalleni valtakunnan neuvospöydän ääreen. Täällä +voimme kuitenkin puhella avosydämisesti tarvitsematta pelätä +kuuntelevia korvia: se siitä etua onkin, kun joskus elostelee +salomaalla, sellaisella kuin tämä on. Sen sijaan pääkaupungissa ei tätä +nykyä ole missään turvattu urkkijoilta ja vakoilijoilta. Niitä +viilettelee kaikkialla. De la Gardien puolue vaanii Bjelken puoluetta +ja Bjelken puolue De la Gardien puoluetta; molempien vakoilemisella on +sama tarkotus herttuata ja meitä kohtaan, ja siihen tulevat lisäksi +ulkomaan lähettiläät, jotka tiedustelevat toinen toisensa ja kaikkien +muidenkin ajatuksia. Epävarmuutta kaikkialla ja harvat, joihin voi +luottaa. Kaikki riippuu vaan siitä, mitenkä voi pilkistää muiden +kortteihin ja kätkeä omansa. Siinä asiassa luulenkin onnistuneeni +meidän joukkomme hyväksi. Meidän valttimme eivät vielä ole lyödyt +pöytään, ystäväiseni, mutta aika on pian käsissä. Ja te, Drake, olette +aina sama kuin ennenkin: hengellänne, verellänne uskollinen kuningas +vainajan veljelle herttua Aadolf Juhanalle... + +-- Hengelläni ja verelläni uskollinen omalle tulevaisuudelleni, en +mitään muuta, lausui Drake kylmästi. + +-- Hyvä, hyvä, virkahti valtakunnan-neuvos taputtaen Drakea olkapäälle. +-- Sellaiseen mieheen voi luottaa. Toisenlainen vastaus olisi +kukaties herättänyt minussa epäilystä. Me taistelemme jokainen oman +tulevaisuutemme, omien hankkeittemme puolesta; mutta hakiessamme +keinoja niiden edistämiseksi, on sitä parempi, kun löydämme kaikille +yhteisen keinon, jonka yhdistetyin voimin voimme saattaa liikkeeseen... +Me riisumme nyt naamarin, me kumpikin, kuten usein ennenkin olemme +toistemme edessä tehneet... Siispä: mitä on herttua? Vallikoppa, jolla +suojaamme itseämme piirittäessämme linnaa ... sitä tyhjää keskustaa, +jonka ympärille me isänmaan ja oman itsemme ystävät, vedämme ketjumme. + +-- Aivan oikein, vastasi Drake. -- Minä sen vallan hyvin käsitän +mahdolliseksi, että löytyy ihmisiä, jotka nousevat hallitusta vastaan, +vaikkeivät heitä siihen ole saattaneet itsekkäät tarkotukset, vaan +yksinomaan kunnioitus kuningas-vainajan tahtoa kohtaan, sellaisena kuin +se hänen testamentissaan on lausuttuna. Mutta se on minusta +käsittämätöntä, että joku kävisi tämän ruhtinaan puolelle, mieltyneenä +yksistään tuohon typerään, narrimaiseen ja ilettävään henkilöön... + +-- Tepä sen sanoitte, kautta Jupiterin! lausui valtakunnan-neuvos ja +jatkoi intomielin: -- Jospa tietäisitte, kuinka olen kärsinyt ja +vielä kärsin Hänen Ylhäisyytensä tähden! Hänen häälyväisyytensä, +epäluuloisuutensa ja tuima luontonsa säikyttäisi kenen muun hyvänsä, +vaan ei minua, hakemasta hänen laisensa sielun lietteestä tukevata +jalansijaa. Yhtä vaikeata on rautakahleisiin kytkeä meren aaltoja, kuin +saada häntä kiintymään määrättyyn päämaaliin ja määrättyihin keinoihin +sen saavuttamiseksi. Hänen vihansa valtakunnanholhojia kohtaan on +sammumaton, mutta hän hautoo sitä toimetonna, niinkuin lohikäärme +aarrettaan. Hänen rinnallansa täytyy lakkaamatta olla jonkun, joka +kiihottaa häntä toimiin ilmaisematta etevämmyyttänsä, joka kukistaa +hänet ja on olevinaan hänen nöyrin palvelijansa ... joka ennen kaikkea +osaa olla varova, sillä herttua on vähimmin luotettava mies tämän +ilmankannen alla ja suostuisi hätätilassa, pelastaakseen oman nahkansa, +pettämään ystävänsä. Jättää hänen käsiinsä jotakin jos kuinkakin +vähäistä, oleellista todistusta aikeistamme, olisi sama kuin myödä +itsensä pyövelille. Siitä huomaatte, ystäväiseni, kuinka vaikeata... + +-- Minä tiedän, teidän ylhäisyytenne, lausui Drake, -- että te olette +ainoa henkilö, jossa tarpeellinen määrä terävyyttä ja malttia on +yhtyneenä, ollaksenne näkymättömänä renkaana herttuan ja tyytymättömien +välillä. Mutta sanokaapa: mitä on viime aikoina tehty meidän +hyväksemme? Olemmeko päämaalia askeltakaan lähempänä vai emmekö? Kaikki +näyttää ilmeisesti olevan samalla kannalla kuin vuosikausi takaperin. +Minä en voi hyväksyä tätä epäröimistä, horjuvaisuutta ja ainaista +lykkäystä, jos yhdellä rohkealla iskulla käy voittaminen kaikki yhdellä +kertaa. + +-- Mitäkö on tehty? Kärsittekö sitten kuulla minun luettelevan niitä, +pikemmin sanoen, lukemattomia vaivoja, joita olen saanut kestää, +yhdistäessäni jommoiseksikin yhtenäiseksi, irtonaiseksi kokonaisuudeksi +kaikkia näitä harrastuksia ja ihmisiä... + +-- Jotka jokainen sinänsä ovat niin halveksittavia! + +-- Aivan niin! Heitellessäni, sanon minä, näitä erilaisia syöttejä, +joihin nämä erilaiset kalat ovat tarttuneet. Muutamille kelpaa tämä, +toisille tuo. Täytyy siis taitavasti kätkeä pyyteittemme paljous, jonka +kautta hajaannus saattaa syntyä ja pitää näkyvissä sitä vähää, josta +kaikki saattavat sopia. Ja vieläkin: kun tätä joukkoa johdamme +taisteluun, eivät muut kuin ainoastaan aniharvat päämiehistä saa tuntea +sotasuunnitelmaa, joka muussa tapauksessa helposti voisi joutua +vihollisen käsiin... + +-- Hyvä, lausui Drake ja tyhjensi sarkkansa. -- Minä myönnän, ettei +kärsivällisyyteni vedä vertoja ihmettelylleni, jonka teidän +ylhäisyytenne kyky voittaa moisia vastuksia, minussa herättää. +Puhukaamme sentähden harvoin sanoin! Milloinka tarvitsette minua? + +-- Minä hetkenä hyvänsä, ystäväiseni. Valtiopäivät kokoontuvat muutaman +kuukauden päästä, ja ennenkuin ne hajaantuvat, täytyy kaikki olla +tehty. + +-- Niinkö luulette? + +-- Silloin tahi ei koskaan. Kolmen aatelittoman säädyn keskuudessa on +meillä jo suuri kannatus. Aateli ei ole herttualle uskollinen, mutta +niinpian kun valtiokeikaus on saatu toimeen, on sen säädyn kolmas ryhmä +Rålamb etukynnessä, pyyhkäsevä meidän puolelle, sillä heti kun olemme +riistäneet vallan holhojien käsistä kumoamme kreivin etuoikeudet. +Yrityksen toimeenpanoon tarvitaan teidän kaltaisianne miehiä... + +-- Survaus vain, niin savikuva romahtaa, lausui Drake, jonka veri +viinin ja puhelun vaikutuksesta alkoi kuumeta. -- Missä on oikeittain +heidän valtansa? Ei missään taivaassa eikä maan päällä, ellei +hallittavien mielikuvituksessa, Kansa vihaa heitä samoin kuin se vihaa +meitä kaikkia, joilla etuoikeuksia on... + +-- Mutta tuo luulottelu onkin maailmavalta, ystäväiseni... + +-- Se on varjo... + +-- Se on kumpaakin. Vallan vertauskuva on valta itse. + +-- Eikö meitä vaan kukaan kuule? lausui Drake, nousten seisoalleen. + +-- Olkaa huoleti! Minä olen yhtä arka päästäni, kuin te omastanne. + +-- Hyvä on. Mitäs muuta tarvitaan kuin että jonakin yönä vangitaan nuo +miehet, itsekukin sängyssään, hätätilassa vaikka, surmataan heidät? Ei +yhtään kättä nouse heitä puolustamaan. Kymmenen päättävää miestä, siinä +kaikki mitä tarvitaan ottaaksemme vallan miljoonien yli meidän +käsiimme. + +-- Hiljaa, hiljaa, ystäväni! Viiden heikon kuolevaisen takana, joita +kutsutaan valtakunnan holhojiksi, seisoo kuolematon, pyhä valta, jota +ei kenkään rankaisematta saa sortaa. Olkoon tämän vallan nimi joko +Laki, Kansan Omatunto tahi Kuningasvalta, jos niin tahdotte. Meidän on +esiintyminen solvatun oikeuden nimessä, meillä täytyy olla niin sanottu +pyhä kirjotus, johon turvautua oikeauskoisen kansan edessä... + +-- Semmoinen pyhä kirjoitus on kuningasvainajan testamentti... + +-- Niin on, ja sitten täytyy meillä olla laillinen ammattikilpi +seinälle ripustettavaksi... + +-- Herttua... + +-- Niin juuri! Ja sitten on hyvän inhimillisen järjestyksen vuoksi +välttämätöntä, että jotkut kansan edusmiehistä hankkivat äänellänsä +vahvistuksen hankkeillemme samassa, kun niihin ryhdymme. Se on pyhä +voitelu, jota ilman olemme henkiheittoja seikkailijoita. Ette myöskään +saa olla aivan lukuunottamatta sitä seikkaa että heillä, noilla +viidellä, on käsissänsä valtiokoneiston kaikki langat. Ei muuta kuin +nykäsee vaan noita lankoja, niin tuhat itseksensä käypää konetta joutuu +liikkeeseen, tuhat kynää tuhrii yhtämonta paperilehteä noidanriimuja +täyteen ja sulkee ne voiman sinetillä, sill'aikaa kun tuhat muuta +itsekseen toimivaa konetta tarttuu pistimiin ja musketteihin... Se +juuri taitoa kysyy osata samalla koota nuo langat omiin käsiin, +ällistyttää epäröivät valmiilla teolla, saattaa omantunnonihmiset +lainpuustavilla vaikenemaan, sekä lahjoa omanvoiton-pyytäjät +kunniasijoilla ja etuoikeuksilla. Olen jo sanonut kuinka aateliston +kolmas luokka on voitettavissa; aatelittomat säädyt seisovat jo +toisella jalallaan meidän leirissämme ja Enander, Prytz sekä Pekka +Eerikinpoika saavat kukin säädyssään sen aikaan että nostavat toisenkin +jalkansa meidän puolellemme. Yhden vuoden veronvapaus on voittava koko +työtätekevän luokan; peruutetut kreivikunnat suovat meille tilaisuuden +heittää rahvaalle semmoisen syötin. Itse pääkaupunginkin sotaväestössä +on liittolaisia. Tässä, ystäväni, jatkoi valtakunnan-neuvos vetäen auki +laatikon työpöydästään, -- tässä on luettelo joukkokuntamme +luotetuimmista ja mahtavimmista miehistä. Banér ja muut, joiden +varovaisuuteen ei ole luottamista, ovat luvusta pois. Nämä miehet, +jotka ovat ytimenä joukossamme, ovat valmiit valalla ja +allekirjoituksella sitoutumaan asiatamme edistämään. Semmoinen sitoumus +on hyvä olemassa. Minä esitän kokouksen pidettäväksi teidän luonanne, +Drake, Sjövikissä. Se voi käydä tavallisten kestien nimellä, +ystäväiseni; te kutsutte tuttavanne ja naapurinne valtiollisista +väreistä lukua pitämättä ... kuta kirjavampi seura, sitä parempi... + +-- Minä tahdon siinä suhteessa seurata käskyjänne, sanoi Drake +tarkastaen luetteloa. + +-- Mutta nyt politiikasta muihin asioihin! sanoi valtakunnan-neuvos. -- +Haluatteko tietää, millä minä huvittelen itseäni isänmaan kysymyksistä +vapaana ollessani? Katsokaa, ystäväni, minulla on tekeillä työ, joka on +himmentävä monet entisajan viisastenkin oivallisimmat teokset... + +-- Minä arvaan mistä kysymys on, sanoi Drake vilkkaasti ja osotti +kummallisiin työkaluihin; -- te tutkitte yhä edelleen tieteiden +tiedettä... + +-- En ystäväni, lausui valtakunnan-neuvos pudistaen peruukkiansa, -- +minä olen luopunut punaisen leijonan ajosta ja olen ruvennut +harrastamaan vähemmän vaarallista, mutta yhtä jaloa tiedettä, nim. +kielentutkimusta. + +-- _Sol praecipuarum linguarum subsolarium_ [etevin etevimmistä +kielistä auringon alla], luki Drake valtakunnanneuvoksen hänen eteensä +laskeman paperitukun nimilehdestä. Hän työnsi sen ilmeisellä +ylenkatseella takasin. + +-- Kiittäkäämme onneamme, nuori ystäväni, jatkoi valtakunnan-neuvos, +että olemme saaneet tukahutetuksi tuon kiihottavan, hirmuisen +saaliinhimon! Te tiedätte yhtähyvin kuin minä, mikä vastustamaton +lumoava voima on noissa yöllisissä tutkimisissa, jolloin ajatus +syventyy kabbalan hornan syvyyteen ja koettaa sen sokkeloissa viruvilta +sfinkseiltä viekotella viisasten kiveä; jolloin hän kumarassa +sulattimen ääressä katselee metallien vaihtelevaa välkettä ja vavisten +odottaa joko perikatoa tahi maailman herrautta... + +-- Ja te olette voinut voittaa tuon himon! lausui Drake, voimatta +salata epäilystään. + +-- Entä te? + +-- Minä ... minä en oikeastaan ole sitä koskaan tuntenutkaan. Huhu +valehtelee, kertoessaan minun harjoittavan kullantekoa. + +-- Sitä parempi teille! Meidän kesken puhuen: tiedättekö kuinka +paljon ruutia minä viime vuonna tuhlasin ajaessani leijonaa takaa? +Inkerinmaassa olevan vapaaherrakuntani kahden vuoden korot, s.o. noin +36,000 taalaria hopearahaa! Ainoastaan huoli rakkaan lapseni Marian ja +hänen tulevaisuutensa tähden on saanut minut luopumaan noista +viettelevistä tutkimuksista. Enkä kuitenkaan vielä ole varma itsestäni. +Kovasti kiusaa jatkamaan, kun näkee muiden onnistuvan... + +-- Teidän ylhäisyytenne, mitä sillä tarkotatte! lausui Drake, jonka +kasvoissa joka ainoa lihas jännittyi. + +-- Tunnette tietysti Vanloon... + +-- Sitä nimeä en ole koskaan kuullut. + +-- Ettekö. Mutta, sehän on totta: oletteko edes käynyt +pääkaupungissakaan sittekun tulitte kotia. Siellä ei kuule juuri muuta +nimeäkään, paitsi sitä, tietäkää se. + +-- Kuka Vanloo sitten on? + +-- Kukako on? Helppo kysymys, mutta vaikea vastata, sillä Vanloolla +on niin paljo ominaisuuksia, etten tiedä, mitä niistä sanoisin +etevimmäksi. Että hän, nimestänsä päättäen on hollantilainen, on meidän +mielestämme hänen huonoin ominaisuutensa. Samaan aikaan kuin te +palasitte, saapui hän tänne Hollannin lähetystön mukana ja on hänellä +kaikesta päättäen maansa hallitukselta salaisia asioita täällä +toimitettavina. Se, että hän on oppinut ja erittäin kieliä taitava, on +kyllä kelpo ominaisuus, joka ei loistele maailman silmissä, vaan on +saanut minun mieltymään häneen... Ajatelkaa, jatkoi valtakunnan-neuvos, +joka itse oli innokas kielentutkija, -- hän puhuu ruotsia kuin +syntyperäinen ruotsalainen, vaikka hän ennen ei ole käynyt Ruotsissa, +tuntee itä- ja länsi-Intian indiaanien kielen yhtä hyvin kuin +suomalaisten ja lappalaisten kielen! Kuitenkin voin sanoa, että olen +havainnut hänen kreikankielessä heikoksi... + +-- Hän on siis kieliniekka, mutta mitä muuta? kysyi Drake +kärsimättömänä. + +-- Hän on mainio ratsastaja, taitava miekkailija, upea ulkomuodoltaan, +miellyttävä käytökseltään... + +-- Vai niin! Klaus Tottille ja Kustaa Otto Stenbockille uusi kilpailija +naisten suosiosta. No niin, Tott alkaakin vanheta ja Stenbock puuhaa +leskikuningattaren asioita, niin että lisäys siinä suhteessa lieneekin +tervetullut. Minä onnittelen teidän ylhäisyyttänne merkillisen +tuttavuutenne johdosta. + +Drake lausui tämän pilkallisella äänellä. Valtakunnan-neuvos Pentti +hymyili, hypisteli kultaista nuuskarasiaa sormiensa välissä ja jatkoi: + +-- Odottakaa, kuva ei ole vielä valmis. Sallikaa minun vielä lisätä +pari piirrettä ja päättäkää sitten! Vanloolla on todellakin +Stenbockin kanssa yhteistä se, että hän on naisten, eikä vähimmin +leskikuningattaren, suosiossa. Muutama aika takaperin paransi Vanloo +kuningattaren vaikeasta rintataudista, jota lääkärit turhaan olivat +koettaneet parantaa... + +-- Hän on siis lääkärikin, tuo merkillinen hollantilainen. + +-- Todellinen ihmetohtori, ystäväiseni, vaikka hän lääkkeitä pitelee +samalla tavalla kuin hän pitelee miekkaa... + +-- Murhaavastiko? + +-- Ha, ha! Ei, niinkuin leikkikalua, jolla hän tekee hämmästyttävän +taikatempun ja heittää sitte pois sen. Seikka oli se, että hänen +majesteettinsa sai rintavaivansa vilustumisesta järvellä, kun hänen +korkeutensa oli hovikuntineen koettamassa muudanta oivaa, kullasta ja +silkistä välkkyvää huvipurtta, jonka samainen Vanloo hänelle lahjoitti. +Vanloo oli sitä mieltä, että kuningattaren tuli panna sen koiran +karvoja päälle, joka purrutkin oli... + +-- Mies on siis rikas! + +-- Rikas, kuin jos Pactolusvirta kulkisi hänen liivintaskunsa läpi. +Hänen rikkautensa, ruhtinaan moinen rikkautensa, on hänen loistavain +ominaisuuksiensa _quinta essentia_. Hän sirottelee kultaa niinkuin +Banér ja Steinberg [kaksi huonomaineista riitapukaria, edellisen +isä oli sotapäällikkö Juhana Banér] sirottelevat herjasanoja +ympärilleen. Ja mistä lähteestä luulette hänen näitä rikkauksia +ammentavan? Elävän Jumalan kautta! Hän on adepti. + +Valtakunnan-neuvos lausui nämä viime sanat salaperäisen juhlallisesti. +Vieno lihasten värähdys silmien yläpuolella ja eloisampi välke silmissä +ilmaisi puheen vaikuttaneen hänen vieraaseensa. + +-- Oletteko siitä vakuutettu, teidän ylhäisyytenne? kysyi hän karkealla +äänellä. + +Valtakunnan-neuvos hiljensi äänensä kuiskaavaksi ja vastasi: + +-- Minä puhun teille niin salaa kuin ripin turvissa, että hän omien +silmieni edessä on muuttanut elohopeaa kullaksi. + +-- Haa! Kaikki epäilykset asian mahdollisuudesta ovat niin muodoin +hälvenneet! lausui Drake. + +-- Kuka koskaan on epäillytkään? virkkoi valtakunnan-neuvos. -- +Muuttihan Raymond Lullus, tuo suuri filosoofi, 30,000 naulaa lyijyä +kullaksi kuningas Edvard I:sen läsnäollessa, josta kullasta ensimäiset +rosenobel-rahat lyötiin? Eikö tulen vaikuttamat äärimäisyyteen käyvät +muutokset kappaleissa osota todennäköiseksi sitä, että kaikki kappaleet +ovat yhdistetyt määrätyistä alkuaineista, joihin ne voidaan jakaakin, +ja että ne kappaleet, jotka näyttävät alkuaineilta tarvitsevat +jakaantuakseen ainoastaan suurempaa lämpömäärää tai yhdistämistä +toisiin määrättyihin aineisiin? Koottakoon kullan ominaisuudet, +koottakoon ne eri tahoilta ja erilaisista aineista yhteen kohtaan ja +yhteen aineeseen, niin saadaan -- _kultaa_!... Kas niin, Drake, ettekö +nytkään näe mitään miellyttäväisyyttä tuossa miehessä ... Vanloossa? + +-- Sitä en voi kieltää. + +-- Saatte kukaties piankin tilaisuuden tutustua häneen, sillä hän on +ehdottanut minulle, että möisin hänelle tämän metsästystaloni ... joka +olisi mainio turvapaikka suuressa maailmassa elävälle adeptille, se +teidän täytyy myöntää ... ja että suostun hänen ehdotukseensa, sitä en +laisinkaan epäile. + +Puhe siirtyi sitten asioihin, jotka eivät kuulu tähän kertomukseen. +Oli myöhä yö, kun Drake sanoi hyvästit isännälleen ja palasi +ratsupalvelijansa kanssa Sjövikiin. + + + + +IV. + +Tanssiaiset. + + +Kuukausi oli kulunut siitä kuin Drake viimeksi keskusteli +valtakunnan-neuvos Skytten kanssa tämän erakkomajassa, ja varhainen +talvi oli laskenut kellertävät kedot lumipeittonsa alle ja jäädyttänyt +järvet, kun naapurit mieslukuisina ja paljon vieraita pääkaupungista, +Sjövikin herran kutsumina saapui Drakesuvun perintökartanoon. + +Päärakennus on komeasti valaistu, ja koska se sijaitsee kukkulalla, +saattaa sen ikkunoista tulviva valo osottaa matkan päämäärää niille +monille korjille, jotka, helisevin kulkusin, eri haaroilta +lähestyvät kartanoa. + +Sisällä ruunujen vahakynttilät ja seinälamput levittävät +juhlallista valoa, joka heijastuu katon ja laudoituksen kullatuista +lehtikuvauksista, naisten kiiltävistä soljista ja herrojen kalunoista +ja miekankahvoista. Kultaa, hopeata ja liehuvia höyhentöyhtöjä loistaa +kaikkialta silmään. + +Kautta Jupiterin! ... käyttääksemme sen ajan tavallista valaa ... missä +täällä huomaa kuuluisan ruotsalaisen köyhyyden jälkeäkään? Ei missään: +luultenkin se pysyy ovien ulkopuolella, mutta tänne se ei tule sisään; +täällä heijastavat kaksikymmentä vuotta sitten Baijerista ja Böömistä +tuodut aarteet, tai joita vieläkin tulee valloitetuista maista merien +tuolta puolen, tai joita on koottu nälkiintyneiden alustalaisten +hiellä. Ja mihinkäpä näitä aarteita käytettäisi, ellei suuremmoiseen +komeilemiseen? Ei vielä keinotella valtiopapereilla, rautateillä tahi +suurteollisuudella, ei kauppayrityksilläkään, joista hedelmät +varmaankin suhuisivat voitonahnasten hollantilaisten, tahi vielä +ahnaampien englantilaisten suihin; ei ole sanalla sanoen muuta neuvoa, +kuin kätkeä nämä aarteet maanpoveen, tahi levitellä niitä maailman +nähtäville; omistajan mieli määrää, kumpaako keinoa käytetään. Että +jälkimäinen on tavallisempi, siitä on ruotsalaisen mielipide takeena. + +Ylhäinen loiste lepää niiden ryhmien yli, jotka täyttävät Sjövikin +salit. Katso noita naisia, noita uljaita arvokkaita rouvia, noita +nuoria neitosia! Eikö heidän vaatetuksensa ole kallisarvoinen ja +aistikas? Ovatko ne kaksi vuosisataa, jotka erottavat heidät meistä, +keksineet mitään, joka enemmän viehättäisi silmää sekä enentäisi +naisellista suloa? + +Mutta oi! nuo säteilevät silmät ovat aikoja sitten sammuneet, nuo +kukoistavat posket kelmenneet. Siitä kauneudesta, jota täällä ruunut +valaisevat, ei ole jälellä muuta merkkiä, kuin ehkä joku vanha öljykuva +jossakin syrjäisessä romuloukossa. + +Katso noita nuoria kavaljeereja, jotka töyhtöhattu kainalossaan +laskettelevat keskenään leikkiä tahi kunnioittavasti puhelevat naisten +kanssa. Hartioille valuva kaulus, joka peittää kaulan paljaaksi, +vartalon mukaan tarkasti soveltuva ihotakki, ja kultanauhoilla +koristetut housut, jotka polven alapuolella päättyvät liehuviin +nauharuusuihin, jotta pohkeiden pyöreys näkyisi, ennenkun jalkarinta +piiloutuu pieniin Brabantin pitseillä somistettuihin puolisaappaisiin! + +Vilkaiskaammepa nyt vielä syvyyteen tuon kimmeltävän pinnan alla! +Täällä on nuoruudeniloa, joka mielihyvällä antautuu haihtuvan hetken +hupiin ja hauskuuteen; mutta tämä ilo toisessa vaakakupissa ja toisessa +tuskainen tarkkuus, jota seurustelutavoissa on noudatettava, arvonhimon +turhuuden ja kateuden tuhannet tuskalliset neulanpistot, täällä +heräävät tahi täällä yltyvät sydämen intohimot ja vihdoin pohjimmalla +valtiolliset juonet ... ja epäileekö kukaan ettei jälkimäinen +vaakakuppi ole raskaampi? + +Sill'aikaa kun tämä uhkea joukko, jonka aseina on nuoruus, kauneus ja +kaikki se, mitä tekotaito näiden ominaisuuksien loiston enentämiseksi +pystyy aikaansaamaan, kun tämä joukko ikäänkuin uhkuvan mielikuvituksen +kuvina välkkyvissä riveissä hajaantuu ympäri tanssisalin; sill'aikaa +kun soittajat, työtä tekevä luokka, joka tässä riemun valtakunnassa saa +laskea viuluistansa mitä parasta taitaa, parvekkeilta helähyttävät +komeita ranskalaisia tanssisäveleitä, ottakaamme tarkastettavaksi +joitakuita kokoontuneista ja juuri niitä, jotka ovat päähenkilöinä +kertomuksessamme. + +Etupäässä tanssiaisten kuningatar, valtakunnan-neuvos Pentin tytär +Maria Skytte, jonka kauneudesta aikakirjat vieläkin kertovat! Häntä +ympäröi joukko ihailijoita, mutta me, näkymättömät tarkkailijat, voimme +helposti tunkea tuon piirin läpi, joka tanssin väliajalla on hänen +ympärilleen kokoontunut. Hänen kasvoillansa ei ole sitä kauneutta, +jonka piirteet näyttävät viivottimella vedetyn; niillä on toisenlainen +kauneus, jonka kasvojen väri ja ilme muodostavat. Silmäin himmeä tuli, +mustain suortuvain vaikutus sametinhienon ja verevän ihon yhteydessä, +vartalon viehkeys ja joustava ryhti, nämä ne katsojaa viehättävät. +Katso noita hienoja, mutta selväpiirteisiä ohimosuonia Marian +valkoisella otsalla; -- katso mielenilmettä sorean suun ympärillä, +etenkin kun se jonakin vakavan mielen tai mietinnön hetkenä sulkeutuu; +katso noihin silmiin, joista tulinen sielu toisinaan näyttää +välittömästi katsovan ulos maailmaan, mutta jotka toisinaan häipyvät +mustien silmäripsien taa, toisinaan vetäytyvät kiiltävän kosteiksi, +muistuttaen siinä kohden kahta lähdettä kuvastuksineen pilvitaivaasta +... ja sinä rohkenet salaisesti tehdä sen johtopäätöksen, ettei +ihmissydämen myrskyt ole hänellekään outoja. + +Marian äiti kuoli tytön kymmenvuotiaana ollessa; hänen isänsä, +terävä-älyinen ja monipuolinen valtakunnan-neuvos, ei kuitenkaan ollut +perillä kuinka tytärtä oli kasvatettava, ja sitäpaitsi häneltä puuttui +siihen halua ja aikaakin. Tyttönen kasvoi ja yleni erään sukulaisen +talossa pääkaupungin huvien keskellä, ja pian hänestä levisi se maine, +että hän oli pääkaupungin hienonmaailman kaunein impi. Nyt hän jo +kuitenkin on ollut toista vuotta poissa voitonriemujensa näkymöltä ja +viettänyt maaseudun yksinäistä elämää setänsä, laamanni Juhana Skytten +luona Signildsborgissa. Syy tähän muuttoon mainitaan eräässä +valtakunnanneuvoksen kirjeessä laamannille, josta kirjeestä me, +romaanin kirjoittajan tavallisella kärtteliäisyydellä kerromme +seuraavat kohdat: + +"-- -- -- Kiitä minun puolestani rakasta kälyäni siitä, että hän +suosiollisesti otti tyttäreni taloonne. Tyttö on kaunis -- +äitivainajansa ilmetty kuva -- ja on sattunut sytyttämään täällä +(Tukholmassa) useita nuoria sydämiä ilmituleen. Teeskentelemättömässä +viattomuudessaan ei hän ole ymmärtänyt hallita nuorellista olentoansa: +ympäristöllensä suomat hymyilynsä ovat aiheuttaneet ikäviä kohtauksia +ja pahentavia huhuja. Niinpä äsken tapahtui että kapteeni X erään +halpamaisen sanaharkan johdosta kolleeginsihteeri Y:n kanssa oli +vähältä syöstä miekan hänen rintaansa ja ihan linnan portailla; oikeana +syynä heidän vihaansa sanotaan olevan kilvoittelu tyttärestäni. Se on +tytön arvolle halventavaa ja voi olla esteenä hyvälle naimiskaupalle. +On siis välttämätöntä että hän tulee pois Tukholmasta. --" + +Mainitsimme että Maria eräällä tanssin väliajalla näki joukon nuoria +kavaljeereja ympärillään, mutta pidimme tarpeettomana mainita, että +nämä kilpailivat lausuaksensa hänelle typeriä mielittelyjä. Hänen +vieressänsä oli lasimaljakko, jossa kukki kaunis ruusupensas. Neitonen +taittoi nupun ja kosketteli leikitellen sillä huuliaan. + +-- Kaksi toisiaan suutelevaa ruusunnuppua! lausui heti eräs hänen +tungettelevimmista ihailijoistansa. -- Neitiseni... + +-- Neitiseni, virkkoi toinen, katkaisten edelliseltä puheen, -- +lahjoittakaa minulle tuo kadehdittava nuppu, joka tuoksuu kahta vertaa +paremmalta sitte kun te olette siihen hengittäneet. Lahjoittakaa se +minulle, niin teette minut "kuolevaisista onnellisimmaksi". + +-- Te ennätitte ennen minua, herra kreivi, lausui kolmas, muudan nuori +mies, joka oli lukenut lakitiedettä Stjernhöökin johdolla, -- mutta jos +kohtakin oikeutenne juriidilliselta kannalta _prior tempore potior +jure_ [aikaisemmalla suurempi oikeus] periaatteen mukaan voipi olla +suurempi, vetoan minä kuitenkin neiti Skytten epäämättömään oikeuteen +lahjoittaa tuo ruusunnuppu kelle hän tahtoo. + +-- Ja minä, lausui neljäs, -- heitän asian neiti Skytten sydämen +ratkaistavaksi... + +-- No, mitäpä sinä sanot? lausui Maria ja kääntyi kauniin nuorukaisen +puoleen, joka seisoi muutaman askelen päässä piiristä, lopetettuaan +vast'ikään keskustelun erään keski-ikäisen uljaan näköisen miehen +kanssa, jota valtakunnan-neuvos Skytte samassa lähestyi. + +-- Minä, vastasi nuorukainen ja kumarsihen kylmästi; -- minä en sano +mitään. Minä en uskalla kilpailla näiden herrain kanssa. + +-- Serkku yksin voi olla välittämättä sellaisesta lahjasta! lausui +muudan ihailija; toiset yhtyivät siihen. + +Mutta nuorukainen, joka todellakin oli Marian serkku, laamanni Juhanan +poika Aadolf Skytte, käänsihen korollaan ja poistui, huomaamatta sitä +varjoa, joka synkisti Marian kasvot, tai sitä katsetta, jonka Maria +hänen jälkeensä loi -- katsetta, nopeata kuin tähdenlento ja kumminkin +niin selvään ilmaisten tuskaa, loukattua ylpeyttä ja suuttumusta. + +-- Kas niin, neitiseni, pyysi muudan kavaljeereista, -- ratkaiskaa nyt +armossa kiistamme! + +-- Epävarmuus on julmempi kovaa todellisuutta, vakuutti Stjernhöökin +oppilas. + +Marian posket olivat äkkiä käyneet kalpeiksi. Hän näytti olevan +kahdenvaiheella siitä, kelle hänen tuli suoda onni saada tuo usein +mainittu ruusunen, ja antoi sen sillävälin ikäänkuin sattumaltaan +pudota maahan ja poistui kohta sen jälkeen piiristä. + +Kaikki kavaljeerit kumartuivat ottamaan maasta ruusua. Samassa soiton +sävelet kumisivat taas kautta salin. Sjövikin isäntä tarjosi Marialle +kätensä ja vei hänet tanssiin. Nuoret herrat kiiruhtivat itsekukin +valittunsa luo tehdäksensä hekin samoin. + +Mies, jonka kanssa Aadolf Skytte äsken jutteli, oli eräässä suhteessa +illan sankari, niinkuin Maria Skytte oli illan sankaritar. Ensi kerran +häntä nähtiin tässä seurassa, vaikka monet läsnäolijoista olivat olleet +tilaisuudessa nähdä häntä pääkaupungin ylimysten saleissa. Hänen korkea +vartalonsa, jonka kaikissa liikkeissä ilmeni täydellistä miehevyyttä, +näyttäytyi enin edukseen siinä mustassa puvussa, joka hänellä oli +yllään; puvun tavattomaan yksinkertaisuuteen yhtyi yhtä tavaton +rikkaus, sillä koristeettoman ihotakin napit edessä olivat mitä +puhtaimpia timantteja, ja miekan kahva oli silailtu jalokivillä. +Pronssinkarvainen iho, joka ilmaisi miehen kauan eläneen paljaan +taivaan alla ja elementtien välittömän vaikutuksen alaisena, ei +tekovalaistuksessa näyttänyt ruskeita viiksiä ja tukkaa vaaleammalta. +Hänen teräväpiirteisillä kasvoillansa kuvastui joskus, vaikkei tuokiota +kauemmin, kyllästymistä elämään; katse sen sijaan aina ilmaisi omaan +itseensä taipunutta, tyventä ja voimallista henkeä. + +Se mies oli Vanloo, valtakunnan-neuvos Skytten erakkomajan nykyinen +omistaja ja niinmuodoin Sjövikin ja Signildsborgin herrojen naapuri. + +Valtakunnanneuvos Skytten kanssa rinnatusten lähti hän salista, jossa +hän vaan oli ottanut osaa kävelytanssiin, jolla seuran vanhemmat +jäsenet alottivat tanssiaiset, ja joissa hän oli ollut itse emännän, +rouva Agnes Draken kavaljeerina. + +Hän pysähtyi kynnykselle kahden huoneen välille, joista toisessa +ylhäisimmät naiduista naisista olivat istuutuneet Agnes rouvan +kummallekin puolelle korusohvaan, jonka selkämystää koristi Draken +suvun vaakuna. Puhellessaan antoi Vanloo ikäänkuin sattumaltaan +katseensa joskus viivähtää siellä; hän näytti silloin vaipuneen +jonkinlaiseen mietiskelyyn, ja valtakunnan-neuvos sai vilkkaisiin +kysymyksiinsä hajamielisiä vastauksia. + +Naisilta ei jäänyt huomaamatta, ettei Agnes Drake sinä iltana ollut +tasainen mieleltään, sekä ettei hän kaikin ajoin voinut sitä salata. +Mutta he arvelivat salaa tämän johtuvan hänen tottumattomuudestaan _les +honneurs'in_ tekemiseen (emäntänä olemiseen) niin upeassa seurassa: hän +oli kasvatettu syrjäisessä maaseutupaikassa, käynyt harvoin +pääkaupungissa, ei koskaan hovissa ... ihmekö siis, jos olo tuntui +hänestä tukalalta semmoisessa tilaisuudessa kuin tämä oli! Hienot +ylhäiset rouvat kokivat hyväntahtoisesti vaikuttaa hänen mieleensä +rohkaisevasti kertomalla mitä ystävällisimmällä tavalla päivän pikku +tapahtumia pääkaupungista; kertoivat arvostelevaisesti kreivitär De la +Gardien uusimmasta puvusta, komeudesta eversti V:n hautajaisissa sekä +monesta muusta, mikä oli täysin edellisen arvoista. Agnes kuunteli +väkinäisellä tarkkuudella ja hymyili toisinaan, mutta hymyily oli +ponnistettua. + +Kenties oikeana syynä Agneksen milloin alakuloiseen, milloin +kiihottuneeseen mielentilaan ei ollut muu kuin satunnainen pahoinvointi +... ja saman pahoinvoinnin oireita lienee ollut sekin, että hän äkisti +punastui, kun hänen tyttärensä, kaunis viisivuotias tyttönen, +lapsellisella uteliaisuudella lähestyi Vanloota ja Vanloo otti lapsen +syliinsä ja suuteli häntä otsalle. + +Sen huoneen vieressä, jossa rouvat oleskelivat, oli vähäinen työhuone, +jossa kaksi ikäpuolimiestä istui vilkkaasti puhellen. Toinen oli +laamanni, vapaaherra Juhana Skytte, toinen seurakunnan kirkkoherra, +pastori Svenonius. Kasvojen piirteissä oli laamanni Skyttessä lähemmin +tarkastellessa vähän veljensä valtakunnan-neuvoksen näköä, mutta +samalla oli ihan vastakkainen luonteenlaatu aikojen kuluessa painanut +tähän niin erilaisen leiman, että suvunnäköisyys oli melkein +huomaamattomiin haimennut. Laamannin ulkomuoto ilmaisi tunnottomuutta +lähentyvää tylyä luonnetta, kohtalaista ajatuskykyä, mutta jäykkyyttä +ja suoruutta. Ellei viimeksi mainittua ominaisuutta olisi selvästi +kuvastunut hänen kasvoistaan, olisivat ne tuntuneet vastenmielisiltä ja +töykeiltä. Hän oli tunnettu oivana taloudenpitäjänä, ankarana ja +oikeutta harrastavana isäntänä ja tuomarina ja etenkin hurskaana +kristittynä. Kirkossakäyntiä ei hän koskaan laiminlyönyt ja joka +sunnuntai-ilta piti kirkkoherra Svenonius sitäpaitsi rukoukset ja +saarnan hänen talossaan perheelle ja kartanon väelle. Hänen parahin +ystävänsä oli samainen pappismies. Heidän puhettansa häiritsi +silminnähtävästi Vanloon ja valtakunnan-neuvoksen läheisyys. +Svenonius loi heihin kumpaankin synkän katseen, pudisti päätään ja +hiljensi äänensä kuiskaavaksi. Vanloo, ollen hollantilainen +synnyltänsä, oli luultavasti Kalvinin opin tunnustajia ja +maallismielistä valtakunnan-neuvosta, jonka mielipiteitä uskonnon +asioissa salaa epäiltiin varsin löyhiksi, piti sekä hänen veljensä että +kirkkoherra miltei antikristuksena. + +Vanloo huomasi läsnäolonsa häiritsevän keskustelua ja siirtyi muihin +huoneisiin, joissa iäkkäämmät herrat, suurempiin ja vähempiin ryhmiin +hajaantuneina, joivat ja haastelivat valtio-asioita. + +Heti hänen mentyään, jatkoi Svenonius puhettansa siitä, mihin se oli +katkennut: + +-- Neuvoni on siis, sanoi hän, -- että vakaasti varottaisitte poikaanne +lukemasta senkaltaisia jumalattomia kirjoja. + +-- Minä otan ne pois Aadolfilta, vastasi laamanni rypistäen +kulmakarvojaan. + +-- Perkele hiipii meidän päivinämme ympäri moninaisissa kavalissa +eri muodoissa, jatkoi Svenonius; -- luulisi viimeisten aikojen jo +olevan tulossa. Ei siinä kyllin, että hän oppimattomien joukosta +valloittelee yhä useampia sieluja ja viettelee heitä mitä julmimpaan +jumalattomuuteen, tekemällä heidät taitaviksi hornan tempuissa ja +petoksissa, vaan keksiipä hän saaliinsa maallisesti oppineidenkin +joukosta, joista tuo Cartesius, jonka myrkkyä poikanne on imenyt +vereensä, on todistuksena; hänen miekkansa kaataa monet kirkkomme +etevimmistä kamppailijoista... + +-- Kuka olisi uskonut, että kunnioitetun piispamme, itse Johannes +Matthiaenkin [Strängnäsin piispa, puuhasi sovinnon aikaansaamista +lutherilaisen ja reformeeratun kirkon välillä] piti joutua sellaiseen +vääräuskoiseen eksytykseen? sanoi laamanni huoaten. + +-- Hän on auttamattomasti kiedottu vihollisen pauloihin, sanoi +Svenonius syvällä äänensoinnulla. -- Hänen seurakuntaan levittämänsä +_Öljypuunlehvät_ [piispa Matthiaen toimittama uskonnollinen +aikakauslehti] ovat tulleet riidankaunaksi, lusteenkylvöksi +vehnäpeltoon. Mutta odottakaa, armollinen herra! Me kaikki, jotka +olemme uskollisesti valvoneet Herran lipun ääressä, vyötämme näinä +päivinä itsemme sanan ja toiminnan kaksiteräisellä miekalla ja astumme +taisteluun. Me karsimme pois viinipuun kuihtuneet oksat, me nyhdämme +rikkaruohot maasta ja poltamme ne tulessa. Sotahuuto kaikuu yli meren +luoksemme Saksanmaalta taistelevan seurakunnan keskuudesta. Tämä +seurakunta on alkanut työnsä siellä ja käy saatanata vastaan, missä se +röyhkeimmin ja valkeuden enkelin haamuun pukeumatta uskaltaa +näyttäytyä. Luuletteko, armollinen herra, että meidän itsekkäässä +varmuudessa ja paatumuksessa on hylättävä ne apuneuvot, joihin näiden +uskonveljiemme on täytynyt turvata estääkseen uhkaavata virtaa +tulvimasta heidän ylitsensä? Katso, he pystyttävät polttorovioita +Leviatanin lempilapsille, noidille ja velhoille, ja hävittävät heitä +tulella, niinkuin Herra hukutti epäjumalanpalvelijat Sodomassa ja +Gomorrassa. + +-- Mutta, muistutti laamanni, -- eikö raamattu sano pahuuden +ruhtinaasta: _Jos hänen tykönsä mennään miekalla tahi keihäällä, +aseilla tahi haarniskoilla, niin ei hän itseänsä liikuta. Ei hän rautaa +tottele enämpi kuin kortta, eikä vaskea enämpi lahopuuta_. Maalliset +aseet eivät mielestäni siis ole ne, joita hän pelkää, joilla hänen +valtansa voidaan kukistaa... + +-- _Ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on tehty, +pelkäämättömäksi_; mutta ei hän kuitenkaan saa vietellyksi _sydäntä, +joka on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllynkivi_: +siihen ei hänellä ole valtaa. Ja hänen lahkonsa on lain miekka +saavuttava. Te, armollinen herra, tunnette paraiten itse, kuinka oma +maallinen lakimme tuomitsee ne, jotka hornan konsteihin ryhtyvät. Me +olemme molemmat, te ja minä, kumpikin alallamme Siionin vartijoita, ja +velvollisuutemme on ottaa ajasta vaari. -- -- -- -- -- + +Tähän tapaan keskusteltiin sillä välin kuin toiselta puolelta kuului +tanssisoittoa, toiselta iloista naurua lasien kilinän säestämänä. Kuta +pitemmältä yö kului, sitä vilkkaammaksi paisui ilo vierasten kesken. +Kukaan ei tällä välin huomannut, että isäntä ja seitsemän tahi +kahdeksan seuran miespuolista jäsentä poistui toinen toisensa jälkeen; +ennenkun heitä tiedettiin kaivata, olivat he jo taas sekaantuneet +iloiseen hyörinään. + +Drake oli näille uskotuilleen neuvonut yhtymäpaikaksi erään aution +kammion torninpuolisessa osassa rakennusta, jonka rautaovi tavallisesti +oli lujilla lukoilla varustettu. Sjövikin palvelusväestön kesken ja +etenkin kartanon vanhalla portinvartijalla oli tämä rakennuksen osa +pahassa huudossa. He tiesivät ettei siellä tavallisesti ketään asunut +ja kumminkin oli jälkimäinen näistä joskus talvisina öinä nähnyt +tulenvaloa ylimmän tornikammion ikkunassa. Eivät nämä asianosakkaat +kuitenkaan menneet tähän epäiltyyn kammioon, vaan erääseen sen alla +olevaan huoneeseen. + +Valtakunnan-neuvos Skytte oli hyvin valinnut väkensä. He olivat kaikki +miehiä, joiden vaitioloon saattoi luottaa, joiden rohkeus ja +neuvokkuus, samoin kuin heidän vihansa holhohallitusta kohtaan oli +taattu. Pentti Skytteä itseään ja paria muuta lukuunottamatta kuuluivat +he kaikki alhaisaateliin, mutta olivat tärkeissä valtion viroissa. +Eräällä heistä oli ylhäinen toimi kaartissa. + +Liittolaiset kokoontuivat jykeväpuisen tammipöydän ääreen, joka oli +ainoa huoneessa oleva huonekalu paitsi lamppua, jonka Drake sytytti, +katsottuaan sitä ennen, olivatko ikkunaluukut tiiviisti suljetut. + +Pöydällä tarpeellisten kirjoituskalujen vieressä oli pergamentti, joka +oli allekirjoitettava. Aika oli täpärällä ja kaikki hyvin valmistettu. +Nimet olivat vain kirjoitettavat alle. Valtakunnanneuvos Skytte luki +ensin hillityllä äänellä, jolloin syvä hiljaisuus vallitsi saapuvilla +olevien keskellä, puheena olevan asiakirjan, jonka sisältö +lyhykäisyydessään oli, että koska kuningas Kaarle Kustaan testamentti +kahdessa suhteessa oli tullut rikotuksi sen kautta että hänen +ruhtinaalliselta veljeltänsä herttua Aadolf Juhanalta väkivallalla ja +kavaluudella oli riistetty hänelle testamentissa uskottu toimi +valtakunnan marskina ja sotaväen ylipäällikkönä hoitaa valtakunnan +asioita, ja että Herman Fleming omavaltaisesti oli syösty +holhohallituksesta, jossa hänellä kuningas vainajan tahdon mukaan tuli +olla valtionrahastonhoitajan virka, ja kun holhohallitus sitäpaitsi +itsekästen ja valtakunnalle turmiollisten toimiensa kautta oli rikkonut +sitomuksensa kansaa kohtaan ja näyttäytynyt vaaralliseksi +kuningasvallalle; niin olivat allekirjoittaneet käyneet isänmaallisessa +aikeessa liittoon vapauttaakseen maan tämän laittoman hallituksen +vallasta, saattaakseen sen jäsenet lailliseen rangaistukseen, ja +asettaakseen herttuan valtakunnan peräsimeen, siksi kunnes Valtakunnan +Säädyt vanhan tavan ja lain mukaan ennättävät heille suotua oikeutta +käyttäen valita uudet holhojat alaikäiselle kuninkaalle. Ja sitoutuivat +allekirjoittaneet suullisella valalla hiljaisesti, uskollisesti ja +yksimielisesti toimimaan tämän asian puolesta ja sen eteen +omaisuutensa, henkensä ja verensä alttiiksi panemaan. + +Kun asiakirja oli luettu kehotti valtakunnan-neuvos saapuvilla olevia +kirjoittamaan nimensä alle. + +Liittolaiset katsoivat rohkasevasti toinen toisiinsa, vaan ei niin +kättä tarttunut ojennettuun kynään, ennenkuin Drake, joka oli odottanut +että joku vanhempi jäsen ensinnä tekisi sen, vihdoin menetettyään +malttinsa piirtää rasahutti paperille nimensä jonkun verran alemma itse +kirjoitusta. + +Valtakunnan-neuvos Pentti kirjoitti sen jälkeen siroilla kirjaimilla +nimensä alle. Prisendorff, Lilje, Ribbing sekä muutkin salaliittolaiset +tarttuivat nyt empimättä kynään ja kyhäsivät niinikään alle nimensä. +Oli sovittu, että valtakunnan-neuvos puolueen varsinaisena päämiehenä +ja enimmin toimivana ja enin vaaran alaisena jäsenenä, kätkisi +talteensa asiakirjan, ollaksensa varma liittolaistensa luotettavuudesta +ja alttiudesta vaaran hetkenä saapua paikoilleen. Hän pisti sen +povitaskuunsa ja kaikki siirtyivät sen jälkeen takasin seuran +keskuuteen, johon he, kaksittain ja eri ovista kulkien, jälleen +yhtyivät. + +Sivuutamme muut illan pikkukohtaukset, samoin kuin runsaasti +varustetun illallisenkin, jonka aikana useita maljoja, muun muassa +valtakunnan-neuvos Pentin esityksestä valtakunnan holhojienkin +muistoksi, juotiin, sekä annamme Tukholmasta ja kauempaa saapuneiden +vieraiden laskeutua levolle Sjövikin vierashuoneissa ja lähempien +naapureiden ajaa karahuttaa kotiin reimain rekivirkkujen +kiidättäminä. + + + + +V. + +Lumimyrsky. + + +Laamanni Juhana oli kohta illallisen jälkeen eronnut seurasta ja +rouvansa kanssa palannut kotiin. Maria ja Aadolf sen sijaan viipyivät, +kunnes tanssisoiton viimeiset sävelet herkesivät kuulumattomiin. Oli jo +kulunut sivu puoliyön, kun neiti Skytte, hyvin kääriytyneenä turkkiin, +istui rekeensä, ja Aadolf, hänen ajomiehensä, piiskanläimäyksellä, joka +kajahti Sjövikin porttiholvissa, pani hevosen liikkeelle. + +Yö oli kaunis. Lumipeitteiset harjanteet kuvautuivat katkonaisine +rajaviivoineen mustansinervää taivasta vastaan, jolla tähdet +kimaltelivat täydessä talvisessa loistossaan: lounaassa Orion eteni +mahtavana taivaan rantaa kohden, etelässä tuikki Kauriin tähti ja +Sirius, ja idässä Regulus ja kalpeat kaksoistähdet, ystävyyden +taivaalliset merkit. + +Jos katsoi alemmaksi ilmanrantaa kohti, näki punervat valopilkut, +harvakseltaan sirotettuina yön varjojen keskeen -- ne olivat +ihmisasunnoista vilkkuvia tulia. + +Ohjatessaan ravakkaa juoksiaansa, antautui Aadolf koko sydämellään +niihin kummallisiin viehäkkeisiin, joita tähtitaivaan katseleminen +nuorekkaalle ja luonnon ihanuutta ihailevalle mielelle tarjoo. Yön +pimeys verhoo vaippaansa maanpiirin ja kaikki sen vaihettelevat +ilmaukset, kätkee sen, mikä on jokapäiväistä ja katoovaa ja antaa +silmän nähdä ainoastaan nuo muuttumattomat, verkalleen liikkuvat +valot tuolla ylhäällä. Valahtaapa silloin sieluun ikuisuuden, +kuolemattomuuden tunnelma; sellainen tunnelma, joka vallitsevasta +hiljaisuudesta yhä kasvaa ja paisuu ... elävien olentojen temmellys ja +melu on hervahtanut; tuuli lepää, ja aaltonenkin, jonka yksitoikkoista +pauhinaa kuului joelta tahi järven rannalta suviyönä, uinuu +jääpeittonsa alla. Aadolfista oli tämä näytelmä sitä viehättävämpi, kun +tiede vasta vähää ennen hänen aikojansa oli nostanut taivaankannen +Atlaan väsyneiltä hartioilta ja antanut sen häipyä äärettömyyteen, ja +kaukolasi vielä teki suuria, hämmästyttäviä keksintöjä avaruudessa. Oli +jotakin uutta ja ajatusta huumaavaa nähdä luomisen rajapyykit niin +kauas siirretyiksi, että maa sen keskellä hupenee tomurakeeksi. Riita +suuretieteilijäin ja jumaluusoppineiden välillä jatkui yhä, joista +jälkimäiset väittivät tehtyjä keksintöjä vääriksi ja raamatunoppia +vastustaviksi, ja Aadolfille, joka laskupiirustin kädessään oli +vakuuttunut Keplerin lakien oikeudesta, oli tämä jumaluusoppineiden +menettely ensimäisenä herätyksenä omintakeiseen ajattelemiseen. + +Joskin tämä tutkimushalu tukahutti taipumuksen niihin mitättömiin +huveihin, joihin reipas, hilpeä nuorukainen halusta antautuu, kun hän +ensikerran jättää ankarat ja tarkan ajanmitan jälkeen säännellyt +kotiolot, alkaessaan samaikäisten, huolettomien ylioppilastoverien +kanssa uutta yhdyselämää, niin hävitti se kuitenkin hänen sielustansa +sen tasapainon, jonka järkähtymätön vakaumus ihmiselämän tärkeimmissä +kysymyksissä aikaansaa. Hän luopui niistä mielteistä, joita hän +lapsuudestaan oli pitänyt pyhinä, ja pyyhkäsi nuoruuden mielihalulla +tutkimuksen aukealle ulapalle, turvallisesti luottaen järjen +opastukseen; mutta hän oli jo kauan siellä harhaillut epäilysten sinne +tänne heittelemänä ja turhaan etsinyt satamaa. Väliin hän kumminkin +vielä toivoi ankkuripaikkaa löytävänsä ja väliin taisteli hän +hillitsemättömällä rohkeudella karien ja kuohujen keskellä, luomatta +ikävöivää katsetta takasinpäin lapsuudenuskon rantaa kohden. + +Harvat olivat ne filosoofit, joita hän palavalla totuuden rakkaudella +ei olisi tutkinut. Aristotelesta hän pikapikaa vaan tarkasteli, +sentähden juuri kun tämän oppi oli yleisesti korkeakouluissa +tutkittavana; tarkempaa huomiota oli hän omistanut uusiplatonikoille ja +uudemmille tutkijoille, niinkuin Giordano Brunolle, Vaninille ja +Descarteelle, vaan etsimäänsä tyydytystä ei hän täydellisesti löytänyt +mistään. Kirjakokoelmassa, jonka hän setänsä, valtakunnan-neuvoksen +avulla oli itsellensä hankkinut, oli paljo kirjoja, joita vääräoppisina +ja turmiollisina oli poltettu sekä katoolisilla että protestanttisilla +rovioilla, ja hänen suvaitsemattomasti lutherismielinen isänsä, joka +näistä hänen opinnoistaan ei tiennyt niin mitään, olisi kihahtanut +täyteen vihan vimmaan, jos olisi aavistanut seiniensä sisällä moisia +kirjoja säilytettävän. + +Seuraukset Aadolfin tutkimuksista olivat muutamalla sanalla sanoen +senlaiset, että hän uskonnollisessa suhteessa oli epäilijä, +poliitillisessa suhteessa kumoushaluinen: Kreikan ja Rooman +tasavaltalaiset olivat hänen silmissään verrattomasti korkeammalla +maailman kaikkia kuninkaita ja keisareja. Se seikka, että hänen +sielunsa näiden opintojen kautta oli puhdistunut monista +ennakkoluuloista, ei silti tuottanut sille rauhaa, sillä jalo sydän ei +voi elää suvaitsevaisena aikansa vikojen keskellä, ja kun se käy näiden +kimppuun, hyökkää se ympäristönsä heikoimpiin puoliin ja saa kokea +vastarintaa, jonka alle sen useimmiten on pakko sortua. + +Palattuaan yliopistosta kotiin tapasi Aadolf siellä serkkunsa Marian. +Tämä teki hänen sydämeensä vaikutuksen, joka olisi jäänyt pysyväiseksi, +ellei Maria itse kaikin tavoin olisi koettanut saada sitä haihtumaan. +Aadolf, joka ensi kerran tajusi mitä rakkaus on, oli liiaksi kaino +ilmaistakseen lempeään. Rakkaus viisauden jumalattareen sai kotvaksi +aikaa väistyä maallisen immen rakkauden tieltä, mutta tämä jälkimäinen +kiihko ei ollut hänen rauhalleen vähemmin vaarallinen kuin +edellinenkään. Ensinnä ilmeni se noissa tunnetuissa oireissa, kun tekee +mieli käyskennellä yksin, mieluimmin kuutamossa ja vastahakoisesti +menee nuoren, kauniin ja silokuorisen koivun ohi piirtämättä siihen +rakastetun armasta nimeä ... kun punastuu hänen katseestaan ja pakenee +hänen lähettyviltään heti halutakseen sinne takasin ... kun +surullisesti tutkii jokaista hänen liikettään ja tulkitsee jokaista +hänen sanaansa, saadaksensa niistä ilmi jotakin, joka voisi herättää +vastarakkauden toivoa ... kun sydämen taakkaa huojentaakseen +hurjanrohkeasti kiipeilee runoilijaparnasson korkeimmille huipuille ja +mittaa rakkautensa syvyyttä kyynärän pituisilla värsyillä. Ruotsinkieli +oli siihen aikaan vähän viljeltyä ja ainoastaan Stiernhielmin nero voi +saada sen sujuvalta tuntumaan; siitä näkyy mikä mainio etu nykyajan +rakastuneilla nuorukaisilla siinä suhteessa on Aadolfiin verrattuna. +Mutta eipä tämä siltä jäänyt neuvottomaksi; hän lauloi lempensä +latinalaisilla ja kreikkalaisilla heksametreillä, joissa ei vilissyt +enemmän virheitä, kuin että ne meidän päivinämme olisivat tuottaneet +hänelle akatemiallisen maineen. Ainaisena aiheena oli hänen onneton +osansa kärsiä rakkauden katkeria tuskia rakastettunsa häntä +käsittämättä. Mutta hänet ymmärrettiin paremmin kuin hän osasi +aavistaakaan. Marialla oli siinä suhteessa niin hieno vaisto, kuin +kellä muulla Eevan tyttärellä hyvänsä, ja olisipa hän ollut sokea, +ellei hän olisi huomannut Aadolfin sydämen tilaa. Tottuneena +senkalttaisiin voittoihin, olisi hän tämän huomattuaan tuskin ollenkaan +tuntenut mielihyvää itserakkautensa tyydytyksestä, ellei seikka olisi +ollut se, että neitonen, erotettuna pääkaupungin huveista, alkoi tuntea +sydämessään vallitsevan tyhjyyden käyvän sietämättömäksi ja sen vuoksi +mieltyi kiihkoisen luontonsa täydellä innolla kauniiseen ja +rakastettavaan sukulaiseensa. + +No niin, mikäpä esti kahta nuorta sydäntä, jotka hehkuivat ainoastaan +toisiansa varten, liittymästä yhteen ja suloisesti yhdistämästä +lempensä? Tosi on, että Aadolf ja Maria olivat serkuksia, eikä laki +sallinut niin läheisten sukulaisten yhtymistä avioliittoon, mutta sitä +estettä ei ollut mahdoton voittaa, kun mahtavat sukulaiset saattoivat +käyttää vaikutusvaltaansa sen poistamiseksi. Mikä siis esti? + +Tahdomme niin lyhyesti kuin suinkin vastata siihen kysymykseen, sillä +meillä on aavistus, että lukijaa on väsyttänyt tuo katsaus +menneisyyteen, niin tärkeä kuin se sittenkin on ollut, ja että lukija +toivoisi tämän luvun päällekirjoituksessa tavallaan luvatun pyryilman +vihdoinkin kohtaavan matkailijoitamme. Mutta, kärsivällisyyttä! Taivas +on sees, tuuli lepää, mikään ei ennusta myrskyn tuloa. + +Samoin kuin Maria helposti oli tajunnut Aadolfin sydämen kieltä, niin +alkoi Aadolfkin muutamista merkeistä huomata lempensä herättäneen +vastakaikua. Kauan epäili hän silmiensä todistusta, sillä hän oli +Virgilioltaan oppinut, että rakastavaiset usein näkevät näkyjä ja +luulevat varjoa todellisuudeksi. Mutta vihdoin oli hän rohkaissut +itsensä ja tehnyt epätietoisuudesta lopun. Hän tunnusti rakkautensa ja +luki sanomattomalla ilolla Marian punastuvista poskista, hänen +säteilevistä, ujoista katseistaan, vieläpä hänen kätensä +vapisemisestakin sen vastauksen, jota hän oli halannut. Hänen ilon +huumauksensa ei kestänyt kauan. Maria alkoi pian osottaa jäätävää +kylmyyttä ja käytti veikistelevän teeskentelyn kaikkia keinoja häntä +kiusataksensa. Ja Aadolf, hän luuli varjoa todellisuudeksi, hänellä ei +ollut aavistustakaan siitä autuaallisuudesta, jota moni nainen tuntee, +nähdessään lemmittynsä tuskan ... sillä tämä tuskahan osottaa, että +nainen tälle on kaikki kaikessa ... siitä hän tuntee suloista +mielihyvää, joka samalla on omantunnon vaivaa ... siitä kärsii hän +kipuja, jotka samalla ovat taivaallista hekkumaa. Maria näki tulen +Aadolfin silmissä sammuvan, hän tiesi sen madon, joka jäyti Aadolfin +elämänpuuta, olevan hänen teeskennellyn kylmyytensä luoma ja kuitenkin +ampui hän viimeisenkin nuolen Aadolfin revittyyn rintaan. Maria katseli +kolkosti hymyillen, kuinka Aadolf epätoivossaan jätti hänet... Ja kun +hän oli lähtenyt, itki Maria hänen kärsimyksiään, kirosi omaa +julmuuttansa ja tahtoi rientää hänen jälkeensä, suudellakseen rauhaa +hänen sydämeensä. + +Senkalttainen leikki voi heikoissa miehissä paisuttaa rakkauden +jonkinlaiseksi hulluudeksi (se on: oman itsensä kiihottamista +luonnottomaan tilaan), mutta mitä Aadolfiin tulee, niin oli mitta pian +kukkurallaan, eikä hän kauemmin tahtonut kärsiä moista kohtelua. Hän +hylkäsi ensimäisen rakkautensa; se oli saari, jonka suojassa hän +elämänmerellä luoviessaan oli etsinyt, vaan ei löytänyt lepoa ... hän +nosti taas purjeet ja odotti ikävöiden mahtavaa myrskyä, unhottaakseen +olemassaolonsa taistelussa elämänsä katkeruuden. Sanalla sanoen: hän +koetti unhottaa oman itsensä, yksityisen ihmisensä, voidaksensa +ratkaista ihmisyyden arvoituksia; hän kiintyi kirjoihinsa, syventyi +lempiopintoihinsa ja sai, pikemmin kuin luulikaan, menneisyyden +unhotetuksi. Hän voi tyynesti silmähtää takasinpäin siihen, jota hän +arveli tunteittensa ensi hairahdukseksi eikä Maria ollut hänelle muuta, +kuin mitä oli ollut, ennenkuin hän rakastui häneen: armas sukulainen +eikä muuta. + +Mutta Maria ei voinut unhottaa. Hän huomasi heti Aadolfissa tapahtuneen +muutoksen, vaan ei tiennyt, oliko hänen tyyneytensä todellinen tahi +teeskennelty. Hän toivoi, että se olisi ollut teeskennelty, yhtä +varmasti kuin hän toivoi elämänsä onnea; mutta hän ei silti voinut +torjua mielestään epäilystä, joka ei antanut hänelle päivän iloa, ei +yön rauhaa. Semmoisena me hänet nyt tapaamme. Aadolf oli kerran +kohdannut hänet kahdenkesken ja nähnyt hänet vesissä silmin; hän +huomasi sen ja meni sittenkin ohi sanaakaan sanomatta. Siitä hetkestä +pitäen sai Maria uutta voimaa ylpeydestään: hän hillitsi tunteensa, +joka kyllä sai riuduttaa sydäntä, vaan ei näkyä pinnalta. Joskus vain +tunsi hän kärsimisensä voiman horjuvan, ja hänen kiihkonsa murtautui +esiin, ikäänkuin maanalainen tuli. Niin oli hän silmänräpäykseksi +ilmaissut itsensä keskellä iloista touhinaa, josta he vast'ikään olivat +poistuneet, ja tuo heikkous se juuri on, joka kulkusten kilistessä +pitää hänen ajatuksiaan vireillä, ja josta hän nöyrrytettynä itseään +soimaa. Hän on niin kiintynyt näihin ajatuksiin, että yö turhaan +levittelee hänen eteensä tähditettyä kudintaan ... hänen katseensa, +joka ei voi kääntyä taivasta kohden, on vaipunut hänen oman sielunsa +kolkkoon syvyyteen. + +Nuoret olivat kumpikin tähän saakka vaienneet, vaipuneina kun olivat +kumpikin omiin mietelmiinsä. Niistä täytyi Aadolfin, ajomiehenä +toimiessaan, luopua. He olivat nyt tulleet järven rantaan, jonka +vastaisella puolella Signildsborg oli. Aadolf kysyi, tahtoiko Maria +ajettavaksi pitempää tietä järven ympäri, vaiko suorempaa tietä järven +poikki. Maria valitsi jälkimäisen. + +Vasta nyt huomasi Aadolf taivaanrannan käyneen sennäköiseksi, että se +tiesi ilman äkisti muuttuvan. Hän toivoi siksi päästävän järven +toiselle puolelle. Mutta nopeaan yltyvä tuuli, jota ennusti kaukainen +kohina, aivankuin Itämeren aallot yhtäkkiä olisivat nousseet hurjaan +temmellykseen, nosti pilven taivaanrannan periltä hirmuista vauhtia: se +sammutti tähden toisensa jälkeen ja levitti jättiläiskäsivartensa +käsittääksensä koko taivaslaen. + +-- Tulee myrsky, sanoi Maria ja siirtyi peloissaan lähemmä Aadolfia. -- +Käännytään takasin ja mennään toista tietä! Minä pelkään nyt järveä. + +-- Älä pelkää, sanoi Aadolf ja hoputti hevosta. -- Nyt on jo hyvän +matkaa kulettu, ja kun pääsemme tuon niemekkeen sivu, näkyvät jo tulet +Signildsborgin ikkunoista. Annahan kun käärin turkin ympärillesi! Tuuli +on purevan kylmä. + +Aadolf antoi hevosen juosta höllin ohjaksin, ja se viilettelikin minkä +jaksoi yhä edelleen. + +Varjot kävivät yhä synkemmiksi, myrskyn hurja riehuna yhä läheni, ja +kun viimeinenkin tähti katosi pilviin, peitti musta yö koko seudun. + +Maria tarttui kauhistuneena ohjaksiin hillitäkseen hevosen kulkua; +tuntematon vaara saattoi väijyä heidän tiellään. Hevonen karkasi +syrjään ja jatkoi hurjaa menoaan toisaalle, kunnes Aadolf sai sen +asettumaan. Mutta nyt oli jouduttu pois tieltä ja niemekettä, josta +Aadolf oli puhunut ja jonka mukaan hän ohjasi suuntansa, ei olisi +terävinkään silmä erottanut. + +Tätä yöllisen kohtauksen kamaluutta lisäsi vielä ikäänkuin maan +sisuksista vyöryvä jyminä, joka läheni ehtimiseen, kunnes matkustajat +kuulivat sen reen alta, jossa jää tärisi ikäänkuin haletakseen ja +avatakseen heille haudan aaltoihin. + +Jyminä syntyi jäänhalkeamista, jommoisia kovalla pakkasella useasti +muodostuu, ja ulottuvat ne peninkulmamäärin rannasta toiseen. + +Hädästä mykistyneenä kiersi Maria kätensä Aadolfin kaulaan. Turhaan +koki Aadolf saada Mariaa rauhoittumaan. Hän sanoi valojen pian alkavan +näkyä Signildsborgin ikkunoista, ja että ne ovat heille sama kuin +valotorni purjehtijoille merellä. Mutta Maria kuunteli vaan myrskyn +hurjia, tärisyttäviä säveleitä, jotka täyttivät avaruuden, joihin +hätäytyneiden petoeläinten ulvina ja yölintujen kirkuna haihtui +vienoina huokauksina, joita päästeli elävä luonto elementtien taistelua +kammoten. + +Töyttäys, joka oli vähältä paiskata hevosen ja reen kumoon, ilmaisi, +että matkustajat olivat myrskyn alueella. Vielä muutamia tuokioita, +ja pilvet, jotka olivat kokoontuneet taivaalle, alkoivat taajoina +lumihöytäleinä tupruta maan päälle. Muudan niitä pyryilmoja, jotka +hirmuisuudessa ovat miltei Saharan myrskyjen kaltaiset, kun +hieta-aavikon tulikuumat aallot vyöryvät karavaanien jälkeen, +saavuttavat ja tukehuttavat ne, oli syntynyt. Adolf ja Maria olivat +ikäänkuin muuratut hautaan, jonka seinämät siirtyivät eteenpäin samaa +vauhtia kuin hevonen, jonka vauhtia Aadolf, neitosen käsivarsien +haitatessa, ei enää kyennyt hillitsemään. + +Näin kiidettiin hyvän aikaa eteenpäin. Mutta pian alkoi hevonen kulkea +hiljemmin, mitä korkeampia ja vaikeapääsyisempiä nietoksia karttui sen +tielle. Tuon tuostain uudistuvat täräykset saivat Aadolfin vakuutetuksi +siitä, etteivät he enää olleet järvenjäällä. Minnekä mentiin, etelään, +pohjoseen, vaiko muuhun ilmansuuntaan, sitä hän ei tiennyt. Viimein +reki, edellisiä ankaramman täräyksen saatuaan, paiskautui kokonaan +kumoon, ja hevonen pysähtyi painutuksissa päin, vaahtoisena, +vapisevana, uupuneena, alistuen kohtalonsa alle nöyrästi. + +Kun Adolf nousi ylös ja nosti kaatumisesta ja pelästyksestä typertyneen +Marian, tunsi hän vasenta käsivarttansa kovasti koskevan; vaan +ajatellessaan omaa ja serkkunsa tilaa unohti hän sen. Lumihöytäleitä +tupruili taajempaan, nietokset paltoutuivat ympäri sen paikan, mihin he +pysähtyivät. Myrsky kieritti ne kokoon töyrämiksi, jotka ikäänkuin +aaltoina vyöryivät edelleen, mutta niitä seurasi toiset, yhä suurenevat +nietokset. + +Aadolf oivalsi koko sen vaaran, mikä heidän päällänsä pyöri. Hän ei +tiennyt missä hän oli, ja pimeys, aivankuin olisi hänen silmiensä valo +sammunut, vallitsi yltympärillä. Hän tunsi kinosten ehtimiseen +korkenevan, haudan heidän allansa syvenevän. + +Maria toipui nyt tajuntaan. + +-- Taivaan Herra, me olemme hukassa! huusi hän. + +-- Ei vielä, vastasi Aadolf, asettaen kaatuneen re'en anturoilleen ja +nosti Marian rekeen. Mutta turha oli yrittää saada hevonen liikkeelle. +Aadolf lausui: + +-- Pidä kädestäni kiinni, Maria! Me murtaumme kinosten läpi. Kenties +tapaamme läheltä ihmisasunnon, johon voimme pelastua. + +-- Onko se ainoa toivomme? + +-- On ... mutta minä tunnen jaksavani taistella pelastuaksemme. Tule! + +-- Minä en voi... Kuoleman ajatus jäykistää minua... Ja mikä kamala +kuolema! Mitähän olen tehnyt, koska Jumala on niin julma? Kuolla niin +nuorena! Ei, ei! + +Aadolf tarttui neitoa vyötäisiin ja nosti hänet re'estä. Epätoivo antoi +Marialle hetkeksi voimia, ja hän kahlasi edelleen Aadolfin rinnalla. +Mutta joka askel vaati ponnistuksia, vinha tuuli tunki vaatteiden läpi +ja sekotti jäätäviä hiukkasiaan nuorten vereen. Maria nojasi yhä +raskaammin Aadolfin käsivarteen ja typertyi viimein kinoksiin. Ravakka, +karaistunut nuorukainen alkoi myös tuntea tuiman pakkasen vaikutuksia. +Elinlämpö väheni, jäsenet kadottivat joustavuutensa, ja yrittäessään +ottaa Marian syliinsä, tunsi hän etteivät voimansa siihen +riittäneetkään. + +Nyt vasta alkoi epätoivo saada valtaa hänessä. Hän ei voinut jättää +Mariaa yksin ja lähteä kinosten läpi puurtamaan, toivossa saada +hankituksi apua hyljätylle; hänestä näytti pelkurimaiselta tekosyyltä +jättää heikompi vertaisensa varmaan perikatoon. Hän kumartui tytön +puoleen, pyysi ja kehotti häntä, kuvitteli pelastumisen mahdollisuutta, +saattaakseen häntä ponnistamaan viimeisiä voimiaan. Mutta muutos oli +Mariassa tapahtunut. Paleltuvien kuoleman enne, suloinen horros painoi +hänen silmäluomiaan, hiipi kautta hänen suoniensa. Kaikki pelko oli +kadonnut ... kuolema tuli ikäänkuin puoleksi tiedottomana nautinnon +tunteena, niinkuin uni lähestyy väsynyttä lasta. Mutta Aadolfin ääni +herätti horroksista hänen järkensä. Tämä ääni oli hänelle niin rakas, +että se tunki hänen sydämeensä ja elvytti sen väsäytyneen tykytyksen. +Maria aukasi silmänsä, kuunteli häntä hymyhuulin, vaikka Aadolf pimeän +vuoksi ei sitä huomannut, ja lausui raukealla äänellä: + +-- Minä en voi, Aadolf. Minun on tässä niin hyvä olla ... anna minun +jäädä! Minua haluttaa nukkua. + +-- Tuo uni on kuoleman enne. Sinun täytyy ravistaa se päältäsi! +Ajattele isääsi, Maria, ajattele kaikkia, joita rakastat! Heidän +tähtensä... + +-- Joita minä rakastan! virkahti Maria äkkiä ilostuneena. -- Adolf, jos +minua äsken painanut horros on kuoleman enne, niin tahdon elämäni +lopulla, ennenkun astun yli iankaikkisuuden rajan, ilmaista sinulle +sydämeni salaisuuden. Minä en rakasta ketään, en ketään, niin paljon +kuin sinua. Kuolema ei minua pelota, kun sinä minua seuraat. Sano +ainoastaan, että välinpitämättömyytesi on ollut teeskennelty, että +rakastat minua, ja anna minun uinahtaa sinun vierellesi! + +-- Jos olet päättänyt kuolla tähän, sanoi Aadolf, -- niin käännä +ajatuksesi maallisista asioista Luojaasi! Mutta minä vielä kerran +rukoilemalla rukoilen sinua... + +-- Mene! lausui Maria, ja työnsi luotansa käden, joka uudestaan ojentui +häntä nostamaan. -- Sinä et rakasta minua. Pelasta itsesi, jos voit! +Minä tahdon kuolla yksin. + +Mutta Aadolf kokosi henkensä edestä taistelevan toivottomuudella +viimeiset voimansa, ja astui tyttö sylissään muutamia askelia kinosten +läpi, joissa auhtolumi ulottui hänelle vyötäisiin saakka. Hänen +ajatuksensa olivat sekasin, tajuntansa häimertymäisillään. Silloin +sattui hänen tiellensä jotain, joka tuntui kovemmalta kuin lumi, ja +vaisu valo loisti hänen silmiinsä. Hän hapuroi kädellä eteensä ja +kosketti ikkunaan! Niin lähellä saattaa pahassa pyryilmassa apu ja +pelastus olla, ilman että niiden läheisyyttä aavistaakaan. + +Kova kolkutus ikkunan kamanalle pani mökin asujamet arvaamaan, että +tavatonta oli tapahtunut. Aadolf kuuli oven aukenevan, mutta kepertyi +samassa hetkessä tunnotonna lumeen. + + + + +VI. + +Elli. + + +Herätessään huomasi Aadolf makaavansa huolellisesti peitettynä sängyssä +vähäisessä kammarissa, jonka ikkunareiästä aurinko pilkistä sisään +kirkkaalta talvitaivaalta. Hän tunsi olevansa raukea, vaan ei +pahoinvoipa. Sängyn ääressä seisoi nainen, joka piteli käsissään hänen +kättänsä ja silmäili häntä lempeästi. -- Oli kuin olisi Aadolf nähnyt +tuota naista ennen, vaan ei muistanut kuka hän oli. + +-- Missä minä olen? oli hänen ensi kysymyksensä. + +-- Mäntysuon Inkerin luona, kuului vastaus, ja nainen ojensi hänelle +maljan, kehottaen häntä siitä juomaan. + +Juoma oli erittäin sulomakuista ja vaikutti virkistävästi nuorukaiseen. + +Aadolfin toinen kysymys koski hänen seikkailutoveriaan. + +-- Hän on tässä viereisessä huoneessa ja nukkuu rauhallisesti, +sanoi Inkeri. -- Ettekö te, nuori herra, ole laamannin poika +Signildsborgista? Muotonne näyttää minusta tutulta. + +-- Niin olen, Inkeri hyvä... Mutta kuinka minä olen tänne joutunut? +kysyi Aadolf, koettaen pitää ajatuksiaan koossa. + +-- Minä heräsin yöllä siitä, että ikkunatani jyristettiin, ja kun menin +ulos, tapasin teidät molemmat tainnuksissa mökkini ovella. Kiittäkää +Jumalaa, että pelastuitte kamalasta rajuilmasta, joka viime yönä +raivosi! + +Aadolf muisti nyt yöllisen retkensä yksityiskohdat ja kiitti +pelastajaansa sydämellisin sanoin. Mutta tämä kehotti häntä vielä +nukkumaan ja loikomaan niin hiljaa kuin mahdollista, sillä, sanoi hän, +vasen käsivartenne on, niinkuin näin, jonkunverran loukkautunut, mutta +minä hieroin sitä tehoisalla voiteella ja hoidan sitä vielä, kun tulen +takasin; minä käyn nyt Signildsborgissa ja ilmoitan sukulaisillenne, +ettei heidän tarvitse olla huolissaan poissaolonne vuoksi. + +Inkeri nyykähytti päätään ja lähti. Aadolf vaipui uudestaan +virkistävään uneen; puolisen tunnin kuluttua herätti hänet viereisestä +huoneesta kuuluva vilkas puhelu. Hän tunsi serkkunsa äänen ja kuuli +mielihyvikseen hänen iloisesta naurustaan, että hän oli yöllisistä +seikkailuista suoriunut ilman pahempia seurauksia. Kun Aadolf +turvonneen ja jäykistyneen kätensä vuoksi hankalanlaisesti oli saanut +pukeuneeksi, koputti hän ovelle ja kysyi, saisiko hän astua sisään. + +-- Tule! kuului Marian ääni. + +Aadolf seisoi nyt samassa huoneessa, josta oli puhe, kun herra Kustaa +Drake kävi mökin emäntää tapaamassa. Toisella puolen pöytää, pienen +lyijypuitteisen ikkunan kohdalla istui neiti Skytte, tosin vähän +kalpeana, mutta muutoin ilmeni koko hänen olennossaan tavatonta +Iloisuutta. Hän silmähti Aadolfin astuessa sisään tutkivasti hänen +kasvoihinsa ja jatkoi sitten pilapuhettansa seuralaisensa, nuoren tytön +kanssa, joka istui pöydän ääressä häntä vastapäätä, nojaten +kyynäspäillään pöytään, kiharainen pää molempien käsiensä varassa. + +Elli, sillä hän se oli, käännähtihe kuullessaan oven aukiavan ja +nyökäytti ujostelematta tulijalle päätään; hän oli yöllä auttanut +äitiänsä kantamaan tajuttomiksi kohmettuneet tupaan, ottanut osaa sen +juoman valmistamiseen, jolla heidän elinvoimiaan vahvistettiin, eikä +ollenkaan arastellut ihmisiä, jotka avuttomina ollessaan olivat hänen +äidistään ja hänestä itsestään niin suuresti riippuvaisia olleet. + +-- Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, -- mutta +me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän +on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä +tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo? Hän tahtoo näyttää +minulle kankaitaan ja kehruitaan, ja tahtoo viedä minut metsään eräälle +joelle, heittelemään tikkuja ja katselemaan niiden uiskentelua virran +mukana... + +-- Niin no, eikö se ole hupaista? kysyi Elli. + +-- En epäile, Elli, etteikö se sinua suuresti huvita, sanoi Aadolf; -- +lasna oli minulla sama mieliteko kuin sinulla: kuljeskelin mielelläni +metsässä ja mieluisia minulle olivat sen hämyhelmassa solisevat joet... + +-- Kysy Aadolf herralta, eikö hän tahdo tulla seuraasi? lausui Maria. + +-- Tulkaa molemmat! + +-- Lapsiparka, sanoi neiti Skytte, -- sinä näytät minusta erämaassa +kasvaneelta metsäkukalta. Oletko koskaan kuullut puhuttavan Jumalasta? + +Elli iski hämmästyen silmänsä Mariaan. + +-- Ja etkö sinä, virkkoi hän vastimeksi, -- ole koskaan nähnyt Jumalaa? + +-- Hän ei ole täydessä tolkussaan, ajatteli neiti Skytte ja pudisti +sääliväisenä päätään. + +-- Etkö näe häntä, kun äitisi sammuttaa kynttilän kammarissasi, ja luet +rukouksesi juuri ennen kun nukahdat? + +-- Jumala on näkymätön henki, selitti neiti Skytte; -- sen sinun tulisi +tietää. Mutta ellet sinä, kuten enin osa rahvaan lapsia, ole oppinut +lukemaan, niin pitäisi äitisi... + +-- Lukemaan! toisti Elli -- ja aukasi sukkelasti pöytälaatikon, josta +otti esiin muutamia harmaita, kuluneita kirjanlehtiä; päällimäisessä +oli tuhruisilla painokirjaimilla luettavana: "_Kreivi Raymundin ja +prinsessa Melusinan surullinen tarina_". + +Hän alkoi selvällä, sulosointuisella äänellä lukea erästä kohtaa tuosta +vanhasta sadusta. + +-- Mutta nyt, sanoi hän, -- tahdon nähdä, voitteko te lukea tätä. + +Ja sen sanottuaan riensi hän pois ja toi jostain tuvan loukosta sauvan, +joka oli piirretty täyteen moninaisia viivoja ja kuvioita. + +Neiti Skytte työnsi taikauskoisella pelolla tuon kummallisen sauvan +luotaan; hän muisti kenenkä tuvassa hän oli ja ne huhut, joita +Inkeristä kansan keskuudessa kerrottiin. Nuori vapaaherra sitävastoin +silmäili uteliaasti sauvaa, vaan oli hänen pakko tunnustaa, ettei hän +sauvaan piirrettyjen kuvioiden merkitystä tajunnut. + +Elli oli tuonut nähtäväksi riimusauvan ja rupesi nyt sen vertauskuvia +tulkitsemaan. _Kumoon kaadettu vene_ merkitsi meren jäätymistä, +_linnut_ muuttolintujen lähtöä, _ratas_ vuoden lyhyintä päivää j.n.e. +Harvat ne merkit, joita ei hän kyennyt selittämään. + +Niitä näitä puhellessa kului aika sukkelaan, etenkin Aadolfin mielestä. +Mutta samassa kilahtivat kulkuset talon edustalla, ovi avattiin ja +Inkeri astui sisään eräs laamanni Juhanan uskottu palvelija muassaan. +Viimemainittu oli tullut noutamaan neiti Skytteä kotia Signildsborgiin. +Nuori neiti Skytte kiitti Inkeriä sangen alentuvasti talossa +nauttimastaan vieraanvaraisuudesta, nyykähytti ystävällisesti Ellille +päätään, antoi Aadolfin auttaa turkkia päälleen ja istuutui rekeen. + +-- Aadolf, kuiskasi hän, teeskennelty hymy huulillaan, juuri kun +palvelija heilahutti ruoskaa hevosia liikkeelle saattaakseen, -- älä +antau lumottavaksi! Ja ennen kaikkea, unhota mitä sanoin sinulle yöllä +lumimyrskyn aikana! Ne olivat sanoja, joilla ei tarkotettu mitään. + +-- En tiedä, mitä sanoja sinä tarkotat. + +-- Sitä parempi, vastasi Maria ja painoi käden turkin alla lujasti +sydäntänsä vasten. + + + + +VII. + +Kuulustelu. + + +Aadolf jäi mökkiin loukkaantuneen kätensä vuoksi, jonka Inkeri heti +takasin tultuaan uudestaan tarkasti. Hän otti kaapistansa pullon, kääri +ylös Aadolfin paidan hihan, mutta pani, ennenkun ryhtyi hieromaan, +kätensä ristiin ja kuiskasi hartaan näköisenä moniaita sanoja niin +hiljaa, ettei nuorukainen kuullut, rukoiliko hän vai lukiko hän +loihtuja. Inkeri varustautui juuri panemaan liinakäärettä käsivarteen, +kun Elli, joka puuhan kestäessä oli katsellut ikkunasta maantielle +äkkiä huudahti: + +-- Äiti, tuolla tulee kaksi vierasta miestä. + +-- Joutaa tulla, sanoi Inkeri ja jatkoi käärimistään. + +-- Toinen niistä on pappi, sanoi Elli kalveten; -- ja hän näyttää niin +ankaralta ja tuimalta. + +-- Hupsu! Mitä sinä pappia pelkäät enemmän kuin muita? No, nuori herra, +antakaa kun nyt hellävaraan autan takin päällenne, ja minä toivon, että +käsivartenne huomen aamulla on oleva terve. + +Elli oli totta tiennyt. Kaksi miestä oli käynyt veräjästä sisään ja he +näkyivät nyt, lumessa kahlaten, lähestyvän Inkerin mökkiä. Toinen oli +kirkkoherra, maisteri Svenonius täydessä virkapuvussa, raamattu +kainalossa. Toinen, joka uskollisesti harppaili Hänen Arvoisuutensa +jäljissä, oli nimismies Askelin. Hänkin oli puettu virkatamineihinsa. + +-- Veli hyvä käy liian sukkelaan, sanoi paksu ja raskaissa +polussaappaissaan tömistelevä nimismies puhkien. -- Kyllä me tuohon +luolaan ehdimme ajoissa niinkin. Suo anteeksi, veliseni, pyydän, +pysähdy hetkeksi, että saan vetää henkeäni. Puh! Älä pane pahaksesi, +jos vielä kerran kysyn ... veliseni, minä en pelkää paholaista, sen +tiedät ... mutta oletko sinä hengen aseilla vahvasti varustettu? + +-- Helvetin porttien ei pidä meitä voittaman, sanoi Svenonius. -- Älä +pelkää, veli Jöns! + +-- Pelkää? Kuka on puhunut pelkäämisestä? Luuleeko veli, että minä +pelkään? Kehotan vaan varovaisuuteen, mikä on kaikkien hyveiden äiti. + +Nimismies puhki vielä kotvasen aikaa, ikäänkuin uuvuksiin ajettu +hevonen, ja jatkoi sitten matkaa etujoukon ryhdissä ilmenevän varmuuden +rohkasemana. Hän ei kuitenkaan katsonut ihan tarpeettomaksi lukea +itsekseen eräänlaista lapsena oppimaansa loihtua, joka nyt otolliseen +aikaan juolahti hänen mieleensä: + + "Jöns on nimi mulla, + Häpeäksi ei voi se tulla; + Siksi olen ristitty, + Elon kirjaan merkitty. + Pimeyden ruhtinas, + Häijy henki, poistu vain! + Luovuinhan sun vallastas + Kasteen liittoon tultuain". + +Noita sanoja mutisten astui nimismies papin kintereissä Inkerin tupaan. + +-- Jumalan rauha! sanoi Svenonius, luoden karsaan silmäyksen Inkeriin. +-- Minä tulen sinun tykösi, vaimo, Herran nimessä ja pyhän virkani +puolesta. + +Tuvassa olijoihin vaikutti tämä juhlallinen, saarnaäänellä lausuttu +tervehdys ilkeän hämmästyttävästi. Elli hiipi vavisten Aadolfin +viereen. Aadolf, ollen aikeessa poistua, katseli kummastuneena pappiin +ja tämän selän takana tirkistävään nimismieheen, jonka lihavassa +naamassa pelko ja työläästi ponnisteltu virkamiehen arvokkuus +kuvautuivat sekaantuneina naurettavalla tavalla toisiinsa. Aadolf +päätti viipyä, jos puheeksi tuleva asia sallisi hänen olla läsnä, ja +hän otti Elliä kädestä rauhottaakseen häntä. + +-- Outo mahtaa asia olla, sanoi Inkeri. -- Istukaa hyvät herrat ja +levähtäkää! Ja ellette pane pahaksenne vähäistä virvotusta matkalta +tultuanne, niin tarjoisin teille maistaa oluttani... + +-- Älkää vaivatko itseänne sillä, lausui Svenonius. -- Emme me nauti +mitään teidän majassanne. + +-- Taivas meitä varjelkoon! jupisi nimismies ja teki liikkeen, kuin jos +hän olisi työntänyt myrkkypikarin luotaan. + +-- Mutta mikä siihen on syynä, että nuori Signildsborgin herrakin on +täällä? kysyi Svenonius silmähtäen epäluuloisesti Aadolfiin. + +Aadolf kertoi lyhykäisesti yöllisistä seikkailuistaan sekä siitä +huolenpidosta, jota hän sekä hänen seuratoverinsa Inkerin luona olivat +nauttineet. + +Mutta Svenonius rypisti kulmakarvojaan, mutisi jotakin "nostetusta" +rajuilmasta ja korotti sitten taas äänensä: + +-- Olen tullut tämän lain palvelijan saapuvilla ollessa kuulustelemaan +sinua, Inkeri, sielusi tilan ja maallisen vaelluksesi puolesta, josta +paljo pahaa kerrotaan. Sinäkin olet laumani lampaita, ja paimenen +velvollisuus on etsiä ruton saastuttamat ja erottaa ne muista, ettei +koko lauma joutuisi hukkaan. Vastaa siis ihan ensiksi: miksen kaukaan +aikaan ole nähnyt sinua templissä, jossa sanaa saarnataan minun suuni +kautta? + +-- Niin suora kysymys vaatii suoraa vastausta, lausui Inkeri. -- Minä +ja lapseni pidämme rukousta täällä kotona lukemalla Jumalan omaa, +puhdasta ja selkeätä sanaa. Mutta teidän saarnojanne minä en käsitä: +puhutte paavilaisista, kalvinilaisista ja synkretisteistä ja kutsutte +alas Jumalan kirouksen heidän päittensä päälle. Maailmassa on vihaa ja +riitaa tarpeeksi tarvitsematta levittää sitä saarnastuolista. + +Svenoniuksen mustakulmaiset kasvot mustenivat yhä enemmin, ja hänen +silmänsä hehkuivat tuuheain kulmakarvojen alla. + +-- Kirjoita, sanoi hän nimismiehelle, joka taskustaan oli ottanut esiin +arkin paperia, mustetolpon ja kynän ja pannut ne pöydälle papin +raamatun viereen, jonka hän varmana turvana noituutta vastaan oli +siirtänyt niin lähelle itseänsä kuin mahdollista; -- kirjoita, että +tämä nainen peittelemättä tunnusti olevansa käymättä kirkossa +sentähden, kun siellä saarnataan puhdasta evankeelista oppia ja +tuomitaan paavillisia, kalvinistisia ja synkretistisiä harhaluuloja. + +-- Niinkuin käskette, sanoi nimismies ja tonkasi kynällä paperia, mutta +väännettyään yhden kirjaimen ja tehtyään ison tahran, pani hän kynän +pois. + +-- Veliseni, sanoi hän, pohtien synkretisti-sanan mutkallista tavausta, +-- minä kävin niin hämmästyksiini tuon jumalattoman vastauksen tähden, +että käteni ei taivu kirjoitukseen. + +-- Käsitän kyllä, sanoi Svenonius; -- saatana voi turruttaa käsiä, se +on tunnettu seikka, ja hän tahtoo tässä auttaa palvelijataan. + +-- Antakaa minun tehdä pöytäkirja, sanoi nuori vapaaherra; -- minunkin +toinen käteni on turruksissa... + +-- Onko! huudahtivat Svenonius ja nimismies yhtä suuta, ja sanomaton +kauhistus kuvastui nimismiehen kasvoilla. + +-- Mutta syy siihen on, jatkoi Aadolf, -- kun viime yönä tuiskussa +kaaduttiin ja minä lankesin ja kosketin käteni. Inkerin huolenpidolla +se kyllä sentään, toivon mä, pian paranee. Oikeaa kättäni voin sen +sijaan sujuvasti käyttää, ja jos sallitte... + +-- Kirjoittakaa sitte niinkuin sanoin, armollinen herra, lausui +Svenonius, ja Aadolf kävi nimismiehen paikalle. + +Elli oli sill'aikaa empivästi käynyt papin luo. Hän katsoi arasti ja +rukoilevasti pappia silmiin ja lausui: + +-- Älä puhu niin kovia sanoja äidilleni, herra kulta. Sinä pelästytät +meitä. + +-- "Sinä!" karjasi Svenonius ja työnsi tytön takasin. -- Onko +pakanallinen äitisi opettanut sinua myös ulkonaisessa käytöksessä +osottamaan halveksimista Herran palvelijata kohtaan?... Mutta, jatkoi +hän sitten leppeämmin, nähtyään rukoilevan ilmeen Ellin kasvoilla, -- +minä tuomitsen sinua kenties liian ankarasti. Suo anteeksi kiivauteni, +lapseni! Sieluni on kuohuksissa... Mutta rukouksesi ovat sittenkin +turhat, sillä velvollisuuteni käskee minua kohtelemaan ankaruudella. + +-- Mene ulos, Elli, sanoi Inkeri ja silitteli tyttärensä päätä, -- ole +vähän aikaa naapurissa ja tule sitten takasin! Tätä keskustelua ei +toivoakseni kauan kestäne. + +-- Minä en tahdo jättää sinua. Anna minun jäädä tänne. + +-- Tottele minua nyt, niinkuin olet aina ennenkin totellut, lapseni! +Luullakseni meidän ei tarvitse mitään peljätä. + +Elli oli kahdenvaiheella. Hän katsahti vielä kerran rukoilevasti +pappiin, mutta käänsi silmänsä tämän ynseistä kasvoista nuoren Skytten +puoleen, joka nyt oli tauonnut kirjoittamasta. + +-- Tottele äitiäsi! Minä olen hänen luonansa niinkauan, kun sinä +palaat, sanoi Aadolf rohkasevasti hymyillen, ja tämä hymyily tunkihe +ikäänkuin valonsäde Ellin sydämeen. + +-- Sinä olet hyvä ... sinä puolustat äitiä, niin ajatteli Elli, ja tuon +toivon näki Aadolf kuvastuvan hänen otsallaan ja siinä lämpimässä +katseessa, jonka Elli verkkaan ulos mennessään häneen loi. + +-- Olen nyt kirjoittanut, sanoi Aadolf Svenoniukselle. -- Haluatteko +kuulla? + +-- No lukekaa sitte! + +Aadolf luki: + +"Herra pastori Svenoniuksen kysyttyä, miksei Mäntysuon Inkeri käy +jumalanpalvelusta kuulemassa kirkossa, vastasi Inkeri likimmittäin +näin, että hän ja hänen tyttärensä pitävät rukousta kotona, lukemalla +Jumalan puhdasta ja selkeätä sanaa, jota hän ymmärtää, mutta +käsittämättömiä sensijaan hänelle ovat herra pastorin saarnat, koska +ne, sensijaan että julistaisivat Kristuksen lempeätä oppia, joka tarjoo +rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää tahtoa, käsittelevät yhteiselle +kansalle vieraita jumaluusopillisia riitoja, tähdäten pääasiallisesti +vaan kirousta paavilaisille, kalvinilaisille ja synkretisteille. Ja +sanoi mainittu Inkeri lisäksi yksinkertaisen ajatuksensa olevan, että +maan päällä on tarpeeksi vihaa ja riitaa, tarvitsematta kuulla sitä +saarnastuolista". + +-- Mitä se on? huudahti Svenonius. -- Te ette kirjoita sen jälkeen kuin +minä sanelen. + +-- Minä kirjoitan sen jälkeen, kuin olen itse kuullut hänen puhuvan. + +-- Armollinen herra, te panette sanoja hänen suuhunsa, joita hän ei +ikänä ole lausunut... + +-- Kyllä sanojeni ajatus oli tuo, virkahti Inkeri. + +-- Vaiti, nainen!... Ja te, armollinen herra, olette minua arvottomalla +tavalla loukannut ja olette väärentänyt pöytäkirjan, tietäkää se... + +-- Herra pastori, lausui Aadolf Skytte, -- punnitkaa tarkemmin +sanojanne, tahi niin totta kuin Jumala elää, saatte vastata +ritarismiehen kunniata loukkaavasta syytöksestä. + +-- Oi, hyvä Jumala, jupisi Svenonius, -- jopa näen kuinka pitkälle +Signildsborgin jumalisen isännän poika jo on tullut. Että omenan pitää +pudota niin kauas puusta! Se on seurauksena, kun luetaan jumalattomia +kirjoja, jotka kerran kirjaseppinensä pitää poltettaman iankaikkisessa +tulessa ... sen on tuo kirottu Cartesius matkaansaattanut, joka jo on +tuomittu ja nyt oleskelee äärimäisessä pimeydessä, johon hänen +oppilaansakin vielä kootaan... + +-- Minä huomaan, että olette penkonut minun kirjojani, lausui Aadolf. +-- Jatkakaa kuulustelua, jos haluatte! Minä kirjoitan edelleen... + +-- Sen on, jatkoi Svenonius, -- vaikuttanut noiduttu ilma tässä +huoneessa, joka helposti saastuttaa jumalattomien opinnoiden kautta +Herrasta pois kääntyneen ja pahuuteen taipuneen mielen. Filosoofit, +tietäjät ja noita-akat saavat alkunsa kaikki samasta helvetin +kattilasta. Kirjoittakaa te, armollinen herra, vaan oman ymmärryksenne +mukaan! Minulla on tarkka muisti ja tällä saapuvilla olevalla +oikeudenpalvelijalla niinikään. Näihin muistiimme me kirjoitamme. + +-- Niin aina, niin aina, vapaaherran suosiollisella luvalla, lausui +nimismies hajamielin. + +-- Toiseksi kysyn sinulta, Mäntysuon Inkeri, tunnustatko olevasi +perehtynyt moninaisiin salaisiin temppuihin, joten voit parantaa +ihmisiä ja elukoita tenhovoiteilla ja loitsuluvuilla? jatkoi Svenonius. + +-- Siihen vastaan, että on minulla jonkinlainen taito parantaa ihmisiä, +ei tenhovoiteilla ja loihtuluvuilla, vaan sellaisista ruohoista +valmistetuilla voiteilla ja muilla lääkkeillä, joita Kaitselmus sitä +tarkotusta varten antaa kasvaa maillemme. Loihtuja minä en osaa, ja +luulisin niistä olevan enemmän haittaa kuin tosihyötyä. Mutta ennenkun +lähimäisiini uskallan käyttää niitä keinoja, joiden hyödyllisyydestä +tahi vahingollisuudesta eritapauksissa minä, taitamaton ihminen, vaan +ulkonaisista merkeistä voin päättää, on tapani hiljaisuudessa rukoilla +Jumalaa, sillä siitä luulen tietoni taudeista selvenevän ja että +mieleni, joka usein karustaa vastaan, suuremmalla säyseydellä mukautuu +vaivain ja tuskain näkyjä kestämään. + +-- Sinä sovitat sanasi niin hyvin, aivankuin jokin henki kuiskaisi ne +korvaasi. Kirjoita, nimismies veliseni ... minä tarkotan: kirjoita +muistiisi ... että Mäntysuon Inkeri toisen kysymykseni johdosta +tunnusti väärin käyttävänsä Jumalan pyhää nimeä siten, että hän sen +kautta ajaa pois tautia ihmisistä ja elukoista. + +-- Ihmisistä ja elukoista, toisti nimismies. + +-- Herra pastori, puuttui nyt Aadolf puheeseen, -- älkää panko +pahaksenne, jos teen teille seuraavan ehdotuksen: lykätkää tämä +kuulustelu siksi, kunnes mielenne on ehtinyt tyyntyä ja tajunne +selvetä. Muuten voitte tahtomattannekin aiheuttaa syytöksen, joka +mahdollisesti veisi viattomalta ihmiseltä hengen. + +-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, -- minä koetan nöyrästi kärsiä +yhä enemmän pilkkaa sen nuorukaisen puolelta, jonka ensimäinen ohjaaja +uskonopissa minä olen ollut. + +-- Hylkäätte niin muodoin ehdotukseni? Selvittäkää siinä tapauksessa +entiselle oppilaallenne eräs kohta, jota hän ei tiedä ja haluaa +tietääksensä. Kuinka rohkenette te kirkossa rukoilla sairasten +puolesta. Jos Inkeri väärinkäyttää Jumalan nimeä sillä, että hän +auttajana saapuu tautivuoteen ääreen ja rukoilee valoa ja voimaa +itselleen ja terveyttä tahi lievitystä kärsivälle; niin tottapa te +paljoa suuremmassa määrässä teette itsenne syylliseksi saman nimen +väärinkäyttämiseen, kun te kukaties usein vilpitöntä sääliäkään +sydämessänne tuntematta luette esirukouksenne säädetystä +kirkkokäsikirjasta ettekä sitte enää pane rikkaa ristiin ihmisenä +auttaaksenne kärsivää? + +-- Oi sitä rikkiviisautta! Se käy yli kaikkien rajojen! Jatkakaa, nuori +Bileam, alkamaanne suuntaa, niin olette pian kuuleva aasienkin +korottavan äänensä teitä vastaan. + +-- Oi, oi! Niin, itse aasienkin! toisti nimismies ja nyökäytti +hajamielisesti päätään ystävälleen pastorille. + +-- Ette siis tahdo selittää minulle tuota kohtaa? + +-- Minä en aio pistää jalkaani ansoihin, joita te tielleni viritätte... +Mutta minä jatkan kuulusteluani ja teen kolmannen kysymyksen. Inkeri, +tahdotteko tunnustaa, että olette oppinut synnillisen lääkintätaitonne +perkeleeltä? + +-- Herra pastori, sanoi Inkeri, -- kärsivällisyyteni on nyt loppunut. +Minä en huoli kysyä millä oikeudella te teette noita kysymyksiä, en +myöskään missä tarkotuksessa; mutta sen vaan sanon, etten aio niihin +enää vastata. Jättäkää minut, menkää omaan itseenne, kuunnelkaa +omaatuntoanne, ennenkun otatte askelen, jota ehkä iankaikkisuudessa +saatte katua. Minä annan itseni Jumalan huomaan. + +-- Kirjoita, nimismies, muistiisi, että Inkeri kolmannen kysymykseni +johdosta, josko hän synnillisen lääkintätaitonsa on oppinut +perkeleeltä, vastasi vältellen... Et taida myöntää sitäkään, oi nainen, +että voit katseellasi lumota karjan, että voit hankkia takasin +varastettua tavaraa, lyödä silmän puhki poissa olevilta ihmisiltä, +nostaa myrskyjä ja rajuilmoja, loihtia lehmät lypsämättömiksi, muuttaa +itsesi lehmäksi ja ihmissudeksi ... et kai tahdo ilmaista, että olet +yhtynyt liittoon saatanan kanssa, ja että kristittyjen juhlina +matkustat Hornaan vieraisille häijyn sulhasesi luo? Mutta odota, kyllä +on keinoja, joilla sinut saadaan puhumaan. Varo pahinta, nainen! + +Sen sanottuaan kavahti Svenonius tuoliltaan. + +-- Lue nyt loihtusi minun ylitseni, jatkoi hän, -- tapa navetastani +karja, saata sairautta minulle ja lapsilleni! Koeta mitä hornan +konstisi saavat aikaan! Mutta minä sanon sinulle, että minä seison +Gideonin kilven suojassa häijyjen nuoltesi saavuttamattomana! Minä +panen luottamukseni valtaan, joka on sinun valtaasi mahtavampi ... +valtaan, joka on ruhjonut assyrialaisten tuhannen tuhansia sotavaunuja +säpäleiksi ja rautakaviolla kukistanut sotalaumoja, lukuisampia kuin +hieta meren rannalla. + +Inkerille nämä hyvästit heitettyään kumarsi pappi nuorelle +vapaaherralle ja lähti tuvasta, muassansa nimismies, joka ei unhottanut +sylkeä kolmasti taaksensa, ennenkun hän harppasi yli kynnyksen. + + * * * * * + +Pappi ja nimismies olivat tuskin tuvasta lähteneet, kun Inkeri +kalmankalpeana typertyi alas tuolille. Nuori Skytte ojensi kiireesti +hänelle vesituopin. Inkeri joi ja tunsi virkistyneensä. + +-- Kiitos, nuori herra, jalosta esiintymisestänne tällä hetkellä! sanoi +hän kotvan sen jälkeen. Kaitselmus se oli -- sen tunnen syvästi -- joka +yöllisen rajuilman aikana saattoi teidät tänne. Te olette seisonut +juurikuin suojelusenkeli vierelläni ja estänyt mieltäni lannistumasta. +Kun kuulin teidän puhuvan niin ja kun katselin kauniita kasvojanne ja +lempeitä silmiänne, niin tunsin syntiä tehneeni, siksi etten +vuosimääriin ole voinut tukahuttaa vastenmielisyyttäni ja epäilyksiäni +kaikkia teidän säätyynne kuuluvia kohtaan... Mutta sanokaa, armollinen +herra, mitä luulette pastorin tarkottaneen tällä käynnillään ja +kysymyksillään? + +-- Tarkottakoon hän mitä hyvänsä, sanoi Aadolf, -- olkaa te kaikissa +tapauksissa huoleti, Inkeri, sillä eihän ole mitään, josta voisitte +itseänne syyttää. + +-- Mutta sanokaa: onko väärin, onko synti auttaa sairaita lähimäisiä. +Olen tehnyt sitä palkattomasti; en ole pyytänyt parantuneiden +kiitollisuuttakaan, tultuani jo aikaa sitte havaitsemaan, että he, +sensijaan että kiittäisivät minua, kohtelevat minua taikauskoisella +pelolla sekä inhoten. Olisinko todellakin käsittänyt Kristuksen opin +lähimäisen rakkaudesta väärin? + +-- Minä puolestani olen käsittänyt hänen oppinsa aivan samoin kuin te, +Inkeri. Älkää viime hetkellä antako niiden perustuksien horjua, joille +koko ikänne olette rakentanut, vaimo parka! Ja karkottakaa pelko pois +mielestänne! Teitä ei mikään paha voi kohdata; jos tuo hurjapäinen +pappi sokeassa innossaan tosiaankin aikoisi teitä sortaa, niin on laki +ja oikeus tekevä hänen yrityksensä tyhjäksi. Puolueeton tuomari on +töitänne kiittävä eikä tuomitseva. + +-- Laki säätää mitä ankarimman rangaistuksen noituudesta... Ja ... +herra, minä kerron teille kaikki. Papin uhkaukset eivät yksistänsä pane +minua pelkäämään, on jotakin pahempaa, jotakin eriskummaista, +selittämätöntä. Ihmiset näillä seuduin oikein kammoovat minua; ennen +kohtelivat he minua aralla kunnioituksella, nyt väistävät he minua kuin +ruttotautista. Ja mikä on vieläkin pahempaa: pitäjässä asuu vanha eukko +nimeltä Kaarina, josta ihmiset sanovat samaa kuin minustakin, että hän +muka ymmärtää salaisia taikoja. Kohtasin pari päivää sitten maantiellä +tuon naisen, jolle en ikänä ole tehnyt mitään pahaa. Hän nyökkäsi +salaperäisen näköisenä minulle päätään; minä tervehdin häntä takasin ja +aijoin mennä ohi. Silloin tarttui hän käteeni ja lausui puoliääneen: +"sinä menet nyt niin ylpeänä ohi, ikäänkuin et tuntisi minua, ja +kuitenkin tanssimme, sinä ja minä, yhdessä aika hurakkaa viime +syysseuroissa Pääsiäisvuorella". -- Mitä sinä tarkotat? kysyin. +"Hiljaa, hiljaa", sanoi hän, "kukaan ei saa sitä tietää; mutta ensi +pääsiäisenä voit ottaa tyttäresi mukaan mestarin luo". Ja puhellessaan +näytti hän mielipuolelta. Samana päivänä kohtasin vanhan naapurivaimon, +joka oli elättänyt itseään lukemalla loihtuja sairasten yli, ja hän +katseli minua karsain silmin syystä, että hän arvelee minun valtaavan +häneltä hänen ammattikeinonsä. Hän kuiskasi korvaani: "miksi viekotit +minua ottamaan osaa syyskokoukseen saatanan luona?" Häneltäkin vaadin +selitystä tuohon mielettömään väitteeseen, mutta eipä sitä lähtenyt... +Sanokaa nyt, herra, kuinka tuo on selitettävä? Kamalat enteet +ahdistavat sydäntäni. Ja ajoittaisin näinä viimeisinä päivinä olen +joutunut huumetuksiin ja nähnyt kamalia näkyjä. + +Aadolf ei tiennyt mitä vastata. Hänenkin huomionsa kiintyi nyt erääseen +kohtaan, jota hän tähän saakka oli pitänyt vähäpätöisenä, koska oli +luullut sitä sattumukseksi, jolla ei ollut erikoisempaa merkitystä. Hän +oli näet huomannut, että papit viimekuluneina aikoina juurikuin +hiljaisen sopimuksen kautta useasti valitsivat saarnojensa aineeksi +sen, mitenkä horna saavuttaa yhä enenevässä määrässä valtaa maan päällä +opettamalla loihtukeinoja pakanaismielisille ihmisille; hän oli myöskin +huomannut, että samasta asiasta erityisellä mielihalulla puhuttiin +vihaisemmissa seuroissa ja aavisti tämän olevan yhteydessä niiden +kummallisten ilmausten kanssa, jotka taitamattoman rahvaan keskuudessa +olivat huomattavina. + +-- Minusta, sanoi hän miettiväisenä, -- on aivankuin ihmisten mieliin +äkisti olisi tarttunut jotakin näkymätöntä myrkkyä ja koko maailma +muuttunut houruinhuoneeksi. Tämä on tosin perusteetonta arvelua, mutta +meidän aikakautenamme löytyy paljon haisevia lätäköitä, joista moinen +myrkky helposti voi syntyä. + +-- Luulen ymmärtäväni, mitä tarkotatte, armollinen herra, sanoi Inkeri. +-- Tarvitsee vain jonkunverran lukea pyhiä evankelioita ja asettaa +niiden ylevät esikuvat meidän itsemme rinnalle, nähdäksemme kuinka +turmeltuneita, kuinka epäkristillisiä me olemme. + +-- Ja tuo pappi! sanoi Aadolf, jonka ajatus jälleen palasi +Svenoniukseen, -- onko entisajan verisimmilläkään epäjumalilla ollut +hänen kaltaistansa palvelijaa? Ja hän ei silti ole mikään konna: tuo +uskonkiihkoinen mies luulee menettelevänsä oikein ja Jumalalle +mieliksi. + +-- Tiedättekö, herra, mitä minä aion tehdä? sanoi Inkeri nopeasti! -- +Minä riennän pastorin luo ja polvillani pyydän häneltä armoa, ei +itseni, vaan tyttäreni tähden. Hän on sittenkin kristillinen pappi ja +ihminen eikä ole hylkäävä tätä rukoustani... Tyttäreni tähden... Hän ei +voi työntää minua luotaan. Mikä on yksinäisen lapsiparan perivä, jos +minut temmataan pois! + +-- Inkeri, te vaivaatte nyt kiihottunutta mieltänne pahinta ja +uskomattominta luulotteleimalla... + +-- Niin, nyt tunnen kuinka heikko minä olen. Minun, vanhan ihmisen, +tulisi olla hyvänä esikuvana nuorille ja panna toivoni Kaikenhyvään +Jumalaan ja murheen hetkenä, kun sielu on nääntyä, johtaa mieleni +lähteelle, josta iankaikkisen elämän vesi vuotaa. + +Hän avasi ikäänkuin jumalaisesta mieleenjohdatuksesta raamatun, joka +Svenoniukselta oli unohtunut. Kohta, johon hänen katseensa ensiksi +sattui, oli kuin häntä varten kirjoitettu, ja hän luki syvimmän tuskan +väräyttämällä äänellä: + +"Herra, ole minulle armollinen, sillä minä ahdistetaan; kasvoni ovat +muuttuneet murheesta, niin myös sieluni ja sisustani. Sillä minun +elämäni on kulutettu murheesta ja minun vuoteni huokauksesta. -- Minä +olen pilkaksi tullut kaikille kyläläisilleni ja hämmästykseksi +tuttavilleni; jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua. Minä olen +sydämestäni unhotettu, niinkuin kuollut; minä olen niinkuin rikottu +astia. Sillä minä kuulen monen minua häpäisevän, niin että jokainen +karttaa minua; he pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa +minun henkeni". + +Inkerin vapisi ääni; hän ei voinut jatkaa, mutta osotti, silmähtäen +vieraaseensa, sitä kohtaa, mihin hän oli lopettanut. Nuori Skytte +jatkoi: + +"Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: Sinä olet Jumalani. Minun +aikani on sinun käsissäs: pelasta minua vihollisteni kädestä ja niistä, +jotka minua vainoovat! Anna paistaa kasvosi palvelijas päälle! Auta +minua laupiutes kautta! Herra, älä minua anna häpeään tulla! Kuinka +suuri on sinun hyvyytes, jonkas panit tallelle niille, jotka sinuun +uskaltavat ihmisten lasten edessä! Sinä kätket heitä tykönäs salaisesti +jokaisen uhkauksista, ja peität heitä majassas riiteleväisistä +kielistä. Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osottanut +ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa! Sillä minä sanoin +pikaisuudessani: minä olen sinun silmäisi edestä sysätty pois: +kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykösi +huusin". + +Aadolfin vielä lukiessa tuli Elli sisään. Hän oli, käskettynä ulos +tuvasta, käyskennellyt metsässä ja siellä itkien päästänyt valloilleen +epämääräisen surunsa äidin tähden. Mutta ennen takasintuloansa oli hän +pyyhkinyt kyynelet silmistään ja koettanut rohkasta mielensä niin hyvin +kuin voi. Arastellen oli hän lähestynyt mökkiä ja kuunnellut ovella, +ennenkun sen uskalsi avata; mutta kuullessansa ainoastaan tuon +ystävällisen herran äänen, ja kun tuvassa muuten kaikki oli hiljaa, +palasi häneen entinen rohkeus ja hän astui sisään. Nyt huomasi hän +äidin otsan kirkastuvan sitä enemmän, kuta pitemmältä Aadolf luki. +Elli tähysteli jalosukuiseen nuorukaiseen ja hänen sydämensä alkoi +paisua... Eikä hän aavistanut tekevänsä mitään, mikä olisi näyttänyt +sopimattomalta tahi julkealta, kun hän sydämensä suoraa käskyä totellen +pani kätensä Aadolfin olalle ja kysyi: saanko suudella sinua? + +-- Elli kulta, sanoi Inkeri, käyden hämilleen, -- sinä et tiedä mitä +teet. Vapaaherra suvaitkoon antaa anteeksi hänelle tai oikeimmiten +minulle, sillä minä en ole totuttanut häntä maailman jokapäiväisiin +tapoihin, vaan olen antanut hänen kehittyä luontonsa mukaisesti! + +Mutta Aadolf suuteli häntä ja sanoi: + +-- Minä tahdon olla sinulle rakas veli, ja sinun tulee olla niinkuin +minun sisareni. + +-- Armollinen herra, sanoi Inkeri totisena, -- minä tunnen luonteenne +ja luotan siihen. + +Aadolfin täytyi nyt vihdoinkin palata Signildsborgiin. Hän puristi +Inkerin kättä, kehotti muutamalla sanalla häntä luottamaan +tulevaisuuteen, suuteli Elliä otsalle, ja lähti ajamaan kotia +hevosellaan, joka yhdessä hänen kanssaan oli kokenut menneen yön +vaarat ja vastukset ja yhdessä saanut nauttia taitavan Inkerin +vieraanvaraisuutta ja hoitoa. + +Mutta Elli seurasi häntä katseillaan pienestä ikkunasta, kunnes hevonen +rekineen häipyi tienviereisten kuusien taa. + + + + +VIII. + +Majatalo. + + +-- Riisu hevoset, Niilo, pane niiden selkään loimet ja ruoki niitä +vahvasti. Harmaan vasemmanpuolisesta takajalasta on kenkä lähtenyt +pois: toimita niin, että se tulee korjatuksi... Hyvää iltaa, +kirkkoväärtti! Sinä pidät tarkkaa huolta virastasi; haarikka on +pöydällä sinun varaltasi. Oluemme onnistui viime kerralla hyvin, sen +saatan sanoa kehumatta... Onpa täällä miehiä omasta pitäjästä ja +etempääkin, itägöötiläisiä hernesäkkineen ja smoolantilaisia +härkäkarjoineen, ja jano näyttää teillä kaikilla olevan. Sisään, hyvät +ihmiset. Luoja ei luonut majataloja tyhjinä ja oluthaarikoita täysinä +seisomaan, sen tiedätte. + +Näin puheli Klaus majatalonisäntä seisoen kuistinsa edustalla, +ympärillään matkalaisia, hevosia, härkiä ja kärriä. Eikä se ollut +tuuleen puhuttua, sillä paljo oli niitä, jotka hänen puheensa +hyväksyivät ja menivät tarjoiluhuoneeseen, missä iloisa valkia leimusi +takassa, ja olutta ja viinaa viljalti tarjottiin suojaksi kylmää +vastaan. Klaus majatalonisäntä, jonka Tukholman kunnioitetut porvarit, +mihinkä ammattikuntaan kuuluivatkin, hyvin tunsivat aina siitä asti, +kun hän oli viinurina kellarissa Samuli Mestarin kujan varrella, ja +jota kaikki etelämaakuntain ja Tukholman väliä kulkevat matkustajat +tutunomaisesti kohtelivat hänen iloisen luonteensa tähden, meni sen +jälkeen tarjoiluhuoneen takaiseen kammioon, antaaksensa tarpeellisia +käskyjä nuorelle, majatalon salaisuuksiin vasta puolittain +perehtyneelle vaimolleen. + +-- Noora, sanoi hän, -- oletko laskenut parasta viiniä herralle +suuressa kammarissa ... minä tarkotan tullitonta viiniä, jonka ostimme +Tukholman pormestarilta? Siitä, mitenkä hän piti hattua päässään ja +hyppäsi alas hevosensa selästä, näin ettei sille herralle kelpaa +vedellä sekotetut ainekset. Toinen vieras viereisessä päätykammiossa +tyytyy vähemmin hienoon ja paremmin tepsivään kurkkukastikkeeseen; sen +näin hänen nenästään. Onko hän mitään tilannut? + +-- Vastikään lähetin hänelle kolmannen pullon. + +-- Mitä lajia? + +-- Viinaa. + +-- Se mies ei lähde täältä ennen aamua, sen kosteahko sää minulle +sanoo. Kuule, Noora, meillä on paljo vieraita tarjoiluhuoneessa: +Wingookerin väkeä, itägöötiläisiä sekä smoolantilaisia. Kaikille täytyy +sun olla kohtelias, mutta wingookerilaisille annat oluesta n:o 2, +niinkauan kun ovat selvällä päällä, sitten n:o 3; itägöötiläisille +annat oluesta n:o 1, niinkauan kun ovat selvällä päällä, sen jälkeen +n:o 2; smoolantilaisille annat sensijaan n:o 3, niinkauan kun ovat +kuivillaan, mutta kun huomaat räystäiden tippuvan, niin annat heille +kaljaa. Jos itägöötiläiset ja smoolantilaiset tapansa mukaan joutuvat +tappeluun, niin... + +-- Niin huudan sinua, Klaus? + +-- Älä keskeytä puhettani, Noora! Tässä suhteessa on tärkeitä seikkoja +otettava huomioon. Kaikkien ensinnä tulee sinun katsoa millekä puolelle +voitto kallistuu ja ovatko kummatkin puolueet maksaneet; siinä +tapauksessa huudat minua, ja minä rupean sille puolelle, jonka +puoltajaksi Kaitselmus on ilmoittaunut, sillä minä en tahdo vastustaa +Kaitselmusta enkä kärsi riitaa ja suukopua talossani! Mutta jos toinen +riitapuoli ei ole maksanut, niin en millään mokomin salli vieraitani, +joita pidän omina lapsinani, heitettävän ulos. No, Noora, joutuun nyt +tarjoiluhuoneeseen! + +Noora lähti, ja ovela majatalonisäntä seurasi jälestä, pakinoidaksensa +vierastensa kanssa. Sill'aikaa oli matkamies astunut alas ratsailta +talon edustalla, ja tuli samassa vierashuoneeseen. Hän oli +keski-ikäinen, viiksekäs, pönäkkäryhtinen mies, jalassa kannuksilla +varustetut polussaappaat. Hän kysyi kumartelevalta isännältä, oliko sen +näköistä herraa, jonka ulkomuodosta hän tuota pikaa teki selkoa, +vieraiden joukossa. Klaus tunsi kerronnasta miehen ja sanoi puheena +olevan vierailevan hänen talossaan. + +-- Suokaa anteeksi, herra ratsastaja, lisäsi hän, saatuaan viittauksen +uteliaalta ystävältään, kirkkoväärtiltä, joka halusi tietää tulijan +nimen, -- suokaa anteeksi rohkeuteni ja sallikaa minun... + +-- Tehkää hyvin ja osottakaa heti minulle hänen huoneensa, virkkoi +ratsastaja ja astui ovea kohden. + +-- Hetipaikalla, herra!... Tulimaisen jyrkkä mies! jupisi Klaus, jonka +jälkeen hän seurasi vierasta portaita ylös ja osotti hänelle niin +kutsutun suuren kammion oven. + +Mies astui sisään. + +Sama mies, jonka lukija jo tuntee Vanloon nimellä, tervehti tulijaa +ystävällisellä kädenlyönnillä ja sanoi: + +-- Tervetuloa, Sigurd! Minä olen odottanut sinua täällä tunnin verran. +Kaada lasiisi ja kerro uutisesi! + +-- Herra kapteeni, lausui vieras, ja istuutui tuolille, -- minulla ei +ole kerrottavana muuta, kuin että tämä tiedustelu niinkuin edellisetkin +on ollut turha. Minä olen sovitulla yhtymäpaikalla kohdannut useita +teidän miehiänne. Kukaan ei ole havainnut jälkeäkään siitä mitä haemme. +Ja kuitenkin on joka lahdelma pitkin rannikkoa Tukholmasta Kalmariin +saakka tutkittu. Silmäni olisi keksinyt kuunarin millaisessa valeasussa +tahansa; ne kolme hirmupäivää, jotka siinä vietin, eivät ikänä +mielestäni häivy. Niinikään en ole tavannut ainoatakaan niistä +miehistä, jotka laivassa näin, vaikka olen käynyt joka satamassa, joka +kapakassa, missä moista väkeä liikkuu. Minä melkein epäilisin +merirosvojen jääneen Itämeren rannikolle talvehtimaan, ellemme olisi +nähneet heitä kiikarilla siihen asti, kun myrsky meidät erotti +Gotlannin leveysasteella toisistamme. + +-- Hyvä on, Sigurd, me saamme tiedustelujenne päätöksen johdosta +lohduttaa itseämme sillä, että epäilykseni päämiehen persoonan suhteen +ovat nyt kokonaan haihtuneet. + +-- Oletteko vakuutettu siitä, kapteeni, että hän juuri on se mies? + +-- Olen, vastasi Vanloo, -- minä olen vakuutettu siitä, vaan iloa ei se +sanottavasti minulle tuota... + +-- Mitenkä niin? + +-- Koston käsi on hervahtunut, sillä se ei voi pahantekijää saavuttaa +musertamatta kahta viatonta päätä. + +-- Minä luulen ymmärtäväni, mitä te tarkotatte... + +-- Mutta muutoin, ystäväiseni, sanoi Vanloo ja painoi otsan kätensä +varaan, -- muutoin tiedät hyvin, ettei syynä tänne tulooni ollut kosto, +vaan kokonaan muut tunteet. Nuoruuden hehku on sammunut povessani, +kuohuvat kiihkot tyyntyneet lepoon. Jos olisin tänne tullessani +kohdannut sen miehen, jota muinaisina onnettomina päivinäni niin usein +kirosin, jos olisin kohdannut hänet arvollisena kansalaisena ja hyvänä +perheenisänä, jos olisin havainnut hänen sulostavan sen ainoan naisen +päiviä, jota minä rakastin, niin no, olisin silloin ojentanut hänelle +sovinnon kättä ja poistunut iäksipäiviksi. Olisin tuntemattomana +lähtenyt pois ja uudestaan heittäytynyt elämän temmellykseen... Sigurd, +ne varmat tiedot, jotka hänestä sain, pakottivat viimeisenkin unelmani +haihtumaan. Minä olen nähnyt vaimonkin ja saan pian tietää, ovatko ne +aavistukset tosia, jotka hänen surulloiset kasvonsa sielussani +herättivät. + +-- Ja jos niin tapahtuu, kapteeni? + +-- Silloin on toimittava, mutta millä tavalla, se ei riipu yksistään +minusta. Minä tunnen liiaksi elämää, etten voi uskoa ihmisten kykenevän +erehtymättä suunnittelemaan. Ihminen voi vaan käyttää hyödyksensä +tuulta, jonka onnetar sallii puhaltaa. Suunnitelmien tekeminen ja +niiden tyhjiin raukeaminen on meidän osanamme... Sigurd, kuinka väkeni +voi? + +-- Hyvin, herra kapteeni. He toivovat vaan saada puhua kanssanne ja +puristaa kättänne. + +-- Sano heille terveisiä minulta ja pidä vaari, että he ovat minä +hetkenä hyvänsä valmiit. + +-- He kertovat ylvästellen nähneensä teitä Tukholman kaduilla maan +isoisinten ja oivallisinten parissa ja valittavat sitä, ettei heidän +teidän käskystänne sallita kohottaa teille hattuansa. Kuinka suuresti +he rakastavat ja ihailevat teitä, kapteeni! + +-- Minä tunnen heidät. + +-- Kapteeni, sanoi Sigurd ja katsoi tutkivasti Vanloota silmiin, -- te +näytätte minusta olevan joksikin synkällä mielellä tänään. + +-- En, minä olen kaltaiseni. Mutta mieli on meren laatuinen: tyynellä +ei sen laineet keiku... Ystäväiseni, minä kävin synnyinseuduillani ja +palaan nyt sieltä; olen kotvan levännyt matalaisen harjahirren alla, +jossa nuorukaiseksi vartuin: tunsin sammalen tuvan salvoksissa, ruohot +sen turvekatossa; tunsin sen pellon, jota kynnin, halavat, jotka mulle +kalveen soivat; olen taas seisonut sen yksinäisen tammen vieressä, +johon nojasin, kun pimeinä syysiltoina tuijotin lemmityiseni ikkunasta +loistavaan kynttilänvaloon; olen polvistunut isäni hautakummun ääressä +vähäisellä kirkkomaalla ... minä tunsin tuon kummun harvat turpeet sen +ympärillä olevien uusien hautojen joukosta ... mutta rakkaimmistani en +ole jälkeä tavannut. Kukaan ei tiennyt, minne he muuttivat; vanha pappi +oli kuollut, eikä kirkonkirjat ilmaisseet mitään... Vaan olkoon tästä +jo kylliksi! sanoi hän muuttuneella äänellä. -- Minun on jo aika +lähteä. Sinä palaat Tukholmaan ja aukaset siellä nämä paperit -- +(Vanloo antoi hänelle sinetillä varustetun paperikäärön) -- ne +sisältävät määräyksiä sinulle ja miehistölleni. Niistä rahoista, jotka +viimeksi jätin, luulen sinulle riittävän vielä kuukaudeksi... + +-- Kahdeksi, kapteeni... Mikä se oli? + +Sigurdin puheen keskeytti pistoolin laukaus, joka pamahti puhelevien +läheisyydessä, ihan niinkuin jossakin likeisessä huoneessa. Tuokio sen +perästä kuului raskaita askelia portaissa ja ovi temmattiin auki; +majatalonisäntä ja tämän takaa joukko hämmästyneitä, uteliaita +itägöötiläis- ja smoolantilaisnaamoja tirkisti sisään, mutta katosivat +heti taas. Koko seurue, isäntä etumaisena, töytäsi sen jälkeen toisen +-- pääty huoneen oven luo... Vanloo ja Sigurd seurasivat virran mukana. +Viimemainittu ovi oli sisältäpäin lukittu, mutta Klaus majatalonisäntä +potkasi sen auki, ja niin riennettiin sisään ovenpirstaleiden ylitse. + +Isäntä ja talonpojat seisoivat typertyneinä näyn edessä, joka täällä +heitä kohtasi. Huoneen ainokaisella pöydällä palaa lekutteli +kynttilänpahainen, vieressä kolme viinapulloa ja vesiastia, ja sängyn +vieressä venyi mies, kasvot ylteistään veressä. Onnettomalla oli vielä +pistooli kädessään; hän ponnisteli nähtävästi, vaikka turhaan, +kohottaakseen kättänsä, että olisi saanut toisen luodin ammutuksi +rintaansa tahi kasvoihinsa. + +Vanloo riensi luokse, tempasi tuntemattoman kädestä pistoolin, kaatoi +veden astiasta hänen päänsä päälle, kuivasi nenäliinallaan pään ja +tarkasti tottuneella silmällä haavaa. + +Se ei ollut kuolettava. Kaikki kolme viinapulloa oli mies juonut, +jotenka käsi oli pettänyt kun hän aikoi surmata itsensä. + +Sigurd käski uteliaat töllistelijät, niiden joukossa isännänkin, ulos +ovesta, ja kuiskasi Vanloolle, auttaessaan tätä sitomaan haavaa: + +-- Kapteeni, minä tunnen tämän miehen kasvoistaan. Kuinka ihmeellistä! +Kohtalo on saattanut käsiimme yhden niistä, joita etsimme... + +-- Mitä? Oletko varma siitä? + +-- Voiko erehtyä näiden naarmuisten, punapartaisten, kummallisten +kasvojen suhteen? Mistä luulette niiden vertoja löydettävän koko +maailmassa? Vai luuletteko että voisi ne unhottaa, nähtyään sellaisissa +olosuhteissa kuin minä ne näin? Kautta elämäni, se on tuo nuoruudestaan +asti Länsi-Intian kulkuvesillä hyvin tunnettu vanha merisissi Ruys ja, +kun hänet viimeksi näin, alipäällikkö siinä merirosvoaluksessa jota +etsimme... + +-- Sigurd, sanoi Vanloo hetken tuumittuaan, -- sinä jäät tänne ja otat +miehen huostaasi. Hän ei saa päästä käsistämme ... ei mistään hinnasta. +Turvaa kultaan, uhkauksiin, keinoihin minkälaisiin hyvänsä! Hän on +vallassamme ja on auttava asiaamme. Ja käskyn minulta saatuasi on sinun +tuotava hänet minun tyköni. + +-- Niinkuin käskette, kapteeni. Omatunto on kait herännyt ja +soimauksillaan saanut Ruys vanhuksen kyllääntymään elämäänsä. + +-- Tottakai se niin on. Ole yhtäkaikki varova äläkä säikytä miestä, +ennenkun hän toipuu voimiinsa! Parasta on, että ensialussa olet +näyttäymättä ja annat majatalonväen häntä hoitaa. Maksa heille auliisti +ja toimita niin, etteivät he hänen itsemurhayrityksestään hiisku niin +mitään. Minä en soisi asiasta pidettävän tutkintoa... Ja nyt hyvästi, +ystäväiseni! Minulla on vielä huomenna paljo toimitettavaa. + +Vanloo lähti, ja puheltuansa Klaus majatalonisännän kanssa +kahdenkesken, sill'aikaa kun tallirenki satuloitsi hänen upean +ratsunsa, nousi hän hevosen selkään ja ratsasti pois. + + + + +IX. + +Salaisuuksien uuni. + + +Ylläolevalla nimellä kutsuivat kullantekijät työpajojaan, joihin moni +heitä sulkeutui suurimmaksi osaksi eliniästään uhratakseen himolle, +jolle äärimäiseen huippuunsa kiihottunut peliraivo tuskin veti vertoja. + +Jos nuorukainen joutui tämän himon valtaan, työnsi hän luotansa +ilomaljan, jota vanhuus, terveys ja elämänhalu kehottivat tyhjentämään: +auringon loiste, kukan tuoksu oli lakannut häntä varten olemasta, +suloisimman neitosen lemmenkatse, uskollisimman ystävän syli, maineen +houkuttelevimmat vietteet, kaikki, jolle hänen sydämensä oli sykkinyt, +oli menettänyt arvonsa hänen mielestään: hän näki poskensa kalpenevan, +hiuksensa harmaantuvan, muistelematta huokauksellakaan pois pakenevaa +elonsa kevättä: hän tunsi sielunsa sopusoinnun rikotuksi, sydämensä +kuihtuvan, aatostensa kieltenkin höltyvän, niitä kun alinomaa, öin +päivin jännitettiin yhtä ainoata päämäärää kohden; mutta sama se, +olisivatpa vaikka maailman perustukset sortuneet, niin olisi hän +sittenkin viimeiseen asti tähystänyt sulattimeen. + +Mies uhrasi varoistansa viimeisenkin rovon tuolle himolle ja olisi ehkä +laskenut lastensa sydänverenkin sulattimeen, jos olisi toivonut +askeltakaan lähemmä arvoituksen ratkaisua sillä pääsevänsä. + +Vanhus odotti tuskalla elämänsä loppua, koska pelkäsi _suuren +salaisviisauden_ jäävän häneltä keksimättä, tuon viisauden, jonka +etsimiseen hän oli tuhlannut nuoruutensa ja miehuutensa voimat. + +Tuo kauhea himo, joka luultavasti jo historian huomenella heräsi +eloon ensimäisen sivistyskansan keskuudessa, joka käytti kultaa +vaihtovälineenä ja arvonmittarina, nieli vuosituhansien kuluessa +ihmiskunnan jaloimpia voimia. Ne sukumme keskuudessa harvakseltaan +heränneet henget, joilla oli halua ja voimaa pyrkiä korkeihin, etäisiin +päämääriin sekä elämän tavallisista iloista kieltäymällä antautua +luonnon ja ihmiskunnan arvoituksien tutkimiseen, -- nämä henget +luopuivat uutterasta työstään, joka jättiläisaskelin olisi jouduttanut +edistyksen kulkua ja korottanut meidät, nykyajan ihmiset, sellaiselle +asteelle, jonka jälkeläisemme saavuttavat vasta vuosisatojen perästä, +-- luopuivat tuosta siunausta tuottavasta uutteruudestaan, uudestaan ja +yhä uudestaan koetellakseen jo lukemattomia kertoja koeteltua taitoa +_tehdä kultaa_. + +Älköön luultako näiden kokeiden aiheutuneen typeryydestä tahi +taitamattomuudesta! Kullantekijät olivat aikakautensa sivistyneimpiä +miehiä; he ajattelivat terävästi ja loogillisesti. Me teemme +tulikivestä ja elohopeasta ominaisuuksilleen aivan uudenlaisen aineen: +sinuuperin; alkemistat toivoivat niinikään erilaisia aineita toisiinsa +yhdistämällä saavansa kultaa. Vielä ei oltu siihen vakuutukseen päästy, +ettei kulta ole erilaisista aineista yhdistetty. Mutta jos +vastaisuudessa keksitään keinoja, joilla monia nykyään jaottomiksi +luultuja aineita voidaan hajottaa eri aineosiin, niin kukapa takaa +elleikö kullantekotoiveet elvy uudestaan, sittekun flogistinen systeemi +ja varsinaisen kemian ilmestyminen kahdeksannentoista vuosisadan +jälkipuoliskolla saattoivat ne raukeamaan? + +Sananlasku sanoo, ettei ole mitään pahaa, josta ei samalla olisi +jotakin hyvää, ja tätä väitettä voidaan soveltaa alkemiaan. Sen +harjoittajat tekivät hyödyllisiä, heille itselleenkin odottamattomia +havaintoja, mutta tämän lisäksi karttui heidän lukemattomista +kokeistaan se runsas kokemus, josta ihmiskunnan hyväntekijä, kemia imi +äidinmaitonsa. + +Ja kuinkapa suurenmoinen olikaan tämä intohimo tarkotuksiltaan! Kuinka +hurmaava olikaan toivo voida, tämän suuren viisauden perille päästyä, +vaikuttaa yksityisten, kansojen ja valtioiden, jopa koko ihmiskunnankin +kohtaloihin! Tämä salaisuus vallassaan saattoi hekkumoitsija hankkia +itselleen kaikkia huveja, joita hienostunein nautinnonhalu voi kaivata; +sillä saattoi kunnianhimoinen toteuttaa irstaimmat haaveilunsa; sillä +isänmaanystävä perustaa maansa maailmanvallan, kansalaisvapauden intosa +harrastaja kukistaa sortovallan, ihmisystävä kuivata tuhansien +kyyneliä. + +Tahdomme saattaa lukijan Sjövikin salaperäiseen tornikammariin. +Rautaovi siinä sivurakennuksessa, jossa tuo kammari sijaitsee, on +hiljattain kääntynyt saranoillaan ja kaksi miestä astunut sisään. He +nousevat lyhdyn valossa kapeita kiertoportaita, joiden päässä on pieni +ovi, tehty paksuista tammilaudoista. Sekin avataan ja miehet astuvat +Salaisuuksien uuniin. + +Lyhdyn lekuttava liekki valaisi ympäristöä, joka olisi ansainnut tulla +Rembrandtin siveltimellä maalatuksi. Osan huonetta täytti seinää vasten +seisova uuni, jossa oli useita aukkoja, niistä kaksi ahjoiksi +laajentuvaa ja palkeilla varustettua. Uunin eri osastot olivat +yhteydessä keskenään torvien kautta, joista toiset olivat raudasta, +toiset tulenpitoisista tiileistä. Uunin luona nähtiin pumppulaitos, +jolla kävi nostaminen vettä tornikaivosta seinään kätkettyä torvea +myöten. Vasemmalla seisoi aimo kaappi, jossa paitsi hyllyjä pulloineen +ja tölkkeineen oli vähäisiä rasioita, täynnä kivennäisaineita ja +alkemistisia seoksia. Erehdyksen välttämiseksi olivat kaikki, sekä +tölkit että arkut, varustetut planeetillisilla tahi kabbalistisilla +merkeillä tai ainoastaan asiaan perehtyneiden tajuttavilla nimillä, +niinkuin _Proteus, Vanha Aatami_ j.n.e. Oikealla nähtiin toinen, +kirjoja ja käsikirjoituksia sisältävä kaappi, ja tämän kohdalla sohva +ja pöytä, jolla alkemiallisia teoksia oli levällään. Pitkin seinämiä +oli ryhmittäin tislaimia, kolveja, sulattimia ja mitä eriskummaisimpia +konekaluja. Tuolta ja sieltä irvisteli seiniltä pääkalloja tai roikkui +moninaisten eläinten luurankoja; sillä alkemistat turvautuivat +viisasten kiveä hakiessaan sekä elimettömään että elimelliseen +luontoon. + +Päivänvalo ei ollut paistanut vuosikausiin tähän huoneeseen, ellei +jonkun uteliaan säteen ollut onnistunut salaa hiipiä sulettujen +ikkunaluukkujen välitse sisään. + +Toinen sisäänastuvista miehistä pani tulen katosta riippuvaan lamppuun. +Sen valo vipisi Draken ja Vanloon kasvoilla. + +-- Tämä on työkammioni, sanoi Drake; -- minä pidän itseäni onnellisena, +että olen voinut avata sen teidänlaisellenne miehelle. + +-- Silmäys tähän huoneeseen vakuuttaa minua siitä, lausui Vanloo, -- +että olen teissä tavannut miehen, joka innolla ja tarmolla on antaunut +tieteiden tieteen tutkimiseen. Pidän itseäni yhtä onnellisena +tuttavuutemme johdosta kuin tekin. Kauanko olette näitä opinnoita +harjoittanut? + +-- Aina nuoruudestani pitäen. Ne vuodet, jotka oleskelin yliopistossa, +käytin tieteen valmistaviin tutkimuksiin; silloin tutustuin sen +teoriaan, mikäli minun oli mahdollista löytää kelvollisia lähteitä +näille opinnoille. Minä tuomitsin itseni itsekiduttavan erakon +kieltäymyksiin ja käytin isäni lähettämistä rahoista niin paljon kuin +suinkin, hankkiakseni noita tarvittavia kirjoja, joista usein sain +maksaa niiden painon puhdasta kultaa. Isäni kuoltua vasta olin +tilaisuudessa tehdä kokeita, vaikkei niin suuressa määrässä, kuin +olisin toivonut. + +Draken puhellessa silmäili Vanloo hänen kirjavarastoaan, jossa oli +runsaspitoinen kokoelma alkemiallisia kirjoitelmia: siinä oli teoksia +Albertus Magnukselta, Libariukselta, van Helmontilta, Arnold de +Villanovalta, Basilius Valentinukselta ja Theofrastus Paracelsukselta, +sekä uudempia teoksia Thurneysenilta, Glauberilta, Brandtilta y.m. + +-- Mutta ryhtykäämme nyt, teidän luvallanne, toimeen! sanoi Drake. -- +Yölliset hetket ovat lyhyet. Käskekää te, ja minä olen tekevä sen +mukaan! + +-- Niin, miksei, -- minä tahdon vaan ensiksi tarkastaa kuinka uuninne +on rakennettu. + +Älykkäitä huomautuksia tehden, jotka vaan varmistivat Draken suuria +luuloja siitä, että Vanloo oli perehtynyt kullanteon salaisuuksiin, +toimitti vieras tarkastuksen. + +Vanloo kehui uunia ja osotti Drakelle ahjon, jota halusi +käytettäväkseen. + +Drake toi sitte kaksi päähineellä varastettua nahkakauhtanaa, suojaksi +uunista hohtavaa kuumuutta vastaan. Vetäessään toista kauhtanaa +yllensä, sanoi Vanloo, vakavasti silmäillen Drakea: + +-- Juuri tällä hetkellä muistuu mieleeni tapaus, joka sattui +samallaisessa tilaisuudessa kuin tämä. Olin tullut tuttavaksi +ranskalaisen alkemistan kanssa ja saanut kutsun tulla hänen +laboratoorioonsa. Senkaltaiset kutsut ovat harvinaisia, sillä kutsuttu +on joko alempi tahi yhtä etevä taidossa isännän rinnalla, eikä +viimemainitulla siinä tapauksessa ole mitään hyötyä vaan pikemmin +vahinkoa käynnistä, tahi on hän isäntäänsä etevämpi, jolloinka +kutsujan, jos hän vähänkään tuntee ihmisluonnetta, täytyy huomata, että +vieras etevämmästä tiedostaan ei luovuta hänelle rahtuakaan. Minä +vainusin petosta ja olin varuillani, sillä luja uskoni oli, ettei +ranskalainen uskonut enempää kuin mitä itse halusi vakuutuksistani, +etten ollut mestari, vaan kuten hänkin, vasta oppilas tuon jalon taidon +alalla. Ranskalainen toi, niinkuin te äsken, kaksi työpukua, toisen +itselleen, toisen minulle. Mutta kun parhaillaan vedin kauhtanaa +päälleni, karkasi isäntä niskaani, tarttui toisella kädellä +päähineeseen, jota koetti kietoa pääni ympäri, kohotti toisessa kädessä +veistä ja huusi: "Kullan teko-ohje tänne, tahi leikkaan kaulanne +poikki!" Mutta minä olin yrityksen suhteen varuillani. Kourasin miestä +käsivarresta, aivan niinkuin nyt kourasen teitä... + +Vanloo astui askelen Drakea kohden ja tarttui hänen oikeaan +käsivarteensa, jota kauhtana varjosti. + +-- Ja väänsin murha-aseen hänen kädestään, jatkoi hän tyynesti, -- ihan +niinkuin nyt otan teiltä tämän veitsen. + +Vanloo oli todellakin vääntänyt veitsen isäntänsä kädestä. Drake astui +askelen taapäin, ja yritti puolusteleimaan, mutta Vanloo lausui: + +-- Olkaa huoleti, jalo isäntäni! -- minä en tee ennenaikaisia +johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut. Luottamukseni teihin on vielä +yhtä luja kuin silloin, kun päätin seurata teitä tänne. Me olemme +kullantekijöitä kiireestä kantapäähän. Tuoss' on, -- jatkoi hän ja +heitti pistoolin pöydälle, -- minäkin olen pitänyt varani. Vastatkoot +ne toisiaan. Tunnemmehan me toinen toisemme vielä niin vähän! +Voisittehan te, kuten moni muu, luulla minua vaaralliseksi +seikkailijaksi, jota vastaan tällaisena hetkenä täytyy olla valmiina +pitämään puoliaan... + +Itse asiassa Draken aikomus ei ollut se, jota Vanloo epäili. + +-- Mynher Vanloo, sanoi hän, -- minä vakuutan, että veitsi sulasta +sattumasta joutui käteeni. Minä olen tavallisesti pitänyt sitä tämän +kauhtanan taskussa ja... + +-- Puolustaminen on ihan tarpeetonta... + +-- Se ei ole tarpeetonta, lausui Drake vilkkaasti, -- jos vähintäkään +epäilystä on herännyt mielessänne. Jos meidän on sopimusta myöten +työskenteleminen yhdessä, täytyy sen tapahtua rajattomalla +luottamuksella molemmilta puolin. + +-- Sitä parempi, jos se vaan on mahdollista! Mitä minuun tulee tahdon +koettaa parastani tämän yhtä toivottavan kuin harvinaisen välin +aikaansaamiseksi. Ja mitäpä minä muutoin täälläkään tekisin, jos +tekotaidon suurin salaisuus olisi jo tiedossani? Mitä hyötyä minulla +silloin olisi teidän tiedostanne ja kokeistanne? Ei, herra hyvä, me +tarvitsemme kumpikin toinen toistamme ... se on yhdyssiteemme! + +Drake ojensi Vanloolle kätensä. Vanloo ei ollut ymmärtävinään temppua; +sen sijaan että olisi antanut kättä, ojensi hän Drakelle pistoolinsa +lausuen: + +-- Minä jätän teille tämän luottamukseni vakuudeksi. Se on +kallisarvoinen ase, ettekä sen vertoja usein tapaa. Ryhtykäämme nyt +toimeen! + +Uuni pantiin lämmitä. Ahjoon asetettiin sulatinkuppi, johon vähävähältä +pantiin erilaisia kivennäisiä ja kemiallisia valmisteita, jotka sitä +ennen Vanloon määräyksestä tarkoin punnittiin. Vanloo seisoi tiimalasin +edessä ja näytti tarkasti katselevan kutakin putoavaa hietaraetta. Tuon +tuostakin viittasi hän Drakelle, milloin seokseen oli lisättävä noita +valituita aineita, joita oli järjestyksessä hänen edessään uunin +reunakkeella. Drake teki sitä toisella kädellään, toisella painoi hän +paletta. Hän silmäili herkeämättä Vanloota. Ei sanaakaan vaihdettu; +kammarissa vallitsi hiljaisuus, jota vain palkeen nariseminen ja ulkoa +kuuluvan yötuulen huokailut häiritsivät. + +Uunista hohtavan valkean loiste ja sulattimen sisällön vaihtelevat +värivälkkeet kuvastuivat Draken kalpeille, teräväpiirteisille +kasvoille, joita nahkapäähine puoleksi varjosti. Puku, mikä hänellä oli +päällään, ja melkein tuskallisen jännittynyt odotus, joka ilmeni koko +hänen olennossaan, suli sopusointuisesti ympäristön salaperäisyyteen. + +Takan valo, yhtyneenä lampun valoon, muodosteli paikottain kirkkaampia +valopaikkoja, joiden lomissa oli hämärämpiä kohtia, mutta muualla +huoneessa vallitsi kiukaan ja asuinkalujen haaveellisista varjoista +syntynyt pimeys. + +Hiljaisuus kesti useita minuutteja. Kun viimeinen keitos oli kaadettu +sulattimeen, lähestyi Vanloo uunia, silmäili tarkasti sulavaa +ainejoukkoa, palasi pöydän ääreen, aukasi kauhtanan ja otti ihokkaansa +taskusta pienen hopeapullon. + +Siitä kaadettiin pienempään lasiastiaan kolme neljä aivan väritöntä +tippaa. + +Nyt otti Vanloo ennalta tarkasti punnitun määrän elohopeaa, heitti sen +sulattimeen ja kaasi heti sen jälkeen seokseen tuon värittömän nesteen. +Draken katseet olivat seuranneet hänen kätensä jokaista liikettä ja +kiintyivät sitten sulattimeen, jossa erilaiset elementit näkyivät +yhtäkkiä joutuneen tuimaan temmellykseen. Seos kiehui ja heitteli +hehkuvia kipunoita yltympärilleen. + +Vanloo otti uunin nurkasta puisella kahvalla varustetun metallitangon, +veti nahkapäähineen alas silmilleen, ja rupesi tangolla hämmentämään +sulatinta. + +Minuutin ajan hämmennettyänsä keskeytti hän vaitiolon seuraavin sanoin: + +-- Ensi näytös on nyt loppunut. Me voimme vetäytyä takasin, sillä +näytelmän jatkumisesta pitävät nyt huolta ne voimat, jotka olemme +herättäneet eloon. + +Vanloo poistui uunin luota, heittäytyi sohvaan ja pyyhki liinalla +hikistä otsaansa. + +Mutta Drake jäi vielä ahjon eteen seisomaan. Sietämätön kuumuus oli +nostanut hänen muutoin kalpeille kasvoilleen luonnottoman punan, ja +hikikarpalot helmeilivät hänen otsallaan; mutta hänen katseensa oli +ikäänkuin lumottuna kiintynyt sulattimeen. Joka kerran, kun värit siinä +vaihtelivat, oli hänen mielestänsä kuin jos uusi esirippu olisi +kohonnut salaisuuksien salaisuuden ... sen arvoituksen edestä, jonka +selitystä hänen sielunsa kaipasi. Tuolle silmien hehkulle oli jotakin +sukua se värien välke, joka ilmaisi tuota erikois-luonnoneloa +siinä pienoismaailmassa, jonka toisillensa läheiset tahi vastaiset +elementit ihmiskäsi oli tänne eri haaroilta yhteen saattanut. + +-- Kuinka kauan viipyy ennenkun saamme nähdä tuloksen? kysyi hän +verkalleen. + +-- Neljännestunnin. -- Siihen asti vaaditaan teiltä kärsivällisyyttä. + +-- Kärsivällisyyttä! toisti Drake ja poistui vihdoinkin ahjon äärestä. +-- Mitä on neljännestunti sille, joka vuosikausia on odottanut ... +sille, jonka on täytynyt henkensä hienoimmista hermoista lakkaamatta +punoa uusia jänteitä kärsivällisyyden jouseen, kun entiset ainaisesta +jännityksestä ovat katkenneet? Oletteko te kullantekijä ettekä +sittenkään ole tuntenut sitä kiihotusta, joka yöt päivät häiritsee +ruumiin ja sielun lepoa? Ettekö minun tavallani, yövalvonnan, +työskentelemisen ja onnistumattomien kokeiden uuvuttamana ole kääntynyt +sulattimen luota pois, halataksenne jo seuraavana silmänräpäyksenä +sinne takasin?... Puhun teille siten syystä, että teidän on täytynyt +kokea samaa kuin minun... Mutta te ette koskaan, herra, ette koskaan +ole tuonut, ettekä koskaan voi tuoda tälle Molokille niin suuria uhria, +kuin minä olen tuonut! + +Vanloo arveli ymmärtävänsä mitä näillä sanoilla tarkotettiin. + +-- Minä olen ruhtinaan varat sille uhrannut, sanoi hän. -- Oletteko te +uhrannut enemmän? + +-- Enemmän! vastasi Drake melkein juhlallisella äänenpainolla, ja +tempasi nahkapäähineen jylhiltä kasvoiltaan. -- Minun tunnuslauseeni +on: _Aut Caesar aut nihil_ [kaikki tai ei mitään]. Olen pääsevä +joko onnen korkeimmille kukkuloille tahi syöksyvä kadotuksen syvimpään +syvyyteen... Tässä, jatkoi hän, ottaen edessään olevan pöydän alta +pullon ja pikarin, -- tässä on eteläisen taivaan alla tuleentuneita +rypäleitä, joita lämpöisempi aurinko on säteillänsä lämmitellyt! +Juokaamme, mynher Vanloo! Näillä nesteillä virkistän minä yöllisinä +hetkinä veltostuneita hermoja, rohkasen lannistuvaa mieltä. Mynher +Vanloo, juokaamme me kahden, te ja minä, samasta sarkasta, niinkuin +juomme elämää ja kuolemaa samasta tiedonlähteestä. + +Drake täytti pikarin reunoja myöten ja tyhjensi sen yhdellä +siemauksella. Kaikesta näkyi että hänen mielensä oli kovasti +jännityksissä ... kenties oli se hänen tavallinen tilansa, vaikka hän +salaisen verstaansa seinien ulkopuolella osasi sen ilmauksia +tukehuttaa. + +Vanloo sanoi jotakin syyksi, jonka nojalla hänen, isäntänsä mieltä +pahoittamatta, sopi kieltäytyä tarjottua viiniä nauttimasta. + +-- Minun täytyy todellakin ihmetellä teitä, sanoi hän, -- nähdessäni +millä rajattomalla innolla te olette antautunut täydellisyyden +tinktuurin etsimiseen, ja kuitenkin voitte tätä jaloa intohimoa +järjellänne hillitä, milloin toiset toimet vaativat huomiotanne. Harvat +tovereistamme siihen pystyvät. Te teette ulkomaanmatkoja, viljelette +maitanne; sanalla sanoen: te elätte hiljaisen työpajanne seinien +ulkopuolellakin... + +-- Entäs te? lausui Drake. -- Ettekö te ole yhtä innokas tutkija kuin +minäkin? Ja kumminkin elätte te suuressa maailmassa; kukaan ei +aavistaisi teidän salaisia oppeja tutkivan! + +-- Ajatukseni ovat sentään harvoin niistä kaukana. + +-- Mistäpä tiedätte elleikö minunkin laitani ole aivan sama? jatkoi +Drake, juoden taas pikarillisen viiniä. -- Mistäpä tiedätte, eikö +minunkin matkojeni ja puuhieni tarkotuksena ole ollut uuden syötin +hankkiminen täyttymättömään sulattimeen? Mutta minulla on kumminkin +korkeampi päämaali kuin se. Mitä on kulta muuta kuin keino hallita koko +maailmaa? Minun elonvaiheitani on ennustettu: olen luotu käskemään, +kukistamaan, musertamaan tahi itse sortumaan... Ja sitä ei ole +ainoastaan tähdet ennustaneet; minä tunnen sen omassa povessani. + +-- Te olette eriskummainen mies, jalo isäntäni. Kohtalo ei nähtävästi +ole sallinut teidän joutua oikealle paikallenne. + +-- Onko kohtalokin valta, joka kulettaa meitä kaikkia talutusnuorassa? +Vai eikö tarmokkaat henget voi sen kulkua ohjata? Eikö sen +tuomiopäätöksiä tehdä juuri mahtavain omissa aivoissa? Me saamme +nähdä... Mutta onpa jo aika katsoa, onko tuli ahjossamme halukas +jättämään käsiimme arvoituksemme kultaista avainta. Tai mitä te +sanotte? + +-- Jo on aika. Nostakaa sulatin tulelta ja tarkastakaa sisältöä? + +-- Oletteko vakuutettu kokeen onnellisesta tuloksesta? + +-- Olkaa huoleti: minä tiedän minkä voimaista rabbi Chisdai ben +Israelin tinktuuri on. + +-- Saammepa nähdä! sanoi Drake juhlallisesti ja meni ahjon luo. Hän +nosti sulattimen tulelta ja katseli hengittämättä. Sitten otti hän +vähäiset pihdit ja kaiveli niillä tuhkassa ja pohjaporossa, kunnes +tapasi kiinteän möhkäleen, jonka hän pihdeillä nosti sulattimesta ja +pisti veteen. Kimpaleen jäähdyttyä tutki hän sitä kuumeentapaisella +kiihkeydellä ja virkkoi: + +-- Se on kultaa! + +-- Minä onnittelen teitä ja itseäni siitä, sanoi Vanloo, -- että olen +poistanut epäilyksenne ja antanut teille uutta voimaa työskennellä +yhdessä minun kanssani tieteemme alalla. Me tiedämme nyt, että arvoitus +_on_ kuolevaisten ratkaistavissa, ja me olemme tutkimuksillemme saaneet +lähtökohdan, jota ennen tätä ei ole yhdelläkään alkemistilla ollut, + +-- Ja tässä, sanoi Drake, ottaen hopeapullon, -- tässä pikkusessa +pullosessa piilee suurin kaikista maailman salaisuuksista! Sen +värittömissä pisaroissa virtailee planeettimme aineosien jaloimmat +aineet, versoo meidän maapallomme neitsytkukka! Siinä ovat +yhteenkoottuina muutamat maanpinnan harvoista ikirahduista, jotka ovat +säilyttäneet alkuperäisen puhtautensa, joihin ei ole sekottunut +katoovaisten olentojen tomua, joita ei veri eikä kyynelet ole +kostuttaneet. + +-- Mutta, jatkoi hän, -- mikä oli syynä, ettei rabbi Chisdai ben +Israel, jolla tuo suuri salaisuus oli tiedossaan, tullut onnelliseksi +ja mahtavaksi? + +-- Oi, sanoi Vanloo, -- te ette ole tarkemmin miettinyt mikä vaara +samalla uhkaa tuon salaisuuden tietäjää: sen huomaan kysymyksestänne. +Ettekö te tajua sitä, että todellinen kullantekijä on siinä tuokiossa +henkiheitoksi julistettu, kuin hänen kullantekotaitonsa tulee +tiettyviin? Rikkaat ovat hänen verivihollisiaan, sillä heidän +rikkautensa perustuu siihen, että heidän käsissänsä on kultaa, vaan +että sitä muilta puuttuu; kullan arvo laskeutuu suhteellisesti kullan +enetessä, ja jos kullantekotaito tulee yleisemmin tunnetuksi, pitää +aarteiden, joita ahneet hautovat, tuhkaksi muuttuman. Köyhät taasen +ajaisivat takaa kullantekijää, niinkuin villipetoa; he tunkeutuisivat +hänen makuukammioonsa ja vaatisivat, veitsenterän hänen kurkkuansa +hivellessä, että hänen pitäisi ilmaista taitonsa. Hän on hukassa, ellei +se kuningas tahi ruhtinas, jonka maassa hän asuu, ota häntä suojaansa; +mutta niinpä hän sitten saakin tuota suojaa nauttia jykevien muurien +sisällä kaukana vertaisistaan; siellä täytyy hänen ikänsä kaiken +työskennellä, saadakseen suojelijansa rahastohuoneen täyttymään, ja +muut kuninkaat ja ruhtinaat, peljäten tämän paisuvaa valtaa, koettavat +saada lukkojen taakse salvatun inhalla surmalla pois päiviltä. +Paraiten käydessä on ilmisaadulla kullantekijällä odotettavana +elinkautinen vankeus tornissa, jonka portilla salamurhaajat väijyvät. +Kaiketi jo ymmärrätte miksi rabbi Chisdai ben Israel pelkäsi herättää +huomiota. Olen jo ennen maininnut, millä tavalla tinktuuri joutui minun +käsiini. Kauppamatkoillaan oli rabbiini uskaltanut edetä Espanjan +sisämaahan. Inkvisitsioonin terävä silmä keksi kuitenkin hänen +valepukunsa ja äijävanhuksen olisi hukka perinyt seuraavassa +autodafeessa, jollei kaikkivaltias kulta olisi auaissut hänen +vankilansa oven ja tuhansien vaarojen läpi murtanut hänelle tien +Cadiziin, jossa hän pelastui pakenemalla laivaani. Minä lupasin viedä +hänet Hollantiin, meidän ajan israelilaisten luvattuun maahan. Kun hän +merellä sairastui ja tunsi kuoleman lähestyvän, ilmaisi hän minulle, +mitä merkillistä nestettä nämä kaksi hopeapulloa sisälsivät ja antoi ne +minulle, palkitakseen hänelle osottamaani apua. Mutta itse liuoksen +valmistustapa, _kullanteho-ohje_, on salaisuus, jonka hän vei muassansa +vaipuessaan hautaansa aaltojen alle. + +-- Kun ette kiristänyt häneltä tuota salaisuutta! + +-- Mitä sen tarvitseisi peljätä, jonka haudanovi on avoinna? Eikäpä +kidutuksista sitäpaitsi olisi mitään apua ollut. Hän sanoi mulle vähää +ennen kuolemaansa: "Minä olen päässyt alkemian päähän asti: minä olen +adepti. Mutta kuolema on painava sinetin salaisuuteeni. Jos sen +antaisin ilmi, olisin kansalleni kiroukseksi ja tekisin sille enemmän +vahinkoa, kuin kaikki kansain hirmuhaltijaat, Nebukadnezarista +nykyisiin asti ovat tehneet. Sillä hajalle tuomitun kansani voima ei +nyt ole keihäissä ja sotavaunuissa: kilpi, jolla se torjuu vihollisensa +nuolia, lankku, jolla se huljuu kohtalon kuohuissa, uusi Siioni, jonka +se on filistealaisia vastaan rakentanut, on kulta. En tahdo +maanpakolaiselta riistää sitä sauvaa, jonka nojassa hän liikuskelee +matkallaan sydämettömien muukalaisten keskellä, minä en tahdo laskea +kivillä peltoa, jossa yksistään isieni vilja voi oraalle nousta ja +edelleen kehittyä. Taitoni on kuoleva minun kanssani"... Ja nyt +leikkivät polyypit meren pohjalla sen pääkallon kanssa, jonka sisällä +tuo suuri tehtävä ratkaistiin. Meidän toimeksemme jää koettaa yhä +uudistuvien kokeiden kautta päästä selville siitä, mitä aineita +rabbiinin tinktuurissa on. Ja juuri sitä tarkotusta varten minä +mielihyvällä käytän tietojanne ja aikaanne hyväkseni. Minun aikani +kuluu tarkoin moninaisissa toimissa: minä joudan ainoastaan ohjaamaan +tutkimuksianne ja pitämään niitä senverran silmällä, kuin omia +tarkotuksiani varten katson tarpeelliseksi. Minä aion usein käydä +talossanne, olematta silti joka päivä osallisena työssänne näiden +seinien sisällä. Te ymmärrätte siis ajatukseni. + +-- Ymmärrän, vastasi Drake. -- Ja kulungit näitä kokeita varten... + +-- Suoritamme yhdessä ... puolet kumpikin! + +-- Ne nousnevat suuriin summiin... + +-- Luultenkin. Me saamme tarkemmin lasketuksi ne sitten, kun olemme +ensi tutkimuskokeemme tehneet. Olette kait tyytyväinen välipuheeseen? + +-- Olen, vastasi Drake miettiväisenä ja lisäsi itsekseen: + +-- Jos omaisuuteni häviää yrityksessä, niin on valtiokeikaus hankkiva +minulle uuden. Ja jos valtiokeikaus menee mitättömiin, niin no, silloin +kuolen mestauspölkyllä tahi pelastaun merelle... + +Vanloo riisui nyt alkemistikauhtanan, sanoi hyvästit isännälleen, ja +kulki tämän saattamana kiertoportaita alas eräälle takaportille, jonka +kautta hän poistui yön pimeyteen. Hänen hevosensa odotti häntä eräässä +torpassa, vähän matkaa herrastalosta. + +Mutta Drake palasi tornikammioon, istui entiselle paikalleen vanhaan +sohvaan, missä hän niin usein oli yöllisinä hetkinä lukenut +alkemiallisia kirjoitelmia, ja otti esille muutamia valtakunnan-neuvos +Pentiltä ja muilta salaliittolaisilta tulleita kirjeitä. Hän oli +lukenut ne jo ennen, mutta tarkasteli niitä läpi uudestaan, +antautuakseen hänelle niin mieluisten haaveilujen valtaan. Hän nojasi +kalpean, ennen aikojaan rypistyneen otsansa käteensä ja istui siinä +etukumarassa, kunnes lampun aleneva liekki viimeisen kerran +hulmahdettuaan sammui ja jätti hänet pimeään. Hän nousi ylös, veti +luukun kammarin ainoan ikkunan edestä syrjään ja tähysteli +tähtitaivasta, joka niin hänelle kuin useimmille hänen aikalaisistaan +oli kuin jokin salaperäinen kirjoitelma, jonka loistavista +kuvakirjäimistä kuolevaisten kohtalot voitiin selville saada. Hänen +silmänsä seurasi kotvasen Saturnusta, joka punertavalla, onnettomuutta +ennustavalla valolla loisti taivaanrannalla Härän tähdikössä, kunnes se +säkenöivän Aldebaranin vierellä häipyi metsän taakse lännessä. Hän +työnsi jälleen luukun ikkunan eteen ja palasi, lyhtyyn tulta panematta, +makuukammioonsa, väännettyänsä tottuneella kädellä ensin tornin +rautaoven lukkoon. + + + + +X. + +Eräs iltaseura. + + +Muutamia päiviä oli kulunut Vanloon käynnistä Draken laboratooriossa. + +Työhuoneessaan, joka on ajan tyyliin oivasti sisustettu ja koristettu +tapauksia Vapahtajan elämästä esittävillä kattomaalauksilla, istuu +rouva Agnes Drake pienen tyttärensä Hedvigin kanssa. Agnes rouva +kohottaa välistä silmänsä korko-ompeluksesta, joka hänellä on +kädessään, vilkaistaksensa kirjaan, josta tyttö nyt äitinsä johdolla +opetteleikse lukemaan. + +Näissä toimissa viettää Agnes rouva tuntikauden, lyhentääkseen verkkaan +kuluvan päivän mittaa. Ja kun Hedvig kyllästyy lukemiseen, kuuntelee +äiti hänen jokellustaan ja katselee surulloisesti hymyillen hänen +leikkiään. + +Ovi aukeni, ja herra Kustaa Drake astui sisään. Sitä tapahtui harvoin. +Agnes rouva silmähti arasti miehensä valvomisesta ja mietiskelystä +veltostuneihin kasvoihin. + +-- Minä tulen ilmoittamaan sinulla olevan vieraita, lausui Drake. -- +Naapurimme, hollantilainen mahtimies Vanloo kunnioittaa meitä +käynnillään ... ja mikä kenties enemmän ilahduttaa sinua: +Signildsborgista saapui vast'ikään reki ja pysähtyi linnanpihaan: +ystäväsi vapaaherratar on poikansa ja nuoren neiti Skytten seurassa +tullut meille ... juuri onnelliseen aikaan, sillä minä olen halukkaampi +kuin muulloin näkemään ympärilläni naapureita. Toivoakseni olet sinä +yhtä hyvällä mielellä. + +Agnes rouva meni vieraitansa vastaan. Vanloo seisoi hänen edessään; +hänen ulkomuodossaan ilmeni tavallista kylmää kohteliaisuutta, kun hän +kumartaen tarttui emännän käteen, mutta hänen katseensa tunkihe +tutkivaisesti emännän silmiin ja Agnes rouvasta oli kuin jos Vanloo +olisi tajunnut kaikki hänen sydämensä salaisuudet, lukenut kaikki +kärsimykset, jotka hänen sydämensä syitä kalvoivat. Eikä tuo lumoova +katse kuitenkaan tuntunut masentavalta; siitä puhui ylevän voimallinen +henki, joka tahtoi heikompaansa auttaa kärsivällisesti kantamaan kovan +onnensa kuormaa. Agnes ei olisi käynyt hämilleen, ellei nuo silmät +samalla olisi elvyttäneet muistoja hänen nuoruutensa ajoilta, muistoja, +joita aikojen vaiheet eivät koskaan saaneet tyyten hälvenemään, ja +elleivät ne olisi herättäneet aavistuksia, joita todenperättömyydestään +huolimatta ei käynyt vaientaminen. + +Tästä hämmenystilastaan päästi hänet vapaaherratar Skytte, joka +tervehti ystävätärtään suutelemalla häntä poskelle, jonka kautta +emännän huomio kääntyi muihin vieraihin. Agnes rouva huomautti, että +neiti Maria oli tavattoman kalpea ja kysyi myötätuntoisena, oliko hän +terve; mutta neiti Skytte vakuutti iloisena, ettei hän koskaan ollut +paremminvoipa kuin nyt. Senjälkeen saattoivat isäntä ja emäntä +vieraitaan huoneeseen, joka oli paraiksi niin suuri, että pienehkö +seura tunsi siinä hyvin viihtyvänsä, ja jonka kultanahka-tapettia +suuressa, renessanssikuvioilla koristetussa rautauunissa leimuava tuli +ystävällisesti valaisi. Istuttiin nojatuoleihin, joiden pöyheihin +tyynyihin oli kudottu tai kirjailtu kokonaisia maisemia huilua +puhaltavine paimenpoikineen ja paimentyttöineen, jotka kanneskelivat +sylissänsä karitsoja, kuten erään myöhemmän ajan naiset kanneskelivat +sylikoiriaan. Seurapiirissä oltiin vielä yhtä tottumattomia +tuoksuvaan teehen kuin kahviinkin, mutta sitä ei kaihottukaan siitä +yksinkertaisesta syystä, ettei sitä vielä tunnettu; iloa elähytettiin +sensijaan miedoilla viineillä, joita ahkeraan kaadettiin hiottuihin +laseihin. + +Puhe, joka alussa koski Aadolfin ja Marian matkaa pyryilmassa, +vilkastui ehtimiseen. Vanloo jutteli matkaseikkailuja erinomaisen +miellyttävästi, neiti Skytte sirotteli niihin leikikkäitä kysymyksiä, +Aadolf säihkyvän sattuvia sanasutkauksia; isäntä itse oli niin +suopealla mielellä, että Agnes rouva salaa sitä ihmetteli. Mutta tätä +iloa viiltelivät väliin ikäänkuin vilunväristykset; pila ei tauonnut, +sitä sateli puolelta jos toiselta, mutta oli hetkiä, joina kultakin +yksityiseltä, lukuunottamatta herttaista vapaaherratarta ja pikku +Hedvigiä, nulous valtasi mielen. Ehkä olivat nämä hetket siten +syntyneen sähkövirran ilmauksia, että piiriin oli käynyt ihmisiä, +joiden sielut, aina sen mukaan olivatko ne toisilleen läheisiä tahi +vastakkaisia, vetivät puoleensa tahi hylkivät toinen toistaan. + +Isäntä pyysi sitten neiti Skytteä laulamaan, kun tämän sekä ääni +että taito kitaransoitossa olivat hyvin tunnetut Signildsborgin +iltaseuroista. Äidin viittauksesta riensi Hedvig hakemaan hänen +kitaransa. Maria näpähytti miettiväisenä muutamia soinnoksia ja lauloi +sen jälkeen seuraavan laulun: + + Unelma. + + Kas, kuinka purppuroivat + Kultaiset länsimeren aallot oivat + Ja leikitsevät noilla + Mun muistojeni saaren rannikoilla! + Pullistu, purjeen rinta, + Ja kiidä pitkin valtameren pintaa! + Ne viittaa mulle; ah mä riennän sinne: + Kuin lasna vaivun, laineet, sylihinne. + + Kas rannan paadet hohtaa + Ruusuisina, ja varjot vaipuu kohta, + Syliinsä laaksot sulkein + Ja palmuin pylväskäytävissä kulkein. + Valoa puisto vailla + Uinailee päivänpaisteisilla mailla. + On sulo rauha, hiljaa on kuin taika. + Täss' autuaana uinuu itse Aika. + + Ja kukkanurmikoilta + Ja puron helkkeestä ja rannikoilta, + Miss' soiva laine läikkyy + Ja sumuharso hopeainen väikkyy, + Ja seutuvilta, joissa + Hedelmät parhaat paisuu vehmastoissa, + Viittaavat haamut mieleen kiintyväiset: + Mun lapsuuteni menneet ystäväiset. + + Ja hän, min kuva riemun + Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; + Hän, jonka muisto saa mun + Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, + Hän elää! Povelleni + Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni + Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina + Ruusuiset huulet huulilleni painaa. + + Keralla toisiemme + Kentillä autuaina käyskelemme, + Ja kuten, milloin tuulee, + Kuiskaavan kuutamolla puiden kuulee, + Niin mekin kuiskailemme + Vanhoista muistoistamme, lemmestämme + Ja valastamme, että yhtyisimme + Kuin liekit -- ijät' yhteen sulaisimme. + + Muistoista menneisyyden + Taas käänny, miete, taistoon nykyisyyden! + Käy myrskyihin maan päällä, + Lepoa taivaista kun sait nyt täällä: + Lepoa hetken vainen, + Kun ketjuun kohtalos oot kuuluvainen. + Pakosta merten taakse matkas taipuu. + Siks' kunnes siipes syvään hautaan vaipuu. + +Laulu oli kuohunut Marian sydämestä; sen ilmaisivat sulavat äänet, +haaveileva katse, kalpeat posket; ja kun hän vihdoin laski kitaran +kädestään, soinnahteli laulunsa kaikuna useamman kuin yhden sydämessä. + +Seurassa oli kaksi henkilöä, joissa Marian laulu oli herättänyt aivan +yhtäläisiä tunteita. Se oli vienyt heidät takasin heidän elämänsä +siihen ajankohtaan, jonka muisto heille oli kaikista pyhin sekä samalla +kaikista katkerin, ja joka sen kautta muistutti heitä heidän +ensimäisestä onnestaan ja korvaamattomista tappioistaan. + +Ne kaksi olivat Agnes Drake ja Vanloo. + +Kustaa Drakea oli enemmän miellyttänyt katsella laulajaa kuin +kuulla laulua, jonka tunteen hemmittelyä hän ei käsittänyt. Ollen +naisellisesta kauneudesta välinpitämätön, tuntui hänestä itsestäänkin +kummastuttavalta, että hänen katseensa niin mielellään viipyi nuoressa +neitosessa ja hänessä heräsi se usko, että heidän sielujensa välillä, +Marian ja hänen, oli sukulaisuutta olemassa; tätä aiheutui hän +ajattelemaan katsellessaan laulajattaren puhuvia kasvojen ilmeitä, +joista saattoi arvata, että hänelläkin oli tulisia kiihkoja, +samankaltaisia, joskin vallan toiseen päämaaliin pyrkiviä kuin +katselijalla itsellään. Drake mietti sitä, kuinka löyhä yhteys oli +hänen ja hänen puolueensa päämiehen valtakunnan-neuvos Skytten kanssa, +ja kuinka luultavaa siis, että tämä tulisi kerran kohtelemaan häntä +ikäänkuin pataluhaksi kulutettua työkalua, ellei vahvemmat siteet +solmisi heitä toisiinsa. + +Mutta hän, jolle Maria salaa oli omistanut laulunsa, hän, jonka +piirteet Maria antoi sille armaalleen, joka, laulun sanojen mukaan, oli +hänelle kuollut ja joka haaveiluna ainoastaan liiteli Marian luona, hän +oli ajatuksissansa kaukana; hänen ajatuksensa olivat Marian sävelten +aalloilla valahtaneet viilettämään -- Ellin luo. Olipa onni, ettei +Marian katse voinut tunkeutua hänen sydämensä sisimpään! Nyt hän ei +muuta huomannut, kuin haaveilevan juonteen Aadolfin otsalla ... se oli +hänen laulunsa vaikuttama, ja ajatus siitä jäähdytti hänen rintaansa, +jossa hamasta tuosta kauheasta yöllisestä seikkailusta hurjat kiihkot +olivat myllertäneet. Maria oli sinä juhlallisena silmänräpäyksenä, kun +hän jo oli elämälle hyvästit heittänyt, ilmaissut salaisuutensa, +rakkautensa ... mutta Aadolf oli vastannut soimaten, jättänyt unheeseen +sanoja, jotka olivat kuolon kylmissä kourissa vielä lempeä hehkuvasta +rinnasta lähteneet. Vähemmin ylpeä, vähemmin kaunis ja ihailtu nainen +kuin Maria, ei olisi koskaan antanut sitä anteeksi; ja Maria oli juuri +siinä tilassa, jolloin rajaton lempi ja yhtä rajaton viha taistelevat +keskenään ylivallasta. Mutta rakkaus oli tähän saakka ollut +voimallisempi, sillä vielä kiilui kipinä hänen loppuun palaneen +toiveensa tuhkassa. + +Kotvasen hiljaisuus oli Marian laulettua seurannut. Sen keskeytti +Vanloo seuraavalla huomautuksella: + +-- Kertomanne unelma lienee sen kaipuun ilmausta, jota elämän +taisteluun antautunut ihminen tuntee, katsahtaessaan takasin siihen +aikaan, jolloin sydän uskoo kaikkia ja nuorellinen rohkeus uhmailee +koettelemattomia voimiaan. Te, neiti, olette itse vielä siinä +onnellisessa iässä. Mutta meidän, iäkkäämpien on vaarallista usein +katsella menneisyyteen. Siitä saatu lepo veltostuttaa: me vertailemme +sitä, mistä meidän pitää kieltäytyä sen kanssa, mitä on voitettavana, +ja silloin voittopuoli tuntuu meistä niin vähäpätöiseltä, että helposti +erhetymme arvelemaan koko elämän hukkaan kuluneeksi. + +-- Olette oikeassa, mynher Vanloo, lausui Drake; -- huomautuksenne +soveltuu sekä niihin, jotka ovat nähneet loistavien unelmiensa +haihtuvan, että kenties vielä paremmalla syyllä niihin, joidenka +harkitsemattomat ja mielettömät nuoruuden ensi toiveet ovat +toteutuneet. + +Agnes Drake painoi surulliset kasvonsa alas. + +Vanloo vaikeni ja hänen silmistänsä loisti ikäänkuin uhkaa. + +Puhe olisi tyrehtynyt ellei toiset vieraista olisi pitäneet huolta sen +jatkamisesta kevyempään suuntaan. + +-- Nuoruudesta puhuttaessa, sanoi vapaaherratar Skytte, -- johtui +mieleeni, että pian on sinun syntymäpäiväsi, Maria. + +-- Niin on, muutaman päivän perästä täytän kaksikymmentä vuotta. + +-- Kaksikymmentä vuotta! äännähti Aadolf. -- Jopa tuossa on ikää +tarpeeksi asti. Ja ensi vuonna samaan aikaan täytät jo yksikolmatta. + +-- Varsin valaiseva ja turhan viisas muistutus! sanoi Maria nauraen. + +-- Ja sitä seuraavana vuonna kaksikolmatta, jatkoi Aadolf. + +-- Minä en ollenkaan epäile laskutaitoasi, kunnon serkku. + +-- Niinpä se aika menee! jatkoi Aadolf. + +-- Tulee tahtomattaan ajatelleeksi elämän katoavaisuutta, nuoruuden +lyhytaikaista kukoistusta... + +-- Liian surullisia mietteitä! + +-- Mutta varsin tähdellisiä, huomautti vapaaherratar; -- nuoret +miettivät niitä vain liian harvoin. + +-- Mutta en minä, äiti, vakuutti Aadolf. + +-- Nuo ajatukset palaavat väkisten mieleeni, milloin vaan näen kukan, +perhon, kauniin immen, tai mitä muuta luonto on luonut loistamaan ja +katoamaan. + +-- Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, -- sillä jos niin +on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun +päivät päästään näet kukkia ja perhosia. + +-- Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi +että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho +puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä. He iloitsevat +olemassaolostaan, siksi kunnes hallayö heidät korjaa. Toisinpa tyttö +parka. Hänen elinikänsä ja kukoistusaikansa ovat, luonnon tavallisen +järjestyksen mukaan, keskenänsä eripitkät. Kahdenkymmenen vuoden iässä +ovat hänen sulonsa täyden kehityksensä saavuttaneet ... muutaman vuoden +perästä alkaa niistä ensi verevyys kadota ... vielä moniahta vuosi, ja +ne ovat vain kauniita jäännöksiä ... kuluu sitten taas muutamia vuosia, +niin lähentyy hänen muotonsa jo sitä, mitä me muorin nimellä +kuvittelemme mielessämme ... sitte siirtyy hän ikäjaksoon, jona vanhuus +sumentaa silmänloisteen ja uurtelee ryppyjä otsaan. Enempi kuin puoli +naisen elämästä sattuu vanhuuden rajojen sisään. + +-- Syvällisiä mietteitä kerrassaan, sanoi Maria, -- mutta luulenpa, +ettei sinun tarvitse kauan hakea, löytääksesi hauskempiakin +jutunaiheita. + +-- Nuoren neidon tulee tarkemmin kuin kenenkään muun noudattaa hetken +vaarinottamisen sääntöä, jatkoi Aadolf. -- Aika rientää, ja mikä hetki +on mennyt, sitä lähemmä siirtyy hän sitä rajaa, missä ihailijain luku +vähenee, kunnes hän viimein seisoo heidän kaikkien hylkimänä eikä muuta +voi, kuin katkerasti soimata itseänsä siitä, ettei tullut ajoissa +pitäneeksi onnensa perustamisesta huolta. + +-- Sinä puhut niin mahtipontevasti, kuin jos pelkäisit itse olevasi +neito ja jääväsi tuolle hyljätylle puolelle, sanoi neiti Skytte. + +Vanloo puuttui nyt puheeseen ja kääntyi Aadolfin puoleen. + +-- Tottakai te vaan laskette piloja, nuori ystäväni, sanoi hän, -- +tahi ovat käsityksenne naisen arvosta ja onnesta peräti hämärät. +Toivoisittekohan itse puolisoksenne naista, joka seuraisi hiljan +mainitsemaanne sääntöä? -- Voisitteko rakastaa neitoa, jonka povesta +harkitsematon tunne, huomispäivän huolista häiriintymätön nuoruudenilo, +viaton mieli olisivat saaneet väistyä luonnon järjestystä kammoovan +kurjan pelon ja kylmän harkinnan tieltä, mitenkä muka hän saisi +perustaneeksi niin kutsutun onnensa? Jos tahdotte serkkuanne ja +itseänne varten laatia noudatettavaksi otollisen säännön, niin valitkaa +tämä, jolla ei ole sitä ansiota, että se olisi teidän itsenne keksimä: +"Varjele sydämesi, sillä siitä lähtee elämä!"... Ja teille, neiti, minä +vakuutan, että minä olen, tapauksista rikkaan ja vaihtelevaisen elämäni +aikana, kohdannut joitakuita, jos kohta harvoja onnellisia ihmisiä, ja +että niiden joukossa on myös ollut köyhiä, yksinäisiä ja iällisiä +naisia. + +Aadolf oli aikeessa laajemmalti selittää, mitä hän edellä oli tullut +lausuneeksi, mutta Vanloo, joka oli siksi hienotunteinen, ettei +sallinut keskustelun uurtua liian syviin raitioihin, johti sukkelasti +puheen muihin asioihin. + +Samassa ilmoitti palvelija ruuan olevan valmiin. Seura kokoontui +illallispöydän ääreen. Vanloo puheli toisen naapurinsa, vapaaherratar +Skytten kanssa, ja osasi puhuessaan niin taitavasti liikkua vanhan +naisen ajatuspiirissä, että vapaaherrattaressa vakiintui yhä +varmemmaksi se ennakkoinen ajatus, että hollantilainen herra oli +miellyttävimpiä miehiä, mitä hän koskaan oli tavannut. + +Vapaaherratar halusi nyt tietää Vanloon ajatuksen eräässä asiassa, +joka oli pitänyt kovasti vireillä useimpain mieliä, ja varsinkin +vapaaherrattaren itsensä, syystä että hän harva se päivä kuuli miehensä +ja pastori Svenoniuksen asiasta juttelevan. Semmoisena puheenaineena, +päivän seisovana perusaatteena oli noituus. Vapaaherrattaren kysymys +käänsi keskustelun heti sille alalle ja kaikki, paitsi Agnes rouvaa ja +juuri sitä, jolle kysymys lausuttiin, riensivät ilmi tuomaan +arvelujansa ja puolustamaan niitä. Nuori Skytte unhotti kaiken +varovaisuuden ja puhui lämpimästi ja perusteellisesti vallitsevia +ennakkoluuloja vastaan; Vanloo silmäili elävällä mielenkiinnolla +nuorukaista, sillä jos kohta hänen lausumansa mielipiteet ja hänen +esiintuomansa syyt meidän päivinämme olisivat joka miehen suusta +kuultavina, soivat ne sen ajan ihmisten korvissa rohkeilta ja +kummastuttavilta. Kiihkeimmin Aadolfia vastusti hänen kaunis serkkunsa, +jota herra Kustaa Drake hartaasti kannatti. Vapaaherrattaren pisti jo +katumoiksi, että hän tällaiselle kinastelulle oli tullut aihetta +antaneeksi; hän oikein kauhistui poikansa säihkyvää puhetta ja kiitti +Luojaansa, että laamanni Juhana ei ollut saapuvilla, sillä Aadolf oli +kerran ennenkin, samaa uskoansa saarnaamalla, häirinnyt kotirauhan +Signildsborgissa ja saattanut isänsä mielen valtavasti kuohuksiin. + +-- Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, kärsimättömästi kuunneltuaan Draken +vastaväitteitä, -- minä vetoan luottavaisesti teidän päätökseenne. +Minusta tuntuisi kummalta, ellette te, jonka selvää arvostelukykyä ja +korkeata sivistystä minulla on ollut onni tulla tuntemaan, myöntäisi +minun olevan oikeassa. + +-- Kaikesta mitä te olette puhunut, vastasi Vanloo, -- tuntuu minusta +kummalliselta ainoastaan se, että vetoatte toisten päätökseen asiassa, +jonka itse olette lykännyt tutkivan järjen ratkaistavaksi. Te teette +sen kautta itsenne syylliseksi siihen auktoriteettiuskoon, jota +soimaatte muissa. Minä puolestani en usko muuta kuin _yhteen_ +loihtukeinoon syystä, että olen itse kokenut sen voimaa... + +-- Ja mikä se on? kysyivät useat yht'aikaa. + +-- Se on vain yksinkertaisesti tenhokalu, jota olen kantanut muassani +aina nuoruudestani asti, ja jonka voimasta olen niin vakuutettu, että +sen tulee seurata minua hautaan saakka. + +-- Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, -- minä huomaan tyytyväisyydekseni, +että tekin olette tavallinen ihminen, jota tähän saakka +olen miltei epäillyt; teillä on kuten meillä kaikilla omat +vähäiset ennakkoluulonne. Tuo tenhokalu on siis tehnyt teidät +haavoittamattomaksi miekkaa ja kuulia vastaan ja on suojellut teitä +moninaisissa hengenvaaroissa ... vai kuinka? + +-- Se on tehnyt enemmänkin, ystäväiseni. + +-- Kertokaa! huusivat kaikki. + +-- En kerro, vastasi Vanloo, -- sen historia on yhtä salainen kuin sen +voimakin. Siihen pyyntöön on minun pakko olla suostumatta. + +-- Emmekö saa edes nähdä sitä? kysyi neiti Skytte. + +-- Kernaasti, vastasi Vanloo; -- tahdon vaan ennakolta sanoa, että +ulkopuoli ei vastaa sisällön arvoa. Siinä on se monen muun asian +kaltainen. + +Vanloo kantoi kaulassaan kultavitjoja, joidenka renkaat peittyivät +hänen ihokkaansa alle. Hän aukasi takkinsa ja päästi vitjoista pienen +hopeasormuksen, jonka hän ojensi neiti Skyttelle. + +Tämä silmäili uteliaana kehuttua tenhokalua ja antoi sen sitten +naapurilleen. Täten kulki sormus kädestä käteen ja joutui vihdoin Agnes +rouvallekin. + +Sillävälin jatkui puhe, eikä kukaan huomannut, että Agnes rouvan kasvot +äkisti muuttuivat ... ei kukaan paitsi Vanloo, ja tämä tunsi rouvan +kädenkin vapisevan, kun hän ojensi tenhokalun takasin sen omistajalle. + +Illallinen päättyi, ja kohta sen jälkeen lähtivät Signildsborgin +vieraat pois, sittekun Vanloo oli vapaaherrattarelle luvannut piakkoin +tulevansa heidän luo käymään. Vanloo sanoi niinikään hyvästit; +puristaessaan emännän kättä välkkyi hänen silmistään sanaton kysymys, +oliko hänen läsnäolonsa rikkonut sydämen sisällisen rauhan häneltä. + +Drake meni laboratoorioonsa ja alkoi, Vanloota odottaessaan, tehdä +valmistuksia alkavaa öistä työskentelyä varten. + +Ratsastettuaan ulos linnanpihan suuresta portista, oli Vanloo tehnyt +kierron, jättänyt hevosensa lähellä olevaan torppaan ja jalkasin +palannut Sjövikiin. Erään takaoven kautta, jonka avaimen hän oli +Drakelta saanut, astui hän itäisen kylkirakennuksen tornikammioon. +Drake lämmitti parhaallaan uunia ja yö kului rabbi Chisdai ben Israelin +kultaliuoksen ensi tutkimuskokeessa. + + + + +XI. + +Inkvisiittori. + + +Kun pastori oli lähtenyt Inkerin mökistä ja ilmoittanut ystävälleen +nimismiehelle, että tämä toisena päivänä taas saapuisi pappilaan, +seurataksensa todistajana pastorin mukana, kun oli lähdettävä tutkimaan +pitäjän muitakin noituudesta epäiltyjä naisia, käänsi hän suuntansa +kotia kohden, virvottaakseen itseänsä päivällispöydän ääressä +ruumiillisella ravinnolla. + +Niin uuttera kuin nimismies Askelin olikin virkamiehenä, niin olisi hän +kernaasti ollut tähän toimeen puuttumatta, mutta pastori Svenonius oli +hänelle näyttänyt erään laamanni Skytteltä tulleen kirjallisen käskyn, +ja nimismiehen täytyi niin muodoin mukautua. + +Matkalla pyöri Svenoniuksen päässä monenlaisia ajatuksia. Hän haasteli +itsekseen, ja nuo roima-askelet hänen harppaillessaan tielle +kasaantuneiden lumikinosten läpi todistivat enemmän kiihdyksissä olevaa +mieltä, kuin hänen haluansa päästä päivällispöydän ääreen. + +Hänen luja uskonsa oli, että ne vainot, jotka hän omin päin oli +alkanut, sittenkun hän kauan oli odottanut siihen kehotusta +esimiehiltään kirkon päämiehiltä, olisivat Jumalalle otollinen työ ja +ajan tarpeiden vaatimia. Ja ajatus, että pimeyden ruhtinas hänessä, +pastorissa, oli saanut vaarallisen vastustajan, paisutti hänen niin +ylpeäksi, että hän ei olisi väistynyt askeltakaan, vaikka paholainen +olisi ruumiillisessa muodossa tullut tiellä häntä vastaan, vaan +olisi palavalla taistelun innolla sinkauttanut häntä vastaan ne +raamatunlauseet, jotka häneliä sitä tarkotusta varten oli koottu ja +varalle pantu. + +Svenoniukselta ei jäänyt huomaamatta, minkälaiselle vaaralle hän +uutteruutensa kautta pani itsensä alttiiksi. Onhan luonnollista, että +paholainen oli tähtäävä terävimmät nuolensa niin peljättyä vihamiestä +kohtaan, saadakseen kovien koettelemusten kautta häntä pelotetuksi +jatkamasta alettua työtään. Svenonius odotti itsellensä ja omaisillensa +pahinta tapahtuvaksi. + +Svenoniuksen mieli oli tällä hetkellä tavallista kovemmin kuohuksissa, +sillä Inkeriä kuulustaessaan oli hänen turhamaisuuttansa loukattu sen +kaikista arimpaan kohtaan. Molemmat olivat he, sekä Inkeri että nuori +Skytte, uskaltaneet lausua epäsuotuisan arvostelun niistä saarnoista, +joita hän joka sunnuntai tarjosi seurakuntalaistensa kuultaviksi ja +joissa hän jumaluusopillisen vakaumuksensa innon purki ihan pohjiaan +myöten. Hän ei tahtonut itsellensä tunnustaa, että se, mitä hän tämän +johdosta tunsi, oli loukatun itserakkauden synnyttämää vihaa; ei, se +oli kahden sielun tilasta johtunutta tuskaa, joista toinen jo oli myyty +perkeleelle, toinen lähenteli kadotuksen partaalla. + +Semmoisia tunteita ja tuumia hautoen oli Svenonius jo tullut lähelle +kotiansa, pitäjän pappilaa, joka oli punaiseksi maalattu rakennus, +vähäisen puron varrella, koivujen keskellä. Kesäisin, kun puron kirkas +vesi lirisi valkoisella hiekka-alustallaan ja koivujen latvat olivat +täydessä lehdessään, oli tuo asuintalo ruispeltojen ja niittyjen +keskellä niin ihanalta näyttävä, ettei ohikulkeva matkustaja voinut +muuta luulla, kuin että viihtymys ja valoisa maailmankatsanto olivat +sen sisällä asuvia. + +Svenonius sai tuskin avatuksi veräjän, josta kulettiin +nurmikkopihamaahan, kun vaimonsa, karjakko ja talonrenki perässään, +tuli häntä vastaan. + +Svenonia rouva oli iällinen ihminen, jäänyt leskeksi edellisestä +kirkkoherrasta, ja oli ajan tavan mukaan ja konsistoorin määräyksestä +kirkkoherrantilan lisänä siirtynyt seuraajalle, uudelle kirkkoherralle. +Tämä harkinnalle perustettu avioliitto, jonka rakentumiseen eivät muut +kuin leivänhankinnan tunteet olleet vaikuttamassa, ei silti ollut +onneton. Rouva puuhasi taloudellisissa toimissaan, kirkkoherra +virantoimituksissaan ja jumaluusopillisissa opinnoissaan, toinen ei +häirinnyt toistaan, ja niin sitä mentiin päivästä päivään ilman +rakkautta ja ilman kiistaa. + +-- Täällä, kuuletko, vasta kummia on tapahtunut!... Näillä sanoilla +havahdutti Svenonia rouva miestään hänen mietteistään, -- Stella kuoli +navettaan sill'aikaa kun sinä olit poissa. + +Svenonius nosti silmänsä ja näki edessään vaimonsa, joka epätoivossaan +väänteli käsiään, karjapiian, joka itki katkerasti suosikkinsa +kuolemaa, ja talonrengin, joka mytisti epäilevästi suutaan ja repi +pellavaista tukkaansa. + +-- Stellako, parahin lehmämme! kysäsi Svenonius. + +-- Stella juuri! Voi sitä kurjuutta, sitä kurjuutta! + +-- Siinä sitä nyt ollaan, sanoi pastori... -- Vaimo, eikö muuta +onnettomuutta ole talossani tapahtunut minun poissa ollessani? + +-- Eikö siitä ole tarpeeksi mitä jo on tapahtunut, koska niin kysyt?... +Stella, paras lehmämme! Nyt on meillä vaan Tähti ja hieho... + +-- Vaiti! sanoi Svenonius, -- älä valita, vaan varustaudu Herran tähden +kärsimään paljon muuta kuin mitä olet kärsinyt! Ole valmiina, jos +tulisit periköyhäksi, kotoheitoksi, sairaaksi ... äläkä valita! Joka on +vyöttänyt miekan vyöllensä ja ryhtynyt taisteluun Leviatania vastaan, +hän ei saa väistyä, jos vaikka maa vavahtelisi hänen jalkainsa alla. +Perkele on saanut vallan maallisten tavaraimme yli, kuten Jopin +kertomus selvästi osottaa; niistä on meidän taistelussa luovuttava ja +valvottava, ettei hän saa valtaa sieluistamme... + +-- Sinä teet itsesi ja meidät jokaisen onnettomiksi, vaikeroi Svenonia +rouva. -- Enkös jo aikaa sitten sanonut, että jotain sellaista +tapahtuisi? Miksi sinä puuhaat velhojen ja noita-akkojen keralla? Kyllä +he paholaisen avulla vielä tuhoavat meidät. Ukko kultaseni, kuule mitä +sanon! Minä en saa rauhaa yöllä enkä päivällä, niinkauan kuin sinä... + +-- Vaiti, sanon sulle. Sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Mutta +minä kiitän Jumalaa siitä, mitä on tapahtunut, sillä tästä saamme taas +yhden todistuksen velhonaisten hornan temppujen voimasta. Perkeleen +morsian, Mäntysuon Inkeri on loihduillaan tappanut lehmän; sen voimme +nyt epäileväisille ihmisille näyttää toteen. Sokeiden pitää näkemän ja +kuurojen kuuleman. Mutta minä jatkan työtäni enkä hellitä miekkaa +kädestäni ennenkuin paholaiset ovat karkotetut laumastani. + +Taikauskon tuskat polttelivat Svenonia rouvan sydäntä, mutta hän +hillitsi kielensä, tietäen ettei vastaansanomisesta ollut mitään apua. + +Mentiin siitä sisälle ja istuttiin päivällispöydän ääreen, isäntäväki +syöden samaa ruokaa kuin palkolliset, jotapaitsi Svenoniuksella, +vähistä varoistansa huolimatta, aina oli köyhän kulkijamen vara +varattuna. + +Aterian päätyttyä pastori luki viimeisen "Ordinarie Posttijdender" +numeron, jonka laamanni Skytte oli hänelle lähettänyt. Merkittävimpänä +seikkana lehdessä kerrottiin, että hurskaassa Dresdenin kaupungissa +muutamia kuukausia takaperin yhtenä päivänä poltettiin yksitoista +noitaa. Sen luettuaan pastori huokasi tuhannetta kertaa, soimaten +Ruotsin viranomaisten huolimattomuutta, jotka yhä vitkastelivat +toimeenpanemasta yleistä tutkimusta noituuden asiassa. + +Ilta pimeni ja pastori näki unissaan niin selvästi, kuinka Mäntysuon +Inkeri ja Nummen Kaarina koettivat saada häntä mukaansa jollekin +hornanretkelle, ettei hän varmaan tiennyt, oliko se unta vaiko +todellisuutta, kun hän tuskaisesti vaikeroiden ja hiestä märkänä +aamupuolella yötä havahti unestaan. + +Stellan kuolema ja tämä uni eivät olleet omiansa jäähdyttämään sitä +intoa, jonka valtaamana hän nyt hankkiutui inkvisiittoritointansa +jatkamaan. Kärsimätönnä odotti hän nimismies Askelinia, joka vihdoin +tulikin, kirjoituskalut muassaan; vahvasti murkinoituaan lähtivät nämä +kaksi ystävää uusille ilmisaattomatkoille. + +Tällä kertaa oli käytävä Nummen Kaarinan luona. + +Puolenpäivän rinnassa saapuivat he Kaarinan yksinäiselle mökille, +kaukana metsän sisässä. + +Ränstynyt ovi oli teljetty ja syvä hiljaisuus vallitsi hökkelin +ympärillä. + +Pappi kolkutti muutaman kerran ovelle, vaan ei niin merkkiäkään näkynyt +siitä, että tuvassa olisi elävää olentoa ollut. + +-- Akka ei ole kotosalla, sanoi nimismies keventynein mielin. -- Veli +hyvä, me saamme palata täältä tyhjin toimin. + +-- Eipä niinkään, naurahti Svenonius, -- minä en näe jälkiä, jotka +johtavat pois tuvasta, mutta kyllä yhdet, jotka vievät tänne ovelle. +Noita on kotona. + +-- Pentele sitä tarkkanäköisyyttä! tuumi nimismies ja huomasi nyt +hetken otolliseksi lukeakseen oppimansa loihtusanat: + +"Jöns on nimi mulla" j.n.e. + +Svenonius meni mökin ainoan ikkunan ääreen, jonka sarviruuduista +useimmat olivat rikkiöimiä ja reiät tukitut rievuilla. Hän kiskasi pois +yhden rievuista ja katsoa tirkisti reiästä tupaan. + +-- Noita on kotona, sanoi hän voitonriemuisella äänellä. + +-- "Häijy henki, poistu vain!" mutisi nimismies. + +Svenonius kolkutti uudestaan ovelle. Mutta Kaarina ei ollut näköjään +halukas ottamaan vastaan vieraita. Papin jyristäessä kajahteli koko +tuvan sisus, mutta eukko ei hiiskunut halaistua sanaa eikä hievahtanut +paikaltaan. + +Eipä Svenonius enää voinut kärsimättömyyttään hillitä. Hän potkasi oven +auki ja astui, tai paremmin sanoen kömpi matalaisen hökkelin sisään. +Häntä seurasi nimismies, niinkuin katumus seuraa äkkipikaista tekoa. + +Muita huonekaluja ei tuvassa ollut kuin rappeutunut sänky, kuukkava +pöytä, jakkarana sahapölkky, vesisoikko ja rukki. Pesässä istui kissa, +joka iski säkenöivät silmänsä tulijoihin. + +Vaan näitä kaluja ei kummallakaan kutsumattomista vieraista ollut aikaa +lähemmin tarkastella. Heidän huomionsa kiintyi heti mökin omistajaan, +joka makasi lattialla, pää kiukaan seinää vasten nojallaan. + +Eukko hengitti raskaasti, josta näkyi että hän nukkui. Ilme hänen +kasvoillansa, joihin vanhuus ja nälkiintyminen olivat tuhoisan leimansa +lyöneet, olivat aavemaiset. Harmaat hiukset roikkuivat otsalla, +silmät olivat auki, mutta kuopissaan niin väännyksissään, että +silmänvalkeaista ainoastaan näkyi. + +Tämä kammottava näky sai nimismiehen peräytymään. Kylmä väristys +pudisti itse Svenoniustakin. Mutta hän rohkasi tuota pikaa mielensä ja +huusi: + +-- Kas, kas! Kas vaan mikä hänen vieressään on! + +-- Uuniluuta! Kaikki on päivänselvää! lausui nimismies. + +-- Hän on vast'ikään kotiutunut saatanan kesteistä. -- Taivas auttaa +meitä merkillisellä tavalla. Me teemme suuria, hämmästyttäviä +havaintoja. Askelin, minä lähetän Strengnäsin tuomiokapitulille ja +Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle tästä kirjallisen +kertomuksen, jonka me, sinä ja minä, valalla ja allekirjoituksella +vahvistamme... Mutta mitä piruja hänellä tuossa vieressään kupissa +on?... Totta varmaan on se sitä tenhovoidetta, jonka avulla noidat +kohoavat ilmaan ja kiitävät käsittämättömän lyhyessä ajassa pitkiä +matkoja... + +-- Onhan tuo voiteeksi liian vetelää, huomautti nimismies ja silmähti +arasti kuppiin. + +Itse asiassa ei maljassa ollut muuta kuin belladonnasta, +kiukkujuuresta, hulluruohon siemenistä ja myrkkysienistä kiehutettua +väkinestettä. Eukko oli humaltunut tuosta juomasta, jonka +valmistustapaa eivät muut, kuin nk. tietäjäakat tunteneet, ja jonka +vaikutukset olivat sangen merkittäviä. Joutuneena henkisen tartunnaisen +valtaan oli vaimovanhus, joka rakasti tuota juomaa, se kun joksikin +aikaa kirvotti hänen sielunsa tämän elämän hereilläolon kurjuudesta ja +upotti hänen aistinsa väriloisteen komeimpaan maailmaan, -- oli hän +viime aikoina yhä kiihkeämmin yltynyt nauttimaan sitä päihtyäkseen ja +huumaustilassaan yhä elävämmin alkanut tapailla niitä kuvia, jotka +hereillä ollessa täyttivät hänen mielikuvituksensa. Hän näki unta +salamenoisista pidoista, joita pimeinä öinä vietettiin ihanasti +valaistuilla vuorilla; hän uneksi olevansa nuori ja kaunis ja +kirmailevansa huimaavissa, hurjissa tansseissa milloin kauniitten +nuorukaisten, milloin hirmuisten pahojen henkien keralla; hän uneksi +istuvansa pöydissä, jotka täysinään kantoivat maittavia ruokia ja +hekkumallisia juomia ja hän näitä syöden ja juoden soiton lumosävelten +kaikuessa, hän uneksi suloisessa puolitoreessa kiitävänsä harpunsoiton +kumistessa halki avaruuden milloin kevykäisellä hopeahattaralla, +milloin kummanlaisella ajopelillä, uuninkoukulla, pukilla j.n.e. Ja +uni oli niin elävää, että hän havahtuessaan piti sitä varmana +todellisuutena. Nähtyään ensikerran tällaista unta vanha Kaarina luuli, +kauhistuen omaa itseään sekä taivaallisia ja maallisia rankaisuja, että +hän todella oli käynyt Hornassa ja tehnyt liiton pahuuden ruhtinaan +kanssa; hänen omatuntonsakin tuli sairaaksi eikä vaan hänen +mielikuvituksensa, ja tässä kamalassa tilassaan turvautui hän +raivostuneen tavoin, pelosta ja kurjuudesta pelastuakseen, yhä +uudestaan tuon salaperäisen juoman synnyttämään huumeeseen. + +Semmoisena huumepäisenä hänen nyt tapasivat Svenonius ja nimismies. +Sittenkun he kotvan aikaa olivat katselleet nukkuvata, tarttui pappi +hänen käsivarsiinsa ja ravisteli häntä kaikin voiminsa. Nimismies +rohkasi luontonsa hänkin ja ryhtyi pappia auttamaan ämmän +herättämisessä. Mutta silloin pesässä makaava kissa kohosi kynsilleen, +köyristi selkänsä ja päästi sähinän, josta voi nähdä, ettei sillä +ystävällisiä aikeita mielessä ollut. + +-- Kissa! Haa! huusi Svenonius, nähden kaikkialla vain merkkejä ja +ihmeitä, -- Ota kiinni kissa, veli Askelin! Siitä saamme taas uuden +todistuskappaleen... + +-- Veli hyvä, kuinka on mahdollista näyttää jotakin toteen mokomalla +elukalla kuin... + +-- Ota kiinni, sanon minä! Se ei ole tavallinen kissa tuo juuri. +Gervasius Tilberiensis kertoo, että noidat, jotka ilmassa +ratsastaessaan putosivat Rhon-virtaan, muuttuivat kissoiksi ja pääsivät +siten vainoojiensa kynsistä. Ota kiinni se... + +Mutta kuultuaan tuon selityksen nimismies oli entistään haluttomampi +ryhtymään kissanajoon. Svenonius kaappasi hänen keppinsä ja tavotti +lyödä sillä tuota epäiltyä haamua, mutta Kaarinan ainoa kotieläin, +ainoa olento, joka oli hänellä toverina yksinäisyydessä, suisti +nopeasti syrjään ja pakeni sängyn alle, josta sen vihaista sähinää tuon +tuostakin kuului. Vihdoin, kun nimismiehen patukka pakotti sen +luopumaan tästäkin tyyssijastaan, loikkasi se toistamiseen lattian yli +ja syöstä hurahti raollaan olevasta ovesta ulos. + +Tämän vähäisen välikohtauksen jälkeen rymistettiin ja ravistettiin +eukkoa taas yhtä tuimasti, vaan ei siitäkään ollut muuta seurausta, +kuin että hän unimielissään rupesi sekavasti sopertamaan. + +Nyt keksi nimismies sen keinon, että syyti soikosta vettä Kaarinan +päälle; sitä hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä muuten kuin jupisemalla +tuota tuttua pakinaansa: + +"Jöns on nimi mulla" j.n.e. + +Ja tämä temppu se tekikin toivotun vaikutuksen. Vanhuksen silmät +alkoivat kiertyä, mustuaiset silmälautojen alta näkyä, ja nyt tuijotti +hän miehiin tajuttomin, aavemaisin katsein. + +-- Olenko minä kotona? sopersi hän ja silitti kädellään harmahtavia +hiuksiaan. + +-- Olet jo kauankin ollut kotona Hornasta tultuasi, kirottu noita, +ärjäsi Svenonius niin jymäkällä äänellä, että se sai eukon täyteen +tuntoonsa ja pani hänen kämärtyneet jäsenensä vapisemaan. + +-- Oletteko nähneet minun tulevan? Hukassa olen, huudahti hän sydäntä +vihlaisevalla tavalla. + +-- Olemme kyllä, eipä enää auta että kiellät. Sinä, Belsebubin valittu, +tulet suoraa päätä Hornasta. + +-- Ketä te olette? kysyi Kaarina asettuen istualleen, ja silmäillen +miehiä; -- pappi se on ... nimismies ... voi, hukassa olen, sanon minä! +Armoa, hyvät herrat! Älkää puhuko mitään kansalle! He tappavat minut, +he polttavat minut elävältä... Jos säälitte vanhaa, onnetonta, +kurjaa... + +-- Sinä myönnät siis käyneesi Hornassa? + +-- Mitä on minun tehtävä? Mutta jos armahdatte vanhaa, onnetonta +Kaarinaa, niin Jumala... + +-- Jumala! Tohditko mainita hänen nimeään, sinä hylky? karjasi pappi. + +-- Älkää antako minua ilmi! Älkää tehkö minua onnettomaksi! pyyteli +vaimovanhus kalisevin hampain, ja ryömi armoa anovana papin jalkojen +juureen. + +-- Kirottu ole sinä, pakana, sinä efesiläisten Dianan papitar! Ensinnä +tulet sinä paistumaan maallisessa tulessa ja sitte ikuisissa +tulikivijärvissä. Sinulla ei ole mitään armoa odotettavana. Heitä irti +jaloistani, hylkiö, taikka potkasen sinua! + +-- Veli hyvä, emmekö jo ole kuulleet ja nähneet tarpeeksi, voidaksemme +näyttää asian täydellisesti toteen? uskalsi nimismies kysyä. + +-- Olemme nähneet tarpeeksi! Lähtekäämme täältä, päästäksemme +kuulemasta hänen hampaidensa kirinää. Pois tieltä, noita! + +-- Haa, nytpä muistan, huusi eukko ja osotti sormellaan Askelinia, -- +etköhän vielä osota sääliäkin minulle, sinä, joka itsekin olit juhlassa +saapuvilla. Minä näin sinun suurissa saappaissa tanssivan naisten kera +vuorella, ja pöydässä istuit minun vieressäni. Muistatko? + +-- Minäkö! oletko tullut hulluksi, nainen? huusi nimismies kalman +kalpeana ja astui askelen taapäin, mutta kaatui samassa nurinniskoin +sahapölkyn päälle. + +-- Sinä juuri! toisti Kaarina ja nauroi ilkeästi. -- Nyt olet +vallassani. Anna minut nyt ilmi, jos uskallat, niin pääset yhdessä +minun kanssani mestauspaikalle. + +-- Mikä katala, rietas vale! vaikeroi Askelin, nousten seisoalleen. -- +Veli Svenonius, rientäkäämme täältä! Veri hyytyy suonissani. + +-- Ole huoleti, veli, sanoi Svenonius. -- Minä kyllä huomaan, että se +on vale ja että se on aiottu oikeuden miekkaa tylsentämään. Tuossa on +keppisi, ystäväiseni; lähdetään! + +-- Niin, lähdetään! Huh! + +Nimismies poistui niin nopeasti kuin hänen arvonsa virkamiehenä sitä +salli. Svenonius sitä vastoin kulki vakavasti ja verkkaan ja kuunteli +kylmästi kaikkia niitä kirouksia ja sadatuksia, joita kajahteli hänen +jälessään puiden välistä. + +Kun inkvisiittorit vielä olivat käyneet kahdessa toisessa mökissä ja +niissä tehneet lukuisia enemmin tahi vähemmin tärkeitä havainnoita, +palasivat he illan suussa pappilaan; syötyään ryhtyivät he hetikohta +sepittämään muistikirjoitusta asiassa. + +Tätä tehdessä keskeytti heidät Svenonia rouva, joka sydän kurkussa +juoksi ruoka-aitasta ilmoittamaan, että Mäntysuon Inkeri ja hänen +tyttärensä vast'ikään olivat avanneet pihan veräjän ja lähestyivät +pappilaa. + +Svenonius töytäsi ulos. Nimismies tyytyi katselemaan kohtausta +ikkunasta. + +Inkeri oli tullut luottavaisesti puhumaan sielunpaimenensa kanssa ja +kertomaan hänelle elämänvaiheitaan. Hän tahtoi järkisyillä vaikuttaa +papin ymmärrykseen, rukouksilla hänen sydämeensä, poistaakseen tämän +epäluuloja hänestä ja taivuttaakseen häntä heittämään siksensä +vainoomiset, joiden hän vallan oikein aavisti olevan tulossa. Inkerillä +oli Elli mukanaan, sillä hän tiesi, että sureva äiti ei voi paremmin +sydämeen koskevaa rukousta saada lausutuksi, kuin osottamalla +lapseensa. + +Toinen käsi sauvan nojassa, toinen tyttärensä kädessä läheni hän +nöyränä, vaan arvokkaan ja ylevän ryhtisenä. Hänen rinnallaan kulki +Elli, kalpean ja nöyrän rukoilevana. + +Karjakko, joka pihalla lypsi Tähteä, lähti tulokkaat nähtyänsä pakoon. + +Inkeri ja Elli eivät ehtineet vielä portaiden luo, kun Svenonius +jyrisevällä äänellä purki heidän päällensä vimmaiset vihansa. + +Inkeri tahtoi puhua, mutta vihansa pauhinalla Svenonius esti hänen +äänensä kuulumasta. Inkeri oli menehtyä papin sadatuksiin ja +sydämessään vallitsevaan kauhuunsa; mutta luotuaan silmänsä taivasta +kohden ja nähtyään Jumalan kaikkialla-olon merkin leviävän niin hänen +itsensä kuin koko maanpiirin päälle, hengitti hän helpommin. Ja +luotuaan kerran katseensa ylös, ei hän sitä maahan luonut, niinkauan +kuin pappi sadattelemistaan sadatteli. + +Mutta Elli oli typertynyt polvilleen lumeen ja kätkenyt päänsä äitinsä +hameen poimuihin. + +Auringon viimeiset rusosäteet valaisivat kohtausta ja levittivät nyt +kuten lukemattomia kertoja ennen paratiisillista loistoa tähän +inhimillisen kurjuuden ja inhimillisten kärsimysten kuvaelmaan. + +-- Pois täältä, Endorin noita tyttärinesi! kiljui Svenonius. -- Mene, +mene! Me kohtaamme toisiamme tuomarin edessä, joka on lain ja oikeuden +miekalla hävittävä sinut ja sikiösi maan päältä. Mene ... ja manaa +herrasi ja ruhtinaasi koettelemaan minua ja omaisiani kaikilla +onnettomuuksilla, jotka ihmistä voivat kohdata! Minä en pelkää. Mene, +mene! + +Inkeri nosti tyttärensä, otti häntä kädestä ja lähti sanaakaan +sanomatta pois. Veräjän viereiselle penkille pani hän raamatun, jonka +Svenonius käydessään oli unhottanut hänen tupaansa. + +Samassa tuokiossa talonrenki tuli renkituvasta ulos vanha väkipyssy +kädessään. Hän nosti aseen silmälle ja tähtäsi poistuvaa Inkeriä. + +-- Seis, mies! huusi Svenonius. -- Mitä sinä teet? + +-- Tahdon vaan koettaa, pystyykö noitaan susihaulit, vastasi renki +yksikantaan. + +-- Anna sen kokeen olla! Kuuletko! + +-- Mutta mitä se tekee, sanoi renki. -- Tehomatta se on häneen +kuitenkin. Ja parastahan olisi kaikissa tapauksissa häntä vähän +kopahuttaa, ennenkun hän tuhoaa meidät kaikki. + +Ja toistamiseen oli itsepäinen renki jo tähtäämäisillään, kun muudan +paikalle saapunut mies teki mitä Svenonius ei olisi kerinnyt tehdä: +temmata ase hänen kädestään. + +Se mies oli Aadolf Skytte, joka toiselta haaralta oli saapunut +pappilaan. + +Hän aavisti mitä oli tapahtunut. Ollen hetkisen kahden vaiheella siitä, +rientäisikö hän Inkerin ja Ellin jälestä vai kääntyisikö hän pastorin +puoleen, jonka kasvoilla kuvastui mitä hurjin vihanvimma, päätti hän +sittenkin jäädä, vaikka hän hyvin oivalsi, että tilaisuus oli +tavallista sopimattomampi rukoilla turvattiensa puolesta. +Onnettomampaan hetkeen kuin tämä ei sallimus olisi voinut hänen +askeleitansa tänne ohjata. + +Svenonius iski nuoreen Skytteen synkän silmäyksen. Svenonia rouva, joka +nimismiehen vieressä seisoen oli katsellut kohtausta Inkerin kanssa, +töytäsi ulos, niiasi syvään ylhäiselle vieraalle ja pyysi monilla +turhilla anteeksipyynnöillä häntä astumaan sisään. + +Aadolfin jäätyä yksiksensä nimismiehen ja pastorin kanssa, kysyi +hengenmies lyhyesti ja tylysti: + +-- Saatanko olla, armollinen herra, teille joksikin avuksi? + +-- Minä olen tullut vaatimaan teiltä selitystä aikeistanne niitä kahta +naista kohtaan, jotka äsken ajoitte talostanne pois. Minä epäilen, +etteivät nuo aikeet ole parasta laatua. + +-- Armollinen herra, teidän isänne tuntee aikeeni vallan hyvin. +Kääntykää hänen puoleensa, hän on antava teille tarpeellisia selityksiä +asiasta. Ainoa seikka, jota hän ei tiedä, ja jonka minä aikanaan olen +hänelle ilmoittava, on se kummallinen ystävyys, jota te noita-akalle ja +hänen tyttärelleen osotatte. Tiedän teidän, armollinen herra, +halveksivan vanhan opettajan neuvoa, muuten sanoisin: varokaa sieluanne +perkeleeltä! Hän kätkeytyy väliin kauniittenkin kasvojen verhoon. Te +olette jo joutumaisillanne paholaisen pauloihin. + +-- Neuvojanne minä en tarvitse, herra pastori, vaan antakaa sensijaan +minulle haluamani selitys! Te vallan hyvin käsitätte etten minä +isälleni voi yhtä pontevasti kuin teille puhua asiasta, josta olemme +niin eri mieltä. Ja sitäpaitsi pitäisi teidän, eikä kenenkään muun, +olla lähin mies selittämään omia aikeitanne. + +-- Hyvä on, minä selitän; minun aikeeni ja työni eivät ole pimeyden +aikeita ja tekoja; ne sietävät päivän valoakin. Sentähden täytän +toivomuksenne. Herra on asettanut minut paimeneksi vähäiseen osaan +suuresta laumastaan, minun toimeni on pyhä toimi, ja sen suuri +edesvastaus saattaisi minut vapisemaan, ellen kunnollisesti uhraisi +kaikki ajatukseni ja voimani sen täyttämiseen. Ennenmuinoin monasti +halusin saarnata pakanoille evankeliumia, hankkiakseni henkeni ja +vereni uhraamisella varmuutta itselleni siitä, etten ollut kelvoton +Herran soturiksi. Mutta ajat ovat nyt muuttuneet, ja minä huomaan, että +minä olen täällä yhtä paljon tarpeen kuin kaukosaarten pakanallisessa +pimeydessä, sittenkun saatana on ilmestynyt keskellemme julkirohkeasti +vietellen Jumalan seurakuntaa. Kauhein synnintulva uhkaa meitä sen +kautta, että paholainen, opettamalla taikakeinoja ihmisille, viettelee +lukemattomia sieluja puoleensa. Saksassa ja muissa kristityissä maissa +ovat hurskaat ruhtinaat, oppineet teoloogit ja koko papisto yhteisesti +katsoneet välttämättömäksi ehkäistä tulvaa maallisilla keinoilla, koska +hengellisistä keinoista ei mitään apua ole tullut. Omatuntoni käskee +minua ahtaassa piirissäni tekemään samoin. Tahdon hävittää Baalin papit +ja papittaret laumastani, ennenkun he ehtivät tarttumaa laajemmalle +levitellä, kuin se jo on levinnyt. Laki tarjoo sitä varten minulle +tukeaan, jota minä en ole hylkäävä. Esi-isämme, jotka olivat meitä +hurskaammat ja paremmat, sääsivät että noituus on hengenrikos: velho on +teloitettava ja noita-akka poltettava ... katso Valtiorikoskaaren ja +Vesteroosin Säännöksen v. 1527 kuudetta lukua. Aikeeni te nyt tiedätte, +enkä minä niistä luovu, vaikka tiedänkin mitä vaarallisimpaan asiaan +ryhtyväni, paljoa vaarallisempaan, kuin mitä saarnaaminen pakanain +keskellä on, sillä pakanat voivat ottaa ainoastaan oman vereni, mutta +ne, joita nyt Jumalan avulla vainoon, voivat saattaa turmioon kaikki, +joita maan päällä enimmän rakastan. + +Svenonius oli puhunut tavattoman tyynesti, mutta yhtä kammottavat kuin +hänen sanansa oli Aadolfista hänen silmissänsä palava synkkä hehku, +joka todisti, ettei mikään, ei järkisyyt, rukoukset eikä uhkaukset +voisi järkähyttää hänen vakaumustaan ja aikeitaan. + +-- Oletteko mielestänne vakuutettu, että Mäntysuon Inkeri on yksi noita +peljättäviä ihmisiä? kysyi hän, voimatta voittaa pelkoaan. + +-- Hänkö? sävähti Svenonius kiivaasti. -- Hän on ylimäinen papitar +pahuuden templissä ... hän on Leviatanin lempimorsian. + +-- Mitä todistuksia teillä siitä on? + +-- Mitäkö todistuksia? Te cartesiolaiset! Menkää navettaani, niin +saatte todistuksen, joita kaikessa, yksin taivaallisissakin niin +suurella innolla haeskelette! Todistuksia! Niin, nähkääs, niitäkin on +Herra minulle antanut, sitovia todistuksia, kumoamattomia todistuksia, +oikein kouriintuntuvia todistuksia, eikä semmoisia kuin syvien syntyjen +ja syiden tutkijat pimentyneistä mielistään punovat. + +Ja Svenonius alkoi kadotustuomioita Cartesiukselle ja +muille tietoviisaille uhkuvan kertomuksen vasta päätetystä +inkvisitsioonimatkastaan ja tällä retkellä tehdyistä havainnoista, eikä +unhottanut mainita sitäkään merkkiä, että yksi hänen lehmistään +huomattavaa tautia potematta kuoli, sill'aikaa kun hän oli kuulustelua +pitämässä Inkerin luona. + +Nuori Skytte kävi hämilleen ja olisi luullut papin tätä kaikkia +uneksineen, ellei Tappuraisen takausmiehenä olisi ollut saapuvilla +oleva nimismies, joka aina, kun häneen vedottiin, nousi tuoliltaan ja +tehden syvän kumarruksen armolliselle herralle vakuutti papin sanat +tosiksi. + +Kuinka selittää nämä ilmaukset? Aadolf ei sitä voinut, semminkään nyt, +kun pelko Ellin ja hänen äitinsä tähden ahdisti hänen sydäntään. + +-- Mutta kuinka on uskottava, sanoi hän, -- että nämä poloiset, köyhät +ihmisparat olisivat liitossa yliluonnollisten pahuuden voimien kanssa! +Mikä houkuttelisi heitä moiseen liittoon? Mitkä edut korvaisivat heille +kaikkea sitä sortoa ja vainoa, jolle he antautuvat alttiiksi, sitä +inhoa, jolla ihmiset heitä vierovat, heidän pelkoaan ja omientuntojensa +kalvausta ja ennen kaikkea, sitä varmaa tietoa, että he ovat sielunsa +autuuden menettäneet? Houkuttelevimmat maalliset edut ainoastaan, +ylhäisyys, kunnia, rikkaus ja kauneus voisivat korvata tuota +kevytmieliselle, turmeltuneelle, tai puutteesta tahi kurjuudesta +epätoivoon langenneelle ihmiselle. Ja kuitenkin näemme niiden, joita +noituudesta epäillään, olevan köyhiä, ylenkatsotuita, raihnaita... + +-- Malttakaa, armollinen herra, sanoi Svenonius, -- te ette +huomaa mikä houkutusvoima pahalla ja kielletyllä itsessänsä on +turmeltuneeseen ihmisluontoon, olletikin jos tämä houkutus vielä +esiytyy salaperäisyyden verhoon kätkettynä; te ette huomaa, mitenkä +viettelevää on salakeinojen kautta vallita luontoa, vaikka tämä valta +ei olisikaan muuta, kuin kyky ennustaa vastaisia tapahtumia ja +vahingoittaa ihmisiä, ilman että siitä itselle on minkäänlaista hyötyä. +Se jo yksin riittää selitykseksi, miksi ihminen vapaasta tahdostaan +luopuu Jumalasta ja lupautuu perkeleen omaksi. Mutta tällä on +moninaisia ja voimallisia houkutuskeinoja. Hän tuntee lihamme +heikkoudet ja käyttää niitä omaksi voitokseen. Sanotte hornan +sikiöiden, joita minä tahdon hävittää, kärsivän puutetta, ylenkatsetta, +raihnautta. Niin kyllä, semmoinenhan on tavallisesti heidän ulkonainen +osansa, mutta asialla on toinenkin puolensa. Ei mikään pakanaruhtinas +voi kaikella vallallaan loihtia esiin sellaisia lihallisia nautintoja, +kuin he; ei mikään nuori syntinen epikuurolainen antautua semmoiseen +liekkumaan, kuin nuo iäkkäät naiset, joiden elinneste on kuihtunut. He +matkustavat milloin mielivät pimeyden ruhtinaan pitoihin, he +herkuttelevat hänen pöydissään, joissa on ruokia näöltään ja maultaan +mitä herkullisimpia, vaikka itse asiassa ovatkin vain huononpäiväisiä; +he päihtyvät juomista, joiden makeus sammuttaa lihallisuuden hehkun, he +nauttivat kaikiila aistimillaan ja kaikilla hermoillaan hekkumaa, josta +hornanhengen ruttoutunut mielikuvitus yksistään voi luoda itselleen +käsityksen. Ja mitä heidän kadotettuihin sieluihin tulee, lupaa heille +valheen ruhtinas kuoleman jälkeen rauhaa ja jatkuvia nautinnoita hänen +valtakunnassaan. + +Tähän tapaan keskustelu jatkui jonkun aikaa. Svenonius ei jäänyt +vastausta vaille, vaan olipa ehdottomasti voitollakin, niinkauan kun +Aadolf väitellessään liikkui puhdasoppisuuden alalla. Papin syyt ja +perusteet kumotakseen täytyi hänen siitä siis poiketa ja turvautua +voimallisempiin aseihin. Taistelu kävi yhä tuimemmaksi ja +katkerammaksi; Aadolf hylkäsi kaiken varovaisuuden, Svenonius +kohteliaisuuden vaatimukset, jotka tähän saakka olivat estäneet hänen +vihaansa sekä hänen kauhistustaan nuorukaisen vääräoppisten +hairahdusten johdosta, kuohumasta yli äärien; mitä enemmän nuori +filosoofi yhä rohkeammalla logiikalla saattoi yltiöpäisen +jumaluusoppineen ahtaalle, sitä enemmän tämä siirtyi pois vapaan +ajatusvaihdon alalta ja alkoi raivostuneesti syytää suustaan, mitä +kuohuva sappi ja kiihkeä harmi aikaansaavat. Nimismies tuskitteli, +hikoili ja puhki; ovella kuunteli Svenonia rouva, jonka joka jäsen +vapisi. + +-- Oi, Jumalani, huokasi vihdoin Svenonius ja heitäikse tuolille +istumaan, -- tämä on liikaa ... liikaa minulle, joka olen rakastanut +tätä nuorukaista niin lämpimästi, minulle, joka hoitelin hänen +sieluansa lapsuudessaan, niinkuin puutarhuri hoitaa hentoa liljaa! Hän +on myrkyllinen hammasheinä, turmiollinen rikkaruoho, joka on revittävä +pois juurineen! Sinä tiedät, Jumala, että olen viaton hänen +lankeemukseensa! Hänen kunnon isänsä sydän on ehkä pakahtuva, kun +hänelle sanon, millaista käärmettä hän on povellansa kasvattanut, vaan +totuutta ei minun käy peittäminen. Varo itseäsi! Sinä olet häväissyt +pyhää oppiamme, olet julkeasti levitellyt villitystäsi päivän valoon. +Eipä sukuperä, eikä heimouskaan ole pelastava sinua rankaisusta. Isäsi +on kiroova sinut, sukusi on varistava sinut niinkuin mädänneen hedelmän +pois oksistaan, maanmiehesi ajavat sinut pois maansa ääristä... + +-- Niin on, maanpaolla rangaistaan semmoisesta, Kuninkaankaaren 4:nen +luvun mukaan, soperti lainymmärtävä nimismies itsekseen. + +-- Minä en epäile, lausui Aadolf Skytte istualtaan nousten ja iski, +kasvot punaisina, leimuvat silmänsä pappiin, -- minä en epäile, ettette +tekisi kaikkea, mitä hurskas vihanne johdattaa mieleenne. Syyttäkää +minua harhaoppisuudesta, jumalanpilkasta tahi mistä hyvänsä, erottakaa +isän sydän pojan sydämestä ja karkottakaa minut kotini kynnykseltä! +-- Uskon sen olevan teidän vallassanne... Mutta minä vannon ... +kuuletteko, minä vannon ... että jos teidän vaikutuksestanne +hiuskarvaakaan kärvennetään noiden turvattomien naisten päästä, joiden +puolesta minä tällä kertaa turhaan olen puhunut raivostuneelle +sydämellenne, niin minä tällä kädellä saatan teille koston verisen +oikeuden. + +-- Jos henkeni ja vereni uhrataan Herran alttarilla, kiitän minä Häntä, +jos vaikka niinkin, että uhriveistä pitelee rakastettu oppilas. +Uhkauksenne ja rukouksenne ovat turhat. Heittäkää minut nyt rauhaan ja +miettikää itseksenne murha-aikeitanne! Aikani on niukka, ja minulla on +suuri työ tekeillä. + +Aadolfin veri kuohuili valtavasti. Hän mitteli lattiata joitakuita +kertoja, pysähtyi ikäänkuin kahdenvaiheilla, heitti viitan hartioilleen +ja, siepattuaan lakkinsa, lausui tyynemmin: + +-- Muistakaa valaani semmoisena hetkenä, jona mietintö on saamaisillaan +mielettömän intonne jäähtymään? Kukaties olette silloin muistava, että +jos pakotatte minua äärimäisyyksiin, niin ei ole ainoastaan oma +verenne, vaan vielä minun rikoksenikin tuleva teidän päänne päälle. +Annan teille anteeksi häpeällisen käytöksenne minua kohtaan, ja +viimeinen sanani teille on oleva viimeinen rukoukseni: ajatelkaa mitä +teette! Älkää saattako turmioon leskiraukkaa, ei hänen lastansa, +itseänne eikä entistä oppilastanne! + +Sen sanottuaan poistui Aadolf oven kautta, josta papin kammarista +tultiin suoraan ulos. Siten hän itsetietämättänsä pääsi kohtaamasta +Svenonia rouvaa, joka toisella ovella oli kuunnellut, ja tahtoi nuoren +Skytten edessä polvistumalla saada taivutetuksi häntä, ettei hän +lähtisi pois ennenkuin oli saatu aikaan sovinto Skytten ja hänen +miehensä välillä. Hän ei käsittänyt että sellainen sovinto oli +mahdoton. + +Nyt töytäsi hän vesissäsilmin ja kauhusta kalman kalpeana sisään +miehensä luo, mutta tämä ehkäsi sanatulvan, ennenkun se oli huuliltaan +tulvahtanut, muutamilla tylyillä huomautuksilla siitä, että naisten +velvollisuus on vaieta miesten seurassa, ettei hän sekautuisi asiaan, +jota ei ymmärtänyt j.n.e. + +-- Ei tässä mitään vaaraa ole, hyvä rouva, vakuutteli nimismies +hyvänsuontoisesti! -- pikkunen tora vaan ... nuori herra vaan vähän +pikastui... Se ei merkitse mitään ... ei yhtään mitään. + +Epävarmaa on, rauhottuiko Svenonia rouva nimismiehen vakuutuksista; +huokaillen hän lähti takasin taloudellisiin toimiinsa. + +Mutta jälellä olevan osan iltaa istuskeli pastori Svenonius kyhäillen +havaintoretkestään suunnitusta kertomukseen, jonka hän aikoi lähettää +tuomiokapitulille ja jumaluusopilliselle tiedekunnalle Upsalassa. + +Seuraavana sunnuntaina hän lukuisasti kokoontuneelle seurakunnalle piti +saarnan samasta aineesta, kertoi mitä hän itse oli noitien taidoista +kokenut, mainitsi Mäntysuon Inkerin, Nummen Kaarinan ja kaksi muuta +vaimoa nimeltä, varotti, uhkasi ja rankaisi. Se oli saarna, jonka +raa'alle kaunopuheisuudelle ei vertoja löytynyt. Saarnamiehen ääni +täytti kirkon, niinkuin ilmankansi täyttyy ukkosen jyrinästä; hänen +sanansa, iskien niinkuin salamat, vuoroin pöyristyttivät ja +lamauttivat. + +Saattaa kuvitella, millaisen vaikutuksen se teki ihmisiin, joiden +mielet jo ennestään olivat sairaat, joiden mielikuvituksessa jo kauan +oli vilissyt hirmuisia kuvia, joiden sieluja lamautti kauhea pelko. He +istuivat penkeissään kalpeina ja vavisten, milloin tuijottaen pappiin, +milloin painaen kasvonsa alas, välttääkseen saarnastuolista sälähtäviä +leimauksia. Monta naista ja lasta pyörtyi, toisia valtasi kouristava +puistutus. Kun saarna päättyi ja lähtövirttä piti laulaa, jaksoivat +ainoastaan muutamat hajaäänet yhtyä veisuun. + +Kun sitte kansa oli lähtemäisillään kirkosta, astui Svenonius alttarin +eteen, toisti mitä ennen oli sanonut, että hänen oli aikomus saattaa +seurakunnassaan löytyvät saatanan palvelijat, miehet sekä naiset, +oikeuden käsiin, ja kehotti kaikkia saapuvilla olevia, jotka olivat +noitien tempuista kärsineet, joita noidat olivat houkutelleet luopumaan +Jumalasta tai jotka muuten olivat jotakin kuulleet tai nähneet, mikä +noitia vastaan saattoi kelvata todistukseksi, kehotti niitä viikon +varrella tulemaan pappilaan ja siitä totuuden mukaisesti +sielunpaimenelleen kertomaan. + +Koko seuraavan viikon oli pappila ihmisten piirittämänä, jotka olivat +tulleet noidista tietoja antamaan tahi heitä vastaan valittamaan. +Kaikki kiihottuneen mielikuvituksen kauhukuvat, kaikki taudit ja muut +onnettomuudet, jotka olivat kohdanneet ihmisiä ja elukoita pitäjässä, +kirjoitettiin heidän syntiluetteloonsa, Svenonius tunsi melkein +hukkuvansa todistusten paljouteen. Tarvittiin vähimmäkseen kaksi +viikkoa aikaa, ennenkun ne saatiin kirjoitetuksi muistiin ja laadituksi +järjestykseen. Hän teki työtä aamusta iltaan rautaisella ahkeruudella, +malttoi tuskin virkistää itseänsä ruualla eikä pitemmäksi aikaa +poistunut kirjoituspöytänsä äärestä muulloin kuin lähinnä seuraavina +sunnuntaipäivinä, toimittaessaan jumalanpalvelusta kirkossaan. + +Tällä välin ei hän myöskään käynyt ystävänsä ja suosijansa, laamanni +Skytten luona Signildsborgissa, ja Skytte taas oli luuvalon tähden +estetty käymästä papin luona terveisillä. Aadolf, joka odotti +jokapäivä Svenoniuksen tuloa eikä tiennyt syytä papin näennäiseen +tyynimielisyyteen, alkoi toivoa, että pappi kenties oli malttanut +mielensä ja heittänyt syytökset häntä vastaan isän luona sikseen sekä +luopunut kanteesta Inkeriä vastaan. Mutta tästä erhetyksestään oli hän +pian kammottavalla tavalla heräävä. + + + + +XII. + +Kaksi yhtymystä. + + +Lukija kenties muistaa muudanta hoikkasääristä nuorukaista, joka +isältään, puutarhurilta oli kasteessa saanut nimen Pekka ja joka oli +kaksikymmentävuotiaana kohonnut ratsurengin arvoon herra Kustaa Draken +palveluksessa Sjövikissä. + +Eipä tuo ratsupalvelijan arvo sentään ollut ainoa, jonka hän niin +nuorella iällä oli saavuttanut. Hänellä oli toinenkin, josta hän +paremmalla syyllä ylvästeli, nim. sulhon arvo, sillä hän oli näet +kihloissa itse vapaaherratar Skytten siveän kamarineitsyen, sievän +Hannan kanssa. + +Rakkaus on merkillinen siitä, että se kykenee luomaan uudesti ihmisen. +Pekkaa olivat kaikki, jotka hänen tunsivat, hän itsekin niihin +luettuna, pitäneet tähän saakka kelvottomana lurjuksena, joka ei muuta +ajatellut ja tehnyt kuin konnankujeita ja kepposia. Isä aikoi +ensialussa totuttaa häntä omaan ammattiinsa ja pitää häntä hyödyllisenä +apurina puutarhassa, mutta alituisesti uusitut opetukset päättyivät +vihdoin siihen, että Pekka yhdessä kanojen ja hanhien kanssa +vahingollisena turmioeläimenä ajettiin puutarhasta ulos. Ainoa kerta +oli hänestä isälle apua, kun hän isän käskystä kyhäsi linnunpelokin +hernemaahan; vaan linnunpelokille oli hän pannut portinvartijan +vanhan virkasauvan käteen, ja varustanut kummituksen nauriista +tehdyllä päällä, johon hän oli painanut portinvartijan karvakulun +virkahatun. Kun Pekka sen lisäksi kerran oli sekottanut pärskäjuurta +portinvartijan nuuskaan ja toisen kerran sytyttänyt rohtimet tuleen, +kun portinvartijan vaimo sattui nukahtamaan rukkinsa ääreen, niin eipä +sovi moittia ukkoa siitä, jos hänen kätensä halusta hapuili Pekan +vaaleata tukkaa ja hänen jalkansa yhtä halukkaasti pyrki iskeytymään +erääseen kohtaan Pekan selässä, milloin Pekan vaan piti suuren portin +kautta kulkea. Välttääkseen näitä portinvartijan myötätunnon ilmauksia +tapasi Pekka usein, kun ei muuta keinoa ollut, kulkea seinään +kiinnitettyjen rautasinkilöiden avulla kiertotietä katon yli. Yhteen +aikaan huvitteli hän itseänsä silläkin, että nosti maantienportin pois +saranoiltaan, pani sen irrallisena vieruspylväitä vasten seisomaan ja +asettui itse pensaan taakse piiloon, nähdäksensä mitenkä kavala +juonensa päättyisi. Kun maanmies sitten tuli ja tapansa mukaan +ruumiinsa koko painolla työnsi porttia, kaatui se kumoon ja tempasi +miehen muassaan. Tästä huvista, joka hänelle tuotti mitä sydämellisintä +iloa, Pekka kumminkin kieltäytyi, sittenkun siitä eräälle iäkkäälle +miehelle oli ollut seurauksena, että hän sormet litistettyinä, nenä +pöhöttyneenä kiipesi ylös, josta näkyy, ettei Pekka ollut kokonaan +järkeä vailla. + +Onnipa oli sen nahan, jolla luonto oli verhonnut tämän lurjuksen +ruumiin, että hän juuri kolttostensa tähden oli päässyt Sjövikin +talonvoudin suosikiksi. Tämän puoltolauseella otti herra Kustaa hänet +passarikseen ja ratsurengikseen, ja sen nimellisenä sai Pekka seurata +herraansa hänen huviajeluillaan. Tämmöisellä retkellä ollen päätyi hän +kerran Signildsborgiin, missä häntä mikään ei huvittanut niin, kuin tuo +kaunis ja iloinen kamarineitsyt. Siitä hetkestä käsin, kuin heidän +hilpeät, vilkkuvat katseensa ensi kerran kohtasivat toisensa, tuli +Pekka siihen vakuutukseen, ettei hän enää ollut poika, vaan +nuorukainen. Heidän tuttavuutensa alkoi hammastelemisella, +jankkauksella ja pistopuheilla, ja moninaisilla tepposilla sitä +jatkettiin, joista viimeinen, pahin tahi parahin, oli että he +varastivat toinen toisensa sydämet. Sydämiensä katoamisen huomasivat he +siitä, että heidän oli ikävä toisiansa, kun olivat erillään, jos +kuinkakin kinasivat ja kiusasivat toinen toistansa, kun olivat yhdessä. +Ja kun Pekka sitten alkoi epäillä Signildsborgin kuskia siitä, että +tämä muka mielisteli Hannaa, ajatteli hän: "Parempi estää kuin estyä", +ja kosi eräänä sopivana iltana tyttöä seuraavalla tavalla: + +-- Kuuletko, Hanna, etköhän sinä ilostuisi, jos oikein vakavin tuumin +sanoisin, että pidän sinusta ja tahdon sinua vaimokseni? + +-- Ja etköhän sinä nolostuisi, Pekka, jos sanoisin, että sinä olet +itserakas houkka, jos luulet, että yksikään tyttö sinusta pitää ja +tahtoo sinun kaltaistasi miehekseen? + +-- Kyllä minä nolostuisin aika lailla, Hanna, sillä olen aina ajatellut +keittäjättärellä meillä kotona olevan omat tuumansa, kun hän paraimmat +palat panee minun vadilleni. + +-- Oi, sen tekee hän sinua sääliessään, usko sinä se! Kaiketi arvelee +hän niinkuin minäkin, että sinä olet kauhean laiha pojan nassikka. + +-- Mutta jos hän tahtoo minua lihottaa, niin ei hän sitä sinun +hyväksesi tee; olkoon se sinun yhtä luja uskosi, Hanna! + +-- Ilkeä keittäjätär! -- Ettei hän häpeä!... Kuuletko, Pekka, jos sinä +oikein vakavin mielin... + +-- Vakavin mielin, Hanna! Minä en koko elämässäni ole ollut niin +vakavalla mielellä kuin nyt. + +-- Siinä tapauksessa vaadin minä kahdeksan päivää ajatus-aikaa, sillä +sopimatonta on hetikohta sanoa: tahdon. Mutta sen sulle sanon, Pekka, +että jos annat keittäjättären ruokapaloilla vietellä itseäsi, niin teet +minut onnettomaksi. Sietäisi sinunkin hävetä, mokoma herkkusuu! + +-- Minä en tiedä muusta herkkusuusta kuin sinun, sanoi Pekka, ja +suikkasi Hannalle suuta. + +-- Hyi, niin et sinä saa tehdä, ennenkun olemme lopullisesti sopineet, +sanoi Hanna. + +-- Mutta ennenkun lähden täytyy sinun luvata, että pysyt minulle +uskollisena elämässä ja kuolemassa ja että rakastat minua myötä- ja +vastoinkäymisessä! Lupaatko? + +-- Voinhan tuon luvata, vaan myönteistä vastaustani et saa, ennenkuin +kahdeksan päivän perästä. + +Ja noiden kahdeksan päivän kuluttua saikin Pekka myönteisen vastauksen +Hannalta. Mutta rakastavilla oli omat syynsä olla kihlausta +julkaisematta. Hannan emännän, vapaaherratar Skytten mieluisin ajatus +oli, että kuski ja kamarineitsyt olisivat yhdistettävät pyhän +avioliiton siteellä toisiinsa, ja hänen tuumansa oli jo puolittain +valmis, siksi että kuski oli erittäin kernas siihen suostumaan. Toista +puoliskoa oli vaikeampi saada suostutetuksi, sillä niin nöyrä ja +tottelevainen kuin Hanna muuten oli, pysyi hän siinä suhteessa kuurona +vapaaherrattaren hartaille kehotuksille ja kuvitteluille. Kuski, joka +aavisti Pekasta saaneensa onnellisemman kilpailijan, katseli +nuorukaista karsain silmin joka kerran kuin tämä Signildsborgissa kävi, +ja puuhasi innokkaasti sopivaa syytä, antaaksensa Pekalle hyvästi +selkään ja siten sälyttääksensä hänen hartioilleen osan oman +mustasukkaisuutensa taakasta. + +Mutta kuski oli hartiakas, miltei jättiläiskokoinen mies, nyrkit kuin +mitkähän kurikat, joten Pekan kaikin mokomin olisi pitänyt koettaa +semmoisia riidan syitä saada estetyksi, jollei muun niin varovaisuuden +vuoksi. Mutta varovaisuus ei ollut Pekan pääavuja. Kerran, kun kuskin +oli määrä kyyditä herrasväkeään erääseen naapuritaloon, oli Pekka, joka +tiesi hänellä tapana olevan useasti pyyhkiä kasvojansa, noennut hänen +mustat kintaansa, josta seurauksena oli, että kuski saapui mustana kuin +murjaani vierastaloon. + +Toisen kerran kun sattui kova tuuli ja Pekka siitä arvasi, että kuski +painaisi hatun syvälle niskaansa, pisti hän hatun vuoriin takkiaisia, +jotka niin sivakasti ruohtuivat kiinni ajurin vanukkeiseen tukkaan, +ettei niitä millään kurin, ei käsin eikä kammalla, saatu irtaumaan; +kuskin täytyi leikkuuttaa tukka pääkamaraa myöten, päästäksensä niistä +erille. Mutta niinpä hän sitte kalliit valat vannoikin joka kerran, +kuin suortuva saksien alta katkesi, että Pekan ei pitänyt jäämän +selkäsaunatta, eikä hänen vihansa suinkaan lauhtunut Hannan naurusta +eikä toisten palvelijain hymyilystä. + +Niinkuin Hannalla oli omat syynsä pitää kihlausta salassa, niin oli +Pekallakin ainetta olla Signildsborgissa käymättä, paitsi milloin hänen +isäntänsä läsnäolon turvissa sopi säännöstä poiketa. Itse oli hän siksi +uhkamielinen, ettei pelännyt kilpailijansa vihaa, mutta Hanna, joka oli +yhtä arka sulhonsa nahasta kuin omastaankin, kielsi vakaasti, ettei hän +yksin saanut tulla Signildsborgiin ja lupasi salaisten yhtymysten +kautta korvata hänen ikävänsä. Sovittiin yhtymäpaikasta ja -ajasta. +Edelliseksi määrättiin kohta, missä Sjövikistä pitkin järven rantaa +kulkeva tie haaraantui kahdeksi, toinen Signildsborgiin, toinen Vanloon +erakkoasunnolle vieden. Ajaksi määrättiin jokainen sovelias iltahetki +päivän askareiden päätyttyä, kun rakastaville niin mieluinen hämärä +peitti vaippaansa seudut. Hannan oli sitä helpompi hiipiä armastansa +kohtaamaan, kun häntä siinä auttoi hänen uskottunsa neiti Maria, jolle +hän oli ilmaissut vähäisen lemmenjuttunsa. + +Täten nuoret tuon tuostakin yhtyivät keskenänsä kaikessa +kunniallisuudessa, milloin puolisen tuntia pakinoiden talonperustamis +tuumistaan, milloin entistä sananharkkaa pitäen. Kummassakin +tapauksessa he yhtä sulotunteisella mielihyvällä nauttivat toinen +toisensa läsnäolosta -- ja sehän olikin pääasia. Pekka oli nyt paljon +muuttunut; isälleen lupasi hän kevääseen saakka uutterasti tehdä työtä +puutarhassa, portinvartijan kanssa sopi hän entiset vihat ja pääsi +ennenpitkää tämän sekä muidenkin palvelijoiden suosioon, joiden +mielestä hän tähän saakka oli ollut rasittavana talonvitsauksena. + +Eräänä kauniina kuutamoiltana yhtyivät rakastavaiset sovitulla +paikalla, oltuaan monta päivää toisiaan näkemättä, Pekka jutteli +tulevaisuuden toiveistaan hyvinkin jo kymmenettä kertaa, Hanna ei vaan +väsynyt kuulemasta. + +-- Näetkö, tyttöseni, sanoi Pekka, -- tästä lähin rupean isäni +neuvoista ottamaan vaarin ja opetteleimaan kaikkea, mitä hän +puutarhahoidon alalla itse vaan osaa. Sitten otan eron Sjövikistä ja +menen vanhan setäni luo, jolla on oma puutarhansa lähellä Tukholmaa. +Ukolla ei ole lapsia, itse on hän jaksamaton ja haluaa mielellään +apumiestä, joka järjestäisi, hallitsisi ja hoitaisi hänen ammattiansa. +Hän kävi mennä kesänä vartavasten isän luona, saadakseen minut mukaansa +kotiin, vaan isä ei laskenut... + +-- Mokomaakin, sanoi Hanna; -- ilman sinutta kun ei muka tultu toimeen! + +-- Niinhän se isä sedälle sanoi, mutta minulle hän sitten jälestäpäin +virkkoi: en tahtonut sinua, heittiötä, laskea maailmalle, etten +tarvitsisi puolestasi hävetä... Mutta nyt lupaan, ettei hänen enää +tarvitse hävetä. Sedällä on aikomus jättää puutarha minun huostaani, +kunhan tästä tulen täysi-ikäiseksi, ja siihen sedän tuumaan minä +mielelläni suostun. Mutta niinpian kun kontrahti on tehty, järjestän +minä asuntoni ja nain sinut, Hanna. Se saatanee suoritetuksi parissa +vuodessa, ja sitte me alamme elää herroiksi. Puutarha tuottaa enemmän +rahaa kuin puoli hyvää kontua, se kun on lähellä Tukholmaa, missä +vihantakasvit, hedelmät sekä yksin kukatkin menevät hyvästi kaupan +edulliseen hintaan... + +-- Ääneti, Pekka, tuolta tulee joku ... näetkö ratsumiestä tuolla? +Mennään piiloon! + +-- Ellen näe väärin, sanoi Pekka, piiloutuen Hannan kanssa +tienviereisten kuusien varjoon, -- niin ei mies ole kukaan muu, kuin +juuri se rikas ja ylhäinen ulkomaalainen, joka tavastaa käydä meidän +talossa vieraana. + +-- Niin todellakin, herra Vanloo se on, josta neitini niin usein puhuu, +sanoi Hanna. -- Kaiketi hän nyt palaa kotiaan tuonne kamalaan paikkaan +metsän sisässä, jonka hän Pentti herralta osti. Kumma että niin rikas +herra suostuu asumaan mokomassa paikassa. + +-- Mutta eipä hän siellä usein olekaan. Hän ajelee yhtenään tätä ja +Tukholman väliä. Niin kaunis hevonen! Katso miten se pelmuilee! Jospa +minä saisin ratsastaa tuolla hevosella! + +-- Ole hiljaa, Pekka! Hän voi kuulla meitä. + +Vanloo ratsasti ohi. Kuunvalo kimelteli hevosen suitsilla ja +satulavaipalla, mutta miehen haamua, jota Hanna uteliaana tähysteli, +varjosti viitta ja tavanmukainen leveälierinen lakki. Tytön mielestä +oli kuin se pronssinen ratsumies, jonka hän kerran oli nähnyt eräässä +Tukholman hautakappelissa, olisi astunut aluskiveltään maahan ja +lähtenyt ratsain yölliselle huviajelulle. + +Heti Vanloon kulettua ohi, aikoivat Pekka ja Hanna lähteä kätköstään, +kun nuorukainen, katsahdettuaan tielle, lausui: + +-- Ja tuolta on tulossa matkamies. Onpas täällä tänä iltana vilkasta +tiellä. + +-- Hän tulee Signildsborgista päin, kuiskasi Hanna peloissaan. -- Mitä +jos se onkin kuski! Mitä jos meidät on saatu ilmi! + +-- Puhu joutavia! Kuski se ei ole; se näkyy käynnistä, sillä kuski on +ollut lenkosäärinen siitä asti, kuin hän alkoi hevosen selässä ajaa. + +-- Se on Aadolf herra, sanoi Hanna. + +-- Hänet olemme pari kertaa ennenkin nähneet tähän aikaan. Ja aina +kääntyy hän metsään menevälle tielle. Kenties hänenkin on yhdyttävä +siellä jonkun kanssa! Vaan kukapa se olisi? Minun tietääkseni metsässä +ei asu ainoatakaan kaunista tyttöä. Mutta kenties hän on menossa +Sjövikiin päin; siellä on useampiakin punaposkisia impiä, sen tiedän. + +-- Pekka, lausui Hanna nopeasti, -- sinä voit tehdä minulle ja hyvälle +neidilleni suuren avun... + +-- Minkälaisen avun, kultaseni? Minä olen tuossa paikassa valmis. + +-- Hiljaa, kunnes hän menee ohi. + +Hanna oli totta tiennyt. Kulkija oli Aadolf Skytte. Hän asteli +reippaasti, mutta ei valinnut kulettavakseen sitä kaunista, kuun +valaisemaa tietä, joka yhdellä puolellaan järvi, toisella jono lumen +peittämiä kukkuloita, vei Sjövikiin, vaan pimeän metsätien, joka +Inkerin torpan sivu vei metsästysmajalle. + +Hän oli tuskin kadonnut metsän pimeään helmaan, kun Hanna virkahti: + +-- Pekka, riennä hänen jälkeensä ja katso, minne hän menee! + +-- Ahaa! Jotakin minä jo aavistin, lausui Pekka. -- Senkö avun minä +voinkin sinulle ja neiti Marialle tehdä? + +-- Sen ... joudu nyt!... Varo vaan, ettei hän näe sinua... Ja ota selvä +kaikesta! + +-- Hm, neiti Maria tahtoo siis tietää, mihin hänen serkkunsa... + +-- Mene nyt! + +-- Kai hän sitten on rakastunut ja mustankipeä... + +-- Se ei kuulu sinuun. Etkös häpeä ajattelemasta sellaista neidistäni. +Mene nyt, kuule! + +-- Mihinkähän mahtanee nuori herra olla menossa? Minä en käsitä... + +-- Juuri sentähden tahdonkin, että hankit meille tiedon... + +-- Täällähän metsässä ei ole muuta mökkiä lähellä, kuin Inkerin, tuon +jumalattoman noidan... Ja Jumalan kiitos, että sekin on melko matkan +päässä; muuten emme mekään tapaisi täällä toisiamme. + +-- Sinä siinä vaan puhelet, ja annat tilaisuuden mennä käsistäsi, +Pekka. Tahdotko totella minua, vai etkö?... Totta sanoen, Pekka, niin +me, minä ja neiti, epäilemmekin että nuori herra menee juuri sinne... + +-- Inkerin luoko? Oletko hullu? + +-- Niin juuri, Inkerin luo. + +-- Mahdotonta. + +-- Ei ollenkaan mahdotonta. Inkeri on kauhea noita-akka ja hänellä on +suuri vaikutusvalta ihmisten sydämiin. Jos lupaat, Pekka, että täytät +minun ja samalla Maria neidin toivomuksen, hänen, joka on niin hyvä +sinua ja minua kohtaan, niin tahdon suurimmassa salaisuudessa kertoa +sinulle jotakin... + +-- No kerro sitten! Pian! sanoi Pekka uteliaana. + +-- Ei, mutta ensin täytyy sinun luvata minulle. + +-- Käske minun ennemmin hypätä järveen, Hanna! Sen minä hätätilassa +tekisin sinun tähtesi. Mutta että yksin ja näin myöhällä mennä Inkerin +mökille, siihen saat käskeä toista, jonka hengen hukkaa sinä vähemmin +pelkäät. Kerro nyt se salaisuus, josta... + +-- Sinä olet pelkuri, sanoi Hanna suuttuneena. + +-- Minäkö pelkuri? tokasi Pekka kiivastuneena. -- Vielä tänä iltana +menen Signildsborgiin ja tappelen kuskin kanssa ... niin saat nähdä, +etten ole pelkuri! + +-- Tee niinkuin tahdot, minä vain en ilmoisna ikänä pyydä sinulta enää +mitään... Enkä myöskään tule enää tänne sinua kohtaamaan, en +milloinkaan. Muista se... Hyvästi! + +Hanna kääntyi Pekkaan selin, kohensi huiviansa nykäisemällä sitä pari +kertaa ja oli lähtevinään pois. + +Se vaikutti tarkotuksen mukaisesti. + +-- Hanna kulta, ethän ole vihainen minulle? kysyi Pekka kiertäen +kätensä hänen vyötärölleen. + +-- Mitäs minä, vastasi Hanna ja riistäysi irti, -- minä en välitä +sinusta ollenkaan. + +-- Älähän mene, puhutaan tarkemmin. + +-- Minulla ei ole aikaa. Riennän kotiin ja pyydän kuskin toimittamaan +neidin asian. Hän sen ilolla tekee. + +-- Miksipä sinä noin? Enhän koskaan ole kieltäynyt pyyntöäsi +täyttämästä? Minä vaan sanoin, että mieluummin hyppäisin järveen ... +tarkotin kesällä, kun vesi on lämmin, niin että saa yksin tein uida +pulikoida. + +-- No, niin menetkö? + +-- Menen, jos sinä, Hannaseni, taas tulet hyväksi. Käännyhän nyt ja +katso minuun ystävällisillä silmilläsi!... No, kas niin!... Nyt olen +valmis lähtemään, mutta ensin pitää sinun sanoa se, minkä lupasit +minulle kertoa salaisuutena... + +-- Niin, tiedätkö, Pekka, sanoi Hanna kuiskaten ja pani kätensä +nuorukaisen käsivarrelle, -- Maria neiti on kauan ollut kummallinen +mieleltään, vaikkeivät muut, paitsi minä, ole sitä havainneet. +Ollessaan toisten seurassa näyttää hän hilpeältä ja iloiselta, +semminkin kun nuori Aadolf herra on saapuvilla, mutta iltasilla +kammarissaan yksin ollessaan ... niin voi, minä en saata kertoa, +mitenkä surullinen hän silloin on... + +-- Itkeekö hän, Hanna? + +-- Ei hän itke, sillä hänen silmänsä ovat niin surulliset, etteivät ne +saata itkeä. Hän istuu kalpeana ja vaieten ja sallii minun itseänsä +hoidella aivankuin lasta, kun rupean häntä riisumaan. Koetan joskus +haihduttaa hänen murheensa iloisilla sanoilla, mutta luulen että hän +tuskin kuuleekaan, mitä hänelle sanon. Toissa iltana, kun tulin hänen +huoneeseensa, oli hän avannut ikkunan, vaikka ulkona oli kauhean kylmä, +ja seisoi tuijottaen pimeään... + +-- Mitähän tuo silloin mahtoi katsella? sanoi Pekka. + +-- Tietysti hän ei katsellut mitään, mutta minä panin ikkunan kiinni ja +kysyin, tahtoiko neiti lopettaa itsensä, kun tuolla tavalla antautui +talvipakkasen surmille. + +-- Mitä hän siihen vastasi? + +-- Hän ei sanonut mitään, vaan heittäytyi vuoteelleen ja kätki kasvonsa +päänalaisiin... + +-- Houruhan hän sitten on... + +-- Siinä makasi hän kauan aikaa, ja kun hän viimein nosti kasvonsa +ylös, oli hän kalpea kuin kuolema ja hänen silmänsä loistivat +eriskummaisesti. Silloin en kauemmin jaksanut itseäni pidättää, vaan +istahdin tuolille hänen viereensä ja itkin. Käsitin silloin, että hänen +sielunsa oli murheellinen kuolemaan asti jonkin Jumalan hänelle +lähettämän surun tähden. Mutta hän kiersi kätensä minun kaulaani ja +kysyi: + +"Miksi sinä itket, Hanna?" + +"Itken sentähden, kun neiti on niin pahalla mielellä", vastasin. + +"Sinä olet hyvä tyttö, Hanna", sanoi hän, pyyhkäsi itse kyynelet +silmistäni ja hymyili minulle. "Älä sinä vain ole pahoillasi minun +tähteni!" jatkoi hän sitten; "minulla on sydämensuru, mutta se on pian +haihtuva". + +-- Sen jälkeen tuli hän vähän iloisemmaksi ja alkoi puhua sinusta, +Pekka... + +-- Minusta? virkkoi Pekka, eikä hänen hämmästyksensä ja ylpeytensä +ollut suinkaan vähäinen. -- Mitä hän sanoi, Hanna? + +-- Hän kysyi, rakastanko minä sinua vilpittömästi ja kaikesta +sydämestäni... + +-- Sinä vastasit tietysti: neiti hyvä, kukahan tyttö voisi muuta kuin +rakastaa Pekkaa? + +-- Enpä niin sanonut, vastasi Hanna; -- minä lausuin: Jumala sen +tietää, että Pekka on ruma poika ja kerkäs kaikellaisiin kujeisiin, +mutta kuitenkin, hyvä neitini, on sydämeni kiintynyt yksistänsä häneen, +enkä koskaan voi häntä rakastamasta la'ata. + +-- No, näpsäkkäästihän tuo oli vastattu, jos kohta alussa vähän +valehtelitkin. Mutta sanoiko neiti muuta? + +-- Hän lausui vielä muutamia sanoja, joita en milloinkaan unhota. Jos +sinä rakastat Pekkaa ja hän sinua, sanoi hän, niin älä koskaan +leikittele hänen tunteillaan, Hanna, sillä se on julmaa ja voi tehdä +hänet sekä itsesikin onnettomaksi. + +-- Oi, sanoiko hän niin? lausui Pekka hartaasti. -- Voi sitä hyvää +neitiä! Taivas häntä siunatkoon! Hän ei sittenkään ole houru; +päinvastoin: ei ole maailmassa toista niin viisasta kuin hän. Mutta +sano nyt vihdoinkin: mikä on syynä hänen haikeaan suruunsa? Sinä sen +kyllä tiedät. + +-- Oletpa sinä utelias! Eihän se asia sinuun kuulu. Olen puhunut +sinulle niin paljo, kuin sinun on lupa tietää. Mene nyt! Illemmalla +kohtaamme toisemme taas, ja silloin pitää sinun tarkoin kertoa minulle +kaikki, mitä olet nähnyt ja kuullut. Nyt menet Inkerin tuvalle ja +kuuntelet ikkunan ulkopuolella; jos silloin kuulet vapaaherran äänen, +niin pilkistä tupaan ja koeta tiedustaa, mitä siellä tehdään. Mutta +muista lukea rukouksesi, kun lähestyt mökkiä! Se on aivan +välttämätöntä, Pekka. + +-- Sitä sinun ei tarvitse muistuttaa... Mutta, jatkoi Pekka +miettiväisesti, -- soveltuvatko tuommoiset asiat miehen +toimitettaviksi? Eikö se ole urkkimista ja väijymistä, häh? + +-- Mitäpä sitten? + +-- Minä en tahdo käydä väijymässä, en tahdo vakoilla muitten ihmisten +töitä ja toimia; minun tietääkseni on semmoista aina pidetty +häpeällisenä. + +-- Oletpa sinä tuhma! sanoi Hanna. -- Eikö kuningaskin, sotiessaan +maansa vihollisia vastaan, valitse rohkeimmat ja kekseliäimmät +sotamiehistään, jotka hän lähettää vihollisen leiriin ottamaan selvää +vihollisen hankkeista? Niin on ainakin vanha Rolf kertonut... + +-- Niin, katso, se on eri asia, sillä sodassa panee vakooja henkensä ja +verensä alttiiksi isänmaan puolesta; mutta kuunteleminen vanhan eukon +tuvan seinämällä on minusta arvotonta. + +-- Sinä olet niin riitaisa ja kärty! Keksit vaan verukkeita päästäksesi +menemästä, sillä sinä hyvin tiedät tämän toimen yhtä vaaralliseksi, +kuin vihollisen leiriin hiipiminen on. Kai minun sitte pitänee sanoa +sinulle vielä muutakin, mitä en vielä ole sanonut, Mutta jos siitä +ainoallekaan ihmiselle sanallakaan hiiskut, niin olet onneton. Katso, +Pekka, minä ja Maria neiti epäilemme, että jumalaton Inkeri on lumonnut +nuoren Aadolf herran... + +-- Hoo, huudahti Pekka ihmeissään. + +-- Muistathan, että Aadolf herra ja Maria neiti silloisessa kauheassa +pyryilmassa joku aika sitten ajoivat harhaan ja tulivat Inkerin +mökille. Siellä annettiin Aadolf herralle juoma, jonka piti olla +lääkettä, vaan mikä ihan varmaan oli lemmenjuoma... + +-- Vai niin, huudahti Pekka vielä toistamiseen. -- Onpa se katala akka! +Mutta onko mahdollista, että lemmenjuoma saattaa lumota nuoren miehen +niin, että hän rakastuu vanhaan noitaan? + +-- Sinäpä vasta olet typerä! Inkerillähän on tytär? + +-- Niin tosiaankin, Elli? Nyt käsitän kaikki... + +-- Käsittänet siis myös, kuinka tähdellinen asia on? Aadolf herran +sielua uhkaa perikato, ja sinä voit häntä auttaa... + +-- Hyvä on, Hanna kulta, nyt minä lähden. Jää hyvästi! Yksi suukkonen +vaan, ennenkuin eroamme! + +-- Sen saat sitte, kun olet asiasi hyvin toimittanut. Muista rukoilla! +Sinua ei kohtaa mikään paha, jos rukoilet. Sinun pitää niinpian kuin +voit, rientää Signildsborgiin takasin. Odotan sinua, vaikka minun +pitäisi valvoman koko yö. Naputa pieneen ikkunaan, tiedäthän, joka on +puutarhan puolella, niin tulen heti aukaisemaan. Puutarhan portti on +avoimena. + +Nuoret erosivat toisistansa. Pekka lähti metsään astumaan, Hanna palasi +Signildsborgiin, iloiten siitä, että oli saanut toimitetuksi sen asian, +joka oli hänen neitinsä sydämen arin kohta. + + * * * * * + +Aina siitä asti, kuin nuori Skytte sattumaltaan oli joutunut Inkerin +vieraaksi, kävi hän usein tämän ja Ellin luona. Välttämätöntä oli, että +nämä käynnit toimitettiin salaisesti. Minkälaisia epäluuloja olisikaan, +jos asia olisi tullut tiettyviin, siitä aiheutunut sekä hänen +vanhemmissaan että ympäriseudun asujamissa! Jo yksistään se +seikka, että ylhäissukuinen nuorukainen usein kävi tervehtimässä köyhää +vaimoa, jolla oli kaunis tytär, olisi pannut kaikki kielittelijät ja +panettelijat liikkeelle; mutta kun sen lisäksi tuli, että samainen +vaimo parka oli niin halveksittu olento, että siitä saakka kun pastori +Svenonius ennen mainitun saarnansa piti, kukaan taikauskoisesta +kansasta ei uskaltanut lähestyä hänen asuntoaan, vaan teki ennemmin +pitkän kierron -- niin oivalsi Aadolf varsin hyvin, ettei panettelijat, +joiden pahennusta hän pelkäsi, tyytyisi ainoastaan hänen ja hänen +molempien turvattiensa mustaamiseen, vaan että he vielä julkeaisivat +ruveta arvailemaan pahentavia ja julkiriettaita asioita. Asioiden näin +ollen olisi hän kernaasti lakannut käymästä Ellin luona, joka päivästä +päivään kävi hänelle yhä armaammaksi, ellei hän olisi havainnut +välttämättömäksi käydä noiden onnettomien luona rohkaistakseen heidän +masentuneita mieliään. Nuoren neitosen sieluntila oli kauan aikaa ylen +kiihottunut; sen oli saanut aikaan joka päivä ja hetki kalvava +kuolemanpelko, joka vihdoin kääntyi koneentapaiseksi tarmoksi ja +päättäväisyydeksi. Sill'aikaa kun Inkeri, tämä elämän suruissa ja +taisteluissa päivänsä elänyt äiti, tunsi sydämensä vallan murtuneen +eikä itse kyennyt mihinkään, hoiti Elli yksin taloudelliset askareet, +ruokki lehmän sekä lampaat, kantoi vettä lähteestä, valmisti ruuan ja +luki, milloin muilta toimiltansa jouti, jotakin hartauskirjaa äidin +kuullen, tahi koki muulla tavalla parhaansa mukaan häntä lohduttaa. +Mutta tämä kuumeentapainen tarmokkuus vaati kestääksensä paljo, se +kulutti hänen hennon olentonsa elinvoimia; se nähtiin hänen poskistaan, +jotka kalpenemistaan kalpenivat, ja kasvoistaan, joilla kuvastui +päättäväisyyttä ja kärsimyksiä yhtä rintaa. + +Paitsi tulevaisuuden pelkoa, tuota kamalaa varmuutta, että häntä ja +hänen tytärtänsä odotti tuskallinen, häpeällinen kuolema, jäyti Inkerin +povea toinen yhtä rasittava pelko: tasapaino hänen sielunelämässään +tuntui alkavan vähitellen horjua, hänen tajuntansa, jota kauheat +ajatukset kauan olivat vaivanneet, alkoi sulautua sekaviksi +unennäöiksi. Usein, semminkin hämärän hiipiessä hänen yksinäiseen +majaansa, istui hän ummessa silmin liikkumatta tuolissaan ja puheli +puoliääneen itsekseen tai niille haamuille, joita hänen +mielikuvituksensa loihti ilmi. Väliin olivat unet, joita hän +puolivalveillaan näki, lohdullisia ja suloisia, väliin pöyristyttäviä +ja kamalia, ja hänen puhelunsa, jota Elli parka hätäyneenä kuunteli +tietämättä, oliko se todellisuutta vaiko mielen kuvittelua, muodostui +aina sen mukaan. Lääkärit ja erään suunnan fysioloogit olisivat tätä +vaimo raukan tilaa, jos se olisi ollut meidän aikoinamme, sanoneet +jonkunlaiseksi somnambulismi-kohtaukseksi. Kaiketikin olivat nämä +oireet Inkerin kiihottuneen sieluntilan ja vallitsevan kulkutaudin +yhteisesti vaikuttamia. + +Senkaltaisessa tilassa oli Inkeri sinä iltana, jolloin Pekalla ja +Hannalla oli edellä kerrottu yhtymyksensä. Tuli takassa oli melkein +sammumaisillaan ja valaisi niukalti huonetta. Elli tuli tuoden +sylyyllisen metsästä kokoomiansa risuja, joilla sammuvaa tulta liedellä +lisättiin. + +-- Kuka se on? kysyi Inkeri säikähtäen, kun kuuli oven käyvän. + +-- Minä se olen, hyvä äiti; Elli minä olen. + +-- Elli ... Sinäkö se olet? Minä kun luulin sinun olevan hyvin kaukana, +sanoi äiti huoaten. + +-- Mitenkä sinä niin saatoit luulla? En minä sinua hylkää, sanoi tyttö +laskien risukimpun lattialle, ja mennen Inkerin luo. + +Elli säpsähti kun hän kuutamon ja hiiltyneen pesävalkian himmeässä +valossa näki äidin silmien olevan kiinni ja hänen kasvojensa +kummallisesti muuttuneen. Tyttö parka tiesi, että hänen äitinsä taas +oli siinä selittämättömässä tilassa, johonka hän viime aikoina usein, +mutta aina yhtä suurella kauhistuksella oli nähnyt hänen joutuvan. Hän +silmäili ehdottomasti ympärilleen, etsien apua... + +Mutta apua ei ollut mistään saatavissa. Ihmiset vieroivat tuota kovan +onnen majaa ... yltympärillä oli yksinäistä, pimeää ja hiljaista ... +tuuli vaan päästeli pitkiä, syviä huokauksiaan metsässä. + +-- Sinä et siis olekaan poissa, Elli, sanoi vanhus ja tunnusteli +kädellään tyttären kasvoja; -- ja kuitenkin minusta äsken joku oli +kuiskaavinaan: älä pelkää tyttäresi puolesta! Hän on pelastettu... +Lapsi parka! Luulin äsken täällä olleen Jumalan enkelin, joka vei sinut +kauas, kauas tästä kurjasta maasta ... luulin sinun oleskelevan rauhan +Eedenissä, jonne ei pahuudella ole pääsyä. Lapsi, lapsi! Miksi et +seurannut häntä? Olisit sen kautta päästänyt minun suuresta tuskasta... + +-- Äiti, älä puhu tuolla tavalla! Minä en hylkää sinua koskaan. + +-- Elli, sinä et tiedä mitä teet. Päästä minua! Etkö näe että olen +sidottuna kamalan kuilun partaalle? Sen on musta mies tehnyt. Ajallansa +on hän minut syöksevä alas. Katso, lapseni, verihien pusertaa minusta +pelko, minä reuhdon rautojani, ne vaan eivät taitu! Riennä pois +ennenkun hän tulee! Muuten syöksee hän sinutkin alas. Riennä pois, +lapseni, tee se laupeudesta minua kohtaan!... Hän tulee, hän tulee, +haa! + +Inkerin ääni ilmaisi syvintä tuskaa, hän kurotti käsiään ovea kohden, +niinkuin olisi hän nähnyt tuon peljätyn olennon tulevan, ja koko hänen +ruumiinsa vapisi valtavasti. + +Tyttö rukka, joka ei tiennyt mitä uskoa, iski miltei mieletönnä pelosta +silmänsä oveen. Inkeri riistihe samassa irti hänen käsistään ja +tyrkkäsi hänet luotaan. + +-- Hän on pelastettu, musta mies ei nähnyt häntä, jatkoi hän +tyynemmällä mielellä. -- Hyvä on, päästä minut nyt raudoistani, sinä +julma, sinä kivikova hirmulainen! Syökse minut ammottavaan kuiluun! +Päätäni huimaa jo ... minä tahdon nukahtaa; silloin minun on helpompi, +minä en näe syväriä ... Pian pian! + +-- Herra Jumala, auta meitä! Mitä minä teen! huudahti Elli. + +-- Kuka se puhuu? kysäsi vanhus äkkiä muuttuneella äänellä. + +-- Minä se olen, äiti parka. Ei kukaan muu kuin Elli. Rukoilen että +Jumala lohduttaisi meitä ja karkottaisi synkät ajatuksesi. Sinä olet +uneksinut. Ei täällä ole mustaa miestä sisällä! Täällä on vain Elli. + +-- Taisinpa tosiaankin uneksia. Voi kuinka se uni oli kauhea; se tuntuu +vieläkin jäätävän sydäntäni. Tule tänne lapseni! + +Elli riensi äitinsä luo, pyyhkäsi hänen otsansa, jota myöten suuria +hikikarpaloita vieri, suuteli häntä ja sanoi rukoilevasti: + +-- Hyvä äiti, aukase silmäsi! Minua pelottaa nähdä sinua tuollaisena. +Ja niinkauan kun silmäsi ovat kiinni, niin voivathan nuo julmat unet +jälleen palata. + +Inkeri ei vastannut; hänen silmänsä pysyivät kiinni. + +-- Etkö kuule, äiti? kysyi tyttö tuskissansa. + +-- Minä kuulen kyllä armaan äänesi. Puhu vielä! + +-- Aukasehan kuitenkin silmäsi! Sinä et voi mielessäsikään kuvitella, +mitenkä kovasti minua pelottaa. + +-- Rauhotu lapseni! Jumala pitää meistä huolen. Hän lähettää meille +pelastajan. Näin sen kaukaa; hän lähestyy meitä. + +-- Niin, Jumala pitää meistä huolen. Tahdotko että luen sinulle +"Kristuksen seuraamisesta?" -- Tahdotko, äiti? Sinä olet rauhallinen ja +tyytyväinen, kun luen sinulle siitä kirjasta. Sitten sytytän kynttilän +ja panen risuja takkaan, niin saamme räiskyvän valkian. Kunpa vaan +aukasisit silmäsi, niin olisin iloinen, ja meillä voisi olla yhtä +hupainen ilta, kuin oli ennen muinoin. + +-- Hän lähestyy, sopersi Inkeri, ja joka ainoa lihas hänen kasvoissansa +jännittyi; -- minä näen hänet selvemmin. + +-- Kenenkä sinä näet? kysyi Elli, käyden uudelleen pelkoihinsa. + +-- Ratsastajan. Hän tulee yhä lähemmäs. + +-- Hyvä Jumala! Nyt uneksit taaskin! lausui Elli ja hyrähti itkuun. + +-- Ei, Elli, nyt en uneksi. Älä itke, lapsi! + +-- Kenties hän herää, jos sytytän kynttilän ja teen pesään suuren +tulen, ajatteli Elli ja riensi tuumaansa toimeenpanemaan. + +Risut karahtivat tuotapikaa tuleen; räiskyvästä valkiasta ja +kynttilästä levisi juhlallinen valo tupaan. + +Elli odotti alakuloisena, millaisen vaikutuksen se tekisi. + +Inkeri istui hiljakseen, ikäänkuin omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen +silmänsä pysyivät edelleen kiinni. + +-- Kuule, sanoi hän hetkisen vaitiolon jälkeen ja kumarsihe eteenpäin, +niinkuin olisi hän kuulostanut jotakin; -- etkö kuule hevosjalkain +töminää? + +Elli kuulosti, vaan ei voinut erottaa muuta kuin tuulen kuiskaavaa, +surullista huminaa metsässä. + +-- En kuule mitään, sanoi hän, ja huokaus kohosi hänen rinnastaan. + +Inkeri kuulosti uudelleen. Hänen kasvonsa, koko hänen olentonsa kuvasti +jännitettyä odotusta. Kamala ilme, joka sitä ennen väreili hänen +kasvoillaan, oli kadonnut. Hänen suunsa hymyili, hänen kätensä +kohoilivat tuontuostakin, ikäänkuin olisi hänen tehnyt mielensä +syleillä rakasta ystävää, mutta hervonneina vaipuivat ne takasin hänen +helmaansa. + +Täten kului muutama hetki hiljaisuudessa, jota ainoastaan takkavalkian +räiskintä häiritsi. Elli näki niin selvään äitinsä kasvoista, että hän +oli jotakin näkevinään ja kuulevinaan, niin että tyttö itsekin rupesi +uskomaan sitä todeksi. + +Mutta hän ei tämän näyn laatua ymmärtänyt. Hän ajatteli peikkoja ja +kummituksia, joista oli kuullut puhuttavan; hänen mielikuvituksensa +luulotteli hänelle, että jokin senlaatuinen yliluonnollinen olento oli +tulossa ja pian ilmestyisi hänen katseittensa eteen... Ja hänen sitä +ajatellessaan kävi viiltävän kylmä puistutus hänen luissaan ja hän +silmäili vavisten ympärilleen, hakien turvapaikkaa... Mutta +muistaessaan, että hän oli yksin avuttoman äidin kanssa yksinäisessä +metsämökissä, kaukana ihmisasunnoista, hän kätki kasvot käsiinsä, sulki +silmänsä ja odotti tällä tapaa peljättyä silmänräpäystä. + +Oliko se tosiaankin totta? Vai oliko se hänen liian kiihottuneen +kuvitusvoimansa synnyttämä harhanäky? Hänkin kuuli nyt hevoskavioiden +töminää. Se kävi kovemmaksi ja tuli yhä lähemmä. Elli typertyi +polvilleen ja oli vähältä mennä tainnoksiin, vaan tointui heti täyteen +tuntoonsa, kun äiti kimeän iloisella äänellä huudahti: + +-- Hän se on ... oma poikani ... Aarno! + +-- Mitä sanotkaan? huusi Elli ilmi-iloissaan ja kavahti ylös. Inkerin +kasvot paistoivat, hänen ruumiinsa värisi ponnistuksista hänen +epätoivoisena pyrkiessään tuolilta ylös. + +-- Pian, pian! Elli, missä sinä olet? Vie minut ulos! huusi hän. + +Mutta äkkinäinen ilo, hämmästys ja pelko olivat Ellin aivankuin +rammanneet. + +Hevosen jalankopse kuului nyt niin selvään, että saattoi lukea joka +askelen hevosen polkiessa rautakengillään tiehen. + +-- Pian, pian! toisti Inkeri tuskaisesti ja tunnusteli käsillään +eteensä. + +Tahtonsa ankaralla ponnistuksella Elli kykeni jälleen hallitsemaan +jäseniänsä. Hän kävi äitinsä kainaloihin kiinni ... Inkeri nojasi hänen +horjuvaan olkaansa... Näin kulkivat he huoneen poikki ja ovesta ulos. + +Pihalle tultua näki Elli kirkkaassa kuutamossa vilahdukselta enää vain +lierihattuun ja kaapuun puetun ratsastajan, joka samassa katosi kuusten +taa metsään. + +-- Poikani! huusi Inkeri tukahutetulla äänellä, astui muutaman askelen +eteenpäin, niinkuin olisi hän mielinyt rientää hänen jälkeensä, ojensi +kätensä pois kiitävää haamua kohti ja vaipui alas lumeen. + +-- Aarno, Aarno! huusi Elli ja juoksi mieletönnä veräjälle päin. + +Mutta kaviontöminä hävisi etäisyyteen eikä tytön huuto ulottunut +ratsumiehen kuuluviin. Sinne hän katosi. + +Elli seisoi tuokion empien, kiitäisikö hän tuntemattoman perästä. Mutta +äidin tukala tila esti häntä niin hyödytöntä yritystä koettamasta. + +Hän riensi takasin Inkerin luo, joka makasi tiedotonna pitkällään +maassa, hieroi lumella hänen ohimoitaan ja kutsui häntä kaikilla +lempinimillä, joita hänen rakkautensa saattoi keksiä. + +Vihdoin aukasi Inkeri silmänsä, asettui istualleen, katseli ympärinsä +ja kysyi: + +-- Mitä on tapahtunut? Mitenkä minä olen joutunut tänne? + +Mutta vastauksen sijasta Elli nosti hänen maasta, syleili häntä ja +virkkoi: + +-- Me näimme Aarnon ... hän elää ... lähtekäämme heti häntä etsimään! + +-- Aarnon? Houritko tyttö? Mistä päähäsi tuollaiset ajatukset ovat +juolahtaneet... + +-- En, sinä näit hänet, en tiedä mitenkä, astuessasi sisällä ummessa +silmin ... sinä kuulit hänen hevosensa kavionkopseen ... sinä huusit +minua viemään sinua ulos ... tulimme tänne, niin näin ratsumiehen +tiellä, ja sinä ojensit häntä kohti kätesi ja kutsuit häntä +pojaksesi... Etkö muista? + +-- Minä en muista mitään kaikesta, mitä puhut... Taivahinen! Jospa vain +järkeni säilyisi!.. Elli, se oli vain unta. Olethan huomannut minun +viime aikoina alkaneen kävellä ja puhua unissani... Älä välitä siitä! +Älä puhu siitä kenellekään, sillä sitä voitaisi kääntää pahoin päin! Se +johtuu sieluni kurjuudesta. Minun on käynyt niinkuin Daavidin: sydämeni +vapisee, voimani ovat rauenneet, ja silmieni valo ei ole minua +lähellä... Tue minua, lapseni! Minua raukasee, ja polveni horjuvat. + +Elli vei äitinsä takasin kammariin, siirsi tuolin lähemmä uunia, ja +antoi äitinsä istuutua siihen. + +-- Voi, sanoi tyttö, -- se ei siis ollut totta ... se ei ollut Aarno, +niinkuin äsken luulin? + +-- Aarno on Jumalan tykönä. Jos hän vielä olisi täällä surunalhossa, +niin hän olisi aikoja sitten hakenut äitinsä. + +-- Minä näen kuitenkin häntä joka yö unissani ihan sennäköisenä, kuin +sinä olet minulle häntä kuvaillut, ja että hän tulee auttamaan meitä. + +-- Niin minäkin uneksin, Elliseni. Mutta unia kuin lumia. Jumala +lähettää niitä meille huojentaakseen unessa sydämiämme, jotka päiväsin +huutavat lohdutusta. Huoli pois, Elli! Me kuljemme pian kuolon varjojen +maasta; me saamme taas nähdä Aarnon taivaan valossa, jonka Jumalan armo +meille valmistaa. Missä kirjasi "Kristuksen seuraamisesta" on? Ota se +ja lue siitä minulle hetken aikaa! Sitten laitat iltaista ja käyt +levolle. + +-- Onko sinulla nälkä? Sehän olisi hauskaa! Et ole pitkään aikaan +syönyt. + +-- Kaikki ruoka tuntuu vastenmieliseltä suussani. Minä en voi syödä. +Mutta sinun täytyy vahvistaa ruumistasi. Lapsi parka, mitenkä olet +kalpea, mitenkä silmäsi ovat syvälle painuneet! + +-- Ei minusta vaaraa, minä olen mielestäni miltei terveempi ja vahvempi +kuin ennen. + +Elli otti nyt Tuomas Kempiläisen kirjan, joka kautta vuosisatojen on +lohduttanut kristityltä, tunnustivat nämä mitä uskontoa hyvänsä, ja +jota vieläkin säilytetään jonkinlaisena sielunaarteena monessa +matalaisessa majassa. + +Hän istuutui tuolille Inkerin viereen. Vanhus pani kätensä ristiin, +taivutti päänsä tyttären olkapäätä vasten ja kuunteli hänen ääntänsä, +joka kuolemattomien sanojen liikuttamana ja rohkaisemana kaikui +lempeästi ja vilvoittavasti. + +Tuossa asennossa istuivat he kauan, kunnes eriskummainen rapina kuului +heidän korviinsa. Elli keskeytti lukemisen ja kuunteli. Ulkoa kuului +askelia ... semmoista aniharvoin tapahtui onnettomain asunnon +ympärystöllä, jota taikauskoinen kansa karttoi ja vieroi ikäänkuin +pannaan julistettua kirottua alaa. + +Mökin asujanten oli mahdoton tulijan suhteen erehtyä. Oli vain _yksi_ +ainoa, joka lohdutuksen tuojana tuli heidän luokseen; kaikkien joukossa +yksi ainoa hellivä sydän, joka ei kironnut, vaan rakasti ja surkutteli +heitä. + +-- Se on Aadolf, virkahti Elli. + +-- Hän se on. Taivas häntä siunatkoon! kuiskasi Inkeri. + +Ovi avautui ja nuori Skytte astui sisään. Elli meni häntä vastaan ja +suuteli hänen kättään. + +-- Oi, terve tulemastanne, hyvä Aadolf herra! sanoi hän, silmäillen +hartaalla kiitollisuudella nuorukaista, ja ensi kerran heidän viime +yhtymästään saakka levisi hänen kasvoillensa ilonloiste. Inkeri nousi +ja ojensi nuorukaiselle kätensä. + +-- Te ette hylkää meitä, sanoi hän. -- En voi lausua, mitä sydämeni +tuntee, nähdessäni suloiset kasvonne. Te olette tähti, jonka Herra on +sytyttänyt sielujemme yöhön. + +-- Te näytätte sairaalta, Inkeri ... ja vanhenette silminnähtävästi +joka erältä, kuin teitä näen. Ja sinä, Elli, mitenkä olet kalpea ja +riutunut, lapsi parka. + +-- Pitkä on meidän päivämme, herra: tunnit vierivät verkkaan niinkuin +vuodet, sanoi Inkeri. -- Mutta istukaahan, te silmieni lohdutus! +Istukaa tähän viereeni ja kertokaa ... kertokaa mitä uutta kuuluu! +Otsanne on synkkä, te tuotte tuhosanomia ... mutta me olemme kauan +odottaneet pahinta: olemme valmiit. Puhukaa siis! + +-- Viestini ei ole tuhoisa, vaan se on tähdellinen, eikä minun tee +mieleni levätä, ennenkuin olen puhunut. Inkeri, teidän täytyy poistua +tältä paikkakunnalta, teidän täytyy tyttärenne kanssa paeta sitä +pelkoa, joka painaa teitä maahan, sitä vaaraa, joka todellakin uhkaa +teitä. + +-- Mihin pitää minun paeta? -- Sanokaa vain mihin? Neuvokaa minulle +sellainen paikka, joka on julistettu mahtavain vihalta rauhotetuksi? +Yksi on vain sellainen, ja se on hauta. Mutta jos toista löytyy, +viittaa se meitä kaukana etäisyydessä, jonne ainoastaan toivoineni voin +päästä. Voimani ovat murtuneet, jalkani raukeat, jaksan tuskin raahata +itseäni poikki tämän huoneeni lattian ... mitenkä siis tahdotte, että +minun pitäisi paeta? Ja paitsi teitä ei ole ketään, joka ojentaisi +minulle ystävällistä kättä, ei ketään, joka peittäisi minua +vainolaisiltani; ei ketään, joka antaisi palan leipää minulle, jos +vaikka nälkääni vaipuisin tielle; ei, ihmiset kiroisivat minua ja +pakenisivat tiehensä, tahi ottaisivat minut kiinni, ruoskitsisivat ja +antaisivat minut pyövelin käsiin, elleivät paikalla tappaisi minua. +Onneni kohtalon täytyy tulla täydelliseksi. Mutta jos jotakin voitte +tehdä hyväksemme, niin pelastakaa Elli! Jos mahdollista on, niin viekää +hänet kauas täältä epäilysten, huokausten ja tuskain tuvilta! + +-- Älä puhu noin! sanoi Elli nuhtelevasti. -- Enkö ole sanonut sinulle, +ettei mikään kiusaa minua niin, kuin puheesi, että meidän on eriäminen, +sinun ja minun, toisistamme. Kaikki minä voin kärsiä, vaan en sitä. + +-- Teidän ei tarvitse erota toisistanne, sanoi Aadolf. -- Minä olen +tuuminut asian valmiiksi. Minä tulin sanoakseni teille, että viipymättä +laittaisitte itsenne matkakuntoon. Pankaa kirstuun ne tavaranne, jotka +ovat teille välttämättömimmät ja kalliimmat; neljänkolmatta tunnin +perästä tulee luotettava kyytimies re'ellä ja räväköillä juoksijoilla +teitä noutamaan. Yön hiljaisuudessa lähdette täältä ja matkattuanne +muutaman tunnin saatte tämän surunmajanne sijasta asettua varmaan +turvapaikkaan, jonka olen hankkinut teille Tukholmassa. Minä lähden +ennen teitä sinne ja lausun teidät siellä tervetulleiksi. + +-- Oletteko todellakin yhtynyt mieheen, lausui Inkeri, -- joka on +suostunut korjaamaan pannaan julistetut kuoleman kynsistä, ja löytänyt +majan, joka kurjat hoimiinsa ottaa? + +-- Olen löytänyt molemmat. Huojentakaa nyt sydämiänne! Elli, anna +ilon-säteen paistaa silmästäsi! Kaikki on Jumalan avulla päättyvä +hyvin... Ei, ei, jatkoi hän, kun Inkeri, jonka koko olennon tuo +odottamaton toive oli äkkiä saattanut uuteen eloon, teki liikkeen, +ikäänkuin olisi hän tahtonut heittäytyä Aadolfin jalkojen juureen, -- +ei mitään kiittämisiä, ennenkuin onnellisesti tapaamme toisemme siinä +turvapaikassa, joka on teitä varten varattu! Vasta silloin voin ottaa +kiitokset vastaan. + +Mutta jos Aadolf ehkäsikin Inkerin ylitsekuohuilevan kiitollisuuden +ilmauksen, ei hän siltä vastustellut, kun Elli otti hänen kätensä ja +vei sen huulilleen. Hän päinvastoin kumarsihe alas ja painoi tytön +rintaansa vasten. + +-- Elli, sanoi hän, -- mitä sinun hyväksesi teen, sen teen oman +onnellisuuteni tähden. + +Samassa tuokiossa Inkeri sattui katsahtamaan yhteen tuvan ikkunoista, +ja oli hänestä, kuin olisi hän nähnyt ruudun toisella puolella kasvot. + +-- Joku on ikkunan takana ja katsoo sisään, sanoi hän. + +-- Missä? kysyi Aadolf. + +-- Tuossa... Inkeri osotti ikkunaan. Mutta samassa naama katosi. Aadolf +riensi ulos, käväsi kerran tuvan ympäri, vaan ei nähnyt ketään. Metsä +oli yhdeltä puolen niin lähellä mökkiä, että muutamalla askelella pääsi +piileymään sen pimeään helmaan. + +Tietäen mitenkä taikauskoista kansaa pelotti lähestyä tätä paikkaa, +olletikin illan pimettyä, ei Aadolf välittänyt asiasta sen enempää, +vaan luuli, kuten todenmukaista olikin, että Inkeri oli nähnyt väärin. + +Lukija helposti arvaa, että Inkeri oli nähnyt todellisen ihmisen +todelliset kasvot, ja ettei kurkistelija ollut kukaan muu, kuin herra +Kustaa Draken ratsupalvelija ja Hannan sulho Pekka. + +Aadolf viipyi vielä kotvasen aikaa mökkiläisten luona, ja lähti, +herttaiset jäähyväiset sanottuaan ja talonväen hartaasti kiitettyä, +paluumatkalle Signildsborgiin. + +Hän olisi tuntenut oikeutettua iloa niistä toiveista, jotka hän oli +virittänyt, ja siitä epätoivosta, jonka oli näiden turvattomien +mielistä karkottanut, jos hän itse olisi voinut voittaa sitä pelkoa, +jota hän heidän läheisyydessään tosin oli osannut tukahuttaa, vaan joka +nyt sai hänessä entistä suuremman vallan. + +Tällä pelolla oli pätevät syyt. Hän oli, kuten ennen olemme maininneet, +jonkun aikaa lohduttanut itseänsä niillä väärillä toiveilla, että +Svenonius, huolimatta saarnastaan, josta pitäjällä vielä puhuttiin, ja +rahvaalle lausumastaan kehotuksesta, että ihmiset hänelle toisivat +julki kaikki, mitä tiesivät tai luulivat tietävänsä noituudesta +epäluulon alaisiksi asetetuista naisista, kumminkin lopulta oli +heittänyt alkamansa vainot sikseen, joko sentähden että hän oli tullut +asiasta parempaan käsitykseen, tahi sentähden että hän oli taipunut +Aadolfin rukouksista tahi pelkäsi hänen uhkaustansa. Tähän väärään +luuloon johti Aadolfia papin näennäinen toimettomuus koko sinä aikana, +jona hän laati esiintuodut syytökset järjestykseen ja sepusteli +niitä kirjoituksia, jotka hän oli aikeessa lähettää Strängnäsin +konsistoorille ja Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle. Pastori ei +ollut mikään harjaantunut kynäniekka ja tarvitsi runsaasti aikaa +sepustuksensa sommittelemiseksi jotakuinkin selvään ja kielellisesti +oikeaan muotoon. Tällä ajalla hän ei myöskään saarnoillaan ahdistellut +noituutta, vaan oli palannut entiseen lempiaineeseensa: synkretistien +eli kaikkien niiden tuomitsemiseen, jotka työskentelivät sovinnon +aikaansaamiseksi lutherilaisen ja reformeeratun kirkon välillä, jonka +puolueen etupäässä Svenonius, joko syystä tahi syyttä, arveli oman +piispansa, hurskaan ja rauhaa rakastavan Johannes Mathiaen seisovan. +Syy, miksei hän edelleenkin saarnastuolilta jyrissyt noituutta vastaan, +lienee ollut se, että hän arkiona sai sitä niin yllinkyllin tuumia ja +työskennellä sen vuoksi, jotta häntä halutti sunnuntaisin, vaikkapa +vaan vaihteen vuoksi, virkistää mieltänsä sillä jumaluusopillisella +riidalla, johonka Ruotsinmaan papisto parasta aikaa oli takertunut. +Mutta vielä luultavampaa oli, että hän pelkäsi enempää kiillottamasta +kansan vimmaa, ettei se kohtaisi hänen uhrejansa, ennenkun ehdittäisiin +lainmukaisella tavalla kiduttaa, syyllisiksi todistaa, tuomioon +langettaa, mestata ja polttaa heidät. + +Sittenkun ensimäinen ja paras syytöstulva pastorin nimittämiä naisia +vastaan oli asettunut, tuli, hänen järjestellessään ja kirjoittaessaan +muistiin näitä syytöksiä, miltei joka päivä joku hänen lampaistaan ja +esitti kanteen, ei ainoastaan kysymyksessä olevia noituudesta epäiltyjä +henkilöitä, vaan muitakin vastaan, joita tähän asti ei oltu epäilty. +Tapahtui niinkin, että nuori palveluspiika, mielettömän kauhistuksen +ilme kasvoillaan, syytti itseänsä noituudesta ja pyysi polvillansa +Svenoniusta pelastamaan hänen sieluansa, vaikka hänen maallinen elonsa +siihen hukkuisikin. Kulkutauti levisi yhä laajemmalle. Svenonius +hämmästyi; hän näki tulvan pelottavasti paisuvan ja luuli täytyvänsä +tarttua ensimaiseen, tehokkaimpaan keinoon ehkäistäkseen aaltojen +vyöryä. Hän luopui alkuperäisestä, laamanni Skytten kannattamasta +tuumasta, kysyä jumaluusopillisen tiedekunnan ja tuomiokapitulin +viisasten miesten neuvoa, ja päätti niiden lukuisain todistusten +perusteella, joita hän arveli itsellänsä olevan, ja noudattamalla niitä +valituksia, joita kaikkialla kansan keskuudessa kuultiin, hetikohta +syyttää käräjissä Mäntysuon Inkeriä ja hänen tytärtään, sekä Nummen +Kaarinaa ja muita pahimmassa huudossa olevia naisia noituudesta ja +vaatia heidän pikaista vangitsemistaan. + +Heti sen päätöksen tehtyään istahti hän kirjoituspöytänsä ääreen ja +kirjoitti laamanni Juhanalle Signildsborgissa seuraavan kirjeen: + +"Korkeanvapaasukuinen herra. Minä olen jo ennen tätä teille +kirjoittanut ja sanonut, minkälaisissa puuhissa aikani kuluu, niin +etten ole joutanut käydä siunatussa talossanne ja suullisesti kertoa +niitä merkillisiä tapauksia, jotka viime yhtymästämme saakka ovat minua +kohdanneet. Nyt kirjoitan teille ilmoittaakseni, että olen suuressa +tuskassa, sillä minä näen, että koko laumani on joutuva turmioon, jos +minun täytyy vitkastella ja odottaa kaukana olevilta ylipaimenilta +käskyä, mitenkä minun on tehtävä. Ei, minun täytyy itseni ryhtyä +toimeen, sillä vieteltyjen luku kasvaa päivä päivältä, ja moni, oltuaan +ennen kelpo kristitty, on nyt myyty perkeleelle ja ikuiseen kadotukseen +joutunut. Sentähden tahdon edeltäkäsin ilmoittaa teille, että hetikohta +aion kääntyä teidän puoleenne, joka olette laillinen viranomainen +paikkakunnalla, ja teille jättää lailliseen muotoon laaditun +kannekirjan noituudesta syytettyjä Mäntysuon Inkeriä, hänen tytärtänsä +Elliä ja kolmea muuta naista vastaan, josta täytynee seurata, koska +noituus on hengenrikos, että syytteenalaiset heti otetaan kiinni, +salvataan tyrmään ja siellä säilytetään, kunnes heidät voidaan noutaa +kihlakunnankäräjiin, pidettäköön nämä sitten kuulutettuun aikaan, tahi +määrättäköön välikäräjät tämän tärkeän asian ratkaisemista varten. +Pyytäisin siis, että korkeanvapaasukuinen herra, lähettäisitte minulle +kirjeentuojaa myöten sitä varten tarvittavan syytöskirjan kaavan, ja +olen minä Jumalan avulla jo huomenna itse jättävä kirjoitukseni +korkeanvapaasukuisen herran omiin käsiin. Sitä paitsi saan surulla +ilmoittaa vaimoni tänään kääntyneen kovasti sairaaksi, senjälkeen kuin +painajainen viime yönä pahanpäiväisesti häntä muokkasi, ja hän oli +kärsinyt hirveän Inkerin lähettämistä tuskista, kuin myös että poikani, +sen mukaan kuin Strängnäsistä minulle tullut kirje tietää, on pahasti +koskettanut silmänsä heitellessään kiekkoa toisten teinien keralla +koulupihalla. Nämä koettelemukset eivät sentään enemmän kuin lehmän +kuolemakaan voi pelottaa minua työstäni" j.n.e. + +Aadolf oli isänsä luona, kun tämä kirje saapui. Laamanni, joka luuvalon +vaivaamana istui nojatuolissaan, luki sen, pudisti päätään ja sanoi +pojalle: + +-- Istu tuohon ja kirjoita! + +Aadolf kirjoitti isänsä sanelun mukaan: + +"Vilpittömällä surulla huomaan, että pahuus yhä kiihtyvässä määrässä +saa vallan naapureimme keskuudessa, ja hyväksyn tuumanne, vaikka +mielelläni olisin toivonut, että oppineet ja hurskaat tuomiokapitulin +ja jumaluusopillisen tiedekunnan herrat olisivat antaneet meille +osviitan menettelyllemme, kun ei tarkempia tietoja asiassa muutoin +voida saada. Mutta molemmat kohdat sopii hyvin yhdistää, sillä jos te +lähetätte kirjoitelmanne heille, niin ennättää vastaus kyllä saapua +ennenkuin oikeudenkäynti on päättynyt, liiatenkin koska jutussa +syntyvät asiakirjat ovat alistettavat hovioikeuden tutkittaviksi, +ennenkuin päätöstä voidaan julistaa. Minun nähteni noituudesta +syytettyjen ei myöskään sopisi käydä puhdistusvalalle vannoaksensa +itsensä vapaaksi, koska he jo ovat valalla yhdistyneet sielujensa +viholliseen, vaan pitänee siinä noudattaa erikoista menettelytapaa. +Haluamanne kaava, jonka mukaan tahdotte laatia syytöskirjat Mäntysuon +Inkeriä, hänen tytärtänsä Elliä..." + +-- Mikä sinua vaivaa? Oletko kipeä?... Näihin sanoihin laamanni Skytte +keskeytti sanelemisensa ja iski terävät, harmaat tuomarinsilmänsä +poikaan, joka viimeisiä sanoja saneltaessa oli käynyt kalpeaksi, ja +jonka käsi vapisi, kun hänen piti nuo nimet kirjoittaa. + +-- Minä olen pahoinvoipa, sopersi Aadolf. + +-- Käy ajelemassa ja vilvotteleimassa raittiissa ilmassa sittenkun olet +lopettanut kirjeeni... Mitenkä oli viimeinen kohta? + +-- "Haluamanne kaava, jonka mukaan tahdotte laatia syytöskirjat +Mäntysuon Inkeriä, hänen tytärtään Elliä"... + +-- Ja muita velhonaisia vastaan, saneli laamanni edelleen, -- on sen +kirjan 97 sivulla, jonka täten teille lähetän, mutta asian riitaanpano +ei kuulu teihin, vaan on teidän annettava siitä käsky nimismiehelle, +joka Tingmalakaaren 17 luvun mukaan on oikea kantaja, ellei +asianomistaja tee kannetta. Teidän on kuitenkin vallassanne nostaa +kanne noitumisen kautta kuolleen lehmänne ja vaimonne tähden. Kun +syytettyjen rikosten todellisuutta tässä niin monet seikat selvästi +näyttävät, ovat puheena olevat henkilöt ensi tilassa vangittavat, +etenkin kun seurakunnan rauhallisuus ja heidän oma turvallisuutensa +rahvaan oman käden kostoa vastaan näyttävät sitä vaativan. Surkuttelen +sydämestäni teitä huonettanne kohdanneitten onnettomuuksien johdosta, +ja kunnioitan teitä nyt kuten aina palavan uutteruutenne tähden, josta +kovat koettelemuksetkaan eivät saa teitä pelotelluksi; näistä kaikista +vaivoistanne on Herra korkeudessa aikanansa teille runsaan palkan +antava j.n.e. + +Aadolf, joka kirjettä kirjoittaessaan jo oli tehnyt päätöksensä, nousi +niinpian kuin kirje oli lähetetty, hevosen selkään ja ratsasti +Signildsborgin tilusten rajalla asuvan vanhan sotamiehen luo, joka +monivuotisella ahkeroimisella oli koonnut itselleen sievosen omaisuuden +ja omisti vähäisen tilanosan. + +Rolf vanhuksella oli Aadolfin ikäinen poika. He olivat kasvaneet +yhdessä ja mieltyneet toinen toiseensa niin, että laamanni Skytte, +huomattuaan heidän välisen suhteensa ja nähtyään sitäpaitsi, että +sotilaspoika oli vakavamielinen ja erinomaisen lukuhaluinen, päätti +Aadolfin pyynnöstä kustantaa hänet kouluun. Aadolf ja Eerikki, se oli +Rolfin pojan nimi, päättivät yhdessä oppijakson koulussa ja kimnaasissa +ja tulivat samalla kertaa yliopistoon, jossa Eerikki ennenpitkää päätti +jumaluusopilliset opintonsa ja vihittiin papiksi. + +Nyt oli hän pappina Tukholmassa, jossa hän oli tunnettu hengellisenä +puhujana ja varsinkin käytännöllisenä kristittynä ja köyhäin ystävänä. + +Mutta kaikista enimmin Aadolf ihaili ystävänsä valistunutta +mielenlaatua ja selvää, moninaisilla tutkimuksilla viljeltyä ja +kehitettyä ymmärrystä, jota kannatti jalo sydän, mikä, konsa järki +petti, aina osasi oikeaan. Aadolf oli vakuutettu, että nuori pappismies +hänen pyynnöstänsä mielellään tarjoisi majansa turvapaikaksi niille +onnettomille, joita hän tahtoi pelastaa. + +Rolf oli Aadolfille kiitollisuuden velassa, Eerikin kasvatuksen tähden. +Vanhus oli sitäpaitsi lujimmalla rakkaudella kiintynyt nuoreen +Skytteen. Aadolf oli lapsena miltei joka päivä käynyt hänen tuvassaan +ja ihastuksella kuunnellut sotatarinoita, joita vanhus oli valmis +kertomaan, missä vaan kuulijoita oli. Rolf oli opettanut häntä +nikkaroimaan ja takomaan hevosenkenkiä, käyttämään tuliaseita, +ratsastamaan ja uimaan, ja Aadolfin vartuttua nuorukaiseksi, oli Rolf +hänelle opettajana kaikissa niissä, asioissa, joita kunnon metsämiehen +tulee tietää. Vanhus rakasti Aadolfia yhtä paljon kuin omaa poikaansa, +varsinkin kun Aadolf oli reippaampi ja pelkäämättömämpi, joita +ominaisuuksia hän piti pojille tärkeimpinä. + +Tämä ystävällinen väli saattoi Aadolfin toivomaan, ettei Rolf +kieltäytyisi täyttämästä pyyntöä, jota hän kenellekään muulle ei olisi +rohjennut esittää. Ukko otti hänet vastaan voimakkaalla kädenlyönnillä, +mutta tuskin oli Aadolf ilmoittanut asiansa, kun hän pudistamistaan +pudisteli harmaata päätään ja pyysi Aadolfia luopumaan moisista +tuumista, sekä vakuutti ettei hän, Rolf, mistään hinnasta ojentaisi +ainoatakaan sormeansa pelastaakseen kahta niin jumalatonta ja hirmuista +olentoa kärsimästä hyvin ansaittua rangaistustaan. + +Mutta Aadolfia ei niin hevillä saatu pelotetuksi tuumastaan. Koko +tuntikauden hän viipyi vanhan sotamiehen luona, ja kertoi tarkoin +kaikki mitä hän tiesi Inkerin ja Ellin elämänvaiheista; hän kuvasi +heidät jumalatapelkääviksi, hurskasmielisiksi ihmisiksi, joiden +lääkintätaitoa ja tämän taidon armeliasta käyttämistä epäiltiin +noituudeksi; hän jutteli heidän onnettomasta tilastaan, mitenkä +sydämellisesti he, äiti ja tytär, rakastivat toisiaan ja mitenkä he +enemmän pelkäsivät toinen toisensa kuin oman itsensä puolesta sitä +julmaa kohtaloa, jota he eivät voisi välttää, vaikka olivatkin aivan +syyttömiä. + +Aadolf puheli niin kauniisti, että Rolfin mieli heltyi. Hän muistutti +vielä, että koska he olivat syyttömät, niin oikeuskin heidät varmaan +vapauttaisi; mutta Aadolf näytti vakuuttavalla tavalla toteen, ettei +tähän toiveeseen ollut luottamista. + +-- Isäni toimittaa tutkimuksen, sanoi hän; -- hän on jo edeltäkäsin +vakuutettu syytteenalaisten rikollisuudesta, ja niin tarkkatuntoinen +kuin hän tuomarina onkin, on tuo hänen vakuutuksensa vasten hänen +tahtoaankin vaikuttava tutkimuksen kulkuun, semminkin kun syyt, joita +tullaan esittämään, ovat sitä laatua, ettei syytetyt voi niitä kumota. +Heidät todistetaan niinmuodoin rikokseen syyllisiksi ja pakotetaan +kiduttamalla tunnustamaan itsensä rikollisiksi. + +-- Olkoon menneeksi, sanoi Rolf, -- vaikka se onkin vaarallinen kohta, +josta en muuta käsitä, kuin että panen itseni suurelle vaaralle +alttiiksi sekaantuessani asiaan, tahdon sentään Aadolf herran +tähden tehdä mitä voin. Antakoon Jumala minulle anteeksi, jos +yksinkertaisuudessani teen jotakin väärin. + +Sovittiin nyt, että Rolf seuraavana iltana ajaisi Inkerin mökille, +ottaisi sen asujamet ja, mitä kapineita he tahtoivat mukaan +otettavaksi, sekä mitä kiireimmin ja varovimmin ajaa karahuttaisi +Tukholmaan. Päästyänsä oman pitäjän ulkopuolelle, saattoi hän, jos +häntä pidätettäisiin ja häneltä jotakin kysyttäisiin, sanoa naisia +vaimokseen ja tyttärekseen; sen nimellisinä tulisivat he kulkemaan, +kunnes he olisivat tulleet Tukholmaan ja päässeet turviin, Aadolfin +lapsuuden ystävän, nuoren pappismiehen luokse. + +Matkalla mahdollisesti sattuvien kulunkien varalle Aadolf Skytte jätti +Rolfille rahasumman. Itse hän aikoi seuraavana päivänä jälestä puolisen +nousta ratsaille, ehtiäksensä ennen Rolfia Tukholmaan ja antaaksensa +ystävälleen tietoa naisten tulosta. + +Kun tästä oli sovittu palasi Aadolf keveämmällä mielellä +Signildsborgiin takasin. + +Illallisen jälkeen, joka aikaisin syötiin laamanni Skytten +yksinkertaisessa talossa, ja kun useimmat talolaisista olivat käyneet +levolle, Aadolf kiireenvilkkaa riensi Mäntysuolle, saattaaksensa +tuumansa Inkerille ja Ellille tiedoksi. Olemme jo kertoneet hänen +käynnistään siellä. Ennenkun hän puoliyön jälkeen taas pääsi +Signildsborgin toisessa kylkirakennuksessa sijaitsevaan huoneeseensa ja +päivän mielenliikutuksista väsyneenä nukkui rauhalliseen uneen, oli +Pekka jo pienen puutarhan puoleisen ikkunan luona kertonut +kamarineitsyelle tiedustelujensa tulokset ja sitten rientänyt kotia +Sjövikiin, aavistamatta vähimmälläkään tavalla, mitä tapauksia hänen +vakoiluretkestänsä johtuisi. + + + + +XIII. + +Laamanni Juhana. + + +Kun Hanna sai Pekalta ne uutiset, joita hän kiihkeästi oli odottanut, +ja vielä oli kuullut, että Pekka vahingoittumattomana oli suoriutunut +vaarallisesta toimestaan, ei Maria neiti vielä ollut käynyt levolle. + +Ihana neitonen istui vähäisessä kammarissaan yöpöydän ääressä, yllään +valkoinen, pitseillä reunustettu yöpuku, josta kauniit pyöreät olkapäät +pistäysivät lampun valon hyväiltäviksi. Niiden lumivalkoista hohdetta +lisäsivät mustat silkinhienot hiukset, jotka hajallansa, aaltoilevina +valuivat alas lumivalkoiselle puvulle. + +Hänen poskensa olivat kalpeat. Riutuva terveys loihti niille ainoastaan +himmeätä jäähyväis-hohdetta ... himmeätä kuin ilta-auringon valo +heijastuessaan kedon liljoihin. + +Hän varjosti käsillään otsaansa ja istui silmät ummessa. Pitkät +silmäripset loivat vielä terveen pyöreähköille poskille varjon, joka +enensi tuota hälvenemättömän mielihaikean ilmettä. + +Tuskinpa antiikin mestaritkaan, jotka itse kuolemallekin osasivat antaa +jalon haamun, olisivat voineet surua kauniimpimuotoisena kuvata. + +Tällä hetkellä eivät näet synkät kiihkot hänen povessansa mylleröineet. +Hänen sielunsa jänteet helähtivät surulloisen vienosti; hän antautui +sen surumielisyyden valtaan, josta uhri riutuessaankin tuntee +mielihyvää. + +Nyt aukeni ovi hiljalleen ja Hanna astui sisään. Hän tiesi olevansa +tervetullut, mutta tiesi myös, ettei hän saanut olla sitä tietävinään. +Hän pysähtyi oven suuhun ja sanoi: + +-- Suokaa anteeksi, hyvä neiti, että tulen tällä tapaa, mutta minä näin +tulen ikkunastanne vilkkuvan ja ajattelin... + +Maria pyyhkäsi pois kyynelet, jotka sulettujen silmäluomien välistä +olivat vierähtäneet, ja kääntyi vitkalleen ovea kohden. + +-- Miksi olet vielä valveella, Hanna? sanoi hän; -- mikset mene +levolle, sinä joka _saat_ lepoa?... + +-- Oi, neiti, tehän tiedätte mitenkä asia on, sanoi Hanna. -- Minähän +en koskaan saa tavata Pekkaa, muutoin kuin salaa hiipimällä hänen +luokseen! + +Maria näki Hannan silmistä, että hänellä oli salaisuus, jota hän ei +jaksanut säilyttää. + +-- No, mitä sinun tällä kertaa piti saada Pekalle sanotuksi tahi hänen +sinulle. + +Kamarineitsyt odotti tätä tahi tämäntapaista kysymystä astuaksensa +etemmä ja istahtaaksensa tuolille lähellä neitiään. + +-- Neiti on sangen hyvä, kun tahtoo kuulla lörpötystäni, kuiskasi hän; +-- mutta tällä kertaa on minulla jotain eriskummaista kerrottavaa... + +-- No mitä? Oletko nähnyt peikkoja? + +-- Oi, vielä pahempaakin olen minä tahi: oikeammin Pekka nähnyt. Minä +oikein suren sitä... + +-- Sinä saatat minut uteliaaksi, sanoi Maria vilkkaammin. -- Mitä on +tapahtunut? + +-- Kuka olisi uskonut semmoista Aadolf herrasta! jatkoi Hanna ja pani +kätensä ristiin hämmästyksensä merkiksi. + +-- Aadolfistako? toisti Maria kiivaasti ja iski sumeat silmänsä +kamarineitsyeen. -- Kerro!... Sukkelaan! + +-- Hiljaa, älkää puhuko niin kovin, neiti kulta! pyyteli Hanna +suruisena. -- Laamanni saattaisi kuulla meitä... Hän nukkuu nyt niin +vähän öillä... Kun leini talttuu, kulkee hän edestakasin huoneissa... +Minä kuulin vast'ikään hänen tohveli-jalassa hissuttavan tuossa +viereishuoneessa... + +-- Mutta kerrohan jo! lausui Maria, tietämätönnä siitä kiivaudesta, +jota hänen olentonsa ilmaisi, ja puristi kovasti Hannaa käsivarresta. + +Hanna alotti kertomuksen, joka pituudellaan sanomattomasti kiusasi +Mariaa, vaikka se kyllä oli supistettu niin lyhyeen muotoon, kuin se, +riippuen kamarineitsyen kyvystä hallita sanojansa ja ajatuksiansa, +saattoi tulla. Päästyänsä siihen, jolloin rakastavaiset keksivät +Aadolfin tiellä, oli Marian kärsimättömyys kohonnut ylimmilleen. + +-- Heti kun näimme hänet, jatkoi Hanna kuiskaten, -- sanoin Pekalle: +Riennä hänen jälkeensä ja katso minne hän menee! Minä olen niin hirveän +utelias ja tahdon kaikinmokomin sitä tietää... + +-- Ethän vaan maininnut, että joku paitsi sinua... + +-- En, en, neiti kulta, keskeytti hänet Hanna ja loi silmänsä maahan +Marian tutkivasti katsellessa häntä, -- tottahan minä senverran tiedän, +ettei neiti välitä siitä, mitä Aadolf herra tekee! Sanoin siis +Pekalle... + +-- Ja mitä hän teki? + +-- Niin, hän vastasi: Koska olet utelias, niin kyllä minä sen asian +toimitan sinulle... Ja sitte hiipi hän nuoren vapaaherran jälestä. +Mutta nyt seuraa juuri hirmuinen kohta. Voitteko neiti arvata minne +vapaaherra meni? Mäntysuon Inkerin luo? Sehän on kauheata! Hirveä +noita-akka on loitsinut hänet. Mitenkä hän muuten... + +-- Näkikö Pekka hänen menevän tupaan? kysyi neiti Skytte ja loi itse +katseensa maahan. + +-- Näki kyllä, ja vielä muutakin sen lisäksi, sillä luettuansa +rukouksen ja rohkaistuaan itseänsä, meni hän lähemmä ja katseli +ikkunasta tupaan. Takan ääressä istui Inkeri; hänen vieressään seisoi +pikku noita, hänen tyttärensä, tuo kalpea ja rumannäköinen Elli, mutta +Aadolf herra kulki pitkin askelin edestakasin lattialla. Pöydän alla +oli Pekan mielestä niinkuin suuri käärme olisi maannut kokoon +köyristyneenä. He puhelivat keskenänsä, mutta Pekka ei oikein kuullut +mitä he sanoivat. Mutta kesken kaiken pikku noita otti herra Aadolfia +kädestä... Mitä siihen sanotte, neiti kulta? ... ja herra Aadolf kiersi +kätensä hänen kaulaansa ja sanoi hänelle jotakin, hyvin lempeätä +kujertelua kaiketi... + +-- Vaiti, sanoi Maria kiivaasti, -- en tahdo kuulla enempää! + +Hänen päänsä vaipui rintaan, joka kohoili ja laskeili joka +henkäyksellä, ja hiukset valahtivat tuuheina aaltoina alas hänen +kasvoilleen, peittäen ystävällisesti niiden kuolon kalvakkuutta. + +-- Taivas siunatkoon, hyvä neiti, kuinka on laitanne? kysyi Hanna, joka +ei arvannut sanoillansa sellaista vaikutusta olevan. + +Maria työnsi kamarineitsyen luotaan, puristi käsillä otsaansa ja +hyrähti itkuun. + +-- Oi, lohtukaa, neiti Maria! rukoili Hanna. -- Minäkin olen huolissani +Aadolf herran sielusta, mutta kuitenkin... Hiljaa, taivaan tähden! +Laamanni kuuluu astuskelevan viereishuoneessa... Jos hän kuulee mitä +täällä puhutaan... + +Kuten Hanna pelkäsi, niin tapahtuikin samassa silmänräpäyksessä, sillä +viereishuoneen ovi aukeni, ja laamanni Juhana astui sisään. + +Hän oli puettu pitkään, maataviiltävään yönuttuun ja tohveleihin ja +piti kynttilää kädessään. + +Paikallaanolo, johonka luuvalo suurimmaksi osaksi päivää häntä pakotti, +esti häntä yönlepoa nauttimasta. Hänen ajatuksensa olivat sitäpaitsi +kiintyneet niin kokonaan siihen vaikeaan tehtävään, joka häntä odotti +tulevassa oikeudenkäynnissä noitia vastaan, ettei hän ollut malttanut +unetonna kieriä vuoteellaan: hän oli noussut ylös ja astellut pitkän +aikaa edestakasin huoneittensa läpi, kun hän vihdoin kuuli nyyhkytyksiä +ja kuiskeita veljensä tyttären kammarista. + +Nyt katseli hän tutkivin silmin ympärinsä ja kysyi hämmästyneiltä +tytöiltä: + +-- Mitä on tapahtunut? Miksi sinä itket Maria?... Ja miksi sinä vielä +olet täällä näin myöhällä? + +Viimeinen kysymys lausuttiin Hannalle, joka vavisten ja tyhmistyneenä +seisoi ankaran isäntänsä edessä. + +-- Armollinen herra, soperti tyttö, -- neiti on pahoinvoipa, ja minä... + +-- Ja sinä, lausui laamanni ankarasti; -- olet ollut yöjuoksulla, +niinkuin huhut sinusta kertovat. Minä olen nähnyt sinun palaavan +yölliseltä retkeltäsi ... olen nähnyt mieshenkilön hiipivän puutarhan +läpi... Sinä olet häpeäksi kunnialliselle talolleni ja saat huomenna +lähteä matkaasi. + +-- Armollinen laamanni... Hanna ei saanut muuta sanotuksi; hän ratkesi +itkuun. + +Mutta laamanni kääntyi hänestä pois ja kiinnitti terävän katseensa +Mariaan. + +-- Oletko kipeä, lapseni, vai miksi sinä itket? kysyi hän vähän +lempeämmällä äänellä. + +Maria ravisti kutrit silmiltään, joten hänen ylpeä otsansa näkyi ja +vastasi arvelematta sedälleen: + +-- Minä en ole kipeä, vaan olen surren itkenyt erästä onnettomuutta, +joka varmaan on kovemmin kohtaava teidän sydäntänne, setä, kuin minun. +Mutta ensiksi tahdon Hannan puolustukseksi sanoa, että hän kävi +yöllisellä retkellään minun tahdostani. Sillä siitä asti, kuin minä +olin lumimyrskyssä vähällä hukkua, olen kuullut poikanne salaa +liikkuvan iltasilla ulkona ja epäilin, ettei hän kävisi muualla, kuin +jumalattoman Inkerin ja hänen tyttärensä luona... + +-- Mitä sanotkaan, Maria? lausui laamanni Juhana, ja oli vähällä +pudottaa kynttilän kädestään. + +-- Niin kyllä, armollinen herra, niin se on, sanoi Hanna, joka Maria +neidin asialle antaman käänteen kautta oli saanut uutta rohkeutta. + +-- Suu kiinni, sinä, ja mene kammariisi! sanoi laamanni Juhana, mutta +kun Hanna vielä viipyi, lepyttääkseen isäntäänsä ja puolustaakseen +viattomuuttansa, lisäsi hän: + +-- Jos sinä olet syytön, niin älä pahastu kovia sanojani! Mutta mene +nyt, sillä minä tahdon olla neidin kanssa kahdenkesken. + +Hanna niiasi, loi kiitollisen katseen Mariaan hänen suomastaan avusta +ja lähti pois, iloiten siitä, että hän oli niin helpolla pelastunut +uhkaavasta myrskystä. + +Laamanni Juhana pani kynttilän pöydälle ja istui vastapäätä Mariaa +tuolille. Hänen tuima muotonsa ilmaisi hämmästystä, hän pyyhkäsi +kädellään harmaita hiuksiaan ikäänkuin torjuakseen iskua, joka oli +tähdätty hänen päähänsä ja kiinnitti levottomana katseensa nuoren +neitosen huuliin. + +Maria oli nopeasti tointunut hämmästyksestään. Hänen suuret, mustat +silmänsä hehkuivat ikäänkuin voitonilosta, hänen tietäessään, ettei +kosto enää voisi luisua hänen käsistänsä. Hän ei säälinyt isänsydäntä, +johonka hänen sanojensa myrkkypistimen tavoin täytyi tunkeutua; hänen +piti vaan saada jäähdyttää mustasukkaisuudesta kirveltelevää rintaansa. + +-- Puhu, sanoi laamanni, -- kerro kaikki! Minä aavistan jo pahinta. + +-- Älkää pyytäkö minulta sitä, sillä minä en voi häpeämättä totella +tahtoanne, setä. Ellen sisaren rakkaudella olisi ollut kiintynyt +serkkuuni, ei hänen onnettomuutensa olisi koskenut minuun niin +kipeästi, ja olisin karkottanut mielestäni epäluulot, jotka eivät +sovellu siveälle neidolle. + +'-- Sinä sanoit lähettäneesi Hannan katsomaan, minnekä poikani iltasin +retkeili, koska sinulla tuosta pyryilmasta asti oli syytä siihen +luuloon, että hän uudelleen kävisi Mäntysuon Inkerin luona... Sanoithan +sinä niin? kysyi laamanni. + +-- Niin sanoin. + +-- Mikä on se syy tahi ne syyt? + +-- Majaillessamme Inkerin luona, antoi hän Aadolfille juoman, jonka +jälkeen minusta oli, niinkuin Aadolf mieluisesti olisi silmäillyt +Inkerin tyttäreen Elliin. Kenties oli se aiheetonta epäluuloa; mutta +kun pelkäsin noita-akan tempuillansa tahtovan vietellä Aadolfin sydäntä +pahuuteen, aloin tarkata serkkuni käytöstä ... ja kun epäluuloni saivat +siitä yhä uutta tukea, lähetin Hannan tänä iltana ottamaan selkoa, mitä +serkullani oli aikeissa. Minun ei kaiketi olisi sopinut niin tehdä, +mutta... + +-- Sinä teit viisaasti sekä rakkaalle sukulaiselle arvon mukaisesti. +Mutta kerro pian, sano mitä Hanna näki? + +-- Hän ei uskaltanut seurata Aadolfia, kun Aadolf lähestyi Inkerin +mökkiä; mutta samassa tuli Sjövikin ratsurenki Pekka hänelle vastaan, +ja hän seurasi Aadolfin jälkiä mökille... Voi, setä, minun on mahdoton +jatkaa! Minä häpeän silmäinne edessä. + +-- Haa! virkahti laamanni Skytte; -- poikani juttu on siis jo +sivullistenkin tiedossa! Minua onnetonta isää! + +-- Setä kulta, antakaa hänelle anteeksi! rukoili Maria ja otti vanhusta +kädestä. -- Aadolf parkahan on viattomasti joutunut noiden kahden +noita-akan hornan temppujen uhriksi! Minkä hän sille taitaa, että he +ovat lumonneet hänen silmänsä ja vietelleet hänen sydämensä! + +-- Ja näkikö vakooja jotain, josta käy varmaksi, että noidan on +onnistunut saada poikani sydän hänen tyttäreensä mieltymään? Eikö niin? +Puhu suoraan, lapseni! Vastaa vaan tämä viimeinen kerta! + +Mutta Maria kätki kasvonsa käsiinsä ja tyrskähti vastaukseksi itkuun. + +-- Minä käsitän... Jo riittää, sanoi laamanni ja nousi istualtaan. -- +Niin piti turmiota levittävän pahuuden, pikemmin kuin luulinkaan, +koetella minunkin huonettani! Mutta minä kostan hirveästi, lain ja +oikeuden kautta minä kostan. + +-- Mutta, setä kulta, antakaa Aadolfille anteeksi! rukoili Maria +uudestaan ja vei hänen kätensä vettyneille silmilleen. -- Hän on +onneton vaan ei syyllinen. + +-- Nuorukainen on pelastettava, virkahti laamanni ja hänen päänsä +painui rintaa vastaan. -- Hän on pelastettava, kuinka ankarilla +keinoilla tahansa. _Qua medicamenta non sanant ferrum sanat_. Voi +minua, etten saata julistaa häntä ihan syyttömäksi tähän +onnettomuuteen! Hänen jumalattomat opintonsa ... hänen ilmeinen +kylmyytensä uskontoa kohtaan ... hänen monasti ilmennyt epäuskonsa... +Kuinka ovatkaan nämä seikat unettomina öinä panneet minut +huokailemaan!... Hyvää yötä, lapseni! Rukoile Aadolfin sielun puolesta +ja nuku sitte rauhassa. Jumala siunatkoon sinua! + +Laamanni Juhana painoi isällisen suudelman Marian otsalle, otti +kynttilän ja lähti. Mutta hänen suudelmansa poltti ikäänkuin omantunnon +vaiva nuorta neitoa kauan senjälkeen, kuin vanhuksen synkkä, kumartunut +haamu oli poistunut hänen huoneestaan. + +Sillä vaikka Maria olikin puolittain vakuutettu, että Elli +salakeinoilla oli voittanut Aadolfin rakkauden, tiesi hän kuitenkin +itsessänsä, ettei huoli Aadolfin menestyksestä ollut ohjannut hänen +menettelyään. + +Laamanni ei saanut sinä yönä ollenkaan lepoa. Hän käyskenteli ikäänkuin +aave pitkäin salien ja huoneiden läpi. Astellessansa hän tuon tuostakin +pysähtyi pienen muotokuvan eteen, johon kuuvalo sattui. Se oli hänen +poikansa kuva niiltä ajoilta, jolloin hän vielä oli pienoinen lapsi. +Murheellinen isä silloin huokasi ja mietti: -- Miksei hän aina pysynyt +tuollaisena, ellei kasvoiltaan niin sydämeltään! + +Vasta aamupuoleen yötä Skytte vanhus paneutui vähäksi aikaa levolle. + +Perheen kokoonnuttua aamiaispöytään Aadolf heti huomasi, että kaikkien +mielet olivat lamassa. Hänen isänsä oli umpimielinen ja harvapuheinen, +vapaaherratar näytti itkeneeltä, Maria oli tavallista kalpeampi ja +kaihtoi arasti serkkunsa katseita. + +Epämääräinen aavistus pidätti Aadolfia kysymästä, mikä siihen oli +syynä. Pöydässä ilmoitti hän laamannille aikovansa iltapuolella lähteä +ratsain Tukholmaan. Laamanni kysyi: + +-- Mitä asiaa sinulla on Tukholmaan? + +-- Isäni tietää, että kauppiaallemme on maksu suoritettava ja kun +sitäpaitsi olen sopinut yhtyäkseni useiden ystävieni kanssa, niin sopii +nämä seikat hyvin yhdistää. + +-- Minä aion itse muutaman päivän perästä tehdä tilin kauppamiehen +kanssa Tukholmassa, sanoi laamanni. -- Minä tahdon, että sinä tänäpänä +olet kotona. + +Mitä laamanni kerran oli päättänyt, sitä ei käynyt muuttaminen; sen +Aadolf tiesi vanhastaan. Tultuansa huoneeseensa hän sentähden heti +kirjoitti kirjeen ystävälleen pappismiehelle Tukholmassa, ja kertoi +hänelle kaikki, mitä hän suullisesti oli aikonut tälle puhua Inkeristä +ja Ellistä. Tämän kirjeen kiidätti hän Rolfille ja pyysi Rolfin +saattamaan se perille. + +Rolf vanhus oli levoton ja katui lupaustaan, vaan ei sanonut mitään. +Aadolf tapasi hänet tallissa, missä hän ruokki hevosia ja laitteli +lekkeitä kuntoon matkaa varten. + +Mutta laamannikin istuutui aamiaisen jälkeen kirjoituspöydän ääreen. +Hän lähetti kaksi sanaa, toisen pastori Svenoniukselle ja toisen +nimismies Askelinille, että he niinpian kuin suinkin saapuisivat +Signildsborgiin. + +Kohta jälestä puolisten nämä tulivat. Nimismies, jolta lähtiessä oli +jäänyt päivällinen syömättä, käskettiin pöytään, jossa oli tarjolla +häränpaistia ja olutta, mutta pastori, jolla jo oli kannekirjat +valmiina taskussaan, meni suoraapäätä laamannin työhuoneeseen. + +Sinne mennessään kohtasi hän Aadolfin. Nuori Skytte tähysteli +tutkivasti papin synkkiä kasvoja. Heidän silmänsä sattuivat +toisiinsa... Svenoniuksen katse oli jylhän uhkaava... Aadolfin +muistutti siitä valasta, jonka hän vannoi. Hänet valtasi inhon ja pelon +sekainen tunne, ja hän olisi, elleivät asianhaarat olisi häntä +pidättäneet, syöksynyt papin päälle ja polkenut hänet jalkainsa alle. + +Synkkäin aavistusten lannistamana lähti Aadolf kiireesti kotoa pois. +Hän heitti viitan ylleen ja käyskenteli kauan metsässä. Edetessään yhä +syvemmälle kuusten juhlallisiin pylväsholveihin, oli hän tällä hetkellä +kyllästynyt ihmismaailman ikuiseen eripuraisuuteen, ja toivoi, että +hänen suotaisiin elää loitolla vertaisistaan luonnon rauhaisassa +helmassa. + +Sill'aikaa keskustelivat laamanni Skytte ja pastori Svenonius tärkeistä +asioista. + +Svenonius jätti esiin syytöskirjat, jotka huomattiin lailliseen muotoon +laadituiksi. Kun sitte oli keskusteltu niistä toimenpiteistä, joihin +olisi ryhdyttävä syytettyjen pikaista vangitsemista varten, oli +Svenoniuksella aikomuksena esittää syytöksensä nuorta vapaaherraa +vastaan; mutta tuumiskellessaan mitenkä hän sen paraiten tekisi, +viittasi laamanni häntä istumaan ja saattoi itse keskustelun papin +toivomalle tolalle. + +-- Arvoisa ystäväni, sanoi Signildsborgin herra, ja hänen äänensä +ilmaisi syvää sisällistä liikutusta; -- minä luotan teihin suuresti ja +tahdon sitä nyt osottaa, kun teiltä pyydän neuvoa asiassa, joka koskee +läheisesti minuun isänä ja on myös yhteydessä sen asian kanssa, joka +meillä nyt on meneillä. Kiusaaja on koetellut _minunkin_ huonettani. + +-- Haa! ajatteli Svenonius ja kumartui Juhana herran puoleen, ikäänkuin +olisi hän pelännyt, että joku niistä sanoista, jotka tämä lausui, jäisi +häneltä kuulematta. + +-- Eikä hän mitenkään olisi voinut satuttaa minua arempaan kohtaan, +sillä hän on tarkannut isänsydämeen. Poikani, ainoa lapseni, on +kauheilla harhateillä... + +-- Minä tiedän sen ja surkuttelen teitä syvästi, armollinen herra... + +-- Oi, te ette tiedä vielä pahinta, herra pastori, huokasi laamanni +Juhana ja kertoi, mitä hän edellisenä yönä oli kuullut Aadolfin +suhteesta Inkeriin ja Elliin. + +-- On siis käynyt niinkuin minä epäilin, lausui Svenonius, -- ja on +myöskin selvinnyt eräs seikka, jota minä pidin miltei mahdottomana +selittää! + +-- Tekö epäilitte? + +-- Niin epäilin, sanoi Svenonius, -- sillä minä olen jo kauan +hämmästyen havainnut poikanne osottavan suurta myötätuntoisuutta noita +jumalattomia perkeleen lapsia kohtaan. + +Ja nyt oli Svenoniuksen vuoro puhua. Hän kertoi ensiksi nuoren +vapaaherran käytöksestä kuulustuksen aikana Inkerin tuvassa ja teki +sitten selkoa Aadolfin käynnistä pappilassa samana iltana, kun +Svenonius oli palannut tutkintoretkeltään Kummun Kaarinan luota. +Tarpeetonta on mainita, että kertomukseen tuli mitä mustin väritys, +mutta samalla vaatii totuus meitä lisäämään, ettei Svenonius tieten +tahtoen höystänyt valheella puhettaan; hän kuvaili omantunnon +mukaisesti, ja mikä oli kuvauksessa synkkää, johtui siitä, mitenkä hän +asian käsitti. + +-- Kauhistaa sitä ajatella ... se vihloo sydäntäni ... ja varmaan on +teidänkin sydämenne murtuva, armollinen herra, niin päättyi hänen +kertomuksensa; -- mutta teidän poikanne suu oli täynnä herjausta ja +pilkkaa pyhää oppiamme vastaan; ei ainoakaan pimeyden hengen +villitsemistä filosoofeista ole julennut lausua moisia parjauksia... +Vähäinen asia sen rinnalla ja johon panen verrattain vähän painoa oli, +että hän uhkasi minut tappaa, jos minun kauttani yhtäkään hiuskarvaa +kärvennetään noiden molempien naisten päästä. Niin hän sanat lausui. +Minä olenkin valmis uhraamaan henkeni Herran asian puolesta... Ottakoon +poikanne sen! + +Minä olen onneton isä ... ne sanat laamanni Juhana tietämättänsä lausui +papin kertoessa. Vanhus oli vaipunut kokoon nojatuolissaan ja hänen +silmänsä melkein peittyneet hänen tuuheiden kulmakarvojensa alle. + +Mutta kun Svenonius vihdoin vaikeni, nousi Juhana herra ylös, ojensihe +suoraksi ja sanoi vakavalla äänellä: + +-- Mitta on kukkurallaan: minun talossani ei tuo kurja tästä alkaen +enää saa olla. + +-- Malttakaa, armollinen herra; -- älkää tehkö mitään äkkipikaa! Meidän +on muistaminen, että jos Aadolf herra synnillisten lukujen kautta on +tehnyt sielunsa maaperän vihan kylvölle otolliseksi, niin on häntä +kuitenkin pidettävä häijyjen juonien ja petollisten hankkeiden uhrina, +jommoista voi tapahtua paraimmallekin. Minä arvaan, mitenkä asia +kokonaisuudessaan on. Tahdotteko, armollinen herra, kuulla, mitenkä +olen sen käsittänyt? + +-- Puhukaa, kunnon ystävä! Tottahan itsekin käsitätte, mitenkä +tuskallisena haen syitä estääkseni kirousta tulemasta oman lihani ja +vereni päälle? + +-- Ettekö te, armollinen herra, usko, että saatana hellii +palvelijoitaan ja tahtoo varjella heitä niitä toimia varten, joita hän +tahtoo heidän kauttaan saada meidän keskellämme suoritetuksi? Olkaa +varma siitä! Sentähden on hän luultavasti myöskin antanut heille +viittauksen, että he tietäisivät olla varoillaan uhkaavan rangaistuksen +varalta. Mäntysuon Inkeri on siis keksinyt tuuman, jonka perusjohteet +ovat minulla selvillä. Minua on hän tahtonut pelotella ankarilla +koettelemuksilla; teidän tykönänne on hän hommannut puolustajaksi +itsellensä poikanne ja turvautuu teidän näennäiseen kiitollisuuden +velkaanne häntä kohtaan siitä, kun hän pelasti poikanne ja nuoren +neidin hengen. Olenhan kuullut ja lukenut, että noita-akat voivat +nostaa rajuilmoja; mutta elleivät sitä voikaan, on ihan varmaa, että he +ainakin voivat johtaa rajuilman mille taholle haluavat: sen todistavat +monet oppineet ja hurskaat miehet ja noitien omat tunnustuksetkin sitä +arvelua vahvistavat. Nyt minun ajatukseni on, että kauhea lumimyrsky, +johon Aadolf herra ja neiti olivat vähällä hukkua, Inkerin taikojen +kautta nousi näillä seuduilla raivoon, ja että hän loihduillaan johti +hevosen kulkua ... sillä mitenkä se muuten olisi tehnyt niin pitkän +kierron ja seisattunut juuri hänen tuvanovensa eteen? Ja sen teki hän, +voidaksensa sitte omalletunnollenne lausua: katso minä pelastin +poikanne hengen, mutta te tahdotte minun ja tyttäreni hengen ottaa! Hän +on sen tehnyt saadaksensa tilaisuuden antaa Aadolf herralle +tenhojuoman, jonka avulla hänen sydämensä oli saatava noita-akan +tyttäreen mieltymään ja hänen ajatuksensa kääntymään pois Jumalasta. +Teidän tulee siis ajatella poikanne toimivan tuon perkeleellisen juoman +vaikutuksen alaisena ... alaikäisenä lapsena, tietämättä mikä on oikeaa +mikä väärää ... houruna, joka raivoo ja väijyy ihmishenkeä, olematta +syyntakeinen teoistaan. + +-- Kenties olette oikeassa; -- sitä melkein toivoisin, vaikkakin +pelkään sitä. Mutta mitä minun nyt pitää tehdä saadakseni poikani +pelastetuksi? Neuvokaa minua, herra pastori! Järkeni silmät ovat +pimittyneet. + +-- Saatamme ehkä toivoa, että hänen huumauksensa haihtuu, kun hän ei +enää saa nähdä nuorta noitaa, joka voisi kiihotustyötänsä jatkaa ... +että ne liekit, joihinka laki Jumalan avulla on tuomitseva tuon +katalan, edes saavat sen haihtumaan... + +-- Mutta miettiihän kadotettu poikani murhahankkeita teitä vastaan, +lausui laamanni jylhästi. -- Minua vavistuttaa ajatellessani, että olen +siittänyt murhaajan maailmaan. Ymmärrykseni ei keksi mitään pelastusta. +Minä en tiedä mitä tehdä. Panenko hänet kahleihin ja kytkenkö hänet +kiinni kellariholviin? Sanokaa, antakaa minulle joku neuvo! + +-- Toivon että isänvaltanne vaikuttaa ilmankin, tarvitsematta käyttää +niin kovia keinoja. -- Voisittehan sulkea hänet huoneeseensa ja antaa +luotettujen palvelijoiden vartioida häntä, tahi, ellei se kävisi +päinsä, lähettää hänet houruinhuoneeseen Tukholmaan ja antaa hänen olla +siellä, kunnes hän taasen tulisi tuntoihinsa. + +-- Oi, se on kauheaa! sopersi laamanni ja istui nojatuoliinsa. -- Oi, +jospa olisin kuollut! + +-- Tahi ... ties jospa toinenkin keino auttaisi, jatkoi Svenonius; -- +pitäisi ainakin koettaa... + +-- Mitä tarkotatte? Sanokaa pian! + +-- Tarkotan että on mahdollista, jopa luultavaakin, että löytyy +luonnollinen vastamyrkky sille myrkkyjuomalle, jonka noita-akka +valmisti pojallenne. Hän tuntee ihan varmaan kasveja, joiden nesteet +voivat tehdä noitajuoman vaikutukset tehottomiksi. Voitaisiin pakottaa +häntä valmistamaan sellainen vastajuoma Aadolf herralle. Kaikissa +tapauksissa täytyy meidän saada tietää, mitenkä asian laita on. + +-- Olette oikeassa! Kun en itse tuota keksinyt! sanoi laamanni Juhana +rohkaistuna tästä toiveesta. -- Tuotetaan Mäntysuon Inkeri heti tänne. +Minä annan tuossa paikassa käskyn siitä. + +-- Vielä parempi olisi tuottaa tänne hänen tyttärensä, huomautti +Svenonius. -- Hän on nuori, hänen sydämensä hennompi, hänen taitonsa +luikerrella pois viisastelevien vastausten kautta vähemmin kehittynyt, +kuin hänen kirotun äitinsä. Sen mukaan kuin voin päättää hänen +kasvoistaan, luulen ettei hän vielä ole ehtinyt päästä saatanan +erinäiseen mielisuosioon. Lähetämmekö noutamaan Elliä? + +-- Niin, te olette oikeassa; meillä on suurempi syy toivoa, että totuus +tulee ilmi hänen kauttansa. + +Laamanni heläytti kelloa ja sanoi sisäänastuvalle palvelijalle, että +hän käskisi nimismiehen tulla ylös. + +Nimismies Askelin jätti oluthaarikan, josta hän yhdessä kartanonvoudin +kanssa oli ryypiskellyt, tuli heti saapuville ja sai laamannilta käskyn +parin rengin avustamana ottaa hetimiten kiinni Elli ja tuoda hänet +Signildsborgiin. + +Nimismies lähti matkalle, kaksi renkiä mukanaan ja kartanonvouti, jolla +oli omat syynsä ottaa osaa seikkailuun. Olut oli karaissut nimismiehen +mielen, ja viinapullo, jonka talonvouti oli ottanut mukaansa, sai +matkalla tuon rohkeuden paisumaan joksikin, joka nimismiehen omasta +mielestä ei ollut muuta kuin uljuutta. + +Hämärä oli jo aikaa ennen kuin Askelin apureineen saapui Inkerin +tuvalle, verhonnut maita ja seutuja. Samassa kun nimismies meni +aukasemaan veräjää, saavutti heidät reki, kaksi hevosta edessä. + +-- Hohoi! huusi nimismies, -- kukas matkamies on? + +-- Hei, Rolf ukkohan se on, huusi kartanonvouti, -- mihinkä sinä olet +menossa näin myöhällä? Anna seista ja ota matkaryyppy! + +Rolf, sillä hän se oli, seisautti hevoset, silmäili joukkoa, mutisi +jotakin itsekseen ja vastasi: + +-- Minulla on asiaa Wadtoftan puolelle, ja täytyy saada se vielä +tänäiltana toimitetuksi... Kiitos tarjoomastanne, kartanon vouti! +Ryyppy ei haittaa näin talviteillä... + +-- Ja miten komeasti hän vielä ajaakin! sanoi kartanonvouti, Rolfin +ryypätessä pullosta hänen onnekseen. -- Molemmat hevot valjaissa! +Kunhan ei vanha ruutiäijä vaan olisi kosimahankkeissa! + +-- Oli hankkeet mitkä hyvänsä, niin jäänee minulta kumminkin eukko tahi +tyttö saamatta, vastasi Rolf; -- semmoiset tuumat jääkööt vaan pois +mielestänikin. Mutta nyt on minun vuoroni kysyä mitä te aiotte tehdä? +Te näytte olevan menossa mökkiin. + +-- Ihan oikein, vastasi kartanonvouti, me menemme ottamaan kiinni +noitaa. + +-- Vai niin... Luulen että korkealla oikeudellakin on asiassa jotain +tekemistä, koska herra nimismies on mukana... No, onnea vaan puuhille! +Miksi te eukkoa kovistelette? Inkeriähän te kaiketi menette ottamaan +kiinni. + +-- Ei, sanoi nimismies, -- paholaisen emon vuoro on vasta huomenna, +jolloinka minä neljännysmiehineni pistän kiinni kaikki hänen +sukulaisensa, niin monta kuin niitä on ympäri koko pitäjän. Nyt saa +vaan hänen tyttärensä tehdä pienen huvimatkan armollisen laamannin luo +Signildsborgissa. + +-- Hm, vai niin! Jumalan rauha! + +Rolf käski hevosia liikkeelle, iloiten kun sillä kaupalla oli päässyt +asiasta erille. Poistaaksensa itsestään kaikki epäluulot ajoi hän +tosiaankin Wadtoftaan, jossa hän asiakseen osti joitakuita lampaita ja +palasi vasta seuraavana päivänä kotia. + +Sillävälin kulki nimismies seuralaistensa edellä ylös mökille. Ovi oli +lukossa ja verhot riippuivat pienten ikkunoiden edessä. + +Näihin varotoimiin olivat Inkeri ja Elli ryhtyneet, voidaksensa +rauhassa vakoilijain silmiltä varustautua pakomatkalle. + +Pelastuksen toivo oli Aadolfin lähdettyä antanut Inkerille uusia +voimia. Hän ja Elli olivat toisiansa rohkaisevin sanoin koko illan +puuhanneet sääliessä kokoon tarpeellisimpia ja rakkaimpia +tavaroitansa. Siitä puuhasta oli jo kotvanen sitten päästy; hevosia +odotellessa rukoilivat he nyt Jumalalta pakonsa onnistumista. + +He havahtuivat ovelle kolkutettaissa. + +-- Auttajamme on täällä... Jumala olkoon kiitetty, kuiskasi Inkeri. + +-- Hoi, ovi auki! huudettiin ulkoa. + +Elli nousi ylös ja riensi aukasemaan. Kalmankalpeana syöksyi hän +takasin, nähdessänsä nimismiehen seuralaisineen. + +-- Hyvä Jumala! Äiti! huusi hän ja kiersi kätensä Inkerin kaulaan. + +Inkeri seisoi typertyneenä ja tuijotti hievahtamatta tulijoihin. + +-- Hyväilta taloon! Kiitos viimeisistä, räyhäsi humalainen nimismies, +siihen määrään viinanhöyryistä muuttuneena, ettei loihtusanojen tarve +edes johtunut hänelle mieleen. + +Hänen seuralaisensa silmäilivät uteliaina ympärinsä, ja kartanonvouti +huomautti: + +-- Tehän näytte olevan muuttotouhussa, Inkeri. + +-- Niinpä todellakin, tuhat vieköön, sanoi nimismies mulkoillen +silmiänsä, -- minä tunnen jotain uhkaavaa ilmassa. Mepä tulimme +tosiaankin kreivin aikaan. Minnekkä matka, Inkeri? Hm, kaiketi olette +tekin tuntenut jotain uhkaavaa ilmassa?... No, ettekö te saa suutanne +auki? Te näytätte ällistyneeltä. Olemme tulleet kenties sopimattomaan +aikaan, mutta sille en voi mitään. Minä tulen virkani puolesta. + +-- Mitä te meistä tahdotte? kysyi Elli vavisten. + +-- Sen sinulle kohta sanon, pikkunoita, vastasi nimismies; -- me +tulimme tänne viedäksemme yhden teistä armollisen laamannin luo, mutta +nyt kun näen, että te olette muuttotouhussa, vaikkei vielä ole +lähtöpäiväkään, niin on parasta kopata teidät molemmat, yhtähyvin nyt +kuin toiste. Kuninkaan ja oikeuden nimessä minä vangitsen sinut, +Inkeri, ja sinun tyttäresi. Kartanonvouti, annas tänne nuoranpätkät. + +-- Tässä ovat, vastasi kartanonvouti ja ojensi ne nimismiehelle. + +Inkeri oli nyt senverran toipunut, että saattoi kysyä. + +-- Mistä rikoksesta meitä syytetään, koska te tahdotte meitä sitoa ja +panna kiinni? + +-- Ka, kun vielä tekeydyt tuhmaksi, ilkeä noita! lausui nimismies. -- +Mutta kun pyöveli panee peukalopuristimen sormiasi hyväilemään, niin +eiköhän muistisi alkane selvitä. Tänne vaan kädet, niin koristan sua +rannerenkaalla, ettei sen parempaa vielä ole hampusta tehty! Kas niin, +kursaukset sikseen! Meidän on kiire. + +Nimismies läheni nuora kädessä... Inkeri vetäytyi kauhistuneena +taapäin... Elli heittäytyi polvilleen oikeuden palvelijain eteen ja +huudahti tuskissaan: + +-- Älkää koskeko äitiäni! Hän ei ole mitään pahaa tehnyt... Armahtakaa, +hyvä herra! + +-- Älä kuomaile! Se on turha vaiva, vakuutti Askelin ja astui vielä +askelen Inkeriä kohden. Mutta Elli heittäytyi heidän, hänen ja äitinsä +väliin, kietoi kätensä nimismiehen jalkojen ympäri ja huusi: + +-- Armoa, armoa! Hän on viaton, hän ei ole mitään pahaa tehnyt. Jos +teillä on ihmisen sydän, niin teidän täytyy armahtaa! + +-- Heitä irti minut! Oletko hullu? Luuletkos sinä, että nimismiehen on +lupa ketään armahtaa? Se veisi häneltä viran. Heitä irti hyvällä! +Muuten täytyy minun käydä kovin kourin käsiksi sinuun. + +-- Armoa! murahti humalainen kartanonvouti pilkallisesti. -- Onko +mokomaa pirua ennen kuultu? Tänne toinen nuoranpäistä, nimismies! Minä +teen tästä tenästä pikaisen lopun.... Kuuletko sinä, helkkarin noita, +jatkoi hän, silmät vihasta säihkyen, astui köysineen lähemmä Inkeriä ja +puristi nyrkkiään hänen nenänsä edessä. -- Sinua saanen kiittää siitä, +että poikani sai maahisen ja että karjuni itsestään kuoli; mutta nyt +minä sen maksan sinulle. Tänne kädet ilman kursailutta, tahi lyön sinua +niinkuin härkää keskelle otsaa! + +Inkeri oli vaipunut tuolille; hän olisi kyllä totellut humalaisen +miehen uhkaavaa käskyä, mutta hän ei jaksanut käsiänsä kohottaa. + +Hurja talonvouti kohotti nyrkkiään ja tahtoi panna uhkauksensa toimeen, +mutta siinä tuokiossa syöksähti Elli ylös polviltaan ja töykkäsi häntä +suonenvedontapaisella voimalla takasin. Mies, joka ei osannut odottaa +moista rynnäkköä ja jo muutenkin huljuili "liikakuormansa" alla, +hoippuili muutaman askelen, koettaessaan pysyttää tasapainoa. Se ei +sittenkään onnistunut, ja niin hän kaatua roisahti seljälleen, niin +että lattiapalkit ryskivät. + +Nähtiinpä siinä omituinen kuva, johon hiiltynyt takkavalkea loi +punertavaa valoaan: äiti, joka makasi tainnoksissa nojatuolissa, pää +taaksepäin vaipuneena, kauhun jähmettynyt ilme kasvoillaan ... tytär, +joka oli asettunut hänen ja hänen vihollistensa väliin, hiukset +hajallaan kalpeiden, hurjaa päättäväisyyttä hehkuvien kasvojensa +ympärillä -- nämä avuttomat oliot yhdeltä puolen, ja toiselta +inhimillisen oikeuden raa'at, humalaiset apurit. Nimismies töllisteli +avosuin, ällistyneenä tytön odottamattomasta voimanosotuksesta; +kartanonvouti, naama pöhnästä ja kiukusta kamalasti väännyksissä, +makasi pitkänään lattialla, ja molemmat rengit, jotka taikauskoisesta +pelosta tähän asti olivat pysyneet toimettomina, vetäytyivät likemmä +ovea, epätietoisina siitä inhimillinen vai yli-inhimillinenkö voima +paiskasi heidän tiranninsa heikon tytön jalkoihin. + +Mutta kuva oli tuota pikaa muuttuva toisenlaiseksi. Kartanonvouti kömpi +ylös, ryntäsi Elliä vastaan ja iski häntä nyrkillä niin kovasti, että +tyttö tajuttomana kaatui lattialle. + +Tuskan ja ahdistuksen huuto pääsi Inkerin sydämestä ja hän syöksähti +ylös ... mutta samassa nimismies kävi kiinni häneen takaapäin. Kun +Inkeri vielä koetti riistäytyä irti, heitti kartanonvouti nuoran hänen +käsiensä ympäri ja sitaisi sen niin lujasti, että köysi syöpyi lihan +sisään. + +-- Rauhoitu, noita! kiljasi nimismies, jonka kasvoilla hiki virtaili. +-- Pentusi ei ole kuollut; hänellä ei ole mitään hätää. Älä sinä +vaan rimpuile, niin minä heti saan hänet henkiin kun kaadan +kousallisen vettä hänen päälleen. Kas niin, etköhän jo asetu siivolla +olemaan... No, se onkin paras mitä tehdä voit... Älä kisko nuorasta, +kartanonvouti! Sinä saatat hänet vaan uudestaan raivoon. Hän taitaa +ruveta kaatumaan... Aseta hänet tuonne tuolille! Piru kuinka ne naiset +ovat oikullisia! + +Nyt kääntyi nimismies tunnottomana olevan Ellin puoleen. Nähtyänsä nuo +kalpeat kasvot ja suuret siniset juomut silmien alla, pelkäsi hän +hetkisen, että tyttö kenties oli kuollut. Mutta koeteltuaan hänen +valtasuontaan, otti hän toisen köydenpäistä ja sitoi hänen pienet +kätösensä yhteen; sen jälkeen otti hän viinapullon, joka jo oli melkein +tyhjä, asetti sen tytön nenän alle ja ravisti häntä, siksi kunnes tyttö +vihdoin aukasi silmänsä ja tuijotti kiillottomin katsein ympärilleen. + +-- Kas niin, sanoi nimismies, -- nyt toivon pahimmasta päästyn. Nyt +voitte te, kartanonvouti ja Pekka, ottaa eukkoa käsikynkistä ja marssia +matkaan. Mutta sinä et saa lyödä häntä etkä tempoa kovasti nuorasta, +kartanonvouti, sen kiellän, sillä hänen kätensä ovat näköjään verissä +... vangitkin ovat lain turvaamia. Sinä Niilo autat raahaamaan tätä +pikkunoitaa... Kas niin, älä enää koukuttele, no ylös heti (ne sanat +lausuttiin Ellille)! Eipä näy tahtovan. Meidän täytyy siis auttaa häntä +matkalle. + +Elli nostettiin ylös ja saattue lähti liikkeelle. Nimismies, jonka +päästä pöhnä tämän kohtauksen aikana oli melkoisesti haihtunut, +ihmetteli itsekin rohkeuttaan, jota hän oli osottanut peljätyitä naisia +vangitessaan, ja taipui jo siihen luuloon, ettei ottelu noitien kanssa +ollutkaan niin vaarallista, kuin hän ennen oli kuvitellut. + +Kun Elli tuli tuntoonsa, huomasi hän olevansa maantiellä, kädet +sidottuina, ja nimismiehen sekä toisen rengin kuljettavan häntä +välissänsä. Edessänsä näki hän äitinsä hoiperrellen astuvan toisten +miesten välissä. + +-- Näetkö, sanoi nimismies, -- näetkö, äitisi kääntyy ympäri ja +katselee sinua. Hän tahtoo sillä, että sinä kulkisit kauniisti ja +vakaasti etkä rimpuilisi ja venkuroisi ... sillä siitä ei kuitenkaan +ole mitään apua. + +Tämä kehotus oli tarpeeton. Elli käydä horjuili äänetönnä eteenpäin, +pää painuksissa ja silmät puoleksi ummessa, päässä ei niin ainoata +selvää ajatusta. + +Täten kulki surullinen saattue metsän läpi, milloin häipyen kuusten ja +petäjien varjoihin, milloin hohteessa hopeaisen kuun, joka juuri oli +taivaanrannalle noussut. + +Kun Niilo huomasi tytön hentojen jäsenten kylmästä värisevän, sanoi hän +nimismiehelle: + +-- Pysähtykää vähän? + +-- Mikä on hätänä? + +-- Hänen on vilu, tyttöraukan, sanoi Niilo ja riuhtasi yltään harmaan +sarkaviittansa, -- ja kaiketi on hänellä tunto niinkuin muillakin, +vaikka hän onkin noita. + +Näin sanoen Niilo kääri viittansa tytön ympärille ja tarttui häntä +uudestaan kädestä. + +Vaikkei Elliä juuri ollenkaan vilustanut, niin hän kuitenkin oivalsi +rengin tarkottaneen hyvää, ja tämä inhimillisyyden osotus koski hänen +sydämeensä niin, että hän heti ratkesi itkuun. + +Hänen ajatuksensa alkoivat nyt selvetä, mutta siitä tunsi hän verensä +hyytyvän paljoa pahemmin kuin pakkasesta konsanaan. + +-- Mihinkä vietänee äitiä ja minua? kysyi hän itseltään, ja +haihduttaakseen sitä tuskallista epävarmuutta, joka täytti hänen +mielikuvituksensa mitä kauheimmilla kuvilla, rohkasi hän mieltänsä ja +uskalsi puhutella nimismiestä, vaikka hänen oli vaikea saada niitäkään +väräjäviä sanoja sanotuksi. + +-- Herra, lausui hän, -- mihinkä te viette meitä? Täytyykö meidän heti +kuolla? + +-- Ei suinkaan, vastasi nimismies niin suopeasti kuin noita-akalle sopi +vastata, -- älä sinä pelottele itseäsi sillä! Kuluu siihen vielä aikaa, +ennenkun niin pitkälle ehditään. Pitäisihän sinun ymmärtää, että kaikki +täytyy käydä laillista tietä ... tutkinto ja hovioikeus ja tuomio ja +niin edespäin... Tällä kertaa ei ole mitään pahaa pelättävänä: laamanni +sinua vaan vähän kuulustelee, sitten pääset ruunun kyydillä Tukholmaan, +jossa saat asua itse kuninkaallisessa linnassa kuninkaan omien +huoneiden alla... + +Elli hengitti helpommin; hän oli kuvitellut, että häntä vietiin +suorastaan polttoroviolle. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: + +-- Onhan laamanni Aadolf herran isä? + +-- On tosin, vaikkei hänellä siitä suurta kunniaa ole ... no, siihen +minulla ei ole mitään tekemistä... Paremmin kostuu kun painaa +lankasella... Aadolf herra, lisäsi hän viekkaasti, on kyllä kelpo +herra? Vai mitenkä sinusta on? + +-- On, on, vastasi Elli ja ilahtui ajatellessansa, että mies, jonka +eteen häntä vietiin, oli Aadolfin isä. -- Varmaankin on hän yhtä hyvä +kuin hänen poikansa, ajatteli tyttö. + +Ja koko matkan ajatteli hän vaan Aadolfia; nuori vapaaherra oli se +ankkuri, johonka hän epätoivon yössä koki turvautua. Hänen käyntinsä +muuttui kevyemmäksi; hän ei painanut enää puhkavan nimismiehen olkaa, +hän ei suuresti pelännyt enää sitä päämaaliakaan, johon häntä vietiin. + +Kulkueen saavuttua Signildsborgiin kokoontui talonväki, sill'aikaa kuin +nimismies ja talonvouti päästelivät köysiä vankien käsistä. +Pilkkasanoja sekä inhon ja mielipahan purkauksia sateli noiden +molempain naisten yli, mutta he eivät sitä kuulleet. Elli kuiskasi: + +-- Älä sure, äiti ... vaan luottakaamme Jumalaan! + +-- Oi, hän on ottanut kätensä meistä, huokasi Inkeri. + +-- No, nyt seuraat minua armollisen laamannin luo, sanoi nimismies ja +tarttui Elliä käteen. -- Ja vie sinä, talonvouti, eukko johonkin +suojaan, ettei ihmisten tarvitse töllistellä häntä... Tule nyt, sinä +paholaisen pikku penikka! + +-- Tahdotaanko meidät erottaa toisistamme? Eikö äitini pidä seurata +mukana? lausui Elli. + +-- Mitä te aiotte tyttärelleni tehdä? huusi Inkeri hätäytyneenä. + +-- No, te pääsette pian taas yhteen. Olkaa huoleti! sanoi nimismies. -- +Älkää nyt leutoko, vaan päästäkää koreasti tyttärenne! Laamanni +odottaa. + +-- Ettekö vaan valehtele? kysyi Inkeri epäröiden ja piti käsillään +kiinni tytön vyötäisistä. + +-- Enkä valehtele, hullu noita, minä vannon autuuteni kautta, että pian +taas saat nähdä hänet. Kujeet sikseen nyt? + +-- Ja vannotteko, ettette pitele pahoin häntä? + +Nimismies tuskastui ja riisti Ellin pois huolestuneen äidin sylistä. +Sitten vietiin heidät kumpikin eri taholleen, Inkeri vähäiseen +sivurakennuksessa olevaan kammariin, ja Elli nimismiehen vieressä pihan +poikki suurelle herrastalolle päin. + +Inkeri oli tuskin kuullut oven perästänsä sulkeutuvan, niin hän jo +äidillisestä surustaan huolimatta tunsi joutuvansa sen raskaan unen +valtaan, jonka kautta luonto koettaa vuodattaa uutta öljyä sammuvaan +elonlamppuun. Kammarissa oli olilla täytetty sänky ja sen peitteenä +karkea lakana. Sinne horjuili Inkeri, ja muutaman hetken kuluttua hän, +veriset, haavottuneet kädet ristissä rinnallaan, nukkui virkistävään +uneen, joka loi petollisen riemunhohteen hänen kasvoilleen. Hän uneksi +poikansa palanneen mahtavana ruhtinaana, että hän oli tullut sitä +varten, että pelastaisi äidin ja sisaren ja veisi heidät merten taa +onnellisempaan maahan. + +Sill'aikaa meni Elli, astellen joltisenkin vakavasti, tuntemattomia +vaiheitansa kohti. Hän silmäsi ympärinsä toivoen näkevänsä Aadolfin, +mutta vaikka tämä toivo petti, niin se ajatus kuitenkin vahvisti häntä, +ettei Aadolf ollut kaukana, ja että siis se sydän, joka toivoi hänen +parastaan, ei sykkinyt loitolla. + +Mutta kun hän tuli suureen etehiseen ja nimismies vei hänet leveitä +kiviportaita ylös, jotka johtivat toiseen kerrokseen, tunsi hän +mielensä lannistuvan. Avara etehinen, jonka pylväisiin kuu paistoi +korkeiden ikkunoiden läpi, ja jonka holveissa hänen askelensa kumeasti +kajahtelivat, teki häneen jylhän vaikutuksen; hänen sielunsa aavisti +jotakin hirmuista tapahtuvaksi. + +-- Pysähdy, sanoi Askelin, heidän tultuaan erääseen vierashuoneeseen, +jota katosta riippuva lamppu valaisi; -- minä tulen kohta ja noudan +sinut. Nimismies meni laamanni Juhanalle ilmoittamaan, että Inkerin +tytär odotti viereisessä huoneessa. + +Elli istui tuolille oven suuhun. Hän painoi käden sydäntänsä vasten, +hillitäkseen sen rajua tykytystä, ja kun samassa eräs vierashuoneen +sivuovista aukesi, sätkähti hän jyrinästä ja silmäsi arasti tulijaan. +Mutta kun hän näki edessänsä nuoren neiti Skytten, niin hänen kasvonsa +kirkastuivat. Se seikka, että hän täällä vieraissa oloissa näki +olennon, nuoren ja naisellisen niinkuin hän itsekin ja jonka hän hyvin +tunsi aina siitä asti, kuin Elli sisarellisella hellyydellä hoiteli +häntä äitinsä kodissa, oli omiansa rohkasemaan hänen mieltänsä. + +Hän nousi tuoliltaan ja silmäili Mariaa, senlainen ilme kasvoillaan, +kuin olisi hän pyytänyt kuulla häneltä vaikka yhden ainoan ystävällisen +sanan, kuulla hänen vakuuttavan, ettei mitään vaaraa ollut +pelättävissä. Mutta Marian huulet vetäytyivät kummalliseen hymyyn, +hänen mustissa silmissänsä kuvastui vihaa ja ylenkatsetta hänen +luodessaan katseen kalpeaan, laihtuneeseen, karkeisiin vaatteisiin +puettuun kilpailijaansa, ja hän meni nopeasti ohitse lausumatta Ellille +ainoatakaan sanaa. + +Samassa aukeni toinen ovi, joka johti laamannin työhuoneeseen, +nimismies näyttäytyi taasen, otti vapisevaa tyttöä kädestä ja vei hänet +sinne sisään. Sen jälkeen hän teki molemmille herroille kumarruksen ja +poistui vierashuoneeseen, odottaakseen siellä lähempiä määräyksiä. + +Kaikista ensin Elli näki täällä sisällä peljätyn pappismiehen synkät +kasvot, ja kun hän tätä näkyä pelästyen katsahti toiseen huoneessa +olevista miehistä siinä heikossa toivossa, että hän tässä tapaisi +vähemmin pelottavan enteen, näki hän yhtä synkät, yhtä kolkot kasvot, +katse tutkivana ja uhkaavana suunnattuna häneen, eikä hän tämän +kasvoissa voinut havaita vähintäkään sen nuorukaisen näköä, joka oli +hänelle rakas. Elli oli nähnyt tarpeeksi peljätäksensä pahinta. +Vavisten tervehti hän kainosti herroja ja loi silmänsä maahan, ne kun +eivät voineet kestää laamannin terävää katsetta. + +Laamanni istui suuressa nojatuolissa työpöytänsä edessä, ja hänen +vieressänsä pastori Svenonius. Ensi silmäykseltä tuo hento kalmankalpea +olento vanhasta Skyttestä näytti jotenkin miellyttävältä, vaikka hän +inhosikin häntä ja hänen äitiään. + +-- Että tämä lapsi, joka näyttää niin viattomalta ja vilpittömältä, jo +kuitenkin on kirottu ajassa ja iankaikkisuudessa! ajatteli hän; -- sitä +tuskin uskoisi kun hänet näkee. + +Hän viittasi nyt pastorille. Tämä keskeytti hiljaisuuden ja piti +Ellille puheen, sekä ilmoitti, että hän ja hänen äitinsä tulisivat +saamaan hirmuisen rangaistuksen niistä kauheista synneistä, joihin he +olivat tehneet itsensä syypääksi. Sitten hiljensi hän ääntään vähän +säyseämmäksi, sanoi toivovansa, ettei Elli näin nuorella iällä vielä +ollut niin peräti turmeltunut, ettei hänen sieluansa voitaisi +katumuksen ja parannuksen kautta pelastaa Jumalan valtakunnalle, +joskaan hänen ei käynyt välttäminen maallisen oikeuden rankaisua, jonka +armotta täytyy seurata rikosta. Jos Elli tässä tilaisuudessa tahtoisi +osottaa katumustaan vastaamalla totuuden mukaan niihin kysymyksiin, +jotka armollinen laamanni oli hänelle tekevä, niin oli varmaa, että +tämä, joka vastedes tulisi istumaan tuomarina hänen asiassaan, antaisi +tämän seikan taivuttaa häntä käyttämään kaikkea sitä sääliväisyyttä ja +lempeyttä, jota laki ja hänen omatuntonsa vain sallisivat. + +Kun pastori oli lopettanut puheensa, otti laamanni Skytte puheenvuoron +ja selitti, että avoin ja tosi tunnustus, tässä tehtynä, voisi antaa +hänelle tilaisuuden vastedes langetettavan tuomion lieventämiseen. + +-- Tahdotko sentähden, lausui hän lopuksi, -- totta puhumalla vastata +niihin kysymyksiin, jotka aion sinulle tehdä? + +Elli, joka pelostaan sekavana ja herrojen käyttämään puhetapaan +tottumattomana, oli käsittänyt heidän puheistansa ainoastaan jonkun +vähäisen osan, vastasi pelonalaisesti myöntäen, ja tutkimus alkoi. + +Kysymyksistä, jotka laamanni nyt esitti, oli ennakolta sovittu hänen ja +pastorin kesken, vaan ei kumpikaan herroista tullut ajatelleeksi sitä, +että lapsen kielitaito supistui aivan jokapäiväisimpiin puhetapoihin, +joita hän oli kuullut ympäristöltään, tahi joita oli esiytynyt niissä +harvoissa kirjoissa, jotka hän oli lukenut. Siitä johtui, ettei Elli +joko ollenkaan tajunnut tahi tajusi hän useita kysymyksiä väärin, mutta +kun hän niin sattuessa vaikeni ja suuntasi aran, kysyväisen katseen +inkvisiittoreihin, pidettiin sitä uppiniskaisuutena tahi luikertelun +yrityksenä, ja Svenonius vaati jylisevällä äänellä häntä heti +vastaamaan. Elli, joka tunsi voimainsa loppuvan, ajatustensa +hämmentyvän, huolimatta mitä tuskaisimmista ponnistuksistaan niiden +koossapitämiseksi, heikkoni vihdoin niin, että hän töin tuskin kesti +seisomassa, ja laamannin sanat kaikuivat epäselvänä huminana vain hänen +korviinsa. Mutta papin uhkausten pelko vaati häntä vastaamaan ... ja +hän vastasi kelmenevin huulin sekasin myöntäen ja kieltäen, tietämättä +itsekään, mitä hän kielsi ja mitä hän myönsi. Laamannin muoto synkkeni +yhä enemmän, hänen tuuheat kulmakarvansa rypistyivät, silla Elli teki +tietämättään itsensä syypääksi yhä useampiin ristiriitaisuuksiin: hän +tunnusti itsensä ja äitinsä syylliseksi kaikkiin niihin rikoksiin, +joista heitä syytettiin, mutta kielsi ne taas jo seuraavana hetkenä. +Vasta kun nimi Aadolf kajahti hänen korviinsa, tuli hän vähäksi ajaksi +täyteen tuntoonsa ja kuuli selvään seuraavan kysymyksen: + +-- Sinä myönnät siis, että olet mielistynyt poikaani, ettei äitisi +yksistään tahtonut, vaan että sinulla itselläsikin oli tarkotuksena +kiinnittää puoleesi hänen sydämensä? + +-- Niin oli, vastasi Elli, -- minä pidän hänestä paljon, hyvin paljon. + +Ja yksinkertaisuudessaan uskalsi hän taas luoda katseensa laamanniin +siinä toivossa, että tämä tunnustus puhuisi hänen puolestaan Aadolfin +isän luona. + +-- Mikä julkeus! Mikä hävyttömyys! mutisi Svenonius. + +Nyt seurasi joukko uusia kysymyksiä, joista Elli ei käsittänyt +rahtustakaan. Hän kuuli epäselvästi sekaisittain sanat: _tenhojuoma, +myrkkyä, vastamyrkkyä_; hän tajusi epäselvästi, että ääni, joka kumisi +hänen korvissaan, kävi terävämmäksi ja yhä uhkaavammaksi; hän oli +vähällä nääntyä ja tarttui melkein tiedottomana tuolin selkämykseen, +pysyäkseen seisomassa. + +Laamanni Juhana oli tähän saakka isällisellä huolella hillinnyt +tulisuuttansa; kun Elli itsetietämättään oli tunnustanut kaikki +rikokset, joista häntä ja hänen äitiänsä syytettiin, vieläpä muun +ohella senkin, että hän oli voittanut nuoren vapaaherran rakkauden +Inkerin valmistamalla tenhojuomalla, oli laamanni ensin houkutuksilla, +sitten uhkauksilla koettanut saada häntä ilmaisemaan, mistä aineista +tenhojuoma oli kokoonpantu, ja millä keinoin sen vaikutukset voitiin +tehdä tyhjiksi; mutta kun Elliltä ei kuulunut muuta, kuin tuo +koneellinen myöntävä tahi kieltävä vastaus, loppui hänen +kärsivällisyytensä; hän kääntyi pastorin puoleen ja lausui: + +-- Joko on tämä nuori nainen päästänsä vialla, tahi on hän paatuneempi, +kuin kukaan niistä konnista, joille tähän asti olen langettanut +tuomioita. Pelästystä ei voida sanoa hänen käytöksensä syyksi, sillä +minä olen puhunut säyseästi; olen houkutellut ja vielä luvannut, että +hän tunnustamalla totuuden voi pelastaa henkensä, kuolemasta. + +-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, -- hänen äitinsä on häijy, kavala +ja tavattoman terävä-älyinen nainen. Omena ei putoa kauas puusta. +Kaiketi on äiti neuvonut hänelle, kuinka hänen tulee käyttäytyä heidän +pahoja tekojansa tutkittaessa. Kenties paholainenkin estää häntä +kieltänsä liikuttamasta. Meidän ei auta muu, kuin koetella viimeistä +keinoa pakottaaksemme totuuden ilmi suusta, josta tähän saakka +ainoastaan valheen kiemurtelevia käärmeitä on longerrellut. + +Laamanni soittaa kilahutti ja käski ovessa ilmautuneen nimismiehen +noutaa kartanonvouti paikalle. + +Niinä muutamina hetkinä, ennenkun vouti ehti saapua, laamanni mittaili +kiivain askelin lattiata, ja pastori Svenonius piti Ellille puheen, +josta hän ei käsittänyt muuta, kuin että pappi tavallisuutensa mukaan +oli hyvin suuttunut. Mutta kuultuaan joukossa Jumalan nimeäkin +mainittavan, pani tyttö kätensä ristiin. + +Heti talonvoudin tultua laamanni aukasi kooltansa vähäisemmän oven, +josta mentiin kirjahuoneeseen. + +Tässä pimeässä kammiossa, jossa säilytettävänä oli muutama satakunta +nidosta lakitieteellisiä ja jumaluusopillisia teoksia, oli +keskilattialla pieksinpenkki, sen ajan kaikissa aateliskartanoissa +tavattava ja moniaalla ahkeraan käytetty kapine. Kartanonvouti, joka +oli pysähtynyt ovensuuhun, pyöritellen karvalakkiansa käsissään, katsoa +vilkasi ensin pieksinpenkkiin, sitten Elliin ja ymmärsi heti minkä +vuoksi häntä oli kutsuttu. + +Nyt kuului vierashuoneesta puhelua. Toisena puhujista oli nimismies, +toisena nuori Skytte, joka oli palannut kävelyltään metsässä ja +talonväeltä saanut tietää, mitä oli tapahtunut. + +-- Kuulkaa, sanoi Svenonius laamannille; -- ellen erehdy on onneton +poikanne viereishuoneessa. + +-- Minä olen käskenyt Askelinin vartioida ovea ja estää ketään +tulemasta sisään, vastasi laamanni Juhana, jonka jälkeen hän kääntyi +Ellin puoleen ja lausui: + +-- Minä olen käskenyt tänne tuon miehen sitä varten, että hän ruoskisi +sinua vitsoilla, siksi kunnes näet hyväksi vastata kysymyksiini +verukkeitta. Kartanonvouti, vie hänet tuonne kammioon, paljasta hänen +selkänsä ja sido hänet penkkiin! + +Laamanni oli otaksunut, että tämä uhkaus, kun sitä säesti +kidutuskalujen näky, tekisi toivotun vaikutuksen. Mutta kaikesta, mitä +hänen ympärillään tapahtui, tyttönen tajusi ainoastaan tuon hänelle +rakkaan äänen, jonka hän kuuli ulkoa; hän kuunteli, ja vaikutus, minkä +se häneen teki, ilmausi vienona hymyilynä. + +-- Hän vastustaa teitä ... hän pilkkaa teitä, virkahti Svenonius. -- +Minä en kärsi nähdä tätä kauemmin. Teidän sydämenne täyttää +paheksittava löyhyys, jumalaton suopeus, armollinen laamanni. + +Laamanni, joka käden viitteellä oli pidättänyt palvelijaa heti +toimeenpanemasta hänen käskyänsä, antoi nyt aivan päinvastaisen merkin. +Vasta nyt kun mies kovin kourin tarttui Elliä käsivarteen, kiintyi +hänen huomionsa kartanonvoutiin, ja hän puhkesi sanomaan: + +-- Mitä sinä tahdot minusta? Sinä se olit, julma mies, joka rääkkäsit +äitiäni. + +-- Kyllä saat tietää, mitä minä tahdon, vakuutti kartanonvouti ja +tempasi äkisti tytön mukanaan vastaiselle ovelle. Kun pelästynyt tyttö +huomasi penkin ja sen vieressä vitsan, ja tunsi miehen karkeiden +kourien tarttuvan hänen leninkiinsä, joko päästääkseen sen auki tai +repiäksensä sen rikki, havahtui hän puoli-horroksistaan ja päästi +kauhistuksen kirkunan. Hän riistäysi sukkelasti irti ja huusi: + +-- Säästäkää minua! Minä teen kaikki mitä vaan tahdotte... Oi, hyvä +Jumala! Aadolf herra! Auttakaa! + +Tämä huuto ei ollut omiansa herättämään laamannissa sääliä. + +-- Pian! tiuskasi hän kartanon voudille. + +Mutta kun tämä toistamiseen kävi kiinni Elliin, niin ovi aukeni ja +Aadolf astui isänsä vihastuneiden katseiden eteen. + +Hän oli kuullut Ellin huutavan ja syöksyi nimismiehen kiellosta +huolimatta sisään. + +-- Oi, hän on täällä! huudahti Elli. + +Harmin puna otsallaan Aadolf kääntyi isänsä puoleen ja sanoi: + +-- Ettekö häpeä, isä, pitelemästä pahoin tätä turvatonta, viatonta +lasta? + +Laamanni Juhana ei ensiksi kyennyt tähän soimaukseen vastaamaan muulla +kuin sanattomalla silmäyksellä, joka ilmaisi hämmästystä ja +suuttumusta. + +-- Kuinka? sanoi hän ponnistetulla levollisuudella, -- enkö minä +sanonut, ettei kukaan saisi tulla tänne? Kuinka uskallat sinä tehdä +vastoin nimenomaista kieltoani? + +-- Minä tottelen mahtavampaa ääntä kuin teidän onkaan. + +-- Perkeleen ääntä, mutisi Svenonius ja oli juuri aikeessa korottaa +äänensä, ajaaksensa Herran nimessä nuoren Skytten ovesta ulos, kun tämä +iski säkenöivät silmänsä pappiin ja jatkoi: + +-- Te, katala, olette aikaansaaneet tämän. Varokaa itseänne! Teillä on +ankara tili vielä tehtävänä... Rauhoitu, Elli. Minä olen täällä ja +puolustan sinua. + +Nyt ei laamanni enää voinut hillitä itseänsä. -- Kurja, sinä julkenet +osottaa synnillistä taipumustasi tähän pahamaineiseen tyttöön ... sinä +julkenet kysyä omalta isältäsi, eikö hän häpeä ... hän häpeää, mutta +hän häpeää niskoittelevaa, jumalatonta, turmeltunutta poikaansa ... +sinä julkenet uhata tätä Herran palvelijaa, entistä opettajaasi ... +sinä mietit murhahankkeita hänen henkeänsä vastaan ... ehkäpä minunkin. +Pois silmistäni! + +-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, ja pani kätensä laamannin +käsivarrelle, -- hillitkää vihanne ja muistakaa, että Aadolf herra ei +ole syyntakeinen sanoistansa ja teoistansa! Muistakaa, että hän toimii +tenhojuoman vaikutuksen alaisena! + +-- Te olette oikeassa; hän on vielä tänä iltana vietävä +houruinhuoneeseen Tukholmaan, jatkoi laamanni, vavisten koko +ruumiissaan. -- Minä kutsutan tänne kaikki renkini ja panetan hänet +rautoihin. Kartanonvouti, kiskase noita hänen käsistänsä ja ruoskitse +häntä poikani näkyvissä! + +Niin sanottuaan laamanni tarttui kellonvetimeen ja riuhtasi niin +voimakkaasti, että lanka katkesi. Nimismies, joka oli kuullut joka +sanan, näyttäytyi naama kalpeana ovessa ja sai käskyn tuoda käsiraudat +ja jalkapihdin sekä kutsua rengit saapuville. Sill'aikaa oli +kartanonvouti empien lähestynyt Aadolfia ja kuiskannut: -- Herra kulta, +eihän sopine väittää armollisen laamannin käskyä vastaan... Mutta +Aadolf, jota Elli suonenvedontapaisesti piteli kiinni, työnsi hänet +takasin. + +-- Isäni, sanoi Aadolf, kun laamanni, otsa rypyssä ja käsivarret +ristissä seisoi hänen edessään, -- älkää alentako itseänne ja poikaanne +niin arvottoman päätöksen kautta! Jos voisitte katsoa sydämeeni, niin +näkisitte, että minä pidän teitä kaikessa siinä kunniassa, jota pojan +tulee elonsa alkujuurta kohtaan osottaa. Mutta minä en koskaan salli, +että tätä turvatonta lasta pahoin pidellään. Tuomitkoon laki! +Päästäköön tahi langettakoon se hänet! Olkoon teille siitä kyllin, että +inhimillinen oikeus, inhimillisten etuluulojen sokaisemana, aivan +varmaan on tahraava itsensä hänen viattomalla verellään! Eikö siitä jo +ole kyllin? Miksikä rääkätä häntä mielivaltaisesti? Oi, isäni, te joka +muuten olette niin oikeudellinen, niin tunnokas, te ette suinkaan +tekisi itseänne syypääksi moiseen väkivaltaan, ellei tämä hurjapäinen +pappi, tämä rakkauden ja laupeuden Jumalan eksynyt palvelija, olisi +vietellyt teitä siihen. + +-- Antakaa hänelle anteeksi. Hän on mieletön. Minä en lue sitä hänelle +syyksi, sanoi Svenonius. + +-- Oletko puhunut kaikki? Vai onko suusi vielä täynnä herjausta? sanoi +laamanni. -- Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt rakkaudesta sinua, +kelvotonta kohtaan. Minä olen koettanut saada tätä naista ilmaisemaan +jotakin vastamyrkkyä sille juomalle, jolla hän on ottanut sielusi +vangiksi... Minua haluttaa nähdä, rohkenetko käydä käsiksi isääsikin; +silloin olisi mittasi täysi. Heitä irti tyttö, jatkoi hän ja tarttui +Elliä käteen, -- vai pitääkö minun väkisin erottaa hänet sinusta, +hurjapää? + +-- Oi, isäni, säälikää! rukoili Aadolf. -- Minä en jätä häntä ennenkun +lupaatte, että annatte vihanne levätä siksi, kunnes se ehtii varustaa +itsensä lain miekalla. Teidän epäilyksenne... + +-- Päästä hänet! huusi laamanni, -- tahi tartun käsiksi sinuun, +niskuri! + +-- En koskaan!... Oi, katsokaa! Katsokaa tätä poloista lasta! Hän +kaatuisi heti paikalla, ellen pitäisi häntä käsilläni kiinni... +Katsokaa hänen kuolonkalpeita kasvojaan ja säälikää häntä! Kuinka +voitte luulla, että tämä viaton tyttö... + +Samassa kuului nopeita askelia vierashuoneesta. Luullen renkien olevan +tulossa suuttunut isä riensi ovelle ja paiskasi sen selkoselälleen. +Sill'aikaa Aadolf asetti pyörtyneen tytön nojatuoliin ja asettausi itse +hänen eteensä, valmiina puolustamaan häntä ja itseänsä viimeiseen asti. + +Mutta onneksi oli nimismies Askelin, ennenkun hän meni täyttämään +laamannin käskyä, rientänyt naisväen huoneeseen, ilmoittanut +vapaaherrattarelle ja Marialle mitä oli tekeillä ja pyytänyt heiltä +neuvoa. Pelästynyt vapaaherratar pyysi, että nimismies odottaisi, mitä +hänen välityksellään saataisiin aikaan ja riensi sitten Marian +seuraamana riitapaikalle. Nämä kaksi naista ne olivat, jotka pelosta +kalpeina töytäsivät laamannin aukasemasta ovesta sisään. + +Tästä seurasi sanomaton hämminki ja hälinä. Laamannin vihastuksen +aikaansaama pelästys ja uhriparan herättämä sääli tukahuttivat Mariassa +kaikki muut tunteet. Vapaaherratar, joka rakasti poikaansa kaikella +sillä hellyydellä, jota äiti voi osottaa ainoata lastansa kohtaan, +itki, rukoili ja lankesi polvilleen miehensä eteen, saadaksensa häntä +leppymään. Vapaaherrattareen yhtyi Maria ja Svenoniuskin kehotti +laamannia lykkäämään päätöksensä toimeenpanon toistaiseksi, kunnes +asiata oli ehditty tarkemmin ja tyynesti pohtia. + +Marian huolenpidosta toipui Elli sillävälin jälleen tuntoonsa. Laamanni +huomasi, että hänen, asiain näin ollen, oli pakko luopua yrityksestään +saada Elliä pakottamalla ilmaisemaan tuota luultua salaisuutta; ja +ettei asiaankuulumattomia henkilöitä suotten sekotettaisi tähän +surulliseen perhekohtaukseen, niin hän käski nimismiehen ja +kartanonvoudin viedä Elli siihen sivurakennuksen kammioon, missä +Inkeriä säilytettiin. + +Mutta sovintoa vapaaherrattaren rukoukset ja nuhteet eivät saaneet +isän ja pojan välillä syntymään. Aadolf sanoi aikovansa käyttää +kaikkia mahdollisia keinoja noiden kahden naisen pelastamiseksi ja +horjumatta pysyä päätöksessään vaatia tiliä sortotöiden alkajalta. +Vapaaherrattaren ja Marian läsnäolo vain ja kenties vielä enemmän se +väsymys, joka ikämiehen vinhaa vihanpurkausta oli seurannut, pidättivät +häntä pojan uhman tähden joutumasta uudellensa raivoon. Tämä selkkaus +loppui siihen, että laamanni käski poikansa ennen huomispäivää lähteä +talosta pois, ja olla tulematta hänen näkyviinsä, ennenkun hän aikaa +myöten itseänsä koeteltuaan ennemmin tahi myöhemmin oli tullut +erhetyksensä huomaamaan ja katunut sitä. + +-- Jos kerran palaat tuhlaajapoikana, katuvaisena ja parantuneena, niin +sinut tuhlaajapoikana otetaankin isäsi kotiin. Mutta siihen asti... + +Laamanni viittasi Aadolfille, käskien häntä poistumaan, ja vaipui +uupuneena nojatuoliinsa. + +Aadolf sanoi surullisella äänellä hyvästi ja lähti huoneesta, sekä +riensi heti tekemään valmistuksia lähtöänsä varten Signildsborgista. + +Vapaaherratar lähti Marian seurassa Aadolfin perästä hänen +huoneeseensa, kuullaksensa hänen tuumiansa ja antaaksensa hänelle +neuvojansa tulevaisuuden suhteen. Aadolf ilmoitti päättäneensä lähteä +Tukholmaan ja siellä setänsä valtakunnan-neuvos Pentin välityksellä +hankkivansa itselleen jotakin sopivaa tointa. Vapaaherratar hyväksyi +tämän tuuman, koskei poika sen kautta poistunut kauemmaksi kotoa, kuin +että hän helposti saattoi olla kirjeenvaihdossa hänen kanssaan, +toimittaa hänelle mitä hän välttämättömästi tarvitsi, vieläpä +jolloinkulloin tavata häntä. Sittekun hän hellin sanoin oli ilmaissut +huolensa ja pyytänyt, ettei Aadolf syytettyjä varomattomasti +puolustamalla antaisi laamannille uutta surun ja mielipahan aihetta ja +väestölle syytä kummallisiin ja alentaviin epäluuloihin, lähti hän +raskaalla mielellä tekemään valmistuksia Aadolfin poismuuttoa varten. + +Maria oli nyt yksin Aadolfin kanssa. Ristiriitaisia tunteita liikkui +hänen povessaan. Tuskaa ja häpeätä sekottui tuohon tyydytyksen +tunteeseen, jonka synkkä kosto oli herättänyt. Hän oli tuokion ajan +valmis heittäymään Aadolfin jalkojen juureen, sälyttämään niskoillensa +kaiken syyn siihen onnettomaan tapaukseen, jonka ilmipuhkeamista hän +oli jouduttanut ja vetämään päällensä Aadolfin vihan ja ylenkatseen +tarpeellisena korvauksena sille välinpitämättömyydelle, jota +rakastavainen kaikista vähimmin voi kestää. Seuraavana hetkenä tukautti +tämän jo uusi tunne. Hänkin nyt kärsii, niin Maria ajatteli; ehkä on +suru lähentävä sydämemme toisiinsa ja hellä ystävyys-suhde tuova +lievitystä sorretulle rakkaudelleni. Mutta tämänkin ajatuksen tukautti +hänen ylpeytensä. Hän huomasi, että Aadolf halusi olla yksin ja lähti +pois, pyydettyänsä Aadolfia myöten saada lähettää kirjeen Tukholmaan +isälleen. + +Ennen levolle käymistään sai Aadolf puheliaan Hannan kautta, joka +auttoi häntä vaatteiden kokoonpanossa, sattumalta tietää erään seikan, +jota hän muutoin oli aikonut tiedustaa toisaalta. Hanna kertoi, sen +mukaan kuin oli kuullut nimismiehen puhuvan kartanonvoudille, että +seuraavana päivänä pantaisiin toimeen yleinen noidan ajo yli koko +pitäjän, kuin myös että Inkeri ja Elli mahdollisimman pian +passitettaisiin Tukholman linnan vankilaan. + +Puoliyön tienoossa heittäytyi Aadolf sänkyynsä ja nukkui lyhyeen ja +rauhattomasti. Ennen huomenkoittoa hän jo heräsi pihalta kuuluviin +ääniin, ruoskan läjähyksiin ja hevosjalkain töminään. Hän pukeutui ja +ehti paraiksi pihalle nähdäkseen vilaukselta kaksi poiskiitävää rekeä. +Rengit kertoivat hänelle, että siinä ne nyt noidat tarpeenmukaisesti +jalkaraudoilla varustettuina mennä huristivat Tukholmaan +linnanvankilaan odottamaan tutkintoaan ja tuomiotaan. Tahtoen saattaa +vangit niin pian kuin suinkin pois Signildsborgista, oli laamanni hänen +ja Aadolfin välisen jupakan jälkeen istunut kirjoittamaan +vankeinhoitohallitukselle ja käskenyt nimismiehen hetikohta lähimmistä +kyytivelvollisista talonpoikaistaloista hankkia hevosia ja ajoneuvoja +noitien kyyditsemistä varten Tukholmaan. + +Tuntia myöhemmin Aadolf lähti Signildsborgista. + + + + +XIV. + +Tapahtumat kehittyvät. + + +Olemme maininneet, että herra Kustaa Draken Sjövik-niminen maatila oli +ainoastaan parin peninkulman päässä pääkaupungista. Vanloo saattoi niin +muodoin vaikeuksitta oleskella vuoroin kummassakin paikassa, miten +hankkeensa milloinkin vaativat hänen läsnäoloaan toisessa tai toisessa +paikassa. + +Hänen komeasti sisustetussa talossaan Norrmalmin torin lähellä +vierailivat ehtimiseen sen ajan etevimmät valtiomiehet, ja koska hän +seurusteli kaikenkarvaisten miesten kanssa, niin ei kauan viipynyt, +ennenkuin valtiollisten ryhmien keskinäinen suhde oli hänellä selvillä. + +Että oli olemassa liitto, johtajanaan valtakunnan-neuvos Pentti Skytte +ja tarkoituksenaan asettaa kuninkaan setä, herttua Aadolf Juhana +valtakunnan holhohallitukseen, sen moni aavisti. Herra Pentin +oveluudesta huolimatta ei hänen suhteensa herttuaan ja useampiin +herttuan tunnettuihin puoluelaisiin jäänyt vakoilevilta silmiltä aivan +huomaamatta, etenkin kun herttua itse ei osannut olla tarpeeksi varova. +Mutta todistuksia, joiden nojalla hallitus olisi voinut julkisesti +nousta tätä liittoa vastaan, ei ollut nimeksikään, ja herra Pentti, +joka heti hoksasi, että häntä vastaan oli herännyt epäluuloja, ei +kuitenkaan joutunut neuvottomaksi. Hän pysyi tyynenä virkakumppaniensa +epäluuloisesti silmäillessä häneen, ja piti ivansekaisella hymyilyllä +neuvospöydässä puheen, jossa hän kehotti pitämään tarkasti herttuan +hankkeita silmällä. Hän tiesi vallan hyvin, ettei hän moisilla puheilla +voinut pettää hallitusta, eikä hävittää niitä epäluuloja, jotka kerran +olivat hänen suhteensa heränneet, mutta hän arveli huoleti voivansa +tätä ilvepeliä pitää omaksi huvikseen, koska päteviä todistuksia hänen +syyllisyydestään puuttui ja epäilijäin oli ollut mahdoton saada täyttä +selvyyttä hänen ja hänen puolueensa aikeista. + +Saattaakseen tämän vaarallisen miehen vahingontekoon kykenemättömäksi +ennenkun valtakunnan säädyt ehtivät kokoontua, hallitus päätti jollakin +kunniallisella tekosyyllä toimittaa hänet pois pääkaupungista. Herra +Pentti sai eräänä päivänä tietää, että oli aikomuksena nimittää hänet +Wismarin oikeusistuimen presidentiksi. Hän riensi kiireimmiten +pyytämään itseänsä vapaaksi tästä luottamustoimesta, mutta De la Gardie +ojensi hänelle valtakirjan, lausumalla monta imartelevaa sanaa, jonka +ohessa hän vakuutti, että tarvittiin niin tarmokas mies kuin +valtakunnan-neuvos Skytte oli kaiken sen sekasorron ja epäjärjestyksen +poistamiseen, jota mainittuun tuomioistuimeen oli päässyt juurtumaan, +ja kehotti samalla Skytteä heti ryhtymään toimeensa. + +Mutta herra Penttiä ei ollut niin helppo saada poistumaan. Ensi alussa +äkillinen sairaus esti häntä lähtemästä pääkaupungista, ja kun hänen +vilkas luonteensa pian kyllästyi valesairaana olemiseen, oli hänellä +muita syitä, jotka valitettavasti vaativat häntä jäämään Tukholmaan ja +jättämään sekavan Wismarin oikeusistuimen toistaiseksi oman onnensa +nojaan. + +Että herra Pentti halukkaammin lähtisi matkalle niin hallitus nimitti +hänet nyt Ruotsin lähettilääksi Saksaan. Tämähän oli kunniakas virka, +ja herra Pentti kiitti, mutta huomautti samalla, että toimi arvoonsa +nähden vaati suurempaa palkkaa, kuin määrätty oli. Hän ei tahtonut +moiseen tärkeäarvoiseen toimeen ryhtyä, ennenkuin tiesi kaikella +ulkonaisella kunnialla voivansa sen täyttää. Hallitus tuota pikaa +lisäsi palkkaa ja kehotti toistamiseen herra Penttiä lähtemään. Herra +Pentti lupasi, mutta jäi pääkaupunkiin. + +Kun vielä muutamia viikkoja kului eikä herra Pentin valmistukset matkaa +varten olleet sen pitemmälle edistyneet, kuin että hän hoviräätäliltä +oli tilannut lämpimän matkaturkin, niin hallitus tuskaantui +viivyttelemiseen, kehotti kolmannen kerran häntä kiiruusti lähtemään ja +ilmoitti samalla ... aina vaan kiihottaakseen hänen matkailuhaluaan ... +että hänet muiden toimiensa ohella oli nimitetty Inkerinmaan +laamanniksi. Herra Pentti lausui sulimmat kiitokset, lupasi niinpian +kuin mahdollista lähteä matkaan ja -- jäi pääkaupunkiin. + +Kun hallitus vielä muutamia viikkoja odotettuaan neljännen kerran +käski hänen lähteä, tiedusteli hän hallitukselta, eikö muka hänen +oikeuksiinsa tahi velvollisuuksiinsa lähettiläänä Saksassa kuulunut +Ruotsin sopimusten hierominen Lüneburgin, Holsteinin y.m. kanssa, ja +pyysi seikkaperäisiä ohjeita siinä suhteessa. Joku aika kului ennenkun +hallitus ehti tämän kysymyksen ratkaista ja se uudisti viidennen kerran +kehotuksensa. + +Mutta nyt valtakunnan-neuvos Pentti ilmoitti, että hän sill'aikaa oli +takertunut tärkeään oikeusasiaan, joka välttämättä vaati hänen +läsnäoloaan Tukholmassa; puheensa vahvistukseksi jätti hän +hallitukselle suuren asiakirjakäärön. Kysymyksessä oli todellakin niin +suuria summia, ettei hallitus voinut kieltää häntä lykkäämästä matkaa +joksikin aikaa, toivoen että asia, joka ei näyttänyt varsin sekavalta, +pian päättyisi. Mutta se toivo petti. Mitä kauemmin juttua jatkui, sitä +pahemmin hän siihen sotkeutui; herra Pentti tiesi salata asiakirjoja, +välttää kutsuja (aina tietysti pätevillä syillä) ja loppumattomiin +valittaa ja moittia tuomioita. + +Koska hänen siis kuitenkin täytyi jäädä pääkaupunkiin, katsoi hän +olevansa velvoitettu käyttämään aikaa muutamien muiden kysymyksien +ratkaisemiseen. Hän esitti valtiolle jos jonkinlaisia vaatimuksia, +joihin arveli itsellään olevan oikeutta kuningatar Kristiinan ja +kuningas Kaarle Kustaan lahjoitusten johdosta. Vaikka nämä vaatimukset +olivatkin laadultaan häpeämättömiä, niin heikko hallitus näki parhaaksi +suostua niihin; hän sai omistusoikeuden useihin Munsön ja Adelsön +tiluksiin pidennetyksi, hänelle luvattiin uusia tiluksia ja sitäpaitsi +hän jollakin tekosyyllä sai 12,000 riksin lahjan valtiorahastosta ... +kaikki vaan siksi, ettei hänellä oikeudenkäynnin päätyttyä enää olisi +aihetta uusiin selkkauksiin ja viivyttelemisiin. + +Mutta tuo riivattu käräjäasia ei vaan ottanut päättyäkseen. +Valtiopäivät lähenivät nopein askelin ja valtakunnan-neuvos Pentti oli +kuin olikin pääkaupungissa. + +Pentti Skytten keskustelusta Kustaa Draken kanssa, tämän käydessä hänen +luonaan metsästysmajassa, lukija on saanut tietää, että Pentti Skytte +oli tullut tuttavaksi Vanloon kanssa. Hollantilaista suurmiestä ympäröi +pyhyydenloiste, joka vastustamattomasti veti herra Penttiä hänen +luokseen. Miksi olisi rikas ulkomaalainen epäsuotuisaan vuodenaikaan +valinnut Ruotsin pääkaupungin olinpaikakseen, ellei joku salainen +hanke, epäilemättä valtiollista laatua, olisi tuonut hänet sinne? Kun +valtakunnanneuvos antoi esittää itsensä Vanloolle oli hänen ensi +tärkotuksena urkkia ilmi tuo salaisuus, joka mahdollisesti voitiin +saattaa onnelliseen yhteyteen hänen omien suunnitelmiensa kanssa; mutta +seurusteltuaan jonkun aikaa Vanloon kanssa, oli hänen pakko itsellensä +tunnustaa, että jos Vanloon olostelulla Tukholmassa todella olikin +salainen valtiollinen tarkotusperä, niin hän kumminkin oli siksi tarkka +pelaaja, ettei kenenkään, yksin tarkkanäköisimmänkään, ollut +kurkistamista hänen kortteihinsa. Näiden kahden herran kesken syntyi +kumminkin jonkinlainen tuttavallinen suhde. Ellei herra Pentti +tavannutkaan sitä, mitä hän ensin Vanloossa haki, niin keksi hän sen +sijaan jotakin, mitä hän kaikkein vähimmin oli odottanut tuolta upealta +maailmanmieheltä: laajat tiedot hänen molemmissa lempiaineissaan, +filologiassa ja alkemiassa; ja tämä seikka ynnä Vanloon rikkaus ja +miellyttävä seurustelutapa ne saattoivat herra Pentinkin liittymään +hänen ihailijoittensa lukuun, niin vähän kuin hän muuten olikin taipusa +ihailemaan mitään muuta kuin omaa itseään. Vanloolla puolestaan oli +syytä suostua herra Pentin miltei tungettelevaan tuttavaksi +pyrkimiseen, havaittuansa tämän olevan lähemmässä yhteydessä Kustaa +Draken kanssa. Valtakunnan-neuvos Skytten kautta sai Vanloo vähitellen +tietää sen, mitä hän halusi Draken luonteesta, taipumuksista ja +elintavoista, ja metsästysmajan ostettuaan Vanloo tuli hänen +naapurikseen. Näin oli molemmin puolin toivottu lähentymisen +mahdollisuus hollantilaisen suurmiehen ja Sjövikin herran välillä +syntynyt. + +Me tiedämme mitä tästä lähinnä seurasi. Drakessa heräsi jälleen kiihkeä +halu suuren salaisviisauden syvien syntyjen tutkimiseen; Agneksen ja +Vanloon sydämet yhdisti toisiinsa hienon hieno, muinaisten toiveitten +katkenneista säikeistä solmittu side. Agnekseen vaikutti nuoruuden +muistojen voima, Vanloota ympäröivän salaperäisyyden viettelys niin +suuresti, että hän oli kernas luulemaan Vanloon äkkinäistä ilmaumista +yliluonnolliseksi ilmestykseksi. Vanloossa paloi nuoruuden rakkaus +vienona, hillittynä liekkinä; hän oli astunut Draken taloon näkymätön +seuralainen, Kosto, takanansa; hän oli, silmäistyään Agnekseen, +kädenviitteellä käskenyt tämän seuralaisen astua kynnyksen yli; Agnes +oli pelastettava ja hänen sortajansa syöstävä hänen omien himojensa +valmistamaan hautaan. + +Kustaa Drake oli ylen jännittyneessä mielentilassa. Päivät kulutti hän +mietiskelemisiin, yöt alkemistisiin tutkimuksiin. Vanloo oli joskus +niissä osallisena ja antoi kullakin kerralla niille uuden suunnan, joka +saattoi Draken uudesti toivomaan, että hän pian saisi arvoituksen +ratkaistuksi ja sen kautta perisi kaiken maailman loiston. Unettomuus, +ajatusten ponnistus sekä toivon ja pelon ainainen taistelu riuduttivat +häntä ehtimiseen, ja joka ilta seisoi hän yhä kalpeampana uunin edessä +ja näki mielikarvaudekseen nesteen rabbiinin pullossa hupenevan, sillä +joka pisara, minkä hän siitä sulattimeen kaasi, vaikutti joko hänen +suuruuteensa tahi perikatoonsa. Hän oli Vanloon avulla laatinut +tutkimuksillensa lavean yleiskaavan, kokeet pantiin tarkalleen muistiin +... sillä, oli Vanloo sanonut, -- alkemia on salaisuuden yössä kasvava +puu, jossa on monta oksaa, vaan yksi ainoa kukka; millä oksalla kukka +on, siitä on kysymys; tieteen kädellä hapuilemme oksia, toista toisensa +jälkeen, joka hukkayritykseltä varovasti peräytyen runkoon, josta oksat +haarautuvat, kunnes viimein tapaamme oikean. -- Joka päivä, joka tunti +Drake uskoi lähentyvänsä tutkimistensa määrän päätä. Hän malttoi tuskin +hetkeksikään vapautua niistä, saadaksensa levosta uusia voimia; kun +ylellistä ponnistusta seurasi velttous, niin hän väkevien juomien +kautta kiihotti hermojansa uuteen toimintaan. Vaikka hän kyllä tunsikin +sielunsa kykyjen tylsyvän, ruumiinsa voimien menehtyvän, niin hän ei +tahtonut eikä liioin voinut hillitä itseänsä urallaan. Hän oli pannut +kaikki yhdelle kortille ja jatkoi sitä menoa toivossa, ettei hänen +kohtalonsa käännekohta olisi kaukana. + +Siten kuluivat talvikuukaudet vuonna 1662. Salaisuuksien uuni vaati +suuria uhreja; täyttymätön sulatin ei luotiakaan kultaa antanut, vaan +nieli sitä enemmän. Muudan alkemisti oli äskettäin tutkiellessaan +keksinyt ominaisuuksiltaan kummallisen aineen, josta huhu pian vieri +halki Euroopan niiden kaikkien tiettyviin, jotka "tieteiden tiedettä" +harjoittivat. Sitä pidettiin tehokkaimpana keinona jalostusnesteen +ainesten erottamiseksi epäjaloista metalleista. Mutta tuon merkillisen +aineen valmistustapa vaati suuria summia ja oli harvojen tuntema; siitä +maksettiin luodilta kaksi luotia kultaa. Vanloo käänsi Draken huomion +tähän aineeseen, ja vaikka talvi teki yhteyden ulkomaiden kanssa +vaikeaksi, niin sai Drake vähässä ajassa hankituksi sitä jonkunverran +itselleen Saksasta. Mutta joitakuita öitä kokeiltua oli jo kaikki +kulutettu, eikä muita tuloksia näkynyt, kuin että Sjövikin herran +rahavarat olivat huvenneet tyhjiin. Tuo salaperäinen aine on nykyään +hyvin tunnettu ja paljon huokeampi kuin silloin: se oli -- fosfori. + +Edellä on osotettu, ettei Drake himoinnut kultaa sinänsä, vaan kullan +tuottamaa valtaa. Ne vallan ja suuruuden unelmat, joiden valtaan hän jo +poikana oli antautunut, seurasivat häntä nuorukaisiällä eivätkä +hälvenneet vielä sittenkään, kun hän, havahtuessaan lapsellisista +haaveistaan, alkoi huomata todellisuutta ja kaikkia hänen unelmainsa +toteutumista haittaavia esteitä. Mutta nuo esteet katkeroittivat hänen +mielensä, Niiden vihaaminen, jotka ovat sattumalta joutuneet lähemmä +sitä päämaalia, mihinkä hän pyrki, niiden ylenkatsominen, jotka +seisovat siksi alhaalla, että tuskin voivat tahi rohkenevatkaan +tavotella sitä, on luontaista irstailevan kunnianhimoiselle miehelle, +joka ei edes itselleenkään koeta todistaa harrastuksiansa oikeiksi +siveän tarkotusperän kautta. Drake sulkeutui omaan itseensä; hänen +luonnostansa synkkä mielensä kääntyi kiihkolla harrastamaan sitä +salaperäistä tiedettä, joka, kun hän sen salaisuuden perille pääsi, +yhdellä iskulla asettaisi hänet voiman templin harjalle. Mutta +sulkeutunut, hiljainen, mietiskelevä elämä, jota nämä harjoitukset +vaativat, oli ennemmin tahi myöhemmin synnyttävä aivan vastakkaisen +vaikutuksen sieluun, joka tarvitsi voimakasta ilmanvetoa, ettei se +omiin kiihkoihinsa tukahtuisi. Se ei siis ollutkaan, niinkuin hän itse +otaksui, yksistään toive helpolla pyydystää uhrattavia alkemian +Molokille, joka houkutteli häntä merirosvon veriseen ammattiin +ryhtymään, voimakkaammin veti häntä siihen hurjan, riehuvan elantotavan +kaipuu. Vastusten runollisuus se vaan tajuamatta liikkui pohjimmalla +hänen luonteessaan. Hän nautti elämästänsä ainoastaan silloin, kun hän, +sulkeuneena hiljaiseen tornikammioonsa, odotti sulattimen +oraakkelivastausta, tahi myös kun hirmumyrsky uhkasi hänelle tuhoa, +tahi kun taistelu puukoilla ja iskupiiluilla riehui mies miestä +vastaan. + +Hänen kuumeinen levottomuutensa yltyi mikäli valtiollisen keikauksen +hetki läheni. Hänelle oli tuossa keikauksessa uskottu toimekas tehtävä, +eikä se ollut hänelle enää kunniahimon asiana vain, siitä hänen huonot +raha-asiansakin toivoivat paljo. Kapinaliitto kypsyi kypsymistään. +Ollen etevimpäin liittomiesten kanssa vilkkaassa kirjeenvaihdossa, sai +hän harva se päivä tietää toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty, sekä +muutoksista, jotka salaliiton toiveissa olivat tapahtuneet. + +Mutta jos yrityksen kävisi huonosti? Mitä silloin olisi tehtävä? Sitä +varten oli edeltäkäsin joku pelastuskeino katsottava. Ja kaikissa +tapauksissa piti hänen ajoissa saada piilotetuksi omaisuutensa +viimeiset rikkeet epätoivoisen onnenpelin varalle, ellei hän pian saisi +"punaisen leijonan" kiinni... + +Ja toiveet sen saamisesta näyttivät hänestä hyvinkin hämäriltä niinä +hetkinä, joina hän voipuneena ja epätoivoisena poistui verstaansa uunin +luota vahvistaakseen elinvoimiaan viinillä. + +Hetkenä sellaisena päätti hän niin pian kuin mahdollista pantata tahi +myydä tilansa. Hänen rahavaransa olivat lopussa, hän tarvitsi rahoja +kokeittensa jatkamiseen, ja hän tahtoi kunkin tapauksen varalta tehdä +omaisuutensa ja tavaransa yhtä helposti siirrettäviksi, kuin hän oli +itse. Hän tarjosi Vanloolle Sjövik tilansa ostettavaksi. Tämä suostui +tarjoukseen ja kauppa tehtiin sillä välipuheella, että Drake sai +määrätyn ajan hallita tilaa ja määrätyillä etuoikeuksilla ostaa sen +takasin, jos halusi. + +Toisena samanlaisena hetkenä hän päätti kutsua luokseen Ruysin, joka +oleskeli Tukholmassa vartoen häneltä käskyjä. Ruys tuli ja hänet +velvoitettiin hankkimaan alus ja miehistö merirosvoretkeä varten. Ennen +Toukokuuta piti aluksen olla purjevalmiina Tukholman satamassa. Vanha +merisissi kuunteli synkännäköisenä käskyä, muttei mitään sanonut +vastaan. Kustannusarvio laadittiin nopeasti ja varmasti, josta näkyi, +ettei Drake ollut tottumaton sellaisiin laskuihin. Ruys sai osotuksen +yritykseen tarvittaviin rahoihin ja poistui. + + * * * * * + +Eräänä Maaliskuun päivänä, joitakin aikoja sen jälkeen kuin Aadolf +Skytte erosi kotoa, palasi Vanloo Kastelholmasta, jossa hänen prikinsä +oli talviteloillaan. Kirvesmiehiä ja meriväkeä oli paraikaa työssä, +riistämässä talviverhoja aluksen ympäriltä ja laittamassa sitä +purjehduskuntoon. Ilma oli jonkun aikaa ollut leuto, meri oli auennut, +ja kevät näytti tällä kertaa saapuvan Maaliskuussa. + +Kotiin tultuaan Vanloo tapasi Sigurdin. He menivät huoneeseen, sulkivat +oven ja heidän välillään virisi seuraava puheenvaihtelo: + +-- Kapteeni, lausui Sigurd, pannen eräitä, papereita pöydälle, -- tässä +ovat viimeiset löytömme. Nämä liput sain Friesendorffin palvelijalta, +nämä Liljen, ja nämä valtakunnan-neuvos Skytten kamaripalvelijalta ... +eli oikeimmin: alkuperäiset kirjoituksethan ne tietysti eivät ole, +mutta ne veitikat ovat oppineet hyvästi jäljentämään. Millainen on +isäntä, sellainen on renki, sanotaan sananlaskussa, ja tässä suhteessa +merkitsee se: kunnotonta väkeä kaikki tyyni. Mutta jos saatte selvän +harakanvarpaista, niin todistaa se, että olette oppineempi minua, jota +minä en ole koskaan epäillytkään. Sanokaa, kapteeni, onko se kreikkaa +tahi hepreaa, tahi mitä se on? + +-- Ei se ole kreikkaa eikä hepreaa, vaan eräänlaista salakirjoitusta, +jonka valtakunnan-neuvos Skytte on nerokkaasti ja teräväjärkisesti +keksinyt. + +-- Ja te voitte lukea sitä? + +-- Tämä paperi se neuvoo, mitenkä sitä on luettava. + +-- Mutta mitenkä kummalle se on teidän käsiinne joutunut? + +-- Älä kysy sitä, sanoi Vanloo kolkosti. -- Minun asemani on kiero, +jatkoi hän ja nousi samassa mittelemään lattiata edestakasin. -- Osa, +jota täällä näyttelen, on minulle sopimaton. Mutta minun täytyy jatkaa +sitä, kunnes murhenäytelmä päättyy. + +-- Kuinka surkeata! jatkoi hän hetkellisen vaitiolon jälkeen. -- Minä +olen tiedustellen samonnut tämän yhteiskunnan kukkuloilla, ja mitä olen +nähnyt? Pelkkää löyhyyttä, halpuutta ja itsekkyyttä niissä miehissä, +jotka seisovat valtiolaivan ruorissa. Sen kautta rohkenee sitten joukko +seikkailijoitakin, joukko vielä kunnottomampia uskalikkoja, joilla +itsellään ei ole voimaa eikä kansankaan tukea takanaan, tavotella +valtaa. Siten voivat aikakautemme yhteiskunnissa muutamat harvat +tahraiset, voimattomat kädet leikitellä kaikkein pyhimmillä asioilla: +kansojen laeilla, ja ainakin näennäisesti ohjata heidän vaiheitaan. +Tykkänään toista olivat muinaiskansojen olot. Kreikan valtiot eivät +olleet sen suurempia, kuin että kukin yhteiskunta tunsi olevansa +niinkuin yksi ainoa kokonaisuus, kukin yhteiskunnan jäsen kokonaisen +yhtenä jotakin merkitsevänä osana. Yksityisen omanarvon tunto voi +helpommin sulautua yleiseen isänmaantuntoon, koska valtioasiat olivat +joka miehen huomattavina, valtion pyhä etu kaikkien valvottavana. +Sellaisissa yhteiskunnissa vain oli ihmisen mahdollista arkielämässään +työskennellä siinä jalostavassa vakuutuksessa, että hän on luotu +aatteiden valtakunnassa vaikuttamaan. Meidän monarkkiiamme sitä vastoin +ovat suunnattomia rakennuksia, erilaisista aineksista julmuudella +kokoonpantuja, ainoana määränä pysyä semmoisina, ainoana tarkotuksena +vastustaa painolakia. Niiden alemmilla kerroksilla ei ole muuta virkaa, +kuin kestää ylempien kerrosten painoa ... ei mitään muuta. Yhteiskunta +on kokoelma ammattikuntia, joilla kullakin on isänmaansa omassa +mestariarkussaan. Ainoastaan vihollisuussuhteessaan toisia valtioita +kohtaan tuntee kukin kansa kokonaisuutensa. + +Vanloo otti Sigurdin hänelle antamat paperit, katasti ne läpi +vilkaisemalla tuontuostakin salakirjoitus-johteeseen, ja jatkoi sitte +yksinpuheluaan: + +-- Hyviä ovat näiden herrain aikeet, sanoi hän. -- Ei sovi kieltää, +etteivät he olisi varmoja asiastaan. He hierovat kauppaa nahasta, +ennenkuin ovat ampuneet karhun. No niin, he tuntevat vastustajainsa +heikkouden ja tietävät, että kansa kyllä mukautuu, kun he vain +kääriyvät lain vaippaan ... ja siihen he kyllä kykenevät. He +jakelevat jo tiloja ja arvoja keskenään ja muudan heistä sen lisäksi +ehdottaa, että relssitilalliset tehtäisiin maaorjiksi. Hän viittaa +naapurivaltakunnan Tanskan ja monien muiden valtojen esimerkkiin, sanoo +sen olevan häpeäksi kristillis-monarkkiselle yhteiskunnalle, että sillä +on vapaita talonpoikia, ja päättää esityksensä De la Gardien tapaan +latinaisella korulauseella; _Ungentem pungit, pungentem rusticus +tingit_. + +-- Haa, lausui Sigurd, joka tähän saakka ääneti oli kuunnellut Vanloon +ajatuksen ilmaisua, -- onko se mahdollista, kapteeni? Julkeavatko he +tosiaankin jutella sellaista? Tehdä talonpojat maaorjiksi! Hyvä on ... +silloin on meillä kapina maassa, emmekä me lähde täältä ottamatta osaa +leikkiin. Minä olen talollisen poika ja te, kapteeni, olette niinikään, +jos kohta Folkungien verta virtailee suonissanne. Haa, kapteeni, +antakaa heidän vaan jatkaa mielensä mukaan! Minä tunnen Ruotsin +talonpojat: he sietävät paljon sortoa, niinkauan kuin kuvittelevat +olevansa vapaita, mutta riistettäköön heiltä tämäkin luulo, niin he +eivät siedä niin mitään. Eikö niin, kapteeni, annattehan herrain +menetellä mielensä mukaan? + +Vanloo naurahti silmäillessään Sigurdiin. Sigurd oli kavahtanut +istualtaan, hänen silmänsä säihkyivät, hän näpli, kiersi ja väänteli +viiksiään. + +-- Kapteeni, jatkoi hän, -- me olemme yhdessä taistelleet Englannin +republikaanien armeijoissa ... me olemme omin silmin nähneet solvaistun +kansan nousevan vihapäisnä kapinaan, ja me olemme ottaneet osaa sen +taisteluihin vapautensa puolesta... Te nauratte kapteeni! Ah, te +ette ole sama mies mikä olitte ennen. Muistan kuitenkin ajan, +jolloin mielenne teki palata isänmaahanne ja asettua jonkinlaisen +kumousyrityksen etupäähän. Te olitte silloin kymmenen vuotta nuorempi, +mutta eihän sydämenne vieläkään kuihtunut ole. Muistuu mieleeni monta +hetkeä, kun tyvenessä valtamerellä lepäilimme emäpurjeen kalveessa, ja +te juttelitte minulle Grakkuksesta ja Timoleonista... Ja paraimpia +ystäviännehän vieläkin on jalo Algernon Sidney, jonka mukaan olette +antanut nimen kauniille prikillenne. + +-- Vaiti! sanoi Vanloo ja tukki kädellään Sigurdin suun. -- Sinä, +ystäväni, olet huono politikoitsija, sen vakuutan sinulle. + +-- Jos niin on, sanoi Sigurd, -- niin syy ei ole minun vaan +oppimestarini. Te tiedätte kyllä, ketä tarkotan, kapteeni... + +-- Tiedän, vastasi Vanloo iloissaan, -- minä olen sinussa kasvattanut +itselleni nuoruuteni houkkamaisten unelmieni elävän muistuttajan. +Muistisi on erinomainen, kun on tarvis muistuttaa minulle entisiä +heikkouksiani. Sinä tahtoisit myllätä koko maailman ylösalasin ja sitte +huutaa minua järjestämään se oman mielesi mukaan. Se ei kelpaa. Tähdet +eivät ennustaneet mitään maailman uudestiluojaa silloin, kun sinä +synnyit, eikä liioin kun minä synnyin. + +-- No, pahuus olkoon, mitä te sitten aiotte tällä salaliitolla tehdä, +kapteeni? + +-- Koko salaliitto on minusta vain julkeaa kometiiaa, ja semmoisena +minä sitä tulen kohtelemaan. Mutta puhukaamme jostakin muusta, +ystäväiseni! Onko sinulla tänään mitään uutta kerrottavana +kunnianarvoisasta kauppiaasta Sakari Jansenista? + +-- Kutsukaa häntä Ruysiksi, kapteeni, sillä kauppiaasta ei kohta enää +ole merkkiäkään jälellä, ja vanha merisissi esiintyy uudelleen. No +niin, kaikki käy tasaista kulkuaan. Minä kävin tänään hänen seurassaan +katsomassa hänen ostamaansa prikiä, joka on hyvä laitatuuleen menijä, +mutta se yleinen vika sillä on, että perä on liian korkea ja vastaa +liiaksi tuulta, kun on pakko ryhtyä luovimaan. Vastustajaksi ei se +mikään joutava ole, jos niiksi kerran käy, että joudumme sen kanssa +otteluun. Nykyään Ruys on harvoin öisin kotona; Freedrik ja Blackwell, +jotka silloin seuraavat häntä kintereillä, näkevät hänen hyörivän +merimieskapakoissa ulkomaan roskaväen joukossa, joka täällä talvehtii. +Todellakin kelpo miehistö sellaiseen laivaan, jota sanotaan aiotun +rauhallisia matkoja varten Tukholman ja Amsterdamin välille! Kuten +kapteeni tiedätte, minä en milloinkaan ole saanut Ruys vanhusta +puhumaan kaikkea, mitä tahtoisin. Mennyttä elämäänsä ei hän voi eikä +välitäkään kokonaan kieltää, sillä hän luulee minulla olevan yhtä +päteviä syitä menneisyyteni salaamiseen; mutta milloin hyvänsä hän +elämänsä menneisiä vaiheita muistelee, niin hän lisää aina niihin +joitakuita katumus- ja parannussanoja; pitääpä hän välistä minulle +oikeita saarnoja ja laskettelee niin kauniita ja vakuuttavia sanoja, +että melkein luulen hänen puoleksi totta tarkottavan. Hän näyttää +ikäänkuin pyrkivän toiseen suuntaan ja toiseen häntä kiskotaan. Kun hän +on juonut itsensä juovuksiin, mikä tapahtuu melko usein, joutuu hän +kiihkoon ja on valmis ostamaan itselleen maatalon kotokaupunkinsa +Alkmaarin läheisyydessä sekä kertoo lapsellisella ilolla, mitenkä hän +siihen huvimajan ja puutarhan laittaa, ja puutarhan läpi kanavan, sekä +pystyttää maalatun vahtisoturin kuistin eteen ... mutta kun hän tuota +parhaallaan pakisee, niin hänen rumat kasvonsa väliin synkistyvät ja +hän alkaa kirota jotakuta, jota hän ei koskaan mainitse muulla kuin +kunnianimellä: perkele, ja jonka onnen kohtaloon hän sanoo olevansa +sidottu ajassa ja ijankaikkisuudessa. Ketä hän sillä tarkottaa, sen +arvaamme kumpikin, te sekä minä, kapteeni. Sanalla sanoen: minä en +oikein pääse miehestä tolkulle. Suhteestansa henkilöön, jota minä +tarkotan, ei hän hiisku sanaakaan; enkä sitäkään ole koskaan saanut +tietää, minnekä vanha laiva miehistöineen joutui. Te neuvoitte, etten +koettaisi urkkia häneltä sitä salaisuutta, ja se onkin paras, sillä hän +on vanha ja luulevainen, niinkuin paha omatunto. + +-- Hyvä on, Sigurd, ole vastakin varova käytöksessäsi häntä +kohtaan! Varsin tärkeätä, on, ettei hän pääse käsistämme... Ja nyt, +ystäväiseni, sanon sinulle hyvästi huomiseen asti. Minä odotan tänne +valtakunnan-neuvos Skytteä ja asessori Stiernhielmiä, jotka ovat +lupautuneet iltani huviksi juttelemaan kielitieteellisistä seikoista. + +-- Vielä muutama sana, kapteeni, osotukseksi hänen pahasta +omastatunnostaan ja tarkasta merimiessilmästään! Hän on nähnyt +_Algernon Sidneyn_, joka on Kastelholman luona, ja ... mitähän +luulette? ... minä, joka olin hänen seurassaan, näin hänen seisahtuvan +ja kuulin hänen jupisevan puoliääneen: "... Hemmetti, olisikohan se +sama? Eikö mitä? Minä näen kummituksia keskellä päivää". Ja kuitenkin +on taklaus poissa ja laiva osaksi päällysrakennuksen peittämänä!... + +Sigurd erosi nyt herrastaan, joka kohta sen jälkeen otti vastaan +odotetut vieraansa. + +Hupaista oli Vanloon kuunnella näiden kahden oppineen miehen, +vapaaherra Pentin ja herra Yrjö Stiernhielmin väittelyä. Stiernhielm +esiintoi ominaisella pilansekaisella vakavuudellaan mitä rohkeimpia +väitteitä ja puolusteli niitä verrattomalla sukkeluudella vapaaherran +yhtä perusteellisia kuin älykkäitä hyökkäyksiä vastaan, mutta tämän +huvin, jota terävillä sanasutkauksilla molemmilta puolilta runsaissa +määrin höystettiin, keskeytti äkisti isännälle saapunut kirje, joka +pakotti hänen luopumaan seurasta kesken ja lähtemään samana iltana +Sjövikiin. + +Kirje oli Agnes Draken kirjoittama, ja ilmoitettiin siinä Vanloolle, +että pikku Hedvig kolme päivää sitten oli sairastunut yleiseen +kulkutautiin, joka jo oli vienyt monta uhria nousevan polven +keskuudesta Tukholmassa ja sen ympäristössä. Muudan pääkaupungin +etevimpiä lääkäreitä oli kutsuttu Sjövikiin, mutta kaikki hänen +yrityksensä olivat olleet turhat, ja oli hän lähtiessään Sjövikistä +ollut sitä mieltä, että lapsi tuskin enää paranisi. + +"Mynher Vanloo", niin sanottiin kirjeen lopussa, "huhu kertoo, että te +olette erinomaisen etevä lääkintätaidossa. Kunpa niin olisi! Te +tiedätte, mitä tämä lapsi minulle on. Juuri se seikka, että pelkään +kadottavani sen, saattaa minut pyytämään, että hetikohta rientäisitte +tänne. Minä olen niin yksin, ja mitä Jumala Hedvigistäni lienee +päättänytkin, niin olisi läsnäolonne minulle lohdutukseksi". + +Perästä puolenyön, kaksi tuntia kirjeen saapumisen jälkeen, +seisattuivat Vanloon läähättävät hevoset Sjövikin linnanpihalle. Hän +riensi suoraapäätä Agneksen huoneeseen ja tapasi äidin lapsensa +sairasvuoteen ääressä. Palvelustyttö valvoi rouvan kanssa huoneessa, +mutta herra Kustaa Drakea ei näkynyt. + +Vanloo oli tullut liian myöhään. Hedvig nukkui jo sitä unta, jolla +hempeä luonto lieventää kuolontyötä ja jota ainoastaan keskeyttää +hengen kaipuu luoda viimeisen kerran sammuvasta silmästä katse vielä +viipyviin armaisiin omaisiin. + +Lamppu valasi kuolevan tytön kalpeita kasvoja. Elinvoima hiutui +tyynesti ja vienosti, niinkuin iltarusko kauniina iltana +vaalenemistansa vaalenee. Siten kuolevat joskus lapset, mutta useammin +elämäänsä kyllästyneet ikäihmiset, joille nukkuminen kuolonuneen on +elämän viimeinen nautinto. + +Agnes luki Vanloon kasvoista, että ero Hedvigistä oli välttämätön. Hän +laskeutui polvilleen tytön pääalustan viereen ja kostutti nukkuvan +kiharoita kyynelillään. + +Vanloo kysäsi palvelijalta hiljaa, missä herra Kustaa oli. Hänelle +vastattiin, että oli haettu, vaan ei mistään löydetty häntä. + +Aavistaen Draken olevan laboratooriossaan, Vanloo lähti huoneesta ja +riensi sinne. Onneksi sattui hän ottamaan mukaansa sen avaimen, joka +hänellä oli itäisen tornikammion ovea varten, hän riensi kiertoportaita +ylös, lyödä kolautti kerran lukittuun oveen ja virkkoi nimensä. + +Hän oli arvannut oikein. Ovi avattiin. Drake seisoi työpukuunsa +puettuna hänen edessään. Uunissa paloi tuli, ja sulatinkuppi seisoi +pesässä. Pöydällä oli retorteista, torvista ja pulloista kokoonpantu +laitelma, jonka sisältö höyrysi spriilampun päällä. + +-- Terve tuloa, sanoi Drake, -- minä olen monta päivää odottanut teitä. +Teidän läsnäolonne on välttämätön. Tulitte parahiksi nähdäksenne +mitenkä tämä kokeeni onnistuu. Sitten teemme... + +-- Minä kutsun teitä tulemaan tyttärenne kuolinvuoteen luo, keskeytti +Vanloo hänet. -- Jos tahdotte sanoa hänelle jäähyväiset, niin tehkää se +hetkeäkään vitkastelematta. + +-- Eikö siis ole mitään toivoa? Onko loppu jo niin lähellä? virkahti +Drake ja heitti kauhtanan päältänsä, seurataksensa Vanloota, joka heti +tiedon tuotuaan lähti laboratooriosta, vartomatta isäntäänsä. + +Mutta kun Drake taas huomasi olevansa yksin, seisahtui hän empiväisenä; +hänen silmänsä kääntyivät milloin uuniin, milloin oveen. Nyt kuohahti +sulattimen sisällys reunojen yli. Drake veti taas kauhtanan ylleen ja +riensi ahjon luo. + +Kun hän neljännestunnin kuluttua poistui uunin luota ja tuli +sairashuoneeseen, oli hänen tyttärensä kuollut. + +Hedvig oli kohta Vanloon palattua herännyt horroksistaan, mutta hänen +sammuva katseensa ei hakenut muita kuin äitiä, sitte sulki hän silmänsä +ikuiseen uneen. Agnes päästi tuskanhuudon, kun hän tunsi, että +pienokaisen käsi hänen kädessään alkoi kangistua; hän suuteli +suutelemistaan tytön kylmenneitä huulia ja painoi kuumeesta polttavan +poskensa hänen poskeansa vasten, ikäänkuin olisi hän sen kautta +tahtonut antaa elinlämmön hänelle takasin. + +Kotvanen sen jälkeen tuli herra Kustaa huoneeseen. Hän läheni +kuolinvuodetta ja lausui: + +-- Minä huomaan, että olen tullut liian myöhään. Hän on jo muuttanut +parempaan elämään. + +Ja hän kumartui kuolleen lapsen yli, painalsi suutelon sen huulille ja +käänsi synkät kasvonsa vaimoonsa päin, ja lausui hänelle moniaita +sanoja, joiden oli tarkotuksena kehottaa nöyrästi altistumaan Jumalan +tahdolle. + +Hänen katseensa kiintyi sen jälkeen Vanloohon, joka kädet ristissä +rinnallaan ja otsa rypyssä katseli häntä. + +Draken mielestä oli hänen vieraansa katse ja olento osottavinaan uhkaa. +Niissä kuvautui myöskin se ajatus, joka liikkui syvimmällä tämän +sielussa. + +-- Koston ja sinun välilläsi seisovista suojelusvartijoistasi on nyt +yksi sinut hyljännyt, -- niin ajatteli hän. + + * * * * * + +Eräänä iltana muutamia päiviä sen jälkeen, kuin Hedvig haudattiin, oli +Drake noussut ratsaille ja lähtenyt ajelulle. + +Pilvet peittivät taivaan, satoi ja tuuli. Semmoinen ilma oli hänelle +mieluinen. Hän otti hatun päästään ja antoi sateen vapaasti valella +hänen päätänsä, kuunteli tuulen vinkunaa metsässä, tähysteli +ajelehtivia pilviä ja kannusti hevostaan, ikäänkuin olisi hän halunnut +kiitää eteenpäin niiden kanssa kilvan. + +Tämänkaltaiset hetket virkistivät hänen sieluansa. Ajatukset, jotka +ainaisella kiertokulullaan huimasivat hänen järkeänsä, olivat silloin +lepoon tyyntyneinä, toiveet, pelko ja mietiskelyt silloin kauas +kaikkosivat, ja hurja iloisuus sai hänessä vallan. + +Näin kiiti hän kauan edelleen, kunnes väsähtyvä hevonen, jonka hän oli +antanut omin valloin kulkea, hiljensi juoksunsa. Drake oli silloin +järven rannalla, vähän matkaa Signildsborgista. + +Hän seisahtui ja kuunteli yrmyilevän lammen aaltojen pauhinaa, tuulen +viuhumista metsässä ja monilukuisten sadepurojen surunvoittoista +solinaa, kun nämä sulavista lumikinoksista syntynsä saaneina hyökyivät +kallioita alas ja märkään maahan uurtamiansa kouruja myöten pyrkivät +järven helmaan. + +Hänen mielialansa suli sointuvasti tähän metsän helkkeeseen ja säänteli +sanoiksi ja ajatuksiksi hurjan laulelon. + +-- Luonto huokaa välttämättömyyden lain alla. Pilvet tuolla ylhäällä +eivät itse ohjaa kulkuansa, aallot eivät omasta ehdostansa tanssiele +mylleröivällä järvellä; niitä ajaa sokea välttämättömyys. Ja siitäkö +laista ihminen kaikkien luotujen joukosta vain olisi vapaa! Erhetystä +se on. Sallimus, jonka verkot kietovat koko luomakunnan, taluttaa +häntäkin ohjenuorassa; aivojen syyt ovat niinä ohjina, joilla se +näkymättä hallitsee ihmishenkeä. Niinkuin jokainoa jyrkänne, jokainen +halkeama noissa kallioissa, joiden pirstouminen näyttää niin +oikukkaalta, ovat välttämättömiä seurauksia luonnonvoimain muinaisista +taisteluista, niin ihmisten ajatukset, päätökset ja toimet, kuinka +vapailta näyttänevätkin, ovat ainoastaan sokean välttämättömyyden +vaikutuksia. Ken on siis syytön, ja ken on syyllinen? Mikä on hyvää ja +mikä pahaa? Tähdet ennustavat, mikä meistä tulee, luonto sen määrää. Me +olemme välikappaleita sallimuksen kädessä, ei mitään muuta. Tunteemme +ja halumme ovat sen vaikuttimia. Me olemme syyntakeettomia teoistamme, +ja jokaisen täytyy tuomiopäivänä voida vastata: katso, minusta tuli se, +joksika minut teit; jos olen rikoksellinen, niin ei syy ole minun, vaan +sinun... + +Siinä tuokiossa Drake keskeytti tutkistelemuksensa ja kuulosti taasen. +Hän oli kuulevinaan ihmisääniä. Hän ratsasti sitä kohden, mistä ääni +kuului, ja seisahtui tuota pikaa mökin eteen, jonka ikkunasta hämärätä +valoa tuikehti. + +Sisältä kuului laulua. Sieltä helähteli ehtoovirren sävel, mökin +asukasten hartaudeksensa veisaama, ennenkun he levolle laskeutuivat. +Drake kuuli seuraavat sanat, joita ikäihmiset järeällä, lapset vienolla +äänellä veisasivat: + + Valo päivän on sammunut herttainen, + Yön varjoja on joka puolla. + Pian päivistä saapuvi viimeinen, + Kun kaikkien täytyvi kuolla. + Siis aikoinaan talos toimittaos. + Tai kuolemakellosi kaikuu, + Ja tuomiontorvikin raikuu! + + Kukin on elämässä ja kuolossakin + Turvassa, kun Herrahan luottaa; + Rikoksellinen, kussa hän kulkisikin, + Vain rauhaa etsivi suotta. + Hänt' tuntonsa soimaus kauhistaa, + Peljättävi viimeinen hetki, + Kun kuolohon kulkevi retki. + +-- Vielä mitä! mutisi Drake ja käski hevostansa liikkeelle. -- +Omatunto! Se on ihmisylpeyden luoma kiusanhenki, johtuva siitä, kun +ihminen luulee toimivansa vapaasti ja olevansa syyntakeinen +teoistaan... Kuolema! Minä en pelkää sitä ... ellei se vaan tee loppua +elämästäni, ennenkun se on saavuttanut päämaalinsa... Kun kaikki +toiveeni ovat toteutuneet, tahi kaikki tyhjiin rauenneet eikä enää ole +minkä eteen kannattaisi elää, periköön silloin minut kuolema... Mutta +jos kuolisin jo tänä yönä? Pois se ajatus! Kohtaloni täytyy tulla +ratkaistuksi. + +Nämä ajatukset johtivat häntä hänen tavallisiin mietteisiinsä, kun hän +ohjasi ratsuansa kotia kohden. + +Tultuansa vähän matkaa mökiltä kohtasi hän kaksi matkalaista. Näiden +tultua likemmä, huomasi hän että he olivat naisia, huivit vankasti +käärittyinä pään ympäri sadetta ja tuulta vastaan. + +He seisahtuivat ikäänkuin olisivat pelänneet hevosta ja aikoivat +nähtävästi pyörähtää tien viereiseen metsään. + +-- Menkää huoleti ohi, sanoi Drake; -- tie on tarpeeksi leveä. + +-- Se on herra Kustaa Drake, kuiskasi toinen vaeltajista, + +Drake aikoi ratsastaa ohi, vaan kun hän ei saanut tuota tavanmukaista +tervehdystä _Jumalan rauha_, jota matkalaiset käyttivät keskenään ja +vastaan tulevia herrasmiehiä kohtaan, seisahtui hän ja kysyi: + +-- Ketä te olette? + +-- Me olemme Signildsborgista, vastasi Hannan ääni. + +-- Haa, sanoi Drake, ja silmäili tarkemmin toisen naisen pukua, -- +ellen erehdy on minulla se odottamaton ilo, että saan kohdata +säätyläisnaisen. Hyvää iltaa, neiti Skytte! Mistä minulle tämä +kohtaamisen onni tulee? Ilma ei houkuttele huvimatkoille lähtemään. + +-- Ja siitä huolimatta olette itsekin ulkona, herra Kustaa Drake, sanoi +Maria neiti, sillä hän se oli. + +-- Minun kaltaisellani miehellä saattaa olla toimituksia, jotka +vaativat lähtemään, olkoon ilma millainen tahansa. Mutta puhuakseni +totta: tänä iltana lähdin vaan huvin vuoksi ajelemaan. Minä pidän +tämänlaisesta säästä. + +-- No niin, olisiko teistä kummaa, jos minulla on sama mielipide kuin +teillä? + +-- Tottapa minä sen paraiten tiedän, joka saan siitä kovat kokea, +tuumaili Hanna. + +-- Totta tosiaan, tuopa oli aivan odottamatonta. Nuori nainen rakastaa +tavallisesti rauhaa, auringonpaistetta, kukkia ... ja ties mitä +kaikkia? Mutta myrskyä ja sadetta ja pimeää, neiti hyvä... Kenties +sopivat mielemme monessa muussakin suhteessa, jos joskus tulemme +tilaisuuteen lähempään tunteittemme vaihtoon. + +-- Ainakin kadehdin huvianne, kun saatte tehdä huvimatkanne hevosen +selässä. Mutta ollapa minullakin hevonen, niin ajaa karahuttaisin +teidän kerallanne kilpaa pimeän peittämillä poluilla. + +-- Te olette tänä iltana eriskummaisella päällä, neiti. Mutta jos +kuinkakin vakuuttaisitte suosivanne tällaista säätä, niin minä toki +olen siksi kohtelias kavaljeeri, etten puhelemisellani seisota teitä +taivaan alla, josta vettä ropisee niinkuin saavista kaatamalla. +Sulkeudun suosioonne ja sanon teille hyvää yötä! + +Drake kumarsihe satulassa ja jatkoi matkaansa. + +-- Miksen ole vapaa! ajatteli hän, ja ravisti olkapäitänsä, ikäänkuin +olisi hän tahtonut karistaa painavan ikeen niiden päältä; -- onneni ja +kohtaloni liittyisi muutoin tämän neidon onneen, hänen, jonka muoto +kauan on ollut keskuksena siinä tulevaisuuden kuvassa, johon suuruus, +valta ja rikkaus muodostavat kehyksen. Hän on kaunis, tulinen ja +rohkea; hän ei kammoisi nähdä veripisaraa, ei säikkyisi hirmumyrskyä; +hän seuraisi rakastamaansa miestä valtaistuimelle tahi mestauspölkylle; +hän on yhtä sopiva olemaan merirosvon kuin kuninkaan morsiamena. Ja jos +hän olisi puolisoni, niin tietäisin varmaan saavani korjata hänen +isänsä valtiollisten pyrintöjen hedelmät. + +-- Mutta miksei hän tulisi omakseni? Meidän, minun ja Agneksen välisen +liittomme vakuuden on sallimus ottanut pois. Meidät sitoo toisiimme +ainoastaan laki, ja eiköpä tuotakin sidettä voitane katkaista? + +Semmoisia ajatuksia liikkui hänen mielessään, kun hän palasi kotia +Sjövikiin. Ajaessaan portista sisään, kuuli hän portinvartijavanhuksen +vanhuuttaan vapisevalla äänellä kammarissaan veisaavan: + + Siis aikoinaan talos toimittaos, + Tai kuolemakellosi kaikuu, + Ja tuomion torvikin raikuu! + +Se oli sama virsi, jonka Drake äskenkin oli kuullut. Hän säpsähti ja +jupisi: + +-- Olisiko se onneton enne?... Pyh! Taikauskoa! + + * * * * * + +Seuraavana päivänä Hedvigin kuoleman jälkeen Vanloo kirjoitti +Sigurdille, että hän jonkun aikaa tulisi oleskelemaan metsästysmajassaan +Sjövikin läheisyydessä ja käski hänen tulla sinne, niinpian kun hänellä +olisi jotakin tärkeämpää ilmoitettavana, jota ei sopinut kirjallisesti +saattaa tietoon. + +Vanloo ei tahtonut jättää Agnesta yksiksensä suruunsa; hän tarvitsi +lohduttavaista ystävää vierellänsä. Vanloo kävi joka päivä hänen +luonansa, ja harvoin herra Kustaa läsnäolollansa häiritsi heidän +seurusteluaan. + +Eipä viipynyt kauan Hedvigin kuoleman jälkeen ennenkun Vanloo huomasi +Draken kummallisesti muuttuneen. Hyvin harvoin tosin antoi hän yön +mennä niin, ettei hän jonkun aikaa oleskellut laboratooriossaan, +mutta se polttava levottomuus, joka hänen kullantekokiihkoonsa ennen +liittyi, ajaen häntä vuoron uunin luota ja uunin luo, kunnes hänen +voimansa uupuivat, se levottomuus näytti nyt kadonneen. Hän oli +ruvennut tuhkatiheään käymään naapurinsa, laamanni Juhanan luona +Signildsborgissa, missä hän ennen oli jokseenkin harvinainen vieras. + +Vierailujensa syyksi sanoi hän sitä onnetonta tapausta, joka hiljan oli +sattunut laamannin kodissa ja saattanut laamannin sellaiselle mielelle, +että hän kyllä kaipaisi ystävien ja naapureiden seuraa aikansa kuluksi. + +Mutta ainoana kehottimena, kuten lukija epäilemättä arvaa, oli hänen +heräävä rakkautensa neiti Skytteen. Hän oli huomaavinaan menestyksen +toivoa siinä katseessa, jonka neiti Skytte häneen loi tämän +huomaavaisessa käytöksessä häntä kohtaan ja siitä innosta, jolla tämä +kuunteli ja koetti selvittää niitä siveysopillisia ja muiden oppien +arveluttavia väitteitä, joita Drake tuolloin tällöin rohkeni tuoda +esiin, milloin laamanni Juhana ei ollut saapuvilla. + +Nuoren neidon olennossa ilmeni jonkinlaista toivottomuutta, jota +Drake ei voinut selittää, vaan joka ei läheskään tuntunut hänestä +vastenmieliseltä. Samaa toivottomuutta oli neiti Skytten sydämessäkin. + +Tässä tilassa ei häntä mitkään epäilykset, mitkään ajatukset +varomattoman teon seurauksista hillinneet. Hänen luontonsa kaipasi +jotakin mahtavaa, koko olentoa järkähyttävää huvitusta. Siksipä hän +ei pelännytkään, kun hän Drakessa luuli huomaavansa tavallista +erinkaltaisempaa osanottoa ja aavisti tämän vieraissakäyntien etupäässä +tarkottavan itseään; ei, vaan hän tunsi vielä mieltymystäkin tuohon +synkkään mieheen, jonka olennossa ilmeni samaa revinnäisyyttä kuin +hänessä itsessäänkin, synkkää maailmankatsomusta ja kaikkia maallisia +tahi taivaallisia voimia arkailematonta uskaliaisuutta. + +Sanalla sanoen: Drake tuli pian varmuuteen siitä, ettei Maria ollut +hänen suhteensa välinpitämätön. Silloin oli hänenkin päätöksensä tehty. +Hän tahtoi millä ehdoilla, millä keinoilla hyvänsä vapautua siitä +naisesta, joka seisoi hänen ja tuon ihastuttavan neidon välillä. + +Tämä päätös ei vaatinut pitkälti aikaa kypsyäksensä teoksi! Drake ei +enää mitannut aikaa tiimalasilla; tieto siitä, että hänen kohtalonsa +pian tulisi ratkaistuksi, hänen toivomuksensa, hänen levottomuutensa ja +kärsimättömyytensä saattoivat ajan väliin rientämään kotkan siivin, +väliin kilpikonnan tavalla raskaasti kömpimään. Eräänä aamuna tuli hän +Agneksen huoneeseen, lukitsi oven ja käänsi peittelemättä puheen heti +siihen asiaan, jota hän aikoi esittää. + +-- Agnes, sanoi hän ja istui vastapäätä häntä, -- sinä et ole +onnellinen liitossasi minun kanssani. Minä tiedän sen enkä voi +puhdistaa itseäni niistä soimauksista, joita on täytynyt tuhansin +kerroin sydämestäsi kohota minua vastaan. Erilläänpysyväisyyteni, +kylmyyteni ja katkeruuteni ovat saattaneet sinulle suuria kärsimyksiä. +Usko minua, minä tiedän sen syyn suuruuden, jonka kohtalo suhteessani +sinuun on sälyttänyt päälleni... + +-- Oi, Kustaa! lausui Agnes vesissä silmin ... sillä hänen koski +kovasti sydämeen tämä Draken odottamaton itsensä syytös. -- Kustaa! +Olkoon jo kylliksi; sinä kadut ... ja mitä on ollut, se on unhotettu! + +-- Ei, malta, keskeytti hänet Drake, joka ei ollut arvannut, että hänen +sanojansa voitaisiin käsittää väärin, -- anna minun puhua puhuttavani! + +-- Ei, ei, lausui Agnes, -- nyt on minun vuoroni kääntyä pyynnöllä +sinun puoleesi. Kustaa, anna anteeksi, anna anteeksi, etten ole voinut +olla sinulle se, mikä olen tahtonut! Anna anteeksi, etten ole voinut +säilyttää rakkautesi! Minä tiedän, että naisen paras avu on +kärsivällisyys, ettei hänen mielensä saa masentua ensi tuulenpuuskasta, +että hänen tulee vuodattaa auringonpaistetta miehen sieluun, kun +vastukset elämäntaistelussa synkistävät hänen mielensä. Mutta oi! +sydämeni on ollut heikko, raskasmielisyyteni on tehnyt sinut +alakuloiseksi, -- minä olen ollut sinulle taakaksi, -- oi, anna minulle +anteeksi se! + +Agnes tarttui Draken käteen ja painoi sen otsallensa, mutta kun tämä +äkkiä tempasi kätensä pois, katsahti hän hämmästyneenä ylös ja +peljästyi miehensä katsetta. + +-- Malta, sanoi Drake, -- minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, +mutta paljon, josta itseäni soimata. Mutta luuletkohan, että minä vasta +tänään olen koetellut itseäni ja tullut sen huomaamaan? Ei! Monet +vuodet päästään, tuhansina unettomina öinä olen itseäni syyttänyt, +niinkuin nytkin syytän. Agnes, me olemme molemmat onnettomia, niin +onnettomia, että joka minuutti kalvaa päivän pituisena elämämme +lankoja. Meidän täytyy erota, Agnes; se on välttämätön: sinulle, koska +minä en ikinä voi tulla sinulle muuksi, kuin mikä olen: sinun +kiusanhenkesi, ja minulle, koska omantuntoni voi tyynnyttää lepoon +ainoastaan se toivo, että sinä erillään minusta tulet onnelliseksi ja +vapaudut kärsimyksistä, joita en siedä nähdä. + +Drake vaikeni ja silmäili puolisoonsa, johonka tuo niin äkillisesti +herännyt ja niin julmasti pettynyt väärä toive oli vaikuttanut miltei +rampauttavasti. Mutta kun hän vihdoin kohotti päänsä ja kiinnitti +silmänsä Drakeen, nousi tämä istualtaan ja alkoi kävellä edestakasin +lattialla. + +Hiljaisuutta kesti muutama silmänräpäys. + +-- Hyvä on, lausui vihdoin Agnes raukealla, vaan päättäväisellä +äänellä, -- voimmehan sitten erota ... koska onnesi vaatii sitä ... +mutta millä tavalla? + +-- Meidän kummankin onni vaatii sitä, Agnes, lausui Drake vilkkaasti. +-- Oi, miksi on ihminen oman sydämensä orja! Himoja syntyy siellä +itsestään, tietämättämme miten, ne varttuvat ja tempaavat meidät +mukaansa, meidän voimatta niitä vastustaa, ne sammuvat meidän vähimmin +sitä aavistaessa, ja jättävät sijaa toisille, joiden synty on +tahdostamme yhtä riippumaton... Agnes, sinä suostut siis, sinä huomaat +välttämättömäksi... + +-- Suostun, keskeytti hänet Agnes, -- mutta vastaa kysymykseeni, millä +tavalla se on tapahtuva? + +-- Se voi tapahtua vain yhdellä tavalla ... minä annan sinulle takasin +myötäjäisesi ja laillisen osuutesi omaisuudestamme; se riittää +turvaamaan sinulle ajallista toimeentuloa ... ja sinä valitset +asuinpaikaksi toisen maan, ehkä jonkun niistä onnellisista, jotka +luonto on varustanut paratiisillisella kauneudella ja ikuisella +suvella, tehdäksensä ne tyyssijoiksi sydämille, jotka tahtovat unhottaa +entuuden ja alkaa uutta onnen eloa. Tahi kenties pidät parempana isiesi +syntymämaan, jossa isäsi nimi on hyvin tunnettu, ja jossa sinulla on +paljon mahtavia sukulaisia, jotka ilolla ottavat sinut jälleen +piiriinsä. Sinulla on ehdonvalta valita... + +Agneksen kalpeille poskille oli sill'aikaa noussut heikko puna. + +-- Emmekö me voi muulla tavalla purkaa liittoamme, kuin käyttämällä +tuota ehdottamaasi keinoa? + +-- Emme voi, paitsi sitä on vain kaksi porttia, jotka vapauteen +johtavat: toinen on kuoleman, toinen häpeän. Avioliitto on pyhä, ja se +on yhteiskuntajärjestyksen perustus. Senvuoksi ovat lainsäätäjämme +pitäneet tarkalla, ettei sen ulkonaista olentoa, muotoa saada +järkähyttää, vaikkakin sen henki on poissa. Minusta nähden on se +väkivaltaa luontoa kohtaan. Eivät he ajattele, nuo miehet, jotka +kansoille lakeja laativat, että ihminen on taipumustensa määrättävänä, +että hänen taipumuksensa ovat yhtä muuttuvia kuin kuu; he unhottavat, +että pakko on rakkauden myrkky... + +-- Sinä vaadit siis, sanoi Agnes seisoalleen nousten, -- sinä vaadit +että minun tulee lähteä pois talostasi... + +-- Muuta ehtoa ei ole... + +-- Että minun, jatkoi Agnes paisuvalla voimalla, -- avionrikkojana +tulee lähteä pois kotosijoiltani, karkulaisena jättää se maa, jonka +mullassa lapseni lepää! Ei milloinkaan! Ainoa, mikä vielä on minulle +kallis, on kunniani, hyvä maineeni. Riistänet minulta kaikki, sitä et +kuitenkaan riistä. + +-- Malta mielesi, sanoi Drake. -- Kunniasi ei ole kärsivä siitä yhtään. +Tiedetään, että sinä olet onneton avioliitossasi, ja että syy on minun. +Sinua tullaan puhdistamaan ja minua syyttämään siitä mitä on +tapahtunut, enkä minä koetakaan puhdistaa itseäni. + +-- Älä puhu siitä enää mitään, lausui Agnes, -- se ei tule tapahtumaan! +Ole kärsivällinen! Sinä mainitsit kuolon portin. Onneton puolisosi on +pian astuva siitä sisään ja sinä olet vapaa. + +-- Toisen meistä täytyy siis raahata kahleensa hautaan ... sen +nimittäin, joka ensinnä sortuu tässä hiljaisessa, mutta kuolettavassa +taistelussa, joka muodostaa yhdyselämämme? Ajattelepa tarkoin!... Ja +muuten niin eihän ole vaikeata saada panettelu tyrehtymään, jatkoi +Drake. -- Terveytesi vaatii sinua oleskelemaan jonkun aikaa +toisenlaisessa ilmanalassa; sinä matkustat, ja jonkun ajan kuluttua +saapuu tieto, että olet kuollut... Agnes, minä pyydän sinun ja minun +vastaisen onnemme nimessä, mieti tarkoin ehdotustani, äläkä hylkää +ainoata keinoa, jonka kautta voimme pelastua! + +Illalla samana päivänä, kuin avioerosta oli ollut puhetta, käväsi +Vanloo Sjövikissä. Hän tapasi Agneksen yksinänsä; Drake oli matkustanut +Tukholmaan tapaamaan valtakunnan-neuvos Skytteä ja muutamia muita +poliitillisia ystäviä, ja häntä odotettiin takasin vasta seuraavana +päivänä. + +Ilta oli kaunis ja kevään henkevä. Vanloo huomasi, että Agneksen oli +mieli kovasti kuohuksissa, ja esitti, häntä huvittaakseen, että +lähdettäisiin kävelylle. Agnes suostui ja niin päätettiin lähteä järven +rannalla sijaitsevalle kirkkomaalle ja käydä Hedvigin haudalla. + +Vanloon käsivarteen nojautuen jätti hän hetkeksi kolkot muurit, joiden +sisässä hän huokaillen oli kuluttanut paraimman osan ikäänsä, ja tunsi +mielensä kummallisesti virkistyneen, kun hän luonnon vapauteen tultuaan +hengitti kevättuulosten vilpeyttä rintaansa ja tähysteli rauhallista +seutua, joka levisi hänen katseittensa eteen. Ilta-auringon rusoloiste +kimmelteli lammen rasvatyynellä pinnalla ja aaltomaisesti kohoilevilla +ja laukeilevilla kedoilla, joidenka kellanvihreätä värivälkkeilyä +keskeyttivät siellä ja täällä tummat koivu- ja leppäviidakot, ja tämän +yllä kaareili korkealla sinitaivas vähäisine liikkumattomine +pilvenhattaroineen, joiden hopeaväri yhä enemmän muuntui vaaleahan +purppuraan, mikäli aurinko läheni näköpiiriä. + +Tämä näky sai Agneksen povessa vapauden kaipuun vireille, sai hänet +halajamaan jonnekin kauas tuntemattomille onnen äärimaille. Hän oli +kauan tuntenut tällaista kaipuuta, vaan sen pyrintöperänä oli ollut +taivas; nyt tuntui hänestä maakin olevan ihana ja hän aavisti, että +sekin voisi tarjota hänelle iloa ja huvitusta. + +Tultuansa kirkkomaalle Agnes ja Vanloo hakivat Hedvigin haudan ja kun +he olivat hiljaisina hetken aikaa sen ääressä viipyneet, istahtivat he +sen läheiselle hautakummulle, ja siinä Agnes lapsuutensa ystävälle +kertoi mitä hänen ja Draken välillä aamulla oli tapahtunut. + +Vanloon otsan peitti mielipahan ja suuttumuksen puna Agneksen hänelle +kertoessa aamullista kohtausta. Mutta samalla oli tämä asiankäänne +hänelle tervetullutkin. Eroamalla Agneksesta riisti Drake tietämättänsä +itseltään viimeisenkin tukiturvansa, ja Agnes saattoi poistua hänen +kukistumisensa ja alenemisensa näyttämöltä niin kauas, ettei huhun +siitä tarvinnut saapua äkkiarvaamatta hänen kuuluvilleen, ja hän +pelastuisi siitä häpeästä, jonka alaiseksi hänen miehensä nimen täytyi +joutua. Vanloo pelkäsi niinikään, että Agnes, yhä edelleen +vastustamalla miehensä vaatimuksia, saattoi panna henkensä alttiiksi, +sillä hän tiesi Draken mieheksi, joka ei kaihtanut mitään keinoja, kun +intohimot ja omat edut sitä vain vaativat. + +Agnes senvuoksi oudostui, kun Vanloo pelkonsa syitä mainitsematta +kehotti häntä myöntymään Draken vaatimukseen, koskapa se, niinkuin tämä +itsekin oli todistanut, saattoi käydä päinsä, ilman että hänen +kunniansa tarvitsi siitä kärsiä. Agnes empi, vaikka hänen oma mielensä +tällä hetkellä olikin Vanloon kauniitten, vakuuttavien sanojen +vaikutukselle herkkä. + +-- Agnes, sanoi Vanloo vihdoin ja tarttui hänen käteensä, -- kun sinä +lähdet tästä kolkosta asunnosta, niin sinä et ole turvaton nainen, +jonka on kotopaikaltansa luopuminen taistellakseen vierasten, +välinpitämättömien ihmisten parissa elämän myrskyjä vastaan. Niinkauan +kuin minä elän, olen minä sinulle lujana turvana ja uskollisena +ystävänä. Mikä sinua täällä viehättää? Ei muu kuin hauta! Lohdutus, +jonka siitä saat, ei vastaa kärsimyksiäsi täällä. Ja kukapa tietää? +Ehkenpä jo piankin saanet rauhotetuin mielin palata tämän haudan luo +ja, ilta-auringon yhtä suloisesti säteillessä, laskea kukkasi sen +turpeille... + +Vanloo puhui edelleen yhä enenevällä lämmöllä. Agnes kuunteli, ja mitä +kauemmin hän kuunteli, sitä kovemmin sykki hänen sydämensä; häntä alkoi +elähyttää sama toivo kuin Vanlootakin, ja hänen haaveileva katseensa +liihotteli pitkin järven pintaa, josta muuan lahti ulkoni silmän +siintämättömiin näköpiiriä kohden, muodostaen metsittyneiden +niemekkeiden väliin aukioimen, kiiltävän uran, johon iltaruskon +kultareunaiset pilvet kuvautuivat. Ja tästä urasta oli hänen +mielestänsä urkeneva tie onnellisempaan tulevaisuuteen... + +Vihdoin voitti Vanloo; Agnes suostui. + +Kun Drake seuraavana päivänä synkännäköisenä astui Agneksen huoneeseen +ja toisti vaatimuksensa, ilmoitti Agnes tyynesti, että hän oli asiata +harkinnut ja nähnyt parhaaksi, heihin molempiin nähden, siihen suostua. + + + + +XV. + +Aadolf Skytte Tukholmassa. + + +Kun Aadolf Skytte pikaisesti maskustettuaan saapui Tukholmaan, niin hän +ensi työkseen lähti kuninkaalliseen linnaan, joka avarain muuriensa +sisään sulki ei ainoastaan sen, mitä maassa oli ylevintä, vaan myöskin +kehnointa ja enimmin halveksittua, sen langenneita ja rikoksellisia +jäseniä. + +Kruununvankila oli, merkillistä kyllä, aivan kuninkaallisen perheen +huoneiden alla. Mutta mahtavat kiviseinät ja paksut trossipermannot +erottivat toki vallan, korkeuden ja loiston rikollisuudesta, pimeydestä +ja epätoivosta; vankien huokaukset ja kahleiden kalina eivät häirinneet +yläpuolella olevia, eikä juhlapitojen hälinä tahi soiton sävelet +myöskään keskeyttäneet noiden raukkojen synkkiä tuumailuja, niiden, +jotka venyivät maanalaisissa komeroissaan, joidenka ristikkoikkunat +olivat linnankaivannon vedenpinnan tasalla. + +Aadolf riensi avaran palatsin linnanpihaan, missä tiesi vankilan +olevan, ja toivoi saavansa nähdä Ellin ja Inkerin, jotka vähää ennen +häntä lienevät saapuneet surulliseen määräpaikkaansa. + +Mutta se toivo ei toteutunut; raskaat rautaovet olivat jo teljetyt +heidän jälkeensä. Aadolf kysäsi vanhalta vanginvartijalta, joka +avainkimppu vyöllään asteli alaansa linnanpihalla, oliko kaksi +noituudesta syytettyä naista äsken saapunut. Vanginvartija silmäili +oudoksuen nuorta ritarismiestä, kysymys kun näet lausuttiin jotenkin +kiivaasti, mutta vastasi, että kaksi naista, toinen vanha toinen nuori, +todellakin hiljattain oli uskottu hänen valppautensa huostaan, ja että +hän mukana olleelta vahdilta oli kuullut heidän olevan noitia, jotka +olivat tehneet paljon tuhoa kotiseudullaan. + +Aadolf kysyi vielä, missä heidän vankikammionsa sijaitsi. +Vanginvartija, jonka mielestä nuori herra oli aivan tavattoman utelias, +osotti sormellansa pimeään käytävään ja vastasi: + +-- Tuolla perinnä vasemmalla. + +-- Mihinkä aikaan päivällä niitä lasketaan ulos raittiiseen ilmaan? oli +Aadolfin kolmas kysymys. + +-- Hm, vastasi vanginvartija, -- niille vangeille, joita jalo herra +kyselee, ei ole oikeastaan määrättykään mitään aikaa, milloinka he +saavat lähteä ulos tuulettelemaan; he saavat tietysti lähteä, silloin +kun muutkin vangit lähtevät: se on edellä puolisten, jolloin heitä +muutamia erällään lasketaan tuohon aituukseen. + +Näihin tietoihin oli Aadolfin tyytyminen. Hän päätti palata seuraavana +päivänä aamupuolella linnanpihaan ja toivoi silloin paremmin +onnistuvansa. + +Sittenkun nuori Skytte oli hankkinut itsellensä asunnon -- kaksi +pienehköä huonetta Götkadun varrella olevassa talossa, jonka isännän +luona hän Tukholmassa käydessään tavallisesti majaili -- lähti hän +setänsä, valtakunnan-neuvos Pentin luo. + +Tämän ja Aadolfin välinen suhde oli paljoa läheisempi kuin Aadolfin +suhde isäänsä. Herra Pentti oli aina kadehtinut herra Juhanan onnea, +kun tällä oli poika; herra Pentti olisi kovin hartaasti toivonut +itsellensä sitä onnea, ei niin paljon sen vuoksi, että hän olisi nähnyt +polvilukunsa jatkuvan, kuin erästä toista tarkotusta varten. Herra +Pentti oli, kuten tiedämme, laajalle tähtäävä nero, joka valtiollisilta +toimiltansa joutessansa antoi kynttilänsä valon loistaa tutkimusalan +pimeimpiinkin sokkeloihin ja hautoi mielessänsä mitä rohkeimpia +suunnitelmia koko ihmiskunnan uudestisyntymisestä. Älköön kukaan +luulko, että hänen tutkimuksensa ja havaintonsa rajoittuivat ainoastaan +kielitieteeseen ja sen semmoisiin halpoihin tiedonaloihin! Ei +ollenkaan! Teologiian, filosofiian ja politiikan vaikeimmat kysymykset +olivat hänellä aivan selvillä; taivaan ja maan välillä ei ollut mitään, +jota hänen filosofiiansa ei olisi ainoastaan haaveksinut, vaan vieläpä +käsittänyt, perinpohjin oivaltanut ja järjestelmäksikin sovittanut. +Älköön meitä siis ihmetyttäkö, että hän niinikään oli laatinut +täydellisen, pykäleihin asianmukaisesti jaetun kasvatusjärjestelmän, +joka alkoi siitä, jolloin pojalle (tytöt eivät kuuluneet järjestelmään) +tavallisesti puhkeaa ensimäinen hammas, ja päättyi siihen, jolloin +hänen on liittyminen osalliseksi yhteiskunnalliseen elämään. + +Tätä järjestelmää, jota hän erityisistä syistä ei tohtinut tuoda +julkisuuteen hyödyksi ihmiskunnalle, olisi hän toki salaa tahtonut +sovelluttaa omaan omintakeiseen taimeen varmana siitä, että tämä, +sellaisen viisauden viljavoittamana, varttuisi koko maanpiirin +pimittäväksi puuksi. + +Tiedämme nyt, miksi herra Pentti niin hartaasti oli toivonut itsellensä +poikaa; tiedämme myös, että tutkimaton sallimus oli kieltänyt häneltä +tämän lahjan, epäilemättä suureksi vahingoksi koko ihmiskunnalle. Sitä +suuremmalla lempeydellä oli hän sen vuoksi kohdellut veljensä poikaa, +mutta kun hän näki, että veli Juhanan uskonnolliset mielipiteet +kerrassaan estivät häntä koettelemasta kasvatusjärjestelmäänsä +Aadolfiin, täytyi hänen tyytyä salassa vaikuttamaan tämän henkiseen +kehitykseen. Herra Pentti se ensimäiset harhaoppiset kirjat pani nuoren +ylioppilaan käteen ja herätti hänessä halua tutkimiseen. Siitä sai +alkunsa heidän välillänsä ystävyys, ja valtakunnan-neuvos Pentin +nuorekas mieli ja eloisuutta uhkuva olento, jotka niin suuresti +erosivat laamanni Juhanan karkean jylseästä luonteesta, olivat vain +omiansa tätä keskinäistä väliä lujittamaan. + +Että Aadolfin luonteessa muuten oli hyvin vähän yhteistä herra Pentin +kanssa, pitäisi lukijalla jo olla selvillä. Paitsi likeistä +sukulaisuutta yhdisti heidät toisiinsa ainoastaan se, mikä heidän +tutkimuksissaan oli yhteistä; mutta niihinkin nähden olivat he kokonaan +eri kannalla. Aadolfin tutkimusten silmämääränä oli saada järjen +vakuutusta niihin päätelmiin, jotka hänen uskonnollinen tunteensa vaati +pitämään tosina; hän suri tullessaan vastaisiin päätöksiin, ja +epäilykset himmensivät hänen onneaan. Herra Pentti sitävastoin hykersi +tyytyväisenä kämmeniänsä, kun hän oli saanut kumotuksi jotakin, jota +siihen asti oli pidetty kumoamattomana totuutena, tahi jos hänen +viisastelevalla sukkeluudellaan oli onnistunut saattamaan epävarmaksi +ja sekavaksi jotakin semmoista, jota kaikki olivat pitäneet päivän +selvänä ja perustotuudellisena asiana. Ihmetellessään omaa älykkyyttään +hän ei tullut tuntemaan sitä tyhjyyttä, jonka uskon ja vakaumuksen +puute muutoin tavallisesti tuo mukanansa. + +Valtakunnan-neuvos otti Aadolfin sydämellisesti vastaan; hän oli mitä +hilpeimmällä mielellä, sillä hän oli vast'ikään saanut valmiiksi +oikeusjuttuansa koskevan hakemuskirjan (järjestyksessä yhdennentoista) +Svean Hovioikeudelle, ja oli hänen onnistunut saada se niin +mutkikkaasti kokoonpannuksi, että hän jo edeltäkäsin arvasi millaista +päänvaivaa se lainoppineille herroille saattaisi. + +-- Tuhatkertaisesti tervetullut, rakas nepas! sanoi hän; -- sinä tulet +kuin jos olisit kutsuttu. Minulla on tunti aikaa pukeutuakseni, +ennenkun lähden kreivi Pietarin luo; koettakaamme tuota ikävää tehtävää +hauskuttaa mieluisalla puhelulla. Kerropa nyt ensin, mitenkä vanhempasi +ja rakas tyttäreni Signildsborgissa jaksavat; sitten kutsun tänne +Juhon, ja sillä aikaa kun hän auttelee vaatteita päälleni, pyydän sinua +lausumaan ajatuksesi niistä arveluttavista valtiollisista väitteistä, +jotka tuo hävytön englantilainen Thomas Hobbes suvaitsee lasketella +kuninkaallisen yksinvallan puolustamiseksi. + +Lausuessaan tätä valtakunnan-neuvos vilkasi tutkivasti silkkisukkiinsa +ja kenkiinsä... + +Aadolf antoi Marian kirjeen. Hän otaksui tytön siinä viitanneen siihen +tapaukseen, joka oli karkottanut hänet kotoa. Mutta katsottuansa läpi +kirjeen herra Pentti heitti sen kirjoituspöydälleen ja lausui: + +-- Minä mielihyväkseni huomaan, että hän on terve ja viihtyy +toistaiseksi hyvin maaseudulla. Muutoin vaan tavallista lorua. No niin, +poikaseni, käydään sitte käsiksi Hobbesiin, jahka ensin kutsun sisään +Juhon... + +Herra Pentti oli juuri aikeessa soittaa kamaripalvelijansa sisään, kun +Aadolf esti sen ja pyysi saada kahdenkeskisesti puhutella setäänsä. + +-- Kautta Jupiterin! lausui valtakunnan-neuvos ja ravisti tapansa +mukaan käheröittyä peruukkiaan. -- Näyttää ihan siltä, kuin olisi +sinulla hyvinkin tärkeitä puheltavia. Olkoon menneeksi, minä kuuntelen, +mutta puhu pian! + +Aadolf kertoi nyt hyvin lyhykäisesti, että hän oli riitaantunut isänsä +kanssa sen johdosta, että he olivat erimieltä kahden noituudesta +syytetyn naisen vangitsemisesta, ja että tämä epäsopu oli mennyt niin +pitkälle, että Aadolfin täytyi lähteä pois Signildsborgista. + +-- Veli Juhana on kaltaisensa, sanoi valtakunnan-neuvos, kun Aadolf +lopetti kertomuksensa, -- rehellinen ja oiva mies, siitä ei +puhettakaan, mutta hiukan ahdasmielinen ja ajan ennakkoluuloihin +taipuva. Se oli ikävä kohta, Aadolf kulta, mutta kyllä kaiketi veli +Juhanan kiukku kerran lauhtuu, ja siihen asti saat sinä koettaa +asettaa elämäsi täällä Tukholmassa niin auttavalle kannalle kuin +suinkin. Mutta palatakseni jälleen ystäväämme Thomas Hobbesiin, jatkoi +valtakunnan-neuvos, asettuen peilin eteen, -- niin oletan että jo olet +lukenut hänen _Elementa philosoficansa_, ja tahtoisin mielelläni kuulla +mitä sinä arvelet hänen... + +-- Ah, parahin setäni, minä en todellakaan nyt halua puhella moisista +asioista. Tulin pyytämään, että te hankkisitte minulle jotakin +yhteiskunnallista asemaani vastaavaa tointa siksi aikaa, kuin oleskelen +täällä Tukholmassa. + +-- Oikein mielelläni, lausui herra Pentti katsellen pitsikalvosimiaan, +-- minä suurimmalla mielihyvällä tarjoan sinulle apuani. Sinä olet +neppaani, ja se on paras puoltolauseesi. Miksikä tahdot ruveta, +poikaseni? + +-- Minä otan vastaan minkä sopivan viran hyvänsä, jonka tarjootte +minulle, ja jota kykenen hoitamaan. + +-- Sinä olet neppaani, sanon vieläkin kerran, ja kykenet niin muodoin +täyttämään mimmoisen viran hyvänsä. Mutta vähään sinä et saa tyytyä, et +halpaan kirjurinpaikkaan virastoissa etkä alhaisempaan virkaan +sotaväessä. Et, et, sinä olet oikeutettu vaatimaan paljo, ja minä kyllä +saatan kohtuulliset vaatimuksesi täytetyiksi... Hyvä on, lisäsi +valtakunnan-neuvos itsekseen ja otti hyppysellisen kultaisesta +rasiastaan, -- tästä saattaa taas sukeutua pikkuinen virkistävä kina +herrain valtakunnanholhojain ... minä vaadin pojalle paljo, ja kun sen +hyväksyvät, vaadin yhä enemmän ... ja kun toistamiseen antavat perään, +olen heitä harmistuneena sättivä ja vaativa yhä enemmän. Kautta +Jupiterin! lystiä ajometsästystä ... kunnes tulee hetki, jona _heillä_ +ei ole mitään ja _minulla_ kaikki jaeltavana. + +Tämä ajatus tuntui herra Pentistä niin hupaiselta, että hän päätti +panna sen täytäntöön. Että Aadolfin täytyisi sen kautta kauan odottaa, +ennenkun hän pääsisi hyödylliseen ja hauskaan toimeen, jäi sedältä +huomioon ottamatta. Kumminkin hän vielä toistamiseen vakuutti +hankkivansa niinpian kuin suinkin Aadolfille kunniallisen toimen +valtion palveluksessa. Sittenkun hän vielä oli kysellyt neppaaltansa +yhtä ja toista, hänen asuntoansa ja toimeentuloansa koskevia seikkoja, +luvannut saattaa hänet hoviin ja antanut hänelle sen hyvän neuvon, että +hän käyttäisi aikansa vakaviin opinnoihin sekä hupaiseen seurusteluun +nuorten samanikäisten miesten parissa, soitti hän kamaripalvelijan +luokseen ja ryhtyi tämän avustamana niin innokkaasti pukeutumaan, että +Aadolf katsoi läsnäolonsa tarpeettomaksi ja lähti pois. + +Ennenkun Aadolf seuraavana aamuna lähti linnaan, oli hän huolellisesti +pukeutunut, koska luuli varmaksi, että hän kävellessään linnanpihalla +kohtaisi useita tuttuja hovilaisten joukosta sekä kaartin upseereista, +joiden kasarmi oli linnanmuurien sisässä. Niin kävikin: häntä +piiritettiin, häntä onniteltiin sen johdosta, että hän vihdoinkin oli +tullut huomaamaan, kuinka paljoa mukavampi oli olla pääkaupungissa kuin +maaseudulla, ja vaadittiin häntä ottamaan osaa lukuisiin iloisiin +kemuihin, joita oli määrä viettää sinä ja vielä seuraavana päivänä. + +Toverien kanssa puhellessaan Aadolf osotti niin suurta hajamielisyyttä, +että nämä siitä saivat aihetta leikkisiin kokkapuheisiin. Hän pysytteli +vankien aituuksen läheisyydessä ja loi tuhkatiheään katseensa +ristikkorautojen läpi niihin kovaonnisiin, jotka, enimmäkseen kahleilla +ja jalkaraudoilla varustettuina, astuskelivat aituuksen sisässä +vanginvartijain valvonnan alaisina, tahi istuskelivat penkeillä pitkin +seinustaa, nauttien heille suodun lyhyen ajan valosta ja raittiista +ilmasta. Aadolf näki kalpeita kasvoja, joilla kaikki surun ja +epätoivon, julmuuden ja paatumuksen vivahdukset kuvastuivat; mutta +niitä raukkoja, joiden tähden hän oli tullut sinne, ei näkynyt, vaikka +hän koko aamupuolen uskollisesti odotti, toivoen heitä näkevänsä. Mutta +kun rautaovi viimeisen vangin mentyä sulettiin, kun aituus tyhjeni sekä +vahtiparaati soittokuntansa jälessä ja pertuskasotamiehiä riviensä +välissä marssi poikki linnanpihan sijoittuaksensa linnan suurten +portaiden edustalle, lähti Aadolf apein mielin palatsista ja palasi +yksinäiseen asuntoonsa. + +Seuraavana aamuna kävi Aadolf taas setänsä luona ja toivoi saavansa +pitemmältä puhua hänen kanssaan. Hänen aikomuksensa oli koettaa +herättää herra Pentissä osanottoa Inkeriä ja Elliä kohtaan ja saada +hänet käyttämään vaikutusvoimaansa heidän hyväkseen. + +Herra Pentti oli äsken noussut makuulta, kun Aadolfin ilmoitettiin +tulleen. Nuori Skytte saatettiin makuuhuoneeseen, jossa hänen setänsä +paraikaa luki kirjettä. + +-- Kauniita uutisia! huudahti valtakunnan-neuvos Aadolfia vastaan +kohta, kun tämä näyttäytyi ovessa. -- Sinäpä oikea juupeli olet! Isäsi +kirjoittaa tässä pitkän epistolan tavalliseen kaavaansa, oikean +valitusvirren, josta en ole voinut lukea kuin puolet, mutta siitäkin on +jo kylliksi. Sinä olet käyttäynyt tyhmästi, poikaseni, hiivatin +tyhmästi, ja jos joudut koko maailman pilkattavaksi, niin on syy sinun +omasi. Piruako sinulla on ollut noitien kanssa tekemistä? Veli Juhana +vakuuttaa ihan todesta takaa, että lemmenjuoma on pilannut pääsi ja +että olet pannut toimeen kotonasi aika mellakoita. Sinä olet hukassa, +ystäväiseni; huomenna on tämä skandaali ihan varmaan koko Tukholman +tiedossa; taikauskoiset säälivät sinua, ennakkoluulottomat nauravat +sinulle. + +-- Siitä minä viis veisaan, Aadolf vastasi, -- säälikööt tyhmät ja +naurakoot sydämettömät. Juletkoon vaan yksikään julkisesti loukata +minua, niin on minussa miestä antamaan ojennusta. On sentään hyvä, +ettei teidän valistunut mielipiteenne minun suhteeni ole entisestään +muuttunut, setä... + +-- Siinä erehdyt, lausui valtakunnan-neuvos Pentti terävästi; -- +tuhansia kevytmielisiä kujeitasi minä en lukisi sinulle miksikään, +mutta minä en koskaan anna anteeksi tyhmyyttä, joka tekee Skytten nimen +naurettavaksi. + +-- Minä toivon mielipiteenne muuttuvan, kunhan kerron mitkä syyt +aiheuttivat menettelyni. + +-- Parasta kun et kerrokaan! Minä tiedän kaikki mitä sinä tahdot sanoa +... vaan jätä se nyt! Tuhottomasti rakastunut johonkin Canidiaan, +puoskariakkaan, joka ei ole tehnyt muuta, kuin iätpäivät laastaroinut +talonpoikien paisekkeita ja lukenut loihtuja sairaiden sikojen yli!... +Hyi perhana! Ja mokoman naisen tähden saattaa aikaan ikävyyksiä ja +meteleitä, suututtaa isäukkonsa silmittömäksi ja sotkea sekaisin maat +ja taivaat! Ellen totta tosiaan olisi setäsi, niin nauraisin oikein +sydämestäni houkkamaisuudellesi, mutta nyt minua suututtaa, sillä siitä +pääsee juoru kulkemaan kautta koko Tukholman. + +-- Te siis paheksitte sitä, kun minä koetin estää tyttöraukan +häpeällistä rääkkäämistä ... kun tahdon pelastaa viattomia, joiden +henki on vaarassa ennakkoluulojen johdosta, joita te halveksitte yhtä +syvästi kuin minäkin? + +-- Niin tosiaankin, ja minun täytyy sanoa se suoraan, että paheksin +sitä mitä ankarimmin. Joka lähtee sotaan vallitsevia ennakkoluuloja +vastaan, saa kalliisti maksaa yrityksensä. + +-- En olisi luullut kuulevani moista teiltä, setä hyvä. Pelonko tähden +siis pitäisi tukahuttaa oikeuden ja totuuden tuntonsa? + +-- Jos vastaisin siihen myöntäen, niin on varmaa, ettet voisi olla +siunailematta ja päivittelemättä rakkaan setäsi pelkuruutta, +sydämettömyyttä ja niin edespäin. Välttääkseni sitä tahdon senvuoksi +lausua vain sen toivomuksen, että sinusta, kun mielesi ajan pitkään +talttuu, vielä on varttuva mies, yhtä viisas ja ymmärtäväinen kuin kuka +muu tahansa. -- Sinä, poikaseni, jatkoi hän, -- olet valettu samaan +kaavaan kuin isäsi. Sinä olet oikeudenkiihkoilija ja turhantarkka +omantunnon-noudattaja, aivan kuin hänkin, ainoa ero on vain +kasvatuksessanne ja mielipiteissänne. Hänen mielipiteensä ovat hänen +aikansa ja asemansa mukaiset. Siksi ja ainoastaan siksi seisoo hän +varmalla perustuksella. Jos sinäkin mielit saada vakavaa jalansijaa, +täytyy sinun oppia sovittelemaan ja välittelemään. Hyveen-esikuvat ovat +sietämättömiä olioita, ja kaikista vähimmin siedettyjä kun ovat nuoria. +Ne eivät ole ihmisiä; ne ovat tahdon koneistoja, jotka näykkivät meitä +toisia, kun eivät pysty musertamaan meitä. Hiisi vieköön, tokihan sinä +lienet muutakin kuin vaan joku määrä filosoofisten arvostelmain +määräilemää omaatuntoa. Etkö sinä ollenkaan osaa olla kevytmielinen ja +antaa asiain mennä menojaan? Typerät siveyden saarnaajat eivät vielä +ole hoksanneet sitä, että kevytmielisyydettä on mahdoton ihmisen +saavuttaa elämänviisautta. Sitäpaitsi niin onhan itse mestarisi +Descarteskin omantunnon-välittelijä. Eikö hän _Principia_-kirjansa +lopussa sano juuri alistuvansa "katoolilaisen kirkon valtiaisuuden" ja +"viisaampien ymmärryksen" johdettavaksi? Sinä tahdot pelastaa kaksi +ihmishenkeä. Varsin hyvä. Mutta sekö on pahempi, että joitakuita naisia +poltetaan roviolla hurskaan tietämättömyyden vuoksi, kuin että miehiä +tuhat määrin teurastetaan tappotantereella jumalattoman kunnianhimon +uhreina? Jälkimäistä seikkaa ei sinun käy parantaminen; ja edellistäkin +saat pitää hyvänä. Sinä et ole kasvanut skytteläisen sukupuun +päivänpuoleisella rinteellä, kuten minä; mutta silti ei suinkaan liene +välttämätöntä, että sinun tulisi olla sellainen jukurapää, joka asettuu +otsallaan vastustamaan eteenpäin kiitäviä ajan epäjumalaisvaunuja. +Sinä edistät paremmin asiatasi, jos asetut katsojain joukkoon ja +laskettelet lisäksi pientä pilaa epäjumalasta. Sinulta puuttuu vielä +elämänviisautta, ystäväiseni. + +-- Ja toivon etten tule sitä koskaan saavuttamaan, ellei se voi +tapahtua muuten, kuin panemalla alttiiksi sen, mikä ihmisluonnossa on +jalointa. Ei, setä hyvä, toiveenne eivät tule koskaan täyttymään; minä +en koskaan ole muuttuva kunniantuntoa ja periaatteita puuttuvaksi, +kylmäksi, harkitsevaksi, pelkääväksi ja matelevaksi raukaksi... + +-- Kah, kah ... heti jo tulena ja liekkinä! jupisi valtakunnan-neuvos +Pentti; -- ja siinä ne kuultiin nuo peljätyt mahtisanatkin!... Mutta +sanohan, poikaseni, mikä sinä tahdot olla miehiäsi? + +-- Se mikä olen: rehellinen mies. + +-- Hyvä, hyvä, Mutta tiedätkö mitä rehellisen miehen on odotettavissa, +jos hän nousee ajan turhuutta ja ennakkoluuloja vastaan? + +-- Marttyyrikruunuako tarkotatte? + +-- Narrinkaapua! + +-- Minä olen kuullut tarpeeksi, sanoi Aadolf ja sieppasi lakkinsa; -- +ja koska en vielä ole saavuttanut tarpeeksi elämänviisautta ollakseni +lausumatta epäsuosiollista arvostelua kestä hyvänsä, joka on sitä +ansainnut, niin täytyy minun teille sanoa, että käsityksenne elämästä +ovat minusta halveksittavia. + +-- Ai, siinä koetit satuttaa omaantuntooni ja tehdä kerrassaan lopun +hyvästä tuulestani, sanoi valtakunnan-neuvos Pentti. -- Mutta se ei +sinulle onnistunut, poikaseni. + +Ja Pentti herra alkoi lausuilemaan Horatiosta: + +_Lenit albescens animos capillus_ [vanhuus lieventää mielenkiivauden] +j.n.e. + +-- Hyvästi, hullupää! huusi hän poistuvan nuorukaisen jälkeen. -- Minä +en odota että tulisit pyytämään minulta anteeksi, ennenkun olen tehnyt +sinut valtion virkamieheksi. + +Mutta Aadolf lähti setänsä talosta sillä varmalla aikomuksella, ettei +hän ikänä astuisi jalallaan sinne takasin. + +Niinkuin herra Pentti oli ennustanut, että Aadolfin seikkailu pian +tulisi pääkaupungissa tietyksi, niin tapahtuikin. Sen sai Aadolf kokea +jo seuraavana päivänä, kun hän toivossa nähdä Elliä taas tuli +linnanpihaan. Hän oli tuskin astunut linnanportista sisään, ennenkun +hänen vastaansa kajahti naurunpuuska ja joukko sinne kokoontuneita +nuoria herroja iski katseensa häneen, lasketellen yhä edelleen +pilojansa. + +-- Hän tuli kuin tulikin: minä voitin vedon, huudahti muuan. + +-- Hyvät herrat, virkkoi toinen, -- meidän täytyy saada nähdä noita, +että jokainen meistä uskoisi tenhojuoman vaikuttavan, ilman että pari +kaunista silmää on sen tehoa lisäämässä. + +-- Kaikista merkillisintä on, että hän taitaa olla vanha akka, ruma +kuin paholaisen isoäiti, tokasi kolmas. + +-- Millaistahan olisi nähdä hellyyden kohtaus heidän välillään, +huudahti neljäs, jonka sukkeluuden kuultua kaikki taas purskahtivat +nauramaan. + +Nuori Skytte ei voinut hillitä kiukkuaan, olletikin kun hän tuossa +iloisessa joukossa näki monta aivan tuntematonta henkilöä, joille +tällaista pilanteon oikeutta ei voitu myöntää senkään vapauden nojalla, +joka on lähempien ystävien kesken sallittua. Hän astui joukon eteen ja +vaati kiivaasti selitystä. + +-- Mitä te meistä tahdotte? vastasi vanhin joukosta, -- Onko +aikomuksenne kieltää meitä nauramasta? Sepähän olisi pirua! Ei, nuori +mies, tehkää niinkuin sanon ja menkää h----tiin! + +Näin puhui eversti Steinberg, kuningatar Kristiinan entinen suosikki, +raakuudestaan ja riitaisuudestaan yleisesti tunnettu mies. + +-- Puheenne ei ole läheskään ritarismiehen arvolle soveliasta, mutta +niinkuin puhutte, niin teitä kohdeltakoonkin, lausui Aadolf Skytte +harmista punastuen, ja läppäsi miekkansa kahvalla everstiä suuta +vasten. + +Siitä syntyi yleinen hälinä. Steinberg tahtoi heti vetää miekan, mutta +muutamat joukosta pidättivät häntä siitä. + +-- Sehän on kuninkaallisen hovirauhan rikkomista! huusi joku. + +-- Ulos, ulos! huusivat toiset, -- täällä ei ole lupa miekkoja mitellä. +Asia on sovittava toisessa paikassa! + +Steinberg raivosi, mutta häneen tartuttiin kiinni käsivarsiin, ja +joukko lähti linnanpihalta, eikä koko mellakkaa huomanneet muut, kuin +vahtiapitävät sotamiehet ja pari vanginvartijaa. + +Koko liuta lähti ikäänkuin äänettömästä sopimuksesta Norrbron yli +Björencloun palatsin takaiseen aukioimeen puistoon. + +Puistikon portit sulettiin. + +-- Hyvät herrat, sanoi sen jälkeen eräs nuori kreivi Horn, -- ennenkun +ryhdymme enempiin toimenpiteisiin, on asiasta ensin annettava selitys, +ja kun minua ei ole pyydetty tekemään sitä kaikkien nimessä, niin teen +sen omassa nimessäni. Minä ilmoitan siis puolestani mielipiteeni +olevan, että vapaaherra Skytte oli velvoitettu vaatimaan meiltä +selitystä ja että eversti Steinberg aatelismiehenä on käyttäytynyt +kelvottomasti. + +-- Me yhdymme siihen, huusivat kaikki paitsi Steinberg. + +-- Hyvä on, lausui Aadolf Skytte, -- minun mielestäni on solvaus tämän +tunnustuksen kautta täydellisesti peruutettu, enkä minä muuta hyvitystä +vaadi. + +-- Vaan minä en ole tyytyväinen mokomaan asian ratkaisuun, kiljui +Steinberg. -- Tuo poikanulikka on loukannut minua henkeen ja vereen +asti, ja toisen meistä täytyy jäädä paikalle. + +-- Jos välttämättömästi tahdotte tapella, vastasi Aadolf, -- niin +tahdon ilmoittaa, etten nytkään aio osottaa teihin miekkani kärellä, +vaan kahvalla. + +-- Oikein! huusivat kaikki yhdestä suusta, ja heidän yksimielisyytensä +todisti, ettei yksikään läsnäolijoista Steinbergiä myötätuntoisin +silmin katsellut, Ikäistensä piiristä karkotettuna tämä mies liittyi, +kuten Catilina muinoin, nuorempaan polveen, jonka tepposiin ja +huvituksiin hän otti osaa ikäänsä nähden jokseenkin arvottomalla +tavalla; mutta kun hänellä ei ollut nimeksikään vasta mainitun +roomalaisen taitoa hurmata ja viehättää, niin eivät hänen nuorten +seurustelutoveriensa tunteet häntä kohtaan olleet muuta kuin huonosti +salattua halveksimista. + +Yhä enemmän noista sanoista tuimistuneena paljasti Steinberg miekkansa +ja huusi: + +-- Vetäkää heti miekka, tahi lyön kuoliaaksi teidät, hävytön +poikanulikka, senkin räätälin jälkeläinen, noita-akan naurettava +ihastelija! Vetäkää, sanon minä... + +Mutta aikeessaan pysyen irrotti Aadolf miekkansa kannikkeesta +paljastamatta terää. Hän otti tupesta kiinni, ojensi miekankahvan +Steinbergiä kohti ja kävi tavalliseen miekkailuasentoon. + +Tämä uhka, joka Steinbergin kiukun kuohutti ihan ylimmilleen, oli sitä +vaarallisempaa, kun Steinberg oli tunnettu taitavaksi miekkailijaksi ja +ahkeraksi kaksintaistelijaksi. + +-- Vetäkää miekka, muutoin olette hukassa! huusivat useat varottaen +Aadolfia, sill'aikaa kuin Steinberg tuokion oli kahdenvaiheella, +hillitsisikö hän kiukkunsa vai hyökkäisikö hän häpeäksensä siten +varustetun vastustajan kimppuun. + +Mutta kun nuori Skytte ei ollut varotuksista tietääkseenkään, kävi +Steinberg raivoisasti hänen kimppuunsa, Aadolf torjui monta iskua ja +kun hänen vastustajansa uudestaan huonolla menestyksellä karkasi häntä +vastaan, löi hän miekankahvalla tätä toistamiseen kasvoihin. + +Katsojat olivat tervehtimäisillään tätä onnistunutta, mutta vaarallista +liikettä bravoo-huudolla, kun Steinberg uudelleen teki hyökkäyksen ja +haavoitti Aadolfia vatsaan. Nuorukainen horjahti ja kaatui niiden +syliin, jotka olivat rientäneet tukemaan häntä. + +Eräs saapuvilla olijoista riensi lähimpään välskärintupaan hankkimaan +haavoittuneelle apua, ja toiset sillä aikaa päästelivät auki hänen +vaatteensa ja kokivat ehkäistä verenjuoksua. + +Sitomataitoon perehtymättöminä ei se luultenkaan olisi heiltä +onnistunut, ellei muuan mies, joka tähän saakka jonkun matkan päässä +oli käyskennellyt edestakasin puutarhassa, välinpitämätönnä katsellen +taistelua, nyt olisi ehättänyt luo. Hän oli varreltansa kookas, laiha +ja vähän kumara ikäpuoli herrasmies, puettu jokseenkin karvakuluihin +vaatteihin. + +-- Tehkää tilaa, pojat, sanoi hän kimeällä äänellä, joka tunki yhtä +paljon ulos suusta kuin sieramistakin, -- minä olen tällaisiin asioihin +paremmin perehtynyt kuin te, ja täysin yhtä hyvin kuin saksalaiset +välskärimme... Pyh, jatkoi hän, kun hän oli kumartunut Aadolfin yli ja +tarkastanut haavaa, -- ei tämä miekanpisto teille kuolemaksi ole, nuori +mies. + +-- Kuka tuo on? kysyi muuan joukosta. + +Herra, jota kysymys koski, oli näköjään tarkkakuuloinen, sillä hän +vastasi itse: + +-- Nimeni on Skutenhjelm, ja tuosta vanhasta takkikulusta voitte nähdä +että olen antikvaari. + +Niin sanoessaan riisui hän päältään sanotun pukimen, repäsi paidastansa +hian, josta teki siteen ja mutisi puoliääneen: + +-- Siihen meni paita? Ainoa ehjä mikä minulla olikaan. + +Skutenhjelm sitoi haavan nopeasti sekä taitavasti ja luki sillä välin +samalla kimeällä äänellään nuorille herroille aika nuhdesaarnan, +soimaten heidän riidanhaluaan ja tappeluintoaan. + +-- Minä haluaisin nähdä kaikkien kaksintaistelijain joutuvan kuin +kärpäset omiin miekkoihinsa pyristelemään, vakuutteli hän; -- ja mitä +erittäinkin herra kreivi Steinbergiin tulee ... mutta missä lemmolla +herra kreivi on? Hän on mennyt tiehensä, luulemma... No, jääköön +minulta sitte lausumatta hartaat toivotukseni hänen menestyksekseen, +vaan sen sijaan pyydän paria herroista ottamaan tätä siipirikkoa +siivenkynkistä ja viemään hänet noita portaita ylös. + +-- Minnekkä tahdotte viedä minut? kysyi Aadolf. + +-- Minun huoneisiini; minä asun tuolla yläkerrassa, vastasi +Skutenhjelm. + +Aadolf ei ensi alussa tahtonut suostua tämän miehen auliuden ja +myötätunnon osotukseen, koska hän tunsi hänet ainoastaan nimeltä, ja +pyysi tulla saatetuksi omaan asuntoonsa; mutta taanoin niin +tarkkakuuloinen Skutenhjelm pysyi kuurona hänen vastaväitteilleen. +Aadolf oli tämän kummallisen miehen vieraana niin kauan, kunnes tämä +saapuville haetun kirurgin avulla sai hyvin hoidetuksi ja sidotuksi +haavan, jonka jälkeen hankittiin vaunut, joilla Aadolf saatettiin +kotiinsa Götkadun varrella. + +Huhu tästä kaksintaistelusta levisi pian eriskummallisilla lisillä +varustettuna läpi koko Tukholman, ja läheisesti sen kanssa yhteen +liittyi juttu tenhojuomasta ja Aadolfin rakkaudesta noita-akkaan. Koko +päivässä ei puhuttu muusta kuin nuoresta Skyttestä. Joka aamupäivä +kokoontui linnanpihaan ihmisiä suurissa joukoissa nähdäksensä +vilaukselta kuuluisia noitia, ja ylhäiset tyydyttivät uteliaisuuttaan +käymällä vankityrmässä, jossa noitia tähytä töllisteltiin ikäänkuin +metsänpetoja. Valtakunnan-neuvos Pentti oli silmitönnä vihasta ja +kirjoitti pitkiä epistoloita laamanni Juhanalle siitä pahennuksesta, +jonka tämän poika, oltuaan pari päivää pääkaupungissa, oli onnistunut +aikaansaamaan; ei paljo puuttunut, ettei herra Pentti alkanut uskoa +samaa kuin veljensäkin, että luultu lemmenjuoma oli Aadolfin pään +pilannut; ainakaan ei hänen kirjeistänsä muuta selville käynyt. + +Huhu kulki muun muassa nuoren pappismiehen Eerikinkin korville, +Aadolfin ystävän, josta ennen on puhuttu tässä kertomuksessa. Hän sai +tietää Aadolfin asunnon, kiiruhti sinne ja tapasi hänen vuoteenomana +haavastansa, joka, vaikka se ei ollutkaan hengenvaarallinen, kuitenkin +pidätti häntä sairasvuoteessa. + +-- Terve tulemastasi, sanoi Aadolf, ja ojensi Eerikille kätensä; -- oi, +jospa tietäisit kuinka olen halajanut sinua nähdä ja puhutella! +Aikomukseni oli käydä luonasi, kun sallimus Steinbergin miekan muodossa +pakotti minun siitä luopumaan. Istu viereeni, ystäväni, ja kuuntele +kärsivällisesti mitä sinulle kerron! Minä tiedän vallan hyvin +minkälaisia huhuja minusta on liikkeellä, mutta toivon, että sinä +ainakaan et ole paheksiva menettelyäni, et tuomitseva etkä tekevä sitä +naurunalaiseksi kun kerron mitenkä asianlaita on. Oi, kovalle tuntuu +olla sidottuna sairasvuoteeseen, kun on ympärillä pelkkiä vieraita +ihmisiä, jotka melkein pelkäävät lähestyä minua, antaaksensa minulle +tilani vaatimaa apua ... kovalle tuntuu kun kaiken tämän ohella täytyy +olla alituisessa vaivassa ja pelossa ystäväin kohtalon tähden. Jos olen +mielestäsi kalpea ja laihtunut, niin ei siihen ole syynä haava, joka +vaatii minua toimetonna olemaan... Ainoastaan äidin sydän, jatkoi +Aadolf, ottaen sängyn viereiseltä pöydältä kirjeen ja vieden sen +huulilleen, -- on kaltaisensa, mutta senkin pelko tekee minut +rauhattomaksi ja masentavia ovat sen hellät nuhteet. Siitä käsität +kuinka on virkistävää kun saan nähdä sinut? + +Aadolf kertoi juurtajaksain viimeiset vaiheensa: suhteensa Inkeriin +ja Elliin ja seuraukset siitä. Ollen yhtä harrassydäminen kuin +Aadolf ja milteihän yhtä kiivas, kun hänen oikeudentuntonsa ja +myötätuntoisuutensa joutuivat kuohuksiin, syleili Eerikki ystäväänsä ja +selitti mitä innokkaimmin sanoin hyväksyvänsä hänen ajatuksensa ja +menettelytapansa, joskin tämä, kuten odottaa sopi, ei ollut vapaa +inhimillisen heikkouden vaikutuksista. + +Ainoa, jota Eerikki ei hyväksynyt, oli Aadolfin viha Svenoniusta +kohtaan, joka tuli selvästi näkyviin hänen puhuessaan hengenmiehestä, +Eerikin mielestä tämä viha oli kyllä mahdollinen selittää, mutta silti +epäoikeutettu. + +-- Svenonius, sanoi hän, -- on surkuteltava, mutta ansaitsee samalla +kunnioitustakin. Hän taistelee omaa etua katsomatta ja ihmisiä +pelkäämättä sen puolesta, minkä luulee oikeaksi. Kuinkahan monesta voi +sanoa samaa? Kukin pelkäämätön mies, joka elävästi ja syvästi tuntee +velvollisuutensa toimia oikean ja hyvän eteen, on maailman silmissä +kiihkoilija: hän ei voi suvaita pahuutta, vaan hänen täytyy taistella +sitä vastaan, missä hyvänsä hän sitä näkee ilmautuvan. + +-- Riittää jo! lausui Aadolf kärsimättömästi. -- Sinä koetat turhaan +vähentää inhoani tuota ihmistä kohtaan, jonka sydämettömyys ja julmuus +täyttää mieleni kauhulla, jonka eläimellinen typeryys minua iljettää. +Minä olen kalliisti vannonut... Mutta olkoon jo! Puhukaamme jostakin +muusta! Minä pyydän sinua auttamaan Elliä ja hänen äitiään. Pappina +pitäisi sinun voida päästä heidän vankityrmäänsä... + +-- Minä olen sitä jo ajatellut, sanoi Eerikki. + +-- Sitä parempi. Mene sinne, kerro heille terveisiä minulta, ja anna +heille sitä lohdutusta, jonka uskonto ja oma sydämesi voivat tarjota! +Ja jos he jotakin tarvitsevat, mitä sääliväisyydestä on oikeutettu +heille antamaan, niin ilmoita se minulle, ja tule pian takasin ja kerro +kaikki, mitä olet nähnyt ja kokenut! + +Eerikki täytti ystävänsä toivomuksen. Hänen sallittiin +vankilansaarnaajan seurassa käydä Inkerin ja Ellin luona. Nämä olivat +teljetyt samaan huoneeseen myrkynpanijain, lapsentappajain ja irstasten +naisten kanssa. Äiti ja tytär istuivat tämän saastaisen huoneen +perimmässä ja pimeimmässä sopessa; kylmät muurit estivät heitä +poistumasta kauemmaksi jumalattomien herjausten, epätoivon ja +tunnonvaivain hurjain purkausten kuuluvilta, jotka koko päivänä eivät +hetkeksikään tauonneet, tahi välttääkseen kauheata uteliaisuutta, jonka +esineenä he olivat. Sama uteliaisuus esti heitä nauttimasta sitäkään +lyhyttä hetkeä, jona vankien sallittiin liikkua ulkona raittiissa +ilmassa; vahtisotamiehet olivat turhaan kokeneet pakottaa heitä +näyttäytymään töllistelevälle ihmisjoukolle, joka kaiket aamupäivät +ympäröi aitausta, ja jonka sorina tunki heidän vankityrmänsä perille +saakka. + +Nuori pappismies läheni kovaonnisia. Ellin pää lepäsi äidin sylissä; +Inkeri istui etukumarassa muuriin päin ja tuijotti lattiaan. Eerikin +astuessa heidän eteensä nosti Inkeri kasvonsa ylös ja teki +vastentahtoisen liikkeen, joka ilmaisi hänen haluavan olla rauhassa. + +-- Herra pastori, sanoi hän heikolla äänellä, -- jos te olette tullut, +kuten virkaveljennekin, ainoastaan kääntämään minua tieltä, jota en +koskaan ole kulkenut, niin ei käyntinne ole minulle lohdutukseksi vaan +rasitukseksi. Minun on mahdoton katua rikosta, jota en ole tehnyt. +Mutta jos olette tullut vuodattamaan mieleeni, joka jo alkaa epäillä, +uutta luottamusta Jumalan kaitselmukseen ja kuuliaisuutta Hänen +tahdolleen, niin olette tervetullut, sillä sitä minä halajan. + +Vankilansaarnaajan läsnäolo esti Eerikkiä sanomasta kaikkea, mitä hän +tahtoi. + +-- Minä toivon, lausui hän puoliääneen, että luotatte minuun, kun +sanon, että olen ollut puheisilla herra Aadolf Skytten kanssa ja sen +johdosta saapunut tänne. + +Kuullessansa Aadolfin nimeä mainittavan Elli katsahti ylös, ja hänen +kasvonsa kirkastuivat. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta Eerikki viittasi +häntä vaikenemaan ja lausui Inkerille, ojentaen samassa hänelle kirjan: + +-- Tämä kirja on kirjoitettu lohdutukseksi ja mielen ylennykseksi +niille, jotka vankeudessa nääntyvät, sekä syyllisille että syyttömille. +Minä lahjoitan sen teille sitä varten, että se levittäisi valoa +teidänkin pimeään vankeuteenne. + +Sittenkun hän oli Inkerin ja Ellin kanssa vähän aikaa puhellut ja +koettanut luoda uutta toivoa heidän sydämiinsä, lähti hän pois luvaten +tulla uudestaan. + +Eerikin onnistui pian taivuttaa vankilansaarnaaja suosiollisemmaksi +heitä kohtaan ja saada aikaan sen, että Inkeri ja Elli tämän pyynnöstä +muutettiin naisten yhteisestä vankihuoneesta erityiseen kammariin, +jossa he saivat olla kahdenkesken. Niinikään onnistui hänen puhutella +vankilan vahtimestaria niin että tämä korvausta vastaan hankki heille +parempaa ruokaa, kuin mitä vangeille tavallisesti annettiin, joka ruoka +oli kovin huonoa. Tämä ynnä se lohdutus, jota hänen käyntinsä +vankiparoille tarjosi, oli kaikki mitä hän heidän hyväkseen saattoi +tehdä. + +Ne päivät, jotka kuluivat, ennenkun Aadolf Skytte parani, tuntuivat +hänestä tuskallisen pitkiltä. Eerikki ja lääkäri olivat ainoat, jotka +kävivät hänen luonansa hänen yksin ollessaan. + +Ilolla hän sen vuoksi tervehti hetkeä, jolloin lääkäri vihdoin salli +hänen lähteä huoneestaan. Hän riensi ulos ja käyskenteli koko päivän +pääkaupungin ympäristössä, joka jo oli alkanut pukeutua kevään ihanaan +vihervyyteen. Mutta kun hän hämärän tultua saapui kaupunkiin ja lähti +sen ahtaita katuja astelemaan, tuntui alakuloisuus taas valtaavan hänen +mielensä. Kun hän kotvan aikaa oli samoillut ympäri ilman tarkempaa +päämaalia, päätti hän suunnata askelensa asuntoansa kohden. Tultuansa +Sulkusillalle tuli häntä vastaan pitkä, kyyryvartaloinen, kaapuun +puettu haamu, joka ensin meni ohi, vaan sitten äkisti käännähtihen +takasin ja löi häntä olkapäälle. + +-- Ellen erehdy niin olette te vapaaherra Aadolf Skytte, lausui kimeä +ääni hänen korvansa juuressa. + +-- Herra Skutenhjelmkö? virkahti Aadolf, joka taas tunsi miehen. + +-- Niin juuri. Minua ilahuttaa nähdä teidät taas jalkeilla ... mutta, +Olympon jumalat varjelkoot, kuinka onnettomalta te näytätte! Olisiko se +pieni naarmu, joka minulla oli ilo sitoa, saattanut terveessä +nuorukaisessa aikaan tuollaisen muutoksen? Se ei ole mahdollista. +Sitten sen on kaiketi tuo kuuluisa tenhojuoma... + +-- Hyvä herra, keskeytti hänet Aadolf, -- vaikka olen teille +kiitollisuuden velassa, pyydän sittenkin huomauttaa, että pilanne ei +ole sukkelata eikä sopivatakaan. + +-- Ho, hoo, nauroi Skutenhjelm, -- sehän sopii mainiosti kinastelun +aluksi, jota saattaa seurata uusi kaksintaistelu. Älkää päästäkö +tilaisuutta käsistänne, nuori mies! Te olette näköjään hyvin +riidanhaluinen. Jatkakaa! Antakaa minulle haaste! Minä hyväksyn sen ja +te saatte itse valita aseet. Minulla on kotona oivallinen asekokoelma, +jota omin silmin olette katsellut ... parempi kokoelma kuin millään +ruotsalaisella muinaiskalujen kerääjällä ennen minua. Valitsetteko +skyyttalaiset jouset kalanluisilla nuolilla tahi muinaisgootilaiset +kivimoukarit tahiko gallialaiset pronssimiekat? Tai kenties mieluummin +heiluttelette kolmen kyynärän pituista kaksiteräistä miekkaa, joka on +ollut joko Starkotter tahi Ramundur-jättiläisen oma, vaan jota +Stiernhielm väittää rauhalliseksi kruunausmiekaksi, jota ainoastaan +joku läähättävä airut on mukanaan raahannut? Valitkaa itse! Mutta +ellette todellakaan janoa vanhan antikvaarin verta, niin seuratkaa +häntä kotia ja osottakaa, että enemmän janoatte hänen oluttaan. Sanalla +sanoen: minä pyydän teitä yksinkertaiselle illalliselle erään kolmannen +henkilön seurassa, josta tulette pitämään. + +Niin lausuen tarttui Skutenhjelm Aadolfia käsivarteen. Tämä, jota ei +haluttanut joutua seuraan, kieltäytyi ensialussa, mutta Skutenhjelm +uudisti pyyntönsä niin hyvänsävyisin sanoin, että Aadolf siihen +suostui. + +-- Puhukaamme peittelemättä, jatkoi vanha antikvaari. -- Minä luulen +että liikkeellä olevat halpamaiset huhut ovat saattaneet teidät +karttamaan kaikkea seuraa. Mutta te olette alakuloinen ja tarvitsette +hauskuutta; ja kun aina mieltyy siihen henkilöön, jolle on ollut +tilaisuudessa tekemään pienen palveluksen, niin tahdon täten sanoa, +että olette majaani ja seuraani tervetullut. Ja koska olen monelta +kuullut, että minua pidettäneen hullunkurisena henkilönä, niin toivon +että teilläkin on oleva jotakin huvia minusta. + +Astellessaan kaupungin läpi ja kulkiessaan Norrbron yli Björencloun +talolle, missä hän asui, Skutenhjelm jutteli hänelle kaikenmoista +kaduista ja merkillisistä taloista, joiden ohi he kulkivat, ja höysteli +näitä kaskujaan niin teeskentelemättömillä sukkeluuksilla, että Aadolf, +tietämättä miten, yhtäkkiä oli käynyt hyvälle tuulelle. + +Heidän saavuttuaan Skutenhjelmin koruttomaan asuntoon, jossa kaikki oli +hyvin antikvaarista näöltään, alkaen omistajasta itsestään aina seiniä +koristaviin kalpoihin ja vanhanaikaisiin vaan erittäin mukaviin +nojatuoleihin, sytytti isäntä talikynttilän, lausui vieraansa +tervetulleeksi ja alkoi vetää esiin halkoja eräästä komerosta, jota hän +samalla käytti puuvajana sekä antikvaaristen harvinaisuuksien +säilöpaikkana. + +-- Kyllähän minä voisin antaa tämän työn Kaisankin, vanhan +emännöitsijäni tehtäväksi, huomautti Skutenhjelm, -- mutta ensinnäkin +on siitä ruumiille hyvä liikunto, kun koko päivän on istunut ja +piirrellyt riimikiviä, ja toiseksi on Kaisa viime aikoina ruvennut +vähän laiskottelemaan ... mutta eihän tuo ole ihmekään, johan hän onkin +talouttani hoitanut kolmekymmentä vuotta tahi vähän neljättäkymmentä +... siitä asti kun tulin ylioppilaaksi ... niin että hän jo saakin olla +kärtyisä ja hieman laiska. + +Skutenhjelm sytytti sitte halot suuressa rautauunissa, kantoi pöydän ja +kolme nojatuolia pesävalkean läheisyyteen, otti samaten esiin kaksi +piippua, joista toisen antoi vieraalleen, ja huusi omituisella +kurkkuäänellä Kaisaa. + +Sieti hyvän aikaa odottaa ennenkun Kaisa suvaitsi isäntänsä kutsua +noudattaa. Vihdoin tuli näkyviin pullakka, siistipukuinen eukko, jonka +kasvoissa kärtyisyys, hyväsydämisyys ja kunnianarvokkuus omituisella +tavalla kuvautuivat. + +Niiattuaan Aadolfille kääntyi hän isäntänsä puoleen seuraavalla +kysymyksellä: + +-- No, mitä heillä nyt taas olisi asiaa, herra antikvaari? + +-- Laitapa illallisateria kolmelle hengelle! käski Skutenhjelm ja +sytytti piippunsa. + +-- _Kolmelle_ hengelle? ihmetteli eukko. -- Ohhoh, kuinka isosti herra +antikvaari nyt tahtoisivat laitattaa! Mutta mistäpä antikvaari ottaa +yhden lautasen? Tietäväthän he, ettei heillä ole muuta kuin kaksi: + +-- Vaiti, Kaisa! Sinähän ilmaiset valtiotalouteni syvimpiä +salaisuuksia. + +-- Koko maailma saakoon kernaasti tietää, kuinka antikvaari hoitaa +talouttaan, sillä sitä ei voida puolustaa. Kyllä he ostelevat satojen +taalarien edestä vanhaa joutavaa kivenromua ja rautapalasia ja muuta +sellaista, mutta kun pitäisi saada muutaman pennin maksava +savilautanen, niin sitä ei ole vara ostaa. + +-- Vaiti, sanon minä!... Ja anna minulle lainaksi puuttuva talrikki! + +-- No, voihan tuon yhden talrikin saada minulta lainaksi, mutta ruoka? + +-- Ruuan me tietysti syömme: sehän on selvää. + +-- Niin kyllä, mutta ensinnä minun kait pitänee hankkia sitä, ja koska +antikvaari tänä iltana aikoo elää isommasti, niin eivät tavalliset +laitokset riittäne. + +-- So! Älä kursaile siinä eukko, vaan latele pöytään mitä sinulla +on!... Suokaa anteeksi, jatkoi Skutenhjelm Aadolfille, -- meillä on +vaan tavallista iltaruokaa, jota parhainkaan mielikuvitus ei voisi +sanoa liian herkulliseksi. Teillä on edessänne vanhapoika, joka itse on +vähään tyytyväinen, vaan vaatii vieraaltaan paljon suvaitsevaisuutta... +Kaisa, minä sanon sinulle, latele pöytään mitä sinulla on, ja jos +huomaat varastostasi jotakin puuttuvan, niin tuolla on rahakukkaro +ikkunalla. + +-- Kyllähän rahakukkaro on ikkunalla, vaan antikvaari eivät kenties +muista, että se on tyhjä. Antikvaari antoivat viimeiset kolme taalaria +vanhalle sotamiehelle, joka päivällä kävi täällä kerjuulla. Häpeä on +olla niin tuhlaavainen... + +-- Vaiti, Kaisa, se ei kuulu sinuun. Huomenna saan neljännespalkkioni, +ja silloin on kukkaro taas täysi. Peijakkaan taloushuolet! Miksi ei +ihminen voi elää niinkuin liljat kedolla, jotka eivät kehrää... + +-- Kyllä eivät antikvaarikaan kehrää, siinä he ainakin ovat liljan +kaltainen, eivätkä he myös kokoo riiheen ... siinä he ovat linnun +kaltainen. No, jatkoi eukko, -- kyllähän minä parastani koetan, ja +ellei siitä tule hyvä, niin on se antikvaarin oma syy. + +Kaisan kattaessa pöytää saapui Skutenhjelmin toinen vieras. Tämä oli +vanha, jalon ja kunnianarvoisan näköinen mies, jolla oli korkea otsa ja +suuret silmät, joista loisti neroa ja iloisuutta. Aadolf tunsi hänet +heti: se oli Ruotsin kansan suosikki, ylistetty runoilija, Yrjö +Stiernhielm. + +** + +Skutenhjelm riensi ystäväänsä vastaan, joka samalla oli hänen +esimiehensä muinaisesinekollegiossa, ja pudisti hänen kättänsä. Näiden +kahden herran oli tapana säännöllisesti kaksi kertaa viikossa syödä +yhdessä illallisateria vuorotellen toistensa luona. Tällä kertaa oli +viimeksimainitun vuoro olla isäntänä. Ruokalajit olivat aina samat, +mutta iloisuus joka kerralla uusi. + +Kun Skutenhjelm oli esitellyt Aadolfin ystävälleen ja Aadolf syvällä +kumarruksella esiintuonut kunnioituksensa, pukeutui Stiernhielm vanhaan +yönuttuun ja otti Skutenhjelmin kädestä entisen piippunsa, istuutui +nojatuoliin ja nosti jalat arinakivelle. + +-- No, Skutenhjelm, sanoi runoilija iloisesti, -- oletko jo saanut +valmiiksi tieteellisen väitöskirjasi merkillisestä vaskikypärästä, joka +löydettiin Oxenstjernan kellarin pohjalta? + +-- Olen, vastasi puhuteltu, -- minulla on nyt väitöskirja valmiina, ja +toivoakseni olen saanut täydellisesti näytetyksi toteen, että löytökalu +on kuin onkin vaskikaudelta polveutuva kypäri ja siis vanhempi kuin +Odenin tulo maahan. Sinä olet tuima epäilijä, Stiernhielm, mutta tällä +kertaa et sinä pitkällekään pääse. Minä esiinnyn tieteen täysissä +varusteissa, Herodotokselta, Diodorokselta ja monilta muilta saamillani +aseilla. Katsokaa tätä, jatkoi hän ja otti seinältä kypäräksi +luulemansa esineen, jota hän näytti Aadolfille, -- kuka näkevä ihminen +voi väittää, ettei tämä ole ollut soturin päänkoristeena? + +Aadolf tarkasteli kalua ja huomautti, että jos se on ollut kypäri, niin +sen muinaisella kantajalla on pitänyt olla kummallisenmuotoinen pää. + +-- Sitä minä en kielläkään, vaan näytän päinvastoin toteen teoksessani, +että hyperborealaisilla eli muinaisilla pohjanperäläisillä on ollut +käytännössä sama tapa kuin nykyjään vielä monilla länsimaisilla +intiaaniheimokunnilla on: että he laudanpalasilla ovat litistäneet +vastasyntyneiden lastensa pääkallot ja siten antaneet niille +kummallisen muodon. Kuhmuista näkyy, että kypäri on suojannut herraansa +monissa sotakarkeloissa, missä iskuja on runsaasti sadellut, ja siellä +täällä syvennyksissä säilyneestä noesta käy ilmi, että kypäri muiden +aseiden joukossa oli koristamassa lavaa, jolla soturin hengetön ruumis +poltettiin, ja sitten yhdessä hänen tuhkauurnansa kanssa haudattiin +maahan. Sitä todistaa lisäksi sekin seikka, että minä kypärän vierestä +löysin rikotun saviastian palasia. No, Stiernhielm, tahdotko kuulla +todisteluni ruokaa odotellessamme? + +-- En, en, minä olen jo puoleksi vakuutettu, ja väitöskirjan saan kyllä +aikanaan kuulla muinaisesinekollegiossa. Mutta anna tänne tuo +kallisarvoinen muinaisjäännös, että saan silmäillä sitä tarkemmin!... +Katsotaanpa! Mitä varten siinä on tämä reikä? Voitko sinä sen selittää? + +-- Siinä on ollut ennen nasta, johon kypäränkoriste on kiinnitetty, +selitti Skutenhjelm. + +-- Mutta mitä tämä on? jatkoi Stiernhielm ja pisti sormensa reikään, +josta hän kaivoi esiin pienen kokoonkäärityn paperiliuskan; -- löytö, +kautta Jupiterin, merkillinen löytö, joka todistaa pohjanperäläisten +vaskikaudella käyttäneen lumppupaperia! + +-- Anna tänne! sanoi Skutenhjelm innoissaan ja tempaisi paperin +ystävänsä kädestä; -- hm, mm, mm, tämä käy yli kaiken ymmärryksen. +Katsotaanpa, ehkä siihen on riimuja kirjoitettu ... riimuja? Ei!... Hm! + +-- Lue ääneen! sanoi Stiernhielm. + +-- Hm, mm, mm, murisi Skutenhjelm silmäillessään kirjoitusta, jolloin +hänen pitkä nenänsä Aadolfin mielestä näytti käyvän vielä pitemmäksi. + +-- No, virkahti Stiernhielm, -- mitä merkittäviä tietoja sinä tuosta +löydöstä saat? + +-- Hm, sinä olet kaltaisesi, Yrjö, jupisi Skutenhjelm katsahtaen +hämillänsä Aadolfiin ja vilkaisten terävästi Stiernhielmiin, joka +samassa purskahti nauruun. + +Aadolf ymmärsi nyt, että Skutenhjelmistä oli tehty jotakin pilaa, jonka +hän heti kohta huomasikin todeksi. + +-- Kuulkaa itse ja päättäkää, miten kelvottomasti minua on kohdeltu, +sanoi Skutenhjelm. -- Tässä paperissa on: "_Että tämä vaskikapine on +kuulunut äitivainajani kyökkikaluihin sekä yhdessä saviastian sirujen +kanssa haudattiin kellarini pohjaan sitä varten, että herra antikvaari +Skutenhjelm saisi tilaisuuden kirjoittaa tieteellisen väitöskirjan, +todistaa Gabriel Tuurenpoika Oxenstjerna. Läsnäollut todistaja: Yrjö +Stiernhielm_." + +-- Minähän löin vetoa kanssasi, että saisin sinut petetyksi! sanoi +Stiernhielm nauraen, niin että oli nikahtua. -- Vieläkö tahdot lyödä +veikkaa kanssani samasta asiasta? + +Aadolf ei voinut olla nauramatta, ja Skutenhjelm itsekin unohti +nopeasti suuttumuksensa; hän heittäytyi sohvalle ja nauroi oikein +sydämensä pohjasta. + +Sitten hän koppasi viattoman kupariastian, aukaisi oven ja oli juuri +heittämäisillään sen eteiseen, kun Kaisa tuli häntä vastaan +ruokatarjotin käsissä. + +-- Mitä he nyt aikovat tehdä? sanoi hän. -- No ihmettä, joko nyt +viskaatte ulos tuon kypärän, josta aamusella sanoitte, ettette myisi +sitä sadastakaan talarista? Antakaa se ennemmin minulle, minä myyn sen +vaskisepälle. + +-- Mitä sinulla on tarjottavana? kysyi Stiernhielm, -- +saksanvehnäleipää, munia, kinkkua, olutta ... onpa se mainiota! +Ja maitoa! Sehän on oivallista, Kaisa. + + -- Te näette nyt, sanoi Skutenhjelm Aadolfille, kun oli käyty pöydän +ääreen, -- mitä minulla on tarjottavana, mutta jos tahdotte tehdä +mielikseni, niin seuratkaa Stiernhielmin esimerkkiä, sillä hän pitää +hyvänänsä kaikkea ja syö kuin oikea taalainmies. Hei kuule, +Stiernhielm, sanoi hän tälle, joka jo oli syventynyt tarkastelemaan +lähemmin sianlihaa, -- satuin juuri muistamaan vanhan sanaharkkasi +Terseruksen kanssa. [Aadolfille:] Olette kai kuullut puhuttavan siitä? +Terserus hyvänä teologina väitti, että hepreankieli on kaikista +kielistä vanhin, mutta Stiernhielm todisti tunnetulla tavallaan, että +ruotsinkieli on vanhin ja että sitä puhuttiin jo paratiisissa. Nimi +_Aadam_ merkitsee, että ensimmäinen ihminen luotiin tomusta [tomusta = +ruotsiksi _av damm_], ja nimi _Eeva_ johtuu siitä, että Aatami +ihmeissään huudahti: _he, vad_! [_he, vad_ äännetään: _hee va'_; +suomeksi = mitä!], kun hän herättyään näki kaikkien meidän kantaäidin +vieressään. Mitä pidätte selityksestä? Eikö se ole sattuva? + +-- Minä olen kuullut, vastasi Aadolf, -- että se ainakin kuulijoihin +vaikutti sen, mitä herra Stiernhielm oli tarkoittanut. Kuningatar +Kristiina, hovi, professorit ja kaikki ylioppilaat lienevät yksin suin +nauraneet ja Terserus hämmästyneenä mykistynyt. + +-- Aivan varmaan... Mutta ettekö sitten usko Stiernhielmin +tarkoittaneen totta? kysyi Skutenhjelm. + +-- Itse asiassa, sanoi Aadolf ja katsahti empivästi Stiernhielmiin, joka +ääneti ja totisena viilteli sianlihaa, -- minä en tiedä mitä uskoa. +Minua melkein epäilyttää... + +-- Vai epäilyttää? puuttui Skutenhjelm puheeseen; -- ei, kyllä hän oli +ihan tosissaan, siitä saatte olla varma! Kuule, Stiernhielm, toisti +antikvaari, joka ottamalla sanotun jutun puheeksi tahtoi hänelle +vähäisen kostaa, -- joko olet saanut pohdituksi, missä paratiisin +paikka oli? Vai vieläkö olet epätietoinen, valitako Fitja, Danderyd vai +Loudden? [Kaikki paikkoja lähellä Tukholmaa. Suom.] + +-- Vastaa sinä toiseen kysymykseen, -- mahtoikohan paratiisissa olla +riimukiviä? + +-- Riimukiviäkö? Ho hoo! Riimukiviä uuden uutukaisessa maailmassa! + +-- Tai kivikirveitä tai vaskikypäriä?... Ei, ystäväiseni, niitä ei +siellä liene ollut, ja millaistahan naamaa sinä olisit näyttänyt +paratiisissa, jos Herramme olisi sijoittanut sinut sinne Aatamin +aikoina. Mitä te, vapaaherra Skytte, arvelette? Eiköhän ystävämme, kun +hän ei olisi löytänyt muinaisjäännöksiä, olisi harmissaan mennyt +hirttäytymään hyvän ja pahan tiedon puuhun? Paha vain, ettei niin +käynyt! Moinen hedelmä kielletyssä puussa olisi peloittanut pois +Eevankin. Siitä näkee, kuinka paljon pahaa voi seurata siitä, että +ihmiset eivät ajallaan hirtä itseään. + +-- Sallitaanko minunkin nyt tehdä herra Stiernhielmille kysymys! sanoi +Aadolf, kun antikvaari ensin oli päästänyt uuden naurunpuuskan +ilmoille. + +-- Kernaasti, vastasi Stiernhielm. + +-- Minä olen utelias tietämään, mikä teidän todellinen mielipiteenne +ruotsin- ja hepreankielen iästä on. Minä en oikein usko, että te, herra +Stiernhielm, olisitte vakavin mielin lausunut tuon äskeisen väitteen, +niinkuin isäntämme vakuuttaa. + +-- Tiedättekö, mitkä ovat viisaitten miesten mielilauseet? kysäisi +Stiernhielm vastaan. + +-- En. + +-- Toinen on _Dulce est sapere_ [suloista on juoda viisauden +lähteestä], toinen _Dulce est disipere in loco_ [suloista on laskea +leikkiä otollisella ajalla]. Kumpaako lausetta minä silloin noudatin, +on ja pysyy vastakin kysymyksenä, josta ne, joilla ei ole muuta +mietittävää, halusta kiistelkööt. + +Kun tähän leikilliseen tapaan oli pakinoitu siksi, kunnes +yksinkertainen illallinen oli päättynyt ja aterioitsijat asettuneet +puoliympyrään sammuvan takkavalkean ääreen, ryhdyttiin vuorostaan +puhumaan nuoren Skytten suhteesta Elliin. Stiernhielm otti niin +hellävaroen asian puheeksi, että Aadolf ollenkaan loukkaantumatta hänen +kysymyksistään tunsi tyydytystä saadessaan vastata ja kertoa tälle +ilonsa huimuudessakin kunnioitusta ansaitsevalle miehelle kaikki, mikä +hänen mieltänsä painoi. + +-- Hyvä on, kunnon ystävä, sanoi Stiernhielm ja puristi Aadolfin kättä, +kun tämä oli puheensa lopettanut, -- te olette menetellyt jalon +nuorukaisen tavoin. Mutta rohkea täytyy olla! Kulkekaa pystyssä päin +houkkioiden edessä ja odottakaa tyynesti, mitä tuleva aika myötänsä +tuo!... Uskotteko, että minutkin on jo tahdottu tehdä noidaksi, eikä +vähempää kuin kaksi kertaa. Asia tapahtui ollessani professorina +Tartossa. Minä tutkin luonnontieteitä ja olin hankkinut itselleni +moninaisia yleisölle tuntemattomia instrumentteja, niiden joukossa +aurinkolasin ja suurennuslasin. Aurinkolasilla sytytin vallattoman +leikkisällä päällä ollessani liiviläiseltä talonpojalta parran tuleen. +Ukko pelästyi niin kovin, että vaivalla saimme hänet estetyksi +vetämästä minua oikeuteen noituudesta. Toisen kerran jouduin +samanlaisen kepposen tähden vielä pahempaan pulaan. Minulla oli +virkatoverina eräs lakitieteen professori Virginius, peräti hiljainen +mies, jolle lystikseni tein tuon tuostakin pieniä kepposia. Virginius +oli saanut päähänsä, että minulla oli _spiritus_, ja pyysi kiihkeästi +nähdä sitä. Kun hän herkeämättä kiusasi minua pyytämisellään, päätin +tehdä hänelle kepposen. "Sinä saat nähdä sen", sanoin, "jos tulet +luokseni tänä iltana; mutta sinun täytyy tehdä juhlallinen vaitiolon +vala". Vala tehtiin, ja minulla oli kaikki valmiina, kun mies tuli. +Olin pannut erään hyvin tavallisen pikku hyönteisen suurennuslasini +alle, ja sanoin, että siinä se nyt on se spiritus. Kim Virginius näki +kuusijalkaisen kömpyröivän hirviön, meni hän kalpeaksi ja vetäytyi +hämmästyneenä taapäin. Parin päivän kuluttua tiesi koko Tartto, että +Virginius oli nähnyt kummituksen, jota minä kutsuin spirituksekseni; +huolimatta vaitiolon lupauksestaan oli professoriraukka siitä, mitä hän +oli nähnyt tai luullut nähneensä, kielitellyt vaimolleen, jonka vallan +alaisena hän oli, ja rouva kertoi sen vuorostaan juorusiskoilleen. +Seurauksena oli, että minut haastettiin lautakunnan eteen, johon kuului +jumaluusoppineita ja lakimiehiä, eikä auttanut muu kuin näyttää, miten +kaikki oli tapahtunut, ja sitten tehdä uusi uskontunnustus +osoittaakseni puhdasoppisuuttani... + +-- Ja te voitte tehdä tuon uskontunnustuksen hyvällä omallatunnolla? +lausui Aadolf. + +-- Miksikä en, sanoi Stiernhielm totisena, -- minä olen harras +luterilainen; muuten en olisi sitä tehnyt. + +Täten jatkui puhe, milloin vakavana, milloin leikkisänä, kunnes puoliyö +yllätti. Silloin Stiernhielm nousi ja vähäinen iltaseura hajautui. +Aadolf suostui ilolla näiden kahden herran pyyntöön ottaa tästälähin +heidän kekkereihinsä osaa, sillä näiden nerokasten, jalojen miesten +seurassa vietetyt hetket olivat virkistäneet häntä. + +Mutta pahaksi onneksi ei kauan kestänyt, ennenkuin Stiernhielm ja +Skutenhjelm kutsuttiin Tukholmasta pois, edellinen erään hallintoasian +tähden, jälkimmäinen tutkimaan, selittämään ja kuvaamaan De la Gardien +tiluksilla Länsigöötanmaalla tavattuja merkillisiä muinaisjätteitä. +Erottuansa heistä Aadolf harvoin poistui asunnostaan, eikä hänen +luonansa käynyt muita kuin Eerikki, joka tuontuostakin toi hänelle +tietoja Inkeristä ja Ellistä. Suruksensa Eerikki huomasi, että hänen +ystävänsä päivä päivältä kävi yhä synkemmäksi; hän koetti parhaansa +mukaan tuota alakuloisuutta haihduttaa, mutta hänen voimansa eivät +siihen riittäneet. + +Näin kului huhtikuu nuoren Skytten yhä oleskellessa Tukholmassa. + +Viimeisessä tänä aikana kirjoittamistaan kirjeistä äiti kertoi hänelle +uutisen naapuritalosta, Sjövikistä. Rouva Agnes Drake oli erään hänen +palvelukseensa jääneen isänsä entisen uskotun palvelijan sekä parin +kolmen muun mies- ja naispalvelijan seurassa lähtenyt matkalle +etelämaihin toivoen heikon terveytensä siellä korjautuvan. Hän aikoi +kulkea maitse Skoonen rannikolle ja Juutinrauman poikki Tanskan kautta +Reinin seuduille. Vielä kerrottiin kirjeessä, että herra Kustaa Drake, +niin pian kuin hän saisi tärkeät taloudelliset asiat järjestetyksi, +matkustaisi vaimonsa jäljestä ja viettäisi hänen kanssansa kesän +ulkomailla. Sen oli vapaaherratar kuullut herra Kustaa Drakelta +itseltään, joka nykyisin harva se päivä kävi Signildsborgissa. +Vanloo oli niinikään yht'aikaa Agneksen kanssa lähtenyt matkalle +Etelä-Ruotsiin. + +Kohta sen jälkeen Aadolf sai eräänä iltana Eerikin kautta tietää, että +käräjät, joissa juttu noidiksi luultuja naisia vastaan tulisi esille, +olivat alkaneet, ja että Inkeri ja Elli samana päivänä oli ruunun +kyydillä saatettu sinne. Tästä tiedon saatuaan Aadolf heti kutsui +luokseen isäntänsä, maksoi hänelle velkansa ja määräsi, että hänen +hevosensa oli aamunkoitteessa oltava satuloituna. + +Seuraavana aamuna varhain Aadolf ratsasti Skanstullista ulos ja lähti +ajamaan Signildsborgiin, jonka läheisyydessä, neljännespenikulman +päässä, kihlakunnan käräjätalo sijaitsi. + + + + +XVI. + +Noitatutkinnat. + + +Tie, jota Aadolf kulki, luikerteli vaihtelevan seudun läpi oikullisissa +polvekkeissa, joita nykyajan tienrakentaja olisi hämmästyen katsellut. +Näytti siltä, kuin tienmutkat olisivat olleet vain sitä varten, että +matkailijat olisivat saaneet tutustua kaikkiin seudun kauneuksiin, +mutta heidän pikaista perilletuloaan tai matkan mukavuutta ne eivät +ollenkaan edistäneet. Joka mäellä oli tavaton viehätysvoima; sen sijaan +että olisi kulkenut suoraan tasankojen poikki, tie teki mutkia +huviksensa kuljettaen matkustavaisia äkkijyrkänteitä ylös ja alas. +Nykyiset ajanhukkaa pelkäävät rahanonkijat olisivat kylmäkiskoisina +sättineet tuntematonta tien tekijää; maita kiertelevä ylioppilas, joka +etsii kauniita ja vaihtelevia maisemia, olisi sen sijaan antanut +katseensa kiitää yli seutujen joka kukkulalla yhä enenevällä +ihastuksella. + +Aadolf Skytte ei tehnyt kumpaakaan: hän oli vaipunut synkkiin +ajatuksiin, ja hevonen kiidätti häntä sillä välin milloin petäjänummien +poikki, joiden ympärillä maisema havumetsineen, järvineen levittäytyi +aamunkoitteen kalpeassa valossa; milloin somien laaksojen läpi, joissa +tuorelehväiset koivut humisivat ja kauniiksi punatut talonpoikaistalot +niittyineen, peltosarkoineen vilahtelivat matkustajan silmiin. + +Aadolfin ehdittyä puolitiehen nousi aurinko itäiseltä taivaanrannalta: +sumu, joka oli kietonut seudun puoleksi läpikuultavaan vaippaan, kohosi +metsän latvoja ylemmäksi ja katosi. + +Hän ajoi nyt kestikievarin talon ohi. Klaus, joka vast'ikään oli +noussut makuulta ja seisoi kuistissaan, kumarsi syvään ja alkoi purkaa +sana-arkkuaan. + +-- Hoo, sanoi hän, -- Signildsborgin nuori herra liikkeellä! Kas siitä +onkin jo pitkä aika, kun minulla oli ilo nähdä teitä, herra Aadolf +Skytte ... lähditte maalta pois ja rupesitte kaupunkilaiseksi ... aivan +päinvastoin kuin minä, joka muutin kaupungista pois ja rupesin +maalaiseksi. Onneksi olkoon, että viihtyisitte kaupungissa yhtä hyvin +kuin minä maalla! Saisinko pyytää armollista herraa astumaan alas +ratsailta ja juomaan pikarillisen parasta oluttani? Aamunhenki hiukoo. + +Aamunhenki hiukoo... Päivänhenki hiukoo ... illanhenki hiukoo ... +lämmin hiukoo ... kylmä hiukoo ... ei sitä oikullisen sään vivahdusta, +ettei Klaulla olisi ollut syytä puhua oluensa puolesta. + +-- Te taidatte, armollinen herra, jatkoi hän, -- olla matkalla käräjiin +kuulemaan niitä kummallisia noitatutkintoja. Kaikki ihmiset ovat +uteliaita tietämään tuosta asiasta, ja minä myös, mutta koska luulen, +että samainen uteliaisuus houkuttelee monta matkustavaista tästä ohi, +niin jäänen minä kotiin tarjoilupöytäni ääreen iltaan saakka. No, hyvä +herra, teettekö minulle sen kunnian? + +Mutta Aadolf kieltäytyi ystävällisesti Klaun kutsusta, nyökäytti +hänelle päätään ja jatkoi matkaansa. + +Mikäli aamupäivä kului ja Aadolf läheni matkansa päätä, sikäli +matkustavaisten, ratsumiesten ja jalankulkijain luku karttui, sillä +kaikkien oli mieli käräjiin kuulemaan noitien tutkintoa. Useita ajoi +sinne uteliaisuus, mutta monta oli myös kutsuttu todistajiksi. Aadolf +kuuli heidän puheestaan, että taikauskoinen kansa oli vimmoissaan +syytettyjä kohtaan. + +-- Tuolla, huusi eräs talopoika ja osoitti hiekkaharjua, joka samassa +kohosi matkustavaisten edessä, -- tuolla on hirsipuumäki, hyvät +ihmiset. Siellä, jos Herra suo, saadaan pian nähdä muutakin kuin pari +hirtettyä voroa. + +-- Luuletko, että noidat siellä mäellä poltetaan? Kun ei piru vain +veisi heitä pois sitä ennen! virkkoi toinen. + +-- Herra meitä auttakoon, lausui eräs eukko, joka istui +nappularattailla miehensä rinnalla itkevä poikanen polvillaan. -- Herra +meitä auttakoon, asiat ovat huonolla kannalla tänä pahennuksen aikana. +Pikku Pekkani on vallan säikähtynyt, eikä se ihme olekaan, kun hänen +pitää todistaa Nummen Kaarinaa vastaan. + +-- Pitääkö sinunkin Pekkasi olla vieraanamiehenä? kysäisi +mustakulmainen mies, joka talutti pientä tyttöä kädestä. + +-- Pitää, Kalle-suutari, vastasi eukko ja otti mieheltään viinapullon, +jonka hän ojensi jalankulkijalle, -- ja sinun Annisi on kai samassa +kadotuksessa? + +-- Niin on, eräs kirottu noita-akka otti äskettäin yöllä viattoman +lapsen mukaansa hornaan. Mutta perkele ei ole vielä pannut merkkiänsä +tyttöön, joten toivon, että hänen sielunsa voidaan vielä pelastaa. + +-- Voi, voi! huokasi eukko, -- minun Pekkani on käynyt siellä kaksi +kertaa. Kaikki meidän kylän lapset ovat olleet siellä, ja muutamat ovat +jo niin pitkälle tulleet, että kykenevät omin neuvoin lentämään, ja +saatana on kirjoittanut heidän nimensä kirjaansa. Voi vieteltyjä +lapsiraukkoja! + +-- Niin, se on kauheata, sanoi suutari. -- Mutta on siitä ilokin +koituva, kun saa nähdä paholaisen apurit polttoroviolla. Kuinka se on, +lautamies? Eikö laissa sanota, että ne on elävältä poltettava? + +-- Ei, ne mestataan ensin ja sitten vasta poltetaan roviolla, vastasi +puhuteltu, lihavahko äijä, joka ratsasti pienen, pörrökarvaisen virkun +selässä. + +-- Olipa se vahinko, jupisi suutari; -- on kuitenkin lohdullista +tietää, että hornan tulikivijärvet heitä odottavat. + +Aadolf kannusti hevostaan päästäksensä kuulemasta keskustelun jatkoa. +Ajettuaan hirsipuun ohi, missä kaksi luurankoa kieppui aamutuulessa, ja +noustuaan hiekkaharjuun raivattua solatietä ylös kukkulalle näki hän +edessään alhaalla havumetsän ympäröimän laakson, jossa levisi isohko +kylä. + +Kylän komein rakennus oli käräjätalo. Sen edustalla oli jo koolla suuri +väkijoukko, ja juhlallisesti kaikuivat virren sävelet tuhansista suista +tulijoita vastaan. + +Siltä paikalta, jossa Aadolf nyt oli, hän näki koko laakson ja kaikki +tiet, jotka sinne johtivat. Kaikkialla vilisi ajopelejä, ratsastajia ja +jalkamiehiä. Näkyipä sotamiesosastokin liikkuvan yhteistä yhtymäpaikkaa +kohden; heidät tunsi auringonpaisteessa välkähtelevästä aserivistä. + +Laaksosta kajahteleva virsi päätti jumalanpalveluksen, jolla käräjät +lain ja yleisen tavan mukaan aloitettiin. Aadolf tuli niin myöhään, +ettei kuullut pastori Svenoniuksen taivasalla pitämää saarnaa, mutta +pelästyneet naamat ja vettyneet silmät todistivat sen tehneen toivotun +vaikutuksen. + +Väki veisasi vielä viimeistä virrenvärssyä Aadolfin liittyessä +joukkoon, joka oli kokoontunut käräjätalon läheisyyteen. Töyrämällä +keskellä väkijoukkoa seisoi pastori Svenonius ja hänen vieressään +laamanni Skytte, jonka seurassa oli muutamia lähiseudun ja pääkaupungin +herroja sekä lautakunnan jäseniä. + +Svenonius näytti vaipuneen rukoukseen. Hänen otsansa oli kumartunut +maahan päin ja kädet olivat ristissä rinnalla. Laamanni Juhana oli +paljain päin, ja tuuli leyhytteli hänen harmaita hapsiaan. Hänen +kasvojenilmeensä oli ankara ja juhlallinen; hän seisoi siinä kansan +keskessä ikäänkuin sokean, rautaisen, leppymättömän sallimuksen +edustajana. + +Kun hänen silmänsä, jotka väliin olivat luodut maahan, väliin +tähystelivät ympärillä olevaa väkijoukkoa, keksivät vastasaapuneen +ratsumiehen, niin hänen otsansa synkkeni ja hänen katseensa kiintyi +terävästi Aadolfiin, aivan kuin se olisi tahtonut tunkea hänen +lävitseen. + +Mutta Aadolfin silmät hakivat Elliä ja hänen äitiään ja keksivät +heidät viimein kukkulan juurella muiden syytettyjen joukossa. Inkeri, +Elli ja muutamat noista toisista onnettomista olivat polvillaan ja +tuijottivat maahan; toiset taas seisoivat suorina ja näyttivät +rohkealla asennollaan tahtovan uhmata tahi osoittaa viattomuuttaan. +Vielä oli syytettyjen joukossa eräs vanhuuttaan kumarainen eukko, +jonka silmistä loisti mielipuolisuuden kamala tuli ja jonka koko +käytös osoitti, ettei hän tiennyt olevansa syytetty. Hän nojasi +kainalosauvaansa, silmäili hymyillen ympärilleen ja hänen veisatessaan +muiden mukana kuului hänen terävän kimakka äänensä kaikkia muita +ylempänä. + +Syytettyjä ympäröi kymmenen tahi kaksitoista ratsumiestä Södermanlannin +rykmentistä. Jos katselija olisi voinut olla ajattelematta tämän +kohtauksen kauheata ja surullista puolta, olisi hän huvikseen katsellut +noita tuiman näköisiä, parrakkaita, hartevia sotureita pitkävartisissa +saappaissaan, pyöreissä silkkihuopahatuissaan ja sinisissä +sarkanutuissaan, joiden ainoana koristeena oli leveä nahkakannike, +mihin hirmuinen kalpa oli kiinnitetty. Ei ollut heidän joukossansa +ainoatakaan, joka ei olisi korjannut osaansa kunniakkaista laakereista, +joita Ruotsin miekat ovat niittäneet; iäkkäämmät olivat saaneet +soturimaineensa Saksan kolmikymmenvuotisessa sodassa, nuoremmat olivat +Kaarle Kustaan rinnalla otelleet Varsovan luona ja kulkeneet jäitse +Beltin yli. + +Virrenveisuun vaiettua riensi laamanni töyrämältä alas, tunkeutui +kansanjoukon läpi, joka kunnioittavasti teki hänelle tietä niin +nopeasti kuin tungoksessa oli mahdollista, ja meni Aadolfin luo. + +Tämä paljasti kunnioittavasti isänsä edessä päänsä. + +-- Onneton, kuiskasi laamanni Juhana, -- miksi sinä tänne tulit? Minä +näen kasvoistasi, että sinä liikut pahoissa aikeissa. Mene heti pois +täältä! + +-- Minä olen tullut kuulemaan tutkintoa, vastasi Aadolf, -- enkä lähde, +ennenkuin se on päättynyt. + +Laamanni tukahdutti huokauksen ja kääntyi otsa rypyssä pois. Hän olisi +puhunut enemmän, mutta saapuvilla olevat herrat ja muutamat lautakunnan +jäsenet lähenivät häntä. + +Näiden seurassa hän meni jälleen töyrämälle ja antoi muutamia käskyjä +nimismies Askelinille sekä läsnäolevien sotaväenosastojen päälliköille. +Nämä sotaväenosastot oli maaherran käskystä siirretty käräjäpaikalle +vartioimaan vankeja, suojelemaan heitä rahvaan omankäden kostolta ja +ylimalkaan valvomaan järjestystä ja käräjärauhaa. Kun nämä käskyt oli +annettu, meni laamanni pastori Svenoniuksen, käräjäherrain ja +lautamiesten seurassa käräjätaloon, kun taas syytetyt ratsumiesten ja +jalkasotureiden ympäröiminä vietiin lähellä olevaan vankikoppiin. +Väkijoukko jakautui: ne, jotka ajoissa tahtoivat hankkia itselleen +hyvät kuulijanpaikat, riensivät käräjätaloon, jonka sali ja eteinen +heti täyttyivät ääriään myöten; toinen utelias ja vimmastunut joukko +tunkeili reuhaten ja kiroten surullisen saattueen ympärillä, joka +verkalleen eteni vankikoppia kohden; kolmas patoutui töyrämän +ympärille, jolle nimismies Askelin neljännesmiehinensä nousi ja kovalla +äänellä ilmoitti, että kaikki, miehet, naiset ja lapset, jotka oli +haastettu käräjiin, kokoontuisivat käräjätuvan portaiden eteen ja +siellä odottaisivat, kunnes heidät vuoron perään huudettaisiin sisään +tuomiopöydän eteen. + +Aadolf liittyi niihin, jotka seurasivat syytettyjä. Hän näki Inkerin +hoipertelevan eteenpäin nojautuen Elliin, käsivarsi kiedottuna tämän +kaulaan. Vaimovanhuksen katse oli luotu maahan, ja hänen vartalonsa oli +kumarassa, mutta siitä huolimatta oli siinä synnynnäisen jalouden +häipymätön leima: hän oli kunnianarvoinen alennuksessaan, juhlallinen +surussaan. Hänen kasvoillaan kuvastuva syvä kärsimys oli enemmän +henkistä kuin ruumiillista laatua: tänäkin silmänräpäyksenä hän +taisteli itsensä kanssa pitääksensä yllä horjuvaa uskoaan +vanhurskaaseen Jumalaan, hallitsevaan kaitselmukseen. + +Elli oli sitävastoin taas saanut entisen joustavuutensa, joka oli +pitänyt häntä pystyssä ennen vangitsemista. Hän astui vakavasti ja +kohtasi tuhannet häneen luodut katseet viattomuuden suomalla +tyyneydellä sekä toivottomaan kohtaloonsa alistumisen synnyttämällä +välinpitämättömyydellä. + +Kun hän ympäröivässä ihmisjoukossa huomasi Aadolfin, joka oli +ratsastanut aivan lähelle vahtisotamiestä, seisahtui hän ja ojensi +kätensä häntä kohden. Tämä liike sai Inkerinkin havahtumaan +mietteistänsä; hän katsahti ylös ja näki niinikään ainoan ystävänsä, +joka hänellä onnettomuudessaan oli. Mutta ratsumiehiä komentava +aliupseeri huusi heti: + +-- Noita-akan ilkiöt, miksi pysähdytte? Astukaa eteenpäin, ellei pahus +teitä riivaa!... Rask, aja tuonne ja raivaa tietä! Varokaa, hyvät +ihmiset, hevosten jalkoja! Kirotkaa ja sadatelkaa niin paljon kuin +haluatte, mutta antakaa tietä, ellette tahdo maistaa miekkani lapetta. + +Saattue pysähtyi pian käräjävankilan eli, niinkuin sitä kutsuttiin, +kihlakunnanarkun eteen. Syytetyt teljettiin lukkojen taakse, ja +sotamiesosasto jätettiin heitä vartioimaan. + +Kytkettyään hevosensa lähimpään vajaan ja hankittuaan sille rehua +Aadolf lähti käräjätaloon ja tunkeutui ihmisjoukon läpi saliin. +Laamanni Juhana luki parast'aikaa julki niitä "erilaisia asetuksia, +jotka kulloinkin käräjien alussa on saatettava yhteisen kansan +tiedoksi, heille varoitukseksi ja opetukseksi". Kaksi peruukkipäistä +tukholmalaista lainoppinutta, jotka laamanni Skytten pyynnöstä oli +varta vasten lähetetty hovioikeudesta avustamaan häntä tässä +tavattomassa oikeusjutussa tarpeellisilla neuvoilla ja selityksillä, +istui tuomiopöydän ääressä hänen kummallakin puolellaan. Muilla +sijoilla pöydän ääressä istuivat Svenonius, eräs toinen pappismies ja +kirjuri. Huoneen perällä oli puoliympyrään asetettu kaksitoista tuolia, +joilla istui yhtä monta lautamiestä, arvokkaan näköisiä vanhuksia +pitkissä sarkanutuissa, villasukissa ja pikisaumasaappaissa. + +Nämä kansan keskuudesta lähteneet oikeuden jäsenet olivat koko +käräjätuvan juhlallisin nähtävyys. Heidän läsnäolonsa todisti, että +lainkäyttö nojautui kansalliselle pohjalle huolimatta roomalaisen +oikeuden vaikutuksesta ... että rahvaan jäseniä vielä pidettiin +ajattelevina kansalaisina, joilla oli oikeutensa ja velvollisuutensa, +vaikka munkkilaitos ja aatelisto kautta monien vuosisatojen olivat +koettaneet saattaa sen hengellisen ja maallisen vallan kahleihin. + +Kauemmaksi huoneen toiselle seinälle oli järjestetty paikkoja +virka-arvoltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan ylempiä henkilöitä +varten. Toisella puolella seisoi nimismies ja muutamia alempia +oikeudenpalvelijoita, ja vähän loitompana heistä, asianmukaisen matkan +päässä, pyöveli. + +Sanoimme: "asianmukaisen matkan päässä", sillä puheenaoleva virkamies +oli siksi kaino, ettei hän uskaltanut asettua halvimmankaan +neljännesmiehen rinnalle seisomaan. Pyövelin ammattia on useimpien +kansojen keskuudessa pidetty kunniattomana ja sitä on vaistomaisesti +inhottu: varsinkin on niin ollut laita skandinaavilaisten kesken. +Helpompi oli palkata salamurhaaja kuin löytää mies, joka olisi ollut +halukas panemaan oikeuden verituomioita toimeen. Suurin pahantekijä +katseli pyöveliä ja hänen tointaan kammoksuen, vieläpä hyljeksienkin. +Toimi täytyi siis tavallisesti uskoa niille yhteiskunnan paarioille, +jotka tunnetaan tattarien eli mustalaisten nimellä, joilla ei ollut +mitään kunniaa eikä arvoa menetettävänä. + +Siihen kansakuntaan kuului tämäkin pyöveli: Musta Antero, joksi kansa +häntä kutsui. Hän oli mustakulmainen, lyhyen jäntterä ja roteva mies, +synkän ja hurjan näköinen. Ihmisten osoittama ylenkatse häntä ja hänen +surullisia tehtäviään kohtaan -- hän ei ollut ainoastaan teloittaja, +vaan myös kidutusten toimeenpanija -- oli karaissut hänen luonnostansa +hurjan mielensä kovaksi kaikkia inhimillisyyden ja säälin tunteita +vastaan. + +Lukuunottamatta pientä tilaa tuomiopöydän edessä oli koko muu osa +huonetta ääriään myöten täynnä ihmisiä. Kun oli luettu asetukset, jotka +oli aiottu "yhteiselle kansalle varoitukseksi ja opetukseksi", ilmoitti +laamanni Skytte syytettyjen ja todistajain kuulustelun alkavan. Kirjuri +luki heidän nimensä siinä järjestyksessä kuin pastori Svenonius oli ne +listaansa merkinnyt; nimismies huusi samat nimet käräjätalon portailta +ja johdatti kutsutut tuomiopöydän ääreen. + +Syytettyjä oli kolmatta sataa. Enemmän kuin puolet oli 6-12 -vuotiaita +lapsia. Tutkinto kesti koko päivän keskeytyen kotvaseksi puolipäivän +aikana, mutta vain puolet ehdittiin kuulustella ja heidän kummalliset +kanteensa ja todistuksensa merkitä pöytäkirjaan. + +Yleisö ei kuitenkaan kaikitenkaan väsynyt kuulemasta ja kauhistumasta +sitä, mitä tutkinnassa tuli ilmi. Kokoontuneet seurasivat +sanoinkuvaamattomalla kauhulla, kun ensimmäinen lapsi vanhempiensa +kanssa vietiin tuomioistuimen eteen, ja vanhemmat viljavia kyyneliä +vuodattaen kertoivat, mitä erään syytetyn noita-akan toimesta oli +lapselle tapahtunut. + +Kymmenvuotias tyttö, niin he kertoivat, oli eräänä iltana saanut +kauhean kouristuskohtauksen ja sitten nukkunut sikeään, +kuolemankaltaiseen uneen. Seuraavana aamuna herättyään hän kertoi +kauhistuneena, että eräs noita-akka yöllä oli tullut hänen luokseen ja +vienyt hänet mukanansa hornanretkelle. Sama seikka oli sittemmin +uudistunut useampina öinä. Suotta olivat vanhemmat valvoneet onnettoman +lapsen vuoteen ääressä; uni alkoi raskaasti heitä painaa, ja tuskin he +olivat ummistaneet silmänsä, kun noita-akka jo tuli uudestaan ja vei +tytön hornaan. Tyttö oli jo käynyt hornassa monta kertaa; paholainen +oli ristinyt hänet uudestaan, vaatinut häntä luopumaan Jumalasta, +kirjoittanut hänen nimensä kirjaansa ja pannut merkkinsä häneen, joka +tietäisi sitä, että tyttö muka oli hänen omansa elämässä ja kuolemassa. + +-- Katsokaa, armollinen laamanni, sanoi isä osoittaen sormellaan +sinistä pilkkua tytön otsassa lähellä tukanrajaa; -- tuossa on se +kamala merkki, jonka perkele itse puri hänen otsaansa. Jos inhimillistä +oikeutta on, niin minä vaadin, että häijy noita-akka rangaistaan +mitä julmimmilla tuskilla. Ja minä vaadin, ettei mitään sääliä +osoiteta perkeleelliselle viettelijälle, sillä mikä rikos voisi +kauheudessa tämän voittaa? Armollinen laamanni, minä olen +syntynyt jumalaapelkäävistä vanhemmista ja olen itse tehnyt mitä +taitamattomuudessani olen voinut kasvattaakseni lastani Jumalan +valtakuntaan. Ja nyt hän on kuitenkin ilman omaa syytänsä ikuisesti +kelvoton näkemään Jumalan kasvoja. Voi, se on kauheata, kauheata. + +Nämä sanat löysivät vastakaikua lukuisissa sydämissä. + +-- Kauheata, kauheata! höpisi kokoontunut väkijoukko, ja monet +saapuvilla olevat isät ja äidit, joiden lapsia oli samalla tavalla +koeteltu, alkoivat ääneensä huokailla ja nyyhkiä. + +-- Te miehet ja naiset, on olemassa inhimillinen oikeus, sanoi laamanni +Skytte verkkaan ja juhlallisesti, -- on olemassa oikeus, vaikka kohta +yhtä heikko kuva jumalallisesta, kuin ihminen on heikko ja vajanainen +kuva Jumalasta. Olkaa silti vakuutetut, että maallisella lailla on +peloittavia aseita käytettävänään, eikä sitä ole turhaan asetettu +hyville turvaksi ja pahoille kadotukseksi. Olkaa vakuutetut, että lakia +tunnollisesti käytetään kärsiville lohdutukseksi, pahantekijöille +rangaistukseksi, pahaa aikoville varoitukseksi. + +-- Rauhoittukaa, onnettomat vanhemmat, lausui senjälkeen Svenonius +nousten seisomaan; -- älkää epäilkö, ettei lapsenne vielä olisi +pelastettavissa! Herra, joka ihmisten pahuuden tähden on antanut +Leviatanille meidän päivinämme suuren vallan maan päällä, on kuitenkin +armahtava lapsiraukkaa, joka ei ole tahallisesti rikkonut, ja maallinen +laki, joka tekee erotuksen viettelijän ja vietellyn välillä, on +osoittava hänelle kaikkea mahdollista sääliväisyyttä. Minä otan tämän +lapsen huostaani, minä tutkin sen mieltä ja koetan juurineen hävittää +pahan siemenen, joka kiusaajan kenties jo on onnistunut siihen kylvää +... mutta voimani ovat vähäiset, ja minä sanon teille, jotka nyt koossa +olette, että se vitsaus, jolla Herra rankaisee meitä, ei lopu, +ennenkuin te kaikki särjetyin sydämin nostatte kätenne korkeutta kohti, +anotte Häneltä apua ja katuvaista mieltä, parannatte elämänne ja +annatte sen kautta tehoa rukouksillenne! + +Tämä saarnamiehen kehoitus vastaanotettiin uudella huokausten ja +kyynelten tyrskeellä. + +Kun hälinä salissa oli jotakuinkin asettunut, ryhtyi laamanni Skytte +tutkintoa pitämään. Hän kyseli tyttö-rukalta tarkoin tämän hornanretkiä +koskevia yksityiskohtia. Tyttö vastasi epäselvästi ja sekavasti, mutta +vanhempien, jotka seisoivat hänen vieressään ja lapsen kanssa ennemmin +puheltuaan olivat täysin perehtyneet asiaan, sallittiin autella tyttöä +vastaamaan tuomarille. + +Kaikkien kasvoilla kuvastui uteliaisuus ja kauhu, ja tuskin +uskallettiin hengittääkään, ettei vain ainoatakaan sanaa menisi +hukkaan. Ainoa, joka turhia luulematta tarkkaavaisena seurasi +toimitusta, oli Aadolf Skytte. Hän oli valinnut paikkansa toisten +jalosukuisten joukossa ja istui siinä miettiväisen näköisenä, kädet +ristissä rinnallaan. Svenonius katsahti väliin syrjäsilmällä nuoreen +vastustajaansa, ja tuo katse tuntui sanovan: -- Häijy epäilijä, kuule +nyt ja tule vihdoinkin vakuutetuksi! + +Ensimmäisen kantajan poistuttua huudettiin esille toisia, jotka kukin +vuorostansa antoivat todistuksensa. Muutamat tiesivät vain kertoa +taudeista, jotka noitien vaikutuksesta olivat kohdanneet heitä itseään +tahi heidän kotieläimiään, taikomisista ja monenlaisista salaisista +tempuista, joita olivat nähneet harjoitettavan; mutta nämä kantelut +vetivät verraten vähäistä huomiota puoleensa. Uteliaisuus oli parhaasta +päästä kiintynyt hornaan. Ja kylläpä se tuli runsaasti tyydytetyksi, +sillä useimmissa kanteissa, joita alaikäiset lapset, mutta joskus myös +vanhemmat ihmiset esiintoivat, olivat nuo retket juuri ytimenä, ja +tarkkoja kertomuksia retkien yksityiskohdista ja niitä muka +seuranneista juhlista tarjottiin viljalti. + +Aadolf pani merkille, että kummallisimmat todistukset olivat +silmiinpistävällä tavalla yhdenmukaiset, minkä seikan hän saattoi +selittää ainoastaan siten, että sairaalloiset mielikuvitukset olivat +saaneet kuvaustensa aiheen samasta yhteisestä ajatustavasta ja samoista +taikauskoisista tarinoista. Mutta hän huomasi myös, että laamanni +Skytte ja pastori Svenonius, joka jälkimmäinen usein sekaantui +tutkintaan, tahtomattaan tekivät yhtäpitäväisyyden vielä suuremmaksi +kysymyksillään, joita toistettiin niin usein, että lapsukaiset, jotka +kertoellessaan usein empivät eivätkä olleet varmoja asiasta, vastasivat +inkvisiittoreille mieliksi. + +Merkillinen, joskaan ei selittämätön ilmiö todellakin on, että +noituuden kulkutauti kaikkialla, niin päivänpaahtamassa Granadassa kuin +pohjoisessa Taalainmaassa, katolisissa niinkuin protestanttisissa +maissa, viidennellä- ja kuudennellatoista yhtä hyvin kuin +seitsemännellä- ja kahdeksannellatoista vuosisadalla oli takertunut +samoihin harhaluuloihin. Mielikuvitus, vaikka se muuten onkin niin +vapaa ja luo vaihtelevia muotoja ihan loppumattomiin, ja vaikka sen +voima ja sisällys ovat ajasta ja paikasta niin suuresti riippuvaisia, +liikkui kaikkialla tässä suhteessa samojen kuvitelmien piirissä, erotus +oli vain siinä, että sama kuvitteluvoima, joka etelässä ilmeni paljon +tyynempänä ja runsaampana, antoi luomilleen yhä hurjemman, yhä +kummallisemman leiman, mitä kauemmaksi kulkutauti leveni pohjoiseen. + +Niissä tutkinnoissa, joista tässä kerrotaan, ynnä sittemmin niissä, +jotka toimitettiin Moran pitäjässä Taalainmaassa, kantajain +kertomukset, joita vahvistivat syytettyjen myönnytykset -- tosin +piinapenkillä puristetut -- olivat pääsisällykseltään seuraavat: + +On henkilöitä, etupäässä naisia, jotka salaisesti harjoittavat +kristinuskolle aivan vastakkaista palvontaa. Nämä kristinopin vastustajat +tunnustavat perkeleen herraksensa, hekuman elämänmääräksensä, pahat työt +luvallisiksi sekä ovat perehtyneet salaisiin taitoihin, joiden avulla +voivat tehdä yliluonnollisia töitä. + +He tuntevat toinen toisensa ja yhtyvät salaisessa paikassa, jota +sanotaan hornaksi, missä he herransa ja mestarinsa seurassa viettävät +meluavia juhlia ja antautuvat aistillisiin nautintoihin. + +He ovat velvoitetut levittämään oppiansa viettelemällä nuorempaa +polvea. Sitä tarkoitusta varten on perkele varustanut heidät +yliluonnollisella vallalla. He aukovat huoneiden seinät taikaneulalla, +nukuttavat vanhemmat uneen ja vievät pois lapset, jotka eivät kykene +vastustamaan tai huutamaan apua. Kun sitten noita-akka on koonnut niin +monta lasta kuin mahdollista ja hieronut heitä taikavoiteella, joka +tekee heidät kykeneviksi kohoamaan ilmaan, nostaa hän heidät +tilaisuutta varten valitun taikahevosen -- keittiöesineen, lehmän, +hevosen tai ihmisenkin -- selkään ja kiitää heidän kanssaan +yhtymäpaikalle. + +Matka ei toki ole tuokiossa tehty. Noita levähtää seurueineen aina +välillä kirkonkatoilla ja vuolee työkseen malmia kirkonkelloista. +Toisia noitia saapuu silloin sinne samanlaisilla matkoilla; he +kerskuvat, paljonko kukin on onnistunut saamaan lapsia kokoon, ja liuta +lähtee senjälkeen taas liikkeelle. Lentäessään jonkin sinipilven päällä +he heittävät alas kelloista kaapimansa malmin ja lausuvat sen kauhean +toivomuksen, että heidän sielunsa älköön tulko lähemmäksi Jumalaa kuin +tuo malmi kelloa, josta he sen vuolivat. + +Perille tultaessa lapset näkevät linnan, joka hohtaa kuin tulessa. + +Noita-akka vie heidät saliin, jossa pimeyden ruhtinas, mahtavan ja +julman näköisenä, mutta kumminkin kahleisiin kytkettynä, istuu +kunniaistuimella. Noita taluttaa vastatulleet esiin, lankeaa polvilleen +perkeleen eteen ja kutsuu häntä herraksi, suuriruhtinaaksi, jumalaksi +j.n.e. Monien muiden temppujen jälkeen kysyy perkele heiltä, tahtovatko +he palvella häntä. Monien silmiä häikäisee hänen kunniasuuruutensa ja +heidän ympärillään loistava kirkkaus, ja he vastaavat myöntäen. Sen +jälkeen hän merkitsee heidät puremalla heitä otsaan tai leikkaamalla +heidän pikkusormeaan, sekä kirjoittaa siten vuotaneella verellä +heidän nimensä isoon kirjaan. Sitten he saavat lahjoja, tekevät +vaitiololupauksen ja heille vakuutetaan iloa, lohdutusta ja huveja niin +kauan kuin he elävät ja ikuinen sielunrauha kuoltua. + +Heidän sallitaan sitten olla läsnä pidoissa, jonka hekumat ovat sitä +laatua, etteivät siedä lähempää kuvausta. (Värit, joilla niitä +kuvataan, osoittavat kuitenkin, että noitahullujen mielikuvitus aivan +varmaan on hakenut aiheen heidän omasta selvästä kokemuksestaan: huvit +ja syömingit, sellaisina kuin ne kuvataan, muistuttavat suurellisia +talonpoikaispitoja; hurjasteleminen on kaikkea muuta kuin hekumaa.) + +Pitojen päätyttyä noita palaa lasten kanssa heidän kotiinsa, panee +heidät sänkyyn ja poistuu yhtä huomaamatta kuin tulikin. Kohta hän +kuitenkin tulee ja vie uudestaan lapset mukanansa hornaan. Joka +kerralla he kasvavat yhä enemmän perkeleen suosiossa, saavat opettajia, +jotka neuvovat heitä palvelemaan häntä, saavat viimein häneltä kasteen +ja ovat sen jälkeen täydellisiä noitia tai velhoja, joilla on kykyä ja +tahtoa tehdä ominpäin matkoja hornaan. + +Perkele on sangen oikullinen herra. Väliin hän sattuu olemaan pahalla +päällä, kaiketikin, koska kahleet häntä rasittavat; niitä hänen +vieraansa kyllä ahkerasti viilailevat, mutta eivät kuitenkaan voi häntä +auttaa. Silloin hän pieksää noidat monikirjaviksi ja rauhoittuu sitten +jälleen hyväksi. + +Toisinaan hän on erittäin leppeä ja hyvänsuopa ja soittaa harpullaan +monta kaunista kappaletta vieraittensa huviksi. + +Väliin hän on taas pahoinvoipa ja kivulloinen. Silloin noidat iskevät +häneltä suonta ja hoitelevat häntä mitä hellimmin. Kerran hän oli +joidenkin kertomusten mukaan jo kuolemaisillaan, ja silloin oli +hornassa suuri parku ja voivotus. + +Mutta kuinka sellaisetkin miehet, jotka sivistyksensä puolesta olivat +paljon ylempänä kansan suurta enemmistöä, saattoivat uskoa moisia +mahdottomia juttuja ... miehet, joiden velvollisuus tuomareina oli +epäillä ja ennakkoluulottomasti tutkia asiaa? + +Yleinen mielipide, uskonnolliset käsitykset, maallisen lain määräykset, +oppineiden miesten kirjoitelmat, kaikki auttoi pitämään voimassa ja +vahvistamaan tätä taikauskoa moisten juttujen todenperäisyyteen, niin +hulluilta kuin niiden täytyneekin näyttää uudemman ajan ihmisten +silmissä. + +Katolisessa kristikunnassa olivat useat paavilliset käskykirjat +julistaneet uskon noitien olemassaoloon dogmiksi, uskonsäännöksi, jonka +epäileminen oli vääräuskoisuutta. Uskonpuhdistus, joka taisteli niin +monia muita erhetyksiä vastaan, ei tähän ollenkaan kajonnut: Luther +itsekin uskoi noituuteen ja perkeleen persoonalliseen esiintymiseen +kiusaajana ja viettelijänä. Uskonpuhdistus tätä pahaa enemmän lisäsi +kuin vähensi. Kansan mielikuvitus, jota katoliset kirkonmenot eivät +enää pitäneet vireillä, pyrki protestanttisuuden yksitoikkoisuudesta +vapautuakseen turvautumaan salaisiin, kätkettyihin asioihin ja viertyi +uusille urille kaivaten taikauskoisuuden syliin. Se selittää, miksi +noitavainot olivat julmemmat protestanttisissa maissa kuin katolisissa. +Sachsen, luterilaisen uskonpuhdistuksen kehto, täyttyi polttorovioilla; +Genèvessä, joka oli kalvinilaisen uskonpuhdistuksen lähtökohta, +poltettiin yhtenä ainoana vuonna 500 naista. + +Katsoen siihen, mille kannalle sen ajan lainsäätäjät olivat tässä +kysymyksessä asettuneet, lienee kylliksi Ruotsiin nähden, kun +muistutamme, että v. 1687 annettiin kuninkaallinen asetus, jossa +sanotaan: + +"Jos joku tekee kirjallisen tahi suullisen liiton Saatanan kanssa, se +rangaistaan, niinkuin Noituudesta, Kuolemalla." + +Itse asiassa noitaruton ilmaukset olivat sellaiset, että +järkeisuskolaisenkin täytyi hämmästyä. Kansan yksiääninen valitus ruton +saastuttamissa maanäärissä ... suunnaton kanteiden luku, joita tehtiin +tuomioistuinten edessä, sekä lukuisat oman itsensä ilmiannot ... +merkillinen yhtäpitäväisyys kantajain kertomuksissa ... kulkutaudin +selittämättömät somnambuliset ilmaukset ... mieliä valtaava kauhistus +... tuo kaikki yhdessä ajan uskonnollisen ja tieteellisen käsityskannan +kanssa riittää täysin selitykseksi, miksi nekin, jotka olivat paljon +ylempänä kansan suurta enemmistöä, saattoivat järkähtämättömällä +vakaumuksella kuunnella mitä kummallisimpia kanteita ja vähääkään +empimättä tuomita viattomia ihmisiä roviolle. + +Ei siis liene lukijan mielestä outoa, että laamanni Skytte ei +hetkeäkään epäillyt kuulemansa täydellistä todenperäisyyttä. Hänestä +tuntui ihmeelliseltä vain se, ettei perkele -- kuten sanottiin -- +kaikin ajoin ollut oikein hyvissä voimissa ja että noitien sentähden +täytyi iskeä häneltä suonta ... mutta laamanni tukahdutti tämän +epäilyksen hennon oraan totutulla tavalla: hän piti tuota mieletöntä +juttua mystillisenä asiana, jota järjen ei ollut luvallista eikä +sopivaakaan tutkiskella. + +On helppo ymmärtää, kuinka tiukaksi tutkinta näin ollen tuli ja kuinka +vähän toiveita syytetyllä oli päästä vapaaksi. + +Mainittiin, että kanteen esittäjinä olivat useimmiten alaikäiset +lapset. Toista sataa sellaista lasta oli haastettu todistajiksi. Pelko, +joka oli vallannut kaikkein kuulijain mielet, itse tuomarin ja arvoisan +lautakunnankin, paisui ennen pitkää mitä julmimmaksi kauhuksi. Muudan +kaksitoistavuotias poika ja hänen sitäkin nuorempi sisarensa astuivat +esille ja todistivat, että heidän oma äitinsä oli vietellyt heitä +palvelemaan saatanaa. Tämä vaimo oli itse pannut syytteeseen erään +naapurivaimon, ja nyt tämä naapuri haluten kaiketikin kostaa astui +esiin ja ilmoitti, että hän oli kuullut puheenaolevan äidin hänen +odotellessaan nuorinta lastaan luvanneen kohtunsa hedelmän perkeleelle. +Tuomari ja kuulijat mykistyivät hetkiseksi tämän kauhean syytteen +kuultuaan: äitirukka, joka oli saapuvilla käräjätuvassa, pyörtyi +paikalla. + +Hämmästyksen hälinää kuului yleisön joukosta. Kirjurikin, +hidasluontoinen nuori mies, antoi kynänsä kotvasen levätä, ennenkuin +hän jatkoi kirjoittamistaan reunamuistutuksella: + +_Proh dolor, audiuntur hic horribilia_. + +Ensinnä toipui hämmästyksestään Svenonius. + +-- Voi, voi! huusi hän peloittavalla äänellä, nousi ylös ja ojensi +kätensä taivasta kohden. -- Maailmanlopun aika on tullut. Herran vihan +_täytyy_ tulla maan päälle, kun sellaisia helvetillisiä rikoksia +tapahtuu. Peittäkää kasvonne, heittäytykää maahan, huutakaa, että +vuoret kaatuisivat teidän päällenne. Voi, se on kaikki turhaa. +Tuomiopasuunan pauhatessa vuoret halkeavat, maa avaa povensa ja Hän on +itse näkevä koko teidän pahuutenne. Voi, pian on jo myöhäistä huutaa +Kyrie eleison ... Herra armahda meitä! + +Kotvan oli kaikki hiljaista ja Svenoniuksen viimeiset sanat kaikuivat +vienoina kuiskauksina kuulijain kelmeiltä huulilta, mutta sitten +laamanni Skytte jälleen virkkoi: + +-- Nimismies, tämä nainen on heti vietävä käräjävankilaan ja +säilytettävä siellä muitten syytettyjen joukossa. + +Askelin riensi käskyä toimeenpanemaan. Neljännesmiehen avustamana hän +raahasi naisen ulos huoneesta ja jätti hänet portaitten luona +vartioivien sotamiesten haltuun. + +Tutkinta jatkui. Läsnäolijat saivat pian tottua samanlaisiin +kohtauksiin. Useat lapset syyttivät vanhempiaan. Joukko, joka laamannin +mielestä oli vangittava, kasvoi toista vertaa suuremmaksi, ennenkuin +tutkinta hämärissä keskeytettiin seuraavaan päivään asti. + +Käräjiin kokoontuneesta kansanjoukosta lähimpänä asuvat lähtivät +kotiinsa; toiset pyrkivät kyläläisten majoihin, hakivat itselleen +yösijaa ladoissa ja muissa ulkosuojissa tahi olivat yötä taivasalla. + +Laamanni Skytte ja muut virkamiehet jäivät käräjätaloon. He olivat +suurimman osan yötä valveilla, tarkastelivat asiakirjoja ja +keskustelivat päivän mittaan kuulemistaan asioista. Laamanni oli +kuulustelun päätyttyä kysynyt poikaansa, mutta kun tämä näki, ettei +todistajain kuulustelu päättyisi ennen kuin seuraavana päivänä, oli hän +kyllästyneenä kuulemiinsa vähän ennen hämärän tuloa lähtenyt +käräjätuvasta, satuloinut hevosensa ja ajanut kylästä pois. + +Hän oli vanhan soturin, Rolfin, pyynnöstä ja tämän seurassa, -- +hänenhän tietysti kaikin mokomin myöskin täytyi olla kuulustelussa +läsnä, -- ajanut hänen talolleen ollakseen yötä siellä. + +-- Mutta kuulkaahan, kunnon herra Aadolf, sanoi Rolf matkalla, -- +mitähän nyt siihen sanotte? Ettekö te vieläkään usko, että kiusaajalla +on osaa tässä pelissä? Oi, sehän on kauheata! Jumala varjelkoon meitä +kaikkia! + +Aadolf ei vastannut siihen mitään, vaan rupesi puhumaan aivan muista +asioista, kevättöistä, ilmoista ja muusta, mikä Rolfia suuresti +oudoksutti, kun hänen koko sielunsa oli kiintynyt vain siihen, mitä hän +oli oikeuden tutkinnossa kuullut. + +Rolf koetti sentähden monen monta kertaa ottaa päivän kysymyksen +puheeksi, mutta sai vain vältteleviä vastauksia, ja huomasi vihdoin, +ettei se puheenaihe ollut nuoren herran mieleen. + +Tämä samoinkuin Aadolfin synkkä mielentila antoi hänelle aihetta +tuumailuihin. + +-- Kaiketi se sitten on totta, ajatteli hän itsekseen, -- mitä ihmiset +sanovat, että häijy Inkeri on tenhojuomalla lumonnut Aadolf-herran. +Poika parka, jatkoi hän itsekseen katsahtaen sääliväisesti +nuorukaiseen, joka ratsasti hänen sivullaan, -- kunpa tämä päättyisi +hyvin!... Herra laamannilla on hänestä paljon murhetta: sen olen +huomannut ... mitä lienevätkin sanoneet toisilleen, kun aamusella +jumalanpalveluksen päätyttyä keskenänsä puhelivat; monta sanaa ei +lausuttu, mutta painavia ne mahtoivat olla; sen huomasin laamannin +silmistä. -- Niin, niin, kylläpä sen pitänee olla jotakin tavatonta, +jotakin käsittämätöntä, mikä voi erottaa niin kelpo isän ja niin kelpo +pojan sydämet toisistaan... Mutta minä kiitän Jumalaa, että pääsin +auttamasta noita kahta noitaa pakoon. Muuten olisin tänä päivänä +seisonut tunnonvaivoissa kuulijain keskellä; kukaties nyt olisin ollut +syytettyjen joukossa... + +-- Armollinen herra, sanoi hän sitten ääneensä, -- sanokaa, ette kai te +nyt enää usko, että Inkeri ja hänen tyttärensä ovat syyttömät? + +-- Rolf, sanoi Aadolf, -- älä kysele minulta sellaista. Minä käsitän +hyvin, että viisaammatkin ihmiset kuin sinä pitäisivät kaikkia +epäilyksiä syytettyjen rikollisuudesta sopimattomina. Ihmiset +langettavat heistä kuolemantuomion; he eivät voi muuta. Kuinka julma, +pilkallinen ja kauhea onkaan se hämärä voima, joka maailmaa hallitsee! + +-- Minä en tiedä muuta voimaa, joka hallitsisi maailmaa, kuin +vanhurskaan Jumalan, huomautti Rolf, -- ja uskon, armollinen herra, +että te kaikella viisaudellanne ette voi toista keksiä. + +Aadolf ei vastannut mitään. + +-- Hm, jupisi Rolf suruissaan, -- minä ymmärrän. Hän on päästänsä +sekaisin, niinkuin ihmiset sanovat. Jumala tuomitkoon ilkeän Inkerin. + +Soturivanhus ei puhunut siitä sen enempää, koska se ilmeisesti oli +nuorelle Skyttelle vastenmielistä ja koska hän pelkäsi Aadolfin +vastausten näyttävän todeksi erään arvelun, joka täytti hänen mielensä +surulla. + +Seuraavana aamuna varhain Aadolf matkusti takaisin käräjiin ja asettui +paikalleen kuulijoitten joukkoon. Edellisen päivän kanteet ja +kohtaukset uudistuivat, mutta todistajain kuulustelussa ei mitään uutta +esiintynyt. Puolipäivän aikana päättyi todistajain kuulustelu. +Syytteenalaisista kohtasivat raskaimmat syytökset Nummen Kaarinaa. Yli +viisikymmentä lasta todisti tämän eukon vieneen heidät hornanmatkalle. +Syynä kanteiden paljouteen oli epäilemättä se, että Kaarina oli +tunnetuin ja pelätyin paikkakunnan "velhonaisista" ja niinmuodoin se, +johon lasten mielikuvitus helpoimmin saattoi kiintyä. Havainto, jonka +pastori Svenonius ja nimismies Askelin luulivat tehneensä käydessään +Kaarinan tuvassa, riitti muuten jo hänen langettamisekseen. Sitäpaitsi +moni syytti häntä siitä, että hän oli harjoittanut noitumista, tappanut +karjaa, nostanut tauteja, neuvonut, mistä varastettu esine oli +löydettävissä j.n.e. Nämä jälkimmäiset syytökset perustuivatkin +tosiseikkoihin. Vanha Kaarina oli vuosikausia pitänyt loihtimista, +puoskaroimista ja taikauskoisen vilpin harjoittamista elinkeinonaan; +hän oli itse tehnyt kaikkensa, että vain uskottaisiin hänen osaavan +harjoittaa tuhoisia temppuja. Eikä hän tätä tehnyt yksinomaan elantonsa +hankkimiseksi: halveksittu, katkera ja häijy ihminen on valmis +käyttämään millaisia keinoja tahansa, kunhan ne vain tuottavat hänelle +valtaa, ja sellainen ihminen on yhtä mielellään pelätty, kuin muut ovat +rakastettuja. + +Mäntysuon Inkeriä vastaan esiintyi paljon vähemmän kanteita. Neljä +lasta vain väitti hänen vietelleen heitä hornan palvelukseen. Nämä +lapset olivat sellaisista kodeista, joissa Inkeriltä oli kysytty +neuvoja lääkitsemiseen. Pastori Svenonius kanteli, että Inkeri oli +tappanut häneltä lehmän ja tuottanut hänen vaimolleen kovan taudin, +josta tämä Jumalan armon kautta kuitenkin jo oli päässyt. + +Inkerin tytärtä Elliä vastaan ei ollut mitään kannetta tehty, mutta +useat lapsista vakuuttivat nähneensä hänet hornassa, ja että hän siellä +oli puettu paljon somempaan pukuun kuin muut noidat, että hän oli +ylimalkaan ollut hyvin perehtynyt oloihin ja että hänellä oli ollut +suuri sananvalta sielläpäin. + +Kun todistajain kuulustelu oli päättynyt, käski laamanni Skytte tuoda +syytetyt oikeuden eteen. + +Ensin kutsuttiin sisään nuori neitonen, joka pastori Svenoniuksen +edessä oli syyttänyt itseänsä noituudesta. + +Todistajia kuulusteltaessa ei ilmennyt mitään, mikä olisi vahvistanut +tätä itsesyytöstä, mutta hän pysyi kumminkin väitteessään. + +Kun neitonen nimismiehen rinnalla astui lakitupaan ja kuulijat +tungeskelivat avataksensa heille tietä tuomiopöydän ääreen, nähtiin +harmaapäisen, köyhäpukuisen vanhuksen tunkeutuvan väkijoukon läpi +tyttöpoloisen luo ja tarttuvan häntä käsivarteen. Se oli hänen isänsä. + +-- Martta, sanoi hän epätoivo kasvoillaan, -- ajattele mitä teet! +Ajattele, että olet ainoa lapseni ... vanhuuteni ainoa tuki ja turva! +Ajattele tuomiota, joka sinua odottaa, jos pysyt tunnustuksessasi ... +pyövelinpölkky ... polttorovio... + +-- Kuka siellä puhuu? kuului laamannin terävä ääni. + +-- Minä se olen, lapsipoloisen isä, vastasi vanhus. + +-- Käy syrjään ja laske syytetty esille! käski laamanni. + +Nimismies työnsi ukon syrjään, mutta tämä seurasi tytärtään +tuomiopöydän ääreen. + +-- Hävytön, sähisi Svenonius, -- julkeatko itse tuomiopöydän edessä +houkutella tytärtäsi kieltämään totuuden? + +-- Hän on syytön, vastasi ukko. + +-- Ei, isä, lausui tyttö vesissä silmin, -- se ei ole totta. Minä en +ole syytön ... minä olen kadotettu olento. + +-- Martta, Martta! mutisi vanhus. + +-- Viekää pois hänet! käski laamanni Skytte. Kovaonninen isä teki +rukoilevan liikkeen ja halusi sanoa jotakin toivoen, että tuomari +heltyisi, mutta nimismies ja pyöveli tarttuivat häntä käsivarsiin +ja veivät hänet ulos tuvasta, jonka jälkeen edellinen käski +vahtisotamiesten estää häntä palaamasta sisään. + +Tyttö oli silminnähtävästi kuumeisessa tilassa; hänen kalpeat kasvonsa +kuvastivat pitkällisiä sielunvaivoja ja mitä syvintä tuskaa. Mutta +siitä huolimatta oli hänen tunnustuksensa selvä ja yhtenäinen. Hän +ilmoitti olevansa niin perinpohjin turmeltunut, että hän, vaikka oma +pahuutensa häntä päivällä kauhistikin, ei voinut yhtenäkään yönä olla +uudestaan käymättä hornassa. Hän pyysi senvuoksi saada niin pian kuin +mahdollista kärsiä hyvin ansaitun rangaistuksensa, ja että hänet siksi +aikaa rautakahleilla kytkettäisiin vankityrmänsä seinään. + +Laamanni lupasi ottaa hänen pyyntönsä täyttämisen huolekseen, jonka +jälkeen hän viittasi oikeudenpalvelijoille, että veisivät tytön +takaisin vankeuteen, ja huusi seuraavan syytetyn nimen. + +Samassa nousi Aadolf paikaltaan ja kääntyi seuraavin sanoin oikeuden +jäsenten puoleen, jotka yhtä kummissaan kuin muukin yleisö käänsivät +katseensa häneen: + +-- Minä en tiedä, lausui hän lujalla äänellä katsellen tyynesti isäänsä +silmiin, -- minä en tiedä, katsovatko oikeuden jäsenet tätä +itsesyytöstä riittäväksi; mutta jos niin on, tahdon kiinnittää heidän +huomiotansa siihen, että uusi ja perinpohjainen tutkimus on +välttämättömästi toimitettava, elleivät he tahdo viattoman veren +tulevan heidän päittensä päälle. Tämä tyttönen on silminnähtävästi +sairaalloisessa, hulluutta lähentelevässä mielentilassa; olen +vakuutettu siitä, että hän on uneksinut kauheita unia ja että kaikki, +mitä hän täällä on puhunut, on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. +Se yleinen kauhistus, joka on vallannut taikauskoisen kansan ja jonka +pastori Svenonius ja muut täkäläiset pappismiehet ovat kiihkeillä +saarnoillaan paisuttaneet äärimmilleen, on kaiketikin vienyt hänen +järkensä. + +Aadolf ei saanut enempää sanotuksi, sillä laamanni Skytte syöksähti +ylös, asettui aivan hänen eteensä ja lausui vihasta vapisevalla +äänellä: + +-- Kuka olet sinä, joka rohkenet sekaantua oikeuden toimintaan ... joka +uskallat sillä tavalla soimata tätä pappismiestä? + +Ääni, jolla se lausuttiin, kiukku, joka jännitti jok'ainoan lihaksen +tuomarivanhuksen rautaisissa kasvoissa, tekivät valtavan vaikutuksen, +ja salissa syntyi syvä hiljaisuus. Läsnäolijain katseet olivat +tuskaisesti kiintyneet isään ja poikaan ... edellinen seisoi siinä +uhkaavana, onnettomuutta ennustavana, jälkimmäinen kalpeana, tyvenenä, +järkkymätönnä. + +-- Kohdistakaa sama kysymys omaan sydämeenne, vastasi Aadolf, -- ja +varmasti se on vieläkin vastaava, että minä olen poikanne. + +Kiivastuminen teki Skytte-vanhuksen sanattomaksi. Aadolfin kolkko +tyyneys tuntui hänestä uhmalta... Hänen ohuet, yhteenpuristetut +huulensa vapisivat ... hän käännähti ja viittasi oikeudenpalvelijoille. + +Mutta tuokiossa kavahtivat toiset pöydän ympärillä istuvat herrat +paikoiltaan ja riensivät uhkauksen toimeenpanoa ehkäisemään. + +-- Armollinen herra, kuiskasi Svenonius, -- hillitkää kiukkunne! +Muistakaa, että poikanne on syyntakeeton ... muistakaa, että täällä on +paljon tuota ymmärtämätöntä kansaa saapuvilla ja että te ette saa antaa +heidän katsella isän ja pojan väkivaltaista kohtausta! Minua on eniten +loukattu, ja jos välttämättömästi vaaditte poikaanne rangaistavaksi, +niin se tapahtuu parhaiten siten, että hänen lausuntonsa otetaan +pöytäkirjaan varsinaisen syytteen tekemistä varten häntä vastaan. + +Sillä aikaa kuin pastori Svenonius näillä sanoilla koetti tyynnyttää +laamanni Skytteä, kääntyi toinen kähäräperuukkisista tukholmalaisista +lakimiehistä Aadolfin puoleen ja, säästääkseen tätä kuulemasta isän +suusta vielä katkerampaa vihanpurkausta, lausui: + +-- Nuori herra, koska te ette ole oikeuden jäsen ettekä asianosainen, +todistaja tahi asianajaja tässä jutussa, niin te ette ole oikeutettu +omasta aloitteestanne lausumaan mitään oikeudelle tai oikeuden edessä. +Laki säätää, että käräjät on pidettävä avoimin ovin, mutta antaa +samalla tuomarille vallan poistaa jokaisen, joka tavalla tai toisella +häiritsee toimitusten menoa. Tahdon täten teille vain viitata, kuinka +teidän tulee käyttäytyä, jos tahdotte kuulla jatkoa tähän yhtä +hämmästyttävään kuin surulliseen oikeusjuttuun. + +-- Hyvä on, vastasi Aadolf, -- minä otan viittauksenne huomioon, sillä +minä tahdon kuulla jatkoa. Aikomukseni on Svean Hovioikeudelle antaa +täydellinen kertomus siitä, mitä minä puolueettomana kuulijana tässä +tutkimuksessa olen havainnut ja tulen vielä havaitsemaan. + +Niin sanottuaan Aadolf istuutui tyynesti paikalleen. Läsnäoleva rahvas +katseli häntä säälivästi ja kuiskaili keskenään noitajuomasta, joka oli +pilannut nuoren herran pään. Laamanni Juhana näytti hetkisen empivän, +mitä tehdä; mutta luotuaan poikaansa rypistettyjen silmäkulmiensa alta +katseen, jossa suuttumukseen nyt oli sekoittunut syvää surua, hän meni +sen enempää lausumatta tuomiopöydän ääreen, istui paikalleen ja huusi +seuraavan syytetyistä, jonka nyt oli vuoro astua esiin. + +Se oli tuo mielipuoli eukko. Hän astua köpiköi ravakkana tuomareidensa +eteen, nyökäytti päätään niille lautamiehistä, jotka hän tunsi, ja +kuunteli niin välinpitämättömästi syytöskohtia, kuin ne eivät olisi +ollenkaan häneen koskeneet. Laamanni Skytten kysyttyä, myönsikö hän ne +tosiksi, vastasi hän heti myöntäen. Eräs lautamiehistä nousi ylös ja +ilmoitti, että vaimovanhus hänen ja monen muunkin mielestä ei ollut +täysijärkinen. Huomautus otettiin pöytäkirjaan, ja eukko vietiin +vankilaan takaisin. + +Kolmas järjestyksessä oli Nummen Kaarina. Vakuutettuna niin hyvin +omasta rikollisuudestaan kuin siitä, että hänen oli mahdoton +kieltämisellä välttää rangaistusta, oli hän vankihuoneessa osoittanut +katuvaista mieltä ja tunnusti nyt valittaen ja itkien itsensä syypääksi +kaikkeen, mistä häntä oli syytetty. Hän ilmoitti äitinsä vietelleen +hänet jo varhaisessa lapsuudessa ja että hän äidiltään oli oppinut +tenhovoiteen valmistamisen sekä paljon muita salaisia tietoja. Oikeuden +kehoituksesta hän teki sitten selvää niistä synneistä, joita hän muka +oli hornassa harjoittanut ja nimitteli pitäjäläisten ja muiden +tuttaviensa joukosta kaikki ne, jotka hän siellä muka oli nähnyt. + +Siinä olivat mukana ei ainoastaan kaikki vangitut henkilöt, vaan vielä +paljon muitakin, joita ei ollut ennen epäilty noituudesta, ja joista +useita oli kuulijain joukossa. Kun joku sellainen nimi mainittiin, +kuului hämmästyksen hälinää yli koko tuvan, valituksia, ulinaa ja +vastalauseita, ja laamanni Skytten täytyi ehtimiseen nuijalla vaatia +hiljaisuutta. + +Vanhalla Kaarinalla oli häijy ja kostonhaluinen sisu. Ketä vastaan hän +vain syystä tai toisesta kantoi vihankaunaa ... emäntiä, jotka olivat +uskaltaneet ajaa hänet apua antamatta ovesta ulos, kun hän kävi +kerjuulla ... lapsia, jotka olivat kevytmielisesti häntä haukkuneet ... +kaikkia hän syytti rikokseen osallisiksi. Mäntysuon Inkeriä, jonka +lääkitsemistaito oli vienyt vanhalta puoskariakalta monta avunpyytäjää, +hän kutsui hornanruhtinaan lempivaimoksi ja hornankekkerien emännäksi. +Ellin hän sanoi olevan naimisissa Belsebubin _pojan_ kanssa, -- muudan +tähän saakka tuntematon ruhtinaallinen suuruus, josta sittemmin +syytetyt Taalainmaan noitatutkinnoissa tiesivät paljon kertoa. + +Nimismies Askelin, jonka muistissa oli elävästi säilynyt hänen ja +pastori Svenoniuksen käynti Nummella, kalpeni huomattavasti, kun eukko +alkoi luetella niitä hornanvieraiksi luultuja, jotka hänen piti muka +tuntea. Eikä hän syyttä pelännyt, sillä kun Kaarina oli antanut ilmi +kaikki muut, ja kun nimismies juuri toivoi, että luettelo olisi valmis, +lisäsi hän kierosti katsahtaen nimismieheen: + +-- Kuolema ja kadotus! Vielä on yksi, jonka minä monta kertaa olen +nähnyt hornassa... Suokoon Jumala hänelle ja meille kaikille anteeksi, +hän kävi siellä yhtä ahkeraan kuin me toiset, hän, mokoma synnin orja, +vaikka onkin esivallan mies, jonka sen vuoksi tulisi paremmin tietää... +Vai niin, älkääpä kieltäkö, nimismies, siitä ei nyt ole apua ... häntä, +nimismiestä, minä juuri tarkoitan. + +-- Nimismies! huudahti laamanni Skytte. + +-- Itse nimismies!... Siinä sitä ollaan... Kuka sitä olisi uskonut? -- +Tällaisia huudahduksia kuultiin läsnäolijain joukosta. + +Nimismies Askelinin muutoin punakka naama oli kalpea kuin palttina. Hän +koetti änkyttää juhlallisen vastalauseen Kaarinan hävytöntä, murhaavaa +syytöstä vastaan, mutta kieli ei kääntynyt suussa, ja laamannin +epäluuloinen katse sai hänet tykkänään ymmälle. + +Onneksi pastori Svenonius nousi ja ilmoitti vakaumuksensa olevan, että +syytöksessä ei ollut perää -- että se oli tehty osaksi kostonhalusta, +osaksi tarkoituksella saattaa tuomarit hämmennyksiin. + +Mutta laamanni Skytten huomautettua, että Kaarina pastorin oman +ilmoituksen mukaan kauan oli osoittanut katuvaista ja parannukseen +taipuvaa mieltä, joka teki moisen arvelun epäiltäväksi, pastori +ällistyi ja vaikeni. + +-- Se oli odottamaton ja ikävä ilmoitus, sanoi laamanni, -- ja antaa +välttämättä aihetta lähempiin tutkimuksiin. Nyt panemme sen vain +luetteloon, ja nimismies Askelin on toistaiseksi esteetön jatkamaan +virantoimitustaan. + +Mutta Askelin parkaa kohtasi todellinen este: hän tuli säikähdyksestä +kipeäksi, lähti käräjistä kesken pois ja jätti pakosta virkansa +kirjurinsa hoidettavaksi. + +Nummen Kaarinan jälkeen huudettiin ja tuotiin Mäntysuon Inkeri esiin. +Syytöskirja luettiin. Inkeri kuunteli tarkkaavaisesti... Hän oli kauan +odottanut tätä hetkeä ja koonnut kaiken jäljellä olevan sielunvoimansa +esiintyäkseen arvokkaasti. + +Hänen suuret, harmaat silmänsä, jotka ihmeellisesti korostivat noiden +jalojen, puhdaspiirteisten, surujen ja kärsimysten kirkastamien +kasvojen kauneutta -- hänen silmänsä, jotka vielä olivat tavattoman +loistavat, katselivat tyynesti läsnäolijoihin, pysähtyivät kirkastuen +kotvaksi aikaa Aadolfiin ja kiintyivät sitten laamanni Skytteen +tarmolla, joka veti täysin vertoja tuomarin terävälle ja lujalle +katseelle. + +Kun syytöskirja oli luettu, sanoi laamanni entistä painavammalla ja +terävämmällä äänellä: + +-- Vaimo, sinä kuulit nyt sinua vastaan tehdyt syytökset. Kaikkein +suurimman tuomarin, Jumalan nimessä, lain nimessä ja oman sielusi +autuuden vuoksi kehoitan sinua puhumaan totta. + +Pastori Svenonius pudisti päätään merkiksi, ettei hän juuri uskonut +paatuneen Inkerin vapaaehtoisesti tunnustavan. Hän oli käynyt +vankilassa hänen luonaan ja oli Inkeri, niinkuin jotkut muutkin +syytetyistä, osoittanut olevansa täysin paatunut. + +Inkeri vastasi selvällä äänellä: + +-- Kaikki syytökset ovat vääriä, yhtä ainoata lukuunottamatta. Ja tuo +ainoa oikea lukee viakseni, että olen lääkintätaitoani käyttänyt +lähimmäisteni hyödyksi. Jos sitä voitte rikoksena pitää, niin olen +tosin teidän silmissänne syyllinen, mutta itse luulen täyttäneeni +kristityn velvollisuutta. + +-- Sinä puhut rohkeasti, sanoi laamanni Skytte; -- mutta minä haluan +tietää, keneltä olet lääkintätaitosi oppinut. Jos mestarisi on perkele, +niin oppisikin on perkeleellinen. Vastaa: keneltä olet sen oppinut? + +-- Äidiltäni. + +-- Hän oli siis noita niinkuin sinäkin? + +-- Herra laamanni, te julistatte minut syylliseksi, ennenkuin tutkinto +on päässyt kunnolla alkuunkaan. Minä kehoitan teitä olemaan antamatta +minulle sitä haukkumanimeä, kunnes olette tutkinut, olenko sen +ansainnut vai enkö. Mitä äitiini tulee, oli hän hurskas ja jalo nainen +ja polveutui Folkungien suvusta, joka ennen on kantanut Ruotsin +kruunua. Hänen muistonsa ei ole tämänkaltaisen tuomioistuimen +tuomittavissa. + +-- Kuulkaa, armollinen laamanni, kuulkaa minkälaista kieltä hän +julkenee käyttää! sanoi pastori Svenonius laamannille ja pudisteli yhä +uudestaan päätään. + +-- Hän on sellainen, millaiseksi te hänet kuvasitte, vastasi laamanni +Skytte, -- viekas, suurisanainen ja kovapintainen... Vaimo, sinä +kiellät siis sinua vastaan tehtyjen syytösten totuuden? + +-- Kiellän. + +-- Minä kehoitan vielä kerran sinua Jumalan nimessä ja oman sielusi +autuuden tähden vapaaehtoisesti tunnustamaan! Ellet sitä tee, on kyllä +keinoja, joilla totuus saadaan pakotetuksi ilmi ... saat itse vastata +seurauksista! + +-- Minä olen jo lausunut totuuden. + +-- Sinä siis sitkeästi ja julkeasti väität vääriksi tämän +kunnianarvoisen pappismiehen ja neljän viattoman lapsen selvät +todistukset? + +-- Minä en tahdo syyttää itseäni väärin, ja tuskinpa teilläkään on +oikeutta sitä vaatia. Minusta nähden pitäisi kristityn tuomarin olla +yhtä paljon velvoitettu vapauttamaan syyttömiä kuin langettamaan +syyllisiä. + +-- Vielä kerran: tiettäväksesi ilmoitan, että sinä astut vaarallista +tietä, jos vastoin selviä ja täysin päteviä todistuksia kiellät +totuuden. Laki ei tuomitse syylliseksi ketään, joka ei ole tunnustanut, +mutta missä asian todellinen laita on niin päivänselvä, sallii se, +kuten sanoin, käytettävän keinoja itsepintaisimmankin pakottamiseksi +tarpeelliseen tunnustukseen. Varo itseäsi! + +-- Varokaa vain te itseänne, herra laamanni! Älkää ryhtykö semmoisiin +keinoihin ajattomalla ajalla! Jos te tuomarina kidutatte viattoman +ottamaan päällensä rikoksen, niin te olette kerran Jumalan ja +omantuntonne edessä seisova suurempana rikoksentekijänä kuin yksikään +niistä, joille olette tuomion julistanut. + +-- Puheesi on röyhkeätä, kiljaisi laamanni Skytte jyrisevällä äänellä; +-- pahahenki puhuu sinun suustasi... Tämä nainen, jatkoi hän kääntyen +pappismiehiin, -- jätetään teidän huostaanne. Teidän tulee koettaa +pehmittää hänen jäykkä mielensä, jos mahdollista pyhällä sanalla, +muussa tapauksessa toisilla keinoilla, jotka minä käytettäväksenne +asetan. + +-- Me koetamme parastamme, vastasi pastori Svenonius. + +-- Viekää hänet nyt pois, komensi laamanni oikeudenpalvelijoille. + +-- Haluan lisätä muutamia tätä juttua koskevia seikkoja, joita +tuomioistuimen on velvollisuus kuulla, sanoi Inkeri. + +Laamanni Skytte tuumiskeli, antaisiko hän syytetyn puhua, mutta toinen +kähäräperuukkisista lakimiehistä lausui: + +-- Mitä sinulla on sanottavana? + +-- Minä tahdon, sanoi Inkeri, -- ensi sijassa lausua kiitollisuuteni +Jumalaa kohtaan siitä, että hän tähän hetkeen asti on antanut minun +pysyä ymmärryksessäni, vaikka minä joka päivä ja syystä kyllä olen +pelännyt tulevani hulluksi vankeuteni loputtomina hetkinä ja olletikin +viimeisenä hirmuisena yönä ... hirmuisena, sillä vahvinkin sielu voi +horjua, terveinkin pyörtyä nähdessään niin paljon hätää, niin paljon +tuskaa ja sekasortoa, kuin minä niiden kovaonnisten keskuudessa, jotka +minun kanssani on vedetty teidän tuomioistuimenne eteen. Minä en voi +sanoin kuvata, mitä olen nähnyt ja kuullut, mutta olen vakuutettu, +että jos te olisitte nähneet ja kuulleet sen, mitä minä, niin te +ajattelisitte toisin, ja sääliväisyys karkoittaisi vihan teidän +sydämistänne. Minä en voi edes selittää, minkälaisessa tilassa itsekin +toisinaan olen: tajuntani loppuu, ja minä vaivun puolihereillä ollen +houreisiin. Minusta silloin tuntuu, ikäänkuin voisin yhdellä kertaa +nähdä kahteen eri maailmaan. Jos se on alkua siihen tautiin, jota minä +pelkään, niin tahdon nyt, ollessani vielä täydessä ymmärryksessäni, +ilmoittaa, että jos joskus vapaaehtoisesti tunnustan itseni syylliseksi +noituuteen, hornanmatkoihin ja muihin vehkeisiin, niin se on +mielipuolisuuden merkki, ja minun vereni tulkoon teidän päällenne, +ellei minua viedä hulluinhuoneeseen vaan polttoroviolle. Samaa ilmoitan +onnettoman tyttäreni puolesta, vaikka hän mielestäni näyttää Jumalalta +saaneen kummallisen voiman kohtalonsa kuorman kantamiseen. Muuta +minulla ei ole sanomista. + +-- Paholainen on jo näköjään villinnyt ymmärryksesi, tai pyrkii hän +suusi kautta villitsemään meitä, tiuskaisi pastori Svenonius. + +Laamanni Skytte viittasi oikeudenpalvelijoita viemään Inkerin pois. Sen +jälkeen huudettiin Elli sisään. Äiti ja tytär kohtasivat toisensa +eteisessä. + +-- Elli, ole rohkea! sanoi Inkeri. + +-- Ole huoleti, äiti! vastasi Elli ja astui tuomariensa luo. + +-- Tavattoman kaunis tyttö! ajatteli toinen kähäräperuukkisista +herroista. -- Ja niin viattoman näköinen! Semmoiseksi minä, kautta +Jupiterin, en ole noitaa koskaan kuvitellut. Mutta jos on totta, että +hän on naimisissa hornan perillisen kanssa, niin enpä muuta voi kuin +onnitella nuorta ruhtinas Belsebubia moisen puolison saamisesta. + +Samanlaisia ajatuksia, ehk'ei aivan niin vallattomia, liikkui toisenkin +kähäräperuukkisen lakimiehen päässä. Molemmat nämä lakimiehet, +samoinkuin jokunen lautakunnan jäsenistä ja kuulijoista, tunsivat +nuoren neitosen nähdessään sääliä ja osanottoa. + +Kun Ellille oli ilmoitettu, mistä rikoksista häntä oikeastaan +syytettiin ... asia, josta hän tähän asti oli ollutkin epätietoinen ... +kehoitettiin häntä vuoroin lempeästi vuoroin uhkaavasti tunnustamaan +totuus. Mutta nuori neitonen oli näköjään yhtä paatunut kuin +äitinsäkin. Kun häntä vaadittiin tunnustamaan itsensä osalliseksi +Inkerin luuloteltuihin rikoksiin, niin hän ilmoitti, että sekä hän että +hänen äitinsä olivat syyttömät. Laamanni kehoitteli leppeästi, lupasi +armahtaa ja säästää, mutta se ei Ellin mieltä liikuttanut; hänen +uhkauksiansa ei Elli pelännyt. Kysyttäessä hän vastasi lyhyesti ja +päättäväisesti; hänen käytöksensä oli tyyni, ja kun laamanni sätti +häntä paatumuksesta ja jätti hänet (kuten sitä ennen Inkerin) +pappismiesten hoiviin "pehmitettäväksi", olivat hänen silmänsä +kiintyneet Aadolfiin, joka ihaili hänen mielenlujuuttansa ja katseiden +hiljaisin kielin kehoitti häntä rohkeuteen ja jatkuvaan kestävyyteen. + +Elli vietiin takaisin käräjävankilaan, ja tutkintaa jatkettiin +jäljelläolevien syytettyjen kuulustamisella. Useimmat heistä kielsivät. +Vihdoin juolahti laamanni Skytten päähän sukkela ajatus, millä tavalla +voitaisiin syytettyjen rikollisuudesta saada varmempi tieto ja tukkia +niiden suu, jotka jyrkästi kielsivät. + +-- Niillä, jotka niin keveästi saattavat lennellä ilmassa, ei +kaiketikaan liene sitä ruumiinpainoa, mikä heillä tavallisen kokemuksen +mukaan tulisi olla, ajatteli laamanni, ja hän ilmaisi nokkelan tuumansa +muillekin oikeuden jäsenille. + +-- Voimmehan koettaa, sanoi toinen tukholmalaisista lakimiehistä; -- +ellei koe onnistu, niin ei sillä mitään ole tehty kieltävien eduksi; +jos se onnistuu, niin on meillä uusi ja kumoamaton todistus siitä, että +he ovat noitia. + +Laamanni Skytte käski heti neljännesmiesten tuoda kylän jyvävaa'an +käräjätalon portaitten eteen. + +Kun vaaka oli tuotu, mittasi Musta Antero noidiksi luullut, ja ... +ihme ja kumma! useimmat olivat paljon keveämmät kuin heidän +ruumiinrakenteeseensa nähden olisi luullut. + +Tarpeetonta lienee tämän ihmeen selittämiseksi huomauttaa, että Musta +Antero punnitessaan teki vääryyttä. Hän katsoi pyövelinvirkansa +vaativan, että hänenkin tuli olla avullisena syytettyjen +langettamisessa, vaikka sitten tuli käyttää vilppiäkin. + +Hämärän tulo keskeytti tutkinnanpidon, mutta sitä oli määrä jatkaa +seuraavana päivänä niitten syytettyjen kanssa, jotka eivät vielä olleet +tunnustaneet itseänsä syypäiksi. + +Sillä välin tuli, kuten mainittiin, pappismiesten koettaa vaikuttaa +heidän paatuneisiin mieliinsä, ensin sanan voimalla, sitten toisilla +keinoilla. + +"Toisilla keinoilla" ymmärrettiin kidutusta. + +Siihen aikaan, jossa kertomuksemme liikkuu, oli lainkäyttö ylenmäärin +raaistunut. Kansainvaellusta ja muinaisaikaisen sivistyksen häviötä +seuranneet synkät vuosisadat olivat monessa suhteessa leppoisat ja +inhimilliset verrattuina seitsemänteentoista vuosisataan, jolloin +kaikki pahuuden voimat, jotka historian läpi kutovat lankojaan, +näyttivät yhdistyneen kohtaamaan ja työntämään takaisin uuden +maailmankatsomuksen etujoukot suunnattomalla ylivoimalla. Säätyvapaus +väistyy yksinvaltiuden tieltä, mitä suurin siveettömyys rehoittaa +muodollisen siveellisyyden rinnalla, joka taas siittää kaikkea suurta +ja ylevää kohtaan vihamielisen poroporvarihengen; poliisilaitos, +jesuiittalaitos, kirja-aateli kehittyvät, tieteitä vainotaan, +kaunotaiteet tukahtuvat, uskon vimma ja taikausko täyttävät Euroopan +tappotanterilla ja teloituspaikoilla... + +On itsestään selvää, että tuona raaistuneena aikana, jolloin sukumme +kaikki pahat henget olivat valloillaan, käytettiin ahkerasti kidutusta. +Noitatutkinnoissa varsinkin sillä oli kamala tehtävänsä. + +Tutkinnon päätyttyä oikeuden jäsenet neuvottelivat keskenään ja sopivat +seuraavasta, pastori Svenoniuksen lausumasta ehdotuksesta: + +Kaikki syytetyt, jotka tuomioistuimen edessä olivat kieltäneet, +vietäisiin kylän läheisyydessä olevaan kappeliin, jossa pastori +Svenonius saarnastuolista juhlallisesti kehoittaisi heitä tunnustamaan. + +Jos sekin kehoitus jäisi tuloksia vaille, vietäisiin ne, jotka vielä +pysyivät itsepintaisina, sakastiin ja suljettujen ovien sisäpuolella +kidutettaisiin tunnustukseen. + +Svenoniuksen virkaveljen, toisen pappismiehen, sekä muutamien +vähäpuheisten luotettavien lautakunnan jäsenten tulisi seurata mukana +kappeliin kuulemaan ja todistamaan näin pakotettuja tunnustuksia. + +Keitään muita, paitsi tietysti pyöveliä ja hänen renkiään, ei saisi +olla läsnä. Kappelin oven tuli olla lukittu ja ratsumiesosaston +vartioida lähitienoilla karkoittaakseen kaikki uteliaat. + +Syytetyt olisi vasta pimeän tultua vietävä kappeliin, että kaikki turha +hälinä vältettäisiin. + +Kun tämä tuli päätökseksi, haettiin kappelin avaimet, ja pyöveli +sotamiehineen lähetettiin heti puuhaamaan tarpeellisia valmistuksia. + + * * * * * + +Kaksi tuntia sen jälkeen saattue lähti liikkeelle. + +Ilta oli pimeä ja taivas vettä valuvien pilvien peittämä. Kylän tiet +olivat tyhjinä; ihmiset olivat paenneet sadetta tupien turviin, joissa +luultavasti takkatulien ääreen kerääntyneinä pakisivat tutkinnossa +kuulemistaan kamalista asioista. + +Sen lisäksi oli liikkeellä tarina, joka monen mielestä teki +takkatuliseuran ulkona pimeässä liikkumista hauskemmaksi -- tarina, +joka sittemmin levisi miltei kaikkiin paikkoihin, mihin kulkutauti +ulottui. + +Moni näet kertoi useina iltoina peräkkäin nähneensä pienet, mustien +koirien vetämät rattaat, jotka hiljalleen kulkea nytystivät kylän läpi. +Ajomies oli mustissa kiireestä kantapäähän, rattaat täynnä osaksi +ruumiita, joiden ympäri käärmeet kiemuroivat, osaksi tenhokaluja, joita +ajaja runsain kourin jakeli lahjaksi vastaantuleville. + +Kertojat eivät tosin puhuneet aivan yhtäpitävästi, mutta epäilijää ei +ollut ainoatakaan. + +Ja kun tuvassa olijat kuulivat hevosjalkain töminän ja ohikulkevan +saattueen astunnan sekä ikkunoista näkivät ratsumiesten hämärästi +vilahtelevat haamut, niin puhe taukosi; keräännyttiin pelokkaina +valkean ääreen ... epäilemättä, niin he tuumivat, tuo salaperäinen, +kamala matkamies par'aikaa kulki ohi. + +Eikä muuta puuttunut, kuin että nähtiin säkenen särähtävän +hevosenkengän alla kylän kivikkotiellä, niin sairaalloiset +mielikuvitukset leimahtivat jo liekkeihin ja loihtivat silmien eteen +mitä kummallisimpia kauhukuvia... + +Saattue pääsi siis kylästä huomiota herättämättä. + +Etumaisina kulkivat pappismiehet, heidän takanansa todistajiksi +kutsutut ja viimeisinä noidat ratsumiesten ympäröiminä. + +Mitä oikeastaan oli tulossa, sitä eivät syytetyt eivätkä +vahtisoturitkaan tienneet. Uljaat sotamiehet, jotka pelotta olivat +monet yöt samonneet partioretkillä vihollisen lähettyvillä, tunsivat +nyt kuitenkin jonkinlaista ahdistusta. Sama mieliala oli vallalla +jokaisessa, ja kun pastori Svenonius, itseään ja muita rohkaistakseen, +alkoi hiljaisella äänellä laulaa erästä värssyä tunnetusta virrestä, +yhtyivät siihen kaikki. Sateen surunvoittoiseen sohinaan sekautuen +kajahteli seuraava laulu kolkosti illan pimeässä: + + Pimennot sydämeni + Kuin päivyt valistat + Ja suunnan matkalleni + Oikean osoitat. + Rakkautes siipein alta + Saan turvan suotuisan: + Sun voimas kaikkivalta + Karkoittaa saatanan. + + [Haqvin Spegelin sepittämä.] + +Tätä värssyä laulettaessa saattue saapui kappeliin. + +Se oli vanha rakennus, jota ainoastaan kerran tai pari vuoden kuluessa +käytettiin jumalanpalveluksissa. Taru kertoi, että se oli rakennettu +kuningas Eerikki pyhän aikana; sen paksut harmaakiviset muurit, ahtaus, +matala ovi ja pienet ikkunat sekä rakennuskoristeiden täydellinen puute +todistivat tosiaankin korkeata ikää. + +Kun ratsumiehet oli lähetetty pois ja komennettu vartioimaan kylän ja +kappelin välistä tietä, astui saattue temppeliin, ja pastori Svenonius +työnsi ruostuneen ovensalvan kiinni. + +Kirkko oli hämärästi valaistu: kaksi kynttilää saarnastuolilla ja +toiset kaksi alttarilla loivat niukkaa valoa vaakunakilville ja +maalauksille, jotka somistivat seiniä ja panivat kömpelötekoiset +neitsyt Marian ja apostolien kuvat aavemaisina häämöttämään pimeissä +seinälokeroissa. + +Alttarin kehällä istui mies kädet ristissä. Saattueen astuessa sisään +nähtiin hänen nousevan ylös ja pujahtavan ovesta sakastiin. Se oli +pyöveli. + +Sakastista kuului vasarankalketta, joka ilmoitti, että pyövelin renki +ei vielä ollut saanut loppuun tarpeellisia valmistuksia. + +Pastori Svenonius käski vapisevia, kauheiden aavistusten valtaamia +naisia istuutumaan penkkeihin ja lähti itse sakastiin pitääkseen +pyövelin työtä silmällä. + +Sillä välin toinen pappismiehistä meni alttarille ja luki +synnintunnustuksen ja muutamia tilaisuuteen sopivia rukouksia. + +Sen jälkeen Svenonius nousi saarnastuoliin. Hänen laihat kasvonsa +syvine silmäkuoppineen ja loviposkineen näyttivät hämärässä valossa +ruumiinkallolta. Hetkisen nojattuaan otsaansa aidaketta vastaan +hän nosti päänsä ja alkoi lukea rukousta, jonka hän oli valinnut +kuritus- ja varoitus saarnansa johdannoksi. Hänen äänensä, tavallista +kumeampi ja koleampi, täytti kappelin, ja kaiku vastasi tyhjiltä, +pimeiltä lehtereiltä. Kuulijoitten mielestä oli aivan kuin näkymättömät +kummitusolennot olisivat ylhäältä toistaneet hänen sanansa. + +Mutta äkkiarvaamatta kävi hänen äänensä epävarmaksi ... muuttui +käsittämättömäksi muminaksi ja vaikeni. Kuulijat katselivat häntä +kauhistuneina. Hän seisoi kalpeana ja liikkumattomana kuin kuvapatsas +ja tuijotti herkeämättä kappelin pimeään nurkkaan. + +Kun tätä äänettömyyttä ja liikkumattomuutta oli kestänyt muutamia +sekunteja, ja kuulijat sillä välin tuskaisina suunnanneet katseensa +samaa soppea kohden, täysin vakuutettuina, että joku ylimaailmallinen +olento astuisi sen pimeydestä esiin, ojensi pappi kiivaasti toisen +kätensä ja huusi jylisevällä äänellä: + +-- _Vade retro, Satanas!_ Väisty, saastainen henki! Kaikki hyvät henget +ylistävät Jumalaa! + +Mutta manaussanat jäivät näköjään tarkoitettua vaikutustaan vaille, +sillä Svenonius ryömi alas saarnastuolista, kiiti epäiltyyn nurkkaan ja +alkoi siellä mielipuolen tavoin viuhtoa käsillään, niinkuin olisi +tavoitellut jotakin näkymätöntä vihollista. Hänen kasvonsa olivat +vääntyneet, hiukset liehuivat hänen hikisellä otsallansa ... se oli +aavemainen, hirvittävä näky. + +Elli painautui lähemmäksi äitiään. Inkeri katseli tuijottavin silmin +kamalaa kohtausta ... hän vei käden otsalleen ... hänen päätänsä tuntui +huimaavan. + +Svenoniuksen virkakumppani oli heti tajuavinaan, mitä oli tekeillä. Ei +ollut tavatonta, että protestanttiset papit 16:nnella ja 17:nnellä +vuosisadalla, samoin kuin Luther, näkivät paholaisen heitä vaanivan. +Raaka harhausko synnytti ehtimiseen, semminkin noitatutkintojen aikana, +moisia näkyjä. Luther itse on neuvonut keinon, joka moisissa tiloissa +käytettynä melkein varmasti manaa paholaisen karkuun. Keino ei ole +hienointa laatua: se perustuu siihen johtopäätökseen, että Belsebub +ylpeyden henkenä ei voi kärsiä _ylenkatseellista_ kohtelua. Svenonius +piti kuitenkin sopivampana hyökätä vihollisensa päälle; ja hänen +virkakumppaninsa heittäytyi polvilleen alttarikehän sisään ja lisäsi +sanan aseilla hänen voimakkaiden tömäyksiensä ja nyrkiniskujensa tehoa. + +Kun vimmattua käsikähmää oli käyty kotvanen ja katsojat sillä välin +ähkineet tuskanhien vallassa, alkoi voitto ilmeisesti kallistua +Svenoniuksen puolelle; hänen kaikille muille näkymätön vastustajansa +peräytyi ilmeisesti askel askelelta ja Svenonius ahdisteli häntä yhä +hurjemmin rusikoiden. Siten jatkui taistelu, kunnes lukittu kirkon ovi +ehkäisi hänen voittokulkunsa. Perkele pakeni viimein, kun ei mikään muu +auttanut, avaimenreiästä ulos, ja pastori seisoi voitonriemun loiste +kasvoillaan, mutta koko ruumis vapisten, voittajana taistelukentällä. + +Hengitettyään muutamia kertoja syvään hän astui varmana ja ryhti kuin +keisarilla takaisin saarnastuoliin, ja nyt alkoi parannus- eli +oikeimmiten uhkaus- ja kuritussaarna, jonka vertaista tuskin oli +kuultu. + +Ensin hän kertoi, mikä merkitys oli kohtauksella, jonka hänen +sanankuulijansa vast'ikään olivat nähneet. Saatana oli ilmestynyt +kappeliin epäilemättä pelastaakseen lempimorsiamiaan, kirottuja noitia, +jotka olivat pysyneet hänen liitossaan ja julkeasti kieltäneet +rikoksensa maallisen tuomioistuimen edessä. Mutta saatanan oli täytynyt +häpeällä palata tanterelta kuolevaisen ihmisen tieltä; suurempi ei +ollut sen voima, jota noita-akat ja velhot sanovat mestarikseen ja +jumalakseen; ja niinkuin hänen oli täytynyt paeta, niin oli heidänkin +uppiniskaisuutensa lannistuva ... ellei hengenaseiden, rukousten ja +nuhteiden kautta, niin muilla keinoilla sitten; heidän lihaansa +kidutettaisiin ja raastettaisiin siksi, kunnes valheenpiru kaikkoaisi +heidän ruumiistaan ja totuuden henki saisi vallan heidän kielissään. +Heidän sopi nyt valita. + +Tämä oli pastorin puheen sisällys. Saarnan päätyttyä hän meni +alttarille ja kehoitti syytettyjä astumaan esiin ja vapaaehtoisesti +tunnustamaan. + +Mutta pastorin uhkauksista huolimatta ei ainoakaan totellut hänen +käskyään. Vastattiin vain huokauksilla ja voivotuksilla, jotka kauhu +pusersi esiin! + +Toinen pappi kulki syytetystä toiseen ja kehoitteli leppein sanoin +heitä tekemään vaaditun tunnustuksen; saapuvilla olevat todistajat +kehoittivat niinikään, mutta nuhteista ei ollut apua. + +-- Minä en voi tunnustaa, minä olen syytön, olivat ainoat vastaukset. + +Inkvisiittoreilla ei siis ollut muuta neuvoa kuin turvautua +kidutukseen. Noidiksi luullut ajettiin sakastiin. + + * * * * * + +Aadolf Skytte oli tutkinnan päätyttyä kauan kuljeksinut edestakaisin +käräjävankilan ulkopuolella. Hän oli siksi perehtynyt lakiasioihin, +että tiesi, mitä merkitsi, kun joku "valtiorikoksesta" syytetty +jätettiin papiston pehmitettäväksi. Hän odotti siis ennen pitkää +saavansa nähdä muutamien inkvisiittorien menevän pyövelin seurassa +käräjävankilaan, mutta kun puolitoista tuntia kului, eikä heitä näkynyt +tulevaksi, lähti hän sateesta läpimärkänä majapaikkaansa, jonka oli +onnistunut hankkimaan itsellensä; se oli erään talonpoikaistalon +pienehkö ullakkokamari. Hän luuli jo, että salainen kidutustutkinta, +joka syytettyjä odotti, oli lykätty toistaiseksi; ja viihdytellen +mieltänsä tällä toivolla hän istui kirjoittamaan muistiin tutkinnan +aikana tekemiään havaintoja. Hänen aikomuksensa oli, niinkuin hän oli +sanonut, antaa Svean Hovioikeudelle kertomus kokouksesta, siinä +toivossa, että tämä kertomus loisi oikeata valoa niihin virallisiin +oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, joiden mukaan Hovioikeus muuten +yksinomaan tulisi harkitsemaan asiaa. + +Mutta Aadolf ei voinut kauan jatkaa sitä tehtävää; hän tuli jälleen +rauhattomaksi. Hän nousi, heitti viitan selkäänsä ja lähti ulos. +Käräjävankilan luona kiinnitti ovella vartioitsevien sotamiesten puhelu +hänen huomiotaan. Hän seisahtui pimeän varjoon jonkin matkan päähän. + +Siinä hän sai tietää, että useat syytetyistä naisista ratsumiesten +vartioimina ja molempien pappismiesten sekä muutamien lautamiesten +seuraamina olivat lähteneet vankilasta ja että heitä kuljetettiin +edelleen kappeliin vievää tietä. Sotamiehet jutellessansa ihmettelivät, +mikä oikeastaan oli tämän touhun tarkoituksena, ja eräs heistä lausui +sen oikean otaksuman, että heitä kaikessa hiljaisuudessa tahdottiin +kiduttaa tunnustamaan, niin että tutkimus pikimmiten saataisiin +onnelliseen loppuun. + +Aadolfin ei tarvinnut muuta tietää: hän kiiti takaisin vajaan, johon +oli hevosensa sijoittanut, satuloitsi sen, heittäytyi selkään ja riensi +pois. + +Ehdittyään parahiksi kylän ulkopuolelle hän näki pimeässä muutamien +ratsumiesten salvanneen häneltä tien. + +-- Seis! huusi komentava aliupseeri, -- ken siellä? + +-- Ratsumies niinkuin tekin, vastasi nuori Skytte maltittomasti. + +Vasta nyt, kuullessaan teräshuotrien rämisevän ratsumiesten raskaita +saappaita vastaan, ymmärsi hän, että tiensalpaajat eivät olleet +tavallisia matkalaisia, vaan käräjiin siirretystä sotamiesjoukosta +muodostettu tievartio. + +-- Meillä on käsky, jatkoi aliupseeri, -- olla laskematta tästä +toistaiseksi ihmisiä, joilla ei ole muuta asiaa, kuin tyydyttää +uteliaisuuttaan... + +-- Hyvä on... Minun asiani on tärkeämpi, vastasi Aadolf. -- Hyvää +iltaa! + +Ja hän kannusti hevostansa. + +-- Se on vapaaherra Skytte, sanoi aliupseeri, joka samassa tunsi +Aadolfin ja kunnioittavasti nosti käden hatulleen. -- Ajakaa edelleen, +armollinen herra! + +Aadolf kiiti pois. + +-- Onpa sillä saamarin kiire! huomautti muudan sotamiehistä. -- +Kersantti, kuulkaa, -- te ette tainnut tehdä vallan oikein, kun +laskitte hänet menemään... + +-- Se ei kuulu sinuun, Rask, vastasi aliupseerivanhus; -- minä en kärsi +muistutuksia käskynalaisiltani ... sen olen sulle jo sanonut. + +-- Olette satakin kertaa, kersantti, mutta kun kaksikymmentä vuotta jo +olette sitä kärsinyt, niin kärsitte kai vielä nytkin. Kuten sanoin, +teidän ei olisi pitänyt päästää häntä kulkemaan, sillä olettehan +kaiketi kuullut puhuttavan, että hänet olisi kurja noita, Inkeri +muka... + +-- Suus kiinni! ärjäisi aliupseeri. -- Älä tuppaudu sellaiseen, mikä ei +sinuun kuulu, vanha ruutiäijä! + +-- Niin, ettäkö suu kiinni? hämmästeli Rask, joka käytti suoraa puhetta +vanhaa ystäväänsä ja toveriansa kohtaan Saksan, Puolan ja Tanskan +sotien ajoilta; -- eikö mitä, se on jo melko paljon pyydetty, +semminkin, kun vast'ikään otin uuden tupakkamällin, ja kuinka sitä +voisin pyöritellä, jos tulisi pitää suu kiinni?... Ettekö, kersantti, +haluaisi maistaa tupakkaani? + +-- Anna tänne! vastasi kersantti puoleksi suuttuneena, puoleksi +leppyneenä, ja puraisi aimo palan hänelle ojennetusta tupakkarullasta. + +-- Mutta kuinkahan on, kersantti, eikö sittenkin ajettaisi tästä +kappelille nähdäksemme, minnekä nuori herra meni, menikö hän kappeliin +vaiko muuanne. Minun luullakseni se olisi viisainta... + +Toiset vahtisotamiehet arvelivat samoin. + +-- Joko vain, lausui kersantti, -- siitä ei tule mitään. Me pysymme +alallamme. Teitä ajaa vain uteliaisuus, miehet, eikä muu mikään... +Piimäsuu, hoi! lisäsi hän kääntyen erään ratsumiehen puoleen, -- anna +tänne viinapullo. Läpi vaatteiden se vihdoinkin lyö tämä kylmähkö sade +ja vaatii lämpimämpää kostutusta sisältäpäin. No, Piimäsuu, pullo +esiin, ja anna sen käydä miehestä mieheen! + +Niin sanotulla Piimäsuulla oli toinen nimi rykmentin nimiluettelossa, +mutta vanhemmat toverit kutsuivat häntä siksi hänen nuoruutensa tähden. +Tosin oli Piimäsuulla viikset, joita hän saattoi kierrellä sormiensa +ympäri, mutta hän oli ollut mukana vain kahdessa kenttätaistelussa ja +neljässä tai viidessä kahakassa, eikä hänellä sitäpaitsi ollut kuin +yksi ampumahaava olkapäässä ja yksi sapelinhaava käsivarressa, joista +kerskata ... hän oli haistanut liian vähän ruudin savua ansaitakseen +muuta kunnianimeä, kuin millä häntä nyt kutsuttiin. + +Aadolf oli sillävälin saapunut kappelin luo. Hän kytki hevosensa +vanhaan lehmukseen, jonka latva humisi iäkkään hautakiven yllä, ja +riensi ovelle. Ikkunoista tuikkava heikko kynttilänvalo sai hänet yhä +vakuutetummaksi siitä, että hän oli oikeilla jäljillä. Ovi oli lukossa. +Toivoen löytävänsä toisen sisäänkäytävän hän lähti kiertämään kirkkoa, +kun yht'äkkiä sisältä kajahti hänen korviinsa ihmisääniä ... kimakkaa +valitushuutoa. Hän oli juuri sen ulkonevan kylkirakennuksen vieressä, +jossa sakasti sijaitsi. Hän kuulosti ... hän oli erottavinaan Ellin +äänen ... ja tuhansista tuskista mielettömänä hän syöksyi, kun ei muuta +ovea löytänyt, takaisin sinne, mistä oli lähtenyt ja koetteli uksen +vanhoja tammilankkuja voimakkaalla potkulla. Ovi antoi perään ... vielä +väkirynnäkkö, ja ruostunut lukko murtui. Aadolf syöksyi kappeliin. Hän +silmäistä vilkaisi hurjasti ympärilleen ... ei ristin sielua näkynyt +kirkossa, niin pitkälti kuin lepattavain kynttiläin punertava valo sitä +valaisi, mutta holvi kajahteli tuskanhuudoista, joita kuului eräästä +sivuhuoneesta. Aadolf riensi sinne. + +Vaikeata olisi kuvata sitä hämmästystä, jonka nuorukaisen odottamaton +tulo kidutuskammioksi muutettuun sakastiin herätti. Kukaan +läsnäolijoista ei ollut kuullut, kun ovi remahtaen kaatui sisään; +Aadolf seisoi inkvisiittorien keskellä, aivan kuin olisi noussut +Tuonelasta -- uhriparoista kahteen nähden ainakin niinkuin hän olisi +tullut taivaasta. Hän seisoi siinä käsi miekankahvalla, silmät leimuten +synkkinä, uhkaavina liekkeinä. Sakastia valaisi pystyvalkea, jonka +pyövelinrenki oli virittänyt tulisijaan. Keskilattialle oli kyhätty +hissilaitoksella varustetut telineet: siihen aikaan kaikissa Euroopan +maissa tavallinen kidutuskone, johon uhri ripustettiin peukaloistaan, +sitten kun jalkoihin oli sidottu painoja, joita lisättiin, kunnes kipu +ja tuskat pakottivat onnettoman huutamaan armoa ja tunnustamaan itsensä +syylliseksi. + +Yksi syytetyistä naisista oli jo kärsinyt tätä kidutusta, ja kun Aadolf +astui sisään, oli pyövelinrenki par'aikaa hinaamassa häntä alas. +Poloisen kasvot olivat tuskista aavemaisiksi ruhjoutuneet; hän oli +muutaman silmänräpäyksen kestänyt, ensin vaieten, sitten kamalasti +kirkuen, kunnes hän vihdoin huusi haluavansa tunnustaa. + +Vieressä lattialla makasi harmaapäinen eukko raudoitettu puupihti +toisessa sääressä. Oikean, niinsanotun espanjalaisen saappaan +puutteessa oli tämä puupihti saanut käydä sen asemesta. Kun vaimovanhus +ei ottanut noudattaakseen molempien pappismiesten uusituita kehoituksia +tunnustaa itsensä rikolliseksi ja otti Jumalan todistajaksi +viattomuudestaan, niin oli pyöveli Svenoniuksen kehoituksesta vasaralla +iskien työntänyt järeän telkkimen pihdin ja säären väliin. Kipu oli +melkein silmänräpäyksessä vaivuttanut naisvanhuksen tunnottomaan, +kataleptiseen uneen; hän makasi siinä liikkumatta, avoimin, +kiillottomin silmin ja kouristuksesta ammossa suin... + +Tavallinen ilmiö oli, että noidiksi luullut kidutuksen aikana uupuivat +tällaiseen uneen, joka oli seurauksena elinvoimia lamauttavista +tuskista -- vieläpä niinkin tavallinen ilmiö, että moista unta +kaikkialla pidettiin hyvin onnistuneena _noitakokeena_, varmana +todistuksena siitä, että kidutettu oli syyllinen. Yleisesti +otaksuttiin, että tuon unen vaikutti perkele, tukahduttaakseen tuskia +ja estääkseen noitia tunnustamasta. + +Mainittiin, että pyövelinrenki oli juuri hinaamassa _kordaan_ +ripustettua naista alas; hänen päällysmiehensä, pyöveli, oli sen +sijaan, kun Aadolf astui sisään, juuri aikeessa panna nuoransilmukat +Inkerin peukaloihin. Elli oli heittäytynyt Svenoniuksen jalkoihin ... +epätoivoisen kiihkeällä kaunopuheisuudella hän oli koettanut hellyttää +hänen sydämensä, mutta siellä asusti paha henki, joka itsepintaisesti +torjui kaikki inhimillisten tunteiden rynnäköt: uskonkiihko. Elli oli +Svenoniuksen luota kääntynyt toisen pappismiehen puoleen: tämä, jonka +oli vaikeata nähdä niin tavatonta julmuutta ja niin paljon kärsimyksiä, +mutta jonka vakaumus silti oli järkkymätön, koetti väsymättä taivuttaa +Inkeriä tunnustamaan ja kehoitti Elliä yhtymään hänen rukouksiinsa, +niin että äiti pääsisi tuskia kärsimästä. Mutta Inkeri oli puoleksi +tunnottomassa tilassa: hänen silmänsä olivat ummessa, ja vain jotkut +hajanaiset sanat, joita pääsi hänen suustaan, osoittivat, ettei hän +ollut vaipunut täydellisesti horroksiin. + +-- Ei, ei, minä olen syytön ... vannon Kristuksen haavain kautta... +Herra armahda! Auta minua, auta minua! + +Nuo ynnä senkaltaiset sanat todistivat, että hän vielä oli tietoinen +hirmuisesta kohtalostaan. + +Silmänräpäys vain, ja Aadolf oli käsittänyt koko asian. Svenonius +vetäytyi taapäin hänet nähtyänsä, pyöveli keskeytti työnsä ja loi, +samoinkuin kaikki muutkin sisälläolijat, hämmästyneen katseensa +nuorukaiseen... + +-- Mitä ... mitä ... mitä te täältä tahdotte?... Kuinka te olette tänne +tullut? + +Nuo sanat pyörivät kuulumattomina Svenoniuksen huulilla, ja välähdys +hänen pienissä mustissa silmissään ilmaisi, että yllätys oli nopeasti +haihtumassa ja pyhä vihastus saamassa hänessä vallan. + +Mutta muutamalla nopealla harppauksella nuori Skytte astui pyövelin +eteen, työnsi tämän syrjään ja puristi samalla hetkellä syliinsä Ellin, +joka mykkänä ja kuolonkalpeana oli heittäytynyt hänen rintaansa +vastaan. + +-- Mitä ... kuinka? lausui vihdoin Svenonius; -- mitä, sinä kadotettu +poika, sinä jumalanpilkkaaja, sinä temppelin häpäisijä, julkenetko +täälläkin, Herran pyhyydessä, osoittaa hurjapäisyyttäsi? Rohkenetko +pahantekijän käsin sekaantua lain toimintaan. Tiedä se, että me olemme +kokoontuneet tänne Jumalan ja lain yhteisessä nimessä ... ulos, ulos! + +Ja Svenonius, jonka veri vielä valtavasti kuohuili sen ottelun +johdosta, jonka hän onnellisesti oli kestänyt itse Leviatanin kanssa, +meni sokeassa raivossa Aadolfin kimppuun, tarttui toisella kädellään +Elliin ja toisella Aadolfin rintapieliin. + +-- Sinä kamppailet kuoleman kanssa, kurja, huusi Aadolf ja paiskasi +voimakkaalla nyrkiniskulla hyökkääjän pitkäkseen maahan. + +Nuorukainen oli silmitön raivosta ... oli tullut hetki, jona hänen +povessaan kauan kytenyt tulivuori päästi laavavirrat valloilleen ja +yhtenä hillittömänä syöksynä purki ne ilmoille. + +-- Ottakaa kiinni hänet! Hän on pirun riivaama! Ottakaa hänet kiinni! +kiljui Svenonius ja kimmahti ylös niinkuin haavoittunut tiikeri +hyökätäkseen uudelleen Aadolfia vastaan. + +Tämä oli samassa kiskoutunut irti Ellin käsistä ja temmannut miekan +tupestaan. + +Hän näki pyövelin renkineen varustautuvan, Svenoniuksen käskylle +kuuliaisena, hyökkäämään hänen päällensä ... hän näki Inkerin tointuvan +horroksistaan ja kauhistuneena tuijottavan eteensä ... hän tunsi Ellin +taas kiertävän kätensä hänen vyötäistensä ympäri ... ja ylt'ympärillään +hän kuuli kauhun tahi riemun rääkynää -- vaikeata oli erottaa, kumpaako +-- onnettomain kidutettavien joukosta, jotka yhdessä mylläkässä toisen +papin ja vanhojen, todistajina saapuvilla olevien lautamiesten kera +vetäytyivät sakastin seinävieriin. Hänen päätänsä huimasi, silmissä +musteni. Hän heilutti miekkaa. Säilä heijasti nuotiotulen punertavia +lieskoja, ja hyökkääjät vetäytyivät taapäin. + +Svenonius seisoi tuokion neuvotonna; sitten hän kiiti tulipesän luo, +koppasi palavan kekäleen ja huusi: + +-- Kirjoitettu on: minä hävitän sinut tulella... + +Mutta hänen nostaessaan tätä peloittavaa asetta Aadolf survasi +miekkansa häntä kohti ja painoi säilänsä kärjen hänen rintaansa. + +Svenonius suistui lattialle, ja hänen kanssaan vaipui leimuava asekin, +johon hän raivoissaan oli turvautunut. Tuli tarttui kuolonhorroksissa +makaavan kidutetun naisen vaatteisiin. Sakasti tuli savua täyteen... + +Sanomaton sekasorto syntyi ahtaassa huoneessa. Toiset riensivät +Svenoniuksen luo, jonka veri punasi lattiaa, toiset koettivat sammuttaa +tulta ja pelastaa onnetonta vaimoa ... kidutettavaksi aiotut uhrit +törmäsivät suinpäin ovea kohti ja lähtivät juoksemaan ulos enemmän +pelästyksissään kuin karatakseen. + +Aadolf, joka vielä seisoi entisellä paikalla, liikkumatta, miekka +kädessä ja Ellin käsivarsi vyötärönsä ympärillä, tunsi jonkun tarttuvan +hänen käsivarteensa. Se oli Inkeri... + +-- Pian pois täältä! Pelastakaa itsenne! hän lausui. + +Samassa kuului ulkoa hälinää miekkain ja kannuksien kalskahtaessa +kappelin kivilattiaa vastaan. + +Ratsumiehet olivat tunkeutuneet kirkkoon. + +Vanha aliupseeri oli kohta meidän jätettyämme hänet taipunut toveriensa +tuumaan, jota hänen oma utelunhalunsakin kannatti, ja miehinensä +ratsastanut kappelin luo. Perille tultuaan he olivat kuulleet sekavaa +ihmisäänten sorinaa ja kohta sen jälkeen nähneet haamujen viilettävän +ulos rikotusta ovesta. + +Tuo kaikki teki upseerille selväksi, että täällä oli "vihollinen +viidakossa". Hän oli hypännyt alas hevosen selästä ja miehistöinensä +rientänyt sisään. + +Kaksi ratsumiestä asettui ovelle salvatakseen pakolaisilta tien. Toiset +seurasivat päällysmiestänsä sakastiin, josta kuului sekavaa hälinää. + +Aliupseeri seisahtui ovelle ja jäi tyrmistyneenä katsomaan näkyä, joka +häntä täällä kohtasi. + +Aadolf kääntyi verkalleen. Nähdessään ratsumiehet, jotka seisoivat +sakastin ovella, hän heräsi jonkinlaiseen tuntoisuuteen, joka +kuitenkaan ei ollut tyyneyttä, vaan epätoivoista päättäväisyyttä. Hän +aikoi käyttää hyväkseen hämmennystä pelastaakseen Ellin ja itsensä; hän +otti tyttöä kiinni kainaloista ja oli juuri aikeessa murtautua oven +kautta ulos, kun Musta Antero, joka ratsumiesten ilmestymisestä oli +saanut uutta rohkeutta, tarttui häntä takaapäin kiinni kurkkuun ja +huusi: + +-- Auttakaa! Tämä se kaiken häiriön tekijä on ... tämä se papinkin +tappoi. + +Näistä sanoista selvisi sotamiehille koko häläkkä, joka elävästi +kuvastui heidän eteensä. + +Eräs heistä kiiruhti Aadolfin luo ja väänsi miekan hänen kädestään. + +-- Kaikki vastustus on turha, onneton herra, lausui aliupseeri tullen +hänkin Aadolfin luo. -- Saamarin pyöveli, heitä irti nuori herra ... +hän on nyt _minun_ vankini... + +Aadolf näytti hetkisen aikovan aseettomanakin uudistaa yrityksensä. + +Mutta vaikka hän olikin ylenmäärin kiihoittuneessa mielentilassa, +täytyi hänen nähdessään vastustajien paljouden huomata, että se olisi +hulluutta. + +-- Hyvä on, sanoi hän ratsumiesten johtajalle, -- minä olen teidän +vankinne ... kohtaloni on täytetty ... toisin ei voinut käydä... Viekää +minut paikalla pois täältä! Lupaan kunniasanallani, etten yritä +karata... Mutta, jatkoi hän silmäillen synkästi ympärilleen, -- +toivoakseni olette jo saaneet kylläksenne verestä tänä iltana... +Kaikissa tapauksissa... + +Hän astui nopeasti pyövelin pystyttämien telineiden, tuon korda-nimellä +tunnetun kidutuskoneen luo, tarttui sen välipalkkiin ja paiskasi koko +laitoksen kumoon. + +-- Olkaa huoleti, sanoi aliupseeri ja tarttui nuorukaisen käteen, -- +minä vastaan siitä, että kidutusta ei enää tänä iltana jatketa. + +-- Te vastaatte siitä ... hyvä on... Päästäkää minut siis heti täältä +pois... Viekää minut heti isäni luo tai mihin hyvänsä mielitte... En +tahdo olla silmänräpäystäkään täällä enää. + +-- Onneton, alkoi nyt toinen pappismies, joka tähän asti oli muiden +mukana häärinyt tunnottoman Svenoniuksen ääressä häntä vaalimassa; -- +onneton, sinä olet... + +-- Vaiti! keskeytti hänet Aadolf. -- Minä vähättelen sitä, elääkö tuo +katala vai onko kuollut. Teidän joutavat lorunne eivät satu +omaantuntooni. Elli, jää hyvästi... Vielä yksi ainoa sana, tyttö! Kuule +minua... Älä antaudu tuomariesi julman kidutushalun uhriksi! Älä usko +sielusi viattomuuden voivan vaimentaa ruumiisi kipuja! Älä usko Jumalan +tulevan avuksesi... Myönnä harjoittaneesi kaikkia rikoksia, jotka +hamasta Aapelin murhasta tähän päivään saakka ovat tahranneet maata ... +ja kun astut Jumalan istuimen eteen, niin vaadi häneltä tiliä siitä, +mikä sinua täällä maan päällä on kohdannut!... + +-- No niin, jatkoi hän kääntyen vanhan soturin puoleen, jonka sydäntä +kauhu ja sääli yhtärintaa värähdyttelivät, -- minne aiotte minut nyt +viedä? + +-- Rask, virkahti ukko surullisella äänellä, -- seuraa tätä herrarukkaa +hänen majapaikkaansa ja viivy hänen luonansa, kunnes sinulle tarkempia +käskyjä annetaan. Minä luotan kunniasanaanne, armollinen herra. + +Aadolf lähti huoneesta. Vanha Rask seurasi häntä. + + * * * * * + +Tahdomme muutamin sanoin kertoa, mitä seurasi edelläkuvattua kohtausta. + +Svenonius kannettiin sakastista tunnottomana kirkkoon, jossa vanha +aliupseeri pesi ja sitoi hänen haavansa, joka oli syvä ja +hengenvaarallinen. Aliupseeri olikin siihen toimeen mies paikallaan, +sillä monilla sotaretkillään oli hänellä ehtimiseen ollut tilaisuutta +siihen perehtyä. + +Vaimoparkaa, jonka vaatteihin tuli pääsi kekäleestä, olivat liekit +pahoin runnelleet. Kataleptinen uni, johon hän kidutuksen aikana +vaipui, oli niin syvä, että hän vasta sitten, kun tuli oli sammutettu, +heräsi tuntoisuuteen. Mutta kohta hän jo, hetkisen kimakasti +huudettuaan, hengähti viimeisen kerran. Hän kuoli, maaten +kivilattialla, puupihti jalassa. Läsnäolijat pitivät hänen +kuolintapaansa ihmeenä. Hänen ennenaikainen kuolemansa, niin he +arvelivat, ei silti pelastanut häntä liekeistä, jotka hänen rikoksensa +olivat ansainneet. + +Eräs lautamiehistä oli sillä välin pantu noutamaan kylästä rattaita. + +Niiden saavuttua joukkue lähti kappelista. Toisille, heinällä +täytetyille rattaille pantiin haavoittunut pappi, hyvin käärittynä +viltteihin; toisilla vietiin kordassa kidutettu nainen, joka oli +ruhjottu kävelykyvyttömäksi, ja hänen vierellänsä puoliksi kärventyneen +eukon ruumis. + +Kolme syytettyä oli, kuten edellä mainittiin, hämmennyksen aikana +paennut. Niistä löydettiin toisena päivänä kaksi läheisistä metsistä, +otettiin kiinni ja vietiin takaisin käräjävankilaan. Kolmatta +etsittiin, vaikka turhaan, mutta pitkän ajan kuluttua löydettiin hänen +ruumiinsa rannikolta onkalosta, jonne hän oli kuollut nälkään. + +Svenoniuksen virkatoveri otti osakseen vaikean tehtävän ilmoittaa +laamanni Skyttelle, mitä kappelissa oli tapahtunut. Päivän työstä +väsyneenä oli tuomarivanhus aikaa sitten käynyt levolle. Pastori +päästettiin kumminkin sisään. + +Kun hän nyt surullisella äänellä ilmaisi, että suuri onnettomuus oli +tapahtunut ja pitkällä johdannolla koetti valmistella laamannia kovan +iskun varalle, asettui tämä istualleen sänkyyn ja keskeytti hänet +kouristuksentapaisella kiivaudella: + +-- Pian, mies! Ei mitään verukkeita! Poikani on kai taas hyvänkin työn +tehnyt... Muutamalla sanalla: mitä on tapahtunut? + +Pappi kertoi... Laamanni Juhana kuunteli, kalpeana, mykkänä, +liikkumattomana... + +Ja kun pappi oli kertonut kaikki, uskalsi hän puheensa päättimeksi +lisätä: + +-- Armollinen herra! Sydäntänne varmaan kirvelee, mutta älkää sentään +antako surun saada itsessänne valtaa. + +-- Suu kiinni! ärähti laamanni; -- minä vastaan itse tunteistani. +Menkää matkaanne! Minä tahdon olla yksin... Oi, lisäsi hän itsekseen, +-- minä en tahdo lisätä kiveä kuormaan... Jos Jumala on hänet hylännyt, +niin _minä_, hänen isänsä, en sitä voi... + +Kun pappi kumarsi lähteäkseen, jatkoi laamanni kylmästi, nousten +vuoteeltaan ja alkaen pukeutua: + +-- Ei, jääkää tänne! Te seuraatte minua Svenoniuksen luo? Mihin te +hänet panitte? + +-- Hänen huoneeseensa tänne käräjätaloon. + +Laamanni pukeutui nopeasti ja lähti papin seurassa Svenoniuksen +kamariin. Nähtyään, että tämä sai tarpeellista hoitoa, ja lähetettyänsä +heti noutamaan Tukholmasta lääkäriä kutsutti hän luoksensa Askelinin +viranhoitajan ja käski viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin Aadolfin +viemiseksi jo samana päivänä Tukholman kruununvankilaan. Saatuansa +vankeinhoitopäällikölle menevän kirjeen lähti nimismiehen apulainen +toimittamaan käskyä. + +Aadolfilta saapui kohta sen jälkeen sana, jossa hän tiedusteli, saisiko +hän tavata isäänsä, ennenkuin hänet jätettäisiin oikeuden käsiin. + +Laamanni vastasi kieltävästi. + +Mutta samana yönä matkusti vanha Skyttekin pääkaupunkiin jätettyään +tuomarintoimensa toistaiseksi vanhemmalle läsnäolevista Tukholman +lakimiehistä. + +Tämän matkan tarkoituksena oli esittää asianomaisille pojan tapaus niin +edullisessa valossa kuin suinkin. Laamanni Skytte tahtoi saada heidät +vakuutetuksi siitä, että Aadolf ei ollut täydessä järjessään ... sehän +oli hänen oma, järkkymätön uskonsa. + +Seuraavana päivänä tuli Aadolfin ystävä Eerikki käräjiin ja oli +tutkinnossa läsnä. Kordassa kidutettu nainen peruutti ensin oikeuden +edessä tunnustuksensa, mutta kun hänet uhattiin jättää uudestaan +"pehmitettäväksi", tunnusti hän itsensä syylliseksi kaikkeen. Inkeri, +Elli ja toiset kielsivät yhä edelleen. Pyöveli sai niinmuodoin käskyn +laittaa uudestaan kidutuskalut kuntoon, ja illansuussa vietiin syytetyt +vielä kerran kappeliin. + +Sitä ennen Eerikki oli käynyt heidän luonansa käräjävankilassa ja kauan +aikaa puhutellut Inkeriä ja Elliä. Hän ilmoitti heille salaa, että +hänellä oli aikomus lähettää heidän puolestaan Svean Hovioikeudelle +puolustuskirjoitus ja muutoinkin koettaa persoonallisesti vaikuttaa +heidän hyväkseen vallanpitäjäin luona Tukholmassa. Mutta näiden +ilahduttavien sanojen ohella hän hartaasti kehoitti heitä mieluummin +ottamaan päällensä kaikki, mitä mielettömät inkvisiittorit vaativat, +kuin antautumaan kidutukseen, jota kuitenkin jatkettaisiin siksi, +kunnes heikko liha oli antanut perään tuskille. + +-- Tunnustakaa tuomioistuimen edessä! sanoi hän. -- Tämä tunnustus +voidaan tehdä tyhjäksi minun laatimallani kirjallisella selityksellä, +jossa ilmoitetaan, että tunnustus on väärä ja kiduttamisen uhalla +kiristetty ja jossa on teidän allekirjoituksenne. + +Eerikin kehoituksista huolimatta eivät Inkeri ja Elli suostuneet +tälläkään keinoin pelastamaan itseänsä kidutuksesta. Mutta kun he taas +olivat pyövelin käsissä, ja Inkeri näki hennon, kuolonkalpean +tyttärensä kiinnitettynä kordaan valmiina hinattavaksi ylös, silloin +lannistui hänen mielensä... Eerikki seisoi hänen vieressään ja uudisti +kehoituksensa ... ja Inkeri lupasi tunnustaa, jos Elli säästettäisiin +tuskista. + +Elli hinattiin alas... Inkeri tunnusti itsensä syylliseksi, mutta ääni, +jolla se tapahtui, ilmaisi kolkkoa toivottomuutta, ylpeätä katkeruutta, +jolla särkynyt sankarisydän tunnustaa itsensä kohtalon voittamaksi. + +Tämä tunnustus koski kuitenkin vain häntä itseään, ei hänen tytärtään. +Mutta kun inkvisiittorit taas kääntyivät jälkimmäisen puoleen, niin +Elli, joka pelkäsi tulevansa erotetuksi äidistään, taipui siihen +epämääräiseen tunnustukseen, että jos äiti oli jonkin rikoksen tehnyt, +niin oli hänkin siihen osallinen. + +Emme tahdo kuvata sitä taistelua, jota käytiin äidin ja tyttären +välillä, taistelua, jonka päämääränä oli koettaa pelastaa toinen tai +sitten yhdessä tuhoutua. + +Useimmat syytetyistä seurasivat Inkerin esimerkkiä ja tunnustivat +pakosta itsensä syypäiksi. Kaksi vain uskalsi antautua kidutettavaksi, +mutta ei kumpikaan kestänyt. Kun heitä oli ruhjottu kordassa ja vielä +päälliseksi uhattu puupihdillä ja kiilalla, tunnustivat he olevansa +noitia ja hornassa-kävijöitä. + +Niinmuodoin saattoi seuraavan päivän tutkinta päättyä siihen, että +syytetyt "vapaasti ja avonaisesti", niinkuin pöytäkirjoissa sanottiin, +tunnustivat rikoksensa. + +Kun tuomari ja lautakunta olivat muutaman tunnin neuvotelleet +keskenänsä, julistettiin "syyllisiksi todistetuista" tuomio. + +Kaikki syytetyt, jotka oli alkujaan merkitty pastori Svenoniuksen +listaan, tuomittiin jumalattomien pahojentekojensa tähden mestattaviksi +ja roviolla poltettaviksi. + +Useiden todistajiksi haastettujen lasten katsottiin samaten ansainneen +suuremman tahi pienemmän rangaistuksen. Vanhemmat tuomittiin +kujanjuoksuun toveriensa välissä, toiset saamaan vitsaa asehuoneessa ja +nuoremmat yhden vuoden aikana joka sunnuntai seisomaan vitsa kädessä +erityisellä paikalla kirkossa. + +Julistetut tuomiot alistettiin Svean Hovioikeuden tutkittaviksi. + +Siksi, kunnes päätös sieltä ehtisi saapua, oli vangit säilytettävä +kruunun vankiloissa. + +Seuraavana päivänä Inkeri ja Elli vietiin takaisin Tukholman +linnanvankilaan. Täällä kävi Eerikki heidän luonansa kuten ennenkin ja +antoi heidän allekirjoitettavakseen ennen mainitun selityksen, jonka +hän luovutti Svean Hovioikeudelle lisättyään siihen selostuksen +omakohtaisista havainnoistaan noitatutkintojen aikana. + +Se verraten siisti ja terveellinen kammio, johon Aadolf oli teljetty, +oli erityisesti tarkoitettu yhteiskunnan parempiosaisia varten -- sillä +lainkäyttö teki siinä, niinkuin monessa muussakin suhteessa, eron +ylhäisten ja alhaisten välillä -- ja oli lähellä sitä koppia, missä +äiti ja tytär odottivat kohtalonsa ratkaisua. Aadolfia syytettiin +raskaimman laatuisesta "valtiorikoksesta": käräjä- ja kirkkorauhan +rikkomisesta ynnä murhayrityksestä. Laamannin yritys saada syytös +lievennetyksi raukesi tyhjiin, kun lääkäri oli ilmoittanut nuorukaisen +olevan aivan täydessä järjessään. Valtaneuvos Pentti käytti tosin +vaikutusvaltaansa nuorukaisen auttamiseksi, mutta teki sen veltosti +ja enemmän näön vuoksi: hän ei halunnut joutua mihinkään +kiitollisuudenvelkaan poliittisille vastustajilleen ja oli muuten +harmissaan koko jutusta. Kenties oli hänen suunnitelmiensa mukaistakin +olla toistaiseksi ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin Aadolfin +pelastamiseksi, kunnes se salaliitto, jonka johtaja hän oli, oli +päässyt onnellisesti päämääräänsä ja antanut vallan hänen ja hänen +ystäviensä käsiin. Tämän ratkaisevan tapauksen toimeenpanemishetki +läheni päivä päivältä. + + + + +XVII. + +Epäonnistunut vallankaappaus. + + +Eräänä kauniina, kirkkaana päivänä kolme viikkoa vastakerrottujen +tapausten jälkeen vierivät upeat, neljänvedettävät vaunut Skanstullista +pääkaupunkiin. Ne olivat Vanloon ajoneuvot. + +Ihana kevätilma oli houkutellut Tukholman hienon maailman jalkeille. +Vaunuja, isoja ja kömpelötekoisia, mutta silkissä ja kullassa +kiiltäviä, lakeijoja takana ja lakeijoja astuimilla, vyöryi kaduilla, +ja ratsastajat uhkeiden hevosten selässä kumarsivat satulassa ja +nostivat sirolla kädenliikkeellä sulkatöyhtöisiä hattujaan, kun vain +kauniit kasvot tulivat vaununuudinten välistä näkyviin. + +-- Rikas muukalainen on tullut takaisin ... niin huomautettiin +kaikkialla, missä Vanloon ajopelit liikkuivat, ja enemmän tahi vähemmän +syvät, enemmän tahi vähemmän tuttavalliset tervehdykset kohtasivat +tuota ylpeätä ja kadehdittua miestä joka taholla. + +Norrbron lähellä pysähdytti hänet kaksi ratsumiestä, jotka heti +käänsivät hevosensa ja ratsastivat hänen rinnallaan vaunujen kahden +puolen. + +-- Terve tuloa takaisin, mynher Vanloo! huudahti toinen vilkkaasti, +jotavastoin toisen kursaileva tervehtiminen osoitti, ettei hän ollut +niin tuttavallisessa suhteessa tervehdittyyn henkilöön. + +Edellinen oli herra Kustaa Drake, toinen kaartineversti Kustaa Helmer +Lilje, yksi niitä, jotka tanssiaisissa Sjövikissä olivat +allekirjoittaneet liittosopimuksen, mies, jonka hänen asemansa +sotajoukossa teki skytteläisen kapinaliiton pylvääksi. + +-- Minä olen tosiaankin ikävöinyt teitä, mynher Vanloo, huusi Drake; +-- kunpa vain olisitte saapunut parhaaseen aikaan! + +-- Parhaiten saapuu, kun ajallaan saapuu, lausui Vanloo. -- Mitä uutta +Sjövikistä, herra Kustaa Drake? + +-- Ei muuta uutta, kuin että minä en viihdy siellä yksinäisyydessä. +Sentähden näette minut täällä: olen muutamaksi päiväksi lyöttäytynyt +osalliseksi pääkaupungin huveihin. Naapuriperheestä Signildsborgista +voisin sen sijaan paljonkin kertoa, mutta te saatte ne kyllä aikanansa +tietää, sillä ne ovat joka miehen suussa. + +-- Vai niin... + +Vanloo kääntyi toiseen ratsastajaan ja vaihtoi muutamia +kohteliaisuuslauseita tämän kanssa. + +Drake aikoi juuri jatkaa puhetta kysymällä, milloin hän voisi päästä +mynher Vanloon puheille, kun hänen miekankannikkeensa, joka kaiketikin +oli huolimattomasti kiinnitetty, irtausi ja miekka putosi kadulle. + +_Dii avertite omen!_ ["Jumalat, torjukaa tämä enne!" Vanhojen +roomalaisten käyttämä lause onnettomuuden enteen sattuessa.] huudahti +Vanloo kylmän leikillisesti, kun miekka sälähti katukiviä vastaan. + +Hän sanoi sen jälkeen hyvästit ratsastajille, viittasi kuskia ajamaan +kovemmin, ja vaunut vierivät pois. + +-- Hyi saakeli, minä en kärsi hollantilaisia, sanoi Lilje Drakelle, +kun ohikulkeva jalankävijä oli ojentanut viimeksimainitulle miekan, +-- minä en kärsi pöyhkeätä, kaupittelevaa ja tinkivää tasavaltalaista +mynheriä, ja kaikkein vähimmin tuota. Hänen kohteliaisuutensa +tuntuvat alentuvilta ... hänen katseensa oli minusta pilkallinen ... +hollantilainen koira! + +-- Tämä ei kumminkaan ole vain tavallinen hollantilainen eikä edes +tavallinen ihminenkään, huomautti Drake, vaikka hän kyllä oli +huomannut, että Vanloon äänessä ja käytöksessä oli jotakin hyytävää, +joka ei ollenkaan vastannut sitä innokasta tuttavallisuutta, jolla hän, +Drake, oli lausunut hänet tervetulleeksi. + +Sigurd tiesi odottaa herransa tuloa ja oli häntä vastassa +portilla hänen Norrmalmintorin varrella sijaitsevassa talossaan. +Vaunujen ajaessa pihaan tervehti Algernon Sidneyn miehistö Vanloota +hurraa-huudoilla, ja reimat meriurhot, kaikki siniviiruisissa +villapaidoissa ja valkeissa housuissa, tungeskelivat hänen ympärillään +puristaakseen hänen käsiään. + +Nämä miehet olivat eri kansa- ja kielikuntia ... heidät oli yksitellen +koottu sieltä täältä, tarkan valinnan nojalla, niiden laveiden matkojen +varsilta, joita Vanloo oli tehnyt ympäri maapalloa; mutta heidän +kasvoissansa, joissa kaikki pohjoismaalaisen vaaleaverevän ja +espanjalaisen kreolin pronssinkarvaisen ihon väliset värivivahteet +tulivat näkyviin, kuvastui sama reippaus, iloisuus ja rehellisyys; +molemminpuolinen kunnioitus ja veljeystunto yhteisissä vaaroissa oli +sulattanut heidät voimakkaaksi kokonaisuudeksi, jossa kapteeni oli +keskuksena. Siinä oli kuin olikin yleismaailmallinen, mutta samalla +tarkasti suljettu yhteiskunta, jossa ei ollut helppo hankkia +kansalaisoikeutta. + +-- Kapteeni, huusi muudan heistä, perämies Blackwell, -- ettekö ala jo +kyllästyä maissaoloon? Me haluamme kaikki pian päästä toimeen. Algernon +Sidney on valmiina lähtemään merelle ... joutukaapa, kapteeni, näkemään +sitä: se upeilee hienona ja kiilloitettuna ja haluaa vain, niinkuin +mekin, päästä satamasta. + +Muut yhtyivät Blackwellin sanoihin ja ilmaisivat kaikki toivonsa päästä +mitä pikimmin vesille. + +Vanloo lupasi, ettei kestäisi kauan, ennenkuin Algernon levittäisi +purjeensa meren tuuliin, ja ilmoitti miehilleen, että hän päivemmällä +aikoi tulla kaunista prikiänsä tarkastamaan. + +Miehistö lähti takaisin Kastellisaareen. Sigurd yksin jäi Vanloon luo. + +Kaiketikin on lukija jo arvannut, että Vanloon matka oli yhteydessä +Agnes Draken matkan kanssa. Hän oli jättänyt Agnes Draken rauhaisaan +maataloon Seelannin pyökkimetsäin varjostamalle rannalle ja rientänyt +takaisin Tukholmaan, jossa valtiolliset tapaukset vaativat hänen +läsnäoloaan. + +Sitä ennen hän oli kuitenkin matkalla vielä käymäseltään pistäytynyt +kerran kotiseudullaan. + +-- Sigurd, sanoi Vanloo kesken puhettaan, -- minä en tälläkään kertaa +ole saanut tietoa äidistäni enkä sisarestani. En niin jälkeä ole +tavannut, jotka veisivät minut heidän luokseen, jos he vielä ovat +elossa, tai heidän haudoilleen, jos he ovat kuolleet! Mutta minä en voi +näin epätietoisena heidän kohtalostaan lähteä synnyinmaastani. +Nuoruudessani unelmoin, että kerran rikkaana ja kunnioitettuna palaisin +äitini majaan; elämän taistelussa se toivo sulostutti menestykseni ja +vahvisti uskallustani vastoinkäymisissä... Oi, jatkoi Vanloo itsekseen, +-- lieneekö hän paljonkin vanhentunut, armas äitini... ja Elli ... +hänen pitäisi nyt olla kukoistava neitonen. + +-- Kuule, ystäväni, jatkoi Vanloo kotvan vaiti oltuaan, -- minä olen +viime matkallani ajatellut erästä keinoa, joka ehkä varmemmin ja +pikemmin kuin mikään muu vie minut määräni perille. Minä annan kaikissa +valtakunnan kirkoissa kuuluttaa sukulaisiani. Kuulutuksessa tulee +tarkasti mainita heidän sukulaisuutensa ja entiset elämänvaiheensa, +ettei mitään erehdystä tapahtuisi. Jos he vielä ovat elävien joukossa, +niin he saavat sen kautta tietää, että heidän poikansa elää, että hän +hartaasti haluaa heitä tavata, ja että Tukholmassa olevan Hollannin +lähetystön jäsen Vanloo mielellään ilmoittaa, mistä he hänet löytävät. +Mutta mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua pian. Minä ryhdyn jo tänä +päivänä sitä varten toimiin ... ja ollakseni vakuutettu siitä, että +kuulutus tulee leviämään niin pian ja täydellisesti kuin mahdollista, +pyydän, että se otetaan hallituksen kuulutusten joukkoon. -- Mutta nyt +toiseen asiaan! Onko salaliittolaisten leiristä montakin paperia minun +poissaollessani joutunut sinun käsiisi? + +-- On, kapteeni, koko joukko. Kullalla voi tehdä ihmeitä, se on ihan +varmaa. Olen pannut ne siinä järjestyksessä, kuin ne ovat tulleet, +kirjoituspöytänne laatikkoon, kapteeni. + +Vanloolta kului runsas tunti näiden kirjeiden lukemiseen. Tämä +tutkiminen häntä silminnähtävästi huvitti. Hän luki tarkkaavaisesti, +vaipui syviin mietteisiin ja nousi väliin ylös mitelläkseen ripein +askelin permantoa. + +Kun hän oli lopettanut lukemisen ja pannut paperit laatikkoon, olivat +hänen kasvonsa erinomaisen iloiset. + +Kylvettyään, murkinoituaan ja pukeuduttuaan Vanloo meni yhdessä +Sigurdin kanssa prikilleen, joka vielä oli ankkurissa entisellä +paikallaan Kastellisaaren ulkopuolella. Niiden monien sotalaivojen +joukossa, jotka osaksi talvipeitoissaan, osaksi purjehduskuntoisina +olivat kiinnitettyinä Skeppsholman eli Laivasaaren ja Kastellisaaren +ulkopuolella, oli tosin monta isompaa kuin Algernon Sidney, mutta ei +ainoakaan vetänyt sille vertoja rakennustavan komeudessa ja +tarkoituksenmukaisuudessa. Priki oli yhtä paljon merimiesten kuin +"maamyyräin" ihastuksen esineenä. Edelliset ihmettelivät sen +oivallisuutta sota-aluksena, jälkimmäisten silmiä huikaisi sen komeus. + +Algernon Sidney oli kapteeniansa odottaessaan somistettu +juhlatamineihinsa. Kaikenvärisiä lippuja ja viirejä liehui navakassa +tuulessa sen solakoista mastoista; varppeiden portit olivat auki ja +niistä näkyi kiiltävä metallinen hammasrivi: kaikki köyden päät oli +hyvin kiinnitetty, juoksevat touvit tiukasti pingoitettu ja raakapuut +huolellisesti kiristetty. Miellyttävän ja sittenkin peloittavan +näköisenä lepäsi kaunis priki veden pinnalla niin kevyenä ja leijuvana, +kuin se olisi ollut valmis nostamaan kölinsä ylös auringonpaisteessa +kimmeltävistä pikkuaalloista, jotka ympärillä leikittelivät. + +Vanloon lähestyessä miehitettiin raa'at, kajahdutettiin hurraa-huuto, +ja laivassa päällikköinä toimivat miehet kokoontuivat laskuportaiden +luo ottamaan kapteeniansa vastaan. + +Vanloo polki laivansa kantta nuorukaisen riemastuksella. Hän tarkasteli +kaikkea ruumasta mastonhuippuihin saakka, ja kaikki oli mitä +parhaimmassa kunnossa. + +Sen jälkeen hän antoi joitakin käskyjä, ja muun muassa sen, että +miehistö jättäisi majapaikkansa maissa, maksaisi, mitä oli siellä +velkaa ja muuttaisi laivaan, ollakseen hetkellä millä hyvänsä valmiina +lähtöön. + +-- Kapteeni, sanoi Sigurd ja osoitti laivaa, joka oli jonkin matkan +päässä Algernon Sidneystä ulompana rannasta, -- voitteko arvata, mikä +merikarhu tuo on? + +Laiva, johon Sigurd käänsi herransa huomion, oli prikin tapaan taklattu +ja kantoi Hollannin lippua. Se oli korkeamastoinen, sileäkantinen, +vähän pitempi ja kapeampi kuin Algernon Sidney, ja varustettu +korkealla, kaarevalla perällä. + +Vanloo vastasi: + +-- Se on rakennettu pikapurjehtimista varten, mutta perä on jokseenkin +korkea ja nostopalkit liian kaukana perässä: se kiikkuu kovasti +merenkäynnissä. Mikähän veitikka se on? Se näyttää epäiltävältä. +Hollantilainen se ei ole, vaikka se näkyy kantavan Hollannin lippua. + +-- Prikin nimi on _Scylla_, kapteeni, ja sillä on yhtä terävä +hammasrivi kuin Algernon Sidneyllä. Ettekö arvaa, kapteeni? + +-- Haa, minä ymmärrän... + +-- Se on kunnianarvoisen kauppamiehen, Sakari Jansenin, priki, aiottu +hyvin rauhallisia matkoja varten Tukholman ja Amsterdamin välille. +Mutta en takaa, etteikö tuo säyseä meripeto matkalla pure joitakin +lampaita kuoliaaksi, jos sillä vain on aikaa panna leukaluunsa +liikkeelle. + +-- Minun täytyy päästä tuohon Scyllaan, sanoi Vanloo. -- Fredrik, laske +loorinkivene vesille! Haluatko tulla mukaan, Sigurd? + +-- En, tuhat tulimmaista, kapteeni, se ei käy päinsä. Sakari Jansen +aavistaisi pahan olevan pelissä, jos näkisi minut teidän seurassanne. + +Vanloo soudatti itsensä Scyllaan. + +-- Onko kapteeninne laivalla? oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, kun +hän tarttuen rustirautoihin oli heilahduttanut itsensä kannelle. + +Kannella olevat miehet tuijottivat välinpitämättömästi Vanloohon. Yksi +heistä malttoi toki vastata, että heidän kapteeninsa oli äsken mennyt +maihin, jonka jälkeen hän taas jatkoi riitelyään tovereidensa kanssa. + +Väki, jonka kapteeni Sakari Jansen oli hankkinut laivaansa, olisi +heidän "kliivarileikkauksistaan" päättäen ollut pikemmin omiansa +kuritushuoneeseen. Miehellä, joka vastasi Vanloon kysymykseen, oli +humalasta turvonneet kasvot, jotka olivat sitä kamalammat, kun niissä +oli tiheässä verinaarmuja, mitkä avoimia, mitkä laastarilapuilla +peitetty. Käheällä äänellään hän haukkui alasaksaksi tovereitaan ja +tahtoi sillä ikäänkuin osoittaa, että hän kapteenin poissaollessa oli +kukkona tunkiolla. Toistenkaan ulkomuoto ei herättänyt enempää +luottamusta. + +Vanloo kiersi kerran kannen ja tarkasteli kaikkea tutkivin silmin. +Varustus näytti vanhalta ja korjaillulta, mutta oli täydellinen, +tarkoituksenmukainen ja joltisenkin hyvässä kunnossa. Kanuunat, joita +oli yhtä monta kuin Algernon Sidneyssä, olivat vanhoja, ruostuneita ja +näyttivät siltä, kuin olisivat maanneet monta vuotta sateessa ja +tuulissa jonkin kruununvarastohuoneen edessä, mutta ne oli ilmeisesti +kuitenkin valittu tuntijan silmällä. + +Nyt astui Vanloon luokse laivaväestöön kuuluva mies, jota hän ei ollut +ennen huomannut. Tämä oli nuori ja pitkäkasvuinen; kasvojensa, pukunsa +ja olentonsa puolesta hän silmiinpistävällä tavalla erosi muista. Hänen +kasvonsa olivat hienopiirteiset, mutta kalpeat ja laihat, ne ilmaisivat +vallattomuutta ja teeskenneltyä hilpeyttä; vaikka hän olikin kaikissa +liikkeissänsä raisu ja hontelo, näkyi kumminkin, että hän oli paremman +kasvatuksen saanut mies; hänen pukunsa oli puoleksi merimiehen, +puoleksi ylioppilaan: päässä oli hänellä öljylakki, kaulassa +huolimattomasti solmittu huivi, ja hänen solakkaa vartaloansa verhosi +vanha karvakulu samettitakki tavallista ylioppilaskuosia. + +-- Kuulkaa, sanoi hän tunkeilevasti ja pani kätensä Vanloon olalle, -- +ketä te täältä haette? + +Vanloo kääntyi puhujaan päin. Tämä vetäytyi pari askelta taaksepäin +nähdessään hänen kylmän katseensa ja nosti hieman hämillään +öljylakkiaan paljastaen kauniin otsan ja tuuheat vaaleat kutrit. + +-- Suokaa anteeksi, jatkoi hän kohteliaammalla äänellä; -- jos te, +herra, haette meidän kapteeniamme ja isäntäämme, hyvinarvoisaa herra +Sakari Jansenia, niin saan ilmoittaa, että hän vast'ikään lähti tästä +oivallisesta aluksesta ja soudatti itsensä Skeppsholmaan. Mutta jos +asianne on senlaatuinen, että sen voi uskoa toisellekin, niin olen minä +hänen uskotuin miehensä ja olen kernaasti käytettävissänne... Vaiti, +miehet, huusi hän sitten räyhääville matruuseille ja otti taskustaan +huilun, jolla hän iski pahinta huutajaa päähän, -- vaiti, saamarin +lurjukset, kun toinen luutnantti puhuu? + +-- Te olette siis toinen luutnantti tässä laivassa? + +-- Olen. + +-- Olette ruotsalainen synnyltänne? + +-- Piru sen tiesi; minä olen maailmankansalainen. + +-- Aluksenne on tavattoman vahvasti varustettu aseilla... + +-- Niinkuin näette. Saa varoa kaikkea, kun matkustelee vaarallisilla +kulkuvesillä niinkuin me. Täältä aiomme lähteä Hollantiin, ja sieltä +sitten Itä-Intiaan, missä on enemmän merirosvoja kuin täällä +merilokkeja. + +-- Hyvä on, uteliaisuuteni on nyt tyydytetty, ja muuta asiaa ei minulla +ollutkaan. Olen merimies ... tuo priki tuolla on minun omani ... ja +minua huvitti nähdä laivaanne lähempää. + +-- No, pahus olkoon, minä olen kuullut, että rikas Vanloo muka olisi +tuon mainion prikin omistaja. Te taidatte siis ollakin... + +-- Oikein: minä olen Vanloo... Ja kun laivanne kulkee Hollannin lipun +suojassa, niin se oli yhtenä syynä, miksi halusin nähdä sen. + +Toinen luutnantti, joksi nuori mies suvaitsi nimittää itseänsä, kumarsi +ääneti. + +Kun Vanloo sen jälkeen varustautui lähtemään pois, riensi nuorukainen +laskemaan alas laskuportaita. + +Tultuaan vähän matkan päähän Scyllasta kuuli Vanloo sen kannelta huiman +iloisia huilunsäveliä. Toinen luutnantti se kaiketi nyt käytteli samaa +soitinta, jolla hän vast'ikään oli sävähdyttänyt huutavaa merimiestä +päähän. + +-- No, miltä näytti, kapteeni? kysyi Sigurd, kun Vanloo palasi Algernon +Sidneyhyn; -- vastustajanne ei ole niinkään halveksittava, vai kuinka? + +-- Ei ole, vastasi Vanloo, -- mutta sitä parempi. + +Puolen tunnin kuluttua Vanloo lähti Sigurdin seurassa laivastaan ja +palasi kotiin Skeppsholman kautta. + +Skeppsholma oli siilien aikaan miltei asumaton; siellä oli vain yksi +isohko rakennus, amiraliteettitalo. Mutta siitä huolimatta oli siellä +sangen vilkasta, sillä useita sotalaivoja oli rannalla korjattavana, ja +ihmisiä, sekä työssä hääriviä että joutilaita, oli kuin muurahaisia. + +Jälkimmäisten joukossa oli niinikään eräs pienenläntä mies, joka pää +kumarassa ja kädet ristissä selän takana käyskenteli edestakaisin. +Hänellä oli yllään tavallinen pitkätakki, jalassa arkisukat ja +hopeasolkiset kengät. Vanloo luuli häntä edullista kauppayritystä +tuumiskelevaksi kauppamieheksi. + +-- Kapteeni, se on Ruys, sanoi Sigurd nopeasti. -- Hän ei saa nähdä +minua niin ylhäisessä seurassa kuin teidän. + +Sigurd pysähtyi siksi, kunnes Vanloo oli päässyt kappaleen matkaa hänen +edelleen. + +Vanloo halusi nähdä miehen lähempää. Hän meni hänen luokseen ja +havahdutti hänet mietteistä seuraavilla hollanninkielisillä sanoilla: + +-- Sallikaa minun kysyä: oletteko te hollantilainen kauppias Sakari +Jansen? + +Ruys nosti kasvonsa, paljasti päänsä ja teki kaunistelevan kumarruksen. + +-- Niin olen, niin olen, vastasi hän, -- nimeni on Sakari Jansen. + +-- Rotterdamista, vai kuinka? + +-- Rotterdamista, armollinen herra ... tai oikeimmin sanoen: +Amsterdamista. + +-- Tai kenties Alkmaarista. + +-- Alkmaarista? toisti Ruys arasti. -- Ei, vaan niinkuin jo sanoin, +Amsterdamista... + +-- Me olemme maanmiehiä. Nimeni on Vanloo. Onko nimi tuttu? + +-- On maar... En minä ole ainoa, joka tiedän, että meidän maamme mainio +kansalainen on täällä. Nimenne, mynher, on muuten minulle tuttu +vanhastaan: kukapa hollantilainen ei tuntisi kauppamaailmassa ja sen +ulkopuolella kunniassa pidetyn Vanloon nimeä? Olen monesti aprikoinut, +mynher, onko isänne rotterdamilaisen toiminimen Vanloo & Kumpp. päämies +vaiko vanha Vanloo Bataviasta. + +-- Olen jälkimmäisen perillinen, vastasi Vanloo lyhyesti. -- Mutta +sallikaa minun katsella teitä tarkemmin, kunnon Sakari Jansen! Luokaa +silmänne ylös, ystäväiseni, ja näyttäkää ujostelematta rehelliset +kasvonne! Onpa se, kautta Jupiterin, kummallista, jopa sopimatontakin +luonnon ja sattuman pilaa... + +-- Mitä tarkoitatte, mynher? änkytti valekauppias, jonka niskasuonta +näytti vetävän niin, ettei hän voinut nostaa muuta kasvojen osaa kuin +vain silmäteriä puhuttelijaan päin. + +-- Niin, mitä itse sanotte? Eikö sitä tosiaankin voi sanoa +sopimattomaksi luonnon ja sattuman pilaksi, kun edellinen tekee +rehellisen kauppiaan kasvot täysin erään tunnetun konnan näköisiksi, ja +jälkimmäinen lisää yhdennäköisyyttä rumentamalla molemmat aivan +samanlaisilla arvilla ja naarmuilla. + +-- Mynher, minä en ymmärrä, mumisi Jansen liidunvalkeana naamaltaan, +lukuunottamatta nenänpäätä, joka kaikissa elonvaiheissa loisti yhtä +punaisena. + +-- Minä selitän muutamin sanoin asian, herra Sakari Jansen. Minulle on +annettu erään Ruys-nimisen vanhan paatuneen hulttion tuntomerkit, hän +on kotoisin Hollannista, mutta vähän hänestä on kunniaa tälle +arvossapidetylle kansalle... Olettehan kaiketi kuullut puhuttavan +Ruysistä? + +-- Kuinka sanoitte? Ruys? Ei, mynher, minä en tunne häntä. + +-- Hänen nimensä ei muuten ole vallan tuntematon kauppamiesten ja +merenkulkijain kesken. Jos huhu totta tietää, oli hän luutnanttina +tunnetun merirosvokapteenin Tomkinsin laivalla, jonka luurangon minä +viisitoista vuotta sitten näin riippuvan vitjoissa Thamesjoen suulla. +Sittemmin Ruys lienee joitakin vuosia harjoittanut merirosvousta omin +päin, vaikk'ei se oikein onnistunutkaan: kuitenkin, ellen väärin +muista, hän kaappasi laivan samalta Batavian Vanloolta, jonka nimen te +äsken mainitsitte. Hänen myöhemmät vaiheensa eivät myöskään ole minulle +vallan oudot... Mutta huomaan, että tämä keskustelu ei huvita teitä. +Muutamme siis puheenaihetta! Tehän olette Scylla-nimisen laivan isäntä? + +-- Olen, mynher, isäntä ja kapteeni samalla kertaa. + +-- Minä tulen juuri laivastanne: kävin sitä katsomassa... + +-- Hoo, mynher! Vahinko etten ollut saapuvilla, kun teitte minulle sen +kunnian... + +-- Mainio laiva, se Scyllanne... + +-- Oi, mynher, vaatimaton, hyvin vaatimaton. + +-- Vielä mitä! Minä en useinkaan ole tavannut semmoista kauppalaivaa. +Sehän hakee vertaistaan kohtalaisten sotalaivojen joukosta. Mutta minä +kulutan kallista aikaanne, herra Jansen. Vielä yksi kysymys: milloin +aiotte nostattaa ankkurin? + +-- Ei ole vielä niin tarkoin päätetty. Minulla on täällä monenlaisia +asioita... Sitten lähdemme pitkälle matkalle, mynher. Kanuunat, jotka +näitte, ovat aiotut malaijilaisia varten... Malaijit ovat vaarallinen +kansa ... niinpä niin, mynher, te, joka olette Bataviasta, tunnette +heidät kyllä parhaiten... Niinkuin sanoin: vaarallinen... + +-- Hyvä on. Jääkää hyvästi, herra Jansen! Kenties tiemme sattuvat +joskus vielä yhteen: minä aion myöskin lähteä samanne päin kuin tekin. + +-- Hoo, se ilahduttaisi minua. Hyvästi, mynher! Sakari Jansen lausui +hyvästit Vanloolle kumartaen ylensyvään, kääntyi, pyyhkäisi tuskanhien +otsaltaan, hengähti syvään ja mumisi: + +-- Kirous! Onpa niinkuin sanon: täällä kummittelee ihan selvällä +päivällä. Maankamara polttelee jalkojani. Miksi Drake vitkastelee? Minä +en kestä tätä. + + * * * * * + +Oli toukokuun 30:s päivä. Valtaneuvos Skytte oli illalla palannut +huvimatkaltaan Görvälnistä, herttua Aadolf Juhanan maatilalta, kahden +penikulman päästä Tukholmasta. + +Herra Pentti oli miettiväisen näköinen. Kapinan piti puhjeta seuraavana +päivänä. + +Kotiin tultuaan hän näki pöydällään kirjeen, jonka päällekirjoitus oli +hänelle osoitettu ja piirretty hänen keksimällään salakirjoituksella. +Siitä melko hämillään hän mursi tuntemattoman sinetin ja luki seuraavat +rivit: + +"_Teräväjärkisinkin voi joskus menetellä varomattomasti, viisainkin +tarvita neuvoa, kun suuri ja vaarallinen hanke on toimeenpantava. +Polttakaa salaiset paperinne_!" + +-- Mitä tämä merkitsee? kysyi herra Pentti levottomana itseltään. -- +Kuka on kirjoittanut tämän? Piileekö tässä petos? Onko minut saatu +ilmi?... Ei, neuvo on liian hyvä vihamiehen kädestä tulleeksi. Mutta +jos se on ystävän kirjoittama, niin onhan moinen salakähmäily tuiki +tarpeeton. Näemmehän joka päivä toisemme ja voimme neuvotteluissamme +suullisesti kehoittaa toisiamme tarpeelliseen varovaisuuteen. + +Hän soitti kamaripalvelijan luokseen ja kysyi, kuka kirjeen oli tuonut. +Kamaripalvelija kyseli muilta palvelijoilta, ja vastaukseksi tuli, että +kirjeentuoja oli matruusiksi puettu mies, jota vastaanottaja ei +tuntenut. + +Kehoitus oli muuten tarpeeton, sillä herra Pentti, joka pelkäsi jos +mitäkin tapahtuvan, oli jo viskannut kaikki salaliittolaisilta tulleet +kirjeet liekkeihin. Hän oli ryhtynyt sekä tähän että kaikkiin muihin +varokeinoihin hävittääkseen todistukset syyllisyydestään ja +osallisuudestaan kapinaan, siltä varalta, ettei vallankaappaus +onnistuisi. + +Hän pisti kirjeen taskuunsa, astui vihellellen muutamia askelia +permannolla, istuutui sitten nojatuoliinsa ja odotti tyynesti, +selaillen Pliniuksen luonnonhistoriaa, hämärän tuloa, jolloin useiden +liittolaisten oli määrä saapua hänen luokseen. + +Ensin tuli Kustaa Drake. + +-- Onko tämä kirje teidän kirjoittamanne? kysyi herra Pentti puheen +aluksi, ja ojensi kirjelipun Drakelle. + +Katsottuaan sen läpi otti Drake kirjesalkkunsa ja ojensi Skyttelle +samalla käsialalla kirjoitetun kirjelipun. + +-- Ja minä, vastasi Drake, -- aioin kysyä, oletteko te kirjoittanut +tämän lipun, jonka tuntematon henkilö antoi tänään palvelijalleni. +Sisällys on molemmissa sama. + +-- Kummallista, lausui herra Pentti. + +-- Lilje, Frisendorff ja Graan, jotka minä päivällisen aikaan tapasin, +ovat saaneet aivan samanlaiset varoitukset, jatkoi Drake. -- Mutta +vähätpä meitä hyödyttää tämän pulman selvittely. Teidän ylhäisyytenne, +minä palasin äsken, kuten tiedätte, Sjövikistä, jossa olin käymäseltä, +ja voin teille lausua sydämelliset terveiset rakkaalta tyttäreltänne... + +-- Kiitos, ystäväiseni! Ottaessanne perheseikat puheeksi johtuu +mieleeni, etten vielä ole esiintuonut syvää valitustani teidän vaimonne +kuoleman johdosta. Taisitte saada ilmoituksen siitä eilen... + +-- Niin eilen, Agnes parkani kuoli Kööpenhaminassa ... hän ei ehtinyt +kauemmaksi etelään, muuttolintu raukka, kun luonto vaati lainansa +takaisin... + +-- Kumminkin tiedän, sanoi herra Pentti vetäen suunsa vienoiseen +hymyyn, -- ettei tuo ankara isku riistä meiltä sitä toimekasta apua, +jota teiltä odotamme: te kannatte miehen tavalla kohtalonne kuorman... + +-- Olkaa huoleti, virkkoi Drake, -- tappioni ei tee minua kokonaan +välinpitämättömäksi niistä suurista yrityksistä, joita meillä on +tekeillä... + +-- Isänmaa, jatkoi herra Pentti, -- isänmaa ja sen suuret edut ovat +kalliimmat kuin rakkaimmatkin yksityiset... + +-- Aivan oikein ... mutta palatkaamme asiaamme. Te tulette herttuan +luota? + +-- Niin. + +-- Ja olette vakuutettu, ettei hän, kuten hänen tapansa on, peräydy +viime hetkellä? + +-- Siitä on pidetty tarpeeksi huolta. Kirjeet, jotka hänen tulee antaa +kuninkaalle, leskikuningattarelle, neuvoskunnalle ja valtasäädyille, +ovat valmiina hänen pöydällään. Kuusivaljaiset valtiovaunut, joissa +hänen on suoritettava Odysseiansa, ovat jo valmiina. Ja ratkaisevana +hetkenä ystävämme, maaherra Graan, jolla, niinkuin tiedätte, on suuri +vaikutus herttuaan, seisoo hänen rinnallaan ja lietsoo uutta rohkeutta +hänen mieleensä, joka hyvin pian horjuu... Muuten olen tehnyt voitavani +saadakseni hänet oppimaan tulevan osansa ja pysyttääkseni hänet lujana +päätöksessään. + +-- Kello 9 huomenillalla on hän siis kuninkaan luona... + +-- Niin, ja kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun näette hänen vaunujensa +vierivän linnanpihasta ulos, on teidän vuoronne tehdä asiasta loppu. +Onhan joukkonne riittävän suuri ja luotettava? + +-- On. + +-- Me tapaamme siis toisemme, ystäväiseni, valtaneuvoston +istuntosalissa. Minua huvittaa jo edeltäpäin nähdä teidän vangitsevan +minut. + +-- Minä olen ennen jo sanonut teidän ylhäisyydellenne, että teidän on +kartettava sitä huvia, ja minä kehoitan teitä vielä kerran, että +ajoissa lähdette salista pois ja jätätte virkakumppaninne ja herrat +valtakunnan holhojat oman onnensa nojaan. + +-- Varokaa itseänne, Drake! Älkää ylittäkö ohjeitanne! Minä olen +sanonut teille: älköön tarpeettomasti ryhdyttäkö väkivaltaan! + +Ääni, jolla Pentti-herra tuon lausui, ilmaisi vain puoleksi totuuden. + +-- Ja minä olen vastannut: minulle uskottu tehtävä on senlaatuinen, +etten itse eikä kukaan muu voi edeltäkäsin määrätä toimenpiteitteni +rajoja. Menettelytapani tulee riippumaan arvaamattomista seikoista. + +-- Tehkää niinkuin parhaaksi katsotte, mutta minä pyytämällä pyydän: +välttäkää verenvuodatusta! Välttäkää sitä suuremmalla syyllä, kun +kaikki väkivalta on liikaa. Kaikki hallitukselle uskolliset Liljen +upseerit on huomenna kutsuttu hänen maatilalleen, puolentoista +penikulman päähän kaupungista, ja linnassa olevan sotaväen komentajana +on yksinomaan meidän miehiä. Ainoa pelättävä on Sparre väkineen, mutta +me olemme järjestäneet niin, että Sparre vangitaan samaan aikaan kuin +te tunkeudutte linnaan, ja sitäpaitsi on hänen rykmenttinsä niin +hajallaan ympäri kaupunkia ja malmeja, ettei sitä saada kokoon, +ennenkuin kaappaus on tehty. Teillä ei siis ole vaarallista vastarintaa +odotettavana. + +-- Sitä parempi, sanoi Drake. -- Toivoakseni kaikki käy niin nopeasti, +ettei kukaan saa tietää hankkeestamme mitään, ennenkuin se jo on +lopussa. + +-- Annattehan kuitenkin vartioida linnanportteja, heti kun väkenne on +päässyt sisään... + +-- Annan, ja minä aion päästää kruununvankilasta vangit ulos, että +sekasorto tulisi suuremmaksi ja linnan suurilukuisen palvelusväestön +huomio ohjautuisi väärälle taholle. Ensi silmänräpäyksessä luullaan, +että vangit ovat nostaneet kapinan ja hälinällään ajaneet kansan +liikkeelle. + +-- Hyvä on. Ammattityöläisiin voimme luottaa. Frisendorffin kätyrit +ovat puhuneet heille asian valmiiksi. He kokoontuvat huomenna +majataloihinsa, joissa annetaan maksutonta kestitystä, ja määrätyllä +kellonlyönnillä lähtee joukko liikkeelle seuraten herttuan vaunuja +hänen lähtiessään Ritariston ja Aatelin luo. Herttuan puhuessa sisällä +ja kansanjoukon räyhätessä ulkona saapuu säädylle tieto neuvoskunnan ja +holhojain vangitsemisesta, jonka jälkeen Liljen rykmentti marssii +sinne, ja lähetystö, jäseninään puoluelaisiamme aatelittomista +säädyistä, saapuu samaan aikaan ja kehoittaa herttuaa ottamaan +hallitusohjat käsiinsä. + +Kun he näin olivat jonkin aikaa kuiskaillen jatkaneet puheluaan, saapui +herttuan uskottu Romann ja hänen kanssaan pari salaliittoon +osallistunutta porvarissäädyn valtiopäivämiestä. Määrätty +kokoontumisaika oli käsissä. Mentiin syrjähuoneeseen, jossa salaiset +neuvottelut tavallisesti pidettiin. Talon takaportti oli jätetty auki, +ja herrat voivat niinmuodoin tuloansa ilmoituttamatta saapua isännän +luo. + +Kotvan kuluttua tulivat Ribbing, Lilje, Frisendorff, Graan ynnä muut. + +Kaikki he olivat saaneet samanlaiset kirjeet kuin valtaneuvos Skytte ja +herra Kustaa Drake. Kaikki olivat myös varoitusta noudattaneet. Se +olisi epäilemättä aiheuttanut pelkoa ja häiriötä leirissä, ellei +jokainen, Drakekin siihen luettuna, olisi salaa epäillyt, että +kehoituksen oli lähettänyt itse herra Pentti, joka tietysti tahtoi +saada jok'ikisen merkin osallisuudestaan vehkeeseen hävitetyksi, jos +tämä vastoin kaikkea todennäköisyyttä menisi myttyyn. Herra Pentin +varovaisuus oli tunnettu, eikä kukaan hämmästynyt siitä, että hänkin +oli saanut kirjeen. + +-- Hän on kirjoittanut sen itse, vanha kettu ... niin he ajattelivat +kaikki. + +Kaikki oli jo järjestetty, tehtävät jaettu, varokeinoihin ryhdytty: oli +vain toimeenpantava jonkinlainen harjoitus ennen näytännön alkua. + +Tähän harjoitukseen kului sentään suurin osa yötä. Salaliittolaiset +olivat hamaan tähän hetkeen asti ottaneet asian joskaan ei +kevytmieliseltä kannalta, niin ainakin kevyellä mielellä: heidän +varmuutensa sen hallituksen heikkoudesta, jota he lähtivät kukistamaan, +oli paisuttanut heidän rohkeutensa ja lisäksi vaikuttanut vielä sen, +etteivät he uskoneet asialla arveluttavampia puolia olevankaan. + +Mutta nyt, kun esirippu oli valmiina nostettavaksi ja näyttelijöiden +oli astuttava kansan eteen taistelemaan sen onnesta ja onnettomuudesta, +sen pyhyydestä ja mahtavuudesta, sen kruunusta ja tapparasta, -- niin +harvatpa kokoontuneista pysyivät tyyninä. Salaliiton johtajan, herra +Pentin, levollisuus ja Draken hurja päättäväisyys, Draken, jolla oli +vaikein tehtävä suoritettavanaan, vaikuttivat kuitenkin rauhoittavasti +muihin. + +-- Ja nyt, hyvät herrat, sanoi herra Pentti vihdoin nousten seisomaan, +-- nyt ei mikään estä meitä laskeutumasta rauhalliseen, suloiseen +lepoon. Neuvottelu on päättynyt, nyt kysytään toimintaa... Mutta +olkaamme kärsivällisiä! Neljänkolmatta tunnin kuluttua saamme molemmin +puolin onnitella toisiamme hyvän asiamme voitosta. + + * * * * * + +Toukokuun 31 p. + + +_Ensimmäinen kohtaus_. + +Professori Spole [almanakan tekijä] lupasi täksi illaksi kuutamoa ja +selkeätä. + +Kuu oli tosin noussut oikeaan aikaan, mutta selkeästä säästä ei +ollut tietoa, josta näkyy, että oppinut tähtientutkija, jos kohta hän +olikin erehtymätön nativiteettiennustuksissaan [nativiteetti = +taivaankappalten keskinäinen asento jonkun ihmisen syntyessä. Suom.], +joilla hän höysti almanakkansa, ei sentään aina onnistunut säntilleen +laskemaan epävakaisen sään kaikkia oikkuja. Iltataivas peitti synkkänä +Ruotsin pääkaupungin, ja pimeyttä lisäsi paksu sumu, joka tiheänä +verhosi Mälarin ja meren rantoja ja lukuisia saaria; ja milloin kuu +joskus pilviuudinten raosta pääsi vapaasti pilkistelemään, esti +samainen kateellinen sumu sitä valaisemasta muuta kuin Birger Jaarlin +mahtavan tornin huippua ja Södermalmin korkeimpien mäkien harmaita +rakennusryhmiä. + +Kaupungin keskustan pimeitä ja ahtaita katuja valaisivat niukalti +viheliäiset talikynttilät, joita siellä täällä lepatti lyhdyissä +isoimpien talojen porttien ja ulko-ovien yläpuolella. Varovaisimmat +jalankävijät kulkivat lyhdyt käsissä; ylhäisten vaunuja ympäröivät +soihdunkantajat. + +Niillä kaduilla ja kujilla, joiden varsilla käsityöläiset pitivät +asuntoa, oli sinä iltana tavattoman vilkasta. Melu ei tosin kaikunut +niistä verstaista, seppien, takojien, nikkarien ja muiden +ammattilaisten työpajoista, joiden uutteruus tavallisesti ilmenee +kuuluvalla tavalla; päinvastoin: tasainen vasarankalke, joka +tavallisesti alkoi jo aamunkoitossa, kun Brunke-vuoren torninvartija +oli antanut tunnetun merkin, ja jatkui sitten yhtämittaa, kunnes sama +mies ilmoitti levon hetken tulleen, oli sinä iltana tyyten vaiennut, +vaikk'ei ollut pyhä eikä pyhäpäivän aatto. Punervat liekit, jotka +tavallisesti sieltä täältä kyklooppien työpajoista loivat ahtaiden +porttien kautta lepattavia valonhäiveitään vaeltajan tielle, olivat +sammuneet; iloiset laulut, jotka tavallisesti säestivät höylän suhinaa +sen hivellessä metsän oksaisten urhojen kylkiä, olivat hiljenneet; ja +jos utelias nuorallatanssija olisi uskaltanut kavuta harmaiden, +muinaissaksalaiseen tyyliin rakennettujen talojen seinille, ja +katsellut huoneeseen hienojen lukinverkkojen läpi, jotka paremman +puutteessa somistivat suutarien ja räätälien työhuoneiden ikkunareikiä, +niin tuskin hän olisi nähnyt ainoatakaan neulaa, ainoatakaan naskalia +liikkeessä. + +Ja yhtäkaikki oli näissä kaupunginosissa tavattoman vilkasta. Missä +hyvänsä kullattu viinimarjaterttu tahi muut hyvin tunnetut, harvoin +väärinymmärretyt merkit osoittivat kuivien kurkkujen virkistyspaikkaa +... ja niitä sellaisia merkkejä oli paljon ... siinä sai jokainen +ohikulkijakin mitä epäämättömimpiä ja perinpohjaisimpia todistuksia +siitä, ettei työtätekevä luokka ollut sukupuuttoon kuollut, vaikka +verstaat tällä kertaa ammottivat tyhjinä. Kaikki kellarit ja +ravintolat, joihin saman ammattikunnan mestarien oli tapana kokoontua, +kaikki kansainvälisemmät majapaikat, jotka yhtä suopeihin syliinsä +sulkivat niin räätälit kuin suutarit, ja vihdoin kaikki kuljeksivien +ammatinharjoittajien yömajat olivat ääriään myöten täynnä meluavia +vieraita. + +Viemme lukijan erääseen ensinmainittuun lajiin kuuluvaan komeaan +ravintolaan Baggeninkadun varrella. + +Sen kilpeen oli kuvattu mainio "Jerusalemin Suutari", lestikimppu +selässä, vaahtoava olutkipponen kummassakin kädessä. Mieluista kyllä +iäti janoiselle, iäti kuljeksivalle suutarille! Maalauksen alla oli +ravintolan nimi: Ahasverus, ja vielä alempana komeili kultakirjaiminen +runosäe, jossa jokaista kisällinäytteestä suoriutunutta, +ammattikunnassa oikean porvarin oikeuden saanutta kunnon suutaria +kehoitettiin astumaan sisään, mutta kaikkia muita töpiköimään edelleen. + +Kellari Ahasverus oli siis se herttainen tyyssija, jonne Tukholman +sangen kunnioitettavan ja sitäpaitsi hallitukselta aivan äsken uudet +privilegit saaneen suutariammattikunnan jäsenet päivätyön päätyttyä +ohjasivat kulkunsa juodakseen kipposellisensa ja ladellakseen +valtioviisauttansa. Valtioviisastelu oli ainoa ammatti, jossa jokainen +mielinmäärin saattoi patustella, niinkuin oikein ja kohtuullista on +kaikissa vapaissa yhteiskunnissa. Ja siihen aikaan sai, kuten nytkin, +puhua kuinka tyhmästi ja kuinka äänekkäästi tahansa valtioasioista, +tarvitsematta pelätä urkkivia ilmiantajia. Urkinta ei ole ottanut +koskaan oikein menestyäkseen Ruotsissa, vaikka silloin tällöin onkin +vähin yritetty tätä ulkolaista tainta istuttaa meidän maaperäämme ja +totuttaa sitä meidän kolkkoon ilmanalaamme. + +Vieraita kuhisi rasvalamppujen ja talikynttiläin valaisemassa +kellarisalissa, jonka kalkituille seinille oli hiilellä piirretty +kaikenlaisia nimiä ja ajatelmia. Emme tiedä, oliko ajatelmien joukossa +lausetta "Suutari pysyköön lestissään", useimmat olivat vain +mielenpurkauksia ammatin vihollisia, patustelijoita ja aateliston +verovapaita käsityöläisiä vastaan. + +Jos joku paikan ja sen vieraitten tuntija sillä hetkellä olisi tullut +sisään, olisi hänen ollut helppo huomata, että liike täällä oli yhtä +tavatonta kuin kestityskin oli runsasta. + +-- Isäntä kulta, täyttäkää vielä kerran tuopit koko joukolle! Minä +maksan! + +Niin huusi eräs pienenläntä mies, tavallinen porvarispuku yllään, ja +laski kourallisen hopearahoja tarjoilupöydälle; sen tehtyään hän +kääntyi takaisin keskilattialle kerääntyneen joukon luo, jonka kanssa +hän vilkkaasti huitoen käsillään oli pakinoinut. + +-- Helkatin aulis mies tuo! Hän mahtanee olla rikas kuin kreivi, lausui +naapurilleen muudan harmaapäinen porvari, joka tyynesti härppi oluttaan +salin nurkassa. -- Tunnetteko hänet? + +Naapuri oli nuori, hiljaisen ja sävyisän näköinen mies. Samoinkuin +harmaapää-ukko hänen vierellään oli hän tähän asti tyytynyt vain +kuulemiseen ja katselemiseen. + +-- En, virkkoi hän, -- minä en luule koskaan ennen häntä nähneeni. + +-- Hm, sepä merkillistä. Hän sanoo, niinkuin tekin, saaneensa +mestarikirjansa Lyypekissä. Minun nähdäkseni teidän siis pitäisi tuntea +toisenne, koska te maanmiehinä ja ammattitovereina olette elelleet +vieraassa kaupungissa. + +-- Sanooko hän niin? Sitten hän valehtelee. Minä en koskaan ennen ole +nähnyt hänen naamaansa. Epäilen lisäksi, tokko mies eläissään on +punonut yhtäkään pikilankaa. + +-- Niin minäkin melkein uskon, mutta oikeassa mies sittenkin on. Meillä +on päteviä syitä tyytymättömyyteen, eikä tässä auta muu kuin +hallituksen muutos, se on varmaa. Jospa vain nuori kuningas pian tulisi +täysi-ikäiseksi! Mutta ennenkuin se aika koittaa, ovat kai isoiset +herrat syöneet meidät karvoinemme päivinemme. Joukossamme täällä on +monta, jotka tahtoisivat nähdä kirveen heiluvan, mutta harvat +uskaltaisivat käydä kiinni varteen ... ja siksi minäkin pysyn erilläni +koko asiasta. + +Tähän nuori lyypekkiläinen mestari ei sanonut mitään, vaan katseli +miettiväisenä tuoppinsa pohjaan. + +-- Valtiollisten asioiden pohtiminen ei näy huvittavan teitä, jatkoi +ukko; -- puhutaan sitten jostakin muusta! Oletteko kuullut, että +noita-akat aiotaan huomenna polttaa? + +-- Niin olen kuullut puhuttavan. Aiotteko mennä katsomaan? + +-- Sieltä ei pitäisi kenenkään olla poissa, se on minun +mielipiteeni. Verstas saa huomenna levätä; minä ja kisällini lähdemme +päivänkoitteessa mestauspaikalle. Vaimoni ja lapseni saanevat niinikään +lähteä mukaan; muuten ei niiltä saa rauhaa. + +Samassa toverusten puhe keskeytyi, sillä pikkuruinen aulis muukalainen +nousi tuolille ja käsillään hurjasti viittoillen alkoi puhua +ympärillään hälisevälle joukolle: + +-- Ystävät ja suutarit! Olen sanonut, että minullakin oli kunnia kuulua +teidän ammattiinne, mutta minä luovuin siitä ajoissa, kun näin +minnepäin asiat kallistuivat. Te seisotte kadotuksen partaalla, +ystäväni! Te kuolette ennen pitkää vaimoinenne, lapsinenne nälkään, ja +kruunu nylkee ruumiinne, joiden nahalla se paikkaa rahamassinsa, kun +viimeiset roponne ovat soljuneet pohjattomaan, tyhjään lakkariin. +Niinkuin mainitsin, minä heitin lestit, naskalit ja taulut hiiteen ja +antauduin harjoittamaan muita elinkeinoja, jotka paremmin korvaavat +työntekijän vaivat. + +-- Kuules vain! Kuule! huusivat useat ympärillä olijat. + +-- Ja minä neuvon teitä, ystävät ja suutarit, ajoissa tekemään samoin, +jos säälitte vaimoa ja lapsia, joiden ennen pitkää kuulette turhaan +vaikeroiden pyytävän leipää... + +-- Se neuvo ei vetele... Mihinkä meistä sitten on, jos luovumme +ammatistamme! Ei, ei! melusi joukko puhujan ympärillä. + +-- Hiljaa, ystäväiseni, antakaa minun puhua loppuun! Neuvo, jonka +annoin, on ainoa mahdollinen, jos kärsivällisesti tahdotte suvaita sitä +valtaa, joka nykyisin sortaa ja rasittaa teitä. Mutta jos teillä on +rohkeutta rinnassa, niin tietysti tämä neuvo ei teille sovellu. Totta +on, että hallitus äsken on suonut teille uusia etuoikeuksia, mutta mitä +ovat kaikki etuoikeudet, elleivät ne suojele työtä? Eikö hallitus ole +julistanut, että jokainen, ken tahtoo talon rakentaa ja asua +Kungsholmassa, saa vapaasti tehdä työtä kuulumatta mihinkään +ammattikuntaan tai tarvitsematta suorittaa mestarinäytettä? Eikö täällä +ole ainakin satakunta suutaria, jotka ovat ammatista luopuneet ja +porvariston ikuiseksi häpeäksi ruvenneet aatelisherrain palvelijoiksi? +Nyt he pohjaavat muutaman parin saappaita vuodessa ilmaiseksi sille tai +sille kreivilliselle tai vapaaherra-suvulle, ja sillä hinnalla annetaan +heidän pitää verstasta ja syödä paljaaksi teidät, rehelliset porvarit, +ja verot, jotka heidän muutoin olisi täytynyt suorittaa, syöstään +myöskin teidän niskoillenne. Niinpä jokaisen porvarin täytyy joko +kuolla nälkään tahi antautua aateliston orjaksi. + +-- Hän on oikeassa! Hyvin puhuttu! Hiiteen kaikki patukset ja +aatelisorjat! huudettiin yht'aikaa. + +-- Tahdotteko siis kädellänne ja suullanne auttaa hurskasta ruhtinasta, +hänen jalouttansa herttua Aadolfia, autuaan kuningasvainajan veljeä, +joka, niinkuin mainitsin, on havainnut hätänne, säälii teitä ja +menestyksestänne suuresti huolehtien tahtoo tehdä voitavansa teidän +parhaaksenne? Minusta se olisi oikeus ja kohtuus... + +-- Oikein, oikein! + +-- Olen sanonut teille, ystävät, että herttua tänä iltana kello +yhdeksän ajoissa ajaa linnasta Ritariston ja Aatelin luo esittääkseen +tälle säädylle teidän valituksenne ja kehoittaakseen sitä ajattelemaan, +mitä sen ja teidän rauhaanne kuuluu... + +-- Eläköön herttua! + +-- Nyt ei ole tarkoitukseni kehoittaa teitä väkivaltaisuuteen ja +kapinaan. Ei, sillä tiedätte hyvin, että se voisi päättyä meille +kaikille hullusti: me olemme kunnon alamaisia, kaikille inhimillisille +säännöksille kuuliaisia. Tahdon ainoastaan kysyä teiltä yhteisesti, +kuten jo olen useimmilta yksityisesti kysynyt, ettekö katso oikeaksi ja +sopivaksi auttaa hyvän herttuan puuhia siten, että kokoatte kaikki +kisällinne ja palvelijanne ja lähdette linnan luo, ympäröitte herttuan +vaunut, ja hänen ollessaan herrojen puheilla kannatatte hänen +esitystänsä sopivilla suosionhuudoilla, että he tietäisivät herttuan +esiintuovan teidän valituksianne eikä puhuvan omasta päästänsä. + +Ehdotus hyväksyttiin suurella mieltymyksellä. + +-- Juokaamme siis lähtömalja ja lähtekäämme liikkeelle, sillä aika on +tullut. Tiedätte kai, ystävät ja suutarit, että kaikki muutkin arvoisat +ammattikunnat aikovat tehdä samoin. Suuri ja mahtava on se valta, hyvät +ystävät. Yksimielisyys on voimaa: se olkoon tunnuslauseemme! + +Nyt nousi lyypekkiläiseksi mestariksi luultu ja huusi yli joukon +pauhinan: + +-- Lähtömaljat minä kustannan, eikä siihen kelpaa olut, vaan parhain +viini, mitä isännällämme kellarissaan on. Hoi, isäntä, ymmärrättekö +yskän? Siinä te seisotte ja töllistelette, niinkuin herrain kukkarot +möllistelevät kansan rahoja? No, ettekö saa suutanne kiinni ja +tappianne auki, jos näytän teille tätä. + +Näin lausuen uusi puhuja nakkasi täyteen sullotun kukkaron pöytään. +Jalo metalli helähti ja sai isännän sääret selkään; hän riensi ulos +noutamaan mitä pyydettiin. + +-- Ammattitoveri ja ystävä, sanoi puhuja N:o 1, pannen kätensä puhujan +N:o 2 leveille hartioille, -- eikö olisi syytä lykätä tämä jalo +auliuden näytös siksi, kunnes tämä tähdellinen asia olisi onnellisesti +suoritettu ja me saisimme riemulla tyhjentää useamman kuin yhden maljan +herttuan, porvariston ja teidän itsennekin onneksi? + +-- Minä en juo herttuan maljaa, vastasi puhuja N:o 2 ja työnsi puhujan +N:o 1 syrjään. + +-- Mitä nyt? huudahti tämä. -- Mitä tämä merkitsee? Onko tänne +ilmestynyt susi leijonain keskeen? Varokaa itseänne... Kuulkaa, +kuulkaa! jatkoi hän, kun samassa kova hälinä kadulla kiinnitti hänen ja +kaikkien sisälläolijain huomion puoleensa; -- toverimme ovat jo +liikkeellä. Kuuletteko? Ylös ja liittykäämme heihin! + +Kadulta kuului melua, ja kansanjoukko kulki laulaen ja rähisten ohitse. + +-- Olkaa rauhassa, hyvät ihmiset, huusi puhuja N:o 2; -- ettekö huomaa, +että joukko kulkee etelään päin, ja ellei kaupunki aivan äkisti ole +käännähtänyt kompassin ympäri, on linna, jonne kai on tarkoitus mennä, +täältä pohjoiseen päin. + +Uteliaimmat vieraista ryhmittyivät raotetun oven ääreen ja katselivat +ulos pimeälle kadulle. + +-- Jumaliste, eivätkö nuo liene aatelisorjia ja kungsholmalaisia, huusi +muudan; -- ovatko hekin liikkeellä? + +-- Se ei olisi mikään kumma, vastasi puhuja N:o 2, -- sillä minä olin +tänä iltana tunti sitten eräässä ravintolassa, jossa sikäläisen väen on +tapana kokoontua, ja kuulin siellä miehen, joka nimitti itseään +vapaaksi aateliskäsityöläiseksi, pitävän puhetta ja kehoittavan +kokoontuneita lähtemään linnaan sitä varten, että seuraisivat +herttuata, koskapa tämä tänä iltana menisi Valtasäätyjen +kokoushuoneeseen esittämään heille, että olisi tuiki tarpeellista +peruuttaa kaikki ammattikuntia koskevat asetukset. + +-- Oi! Mitä sanotte? Onko se mahdollista? huusivat kaikki. + +-- Hän valehtelee ... hän on urkkija, huusi puhuja N:o 1, jonka lukija +epäilemättä on arvannut salaliittolaisten kätyriksi. + +-- Suu poikki, poika, lausui puhuja N:o 2, joka oli Vanloon miehiä, ja +tarttui kovalla kouralla pikkuruista miestä käsivarteen pitäen häntä +kiinni; -- minä katson kohta sinua hampaihin, jahka vähän odotat. Minä +puhun ensin asiani. Niin, nähkää, herttua ja kreivi Pietari Brahe +olisivat muka sopineet siitä, että nykyisillä valtiopäivillä kumotaan +ammattiasetukset ja porvaristo saatetaan täydellisesti aateliston ikeen +alaiseksi. Ettekö te, kunnon miehet, ole kuulleet puhuttavan, että +kreivi Pietari kerran on sanonut ammattikuntien olevan rosvojoukkioita, +jotka ovat yhtyneet koroittamaan käsiteollisuustavarain hintoja? + +-- Olemme, se on totta. + +-- No niin, varokaa sitten kuuntelemasta miehiä, semmoisia kuin tämä +tässä... + +-- Ystävät ja suutarit ... yritti pikku mies, joka ei ollut kukaan muu +kuin Frisendorffin hovimestari; häntä halutti puhua vielä pitemmälti, +mutta vastustaja kouraisi häntä niin lujasti, että ensimmäinen sana +hupeni vain huokaukseen. + +-- Hän on itse aivan varmasti joku urkkija, vapaatyöläisten kätyrejä, +jatkoi Vanloon lähetti. -- Uskallanpa lyödä vetoa, ettei hän edes osaa +mestarikolpakkoakaan tyhjentää, minkä kukin kunnon ammattikuntalaisenne +taitaa. Annammeko hänen koettaa? + +-- Annetaan, annetaan, sorisi joukko, joka nyt alkoi epäilevin ja +uhkaavin silmin katsella miestä. + +Mestarikolpakko, täynnä koukkuja, joissa riippui pieniä, +suutariammattikunnan vertauskuvilla koristettuja hopeakilpiä, tuotiin +reunoja myöten täytettynä isännän parhaalla viinillä. Kilvet riippuivat +siten, että monen niistä täytyi pudota, jos kolpakkoa piteli tottumaton +käsi. + +-- Jos seitsemän kilpeä putoaa, niin hän ei ole teidän +ammattikuntalaisianne, jatkoi puhuja. + +-- Jos kolme putoaa, niin hän tuskin on sittenkään, huusivat useat. + +-- Hyvä on. Koeta nyt, poikaseni, ja varo sitten nahkaasi, sillä ellet +kestä koetta, niin pääset niskahöykässä pihalle... + +-- Ja saat selkääsi sitäpaitsi, vakuuttivat useat. + +-- Ystävät ja suutarit, jupisi pieni mies arkaillen ja työnsi kolpakon +luotansa, -- minä vakuutan, että olen täysi suutari... + +-- Juo! + +-- Ei, antakaa tuon isoäänisen miehen itsensä koettaa! Minä vakuutan, +että hän ei kestä koetta. + +-- Ei mitään mukinaa! Juo! + +Pieni mies, nähtyään että oli mahdotonta vapautua kokeesta, tutki +kolpakkoa joka puolelta ja nosti sitten sen varovasti huulilleen. Mutta +hänen taitamattomuutensa tämän arvokkaan ammattikapineen käyttämisessä +teki kaiken varovaisuuden tyhjäksi; useita pikkukilpiä putosi maahan, +ja tuskin se oli tapahtunut, kun eräs vieraista tempasi kolpakon hänen +kädestään ja heitti viinin hänen silmilleen. + +-- Hän on urkkija, kungsholmalainen, huudettiin yleisesti, ja useita +käsiä iskeytyi säikähtyneeseen mieheen, antaaksensa hänelle urkkijan +kyydin. + +Mutta hänen harteva vastustajansa ehkäisi suostuttelevin sanoin +hyökkäyksen, painoi hatun pienen miehen korville, vei hänet ovelle ja +paiskasi hänet kadulle keskelle uutta väkijoukkoa, joka meluten ja +räyhäten paraikaa samosi ohi. + +-- Ystäväiseni, jatkoi hän sitten, -- teitä on petetty. Muutamat +ylhäiset herttuan puoluelaiset ovat tahtoneet teidän avullanne edistää +hänen vehkeitänsä, joilla ei ole teidän toiveittenne kanssa vähintäkään +yhteyttä. Samalla tavalla on tahdottu petkuttaa verovapaita +käsityöläisiä uskottelemalla heille, että herttua puolustaa heidän +asiataan. Minun ystävällinen neuvoni siis on, että te vastoin +alkuperäistä tuumaanne viettäisitte illan kaikessa rauhassa näitten +neljän seinän sisäpuolella, ja jos se neuvo teistä on hyvä, niin minä +kyllä pidän huolen siitä, että kestitystä ei pidä puuttuman... + +Siinä silmänräpäyksessä riuhtaistiin ovi auki ja ryhmypatukoilla +varustettu käsityöläisjoukko syöksyi sisään. + +-- Ulos auttamaan, hyvät ystävät, huusi joukon johtaja, roteva +kupariseppä; -- kungsholmalaiset ja aatelisorjat ovat kokoontuneet, ja +ovat karanneet niskaamme. Suuri tappelu Mustainmiesten kadulla! + +Ja niin olikin laita. Vanloon lähetit eivät vain käyneet +ammattikäsityöläisten kapakoissa toimimassa salaliittolaisia vastaan, +vaan olivat varmuuden vuoksi koonneet aateliston veronvapaat +käsityöläiset ja näitten etunenässä sulkeneet kaikki linnakenttään +päättyvät kadut. Oli levinnyt huhu, että ammattiporvarien kisällit ja +oppipojat samana iltana aikoivat lähteä sotaretkelle kungsholmalaisia +vastaan, ja tämän huhun johdosta olivat kungsholmalaiset kokoontuneet +yhdistynein voimin hyökkäystä torjumaan. Kun sitten lukuisista +ammattilaisten ravintoloista, joissa Vanloon miesten ei onnistunut +saada sanojansa varteenotetuksi, lähti joukkoja linnalle päin, tulivat +he vihollistensa, vapaiden käsityöläisten, kanssa vastatusten ja +aloittivat hurjan tappelun, aseinansa nyrkit ja patukat. + +Kuparisepän kehoitus singahti kuin tulikipinä ruutiaittaan. Paitsi +muutamia vanhuksia, jotka katsoivat iälleen ja voimilleen sopivammaksi +jäädä pikariensa ääreen, kiiruhtivat kaikki muut urhoollisina, kuten +suutariammattilaisten vanhastaan kuulu maine vaati, painamaan hatun +otsalleen, kaappaamaan kepin käteensä ja hyökkäämään ulos. + +Siellä oli ottelu tuimimmillaan. Neniä turposi runsaasti aimo +patukkasateessa, moni ruskeasilmäinen urho palasi silmät mustelmissa, +iskettiin vimmatusti oikeaan ja vasempaan, niinkuin vain humalainen +voi, keskellä pimeyttä ja sumua. Sotahuutoja, kirouksia ja tuskan +ulinaa kaikui ahtailla kujilla, kunnes joukot olivat mielestänsä +saaneet tarpeekseen selkäänsä, ja tuntikauden kestäneen tappelun +jälkeen vetäysivät molemmat puolueet takaisin haavoittuneittensa kera +(kaatuneita ei onneksi ollut) ravintoloihinsa, juodakseen toistamiseen +ja kehuakseen sankaritekojaan. Vanloon miehet seurasivat joukkoja, +maksoivat kestit eivätkä koko yönä päästäneet taistelijoita +näkyvistään. + +Mutta sillä välin olivat herttuan vaunut vierineet ulos linnanpihasta, +eikä häntä vastassa ollutkaan kansanjoukkoa, joka seuraisi häntä +seikkailumatkalle valtasäätyjen luo. + + +_Toinen kohtaus_. + +Norrmalmintorin ääressä, lähellä Vanloon taloa, oli siihen aikaan +ravintola, jota pidettiin pääkaupungin parhaimpana. + +Isäntä oli ranskalaisen keittotaidon salaisuuksissa perillä, ja +etevimmät viinin tuntijat vakuuttivat, että jos hän viiniin sekoittikin +vettä, niin se tapahtui mitä suurimmalla tarkkuudella. + +Laitos oli muuten tunnettu kalliista hinnoistaan ja kauniista +tarjoilijattaristaan. Ei kumma, että pääkaupungin ilakoivan +ylhäisönuorison parhaimmat väliin kokoontuivat sen vaatimattomiin +huoneisiin Bacchusta ja Fortunaa palvelemaan. + +_Goinfres-nimellä_ tunnetut juomaveikot olivat pitäneet täällä majaa ja +pitivät vieläkin, sillä tuo veljeskunta ei vielä ollut aivan +lopullisesti hajonnut. Kuolema oli tosin levitellyt sen piiriin suurta +hävitystä ja aina kylvänyt vanhuuden lunta jälkeenjääneiden kutreihin, +mutta Lorentz von der Linde ja veljekset Horn seisoivat vieläkin +ikäänkuin mahtavina pylväinä jätteiden keskellä, ja joukko +nautinnonhaluista nuorisoa oli kerääntynyt näiden huvittelijavanhusten +ympärille, samalla tavalla kuin Ateenan nuoriso muinoin kokoontui +epikurolaisten filosofien ympärille. + +Mainittiin jo, että kaikki linnaan majoitetun Liljen rykmentin +upseerit, joita luultiin hallitukselle uskollisiksi, olivat sinä iltana +kutsutut juhlimaan everstinsä maatilalle, puolentoista penikulman +päähän kaupungista. + +Kutsuja oli tosin näön vuoksi lähetetty rykmentin koko upseerikunnalle, +mutta muille oli salaa vihjaistu, että he jollakin tekosyyllä +pysyisivät juhlista poissa. Oli järjestetty niin, että vain +salaliittolaisten puoluemiehiä sinä päivänä oli palveluksessa. + +Nämä olivat miltei kaikki koolla Norrmalmintorin ravintolassa ja +odottivat, viiniä juoden ja pelaten, merkkiä salaliiton johtajilta, +joiden päämaja oli Frisendorffin talossa aivan linnan läheisyydessä. +Täältä haarautuivat kapinaliiton langat, ja ehtimiseen kulki viestejä +tämän keskuksen sekä linnan, säätytalon ja muiden tärkeiden +vartiopaikkain väliä. + +Puheenaolevista upseereista ainoastaan yksi, Liljen veljenpoika, oli +tarkemmin selvillä salaliiton oikeasta tarkoitusperästä ja laajuudesta; +he olisivat muuten aivan varmasti peräytyneet ja kieltäytyneet +antamasta apuaan. Heille oli uskoteltu, että kysymyksenä oli yksinomaan +panna kuningasvainajan testamentti toimeen ja vaatia herttua Aadolf +Juhanalle hänen lainmukainen paikkansa holhojahallituksessa: he olivat +sitäpaitsi vakuutetut siitä, että nuori kuningas ja leskikuningatar +hyväksyivät heidän tuumansa, vieläpä että nämä jollakin tavoin olivat +itse hankkeessa osallisina. + +Tähän on lisättävä, että herttua itse ei läheskään tiennyt, kuinka +laajalle hänen niinsanottujen puoluelaistensa suunnitelmat tähtäsivät. +Hän oli nukke heidän käsissään, mutta hauras nukke, jota oli kohdeltava +mitä varovaisimmin. Hän tahtoi itselleen ensimmäisen sijan +holhojahallituksessa, -- ei enempää eikä vähempää, ja tämän +toivomuksensa hän sekä houkutuksilla että uhkauksilla tahtoi saada +hyväksytyksi; niin pitkälle ulottui hänen osallisuutensa +salaliittolaisten vehkeissä. Mutta jos hän olisi aavistanut olevansa +hallituksen muutosta tarkoittavan aseellisen kapinan keskipisteenä, +niin varmaa on, ettei hänen horjuvainen mielensä olisi milloinkaan +sallinut hänen nousta kuusivaljakon vetämiin juhlavaunuihin, joissa hän +nyt Romannin rinnalla ajoi linnanpihaan. + +Valtaneuvos Skytte kumminkin tiesi, että herttua ensi hämmästyksen +puuskasta onnellisesti selvittyään ilomielin tyytyisi asemaansa +valtakunnan ensimmäisenä holhojana niiden miesten rinnalla, jotka +olivat hänet tähän tähdelliseen virkaan koroittaneet. + +Kun herttuan vaunut, uljaan juoksijan vetäminä ja lakeijojen ja +soihdunkantajien ympäröiminä, pysähtyivät isojen linnanportaiden eteen, +oli jo eräs liittolaisten ulkovartijoista menossa Norrmalmintorin +varrella olevaan ravintolaan, antaakseen siitä tiedon kokoontuneille +kaartinupseereille. + +Ennenkuin tämä oli saapunut perille, avattiin Vanloon talon portti, ja +ajopelit vierivät kadulle aseellisen miesjoukon seuraamina. + +Vaunuissa istui Vanloo ja hänen rinnallaan eversti Sparre. Ne kulkivat +torin poikki Norrbrolle päin. Aseellinen joukko, jonka pistimet +aika-ajoin välähtivät sumun keskeltä, jakautui kahtia: toinen ryhmä +seurasi jonkin matkan päässä vaunuja, toinen marssi ravintolaan. + +Ravintolan portti ja eteisen ovi salvattiin ja vartijoita asetettiin. +Sitten johtaja muitten etunenässä riensi portaita ylös toiseen +kerrokseen. + +Isäntä tuli heitä portaissa vastaan ja riensi hätääntyneenä takaisin +nähtyään meriväen pukuun puetut miehet, joilla kaikilla oli peitset +kädessä ja pistolit vyössä. + +Hän kysyi änkyttäen, mitä he tahtoivat, ja johtaja käski hänen näyttää +tietä siihen huoneeseen, jossa kaartinupseerit olivat koolla. Isäntä +osoitti ovea ja tuijotti hämillään yhä edelleen ahavoituneihin, +parrakkaisiin kasvoihin. Hän epäili murhaa ja ryöstöä, ja luulo +vahvistui, kun hän apua hakeakseen riensi portaita alas ja näki oven +kadultapäin teljetyksi ja ulkopuolella vartijoita, jotka oudolla +kielellä, mutta kyllin selvillä liikkeillä kielsivät häntä tulemasta +ulos. + +Sigurd, sillä hän se oli joukon johtaja, astui saliin; hänen väkensä +kerääntyi ovelle. + +Otettuaan juuri äsken vastaan sanantuojan linnasta istuivat upseerit +vielä pöytien ympärillä, juoden ja pelaten. Heidän huomionsa kiintyi +heti tulijaan, ja eräs lähinnä oven suussa istuvista kysäisi, mitä +hänellä oli asiaa. + +-- Minun asiani on viettää ilta herrojen seurassa, vastasi Sigurd; -- +luullakseni ei seurapiiri ole niin tarkasti suljettu, ettei outoakin +siihen voitaisi ottaa. + +-- Eikö teillä ole varsinaista asiaa meille? + +Kapteeni Lilje toisti tämän kysymyksen ja astui samassa tulijan eteen, +jota hän tarkasti kiireestä kantapäähän. + +Tämä oli tanakkarakenteinen, sotaisen näköinen mies, säätyläisten +tapaan puettu. Ainoa tavallisuudesta poikkeava kohta oli leveä vyö, +josta kaksi pistolia pisti esiin. + +-- Asiani, vastasi Sigurd ja kierteli isoja viiksiään, -- on juuri se, +minkä mainitsin. + +-- Mikä? + +-- Viettää ilta herrojen seurassa. + +-- Mikä on nimenne? Kuka olette? + +-- Oikeutettuja kysymyksiä, jotka minun yhtäkaikki täytyy jättää +vastaamatta. + +-- Siinä tapauksessa: kuka teitä on neuvonut tänne? Eikö isäntä, se +konna, sanonut teille, että nämä huoneet ovat yksinomaan meitä varten? + +Kapteeni Lilje aukaisi julmistuneena oven huutaaksensa isäntää, kenties +myös jouduttaakseen muukalaisen poistumista vähemmän hellätuntoisella +tavalla. + +Mutta kun ovi avautui ja vieraat näkivät aseellisen merimiesjoukon, +niin he kalpenivat, ja toinen luki toisensa silmistä sen, mitä itsekin +epäili: meidät on petetty. + +-- Mitä tämä merkitsee? kysyi tuokion vaitiolon jälkeen kapteeni Lilje. + +-- Ei mitään ... ei niin mitään, vastasi Sigurd, -- jos te vain, hyvät +herrat, tyynesti jatkatte hupaisaa ajanviettoanne. + +-- Mutta muussa tapauksessa? virkkoi nuori upseeri laskien kätensä +miekan kahvalle. + +-- Muuten saatte tehdä mitä haluatte, ette vain poistua tästä +huoneesta, ennenkuin vartija Brunke-vuorella ilmoittaa aamun tulon... +Ei, ei, hyvät herrat, jättäkää miekat koreasti tuppeen! Te olette +alakynnessä ... huone on piiritetty, portaat täynnä minun väkeäni ... +ja jos epäilette, etteivät mieheni ensi viittauksestani käytä +pistimiään, niin tarkastelkaa heitä vielä kerran... + +Sigurd vetäytyi oven luo ja aukaisi sen selkoselälleen. + +-- Meidät on petetty! mutisivat vieraat toinen toiselleen. + +-- Kenen käskystä tämä on tapahtunut? alkoi eräs upseereista kysyä, +mutta ennenkuin hän oli ehtinyt lopettaa, huusi toinen: + +-- Tässä piilee kavallus. Me murtaudumme läpi! + +-- Seis! virkkoi Lilje kuolonkalpeana, -- ei vielä väkivaltaa! Asia +täytyy olla selvillä ensin, ennenkuin tartumme miekkoihin. Kuulkaa, +tuntematon herra, minä tahdon puhua kanssanne kahden kesken. + +-- Hyvä on, vastasi Sigurd; -- kukaan ei toivo enemmän kuin minä, että +kaikki ratkaistaisiin sovinnolla. + +-- Kuka on teidät lähettänyt, ja millaiset ovat ohjeenne? Oletteko +oikeutettu vastaamaan niihin kysymyksiin? kysyi Lilje, kun hän ja +Sigurd olivat vetäytyneet erääseen salin kolkkaan. + +-- Olen kyllä, minä olen täällä mynher Vanloon käskystä... + +-- Vanloon ... hollantilaisen? Mitä se merkitsee? + +-- Se merkitsee sitä, että minä olen täällä hänen käskystään... + +-- Entä ohjeenne? kysyi Lilje kuiskaavalla äänellä. + +-- Ne ovat: pidä salaliittolaiset koossa. + +-- Salaliittolaiset? toisti Lilje salaten pelkonsa; -- kuinka +uskallatte leimata meidät sellaisiksi? + +-- Sanat eivät ole minun, vaan mynher Vanloon. + +-- Jatkakaa! + +-- Pidä salaliittolaiset koossa aamuun asti, lausui hän. Jos he väkisin +koettavat murtautua läpi, niin pane väkivalta väkivaltaa vastaan ja +pistä heidät kuoliaaksi ennemmin, kuin annat yhdenkään päästä karkuun. + +-- Mitä vielä... + +-- Kauemmaksi eivät tehtäväni ulotu. Mynher Vanloo lisäsi kuitenkin... + +-- No, Lilje, lausui eräs vanhemmista upseereista, -- onko päästy +sovintoon, vai kuinka? Me tahdomme tietää, kuka julkenee... + +-- Odota, vastasi Lilje, -- keskustelu loppuu siinä paikassa... Mitä +Vanloo lisäsi? + +-- Että tähän toimenpiteeseen on ryhdytty herrojen omaksi hyväksi. Minä +tahdon estää, sanoi hän, heitä auttamasta miekoillansa hanketta, jonka +tarkoituksen suhteen heitä on petetty ja jonka seurauksia he eivät voi +aavistaa. + +-- Meidän jäijillemme on siis päästy! sopersi Lilje. + +-- Myöskin, jatkoi hän, ovat salaliittolaiset ja se hallitus, jonka he +tahtovat kukistaa, liian vaatimattomia ja koko juttu liian vähäpätöinen +ansaitaksensa sijaa historian lehdillä. Kaikki on päättyvä mitä +suurimmassa hiljaisuudessa. Paitsi minua itseäni ja sinua, ei kukaan, +ei edes uhattu hallitus saa tietää, että mitään mainittavampaa vaaraa +on ollut. + +-- Sanoiko hän niin? + +-- Sanoi, ja hänen sanansa ovat varmemmat kuin konsanaan kuninkaan +sana. + +Lilje tarkasti Sigurdia epäilevin silmin, mitteli levotonna ja +miettiväisenä lattiata, kääntyi sitten tuskastuneiden toveriensa +puoleen, jotka asettuivat piiriin hänen ympärilleen, ja ilmoitti +hiljaisella äänellä heille vieraalta saamansa tiedot. + +Nyt syntyi upseerien kesken vilkas kina, jota sentään käytiin +matalalla äänellä. Tuumailtiin, mitä olisi tehtävä. Toiset näyttivät +suuttuneilta, toiset alakuloisilta, kaikki tuskaisilta. Lopulta tultiin +kuitenkin yhteiseen päätökseen: puhujat istuutuivat välinpitämättömän +näköisinä pöytien ympärille, pikarit täytettiin uudelleen, pelinopat +pyörivät, puheltiin ja naureskeltiin, jos kohta hiukan väkinäisesti. + +Lilje palasi Sigurdin luo, joka tällä välin oli astellut salissa +edestakaisin, ja sanoi tälle: + +-- Hyvä herra, te häiritsette vierasten iloa. Tämä huone on meidän +käytettävänämme niin kauan kuin täällä tahdomme olla, emmekä me tapamme +mukaan lähde täältä ennen kuin aamulla. Jos mynher Vanloo on tullut +hulluksi, niin se on seikka, joka ei kuulu meihin; hänen ja teidän +tekonne jääköön teidän itsenne, isännän ja oikeuden välillä +ratkaistaviksi. Mutta jos vielä hetkenkään viivytte meidän joukossamme, +katsomme sen loukkaukseksi, enkä minä vastaa seurauksista. + +Sigurd pohti asiata tuokion ajan ja vastasi: + +-- Olkoon minusta kaukana se, että väkisin tunkeutuisin herrojen +joukkoon. Pääasiasta olemme yhtä mieltä, ja sillä hyvä. Katsotaanpa ... +muuta ulospääsytietä ei ole, ja me olemme toisessa kerroksessa, siis +korkealla maasta. Hyvä on, minä siis vietän aikaani niin hyvin kuin +voin täällä oven ulkopuolella, kunnes torvi Brunke-vuorella toitottaa +vapahduksen hetkeä. Toivotan herroille hyvää yötä. + +Hän poistui huoneesta ja meni rauhoittamaan isännän mieltä jollakin +keksimällään jutulla, jonka jälkeen hän käski tuoda virvokkeita +itselleen ja miehilleen maksaen niistä niin paljon yli vaaditun määrän, +että isäntä ällistyneenä jupisi itsekseen: + +-- Jos nuo ihmiset ovat rosvoja, niin ovatpa ne omituisia rosvoja, kun +antavat enemmän kuin ottavat. + + +_Kolmas kohtaus_. + +Tiedämme, että salaliittolaiset olivat jättäneet vaarallisimman +tehtävän, Ruotsin valtakunnan holhojahallituksen ja neuvoskunnan +vangitsemisen, herra Kustaa Draken toimeksi. + +Sen piti tapahtua heti herttuan lähdettyä linnasta, niin että tieto +tuosta tärkeästä tapahtumasta ehtisi saapua ritariston ja aatelin +korviin herttuan vielä ollessa tämän säädyn luona. Liittolaisten +tarkoitus oli, että tämä _fait accompli_ ["suoritettu asia", +peruuttamaton teko] yhdessä alemman kansan uhkaavan käytöksen ja +aatelittomista säädyistä kootun lähetystön kanssa yllättäen lamauttaisi +ensimmäisen säädyn vastustusvoiman ja pakottaisi horjuvaiset +sopeutumaan asianhaaroihin ja heti vannomaan uskollisuutta uuden +järjestyksen lipulle. Mutta jos sääty osoittaisi suurempaa sitkeyttä +kuin oli odotettu, niin oli liittolaisilla kumminkin sillä hetkellä +väkevämmän oikeus puolellaan, ja he olivat sitä tapausta varten +päättäneet käyttää Liljen rykmentin musketteja ja ammattityöläisten +patukoita tehdäkseen asiasta lopun. + +Saavuttuaan linnaan oli herttua pyytänyt päästä nuoren kuninkaan ja +leskikuningattaren puheille, mutta kun hänelle vastattiin, että +molemmat korkeat henkilöt olivat rukouskammiossa, oli hän jättänyt +näille kirjeet ja lähtenyt valtaneuvoston istuntosaliin. + +Hänen odottamaton ilmestymisensä ja hiljainen juhlallisuutensa, kun hän +laski suuren, sinetillä varustetun kirjeen neuvospöydälle, sai +valtakunnan isät aika lailla hämmästyksiinsä. + +-- Jätän tämän kirjeen luettavaksenne sekä tarkoin pohdittavaksenne ja +toivon, että päätös, jonka sen johdosta teette, tulisi teille kunniaksi +ja valtakunnalle onneksi. + +Siinä kaikki, mitä hän kokoontuneille herroille lausui, jonka jälkeen +hän lähti salista, välttääkseen epäilemättä niitä karttavia kysymyksiä, +joita nämä varmaan tapansa mukaan olisivat Hänen Korkeudelleen tehneet +päästäkseen selville hänen esiintymisensä syistä. + +Herra Pentti oli puolisen tuntia ennen herttuan tuloa ottanut puheeksi +arkaluontoisen asian, jonka täytyi herättää kiivasta sananvaihtoa. +Kysymys koski erinäisiä valtion varoja, jotka olivat kadonneet erään De +la Gardien ja hänen puolueensa suosiman virkamiehen käsistä. Muutamat +näennäisesti säyseät, mutta itse asiassa terävät huomautukset herra +Pentin suusta olivat antaneet keskustelulle hänen haluamansa suunnan, +eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän, ollen suuttuvinaan niistä tuimista +hyökkäyksistä, jotka hänen oli onnistunut kohdistaa itseensä, saattoi +ottaa ne syyksi noustakseen ja poistuakseen istuntosalista. + +Herra Pentti riensi salaliittolaisten päämajaan. + +Täällä vallitsi suuri pelko ja hajaannus. + +-- Mitä nyt? kysyi hän hätääntyneenä, -- mitä on tapahtunut? + +-- Te tulette linnasta? kysäisi Frisendorff ja pyyhki hikeä otsaltaan. + +-- Linnasta. + +-- No niin, ettekö huomannut mitään epäiltävää, mitään, josta voisi +aavistaa, että hankkeemme on tullut ilmi?... + +Kaikki odottivat hengähtämättä Pentti Skytten vastausta. + +-- En, virkkoi hän, -- mutta mistä tämä hätä? + +-- Me olemme kaikki satimessa, sanoi Ribbing, -- meidän täytyy +hajaantua, ennenkuin... + +-- Täällä on joku salainen kavaltaja... + +-- Malttakaa, hyvät herrat, sanoi herra Pentti koettaen näyttää +levolliselta, -- meidän täytyy käsitellä asia järjestyksessä. Te +kysyitte, enkö havainnut neuvoskunnassa mitään epäiltävää. En, +ystäväiseni, ellen ole kuuro ja sokea, niin uskallan väittää, ettei +hallituksella ja neuvoskunnalla ole kaukaisinta aavistustakaan siitä, +mitä on tapahtumassa. Ja kun meillä siltä taholta ei ole mitään +pelkäämistä, niin enpä totta tosiaan käsitä, mistä tämä päätön melu, +tämä silmitön säikähdys ... sanalla sanoen, mitä on tapahtunut? + +-- Merkillistä, sanoi Frisendorff vähän tyyntyen, -- ja täällä me +olemme mitä suurimmassa pelossa. Kuulkaahan! Vahtimiehemme saapuvat +ammattikäsityöläisten luota toinen toisensa jälkeen ilmoittaen, että +heitä yhdennellätoista hetkellä on kohdannut vastus Jumala ties minkä +salaperäisen vallan kätyrien taholta. Samat asiamiehet ovat saaneet +koolle aatelistyöläisiä ja kungsholmalaisia; ja heidän ja +ammattilaisten välillä on ollut käsikahakkaa. Siltä taholta ei meillä +siis ole mitään odotettavissa. Mutta sitten tulee jotakin vielä +käsittämättömämpää. Ystävämme aatelittomien säätyjen joukossa ovat +tuntemattomalta taholta saaneet varoituksen. Lähetystöstä Ritariston ja +Aatelin luo ei siis tule mitään. Mitä suurin hämmennys vallitsee +puoluelaistemme kesken. Kuinka tämä on selitettävissä? Eikö meillä ole +syytä pelätä pahinta? + +Herra Pentti kalpeni huomattavasti. + +-- No, mikä on teidän ajatuksenne? kuiskasivat useat. + +-- Minä en toden totta voi selittää tätä ... mutta ... varsinaista +vaaraa ei sentään ole pelättävissä... Hallitushan ei tiedä kerrassa +mitään ... ja asia on kuin onkin jo alulla ... kotvan päästä on +ratkaisu tiedossamme... Odottakaamme niin kauan tyynesti, hyvät +herrat... Me emme siis tällä hetkellä voi luottaa roskaväen apuun +emmekä myöskään puoluelaisiimme aatelittomissa säädyissä, mutta linna +on vallassamme, ja Drake tekee kyllä aikanaan asiasta lopun... + +Herra Pentin epävarma käytös lisäsi vain salaliittolaisten pelkoa. +Kotvan kuluttua saapui tiedonanto, että herttua oli tullut linnaan. + +Kymmenen minuuttia sen jälkeen syöksähti sisään eräs Liljen rykmentin +upseereista, jotka sinä iltana olivat palveluksessa linnassa. Hän +ilmoitti, että kun hän sovittuna aikana riensi ravintolaan +Norrmalmintorin varrelle kutsuakseen sinne kokoontuneet toverit +paikoilleen, oli kaikki ovet salvattu. + +Ennenkuin ehdittiin selvitä tästä uudesta hämmästyksestä, tuli maaherra +Graan ja ilmoitti, että herttua oli lähtenyt linnasta ja ajanut +Ritariston ja Aatelin luo, mutta että kansajoukkoa ei ollutkaan häntä +saattamassa. + +Heti sen jälkeen saapui tiedonanto Drakelta, joka oli vartioinut linnan +lähistöä. Kirjeessä oli vain seuraavat rivit: + +-- Sparrea ei ole saatu vangiksi. Hän ei ole pysynyt kotosalla. Asia +ratkaistaan heti. + +-- Pian! Meidän täytyy estää häntä! huudahti Frisendorff. + +Hän hyökkäsi ulos monien liittolaisten seuraamana. + +-- Luultavasti he tulevat liian myöhään, lausui herra Pentti toisille, +jotka kalmankalpeina ja epäröivinä seisoivat hänen ympärillään. -- +Hyvät herrat, jos Drake tekee hullun kepposen, jos hänen hassuun +päähänsä on juolahtanut kourallinen roskaväkeä mukanaan tunkeutua +linnaan ja tehdä väkivaltaa maan hallitukselle, niin mitä meillä on +siinä tekemistä? Vastatkoon hän puolestaan. Ja jos hän, tuo raivopäinen +hullu, sitten syyttää meitä osallisiksi samaan rikokseen, niin kysymme: +mitenkä hän tämän typerän syytöksensä näyttää toteen?... Ja koko maassa +tullaan pitämään sitä naurettavana, sillä mitenkä tervejärkiset +ihmiset, puhumattakaan varovaisuudestaan ja älykkyydestään tunnetuista +miehistä, voisivat antautua mokomaan maankavaltamis-narripeliin? Hyvät +herrat, menkää rauhassa kotiin ja heittäytykää unen helmoihin, jos +teitä haluttaa. Minua puolestani unettaa niin, etten toden totta saa +silmiäni kunnolla pysymään auki. Minä lähden kotiin ja paneudun +nukkumaan vanhurskaan unta, ja miten suuresti hämmästynkään, kun +huomenna herään ja luokseni pyrkiviltä virkaveljiltä saan kuulla, mitä +tänä iltana on tapahtunut. Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne. + +Herra Pentti kääriytyi kauhtanaansa, painoi hatun kähäräperuukilleen, +kahmaisi ison kultanuppisen keppinsä, kumarsi oikealle ja vasemmalle ja +lähti. + + * * * * * + +Muutamista sanoista, jotka Ahasverus-kellarissa lipsahtivat erään +vieraan suusta, on lukija saanut tietää, että noituudesta syytetyt +naiset sen päivän jälkeisenä aamuna, jonka tapauksia nyt kuvataan, oli +hovioikeuden tuomion nojalla vietävä kihlakunnan teloituspaikalle +mestattaviksi ja roviolla poltettaviksi. + +Eerikin Hovioikeudelle antama kertomus niistä huomioista, joita hän oli +noitatutkinnoissa tehnyt, kuin myös Inkerin ja Ellin entisestä elämästä +ja käytöksestä vankilassa, oli jäänyt tuloksia vaille. Inkerin ja Ellin +ilmoitus, että heidät kiduttamalla oli pakotettu tunnustamaan itsensä +syypäiksi, oli jätetty huomioon ottamatta. Samoin kuin muutkin +taikauskon uhrit tuomittiin äiti ja tytär menettämään henkensä ja +heidät oli määrä viedä seuraavana aamuna mestauspaikalle +kuolemanrangaistusta kärsimään. + +Kello on lähes kahdeksan korvilla iltasella. Eerikki oleilee +asunnossaan. Hän on tehnyt kaiken voitavansa pelastaakseen onnettomat. +Hän oli pyytänyt ja päässyt kreivien Pietari Brahen ja Maunu de la +Gardien puheille, hän oli käynyt useimpien Hovioikeuden jäsenten luona +-- kaikki turhaan. Kaikki olivat sanoneet, etteivät he voi estää +oikeuden menoa, ja monet ennakkoluuloisimmista herroista olivat +kummeksineet sitä, että pappismies oli halukas vaikuttamaan +pahantekijöiden hyväksi, joiden syyllisyys oli yhtä ilmeinen kuin se +oli jumalaton ja kauhea. + +Aika, jolloin Eerikin on mentävä vankien luo, on käsissä. Hän on +päättänyt viettää yhdessä heidän kanssaan heidän viimeisen yönsä +pitkät, tukalat hetket, seurata heitä mestauspaikalle ja olla heidän +läheisyydessään heidän mennessään kuolemaan. Ääretön tuska täyttää +hänen sielunsa: hän on kehoittanut heitä tunnustamaan itsensä +syyllisiksi ja siten ollut syöksemässä heitä turmioon, josta hän nyt +itseänsä soimaa. Totta on, että heidät muussa tapauksessa kiduttamalla +olisi pakotettu tekemään sama tunnustus, mutta siitä ei ole Eerikille +minkäänlaista lohtua: hän ei edes ajattele sitä. Niin kauan kuin vielä +saattoi jotakin toivoa oikeuden tutkivalta silmältä tahi ihmisten +sääliväisyydeltä, oli hän, tyynesti luottaen Kaitselmukseen, odottanut +puuhiensa hedelmiä. Nyt, kun kaikki toivo oli sammunut, hänen sielunsa +horjui niinkuin ruoko myrskyssä, ja yltyvä hätä uhkasi muuttua +epätoivoksi, kunnes vasta kiivaan taistelun jälkeen ristiriitaisten +tunteiden ja ajatusten myllertävä vuo keskittyi yhdeksi ainoaksi +valtavaksi avunhuudoksi Jumalan luo. + +Hän tunsi vielä itsessänsä tuon kiihtyneen, suloisesti järkyttävän +mielialan vaikutusta, jota Jumalan tahtoon rajattomalla nöyryydellä +alistunut sielu tuntee -- kun hänen silmänsä sattuivat paperiin, joka +oli hänen pöydällään samana iltana tulleiden kuulutusten joukossa, +mitkä hänen seuraavana sunnuntaina piti lukea seurakunnalleen julki. +Hän otti paperin, tietämättä miksi, ja luki sen kiireesti. + +Sen sisällys vaikutti häneen kuin sähkötärähdys. Se oli Vanloon laatima +kuulutus. Hän luki nimet Inkeri ja Elli ... olosuhteet, joissa +kuulutettujen henkilöiden ilmoitettiin eläneen, näyttivät soveltuvan +niihin tietoihin, jotka nuo kaksi naista itse olivat entisistä +elämänvaiheistaan antaneet. + +Siinä oli kylliksi. Eerikki tunsi rukouksensa tulleen kuulluksi, hän +näki tässä Jumalan sormen johdatuksen. Se vaikutti häneen kuin ihme. +Toinnuttuaan ensimmäisestä valtavasta hämmästyksestään hän kokosi +ajatuksensa ja riensi täyttämään pelastustyötä, jonka onnistumista hän +ei enää epäillytkään. + +Hänen tiensä kävi niitä katuja pitkin, missä kansanmeteli riehuili. Hän +tunkeutui vastaan tulevien joukkojen, rähisevien ja tappelevien +laumojen läpi, ihmettelemättä edes syytä tähän hurjaan hälyyn, ja +riensi linnan ohi Norrbron poikki Vanloon taloon Norrmalmintorin +varrelle. + +Hän pyysi ensimmäistä kohtaamaansa palvelijaa saattamaan hänet mynher +Vanloon luo. + +Palvelija vastasi, että hänen herransa äsken oli lähtenyt ajelulle, hän +ei tiennyt oikeastaan minne, mutta jos asia oli tärkeä ja pastori +suvaitsi kirjallisesti esittää sen, niin mynher Vanloo saisi kirjeen +viipymättä. + +Eerikin täytyi mukautua asianhaaroihin. Hän pääsi huoneeseen, sai +kirjoitusneuvot, kirjoitti kiireesti ja sulki sinetillä kirjelipun, +jossa hän ilmoitti Vanloolle, että hänen kuuluttamansa henkilöt oli +löydetty, että he istuivat linnanvankilassa aiheettomasti syytettyinä +noituudesta, että ensi yö oli onnettomien viimeinen, jollei pikainen +pelastus ennättäisi, koska heidät oli määrä seuraavana aamuna viedä +teloituspaikalle kuolemanrangaistustaan kärsimään. + +Niihin sanoihin päättyi kirje, jonka nopeat kynänkäänteet todistivat +sitä kiirettä ja mielenliikutusta, minkä vallitessa se oli kyhätty. + +-- Tämän kirjeen pikaisesta perilletulosta riippuu kahden herrallenne +kalliin ihmishengen pelastus, sanoi Eerikki palvelijalle; -- onko minun +tarvis sanoa muuta? + +-- Olkaa huoleti, vastasi palvelija, -- mynher Vanloo saa sen puolen +tunnin kuluttua käsiinsä. + +Eerikki riensi nyt takaisin linnaan. Hän aikoi ensin tarkemmin +pohtimatta antaa Inkerille ja Ellille tiedon tuosta kuin ihmeen kautta +auenneesta pelastumisen mahdollisuudesta. Hänellä oli, kuten tiedämme, +vapaa pääsy linnan vankilaan. Mutta vasta nyt, hänen lähetessään +linnaa, alkoi pelko saada valtaa hänen sielussaan. Että Inkeri ja Elli +olivat juuri ne, joita Vanloo kuulutuksellaan haki, sitä hän ei +epäillyt, eikä myöskään, että tämä mahtava mies kaikin tavoin koettaisi +vaikuttaa näiden ihmisten kohtaloon, koska hän oli ryhtynyt sellaisiin +toimiin heidän löytämisekseen: mutta riittikö Vanloon mahti viime +hetkessä pysähdyttämään lain miekan? Eikö ollut luultavaa, että Vanloo, +aikansa ennakkoluuloihin kallistuvana, jättäisi poloiset heidän oman +onnensa nojaan saatuaan tiedon niistä kauheista rikoksista, joista +heidät oli tuomittu? Eerikki ei tiennyt mitä laatua Vanloon +myötätuntoisuus näitä naisparkoja kohtaan oli: kenties moinen havainto +sen hyvinkin riittäisi tukahduttamaan. Olisi niinmuodoin epäviisasta, +olisi julmaa jonkin hataran pelastumismahdollisuuden nojalla virittää +uutta maallista toivoa sydämiin, jotka kovan taistelun jälkeen olivat +alistuneet Jumalan tutkimattomiin päätöksiin ja vihkiytyneet kuolemaan. + +Näissä mietteissään Eerikki lähenemistään läheni linnaa. Hänen +kulkunsa, äsken ilon keventämä, oli nyt hiljaista, hänen rintaansa, +jota äsken paisutti onnellinen toivo, pusertivat tuskalliset +epäilykset. + +Hän oli kulkenut Norrbron yli, ja kuninkaallista palatsia ympäröivä +muuri kohosi nyt hänen edessään miltei läpinäkymättömän sumun keskellä. + +Mutta samassa salpasi häneltä tien kansanjoukko, joka tiheästi yhteen +sulloutuneena seisoi parinkymmenen askelen päässä pohjoisesta +porttiholvista. Sumu ja pimeys oli niin synkkä ja joukko niin +hiljainen, että Eerikki ei huomannut sitä, ennenkuin hän näki +ympärillään hurjia parrakkaita, keihäillä, sapeleilla ja pistoleilla +varustettuja miehiä, joiden mykkä äänettömyys herätti hänessä yhtä +suurta kummastusta kuin heidän ulkomuotonsakin. Sumusta astui esiin +uusia haamuja, jotka näyttivät nousevan ikäänkuin linnankaivannosta, +missä airojen hiljaisesta, mutta tiheästä loiskunnasta päättäen oli +veneitä liikkeellä. + +-- Mitä te katselette? kysyi eräs pitkäkasvuinen, samettitakkinen nuori +mies, joka ei ollut kukaan muu, kuin toinen luutnantti Scyllasta; -- +menkää te menojanne, hurskas pappismies! Mutta jos uteliaisuuden vuoksi +haluatte tietää, keitä olemme, niin tietäkää, että olemme mynher +Vanloon prikin Algernon Sidneyn miehistöä ja että väijymme täällä +eräitä laivastamme paenneita konnia, joiden pitäisi luulomme mukaan +kulkea tämän kautta. + +-- Kaiketi siis myös tiedätte, missä isäntänne, mynher Vanloo, +parast'aikaa oleilee, kysyi Eerikki. + +-- En, vastasi samettitakkinen mies, -- enpä tosiaankaan voi sanoa, +missä mynher suvaitsee oleskella. + +Eerikki sanoi hyvästi, jatkoi kulkuaan ja meni sisään himmeästi +valaistusta portista, missä vahtisotamies puheli erään vanginvartijan +kanssa huomispäivän suuresta juhlatilaisuudesta, noitien poltosta. + +Kun hän sitten, vahtimiehen seuratessa avainkimppuineen, astui vankilan +eteiskäytävään, tunsi hän tuskallisen pelon pääsevän hänessä entistä +suurempaan valtaan: hän painoi käden kovasti rintaansa vastaan +vahtimiehen kiertäessä avainta lukossa ja aukaistessa natisevan oven. + +Eerikki astui sisään. + +Lamppu loi himmeätä valoaan noiden kahden naisen surulliseen asuntoon. +Inkeri makasi kurjalla vuoteellaan; hän oli hetken uinahtanut, ja Elli +istui hänen päänaluksensa vieressä nojaten otsaansa samaan tyynyyn, +jolla äidinkin pää lepäsi. + +Oven rasahtaessa Inkeri heräsi. + +Vieno ilo välähti naisten kalpeille kasvoille, kun he näkivät ystävänsä +ja sielunpaimenensa. Elli suuteli hänen kättään, ja Inkeri tarttui +toiseen käteen ja lausui: + +-- Oi, te viivytte nyt seurassamme niin kauan kuin meille aikaa on +suotu ... minä olen nukkunut niin hyvin ... viimeisen kerran ... ja +näin unessa poikani. Se oli herttainen uni, ja minä toivon, että Jumala +antaa sen pian toteutua taivaassa. Elli, sinullahan on muistoesine +herra Aadolfille ... muistutan sinua siitä, ennenkuin ajatuksemme +kaikkoavat maallisista, katoavista kappaleista ... pastori vie sen ynnä +viimeisen hartaan tervehdyksemme tuolle hyvälle herralle. + +Elli otti taskustaan pienen muistoesineen, hänen hiuksistaan +taidokkaasti palmikoidun kukkasen. + +-- Antakaa tämä hänelle, sanoi tyttönen hiljaa, -- ja sanokaa, että +minä suuresti häntä rakastin... + +Ellin silmiin herahti kyynel hänen näitä sanoja lausuessaan. + +-- Antakaa anteeksi, Inkeri ja Elli, sanoi nyt Eerikki, ja syvä huokaus +kohosi hänen rinnastaan, -- minun täytyy vähän aikaa koetella +kärsivällisyyttänne puhuakseni asioista, joiden tällä hetkellä +oikeastaan tulisi olla vieraat teidän ajatuksillenne... Inkeri, +oletteko kuullut nimen Vanloo? + +-- Vanloo? toisti Inkeri tapaillen muististaan. + +-- Äiti, sanoi Elli, -- Vanloo, sehän on sen muukalaisen nimi, joka +asui metsässä siinä talossa, jota sanottiin metsästysmajaksi. + +-- Niin se taisi olla, tai jotenkin sinnepäin. Minä näin hänen joskus, +useimmiten hämärissä, ratsastavan mökkini ohi. + +-- Ettekö koskaan nähnyt häntä niin läheltä, että olisitte voinut +tarkastaa hänen kasvojaan? kysyi Eerikki. + +-- En. + +-- Mutta minä kerran näin, virkkoi Elli; -- hän näytti niin lempeältä +ja kauniilta. + +-- Muistatko ennen nähneesi samat kasvot? kysyi Eerikki edelleen. + +-- En, vastasi Elli pudistaen päätään. + +-- Inkeri, lausui Eerikki, -- tuo Vanloo, joka on ylhäinen ja mahtava +mies, on lähettänyt kirjoituksen luettavaksi julki kaikissa maan +kirkoissa, jossa hän kuuluttaa kaksi teidännimistänne henkilöä +etsittäväksi; näitä, joista toinen äiti, toinen tytär, hän kehoittaa +saapumaan luokseen, kuulemaan tärkeitä ja iloisia sanomia... + +Inkeri kävi tarkkaavaiseksi: hänen silmänsä seurasivat herkeämättä +Eerikin huulia. Tämä jatkoi: + +-- Kirjoitus, jonka mainitsin, tuotiin minulle tänä iltana. Se on +minulla mukanani, ja minä pyydän, että niin tarkkaan kuin mahdollista +kuuntelisitte joka ainoata sanaa, kun minä nyt sen luen. + +Samassa kuului ulkoa kimakka, huikea vihellys, niinkuin +merkinantopillin ääni. Se kuului linnankaivannosta päin, aivan läheltä +Inkerin ja Ellin vankilan ikkuna-aukkoa. + +-- Minä kuuntelen tarkkaavaisesti ... mutta lukekaa pian! lausui +Inkeri, ja hänen äänensä ilmaisi sydämen levottomasta aavistuksesta +herännyttä mielenkiintoa. + +Sama aavistus heräsi Ellissäkin, mutta paljon selvempänä. Hän muisti +illan, jolloin hänen äitinsä kummallisessa puolihorrostilassaan oli +luullut pojakseen Aarnoksi tuota vierasta, joka silloin kuutamossa +ratsasti heidän yksinäisen mökkinsä ohi. Ratsastaja oli ihan varmaan +metsästysmajan omistaja Vanloo, ja samainen Vanloo kuulutti nyt +etsittäväksi kahta henkilöä, jotka olivat äiti ja tytär, nimeltään +Inkeri ja Elli. Salaman nopeudella kutoutuivat nämä ajatukset toisiinsa +Ellin sielussa... + +Eerikki alkoi lukea kuulutusta, mutta ei ehtinyt pitkällekään, kun +Inkeri äkkiä kavahti pystyyn ja lausui: + +-- Kukahan tuon on mahtanut kirjoittaa? Kuka tuntee niin tarkoin +entiset elämänvaiheeni? Kuka on tuo Vanloo? Vastatkaa! + +-- Vanloo on ulkomaalainen ... Hollannin lähettiläs... + +-- Ulkomaalainen? Se on mahdotonta ... tai onko hän... Sama se, minä +tahdon puhutella häntä, tahdon nähdä hänet. Ei kukaan muu kuin poikani +ole voinut hänelle näitä tietoja antaa ... ja tahtoohan hän saattaa +_iloisen_ sanoman tiedokseni, sanoittehan niin? + +Inkeri puhui kuumeisella kiihkolla. + +-- Sanoin, vastasi Eerikki, -- niin hän kirjoittaa. + +-- Siinä tapauksessa poikani elää... Oi, Jumala, Jumala... Viekää minut +hänen luokseen, minä tahdon nähdä hänet. + +Inkeri ei muistanut, missä oli. Hän ei muistanut, että vankilan muurit +piirittivät häntä ja että kun ovi pian avattaisiin, hänen tiensä vei +kuolemaan ja rovion liekkeihin. + +-- Mikä on muukalaisen ristimänimi? kysyi Elli yhtä innokkaasti, -- +tiedättekö sen? + +-- Olen kuullut hänen ristimänimensä ja ... on se tässä +kuulutuksessakin, vastasi Eerikki, silmäten paperiin, -- mynher Vanloon +ristimänimi on Aarno. Antaako se asiaan jonkinlaista selvyyttä? + +Inkeri ja Elli vastasivat riemuhuudolla ja syöksähtivät toistensa +syliin. + +Eerikki katseli kohtausta sanomattomalla hämmästyksellä, ja aavistus +tämän äkillisen molemminpuolisen tunteenpurkauksen syystä täytti hänen +sielunsa. + +-- Hän on minun poikani, huudahti Inkeri mielettömänä ilosta. -- +Löysinpä hänet jälleen... Elli, Elli, sinä olet löytänyt veljesi... + +-- Teidän poikanne! toisti Eerikki saman ihastuksen vallassa. -- Niin +se on, sen täytyy olla niin. Minä heikko, joka epäilin, vaikka näin +Jumalan sormen viittauksen! + +Ulkona vihellettiin uudestaan ja yhtä kimeästi kuin ensikerrallakin, +mutta kukaan sisällä-olijoista ei sitä kuullut. Merkki kutsui Draken +miehiä niiden eri porttien kautta, joiden eteen heidät oli sijoitettu, +ryntäämään linnaan. + +-- Minun täytyy nähdä hänet, jatkoi Inkeri. -- Mutta, oi Jumala, lisäsi +hän tuskaisella äänellä, -- kenties hän on hyvin kaukana ... ja +kuolemankello kutsuu meitä muutaman tunnin päästä ... ehkä on jo +myöhäistä! + +Tuo ajatus lannisti, mykisti Inkerin. Hän väänteli vavisten käsiänsä ja +katsahti toivottomasti ympärilleen harmaihin vankilan muureihin. + +-- Herra pastori, virkkoi Elli ja otti Eerikin käden käsiensä väliin, +-- tuokaa hänet tänne! Meidän täytyy nähdä hänet, ennenkuin kuolemme. +Ei, nyt minä en tahdo kuolla. Sanokaa pyöveleillemme, että heidän +täytyy antaa meille lykkäystä ... he eivät voi olla niin kovia että +erottaisivat äidin jälleen löydetystä pojastaan, sisaren veljestään, +ennenkuin he ovat saaneet syleillä toisiaan ja sanoa toisilleen +viimeiset jäähyväiset... Mutta he ovat julmia, säälimättömiä ... he +eivät kuule rukousta... Äiti, meidän täytyy paeta: eivät muurit, eivät +mitkään portit voi estää meitä... + +-- Paeta? toisti Inkeri ja lysähti tuolille. -- Lapsi, sinä hourit. + +Siinä tuokiossa kuului linnanpihalta kovaa meteliä, huutoa ja aseitten +kalsketta. Melu läheni. + +-- Jos hän löytää heidät eikä voikaan pelastaa ... jos hän tulee ja +näkee heidän häpeällisen kuolemansa! Oi, se olisi kauheata... Niin +ajatteli Eerikki, ja se ajatus oli hetkeksi mykistänyt hänet ja +viivyttänyt hänen päätöstänsä heti hakea ilmi Vanloo. + +Tähän asti ei kukaan sisällä-olijoista ollut huomannut ulkona +puhjennutta melskettä; mutta nyt kuului hurjaa huutoa yhä lähempää +käytävästä, aseet rämisivät, ovien saranat natisivat, kun niitä +väännettiin auki, rautasalvat putosivat kilahtaen lattiakiville. + +Osa Draken miehiä oli murtautunut linnanvankilaan päästääksensä irti +vangit. Lukija tietää tämän sisältyneen Draken suunnitelmaan; hän +tahtoi siten lisätä hämminkiä ja kääntää huomion pois pääyrityksestä, +jota hän itse lukuisamman joukon etunenässä oli rientänyt panemaan +toimeen. + +Vahtimies oli jättänyt avaimen suulle siksi aikaa, kun Eerikki oli +vankien luona. + +Ovi avattiin selko selälleen. Aseita välkkyi, haamuja vilisi +käytävälampun himmeässä valossa. + +-- Ulos, yön lapset! Ulos, saakeli soikoon! Te olette vapaat, +huudettiin tyrmistyneille vangeille keskellä pauketta, jota vielä +jatkui ovia avattaessa ja salpoja pudotellessa. + +-- Kuuletko, äiti? Ne huutavat, että me olemme vapaat! Tule! Jumala on +kuullut rukouksemme, hänen kätensä on avannut vankilamme oven... +Tule! Me riennämme Aarnon luo, huusi Elli mielettömänä ja tarttui +suonenvedontapaisella voimalla äitiänsä käsipuoleen. + +-- Kuuletko! Arnoldin luo! toisti hän kiihkeästi, kun Inkeri, jonka +päätä huimasi, vielä viipyi. + +-- Pian! Tulkaa! lausui Eerikki, jonka ajatukset tuskin lienevät olleet +Inkerin ajatuksia selvemmät, ja hän auttoi vanhusta nousemaan tuolilta, +jolle tämä oli lysähtänyt. -- -- -- -- -- + +He riensivät ulos. + +Käytävästä haarautui useampia solia, jotka kaikki veivät linnanpihalle, +mutta tavallisissa oloissa pidettiin näiden solien päissä olevat vankat +rautaovet suljettuina. + +Pakolaiset lähtivät keskellä mylläkkää suorinta tietä pihalle. He eivät +nähneet oikealle eivätkä vasemmalle, eivät huomanneet mitä heidän +ympärillään tapahtui, eivät aavistaneet keitä heidän vapauttajansa +olivat, he riensivät vain edelleen. Mutta pian keskeytyi heidän +pakonsa: uloskäytävän sulki aaltoileva ihmisjoukko, jonka päiden päällä +välkkyi aseita lepattavassa valossa; pyssyjä laukaistiin, huudettiin ja +kiljuttiin, tapeltiin mies miestä vastaan. Pakolaiset kääntyivät +takaisin ja etsivät toista ulospääsytietä; he samosivat läpi holvin, +missä tappelu ei vielä ollut ehkäissyt parhaillaan tapahtuvaa +vapautustouhua. Avoimista ovista syöksyi ulos vankeja, miehiä ja +naisia, hajautuen hurjassa hämmingissä kaikille haaroille, jotkut +seuraten samaa tietä kuin hekin. Sitten he olivat linnanpihalla. Synkkä +pimeys ympäröi heidät, sillä kaikki lyhdyt oli särjetty. Joukkoja kulki +edestakaisin, huutoja, kirouksia, komentosanoja kajahti ehtimiseen, ja +pihan eteläpuolelta, missä kasarmi oli, kuului rummun pärinää. + +Draken väki oli äkkiarvaamatta karannut vahtien kimppuun, mutta +kun meteli oli herättänyt linnanpalvelijain huomiota ja kun +ensihämmästyksen puuska oli haihtunut, oli kaikilla tahoilla annettu +hälytysmerkkejä. Drake ei tiennyt, että salaliittolaisten ystävät +Liljen rykmentin upseerikunnassa eivät voineet asettua paikoilleen: hän +toivoi linnan miehistöltä ainakin sitä apua, mitä se toimettomana +pysyen olisi voinut antaa, kunnes hän olisi täyttänyt tehtävänsä ja +kapinaliiton johtajat ilmestyneet huutamaan valtakunnalle uuden +hallituksen. Nyt riensivät ne kolme tai neljä upseeria, jotka olivat +jääneet kasarmiin ja siten pelastuneet vangiksi joutumasta, varmoina +siitä, että liittolaisten yritys oli mennyt myttyyn, ja valmiina +poistamaan kaiken epäluulon itsestään, ensimmäisen hätämerkin kuultuaan +kutsumaan sotajoukkoa aseisiin: joukko sotamiehiä oli jo kuitenkin +käskyä odottamatta karannut vanginvartijain ja linnanpalvelijain +avustamana tuntemattoman vihollisen kimppuun. Ei tiedetty, mitä +oikeastaan oli tapahtumassa, ja luultiin vain, että metelin tarkoitus +oli päästää vangit irti linnanvankilasta. Taistelu jatkui aitauksen +sisässä ja vankilan vieressä, ja sen aallot murtuivat sokeasti +toisiansa vastaan keskellä sumua ja pimeyttä. Taistelijat eivät +itsekään olleet selvillä tapahtumien kulusta. Hajajoukkojen ja +lähettien välitse, jotka kiitivät taistelupaikalle tai olivat saaneet +käskyjä eri tahoille vietäviksi, samosivat pimeän peitossa pakoilevat +vangit ja heidän takaa-ajajansa kaikki yhtenä rykelmänä. + +Kun Inkeri ja Elli olivat Eerikin rinnalla tulleet linnanpihalle, +suljettiin sen kolmesta portista kaksi ja vartijoiksi asetettiin niitä +miehiä, jotka rummun pärinä oli koonnut päällikköjen ympärille. Kolmas +eli pohjoinen portti oli vielä auki ja vartioimatta, kenties sen +vuoksi, että Drakella olisi mahdollisuus palata takaisin. Samassa +tuokiossa syöksyi isoja linnanportaita alas aseellinen joukko, joka +Draken jäljessä vast'ikään oli rynnännyt palatsiin. Nyt se paetessaan +rikkoi ja hajoitti säännöttömän piirin, joka otellessaan oli +tunkeutunut yhä lähemmäksi niitä joukkoja, jotka olivat rynnänneet +aitaukseen ja nyt koettivat murtautua läpi. Nämä saivat hengähtää, he +liittyivät tovereihinsa ja karkasivat avonaista porttia kohden, jonka +kautta koko lauma katosi, ennenkuin ehdittiin todenteolla ryhtyä +ajamaan sitä takaa. + +Tuskin oli linnanpiha puhdistunut kutsumattomista vieraista, kun +riennettiin sulkemaan pohjoinenkin portti, etteivät vangit pääsisi +pakoon; niistä olikin vasta muutaman onnistunut raivata tiensä +vapauteen, sillä koko mellakkaan oli kulunut tuskin enemmän aikaa kuin +on tarvittu sen kuvaamiseen. + +Inkeri ja Elli olivat saattajansa seurassa ensin kiireesti kulkeneet +pohjoista porttia kohden. Mutta ennenkuin he pääsivät holviin saakka, +täyttivät sen Draken pakoilevat miehet. He seisahtuivat neuvottomina. +Seinäpylväs suojasi heitä ohiryntäävältä ihmisjoukolta. Soihtuja alkoi +liikkua pimeässä. Ja soihdun valossa Elli näki isot, valjastetut vaunut +keskellä pihaa. Joka taholla etsittiin ulospäässeitä vankeja: huutoja +kajahteli, ja parvia liikkui siellä täällä soihtujen valossa vankilaa +kohden. Kaikesta näkyi, että työtä tehtiin hyvällä menestyksellä. + +-- Pian ... vaunuihin! kuiskasi Elli. On vaikea sanoa, mikä hänen +päähänsä tämän ajatuksen toi. Oliko se aavistus? Oliko se epätoivo, +joka kaikkien muiden tukien pettäessä uskaltaa mitä tahansa löytääkseen +pelastuksen? + +Pakolaiset riensivät sinne. + +-- Kuka siellä? huusi sotamies nähtyään heidät pimeässä. Naiset +hiljensivät kulkuaan ja vetäytyivät vavisten syrjään. Eerikki astui +askelen miestä kohti, joka papillisen puvun nähtyään tervehti ja jatkoi +matkaansa. + +He pääsivät enemmittä seikkailuitta vaunujen luo. Lakeija seisoi +hevosten vieressä, kuski istui liikkumattomana ajoistuimella, huomio +kiintyneenä hevosiin, jotka säikkyivät hälinää. Vaunujen ovella seisoi +mies kääriytyneenä viittaan. + +Eerikki aukaisi oven. Mies kääntyi, tarkasteli häntä ja aikoi +huomauttaa heidän erehtyneen; mutta nyt läheni eri tahoilta +vanginvartijoita soihtuineen, ja heidän kysymyksistään ja +vastauksistaan ilmeni, että he hakivat velhonaisia. + +-- Pian vaunuihin! kuiskasi Eerikki vapiseville naisille. + +-- Herra pastori, te erehdytte ... nämä ovat mynher Vanloon vaunut, +lausui viittaan puettu mies. + +Vanginvartijat lähenivät. Vielä muutamia askelia, ja soihtupiiri olisi +ympäröinyt pakolaiset. Elli työnsi äitinsä vaunuihin ja kiipesi itse +nopeasti perässä. Eerikki salpasi oven. + +-- Kuolemaantuomittuja ... viattomia ... Vanloon äiti ja sisar... Muuta +ei Eerikki ehtinyt kuiskata ällistyneelle palvelijalle, kun +vanginvartijat jo seisoivat heidän edessään. + +-- Tässä on pastori, joka oli velhonaisten luona, virkkoi sama vartija, +joka oli avannut oven Eerikille Inkerin ja Ellin vankityrmään; -- +kenties pastori voi sanoa, mihinkä päin he pakenivat... + +-- He juoksivat vankilasta erään käytävän kautta, ja minä seurasin +heitä, mutta minne he sitten pimeässä ja tungoksessa lienevät +häipyneet, sitä en tiedä, vastasi Eerikki. + +-- Sehän hullua, jos he ovat päässeet livistämään, jatkoi vartija; -- +koko tämä häly lienee itse paholaisen aikaansaama, hän kun on tahtonut +pelastaa noidat. Eipä enää tiedä mitä pitää uskoa. + +Vanginvartijat poistuivat. + +Eerikki oli koko ajan tuskaisesti puristanut palvelijan käsivartta, ja +tämän sanattoman rukouksen näytti palvelija ymmärtäneen. + +-- Mikä on hätänä? Kuka nousi vaunuihin? kysyi kuski kumartuen +ajoistuimelta. + +-- Hiljaa, vastasi palvelija, -- se on mynherin käskystä... Herra +pastori, lisäsi hän, -- minä tiedän, että he ovat kaksi irtipäässyttä +vankia, joita te tahdotte auttaa, ja kun te, joka olette pappi, +sanotte, että he ovat viattomat, niin... + +-- Teidän täytyy pelastaa heidät, keskeytti hänet Eerikki. -- Minä +vannon Jumalan kautta, että nämä pakolaiset ovat herrallenne sangen +kalliit. Ajakaa heti mynher Vanloon taloon! + +-- Mutta ... intti palvelija. + +-- Te vastaatte herrallenne heidän hengestään. Minä seuraan heitä +mynherin asuntoon ja odotan siellä hänen tuloaan. Pian, sillä jos +viivytte, voidaan heidät millä hetkellä hyvänsä keksiä! + +-- Olkoon menneeksi, sanoi ällistynyt palvelija uskaltamatta asettua +Eerikin tuimaa käskyä vastaan, -- mynher on kaikissa tapauksissa suova +anteeksi erehdyksenne. + +Hän käski kuskin ajaa kotiin. Eerikki nousi vaunuihin turvattiensa luo. +Vaunut lähtivät liikkeelle. + +-- Keitä siellä? huusi vahti, kun vaunut kulkivat pohjoisen +porttiholvin läpi. + +-- Mynher Vanloon vaunut, vastasi lakeija. + +-- Saavat mennä. + +Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä +läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli... Inkeri ja hänen +tyttärensä olivat pelastuneet. + + * * * * * + +Ytimenä siinä joukossa, jolla Drake hyökkäsi palatsiin, oli Scyllan +miehistö; täytteenä oli kapakoista haalittua humalaista roskaväkeä, +jolle oli työnnetty aseet käteen ... joka ei tiennyt, tuskinpa +kysyikään, minkälaiseen uhkayritykseen sitä aiottiin käyttää. + +Valtaneuvoston kokoushuoneen ovella vartioivat drabantit olivat ainoat, +joiden Drake luuli mahdollisesti tekevän vastarintaa, mutta näitä oli +vähän eivätkä he voineet estää äkillistä päällekarkausta. Vakuutettuna +rohkean yrityksensä onnistumisesta hän oli niinmuodoin rientänyt isoja +linnanportaita ylös niiden molempien joukkojen etunenässä, jotka +kuultuaan linnankaivannosta annetun merkin olivat syöksyneet itäisestä +ja läntisestä portista sisään ja yhtyneet linnanpihalla, kun taas +kolmas, pohjoisportille kokoontunut joukko hyökkäsi linnanvankilaan ja +ylivoimallaan pakotti sen harvalukuisen vartijaväen väistymään. + +Drake oli varma voitostaan, sillä hänen selkäpuoltaan suojelisi +vankilametakka ja edessä ei vaarallisia esteitä olisikaan. Sitäpaitsi +hän luotti lujasti Liljen rykmenttiin. Hänen ylenmäärin kiihoittunut, +vallasta ja suuruudesta houraileva mielentilansa, hänen vakaumuksensa, +että tämä silmänräpäys oli ratkaiseva hänen tähdissä kirjoitetun +kohtalonsa, oli panssari, jonka läpi epäilysten oli mahdoton tunkeutua +hänen rintaansa. Jos Pentti Skytten ja muiden liittolaisten salaiset +toiveet tämän vallankaappauksen tuloksista tähtäsivät niin korkealle, +etteivät he uskaltaneet niitä toisilleen eivätkä juuri itselleenkään +tunnustaa, niin olivat Draken vieläkin rohkeammat. Hurja luonto, joka +vapaana siveellisten periaatteiden hillitsevästä voimasta ei pelännyt +mitään, mielikuvitus, joka lapsuudesta pitäen oli haaveillut +seikkailuista, sielu, joka kaikessa, mihin vain voimiansa ponnisti, +tavoitteli jotakin maailmoja järisyttävää, pyrki suuruuteen, jonka ei +tarvinnut taipua kenenkään edessä. + +Hänen tehtäväkseen, kuten tiedämme, oli uskottu holhojahallituksen ja +neuvoskunnan jäsenten vangitseminen. Herra Pentti oli varoittanut häntä +vuodattamasta verta, sillä hän tunsi miehensä. Draken mielestä niin +laimea toimenpide oli vain puolinainen, ja tällaisessa asiassa kaikki +puolinaisuus oli turmiollista; jos mieli lannistaa vallan koko suuruus, +niin oli varmempaa upottaa se vereen kuin häväistä sitä kahleilla, +joiden kumminkin muutamien päivien kuluttua täytyi kirvota ja antaa +samalle vallalle tilaisuus ehkä taas päästä voitolle. Hänen päätöksensä +oli sanalla sanoen itse istuntosalissa hakata maahan kaikki, joiden +voima ja vaikutus saattoi käydä vallankaappauksen tulevaisuudelle +turmiolliseksi. Hän tahtoi verellä piirtää ylipääsemättömän +rajamerkin menneisyyden ja tulevaisuuden välille, sovittamattomalla +väkivaltaisuudella pakottaa toverinsa heidän omaksi pelastuksekseen +peräytymättä kiitämään sitä päämaalia kohden, johon hänen hankkeensa +tähtäsivät. Mutta neuvoskunnassa istuivat maan herrat ja kiistelivät +kaikessa rauhassa ... niin rauhallisesti kuin keskinäinen kateus +salli ... maan parhaasta tai omista eduistaan, emme tiedä tarkoin +kummasta. Herttuan kirjeen suhteen oli tultu yhtä pikaiseen kuin +yksimieliseen päätökseen, ja se kuului, että herttua seuraavana päivänä +kutsuttaisiin leskikuningattaren ja neuvoskunnan eteen ja häntä +uhattaisiin maanpaolla, jos hän rohkenisi saman tempun tehdä +toistamiseen. Sitten oli siirrytty muihin asioihin. Ja kun he keskenään +kinastelivat, kun Bjelken puolue hyökkäsi De la Gardien puoluetta ja De +la Gardien puolue Bjelken puoluetta vastaan, ja herrat sanoivat +toisilleen vastenmielisiä asioita ja olisivat sanoneet vielä +pahempaakin, ellei yhteinen paha omatunto olisi ollut esteenä; kaiken +tuon kestäessä ei ollut heidän joukossaan ainoatakaan, joka olisi +aavistanut, että niin toisen kuin toisenkin puolueen toiveet olisivat +tuota pikaa olleet lopussa, ellei muudan tuntematon suojelija olisi +asettunut heidän ja vaaran väliin. + +Kuitenkin he saattoivat rauhassa kuten tähänkin asti jatkaa +neuvottelujaan, sillä he olivat suojelijan valvonnan alaisina. Hän oli +tullut, ei pelastaakseen heidät, vaan kukistaakseen kapinan, ja heidän +onnensa oli, ettei hän voinut tehdä jälkimmäistä tekemättä samalla +edellistäkin. Hän ei tahtonut, että itsekkyys ja rikos tulisivat +itsekkyyden ja saamattomuuden sijaan, jotka kohtalo oli asettanut +valtion peräsimeen. Hän ei tahtonut sellaisen rikoksen muistoa ylvään +kansan historiaan. + +Mutta Vanloon läsnäololla oli toinenkin tarkoitus. Oli mies, jonka +kohtaloon hän näkymättömin käsin oli ryhtynyt vaikuttamaan, jonka +elämänuran hän koetti johtaa sille kuuluvaa päämaalia kohden. Oli +tullut hetki, jolloin sen miehen kohtalo oli ratkaistava. + +Niin sanotut isot portaat johtivat avaraan eteiseen, jonka holveja +toisella puolen kannatti kaksi pylväsriviä, toisella puolen rivi +seinäpilareita, joiden välissä korkeat, linnankaivantoon päin antavat +ikkunat ulottuivat niin kauas alas, että niistä lankesi valo porrasten +lähimmälle askelmallekin. Tämän eteisen ja sen takana olevan +drabanttisalin läpi oli Draken kuljettava mennessään neuvossaliin. +Porrasholvia valaiseva kattolamppu jätti avaran, pylväiden takaisen +huoneen hämäräksi. Siihen ja viereisiin pikkuhuoneisiin oli äskettäin +vähälukuinen, mutta luotettava ja luja aseellinen miesjoukko Vanloon +väkeä asetettu vahtiin. Sitäpaitsi oli eversti Sparre, joka oli +seurannut Vanloota linnaan, koonnut henkivartijat saliin sillä +tekosyyllä, että hän aikoi pitää tarkastuksen, niinkuin hänellä heidän +päällikkönään silloin tällöin oli tapana pitää. + +Vanloon miehet olivat viimeisen tunnin kuluessa kaksittain ja +kolmittain eri porttien kautta kulkeneet linnaan ja ennen ratkaisevaa +hetkeä kokoontuneet erääseen pohjoissivun maakerroksessa olevaan +huoneeseen. Porttien ulkopuolelle oli asetettu tiedustelijoita, ja +linnankaivannossa liikkui veneitä, jotka pitivät silmällä Draken väkeä. +Niiden joukossa oli Vanloon palkkaamia miehiä. Hän tiesi sovitut +tunnusmerkit. Ensimmäinen niistä oli jo kuulunut. + +-- Mynher, sanoi Sparre Vanloolle, joka eteisen pylvääseen nojaten +odotti Drakea, -- oletteko varma siitä, ettei halunne toimia salassa +viettele teitä liiaksi luottamaan käytettävissä oleviin vähiin +voimiimme? Te vaaditte minua koko illaksi luoksenne, viette senjälkeen +minut linnaan ja vasta täällä ilmoitatte minulle vaaran, jota en +vieläkään uskoisi todeksi, ellei kasvojenne vakavuus estäisi luulemasta +sitä pilaksi. Jos olisitte vihjauksellakaan ilmoittanut, niin olisin +koonnut rykmenttini... + +-- Olkaa huoleti, sanoi Vanloo, -- vastustajamme voimat ovat sopivassa +suhteessa meidän voimiimme. Ei pidä nostaa turhan suurta melua +tyhjästä... + +-- Mutta vihjaus linnan päällystölle ainakin... + +-- Ei, ei, se on tarpeeton. Tiedätte, että Lilje ja useimmat hänen +upseereistaan ovat lähteneet maalle. Toiset hoitavat tänä iltana +huvituksiaan, joita olisi synti häiritä. + +-- Mikä uhkayritys, jatkoi Sparre vähän levottomana; -- en koskaan saa +päähäni, että löytyisi mies, joka on niin järkeä vailla, että rohkenee +kourallisella seikkailijoita tunkeutua kuninkaalliseen linnaan... + +-- Sen saatte pian nähdä. Mutta jo on aika, eversti hyvä, lopettaa +puhelumme... Kuuletteko?... Toinen merkki! + +-- Mutta, mynher, ärähti Sparre, -- oletteko varma siitä, ettei nuori +kuningas joudu väkivallan uhriksi?... + +-- Olen. Sitäpaitsi on senkin tapauksen varalle ryhdytty +toimenpiteisiin. Olkaa rauhassa ja luottakaa minuun! + +Vanloo kääntyi nyt miehiinsä ja teroitti muutamalla sanalla heidän +mieliinsä ohjeita, jotka hän oli heille aikaisemmin antanut. Jyminä +pihalta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä portailta ilmoitti myrskyn +olevan tulossa. + +Vanloo ja Sparre vetäytyivät pylväiden suojaan ja paljastivat +miekkansa. + +Tuskin se oli tapahtunut, ennenkuin keihäitä, musketteja ja hattuja +tuli portaiden ristikon takaa näkyviin. Huimapäinen joukko törmäsi +eteenpäin tuulispään nopeudella, ja eteinen kaikui sen askelista ja +aseitten kalinasta. Ensin tuli näkyviin kookas mies, kasvot mustan +naamion peitossa. Hän oli johtaja itse. Miekka kädessä hän riensi +väkensä etunenässä: koko hänen ulkonainen olemuksensa hattusulkien +liikkeistä kannusten kilinään asti ilmaisi hurjaa päättäväisyyttä. +Sivuilleen vilkaisematta hän törmäsi suoraa päätä eteisen läpi +drabanttikammion ovea kohden. + +Hän tarttui lukkoon. Ovi oli sisäpuolelta teljetty. Hän nosti jalkansa +potkaistakseen oven säpäleiksi. Miehet seurasivat hänen kintereillään. + +Mutta samassa ovi avattiin. Sisäänkäytävän salpasivat henkivartijat. + +-- Eteenpäin, eteenpäin! huusi johtaja ja kohotti raskasta miekkaansa +raivatakseen tietä. + +Mutta ennenkuin hän oli askeltakaan lähestynyt peräytyviä +henkivartijoita, oli mellakassa tapahtunut käänne. Hyökkääjien kimppuun +hyökättiin äkkiä. Vanloo oli antanut merkin miehilleen. Keihäät tanassa +he hyökkäsivät väijyksistä ja viskasivat hämmästyneet väkivallantekijät +päistikkaa portaita alas. + +Vastarintaa ajattelematta nämä lähtivät hurjasti pakoon, ja ennenkuin +heidän hämmästynyt päällikkönsä huomasi, miten asiain laita oli, hänen +miehistönsä, jättäen jälkeensä kaksi tai kolme kaatunutta, oli +kadonnut, ja hän seisoi siinä yksin joka taholta vihollisten +saartamana. + +-- Laskekaa aseenne, valtionkavaltaja! Te olette vankini, Kustaa Drake! +huusi Vanloo ja lähestyi naamioitua. + +-- Drake! mutisi Sparre hämillään. -- Onko se hän? + +Naamioitu, joka tuokion oli seisonut ikäänkuin kivettyneenä, teki +suurta hämminkiä ilmaisevan liikkeen. + +Samassa aukeni neuvoskammion ovi. Korkeat herrat tulivat, kummeksien +outoa melua, ottamaan asiasta selkoa. Siinä he seisoivat, mykkinä ja +ällistyneinä katsellen kohtausta, jonka menoa he eivät ymmärtäneet ja +joka oli loppunut ennenkuin eversti Sparre ennätti tehdä syvän +kumarruksensa ja senjälkeen avata suunsa kertoakseen heille ne vähät, +mitä itse tiesi. + +Naamioitu ojensi Vanloolle miekkansa ja vilkaisi ympärilleen. + +-- Ehkä erehdytte, sanoi hän äänellä, jonka naamio teki käheäksi, -- +minä olen vankinne, mutta ... kenties en ole se, joksi te minua +luulette. Te olette Vanloo, seikkailija, kavala ystävä, vehkeilijä, +mutta tässä ette ota Kustaa Drakea vangiksi. + +Tätä lausuessaan naamioitu oli vetäytynyt muutaman askelen taaksepäin +ja seisoi nyt erään eteisen ikkunan vieressä. + +-- Minä tunnen teidät hyvin, jatkoi Vanloo -- ja olen tarkoin seurannut +askelianne. Meillä on nuoruuden velkoja selvitettävänä toistemme +kanssa. + +Näin sanoen Vanloo tempasi vastustajansa silmiltä naamion. + +Valtakunnan hallituksen ja neuvoskunnan herrat näkivät ilmeiseksi +hämmästyksekseen edessään Sjövikin herran, Kustaa Draken kasvot. Ne +olivat kalmankalpeat, mutta pelkoa tai hämmästystä niissä ei näkynyt, +vaan pikemmin ivaa, uhkaa ja päättäväisyyttä. + +-- Nuoruuden velkoja? virkahti hän katsoen syvään Vanloota silmiin ja +antoi samassa viittansa pudota maahan. -- Minä en käsitä teitä... +Mutta, jos niin on, on meillä tästä hetkestä lähtien enemmänkin +keskinäistä selviteltävää ... mutta sen täytyy tapahtua toisessa +paikassa ... tai ei koskaan... + +Hämmästyksen huudahdus kuului kaikkien läsnäolevien suusta ... +lasiruudut kilahtivat ... Kustaa Drake oli heittäytynyt ulos ikkunasta. + +Temppu tapahtui niin nopeasti ja odottamatta, ettei kukaan ehtinyt sitä +estää. Vanloo ensimmäisenä tointui hämmästyksestään. Hän riensi ikkunan +luo ja kurkottui katsomaan. + +Drake oli pudotessaan tarttunut ikkunanpieleen ja huolimatta +lasisiruista, jotka pahoin leikkelivät hänen kätensä, laskeutunut sitä +myöten alas. Pitäen toisella kädellä kiinni ikkunanreunuksesta ja +nojaten jaloillaan muurista ulkonevaan rautaristiin hän riippui nyt +kuilun päällä. + +Drake katsoi alas. Sumu ja pimeys peittivät syvyyden hänen jalkainsa +alla. Linnankaivannosta kuului ihmisäänten sorinaa, johon sekaantui +nopeasti soutavien veneiden molskinaa. + +Hän nosti merkkipillin huulilleen ja puhalsi. Sorina taukosi tuokion +ajaksi. Ilmeisesti hänen vihellystänsä kuunneltiin. Vielä hetkinen, ja +voimakkaasti ponnahtaen ulommaksi muurista, väistääkseen linnan +ulkonevaa kivijalkaa, hän irroitti kätensä ja putosi linnankaivantoon. + +Epätoivoinen peli, jolle hän oli pannut kohtalonsa alttiiksi, ei ollut +vielä menetetty. Hänen tähtensä ei ollut vielä sammunut. + +Hänen pakoilevat miehensä, jotka jo olivat ehtineet pelastua +veneisiinsä, kuulivat ikkunan kilahtavan rikki ja sitten herransa +merkkipillin äänen. Yksi noista veneistä, Scyllan laivapursi, oli juuri +puheenaolleen ikkunan kohdalla ja oli parhaiksi poistunut siitä +muutaman kyynärän päähän, kun jo ihmisruumis pudota molskahti veteen ja +vesi vaahdoten pärskyi kauas ympärille. Airot ojennettiin, pää tuli +laidan luona näkyviin, ja tuossa tuokiossa oli Drake hypähtänyt +veneeseen. + +-- Emmepä erehtyneet ... herra Kustaa Drake se on, sanoi Scyllan toinen +luutnantti. -- Terve tulemastanne yläilmoista tänne taas. Hiisi +vieköön, herra, jos joudutte satimeen, niin osaattepa te nurinniskoin +luiskahtaa siitä poiskin. + +-- Pian airoihin! huusi Drake ja tarttui peräsimeen. + +-- Siitä ei teidän tarvitse meitä muistuttaa, herra. Meitä ei haluta +jäädä tänne, sillä paholainen on kaiketi kintereillämme... Ohoi, kuka +tuo on? + +Toisen luutnantin kysymys tarkoitti pientä venettä, joka pyyhkäisi +läheltä ohi ja suuntasi kulkunsa linnankaivantoon päin. Hän huusi +sovitun tunnussanan, mutta ei saanut vastausta. + +-- Ne eivät olleet meikäläisiä, sanoi hän; -- näkihän sen siitäkin, +että se laskee kaupunkiin päin. Ravakasti nyt, pojat! Vaikeata on +sanoa, onko takanamme ystäviä vai vihollisia. + +Pursi pyyhälti voimakkain aironvedoin ulapalle. + +-- Vallasta, kunniasta ja historiallisesta nimestä muutaman kyynärän +huippaus vain maanpakoon, häpeään ja unohdukseen, mutisi Drake. + +Mies, joka istui aivan hänen lähellään, pani kätensä hänen olalleen. + +-- Minä kuulin nimenne ja tunnen taas kasvonpiirteenne, sanoi hän. + +-- Aadolf Skytte! huudahti Drake. -- Tekö täällä? + +-- Saakeli soikoon! Meillä on muukalainen mukanamme, lausui toinen +luutnantti. + +-- Mitä on tapahtunut? jatkoi nuori Skytte. -- Pelkäänpä, että tämä +kaikki on kuumehouretta... + +-- Olkaa rauhassa! Olette keskellä todellisuutta, sanoi Drake. + +-- Ja olen vapaa... + +-- Vankila ja yhteiskunta eivät enää ole haittananne. + +-- Ja ovatko he vapaat _kaikki_? + +-- Minä vakuutan, ettemme ehtineet valikoida niitä jaloja helmiä, joita +vankilan muurit kehystivät, puuttui toinen luutnantti puheeseen. -- Me +hellitimme kehystä, ja helmet kimposivat joka suunnalle ... yksi tänne +veneeseenkin, ja se helmi olette te. Pahus soikoon, teillä on komeampi +nimi kuin tavallisilla kruununvangeilla. Skytte ... niinkö? + +-- Lopettakaa tyhmät lorunne! lausui Drake. -- Skytte, jättäkää +kyselynne toiseen kertaan! Tämä ei ole niille otollinen hetki. Te +saatte kyllä aikoinanne tietää, mitä on tapahtunut... Miehet, jatkoi +Drake, -- pitäkää aseet varalla! Meillä on veneitä vanavedessä, ja +vaikeata on sanoa, ovatko ne ystäviä vai vihollisia. + +Drake huusi lähimmille. Sieltä vastattiin hänen väkensä tunnussanalla. +Sama tunnussana kulki veneestä veneeseen, ja pian tultiin vakuutetuksi +siitä, että oli pelkkiä ystäviä ympärillä. Pieni laivasto vetäytyi +koolle, ja soutu jatkui. Kuljettiin isomman aluksen sivu, jonka +piirteitä ei erottanut pimeässä. Sieltä huudettiin veneitä, mutta +vastausta ei kuulunut. Se oli Algernon Sidney. + +Scylla-laiva oli edellisenä päivänä nostanut ankkurin ja kulkenut +hinausköydessä Vermdön edustalle, jossa se nyt oli valmiina milloin +hyvänsä työntymään meren selälle. Tuuli oli senjälkeen kääntynyt: meren +pintaa myllersi navakka länsituuli. Scyllaan oli jätetty joitakuita +miehiä Ruysin päällikkyyden alaisina. + +Ankaran soudun jälkeen Draken veneet pääsivät prikin luo. Merkkejä +vaihdettiin, veneet laskivat laivan kylkeen, Drake kiipesi ketterästi +kannelle, ja Ruys jätti miehistön saapuvilla ollessa päällikkyyden +hänelle. + + * * * * * + +Palaamme Vanloon luo ja siihen hetkeen, jolloin Drake rohkealla +hyppäyksellään on pelastautunut hänen vallastaan. + +Vanloo lähetti yhden miehistään saamaan tietoja linnankaivantoon +sijoitetuilta vakoojiltaan, antoi toiselle käskyn koota miehistön, +jonka hänen määräyksensä mukaan tuli pysähtyä ja luopua takaa-ajosta, +niin pian kuin vihollinen oli torjuttu linnanpihaan, ja kääntyi sitten +herrojen puoleen, jotka sillä välin olivat ahdistelleet häntä +kysymyksillä. + +-- Hyvät herrat, lausui hän, -- hetken vaatimus kieltää minua tässä +antamasta sitä selitystä, jota haluatte ja olette oikeutetut vaatimaan. +Olkoon kylliksi, kun sanon, että vaara on ohi, joten rauhassa voitte +palata valtakunnalle hyödyllisiin toimiinne. Älköön se kuitenkaan +estäkö teitä, eversti Sparre, korkealla luvalla rupeamasta eversti +Liljen poissaollessa komentajaksi linnassa ja heti siirtämästä lähimpiä +rykmenttinne osastoja tänne linnaväestön lisäksi. + +Vähän sentään Vanloon sanat hallituksen ja neuvoskunnan herroja +rauhoittivat. He kuuntelivat kauhistuneina linnanpihalta kuuluvaa +rummun pärrytystä ja huikeita huutoja. Toiset ilmaisivat pelkonsa +nuoren kuninkaan puolesta, toisia halutti rientää alas päästäkseen +selville asiain todellisesta tilasta. Mutta nyt saapui viesti toisensa +jälkeen; yksi kertoi, että joukko aseellista roskaväkeä oli hyökännyt +linnaan, toinen, että vangit oli päästetty irti, kolmas, että +hyökkääjät olivat joutumaisillaan alakynteen eikä vaaraa lähimailla, +neljäs, että linnanpiha oh roistoväestä puhdistettu, linnanportit +lukossa ja osa vangeista saatu kiinni. Sanantuojat seurasivat toinen +toisensa kintereillä, ja ennenkuin hämmästyneet herrat ehtivät koota +ajatuksiaan, oli meteli ukkoseniskun lailla tauonnut. + +Sillä aikaa kun useimmat herroista olivat kerääntyneet Vanloon +ympärille ja kiittelivät häntä hänen toiminnastaan tämän kummallisen +tapauksen aikana, ja toiset kiiruhtivat rauhoittamaan nuorta kuningasta +ja leskikuningatarta, palasi mies, jonka Vanloo oli lähettänyt +hankkimaan tietoja linnankaivannosta. + +-- Mynher, sanoi hän, -- rohkea rokan syö ... se hurja mies ei ole +murskautunut, ei liioin hukkunut. Fredrik, joka kuuli akkunan +särähtävän ja hätämerkin ja loiskahduksen, kun hän heittäytyi veteen, +luulee, että hänet on otettu niihin veneisiin, joilla lurjukset +par'aikaa ovat menossa pois. Mynher, uskokaa, että siellä on ollut +tungos... + +-- Sitä parempi, arveli Vanloo. -- Blackwell, sanoi hän, -- katso, että +miehistö on koossa. Me saamme vielä paljon tekemistä tänä iltana. Hyvät +herrat, lisäsi hän hiljentäen ääntään, -- huomenna annan kernaasti +kaikki tiedot, joita vain voin. Koko asia on ollut vain vaarallista +pilaa, vimmatun heittiön mieletöntä ilvettä, ei muuta; ja ellette +neuvosta pahastu, niin kehoittaisin teitä, että hallituksen arvon +tähden ja kansan vuoksi antaisitte koko jutun käydä vain alhaisesta +metelistä, jonka tarkoituksena muka oli vapauttaa täkäläisessä +vankilassa säilytetyt pahantekijät. Minä esitän huomenna ne syyt, jotka +puhuvat tällaisen asiankäsittelyn puolesta. + +Vanloo oli tuskin sanonut nopeat jäähyväiset ja lähtenyt eteisestä, kun +eräs hänen livreepukuisista miehistään tuli häntä vastaan portaissa ja +ojensi hänelle kirjeen. + +-- Kirjeenkirjoittaja, mynher, sanoi hän, -- on käynyt asunnossanne +tapaamassa teitä. + +Kun Vanloo pisti kirjeen avaamatta taskuunsa, lisäsi palvelija: + +-- Kirje on tärkeä: se koskee kahden ihmisen henkeä... + +Vanloo pysähtyi ja luki kattolampun valossa Eerikin kirjoittamat rivit. +Hänen kasvoilleen levisi kuolemankalpeus, ja kun hän vihdoin päästi +kätensä koneellisesti vaipumaan alas, oli hänen katseensa aivan +muuttunut. + +-- Milloin tämä kirje sinulle jätettiin? kysyi hän hiljentäen äänensä +kuiskaavaksi. + +-- Vajaa neljännestunti sitten, vastasi palvelija. + +-- Armollinen herra, miehistö on asemillaan linnanportaiden edessä, +ilmoitti Blackwell. + +-- Tule mukaan, sanoi Vanloo hänelle ja meni eteisen läpi takaisin +drabanttisaliin. Hän pyysi kirjoitusneuvoja ja kirjoitti nopeasti +seuraavat rivit: + +"Sigurd, päästä vankisi vapaiksi, anna väkesi yhtyä Blackwellin väkeen, +miehitä Algernonin veneet ja laske Scyllaan. Tiedät missä priki on. Älä +viivyttele! Sinun pitäisi voida tulla perille melkein samaan aikaan +kuin vastustajasikin. Äkillisen päällekarkauksen tulisi voida tapahtua +pimeän ja laivassa vallitsevan hämmingin avulla. Drake on päässyt +käsistäni. Hänet on saatava kiinni, ennenkuin hän on nostanut +ankkurin." + +-- Sigurdille! sanoi Vanloo ja ojensi Blackwellille käskykirjeen. -- +Sinä väkinesi olet hänen käytettävänään. Pian! + +Blackwell katsahti herraansa levottomin, kysyvin silmin; hän ei koskaan +ollut nähnyt sellaista ilmettä tämän kasvoissa. Mutta Vanloo viittasi +kärsimättömän käskevästi, ja Blackwell riensi ulos. + +Ensimmäinen välitön vaikutus, minkä Eerikin tiedot Vanloohon tekivät, +eli masentava tuskan tunne. Hän oli taas löytänyt omaisensa, mutta +tilassa, joka ei sallinut hänen ajatellakaan jälleennäkemisen iloa. +Mutta Vanloo rohkaisi pian mielensä. Toinen tunne täytti hänen +sielunsa, niin pian kuin hän oli tyyntynyt tasapainoonsa: +kiitollisuuden tunne Kaitselmusta kohtaan, joka ratkaisevana hetkenä +oli lähettänyt hänet omaistensa luo ja suonut hänelle voimaa pelastaa +heidät. Syvä henkäys todisti, että hänen korkea rintansa oli vapautunut +painostavasta taakastaan ja hengitti taas vapaasti. Hän nousi ja meni +vakavin askelin linnanportaita alas. + +Tultuaan linnanpihalle hän pysähdytti ensimmäisen vastaantulevan +vanginvartijan ja pyysi tämän seuraamaan häntä vankilaan. Tultuaan +käytävään, jossa sotamiehiä ja vahteja vilisi kosolta, hän pyysi päästä +siihen kammioon, missä kahta noituudesta syytettyä naista, äitiä ja +tytärtä, säilytettiin. + +-- Tässä, armollinen herra, sanoi vanginvartija ja osoitti huoneeseen, +jonka ovi vielä oli avoinna -- tämä on heidän tyrmänsä... + +-- Tyhjä! huudahti Vanloo kiivaasti. + +-- Niin, armollinen herra, vastasi vartija, -- ikävää se on ... noidat +pääsivät ulos, kuten melkein kaikki muutkin vangit, tässä kauheassa +mylläkässä, emmekä vielä ole saaneet heistä tietoa. Useimmat olemme +kumminkin siepanneet kiinni, ja ne istuvat taas lukkojen ja salpojen +takana. Mutta ellei itse paholainen vain ole auttanut velhonaisia +pakenemaan, niin me pian heidät löydämme. Huomenna, niinkuin armollinen +herra kaiketi tietää, heidän piti kärsiä oikeudenmukainen +rangaistuksensa. + +Vanloota pöyristytti hänen katsellessaan harmaita seiniä, pieniä +ristikoilla varustettuja ikkunareikiä, viheliäisiä talouskaluja ... +hän hengitti vankilan ilmaa niin raskaasti, kuin olisi ollut +tukehtumaisillaan. + +-- Tässä he ovat kituneet! Täällä he ovat kuolemaa odottaneet! sanoi +hän itsekseen. + +-- Missä on mynher Vanloo? Minusta hän meni tuonne eteiskäytävään, +kuului ääni ulkoa. + +-- Herranne on siellä sisällä noitien vankityrmässä, vastasi toinen. + +-- Ahaa! jupisi kysymyksen tehnyt. + +Sama mies, joka seisoi Vanloon vaunujen ovella, kun Inkeri ja Elli +olivat päässeet niihin turvaan, astui sisään. + +-- Armollinen herra, sanoi hän, -- minä olen etsinyt teitä +ilmoittaakseni... + +-- Mitä on asiaa? + +-- Mynher, kuiskasi palvelija, -- sanottavaani eivät muut saa kuulla. + +-- Me olemme kahden kesken, sanoi Vanloo nähdessään, että vanginvartija +poistui ollakseen avullisena etsintäpuuhissa, jotka vieläkin jatkuivat. + +Palvelija kertoi nyt, että kaksi naisvankia, pappismiehen saattamina, +oli metelin aikana piiloutunut Vanloon vaunuihin, ja että hän, +palvelija, kun pappismies oli vakuuttanut pakolaisten olevan +henkilöitä, joiden pelastumista hänen isäntänsä hartaasti toivoi, oli +taipunut tämän rukouksiin ja antanut kyyditä heidät mynher Vanloon +asunnolle, jossa he kaikki kolme odottivat hänen tuloaan. + +Asia esitettiin epäröiden, sillä palvelija ei tiennyt, oliko isäntänsä +hyvillään vai pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut. Hänen epäilyksensä +kasvoi, kun hän huomasi Vanloon jännittyneellä tarkkaavaisuudella +kuuntelevan hänen sanojaan. Mutta hän oli tuskin puhunut loppuun, kun +Vanloo ilosta loistaen huudahti: + +-- Jumalan sallimus! Kiitetty olkoon Hän ja ylistetyt olkoot +Hänen tiensä!... Ystäväiseni, minä olen sinulle ikuisessa +kiitollisuudenvelassa. Pian saat tietää, mitä olet tehnyt minun +hyväkseni... + +Hän syleili hämmästynyttä miestä ja syöksyi ulos. -- -- -- -- -- + +-- Missä he ovat? kysäisi hän siinä silmänräpäyksessä palvelijalta, +joka hänen kiivaasti soitettuaan aukaisi kotitalon oven. + +-- Herra, tarkoitatteko pappia ja kahta naista, jotka... + +Vanloo ei kuunnellut vastausta; hän kiiti portaita ylös omiin +huoneisiinsa. Eräs palvelija riensi ilmoittamaan Eerikille hänen +tulostaan. Vierashuoneessa tämä kohtasi hänet. Eerikin koko olemus +säteili juhlallista iloa ja syvää liikutusta. + +-- Minä tiedän kaikki, huusi Vanloo ja painoi Eerikin rintaansa +vastaan. + +-- Te olette saanut kirjeeni, lausui Eerikki, -- mutta tiedättekö +myös... + +-- Kaikki, parahin ystäväiseni. Seuratkaa minua heidän luokseen! Mutta, +lisäsi hän samassa, -- onko heille tästä kohtaamisesta edeltäkäsin +ilmoitettu? + +-- He odottavat teitä, vastasi Eerikki, tarttui Vanloon käteen ja vei +hänet sisimmän huoneen ovea kohden. + +Mutta siinä tuokiossa lennähti ovi auki ... Inkeri ja Elli +näyttäytyivät kynnyksellä. Inkeri oli kuullut poikansa äänen, +äidinvaisto oli viisitoistavuotisesta erosta huolimatta tuntenut sen. + +Äiti, poika, tytär katsoivat tutkivasti toisiinsa ... äiti tunsi pojan, +jota hänen sydämensä niin kauan turhaan oli huutanut, jota hän oli +kuolleena itkenyt ja jonka hän oli luullut vasta Jumalan luona +löytävänsä ... ja poika tunsi noissa vanhentuneissa, kärsivissä +kasvoissa sen äidin jalot piirteet, jonka kuva muuttumattomana aikojen +vaiheissa oli syöpynyt hänen sieluunsa ... hän tunsi ne, luki tuosta +ainoasta pikaisesta katseesta kaikki ne surut, jotka olivat niissä +hävitystänsä tehneet, ja riensi riemun ja surun valtaamana äidilliseen +syliin, joka häntä vastaan aukeni. Sanoja ei vaihdettu, mutta hän +painoi vanhuksen ryppyiselle otsalle, hänen harmenneille kutreilleen +pojan suudelmia, puristi ja yhä uudestaan puristi hänet rintaansa +vastaan, ja hänen kyyneltyvät silmänsä katsoivat sanomattomalla +rakkaudella syvemmin ja yhä syvemmin niihin silmiin, joiden lempeätä +loistoa hän oli rakastanut aina siitä asti, kun ne hänen kehtonsa +vieressä valvoivat. + +Kuinka kauan tätä syleilyä olisi kestänyt, on vaikea sanoa, ellei Elli, +joka iloisesti ja kuitenkin melkein kainosti ihmetellen oli tarkastanut +veljensä jaloja, miehekkään kauniita kasvoja ja nyt kauan, ristissä +käsin, äänetönnä ja liikkumatta katseltuaan äitinsä ja veljensä välistä +hellää kohtausta vihdoin olisi rientänyt antamaan ja vaatimaan osaansa +rakkauden osoituksista. Vanloo tunsi hempeän käden koskettavan kättänsä +ja kuuli viehkeän äänen kuiskaavan: + +-- Aarno, minä olen sisaresi Elli... + +-- Elli, jota kannoin sylissäni, kun sinä läksit isäsi majasta, sanoi +Inkeri. + +-- Elli, sisareni! huudahti Vanloo ja nosti hänet syliinsä. Elli kiersi +kätensä hänen kaulaansa, ja sisarusten huulet yhtyivät suudelmiin. +Vanloo silmäili surunsekaisella ihastuksella kalpeata neitosta, jonka +lapsellisen hempeistä kasvonpiirteistä vielä tänä onnenhetkenäkin +kuvastuivat kovat koettelemukset ja syvä, pitkällinen kuolemanpelko, +jota hänen oli täytynyt kärsiä. Kesken ylenpalttista iloaankin Vanloo +värisi ajatellessaan, mikä tämän tytön ja hänen äitinsä kohtaloksi +olisi tullut, ellei Kaitselmus viime hetkessä olisi ojentanut +pelastavaa kättään heidän ylitseen, ja hän syleili uudestaan Eerikkiä, +joka vesissä silmin ja sydän täynnä kiitollisuutta Herraa kohtaan oli +katsellut tätä jälleennäkemisen iloa ja ottanut osaa siihen. + +-- Lähinnä Jumalaa, huudahti Vanloo, -- olen velvollinen kiittämään +teitä omaisteni pelastumisesta. + +-- Ah, sanoi Inkeri, -- hän on ollut se hyvä enkeli, jonka Jumala +lähetti lohduttamaan meitä hätämme ollessa suurimmillaan. Hän kävi joka +päivä luonamme vankilassa ja vahvisti sieluani, kun olin +joutumaisillani epätoivoon. + +-- Hän ja Aadolf-herra, joka meidän tähtemme on niin onneton! lausui +Elli. -- Ah, veljeni, minä en tiedä, oletko kuningas vai ruhtinas vai +joku muu mahtava henkilö, mutta auta Aadolfia, sillä he ovat salvanneet +hänet vankilaan ja tahtovat hänet tappaa sen tähden, että hän on +säälinyt meitä! + +-- Kuka se Aadolf on, josta Elli puhuu? kysyi Vanloo. + +-- Elli on oikeassa, sanoi Eerikki. -- Se on onneton Aadolf Skytte... + +-- Oh, lausui Vanloo, -- minä olen kuullut hänen myöhemmistä +vaiheistaan ... tiedän, että hänet vangittiin, kun hän väkivallalla +tahtoi pelastaa kahta onnetonta kidutuksesta, mutta sitä en kuuna +päivänä aavistanut, että nuo onnettomat olivat äitini ja sisareni. + +-- Saatpa kuulla, mitä tuo nuorukainen on tehnyt hyväksemme, sanoi +Inkeri, -- kun kerromme toisillemme onnemme vaiheet. Mutta nykyisyys +ilahduttaa minua niin, että tuskin voin palauttaa mieleeni elettyä +aikaa. Minä unohdan kaikki, kun näen sinut, Aarno. Oi, kuinka sinusta +on tullut uljas mies! Sellaisena näin sinut joskus haaveissani, mutta +useimmiten ajattelin sinua juuri kukoistukseensa puhjenneena +nuorukaisena ... jollainen olit lähtiessäsi luotamme. Oi, jatkoi Inkeri +lapsellisen iloisesti ja katseli ympärilleen huoneessa, -- kuinka +täällä on komeata! Ellet ole ruhtinas, olet toki mahtava mies, Aarno, +ja minusta näyttää, että isäimme kuninkaallinen loisto on palannut +ympärillesi. Mutta nyt on sinun kerrottava kaikki ne vaiheet, joiden +kautta Herra on ohjannut sinua tähän onneen, ja sitten me vuorostamme +kerromme omasta elämästämme. + +-- Tulkaa, sanoi Vanloo ja otti monihaaraisen kynttiläjalan, -- minä +vien teidät siihen huoneeseen, joka toistaiseksi on Ellin kabinetti. +Siellä sulkeudumme pienoiseen piiriimme ja vaellamme muistojen tietä +läpi menneisyyden, jota on sulostuttava onnellisemman tulevaisuuden +varmuus. Ole huoleti, pikku Elli! Velvollisuuteni on pelastaa se jalo +nuorukainen... Herra pastori, jatkoi hän nopeasti, -- missä nuorta +Skytteä säilytetään vangittuna? Minä kysyn tätä, sillä jos hän on +linnanvankilassa, niin ovat tämäniltaiset tapaukset varmaan ulottuneet +hänenkin vankityrmäänsä asti, ja meidän on ajoissa hankittava siitä +tieto. + +-- Se oli juuri tarkoitukseni, vastasi Eerikki, -- ja minä riennän nyt +heti sinne. + +-- Menkää, kertokaa, mitä hänen ystävilleen ja turvateilleen on +tapahtunut, ja viekää hänelle minulta sydämellisiä terveisiä, lämpimät +kiitokseni, vakuutukseni uskollisesta ystävyydestä! Ja tulkaa sitten +takaisin ottamaan osaa iloomme! + +Vanloo puristi hänen kättänsä, ja hän riensi pois. + +Kun Vanloo oli saattanut äidin ja sisaren pieneen kabinettiin, poistui +hän vähäksi aikaa antaakseen määräyksen virvokkeista ja niistä +kotoisista tehtävistä, jotka molempien naisten talossaolon vuoksi +olivat tarpeen. + +Eerikki palasi pian ilmoittamaan, että Aadolf melskeen aikana oli +päässyt vankilastaan pakoon ja kadonnut niille teilleen. Sen kuultuansa +Elli ihastuksissaan taputti käsiänsä, sillä hän piti aivan varmana, +että karkaaminen ja pelastuminen olisi samaa; että turvapaikka, +suojelija, taasen löydetty ystävä odotti jokaista onnetonta, joka oli +päässyt vankilansa muurien ulkopuolelle. + +Mutta Eerikki, joka saman päivän aamuna vielä oli käynyt Aadolfin luona +ja tiesi, millainen hänen mielentilansa oli, ei voinut hillitä +pelkoansa. Mitä lähemmäksi tultiin sitä päivää, joka oli määrätty +Inkerin ja Ellin viimeiseksi, sitä syvemmälle vaipui Aadolf milloin +katkeraan välinpitämättömyyteen, milloin hillittömiin epätoivon +purkauksiin. Eerikki ei kuitenkaan tahtonut häiritä läsnäolevien iloa +ilmaisemalla pelkoaan, vaan päätti odottaa, kunnes voisi yksityisesti +ilmaista asian Vanloolle. -- Kyllä me hänet löydämme, sanoi Vanloo, -- +minä sovitan heidät, hänet ja isän, keskenänsä, ja jos mahdollista +lepytän maallisen lain vartijat, tai muussa tapauksessa hankin hänelle +suojan, jota vastaan yhteiskunnan sokea raivo murtuu. + +Sitten Vanloo istuutui sohvaan äidin ja sisaren väliin pidellen heidän +käsiänsä omissaan ja alkoi kertoa elämänsä vaiheita isänkodista +lähtönsä jälkeen. Hän kertoi vilkkaasti kohtauksen toisensa jälkeen +vaiherikkaasta elämästään: he kuuntelivat, kyselivät, elivät hänen +maailmassaan, ottivat osaa hänen töihinsä, vaivoihinsa, seikkailuihinsa +ja iloihinsa, ja Inkeri keskeytti hänet usein huomauttaakseen +älykkäästi, elävällä vakaumuksella jostakin sisäisestä, Kaitselmuksen +tarkoituksia todistavasta yhdysrenkaasta tässä kirjavain tapausten +ketjussa. Mutta kun Vanloo oli kuvaillut elämäntarinansa, oli Inkerin +vuoro kertoa omansa, ja niin kuluivat yön hetket huomaamatta, kunnes +loppuun palaneet vahakynttilät muistuttivat, että nuo kysymykset, +joihin ei väsytty vastaamasta, ja nuo vastaukset, jotka johdattivat yhä +uusiin kysymyksiin, oli viimein keskeytettävä. Vanloo vei Inkerin ja +Ellin heitä varten järjestettyyn makuukammioon ja jätti heidät +nauttimaan lepoa, jonka jälkeen he heräisivät elämänsä uuden, +onnellisemman vaiheen ensimmäistä päivänkoittoa tervehtimään. + +Eerikki erosi pienen perheen piiristä luvattuansa saapua jälleen +seuraavana päivänä Vanloon luo. Tämä meni makuuhuoneeseensa. +Aamunsarastus hohti jo akkuna verhojen poimujen läpi, mutta Vanloo ei +tuntenut unentarvetta; hän ei malttanut uhrata tiedottomaan +unenhorrokseen vähääkään niistä hetkistä, joita hän piti elämänsä +onnellisimpina. Ennenkuin melu ja hyörinä ilmoitti väkirikkaan +kaupungin heränneen uuden päivän toimeliaisuuteen, saapui Sigurd. Hän +oli tottunut minä vuorokauden hetkenä tahansa astumaan isäntänsä luo, +milloin hänellä oli tärkeitä ilmoitettavia tälle. Nyt hän palasi +kertoaksensa hankkeestaan Scyllaa vastaan. + +-- Haa, kapteeni, sanoi hän, -- taaskaan ette koko yössä ole ummistanut +silmiänne! Te nukutte vähemmän kuin lintu metsässä. Mutta jos olette +valvonut sitä varten, että näkisitte minun tähän aikaan tuovan Draken +silmäinne eteen, niin olette valvonut suotta. Niin, kapteeni, jatkoi +Sigurd ja iski lakkinsa pöytään, -- konna on luistanut ankeriaan tavoin +käsistämme. Harmillista se on, mutta sille en mitään taida. Päätökseksi +tulee, että meidän täytyy aavalla merellä ottaa hänet kiinni. +Kuulkaahan ... mutta, saakeli soikoon, te hymyilette, kapteeni! No, +ellei vastoinkäyminen olekaan niin suuri, että sentähden kannattaisi +hirttäytyä, niin ei sille toiselta puolen saisi nauraakaan. Me emme +minuuttiakaan vitkastelleet: käytimme sekä purjeita että airoja, ja +miehet soutivat hiki hatussa, mutta sittenkin tulimme liian myöhään, +kuinka harmillista! vain muutaman hetken myöhästyimme, ja siksi +palaamme nyt tyhjin käsin... + +-- Me otamme hänet sitten aavalla merellä kiinni, sanoi Vanloo. -- +Mutta ennenkuin kerrot, miten yksi vanki jäi käsiisi tulematta, niin +minä kerron, miten kaksi muuta vankia on joutunut minun käsiini... + +-- Mitä tarkoitatte, kapteeni? + +Vanloo kertoi nyt, kuinka hän oli löytänyt äitinsä ja sisarensa. Sigurd +syleili häntä ja unohti iloissaan ja hämmästyksessään koko Scyllan +tapauksen, kunnes Vanloo vihdoin muistutti häntä siitä. + +-- Ei, ei, nyt annamme Draken olla hiidessä, kapteeni, lausui hän, -- +missä ovat äitinne ja sisarenne? Minä tahdon nähdä heidät. + +-- Kärsivällisyyttä, ystäväni!... Tottahan sallit heidän levätä sen +aikaa, kun annat raporttisi... Mitenkä Scyllan laita nyt on? + +-- Scyllan laita on kyllä hyvin; se huuhtoo vapaana ja eheänä +ryntäitään Itämeren aalloissa. Olkoon menneeksi, kapteeni, minä kerron +miten siinä kävi. Me lähestyimme navakasti soudettuamme Scyllan +ankkuripaikkaa. Oli niin pimeä, että vaivoin erotimme mitään +maamerkkejä, mutta juuri kun olimme ottaneet purjeet sisään, käärineet +hankatapit, laittaneet aseet kuntoon ja viidellä veneellämme +rinnatusten lähennyimme sitä paikkaa, missä tiesimme laivan olevan, +juolahtaa kuulle mieleen ensikerran koko matkallamme näyttää pyöreätä +naamaansa kahden pilvenhattaran välistä. Me näimme prikin edessämme +kolmen kaapelinmitan päässä iso- ja märssypurje levällään mennä +puhkaisevan hyvää vauhtia navakassa tuulessa, ja seuraavassa tuokiossa +olivat kaikki purjeet ylhäällä. Että priki myös oli huomannut meidät, +sen havaitsimme pian, sillä miehistö kajahdutti uhmaavia hurraahuutoja, +joihin emme jättäneet vastaamatta. Soudimme kahta innokkaammin. + +-- Malta, keskeytti Vanloo, -- tottahan muistit käskyni: yllätettävä, +ei avonaisesti hyökättävä? + +-- Ai, sanoi Sigurd, -- Blackwell oli siis oikeassa. Hän muisti +kapteenin käskyn paremmin kuin minä, sillä hän intti vastaan, kun minä +komensin hyökkäykseen. Mutta minä ymmärsin kapteenin käskyn näin: +yllätettävä tai hätätilassa avonaisesti hyökättävä. Olkoon, minä +rohkaisin miehiäni, me tulimme lähemmäksi prikiä, joka aloitti tuiman +muskettitulen meitä vastaan, mutta me lähenimme sittenkin. Puolentoista +kaapelinmitan päässä he tervehtivät meitä peräkanuunoillaan, +sattumalaukaus särkee oikeanpuolisen veneen niin pahasti, että se +vajoaa ja... + +Vanloon kasvot synkistyivät. + +-- Menikö meiltä miehiä? kysyi hän. + +-- Kapteeni, ne otettiin kaikki kahteen lähimpään veneeseen, ei +ainoatakaan mennyt pohjaan. Mutta kun kuulin Draken miesten hurjasti +huutavan ja ilkkuvan onnettomuuttamme, ajattelin vain jatkaa ajoa. +Sillä välin kuin Blackwell ja Leclerc pelastivat miehistön +rikkiammutusta veneestä, sousimme minä ja Bergman vihollista vastaan. +Hankkiuduimme laskemaan veneemme sen viereen, kun se samassa kääntyy ja +laskee tuulen alle; meidän täytyi peräytyä, ja samassa piiloutuu kuu +taas pilvien taakse, aivan kuin olisi arvellut hyvinkin suorittaneensa +työnsä. Oli pimeä kuin säkissä, vihuri kiihtyi, ja minä aloin oivaltaa, +että oli turha vaiva jatkaa yritystä. Annoin siis merkin kääntyä, +vaikka se olikin raskasta. Konnat ovat päässeet käsistämme, meillä on +kaksi haavoittunutta ja olemme hukanneet yhden laivaveneen; siinä koko +vaurio, kapteeni. + +-- Emme ainakaan voi kiittää sinun viisauttasi siitä, ettei asia +päättynyt vielä pahemmin. + +Vanloo vaikeni ja mietti itsekseen. + +-- En voi päästää tilaisuutta käsistäni, sanoi hän. -- Minun täytyy +koettaa saada hänet kiinni, ennenkuin hän pääsee pujahtamaan pois +Itämereltä. Olen askel askelelta seurannut sen miehen perikadon tietä. +Onnetar ei ehkäissyt tuumaani salliessaan salaliittolaisen päästä +pakoon; tiesin, että kun vehkeilijä oli menettänyt pelinsä, aloittaisi +merirosvo uuden. Kenties hän on siis kuoleva häpeällisesti, niinkuin +hän elänytkin on, ja päivänvalo kirkastaa lopun elämänurasta, joka +tähän saakka on piillyt läpitunkemattomassa pimeydessä. Kenties sitten, +kun olen ottanut hänet vangiksi, myöskin saan ne todistukset, joiden +puutteessa en ole voinut hallitukseni ohjeitten mukaan vaatia miehen +päätä, miehen, jolla on ylhäinen nimi, arvossapidetty yhteiskunnallinen +asema ja jonka maineeseen ennen ei ole minkäänlaista varjoa sattunut. +Sigurd, minä nousen jo tänä päivänä Algernon Sidneyhin, ja ennenkuin +nouseva aurinko jälleen on vaipunut näköpiirin taa, on vainoretkeni +merirosvoa vastaan alkanut. + +-- Mutta, kapteeni, äitinne ja sisarenne! + +-- Viimeistään kahden viikon kuluttua on tämä risteily päättynyt. Jos +en sitä ennen ole kohdannut häntä, on hän päässyt valtamerelle, ja vain +verijäljet, jotka hän tiellensä jättää, voivat ohjata minua hänen +jälkeensä. Äitini ja Elli jäävät siksi aikaa tänne talooni Hollannin +lipun ja oman mahtini turviin. Ja vaikka he näyttäytyisivät +maailmallekin, niin kukaan ei uskaltaisi hätyyttää vieraan mahtavan +vallan edustajan äitiä ja sisarta. Tahdon kuitenkin, että salaisuus +toistaiseksi pysyy salaisuutena... Sinä lähdet siis laivaan ja käsket +Blackwellin laittaa kaikki kuntoon risteilyämme varten. Tule sitten +takaisin, niin vien sinut kalliitten omaisteni luo. + +Sigurdin mentyä Vanloo istahti kirjoittamaan De la Gardielle kirjettä, +jossa hän ilmoitti sulan sattuman kautta saaneensa tiedon Draken +aikeista, ja teki siinä määrin selkoa eilispäivän tapauksista, kuin +hänen tuumiinsa soveltui. Vanloo osoitti, että koko meteli oli erään +kunnianhimosta ja vihasta ylhäisaatelia kohtaan hullaantuneen miehen +epätoivoinen koe saada aikaan vallankaappaus. Hän koetti näyttää +toteen, ettei se ollut sen läheisemmässä yhteydessä herttuan +samanaikaisten toimien kanssa, kuin että Drakea halutti herttuan +tietämättä käyttää niitä tyhmänrohkean tuumansa auttamiseksi. Vielä hän +viittasi valtiosäätyjen kesken vallitsevaan eripuraisuuteen, kaikkialla +ilmenevään vihaan aatelistoa, nurinaan hallitusta vastaan ja monessa +osassa maata vallitsevaan hätään ja kehoitti sen johdosta pitämään +asian todellisen tilan mitä tarkimmin salassa. Esimerkki saattaisi +muuten tarttua. Kapina ei tosin jäisi tulematta pääkaupungin asukasten +tietoon, mutta sitä pidettäisiin epäilemättä jonakin roskaväen +vähäpätöisenä yrityksenä päästää vangit irti linnan vankilasta, +semminkin jos linnan palvelusväki olisi sitä mieltä. Lopuksi Vanloo +ilmoitti, että syy, miksi hän ei suullisesti lausunut kreiville +ajatuksiansa, vaan teki sen kirjeellisesti, oli se, että hän aikoi +muutaman tunnin päästä lähteä merimatkalle, jolta hän viimeistään +kahden viikon kuluttua palaisi Ruotsin pääkaupunkiin. + +Kirjoitettuaan tämän kirjeen Vanloo ryhtyi heti puuhiin järjestääkseen +Inkerin ja Ellin olon turvalliseksi ja mukavaksi poissaolonsa aikana. +Lukuisa ja luotettava palvelusväestö oli jätettävä vartioimaan taloa, +portit pidettävä lukossa ja Hollannin lippu nostettava kattotankoon. +Kun naisia halutti lähteä ajelulle, oli heidän käytettäväkseen +tarjottava umpivaunut. Niinikään pidettiin huoli tarkoituksenmukaisista +vaatteista. Talonväelleen Vanloo ilmoitti, että Inkeri ja Elli olivat +hänen äitinsä ja sisarensa ja niinmuodoin talon valtiattaria. Eerikille +hän jätti hallitukselle annettavaksi sinetöidyn kirjeen, jossa hän teki +tiettäväksi heidän sukulaisuussuhteensa häneen ja ilmoitti, että he +olivat Hollannin lähetystön suojeluksessa. Tämä kirje tuli Eerikin +esittää siinä tapauksessa, että Inkerin ja Ellin turvapaikka tulisi +tiedoksi ja heitä lain nimessä vaadittaisiin luovutettaviksi. + +Eerikki ilmaisi nyt pelkonsa Aadolf Skytten suhteen, mutta Vanloo +vakuutti, että ei ollut mitään pelkäämistä. + +-- Mitäpä voisi tapahtua sen pahempaa, kuin että nuorukainen otetaan +kiinni ja viedään takaisin vankeuteen? Jos niin käy, menette hänen +luoksensa, kerrotte hänelle, mikä onnellinen käänne on tapahtunut hänen +turvattiensa oloissa, ja vakuutatte, että hän kohdastansa voi luottaa +minun apuuni. Nuori Skytte saattaa olla huoleti. Minun vaikutukseni +tämän maan valtamiehiin on vahvalla perustuksella, ja elleivät he +kohteliaisuudesta ja kiitollisuudesta ota toivomustani kuuleviin +korviinsa, niin täytyy heidän tehdä se pelosta, sillä minä olen +seurannut heidän vehkeitänsä tarkemmin kuin kukaan muu. + +Lopun aamupäivästä Vanloo vietti äitinsä ja Ellin seurassa. Hän oli +sanonut heille, että tähdellinen asia vaati hänen poissaoloaan, ja +rauhoittanut heitä vakuuttamalla, että hän lyhyen ajan kuluttua palaisi +takaisin. + +Holhojahallituksen ja neuvoskunnan herrat pitivät Vanloon neuvoa hyvänä +ja verhosivat salaperäisyyden huntuun koko epäonnistuneen +vallankaappausyrityksen. Se ei kuitenkaan estänyt heitä ryhtymästä +varokeinoihin ja panemasta tiedusteluita toimeen, sillä he epäilivät +yhtäkaikki, ettei Drake ollut yksin puuhassa. Ensihetkessä olivat +heidän ajatuksensa kääntyneet Pentti Skytteen, ja muutamat herrat +valtaneuvokset riensivät heti mellakan loputtua hänen asuntoonsa +toivoen saavansa siellä ilmi jotakin suurenmoista. Mutta heidän +tullessaan herra Pentti makasi sikeässä unessa, yömyssy korvilla, ja +kun he kertoivat, mitä oli tapahtunut, niin ei kukaan ollut +hämmästyneempi kuin hän. Hän oli tuota pikaa pukeissa, riensi takaisin +istuntosaliin ja otti innolla osaa sen läksytyksen laatimiseen, joka +seuraavana päivänä oli annettava herttualle. Herra Pentin taito +läksytysten laatimisessa oli tunnettu ja tunnustettu: pääkohdissaan +seurattiin hänen saneluansa, eikä hän suolaa ja pippuria +sepustuksessaan säästänyt. + +Seuraavana päivänä koottiin kaksi lähetystöä, toinen valtaneuvoskunnan, +toinen neljän valtiosäädyn puolesta, joiden tuli juhlallisesti marssia +herttuan luo, viedä läksytys perille, vaatia häntä allekirjoittamaan +jonkinlainen vakuutus, että hän luopuu kaikista paikanvaatimuksistaan +holhojahallituksessa, ja jos hän kieltäytyy, uhata häntä maanpaolla. +Kysymys oli nyt, kuka läksytyksen lukisi julki Hänen Korkeudelleen, ja +valituksi tuli, joko sitten sattumuksesta tai salaisesta sopimuksesta, +herra Pentti Skytte. Tämä näytti iloista naamaa huonossa pelissä eikä +pyytänyt päästä vapaaksi luottamuksesta. Hän luki kirjoituksen +terävällä äänellä, mutta hänen viekas ilmehikäs katseensa tarkasteli +kaiken aikaa suuttunutta ja säikähtänyttä ruhtinasta, aivan kuin olisi +tahtonut sanoa: + +-- Suokaa anteeksi, Teidän Korkeutenne, mutta, kautta Jupiterin, minut +on pakotettu näyttelemään tätä osaa, ja jos nyt vain otatte kiltisti +ojentuaksenne, niin olemme onnellisesti pelastuneet epäluulosta ja +saatamme sopivassa tilassa aloittaa uudelleen vanhan pelin, ellette ole +kyllästynyt siihen. + +Hänen Korkeutensa raivosi hetken aikaa, puhui väärinkäsitetyistä +aikeista, petollisista ystävistä (mainitsematta kuitenkaan herra Pentin +nimeä) j.n.e., mutta taipui allekirjoittamaan vakuutuksen, jonka +jälkeen hän suoraa päätä lähti pääkaupungista ja matkusti Stegeborgiin. + +-- Vanloo, mutisi herra Pentti, kun hän kotiin tultuaan istui +nojatuoliinsa ja aukaisi Pliniuksen luonnonhistorian siltä kohden, +johon oli viimeksi pannut merkin, -- Vanloo? Se mahtanee olla Belsebub +itse. Mitenkä hän on voinut sekaantua tähän peliin ja tuntea iloa +tuumamme ehkäisemisestä, sitä en käsitä, enkä vähästä hinnasta mene +siitä selvää onkimaan. Niinpä täytyy sittenkin olla jokin vielä +viekkaampi pää, vielä terävämpi silmä kuin Pentti Skytten. Minä luulin +päässeeni selville hänen sisimmistä salaisuuksistaan, mutta hänpä +onkin lukenut minun tuumani, lukenut ne, pelkäänpä, aivan kuin +kämmeneltään... Minä alan tulla vanhaksi, sanoi hän huoaten ja nosti +peruukin päästään sekä katseli harmaantuvia hiuksiaan peilistä. -- Ei, +ei, on jo aika luopua politiikasta ja antautua stoalaisen viisauden +viljelijäksi... + + _Gaudia pelle, + Pelle timorem, + Nec dolor adsit + Spemque fugato_. + + [Häädä ilo ja pelko, suru ja toivo sydämestäsi!] + + + + +XVIII. + +Merellä. + + +Sumu oli hälvennyt ja taivas alkanut seestyä. Huomenkoitto levisi +ulapalle, itäistä taivaanrantaa punerrutti rusko, joka himmeänä +kajastuksena heijastui harmahtavalla vedenpinnalla ja Scyllan +valkoisilla purjeilla. Drake seisoi perässä lippuarkun luona, hänen +vierellänsä Ruys ja ent. Upsalan ylioppilas Ligelius, toinen luutnantti +laivassa. Miehistö oli kannella. Drake paljasti päänsä ja puhui: + +-- Toverit, maankamara ja entinen elämämme ovat takanamme, meri ja +tulevaisuus edessämme. Minä olen teitä jo koetellut, minä tunnen teidät +ja tiedän, ettei kukaan teistä kaihomielin katsele taaksensa, siihen, +minkä hän jättää. Me pudistamme päältämme kaiken entisen, nimemme, +muistomme, ne siteet, jotka ovat kytkeneet meidät yhteiskuntaan ja sen +sortaviin, vääriin lakeihin. Me muodostamme valtion omassa +keskuudessamme: sorron palkitsemme kostolla. Toverit, jos olette +ymmärtäneet sanani ja hyväksytte ne, niin vastatkaa! + +-- Olemme, hyväksymme! huusivat useimmat ja heiluttivat hattujaan. + +-- Hyvä, minä olen siinä tapauksessa kapteeninne. Nimeni keskuudessanne +on Becker. Minä johdan teidät iloisiin seikkailuihin, nautintoihin ja +rikkauteen. Te jätätte kohtalonne minun käsiini. Minä ohjaan sitä kuin +mies, ja voi minua, jos petytte! Mutta suostumuksenne täytyy olla +vapaaehtoinen. Jos sentähden katsotte paremmaksi kulkea miehistönä +rihkamalaivassa Tukholman ja Amsterdamin väliä kahden guldenin pestillä +ja kohtuullisella läski- ja herneannoksella, niin minä vetäydyn syrjään +ja jätän päällikkyyden tälle arvossapidetylle kauppiaalle Sakari +Jansenille, joka seisoo vieressäni. + +-- Ei, eläköön kapteeni Becker! huusi miehistö. + +-- Kuulen, että ymmärrätte minua, ja koska siis olemme samaa mieltä, +niin tahdon tässä äsken Sakari Janseniksi kutsumassani miehessä +esitellä teille lähimmän alipäällikköni, jota olette velvolliset +ehdottomasti tottelemaan, niin kauan kuin hän toimii minun käskystäni. +Toverit, tämä mies on Ruys, meren vapaa lapsi nuoruudestaan lähtien. + +-- Me tunnemme hänet hyvin, sanoi joukkueen kaksi ikämiestä. -- Olemme +purjehtineet sekä hänen että Tomkinsin johdolla. + +-- Hyvä, hyvä, sanoi Drake ja puristi näiden vanhojen merisissien +kättä. -- Meillä ei siis ole pelkästään vasta-alkajia mukanamme. + +-- Ja tämän nuoren, mutta kokeneen miehen, jatkoi hän, osoittaen ent. +Upsalan ylioppilasta, -- olen Ruysin puoltolauseella valinnut toiseksi +alipäällikökseni. Hänen nimensä ... mikä se olikaan? lisäsi hän +kääntyen tämän puoleen. + +-- Nimeni on milloin mikin, katsoen siihen asemaan, joka minulla +yhteiskunnassa tai sen ulkopuolella on, vastasi ent. ylioppilas; -- +tätä nykyä on nimeni Feliks, sillä olen tavattoman onnellinen. Miehistö +tuntee minut jo sillä nimellä: muuta ei tarvita. + +-- Ja nyt, miehet, täytämme maljat ja tervehdimme nousevaa aurinkoa ja +juomme toiveittemme täyttymiseksi... Ruys, pidä huoli miehistön +kestityksestä, mutta valvo myös järjestystä! Purjehtiessamme en kärsi +mitään hurjastelua. + +Aadolf Skytte oli kuunnellut tätä puhetta nojautuen isoon mastoon. Hän +meni nyt Draken luo. Tämä pani kätensä hänen olalleen ja lausui: + +-- Tulkaa mukaani! Minä olen nyt käytettävissänne. + +Aadolf seurasi Drakea peräkajuuttaan, missä he kauan keskustelivat. + +Toinen luutnantti, joka oli innokas soittelija ja kantoi aina huilua +mukanaan joko takin taskussa tai vyössä pistolien vieressä, piti +hurautettuaan kurkkuunsa pari kolme pikarillista viiniä puheen, kehuen +kerskuvassa äänilajissa miehistön ravakkaa käytöstä taistelussa +takaa-ajavaa venekuntaa vastaan, jonka jälkeen hän nouti Ruysin ja +hänen yhteisestä kajuutastaan jonkinlaisen kielisoittimen ja sitä +näppaillen lauloi merirosvolaulun: + + Ihmistelmeest' ikävästä, + mailman hälinästä kauas + meren lainehille lähden + vapautta henkimään! + Vapaana kuin taivaan pilvi + kiidän myrsky-ilman teitä + maahan, mikä kaukaa siintää + uljahalla matkallain. + + Minne mennään, tahdot tietää. + Käännä, minne myrsky kutsuu, + minne aalto ajelehtii, + itään, länteen, minne vaan: + missä revontulet leimuu + Zemlan hyisten templein päällä, + taikka missä taukoomatta + kevät ihmisillä on. + + Tuhat ukkostulta lyököön + taivaankannen kaikin puolin, + peittyköön vain paksuin pilvin + näköala kaikkineen, + laiva heilukoon kuin lastu: + sitä riemuisempi mieli! + Älä, Luoja, lännen leyhkää tuo, + vaan myrsky hirmuisin! + + Kaikki tyyni tähtein tuike + sammukoon! Mä ruorin varaan + annan onnen'... Raivoo, aalto! + Purjeen povi, pullistu + hirmumyrskystä kuin immen + lumenpuhdas povi paisuu, + milloin ensilemmen liekin + illan haaveet sytyttää. + + Heijaa, pojat potrat, hurjat, + paheen orjat kalvasposket! + Aallot huuhtoo kuumaa otsaa, + juomingeissa juopukaa, + kunnes rauhattomat sielut + pelastaa hain kita hirmu. + Nauttikaa, upottakaamme + elon hätä hekumaan! + + Merirosvo! Myrsky puistaa + taivaankantta; meri pauhaa, + hyöky hyökkää halkeimista, + laivan liitteet koitellen. + Joka lauta ryskää, ruskaa; + vaan sä immen syleilyissä, + hekumassa, hurmoksissa + pilkkaat kuolemaa ja juot. + + Haa, sä kokenut, sä naurat + kuten huuhkain raunioissa, + ja sä puistat valkopäätäs, + suurten syntein painamaa. + Tajuun mykän vastaukses; + kolkko katsees kyllin lausuu: + "Sielun tuskaa ei voi poistaa + mikään neste rypäleen." + + Niin; mut elon taakkaa yksin + arka kirotkoon. Päin pohjaa + tuuli pilvet puhaltaapi. + Mennään mukaan hurjapään! + Tallataan maan vanhaa otsaa, + Tellus-ukon valkotukkaa, + pohjoisnavan jäitä, joita + viel' ei kenkään tunnekaan. + + Missä revontulet leiskuu, + missä tähdet valaisevat + maita, joilla kuolinliinat + iät kaikki yllään on, + missä kuolon kolkon mailla + silmää ollut ei oo eikä + ihmisääni yrittänyt + synnyttämään kaiuntaa. + + Missä aaltoin vaahto roiskii + puoli vuotta pitkäss' yössä + jättiläisiin, haamumaisiin, + liikkuviin jäävuorihin, + jotka ukkosina iskee + vastaan toisiaan ja voittaa + taikka häviää ja haihtuu + aavain merten aaltoihin. + + Sinne, veikot, siirtykäämme + Tellus-ukon kiirehelle! + Allamme näin nähdä saamme + hitaat liikkeet Telluksen. + Siellä viime maljan juomme + syleilyssä tyttöjemme, + kunnes kuolon kylmyys ruumiin + hermot hyytää tykkänään. + + Yhtä kauan kuin maan rataa + eetteriset aallot huuhtoo, + nähdään meidän hyiset ruumiit + huipussa maan akselin + muistopatsaina; ne kertoo + tuhansille tähtösille + haluist' aina häipyneistä, + pettyneistä toiveista. + +Lopetettuaan laulun hän löi soittimensa pirstoiksi reelinkiä vastaan. + +Peräkajuutta oli tilava ja valoisa. Kahta seinää koristivat +lehtiköynnösten muotoon ripustetut aseet; toisilla oli hyllyjä, joilla +paitsi moninaisia tarve-esineitä nähtiin kirjoja ja työkaluja, mitkä +todistivat, että Drake halusi tyydyttää alkemistista kiihkoaan +merelläkin. + +Molemmilla sivuseinillä oli sohva. Drake oli istahtanut toiselle ja +Aadolf Skytte häntä vastapäätä. + +Nuoren Skytten kasvot olivat melkein tuntemattomiksi muuttuneet: hänen +ihonsa oli keltaisen kalpea, silmät kuopallaan. + +Hän oli vaatinut Drakelta selitystä kuluneen yön tapauksista ja siitä, +mitä hänen ympärillänsä tapahtui, sillä hän ei käsittänyt mitään, ja +se, mitä hän aavisti, tuntui hänestä uskomattomalta. + +-- Skytte, te näette edessänne miehen, joka ulkomuodoltaan on +täydelleen sen naapurin näköinen, jonka lapsuudestanne asti olette +tuntenut Sjövikin isännän, Kustaa Draken nimellä. Hän oli tunnettu +ahkerana maanviljelijänä, hyvänä taloudenpitäjänä ja hiljaisena +alamaisena ... miehenä, joka ei eronnut muista tavallisista ihmisistä +missään muussa suhteessa kuin siinä, että hän oli umpimielinen +luonnoltaan, rakasti yksinäisyyttä ja että hänen huhuiltiin salaa +harjoittavan kullantekoa. No niin, se mies on nyt riisunut valepuvun +yltään ja näyttäytyy silmienne edessä sellaisena kuin hän on. Hänen +kylmän ulkomuotonsa alle kätkeytyy hurjaa katkeruutta ihmisten +viheliäisyyttä ja orjamieltä kohtaan, hehkuva viha sortoa vastaan, ja +hänen sielussaan liikkui rohkeita rankaisu-, parantelu- ja +uudestiluomisen tuumia. Se yö, joka vapautti teidät vankeudestanne ja +onnellisen sattuman kautta saattoi teidät minun luokseni, on nähnyt +ensimmäisen tuumani raukeamisen. Voimilla, joiden vähäpätöisyyttä oli +korvaava niiden pikainen vaikutus, koetin kukistaa sen mielivallan, +joka sortaa isänmaatamme... + +Drake kertoi nyt, että hän vähälukuisen joukkonsa etunenässä oli +hyökännyt linnaan vangitakseen holhojahallituksen ja valtaneuvoskunnan, +jolloin hän myös avautti vankilan ovet; että yritys oli mennyt myttyyn +ja että hän väkinensä pakeni tähän laivaan, jonka hän sitä tapausta +varten oli pitänyt varalla. + +-- Ja tässä näette minut nyt, jatkoi hän, -- henkipattona, miehenä, +joka on jättänyt kotimaan ja kaiken sen, mikä hänen sydäntään siihen +kiinnitti. Pakoon päässeelle maankavaltajalle pystytetty häpeäpaalu on +ainoa muistopatsas, joka kansalle säilyttää sen nimen, jonka +aikomuksena oli pelastaa samainen kansa tyrannien vallasta. +Pitäisikö minun nyt surra niinkuin nainen, pitäisikö minun käsivarret +ristissä epätoivoisena tuijottaa onneni raunioihin, pitäisikö minun +ehkä vastuksetta antautua vihollisteni käsiin ja laskea pääni +mestauspölkylle? Ei, leijona taistelee kuolemaansa asti, susi +irvistelee viime hetkellä metsästäjälle, ei mikään luontokappalekaan +anna vapaaehtoisesti lopettaa olemassaoloansa ... enkä minä tahdo +taistelutta luovuttaa noille kurjille oikeuttani iloita auringon +valosta ja taivaan vilppaista tuulista. Skytte, käsitättekö minua? + +-- Käsitän, vastasi tämä, jonka silmiin Draken puhuessa oli syttynyt +uusi loisto. + +-- Nämä palkit, jatkoi Drake, -- ovat uusi isänmaani, kuningaskuntani, +ja tällä valtiolla, joka keinuu aalloilla, on sama oikeus, kuin maan +multaan kytketyillä. Hätyytä sitä, se puolustaa itseään, loukkaa sitä, +se hyökkää! Anna kansan nälkiintyä, niin se syöksee heikomman kimppuun +imeäkseen sen veren. + +-- Olette oikeassa, lausui Aadolf Skytte tulisesti. -- Me muodostamme +täällä valtion omassa keskuudessamme ja tahdomme sille hankkia kaikki +valtion oikeudet. Oi, on hurmaavaa tietää olevansa vapaa, voida murtaa +ne siteet, tavat ja ennakkoluulot, jotka vanhentuvassa yhteiskunnassa +jokaisen poismenevän suvun nurinkurisuus alati lisääntyvänä taakkana +heittää jälkeen tulevaisten niskoille. Drake, me emme täällä tahdo +yksinomaan taistella olemassaolomme puolesta niinkuin metsänpedot; me +tahdomme vapaina miehinä taistella periaatteiden puolesta, sen edestä, +minkä pidämme järkevänä ja oikeana. Me julistamme sodan sortoa, +pahuutta, halpamielisyyttä vastaan, me suojelemme heikkoja, nöyryytämme +ylpeitä, paljastamme viekastelijain juonet, lyömme maahan +sortovaltiaat, perustamme turvapaikan vainotuille ... me vuodatamme +ilkiöiden veren ja kuivaamme kärsivien kyynelet. Me olemme Jumalan +vitsana halveksittavalle maailmalle... Vai kuinka? Hyväksyttekö sanani? + +-- Hyväksyn, vastasi Drake, -- te olette ottanut ne minun sydämestäni. + +-- Hyvä on... Minä olen siis teidän ruumiineni sieluineni. + +Aadolf Skytte ojensi Drakelle kätensä. + +Drake puristi sitä, mutta ajatteli itsekseen: + +-- Nämä haaveilevat unelmat pian kyllä haihtuvat. Minä olen yksin +hurjan roistojoukon keskellä, jonka olen koonnut ympärilleni, ja +tarvitsen ystävän samasta yhteiskuntaluokastani. Ystävä, morsian, +mitäpä merirosvo muuta kaipaakaan ollaksensa onnellinen? + +Drake ja Skytte lähtivät kajuutasta. Aurinko parhaillaan nousi ja +hopeoi meren aamuruskollaan. Tuuli tyyntyi äkkiä, ja purjeet, joita +äsken tuulenpuuska pullisteli, riippuivat velttoina mastoissa. + +-- Mitä aiotte nyt ensiksi tehdä? kysyi Skytte. -- Minne päin +suuntaatte kulkunne? + +-- Ulos valtamerelle, vastasi Drake. + +-- Kuulkaa, sanoi Aadolf nopeasti, -- meidän maanmiehiämme on +Amerikassa. Ruotsalaisia asustaa Delawaren luona. Heidän yhteiskuntansa +on ankarasti taisteltuaan hollantilaisia vastaan sortunut kavaluuden ja +ylivoiman kaksinaisen vallan alle. Hollantilaiset karkasivat +äkkiarvaamatta uudisasutuksen kimppuun ja ovat nyt sen isäntiä. Ruotsin +lipun on tuo rihkamakaupustelija häväissyt. Eikö meidän pitäisi murtaa +maanmiestemme häpeällinen ies ja hankkia Ruotsille takaisin sen osa +uudessa maailmassa? + +-- Totta tosiaan, sanoi Drake, -- tuumanne ansaitsee miettimistä. +Voimamme ovat tosin vähäiset senlaatuisen yrityksen toimeenpanemiseen, +mutta voimme ehkä odottaa englantilaisilta apua tai yhtyä muutamiin +Länsi-Intian kulkuvesillä risteileviin merirosvoihin... Niin, +ystäväiseni, minä hyväksyn ehdotuksenne: me tahdomme sitä koettaa. +Julistamme siis hollantilaisille sodan, ja missä ikinä Hollannin lippu +kohtaa meitä merellä, on se meille kehoituksena hyökkäykseen ja +kostoon. + +-- Hyvä on, lisäsi Drake itsekseen, -- minulla on nyt yksi syy, jonka +hän hyväksyy, kun karkaan niiden hollantilaisten rihkamalaivojen +kimppuun, jotka kohtaavat minua teilläni. Kun vain syitä vähän +kaunistelee, niin tämä nuori mies pitää minua ja itseänsä ihmisyyden +pelastajina, sillä välin kuin me ryöstelemme kauppamiesten rahat aito +merirosvojen tavalla. + +-- Minua miekkoista, lausui Aadolf, -- te olette se mies, jota hain, se +ystävä, jonka henki on sopusoinnussa minun henkeni kanssa. Drake, +minulla on pyyntö, joka kauan on pyörinyt huulillani ja jonka tiedän +teidän nyt täyttävän. + +-- Puhukaa! + +-- Me emme saa poistua maasta antamattamme julmalle uskonkiihkolle +veristä muistomarjaa. Me emme saa lähteä pelastamatta niitä onnettomia, +jotka taikausko tahtoo heittää rovion liekkeihin. + +-- Mitä tarkoitatte? kysyi Drake ällistyneenä. -- Onko puhe +noita-akoista, vai olenko ymmärtänyt teitä väärin? + +-- Niin, noidista... + +-- Se on myöhäistä. Minä tiedän, että heidät oli aikomus polttaa tänä +aamuna. + +-- Katsokaa itään! Päivän kultapyörä koskettaa vielä alareunallaan +meren pintaa ... ja tuolla lännessä, metsäisen saaren takana, on ranta +ja teloituspaikka. + +-- Luultavaa on, että meitä ajetaan takaa ... me tarvitsemme joka +hetken päästäksemme aavalle merelle. + +-- Purjeet riippuvat höllinä, tuuli on tyyntynyt, ja pian ei ainoakaan +tuulenhengähdys enää värähdytä veden pintaa. Takaa-ajajamme ovat +niinkuin mekin riippuvaisia tuulesta. Drake, jatkoi Aadolf, -- niiden +onnettomien joukossa on kaksi... + +-- Minä tiedän, virkahti Drake... + +-- Hyvä on; kun väkenne viime yönä mursi vankilani oven, riensin heidän +vankityrmäänsä, näin sen tyhjänä, ja olen siitä asti koettanut +pysytellä siinä toivossa, että heidän onnistui pelastua. Mutta he ovat +heikkoja, avuttomia naisia, ja minä pelkään... Sanalla sanoen: teidän +on täytettävä pyyntöni, tai minä vaadin, että minut yksin viedään +maihin... + +-- Ystäväni, minä en ollenkaan vitkastele suostumasta pyyntöönne, jos +vain jokin keino löytyy sen pelastuksen toimeenpanemiseksi, jota te +tarkoitatte. Olen vain itsekseni aprikoinut, miten sen tulee tapahtua. +Vartijapiirinä on kaiketikin sotaväkeä ja mestauspaikka täynnä +uteliasta, yltiöpäistä kansaa. Jos tyventä jatkuu koko päivä, niin on +muuten aikomukseni laskea ankkuri neljännespenikulman päähän tästä, sen +rannikon läheisyyteen, joka vanhastaan on ollut isieni hallussa. Tahdon +sanoa heidän haamuilleen ja perintötilalleni viimeiset jäähyväiset. + +-- Haa, lausui Aadolf Scyllan sivuutettua luodot, joiden taakse +rannikko häipyi näkymättömiin; eräältä kukkulalta, joka kauempana +sisämaassa kohosi muita korkeampana, kieriskeli savupatsaita kirkasta +taivasta kohden. -- Pian! Näettekö? + +-- Noitaroviot on jo sytytetty, sanoi Drake. -- Me tulemme liian +myöhään. Mutta kuitenkin... + +Hän käski miehistön varustautua aseisiin ja laskea veneet vesille. +Siinä hetkessä astui hänen muistissaan elävänä esiin sen ihanan, +kalvakan neitosen kuva, jonka hän kerran näki matkallaan Pentti Skytten +metsästysmajaan, käydessään Inkerin tuvassa. Hän tiesi tuon tytön ja +hänen äitinsä olevan onnettomien joukossa, ja vaikka hän omassa +mielessänsä kirosi koko yrityksen, johon hän oli suostunut vain +saadakseen Skytten sidotuksi itseensä, päätti hän kuitenkin pelastaa +nuo kaksi naista, jollei saapuisi liian myöhään ja jos se saattoi käydä +päinsä liian suuretta vaaratta. + +Veneet laskettiin vesille. Drake ja toinen luutnantti lähtivät mukaan. +Ruys ja osa miehistöä jäivät Scyllaan, joka pantiin metsäisen saaren +taakse sillä tavalla, että kanuunat voisivat suojella miehistöä, jos +tätä koetettaisiin ahdistella, kun sen jälleen piti astua veneisiin. + +Miehet olivat varustetut vain sellaisilla aseilla, jotka he saattoivat +kätkeä vaatteisiinsa: puukoilla ja pistoleilla. Drakella ja Skyttellä +oli kuten toisillakin yllään viitat ja öljylakit: jälkimmäistä olikin +laihtuneine kasvoineen ja vankilan ilmassa kalvenneine ihoineen melkein +mahdoton tuntea. + +Kokonaisuudessaan tämä joukkue näytti rauhalliselta laivamiehistöltä, +joka autodafeeta nähdäkseen oli tullut maihin. Senvuoksi ei herättänyt +mitään huomiota, kun parvi rantakallioiden yli kuljettuaan kohosi +rinnettä ylös hietaharjulle, jolla mestauspaikka sijaitsi. + +Suunnaton ihmisjoukko oli kerääntynyt paikalle. Drake ja Skytte +tunkeutuivat, miehistö kintereillään, vartijapiiriin saakka, joka +ympäröi mestauspölkkyä ja rovioita. + +He olivat saapuneet liian myöhään. Pyövelin kirves lepäsi verellä +tahratun mestauspölkyn vieressä, useimmat rovioista olivat jo puoliksi +palaneet ja pyövelin rengit sytyttivät par'aikaa viimeistä. + +Vartijapiirin sisässä vastakkaisella puolella seisoivat laamanni Skytte +ja muut oikeuden jäsenet, jotka olivat nämä onnettomat tuominneet, sekä +laamannin vieressä pastori Svenonius, jolle halu olla mestauksessa +läsnä oli antanut voimaa nousta sairasvuoteelta. + +-- Täällä ei ole mitään tekemistä. Lähtekäämme takaisin! kuiskasi +Drake. + +Aadolf ei vastannut. Hänen katseensa oli kiintynyt tähän kamalaan +verinäytelmään. + +-- Pian pois täältä! Me olemme vaarassa joutua ilmi, jatkoi Drake ja +otti Aadolfia käsivarresta vetääksensä hänet mukanaan. + +He seisoivat aivan sotamiesvartijapiirin takana, ja heidän ympärillään +oli Scyllan miehistö, niin että ilmitulemisen vaara ei ollut läheskään +suuri. Mutta samassa käännähti rivissä lähinnä Aadolfia seisova mies -- +se oli vanha Rask -- ja hänen katseensa osui sattumalta Aadolfin +kasvoihin. Alussa hän ei näyttänyt tuntevan Aadolfia, sillä hän kääntyi +jälleen pois, mutta kohta hän loi uuden tutkivan silmäyksen +nuorukaiseen aivan kuin tullakseen vakuutetuksi, ettei nähnyt väärin, +ja kuiskasi: + +-- Armollinen herra! + +Kiinnitettyään näillä sanoilla Aadolfin huomion hän lisäsi nopeasti: + +-- Inkeri ja hänen tyttärensä eivät olleet mukana. He ovat viime yönä +karanneet vankilastaan, niinkuin huhutaan. + +-- Oletko nähnyt oikein? Oletko varma siitä? + +-- Olen. + +-- Lähtekää! kuiskasi Drake, joka levottomana oli huomannut heidän +keskustelevan. + +Aadolf seurasi häntä. + +Paluumatkalla hän kertoi Drakelle mitä oli kuullut. Mutta se ilo, jonka +vanhan Raskin sanat hänessä herättivät, katosi samassa, hänen mieleensä +muistui tuo kamala näytelmä, jonka hän vast'ikään oli nähnyt. Hänet +valtasi kauhea aavistus, että sama kohtalo ennemmin tahi myöhemmin +tulisi Ellin ja hänen äitinsä osaksi, sillä kuinka nämä avuttomat +naiset ajan pitkään voisivat säilyä lain polyyppikäsiin joutumasta, +piiloutua uskonkiihkon kaikissa sopissa vaanivia silmiä? Aadolf +katsahti ylös taivaan sinikantta kohden ja ajatteli Herraa, joka +raamatun sanojen mukaan on lukenut jokaisen ihmisen hiuskarvat, mutta +nuo sanat loihtivat hänen eteensä verisen pään, jonka hän oli nähnyt +roviolla, ruumiin vieressä. Se oli sen nuoren tytön pää, joka syytti +itseään noituudesta, ja sitä koristivat tuuheat vaaleat kiharat, joihin +Aadolf oli nähnyt pyövelin tarttuvan työntäessään sen roviolle +hiiltymään. + +-- Ei, ajatteli Aadolf ja painoi katseensa maahan, -- se usko ei ole +muuta kuin hairahdusta, josta ihminen ei tahdo luopua, koska hän tuntee +itsensä liian heikoksi vastustamaan niitä julmia luonnonvoimia, joiden +keskellä hänen olemuksensa versoo. Maan avaruuden päällä vierivät +sokean Sallimuksen voittovaunut, ja rattaat murskaavat kaiken, mikä +tielle sattuu. + +Veneet lähtivät rannasta ja palasivat Scyllaan. + +Aadolfin näitä miettiessä istui myöskin Drake ääneti ja umpimielisenä. +Hän syventyi siihen arvoitukseen, joka oli pitänyt hänen ajatuksiansa +vireillä aina siitä asti, kun hän pelastui Scyllaan: hän mietti syitä +Vanloon menettelyyn, niitä keinoja, joiden avulla hänen oli onnistunut +saada salaliitto ilmi, ja hänen lausumiansa sanoja, kun hän luuli +Draken olevan hänen vallassaan. + +Sitä arvoitusta Drake ei voinut selittää: hän ei mistään voinut löytää +avainta siihen. + +Mutta sitä miettiessään hän alkoi tuntea omituista mielenahdistusta; +hänestä tuntui, kuin olisi joskus, kauan aikaa sitten, nähnyt Vanloon +kasvot, hän ei tiennyt milloin ja millaisissa oloissa ... hänen +pohjaltaan taikauskoinen mielensä alkoi kuohua, ja hän rupesi +tuossa salaperäisessä miehessä aavistamaan yliluonnollisen +maailmanjärjestyksen sanansaattajaa, järjestyksen, jonka lakeja hänen +paha omatuntonsa joskus varomattomina hetkinä kauhistui. + +Scylla nosti taas ankkurin. Oli rasvatyyni. Täytyi laskea +hinaajaveneitä vesille, että priki saataisiin paikaltaan liikahtamaan. + +Tämän työn kestäessä Aadolf Skytte tuli lähemmin tarkastaneeksi toisen +luutnantin kasvonpiirteitä. Ne olivat hänestä tutut. Ne muistuttivat +nuoresta miehestä, jonka hän yliopistossaoloaikoinaan oli tullut +päällisinpuolin tuntemaan ja jonka kohta senjälkeen sattuneet +vastoinkäymiset herättivät yleistä huomiota. Hän meni toisen luutnantin +luo ja sanoi: + +-- Emmekö ole ennen nähneet toisiamme paremmissa oloissa? + +-- Mahdollista kyllä, vastasi tämä. + +-- Te olette Feliks Ligelius? + +-- Vaiti, lausui toinen luutnantti, ja Skytte näki hänet ensikerran +vakavana. -- Isäni nimi ei ole enää minun nimeni enkä tahdo sitä +mainittavan _täällä_. Nimeni on Feliks, ei muuta. + +-- Lempo soikoon, lisäsi hän, -- että kuitenkin tunsitte minut! Minä +olisin tuskin tuntenut teitä, jollen olisi kuullut nimeänne. No, terve +tuloa meidän seuraamme, vapaaherra Skytte! Kaikkein vähimmin odotin +näkeväni teidät täällä, mutta ... _quo fata trahunt retrahuntque +sequamur_. [Menkäämme minne onnettaret ohjaavat.] + +Puhelu keskeytyi, sillä Aadolf huomasi, ettei se ollut toiselle +luutnantille mieleen. + +Nuori Ligelius oli papin poika ja oli yliopistossa tullut tunnetuksi +ahkeruudestaan ja erinomaisista hengenlahjoistaan sekä liiallisesta +kunnianhimostaan, ylpeästä mielenlaadustaan ja seikkailevasta +luonteestaan. Päätettyään oppijakson hän tuli opettajaksi ylhäiseen +perheeseen, mutta kun hän täällä rakastui talon tyttäreen ja nuorten +hellä, viaton suhde pian tuli ilmi, ajettiin hänet häpeällä pois. Hän +palasi senjälkeen Upsalaan. Eräs nuori korkea-aatelinen ylioppilas, +puheenalaisen perheen sukulainen, oli sen maakunta-yhdistyksen +_inspector illustris_, johon Ligelius kuului. Tämä herra, joka katsoi +"sukunsa halventajan" julkealla rakkaudellaan loukanneen häntä +samoinkuin hänen sukuaan, ja joka ei muuten voinut kärsiä +Ligeliuksen ylpeätä ja itsenäistä luonnetta, solvaisi häntä kerran +eräässä julkisessa tilaisuudessa. Ligelius vastasi solvaukseen +kaksintaisteluhaasteella. Hänen riitamiehensä ei sitä hyväksynyt, vaan +sai aikaan sen, että Ligelius haasteensa tähden karkoitettiin +yliopistosta. Samana päivänä, kun karkoitustuomio luettiin, Ligelius +haki riitakumppaninsa tämän asunnosta, pakotti hänet tappelemaan ja +antoi hänelle miekanpiston, joka oli vähällä viedä nuoren inspehtorin +isiensä luo. Samana yönä Ligelius pakeni Tukholmaan, meni ulkomaiseen +jaalaan ja poistui isänmaastaan. Senjälkeen hän oli kokenut vaiheita, +joiden kertominen täyttäisi paksun kirjan. Ajatellessaan tulevaisuutta, +jolta hän itse oli niin paljon odottanut, mutta joka nyt oli pirstoiksi +rauennut, hän tuli onnettomuudessaan hillittömäksi: muistojansa +hälventääkseen hän antautui hurjaan seikkailuelämään. Hän oli elänyt +intiaanien ja malaijien, bukanierien ja merirosvojen, sanalla sanoen +sellaisten ihmisten parissa, joissa mitä parhaimmat avut kätkeytyivät +kuin helmet törkeimpien paheitten liejuun, villien, seikkailijain, +henkipattojen ja pahantekijäin seurassa. Kaikkialla hän oli näitten +joukossa kohonnut vaikuttavaan asemaan ja ihmetyttänyt muita, sillä hän +osasi kiihoittaa ympäristönsä avut ja paheet korkeimmilleen, mutta +tyydytystä ei hänen rauhaton sielunsa löytänyt mistään: haikea epätoivo +oli kiidättänyt häntä maasta maahan, mereltä merelle, seikkailuista +seikkailuihin, kunnes hän koti-ikävän valtaamana palasi isiensä maahan. + +Sinne saavuttuaan hän oli mennyt kotiseudulleen, hiipinyt isänsä majan +ympärillä, kunnes hän taattonsa tuntematta oli saanut nähdä hänen +kasvonsa, oli sitten käynyt äitinsä haudalla, lapsuutensa kisatanhuilla +ja taas rientänyt pois. Isänmaa poltti hänen jalkainsa alla. Hänellä ei +ollut siellä muuta tekemistä, ja hän päätti senvuoksi lähteä uusia +onnen vaiheita kokemaan. Tukholmassa hän oli meriväenkapakoissa +kohdannut pari Länsi-Intian aikuista toveria ja näitten kanssa ottanut +pestin herra Sakari Jansenilta, sitten kun hän tämän persoonassa oli +oppinut tuntemaan vanhan, vielä muistissa elävän merirosvon Ruysin. + +Sellainen oli lyhykäisyydessään toisen luutnantin elämäntarina. + +Hinausta jatkettiin, kunnes Drake käski uudelleen laskea ankkurin. +Scylla oli silloin osaksi alastomain, osaksi metsäisten saarten +keskellä erään vähäisen lahden suulla, jonka rantoja peitti +mustanpuhuva havumetsä. Se oli Sjövikin satama. + +Scylla ei ollut yksin. Kiväärinkantomatkan päässä siitä, mihin se oli +kiinnitetty, oli toinenkin alus, jota tavallinen silmä ei voinut nähdä +ja jonka miehistö nukkui ikuista untaan. Vedenpinta levittäytyi tyynenä +ja kimmeltävänä mastonhuippujen päällä, ja kalat kisailivat kannen +yläpuolella. + +Ainoa, joka näki tuon toverin, oli vanha Ruys. Hänen silmänsä eivät +tosin olleet terävämmät kuin monen muunkaan, mutta hän näki kuitenkin +laivan ikäänkuin kajastuksena lepäävän entisellä ankkuripaikallaan. Hän +tunsi taas sen vesilinjat, takilan ja jokaisen raa'an, purjeet ja +touvit; kuulipa hän hurjaa sorinaakin sen kannelta ja näki reelingin +yläpuolella kalpeita kasvoja, jotka herkeämättä tuijottivat häneen. +Syynä tuohon tilapäiseen tarkkanäköisyyteen oli epäilemättä se, että +Ruys yön ja aamun kuluessa oli tirkistellyt syvemmälle kannun pohjaan +kuin kukaan muu. Hän oli ensin runsaasti naukkaillut molempien +ystäviensä, vanhojen merirosvojen keralla ja sitten hinausmatkalla +vähänväliä täyttänyt ja tyhjentänyt pikarinsa; mutta alkoholihöyryt +lienevät varmaankin synkän, umpinaisen mielialan vaikutuksesta +kokoontuneet johonkin määrättyyn paikkaan aivoissa, missä +mielikuvitusvoiman välineillä lienee sijansa, ja jättäneet muut +aivosolut entiseen tilaansa, sillä paitsi silmien haljakkaa, kalamaista +kiiltoa ei ollut mitään, mikä olisi ilmaissut hänen nauttineen liiaksi +väkeviä, ja tehtävänsä laivalla hän hoiti yhtä säntillisesti kuin +ennenkin. + +Nyt hän seisoi käymäsillalla, tuijotti kummituslaivaan ja pyyhki +tuskanhikeä otsaltaan. Ja mitä kauemmin hän tuijotti, sitä enemmän +muuttui ympäristö sellaiseksi kuin se oli ollut hänen viimeksi +käydessään täällä. Aurinko paistaa heloitti niin kirkkaasti ja +lämpimästi kuin kesäisenä päivänä ainakin, mutta Ruysin silmissä se +muuttui öiseksi kuuksi, sen loisto syksyiseksi kuutamoksi, ja hän +kuulosti, eikö rannan kallioilta kuuluisi samainen merkki, joka silloin +kutsui häntä isäntäänsä vastaan. + +Näistä mietteistään havahdutti Ruysin Draken ääni. Hän sai vaivoin +käännetyksi katseensa pois siitä kohdasta, johon se oli kiintynyt, ja +astui kapteenin luo. + +-- Tänään ei ole tuulta odotettavissa, sanoi Drake. -- Jäämme siis +tähän. Minä menen maihin ja palaan vasta yön seuduissa. Jos läsnäoloani +tarvitaan, niin olen Sjövikissä, jonne suorin tie käy tuon lahden +perukasta. Poissaollessani on sinun harjoitettava laivuetta hoitamaan +purjeita minun komentotapani mukaan. + +-- Niinkuin käskette, vastasi Ruys. -- Kuulkaa, kapteeni, jatkoi hän +puoleksi kuiskaten, -- näettekö tuota? + +Hän luuli viittaavansa kummituslaivaan, mutta osoittikin siihen +paikkaan merenpohjaan, mihin kuunari oli upotettu. + +Drake vastasi vain luomalla synkän katseen ensimmäiseen luutnanttiinsa, +ja käski hänen laskea alas laivaveneen. + +Drake kysyi Skytteltä, tahtoiko tämä lähteä hänen seurassaan maihin. +Vastaus oli kieltävä, kuten hän salaa oli toivonutkin, mutta Skytte +pyysi, että hän sensijaan ottaisi mukaansa Sjövikiin erään kirjeen, +jonka sitten joku Draken palvelijoista seuraavana aamuna voisi +toimittaa perille Signildsborgiin. + +-- Kernaasti, vastasi Drake, -- mutta kirjoittakaa varovasti älkääkä +pienimmälläkään viittauksella ilmaisko sitä henkilöä, jonka kanssa +tulette onnenteitä taivaltamaan. Kustaa Drake on kuollut kaikilta +muilta paitsi teiltä. + +Aadolf lähti kirjoittamaan kirjettä. Se oli hänen äidilleen. Hän kertoi +karanneensa vankeudesta erääseen laivaan, jolla hän nyt lähtisi +onneansa etsimään vieraisiin maihin. Loppuun hän liitti herttaiset +jäähyväiset äidilleen ja isälleen ja lupasi, että jos hänen suotaisiin +elossa pysyä, niin hän kerran, kun aika olisi parantanut vanhat haavat, +palaisi tahrattomin mainein isänmaahansa ja kotiinsa. + +Tällävälin Drake oli riisunut merimiesvaatteet yltään ja pukeutunut +säätynsä mukaisesti. Hän otti kirjeen, antoi Ruysille ja Feliksille +tarkempia määräyksiä ja soudatti senjälkeen itsensä maihin. + +Hänen poissaollessaan Ruys ja Feliks harjoittivat miehistöä +merkkipillin mukaan hoitamaan purjeita. Huviksensa Skytte katseli +jonkin aikaa harjoituksia, jotka kohta alkoivat sujua jotakuinkin +hyvin, kun monet laivueesta olivat meritoimiin harjaantuneita miehiä ja +olivat oppineet ammatin erilaisilla laivoilla, kuten sota-aluksilla, +kauppalaivoilla ja kaappareilla. Mutta ennen pitkää Aadolfin valtasi +uupumus: hän ei ollut kahtena viime vuorokautena silmiänsä ummistanut. +Hän meni peräkajuuttaan, heittäytyi sohvalle ja vaipui rauhattomaan +uneen. + +Hänen herätessään oli aurinko laskenut ja iltakylmä tunki avoimista +ikkunoista sisään. Toinen luutnantti näyttäytyi ovessa. + +-- Hoo, te olette valveilla, Skytte, sanoi hän. -- Hyvä on! Tyventä +jatkuu, taivas näyttää likaisen harmaalta, ja kohta alkaa sataa. Mutta +en minä sitä tullut ilmoittamaan, vaan tahdoin kysyä, haluttaisiko +teitä kapteeni Beckeriä odottaessamme katsahtaa siihenkin loukkoon, +joka on minun ja Ruysin yhteisenä asuntona tässä kaikin puolin +kunnioitettavassa aluksessa. Mitä arvelette? Luulisinpä olevan syytä +henkilöillä, jotka kohtalo on kytkenyt samoihin kahleihin, tehdä +lähempää tuttavuutta. Teidän sopii valita. Jos mieluummin tahdotte olla +yksin, niin saatte olla varma siitä, että minä tuntikausia tulen +kiusaamaan teitä huilujuoksutuksillani. + +-- Minä suostun ehdotukseenne, vastasi Skytte, -- semminkin koska uskon +meistä tulevan ystävykset. + +-- Hoo? Se olisi ilahduttavaa... Auttakaa siinä tapauksessa minua +hauskuttamaan Ruys-vanhusta, joka tänä iltana on vallan houruna. Lienee +syy ilmassa. Ukolla on paksu veri ja sydämessä hänellä, niinkuin +muillakin, jonkinlainen mato, joka tavallisesti herää ja kalvaa +sydänjuuria tällaisena hetkenä, kun yö on yllättänyt, taivas lupaa +sadetta ja sydämen sykyttäjä haluaa nukkua. Ukko odottaa meitä +vastamainitussa loukossa viinipullon ja aterian ääressä, joka +viimeksimainittu on parhaimpia mitä Scyllan kokki ankaralle +päällystölleen voi saada varatuksi. + +Skytte seurasi toista luutnanttia tämän ja Ruysin yhteiseen kajuuttaan. + +Vanha merirosvo istui pulloilla ja pikareilla täytetyn pöydän ääressä +edessään lamppu, jonka valo lankesi hänen tuskaisille kasvoilleen. Hän +näytti nuorten astuessa sisään heräävän syvistä mietteistä, sillä hän +hätkähti ja loi heihin älyttömän katseen. + +Kajuutan ulkoasusta näkyi, etteivät ensimmäinen ja toinen luutnantti +pitäneet liian tarkkaa huolta mukavuudesta. + +Aadolf maisteli vain vähäisen pöydälle pantuja ruokia, vaikka ne +olivatkin kaikeksi kunniaksi keittäjälle, mutta otti sitä innokkaammin +osaa juominkiin, sillä hän tunsi kiihoittavien aineiden tarvetta. Seura +oli hänen mielestänsä kaikkea muuta kuin hupainen. Vanhan Ruysin +katkonaiset sanat, hänen hajamieliset, sekavat vastauksensa, hänen +kelmeät, värisevät huulensa, hänen iljettävä teeskennelty irvinaurunsa, +kun hän tuontuostakin oli käsittänyt jonkin toisen luutnantin +kokkapuheista ja katsoi seurustelutavan vaativan, että tuli näyttää +hilpeältä, tekivät Aadolfiin varsin vastenmielisen vaikutuksen, jota +ent. ylioppilaan huima, remahteleva rattoisuuskaan ei saanut +vaimennetuksi. Heissä kummassakin ilmeni epätoivo, joka vain tuli eri +tavalla näkyviin, ja Aadolf joi hurjasti tuota tulista viiniä +päästäkseen siitä jäätävästä, pöyristävästä tunteesta, joka oli +vallannut hänet uusien tuttavien parissa. + +-- Hoi, vanha merikarhu, sanoi toinen luutnantti, kun jo kauan oli +ryypiskelty, ja löi Ruysiä olalle, -- mikä sinua vaivaa? Onko sinun +uni? Etkö juo enää? Sinun täytyy, ukko. + +Nuorukainen täytti uudestaan vanhan merisissin pikarin. + +-- Säälikää häntä, sanoi Aadolf katsahtaen Ruysiin, joka oli +lyyhistynyt kokoon ja yhä ääneti tuijotti eteensä. -- Hän näyttää jo +saaneen kylliksi. + +-- Vielä mitä, sanoi Feliks. -- Minä tunnen hänet. Hän on meren +kaltainen, joka ei tule koskaan täyteen, vaikka siihen kuinka monta +virtaa purkaisi vetensä. Juo, äijä, ja ole iloinen! Viini tekee sinut +nuoreksi, iloiseksi, vilkkaaksi, rohkeaksi ... viini tekee sinut +onnellisemmaksi kuin yksikään Jumala... Mutta, saakeli, on totta, mitä +sanotte: hän ei ole kaltaisensa. Ensikertaa minä näen miehen jäävän +alakynteen Bakkuksen kanssa otellessa. + +Ruys avasi huulensa ja mutisi: + +-- Minä tulen... + +-- Hyvä, hän murtaa äänettömyytensä sinetin ja aukoo kaunopuheisuutensa +sulut. Jatka, äijä! Sanoit tulevasi. No niin, se on, että tulet +itseesi. + +-- Se on, virkkoi Ruys ojentautuen suoraksi ja katsahtaen täysin +itsetietoisena ympärilleen, -- se on, minä tulen niiden luo, jotka +kutsuvat minua. + +-- Hyi, ukko! Olet juovuksissa ja hulluttelet. Ylös kannelle ja hurauta +sangollinen vettä niskaasi! + +-- Hurautan enemmänkin. + +-- Sitä parempi. + +-- Voi ... isänmaani ... tilani Alkmaar ... ja huvilani meren +rannalla... Kaikki helvetissä! jupisi Ruys. + +-- Mitä horiset? + +-- Hullutuksia... Täytä pikarini, ukuli! + +-- Alathan jo voimistua. Pikarisi on jo täysi. Kippis, vanha toveri. + +-- Se oli viimeinen pikari se, sanoi Ruys tyhjennettyään juomamaljan. +-- Nyt otan virkistävän kylvyn, ja sitten on kaikki niinkuin olla +pitää. Feliks, kun kuulet Draken merkkipillin, niin ole varuillasi... + +-- Ole huoleti! + +-- Ja sano, että ellei hän seuraa kutsua, niin he ennen pitkää tulevat +ja vievät hänet väkisin. + +-- Viini on pannut aivosi sekaisin. Ylös ja kaada kaksi, kolme, neljä, +viisi sangollista hupsuun päähäsi! Käske sitten ja minä tottelen! + +-- Niin todellakin! Olin unohtaa ... jatkoi Ruys ottaen +vyöhyttaskustaan avaimen, jonka hän antoi Feliksille. -- Kuule, sinä +sulaton myrskylintu, tuossa kaapissa on moniaita kukkaroita ja +tukaattikääryjä. Sinun pitää jakaa ne vanhojen toverieni, Parkerin ja +Sullivanin kanssa. Luotan rehellisyyteesi. + +-- Antaisit lahjojesi olla jakamatta, kunnes selvenet; voisi muuten +käydä katumoiksesi. + +-- Ei, kun lähtee uudelle matkalle, niin ei mokomista pikkuseikoista +pidä liioin väliä. Minä menen nyt ylös kannelle ja annan herrain jatkaa +huvia niin kauan kuin sitä voinee kestää. + +Ruys poistui kajuutasta. + +-- Onneton tuo vanhus on sydämenperukoitansa myöten, sanoi Skytte +Ruysin lähdettyä. -- Hänellä näkyy olevan jotakin omallatunnollaan... + +-- Hän on humalassa, vastasi Feliks lyhyesti. + +-- Ja teissä, Ligelius ... teissäkin piilee iloisen pilanne alla +pohjaton epätoivo. Me olemme kumpikin onnettomia, mutta te enemmän kuin +minä. Juokaamme paremman tulevaisuuden, sankarielämän ja jalon kuoleman +malja! + +-- Ihmiskunnan hävityksen, maailmanpalon, maan atomeiksi murskaamisen +malja! huusi Ligelius ja kalahdutti pikariansa Skytten pikariin. + +-- Minä tunnen kiintymystä teihin, Ligelius, jatkoi Skytte. -- +Ensimmäiset vastoinkäymisenne ovat minulle tutut. Te olette hiukan +vanhempi minua, olette sivistynyt mies, ja kohtalomme voivat kauankin +liittyä yhteen. Ojentakaa sentähden kätenne ystävyyden merkiksi! + +-- Toveruuden, vaaroissa auttajan merkiksi, vastasi Ligelius ja puristi +hänen kättänsä, -- mutta ystävyyden merkiksi ei koskaan! Älkää +ihmetelkö! Minä selitän tarkemmin. Te pidätte minua onnettomana. +Niinhän olen, mutta kukapa ihmiskunnan myriadeista voi valehtelematta +sanoa: minä olen onnellinen? Oleminen ja onnettomuus ovat ajan pitkään +samaa. Harvat ne hetket, joiden iloon ei sekoittuisi katkeria muistoja +tai tulevaisuuden pelkoa, ja moiset hetket ovatkin liikanaisen +kiihoituksen eivätkä terveen tilan hetkiä. Minä en saata valitella +osaani, sillä olen nauttinut enemmän kuin useammat muut. Olen kuullut +kainon, viattoman immen sopertavan, että hän rakasti minua ... eikö se +ollut autuas hetki? -- ja minulla on ollut ystävä... Se oli bukanierien +luona San Domingossa. Noitten hurjain konnien joukosta tapasin lapsen +-- pojan, jolla oli tytön lempeät kasvonpiirteet ja sankarin sydän. Kun +hänen tuli lakiemme mukaan valita itsellensä kasvatusveli, valitsi hän +minut. Hän kaatui minun rinnallani taistelussa espanjalaisia vastaan. +Mikä kelpo poika pelottomine, säteilevine silmineen ja härän vereen +tahrattuine nahkahaarniskoineen! Poikanen, joka ei ollut koskaan +valehdellut, ei koskaan vilpistellyt, ei koskaan pelännyt; joka nälkää +nähdessään antoi leipänsä häntä nälkäisemmille; joka aina oli valmis +antamaan iskuja röyhkeille ja sydämettömille; joka ei kärsinyt nähdä +eläintä rääkättävän, mutta hymyili omille tuskilleen ja kuoli pilapuhe +huulillaan! Oi, saadapa kuolla niinkuin hän -- nuorena, iloisena, +puhtaana syntisen maailman saastasta, elettyään pojan elämää, joka ei +ole ollut muuta kuin satua, seikkailua, leikkiä ja haaveilua! + +Ligelius heittäytyi vuoteelleen ja kätki kasvot käsiinsä. + +Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän nousi jälleen ja lausui +muuttuneella äänellä: + +-- Turkin vietävä, luulenpa että olen ollut heikko ... ollut naurettava +... minä olenkin juonut paljon, ja te voitte tämän purkauksen lukea +viinin ansioksi. Minä olen muutoin iloinen sielu. Maljanne, Skytte! + +Toinen luutnantti lähti kajuutasta käväistäkseen kannella ja +tarkastaakseen vahdissa olevaa miehistöä. Skytte seurasi häntä. Hän +kysyi Ruysiä. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Etsittiin kaikkialta ja +löydettiin vihdoin hänen viittansa kapteenin kajuutan ikkunan alta. +Vanha merirosvo oli tämän ikkunan kautta sukeltanut mereen, uinut +siihen paikkaan, mihin kuunari oli upotettu, ja mennyt siinä pohjaan. + +Ensimmäisen luutnantin katoaminen teki syvän vaikutuksen miehistöön. +Sitä pidettiin onnettomana enteenä, ja joka miehen valtasi alakuloisuus +ja synkät aavistukset, joita keskinäiset huomautukset vain vahvistivat. +Skytte ja Ligelius, jotka muistelivat Ruysin kummallista käytöstä ja +sekavaa sieluntilaa, olivat melkein varmat hänen kohtalostaan. Ligelius +käski kumminkin panna laivaveneet vesille ja tutkia laivan lähintä +ympäristöä. Eräs veneistä palasi kohta tuoden mukanaan ruumiin, joka +oli löydetty rantakallioista lohjenneiden graniittijärkäleiden välistä, +mitkä suojasivat rantaa aaltojen tyrskyiltä. + +Yö oli pimeä ja kauan oli jo sataa rapistellut. Sytytettiin laivalyhdyt +ja kokoonnuttiin ruumiin ympärille. Siinä oli vain kamalia jätteitä +jostakin ruumiista, joka nähtävästi kauan oli ollut vedessä. Kasvot +olivat näet miltei kokonaan mädäntyneet, ja turvonneita jäseniä +verhosivat vaateriekaleet. + +-- Vaikea on sanoa, kuka tuo eläessään on ollut, huomautti toinen +luutnantti. -- Miehet, toimittakaa, että hän saa rauhan rauhattomassa +haudassaan. Hankkikaa säkki ja luoti ja vierittäkää raato takaisin +mereen! Useimmat meistä saavat kai käydä samaa tietä. + +Luutnantin käsky täytettiin. Muut veneet palasivat toinen toisensa +jälkeen, mutta eivät tienneet mitään Ruysistä. Miehistö kokoontui +pienissä ryhmissä kannelle ja puheli kuiskaten näistä tapauksista. +Silloin tällöin kuului pimeässä yölintujen surullinen rääkynä rannan ja +ympärillä olevain saarten vinkaloista. + +-- Rupeaa tuulemaan, sanoi toinen luutnantti Skyttelle; -- luulenpa, +ettei Becker enää malta viipyä maissa. Hänen pitänee kohta olla täällä. +Haluatteko vaihteen vuoksi lähteä mukaani rantaan ja odottaa häntä +siellä? + +Aadolf myöntyi. + +Pursi soudettiin lahden pohjaan. Vähäistä ennen, kun tultiin rantaan, +vingahti Draken merkkipilli. + +Drake oli hämärään asti oleskellut Sjövikissä. Hän oli yksin +käyskennellyt autioissa suojissa ja tuntikausia viettänyt +tornikammiossa, jossa hänen laboratoorionsa sijaitsi. Vanloo kummitteli +hänen ajatuksissaan: hän muisteli kaikkia tässä huoneessa hänen +seurassaan viettämiään hetkiä, tutkisteli kaikkea, mitä heidän +välillään oli tapahtunut siitä lähtien, kun Pentti Skytte oli esittänyt +heidät toisilleen. Mutta hän ei mistään keksinyt yhteyttä näitten +muistojen ja sen arvoituksen välillä, jota hän turhaan koetti +selvittää. + +Ennen illan hämärtymistä hän istuutui kirjoittamaan. Sinetöityään +kirjeen hän kutsutti ratsupalvelijansa. + +Nuori Pekka tuli saapuville. Drake kysyi häneltä yhtä ja toista +Signildsborgin oloista, ja Pekka, joka päivällisen aikaan oli kohdannut +Hannan, osasi antaa isäntänsä kysymyksiin oikeat vastaukset. Muun +muassa hän kertoi, että laamanni noitien mestauksen jälkeen oli +matkustanut Tukholmaan, joten vapaaherratar ja Maria olivat yksin +kotona. + +Pekan käskettiin senjälkeen heti kohta ratsastaa Signildsborgiin, antaa +kirje Hannalle ja huomauttaa erityisesti, että Hanna, näyttämättä sitä +kenellekään muulle, antaisi sen neidilleen. Pekan tuli sitten palata +Sjövikiin, mutta jättää hevosensa torppaan järven rannalle molempien +hovitilusten rajalle. + +Pekasta tämä oli mieleinen tehtävä, ja hän lähti muita mutkitta +matkaan. + +Illansuussa hän tuli takaisin. Asia oli toimitettu. Toipa hän vielä +pienen kirjelipunkin siltä, joka oli kirjeen vastaanottanut. + +Drake antoi Pekan mennä. Jäätyään yksin hän mursi kirjeen ja luki +seuraavat rivit: + +"Kustaa Drake, minä alan pelätä Teitä. Puoliyön hetki minua +kauhistuttaa. Taivaan nimessä, älkää tulko!" + +-- Hyvä on, sanoi Drake ja repi kirjeen palasiksi. -- Minä tulen. + +Vähän ennen puoliyötä Drake satuloitsi itse hevosen, kääriytyi viittaan +ja lähti ainaiseksi isiensä talosta. + +Kaikki oli hiljaa tällä hetkellä yksinäisessä linnassa. Vanha +portinvartija vain valvoi: leini ja muut vaivat estivät häntä unen +virkistystä nauttimasta. Kun hevoskavioiden kapse kajahti +porttiholvissa, aukaisi hän pienen kammionsa oven ja astui ulos, +toisessa kädessä lamppu, toisessa avainkimppu. + +Hän nosti lampun ratsastajan kasvojen tasalle ja lausui: + +-- Armollinen herra, tekö siinä todellakin olette? + +-- Miksi niin kysyt? + +-- Teidän haamunne on usein ilvehtinyt kanssani viime öinä, herra. Olen +kuullut kolkutettavan porttia, ja kun olen aukaissut, on aivan kuin te +olisitte ratsastanut sisään, mutta aamulla ette ollut linnassa. + +-- Sinä olet vanha, heikkonäköinen ja taikauskoinen. Siitä johtuvat +moiset näyt. Jää hyvästi, vanhus! Isäntäsi ei ole täst'edes enää +häiritsevä yörauhaasi. + +-- Minun yörauhastani ei kannata puhua, mutta ollessani nuori, niinkuin +te, sain kyllin unta, tämänkaltaisina öinä semminkin. + +-- Haudassa saat ennen pitkää nukkua tarpeeksi. Hyvästi, vanha +uskollinen palvelija! + +Sjövikin portti suljettiin viimeisen kerran viimeisen Drake-sukuisen +isännän jälkeen. + +Drake ratsasti edelleen Signildsborgia kohti, alussa hiljalleen, sitten +ravakammin, sillä tuulen leyhyttelyä tuntui sateessa, ja hän ajatteli +Algernon Sidneytä, jonka purjeita se jo ehkä pullisteli. + +Matkalla hän pysähtyi ennenmainitun torpan luo, nouti Pekan sinne +jättämän hevosen ja jatkoi ajoaan kuljettaen sitä suitsista, kunnes +tuli Signildsborgin lehtikujaan. Siinä kytki hän hevoset puuhun ja +aukaisi rautaportin, joka kahden taivaankantta kannattavan +Atlas-patsaan välistä johti aukeaan linnanpihaan. + +Vanha herraskartano uinaili levossa. Kaikkialla oli pimeätä ja +hiljaista. Vain yhdestä ikkunasta tuikki valoa. Kahlekoirat, jotka +yöksi tavallisesti laskettiin valloilleen, rupesivat äreästi haukkumaan +ja lähestyivät uhaten yöllistä tulijaa, mutta huomattuaan tämän +tuttavaksi vaikenivat ne ja ryömivät koppeihinsa. + +Drake hiipi portaita ylös, kulki kepein, kuulumattomin askelin pitkän, +pimeän eteisen läpi ja pysähtyi viimeisen oven luo. Hän haparoi +pimeässä lukkoa, avasi oven hiljaa ja astui sisään. + +Huonetta valaisi lamppu. Sisällä istui mustapukuinen nainen otsa +painettuna ikkunaruutuun, kuunnellen sateen surunvoittoista rapinaa. + +Hän säpsähti oven jysähtäessä kiinni, nousi ja kiinnitti tumman, +säteilevän katseensa edessään seisovaan olentoon. + +Samassa tuokiossa kuului linnanpihalta säännöllisin väliajoin +uudistuvaa rämähtelyä. Tornikello ilmaisi lyönnillään puoliyön ajan. + +-- Puoliyön hetki! kuiskasi Drake ja tarttui tytön käteen. -- Tule! + +-- Te olette täällä ... ja minähän rukoilin, ettette tulisi, lausui +Maria Skytte ja astui vapisten taaksepäin. + +-- Vaikka olisit rukoillut minua polvillasi, olisin sittenkin tullut. +Maria, minä rakastan sinua, ja sinun täytyy seurata minua jakamaan +kohtaloni myrskyisellä merellä. Minä taistelin vast'ikään voittaakseni +kuningattaren kruunun kutreillesi. Taistelu on menetetty: minä olen +lainsuojaton; joka tuulahdus, joka painaa sadekuuroa tätä ikkunaa +vastaan, tuo vainolaiseni lähemmäksi minua. Tule! Ei mitään epäröintiä! +Minä tunnen sinut: sinä olet kaksoissieluni, ja jos naisellinen +vaistosi hetkeksi on saanut voiton tarmokkaasta hengestäsi, niin minä +tottelen vain sisäistä tahtoasi, kun nyt vannon, etten välitä +pelostasi, että olen kuuro rukouksillesi, että sinun täytyy seurata +minua, vienpä sinut sitten vaikka väkisin täältä. + +Kustaa Drake tarttui Marian vyötäröön ja tahtoi nostaa hänet syliinsä. + +Neiti Skytte riuhtaisi itsensä irti. + +-- Kuulkaa, sanoi hän, kun Drake jälleen läheni häntä, -- kuulkaa minua +ja... + +-- Maria, sanasi ovat turhat. Minä tunnen sinut, minä olen katsonut +sisimmälle sieluusi. Sinä rakastat minua... + +-- En, lausui Maria silmät säteilevinä, -- minä en rakasta sinua... + +-- Valehtelet. Sinä rakastat minua, tahdot seurata minua, olet +varustautunut tätä hetkeä varten. Miksi olisit täällä muuten, +vaatetettuna, valvoen, odottaen? Teeskentely on meidän välillämme +tarpeeton. Me olemme määrätyt sulautumaan yhteen kuten sadepisarat +tuolla ulkona... + +-- Anna minun puhua! Minä seuraan sinua ... minä olen valvonut ja +odottanut seuratakseni sinua... + +-- Haa! huudahti Drake, sulki hänet syliinsä ja painoi tulisen +suudelman hänen huulilleen. + +-- Niin, jatkoi Maria, -- minä seuraan sinua, en rakkaudesta, vaan +epätoivosta... + +-- Epätoivosta? No niin, epätoivo on luja rengas, mahtava side, joka +kytkee lujasti toisiinsa kaksi epätoivossa ahertavaa sielua. He hakevat +toisiansa, täyttääkseen toinen toisellaan oman tyhjyytensä... + +-- Niin on, sanoi Maria, -- sieluni etsii sinun sieluasi, ja jos +milloinkaan saatan toista rakastaa, niin olet sinä se, sillä sinä olet +mieleiseni mies, Drake, minä olen tämän yön yksinäisinä hetkinä +tukahduttanut sydämeni äänen ja pohtinut järjen vaa'alla, niinkuin +koronkiskuri punnitsee ja laskee voittoa, ja tappiota. Olen itselleni +sanonut, että jos jään tänne, niin jään vain riutumaan jokapäiväisten +ihmisten pariin, viettäen verkkaan kuluvia päiviä, jotka kaikki ovat +toistensa kaltaisia eivätkä yksitoikkoisuudellaan voi saada minua +unohtamaan itseäni. Jos seuraan sinua... + +-- Niin voit taisteluissa ja myrskyissä unohtaa ja oppia rakastamaan +sitä ainoata, joka on rakkautesi arvoinen, joka on niin varma +sydämestäsi, ettei hän viitsi edes kysyä, kuka hänen kilpailijansa on. +Nytpä tunnen sinut taas, Maria, ihana immyt, seikkailijan uljas +morsian!... Hevoset odottavat ulkona ... ja Scylla tahtoo levittää +purjeensa yön tuuleen... Emme saa hukata silmänräpäystäkään... + +Drake tarttui Marian käteen. He riensivät ulos. Drake heitti viittansa +hänen hartioilleen, pani leveälierisen hattunsa hänen päähänsä +suojellakseen häntä sateelta, vei hänet linnanpihan poikki, nosti hänet +satulaan ... ja he laukkasivat pois rinnakkain. + +Vasta kun he olivat päässeet Sjövikin herraskartanon ohi ja kun metsä, +jonka läpi tie kulki hovin satamaan, oli heidän edessään, hiljensi +Maria hevosensa kulkua. Hän hengähti syvään: hänen muistojensa tienoo +oli nyt hänen takanansa, pimeä tuntemattomuus edessä. Hänen sielussaan +alkoi herätä ajatuksia, jotka häntä itseänsäkin peloittivat ... mutta +hän ei tahtonut horjua, ja hän kannusti hevostaan saavuttaakseen +pikemmin sen päämaalin, jossa oli myöhäistä enää empiä. + +Drake ratsasti ääneti hänen rinnallaan, kunnes he saapuivat lahden +rantaan. + +-- Nyt ollaan perillä, sanoi hän voitonriemuisella äänellä, +seisahduttaen hevosensa Marian viereen; ja samassa hän kiersi kätensä +tytön uumille, aivan kuin viime hetkessä varmistuakseen siitä, että +saalis oli tallella. -- Tuuli kiihtyy, aallot ovat heränneet, +luonnonvoimat auttavat meitä. Sano nyt hyvästit menneisyydelle! Sinulle +alkaa uusi elämä, tyttöni ... seuraavassa tuokiossa keinut jo merellä. + +Drake nosti pillin suulleen ja puhalsi merkin. Lahdelta kuului airojen +loisketta, joka lähenemistänsä läheni. + +-- Kas niin, lemmikkini, -- sanoi hän astuessaan alas satulasta ja +taputti lempijuoksijansa kaulaa, -- nyt sinä viimeisen kerran kannoit +isäntääsi. Ole vapaana. Hyvästi! + +Hän nakkasi suitset hevosen kaulaan, ja elukka, joka halusi talliin, +hirnahti hiljaa, kääntyi ja katosi pimeään. + +-- Ohoi! Becker! kuului toisen luutnantin ääni rannalta. + +-- Täällä! vastasi Drake ja tarttui Marian käteen auttaaksensa hänet +alas satulasta. + +Mutta tuskin Drake oli tuntenut tämän käden vapisevan hänen kädessään, +kun Maria äkkiä riistäytyi irti. Maria oli rannalla keskustelevien +äänistä erottanut sen, jonka sointu tunkeutui syvälle hänen +sydänjuuriinsa asti. + +-- Se on Aadolf! huudahti hän ja kouristi suonenvedontapaisesti +suitsia. + +-- Niin on, vastasi Drake, -- minä tahdoin valmistaa sinulle +odottamattoman ilon ... sinä et ole yksin ... sinulla on lapsuuden +ystävä, sukulainen... + +Kaksi hahmoa läheni nopeasti. Nämä olivat toinen luutnantti ja Aadolf +Skytte. Maria pyörähdytti yht'äkkiä hevosensa, pieksi suitsilla sitä +kaulaan, painoi kannukset sen kylkiin, hoputti sitä puoleksi +tukahtuneella huudolla, ja ennenkuin Drake oli ymmärtänyt tämän +liikkeen tarkoitusta, oli hän jo laukannut tiehensä. + +Drake kuuli hänen hevosensa kavioiden kapseen: Maria oli jo kaukana, +ennenkuin Drake vaistomaisesti kurotti kättänsä, pidättääksensä hänet +pakenemasta. + +-- Becker, sanoi Aadolf Skytte ja astui hänen luokseen. + +Drake seisoi liikkumatta ja katseli metsän pimeyteen. + +-- Kapteeni, sanoi toinen luutnantti, -- teidän poissaollessanne on +sattunut kaksi tapausta. Toinen, että tuuli on vahvenemassa, ja toinen, +että piru kaiketi on vienyt kunnioitettavan... Mutta mikä teidän on? +Olettehan paljain päin, ilman viittaa, mykkä ja liikkumaton kuin +kuvapatsas. Oletteko ollut tappelussa? Tuoltahan kuuluu ikäänkuin +hevosen juoksua... + +-- Perkele! mutisi Drake ja kääntyi nopeasti. + +-- Mitä on tapahtunut? kysyi Skytte. -- Kuka täältä vast'ikään lähti +pois? + +-- Eräs _nainen_, vastasi Drake katkeralla äänellä. -- Lähtekää! + +Drake astui kiireesti veneeseen. Hänen seuralaisensa eivät pimeän takia +voineet nähdä hänen kasvojaan: jännittyneet lihakset, yhteenpuristetut +huulet, julmasti rypistyneet kulmakarvat ja ryppyinen otsa, jonka +ympärillä tukka liehui sotkuisena ja sateesta märkänä, tekivät ne +hirvittävän näköisiksi. + +Häntä ei kauhistuttanut niin paljon morsiamen äkillinen kadottaminen +kuin se, että hän huomasi sallimuksen toistamiseen ihmeellisellä +tavalla tekevän hänen aikeensa tyhjäksi juuri viime hetkessä. Aina +siitä lähtien, kun hän oli lakannut uskomasta onnentähteensä, hän +kuvitteli kohtalonsa näkymättömäksi, yliluonnolliseksi vastustajaksi, +jota vastaan taistellessaan hän tunsi samaa hyytävää, ytimiä +puistattavaa mielihyvää kuin kamppaillessaan merellä hirmumyrskyn +kourissa. + +Drake ei ollut mikään terävä metafyysikko, eikä hän liioin vaivannut +päätänsä sovittaakseen yhteen tämän ajatustapansa ja uskonsa +välttämättömään kohtaloon, jota vastaan oli turha taistella. + +-- Johtakoon tämä hämärä voima tapausten kulkua, niinkuin se johtaa +maapallon kiertoa avaruudessa, tuulien lentoa, aallokon käyntiä, +liekkien leiskuvia liikkeitä. Olkoon sillä kädessään niin yksityisten +kuin kansojen onnen ja turmion avaimet! Aivojeni syitä hallitsee oma +henkeni: se on valtias omassa maailmassaan. Minä panen voiman voimaa, +hengen henkeä vastaan, ja jos sorrunkin, niin voinhan ainakin ivata. + +Tätä ajatellessaan hän nosti jälleen päänsä pystyyn. Veneen viiltäessä +vettä soutajain tasaisten tempausten voimasta hän katseli ylös +ajelehtiviin pilviin, ja kun loistava Aldebaran, hänen horoskooppinsa +päätähti, pilkisteli niiden lomista, nosti hän kätensä taivasta kohti, +ja hänen rintaansa paisutti se ajatus, että hänen kohtalonsa, +muodostukoon se millaiseksi hyvänsä, oli kuitenkin otettu tuuminnan +alaiseksi maailmankoneistoa rakennettaessa, ja että se ajan alusta oli +ollut taivaan loistaviin hieroglyfeihin merkittynä. + +-- Kapteeni, sanoi nyt toinen luutnantti, -- teidän poissaollessanne on +laivassa sattunut ikävä tapaus. Ruys vanhuksemme on kadonnut... + +-- Kadonnut? huudahti Drake. + +-- Niin, niin, ei tyyten kadonnut. Hän on kyllä olemassa, mutta +luultavasti meren pohjassa. + +Toinen luutnantti kertoi sitten kaiken, mikä oli yhteydessä Ruysin +katoamisen kanssa, muistipa vielä terveisetkin, jotka Ruys käski lausua +Drakelle. + +Tämä kuunteli ääneti. Luutnantin lopetettua kertomuksensa vene laski +Scyllan kylkeen. Tultuaan kannelle Drake käski heti nostaa ankkurin. + +Alapurje nostettiin. Drake, joka paremmin kuin kukaan hänen +miehistöstään tunsi karit ja luodot tällä kohden rannikkoa, pysyi itse +ruorissa, kunnes Scylla pääsi ulos saaristosta. + +Päivän valjetessa hän kutsui Feliksin ja vanhan Parkerin luokseen. +Edellinen nimitettiin ensimmäiseksi päällysmieheksi, jälkimmäinen +toiseksi. + +Tuuli oli lounaasta ja vahveni aamupuoleen. Drake nostatti kaikki +purjeet. Aamu-usva lepäsi vielä selällä, mutta hälveni hälvenemistään +auringonnousun lähetessä, ja ympäröi viimein keveänä auterena +taivaanrantaa. + +Drake asteli vaieten edestakaisin kannella. Kastepisarat kiilsivät +hänen viiksissään, hän vilkaisi tuontuostakin tutkivasti +taivaanrantaan. + +-- Me olemme menettäneet aikaa, sanoi Feliks Skyttelle. -- Kun +taivaanranta selkenee, näemme varmaankin siellä jotakin. + +Hän osoitti erästä kohtaa tuulen alla Scyllan perähangan puolella. + +Tämä luulo toteutui. Sikäli kuin sumujuova pohjoisessa hälveni, tulivat +purjeen rajapiirteet sumun keskeltä selvemmin näkyviin. + +-- Se ohjaa samaa suuntaa kuin mekin, kapteeni, huomautti Parker. + +-- Algernon Sidney! sanoi Drake itsekseen. Hän käski heti ohjata +suoraan sivutuuleen. Kun tämä manööveri oli toimitettu, seisoi hän +kauan laivan perässä ruorimiehen rinnalla ja silmäili milloin purjetta +pohjoisessa, milloin viiriä ja keulamärssypurjeen reunusköyttä tuulen +puolella. + +-- Kapteeni, sanoi Feliks lähestyen häntä, -- luulen, että saamme +tapella... + +-- Niinkö luulette? keskeytti Drake hänet lyhyesti. + +-- Niin juuri, jos tuo vain on Algernon Sidney... + +-- Saadaan nähdä... Onko teillä muuta sanottavaa? + +-- Tahdon vain ilmoittaa, että miehistö on nyreissään ja alakuloinen. +Niinpä Parker- ja Sullivan-vanhuksetkin, joiden kesken vast'ikään jaoin +kunnioitettavan, ikimenneen Ruys-ystävämme jälkeenjääneen omaisuuden +vainajan suullisen... + +Drake teki kärsimättömyyttä ilmaisevan liikkeen. Ligelius käsitti sen, +poistui ja meni vihellellen iloista laulunpätkää Skytten luo +kertoakseen hänelle pian alkavasta verisestä ottelusta. Mutta samassa +Drake viittasi istuimeltaan, joksi hän oli valinnut kanuunan, Skytteä +luokseen ja sanoi puoleksi kuuluvalla, levollisella äänellä tälle: + +-- Meitä ajetaan takaa. Laiva, jonka tuolla näette, on Algernon Sidney, +hollantilaisen Vanloon priki. + +-- Vanloon? + +-- Niin, minä olen teille jo sanonut, millaiseen suhteeseen tuo mies +minuun nähden on asettunut. + +-- Mutta mitä Vanloolla on teidän kanssanne tekemistä? Olihan hän +ystävänne ja pitkin koko viime talvea melkein jokapäiväinen vieras +talossanne? + +-- Hän on paljastanut oikean karvansa ja näyttänyt minulle +verivihollisen naamaa ... mutta hänen syitänsä ja vaikutteitansa en +tiedä. Varokoon hän itseään! Pelin loppu riippuu sotaonnesta, ja +onneton hän, jos onni kääntyy minun edukseni! + +-- Mutta miksi ette pysähdy ja ryhdy julkitaisteluun? lausui Aadolf +kiivaasti. -- Konna olisi kuritettava. Eihän voimamme ole sanottavasti +pienempi kuin hänen, vaan mahdollisesti aivan yhtä suuri. Odottakaamme +häntä! + +-- Toivomuksenne on oman mielihaluni mukainen; mutta oletteko +unohtanut, minkä päämäärän puolesta olemme päättäneet elää ja +vaikuttaa? Pitäisikö meidän, ellei pakko vaadi, uhrata vähäiset +voimamme taisteluun, josta -- jos sen voittaisimme -- emme muuta +hyötyisi, kuin että yksityinen vääryys olisi tullut kostetuksi? + +-- Ei, sanoi Skytte ja puristi Draken kättä, -- te olette oikeassa. + +Drake nousi paikaltaan ja meni toiselle puolelle kantta, antoi käskyjä, +keskusteli miehistön kanssa ja mitteli aina tuontuostakin Scyllan ja +vainoojan välimatkaa. + +-- Parker, sanoi hän, -- varoita ruorimiestä ja katso, että mastot +pitävät yhtä tuon kanssa! Luutnantti, käskekää tiukata harusköysiä ja +partuunoita!... Ystäväiseni, jatkoi hän Skyttelle, -- pakko, josta +meillä oli puhetta, voi kohdata meitä. Scylla on oiva laitatuuleen +menijä, mutta niin kauan kuin tuuli ei ole tämän navakampi, vetää tuo +kyllä sille vertoja. + +Välimatka pieneni huomattavasti aamupäivällä. Tuuli oli epätasainen ja +ajoittain niin heikko, että tuskin pullisti purjeet. Tehtiin se +havainto, että vainolainen sellaisella tuulella purjehti paremmin kuin +Scylla. + +Drake oli vaitelias ja umpimielinen. Skytten kysymyksiin hän vastasi +vain lyhyesti. + +Scyllan liikkeitä keventääkseen hän käski siirtää ankkurit kauemmaksi +perään ja muutella painolastia. + +Se vaikutti jonkin verran. Seuraavana tuntina Scylla piti paremmin +puolensa ja välimatka pysyi muuttumattomana. Kumminkin pantiin +hinausköydet kuntoon sen todennäköisen tapauksen varalta, että tuuli +tyyntyisi. + +Väestön mieliala oli, niinkuin Ligelius oli huomauttanut, myrtynyt ja +alakuloinen. Draken katse osui sattumalta mieheen, joka ristissä käsin +nojasi varppeisiin ja katseli häntä uhmailevin silmin joka kerta kun +hän kulki ohi. + +Drake pysähtyi äkkiä hänen eteensä. + +-- Kisko ylös tuo touvi, käski hän. + +Mies ei hievahtanut paikaltaan. + +-- Pian! + +-- Kapteeni, sanoi hän, -- minä olen ottanut pestin kauppalaivaan, +mutta en kaappariin, tai mikä tämä on. Minulla ei ole teidän kanssanne +mitään tekemistä. Päällysmieheni oli Sakari Jansen. + +Useita laivueen miehiä seisoi lähellä kuunnellen keskustelua. Drake +näki tarpeelliseksi antaa varoituksen. Hän vetäisi vyöstä pistolin ja +ampui miestä otsaan. + +Vaikutus, jonka tämä teki miehistöön, edisti suuresti mieskuria. Ei +tunnettu vielä tarpeeksi uutta päällikköä, mutta hänen kylmä +käytöksensä ja suuri perehtymyksensä meritoimiin olivat jo +vaikuttaneet, ja enemmistö oli sitäpaitsi tottunut kaapparin uraan ja +verenvuodatukseen. + +-- Se oli välttämätöntä, sanoi Drake Skyttelle astuessaan tämän +rinnalla peremmälle. -- Vainotulla laivalla täytyy lainkäytön olla +lyhyttä. + +-- Oikein, lausui Sullivan miehille, jotka olivat kokoontuneet ruumiin +ympärille heittääkseen sen mereen. -- Tämä Becker muistuttaa minua +kapteeni Laurentista ... lyhyt oli hänelläkin laki, ukolla aikanaan. +Oletteko kuulleet kerrottavan kapteeni Laurentista, pojat? Hän oli +urhein mies, mikä konsanaan on kantta polkenut, ja hänen vertaistansa +ei tule enää maailmaan. Minä purjehdin hänen johdollaan kerran, kun +kaksi espanjalaista kaleeria, kumpikin 60-kanuunaiset, karkasi hänen +kimppuunsa. Mitäs luulette hänen tehneen? Hän pani miehen, iloisen ja +ylen vallattoman saakelin, semmoisen kuin tämä Feliks, palava sytytin +kädessä ruutisäiliön ääreen, käski hänen ensi viittauksesta räjähdyttää +meidät ilmaan, ja sanoi meille: "Nyt purjehdimme molempien laivojen +välistä ja panemme tulikidat pärskymään oikealle ja vasemmalle!" Ja +tuskin oli tämä sanottu, kun se jo oli tehty. Espanjalaiset eivät +odottaneet niin uskaliasta temppua, ja käsikivääriemme tuli tuhosi +heidät niin pahoin, että he menivät aivan tainnoksiin. [Tämä Laurentin +urotyö on kerrottu Raynalin teoksessa "Histoire des deux Indes".] Me +pääsimme karkuun ja ryöstimme tuntia myöhemmin espanjalaisen +hopealaivan puhtaaksi, aivan heidän nenänsä edestä, eivätkä he +yrittäneetkään apuun. + +Puolipäivän aikaan tuuli kääntyi niin äkkiä, että Scylla hetkeksi +menetti vauhtinsa. Samoin kävi Algernon Sidneyn, mutta niin pian kuin +tämä sai purjeensa ahdetuksi toisinpäin, lähti se puhkaisemaan parempaa +vauhtia, ja välimatka pieneni taas muutamalla kaapelinmitalla. + +Drake kutsutti miehet laivan takakannelle. + +-- Toverit, lausui hän kuuluvalla äänellä, -- alus, joka ajaa meitä +takaa, on juuri sama, jonka veneille annoimme muistomerkin ollessamme +Vermdön luona. Se pyrkii tappeluun kanssamme, se haluaa kostaa. Minä +tunnen teitä vielä vähän, mutta olen vakuutettu siitä, että olette +sotakelpoista väkeä. Kuinka moni teistä on nähnyt ruudinsavua ennen? +Kaikki he menkööt vasemmalle puolelle! + +Koko miehistö, Parker ja Sullivan etunenässä, siirtyi vasemmalle +puolelle. Joukossa oli muutamia, jotka itse asiassa eivät koskaan +olleet tapelleet, mutta nämä häpesivät tunnustaa sitä ja seurasivat +tovereita. Feliks, joka seisoi Draken sivulla, otti huilunsa ja puhalsi +marssin johteeksi muutamia juoksutuksia. + +-- Hyvä! huudahti Drake. -- Nyt takaisin oikealle puolelle kaikki ne, +jotka ovat hyvillään siitä, että saavat tapella! Toiset jäävät +paikoilleen. + +Taas kulki joka mies kannen poikki ja taas viritti Feliks muutamia +huilunsäveliä marssin johteeksi. + +Draken poskille nousi vieno puna, ja hänen silmänsä loistivat. + +-- Miehet, sanoi hän, -- hyvä on. Kansi selväksi taistelun varalle! +Käsikiväärit esiin ja ladatkaa kanuunat! + +Käsky otettiin vastaan raikuvin hurraahuudoin. Synkeä mieliala oli +haihtunut. + +-- Tästä alkaa tulla hyvä, sanoi Ligelius Skyttelle. -- Te haette +aseita, sallikaa minun tarjota teille niitä omasta varastostani. + +Ligelius ojensi Skyttelle pistolinsa. + +-- Entä te itse? lausui Aadolf. + +-- Minulla on muita aseita, joita käytän juhlatilaisuuksissa. Nyt +lähden paneutumaan sotisopaan. + +Ligelius heitti nutun päältään, veti ylleen vanhan ylioppilastakin, +joka uskollisesti oli seurannut häntä aina Upsalan ajoilta asti, ja +pisti vyöhön kaksi pistolia, joita hänen kasvatusveljensä bukanierien +parissa oli käyttänyt. Siinä oli hänen n.s. sotisopansa. + +Senjälkeen hän kuljeskeli kannella ja piti silmällä, että kaikki +pantiin tappelun varalta tarpeenmukaiseen kuntoon. + +Mutta kun tuuli taas oli kääntynyt, muuttui se hetki hetkeltä yhä +tasaisemmaksi ja vahveni sitä mukaa. Scyllan purjeita pullisteli taas +navakka vihuri. Mustia pilviä nousi lounaiselle taivaanrannalle, +auringon loiste kävi vaaleankellertäväksi, vedenpinta musteni, eikä +aikaakaan, niin se kuohuili jo vaahtoharjaisina mahtavina aaltoina: +myrsky näytti olevan tulossa. Drake, joka Skytten ja Ligeliuksen +seurassa oli asettunut laivan perään ja sillä välin, kun miehistö yhä +vain puuhasi kaikkea kuntoon tappelun varalta, oli pitänyt silmällä +vastustajaa, näki, että tämä nyt antoi kääriä kokoon muutamia +yläpurjeitaan. Halveksiva hymy karehti hänen huulillaan. Parker-vanhus +astui esiin ja kysyi, luuliko kapteeni Scyllan voivan kantaa moista +purjeiden paljoutta. Drake vastasi kysymykseen käskemällä vain +pingoittaa purjeita tiukemmalle. Scylla kiiti nuolena eteenpäin, vaahto +pärskyili taavetissa, hyökylaineita hulvahteli keularyntään ja +nostopalkkien yli. + +Ennen iltahämärää oli Algernon Sidneyn purje vajonnut taivaanrannan +taa. Drake, joka siitä asti, kun astui laivaan, ei ollut nauttinut +lepoa, poistui nyt kannelta, heittäytyi peräkajuutan sohvalle ja +nukkui. Puoliyön aikaan hän heräsi, käväisi kerran kannen päästä +toiseen, tarkasti koiranvahtia ja meni taas peräkajuuttaan, mukanaan +Skytte, joka samoinkuin Ligeliuskin oli tähän asti ollut ylhäällä. +Tuuli ja aallokko kiihtyi, muuttumatta silti oikeaksi myrskyksi, ja +Scylla pyyhki myötäistä, koko purjejoukko navakan tuulen puskettavana. + +Skytte paneutui peräkajuutan toiselle sohvalle, mutta ei voinut nukkua. +Hänen korvissaan soi aaltojen pauhina ja syvä huokailun kaltainen +ääni, joka vahvassa merenkäynnissä säännöllisin väliajoin lähtee +luonnonvoimien kanssa taistelevan laivan saumoista. Äskeisten tapausten +kuvat yhtyivät hänen sielussaan ajatuksiin siitä, mitä tuleman piti, +mutta kaikki vain tolkuttomassa hämmingissä, kunnes hän tunsi +unenhorron raukaisevan jäsenensä ja vaipui torkuksiin. + +Tällaisen tilan jatkuessa hän kuuli raskasta huokailua, tukahdutettuja +ahdistuksen huutoja ... hän säpsähti ja heräsi taas täyteen tajuntaan. +Kajuutta oli pimeä. Hän kuuli Draken nousevan makuusijaltaan, +hapuilevan hyllyä, missä tulukset olivat, ja iskevän tulta. + +-- Kuinka jaksatte? kysyi Aadolf, kun hän Draken sytyttämän lampun +valossa oli tarkastanut hänen velttoja, aavemaisia kasvonpiirteitään. + +-- Minä nukuin rauhattomasti, vastasi tämä. + +-- Lienette nähnyt unta... + +-- En. + +-- Te vapisette, Drake, olette sairas. + +-- Joutavia... Minä en ole koskaan sairas ... vertani vain hyytää ... +yö on kylmä... Maatkaa te, Skytte! + +Drake kääri kauhtanan ympärilleen, otti kirjan käteensä ja istuutui +lukemaan. + +Mutta muutaman minuutin päästä hän heitti pois kirjan, nousi, joi +pikarillisen viiniä ja lähti kajuutasta. + +Tuuli vielä yhtä kovasti, kun Aadolf päivännousun aikaan ilmaantui +kannelle. Taivaanranta oli kirkas, purjetta ei näkynyt pohjoisessa, +Scylla oli päässyt vainolaisesta kauas edelle. Mutta edessä tuulen +päällä häämötti purje, jonka muoto ilmaisi sen hollantilaiseen +kauppalaivaan kuuluvaksi. Se purjehti samaa laitatuulta kuin Scylla, ja +sen rajapiirteet alkoivat yhä selvemmin näkyä siintävää taivaanrantaa +vastaan. + +Tuskin oli Draken silmä keksinyt purjeen, kun hän viittasi Feliksiä +syrjään. + +Scyllan suunta pantiin heti kauppalaivaa kohti ja Portugalin lippu +nostettiin tankoon. + +-- Minkävuoksi te tuon lipun nostatte? kysyi Skytte tullen Draken luo. + +-- Minkäpä sitten valitsisimme? Emmehän vielä ole päättäneet oman lipun +hankkimisesta valtiolaivallemme, vastasi Drake olkapäitään kohauttaen. + +-- Mutta kumminkin, mikä on tarkoituksenne? + +-- Laiva, jonka tuolla näette, kulkee Hollannin lipun suojassa. Hauskaa +on vainotusta ruveta itse vainoojaksi. + +-- Aiotteko hyökätä sen kimppuun? + +-- Aion. Oletteko ehkä unohtanut sopimuksemme? Vai onko teillä jotakin +sitä vastaan, että hollantilaiset saavat kartuttaa sotarahastoamme, kun +nyt lähdemme vapauttamaan Delawaren luona olevia kansalaisiamme heidän +ikeestään. + +Drake lausui tämän ivansekaisella äänellä, mutta Aadolfin korva ei sitä +erottanut. + +-- Ei mikään lippu, jatkoi hän, -- voi elävämmin muistuttaa näitä +kaupustelevia, hidasluontoisia rosvoja, näitä aikamme foinikialaisia +siitä, että on olemassa kansa, jonka onnettomuutta he käyttivät +hyväkseen varastaakseen sen suuruuden, ja joka senvuoksi himoitsee +kostoa. Rauha on paperilla olemassa Portugalin ja Hollannin välillä, +mutta itse asiassa jatkuu sota yhtä tuimasti kuin konsanaan, ja missä +ikänä heidän lippunsa kohtaavat toisensa merellä, pakotetaan toinen +ikipäiviksi väistymään toisen tieltä. Te saatte nähdä, että Mynher +[Mynher (hollanninkieltä) = herra; leikillinen hollantilaisten nimitys. +Suom.] vallan hyvin ymmärtää aikeemme, kun levitämme Portugalin värit +liehumaan. Sehän purjehtii kuin taklattu vesikauha, mutta saatuaan +meidät oikein näkyviinsä se nostaa kaikki mitä purjetta lienee, siinä +turhassa toivossa, että sen onnistuisi päästä pakoon. + +Puheen keskeytti tähystäjän huuto, hän oli nähnyt veneen keulanpuolella +tuulen alla. Aallon harjalla nähtiin vähäinen vene ja siinä mies, joka +rukoilevana kurotti käsiänsä prikiä kohden. Oikeaan aikaan singahdutti +Feliks varmalla kädellä köyden miehelle; mies tarttui siihen, oli +seuraavassa silmänräpäyksessä prikin vieressä ja kiipesi, veneen +keikahtaessa kumoon, ylös kannelle. + +Miehistö kerääntyi tuntemattoman tulokkaan ympärille. Tämä oli hento, +puolialaston mies, jolla oli keltaisenruskea iho ja pitkä, jouhimainen +tukka. Hän vilkaisi ympärillä oleviin ja huomattuaan Draken ja Skytten, +jotka puvuiltaan erosivat muista, heittäytyi heidän eteensä polvilleen +ja painoi heidän kätensä otsaansa vastaan. + +-- Hän on hollantilainen orja, Jaavan alkuasukkaita, lausui Parker, -- +sen näen hänen naamataulustaan. + +-- Nouse, sanoi Drake hollanninkielellä. -- Kuka olet ja mistä tulet? + +Puhuteltu nousi seisaalleen, loi hurjan katseen vainottuun +kauppalaivaan ja vastasi samalla kielellä: + +-- Minä tulen tuosta. + +-- Oletko karannut? + +-- En, minut heitettiin viime yönä mereen. + +-- Selitä tarkemmin! + +-- Herra, katsokaa selkääni ja hartioitani ja sanokaa, eikö minulla +ollut syytä tehdä niinkuin tein! + +Jaavalainen osoitti sormellaan ruumiinsa paljastettuja osia. Hänen +selkänsä ja hartiansa olivat täynnä hirmuisia haavoja. + +-- Näin he ovat minua rääkänneet, jatkoi hän. -- He ruoskivat minua ja +hieroivat haavoihini hiekkaa... + +-- Ja miksi he niin tekivät? kysyi Skytte kiivaasti. + +-- Herra, älkää vihastuko minuun! Minä olin heidän orjansa ja +ilveilijänsä. Kun oli tyven ja valkoihoisilla, teidän kaltaisillanne, +ei ollut muuta tehtävää kuin juoda tulivettänsä ja poltella tupakkaa +purjeen katveessa, niin oli tapani tanssia heidän edessään ja vääntää +kasvojani ja lyödä rumpua tai puhaltaa huilua. He olivat silloin +tyytyväisiä, nauroivat minulle ja potkaisivat minua ainoastaan silloin +tällöin. He olivat ostaneet minut sitä varten, että huvittaisin heitä +sillä tavalla; minä olin heidän orjansa ja olen pakosta seurannut heitä +kauan. -- Mutta minulla oli ystävä mukanani, uskollinen ystävä, joka +muistutti minulle niitä aikoja, jolloin ihmiskauppias ei ollut vielä +ottanut minua kiinni, vaan jolloin vapaana ja onnellisena kuljeskelin +saareni metsissä, vaimoni ja lasteni kanssa ... se ystävä oli koirani. +Mutta ystävä kuoli kaksi päivää sitten, he tappoivat hänet minun +nähteni; silloin minä suutuin enkä tahtonut enää tanssia heidän +huvikseen. He löivät minua kovasti nuoranpätkällä, mutta minä en +kumminkaan tanssinut. Sitten he sitoivat minut ja ruoskivat, mutta minä +en tanssinut sittenkään. Sitten he sitoivat minut uudestaan ja +hieroivat raadeltua selkääni painolastihiekalla, mutta minä en tuntenut +sitä, sillä isieni Jumala otti minulta pois tunnon ja tajunnan ... +mutta tanssimaan he eivät minua saaneet. + +-- Konnat! huudahti Skytte. + +-- Minä halusin kuolla, mutta halusin myöskin kostaa, jatkoi +jaavalainen, ja hänen verestävät silmänsä kääntyivät vielä kerran +hollantilaiseen kauppalaivaan. -- Minä kätkin poran vaatteisiini ja +viime yönä hiivin köliruumaan ja aloin porata reikiä. Mutta useimmat +herroistani olivat valveilla, sillä tuuli yhtä kovasti kuin nytkin. He +keksivät minut, vetivät minut kannelle ja viskasivat mereen. Mutta sen +sijaan että olisin mennyt pohjaan, niinkuin he luulivat, minä istuin +peräholvin alla, pitäen kiinni sorkkiköydestä. Sitten kiipesin ylös ja +leikkasin poikki kiinnitysköydet toisesta loorinkiveneestä, niin että +se loiskahti veteen, ja hyppäsin itse jäljestä ja uin veneeseen. Päivän +valjetessa näin teidän laivanne ... ja nyt olen luonanne. Tehkää +minulle mitä tahdotte. Mutta minun on jano, kurkkuani kirveltää: +antakaa minulle armosta vettä! + +Eräs laivamies kiiruhti hakemaan sitä hänelle. + +-- Tämä mies on minun suojelukseni alainen, sanoi Drake kääntyen +miehistön puoleen. -- Kohdelkaa häntä hyvin... Skytte, mitä pidätte +tästä? + +-- Sanon vain, vastasi tämä, -- että jos ihmiset ovat Jumalan kuvia, +niin Jumala on villipeto... Jaavan mies, me kostamme sinun puolestasi! +Ajamme takaa sortajiasi, ja kun heidät saavutamme, niin saat näyttää, +kuka heistä on julmin pyövelisi, ja minä hakkaan hänet palasiksi, niin +että saat lauhduttaa kostoasi hänen veressään. + +-- Niin, vastasi jaavalainen ja painoi Skytten käden otsaansa. + +-- Nuo mahtavat olla vielä julmempia kuin punanahkaiset ihmissyöjät, +virkahti Parker. -- Olen minä ollut jos jossakin, mutta en vielä +mokomaa ole nähnyt... Kun purjehdin kapteeni Rameaun johdolla, hänen, +joka lähinnä Laurentia oli urhein mies merirosvojen joukossa, oli +meillä tapana leikitellä katolisten pappien kanssa, jotka saimme +käsiimme, niinkuin kissa leikkii hiirellä. Kun olimme siepanneet +tuommoisen espanjalaisen papin, niin kumarsimme hänen edessään, ja +kapteeni vei hänet kajuuttaansa, jossa oli pöytä omenilla ja muilla +herkuilla katettuna. Ja kun pappi oli syönyt, sanoi kapteeni: +"Viimeinen laji on liharuokaa; se tulee heti kohta valmiiksi." Kokki, +joka seisoi papin tuolin takana, listi häneltä samassa korvat, nämä +paistettiin, suolattiin ja pippuroitiin, ja pappi pakotettiin pistoli +otsalla syömään ne. Tosin tämä oli kovaa, mutta niinpä huomattakoonkin, +että se tapahtui Jumalan ja uskonnon kunniaksi, ja sitäpaitsi ovat +kaikki espanjalaiset papit mitä julmimpia petoja: he polttavat omia +maanmiehiään hiljaisella tulella, kun nämä eivät tahdo olla kirottuja +katolilaisia, ja he usuttavat verikoiria punaihoisten villien kimppuun. + +Tämä tapaus oli Drakelle mieleen, sillä se teki, mitä hänen omat +todistuksensa kukaties eivät olisi tehneet: tukahdutti kaikki Skytten +arvelut hankkeissa olevan yrityksen siveellisestä arvosta. + +Syödessä kestittiin miehistöä kahta runsaammalla paloviinamäärällä kuin +ennen. Drake, Skytte, Ligelius ja Parker kokoontuivat, takaa-ajon yhä +jatkuessa, peräkajuuttaan aamiaispöydän ympärille, eikä täälläkään +viinanjumalan nesteitä säästellen nautittu. Ligelius oli vähällä juoda +kumoon vanhan Parkerin, joka ehtimiseen täytti ruukusta pikarinsa +katajanmarjaviinalla, edellisen nauttiessa jalompia nesteitä; mutta +Draken selvästi ymmärrettävä katse pidätti ensimmäistä luutnanttia +panemasta toisen luutnantin kukistamisyritystänsä toimeen. Nyt ei ollut +hurjastelujen aika. Scylla läheni joka hetki hidaskulkuista +hollantilaista, ja Parkeria tarvittiin omalla paikallaan. + +Puolentoista tunnin ajon jälkeen olivat molemmat laivat toisiansa niin +lähellä, että saattoivat laskea toistensa kanuunat. Hollantilainen +laiva oli joltisenkin iso Itä-Intian purjehtija ja sellaisena +täydellisesti asestettu. Kaikki kauppalaivat, lukuunottamatta pienempiä +rannikkolaivoja, oli tänä rauhattomana aikana, kun merenkulkijakansat +pitivät alituista riitaa toistensa kanssa ja kaapparit ja rosvot +tekivät kaikki isommat vedet vaaranalaisiksi, varustettu torjumaan +väkivaltaa väkivallalla. + +Puheenaoleva Itä-Intian laiva oli lähtenyt hollantilaisesta satamasta +lastinaan siirtomaatavaroita, joita se oli purkanut Itämeren +suurimmissa satamissa, ja oli nyt hamppulastissa, raha-arkku täpöisen +täynnä, matkalla Bataviaan. + +Drake oli otaksunut, että hollantilainen alkaisi epäillä heti +Portugalin lipun tultua sen näkyviin. Niin kävikin. Se nosti kaikki +purjeensa, ei kuitenkaan päästäkseen pakoon, vaan saadakseen aikaa +varustautua taisteluun. + +Hollantilainen ei näet aavistanut joutuvansa moiseen seikkailuun +Itämeren rauhallisilla kulkuvesillä. Oli tosin takavuosina kuultu +merirosvouksista valitettavan sielläkin, mutta moiset valitukset olivat +harvinaisia, ja merenkulkijoiden ainoana pelkona, varsinkin heidän +purjehtiessaan itärannikkoa pitkin, olivat rannikkojen asukkaat, jotka +usein öisin virittivät rantakallioille tulia ja koettivat viekoitella +purjehtijoita perikatoon. Jos nämä menivät ansaan ja laskivat rantaan, +karkasivat miehet nälkäisinä korppikotkina laivojen kimppuun. + +Portugalin lippu sai Itä-Intian laivan pelkäämään turvallisuuttaan, ja +kun hämäräperäinen purjehtija piti suoraa suuntaa sitä kohden, ei sen +aikeista ollut enää epäilyäkään. + +Kun molempien laivojen väliä oli vain neljä tahi viisi kaapelinmittaa, +näki Scyllan miehistö, kuinka Itä-Intian laiva aukaisi kanuuna-aukot ja +nosti Hollannin lipun isonmaston huippuun. + +Scyllassa oli kaikki valmiina taistelua ja valtausta varten. Miehet +olivat varustautuneet kaikilla pelihuoneesta löytämillään aseilla. +Useimmat seisoivat tuulen alapuolella ladattujen kanuunojen vieressä, +pistolit vyössä, käsikiväärit, keihäät tahi valtauskirveet edessään +kuulapiteiden vieressä tahi laitaa vastaan pystyssä. Toisilla oli +valtaushaat valmiina. Toiset taasen, niin monta kuin manööveriin +tarvittiin, seisoivat ahtimien ja kuristimien ääressä. Kaikki odottivat +valppaina merkkipillin ääntä hyökätäkseen valtaukseen. + +Drake seisoi komentosillalla ja hänen vieressään Skytte. Seikkailuhalu +ja runsaan saaliin toivo virittivät miehistössä sotaista mieltä, mutta +kukaan ei ollut niin kiihkeä kuin nuori Skytte. Hänen sisäänpainuneet +silmänsä leimusivat; hänen kätensä, joka piteli teräväksi hiottua +miekkaa, vapisi malttamattomuudesta. Jaavalainen pysytteli hänen +rinnallaan. + +Scylla nousi tuuleen hyökätäkseen vastustajansa kimppuun +tuulenpuolelta. Kahden kaapelinmitan päässä jymähtivät ensimmäiset +laukaukset. Ne tulivat hollantilaisen takakanuunoista ja katkaisivat +Scyllan etumaston tuulenalaisen vantin. Scyllan miehistö vastasi +tervehdykseen hurraahuudolla, jaavalainen juoksi ylös reelingille ja +ilmaisi hollantilaiselle läsnäolonsa hurjilla, uhkaavilla huudoilla ja +eleillä. + +Muutamassa tuokiossa oli Scylla saavuttanut vastustajan. Kaapelinmitan +päässä se ampui täydeltä laidalta vasemmanpuolisilla kanuunoillaan, ja +sillä aikaa kun tuuli painalsi koko savupilven hollantilaisen päälle, +teki Scylla reippaan käänteen ja laski, käsikivääritulta tuiskuttaen, +tuulen mukana sitä kohti ryhtyäkseen valtaukseen. Hollantilainen ampui +ja ohjasi sukkelasti takaperin päästäkseen Scyllaan nähden looringille, +sitten se aikoi kääntää vastatuuleen kulkeakseen ohi peränpuolelta ja +pyyhkäistäkseen sen kantta pitkinpäin vasemmanpuolisilla kanuunoillaan. + +Savupilvi esti kumminkin hollantilaista ratkaisevana hetkenä näkemästä +vihollisen uutta asemaa, ja kun se kääntyi, iskivät molemmat kokkapuut +toisiinsa. Draken merkkipilli kimahti, ja väkensä etunenässä hän +laskeutui miekka kädessä ja pistoli hampaissa itäintialaisen laivan +kannelle. + +Ennenkuin tämän miehistö, joka enimmäkseen vielä seisoi kanuunoiden +luona tai oli ohjausmanööveriä toimeenpanemassa, ehti syöksyä rohkeata +hyökkääjää vastaan, oli etukansi täynnä vihollisia. Yllätys oli +mahdollisimman nopea, ja sitä seurasi hurja hyökkäys keihäillä ja +valtauskirveillä, jotka pyyhkäisivät tieltään keskellä laivaa seisovat +hajanaiset joukot. Jotkut yrittivät suunnata kanuunat etukantta kohden, +mutta heidät hakattiin maahan tai ajettiin peräkannelle, mihin suurin +osa hollantilaisista nyt oli kokoontunut ja koetti pidättää merirosvoja +käsikivääritulella, joka haavoitti näistä muutamia. + +Mutta Scyllan miehistöä ei pidättänyt mikään: ensimenestyksestä +rohkaistuneena tunkeutui se, pelottomat johtajat etukynnessä, +peräkantta kohden. Luoti oli riipaissut Skytten vasempaa olkaa, mutta +hän hyökkäsi ensimmäisenä vihollisjoukon keskelle: hänen verensä tuntui +kuohuvan kuin laavavirta. Eräs laivamies, joka oli kohottanut kangen +lyödäkseen häntä päähän, kaatui, ennenkuin oli ehtinyt aiettansa +toteuttaa; samassa tuokiossa tunsi Skytte kylmän pistolinsuun +koskettavan niin rajusti huuliansa, että niistä pursui verta, mutta +ennenkuin pistoli ehdittiin laukaista, oli Feliks ampunut hätyyttäjän, +ja tämän luoti viisti läheltä Skytten korvaa. Hollantilaiset +peräytyivät hurjasti ryntäävän sissijoukon tieltä: muutamat taistelivat +vielä, toiset heittivät jo aseensa. + +-- Tuossa, tuossa! huusi jaavalainen, joka oli seurannut Skytten +jäljissä ja syöksyi nyt kuin raivostunut tiikeri pitkäkasvuista, +punapartaista hollantilaista kohti, joka valtauskirves koholla vetäytyi +taapäin ruoriratasta kohti, -- kostoa tuolle! Hänet on hakattava +kappaleiksi! + +-- Kummitteletko, orja! kähisi tämä hampaidensa välitse, suuntasi iskun +jaavalaista kohti, kaatoi hänet maahan murskatuin päin ja suistui +itsekin samassa, Skytten miekan iskemänä, orjan ruumiin päälle, +vuodattaen verensä hänen vereensä. + +Murhaaminen jatkui vielä vastarinnan tauottua, kunnes Drake ja Feliks +vihdoin panivat sille rajan. Suurin osa Itä-Intian laivan miehistöä oli +kaatunut tai haavoitettu; edellisten joukossa olivat kapteeni ja +perämiehet. Jäljelle jääneet antautuivat voittajien armoille. + +Merirosvoilla oli saalis varmasti hallussaan. Sodanmelske oli +tauonnut, murhanhalu tyydytetty, ja verisellä kannella kieriskeleväin +haavoitettujen valitushuudot alkoivat nyt herättää inhimillisempiä +tunteita. Tappelun vielä jatkuessa takakannella oli Itä-Intian laivan +kirurgi, laiha, kaljupäinen ukko, kömpinyt ylös isosta luukusta ja +alkanut erään laivapojan avulla kantaa haavoitettuja alas. Drake antoi +nyt muutamia sitomataitoon perehtyneitä miehiään tohtorille +avustajiksi, mutta selitti tälle, ettei nyt ollut aikaa leikellä pois +jäseniä, vaan että pahasti haavoittuneet, jotka eivät voineet suoriutua +tavallisella kääreellä, heitettäisiin mereen. + +Tähän julmaan käskyyn Drake sai aiheen siitä, että hän oli taas +huomannut Algernon Sidneyn purjeen taivaanrannalla. + +-- Se käsky jääköön teidän itsenne toimeenpantavaksi, vastasi vanha +haavalääkäri halveksivasti, -- minä hoidan haavoitettuja, jotka käsiini +joutuvat, ja käytän työkalujani, missä tarpeelliseksi näen. + +-- Kuule sinä, vanha verenimijä, luunsahaaja ja lihannikertäjä, huusi +Feliks vetäen Skytteä mukaansa haavoittuneita varten järjestettyyn +laivaruumaan, -- tänne kääre heti paikalla!... Tuossapa onkin yksi, +pitkä kuin lokinuora. Hyvä on... Nuttu pois nyt, raivaaja! Minä sidon +omin käsin haavanne. On toisia, jotka paremmin tarvitsevat tohtoria +kuin te. + +Ollessaan laivaruumassa Feliksin sitoessa hänen haavansa pelastui +Aadolf näkemästä julmaa kohtausta kannella, kun kaatuneet, pyörtyneet +ja pahasti haavoittuneet erotuksetta heitettiin mereen. Sillä välin +Drake oli antanut osalle miehistään käskyn korjata niin pian kuin +mahdollista pahimmat vammat Scyllan taklauksessa, jonka hollantilaisen +viimeinen laukaisu oli melko pahasti turmellut; hän kannusti heidän +intoaan osoittamalla pohjoisessa näkyvää purjetta, joka nopeasti läheni +navakassa tuulessa. + +Parkerin, Sullivanin ja muutamien muiden seuraamana hän riensi itse +tutkimaan Itä-Intian laivan pohjia myöten. Ampumavarasto ei ollut sitä +laatua, että se tällä kertaa, kun hetket olivat kalliit, olisi +kiihoittanut hänen ryöstönhaluaan, mutta hollantilaisen kapteenin +kajuutassa, johon hän ensin ohjasi askelensa, hän löysi haettavansa: +raha-arkun. Hän antoi murtaa sen auki, ja vanha Sullivan, joka +taitavasti aukaisi kannen, päästi mielihyvän huudon, kun leimatun +metallin loiste kohtasi hänen ahneita silmiään. Arkku vietiin +voitonriemulla hollantilaisesta aluksesta Scyllaan ja asetettiin Draken +kajuuttaan. + +Vangit, jotka oli salvattu kanssiruumaan, kutsuttiin nyt kannelle. +Drake kysyi, tahtoivatko he palvella häntä. Kysymys lausuttiin +uhkaavalla äänellä, -- muutamat vastasivat myöntäen, useimmat kieltäen. + +Edelliset lähetettiin heti ottamaan osaa Scyllan taklauksen +korjaustyöhön, jälkimmäisten annettiin jäädä omaan laivaansa, sillä +Drake ei halunnut tänä hetkenä, kun vaarallinen vihollinen ajoi häntä +takaa ja jokainen tuulen käänne saattoi tuottaa uuden taistelun, lisätä +laivuettansa vastahakoisella väellä, joka ensimmäisessä sopivassa +tilaisuudessa eittämättä antaisi vihollismielensä ilmetä teoissa. + +Kun Itä-Intian laivan kanuunat oli heitetty mereen, sen käsiaseet +kuljetettu Scyllaan ja merirosvot haeskelleet läpi kaikki, yksin +vankien taskutkin, ja korjanneet haltuunsa sen mikä heitä miellytti, +komensi Drake väkensä pois ryöstetystä laivasta. Vanha kirurgi vietiin +väkivallalla mukaan, mutta hän ei antanut perään, ennenkuin hänen +sallittiin ottaa mukaan kaikki hoidokkinsa. Drake, jonka sanoissa ja +liikkeissä ilmeni kuumeentapaista kärsimättömyyttä, häpesi Skytten +läsnäollessa olla suostumatta tähän pyyntöön, vaikkakin haavoitettujen +kuljetus laivaan tuottaisi viivytystä. + +-- No, ystäväiseni, lausui Feliks Skyttelle, -- lähdetään nyt +kunnioitettavaan Scyllaamme. Tämä oli ensimmäinen opinnäytteenne. Te +ette, riiviö vieköön, suorittanut sitä ainoastaan niinkuin mies, vaan +niinkuin ... sanoisinko ... te olitte koko paholainen. Te tappelitte +ajattelematta, päätä pahkaa, ja uskallan vannoa, että te ette itse +nähnyt, kuinka jakelitte iskujanne. Niin aina käy ensikerralla, mutta +jos on asiaan perehtynyt, niin hoitaa sitä yhtä tyynesti kuin sävyisät +ihmiset hoitavat mitä muita tehtäviä hyvänsä. + +-- Me olemme jakaneet kovaa oikeutta, vai kuinka? sanoi Skytte, +katsellen synkeänä veren tahrimaa kantta. + +-- Oikeutta? Niin olemme. Voisi panna kymmenen yhtä vastaan, että +oikeutta käydään kaikkialla, missä ihmisverta vuotaa... Ohoi, senkin +koirat ja lurjukset, huusi Feliks muutamille miehille, jotka kiipesivät +peräkajuutasta ylös, ryöstettyänsä sieltä hollantilaisen kapteenin +vaatteet ja viinivaraston, -- ettekö kuulleet Beckerin merkkiä, vai +aiotteko jäädä tänne? Pois ryysykääröt, senkin roistot, ja auttakaa +haavoittuneita!... Skytte, näettekö tuota purjetta? Meillä on, saakeli +soikoon, ennen päivänlaskua uusi kahakka kestettävänä... + +-- Sen parempi, sanoi Skytte. + +-- Oikein, sen parempi! Taistelusta taisteluun, myrskystä myrskyyn, ja +kuolo saapukoon kanuunain pauhatessa tai myrskyn vinkuessa! Tiedättekö +mitä? Minusta tuntuu helteiseltä sekä sisälläni että ilmassa, vaikka +käy vinha tuuli. Meillä on säänmuutos ... tai kohtalonmuutos +odotettavana. + +Sen sanottuaan Ligelius riensi ottamaan osaa puuhiin, joita Drake +joudutteli tavattomalla kiireellä. + +Kohta oli Scylla taaskin purjehduskunnossa. Valtaushaat irroitettiin, +ja molemmat laivat, voittaja ja voitettu, erosivat. Scylla jatkoi +täysin purjein suuntaansa etelään. Itä-Intian laivan harvalukuinen +miehistö laittoi kuntoon isonveneen, jolla se aikoi pyrkiä maihin +päätettyään jättää oman onnensa nojaan ison laivan, jota se ei enää +kyennyt ohjaamaan. + +Algernon Sidney oli nyt tullut niin lähelle, että Scyllan kannelta +helposti saattoi nähdä, mitä värejä se oli nostanut tankoon. + +Drake kutsutti miehensä laivan takakannelle. + +-- Toverit, sanoi hän, -- minä onnittelen itseäni sen varmuuden +johdosta, jonka tänään olen saanut uljuudestanne ja sotaisuudestanne. +Matkamme on alkanut hyvin entein. Olemme korjanneet runsaan saaliin ja +jaamme sen auliiden periaatteiden ja vanhan tavan mukaan. Mutta jaosta +ei voi olla puhettakaan, ennenkuin olemme joko jättäneet tuon +purjehtijan, joka painelee jäljissämme, näköpiirin taa tai kurittaneet +sitä, jos se meidät saavuttaa. Jälkimmäisessä tapauksessa olen varma +uudesta voitosta, sillä tiedätte kaikki, mikä seuraa, jos elävinä +joudutte vainoojan käsiin. Parempi on viimeiseen asti taistella +voitosta, kaatua ase kädessä, kuin kuolla nuora kaulassa. + +Merirosvot vastasivat tähän puheeseen aseiden kalinalla ja +hurraa-huudoilla. + +Senjälkeen kannettiin viinitynnyri varpekannelle, ja miehistö kerääntyi +pikareja helistäen ja ilolauluja laulaen ammentamaan rypäleiden +nesteistä voimia uusien seikkailujen varalle. Toinen luutnantti oli +osallisena juomingissa, mutta oli Drakelta saanut käskyn valvoa +järjestystä. + +Drake ja ensimmäinen luutnantti käyskentelivät peräkannella. Skytte oli +jälkimmäiselle heistä valittanut olevansa uupunut ja mennyt +peräkajuuttaan. + +-- Skytte käyttäytyi hyvin, lausui Drake. -- Hän on astunut ensimmäisen +askelen ... eikä hän enää voi palata... + +-- Pyh, virkkoi Ligelius. -- Huimaus, kuumeenpuuska, vimma, josta hän +herää tuntien mielikarvautta ja katumuksen vaivoja! Sitä sielua ette +värvää helvettiin, kapteeni, siihen ette pysty. + +-- Hänen arpansa on heitetty, hänellä on verta käsissään, hänen päänsä +on lain alainen... + +-- Olihan hänen päänsä lain alainen jo ennenkin. Mutta hänen syitänsä +ja perusteitansa, hänen ajatustapaansa ette kykene muovailemaan omien +mallienne mukaisiksi... + +-- Entäpä sitten? Hänen kohtalonsa on minun kohtalooni kytketty. En +pyydä enempää. + +-- Hän rupeaa inhoamaan teitä, kapteeni, opittuaan tuntemaan teidät. +Minä sanon sen, huomatkaa tarkoin: persoonaanne kaikin puolin +kunnioittaen. Jättiläiskäärme on kunnioitettava käärme, mutta +kuitenkaan älköön ihmeteltäkö, että on olentoja, jotka inhoavat sitä. +Haikala on kaikin puolin kunnioitettava kala ... sillä on +kunnioitettava kita ja kunnioitettava ruoansulatuskyky ... ja +kuitenkin! Olkoon kylliksi. Te ymmärrätte minua. Mitä arvelette +tuulesta, kapteeni? + +-- Se pysyy. + +-- Näettekö, kapteeni? Isovene kääntyy ja laskee Algernon Sidneytä +kohti. + +-- He ovat huomanneet hänet maanmiehekseen. No niin, Vanloo voi nyt +saada tarkemman selostuksen ryöstöstä, jonka hänen vainottu +vihamiehensä on tehnyt. Toivoakseni uutinen ilahduttaa hänen mieltänsä. + +Scyllassa olevat hollantilaiset olivat niinikään huomanneet, että laiva +pohjoisessa kulki heidän kotimaansa lipulla. -- Se on näköjään +sotalaiva, kuiskasi eräs toiselle. + +-- Se laskee meitä kohti, vastasi toinen. -- Saa nähdä, kumpi on +parempi kulkemaan: siitä se riippuu. + +Tuulta kesti, niinkuin Drake oli ennustanut, koko päivän. Drake ei +hetkeksikään poistunut kannelta. Hän siirrätti taaskin varalastia, +heitti osan siitä mereen ja ruiskututti vettä purjeisiin, että ne +paremmin vetäisivät. Jonkinlainen mielen ahdistus, jonka hän osasi +salata kaikilta muilta, painoi hänen rintaansa: hän syytti itseänsä +pelkuruudesta ja yritti jo jos kuinkakin monetta kertaa antaa käskyn +yläpurjeen käärimisestä kokoon, odottaakseen Vanloota. Tunti toisensa +jälkeen kului; laivojen välimatka ei ollut huomattavasti muuttunut: +Draken toive, että Scylla tällä tuulella kulkisi paremmin kuin Algernon +Sidney, ei toteutunut, ja hänen oli pelättävä pahinta, jos tuuli +tyyntyisi. + +Aurinko meni mailleen, tähtikirkkaan kesäyön herttainen hämärä verhosi +ulapan, ja vainolaisen purje häipyi sen varjojen keskelle. Vasta +puoliyön aikaan Drake poistui kannelta nauttiakseen lyhyen levon +annettuaan ensin tarpeelliset määräykset Parkerille, jonka vuorostaan +täytyi jäädä koiran vahtiin. + +Tuuli jatkui tasaisena. Toinen luutnantti asteli edestakaisin, varotti +ruorimiestä ja tähystäjää ja siemasi tuontuostakin katajanmarjaviinaa +pullosta, joka häntä varten oli pantu kompassikopin päälle. Tämä alkoi +ajanoloon tuntua hänestä yksitoikkoiselta, ja ollen paljon kokenut +mies, joka mielellään toisillekin jutteli kokemuksiaan, hän kutsui +erään miehistä luokseen ja alkoi tälle sitten pakinoida ja jakaa +ryyppyjä. Kohta olivat kaikki joutilaat vahdit kerääntyneet hänen +ympärilleen kuulemaan tarinoita ja saamaan osansa katajanmarjaviinasta. +Kukaan ei tällä välin huomannut kahta haamua, jotka nousivat +parraskannen luukusta ja katosivat taklaukseen. + +Neljännestunnin kuluttua, kun Parker vielä kertoili merirosvojuttujaan, +nousi vielä neljä tai viisi miestä samasta luukusta ja liikkui keulaan +päin. Nämä keksittiin, ja Parker huusi, lähestyen muiden seuraamana +heitä: + +-- Ohoi! Mikä hätä siellä! + +-- Ne on ne hollantilaiset, kivahti toinen. -- Mitä te aiotte? + +-- Niinkuin näette, vastasi tyynesti eräs niistä, joille kysymys +lausuttiin, -- me laskemme alas tuon veneen. + +-- Mitä se tarkoittaa! ärjäisi Parker ja veti pistolin vyöstään. -- +Teillä näyttää olevan perkeleen juonia mielessä. Menkää koreasti +ruumaan takaisin, tai minä annan suolaa selkäänne! Kuuletko! jatkoi hän +ja ojensi pistolin hollantilaista laivamiestä kohti, joka hinasi alas +venettä, -- mene tahi saat uutta lyijyä lyijykalloosi! + +-- Ka kyllä, vastasi matruusi, -- johan tästä menenkin. Emme aikoneet +mitään pahaa. + +-- Mitä lienettekin aikoneet, niin selkäänne tulette saamaan joka +ainoa, jahka Becker havahtuu, sen paksupäiset kampelat. Luulitte noin +vain karkaavanne. + +Hollantilaiset kääntyivät ja menivät takaisin keulasoppiluukun luo. + +Sinne tultuaan eräs heistä päästi terävän vihellyksen. + +Kotvan kuluttua kuului ryskettä: isomärssyn raaka pudota romahti +kannelle ällistyneitten vahtimiesten keskelle, purjeet alkoivat +lepattaa, laiva kohosi äkkiä tuuleen. + +Ennenkuin vartijat olivat toipuneet hämmästyksestään, olivat +kanssiluukun ääreen kokoontuneet hollantilaiset ynnä heidän kaksi +toveriansa, jotka olivat livahtaneet ylös taklaukseen ja leikanneet +poikki raa'ankannittimia ja muita köysiä, heittäytyneet veneeseen, +katkaisseet kokkanuoran ja työntäytyneet irti laivasta. + +-- Kapinaa! huusi Parker ja soitti hätätorvea. + +Päälliköt ja miehistö heräsivät unestaan ja karkasivat ylös kannelle. +Saatuaan selville asianlaidan Drake tuomitsi heti toisen luutnantin +menettämään henkensä huolimattomuuden tähden, mutta Aadolf tuli väliin +ja pelasti esirukouksillaan vanhan Parkerin. Miehiä lähetettiin heti +ylös vahinkoa korjaamaan, ja kun se vihdoin oli tehty, käski Drake +kääriä kokoon yläpurjeet. + +-- Ymmärränkö teitä oikein, kapteeni? Aiotteko odottaa vihollista? +kysyi Ligelius. + +-- Aion, vastasi Drake, -- miksi lukea minuutteja ja tuskaisesti lykätä +toistaiseksi sitä, minkä kerran täytyy tapahtua? Kuka voi Kohtalon +päätöstä muuttaa? Minä olen kyllästynyt olemaan vainottuna otuksena. + +-- Hyvä on, kapteeni. + +-- Jaguaari kääntyy vainoojiansa päin, repii koirat, raastaa +metsästäjän palasiksi. Ystäväiseni, jatkoi hän kääntyen Aadolfiin ja +Feliksiin, -- menkää alas ja nauttikaa sitä lyhyttä lepoa, mikä teille +on suotu! Minä jään kannelle ja herätän teidät ajoissa. Tunnin kuluttua +alkaa aamunsarastus; silloin on hetki tullut. + +-- Tulkaa, sanoi Ligelius Skyttelle. -- Minä olen puheliaalla tuulella, +ja haastellessa kuluu aika nopeasti... Ei, peräkajuuttaan emme mene! +Minä en voi katsella kirottua raha-arkkua. Tulkaa minun kojuuni! + +Ligelius pani tulen kajuutan lamppuun ja istuutui penkille Skytten +viereen. + +-- Kohta siis pääsemme uudestaan taisteluun, sanoi hän, -- monellekohan +meistä nouseva aurinko on oleva viimeinen... Kuulkaa, Skytte, minä en +salaa teiltä, että toivoisin teidän olevan täältä kaukana... + +-- Mitä tarkoitatte? lausui Aadolf ja käänsi kalpeat kasvonsa Feliksiin +päin. -- Te ette ymmärrä mitä puhutte. Näihin lankkuihin olen +kiinnittänyt viimeisen toivoni... Ettekö tiedä, minkä päämäärän olen +asettanut elämälleni? + +-- Vielä mitä, keskeytti hänet Ligelius, -- te olette nuorukainen, ja +nuorukaisen ei sovi puhua elämänsä viimeisestä toivosta, saatikka +kiinnittää sitä niin hauraaseen kappaleeseen kuin tämä vanha laivarunko +on. Minä varoitan teitä, Skytte. Älkää luottako kehenkään muuhun kuin +itseenne. Sanon vieläkin selvemmin: varokaa seuralaista, jonka Kohtalo +on teille antanut! Hän ei ole sellainen, millaisena hän tahtoo teille +näyttäytyä. Älkää antako tulevaisuuttanne hänen käsiinsä: se on liian +hyvä hänen hallittavakseen. Skytte, teidän tulevaisuutenne pitää olla +valoisa ja onnellinen, sillä mitkään tuntoa kalvavat menneisyyden +muistot eivät vielä luo pitkiä varjojansa sille uralle, joka on +edessänne; teillä ei ole vielä syytä epäillä ... voi, miekkoinen teitä! + +-- Neuvonne lienevät hyväätarkoittavia, vastasi Skytte, -- mutta +muistakaa, että minä en ole lapsi! Puhukaamme muusta! + +-- Ei, vastasi Ligelius, -- te olette ainoa, johon minä tällä hetkellä +olen halukas kiinnittämään ajatukseni. Kuulkaa senvuoksi vielä eräs +neuvo! Luopukaa aikeistanne toimia muka kostavan kaitselmuksen nimessä, +ellette tahdo kuolla suurempana pahantekijänä kuin yksikään niistä, +joita aiotte rangaista! Valitkaa elämäntehtävä, joka on ihmisvoimin +toteutettavissa! Lähtekää Amerikkaan. Siellä ylenee uusia yhteiskuntia +aarniometsän povessa: liittykää niihin, rakentakaa itsellenne maja, +valitkaa puoliso, taistelkaa jylhää luontoa vastaan ja liittäkää tekin +turpeenne viljelyksen uudissarkaan! Te olette silloin rauhaisella +työllänne tehnyt enemmän ihmiskunnan hyväksi, kuin mitä miekalla +kykenette aikaansaamaan. + +-- Lasketteko leikkiä, kysyi Aadolf, -- vai onko vakaa aikomuksenne +rakentaa sieluani siveellisillä mietelmillä? Ne kuuluvat varsin +kummallisilta teidän suustanne. + +-- Ehkä. -- Olkaa kuitenkin vakuutettu, että tarkoitukseni on tosi! Se +on outoa, mutta kumminkin totta. Minä tunnen, että olen lähellä elämäni +loppua; silloin ei tee mieli laskea kevytmielistä pilaa. Niinpä niin +jatkoi ent. ylioppilas, -- aavistus sanoo minulle, että kurja elamäni +kohta on lopussa. Olen usein katsellut kuolemaa silmiin ja olen mennyt +kokemaan paljon arveluttavampia vaaroja, kuin mikä nyt meitä uhkaa, +mutta en koskaan ennen ole tuntenut tätä onnellista aavistusta. Saan +kuolla isänmaani läheisyydessä. Ehkä aalto heittää ruumiini sen +rannalle ja auttaa minua pääsemään hautaan sen povessa. Hyvää yötä, +Skytte! Jos halveksittekin nyt sanojani, niin vastedes ette kuitenkaan +niitä unohda. Minä tahdon nukkua ja uneksia harvoista valoisista +muistoistani. Hyvää yötä! + +Puoleksi hämillään osoittamastaan hempeämielisyydestä Ligelius ojensi +Skyttelle kätensä; tämä nousi ja avasi hänelle sylinsä. Nuorukaiset +syleilivät toisiansa innokkaasti. + +Skytte riensi senjälkeen ulos kajuutasta ja meni kannelle aamunkoittoa +odottamaan. Hän ei ryhtynyt puheisiin Draken kanssa, joka umpimielisenä +ja synkkänä nojasi peräparraspuuta vastaan, herkeämättä tähystäen +pohjoiseen. + +Ligelius paneutui vuoteelleen ja nukkui. Tuntikauden kuluttua herätti +hänet merkki, joka kutsui kaikki miehet kannelle. + +Algernon Sidneyn purjeet kuvastuivat korkeina ja selväpiirteisinä +taivasta vastaan. Drake käski tehdä kannen selväksi tappelua varten. +Hänen otsansa oli äkkiä kirkastunut, hänen katseensa oli tyyni, hän +näytti tavallista korkeammalta ja käskevämmältä. Hän kulki miehestä +mieheen ja kehoitti jokaista taistelemaan kuolemaa halveksien. Kun +kaikki oli järjestetty taistelun varalle, nousi hän komentosillalle. + +-- Toverit, lausui hän, -- me odotamme vihollista, emme sen vuoksi, +että se hyökkäisi meidän kimppuumme, vaan voidaksemme itse hyökätä. +Niin pian kuin se on heittänyt valtaushaat, on meidän oltava valmiina +iskemään siihen kiinni. + +Hurraa-huudot, jotka kajahtivat vastaukseksi näihin sanoihin, +todistivat miehistön taisteluhalua. Merirosvot tiesivät, että heidän +valittavanaan oli voitto tai häpeällinen kuolema. + +Laivojen tultua tykinkantaman päähän Algernon Sidney aloitti tulen +keulakanuunoillaan. Scylla vastasi peräkanuunoillaan. Kohta senjälkeen +alkoi molemmilta puolin vilkas käsikiväärituli, ja sen kestäessä +pyyhkäisi Algernon Sidney tuulen alle, ja nyt ampuivat viholliset +toisiansa koko kylkiriviltään vain muutaman sylen päästä. Tämän +läheisen tulen vaikutus oli kauhistava. Molemmat laivat jytisivät, +aivan kuin olisivat kaikki liitteet olleet hajoamaisillaan, suuria +varppeiden kappaleita ruhjoutui ja ylt'ympäri singahtelevat pirstaleet +lisäsivät luotien aikaansaamaa hävitystä. Scyllassa oli kaksi tykkiä +miehiä vailla, kuolleita ja haavoittuneita kieriskeli kannella, ja koko +miehistö oli valtavasta jyskeestä hetken aikaa huumauksissaan. Algernon +Sidneyssä ei hävitys ollut vähäisempi. + +Haavoittuneiden joukossa oli Skytte, joka oli seisonut keskilaivassa +Ligeliuksen vieressä: puunkappale oli iskenyt häntä niin voimakkaasti +päähän, että hän tiedotonna ja verissään suistui kannelle. Erään miehen +avulla, jonka Ligelius ensin kutsui luokseen, mutta johon hänen sitten +täytyi tarttua käsin ja ravistella, ennenkuin sai hänet tointumaan, +kantoi hän Skytten alas kirurgin luo, joka ison luukun alla oli tehnyt +valmistuksiaan haavoittuneiden vastaanottamiseksi. + +-- Tässä on ensimmäinen hoidettavanne, sanoi Ligelius. -- Kohta saatte +niitä tusinoittain... Pitäkää hänestä hyvää huolta! Kuinka hänen +haavansa laita on? Sanokaa pian, te kuhnusteleva laiskiainen! + +Kirurgi-vanhus tarkasti haavaa ja vastasi vakavasti: + +-- Se on vaarallinen. + +-- Oletteko koskaan pelastanut pahemmin haavoittunutta? + +-- Olen. + +-- Minä selitän oraakkelivastauksenne parhain päin. + +Sen sanottuaan Ligelius riensi taas paikalleen. + +Vastustajat olivat kylkiriviltä ammuttuaan pysyneet muutaman sekunnin +toimettomina, ikäänkuin vetääkseen henkeään. Savu haihtui nopeasti +tuulen mukana, ja kun näköala taas oli vapaa, vihelsivät yht'aikaa +vihollisten päälliköiden merkkipillit. Drake ja Vanloo olivat +huomanneet toisensa ... jälkimmäinen seisoi komentosillallaan, +edellinen oli noussut varppeille mesaanitouvin ääreen ... ja aivan kuin +salaisesta sopimuksesta laivat ohjasivat toisiansa päin. + +Scyllan miehistö heitti pois tuliaseet, tarttui keihäisiin ja +valtauskirveisiin ja kerääntyi taajaan vasemmanpuolisen reelingin luo. +Peräkannella Drake johti valtausta, kokan puolella Parker ja +keskilaivalla Ligelius, joka oikeaan aikaan oli ilmestynyt paikalleen +ja nyt, toisella kädellä pitäen kiinni suurvantista, toisella puristaen +miekkaa, seisoi joukkonsa etunenässä valmiina heilauttamaan itsensä +vastustajan kannelle. + +Nyt heitettiin Algernon Sidneystä valtaushaat, laivain kyljet iskivät +voimakkaasti yhteen, ja samassa hyökättiin molemmilta puolilta +valtaamaan. Kun laivan laidalla oli hetken aikaa oteltu teräaseilla ja +pistoleilla, murtuivat taistelevain linjat: kokanpuolella Algernon +Sidneyn miehistö murtautui Scyllan kannelle ja syöksyi alas kiivaasti +kuin vedenputous: keskilaivalla oli merirosvojen hyökkäys sitävastoin +niin valtava, että kaikki esteet sen tieltä murtuivat. Ligelius oli +joukkoineen tunkeutunut isolle luukulle asti, kun vähäinen parvi, jonka +Vanloo oli varannut tueksi, riensi väistyvien toveriensa avuksi ja +valtauskirveillänsä tuhoisasti iskien sai aikaan tällä kohden +tappelussa uuden käänteen. Ligeliuksen ympärillä kaatuivat hänen +parhaimmat ja rohkeimmat miehensä; häntä itseänsä kohtaan ojennettiin +monta asetta, ja kun keulanpuolella johtajana ollut Sigurd, +puhdistettuaan Scyllan etukannen, hyökkäsi hänen harvenevan laumansa +kimppuun takaapäin ja teki sen tappion täydelliseksi, taisteli hän +vielä huiman iloisena, yksin vihamiesten keskellä, täynnä haavoja, +kunnes pistolinluoti kaatoi hänet kuoliaana kannelle. + +Takakannella oli taistelu kääntynyt merirosvoille yhtä epäedulliseksi. +Täällä taistelivat molemmat päälliköt toisiansa vastaan. Laivain +iskiessä yhteen Drake oli suunnannut pistolin Vanloota kohti, mutta +perämies Blackwell, joka oli hypännyt ylös varppeille, kohotti +iskupiilunsa merirosvon pään yli. Drake, joka näki kirkasta asetta +välkyteltävän päänsä kohdalla, tähtäsi epävarmasti, hänen luotinsa +puhkaisi Vanloon hatun: Vanloo itse esti iskun, jonka Blackwell oli +tähdännyt merirosvopäällikön päähän, ja vetäytyi muutaman askelen +taaksepäin, antaakseen hänen vapaasti tulla Algernon Sidneyn kannelle: +Drake ja muutamat harvat hänen miehistään syöksyivätkin vihollisen +kannelle, mutta toiset torjuttiin takaisin kesken rynnäkön, ja Algernon +Sidneyn miehet ahdistelivat näitä heidän omalla aluksellaan. + +-- Miehet, lausui Vanloo niille, jotka olivat pysähtyneet hänen +ympärilleen, -- älkää tunkeko päälle! Tämän minä otan omalle osalleni. + +Nyt alkoi Algernon Sidneyn peräkannella kaksintaistelu päälliköiden +kesken; kummankin miehet seisoivat alallaan, aseet valmiina, pitäen +silmällä toisiansa. + +Molemmat olivat pitkäkasvuisia, vahvoja miehiä, mutta näyttivät tällä +hetkellä mahtavammilta kuin konsanaan. Vanloon katse oli levollinen, +kirkas ja läpitunkeva, Draken terävä ja vihasta hehkuva. Tieto siitä, +että hänen kohtalonsa nyt tulisi ratkaistuksi, teki hänen ryhtinsä +kuumeisen jännittyneeksi, mutta antoi samalla sille juhlallisen leiman. +Niin pian kuin he olivat tulleet vastatusten, Drake teki hyökkäyksen ja +yritti pistää Vanloota rintaan. Vanloo väisti. Iskut, pistot ja väistöt +seurasivat nyt huimaavan nopeasti toisiaan. Vanloo pysyi tyynenä. +Henkeään pidättäen seurasivat ympärillä-olijat taistelua. Vanloo oli +tähän asti pysynyt puolustuskannalla; nyt hän astui askelen +taaksepäin tunkeilevan vastustajansa tieltä; tämän voimat näyttivät +kaksintaistelussa lisääntyvän hetki hetkeltä. Vanloon miehet alkoivat +pelätä päällikkönsä henkeä, ja he olisivat rynnänneet apuun, jollei hän +keskellä kahakkaa toistamiseen olisi huutanut heille, käskien heidän +pysyä alallaan. Tämä tyynesti lausuttu kehoitus osoitti, että hänen +huomionsa ei ollut yksinomaan kääntynyt vastustajaan. Seuraavassa +tuokiossa oli taistelun päätös varma: väistettyään uuden piston Vanloo +teki itse hyökkäyksen ja haavoitti vastustajaansa oikeaan käsivarteen +olkapään alapuolelle. Draken käsi vaipui, mutta hänen sormensa +puristivat vielä suonenvedontapaisesti miekankahvaa. Vanloo laski +miekkansa. Drake seisoi sekunnin liikkumattomana, astui sitten askelen +taaksepäin ja vei vasemman kätensä vyölle vetääkseen pistolin. Eräs +hänen miehistään ryntäsi esiin ja aikoi survaista laivapuukon voittajan +kylkeen, mutta sai, ennenkuin ehti toteuttaa aikeensa, luodin päähänsä. +Vanloo väänsi itse pistolin Draken kädestä ja tämä seisoi nyt +aseettomana verivihollisensa edessä. + +Draken silmät säihkyivät kiukkua ja vimmaa. Mutta hänen ryhtinsä, joka +oli vaipunut kokoon ikäänkuin Kohtalon raskaan käden satuttamana, +ojentui äkkiä, hän avasi yhteenpuristetut huulensa ja ärjäisi ylpeästi: + +-- Tapa minut, katala petturi! + +-- Ottakaa hänet kiinni, lausui Vanloo miehilleen, -- ja viekää hänet +kajuuttaani. Laskekaa aseenne, miehet, jatkoi hän merirosvoille, jotka +päämiehensä surkeasta tappiosta lamaantuneina seisoivat siinä lähellä, +kaikkialla ympärillään vihollisia, jotka olivat rientäneet tänne +sieltä, missä tappelu jo oli päättynyt, ja jo alkaneet jaella iskuja, +kun Vanloo ehkäisi verenvuodatuksen. + +-- Ei, ei, toverit, huusi Sullivan ravistellen itseään ja kohotti +iskupiilunsa, -- minä en antaudu koirana hirtettäväksi. Tässä on +surmattava ja itse mentävä kuolemaan! + +Vanha merirosvo, jolla oli jo useita verisiä haavoja, kokosi viimeiset +voimansa ja syöksyi vihollisten kimppuun, mutta kaatui heti verissä +päin ja rinta lävistettynä. Toiset laskivat aseensa ja antautuivat +vangeiksi. Vanloo riensi nyt Algernon Sidneyn kannen yli ja siitä +Scyllaan. Kaikkialla, missä merirosvot vielä taistelivat toivotonta +taistelua, jotkut harvat lujasti päättäneinä kuolla ase kädessä, +useimmat senvuoksi, ettei ollut aikaa heittää aseita, hän teki +murhaamisesta lopun. Hurjimmat ja leppymättömimmät voittajista olivat +hollantilaisen Itä-Intian laivan matruusit, jotka matkalla oli otettu +Algernon Sidneyhin. Vain väkivallalla, pistoli kädessä, onnistui +Vanloon saada heidän kostonhimoinen raivonsa hillityksi. + +Vangeilta riisuttiin aseet ja tarkasti vartioiden heidät koottiin +Scyllan etukannelle. Tappelu oli päättynyt, mutta voitto kalliisti +ostettu. Algernon Sidneyn miehet oli Vanloo jokaisen itse valinnut, +koetellut ja ystävällisellä kohtelullaan itseensä liittänyt. +Kulkiessaan suruissaan hurmeisella kannella ja pitäessään huolta +haavoitettujen, niin vihollisten kuin omiensa, hoidosta hän näki nyt +monet noista tutuista kasvoista kuoleman kalventamina tai haavain +kivuista vääntyneinä. Eräs hänen kuolevista miehistään näki hänet ja +ojensi kätensä jäähyväisiksi. Vanloo piteli sitä, kunnes se kylmeni, +käski sitten Sigurdin tehdä tappioluettelon ja riensi Algernon Sidneyn +keskikannelle, jossa kaksi taitavaa kirurgia, lukuisia apureita +ympärillään, toimitti kärsiville kaikkea mahdollista apua ja +lievitystä. + +Miehistö tervehti Vanloota hurraa-huudolla hänen näyttäytyessään +keskikannella, jossa kaikesta siitä kurjuudesta huolimatta, jota +verisen ottelun jälkeen moisella paikalla näkee, vallitsi iloinen +mieliala, ja monta kokkapuhetta laskettiin toisen auttaessa toistaan +haavain sitomisessa. Tiedusteltuaan heidän kaikkien tilaa hän poistui +mennäkseen Scyllan sairashuoneeseen, jonne haavoittuneet merirosvot oli +kannettu. Sinne mennessään hän pysähtyi erään kaatuneen merirosvon +eteen. Se oli Feliks Ligeliuksen ruumis. + +Hän tarkasteli noita kalpeita kasvoja, joista kuolema oli poistanut sen +hurjuuden ja teeskennellyn raakuuden leiman, joka eläessä niitä oli +rumentanut, ja tunsi piirteistä sen nuorukaisen, joka oli häntä +puhutellut, kun hän ensikerran kävi Scyllassa. + +Samalla lähestyivät miehet, jotka olivat kantta puhdistamassa, ja +aikoivat nostaa ruumiin heittääkseen sen mereen. + +-- Ei, sanoi Vanloo, -- antakaa sen olla. + +-- Kapteeni, lausui toinen laivamiehistä, -- se on merirosvoja, ei +meidän väkeä... + +Vanloo oli näet käskenyt, että merisissien ruumiit oli heitettävä +mereen; omat kaatuneet vietäisiin maihin ja laskettaisiin yhteiseen +hautaan. + +Vanloon ei tarvinnut etsiä syitä, jotka olisivat mahdollisesti +selittäneet, miksi tämä nuorukainen oli joutunut surulliselle tielleen. +Hän oli tarpeeksi maailmaa kokenut, eikä hänen sydämensä, ei liioin +maailmankatsomuksensakaan sallinut hänen langettaa ehdotonta +hylkäystuomiota jokaisesta, joka ei hänen tavallaan ollut suoriutunut +voitokkaasti elämäntaistelusta. Puu heittelee miljoonia siemeniä, joita +tuuli kuljettaa, mutta moniko niistä yhtyy sopivaan maaperään ja saa +rauhassa nousta taimelle ... ja toisaalta, moniko niistä saa +häiriintymättä kehittyä syntyperäisten taipumustensa mukaan +sopusuhtaisiin muotoihin? Kenties ei yksikään noista miljoonista. +Samoin on laita niiden siementen, jotka ihmiskunnan elämänpuusta +putoilevat. + +Vanloo käski laivamiesten kääriä ruumiin parjevaatteeseen ja viedä +siihen huoneeseen, mihin hänen oman miehistönsä kaatuneet oli korjattu. +Sen jälkeen hän meni haavoittuneiden luo, joita Itä-Intian laivan +kirurgi hoiteli. Pöydällä, jolle oli levitetty mattoja alukseksi, +makasi Skytte, pää käärittynä; laivapoika seisoi vieressä ja pesi hänen +kasvojaan etikalla ja vedellä. Vanloon astuessa hänen luokseen hän oli +vast'ikään tullut tuntoihinsa. + +-- Pettävätkö silmäni, vai näenkö Aadolf Skytten täällä? sanoi Vanloo +hämmästyneenä. + +-- Kohtalomme on siis ratkaistu, virkkoi Skytte nähtyään Vanloon. -- +Olemme voitetut... Missä on Drake? + +-- Hän on minun vankini. + +-- Entä Feliks? + +-- En tunne häntä... Skytte, minua surettaa, että olen tavannut teidät +täällä ja tällaisissa oloissa, mutta joka tapauksessa olen iloinen, +että _tapasin_ teidät. + +-- Sitä en epäile, vastasi Skytte vihaisesti ja kääntyi Vanloosta pois. + +Tämä, joka tiesi Skytten tuona tapausrikkaana yönä paenneen +vankeudesta, arvasi heti, kuinka hän oli Scyllaan osunut. + +-- Kuinka hyvä, ajatteli hän, -- nuorukaiselle itselleen ja niille, +jotka häntä rakastavat, ettei merirosvo päässyt pujahtamaan aavalle +merelle!... Sigurd, sanoi hän tälle, joka samassa läheni kuolleiden ja +haavoittuneiden luettelo kädessään, -- sinun on luovutettava kajuuttasi +tälle haavoittuneelle nuorukaiselle... + +-- Niinkuin tahdotte, kapteeni... Te tunnette hänet siis? + +-- Tunnen ... ja pidät huolta, että hänet mukavasti majoitetaan. + +-- Se tapahtuu, kapteeni... Tappioluettelomme on surkea. Monta ystävää +on meiltä kaatunut... + +-- Tappiomme on korvaamaton, sanoi Vanloo lukien läpi luettelon ja +vitkaan siirtyen nimestä toiseen. + +Hän meni taas kannelle. Kannet olivat puhtaat, veri pois pesty ja +pahimmat vammat rungossa ja taklauksessa toistaiseksi korjatut. Vangit +jaettiin tasan molempiin laivoihin, ja Sigurd velvoitettiin jäämään +Scyllaan mukanaan osa Algernon Sidneyn miehistöä, jonka jälkeen +valtaushaat irroitettiin, purjeet laitettiin kuntoon ja suunta pantiin +pohjoista kohti. + +Vasta sitten Vanloo lähti kajuuttaansa, missä hänen vankinsa odotti +häntä. Toinen käsi siteessä ja tavallista kalpeampana Drake istui +sohvalla kajuutassa. Vanloon astuessa sisään hän nosti päänsä, iski +silmänsä terävästi häneen ja virkkoi: + +-- Odotin tuskin teidän tulevan... Arvelin melkein, että häpeäisitte +astua silmieni eteen, mutta siinä petyin. No, sen parempi. Antakaa nyt +kuulla, mitä teillä on sanottavaa!... Mutta sitä ennen yksi kysymys: +mihin aiotte viedä minut? + +-- Minä palaan Tukholmaan antaakseni teidät lain käsiin, vastasi +Vanloo. + +-- Hyvä, sitä odotinkin, enkä muuta aio enää kysyä. Minä olen nyt +pelkkänä korvana ja olen vakuutettu siitä, että päästätte minut +kuulemasta mahtipontisia korskasanoja. Te olette samaa ainesta kuin +minä: olemme vain valetut erilaisiin kaavoihin. Te kuljette +päämääräänne viekkauden, teeskentelyn, petoksen aseilla, minä julkisen +voiman varuksilla... Oho, Vanloo! katseenne ei muserra minua, ivanne ei +saa vertani kuohuksiin. Minä olen sortunut kohtaloni alle, ja te olette +vain sen kurja välikappale. Menettelynne vaikuttimia minä en tunne, +enkä nyttemmin huoli enää ruveta niitä tutkimaan. + +-- Tarpeetonta teidän on niitä tutkiakaan, vastasi Vanloo, -- sillä ne +syyt, jotka saattaisivat minut tai kenen hyvänsä nousemaan teidän +kaltaistanne henkilöä vastaan, ovat ihan päivänselvät. Te olette +julistanut yhteiskunnalle sodan ja olette jokaisen vihollinen. Älkää +sentähden ihmetelkö sitä. + +-- Ei, ei, en ihmettelekään... Minä ajattelen tällä kertaa vain niitä +hetkiä, jolloin vieraana majailitte minun talossani. + +-- Minun ajatukseni, vastasi Vanloo, -- yhtyvät siinä kohden teidän +ajatuksiinne. Olen valmis antamaan teille selitystä... + +-- Todellakin? puhkesi Drake sanomaan. -- Te alennatte liian paljon +itseänne. Pankaa edes rahtunen ivaa sanoihinne, mynher, niin ne +erinomaisesti vilvoittavat sydäntäni. Minä omasta puolestani olen yhtä +vähän ylpeä kuin te ja pyydän saada tilkkasen viiniä: minä tunnen +janoa, joka tavallisesti seuraa haavakuumetta. + +Vanloo kutsui erään miehistään ja käski tämän täyttää Draken pikarin. +Miehen poistuttua hän jatkoi: + +-- Meidän tiemme yhtyivät jo nuoruudessa, Kustaa Drake... + +-- Olette jo viitannut siihen suuntaan, mutta minä en tunne teitä. + +-- Isäni oli maamies, talollinen, joka asui appenne hovin +läheisyydessä... + +-- Haa! huudahti Drake, -- te ... tekö Inkerin poika, talonpoika, jota +minä ruoskitutin. + +Heleä puna leimahti Vanloon poskipäille. Hän kohosi istualtaan ja hänen +silmänsä säihkyivät. Mutta hän hillitsi nopeasti povessaan kuohuvan +tunteen ja jatkoi entiseen levolliseen tapaansa: + +-- Minä se olen. + +-- Tosiaankin, virkkoi Drake, -- se selittää paljon ... se selittää +kaiken. En ensinkään ihmettele, että olen saanut teistä verivihollisen. +Luonto teki teidät aatelismieheksi, mutta sattumuksen tahdosta +synnyitte talonpojan majassa. Jos sattumus olisi samaten leikitellyt +minun kanssani ja antanut ylimielisen nuorukaisen sitoa minut +pieksinpenkkiin ja kohdella minua orjana, niin minä olisin ahdistanut +häntä väellä ja viekkaudella, puukolla ja paulalla, kunnes hän olisi +kaatunut kostoni uhrina. Mynher, sattumus on sovittanut sen, minkä se +teitä vastaan on rikkonut. Te olette nyt onnenne kukkuloilla ja olette +saanut loistavan koston: olette syössyt vihamiehenne mahtavuuden +harjalta ja viette nyt hänet kuolemaan yhteiskunnan hylkyjen joukkoon. +Paha vain, että ette kykene musertamaan hänen sieluansa ja taivuttamaan +häntä jalkojenne juureen. Mutta, jatkoi hän, tiedättekö mitään äitinne +ja sisarenne kohtaloista? Oletteko kunnioittanut näitä sukulaisianne +ylhäisellä huomiollanne. Muussa tapauksessa... + +-- He ovat minun hoidossani, keskeytti hänet Vanloo. -- Niinpä niin, +Drake, solvaus, minkä minulle annoitte, kirveli kauan mieltäni, mutta +aika paransi tämän haavan, ja minä saatoin tyynesti ajatella sitä, +kostonhalun jäytämättä sydäntäni: ajattelin luulevaista, kiivasta +mielenlaatuanne, laiminlyötyä kasvatustanne, yhteiskunnallista +asemaanne kaikkine vaatimuksineen ja ennakkoluuloineen, vallattomuutta, +jonka täytyy johtua lainkäytön löyhyydestä, se kun ei pysty suojaamaan +alempaa kansalaista ylemmän raakuudelta, ja iäkkäämpien vertaistenne +esimerkkiä, heidän, joiden joka päivä näitte rankaisematta harjoittavan +vääryyttä ja väkivaltaa. Kaikkea tätä punnitsemalla koetin lieventää +tuomiotani teistä ja oman rauhani vuoksi haihduttaa vastenmielisen +muistonne jyrkimmät piirteet. Se onnistuikin, ja ennen pitkää vei +kohtaloni minut niin moniin vaiheisiin, sallimus osoitti minulle niin +yltäkylläistä hyvyyttä, että aikoja sitten olisin lakannut teitä +ajattelemasta, ellei muistonne yhteyteen olisi liittynyt se neitonen, +jota minä rakastin ... hän, joka oli teidän onneton vaimonne. Mutta +sitten kantautui nimenne taas kuuluviini ja vieläpä sellaisissa +oloissa, että huomioni väkisinkin siihen kiintyi. Minä olen +hollantilaisen kaupparuhtinaan perillinen ja kannan hänen nimeään: +minulla on ollut ja on useita laivoja merellä. Yksi niistä joutui erään +merirosvon käsiin. Anastetun laivan perämies oli ruotsalainen, isänne +kartanon lähiseudulla syntynyt. Hän tunsi teidät, kertoi +laivaväellenne, kuka heidän johtajansa oikein oli, ja pääsi, oltuaan +kolme päivää vangittuna, karkuun. Hän kertoi minulle sen havainnon, +että Kustaa Drake oli sama mies kuin merirosvo Becker, jonka päästä +Hollannin hallitus ja molemmat hollantilais-intialaiset kauppaseurat +olivat luvanneet suuria palkintoja... + +-- Sallikaa minun, lausui Drake, -- keskeyttää kertomuksenne eräällä +tiedonannolla, jota ei pidä unohtaa tutkinnassa. Tiedättekö, mitä +seurauksia oli perämiehenne kielimisestä miehistölleni? Ellette tiedä, +niin ottakaa merenpohja Sjövikin sataman ulkopuolella tutkittavaksi! + +-- Mitä tarkoitatte? + +-- Minä upotin kuunarin miehistöineen päivineen. Se olkoon sanottu, +jotta lempeä mielenne täyttyisi kauhulla! + +-- Yhtä vähän kuin ilkitekonne hämmästyttää minua julkea +tunnustuksenne. Minä tunnen ja tiedän, että te olisitte altis tekemään +vaikka mitä. + +-- Niin, sanoi Drake pää pystyssä. -- Minä en ole koskaan empinyt, en +koskaan pitänyt mitään päämäärää saavuttamattomana, olen rakastanut +valitsemaani uraa sen voiman vuoksi, jota se kysyy, niitten vaarojen +vuoksi, joita se tuo mukanaan. + +Vanloo loi häneen säälivän silmäyksen. Drake ymmärsi sen ja lisäsi: + +-- Se on sellaista, jota te ette käsitä. + +-- Te erehdytte, vastasi Vanloo, -- minä näen syvemmälle sieluunne kuin +te itse voittekaan nähdä. Pysyäksenne rohkeana minun edessäni ja oman +itsenne edessä viehätytte liiaksi katselemaan omaa luuloteltua +suuruuttanne. Velvollisuuteni on poistaa tämä hairahduksenne. Te ette +voi kerskua jaloudellanne. Mielenjalous on ainoastaan sisällisellä +taistelulla saavutettavissa. Hyvää palvelevat henkiset ominaisuutenne +ovat jo kauan olleet turruksissa: paha on taistelutta päässyt voitolle, +te olette ollut sen orja, sokeasti seurannut itsekkäitä viettejänne, ja +järkeänne ja tahdonvoimaanne olette käyttänyt ainoastaan silloin, kun +olette horjunut kahden pahan päätöksen välillä. Teillä on rohkeutta, +mutta se on sitä eläimellistä rohkeutta, jota luonto on istuttanut +kaikkiin olentoihin, että ne voisivat käyttää sitä itsepuolustukseen; +taskuvarkaalla, joka nenäliinan tähden panee vapautensa vaaralle +alttiiksi, on sitä yhtä suuressa määrässä kuin teillä. + +-- Tarkoituksenne on nöyryyttää minua, mutta mitä onneton kohtaloni ei +saanut aikaan, sitä eivät teidän viisastelunnekaan pysty tekemään. + +-- Minulla ei ole muuta tarkoitusta kuin antaa teille selitykseni ja +sitten poistua... Sentähden jatkan. Velvollisuuteni vaati minua maani +hallitukselle ja hollantilais-intialaiselle kauppaseuralle, jonka +johtajana olin, antamaan tietoa tehdystä havainnosta. Sitä ennen +tahdoin kuitenkin tulla vakuutetuksi siitä, ettei mitään erehdystä +ollut tapahtunut. Minä varustin kuntoon sen laivan, jonka kanssa nyt +olette tehnyt tuttavuutta, ja onnistuin pitemmän aikaa risteiltyäni +pääsemään jäljillenne, mutta luonnonvoimat auttoivat teitä, ja te +pääsitte pakoon. Senjälkeen hankin teistä tietoja Ruotsista käsin; ne +olivat yleensä teille edullisia, mutta niissä esiintyi kuitenkin eräs +asianhaara, joka vahvisti epäluulojani; se nimittäin, että te varhain +joka kevät lähditte ulkomaanmatkoille, joilta vasta talven tullen +palasitte kotiin. Asia oli arkaluontoinen. Ehdotin hallitukselleni, +ettei vaatimusta teidän luovuttamisestanne tehtäisi Ruotsin +hallitukselle, ennenkuin pyynnön perustukseksi voitaisiin esiintuoda +kumoamattomia tosiseikkoja, ja kun minä ilmoitin aikovani lähteä +synnyinmaassani käymään, jätettiin paitsi tähdellisiä poliittisia +toimenpiteitä myös tämä asia minun huostaani. Siinä tapauksessa, että +syyllisyytenne saataisiin pätevästi toteennäytetyksi, annettiin minulle +valta Hollannin hallituksen nimessä vaatia teidän luovuttamistanne. -- +Minä matkustin tänne. Kohta sain todistuksia syyllisyydestänne; ne +olivat tosin riittämättömiä kanteen perusteeksi teidän asemassanne +olevaa miestä vastaan, mutta kyllin selviä poistamaan minusta +viimeisenkin epäilyksen siitä, että te ja merirosvo Becker olitte sama +mies; rikostoverinne Ruys joutui minun käsiini. Mutta kuitenkin, kun +ajattelin vaimoanne ja lastanne, oli aikomukseni lähestyä teitä +varoittaakseni, vieläpä pelastaaksenikin, jos elämässänne olisin voinut +huomata yhdenkään ainoan kunnioitettavan puolen tai luonteessanne +keksiä yhdenkään ainoan, jos kuinkakin pienen kohdan, piirteen, jonka +nojalla olisi voinut toivoa parannusta. Mutta lähestyminen oli +vaikeata, sillä te olitte umpimielinen, luoksepääsemätön ihminen, +ongelma ympäristöllenne, enkä minä ollenkaan olisi onnistunut +tehtävässäni, ellei teissä olisi ollut vallalla kiihko, joka pakotti +teidät lähestymään minua... + +Drake, joka oli kuunnellut häntä katkera hymy huulillaan, keskeytti: + +-- Te tarkoitatte mieltymystäni alkemiaan. Vanloo, minulla on vielä +kysymys teille. Tahdotteko vastata siihen? + +-- Tahdon, minä olen pannut tämän keskustelun alulle, koska käsitän +velvollisuudeksi itseäni sekä teitä kohtaan antaa teille tiedon +teoistani ja niiden vaikuttimista. + +-- Teillä on siis mielestänne velvollisuuksia minua, voitettua +vihollista, halveksittua pahantekijää kohtaan, jonka äsken rinnastitte +taskuvarkaaseen. + +-- Niin. + +-- Teidän läpeensä mietitty ivanne vaikuttaisi todellakin syvästi ja +purevasti, jos edessänne olisi toinen mies kuin Kustaa Drake... Kysyn +vain sitä, jatkoi Drake äänellä, jonka hän koetti tehdä levolliseksi ja +välinpitämättömäksi: -- oletteko alkemistisissa tutkimuksissamme +pettänyt minua? + +-- En. + +-- Rabbi Chisdai ben Israelin tinktuuri sisältää siis sen suuren +salaisuuden? + +-- Rabbiini uskoi niin. Itse en tiedä enempää kuin te, ja se on, että +siitä tinktuurista saadaan kultaa. -- Minä olen tehnyt tehtäväni, +jatkoi Vanloo, -- ja niin vastenmieliseltä kuin se minusta tuntuikin, +sain sentään uskallusta ryhtyä asiaan käsiksi, tultuani perinjuurin +tuntemaan teidät. Inhoni teitä kohtaan kiihtyi vihaksi, kun onnettoman +Agneksen kasvoissa näin kuvastuvan jälkiä siitä julmasta rääkkäyksestä, +jota hän vuosien kuluessa teidän puoleltanne oli saanut kärsiä. Minä +pelastin hänet pyövelinsä käsistä ja siitä häpeästä, joka ennen pitkää +tahraa tämän pyövelin nimeä... + +-- Tekö? lausui Drake. -- Totta tosiaan, täällä saatetaan monta +salaisuutta päivänvaloon. No niin, minä aavistan toimintanne syyt. + +-- Agneksen tähden aioin antaa teidän kuolla maankavaltajan kuoleman ja +säästää teidät merirosvon kuolemasta, mutta kostava Kaitselmus ei +myöntänyt kohtalollenne tätä lievitystä; loppunne on oleva yhtä +häpeällinen kuin elämännekin on ollut... -- Olen nyt sanonut teille +sanottavani, lisäsi Vanloo. -- Kohtalonne on tietty. Älkööt mitkään +maallisen pelastuksen toiveet kääntäkö ajatuksianne pois siitä +päämaalista, johon ne näin elämänne loppuvaiheella olisi suunnattava. + +Tämän sanottuaan Vanloo lähti vankinsa luota. + +Illan suussa laskivat Algernon Sidney ja Scylla lähelle erästä saarta, +jossa kallioiden välissä levisi vihanta nurmikenttä tuoreitten raitojen +reunustamana. Tähän kaivettiin rinnatusten kaksi hautaa, toinen isompi, +toinen pienempi. Edellisessä saivat viimeisen leposijansa ne uhrit, +jotka taistelu Algernon Sidneyn miehistön joukosta oli temmannut; +jälkimmäiseen haudattiin Feliks Ligelius. Vanloo toimitti itse +hautauksen ja lausui muutamia sydämellisiä kaipauksen sanoja +kaatuneitten miestensä muistoksi. Sen jälkeen nostettiin ankkurit, +ammuttiin lähtölaukaukset kaikilla laivain kanuunoilla ja jatkettiin +matkaa Tukholmaan. + + + + +XIX. + +Loppu. + + +On sen päivän jälkeinen aamu, jolloin Algernon Sidney hyvällä +menestyksellä luovailtuaan saapui Tukholmaan. + +Pahimmin haavoittuneet on viety laivasta ja sijoitettu Vanloon taloon +Norrmalmintorin varrelle, niiden joukossa myös Aadolf Skytte. + +Hänen tilansa on koko yön ollut arveluttava, ja kuumehoureet ovat häntä +vaivanneet. Unikuvia on kirjavana sekasotkuna liidellyt hänen vuoteensa +äärellä, härnäillen häntä niiden hahmojen muodossa, jotka hereillä +ollessa eniten liikkuvat hänen ajatuksissaan. + +Hän on vielä kerran Marian kanssa rinnan kahlaillut myrskyn, pimeän ja +korkeiksi kasaantuneiden kinosten halki ja taas pysähtynyt tutun +pelastavan kynnyksen luo. Mutta kun hän oli sen yli astunut, niin Maria +oli muuttunut Elliksi, eikä hän ollutkaan Inkerin mökissä, vaan +kappelin sakastissa: pyövelin kamala naama irvisteli häntä vastaan, +uhreja kidutettiin, valitushuutoja kaikui autiossa holvissa, veri valui +pitkin sen lattiaa, Inkeri makasi ruhjottuna hänen jalkojensa juuressa, +ja resuisen papinkauhtanan verhoama luuranko heilutteli palavaa +kekälettä hänen päänsä kohdalla. Hän rientää ulos kantaen Elliä +sylissään ... ja huomaa olevansa mestauspaikalla aavemaisen +vartijapiirin keskellä. Tuhat verenhimoista silmää häneen tuijottaa: +roviot leimuavat, tyttö kiskotaan hänen käsistään ja viedään +mestauspölkylle, pyövelin kirves kohoaa hänen päänsä päälle. Aadolf +kiljaisee kauhusta, herää hetkeksi ja huomaa sekavasti, että hän on +nähnyt unta, ja näkee vuoteensa vieressä haamuja, joiden piirteitä hän +ei voi erottaa. Mutta nämä kaikkoavat taas eksyttävien unikuvien +tieltä. Hän taistelee vielä kerran kaikki merellä kestämänsä taistelut, +elää uudelleen vankeusaikansa pitkät päivät ... kunnes hän vihdoin +herää, karkaa pystyyn ja katselee hämmästynein silmin ympärilleen. + +Hän ei ole kolkossa vankilassa, vaan mukavasti sisustetussa huoneessa, +jonka ikkunauudinten läpi herttainen päivä paistaa. Hänen päänaluksensa +kohdalla seisoo hänen ystävänsä Eerikki pitäen häntä kädestä. + +-- Sinä olet nukkunut rauhattomasti, sanoi tämä ja hymyili lempeästi +ystävälleen. + +-- Oi, sinäkö se olet, Eerikki?... Minä olen nähnyt kauheita unia ... +ja tiedän tuskin vieläkään, olenko hereillä. Sano, missä minä olen? +Mitä on tapahtunut? + +-- Sinä olet hyvissä käsissä ... ihmisten parissa, jotka toivovat +onneasi. + +-- Minun onneani! toisti Aadolf surunvoittoisesti ja pudisti päätään. +Ja silmäillen hartaasti nuorta pappismiestä hän lisäsi: -- Kuule, mitä +minä kasvoistasi näen, sääliäkö vai iloa? Sinä et ole kaltaisesi ... +sinä hymyilet, ja kuitenkin on kyyneliä silmissäsi. On varmaan tulossa +jotakin, joka tärisyttää koko olentoasi. Minä muistelen nyt, mitä on +tapahtunut: meidät voitettiin merellä, minä haavoituin taistelun +alussa, minut vietiin maihin ja ... ei, muistini on sekaisin, mutta +kesken uniani on minulla ollut hämärä tietoisuus siitä, että olen +oikeuden käsissä. Sano, odottaako viimeinen hetkeni minua kohta ... vai +miksi katselet minua niin kummallisesti? + +-- Sanoinhan jo, että olet ihmisten parissa, jotka rakastavat sinua. +Vai näyttääkö tämä huone mielestäsi vankilalta? + +-- Ei, sanoi Aadolf ja katsahti vielä kerran ympärilleen. + +Samassa aukeni ovi, ja Vanloo astui sisään. + +-- Tuossa on ystäväsi ja suojelijasi, lausui Eerikki. + +-- Hän! jupisi Aadolf, ja hänen kasvonsa synkkenivät, mutta ainoastaan +tuokion ajaksi, sillä Vanloon kasvoissa ja levollisessa katseessa +ilmeni niin paljon sydämellisyyttä ja hänen olennossaan niin suurta ja +ehdotonta ylevyyttä, että Aadolfista tuntui, kuin kaikki soimaukset +tässä olisivat olleet kerrassaan epäoikeutettuja. + +-- Niinpä kävi kuin tohtori sanoi, lausui Vanloo, -- että te vielä +heräisitte; hän vakuutti teidän olevan siksi voimissanne, että voitte +kestää lyhyen keskustelun. Luonnollisesti haluatte tietää, mitä on +tapahtunut. Eikä se teihin voi vaikuttaa muuta kuin hyvää, että niin +pian kuin mahdollista pääsette epätietoisuudestanne. Te olette minun +talossani, Hollannin lipun turvissa, kuollut kaikilta muilta paitsi +tämän talon asukkailta ... ja heti kun tulette entisiin voimiinne, +matkustatte minun ja muutamien muiden teille rakkaiden henkilöiden +seurassa pois tästä maasta ja seuraatte minua toiseen ympäristöön, +missä teitä varten on avoinna kunniakas työala, -- ala, joka soveltuu +teidän luonteellenne... Tämä olkoon sanottu aluksi. Ennenkuin jatkamme, +on teidän vahvistettava itseänne jollakin virvokkeella... + +-- Ei, sanoi Aadolf, -- minä en kaipaa virvoketta ... minulla on paljon +kysyttävää teiltä. + +-- Kysymyksiinne vastataan sitten kyllä mielenne mukaan, sanoi Vanloo +ja soitti kamaripalvelijaa. Tämä toi pyydettyjä virvokkeita, ja Aadolf +sai malttamattomuutensa hillityksi ja vahvisti taudin heikontamia +voimiaan. + +Paluumatkalla Tukholmaan oli Vanloo ryhtynyt tarpeellisiin +toimenpiteisiin salatakseen Drakelta tämän seuralaisten kohtalon. Drake +oli nähnyt Aadolfin taistelun alussa suistuvan kannelle, mutta ei +tiennyt, oliko hän kuollut vai haavoittunut. Keskustelun jälkeen, josta +edellä olemme puhuneet, Vanloo ja Drake eivät olleet sanaakaan +toisillensa lausuneet: jälkimmäinen pysyi mykkänä ja umpimielisenä ja +oli nähtävästi niin vaipunut omiin synkkiin mietteisiinsä, ettei +häneltä riittänyt ainoatakaan ajatusta onnettomuustovereitten +kohtalolle. Vasta kun laiva taas saapui Tukholman saaristoon, oli Drake +välinpitämättömästi kysäissyt Sigurdilta, joka kapteenin käskystä +pysytteli Draken läheisyydessä, miten Aadolf Skytten laita oli. Sigurd +vastasi, ettei hän tiennyt puheenaolevasta miehestä mitään, mutta että +kaatuneitten joukossa kyllä oli ollut erään nuorukaisen ruumis, joka +näytti liian säädylliseltä merirosvoksi, ja että sama ruumis mynher +Vanloon käskystä, sensijaan että olisi heitetty mereen, haudattiin +Algernon Sidneyn kaatuneitten miesten viereen. Drake ei sen enempää +kysellyt: hän piti varmana, että nuorukainen oli Skytte. + +Ennenkuin laivat purjehtivat Vermdön sivu, oli Vanloo käskenyt laskea +ankkurit ja siirtää kaikki vangit, Drakea lukuunottamatta, Scyllaan +tarpeellisen vartion silmälläpidettäväksi. Scylla jäi ankkuripaikalleen, +ja Algernon Sidney laski yksin Tukholman satamaan. + +Näiden toimenpiteiden johdosta ei vielä tiedetty, että Aadolf Skytte +oli tavattu merirosvolaivassa, saatikka että hän haavoittuneena makasi +Vanloon talossa. Sitäpaitsi tämä oli tehnyt sen päätöksen, ettei hän +jättäisi millään ehdolla Ruotsin viranomaisille ketään muita vangeista +kuin Draken. Merirosvot olivat ryöstäneet hollantilaista omaisuutta, +olivat suurimmaksi osaksi vieraiden maiden alamaisia ja olivat +joutuneet Hollannin kruununlipulla purjehtivan laivan vangeiksi: +Ruotsin viranomaisilla ei ollut minkäänlaista valtaa esittää heihin +nähden vaatimuksia. Vanloon aikomus oli armahtaa heitä, tehdä heille +mahdolliseksi aloittaa uutta elämänuraa ja mikäli mahdollista pelastaa +heidät kunnialliselle tulevaisuudelle. + +Me palaamme Aadolfiin. Keskustelussa, joka sukeusi hänen ja Vanloon +välille, selitettiin molemmin puolin kaikki, mikä koski Drakea ja +Aadolfin oleskelua Scyllassa. + +-- Te esiinnytte nyt minulle aivan toisessa valossa, sanoi Aadolf, -- +mutta mitä te minusta ajattelette ... mitä minun on ajateltava +itsestäni? Tämä keskustelu tuottaa minulle vain pelkoa eikä lohdutusta. +Näettehän, että kohtalo on vetänyt minua yhä syvemmälle ja syvemmälle +... minä en sille mitään voi: parhaimmistakin aikeistani koituu vain +tekoja, jotka ihmisten välttämättömästi täytyy leimata rikoksiksi. + +-- Se tuomioistuin, vastasi Vanloo, -- joka tässä jakaa oikeutta, on +siitä onnellinen, ettei sen tarvitse muuta kuin katsoa itsesyyttäjän +sieluntilaan ja vaikuttimiin punnitakseen hänen tekojensa laatua. Siltä +kannalta katsoen te olette syytön. Ja minun kaikkein vähimmin sopii +langettaa teistä kuolemantuomio, sillä minä olen teille suuressa +kiitollisuuden velassa, ja onnettomuutenne alkujuuri on lähtenyt +jalosta myötätunnostanne kahta avutonta, yhteiskunnan ennakkoluulojen +julmasti sortamaa olentoa kohtaan, jotka ovat minulle rakkaammat kuin +mikään muu maan päällä. + +-- Mitä tarkoitatte? kysyi Aadolf iloisesti hämmästyen. + +Eerikki puristi hänen kättään ja katseli häntä riemusta loistavin +silmin. + +-- Selitän sen heti, sanoi Vanloo ja lähti huoneesta. + +-- Minä en käsitä häntä, sanoi Aadolf levottomana Eerikille, -- mutta +minut on vallannut aavistus... + +-- Joka ei petäkään... Ei! Mutta ole huoleti ... malta mielesi! Sinua +kohtaa odottamaton ilo. + +Ovi aukeni taasen. Vanloo astui sisään taluttaen kahta naista. + +-- Äitini ja sisareni, sanoi hän. + +Aadolf oli hetkisen hämmästyksestä mykkä: hän ei ollut uskoa silmiänsä. +Mutta Elli riensi poistamaan hänen epäilyksensä. Hän juoksi +riemuhuudoin Aadolfin luokse, tarttui hänen käteensä ja virkkoi: + +-- Ettekö tunne enää minua, hyvä Aadolf? Minähän tässä olen ... Elli! +Ja tässä on äitini ... ja hän, Aarno, on veljeni. Nyt emme enää eroa, +vaan olemme aina yhdessä. + +Lukijan on epäilemättä helpompi mielessään kuvitella kuin tekijän +kertoa, mitä sitten seurasi. Kun Vanloo sekä hänen äitinsä ja sisarensa +vihdoin vetäytyivät pois ja Aadolf rauhassa saattoi pitää ajatuksensa +koossa ja tarkastella sitä yhteyttä, joka surujen ja vaarojen +koetteleman menneisyyden, riemuisan nykyisyyden ja valoisia toiveita +herättävän tulevaisuuden välillä vallitsi, heittäytyi hän Eerikin +syliin ja huudahti: -- Kuinka ihmeelliset ovat Jumalan tiet! + + * * * * * + +Kolme viikkoa tämän kohtauksen jälkeen keinui Algernon Sidney, +vastustajansa Scyllan rauhallisesti saattamana, Kattegatin ulapalla. +Laskeva aurinko loi purppuraloistettaan meren selälle. Kevyt tuuli +pullisteli purjeita. + +Algernon Sidneyn peräkannella oli pieni ryhmä, joka ääneti silmäili +etäisyyteen häipyvää Ruotsin rannikkoa, kunnes viimeinenkin häive siitä +peittyi näköpiirin taa. Silloin kohosi heidän rinnoistaan yhteinen +huokaus, ja he ojensivat kätensä itään, isänmaan kaukaista rantaa +kohti. + +Mutta Algernon Sidneyn miehistö hurrasi, heilutteli hattujaan ja nosti +kapteeninsa käskystä Ruotsin lipun Hollannin lipun viereen. + +Tuossa pienessä ryhmässä olivat Vanloo, Agnes-rouva, Inkeri, Elli ja +Aadolf Skytte. + +Vanloo oli noutanut Agnes-rouvan hänen turvapaikastaan Seelannista. + +Huhuja niistä tapauksista, jotka olivat sattuneet hänen lähdettyään +surullisesta kodistaan, ei ollut kantautunut hänen korviinsa, ja Vanloo +oli päättänyt, ettei hänen pitänyt saada niitä tietää, ennenkuin uusi +onni oli ehtinyt versoa Agnekselle hänen veljellisen rakkautensa +vaalimana. + +Surulliset muistot eivät voi katkaista siteitä isänmaan ja sen +rannoilta pakosta poistuvien lasten väliltä ... sitä ne eivät voi, +vaikka niihin yhtyisi toiveita onnellisemmasta tulevaisuudesta +vieraassa maassa. Sen tunsivat he kaikki, jotka nyt olivat kerääntyneet +Vanloon ympärille; mutta he rakastivat toisiaan ja se oli heille +lohdutuksena, ja eron haikeus tuntui vain vienoisena suruna +herttaisesti sulautuvan heidän onnellisuutensa tunnelmaan. + + * * * * * + +Huhu että Drake oli otettu kiinni merirosvona ja jätetty Ruotsin +viranomaisten rangaistavaksi levisi tulen nopeudella halki +pääkaupungin. Vanloo oli leskikuningattarelle sekä kreivi Brahelle ja +kreivi De la Gardielle näyttänyt sen kirjoituksen, jossa Hollannin +hallitus pyysi Draken luovuttamista, ja jättänyt heidän +päätettäväkseen, halusivatko he luovuttaa hänet vai sovelluttaa häneen +oman maansa lakeja. Suostuttiin jälkimmäiseen ehtoon, se kun oli +vähemmin häpeällinen, silla Drake oli vanhaa ruotsalaista aatelissukua, +ja sitäpaitsi hän oli sukulaisuussuhteissa useiden arvokkaiden +perheiden kanssa ja tuntui kuin häpeä, jonka hän oli saattanut +nimelleen, myös jossakin määrin olisi langennut koko aateliston +niskoille. Senvuoksi päätettiin pikaisella tutkimuksella ja tuomiolla +tehdä loppu häväistyksestä ja saattaa pahat kielet niin pian kuin +suinkin vaikenemaan. + +Kukaan ei ollut innokkaampi puolustamaan pikaista menettelyä kuin +valtaneuvos Skytte. Tosin hänen ei tarvinnut suuresti pelätä +valtiollisen asemansa puolesta, vaikka tutkimus, niinkuin hän arveli, +ulotettaisiin myös Draken valtiopetoksellisiin hankkeisiin valtakunnan +neuvostoa vastaan ja vaikka vangittu viime hetkessä ilmaisisi +salaliittosuunnitelman ja rikostoverinsa, sillä Draken väitteisiin ei +asiain tällä kannalla ollen voitaisi suurta huomiota panna, ja kaikki, +mikä olisi voinut todistaa syytöksen päteväksi, oli raivattu pois. +Mutta suureksi mielihyväkseen Pentti-herra huomasi useimpien olevan +sitä mieltä, että vain merirosvous tulisi ottaa tutkinnan alaiseksi ja +jättää asian valtiollinen puoli syrjään, osaksi sen tähden, että +tutkimus saataisiin supistetuksi, ja myöskin, ettei vedettäisi +julkisuuteen ja yleiseksi puheenaiheeksi asiaa, joka jo kerran oli +päätetty verhota salaperäisyyden huntuun. + +Pentti-herra ei kuitenkaan pitänyt tarpeettomana asettua salaisesti +vangin kanssa yhteyteen ja uskotella tälle, että hänen mahtavat +ystävänsä, luottaen varmasti hänen vaitioloonsa, tekisivät kaiken +voitavansa hänen pelastamisekseen. Kun Pentti-herra toiselta puolen +koki tällä keinoin tukkia Drakelta suun, vaati hän, kuten mainittiin, +toiselta puolen rikoksentekijän kohtalon pikaista ratkaisemista. + +Itse asiassa tutkintaa ei tarvinnutkaan pitkälle venyttää. Asia oli +selvä, eikä Drake verukkeilla koettanut tuomiota välttää. Hän tunnusti +suoraan, että hän monena kesänä oli harjoittanut merirosvousta, kuin +myös, että hän parast'aikaa oli ollut samanlaisella matkalla ja oli +juuri ryöstänyt hollantilaisen kauppalaivan putipuhtaaksi, kun Vanloo +hänet saavutti ja voitti. Sanalla sanoen: hän tunnusti kaikki +pääkohdissa, mutta kieltäytyi vastaamasta kaikkiin sivuasioita +koskeviin kysymyksiin, väittäen moisia kysymyksiä tarpeettomiksi. +Luultiin, että hän kehoittamattakin jollakin tavoin tahtoisi selittää +vallankaappausyritystä, mutta siihenkin nähden hän pysyi aivan vaiti. +Hänen käytöksensä oli koko tutkinnan ajan levollinen, äänensä kylmä, +joskus ivallinen. Hän oli selvittänyt välinsä kohtalonsa kanssa; toive, +jolla Pentti-herra tahtoi pettää häntä, ei ottanut juurtuakseen hänen +sieluunsa. Enemmän ylpeydestä kuin kunniantunnosta ei Drake sanallakaan +kosketellut yhteyttänsä muitten salaliittolaisten kanssa. + +Ennenkuin hän Sigurdin puheesta oli tullut siihen harhaluuloon, että +Aadolf Skytte oli kaatunut, oli hän tämän osallisuuden nojassa vähin +vielä toivonut, että Skytte-suvun sekä sen heimolaisten ja ystävien +vaikutuksen kautta voisi hänelle koitua pelastus. Mutta kun tämäkin +toivo oli rauennut, ei hän tutkinnankaan aikana päästänyt Aadolf +Skytten nimeä huuliltaan. + +Kuolemantuomio julistettiin, ja se määräsi hänet ammuttavaksi. Drake +vastaanotti tuomion aivan välinpitämättömänä. Pappi, joka lähetettiin +valmistamaan vankia kuolemaan, sai palata tyhjin toimin. + +Varhain sen päivän jälkeisenä aamuna, jolloin kuolemantuomio +langetettiin, ja Vanloon vielä ollessa pääkaupungissa, vietiin Drake +linnanpihalle rangaistusta kärsimään. Plutoona muskettisotureita oli +sijoitettu vankien aitauksen sisään, linnanportit oli lukittu ja vain +muutamia harvoja todistajia oli saapuvilla. Drake astui tyynesti +määrätylle paikalleen vähäisen matkan päähän miehistä, riisui takkinsa, +paljasti rintansa ja vastaanotti tyynesti surmanluodit. + + * * * * * + +Ennenkuin lopetamme tämän kertomuksen, lienee syytä muutamalla sanalla +tehdä selkoa kertomuksen muiden päähenkilöiden elämänvaiheista. + +Kunnia sille kelle kunnia kuuluu! Alamme siis valtaneuvos Pentistä. +Hänen tutkimuksensa stoalaisen filosofian alalla eivät ainakaan +käytännöllisesti katsoen tuottaneet minkäänmoisia hedelmiä. Hänen +rauhaton henkensä johti hänet uusiin salahankkeisiin, herttua Aadolf +Juhana keskipisteenä, ja niiden lopullisena seurauksena oli, että hänet +erotettiin valtaneuvostosta. Hän hylkäsi silloin kiittämättömän +isänmaansa ja samoili ympäri Eurooppaa. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa +olivat hyvin kirjavat. Hän esiintyi jonkin aikaa Pariisissa ja ilmoitti +Ludvig XIV:lle ja ministeri Colbertille, että hänellä oli tiedossaan +suuria valtiosalaisuuksia, jotka hän tarjoutui ilmaisemaan, toivoen +nähtävästi siitä kultakolikoita korvaukseksi, sillä hänellä sattui +olemaan rahapula. Mutta huomatessaan, että häntä epäiltiin, hän +poistui Ranskan pääkaupungista ja lähti Brandenburgin vaaliruhtinaan +luo. Täällä häntä jonkin aikaa onnisti paremmin. Hän esitti +vaaliruhtinaalle, että koottaisiin kaikki Euroopan ajattelijat, nerot +ja oppineet yhteen. He muodostaisivat erityisen yhteiskunnan, jossa +he vaaliruhtinaan suojeluksen alaisina ja täydellistä omantunnon +vapautta nauttien asuisivat ja työskentelisivät yhdessä. Yhteiskunnan +nimi olisi _Sophopolis_ eli viisaiden kaupunki ja Pentti-herra +luonnollisesti tämän kaupungin pormestari. Esitys miellytti ruhtinasta, +Pentti-herralle maksettiin melkoinen summa esityksen toteuttamiseksi, +ja piirustus uuden akatemian sinettiä varten oli jo valmiina; mutta +pahaksi onneksi ei yksikään Pentti-herran mainitsemista neroista +noudattanut vaaliruhtinaan kutsua, ja tiedot, jotka Pentti-herrasta +saapuivat vaaliruhtinaan kuuluville Ruotsista, olivat siksi vähän +suotuisia, että tämä vihdoin vetäytyi hänestä kokonaan erilleen. Kun +tämäkin tuuma raukesi, lähti Pentti-herra tulista kyytiä ajamaan +kaupungista kaupunkiin saavuttaakseen herttua Aadolf Juhanan, joka +samaten oli matkoilla, mutta huolellisesti vältteli kohtaamasta +kukistunutta liittolaistaan. Saatuaan tästäkin ajosta kylläkseen +toimitteli Pentti-herra milloin mitäkin: hän kirjoitteli valitusvirsiä +nuorelle kuninkaalle ja vaati hyvitystä solvauksesta, jonka valtakunnan +holhojat olivat häneen kohdistaneet, hän puuhaili kullantekijänä ja +oppineiden kirjain kirjoittajana ja lienee muun muassa, niinkuin huhu +kertoo, matkustellut ympäri pitämässä kansankokouksia, joissa hänen +sanotaan saarnanneen ateismia. Vihdoin hän palasi Ruotsiin, mutta +siellä hänen täytyi tarkoin pysyä erillään kaikista valtiollisista +vaikutustoimista. Hän kuoli v. 1683, ja kuvaavana miehen luonteelle +kerrottakoon, että palvelijat luulivat hänen kuolemaansakin +teeskentelyksi, kunnes alkoivat tuntea ruumiin hajua. + +Pentti-herran kauniin tyttären, Maria-neidin, myöhemmistä vaiheista ei +meillä ikävä kyllä ole mitään suurenmoista kerrottavaa. Muutamia vuosia +tässä mainittujen tapausten jälkeen hän rupesi luvattomiin suhteisiin +kreivi Banérin kanssa, tämän vaimon vielä eläessä. Mainittu suhde +herätti suurta huomiota ja sai aikaan sen, että Banér karkoitettiin +hovista. Kun hänen onneton vaimonsa kohta senjälkeen oli kuollut +suruun, tuli Maria Skyttestä tosin kreivitär Banér, ja aikakauden löyhä +moraali salli hänen pian kreivittärenä palata hoviinkin; siellä hän +ulkonaisesti esiintyi kylläkin loistavasti ... mutta onnellinen Maria +ei koskaan ollut: hänen muistonsa sekä hänen kovaluontoisen miehensä +huonosti salattu ylenkatse katkeroittivat osaltaan nekin hänen +elämäänsä ja virittivät hänessä haudankaipuun keskellä loistavaa +hovielämää. + +Noitavainot raivosivat Ruotsissa vuosimääriä, ja pastori Svenonius oli +edelleenkin niissä johtomiehenä, kunnes lääkäri Urban Hjärne ja jotkut +muut terveen järjen miehet saivat uskonvimman hillityksi. Svenonius oli +kaikkein viimeisimpiä, joka tuli vakuutetuksi erehdyksestään; +uppiniskaisesti hän kielsi kauan aikaa sen ajatuksen mahdollisuuden, +että hän miekalla ja roviolla oli vainonnut ja surmannut niin monta +viatonta; mutta kun sama ajatus yhä yltyvällä voimalla alkoi vaivata +hänen omaatuntoaan, petti hänen heikko ymmärryksensä: hän tuli +mielipuoleksi ja päätti päivänsä hulluinhuoneessa. + +Hänen ystävänsä, nimismies Askelin, vapautettiin ilman muuta vanhan +Kaarinan häntä vastaan tähtäämästä kanteesta, ja hän eli monta vuotta +uutterana kruununpalvelijana. + +Jo aikoja ennen kuin Urban Hjärnen onnistui käännyttää vallanpitäjät ja +saattaa heidät lakkauttamaan noitavainot, olivat laamanni Juhanan +periaatteet noituuden suhteen alkaneet horjua. Niissä noitakäräjissä, +jotka hänen oli täytynyt toimittaa, aukenivat hänen silmänsä yhä +enemmän näkemään asian todellisen laidan. Se vaikutti tietysti myöskin +hänen mielipiteeseensä pojan menettelytavasta. Niin pian kuin Eerikki, +joka usein kävi laamannin luona ja oli saavuttanut hänen +luottamuksensa, huomasi tämän muutoksen, antoi hän vanhan herran +nähtäväksi kaksi kirjettä, jotka oli Aadolfilta saanut hänen +lähdettyään isänmaastaan. Näitten kirjeiden sekä Eerikin suusanallisten +kertomusten kautta laamanni sai tietää, että naiset, joiden vuoksi +Aadolf oli rikkonut välinsä isän kanssa, olivat arvossapidetyn +hollantilaisen Vanloon äiti ja sisar, että Aadolf eli onnellisessa +avioliitossa Ellin kanssa, että hän Vanloon rinnalla oli saavuttanut +kunniakkaan aseman uudessa isänmaassaan ja että hänen ainoa +toteutumaton toiveensa oli halu saada jälleen syleillä vanhempiaan. +Tämän kuultuaan Skytte-vanhuksen silmät täyttyivät kyynelillä, hän +kirjoitti heti ja pyysi poikaansa viipymättä palaamaan sovintoa +halajavan isän luo. Laamanni luki päiviä, jotka kuluivat, ennenkuin hän +taas saisi puristaa poikaansa rintaansa vastaan. Vihdoin tuli Aadolf ja +hänen kanssaan Elli, Inkeri ja Vanloo, ja mitä ihanin sovintojuhla +vietettiin. + +Agnes-rouva oli niinikään seurannut ystäviänsä Ruotsiin, mutta hän ei +enää esiintynyt entisten tuttaviensa joukossa. Hän kävi vain Hedviginsä +haudalla ja palasi senjälkeen pienen uudisasukasjoukon mukana takaisin +siihen maahan, missä uusi onni oli alkanut hänelle kukoistaa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Itämeren risteilijä, by Viktor Rydberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMEREN RISTEILIJÄ *** + +***** This file should be named 20466-8.txt or 20466-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/0/4/6/20466/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20466-8.zip b/20466-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..d7584b9 --- /dev/null +++ b/20466-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ca6f47e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20466 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20466) |