initial commit of ebook 20466HEADmain

5 files changed, 17200 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20466-8.txt b/20466-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..e1ad61d
--- /dev/null
+++ b/20466-8.txt
@@ -0,0 +1,17184 @@
+The Project Gutenberg EBook of Itämeren risteilijä, by Viktor Rydberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Itämeren risteilijä
+
+Author: Viktor Rydberg
+
+Translator: Emil Mannstén
+
+Release Date: January 29, 2007 [EBook #20466]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMEREN RISTEILIJÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ITÄMEREN RISTEILIJÄ I
+
+Kirj.
+
+Viktor Rydberg
+
+
+Suomentanut [Fribytaren på Östersjön] Emil Mannstén
+
+Kirjassa tavattavat runokappaleet on Opettaja Eni Tamminen suomentanut.
+
+
+Otava, Helsinki, 1899.
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Yö meren rannalla
+   II. Kustaa Drake
+  III. Metsästysmaja
+   IV. Tanssiaiset
+    V. Lumimyrsky
+   VI. Elli
+  VII. Kuulustelu
+ VIII. Majatalo
+   IX. Salaisuuksien uuni
+    X. Eräs iltaseura
+   XI. Inkvisiittori
+  XII. Kaksi yhtymystä
+ XIII. Laamanni Juhana
+  XIV. Tapahtumat kehittyvät
+   XV. Aadolf Skytte Tukholmassa
+  XVI. Noitatutkinnat
+ XVII. Epäonnistunut vallankaappaus
+XVIII. Merellä
+  XIX. Loppu
+
+
+
+
+I.
+
+Yö meren rannalla.
+
+
+Söödermanlannissa, lähellä merta, suunnilleen pari peninkulmaa
+Tukholmasta on Sjövik niminen tila, joka ennen oli vanhalle Drake
+suvulle kuuluva herraskartano, mutta nyt on talonpoikaistalona.
+
+Muutamat tiilensekaiset sorakasat osottavat nyt enää
+kolmikymmenvuotisen sodan saaliina kohonneen herraskartanon
+seisontasijaa. Auralla on jo vuosimääriä kynnetty sitä maata, joka
+ennen oli Sjövikin linnanpihana.
+
+Merta lähinnä oleva osa maatilaa oli kuusitoista sataluvun
+keskipalkoilla metsänä, jossa ainoastaan paikoittain oli raivattu alaa
+uudisviljelyksille. Metsän läpi kulki tie herraskartanon satamaan.
+Sjövikin herrat käyttivät näet hyödykseen aatelistolle vakuutettua
+oikeutta tullitta viedä tilojensa tuotteet ulkomaille.
+
+Kuutamoyönä syksyllä v. 1661 kulki matkamies tätä yksinäistä tietä. Hän
+oli, suojellakseen itseänsä yökylmältä, kääriytynyt viittaan ja
+leveälierinen hattu verhosi hänen päätään. Tultuansa lähelle vähäistä
+satamaa poikkesi hän tieltä polulle, joka oikealla suikerteli
+kallioiden välitse. Polku päättyi ränstyneen ladon ääreen, mutta mies
+kulki edelleen, kunnes hän tuli ylänteelle, josta avautui vapaa näköala
+merelle ja rantaseudulle.
+
+Tähän hän pysähtyi ja katseli meren aavalle ulapalle, joka tyvenenä ja
+peilikirkkaana, sieltä täältä metsäisten saarten pirstomana, välkkyi
+kuutamossa.
+
+Vähän matkaa rannasta näkyi ankkuroituna kuunarin tapainen alus, jonka
+sirotekoinen taklaus kuvastui meren hopealle hohtaviin laineisiin.
+Sekavaa ihmisäänten sorinaa, kuuluen laivan kannelta päin, soi hänen
+korviinsa, ja tähän hälinään sulautui meren yksitoikkoinen loiske
+rantakallioita vastaan.
+
+Mies seisoi kotvasen liikkumatta, katse tähdättynä laivaan. Hän aprikoi
+itsekseen.
+
+Ja ikäänkuin hankkiaksensa siksi aikaa, kuin ajatuksensa oli toimessa,
+myöskin käsillensä jotakin tehtävää, heitti hän taaksepäin viittansa,
+otti vyöstänsä pistoolin, tarkasti lukkoa, punnitsi asetta kädessään ja
+pisti sen jälleen vyöhönsä.
+
+Sitten hän vei merkinantopillin huulilleen ja puhalsi kimakan,
+yölintujen kirinän kaltaisen äänen. Sitä toisteli kallioiden kaiku.
+
+Kohta sen jälkeen kuului samallainen vihellys kallioiden puolelta
+lähinnä meren rantaa. Hattureuhkanaan ja kaapuun puettu mies ilmausi
+kallioiden välistä ja kiipesi kukkulalle, jolla outo mies seisoi.
+
+-- Ovatko valmistukset tehdyt? kysyi jälkimäinen, kun äsken saapunut
+seisoi hänen edessään ja paljasti ahavoituneet, arpien ja naarmojen
+rumentamat kasvonsa.
+
+-- Ovat, vastasi tämä, -- mutta vieläkin kerran uskallan pyytää teitä,
+kapteeni, että ajattelisitte...
+
+-- Kaikki on tarkoin tuumittu, Ruys ystävä, sanoi kapteeniksi kutsuttu,
+tehden kärsimättömän liikkeen. -- Oletko tutkinut veden syvyyttä?
+
+-- Se on tarpeeksi syvää, vastasi Ruys.
+
+-- Ja ovatko kaikki miehet laivassa koossa?
+
+-- Joka mies.
+
+-- Entäpä onko kukaan käynyt maissa sen jälkeen, kun tähän
+ankkuroitsivat?
+
+-- Ei kukaan, kapteeni. Mutta minä olen vaivoin saanut heitä estetyksi
+maihin menemästä, sen voitte uskoa. Heillä on nyt rahaa kosolta ja
+he tahtovat, kuten luonnollista on, matkan jälkeen huvitella.
+Tyytymättömyys on noussut äärimmilleen ja joka päivä olen
+pelännyt kapinannousua. Kuitenkin olen tehnyt voitavani heidän
+tyynnyttämisekseen: sanoin teidän tulevan laivaan tänä yönä ja että
+heti sen jälkeen purjehdimme Tukholmaan.
+
+-- Hyvä on.
+
+Miehet lähtivät ylänteeltä ja laskeutuivat alas kalliolta, joka erotti
+heidät merestä. Rannalla oli venonen, jota Ruys oli käyttänyt
+lähtiessään laivasta.
+
+Ruys istui soutamaan. Melu laivan kannella tuntui yltyvän sikäli kuin
+he lähestyivät kuunaria. Juomalauluja, kirouksia ja kaikenmoista
+kirkunaa, mitä vaan ihmiskurkusta voi lähteä, sekautui siinä toisiinsa
+synnyttäen sekamelskan, jota ei itse paholainenkaan olisi kärsinyt
+kuulla.
+
+Venosen tulo keskeytti hetkeksi aikaa hälinän. Ahavoituneita,
+parrakkaita kasvoja kurkisti reelingin yli ja köysi heitettiin alas.
+
+Kun kapteeni ja hänen luutnanttinsa ... sillä sen nimellisenä palveli
+Ruys tässä laivassa ... tulivat kannelle, kohtasi heitä näky, joka
+heikkohermoisesta olisi tuntunut vastenmieliseltä; mutta silminnähtävää
+oli, ettei sairaloinen arkatuntoisuus vaivannut kumpaakaan sanotuista
+herroista, sillä he tähystelivät kantta tutkivin, eikä suinkaan
+hämmästynein katsein.
+
+Heidän edessään venyi muudan laivaväestön miehiä verissään. Iskupiilu
+oli halaissut pääkallon, ja aivot olivat valahtaneet kannelle. Kuollut
+puristeli vielä kourassansa kuutamossa välkkyvää puukkoa. Mies oli
+arvatenkin joutunut kiistaan jonkun toverin kanssa.
+
+Kasa kulta- ja hopearahoja oli kuolleesta vähän loitompana, mutta
+sentään siksi lähellä, että verivirta oli sinnekin osunut ja tahrannut
+kiiltävän metallin punaiseksi. Se oli kaatuneen osa saaliista. Toverit
+istuskelivat ympärillä ja pelasivat siitä, kenellä heistä oli oikeus
+periä jälkeenjäänyt omaisuus. Pelinopat pyörivät, hurjistuneet katseet
+seurasivat niitä, naurun remahduksia ja kirouksia kuului pelaajain
+piiristä.
+
+Toinen ryhmä seisoi viinitynnyrin ympärillä, jonka sisällystä ahkeraan
+maisteltiin. Kaikki olivat pöhnässä, mutta oluen vaikuttama mieliala
+tuli erilailla näkyviin. Toiset kiistelivät, puukot varalla joko
+hyökkäystä tahi puolustaumista varten; toiset loilottivat pikari
+kädessä; kolmannet syleilivät toisiaan vakuuttaen pysyvänsä uskollisina
+hamaan kuolemaan asti; jotkut astelivat yksiksensä; olipa vielä pari
+kolme, jotka jo tajuttomina makasivat jossakin nurkassa laivan
+kannella, tovereiden sinne potkimina.
+
+Kieleen nähden vallitsi hurjain mellastajain kesken babyloonialainen
+sekasorto. Kuultiin alasaksaa, englanninkieltä ja lingua francaa;
+ainoastaan muutamat olivat, kielestä päättäen, syntyisin Pohjolasta.
+
+-- Eläköön kapteenimme! huusivat muutamat.
+
+-- Hukka Ruys'ille! Hukka hollantilaiselle! huusivat toiset, ja
+miehistö kerääntyi kapteenin ympärille valittamaan sitä vankeutta, jota
+heidän oli täytynyt kärsiä.
+
+-- Onko se teidän oma käskynne, kapteeni, vai onko se hollantilaisen
+vehkeitä, ettemme saa mennä maihin? kysyi muudan heistä toisten
+puolesta.
+
+-- Uskokaa nyt! Uskokaa! sanoi Ruys, kädet housun taskuissa
+käyskennellen humalaisten merirosvojen keskellä, jotka katselivat häntä
+uhkailevin silmin.
+
+-- Minä olen käskenyt, sanoi kapteeni tyynesti. -- Luuletteko, miehet,
+Ruys'in uskaltavan antaa minun nimessäni valheellisia käskyjä? Vankeus
+on kuitenkin pian päättyvä. Päivän koittaessa nostamme purjeet ja
+lähdemme Tukholmaan.
+
+-- Hurraa! räyhäsi joukko vastaukseksi tähän lupaukseen.
+
+-- Ja nyt, Ruys, on sinun pidettävä huoli siitä, että miehistö saa
+viettää iloisen yön, jatkoi merisissipäällikkö. -- Mitä viiniä tuo on?
+Pikari tänne!
+
+Käskyä riennettiin täyttämään. Kapteeni maistella lipotteli sarkan
+sisällystä ja viskasi sen mereen.
+
+-- Meillä on parempaa viiniä laivassa, sanoi hän viitaten Ruys'ille. --
+Paras tynnyri tänne ja kierittäkää tuo mereen!
+
+Tuopa oli merirosvoista mieluinen käsky. Sill'aikaa kun muutamat
+seurasivat Ruys'iä lastiruumaan, hänen osotuksensa mukaan noutaakseen
+tuota kehuttua viiniastiaa, nostivat toiset yhteisin voimin sen, josta
+jo oli maisteltu, varpeiden yli ja heittivät sen mereen.
+
+Pelaajat olivat nyt pelinoppain päätöksen nojalla jakaneet perinnön ja
+liittyneet toisiin. Kapteeni meni laivan peräkannelle ja silmäili,
+ruorirattaaseen nojautuen, kohtausta edessään. Ruys otti pitääksensä
+isännyyttä, täytti pikarit ja kehotteli ahkerasti niitä tyhjentämään.
+
+-- Mainiota viiniä! Se on tulista ja siinä on ruusun tuoksua, toisteli
+hän kaataessaan pikareihin. Mutta hänen äänensä vapisi ja kylmä hiki
+helmeili hänen otsallaan.
+
+Kaiketi oli viiniin sekotettu jotakin väkevää nukuttavaa ainetta, sillä
+kauan ei viipynyt, ennenkuin miehet toinen toisensa jälkeen horjuen
+menivät pois, paneutuaksensa nukkumaan, sillä vastustamattomasti heitä
+nyt uni painosti. Jälelle jääneet eivät toki epäilleet mitään:
+heidänkin silmänluomensa tuntuivat vihdoin lyijynraskailta ... tajunnan
+viimeinen säen sammui ... viimeinen juomalaulu keskeytyi puolitiehen
+... pikari kirposi viimeisen juomaurhon kädestä ... ja kaikki oli
+hiljaa.
+
+Ruys hiipi kapteenin luo ... hiipi varpaisillaan, ikäänkuin olisi
+peljännyt herättävänsä nukkuvat.
+
+-- Mitä nyt? kysyi hän.
+
+-- Minä olen lukenut miehet ja huomaan, ettei puutu ketään. Kanna
+heidät laivan pohjalle, ja katso ettei mitään veden päällä pysyvää
+kalua jää irralleen! Salpaa luukut ja avaa lastiruuman vuotoreikä!
+
+-- Niinkuin käskette, mumisi Ruys synkästi ja lähti ilmeisen
+vastahakoisesti kamalaan työhönsä.
+
+Kapteeni kääntyi selin kantta kohden, nojautui varpeihin ja katsoa
+tuijotti kuuhun, joka parhaallaan laski metsän taa.
+
+Useimmat merirosvoista makasivat liikkumattomina, aivan kuin olisivat
+olleet jo kuolleet. Toisia näytti tuskaiset aavistukset vaivaavan
+unessa; heidän rintansa korisi, heidän kätensä kohosivat vaipuaksensa
+heti seuraavana silmänräpäyksenä hervonneina takasin.
+
+Laivan pohjalta kuuluva lorina saattoi kapteenin heittämään kuutamon
+tarkastelunsa sikseen. Hän käännähtihen ympäri. Ruys seisoi hänen
+edessään kasvot kalmankalpeina.
+
+-- Se on tehty, sanoi hän ja tarttui venheen pestiin.
+
+He astuivat venoseen ja laskivat ulommas. Kun Ruys oli hetken aikaa
+soutanut käski kapteeni hänen levähtää airoilla. Hän nousi seisaalleen,
+kääri viitan ympärilleen ja tähysteli uppoavaa laivaa. Kuu oli jo
+laskenut ja kuunarin rajaviivat tulivat vain epäselvästi näkyviin yön
+varjojen keskeltä, joita vastaan vasta alkava aamunkoitto taisteli
+itäisellä taivaanrannalla. Äkkinäinen pauhina ilmaisi hetken, jona
+aallot voitonriemuisina loiskahtivat yhteen, peittäen allensa saaliin.
+Vesi joutui melkoisella alalla liikkeeseen, ja muutamat kuohulaineet
+vyöryttivät rantaan sen sanoman, että yksi noita merellä liikkuvia
+helvettiä, rauhallisen kaupankäynnin vitsauksia, oli kadonnut.
+
+Miesten astuttua rannalle sanoi kapteeni:
+
+-- Sinun on heti auringon noustua oltava Tukholmassa. Näillä seuduin et
+millään ehdolla saa näyttäytyä, ja toistaiseksi olemme ventovieraat
+toisillemme. Paperisi ovat kunnossa. Sinä jäät talveksi pääkaupunkiin
+ja odotat minun käskyjäni. Ensi kesänä työskentelemme taas yhdessä.
+
+Ruys oli istautunut rantakivelle. Hänen katseensa harhaili pitkin veden
+pintaa ja näytti etsivän uponnutta laivaa.
+
+-- Kapteeni, sanoi hän, -- minä aavistan että viimeinen hetkemme kohta
+on käsissä. Moinen teko herättää Sallimuksen voimat kostoon.
+
+-- Nytkö jo omantunnon vaivoja? virkkoi kapteeni terävän kuiskaavalla
+äänellä, joka soi Ruys'in korvissa kuni uhkaava varotus.
+
+-- Ei, sanoi Ruys. -- Minä kirjoitan tämän omaan syntiluetteloonne.
+
+-- Tee niin! Mitä olemme tehneet, se oli välttämätöntä. Miehet olivat
+saaneet tietoonsa oikean nimeni ja yhteiskunnallisen asemani ... millä
+tapaa, sitä en vieläkään pysty arvaamaan. Minä en tahtonut olla
+riippuvainen löyhäsuisten konnien varomattomuudesta, voitonhimosta tahi
+omantunnon vaivoista... Tule!
+
+-- Vielä yksi sana, kapteeni! lausui Ruys kavahtaen pystyyn.
+
+-- Kaksi päivää sitten purjehti laiva tästä ohi pohjoseen päin. Sen
+suunta oli nähtävästi pantu Tukholmaa kohti. Minä tunsin sen, yhtä
+varmasti kuin teidätkin tunnen. Se on sama laiva, joka niin useasti
+seurasi meitä merellä ja herätti taikauskoisen pelon miehistössämme.
+Siinä laivassa on kova kohtalomme ohjattavana.
+
+-- Lörpötyksiä! Sinä olet uneksinut, virkkoi kapteeni kärsimättömästi.
+-- Lähtekäämme!
+
+
+
+
+II.
+
+Kustaa Drake.
+
+
+Sjövikin aatelishovin kukoistusaika oli kolmikymmenvuotisen sodan
+jälkeen, kun sen omistaja eversti Anders Drake, palasi kotiin. Tämä oli
+osannut kutoa kultaisia tähkiä laakereihinsa. Olematta nimenomaan
+mikään oppinut taiteentuntija, ihaili hän kuitenkin hartaasti
+oivatekoisia ehtoolliskalkkia, ristinmaljoja, vihkivesiastioita ja
+pyhimyksen kuvia, joita Saksan katoolisissa kirkoissa säilytettiin,
+sekä toi mukanansa kotiin kokonaisen hengellisen taidekokoelman
+paljaita kulta- ja hopeakaluja, hän kun ei hennonnut riistää
+temppeleistä niitä liikuttavaisia koristuksia, jotka olivat halvempaa
+ainetta.
+
+Kotiin tultuaan kyllästyi hän pian taidekokoelmaansa ... hänen mielensä
+vaihteli ehtimiseen ... hän muutti sen vuoksi taidevarastonsa rahaksi,
+repi maahan hongista salvetun rakennuksen, jossa hänen esivanhempansa
+olivat syntyneet ja kuolleet, ja rakensi tiilistä komean talon ajan
+rakennustapaa noudattaen.
+
+Täällä eli vanha sotaurho hauskoja päiviä, niinkuin keskiajan
+ritari linnassaan, piti paljon hevosia ja nautti itse sekä kestitsi
+lukuisia vieraitaan Reinin ja Tonavan viineillä. Kuuluisa seura
+_Goinfres_-nimeltä tunnettuja ylhäisiä juomaveikkoja piti hänen
+luonansa mieluisaa tyyssijaansa, ja Sjövikin saleissa kaikui usein
+Lorenz von der Linden pilapuheita ja vietettiin hurjain Horn veljesten
+juomapitoja.
+
+Kun vihdoinkin Drake kyllästyneenä vuosiinsa ja huveihinsa, pantiin
+kuolinvuoteelleen, kuoli hän siinä lohdullisessa tiedossa että oli
+elänyt iloista elämää, ja että hän jätti tyhjän raha-arkun ja vähiin
+supistuneet tilukset ainoan poikansa Kustaa herran perittäväksi.
+
+Kustaa Drake oli toisenluontoinen kuin isänsä. Hän oli perinyt isänsä
+tarmokkaan luonteen, vaan ei hänen taipumustansa hupaisiin
+elintapoihin. Yliopistossa, josta hän erosi isänsä kuoltua, ei hän
+seurustellut kenenkään kanssa. Hänen synkkä, mutta vakaa katseensa
+kohtasi kammolla niitä pöyhkeitä nuorukaisia, Ruotsin korkeimman
+ylimysluokan poikia, jotka kaikissa juhlatiloissa valtasivat
+kunniasijat itsepä iäkkäiden opettajainsakin nenän edestä; kohteli
+kylmyydellä kaikkia vertaisiansa, röyhkeydellä kaikkia alhaisempiansa.
+Kaikki karttoivat tuota juroa luonnetta, eikä hänkään ketään
+lähennellyt. Hän opiskeli ahkerasti, mutta suljettujen ovien takana:
+vasta aletut anatomian luennot olivat ainoat, joita hän kävi
+kuuntelemassa. Sanottiin hänen lukevan kiellettyjä kirjoja ja salassa
+harjoittavan alkemistisia opinnoita.
+
+Ensi toimekseen Sjövikin herrana kutsui hän kokoon kaikki talon
+alustalaiset ja luki niille julki aatelisten talonoikeuden, josta
+heille kävi selväksi, että hänellä oli oikeus oman tahtonsa jälkeen
+rangaista heitä raipoilla tahi vankeudella kartanon kellariholvissa.
+Tämä vaikutti sen, mitä oli tarkotettukin; auringon noustessa ei
+puuttunut ainoatakaan torpparia kartanon työstä, oli torppa miten
+kaukana hyvänsä, päivätyöt suoritettiin täsmälleen, ja verot
+relssitilallisilta tulivat oikeaan aikaan.
+
+Hänen toinen toimenpiteensä oli mennä naimisiin. Hänen valittunsa isä
+oli skotlantilainen eversti Bruce, joka sodan loppuvuosina oli ruvennut
+Ruotsin armeijan palvelukseen ja sitte asettunut asumaan Ruotsiin.
+Luultiin lapsuudesta juurtuneen taipumuksen johtaneen Kustaa Drakea
+tähän valintaan, vaan että Agnes Brucen oli täytynyt isänsä tahdosta
+suostua hänen tarjoumukseensa. Agnes Bruce ei ollut ulkomuodoltaan
+kaunis, mutta hänen olentonsa oli viehättävä ja kantoi hänen hyvän
+sydämensä leimaa, Kartanon alustalaiset oppivat ennen pitkää herransa
+puolisoa rakastamaan samassa määrässä kuin he vihasivat hänen
+voutiansa, joka ratsuruoskalla enensi heidän intoansa.
+
+Drake näyttäytyi harvoin alustalaistensa joukossa, paitsi sunnuntaisin,
+jolloin hän vaimonsa rinnalla ajoi pitäjän kirkolle. Oli omituista
+nähdä hänen synkät, kylmät kasvonsa hänen puolisonsa lempeiden
+surumielisten kasvojen rinnalla ... ja vuosi vuodelta oltiin
+huomaavinaan, kuinka Agneksen kasvot yhä enemmin kalpenivat, yhä
+suurempia kärsimyksiä kuvastivat. Oliko hän onnellinen, tämä tuntehikas
+nainen, tuon umpimielisen miehen parissa?
+
+Avioelämänsä ensi vuotena ei Drake sanottavasti pitänyt seuraa
+naapureittensa kanssa; he kävivät toistensa luona vuotuisilla
+vierailuilla, joita velvollisuus vaati, mutta siihen ne sitten
+supistuivatkin. Sittemmin nähtiin lukuisasti vieraita Sjövikin
+saleissa, ja näiden joukossa yhteiskunnallisen asemansa puolesta
+ylhäisimpiä, niinkuin herttua Aadolf Juhana, valtion tallimestari Banér
+ja valtakunnan-neuvos Pentti Skytte. Huomautettiin että useimmat noista
+vieraista olivat nykyisen hallituksen vihamiehiä; mutta kun Drake
+nähtävästi pysyi valtioseikoista erillään, ei siihen pantu mitään
+painoa. Nuoren Draken ja vanhan valtakunnan-neuvoksen välinen suhde
+kävi pian ystävällisemmäksi, kuin ijänerotukseen ja heidän erilaisiin
+luonteisiinsa nähden olisi luullut. Skyttellä oli Sjövikin lähellä
+metsästysmaja, jossa hän usein oleskeli työskennellen huvikseen
+yksinäisyydessä -- procul negotiis -- kirjallisissa toimissa, ja täällä
+kävi Drake hänen luonansa joltisenkin usein.
+
+Viimekuluneina vuosina oli Sjövikin herran mielen vallannut kiihkeä
+matkustamisen halu. Heti kevätjäiden lähdettyä matkusti hän Ruotsista
+eikä palannut ennen kuin syysmyrskyjen mukana. Hänen mielialansa ei
+noista huvituksista kumminkaan lauhtunut; pilvi hänen otsallaan oli
+entistään synkempi, kun hän semmoiselta retkeltä palasi puolisonsa luo.
+
+Sittenkun Jumala oli siunannut heidän avioliittonsa tyttären
+syntymisellä, toivoi Agnes rouva tämän onnen jossakin määrin korvaavan
+miehelle kodin yksitoikkoisuuden, mutta ulkomaanmatkat olivat jo
+piintyneet hänelle tavaksi, josta hänen näköjään oli mahdoton luopua.
+
+Samanlaiselta matkalta oli hän nytkin äsken saapunut kotia, kun eräänä
+kauniina syksypäivänä näemme hänen ratsastavan ulos linnansa pihasta,
+seurassansa palvelija hevosen selässä. Puvustansa näkyi, ettei hänen
+aikomuksensa ollut lähteä tiluksiansa kiertämään. Sulkakoristeinen
+hattu oli painettuna hänen otsalleen ja musta samettiviitta peitti
+puoleksi hänen kalunoilla varustettua takkiaan.
+
+Renkipoika, jonka isä oli puutarhurina Sjövikissä, ajoi vaieten
+herransa jälestä, uskaltamatta puhutella häntä. Pojalta kului sentään
+aika hupaisesti tarkastellessaan livreijaansa, jossa puvussa hän nyt
+ensikerran esiintyi kartanon väen nähden. Hän ihaili vuoron
+tulipunaista nuttua ja keltaisia nahkahousuja, vuoron suuria
+kannuksilla varustettuja ratsastussaappaita, joissa hänen pohkeillaan
+oli yhtä runsas liikkumatila, kuin Don Quixotella olisi ollut Roolandin
+tamineissa.
+
+Tie johti näitä kahta ratsumiestä pitkin vähäisen järven rantaa, jonka
+vastaiselta puolelta, kellastuneen koivikon takaa, kuulsi
+Signildsborgin herrastalon valkonen pääty; sen hovin omistaja oli
+valtakunnan-neuvos Pentin veli, vapaaherra Juhana Skytte. Ettei hänen
+herransa aikomus ollut käydä Signildsborgissa naapuriansa tapaamassa,
+sen huomasi Pekka -- se oli nuoren ratsurengin nimi -- siitä, että
+ensinmainittu, sen sijaan että olisi poikennut vasempaan menevälle
+tielle, käänsikin hevosensa kuusimetsää kohden oikealla. Pekka huokasi
+muistellen vapaaherrattaren soreata kamarineitsyttä ja ohjasi hevosensa
+samaan suuntaan. Ajettiin vielä puolisen tuntia mitä suurimman
+hiljaisuuden vallitessa ja ilman että ainoatakaan ihmisasuntoa tuli
+näkyviin. Mutta äkkiä häiriintyi hiljaisuus siitä, että nuori
+ratsurenki, joka kotvasen aikaa oli tarkasti silmäillyt ympäristöä ja
+nyt tuijotti tielle eteensä, päästi huudon.
+
+-- Seisattakaa, armollinen herra! huusi hän ja hyppäsi alas hevosen
+selästä.
+
+Drake seisautti hevosensa ja käännähtihe satulassa.
+
+-- Mikä on hätänä?
+
+Sen sijaan että olisi vastannut, juoksi Pekka herransa hevosen ohi ja
+osotti salaperäisen näköisenä, poikki teisin makaavaan esineeseen.
+
+Se, mikä hänen huomiotaan siihen määrin oli vetänyt puoleensa, ei ollut
+muuta kuin seiväs, jonka toinen pää oli varustettu rautakoukulla.
+
+-- Luuletteko, armollinen herra, että tämä tässä suotta makaa? sanoi
+Pekka. -- Katsokaahan kuinka säntilleen se on pantu tien poikki! Tämän
+pahuksen yli en ratsasta, niin totta kuin henki ja terveys ovat minulle
+kalliit; mutta tien-ojaan sen kyllä uskallan nakata. No, herra, nyt on
+tie selvä.
+
+-- Mitä ilveilyä se on? virkkoi Drake. -- Mitä sillä tarkotat?
+
+-- Eikö ole jo kyllin kun tietää että Inkeri asuu tuolla metsässä?
+sanoi Pekka pudistaen päätään, ja osotti toiselle puolelle tietä
+metsään, missä harmahtava mökki kallellisine savupiippuineen häämötti
+kuusten läpi.
+
+-- Inkeri, tuo tietäjä-akkako?
+
+-- Niin, noita-akka, armollinen herra.
+
+Drake katseli Pekan osottamaan suuntaan ja oli juuri aikeissa käskeä
+pojan nousta hevosen selkään, että voitaisiin jatkaa matkaa, kun hänen
+silmänsä sattuivat toiseen kohtaan, joka ihan kokonaan kiinnitti hänen
+huomionsa.
+
+Tienviereisten kuusien välissä näkyi ihmishaahmo, liikkumattomana kuin
+kuvapatsas, toisella kyynäspäällään nojaten paateroon ja silmät
+luotuina ratsumiehiin.
+
+Tämä oli lapsen-iästä neitoseksi kehittyvä tyttönen. Vaaleahko leninki
+jätti ylhäältä lumivalkoiset hartiat paljaiksi. Hienot kasvonpiirteet,
+hieno hipeä, vaaleat suortuvat, loivat niin utumaisen leiman ilmiöön,
+että Drake samalla sekä ihmeissään että nauttien siitä näystä, unohti
+kysymyksen, joka pyöri hänen huulillaan.
+
+Tytön silmät välähtivät pelosta, kun hän huomasi olevansa komean
+ratsumiehen huomion esineenä.
+
+-- Kuka sinä olet? kysyi Drake.
+
+Mutta vastausta antamatta katosi tyttö niin äkkiä puiden keskeen, että
+kaikki oli Drakesta kuin näön hairausta vain.
+
+Pekka oli sen sijaan välinpitämättömänä katsellut kohtausta, ja oli
+juuri palaamaisillaan hevosensa luo, kun hänen isäntänsä kysäsi,
+tiesikö hän kuka tuo tuntematon oli.
+
+-- Hoo, vastasi Pekka, -- kuka muu se olisi kuin Inkerin tytär, hassu
+Elli.
+
+Drake mietti kotvasen.
+
+Sitten keikahti hän Pekan ihmeeksi alas satulasta, heitti marhaimet
+tälle, aukasi rappeutuneen portin, josta kapea polku vei mökille, ja
+lähti astumaan sitä kohden, ilmeisesti aikoen pistäytyä tapaamassa sen
+kuuluisaa ja pelättyä omistajatarta.
+
+Mutta ennenkun hän astui kynnykselle, tuli matalaisessa ovessa näkyviin
+kookasvartaloinen ijäkkäänlainen nainen, jonka otsa, katsanto ja koko
+ryhti vaikuttivat kunnioitusta siinä määrässä, että Drake, huolimatta
+naisen yksinkertaisesta puvusta, kohotti käden hattuunsa, kuin jos
+hänen edessään olisi ollut jalosukuinen rouva.
+
+Inkeri, sillä hän se oli, ei näyttänyt kummastelevan, kainostelevan
+tahi olevan hyvillään tuon vieraan tulosta.
+
+-- Mitä haluatte, herra? kysyi hän kohteliaalla, vaan ei kehoittavalla
+äänellä ja hänen harmaansiintävät silmänsä kohtasivat ylpeällä
+järkähtymättömällä tyyneydellä Draken tutkivia katseita.
+
+-- Pyytäisin vettä juodakseni, jos sitä on raitista ja hyvää, lausui
+Sjövikin herra. -- Sallitte kai että juon sen teidän majassanne.
+
+-- Käykää sisään, vastasi nainen ja aukasi oven.
+
+Drake seisoi matalaisessa huoneessa, johon valoa tuli kahdesta
+pienestä, lyijyyn puutetusta ikkunasta. Sänky valkoisine uutimineen,
+vanha silailtu tamminen kaappi, jonka toinen ovi oli auki ja
+josta näkyi sarjottain kirkkaita tina-astioita ja lasipulloja
+niihin sidottuine paperiliuskoineen, pari pöytää ja muutamia
+nahkapäällysteisiä tuoleja sekä laatikkokirstu, samaa taidokasta
+mosaiikkiteosta kuin kaappikin, muodostivat talon asuinkaluston. Vaikka
+sisustus olikin yksinkertaista, ei se kuitenkaan ollut sellaista kuin
+sisustus tavallisessa talonpoikaistuvassa; silmiinpistävä järjestys ja
+hyvä siivo, joka huoneessa vallitsi, teki erilaisuuden vieläkin
+suuremmaksi.
+
+Haluttu juoma tuotiin Drakelle kiiltävässä hopeapikarissa.
+
+-- Tehän olette se Inkeri, josta niin paljon puhutaan? virkahti Drake,
+tyhjennettyään virvoittavan juoman.
+
+-- Olen:
+
+-- Minä olen kauan halunnut oppia tuntemaan sitä naapurivaimoa, jota en
+koskaan ole nähnyt, vaan josta olen kuullut paljon puhuttavan.
+
+Niin sanoessaan istautui Drake tuolille ja nakkasi höyhenkoristeisen
+lakkinsa pöydälle.
+
+Inkerin katsanto synkkeni. Hän oli vaiti, ja hänen olentonsa ilmaisi
+selvästi toivomuksen, että puhe tulisi olemaan niin lyhyt kuin suinkin.
+
+-- Olen kuullut kuten sanoin usein puhuttavan teistä, jatkoi Sjövikin
+herra -- teillä on koko näillä seuduilla kuulu maine siitä, että olette
+niin sanottu tietäjä.
+
+-- Minä tiedän sen. Minä olen vanhemmiltani perinyt jonkinlaiset tiedot
+lääkintätaidossa ja käytän niitä paraan taitoni mukaan sairasten
+ihmisten avuksi.
+
+-- Ja te parannatte useita...
+
+-- Taitoni pettää harvoin, ellei Jumala tahdo toisin... Onko Sjövikissä
+joku sairaana, jota ette tahdo uskoa Tukholman oppineiden tohtorien
+haltuun, koska minulta sellaista kysytte?
+
+-- Ei ole. Vaan ettekö myöskin harjoita salaisia ja luvattomia
+temppuja, niinkuin menneisyyden katsomista ja tulevien ennustamista?
+Olen kuullut siitä.
+
+Drake oli saanut ääneensä sen kylmän ylimielisen soinnun, joka hänellä
+aina oli ympäristöänsä puhutellessa, ja hän iski silmänsä tavallisella
+jäätävällä loistolla puhuteltuun.
+
+Mutta Inkerin kasvoilla väreili osaksi synkkä, osaksi pilkallinen hymy.
+Hän vastasi tyynesti:
+
+-- Ilkimieliset ihmiset ovat kerkeitä parjaamaan ja yksinkertaiset
+ihmiset uskovat mieluimmin sitä mikä on hourumaista. Sen kuitenkin
+sanon, että minä menneitäkin seikkoja jonkun verran tunnen, sillä minä
+olen elänyt kauan, kokenut paljon ja ahkeralla vaarinottamisella
+johonkin määrin perehtynyt erääseen taitoon, joka ei ole kaikkien
+hallussa...
+
+-- Mihinkä niin?
+
+-- Taitoon ulkonaisen ihmisen mukaan, usein sentään niinkuin hämärästä
+kuvastimesta, päättää millainen sen sisällinen ihminen on.
+
+-- Mitä tarkotatte?
+
+-- Etten minä, niinkuin kulkurikansan naiset, tutki käden viivoja
+jonkun ihmisen elämänvaiheita ilmi saadakseni, vaan paljoa helpommalla
+luen ne hänen otsaltaan... Tahdotteko...
+
+-- Jumaliste! huudahti Drake ja painoi sukkelasti hatun päähänsä, -- te
+olette vaarallinen nainen. Minua ei haluta tietää mitään mokomista
+paholaisen vehkeistä. Kasvatatteko myöskin tytärtänne tuossa salaisessa
+viisaudessa? Hän on kuitenkin liiaksi kaunis puoskaroitsevaksi
+noidaksi.
+
+-- Te olette siis nähnyt tyttäreni?
+
+-- Olen, vastasi Drake, samalla kun hän nousi ylös ja olkapäillään
+kohautteli samettiviittaansa, -- hänestä voi vastedes tulla toinen
+Dyveka, joka lumoo jonkun kuninkaan sydämen. Hyvästi!
+
+-- Sjövikin herra, sanoi Inkeri pikaisesti, -- kun olette kerran tullut
+majaani, niin viipykää vieläkin hetkinen!
+
+-- Mitä te tahdotte?
+
+-- Te ette minua tunne enää, sillä viidentoista vuoden surut saavat
+paljon muutetuksi; olemme kuitenkin nähneet toisiamme ennenkin. Eikö
+näössäni ole mitään, joka muistuttaisi teitä menneistä ajoista?
+
+-- Ei ole, vastasi Drake tarkkaavasti silmähtäen vanhukseen; -- jos
+tahdotte minulle jotakin sanoa, niin puhukaa niin, että voin ymmärtää,
+sillä arvoituksien selittämiseen minulla ei ole halua eikä aikaa.
+
+-- Te olette nähnyt tyttäreni, toisti Inkeri, -- hän on ainoa lapseni,
+mutta minulla oli ennen myöskin poika...
+
+-- Joka siis on kuollut? Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen!
+
+-- Minä en tiedä, onko hän kuollut vai elääkö hän, mutta että te hänen
+minulta riistitte, sen tiedän...
+
+-- Minä! huudahti Drake. -- Oletteko järjiltänne, nainen?
+
+Ja todellakin paloi Inkerin silmissä eriskummainen hehku.
+
+-- Tahdotteko kuulla minua? kysyi Inkeri.
+
+-- Minä kuuntelen, vastasi Drake, antaen uteliaisuudelleen valtaa, --
+mutta ellette pysty täysin tyydyttävästi sanojanne selittämään, niin
+olkaa varma, että minä huomenna annan viedä teidät hulluinhuoneeseen.
+
+-- Muistatteko, että te aikaisemmassa nuoruudessanne usein oleskelitte
+appivainajanne, isänne asetoverin tykönä? Hänen tiluksensa rajalla oli
+talo, jonka omisti lasteni isä, mies, joka ei ollut muuta kuin
+talonpoika, vaan jonka sukuluettelo on piirrettynä vanhoihin
+riimikiviin, ja jonka esivanhempia teidän esivanhempanne lienevät
+palvelleet orjina. Muukalainen, teidän appenne, löysi muutamain
+ystäväin avulla joitakin papereita, jotka lienevät todistaneet, että
+hänellä oli omistusoikeus tuohon kontuun, ja mieheni kuoli parahiksi
+tarvitsematta nähdä sitä riistetyksi käsistänsä. Mutta hän jätti
+jälkeensä lesken kahden lapsen kanssa, nuorukaisen ja pienen tyttösen,
+jota vielä imetin. Ennenkun hänen tomunsa vielä ehti jäähtyä, ja
+ennenkun minä kerkesin lähteä paikasta, johonka jäämällä olisin
+joutunut loiseksi ryövärille, tunkeusitte te taloomme ja...
+
+-- Haa, virkahti Drake, -- loppuosan voitte jättää kertomatta. Minä
+muistan sen tapauksen. Olette siis sama nainen, jonka poika oli
+röyhkeimpiä talonpoikia, mitä koskaan olen tavannut. Appeni oli
+vaatinut häntä muiden kartanon alustalaisten kanssa saapumaan
+karhunajoon; hän ei lähtenyt...
+
+-- Koska hänen oli osotettavana isävainajalleen viimeinen palvelus. Te
+tahdoitte temmata hänet isänsä ruumisarkun äärestä...
+
+-- Jos hän olisi ilmoittanut sen syyn, olisimme sen hyväksyneet. Mutta
+hän vastasi, ettei meillä ollut oikeutta komennella häntä ja käski
+minut ilkullisen ylpeänä ovesta ulos. Minä rankaisin häntä...
+
+-- Ja hän...
+
+-- Vaiti! lausui Drake synkän näköisenä.
+
+-- Ja hän, jatkoi Inkeri enenevällä kiivaudella, -- paiskasi teidät
+jalkojensa juureen...
+
+-- Ja minä, virkkoi Drake, jonka poskia peitti tumma puna -- minä
+käskin sitoa kapinoivan orjan ja sulkea hänet Brucen kellariholviin...
+
+-- Teittepä enemmänkin, sanoi Inkeri -- teidän ei ollut ainoastaan
+vaadittava hyvitystä siitä solvauksesta, jonka talonpojan käsi oli
+poskellenne saattanut, vaan myöskin kostettava syvällisempi nöyryytys.
+Poikani karkean sarkatakin alla sykki jalompi sydän, kuin teidän hienon
+junkkaripukunne alla: sen tiesi joka nainen ja myöskin eräs... No niin,
+te käskitte muukalaisen, joka sittemmin tuli apeksenne, kutsua kokoon
+torpparit ja relssitilalliset ja tuotitte pieksinpenkin linnan pihalle;
+mutta hän, jota tahdoitte niin häpeällisellä tavalla rangaista, olikin
+paennut tiehensä...
+
+-- Paennutko? lausui Drake hilliten suuttumustaan. -- Te muistatte
+väärin. Teidän niskoitteleva poikanne piestiin niiden erikoisten
+etuoikeuksien perustuksella, jotka säteriherralle myöntävät rikoslakien
+toimeenpanemisen tiluksillaan.
+
+-- Paha vaan että muistan kaikki liiankin hyvin ... minä olen
+vuosimääriä hautonut mielessäni tuota muistoa. Hän oli paennut, mutta
+sen sijaan siepattiin kiinni hänen äitinsä ja suljettiin tuohon märkään
+komeroon. Silloin palasi hän vapaasta tahdostaan vierittääksensä
+koston minun päältäni itsellensä. Minä seisoin vieressä, kun hänen
+selkänsä paljastettiin, kun selkäpatukka, jota heilutteli rotevin
+palkkalaisenne, raateli hänen lihaansa, ja te, mustasukkaisuuden ja
+koston hengettärien raivostuttamana huusitte: kovemmin, kovemmin! Näin
+hänen verensä vuotavan, kuulin ja lu'in hänen pidätetyt huokauksensa
+... mutta te huusitte lakkaamatta: kovemmin, kovemmin! Kostonne oli
+erinomainen, hyvä herra. Eipä siinä tarpeeksi, että olitte silponut
+hänen selkänsä, te mursitte hänen sydämensä. Hän oli sortunut vesa
+noustessansa häpeäsijalta. Hänen katseensa oli kaihtava niinkuin
+pahantekijän eikä se julennut kohdata äidin silmää; hänen uljas otsansa
+oli kumartunut maahan päin; hänen hartiansa notkuivat häpeän ja harmin
+taakan alla. -- Hän kieltäytyi ottamasta vastaan sitä lohdutusta, jota
+minä, itsekin murtuneena, yritin hänelle antaa ja lähti rauhattomin
+mielin luotani niille teille jäädäksensä... Sanokaapa vielä ettekö ole
+riistänyt minulta poikaani!
+
+-- Nyt herra, jatkoi hän hetken vaiettuaan, levollisemmalla äänellä, --
+olette tehnyt sen tuttavuuden, jota halusitte. Tiespä, eikö olisi
+parasta ollut, ettei kohtalo olisi ollenkaan tuonut teitä talooni.
+
+-- Te olette eriskummainen nainen, sanoi Drake, -- ja selvään huomaa,
+että teidän on vaikeata puhua järjellisesti. Mitä poikaanne tulee, oli
+hän ansainnut sen, mikä häntä kohtasi, ja te, joka häneen juurrutitte
+hänen säädylleen sopimattomia aatteita ja tunteita, saatte varoa
+itseänne suurimpana syynä hänen vastoinkäymiseensä. Enpä siltä kiellä,
+että minä tuossa tilaisuudessa menettelin tuittupäisen nuorukaisen
+kiivaudella, ja tahdon kernaasti sen sovittaa. Jos vähävaraiseen
+elatukseenne jotakin tarvitsette, niin kääntykää minun puoleeni...
+
+Samassa aukeni ovi ja lapsi, jonka Drake oli metsän laidassa nähnyt,
+ilmautui uudelleen näkyviin.
+
+Nuori Elli, nähtyään uljaan ratsumiehen menevän äidin torppaan, oli
+lapsellisen pelon valtaamana juossut metsään ja siellä yksinäisyydessä
+jonkun aikaa leikitellyt, kunnes arveli harvinaisen vieraan menneen.
+Nyt seisahtui hän ujona kynnykselle uskaltamatta astua sisään ja empi,
+pitäisikö hänen taas rientää pois, mutta silmäiltyänsä arasti vieraan
+ynseitä kasvoja ja havaittuansa äitinsä kiihoittuneen mielentilan, ei
+hän enää epäröinyt; muutamalla askelella siirtyi hän äitinsä viereen ja
+loi tutkivan katseen mieheen.
+
+-- Olen kyllin onnellinen, että voin hyljätä tarjoumuksenne, sanoi
+Inkeri arvokkaasti. -- Minä supistan tarpeeni vähiin, ja ainoat
+toiveeni tarkottavat tätä lasta... Älköön häntä vaan riistettäkö
+äitinsä käsistä, älköönkä hän langetko ajan pahuuden uhrina... Mutta
+mitä puhunkaan? Minä pidätän teitä ja teidän aikanne on kallis.
+Saatanko olla teille hyödyksi jollakin tavalla?
+
+Draken otsa kirkastui hänen katsellessaan tytön kasvoja; hän vetäsi
+hansikkaan vasemmasta kädestään, otti sormestaan kultasormuksen ja
+lausui Inkerille:
+
+-- Saako tyttärenne vastaanottaa tämän ystävänlahjan merkiksi siitä,
+että menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa?
+
+-- Mitä se teitä vahingoittaa, ettei sydämeni voi unhottaa pojan
+hukkaa? Ja jos poikani elää, on kosto tai sovinto yksistään hänen
+käsissään.
+
+Elli loi kysyvän katseen äitiinsä ja veti kätensä pois lahjasta, jota
+ylhäinen herra hänelle ojensi.
+
+Draken otsa synkistyi jälleen. Hän seisoi tuokion epäröiden.
+
+Kenties vaikutti hänen menettelytapaansa suureksi osaksi sekin, että
+hän pelkäsi tuon n.k. tietäjävaimon salaperäistä voimaa.
+
+Miten lienee laita ollutkaan, niin hän kuitenkin piti tuon halveksitun
+lahjan itse.
+
+Lyhyet jäähyväiset sanottuaan lähti hän pois.
+
+Pekka, joka odotteli hevosten luona portilla, arveli jos mitäkin jo
+tapahtuneen, kun hänen herransa niin kauan viipyi Inkerin, tuon
+kaikkien taikauskoisesti pelkäämän vaimon majassa. Hän hengitti
+helpommin päästessänsä pois torpan läheisyydestä ja herransa jälessä,
+jatkaessaan matkaa metsän läpi.
+
+
+
+
+III.
+
+Metsästysmaja.
+
+
+Pekka sai vielä runsaan puoli tuntia rauhassa miettiä käyntiä Inkerin
+luona ja monia muita seikkoja, eikä tätä tuumailua häirinnyt muu, kuin
+välistä hevosen kompastuminen huonolla tienpohjalla, ennenkuin hänen
+herransa ehti määräpaikkaansa ja pysähtyi ennen mainitun metsästysmajan
+eteen.
+
+Tämä oli vanha puutalo, jota ympäröi ruohottunut ja vesoittunut
+puutarha, jonka lahoja ja sammaltuneita hedelmäpuita Pekka, puutarhurin
+poika kun oli, ei voinut säälittä katsella. Autiompaa turvapaikkaa
+olisi maailman pauhinata pakenevan tutkistelemuksiin tahi tieteellisiin
+töihin kiintyneen erakon ollut vaikea löytää. Yltympärillä kuuhotti
+synkkä hongikko, jonka hiljaisuutta harvoin häiritsivät puunhakkaajan
+kirveeniskut, ja melkein yhtä harvoin näki matkamiehen tahi ajokalujen
+pyrkivän tuota karua tietä eteenpäin.
+
+Sittenkun palvelija oli ilmoittanut Draken tulon, riensi talon
+isäntä, itse Pentti Skytte, avoimin sylin vierastansa vastaan portaille
+ja saattoi hänet syrjässä sijaitsevaan huoneeseen, oppineen
+valtakunnan-neuvoksen lukukammioon.
+
+Yhden seinän täytti kirjakaappi, sisältävä parisen sataa nahkakantista
+folianttia; toisen seinän ääreen oli kasattu kaikenmoisia kaluja,
+joista tähteintutkijan tahi kemistan meidän päivinämme olisi vaikeata
+sanoa, mihin niitä käytettiin. Keskellä tätä paksujen ikkunaverhojen
+pimentämää huonetta seisoi iso kirjoituspöytä, täynnä kirjoja ja
+käsikirjoituksia. Takassa leimusi tuli, vaikka syksyinen ilta olikin
+erittäin lenseä.
+
+Valtakunnan-neuvos Skytte oli jo täyttänyt viisi vuosikymmentä, mutta
+oli vielä täysissä miehuutensa voimissa. Laiha olento sukkeline
+vaihtelevine liikkeineen, soikeat kasvot joilla välkkyi eloisa ilme, ja
+tuikeat silmät ilmaisivat vilkasta luontoa, häilyvää mieltä. Mutta
+samalla ilmeni tuosta köyrynenästä, ohuesta, hiukan esiinpistävästä
+alahuulesta ja terävästä leuasta tavatonta viekkautta ja terävää älyä,
+samoin kuin korkeasta otsasta varsin etevää ymmärrystä.
+
+Hänen kasvojansa ympäröi käherä peruukki, jota hän, salatakseen
+harmaantuvia hiuksiaan, harvoin otti päästään, ei edes yksin
+ollessaankaan, sillä, niinkuin hän itse sanoi, hän ei tahtonut
+peilinkään hänelle muistuttavan voimien vähenemistä, aikaan, jolloin
+hän niitä niin hyvin tarvitsi; tämä arvokas päänkoriste valui runsaina
+suortuvina pitkin pitkäliepeistä taivaansinistä yönuttua, jonka hän
+hyvillä mielin kietoi ympärilleen istuessaan nojatuoliin ja
+osottaessaan vieraallensa samallaisen mukavan istuimen siinä lähellään.
+
+Sittenkun tavanmukaiset kohteliaisuuden temput olivat suoritetut, nousi
+valtakunnan-neuvos, jonka ylimalkain oli vaikea pysyä muutamiakaan
+minuuttia paikallaan, soitti kamaripalvelijan luokseen ja käski tämän
+tuoda pari pulloa burgundilaisviiniä sekä antaa kokille käskyn
+valmistaa illallinen.
+
+Burgundilaista tuli. Kun ensi lasit tuota jokseenkin oivallista viiniä
+oli juotu, kävi puhe vielä kankeasti, mutta vilkastui sitä mukaa kuin
+ensin avatun pullon sisällys väheni. Parhaastaan tuota vilkastumista
+voitiin vain huomata valtakunnan-neuvoksessa. Sulavan miellyttävästi
+puhellen, kosketteli hän moninaisia seikkoja, jotka tosin eivät
+kuuluneet niihin asioihin, joiden tähden tänne oli kokoonnuttu, mutta
+valtakunnan-neuvoksen yksityisiä suhteita koskien olivat ne omiansa
+osaltansa synnyttämään sitä suosiollisuutta ja avomielisyyttä, jota
+täällä kahdenkeskisessä seurassa molemmin puolin toivottiin.
+
+Tärkeämpi keskustelu sukeusi vasta myöhään iltasella, illalliselta
+päästyä, muutamien vahakynttiläin tuttavallisessa valossa ja edelleen,
+joskaan ei ylenmääräisesti ryypiskeltäessä.
+
+-- Kiitän teitä vielä kerran, alotti valtakunnan-neuvos puheen -- että
+hyväntahtoisesti kutsuani noudattaen saavuitte tänne. Aika oli
+täpärällä, koska minun huomenna täytyy palata Tukholmaan astuakseni ei
+juuri kadehdittavalle sijalleni valtakunnan neuvospöydän ääreen. Täällä
+voimme kuitenkin puhella avosydämisesti tarvitsematta pelätä
+kuuntelevia korvia: se siitä etua onkin, kun joskus elostelee
+salomaalla, sellaisella kuin tämä on. Sen sijaan pääkaupungissa ei tätä
+nykyä ole missään turvattu urkkijoilta ja vakoilijoilta. Niitä
+viilettelee kaikkialla. De la Gardien puolue vaanii Bjelken puoluetta
+ja Bjelken puolue De la Gardien puoluetta; molempien vakoilemisella on
+sama tarkotus herttuata ja meitä kohtaan, ja siihen tulevat lisäksi
+ulkomaan lähettiläät, jotka tiedustelevat toinen toisensa ja kaikkien
+muidenkin ajatuksia. Epävarmuutta kaikkialla ja harvat, joihin voi
+luottaa. Kaikki riippuu vaan siitä, mitenkä voi pilkistää muiden
+kortteihin ja kätkeä omansa. Siinä asiassa luulenkin onnistuneeni
+meidän joukkomme hyväksi. Meidän valttimme eivät vielä ole lyödyt
+pöytään, ystäväiseni, mutta aika on pian käsissä. Ja te, Drake, olette
+aina sama kuin ennenkin: hengellänne, verellänne uskollinen kuningas
+vainajan veljelle herttua Aadolf Juhanalle...
+
+-- Hengelläni ja verelläni uskollinen omalle tulevaisuudelleni, en
+mitään muuta, lausui Drake kylmästi.
+
+-- Hyvä, hyvä, virkahti valtakunnan-neuvos taputtaen Drakea olkapäälle.
+-- Sellaiseen mieheen voi luottaa. Toisenlainen vastaus olisi
+kukaties herättänyt minussa epäilystä. Me taistelemme jokainen oman
+tulevaisuutemme, omien hankkeittemme puolesta; mutta hakiessamme
+keinoja niiden edistämiseksi, on sitä parempi, kun löydämme kaikille
+yhteisen keinon, jonka yhdistetyin voimin voimme saattaa liikkeeseen...
+Me riisumme nyt naamarin, me kumpikin, kuten usein ennenkin olemme
+toistemme edessä tehneet... Siispä: mitä on herttua? Vallikoppa, jolla
+suojaamme itseämme piirittäessämme linnaa ... sitä tyhjää keskustaa,
+jonka ympärille me isänmaan ja oman itsemme ystävät, vedämme ketjumme.
+
+-- Aivan oikein, vastasi Drake. -- Minä sen vallan hyvin käsitän
+mahdolliseksi, että löytyy ihmisiä, jotka nousevat hallitusta vastaan,
+vaikkeivät heitä siihen ole saattaneet itsekkäät tarkotukset, vaan
+yksinomaan kunnioitus kuningas-vainajan tahtoa kohtaan, sellaisena kuin
+se hänen testamentissaan on lausuttuna. Mutta se on minusta
+käsittämätöntä, että joku kävisi tämän ruhtinaan puolelle, mieltyneenä
+yksistään tuohon typerään, narrimaiseen ja ilettävään henkilöön...
+
+-- Tepä sen sanoitte, kautta Jupiterin! lausui valtakunnan-neuvos ja
+jatkoi intomielin: -- Jospa tietäisitte, kuinka olen kärsinyt ja
+vielä kärsin Hänen Ylhäisyytensä tähden! Hänen häälyväisyytensä,
+epäluuloisuutensa ja tuima luontonsa säikyttäisi kenen muun hyvänsä,
+vaan ei minua, hakemasta hänen laisensa sielun lietteestä tukevata
+jalansijaa. Yhtä vaikeata on rautakahleisiin kytkeä meren aaltoja, kuin
+saada häntä kiintymään määrättyyn päämaaliin ja määrättyihin keinoihin
+sen saavuttamiseksi. Hänen vihansa valtakunnanholhojia kohtaan on
+sammumaton, mutta hän hautoo sitä toimetonna, niinkuin lohikäärme
+aarrettaan. Hänen rinnallansa täytyy lakkaamatta olla jonkun, joka
+kiihottaa häntä toimiin ilmaisematta etevämmyyttänsä, joka kukistaa
+hänet ja on olevinaan hänen nöyrin palvelijansa ... joka ennen kaikkea
+osaa olla varova, sillä herttua on vähimmin luotettava mies tämän
+ilmankannen alla ja suostuisi hätätilassa, pelastaakseen oman nahkansa,
+pettämään ystävänsä. Jättää hänen käsiinsä jotakin jos kuinkakin
+vähäistä, oleellista todistusta aikeistamme, olisi sama kuin myödä
+itsensä pyövelille. Siitä huomaatte, ystäväiseni, kuinka vaikeata...
+
+-- Minä tiedän, teidän ylhäisyytenne, lausui Drake, -- että te olette
+ainoa henkilö, jossa tarpeellinen määrä terävyyttä ja malttia on
+yhtyneenä, ollaksenne näkymättömänä renkaana herttuan ja tyytymättömien
+välillä. Mutta sanokaapa: mitä on viime aikoina tehty meidän
+hyväksemme? Olemmeko päämaalia askeltakaan lähempänä vai emmekö? Kaikki
+näyttää ilmeisesti olevan samalla kannalla kuin vuosikausi takaperin.
+Minä en voi hyväksyä tätä epäröimistä, horjuvaisuutta ja ainaista
+lykkäystä, jos yhdellä rohkealla iskulla käy voittaminen kaikki yhdellä
+kertaa.
+
+-- Mitäkö on tehty? Kärsittekö sitten kuulla minun luettelevan niitä,
+pikemmin sanoen, lukemattomia vaivoja, joita olen saanut kestää,
+yhdistäessäni jommoiseksikin yhtenäiseksi, irtonaiseksi kokonaisuudeksi
+kaikkia näitä harrastuksia ja ihmisiä...
+
+-- Jotka jokainen sinänsä ovat niin halveksittavia!
+
+-- Aivan niin! Heitellessäni, sanon minä, näitä erilaisia syöttejä,
+joihin nämä erilaiset kalat ovat tarttuneet. Muutamille kelpaa tämä,
+toisille tuo. Täytyy siis taitavasti kätkeä pyyteittemme paljous, jonka
+kautta hajaannus saattaa syntyä ja pitää näkyvissä sitä vähää, josta
+kaikki saattavat sopia. Ja vieläkin: kun tätä joukkoa johdamme
+taisteluun, eivät muut kuin ainoastaan aniharvat päämiehistä saa tuntea
+sotasuunnitelmaa, joka muussa tapauksessa helposti voisi joutua
+vihollisen käsiin...
+
+-- Hyvä, lausui Drake ja tyhjensi sarkkansa. -- Minä myönnän, ettei
+kärsivällisyyteni vedä vertoja ihmettelylleni, jonka teidän
+ylhäisyytenne kyky voittaa moisia vastuksia, minussa herättää.
+Puhukaamme sentähden harvoin sanoin! Milloinka tarvitsette minua?
+
+-- Minä hetkenä hyvänsä, ystäväiseni. Valtiopäivät kokoontuvat muutaman
+kuukauden päästä, ja ennenkuin ne hajaantuvat, täytyy kaikki olla
+tehty.
+
+-- Niinkö luulette?
+
+-- Silloin tahi ei koskaan. Kolmen aatelittoman säädyn keskuudessa on
+meillä jo suuri kannatus. Aateli ei ole herttualle uskollinen, mutta
+niinpian kun valtiokeikaus on saatu toimeen, on sen säädyn kolmas ryhmä
+Rålamb etukynnessä, pyyhkäsevä meidän puolelle, sillä heti kun olemme
+riistäneet vallan holhojien käsistä kumoamme kreivin etuoikeudet.
+Yrityksen toimeenpanoon tarvitaan teidän kaltaisianne miehiä...
+
+-- Survaus vain, niin savikuva romahtaa, lausui Drake, jonka veri
+viinin ja puhelun vaikutuksesta alkoi kuumeta. -- Missä on oikeittain
+heidän valtansa? Ei missään taivaassa eikä maan päällä, ellei
+hallittavien mielikuvituksessa, Kansa vihaa heitä samoin kuin se vihaa
+meitä kaikkia, joilla etuoikeuksia on...
+
+-- Mutta tuo luulottelu onkin maailmavalta, ystäväiseni...
+
+-- Se on varjo...
+
+-- Se on kumpaakin. Vallan vertauskuva on valta itse.
+
+-- Eikö meitä vaan kukaan kuule? lausui Drake, nousten seisoalleen.
+
+-- Olkaa huoleti! Minä olen yhtä arka päästäni, kuin te omastanne.
+
+-- Hyvä on. Mitäs muuta tarvitaan kuin että jonakin yönä vangitaan nuo
+miehet, itsekukin sängyssään, hätätilassa vaikka, surmataan heidät? Ei
+yhtään kättä nouse heitä puolustamaan. Kymmenen päättävää miestä, siinä
+kaikki mitä tarvitaan ottaaksemme vallan miljoonien yli meidän
+käsiimme.
+
+-- Hiljaa, hiljaa, ystäväni! Viiden heikon kuolevaisen takana, joita
+kutsutaan valtakunnan holhojiksi, seisoo kuolematon, pyhä valta, jota
+ei kenkään rankaisematta saa sortaa. Olkoon tämän vallan nimi joko
+Laki, Kansan Omatunto tahi Kuningasvalta, jos niin tahdotte. Meidän on
+esiintyminen solvatun oikeuden nimessä, meillä täytyy olla niin sanottu
+pyhä kirjotus, johon turvautua oikeauskoisen kansan edessä...
+
+-- Semmoinen pyhä kirjoitus on kuningasvainajan testamentti...
+
+-- Niin on, ja sitten täytyy meillä olla laillinen ammattikilpi
+seinälle ripustettavaksi...
+
+-- Herttua...
+
+-- Niin juuri! Ja sitten on hyvän inhimillisen järjestyksen vuoksi
+välttämätöntä, että jotkut kansan edusmiehistä hankkivat äänellänsä
+vahvistuksen hankkeillemme samassa, kun niihin ryhdymme. Se on pyhä
+voitelu, jota ilman olemme henkiheittoja seikkailijoita. Ette myöskään
+saa olla aivan lukuunottamatta sitä seikkaa että heillä, noilla
+viidellä, on käsissänsä valtiokoneiston kaikki langat. Ei muuta kuin
+nykäsee vaan noita lankoja, niin tuhat itseksensä käypää konetta joutuu
+liikkeeseen, tuhat kynää tuhrii yhtämonta paperilehteä noidanriimuja
+täyteen ja sulkee ne voiman sinetillä, sill'aikaa kun tuhat muuta
+itsekseen toimivaa konetta tarttuu pistimiin ja musketteihin... Se
+juuri taitoa kysyy osata samalla koota nuo langat omiin käsiin,
+ällistyttää epäröivät valmiilla teolla, saattaa omantunnonihmiset
+lainpuustavilla vaikenemaan, sekä lahjoa omanvoiton-pyytäjät
+kunniasijoilla ja etuoikeuksilla. Olen jo sanonut kuinka aateliston
+kolmas luokka on voitettavissa; aatelittomat säädyt seisovat jo
+toisella jalallaan meidän leirissämme ja Enander, Prytz sekä Pekka
+Eerikinpoika saavat kukin säädyssään sen aikaan että nostavat toisenkin
+jalkansa meidän puolellemme. Yhden vuoden veronvapaus on voittava koko
+työtätekevän luokan; peruutetut kreivikunnat suovat meille tilaisuuden
+heittää rahvaalle semmoisen syötin. Itse pääkaupunginkin sotaväestössä
+on liittolaisia. Tässä, ystäväni, jatkoi valtakunnan-neuvos vetäen auki
+laatikon työpöydästään, -- tässä on luettelo joukkokuntamme
+luotetuimmista ja mahtavimmista miehistä. Banér ja muut, joiden
+varovaisuuteen ei ole luottamista, ovat luvusta pois. Nämä miehet,
+jotka ovat ytimenä joukossamme, ovat valmiit valalla ja
+allekirjoituksella sitoutumaan asiatamme edistämään. Semmoinen sitoumus
+on hyvä olemassa. Minä esitän kokouksen pidettäväksi teidän luonanne,
+Drake, Sjövikissä. Se voi käydä tavallisten kestien nimellä,
+ystäväiseni; te kutsutte tuttavanne ja naapurinne valtiollisista
+väreistä lukua pitämättä ... kuta kirjavampi seura, sitä parempi...
+
+-- Minä tahdon siinä suhteessa seurata käskyjänne, sanoi Drake
+tarkastaen luetteloa.
+
+-- Mutta nyt politiikasta muihin asioihin! sanoi valtakunnan-neuvos. --
+Haluatteko tietää, millä minä huvittelen itseäni isänmaan kysymyksistä
+vapaana ollessani? Katsokaa, ystäväni, minulla on tekeillä työ, joka on
+himmentävä monet entisajan viisastenkin oivallisimmat teokset...
+
+-- Minä arvaan mistä kysymys on, sanoi Drake vilkkaasti ja osotti
+kummallisiin työkaluihin; -- te tutkitte yhä edelleen tieteiden
+tiedettä...
+
+-- En ystäväni, lausui valtakunnan-neuvos pudistaen peruukkiansa, --
+minä olen luopunut punaisen leijonan ajosta ja olen ruvennut
+harrastamaan vähemmän vaarallista, mutta yhtä jaloa tiedettä, nim.
+kielentutkimusta.
+
+-- _Sol praecipuarum linguarum subsolarium_ [etevin etevimmistä
+kielistä auringon alla], luki Drake valtakunnanneuvoksen hänen eteensä
+laskeman paperitukun nimilehdestä. Hän työnsi sen ilmeisellä
+ylenkatseella takasin.
+
+-- Kiittäkäämme onneamme, nuori ystäväni, jatkoi valtakunnan-neuvos,
+että olemme saaneet tukahutetuksi tuon kiihottavan, hirmuisen
+saaliinhimon! Te tiedätte yhtähyvin kuin minä, mikä vastustamaton
+lumoava voima on noissa yöllisissä tutkimisissa, jolloin ajatus
+syventyy kabbalan hornan syvyyteen ja koettaa sen sokkeloissa viruvilta
+sfinkseiltä viekotella viisasten kiveä; jolloin hän kumarassa
+sulattimen ääressä katselee metallien vaihtelevaa välkettä ja vavisten
+odottaa joko perikatoa tahi maailman herrautta...
+
+-- Ja te olette voinut voittaa tuon himon! lausui Drake, voimatta
+salata epäilystään.
+
+-- Entä te?
+
+-- Minä ... minä en oikeastaan ole sitä koskaan tuntenutkaan. Huhu
+valehtelee, kertoessaan minun harjoittavan kullantekoa.
+
+-- Sitä parempi teille! Meidän kesken puhuen: tiedättekö kuinka
+paljon ruutia minä viime vuonna tuhlasin ajaessani leijonaa takaa?
+Inkerinmaassa olevan vapaaherrakuntani kahden vuoden korot, s.o. noin
+36,000 taalaria hopearahaa! Ainoastaan huoli rakkaan lapseni Marian ja
+hänen tulevaisuutensa tähden on saanut minut luopumaan noista
+viettelevistä tutkimuksista. Enkä kuitenkaan vielä ole varma itsestäni.
+Kovasti kiusaa jatkamaan, kun näkee muiden onnistuvan...
+
+-- Teidän ylhäisyytenne, mitä sillä tarkotatte! lausui Drake, jonka
+kasvoissa joka ainoa lihas jännittyi.
+
+-- Tunnette tietysti Vanloon...
+
+-- Sitä nimeä en ole koskaan kuullut.
+
+-- Ettekö. Mutta, sehän on totta: oletteko edes käynyt
+pääkaupungissakaan sittekun tulitte kotia. Siellä ei kuule juuri muuta
+nimeäkään, paitsi sitä, tietäkää se.
+
+-- Kuka Vanloo sitten on?
+
+-- Kukako on? Helppo kysymys, mutta vaikea vastata, sillä Vanloolla
+on niin paljo ominaisuuksia, etten tiedä, mitä niistä sanoisin
+etevimmäksi. Että hän, nimestänsä päättäen on hollantilainen, on meidän
+mielestämme hänen huonoin ominaisuutensa. Samaan aikaan kuin te
+palasitte, saapui hän tänne Hollannin lähetystön mukana ja on hänellä
+kaikesta päättäen maansa hallitukselta salaisia asioita täällä
+toimitettavina. Se, että hän on oppinut ja erittäin kieliä taitava, on
+kyllä kelpo ominaisuus, joka ei loistele maailman silmissä, vaan on
+saanut minun mieltymään häneen... Ajatelkaa, jatkoi valtakunnan-neuvos,
+joka itse oli innokas kielentutkija, -- hän puhuu ruotsia kuin
+syntyperäinen ruotsalainen, vaikka hän ennen ei ole käynyt Ruotsissa,
+tuntee itä- ja länsi-Intian indiaanien kielen yhtä hyvin kuin
+suomalaisten ja lappalaisten kielen! Kuitenkin voin sanoa, että olen
+havainnut hänen kreikankielessä heikoksi...
+
+-- Hän on siis kieliniekka, mutta mitä muuta? kysyi Drake
+kärsimättömänä.
+
+-- Hän on mainio ratsastaja, taitava miekkailija, upea ulkomuodoltaan,
+miellyttävä käytökseltään...
+
+-- Vai niin! Klaus Tottille ja Kustaa Otto Stenbockille uusi kilpailija
+naisten suosiosta. No niin, Tott alkaakin vanheta ja Stenbock puuhaa
+leskikuningattaren asioita, niin että lisäys siinä suhteessa lieneekin
+tervetullut. Minä onnittelen teidän ylhäisyyttänne merkillisen
+tuttavuutenne johdosta.
+
+Drake lausui tämän pilkallisella äänellä. Valtakunnan-neuvos Pentti
+hymyili, hypisteli kultaista nuuskarasiaa sormiensa välissä ja jatkoi:
+
+-- Odottakaa, kuva ei ole vielä valmis. Sallikaa minun vielä lisätä
+pari piirrettä ja päättäkää sitten! Vanloolla on todellakin
+Stenbockin kanssa yhteistä se, että hän on naisten, eikä vähimmin
+leskikuningattaren, suosiossa. Muutama aika takaperin paransi Vanloo
+kuningattaren vaikeasta rintataudista, jota lääkärit turhaan olivat
+koettaneet parantaa...
+
+-- Hän on siis lääkärikin, tuo merkillinen hollantilainen.
+
+-- Todellinen ihmetohtori, ystäväiseni, vaikka hän lääkkeitä pitelee
+samalla tavalla kuin hän pitelee miekkaa...
+
+-- Murhaavastiko?
+
+-- Ha, ha! Ei, niinkuin leikkikalua, jolla hän tekee hämmästyttävän
+taikatempun ja heittää sitte pois sen. Seikka oli se, että hänen
+majesteettinsa sai rintavaivansa vilustumisesta järvellä, kun hänen
+korkeutensa oli hovikuntineen koettamassa muudanta oivaa, kullasta ja
+silkistä välkkyvää huvipurtta, jonka samainen Vanloo hänelle lahjoitti.
+Vanloo oli sitä mieltä, että kuningattaren tuli panna sen koiran
+karvoja päälle, joka purrutkin oli...
+
+-- Mies on siis rikas!
+
+-- Rikas, kuin jos Pactolusvirta kulkisi hänen liivintaskunsa läpi.
+Hänen rikkautensa, ruhtinaan moinen rikkautensa, on hänen loistavain
+ominaisuuksiensa _quinta essentia_. Hän sirottelee kultaa niinkuin
+Banér ja Steinberg [kaksi huonomaineista riitapukaria, edellisen
+isä oli sotapäällikkö Juhana Banér] sirottelevat herjasanoja
+ympärilleen. Ja mistä lähteestä luulette hänen näitä rikkauksia
+ammentavan? Elävän Jumalan kautta! Hän on adepti.
+
+Valtakunnan-neuvos lausui nämä viime sanat salaperäisen juhlallisesti.
+Vieno lihasten värähdys silmien yläpuolella ja eloisampi välke silmissä
+ilmaisi puheen vaikuttaneen hänen vieraaseensa.
+
+-- Oletteko siitä vakuutettu, teidän ylhäisyytenne? kysyi hän karkealla
+äänellä.
+
+Valtakunnan-neuvos hiljensi äänensä kuiskaavaksi ja vastasi:
+
+-- Minä puhun teille niin salaa kuin ripin turvissa, että hän omien
+silmieni edessä on muuttanut elohopeaa kullaksi.
+
+-- Haa! Kaikki epäilykset asian mahdollisuudesta ovat niin muodoin
+hälvenneet! lausui Drake.
+
+-- Kuka koskaan on epäillytkään? virkkoi valtakunnan-neuvos. --
+Muuttihan Raymond Lullus, tuo suuri filosoofi, 30,000 naulaa lyijyä
+kullaksi kuningas Edvard I:sen läsnäollessa, josta kullasta ensimäiset
+rosenobel-rahat lyötiin? Eikö tulen vaikuttamat äärimäisyyteen käyvät
+muutokset kappaleissa osota todennäköiseksi sitä, että kaikki kappaleet
+ovat yhdistetyt määrätyistä alkuaineista, joihin ne voidaan jakaakin,
+ja että ne kappaleet, jotka näyttävät alkuaineilta tarvitsevat
+jakaantuakseen ainoastaan suurempaa lämpömäärää tai yhdistämistä
+toisiin määrättyihin aineisiin? Koottakoon kullan ominaisuudet,
+koottakoon ne eri tahoilta ja erilaisista aineista yhteen kohtaan ja
+yhteen aineeseen, niin saadaan -- _kultaa_!... Kas niin, Drake, ettekö
+nytkään näe mitään miellyttäväisyyttä tuossa miehessä ... Vanloossa?
+
+-- Sitä en voi kieltää.
+
+-- Saatte kukaties piankin tilaisuuden tutustua häneen, sillä hän on
+ehdottanut minulle, että möisin hänelle tämän metsästystaloni ... joka
+olisi mainio turvapaikka suuressa maailmassa elävälle adeptille, se
+teidän täytyy myöntää ... ja että suostun hänen ehdotukseensa, sitä en
+laisinkaan epäile.
+
+Puhe siirtyi sitten asioihin, jotka eivät kuulu tähän kertomukseen.
+Oli myöhä yö, kun Drake sanoi hyvästit isännälleen ja palasi
+ratsupalvelijansa kanssa Sjövikiin.
+
+
+
+
+IV.
+
+Tanssiaiset.
+
+
+Kuukausi oli kulunut siitä kuin Drake viimeksi keskusteli
+valtakunnan-neuvos Skytten kanssa tämän erakkomajassa, ja varhainen
+talvi oli laskenut kellertävät kedot lumipeittonsa alle ja jäädyttänyt
+järvet, kun naapurit mieslukuisina ja paljon vieraita pääkaupungista,
+Sjövikin herran kutsumina saapui Drakesuvun perintökartanoon.
+
+Päärakennus on komeasti valaistu, ja koska se sijaitsee kukkulalla,
+saattaa sen ikkunoista tulviva valo osottaa matkan päämäärää niille
+monille korjille, jotka, helisevin kulkusin, eri haaroilta
+lähestyvät kartanoa.
+
+Sisällä ruunujen vahakynttilät ja seinälamput levittävät
+juhlallista valoa, joka heijastuu katon ja laudoituksen kullatuista
+lehtikuvauksista, naisten kiiltävistä soljista ja herrojen kalunoista
+ja miekankahvoista. Kultaa, hopeata ja liehuvia höyhentöyhtöjä loistaa
+kaikkialta silmään.
+
+Kautta Jupiterin! ... käyttääksemme sen ajan tavallista valaa ... missä
+täällä huomaa kuuluisan ruotsalaisen köyhyyden jälkeäkään? Ei missään:
+luultenkin se pysyy ovien ulkopuolella, mutta tänne se ei tule sisään;
+täällä heijastavat kaksikymmentä vuotta sitten Baijerista ja Böömistä
+tuodut aarteet, tai joita vieläkin tulee valloitetuista maista merien
+tuolta puolen, tai joita on koottu nälkiintyneiden alustalaisten
+hiellä. Ja mihinkäpä näitä aarteita käytettäisi, ellei suuremmoiseen
+komeilemiseen? Ei vielä keinotella valtiopapereilla, rautateillä tahi
+suurteollisuudella, ei kauppayrityksilläkään, joista hedelmät
+varmaankin suhuisivat voitonahnasten hollantilaisten, tahi vielä
+ahnaampien englantilaisten suihin; ei ole sanalla sanoen muuta neuvoa,
+kuin kätkeä nämä aarteet maanpoveen, tahi levitellä niitä maailman
+nähtäville; omistajan mieli määrää, kumpaako keinoa käytetään. Että
+jälkimäinen on tavallisempi, siitä on ruotsalaisen mielipide takeena.
+
+Ylhäinen loiste lepää niiden ryhmien yli, jotka täyttävät Sjövikin
+salit. Katso noita naisia, noita uljaita arvokkaita rouvia, noita
+nuoria neitosia! Eikö heidän vaatetuksensa ole kallisarvoinen ja
+aistikas? Ovatko ne kaksi vuosisataa, jotka erottavat heidät meistä,
+keksineet mitään, joka enemmän viehättäisi silmää sekä enentäisi
+naisellista suloa?
+
+Mutta oi! nuo säteilevät silmät ovat aikoja sitten sammuneet, nuo
+kukoistavat posket kelmenneet. Siitä kauneudesta, jota täällä ruunut
+valaisevat, ei ole jälellä muuta merkkiä, kuin ehkä joku vanha öljykuva
+jossakin syrjäisessä romuloukossa.
+
+Katso noita nuoria kavaljeereja, jotka töyhtöhattu kainalossaan
+laskettelevat keskenään leikkiä tahi kunnioittavasti puhelevat naisten
+kanssa. Hartioille valuva kaulus, joka peittää kaulan paljaaksi,
+vartalon mukaan tarkasti soveltuva ihotakki, ja kultanauhoilla
+koristetut housut, jotka polven alapuolella päättyvät liehuviin
+nauharuusuihin, jotta pohkeiden pyöreys näkyisi, ennenkun jalkarinta
+piiloutuu pieniin Brabantin pitseillä somistettuihin puolisaappaisiin!
+
+Vilkaiskaammepa nyt vielä syvyyteen tuon kimmeltävän pinnan alla!
+Täällä on nuoruudeniloa, joka mielihyvällä antautuu haihtuvan hetken
+hupiin ja hauskuuteen; mutta tämä ilo toisessa vaakakupissa ja toisessa
+tuskainen tarkkuus, jota seurustelutavoissa on noudatettava, arvonhimon
+turhuuden ja kateuden tuhannet tuskalliset neulanpistot, täällä
+heräävät tahi täällä yltyvät sydämen intohimot ja vihdoin pohjimmalla
+valtiolliset juonet ... ja epäileekö kukaan ettei jälkimäinen
+vaakakuppi ole raskaampi?
+
+Sill'aikaa kun tämä uhkea joukko, jonka aseina on nuoruus, kauneus ja
+kaikki se, mitä tekotaito näiden ominaisuuksien loiston enentämiseksi
+pystyy aikaansaamaan, kun tämä joukko ikäänkuin uhkuvan mielikuvituksen
+kuvina välkkyvissä riveissä hajaantuu ympäri tanssisalin; sill'aikaa
+kun soittajat, työtä tekevä luokka, joka tässä riemun valtakunnassa saa
+laskea viuluistansa mitä parasta taitaa, parvekkeilta helähyttävät
+komeita ranskalaisia tanssisäveleitä, ottakaamme tarkastettavaksi
+joitakuita kokoontuneista ja juuri niitä, jotka ovat päähenkilöinä
+kertomuksessamme.
+
+Etupäässä tanssiaisten kuningatar, valtakunnan-neuvos Pentin tytär
+Maria Skytte, jonka kauneudesta aikakirjat vieläkin kertovat! Häntä
+ympäröi joukko ihailijoita, mutta me, näkymättömät tarkkailijat, voimme
+helposti tunkea tuon piirin läpi, joka tanssin väliajalla on hänen
+ympärilleen kokoontunut. Hänen kasvoillansa ei ole sitä kauneutta,
+jonka piirteet näyttävät viivottimella vedetyn; niillä on toisenlainen
+kauneus, jonka kasvojen väri ja ilme muodostavat. Silmäin himmeä tuli,
+mustain suortuvain vaikutus sametinhienon ja verevän ihon yhteydessä,
+vartalon viehkeys ja joustava ryhti, nämä ne katsojaa viehättävät.
+Katso noita hienoja, mutta selväpiirteisiä ohimosuonia Marian
+valkoisella otsalla; -- katso mielenilmettä sorean suun ympärillä,
+etenkin kun se jonakin vakavan mielen tai mietinnön hetkenä sulkeutuu;
+katso noihin silmiin, joista tulinen sielu toisinaan näyttää
+välittömästi katsovan ulos maailmaan, mutta jotka toisinaan häipyvät
+mustien silmäripsien taa, toisinaan vetäytyvät kiiltävän kosteiksi,
+muistuttaen siinä kohden kahta lähdettä kuvastuksineen pilvitaivaasta
+... ja sinä rohkenet salaisesti tehdä sen johtopäätöksen, ettei
+ihmissydämen myrskyt ole hänellekään outoja.
+
+Marian äiti kuoli tytön kymmenvuotiaana ollessa; hänen isänsä,
+terävä-älyinen ja monipuolinen valtakunnan-neuvos, ei kuitenkaan ollut
+perillä kuinka tytärtä oli kasvatettava, ja sitäpaitsi häneltä puuttui
+siihen halua ja aikaakin. Tyttönen kasvoi ja yleni erään sukulaisen
+talossa pääkaupungin huvien keskellä, ja pian hänestä levisi se maine,
+että hän oli pääkaupungin hienonmaailman kaunein impi. Nyt hän jo
+kuitenkin on ollut toista vuotta poissa voitonriemujensa näkymöltä ja
+viettänyt maaseudun yksinäistä elämää setänsä, laamanni Juhana Skytten
+luona Signildsborgissa. Syy tähän muuttoon mainitaan eräässä
+valtakunnanneuvoksen kirjeessä laamannille, josta kirjeestä me,
+romaanin kirjoittajan tavallisella kärtteliäisyydellä kerromme
+seuraavat kohdat:
+
+"-- -- -- Kiitä minun puolestani rakasta kälyäni siitä, että hän
+suosiollisesti otti tyttäreni taloonne. Tyttö on kaunis --
+äitivainajansa ilmetty kuva -- ja on sattunut sytyttämään täällä
+(Tukholmassa) useita nuoria sydämiä ilmituleen. Teeskentelemättömässä
+viattomuudessaan ei hän ole ymmärtänyt hallita nuorellista olentoansa:
+ympäristöllensä suomat hymyilynsä ovat aiheuttaneet ikäviä kohtauksia
+ja pahentavia huhuja. Niinpä äsken tapahtui että kapteeni X erään
+halpamaisen sanaharkan johdosta kolleeginsihteeri Y:n kanssa oli
+vähältä syöstä miekan hänen rintaansa ja ihan linnan portailla; oikeana
+syynä heidän vihaansa sanotaan olevan kilvoittelu tyttärestäni. Se on
+tytön arvolle halventavaa ja voi olla esteenä hyvälle naimiskaupalle.
+On siis välttämätöntä että hän tulee pois Tukholmasta. --"
+
+Mainitsimme että Maria eräällä tanssin väliajalla näki joukon nuoria
+kavaljeereja ympärillään, mutta pidimme tarpeettomana mainita, että
+nämä kilpailivat lausuaksensa hänelle typeriä mielittelyjä. Hänen
+vieressänsä oli lasimaljakko, jossa kukki kaunis ruusupensas. Neitonen
+taittoi nupun ja kosketteli leikitellen sillä huuliaan.
+
+-- Kaksi toisiaan suutelevaa ruusunnuppua! lausui heti eräs hänen
+tungettelevimmista ihailijoistansa. -- Neitiseni...
+
+-- Neitiseni, virkkoi toinen, katkaisten edelliseltä puheen, --
+lahjoittakaa minulle tuo kadehdittava nuppu, joka tuoksuu kahta vertaa
+paremmalta sitte kun te olette siihen hengittäneet. Lahjoittakaa se
+minulle, niin teette minut "kuolevaisista onnellisimmaksi".
+
+-- Te ennätitte ennen minua, herra kreivi, lausui kolmas, muudan nuori
+mies, joka oli lukenut lakitiedettä Stjernhöökin johdolla, -- mutta jos
+kohtakin oikeutenne juriidilliselta kannalta _prior tempore potior
+jure_ [aikaisemmalla suurempi oikeus] periaatteen mukaan voipi olla
+suurempi, vetoan minä kuitenkin neiti Skytten epäämättömään oikeuteen
+lahjoittaa tuo ruusunnuppu kelle hän tahtoo.
+
+-- Ja minä, lausui neljäs, -- heitän asian neiti Skytten sydämen
+ratkaistavaksi...
+
+-- No, mitäpä sinä sanot? lausui Maria ja kääntyi kauniin nuorukaisen
+puoleen, joka seisoi muutaman askelen päässä piiristä, lopetettuaan
+vast'ikään keskustelun erään keski-ikäisen uljaan näköisen miehen
+kanssa, jota valtakunnan-neuvos Skytte samassa lähestyi.
+
+-- Minä, vastasi nuorukainen ja kumarsihen kylmästi; -- minä en sano
+mitään. Minä en uskalla kilpailla näiden herrain kanssa.
+
+-- Serkku yksin voi olla välittämättä sellaisesta lahjasta! lausui
+muudan ihailija; toiset yhtyivät siihen.
+
+Mutta nuorukainen, joka todellakin oli Marian serkku, laamanni Juhanan
+poika Aadolf Skytte, käänsihen korollaan ja poistui, huomaamatta sitä
+varjoa, joka synkisti Marian kasvot, tai sitä katsetta, jonka Maria
+hänen jälkeensä loi -- katsetta, nopeata kuin tähdenlento ja kumminkin
+niin selvään ilmaisten tuskaa, loukattua ylpeyttä ja suuttumusta.
+
+-- Kas niin, neitiseni, pyysi muudan kavaljeereista, -- ratkaiskaa nyt
+armossa kiistamme!
+
+-- Epävarmuus on julmempi kovaa todellisuutta, vakuutti Stjernhöökin
+oppilas.
+
+Marian posket olivat äkkiä käyneet kalpeiksi. Hän näytti olevan
+kahdenvaiheella siitä, kelle hänen tuli suoda onni saada tuo usein
+mainittu ruusunen, ja antoi sen sillävälin ikäänkuin sattumaltaan
+pudota maahan ja poistui kohta sen jälkeen piiristä.
+
+Kaikki kavaljeerit kumartuivat ottamaan maasta ruusua. Samassa soiton
+sävelet kumisivat taas kautta salin. Sjövikin isäntä tarjosi Marialle
+kätensä ja vei hänet tanssiin. Nuoret herrat kiiruhtivat itsekukin
+valittunsa luo tehdäksensä hekin samoin.
+
+Mies, jonka kanssa Aadolf Skytte äsken jutteli, oli eräässä suhteessa
+illan sankari, niinkuin Maria Skytte oli illan sankaritar. Ensi kerran
+häntä nähtiin tässä seurassa, vaikka monet läsnäolijoista olivat olleet
+tilaisuudessa nähdä häntä pääkaupungin ylimysten saleissa. Hänen korkea
+vartalonsa, jonka kaikissa liikkeissä ilmeni täydellistä miehevyyttä,
+näyttäytyi enin edukseen siinä mustassa puvussa, joka hänellä oli
+yllään; puvun tavattomaan yksinkertaisuuteen yhtyi yhtä tavaton
+rikkaus, sillä koristeettoman ihotakin napit edessä olivat mitä
+puhtaimpia timantteja, ja miekan kahva oli silailtu jalokivillä.
+Pronssinkarvainen iho, joka ilmaisi miehen kauan eläneen paljaan
+taivaan alla ja elementtien välittömän vaikutuksen alaisena, ei
+tekovalaistuksessa näyttänyt ruskeita viiksiä ja tukkaa vaaleammalta.
+Hänen teräväpiirteisillä kasvoillansa kuvastui joskus, vaikkei tuokiota
+kauemmin, kyllästymistä elämään; katse sen sijaan aina ilmaisi omaan
+itseensä taipunutta, tyventä ja voimallista henkeä.
+
+Se mies oli Vanloo, valtakunnan-neuvos Skytten erakkomajan nykyinen
+omistaja ja niinmuodoin Sjövikin ja Signildsborgin herrojen naapuri.
+
+Valtakunnanneuvos Skytten kanssa rinnatusten lähti hän salista, jossa
+hän vaan oli ottanut osaa kävelytanssiin, jolla seuran vanhemmat
+jäsenet alottivat tanssiaiset, ja joissa hän oli ollut itse emännän,
+rouva Agnes Draken kavaljeerina.
+
+Hän pysähtyi kynnykselle kahden huoneen välille, joista toisessa
+ylhäisimmät naiduista naisista olivat istuutuneet Agnes rouvan
+kummallekin puolelle korusohvaan, jonka selkämystää koristi Draken
+suvun vaakuna. Puhellessaan antoi Vanloo ikäänkuin sattumaltaan
+katseensa joskus viivähtää siellä; hän näytti silloin vaipuneen
+jonkinlaiseen mietiskelyyn, ja valtakunnan-neuvos sai vilkkaisiin
+kysymyksiinsä hajamielisiä vastauksia.
+
+Naisilta ei jäänyt huomaamatta, ettei Agnes Drake sinä iltana ollut
+tasainen mieleltään, sekä ettei hän kaikin ajoin voinut sitä salata.
+Mutta he arvelivat salaa tämän johtuvan hänen tottumattomuudestaan _les
+honneurs'in_ tekemiseen (emäntänä olemiseen) niin upeassa seurassa: hän
+oli kasvatettu syrjäisessä maaseutupaikassa, käynyt harvoin
+pääkaupungissa, ei koskaan hovissa ... ihmekö siis, jos olo tuntui
+hänestä tukalalta semmoisessa tilaisuudessa kuin tämä oli! Hienot
+ylhäiset rouvat kokivat hyväntahtoisesti vaikuttaa hänen mieleensä
+rohkaisevasti kertomalla mitä ystävällisimmällä tavalla päivän pikku
+tapahtumia pääkaupungista; kertoivat arvostelevaisesti kreivitär De la
+Gardien uusimmasta puvusta, komeudesta eversti V:n hautajaisissa sekä
+monesta muusta, mikä oli täysin edellisen arvoista. Agnes kuunteli
+väkinäisellä tarkkuudella ja hymyili toisinaan, mutta hymyily oli
+ponnistettua.
+
+Kenties oikeana syynä Agneksen milloin alakuloiseen, milloin
+kiihottuneeseen mielentilaan ei ollut muu kuin satunnainen pahoinvointi
+... ja saman pahoinvoinnin oireita lienee ollut sekin, että hän äkisti
+punastui, kun hänen tyttärensä, kaunis viisivuotias tyttönen,
+lapsellisella uteliaisuudella lähestyi Vanloota ja Vanloo otti lapsen
+syliinsä ja suuteli häntä otsalle.
+
+Sen huoneen vieressä, jossa rouvat oleskelivat, oli vähäinen työhuone,
+jossa kaksi ikäpuolimiestä istui vilkkaasti puhellen. Toinen oli
+laamanni, vapaaherra Juhana Skytte, toinen seurakunnan kirkkoherra,
+pastori Svenonius. Kasvojen piirteissä oli laamanni Skyttessä lähemmin
+tarkastellessa vähän veljensä valtakunnan-neuvoksen näköä, mutta
+samalla oli ihan vastakkainen luonteenlaatu aikojen kuluessa painanut
+tähän niin erilaisen leiman, että suvunnäköisyys oli melkein
+huomaamattomiin haimennut. Laamannin ulkomuoto ilmaisi tunnottomuutta
+lähentyvää tylyä luonnetta, kohtalaista ajatuskykyä, mutta jäykkyyttä
+ja suoruutta. Ellei viimeksi mainittua ominaisuutta olisi selvästi
+kuvastunut hänen kasvoistaan, olisivat ne tuntuneet vastenmielisiltä ja
+töykeiltä. Hän oli tunnettu oivana taloudenpitäjänä, ankarana ja
+oikeutta harrastavana isäntänä ja tuomarina ja etenkin hurskaana
+kristittynä. Kirkossakäyntiä ei hän koskaan laiminlyönyt ja joka
+sunnuntai-ilta piti kirkkoherra Svenonius sitäpaitsi rukoukset ja
+saarnan hänen talossaan perheelle ja kartanon väelle. Hänen parahin
+ystävänsä oli samainen pappismies. Heidän puhettansa häiritsi
+silminnähtävästi Vanloon ja valtakunnan-neuvoksen läheisyys.
+Svenonius loi heihin kumpaankin synkän katseen, pudisti päätään ja
+hiljensi äänensä kuiskaavaksi. Vanloo, ollen hollantilainen
+synnyltänsä, oli luultavasti Kalvinin opin tunnustajia ja
+maallismielistä valtakunnan-neuvosta, jonka mielipiteitä uskonnon
+asioissa salaa epäiltiin varsin löyhiksi, piti sekä hänen veljensä että
+kirkkoherra miltei antikristuksena.
+
+Vanloo huomasi läsnäolonsa häiritsevän keskustelua ja siirtyi muihin
+huoneisiin, joissa iäkkäämmät herrat, suurempiin ja vähempiin ryhmiin
+hajaantuneina, joivat ja haastelivat valtio-asioita.
+
+Heti hänen mentyään, jatkoi Svenonius puhettansa siitä, mihin se oli
+katkennut:
+
+-- Neuvoni on siis, sanoi hän, -- että vakaasti varottaisitte poikaanne
+lukemasta senkaltaisia jumalattomia kirjoja.
+
+-- Minä otan ne pois Aadolfilta, vastasi laamanni rypistäen
+kulmakarvojaan.
+
+-- Perkele hiipii meidän päivinämme ympäri moninaisissa kavalissa
+eri muodoissa, jatkoi Svenonius; -- luulisi viimeisten aikojen jo
+olevan tulossa. Ei siinä kyllin, että hän oppimattomien joukosta
+valloittelee yhä useampia sieluja ja viettelee heitä mitä julmimpaan
+jumalattomuuteen, tekemällä heidät taitaviksi hornan tempuissa ja
+petoksissa, vaan keksiipä hän saaliinsa maallisesti oppineidenkin
+joukosta, joista tuo Cartesius, jonka myrkkyä poikanne on imenyt
+vereensä, on todistuksena; hänen miekkansa kaataa monet kirkkomme
+etevimmistä kamppailijoista...
+
+-- Kuka olisi uskonut, että kunnioitetun piispamme, itse Johannes
+Matthiaenkin [Strängnäsin piispa, puuhasi sovinnon aikaansaamista
+lutherilaisen ja reformeeratun kirkon välillä] piti joutua sellaiseen
+vääräuskoiseen eksytykseen? sanoi laamanni huoaten.
+
+-- Hän on auttamattomasti kiedottu vihollisen pauloihin, sanoi
+Svenonius syvällä äänensoinnulla. -- Hänen seurakuntaan levittämänsä
+_Öljypuunlehvät_ [piispa Matthiaen toimittama uskonnollinen
+aikakauslehti] ovat tulleet riidankaunaksi, lusteenkylvöksi
+vehnäpeltoon. Mutta odottakaa, armollinen herra! Me kaikki, jotka
+olemme uskollisesti valvoneet Herran lipun ääressä, vyötämme näinä
+päivinä itsemme sanan ja toiminnan kaksiteräisellä miekalla ja astumme
+taisteluun. Me karsimme pois viinipuun kuihtuneet oksat, me nyhdämme
+rikkaruohot maasta ja poltamme ne tulessa. Sotahuuto kaikuu yli meren
+luoksemme Saksanmaalta taistelevan seurakunnan keskuudesta. Tämä
+seurakunta on alkanut työnsä siellä ja käy saatanata vastaan, missä se
+röyhkeimmin ja valkeuden enkelin haamuun pukeumatta uskaltaa
+näyttäytyä. Luuletteko, armollinen herra, että meidän itsekkäässä
+varmuudessa ja paatumuksessa on hylättävä ne apuneuvot, joihin näiden
+uskonveljiemme on täytynyt turvata estääkseen uhkaavata virtaa
+tulvimasta heidän ylitsensä? Katso, he pystyttävät polttorovioita
+Leviatanin lempilapsille, noidille ja velhoille, ja hävittävät heitä
+tulella, niinkuin Herra hukutti epäjumalanpalvelijat Sodomassa ja
+Gomorrassa.
+
+-- Mutta, muistutti laamanni, -- eikö raamattu sano pahuuden
+ruhtinaasta: _Jos hänen tykönsä mennään miekalla tahi keihäällä,
+aseilla tahi haarniskoilla, niin ei hän itseänsä liikuta. Ei hän rautaa
+tottele enämpi kuin kortta, eikä vaskea enämpi lahopuuta_. Maalliset
+aseet eivät mielestäni siis ole ne, joita hän pelkää, joilla hänen
+valtansa voidaan kukistaa...
+
+-- _Ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on tehty,
+pelkäämättömäksi_; mutta ei hän kuitenkaan saa vietellyksi _sydäntä,
+joka on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllynkivi_:
+siihen ei hänellä ole valtaa. Ja hänen lahkonsa on lain miekka
+saavuttava. Te, armollinen herra, tunnette paraiten itse, kuinka oma
+maallinen lakimme tuomitsee ne, jotka hornan konsteihin ryhtyvät. Me
+olemme molemmat, te ja minä, kumpikin alallamme Siionin vartijoita, ja
+velvollisuutemme on ottaa ajasta vaari. -- -- -- -- --
+
+Tähän tapaan keskusteltiin sillä välin kuin toiselta puolelta kuului
+tanssisoittoa, toiselta iloista naurua lasien kilinän säestämänä. Kuta
+pitemmältä yö kului, sitä vilkkaammaksi paisui ilo vierasten kesken.
+Kukaan ei tällä välin huomannut, että isäntä ja seitsemän tahi
+kahdeksan seuran miespuolista jäsentä poistui toinen toisensa jälkeen;
+ennenkun heitä tiedettiin kaivata, olivat he jo taas sekaantuneet
+iloiseen hyörinään.
+
+Drake oli näille uskotuilleen neuvonut yhtymäpaikaksi erään aution
+kammion torninpuolisessa osassa rakennusta, jonka rautaovi tavallisesti
+oli lujilla lukoilla varustettu. Sjövikin palvelusväestön kesken ja
+etenkin kartanon vanhalla portinvartijalla oli tämä rakennuksen osa
+pahassa huudossa. He tiesivät ettei siellä tavallisesti ketään asunut
+ja kumminkin oli jälkimäinen näistä joskus talvisina öinä nähnyt
+tulenvaloa ylimmän tornikammion ikkunassa. Eivät nämä asianosakkaat
+kuitenkaan menneet tähän epäiltyyn kammioon, vaan erääseen sen alla
+olevaan huoneeseen.
+
+Valtakunnan-neuvos Skytte oli hyvin valinnut väkensä. He olivat kaikki
+miehiä, joiden vaitioloon saattoi luottaa, joiden rohkeus ja
+neuvokkuus, samoin kuin heidän vihansa holhohallitusta kohtaan oli
+taattu. Pentti Skytteä itseään ja paria muuta lukuunottamatta kuuluivat
+he kaikki alhaisaateliin, mutta olivat tärkeissä valtion viroissa.
+Eräällä heistä oli ylhäinen toimi kaartissa.
+
+Liittolaiset kokoontuivat jykeväpuisen tammipöydän ääreen, joka oli
+ainoa huoneessa oleva huonekalu paitsi lamppua, jonka Drake sytytti,
+katsottuaan sitä ennen, olivatko ikkunaluukut tiiviisti suljetut.
+
+Pöydällä tarpeellisten kirjoituskalujen vieressä oli pergamentti, joka
+oli allekirjoitettava. Aika oli täpärällä ja kaikki hyvin valmistettu.
+Nimet olivat vain kirjoitettavat alle. Valtakunnanneuvos Skytte luki
+ensin hillityllä äänellä, jolloin syvä hiljaisuus vallitsi saapuvilla
+olevien keskellä, puheena olevan asiakirjan, jonka sisältö
+lyhykäisyydessään oli, että koska kuningas Kaarle Kustaan testamentti
+kahdessa suhteessa oli tullut rikotuksi sen kautta että hänen
+ruhtinaalliselta veljeltänsä herttua Aadolf Juhanalta väkivallalla ja
+kavaluudella oli riistetty hänelle testamentissa uskottu toimi
+valtakunnan marskina ja sotaväen ylipäällikkönä hoitaa valtakunnan
+asioita, ja että Herman Fleming omavaltaisesti oli syösty
+holhohallituksesta, jossa hänellä kuningas vainajan tahdon mukaan tuli
+olla valtionrahastonhoitajan virka, ja kun holhohallitus sitäpaitsi
+itsekästen ja valtakunnalle turmiollisten toimiensa kautta oli rikkonut
+sitomuksensa kansaa kohtaan ja näyttäytynyt vaaralliseksi
+kuningasvallalle; niin olivat allekirjoittaneet käyneet isänmaallisessa
+aikeessa liittoon vapauttaakseen maan tämän laittoman hallituksen
+vallasta, saattaakseen sen jäsenet lailliseen rangaistukseen, ja
+asettaakseen herttuan valtakunnan peräsimeen, siksi kunnes Valtakunnan
+Säädyt vanhan tavan ja lain mukaan ennättävät heille suotua oikeutta
+käyttäen valita uudet holhojat alaikäiselle kuninkaalle. Ja sitoutuivat
+allekirjoittaneet suullisella valalla hiljaisesti, uskollisesti ja
+yksimielisesti toimimaan tämän asian puolesta ja sen eteen
+omaisuutensa, henkensä ja verensä alttiiksi panemaan.
+
+Kun asiakirja oli luettu kehotti valtakunnan-neuvos saapuvilla olevia
+kirjoittamaan nimensä alle.
+
+Liittolaiset katsoivat rohkasevasti toinen toisiinsa, vaan ei niin
+kättä tarttunut ojennettuun kynään, ennenkuin Drake, joka oli odottanut
+että joku vanhempi jäsen ensinnä tekisi sen, vihdoin menetettyään
+malttinsa piirtää rasahutti paperille nimensä jonkun verran alemma itse
+kirjoitusta.
+
+Valtakunnan-neuvos Pentti kirjoitti sen jälkeen siroilla kirjaimilla
+nimensä alle. Prisendorff, Lilje, Ribbing sekä muutkin salaliittolaiset
+tarttuivat nyt empimättä kynään ja kyhäsivät niinikään alle nimensä.
+Oli sovittu, että valtakunnan-neuvos puolueen varsinaisena päämiehenä
+ja enimmin toimivana ja enin vaaran alaisena jäsenenä, kätkisi
+talteensa asiakirjan, ollaksensa varma liittolaistensa luotettavuudesta
+ja alttiudesta vaaran hetkenä saapua paikoilleen. Hän pisti sen
+povitaskuunsa ja kaikki siirtyivät sen jälkeen takasin seuran
+keskuuteen, johon he, kaksittain ja eri ovista kulkien, jälleen
+yhtyivät.
+
+Sivuutamme muut illan pikkukohtaukset, samoin kuin runsaasti
+varustetun illallisenkin, jonka aikana useita maljoja, muun muassa
+valtakunnan-neuvos Pentin esityksestä valtakunnan holhojienkin
+muistoksi, juotiin, sekä annamme Tukholmasta ja kauempaa saapuneiden
+vieraiden laskeutua levolle Sjövikin vierashuoneissa ja lähempien
+naapureiden ajaa karahuttaa kotiin reimain rekivirkkujen
+kiidättäminä.
+
+
+
+
+V.
+
+Lumimyrsky.
+
+
+Laamanni Juhana oli kohta illallisen jälkeen eronnut seurasta ja
+rouvansa kanssa palannut kotiin. Maria ja Aadolf sen sijaan viipyivät,
+kunnes tanssisoiton viimeiset sävelet herkesivät kuulumattomiin. Oli jo
+kulunut sivu puoliyön, kun neiti Skytte, hyvin kääriytyneenä turkkiin,
+istui rekeensä, ja Aadolf, hänen ajomiehensä, piiskanläimäyksellä, joka
+kajahti Sjövikin porttiholvissa, pani hevosen liikkeelle.
+
+Yö oli kaunis. Lumipeitteiset harjanteet kuvautuivat katkonaisine
+rajaviivoineen mustansinervää taivasta vastaan, jolla tähdet
+kimaltelivat täydessä talvisessa loistossaan: lounaassa Orion eteni
+mahtavana taivaan rantaa kohden, etelässä tuikki Kauriin tähti ja
+Sirius, ja idässä Regulus ja kalpeat kaksoistähdet, ystävyyden
+taivaalliset merkit.
+
+Jos katsoi alemmaksi ilmanrantaa kohti, näki punervat valopilkut,
+harvakseltaan sirotettuina yön varjojen keskeen -- ne olivat
+ihmisasunnoista vilkkuvia tulia.
+
+Ohjatessaan ravakkaa juoksiaansa, antautui Aadolf koko sydämellään
+niihin kummallisiin viehäkkeisiin, joita tähtitaivaan katseleminen
+nuorekkaalle ja luonnon ihanuutta ihailevalle mielelle tarjoo. Yön
+pimeys verhoo vaippaansa maanpiirin ja kaikki sen vaihettelevat
+ilmaukset, kätkee sen, mikä on jokapäiväistä ja katoovaa ja antaa
+silmän nähdä ainoastaan nuo muuttumattomat, verkalleen liikkuvat
+valot tuolla ylhäällä. Valahtaapa silloin sieluun ikuisuuden,
+kuolemattomuuden tunnelma; sellainen tunnelma, joka vallitsevasta
+hiljaisuudesta yhä kasvaa ja paisuu ... elävien olentojen temmellys ja
+melu on hervahtanut; tuuli lepää, ja aaltonenkin, jonka yksitoikkoista
+pauhinaa kuului joelta tahi järven rannalta suviyönä, uinuu
+jääpeittonsa alla. Aadolfista oli tämä näytelmä sitä viehättävämpi, kun
+tiede vasta vähää ennen hänen aikojansa oli nostanut taivaankannen
+Atlaan väsyneiltä hartioilta ja antanut sen häipyä äärettömyyteen, ja
+kaukolasi vielä teki suuria, hämmästyttäviä keksintöjä avaruudessa. Oli
+jotakin uutta ja ajatusta huumaavaa nähdä luomisen rajapyykit niin
+kauas siirretyiksi, että maa sen keskellä hupenee tomurakeeksi. Riita
+suuretieteilijäin ja jumaluusoppineiden välillä jatkui yhä, joista
+jälkimäiset väittivät tehtyjä keksintöjä vääriksi ja raamatunoppia
+vastustaviksi, ja Aadolfille, joka laskupiirustin kädessään oli
+vakuuttunut Keplerin lakien oikeudesta, oli tämä jumaluusoppineiden
+menettely ensimäisenä herätyksenä omintakeiseen ajattelemiseen.
+
+Joskin tämä tutkimushalu tukahutti taipumuksen niihin mitättömiin
+huveihin, joihin reipas, hilpeä nuorukainen halusta antautuu, kun hän
+ensikerran jättää ankarat ja tarkan ajanmitan jälkeen säännellyt
+kotiolot, alkaessaan samaikäisten, huolettomien ylioppilastoverien
+kanssa uutta yhdyselämää, niin hävitti se kuitenkin hänen sielustansa
+sen tasapainon, jonka järkähtymätön vakaumus ihmiselämän tärkeimmissä
+kysymyksissä aikaansaa. Hän luopui niistä mielteistä, joita hän
+lapsuudestaan oli pitänyt pyhinä, ja pyyhkäsi nuoruuden mielihalulla
+tutkimuksen aukealle ulapalle, turvallisesti luottaen järjen
+opastukseen; mutta hän oli jo kauan siellä harhaillut epäilysten sinne
+tänne heittelemänä ja turhaan etsinyt satamaa. Väliin hän kumminkin
+vielä toivoi ankkuripaikkaa löytävänsä ja väliin taisteli hän
+hillitsemättömällä rohkeudella karien ja kuohujen keskellä, luomatta
+ikävöivää katsetta takasinpäin lapsuudenuskon rantaa kohden.
+
+Harvat olivat ne filosoofit, joita hän palavalla totuuden rakkaudella
+ei olisi tutkinut. Aristotelesta hän pikapikaa vaan tarkasteli,
+sentähden juuri kun tämän oppi oli yleisesti korkeakouluissa
+tutkittavana; tarkempaa huomiota oli hän omistanut uusiplatonikoille ja
+uudemmille tutkijoille, niinkuin Giordano Brunolle, Vaninille ja
+Descarteelle, vaan etsimäänsä tyydytystä ei hän täydellisesti löytänyt
+mistään. Kirjakokoelmassa, jonka hän setänsä, valtakunnan-neuvoksen
+avulla oli itsellensä hankkinut, oli paljo kirjoja, joita vääräoppisina
+ja turmiollisina oli poltettu sekä katoolisilla että protestanttisilla
+rovioilla, ja hänen suvaitsemattomasti lutherismielinen isänsä, joka
+näistä hänen opinnoistaan ei tiennyt niin mitään, olisi kihahtanut
+täyteen vihan vimmaan, jos olisi aavistanut seiniensä sisällä moisia
+kirjoja säilytettävän.
+
+Seuraukset Aadolfin tutkimuksista olivat muutamalla sanalla sanoen
+senlaiset, että hän uskonnollisessa suhteessa oli epäilijä,
+poliitillisessa suhteessa kumoushaluinen: Kreikan ja Rooman
+tasavaltalaiset olivat hänen silmissään verrattomasti korkeammalla
+maailman kaikkia kuninkaita ja keisareja. Se seikka, että hänen
+sielunsa näiden opintojen kautta oli puhdistunut monista
+ennakkoluuloista, ei silti tuottanut sille rauhaa, sillä jalo sydän ei
+voi elää suvaitsevaisena aikansa vikojen keskellä, ja kun se käy näiden
+kimppuun, hyökkää se ympäristönsä heikoimpiin puoliin ja saa kokea
+vastarintaa, jonka alle sen useimmiten on pakko sortua.
+
+Palattuaan yliopistosta kotiin tapasi Aadolf siellä serkkunsa Marian.
+Tämä teki hänen sydämeensä vaikutuksen, joka olisi jäänyt pysyväiseksi,
+ellei Maria itse kaikin tavoin olisi koettanut saada sitä haihtumaan.
+Aadolf, joka ensi kerran tajusi mitä rakkaus on, oli liiaksi kaino
+ilmaistakseen lempeään. Rakkaus viisauden jumalattareen sai kotvaksi
+aikaa väistyä maallisen immen rakkauden tieltä, mutta tämä jälkimäinen
+kiihko ei ollut hänen rauhalleen vähemmin vaarallinen kuin
+edellinenkään. Ensinnä ilmeni se noissa tunnetuissa oireissa, kun tekee
+mieli käyskennellä yksin, mieluimmin kuutamossa ja vastahakoisesti
+menee nuoren, kauniin ja silokuorisen koivun ohi piirtämättä siihen
+rakastetun armasta nimeä ... kun punastuu hänen katseestaan ja pakenee
+hänen lähettyviltään heti halutakseen sinne takasin ... kun
+surullisesti tutkii jokaista hänen liikettään ja tulkitsee jokaista
+hänen sanaansa, saadaksensa niistä ilmi jotakin, joka voisi herättää
+vastarakkauden toivoa ... kun sydämen taakkaa huojentaakseen
+hurjanrohkeasti kiipeilee runoilijaparnasson korkeimmille huipuille ja
+mittaa rakkautensa syvyyttä kyynärän pituisilla värsyillä. Ruotsinkieli
+oli siihen aikaan vähän viljeltyä ja ainoastaan Stiernhielmin nero voi
+saada sen sujuvalta tuntumaan; siitä näkyy mikä mainio etu nykyajan
+rakastuneilla nuorukaisilla siinä suhteessa on Aadolfiin verrattuna.
+Mutta eipä tämä siltä jäänyt neuvottomaksi; hän lauloi lempensä
+latinalaisilla ja kreikkalaisilla heksametreillä, joissa ei vilissyt
+enemmän virheitä, kuin että ne meidän päivinämme olisivat tuottaneet
+hänelle akatemiallisen maineen. Ainaisena aiheena oli hänen onneton
+osansa kärsiä rakkauden katkeria tuskia rakastettunsa häntä
+käsittämättä. Mutta hänet ymmärrettiin paremmin kuin hän osasi
+aavistaakaan. Marialla oli siinä suhteessa niin hieno vaisto, kuin
+kellä muulla Eevan tyttärellä hyvänsä, ja olisipa hän ollut sokea,
+ellei hän olisi huomannut Aadolfin sydämen tilaa. Tottuneena
+senkalttaisiin voittoihin, olisi hän tämän huomattuaan tuskin ollenkaan
+tuntenut mielihyvää itserakkautensa tyydytyksestä, ellei seikka olisi
+ollut se, että neitonen, erotettuna pääkaupungin huveista, alkoi tuntea
+sydämessään vallitsevan tyhjyyden käyvän sietämättömäksi ja sen vuoksi
+mieltyi kiihkoisen luontonsa täydellä innolla kauniiseen ja
+rakastettavaan sukulaiseensa.
+
+No niin, mikäpä esti kahta nuorta sydäntä, jotka hehkuivat ainoastaan
+toisiansa varten, liittymästä yhteen ja suloisesti yhdistämästä
+lempensä? Tosi on, että Aadolf ja Maria olivat serkuksia, eikä laki
+sallinut niin läheisten sukulaisten yhtymistä avioliittoon, mutta sitä
+estettä ei ollut mahdoton voittaa, kun mahtavat sukulaiset saattoivat
+käyttää vaikutusvaltaansa sen poistamiseksi. Mikä siis esti?
+
+Tahdomme niin lyhyesti kuin suinkin vastata siihen kysymykseen, sillä
+meillä on aavistus, että lukijaa on väsyttänyt tuo katsaus
+menneisyyteen, niin tärkeä kuin se sittenkin on ollut, ja että lukija
+toivoisi tämän luvun päällekirjoituksessa tavallaan luvatun pyryilman
+vihdoinkin kohtaavan matkailijoitamme. Mutta, kärsivällisyyttä! Taivas
+on sees, tuuli lepää, mikään ei ennusta myrskyn tuloa.
+
+Samoin kuin Maria helposti oli tajunnut Aadolfin sydämen kieltä, niin
+alkoi Aadolfkin muutamista merkeistä huomata lempensä herättäneen
+vastakaikua. Kauan epäili hän silmiensä todistusta, sillä hän oli
+Virgilioltaan oppinut, että rakastavaiset usein näkevät näkyjä ja
+luulevat varjoa todellisuudeksi. Mutta vihdoin oli hän rohkaissut
+itsensä ja tehnyt epätietoisuudesta lopun. Hän tunnusti rakkautensa ja
+luki sanomattomalla ilolla Marian punastuvista poskista, hänen
+säteilevistä, ujoista katseistaan, vieläpä hänen kätensä
+vapisemisestakin sen vastauksen, jota hän oli halannut. Hänen ilon
+huumauksensa ei kestänyt kauan. Maria alkoi pian osottaa jäätävää
+kylmyyttä ja käytti veikistelevän teeskentelyn kaikkia keinoja häntä
+kiusataksensa. Ja Aadolf, hän luuli varjoa todellisuudeksi, hänellä ei
+ollut aavistustakaan siitä autuaallisuudesta, jota moni nainen tuntee,
+nähdessään lemmittynsä tuskan ... sillä tämä tuskahan osottaa, että
+nainen tälle on kaikki kaikessa ... siitä hän tuntee suloista
+mielihyvää, joka samalla on omantunnon vaivaa ... siitä kärsii hän
+kipuja, jotka samalla ovat taivaallista hekkumaa. Maria näki tulen
+Aadolfin silmissä sammuvan, hän tiesi sen madon, joka jäyti Aadolfin
+elämänpuuta, olevan hänen teeskennellyn kylmyytensä luoma ja kuitenkin
+ampui hän viimeisenkin nuolen Aadolfin revittyyn rintaan. Maria katseli
+kolkosti hymyillen, kuinka Aadolf epätoivossaan jätti hänet... Ja kun
+hän oli lähtenyt, itki Maria hänen kärsimyksiään, kirosi omaa
+julmuuttansa ja tahtoi rientää hänen jälkeensä, suudellakseen rauhaa
+hänen sydämeensä.
+
+Senkalttainen leikki voi heikoissa miehissä paisuttaa rakkauden
+jonkinlaiseksi hulluudeksi (se on: oman itsensä kiihottamista
+luonnottomaan tilaan), mutta mitä Aadolfiin tulee, niin oli mitta pian
+kukkurallaan, eikä hän kauemmin tahtonut kärsiä moista kohtelua. Hän
+hylkäsi ensimäisen rakkautensa; se oli saari, jonka suojassa hän
+elämänmerellä luoviessaan oli etsinyt, vaan ei löytänyt lepoa ... hän
+nosti taas purjeet ja odotti ikävöiden mahtavaa myrskyä, unhottaakseen
+olemassaolonsa taistelussa elämänsä katkeruuden. Sanalla sanoen: hän
+koetti unhottaa oman itsensä, yksityisen ihmisensä, voidaksensa
+ratkaista ihmisyyden arvoituksia; hän kiintyi kirjoihinsa, syventyi
+lempiopintoihinsa ja sai, pikemmin kuin luulikaan, menneisyyden
+unhotetuksi. Hän voi tyynesti silmähtää takasinpäin siihen, jota hän
+arveli tunteittensa ensi hairahdukseksi eikä Maria ollut hänelle muuta,
+kuin mitä oli ollut, ennenkuin hän rakastui häneen: armas sukulainen
+eikä muuta.
+
+Mutta Maria ei voinut unhottaa. Hän huomasi heti Aadolfissa tapahtuneen
+muutoksen, vaan ei tiennyt, oliko hänen tyyneytensä todellinen tahi
+teeskennelty. Hän toivoi, että se olisi ollut teeskennelty, yhtä
+varmasti kuin hän toivoi elämänsä onnea; mutta hän ei silti voinut
+torjua mielestään epäilystä, joka ei antanut hänelle päivän iloa, ei
+yön rauhaa. Semmoisena me hänet nyt tapaamme. Aadolf oli kerran
+kohdannut hänet kahdenkesken ja nähnyt hänet vesissä silmin; hän
+huomasi sen ja meni sittenkin ohi sanaakaan sanomatta. Siitä hetkestä
+pitäen sai Maria uutta voimaa ylpeydestään: hän hillitsi tunteensa,
+joka kyllä sai riuduttaa sydäntä, vaan ei näkyä pinnalta. Joskus vain
+tunsi hän kärsimisensä voiman horjuvan, ja hänen kiihkonsa murtautui
+esiin, ikäänkuin maanalainen tuli. Niin oli hän silmänräpäykseksi
+ilmaissut itsensä keskellä iloista touhinaa, josta he vast'ikään olivat
+poistuneet, ja tuo heikkous se juuri on, joka kulkusten kilistessä
+pitää hänen ajatuksiaan vireillä, ja josta hän nöyrrytettynä itseään
+soimaa. Hän on niin kiintynyt näihin ajatuksiin, että yö turhaan
+levittelee hänen eteensä tähditettyä kudintaan ... hänen katseensa,
+joka ei voi kääntyä taivasta kohden, on vaipunut hänen oman sielunsa
+kolkkoon syvyyteen.
+
+Nuoret olivat kumpikin tähän saakka vaienneet, vaipuneina kun olivat
+kumpikin omiin mietelmiinsä. Niistä täytyi Aadolfin, ajomiehenä
+toimiessaan, luopua. He olivat nyt tulleet järven rantaan, jonka
+vastaisella puolella Signildsborg oli. Aadolf kysyi, tahtoiko Maria
+ajettavaksi pitempää tietä järven ympäri, vaiko suorempaa tietä järven
+poikki. Maria valitsi jälkimäisen.
+
+Vasta nyt huomasi Aadolf taivaanrannan käyneen sennäköiseksi, että se
+tiesi ilman äkisti muuttuvan. Hän toivoi siksi päästävän järven
+toiselle puolelle. Mutta nopeaan yltyvä tuuli, jota ennusti kaukainen
+kohina, aivankuin Itämeren aallot yhtäkkiä olisivat nousseet hurjaan
+temmellykseen, nosti pilven taivaanrannan periltä hirmuista vauhtia: se
+sammutti tähden toisensa jälkeen ja levitti jättiläiskäsivartensa
+käsittääksensä koko taivaslaen.
+
+-- Tulee myrsky, sanoi Maria ja siirtyi peloissaan lähemmä Aadolfia. --
+Käännytään takasin ja mennään toista tietä! Minä pelkään nyt järveä.
+
+-- Älä pelkää, sanoi Aadolf ja hoputti hevosta. -- Nyt on jo hyvän
+matkaa kulettu, ja kun pääsemme tuon niemekkeen sivu, näkyvät jo tulet
+Signildsborgin ikkunoista. Annahan kun käärin turkin ympärillesi! Tuuli
+on purevan kylmä.
+
+Aadolf antoi hevosen juosta höllin ohjaksin, ja se viilettelikin minkä
+jaksoi yhä edelleen.
+
+Varjot kävivät yhä synkemmiksi, myrskyn hurja riehuna yhä läheni, ja
+kun viimeinenkin tähti katosi pilviin, peitti musta yö koko seudun.
+
+Maria tarttui kauhistuneena ohjaksiin hillitäkseen hevosen kulkua;
+tuntematon vaara saattoi väijyä heidän tiellään. Hevonen karkasi
+syrjään ja jatkoi hurjaa menoaan toisaalle, kunnes Aadolf sai sen
+asettumaan. Mutta nyt oli jouduttu pois tieltä ja niemekettä, josta
+Aadolf oli puhunut ja jonka mukaan hän ohjasi suuntansa, ei olisi
+terävinkään silmä erottanut.
+
+Tätä yöllisen kohtauksen kamaluutta lisäsi vielä ikäänkuin maan
+sisuksista vyöryvä jyminä, joka läheni ehtimiseen, kunnes matkustajat
+kuulivat sen reen alta, jossa jää tärisi ikäänkuin haletakseen ja
+avatakseen heille haudan aaltoihin.
+
+Jyminä syntyi jäänhalkeamista, jommoisia kovalla pakkasella useasti
+muodostuu, ja ulottuvat ne peninkulmamäärin rannasta toiseen.
+
+Hädästä mykistyneenä kiersi Maria kätensä Aadolfin kaulaan. Turhaan
+koki Aadolf saada Mariaa rauhoittumaan. Hän sanoi valojen pian alkavan
+näkyä Signildsborgin ikkunoista, ja että ne ovat heille sama kuin
+valotorni purjehtijoille merellä. Mutta Maria kuunteli vaan myrskyn
+hurjia, tärisyttäviä säveleitä, jotka täyttivät avaruuden, joihin
+hätäytyneiden petoeläinten ulvina ja yölintujen kirkuna haihtui
+vienoina huokauksina, joita päästeli elävä luonto elementtien taistelua
+kammoten.
+
+Töyttäys, joka oli vähältä paiskata hevosen ja reen kumoon, ilmaisi,
+että matkustajat olivat myrskyn alueella. Vielä muutamia tuokioita,
+ja pilvet, jotka olivat kokoontuneet taivaalle, alkoivat taajoina
+lumihöytäleinä tupruta maan päälle. Muudan niitä pyryilmoja, jotka
+hirmuisuudessa ovat miltei Saharan myrskyjen kaltaiset, kun
+hieta-aavikon tulikuumat aallot vyöryvät karavaanien jälkeen,
+saavuttavat ja tukehuttavat ne, oli syntynyt. Adolf ja Maria olivat
+ikäänkuin muuratut hautaan, jonka seinämät siirtyivät eteenpäin samaa
+vauhtia kuin hevonen, jonka vauhtia Aadolf, neitosen käsivarsien
+haitatessa, ei enää kyennyt hillitsemään.
+
+Näin kiidettiin hyvän aikaa eteenpäin. Mutta pian alkoi hevonen kulkea
+hiljemmin, mitä korkeampia ja vaikeapääsyisempiä nietoksia karttui sen
+tielle. Tuon tuostain uudistuvat täräykset saivat Aadolfin vakuutetuksi
+siitä, etteivät he enää olleet järvenjäällä. Minnekä mentiin, etelään,
+pohjoseen, vaiko muuhun ilmansuuntaan, sitä hän ei tiennyt. Viimein
+reki, edellisiä ankaramman täräyksen saatuaan, paiskautui kokonaan
+kumoon, ja hevonen pysähtyi painutuksissa päin, vaahtoisena,
+vapisevana, uupuneena, alistuen kohtalonsa alle nöyrästi.
+
+Kun Adolf nousi ylös ja nosti kaatumisesta ja pelästyksestä typertyneen
+Marian, tunsi hän vasenta käsivarttansa kovasti koskevan; vaan
+ajatellessaan omaa ja serkkunsa tilaa unohti hän sen. Lumihöytäleitä
+tupruili taajempaan, nietokset paltoutuivat ympäri sen paikan, mihin he
+pysähtyivät. Myrsky kieritti ne kokoon töyrämiksi, jotka ikäänkuin
+aaltoina vyöryivät edelleen, mutta niitä seurasi toiset, yhä suurenevat
+nietokset.
+
+Aadolf oivalsi koko sen vaaran, mikä heidän päällänsä pyöri. Hän ei
+tiennyt missä hän oli, ja pimeys, aivankuin olisi hänen silmiensä valo
+sammunut, vallitsi yltympärillä. Hän tunsi kinosten ehtimiseen
+korkenevan, haudan heidän allansa syvenevän.
+
+Maria toipui nyt tajuntaan.
+
+-- Taivaan Herra, me olemme hukassa! huusi hän.
+
+-- Ei vielä, vastasi Aadolf, asettaen kaatuneen re'en anturoilleen ja
+nosti Marian rekeen. Mutta turha oli yrittää saada hevonen liikkeelle.
+Aadolf lausui:
+
+-- Pidä kädestäni kiinni, Maria! Me murtaumme kinosten läpi. Kenties
+tapaamme läheltä ihmisasunnon, johon voimme pelastua.
+
+-- Onko se ainoa toivomme?
+
+-- On ... mutta minä tunnen jaksavani taistella pelastuaksemme. Tule!
+
+-- Minä en voi... Kuoleman ajatus jäykistää minua... Ja mikä kamala
+kuolema! Mitähän olen tehnyt, koska Jumala on niin julma? Kuolla niin
+nuorena! Ei, ei!
+
+Aadolf tarttui neitoa vyötäisiin ja nosti hänet re'estä. Epätoivo antoi
+Marialle hetkeksi voimia, ja hän kahlasi edelleen Aadolfin rinnalla.
+Mutta joka askel vaati ponnistuksia, vinha tuuli tunki vaatteiden läpi
+ja sekotti jäätäviä hiukkasiaan nuorten vereen. Maria nojasi yhä
+raskaammin Aadolfin käsivarteen ja typertyi viimein kinoksiin. Ravakka,
+karaistunut nuorukainen alkoi myös tuntea tuiman pakkasen vaikutuksia.
+Elinlämpö väheni, jäsenet kadottivat joustavuutensa, ja yrittäessään
+ottaa Marian syliinsä, tunsi hän etteivät voimansa siihen
+riittäneetkään.
+
+Nyt vasta alkoi epätoivo saada valtaa hänessä. Hän ei voinut jättää
+Mariaa yksin ja lähteä kinosten läpi puurtamaan, toivossa saada
+hankituksi apua hyljätylle; hänestä näytti pelkurimaiselta tekosyyltä
+jättää heikompi vertaisensa varmaan perikatoon. Hän kumartui tytön
+puoleen, pyysi ja kehotti häntä, kuvitteli pelastumisen mahdollisuutta,
+saattaakseen häntä ponnistamaan viimeisiä voimiaan. Mutta muutos oli
+Mariassa tapahtunut. Paleltuvien kuoleman enne, suloinen horros painoi
+hänen silmäluomiaan, hiipi kautta hänen suoniensa. Kaikki pelko oli
+kadonnut ... kuolema tuli ikäänkuin puoleksi tiedottomana nautinnon
+tunteena, niinkuin uni lähestyy väsynyttä lasta. Mutta Aadolfin ääni
+herätti horroksista hänen järkensä. Tämä ääni oli hänelle niin rakas,
+että se tunki hänen sydämeensä ja elvytti sen väsäytyneen tykytyksen.
+Maria aukasi silmänsä, kuunteli häntä hymyhuulin, vaikka Aadolf pimeän
+vuoksi ei sitä huomannut, ja lausui raukealla äänellä:
+
+-- Minä en voi, Aadolf. Minun on tässä niin hyvä olla ... anna minun
+jäädä! Minua haluttaa nukkua.
+
+-- Tuo uni on kuoleman enne. Sinun täytyy ravistaa se päältäsi!
+Ajattele isääsi, Maria, ajattele kaikkia, joita rakastat! Heidän
+tähtensä...
+
+-- Joita minä rakastan! virkahti Maria äkkiä ilostuneena. -- Adolf, jos
+minua äsken painanut horros on kuoleman enne, niin tahdon elämäni
+lopulla, ennenkun astun yli iankaikkisuuden rajan, ilmaista sinulle
+sydämeni salaisuuden. Minä en rakasta ketään, en ketään, niin paljon
+kuin sinua. Kuolema ei minua pelota, kun sinä minua seuraat. Sano
+ainoastaan, että välinpitämättömyytesi on ollut teeskennelty, että
+rakastat minua, ja anna minun uinahtaa sinun vierellesi!
+
+-- Jos olet päättänyt kuolla tähän, sanoi Aadolf, -- niin käännä
+ajatuksesi maallisista asioista Luojaasi! Mutta minä vielä kerran
+rukoilemalla rukoilen sinua...
+
+-- Mene! lausui Maria, ja työnsi luotansa käden, joka uudestaan ojentui
+häntä nostamaan. -- Sinä et rakasta minua. Pelasta itsesi, jos voit!
+Minä tahdon kuolla yksin.
+
+Mutta Aadolf kokosi henkensä edestä taistelevan toivottomuudella
+viimeiset voimansa, ja astui tyttö sylissään muutamia askelia kinosten
+läpi, joissa auhtolumi ulottui hänelle vyötäisiin saakka. Hänen
+ajatuksensa olivat sekasin, tajuntansa häimertymäisillään. Silloin
+sattui hänen tiellensä jotain, joka tuntui kovemmalta kuin lumi, ja
+vaisu valo loisti hänen silmiinsä. Hän hapuroi kädellä eteensä ja
+kosketti ikkunaan! Niin lähellä saattaa pahassa pyryilmassa apu ja
+pelastus olla, ilman että niiden läheisyyttä aavistaakaan.
+
+Kova kolkutus ikkunan kamanalle pani mökin asujamet arvaamaan, että
+tavatonta oli tapahtunut. Aadolf kuuli oven aukenevan, mutta kepertyi
+samassa hetkessä tunnotonna lumeen.
+
+
+
+
+VI.
+
+Elli.
+
+
+Herätessään huomasi Aadolf makaavansa huolellisesti peitettynä sängyssä
+vähäisessä kammarissa, jonka ikkunareiästä aurinko pilkistä sisään
+kirkkaalta talvitaivaalta. Hän tunsi olevansa raukea, vaan ei
+pahoinvoipa. Sängyn ääressä seisoi nainen, joka piteli käsissään hänen
+kättänsä ja silmäili häntä lempeästi. -- Oli kuin olisi Aadolf nähnyt
+tuota naista ennen, vaan ei muistanut kuka hän oli.
+
+-- Missä minä olen? oli hänen ensi kysymyksensä.
+
+-- Mäntysuon Inkerin luona, kuului vastaus, ja nainen ojensi hänelle
+maljan, kehottaen häntä siitä juomaan.
+
+Juoma oli erittäin sulomakuista ja vaikutti virkistävästi nuorukaiseen.
+
+Aadolfin toinen kysymys koski hänen seikkailutoveriaan.
+
+-- Hän on tässä viereisessä huoneessa ja nukkuu rauhallisesti,
+sanoi Inkeri. -- Ettekö te, nuori herra, ole laamannin poika
+Signildsborgista? Muotonne näyttää minusta tutulta.
+
+-- Niin olen, Inkeri hyvä... Mutta kuinka minä olen tänne joutunut?
+kysyi Aadolf, koettaen pitää ajatuksiaan koossa.
+
+-- Minä heräsin yöllä siitä, että ikkunatani jyristettiin, ja kun menin
+ulos, tapasin teidät molemmat tainnuksissa mökkini ovella. Kiittäkää
+Jumalaa, että pelastuitte kamalasta rajuilmasta, joka viime yönä
+raivosi!
+
+Aadolf muisti nyt yöllisen retkensä yksityiskohdat ja kiitti
+pelastajaansa sydämellisin sanoin. Mutta tämä kehotti häntä vielä
+nukkumaan ja loikomaan niin hiljaa kuin mahdollista, sillä, sanoi hän,
+vasen käsivartenne on, niinkuin näin, jonkunverran loukkautunut, mutta
+minä hieroin sitä tehoisalla voiteella ja hoidan sitä vielä, kun tulen
+takasin; minä käyn nyt Signildsborgissa ja ilmoitan sukulaisillenne,
+ettei heidän tarvitse olla huolissaan poissaolonne vuoksi.
+
+Inkeri nyykähytti päätään ja lähti. Aadolf vaipui uudestaan
+virkistävään uneen; puolisen tunnin kuluttua herätti hänet viereisestä
+huoneesta kuuluva vilkas puhelu. Hän tunsi serkkunsa äänen ja kuuli
+mielihyvikseen hänen iloisesta naurustaan, että hän oli yöllisistä
+seikkailuista suoriunut ilman pahempia seurauksia. Kun Aadolf
+turvonneen ja jäykistyneen kätensä vuoksi hankalanlaisesti oli saanut
+pukeuneeksi, koputti hän ovelle ja kysyi, saisiko hän astua sisään.
+
+-- Tule! kuului Marian ääni.
+
+Aadolf seisoi nyt samassa huoneessa, josta oli puhe, kun herra Kustaa
+Drake kävi mökin emäntää tapaamassa. Toisella puolen pöytää, pienen
+lyijypuitteisen ikkunan kohdalla istui neiti Skytte, tosin vähän
+kalpeana, mutta muutoin ilmeni koko hänen olennossaan tavatonta
+Iloisuutta. Hän silmähti Aadolfin astuessa sisään tutkivasti hänen
+kasvoihinsa ja jatkoi sitten pilapuhettansa seuralaisensa, nuoren tytön
+kanssa, joka istui pöydän ääressä häntä vastapäätä, nojaten
+kyynäspäillään pöytään, kiharainen pää molempien käsiensä varassa.
+
+Elli, sillä hän se oli, käännähtihe kuullessaan oven aukiavan ja
+nyökäytti ujostelematta tulijalle päätään; hän oli yöllä auttanut
+äitiänsä kantamaan tajuttomiksi kohmettuneet tupaan, ottanut osaa sen
+juoman valmistamiseen, jolla heidän elinvoimiaan vahvistettiin, eikä
+ollenkaan arastellut ihmisiä, jotka avuttomina ollessaan olivat hänen
+äidistään ja hänestä itsestään niin suuresti riippuvaisia olleet.
+
+-- Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, -- mutta
+me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän
+on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä
+tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo? Hän tahtoo näyttää
+minulle kankaitaan ja kehruitaan, ja tahtoo viedä minut metsään eräälle
+joelle, heittelemään tikkuja ja katselemaan niiden uiskentelua virran
+mukana...
+
+-- Niin no, eikö se ole hupaista? kysyi Elli.
+
+-- En epäile, Elli, etteikö se sinua suuresti huvita, sanoi Aadolf; --
+lasna oli minulla sama mieliteko kuin sinulla: kuljeskelin mielelläni
+metsässä ja mieluisia minulle olivat sen hämyhelmassa solisevat joet...
+
+-- Kysy Aadolf herralta, eikö hän tahdo tulla seuraasi? lausui Maria.
+
+-- Tulkaa molemmat!
+
+-- Lapsiparka, sanoi neiti Skytte, -- sinä näytät minusta erämaassa
+kasvaneelta metsäkukalta. Oletko koskaan kuullut puhuttavan Jumalasta?
+
+Elli iski hämmästyen silmänsä Mariaan.
+
+-- Ja etkö sinä, virkkoi hän vastimeksi, -- ole koskaan nähnyt Jumalaa?
+
+-- Hän ei ole täydessä tolkussaan, ajatteli neiti Skytte ja pudisti
+sääliväisenä päätään.
+
+-- Etkö näe häntä, kun äitisi sammuttaa kynttilän kammarissasi, ja luet
+rukouksesi juuri ennen kun nukahdat?
+
+-- Jumala on näkymätön henki, selitti neiti Skytte; -- sen sinun tulisi
+tietää. Mutta ellet sinä, kuten enin osa rahvaan lapsia, ole oppinut
+lukemaan, niin pitäisi äitisi...
+
+-- Lukemaan! toisti Elli -- ja aukasi sukkelasti pöytälaatikon, josta
+otti esiin muutamia harmaita, kuluneita kirjanlehtiä; päällimäisessä
+oli tuhruisilla painokirjaimilla luettavana: "_Kreivi Raymundin ja
+prinsessa Melusinan surullinen tarina_".
+
+Hän alkoi selvällä, sulosointuisella äänellä lukea erästä kohtaa tuosta
+vanhasta sadusta.
+
+-- Mutta nyt, sanoi hän, -- tahdon nähdä, voitteko te lukea tätä.
+
+Ja sen sanottuaan riensi hän pois ja toi jostain tuvan loukosta sauvan,
+joka oli piirretty täyteen moninaisia viivoja ja kuvioita.
+
+Neiti Skytte työnsi taikauskoisella pelolla tuon kummallisen sauvan
+luotaan; hän muisti kenenkä tuvassa hän oli ja ne huhut, joita
+Inkeristä kansan keskuudessa kerrottiin. Nuori vapaaherra sitävastoin
+silmäili uteliaasti sauvaa, vaan oli hänen pakko tunnustaa, ettei hän
+sauvaan piirrettyjen kuvioiden merkitystä tajunnut.
+
+Elli oli tuonut nähtäväksi riimusauvan ja rupesi nyt sen vertauskuvia
+tulkitsemaan. _Kumoon kaadettu vene_ merkitsi meren jäätymistä,
+_linnut_ muuttolintujen lähtöä, _ratas_ vuoden lyhyintä päivää j.n.e.
+Harvat ne merkit, joita ei hän kyennyt selittämään.
+
+Niitä näitä puhellessa kului aika sukkelaan, etenkin Aadolfin mielestä.
+Mutta samassa kilahtivat kulkuset talon edustalla, ovi avattiin ja
+Inkeri astui sisään eräs laamanni Juhanan uskottu palvelija muassaan.
+Viimemainittu oli tullut noutamaan neiti Skytteä kotia Signildsborgiin.
+Nuori neiti Skytte kiitti Inkeriä sangen alentuvasti talossa
+nauttimastaan vieraanvaraisuudesta, nyykähytti ystävällisesti Ellille
+päätään, antoi Aadolfin auttaa turkkia päälleen ja istuutui rekeen.
+
+-- Aadolf, kuiskasi hän, teeskennelty hymy huulillaan, juuri kun
+palvelija heilahutti ruoskaa hevosia liikkeelle saattaakseen, -- älä
+antau lumottavaksi! Ja ennen kaikkea, unhota mitä sanoin sinulle yöllä
+lumimyrskyn aikana! Ne olivat sanoja, joilla ei tarkotettu mitään.
+
+-- En tiedä, mitä sanoja sinä tarkotat.
+
+-- Sitä parempi, vastasi Maria ja painoi käden turkin alla lujasti
+sydäntänsä vasten.
+
+
+
+
+VII.
+
+Kuulustelu.
+
+
+Aadolf jäi mökkiin loukkaantuneen kätensä vuoksi, jonka Inkeri heti
+takasin tultuaan uudestaan tarkasti. Hän otti kaapistansa pullon, kääri
+ylös Aadolfin paidan hihan, mutta pani, ennenkun ryhtyi hieromaan,
+kätensä ristiin ja kuiskasi hartaan näköisenä moniaita sanoja niin
+hiljaa, ettei nuorukainen kuullut, rukoiliko hän vai lukiko hän
+loihtuja. Inkeri varustautui juuri panemaan liinakäärettä käsivarteen,
+kun Elli, joka puuhan kestäessä oli katsellut ikkunasta maantielle
+äkkiä huudahti:
+
+-- Äiti, tuolla tulee kaksi vierasta miestä.
+
+-- Joutaa tulla, sanoi Inkeri ja jatkoi käärimistään.
+
+-- Toinen niistä on pappi, sanoi Elli kalveten; -- ja hän näyttää niin
+ankaralta ja tuimalta.
+
+-- Hupsu! Mitä sinä pappia pelkäät enemmän kuin muita? No, nuori herra,
+antakaa kun nyt hellävaraan autan takin päällenne, ja minä toivon, että
+käsivartenne huomen aamulla on oleva terve.
+
+Elli oli totta tiennyt. Kaksi miestä oli käynyt veräjästä sisään ja he
+näkyivät nyt, lumessa kahlaten, lähestyvän Inkerin mökkiä. Toinen oli
+kirkkoherra, maisteri Svenonius täydessä virkapuvussa, raamattu
+kainalossa. Toinen, joka uskollisesti harppaili Hänen Arvoisuutensa
+jäljissä, oli nimismies Askelin. Hänkin oli puettu virkatamineihinsa.
+
+-- Veli hyvä käy liian sukkelaan, sanoi paksu ja raskaissa
+polussaappaissaan tömistelevä nimismies puhkien. -- Kyllä me tuohon
+luolaan ehdimme ajoissa niinkin. Suo anteeksi, veliseni, pyydän,
+pysähdy hetkeksi, että saan vetää henkeäni. Puh! Älä pane pahaksesi,
+jos vielä kerran kysyn ... veliseni, minä en pelkää paholaista, sen
+tiedät ... mutta oletko sinä hengen aseilla vahvasti varustettu?
+
+-- Helvetin porttien ei pidä meitä voittaman, sanoi Svenonius. -- Älä
+pelkää, veli Jöns!
+
+-- Pelkää? Kuka on puhunut pelkäämisestä? Luuleeko veli, että minä
+pelkään? Kehotan vaan varovaisuuteen, mikä on kaikkien hyveiden äiti.
+
+Nimismies puhki vielä kotvasen aikaa, ikäänkuin uuvuksiin ajettu
+hevonen, ja jatkoi sitten matkaa etujoukon ryhdissä ilmenevän varmuuden
+rohkasemana. Hän ei kuitenkaan katsonut ihan tarpeettomaksi lukea
+itsekseen eräänlaista lapsena oppimaansa loihtua, joka nyt otolliseen
+aikaan juolahti hänen mieleensä:
+
+    "Jöns on nimi mulla,
+    Häpeäksi ei voi se tulla;
+    Siksi olen ristitty,
+    Elon kirjaan merkitty.
+    Pimeyden ruhtinas,
+    Häijy henki, poistu vain!
+    Luovuinhan sun vallastas
+    Kasteen liittoon tultuain".
+
+Noita sanoja mutisten astui nimismies papin kintereissä Inkerin tupaan.
+
+-- Jumalan rauha! sanoi Svenonius, luoden karsaan silmäyksen Inkeriin.
+-- Minä tulen sinun tykösi, vaimo, Herran nimessä ja pyhän virkani
+puolesta.
+
+Tuvassa olijoihin vaikutti tämä juhlallinen, saarnaäänellä lausuttu
+tervehdys ilkeän hämmästyttävästi. Elli hiipi vavisten Aadolfin
+viereen. Aadolf, ollen aikeessa poistua, katseli kummastuneena pappiin
+ja tämän selän takana tirkistävään nimismieheen, jonka lihavassa
+naamassa pelko ja työläästi ponnisteltu virkamiehen arvokkuus
+kuvautuivat sekaantuneina naurettavalla tavalla toisiinsa. Aadolf
+päätti viipyä, jos puheeksi tuleva asia sallisi hänen olla läsnä, ja
+hän otti Elliä kädestä rauhottaakseen häntä.
+
+-- Outo mahtaa asia olla, sanoi Inkeri. -- Istukaa hyvät herrat ja
+levähtäkää! Ja ellette pane pahaksenne vähäistä virvotusta matkalta
+tultuanne, niin tarjoisin teille maistaa oluttani...
+
+-- Älkää vaivatko itseänne sillä, lausui Svenonius. -- Emme me nauti
+mitään teidän majassanne.
+
+-- Taivas meitä varjelkoon! jupisi nimismies ja teki liikkeen, kuin jos
+hän olisi työntänyt myrkkypikarin luotaan.
+
+-- Mutta mikä siihen on syynä, että nuori Signildsborgin herrakin on
+täällä? kysyi Svenonius silmähtäen epäluuloisesti Aadolfiin.
+
+Aadolf kertoi lyhykäisesti yöllisistä seikkailuistaan sekä siitä
+huolenpidosta, jota hän sekä hänen seuratoverinsa Inkerin luona olivat
+nauttineet.
+
+Mutta Svenonius rypisti kulmakarvojaan, mutisi jotakin "nostetusta"
+rajuilmasta ja korotti sitten taas äänensä:
+
+-- Olen tullut tämän lain palvelijan saapuvilla ollessa kuulustelemaan
+sinua, Inkeri, sielusi tilan ja maallisen vaelluksesi puolesta, josta
+paljo pahaa kerrotaan. Sinäkin olet laumani lampaita, ja paimenen
+velvollisuus on etsiä ruton saastuttamat ja erottaa ne muista, ettei
+koko lauma joutuisi hukkaan. Vastaa siis ihan ensiksi: miksen kaukaan
+aikaan ole nähnyt sinua templissä, jossa sanaa saarnataan minun suuni
+kautta?
+
+-- Niin suora kysymys vaatii suoraa vastausta, lausui Inkeri. -- Minä
+ja lapseni pidämme rukousta täällä kotona lukemalla Jumalan omaa,
+puhdasta ja selkeätä sanaa. Mutta teidän saarnojanne minä en käsitä:
+puhutte paavilaisista, kalvinilaisista ja synkretisteistä ja kutsutte
+alas Jumalan kirouksen heidän päittensä päälle. Maailmassa on vihaa ja
+riitaa tarpeeksi tarvitsematta levittää sitä saarnastuolista.
+
+Svenoniuksen mustakulmaiset kasvot mustenivat yhä enemmin, ja hänen
+silmänsä hehkuivat tuuheain kulmakarvojen alla.
+
+-- Kirjoita, sanoi hän nimismiehelle, joka taskustaan oli ottanut esiin
+arkin paperia, mustetolpon ja kynän ja pannut ne pöydälle papin
+raamatun viereen, jonka hän varmana turvana noituutta vastaan oli
+siirtänyt niin lähelle itseänsä kuin mahdollista; -- kirjoita, että
+tämä nainen peittelemättä tunnusti olevansa käymättä kirkossa
+sentähden, kun siellä saarnataan puhdasta evankeelista oppia ja
+tuomitaan paavillisia, kalvinistisia ja synkretistisiä harhaluuloja.
+
+-- Niinkuin käskette, sanoi nimismies ja tonkasi kynällä paperia, mutta
+väännettyään yhden kirjaimen ja tehtyään ison tahran, pani hän kynän
+pois.
+
+-- Veliseni, sanoi hän, pohtien synkretisti-sanan mutkallista tavausta,
+-- minä kävin niin hämmästyksiini tuon jumalattoman vastauksen tähden,
+että käteni ei taivu kirjoitukseen.
+
+-- Käsitän kyllä, sanoi Svenonius; -- saatana voi turruttaa käsiä, se
+on tunnettu seikka, ja hän tahtoo tässä auttaa palvelijataan.
+
+-- Antakaa minun tehdä pöytäkirja, sanoi nuori vapaaherra; -- minunkin
+toinen käteni on turruksissa...
+
+-- Onko! huudahtivat Svenonius ja nimismies yhtä suuta, ja sanomaton
+kauhistus kuvastui nimismiehen kasvoilla.
+
+-- Mutta syy siihen on, jatkoi Aadolf, -- kun viime yönä tuiskussa
+kaaduttiin ja minä lankesin ja kosketin käteni. Inkerin huolenpidolla
+se kyllä sentään, toivon mä, pian paranee. Oikeaa kättäni voin sen
+sijaan sujuvasti käyttää, ja jos sallitte...
+
+-- Kirjoittakaa sitte niinkuin sanoin, armollinen herra, lausui
+Svenonius, ja Aadolf kävi nimismiehen paikalle.
+
+Elli oli sill'aikaa empivästi käynyt papin luo. Hän katsoi arasti ja
+rukoilevasti pappia silmiin ja lausui:
+
+-- Älä puhu niin kovia sanoja äidilleni, herra kulta. Sinä pelästytät
+meitä.
+
+-- "Sinä!" karjasi Svenonius ja työnsi tytön takasin. -- Onko
+pakanallinen äitisi opettanut sinua myös ulkonaisessa käytöksessä
+osottamaan halveksimista Herran palvelijata kohtaan?... Mutta, jatkoi
+hän sitten leppeämmin, nähtyään rukoilevan ilmeen Ellin kasvoilla, --
+minä tuomitsen sinua kenties liian ankarasti. Suo anteeksi kiivauteni,
+lapseni! Sieluni on kuohuksissa... Mutta rukouksesi ovat sittenkin
+turhat, sillä velvollisuuteni käskee minua kohtelemaan ankaruudella.
+
+-- Mene ulos, Elli, sanoi Inkeri ja silitteli tyttärensä päätä, -- ole
+vähän aikaa naapurissa ja tule sitten takasin! Tätä keskustelua ei
+toivoakseni kauan kestäne.
+
+-- Minä en tahdo jättää sinua. Anna minun jäädä tänne.
+
+-- Tottele minua nyt, niinkuin olet aina ennenkin totellut, lapseni!
+Luullakseni meidän ei tarvitse mitään peljätä.
+
+Elli oli kahdenvaiheella. Hän katsahti vielä kerran rukoilevasti
+pappiin, mutta käänsi silmänsä tämän ynseistä kasvoista nuoren Skytten
+puoleen, joka nyt oli tauonnut kirjoittamasta.
+
+-- Tottele äitiäsi! Minä olen hänen luonansa niinkauan, kun sinä
+palaat, sanoi Aadolf rohkasevasti hymyillen, ja tämä hymyily tunkihe
+ikäänkuin valonsäde Ellin sydämeen.
+
+-- Sinä olet hyvä ... sinä puolustat äitiä, niin ajatteli Elli, ja tuon
+toivon näki Aadolf kuvastuvan hänen otsallaan ja siinä lämpimässä
+katseessa, jonka Elli verkkaan ulos mennessään häneen loi.
+
+-- Olen nyt kirjoittanut, sanoi Aadolf Svenoniukselle. -- Haluatteko
+kuulla?
+
+-- No lukekaa sitte!
+
+Aadolf luki:
+
+"Herra pastori Svenoniuksen kysyttyä, miksei Mäntysuon Inkeri käy
+jumalanpalvelusta kuulemassa kirkossa, vastasi Inkeri likimmittäin
+näin, että hän ja hänen tyttärensä pitävät rukousta kotona, lukemalla
+Jumalan puhdasta ja selkeätä sanaa, jota hän ymmärtää, mutta
+käsittämättömiä sensijaan hänelle ovat herra pastorin saarnat, koska
+ne, sensijaan että julistaisivat Kristuksen lempeätä oppia, joka tarjoo
+rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää tahtoa, käsittelevät yhteiselle
+kansalle vieraita jumaluusopillisia riitoja, tähdäten pääasiallisesti
+vaan kirousta paavilaisille, kalvinilaisille ja synkretisteille. Ja
+sanoi mainittu Inkeri lisäksi yksinkertaisen ajatuksensa olevan, että
+maan päällä on tarpeeksi vihaa ja riitaa, tarvitsematta kuulla sitä
+saarnastuolista".
+
+-- Mitä se on? huudahti Svenonius. -- Te ette kirjoita sen jälkeen kuin
+minä sanelen.
+
+-- Minä kirjoitan sen jälkeen, kuin olen itse kuullut hänen puhuvan.
+
+-- Armollinen herra, te panette sanoja hänen suuhunsa, joita hän ei
+ikänä ole lausunut...
+
+-- Kyllä sanojeni ajatus oli tuo, virkahti Inkeri.
+
+-- Vaiti, nainen!... Ja te, armollinen herra, olette minua arvottomalla
+tavalla loukannut ja olette väärentänyt pöytäkirjan, tietäkää se...
+
+-- Herra pastori, lausui Aadolf Skytte, -- punnitkaa tarkemmin
+sanojanne, tahi niin totta kuin Jumala elää, saatte vastata
+ritarismiehen kunniata loukkaavasta syytöksestä.
+
+-- Oi, hyvä Jumala, jupisi Svenonius, -- jopa näen kuinka pitkälle
+Signildsborgin jumalisen isännän poika jo on tullut. Että omenan pitää
+pudota niin kauas puusta! Se on seurauksena, kun luetaan jumalattomia
+kirjoja, jotka kerran kirjaseppinensä pitää poltettaman iankaikkisessa
+tulessa ... sen on tuo kirottu Cartesius matkaansaattanut, joka jo on
+tuomittu ja nyt oleskelee äärimäisessä pimeydessä, johon hänen
+oppilaansakin vielä kootaan...
+
+-- Minä huomaan, että olette penkonut minun kirjojani, lausui Aadolf.
+-- Jatkakaa kuulustelua, jos haluatte! Minä kirjoitan edelleen...
+
+-- Sen on, jatkoi Svenonius, -- vaikuttanut noiduttu ilma tässä
+huoneessa, joka helposti saastuttaa jumalattomien opinnoiden kautta
+Herrasta pois kääntyneen ja pahuuteen taipuneen mielen. Filosoofit,
+tietäjät ja noita-akat saavat alkunsa kaikki samasta helvetin
+kattilasta. Kirjoittakaa te, armollinen herra, vaan oman ymmärryksenne
+mukaan! Minulla on tarkka muisti ja tällä saapuvilla olevalla
+oikeudenpalvelijalla niinikään. Näihin muistiimme me kirjoitamme.
+
+-- Niin aina, niin aina, vapaaherran suosiollisella luvalla, lausui
+nimismies hajamielin.
+
+-- Toiseksi kysyn sinulta, Mäntysuon Inkeri, tunnustatko olevasi
+perehtynyt moninaisiin salaisiin temppuihin, joten voit parantaa
+ihmisiä ja elukoita tenhovoiteilla ja loitsuluvuilla? jatkoi Svenonius.
+
+-- Siihen vastaan, että on minulla jonkinlainen taito parantaa ihmisiä,
+ei tenhovoiteilla ja loihtuluvuilla, vaan sellaisista ruohoista
+valmistetuilla voiteilla ja muilla lääkkeillä, joita Kaitselmus sitä
+tarkotusta varten antaa kasvaa maillemme. Loihtuja minä en osaa, ja
+luulisin niistä olevan enemmän haittaa kuin tosihyötyä. Mutta ennenkun
+lähimäisiini uskallan käyttää niitä keinoja, joiden hyödyllisyydestä
+tahi vahingollisuudesta eritapauksissa minä, taitamaton ihminen, vaan
+ulkonaisista merkeistä voin päättää, on tapani hiljaisuudessa rukoilla
+Jumalaa, sillä siitä luulen tietoni taudeista selvenevän ja että
+mieleni, joka usein karustaa vastaan, suuremmalla säyseydellä mukautuu
+vaivain ja tuskain näkyjä kestämään.
+
+-- Sinä sovitat sanasi niin hyvin, aivankuin jokin henki kuiskaisi ne
+korvaasi. Kirjoita, nimismies veliseni ... minä tarkotan: kirjoita
+muistiisi ... että Mäntysuon Inkeri toisen kysymykseni johdosta
+tunnusti väärin käyttävänsä Jumalan pyhää nimeä siten, että hän sen
+kautta ajaa pois tautia ihmisistä ja elukoista.
+
+-- Ihmisistä ja elukoista, toisti nimismies.
+
+-- Herra pastori, puuttui nyt Aadolf puheeseen, -- älkää panko
+pahaksenne, jos teen teille seuraavan ehdotuksen: lykätkää tämä
+kuulustelu siksi, kunnes mielenne on ehtinyt tyyntyä ja tajunne
+selvetä. Muuten voitte tahtomattannekin aiheuttaa syytöksen, joka
+mahdollisesti veisi viattomalta ihmiseltä hengen.
+
+-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, -- minä koetan nöyrästi kärsiä
+yhä enemmän pilkkaa sen nuorukaisen puolelta, jonka ensimäinen ohjaaja
+uskonopissa minä olen ollut.
+
+-- Hylkäätte niin muodoin ehdotukseni? Selvittäkää siinä tapauksessa
+entiselle oppilaallenne eräs kohta, jota hän ei tiedä ja haluaa
+tietääksensä. Kuinka rohkenette te kirkossa rukoilla sairasten
+puolesta. Jos Inkeri väärinkäyttää Jumalan nimeä sillä, että hän
+auttajana saapuu tautivuoteen ääreen ja rukoilee valoa ja voimaa
+itselleen ja terveyttä tahi lievitystä kärsivälle; niin tottapa te
+paljoa suuremmassa määrässä teette itsenne syylliseksi saman nimen
+väärinkäyttämiseen, kun te kukaties usein vilpitöntä sääliäkään
+sydämessänne tuntematta luette esirukouksenne säädetystä
+kirkkokäsikirjasta ettekä sitte enää pane rikkaa ristiin ihmisenä
+auttaaksenne kärsivää?
+
+-- Oi sitä rikkiviisautta! Se käy yli kaikkien rajojen! Jatkakaa, nuori
+Bileam, alkamaanne suuntaa, niin olette pian kuuleva aasienkin
+korottavan äänensä teitä vastaan.
+
+-- Oi, oi! Niin, itse aasienkin! toisti nimismies ja nyökäytti
+hajamielisesti päätään ystävälleen pastorille.
+
+-- Ette siis tahdo selittää minulle tuota kohtaa?
+
+-- Minä en aio pistää jalkaani ansoihin, joita te tielleni viritätte...
+Mutta minä jatkan kuulusteluani ja teen kolmannen kysymyksen. Inkeri,
+tahdotteko tunnustaa, että olette oppinut synnillisen lääkintätaitonne
+perkeleeltä?
+
+-- Herra pastori, sanoi Inkeri, -- kärsivällisyyteni on nyt loppunut.
+Minä en huoli kysyä millä oikeudella te teette noita kysymyksiä, en
+myöskään missä tarkotuksessa; mutta sen vaan sanon, etten aio niihin
+enää vastata. Jättäkää minut, menkää omaan itseenne, kuunnelkaa
+omaatuntoanne, ennenkun otatte askelen, jota ehkä iankaikkisuudessa
+saatte katua. Minä annan itseni Jumalan huomaan.
+
+-- Kirjoita, nimismies, muistiisi, että Inkeri kolmannen kysymykseni
+johdosta, josko hän synnillisen lääkintätaitonsa on oppinut
+perkeleeltä, vastasi vältellen... Et taida myöntää sitäkään, oi nainen,
+että voit katseellasi lumota karjan, että voit hankkia takasin
+varastettua tavaraa, lyödä silmän puhki poissa olevilta ihmisiltä,
+nostaa myrskyjä ja rajuilmoja, loihtia lehmät lypsämättömiksi, muuttaa
+itsesi lehmäksi ja ihmissudeksi ... et kai tahdo ilmaista, että olet
+yhtynyt liittoon saatanan kanssa, ja että kristittyjen juhlina
+matkustat Hornaan vieraisille häijyn sulhasesi luo? Mutta odota, kyllä
+on keinoja, joilla sinut saadaan puhumaan. Varo pahinta, nainen!
+
+Sen sanottuaan kavahti Svenonius tuoliltaan.
+
+-- Lue nyt loihtusi minun ylitseni, jatkoi hän, -- tapa navetastani
+karja, saata sairautta minulle ja lapsilleni! Koeta mitä hornan
+konstisi saavat aikaan! Mutta minä sanon sinulle, että minä seison
+Gideonin kilven suojassa häijyjen nuoltesi saavuttamattomana! Minä
+panen luottamukseni valtaan, joka on sinun valtaasi mahtavampi ...
+valtaan, joka on ruhjonut assyrialaisten tuhannen tuhansia sotavaunuja
+säpäleiksi ja rautakaviolla kukistanut sotalaumoja, lukuisampia kuin
+hieta meren rannalla.
+
+Inkerille nämä hyvästit heitettyään kumarsi pappi nuorelle
+vapaaherralle ja lähti tuvasta, muassansa nimismies, joka ei unhottanut
+sylkeä kolmasti taaksensa, ennenkun hän harppasi yli kynnyksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pappi ja nimismies olivat tuskin tuvasta lähteneet, kun Inkeri
+kalmankalpeana typertyi alas tuolille. Nuori Skytte ojensi kiireesti
+hänelle vesituopin. Inkeri joi ja tunsi virkistyneensä.
+
+-- Kiitos, nuori herra, jalosta esiintymisestänne tällä hetkellä! sanoi
+hän kotvan sen jälkeen. Kaitselmus se oli -- sen tunnen syvästi -- joka
+yöllisen rajuilman aikana saattoi teidät tänne. Te olette seisonut
+juurikuin suojelusenkeli vierelläni ja estänyt mieltäni lannistumasta.
+Kun kuulin teidän puhuvan niin ja kun katselin kauniita kasvojanne ja
+lempeitä silmiänne, niin tunsin syntiä tehneeni, siksi etten
+vuosimääriin ole voinut tukahuttaa vastenmielisyyttäni ja epäilyksiäni
+kaikkia teidän säätyynne kuuluvia kohtaan... Mutta sanokaa, armollinen
+herra, mitä luulette pastorin tarkottaneen tällä käynnillään ja
+kysymyksillään?
+
+-- Tarkottakoon hän mitä hyvänsä, sanoi Aadolf, -- olkaa te kaikissa
+tapauksissa huoleti, Inkeri, sillä eihän ole mitään, josta voisitte
+itseänne syyttää.
+
+-- Mutta sanokaa: onko väärin, onko synti auttaa sairaita lähimäisiä.
+Olen tehnyt sitä palkattomasti; en ole pyytänyt parantuneiden
+kiitollisuuttakaan, tultuani jo aikaa sitte havaitsemaan, että he,
+sensijaan että kiittäisivät minua, kohtelevat minua taikauskoisella
+pelolla sekä inhoten. Olisinko todellakin käsittänyt Kristuksen opin
+lähimäisen rakkaudesta väärin?
+
+-- Minä puolestani olen käsittänyt hänen oppinsa aivan samoin kuin te,
+Inkeri. Älkää viime hetkellä antako niiden perustuksien horjua, joille
+koko ikänne olette rakentanut, vaimo parka! Ja karkottakaa pelko pois
+mielestänne! Teitä ei mikään paha voi kohdata; jos tuo hurjapäinen
+pappi sokeassa innossaan tosiaankin aikoisi teitä sortaa, niin on laki
+ja oikeus tekevä hänen yrityksensä tyhjäksi. Puolueeton tuomari on
+töitänne kiittävä eikä tuomitseva.
+
+-- Laki säätää mitä ankarimman rangaistuksen noituudesta... Ja ...
+herra, minä kerron teille kaikki. Papin uhkaukset eivät yksistänsä pane
+minua pelkäämään, on jotakin pahempaa, jotakin eriskummaista,
+selittämätöntä. Ihmiset näillä seuduin oikein kammoovat minua; ennen
+kohtelivat he minua aralla kunnioituksella, nyt väistävät he minua kuin
+ruttotautista. Ja mikä on vieläkin pahempaa: pitäjässä asuu vanha eukko
+nimeltä Kaarina, josta ihmiset sanovat samaa kuin minustakin, että hän
+muka ymmärtää salaisia taikoja. Kohtasin pari päivää sitten maantiellä
+tuon naisen, jolle en ikänä ole tehnyt mitään pahaa. Hän nyökkäsi
+salaperäisen näköisenä minulle päätään; minä tervehdin häntä takasin ja
+aijoin mennä ohi. Silloin tarttui hän käteeni ja lausui puoliääneen:
+"sinä menet nyt niin ylpeänä ohi, ikäänkuin et tuntisi minua, ja
+kuitenkin tanssimme, sinä ja minä, yhdessä aika hurakkaa viime
+syysseuroissa Pääsiäisvuorella". -- Mitä sinä tarkotat? kysyin.
+"Hiljaa, hiljaa", sanoi hän, "kukaan ei saa sitä tietää; mutta ensi
+pääsiäisenä voit ottaa tyttäresi mukaan mestarin luo". Ja puhellessaan
+näytti hän mielipuolelta. Samana päivänä kohtasin vanhan naapurivaimon,
+joka oli elättänyt itseään lukemalla loihtuja sairasten yli, ja hän
+katseli minua karsain silmin syystä, että hän arvelee minun valtaavan
+häneltä hänen ammattikeinonsä. Hän kuiskasi korvaani: "miksi viekotit
+minua ottamaan osaa syyskokoukseen saatanan luona?" Häneltäkin vaadin
+selitystä tuohon mielettömään väitteeseen, mutta eipä sitä lähtenyt...
+Sanokaa nyt, herra, kuinka tuo on selitettävä? Kamalat enteet
+ahdistavat sydäntäni. Ja ajoittaisin näinä viimeisinä päivinä olen
+joutunut huumetuksiin ja nähnyt kamalia näkyjä.
+
+Aadolf ei tiennyt mitä vastata. Hänenkin huomionsa kiintyi nyt erääseen
+kohtaan, jota hän tähän saakka oli pitänyt vähäpätöisenä, koska oli
+luullut sitä sattumukseksi, jolla ei ollut erikoisempaa merkitystä. Hän
+oli näet huomannut, että papit viimekuluneina aikoina juurikuin
+hiljaisen sopimuksen kautta useasti valitsivat saarnojensa aineeksi
+sen, mitenkä horna saavuttaa yhä enenevässä määrässä valtaa maan päällä
+opettamalla loihtukeinoja pakanaismielisille ihmisille; hän oli myöskin
+huomannut, että samasta asiasta erityisellä mielihalulla puhuttiin
+vihaisemmissa seuroissa ja aavisti tämän olevan yhteydessä niiden
+kummallisten ilmausten kanssa, jotka taitamattoman rahvaan keskuudessa
+olivat huomattavina.
+
+-- Minusta, sanoi hän miettiväisenä, -- on aivankuin ihmisten mieliin
+äkisti olisi tarttunut jotakin näkymätöntä myrkkyä ja koko maailma
+muuttunut houruinhuoneeksi. Tämä on tosin perusteetonta arvelua, mutta
+meidän aikakautenamme löytyy paljon haisevia lätäköitä, joista moinen
+myrkky helposti voi syntyä.
+
+-- Luulen ymmärtäväni, mitä tarkotatte, armollinen herra, sanoi Inkeri.
+-- Tarvitsee vain jonkunverran lukea pyhiä evankelioita ja asettaa
+niiden ylevät esikuvat meidän itsemme rinnalle, nähdäksemme kuinka
+turmeltuneita, kuinka epäkristillisiä me olemme.
+
+-- Ja tuo pappi! sanoi Aadolf, jonka ajatus jälleen palasi
+Svenoniukseen, -- onko entisajan verisimmilläkään epäjumalilla ollut
+hänen kaltaistansa palvelijaa? Ja hän ei silti ole mikään konna: tuo
+uskonkiihkoinen mies luulee menettelevänsä oikein ja Jumalalle
+mieliksi.
+
+-- Tiedättekö, herra, mitä minä aion tehdä? sanoi Inkeri nopeasti! --
+Minä riennän pastorin luo ja polvillani pyydän häneltä armoa, ei
+itseni, vaan tyttäreni tähden. Hän on sittenkin kristillinen pappi ja
+ihminen eikä ole hylkäävä tätä rukoustani... Tyttäreni tähden... Hän ei
+voi työntää minua luotaan. Mikä on yksinäisen lapsiparan perivä, jos
+minut temmataan pois!
+
+-- Inkeri, te vaivaatte nyt kiihottunutta mieltänne pahinta ja
+uskomattominta luulotteleimalla...
+
+-- Niin, nyt tunnen kuinka heikko minä olen. Minun, vanhan ihmisen,
+tulisi olla hyvänä esikuvana nuorille ja panna toivoni Kaikenhyvään
+Jumalaan ja murheen hetkenä, kun sielu on nääntyä, johtaa mieleni
+lähteelle, josta iankaikkisen elämän vesi vuotaa.
+
+Hän avasi ikäänkuin jumalaisesta mieleenjohdatuksesta raamatun, joka
+Svenoniukselta oli unohtunut. Kohta, johon hänen katseensa ensiksi
+sattui, oli kuin häntä varten kirjoitettu, ja hän luki syvimmän tuskan
+väräyttämällä äänellä:
+
+"Herra, ole minulle armollinen, sillä minä ahdistetaan; kasvoni ovat
+muuttuneet murheesta, niin myös sieluni ja sisustani. Sillä minun
+elämäni on kulutettu murheesta ja minun vuoteni huokauksesta. -- Minä
+olen pilkaksi tullut kaikille kyläläisilleni ja hämmästykseksi
+tuttavilleni; jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua. Minä olen
+sydämestäni unhotettu, niinkuin kuollut; minä olen niinkuin rikottu
+astia. Sillä minä kuulen monen minua häpäisevän, niin että jokainen
+karttaa minua; he pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa
+minun henkeni".
+
+Inkerin vapisi ääni; hän ei voinut jatkaa, mutta osotti, silmähtäen
+vieraaseensa, sitä kohtaa, mihin hän oli lopettanut. Nuori Skytte
+jatkoi:
+
+"Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: Sinä olet Jumalani. Minun
+aikani on sinun käsissäs: pelasta minua vihollisteni kädestä ja niistä,
+jotka minua vainoovat! Anna paistaa kasvosi palvelijas päälle! Auta
+minua laupiutes kautta! Herra, älä minua anna häpeään tulla! Kuinka
+suuri on sinun hyvyytes, jonkas panit tallelle niille, jotka sinuun
+uskaltavat ihmisten lasten edessä! Sinä kätket heitä tykönäs salaisesti
+jokaisen uhkauksista, ja peität heitä majassas riiteleväisistä
+kielistä. Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osottanut
+ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa! Sillä minä sanoin
+pikaisuudessani: minä olen sinun silmäisi edestä sysätty pois:
+kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykösi
+huusin".
+
+Aadolfin vielä lukiessa tuli Elli sisään. Hän oli, käskettynä ulos
+tuvasta, käyskennellyt metsässä ja siellä itkien päästänyt valloilleen
+epämääräisen surunsa äidin tähden. Mutta ennen takasintuloansa oli hän
+pyyhkinyt kyynelet silmistään ja koettanut rohkasta mielensä niin hyvin
+kuin voi. Arastellen oli hän lähestynyt mökkiä ja kuunnellut ovella,
+ennenkun sen uskalsi avata; mutta kuullessansa ainoastaan tuon
+ystävällisen herran äänen, ja kun tuvassa muuten kaikki oli hiljaa,
+palasi häneen entinen rohkeus ja hän astui sisään. Nyt huomasi hän
+äidin otsan kirkastuvan sitä enemmän, kuta pitemmältä Aadolf luki.
+Elli tähysteli jalosukuiseen nuorukaiseen ja hänen sydämensä alkoi
+paisua... Eikä hän aavistanut tekevänsä mitään, mikä olisi näyttänyt
+sopimattomalta tahi julkealta, kun hän sydämensä suoraa käskyä totellen
+pani kätensä Aadolfin olalle ja kysyi: saanko suudella sinua?
+
+-- Elli kulta, sanoi Inkeri, käyden hämilleen, -- sinä et tiedä mitä
+teet. Vapaaherra suvaitkoon antaa anteeksi hänelle tai oikeimmiten
+minulle, sillä minä en ole totuttanut häntä maailman jokapäiväisiin
+tapoihin, vaan olen antanut hänen kehittyä luontonsa mukaisesti!
+
+Mutta Aadolf suuteli häntä ja sanoi:
+
+-- Minä tahdon olla sinulle rakas veli, ja sinun tulee olla niinkuin
+minun sisareni.
+
+-- Armollinen herra, sanoi Inkeri totisena, -- minä tunnen luonteenne
+ja luotan siihen.
+
+Aadolfin täytyi nyt vihdoinkin palata Signildsborgiin. Hän puristi
+Inkerin kättä, kehotti muutamalla sanalla häntä luottamaan
+tulevaisuuteen, suuteli Elliä otsalle, ja lähti ajamaan kotia
+hevosellaan, joka yhdessä hänen kanssaan oli kokenut menneen yön
+vaarat ja vastukset ja yhdessä saanut nauttia taitavan Inkerin
+vieraanvaraisuutta ja hoitoa.
+
+Mutta Elli seurasi häntä katseillaan pienestä ikkunasta, kunnes hevonen
+rekineen häipyi tienviereisten kuusien taa.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Majatalo.
+
+
+-- Riisu hevoset, Niilo, pane niiden selkään loimet ja ruoki niitä
+vahvasti. Harmaan vasemmanpuolisesta takajalasta on kenkä lähtenyt
+pois: toimita niin, että se tulee korjatuksi... Hyvää iltaa,
+kirkkoväärtti! Sinä pidät tarkkaa huolta virastasi; haarikka on
+pöydällä sinun varaltasi. Oluemme onnistui viime kerralla hyvin, sen
+saatan sanoa kehumatta... Onpa täällä miehiä omasta pitäjästä ja
+etempääkin, itägöötiläisiä hernesäkkineen ja smoolantilaisia
+härkäkarjoineen, ja jano näyttää teillä kaikilla olevan. Sisään, hyvät
+ihmiset. Luoja ei luonut majataloja tyhjinä ja oluthaarikoita täysinä
+seisomaan, sen tiedätte.
+
+Näin puheli Klaus majatalonisäntä seisoen kuistinsa edustalla,
+ympärillään matkalaisia, hevosia, härkiä ja kärriä. Eikä se ollut
+tuuleen puhuttua, sillä paljo oli niitä, jotka hänen puheensa
+hyväksyivät ja menivät tarjoiluhuoneeseen, missä iloisa valkia leimusi
+takassa, ja olutta ja viinaa viljalti tarjottiin suojaksi kylmää
+vastaan. Klaus majatalonisäntä, jonka Tukholman kunnioitetut porvarit,
+mihinkä ammattikuntaan kuuluivatkin, hyvin tunsivat aina siitä asti,
+kun hän oli viinurina kellarissa Samuli Mestarin kujan varrella, ja
+jota kaikki etelämaakuntain ja Tukholman väliä kulkevat matkustajat
+tutunomaisesti kohtelivat hänen iloisen luonteensa tähden, meni sen
+jälkeen tarjoiluhuoneen takaiseen kammioon, antaaksensa tarpeellisia
+käskyjä nuorelle, majatalon salaisuuksiin vasta puolittain
+perehtyneelle vaimolleen.
+
+-- Noora, sanoi hän, -- oletko laskenut parasta viiniä herralle
+suuressa kammarissa ... minä tarkotan tullitonta viiniä, jonka ostimme
+Tukholman pormestarilta? Siitä, mitenkä hän piti hattua päässään ja
+hyppäsi alas hevosensa selästä, näin ettei sille herralle kelpaa
+vedellä sekotetut ainekset. Toinen vieras viereisessä päätykammiossa
+tyytyy vähemmin hienoon ja paremmin tepsivään kurkkukastikkeeseen; sen
+näin hänen nenästään. Onko hän mitään tilannut?
+
+-- Vastikään lähetin hänelle kolmannen pullon.
+
+-- Mitä lajia?
+
+-- Viinaa.
+
+-- Se mies ei lähde täältä ennen aamua, sen kosteahko sää minulle
+sanoo. Kuule, Noora, meillä on paljo vieraita tarjoiluhuoneessa:
+Wingookerin väkeä, itägöötiläisiä sekä smoolantilaisia. Kaikille täytyy
+sun olla kohtelias, mutta wingookerilaisille annat oluesta n:o 2,
+niinkauan kun ovat selvällä päällä, sitten n:o 3; itägöötiläisille
+annat oluesta n:o 1, niinkauan kun ovat selvällä päällä, sen jälkeen
+n:o 2; smoolantilaisille annat sensijaan n:o 3, niinkauan kun ovat
+kuivillaan, mutta kun huomaat räystäiden tippuvan, niin annat heille
+kaljaa. Jos itägöötiläiset ja smoolantilaiset tapansa mukaan joutuvat
+tappeluun, niin...
+
+-- Niin huudan sinua, Klaus?
+
+-- Älä keskeytä puhettani, Noora! Tässä suhteessa on tärkeitä seikkoja
+otettava huomioon. Kaikkien ensinnä tulee sinun katsoa millekä puolelle
+voitto kallistuu ja ovatko kummatkin puolueet maksaneet; siinä
+tapauksessa huudat minua, ja minä rupean sille puolelle, jonka
+puoltajaksi Kaitselmus on ilmoittaunut, sillä minä en tahdo vastustaa
+Kaitselmusta enkä kärsi riitaa ja suukopua talossani! Mutta jos toinen
+riitapuoli ei ole maksanut, niin en millään mokomin salli vieraitani,
+joita pidän omina lapsinani, heitettävän ulos. No, Noora, joutuun nyt
+tarjoiluhuoneeseen!
+
+Noora lähti, ja ovela majatalonisäntä seurasi jälestä, pakinoidaksensa
+vierastensa kanssa. Sill'aikaa oli matkamies astunut alas ratsailta
+talon edustalla, ja tuli samassa vierashuoneeseen. Hän oli
+keski-ikäinen, viiksekäs, pönäkkäryhtinen mies, jalassa kannuksilla
+varustetut polussaappaat. Hän kysyi kumartelevalta isännältä, oliko sen
+näköistä herraa, jonka ulkomuodosta hän tuota pikaa teki selkoa,
+vieraiden joukossa. Klaus tunsi kerronnasta miehen ja sanoi puheena
+olevan vierailevan hänen talossaan.
+
+-- Suokaa anteeksi, herra ratsastaja, lisäsi hän, saatuaan viittauksen
+uteliaalta ystävältään, kirkkoväärtiltä, joka halusi tietää tulijan
+nimen, -- suokaa anteeksi rohkeuteni ja sallikaa minun...
+
+-- Tehkää hyvin ja osottakaa heti minulle hänen huoneensa, virkkoi
+ratsastaja ja astui ovea kohden.
+
+-- Hetipaikalla, herra!... Tulimaisen jyrkkä mies! jupisi Klaus, jonka
+jälkeen hän seurasi vierasta portaita ylös ja osotti hänelle niin
+kutsutun suuren kammion oven.
+
+Mies astui sisään.
+
+Sama mies, jonka lukija jo tuntee Vanloon nimellä, tervehti tulijaa
+ystävällisellä kädenlyönnillä ja sanoi:
+
+-- Tervetuloa, Sigurd! Minä olen odottanut sinua täällä tunnin verran.
+Kaada lasiisi ja kerro uutisesi!
+
+-- Herra kapteeni, lausui vieras, ja istuutui tuolille, -- minulla ei
+ole kerrottavana muuta, kuin että tämä tiedustelu niinkuin edellisetkin
+on ollut turha. Minä olen sovitulla yhtymäpaikalla kohdannut useita
+teidän miehiänne. Kukaan ei ole havainnut jälkeäkään siitä mitä haemme.
+Ja kuitenkin on joka lahdelma pitkin rannikkoa Tukholmasta Kalmariin
+saakka tutkittu. Silmäni olisi keksinyt kuunarin millaisessa valeasussa
+tahansa; ne kolme hirmupäivää, jotka siinä vietin, eivät ikänä
+mielestäni häivy. Niinikään en ole tavannut ainoatakaan niistä
+miehistä, jotka laivassa näin, vaikka olen käynyt joka satamassa, joka
+kapakassa, missä moista väkeä liikkuu. Minä melkein epäilisin
+merirosvojen jääneen Itämeren rannikolle talvehtimaan, ellemme olisi
+nähneet heitä kiikarilla siihen asti, kun myrsky meidät erotti
+Gotlannin leveysasteella toisistamme.
+
+-- Hyvä on, Sigurd, me saamme tiedustelujenne päätöksen johdosta
+lohduttaa itseämme sillä, että epäilykseni päämiehen persoonan suhteen
+ovat nyt kokonaan haihtuneet.
+
+-- Oletteko vakuutettu siitä, kapteeni, että hän juuri on se mies?
+
+-- Olen, vastasi Vanloo, -- minä olen vakuutettu siitä, vaan iloa ei se
+sanottavasti minulle tuota...
+
+-- Mitenkä niin?
+
+-- Koston käsi on hervahtunut, sillä se ei voi pahantekijää saavuttaa
+musertamatta kahta viatonta päätä.
+
+-- Minä luulen ymmärtäväni, mitä te tarkotatte...
+
+-- Mutta muutoin, ystäväiseni, sanoi Vanloo ja painoi otsan kätensä
+varaan, -- muutoin tiedät hyvin, ettei syynä tänne tulooni ollut kosto,
+vaan kokonaan muut tunteet. Nuoruuden hehku on sammunut povessani,
+kuohuvat kiihkot tyyntyneet lepoon. Jos olisin tänne tullessani
+kohdannut sen miehen, jota muinaisina onnettomina päivinäni niin usein
+kirosin, jos olisin kohdannut hänet arvollisena kansalaisena ja hyvänä
+perheenisänä, jos olisin havainnut hänen sulostavan sen ainoan naisen
+päiviä, jota minä rakastin, niin no, olisin silloin ojentanut hänelle
+sovinnon kättä ja poistunut iäksipäiviksi. Olisin tuntemattomana
+lähtenyt pois ja uudestaan heittäytynyt elämän temmellykseen... Sigurd,
+ne varmat tiedot, jotka hänestä sain, pakottivat viimeisenkin unelmani
+haihtumaan. Minä olen nähnyt vaimonkin ja saan pian tietää, ovatko ne
+aavistukset tosia, jotka hänen surulloiset kasvonsa sielussani
+herättivät.
+
+-- Ja jos niin tapahtuu, kapteeni?
+
+-- Silloin on toimittava, mutta millä tavalla, se ei riipu yksistään
+minusta. Minä tunnen liiaksi elämää, etten voi uskoa ihmisten kykenevän
+erehtymättä suunnittelemaan. Ihminen voi vaan käyttää hyödyksensä
+tuulta, jonka onnetar sallii puhaltaa. Suunnitelmien tekeminen ja
+niiden tyhjiin raukeaminen on meidän osanamme... Sigurd, kuinka väkeni
+voi?
+
+-- Hyvin, herra kapteeni. He toivovat vaan saada puhua kanssanne ja
+puristaa kättänne.
+
+-- Sano heille terveisiä minulta ja pidä vaari, että he ovat minä
+hetkenä hyvänsä valmiit.
+
+-- He kertovat ylvästellen nähneensä teitä Tukholman kaduilla maan
+isoisinten ja oivallisinten parissa ja valittavat sitä, ettei heidän
+teidän käskystänne sallita kohottaa teille hattuansa. Kuinka suuresti
+he rakastavat ja ihailevat teitä, kapteeni!
+
+-- Minä tunnen heidät.
+
+-- Kapteeni, sanoi Sigurd ja katsoi tutkivasti Vanloota silmiin, -- te
+näytätte minusta olevan joksikin synkällä mielellä tänään.
+
+-- En, minä olen kaltaiseni. Mutta mieli on meren laatuinen: tyynellä
+ei sen laineet keiku... Ystäväiseni, minä kävin synnyinseuduillani ja
+palaan nyt sieltä; olen kotvan levännyt matalaisen harjahirren alla,
+jossa nuorukaiseksi vartuin: tunsin sammalen tuvan salvoksissa, ruohot
+sen turvekatossa; tunsin sen pellon, jota kynnin, halavat, jotka mulle
+kalveen soivat; olen taas seisonut sen yksinäisen tammen vieressä,
+johon nojasin, kun pimeinä syysiltoina tuijotin lemmityiseni ikkunasta
+loistavaan kynttilänvaloon; olen polvistunut isäni hautakummun ääressä
+vähäisellä kirkkomaalla ... minä tunsin tuon kummun harvat turpeet sen
+ympärillä olevien uusien hautojen joukosta ... mutta rakkaimmistani en
+ole jälkeä tavannut. Kukaan ei tiennyt, minne he muuttivat; vanha pappi
+oli kuollut, eikä kirkonkirjat ilmaisseet mitään... Vaan olkoon tästä
+jo kylliksi! sanoi hän muuttuneella äänellä. -- Minun on jo aika
+lähteä. Sinä palaat Tukholmaan ja aukaset siellä nämä paperit --
+(Vanloo antoi hänelle sinetillä varustetun paperikäärön) -- ne
+sisältävät määräyksiä sinulle ja miehistölleni. Niistä rahoista, jotka
+viimeksi jätin, luulen sinulle riittävän vielä kuukaudeksi...
+
+-- Kahdeksi, kapteeni... Mikä se oli?
+
+Sigurdin puheen keskeytti pistoolin laukaus, joka pamahti puhelevien
+läheisyydessä, ihan niinkuin jossakin likeisessä huoneessa. Tuokio sen
+perästä kuului raskaita askelia portaissa ja ovi temmattiin auki;
+majatalonisäntä ja tämän takaa joukko hämmästyneitä, uteliaita
+itägöötiläis- ja smoolantilaisnaamoja tirkisti sisään, mutta katosivat
+heti taas. Koko seurue, isäntä etumaisena, töytäsi sen jälkeen toisen
+-- pääty huoneen oven luo... Vanloo ja Sigurd seurasivat virran mukana.
+Viimemainittu ovi oli sisältäpäin lukittu, mutta Klaus majatalonisäntä
+potkasi sen auki, ja niin riennettiin sisään ovenpirstaleiden ylitse.
+
+Isäntä ja talonpojat seisoivat typertyneinä näyn edessä, joka täällä
+heitä kohtasi. Huoneen ainokaisella pöydällä palaa lekutteli
+kynttilänpahainen, vieressä kolme viinapulloa ja vesiastia, ja sängyn
+vieressä venyi mies, kasvot ylteistään veressä. Onnettomalla oli vielä
+pistooli kädessään; hän ponnisteli nähtävästi, vaikka turhaan,
+kohottaakseen kättänsä, että olisi saanut toisen luodin ammutuksi
+rintaansa tahi kasvoihinsa.
+
+Vanloo riensi luokse, tempasi tuntemattoman kädestä pistoolin, kaatoi
+veden astiasta hänen päänsä päälle, kuivasi nenäliinallaan pään ja
+tarkasti tottuneella silmällä haavaa.
+
+Se ei ollut kuolettava. Kaikki kolme viinapulloa oli mies juonut,
+jotenka käsi oli pettänyt kun hän aikoi surmata itsensä.
+
+Sigurd käski uteliaat töllistelijät, niiden joukossa isännänkin, ulos
+ovesta, ja kuiskasi Vanloolle, auttaessaan tätä sitomaan haavaa:
+
+-- Kapteeni, minä tunnen tämän miehen kasvoistaan. Kuinka ihmeellistä!
+Kohtalo on saattanut käsiimme yhden niistä, joita etsimme...
+
+-- Mitä? Oletko varma siitä?
+
+-- Voiko erehtyä näiden naarmuisten, punapartaisten, kummallisten
+kasvojen suhteen? Mistä luulette niiden vertoja löydettävän koko
+maailmassa? Vai luuletteko että voisi ne unhottaa, nähtyään sellaisissa
+olosuhteissa kuin minä ne näin? Kautta elämäni, se on tuo nuoruudestaan
+asti Länsi-Intian kulkuvesillä hyvin tunnettu vanha merisissi Ruys ja,
+kun hänet viimeksi näin, alipäällikkö siinä merirosvoaluksessa jota
+etsimme...
+
+-- Sigurd, sanoi Vanloo hetken tuumittuaan, -- sinä jäät tänne ja otat
+miehen huostaasi. Hän ei saa päästä käsistämme ... ei mistään hinnasta.
+Turvaa kultaan, uhkauksiin, keinoihin minkälaisiin hyvänsä! Hän on
+vallassamme ja on auttava asiaamme. Ja käskyn minulta saatuasi on sinun
+tuotava hänet minun tyköni.
+
+-- Niinkuin käskette, kapteeni. Omatunto on kait herännyt ja
+soimauksillaan saanut Ruys vanhuksen kyllääntymään elämäänsä.
+
+-- Tottakai se niin on. Ole yhtäkaikki varova äläkä säikytä miestä,
+ennenkun hän toipuu voimiinsa! Parasta on, että ensialussa olet
+näyttäymättä ja annat majatalonväen häntä hoitaa. Maksa heille auliisti
+ja toimita niin, etteivät he hänen itsemurhayrityksestään hiisku niin
+mitään. Minä en soisi asiasta pidettävän tutkintoa... Ja nyt hyvästi,
+ystäväiseni! Minulla on vielä huomenna paljo toimitettavaa.
+
+Vanloo lähti, ja puheltuansa Klaus majatalonisännän kanssa
+kahdenkesken, sill'aikaa kun tallirenki satuloitsi hänen upean
+ratsunsa, nousi hän hevosen selkään ja ratsasti pois.
+
+
+
+
+IX.
+
+Salaisuuksien uuni.
+
+
+Ylläolevalla nimellä kutsuivat kullantekijät työpajojaan, joihin moni
+heitä sulkeutui suurimmaksi osaksi eliniästään uhratakseen himolle,
+jolle äärimäiseen huippuunsa kiihottunut peliraivo tuskin veti vertoja.
+
+Jos nuorukainen joutui tämän himon valtaan, työnsi hän luotansa
+ilomaljan, jota vanhuus, terveys ja elämänhalu kehottivat tyhjentämään:
+auringon loiste, kukan tuoksu oli lakannut häntä varten olemasta,
+suloisimman neitosen lemmenkatse, uskollisimman ystävän syli, maineen
+houkuttelevimmat vietteet, kaikki, jolle hänen sydämensä oli sykkinyt,
+oli menettänyt arvonsa hänen mielestään: hän näki poskensa kalpenevan,
+hiuksensa harmaantuvan, muistelematta huokauksellakaan pois pakenevaa
+elonsa kevättä: hän tunsi sielunsa sopusoinnun rikotuksi, sydämensä
+kuihtuvan, aatostensa kieltenkin höltyvän, niitä kun alinomaa, öin
+päivin jännitettiin yhtä ainoata päämäärää kohden; mutta sama se,
+olisivatpa vaikka maailman perustukset sortuneet, niin olisi hän
+sittenkin viimeiseen asti tähystänyt sulattimeen.
+
+Mies uhrasi varoistansa viimeisenkin rovon tuolle himolle ja olisi ehkä
+laskenut lastensa sydänverenkin sulattimeen, jos olisi toivonut
+askeltakaan lähemmä arvoituksen ratkaisua sillä pääsevänsä.
+
+Vanhus odotti tuskalla elämänsä loppua, koska pelkäsi _suuren
+salaisviisauden_ jäävän häneltä keksimättä, tuon viisauden, jonka
+etsimiseen hän oli tuhlannut nuoruutensa ja miehuutensa voimat.
+
+Tuo kauhea himo, joka luultavasti jo historian huomenella heräsi
+eloon ensimäisen sivistyskansan keskuudessa, joka käytti kultaa
+vaihtovälineenä ja arvonmittarina, nieli vuosituhansien kuluessa
+ihmiskunnan jaloimpia voimia. Ne sukumme keskuudessa harvakseltaan
+heränneet henget, joilla oli halua ja voimaa pyrkiä korkeihin, etäisiin
+päämääriin sekä elämän tavallisista iloista kieltäymällä antautua
+luonnon ja ihmiskunnan arvoituksien tutkimiseen, -- nämä henget
+luopuivat uutterasta työstään, joka jättiläisaskelin olisi jouduttanut
+edistyksen kulkua ja korottanut meidät, nykyajan ihmiset, sellaiselle
+asteelle, jonka jälkeläisemme saavuttavat vasta vuosisatojen perästä,
+-- luopuivat tuosta siunausta tuottavasta uutteruudestaan, uudestaan ja
+yhä uudestaan koetellakseen jo lukemattomia kertoja koeteltua taitoa
+_tehdä kultaa_.
+
+Älköön luultako näiden kokeiden aiheutuneen typeryydestä tahi
+taitamattomuudesta! Kullantekijät olivat aikakautensa sivistyneimpiä
+miehiä; he ajattelivat terävästi ja loogillisesti. Me teemme
+tulikivestä ja elohopeasta ominaisuuksilleen aivan uudenlaisen aineen:
+sinuuperin; alkemistat toivoivat niinikään erilaisia aineita toisiinsa
+yhdistämällä saavansa kultaa. Vielä ei oltu siihen vakuutukseen päästy,
+ettei kulta ole erilaisista aineista yhdistetty. Mutta jos
+vastaisuudessa keksitään keinoja, joilla monia nykyään jaottomiksi
+luultuja aineita voidaan hajottaa eri aineosiin, niin kukapa takaa
+elleikö kullantekotoiveet elvy uudestaan, sittekun flogistinen systeemi
+ja varsinaisen kemian ilmestyminen kahdeksannentoista vuosisadan
+jälkipuoliskolla saattoivat ne raukeamaan?
+
+Sananlasku sanoo, ettei ole mitään pahaa, josta ei samalla olisi
+jotakin hyvää, ja tätä väitettä voidaan soveltaa alkemiaan. Sen
+harjoittajat tekivät hyödyllisiä, heille itselleenkin odottamattomia
+havaintoja, mutta tämän lisäksi karttui heidän lukemattomista
+kokeistaan se runsas kokemus, josta ihmiskunnan hyväntekijä, kemia imi
+äidinmaitonsa.
+
+Ja kuinkapa suurenmoinen olikaan tämä intohimo tarkotuksiltaan! Kuinka
+hurmaava olikaan toivo voida, tämän suuren viisauden perille päästyä,
+vaikuttaa yksityisten, kansojen ja valtioiden, jopa koko ihmiskunnankin
+kohtaloihin! Tämä salaisuus vallassaan saattoi hekkumoitsija hankkia
+itselleen kaikkia huveja, joita hienostunein nautinnonhalu voi kaivata;
+sillä saattoi kunnianhimoinen toteuttaa irstaimmat haaveilunsa; sillä
+isänmaanystävä perustaa maansa maailmanvallan, kansalaisvapauden intosa
+harrastaja kukistaa sortovallan, ihmisystävä kuivata tuhansien
+kyyneliä.
+
+Tahdomme saattaa lukijan Sjövikin salaperäiseen tornikammariin.
+Rautaovi siinä sivurakennuksessa, jossa tuo kammari sijaitsee, on
+hiljattain kääntynyt saranoillaan ja kaksi miestä astunut sisään. He
+nousevat lyhdyn valossa kapeita kiertoportaita, joiden päässä on pieni
+ovi, tehty paksuista tammilaudoista. Sekin avataan ja miehet astuvat
+Salaisuuksien uuniin.
+
+Lyhdyn lekuttava liekki valaisi ympäristöä, joka olisi ansainnut tulla
+Rembrandtin siveltimellä maalatuksi. Osan huonetta täytti seinää vasten
+seisova uuni, jossa oli useita aukkoja, niistä kaksi ahjoiksi
+laajentuvaa ja palkeilla varustettua. Uunin eri osastot olivat
+yhteydessä keskenään torvien kautta, joista toiset olivat raudasta,
+toiset tulenpitoisista tiileistä. Uunin luona nähtiin pumppulaitos,
+jolla kävi nostaminen vettä tornikaivosta seinään kätkettyä torvea
+myöten. Vasemmalla seisoi aimo kaappi, jossa paitsi hyllyjä pulloineen
+ja tölkkeineen oli vähäisiä rasioita, täynnä kivennäisaineita ja
+alkemistisia seoksia. Erehdyksen välttämiseksi olivat kaikki, sekä
+tölkit että arkut, varustetut planeetillisilla tahi kabbalistisilla
+merkeillä tai ainoastaan asiaan perehtyneiden tajuttavilla nimillä,
+niinkuin _Proteus, Vanha Aatami_ j.n.e. Oikealla nähtiin toinen,
+kirjoja ja käsikirjoituksia sisältävä kaappi, ja tämän kohdalla sohva
+ja pöytä, jolla alkemiallisia teoksia oli levällään. Pitkin seinämiä
+oli ryhmittäin tislaimia, kolveja, sulattimia ja mitä eriskummaisimpia
+konekaluja. Tuolta ja sieltä irvisteli seiniltä pääkalloja tai roikkui
+moninaisten eläinten luurankoja; sillä alkemistat turvautuivat
+viisasten kiveä hakiessaan sekä elimettömään että elimelliseen
+luontoon.
+
+Päivänvalo ei ollut paistanut vuosikausiin tähän huoneeseen, ellei
+jonkun uteliaan säteen ollut onnistunut salaa hiipiä sulettujen
+ikkunaluukkujen välitse sisään.
+
+Toinen sisäänastuvista miehistä pani tulen katosta riippuvaan lamppuun.
+Sen valo vipisi Draken ja Vanloon kasvoilla.
+
+-- Tämä on työkammioni, sanoi Drake; -- minä pidän itseäni onnellisena,
+että olen voinut avata sen teidänlaisellenne miehelle.
+
+-- Silmäys tähän huoneeseen vakuuttaa minua siitä, lausui Vanloo, --
+että olen teissä tavannut miehen, joka innolla ja tarmolla on antaunut
+tieteiden tieteen tutkimiseen. Pidän itseäni yhtä onnellisena
+tuttavuutemme johdosta kuin tekin. Kauanko olette näitä opinnoita
+harjoittanut?
+
+-- Aina nuoruudestani pitäen. Ne vuodet, jotka oleskelin yliopistossa,
+käytin tieteen valmistaviin tutkimuksiin; silloin tutustuin sen
+teoriaan, mikäli minun oli mahdollista löytää kelvollisia lähteitä
+näille opinnoille. Minä tuomitsin itseni itsekiduttavan erakon
+kieltäymyksiin ja käytin isäni lähettämistä rahoista niin paljon kuin
+suinkin, hankkiakseni noita tarvittavia kirjoja, joista usein sain
+maksaa niiden painon puhdasta kultaa. Isäni kuoltua vasta olin
+tilaisuudessa tehdä kokeita, vaikkei niin suuressa määrässä, kuin
+olisin toivonut.
+
+Draken puhellessa silmäili Vanloo hänen kirjavarastoaan, jossa oli
+runsaspitoinen kokoelma alkemiallisia kirjoitelmia: siinä oli teoksia
+Albertus Magnukselta, Libariukselta, van Helmontilta, Arnold de
+Villanovalta, Basilius Valentinukselta ja Theofrastus Paracelsukselta,
+sekä uudempia teoksia Thurneysenilta, Glauberilta, Brandtilta y.m.
+
+-- Mutta ryhtykäämme nyt, teidän luvallanne, toimeen! sanoi Drake. --
+Yölliset hetket ovat lyhyet. Käskekää te, ja minä olen tekevä sen
+mukaan!
+
+-- Niin, miksei, -- minä tahdon vaan ensiksi tarkastaa kuinka uuninne
+on rakennettu.
+
+Älykkäitä huomautuksia tehden, jotka vaan varmistivat Draken suuria
+luuloja siitä, että Vanloo oli perehtynyt kullanteon salaisuuksiin,
+toimitti vieras tarkastuksen.
+
+Vanloo kehui uunia ja osotti Drakelle ahjon, jota halusi
+käytettäväkseen.
+
+Drake toi sitte kaksi päähineellä varastettua nahkakauhtanaa, suojaksi
+uunista hohtavaa kuumuutta vastaan. Vetäessään toista kauhtanaa
+yllensä, sanoi Vanloo, vakavasti silmäillen Drakea:
+
+-- Juuri tällä hetkellä muistuu mieleeni tapaus, joka sattui
+samallaisessa tilaisuudessa kuin tämä. Olin tullut tuttavaksi
+ranskalaisen alkemistan kanssa ja saanut kutsun tulla hänen
+laboratoorioonsa. Senkaltaiset kutsut ovat harvinaisia, sillä kutsuttu
+on joko alempi tahi yhtä etevä taidossa isännän rinnalla, eikä
+viimemainitulla siinä tapauksessa ole mitään hyötyä vaan pikemmin
+vahinkoa käynnistä, tahi on hän isäntäänsä etevämpi, jolloinka
+kutsujan, jos hän vähänkään tuntee ihmisluonnetta, täytyy huomata, että
+vieras etevämmästä tiedostaan ei luovuta hänelle rahtuakaan. Minä
+vainusin petosta ja olin varuillani, sillä luja uskoni oli, ettei
+ranskalainen uskonut enempää kuin mitä itse halusi vakuutuksistani,
+etten ollut mestari, vaan kuten hänkin, vasta oppilas tuon jalon taidon
+alalla. Ranskalainen toi, niinkuin te äsken, kaksi työpukua, toisen
+itselleen, toisen minulle. Mutta kun parhaillaan vedin kauhtanaa
+päälleni, karkasi isäntä niskaani, tarttui toisella kädellä
+päähineeseen, jota koetti kietoa pääni ympäri, kohotti toisessa kädessä
+veistä ja huusi: "Kullan teko-ohje tänne, tahi leikkaan kaulanne
+poikki!" Mutta minä olin yrityksen suhteen varuillani. Kourasin miestä
+käsivarresta, aivan niinkuin nyt kourasen teitä...
+
+Vanloo astui askelen Drakea kohden ja tarttui hänen oikeaan
+käsivarteensa, jota kauhtana varjosti.
+
+-- Ja väänsin murha-aseen hänen kädestään, jatkoi hän tyynesti, -- ihan
+niinkuin nyt otan teiltä tämän veitsen.
+
+Vanloo oli todellakin vääntänyt veitsen isäntänsä kädestä. Drake astui
+askelen taapäin, ja yritti puolusteleimaan, mutta Vanloo lausui:
+
+-- Olkaa huoleti, jalo isäntäni! -- minä en tee ennenaikaisia
+johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut. Luottamukseni teihin on vielä
+yhtä luja kuin silloin, kun päätin seurata teitä tänne. Me olemme
+kullantekijöitä kiireestä kantapäähän. Tuoss' on, -- jatkoi hän ja
+heitti pistoolin pöydälle, -- minäkin olen pitänyt varani. Vastatkoot
+ne toisiaan. Tunnemmehan me toinen toisemme vielä niin vähän!
+Voisittehan te, kuten moni muu, luulla minua vaaralliseksi
+seikkailijaksi, jota vastaan tällaisena hetkenä täytyy olla valmiina
+pitämään puoliaan...
+
+Itse asiassa Draken aikomus ei ollut se, jota Vanloo epäili.
+
+-- Mynher Vanloo, sanoi hän, -- minä vakuutan, että veitsi sulasta
+sattumasta joutui käteeni. Minä olen tavallisesti pitänyt sitä tämän
+kauhtanan taskussa ja...
+
+-- Puolustaminen on ihan tarpeetonta...
+
+-- Se ei ole tarpeetonta, lausui Drake vilkkaasti, -- jos vähintäkään
+epäilystä on herännyt mielessänne. Jos meidän on sopimusta myöten
+työskenteleminen yhdessä, täytyy sen tapahtua rajattomalla
+luottamuksella molemmilta puolin.
+
+-- Sitä parempi, jos se vaan on mahdollista! Mitä minuun tulee tahdon
+koettaa parastani tämän yhtä toivottavan kuin harvinaisen välin
+aikaansaamiseksi. Ja mitäpä minä muutoin täälläkään tekisin, jos
+tekotaidon suurin salaisuus olisi jo tiedossani? Mitä hyötyä minulla
+silloin olisi teidän tiedostanne ja kokeistanne? Ei, herra hyvä, me
+tarvitsemme kumpikin toinen toistamme ... se on yhdyssiteemme!
+
+Drake ojensi Vanloolle kätensä. Vanloo ei ollut ymmärtävinään temppua;
+sen sijaan että olisi antanut kättä, ojensi hän Drakelle pistoolinsa
+lausuen:
+
+-- Minä jätän teille tämän luottamukseni vakuudeksi. Se on
+kallisarvoinen ase, ettekä sen vertoja usein tapaa. Ryhtykäämme nyt
+toimeen!
+
+Uuni pantiin lämmitä. Ahjoon asetettiin sulatinkuppi, johon vähävähältä
+pantiin erilaisia kivennäisiä ja kemiallisia valmisteita, jotka sitä
+ennen Vanloon määräyksestä tarkoin punnittiin. Vanloo seisoi tiimalasin
+edessä ja näytti tarkasti katselevan kutakin putoavaa hietaraetta. Tuon
+tuostakin viittasi hän Drakelle, milloin seokseen oli lisättävä noita
+valituita aineita, joita oli järjestyksessä hänen edessään uunin
+reunakkeella. Drake teki sitä toisella kädellään, toisella painoi hän
+paletta. Hän silmäili herkeämättä Vanloota. Ei sanaakaan vaihdettu;
+kammarissa vallitsi hiljaisuus, jota vain palkeen nariseminen ja ulkoa
+kuuluvan yötuulen huokailut häiritsivät.
+
+Uunista hohtavan valkean loiste ja sulattimen sisällön vaihtelevat
+värivälkkeet kuvastuivat Draken kalpeille, teräväpiirteisille
+kasvoille, joita nahkapäähine puoleksi varjosti. Puku, mikä hänellä oli
+päällään, ja melkein tuskallisen jännittynyt odotus, joka ilmeni koko
+hänen olennossaan, suli sopusointuisesti ympäristön salaperäisyyteen.
+
+Takan valo, yhtyneenä lampun valoon, muodosteli paikottain kirkkaampia
+valopaikkoja, joiden lomissa oli hämärämpiä kohtia, mutta muualla
+huoneessa vallitsi kiukaan ja asuinkalujen haaveellisista varjoista
+syntynyt pimeys.
+
+Hiljaisuus kesti useita minuutteja. Kun viimeinen keitos oli kaadettu
+sulattimeen, lähestyi Vanloo uunia, silmäili tarkasti sulavaa
+ainejoukkoa, palasi pöydän ääreen, aukasi kauhtanan ja otti ihokkaansa
+taskusta pienen hopeapullon.
+
+Siitä kaadettiin pienempään lasiastiaan kolme neljä aivan väritöntä
+tippaa.
+
+Nyt otti Vanloo ennalta tarkasti punnitun määrän elohopeaa, heitti sen
+sulattimeen ja kaasi heti sen jälkeen seokseen tuon värittömän nesteen.
+Draken katseet olivat seuranneet hänen kätensä jokaista liikettä ja
+kiintyivät sitten sulattimeen, jossa erilaiset elementit näkyivät
+yhtäkkiä joutuneen tuimaan temmellykseen. Seos kiehui ja heitteli
+hehkuvia kipunoita yltympärilleen.
+
+Vanloo otti uunin nurkasta puisella kahvalla varustetun metallitangon,
+veti nahkapäähineen alas silmilleen, ja rupesi tangolla hämmentämään
+sulatinta.
+
+Minuutin ajan hämmennettyänsä keskeytti hän vaitiolon seuraavin sanoin:
+
+-- Ensi näytös on nyt loppunut. Me voimme vetäytyä takasin, sillä
+näytelmän jatkumisesta pitävät nyt huolta ne voimat, jotka olemme
+herättäneet eloon.
+
+Vanloo poistui uunin luota, heittäytyi sohvaan ja pyyhki liinalla
+hikistä otsaansa.
+
+Mutta Drake jäi vielä ahjon eteen seisomaan. Sietämätön kuumuus oli
+nostanut hänen muutoin kalpeille kasvoilleen luonnottoman punan, ja
+hikikarpalot helmeilivät hänen otsallaan; mutta hänen katseensa oli
+ikäänkuin lumottuna kiintynyt sulattimeen. Joka kerran, kun värit siinä
+vaihtelivat, oli hänen mielestänsä kuin jos uusi esirippu olisi
+kohonnut salaisuuksien salaisuuden ... sen arvoituksen edestä, jonka
+selitystä hänen sielunsa kaipasi. Tuolle silmien hehkulle oli jotakin
+sukua se värien välke, joka ilmaisi tuota erikois-luonnoneloa
+siinä pienoismaailmassa, jonka toisillensa läheiset tahi vastaiset
+elementit ihmiskäsi oli tänne eri haaroilta yhteen saattanut.
+
+-- Kuinka kauan viipyy ennenkun saamme nähdä tuloksen? kysyi hän
+verkalleen.
+
+-- Neljännestunnin. -- Siihen asti vaaditaan teiltä kärsivällisyyttä.
+
+-- Kärsivällisyyttä! toisti Drake ja poistui vihdoinkin ahjon äärestä.
+-- Mitä on neljännestunti sille, joka vuosikausia on odottanut ...
+sille, jonka on täytynyt henkensä hienoimmista hermoista lakkaamatta
+punoa uusia jänteitä kärsivällisyyden jouseen, kun entiset ainaisesta
+jännityksestä ovat katkenneet? Oletteko te kullantekijä ettekä
+sittenkään ole tuntenut sitä kiihotusta, joka yöt päivät häiritsee
+ruumiin ja sielun lepoa? Ettekö minun tavallani, yövalvonnan,
+työskentelemisen ja onnistumattomien kokeiden uuvuttamana ole kääntynyt
+sulattimen luota pois, halataksenne jo seuraavana silmänräpäyksenä
+sinne takasin?... Puhun teille siten syystä, että teidän on täytynyt
+kokea samaa kuin minun... Mutta te ette koskaan, herra, ette koskaan
+ole tuonut, ettekä koskaan voi tuoda tälle Molokille niin suuria uhria,
+kuin minä olen tuonut!
+
+Vanloo arveli ymmärtävänsä mitä näillä sanoilla tarkotettiin.
+
+-- Minä olen ruhtinaan varat sille uhrannut, sanoi hän. -- Oletteko te
+uhrannut enemmän?
+
+-- Enemmän! vastasi Drake melkein juhlallisella äänenpainolla, ja
+tempasi nahkapäähineen jylhiltä kasvoiltaan. -- Minun tunnuslauseeni
+on: _Aut Caesar aut nihil_ [kaikki tai ei mitään]. Olen pääsevä
+joko onnen korkeimmille kukkuloille tahi syöksyvä kadotuksen syvimpään
+syvyyteen... Tässä, jatkoi hän, ottaen edessään olevan pöydän alta
+pullon ja pikarin, -- tässä on eteläisen taivaan alla tuleentuneita
+rypäleitä, joita lämpöisempi aurinko on säteillänsä lämmitellyt!
+Juokaamme, mynher Vanloo! Näillä nesteillä virkistän minä yöllisinä
+hetkinä veltostuneita hermoja, rohkasen lannistuvaa mieltä. Mynher
+Vanloo, juokaamme me kahden, te ja minä, samasta sarkasta, niinkuin
+juomme elämää ja kuolemaa samasta tiedonlähteestä.
+
+Drake täytti pikarin reunoja myöten ja tyhjensi sen yhdellä
+siemauksella. Kaikesta näkyi että hänen mielensä oli kovasti
+jännityksissä ... kenties oli se hänen tavallinen tilansa, vaikka hän
+salaisen verstaansa seinien ulkopuolella osasi sen ilmauksia
+tukehuttaa.
+
+Vanloo sanoi jotakin syyksi, jonka nojalla hänen, isäntänsä mieltä
+pahoittamatta, sopi kieltäytyä tarjottua viiniä nauttimasta.
+
+-- Minun täytyy todellakin ihmetellä teitä, sanoi hän, -- nähdessäni
+millä rajattomalla innolla te olette antautunut täydellisyyden
+tinktuurin etsimiseen, ja kuitenkin voitte tätä jaloa intohimoa
+järjellänne hillitä, milloin toiset toimet vaativat huomiotanne. Harvat
+tovereistamme siihen pystyvät. Te teette ulkomaanmatkoja, viljelette
+maitanne; sanalla sanoen: te elätte hiljaisen työpajanne seinien
+ulkopuolellakin...
+
+-- Entäs te? lausui Drake. -- Ettekö te ole yhtä innokas tutkija kuin
+minäkin? Ja kumminkin elätte te suuressa maailmassa; kukaan ei
+aavistaisi teidän salaisia oppeja tutkivan!
+
+-- Ajatukseni ovat sentään harvoin niistä kaukana.
+
+-- Mistäpä tiedätte elleikö minunkin laitani ole aivan sama? jatkoi
+Drake, juoden taas pikarillisen viiniä. -- Mistäpä tiedätte, eikö
+minunkin matkojeni ja puuhieni tarkotuksena ole ollut uuden syötin
+hankkiminen täyttymättömään sulattimeen? Mutta minulla on kumminkin
+korkeampi päämaali kuin se. Mitä on kulta muuta kuin keino hallita koko
+maailmaa? Minun elonvaiheitani on ennustettu: olen luotu käskemään,
+kukistamaan, musertamaan tahi itse sortumaan... Ja sitä ei ole
+ainoastaan tähdet ennustaneet; minä tunnen sen omassa povessani.
+
+-- Te olette eriskummainen mies, jalo isäntäni. Kohtalo ei nähtävästi
+ole sallinut teidän joutua oikealle paikallenne.
+
+-- Onko kohtalokin valta, joka kulettaa meitä kaikkia talutusnuorassa?
+Vai eikö tarmokkaat henget voi sen kulkua ohjata? Eikö sen
+tuomiopäätöksiä tehdä juuri mahtavain omissa aivoissa? Me saamme
+nähdä... Mutta onpa jo aika katsoa, onko tuli ahjossamme halukas
+jättämään käsiimme arvoituksemme kultaista avainta. Tai mitä te
+sanotte?
+
+-- Jo on aika. Nostakaa sulatin tulelta ja tarkastakaa sisältöä?
+
+-- Oletteko vakuutettu kokeen onnellisesta tuloksesta?
+
+-- Olkaa huoleti: minä tiedän minkä voimaista rabbi Chisdai ben
+Israelin tinktuuri on.
+
+-- Saammepa nähdä! sanoi Drake juhlallisesti ja meni ahjon luo. Hän
+nosti sulattimen tulelta ja katseli hengittämättä. Sitten otti hän
+vähäiset pihdit ja kaiveli niillä tuhkassa ja pohjaporossa, kunnes
+tapasi kiinteän möhkäleen, jonka hän pihdeillä nosti sulattimesta ja
+pisti veteen. Kimpaleen jäähdyttyä tutki hän sitä kuumeentapaisella
+kiihkeydellä ja virkkoi:
+
+-- Se on kultaa!
+
+-- Minä onnittelen teitä ja itseäni siitä, sanoi Vanloo, -- että olen
+poistanut epäilyksenne ja antanut teille uutta voimaa työskennellä
+yhdessä minun kanssani tieteemme alalla. Me tiedämme nyt, että arvoitus
+_on_ kuolevaisten ratkaistavissa, ja me olemme tutkimuksillemme saaneet
+lähtökohdan, jota ennen tätä ei ole yhdelläkään alkemistilla ollut,
+
+-- Ja tässä, sanoi Drake, ottaen hopeapullon, -- tässä pikkusessa
+pullosessa piilee suurin kaikista maailman salaisuuksista! Sen
+värittömissä pisaroissa virtailee planeettimme aineosien jaloimmat
+aineet, versoo meidän maapallomme neitsytkukka! Siinä ovat
+yhteenkoottuina muutamat maanpinnan harvoista ikirahduista, jotka ovat
+säilyttäneet alkuperäisen puhtautensa, joihin ei ole sekottunut
+katoovaisten olentojen tomua, joita ei veri eikä kyynelet ole
+kostuttaneet.
+
+-- Mutta, jatkoi hän, -- mikä oli syynä, ettei rabbi Chisdai ben
+Israel, jolla tuo suuri salaisuus oli tiedossaan, tullut onnelliseksi
+ja mahtavaksi?
+
+-- Oi, sanoi Vanloo, -- te ette ole tarkemmin miettinyt mikä vaara
+samalla uhkaa tuon salaisuuden tietäjää: sen huomaan kysymyksestänne.
+Ettekö te tajua sitä, että todellinen kullantekijä on siinä tuokiossa
+henkiheitoksi julistettu, kuin hänen kullantekotaitonsa tulee
+tiettyviin? Rikkaat ovat hänen verivihollisiaan, sillä heidän
+rikkautensa perustuu siihen, että heidän käsissänsä on kultaa, vaan
+että sitä muilta puuttuu; kullan arvo laskeutuu suhteellisesti kullan
+enetessä, ja jos kullantekotaito tulee yleisemmin tunnetuksi, pitää
+aarteiden, joita ahneet hautovat, tuhkaksi muuttuman. Köyhät taasen
+ajaisivat takaa kullantekijää, niinkuin villipetoa; he tunkeutuisivat
+hänen makuukammioonsa ja vaatisivat, veitsenterän hänen kurkkuansa
+hivellessä, että hänen pitäisi ilmaista taitonsa. Hän on hukassa, ellei
+se kuningas tahi ruhtinas, jonka maassa hän asuu, ota häntä suojaansa;
+mutta niinpä hän sitten saakin tuota suojaa nauttia jykevien muurien
+sisällä kaukana vertaisistaan; siellä täytyy hänen ikänsä kaiken
+työskennellä, saadakseen suojelijansa rahastohuoneen täyttymään, ja
+muut kuninkaat ja ruhtinaat, peljäten tämän paisuvaa valtaa, koettavat
+saada lukkojen taakse salvatun inhalla surmalla pois päiviltä.
+Paraiten käydessä on ilmisaadulla kullantekijällä odotettavana
+elinkautinen vankeus tornissa, jonka portilla salamurhaajat väijyvät.
+Kaiketi jo ymmärrätte miksi rabbi Chisdai ben Israel pelkäsi herättää
+huomiota. Olen jo ennen maininnut, millä tavalla tinktuuri joutui minun
+käsiini. Kauppamatkoillaan oli rabbiini uskaltanut edetä Espanjan
+sisämaahan. Inkvisitsioonin terävä silmä keksi kuitenkin hänen
+valepukunsa ja äijävanhuksen olisi hukka perinyt seuraavassa
+autodafeessa, jollei kaikkivaltias kulta olisi auaissut hänen
+vankilansa oven ja tuhansien vaarojen läpi murtanut hänelle tien
+Cadiziin, jossa hän pelastui pakenemalla laivaani. Minä lupasin viedä
+hänet Hollantiin, meidän ajan israelilaisten luvattuun maahan. Kun hän
+merellä sairastui ja tunsi kuoleman lähestyvän, ilmaisi hän minulle,
+mitä merkillistä nestettä nämä kaksi hopeapulloa sisälsivät ja antoi ne
+minulle, palkitakseen hänelle osottamaani apua. Mutta itse liuoksen
+valmistustapa, _kullanteho-ohje_, on salaisuus, jonka hän vei muassansa
+vaipuessaan hautaansa aaltojen alle.
+
+-- Kun ette kiristänyt häneltä tuota salaisuutta!
+
+-- Mitä sen tarvitseisi peljätä, jonka haudanovi on avoinna? Eikäpä
+kidutuksista sitäpaitsi olisi mitään apua ollut. Hän sanoi mulle vähää
+ennen kuolemaansa: "Minä olen päässyt alkemian päähän asti: minä olen
+adepti. Mutta kuolema on painava sinetin salaisuuteeni. Jos sen
+antaisin ilmi, olisin kansalleni kiroukseksi ja tekisin sille enemmän
+vahinkoa, kuin kaikki kansain hirmuhaltijaat, Nebukadnezarista
+nykyisiin asti ovat tehneet. Sillä hajalle tuomitun kansani voima ei
+nyt ole keihäissä ja sotavaunuissa: kilpi, jolla se torjuu vihollisensa
+nuolia, lankku, jolla se huljuu kohtalon kuohuissa, uusi Siioni, jonka
+se on filistealaisia vastaan rakentanut, on kulta. En tahdo
+maanpakolaiselta riistää sitä sauvaa, jonka nojassa hän liikuskelee
+matkallaan sydämettömien muukalaisten keskellä, minä en tahdo laskea
+kivillä peltoa, jossa yksistään isieni vilja voi oraalle nousta ja
+edelleen kehittyä. Taitoni on kuoleva minun kanssani"... Ja nyt
+leikkivät polyypit meren pohjalla sen pääkallon kanssa, jonka sisällä
+tuo suuri tehtävä ratkaistiin. Meidän toimeksemme jää koettaa yhä
+uudistuvien kokeiden kautta päästä selville siitä, mitä aineita
+rabbiinin tinktuurissa on. Ja juuri sitä tarkotusta varten minä
+mielihyvällä käytän tietojanne ja aikaanne hyväkseni. Minun aikani
+kuluu tarkoin moninaisissa toimissa: minä joudan ainoastaan ohjaamaan
+tutkimuksianne ja pitämään niitä senverran silmällä, kuin omia
+tarkotuksiani varten katson tarpeelliseksi. Minä aion usein käydä
+talossanne, olematta silti joka päivä osallisena työssänne näiden
+seinien sisällä. Te ymmärrätte siis ajatukseni.
+
+-- Ymmärrän, vastasi Drake. -- Ja kulungit näitä kokeita varten...
+
+-- Suoritamme yhdessä ... puolet kumpikin!
+
+-- Ne nousnevat suuriin summiin...
+
+-- Luultenkin. Me saamme tarkemmin lasketuksi ne sitten, kun olemme
+ensi tutkimuskokeemme tehneet. Olette kait tyytyväinen välipuheeseen?
+
+-- Olen, vastasi Drake miettiväisenä ja lisäsi itsekseen:
+
+-- Jos omaisuuteni häviää yrityksessä, niin on valtiokeikaus hankkiva
+minulle uuden. Ja jos valtiokeikaus menee mitättömiin, niin no, silloin
+kuolen mestauspölkyllä tahi pelastaun merelle...
+
+Vanloo riisui nyt alkemistikauhtanan, sanoi hyvästit isännälleen, ja
+kulki tämän saattamana kiertoportaita alas eräälle takaportille, jonka
+kautta hän poistui yön pimeyteen. Hänen hevosensa odotti häntä eräässä
+torpassa, vähän matkaa herrastalosta.
+
+Mutta Drake palasi tornikammioon, istui entiselle paikalleen vanhaan
+sohvaan, missä hän niin usein oli yöllisinä hetkinä lukenut
+alkemiallisia kirjoitelmia, ja otti esille muutamia valtakunnan-neuvos
+Pentiltä ja muilta salaliittolaisilta tulleita kirjeitä. Hän oli
+lukenut ne jo ennen, mutta tarkasteli niitä läpi uudestaan,
+antautuakseen hänelle niin mieluisten haaveilujen valtaan. Hän nojasi
+kalpean, ennen aikojaan rypistyneen otsansa käteensä ja istui siinä
+etukumarassa, kunnes lampun aleneva liekki viimeisen kerran
+hulmahdettuaan sammui ja jätti hänet pimeään. Hän nousi ylös, veti
+luukun kammarin ainoan ikkunan edestä syrjään ja tähysteli
+tähtitaivasta, joka niin hänelle kuin useimmille hänen aikalaisistaan
+oli kuin jokin salaperäinen kirjoitelma, jonka loistavista
+kuvakirjäimistä kuolevaisten kohtalot voitiin selville saada. Hänen
+silmänsä seurasi kotvasen Saturnusta, joka punertavalla, onnettomuutta
+ennustavalla valolla loisti taivaanrannalla Härän tähdikössä, kunnes se
+säkenöivän Aldebaranin vierellä häipyi metsän taakse lännessä. Hän
+työnsi jälleen luukun ikkunan eteen ja palasi, lyhtyyn tulta panematta,
+makuukammioonsa, väännettyänsä tottuneella kädellä ensin tornin
+rautaoven lukkoon.
+
+
+
+
+X.
+
+Eräs iltaseura.
+
+
+Muutamia päiviä oli kulunut Vanloon käynnistä Draken laboratooriossa.
+
+Työhuoneessaan, joka on ajan tyyliin oivasti sisustettu ja koristettu
+tapauksia Vapahtajan elämästä esittävillä kattomaalauksilla, istuu
+rouva Agnes Drake pienen tyttärensä Hedvigin kanssa. Agnes rouva
+kohottaa välistä silmänsä korko-ompeluksesta, joka hänellä on
+kädessään, vilkaistaksensa kirjaan, josta tyttö nyt äitinsä johdolla
+opetteleikse lukemaan.
+
+Näissä toimissa viettää Agnes rouva tuntikauden, lyhentääkseen verkkaan
+kuluvan päivän mittaa. Ja kun Hedvig kyllästyy lukemiseen, kuuntelee
+äiti hänen jokellustaan ja katselee surulloisesti hymyillen hänen
+leikkiään.
+
+Ovi aukeni, ja herra Kustaa Drake astui sisään. Sitä tapahtui harvoin.
+Agnes rouva silmähti arasti miehensä valvomisesta ja mietiskelystä
+veltostuneihin kasvoihin.
+
+-- Minä tulen ilmoittamaan sinulla olevan vieraita, lausui Drake. --
+Naapurimme, hollantilainen mahtimies Vanloo kunnioittaa meitä
+käynnillään ... ja mikä kenties enemmän ilahduttaa sinua:
+Signildsborgista saapui vast'ikään reki ja pysähtyi linnanpihaan:
+ystäväsi vapaaherratar on poikansa ja nuoren neiti Skytten seurassa
+tullut meille ... juuri onnelliseen aikaan, sillä minä olen halukkaampi
+kuin muulloin näkemään ympärilläni naapureita. Toivoakseni olet sinä
+yhtä hyvällä mielellä.
+
+Agnes rouva meni vieraitansa vastaan. Vanloo seisoi hänen edessään;
+hänen ulkomuodossaan ilmeni tavallista kylmää kohteliaisuutta, kun hän
+kumartaen tarttui emännän käteen, mutta hänen katseensa tunkihe
+tutkivaisesti emännän silmiin ja Agnes rouvasta oli kuin jos Vanloo
+olisi tajunnut kaikki hänen sydämensä salaisuudet, lukenut kaikki
+kärsimykset, jotka hänen sydämensä syitä kalvoivat. Eikä tuo lumoova
+katse kuitenkaan tuntunut masentavalta; siitä puhui ylevän voimallinen
+henki, joka tahtoi heikompaansa auttaa kärsivällisesti kantamaan kovan
+onnensa kuormaa. Agnes ei olisi käynyt hämilleen, ellei nuo silmät
+samalla olisi elvyttäneet muistoja hänen nuoruutensa ajoilta, muistoja,
+joita aikojen vaiheet eivät koskaan saaneet tyyten hälvenemään, ja
+elleivät ne olisi herättäneet aavistuksia, joita todenperättömyydestään
+huolimatta ei käynyt vaientaminen.
+
+Tästä hämmenystilastaan päästi hänet vapaaherratar Skytte, joka
+tervehti ystävätärtään suutelemalla häntä poskelle, jonka kautta
+emännän huomio kääntyi muihin vieraihin. Agnes rouva huomautti, että
+neiti Maria oli tavattoman kalpea ja kysyi myötätuntoisena, oliko hän
+terve; mutta neiti Skytte vakuutti iloisena, ettei hän koskaan ollut
+paremminvoipa kuin nyt. Senjälkeen saattoivat isäntä ja emäntä
+vieraitaan huoneeseen, joka oli paraiksi niin suuri, että pienehkö
+seura tunsi siinä hyvin viihtyvänsä, ja jonka kultanahka-tapettia
+suuressa, renessanssikuvioilla koristetussa rautauunissa leimuava tuli
+ystävällisesti valaisi. Istuttiin nojatuoleihin, joiden pöyheihin
+tyynyihin oli kudottu tai kirjailtu kokonaisia maisemia huilua
+puhaltavine paimenpoikineen ja paimentyttöineen, jotka kanneskelivat
+sylissänsä karitsoja, kuten erään myöhemmän ajan naiset kanneskelivat
+sylikoiriaan. Seurapiirissä oltiin vielä yhtä tottumattomia
+tuoksuvaan teehen kuin kahviinkin, mutta sitä ei kaihottukaan siitä
+yksinkertaisesta syystä, ettei sitä vielä tunnettu; iloa elähytettiin
+sensijaan miedoilla viineillä, joita ahkeraan kaadettiin hiottuihin
+laseihin.
+
+Puhe, joka alussa koski Aadolfin ja Marian matkaa pyryilmassa,
+vilkastui ehtimiseen. Vanloo jutteli matkaseikkailuja erinomaisen
+miellyttävästi, neiti Skytte sirotteli niihin leikikkäitä kysymyksiä,
+Aadolf säihkyvän sattuvia sanasutkauksia; isäntä itse oli niin
+suopealla mielellä, että Agnes rouva salaa sitä ihmetteli. Mutta tätä
+iloa viiltelivät väliin ikäänkuin vilunväristykset; pila ei tauonnut,
+sitä sateli puolelta jos toiselta, mutta oli hetkiä, joina kultakin
+yksityiseltä, lukuunottamatta herttaista vapaaherratarta ja pikku
+Hedvigiä, nulous valtasi mielen. Ehkä olivat nämä hetket siten
+syntyneen sähkövirran ilmauksia, että piiriin oli käynyt ihmisiä,
+joiden sielut, aina sen mukaan olivatko ne toisilleen läheisiä tahi
+vastakkaisia, vetivät puoleensa tahi hylkivät toinen toistaan.
+
+Isäntä pyysi sitten neiti Skytteä laulamaan, kun tämän sekä ääni
+että taito kitaransoitossa olivat hyvin tunnetut Signildsborgin
+iltaseuroista. Äidin viittauksesta riensi Hedvig hakemaan hänen
+kitaransa. Maria näpähytti miettiväisenä muutamia soinnoksia ja lauloi
+sen jälkeen seuraavan laulun:
+
+    Unelma.
+
+    Kas, kuinka purppuroivat
+    Kultaiset länsimeren aallot oivat
+    Ja leikitsevät noilla
+    Mun muistojeni saaren rannikoilla!
+    Pullistu, purjeen rinta,
+    Ja kiidä pitkin valtameren pintaa!
+    Ne viittaa mulle; ah mä riennän sinne:
+    Kuin lasna vaivun, laineet, sylihinne.
+
+    Kas rannan paadet hohtaa
+    Ruusuisina, ja varjot vaipuu kohta,
+    Syliinsä laaksot sulkein
+    Ja palmuin pylväskäytävissä kulkein.
+    Valoa puisto vailla
+    Uinailee päivänpaisteisilla mailla.
+    On sulo rauha, hiljaa on kuin taika.
+    Täss' autuaana uinuu itse Aika.
+
+    Ja kukkanurmikoilta
+    Ja puron helkkeestä ja rannikoilta,
+    Miss' soiva laine läikkyy
+    Ja sumuharso hopeainen väikkyy,
+    Ja seutuvilta, joissa
+    Hedelmät parhaat paisuu vehmastoissa,
+    Viittaavat haamut mieleen kiintyväiset:
+    Mun lapsuuteni menneet ystäväiset.
+
+    Ja hän, min kuva riemun
+    Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun;
+    Hän, jonka muisto saa mun
+    Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun,
+    Hän elää! Povelleni
+    Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni
+    Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina
+    Ruusuiset huulet huulilleni painaa.
+
+    Keralla toisiemme
+    Kentillä autuaina käyskelemme,
+    Ja kuten, milloin tuulee,
+    Kuiskaavan kuutamolla puiden kuulee,
+    Niin mekin kuiskailemme
+    Vanhoista muistoistamme, lemmestämme
+    Ja valastamme, että yhtyisimme
+    Kuin liekit -- ijät' yhteen sulaisimme.
+
+    Muistoista menneisyyden
+    Taas käänny, miete, taistoon nykyisyyden!
+    Käy myrskyihin maan päällä,
+    Lepoa taivaista kun sait nyt täällä:
+    Lepoa hetken vainen,
+    Kun ketjuun kohtalos oot kuuluvainen.
+    Pakosta merten taakse matkas taipuu.
+    Siks' kunnes siipes syvään hautaan vaipuu.
+
+Laulu oli kuohunut Marian sydämestä; sen ilmaisivat sulavat äänet,
+haaveileva katse, kalpeat posket; ja kun hän vihdoin laski kitaran
+kädestään, soinnahteli laulunsa kaikuna useamman kuin yhden sydämessä.
+
+Seurassa oli kaksi henkilöä, joissa Marian laulu oli herättänyt aivan
+yhtäläisiä tunteita. Se oli vienyt heidät takasin heidän elämänsä
+siihen ajankohtaan, jonka muisto heille oli kaikista pyhin sekä samalla
+kaikista katkerin, ja joka sen kautta muistutti heitä heidän
+ensimäisestä onnestaan ja korvaamattomista tappioistaan.
+
+Ne kaksi olivat Agnes Drake ja Vanloo.
+
+Kustaa Drakea oli enemmän miellyttänyt katsella laulajaa kuin
+kuulla laulua, jonka tunteen hemmittelyä hän ei käsittänyt. Ollen
+naisellisesta kauneudesta välinpitämätön, tuntui hänestä itsestäänkin
+kummastuttavalta, että hänen katseensa niin mielellään viipyi nuoressa
+neitosessa ja hänessä heräsi se usko, että heidän sielujensa välillä,
+Marian ja hänen, oli sukulaisuutta olemassa; tätä aiheutui hän
+ajattelemaan katsellessaan laulajattaren puhuvia kasvojen ilmeitä,
+joista saattoi arvata, että hänelläkin oli tulisia kiihkoja,
+samankaltaisia, joskin vallan toiseen päämaaliin pyrkiviä kuin
+katselijalla itsellään. Drake mietti sitä, kuinka löyhä yhteys oli
+hänen ja hänen puolueensa päämiehen valtakunnan-neuvos Skytten kanssa,
+ja kuinka luultavaa siis, että tämä tulisi kerran kohtelemaan häntä
+ikäänkuin pataluhaksi kulutettua työkalua, ellei vahvemmat siteet
+solmisi heitä toisiinsa.
+
+Mutta hän, jolle Maria salaa oli omistanut laulunsa, hän, jonka
+piirteet Maria antoi sille armaalleen, joka, laulun sanojen mukaan, oli
+hänelle kuollut ja joka haaveiluna ainoastaan liiteli Marian luona, hän
+oli ajatuksissansa kaukana; hänen ajatuksensa olivat Marian sävelten
+aalloilla valahtaneet viilettämään -- Ellin luo. Olipa onni, ettei
+Marian katse voinut tunkeutua hänen sydämensä sisimpään! Nyt hän ei
+muuta huomannut, kuin haaveilevan juonteen Aadolfin otsalla ... se oli
+hänen laulunsa vaikuttama, ja ajatus siitä jäähdytti hänen rintaansa,
+jossa hamasta tuosta kauheasta yöllisestä seikkailusta hurjat kiihkot
+olivat myllertäneet. Maria oli sinä juhlallisena silmänräpäyksenä, kun
+hän jo oli elämälle hyvästit heittänyt, ilmaissut salaisuutensa,
+rakkautensa ... mutta Aadolf oli vastannut soimaten, jättänyt unheeseen
+sanoja, jotka olivat kuolon kylmissä kourissa vielä lempeä hehkuvasta
+rinnasta lähteneet. Vähemmin ylpeä, vähemmin kaunis ja ihailtu nainen
+kuin Maria, ei olisi koskaan antanut sitä anteeksi; ja Maria oli juuri
+siinä tilassa, jolloin rajaton lempi ja yhtä rajaton viha taistelevat
+keskenään ylivallasta. Mutta rakkaus oli tähän saakka ollut
+voimallisempi, sillä vielä kiilui kipinä hänen loppuun palaneen
+toiveensa tuhkassa.
+
+Kotvasen hiljaisuus oli Marian laulettua seurannut. Sen keskeytti
+Vanloo seuraavalla huomautuksella:
+
+-- Kertomanne unelma lienee sen kaipuun ilmausta, jota elämän
+taisteluun antautunut ihminen tuntee, katsahtaessaan takasin siihen
+aikaan, jolloin sydän uskoo kaikkia ja nuorellinen rohkeus uhmailee
+koettelemattomia voimiaan. Te, neiti, olette itse vielä siinä
+onnellisessa iässä. Mutta meidän, iäkkäämpien on vaarallista usein
+katsella menneisyyteen. Siitä saatu lepo veltostuttaa: me vertailemme
+sitä, mistä meidän pitää kieltäytyä sen kanssa, mitä on voitettavana,
+ja silloin voittopuoli tuntuu meistä niin vähäpätöiseltä, että helposti
+erhetymme arvelemaan koko elämän hukkaan kuluneeksi.
+
+-- Olette oikeassa, mynher Vanloo, lausui Drake; -- huomautuksenne
+soveltuu sekä niihin, jotka ovat nähneet loistavien unelmiensa
+haihtuvan, että kenties vielä paremmalla syyllä niihin, joidenka
+harkitsemattomat ja mielettömät nuoruuden ensi toiveet ovat
+toteutuneet.
+
+Agnes Drake painoi surulliset kasvonsa alas.
+
+Vanloo vaikeni ja hänen silmistänsä loisti ikäänkuin uhkaa.
+
+Puhe olisi tyrehtynyt ellei toiset vieraista olisi pitäneet huolta sen
+jatkamisesta kevyempään suuntaan.
+
+-- Nuoruudesta puhuttaessa, sanoi vapaaherratar Skytte, -- johtui
+mieleeni, että pian on sinun syntymäpäiväsi, Maria.
+
+-- Niin on, muutaman päivän perästä täytän kaksikymmentä vuotta.
+
+-- Kaksikymmentä vuotta! äännähti Aadolf. -- Jopa tuossa on ikää
+tarpeeksi asti. Ja ensi vuonna samaan aikaan täytät jo yksikolmatta.
+
+-- Varsin valaiseva ja turhan viisas muistutus! sanoi Maria nauraen.
+
+-- Ja sitä seuraavana vuonna kaksikolmatta, jatkoi Aadolf.
+
+-- Minä en ollenkaan epäile laskutaitoasi, kunnon serkku.
+
+-- Niinpä se aika menee! jatkoi Aadolf.
+
+-- Tulee tahtomattaan ajatelleeksi elämän katoavaisuutta, nuoruuden
+lyhytaikaista kukoistusta...
+
+-- Liian surullisia mietteitä!
+
+-- Mutta varsin tähdellisiä, huomautti vapaaherratar; -- nuoret
+miettivät niitä vain liian harvoin.
+
+-- Mutta en minä, äiti, vakuutti Aadolf.
+
+-- Nuo ajatukset palaavat väkisten mieleeni, milloin vaan näen kukan,
+perhon, kauniin immen, tai mitä muuta luonto on luonut loistamaan ja
+katoamaan.
+
+-- Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, -- sillä jos niin
+on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun
+päivät päästään näet kukkia ja perhosia.
+
+-- Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi
+että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho
+puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä. He iloitsevat
+olemassaolostaan, siksi kunnes hallayö heidät korjaa. Toisinpa tyttö
+parka. Hänen elinikänsä ja kukoistusaikansa ovat, luonnon tavallisen
+järjestyksen mukaan, keskenänsä eripitkät. Kahdenkymmenen vuoden iässä
+ovat hänen sulonsa täyden kehityksensä saavuttaneet ... muutaman vuoden
+perästä alkaa niistä ensi verevyys kadota ... vielä moniahta vuosi, ja
+ne ovat vain kauniita jäännöksiä ... kuluu sitten taas muutamia vuosia,
+niin lähentyy hänen muotonsa jo sitä, mitä me muorin nimellä
+kuvittelemme mielessämme ... sitte siirtyy hän ikäjaksoon, jona vanhuus
+sumentaa silmänloisteen ja uurtelee ryppyjä otsaan. Enempi kuin puoli
+naisen elämästä sattuu vanhuuden rajojen sisään.
+
+-- Syvällisiä mietteitä kerrassaan, sanoi Maria, -- mutta luulenpa,
+ettei sinun tarvitse kauan hakea, löytääksesi hauskempiakin
+jutunaiheita.
+
+-- Nuoren neidon tulee tarkemmin kuin kenenkään muun noudattaa hetken
+vaarinottamisen sääntöä, jatkoi Aadolf. -- Aika rientää, ja mikä hetki
+on mennyt, sitä lähemmä siirtyy hän sitä rajaa, missä ihailijain luku
+vähenee, kunnes hän viimein seisoo heidän kaikkien hylkimänä eikä muuta
+voi, kuin katkerasti soimata itseänsä siitä, ettei tullut ajoissa
+pitäneeksi onnensa perustamisesta huolta.
+
+-- Sinä puhut niin mahtipontevasti, kuin jos pelkäisit itse olevasi
+neito ja jääväsi tuolle hyljätylle puolelle, sanoi neiti Skytte.
+
+Vanloo puuttui nyt puheeseen ja kääntyi Aadolfin puoleen.
+
+-- Tottakai te vaan laskette piloja, nuori ystäväni, sanoi hän, --
+tahi ovat käsityksenne naisen arvosta ja onnesta peräti hämärät.
+Toivoisittekohan itse puolisoksenne naista, joka seuraisi hiljan
+mainitsemaanne sääntöä? -- Voisitteko rakastaa neitoa, jonka povesta
+harkitsematon tunne, huomispäivän huolista häiriintymätön nuoruudenilo,
+viaton mieli olisivat saaneet väistyä luonnon järjestystä kammoovan
+kurjan pelon ja kylmän harkinnan tieltä, mitenkä muka hän saisi
+perustaneeksi niin kutsutun onnensa? Jos tahdotte serkkuanne ja
+itseänne varten laatia noudatettavaksi otollisen säännön, niin valitkaa
+tämä, jolla ei ole sitä ansiota, että se olisi teidän itsenne keksimä:
+"Varjele sydämesi, sillä siitä lähtee elämä!"... Ja teille, neiti, minä
+vakuutan, että minä olen, tapauksista rikkaan ja vaihtelevaisen elämäni
+aikana, kohdannut joitakuita, jos kohta harvoja onnellisia ihmisiä, ja
+että niiden joukossa on myös ollut köyhiä, yksinäisiä ja iällisiä
+naisia.
+
+Aadolf oli aikeessa laajemmalti selittää, mitä hän edellä oli tullut
+lausuneeksi, mutta Vanloo, joka oli siksi hienotunteinen, ettei
+sallinut keskustelun uurtua liian syviin raitioihin, johti sukkelasti
+puheen muihin asioihin.
+
+Samassa ilmoitti palvelija ruuan olevan valmiin. Seura kokoontui
+illallispöydän ääreen. Vanloo puheli toisen naapurinsa, vapaaherratar
+Skytten kanssa, ja osasi puhuessaan niin taitavasti liikkua vanhan
+naisen ajatuspiirissä, että vapaaherrattaressa vakiintui yhä
+varmemmaksi se ennakkoinen ajatus, että hollantilainen herra oli
+miellyttävimpiä miehiä, mitä hän koskaan oli tavannut.
+
+Vapaaherratar halusi nyt tietää Vanloon ajatuksen eräässä asiassa,
+joka oli pitänyt kovasti vireillä useimpain mieliä, ja varsinkin
+vapaaherrattaren itsensä, syystä että hän harva se päivä kuuli miehensä
+ja pastori Svenoniuksen asiasta juttelevan. Semmoisena puheenaineena,
+päivän seisovana perusaatteena oli noituus. Vapaaherrattaren kysymys
+käänsi keskustelun heti sille alalle ja kaikki, paitsi Agnes rouvaa ja
+juuri sitä, jolle kysymys lausuttiin, riensivät ilmi tuomaan
+arvelujansa ja puolustamaan niitä. Nuori Skytte unhotti kaiken
+varovaisuuden ja puhui lämpimästi ja perusteellisesti vallitsevia
+ennakkoluuloja vastaan; Vanloo silmäili elävällä mielenkiinnolla
+nuorukaista, sillä jos kohta hänen lausumansa mielipiteet ja hänen
+esiintuomansa syyt meidän päivinämme olisivat joka miehen suusta
+kuultavina, soivat ne sen ajan ihmisten korvissa rohkeilta ja
+kummastuttavilta. Kiihkeimmin Aadolfia vastusti hänen kaunis serkkunsa,
+jota herra Kustaa Drake hartaasti kannatti. Vapaaherrattaren pisti jo
+katumoiksi, että hän tällaiselle kinastelulle oli tullut aihetta
+antaneeksi; hän oikein kauhistui poikansa säihkyvää puhetta ja kiitti
+Luojaansa, että laamanni Juhana ei ollut saapuvilla, sillä Aadolf oli
+kerran ennenkin, samaa uskoansa saarnaamalla, häirinnyt kotirauhan
+Signildsborgissa ja saattanut isänsä mielen valtavasti kuohuksiin.
+
+-- Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, kärsimättömästi kuunneltuaan Draken
+vastaväitteitä, -- minä vetoan luottavaisesti teidän päätökseenne.
+Minusta tuntuisi kummalta, ellette te, jonka selvää arvostelukykyä ja
+korkeata sivistystä minulla on ollut onni tulla tuntemaan, myöntäisi
+minun olevan oikeassa.
+
+-- Kaikesta mitä te olette puhunut, vastasi Vanloo, -- tuntuu minusta
+kummalliselta ainoastaan se, että vetoatte toisten päätökseen asiassa,
+jonka itse olette lykännyt tutkivan järjen ratkaistavaksi. Te teette
+sen kautta itsenne syylliseksi siihen auktoriteettiuskoon, jota
+soimaatte muissa. Minä puolestani en usko muuta kuin _yhteen_
+loihtukeinoon syystä, että olen itse kokenut sen voimaa...
+
+-- Ja mikä se on? kysyivät useat yht'aikaa.
+
+-- Se on vain yksinkertaisesti tenhokalu, jota olen kantanut muassani
+aina nuoruudestani asti, ja jonka voimasta olen niin vakuutettu, että
+sen tulee seurata minua hautaan saakka.
+
+-- Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, -- minä huomaan tyytyväisyydekseni,
+että tekin olette tavallinen ihminen, jota tähän saakka
+olen miltei epäillyt; teillä on kuten meillä kaikilla omat
+vähäiset ennakkoluulonne. Tuo tenhokalu on siis tehnyt teidät
+haavoittamattomaksi miekkaa ja kuulia vastaan ja on suojellut teitä
+moninaisissa hengenvaaroissa ... vai kuinka?
+
+-- Se on tehnyt enemmänkin, ystäväiseni.
+
+-- Kertokaa! huusivat kaikki.
+
+-- En kerro, vastasi Vanloo, -- sen historia on yhtä salainen kuin sen
+voimakin. Siihen pyyntöön on minun pakko olla suostumatta.
+
+-- Emmekö saa edes nähdä sitä? kysyi neiti Skytte.
+
+-- Kernaasti, vastasi Vanloo; -- tahdon vaan ennakolta sanoa, että
+ulkopuoli ei vastaa sisällön arvoa. Siinä on se monen muun asian
+kaltainen.
+
+Vanloo kantoi kaulassaan kultavitjoja, joidenka renkaat peittyivät
+hänen ihokkaansa alle. Hän aukasi takkinsa ja päästi vitjoista pienen
+hopeasormuksen, jonka hän ojensi neiti Skyttelle.
+
+Tämä silmäili uteliaana kehuttua tenhokalua ja antoi sen sitten
+naapurilleen. Täten kulki sormus kädestä käteen ja joutui vihdoin Agnes
+rouvallekin.
+
+Sillävälin jatkui puhe, eikä kukaan huomannut, että Agnes rouvan kasvot
+äkisti muuttuivat ... ei kukaan paitsi Vanloo, ja tämä tunsi rouvan
+kädenkin vapisevan, kun hän ojensi tenhokalun takasin sen omistajalle.
+
+Illallinen päättyi, ja kohta sen jälkeen lähtivät Signildsborgin
+vieraat pois, sittekun Vanloo oli vapaaherrattarelle luvannut piakkoin
+tulevansa heidän luo käymään. Vanloo sanoi niinikään hyvästit;
+puristaessaan emännän kättä välkkyi hänen silmistään sanaton kysymys,
+oliko hänen läsnäolonsa rikkonut sydämen sisällisen rauhan häneltä.
+
+Drake meni laboratoorioonsa ja alkoi, Vanloota odottaessaan, tehdä
+valmistuksia alkavaa öistä työskentelyä varten.
+
+Ratsastettuaan ulos linnanpihan suuresta portista, oli Vanloo tehnyt
+kierron, jättänyt hevosensa lähellä olevaan torppaan ja jalkasin
+palannut Sjövikiin. Erään takaoven kautta, jonka avaimen hän oli
+Drakelta saanut, astui hän itäisen kylkirakennuksen tornikammioon.
+Drake lämmitti parhaallaan uunia ja yö kului rabbi Chisdai ben Israelin
+kultaliuoksen ensi tutkimuskokeessa.
+
+
+
+
+XI.
+
+Inkvisiittori.
+
+
+Kun pastori oli lähtenyt Inkerin mökistä ja ilmoittanut ystävälleen
+nimismiehelle, että tämä toisena päivänä taas saapuisi pappilaan,
+seurataksensa todistajana pastorin mukana, kun oli lähdettävä tutkimaan
+pitäjän muitakin noituudesta epäiltyjä naisia, käänsi hän suuntansa
+kotia kohden, virvottaakseen itseänsä päivällispöydän ääressä
+ruumiillisella ravinnolla.
+
+Niin uuttera kuin nimismies Askelin olikin virkamiehenä, niin olisi hän
+kernaasti ollut tähän toimeen puuttumatta, mutta pastori Svenonius oli
+hänelle näyttänyt erään laamanni Skytteltä tulleen kirjallisen käskyn,
+ja nimismiehen täytyi niin muodoin mukautua.
+
+Matkalla pyöri Svenoniuksen päässä monenlaisia ajatuksia. Hän haasteli
+itsekseen, ja nuo roima-askelet hänen harppaillessaan tielle
+kasaantuneiden lumikinosten läpi todistivat enemmän kiihdyksissä olevaa
+mieltä, kuin hänen haluansa päästä päivällispöydän ääreen.
+
+Hänen luja uskonsa oli, että ne vainot, jotka hän omin päin oli
+alkanut, sittenkun hän kauan oli odottanut siihen kehotusta
+esimiehiltään kirkon päämiehiltä, olisivat Jumalalle otollinen työ ja
+ajan tarpeiden vaatimia. Ja ajatus, että pimeyden ruhtinas hänessä,
+pastorissa, oli saanut vaarallisen vastustajan, paisutti hänen niin
+ylpeäksi, että hän ei olisi väistynyt askeltakaan, vaikka paholainen
+olisi ruumiillisessa muodossa tullut tiellä häntä vastaan, vaan
+olisi palavalla taistelun innolla sinkauttanut häntä vastaan ne
+raamatunlauseet, jotka häneliä sitä tarkotusta varten oli koottu ja
+varalle pantu.
+
+Svenoniukselta ei jäänyt huomaamatta, minkälaiselle vaaralle hän
+uutteruutensa kautta pani itsensä alttiiksi. Onhan luonnollista, että
+paholainen oli tähtäävä terävimmät nuolensa niin peljättyä vihamiestä
+kohtaan, saadakseen kovien koettelemusten kautta häntä pelotetuksi
+jatkamasta alettua työtään. Svenonius odotti itsellensä ja omaisillensa
+pahinta tapahtuvaksi.
+
+Svenoniuksen mieli oli tällä hetkellä tavallista kovemmin kuohuksissa,
+sillä Inkeriä kuulustaessaan oli hänen turhamaisuuttansa loukattu sen
+kaikista arimpaan kohtaan. Molemmat olivat he, sekä Inkeri että nuori
+Skytte, uskaltaneet lausua epäsuotuisan arvostelun niistä saarnoista,
+joita hän joka sunnuntai tarjosi seurakuntalaistensa kuultaviksi ja
+joissa hän jumaluusopillisen vakaumuksensa innon purki ihan pohjiaan
+myöten. Hän ei tahtonut itsellensä tunnustaa, että se, mitä hän tämän
+johdosta tunsi, oli loukatun itserakkauden synnyttämää vihaa; ei, se
+oli kahden sielun tilasta johtunutta tuskaa, joista toinen jo oli myyty
+perkeleelle, toinen lähenteli kadotuksen partaalla.
+
+Semmoisia tunteita ja tuumia hautoen oli Svenonius jo tullut lähelle
+kotiansa, pitäjän pappilaa, joka oli punaiseksi maalattu rakennus,
+vähäisen puron varrella, koivujen keskellä. Kesäisin, kun puron kirkas
+vesi lirisi valkoisella hiekka-alustallaan ja koivujen latvat olivat
+täydessä lehdessään, oli tuo asuintalo ruispeltojen ja niittyjen
+keskellä niin ihanalta näyttävä, ettei ohikulkeva matkustaja voinut
+muuta luulla, kuin että viihtymys ja valoisa maailmankatsanto olivat
+sen sisällä asuvia.
+
+Svenonius sai tuskin avatuksi veräjän, josta kulettiin
+nurmikkopihamaahan, kun vaimonsa, karjakko ja talonrenki perässään,
+tuli häntä vastaan.
+
+Svenonia rouva oli iällinen ihminen, jäänyt leskeksi edellisestä
+kirkkoherrasta, ja oli ajan tavan mukaan ja konsistoorin määräyksestä
+kirkkoherrantilan lisänä siirtynyt seuraajalle, uudelle kirkkoherralle.
+Tämä harkinnalle perustettu avioliitto, jonka rakentumiseen eivät muut
+kuin leivänhankinnan tunteet olleet vaikuttamassa, ei silti ollut
+onneton. Rouva puuhasi taloudellisissa toimissaan, kirkkoherra
+virantoimituksissaan ja jumaluusopillisissa opinnoissaan, toinen ei
+häirinnyt toistaan, ja niin sitä mentiin päivästä päivään ilman
+rakkautta ja ilman kiistaa.
+
+-- Täällä, kuuletko, vasta kummia on tapahtunut!... Näillä sanoilla
+havahdutti Svenonia rouva miestään hänen mietteistään, -- Stella kuoli
+navettaan sill'aikaa kun sinä olit poissa.
+
+Svenonius nosti silmänsä ja näki edessään vaimonsa, joka epätoivossaan
+väänteli käsiään, karjapiian, joka itki katkerasti suosikkinsa
+kuolemaa, ja talonrengin, joka mytisti epäilevästi suutaan ja repi
+pellavaista tukkaansa.
+
+-- Stellako, parahin lehmämme! kysäsi Svenonius.
+
+-- Stella juuri! Voi sitä kurjuutta, sitä kurjuutta!
+
+-- Siinä sitä nyt ollaan, sanoi pastori... -- Vaimo, eikö muuta
+onnettomuutta ole talossani tapahtunut minun poissa ollessani?
+
+-- Eikö siitä ole tarpeeksi mitä jo on tapahtunut, koska niin kysyt?...
+Stella, paras lehmämme! Nyt on meillä vaan Tähti ja hieho...
+
+-- Vaiti! sanoi Svenonius, -- älä valita, vaan varustaudu Herran tähden
+kärsimään paljon muuta kuin mitä olet kärsinyt! Ole valmiina, jos
+tulisit periköyhäksi, kotoheitoksi, sairaaksi ... äläkä valita! Joka on
+vyöttänyt miekan vyöllensä ja ryhtynyt taisteluun Leviatania vastaan,
+hän ei saa väistyä, jos vaikka maa vavahtelisi hänen jalkainsa alla.
+Perkele on saanut vallan maallisten tavaraimme yli, kuten Jopin
+kertomus selvästi osottaa; niistä on meidän taistelussa luovuttava ja
+valvottava, ettei hän saa valtaa sieluistamme...
+
+-- Sinä teet itsesi ja meidät jokaisen onnettomiksi, vaikeroi Svenonia
+rouva. -- Enkös jo aikaa sitten sanonut, että jotain sellaista
+tapahtuisi? Miksi sinä puuhaat velhojen ja noita-akkojen keralla? Kyllä
+he paholaisen avulla vielä tuhoavat meidät. Ukko kultaseni, kuule mitä
+sanon! Minä en saa rauhaa yöllä enkä päivällä, niinkauan kuin sinä...
+
+-- Vaiti, sanon sulle. Sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Mutta
+minä kiitän Jumalaa siitä, mitä on tapahtunut, sillä tästä saamme taas
+yhden todistuksen velhonaisten hornan temppujen voimasta. Perkeleen
+morsian, Mäntysuon Inkeri on loihduillaan tappanut lehmän; sen voimme
+nyt epäileväisille ihmisille näyttää toteen. Sokeiden pitää näkemän ja
+kuurojen kuuleman. Mutta minä jatkan työtäni enkä hellitä miekkaa
+kädestäni ennenkuin paholaiset ovat karkotetut laumastani.
+
+Taikauskon tuskat polttelivat Svenonia rouvan sydäntä, mutta hän
+hillitsi kielensä, tietäen ettei vastaansanomisesta ollut mitään apua.
+
+Mentiin siitä sisälle ja istuttiin päivällispöydän ääreen, isäntäväki
+syöden samaa ruokaa kuin palkolliset, jotapaitsi Svenoniuksella,
+vähistä varoistansa huolimatta, aina oli köyhän kulkijamen vara
+varattuna.
+
+Aterian päätyttyä pastori luki viimeisen "Ordinarie Posttijdender"
+numeron, jonka laamanni Skytte oli hänelle lähettänyt. Merkittävimpänä
+seikkana lehdessä kerrottiin, että hurskaassa Dresdenin kaupungissa
+muutamia kuukausia takaperin yhtenä päivänä poltettiin yksitoista
+noitaa. Sen luettuaan pastori huokasi tuhannetta kertaa, soimaten
+Ruotsin viranomaisten huolimattomuutta, jotka yhä vitkastelivat
+toimeenpanemasta yleistä tutkimusta noituuden asiassa.
+
+Ilta pimeni ja pastori näki unissaan niin selvästi, kuinka Mäntysuon
+Inkeri ja Nummen Kaarina koettivat saada häntä mukaansa jollekin
+hornanretkelle, ettei hän varmaan tiennyt, oliko se unta vaiko
+todellisuutta, kun hän tuskaisesti vaikeroiden ja hiestä märkänä
+aamupuolella yötä havahti unestaan.
+
+Stellan kuolema ja tämä uni eivät olleet omiansa jäähdyttämään sitä
+intoa, jonka valtaamana hän nyt hankkiutui inkvisiittoritointansa
+jatkamaan. Kärsimätönnä odotti hän nimismies Askelinia, joka vihdoin
+tulikin, kirjoituskalut muassaan; vahvasti murkinoituaan lähtivät nämä
+kaksi ystävää uusille ilmisaattomatkoille.
+
+Tällä kertaa oli käytävä Nummen Kaarinan luona.
+
+Puolenpäivän rinnassa saapuivat he Kaarinan yksinäiselle mökille,
+kaukana metsän sisässä.
+
+Ränstynyt ovi oli teljetty ja syvä hiljaisuus vallitsi hökkelin
+ympärillä.
+
+Pappi kolkutti muutaman kerran ovelle, vaan ei niin merkkiäkään näkynyt
+siitä, että tuvassa olisi elävää olentoa ollut.
+
+-- Akka ei ole kotosalla, sanoi nimismies keventynein mielin. -- Veli
+hyvä, me saamme palata täältä tyhjin toimin.
+
+-- Eipä niinkään, naurahti Svenonius, -- minä en näe jälkiä, jotka
+johtavat pois tuvasta, mutta kyllä yhdet, jotka vievät tänne ovelle.
+Noita on kotona.
+
+-- Pentele sitä tarkkanäköisyyttä! tuumi nimismies ja huomasi nyt
+hetken otolliseksi lukeakseen oppimansa loihtusanat:
+
+"Jöns on nimi mulla" j.n.e.
+
+Svenonius meni mökin ainoan ikkunan ääreen, jonka sarviruuduista
+useimmat olivat rikkiöimiä ja reiät tukitut rievuilla. Hän kiskasi pois
+yhden rievuista ja katsoa tirkisti reiästä tupaan.
+
+-- Noita on kotona, sanoi hän voitonriemuisella äänellä.
+
+-- "Häijy henki, poistu vain!" mutisi nimismies.
+
+Svenonius kolkutti uudestaan ovelle. Mutta Kaarina ei ollut näköjään
+halukas ottamaan vastaan vieraita. Papin jyristäessä kajahteli koko
+tuvan sisus, mutta eukko ei hiiskunut halaistua sanaa eikä hievahtanut
+paikaltaan.
+
+Eipä Svenonius enää voinut kärsimättömyyttään hillitä. Hän potkasi oven
+auki ja astui, tai paremmin sanoen kömpi matalaisen hökkelin sisään.
+Häntä seurasi nimismies, niinkuin katumus seuraa äkkipikaista tekoa.
+
+Muita huonekaluja ei tuvassa ollut kuin rappeutunut sänky, kuukkava
+pöytä, jakkarana sahapölkky, vesisoikko ja rukki. Pesässä istui kissa,
+joka iski säkenöivät silmänsä tulijoihin.
+
+Vaan näitä kaluja ei kummallakaan kutsumattomista vieraista ollut aikaa
+lähemmin tarkastella. Heidän huomionsa kiintyi heti mökin omistajaan,
+joka makasi lattialla, pää kiukaan seinää vasten nojallaan.
+
+Eukko hengitti raskaasti, josta näkyi että hän nukkui. Ilme hänen
+kasvoillansa, joihin vanhuus ja nälkiintyminen olivat tuhoisan leimansa
+lyöneet, olivat aavemaiset. Harmaat hiukset roikkuivat otsalla,
+silmät olivat auki, mutta kuopissaan niin väännyksissään, että
+silmänvalkeaista ainoastaan näkyi.
+
+Tämä kammottava näky sai nimismiehen peräytymään. Kylmä väristys
+pudisti itse Svenoniustakin. Mutta hän rohkasi tuota pikaa mielensä ja
+huusi:
+
+-- Kas, kas! Kas vaan mikä hänen vieressään on!
+
+-- Uuniluuta! Kaikki on päivänselvää! lausui nimismies.
+
+-- Hän on vast'ikään kotiutunut saatanan kesteistä. -- Taivas auttaa
+meitä merkillisellä tavalla. Me teemme suuria, hämmästyttäviä
+havaintoja. Askelin, minä lähetän Strengnäsin tuomiokapitulille ja
+Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle tästä kirjallisen
+kertomuksen, jonka me, sinä ja minä, valalla ja allekirjoituksella
+vahvistamme... Mutta mitä piruja hänellä tuossa vieressään kupissa
+on?... Totta varmaan on se sitä tenhovoidetta, jonka avulla noidat
+kohoavat ilmaan ja kiitävät käsittämättömän lyhyessä ajassa pitkiä
+matkoja...
+
+-- Onhan tuo voiteeksi liian vetelää, huomautti nimismies ja silmähti
+arasti kuppiin.
+
+Itse asiassa ei maljassa ollut muuta kuin belladonnasta,
+kiukkujuuresta, hulluruohon siemenistä ja myrkkysienistä kiehutettua
+väkinestettä. Eukko oli humaltunut tuosta juomasta, jonka
+valmistustapaa eivät muut, kuin nk. tietäjäakat tunteneet, ja jonka
+vaikutukset olivat sangen merkittäviä. Joutuneena henkisen tartunnaisen
+valtaan oli vaimovanhus, joka rakasti tuota juomaa, se kun joksikin
+aikaa kirvotti hänen sielunsa tämän elämän hereilläolon kurjuudesta ja
+upotti hänen aistinsa väriloisteen komeimpaan maailmaan, -- oli hän
+viime aikoina yhä kiihkeämmin yltynyt nauttimaan sitä päihtyäkseen ja
+huumaustilassaan yhä elävämmin alkanut tapailla niitä kuvia, jotka
+hereillä ollessa täyttivät hänen mielikuvituksensa. Hän näki unta
+salamenoisista pidoista, joita pimeinä öinä vietettiin ihanasti
+valaistuilla vuorilla; hän uneksi olevansa nuori ja kaunis ja
+kirmailevansa huimaavissa, hurjissa tansseissa milloin kauniitten
+nuorukaisten, milloin hirmuisten pahojen henkien keralla; hän uneksi
+istuvansa pöydissä, jotka täysinään kantoivat maittavia ruokia ja
+hekkumallisia juomia ja hän näitä syöden ja juoden soiton lumosävelten
+kaikuessa, hän uneksi suloisessa puolitoreessa kiitävänsä harpunsoiton
+kumistessa halki avaruuden milloin kevykäisellä hopeahattaralla,
+milloin kummanlaisella ajopelillä, uuninkoukulla, pukilla j.n.e. Ja
+uni oli niin elävää, että hän havahtuessaan piti sitä varmana
+todellisuutena. Nähtyään ensikerran tällaista unta vanha Kaarina luuli,
+kauhistuen omaa itseään sekä taivaallisia ja maallisia rankaisuja, että
+hän todella oli käynyt Hornassa ja tehnyt liiton pahuuden ruhtinaan
+kanssa; hänen omatuntonsakin tuli sairaaksi eikä vaan hänen
+mielikuvituksensa, ja tässä kamalassa tilassaan turvautui hän
+raivostuneen tavoin, pelosta ja kurjuudesta pelastuakseen, yhä
+uudestaan tuon salaperäisen juoman synnyttämään huumeeseen.
+
+Semmoisena huumepäisenä hänen nyt tapasivat Svenonius ja nimismies.
+Sittenkun he kotvan aikaa olivat katselleet nukkuvata, tarttui pappi
+hänen käsivarsiinsa ja ravisteli häntä kaikin voiminsa. Nimismies
+rohkasi luontonsa hänkin ja ryhtyi pappia auttamaan ämmän
+herättämisessä. Mutta silloin pesässä makaava kissa kohosi kynsilleen,
+köyristi selkänsä ja päästi sähinän, josta voi nähdä, ettei sillä
+ystävällisiä aikeita mielessä ollut.
+
+-- Kissa! Haa! huusi Svenonius, nähden kaikkialla vain merkkejä ja
+ihmeitä, -- Ota kiinni kissa, veli Askelin! Siitä saamme taas uuden
+todistuskappaleen...
+
+-- Veli hyvä, kuinka on mahdollista näyttää jotakin toteen mokomalla
+elukalla kuin...
+
+-- Ota kiinni, sanon minä! Se ei ole tavallinen kissa tuo juuri.
+Gervasius Tilberiensis kertoo, että noidat, jotka ilmassa
+ratsastaessaan putosivat Rhon-virtaan, muuttuivat kissoiksi ja pääsivät
+siten vainoojiensa kynsistä. Ota kiinni se...
+
+Mutta kuultuaan tuon selityksen nimismies oli entistään haluttomampi
+ryhtymään kissanajoon. Svenonius kaappasi hänen keppinsä ja tavotti
+lyödä sillä tuota epäiltyä haamua, mutta Kaarinan ainoa kotieläin,
+ainoa olento, joka oli hänellä toverina yksinäisyydessä, suisti
+nopeasti syrjään ja pakeni sängyn alle, josta sen vihaista sähinää tuon
+tuostakin kuului. Vihdoin, kun nimismiehen patukka pakotti sen
+luopumaan tästäkin tyyssijastaan, loikkasi se toistamiseen lattian yli
+ja syöstä hurahti raollaan olevasta ovesta ulos.
+
+Tämän vähäisen välikohtauksen jälkeen rymistettiin ja ravistettiin
+eukkoa taas yhtä tuimasti, vaan ei siitäkään ollut muuta seurausta,
+kuin että hän unimielissään rupesi sekavasti sopertamaan.
+
+Nyt keksi nimismies sen keinon, että syyti soikosta vettä Kaarinan
+päälle; sitä hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä muuten kuin jupisemalla
+tuota tuttua pakinaansa:
+
+"Jöns on nimi mulla" j.n.e.
+
+Ja tämä temppu se tekikin toivotun vaikutuksen. Vanhuksen silmät
+alkoivat kiertyä, mustuaiset silmälautojen alta näkyä, ja nyt tuijotti
+hän miehiin tajuttomin, aavemaisin katsein.
+
+-- Olenko minä kotona? sopersi hän ja silitti kädellään harmahtavia
+hiuksiaan.
+
+-- Olet jo kauankin ollut kotona Hornasta tultuasi, kirottu noita,
+ärjäsi Svenonius niin jymäkällä äänellä, että se sai eukon täyteen
+tuntoonsa ja pani hänen kämärtyneet jäsenensä vapisemaan.
+
+-- Oletteko nähneet minun tulevan? Hukassa olen, huudahti hän sydäntä
+vihlaisevalla tavalla.
+
+-- Olemme kyllä, eipä enää auta että kiellät. Sinä, Belsebubin valittu,
+tulet suoraa päätä Hornasta.
+
+-- Ketä te olette? kysyi Kaarina asettuen istualleen, ja silmäillen
+miehiä; -- pappi se on ... nimismies ... voi, hukassa olen, sanon minä!
+Armoa, hyvät herrat! Älkää puhuko mitään kansalle! He tappavat minut,
+he polttavat minut elävältä... Jos säälitte vanhaa, onnetonta,
+kurjaa...
+
+-- Sinä myönnät siis käyneesi Hornassa?
+
+-- Mitä on minun tehtävä? Mutta jos armahdatte vanhaa, onnetonta
+Kaarinaa, niin Jumala...
+
+-- Jumala! Tohditko mainita hänen nimeään, sinä hylky? karjasi pappi.
+
+-- Älkää antako minua ilmi! Älkää tehkö minua onnettomaksi! pyyteli
+vaimovanhus kalisevin hampain, ja ryömi armoa anovana papin jalkojen
+juureen.
+
+-- Kirottu ole sinä, pakana, sinä efesiläisten Dianan papitar! Ensinnä
+tulet sinä paistumaan maallisessa tulessa ja sitte ikuisissa
+tulikivijärvissä. Sinulla ei ole mitään armoa odotettavana. Heitä irti
+jaloistani, hylkiö, taikka potkasen sinua!
+
+-- Veli hyvä, emmekö jo ole kuulleet ja nähneet tarpeeksi, voidaksemme
+näyttää asian täydellisesti toteen? uskalsi nimismies kysyä.
+
+-- Olemme nähneet tarpeeksi! Lähtekäämme täältä, päästäksemme
+kuulemasta hänen hampaidensa kirinää. Pois tieltä, noita!
+
+-- Haa, nytpä muistan, huusi eukko ja osotti sormellaan Askelinia, --
+etköhän vielä osota sääliäkin minulle, sinä, joka itsekin olit juhlassa
+saapuvilla. Minä näin sinun suurissa saappaissa tanssivan naisten kera
+vuorella, ja pöydässä istuit minun vieressäni. Muistatko?
+
+-- Minäkö! oletko tullut hulluksi, nainen? huusi nimismies kalman
+kalpeana ja astui askelen taapäin, mutta kaatui samassa nurinniskoin
+sahapölkyn päälle.
+
+-- Sinä juuri! toisti Kaarina ja nauroi ilkeästi. -- Nyt olet
+vallassani. Anna minut nyt ilmi, jos uskallat, niin pääset yhdessä
+minun kanssani mestauspaikalle.
+
+-- Mikä katala, rietas vale! vaikeroi Askelin, nousten seisoalleen. --
+Veli Svenonius, rientäkäämme täältä! Veri hyytyy suonissani.
+
+-- Ole huoleti, veli, sanoi Svenonius. -- Minä kyllä huomaan, että se
+on vale ja että se on aiottu oikeuden miekkaa tylsentämään. Tuossa on
+keppisi, ystäväiseni; lähdetään!
+
+-- Niin, lähdetään! Huh!
+
+Nimismies poistui niin nopeasti kuin hänen arvonsa virkamiehenä sitä
+salli. Svenonius sitä vastoin kulki vakavasti ja verkkaan ja kuunteli
+kylmästi kaikkia niitä kirouksia ja sadatuksia, joita kajahteli hänen
+jälessään puiden välistä.
+
+Kun inkvisiittorit vielä olivat käyneet kahdessa toisessa mökissä ja
+niissä tehneet lukuisia enemmin tahi vähemmin tärkeitä havainnoita,
+palasivat he illan suussa pappilaan; syötyään ryhtyivät he hetikohta
+sepittämään muistikirjoitusta asiassa.
+
+Tätä tehdessä keskeytti heidät Svenonia rouva, joka sydän kurkussa
+juoksi ruoka-aitasta ilmoittamaan, että Mäntysuon Inkeri ja hänen
+tyttärensä vast'ikään olivat avanneet pihan veräjän ja lähestyivät
+pappilaa.
+
+Svenonius töytäsi ulos. Nimismies tyytyi katselemaan kohtausta
+ikkunasta.
+
+Inkeri oli tullut luottavaisesti puhumaan sielunpaimenensa kanssa ja
+kertomaan hänelle elämänvaiheitaan. Hän tahtoi järkisyillä vaikuttaa
+papin ymmärrykseen, rukouksilla hänen sydämeensä, poistaakseen tämän
+epäluuloja hänestä ja taivuttaakseen häntä heittämään siksensä
+vainoomiset, joiden hän vallan oikein aavisti olevan tulossa. Inkerillä
+oli Elli mukanaan, sillä hän tiesi, että sureva äiti ei voi paremmin
+sydämeen koskevaa rukousta saada lausutuksi, kuin osottamalla
+lapseensa.
+
+Toinen käsi sauvan nojassa, toinen tyttärensä kädessä läheni hän
+nöyränä, vaan arvokkaan ja ylevän ryhtisenä. Hänen rinnallaan kulki
+Elli, kalpean ja nöyrän rukoilevana.
+
+Karjakko, joka pihalla lypsi Tähteä, lähti tulokkaat nähtyänsä pakoon.
+
+Inkeri ja Elli eivät ehtineet vielä portaiden luo, kun Svenonius
+jyrisevällä äänellä purki heidän päällensä vimmaiset vihansa.
+
+Inkeri tahtoi puhua, mutta vihansa pauhinalla Svenonius esti hänen
+äänensä kuulumasta. Inkeri oli menehtyä papin sadatuksiin ja
+sydämessään vallitsevaan kauhuunsa; mutta luotuaan silmänsä taivasta
+kohden ja nähtyään Jumalan kaikkialla-olon merkin leviävän niin hänen
+itsensä kuin koko maanpiirin päälle, hengitti hän helpommin. Ja
+luotuaan kerran katseensa ylös, ei hän sitä maahan luonut, niinkauan
+kuin pappi sadattelemistaan sadatteli.
+
+Mutta Elli oli typertynyt polvilleen lumeen ja kätkenyt päänsä äitinsä
+hameen poimuihin.
+
+Auringon viimeiset rusosäteet valaisivat kohtausta ja levittivät nyt
+kuten lukemattomia kertoja ennen paratiisillista loistoa tähän
+inhimillisen kurjuuden ja inhimillisten kärsimysten kuvaelmaan.
+
+-- Pois täältä, Endorin noita tyttärinesi! kiljui Svenonius. -- Mene,
+mene! Me kohtaamme toisiamme tuomarin edessä, joka on lain ja oikeuden
+miekalla hävittävä sinut ja sikiösi maan päältä. Mene ... ja manaa
+herrasi ja ruhtinaasi koettelemaan minua ja omaisiani kaikilla
+onnettomuuksilla, jotka ihmistä voivat kohdata! Minä en pelkää. Mene,
+mene!
+
+Inkeri nosti tyttärensä, otti häntä kädestä ja lähti sanaakaan
+sanomatta pois. Veräjän viereiselle penkille pani hän raamatun, jonka
+Svenonius käydessään oli unhottanut hänen tupaansa.
+
+Samassa tuokiossa talonrenki tuli renkituvasta ulos vanha väkipyssy
+kädessään. Hän nosti aseen silmälle ja tähtäsi poistuvaa Inkeriä.
+
+-- Seis, mies! huusi Svenonius. -- Mitä sinä teet?
+
+-- Tahdon vaan koettaa, pystyykö noitaan susihaulit, vastasi renki
+yksikantaan.
+
+-- Anna sen kokeen olla! Kuuletko!
+
+-- Mutta mitä se tekee, sanoi renki. -- Tehomatta se on häneen
+kuitenkin. Ja parastahan olisi kaikissa tapauksissa häntä vähän
+kopahuttaa, ennenkun hän tuhoaa meidät kaikki.
+
+Ja toistamiseen oli itsepäinen renki jo tähtäämäisillään, kun muudan
+paikalle saapunut mies teki mitä Svenonius ei olisi kerinnyt tehdä:
+temmata ase hänen kädestään.
+
+Se mies oli Aadolf Skytte, joka toiselta haaralta oli saapunut
+pappilaan.
+
+Hän aavisti mitä oli tapahtunut. Ollen hetkisen kahden vaiheella siitä,
+rientäisikö hän Inkerin ja Ellin jälestä vai kääntyisikö hän pastorin
+puoleen, jonka kasvoilla kuvastui mitä hurjin vihanvimma, päätti hän
+sittenkin jäädä, vaikka hän hyvin oivalsi, että tilaisuus oli
+tavallista sopimattomampi rukoilla turvattiensa puolesta.
+Onnettomampaan hetkeen kuin tämä ei sallimus olisi voinut hänen
+askeleitansa tänne ohjata.
+
+Svenonius iski nuoreen Skytteen synkän silmäyksen. Svenonia rouva, joka
+nimismiehen vieressä seisoen oli katsellut kohtausta Inkerin kanssa,
+töytäsi ulos, niiasi syvään ylhäiselle vieraalle ja pyysi monilla
+turhilla anteeksipyynnöillä häntä astumaan sisään.
+
+Aadolfin jäätyä yksiksensä nimismiehen ja pastorin kanssa, kysyi
+hengenmies lyhyesti ja tylysti:
+
+-- Saatanko olla, armollinen herra, teille joksikin avuksi?
+
+-- Minä olen tullut vaatimaan teiltä selitystä aikeistanne niitä kahta
+naista kohtaan, jotka äsken ajoitte talostanne pois. Minä epäilen,
+etteivät nuo aikeet ole parasta laatua.
+
+-- Armollinen herra, teidän isänne tuntee aikeeni vallan hyvin.
+Kääntykää hänen puoleensa, hän on antava teille tarpeellisia selityksiä
+asiasta. Ainoa seikka, jota hän ei tiedä, ja jonka minä aikanaan olen
+hänelle ilmoittava, on se kummallinen ystävyys, jota te noita-akalle ja
+hänen tyttärelleen osotatte. Tiedän teidän, armollinen herra,
+halveksivan vanhan opettajan neuvoa, muuten sanoisin: varokaa sieluanne
+perkeleeltä! Hän kätkeytyy väliin kauniittenkin kasvojen verhoon. Te
+olette jo joutumaisillanne paholaisen pauloihin.
+
+-- Neuvojanne minä en tarvitse, herra pastori, vaan antakaa sensijaan
+minulle haluamani selitys! Te vallan hyvin käsitätte etten minä
+isälleni voi yhtä pontevasti kuin teille puhua asiasta, josta olemme
+niin eri mieltä. Ja sitäpaitsi pitäisi teidän, eikä kenenkään muun,
+olla lähin mies selittämään omia aikeitanne.
+
+-- Hyvä on, minä selitän; minun aikeeni ja työni eivät ole pimeyden
+aikeita ja tekoja; ne sietävät päivän valoakin. Sentähden täytän
+toivomuksenne. Herra on asettanut minut paimeneksi vähäiseen osaan
+suuresta laumastaan, minun toimeni on pyhä toimi, ja sen suuri
+edesvastaus saattaisi minut vapisemaan, ellen kunnollisesti uhraisi
+kaikki ajatukseni ja voimani sen täyttämiseen. Ennenmuinoin monasti
+halusin saarnata pakanoille evankeliumia, hankkiakseni henkeni ja
+vereni uhraamisella varmuutta itselleni siitä, etten ollut kelvoton
+Herran soturiksi. Mutta ajat ovat nyt muuttuneet, ja minä huomaan, että
+minä olen täällä yhtä paljon tarpeen kuin kaukosaarten pakanallisessa
+pimeydessä, sittenkun saatana on ilmestynyt keskellemme julkirohkeasti
+vietellen Jumalan seurakuntaa. Kauhein synnintulva uhkaa meitä sen
+kautta, että paholainen, opettamalla taikakeinoja ihmisille, viettelee
+lukemattomia sieluja puoleensa. Saksassa ja muissa kristityissä maissa
+ovat hurskaat ruhtinaat, oppineet teoloogit ja koko papisto yhteisesti
+katsoneet välttämättömäksi ehkäistä tulvaa maallisilla keinoilla, koska
+hengellisistä keinoista ei mitään apua ole tullut. Omatuntoni käskee
+minua ahtaassa piirissäni tekemään samoin. Tahdon hävittää Baalin papit
+ja papittaret laumastani, ennenkun he ehtivät tarttumaa laajemmalle
+levitellä, kuin se jo on levinnyt. Laki tarjoo sitä varten minulle
+tukeaan, jota minä en ole hylkäävä. Esi-isämme, jotka olivat meitä
+hurskaammat ja paremmat, sääsivät että noituus on hengenrikos: velho on
+teloitettava ja noita-akka poltettava ... katso Valtiorikoskaaren ja
+Vesteroosin Säännöksen v. 1527 kuudetta lukua. Aikeeni te nyt tiedätte,
+enkä minä niistä luovu, vaikka tiedänkin mitä vaarallisimpaan asiaan
+ryhtyväni, paljoa vaarallisempaan, kuin mitä saarnaaminen pakanain
+keskellä on, sillä pakanat voivat ottaa ainoastaan oman vereni, mutta
+ne, joita nyt Jumalan avulla vainoon, voivat saattaa turmioon kaikki,
+joita maan päällä enimmän rakastan.
+
+Svenonius oli puhunut tavattoman tyynesti, mutta yhtä kammottavat kuin
+hänen sanansa oli Aadolfista hänen silmissänsä palava synkkä hehku,
+joka todisti, ettei mikään, ei järkisyyt, rukoukset eikä uhkaukset
+voisi järkähyttää hänen vakaumustaan ja aikeitaan.
+
+-- Oletteko mielestänne vakuutettu, että Mäntysuon Inkeri on yksi noita
+peljättäviä ihmisiä? kysyi hän, voimatta voittaa pelkoaan.
+
+-- Hänkö? sävähti Svenonius kiivaasti. -- Hän on ylimäinen papitar
+pahuuden templissä ... hän on Leviatanin lempimorsian.
+
+-- Mitä todistuksia teillä siitä on?
+
+-- Mitäkö todistuksia? Te cartesiolaiset! Menkää navettaani, niin
+saatte todistuksen, joita kaikessa, yksin taivaallisissakin niin
+suurella innolla haeskelette! Todistuksia! Niin, nähkääs, niitäkin on
+Herra minulle antanut, sitovia todistuksia, kumoamattomia todistuksia,
+oikein kouriintuntuvia todistuksia, eikä semmoisia kuin syvien syntyjen
+ja syiden tutkijat pimentyneistä mielistään punovat.
+
+Ja Svenonius alkoi kadotustuomioita Cartesiukselle ja
+muille tietoviisaille uhkuvan kertomuksen vasta päätetystä
+inkvisitsioonimatkastaan ja tällä retkellä tehdyistä havainnoista, eikä
+unhottanut mainita sitäkään merkkiä, että yksi hänen lehmistään
+huomattavaa tautia potematta kuoli, sill'aikaa kun hän oli kuulustelua
+pitämässä Inkerin luona.
+
+Nuori Skytte kävi hämilleen ja olisi luullut papin tätä kaikkia
+uneksineen, ellei Tappuraisen takausmiehenä olisi ollut saapuvilla
+oleva nimismies, joka aina, kun häneen vedottiin, nousi tuoliltaan ja
+tehden syvän kumarruksen armolliselle herralle vakuutti papin sanat
+tosiksi.
+
+Kuinka selittää nämä ilmaukset? Aadolf ei sitä voinut, semminkään nyt,
+kun pelko Ellin ja hänen äitinsä tähden ahdisti hänen sydäntään.
+
+-- Mutta kuinka on uskottava, sanoi hän, -- että nämä poloiset, köyhät
+ihmisparat olisivat liitossa yliluonnollisten pahuuden voimien kanssa!
+Mikä houkuttelisi heitä moiseen liittoon? Mitkä edut korvaisivat heille
+kaikkea sitä sortoa ja vainoa, jolle he antautuvat alttiiksi, sitä
+inhoa, jolla ihmiset heitä vierovat, heidän pelkoaan ja omientuntojensa
+kalvausta ja ennen kaikkea, sitä varmaa tietoa, että he ovat sielunsa
+autuuden menettäneet? Houkuttelevimmat maalliset edut ainoastaan,
+ylhäisyys, kunnia, rikkaus ja kauneus voisivat korvata tuota
+kevytmieliselle, turmeltuneelle, tai puutteesta tahi kurjuudesta
+epätoivoon langenneelle ihmiselle. Ja kuitenkin näemme niiden, joita
+noituudesta epäillään, olevan köyhiä, ylenkatsotuita, raihnaita...
+
+-- Malttakaa, armollinen herra, sanoi Svenonius, -- te ette
+huomaa mikä houkutusvoima pahalla ja kielletyllä itsessänsä on
+turmeltuneeseen ihmisluontoon, olletikin jos tämä houkutus vielä
+esiytyy salaperäisyyden verhoon kätkettynä; te ette huomaa, mitenkä
+viettelevää on salakeinojen kautta vallita luontoa, vaikka tämä valta
+ei olisikaan muuta, kuin kyky ennustaa vastaisia tapahtumia ja
+vahingoittaa ihmisiä, ilman että siitä itselle on minkäänlaista hyötyä.
+Se jo yksin riittää selitykseksi, miksi ihminen vapaasta tahdostaan
+luopuu Jumalasta ja lupautuu perkeleen omaksi. Mutta tällä on
+moninaisia ja voimallisia houkutuskeinoja. Hän tuntee lihamme
+heikkoudet ja käyttää niitä omaksi voitokseen. Sanotte hornan
+sikiöiden, joita minä tahdon hävittää, kärsivän puutetta, ylenkatsetta,
+raihnautta. Niin kyllä, semmoinenhan on tavallisesti heidän ulkonainen
+osansa, mutta asialla on toinenkin puolensa. Ei mikään pakanaruhtinas
+voi kaikella vallallaan loihtia esiin sellaisia lihallisia nautintoja,
+kuin he; ei mikään nuori syntinen epikuurolainen antautua semmoiseen
+liekkumaan, kuin nuo iäkkäät naiset, joiden elinneste on kuihtunut. He
+matkustavat milloin mielivät pimeyden ruhtinaan pitoihin, he
+herkuttelevat hänen pöydissään, joissa on ruokia näöltään ja maultaan
+mitä herkullisimpia, vaikka itse asiassa ovatkin vain huononpäiväisiä;
+he päihtyvät juomista, joiden makeus sammuttaa lihallisuuden hehkun, he
+nauttivat kaikiila aistimillaan ja kaikilla hermoillaan hekkumaa, josta
+hornanhengen ruttoutunut mielikuvitus yksistään voi luoda itselleen
+käsityksen. Ja mitä heidän kadotettuihin sieluihin tulee, lupaa heille
+valheen ruhtinas kuoleman jälkeen rauhaa ja jatkuvia nautinnoita hänen
+valtakunnassaan.
+
+Tähän tapaan keskustelu jatkui jonkun aikaa. Svenonius ei jäänyt
+vastausta vaille, vaan olipa ehdottomasti voitollakin, niinkauan kun
+Aadolf väitellessään liikkui puhdasoppisuuden alalla. Papin syyt ja
+perusteet kumotakseen täytyi hänen siitä siis poiketa ja turvautua
+voimallisempiin aseihin. Taistelu kävi yhä tuimemmaksi ja
+katkerammaksi; Aadolf hylkäsi kaiken varovaisuuden, Svenonius
+kohteliaisuuden vaatimukset, jotka tähän saakka olivat estäneet hänen
+vihaansa sekä hänen kauhistustaan nuorukaisen vääräoppisten
+hairahdusten johdosta, kuohumasta yli äärien; mitä enemmän nuori
+filosoofi yhä rohkeammalla logiikalla saattoi yltiöpäisen
+jumaluusoppineen ahtaalle, sitä enemmän tämä siirtyi pois vapaan
+ajatusvaihdon alalta ja alkoi raivostuneesti syytää suustaan, mitä
+kuohuva sappi ja kiihkeä harmi aikaansaavat. Nimismies tuskitteli,
+hikoili ja puhki; ovella kuunteli Svenonia rouva, jonka joka jäsen
+vapisi.
+
+-- Oi, Jumalani, huokasi vihdoin Svenonius ja heitäikse tuolille
+istumaan, -- tämä on liikaa ... liikaa minulle, joka olen rakastanut
+tätä nuorukaista niin lämpimästi, minulle, joka hoitelin hänen
+sieluansa lapsuudessaan, niinkuin puutarhuri hoitaa hentoa liljaa! Hän
+on myrkyllinen hammasheinä, turmiollinen rikkaruoho, joka on revittävä
+pois juurineen! Sinä tiedät, Jumala, että olen viaton hänen
+lankeemukseensa! Hänen kunnon isänsä sydän on ehkä pakahtuva, kun
+hänelle sanon, millaista käärmettä hän on povellansa kasvattanut, vaan
+totuutta ei minun käy peittäminen. Varo itseäsi! Sinä olet häväissyt
+pyhää oppiamme, olet julkeasti levitellyt villitystäsi päivän valoon.
+Eipä sukuperä, eikä heimouskaan ole pelastava sinua rankaisusta. Isäsi
+on kiroova sinut, sukusi on varistava sinut niinkuin mädänneen hedelmän
+pois oksistaan, maanmiehesi ajavat sinut pois maansa ääristä...
+
+-- Niin on, maanpaolla rangaistaan semmoisesta, Kuninkaankaaren 4:nen
+luvun mukaan, soperti lainymmärtävä nimismies itsekseen.
+
+-- Minä en epäile, lausui Aadolf Skytte istualtaan nousten ja iski,
+kasvot punaisina, leimuvat silmänsä pappiin, -- minä en epäile, ettette
+tekisi kaikkea, mitä hurskas vihanne johdattaa mieleenne. Syyttäkää
+minua harhaoppisuudesta, jumalanpilkasta tahi mistä hyvänsä, erottakaa
+isän sydän pojan sydämestä ja karkottakaa minut kotini kynnykseltä!
+-- Uskon sen olevan teidän vallassanne... Mutta minä vannon ...
+kuuletteko, minä vannon ... että jos teidän vaikutuksestanne
+hiuskarvaakaan kärvennetään noiden turvattomien naisten päästä, joiden
+puolesta minä tällä kertaa turhaan olen puhunut raivostuneelle
+sydämellenne, niin minä tällä kädellä saatan teille koston verisen
+oikeuden.
+
+-- Jos henkeni ja vereni uhrataan Herran alttarilla, kiitän minä Häntä,
+jos vaikka niinkin, että uhriveistä pitelee rakastettu oppilas.
+Uhkauksenne ja rukouksenne ovat turhat. Heittäkää minut nyt rauhaan ja
+miettikää itseksenne murha-aikeitanne! Aikani on niukka, ja minulla on
+suuri työ tekeillä.
+
+Aadolfin veri kuohuili valtavasti. Hän mitteli lattiata joitakuita
+kertoja, pysähtyi ikäänkuin kahdenvaiheilla, heitti viitan hartioilleen
+ja, siepattuaan lakkinsa, lausui tyynemmin:
+
+-- Muistakaa valaani semmoisena hetkenä, jona mietintö on saamaisillaan
+mielettömän intonne jäähtymään? Kukaties olette silloin muistava, että
+jos pakotatte minua äärimäisyyksiin, niin ei ole ainoastaan oma
+verenne, vaan vielä minun rikoksenikin tuleva teidän päänne päälle.
+Annan teille anteeksi häpeällisen käytöksenne minua kohtaan, ja
+viimeinen sanani teille on oleva viimeinen rukoukseni: ajatelkaa mitä
+teette! Älkää saattako turmioon leskiraukkaa, ei hänen lastansa,
+itseänne eikä entistä oppilastanne!
+
+Sen sanottuaan poistui Aadolf oven kautta, josta papin kammarista
+tultiin suoraan ulos. Siten hän itsetietämättänsä pääsi kohtaamasta
+Svenonia rouvaa, joka toisella ovella oli kuunnellut, ja tahtoi nuoren
+Skytten edessä polvistumalla saada taivutetuksi häntä, ettei hän
+lähtisi pois ennenkuin oli saatu aikaan sovinto Skytten ja hänen
+miehensä välillä. Hän ei käsittänyt että sellainen sovinto oli
+mahdoton.
+
+Nyt töytäsi hän vesissäsilmin ja kauhusta kalman kalpeana sisään
+miehensä luo, mutta tämä ehkäsi sanatulvan, ennenkun se oli huuliltaan
+tulvahtanut, muutamilla tylyillä huomautuksilla siitä, että naisten
+velvollisuus on vaieta miesten seurassa, ettei hän sekautuisi asiaan,
+jota ei ymmärtänyt j.n.e.
+
+-- Ei tässä mitään vaaraa ole, hyvä rouva, vakuutteli nimismies
+hyvänsuontoisesti! -- pikkunen tora vaan ... nuori herra vaan vähän
+pikastui... Se ei merkitse mitään ... ei yhtään mitään.
+
+Epävarmaa on, rauhottuiko Svenonia rouva nimismiehen vakuutuksista;
+huokaillen hän lähti takasin taloudellisiin toimiinsa.
+
+Mutta jälellä olevan osan iltaa istuskeli pastori Svenonius kyhäillen
+havaintoretkestään suunnitusta kertomukseen, jonka hän aikoi lähettää
+tuomiokapitulille ja jumaluusopilliselle tiedekunnalle Upsalassa.
+
+Seuraavana sunnuntaina hän lukuisasti kokoontuneelle seurakunnalle piti
+saarnan samasta aineesta, kertoi mitä hän itse oli noitien taidoista
+kokenut, mainitsi Mäntysuon Inkerin, Nummen Kaarinan ja kaksi muuta
+vaimoa nimeltä, varotti, uhkasi ja rankaisi. Se oli saarna, jonka
+raa'alle kaunopuheisuudelle ei vertoja löytynyt. Saarnamiehen ääni
+täytti kirkon, niinkuin ilmankansi täyttyy ukkosen jyrinästä; hänen
+sanansa, iskien niinkuin salamat, vuoroin pöyristyttivät ja
+lamauttivat.
+
+Saattaa kuvitella, millaisen vaikutuksen se teki ihmisiin, joiden
+mielet jo ennestään olivat sairaat, joiden mielikuvituksessa jo kauan
+oli vilissyt hirmuisia kuvia, joiden sieluja lamautti kauhea pelko. He
+istuivat penkeissään kalpeina ja vavisten, milloin tuijottaen pappiin,
+milloin painaen kasvonsa alas, välttääkseen saarnastuolista sälähtäviä
+leimauksia. Monta naista ja lasta pyörtyi, toisia valtasi kouristava
+puistutus. Kun saarna päättyi ja lähtövirttä piti laulaa, jaksoivat
+ainoastaan muutamat hajaäänet yhtyä veisuun.
+
+Kun sitte kansa oli lähtemäisillään kirkosta, astui Svenonius alttarin
+eteen, toisti mitä ennen oli sanonut, että hänen oli aikomus saattaa
+seurakunnassaan löytyvät saatanan palvelijat, miehet sekä naiset,
+oikeuden käsiin, ja kehotti kaikkia saapuvilla olevia, jotka olivat
+noitien tempuista kärsineet, joita noidat olivat houkutelleet luopumaan
+Jumalasta tai jotka muuten olivat jotakin kuulleet tai nähneet, mikä
+noitia vastaan saattoi kelvata todistukseksi, kehotti niitä viikon
+varrella tulemaan pappilaan ja siitä totuuden mukaisesti
+sielunpaimenelleen kertomaan.
+
+Koko seuraavan viikon oli pappila ihmisten piirittämänä, jotka olivat
+tulleet noidista tietoja antamaan tahi heitä vastaan valittamaan.
+Kaikki kiihottuneen mielikuvituksen kauhukuvat, kaikki taudit ja muut
+onnettomuudet, jotka olivat kohdanneet ihmisiä ja elukoita pitäjässä,
+kirjoitettiin heidän syntiluetteloonsa, Svenonius tunsi melkein
+hukkuvansa todistusten paljouteen. Tarvittiin vähimmäkseen kaksi
+viikkoa aikaa, ennenkun ne saatiin kirjoitetuksi muistiin ja laadituksi
+järjestykseen. Hän teki työtä aamusta iltaan rautaisella ahkeruudella,
+malttoi tuskin virkistää itseänsä ruualla eikä pitemmäksi aikaa
+poistunut kirjoituspöytänsä äärestä muulloin kuin lähinnä seuraavina
+sunnuntaipäivinä, toimittaessaan jumalanpalvelusta kirkossaan.
+
+Tällä välin ei hän myöskään käynyt ystävänsä ja suosijansa, laamanni
+Skytten luona Signildsborgissa, ja Skytte taas oli luuvalon tähden
+estetty käymästä papin luona terveisillä. Aadolf, joka odotti
+jokapäivä Svenoniuksen tuloa eikä tiennyt syytä papin näennäiseen
+tyynimielisyyteen, alkoi toivoa, että pappi kenties oli malttanut
+mielensä ja heittänyt syytökset häntä vastaan isän luona sikseen sekä
+luopunut kanteesta Inkeriä vastaan. Mutta tästä erhetyksestään oli hän
+pian kammottavalla tavalla heräävä.
+
+
+
+
+XII.
+
+Kaksi yhtymystä.
+
+
+Lukija kenties muistaa muudanta hoikkasääristä nuorukaista, joka
+isältään, puutarhurilta oli kasteessa saanut nimen Pekka ja joka oli
+kaksikymmentävuotiaana kohonnut ratsurengin arvoon herra Kustaa Draken
+palveluksessa Sjövikissä.
+
+Eipä tuo ratsupalvelijan arvo sentään ollut ainoa, jonka hän niin
+nuorella iällä oli saavuttanut. Hänellä oli toinenkin, josta hän
+paremmalla syyllä ylvästeli, nim. sulhon arvo, sillä hän oli näet
+kihloissa itse vapaaherratar Skytten siveän kamarineitsyen, sievän
+Hannan kanssa.
+
+Rakkaus on merkillinen siitä, että se kykenee luomaan uudesti ihmisen.
+Pekkaa olivat kaikki, jotka hänen tunsivat, hän itsekin niihin
+luettuna, pitäneet tähän saakka kelvottomana lurjuksena, joka ei muuta
+ajatellut ja tehnyt kuin konnankujeita ja kepposia. Isä aikoi
+ensialussa totuttaa häntä omaan ammattiinsa ja pitää häntä hyödyllisenä
+apurina puutarhassa, mutta alituisesti uusitut opetukset päättyivät
+vihdoin siihen, että Pekka yhdessä kanojen ja hanhien kanssa
+vahingollisena turmioeläimenä ajettiin puutarhasta ulos. Ainoa kerta
+oli hänestä isälle apua, kun hän isän käskystä kyhäsi linnunpelokin
+hernemaahan; vaan linnunpelokille oli hän pannut portinvartijan
+vanhan virkasauvan käteen, ja varustanut kummituksen nauriista
+tehdyllä päällä, johon hän oli painanut portinvartijan karvakulun
+virkahatun. Kun Pekka sen lisäksi kerran oli sekottanut pärskäjuurta
+portinvartijan nuuskaan ja toisen kerran sytyttänyt rohtimet tuleen,
+kun portinvartijan vaimo sattui nukahtamaan rukkinsa ääreen, niin eipä
+sovi moittia ukkoa siitä, jos hänen kätensä halusta hapuili Pekan
+vaaleata tukkaa ja hänen jalkansa yhtä halukkaasti pyrki iskeytymään
+erääseen kohtaan Pekan selässä, milloin Pekan vaan piti suuren portin
+kautta kulkea. Välttääkseen näitä portinvartijan myötätunnon ilmauksia
+tapasi Pekka usein, kun ei muuta keinoa ollut, kulkea seinään
+kiinnitettyjen rautasinkilöiden avulla kiertotietä katon yli. Yhteen
+aikaan huvitteli hän itseänsä silläkin, että nosti maantienportin pois
+saranoiltaan, pani sen irrallisena vieruspylväitä vasten seisomaan ja
+asettui itse pensaan taakse piiloon, nähdäksensä mitenkä kavala
+juonensa päättyisi. Kun maanmies sitten tuli ja tapansa mukaan
+ruumiinsa koko painolla työnsi porttia, kaatui se kumoon ja tempasi
+miehen muassaan. Tästä huvista, joka hänelle tuotti mitä sydämellisintä
+iloa, Pekka kumminkin kieltäytyi, sittenkun siitä eräälle iäkkäälle
+miehelle oli ollut seurauksena, että hän sormet litistettyinä, nenä
+pöhöttyneenä kiipesi ylös, josta näkyy, ettei Pekka ollut kokonaan
+järkeä vailla.
+
+Onnipa oli sen nahan, jolla luonto oli verhonnut tämän lurjuksen
+ruumiin, että hän juuri kolttostensa tähden oli päässyt Sjövikin
+talonvoudin suosikiksi. Tämän puoltolauseella otti herra Kustaa hänet
+passarikseen ja ratsurengikseen, ja sen nimellisenä sai Pekka seurata
+herraansa hänen huviajeluillaan. Tämmöisellä retkellä ollen päätyi hän
+kerran Signildsborgiin, missä häntä mikään ei huvittanut niin, kuin tuo
+kaunis ja iloinen kamarineitsyt. Siitä hetkestä käsin, kuin heidän
+hilpeät, vilkkuvat katseensa ensi kerran kohtasivat toisensa, tuli
+Pekka siihen vakuutukseen, ettei hän enää ollut poika, vaan
+nuorukainen. Heidän tuttavuutensa alkoi hammastelemisella,
+jankkauksella ja pistopuheilla, ja moninaisilla tepposilla sitä
+jatkettiin, joista viimeinen, pahin tahi parahin, oli että he
+varastivat toinen toisensa sydämet. Sydämiensä katoamisen huomasivat he
+siitä, että heidän oli ikävä toisiansa, kun olivat erillään, jos
+kuinkakin kinasivat ja kiusasivat toinen toistansa, kun olivat yhdessä.
+Ja kun Pekka sitten alkoi epäillä Signildsborgin kuskia siitä, että
+tämä muka mielisteli Hannaa, ajatteli hän: "Parempi estää kuin estyä",
+ja kosi eräänä sopivana iltana tyttöä seuraavalla tavalla:
+
+-- Kuuletko, Hanna, etköhän sinä ilostuisi, jos oikein vakavin tuumin
+sanoisin, että pidän sinusta ja tahdon sinua vaimokseni?
+
+-- Ja etköhän sinä nolostuisi, Pekka, jos sanoisin, että sinä olet
+itserakas houkka, jos luulet, että yksikään tyttö sinusta pitää ja
+tahtoo sinun kaltaistasi miehekseen?
+
+-- Kyllä minä nolostuisin aika lailla, Hanna, sillä olen aina ajatellut
+keittäjättärellä meillä kotona olevan omat tuumansa, kun hän paraimmat
+palat panee minun vadilleni.
+
+-- Oi, sen tekee hän sinua sääliessään, usko sinä se! Kaiketi arvelee
+hän niinkuin minäkin, että sinä olet kauhean laiha pojan nassikka.
+
+-- Mutta jos hän tahtoo minua lihottaa, niin ei hän sitä sinun
+hyväksesi tee; olkoon se sinun yhtä luja uskosi, Hanna!
+
+-- Ilkeä keittäjätär! -- Ettei hän häpeä!... Kuuletko, Pekka, jos sinä
+oikein vakavin mielin...
+
+-- Vakavin mielin, Hanna! Minä en koko elämässäni ole ollut niin
+vakavalla mielellä kuin nyt.
+
+-- Siinä tapauksessa vaadin minä kahdeksan päivää ajatus-aikaa, sillä
+sopimatonta on hetikohta sanoa: tahdon. Mutta sen sulle sanon, Pekka,
+että jos annat keittäjättären ruokapaloilla vietellä itseäsi, niin teet
+minut onnettomaksi. Sietäisi sinunkin hävetä, mokoma herkkusuu!
+
+-- Minä en tiedä muusta herkkusuusta kuin sinun, sanoi Pekka, ja
+suikkasi Hannalle suuta.
+
+-- Hyi, niin et sinä saa tehdä, ennenkun olemme lopullisesti sopineet,
+sanoi Hanna.
+
+-- Mutta ennenkun lähden täytyy sinun luvata, että pysyt minulle
+uskollisena elämässä ja kuolemassa ja että rakastat minua myötä- ja
+vastoinkäymisessä! Lupaatko?
+
+-- Voinhan tuon luvata, vaan myönteistä vastaustani et saa, ennenkuin
+kahdeksan päivän perästä.
+
+Ja noiden kahdeksan päivän kuluttua saikin Pekka myönteisen vastauksen
+Hannalta. Mutta rakastavilla oli omat syynsä olla kihlausta
+julkaisematta. Hannan emännän, vapaaherratar Skytten mieluisin ajatus
+oli, että kuski ja kamarineitsyt olisivat yhdistettävät pyhän
+avioliiton siteellä toisiinsa, ja hänen tuumansa oli jo puolittain
+valmis, siksi että kuski oli erittäin kernas siihen suostumaan. Toista
+puoliskoa oli vaikeampi saada suostutetuksi, sillä niin nöyrä ja
+tottelevainen kuin Hanna muuten oli, pysyi hän siinä suhteessa kuurona
+vapaaherrattaren hartaille kehotuksille ja kuvitteluille. Kuski, joka
+aavisti Pekasta saaneensa onnellisemman kilpailijan, katseli
+nuorukaista karsain silmin joka kerran kuin tämä Signildsborgissa kävi,
+ja puuhasi innokkaasti sopivaa syytä, antaaksensa Pekalle hyvästi
+selkään ja siten sälyttääksensä hänen hartioilleen osan oman
+mustasukkaisuutensa taakasta.
+
+Mutta kuski oli hartiakas, miltei jättiläiskokoinen mies, nyrkit kuin
+mitkähän kurikat, joten Pekan kaikin mokomin olisi pitänyt koettaa
+semmoisia riidan syitä saada estetyksi, jollei muun niin varovaisuuden
+vuoksi. Mutta varovaisuus ei ollut Pekan pääavuja. Kerran, kun kuskin
+oli määrä kyyditä herrasväkeään erääseen naapuritaloon, oli Pekka, joka
+tiesi hänellä tapana olevan useasti pyyhkiä kasvojansa, noennut hänen
+mustat kintaansa, josta seurauksena oli, että kuski saapui mustana kuin
+murjaani vierastaloon.
+
+Toisen kerran kun sattui kova tuuli ja Pekka siitä arvasi, että kuski
+painaisi hatun syvälle niskaansa, pisti hän hatun vuoriin takkiaisia,
+jotka niin sivakasti ruohtuivat kiinni ajurin vanukkeiseen tukkaan,
+ettei niitä millään kurin, ei käsin eikä kammalla, saatu irtaumaan;
+kuskin täytyi leikkuuttaa tukka pääkamaraa myöten, päästäksensä niistä
+erille. Mutta niinpä hän sitte kalliit valat vannoikin joka kerran,
+kuin suortuva saksien alta katkesi, että Pekan ei pitänyt jäämän
+selkäsaunatta, eikä hänen vihansa suinkaan lauhtunut Hannan naurusta
+eikä toisten palvelijain hymyilystä.
+
+Niinkuin Hannalla oli omat syynsä pitää kihlausta salassa, niin oli
+Pekallakin ainetta olla Signildsborgissa käymättä, paitsi milloin hänen
+isäntänsä läsnäolon turvissa sopi säännöstä poiketa. Itse oli hän siksi
+uhkamielinen, ettei pelännyt kilpailijansa vihaa, mutta Hanna, joka oli
+yhtä arka sulhonsa nahasta kuin omastaankin, kielsi vakaasti, ettei hän
+yksin saanut tulla Signildsborgiin ja lupasi salaisten yhtymysten
+kautta korvata hänen ikävänsä. Sovittiin yhtymäpaikasta ja -ajasta.
+Edelliseksi määrättiin kohta, missä Sjövikistä pitkin järven rantaa
+kulkeva tie haaraantui kahdeksi, toinen Signildsborgiin, toinen Vanloon
+erakkoasunnolle vieden. Ajaksi määrättiin jokainen sovelias iltahetki
+päivän askareiden päätyttyä, kun rakastaville niin mieluinen hämärä
+peitti vaippaansa seudut. Hannan oli sitä helpompi hiipiä armastansa
+kohtaamaan, kun häntä siinä auttoi hänen uskottunsa neiti Maria, jolle
+hän oli ilmaissut vähäisen lemmenjuttunsa.
+
+Täten nuoret tuon tuostakin yhtyivät keskenänsä kaikessa
+kunniallisuudessa, milloin puolisen tuntia pakinoiden talonperustamis
+tuumistaan, milloin entistä sananharkkaa pitäen. Kummassakin
+tapauksessa he yhtä sulotunteisella mielihyvällä nauttivat toinen
+toisensa läsnäolosta -- ja sehän olikin pääasia. Pekka oli nyt paljon
+muuttunut; isälleen lupasi hän kevääseen saakka uutterasti tehdä työtä
+puutarhassa, portinvartijan kanssa sopi hän entiset vihat ja pääsi
+ennenpitkää tämän sekä muidenkin palvelijoiden suosioon, joiden
+mielestä hän tähän saakka oli ollut rasittavana talonvitsauksena.
+
+Eräänä kauniina kuutamoiltana yhtyivät rakastavaiset sovitulla
+paikalla, oltuaan monta päivää toisiaan näkemättä, Pekka jutteli
+tulevaisuuden toiveistaan hyvinkin jo kymmenettä kertaa, Hanna ei vaan
+väsynyt kuulemasta.
+
+-- Näetkö, tyttöseni, sanoi Pekka, -- tästä lähin rupean isäni
+neuvoista ottamaan vaarin ja opetteleimaan kaikkea, mitä hän
+puutarhahoidon alalla itse vaan osaa. Sitten otan eron Sjövikistä ja
+menen vanhan setäni luo, jolla on oma puutarhansa lähellä Tukholmaa.
+Ukolla ei ole lapsia, itse on hän jaksamaton ja haluaa mielellään
+apumiestä, joka järjestäisi, hallitsisi ja hoitaisi hänen ammattiansa.
+Hän kävi mennä kesänä vartavasten isän luona, saadakseen minut mukaansa
+kotiin, vaan isä ei laskenut...
+
+-- Mokomaakin, sanoi Hanna; -- ilman sinutta kun ei muka tultu toimeen!
+
+-- Niinhän se isä sedälle sanoi, mutta minulle hän sitten jälestäpäin
+virkkoi: en tahtonut sinua, heittiötä, laskea maailmalle, etten
+tarvitsisi puolestasi hävetä... Mutta nyt lupaan, ettei hänen enää
+tarvitse hävetä. Sedällä on aikomus jättää puutarha minun huostaani,
+kunhan tästä tulen täysi-ikäiseksi, ja siihen sedän tuumaan minä
+mielelläni suostun. Mutta niinpian kun kontrahti on tehty, järjestän
+minä asuntoni ja nain sinut, Hanna. Se saatanee suoritetuksi parissa
+vuodessa, ja sitte me alamme elää herroiksi. Puutarha tuottaa enemmän
+rahaa kuin puoli hyvää kontua, se kun on lähellä Tukholmaa, missä
+vihantakasvit, hedelmät sekä yksin kukatkin menevät hyvästi kaupan
+edulliseen hintaan...
+
+-- Ääneti, Pekka, tuolta tulee joku ... näetkö ratsumiestä tuolla?
+Mennään piiloon!
+
+-- Ellen näe väärin, sanoi Pekka, piiloutuen Hannan kanssa
+tienviereisten kuusien varjoon, -- niin ei mies ole kukaan muu, kuin
+juuri se rikas ja ylhäinen ulkomaalainen, joka tavastaa käydä meidän
+talossa vieraana.
+
+-- Niin todellakin, herra Vanloo se on, josta neitini niin usein puhuu,
+sanoi Hanna. -- Kaiketi hän nyt palaa kotiaan tuonne kamalaan paikkaan
+metsän sisässä, jonka hän Pentti herralta osti. Kumma että niin rikas
+herra suostuu asumaan mokomassa paikassa.
+
+-- Mutta eipä hän siellä usein olekaan. Hän ajelee yhtenään tätä ja
+Tukholman väliä. Niin kaunis hevonen! Katso miten se pelmuilee! Jospa
+minä saisin ratsastaa tuolla hevosella!
+
+-- Ole hiljaa, Pekka! Hän voi kuulla meitä.
+
+Vanloo ratsasti ohi. Kuunvalo kimelteli hevosen suitsilla ja
+satulavaipalla, mutta miehen haamua, jota Hanna uteliaana tähysteli,
+varjosti viitta ja tavanmukainen leveälierinen lakki. Tytön mielestä
+oli kuin se pronssinen ratsumies, jonka hän kerran oli nähnyt eräässä
+Tukholman hautakappelissa, olisi astunut aluskiveltään maahan ja
+lähtenyt ratsain yölliselle huviajelulle.
+
+Heti Vanloon kulettua ohi, aikoivat Pekka ja Hanna lähteä kätköstään,
+kun nuorukainen, katsahdettuaan tielle, lausui:
+
+-- Ja tuolta on tulossa matkamies. Onpas täällä tänä iltana vilkasta
+tiellä.
+
+-- Hän tulee Signildsborgista päin, kuiskasi Hanna peloissaan. -- Mitä
+jos se onkin kuski! Mitä jos meidät on saatu ilmi!
+
+-- Puhu joutavia! Kuski se ei ole; se näkyy käynnistä, sillä kuski on
+ollut lenkosäärinen siitä asti, kuin hän alkoi hevosen selässä ajaa.
+
+-- Se on Aadolf herra, sanoi Hanna.
+
+-- Hänet olemme pari kertaa ennenkin nähneet tähän aikaan. Ja aina
+kääntyy hän metsään menevälle tielle. Kenties hänenkin on yhdyttävä
+siellä jonkun kanssa! Vaan kukapa se olisi? Minun tietääkseni metsässä
+ei asu ainoatakaan kaunista tyttöä. Mutta kenties hän on menossa
+Sjövikiin päin; siellä on useampiakin punaposkisia impiä, sen tiedän.
+
+-- Pekka, lausui Hanna nopeasti, -- sinä voit tehdä minulle ja hyvälle
+neidilleni suuren avun...
+
+-- Minkälaisen avun, kultaseni? Minä olen tuossa paikassa valmis.
+
+-- Hiljaa, kunnes hän menee ohi.
+
+Hanna oli totta tiennyt. Kulkija oli Aadolf Skytte. Hän asteli
+reippaasti, mutta ei valinnut kulettavakseen sitä kaunista, kuun
+valaisemaa tietä, joka yhdellä puolellaan järvi, toisella jono lumen
+peittämiä kukkuloita, vei Sjövikiin, vaan pimeän metsätien, joka
+Inkerin torpan sivu vei metsästysmajalle.
+
+Hän oli tuskin kadonnut metsän pimeään helmaan, kun Hanna virkahti:
+
+-- Pekka, riennä hänen jälkeensä ja katso, minne hän menee!
+
+-- Ahaa! Jotakin minä jo aavistin, lausui Pekka. -- Senkö avun minä
+voinkin sinulle ja neiti Marialle tehdä?
+
+-- Sen ... joudu nyt!... Varo vaan, ettei hän näe sinua... Ja ota selvä
+kaikesta!
+
+-- Hm, neiti Maria tahtoo siis tietää, mihin hänen serkkunsa...
+
+-- Mene nyt!
+
+-- Kai hän sitten on rakastunut ja mustankipeä...
+
+-- Se ei kuulu sinuun. Etkös häpeä ajattelemasta sellaista neidistäni.
+Mene nyt, kuule!
+
+-- Mihinkähän mahtanee nuori herra olla menossa? Minä en käsitä...
+
+-- Juuri sentähden tahdonkin, että hankit meille tiedon...
+
+-- Täällähän metsässä ei ole muuta mökkiä lähellä, kuin Inkerin, tuon
+jumalattoman noidan... Ja Jumalan kiitos, että sekin on melko matkan
+päässä; muuten emme mekään tapaisi täällä toisiamme.
+
+-- Sinä siinä vaan puhelet, ja annat tilaisuuden mennä käsistäsi,
+Pekka. Tahdotko totella minua, vai etkö?... Totta sanoen, Pekka, niin
+me, minä ja neiti, epäilemmekin että nuori herra menee juuri sinne...
+
+-- Inkerin luoko? Oletko hullu?
+
+-- Niin juuri, Inkerin luo.
+
+-- Mahdotonta.
+
+-- Ei ollenkaan mahdotonta. Inkeri on kauhea noita-akka ja hänellä on
+suuri vaikutusvalta ihmisten sydämiin. Jos lupaat, Pekka, että täytät
+minun ja samalla Maria neidin toivomuksen, hänen, joka on niin hyvä
+sinua ja minua kohtaan, niin tahdon suurimmassa salaisuudessa kertoa
+sinulle jotakin...
+
+-- No kerro sitten! Pian! sanoi Pekka uteliaana.
+
+-- Ei, mutta ensin täytyy sinun luvata minulle.
+
+-- Käske minun ennemmin hypätä järveen, Hanna! Sen minä hätätilassa
+tekisin sinun tähtesi. Mutta että yksin ja näin myöhällä mennä Inkerin
+mökille, siihen saat käskeä toista, jonka hengen hukkaa sinä vähemmin
+pelkäät. Kerro nyt se salaisuus, josta...
+
+-- Sinä olet pelkuri, sanoi Hanna suuttuneena.
+
+-- Minäkö pelkuri? tokasi Pekka kiivastuneena. -- Vielä tänä iltana
+menen Signildsborgiin ja tappelen kuskin kanssa ... niin saat nähdä,
+etten ole pelkuri!
+
+-- Tee niinkuin tahdot, minä vain en ilmoisna ikänä pyydä sinulta enää
+mitään... Enkä myöskään tule enää tänne sinua kohtaamaan, en
+milloinkaan. Muista se... Hyvästi!
+
+Hanna kääntyi Pekkaan selin, kohensi huiviansa nykäisemällä sitä pari
+kertaa ja oli lähtevinään pois.
+
+Se vaikutti tarkotuksen mukaisesti.
+
+-- Hanna kulta, ethän ole vihainen minulle? kysyi Pekka kiertäen
+kätensä hänen vyötärölleen.
+
+-- Mitäs minä, vastasi Hanna ja riistäysi irti, -- minä en välitä
+sinusta ollenkaan.
+
+-- Älähän mene, puhutaan tarkemmin.
+
+-- Minulla ei ole aikaa. Riennän kotiin ja pyydän kuskin toimittamaan
+neidin asian. Hän sen ilolla tekee.
+
+-- Miksipä sinä noin? Enhän koskaan ole kieltäynyt pyyntöäsi
+täyttämästä? Minä vaan sanoin, että mieluummin hyppäisin järveen ...
+tarkotin kesällä, kun vesi on lämmin, niin että saa yksin tein uida
+pulikoida.
+
+-- No, niin menetkö?
+
+-- Menen, jos sinä, Hannaseni, taas tulet hyväksi. Käännyhän nyt ja
+katso minuun ystävällisillä silmilläsi!... No, kas niin!... Nyt olen
+valmis lähtemään, mutta ensin pitää sinun sanoa se, minkä lupasit
+minulle kertoa salaisuutena...
+
+-- Niin, tiedätkö, Pekka, sanoi Hanna kuiskaten ja pani kätensä
+nuorukaisen käsivarrelle, -- Maria neiti on kauan ollut kummallinen
+mieleltään, vaikkeivät muut, paitsi minä, ole sitä havainneet.
+Ollessaan toisten seurassa näyttää hän hilpeältä ja iloiselta,
+semminkin kun nuori Aadolf herra on saapuvilla, mutta iltasilla
+kammarissaan yksin ollessaan ... niin voi, minä en saata kertoa,
+mitenkä surullinen hän silloin on...
+
+-- Itkeekö hän, Hanna?
+
+-- Ei hän itke, sillä hänen silmänsä ovat niin surulliset, etteivät ne
+saata itkeä. Hän istuu kalpeana ja vaieten ja sallii minun itseänsä
+hoidella aivankuin lasta, kun rupean häntä riisumaan. Koetan joskus
+haihduttaa hänen murheensa iloisilla sanoilla, mutta luulen että hän
+tuskin kuuleekaan, mitä hänelle sanon. Toissa iltana, kun tulin hänen
+huoneeseensa, oli hän avannut ikkunan, vaikka ulkona oli kauhean kylmä,
+ja seisoi tuijottaen pimeään...
+
+-- Mitähän tuo silloin mahtoi katsella? sanoi Pekka.
+
+-- Tietysti hän ei katsellut mitään, mutta minä panin ikkunan kiinni ja
+kysyin, tahtoiko neiti lopettaa itsensä, kun tuolla tavalla antautui
+talvipakkasen surmille.
+
+-- Mitä hän siihen vastasi?
+
+-- Hän ei sanonut mitään, vaan heittäytyi vuoteelleen ja kätki kasvonsa
+päänalaisiin...
+
+-- Houruhan hän sitten on...
+
+-- Siinä makasi hän kauan aikaa, ja kun hän viimein nosti kasvonsa
+ylös, oli hän kalpea kuin kuolema ja hänen silmänsä loistivat
+eriskummaisesti. Silloin en kauemmin jaksanut itseäni pidättää, vaan
+istahdin tuolille hänen viereensä ja itkin. Käsitin silloin, että hänen
+sielunsa oli murheellinen kuolemaan asti jonkin Jumalan hänelle
+lähettämän surun tähden. Mutta hän kiersi kätensä minun kaulaani ja
+kysyi:
+
+"Miksi sinä itket, Hanna?"
+
+"Itken sentähden, kun neiti on niin pahalla mielellä", vastasin.
+
+"Sinä olet hyvä tyttö, Hanna", sanoi hän, pyyhkäsi itse kyynelet
+silmistäni ja hymyili minulle. "Älä sinä vain ole pahoillasi minun
+tähteni!" jatkoi hän sitten; "minulla on sydämensuru, mutta se on pian
+haihtuva".
+
+-- Sen jälkeen tuli hän vähän iloisemmaksi ja alkoi puhua sinusta,
+Pekka...
+
+-- Minusta? virkkoi Pekka, eikä hänen hämmästyksensä ja ylpeytensä
+ollut suinkaan vähäinen. -- Mitä hän sanoi, Hanna?
+
+-- Hän kysyi, rakastanko minä sinua vilpittömästi ja kaikesta
+sydämestäni...
+
+-- Sinä vastasit tietysti: neiti hyvä, kukahan tyttö voisi muuta kuin
+rakastaa Pekkaa?
+
+-- Enpä niin sanonut, vastasi Hanna; -- minä lausuin: Jumala sen
+tietää, että Pekka on ruma poika ja kerkäs kaikellaisiin kujeisiin,
+mutta kuitenkin, hyvä neitini, on sydämeni kiintynyt yksistänsä häneen,
+enkä koskaan voi häntä rakastamasta la'ata.
+
+-- No, näpsäkkäästihän tuo oli vastattu, jos kohta alussa vähän
+valehtelitkin. Mutta sanoiko neiti muuta?
+
+-- Hän lausui vielä muutamia sanoja, joita en milloinkaan unhota. Jos
+sinä rakastat Pekkaa ja hän sinua, sanoi hän, niin älä koskaan
+leikittele hänen tunteillaan, Hanna, sillä se on julmaa ja voi tehdä
+hänet sekä itsesikin onnettomaksi.
+
+-- Oi, sanoiko hän niin? lausui Pekka hartaasti. -- Voi sitä hyvää
+neitiä! Taivas häntä siunatkoon! Hän ei sittenkään ole houru;
+päinvastoin: ei ole maailmassa toista niin viisasta kuin hän. Mutta
+sano nyt vihdoinkin: mikä on syynä hänen haikeaan suruunsa? Sinä sen
+kyllä tiedät.
+
+-- Oletpa sinä utelias! Eihän se asia sinuun kuulu. Olen puhunut
+sinulle niin paljo, kuin sinun on lupa tietää. Mene nyt! Illemmalla
+kohtaamme toisemme taas, ja silloin pitää sinun tarkoin kertoa minulle
+kaikki, mitä olet nähnyt ja kuullut. Nyt menet Inkerin tuvalle ja
+kuuntelet ikkunan ulkopuolella; jos silloin kuulet vapaaherran äänen,
+niin pilkistä tupaan ja koeta tiedustaa, mitä siellä tehdään. Mutta
+muista lukea rukouksesi, kun lähestyt mökkiä! Se on aivan
+välttämätöntä, Pekka.
+
+-- Sitä sinun ei tarvitse muistuttaa... Mutta, jatkoi Pekka
+miettiväisesti, -- soveltuvatko tuommoiset asiat miehen
+toimitettaviksi? Eikö se ole urkkimista ja väijymistä, häh?
+
+-- Mitäpä sitten?
+
+-- Minä en tahdo käydä väijymässä, en tahdo vakoilla muitten ihmisten
+töitä ja toimia; minun tietääkseni on semmoista aina pidetty
+häpeällisenä.
+
+-- Oletpa sinä tuhma! sanoi Hanna. -- Eikö kuningaskin, sotiessaan
+maansa vihollisia vastaan, valitse rohkeimmat ja kekseliäimmät
+sotamiehistään, jotka hän lähettää vihollisen leiriin ottamaan selvää
+vihollisen hankkeista? Niin on ainakin vanha Rolf kertonut...
+
+-- Niin, katso, se on eri asia, sillä sodassa panee vakooja henkensä ja
+verensä alttiiksi isänmaan puolesta; mutta kuunteleminen vanhan eukon
+tuvan seinämällä on minusta arvotonta.
+
+-- Sinä olet niin riitaisa ja kärty! Keksit vaan verukkeita päästäksesi
+menemästä, sillä sinä hyvin tiedät tämän toimen yhtä vaaralliseksi,
+kuin vihollisen leiriin hiipiminen on. Kai minun sitte pitänee sanoa
+sinulle vielä muutakin, mitä en vielä ole sanonut, Mutta jos siitä
+ainoallekaan ihmiselle sanallakaan hiiskut, niin olet onneton. Katso,
+Pekka, minä ja Maria neiti epäilemme, että jumalaton Inkeri on lumonnut
+nuoren Aadolf herran...
+
+-- Hoo, huudahti Pekka ihmeissään.
+
+-- Muistathan, että Aadolf herra ja Maria neiti silloisessa kauheassa
+pyryilmassa joku aika sitten ajoivat harhaan ja tulivat Inkerin
+mökille. Siellä annettiin Aadolf herralle juoma, jonka piti olla
+lääkettä, vaan mikä ihan varmaan oli lemmenjuoma...
+
+-- Vai niin, huudahti Pekka vielä toistamiseen. -- Onpa se katala akka!
+Mutta onko mahdollista, että lemmenjuoma saattaa lumota nuoren miehen
+niin, että hän rakastuu vanhaan noitaan?
+
+-- Sinäpä vasta olet typerä! Inkerillähän on tytär?
+
+-- Niin tosiaankin, Elli? Nyt käsitän kaikki...
+
+-- Käsittänet siis myös, kuinka tähdellinen asia on? Aadolf herran
+sielua uhkaa perikato, ja sinä voit häntä auttaa...
+
+-- Hyvä on, Hanna kulta, nyt minä lähden. Jää hyvästi! Yksi suukkonen
+vaan, ennenkuin eroamme!
+
+-- Sen saat sitte, kun olet asiasi hyvin toimittanut. Muista rukoilla!
+Sinua ei kohtaa mikään paha, jos rukoilet. Sinun pitää niinpian kuin
+voit, rientää Signildsborgiin takasin. Odotan sinua, vaikka minun
+pitäisi valvoman koko yö. Naputa pieneen ikkunaan, tiedäthän, joka on
+puutarhan puolella, niin tulen heti aukaisemaan. Puutarhan portti on
+avoimena.
+
+Nuoret erosivat toisistansa. Pekka lähti metsään astumaan, Hanna palasi
+Signildsborgiin, iloiten siitä, että oli saanut toimitetuksi sen asian,
+joka oli hänen neitinsä sydämen arin kohta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aina siitä asti, kuin nuori Skytte sattumaltaan oli joutunut Inkerin
+vieraaksi, kävi hän usein tämän ja Ellin luona. Välttämätöntä oli, että
+nämä käynnit toimitettiin salaisesti. Minkälaisia epäluuloja olisikaan,
+jos asia olisi tullut tiettyviin, siitä aiheutunut sekä hänen
+vanhemmissaan että ympäriseudun asujamissa! Jo yksistään se
+seikka, että ylhäissukuinen nuorukainen usein kävi tervehtimässä köyhää
+vaimoa, jolla oli kaunis tytär, olisi pannut kaikki kielittelijät ja
+panettelijat liikkeelle; mutta kun sen lisäksi tuli, että samainen
+vaimo parka oli niin halveksittu olento, että siitä saakka kun pastori
+Svenonius ennen mainitun saarnansa piti, kukaan taikauskoisesta
+kansasta ei uskaltanut lähestyä hänen asuntoaan, vaan teki ennemmin
+pitkän kierron -- niin oivalsi Aadolf varsin hyvin, ettei panettelijat,
+joiden pahennusta hän pelkäsi, tyytyisi ainoastaan hänen ja hänen
+molempien turvattiensa mustaamiseen, vaan että he vielä julkeaisivat
+ruveta arvailemaan pahentavia ja julkiriettaita asioita. Asioiden näin
+ollen olisi hän kernaasti lakannut käymästä Ellin luona, joka päivästä
+päivään kävi hänelle yhä armaammaksi, ellei hän olisi havainnut
+välttämättömäksi käydä noiden onnettomien luona rohkaistakseen heidän
+masentuneita mieliään. Nuoren neitosen sieluntila oli kauan aikaa ylen
+kiihottunut; sen oli saanut aikaan joka päivä ja hetki kalvava
+kuolemanpelko, joka vihdoin kääntyi koneentapaiseksi tarmoksi ja
+päättäväisyydeksi. Sill'aikaa kun Inkeri, tämä elämän suruissa ja
+taisteluissa päivänsä elänyt äiti, tunsi sydämensä vallan murtuneen
+eikä itse kyennyt mihinkään, hoiti Elli yksin taloudelliset askareet,
+ruokki lehmän sekä lampaat, kantoi vettä lähteestä, valmisti ruuan ja
+luki, milloin muilta toimiltansa jouti, jotakin hartauskirjaa äidin
+kuullen, tahi koki muulla tavalla parhaansa mukaan häntä lohduttaa.
+Mutta tämä kuumeentapainen tarmokkuus vaati kestääksensä paljo, se
+kulutti hänen hennon olentonsa elinvoimia; se nähtiin hänen poskistaan,
+jotka kalpenemistaan kalpenivat, ja kasvoistaan, joilla kuvastui
+päättäväisyyttä ja kärsimyksiä yhtä rintaa.
+
+Paitsi tulevaisuuden pelkoa, tuota kamalaa varmuutta, että häntä ja
+hänen tytärtänsä odotti tuskallinen, häpeällinen kuolema, jäyti Inkerin
+povea toinen yhtä rasittava pelko: tasapaino hänen sielunelämässään
+tuntui alkavan vähitellen horjua, hänen tajuntansa, jota kauheat
+ajatukset kauan olivat vaivanneet, alkoi sulautua sekaviksi
+unennäöiksi. Usein, semminkin hämärän hiipiessä hänen yksinäiseen
+majaansa, istui hän ummessa silmin liikkumatta tuolissaan ja puheli
+puoliääneen itsekseen tai niille haamuille, joita hänen
+mielikuvituksensa loihti ilmi. Väliin olivat unet, joita hän
+puolivalveillaan näki, lohdullisia ja suloisia, väliin pöyristyttäviä
+ja kamalia, ja hänen puhelunsa, jota Elli parka hätäyneenä kuunteli
+tietämättä, oliko se todellisuutta vaiko mielen kuvittelua, muodostui
+aina sen mukaan. Lääkärit ja erään suunnan fysioloogit olisivat tätä
+vaimo raukan tilaa, jos se olisi ollut meidän aikoinamme, sanoneet
+jonkunlaiseksi somnambulismi-kohtaukseksi. Kaiketikin olivat nämä
+oireet Inkerin kiihottuneen sieluntilan ja vallitsevan kulkutaudin
+yhteisesti vaikuttamia.
+
+Senkaltaisessa tilassa oli Inkeri sinä iltana, jolloin Pekalla ja
+Hannalla oli edellä kerrottu yhtymyksensä. Tuli takassa oli melkein
+sammumaisillaan ja valaisi niukalti huonetta. Elli tuli tuoden
+sylyyllisen metsästä kokoomiansa risuja, joilla sammuvaa tulta liedellä
+lisättiin.
+
+-- Kuka se on? kysyi Inkeri säikähtäen, kun kuuli oven käyvän.
+
+-- Minä se olen, hyvä äiti; Elli minä olen.
+
+-- Elli ... Sinäkö se olet? Minä kun luulin sinun olevan hyvin kaukana,
+sanoi äiti huoaten.
+
+-- Mitenkä sinä niin saatoit luulla? En minä sinua hylkää, sanoi tyttö
+laskien risukimpun lattialle, ja mennen Inkerin luo.
+
+Elli säpsähti kun hän kuutamon ja hiiltyneen pesävalkian himmeässä
+valossa näki äidin silmien olevan kiinni ja hänen kasvojensa
+kummallisesti muuttuneen. Tyttö parka tiesi, että hänen äitinsä taas
+oli siinä selittämättömässä tilassa, johonka hän viime aikoina usein,
+mutta aina yhtä suurella kauhistuksella oli nähnyt hänen joutuvan. Hän
+silmäili ehdottomasti ympärilleen, etsien apua...
+
+Mutta apua ei ollut mistään saatavissa. Ihmiset vieroivat tuota kovan
+onnen majaa ... yltympärillä oli yksinäistä, pimeää ja hiljaista ...
+tuuli vaan päästeli pitkiä, syviä huokauksiaan metsässä.
+
+-- Sinä et siis olekaan poissa, Elli, sanoi vanhus ja tunnusteli
+kädellään tyttären kasvoja; -- ja kuitenkin minusta äsken joku oli
+kuiskaavinaan: älä pelkää tyttäresi puolesta! Hän on pelastettu...
+Lapsi parka! Luulin äsken täällä olleen Jumalan enkelin, joka vei sinut
+kauas, kauas tästä kurjasta maasta ... luulin sinun oleskelevan rauhan
+Eedenissä, jonne ei pahuudella ole pääsyä. Lapsi, lapsi! Miksi et
+seurannut häntä? Olisit sen kautta päästänyt minun suuresta tuskasta...
+
+-- Äiti, älä puhu tuolla tavalla! Minä en hylkää sinua koskaan.
+
+-- Elli, sinä et tiedä mitä teet. Päästä minua! Etkö näe että olen
+sidottuna kamalan kuilun partaalle? Sen on musta mies tehnyt. Ajallansa
+on hän minut syöksevä alas. Katso, lapseni, verihien pusertaa minusta
+pelko, minä reuhdon rautojani, ne vaan eivät taitu! Riennä pois
+ennenkun hän tulee! Muuten syöksee hän sinutkin alas. Riennä pois,
+lapseni, tee se laupeudesta minua kohtaan!... Hän tulee, hän tulee,
+haa!
+
+Inkerin ääni ilmaisi syvintä tuskaa, hän kurotti käsiään ovea kohden,
+niinkuin olisi hän nähnyt tuon peljätyn olennon tulevan, ja koko hänen
+ruumiinsa vapisi valtavasti.
+
+Tyttö rukka, joka ei tiennyt mitä uskoa, iski miltei mieletönnä pelosta
+silmänsä oveen. Inkeri riistihe samassa irti hänen käsistään ja
+tyrkkäsi hänet luotaan.
+
+-- Hän on pelastettu, musta mies ei nähnyt häntä, jatkoi hän
+tyynemmällä mielellä. -- Hyvä on, päästä minut nyt raudoistani, sinä
+julma, sinä kivikova hirmulainen! Syökse minut ammottavaan kuiluun!
+Päätäni huimaa jo ... minä tahdon nukahtaa; silloin minun on helpompi,
+minä en näe syväriä ... Pian pian!
+
+-- Herra Jumala, auta meitä! Mitä minä teen! huudahti Elli.
+
+-- Kuka se puhuu? kysäsi vanhus äkkiä muuttuneella äänellä.
+
+-- Minä se olen, äiti parka. Ei kukaan muu kuin Elli. Rukoilen että
+Jumala lohduttaisi meitä ja karkottaisi synkät ajatuksesi. Sinä olet
+uneksinut. Ei täällä ole mustaa miestä sisällä! Täällä on vain Elli.
+
+-- Taisinpa tosiaankin uneksia. Voi kuinka se uni oli kauhea; se tuntuu
+vieläkin jäätävän sydäntäni. Tule tänne lapseni!
+
+Elli riensi äitinsä luo, pyyhkäsi hänen otsansa, jota myöten suuria
+hikikarpaloita vieri, suuteli häntä ja sanoi rukoilevasti:
+
+-- Hyvä äiti, aukase silmäsi! Minua pelottaa nähdä sinua tuollaisena.
+Ja niinkauan kun silmäsi ovat kiinni, niin voivathan nuo julmat unet
+jälleen palata.
+
+Inkeri ei vastannut; hänen silmänsä pysyivät kiinni.
+
+-- Etkö kuule, äiti? kysyi tyttö tuskissansa.
+
+-- Minä kuulen kyllä armaan äänesi. Puhu vielä!
+
+-- Aukasehan kuitenkin silmäsi! Sinä et voi mielessäsikään kuvitella,
+mitenkä kovasti minua pelottaa.
+
+-- Rauhotu lapseni! Jumala pitää meistä huolen. Hän lähettää meille
+pelastajan. Näin sen kaukaa; hän lähestyy meitä.
+
+-- Niin, Jumala pitää meistä huolen. Tahdotko että luen sinulle
+"Kristuksen seuraamisesta?" -- Tahdotko, äiti? Sinä olet rauhallinen ja
+tyytyväinen, kun luen sinulle siitä kirjasta. Sitten sytytän kynttilän
+ja panen risuja takkaan, niin saamme räiskyvän valkian. Kunpa vaan
+aukasisit silmäsi, niin olisin iloinen, ja meillä voisi olla yhtä
+hupainen ilta, kuin oli ennen muinoin.
+
+-- Hän lähestyy, sopersi Inkeri, ja joka ainoa lihas hänen kasvoissansa
+jännittyi; -- minä näen hänet selvemmin.
+
+-- Kenenkä sinä näet? kysyi Elli, käyden uudelleen pelkoihinsa.
+
+-- Ratsastajan. Hän tulee yhä lähemmäs.
+
+-- Hyvä Jumala! Nyt uneksit taaskin! lausui Elli ja hyrähti itkuun.
+
+-- Ei, Elli, nyt en uneksi. Älä itke, lapsi!
+
+-- Kenties hän herää, jos sytytän kynttilän ja teen pesään suuren
+tulen, ajatteli Elli ja riensi tuumaansa toimeenpanemaan.
+
+Risut karahtivat tuotapikaa tuleen; räiskyvästä valkiasta ja
+kynttilästä levisi juhlallinen valo tupaan.
+
+Elli odotti alakuloisena, millaisen vaikutuksen se tekisi.
+
+Inkeri istui hiljakseen, ikäänkuin omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen
+silmänsä pysyivät edelleen kiinni.
+
+-- Kuule, sanoi hän hetkisen vaitiolon jälkeen ja kumarsihe eteenpäin,
+niinkuin olisi hän kuulostanut jotakin; -- etkö kuule hevosjalkain
+töminää?
+
+Elli kuulosti, vaan ei voinut erottaa muuta kuin tuulen kuiskaavaa,
+surullista huminaa metsässä.
+
+-- En kuule mitään, sanoi hän, ja huokaus kohosi hänen rinnastaan.
+
+Inkeri kuulosti uudelleen. Hänen kasvonsa, koko hänen olentonsa kuvasti
+jännitettyä odotusta. Kamala ilme, joka sitä ennen väreili hänen
+kasvoillaan, oli kadonnut. Hänen suunsa hymyili, hänen kätensä
+kohoilivat tuontuostakin, ikäänkuin olisi hänen tehnyt mielensä
+syleillä rakasta ystävää, mutta hervonneina vaipuivat ne takasin hänen
+helmaansa.
+
+Täten kului muutama hetki hiljaisuudessa, jota ainoastaan takkavalkian
+räiskintä häiritsi. Elli näki niin selvään äitinsä kasvoista, että hän
+oli jotakin näkevinään ja kuulevinaan, niin että tyttö itsekin rupesi
+uskomaan sitä todeksi.
+
+Mutta hän ei tämän näyn laatua ymmärtänyt. Hän ajatteli peikkoja ja
+kummituksia, joista oli kuullut puhuttavan; hänen mielikuvituksensa
+luulotteli hänelle, että jokin senlaatuinen yliluonnollinen olento oli
+tulossa ja pian ilmestyisi hänen katseittensa eteen... Ja hänen sitä
+ajatellessaan kävi viiltävän kylmä puistutus hänen luissaan ja hän
+silmäili vavisten ympärilleen, hakien turvapaikkaa... Mutta
+muistaessaan, että hän oli yksin avuttoman äidin kanssa yksinäisessä
+metsämökissä, kaukana ihmisasunnoista, hän kätki kasvot käsiinsä, sulki
+silmänsä ja odotti tällä tapaa peljättyä silmänräpäystä.
+
+Oliko se tosiaankin totta? Vai oliko se hänen liian kiihottuneen
+kuvitusvoimansa synnyttämä harhanäky? Hänkin kuuli nyt hevoskavioiden
+töminää. Se kävi kovemmaksi ja tuli yhä lähemmä. Elli typertyi
+polvilleen ja oli vähältä mennä tainnoksiin, vaan tointui heti täyteen
+tuntoonsa, kun äiti kimeän iloisella äänellä huudahti:
+
+-- Hän se on ... oma poikani ... Aarno!
+
+-- Mitä sanotkaan? huusi Elli ilmi-iloissaan ja kavahti ylös. Inkerin
+kasvot paistoivat, hänen ruumiinsa värisi ponnistuksista hänen
+epätoivoisena pyrkiessään tuolilta ylös.
+
+-- Pian, pian! Elli, missä sinä olet? Vie minut ulos! huusi hän.
+
+Mutta äkkinäinen ilo, hämmästys ja pelko olivat Ellin aivankuin
+rammanneet.
+
+Hevosen jalankopse kuului nyt niin selvään, että saattoi lukea joka
+askelen hevosen polkiessa rautakengillään tiehen.
+
+-- Pian, pian! toisti Inkeri tuskaisesti ja tunnusteli käsillään
+eteensä.
+
+Tahtonsa ankaralla ponnistuksella Elli kykeni jälleen hallitsemaan
+jäseniänsä. Hän kävi äitinsä kainaloihin kiinni ... Inkeri nojasi hänen
+horjuvaan olkaansa... Näin kulkivat he huoneen poikki ja ovesta ulos.
+
+Pihalle tultua näki Elli kirkkaassa kuutamossa vilahdukselta enää vain
+lierihattuun ja kaapuun puetun ratsastajan, joka samassa katosi kuusten
+taa metsään.
+
+-- Poikani! huusi Inkeri tukahutetulla äänellä, astui muutaman askelen
+eteenpäin, niinkuin olisi hän mielinyt rientää hänen jälkeensä, ojensi
+kätensä pois kiitävää haamua kohti ja vaipui alas lumeen.
+
+-- Aarno, Aarno! huusi Elli ja juoksi mieletönnä veräjälle päin.
+
+Mutta kaviontöminä hävisi etäisyyteen eikä tytön huuto ulottunut
+ratsumiehen kuuluviin. Sinne hän katosi.
+
+Elli seisoi tuokion empien, kiitäisikö hän tuntemattoman perästä. Mutta
+äidin tukala tila esti häntä niin hyödytöntä yritystä koettamasta.
+
+Hän riensi takasin Inkerin luo, joka makasi tiedotonna pitkällään
+maassa, hieroi lumella hänen ohimoitaan ja kutsui häntä kaikilla
+lempinimillä, joita hänen rakkautensa saattoi keksiä.
+
+Vihdoin aukasi Inkeri silmänsä, asettui istualleen, katseli ympärinsä
+ja kysyi:
+
+-- Mitä on tapahtunut? Mitenkä minä olen joutunut tänne?
+
+Mutta vastauksen sijasta Elli nosti hänen maasta, syleili häntä ja
+virkkoi:
+
+-- Me näimme Aarnon ... hän elää ... lähtekäämme heti häntä etsimään!
+
+-- Aarnon? Houritko tyttö? Mistä päähäsi tuollaiset ajatukset ovat
+juolahtaneet...
+
+-- En, sinä näit hänet, en tiedä mitenkä, astuessasi sisällä ummessa
+silmin ... sinä kuulit hänen hevosensa kavionkopseen ... sinä huusit
+minua viemään sinua ulos ... tulimme tänne, niin näin ratsumiehen
+tiellä, ja sinä ojensit häntä kohti kätesi ja kutsuit häntä
+pojaksesi... Etkö muista?
+
+-- Minä en muista mitään kaikesta, mitä puhut... Taivahinen! Jospa vain
+järkeni säilyisi!.. Elli, se oli vain unta. Olethan huomannut minun
+viime aikoina alkaneen kävellä ja puhua unissani... Älä välitä siitä!
+Älä puhu siitä kenellekään, sillä sitä voitaisi kääntää pahoin päin! Se
+johtuu sieluni kurjuudesta. Minun on käynyt niinkuin Daavidin: sydämeni
+vapisee, voimani ovat rauenneet, ja silmieni valo ei ole minua
+lähellä... Tue minua, lapseni! Minua raukasee, ja polveni horjuvat.
+
+Elli vei äitinsä takasin kammariin, siirsi tuolin lähemmä uunia, ja
+antoi äitinsä istuutua siihen.
+
+-- Voi, sanoi tyttö, -- se ei siis ollut totta ... se ei ollut Aarno,
+niinkuin äsken luulin?
+
+-- Aarno on Jumalan tykönä. Jos hän vielä olisi täällä surunalhossa,
+niin hän olisi aikoja sitten hakenut äitinsä.
+
+-- Minä näen kuitenkin häntä joka yö unissani ihan sennäköisenä, kuin
+sinä olet minulle häntä kuvaillut, ja että hän tulee auttamaan meitä.
+
+-- Niin minäkin uneksin, Elliseni. Mutta unia kuin lumia. Jumala
+lähettää niitä meille huojentaakseen unessa sydämiämme, jotka päiväsin
+huutavat lohdutusta. Huoli pois, Elli! Me kuljemme pian kuolon varjojen
+maasta; me saamme taas nähdä Aarnon taivaan valossa, jonka Jumalan armo
+meille valmistaa. Missä kirjasi "Kristuksen seuraamisesta" on? Ota se
+ja lue siitä minulle hetken aikaa! Sitten laitat iltaista ja käyt
+levolle.
+
+-- Onko sinulla nälkä? Sehän olisi hauskaa! Et ole pitkään aikaan
+syönyt.
+
+-- Kaikki ruoka tuntuu vastenmieliseltä suussani. Minä en voi syödä.
+Mutta sinun täytyy vahvistaa ruumistasi. Lapsi parka, mitenkä olet
+kalpea, mitenkä silmäsi ovat syvälle painuneet!
+
+-- Ei minusta vaaraa, minä olen mielestäni miltei terveempi ja vahvempi
+kuin ennen.
+
+Elli otti nyt Tuomas Kempiläisen kirjan, joka kautta vuosisatojen on
+lohduttanut kristityltä, tunnustivat nämä mitä uskontoa hyvänsä, ja
+jota vieläkin säilytetään jonkinlaisena sielunaarteena monessa
+matalaisessa majassa.
+
+Hän istuutui tuolille Inkerin viereen. Vanhus pani kätensä ristiin,
+taivutti päänsä tyttären olkapäätä vasten ja kuunteli hänen ääntänsä,
+joka kuolemattomien sanojen liikuttamana ja rohkaisemana kaikui
+lempeästi ja vilvoittavasti.
+
+Tuossa asennossa istuivat he kauan, kunnes eriskummainen rapina kuului
+heidän korviinsa. Elli keskeytti lukemisen ja kuunteli. Ulkoa kuului
+askelia ... semmoista aniharvoin tapahtui onnettomain asunnon
+ympärystöllä, jota taikauskoinen kansa karttoi ja vieroi ikäänkuin
+pannaan julistettua kirottua alaa.
+
+Mökin asujanten oli mahdoton tulijan suhteen erehtyä. Oli vain _yksi_
+ainoa, joka lohdutuksen tuojana tuli heidän luokseen; kaikkien joukossa
+yksi ainoa hellivä sydän, joka ei kironnut, vaan rakasti ja surkutteli
+heitä.
+
+-- Se on Aadolf, virkahti Elli.
+
+-- Hän se on. Taivas häntä siunatkoon! kuiskasi Inkeri.
+
+Ovi avautui ja nuori Skytte astui sisään. Elli meni häntä vastaan ja
+suuteli hänen kättään.
+
+-- Oi, terve tulemastanne, hyvä Aadolf herra! sanoi hän, silmäillen
+hartaalla kiitollisuudella nuorukaista, ja ensi kerran heidän viime
+yhtymästään saakka levisi hänen kasvoillensa ilonloiste. Inkeri nousi
+ja ojensi nuorukaiselle kätensä.
+
+-- Te ette hylkää meitä, sanoi hän. -- En voi lausua, mitä sydämeni
+tuntee, nähdessäni suloiset kasvonne. Te olette tähti, jonka Herra on
+sytyttänyt sielujemme yöhön.
+
+-- Te näytätte sairaalta, Inkeri ... ja vanhenette silminnähtävästi
+joka erältä, kuin teitä näen. Ja sinä, Elli, mitenkä olet kalpea ja
+riutunut, lapsi parka.
+
+-- Pitkä on meidän päivämme, herra: tunnit vierivät verkkaan niinkuin
+vuodet, sanoi Inkeri. -- Mutta istukaahan, te silmieni lohdutus!
+Istukaa tähän viereeni ja kertokaa ... kertokaa mitä uutta kuuluu!
+Otsanne on synkkä, te tuotte tuhosanomia ... mutta me olemme kauan
+odottaneet pahinta: olemme valmiit. Puhukaa siis!
+
+-- Viestini ei ole tuhoisa, vaan se on tähdellinen, eikä minun tee
+mieleni levätä, ennenkuin olen puhunut. Inkeri, teidän täytyy poistua
+tältä paikkakunnalta, teidän täytyy tyttärenne kanssa paeta sitä
+pelkoa, joka painaa teitä maahan, sitä vaaraa, joka todellakin uhkaa
+teitä.
+
+-- Mihin pitää minun paeta? -- Sanokaa vain mihin? Neuvokaa minulle
+sellainen paikka, joka on julistettu mahtavain vihalta rauhotetuksi?
+Yksi on vain sellainen, ja se on hauta. Mutta jos toista löytyy,
+viittaa se meitä kaukana etäisyydessä, jonne ainoastaan toivoineni voin
+päästä. Voimani ovat murtuneet, jalkani raukeat, jaksan tuskin raahata
+itseäni poikki tämän huoneeni lattian ... mitenkä siis tahdotte, että
+minun pitäisi paeta? Ja paitsi teitä ei ole ketään, joka ojentaisi
+minulle ystävällistä kättä, ei ketään, joka peittäisi minua
+vainolaisiltani; ei ketään, joka antaisi palan leipää minulle, jos
+vaikka nälkääni vaipuisin tielle; ei, ihmiset kiroisivat minua ja
+pakenisivat tiehensä, tahi ottaisivat minut kiinni, ruoskitsisivat ja
+antaisivat minut pyövelin käsiin, elleivät paikalla tappaisi minua.
+Onneni kohtalon täytyy tulla täydelliseksi. Mutta jos jotakin voitte
+tehdä hyväksemme, niin pelastakaa Elli! Jos mahdollista on, niin viekää
+hänet kauas täältä epäilysten, huokausten ja tuskain tuvilta!
+
+-- Älä puhu noin! sanoi Elli nuhtelevasti. -- Enkö ole sanonut sinulle,
+ettei mikään kiusaa minua niin, kuin puheesi, että meidän on eriäminen,
+sinun ja minun, toisistamme. Kaikki minä voin kärsiä, vaan en sitä.
+
+-- Teidän ei tarvitse erota toisistanne, sanoi Aadolf. -- Minä olen
+tuuminut asian valmiiksi. Minä tulin sanoakseni teille, että viipymättä
+laittaisitte itsenne matkakuntoon. Pankaa kirstuun ne tavaranne, jotka
+ovat teille välttämättömimmät ja kalliimmat; neljänkolmatta tunnin
+perästä tulee luotettava kyytimies re'ellä ja räväköillä juoksijoilla
+teitä noutamaan. Yön hiljaisuudessa lähdette täältä ja matkattuanne
+muutaman tunnin saatte tämän surunmajanne sijasta asettua varmaan
+turvapaikkaan, jonka olen hankkinut teille Tukholmassa. Minä lähden
+ennen teitä sinne ja lausun teidät siellä tervetulleiksi.
+
+-- Oletteko todellakin yhtynyt mieheen, lausui Inkeri, -- joka on
+suostunut korjaamaan pannaan julistetut kuoleman kynsistä, ja löytänyt
+majan, joka kurjat hoimiinsa ottaa?
+
+-- Olen löytänyt molemmat. Huojentakaa nyt sydämiänne! Elli, anna
+ilon-säteen paistaa silmästäsi! Kaikki on Jumalan avulla päättyvä
+hyvin... Ei, ei, jatkoi hän, kun Inkeri, jonka koko olennon tuo
+odottamaton toive oli äkkiä saattanut uuteen eloon, teki liikkeen,
+ikäänkuin olisi hän tahtonut heittäytyä Aadolfin jalkojen juureen, --
+ei mitään kiittämisiä, ennenkuin onnellisesti tapaamme toisemme siinä
+turvapaikassa, joka on teitä varten varattu! Vasta silloin voin ottaa
+kiitokset vastaan.
+
+Mutta jos Aadolf ehkäsikin Inkerin ylitsekuohuilevan kiitollisuuden
+ilmauksen, ei hän siltä vastustellut, kun Elli otti hänen kätensä ja
+vei sen huulilleen. Hän päinvastoin kumarsihe alas ja painoi tytön
+rintaansa vasten.
+
+-- Elli, sanoi hän, -- mitä sinun hyväksesi teen, sen teen oman
+onnellisuuteni tähden.
+
+Samassa tuokiossa Inkeri sattui katsahtamaan yhteen tuvan ikkunoista,
+ja oli hänestä, kuin olisi hän nähnyt ruudun toisella puolella kasvot.
+
+-- Joku on ikkunan takana ja katsoo sisään, sanoi hän.
+
+-- Missä? kysyi Aadolf.
+
+-- Tuossa... Inkeri osotti ikkunaan. Mutta samassa naama katosi. Aadolf
+riensi ulos, käväsi kerran tuvan ympäri, vaan ei nähnyt ketään. Metsä
+oli yhdeltä puolen niin lähellä mökkiä, että muutamalla askelella pääsi
+piileymään sen pimeään helmaan.
+
+Tietäen mitenkä taikauskoista kansaa pelotti lähestyä tätä paikkaa,
+olletikin illan pimettyä, ei Aadolf välittänyt asiasta sen enempää,
+vaan luuli, kuten todenmukaista olikin, että Inkeri oli nähnyt väärin.
+
+Lukija helposti arvaa, että Inkeri oli nähnyt todellisen ihmisen
+todelliset kasvot, ja ettei kurkistelija ollut kukaan muu, kuin herra
+Kustaa Draken ratsupalvelija ja Hannan sulho Pekka.
+
+Aadolf viipyi vielä kotvasen aikaa mökkiläisten luona, ja lähti,
+herttaiset jäähyväiset sanottuaan ja talonväen hartaasti kiitettyä,
+paluumatkalle Signildsborgiin.
+
+Hän olisi tuntenut oikeutettua iloa niistä toiveista, jotka hän oli
+virittänyt, ja siitä epätoivosta, jonka oli näiden turvattomien
+mielistä karkottanut, jos hän itse olisi voinut voittaa sitä pelkoa,
+jota hän heidän läheisyydessään tosin oli osannut tukahuttaa, vaan joka
+nyt sai hänessä entistä suuremman vallan.
+
+Tällä pelolla oli pätevät syyt. Hän oli, kuten ennen olemme maininneet,
+jonkun aikaa lohduttanut itseänsä niillä väärillä toiveilla, että
+Svenonius, huolimatta saarnastaan, josta pitäjällä vielä puhuttiin, ja
+rahvaalle lausumastaan kehotuksesta, että ihmiset hänelle toisivat
+julki kaikki, mitä tiesivät tai luulivat tietävänsä noituudesta
+epäluulon alaisiksi asetetuista naisista, kumminkin lopulta oli
+heittänyt alkamansa vainot sikseen, joko sentähden että hän oli tullut
+asiasta parempaan käsitykseen, tahi sentähden että hän oli taipunut
+Aadolfin rukouksista tahi pelkäsi hänen uhkaustansa. Tähän väärään
+luuloon johti Aadolfia papin näennäinen toimettomuus koko sinä aikana,
+jona hän laati esiintuodut syytökset järjestykseen ja sepusteli
+niitä kirjoituksia, jotka hän oli aikeessa lähettää Strängnäsin
+konsistoorille ja Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle. Pastori ei
+ollut mikään harjaantunut kynäniekka ja tarvitsi runsaasti aikaa
+sepustuksensa sommittelemiseksi jotakuinkin selvään ja kielellisesti
+oikeaan muotoon. Tällä ajalla hän ei myöskään saarnoillaan ahdistellut
+noituutta, vaan oli palannut entiseen lempiaineeseensa: synkretistien
+eli kaikkien niiden tuomitsemiseen, jotka työskentelivät sovinnon
+aikaansaamiseksi lutherilaisen ja reformeeratun kirkon välillä, jonka
+puolueen etupäässä Svenonius, joko syystä tahi syyttä, arveli oman
+piispansa, hurskaan ja rauhaa rakastavan Johannes Mathiaen seisovan.
+Syy, miksei hän edelleenkin saarnastuolilta jyrissyt noituutta vastaan,
+lienee ollut se, että hän arkiona sai sitä niin yllinkyllin tuumia ja
+työskennellä sen vuoksi, jotta häntä halutti sunnuntaisin, vaikkapa
+vaan vaihteen vuoksi, virkistää mieltänsä sillä jumaluusopillisella
+riidalla, johonka Ruotsinmaan papisto parasta aikaa oli takertunut.
+Mutta vielä luultavampaa oli, että hän pelkäsi enempää kiillottamasta
+kansan vimmaa, ettei se kohtaisi hänen uhrejansa, ennenkun ehdittäisiin
+lainmukaisella tavalla kiduttaa, syyllisiksi todistaa, tuomioon
+langettaa, mestata ja polttaa heidät.
+
+Sittenkun ensimäinen ja paras syytöstulva pastorin nimittämiä naisia
+vastaan oli asettunut, tuli, hänen järjestellessään ja kirjoittaessaan
+muistiin näitä syytöksiä, miltei joka päivä joku hänen lampaistaan ja
+esitti kanteen, ei ainoastaan kysymyksessä olevia noituudesta epäiltyjä
+henkilöitä, vaan muitakin vastaan, joita tähän asti ei oltu epäilty.
+Tapahtui niinkin, että nuori palveluspiika, mielettömän kauhistuksen
+ilme kasvoillaan, syytti itseänsä noituudesta ja pyysi polvillansa
+Svenoniusta pelastamaan hänen sieluansa, vaikka hänen maallinen elonsa
+siihen hukkuisikin. Kulkutauti levisi yhä laajemmalle. Svenonius
+hämmästyi; hän näki tulvan pelottavasti paisuvan ja luuli täytyvänsä
+tarttua ensimaiseen, tehokkaimpaan keinoon ehkäistäkseen aaltojen
+vyöryä. Hän luopui alkuperäisestä, laamanni Skytten kannattamasta
+tuumasta, kysyä jumaluusopillisen tiedekunnan ja tuomiokapitulin
+viisasten miesten neuvoa, ja päätti niiden lukuisain todistusten
+perusteella, joita hän arveli itsellänsä olevan, ja noudattamalla niitä
+valituksia, joita kaikkialla kansan keskuudessa kuultiin, hetikohta
+syyttää käräjissä Mäntysuon Inkeriä ja hänen tytärtään, sekä Nummen
+Kaarinaa ja muita pahimmassa huudossa olevia naisia noituudesta ja
+vaatia heidän pikaista vangitsemistaan.
+
+Heti sen päätöksen tehtyään istahti hän kirjoituspöytänsä ääreen ja
+kirjoitti laamanni Juhanalle Signildsborgissa seuraavan kirjeen:
+
+"Korkeanvapaasukuinen herra. Minä olen jo ennen tätä teille
+kirjoittanut ja sanonut, minkälaisissa puuhissa aikani kuluu, niin
+etten ole joutanut käydä siunatussa talossanne ja suullisesti kertoa
+niitä merkillisiä tapauksia, jotka viime yhtymästämme saakka ovat minua
+kohdanneet. Nyt kirjoitan teille ilmoittaakseni, että olen suuressa
+tuskassa, sillä minä näen, että koko laumani on joutuva turmioon, jos
+minun täytyy vitkastella ja odottaa kaukana olevilta ylipaimenilta
+käskyä, mitenkä minun on tehtävä. Ei, minun täytyy itseni ryhtyä
+toimeen, sillä vieteltyjen luku kasvaa päivä päivältä, ja moni, oltuaan
+ennen kelpo kristitty, on nyt myyty perkeleelle ja ikuiseen kadotukseen
+joutunut. Sentähden tahdon edeltäkäsin ilmoittaa teille, että hetikohta
+aion kääntyä teidän puoleenne, joka olette laillinen viranomainen
+paikkakunnalla, ja teille jättää lailliseen muotoon laaditun
+kannekirjan noituudesta syytettyjä Mäntysuon Inkeriä, hänen tytärtänsä
+Elliä ja kolmea muuta naista vastaan, josta täytynee seurata, koska
+noituus on hengenrikos, että syytteenalaiset heti otetaan kiinni,
+salvataan tyrmään ja siellä säilytetään, kunnes heidät voidaan noutaa
+kihlakunnankäräjiin, pidettäköön nämä sitten kuulutettuun aikaan, tahi
+määrättäköön välikäräjät tämän tärkeän asian ratkaisemista varten.
+Pyytäisin siis, että korkeanvapaasukuinen herra, lähettäisitte minulle
+kirjeentuojaa myöten sitä varten tarvittavan syytöskirjan kaavan, ja
+olen minä Jumalan avulla jo huomenna itse jättävä kirjoitukseni
+korkeanvapaasukuisen herran omiin käsiin. Sitä paitsi saan surulla
+ilmoittaa vaimoni tänään kääntyneen kovasti sairaaksi, senjälkeen kuin
+painajainen viime yönä pahanpäiväisesti häntä muokkasi, ja hän oli
+kärsinyt hirveän Inkerin lähettämistä tuskista, kuin myös että poikani,
+sen mukaan kuin Strängnäsistä minulle tullut kirje tietää, on pahasti
+koskettanut silmänsä heitellessään kiekkoa toisten teinien keralla
+koulupihalla. Nämä koettelemukset eivät sentään enemmän kuin lehmän
+kuolemakaan voi pelottaa minua työstäni" j.n.e.
+
+Aadolf oli isänsä luona, kun tämä kirje saapui. Laamanni, joka luuvalon
+vaivaamana istui nojatuolissaan, luki sen, pudisti päätään ja sanoi
+pojalle:
+
+-- Istu tuohon ja kirjoita!
+
+Aadolf kirjoitti isänsä sanelun mukaan:
+
+"Vilpittömällä surulla huomaan, että pahuus yhä kiihtyvässä määrässä
+saa vallan naapureimme keskuudessa, ja hyväksyn tuumanne, vaikka
+mielelläni olisin toivonut, että oppineet ja hurskaat tuomiokapitulin
+ja jumaluusopillisen tiedekunnan herrat olisivat antaneet meille
+osviitan menettelyllemme, kun ei tarkempia tietoja asiassa muutoin
+voida saada. Mutta molemmat kohdat sopii hyvin yhdistää, sillä jos te
+lähetätte kirjoitelmanne heille, niin ennättää vastaus kyllä saapua
+ennenkuin oikeudenkäynti on päättynyt, liiatenkin koska jutussa
+syntyvät asiakirjat ovat alistettavat hovioikeuden tutkittaviksi,
+ennenkuin päätöstä voidaan julistaa. Minun nähteni noituudesta
+syytettyjen ei myöskään sopisi käydä puhdistusvalalle vannoaksensa
+itsensä vapaaksi, koska he jo ovat valalla yhdistyneet sielujensa
+viholliseen, vaan pitänee siinä noudattaa erikoista menettelytapaa.
+Haluamanne kaava, jonka mukaan tahdotte laatia syytöskirjat Mäntysuon
+Inkeriä, hänen tytärtänsä Elliä..."
+
+-- Mikä sinua vaivaa? Oletko kipeä?... Näihin sanoihin laamanni Skytte
+keskeytti sanelemisensa ja iski terävät, harmaat tuomarinsilmänsä
+poikaan, joka viimeisiä sanoja saneltaessa oli käynyt kalpeaksi, ja
+jonka käsi vapisi, kun hänen piti nuo nimet kirjoittaa.
+
+-- Minä olen pahoinvoipa, sopersi Aadolf.
+
+-- Käy ajelemassa ja vilvotteleimassa raittiissa ilmassa sittenkun olet
+lopettanut kirjeeni... Mitenkä oli viimeinen kohta?
+
+-- "Haluamanne kaava, jonka mukaan tahdotte laatia syytöskirjat
+Mäntysuon Inkeriä, hänen tytärtään Elliä"...
+
+-- Ja muita velhonaisia vastaan, saneli laamanni edelleen, -- on sen
+kirjan 97 sivulla, jonka täten teille lähetän, mutta asian riitaanpano
+ei kuulu teihin, vaan on teidän annettava siitä käsky nimismiehelle,
+joka Tingmalakaaren 17 luvun mukaan on oikea kantaja, ellei
+asianomistaja tee kannetta. Teidän on kuitenkin vallassanne nostaa
+kanne noitumisen kautta kuolleen lehmänne ja vaimonne tähden. Kun
+syytettyjen rikosten todellisuutta tässä niin monet seikat selvästi
+näyttävät, ovat puheena olevat henkilöt ensi tilassa vangittavat,
+etenkin kun seurakunnan rauhallisuus ja heidän oma turvallisuutensa
+rahvaan oman käden kostoa vastaan näyttävät sitä vaativan. Surkuttelen
+sydämestäni teitä huonettanne kohdanneitten onnettomuuksien johdosta,
+ja kunnioitan teitä nyt kuten aina palavan uutteruutenne tähden, josta
+kovat koettelemuksetkaan eivät saa teitä pelotelluksi; näistä kaikista
+vaivoistanne on Herra korkeudessa aikanansa teille runsaan palkan
+antava j.n.e.
+
+Aadolf, joka kirjettä kirjoittaessaan jo oli tehnyt päätöksensä, nousi
+niinpian kuin kirje oli lähetetty, hevosen selkään ja ratsasti
+Signildsborgin tilusten rajalla asuvan vanhan sotamiehen luo, joka
+monivuotisella ahkeroimisella oli koonnut itselleen sievosen omaisuuden
+ja omisti vähäisen tilanosan.
+
+Rolf vanhuksella oli Aadolfin ikäinen poika. He olivat kasvaneet
+yhdessä ja mieltyneet toinen toiseensa niin, että laamanni Skytte,
+huomattuaan heidän välisen suhteensa ja nähtyään sitäpaitsi, että
+sotilaspoika oli vakavamielinen ja erinomaisen lukuhaluinen, päätti
+Aadolfin pyynnöstä kustantaa hänet kouluun. Aadolf ja Eerikki, se oli
+Rolfin pojan nimi, päättivät yhdessä oppijakson koulussa ja kimnaasissa
+ja tulivat samalla kertaa yliopistoon, jossa Eerikki ennenpitkää päätti
+jumaluusopilliset opintonsa ja vihittiin papiksi.
+
+Nyt oli hän pappina Tukholmassa, jossa hän oli tunnettu hengellisenä
+puhujana ja varsinkin käytännöllisenä kristittynä ja köyhäin ystävänä.
+
+Mutta kaikista enimmin Aadolf ihaili ystävänsä valistunutta
+mielenlaatua ja selvää, moninaisilla tutkimuksilla viljeltyä ja
+kehitettyä ymmärrystä, jota kannatti jalo sydän, mikä, konsa järki
+petti, aina osasi oikeaan. Aadolf oli vakuutettu, että nuori pappismies
+hänen pyynnöstänsä mielellään tarjoisi majansa turvapaikaksi niille
+onnettomille, joita hän tahtoi pelastaa.
+
+Rolf oli Aadolfille kiitollisuuden velassa, Eerikin kasvatuksen tähden.
+Vanhus oli sitäpaitsi lujimmalla rakkaudella kiintynyt nuoreen
+Skytteen. Aadolf oli lapsena miltei joka päivä käynyt hänen tuvassaan
+ja ihastuksella kuunnellut sotatarinoita, joita vanhus oli valmis
+kertomaan, missä vaan kuulijoita oli. Rolf oli opettanut häntä
+nikkaroimaan ja takomaan hevosenkenkiä, käyttämään tuliaseita,
+ratsastamaan ja uimaan, ja Aadolfin vartuttua nuorukaiseksi, oli Rolf
+hänelle opettajana kaikissa niissä, asioissa, joita kunnon metsämiehen
+tulee tietää. Vanhus rakasti Aadolfia yhtä paljon kuin omaa poikaansa,
+varsinkin kun Aadolf oli reippaampi ja pelkäämättömämpi, joita
+ominaisuuksia hän piti pojille tärkeimpinä.
+
+Tämä ystävällinen väli saattoi Aadolfin toivomaan, ettei Rolf
+kieltäytyisi täyttämästä pyyntöä, jota hän kenellekään muulle ei olisi
+rohjennut esittää. Ukko otti hänet vastaan voimakkaalla kädenlyönnillä,
+mutta tuskin oli Aadolf ilmoittanut asiansa, kun hän pudistamistaan
+pudisteli harmaata päätään ja pyysi Aadolfia luopumaan moisista
+tuumista, sekä vakuutti ettei hän, Rolf, mistään hinnasta ojentaisi
+ainoatakaan sormeansa pelastaakseen kahta niin jumalatonta ja hirmuista
+olentoa kärsimästä hyvin ansaittua rangaistustaan.
+
+Mutta Aadolfia ei niin hevillä saatu pelotetuksi tuumastaan. Koko
+tuntikauden hän viipyi vanhan sotamiehen luona, ja kertoi tarkoin
+kaikki mitä hän tiesi Inkerin ja Ellin elämänvaiheista; hän kuvasi
+heidät jumalatapelkääviksi, hurskasmielisiksi ihmisiksi, joiden
+lääkintätaitoa ja tämän taidon armeliasta käyttämistä epäiltiin
+noituudeksi; hän jutteli heidän onnettomasta tilastaan, mitenkä
+sydämellisesti he, äiti ja tytär, rakastivat toisiaan ja mitenkä he
+enemmän pelkäsivät toinen toisensa kuin oman itsensä puolesta sitä
+julmaa kohtaloa, jota he eivät voisi välttää, vaikka olivatkin aivan
+syyttömiä.
+
+Aadolf puheli niin kauniisti, että Rolfin mieli heltyi. Hän muistutti
+vielä, että koska he olivat syyttömät, niin oikeuskin heidät varmaan
+vapauttaisi; mutta Aadolf näytti vakuuttavalla tavalla toteen, ettei
+tähän toiveeseen ollut luottamista.
+
+-- Isäni toimittaa tutkimuksen, sanoi hän; -- hän on jo edeltäkäsin
+vakuutettu syytteenalaisten rikollisuudesta, ja niin tarkkatuntoinen
+kuin hän tuomarina onkin, on tuo hänen vakuutuksensa vasten hänen
+tahtoaankin vaikuttava tutkimuksen kulkuun, semminkin kun syyt, joita
+tullaan esittämään, ovat sitä laatua, ettei syytetyt voi niitä kumota.
+Heidät todistetaan niinmuodoin rikokseen syyllisiksi ja pakotetaan
+kiduttamalla tunnustamaan itsensä rikollisiksi.
+
+-- Olkoon menneeksi, sanoi Rolf, -- vaikka se onkin vaarallinen kohta,
+josta en muuta käsitä, kuin että panen itseni suurelle vaaralle
+alttiiksi sekaantuessani asiaan, tahdon sentään Aadolf herran
+tähden tehdä mitä voin. Antakoon Jumala minulle anteeksi, jos
+yksinkertaisuudessani teen jotakin väärin.
+
+Sovittiin nyt, että Rolf seuraavana iltana ajaisi Inkerin mökille,
+ottaisi sen asujamet ja, mitä kapineita he tahtoivat mukaan
+otettavaksi, sekä mitä kiireimmin ja varovimmin ajaa karahuttaisi
+Tukholmaan. Päästyänsä oman pitäjän ulkopuolelle, saattoi hän, jos
+häntä pidätettäisiin ja häneltä jotakin kysyttäisiin, sanoa naisia
+vaimokseen ja tyttärekseen; sen nimellisinä tulisivat he kulkemaan,
+kunnes he olisivat tulleet Tukholmaan ja päässeet turviin, Aadolfin
+lapsuuden ystävän, nuoren pappismiehen luokse.
+
+Matkalla mahdollisesti sattuvien kulunkien varalle Aadolf Skytte jätti
+Rolfille rahasumman. Itse hän aikoi seuraavana päivänä jälestä puolisen
+nousta ratsaille, ehtiäksensä ennen Rolfia Tukholmaan ja antaaksensa
+ystävälleen tietoa naisten tulosta.
+
+Kun tästä oli sovittu palasi Aadolf keveämmällä mielellä
+Signildsborgiin takasin.
+
+Illallisen jälkeen, joka aikaisin syötiin laamanni Skytten
+yksinkertaisessa talossa, ja kun useimmat talolaisista olivat käyneet
+levolle, Aadolf kiireenvilkkaa riensi Mäntysuolle, saattaaksensa
+tuumansa Inkerille ja Ellille tiedoksi. Olemme jo kertoneet hänen
+käynnistään siellä. Ennenkun hän puoliyön jälkeen taas pääsi
+Signildsborgin toisessa kylkirakennuksessa sijaitsevaan huoneeseensa ja
+päivän mielenliikutuksista väsyneenä nukkui rauhalliseen uneen, oli
+Pekka jo pienen puutarhan puoleisen ikkunan luona kertonut
+kamarineitsyelle tiedustelujensa tulokset ja sitten rientänyt kotia
+Sjövikiin, aavistamatta vähimmälläkään tavalla, mitä tapauksia hänen
+vakoiluretkestänsä johtuisi.
+
+
+
+
+XIII.
+
+Laamanni Juhana.
+
+
+Kun Hanna sai Pekalta ne uutiset, joita hän kiihkeästi oli odottanut,
+ja vielä oli kuullut, että Pekka vahingoittumattomana oli suoriutunut
+vaarallisesta toimestaan, ei Maria neiti vielä ollut käynyt levolle.
+
+Ihana neitonen istui vähäisessä kammarissaan yöpöydän ääressä, yllään
+valkoinen, pitseillä reunustettu yöpuku, josta kauniit pyöreät olkapäät
+pistäysivät lampun valon hyväiltäviksi. Niiden lumivalkoista hohdetta
+lisäsivät mustat silkinhienot hiukset, jotka hajallansa, aaltoilevina
+valuivat alas lumivalkoiselle puvulle.
+
+Hänen poskensa olivat kalpeat. Riutuva terveys loihti niille ainoastaan
+himmeätä jäähyväis-hohdetta ... himmeätä kuin ilta-auringon valo
+heijastuessaan kedon liljoihin.
+
+Hän varjosti käsillään otsaansa ja istui silmät ummessa. Pitkät
+silmäripset loivat vielä terveen pyöreähköille poskille varjon, joka
+enensi tuota hälvenemättömän mielihaikean ilmettä.
+
+Tuskinpa antiikin mestaritkaan, jotka itse kuolemallekin osasivat antaa
+jalon haamun, olisivat voineet surua kauniimpimuotoisena kuvata.
+
+Tällä hetkellä eivät näet synkät kiihkot hänen povessansa mylleröineet.
+Hänen sielunsa jänteet helähtivät surulloisen vienosti; hän antautui
+sen surumielisyyden valtaan, josta uhri riutuessaankin tuntee
+mielihyvää.
+
+Nyt aukeni ovi hiljalleen ja Hanna astui sisään. Hän tiesi olevansa
+tervetullut, mutta tiesi myös, ettei hän saanut olla sitä tietävinään.
+Hän pysähtyi oven suuhun ja sanoi:
+
+-- Suokaa anteeksi, hyvä neiti, että tulen tällä tapaa, mutta minä näin
+tulen ikkunastanne vilkkuvan ja ajattelin...
+
+Maria pyyhkäsi pois kyynelet, jotka sulettujen silmäluomien välistä
+olivat vierähtäneet, ja kääntyi vitkalleen ovea kohden.
+
+-- Miksi olet vielä valveella, Hanna? sanoi hän; -- mikset mene
+levolle, sinä joka _saat_ lepoa?...
+
+-- Oi, neiti, tehän tiedätte mitenkä asia on, sanoi Hanna. -- Minähän
+en koskaan saa tavata Pekkaa, muutoin kuin salaa hiipimällä hänen
+luokseen!
+
+Maria näki Hannan silmistä, että hänellä oli salaisuus, jota hän ei
+jaksanut säilyttää.
+
+-- No, mitä sinun tällä kertaa piti saada Pekalle sanotuksi tahi hänen
+sinulle.
+
+Kamarineitsyt odotti tätä tahi tämäntapaista kysymystä astuaksensa
+etemmä ja istahtaaksensa tuolille lähellä neitiään.
+
+-- Neiti on sangen hyvä, kun tahtoo kuulla lörpötystäni, kuiskasi hän;
+-- mutta tällä kertaa on minulla jotain eriskummaista kerrottavaa...
+
+-- No mitä? Oletko nähnyt peikkoja?
+
+-- Oi, vielä pahempaakin olen minä tahi: oikeammin Pekka nähnyt. Minä
+oikein suren sitä...
+
+-- Sinä saatat minut uteliaaksi, sanoi Maria vilkkaammin. -- Mitä on
+tapahtunut?
+
+-- Kuka olisi uskonut semmoista Aadolf herrasta! jatkoi Hanna ja pani
+kätensä ristiin hämmästyksensä merkiksi.
+
+-- Aadolfistako? toisti Maria kiivaasti ja iski sumeat silmänsä
+kamarineitsyeen. -- Kerro!... Sukkelaan!
+
+-- Hiljaa, älkää puhuko niin kovin, neiti kulta! pyyteli Hanna
+suruisena. -- Laamanni saattaisi kuulla meitä... Hän nukkuu nyt niin
+vähän öillä... Kun leini talttuu, kulkee hän edestakasin huoneissa...
+Minä kuulin vast'ikään hänen tohveli-jalassa hissuttavan tuossa
+viereishuoneessa...
+
+-- Mutta kerrohan jo! lausui Maria, tietämätönnä siitä kiivaudesta,
+jota hänen olentonsa ilmaisi, ja puristi kovasti Hannaa käsivarresta.
+
+Hanna alotti kertomuksen, joka pituudellaan sanomattomasti kiusasi
+Mariaa, vaikka se kyllä oli supistettu niin lyhyeen muotoon, kuin se,
+riippuen kamarineitsyen kyvystä hallita sanojansa ja ajatuksiansa,
+saattoi tulla. Päästyänsä siihen, jolloin rakastavaiset keksivät
+Aadolfin tiellä, oli Marian kärsimättömyys kohonnut ylimmilleen.
+
+-- Heti kun näimme hänet, jatkoi Hanna kuiskaten, -- sanoin Pekalle:
+Riennä hänen jälkeensä ja katso minne hän menee! Minä olen niin hirveän
+utelias ja tahdon kaikinmokomin sitä tietää...
+
+-- Ethän vaan maininnut, että joku paitsi sinua...
+
+-- En, en, neiti kulta, keskeytti hänet Hanna ja loi silmänsä maahan
+Marian tutkivasti katsellessa häntä, -- tottahan minä senverran tiedän,
+ettei neiti välitä siitä, mitä Aadolf herra tekee! Sanoin siis
+Pekalle...
+
+-- Ja mitä hän teki?
+
+-- Niin, hän vastasi: Koska olet utelias, niin kyllä minä sen asian
+toimitan sinulle... Ja sitte hiipi hän nuoren vapaaherran jälestä.
+Mutta nyt seuraa juuri hirmuinen kohta. Voitteko neiti arvata minne
+vapaaherra meni? Mäntysuon Inkerin luo? Sehän on kauheata! Hirveä
+noita-akka on loitsinut hänet. Mitenkä hän muuten...
+
+-- Näkikö Pekka hänen menevän tupaan? kysyi neiti Skytte ja loi itse
+katseensa maahan.
+
+-- Näki kyllä, ja vielä muutakin sen lisäksi, sillä luettuansa
+rukouksen ja rohkaistuaan itseänsä, meni hän lähemmä ja katseli
+ikkunasta tupaan. Takan ääressä istui Inkeri; hänen vieressään seisoi
+pikku noita, hänen tyttärensä, tuo kalpea ja rumannäköinen Elli, mutta
+Aadolf herra kulki pitkin askelin edestakasin lattialla. Pöydän alla
+oli Pekan mielestä niinkuin suuri käärme olisi maannut kokoon
+köyristyneenä. He puhelivat keskenänsä, mutta Pekka ei oikein kuullut
+mitä he sanoivat. Mutta kesken kaiken pikku noita otti herra Aadolfia
+kädestä... Mitä siihen sanotte, neiti kulta? ... ja herra Aadolf kiersi
+kätensä hänen kaulaansa ja sanoi hänelle jotakin, hyvin lempeätä
+kujertelua kaiketi...
+
+-- Vaiti, sanoi Maria kiivaasti, -- en tahdo kuulla enempää!
+
+Hänen päänsä vaipui rintaan, joka kohoili ja laskeili joka
+henkäyksellä, ja hiukset valahtivat tuuheina aaltoina alas hänen
+kasvoilleen, peittäen ystävällisesti niiden kuolon kalvakkuutta.
+
+-- Taivas siunatkoon, hyvä neiti, kuinka on laitanne? kysyi Hanna, joka
+ei arvannut sanoillansa sellaista vaikutusta olevan.
+
+Maria työnsi kamarineitsyen luotaan, puristi käsillä otsaansa ja
+hyrähti itkuun.
+
+-- Oi, lohtukaa, neiti Maria! rukoili Hanna. -- Minäkin olen huolissani
+Aadolf herran sielusta, mutta kuitenkin... Hiljaa, taivaan tähden!
+Laamanni kuuluu astuskelevan viereishuoneessa... Jos hän kuulee mitä
+täällä puhutaan...
+
+Kuten Hanna pelkäsi, niin tapahtuikin samassa silmänräpäyksessä, sillä
+viereishuoneen ovi aukeni, ja laamanni Juhana astui sisään.
+
+Hän oli puettu pitkään, maataviiltävään yönuttuun ja tohveleihin ja
+piti kynttilää kädessään.
+
+Paikallaanolo, johonka luuvalo suurimmaksi osaksi päivää häntä pakotti,
+esti häntä yönlepoa nauttimasta. Hänen ajatuksensa olivat sitäpaitsi
+kiintyneet niin kokonaan siihen vaikeaan tehtävään, joka häntä odotti
+tulevassa oikeudenkäynnissä noitia vastaan, ettei hän ollut malttanut
+unetonna kieriä vuoteellaan: hän oli noussut ylös ja astellut pitkän
+aikaa edestakasin huoneittensa läpi, kun hän vihdoin kuuli nyyhkytyksiä
+ja kuiskeita veljensä tyttären kammarista.
+
+Nyt katseli hän tutkivin silmin ympärinsä ja kysyi hämmästyneiltä
+tytöiltä:
+
+-- Mitä on tapahtunut? Miksi sinä itket Maria?... Ja miksi sinä vielä
+olet täällä näin myöhällä?
+
+Viimeinen kysymys lausuttiin Hannalle, joka vavisten ja tyhmistyneenä
+seisoi ankaran isäntänsä edessä.
+
+-- Armollinen herra, soperti tyttö, -- neiti on pahoinvoipa, ja minä...
+
+-- Ja sinä, lausui laamanni ankarasti; -- olet ollut yöjuoksulla,
+niinkuin huhut sinusta kertovat. Minä olen nähnyt sinun palaavan
+yölliseltä retkeltäsi ... olen nähnyt mieshenkilön hiipivän puutarhan
+läpi... Sinä olet häpeäksi kunnialliselle talolleni ja saat huomenna
+lähteä matkaasi.
+
+-- Armollinen laamanni... Hanna ei saanut muuta sanotuksi; hän ratkesi
+itkuun.
+
+Mutta laamanni kääntyi hänestä pois ja kiinnitti terävän katseensa
+Mariaan.
+
+-- Oletko kipeä, lapseni, vai miksi sinä itket? kysyi hän vähän
+lempeämmällä äänellä.
+
+Maria ravisti kutrit silmiltään, joten hänen ylpeä otsansa näkyi ja
+vastasi arvelematta sedälleen:
+
+-- Minä en ole kipeä, vaan olen surren itkenyt erästä onnettomuutta,
+joka varmaan on kovemmin kohtaava teidän sydäntänne, setä, kuin minun.
+Mutta ensiksi tahdon Hannan puolustukseksi sanoa, että hän kävi
+yöllisellä retkellään minun tahdostani. Sillä siitä asti, kuin minä
+olin lumimyrskyssä vähällä hukkua, olen kuullut poikanne salaa
+liikkuvan iltasilla ulkona ja epäilin, ettei hän kävisi muualla, kuin
+jumalattoman Inkerin ja hänen tyttärensä luona...
+
+-- Mitä sanotkaan, Maria? lausui laamanni Juhana, ja oli vähällä
+pudottaa kynttilän kädestään.
+
+-- Niin kyllä, armollinen herra, niin se on, sanoi Hanna, joka Maria
+neidin asialle antaman käänteen kautta oli saanut uutta rohkeutta.
+
+-- Suu kiinni, sinä, ja mene kammariisi! sanoi laamanni Juhana, mutta
+kun Hanna vielä viipyi, lepyttääkseen isäntäänsä ja puolustaakseen
+viattomuuttansa, lisäsi hän:
+
+-- Jos sinä olet syytön, niin älä pahastu kovia sanojani! Mutta mene
+nyt, sillä minä tahdon olla neidin kanssa kahdenkesken.
+
+Hanna niiasi, loi kiitollisen katseen Mariaan hänen suomastaan avusta
+ja lähti pois, iloiten siitä, että hän oli niin helpolla pelastunut
+uhkaavasta myrskystä.
+
+Laamanni Juhana pani kynttilän pöydälle ja istui vastapäätä Mariaa
+tuolille. Hänen tuima muotonsa ilmaisi hämmästystä, hän pyyhkäsi
+kädellään harmaita hiuksiaan ikäänkuin torjuakseen iskua, joka oli
+tähdätty hänen päähänsä ja kiinnitti levottomana katseensa nuoren
+neitosen huuliin.
+
+Maria oli nopeasti tointunut hämmästyksestään. Hänen suuret, mustat
+silmänsä hehkuivat ikäänkuin voitonilosta, hänen tietäessään, ettei
+kosto enää voisi luisua hänen käsistänsä. Hän ei säälinyt isänsydäntä,
+johonka hänen sanojensa myrkkypistimen tavoin täytyi tunkeutua; hänen
+piti vaan saada jäähdyttää mustasukkaisuudesta kirveltelevää rintaansa.
+
+-- Puhu, sanoi laamanni, -- kerro kaikki! Minä aavistan jo pahinta.
+
+-- Älkää pyytäkö minulta sitä, sillä minä en voi häpeämättä totella
+tahtoanne, setä. Ellen sisaren rakkaudella olisi ollut kiintynyt
+serkkuuni, ei hänen onnettomuutensa olisi koskenut minuun niin
+kipeästi, ja olisin karkottanut mielestäni epäluulot, jotka eivät
+sovellu siveälle neidolle.
+
+'-- Sinä sanoit lähettäneesi Hannan katsomaan, minnekä poikani iltasin
+retkeili, koska sinulla tuosta pyryilmasta asti oli syytä siihen
+luuloon, että hän uudelleen kävisi Mäntysuon Inkerin luona... Sanoithan
+sinä niin? kysyi laamanni.
+
+-- Niin sanoin.
+
+-- Mikä on se syy tahi ne syyt?
+
+-- Majaillessamme Inkerin luona, antoi hän Aadolfille juoman, jonka
+jälkeen minusta oli, niinkuin Aadolf mieluisesti olisi silmäillyt
+Inkerin tyttäreen Elliin. Kenties oli se aiheetonta epäluuloa; mutta
+kun pelkäsin noita-akan tempuillansa tahtovan vietellä Aadolfin sydäntä
+pahuuteen, aloin tarkata serkkuni käytöstä ... ja kun epäluuloni saivat
+siitä yhä uutta tukea, lähetin Hannan tänä iltana ottamaan selkoa, mitä
+serkullani oli aikeissa. Minun ei kaiketi olisi sopinut niin tehdä,
+mutta...
+
+-- Sinä teit viisaasti sekä rakkaalle sukulaiselle arvon mukaisesti.
+Mutta kerro pian, sano mitä Hanna näki?
+
+-- Hän ei uskaltanut seurata Aadolfia, kun Aadolf lähestyi Inkerin
+mökkiä; mutta samassa tuli Sjövikin ratsurenki Pekka hänelle vastaan,
+ja hän seurasi Aadolfin jälkiä mökille... Voi, setä, minun on mahdoton
+jatkaa! Minä häpeän silmäinne edessä.
+
+-- Haa! virkahti laamanni Skytte; -- poikani juttu on siis jo
+sivullistenkin tiedossa! Minua onnetonta isää!
+
+-- Setä kulta, antakaa hänelle anteeksi! rukoili Maria ja otti vanhusta
+kädestä. -- Aadolf parkahan on viattomasti joutunut noiden kahden
+noita-akan hornan temppujen uhriksi! Minkä hän sille taitaa, että he
+ovat lumonneet hänen silmänsä ja vietelleet hänen sydämensä!
+
+-- Ja näkikö vakooja jotain, josta käy varmaksi, että noidan on
+onnistunut saada poikani sydän hänen tyttäreensä mieltymään? Eikö niin?
+Puhu suoraan, lapseni! Vastaa vaan tämä viimeinen kerta!
+
+Mutta Maria kätki kasvonsa käsiinsä ja tyrskähti vastaukseksi itkuun.
+
+-- Minä käsitän... Jo riittää, sanoi laamanni ja nousi istualtaan. --
+Niin piti turmiota levittävän pahuuden, pikemmin kuin luulinkaan,
+koetella minunkin huonettani! Mutta minä kostan hirveästi, lain ja
+oikeuden kautta minä kostan.
+
+-- Mutta, setä kulta, antakaa Aadolfille anteeksi! rukoili Maria
+uudestaan ja vei hänen kätensä vettyneille silmilleen. -- Hän on
+onneton vaan ei syyllinen.
+
+-- Nuorukainen on pelastettava, virkahti laamanni ja hänen päänsä
+painui rintaa vastaan. -- Hän on pelastettava, kuinka ankarilla
+keinoilla tahansa. _Qua medicamenta non sanant ferrum sanat_. Voi
+minua, etten saata julistaa häntä ihan syyttömäksi tähän
+onnettomuuteen! Hänen jumalattomat opintonsa ... hänen ilmeinen
+kylmyytensä uskontoa kohtaan ... hänen monasti ilmennyt epäuskonsa...
+Kuinka ovatkaan nämä seikat unettomina öinä panneet minut
+huokailemaan!... Hyvää yötä, lapseni! Rukoile Aadolfin sielun puolesta
+ja nuku sitte rauhassa. Jumala siunatkoon sinua!
+
+Laamanni Juhana painoi isällisen suudelman Marian otsalle, otti
+kynttilän ja lähti. Mutta hänen suudelmansa poltti ikäänkuin omantunnon
+vaiva nuorta neitoa kauan senjälkeen, kuin vanhuksen synkkä, kumartunut
+haamu oli poistunut hänen huoneestaan.
+
+Sillä vaikka Maria olikin puolittain vakuutettu, että Elli
+salakeinoilla oli voittanut Aadolfin rakkauden, tiesi hän kuitenkin
+itsessänsä, ettei huoli Aadolfin menestyksestä ollut ohjannut hänen
+menettelyään.
+
+Laamanni ei saanut sinä yönä ollenkaan lepoa. Hän käyskenteli ikäänkuin
+aave pitkäin salien ja huoneiden läpi. Astellessansa hän tuon tuostakin
+pysähtyi pienen muotokuvan eteen, johon kuuvalo sattui. Se oli hänen
+poikansa kuva niiltä ajoilta, jolloin hän vielä oli pienoinen lapsi.
+Murheellinen isä silloin huokasi ja mietti: -- Miksei hän aina pysynyt
+tuollaisena, ellei kasvoiltaan niin sydämeltään!
+
+Vasta aamupuoleen yötä Skytte vanhus paneutui vähäksi aikaa levolle.
+
+Perheen kokoonnuttua aamiaispöytään Aadolf heti huomasi, että kaikkien
+mielet olivat lamassa. Hänen isänsä oli umpimielinen ja harvapuheinen,
+vapaaherratar näytti itkeneeltä, Maria oli tavallista kalpeampi ja
+kaihtoi arasti serkkunsa katseita.
+
+Epämääräinen aavistus pidätti Aadolfia kysymästä, mikä siihen oli
+syynä. Pöydässä ilmoitti hän laamannille aikovansa iltapuolella lähteä
+ratsain Tukholmaan. Laamanni kysyi:
+
+-- Mitä asiaa sinulla on Tukholmaan?
+
+-- Isäni tietää, että kauppiaallemme on maksu suoritettava ja kun
+sitäpaitsi olen sopinut yhtyäkseni useiden ystävieni kanssa, niin sopii
+nämä seikat hyvin yhdistää.
+
+-- Minä aion itse muutaman päivän perästä tehdä tilin kauppamiehen
+kanssa Tukholmassa, sanoi laamanni. -- Minä tahdon, että sinä tänäpänä
+olet kotona.
+
+Mitä laamanni kerran oli päättänyt, sitä ei käynyt muuttaminen; sen
+Aadolf tiesi vanhastaan. Tultuansa huoneeseensa hän sentähden heti
+kirjoitti kirjeen ystävälleen pappismiehelle Tukholmassa, ja kertoi
+hänelle kaikki, mitä hän suullisesti oli aikonut tälle puhua Inkeristä
+ja Ellistä. Tämän kirjeen kiidätti hän Rolfille ja pyysi Rolfin
+saattamaan se perille.
+
+Rolf vanhus oli levoton ja katui lupaustaan, vaan ei sanonut mitään.
+Aadolf tapasi hänet tallissa, missä hän ruokki hevosia ja laitteli
+lekkeitä kuntoon matkaa varten.
+
+Mutta laamannikin istuutui aamiaisen jälkeen kirjoituspöydän ääreen.
+Hän lähetti kaksi sanaa, toisen pastori Svenoniukselle ja toisen
+nimismies Askelinille, että he niinpian kuin suinkin saapuisivat
+Signildsborgiin.
+
+Kohta jälestä puolisten nämä tulivat. Nimismies, jolta lähtiessä oli
+jäänyt päivällinen syömättä, käskettiin pöytään, jossa oli tarjolla
+häränpaistia ja olutta, mutta pastori, jolla jo oli kannekirjat
+valmiina taskussaan, meni suoraapäätä laamannin työhuoneeseen.
+
+Sinne mennessään kohtasi hän Aadolfin. Nuori Skytte tähysteli
+tutkivasti papin synkkiä kasvoja. Heidän silmänsä sattuivat
+toisiinsa... Svenoniuksen katse oli jylhän uhkaava... Aadolfin
+muistutti siitä valasta, jonka hän vannoi. Hänet valtasi inhon ja pelon
+sekainen tunne, ja hän olisi, elleivät asianhaarat olisi häntä
+pidättäneet, syöksynyt papin päälle ja polkenut hänet jalkainsa alle.
+
+Synkkäin aavistusten lannistamana lähti Aadolf kiireesti kotoa pois.
+Hän heitti viitan ylleen ja käyskenteli kauan metsässä. Edetessään yhä
+syvemmälle kuusten juhlallisiin pylväsholveihin, oli hän tällä hetkellä
+kyllästynyt ihmismaailman ikuiseen eripuraisuuteen, ja toivoi, että
+hänen suotaisiin elää loitolla vertaisistaan luonnon rauhaisassa
+helmassa.
+
+Sill'aikaa keskustelivat laamanni Skytte ja pastori Svenonius tärkeistä
+asioista.
+
+Svenonius jätti esiin syytöskirjat, jotka huomattiin lailliseen muotoon
+laadituiksi. Kun sitte oli keskusteltu niistä toimenpiteistä, joihin
+olisi ryhdyttävä syytettyjen pikaista vangitsemista varten, oli
+Svenoniuksella aikomuksena esittää syytöksensä nuorta vapaaherraa
+vastaan; mutta tuumiskellessaan mitenkä hän sen paraiten tekisi,
+viittasi laamanni häntä istumaan ja saattoi itse keskustelun papin
+toivomalle tolalle.
+
+-- Arvoisa ystäväni, sanoi Signildsborgin herra, ja hänen äänensä
+ilmaisi syvää sisällistä liikutusta; -- minä luotan teihin suuresti ja
+tahdon sitä nyt osottaa, kun teiltä pyydän neuvoa asiassa, joka koskee
+läheisesti minuun isänä ja on myös yhteydessä sen asian kanssa, joka
+meillä nyt on meneillä. Kiusaaja on koetellut _minunkin_ huonettani.
+
+-- Haa! ajatteli Svenonius ja kumartui Juhana herran puoleen, ikäänkuin
+olisi hän pelännyt, että joku niistä sanoista, jotka tämä lausui, jäisi
+häneltä kuulematta.
+
+-- Eikä hän mitenkään olisi voinut satuttaa minua arempaan kohtaan,
+sillä hän on tarkannut isänsydämeen. Poikani, ainoa lapseni, on
+kauheilla harhateillä...
+
+-- Minä tiedän sen ja surkuttelen teitä syvästi, armollinen herra...
+
+-- Oi, te ette tiedä vielä pahinta, herra pastori, huokasi laamanni
+Juhana ja kertoi, mitä hän edellisenä yönä oli kuullut Aadolfin
+suhteesta Inkeriin ja Elliin.
+
+-- On siis käynyt niinkuin minä epäilin, lausui Svenonius, -- ja on
+myöskin selvinnyt eräs seikka, jota minä pidin miltei mahdottomana
+selittää!
+
+-- Tekö epäilitte?
+
+-- Niin epäilin, sanoi Svenonius, -- sillä minä olen jo kauan
+hämmästyen havainnut poikanne osottavan suurta myötätuntoisuutta noita
+jumalattomia perkeleen lapsia kohtaan.
+
+Ja nyt oli Svenoniuksen vuoro puhua. Hän kertoi ensiksi nuoren
+vapaaherran käytöksestä kuulustuksen aikana Inkerin tuvassa ja teki
+sitten selkoa Aadolfin käynnistä pappilassa samana iltana, kun
+Svenonius oli palannut tutkintoretkeltään Kummun Kaarinan luota.
+Tarpeetonta on mainita, että kertomukseen tuli mitä mustin väritys,
+mutta samalla vaatii totuus meitä lisäämään, ettei Svenonius tieten
+tahtoen höystänyt valheella puhettaan; hän kuvaili omantunnon
+mukaisesti, ja mikä oli kuvauksessa synkkää, johtui siitä, mitenkä hän
+asian käsitti.
+
+-- Kauhistaa sitä ajatella ... se vihloo sydäntäni ... ja varmaan on
+teidänkin sydämenne murtuva, armollinen herra, niin päättyi hänen
+kertomuksensa; -- mutta teidän poikanne suu oli täynnä herjausta ja
+pilkkaa pyhää oppiamme vastaan; ei ainoakaan pimeyden hengen
+villitsemistä filosoofeista ole julennut lausua moisia parjauksia...
+Vähäinen asia sen rinnalla ja johon panen verrattain vähän painoa oli,
+että hän uhkasi minut tappaa, jos minun kauttani yhtäkään hiuskarvaa
+kärvennetään noiden molempien naisten päästä. Niin hän sanat lausui.
+Minä olenkin valmis uhraamaan henkeni Herran asian puolesta... Ottakoon
+poikanne sen!
+
+Minä olen onneton isä ... ne sanat laamanni Juhana tietämättänsä lausui
+papin kertoessa. Vanhus oli vaipunut kokoon nojatuolissaan ja hänen
+silmänsä melkein peittyneet hänen tuuheiden kulmakarvojensa alle.
+
+Mutta kun Svenonius vihdoin vaikeni, nousi Juhana herra ylös, ojensihe
+suoraksi ja sanoi vakavalla äänellä:
+
+-- Mitta on kukkurallaan: minun talossani ei tuo kurja tästä alkaen
+enää saa olla.
+
+-- Malttakaa, armollinen herra; -- älkää tehkö mitään äkkipikaa! Meidän
+on muistaminen, että jos Aadolf herra synnillisten lukujen kautta on
+tehnyt sielunsa maaperän vihan kylvölle otolliseksi, niin on häntä
+kuitenkin pidettävä häijyjen juonien ja petollisten hankkeiden uhrina,
+jommoista voi tapahtua paraimmallekin. Minä arvaan, mitenkä asia
+kokonaisuudessaan on. Tahdotteko, armollinen herra, kuulla, mitenkä
+olen sen käsittänyt?
+
+-- Puhukaa, kunnon ystävä! Tottahan itsekin käsitätte, mitenkä
+tuskallisena haen syitä estääkseni kirousta tulemasta oman lihani ja
+vereni päälle?
+
+-- Ettekö te, armollinen herra, usko, että saatana hellii
+palvelijoitaan ja tahtoo varjella heitä niitä toimia varten, joita hän
+tahtoo heidän kauttaan saada meidän keskellämme suoritetuksi? Olkaa
+varma siitä! Sentähden on hän luultavasti myöskin antanut heille
+viittauksen, että he tietäisivät olla varoillaan uhkaavan rangaistuksen
+varalta. Mäntysuon Inkeri on siis keksinyt tuuman, jonka perusjohteet
+ovat minulla selvillä. Minua on hän tahtonut pelotella ankarilla
+koettelemuksilla; teidän tykönänne on hän hommannut puolustajaksi
+itsellensä poikanne ja turvautuu teidän näennäiseen kiitollisuuden
+velkaanne häntä kohtaan siitä, kun hän pelasti poikanne ja nuoren
+neidin hengen. Olenhan kuullut ja lukenut, että noita-akat voivat
+nostaa rajuilmoja; mutta elleivät sitä voikaan, on ihan varmaa, että he
+ainakin voivat johtaa rajuilman mille taholle haluavat: sen todistavat
+monet oppineet ja hurskaat miehet ja noitien omat tunnustuksetkin sitä
+arvelua vahvistavat. Nyt minun ajatukseni on, että kauhea lumimyrsky,
+johon Aadolf herra ja neiti olivat vähällä hukkua, Inkerin taikojen
+kautta nousi näillä seuduilla raivoon, ja että hän loihduillaan johti
+hevosen kulkua ... sillä mitenkä se muuten olisi tehnyt niin pitkän
+kierron ja seisattunut juuri hänen tuvanovensa eteen? Ja sen teki hän,
+voidaksensa sitte omalletunnollenne lausua: katso minä pelastin
+poikanne hengen, mutta te tahdotte minun ja tyttäreni hengen ottaa! Hän
+on sen tehnyt saadaksensa tilaisuuden antaa Aadolf herralle
+tenhojuoman, jonka avulla hänen sydämensä oli saatava noita-akan
+tyttäreen mieltymään ja hänen ajatuksensa kääntymään pois Jumalasta.
+Teidän tulee siis ajatella poikanne toimivan tuon perkeleellisen juoman
+vaikutuksen alaisena ... alaikäisenä lapsena, tietämättä mikä on oikeaa
+mikä väärää ... houruna, joka raivoo ja väijyy ihmishenkeä, olematta
+syyntakeinen teoistaan.
+
+-- Kenties olette oikeassa; -- sitä melkein toivoisin, vaikkakin
+pelkään sitä. Mutta mitä minun nyt pitää tehdä saadakseni poikani
+pelastetuksi? Neuvokaa minua, herra pastori! Järkeni silmät ovat
+pimittyneet.
+
+-- Saatamme ehkä toivoa, että hänen huumauksensa haihtuu, kun hän ei
+enää saa nähdä nuorta noitaa, joka voisi kiihotustyötänsä jatkaa ...
+että ne liekit, joihinka laki Jumalan avulla on tuomitseva tuon
+katalan, edes saavat sen haihtumaan...
+
+-- Mutta miettiihän kadotettu poikani murhahankkeita teitä vastaan,
+lausui laamanni jylhästi. -- Minua vavistuttaa ajatellessani, että olen
+siittänyt murhaajan maailmaan. Ymmärrykseni ei keksi mitään pelastusta.
+Minä en tiedä mitä tehdä. Panenko hänet kahleihin ja kytkenkö hänet
+kiinni kellariholviin? Sanokaa, antakaa minulle joku neuvo!
+
+-- Toivon että isänvaltanne vaikuttaa ilmankin, tarvitsematta käyttää
+niin kovia keinoja. -- Voisittehan sulkea hänet huoneeseensa ja antaa
+luotettujen palvelijoiden vartioida häntä, tahi, ellei se kävisi
+päinsä, lähettää hänet houruinhuoneeseen Tukholmaan ja antaa hänen olla
+siellä, kunnes hän taasen tulisi tuntoihinsa.
+
+-- Oi, se on kauheaa! sopersi laamanni ja istui nojatuoliinsa. -- Oi,
+jospa olisin kuollut!
+
+-- Tahi ... ties jospa toinenkin keino auttaisi, jatkoi Svenonius; --
+pitäisi ainakin koettaa...
+
+-- Mitä tarkotatte? Sanokaa pian!
+
+-- Tarkotan että on mahdollista, jopa luultavaakin, että löytyy
+luonnollinen vastamyrkky sille myrkkyjuomalle, jonka noita-akka
+valmisti pojallenne. Hän tuntee ihan varmaan kasveja, joiden nesteet
+voivat tehdä noitajuoman vaikutukset tehottomiksi. Voitaisiin pakottaa
+häntä valmistamaan sellainen vastajuoma Aadolf herralle. Kaikissa
+tapauksissa täytyy meidän saada tietää, mitenkä asian laita on.
+
+-- Olette oikeassa! Kun en itse tuota keksinyt! sanoi laamanni Juhana
+rohkaistuna tästä toiveesta. -- Tuotetaan Mäntysuon Inkeri heti tänne.
+Minä annan tuossa paikassa käskyn siitä.
+
+-- Vielä parempi olisi tuottaa tänne hänen tyttärensä, huomautti
+Svenonius. -- Hän on nuori, hänen sydämensä hennompi, hänen taitonsa
+luikerrella pois viisastelevien vastausten kautta vähemmin kehittynyt,
+kuin hänen kirotun äitinsä. Sen mukaan kuin voin päättää hänen
+kasvoistaan, luulen ettei hän vielä ole ehtinyt päästä saatanan
+erinäiseen mielisuosioon. Lähetämmekö noutamaan Elliä?
+
+-- Niin, te olette oikeassa; meillä on suurempi syy toivoa, että totuus
+tulee ilmi hänen kauttansa.
+
+Laamanni heläytti kelloa ja sanoi sisäänastuvalle palvelijalle, että
+hän käskisi nimismiehen tulla ylös.
+
+Nimismies Askelin jätti oluthaarikan, josta hän yhdessä kartanonvoudin
+kanssa oli ryypiskellyt, tuli heti saapuville ja sai laamannilta käskyn
+parin rengin avustamana ottaa hetimiten kiinni Elli ja tuoda hänet
+Signildsborgiin.
+
+Nimismies lähti matkalle, kaksi renkiä mukanaan ja kartanonvouti, jolla
+oli omat syynsä ottaa osaa seikkailuun. Olut oli karaissut nimismiehen
+mielen, ja viinapullo, jonka talonvouti oli ottanut mukaansa, sai
+matkalla tuon rohkeuden paisumaan joksikin, joka nimismiehen omasta
+mielestä ei ollut muuta kuin uljuutta.
+
+Hämärä oli jo aikaa ennen kuin Askelin apureineen saapui Inkerin
+tuvalle, verhonnut maita ja seutuja. Samassa kun nimismies meni
+aukasemaan veräjää, saavutti heidät reki, kaksi hevosta edessä.
+
+-- Hohoi! huusi nimismies, -- kukas matkamies on?
+
+-- Hei, Rolf ukkohan se on, huusi kartanonvouti, -- mihinkä sinä olet
+menossa näin myöhällä? Anna seista ja ota matkaryyppy!
+
+Rolf, sillä hän se oli, seisautti hevoset, silmäili joukkoa, mutisi
+jotakin itsekseen ja vastasi:
+
+-- Minulla on asiaa Wadtoftan puolelle, ja täytyy saada se vielä
+tänäiltana toimitetuksi... Kiitos tarjoomastanne, kartanon vouti!
+Ryyppy ei haittaa näin talviteillä...
+
+-- Ja miten komeasti hän vielä ajaakin! sanoi kartanonvouti, Rolfin
+ryypätessä pullosta hänen onnekseen. -- Molemmat hevot valjaissa!
+Kunhan ei vanha ruutiäijä vaan olisi kosimahankkeissa!
+
+-- Oli hankkeet mitkä hyvänsä, niin jäänee minulta kumminkin eukko tahi
+tyttö saamatta, vastasi Rolf; -- semmoiset tuumat jääkööt vaan pois
+mielestänikin. Mutta nyt on minun vuoroni kysyä mitä te aiotte tehdä?
+Te näytte olevan menossa mökkiin.
+
+-- Ihan oikein, vastasi kartanonvouti, me menemme ottamaan kiinni
+noitaa.
+
+-- Vai niin... Luulen että korkealla oikeudellakin on asiassa jotain
+tekemistä, koska herra nimismies on mukana... No, onnea vaan puuhille!
+Miksi te eukkoa kovistelette? Inkeriähän te kaiketi menette ottamaan
+kiinni.
+
+-- Ei, sanoi nimismies, -- paholaisen emon vuoro on vasta huomenna,
+jolloinka minä neljännysmiehineni pistän kiinni kaikki hänen
+sukulaisensa, niin monta kuin niitä on ympäri koko pitäjän. Nyt saa
+vaan hänen tyttärensä tehdä pienen huvimatkan armollisen laamannin luo
+Signildsborgissa.
+
+-- Hm, vai niin! Jumalan rauha!
+
+Rolf käski hevosia liikkeelle, iloiten kun sillä kaupalla oli päässyt
+asiasta erille. Poistaaksensa itsestään kaikki epäluulot ajoi hän
+tosiaankin Wadtoftaan, jossa hän asiakseen osti joitakuita lampaita ja
+palasi vasta seuraavana päivänä kotia.
+
+Sillävälin kulki nimismies seuralaistensa edellä ylös mökille. Ovi oli
+lukossa ja verhot riippuivat pienten ikkunoiden edessä.
+
+Näihin varotoimiin olivat Inkeri ja Elli ryhtyneet, voidaksensa
+rauhassa vakoilijain silmiltä varustautua pakomatkalle.
+
+Pelastuksen toivo oli Aadolfin lähdettyä antanut Inkerille uusia
+voimia. Hän ja Elli olivat toisiansa rohkaisevin sanoin koko illan
+puuhanneet sääliessä kokoon tarpeellisimpia ja rakkaimpia
+tavaroitansa. Siitä puuhasta oli jo kotvanen sitten päästy; hevosia
+odotellessa rukoilivat he nyt Jumalalta pakonsa onnistumista.
+
+He havahtuivat ovelle kolkutettaissa.
+
+-- Auttajamme on täällä... Jumala olkoon kiitetty, kuiskasi Inkeri.
+
+-- Hoi, ovi auki! huudettiin ulkoa.
+
+Elli nousi ylös ja riensi aukasemaan. Kalmankalpeana syöksyi hän
+takasin, nähdessänsä nimismiehen seuralaisineen.
+
+-- Hyvä Jumala! Äiti! huusi hän ja kiersi kätensä Inkerin kaulaan.
+
+Inkeri seisoi typertyneenä ja tuijotti hievahtamatta tulijoihin.
+
+-- Hyväilta taloon! Kiitos viimeisistä, räyhäsi humalainen nimismies,
+siihen määrään viinanhöyryistä muuttuneena, ettei loihtusanojen tarve
+edes johtunut hänelle mieleen.
+
+Hänen seuralaisensa silmäilivät uteliaina ympärinsä, ja kartanonvouti
+huomautti:
+
+-- Tehän näytte olevan muuttotouhussa, Inkeri.
+
+-- Niinpä todellakin, tuhat vieköön, sanoi nimismies mulkoillen
+silmiänsä, -- minä tunnen jotain uhkaavaa ilmassa. Mepä tulimme
+tosiaankin kreivin aikaan. Minnekkä matka, Inkeri? Hm, kaiketi olette
+tekin tuntenut jotain uhkaavaa ilmassa?... No, ettekö te saa suutanne
+auki? Te näytätte ällistyneeltä. Olemme tulleet kenties sopimattomaan
+aikaan, mutta sille en voi mitään. Minä tulen virkani puolesta.
+
+-- Mitä te meistä tahdotte? kysyi Elli vavisten.
+
+-- Sen sinulle kohta sanon, pikkunoita, vastasi nimismies; -- me
+tulimme tänne viedäksemme yhden teistä armollisen laamannin luo, mutta
+nyt kun näen, että te olette muuttotouhussa, vaikkei vielä ole
+lähtöpäiväkään, niin on parasta kopata teidät molemmat, yhtähyvin nyt
+kuin toiste. Kuninkaan ja oikeuden nimessä minä vangitsen sinut,
+Inkeri, ja sinun tyttäresi. Kartanonvouti, annas tänne nuoranpätkät.
+
+-- Tässä ovat, vastasi kartanonvouti ja ojensi ne nimismiehelle.
+
+Inkeri oli nyt senverran toipunut, että saattoi kysyä.
+
+-- Mistä rikoksesta meitä syytetään, koska te tahdotte meitä sitoa ja
+panna kiinni?
+
+-- Ka, kun vielä tekeydyt tuhmaksi, ilkeä noita! lausui nimismies. --
+Mutta kun pyöveli panee peukalopuristimen sormiasi hyväilemään, niin
+eiköhän muistisi alkane selvitä. Tänne vaan kädet, niin koristan sua
+rannerenkaalla, ettei sen parempaa vielä ole hampusta tehty! Kas niin,
+kursaukset sikseen! Meidän on kiire.
+
+Nimismies läheni nuora kädessä... Inkeri vetäytyi kauhistuneena
+taapäin... Elli heittäytyi polvilleen oikeuden palvelijain eteen ja
+huudahti tuskissaan:
+
+-- Älkää koskeko äitiäni! Hän ei ole mitään pahaa tehnyt... Armahtakaa,
+hyvä herra!
+
+-- Älä kuomaile! Se on turha vaiva, vakuutti Askelin ja astui vielä
+askelen Inkeriä kohden. Mutta Elli heittäytyi heidän, hänen ja äitinsä
+väliin, kietoi kätensä nimismiehen jalkojen ympäri ja huusi:
+
+-- Armoa, armoa! Hän on viaton, hän ei ole mitään pahaa tehnyt. Jos
+teillä on ihmisen sydän, niin teidän täytyy armahtaa!
+
+-- Heitä irti minut! Oletko hullu? Luuletkos sinä, että nimismiehen on
+lupa ketään armahtaa? Se veisi häneltä viran. Heitä irti hyvällä!
+Muuten täytyy minun käydä kovin kourin käsiksi sinuun.
+
+-- Armoa! murahti humalainen kartanonvouti pilkallisesti. -- Onko
+mokomaa pirua ennen kuultu? Tänne toinen nuoranpäistä, nimismies! Minä
+teen tästä tenästä pikaisen lopun.... Kuuletko sinä, helkkarin noita,
+jatkoi hän, silmät vihasta säihkyen, astui köysineen lähemmä Inkeriä ja
+puristi nyrkkiään hänen nenänsä edessä. -- Sinua saanen kiittää siitä,
+että poikani sai maahisen ja että karjuni itsestään kuoli; mutta nyt
+minä sen maksan sinulle. Tänne kädet ilman kursailutta, tahi lyön sinua
+niinkuin härkää keskelle otsaa!
+
+Inkeri oli vaipunut tuolille; hän olisi kyllä totellut humalaisen
+miehen uhkaavaa käskyä, mutta hän ei jaksanut käsiänsä kohottaa.
+
+Hurja talonvouti kohotti nyrkkiään ja tahtoi panna uhkauksensa toimeen,
+mutta siinä tuokiossa syöksähti Elli ylös polviltaan ja töykkäsi häntä
+suonenvedontapaisella voimalla takasin. Mies, joka ei osannut odottaa
+moista rynnäkköä ja jo muutenkin huljuili "liikakuormansa" alla,
+hoippuili muutaman askelen, koettaessaan pysyttää tasapainoa. Se ei
+sittenkään onnistunut, ja niin hän kaatua roisahti seljälleen, niin
+että lattiapalkit ryskivät.
+
+Nähtiinpä siinä omituinen kuva, johon hiiltynyt takkavalkea loi
+punertavaa valoaan: äiti, joka makasi tainnoksissa nojatuolissa, pää
+taaksepäin vaipuneena, kauhun jähmettynyt ilme kasvoillaan ... tytär,
+joka oli asettunut hänen ja hänen vihollistensa väliin, hiukset
+hajallaan kalpeiden, hurjaa päättäväisyyttä hehkuvien kasvojensa
+ympärillä -- nämä avuttomat oliot yhdeltä puolen, ja toiselta
+inhimillisen oikeuden raa'at, humalaiset apurit. Nimismies töllisteli
+avosuin, ällistyneenä tytön odottamattomasta voimanosotuksesta;
+kartanonvouti, naama pöhnästä ja kiukusta kamalasti väännyksissä,
+makasi pitkänään lattialla, ja molemmat rengit, jotka taikauskoisesta
+pelosta tähän asti olivat pysyneet toimettomina, vetäytyivät likemmä
+ovea, epätietoisina siitä inhimillinen vai yli-inhimillinenkö voima
+paiskasi heidän tiranninsa heikon tytön jalkoihin.
+
+Mutta kuva oli tuota pikaa muuttuva toisenlaiseksi. Kartanonvouti kömpi
+ylös, ryntäsi Elliä vastaan ja iski häntä nyrkillä niin kovasti, että
+tyttö tajuttomana kaatui lattialle.
+
+Tuskan ja ahdistuksen huuto pääsi Inkerin sydämestä ja hän syöksähti
+ylös ... mutta samassa nimismies kävi kiinni häneen takaapäin. Kun
+Inkeri vielä koetti riistäytyä irti, heitti kartanonvouti nuoran hänen
+käsiensä ympäri ja sitaisi sen niin lujasti, että köysi syöpyi lihan
+sisään.
+
+-- Rauhoitu, noita! kiljasi nimismies, jonka kasvoilla hiki virtaili.
+-- Pentusi ei ole kuollut; hänellä ei ole mitään hätää. Älä sinä
+vaan rimpuile, niin minä heti saan hänet henkiin kun kaadan
+kousallisen vettä hänen päälleen. Kas niin, etköhän jo asetu siivolla
+olemaan... No, se onkin paras mitä tehdä voit... Älä kisko nuorasta,
+kartanonvouti! Sinä saatat hänet vaan uudestaan raivoon. Hän taitaa
+ruveta kaatumaan... Aseta hänet tuonne tuolille! Piru kuinka ne naiset
+ovat oikullisia!
+
+Nyt kääntyi nimismies tunnottomana olevan Ellin puoleen. Nähtyänsä nuo
+kalpeat kasvot ja suuret siniset juomut silmien alla, pelkäsi hän
+hetkisen, että tyttö kenties oli kuollut. Mutta koeteltuaan hänen
+valtasuontaan, otti hän toisen köydenpäistä ja sitoi hänen pienet
+kätösensä yhteen; sen jälkeen otti hän viinapullon, joka jo oli melkein
+tyhjä, asetti sen tytön nenän alle ja ravisti häntä, siksi kunnes tyttö
+vihdoin aukasi silmänsä ja tuijotti kiillottomin katsein ympärilleen.
+
+-- Kas niin, sanoi nimismies, -- nyt toivon pahimmasta päästyn. Nyt
+voitte te, kartanonvouti ja Pekka, ottaa eukkoa käsikynkistä ja marssia
+matkaan. Mutta sinä et saa lyödä häntä etkä tempoa kovasti nuorasta,
+kartanonvouti, sen kiellän, sillä hänen kätensä ovat näköjään verissä
+... vangitkin ovat lain turvaamia. Sinä Niilo autat raahaamaan tätä
+pikkunoitaa... Kas niin, älä enää koukuttele, no ylös heti (ne sanat
+lausuttiin Ellille)! Eipä näy tahtovan. Meidän täytyy siis auttaa häntä
+matkalle.
+
+Elli nostettiin ylös ja saattue lähti liikkeelle. Nimismies, jonka
+päästä pöhnä tämän kohtauksen aikana oli melkoisesti haihtunut,
+ihmetteli itsekin rohkeuttaan, jota hän oli osottanut peljätyitä naisia
+vangitessaan, ja taipui jo siihen luuloon, ettei ottelu noitien kanssa
+ollutkaan niin vaarallista, kuin hän ennen oli kuvitellut.
+
+Kun Elli tuli tuntoonsa, huomasi hän olevansa maantiellä, kädet
+sidottuina, ja nimismiehen sekä toisen rengin kuljettavan häntä
+välissänsä. Edessänsä näki hän äitinsä hoiperrellen astuvan toisten
+miesten välissä.
+
+-- Näetkö, sanoi nimismies, -- näetkö, äitisi kääntyy ympäri ja
+katselee sinua. Hän tahtoo sillä, että sinä kulkisit kauniisti ja
+vakaasti etkä rimpuilisi ja venkuroisi ... sillä siitä ei kuitenkaan
+ole mitään apua.
+
+Tämä kehotus oli tarpeeton. Elli käydä horjuili äänetönnä eteenpäin,
+pää painuksissa ja silmät puoleksi ummessa, päässä ei niin ainoata
+selvää ajatusta.
+
+Täten kulki surullinen saattue metsän läpi, milloin häipyen kuusten ja
+petäjien varjoihin, milloin hohteessa hopeaisen kuun, joka juuri oli
+taivaanrannalle noussut.
+
+Kun Niilo huomasi tytön hentojen jäsenten kylmästä värisevän, sanoi hän
+nimismiehelle:
+
+-- Pysähtykää vähän?
+
+-- Mikä on hätänä?
+
+-- Hänen on vilu, tyttöraukan, sanoi Niilo ja riuhtasi yltään harmaan
+sarkaviittansa, -- ja kaiketi on hänellä tunto niinkuin muillakin,
+vaikka hän onkin noita.
+
+Näin sanoen Niilo kääri viittansa tytön ympärille ja tarttui häntä
+uudestaan kädestä.
+
+Vaikkei Elliä juuri ollenkaan vilustanut, niin hän kuitenkin oivalsi
+rengin tarkottaneen hyvää, ja tämä inhimillisyyden osotus koski hänen
+sydämeensä niin, että hän heti ratkesi itkuun.
+
+Hänen ajatuksensa alkoivat nyt selvetä, mutta siitä tunsi hän verensä
+hyytyvän paljoa pahemmin kuin pakkasesta konsanaan.
+
+-- Mihinkä vietänee äitiä ja minua? kysyi hän itseltään, ja
+haihduttaakseen sitä tuskallista epävarmuutta, joka täytti hänen
+mielikuvituksensa mitä kauheimmilla kuvilla, rohkasi hän mieltänsä ja
+uskalsi puhutella nimismiestä, vaikka hänen oli vaikea saada niitäkään
+väräjäviä sanoja sanotuksi.
+
+-- Herra, lausui hän, -- mihinkä te viette meitä? Täytyykö meidän heti
+kuolla?
+
+-- Ei suinkaan, vastasi nimismies niin suopeasti kuin noita-akalle sopi
+vastata, -- älä sinä pelottele itseäsi sillä! Kuluu siihen vielä aikaa,
+ennenkun niin pitkälle ehditään. Pitäisihän sinun ymmärtää, että kaikki
+täytyy käydä laillista tietä ... tutkinto ja hovioikeus ja tuomio ja
+niin edespäin... Tällä kertaa ei ole mitään pahaa pelättävänä: laamanni
+sinua vaan vähän kuulustelee, sitten pääset ruunun kyydillä Tukholmaan,
+jossa saat asua itse kuninkaallisessa linnassa kuninkaan omien
+huoneiden alla...
+
+Elli hengitti helpommin; hän oli kuvitellut, että häntä vietiin
+suorastaan polttoroviolle. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi:
+
+-- Onhan laamanni Aadolf herran isä?
+
+-- On tosin, vaikkei hänellä siitä suurta kunniaa ole ... no, siihen
+minulla ei ole mitään tekemistä... Paremmin kostuu kun painaa
+lankasella... Aadolf herra, lisäsi hän viekkaasti, on kyllä kelpo
+herra? Vai mitenkä sinusta on?
+
+-- On, on, vastasi Elli ja ilahtui ajatellessansa, että mies, jonka
+eteen häntä vietiin, oli Aadolfin isä. -- Varmaankin on hän yhtä hyvä
+kuin hänen poikansa, ajatteli tyttö.
+
+Ja koko matkan ajatteli hän vaan Aadolfia; nuori vapaaherra oli se
+ankkuri, johonka hän epätoivon yössä koki turvautua. Hänen käyntinsä
+muuttui kevyemmäksi; hän ei painanut enää puhkavan nimismiehen olkaa,
+hän ei suuresti pelännyt enää sitä päämaaliakaan, johon häntä vietiin.
+
+Kulkueen saavuttua Signildsborgiin kokoontui talonväki, sill'aikaa kuin
+nimismies ja talonvouti päästelivät köysiä vankien käsistä.
+Pilkkasanoja sekä inhon ja mielipahan purkauksia sateli noiden
+molempain naisten yli, mutta he eivät sitä kuulleet. Elli kuiskasi:
+
+-- Älä sure, äiti ... vaan luottakaamme Jumalaan!
+
+-- Oi, hän on ottanut kätensä meistä, huokasi Inkeri.
+
+-- No, nyt seuraat minua armollisen laamannin luo, sanoi nimismies ja
+tarttui Elliä käteen. -- Ja vie sinä, talonvouti, eukko johonkin
+suojaan, ettei ihmisten tarvitse töllistellä häntä... Tule nyt, sinä
+paholaisen pikku penikka!
+
+-- Tahdotaanko meidät erottaa toisistamme? Eikö äitini pidä seurata
+mukana? lausui Elli.
+
+-- Mitä te aiotte tyttärelleni tehdä? huusi Inkeri hätäytyneenä.
+
+-- No, te pääsette pian taas yhteen. Olkaa huoleti! sanoi nimismies. --
+Älkää nyt leutoko, vaan päästäkää koreasti tyttärenne! Laamanni
+odottaa.
+
+-- Ettekö vaan valehtele? kysyi Inkeri epäröiden ja piti käsillään
+kiinni tytön vyötäisistä.
+
+-- Enkä valehtele, hullu noita, minä vannon autuuteni kautta, että pian
+taas saat nähdä hänet. Kujeet sikseen nyt?
+
+-- Ja vannotteko, ettette pitele pahoin häntä?
+
+Nimismies tuskastui ja riisti Ellin pois huolestuneen äidin sylistä.
+Sitten vietiin heidät kumpikin eri taholleen, Inkeri vähäiseen
+sivurakennuksessa olevaan kammariin, ja Elli nimismiehen vieressä pihan
+poikki suurelle herrastalolle päin.
+
+Inkeri oli tuskin kuullut oven perästänsä sulkeutuvan, niin hän jo
+äidillisestä surustaan huolimatta tunsi joutuvansa sen raskaan unen
+valtaan, jonka kautta luonto koettaa vuodattaa uutta öljyä sammuvaan
+elonlamppuun. Kammarissa oli olilla täytetty sänky ja sen peitteenä
+karkea lakana. Sinne horjuili Inkeri, ja muutaman hetken kuluttua hän,
+veriset, haavottuneet kädet ristissä rinnallaan, nukkui virkistävään
+uneen, joka loi petollisen riemunhohteen hänen kasvoilleen. Hän uneksi
+poikansa palanneen mahtavana ruhtinaana, että hän oli tullut sitä
+varten, että pelastaisi äidin ja sisaren ja veisi heidät merten taa
+onnellisempaan maahan.
+
+Sill'aikaa meni Elli, astellen joltisenkin vakavasti, tuntemattomia
+vaiheitansa kohti. Hän silmäsi ympärinsä toivoen näkevänsä Aadolfin,
+mutta vaikka tämä toivo petti, niin se ajatus kuitenkin vahvisti häntä,
+ettei Aadolf ollut kaukana, ja että siis se sydän, joka toivoi hänen
+parastaan, ei sykkinyt loitolla.
+
+Mutta kun hän tuli suureen etehiseen ja nimismies vei hänet leveitä
+kiviportaita ylös, jotka johtivat toiseen kerrokseen, tunsi hän
+mielensä lannistuvan. Avara etehinen, jonka pylväisiin kuu paistoi
+korkeiden ikkunoiden läpi, ja jonka holveissa hänen askelensa kumeasti
+kajahtelivat, teki häneen jylhän vaikutuksen; hänen sielunsa aavisti
+jotakin hirmuista tapahtuvaksi.
+
+-- Pysähdy, sanoi Askelin, heidän tultuaan erääseen vierashuoneeseen,
+jota katosta riippuva lamppu valaisi; -- minä tulen kohta ja noudan
+sinut. Nimismies meni laamanni Juhanalle ilmoittamaan, että Inkerin
+tytär odotti viereisessä huoneessa.
+
+Elli istui tuolille oven suuhun. Hän painoi käden sydäntänsä vasten,
+hillitäkseen sen rajua tykytystä, ja kun samassa eräs vierashuoneen
+sivuovista aukesi, sätkähti hän jyrinästä ja silmäsi arasti tulijaan.
+Mutta kun hän näki edessänsä nuoren neiti Skytten, niin hänen kasvonsa
+kirkastuivat. Se seikka, että hän täällä vieraissa oloissa näki
+olennon, nuoren ja naisellisen niinkuin hän itsekin ja jonka hän hyvin
+tunsi aina siitä asti, kuin Elli sisarellisella hellyydellä hoiteli
+häntä äitinsä kodissa, oli omiansa rohkasemaan hänen mieltänsä.
+
+Hän nousi tuoliltaan ja silmäili Mariaa, senlainen ilme kasvoillaan,
+kuin olisi hän pyytänyt kuulla häneltä vaikka yhden ainoan ystävällisen
+sanan, kuulla hänen vakuuttavan, ettei mitään vaaraa ollut
+pelättävissä. Mutta Marian huulet vetäytyivät kummalliseen hymyyn,
+hänen mustissa silmissänsä kuvastui vihaa ja ylenkatsetta hänen
+luodessaan katseen kalpeaan, laihtuneeseen, karkeisiin vaatteisiin
+puettuun kilpailijaansa, ja hän meni nopeasti ohitse lausumatta Ellille
+ainoatakaan sanaa.
+
+Samassa aukeni toinen ovi, joka johti laamannin työhuoneeseen,
+nimismies näyttäytyi taasen, otti vapisevaa tyttöä kädestä ja vei hänet
+sinne sisään. Sen jälkeen hän teki molemmille herroille kumarruksen ja
+poistui vierashuoneeseen, odottaakseen siellä lähempiä määräyksiä.
+
+Kaikista ensin Elli näki täällä sisällä peljätyn pappismiehen synkät
+kasvot, ja kun hän tätä näkyä pelästyen katsahti toiseen huoneessa
+olevista miehistä siinä heikossa toivossa, että hän tässä tapaisi
+vähemmin pelottavan enteen, näki hän yhtä synkät, yhtä kolkot kasvot,
+katse tutkivana ja uhkaavana suunnattuna häneen, eikä hän tämän
+kasvoissa voinut havaita vähintäkään sen nuorukaisen näköä, joka oli
+hänelle rakas. Elli oli nähnyt tarpeeksi peljätäksensä pahinta.
+Vavisten tervehti hän kainosti herroja ja loi silmänsä maahan, ne kun
+eivät voineet kestää laamannin terävää katsetta.
+
+Laamanni istui suuressa nojatuolissa työpöytänsä edessä, ja hänen
+vieressänsä pastori Svenonius. Ensi silmäykseltä tuo hento kalmankalpea
+olento vanhasta Skyttestä näytti jotenkin miellyttävältä, vaikka hän
+inhosikin häntä ja hänen äitiään.
+
+-- Että tämä lapsi, joka näyttää niin viattomalta ja vilpittömältä, jo
+kuitenkin on kirottu ajassa ja iankaikkisuudessa! ajatteli hän; -- sitä
+tuskin uskoisi kun hänet näkee.
+
+Hän viittasi nyt pastorille. Tämä keskeytti hiljaisuuden ja piti
+Ellille puheen, sekä ilmoitti, että hän ja hänen äitinsä tulisivat
+saamaan hirmuisen rangaistuksen niistä kauheista synneistä, joihin he
+olivat tehneet itsensä syypääksi. Sitten hiljensi hän ääntään vähän
+säyseämmäksi, sanoi toivovansa, ettei Elli näin nuorella iällä vielä
+ollut niin peräti turmeltunut, ettei hänen sieluansa voitaisi
+katumuksen ja parannuksen kautta pelastaa Jumalan valtakunnalle,
+joskaan hänen ei käynyt välttäminen maallisen oikeuden rankaisua, jonka
+armotta täytyy seurata rikosta. Jos Elli tässä tilaisuudessa tahtoisi
+osottaa katumustaan vastaamalla totuuden mukaan niihin kysymyksiin,
+jotka armollinen laamanni oli hänelle tekevä, niin oli varmaa, että
+tämä, joka vastedes tulisi istumaan tuomarina hänen asiassaan, antaisi
+tämän seikan taivuttaa häntä käyttämään kaikkea sitä sääliväisyyttä ja
+lempeyttä, jota laki ja hänen omatuntonsa vain sallisivat.
+
+Kun pastori oli lopettanut puheensa, otti laamanni Skytte puheenvuoron
+ja selitti, että avoin ja tosi tunnustus, tässä tehtynä, voisi antaa
+hänelle tilaisuuden vastedes langetettavan tuomion lieventämiseen.
+
+-- Tahdotko sentähden, lausui hän lopuksi, -- totta puhumalla vastata
+niihin kysymyksiin, jotka aion sinulle tehdä?
+
+Elli, joka pelostaan sekavana ja herrojen käyttämään puhetapaan
+tottumattomana, oli käsittänyt heidän puheistansa ainoastaan jonkun
+vähäisen osan, vastasi pelonalaisesti myöntäen, ja tutkimus alkoi.
+
+Kysymyksistä, jotka laamanni nyt esitti, oli ennakolta sovittu hänen ja
+pastorin kesken, vaan ei kumpikaan herroista tullut ajatelleeksi sitä,
+että lapsen kielitaito supistui aivan jokapäiväisimpiin puhetapoihin,
+joita hän oli kuullut ympäristöltään, tahi joita oli esiytynyt niissä
+harvoissa kirjoissa, jotka hän oli lukenut. Siitä johtui, ettei Elli
+joko ollenkaan tajunnut tahi tajusi hän useita kysymyksiä väärin, mutta
+kun hän niin sattuessa vaikeni ja suuntasi aran, kysyväisen katseen
+inkvisiittoreihin, pidettiin sitä uppiniskaisuutena tahi luikertelun
+yrityksenä, ja Svenonius vaati jylisevällä äänellä häntä heti
+vastaamaan. Elli, joka tunsi voimainsa loppuvan, ajatustensa
+hämmentyvän, huolimatta mitä tuskaisimmista ponnistuksistaan niiden
+koossapitämiseksi, heikkoni vihdoin niin, että hän töin tuskin kesti
+seisomassa, ja laamannin sanat kaikuivat epäselvänä huminana vain hänen
+korviinsa. Mutta papin uhkausten pelko vaati häntä vastaamaan ... ja
+hän vastasi kelmenevin huulin sekasin myöntäen ja kieltäen, tietämättä
+itsekään, mitä hän kielsi ja mitä hän myönsi. Laamannin muoto synkkeni
+yhä enemmän, hänen tuuheat kulmakarvansa rypistyivät, silla Elli teki
+tietämättään itsensä syypääksi yhä useampiin ristiriitaisuuksiin: hän
+tunnusti itsensä ja äitinsä syylliseksi kaikkiin niihin rikoksiin,
+joista heitä syytettiin, mutta kielsi ne taas jo seuraavana hetkenä.
+Vasta kun nimi Aadolf kajahti hänen korviinsa, tuli hän vähäksi ajaksi
+täyteen tuntoonsa ja kuuli selvään seuraavan kysymyksen:
+
+-- Sinä myönnät siis, että olet mielistynyt poikaani, ettei äitisi
+yksistään tahtonut, vaan että sinulla itselläsikin oli tarkotuksena
+kiinnittää puoleesi hänen sydämensä?
+
+-- Niin oli, vastasi Elli, -- minä pidän hänestä paljon, hyvin paljon.
+
+Ja yksinkertaisuudessaan uskalsi hän taas luoda katseensa laamanniin
+siinä toivossa, että tämä tunnustus puhuisi hänen puolestaan Aadolfin
+isän luona.
+
+-- Mikä julkeus! Mikä hävyttömyys! mutisi Svenonius.
+
+Nyt seurasi joukko uusia kysymyksiä, joista Elli ei käsittänyt
+rahtustakaan. Hän kuuli epäselvästi sekaisittain sanat: _tenhojuoma,
+myrkkyä, vastamyrkkyä_; hän tajusi epäselvästi, että ääni, joka kumisi
+hänen korvissaan, kävi terävämmäksi ja yhä uhkaavammaksi; hän oli
+vähällä nääntyä ja tarttui melkein tiedottomana tuolin selkämykseen,
+pysyäkseen seisomassa.
+
+Laamanni Juhana oli tähän saakka isällisellä huolella hillinnyt
+tulisuuttansa; kun Elli itsetietämättään oli tunnustanut kaikki
+rikokset, joista häntä ja hänen äitiänsä syytettiin, vieläpä muun
+ohella senkin, että hän oli voittanut nuoren vapaaherran rakkauden
+Inkerin valmistamalla tenhojuomalla, oli laamanni ensin houkutuksilla,
+sitten uhkauksilla koettanut saada häntä ilmaisemaan, mistä aineista
+tenhojuoma oli kokoonpantu, ja millä keinoin sen vaikutukset voitiin
+tehdä tyhjiksi; mutta kun Elliltä ei kuulunut muuta, kuin tuo
+koneellinen myöntävä tahi kieltävä vastaus, loppui hänen
+kärsivällisyytensä; hän kääntyi pastorin puoleen ja lausui:
+
+-- Joko on tämä nuori nainen päästänsä vialla, tahi on hän paatuneempi,
+kuin kukaan niistä konnista, joille tähän asti olen langettanut
+tuomioita. Pelästystä ei voida sanoa hänen käytöksensä syyksi, sillä
+minä olen puhunut säyseästi; olen houkutellut ja vielä luvannut, että
+hän tunnustamalla totuuden voi pelastaa henkensä, kuolemasta.
+
+-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, -- hänen äitinsä on häijy, kavala
+ja tavattoman terävä-älyinen nainen. Omena ei putoa kauas puusta.
+Kaiketi on äiti neuvonut hänelle, kuinka hänen tulee käyttäytyä heidän
+pahoja tekojansa tutkittaessa. Kenties paholainenkin estää häntä
+kieltänsä liikuttamasta. Meidän ei auta muu, kuin koetella viimeistä
+keinoa pakottaaksemme totuuden ilmi suusta, josta tähän saakka
+ainoastaan valheen kiemurtelevia käärmeitä on longerrellut.
+
+Laamanni soittaa kilahutti ja käski ovessa ilmautuneen nimismiehen
+noutaa kartanonvouti paikalle.
+
+Niinä muutamina hetkinä, ennenkun vouti ehti saapua, laamanni mittaili
+kiivain askelin lattiata, ja pastori Svenonius piti Ellille puheen,
+josta hän ei käsittänyt muuta, kuin että pappi tavallisuutensa mukaan
+oli hyvin suuttunut. Mutta kuultuaan joukossa Jumalan nimeäkin
+mainittavan, pani tyttö kätensä ristiin.
+
+Heti talonvoudin tultua laamanni aukasi kooltansa vähäisemmän oven,
+josta mentiin kirjahuoneeseen.
+
+Tässä pimeässä kammiossa, jossa säilytettävänä oli muutama satakunta
+nidosta lakitieteellisiä ja jumaluusopillisia teoksia, oli
+keskilattialla pieksinpenkki, sen ajan kaikissa aateliskartanoissa
+tavattava ja moniaalla ahkeraan käytetty kapine. Kartanonvouti, joka
+oli pysähtynyt ovensuuhun, pyöritellen karvalakkiansa käsissään, katsoa
+vilkasi ensin pieksinpenkkiin, sitten Elliin ja ymmärsi heti minkä
+vuoksi häntä oli kutsuttu.
+
+Nyt kuului vierashuoneesta puhelua. Toisena puhujista oli nimismies,
+toisena nuori Skytte, joka oli palannut kävelyltään metsässä ja
+talonväeltä saanut tietää, mitä oli tapahtunut.
+
+-- Kuulkaa, sanoi Svenonius laamannille; -- ellen erehdy on onneton
+poikanne viereishuoneessa.
+
+-- Minä olen käskenyt Askelinin vartioida ovea ja estää ketään
+tulemasta sisään, vastasi laamanni Juhana, jonka jälkeen hän kääntyi
+Ellin puoleen ja lausui:
+
+-- Minä olen käskenyt tänne tuon miehen sitä varten, että hän ruoskisi
+sinua vitsoilla, siksi kunnes näet hyväksi vastata kysymyksiini
+verukkeitta. Kartanonvouti, vie hänet tuonne kammioon, paljasta hänen
+selkänsä ja sido hänet penkkiin!
+
+Laamanni oli otaksunut, että tämä uhkaus, kun sitä säesti
+kidutuskalujen näky, tekisi toivotun vaikutuksen. Mutta kaikesta, mitä
+hänen ympärillään tapahtui, tyttönen tajusi ainoastaan tuon hänelle
+rakkaan äänen, jonka hän kuuli ulkoa; hän kuunteli, ja vaikutus, minkä
+se häneen teki, ilmausi vienona hymyilynä.
+
+-- Hän vastustaa teitä ... hän pilkkaa teitä, virkahti Svenonius. --
+Minä en kärsi nähdä tätä kauemmin. Teidän sydämenne täyttää
+paheksittava löyhyys, jumalaton suopeus, armollinen laamanni.
+
+Laamanni, joka käden viitteellä oli pidättänyt palvelijaa heti
+toimeenpanemasta hänen käskyänsä, antoi nyt aivan päinvastaisen merkin.
+Vasta nyt kun mies kovin kourin tarttui Elliä käsivarteen, kiintyi
+hänen huomionsa kartanonvoutiin, ja hän puhkesi sanomaan:
+
+-- Mitä sinä tahdot minusta? Sinä se olit, julma mies, joka rääkkäsit
+äitiäni.
+
+-- Kyllä saat tietää, mitä minä tahdon, vakuutti kartanonvouti ja
+tempasi äkisti tytön mukanaan vastaiselle ovelle. Kun pelästynyt tyttö
+huomasi penkin ja sen vieressä vitsan, ja tunsi miehen karkeiden
+kourien tarttuvan hänen leninkiinsä, joko päästääkseen sen auki tai
+repiäksensä sen rikki, havahtui hän puoli-horroksistaan ja päästi
+kauhistuksen kirkunan. Hän riistäysi sukkelasti irti ja huusi:
+
+-- Säästäkää minua! Minä teen kaikki mitä vaan tahdotte... Oi, hyvä
+Jumala! Aadolf herra! Auttakaa!
+
+Tämä huuto ei ollut omiansa herättämään laamannissa sääliä.
+
+-- Pian! tiuskasi hän kartanon voudille.
+
+Mutta kun tämä toistamiseen kävi kiinni Elliin, niin ovi aukeni ja
+Aadolf astui isänsä vihastuneiden katseiden eteen.
+
+Hän oli kuullut Ellin huutavan ja syöksyi nimismiehen kiellosta
+huolimatta sisään.
+
+-- Oi, hän on täällä! huudahti Elli.
+
+Harmin puna otsallaan Aadolf kääntyi isänsä puoleen ja sanoi:
+
+-- Ettekö häpeä, isä, pitelemästä pahoin tätä turvatonta, viatonta
+lasta?
+
+Laamanni Juhana ei ensiksi kyennyt tähän soimaukseen vastaamaan muulla
+kuin sanattomalla silmäyksellä, joka ilmaisi hämmästystä ja
+suuttumusta.
+
+-- Kuinka? sanoi hän ponnistetulla levollisuudella, -- enkö minä
+sanonut, ettei kukaan saisi tulla tänne? Kuinka uskallat sinä tehdä
+vastoin nimenomaista kieltoani?
+
+-- Minä tottelen mahtavampaa ääntä kuin teidän onkaan.
+
+-- Perkeleen ääntä, mutisi Svenonius ja oli juuri aikeessa korottaa
+äänensä, ajaaksensa Herran nimessä nuoren Skytten ovesta ulos, kun tämä
+iski säkenöivät silmänsä pappiin ja jatkoi:
+
+-- Te, katala, olette aikaansaaneet tämän. Varokaa itseänne! Teillä on
+ankara tili vielä tehtävänä... Rauhoitu, Elli. Minä olen täällä ja
+puolustan sinua.
+
+Nyt ei laamanni enää voinut hillitä itseänsä. -- Kurja, sinä julkenet
+osottaa synnillistä taipumustasi tähän pahamaineiseen tyttöön ... sinä
+julkenet kysyä omalta isältäsi, eikö hän häpeä ... hän häpeää, mutta
+hän häpeää niskoittelevaa, jumalatonta, turmeltunutta poikaansa ...
+sinä julkenet uhata tätä Herran palvelijaa, entistä opettajaasi ...
+sinä mietit murhahankkeita hänen henkeänsä vastaan ... ehkäpä minunkin.
+Pois silmistäni!
+
+-- Armollinen herra, sanoi Svenonius, ja pani kätensä laamannin
+käsivarrelle, -- hillitkää vihanne ja muistakaa, että Aadolf herra ei
+ole syyntakeinen sanoistansa ja teoistansa! Muistakaa, että hän toimii
+tenhojuoman vaikutuksen alaisena!
+
+-- Te olette oikeassa; hän on vielä tänä iltana vietävä
+houruinhuoneeseen Tukholmaan, jatkoi laamanni, vavisten koko
+ruumiissaan. -- Minä kutsutan tänne kaikki renkini ja panetan hänet
+rautoihin. Kartanonvouti, kiskase noita hänen käsistänsä ja ruoskitse
+häntä poikani näkyvissä!
+
+Niin sanottuaan laamanni tarttui kellonvetimeen ja riuhtasi niin
+voimakkaasti, että lanka katkesi. Nimismies, joka oli kuullut joka
+sanan, näyttäytyi naama kalpeana ovessa ja sai käskyn tuoda käsiraudat
+ja jalkapihdin sekä kutsua rengit saapuville. Sill'aikaa oli
+kartanonvouti empien lähestynyt Aadolfia ja kuiskannut: -- Herra kulta,
+eihän sopine väittää armollisen laamannin käskyä vastaan... Mutta
+Aadolf, jota Elli suonenvedontapaisesti piteli kiinni, työnsi hänet
+takasin.
+
+-- Isäni, sanoi Aadolf, kun laamanni, otsa rypyssä ja käsivarret
+ristissä seisoi hänen edessään, -- älkää alentako itseänne ja poikaanne
+niin arvottoman päätöksen kautta! Jos voisitte katsoa sydämeeni, niin
+näkisitte, että minä pidän teitä kaikessa siinä kunniassa, jota pojan
+tulee elonsa alkujuurta kohtaan osottaa. Mutta minä en koskaan salli,
+että tätä turvatonta lasta pahoin pidellään. Tuomitkoon laki!
+Päästäköön tahi langettakoon se hänet! Olkoon teille siitä kyllin, että
+inhimillinen oikeus, inhimillisten etuluulojen sokaisemana, aivan
+varmaan on tahraava itsensä hänen viattomalla verellään! Eikö siitä jo
+ole kyllin? Miksikä rääkätä häntä mielivaltaisesti? Oi, isäni, te joka
+muuten olette niin oikeudellinen, niin tunnokas, te ette suinkaan
+tekisi itseänne syypääksi moiseen väkivaltaan, ellei tämä hurjapäinen
+pappi, tämä rakkauden ja laupeuden Jumalan eksynyt palvelija, olisi
+vietellyt teitä siihen.
+
+-- Antakaa hänelle anteeksi. Hän on mieletön. Minä en lue sitä hänelle
+syyksi, sanoi Svenonius.
+
+-- Oletko puhunut kaikki? Vai onko suusi vielä täynnä herjausta? sanoi
+laamanni. -- Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt rakkaudesta sinua,
+kelvotonta kohtaan. Minä olen koettanut saada tätä naista ilmaisemaan
+jotakin vastamyrkkyä sille juomalle, jolla hän on ottanut sielusi
+vangiksi... Minua haluttaa nähdä, rohkenetko käydä käsiksi isääsikin;
+silloin olisi mittasi täysi. Heitä irti tyttö, jatkoi hän ja tarttui
+Elliä käteen, -- vai pitääkö minun väkisin erottaa hänet sinusta,
+hurjapää?
+
+-- Oi, isäni, säälikää! rukoili Aadolf. -- Minä en jätä häntä ennenkun
+lupaatte, että annatte vihanne levätä siksi, kunnes se ehtii varustaa
+itsensä lain miekalla. Teidän epäilyksenne...
+
+-- Päästä hänet! huusi laamanni, -- tahi tartun käsiksi sinuun,
+niskuri!
+
+-- En koskaan!... Oi, katsokaa! Katsokaa tätä poloista lasta! Hän
+kaatuisi heti paikalla, ellen pitäisi häntä käsilläni kiinni...
+Katsokaa hänen kuolonkalpeita kasvojaan ja säälikää häntä! Kuinka
+voitte luulla, että tämä viaton tyttö...
+
+Samassa kuului nopeita askelia vierashuoneesta. Luullen renkien olevan
+tulossa suuttunut isä riensi ovelle ja paiskasi sen selkoselälleen.
+Sill'aikaa Aadolf asetti pyörtyneen tytön nojatuoliin ja asettausi itse
+hänen eteensä, valmiina puolustamaan häntä ja itseänsä viimeiseen asti.
+
+Mutta onneksi oli nimismies Askelin, ennenkun hän meni täyttämään
+laamannin käskyä, rientänyt naisväen huoneeseen, ilmoittanut
+vapaaherrattarelle ja Marialle mitä oli tekeillä ja pyytänyt heiltä
+neuvoa. Pelästynyt vapaaherratar pyysi, että nimismies odottaisi, mitä
+hänen välityksellään saataisiin aikaan ja riensi sitten Marian
+seuraamana riitapaikalle. Nämä kaksi naista ne olivat, jotka pelosta
+kalpeina töytäsivät laamannin aukasemasta ovesta sisään.
+
+Tästä seurasi sanomaton hämminki ja hälinä. Laamannin vihastuksen
+aikaansaama pelästys ja uhriparan herättämä sääli tukahuttivat Mariassa
+kaikki muut tunteet. Vapaaherratar, joka rakasti poikaansa kaikella
+sillä hellyydellä, jota äiti voi osottaa ainoata lastansa kohtaan,
+itki, rukoili ja lankesi polvilleen miehensä eteen, saadaksensa häntä
+leppymään. Vapaaherrattareen yhtyi Maria ja Svenoniuskin kehotti
+laamannia lykkäämään päätöksensä toimeenpanon toistaiseksi, kunnes
+asiata oli ehditty tarkemmin ja tyynesti pohtia.
+
+Marian huolenpidosta toipui Elli sillävälin jälleen tuntoonsa. Laamanni
+huomasi, että hänen, asiain näin ollen, oli pakko luopua yrityksestään
+saada Elliä pakottamalla ilmaisemaan tuota luultua salaisuutta; ja
+ettei asiaankuulumattomia henkilöitä suotten sekotettaisi tähän
+surulliseen perhekohtaukseen, niin hän käski nimismiehen ja
+kartanonvoudin viedä Elli siihen sivurakennuksen kammioon, missä
+Inkeriä säilytettiin.
+
+Mutta sovintoa vapaaherrattaren rukoukset ja nuhteet eivät saaneet
+isän ja pojan välillä syntymään. Aadolf sanoi aikovansa käyttää
+kaikkia mahdollisia keinoja noiden kahden naisen pelastamiseksi ja
+horjumatta pysyä päätöksessään vaatia tiliä sortotöiden alkajalta.
+Vapaaherrattaren ja Marian läsnäolo vain ja kenties vielä enemmän se
+väsymys, joka ikämiehen vinhaa vihanpurkausta oli seurannut, pidättivät
+häntä pojan uhman tähden joutumasta uudellensa raivoon. Tämä selkkaus
+loppui siihen, että laamanni käski poikansa ennen huomispäivää lähteä
+talosta pois, ja olla tulematta hänen näkyviinsä, ennenkun hän aikaa
+myöten itseänsä koeteltuaan ennemmin tahi myöhemmin oli tullut
+erhetyksensä huomaamaan ja katunut sitä.
+
+-- Jos kerran palaat tuhlaajapoikana, katuvaisena ja parantuneena, niin
+sinut tuhlaajapoikana otetaankin isäsi kotiin. Mutta siihen asti...
+
+Laamanni viittasi Aadolfille, käskien häntä poistumaan, ja vaipui
+uupuneena nojatuoliinsa.
+
+Aadolf sanoi surullisella äänellä hyvästi ja lähti huoneesta, sekä
+riensi heti tekemään valmistuksia lähtöänsä varten Signildsborgista.
+
+Vapaaherratar lähti Marian seurassa Aadolfin perästä hänen
+huoneeseensa, kuullaksensa hänen tuumiansa ja antaaksensa hänelle
+neuvojansa tulevaisuuden suhteen. Aadolf ilmoitti päättäneensä lähteä
+Tukholmaan ja siellä setänsä valtakunnan-neuvos Pentin välityksellä
+hankkivansa itselleen jotakin sopivaa tointa. Vapaaherratar hyväksyi
+tämän tuuman, koskei poika sen kautta poistunut kauemmaksi kotoa, kuin
+että hän helposti saattoi olla kirjeenvaihdossa hänen kanssaan,
+toimittaa hänelle mitä hän välttämättömästi tarvitsi, vieläpä
+jolloinkulloin tavata häntä. Sittekun hän hellin sanoin oli ilmaissut
+huolensa ja pyytänyt, ettei Aadolf syytettyjä varomattomasti
+puolustamalla antaisi laamannille uutta surun ja mielipahan aihetta ja
+väestölle syytä kummallisiin ja alentaviin epäluuloihin, lähti hän
+raskaalla mielellä tekemään valmistuksia Aadolfin poismuuttoa varten.
+
+Maria oli nyt yksin Aadolfin kanssa. Ristiriitaisia tunteita liikkui
+hänen povessaan. Tuskaa ja häpeätä sekottui tuohon tyydytyksen
+tunteeseen, jonka synkkä kosto oli herättänyt. Hän oli tuokion ajan
+valmis heittäymään Aadolfin jalkojen juureen, sälyttämään niskoillensa
+kaiken syyn siihen onnettomaan tapaukseen, jonka ilmipuhkeamista hän
+oli jouduttanut ja vetämään päällensä Aadolfin vihan ja ylenkatseen
+tarpeellisena korvauksena sille välinpitämättömyydelle, jota
+rakastavainen kaikista vähimmin voi kestää. Seuraavana hetkenä tukautti
+tämän jo uusi tunne. Hänkin nyt kärsii, niin Maria ajatteli; ehkä on
+suru lähentävä sydämemme toisiinsa ja hellä ystävyys-suhde tuova
+lievitystä sorretulle rakkaudelleni. Mutta tämänkin ajatuksen tukautti
+hänen ylpeytensä. Hän huomasi, että Aadolf halusi olla yksin ja lähti
+pois, pyydettyänsä Aadolfia myöten saada lähettää kirjeen Tukholmaan
+isälleen.
+
+Ennen levolle käymistään sai Aadolf puheliaan Hannan kautta, joka
+auttoi häntä vaatteiden kokoonpanossa, sattumalta tietää erään seikan,
+jota hän muutoin oli aikonut tiedustaa toisaalta. Hanna kertoi, sen
+mukaan kuin oli kuullut nimismiehen puhuvan kartanonvoudille, että
+seuraavana päivänä pantaisiin toimeen yleinen noidan ajo yli koko
+pitäjän, kuin myös että Inkeri ja Elli mahdollisimman pian
+passitettaisiin Tukholman linnan vankilaan.
+
+Puoliyön tienoossa heittäytyi Aadolf sänkyynsä ja nukkui lyhyeen ja
+rauhattomasti. Ennen huomenkoittoa hän jo heräsi pihalta kuuluviin
+ääniin, ruoskan läjähyksiin ja hevosjalkain töminään. Hän pukeutui ja
+ehti paraiksi pihalle nähdäkseen vilaukselta kaksi poiskiitävää rekeä.
+Rengit kertoivat hänelle, että siinä ne nyt noidat tarpeenmukaisesti
+jalkaraudoilla varustettuina mennä huristivat Tukholmaan
+linnanvankilaan odottamaan tutkintoaan ja tuomiotaan. Tahtoen saattaa
+vangit niin pian kuin suinkin pois Signildsborgista, oli laamanni hänen
+ja Aadolfin välisen jupakan jälkeen istunut kirjoittamaan
+vankeinhoitohallitukselle ja käskenyt nimismiehen hetikohta lähimmistä
+kyytivelvollisista talonpoikaistaloista hankkia hevosia ja ajoneuvoja
+noitien kyyditsemistä varten Tukholmaan.
+
+Tuntia myöhemmin Aadolf lähti Signildsborgista.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Tapahtumat kehittyvät.
+
+
+Olemme maininneet, että herra Kustaa Draken Sjövik-niminen maatila oli
+ainoastaan parin peninkulman päässä pääkaupungista. Vanloo saattoi niin
+muodoin vaikeuksitta oleskella vuoroin kummassakin paikassa, miten
+hankkeensa milloinkin vaativat hänen läsnäoloaan toisessa tai toisessa
+paikassa.
+
+Hänen komeasti sisustetussa talossaan Norrmalmin torin lähellä
+vierailivat ehtimiseen sen ajan etevimmät valtiomiehet, ja koska hän
+seurusteli kaikenkarvaisten miesten kanssa, niin ei kauan viipynyt,
+ennenkuin valtiollisten ryhmien keskinäinen suhde oli hänellä selvillä.
+
+Että oli olemassa liitto, johtajanaan valtakunnan-neuvos Pentti Skytte
+ja tarkoituksenaan asettaa kuninkaan setä, herttua Aadolf Juhana
+valtakunnan holhohallitukseen, sen moni aavisti. Herra Pentin
+oveluudesta huolimatta ei hänen suhteensa herttuaan ja useampiin
+herttuan tunnettuihin puoluelaisiin jäänyt vakoilevilta silmiltä aivan
+huomaamatta, etenkin kun herttua itse ei osannut olla tarpeeksi varova.
+Mutta todistuksia, joiden nojalla hallitus olisi voinut julkisesti
+nousta tätä liittoa vastaan, ei ollut nimeksikään, ja herra Pentti,
+joka heti hoksasi, että häntä vastaan oli herännyt epäluuloja, ei
+kuitenkaan joutunut neuvottomaksi. Hän pysyi tyynenä virkakumppaniensa
+epäluuloisesti silmäillessä häneen, ja piti ivansekaisella hymyilyllä
+neuvospöydässä puheen, jossa hän kehotti pitämään tarkasti herttuan
+hankkeita silmällä. Hän tiesi vallan hyvin, ettei hän moisilla puheilla
+voinut pettää hallitusta, eikä hävittää niitä epäluuloja, jotka kerran
+olivat hänen suhteensa heränneet, mutta hän arveli huoleti voivansa
+tätä ilvepeliä pitää omaksi huvikseen, koska päteviä todistuksia hänen
+syyllisyydestään puuttui ja epäilijäin oli ollut mahdoton saada täyttä
+selvyyttä hänen ja hänen puolueensa aikeista.
+
+Saattaakseen tämän vaarallisen miehen vahingontekoon kykenemättömäksi
+ennenkun valtakunnan säädyt ehtivät kokoontua, hallitus päätti jollakin
+kunniallisella tekosyyllä toimittaa hänet pois pääkaupungista. Herra
+Pentti sai eräänä päivänä tietää, että oli aikomuksena nimittää hänet
+Wismarin oikeusistuimen presidentiksi. Hän riensi kiireimmiten
+pyytämään itseänsä vapaaksi tästä luottamustoimesta, mutta De la Gardie
+ojensi hänelle valtakirjan, lausumalla monta imartelevaa sanaa, jonka
+ohessa hän vakuutti, että tarvittiin niin tarmokas mies kuin
+valtakunnan-neuvos Skytte oli kaiken sen sekasorron ja epäjärjestyksen
+poistamiseen, jota mainittuun tuomioistuimeen oli päässyt juurtumaan,
+ja kehotti samalla Skytteä heti ryhtymään toimeensa.
+
+Mutta herra Penttiä ei ollut niin helppo saada poistumaan. Ensi alussa
+äkillinen sairaus esti häntä lähtemästä pääkaupungista, ja kun hänen
+vilkas luonteensa pian kyllästyi valesairaana olemiseen, oli hänellä
+muita syitä, jotka valitettavasti vaativat häntä jäämään Tukholmaan ja
+jättämään sekavan Wismarin oikeusistuimen toistaiseksi oman onnensa
+nojaan.
+
+Että herra Pentti halukkaammin lähtisi matkalle niin hallitus nimitti
+hänet nyt Ruotsin lähettilääksi Saksaan. Tämähän oli kunniakas virka,
+ja herra Pentti kiitti, mutta huomautti samalla, että toimi arvoonsa
+nähden vaati suurempaa palkkaa, kuin määrätty oli. Hän ei tahtonut
+moiseen tärkeäarvoiseen toimeen ryhtyä, ennenkuin tiesi kaikella
+ulkonaisella kunnialla voivansa sen täyttää. Hallitus tuota pikaa
+lisäsi palkkaa ja kehotti toistamiseen herra Penttiä lähtemään. Herra
+Pentti lupasi, mutta jäi pääkaupunkiin.
+
+Kun vielä muutamia viikkoja kului eikä herra Pentin valmistukset matkaa
+varten olleet sen pitemmälle edistyneet, kuin että hän hoviräätäliltä
+oli tilannut lämpimän matkaturkin, niin hallitus tuskaantui
+viivyttelemiseen, kehotti kolmannen kerran häntä kiiruusti lähtemään ja
+ilmoitti samalla ... aina vaan kiihottaakseen hänen matkailuhaluaan ...
+että hänet muiden toimiensa ohella oli nimitetty Inkerinmaan
+laamanniksi. Herra Pentti lausui sulimmat kiitokset, lupasi niinpian
+kuin mahdollista lähteä matkaan ja -- jäi pääkaupunkiin.
+
+Kun hallitus vielä muutamia viikkoja odotettuaan neljännen kerran
+käski hänen lähteä, tiedusteli hän hallitukselta, eikö muka hänen
+oikeuksiinsa tahi velvollisuuksiinsa lähettiläänä Saksassa kuulunut
+Ruotsin sopimusten hierominen Lüneburgin, Holsteinin y.m. kanssa, ja
+pyysi seikkaperäisiä ohjeita siinä suhteessa. Joku aika kului ennenkun
+hallitus ehti tämän kysymyksen ratkaista ja se uudisti viidennen kerran
+kehotuksensa.
+
+Mutta nyt valtakunnan-neuvos Pentti ilmoitti, että hän sill'aikaa oli
+takertunut tärkeään oikeusasiaan, joka välttämättä vaati hänen
+läsnäoloaan Tukholmassa; puheensa vahvistukseksi jätti hän
+hallitukselle suuren asiakirjakäärön. Kysymyksessä oli todellakin niin
+suuria summia, ettei hallitus voinut kieltää häntä lykkäämästä matkaa
+joksikin aikaa, toivoen että asia, joka ei näyttänyt varsin sekavalta,
+pian päättyisi. Mutta se toivo petti. Mitä kauemmin juttua jatkui, sitä
+pahemmin hän siihen sotkeutui; herra Pentti tiesi salata asiakirjoja,
+välttää kutsuja (aina tietysti pätevillä syillä) ja loppumattomiin
+valittaa ja moittia tuomioita.
+
+Koska hänen siis kuitenkin täytyi jäädä pääkaupunkiin, katsoi hän
+olevansa velvoitettu käyttämään aikaa muutamien muiden kysymyksien
+ratkaisemiseen. Hän esitti valtiolle jos jonkinlaisia vaatimuksia,
+joihin arveli itsellään olevan oikeutta kuningatar Kristiinan ja
+kuningas Kaarle Kustaan lahjoitusten johdosta. Vaikka nämä vaatimukset
+olivatkin laadultaan häpeämättömiä, niin heikko hallitus näki parhaaksi
+suostua niihin; hän sai omistusoikeuden useihin Munsön ja Adelsön
+tiluksiin pidennetyksi, hänelle luvattiin uusia tiluksia ja sitäpaitsi
+hän jollakin tekosyyllä sai 12,000 riksin lahjan valtiorahastosta ...
+kaikki vaan siksi, ettei hänellä oikeudenkäynnin päätyttyä enää olisi
+aihetta uusiin selkkauksiin ja viivyttelemisiin.
+
+Mutta tuo riivattu käräjäasia ei vaan ottanut päättyäkseen.
+Valtiopäivät lähenivät nopein askelin ja valtakunnan-neuvos Pentti oli
+kuin olikin pääkaupungissa.
+
+Pentti Skytten keskustelusta Kustaa Draken kanssa, tämän käydessä hänen
+luonaan metsästysmajassa, lukija on saanut tietää, että Pentti Skytte
+oli tullut tuttavaksi Vanloon kanssa. Hollantilaista suurmiestä ympäröi
+pyhyydenloiste, joka vastustamattomasti veti herra Penttiä hänen
+luokseen. Miksi olisi rikas ulkomaalainen epäsuotuisaan vuodenaikaan
+valinnut Ruotsin pääkaupungin olinpaikakseen, ellei joku salainen
+hanke, epäilemättä valtiollista laatua, olisi tuonut hänet sinne? Kun
+valtakunnanneuvos antoi esittää itsensä Vanloolle oli hänen ensi
+tärkotuksena urkkia ilmi tuo salaisuus, joka mahdollisesti voitiin
+saattaa onnelliseen yhteyteen hänen omien suunnitelmiensa kanssa; mutta
+seurusteltuaan jonkun aikaa Vanloon kanssa, oli hänen pakko itsellensä
+tunnustaa, että jos Vanloon olostelulla Tukholmassa todella olikin
+salainen valtiollinen tarkotusperä, niin hän kumminkin oli siksi tarkka
+pelaaja, ettei kenenkään, yksin tarkkanäköisimmänkään, ollut
+kurkistamista hänen kortteihinsa. Näiden kahden herran kesken syntyi
+kumminkin jonkinlainen tuttavallinen suhde. Ellei herra Pentti
+tavannutkaan sitä, mitä hän ensin Vanloossa haki, niin keksi hän sen
+sijaan jotakin, mitä hän kaikkein vähimmin oli odottanut tuolta upealta
+maailmanmieheltä: laajat tiedot hänen molemmissa lempiaineissaan,
+filologiassa ja alkemiassa; ja tämä seikka ynnä Vanloon rikkaus ja
+miellyttävä seurustelutapa ne saattoivat herra Pentinkin liittymään
+hänen ihailijoittensa lukuun, niin vähän kuin hän muuten olikin taipusa
+ihailemaan mitään muuta kuin omaa itseään. Vanloolla puolestaan oli
+syytä suostua herra Pentin miltei tungettelevaan tuttavaksi
+pyrkimiseen, havaittuansa tämän olevan lähemmässä yhteydessä Kustaa
+Draken kanssa. Valtakunnan-neuvos Skytten kautta sai Vanloo vähitellen
+tietää sen, mitä hän halusi Draken luonteesta, taipumuksista ja
+elintavoista, ja metsästysmajan ostettuaan Vanloo tuli hänen
+naapurikseen. Näin oli molemmin puolin toivottu lähentymisen
+mahdollisuus hollantilaisen suurmiehen ja Sjövikin herran välillä
+syntynyt.
+
+Me tiedämme mitä tästä lähinnä seurasi. Drakessa heräsi jälleen kiihkeä
+halu suuren salaisviisauden syvien syntyjen tutkimiseen; Agneksen ja
+Vanloon sydämet yhdisti toisiinsa hienon hieno, muinaisten toiveitten
+katkenneista säikeistä solmittu side. Agnekseen vaikutti nuoruuden
+muistojen voima, Vanloota ympäröivän salaperäisyyden viettelys niin
+suuresti, että hän oli kernas luulemaan Vanloon äkkinäistä ilmaumista
+yliluonnolliseksi ilmestykseksi. Vanloossa paloi nuoruuden rakkaus
+vienona, hillittynä liekkinä; hän oli astunut Draken taloon näkymätön
+seuralainen, Kosto, takanansa; hän oli, silmäistyään Agnekseen,
+kädenviitteellä käskenyt tämän seuralaisen astua kynnyksen yli; Agnes
+oli pelastettava ja hänen sortajansa syöstävä hänen omien himojensa
+valmistamaan hautaan.
+
+Kustaa Drake oli ylen jännittyneessä mielentilassa. Päivät kulutti hän
+mietiskelemisiin, yöt alkemistisiin tutkimuksiin. Vanloo oli joskus
+niissä osallisena ja antoi kullakin kerralla niille uuden suunnan, joka
+saattoi Draken uudesti toivomaan, että hän pian saisi arvoituksen
+ratkaistuksi ja sen kautta perisi kaiken maailman loiston. Unettomuus,
+ajatusten ponnistus sekä toivon ja pelon ainainen taistelu riuduttivat
+häntä ehtimiseen, ja joka ilta seisoi hän yhä kalpeampana uunin edessä
+ja näki mielikarvaudekseen nesteen rabbiinin pullossa hupenevan, sillä
+joka pisara, minkä hän siitä sulattimeen kaasi, vaikutti joko hänen
+suuruuteensa tahi perikatoonsa. Hän oli Vanloon avulla laatinut
+tutkimuksillensa lavean yleiskaavan, kokeet pantiin tarkalleen muistiin
+... sillä, oli Vanloo sanonut, -- alkemia on salaisuuden yössä kasvava
+puu, jossa on monta oksaa, vaan yksi ainoa kukka; millä oksalla kukka
+on, siitä on kysymys; tieteen kädellä hapuilemme oksia, toista toisensa
+jälkeen, joka hukkayritykseltä varovasti peräytyen runkoon, josta oksat
+haarautuvat, kunnes viimein tapaamme oikean. -- Joka päivä, joka tunti
+Drake uskoi lähentyvänsä tutkimistensa määrän päätä. Hän malttoi tuskin
+hetkeksikään vapautua niistä, saadaksensa levosta uusia voimia; kun
+ylellistä ponnistusta seurasi velttous, niin hän väkevien juomien
+kautta kiihotti hermojansa uuteen toimintaan. Vaikka hän kyllä tunsikin
+sielunsa kykyjen tylsyvän, ruumiinsa voimien menehtyvän, niin hän ei
+tahtonut eikä liioin voinut hillitä itseänsä urallaan. Hän oli pannut
+kaikki yhdelle kortille ja jatkoi sitä menoa toivossa, ettei hänen
+kohtalonsa käännekohta olisi kaukana.
+
+Siten kuluivat talvikuukaudet vuonna 1662. Salaisuuksien uuni vaati
+suuria uhreja; täyttymätön sulatin ei luotiakaan kultaa antanut, vaan
+nieli sitä enemmän. Muudan alkemisti oli äskettäin tutkiellessaan
+keksinyt ominaisuuksiltaan kummallisen aineen, josta huhu pian vieri
+halki Euroopan niiden kaikkien tiettyviin, jotka "tieteiden tiedettä"
+harjoittivat. Sitä pidettiin tehokkaimpana keinona jalostusnesteen
+ainesten erottamiseksi epäjaloista metalleista. Mutta tuon merkillisen
+aineen valmistustapa vaati suuria summia ja oli harvojen tuntema; siitä
+maksettiin luodilta kaksi luotia kultaa. Vanloo käänsi Draken huomion
+tähän aineeseen, ja vaikka talvi teki yhteyden ulkomaiden kanssa
+vaikeaksi, niin sai Drake vähässä ajassa hankituksi sitä jonkunverran
+itselleen Saksasta. Mutta joitakuita öitä kokeiltua oli jo kaikki
+kulutettu, eikä muita tuloksia näkynyt, kuin että Sjövikin herran
+rahavarat olivat huvenneet tyhjiin. Tuo salaperäinen aine on nykyään
+hyvin tunnettu ja paljon huokeampi kuin silloin: se oli -- fosfori.
+
+Edellä on osotettu, ettei Drake himoinnut kultaa sinänsä, vaan kullan
+tuottamaa valtaa. Ne vallan ja suuruuden unelmat, joiden valtaan hän jo
+poikana oli antautunut, seurasivat häntä nuorukaisiällä eivätkä
+hälvenneet vielä sittenkään, kun hän, havahtuessaan lapsellisista
+haaveistaan, alkoi huomata todellisuutta ja kaikkia hänen unelmainsa
+toteutumista haittaavia esteitä. Mutta nuo esteet katkeroittivat hänen
+mielensä, Niiden vihaaminen, jotka ovat sattumalta joutuneet lähemmä
+sitä päämaalia, mihinkä hän pyrki, niiden ylenkatsominen, jotka
+seisovat siksi alhaalla, että tuskin voivat tahi rohkenevatkaan
+tavotella sitä, on luontaista irstailevan kunnianhimoiselle miehelle,
+joka ei edes itselleenkään koeta todistaa harrastuksiansa oikeiksi
+siveän tarkotusperän kautta. Drake sulkeutui omaan itseensä; hänen
+luonnostansa synkkä mielensä kääntyi kiihkolla harrastamaan sitä
+salaperäistä tiedettä, joka, kun hän sen salaisuuden perille pääsi,
+yhdellä iskulla asettaisi hänet voiman templin harjalle. Mutta
+sulkeutunut, hiljainen, mietiskelevä elämä, jota nämä harjoitukset
+vaativat, oli ennemmin tahi myöhemmin synnyttävä aivan vastakkaisen
+vaikutuksen sieluun, joka tarvitsi voimakasta ilmanvetoa, ettei se
+omiin kiihkoihinsa tukahtuisi. Se ei siis ollutkaan, niinkuin hän itse
+otaksui, yksistään toive helpolla pyydystää uhrattavia alkemian
+Molokille, joka houkutteli häntä merirosvon veriseen ammattiin
+ryhtymään, voimakkaammin veti häntä siihen hurjan, riehuvan elantotavan
+kaipuu. Vastusten runollisuus se vaan tajuamatta liikkui pohjimmalla
+hänen luonteessaan. Hän nautti elämästänsä ainoastaan silloin, kun hän,
+sulkeuneena hiljaiseen tornikammioonsa, odotti sulattimen
+oraakkelivastausta, tahi myös kun hirmumyrsky uhkasi hänelle tuhoa,
+tahi kun taistelu puukoilla ja iskupiiluilla riehui mies miestä
+vastaan.
+
+Hänen kuumeinen levottomuutensa yltyi mikäli valtiollisen keikauksen
+hetki läheni. Hänelle oli tuossa keikauksessa uskottu toimekas tehtävä,
+eikä se ollut hänelle enää kunniahimon asiana vain, siitä hänen huonot
+raha-asiansakin toivoivat paljo. Kapinaliitto kypsyi kypsymistään.
+Ollen etevimpäin liittomiesten kanssa vilkkaassa kirjeenvaihdossa, sai
+hän harva se päivä tietää toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty, sekä
+muutoksista, jotka salaliiton toiveissa olivat tapahtuneet.
+
+Mutta jos yrityksen kävisi huonosti? Mitä silloin olisi tehtävä? Sitä
+varten oli edeltäkäsin joku pelastuskeino katsottava. Ja kaikissa
+tapauksissa piti hänen ajoissa saada piilotetuksi omaisuutensa
+viimeiset rikkeet epätoivoisen onnenpelin varalle, ellei hän pian saisi
+"punaisen leijonan" kiinni...
+
+Ja toiveet sen saamisesta näyttivät hänestä hyvinkin hämäriltä niinä
+hetkinä, joina hän voipuneena ja epätoivoisena poistui verstaansa uunin
+luota vahvistaakseen elinvoimiaan viinillä.
+
+Hetkenä sellaisena päätti hän niin pian kuin mahdollista pantata tahi
+myydä tilansa. Hänen rahavaransa olivat lopussa, hän tarvitsi rahoja
+kokeittensa jatkamiseen, ja hän tahtoi kunkin tapauksen varalta tehdä
+omaisuutensa ja tavaransa yhtä helposti siirrettäviksi, kuin hän oli
+itse. Hän tarjosi Vanloolle Sjövik tilansa ostettavaksi. Tämä suostui
+tarjoukseen ja kauppa tehtiin sillä välipuheella, että Drake sai
+määrätyn ajan hallita tilaa ja määrätyillä etuoikeuksilla ostaa sen
+takasin, jos halusi.
+
+Toisena samanlaisena hetkenä hän päätti kutsua luokseen Ruysin, joka
+oleskeli Tukholmassa vartoen häneltä käskyjä. Ruys tuli ja hänet
+velvoitettiin hankkimaan alus ja miehistö merirosvoretkeä varten. Ennen
+Toukokuuta piti aluksen olla purjevalmiina Tukholman satamassa. Vanha
+merisissi kuunteli synkännäköisenä käskyä, muttei mitään sanonut
+vastaan. Kustannusarvio laadittiin nopeasti ja varmasti, josta näkyi,
+ettei Drake ollut tottumaton sellaisiin laskuihin. Ruys sai osotuksen
+yritykseen tarvittaviin rahoihin ja poistui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä Maaliskuun päivänä, joitakin aikoja sen jälkeen kuin Aadolf
+Skytte erosi kotoa, palasi Vanloo Kastelholmasta, jossa hänen prikinsä
+oli talviteloillaan. Kirvesmiehiä ja meriväkeä oli paraikaa työssä,
+riistämässä talviverhoja aluksen ympäriltä ja laittamassa sitä
+purjehduskuntoon. Ilma oli jonkun aikaa ollut leuto, meri oli auennut,
+ja kevät näytti tällä kertaa saapuvan Maaliskuussa.
+
+Kotiin tultuaan Vanloo tapasi Sigurdin. He menivät huoneeseen, sulkivat
+oven ja heidän välillään virisi seuraava puheenvaihtelo:
+
+-- Kapteeni, lausui Sigurd, pannen eräitä, papereita pöydälle, -- tässä
+ovat viimeiset löytömme. Nämä liput sain Friesendorffin palvelijalta,
+nämä Liljen, ja nämä valtakunnan-neuvos Skytten kamaripalvelijalta ...
+eli oikeimmin: alkuperäiset kirjoituksethan ne tietysti eivät ole,
+mutta ne veitikat ovat oppineet hyvästi jäljentämään. Millainen on
+isäntä, sellainen on renki, sanotaan sananlaskussa, ja tässä suhteessa
+merkitsee se: kunnotonta väkeä kaikki tyyni. Mutta jos saatte selvän
+harakanvarpaista, niin todistaa se, että olette oppineempi minua, jota
+minä en ole koskaan epäillytkään. Sanokaa, kapteeni, onko se kreikkaa
+tahi hepreaa, tahi mitä se on?
+
+-- Ei se ole kreikkaa eikä hepreaa, vaan eräänlaista salakirjoitusta,
+jonka valtakunnan-neuvos Skytte on nerokkaasti ja teräväjärkisesti
+keksinyt.
+
+-- Ja te voitte lukea sitä?
+
+-- Tämä paperi se neuvoo, mitenkä sitä on luettava.
+
+-- Mutta mitenkä kummalle se on teidän käsiinne joutunut?
+
+-- Älä kysy sitä, sanoi Vanloo kolkosti. -- Minun asemani on kiero,
+jatkoi hän ja nousi samassa mittelemään lattiata edestakasin. -- Osa,
+jota täällä näyttelen, on minulle sopimaton. Mutta minun täytyy jatkaa
+sitä, kunnes murhenäytelmä päättyy.
+
+-- Kuinka surkeata! jatkoi hän hetkellisen vaitiolon jälkeen. -- Minä
+olen tiedustellen samonnut tämän yhteiskunnan kukkuloilla, ja mitä olen
+nähnyt? Pelkkää löyhyyttä, halpuutta ja itsekkyyttä niissä miehissä,
+jotka seisovat valtiolaivan ruorissa. Sen kautta rohkenee sitten joukko
+seikkailijoitakin, joukko vielä kunnottomampia uskalikkoja, joilla
+itsellään ei ole voimaa eikä kansankaan tukea takanaan, tavotella
+valtaa. Siten voivat aikakautemme yhteiskunnissa muutamat harvat
+tahraiset, voimattomat kädet leikitellä kaikkein pyhimmillä asioilla:
+kansojen laeilla, ja ainakin näennäisesti ohjata heidän vaiheitaan.
+Tykkänään toista olivat muinaiskansojen olot. Kreikan valtiot eivät
+olleet sen suurempia, kuin että kukin yhteiskunta tunsi olevansa
+niinkuin yksi ainoa kokonaisuus, kukin yhteiskunnan jäsen kokonaisen
+yhtenä jotakin merkitsevänä osana. Yksityisen omanarvon tunto voi
+helpommin sulautua yleiseen isänmaantuntoon, koska valtioasiat olivat
+joka miehen huomattavina, valtion pyhä etu kaikkien valvottavana.
+Sellaisissa yhteiskunnissa vain oli ihmisen mahdollista arkielämässään
+työskennellä siinä jalostavassa vakuutuksessa, että hän on luotu
+aatteiden valtakunnassa vaikuttamaan. Meidän monarkkiiamme sitä vastoin
+ovat suunnattomia rakennuksia, erilaisista aineksista julmuudella
+kokoonpantuja, ainoana määränä pysyä semmoisina, ainoana tarkotuksena
+vastustaa painolakia. Niiden alemmilla kerroksilla ei ole muuta virkaa,
+kuin kestää ylempien kerrosten painoa ... ei mitään muuta. Yhteiskunta
+on kokoelma ammattikuntia, joilla kullakin on isänmaansa omassa
+mestariarkussaan. Ainoastaan vihollisuussuhteessaan toisia valtioita
+kohtaan tuntee kukin kansa kokonaisuutensa.
+
+Vanloo otti Sigurdin hänelle antamat paperit, katasti ne läpi
+vilkaisemalla tuontuostakin salakirjoitus-johteeseen, ja jatkoi sitte
+yksinpuheluaan:
+
+-- Hyviä ovat näiden herrain aikeet, sanoi hän. -- Ei sovi kieltää,
+etteivät he olisi varmoja asiastaan. He hierovat kauppaa nahasta,
+ennenkuin ovat ampuneet karhun. No niin, he tuntevat vastustajainsa
+heikkouden ja tietävät, että kansa kyllä mukautuu, kun he vain
+kääriyvät lain vaippaan ... ja siihen he kyllä kykenevät. He
+jakelevat jo tiloja ja arvoja keskenään ja muudan heistä sen lisäksi
+ehdottaa, että relssitilalliset tehtäisiin maaorjiksi. Hän viittaa
+naapurivaltakunnan Tanskan ja monien muiden valtojen esimerkkiin, sanoo
+sen olevan häpeäksi kristillis-monarkkiselle yhteiskunnalle, että sillä
+on vapaita talonpoikia, ja päättää esityksensä De la Gardien tapaan
+latinaisella korulauseella; _Ungentem pungit, pungentem rusticus
+tingit_.
+
+-- Haa, lausui Sigurd, joka tähän saakka ääneti oli kuunnellut Vanloon
+ajatuksen ilmaisua, -- onko se mahdollista, kapteeni? Julkeavatko he
+tosiaankin jutella sellaista? Tehdä talonpojat maaorjiksi! Hyvä on ...
+silloin on meillä kapina maassa, emmekä me lähde täältä ottamatta osaa
+leikkiin. Minä olen talollisen poika ja te, kapteeni, olette niinikään,
+jos kohta Folkungien verta virtailee suonissanne. Haa, kapteeni,
+antakaa heidän vaan jatkaa mielensä mukaan! Minä tunnen Ruotsin
+talonpojat: he sietävät paljon sortoa, niinkauan kuin kuvittelevat
+olevansa vapaita, mutta riistettäköön heiltä tämäkin luulo, niin he
+eivät siedä niin mitään. Eikö niin, kapteeni, annattehan herrain
+menetellä mielensä mukaan?
+
+Vanloo naurahti silmäillessään Sigurdiin. Sigurd oli kavahtanut
+istualtaan, hänen silmänsä säihkyivät, hän näpli, kiersi ja väänteli
+viiksiään.
+
+-- Kapteeni, jatkoi hän, -- me olemme yhdessä taistelleet Englannin
+republikaanien armeijoissa ... me olemme omin silmin nähneet solvaistun
+kansan nousevan vihapäisnä kapinaan, ja me olemme ottaneet osaa sen
+taisteluihin vapautensa puolesta... Te nauratte kapteeni! Ah, te
+ette ole sama mies mikä olitte ennen. Muistan kuitenkin ajan,
+jolloin mielenne teki palata isänmaahanne ja asettua jonkinlaisen
+kumousyrityksen etupäähän. Te olitte silloin kymmenen vuotta nuorempi,
+mutta eihän sydämenne vieläkään kuihtunut ole. Muistuu mieleeni monta
+hetkeä, kun tyvenessä valtamerellä lepäilimme emäpurjeen kalveessa, ja
+te juttelitte minulle Grakkuksesta ja Timoleonista... Ja paraimpia
+ystäviännehän vieläkin on jalo Algernon Sidney, jonka mukaan olette
+antanut nimen kauniille prikillenne.
+
+-- Vaiti! sanoi Vanloo ja tukki kädellään Sigurdin suun. -- Sinä,
+ystäväni, olet huono politikoitsija, sen vakuutan sinulle.
+
+-- Jos niin on, sanoi Sigurd, -- niin syy ei ole minun vaan
+oppimestarini. Te tiedätte kyllä, ketä tarkotan, kapteeni...
+
+-- Tiedän, vastasi Vanloo iloissaan, -- minä olen sinussa kasvattanut
+itselleni nuoruuteni houkkamaisten unelmieni elävän muistuttajan.
+Muistisi on erinomainen, kun on tarvis muistuttaa minulle entisiä
+heikkouksiani. Sinä tahtoisit myllätä koko maailman ylösalasin ja sitte
+huutaa minua järjestämään se oman mielesi mukaan. Se ei kelpaa. Tähdet
+eivät ennustaneet mitään maailman uudestiluojaa silloin, kun sinä
+synnyit, eikä liioin kun minä synnyin.
+
+-- No, pahuus olkoon, mitä te sitten aiotte tällä salaliitolla tehdä,
+kapteeni?
+
+-- Koko salaliitto on minusta vain julkeaa kometiiaa, ja semmoisena
+minä sitä tulen kohtelemaan. Mutta puhukaamme jostakin muusta,
+ystäväiseni! Onko sinulla tänään mitään uutta kerrottavana
+kunnianarvoisasta kauppiaasta Sakari Jansenista?
+
+-- Kutsukaa häntä Ruysiksi, kapteeni, sillä kauppiaasta ei kohta enää
+ole merkkiäkään jälellä, ja vanha merisissi esiintyy uudelleen. No
+niin, kaikki käy tasaista kulkuaan. Minä kävin tänään hänen seurassaan
+katsomassa hänen ostamaansa prikiä, joka on hyvä laitatuuleen menijä,
+mutta se yleinen vika sillä on, että perä on liian korkea ja vastaa
+liiaksi tuulta, kun on pakko ryhtyä luovimaan. Vastustajaksi ei se
+mikään joutava ole, jos niiksi kerran käy, että joudumme sen kanssa
+otteluun. Nykyään Ruys on harvoin öisin kotona; Freedrik ja Blackwell,
+jotka silloin seuraavat häntä kintereillä, näkevät hänen hyörivän
+merimieskapakoissa ulkomaan roskaväen joukossa, joka täällä talvehtii.
+Todellakin kelpo miehistö sellaiseen laivaan, jota sanotaan aiotun
+rauhallisia matkoja varten Tukholman ja Amsterdamin välille! Kuten
+kapteeni tiedätte, minä en milloinkaan ole saanut Ruys vanhusta
+puhumaan kaikkea, mitä tahtoisin. Mennyttä elämäänsä ei hän voi eikä
+välitäkään kokonaan kieltää, sillä hän luulee minulla olevan yhtä
+päteviä syitä menneisyyteni salaamiseen; mutta milloin hyvänsä hän
+elämänsä menneisiä vaiheita muistelee, niin hän lisää aina niihin
+joitakuita katumus- ja parannussanoja; pitääpä hän välistä minulle
+oikeita saarnoja ja laskettelee niin kauniita ja vakuuttavia sanoja,
+että melkein luulen hänen puoleksi totta tarkottavan. Hän näyttää
+ikäänkuin pyrkivän toiseen suuntaan ja toiseen häntä kiskotaan. Kun hän
+on juonut itsensä juovuksiin, mikä tapahtuu melko usein, joutuu hän
+kiihkoon ja on valmis ostamaan itselleen maatalon kotokaupunkinsa
+Alkmaarin läheisyydessä sekä kertoo lapsellisella ilolla, mitenkä hän
+siihen huvimajan ja puutarhan laittaa, ja puutarhan läpi kanavan, sekä
+pystyttää maalatun vahtisoturin kuistin eteen ... mutta kun hän tuota
+parhaallaan pakisee, niin hänen rumat kasvonsa väliin synkistyvät ja
+hän alkaa kirota jotakuta, jota hän ei koskaan mainitse muulla kuin
+kunnianimellä: perkele, ja jonka onnen kohtaloon hän sanoo olevansa
+sidottu ajassa ja ijankaikkisuudessa. Ketä hän sillä tarkottaa, sen
+arvaamme kumpikin, te sekä minä, kapteeni. Sanalla sanoen: minä en
+oikein pääse miehestä tolkulle. Suhteestansa henkilöön, jota minä
+tarkotan, ei hän hiisku sanaakaan; enkä sitäkään ole koskaan saanut
+tietää, minnekä vanha laiva miehistöineen joutui. Te neuvoitte, etten
+koettaisi urkkia häneltä sitä salaisuutta, ja se onkin paras, sillä hän
+on vanha ja luulevainen, niinkuin paha omatunto.
+
+-- Hyvä on, Sigurd, ole vastakin varova käytöksessäsi häntä
+kohtaan! Varsin tärkeätä, on, ettei hän pääse käsistämme... Ja nyt,
+ystäväiseni, sanon sinulle hyvästi huomiseen asti. Minä odotan tänne
+valtakunnan-neuvos Skytteä ja asessori Stiernhielmiä, jotka ovat
+lupautuneet iltani huviksi juttelemaan kielitieteellisistä seikoista.
+
+-- Vielä muutama sana, kapteeni, osotukseksi hänen pahasta
+omastatunnostaan ja tarkasta merimiessilmästään! Hän on nähnyt
+_Algernon Sidneyn_, joka on Kastelholman luona, ja ... mitähän
+luulette? ... minä, joka olin hänen seurassaan, näin hänen seisahtuvan
+ja kuulin hänen jupisevan puoliääneen: "... Hemmetti, olisikohan se
+sama? Eikö mitä? Minä näen kummituksia keskellä päivää". Ja kuitenkin
+on taklaus poissa ja laiva osaksi päällysrakennuksen peittämänä!...
+
+Sigurd erosi nyt herrastaan, joka kohta sen jälkeen otti vastaan
+odotetut vieraansa.
+
+Hupaista oli Vanloon kuunnella näiden kahden oppineen miehen,
+vapaaherra Pentin ja herra Yrjö Stiernhielmin väittelyä. Stiernhielm
+esiintoi ominaisella pilansekaisella vakavuudellaan mitä rohkeimpia
+väitteitä ja puolusteli niitä verrattomalla sukkeluudella vapaaherran
+yhtä perusteellisia kuin älykkäitä hyökkäyksiä vastaan, mutta tämän
+huvin, jota terävillä sanasutkauksilla molemmilta puolilta runsaissa
+määrin höystettiin, keskeytti äkisti isännälle saapunut kirje, joka
+pakotti hänen luopumaan seurasta kesken ja lähtemään samana iltana
+Sjövikiin.
+
+Kirje oli Agnes Draken kirjoittama, ja ilmoitettiin siinä Vanloolle,
+että pikku Hedvig kolme päivää sitten oli sairastunut yleiseen
+kulkutautiin, joka jo oli vienyt monta uhria nousevan polven
+keskuudesta Tukholmassa ja sen ympäristössä. Muudan pääkaupungin
+etevimpiä lääkäreitä oli kutsuttu Sjövikiin, mutta kaikki hänen
+yrityksensä olivat olleet turhat, ja oli hän lähtiessään Sjövikistä
+ollut sitä mieltä, että lapsi tuskin enää paranisi.
+
+"Mynher Vanloo", niin sanottiin kirjeen lopussa, "huhu kertoo, että te
+olette erinomaisen etevä lääkintätaidossa. Kunpa niin olisi! Te
+tiedätte, mitä tämä lapsi minulle on. Juuri se seikka, että pelkään
+kadottavani sen, saattaa minut pyytämään, että hetikohta rientäisitte
+tänne. Minä olen niin yksin, ja mitä Jumala Hedvigistäni lienee
+päättänytkin, niin olisi läsnäolonne minulle lohdutukseksi".
+
+Perästä puolenyön, kaksi tuntia kirjeen saapumisen jälkeen,
+seisattuivat Vanloon läähättävät hevoset Sjövikin linnanpihalle. Hän
+riensi suoraapäätä Agneksen huoneeseen ja tapasi äidin lapsensa
+sairasvuoteen ääressä. Palvelustyttö valvoi rouvan kanssa huoneessa,
+mutta herra Kustaa Drakea ei näkynyt.
+
+Vanloo oli tullut liian myöhään. Hedvig nukkui jo sitä unta, jolla
+hempeä luonto lieventää kuolontyötä ja jota ainoastaan keskeyttää
+hengen kaipuu luoda viimeisen kerran sammuvasta silmästä katse vielä
+viipyviin armaisiin omaisiin.
+
+Lamppu valasi kuolevan tytön kalpeita kasvoja. Elinvoima hiutui
+tyynesti ja vienosti, niinkuin iltarusko kauniina iltana
+vaalenemistansa vaalenee. Siten kuolevat joskus lapset, mutta useammin
+elämäänsä kyllästyneet ikäihmiset, joille nukkuminen kuolonuneen on
+elämän viimeinen nautinto.
+
+Agnes luki Vanloon kasvoista, että ero Hedvigistä oli välttämätön. Hän
+laskeutui polvilleen tytön pääalustan viereen ja kostutti nukkuvan
+kiharoita kyynelillään.
+
+Vanloo kysäsi palvelijalta hiljaa, missä herra Kustaa oli. Hänelle
+vastattiin, että oli haettu, vaan ei mistään löydetty häntä.
+
+Aavistaen Draken olevan laboratooriossaan, Vanloo lähti huoneesta ja
+riensi sinne. Onneksi sattui hän ottamaan mukaansa sen avaimen, joka
+hänellä oli itäisen tornikammion ovea varten, hän riensi kiertoportaita
+ylös, lyödä kolautti kerran lukittuun oveen ja virkkoi nimensä.
+
+Hän oli arvannut oikein. Ovi avattiin. Drake seisoi työpukuunsa
+puettuna hänen edessään. Uunissa paloi tuli, ja sulatinkuppi seisoi
+pesässä. Pöydällä oli retorteista, torvista ja pulloista kokoonpantu
+laitelma, jonka sisältö höyrysi spriilampun päällä.
+
+-- Terve tuloa, sanoi Drake, -- minä olen monta päivää odottanut teitä.
+Teidän läsnäolonne on välttämätön. Tulitte parahiksi nähdäksenne
+mitenkä tämä kokeeni onnistuu. Sitten teemme...
+
+-- Minä kutsun teitä tulemaan tyttärenne kuolinvuoteen luo, keskeytti
+Vanloo hänet. -- Jos tahdotte sanoa hänelle jäähyväiset, niin tehkää se
+hetkeäkään vitkastelematta.
+
+-- Eikö siis ole mitään toivoa? Onko loppu jo niin lähellä? virkahti
+Drake ja heitti kauhtanan päältänsä, seurataksensa Vanloota, joka heti
+tiedon tuotuaan lähti laboratooriosta, vartomatta isäntäänsä.
+
+Mutta kun Drake taas huomasi olevansa yksin, seisahtui hän empiväisenä;
+hänen silmänsä kääntyivät milloin uuniin, milloin oveen. Nyt kuohahti
+sulattimen sisällys reunojen yli. Drake veti taas kauhtanan ylleen ja
+riensi ahjon luo.
+
+Kun hän neljännestunnin kuluttua poistui uunin luota ja tuli
+sairashuoneeseen, oli hänen tyttärensä kuollut.
+
+Hedvig oli kohta Vanloon palattua herännyt horroksistaan, mutta hänen
+sammuva katseensa ei hakenut muita kuin äitiä, sitte sulki hän silmänsä
+ikuiseen uneen. Agnes päästi tuskanhuudon, kun hän tunsi, että
+pienokaisen käsi hänen kädessään alkoi kangistua; hän suuteli
+suutelemistaan tytön kylmenneitä huulia ja painoi kuumeesta polttavan
+poskensa hänen poskeansa vasten, ikäänkuin olisi hän sen kautta
+tahtonut antaa elinlämmön hänelle takasin.
+
+Kotvanen sen jälkeen tuli herra Kustaa huoneeseen. Hän läheni
+kuolinvuodetta ja lausui:
+
+-- Minä huomaan, että olen tullut liian myöhään. Hän on jo muuttanut
+parempaan elämään.
+
+Ja hän kumartui kuolleen lapsen yli, painalsi suutelon sen huulille ja
+käänsi synkät kasvonsa vaimoonsa päin, ja lausui hänelle moniaita
+sanoja, joiden oli tarkotuksena kehottaa nöyrästi altistumaan Jumalan
+tahdolle.
+
+Hänen katseensa kiintyi sen jälkeen Vanloohon, joka kädet ristissä
+rinnallaan ja otsa rypyssä katseli häntä.
+
+Draken mielestä oli hänen vieraansa katse ja olento osottavinaan uhkaa.
+Niissä kuvautui myöskin se ajatus, joka liikkui syvimmällä tämän
+sielussa.
+
+-- Koston ja sinun välilläsi seisovista suojelusvartijoistasi on nyt
+yksi sinut hyljännyt, -- niin ajatteli hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä iltana muutamia päiviä sen jälkeen, kuin Hedvig haudattiin, oli
+Drake noussut ratsaille ja lähtenyt ajelulle.
+
+Pilvet peittivät taivaan, satoi ja tuuli. Semmoinen ilma oli hänelle
+mieluinen. Hän otti hatun päästään ja antoi sateen vapaasti valella
+hänen päätänsä, kuunteli tuulen vinkunaa metsässä, tähysteli
+ajelehtivia pilviä ja kannusti hevostaan, ikäänkuin olisi hän halunnut
+kiitää eteenpäin niiden kanssa kilvan.
+
+Tämänkaltaiset hetket virkistivät hänen sieluansa. Ajatukset, jotka
+ainaisella kiertokulullaan huimasivat hänen järkeänsä, olivat silloin
+lepoon tyyntyneinä, toiveet, pelko ja mietiskelyt silloin kauas
+kaikkosivat, ja hurja iloisuus sai hänessä vallan.
+
+Näin kiiti hän kauan edelleen, kunnes väsähtyvä hevonen, jonka hän oli
+antanut omin valloin kulkea, hiljensi juoksunsa. Drake oli silloin
+järven rannalla, vähän matkaa Signildsborgista.
+
+Hän seisahtui ja kuunteli yrmyilevän lammen aaltojen pauhinaa, tuulen
+viuhumista metsässä ja monilukuisten sadepurojen surunvoittoista
+solinaa, kun nämä sulavista lumikinoksista syntynsä saaneina hyökyivät
+kallioita alas ja märkään maahan uurtamiansa kouruja myöten pyrkivät
+järven helmaan.
+
+Hänen mielialansa suli sointuvasti tähän metsän helkkeeseen ja säänteli
+sanoiksi ja ajatuksiksi hurjan laulelon.
+
+-- Luonto huokaa välttämättömyyden lain alla. Pilvet tuolla ylhäällä
+eivät itse ohjaa kulkuansa, aallot eivät omasta ehdostansa tanssiele
+mylleröivällä järvellä; niitä ajaa sokea välttämättömyys. Ja siitäkö
+laista ihminen kaikkien luotujen joukosta vain olisi vapaa! Erhetystä
+se on. Sallimus, jonka verkot kietovat koko luomakunnan, taluttaa
+häntäkin ohjenuorassa; aivojen syyt ovat niinä ohjina, joilla se
+näkymättä hallitsee ihmishenkeä. Niinkuin jokainoa jyrkänne, jokainen
+halkeama noissa kallioissa, joiden pirstouminen näyttää niin
+oikukkaalta, ovat välttämättömiä seurauksia luonnonvoimain muinaisista
+taisteluista, niin ihmisten ajatukset, päätökset ja toimet, kuinka
+vapailta näyttänevätkin, ovat ainoastaan sokean välttämättömyyden
+vaikutuksia. Ken on siis syytön, ja ken on syyllinen? Mikä on hyvää ja
+mikä pahaa? Tähdet ennustavat, mikä meistä tulee, luonto sen määrää. Me
+olemme välikappaleita sallimuksen kädessä, ei mitään muuta. Tunteemme
+ja halumme ovat sen vaikuttimia. Me olemme syyntakeettomia teoistamme,
+ja jokaisen täytyy tuomiopäivänä voida vastata: katso, minusta tuli se,
+joksika minut teit; jos olen rikoksellinen, niin ei syy ole minun, vaan
+sinun...
+
+Siinä tuokiossa Drake keskeytti tutkistelemuksensa ja kuulosti taasen.
+Hän oli kuulevinaan ihmisääniä. Hän ratsasti sitä kohden, mistä ääni
+kuului, ja seisahtui tuota pikaa mökin eteen, jonka ikkunasta hämärätä
+valoa tuikehti.
+
+Sisältä kuului laulua. Sieltä helähteli ehtoovirren sävel, mökin
+asukasten hartaudeksensa veisaama, ennenkun he levolle laskeutuivat.
+Drake kuuli seuraavat sanat, joita ikäihmiset järeällä, lapset vienolla
+äänellä veisasivat:
+
+    Valo päivän on sammunut herttainen,
+    Yön varjoja on joka puolla.
+    Pian päivistä saapuvi viimeinen,
+    Kun kaikkien täytyvi kuolla.
+    Siis aikoinaan talos toimittaos.
+    Tai kuolemakellosi kaikuu,
+    Ja tuomiontorvikin raikuu!
+
+    Kukin on elämässä ja kuolossakin
+    Turvassa, kun Herrahan luottaa;
+    Rikoksellinen, kussa hän kulkisikin,
+    Vain rauhaa etsivi suotta.
+    Hänt' tuntonsa soimaus kauhistaa,
+    Peljättävi viimeinen hetki,
+    Kun kuolohon kulkevi retki.
+
+-- Vielä mitä! mutisi Drake ja käski hevostansa liikkeelle. --
+Omatunto! Se on ihmisylpeyden luoma kiusanhenki, johtuva siitä, kun
+ihminen luulee toimivansa vapaasti ja olevansa syyntakeinen
+teoistaan... Kuolema! Minä en pelkää sitä ... ellei se vaan tee loppua
+elämästäni, ennenkun se on saavuttanut päämaalinsa... Kun kaikki
+toiveeni ovat toteutuneet, tahi kaikki tyhjiin rauenneet eikä enää ole
+minkä eteen kannattaisi elää, periköön silloin minut kuolema... Mutta
+jos kuolisin jo tänä yönä? Pois se ajatus! Kohtaloni täytyy tulla
+ratkaistuksi.
+
+Nämä ajatukset johtivat häntä hänen tavallisiin mietteisiinsä, kun hän
+ohjasi ratsuansa kotia kohden.
+
+Tultuansa vähän matkaa mökiltä kohtasi hän kaksi matkalaista. Näiden
+tultua likemmä, huomasi hän että he olivat naisia, huivit vankasti
+käärittyinä pään ympäri sadetta ja tuulta vastaan.
+
+He seisahtuivat ikäänkuin olisivat pelänneet hevosta ja aikoivat
+nähtävästi pyörähtää tien viereiseen metsään.
+
+-- Menkää huoleti ohi, sanoi Drake; -- tie on tarpeeksi leveä.
+
+-- Se on herra Kustaa Drake, kuiskasi toinen vaeltajista,
+
+Drake aikoi ratsastaa ohi, vaan kun hän ei saanut tuota tavanmukaista
+tervehdystä _Jumalan rauha_, jota matkalaiset käyttivät keskenään ja
+vastaan tulevia herrasmiehiä kohtaan, seisahtui hän ja kysyi:
+
+-- Ketä te olette?
+
+-- Me olemme Signildsborgista, vastasi Hannan ääni.
+
+-- Haa, sanoi Drake, ja silmäili tarkemmin toisen naisen pukua, --
+ellen erehdy on minulla se odottamaton ilo, että saan kohdata
+säätyläisnaisen. Hyvää iltaa, neiti Skytte! Mistä minulle tämä
+kohtaamisen onni tulee? Ilma ei houkuttele huvimatkoille lähtemään.
+
+-- Ja siitä huolimatta olette itsekin ulkona, herra Kustaa Drake, sanoi
+Maria neiti, sillä hän se oli.
+
+-- Minun kaltaisellani miehellä saattaa olla toimituksia, jotka
+vaativat lähtemään, olkoon ilma millainen tahansa. Mutta puhuakseni
+totta: tänä iltana lähdin vaan huvin vuoksi ajelemaan. Minä pidän
+tämänlaisesta säästä.
+
+-- No niin, olisiko teistä kummaa, jos minulla on sama mielipide kuin
+teillä?
+
+-- Tottapa minä sen paraiten tiedän, joka saan siitä kovat kokea,
+tuumaili Hanna.
+
+-- Totta tosiaan, tuopa oli aivan odottamatonta. Nuori nainen rakastaa
+tavallisesti rauhaa, auringonpaistetta, kukkia ... ja ties mitä
+kaikkia? Mutta myrskyä ja sadetta ja pimeää, neiti hyvä... Kenties
+sopivat mielemme monessa muussakin suhteessa, jos joskus tulemme
+tilaisuuteen lähempään tunteittemme vaihtoon.
+
+-- Ainakin kadehdin huvianne, kun saatte tehdä huvimatkanne hevosen
+selässä. Mutta ollapa minullakin hevonen, niin ajaa karahuttaisin
+teidän kerallanne kilpaa pimeän peittämillä poluilla.
+
+-- Te olette tänä iltana eriskummaisella päällä, neiti. Mutta jos
+kuinkakin vakuuttaisitte suosivanne tällaista säätä, niin minä toki
+olen siksi kohtelias kavaljeeri, etten puhelemisellani seisota teitä
+taivaan alla, josta vettä ropisee niinkuin saavista kaatamalla.
+Sulkeudun suosioonne ja sanon teille hyvää yötä!
+
+Drake kumarsihe satulassa ja jatkoi matkaansa.
+
+-- Miksen ole vapaa! ajatteli hän, ja ravisti olkapäitänsä, ikäänkuin
+olisi hän tahtonut karistaa painavan ikeen niiden päältä; -- onneni ja
+kohtaloni liittyisi muutoin tämän neidon onneen, hänen, jonka muoto
+kauan on ollut keskuksena siinä tulevaisuuden kuvassa, johon suuruus,
+valta ja rikkaus muodostavat kehyksen. Hän on kaunis, tulinen ja
+rohkea; hän ei kammoisi nähdä veripisaraa, ei säikkyisi hirmumyrskyä;
+hän seuraisi rakastamaansa miestä valtaistuimelle tahi mestauspölkylle;
+hän on yhtä sopiva olemaan merirosvon kuin kuninkaan morsiamena. Ja jos
+hän olisi puolisoni, niin tietäisin varmaan saavani korjata hänen
+isänsä valtiollisten pyrintöjen hedelmät.
+
+-- Mutta miksei hän tulisi omakseni? Meidän, minun ja Agneksen välisen
+liittomme vakuuden on sallimus ottanut pois. Meidät sitoo toisiimme
+ainoastaan laki, ja eiköpä tuotakin sidettä voitane katkaista?
+
+Semmoisia ajatuksia liikkui hänen mielessään, kun hän palasi kotia
+Sjövikiin. Ajaessaan portista sisään, kuuli hän portinvartijavanhuksen
+vanhuuttaan vapisevalla äänellä kammarissaan veisaavan:
+
+    Siis aikoinaan talos toimittaos,
+    Tai kuolemakellosi kaikuu,
+    Ja tuomion torvikin raikuu!
+
+Se oli sama virsi, jonka Drake äskenkin oli kuullut. Hän säpsähti ja
+jupisi:
+
+-- Olisiko se onneton enne?... Pyh! Taikauskoa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana päivänä Hedvigin kuoleman jälkeen Vanloo kirjoitti
+Sigurdille, että hän jonkun aikaa tulisi oleskelemaan metsästysmajassaan
+Sjövikin läheisyydessä ja käski hänen tulla sinne, niinpian kun hänellä
+olisi jotakin tärkeämpää ilmoitettavana, jota ei sopinut kirjallisesti
+saattaa tietoon.
+
+Vanloo ei tahtonut jättää Agnesta yksiksensä suruunsa; hän tarvitsi
+lohduttavaista ystävää vierellänsä. Vanloo kävi joka päivä hänen
+luonansa, ja harvoin herra Kustaa läsnäolollansa häiritsi heidän
+seurusteluaan.
+
+Eipä viipynyt kauan Hedvigin kuoleman jälkeen ennenkun Vanloo huomasi
+Draken kummallisesti muuttuneen. Hyvin harvoin tosin antoi hän yön
+mennä niin, ettei hän jonkun aikaa oleskellut laboratooriossaan,
+mutta se polttava levottomuus, joka hänen kullantekokiihkoonsa ennen
+liittyi, ajaen häntä vuoron uunin luota ja uunin luo, kunnes hänen
+voimansa uupuivat, se levottomuus näytti nyt kadonneen. Hän oli
+ruvennut tuhkatiheään käymään naapurinsa, laamanni Juhanan luona
+Signildsborgissa, missä hän ennen oli jokseenkin harvinainen vieras.
+
+Vierailujensa syyksi sanoi hän sitä onnetonta tapausta, joka hiljan oli
+sattunut laamannin kodissa ja saattanut laamannin sellaiselle mielelle,
+että hän kyllä kaipaisi ystävien ja naapureiden seuraa aikansa kuluksi.
+
+Mutta ainoana kehottimena, kuten lukija epäilemättä arvaa, oli hänen
+heräävä rakkautensa neiti Skytteen. Hän oli huomaavinaan menestyksen
+toivoa siinä katseessa, jonka neiti Skytte häneen loi tämän
+huomaavaisessa käytöksessä häntä kohtaan ja siitä innosta, jolla tämä
+kuunteli ja koetti selvittää niitä siveysopillisia ja muiden oppien
+arveluttavia väitteitä, joita Drake tuolloin tällöin rohkeni tuoda
+esiin, milloin laamanni Juhana ei ollut saapuvilla.
+
+Nuoren neidon olennossa ilmeni jonkinlaista toivottomuutta, jota
+Drake ei voinut selittää, vaan joka ei läheskään tuntunut hänestä
+vastenmieliseltä. Samaa toivottomuutta oli neiti Skytten sydämessäkin.
+
+Tässä tilassa ei häntä mitkään epäilykset, mitkään ajatukset
+varomattoman teon seurauksista hillinneet. Hänen luontonsa kaipasi
+jotakin mahtavaa, koko olentoa järkähyttävää huvitusta. Siksipä hän
+ei pelännytkään, kun hän Drakessa luuli huomaavansa tavallista
+erinkaltaisempaa osanottoa ja aavisti tämän vieraissakäyntien etupäässä
+tarkottavan itseään; ei, vaan hän tunsi vielä mieltymystäkin tuohon
+synkkään mieheen, jonka olennossa ilmeni samaa revinnäisyyttä kuin
+hänessä itsessäänkin, synkkää maailmankatsomusta ja kaikkia maallisia
+tahi taivaallisia voimia arkailematonta uskaliaisuutta.
+
+Sanalla sanoen: Drake tuli pian varmuuteen siitä, ettei Maria ollut
+hänen suhteensa välinpitämätön. Silloin oli hänenkin päätöksensä tehty.
+Hän tahtoi millä ehdoilla, millä keinoilla hyvänsä vapautua siitä
+naisesta, joka seisoi hänen ja tuon ihastuttavan neidon välillä.
+
+Tämä päätös ei vaatinut pitkälti aikaa kypsyäksensä teoksi! Drake ei
+enää mitannut aikaa tiimalasilla; tieto siitä, että hänen kohtalonsa
+pian tulisi ratkaistuksi, hänen toivomuksensa, hänen levottomuutensa ja
+kärsimättömyytensä saattoivat ajan väliin rientämään kotkan siivin,
+väliin kilpikonnan tavalla raskaasti kömpimään. Eräänä aamuna tuli hän
+Agneksen huoneeseen, lukitsi oven ja käänsi peittelemättä puheen heti
+siihen asiaan, jota hän aikoi esittää.
+
+-- Agnes, sanoi hän ja istui vastapäätä häntä, -- sinä et ole
+onnellinen liitossasi minun kanssani. Minä tiedän sen enkä voi
+puhdistaa itseäni niistä soimauksista, joita on täytynyt tuhansin
+kerroin sydämestäsi kohota minua vastaan. Erilläänpysyväisyyteni,
+kylmyyteni ja katkeruuteni ovat saattaneet sinulle suuria kärsimyksiä.
+Usko minua, minä tiedän sen syyn suuruuden, jonka kohtalo suhteessani
+sinuun on sälyttänyt päälleni...
+
+-- Oi, Kustaa! lausui Agnes vesissä silmin ... sillä hänen koski
+kovasti sydämeen tämä Draken odottamaton itsensä syytös. -- Kustaa!
+Olkoon jo kylliksi; sinä kadut ... ja mitä on ollut, se on unhotettu!
+
+-- Ei, malta, keskeytti hänet Drake, joka ei ollut arvannut, että hänen
+sanojansa voitaisiin käsittää väärin, -- anna minun puhua puhuttavani!
+
+-- Ei, ei, lausui Agnes, -- nyt on minun vuoroni kääntyä pyynnöllä
+sinun puoleesi. Kustaa, anna anteeksi, anna anteeksi, etten ole voinut
+olla sinulle se, mikä olen tahtonut! Anna anteeksi, etten ole voinut
+säilyttää rakkautesi! Minä tiedän, että naisen paras avu on
+kärsivällisyys, ettei hänen mielensä saa masentua ensi tuulenpuuskasta,
+että hänen tulee vuodattaa auringonpaistetta miehen sieluun, kun
+vastukset elämäntaistelussa synkistävät hänen mielensä. Mutta oi!
+sydämeni on ollut heikko, raskasmielisyyteni on tehnyt sinut
+alakuloiseksi, -- minä olen ollut sinulle taakaksi, -- oi, anna minulle
+anteeksi se!
+
+Agnes tarttui Draken käteen ja painoi sen otsallensa, mutta kun tämä
+äkkiä tempasi kätensä pois, katsahti hän hämmästyneenä ylös ja
+peljästyi miehensä katsetta.
+
+-- Malta, sanoi Drake, -- minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa,
+mutta paljon, josta itseäni soimata. Mutta luuletkohan, että minä vasta
+tänään olen koetellut itseäni ja tullut sen huomaamaan? Ei! Monet
+vuodet päästään, tuhansina unettomina öinä olen itseäni syyttänyt,
+niinkuin nytkin syytän. Agnes, me olemme molemmat onnettomia, niin
+onnettomia, että joka minuutti kalvaa päivän pituisena elämämme
+lankoja. Meidän täytyy erota, Agnes; se on välttämätön: sinulle, koska
+minä en ikinä voi tulla sinulle muuksi, kuin mikä olen: sinun
+kiusanhenkesi, ja minulle, koska omantuntoni voi tyynnyttää lepoon
+ainoastaan se toivo, että sinä erillään minusta tulet onnelliseksi ja
+vapaudut kärsimyksistä, joita en siedä nähdä.
+
+Drake vaikeni ja silmäili puolisoonsa, johonka tuo niin äkillisesti
+herännyt ja niin julmasti pettynyt väärä toive oli vaikuttanut miltei
+rampauttavasti. Mutta kun hän vihdoin kohotti päänsä ja kiinnitti
+silmänsä Drakeen, nousi tämä istualtaan ja alkoi kävellä edestakasin
+lattialla.
+
+Hiljaisuutta kesti muutama silmänräpäys.
+
+-- Hyvä on, lausui vihdoin Agnes raukealla, vaan päättäväisellä
+äänellä, -- voimmehan sitten erota ... koska onnesi vaatii sitä ...
+mutta millä tavalla?
+
+-- Meidän kummankin onni vaatii sitä, Agnes, lausui Drake vilkkaasti.
+-- Oi, miksi on ihminen oman sydämensä orja! Himoja syntyy siellä
+itsestään, tietämättämme miten, ne varttuvat ja tempaavat meidät
+mukaansa, meidän voimatta niitä vastustaa, ne sammuvat meidän vähimmin
+sitä aavistaessa, ja jättävät sijaa toisille, joiden synty on
+tahdostamme yhtä riippumaton... Agnes, sinä suostut siis, sinä huomaat
+välttämättömäksi...
+
+-- Suostun, keskeytti hänet Agnes, -- mutta vastaa kysymykseeni, millä
+tavalla se on tapahtuva?
+
+-- Se voi tapahtua vain yhdellä tavalla ... minä annan sinulle takasin
+myötäjäisesi ja laillisen osuutesi omaisuudestamme; se riittää
+turvaamaan sinulle ajallista toimeentuloa ... ja sinä valitset
+asuinpaikaksi toisen maan, ehkä jonkun niistä onnellisista, jotka
+luonto on varustanut paratiisillisella kauneudella ja ikuisella
+suvella, tehdäksensä ne tyyssijoiksi sydämille, jotka tahtovat unhottaa
+entuuden ja alkaa uutta onnen eloa. Tahi kenties pidät parempana isiesi
+syntymämaan, jossa isäsi nimi on hyvin tunnettu, ja jossa sinulla on
+paljon mahtavia sukulaisia, jotka ilolla ottavat sinut jälleen
+piiriinsä. Sinulla on ehdonvalta valita...
+
+Agneksen kalpeille poskille oli sill'aikaa noussut heikko puna.
+
+-- Emmekö me voi muulla tavalla purkaa liittoamme, kuin käyttämällä
+tuota ehdottamaasi keinoa?
+
+-- Emme voi, paitsi sitä on vain kaksi porttia, jotka vapauteen
+johtavat: toinen on kuoleman, toinen häpeän. Avioliitto on pyhä, ja se
+on yhteiskuntajärjestyksen perustus. Senvuoksi ovat lainsäätäjämme
+pitäneet tarkalla, ettei sen ulkonaista olentoa, muotoa saada
+järkähyttää, vaikkakin sen henki on poissa. Minusta nähden on se
+väkivaltaa luontoa kohtaan. Eivät he ajattele, nuo miehet, jotka
+kansoille lakeja laativat, että ihminen on taipumustensa määrättävänä,
+että hänen taipumuksensa ovat yhtä muuttuvia kuin kuu; he unhottavat,
+että pakko on rakkauden myrkky...
+
+-- Sinä vaadit siis, sanoi Agnes seisoalleen nousten, -- sinä vaadit
+että minun tulee lähteä pois talostasi...
+
+-- Muuta ehtoa ei ole...
+
+-- Että minun, jatkoi Agnes paisuvalla voimalla, -- avionrikkojana
+tulee lähteä pois kotosijoiltani, karkulaisena jättää se maa, jonka
+mullassa lapseni lepää! Ei milloinkaan! Ainoa, mikä vielä on minulle
+kallis, on kunniani, hyvä maineeni. Riistänet minulta kaikki, sitä et
+kuitenkaan riistä.
+
+-- Malta mielesi, sanoi Drake. -- Kunniasi ei ole kärsivä siitä yhtään.
+Tiedetään, että sinä olet onneton avioliitossasi, ja että syy on minun.
+Sinua tullaan puhdistamaan ja minua syyttämään siitä mitä on
+tapahtunut, enkä minä koetakaan puhdistaa itseäni.
+
+-- Älä puhu siitä enää mitään, lausui Agnes, -- se ei tule tapahtumaan!
+Ole kärsivällinen! Sinä mainitsit kuolon portin. Onneton puolisosi on
+pian astuva siitä sisään ja sinä olet vapaa.
+
+-- Toisen meistä täytyy siis raahata kahleensa hautaan ... sen
+nimittäin, joka ensinnä sortuu tässä hiljaisessa, mutta kuolettavassa
+taistelussa, joka muodostaa yhdyselämämme? Ajattelepa tarkoin!... Ja
+muuten niin eihän ole vaikeata saada panettelu tyrehtymään, jatkoi
+Drake. -- Terveytesi vaatii sinua oleskelemaan jonkun aikaa
+toisenlaisessa ilmanalassa; sinä matkustat, ja jonkun ajan kuluttua
+saapuu tieto, että olet kuollut... Agnes, minä pyydän sinun ja minun
+vastaisen onnemme nimessä, mieti tarkoin ehdotustani, äläkä hylkää
+ainoata keinoa, jonka kautta voimme pelastua!
+
+Illalla samana päivänä, kuin avioerosta oli ollut puhetta, käväsi
+Vanloo Sjövikissä. Hän tapasi Agneksen yksinänsä; Drake oli matkustanut
+Tukholmaan tapaamaan valtakunnan-neuvos Skytteä ja muutamia muita
+poliitillisia ystäviä, ja häntä odotettiin takasin vasta seuraavana
+päivänä.
+
+Ilta oli kaunis ja kevään henkevä. Vanloo huomasi, että Agneksen oli
+mieli kovasti kuohuksissa, ja esitti, häntä huvittaakseen, että
+lähdettäisiin kävelylle. Agnes suostui ja niin päätettiin lähteä järven
+rannalla sijaitsevalle kirkkomaalle ja käydä Hedvigin haudalla.
+
+Vanloon käsivarteen nojautuen jätti hän hetkeksi kolkot muurit, joiden
+sisässä hän huokaillen oli kuluttanut paraimman osan ikäänsä, ja tunsi
+mielensä kummallisesti virkistyneen, kun hän luonnon vapauteen tultuaan
+hengitti kevättuulosten vilpeyttä rintaansa ja tähysteli rauhallista
+seutua, joka levisi hänen katseittensa eteen. Ilta-auringon rusoloiste
+kimmelteli lammen rasvatyynellä pinnalla ja aaltomaisesti kohoilevilla
+ja laukeilevilla kedoilla, joidenka kellanvihreätä värivälkkeilyä
+keskeyttivät siellä ja täällä tummat koivu- ja leppäviidakot, ja tämän
+yllä kaareili korkealla sinitaivas vähäisine liikkumattomine
+pilvenhattaroineen, joiden hopeaväri yhä enemmän muuntui vaaleahan
+purppuraan, mikäli aurinko läheni näköpiiriä.
+
+Tämä näky sai Agneksen povessa vapauden kaipuun vireille, sai hänet
+halajamaan jonnekin kauas tuntemattomille onnen äärimaille. Hän oli
+kauan tuntenut tällaista kaipuuta, vaan sen pyrintöperänä oli ollut
+taivas; nyt tuntui hänestä maakin olevan ihana ja hän aavisti, että
+sekin voisi tarjota hänelle iloa ja huvitusta.
+
+Tultuansa kirkkomaalle Agnes ja Vanloo hakivat Hedvigin haudan ja kun
+he olivat hiljaisina hetken aikaa sen ääressä viipyneet, istahtivat he
+sen läheiselle hautakummulle, ja siinä Agnes lapsuutensa ystävälle
+kertoi mitä hänen ja Draken välillä aamulla oli tapahtunut.
+
+Vanloon otsan peitti mielipahan ja suuttumuksen puna Agneksen hänelle
+kertoessa aamullista kohtausta. Mutta samalla oli tämä asiankäänne
+hänelle tervetullutkin. Eroamalla Agneksesta riisti Drake tietämättänsä
+itseltään viimeisenkin tukiturvansa, ja Agnes saattoi poistua hänen
+kukistumisensa ja alenemisensa näyttämöltä niin kauas, ettei huhun
+siitä tarvinnut saapua äkkiarvaamatta hänen kuuluvilleen, ja hän
+pelastuisi siitä häpeästä, jonka alaiseksi hänen miehensä nimen täytyi
+joutua. Vanloo pelkäsi niinikään, että Agnes, yhä edelleen
+vastustamalla miehensä vaatimuksia, saattoi panna henkensä alttiiksi,
+sillä hän tiesi Draken mieheksi, joka ei kaihtanut mitään keinoja, kun
+intohimot ja omat edut sitä vain vaativat.
+
+Agnes senvuoksi oudostui, kun Vanloo pelkonsa syitä mainitsematta
+kehotti häntä myöntymään Draken vaatimukseen, koskapa se, niinkuin tämä
+itsekin oli todistanut, saattoi käydä päinsä, ilman että hänen
+kunniansa tarvitsi siitä kärsiä. Agnes empi, vaikka hänen oma mielensä
+tällä hetkellä olikin Vanloon kauniitten, vakuuttavien sanojen
+vaikutukselle herkkä.
+
+-- Agnes, sanoi Vanloo vihdoin ja tarttui hänen käteensä, -- kun sinä
+lähdet tästä kolkosta asunnosta, niin sinä et ole turvaton nainen,
+jonka on kotopaikaltansa luopuminen taistellakseen vierasten,
+välinpitämättömien ihmisten parissa elämän myrskyjä vastaan. Niinkauan
+kuin minä elän, olen minä sinulle lujana turvana ja uskollisena
+ystävänä. Mikä sinua täällä viehättää? Ei muu kuin hauta! Lohdutus,
+jonka siitä saat, ei vastaa kärsimyksiäsi täällä. Ja kukapa tietää?
+Ehkenpä jo piankin saanet rauhotetuin mielin palata tämän haudan luo
+ja, ilta-auringon yhtä suloisesti säteillessä, laskea kukkasi sen
+turpeille...
+
+Vanloo puhui edelleen yhä enenevällä lämmöllä. Agnes kuunteli, ja mitä
+kauemmin hän kuunteli, sitä kovemmin sykki hänen sydämensä; häntä alkoi
+elähyttää sama toivo kuin Vanlootakin, ja hänen haaveileva katseensa
+liihotteli pitkin järven pintaa, josta muuan lahti ulkoni silmän
+siintämättömiin näköpiiriä kohden, muodostaen metsittyneiden
+niemekkeiden väliin aukioimen, kiiltävän uran, johon iltaruskon
+kultareunaiset pilvet kuvautuivat. Ja tästä urasta oli hänen
+mielestänsä urkeneva tie onnellisempaan tulevaisuuteen...
+
+Vihdoin voitti Vanloo; Agnes suostui.
+
+Kun Drake seuraavana päivänä synkännäköisenä astui Agneksen huoneeseen
+ja toisti vaatimuksensa, ilmoitti Agnes tyynesti, että hän oli asiata
+harkinnut ja nähnyt parhaaksi, heihin molempiin nähden, siihen suostua.
+
+
+
+
+XV.
+
+Aadolf Skytte Tukholmassa.
+
+
+Kun Aadolf Skytte pikaisesti maskustettuaan saapui Tukholmaan, niin hän
+ensi työkseen lähti kuninkaalliseen linnaan, joka avarain muuriensa
+sisään sulki ei ainoastaan sen, mitä maassa oli ylevintä, vaan myöskin
+kehnointa ja enimmin halveksittua, sen langenneita ja rikoksellisia
+jäseniä.
+
+Kruununvankila oli, merkillistä kyllä, aivan kuninkaallisen perheen
+huoneiden alla. Mutta mahtavat kiviseinät ja paksut trossipermannot
+erottivat toki vallan, korkeuden ja loiston rikollisuudesta, pimeydestä
+ja epätoivosta; vankien huokaukset ja kahleiden kalina eivät häirinneet
+yläpuolella olevia, eikä juhlapitojen hälinä tahi soiton sävelet
+myöskään keskeyttäneet noiden raukkojen synkkiä tuumailuja, niiden,
+jotka venyivät maanalaisissa komeroissaan, joidenka ristikkoikkunat
+olivat linnankaivannon vedenpinnan tasalla.
+
+Aadolf riensi avaran palatsin linnanpihaan, missä tiesi vankilan
+olevan, ja toivoi saavansa nähdä Ellin ja Inkerin, jotka vähää ennen
+häntä lienevät saapuneet surulliseen määräpaikkaansa.
+
+Mutta se toivo ei toteutunut; raskaat rautaovet olivat jo teljetyt
+heidän jälkeensä. Aadolf kysäsi vanhalta vanginvartijalta, joka
+avainkimppu vyöllään asteli alaansa linnanpihalla, oliko kaksi
+noituudesta syytettyä naista äsken saapunut. Vanginvartija silmäili
+oudoksuen nuorta ritarismiestä, kysymys kun näet lausuttiin jotenkin
+kiivaasti, mutta vastasi, että kaksi naista, toinen vanha toinen nuori,
+todellakin hiljattain oli uskottu hänen valppautensa huostaan, ja että
+hän mukana olleelta vahdilta oli kuullut heidän olevan noitia, jotka
+olivat tehneet paljon tuhoa kotiseudullaan.
+
+Aadolf kysyi vielä, missä heidän vankikammionsa sijaitsi.
+Vanginvartija, jonka mielestä nuori herra oli aivan tavattoman utelias,
+osotti sormellansa pimeään käytävään ja vastasi:
+
+-- Tuolla perinnä vasemmalla.
+
+-- Mihinkä aikaan päivällä niitä lasketaan ulos raittiiseen ilmaan? oli
+Aadolfin kolmas kysymys.
+
+-- Hm, vastasi vanginvartija, -- niille vangeille, joita jalo herra
+kyselee, ei ole oikeastaan määrättykään mitään aikaa, milloinka he
+saavat lähteä ulos tuulettelemaan; he saavat tietysti lähteä, silloin
+kun muutkin vangit lähtevät: se on edellä puolisten, jolloin heitä
+muutamia erällään lasketaan tuohon aituukseen.
+
+Näihin tietoihin oli Aadolfin tyytyminen. Hän päätti palata seuraavana
+päivänä aamupuolella linnanpihaan ja toivoi silloin paremmin
+onnistuvansa.
+
+Sittenkun nuori Skytte oli hankkinut itsellensä asunnon -- kaksi
+pienehköä huonetta Götkadun varrella olevassa talossa, jonka isännän
+luona hän Tukholmassa käydessään tavallisesti majaili -- lähti hän
+setänsä, valtakunnan-neuvos Pentin luo.
+
+Tämän ja Aadolfin välinen suhde oli paljoa läheisempi kuin Aadolfin
+suhde isäänsä. Herra Pentti oli aina kadehtinut herra Juhanan onnea,
+kun tällä oli poika; herra Pentti olisi kovin hartaasti toivonut
+itsellensä sitä onnea, ei niin paljon sen vuoksi, että hän olisi nähnyt
+polvilukunsa jatkuvan, kuin erästä toista tarkotusta varten. Herra
+Pentti oli, kuten tiedämme, laajalle tähtäävä nero, joka valtiollisilta
+toimiltansa joutessansa antoi kynttilänsä valon loistaa tutkimusalan
+pimeimpiinkin sokkeloihin ja hautoi mielessänsä mitä rohkeimpia
+suunnitelmia koko ihmiskunnan uudestisyntymisestä. Älköön kukaan
+luulko, että hänen tutkimuksensa ja havaintonsa rajoittuivat ainoastaan
+kielitieteeseen ja sen semmoisiin halpoihin tiedonaloihin! Ei
+ollenkaan! Teologiian, filosofiian ja politiikan vaikeimmat kysymykset
+olivat hänellä aivan selvillä; taivaan ja maan välillä ei ollut mitään,
+jota hänen filosofiiansa ei olisi ainoastaan haaveksinut, vaan vieläpä
+käsittänyt, perinpohjin oivaltanut ja järjestelmäksikin sovittanut.
+Älköön meitä siis ihmetyttäkö, että hän niinikään oli laatinut
+täydellisen, pykäleihin asianmukaisesti jaetun kasvatusjärjestelmän,
+joka alkoi siitä, jolloin pojalle (tytöt eivät kuuluneet järjestelmään)
+tavallisesti puhkeaa ensimäinen hammas, ja päättyi siihen, jolloin
+hänen on liittyminen osalliseksi yhteiskunnalliseen elämään.
+
+Tätä järjestelmää, jota hän erityisistä syistä ei tohtinut tuoda
+julkisuuteen hyödyksi ihmiskunnalle, olisi hän toki salaa tahtonut
+sovelluttaa omaan omintakeiseen taimeen varmana siitä, että tämä,
+sellaisen viisauden viljavoittamana, varttuisi koko maanpiirin
+pimittäväksi puuksi.
+
+Tiedämme nyt, miksi herra Pentti niin hartaasti oli toivonut itsellensä
+poikaa; tiedämme myös, että tutkimaton sallimus oli kieltänyt häneltä
+tämän lahjan, epäilemättä suureksi vahingoksi koko ihmiskunnalle. Sitä
+suuremmalla lempeydellä oli hän sen vuoksi kohdellut veljensä poikaa,
+mutta kun hän näki, että veli Juhanan uskonnolliset mielipiteet
+kerrassaan estivät häntä koettelemasta kasvatusjärjestelmäänsä
+Aadolfiin, täytyi hänen tyytyä salassa vaikuttamaan tämän henkiseen
+kehitykseen. Herra Pentti se ensimäiset harhaoppiset kirjat pani nuoren
+ylioppilaan käteen ja herätti hänessä halua tutkimiseen. Siitä sai
+alkunsa heidän välillänsä ystävyys, ja valtakunnan-neuvos Pentin
+nuorekas mieli ja eloisuutta uhkuva olento, jotka niin suuresti
+erosivat laamanni Juhanan karkean jylseästä luonteesta, olivat vain
+omiansa tätä keskinäistä väliä lujittamaan.
+
+Että Aadolfin luonteessa muuten oli hyvin vähän yhteistä herra Pentin
+kanssa, pitäisi lukijalla jo olla selvillä. Paitsi likeistä
+sukulaisuutta yhdisti heidät toisiinsa ainoastaan se, mikä heidän
+tutkimuksissaan oli yhteistä; mutta niihinkin nähden olivat he kokonaan
+eri kannalla. Aadolfin tutkimusten silmämääränä oli saada järjen
+vakuutusta niihin päätelmiin, jotka hänen uskonnollinen tunteensa vaati
+pitämään tosina; hän suri tullessaan vastaisiin päätöksiin, ja
+epäilykset himmensivät hänen onneaan. Herra Pentti sitävastoin hykersi
+tyytyväisenä kämmeniänsä, kun hän oli saanut kumotuksi jotakin, jota
+siihen asti oli pidetty kumoamattomana totuutena, tahi jos hänen
+viisastelevalla sukkeluudellaan oli onnistunut saattamaan epävarmaksi
+ja sekavaksi jotakin semmoista, jota kaikki olivat pitäneet päivän
+selvänä ja perustotuudellisena asiana. Ihmetellessään omaa älykkyyttään
+hän ei tullut tuntemaan sitä tyhjyyttä, jonka uskon ja vakaumuksen
+puute muutoin tavallisesti tuo mukanansa.
+
+Valtakunnan-neuvos otti Aadolfin sydämellisesti vastaan; hän oli mitä
+hilpeimmällä mielellä, sillä hän oli vast'ikään saanut valmiiksi
+oikeusjuttuansa koskevan hakemuskirjan (järjestyksessä yhdennentoista)
+Svean Hovioikeudelle, ja oli hänen onnistunut saada se niin
+mutkikkaasti kokoonpannuksi, että hän jo edeltäkäsin arvasi millaista
+päänvaivaa se lainoppineille herroille saattaisi.
+
+-- Tuhatkertaisesti tervetullut, rakas nepas! sanoi hän; -- sinä tulet
+kuin jos olisit kutsuttu. Minulla on tunti aikaa pukeutuakseni,
+ennenkun lähden kreivi Pietarin luo; koettakaamme tuota ikävää tehtävää
+hauskuttaa mieluisalla puhelulla. Kerropa nyt ensin, mitenkä vanhempasi
+ja rakas tyttäreni Signildsborgissa jaksavat; sitten kutsun tänne
+Juhon, ja sillä aikaa kun hän auttelee vaatteita päälleni, pyydän sinua
+lausumaan ajatuksesi niistä arveluttavista valtiollisista väitteistä,
+jotka tuo hävytön englantilainen Thomas Hobbes suvaitsee lasketella
+kuninkaallisen yksinvallan puolustamiseksi.
+
+Lausuessaan tätä valtakunnan-neuvos vilkasi tutkivasti silkkisukkiinsa
+ja kenkiinsä...
+
+Aadolf antoi Marian kirjeen. Hän otaksui tytön siinä viitanneen siihen
+tapaukseen, joka oli karkottanut hänet kotoa. Mutta katsottuansa läpi
+kirjeen herra Pentti heitti sen kirjoituspöydälleen ja lausui:
+
+-- Minä mielihyväkseni huomaan, että hän on terve ja viihtyy
+toistaiseksi hyvin maaseudulla. Muutoin vaan tavallista lorua. No niin,
+poikaseni, käydään sitte käsiksi Hobbesiin, jahka ensin kutsun sisään
+Juhon...
+
+Herra Pentti oli juuri aikeessa soittaa kamaripalvelijansa sisään, kun
+Aadolf esti sen ja pyysi saada kahdenkeskisesti puhutella setäänsä.
+
+-- Kautta Jupiterin! lausui valtakunnan-neuvos ja ravisti tapansa
+mukaan käheröittyä peruukkiaan. -- Näyttää ihan siltä, kuin olisi
+sinulla hyvinkin tärkeitä puheltavia. Olkoon menneeksi, minä kuuntelen,
+mutta puhu pian!
+
+Aadolf kertoi nyt hyvin lyhykäisesti, että hän oli riitaantunut isänsä
+kanssa sen johdosta, että he olivat erimieltä kahden noituudesta
+syytetyn naisen vangitsemisesta, ja että tämä epäsopu oli mennyt niin
+pitkälle, että Aadolfin täytyi lähteä pois Signildsborgista.
+
+-- Veli Juhana on kaltaisensa, sanoi valtakunnan-neuvos, kun Aadolf
+lopetti kertomuksensa, -- rehellinen ja oiva mies, siitä ei
+puhettakaan, mutta hiukan ahdasmielinen ja ajan ennakkoluuloihin
+taipuva. Se oli ikävä kohta, Aadolf kulta, mutta kyllä kaiketi veli
+Juhanan kiukku kerran lauhtuu, ja siihen asti saat sinä koettaa
+asettaa elämäsi täällä Tukholmassa niin auttavalle kannalle kuin
+suinkin. Mutta palatakseni jälleen ystäväämme Thomas Hobbesiin, jatkoi
+valtakunnan-neuvos, asettuen peilin eteen, -- niin oletan että jo olet
+lukenut hänen _Elementa philosoficansa_, ja tahtoisin mielelläni kuulla
+mitä sinä arvelet hänen...
+
+-- Ah, parahin setäni, minä en todellakaan nyt halua puhella moisista
+asioista. Tulin pyytämään, että te hankkisitte minulle jotakin
+yhteiskunnallista asemaani vastaavaa tointa siksi aikaa, kuin oleskelen
+täällä Tukholmassa.
+
+-- Oikein mielelläni, lausui herra Pentti katsellen pitsikalvosimiaan,
+-- minä suurimmalla mielihyvällä tarjoan sinulle apuani. Sinä olet
+neppaani, ja se on paras puoltolauseesi. Miksikä tahdot ruveta,
+poikaseni?
+
+-- Minä otan vastaan minkä sopivan viran hyvänsä, jonka tarjootte
+minulle, ja jota kykenen hoitamaan.
+
+-- Sinä olet neppaani, sanon vieläkin kerran, ja kykenet niin muodoin
+täyttämään mimmoisen viran hyvänsä. Mutta vähään sinä et saa tyytyä, et
+halpaan kirjurinpaikkaan virastoissa etkä alhaisempaan virkaan
+sotaväessä. Et, et, sinä olet oikeutettu vaatimaan paljo, ja minä kyllä
+saatan kohtuulliset vaatimuksesi täytetyiksi... Hyvä on, lisäsi
+valtakunnan-neuvos itsekseen ja otti hyppysellisen kultaisesta
+rasiastaan, -- tästä saattaa taas sukeutua pikkuinen virkistävä kina
+herrain valtakunnanholhojain ... minä vaadin pojalle paljo, ja kun sen
+hyväksyvät, vaadin yhä enemmän ... ja kun toistamiseen antavat perään,
+olen heitä harmistuneena sättivä ja vaativa yhä enemmän. Kautta
+Jupiterin! lystiä ajometsästystä ... kunnes tulee hetki, jona _heillä_
+ei ole mitään ja _minulla_ kaikki jaeltavana.
+
+Tämä ajatus tuntui herra Pentistä niin hupaiselta, että hän päätti
+panna sen täytäntöön. Että Aadolfin täytyisi sen kautta kauan odottaa,
+ennenkun hän pääsisi hyödylliseen ja hauskaan toimeen, jäi sedältä
+huomioon ottamatta. Kumminkin hän vielä toistamiseen vakuutti
+hankkivansa niinpian kuin suinkin Aadolfille kunniallisen toimen
+valtion palveluksessa. Sittenkun hän vielä oli kysellyt neppaaltansa
+yhtä ja toista, hänen asuntoansa ja toimeentuloansa koskevia seikkoja,
+luvannut saattaa hänet hoviin ja antanut hänelle sen hyvän neuvon, että
+hän käyttäisi aikansa vakaviin opinnoihin sekä hupaiseen seurusteluun
+nuorten samanikäisten miesten parissa, soitti hän kamaripalvelijan
+luokseen ja ryhtyi tämän avustamana niin innokkaasti pukeutumaan, että
+Aadolf katsoi läsnäolonsa tarpeettomaksi ja lähti pois.
+
+Ennenkun Aadolf seuraavana aamuna lähti linnaan, oli hän huolellisesti
+pukeutunut, koska luuli varmaksi, että hän kävellessään linnanpihalla
+kohtaisi useita tuttuja hovilaisten joukosta sekä kaartin upseereista,
+joiden kasarmi oli linnanmuurien sisässä. Niin kävikin: häntä
+piiritettiin, häntä onniteltiin sen johdosta, että hän vihdoinkin oli
+tullut huomaamaan, kuinka paljoa mukavampi oli olla pääkaupungissa kuin
+maaseudulla, ja vaadittiin häntä ottamaan osaa lukuisiin iloisiin
+kemuihin, joita oli määrä viettää sinä ja vielä seuraavana päivänä.
+
+Toverien kanssa puhellessaan Aadolf osotti niin suurta hajamielisyyttä,
+että nämä siitä saivat aihetta leikkisiin kokkapuheisiin. Hän pysytteli
+vankien aituuksen läheisyydessä ja loi tuhkatiheään katseensa
+ristikkorautojen läpi niihin kovaonnisiin, jotka, enimmäkseen kahleilla
+ja jalkaraudoilla varustettuina, astuskelivat aituuksen sisässä
+vanginvartijain valvonnan alaisina, tahi istuskelivat penkeillä pitkin
+seinustaa, nauttien heille suodun lyhyen ajan valosta ja raittiista
+ilmasta. Aadolf näki kalpeita kasvoja, joilla kaikki surun ja
+epätoivon, julmuuden ja paatumuksen vivahdukset kuvastuivat; mutta
+niitä raukkoja, joiden tähden hän oli tullut sinne, ei näkynyt, vaikka
+hän koko aamupuolen uskollisesti odotti, toivoen heitä näkevänsä. Mutta
+kun rautaovi viimeisen vangin mentyä sulettiin, kun aituus tyhjeni sekä
+vahtiparaati soittokuntansa jälessä ja pertuskasotamiehiä riviensä
+välissä marssi poikki linnanpihan sijoittuaksensa linnan suurten
+portaiden edustalle, lähti Aadolf apein mielin palatsista ja palasi
+yksinäiseen asuntoonsa.
+
+Seuraavana aamuna kävi Aadolf taas setänsä luona ja toivoi saavansa
+pitemmältä puhua hänen kanssaan. Hänen aikomuksensa oli koettaa
+herättää herra Pentissä osanottoa Inkeriä ja Elliä kohtaan ja saada
+hänet käyttämään vaikutusvoimaansa heidän hyväkseen.
+
+Herra Pentti oli äsken noussut makuulta, kun Aadolfin ilmoitettiin
+tulleen. Nuori Skytte saatettiin makuuhuoneeseen, jossa hänen setänsä
+paraikaa luki kirjettä.
+
+-- Kauniita uutisia! huudahti valtakunnan-neuvos Aadolfia vastaan
+kohta, kun tämä näyttäytyi ovessa. -- Sinäpä oikea juupeli olet! Isäsi
+kirjoittaa tässä pitkän epistolan tavalliseen kaavaansa, oikean
+valitusvirren, josta en ole voinut lukea kuin puolet, mutta siitäkin on
+jo kylliksi. Sinä olet käyttäynyt tyhmästi, poikaseni, hiivatin
+tyhmästi, ja jos joudut koko maailman pilkattavaksi, niin on syy sinun
+omasi. Piruako sinulla on ollut noitien kanssa tekemistä? Veli Juhana
+vakuuttaa ihan todesta takaa, että lemmenjuoma on pilannut pääsi ja
+että olet pannut toimeen kotonasi aika mellakoita. Sinä olet hukassa,
+ystäväiseni; huomenna on tämä skandaali ihan varmaan koko Tukholman
+tiedossa; taikauskoiset säälivät sinua, ennakkoluulottomat nauravat
+sinulle.
+
+-- Siitä minä viis veisaan, Aadolf vastasi, -- säälikööt tyhmät ja
+naurakoot sydämettömät. Juletkoon vaan yksikään julkisesti loukata
+minua, niin on minussa miestä antamaan ojennusta. On sentään hyvä,
+ettei teidän valistunut mielipiteenne minun suhteeni ole entisestään
+muuttunut, setä...
+
+-- Siinä erehdyt, lausui valtakunnan-neuvos Pentti terävästi; --
+tuhansia kevytmielisiä kujeitasi minä en lukisi sinulle miksikään,
+mutta minä en koskaan anna anteeksi tyhmyyttä, joka tekee Skytten nimen
+naurettavaksi.
+
+-- Minä toivon mielipiteenne muuttuvan, kunhan kerron mitkä syyt
+aiheuttivat menettelyni.
+
+-- Parasta kun et kerrokaan! Minä tiedän kaikki mitä sinä tahdot sanoa
+... vaan jätä se nyt! Tuhottomasti rakastunut johonkin Canidiaan,
+puoskariakkaan, joka ei ole tehnyt muuta, kuin iätpäivät laastaroinut
+talonpoikien paisekkeita ja lukenut loihtuja sairaiden sikojen yli!...
+Hyi perhana! Ja mokoman naisen tähden saattaa aikaan ikävyyksiä ja
+meteleitä, suututtaa isäukkonsa silmittömäksi ja sotkea sekaisin maat
+ja taivaat! Ellen totta tosiaan olisi setäsi, niin nauraisin oikein
+sydämestäni houkkamaisuudellesi, mutta nyt minua suututtaa, sillä siitä
+pääsee juoru kulkemaan kautta koko Tukholman.
+
+-- Te siis paheksitte sitä, kun minä koetin estää tyttöraukan
+häpeällistä rääkkäämistä ... kun tahdon pelastaa viattomia, joiden
+henki on vaarassa ennakkoluulojen johdosta, joita te halveksitte yhtä
+syvästi kuin minäkin?
+
+-- Niin tosiaankin, ja minun täytyy sanoa se suoraan, että paheksin
+sitä mitä ankarimmin. Joka lähtee sotaan vallitsevia ennakkoluuloja
+vastaan, saa kalliisti maksaa yrityksensä.
+
+-- En olisi luullut kuulevani moista teiltä, setä hyvä. Pelonko tähden
+siis pitäisi tukahuttaa oikeuden ja totuuden tuntonsa?
+
+-- Jos vastaisin siihen myöntäen, niin on varmaa, ettet voisi olla
+siunailematta ja päivittelemättä rakkaan setäsi pelkuruutta,
+sydämettömyyttä ja niin edespäin. Välttääkseni sitä tahdon senvuoksi
+lausua vain sen toivomuksen, että sinusta, kun mielesi ajan pitkään
+talttuu, vielä on varttuva mies, yhtä viisas ja ymmärtäväinen kuin kuka
+muu tahansa. -- Sinä, poikaseni, jatkoi hän, -- olet valettu samaan
+kaavaan kuin isäsi. Sinä olet oikeudenkiihkoilija ja turhantarkka
+omantunnon-noudattaja, aivan kuin hänkin, ainoa ero on vain
+kasvatuksessanne ja mielipiteissänne. Hänen mielipiteensä ovat hänen
+aikansa ja asemansa mukaiset. Siksi ja ainoastaan siksi seisoo hän
+varmalla perustuksella. Jos sinäkin mielit saada vakavaa jalansijaa,
+täytyy sinun oppia sovittelemaan ja välittelemään. Hyveen-esikuvat ovat
+sietämättömiä olioita, ja kaikista vähimmin siedettyjä kun ovat nuoria.
+Ne eivät ole ihmisiä; ne ovat tahdon koneistoja, jotka näykkivät meitä
+toisia, kun eivät pysty musertamaan meitä. Hiisi vieköön, tokihan sinä
+lienet muutakin kuin vaan joku määrä filosoofisten arvostelmain
+määräilemää omaatuntoa. Etkö sinä ollenkaan osaa olla kevytmielinen ja
+antaa asiain mennä menojaan? Typerät siveyden saarnaajat eivät vielä
+ole hoksanneet sitä, että kevytmielisyydettä on mahdoton ihmisen
+saavuttaa elämänviisautta. Sitäpaitsi niin onhan itse mestarisi
+Descarteskin omantunnon-välittelijä. Eikö hän _Principia_-kirjansa
+lopussa sano juuri alistuvansa "katoolilaisen kirkon valtiaisuuden" ja
+"viisaampien ymmärryksen" johdettavaksi? Sinä tahdot pelastaa kaksi
+ihmishenkeä. Varsin hyvä. Mutta sekö on pahempi, että joitakuita naisia
+poltetaan roviolla hurskaan tietämättömyyden vuoksi, kuin että miehiä
+tuhat määrin teurastetaan tappotantereella jumalattoman kunnianhimon
+uhreina? Jälkimäistä seikkaa ei sinun käy parantaminen; ja edellistäkin
+saat pitää hyvänä. Sinä et ole kasvanut skytteläisen sukupuun
+päivänpuoleisella rinteellä, kuten minä; mutta silti ei suinkaan liene
+välttämätöntä, että sinun tulisi olla sellainen jukurapää, joka asettuu
+otsallaan vastustamaan eteenpäin kiitäviä ajan epäjumalaisvaunuja.
+Sinä edistät paremmin asiatasi, jos asetut katsojain joukkoon ja
+laskettelet lisäksi pientä pilaa epäjumalasta. Sinulta puuttuu vielä
+elämänviisautta, ystäväiseni.
+
+-- Ja toivon etten tule sitä koskaan saavuttamaan, ellei se voi
+tapahtua muuten, kuin panemalla alttiiksi sen, mikä ihmisluonnossa on
+jalointa. Ei, setä hyvä, toiveenne eivät tule koskaan täyttymään; minä
+en koskaan ole muuttuva kunniantuntoa ja periaatteita puuttuvaksi,
+kylmäksi, harkitsevaksi, pelkääväksi ja matelevaksi raukaksi...
+
+-- Kah, kah ... heti jo tulena ja liekkinä! jupisi valtakunnan-neuvos
+Pentti; -- ja siinä ne kuultiin nuo peljätyt mahtisanatkin!... Mutta
+sanohan, poikaseni, mikä sinä tahdot olla miehiäsi?
+
+-- Se mikä olen: rehellinen mies.
+
+-- Hyvä, hyvä, Mutta tiedätkö mitä rehellisen miehen on odotettavissa,
+jos hän nousee ajan turhuutta ja ennakkoluuloja vastaan?
+
+-- Marttyyrikruunuako tarkotatte?
+
+-- Narrinkaapua!
+
+-- Minä olen kuullut tarpeeksi, sanoi Aadolf ja sieppasi lakkinsa; --
+ja koska en vielä ole saavuttanut tarpeeksi elämänviisautta ollakseni
+lausumatta epäsuosiollista arvostelua kestä hyvänsä, joka on sitä
+ansainnut, niin täytyy minun teille sanoa, että käsityksenne elämästä
+ovat minusta halveksittavia.
+
+-- Ai, siinä koetit satuttaa omaantuntooni ja tehdä kerrassaan lopun
+hyvästä tuulestani, sanoi valtakunnan-neuvos Pentti. -- Mutta se ei
+sinulle onnistunut, poikaseni.
+
+Ja Pentti herra alkoi lausuilemaan Horatiosta:
+
+_Lenit albescens animos capillus_ [vanhuus lieventää mielenkiivauden]
+j.n.e.
+
+-- Hyvästi, hullupää! huusi hän poistuvan nuorukaisen jälkeen. -- Minä
+en odota että tulisit pyytämään minulta anteeksi, ennenkun olen tehnyt
+sinut valtion virkamieheksi.
+
+Mutta Aadolf lähti setänsä talosta sillä varmalla aikomuksella, ettei
+hän ikänä astuisi jalallaan sinne takasin.
+
+Niinkuin herra Pentti oli ennustanut, että Aadolfin seikkailu pian
+tulisi pääkaupungissa tietyksi, niin tapahtuikin. Sen sai Aadolf kokea
+jo seuraavana päivänä, kun hän toivossa nähdä Elliä taas tuli
+linnanpihaan. Hän oli tuskin astunut linnanportista sisään, ennenkun
+hänen vastaansa kajahti naurunpuuska ja joukko sinne kokoontuneita
+nuoria herroja iski katseensa häneen, lasketellen yhä edelleen
+pilojansa.
+
+-- Hän tuli kuin tulikin: minä voitin vedon, huudahti muuan.
+
+-- Hyvät herrat, virkkoi toinen, -- meidän täytyy saada nähdä noita,
+että jokainen meistä uskoisi tenhojuoman vaikuttavan, ilman että pari
+kaunista silmää on sen tehoa lisäämässä.
+
+-- Kaikista merkillisintä on, että hän taitaa olla vanha akka, ruma
+kuin paholaisen isoäiti, tokasi kolmas.
+
+-- Millaistahan olisi nähdä hellyyden kohtaus heidän välillään,
+huudahti neljäs, jonka sukkeluuden kuultua kaikki taas purskahtivat
+nauramaan.
+
+Nuori Skytte ei voinut hillitä kiukkuaan, olletikin kun hän tuossa
+iloisessa joukossa näki monta aivan tuntematonta henkilöä, joille
+tällaista pilanteon oikeutta ei voitu myöntää senkään vapauden nojalla,
+joka on lähempien ystävien kesken sallittua. Hän astui joukon eteen ja
+vaati kiivaasti selitystä.
+
+-- Mitä te meistä tahdotte? vastasi vanhin joukosta, -- Onko
+aikomuksenne kieltää meitä nauramasta? Sepähän olisi pirua! Ei, nuori
+mies, tehkää niinkuin sanon ja menkää h----tiin!
+
+Näin puhui eversti Steinberg, kuningatar Kristiinan entinen suosikki,
+raakuudestaan ja riitaisuudestaan yleisesti tunnettu mies.
+
+-- Puheenne ei ole läheskään ritarismiehen arvolle soveliasta, mutta
+niinkuin puhutte, niin teitä kohdeltakoonkin, lausui Aadolf Skytte
+harmista punastuen, ja läppäsi miekkansa kahvalla everstiä suuta
+vasten.
+
+Siitä syntyi yleinen hälinä. Steinberg tahtoi heti vetää miekan, mutta
+muutamat joukosta pidättivät häntä siitä.
+
+-- Sehän on kuninkaallisen hovirauhan rikkomista! huusi joku.
+
+-- Ulos, ulos! huusivat toiset, -- täällä ei ole lupa miekkoja mitellä.
+Asia on sovittava toisessa paikassa!
+
+Steinberg raivosi, mutta häneen tartuttiin kiinni käsivarsiin, ja
+joukko lähti linnanpihalta, eikä koko mellakkaa huomanneet muut, kuin
+vahtiapitävät sotamiehet ja pari vanginvartijaa.
+
+Koko liuta lähti ikäänkuin äänettömästä sopimuksesta Norrbron yli
+Björencloun palatsin takaiseen aukioimeen puistoon.
+
+Puistikon portit sulettiin.
+
+-- Hyvät herrat, sanoi sen jälkeen eräs nuori kreivi Horn, -- ennenkun
+ryhdymme enempiin toimenpiteisiin, on asiasta ensin annettava selitys,
+ja kun minua ei ole pyydetty tekemään sitä kaikkien nimessä, niin teen
+sen omassa nimessäni. Minä ilmoitan siis puolestani mielipiteeni
+olevan, että vapaaherra Skytte oli velvoitettu vaatimaan meiltä
+selitystä ja että eversti Steinberg aatelismiehenä on käyttäytynyt
+kelvottomasti.
+
+-- Me yhdymme siihen, huusivat kaikki paitsi Steinberg.
+
+-- Hyvä on, lausui Aadolf Skytte, -- minun mielestäni on solvaus tämän
+tunnustuksen kautta täydellisesti peruutettu, enkä minä muuta hyvitystä
+vaadi.
+
+-- Vaan minä en ole tyytyväinen mokomaan asian ratkaisuun, kiljui
+Steinberg. -- Tuo poikanulikka on loukannut minua henkeen ja vereen
+asti, ja toisen meistä täytyy jäädä paikalle.
+
+-- Jos välttämättömästi tahdotte tapella, vastasi Aadolf, -- niin
+tahdon ilmoittaa, etten nytkään aio osottaa teihin miekkani kärellä,
+vaan kahvalla.
+
+-- Oikein! huusivat kaikki yhdestä suusta, ja heidän yksimielisyytensä
+todisti, ettei yksikään läsnäolijoista Steinbergiä myötätuntoisin
+silmin katsellut, Ikäistensä piiristä karkotettuna tämä mies liittyi,
+kuten Catilina muinoin, nuorempaan polveen, jonka tepposiin ja
+huvituksiin hän otti osaa ikäänsä nähden jokseenkin arvottomalla
+tavalla; mutta kun hänellä ei ollut nimeksikään vasta mainitun
+roomalaisen taitoa hurmata ja viehättää, niin eivät hänen nuorten
+seurustelutoveriensa tunteet häntä kohtaan olleet muuta kuin huonosti
+salattua halveksimista.
+
+Yhä enemmän noista sanoista tuimistuneena paljasti Steinberg miekkansa
+ja huusi:
+
+-- Vetäkää heti miekka, tahi lyön kuoliaaksi teidät, hävytön
+poikanulikka, senkin räätälin jälkeläinen, noita-akan naurettava
+ihastelija! Vetäkää, sanon minä...
+
+Mutta aikeessaan pysyen irrotti Aadolf miekkansa kannikkeesta
+paljastamatta terää. Hän otti tupesta kiinni, ojensi miekankahvan
+Steinbergiä kohti ja kävi tavalliseen miekkailuasentoon.
+
+Tämä uhka, joka Steinbergin kiukun kuohutti ihan ylimmilleen, oli sitä
+vaarallisempaa, kun Steinberg oli tunnettu taitavaksi miekkailijaksi ja
+ahkeraksi kaksintaistelijaksi.
+
+-- Vetäkää miekka, muutoin olette hukassa! huusivat useat varottaen
+Aadolfia, sill'aikaa kuin Steinberg tuokion oli kahdenvaiheella,
+hillitsisikö hän kiukkunsa vai hyökkäisikö hän häpeäksensä siten
+varustetun vastustajan kimppuun.
+
+Mutta kun nuori Skytte ei ollut varotuksista tietääkseenkään, kävi
+Steinberg raivoisasti hänen kimppuunsa, Aadolf torjui monta iskua ja
+kun hänen vastustajansa uudestaan huonolla menestyksellä karkasi häntä
+vastaan, löi hän miekankahvalla tätä toistamiseen kasvoihin.
+
+Katsojat olivat tervehtimäisillään tätä onnistunutta, mutta vaarallista
+liikettä bravoo-huudolla, kun Steinberg uudelleen teki hyökkäyksen ja
+haavoitti Aadolfia vatsaan. Nuorukainen horjahti ja kaatui niiden
+syliin, jotka olivat rientäneet tukemaan häntä.
+
+Eräs saapuvilla olijoista riensi lähimpään välskärintupaan hankkimaan
+haavoittuneelle apua, ja toiset sillä aikaa päästelivät auki hänen
+vaatteensa ja kokivat ehkäistä verenjuoksua.
+
+Sitomataitoon perehtymättöminä ei se luultenkaan olisi heiltä
+onnistunut, ellei muuan mies, joka tähän saakka jonkun matkan päässä
+oli käyskennellyt edestakasin puutarhassa, välinpitämätönnä katsellen
+taistelua, nyt olisi ehättänyt luo. Hän oli varreltansa kookas, laiha
+ja vähän kumara ikäpuoli herrasmies, puettu jokseenkin karvakuluihin
+vaatteihin.
+
+-- Tehkää tilaa, pojat, sanoi hän kimeällä äänellä, joka tunki yhtä
+paljon ulos suusta kuin sieramistakin, -- minä olen tällaisiin asioihin
+paremmin perehtynyt kuin te, ja täysin yhtä hyvin kuin saksalaiset
+välskärimme... Pyh, jatkoi hän, kun hän oli kumartunut Aadolfin yli ja
+tarkastanut haavaa, -- ei tämä miekanpisto teille kuolemaksi ole, nuori
+mies.
+
+-- Kuka tuo on? kysyi muuan joukosta.
+
+Herra, jota kysymys koski, oli näköjään tarkkakuuloinen, sillä hän
+vastasi itse:
+
+-- Nimeni on Skutenhjelm, ja tuosta vanhasta takkikulusta voitte nähdä
+että olen antikvaari.
+
+Niin sanoessaan riisui hän päältään sanotun pukimen, repäsi paidastansa
+hian, josta teki siteen ja mutisi puoliääneen:
+
+-- Siihen meni paita? Ainoa ehjä mikä minulla olikaan.
+
+Skutenhjelm sitoi haavan nopeasti sekä taitavasti ja luki sillä välin
+samalla kimeällä äänellään nuorille herroille aika nuhdesaarnan,
+soimaten heidän riidanhaluaan ja tappeluintoaan.
+
+-- Minä haluaisin nähdä kaikkien kaksintaistelijain joutuvan kuin
+kärpäset omiin miekkoihinsa pyristelemään, vakuutteli hän; -- ja mitä
+erittäinkin herra kreivi Steinbergiin tulee ... mutta missä lemmolla
+herra kreivi on? Hän on mennyt tiehensä, luulemma... No, jääköön
+minulta sitte lausumatta hartaat toivotukseni hänen menestyksekseen,
+vaan sen sijaan pyydän paria herroista ottamaan tätä siipirikkoa
+siivenkynkistä ja viemään hänet noita portaita ylös.
+
+-- Minnekkä tahdotte viedä minut? kysyi Aadolf.
+
+-- Minun huoneisiini; minä asun tuolla yläkerrassa, vastasi
+Skutenhjelm.
+
+Aadolf ei ensi alussa tahtonut suostua tämän miehen auliuden ja
+myötätunnon osotukseen, koska hän tunsi hänet ainoastaan nimeltä, ja
+pyysi tulla saatetuksi omaan asuntoonsa; mutta taanoin niin
+tarkkakuuloinen Skutenhjelm pysyi kuurona hänen vastaväitteilleen.
+Aadolf oli tämän kummallisen miehen vieraana niin kauan, kunnes tämä
+saapuville haetun kirurgin avulla sai hyvin hoidetuksi ja sidotuksi
+haavan, jonka jälkeen hankittiin vaunut, joilla Aadolf saatettiin
+kotiinsa Götkadun varrella.
+
+Huhu tästä kaksintaistelusta levisi pian eriskummallisilla lisillä
+varustettuna läpi koko Tukholman, ja läheisesti sen kanssa yhteen
+liittyi juttu tenhojuomasta ja Aadolfin rakkaudesta noita-akkaan. Koko
+päivässä ei puhuttu muusta kuin nuoresta Skyttestä. Joka aamupäivä
+kokoontui linnanpihaan ihmisiä suurissa joukoissa nähdäksensä
+vilaukselta kuuluisia noitia, ja ylhäiset tyydyttivät uteliaisuuttaan
+käymällä vankityrmässä, jossa noitia tähytä töllisteltiin ikäänkuin
+metsänpetoja. Valtakunnan-neuvos Pentti oli silmitönnä vihasta ja
+kirjoitti pitkiä epistoloita laamanni Juhanalle siitä pahennuksesta,
+jonka tämän poika, oltuaan pari päivää pääkaupungissa, oli onnistunut
+aikaansaamaan; ei paljo puuttunut, ettei herra Pentti alkanut uskoa
+samaa kuin veljensäkin, että luultu lemmenjuoma oli Aadolfin pään
+pilannut; ainakaan ei hänen kirjeistänsä muuta selville käynyt.
+
+Huhu kulki muun muassa nuoren pappismiehen Eerikinkin korville,
+Aadolfin ystävän, josta ennen on puhuttu tässä kertomuksessa. Hän sai
+tietää Aadolfin asunnon, kiiruhti sinne ja tapasi hänen vuoteenomana
+haavastansa, joka, vaikka se ei ollutkaan hengenvaarallinen, kuitenkin
+pidätti häntä sairasvuoteessa.
+
+-- Terve tulemastasi, sanoi Aadolf, ja ojensi Eerikille kätensä; -- oi,
+jospa tietäisit kuinka olen halajanut sinua nähdä ja puhutella!
+Aikomukseni oli käydä luonasi, kun sallimus Steinbergin miekan muodossa
+pakotti minun siitä luopumaan. Istu viereeni, ystäväni, ja kuuntele
+kärsivällisesti mitä sinulle kerron! Minä tiedän vallan hyvin
+minkälaisia huhuja minusta on liikkeellä, mutta toivon, että sinä
+ainakaan et ole paheksiva menettelyäni, et tuomitseva etkä tekevä sitä
+naurunalaiseksi kun kerron mitenkä asianlaita on. Oi, kovalle tuntuu
+olla sidottuna sairasvuoteeseen, kun on ympärillä pelkkiä vieraita
+ihmisiä, jotka melkein pelkäävät lähestyä minua, antaaksensa minulle
+tilani vaatimaa apua ... kovalle tuntuu kun kaiken tämän ohella täytyy
+olla alituisessa vaivassa ja pelossa ystäväin kohtalon tähden. Jos olen
+mielestäsi kalpea ja laihtunut, niin ei siihen ole syynä haava, joka
+vaatii minua toimetonna olemaan... Ainoastaan äidin sydän, jatkoi
+Aadolf, ottaen sängyn viereiseltä pöydältä kirjeen ja vieden sen
+huulilleen, -- on kaltaisensa, mutta senkin pelko tekee minut
+rauhattomaksi ja masentavia ovat sen hellät nuhteet. Siitä käsität
+kuinka on virkistävää kun saan nähdä sinut?
+
+Aadolf kertoi juurtajaksain viimeiset vaiheensa: suhteensa Inkeriin
+ja Elliin ja seuraukset siitä. Ollen yhtä harrassydäminen kuin
+Aadolf ja milteihän yhtä kiivas, kun hänen oikeudentuntonsa ja
+myötätuntoisuutensa joutuivat kuohuksiin, syleili Eerikki ystäväänsä ja
+selitti mitä innokkaimmin sanoin hyväksyvänsä hänen ajatuksensa ja
+menettelytapansa, joskin tämä, kuten odottaa sopi, ei ollut vapaa
+inhimillisen heikkouden vaikutuksista.
+
+Ainoa, jota Eerikki ei hyväksynyt, oli Aadolfin viha Svenoniusta
+kohtaan, joka tuli selvästi näkyviin hänen puhuessaan hengenmiehestä,
+Eerikin mielestä tämä viha oli kyllä mahdollinen selittää, mutta silti
+epäoikeutettu.
+
+-- Svenonius, sanoi hän, -- on surkuteltava, mutta ansaitsee samalla
+kunnioitustakin. Hän taistelee omaa etua katsomatta ja ihmisiä
+pelkäämättä sen puolesta, minkä luulee oikeaksi. Kuinkahan monesta voi
+sanoa samaa? Kukin pelkäämätön mies, joka elävästi ja syvästi tuntee
+velvollisuutensa toimia oikean ja hyvän eteen, on maailman silmissä
+kiihkoilija: hän ei voi suvaita pahuutta, vaan hänen täytyy taistella
+sitä vastaan, missä hyvänsä hän sitä näkee ilmautuvan.
+
+-- Riittää jo! lausui Aadolf kärsimättömästi. -- Sinä koetat turhaan
+vähentää inhoani tuota ihmistä kohtaan, jonka sydämettömyys ja julmuus
+täyttää mieleni kauhulla, jonka eläimellinen typeryys minua iljettää.
+Minä olen kalliisti vannonut... Mutta olkoon jo! Puhukaamme jostakin
+muusta! Minä pyydän sinua auttamaan Elliä ja hänen äitiään. Pappina
+pitäisi sinun voida päästä heidän vankityrmäänsä...
+
+-- Minä olen sitä jo ajatellut, sanoi Eerikki.
+
+-- Sitä parempi. Mene sinne, kerro heille terveisiä minulta, ja anna
+heille sitä lohdutusta, jonka uskonto ja oma sydämesi voivat tarjota!
+Ja jos he jotakin tarvitsevat, mitä sääliväisyydestä on oikeutettu
+heille antamaan, niin ilmoita se minulle, ja tule pian takasin ja kerro
+kaikki, mitä olet nähnyt ja kokenut!
+
+Eerikki täytti ystävänsä toivomuksen. Hänen sallittiin
+vankilansaarnaajan seurassa käydä Inkerin ja Ellin luona. Nämä olivat
+teljetyt samaan huoneeseen myrkynpanijain, lapsentappajain ja irstasten
+naisten kanssa. Äiti ja tytär istuivat tämän saastaisen huoneen
+perimmässä ja pimeimmässä sopessa; kylmät muurit estivät heitä
+poistumasta kauemmaksi jumalattomien herjausten, epätoivon ja
+tunnonvaivain hurjain purkausten kuuluvilta, jotka koko päivänä eivät
+hetkeksikään tauonneet, tahi välttääkseen kauheata uteliaisuutta, jonka
+esineenä he olivat. Sama uteliaisuus esti heitä nauttimasta sitäkään
+lyhyttä hetkeä, jona vankien sallittiin liikkua ulkona raittiissa
+ilmassa; vahtisotamiehet olivat turhaan kokeneet pakottaa heitä
+näyttäytymään töllistelevälle ihmisjoukolle, joka kaiket aamupäivät
+ympäröi aitausta, ja jonka sorina tunki heidän vankityrmänsä perille
+saakka.
+
+Nuori pappismies läheni kovaonnisia. Ellin pää lepäsi äidin sylissä;
+Inkeri istui etukumarassa muuriin päin ja tuijotti lattiaan. Eerikin
+astuessa heidän eteensä nosti Inkeri kasvonsa ylös ja teki
+vastentahtoisen liikkeen, joka ilmaisi hänen haluavan olla rauhassa.
+
+-- Herra pastori, sanoi hän heikolla äänellä, -- jos te olette tullut,
+kuten virkaveljennekin, ainoastaan kääntämään minua tieltä, jota en
+koskaan ole kulkenut, niin ei käyntinne ole minulle lohdutukseksi vaan
+rasitukseksi. Minun on mahdoton katua rikosta, jota en ole tehnyt.
+Mutta jos olette tullut vuodattamaan mieleeni, joka jo alkaa epäillä,
+uutta luottamusta Jumalan kaitselmukseen ja kuuliaisuutta Hänen
+tahdolleen, niin olette tervetullut, sillä sitä minä halajan.
+
+Vankilansaarnaajan läsnäolo esti Eerikkiä sanomasta kaikkea, mitä hän
+tahtoi.
+
+-- Minä toivon, lausui hän puoliääneen, että luotatte minuun, kun
+sanon, että olen ollut puheisilla herra Aadolf Skytten kanssa ja sen
+johdosta saapunut tänne.
+
+Kuullessansa Aadolfin nimeä mainittavan Elli katsahti ylös, ja hänen
+kasvonsa kirkastuivat. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta Eerikki viittasi
+häntä vaikenemaan ja lausui Inkerille, ojentaen samassa hänelle kirjan:
+
+-- Tämä kirja on kirjoitettu lohdutukseksi ja mielen ylennykseksi
+niille, jotka vankeudessa nääntyvät, sekä syyllisille että syyttömille.
+Minä lahjoitan sen teille sitä varten, että se levittäisi valoa
+teidänkin pimeään vankeuteenne.
+
+Sittenkun hän oli Inkerin ja Ellin kanssa vähän aikaa puhellut ja
+koettanut luoda uutta toivoa heidän sydämiinsä, lähti hän pois luvaten
+tulla uudestaan.
+
+Eerikin onnistui pian taivuttaa vankilansaarnaaja suosiollisemmaksi
+heitä kohtaan ja saada aikaan sen, että Inkeri ja Elli tämän pyynnöstä
+muutettiin naisten yhteisestä vankihuoneesta erityiseen kammariin,
+jossa he saivat olla kahdenkesken. Niinikään onnistui hänen puhutella
+vankilan vahtimestaria niin että tämä korvausta vastaan hankki heille
+parempaa ruokaa, kuin mitä vangeille tavallisesti annettiin, joka ruoka
+oli kovin huonoa. Tämä ynnä se lohdutus, jota hänen käyntinsä
+vankiparoille tarjosi, oli kaikki mitä hän heidän hyväkseen saattoi
+tehdä.
+
+Ne päivät, jotka kuluivat, ennenkun Aadolf Skytte parani, tuntuivat
+hänestä tuskallisen pitkiltä. Eerikki ja lääkäri olivat ainoat, jotka
+kävivät hänen luonansa hänen yksin ollessaan.
+
+Ilolla hän sen vuoksi tervehti hetkeä, jolloin lääkäri vihdoin salli
+hänen lähteä huoneestaan. Hän riensi ulos ja käyskenteli koko päivän
+pääkaupungin ympäristössä, joka jo oli alkanut pukeutua kevään ihanaan
+vihervyyteen. Mutta kun hän hämärän tultua saapui kaupunkiin ja lähti
+sen ahtaita katuja astelemaan, tuntui alakuloisuus taas valtaavan hänen
+mielensä. Kun hän kotvan aikaa oli samoillut ympäri ilman tarkempaa
+päämaalia, päätti hän suunnata askelensa asuntoansa kohden. Tultuansa
+Sulkusillalle tuli häntä vastaan pitkä, kyyryvartaloinen, kaapuun
+puettu haamu, joka ensin meni ohi, vaan sitten äkisti käännähtihen
+takasin ja löi häntä olkapäälle.
+
+-- Ellen erehdy niin olette te vapaaherra Aadolf Skytte, lausui kimeä
+ääni hänen korvansa juuressa.
+
+-- Herra Skutenhjelmkö? virkahti Aadolf, joka taas tunsi miehen.
+
+-- Niin juuri. Minua ilahuttaa nähdä teidät taas jalkeilla ... mutta,
+Olympon jumalat varjelkoot, kuinka onnettomalta te näytätte! Olisiko se
+pieni naarmu, joka minulla oli ilo sitoa, saattanut terveessä
+nuorukaisessa aikaan tuollaisen muutoksen? Se ei ole mahdollista.
+Sitten sen on kaiketi tuo kuuluisa tenhojuoma...
+
+-- Hyvä herra, keskeytti hänet Aadolf, -- vaikka olen teille
+kiitollisuuden velassa, pyydän sittenkin huomauttaa, että pilanne ei
+ole sukkelata eikä sopivatakaan.
+
+-- Ho, hoo, nauroi Skutenhjelm, -- sehän sopii mainiosti kinastelun
+aluksi, jota saattaa seurata uusi kaksintaistelu. Älkää päästäkö
+tilaisuutta käsistänne, nuori mies! Te olette näköjään hyvin
+riidanhaluinen. Jatkakaa! Antakaa minulle haaste! Minä hyväksyn sen ja
+te saatte itse valita aseet. Minulla on kotona oivallinen asekokoelma,
+jota omin silmin olette katsellut ... parempi kokoelma kuin millään
+ruotsalaisella muinaiskalujen kerääjällä ennen minua. Valitsetteko
+skyyttalaiset jouset kalanluisilla nuolilla tahi muinaisgootilaiset
+kivimoukarit tahiko gallialaiset pronssimiekat? Tai kenties mieluummin
+heiluttelette kolmen kyynärän pituista kaksiteräistä miekkaa, joka on
+ollut joko Starkotter tahi Ramundur-jättiläisen oma, vaan jota
+Stiernhielm väittää rauhalliseksi kruunausmiekaksi, jota ainoastaan
+joku läähättävä airut on mukanaan raahannut? Valitkaa itse! Mutta
+ellette todellakaan janoa vanhan antikvaarin verta, niin seuratkaa
+häntä kotia ja osottakaa, että enemmän janoatte hänen oluttaan. Sanalla
+sanoen: minä pyydän teitä yksinkertaiselle illalliselle erään kolmannen
+henkilön seurassa, josta tulette pitämään.
+
+Niin lausuen tarttui Skutenhjelm Aadolfia käsivarteen. Tämä, jota ei
+haluttanut joutua seuraan, kieltäytyi ensialussa, mutta Skutenhjelm
+uudisti pyyntönsä niin hyvänsävyisin sanoin, että Aadolf siihen
+suostui.
+
+-- Puhukaamme peittelemättä, jatkoi vanha antikvaari. -- Minä luulen
+että liikkeellä olevat halpamaiset huhut ovat saattaneet teidät
+karttamaan kaikkea seuraa. Mutta te olette alakuloinen ja tarvitsette
+hauskuutta; ja kun aina mieltyy siihen henkilöön, jolle on ollut
+tilaisuudessa tekemään pienen palveluksen, niin tahdon täten sanoa,
+että olette majaani ja seuraani tervetullut. Ja koska olen monelta
+kuullut, että minua pidettäneen hullunkurisena henkilönä, niin toivon
+että teilläkin on oleva jotakin huvia minusta.
+
+Astellessaan kaupungin läpi ja kulkiessaan Norrbron yli Björencloun
+talolle, missä hän asui, Skutenhjelm jutteli hänelle kaikenmoista
+kaduista ja merkillisistä taloista, joiden ohi he kulkivat, ja höysteli
+näitä kaskujaan niin teeskentelemättömillä sukkeluuksilla, että Aadolf,
+tietämättä miten, yhtäkkiä oli käynyt hyvälle tuulelle.
+
+Heidän saavuttuaan Skutenhjelmin koruttomaan asuntoon, jossa kaikki oli
+hyvin antikvaarista näöltään, alkaen omistajasta itsestään aina seiniä
+koristaviin kalpoihin ja vanhanaikaisiin vaan erittäin mukaviin
+nojatuoleihin, sytytti isäntä talikynttilän, lausui vieraansa
+tervetulleeksi ja alkoi vetää esiin halkoja eräästä komerosta, jota hän
+samalla käytti puuvajana sekä antikvaaristen harvinaisuuksien
+säilöpaikkana.
+
+-- Kyllähän minä voisin antaa tämän työn Kaisankin, vanhan
+emännöitsijäni tehtäväksi, huomautti Skutenhjelm, -- mutta ensinnäkin
+on siitä ruumiille hyvä liikunto, kun koko päivän on istunut ja
+piirrellyt riimikiviä, ja toiseksi on Kaisa viime aikoina ruvennut
+vähän laiskottelemaan ... mutta eihän tuo ole ihmekään, johan hän onkin
+talouttani hoitanut kolmekymmentä vuotta tahi vähän neljättäkymmentä
+... siitä asti kun tulin ylioppilaaksi ... niin että hän jo saakin olla
+kärtyisä ja hieman laiska.
+
+Skutenhjelm sytytti sitte halot suuressa rautauunissa, kantoi pöydän ja
+kolme nojatuolia pesävalkean läheisyyteen, otti samaten esiin kaksi
+piippua, joista toisen antoi vieraalleen, ja huusi omituisella
+kurkkuäänellä Kaisaa.
+
+Sieti hyvän aikaa odottaa ennenkun Kaisa suvaitsi isäntänsä kutsua
+noudattaa. Vihdoin tuli näkyviin pullakka, siistipukuinen eukko, jonka
+kasvoissa kärtyisyys, hyväsydämisyys ja kunnianarvokkuus omituisella
+tavalla kuvautuivat.
+
+Niiattuaan Aadolfille kääntyi hän isäntänsä puoleen seuraavalla
+kysymyksellä:
+
+-- No, mitä heillä nyt taas olisi asiaa, herra antikvaari?
+
+-- Laitapa illallisateria kolmelle hengelle! käski Skutenhjelm ja
+sytytti piippunsa.
+
+-- _Kolmelle_ hengelle? ihmetteli eukko. -- Ohhoh, kuinka isosti herra
+antikvaari nyt tahtoisivat laitattaa! Mutta mistäpä antikvaari ottaa
+yhden lautasen? Tietäväthän he, ettei heillä ole muuta kuin kaksi:
+
+-- Vaiti, Kaisa! Sinähän ilmaiset valtiotalouteni syvimpiä
+salaisuuksia.
+
+-- Koko maailma saakoon kernaasti tietää, kuinka antikvaari hoitaa
+talouttaan, sillä sitä ei voida puolustaa. Kyllä he ostelevat satojen
+taalarien edestä vanhaa joutavaa kivenromua ja rautapalasia ja muuta
+sellaista, mutta kun pitäisi saada muutaman pennin maksava
+savilautanen, niin sitä ei ole vara ostaa.
+
+-- Vaiti, sanon minä!... Ja anna minulle lainaksi puuttuva talrikki!
+
+-- No, voihan tuon yhden talrikin saada minulta lainaksi, mutta ruoka?
+
+-- Ruuan me tietysti syömme: sehän on selvää.
+
+-- Niin kyllä, mutta ensinnä minun kait pitänee hankkia sitä, ja koska
+antikvaari tänä iltana aikoo elää isommasti, niin eivät tavalliset
+laitokset riittäne.
+
+-- So! Älä kursaile siinä eukko, vaan latele pöytään mitä sinulla
+on!... Suokaa anteeksi, jatkoi Skutenhjelm Aadolfille, -- meillä on
+vaan tavallista iltaruokaa, jota parhainkaan mielikuvitus ei voisi
+sanoa liian herkulliseksi. Teillä on edessänne vanhapoika, joka itse on
+vähään tyytyväinen, vaan vaatii vieraaltaan paljon suvaitsevaisuutta...
+Kaisa, minä sanon sinulle, latele pöytään mitä sinulla on, ja jos
+huomaat varastostasi jotakin puuttuvan, niin tuolla on rahakukkaro
+ikkunalla.
+
+-- Kyllähän rahakukkaro on ikkunalla, vaan antikvaari eivät kenties
+muista, että se on tyhjä. Antikvaari antoivat viimeiset kolme taalaria
+vanhalle sotamiehelle, joka päivällä kävi täällä kerjuulla. Häpeä on
+olla niin tuhlaavainen...
+
+-- Vaiti, Kaisa, se ei kuulu sinuun. Huomenna saan neljännespalkkioni,
+ja silloin on kukkaro taas täysi. Peijakkaan taloushuolet! Miksi ei
+ihminen voi elää niinkuin liljat kedolla, jotka eivät kehrää...
+
+-- Kyllä eivät antikvaarikaan kehrää, siinä he ainakin ovat liljan
+kaltainen, eivätkä he myös kokoo riiheen ... siinä he ovat linnun
+kaltainen. No, jatkoi eukko, -- kyllähän minä parastani koetan, ja
+ellei siitä tule hyvä, niin on se antikvaarin oma syy.
+
+Kaisan kattaessa pöytää saapui Skutenhjelmin toinen vieras. Tämä oli
+vanha, jalon ja kunnianarvoisan näköinen mies, jolla oli korkea otsa ja
+suuret silmät, joista loisti neroa ja iloisuutta. Aadolf tunsi hänet
+heti: se oli Ruotsin kansan suosikki, ylistetty runoilija, Yrjö
+Stiernhielm.
+
+**
+
+Skutenhjelm riensi ystäväänsä vastaan, joka samalla oli hänen
+esimiehensä muinaisesinekollegiossa, ja pudisti hänen kättänsä. Näiden
+kahden herran oli tapana säännöllisesti kaksi kertaa viikossa syödä
+yhdessä illallisateria vuorotellen toistensa luona. Tällä kertaa oli
+viimeksimainitun vuoro olla isäntänä. Ruokalajit olivat aina samat,
+mutta iloisuus joka kerralla uusi.
+
+Kun Skutenhjelm oli esitellyt Aadolfin ystävälleen ja Aadolf syvällä
+kumarruksella esiintuonut kunnioituksensa, pukeutui Stiernhielm vanhaan
+yönuttuun ja otti Skutenhjelmin kädestä entisen piippunsa, istuutui
+nojatuoliin ja nosti jalat arinakivelle.
+
+-- No, Skutenhjelm, sanoi runoilija iloisesti, -- oletko jo saanut
+valmiiksi tieteellisen väitöskirjasi merkillisestä vaskikypärästä, joka
+löydettiin Oxenstjernan kellarin pohjalta?
+
+-- Olen, vastasi puhuteltu, -- minulla on nyt väitöskirja valmiina, ja
+toivoakseni olen saanut täydellisesti näytetyksi toteen, että löytökalu
+on kuin onkin vaskikaudelta polveutuva kypäri ja siis vanhempi kuin
+Odenin tulo maahan. Sinä olet tuima epäilijä, Stiernhielm, mutta tällä
+kertaa et sinä pitkällekään pääse. Minä esiinnyn tieteen täysissä
+varusteissa, Herodotokselta, Diodorokselta ja monilta muilta saamillani
+aseilla. Katsokaa tätä, jatkoi hän ja otti seinältä kypäräksi
+luulemansa esineen, jota hän näytti Aadolfille, -- kuka näkevä ihminen
+voi väittää, ettei tämä ole ollut soturin päänkoristeena?
+
+Aadolf tarkasteli kalua ja huomautti, että jos se on ollut kypäri, niin
+sen muinaisella kantajalla on pitänyt olla kummallisenmuotoinen pää.
+
+-- Sitä minä en kielläkään, vaan näytän päinvastoin toteen teoksessani,
+että hyperborealaisilla eli muinaisilla pohjanperäläisillä on ollut
+käytännössä sama tapa kuin nykyjään vielä monilla länsimaisilla
+intiaaniheimokunnilla on: että he laudanpalasilla ovat litistäneet
+vastasyntyneiden lastensa pääkallot ja siten antaneet niille
+kummallisen muodon. Kuhmuista näkyy, että kypäri on suojannut herraansa
+monissa sotakarkeloissa, missä iskuja on runsaasti sadellut, ja siellä
+täällä syvennyksissä säilyneestä noesta käy ilmi, että kypäri muiden
+aseiden joukossa oli koristamassa lavaa, jolla soturin hengetön ruumis
+poltettiin, ja sitten yhdessä hänen tuhkauurnansa kanssa haudattiin
+maahan. Sitä todistaa lisäksi sekin seikka, että minä kypärän vierestä
+löysin rikotun saviastian palasia. No, Stiernhielm, tahdotko kuulla
+todisteluni ruokaa odotellessamme?
+
+-- En, en, minä olen jo puoleksi vakuutettu, ja väitöskirjan saan kyllä
+aikanaan kuulla muinaisesinekollegiossa. Mutta anna tänne tuo
+kallisarvoinen muinaisjäännös, että saan silmäillä sitä tarkemmin!...
+Katsotaanpa! Mitä varten siinä on tämä reikä? Voitko sinä sen selittää?
+
+-- Siinä on ollut ennen nasta, johon kypäränkoriste on kiinnitetty,
+selitti Skutenhjelm.
+
+-- Mutta mitä tämä on? jatkoi Stiernhielm ja pisti sormensa reikään,
+josta hän kaivoi esiin pienen kokoonkäärityn paperiliuskan; -- löytö,
+kautta Jupiterin, merkillinen löytö, joka todistaa pohjanperäläisten
+vaskikaudella käyttäneen lumppupaperia!
+
+-- Anna tänne! sanoi Skutenhjelm innoissaan ja tempaisi paperin
+ystävänsä kädestä; -- hm, mm, mm, tämä käy yli kaiken ymmärryksen.
+Katsotaanpa, ehkä siihen on riimuja kirjoitettu ... riimuja? Ei!... Hm!
+
+-- Lue ääneen! sanoi Stiernhielm.
+
+-- Hm, mm, mm, murisi Skutenhjelm silmäillessään kirjoitusta, jolloin
+hänen pitkä nenänsä Aadolfin mielestä näytti käyvän vielä pitemmäksi.
+
+-- No, virkahti Stiernhielm, -- mitä merkittäviä tietoja sinä tuosta
+löydöstä saat?
+
+-- Hm, sinä olet kaltaisesi, Yrjö, jupisi Skutenhjelm katsahtaen
+hämillänsä Aadolfiin ja vilkaisten terävästi Stiernhielmiin, joka
+samassa purskahti nauruun.
+
+Aadolf ymmärsi nyt, että Skutenhjelmistä oli tehty jotakin pilaa, jonka
+hän heti kohta huomasikin todeksi.
+
+-- Kuulkaa itse ja päättäkää, miten kelvottomasti minua on kohdeltu,
+sanoi Skutenhjelm. -- Tässä paperissa on: "_Että tämä vaskikapine on
+kuulunut äitivainajani kyökkikaluihin sekä yhdessä saviastian sirujen
+kanssa haudattiin kellarini pohjaan sitä varten, että herra antikvaari
+Skutenhjelm saisi tilaisuuden kirjoittaa tieteellisen väitöskirjan,
+todistaa Gabriel Tuurenpoika Oxenstjerna. Läsnäollut todistaja: Yrjö
+Stiernhielm_."
+
+-- Minähän löin vetoa kanssasi, että saisin sinut petetyksi! sanoi
+Stiernhielm nauraen, niin että oli nikahtua. -- Vieläkö tahdot lyödä
+veikkaa kanssani samasta asiasta?
+
+Aadolf ei voinut olla nauramatta, ja Skutenhjelm itsekin unohti
+nopeasti suuttumuksensa; hän heittäytyi sohvalle ja nauroi oikein
+sydämensä pohjasta.
+
+Sitten hän koppasi viattoman kupariastian, aukaisi oven ja oli juuri
+heittämäisillään sen eteiseen, kun Kaisa tuli häntä vastaan
+ruokatarjotin käsissä.
+
+-- Mitä he nyt aikovat tehdä? sanoi hän. -- No ihmettä, joko nyt
+viskaatte ulos tuon kypärän, josta aamusella sanoitte, ettette myisi
+sitä sadastakaan talarista? Antakaa se ennemmin minulle, minä myyn sen
+vaskisepälle.
+
+-- Mitä sinulla on tarjottavana? kysyi Stiernhielm, --
+saksanvehnäleipää, munia, kinkkua, olutta ... onpa se mainiota!
+Ja maitoa! Sehän on oivallista, Kaisa.
+
+ -- Te näette nyt, sanoi Skutenhjelm Aadolfille, kun oli käyty pöydän
+ääreen, -- mitä minulla on tarjottavana, mutta jos tahdotte tehdä
+mielikseni, niin seuratkaa Stiernhielmin esimerkkiä, sillä hän pitää
+hyvänänsä kaikkea ja syö kuin oikea taalainmies. Hei kuule,
+Stiernhielm, sanoi hän tälle, joka jo oli syventynyt tarkastelemaan
+lähemmin sianlihaa, -- satuin juuri muistamaan vanhan sanaharkkasi
+Terseruksen kanssa. [Aadolfille:] Olette kai kuullut puhuttavan siitä?
+Terserus hyvänä teologina väitti, että hepreankieli on kaikista
+kielistä vanhin, mutta Stiernhielm todisti tunnetulla tavallaan, että
+ruotsinkieli on vanhin ja että sitä puhuttiin jo paratiisissa. Nimi
+_Aadam_ merkitsee, että ensimmäinen ihminen luotiin tomusta [tomusta =
+ruotsiksi _av damm_], ja nimi _Eeva_ johtuu siitä, että Aatami
+ihmeissään huudahti: _he, vad_! [_he, vad_ äännetään: _hee va'_;
+suomeksi = mitä!], kun hän herättyään näki kaikkien meidän kantaäidin
+vieressään. Mitä pidätte selityksestä? Eikö se ole sattuva?
+
+-- Minä olen kuullut, vastasi Aadolf, -- että se ainakin kuulijoihin
+vaikutti sen, mitä herra Stiernhielm oli tarkoittanut. Kuningatar
+Kristiina, hovi, professorit ja kaikki ylioppilaat lienevät yksin suin
+nauraneet ja Terserus hämmästyneenä mykistynyt.
+
+-- Aivan varmaan... Mutta ettekö sitten usko Stiernhielmin
+tarkoittaneen totta? kysyi Skutenhjelm.
+
+-- Itse asiassa, sanoi Aadolf ja katsahti empivästi Stiernhielmiin, joka
+ääneti ja totisena viilteli sianlihaa, -- minä en tiedä mitä uskoa.
+Minua melkein epäilyttää...
+
+-- Vai epäilyttää? puuttui Skutenhjelm puheeseen; -- ei, kyllä hän oli
+ihan tosissaan, siitä saatte olla varma! Kuule, Stiernhielm, toisti
+antikvaari, joka ottamalla sanotun jutun puheeksi tahtoi hänelle
+vähäisen kostaa, -- joko olet saanut pohdituksi, missä paratiisin
+paikka oli? Vai vieläkö olet epätietoinen, valitako Fitja, Danderyd vai
+Loudden? [Kaikki paikkoja lähellä Tukholmaa. Suom.]
+
+-- Vastaa sinä toiseen kysymykseen, -- mahtoikohan paratiisissa olla
+riimukiviä?
+
+-- Riimukiviäkö? Ho hoo! Riimukiviä uuden uutukaisessa maailmassa!
+
+-- Tai kivikirveitä tai vaskikypäriä?... Ei, ystäväiseni, niitä ei
+siellä liene ollut, ja millaistahan naamaa sinä olisit näyttänyt
+paratiisissa, jos Herramme olisi sijoittanut sinut sinne Aatamin
+aikoina. Mitä te, vapaaherra Skytte, arvelette? Eiköhän ystävämme, kun
+hän ei olisi löytänyt muinaisjäännöksiä, olisi harmissaan mennyt
+hirttäytymään hyvän ja pahan tiedon puuhun? Paha vain, ettei niin
+käynyt! Moinen hedelmä kielletyssä puussa olisi peloittanut pois
+Eevankin. Siitä näkee, kuinka paljon pahaa voi seurata siitä, että
+ihmiset eivät ajallaan hirtä itseään.
+
+-- Sallitaanko minunkin nyt tehdä herra Stiernhielmille kysymys! sanoi
+Aadolf, kun antikvaari ensin oli päästänyt uuden naurunpuuskan
+ilmoille.
+
+-- Kernaasti, vastasi Stiernhielm.
+
+-- Minä olen utelias tietämään, mikä teidän todellinen mielipiteenne
+ruotsin- ja hepreankielen iästä on. Minä en oikein usko, että te, herra
+Stiernhielm, olisitte vakavin mielin lausunut tuon äskeisen väitteen,
+niinkuin isäntämme vakuuttaa.
+
+-- Tiedättekö, mitkä ovat viisaitten miesten mielilauseet? kysäisi
+Stiernhielm vastaan.
+
+-- En.
+
+-- Toinen on _Dulce est sapere_ [suloista on juoda viisauden
+lähteestä], toinen _Dulce est disipere in loco_ [suloista on laskea
+leikkiä otollisella ajalla]. Kumpaako lausetta minä silloin noudatin,
+on ja pysyy vastakin kysymyksenä, josta ne, joilla ei ole muuta
+mietittävää, halusta kiistelkööt.
+
+Kun tähän leikilliseen tapaan oli pakinoitu siksi, kunnes
+yksinkertainen illallinen oli päättynyt ja aterioitsijat asettuneet
+puoliympyrään sammuvan takkavalkean ääreen, ryhdyttiin vuorostaan
+puhumaan nuoren Skytten suhteesta Elliin. Stiernhielm otti niin
+hellävaroen asian puheeksi, että Aadolf ollenkaan loukkaantumatta hänen
+kysymyksistään tunsi tyydytystä saadessaan vastata ja kertoa tälle
+ilonsa huimuudessakin kunnioitusta ansaitsevalle miehelle kaikki, mikä
+hänen mieltänsä painoi.
+
+-- Hyvä on, kunnon ystävä, sanoi Stiernhielm ja puristi Aadolfin kättä,
+kun tämä oli puheensa lopettanut, -- te olette menetellyt jalon
+nuorukaisen tavoin. Mutta rohkea täytyy olla! Kulkekaa pystyssä päin
+houkkioiden edessä ja odottakaa tyynesti, mitä tuleva aika myötänsä
+tuo!... Uskotteko, että minutkin on jo tahdottu tehdä noidaksi, eikä
+vähempää kuin kaksi kertaa. Asia tapahtui ollessani professorina
+Tartossa. Minä tutkin luonnontieteitä ja olin hankkinut itselleni
+moninaisia yleisölle tuntemattomia instrumentteja, niiden joukossa
+aurinkolasin ja suurennuslasin. Aurinkolasilla sytytin vallattoman
+leikkisällä päällä ollessani liiviläiseltä talonpojalta parran tuleen.
+Ukko pelästyi niin kovin, että vaivalla saimme hänet estetyksi
+vetämästä minua oikeuteen noituudesta. Toisen kerran jouduin
+samanlaisen kepposen tähden vielä pahempaan pulaan. Minulla oli
+virkatoverina eräs lakitieteen professori Virginius, peräti hiljainen
+mies, jolle lystikseni tein tuon tuostakin pieniä kepposia. Virginius
+oli saanut päähänsä, että minulla oli _spiritus_, ja pyysi kiihkeästi
+nähdä sitä. Kun hän herkeämättä kiusasi minua pyytämisellään, päätin
+tehdä hänelle kepposen. "Sinä saat nähdä sen", sanoin, "jos tulet
+luokseni tänä iltana; mutta sinun täytyy tehdä juhlallinen vaitiolon
+vala". Vala tehtiin, ja minulla oli kaikki valmiina, kun mies tuli.
+Olin pannut erään hyvin tavallisen pikku hyönteisen suurennuslasini
+alle, ja sanoin, että siinä se nyt on se spiritus. Kim Virginius näki
+kuusijalkaisen kömpyröivän hirviön, meni hän kalpeaksi ja vetäytyi
+hämmästyneenä taapäin. Parin päivän kuluttua tiesi koko Tartto, että
+Virginius oli nähnyt kummituksen, jota minä kutsuin spirituksekseni;
+huolimatta vaitiolon lupauksestaan oli professoriraukka siitä, mitä hän
+oli nähnyt tai luullut nähneensä, kielitellyt vaimolleen, jonka vallan
+alaisena hän oli, ja rouva kertoi sen vuorostaan juorusiskoilleen.
+Seurauksena oli, että minut haastettiin lautakunnan eteen, johon kuului
+jumaluusoppineita ja lakimiehiä, eikä auttanut muu kuin näyttää, miten
+kaikki oli tapahtunut, ja sitten tehdä uusi uskontunnustus
+osoittaakseni puhdasoppisuuttani...
+
+-- Ja te voitte tehdä tuon uskontunnustuksen hyvällä omallatunnolla?
+lausui Aadolf.
+
+-- Miksikä en, sanoi Stiernhielm totisena, -- minä olen harras
+luterilainen; muuten en olisi sitä tehnyt.
+
+Täten jatkui puhe, milloin vakavana, milloin leikkisänä, kunnes puoliyö
+yllätti. Silloin Stiernhielm nousi ja vähäinen iltaseura hajautui.
+Aadolf suostui ilolla näiden kahden herran pyyntöön ottaa tästälähin
+heidän kekkereihinsä osaa, sillä näiden nerokasten, jalojen miesten
+seurassa vietetyt hetket olivat virkistäneet häntä.
+
+Mutta pahaksi onneksi ei kauan kestänyt, ennenkuin Stiernhielm ja
+Skutenhjelm kutsuttiin Tukholmasta pois, edellinen erään hallintoasian
+tähden, jälkimmäinen tutkimaan, selittämään ja kuvaamaan De la Gardien
+tiluksilla Länsigöötanmaalla tavattuja merkillisiä muinaisjätteitä.
+Erottuansa heistä Aadolf harvoin poistui asunnostaan, eikä hänen
+luonansa käynyt muita kuin Eerikki, joka tuontuostakin toi hänelle
+tietoja Inkeristä ja Ellistä. Suruksensa Eerikki huomasi, että hänen
+ystävänsä päivä päivältä kävi yhä synkemmäksi; hän koetti parhaansa
+mukaan tuota alakuloisuutta haihduttaa, mutta hänen voimansa eivät
+siihen riittäneet.
+
+Näin kului huhtikuu nuoren Skytten yhä oleskellessa Tukholmassa.
+
+Viimeisessä tänä aikana kirjoittamistaan kirjeistä äiti kertoi hänelle
+uutisen naapuritalosta, Sjövikistä. Rouva Agnes Drake oli erään hänen
+palvelukseensa jääneen isänsä entisen uskotun palvelijan sekä parin
+kolmen muun mies- ja naispalvelijan seurassa lähtenyt matkalle
+etelämaihin toivoen heikon terveytensä siellä korjautuvan. Hän aikoi
+kulkea maitse Skoonen rannikolle ja Juutinrauman poikki Tanskan kautta
+Reinin seuduille. Vielä kerrottiin kirjeessä, että herra Kustaa Drake,
+niin pian kuin hän saisi tärkeät taloudelliset asiat järjestetyksi,
+matkustaisi vaimonsa jäljestä ja viettäisi hänen kanssansa kesän
+ulkomailla. Sen oli vapaaherratar kuullut herra Kustaa Drakelta
+itseltään, joka nykyisin harva se päivä kävi Signildsborgissa.
+Vanloo oli niinikään yht'aikaa Agneksen kanssa lähtenyt matkalle
+Etelä-Ruotsiin.
+
+Kohta sen jälkeen Aadolf sai eräänä iltana Eerikin kautta tietää, että
+käräjät, joissa juttu noidiksi luultuja naisia vastaan tulisi esille,
+olivat alkaneet, ja että Inkeri ja Elli samana päivänä oli ruunun
+kyydillä saatettu sinne. Tästä tiedon saatuaan Aadolf heti kutsui
+luokseen isäntänsä, maksoi hänelle velkansa ja määräsi, että hänen
+hevosensa oli aamunkoitteessa oltava satuloituna.
+
+Seuraavana aamuna varhain Aadolf ratsasti Skanstullista ulos ja lähti
+ajamaan Signildsborgiin, jonka läheisyydessä, neljännespenikulman
+päässä, kihlakunnan käräjätalo sijaitsi.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Noitatutkinnat.
+
+
+Tie, jota Aadolf kulki, luikerteli vaihtelevan seudun läpi oikullisissa
+polvekkeissa, joita nykyajan tienrakentaja olisi hämmästyen katsellut.
+Näytti siltä, kuin tienmutkat olisivat olleet vain sitä varten, että
+matkailijat olisivat saaneet tutustua kaikkiin seudun kauneuksiin,
+mutta heidän pikaista perilletuloaan tai matkan mukavuutta ne eivät
+ollenkaan edistäneet. Joka mäellä oli tavaton viehätysvoima; sen sijaan
+että olisi kulkenut suoraan tasankojen poikki, tie teki mutkia
+huviksensa kuljettaen matkustavaisia äkkijyrkänteitä ylös ja alas.
+Nykyiset ajanhukkaa pelkäävät rahanonkijat olisivat kylmäkiskoisina
+sättineet tuntematonta tien tekijää; maita kiertelevä ylioppilas, joka
+etsii kauniita ja vaihtelevia maisemia, olisi sen sijaan antanut
+katseensa kiitää yli seutujen joka kukkulalla yhä enenevällä
+ihastuksella.
+
+Aadolf Skytte ei tehnyt kumpaakaan: hän oli vaipunut synkkiin
+ajatuksiin, ja hevonen kiidätti häntä sillä välin milloin petäjänummien
+poikki, joiden ympärillä maisema havumetsineen, järvineen levittäytyi
+aamunkoitteen kalpeassa valossa; milloin somien laaksojen läpi, joissa
+tuorelehväiset koivut humisivat ja kauniiksi punatut talonpoikaistalot
+niittyineen, peltosarkoineen vilahtelivat matkustajan silmiin.
+
+Aadolfin ehdittyä puolitiehen nousi aurinko itäiseltä taivaanrannalta:
+sumu, joka oli kietonut seudun puoleksi läpikuultavaan vaippaan, kohosi
+metsän latvoja ylemmäksi ja katosi.
+
+Hän ajoi nyt kestikievarin talon ohi. Klaus, joka vast'ikään oli
+noussut makuulta ja seisoi kuistissaan, kumarsi syvään ja alkoi purkaa
+sana-arkkuaan.
+
+-- Hoo, sanoi hän, -- Signildsborgin nuori herra liikkeellä! Kas siitä
+onkin jo pitkä aika, kun minulla oli ilo nähdä teitä, herra Aadolf
+Skytte ... lähditte maalta pois ja rupesitte kaupunkilaiseksi ... aivan
+päinvastoin kuin minä, joka muutin kaupungista pois ja rupesin
+maalaiseksi. Onneksi olkoon, että viihtyisitte kaupungissa yhtä hyvin
+kuin minä maalla! Saisinko pyytää armollista herraa astumaan alas
+ratsailta ja juomaan pikarillisen parasta oluttani? Aamunhenki hiukoo.
+
+Aamunhenki hiukoo... Päivänhenki hiukoo ... illanhenki hiukoo ...
+lämmin hiukoo ... kylmä hiukoo ... ei sitä oikullisen sään vivahdusta,
+ettei Klaulla olisi ollut syytä puhua oluensa puolesta.
+
+-- Te taidatte, armollinen herra, jatkoi hän, -- olla matkalla käräjiin
+kuulemaan niitä kummallisia noitatutkintoja. Kaikki ihmiset ovat
+uteliaita tietämään tuosta asiasta, ja minä myös, mutta koska luulen,
+että samainen uteliaisuus houkuttelee monta matkustavaista tästä ohi,
+niin jäänen minä kotiin tarjoilupöytäni ääreen iltaan saakka. No, hyvä
+herra, teettekö minulle sen kunnian?
+
+Mutta Aadolf kieltäytyi ystävällisesti Klaun kutsusta, nyökäytti
+hänelle päätään ja jatkoi matkaansa.
+
+Mikäli aamupäivä kului ja Aadolf läheni matkansa päätä, sikäli
+matkustavaisten, ratsumiesten ja jalankulkijain luku karttui, sillä
+kaikkien oli mieli käräjiin kuulemaan noitien tutkintoa. Useita ajoi
+sinne uteliaisuus, mutta monta oli myös kutsuttu todistajiksi. Aadolf
+kuuli heidän puheestaan, että taikauskoinen kansa oli vimmoissaan
+syytettyjä kohtaan.
+
+-- Tuolla, huusi eräs talopoika ja osoitti hiekkaharjua, joka samassa
+kohosi matkustavaisten edessä, -- tuolla on hirsipuumäki, hyvät
+ihmiset. Siellä, jos Herra suo, saadaan pian nähdä muutakin kuin pari
+hirtettyä voroa.
+
+-- Luuletko, että noidat siellä mäellä poltetaan? Kun ei piru vain
+veisi heitä pois sitä ennen! virkkoi toinen.
+
+-- Herra meitä auttakoon, lausui eräs eukko, joka istui
+nappularattailla miehensä rinnalla itkevä poikanen polvillaan. -- Herra
+meitä auttakoon, asiat ovat huonolla kannalla tänä pahennuksen aikana.
+Pikku Pekkani on vallan säikähtynyt, eikä se ihme olekaan, kun hänen
+pitää todistaa Nummen Kaarinaa vastaan.
+
+-- Pitääkö sinunkin Pekkasi olla vieraanamiehenä? kysäisi
+mustakulmainen mies, joka talutti pientä tyttöä kädestä.
+
+-- Pitää, Kalle-suutari, vastasi eukko ja otti mieheltään viinapullon,
+jonka hän ojensi jalankulkijalle, -- ja sinun Annisi on kai samassa
+kadotuksessa?
+
+-- Niin on, eräs kirottu noita-akka otti äskettäin yöllä viattoman
+lapsen mukaansa hornaan. Mutta perkele ei ole vielä pannut merkkiänsä
+tyttöön, joten toivon, että hänen sielunsa voidaan vielä pelastaa.
+
+-- Voi, voi! huokasi eukko, -- minun Pekkani on käynyt siellä kaksi
+kertaa. Kaikki meidän kylän lapset ovat olleet siellä, ja muutamat ovat
+jo niin pitkälle tulleet, että kykenevät omin neuvoin lentämään, ja
+saatana on kirjoittanut heidän nimensä kirjaansa. Voi vieteltyjä
+lapsiraukkoja!
+
+-- Niin, se on kauheata, sanoi suutari. -- Mutta on siitä ilokin
+koituva, kun saa nähdä paholaisen apurit polttoroviolla. Kuinka se on,
+lautamies? Eikö laissa sanota, että ne on elävältä poltettava?
+
+-- Ei, ne mestataan ensin ja sitten vasta poltetaan roviolla, vastasi
+puhuteltu, lihavahko äijä, joka ratsasti pienen, pörrökarvaisen virkun
+selässä.
+
+-- Olipa se vahinko, jupisi suutari; -- on kuitenkin lohdullista
+tietää, että hornan tulikivijärvet heitä odottavat.
+
+Aadolf kannusti hevostaan päästäksensä kuulemasta keskustelun jatkoa.
+Ajettuaan hirsipuun ohi, missä kaksi luurankoa kieppui aamutuulessa, ja
+noustuaan hiekkaharjuun raivattua solatietä ylös kukkulalle näki hän
+edessään alhaalla havumetsän ympäröimän laakson, jossa levisi isohko
+kylä.
+
+Kylän komein rakennus oli käräjätalo. Sen edustalla oli jo koolla suuri
+väkijoukko, ja juhlallisesti kaikuivat virren sävelet tuhansista suista
+tulijoita vastaan.
+
+Siltä paikalta, jossa Aadolf nyt oli, hän näki koko laakson ja kaikki
+tiet, jotka sinne johtivat. Kaikkialla vilisi ajopelejä, ratsastajia ja
+jalkamiehiä. Näkyipä sotamiesosastokin liikkuvan yhteistä yhtymäpaikkaa
+kohden; heidät tunsi auringonpaisteessa välkähtelevästä aserivistä.
+
+Laaksosta kajahteleva virsi päätti jumalanpalveluksen, jolla käräjät
+lain ja yleisen tavan mukaan aloitettiin. Aadolf tuli niin myöhään,
+ettei kuullut pastori Svenoniuksen taivasalla pitämää saarnaa, mutta
+pelästyneet naamat ja vettyneet silmät todistivat sen tehneen toivotun
+vaikutuksen.
+
+Väki veisasi vielä viimeistä virrenvärssyä Aadolfin liittyessä
+joukkoon, joka oli kokoontunut käräjätalon läheisyyteen. Töyrämällä
+keskellä väkijoukkoa seisoi pastori Svenonius ja hänen vieressään
+laamanni Skytte, jonka seurassa oli muutamia lähiseudun ja pääkaupungin
+herroja sekä lautakunnan jäseniä.
+
+Svenonius näytti vaipuneen rukoukseen. Hänen otsansa oli kumartunut
+maahan päin ja kädet olivat ristissä rinnalla. Laamanni Juhana oli
+paljain päin, ja tuuli leyhytteli hänen harmaita hapsiaan. Hänen
+kasvojenilmeensä oli ankara ja juhlallinen; hän seisoi siinä kansan
+keskessä ikäänkuin sokean, rautaisen, leppymättömän sallimuksen
+edustajana.
+
+Kun hänen silmänsä, jotka väliin olivat luodut maahan, väliin
+tähystelivät ympärillä olevaa väkijoukkoa, keksivät vastasaapuneen
+ratsumiehen, niin hänen otsansa synkkeni ja hänen katseensa kiintyi
+terävästi Aadolfiin, aivan kuin se olisi tahtonut tunkea hänen
+lävitseen.
+
+Mutta Aadolfin silmät hakivat Elliä ja hänen äitiään ja keksivät
+heidät viimein kukkulan juurella muiden syytettyjen joukossa. Inkeri,
+Elli ja muutamat noista toisista onnettomista olivat polvillaan ja
+tuijottivat maahan; toiset taas seisoivat suorina ja näyttivät
+rohkealla asennollaan tahtovan uhmata tahi osoittaa viattomuuttaan.
+Vielä oli syytettyjen joukossa eräs vanhuuttaan kumarainen eukko,
+jonka silmistä loisti mielipuolisuuden kamala tuli ja jonka koko
+käytös osoitti, ettei hän tiennyt olevansa syytetty. Hän nojasi
+kainalosauvaansa, silmäili hymyillen ympärilleen ja hänen veisatessaan
+muiden mukana kuului hänen terävän kimakka äänensä kaikkia muita
+ylempänä.
+
+Syytettyjä ympäröi kymmenen tahi kaksitoista ratsumiestä Södermanlannin
+rykmentistä. Jos katselija olisi voinut olla ajattelematta tämän
+kohtauksen kauheata ja surullista puolta, olisi hän huvikseen katsellut
+noita tuiman näköisiä, parrakkaita, hartevia sotureita pitkävartisissa
+saappaissaan, pyöreissä silkkihuopahatuissaan ja sinisissä
+sarkanutuissaan, joiden ainoana koristeena oli leveä nahkakannike,
+mihin hirmuinen kalpa oli kiinnitetty. Ei ollut heidän joukossansa
+ainoatakaan, joka ei olisi korjannut osaansa kunniakkaista laakereista,
+joita Ruotsin miekat ovat niittäneet; iäkkäämmät olivat saaneet
+soturimaineensa Saksan kolmikymmenvuotisessa sodassa, nuoremmat olivat
+Kaarle Kustaan rinnalla otelleet Varsovan luona ja kulkeneet jäitse
+Beltin yli.
+
+Virrenveisuun vaiettua riensi laamanni töyrämältä alas, tunkeutui
+kansanjoukon läpi, joka kunnioittavasti teki hänelle tietä niin
+nopeasti kuin tungoksessa oli mahdollista, ja meni Aadolfin luo.
+
+Tämä paljasti kunnioittavasti isänsä edessä päänsä.
+
+-- Onneton, kuiskasi laamanni Juhana, -- miksi sinä tänne tulit? Minä
+näen kasvoistasi, että sinä liikut pahoissa aikeissa. Mene heti pois
+täältä!
+
+-- Minä olen tullut kuulemaan tutkintoa, vastasi Aadolf, -- enkä lähde,
+ennenkuin se on päättynyt.
+
+Laamanni tukahdutti huokauksen ja kääntyi otsa rypyssä pois. Hän olisi
+puhunut enemmän, mutta saapuvilla olevat herrat ja muutamat lautakunnan
+jäsenet lähenivät häntä.
+
+Näiden seurassa hän meni jälleen töyrämälle ja antoi muutamia käskyjä
+nimismies Askelinille sekä läsnäolevien sotaväenosastojen päälliköille.
+Nämä sotaväenosastot oli maaherran käskystä siirretty käräjäpaikalle
+vartioimaan vankeja, suojelemaan heitä rahvaan omankäden kostolta ja
+ylimalkaan valvomaan järjestystä ja käräjärauhaa. Kun nämä käskyt oli
+annettu, meni laamanni pastori Svenoniuksen, käräjäherrain ja
+lautamiesten seurassa käräjätaloon, kun taas syytetyt ratsumiesten ja
+jalkasotureiden ympäröiminä vietiin lähellä olevaan vankikoppiin.
+Väkijoukko jakautui: ne, jotka ajoissa tahtoivat hankkia itselleen
+hyvät kuulijanpaikat, riensivät käräjätaloon, jonka sali ja eteinen
+heti täyttyivät ääriään myöten; toinen utelias ja vimmastunut joukko
+tunkeili reuhaten ja kiroten surullisen saattueen ympärillä, joka
+verkalleen eteni vankikoppia kohden; kolmas patoutui töyrämän
+ympärille, jolle nimismies Askelin neljännesmiehinensä nousi ja kovalla
+äänellä ilmoitti, että kaikki, miehet, naiset ja lapset, jotka oli
+haastettu käräjiin, kokoontuisivat käräjätuvan portaiden eteen ja
+siellä odottaisivat, kunnes heidät vuoron perään huudettaisiin sisään
+tuomiopöydän eteen.
+
+Aadolf liittyi niihin, jotka seurasivat syytettyjä. Hän näki Inkerin
+hoipertelevan eteenpäin nojautuen Elliin, käsivarsi kiedottuna tämän
+kaulaan. Vaimovanhuksen katse oli luotu maahan, ja hänen vartalonsa oli
+kumarassa, mutta siitä huolimatta oli siinä synnynnäisen jalouden
+häipymätön leima: hän oli kunnianarvoinen alennuksessaan, juhlallinen
+surussaan. Hänen kasvoillaan kuvastuva syvä kärsimys oli enemmän
+henkistä kuin ruumiillista laatua: tänäkin silmänräpäyksenä hän
+taisteli itsensä kanssa pitääksensä yllä horjuvaa uskoaan
+vanhurskaaseen Jumalaan, hallitsevaan kaitselmukseen.
+
+Elli oli sitävastoin taas saanut entisen joustavuutensa, joka oli
+pitänyt häntä pystyssä ennen vangitsemista. Hän astui vakavasti ja
+kohtasi tuhannet häneen luodut katseet viattomuuden suomalla
+tyyneydellä sekä toivottomaan kohtaloonsa alistumisen synnyttämällä
+välinpitämättömyydellä.
+
+Kun hän ympäröivässä ihmisjoukossa huomasi Aadolfin, joka oli
+ratsastanut aivan lähelle vahtisotamiestä, seisahtui hän ja ojensi
+kätensä häntä kohden. Tämä liike sai Inkerinkin havahtumaan
+mietteistänsä; hän katsahti ylös ja näki niinikään ainoan ystävänsä,
+joka hänellä onnettomuudessaan oli. Mutta ratsumiehiä komentava
+aliupseeri huusi heti:
+
+-- Noita-akan ilkiöt, miksi pysähdytte? Astukaa eteenpäin, ellei pahus
+teitä riivaa!... Rask, aja tuonne ja raivaa tietä! Varokaa, hyvät
+ihmiset, hevosten jalkoja! Kirotkaa ja sadatelkaa niin paljon kuin
+haluatte, mutta antakaa tietä, ellette tahdo maistaa miekkani lapetta.
+
+Saattue pysähtyi pian käräjävankilan eli, niinkuin sitä kutsuttiin,
+kihlakunnanarkun eteen. Syytetyt teljettiin lukkojen taakse, ja
+sotamiesosasto jätettiin heitä vartioimaan.
+
+Kytkettyään hevosensa lähimpään vajaan ja hankittuaan sille rehua
+Aadolf lähti käräjätaloon ja tunkeutui ihmisjoukon läpi saliin.
+Laamanni Juhana luki parast'aikaa julki niitä "erilaisia asetuksia,
+jotka kulloinkin käräjien alussa on saatettava yhteisen kansan
+tiedoksi, heille varoitukseksi ja opetukseksi". Kaksi peruukkipäistä
+tukholmalaista lainoppinutta, jotka laamanni Skytten pyynnöstä oli
+varta vasten lähetetty hovioikeudesta avustamaan häntä tässä
+tavattomassa oikeusjutussa tarpeellisilla neuvoilla ja selityksillä,
+istui tuomiopöydän ääressä hänen kummallakin puolellaan. Muilla
+sijoilla pöydän ääressä istuivat Svenonius, eräs toinen pappismies ja
+kirjuri. Huoneen perällä oli puoliympyrään asetettu kaksitoista tuolia,
+joilla istui yhtä monta lautamiestä, arvokkaan näköisiä vanhuksia
+pitkissä sarkanutuissa, villasukissa ja pikisaumasaappaissa.
+
+Nämä kansan keskuudesta lähteneet oikeuden jäsenet olivat koko
+käräjätuvan juhlallisin nähtävyys. Heidän läsnäolonsa todisti, että
+lainkäyttö nojautui kansalliselle pohjalle huolimatta roomalaisen
+oikeuden vaikutuksesta ... että rahvaan jäseniä vielä pidettiin
+ajattelevina kansalaisina, joilla oli oikeutensa ja velvollisuutensa,
+vaikka munkkilaitos ja aatelisto kautta monien vuosisatojen olivat
+koettaneet saattaa sen hengellisen ja maallisen vallan kahleihin.
+
+Kauemmaksi huoneen toiselle seinälle oli järjestetty paikkoja
+virka-arvoltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan ylempiä henkilöitä
+varten. Toisella puolella seisoi nimismies ja muutamia alempia
+oikeudenpalvelijoita, ja vähän loitompana heistä, asianmukaisen matkan
+päässä, pyöveli.
+
+Sanoimme: "asianmukaisen matkan päässä", sillä puheenaoleva virkamies
+oli siksi kaino, ettei hän uskaltanut asettua halvimmankaan
+neljännesmiehen rinnalle seisomaan. Pyövelin ammattia on useimpien
+kansojen keskuudessa pidetty kunniattomana ja sitä on vaistomaisesti
+inhottu: varsinkin on niin ollut laita skandinaavilaisten kesken.
+Helpompi oli palkata salamurhaaja kuin löytää mies, joka olisi ollut
+halukas panemaan oikeuden verituomioita toimeen. Suurin pahantekijä
+katseli pyöveliä ja hänen tointaan kammoksuen, vieläpä hyljeksienkin.
+Toimi täytyi siis tavallisesti uskoa niille yhteiskunnan paarioille,
+jotka tunnetaan tattarien eli mustalaisten nimellä, joilla ei ollut
+mitään kunniaa eikä arvoa menetettävänä.
+
+Siihen kansakuntaan kuului tämäkin pyöveli: Musta Antero, joksi kansa
+häntä kutsui. Hän oli mustakulmainen, lyhyen jäntterä ja roteva mies,
+synkän ja hurjan näköinen. Ihmisten osoittama ylenkatse häntä ja hänen
+surullisia tehtäviään kohtaan -- hän ei ollut ainoastaan teloittaja,
+vaan myös kidutusten toimeenpanija -- oli karaissut hänen luonnostansa
+hurjan mielensä kovaksi kaikkia inhimillisyyden ja säälin tunteita
+vastaan.
+
+Lukuunottamatta pientä tilaa tuomiopöydän edessä oli koko muu osa
+huonetta ääriään myöten täynnä ihmisiä. Kun oli luettu asetukset, jotka
+oli aiottu "yhteiselle kansalle varoitukseksi ja opetukseksi", ilmoitti
+laamanni Skytte syytettyjen ja todistajain kuulustelun alkavan. Kirjuri
+luki heidän nimensä siinä järjestyksessä kuin pastori Svenonius oli ne
+listaansa merkinnyt; nimismies huusi samat nimet käräjätalon portailta
+ja johdatti kutsutut tuomiopöydän ääreen.
+
+Syytettyjä oli kolmatta sataa. Enemmän kuin puolet oli 6-12 -vuotiaita
+lapsia. Tutkinto kesti koko päivän keskeytyen kotvaseksi puolipäivän
+aikana, mutta vain puolet ehdittiin kuulustella ja heidän kummalliset
+kanteensa ja todistuksensa merkitä pöytäkirjaan.
+
+Yleisö ei kuitenkaan kaikitenkaan väsynyt kuulemasta ja kauhistumasta
+sitä, mitä tutkinnassa tuli ilmi. Kokoontuneet seurasivat
+sanoinkuvaamattomalla kauhulla, kun ensimmäinen lapsi vanhempiensa
+kanssa vietiin tuomioistuimen eteen, ja vanhemmat viljavia kyyneliä
+vuodattaen kertoivat, mitä erään syytetyn noita-akan toimesta oli
+lapselle tapahtunut.
+
+Kymmenvuotias tyttö, niin he kertoivat, oli eräänä iltana saanut
+kauhean kouristuskohtauksen ja sitten nukkunut sikeään,
+kuolemankaltaiseen uneen. Seuraavana aamuna herättyään hän kertoi
+kauhistuneena, että eräs noita-akka yöllä oli tullut hänen luokseen ja
+vienyt hänet mukanansa hornanretkelle. Sama seikka oli sittemmin
+uudistunut useampina öinä. Suotta olivat vanhemmat valvoneet onnettoman
+lapsen vuoteen ääressä; uni alkoi raskaasti heitä painaa, ja tuskin he
+olivat ummistaneet silmänsä, kun noita-akka jo tuli uudestaan ja vei
+tytön hornaan. Tyttö oli jo käynyt hornassa monta kertaa; paholainen
+oli ristinyt hänet uudestaan, vaatinut häntä luopumaan Jumalasta,
+kirjoittanut hänen nimensä kirjaansa ja pannut merkkinsä häneen, joka
+tietäisi sitä, että tyttö muka oli hänen omansa elämässä ja kuolemassa.
+
+-- Katsokaa, armollinen laamanni, sanoi isä osoittaen sormellaan
+sinistä pilkkua tytön otsassa lähellä tukanrajaa; -- tuossa on se
+kamala merkki, jonka perkele itse puri hänen otsaansa. Jos inhimillistä
+oikeutta on, niin minä vaadin, että häijy noita-akka rangaistaan
+mitä julmimmilla tuskilla. Ja minä vaadin, ettei mitään sääliä
+osoiteta perkeleelliselle viettelijälle, sillä mikä rikos voisi
+kauheudessa tämän voittaa? Armollinen laamanni, minä olen
+syntynyt jumalaapelkäävistä vanhemmista ja olen itse tehnyt mitä
+taitamattomuudessani olen voinut kasvattaakseni lastani Jumalan
+valtakuntaan. Ja nyt hän on kuitenkin ilman omaa syytänsä ikuisesti
+kelvoton näkemään Jumalan kasvoja. Voi, se on kauheata, kauheata.
+
+Nämä sanat löysivät vastakaikua lukuisissa sydämissä.
+
+-- Kauheata, kauheata! höpisi kokoontunut väkijoukko, ja monet
+saapuvilla olevat isät ja äidit, joiden lapsia oli samalla tavalla
+koeteltu, alkoivat ääneensä huokailla ja nyyhkiä.
+
+-- Te miehet ja naiset, on olemassa inhimillinen oikeus, sanoi laamanni
+Skytte verkkaan ja juhlallisesti, -- on olemassa oikeus, vaikka kohta
+yhtä heikko kuva jumalallisesta, kuin ihminen on heikko ja vajanainen
+kuva Jumalasta. Olkaa silti vakuutetut, että maallisella lailla on
+peloittavia aseita käytettävänään, eikä sitä ole turhaan asetettu
+hyville turvaksi ja pahoille kadotukseksi. Olkaa vakuutetut, että lakia
+tunnollisesti käytetään kärsiville lohdutukseksi, pahantekijöille
+rangaistukseksi, pahaa aikoville varoitukseksi.
+
+-- Rauhoittukaa, onnettomat vanhemmat, lausui senjälkeen Svenonius
+nousten seisomaan; -- älkää epäilkö, ettei lapsenne vielä olisi
+pelastettavissa! Herra, joka ihmisten pahuuden tähden on antanut
+Leviatanille meidän päivinämme suuren vallan maan päällä, on kuitenkin
+armahtava lapsiraukkaa, joka ei ole tahallisesti rikkonut, ja maallinen
+laki, joka tekee erotuksen viettelijän ja vietellyn välillä, on
+osoittava hänelle kaikkea mahdollista sääliväisyyttä. Minä otan tämän
+lapsen huostaani, minä tutkin sen mieltä ja koetan juurineen hävittää
+pahan siemenen, joka kiusaajan kenties jo on onnistunut siihen kylvää
+... mutta voimani ovat vähäiset, ja minä sanon teille, jotka nyt koossa
+olette, että se vitsaus, jolla Herra rankaisee meitä, ei lopu,
+ennenkuin te kaikki särjetyin sydämin nostatte kätenne korkeutta kohti,
+anotte Häneltä apua ja katuvaista mieltä, parannatte elämänne ja
+annatte sen kautta tehoa rukouksillenne!
+
+Tämä saarnamiehen kehoitus vastaanotettiin uudella huokausten ja
+kyynelten tyrskeellä.
+
+Kun hälinä salissa oli jotakuinkin asettunut, ryhtyi laamanni Skytte
+tutkintoa pitämään. Hän kyseli tyttö-rukalta tarkoin tämän hornanretkiä
+koskevia yksityiskohtia. Tyttö vastasi epäselvästi ja sekavasti, mutta
+vanhempien, jotka seisoivat hänen vieressään ja lapsen kanssa ennemmin
+puheltuaan olivat täysin perehtyneet asiaan, sallittiin autella tyttöä
+vastaamaan tuomarille.
+
+Kaikkien kasvoilla kuvastui uteliaisuus ja kauhu, ja tuskin
+uskallettiin hengittääkään, ettei vain ainoatakaan sanaa menisi
+hukkaan. Ainoa, joka turhia luulematta tarkkaavaisena seurasi
+toimitusta, oli Aadolf Skytte. Hän oli valinnut paikkansa toisten
+jalosukuisten joukossa ja istui siinä miettiväisen näköisenä, kädet
+ristissä rinnallaan. Svenonius katsahti väliin syrjäsilmällä nuoreen
+vastustajaansa, ja tuo katse tuntui sanovan: -- Häijy epäilijä, kuule
+nyt ja tule vihdoinkin vakuutetuksi!
+
+Ensimmäisen kantajan poistuttua huudettiin esille toisia, jotka kukin
+vuorostansa antoivat todistuksensa. Muutamat tiesivät vain kertoa
+taudeista, jotka noitien vaikutuksesta olivat kohdanneet heitä itseään
+tahi heidän kotieläimiään, taikomisista ja monenlaisista salaisista
+tempuista, joita olivat nähneet harjoitettavan; mutta nämä kantelut
+vetivät verraten vähäistä huomiota puoleensa. Uteliaisuus oli parhaasta
+päästä kiintynyt hornaan. Ja kylläpä se tuli runsaasti tyydytetyksi,
+sillä useimmissa kanteissa, joita alaikäiset lapset, mutta joskus myös
+vanhemmat ihmiset esiintoivat, olivat nuo retket juuri ytimenä, ja
+tarkkoja kertomuksia retkien yksityiskohdista ja niitä muka
+seuranneista juhlista tarjottiin viljalti.
+
+Aadolf pani merkille, että kummallisimmat todistukset olivat
+silmiinpistävällä tavalla yhdenmukaiset, minkä seikan hän saattoi
+selittää ainoastaan siten, että sairaalloiset mielikuvitukset olivat
+saaneet kuvaustensa aiheen samasta yhteisestä ajatustavasta ja samoista
+taikauskoisista tarinoista. Mutta hän huomasi myös, että laamanni
+Skytte ja pastori Svenonius, joka jälkimmäinen usein sekaantui
+tutkintaan, tahtomattaan tekivät yhtäpitäväisyyden vielä suuremmaksi
+kysymyksillään, joita toistettiin niin usein, että lapsukaiset, jotka
+kertoellessaan usein empivät eivätkä olleet varmoja asiasta, vastasivat
+inkvisiittoreille mieliksi.
+
+Merkillinen, joskaan ei selittämätön ilmiö todellakin on, että
+noituuden kulkutauti kaikkialla, niin päivänpaahtamassa Granadassa kuin
+pohjoisessa Taalainmaassa, katolisissa niinkuin protestanttisissa
+maissa, viidennellä- ja kuudennellatoista yhtä hyvin kuin
+seitsemännellä- ja kahdeksannellatoista vuosisadalla oli takertunut
+samoihin harhaluuloihin. Mielikuvitus, vaikka se muuten onkin niin
+vapaa ja luo vaihtelevia muotoja ihan loppumattomiin, ja vaikka sen
+voima ja sisällys ovat ajasta ja paikasta niin suuresti riippuvaisia,
+liikkui kaikkialla tässä suhteessa samojen kuvitelmien piirissä, erotus
+oli vain siinä, että sama kuvitteluvoima, joka etelässä ilmeni paljon
+tyynempänä ja runsaampana, antoi luomilleen yhä hurjemman, yhä
+kummallisemman leiman, mitä kauemmaksi kulkutauti leveni pohjoiseen.
+
+Niissä tutkinnoissa, joista tässä kerrotaan, ynnä sittemmin niissä,
+jotka toimitettiin Moran pitäjässä Taalainmaassa, kantajain
+kertomukset, joita vahvistivat syytettyjen myönnytykset -- tosin
+piinapenkillä puristetut -- olivat pääsisällykseltään seuraavat:
+
+On henkilöitä, etupäässä naisia, jotka salaisesti harjoittavat
+kristinuskolle aivan vastakkaista palvontaa. Nämä kristinopin vastustajat
+tunnustavat perkeleen herraksensa, hekuman elämänmääräksensä, pahat työt
+luvallisiksi sekä ovat perehtyneet salaisiin taitoihin, joiden avulla
+voivat tehdä yliluonnollisia töitä.
+
+He tuntevat toinen toisensa ja yhtyvät salaisessa paikassa, jota
+sanotaan hornaksi, missä he herransa ja mestarinsa seurassa viettävät
+meluavia juhlia ja antautuvat aistillisiin nautintoihin.
+
+He ovat velvoitetut levittämään oppiansa viettelemällä nuorempaa
+polvea. Sitä tarkoitusta varten on perkele varustanut heidät
+yliluonnollisella vallalla. He aukovat huoneiden seinät taikaneulalla,
+nukuttavat vanhemmat uneen ja vievät pois lapset, jotka eivät kykene
+vastustamaan tai huutamaan apua. Kun sitten noita-akka on koonnut niin
+monta lasta kuin mahdollista ja hieronut heitä taikavoiteella, joka
+tekee heidät kykeneviksi kohoamaan ilmaan, nostaa hän heidät
+tilaisuutta varten valitun taikahevosen -- keittiöesineen, lehmän,
+hevosen tai ihmisenkin -- selkään ja kiitää heidän kanssaan
+yhtymäpaikalle.
+
+Matka ei toki ole tuokiossa tehty. Noita levähtää seurueineen aina
+välillä kirkonkatoilla ja vuolee työkseen malmia kirkonkelloista.
+Toisia noitia saapuu silloin sinne samanlaisilla matkoilla; he
+kerskuvat, paljonko kukin on onnistunut saamaan lapsia kokoon, ja liuta
+lähtee senjälkeen taas liikkeelle. Lentäessään jonkin sinipilven päällä
+he heittävät alas kelloista kaapimansa malmin ja lausuvat sen kauhean
+toivomuksen, että heidän sielunsa älköön tulko lähemmäksi Jumalaa kuin
+tuo malmi kelloa, josta he sen vuolivat.
+
+Perille tultaessa lapset näkevät linnan, joka hohtaa kuin tulessa.
+
+Noita-akka vie heidät saliin, jossa pimeyden ruhtinas, mahtavan ja
+julman näköisenä, mutta kumminkin kahleisiin kytkettynä, istuu
+kunniaistuimella. Noita taluttaa vastatulleet esiin, lankeaa polvilleen
+perkeleen eteen ja kutsuu häntä herraksi, suuriruhtinaaksi, jumalaksi
+j.n.e. Monien muiden temppujen jälkeen kysyy perkele heiltä, tahtovatko
+he palvella häntä. Monien silmiä häikäisee hänen kunniasuuruutensa ja
+heidän ympärillään loistava kirkkaus, ja he vastaavat myöntäen. Sen
+jälkeen hän merkitsee heidät puremalla heitä otsaan tai leikkaamalla
+heidän pikkusormeaan, sekä kirjoittaa siten vuotaneella verellä
+heidän nimensä isoon kirjaan. Sitten he saavat lahjoja, tekevät
+vaitiololupauksen ja heille vakuutetaan iloa, lohdutusta ja huveja niin
+kauan kuin he elävät ja ikuinen sielunrauha kuoltua.
+
+Heidän sallitaan sitten olla läsnä pidoissa, jonka hekumat ovat sitä
+laatua, etteivät siedä lähempää kuvausta. (Värit, joilla niitä
+kuvataan, osoittavat kuitenkin, että noitahullujen mielikuvitus aivan
+varmaan on hakenut aiheen heidän omasta selvästä kokemuksestaan: huvit
+ja syömingit, sellaisina kuin ne kuvataan, muistuttavat suurellisia
+talonpoikaispitoja; hurjasteleminen on kaikkea muuta kuin hekumaa.)
+
+Pitojen päätyttyä noita palaa lasten kanssa heidän kotiinsa, panee
+heidät sänkyyn ja poistuu yhtä huomaamatta kuin tulikin. Kohta hän
+kuitenkin tulee ja vie uudestaan lapset mukanansa hornaan. Joka
+kerralla he kasvavat yhä enemmän perkeleen suosiossa, saavat opettajia,
+jotka neuvovat heitä palvelemaan häntä, saavat viimein häneltä kasteen
+ja ovat sen jälkeen täydellisiä noitia tai velhoja, joilla on kykyä ja
+tahtoa tehdä ominpäin matkoja hornaan.
+
+Perkele on sangen oikullinen herra. Väliin hän sattuu olemaan pahalla
+päällä, kaiketikin, koska kahleet häntä rasittavat; niitä hänen
+vieraansa kyllä ahkerasti viilailevat, mutta eivät kuitenkaan voi häntä
+auttaa. Silloin hän pieksää noidat monikirjaviksi ja rauhoittuu sitten
+jälleen hyväksi.
+
+Toisinaan hän on erittäin leppeä ja hyvänsuopa ja soittaa harpullaan
+monta kaunista kappaletta vieraittensa huviksi.
+
+Väliin hän on taas pahoinvoipa ja kivulloinen. Silloin noidat iskevät
+häneltä suonta ja hoitelevat häntä mitä hellimmin. Kerran hän oli
+joidenkin kertomusten mukaan jo kuolemaisillaan, ja silloin oli
+hornassa suuri parku ja voivotus.
+
+Mutta kuinka sellaisetkin miehet, jotka sivistyksensä puolesta olivat
+paljon ylempänä kansan suurta enemmistöä, saattoivat uskoa moisia
+mahdottomia juttuja ... miehet, joiden velvollisuus tuomareina oli
+epäillä ja ennakkoluulottomasti tutkia asiaa?
+
+Yleinen mielipide, uskonnolliset käsitykset, maallisen lain määräykset,
+oppineiden miesten kirjoitelmat, kaikki auttoi pitämään voimassa ja
+vahvistamaan tätä taikauskoa moisten juttujen todenperäisyyteen, niin
+hulluilta kuin niiden täytyneekin näyttää uudemman ajan ihmisten
+silmissä.
+
+Katolisessa kristikunnassa olivat useat paavilliset käskykirjat
+julistaneet uskon noitien olemassaoloon dogmiksi, uskonsäännöksi, jonka
+epäileminen oli vääräuskoisuutta. Uskonpuhdistus, joka taisteli niin
+monia muita erhetyksiä vastaan, ei tähän ollenkaan kajonnut: Luther
+itsekin uskoi noituuteen ja perkeleen persoonalliseen esiintymiseen
+kiusaajana ja viettelijänä. Uskonpuhdistus tätä pahaa enemmän lisäsi
+kuin vähensi. Kansan mielikuvitus, jota katoliset kirkonmenot eivät
+enää pitäneet vireillä, pyrki protestanttisuuden yksitoikkoisuudesta
+vapautuakseen turvautumaan salaisiin, kätkettyihin asioihin ja viertyi
+uusille urille kaivaten taikauskoisuuden syliin. Se selittää, miksi
+noitavainot olivat julmemmat protestanttisissa maissa kuin katolisissa.
+Sachsen, luterilaisen uskonpuhdistuksen kehto, täyttyi polttorovioilla;
+Genèvessä, joka oli kalvinilaisen uskonpuhdistuksen lähtökohta,
+poltettiin yhtenä ainoana vuonna 500 naista.
+
+Katsoen siihen, mille kannalle sen ajan lainsäätäjät olivat tässä
+kysymyksessä asettuneet, lienee kylliksi Ruotsiin nähden, kun
+muistutamme, että v. 1687 annettiin kuninkaallinen asetus, jossa
+sanotaan:
+
+"Jos joku tekee kirjallisen tahi suullisen liiton Saatanan kanssa, se
+rangaistaan, niinkuin Noituudesta, Kuolemalla."
+
+Itse asiassa noitaruton ilmaukset olivat sellaiset, että
+järkeisuskolaisenkin täytyi hämmästyä. Kansan yksiääninen valitus ruton
+saastuttamissa maanäärissä ... suunnaton kanteiden luku, joita tehtiin
+tuomioistuinten edessä, sekä lukuisat oman itsensä ilmiannot ...
+merkillinen yhtäpitäväisyys kantajain kertomuksissa ... kulkutaudin
+selittämättömät somnambuliset ilmaukset ... mieliä valtaava kauhistus
+... tuo kaikki yhdessä ajan uskonnollisen ja tieteellisen käsityskannan
+kanssa riittää täysin selitykseksi, miksi nekin, jotka olivat paljon
+ylempänä kansan suurta enemmistöä, saattoivat järkähtämättömällä
+vakaumuksella kuunnella mitä kummallisimpia kanteita ja vähääkään
+empimättä tuomita viattomia ihmisiä roviolle.
+
+Ei siis liene lukijan mielestä outoa, että laamanni Skytte ei
+hetkeäkään epäillyt kuulemansa täydellistä todenperäisyyttä. Hänestä
+tuntui ihmeelliseltä vain se, ettei perkele -- kuten sanottiin --
+kaikin ajoin ollut oikein hyvissä voimissa ja että noitien sentähden
+täytyi iskeä häneltä suonta ... mutta laamanni tukahdutti tämän
+epäilyksen hennon oraan totutulla tavalla: hän piti tuota mieletöntä
+juttua mystillisenä asiana, jota järjen ei ollut luvallista eikä
+sopivaakaan tutkiskella.
+
+On helppo ymmärtää, kuinka tiukaksi tutkinta näin ollen tuli ja kuinka
+vähän toiveita syytetyllä oli päästä vapaaksi.
+
+Mainittiin, että kanteen esittäjinä olivat useimmiten alaikäiset
+lapset. Toista sataa sellaista lasta oli haastettu todistajiksi. Pelko,
+joka oli vallannut kaikkein kuulijain mielet, itse tuomarin ja arvoisan
+lautakunnankin, paisui ennen pitkää mitä julmimmaksi kauhuksi. Muudan
+kaksitoistavuotias poika ja hänen sitäkin nuorempi sisarensa astuivat
+esille ja todistivat, että heidän oma äitinsä oli vietellyt heitä
+palvelemaan saatanaa. Tämä vaimo oli itse pannut syytteeseen erään
+naapurivaimon, ja nyt tämä naapuri haluten kaiketikin kostaa astui
+esiin ja ilmoitti, että hän oli kuullut puheenaolevan äidin hänen
+odotellessaan nuorinta lastaan luvanneen kohtunsa hedelmän perkeleelle.
+Tuomari ja kuulijat mykistyivät hetkiseksi tämän kauhean syytteen
+kuultuaan: äitirukka, joka oli saapuvilla käräjätuvassa, pyörtyi
+paikalla.
+
+Hämmästyksen hälinää kuului yleisön joukosta. Kirjurikin,
+hidasluontoinen nuori mies, antoi kynänsä kotvasen levätä, ennenkuin
+hän jatkoi kirjoittamistaan reunamuistutuksella:
+
+_Proh dolor, audiuntur hic horribilia_.
+
+Ensinnä toipui hämmästyksestään Svenonius.
+
+-- Voi, voi! huusi hän peloittavalla äänellä, nousi ylös ja ojensi
+kätensä taivasta kohden. -- Maailmanlopun aika on tullut. Herran vihan
+_täytyy_ tulla maan päälle, kun sellaisia helvetillisiä rikoksia
+tapahtuu. Peittäkää kasvonne, heittäytykää maahan, huutakaa, että
+vuoret kaatuisivat teidän päällenne. Voi, se on kaikki turhaa.
+Tuomiopasuunan pauhatessa vuoret halkeavat, maa avaa povensa ja Hän on
+itse näkevä koko teidän pahuutenne. Voi, pian on jo myöhäistä huutaa
+Kyrie eleison ... Herra armahda meitä!
+
+Kotvan oli kaikki hiljaista ja Svenoniuksen viimeiset sanat kaikuivat
+vienoina kuiskauksina kuulijain kelmeiltä huulilta, mutta sitten
+laamanni Skytte jälleen virkkoi:
+
+-- Nimismies, tämä nainen on heti vietävä käräjävankilaan ja
+säilytettävä siellä muitten syytettyjen joukossa.
+
+Askelin riensi käskyä toimeenpanemaan. Neljännesmiehen avustamana hän
+raahasi naisen ulos huoneesta ja jätti hänet portaitten luona
+vartioivien sotamiesten haltuun.
+
+Tutkinta jatkui. Läsnäolijat saivat pian tottua samanlaisiin
+kohtauksiin. Useat lapset syyttivät vanhempiaan. Joukko, joka laamannin
+mielestä oli vangittava, kasvoi toista vertaa suuremmaksi, ennenkuin
+tutkinta hämärissä keskeytettiin seuraavaan päivään asti.
+
+Käräjiin kokoontuneesta kansanjoukosta lähimpänä asuvat lähtivät
+kotiinsa; toiset pyrkivät kyläläisten majoihin, hakivat itselleen
+yösijaa ladoissa ja muissa ulkosuojissa tahi olivat yötä taivasalla.
+
+Laamanni Skytte ja muut virkamiehet jäivät käräjätaloon. He olivat
+suurimman osan yötä valveilla, tarkastelivat asiakirjoja ja
+keskustelivat päivän mittaan kuulemistaan asioista. Laamanni oli
+kuulustelun päätyttyä kysynyt poikaansa, mutta kun tämä näki, ettei
+todistajain kuulustelu päättyisi ennen kuin seuraavana päivänä, oli hän
+kyllästyneenä kuulemiinsa vähän ennen hämärän tuloa lähtenyt
+käräjätuvasta, satuloinut hevosensa ja ajanut kylästä pois.
+
+Hän oli vanhan soturin, Rolfin, pyynnöstä ja tämän seurassa, --
+hänenhän tietysti kaikin mokomin myöskin täytyi olla kuulustelussa
+läsnä, -- ajanut hänen talolleen ollakseen yötä siellä.
+
+-- Mutta kuulkaahan, kunnon herra Aadolf, sanoi Rolf matkalla, --
+mitähän nyt siihen sanotte? Ettekö te vieläkään usko, että kiusaajalla
+on osaa tässä pelissä? Oi, sehän on kauheata! Jumala varjelkoon meitä
+kaikkia!
+
+Aadolf ei vastannut siihen mitään, vaan rupesi puhumaan aivan muista
+asioista, kevättöistä, ilmoista ja muusta, mikä Rolfia suuresti
+oudoksutti, kun hänen koko sielunsa oli kiintynyt vain siihen, mitä hän
+oli oikeuden tutkinnossa kuullut.
+
+Rolf koetti sentähden monen monta kertaa ottaa päivän kysymyksen
+puheeksi, mutta sai vain vältteleviä vastauksia, ja huomasi vihdoin,
+ettei se puheenaihe ollut nuoren herran mieleen.
+
+Tämä samoinkuin Aadolfin synkkä mielentila antoi hänelle aihetta
+tuumailuihin.
+
+-- Kaiketi se sitten on totta, ajatteli hän itsekseen, -- mitä ihmiset
+sanovat, että häijy Inkeri on tenhojuomalla lumonnut Aadolf-herran.
+Poika parka, jatkoi hän itsekseen katsahtaen sääliväisesti
+nuorukaiseen, joka ratsasti hänen sivullaan, -- kunpa tämä päättyisi
+hyvin!... Herra laamannilla on hänestä paljon murhetta: sen olen
+huomannut ... mitä lienevätkin sanoneet toisilleen, kun aamusella
+jumalanpalveluksen päätyttyä keskenänsä puhelivat; monta sanaa ei
+lausuttu, mutta painavia ne mahtoivat olla; sen huomasin laamannin
+silmistä. -- Niin, niin, kylläpä sen pitänee olla jotakin tavatonta,
+jotakin käsittämätöntä, mikä voi erottaa niin kelpo isän ja niin kelpo
+pojan sydämet toisistaan... Mutta minä kiitän Jumalaa, että pääsin
+auttamasta noita kahta noitaa pakoon. Muuten olisin tänä päivänä
+seisonut tunnonvaivoissa kuulijain keskellä; kukaties nyt olisin ollut
+syytettyjen joukossa...
+
+-- Armollinen herra, sanoi hän sitten ääneensä, -- sanokaa, ette kai te
+nyt enää usko, että Inkeri ja hänen tyttärensä ovat syyttömät?
+
+-- Rolf, sanoi Aadolf, -- älä kysele minulta sellaista. Minä käsitän
+hyvin, että viisaammatkin ihmiset kuin sinä pitäisivät kaikkia
+epäilyksiä syytettyjen rikollisuudesta sopimattomina. Ihmiset
+langettavat heistä kuolemantuomion; he eivät voi muuta. Kuinka julma,
+pilkallinen ja kauhea onkaan se hämärä voima, joka maailmaa hallitsee!
+
+-- Minä en tiedä muuta voimaa, joka hallitsisi maailmaa, kuin
+vanhurskaan Jumalan, huomautti Rolf, -- ja uskon, armollinen herra,
+että te kaikella viisaudellanne ette voi toista keksiä.
+
+Aadolf ei vastannut mitään.
+
+-- Hm, jupisi Rolf suruissaan, -- minä ymmärrän. Hän on päästänsä
+sekaisin, niinkuin ihmiset sanovat. Jumala tuomitkoon ilkeän Inkerin.
+
+Soturivanhus ei puhunut siitä sen enempää, koska se ilmeisesti oli
+nuorelle Skyttelle vastenmielistä ja koska hän pelkäsi Aadolfin
+vastausten näyttävän todeksi erään arvelun, joka täytti hänen mielensä
+surulla.
+
+Seuraavana aamuna varhain Aadolf matkusti takaisin käräjiin ja asettui
+paikalleen kuulijoitten joukkoon. Edellisen päivän kanteet ja
+kohtaukset uudistuivat, mutta todistajain kuulustelussa ei mitään uutta
+esiintynyt. Puolipäivän aikana päättyi todistajain kuulustelu.
+Syytteenalaisista kohtasivat raskaimmat syytökset Nummen Kaarinaa. Yli
+viisikymmentä lasta todisti tämän eukon vieneen heidät hornanmatkalle.
+Syynä kanteiden paljouteen oli epäilemättä se, että Kaarina oli
+tunnetuin ja pelätyin paikkakunnan "velhonaisista" ja niinmuodoin se,
+johon lasten mielikuvitus helpoimmin saattoi kiintyä. Havainto, jonka
+pastori Svenonius ja nimismies Askelin luulivat tehneensä käydessään
+Kaarinan tuvassa, riitti muuten jo hänen langettamisekseen. Sitäpaitsi
+moni syytti häntä siitä, että hän oli harjoittanut noitumista, tappanut
+karjaa, nostanut tauteja, neuvonut, mistä varastettu esine oli
+löydettävissä j.n.e. Nämä jälkimmäiset syytökset perustuivatkin
+tosiseikkoihin. Vanha Kaarina oli vuosikausia pitänyt loihtimista,
+puoskaroimista ja taikauskoisen vilpin harjoittamista elinkeinonaan;
+hän oli itse tehnyt kaikkensa, että vain uskottaisiin hänen osaavan
+harjoittaa tuhoisia temppuja. Eikä hän tätä tehnyt yksinomaan elantonsa
+hankkimiseksi: halveksittu, katkera ja häijy ihminen on valmis
+käyttämään millaisia keinoja tahansa, kunhan ne vain tuottavat hänelle
+valtaa, ja sellainen ihminen on yhtä mielellään pelätty, kuin muut ovat
+rakastettuja.
+
+Mäntysuon Inkeriä vastaan esiintyi paljon vähemmän kanteita. Neljä
+lasta vain väitti hänen vietelleen heitä hornan palvelukseen. Nämä
+lapset olivat sellaisista kodeista, joissa Inkeriltä oli kysytty
+neuvoja lääkitsemiseen. Pastori Svenonius kanteli, että Inkeri oli
+tappanut häneltä lehmän ja tuottanut hänen vaimolleen kovan taudin,
+josta tämä Jumalan armon kautta kuitenkin jo oli päässyt.
+
+Inkerin tytärtä Elliä vastaan ei ollut mitään kannetta tehty, mutta
+useat lapsista vakuuttivat nähneensä hänet hornassa, ja että hän siellä
+oli puettu paljon somempaan pukuun kuin muut noidat, että hän oli
+ylimalkaan ollut hyvin perehtynyt oloihin ja että hänellä oli ollut
+suuri sananvalta sielläpäin.
+
+Kun todistajain kuulustelu oli päättynyt, käski laamanni Skytte tuoda
+syytetyt oikeuden eteen.
+
+Ensin kutsuttiin sisään nuori neitonen, joka pastori Svenoniuksen
+edessä oli syyttänyt itseänsä noituudesta.
+
+Todistajia kuulusteltaessa ei ilmennyt mitään, mikä olisi vahvistanut
+tätä itsesyytöstä, mutta hän pysyi kumminkin väitteessään.
+
+Kun neitonen nimismiehen rinnalla astui lakitupaan ja kuulijat
+tungeskelivat avataksensa heille tietä tuomiopöydän ääreen, nähtiin
+harmaapäisen, köyhäpukuisen vanhuksen tunkeutuvan väkijoukon läpi
+tyttöpoloisen luo ja tarttuvan häntä käsivarteen. Se oli hänen isänsä.
+
+-- Martta, sanoi hän epätoivo kasvoillaan, -- ajattele mitä teet!
+Ajattele, että olet ainoa lapseni ... vanhuuteni ainoa tuki ja turva!
+Ajattele tuomiota, joka sinua odottaa, jos pysyt tunnustuksessasi ...
+pyövelinpölkky ... polttorovio...
+
+-- Kuka siellä puhuu? kuului laamannin terävä ääni.
+
+-- Minä se olen, lapsipoloisen isä, vastasi vanhus.
+
+-- Käy syrjään ja laske syytetty esille! käski laamanni.
+
+Nimismies työnsi ukon syrjään, mutta tämä seurasi tytärtään
+tuomiopöydän ääreen.
+
+-- Hävytön, sähisi Svenonius, -- julkeatko itse tuomiopöydän edessä
+houkutella tytärtäsi kieltämään totuuden?
+
+-- Hän on syytön, vastasi ukko.
+
+-- Ei, isä, lausui tyttö vesissä silmin, -- se ei ole totta. Minä en
+ole syytön ... minä olen kadotettu olento.
+
+-- Martta, Martta! mutisi vanhus.
+
+-- Viekää pois hänet! käski laamanni Skytte. Kovaonninen isä teki
+rukoilevan liikkeen ja halusi sanoa jotakin toivoen, että tuomari
+heltyisi, mutta nimismies ja pyöveli tarttuivat häntä käsivarsiin
+ja veivät hänet ulos tuvasta, jonka jälkeen edellinen käski
+vahtisotamiesten estää häntä palaamasta sisään.
+
+Tyttö oli silminnähtävästi kuumeisessa tilassa; hänen kalpeat kasvonsa
+kuvastivat pitkällisiä sielunvaivoja ja mitä syvintä tuskaa. Mutta
+siitä huolimatta oli hänen tunnustuksensa selvä ja yhtenäinen. Hän
+ilmoitti olevansa niin perinpohjin turmeltunut, että hän, vaikka oma
+pahuutensa häntä päivällä kauhistikin, ei voinut yhtenäkään yönä olla
+uudestaan käymättä hornassa. Hän pyysi senvuoksi saada niin pian kuin
+mahdollista kärsiä hyvin ansaitun rangaistuksensa, ja että hänet siksi
+aikaa rautakahleilla kytkettäisiin vankityrmänsä seinään.
+
+Laamanni lupasi ottaa hänen pyyntönsä täyttämisen huolekseen, jonka
+jälkeen hän viittasi oikeudenpalvelijoille, että veisivät tytön
+takaisin vankeuteen, ja huusi seuraavan syytetyn nimen.
+
+Samassa nousi Aadolf paikaltaan ja kääntyi seuraavin sanoin oikeuden
+jäsenten puoleen, jotka yhtä kummissaan kuin muukin yleisö käänsivät
+katseensa häneen:
+
+-- Minä en tiedä, lausui hän lujalla äänellä katsellen tyynesti isäänsä
+silmiin, -- minä en tiedä, katsovatko oikeuden jäsenet tätä
+itsesyytöstä riittäväksi; mutta jos niin on, tahdon kiinnittää heidän
+huomiotansa siihen, että uusi ja perinpohjainen tutkimus on
+välttämättömästi toimitettava, elleivät he tahdo viattoman veren
+tulevan heidän päittensä päälle. Tämä tyttönen on silminnähtävästi
+sairaalloisessa, hulluutta lähentelevässä mielentilassa; olen
+vakuutettu siitä, että hän on uneksinut kauheita unia ja että kaikki,
+mitä hän täällä on puhunut, on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta.
+Se yleinen kauhistus, joka on vallannut taikauskoisen kansan ja jonka
+pastori Svenonius ja muut täkäläiset pappismiehet ovat kiihkeillä
+saarnoillaan paisuttaneet äärimmilleen, on kaiketikin vienyt hänen
+järkensä.
+
+Aadolf ei saanut enempää sanotuksi, sillä laamanni Skytte syöksähti
+ylös, asettui aivan hänen eteensä ja lausui vihasta vapisevalla
+äänellä:
+
+-- Kuka olet sinä, joka rohkenet sekaantua oikeuden toimintaan ... joka
+uskallat sillä tavalla soimata tätä pappismiestä?
+
+Ääni, jolla se lausuttiin, kiukku, joka jännitti jok'ainoan lihaksen
+tuomarivanhuksen rautaisissa kasvoissa, tekivät valtavan vaikutuksen,
+ja salissa syntyi syvä hiljaisuus. Läsnäolijain katseet olivat
+tuskaisesti kiintyneet isään ja poikaan ... edellinen seisoi siinä
+uhkaavana, onnettomuutta ennustavana, jälkimmäinen kalpeana, tyvenenä,
+järkkymätönnä.
+
+-- Kohdistakaa sama kysymys omaan sydämeenne, vastasi Aadolf, -- ja
+varmasti se on vieläkin vastaava, että minä olen poikanne.
+
+Kiivastuminen teki Skytte-vanhuksen sanattomaksi. Aadolfin kolkko
+tyyneys tuntui hänestä uhmalta... Hänen ohuet, yhteenpuristetut
+huulensa vapisivat ... hän käännähti ja viittasi oikeudenpalvelijoille.
+
+Mutta tuokiossa kavahtivat toiset pöydän ympärillä istuvat herrat
+paikoiltaan ja riensivät uhkauksen toimeenpanoa ehkäisemään.
+
+-- Armollinen herra, kuiskasi Svenonius, -- hillitkää kiukkunne!
+Muistakaa, että poikanne on syyntakeeton ... muistakaa, että täällä on
+paljon tuota ymmärtämätöntä kansaa saapuvilla ja että te ette saa antaa
+heidän katsella isän ja pojan väkivaltaista kohtausta! Minua on eniten
+loukattu, ja jos välttämättömästi vaaditte poikaanne rangaistavaksi,
+niin se tapahtuu parhaiten siten, että hänen lausuntonsa otetaan
+pöytäkirjaan varsinaisen syytteen tekemistä varten häntä vastaan.
+
+Sillä aikaa kuin pastori Svenonius näillä sanoilla koetti tyynnyttää
+laamanni Skytteä, kääntyi toinen kähäräperuukkisista tukholmalaisista
+lakimiehistä Aadolfin puoleen ja, säästääkseen tätä kuulemasta isän
+suusta vielä katkerampaa vihanpurkausta, lausui:
+
+-- Nuori herra, koska te ette ole oikeuden jäsen ettekä asianosainen,
+todistaja tahi asianajaja tässä jutussa, niin te ette ole oikeutettu
+omasta aloitteestanne lausumaan mitään oikeudelle tai oikeuden edessä.
+Laki säätää, että käräjät on pidettävä avoimin ovin, mutta antaa
+samalla tuomarille vallan poistaa jokaisen, joka tavalla tai toisella
+häiritsee toimitusten menoa. Tahdon täten teille vain viitata, kuinka
+teidän tulee käyttäytyä, jos tahdotte kuulla jatkoa tähän yhtä
+hämmästyttävään kuin surulliseen oikeusjuttuun.
+
+-- Hyvä on, vastasi Aadolf, -- minä otan viittauksenne huomioon, sillä
+minä tahdon kuulla jatkoa. Aikomukseni on Svean Hovioikeudelle antaa
+täydellinen kertomus siitä, mitä minä puolueettomana kuulijana tässä
+tutkimuksessa olen havainnut ja tulen vielä havaitsemaan.
+
+Niin sanottuaan Aadolf istuutui tyynesti paikalleen. Läsnäoleva rahvas
+katseli häntä säälivästi ja kuiskaili keskenään noitajuomasta, joka oli
+pilannut nuoren herran pään. Laamanni Juhana näytti hetkisen empivän,
+mitä tehdä; mutta luotuaan poikaansa rypistettyjen silmäkulmiensa alta
+katseen, jossa suuttumukseen nyt oli sekoittunut syvää surua, hän meni
+sen enempää lausumatta tuomiopöydän ääreen, istui paikalleen ja huusi
+seuraavan syytetyistä, jonka nyt oli vuoro astua esiin.
+
+Se oli tuo mielipuoli eukko. Hän astua köpiköi ravakkana tuomareidensa
+eteen, nyökäytti päätään niille lautamiehistä, jotka hän tunsi, ja
+kuunteli niin välinpitämättömästi syytöskohtia, kuin ne eivät olisi
+ollenkaan häneen koskeneet. Laamanni Skytten kysyttyä, myönsikö hän ne
+tosiksi, vastasi hän heti myöntäen. Eräs lautamiehistä nousi ylös ja
+ilmoitti, että vaimovanhus hänen ja monen muunkin mielestä ei ollut
+täysijärkinen. Huomautus otettiin pöytäkirjaan, ja eukko vietiin
+vankilaan takaisin.
+
+Kolmas järjestyksessä oli Nummen Kaarina. Vakuutettuna niin hyvin
+omasta rikollisuudestaan kuin siitä, että hänen oli mahdoton
+kieltämisellä välttää rangaistusta, oli hän vankihuoneessa osoittanut
+katuvaista mieltä ja tunnusti nyt valittaen ja itkien itsensä syypääksi
+kaikkeen, mistä häntä oli syytetty. Hän ilmoitti äitinsä vietelleen
+hänet jo varhaisessa lapsuudessa ja että hän äidiltään oli oppinut
+tenhovoiteen valmistamisen sekä paljon muita salaisia tietoja. Oikeuden
+kehoituksesta hän teki sitten selvää niistä synneistä, joita hän muka
+oli hornassa harjoittanut ja nimitteli pitäjäläisten ja muiden
+tuttaviensa joukosta kaikki ne, jotka hän siellä muka oli nähnyt.
+
+Siinä olivat mukana ei ainoastaan kaikki vangitut henkilöt, vaan vielä
+paljon muitakin, joita ei ollut ennen epäilty noituudesta, ja joista
+useita oli kuulijain joukossa. Kun joku sellainen nimi mainittiin,
+kuului hämmästyksen hälinää yli koko tuvan, valituksia, ulinaa ja
+vastalauseita, ja laamanni Skytten täytyi ehtimiseen nuijalla vaatia
+hiljaisuutta.
+
+Vanhalla Kaarinalla oli häijy ja kostonhaluinen sisu. Ketä vastaan hän
+vain syystä tai toisesta kantoi vihankaunaa ... emäntiä, jotka olivat
+uskaltaneet ajaa hänet apua antamatta ovesta ulos, kun hän kävi
+kerjuulla ... lapsia, jotka olivat kevytmielisesti häntä haukkuneet ...
+kaikkia hän syytti rikokseen osallisiksi. Mäntysuon Inkeriä, jonka
+lääkitsemistaito oli vienyt vanhalta puoskariakalta monta avunpyytäjää,
+hän kutsui hornanruhtinaan lempivaimoksi ja hornankekkerien emännäksi.
+Ellin hän sanoi olevan naimisissa Belsebubin _pojan_ kanssa, -- muudan
+tähän saakka tuntematon ruhtinaallinen suuruus, josta sittemmin
+syytetyt Taalainmaan noitatutkinnoissa tiesivät paljon kertoa.
+
+Nimismies Askelin, jonka muistissa oli elävästi säilynyt hänen ja
+pastori Svenoniuksen käynti Nummella, kalpeni huomattavasti, kun eukko
+alkoi luetella niitä hornanvieraiksi luultuja, jotka hänen piti muka
+tuntea. Eikä hän syyttä pelännyt, sillä kun Kaarina oli antanut ilmi
+kaikki muut, ja kun nimismies juuri toivoi, että luettelo olisi valmis,
+lisäsi hän kierosti katsahtaen nimismieheen:
+
+-- Kuolema ja kadotus! Vielä on yksi, jonka minä monta kertaa olen
+nähnyt hornassa... Suokoon Jumala hänelle ja meille kaikille anteeksi,
+hän kävi siellä yhtä ahkeraan kuin me toiset, hän, mokoma synnin orja,
+vaikka onkin esivallan mies, jonka sen vuoksi tulisi paremmin tietää...
+Vai niin, älkääpä kieltäkö, nimismies, siitä ei nyt ole apua ... häntä,
+nimismiestä, minä juuri tarkoitan.
+
+-- Nimismies! huudahti laamanni Skytte.
+
+-- Itse nimismies!... Siinä sitä ollaan... Kuka sitä olisi uskonut? --
+Tällaisia huudahduksia kuultiin läsnäolijain joukosta.
+
+Nimismies Askelinin muutoin punakka naama oli kalpea kuin palttina. Hän
+koetti änkyttää juhlallisen vastalauseen Kaarinan hävytöntä, murhaavaa
+syytöstä vastaan, mutta kieli ei kääntynyt suussa, ja laamannin
+epäluuloinen katse sai hänet tykkänään ymmälle.
+
+Onneksi pastori Svenonius nousi ja ilmoitti vakaumuksensa olevan, että
+syytöksessä ei ollut perää -- että se oli tehty osaksi kostonhalusta,
+osaksi tarkoituksella saattaa tuomarit hämmennyksiin.
+
+Mutta laamanni Skytten huomautettua, että Kaarina pastorin oman
+ilmoituksen mukaan kauan oli osoittanut katuvaista ja parannukseen
+taipuvaa mieltä, joka teki moisen arvelun epäiltäväksi, pastori
+ällistyi ja vaikeni.
+
+-- Se oli odottamaton ja ikävä ilmoitus, sanoi laamanni, -- ja antaa
+välttämättä aihetta lähempiin tutkimuksiin. Nyt panemme sen vain
+luetteloon, ja nimismies Askelin on toistaiseksi esteetön jatkamaan
+virantoimitustaan.
+
+Mutta Askelin parkaa kohtasi todellinen este: hän tuli säikähdyksestä
+kipeäksi, lähti käräjistä kesken pois ja jätti pakosta virkansa
+kirjurinsa hoidettavaksi.
+
+Nummen Kaarinan jälkeen huudettiin ja tuotiin Mäntysuon Inkeri esiin.
+Syytöskirja luettiin. Inkeri kuunteli tarkkaavaisesti... Hän oli kauan
+odottanut tätä hetkeä ja koonnut kaiken jäljellä olevan sielunvoimansa
+esiintyäkseen arvokkaasti.
+
+Hänen suuret, harmaat silmänsä, jotka ihmeellisesti korostivat noiden
+jalojen, puhdaspiirteisten, surujen ja kärsimysten kirkastamien
+kasvojen kauneutta -- hänen silmänsä, jotka vielä olivat tavattoman
+loistavat, katselivat tyynesti läsnäolijoihin, pysähtyivät kirkastuen
+kotvaksi aikaa Aadolfiin ja kiintyivät sitten laamanni Skytteen
+tarmolla, joka veti täysin vertoja tuomarin terävälle ja lujalle
+katseelle.
+
+Kun syytöskirja oli luettu, sanoi laamanni entistä painavammalla ja
+terävämmällä äänellä:
+
+-- Vaimo, sinä kuulit nyt sinua vastaan tehdyt syytökset. Kaikkein
+suurimman tuomarin, Jumalan nimessä, lain nimessä ja oman sielusi
+autuuden vuoksi kehoitan sinua puhumaan totta.
+
+Pastori Svenonius pudisti päätään merkiksi, ettei hän juuri uskonut
+paatuneen Inkerin vapaaehtoisesti tunnustavan. Hän oli käynyt
+vankilassa hänen luonaan ja oli Inkeri, niinkuin jotkut muutkin
+syytetyistä, osoittanut olevansa täysin paatunut.
+
+Inkeri vastasi selvällä äänellä:
+
+-- Kaikki syytökset ovat vääriä, yhtä ainoata lukuunottamatta. Ja tuo
+ainoa oikea lukee viakseni, että olen lääkintätaitoani käyttänyt
+lähimmäisteni hyödyksi. Jos sitä voitte rikoksena pitää, niin olen
+tosin teidän silmissänne syyllinen, mutta itse luulen täyttäneeni
+kristityn velvollisuutta.
+
+-- Sinä puhut rohkeasti, sanoi laamanni Skytte; -- mutta minä haluan
+tietää, keneltä olet lääkintätaitosi oppinut. Jos mestarisi on perkele,
+niin oppisikin on perkeleellinen. Vastaa: keneltä olet sen oppinut?
+
+-- Äidiltäni.
+
+-- Hän oli siis noita niinkuin sinäkin?
+
+-- Herra laamanni, te julistatte minut syylliseksi, ennenkuin tutkinto
+on päässyt kunnolla alkuunkaan. Minä kehoitan teitä olemaan antamatta
+minulle sitä haukkumanimeä, kunnes olette tutkinut, olenko sen
+ansainnut vai enkö. Mitä äitiini tulee, oli hän hurskas ja jalo nainen
+ja polveutui Folkungien suvusta, joka ennen on kantanut Ruotsin
+kruunua. Hänen muistonsa ei ole tämänkaltaisen tuomioistuimen
+tuomittavissa.
+
+-- Kuulkaa, armollinen laamanni, kuulkaa minkälaista kieltä hän
+julkenee käyttää! sanoi pastori Svenonius laamannille ja pudisteli yhä
+uudestaan päätään.
+
+-- Hän on sellainen, millaiseksi te hänet kuvasitte, vastasi laamanni
+Skytte, -- viekas, suurisanainen ja kovapintainen... Vaimo, sinä
+kiellät siis sinua vastaan tehtyjen syytösten totuuden?
+
+-- Kiellän.
+
+-- Minä kehoitan vielä kerran sinua Jumalan nimessä ja oman sielusi
+autuuden tähden vapaaehtoisesti tunnustamaan! Ellet sitä tee, on kyllä
+keinoja, joilla totuus saadaan pakotetuksi ilmi ... saat itse vastata
+seurauksista!
+
+-- Minä olen jo lausunut totuuden.
+
+-- Sinä siis sitkeästi ja julkeasti väität vääriksi tämän
+kunnianarvoisen pappismiehen ja neljän viattoman lapsen selvät
+todistukset?
+
+-- Minä en tahdo syyttää itseäni väärin, ja tuskinpa teilläkään on
+oikeutta sitä vaatia. Minusta nähden pitäisi kristityn tuomarin olla
+yhtä paljon velvoitettu vapauttamaan syyttömiä kuin langettamaan
+syyllisiä.
+
+-- Vielä kerran: tiettäväksesi ilmoitan, että sinä astut vaarallista
+tietä, jos vastoin selviä ja täysin päteviä todistuksia kiellät
+totuuden. Laki ei tuomitse syylliseksi ketään, joka ei ole tunnustanut,
+mutta missä asian todellinen laita on niin päivänselvä, sallii se,
+kuten sanoin, käytettävän keinoja itsepintaisimmankin pakottamiseksi
+tarpeelliseen tunnustukseen. Varo itseäsi!
+
+-- Varokaa vain te itseänne, herra laamanni! Älkää ryhtykö semmoisiin
+keinoihin ajattomalla ajalla! Jos te tuomarina kidutatte viattoman
+ottamaan päällensä rikoksen, niin te olette kerran Jumalan ja
+omantuntonne edessä seisova suurempana rikoksentekijänä kuin yksikään
+niistä, joille olette tuomion julistanut.
+
+-- Puheesi on röyhkeätä, kiljaisi laamanni Skytte jyrisevällä äänellä;
+-- pahahenki puhuu sinun suustasi... Tämä nainen, jatkoi hän kääntyen
+pappismiehiin, -- jätetään teidän huostaanne. Teidän tulee koettaa
+pehmittää hänen jäykkä mielensä, jos mahdollista pyhällä sanalla,
+muussa tapauksessa toisilla keinoilla, jotka minä käytettäväksenne
+asetan.
+
+-- Me koetamme parastamme, vastasi pastori Svenonius.
+
+-- Viekää hänet nyt pois, komensi laamanni oikeudenpalvelijoille.
+
+-- Haluan lisätä muutamia tätä juttua koskevia seikkoja, joita
+tuomioistuimen on velvollisuus kuulla, sanoi Inkeri.
+
+Laamanni Skytte tuumiskeli, antaisiko hän syytetyn puhua, mutta toinen
+kähäräperuukkisista lakimiehistä lausui:
+
+-- Mitä sinulla on sanottavana?
+
+-- Minä tahdon, sanoi Inkeri, -- ensi sijassa lausua kiitollisuuteni
+Jumalaa kohtaan siitä, että hän tähän hetkeen asti on antanut minun
+pysyä ymmärryksessäni, vaikka minä joka päivä ja syystä kyllä olen
+pelännyt tulevani hulluksi vankeuteni loputtomina hetkinä ja olletikin
+viimeisenä hirmuisena yönä ... hirmuisena, sillä vahvinkin sielu voi
+horjua, terveinkin pyörtyä nähdessään niin paljon hätää, niin paljon
+tuskaa ja sekasortoa, kuin minä niiden kovaonnisten keskuudessa, jotka
+minun kanssani on vedetty teidän tuomioistuimenne eteen. Minä en voi
+sanoin kuvata, mitä olen nähnyt ja kuullut, mutta olen vakuutettu,
+että jos te olisitte nähneet ja kuulleet sen, mitä minä, niin te
+ajattelisitte toisin, ja sääliväisyys karkoittaisi vihan teidän
+sydämistänne. Minä en voi edes selittää, minkälaisessa tilassa itsekin
+toisinaan olen: tajuntani loppuu, ja minä vaivun puolihereillä ollen
+houreisiin. Minusta silloin tuntuu, ikäänkuin voisin yhdellä kertaa
+nähdä kahteen eri maailmaan. Jos se on alkua siihen tautiin, jota minä
+pelkään, niin tahdon nyt, ollessani vielä täydessä ymmärryksessäni,
+ilmoittaa, että jos joskus vapaaehtoisesti tunnustan itseni syylliseksi
+noituuteen, hornanmatkoihin ja muihin vehkeisiin, niin se on
+mielipuolisuuden merkki, ja minun vereni tulkoon teidän päällenne,
+ellei minua viedä hulluinhuoneeseen vaan polttoroviolle. Samaa ilmoitan
+onnettoman tyttäreni puolesta, vaikka hän mielestäni näyttää Jumalalta
+saaneen kummallisen voiman kohtalonsa kuorman kantamiseen. Muuta
+minulla ei ole sanomista.
+
+-- Paholainen on jo näköjään villinnyt ymmärryksesi, tai pyrkii hän
+suusi kautta villitsemään meitä, tiuskaisi pastori Svenonius.
+
+Laamanni Skytte viittasi oikeudenpalvelijoita viemään Inkerin pois. Sen
+jälkeen huudettiin Elli sisään. Äiti ja tytär kohtasivat toisensa
+eteisessä.
+
+-- Elli, ole rohkea! sanoi Inkeri.
+
+-- Ole huoleti, äiti! vastasi Elli ja astui tuomariensa luo.
+
+-- Tavattoman kaunis tyttö! ajatteli toinen kähäräperuukkisista
+herroista. -- Ja niin viattoman näköinen! Semmoiseksi minä, kautta
+Jupiterin, en ole noitaa koskaan kuvitellut. Mutta jos on totta, että
+hän on naimisissa hornan perillisen kanssa, niin enpä muuta voi kuin
+onnitella nuorta ruhtinas Belsebubia moisen puolison saamisesta.
+
+Samanlaisia ajatuksia, ehk'ei aivan niin vallattomia, liikkui toisenkin
+kähäräperuukkisen lakimiehen päässä. Molemmat nämä lakimiehet,
+samoinkuin jokunen lautakunnan jäsenistä ja kuulijoista, tunsivat
+nuoren neitosen nähdessään sääliä ja osanottoa.
+
+Kun Ellille oli ilmoitettu, mistä rikoksista häntä oikeastaan
+syytettiin ... asia, josta hän tähän asti oli ollutkin epätietoinen ...
+kehoitettiin häntä vuoroin lempeästi vuoroin uhkaavasti tunnustamaan
+totuus. Mutta nuori neitonen oli näköjään yhtä paatunut kuin
+äitinsäkin. Kun häntä vaadittiin tunnustamaan itsensä osalliseksi
+Inkerin luuloteltuihin rikoksiin, niin hän ilmoitti, että sekä hän että
+hänen äitinsä olivat syyttömät. Laamanni kehoitteli leppeästi, lupasi
+armahtaa ja säästää, mutta se ei Ellin mieltä liikuttanut; hänen
+uhkauksiansa ei Elli pelännyt. Kysyttäessä hän vastasi lyhyesti ja
+päättäväisesti; hänen käytöksensä oli tyyni, ja kun laamanni sätti
+häntä paatumuksesta ja jätti hänet (kuten sitä ennen Inkerin)
+pappismiesten hoiviin "pehmitettäväksi", olivat hänen silmänsä
+kiintyneet Aadolfiin, joka ihaili hänen mielenlujuuttansa ja katseiden
+hiljaisin kielin kehoitti häntä rohkeuteen ja jatkuvaan kestävyyteen.
+
+Elli vietiin takaisin käräjävankilaan, ja tutkintaa jatkettiin
+jäljelläolevien syytettyjen kuulustamisella. Useimmat heistä kielsivät.
+Vihdoin juolahti laamanni Skytten päähän sukkela ajatus, millä tavalla
+voitaisiin syytettyjen rikollisuudesta saada varmempi tieto ja tukkia
+niiden suu, jotka jyrkästi kielsivät.
+
+-- Niillä, jotka niin keveästi saattavat lennellä ilmassa, ei
+kaiketikaan liene sitä ruumiinpainoa, mikä heillä tavallisen kokemuksen
+mukaan tulisi olla, ajatteli laamanni, ja hän ilmaisi nokkelan tuumansa
+muillekin oikeuden jäsenille.
+
+-- Voimmehan koettaa, sanoi toinen tukholmalaisista lakimiehistä; --
+ellei koe onnistu, niin ei sillä mitään ole tehty kieltävien eduksi;
+jos se onnistuu, niin on meillä uusi ja kumoamaton todistus siitä, että
+he ovat noitia.
+
+Laamanni Skytte käski heti neljännesmiesten tuoda kylän jyvävaa'an
+käräjätalon portaitten eteen.
+
+Kun vaaka oli tuotu, mittasi Musta Antero noidiksi luullut, ja ...
+ihme ja kumma! useimmat olivat paljon keveämmät kuin heidän
+ruumiinrakenteeseensa nähden olisi luullut.
+
+Tarpeetonta lienee tämän ihmeen selittämiseksi huomauttaa, että Musta
+Antero punnitessaan teki vääryyttä. Hän katsoi pyövelinvirkansa
+vaativan, että hänenkin tuli olla avullisena syytettyjen
+langettamisessa, vaikka sitten tuli käyttää vilppiäkin.
+
+Hämärän tulo keskeytti tutkinnanpidon, mutta sitä oli määrä jatkaa
+seuraavana päivänä niitten syytettyjen kanssa, jotka eivät vielä olleet
+tunnustaneet itseänsä syypäiksi.
+
+Sillä välin tuli, kuten mainittiin, pappismiesten koettaa vaikuttaa
+heidän paatuneisiin mieliinsä, ensin sanan voimalla, sitten toisilla
+keinoilla.
+
+"Toisilla keinoilla" ymmärrettiin kidutusta.
+
+Siihen aikaan, jossa kertomuksemme liikkuu, oli lainkäyttö ylenmäärin
+raaistunut. Kansainvaellusta ja muinaisaikaisen sivistyksen häviötä
+seuranneet synkät vuosisadat olivat monessa suhteessa leppoisat ja
+inhimilliset verrattuina seitsemänteentoista vuosisataan, jolloin
+kaikki pahuuden voimat, jotka historian läpi kutovat lankojaan,
+näyttivät yhdistyneen kohtaamaan ja työntämään takaisin uuden
+maailmankatsomuksen etujoukot suunnattomalla ylivoimalla. Säätyvapaus
+väistyy yksinvaltiuden tieltä, mitä suurin siveettömyys rehoittaa
+muodollisen siveellisyyden rinnalla, joka taas siittää kaikkea suurta
+ja ylevää kohtaan vihamielisen poroporvarihengen; poliisilaitos,
+jesuiittalaitos, kirja-aateli kehittyvät, tieteitä vainotaan,
+kaunotaiteet tukahtuvat, uskon vimma ja taikausko täyttävät Euroopan
+tappotanterilla ja teloituspaikoilla...
+
+On itsestään selvää, että tuona raaistuneena aikana, jolloin sukumme
+kaikki pahat henget olivat valloillaan, käytettiin ahkerasti kidutusta.
+Noitatutkinnoissa varsinkin sillä oli kamala tehtävänsä.
+
+Tutkinnon päätyttyä oikeuden jäsenet neuvottelivat keskenään ja sopivat
+seuraavasta, pastori Svenoniuksen lausumasta ehdotuksesta:
+
+Kaikki syytetyt, jotka tuomioistuimen edessä olivat kieltäneet,
+vietäisiin kylän läheisyydessä olevaan kappeliin, jossa pastori
+Svenonius saarnastuolista juhlallisesti kehoittaisi heitä tunnustamaan.
+
+Jos sekin kehoitus jäisi tuloksia vaille, vietäisiin ne, jotka vielä
+pysyivät itsepintaisina, sakastiin ja suljettujen ovien sisäpuolella
+kidutettaisiin tunnustukseen.
+
+Svenoniuksen virkaveljen, toisen pappismiehen, sekä muutamien
+vähäpuheisten luotettavien lautakunnan jäsenten tulisi seurata mukana
+kappeliin kuulemaan ja todistamaan näin pakotettuja tunnustuksia.
+
+Keitään muita, paitsi tietysti pyöveliä ja hänen renkiään, ei saisi
+olla läsnä. Kappelin oven tuli olla lukittu ja ratsumiesosaston
+vartioida lähitienoilla karkoittaakseen kaikki uteliaat.
+
+Syytetyt olisi vasta pimeän tultua vietävä kappeliin, että kaikki turha
+hälinä vältettäisiin.
+
+Kun tämä tuli päätökseksi, haettiin kappelin avaimet, ja pyöveli
+sotamiehineen lähetettiin heti puuhaamaan tarpeellisia valmistuksia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi tuntia sen jälkeen saattue lähti liikkeelle.
+
+Ilta oli pimeä ja taivas vettä valuvien pilvien peittämä. Kylän tiet
+olivat tyhjinä; ihmiset olivat paenneet sadetta tupien turviin, joissa
+luultavasti takkatulien ääreen kerääntyneinä pakisivat tutkinnossa
+kuulemistaan kamalista asioista.
+
+Sen lisäksi oli liikkeellä tarina, joka monen mielestä teki
+takkatuliseuran ulkona pimeässä liikkumista hauskemmaksi -- tarina,
+joka sittemmin levisi miltei kaikkiin paikkoihin, mihin kulkutauti
+ulottui.
+
+Moni näet kertoi useina iltoina peräkkäin nähneensä pienet, mustien
+koirien vetämät rattaat, jotka hiljalleen kulkea nytystivät kylän läpi.
+Ajomies oli mustissa kiireestä kantapäähän, rattaat täynnä osaksi
+ruumiita, joiden ympäri käärmeet kiemuroivat, osaksi tenhokaluja, joita
+ajaja runsain kourin jakeli lahjaksi vastaantuleville.
+
+Kertojat eivät tosin puhuneet aivan yhtäpitävästi, mutta epäilijää ei
+ollut ainoatakaan.
+
+Ja kun tuvassa olijat kuulivat hevosjalkain töminän ja ohikulkevan
+saattueen astunnan sekä ikkunoista näkivät ratsumiesten hämärästi
+vilahtelevat haamut, niin puhe taukosi; keräännyttiin pelokkaina
+valkean ääreen ... epäilemättä, niin he tuumivat, tuo salaperäinen,
+kamala matkamies par'aikaa kulki ohi.
+
+Eikä muuta puuttunut, kuin että nähtiin säkenen särähtävän
+hevosenkengän alla kylän kivikkotiellä, niin sairaalloiset
+mielikuvitukset leimahtivat jo liekkeihin ja loihtivat silmien eteen
+mitä kummallisimpia kauhukuvia...
+
+Saattue pääsi siis kylästä huomiota herättämättä.
+
+Etumaisina kulkivat pappismiehet, heidän takanansa todistajiksi
+kutsutut ja viimeisinä noidat ratsumiesten ympäröiminä.
+
+Mitä oikeastaan oli tulossa, sitä eivät syytetyt eivätkä
+vahtisoturitkaan tienneet. Uljaat sotamiehet, jotka pelotta olivat
+monet yöt samonneet partioretkillä vihollisen lähettyvillä, tunsivat
+nyt kuitenkin jonkinlaista ahdistusta. Sama mieliala oli vallalla
+jokaisessa, ja kun pastori Svenonius, itseään ja muita rohkaistakseen,
+alkoi hiljaisella äänellä laulaa erästä värssyä tunnetusta virrestä,
+yhtyivät siihen kaikki. Sateen surunvoittoiseen sohinaan sekautuen
+kajahteli seuraava laulu kolkosti illan pimeässä:
+
+    Pimennot sydämeni
+    Kuin päivyt valistat
+    Ja suunnan matkalleni
+    Oikean osoitat.
+    Rakkautes siipein alta
+    Saan turvan suotuisan:
+    Sun voimas kaikkivalta
+    Karkoittaa saatanan.
+
+    [Haqvin Spegelin sepittämä.]
+
+Tätä värssyä laulettaessa saattue saapui kappeliin.
+
+Se oli vanha rakennus, jota ainoastaan kerran tai pari vuoden kuluessa
+käytettiin jumalanpalveluksissa. Taru kertoi, että se oli rakennettu
+kuningas Eerikki pyhän aikana; sen paksut harmaakiviset muurit, ahtaus,
+matala ovi ja pienet ikkunat sekä rakennuskoristeiden täydellinen puute
+todistivat tosiaankin korkeata ikää.
+
+Kun ratsumiehet oli lähetetty pois ja komennettu vartioimaan kylän ja
+kappelin välistä tietä, astui saattue temppeliin, ja pastori Svenonius
+työnsi ruostuneen ovensalvan kiinni.
+
+Kirkko oli hämärästi valaistu: kaksi kynttilää saarnastuolilla ja
+toiset kaksi alttarilla loivat niukkaa valoa vaakunakilville ja
+maalauksille, jotka somistivat seiniä ja panivat kömpelötekoiset
+neitsyt Marian ja apostolien kuvat aavemaisina häämöttämään pimeissä
+seinälokeroissa.
+
+Alttarin kehällä istui mies kädet ristissä. Saattueen astuessa sisään
+nähtiin hänen nousevan ylös ja pujahtavan ovesta sakastiin. Se oli
+pyöveli.
+
+Sakastista kuului vasarankalketta, joka ilmoitti, että pyövelin renki
+ei vielä ollut saanut loppuun tarpeellisia valmistuksia.
+
+Pastori Svenonius käski vapisevia, kauheiden aavistusten valtaamia
+naisia istuutumaan penkkeihin ja lähti itse sakastiin pitääkseen
+pyövelin työtä silmällä.
+
+Sillä välin toinen pappismiehistä meni alttarille ja luki
+synnintunnustuksen ja muutamia tilaisuuteen sopivia rukouksia.
+
+Sen jälkeen Svenonius nousi saarnastuoliin. Hänen laihat kasvonsa
+syvine silmäkuoppineen ja loviposkineen näyttivät hämärässä valossa
+ruumiinkallolta. Hetkisen nojattuaan otsaansa aidaketta vastaan
+hän nosti päänsä ja alkoi lukea rukousta, jonka hän oli valinnut
+kuritus- ja varoitus saarnansa johdannoksi. Hänen äänensä, tavallista
+kumeampi ja koleampi, täytti kappelin, ja kaiku vastasi tyhjiltä,
+pimeiltä lehtereiltä. Kuulijoitten mielestä oli aivan kuin näkymättömät
+kummitusolennot olisivat ylhäältä toistaneet hänen sanansa.
+
+Mutta äkkiarvaamatta kävi hänen äänensä epävarmaksi ... muuttui
+käsittämättömäksi muminaksi ja vaikeni. Kuulijat katselivat häntä
+kauhistuneina. Hän seisoi kalpeana ja liikkumattomana kuin kuvapatsas
+ja tuijotti herkeämättä kappelin pimeään nurkkaan.
+
+Kun tätä äänettömyyttä ja liikkumattomuutta oli kestänyt muutamia
+sekunteja, ja kuulijat sillä välin tuskaisina suunnanneet katseensa
+samaa soppea kohden, täysin vakuutettuina, että joku ylimaailmallinen
+olento astuisi sen pimeydestä esiin, ojensi pappi kiivaasti toisen
+kätensä ja huusi jylisevällä äänellä:
+
+-- _Vade retro, Satanas!_ Väisty, saastainen henki! Kaikki hyvät henget
+ylistävät Jumalaa!
+
+Mutta manaussanat jäivät näköjään tarkoitettua vaikutustaan vaille,
+sillä Svenonius ryömi alas saarnastuolista, kiiti epäiltyyn nurkkaan ja
+alkoi siellä mielipuolen tavoin viuhtoa käsillään, niinkuin olisi
+tavoitellut jotakin näkymätöntä vihollista. Hänen kasvonsa olivat
+vääntyneet, hiukset liehuivat hänen hikisellä otsallansa ... se oli
+aavemainen, hirvittävä näky.
+
+Elli painautui lähemmäksi äitiään. Inkeri katseli tuijottavin silmin
+kamalaa kohtausta ... hän vei käden otsalleen ... hänen päätänsä tuntui
+huimaavan.
+
+Svenoniuksen virkakumppani oli heti tajuavinaan, mitä oli tekeillä. Ei
+ollut tavatonta, että protestanttiset papit 16:nnella ja 17:nnellä
+vuosisadalla, samoin kuin Luther, näkivät paholaisen heitä vaanivan.
+Raaka harhausko synnytti ehtimiseen, semminkin noitatutkintojen aikana,
+moisia näkyjä. Luther itse on neuvonut keinon, joka moisissa tiloissa
+käytettynä melkein varmasti manaa paholaisen karkuun. Keino ei ole
+hienointa laatua: se perustuu siihen johtopäätökseen, että Belsebub
+ylpeyden henkenä ei voi kärsiä _ylenkatseellista_ kohtelua. Svenonius
+piti kuitenkin sopivampana hyökätä vihollisensa päälle; ja hänen
+virkakumppaninsa heittäytyi polvilleen alttarikehän sisään ja lisäsi
+sanan aseilla hänen voimakkaiden tömäyksiensä ja nyrkiniskujensa tehoa.
+
+Kun vimmattua käsikähmää oli käyty kotvanen ja katsojat sillä välin
+ähkineet tuskanhien vallassa, alkoi voitto ilmeisesti kallistua
+Svenoniuksen puolelle; hänen kaikille muille näkymätön vastustajansa
+peräytyi ilmeisesti askel askelelta ja Svenonius ahdisteli häntä yhä
+hurjemmin rusikoiden. Siten jatkui taistelu, kunnes lukittu kirkon ovi
+ehkäisi hänen voittokulkunsa. Perkele pakeni viimein, kun ei mikään muu
+auttanut, avaimenreiästä ulos, ja pastori seisoi voitonriemun loiste
+kasvoillaan, mutta koko ruumis vapisten, voittajana taistelukentällä.
+
+Hengitettyään muutamia kertoja syvään hän astui varmana ja ryhti kuin
+keisarilla takaisin saarnastuoliin, ja nyt alkoi parannus- eli
+oikeimmiten uhkaus- ja kuritussaarna, jonka vertaista tuskin oli
+kuultu.
+
+Ensin hän kertoi, mikä merkitys oli kohtauksella, jonka hänen
+sanankuulijansa vast'ikään olivat nähneet. Saatana oli ilmestynyt
+kappeliin epäilemättä pelastaakseen lempimorsiamiaan, kirottuja noitia,
+jotka olivat pysyneet hänen liitossaan ja julkeasti kieltäneet
+rikoksensa maallisen tuomioistuimen edessä. Mutta saatanan oli täytynyt
+häpeällä palata tanterelta kuolevaisen ihmisen tieltä; suurempi ei
+ollut sen voima, jota noita-akat ja velhot sanovat mestarikseen ja
+jumalakseen; ja niinkuin hänen oli täytynyt paeta, niin oli heidänkin
+uppiniskaisuutensa lannistuva ... ellei hengenaseiden, rukousten ja
+nuhteiden kautta, niin muilla keinoilla sitten; heidän lihaansa
+kidutettaisiin ja raastettaisiin siksi, kunnes valheenpiru kaikkoaisi
+heidän ruumiistaan ja totuuden henki saisi vallan heidän kielissään.
+Heidän sopi nyt valita.
+
+Tämä oli pastorin puheen sisällys. Saarnan päätyttyä hän meni
+alttarille ja kehoitti syytettyjä astumaan esiin ja vapaaehtoisesti
+tunnustamaan.
+
+Mutta pastorin uhkauksista huolimatta ei ainoakaan totellut hänen
+käskyään. Vastattiin vain huokauksilla ja voivotuksilla, jotka kauhu
+pusersi esiin!
+
+Toinen pappi kulki syytetystä toiseen ja kehoitteli leppein sanoin
+heitä tekemään vaaditun tunnustuksen; saapuvilla olevat todistajat
+kehoittivat niinikään, mutta nuhteista ei ollut apua.
+
+-- Minä en voi tunnustaa, minä olen syytön, olivat ainoat vastaukset.
+
+Inkvisiittoreilla ei siis ollut muuta neuvoa kuin turvautua
+kidutukseen. Noidiksi luullut ajettiin sakastiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aadolf Skytte oli tutkinnan päätyttyä kauan kuljeksinut edestakaisin
+käräjävankilan ulkopuolella. Hän oli siksi perehtynyt lakiasioihin,
+että tiesi, mitä merkitsi, kun joku "valtiorikoksesta" syytetty
+jätettiin papiston pehmitettäväksi. Hän odotti siis ennen pitkää
+saavansa nähdä muutamien inkvisiittorien menevän pyövelin seurassa
+käräjävankilaan, mutta kun puolitoista tuntia kului, eikä heitä näkynyt
+tulevaksi, lähti hän sateesta läpimärkänä majapaikkaansa, jonka oli
+onnistunut hankkimaan itsellensä; se oli erään talonpoikaistalon
+pienehkö ullakkokamari. Hän luuli jo, että salainen kidutustutkinta,
+joka syytettyjä odotti, oli lykätty toistaiseksi; ja viihdytellen
+mieltänsä tällä toivolla hän istui kirjoittamaan muistiin tutkinnan
+aikana tekemiään havaintoja. Hänen aikomuksensa oli, niinkuin hän oli
+sanonut, antaa Svean Hovioikeudelle kertomus kokouksesta, siinä
+toivossa, että tämä kertomus loisi oikeata valoa niihin virallisiin
+oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, joiden mukaan Hovioikeus muuten
+yksinomaan tulisi harkitsemaan asiaa.
+
+Mutta Aadolf ei voinut kauan jatkaa sitä tehtävää; hän tuli jälleen
+rauhattomaksi. Hän nousi, heitti viitan selkäänsä ja lähti ulos.
+Käräjävankilan luona kiinnitti ovella vartioitsevien sotamiesten puhelu
+hänen huomiotaan. Hän seisahtui pimeän varjoon jonkin matkan päähän.
+
+Siinä hän sai tietää, että useat syytetyistä naisista ratsumiesten
+vartioimina ja molempien pappismiesten sekä muutamien lautamiesten
+seuraamina olivat lähteneet vankilasta ja että heitä kuljetettiin
+edelleen kappeliin vievää tietä. Sotamiehet jutellessansa ihmettelivät,
+mikä oikeastaan oli tämän touhun tarkoituksena, ja eräs heistä lausui
+sen oikean otaksuman, että heitä kaikessa hiljaisuudessa tahdottiin
+kiduttaa tunnustamaan, niin että tutkimus pikimmiten saataisiin
+onnelliseen loppuun.
+
+Aadolfin ei tarvinnut muuta tietää: hän kiiti takaisin vajaan, johon
+oli hevosensa sijoittanut, satuloitsi sen, heittäytyi selkään ja riensi
+pois.
+
+Ehdittyään parahiksi kylän ulkopuolelle hän näki pimeässä muutamien
+ratsumiesten salvanneen häneltä tien.
+
+-- Seis! huusi komentava aliupseeri, -- ken siellä?
+
+-- Ratsumies niinkuin tekin, vastasi nuori Skytte maltittomasti.
+
+Vasta nyt, kuullessaan teräshuotrien rämisevän ratsumiesten raskaita
+saappaita vastaan, ymmärsi hän, että tiensalpaajat eivät olleet
+tavallisia matkalaisia, vaan käräjiin siirretystä sotamiesjoukosta
+muodostettu tievartio.
+
+-- Meillä on käsky, jatkoi aliupseeri, -- olla laskematta tästä
+toistaiseksi ihmisiä, joilla ei ole muuta asiaa, kuin tyydyttää
+uteliaisuuttaan...
+
+-- Hyvä on... Minun asiani on tärkeämpi, vastasi Aadolf. -- Hyvää
+iltaa!
+
+Ja hän kannusti hevostansa.
+
+-- Se on vapaaherra Skytte, sanoi aliupseeri, joka samassa tunsi
+Aadolfin ja kunnioittavasti nosti käden hatulleen. -- Ajakaa edelleen,
+armollinen herra!
+
+Aadolf kiiti pois.
+
+-- Onpa sillä saamarin kiire! huomautti muudan sotamiehistä. --
+Kersantti, kuulkaa, -- te ette tainnut tehdä vallan oikein, kun
+laskitte hänet menemään...
+
+-- Se ei kuulu sinuun, Rask, vastasi aliupseerivanhus; -- minä en kärsi
+muistutuksia käskynalaisiltani ... sen olen sulle jo sanonut.
+
+-- Olette satakin kertaa, kersantti, mutta kun kaksikymmentä vuotta jo
+olette sitä kärsinyt, niin kärsitte kai vielä nytkin. Kuten sanoin,
+teidän ei olisi pitänyt päästää häntä kulkemaan, sillä olettehan
+kaiketi kuullut puhuttavan, että hänet olisi kurja noita, Inkeri
+muka...
+
+-- Suus kiinni! ärjäisi aliupseeri. -- Älä tuppaudu sellaiseen, mikä ei
+sinuun kuulu, vanha ruutiäijä!
+
+-- Niin, ettäkö suu kiinni? hämmästeli Rask, joka käytti suoraa puhetta
+vanhaa ystäväänsä ja toveriansa kohtaan Saksan, Puolan ja Tanskan
+sotien ajoilta; -- eikö mitä, se on jo melko paljon pyydetty,
+semminkin, kun vast'ikään otin uuden tupakkamällin, ja kuinka sitä
+voisin pyöritellä, jos tulisi pitää suu kiinni?... Ettekö, kersantti,
+haluaisi maistaa tupakkaani?
+
+-- Anna tänne! vastasi kersantti puoleksi suuttuneena, puoleksi
+leppyneenä, ja puraisi aimo palan hänelle ojennetusta tupakkarullasta.
+
+-- Mutta kuinkahan on, kersantti, eikö sittenkin ajettaisi tästä
+kappelille nähdäksemme, minnekä nuori herra meni, menikö hän kappeliin
+vaiko muuanne. Minun luullakseni se olisi viisainta...
+
+Toiset vahtisotamiehet arvelivat samoin.
+
+-- Joko vain, lausui kersantti, -- siitä ei tule mitään. Me pysymme
+alallamme. Teitä ajaa vain uteliaisuus, miehet, eikä muu mikään...
+Piimäsuu, hoi! lisäsi hän kääntyen erään ratsumiehen puoleen, -- anna
+tänne viinapullo. Läpi vaatteiden se vihdoinkin lyö tämä kylmähkö sade
+ja vaatii lämpimämpää kostutusta sisältäpäin. No, Piimäsuu, pullo
+esiin, ja anna sen käydä miehestä mieheen!
+
+Niin sanotulla Piimäsuulla oli toinen nimi rykmentin nimiluettelossa,
+mutta vanhemmat toverit kutsuivat häntä siksi hänen nuoruutensa tähden.
+Tosin oli Piimäsuulla viikset, joita hän saattoi kierrellä sormiensa
+ympäri, mutta hän oli ollut mukana vain kahdessa kenttätaistelussa ja
+neljässä tai viidessä kahakassa, eikä hänellä sitäpaitsi ollut kuin
+yksi ampumahaava olkapäässä ja yksi sapelinhaava käsivarressa, joista
+kerskata ... hän oli haistanut liian vähän ruudin savua ansaitakseen
+muuta kunnianimeä, kuin millä häntä nyt kutsuttiin.
+
+Aadolf oli sillävälin saapunut kappelin luo. Hän kytki hevosensa
+vanhaan lehmukseen, jonka latva humisi iäkkään hautakiven yllä, ja
+riensi ovelle. Ikkunoista tuikkava heikko kynttilänvalo sai hänet yhä
+vakuutetummaksi siitä, että hän oli oikeilla jäljillä. Ovi oli lukossa.
+Toivoen löytävänsä toisen sisäänkäytävän hän lähti kiertämään kirkkoa,
+kun yht'äkkiä sisältä kajahti hänen korviinsa ihmisääniä ... kimakkaa
+valitushuutoa. Hän oli juuri sen ulkonevan kylkirakennuksen vieressä,
+jossa sakasti sijaitsi. Hän kuulosti ... hän oli erottavinaan Ellin
+äänen ... ja tuhansista tuskista mielettömänä hän syöksyi, kun ei muuta
+ovea löytänyt, takaisin sinne, mistä oli lähtenyt ja koetteli uksen
+vanhoja tammilankkuja voimakkaalla potkulla. Ovi antoi perään ... vielä
+väkirynnäkkö, ja ruostunut lukko murtui. Aadolf syöksyi kappeliin. Hän
+silmäistä vilkaisi hurjasti ympärilleen ... ei ristin sielua näkynyt
+kirkossa, niin pitkälti kuin lepattavain kynttiläin punertava valo sitä
+valaisi, mutta holvi kajahteli tuskanhuudoista, joita kuului eräästä
+sivuhuoneesta. Aadolf riensi sinne.
+
+Vaikeata olisi kuvata sitä hämmästystä, jonka nuorukaisen odottamaton
+tulo kidutuskammioksi muutettuun sakastiin herätti. Kukaan
+läsnäolijoista ei ollut kuullut, kun ovi remahtaen kaatui sisään;
+Aadolf seisoi inkvisiittorien keskellä, aivan kuin olisi noussut
+Tuonelasta -- uhriparoista kahteen nähden ainakin niinkuin hän olisi
+tullut taivaasta. Hän seisoi siinä käsi miekankahvalla, silmät leimuten
+synkkinä, uhkaavina liekkeinä. Sakastia valaisi pystyvalkea, jonka
+pyövelinrenki oli virittänyt tulisijaan. Keskilattialle oli kyhätty
+hissilaitoksella varustetut telineet: siihen aikaan kaikissa Euroopan
+maissa tavallinen kidutuskone, johon uhri ripustettiin peukaloistaan,
+sitten kun jalkoihin oli sidottu painoja, joita lisättiin, kunnes kipu
+ja tuskat pakottivat onnettoman huutamaan armoa ja tunnustamaan itsensä
+syylliseksi.
+
+Yksi syytetyistä naisista oli jo kärsinyt tätä kidutusta, ja kun Aadolf
+astui sisään, oli pyövelinrenki par'aikaa hinaamassa häntä alas.
+Poloisen kasvot olivat tuskista aavemaisiksi ruhjoutuneet; hän oli
+muutaman silmänräpäyksen kestänyt, ensin vaieten, sitten kamalasti
+kirkuen, kunnes hän vihdoin huusi haluavansa tunnustaa.
+
+Vieressä lattialla makasi harmaapäinen eukko raudoitettu puupihti
+toisessa sääressä. Oikean, niinsanotun espanjalaisen saappaan
+puutteessa oli tämä puupihti saanut käydä sen asemesta. Kun vaimovanhus
+ei ottanut noudattaakseen molempien pappismiesten uusituita kehoituksia
+tunnustaa itsensä rikolliseksi ja otti Jumalan todistajaksi
+viattomuudestaan, niin oli pyöveli Svenoniuksen kehoituksesta vasaralla
+iskien työntänyt järeän telkkimen pihdin ja säären väliin. Kipu oli
+melkein silmänräpäyksessä vaivuttanut naisvanhuksen tunnottomaan,
+kataleptiseen uneen; hän makasi siinä liikkumatta, avoimin,
+kiillottomin silmin ja kouristuksesta ammossa suin...
+
+Tavallinen ilmiö oli, että noidiksi luullut kidutuksen aikana uupuivat
+tällaiseen uneen, joka oli seurauksena elinvoimia lamauttavista
+tuskista -- vieläpä niinkin tavallinen ilmiö, että moista unta
+kaikkialla pidettiin hyvin onnistuneena _noitakokeena_, varmana
+todistuksena siitä, että kidutettu oli syyllinen. Yleisesti
+otaksuttiin, että tuon unen vaikutti perkele, tukahduttaakseen tuskia
+ja estääkseen noitia tunnustamasta.
+
+Mainittiin, että pyövelinrenki oli juuri hinaamassa _kordaan_
+ripustettua naista alas; hänen päällysmiehensä, pyöveli, oli sen
+sijaan, kun Aadolf astui sisään, juuri aikeessa panna nuoransilmukat
+Inkerin peukaloihin. Elli oli heittäytynyt Svenoniuksen jalkoihin ...
+epätoivoisen kiihkeällä kaunopuheisuudella hän oli koettanut hellyttää
+hänen sydämensä, mutta siellä asusti paha henki, joka itsepintaisesti
+torjui kaikki inhimillisten tunteiden rynnäköt: uskonkiihko. Elli oli
+Svenoniuksen luota kääntynyt toisen pappismiehen puoleen: tämä, jonka
+oli vaikeata nähdä niin tavatonta julmuutta ja niin paljon kärsimyksiä,
+mutta jonka vakaumus silti oli järkkymätön, koetti väsymättä taivuttaa
+Inkeriä tunnustamaan ja kehoitti Elliä yhtymään hänen rukouksiinsa,
+niin että äiti pääsisi tuskia kärsimästä. Mutta Inkeri oli puoleksi
+tunnottomassa tilassa: hänen silmänsä olivat ummessa, ja vain jotkut
+hajanaiset sanat, joita pääsi hänen suustaan, osoittivat, ettei hän
+ollut vaipunut täydellisesti horroksiin.
+
+-- Ei, ei, minä olen syytön ... vannon Kristuksen haavain kautta...
+Herra armahda! Auta minua, auta minua!
+
+Nuo ynnä senkaltaiset sanat todistivat, että hän vielä oli tietoinen
+hirmuisesta kohtalostaan.
+
+Silmänräpäys vain, ja Aadolf oli käsittänyt koko asian. Svenonius
+vetäytyi taapäin hänet nähtyänsä, pyöveli keskeytti työnsä ja loi,
+samoinkuin kaikki muutkin sisälläolijat, hämmästyneen katseensa
+nuorukaiseen...
+
+-- Mitä ... mitä ... mitä te täältä tahdotte?... Kuinka te olette tänne
+tullut?
+
+Nuo sanat pyörivät kuulumattomina Svenoniuksen huulilla, ja välähdys
+hänen pienissä mustissa silmissään ilmaisi, että yllätys oli nopeasti
+haihtumassa ja pyhä vihastus saamassa hänessä vallan.
+
+Mutta muutamalla nopealla harppauksella nuori Skytte astui pyövelin
+eteen, työnsi tämän syrjään ja puristi samalla hetkellä syliinsä Ellin,
+joka mykkänä ja kuolonkalpeana oli heittäytynyt hänen rintaansa
+vastaan.
+
+-- Mitä ... kuinka? lausui vihdoin Svenonius; -- mitä, sinä kadotettu
+poika, sinä jumalanpilkkaaja, sinä temppelin häpäisijä, julkenetko
+täälläkin, Herran pyhyydessä, osoittaa hurjapäisyyttäsi? Rohkenetko
+pahantekijän käsin sekaantua lain toimintaan. Tiedä se, että me olemme
+kokoontuneet tänne Jumalan ja lain yhteisessä nimessä ... ulos, ulos!
+
+Ja Svenonius, jonka veri vielä valtavasti kuohuili sen ottelun
+johdosta, jonka hän onnellisesti oli kestänyt itse Leviatanin kanssa,
+meni sokeassa raivossa Aadolfin kimppuun, tarttui toisella kädellään
+Elliin ja toisella Aadolfin rintapieliin.
+
+-- Sinä kamppailet kuoleman kanssa, kurja, huusi Aadolf ja paiskasi
+voimakkaalla nyrkiniskulla hyökkääjän pitkäkseen maahan.
+
+Nuorukainen oli silmitön raivosta ... oli tullut hetki, jona hänen
+povessaan kauan kytenyt tulivuori päästi laavavirrat valloilleen ja
+yhtenä hillittömänä syöksynä purki ne ilmoille.
+
+-- Ottakaa kiinni hänet! Hän on pirun riivaama! Ottakaa hänet kiinni!
+kiljui Svenonius ja kimmahti ylös niinkuin haavoittunut tiikeri
+hyökätäkseen uudelleen Aadolfia vastaan.
+
+Tämä oli samassa kiskoutunut irti Ellin käsistä ja temmannut miekan
+tupestaan.
+
+Hän näki pyövelin renkineen varustautuvan, Svenoniuksen käskylle
+kuuliaisena, hyökkäämään hänen päällensä ... hän näki Inkerin tointuvan
+horroksistaan ja kauhistuneena tuijottavan eteensä ... hän tunsi Ellin
+taas kiertävän kätensä hänen vyötäistensä ympäri ... ja ylt'ympärillään
+hän kuuli kauhun tahi riemun rääkynää -- vaikeata oli erottaa, kumpaako
+-- onnettomain kidutettavien joukosta, jotka yhdessä mylläkässä toisen
+papin ja vanhojen, todistajina saapuvilla olevien lautamiesten kera
+vetäytyivät sakastin seinävieriin. Hänen päätänsä huimasi, silmissä
+musteni. Hän heilutti miekkaa. Säilä heijasti nuotiotulen punertavia
+lieskoja, ja hyökkääjät vetäytyivät taapäin.
+
+Svenonius seisoi tuokion neuvotonna; sitten hän kiiti tulipesän luo,
+koppasi palavan kekäleen ja huusi:
+
+-- Kirjoitettu on: minä hävitän sinut tulella...
+
+Mutta hänen nostaessaan tätä peloittavaa asetta Aadolf survasi
+miekkansa häntä kohti ja painoi säilänsä kärjen hänen rintaansa.
+
+Svenonius suistui lattialle, ja hänen kanssaan vaipui leimuava asekin,
+johon hän raivoissaan oli turvautunut. Tuli tarttui kuolonhorroksissa
+makaavan kidutetun naisen vaatteisiin. Sakasti tuli savua täyteen...
+
+Sanomaton sekasorto syntyi ahtaassa huoneessa. Toiset riensivät
+Svenoniuksen luo, jonka veri punasi lattiaa, toiset koettivat sammuttaa
+tulta ja pelastaa onnetonta vaimoa ... kidutettavaksi aiotut uhrit
+törmäsivät suinpäin ovea kohti ja lähtivät juoksemaan ulos enemmän
+pelästyksissään kuin karatakseen.
+
+Aadolf, joka vielä seisoi entisellä paikalla, liikkumatta, miekka
+kädessä ja Ellin käsivarsi vyötärönsä ympärillä, tunsi jonkun tarttuvan
+hänen käsivarteensa. Se oli Inkeri...
+
+-- Pian pois täältä! Pelastakaa itsenne! hän lausui.
+
+Samassa kuului ulkoa hälinää miekkain ja kannuksien kalskahtaessa
+kappelin kivilattiaa vastaan.
+
+Ratsumiehet olivat tunkeutuneet kirkkoon.
+
+Vanha aliupseeri oli kohta meidän jätettyämme hänet taipunut toveriensa
+tuumaan, jota hänen oma utelunhalunsakin kannatti, ja miehinensä
+ratsastanut kappelin luo. Perille tultuaan he olivat kuulleet sekavaa
+ihmisäänten sorinaa ja kohta sen jälkeen nähneet haamujen viilettävän
+ulos rikotusta ovesta.
+
+Tuo kaikki teki upseerille selväksi, että täällä oli "vihollinen
+viidakossa". Hän oli hypännyt alas hevosen selästä ja miehistöinensä
+rientänyt sisään.
+
+Kaksi ratsumiestä asettui ovelle salvatakseen pakolaisilta tien. Toiset
+seurasivat päällysmiestänsä sakastiin, josta kuului sekavaa hälinää.
+
+Aliupseeri seisahtui ovelle ja jäi tyrmistyneenä katsomaan näkyä, joka
+häntä täällä kohtasi.
+
+Aadolf kääntyi verkalleen. Nähdessään ratsumiehet, jotka seisoivat
+sakastin ovella, hän heräsi jonkinlaiseen tuntoisuuteen, joka
+kuitenkaan ei ollut tyyneyttä, vaan epätoivoista päättäväisyyttä. Hän
+aikoi käyttää hyväkseen hämmennystä pelastaakseen Ellin ja itsensä; hän
+otti tyttöä kiinni kainaloista ja oli juuri aikeessa murtautua oven
+kautta ulos, kun Musta Antero, joka ratsumiesten ilmestymisestä oli
+saanut uutta rohkeutta, tarttui häntä takaapäin kiinni kurkkuun ja
+huusi:
+
+-- Auttakaa! Tämä se kaiken häiriön tekijä on ... tämä se papinkin
+tappoi.
+
+Näistä sanoista selvisi sotamiehille koko häläkkä, joka elävästi
+kuvastui heidän eteensä.
+
+Eräs heistä kiiruhti Aadolfin luo ja väänsi miekan hänen kädestään.
+
+-- Kaikki vastustus on turha, onneton herra, lausui aliupseeri tullen
+hänkin Aadolfin luo. -- Saamarin pyöveli, heitä irti nuori herra ...
+hän on nyt _minun_ vankini...
+
+Aadolf näytti hetkisen aikovan aseettomanakin uudistaa yrityksensä.
+
+Mutta vaikka hän olikin ylenmäärin kiihoittuneessa mielentilassa,
+täytyi hänen nähdessään vastustajien paljouden huomata, että se olisi
+hulluutta.
+
+-- Hyvä on, sanoi hän ratsumiesten johtajalle, -- minä olen teidän
+vankinne ... kohtaloni on täytetty ... toisin ei voinut käydä... Viekää
+minut paikalla pois täältä! Lupaan kunniasanallani, etten yritä
+karata... Mutta, jatkoi hän silmäillen synkästi ympärilleen, --
+toivoakseni olette jo saaneet kylläksenne verestä tänä iltana...
+Kaikissa tapauksissa...
+
+Hän astui nopeasti pyövelin pystyttämien telineiden, tuon korda-nimellä
+tunnetun kidutuskoneen luo, tarttui sen välipalkkiin ja paiskasi koko
+laitoksen kumoon.
+
+-- Olkaa huoleti, sanoi aliupseeri ja tarttui nuorukaisen käteen, --
+minä vastaan siitä, että kidutusta ei enää tänä iltana jatketa.
+
+-- Te vastaatte siitä ... hyvä on... Päästäkää minut siis heti täältä
+pois... Viekää minut heti isäni luo tai mihin hyvänsä mielitte... En
+tahdo olla silmänräpäystäkään täällä enää.
+
+-- Onneton, alkoi nyt toinen pappismies, joka tähän asti oli muiden
+mukana häärinyt tunnottoman Svenoniuksen ääressä häntä vaalimassa; --
+onneton, sinä olet...
+
+-- Vaiti! keskeytti hänet Aadolf. -- Minä vähättelen sitä, elääkö tuo
+katala vai onko kuollut. Teidän joutavat lorunne eivät satu
+omaantuntooni. Elli, jää hyvästi... Vielä yksi ainoa sana, tyttö! Kuule
+minua... Älä antaudu tuomariesi julman kidutushalun uhriksi! Älä usko
+sielusi viattomuuden voivan vaimentaa ruumiisi kipuja! Älä usko Jumalan
+tulevan avuksesi... Myönnä harjoittaneesi kaikkia rikoksia, jotka
+hamasta Aapelin murhasta tähän päivään saakka ovat tahranneet maata ...
+ja kun astut Jumalan istuimen eteen, niin vaadi häneltä tiliä siitä,
+mikä sinua täällä maan päällä on kohdannut!...
+
+-- No niin, jatkoi hän kääntyen vanhan soturin puoleen, jonka sydäntä
+kauhu ja sääli yhtärintaa värähdyttelivät, -- minne aiotte minut nyt
+viedä?
+
+-- Rask, virkahti ukko surullisella äänellä, -- seuraa tätä herrarukkaa
+hänen majapaikkaansa ja viivy hänen luonansa, kunnes sinulle tarkempia
+käskyjä annetaan. Minä luotan kunniasanaanne, armollinen herra.
+
+Aadolf lähti huoneesta. Vanha Rask seurasi häntä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tahdomme muutamin sanoin kertoa, mitä seurasi edelläkuvattua kohtausta.
+
+Svenonius kannettiin sakastista tunnottomana kirkkoon, jossa vanha
+aliupseeri pesi ja sitoi hänen haavansa, joka oli syvä ja
+hengenvaarallinen. Aliupseeri olikin siihen toimeen mies paikallaan,
+sillä monilla sotaretkillään oli hänellä ehtimiseen ollut tilaisuutta
+siihen perehtyä.
+
+Vaimoparkaa, jonka vaatteihin tuli pääsi kekäleestä, olivat liekit
+pahoin runnelleet. Kataleptinen uni, johon hän kidutuksen aikana
+vaipui, oli niin syvä, että hän vasta sitten, kun tuli oli sammutettu,
+heräsi tuntoisuuteen. Mutta kohta hän jo, hetkisen kimakasti
+huudettuaan, hengähti viimeisen kerran. Hän kuoli, maaten
+kivilattialla, puupihti jalassa. Läsnäolijat pitivät hänen
+kuolintapaansa ihmeenä. Hänen ennenaikainen kuolemansa, niin he
+arvelivat, ei silti pelastanut häntä liekeistä, jotka hänen rikoksensa
+olivat ansainneet.
+
+Eräs lautamiehistä oli sillä välin pantu noutamaan kylästä rattaita.
+
+Niiden saavuttua joukkue lähti kappelista. Toisille, heinällä
+täytetyille rattaille pantiin haavoittunut pappi, hyvin käärittynä
+viltteihin; toisilla vietiin kordassa kidutettu nainen, joka oli
+ruhjottu kävelykyvyttömäksi, ja hänen vierellänsä puoliksi kärventyneen
+eukon ruumis.
+
+Kolme syytettyä oli, kuten edellä mainittiin, hämmennyksen aikana
+paennut. Niistä löydettiin toisena päivänä kaksi läheisistä metsistä,
+otettiin kiinni ja vietiin takaisin käräjävankilaan. Kolmatta
+etsittiin, vaikka turhaan, mutta pitkän ajan kuluttua löydettiin hänen
+ruumiinsa rannikolta onkalosta, jonne hän oli kuollut nälkään.
+
+Svenoniuksen virkatoveri otti osakseen vaikean tehtävän ilmoittaa
+laamanni Skyttelle, mitä kappelissa oli tapahtunut. Päivän työstä
+väsyneenä oli tuomarivanhus aikaa sitten käynyt levolle. Pastori
+päästettiin kumminkin sisään.
+
+Kun hän nyt surullisella äänellä ilmaisi, että suuri onnettomuus oli
+tapahtunut ja pitkällä johdannolla koetti valmistella laamannia kovan
+iskun varalle, asettui tämä istualleen sänkyyn ja keskeytti hänet
+kouristuksentapaisella kiivaudella:
+
+-- Pian, mies! Ei mitään verukkeita! Poikani on kai taas hyvänkin työn
+tehnyt... Muutamalla sanalla: mitä on tapahtunut?
+
+Pappi kertoi... Laamanni Juhana kuunteli, kalpeana, mykkänä,
+liikkumattomana...
+
+Ja kun pappi oli kertonut kaikki, uskalsi hän puheensa päättimeksi
+lisätä:
+
+-- Armollinen herra! Sydäntänne varmaan kirvelee, mutta älkää sentään
+antako surun saada itsessänne valtaa.
+
+-- Suu kiinni! ärähti laamanni; -- minä vastaan itse tunteistani.
+Menkää matkaanne! Minä tahdon olla yksin... Oi, lisäsi hän itsekseen,
+-- minä en tahdo lisätä kiveä kuormaan... Jos Jumala on hänet hylännyt,
+niin _minä_, hänen isänsä, en sitä voi...
+
+Kun pappi kumarsi lähteäkseen, jatkoi laamanni kylmästi, nousten
+vuoteeltaan ja alkaen pukeutua:
+
+-- Ei, jääkää tänne! Te seuraatte minua Svenoniuksen luo? Mihin te
+hänet panitte?
+
+-- Hänen huoneeseensa tänne käräjätaloon.
+
+Laamanni pukeutui nopeasti ja lähti papin seurassa Svenoniuksen
+kamariin. Nähtyään, että tämä sai tarpeellista hoitoa, ja lähetettyänsä
+heti noutamaan Tukholmasta lääkäriä kutsutti hän luoksensa Askelinin
+viranhoitajan ja käski viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin Aadolfin
+viemiseksi jo samana päivänä Tukholman kruununvankilaan. Saatuansa
+vankeinhoitopäällikölle menevän kirjeen lähti nimismiehen apulainen
+toimittamaan käskyä.
+
+Aadolfilta saapui kohta sen jälkeen sana, jossa hän tiedusteli, saisiko
+hän tavata isäänsä, ennenkuin hänet jätettäisiin oikeuden käsiin.
+
+Laamanni vastasi kieltävästi.
+
+Mutta samana yönä matkusti vanha Skyttekin pääkaupunkiin jätettyään
+tuomarintoimensa toistaiseksi vanhemmalle läsnäolevista Tukholman
+lakimiehistä.
+
+Tämän matkan tarkoituksena oli esittää asianomaisille pojan tapaus niin
+edullisessa valossa kuin suinkin. Laamanni Skytte tahtoi saada heidät
+vakuutetuksi siitä, että Aadolf ei ollut täydessä järjessään ... sehän
+oli hänen oma, järkkymätön uskonsa.
+
+Seuraavana päivänä tuli Aadolfin ystävä Eerikki käräjiin ja oli
+tutkinnossa läsnä. Kordassa kidutettu nainen peruutti ensin oikeuden
+edessä tunnustuksensa, mutta kun hänet uhattiin jättää uudestaan
+"pehmitettäväksi", tunnusti hän itsensä syylliseksi kaikkeen. Inkeri,
+Elli ja toiset kielsivät yhä edelleen. Pyöveli sai niinmuodoin käskyn
+laittaa uudestaan kidutuskalut kuntoon, ja illansuussa vietiin syytetyt
+vielä kerran kappeliin.
+
+Sitä ennen Eerikki oli käynyt heidän luonansa käräjävankilassa ja kauan
+aikaa puhutellut Inkeriä ja Elliä. Hän ilmoitti heille salaa, että
+hänellä oli aikomus lähettää heidän puolestaan Svean Hovioikeudelle
+puolustuskirjoitus ja muutoinkin koettaa persoonallisesti vaikuttaa
+heidän hyväkseen vallanpitäjäin luona Tukholmassa. Mutta näiden
+ilahduttavien sanojen ohella hän hartaasti kehoitti heitä mieluummin
+ottamaan päällensä kaikki, mitä mielettömät inkvisiittorit vaativat,
+kuin antautumaan kidutukseen, jota kuitenkin jatkettaisiin siksi,
+kunnes heikko liha oli antanut perään tuskille.
+
+-- Tunnustakaa tuomioistuimen edessä! sanoi hän. -- Tämä tunnustus
+voidaan tehdä tyhjäksi minun laatimallani kirjallisella selityksellä,
+jossa ilmoitetaan, että tunnustus on väärä ja kiduttamisen uhalla
+kiristetty ja jossa on teidän allekirjoituksenne.
+
+Eerikin kehoituksista huolimatta eivät Inkeri ja Elli suostuneet
+tälläkään keinoin pelastamaan itseänsä kidutuksesta. Mutta kun he taas
+olivat pyövelin käsissä, ja Inkeri näki hennon, kuolonkalpean
+tyttärensä kiinnitettynä kordaan valmiina hinattavaksi ylös, silloin
+lannistui hänen mielensä... Eerikki seisoi hänen vieressään ja uudisti
+kehoituksensa ... ja Inkeri lupasi tunnustaa, jos Elli säästettäisiin
+tuskista.
+
+Elli hinattiin alas... Inkeri tunnusti itsensä syylliseksi, mutta ääni,
+jolla se tapahtui, ilmaisi kolkkoa toivottomuutta, ylpeätä katkeruutta,
+jolla särkynyt sankarisydän tunnustaa itsensä kohtalon voittamaksi.
+
+Tämä tunnustus koski kuitenkin vain häntä itseään, ei hänen tytärtään.
+Mutta kun inkvisiittorit taas kääntyivät jälkimmäisen puoleen, niin
+Elli, joka pelkäsi tulevansa erotetuksi äidistään, taipui siihen
+epämääräiseen tunnustukseen, että jos äiti oli jonkin rikoksen tehnyt,
+niin oli hänkin siihen osallinen.
+
+Emme tahdo kuvata sitä taistelua, jota käytiin äidin ja tyttären
+välillä, taistelua, jonka päämääränä oli koettaa pelastaa toinen tai
+sitten yhdessä tuhoutua.
+
+Useimmat syytetyistä seurasivat Inkerin esimerkkiä ja tunnustivat
+pakosta itsensä syypäiksi. Kaksi vain uskalsi antautua kidutettavaksi,
+mutta ei kumpikaan kestänyt. Kun heitä oli ruhjottu kordassa ja vielä
+päälliseksi uhattu puupihdillä ja kiilalla, tunnustivat he olevansa
+noitia ja hornassa-kävijöitä.
+
+Niinmuodoin saattoi seuraavan päivän tutkinta päättyä siihen, että
+syytetyt "vapaasti ja avonaisesti", niinkuin pöytäkirjoissa sanottiin,
+tunnustivat rikoksensa.
+
+Kun tuomari ja lautakunta olivat muutaman tunnin neuvotelleet
+keskenänsä, julistettiin "syyllisiksi todistetuista" tuomio.
+
+Kaikki syytetyt, jotka oli alkujaan merkitty pastori Svenoniuksen
+listaan, tuomittiin jumalattomien pahojentekojensa tähden mestattaviksi
+ja roviolla poltettaviksi.
+
+Useiden todistajiksi haastettujen lasten katsottiin samaten ansainneen
+suuremman tahi pienemmän rangaistuksen. Vanhemmat tuomittiin
+kujanjuoksuun toveriensa välissä, toiset saamaan vitsaa asehuoneessa ja
+nuoremmat yhden vuoden aikana joka sunnuntai seisomaan vitsa kädessä
+erityisellä paikalla kirkossa.
+
+Julistetut tuomiot alistettiin Svean Hovioikeuden tutkittaviksi.
+
+Siksi, kunnes päätös sieltä ehtisi saapua, oli vangit säilytettävä
+kruunun vankiloissa.
+
+Seuraavana päivänä Inkeri ja Elli vietiin takaisin Tukholman
+linnanvankilaan. Täällä kävi Eerikki heidän luonansa kuten ennenkin ja
+antoi heidän allekirjoitettavakseen ennen mainitun selityksen, jonka
+hän luovutti Svean Hovioikeudelle lisättyään siihen selostuksen
+omakohtaisista havainnoistaan noitatutkintojen aikana.
+
+Se verraten siisti ja terveellinen kammio, johon Aadolf oli teljetty,
+oli erityisesti tarkoitettu yhteiskunnan parempiosaisia varten -- sillä
+lainkäyttö teki siinä, niinkuin monessa muussakin suhteessa, eron
+ylhäisten ja alhaisten välillä -- ja oli lähellä sitä koppia, missä
+äiti ja tytär odottivat kohtalonsa ratkaisua. Aadolfia syytettiin
+raskaimman laatuisesta "valtiorikoksesta": käräjä- ja kirkkorauhan
+rikkomisesta ynnä murhayrityksestä. Laamannin yritys saada syytös
+lievennetyksi raukesi tyhjiin, kun lääkäri oli ilmoittanut nuorukaisen
+olevan aivan täydessä järjessään. Valtaneuvos Pentti käytti tosin
+vaikutusvaltaansa nuorukaisen auttamiseksi, mutta teki sen veltosti
+ja enemmän näön vuoksi: hän ei halunnut joutua mihinkään
+kiitollisuudenvelkaan poliittisille vastustajilleen ja oli muuten
+harmissaan koko jutusta. Kenties oli hänen suunnitelmiensa mukaistakin
+olla toistaiseksi ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin Aadolfin
+pelastamiseksi, kunnes se salaliitto, jonka johtaja hän oli, oli
+päässyt onnellisesti päämääräänsä ja antanut vallan hänen ja hänen
+ystäviensä käsiin. Tämän ratkaisevan tapauksen toimeenpanemishetki
+läheni päivä päivältä.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Epäonnistunut vallankaappaus.
+
+
+Eräänä kauniina, kirkkaana päivänä kolme viikkoa vastakerrottujen
+tapausten jälkeen vierivät upeat, neljänvedettävät vaunut Skanstullista
+pääkaupunkiin. Ne olivat Vanloon ajoneuvot.
+
+Ihana kevätilma oli houkutellut Tukholman hienon maailman jalkeille.
+Vaunuja, isoja ja kömpelötekoisia, mutta silkissä ja kullassa
+kiiltäviä, lakeijoja takana ja lakeijoja astuimilla, vyöryi kaduilla,
+ja ratsastajat uhkeiden hevosten selässä kumarsivat satulassa ja
+nostivat sirolla kädenliikkeellä sulkatöyhtöisiä hattujaan, kun vain
+kauniit kasvot tulivat vaununuudinten välistä näkyviin.
+
+-- Rikas muukalainen on tullut takaisin ... niin huomautettiin
+kaikkialla, missä Vanloon ajopelit liikkuivat, ja enemmän tahi vähemmän
+syvät, enemmän tahi vähemmän tuttavalliset tervehdykset kohtasivat
+tuota ylpeätä ja kadehdittua miestä joka taholla.
+
+Norrbron lähellä pysähdytti hänet kaksi ratsumiestä, jotka heti
+käänsivät hevosensa ja ratsastivat hänen rinnallaan vaunujen kahden
+puolen.
+
+-- Terve tuloa takaisin, mynher Vanloo! huudahti toinen vilkkaasti,
+jotavastoin toisen kursaileva tervehtiminen osoitti, ettei hän ollut
+niin tuttavallisessa suhteessa tervehdittyyn henkilöön.
+
+Edellinen oli herra Kustaa Drake, toinen kaartineversti Kustaa Helmer
+Lilje, yksi niitä, jotka tanssiaisissa Sjövikissä olivat
+allekirjoittaneet liittosopimuksen, mies, jonka hänen asemansa
+sotajoukossa teki skytteläisen kapinaliiton pylvääksi.
+
+-- Minä olen tosiaankin ikävöinyt teitä, mynher Vanloo, huusi Drake;
+-- kunpa vain olisitte saapunut parhaaseen aikaan!
+
+-- Parhaiten saapuu, kun ajallaan saapuu, lausui Vanloo. -- Mitä uutta
+Sjövikistä, herra Kustaa Drake?
+
+-- Ei muuta uutta, kuin että minä en viihdy siellä yksinäisyydessä.
+Sentähden näette minut täällä: olen muutamaksi päiväksi lyöttäytynyt
+osalliseksi pääkaupungin huveihin. Naapuriperheestä Signildsborgista
+voisin sen sijaan paljonkin kertoa, mutta te saatte ne kyllä aikanansa
+tietää, sillä ne ovat joka miehen suussa.
+
+-- Vai niin...
+
+Vanloo kääntyi toiseen ratsastajaan ja vaihtoi muutamia
+kohteliaisuuslauseita tämän kanssa.
+
+Drake aikoi juuri jatkaa puhetta kysymällä, milloin hän voisi päästä
+mynher Vanloon puheille, kun hänen miekankannikkeensa, joka kaiketikin
+oli huolimattomasti kiinnitetty, irtausi ja miekka putosi kadulle.
+
+_Dii avertite omen!_ ["Jumalat, torjukaa tämä enne!" Vanhojen
+roomalaisten käyttämä lause onnettomuuden enteen sattuessa.] huudahti
+Vanloo kylmän leikillisesti, kun miekka sälähti katukiviä vastaan.
+
+Hän sanoi sen jälkeen hyvästit ratsastajille, viittasi kuskia ajamaan
+kovemmin, ja vaunut vierivät pois.
+
+-- Hyi saakeli, minä en kärsi hollantilaisia, sanoi Lilje Drakelle,
+kun ohikulkeva jalankävijä oli ojentanut viimeksimainitulle miekan,
+-- minä en kärsi pöyhkeätä, kaupittelevaa ja tinkivää tasavaltalaista
+mynheriä, ja kaikkein vähimmin tuota. Hänen kohteliaisuutensa
+tuntuvat alentuvilta ... hänen katseensa oli minusta pilkallinen ...
+hollantilainen koira!
+
+-- Tämä ei kumminkaan ole vain tavallinen hollantilainen eikä edes
+tavallinen ihminenkään, huomautti Drake, vaikka hän kyllä oli
+huomannut, että Vanloon äänessä ja käytöksessä oli jotakin hyytävää,
+joka ei ollenkaan vastannut sitä innokasta tuttavallisuutta, jolla hän,
+Drake, oli lausunut hänet tervetulleeksi.
+
+Sigurd tiesi odottaa herransa tuloa ja oli häntä vastassa
+portilla hänen Norrmalmintorin varrella sijaitsevassa talossaan.
+Vaunujen ajaessa pihaan tervehti Algernon Sidneyn miehistö Vanloota
+hurraa-huudoilla, ja reimat meriurhot, kaikki siniviiruisissa
+villapaidoissa ja valkeissa housuissa, tungeskelivat hänen ympärillään
+puristaakseen hänen käsiään.
+
+Nämä miehet olivat eri kansa- ja kielikuntia ... heidät oli yksitellen
+koottu sieltä täältä, tarkan valinnan nojalla, niiden laveiden matkojen
+varsilta, joita Vanloo oli tehnyt ympäri maapalloa; mutta heidän
+kasvoissansa, joissa kaikki pohjoismaalaisen vaaleaverevän ja
+espanjalaisen kreolin pronssinkarvaisen ihon väliset värivivahteet
+tulivat näkyviin, kuvastui sama reippaus, iloisuus ja rehellisyys;
+molemminpuolinen kunnioitus ja veljeystunto yhteisissä vaaroissa oli
+sulattanut heidät voimakkaaksi kokonaisuudeksi, jossa kapteeni oli
+keskuksena. Siinä oli kuin olikin yleismaailmallinen, mutta samalla
+tarkasti suljettu yhteiskunta, jossa ei ollut helppo hankkia
+kansalaisoikeutta.
+
+-- Kapteeni, huusi muudan heistä, perämies Blackwell, -- ettekö ala jo
+kyllästyä maissaoloon? Me haluamme kaikki pian päästä toimeen. Algernon
+Sidney on valmiina lähtemään merelle ... joutukaapa, kapteeni, näkemään
+sitä: se upeilee hienona ja kiilloitettuna ja haluaa vain, niinkuin
+mekin, päästä satamasta.
+
+Muut yhtyivät Blackwellin sanoihin ja ilmaisivat kaikki toivonsa päästä
+mitä pikimmin vesille.
+
+Vanloo lupasi, ettei kestäisi kauan, ennenkuin Algernon levittäisi
+purjeensa meren tuuliin, ja ilmoitti miehilleen, että hän päivemmällä
+aikoi tulla kaunista prikiänsä tarkastamaan.
+
+Miehistö lähti takaisin Kastellisaareen. Sigurd yksin jäi Vanloon luo.
+
+Kaiketikin on lukija jo arvannut, että Vanloon matka oli yhteydessä
+Agnes Draken matkan kanssa. Hän oli jättänyt Agnes Draken rauhaisaan
+maataloon Seelannin pyökkimetsäin varjostamalle rannalle ja rientänyt
+takaisin Tukholmaan, jossa valtiolliset tapaukset vaativat hänen
+läsnäoloaan.
+
+Sitä ennen hän oli kuitenkin matkalla vielä käymäseltään pistäytynyt
+kerran kotiseudullaan.
+
+-- Sigurd, sanoi Vanloo kesken puhettaan, -- minä en tälläkään kertaa
+ole saanut tietoa äidistäni enkä sisarestani. En niin jälkeä ole
+tavannut, jotka veisivät minut heidän luokseen, jos he vielä ovat
+elossa, tai heidän haudoilleen, jos he ovat kuolleet! Mutta minä en voi
+näin epätietoisena heidän kohtalostaan lähteä synnyinmaastani.
+Nuoruudessani unelmoin, että kerran rikkaana ja kunnioitettuna palaisin
+äitini majaan; elämän taistelussa se toivo sulostutti menestykseni ja
+vahvisti uskallustani vastoinkäymisissä... Oi, jatkoi Vanloo itsekseen,
+-- lieneekö hän paljonkin vanhentunut, armas äitini... ja Elli ...
+hänen pitäisi nyt olla kukoistava neitonen.
+
+-- Kuule, ystäväni, jatkoi Vanloo kotvan vaiti oltuaan, -- minä olen
+viime matkallani ajatellut erästä keinoa, joka ehkä varmemmin ja
+pikemmin kuin mikään muu vie minut määräni perille. Minä annan kaikissa
+valtakunnan kirkoissa kuuluttaa sukulaisiani. Kuulutuksessa tulee
+tarkasti mainita heidän sukulaisuutensa ja entiset elämänvaiheensa,
+ettei mitään erehdystä tapahtuisi. Jos he vielä ovat elävien joukossa,
+niin he saavat sen kautta tietää, että heidän poikansa elää, että hän
+hartaasti haluaa heitä tavata, ja että Tukholmassa olevan Hollannin
+lähetystön jäsen Vanloo mielellään ilmoittaa, mistä he hänet löytävät.
+Mutta mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua pian. Minä ryhdyn jo tänä
+päivänä sitä varten toimiin ... ja ollakseni vakuutettu siitä, että
+kuulutus tulee leviämään niin pian ja täydellisesti kuin mahdollista,
+pyydän, että se otetaan hallituksen kuulutusten joukkoon. -- Mutta nyt
+toiseen asiaan! Onko salaliittolaisten leiristä montakin paperia minun
+poissaollessani joutunut sinun käsiisi?
+
+-- On, kapteeni, koko joukko. Kullalla voi tehdä ihmeitä, se on ihan
+varmaa. Olen pannut ne siinä järjestyksessä, kuin ne ovat tulleet,
+kirjoituspöytänne laatikkoon, kapteeni.
+
+Vanloolta kului runsas tunti näiden kirjeiden lukemiseen. Tämä
+tutkiminen häntä silminnähtävästi huvitti. Hän luki tarkkaavaisesti,
+vaipui syviin mietteisiin ja nousi väliin ylös mitelläkseen ripein
+askelin permantoa.
+
+Kun hän oli lopettanut lukemisen ja pannut paperit laatikkoon, olivat
+hänen kasvonsa erinomaisen iloiset.
+
+Kylvettyään, murkinoituaan ja pukeuduttuaan Vanloo meni yhdessä
+Sigurdin kanssa prikilleen, joka vielä oli ankkurissa entisellä
+paikallaan Kastellisaaren ulkopuolella. Niiden monien sotalaivojen
+joukossa, jotka osaksi talvipeitoissaan, osaksi purjehduskuntoisina
+olivat kiinnitettyinä Skeppsholman eli Laivasaaren ja Kastellisaaren
+ulkopuolella, oli tosin monta isompaa kuin Algernon Sidney, mutta ei
+ainoakaan vetänyt sille vertoja rakennustavan komeudessa ja
+tarkoituksenmukaisuudessa. Priki oli yhtä paljon merimiesten kuin
+"maamyyräin" ihastuksen esineenä. Edelliset ihmettelivät sen
+oivallisuutta sota-aluksena, jälkimmäisten silmiä huikaisi sen komeus.
+
+Algernon Sidney oli kapteeniansa odottaessaan somistettu
+juhlatamineihinsa. Kaikenvärisiä lippuja ja viirejä liehui navakassa
+tuulessa sen solakoista mastoista; varppeiden portit olivat auki ja
+niistä näkyi kiiltävä metallinen hammasrivi: kaikki köyden päät oli
+hyvin kiinnitetty, juoksevat touvit tiukasti pingoitettu ja raakapuut
+huolellisesti kiristetty. Miellyttävän ja sittenkin peloittavan
+näköisenä lepäsi kaunis priki veden pinnalla niin kevyenä ja leijuvana,
+kuin se olisi ollut valmis nostamaan kölinsä ylös auringonpaisteessa
+kimmeltävistä pikkuaalloista, jotka ympärillä leikittelivät.
+
+Vanloon lähestyessä miehitettiin raa'at, kajahdutettiin hurraa-huuto,
+ja laivassa päällikköinä toimivat miehet kokoontuivat laskuportaiden
+luo ottamaan kapteeniansa vastaan.
+
+Vanloo polki laivansa kantta nuorukaisen riemastuksella. Hän tarkasteli
+kaikkea ruumasta mastonhuippuihin saakka, ja kaikki oli mitä
+parhaimmassa kunnossa.
+
+Sen jälkeen hän antoi joitakin käskyjä, ja muun muassa sen, että
+miehistö jättäisi majapaikkansa maissa, maksaisi, mitä oli siellä
+velkaa ja muuttaisi laivaan, ollakseen hetkellä millä hyvänsä valmiina
+lähtöön.
+
+-- Kapteeni, sanoi Sigurd ja osoitti laivaa, joka oli jonkin matkan
+päässä Algernon Sidneystä ulompana rannasta, -- voitteko arvata, mikä
+merikarhu tuo on?
+
+Laiva, johon Sigurd käänsi herransa huomion, oli prikin tapaan taklattu
+ja kantoi Hollannin lippua. Se oli korkeamastoinen, sileäkantinen,
+vähän pitempi ja kapeampi kuin Algernon Sidney, ja varustettu
+korkealla, kaarevalla perällä.
+
+Vanloo vastasi:
+
+-- Se on rakennettu pikapurjehtimista varten, mutta perä on jokseenkin
+korkea ja nostopalkit liian kaukana perässä: se kiikkuu kovasti
+merenkäynnissä. Mikähän veitikka se on? Se näyttää epäiltävältä.
+Hollantilainen se ei ole, vaikka se näkyy kantavan Hollannin lippua.
+
+-- Prikin nimi on _Scylla_, kapteeni, ja sillä on yhtä terävä
+hammasrivi kuin Algernon Sidneyllä. Ettekö arvaa, kapteeni?
+
+-- Haa, minä ymmärrän...
+
+-- Se on kunnianarvoisen kauppamiehen, Sakari Jansenin, priki, aiottu
+hyvin rauhallisia matkoja varten Tukholman ja Amsterdamin välille.
+Mutta en takaa, etteikö tuo säyseä meripeto matkalla pure joitakin
+lampaita kuoliaaksi, jos sillä vain on aikaa panna leukaluunsa
+liikkeelle.
+
+-- Minun täytyy päästä tuohon Scyllaan, sanoi Vanloo. -- Fredrik, laske
+loorinkivene vesille! Haluatko tulla mukaan, Sigurd?
+
+-- En, tuhat tulimmaista, kapteeni, se ei käy päinsä. Sakari Jansen
+aavistaisi pahan olevan pelissä, jos näkisi minut teidän seurassanne.
+
+Vanloo soudatti itsensä Scyllaan.
+
+-- Onko kapteeninne laivalla? oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, kun
+hän tarttuen rustirautoihin oli heilahduttanut itsensä kannelle.
+
+Kannella olevat miehet tuijottivat välinpitämättömästi Vanloohon. Yksi
+heistä malttoi toki vastata, että heidän kapteeninsa oli äsken mennyt
+maihin, jonka jälkeen hän taas jatkoi riitelyään tovereidensa kanssa.
+
+Väki, jonka kapteeni Sakari Jansen oli hankkinut laivaansa, olisi
+heidän "kliivarileikkauksistaan" päättäen ollut pikemmin omiansa
+kuritushuoneeseen. Miehellä, joka vastasi Vanloon kysymykseen, oli
+humalasta turvonneet kasvot, jotka olivat sitä kamalammat, kun niissä
+oli tiheässä verinaarmuja, mitkä avoimia, mitkä laastarilapuilla
+peitetty. Käheällä äänellään hän haukkui alasaksaksi tovereitaan ja
+tahtoi sillä ikäänkuin osoittaa, että hän kapteenin poissaollessa oli
+kukkona tunkiolla. Toistenkaan ulkomuoto ei herättänyt enempää
+luottamusta.
+
+Vanloo kiersi kerran kannen ja tarkasteli kaikkea tutkivin silmin.
+Varustus näytti vanhalta ja korjaillulta, mutta oli täydellinen,
+tarkoituksenmukainen ja joltisenkin hyvässä kunnossa. Kanuunat, joita
+oli yhtä monta kuin Algernon Sidneyssä, olivat vanhoja, ruostuneita ja
+näyttivät siltä, kuin olisivat maanneet monta vuotta sateessa ja
+tuulissa jonkin kruununvarastohuoneen edessä, mutta ne oli ilmeisesti
+kuitenkin valittu tuntijan silmällä.
+
+Nyt astui Vanloon luokse laivaväestöön kuuluva mies, jota hän ei ollut
+ennen huomannut. Tämä oli nuori ja pitkäkasvuinen; kasvojensa, pukunsa
+ja olentonsa puolesta hän silmiinpistävällä tavalla erosi muista. Hänen
+kasvonsa olivat hienopiirteiset, mutta kalpeat ja laihat, ne ilmaisivat
+vallattomuutta ja teeskenneltyä hilpeyttä; vaikka hän olikin kaikissa
+liikkeissänsä raisu ja hontelo, näkyi kumminkin, että hän oli paremman
+kasvatuksen saanut mies; hänen pukunsa oli puoleksi merimiehen,
+puoleksi ylioppilaan: päässä oli hänellä öljylakki, kaulassa
+huolimattomasti solmittu huivi, ja hänen solakkaa vartaloansa verhosi
+vanha karvakulu samettitakki tavallista ylioppilaskuosia.
+
+-- Kuulkaa, sanoi hän tunkeilevasti ja pani kätensä Vanloon olalle, --
+ketä te täältä haette?
+
+Vanloo kääntyi puhujaan päin. Tämä vetäytyi pari askelta taaksepäin
+nähdessään hänen kylmän katseensa ja nosti hieman hämillään
+öljylakkiaan paljastaen kauniin otsan ja tuuheat vaaleat kutrit.
+
+-- Suokaa anteeksi, jatkoi hän kohteliaammalla äänellä; -- jos te,
+herra, haette meidän kapteeniamme ja isäntäämme, hyvinarvoisaa herra
+Sakari Jansenia, niin saan ilmoittaa, että hän vast'ikään lähti tästä
+oivallisesta aluksesta ja soudatti itsensä Skeppsholmaan. Mutta jos
+asianne on senlaatuinen, että sen voi uskoa toisellekin, niin olen minä
+hänen uskotuin miehensä ja olen kernaasti käytettävissänne... Vaiti,
+miehet, huusi hän sitten räyhääville matruuseille ja otti taskustaan
+huilun, jolla hän iski pahinta huutajaa päähän, -- vaiti, saamarin
+lurjukset, kun toinen luutnantti puhuu?
+
+-- Te olette siis toinen luutnantti tässä laivassa?
+
+-- Olen.
+
+-- Olette ruotsalainen synnyltänne?
+
+-- Piru sen tiesi; minä olen maailmankansalainen.
+
+-- Aluksenne on tavattoman vahvasti varustettu aseilla...
+
+-- Niinkuin näette. Saa varoa kaikkea, kun matkustelee vaarallisilla
+kulkuvesillä niinkuin me. Täältä aiomme lähteä Hollantiin, ja sieltä
+sitten Itä-Intiaan, missä on enemmän merirosvoja kuin täällä
+merilokkeja.
+
+-- Hyvä on, uteliaisuuteni on nyt tyydytetty, ja muuta asiaa ei minulla
+ollutkaan. Olen merimies ... tuo priki tuolla on minun omani ... ja
+minua huvitti nähdä laivaanne lähempää.
+
+-- No, pahus olkoon, minä olen kuullut, että rikas Vanloo muka olisi
+tuon mainion prikin omistaja. Te taidatte siis ollakin...
+
+-- Oikein: minä olen Vanloo... Ja kun laivanne kulkee Hollannin lipun
+suojassa, niin se oli yhtenä syynä, miksi halusin nähdä sen.
+
+Toinen luutnantti, joksi nuori mies suvaitsi nimittää itseänsä, kumarsi
+ääneti.
+
+Kun Vanloo sen jälkeen varustautui lähtemään pois, riensi nuorukainen
+laskemaan alas laskuportaita.
+
+Tultuaan vähän matkan päähän Scyllasta kuuli Vanloo sen kannelta huiman
+iloisia huilunsäveliä. Toinen luutnantti se kaiketi nyt käytteli samaa
+soitinta, jolla hän vast'ikään oli sävähdyttänyt huutavaa merimiestä
+päähän.
+
+-- No, miltä näytti, kapteeni? kysyi Sigurd, kun Vanloo palasi Algernon
+Sidneyhyn; -- vastustajanne ei ole niinkään halveksittava, vai kuinka?
+
+-- Ei ole, vastasi Vanloo, -- mutta sitä parempi.
+
+Puolen tunnin kuluttua Vanloo lähti Sigurdin seurassa laivastaan ja
+palasi kotiin Skeppsholman kautta.
+
+Skeppsholma oli siilien aikaan miltei asumaton; siellä oli vain yksi
+isohko rakennus, amiraliteettitalo. Mutta siitä huolimatta oli siellä
+sangen vilkasta, sillä useita sotalaivoja oli rannalla korjattavana, ja
+ihmisiä, sekä työssä hääriviä että joutilaita, oli kuin muurahaisia.
+
+Jälkimmäisten joukossa oli niinikään eräs pienenläntä mies, joka pää
+kumarassa ja kädet ristissä selän takana käyskenteli edestakaisin.
+Hänellä oli yllään tavallinen pitkätakki, jalassa arkisukat ja
+hopeasolkiset kengät. Vanloo luuli häntä edullista kauppayritystä
+tuumiskelevaksi kauppamieheksi.
+
+-- Kapteeni, se on Ruys, sanoi Sigurd nopeasti. -- Hän ei saa nähdä
+minua niin ylhäisessä seurassa kuin teidän.
+
+Sigurd pysähtyi siksi, kunnes Vanloo oli päässyt kappaleen matkaa hänen
+edelleen.
+
+Vanloo halusi nähdä miehen lähempää. Hän meni hänen luokseen ja
+havahdutti hänet mietteistä seuraavilla hollanninkielisillä sanoilla:
+
+-- Sallikaa minun kysyä: oletteko te hollantilainen kauppias Sakari
+Jansen?
+
+Ruys nosti kasvonsa, paljasti päänsä ja teki kaunistelevan kumarruksen.
+
+-- Niin olen, niin olen, vastasi hän, -- nimeni on Sakari Jansen.
+
+-- Rotterdamista, vai kuinka?
+
+-- Rotterdamista, armollinen herra ... tai oikeimmin sanoen:
+Amsterdamista.
+
+-- Tai kenties Alkmaarista.
+
+-- Alkmaarista? toisti Ruys arasti. -- Ei, vaan niinkuin jo sanoin,
+Amsterdamista...
+
+-- Me olemme maanmiehiä. Nimeni on Vanloo. Onko nimi tuttu?
+
+-- On maar... En minä ole ainoa, joka tiedän, että meidän maamme mainio
+kansalainen on täällä. Nimenne, mynher, on muuten minulle tuttu
+vanhastaan: kukapa hollantilainen ei tuntisi kauppamaailmassa ja sen
+ulkopuolella kunniassa pidetyn Vanloon nimeä? Olen monesti aprikoinut,
+mynher, onko isänne rotterdamilaisen toiminimen Vanloo & Kumpp. päämies
+vaiko vanha Vanloo Bataviasta.
+
+-- Olen jälkimmäisen perillinen, vastasi Vanloo lyhyesti. -- Mutta
+sallikaa minun katsella teitä tarkemmin, kunnon Sakari Jansen! Luokaa
+silmänne ylös, ystäväiseni, ja näyttäkää ujostelematta rehelliset
+kasvonne! Onpa se, kautta Jupiterin, kummallista, jopa sopimatontakin
+luonnon ja sattuman pilaa...
+
+-- Mitä tarkoitatte, mynher? änkytti valekauppias, jonka niskasuonta
+näytti vetävän niin, ettei hän voinut nostaa muuta kasvojen osaa kuin
+vain silmäteriä puhuttelijaan päin.
+
+-- Niin, mitä itse sanotte? Eikö sitä tosiaankin voi sanoa
+sopimattomaksi luonnon ja sattuman pilaksi, kun edellinen tekee
+rehellisen kauppiaan kasvot täysin erään tunnetun konnan näköisiksi, ja
+jälkimmäinen lisää yhdennäköisyyttä rumentamalla molemmat aivan
+samanlaisilla arvilla ja naarmuilla.
+
+-- Mynher, minä en ymmärrä, mumisi Jansen liidunvalkeana naamaltaan,
+lukuunottamatta nenänpäätä, joka kaikissa elonvaiheissa loisti yhtä
+punaisena.
+
+-- Minä selitän muutamin sanoin asian, herra Sakari Jansen. Minulle on
+annettu erään Ruys-nimisen vanhan paatuneen hulttion tuntomerkit, hän
+on kotoisin Hollannista, mutta vähän hänestä on kunniaa tälle
+arvossapidetylle kansalle... Olettehan kaiketi kuullut puhuttavan
+Ruysistä?
+
+-- Kuinka sanoitte? Ruys? Ei, mynher, minä en tunne häntä.
+
+-- Hänen nimensä ei muuten ole vallan tuntematon kauppamiesten ja
+merenkulkijain kesken. Jos huhu totta tietää, oli hän luutnanttina
+tunnetun merirosvokapteenin Tomkinsin laivalla, jonka luurangon minä
+viisitoista vuotta sitten näin riippuvan vitjoissa Thamesjoen suulla.
+Sittemmin Ruys lienee joitakin vuosia harjoittanut merirosvousta omin
+päin, vaikk'ei se oikein onnistunutkaan: kuitenkin, ellen väärin
+muista, hän kaappasi laivan samalta Batavian Vanloolta, jonka nimen te
+äsken mainitsitte. Hänen myöhemmät vaiheensa eivät myöskään ole minulle
+vallan oudot... Mutta huomaan, että tämä keskustelu ei huvita teitä.
+Muutamme siis puheenaihetta! Tehän olette Scylla-nimisen laivan isäntä?
+
+-- Olen, mynher, isäntä ja kapteeni samalla kertaa.
+
+-- Minä tulen juuri laivastanne: kävin sitä katsomassa...
+
+-- Hoo, mynher! Vahinko etten ollut saapuvilla, kun teitte minulle sen
+kunnian...
+
+-- Mainio laiva, se Scyllanne...
+
+-- Oi, mynher, vaatimaton, hyvin vaatimaton.
+
+-- Vielä mitä! Minä en useinkaan ole tavannut semmoista kauppalaivaa.
+Sehän hakee vertaistaan kohtalaisten sotalaivojen joukosta. Mutta minä
+kulutan kallista aikaanne, herra Jansen. Vielä yksi kysymys: milloin
+aiotte nostattaa ankkurin?
+
+-- Ei ole vielä niin tarkoin päätetty. Minulla on täällä monenlaisia
+asioita... Sitten lähdemme pitkälle matkalle, mynher. Kanuunat, jotka
+näitte, ovat aiotut malaijilaisia varten... Malaijit ovat vaarallinen
+kansa ... niinpä niin, mynher, te, joka olette Bataviasta, tunnette
+heidät kyllä parhaiten... Niinkuin sanoin: vaarallinen...
+
+-- Hyvä on. Jääkää hyvästi, herra Jansen! Kenties tiemme sattuvat
+joskus vielä yhteen: minä aion myöskin lähteä samanne päin kuin tekin.
+
+-- Hoo, se ilahduttaisi minua. Hyvästi, mynher! Sakari Jansen lausui
+hyvästit Vanloolle kumartaen ylensyvään, kääntyi, pyyhkäisi tuskanhien
+otsaltaan, hengähti syvään ja mumisi:
+
+-- Kirous! Onpa niinkuin sanon: täällä kummittelee ihan selvällä
+päivällä. Maankamara polttelee jalkojani. Miksi Drake vitkastelee? Minä
+en kestä tätä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli toukokuun 30:s päivä. Valtaneuvos Skytte oli illalla palannut
+huvimatkaltaan Görvälnistä, herttua Aadolf Juhanan maatilalta, kahden
+penikulman päästä Tukholmasta.
+
+Herra Pentti oli miettiväisen näköinen. Kapinan piti puhjeta seuraavana
+päivänä.
+
+Kotiin tultuaan hän näki pöydällään kirjeen, jonka päällekirjoitus oli
+hänelle osoitettu ja piirretty hänen keksimällään salakirjoituksella.
+Siitä melko hämillään hän mursi tuntemattoman sinetin ja luki seuraavat
+rivit:
+
+"_Teräväjärkisinkin voi joskus menetellä varomattomasti, viisainkin
+tarvita neuvoa, kun suuri ja vaarallinen hanke on toimeenpantava.
+Polttakaa salaiset paperinne_!"
+
+-- Mitä tämä merkitsee? kysyi herra Pentti levottomana itseltään. --
+Kuka on kirjoittanut tämän? Piileekö tässä petos? Onko minut saatu
+ilmi?... Ei, neuvo on liian hyvä vihamiehen kädestä tulleeksi. Mutta
+jos se on ystävän kirjoittama, niin onhan moinen salakähmäily tuiki
+tarpeeton. Näemmehän joka päivä toisemme ja voimme neuvotteluissamme
+suullisesti kehoittaa toisiamme tarpeelliseen varovaisuuteen.
+
+Hän soitti kamaripalvelijan luokseen ja kysyi, kuka kirjeen oli tuonut.
+Kamaripalvelija kyseli muilta palvelijoilta, ja vastaukseksi tuli, että
+kirjeentuoja oli matruusiksi puettu mies, jota vastaanottaja ei
+tuntenut.
+
+Kehoitus oli muuten tarpeeton, sillä herra Pentti, joka pelkäsi jos
+mitäkin tapahtuvan, oli jo viskannut kaikki salaliittolaisilta tulleet
+kirjeet liekkeihin. Hän oli ryhtynyt sekä tähän että kaikkiin muihin
+varokeinoihin hävittääkseen todistukset syyllisyydestään ja
+osallisuudestaan kapinaan, siltä varalta, ettei vallankaappaus
+onnistuisi.
+
+Hän pisti kirjeen taskuunsa, astui vihellellen muutamia askelia
+permannolla, istuutui sitten nojatuoliinsa ja odotti tyynesti,
+selaillen Pliniuksen luonnonhistoriaa, hämärän tuloa, jolloin useiden
+liittolaisten oli määrä saapua hänen luokseen.
+
+Ensin tuli Kustaa Drake.
+
+-- Onko tämä kirje teidän kirjoittamanne? kysyi herra Pentti puheen
+aluksi, ja ojensi kirjelipun Drakelle.
+
+Katsottuaan sen läpi otti Drake kirjesalkkunsa ja ojensi Skyttelle
+samalla käsialalla kirjoitetun kirjelipun.
+
+-- Ja minä, vastasi Drake, -- aioin kysyä, oletteko te kirjoittanut
+tämän lipun, jonka tuntematon henkilö antoi tänään palvelijalleni.
+Sisällys on molemmissa sama.
+
+-- Kummallista, lausui herra Pentti.
+
+-- Lilje, Frisendorff ja Graan, jotka minä päivällisen aikaan tapasin,
+ovat saaneet aivan samanlaiset varoitukset, jatkoi Drake. -- Mutta
+vähätpä meitä hyödyttää tämän pulman selvittely. Teidän ylhäisyytenne,
+minä palasin äsken, kuten tiedätte, Sjövikistä, jossa olin käymäseltä,
+ja voin teille lausua sydämelliset terveiset rakkaalta tyttäreltänne...
+
+-- Kiitos, ystäväiseni! Ottaessanne perheseikat puheeksi johtuu
+mieleeni, etten vielä ole esiintuonut syvää valitustani teidän vaimonne
+kuoleman johdosta. Taisitte saada ilmoituksen siitä eilen...
+
+-- Niin eilen, Agnes parkani kuoli Kööpenhaminassa ... hän ei ehtinyt
+kauemmaksi etelään, muuttolintu raukka, kun luonto vaati lainansa
+takaisin...
+
+-- Kumminkin tiedän, sanoi herra Pentti vetäen suunsa vienoiseen
+hymyyn, -- ettei tuo ankara isku riistä meiltä sitä toimekasta apua,
+jota teiltä odotamme: te kannatte miehen tavalla kohtalonne kuorman...
+
+-- Olkaa huoleti, virkkoi Drake, -- tappioni ei tee minua kokonaan
+välinpitämättömäksi niistä suurista yrityksistä, joita meillä on
+tekeillä...
+
+-- Isänmaa, jatkoi herra Pentti, -- isänmaa ja sen suuret edut ovat
+kalliimmat kuin rakkaimmatkin yksityiset...
+
+-- Aivan oikein ... mutta palatkaamme asiaamme. Te tulette herttuan
+luota?
+
+-- Niin.
+
+-- Ja olette vakuutettu, ettei hän, kuten hänen tapansa on, peräydy
+viime hetkellä?
+
+-- Siitä on pidetty tarpeeksi huolta. Kirjeet, jotka hänen tulee antaa
+kuninkaalle, leskikuningattarelle, neuvoskunnalle ja valtasäädyille,
+ovat valmiina hänen pöydällään. Kuusivaljaiset valtiovaunut, joissa
+hänen on suoritettava Odysseiansa, ovat jo valmiina. Ja ratkaisevana
+hetkenä ystävämme, maaherra Graan, jolla, niinkuin tiedätte, on suuri
+vaikutus herttuaan, seisoo hänen rinnallaan ja lietsoo uutta rohkeutta
+hänen mieleensä, joka hyvin pian horjuu... Muuten olen tehnyt voitavani
+saadakseni hänet oppimaan tulevan osansa ja pysyttääkseni hänet lujana
+päätöksessään.
+
+-- Kello 9 huomenillalla on hän siis kuninkaan luona...
+
+-- Niin, ja kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun näette hänen vaunujensa
+vierivän linnanpihasta ulos, on teidän vuoronne tehdä asiasta loppu.
+Onhan joukkonne riittävän suuri ja luotettava?
+
+-- On.
+
+-- Me tapaamme siis toisemme, ystäväiseni, valtaneuvoston
+istuntosalissa. Minua huvittaa jo edeltäpäin nähdä teidän vangitsevan
+minut.
+
+-- Minä olen ennen jo sanonut teidän ylhäisyydellenne, että teidän on
+kartettava sitä huvia, ja minä kehoitan teitä vielä kerran, että
+ajoissa lähdette salista pois ja jätätte virkakumppaninne ja herrat
+valtakunnan holhojat oman onnensa nojaan.
+
+-- Varokaa itseänne, Drake! Älkää ylittäkö ohjeitanne! Minä olen
+sanonut teille: älköön tarpeettomasti ryhdyttäkö väkivaltaan!
+
+Ääni, jolla Pentti-herra tuon lausui, ilmaisi vain puoleksi totuuden.
+
+-- Ja minä olen vastannut: minulle uskottu tehtävä on senlaatuinen,
+etten itse eikä kukaan muu voi edeltäkäsin määrätä toimenpiteitteni
+rajoja. Menettelytapani tulee riippumaan arvaamattomista seikoista.
+
+-- Tehkää niinkuin parhaaksi katsotte, mutta minä pyytämällä pyydän:
+välttäkää verenvuodatusta! Välttäkää sitä suuremmalla syyllä, kun
+kaikki väkivalta on liikaa. Kaikki hallitukselle uskolliset Liljen
+upseerit on huomenna kutsuttu hänen maatilalleen, puolentoista
+penikulman päähän kaupungista, ja linnassa olevan sotaväen komentajana
+on yksinomaan meidän miehiä. Ainoa pelättävä on Sparre väkineen, mutta
+me olemme järjestäneet niin, että Sparre vangitaan samaan aikaan kuin
+te tunkeudutte linnaan, ja sitäpaitsi on hänen rykmenttinsä niin
+hajallaan ympäri kaupunkia ja malmeja, ettei sitä saada kokoon,
+ennenkuin kaappaus on tehty. Teillä ei siis ole vaarallista vastarintaa
+odotettavana.
+
+-- Sitä parempi, sanoi Drake. -- Toivoakseni kaikki käy niin nopeasti,
+ettei kukaan saa tietää hankkeestamme mitään, ennenkuin se jo on
+lopussa.
+
+-- Annattehan kuitenkin vartioida linnanportteja, heti kun väkenne on
+päässyt sisään...
+
+-- Annan, ja minä aion päästää kruununvankilasta vangit ulos, että
+sekasorto tulisi suuremmaksi ja linnan suurilukuisen palvelusväestön
+huomio ohjautuisi väärälle taholle. Ensi silmänräpäyksessä luullaan,
+että vangit ovat nostaneet kapinan ja hälinällään ajaneet kansan
+liikkeelle.
+
+-- Hyvä on. Ammattityöläisiin voimme luottaa. Frisendorffin kätyrit
+ovat puhuneet heille asian valmiiksi. He kokoontuvat huomenna
+majataloihinsa, joissa annetaan maksutonta kestitystä, ja määrätyllä
+kellonlyönnillä lähtee joukko liikkeelle seuraten herttuan vaunuja
+hänen lähtiessään Ritariston ja Aatelin luo. Herttuan puhuessa sisällä
+ja kansanjoukon räyhätessä ulkona saapuu säädylle tieto neuvoskunnan ja
+holhojain vangitsemisesta, jonka jälkeen Liljen rykmentti marssii
+sinne, ja lähetystö, jäseninään puoluelaisiamme aatelittomista
+säädyistä, saapuu samaan aikaan ja kehoittaa herttuaa ottamaan
+hallitusohjat käsiinsä.
+
+Kun he näin olivat jonkin aikaa kuiskaillen jatkaneet puheluaan, saapui
+herttuan uskottu Romann ja hänen kanssaan pari salaliittoon
+osallistunutta porvarissäädyn valtiopäivämiestä. Määrätty
+kokoontumisaika oli käsissä. Mentiin syrjähuoneeseen, jossa salaiset
+neuvottelut tavallisesti pidettiin. Talon takaportti oli jätetty auki,
+ja herrat voivat niinmuodoin tuloansa ilmoituttamatta saapua isännän
+luo.
+
+Kotvan kuluttua tulivat Ribbing, Lilje, Frisendorff, Graan ynnä muut.
+
+Kaikki he olivat saaneet samanlaiset kirjeet kuin valtaneuvos Skytte ja
+herra Kustaa Drake. Kaikki olivat myös varoitusta noudattaneet. Se
+olisi epäilemättä aiheuttanut pelkoa ja häiriötä leirissä, ellei
+jokainen, Drakekin siihen luettuna, olisi salaa epäillyt, että
+kehoituksen oli lähettänyt itse herra Pentti, joka tietysti tahtoi
+saada jok'ikisen merkin osallisuudestaan vehkeeseen hävitetyksi, jos
+tämä vastoin kaikkea todennäköisyyttä menisi myttyyn. Herra Pentin
+varovaisuus oli tunnettu, eikä kukaan hämmästynyt siitä, että hänkin
+oli saanut kirjeen.
+
+-- Hän on kirjoittanut sen itse, vanha kettu ... niin he ajattelivat
+kaikki.
+
+Kaikki oli jo järjestetty, tehtävät jaettu, varokeinoihin ryhdytty: oli
+vain toimeenpantava jonkinlainen harjoitus ennen näytännön alkua.
+
+Tähän harjoitukseen kului sentään suurin osa yötä. Salaliittolaiset
+olivat hamaan tähän hetkeen asti ottaneet asian joskaan ei
+kevytmieliseltä kannalta, niin ainakin kevyellä mielellä: heidän
+varmuutensa sen hallituksen heikkoudesta, jota he lähtivät kukistamaan,
+oli paisuttanut heidän rohkeutensa ja lisäksi vaikuttanut vielä sen,
+etteivät he uskoneet asialla arveluttavampia puolia olevankaan.
+
+Mutta nyt, kun esirippu oli valmiina nostettavaksi ja näyttelijöiden
+oli astuttava kansan eteen taistelemaan sen onnesta ja onnettomuudesta,
+sen pyhyydestä ja mahtavuudesta, sen kruunusta ja tapparasta, -- niin
+harvatpa kokoontuneista pysyivät tyyninä. Salaliiton johtajan, herra
+Pentin, levollisuus ja Draken hurja päättäväisyys, Draken, jolla oli
+vaikein tehtävä suoritettavanaan, vaikuttivat kuitenkin rauhoittavasti
+muihin.
+
+-- Ja nyt, hyvät herrat, sanoi herra Pentti vihdoin nousten seisomaan,
+-- nyt ei mikään estä meitä laskeutumasta rauhalliseen, suloiseen
+lepoon. Neuvottelu on päättynyt, nyt kysytään toimintaa... Mutta
+olkaamme kärsivällisiä! Neljänkolmatta tunnin kuluttua saamme molemmin
+puolin onnitella toisiamme hyvän asiamme voitosta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toukokuun 31 p.
+
+
+_Ensimmäinen kohtaus_.
+
+Professori Spole [almanakan tekijä] lupasi täksi illaksi kuutamoa ja
+selkeätä.
+
+Kuu oli tosin noussut oikeaan aikaan, mutta selkeästä säästä ei
+ollut tietoa, josta näkyy, että oppinut tähtientutkija, jos kohta hän
+olikin erehtymätön nativiteettiennustuksissaan [nativiteetti =
+taivaankappalten keskinäinen asento jonkun ihmisen syntyessä. Suom.],
+joilla hän höysti almanakkansa, ei sentään aina onnistunut säntilleen
+laskemaan epävakaisen sään kaikkia oikkuja. Iltataivas peitti synkkänä
+Ruotsin pääkaupungin, ja pimeyttä lisäsi paksu sumu, joka tiheänä
+verhosi Mälarin ja meren rantoja ja lukuisia saaria; ja milloin kuu
+joskus pilviuudinten raosta pääsi vapaasti pilkistelemään, esti
+samainen kateellinen sumu sitä valaisemasta muuta kuin Birger Jaarlin
+mahtavan tornin huippua ja Södermalmin korkeimpien mäkien harmaita
+rakennusryhmiä.
+
+Kaupungin keskustan pimeitä ja ahtaita katuja valaisivat niukalti
+viheliäiset talikynttilät, joita siellä täällä lepatti lyhdyissä
+isoimpien talojen porttien ja ulko-ovien yläpuolella. Varovaisimmat
+jalankävijät kulkivat lyhdyt käsissä; ylhäisten vaunuja ympäröivät
+soihdunkantajat.
+
+Niillä kaduilla ja kujilla, joiden varsilla käsityöläiset pitivät
+asuntoa, oli sinä iltana tavattoman vilkasta. Melu ei tosin kaikunut
+niistä verstaista, seppien, takojien, nikkarien ja muiden
+ammattilaisten työpajoista, joiden uutteruus tavallisesti ilmenee
+kuuluvalla tavalla; päinvastoin: tasainen vasarankalke, joka
+tavallisesti alkoi jo aamunkoitossa, kun Brunke-vuoren torninvartija
+oli antanut tunnetun merkin, ja jatkui sitten yhtämittaa, kunnes sama
+mies ilmoitti levon hetken tulleen, oli sinä iltana tyyten vaiennut,
+vaikk'ei ollut pyhä eikä pyhäpäivän aatto. Punervat liekit, jotka
+tavallisesti sieltä täältä kyklooppien työpajoista loivat ahtaiden
+porttien kautta lepattavia valonhäiveitään vaeltajan tielle, olivat
+sammuneet; iloiset laulut, jotka tavallisesti säestivät höylän suhinaa
+sen hivellessä metsän oksaisten urhojen kylkiä, olivat hiljenneet; ja
+jos utelias nuorallatanssija olisi uskaltanut kavuta harmaiden,
+muinaissaksalaiseen tyyliin rakennettujen talojen seinille, ja
+katsellut huoneeseen hienojen lukinverkkojen läpi, jotka paremman
+puutteessa somistivat suutarien ja räätälien työhuoneiden ikkunareikiä,
+niin tuskin hän olisi nähnyt ainoatakaan neulaa, ainoatakaan naskalia
+liikkeessä.
+
+Ja yhtäkaikki oli näissä kaupunginosissa tavattoman vilkasta. Missä
+hyvänsä kullattu viinimarjaterttu tahi muut hyvin tunnetut, harvoin
+väärinymmärretyt merkit osoittivat kuivien kurkkujen virkistyspaikkaa
+... ja niitä sellaisia merkkejä oli paljon ... siinä sai jokainen
+ohikulkijakin mitä epäämättömimpiä ja perinpohjaisimpia todistuksia
+siitä, ettei työtätekevä luokka ollut sukupuuttoon kuollut, vaikka
+verstaat tällä kertaa ammottivat tyhjinä. Kaikki kellarit ja
+ravintolat, joihin saman ammattikunnan mestarien oli tapana kokoontua,
+kaikki kansainvälisemmät majapaikat, jotka yhtä suopeihin syliinsä
+sulkivat niin räätälit kuin suutarit, ja vihdoin kaikki kuljeksivien
+ammatinharjoittajien yömajat olivat ääriään myöten täynnä meluavia
+vieraita.
+
+Viemme lukijan erääseen ensinmainittuun lajiin kuuluvaan komeaan
+ravintolaan Baggeninkadun varrella.
+
+Sen kilpeen oli kuvattu mainio "Jerusalemin Suutari", lestikimppu
+selässä, vaahtoava olutkipponen kummassakin kädessä. Mieluista kyllä
+iäti janoiselle, iäti kuljeksivalle suutarille! Maalauksen alla oli
+ravintolan nimi: Ahasverus, ja vielä alempana komeili kultakirjaiminen
+runosäe, jossa jokaista kisällinäytteestä suoriutunutta,
+ammattikunnassa oikean porvarin oikeuden saanutta kunnon suutaria
+kehoitettiin astumaan sisään, mutta kaikkia muita töpiköimään edelleen.
+
+Kellari Ahasverus oli siis se herttainen tyyssija, jonne Tukholman
+sangen kunnioitettavan ja sitäpaitsi hallitukselta aivan äsken uudet
+privilegit saaneen suutariammattikunnan jäsenet päivätyön päätyttyä
+ohjasivat kulkunsa juodakseen kipposellisensa ja ladellakseen
+valtioviisauttansa. Valtioviisastelu oli ainoa ammatti, jossa jokainen
+mielinmäärin saattoi patustella, niinkuin oikein ja kohtuullista on
+kaikissa vapaissa yhteiskunnissa. Ja siihen aikaan sai, kuten nytkin,
+puhua kuinka tyhmästi ja kuinka äänekkäästi tahansa valtioasioista,
+tarvitsematta pelätä urkkivia ilmiantajia. Urkinta ei ole ottanut
+koskaan oikein menestyäkseen Ruotsissa, vaikka silloin tällöin onkin
+vähin yritetty tätä ulkolaista tainta istuttaa meidän maaperäämme ja
+totuttaa sitä meidän kolkkoon ilmanalaamme.
+
+Vieraita kuhisi rasvalamppujen ja talikynttiläin valaisemassa
+kellarisalissa, jonka kalkituille seinille oli hiilellä piirretty
+kaikenlaisia nimiä ja ajatelmia. Emme tiedä, oliko ajatelmien joukossa
+lausetta "Suutari pysyköön lestissään", useimmat olivat vain
+mielenpurkauksia ammatin vihollisia, patustelijoita ja aateliston
+verovapaita käsityöläisiä vastaan.
+
+Jos joku paikan ja sen vieraitten tuntija sillä hetkellä olisi tullut
+sisään, olisi hänen ollut helppo huomata, että liike täällä oli yhtä
+tavatonta kuin kestityskin oli runsasta.
+
+-- Isäntä kulta, täyttäkää vielä kerran tuopit koko joukolle! Minä
+maksan!
+
+Niin huusi eräs pienenläntä mies, tavallinen porvarispuku yllään, ja
+laski kourallisen hopearahoja tarjoilupöydälle; sen tehtyään hän
+kääntyi takaisin keskilattialle kerääntyneen joukon luo, jonka kanssa
+hän vilkkaasti huitoen käsillään oli pakinoinut.
+
+-- Helkatin aulis mies tuo! Hän mahtanee olla rikas kuin kreivi, lausui
+naapurilleen muudan harmaapäinen porvari, joka tyynesti härppi oluttaan
+salin nurkassa. -- Tunnetteko hänet?
+
+Naapuri oli nuori, hiljaisen ja sävyisän näköinen mies. Samoinkuin
+harmaapää-ukko hänen vierellään oli hän tähän asti tyytynyt vain
+kuulemiseen ja katselemiseen.
+
+-- En, virkkoi hän, -- minä en luule koskaan ennen häntä nähneeni.
+
+-- Hm, sepä merkillistä. Hän sanoo, niinkuin tekin, saaneensa
+mestarikirjansa Lyypekissä. Minun nähdäkseni teidän siis pitäisi tuntea
+toisenne, koska te maanmiehinä ja ammattitovereina olette elelleet
+vieraassa kaupungissa.
+
+-- Sanooko hän niin? Sitten hän valehtelee. Minä en koskaan ennen ole
+nähnyt hänen naamaansa. Epäilen lisäksi, tokko mies eläissään on
+punonut yhtäkään pikilankaa.
+
+-- Niin minäkin melkein uskon, mutta oikeassa mies sittenkin on. Meillä
+on päteviä syitä tyytymättömyyteen, eikä tässä auta muu kuin
+hallituksen muutos, se on varmaa. Jospa vain nuori kuningas pian tulisi
+täysi-ikäiseksi! Mutta ennenkuin se aika koittaa, ovat kai isoiset
+herrat syöneet meidät karvoinemme päivinemme. Joukossamme täällä on
+monta, jotka tahtoisivat nähdä kirveen heiluvan, mutta harvat
+uskaltaisivat käydä kiinni varteen ... ja siksi minäkin pysyn erilläni
+koko asiasta.
+
+Tähän nuori lyypekkiläinen mestari ei sanonut mitään, vaan katseli
+miettiväisenä tuoppinsa pohjaan.
+
+-- Valtiollisten asioiden pohtiminen ei näy huvittavan teitä, jatkoi
+ukko; -- puhutaan sitten jostakin muusta! Oletteko kuullut, että
+noita-akat aiotaan huomenna polttaa?
+
+-- Niin olen kuullut puhuttavan. Aiotteko mennä katsomaan?
+
+-- Sieltä ei pitäisi kenenkään olla poissa, se on minun
+mielipiteeni. Verstas saa huomenna levätä; minä ja kisällini lähdemme
+päivänkoitteessa mestauspaikalle. Vaimoni ja lapseni saanevat niinikään
+lähteä mukaan; muuten ei niiltä saa rauhaa.
+
+Samassa toverusten puhe keskeytyi, sillä pikkuruinen aulis muukalainen
+nousi tuolille ja käsillään hurjasti viittoillen alkoi puhua
+ympärillään hälisevälle joukolle:
+
+-- Ystävät ja suutarit! Olen sanonut, että minullakin oli kunnia kuulua
+teidän ammattiinne, mutta minä luovuin siitä ajoissa, kun näin
+minnepäin asiat kallistuivat. Te seisotte kadotuksen partaalla,
+ystäväni! Te kuolette ennen pitkää vaimoinenne, lapsinenne nälkään, ja
+kruunu nylkee ruumiinne, joiden nahalla se paikkaa rahamassinsa, kun
+viimeiset roponne ovat soljuneet pohjattomaan, tyhjään lakkariin.
+Niinkuin mainitsin, minä heitin lestit, naskalit ja taulut hiiteen ja
+antauduin harjoittamaan muita elinkeinoja, jotka paremmin korvaavat
+työntekijän vaivat.
+
+-- Kuules vain! Kuule! huusivat useat ympärillä olijat.
+
+-- Ja minä neuvon teitä, ystävät ja suutarit, ajoissa tekemään samoin,
+jos säälitte vaimoa ja lapsia, joiden ennen pitkää kuulette turhaan
+vaikeroiden pyytävän leipää...
+
+-- Se neuvo ei vetele... Mihinkä meistä sitten on, jos luovumme
+ammatistamme! Ei, ei! melusi joukko puhujan ympärillä.
+
+-- Hiljaa, ystäväiseni, antakaa minun puhua loppuun! Neuvo, jonka
+annoin, on ainoa mahdollinen, jos kärsivällisesti tahdotte suvaita sitä
+valtaa, joka nykyisin sortaa ja rasittaa teitä. Mutta jos teillä on
+rohkeutta rinnassa, niin tietysti tämä neuvo ei teille sovellu. Totta
+on, että hallitus äsken on suonut teille uusia etuoikeuksia, mutta mitä
+ovat kaikki etuoikeudet, elleivät ne suojele työtä? Eikö hallitus ole
+julistanut, että jokainen, ken tahtoo talon rakentaa ja asua
+Kungsholmassa, saa vapaasti tehdä työtä kuulumatta mihinkään
+ammattikuntaan tai tarvitsematta suorittaa mestarinäytettä? Eikö täällä
+ole ainakin satakunta suutaria, jotka ovat ammatista luopuneet ja
+porvariston ikuiseksi häpeäksi ruvenneet aatelisherrain palvelijoiksi?
+Nyt he pohjaavat muutaman parin saappaita vuodessa ilmaiseksi sille tai
+sille kreivilliselle tai vapaaherra-suvulle, ja sillä hinnalla annetaan
+heidän pitää verstasta ja syödä paljaaksi teidät, rehelliset porvarit,
+ja verot, jotka heidän muutoin olisi täytynyt suorittaa, syöstään
+myöskin teidän niskoillenne. Niinpä jokaisen porvarin täytyy joko
+kuolla nälkään tahi antautua aateliston orjaksi.
+
+-- Hän on oikeassa! Hyvin puhuttu! Hiiteen kaikki patukset ja
+aatelisorjat! huudettiin yht'aikaa.
+
+-- Tahdotteko siis kädellänne ja suullanne auttaa hurskasta ruhtinasta,
+hänen jalouttansa herttua Aadolfia, autuaan kuningasvainajan veljeä,
+joka, niinkuin mainitsin, on havainnut hätänne, säälii teitä ja
+menestyksestänne suuresti huolehtien tahtoo tehdä voitavansa teidän
+parhaaksenne? Minusta se olisi oikeus ja kohtuus...
+
+-- Oikein, oikein!
+
+-- Olen sanonut teille, ystävät, että herttua tänä iltana kello
+yhdeksän ajoissa ajaa linnasta Ritariston ja Aatelin luo esittääkseen
+tälle säädylle teidän valituksenne ja kehoittaakseen sitä ajattelemaan,
+mitä sen ja teidän rauhaanne kuuluu...
+
+-- Eläköön herttua!
+
+-- Nyt ei ole tarkoitukseni kehoittaa teitä väkivaltaisuuteen ja
+kapinaan. Ei, sillä tiedätte hyvin, että se voisi päättyä meille
+kaikille hullusti: me olemme kunnon alamaisia, kaikille inhimillisille
+säännöksille kuuliaisia. Tahdon ainoastaan kysyä teiltä yhteisesti,
+kuten jo olen useimmilta yksityisesti kysynyt, ettekö katso oikeaksi ja
+sopivaksi auttaa hyvän herttuan puuhia siten, että kokoatte kaikki
+kisällinne ja palvelijanne ja lähdette linnan luo, ympäröitte herttuan
+vaunut, ja hänen ollessaan herrojen puheilla kannatatte hänen
+esitystänsä sopivilla suosionhuudoilla, että he tietäisivät herttuan
+esiintuovan teidän valituksianne eikä puhuvan omasta päästänsä.
+
+Ehdotus hyväksyttiin suurella mieltymyksellä.
+
+-- Juokaamme siis lähtömalja ja lähtekäämme liikkeelle, sillä aika on
+tullut. Tiedätte kai, ystävät ja suutarit, että kaikki muutkin arvoisat
+ammattikunnat aikovat tehdä samoin. Suuri ja mahtava on se valta, hyvät
+ystävät. Yksimielisyys on voimaa: se olkoon tunnuslauseemme!
+
+Nyt nousi lyypekkiläiseksi mestariksi luultu ja huusi yli joukon
+pauhinan:
+
+-- Lähtömaljat minä kustannan, eikä siihen kelpaa olut, vaan parhain
+viini, mitä isännällämme kellarissaan on. Hoi, isäntä, ymmärrättekö
+yskän? Siinä te seisotte ja töllistelette, niinkuin herrain kukkarot
+möllistelevät kansan rahoja? No, ettekö saa suutanne kiinni ja
+tappianne auki, jos näytän teille tätä.
+
+Näin lausuen uusi puhuja nakkasi täyteen sullotun kukkaron pöytään.
+Jalo metalli helähti ja sai isännän sääret selkään; hän riensi ulos
+noutamaan mitä pyydettiin.
+
+-- Ammattitoveri ja ystävä, sanoi puhuja N:o 1, pannen kätensä puhujan
+N:o 2 leveille hartioille, -- eikö olisi syytä lykätä tämä jalo
+auliuden näytös siksi, kunnes tämä tähdellinen asia olisi onnellisesti
+suoritettu ja me saisimme riemulla tyhjentää useamman kuin yhden maljan
+herttuan, porvariston ja teidän itsennekin onneksi?
+
+-- Minä en juo herttuan maljaa, vastasi puhuja N:o 2 ja työnsi puhujan
+N:o 1 syrjään.
+
+-- Mitä nyt? huudahti tämä. -- Mitä tämä merkitsee? Onko tänne
+ilmestynyt susi leijonain keskeen? Varokaa itseänne... Kuulkaa,
+kuulkaa! jatkoi hän, kun samassa kova hälinä kadulla kiinnitti hänen ja
+kaikkien sisälläolijain huomion puoleensa; -- toverimme ovat jo
+liikkeellä. Kuuletteko? Ylös ja liittykäämme heihin!
+
+Kadulta kuului melua, ja kansanjoukko kulki laulaen ja rähisten ohitse.
+
+-- Olkaa rauhassa, hyvät ihmiset, huusi puhuja N:o 2; -- ettekö huomaa,
+että joukko kulkee etelään päin, ja ellei kaupunki aivan äkisti ole
+käännähtänyt kompassin ympäri, on linna, jonne kai on tarkoitus mennä,
+täältä pohjoiseen päin.
+
+Uteliaimmat vieraista ryhmittyivät raotetun oven ääreen ja katselivat
+ulos pimeälle kadulle.
+
+-- Jumaliste, eivätkö nuo liene aatelisorjia ja kungsholmalaisia, huusi
+muudan; -- ovatko hekin liikkeellä?
+
+-- Se ei olisi mikään kumma, vastasi puhuja N:o 2, -- sillä minä olin
+tänä iltana tunti sitten eräässä ravintolassa, jossa sikäläisen väen on
+tapana kokoontua, ja kuulin siellä miehen, joka nimitti itseään
+vapaaksi aateliskäsityöläiseksi, pitävän puhetta ja kehoittavan
+kokoontuneita lähtemään linnaan sitä varten, että seuraisivat
+herttuata, koskapa tämä tänä iltana menisi Valtasäätyjen
+kokoushuoneeseen esittämään heille, että olisi tuiki tarpeellista
+peruuttaa kaikki ammattikuntia koskevat asetukset.
+
+-- Oi! Mitä sanotte? Onko se mahdollista? huusivat kaikki.
+
+-- Hän valehtelee ... hän on urkkija, huusi puhuja N:o 1, jonka lukija
+epäilemättä on arvannut salaliittolaisten kätyriksi.
+
+-- Suu poikki, poika, lausui puhuja N:o 2, joka oli Vanloon miehiä, ja
+tarttui kovalla kouralla pikkuruista miestä käsivarteen pitäen häntä
+kiinni; -- minä katson kohta sinua hampaihin, jahka vähän odotat. Minä
+puhun ensin asiani. Niin, nähkää, herttua ja kreivi Pietari Brahe
+olisivat muka sopineet siitä, että nykyisillä valtiopäivillä kumotaan
+ammattiasetukset ja porvaristo saatetaan täydellisesti aateliston ikeen
+alaiseksi. Ettekö te, kunnon miehet, ole kuulleet puhuttavan, että
+kreivi Pietari kerran on sanonut ammattikuntien olevan rosvojoukkioita,
+jotka ovat yhtyneet koroittamaan käsiteollisuustavarain hintoja?
+
+-- Olemme, se on totta.
+
+-- No niin, varokaa sitten kuuntelemasta miehiä, semmoisia kuin tämä
+tässä...
+
+-- Ystävät ja suutarit ... yritti pikku mies, joka ei ollut kukaan muu
+kuin Frisendorffin hovimestari; häntä halutti puhua vielä pitemmälti,
+mutta vastustaja kouraisi häntä niin lujasti, että ensimmäinen sana
+hupeni vain huokaukseen.
+
+-- Hän on itse aivan varmasti joku urkkija, vapaatyöläisten kätyrejä,
+jatkoi Vanloon lähetti. -- Uskallanpa lyödä vetoa, ettei hän edes osaa
+mestarikolpakkoakaan tyhjentää, minkä kukin kunnon ammattikuntalaisenne
+taitaa. Annammeko hänen koettaa?
+
+-- Annetaan, annetaan, sorisi joukko, joka nyt alkoi epäilevin ja
+uhkaavin silmin katsella miestä.
+
+Mestarikolpakko, täynnä koukkuja, joissa riippui pieniä,
+suutariammattikunnan vertauskuvilla koristettuja hopeakilpiä, tuotiin
+reunoja myöten täytettynä isännän parhaalla viinillä. Kilvet riippuivat
+siten, että monen niistä täytyi pudota, jos kolpakkoa piteli tottumaton
+käsi.
+
+-- Jos seitsemän kilpeä putoaa, niin hän ei ole teidän
+ammattikuntalaisianne, jatkoi puhuja.
+
+-- Jos kolme putoaa, niin hän tuskin on sittenkään, huusivat useat.
+
+-- Hyvä on. Koeta nyt, poikaseni, ja varo sitten nahkaasi, sillä ellet
+kestä koetta, niin pääset niskahöykässä pihalle...
+
+-- Ja saat selkääsi sitäpaitsi, vakuuttivat useat.
+
+-- Ystävät ja suutarit, jupisi pieni mies arkaillen ja työnsi kolpakon
+luotansa, -- minä vakuutan, että olen täysi suutari...
+
+-- Juo!
+
+-- Ei, antakaa tuon isoäänisen miehen itsensä koettaa! Minä vakuutan,
+että hän ei kestä koetta.
+
+-- Ei mitään mukinaa! Juo!
+
+Pieni mies, nähtyään että oli mahdotonta vapautua kokeesta, tutki
+kolpakkoa joka puolelta ja nosti sitten sen varovasti huulilleen. Mutta
+hänen taitamattomuutensa tämän arvokkaan ammattikapineen käyttämisessä
+teki kaiken varovaisuuden tyhjäksi; useita pikkukilpiä putosi maahan,
+ja tuskin se oli tapahtunut, kun eräs vieraista tempasi kolpakon hänen
+kädestään ja heitti viinin hänen silmilleen.
+
+-- Hän on urkkija, kungsholmalainen, huudettiin yleisesti, ja useita
+käsiä iskeytyi säikähtyneeseen mieheen, antaaksensa hänelle urkkijan
+kyydin.
+
+Mutta hänen harteva vastustajansa ehkäisi suostuttelevin sanoin
+hyökkäyksen, painoi hatun pienen miehen korville, vei hänet ovelle ja
+paiskasi hänet kadulle keskelle uutta väkijoukkoa, joka meluten ja
+räyhäten paraikaa samosi ohi.
+
+-- Ystäväiseni, jatkoi hän sitten, -- teitä on petetty. Muutamat
+ylhäiset herttuan puoluelaiset ovat tahtoneet teidän avullanne edistää
+hänen vehkeitänsä, joilla ei ole teidän toiveittenne kanssa vähintäkään
+yhteyttä. Samalla tavalla on tahdottu petkuttaa verovapaita
+käsityöläisiä uskottelemalla heille, että herttua puolustaa heidän
+asiataan. Minun ystävällinen neuvoni siis on, että te vastoin
+alkuperäistä tuumaanne viettäisitte illan kaikessa rauhassa näitten
+neljän seinän sisäpuolella, ja jos se neuvo teistä on hyvä, niin minä
+kyllä pidän huolen siitä, että kestitystä ei pidä puuttuman...
+
+Siinä silmänräpäyksessä riuhtaistiin ovi auki ja ryhmypatukoilla
+varustettu käsityöläisjoukko syöksyi sisään.
+
+-- Ulos auttamaan, hyvät ystävät, huusi joukon johtaja, roteva
+kupariseppä; -- kungsholmalaiset ja aatelisorjat ovat kokoontuneet, ja
+ovat karanneet niskaamme. Suuri tappelu Mustainmiesten kadulla!
+
+Ja niin olikin laita. Vanloon lähetit eivät vain käyneet
+ammattikäsityöläisten kapakoissa toimimassa salaliittolaisia vastaan,
+vaan olivat varmuuden vuoksi koonneet aateliston veronvapaat
+käsityöläiset ja näitten etunenässä sulkeneet kaikki linnakenttään
+päättyvät kadut. Oli levinnyt huhu, että ammattiporvarien kisällit ja
+oppipojat samana iltana aikoivat lähteä sotaretkelle kungsholmalaisia
+vastaan, ja tämän huhun johdosta olivat kungsholmalaiset kokoontuneet
+yhdistynein voimin hyökkäystä torjumaan. Kun sitten lukuisista
+ammattilaisten ravintoloista, joissa Vanloon miesten ei onnistunut
+saada sanojansa varteenotetuksi, lähti joukkoja linnalle päin, tulivat
+he vihollistensa, vapaiden käsityöläisten, kanssa vastatusten ja
+aloittivat hurjan tappelun, aseinansa nyrkit ja patukat.
+
+Kuparisepän kehoitus singahti kuin tulikipinä ruutiaittaan. Paitsi
+muutamia vanhuksia, jotka katsoivat iälleen ja voimilleen sopivammaksi
+jäädä pikariensa ääreen, kiiruhtivat kaikki muut urhoollisina, kuten
+suutariammattilaisten vanhastaan kuulu maine vaati, painamaan hatun
+otsalleen, kaappaamaan kepin käteensä ja hyökkäämään ulos.
+
+Siellä oli ottelu tuimimmillaan. Neniä turposi runsaasti aimo
+patukkasateessa, moni ruskeasilmäinen urho palasi silmät mustelmissa,
+iskettiin vimmatusti oikeaan ja vasempaan, niinkuin vain humalainen
+voi, keskellä pimeyttä ja sumua. Sotahuutoja, kirouksia ja tuskan
+ulinaa kaikui ahtailla kujilla, kunnes joukot olivat mielestänsä
+saaneet tarpeekseen selkäänsä, ja tuntikauden kestäneen tappelun
+jälkeen vetäysivät molemmat puolueet takaisin haavoittuneittensa kera
+(kaatuneita ei onneksi ollut) ravintoloihinsa, juodakseen toistamiseen
+ja kehuakseen sankaritekojaan. Vanloon miehet seurasivat joukkoja,
+maksoivat kestit eivätkä koko yönä päästäneet taistelijoita
+näkyvistään.
+
+Mutta sillä välin olivat herttuan vaunut vierineet ulos linnanpihasta,
+eikä häntä vastassa ollutkaan kansanjoukkoa, joka seuraisi häntä
+seikkailumatkalle valtasäätyjen luo.
+
+
+_Toinen kohtaus_.
+
+Norrmalmintorin ääressä, lähellä Vanloon taloa, oli siihen aikaan
+ravintola, jota pidettiin pääkaupungin parhaimpana.
+
+Isäntä oli ranskalaisen keittotaidon salaisuuksissa perillä, ja
+etevimmät viinin tuntijat vakuuttivat, että jos hän viiniin sekoittikin
+vettä, niin se tapahtui mitä suurimmalla tarkkuudella.
+
+Laitos oli muuten tunnettu kalliista hinnoistaan ja kauniista
+tarjoilijattaristaan. Ei kumma, että pääkaupungin ilakoivan
+ylhäisönuorison parhaimmat väliin kokoontuivat sen vaatimattomiin
+huoneisiin Bacchusta ja Fortunaa palvelemaan.
+
+_Goinfres-nimellä_ tunnetut juomaveikot olivat pitäneet täällä majaa ja
+pitivät vieläkin, sillä tuo veljeskunta ei vielä ollut aivan
+lopullisesti hajonnut. Kuolema oli tosin levitellyt sen piiriin suurta
+hävitystä ja aina kylvänyt vanhuuden lunta jälkeenjääneiden kutreihin,
+mutta Lorentz von der Linde ja veljekset Horn seisoivat vieläkin
+ikäänkuin mahtavina pylväinä jätteiden keskellä, ja joukko
+nautinnonhaluista nuorisoa oli kerääntynyt näiden huvittelijavanhusten
+ympärille, samalla tavalla kuin Ateenan nuoriso muinoin kokoontui
+epikurolaisten filosofien ympärille.
+
+Mainittiin jo, että kaikki linnaan majoitetun Liljen rykmentin
+upseerit, joita luultiin hallitukselle uskollisiksi, olivat sinä iltana
+kutsutut juhlimaan everstinsä maatilalle, puolentoista penikulman
+päähän kaupungista.
+
+Kutsuja oli tosin näön vuoksi lähetetty rykmentin koko upseerikunnalle,
+mutta muille oli salaa vihjaistu, että he jollakin tekosyyllä
+pysyisivät juhlista poissa. Oli järjestetty niin, että vain
+salaliittolaisten puoluemiehiä sinä päivänä oli palveluksessa.
+
+Nämä olivat miltei kaikki koolla Norrmalmintorin ravintolassa ja
+odottivat, viiniä juoden ja pelaten, merkkiä salaliiton johtajilta,
+joiden päämaja oli Frisendorffin talossa aivan linnan läheisyydessä.
+Täältä haarautuivat kapinaliiton langat, ja ehtimiseen kulki viestejä
+tämän keskuksen sekä linnan, säätytalon ja muiden tärkeiden
+vartiopaikkain väliä.
+
+Puheenaolevista upseereista ainoastaan yksi, Liljen veljenpoika, oli
+tarkemmin selvillä salaliiton oikeasta tarkoitusperästä ja laajuudesta;
+he olisivat muuten aivan varmasti peräytyneet ja kieltäytyneet
+antamasta apuaan. Heille oli uskoteltu, että kysymyksenä oli yksinomaan
+panna kuningasvainajan testamentti toimeen ja vaatia herttua Aadolf
+Juhanalle hänen lainmukainen paikkansa holhojahallituksessa: he olivat
+sitäpaitsi vakuutetut siitä, että nuori kuningas ja leskikuningatar
+hyväksyivät heidän tuumansa, vieläpä että nämä jollakin tavoin olivat
+itse hankkeessa osallisina.
+
+Tähän on lisättävä, että herttua itse ei läheskään tiennyt, kuinka
+laajalle hänen niinsanottujen puoluelaistensa suunnitelmat tähtäsivät.
+Hän oli nukke heidän käsissään, mutta hauras nukke, jota oli kohdeltava
+mitä varovaisimmin. Hän tahtoi itselleen ensimmäisen sijan
+holhojahallituksessa, -- ei enempää eikä vähempää, ja tämän
+toivomuksensa hän sekä houkutuksilla että uhkauksilla tahtoi saada
+hyväksytyksi; niin pitkälle ulottui hänen osallisuutensa
+salaliittolaisten vehkeissä. Mutta jos hän olisi aavistanut olevansa
+hallituksen muutosta tarkoittavan aseellisen kapinan keskipisteenä,
+niin varmaa on, ettei hänen horjuvainen mielensä olisi milloinkaan
+sallinut hänen nousta kuusivaljakon vetämiin juhlavaunuihin, joissa hän
+nyt Romannin rinnalla ajoi linnanpihaan.
+
+Valtaneuvos Skytte kumminkin tiesi, että herttua ensi hämmästyksen
+puuskasta onnellisesti selvittyään ilomielin tyytyisi asemaansa
+valtakunnan ensimmäisenä holhojana niiden miesten rinnalla, jotka
+olivat hänet tähän tähdelliseen virkaan koroittaneet.
+
+Kun herttuan vaunut, uljaan juoksijan vetäminä ja lakeijojen ja
+soihdunkantajien ympäröiminä, pysähtyivät isojen linnanportaiden eteen,
+oli jo eräs liittolaisten ulkovartijoista menossa Norrmalmintorin
+varrella olevaan ravintolaan, antaakseen siitä tiedon kokoontuneille
+kaartinupseereille.
+
+Ennenkuin tämä oli saapunut perille, avattiin Vanloon talon portti, ja
+ajopelit vierivät kadulle aseellisen miesjoukon seuraamina.
+
+Vaunuissa istui Vanloo ja hänen rinnallaan eversti Sparre. Ne kulkivat
+torin poikki Norrbrolle päin. Aseellinen joukko, jonka pistimet
+aika-ajoin välähtivät sumun keskeltä, jakautui kahtia: toinen ryhmä
+seurasi jonkin matkan päässä vaunuja, toinen marssi ravintolaan.
+
+Ravintolan portti ja eteisen ovi salvattiin ja vartijoita asetettiin.
+Sitten johtaja muitten etunenässä riensi portaita ylös toiseen
+kerrokseen.
+
+Isäntä tuli heitä portaissa vastaan ja riensi hätääntyneenä takaisin
+nähtyään meriväen pukuun puetut miehet, joilla kaikilla oli peitset
+kädessä ja pistolit vyössä.
+
+Hän kysyi änkyttäen, mitä he tahtoivat, ja johtaja käski hänen näyttää
+tietä siihen huoneeseen, jossa kaartinupseerit olivat koolla. Isäntä
+osoitti ovea ja tuijotti hämillään yhä edelleen ahavoituneihin,
+parrakkaisiin kasvoihin. Hän epäili murhaa ja ryöstöä, ja luulo
+vahvistui, kun hän apua hakeakseen riensi portaita alas ja näki oven
+kadultapäin teljetyksi ja ulkopuolella vartijoita, jotka oudolla
+kielellä, mutta kyllin selvillä liikkeillä kielsivät häntä tulemasta
+ulos.
+
+Sigurd, sillä hän se oli joukon johtaja, astui saliin; hänen väkensä
+kerääntyi ovelle.
+
+Otettuaan juuri äsken vastaan sanantuojan linnasta istuivat upseerit
+vielä pöytien ympärillä, juoden ja pelaten. Heidän huomionsa kiintyi
+heti tulijaan, ja eräs lähinnä oven suussa istuvista kysäisi, mitä
+hänellä oli asiaa.
+
+-- Minun asiani on viettää ilta herrojen seurassa, vastasi Sigurd; --
+luullakseni ei seurapiiri ole niin tarkasti suljettu, ettei outoakin
+siihen voitaisi ottaa.
+
+-- Eikö teillä ole varsinaista asiaa meille?
+
+Kapteeni Lilje toisti tämän kysymyksen ja astui samassa tulijan eteen,
+jota hän tarkasti kiireestä kantapäähän.
+
+Tämä oli tanakkarakenteinen, sotaisen näköinen mies, säätyläisten
+tapaan puettu. Ainoa tavallisuudesta poikkeava kohta oli leveä vyö,
+josta kaksi pistolia pisti esiin.
+
+-- Asiani, vastasi Sigurd ja kierteli isoja viiksiään, -- on juuri se,
+minkä mainitsin.
+
+-- Mikä?
+
+-- Viettää ilta herrojen seurassa.
+
+-- Mikä on nimenne? Kuka olette?
+
+-- Oikeutettuja kysymyksiä, jotka minun yhtäkaikki täytyy jättää
+vastaamatta.
+
+-- Siinä tapauksessa: kuka teitä on neuvonut tänne? Eikö isäntä, se
+konna, sanonut teille, että nämä huoneet ovat yksinomaan meitä varten?
+
+Kapteeni Lilje aukaisi julmistuneena oven huutaaksensa isäntää, kenties
+myös jouduttaakseen muukalaisen poistumista vähemmän hellätuntoisella
+tavalla.
+
+Mutta kun ovi avautui ja vieraat näkivät aseellisen merimiesjoukon,
+niin he kalpenivat, ja toinen luki toisensa silmistä sen, mitä itsekin
+epäili: meidät on petetty.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? kysyi tuokion vaitiolon jälkeen kapteeni Lilje.
+
+-- Ei mitään ... ei niin mitään, vastasi Sigurd, -- jos te vain, hyvät
+herrat, tyynesti jatkatte hupaisaa ajanviettoanne.
+
+-- Mutta muussa tapauksessa? virkkoi nuori upseeri laskien kätensä
+miekan kahvalle.
+
+-- Muuten saatte tehdä mitä haluatte, ette vain poistua tästä
+huoneesta, ennenkuin vartija Brunke-vuorella ilmoittaa aamun tulon...
+Ei, ei, hyvät herrat, jättäkää miekat koreasti tuppeen! Te olette
+alakynnessä ... huone on piiritetty, portaat täynnä minun väkeäni ...
+ja jos epäilette, etteivät mieheni ensi viittauksestani käytä
+pistimiään, niin tarkastelkaa heitä vielä kerran...
+
+Sigurd vetäytyi oven luo ja aukaisi sen selkoselälleen.
+
+-- Meidät on petetty! mutisivat vieraat toinen toiselleen.
+
+-- Kenen käskystä tämä on tapahtunut? alkoi eräs upseereista kysyä,
+mutta ennenkuin hän oli ehtinyt lopettaa, huusi toinen:
+
+-- Tässä piilee kavallus. Me murtaudumme läpi!
+
+-- Seis! virkkoi Lilje kuolonkalpeana, -- ei vielä väkivaltaa! Asia
+täytyy olla selvillä ensin, ennenkuin tartumme miekkoihin. Kuulkaa,
+tuntematon herra, minä tahdon puhua kanssanne kahden kesken.
+
+-- Hyvä on, vastasi Sigurd; -- kukaan ei toivo enemmän kuin minä, että
+kaikki ratkaistaisiin sovinnolla.
+
+-- Kuka on teidät lähettänyt, ja millaiset ovat ohjeenne? Oletteko
+oikeutettu vastaamaan niihin kysymyksiin? kysyi Lilje, kun hän ja
+Sigurd olivat vetäytyneet erääseen salin kolkkaan.
+
+-- Olen kyllä, minä olen täällä mynher Vanloon käskystä...
+
+-- Vanloon ... hollantilaisen? Mitä se merkitsee?
+
+-- Se merkitsee sitä, että minä olen täällä hänen käskystään...
+
+-- Entä ohjeenne? kysyi Lilje kuiskaavalla äänellä.
+
+-- Ne ovat: pidä salaliittolaiset koossa.
+
+-- Salaliittolaiset? toisti Lilje salaten pelkonsa; -- kuinka
+uskallatte leimata meidät sellaisiksi?
+
+-- Sanat eivät ole minun, vaan mynher Vanloon.
+
+-- Jatkakaa!
+
+-- Pidä salaliittolaiset koossa aamuun asti, lausui hän. Jos he väkisin
+koettavat murtautua läpi, niin pane väkivalta väkivaltaa vastaan ja
+pistä heidät kuoliaaksi ennemmin, kuin annat yhdenkään päästä karkuun.
+
+-- Mitä vielä...
+
+-- Kauemmaksi eivät tehtäväni ulotu. Mynher Vanloo lisäsi kuitenkin...
+
+-- No, Lilje, lausui eräs vanhemmista upseereista, -- onko päästy
+sovintoon, vai kuinka? Me tahdomme tietää, kuka julkenee...
+
+-- Odota, vastasi Lilje, -- keskustelu loppuu siinä paikassa... Mitä
+Vanloo lisäsi?
+
+-- Että tähän toimenpiteeseen on ryhdytty herrojen omaksi hyväksi. Minä
+tahdon estää, sanoi hän, heitä auttamasta miekoillansa hanketta, jonka
+tarkoituksen suhteen heitä on petetty ja jonka seurauksia he eivät voi
+aavistaa.
+
+-- Meidän jäijillemme on siis päästy! sopersi Lilje.
+
+-- Myöskin, jatkoi hän, ovat salaliittolaiset ja se hallitus, jonka he
+tahtovat kukistaa, liian vaatimattomia ja koko juttu liian vähäpätöinen
+ansaitaksensa sijaa historian lehdillä. Kaikki on päättyvä mitä
+suurimmassa hiljaisuudessa. Paitsi minua itseäni ja sinua, ei kukaan,
+ei edes uhattu hallitus saa tietää, että mitään mainittavampaa vaaraa
+on ollut.
+
+-- Sanoiko hän niin?
+
+-- Sanoi, ja hänen sanansa ovat varmemmat kuin konsanaan kuninkaan
+sana.
+
+Lilje tarkasti Sigurdia epäilevin silmin, mitteli levotonna ja
+miettiväisenä lattiata, kääntyi sitten tuskastuneiden toveriensa
+puoleen, jotka asettuivat piiriin hänen ympärilleen, ja ilmoitti
+hiljaisella äänellä heille vieraalta saamansa tiedot.
+
+Nyt syntyi upseerien kesken vilkas kina, jota sentään käytiin
+matalalla äänellä. Tuumailtiin, mitä olisi tehtävä. Toiset näyttivät
+suuttuneilta, toiset alakuloisilta, kaikki tuskaisilta. Lopulta tultiin
+kuitenkin yhteiseen päätökseen: puhujat istuutuivat välinpitämättömän
+näköisinä pöytien ympärille, pikarit täytettiin uudelleen, pelinopat
+pyörivät, puheltiin ja naureskeltiin, jos kohta hiukan väkinäisesti.
+
+Lilje palasi Sigurdin luo, joka tällä välin oli astellut salissa
+edestakaisin, ja sanoi tälle:
+
+-- Hyvä herra, te häiritsette vierasten iloa. Tämä huone on meidän
+käytettävänämme niin kauan kuin täällä tahdomme olla, emmekä me tapamme
+mukaan lähde täältä ennen kuin aamulla. Jos mynher Vanloo on tullut
+hulluksi, niin se on seikka, joka ei kuulu meihin; hänen ja teidän
+tekonne jääköön teidän itsenne, isännän ja oikeuden välillä
+ratkaistaviksi. Mutta jos vielä hetkenkään viivytte meidän joukossamme,
+katsomme sen loukkaukseksi, enkä minä vastaa seurauksista.
+
+Sigurd pohti asiata tuokion ajan ja vastasi:
+
+-- Olkoon minusta kaukana se, että väkisin tunkeutuisin herrojen
+joukkoon. Pääasiasta olemme yhtä mieltä, ja sillä hyvä. Katsotaanpa ...
+muuta ulospääsytietä ei ole, ja me olemme toisessa kerroksessa, siis
+korkealla maasta. Hyvä on, minä siis vietän aikaani niin hyvin kuin
+voin täällä oven ulkopuolella, kunnes torvi Brunke-vuorella toitottaa
+vapahduksen hetkeä. Toivotan herroille hyvää yötä.
+
+Hän poistui huoneesta ja meni rauhoittamaan isännän mieltä jollakin
+keksimällään jutulla, jonka jälkeen hän käski tuoda virvokkeita
+itselleen ja miehilleen maksaen niistä niin paljon yli vaaditun määrän,
+että isäntä ällistyneenä jupisi itsekseen:
+
+-- Jos nuo ihmiset ovat rosvoja, niin ovatpa ne omituisia rosvoja, kun
+antavat enemmän kuin ottavat.
+
+
+_Kolmas kohtaus_.
+
+Tiedämme, että salaliittolaiset olivat jättäneet vaarallisimman
+tehtävän, Ruotsin valtakunnan holhojahallituksen ja neuvoskunnan
+vangitsemisen, herra Kustaa Draken toimeksi.
+
+Sen piti tapahtua heti herttuan lähdettyä linnasta, niin että tieto
+tuosta tärkeästä tapahtumasta ehtisi saapua ritariston ja aatelin
+korviin herttuan vielä ollessa tämän säädyn luona. Liittolaisten
+tarkoitus oli, että tämä _fait accompli_ ["suoritettu asia",
+peruuttamaton teko] yhdessä alemman kansan uhkaavan käytöksen ja
+aatelittomista säädyistä kootun lähetystön kanssa yllättäen lamauttaisi
+ensimmäisen säädyn vastustusvoiman ja pakottaisi horjuvaiset
+sopeutumaan asianhaaroihin ja heti vannomaan uskollisuutta uuden
+järjestyksen lipulle. Mutta jos sääty osoittaisi suurempaa sitkeyttä
+kuin oli odotettu, niin oli liittolaisilla kumminkin sillä hetkellä
+väkevämmän oikeus puolellaan, ja he olivat sitä tapausta varten
+päättäneet käyttää Liljen rykmentin musketteja ja ammattityöläisten
+patukoita tehdäkseen asiasta lopun.
+
+Saavuttuaan linnaan oli herttua pyytänyt päästä nuoren kuninkaan ja
+leskikuningattaren puheille, mutta kun hänelle vastattiin, että
+molemmat korkeat henkilöt olivat rukouskammiossa, oli hän jättänyt
+näille kirjeet ja lähtenyt valtaneuvoston istuntosaliin.
+
+Hänen odottamaton ilmestymisensä ja hiljainen juhlallisuutensa, kun hän
+laski suuren, sinetillä varustetun kirjeen neuvospöydälle, sai
+valtakunnan isät aika lailla hämmästyksiinsä.
+
+-- Jätän tämän kirjeen luettavaksenne sekä tarkoin pohdittavaksenne ja
+toivon, että päätös, jonka sen johdosta teette, tulisi teille kunniaksi
+ja valtakunnalle onneksi.
+
+Siinä kaikki, mitä hän kokoontuneille herroille lausui, jonka jälkeen
+hän lähti salista, välttääkseen epäilemättä niitä karttavia kysymyksiä,
+joita nämä varmaan tapansa mukaan olisivat Hänen Korkeudelleen tehneet
+päästäkseen selville hänen esiintymisensä syistä.
+
+Herra Pentti oli puolisen tuntia ennen herttuan tuloa ottanut puheeksi
+arkaluontoisen asian, jonka täytyi herättää kiivasta sananvaihtoa.
+Kysymys koski erinäisiä valtion varoja, jotka olivat kadonneet erään De
+la Gardien ja hänen puolueensa suosiman virkamiehen käsistä. Muutamat
+näennäisesti säyseät, mutta itse asiassa terävät huomautukset herra
+Pentin suusta olivat antaneet keskustelulle hänen haluamansa suunnan,
+eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän, ollen suuttuvinaan niistä tuimista
+hyökkäyksistä, jotka hänen oli onnistunut kohdistaa itseensä, saattoi
+ottaa ne syyksi noustakseen ja poistuakseen istuntosalista.
+
+Herra Pentti riensi salaliittolaisten päämajaan.
+
+Täällä vallitsi suuri pelko ja hajaannus.
+
+-- Mitä nyt? kysyi hän hätääntyneenä, -- mitä on tapahtunut?
+
+-- Te tulette linnasta? kysäisi Frisendorff ja pyyhki hikeä otsaltaan.
+
+-- Linnasta.
+
+-- No niin, ettekö huomannut mitään epäiltävää, mitään, josta voisi
+aavistaa, että hankkeemme on tullut ilmi?...
+
+Kaikki odottivat hengähtämättä Pentti Skytten vastausta.
+
+-- En, virkkoi hän, -- mutta mistä tämä hätä?
+
+-- Me olemme kaikki satimessa, sanoi Ribbing, -- meidän täytyy
+hajaantua, ennenkuin...
+
+-- Täällä on joku salainen kavaltaja...
+
+-- Malttakaa, hyvät herrat, sanoi herra Pentti koettaen näyttää
+levolliselta, -- meidän täytyy käsitellä asia järjestyksessä. Te
+kysyitte, enkö havainnut neuvoskunnassa mitään epäiltävää. En,
+ystäväiseni, ellen ole kuuro ja sokea, niin uskallan väittää, ettei
+hallituksella ja neuvoskunnalla ole kaukaisinta aavistustakaan siitä,
+mitä on tapahtumassa. Ja kun meillä siltä taholta ei ole mitään
+pelkäämistä, niin enpä totta tosiaan käsitä, mistä tämä päätön melu,
+tämä silmitön säikähdys ... sanalla sanoen, mitä on tapahtunut?
+
+-- Merkillistä, sanoi Frisendorff vähän tyyntyen, -- ja täällä me
+olemme mitä suurimmassa pelossa. Kuulkaahan! Vahtimiehemme saapuvat
+ammattikäsityöläisten luota toinen toisensa jälkeen ilmoittaen, että
+heitä yhdennellätoista hetkellä on kohdannut vastus Jumala ties minkä
+salaperäisen vallan kätyrien taholta. Samat asiamiehet ovat saaneet
+koolle aatelistyöläisiä ja kungsholmalaisia; ja heidän ja
+ammattilaisten välillä on ollut käsikahakkaa. Siltä taholta ei meillä
+siis ole mitään odotettavissa. Mutta sitten tulee jotakin vielä
+käsittämättömämpää. Ystävämme aatelittomien säätyjen joukossa ovat
+tuntemattomalta taholta saaneet varoituksen. Lähetystöstä Ritariston ja
+Aatelin luo ei siis tule mitään. Mitä suurin hämmennys vallitsee
+puoluelaistemme kesken. Kuinka tämä on selitettävissä? Eikö meillä ole
+syytä pelätä pahinta?
+
+Herra Pentti kalpeni huomattavasti.
+
+-- No, mikä on teidän ajatuksenne? kuiskasivat useat.
+
+-- Minä en toden totta voi selittää tätä ... mutta ... varsinaista
+vaaraa ei sentään ole pelättävissä... Hallitushan ei tiedä kerrassa
+mitään ... ja asia on kuin onkin jo alulla ... kotvan päästä on
+ratkaisu tiedossamme... Odottakaamme niin kauan tyynesti, hyvät
+herrat... Me emme siis tällä hetkellä voi luottaa roskaväen apuun
+emmekä myöskään puoluelaisiimme aatelittomissa säädyissä, mutta linna
+on vallassamme, ja Drake tekee kyllä aikanaan asiasta lopun...
+
+Herra Pentin epävarma käytös lisäsi vain salaliittolaisten pelkoa.
+Kotvan kuluttua saapui tiedonanto, että herttua oli tullut linnaan.
+
+Kymmenen minuuttia sen jälkeen syöksähti sisään eräs Liljen rykmentin
+upseereista, jotka sinä iltana olivat palveluksessa linnassa. Hän
+ilmoitti, että kun hän sovittuna aikana riensi ravintolaan
+Norrmalmintorin varrelle kutsuakseen sinne kokoontuneet toverit
+paikoilleen, oli kaikki ovet salvattu.
+
+Ennenkuin ehdittiin selvitä tästä uudesta hämmästyksestä, tuli maaherra
+Graan ja ilmoitti, että herttua oli lähtenyt linnasta ja ajanut
+Ritariston ja Aatelin luo, mutta että kansajoukkoa ei ollutkaan häntä
+saattamassa.
+
+Heti sen jälkeen saapui tiedonanto Drakelta, joka oli vartioinut linnan
+lähistöä. Kirjeessä oli vain seuraavat rivit:
+
+-- Sparrea ei ole saatu vangiksi. Hän ei ole pysynyt kotosalla. Asia
+ratkaistaan heti.
+
+-- Pian! Meidän täytyy estää häntä! huudahti Frisendorff.
+
+Hän hyökkäsi ulos monien liittolaisten seuraamana.
+
+-- Luultavasti he tulevat liian myöhään, lausui herra Pentti toisille,
+jotka kalmankalpeina ja epäröivinä seisoivat hänen ympärillään. --
+Hyvät herrat, jos Drake tekee hullun kepposen, jos hänen hassuun
+päähänsä on juolahtanut kourallinen roskaväkeä mukanaan tunkeutua
+linnaan ja tehdä väkivaltaa maan hallitukselle, niin mitä meillä on
+siinä tekemistä? Vastatkoon hän puolestaan. Ja jos hän, tuo raivopäinen
+hullu, sitten syyttää meitä osallisiksi samaan rikokseen, niin kysymme:
+mitenkä hän tämän typerän syytöksensä näyttää toteen?... Ja koko maassa
+tullaan pitämään sitä naurettavana, sillä mitenkä tervejärkiset
+ihmiset, puhumattakaan varovaisuudestaan ja älykkyydestään tunnetuista
+miehistä, voisivat antautua mokomaan maankavaltamis-narripeliin? Hyvät
+herrat, menkää rauhassa kotiin ja heittäytykää unen helmoihin, jos
+teitä haluttaa. Minua puolestani unettaa niin, etten toden totta saa
+silmiäni kunnolla pysymään auki. Minä lähden kotiin ja paneudun
+nukkumaan vanhurskaan unta, ja miten suuresti hämmästynkään, kun
+huomenna herään ja luokseni pyrkiviltä virkaveljiltä saan kuulla, mitä
+tänä iltana on tapahtunut. Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne.
+
+Herra Pentti kääriytyi kauhtanaansa, painoi hatun kähäräperuukilleen,
+kahmaisi ison kultanuppisen keppinsä, kumarsi oikealle ja vasemmalle ja
+lähti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muutamista sanoista, jotka Ahasverus-kellarissa lipsahtivat erään
+vieraan suusta, on lukija saanut tietää, että noituudesta syytetyt
+naiset sen päivän jälkeisenä aamuna, jonka tapauksia nyt kuvataan, oli
+hovioikeuden tuomion nojalla vietävä kihlakunnan teloituspaikalle
+mestattaviksi ja roviolla poltettaviksi.
+
+Eerikin Hovioikeudelle antama kertomus niistä huomioista, joita hän oli
+noitatutkinnoissa tehnyt, kuin myös Inkerin ja Ellin entisestä elämästä
+ja käytöksestä vankilassa, oli jäänyt tuloksia vaille. Inkerin ja Ellin
+ilmoitus, että heidät kiduttamalla oli pakotettu tunnustamaan itsensä
+syypäiksi, oli jätetty huomioon ottamatta. Samoin kuin muutkin
+taikauskon uhrit tuomittiin äiti ja tytär menettämään henkensä ja
+heidät oli määrä viedä seuraavana aamuna mestauspaikalle
+kuolemanrangaistusta kärsimään.
+
+Kello on lähes kahdeksan korvilla iltasella. Eerikki oleilee
+asunnossaan. Hän on tehnyt kaiken voitavansa pelastaakseen onnettomat.
+Hän oli pyytänyt ja päässyt kreivien Pietari Brahen ja Maunu de la
+Gardien puheille, hän oli käynyt useimpien Hovioikeuden jäsenten luona
+-- kaikki turhaan. Kaikki olivat sanoneet, etteivät he voi estää
+oikeuden menoa, ja monet ennakkoluuloisimmista herroista olivat
+kummeksineet sitä, että pappismies oli halukas vaikuttamaan
+pahantekijöiden hyväksi, joiden syyllisyys oli yhtä ilmeinen kuin se
+oli jumalaton ja kauhea.
+
+Aika, jolloin Eerikin on mentävä vankien luo, on käsissä. Hän on
+päättänyt viettää yhdessä heidän kanssaan heidän viimeisen yönsä
+pitkät, tukalat hetket, seurata heitä mestauspaikalle ja olla heidän
+läheisyydessään heidän mennessään kuolemaan. Ääretön tuska täyttää
+hänen sielunsa: hän on kehoittanut heitä tunnustamaan itsensä
+syyllisiksi ja siten ollut syöksemässä heitä turmioon, josta hän nyt
+itseänsä soimaa. Totta on, että heidät muussa tapauksessa kiduttamalla
+olisi pakotettu tekemään sama tunnustus, mutta siitä ei ole Eerikille
+minkäänlaista lohtua: hän ei edes ajattele sitä. Niin kauan kuin vielä
+saattoi jotakin toivoa oikeuden tutkivalta silmältä tahi ihmisten
+sääliväisyydeltä, oli hän, tyynesti luottaen Kaitselmukseen, odottanut
+puuhiensa hedelmiä. Nyt, kun kaikki toivo oli sammunut, hänen sielunsa
+horjui niinkuin ruoko myrskyssä, ja yltyvä hätä uhkasi muuttua
+epätoivoksi, kunnes vasta kiivaan taistelun jälkeen ristiriitaisten
+tunteiden ja ajatusten myllertävä vuo keskittyi yhdeksi ainoaksi
+valtavaksi avunhuudoksi Jumalan luo.
+
+Hän tunsi vielä itsessänsä tuon kiihtyneen, suloisesti järkyttävän
+mielialan vaikutusta, jota Jumalan tahtoon rajattomalla nöyryydellä
+alistunut sielu tuntee -- kun hänen silmänsä sattuivat paperiin, joka
+oli hänen pöydällään samana iltana tulleiden kuulutusten joukossa,
+mitkä hänen seuraavana sunnuntaina piti lukea seurakunnalleen julki.
+Hän otti paperin, tietämättä miksi, ja luki sen kiireesti.
+
+Sen sisällys vaikutti häneen kuin sähkötärähdys. Se oli Vanloon laatima
+kuulutus. Hän luki nimet Inkeri ja Elli ... olosuhteet, joissa
+kuulutettujen henkilöiden ilmoitettiin eläneen, näyttivät soveltuvan
+niihin tietoihin, jotka nuo kaksi naista itse olivat entisistä
+elämänvaiheistaan antaneet.
+
+Siinä oli kylliksi. Eerikki tunsi rukouksensa tulleen kuulluksi, hän
+näki tässä Jumalan sormen johdatuksen. Se vaikutti häneen kuin ihme.
+Toinnuttuaan ensimmäisestä valtavasta hämmästyksestään hän kokosi
+ajatuksensa ja riensi täyttämään pelastustyötä, jonka onnistumista hän
+ei enää epäillytkään.
+
+Hänen tiensä kävi niitä katuja pitkin, missä kansanmeteli riehuili. Hän
+tunkeutui vastaan tulevien joukkojen, rähisevien ja tappelevien
+laumojen läpi, ihmettelemättä edes syytä tähän hurjaan hälyyn, ja
+riensi linnan ohi Norrbron poikki Vanloon taloon Norrmalmintorin
+varrelle.
+
+Hän pyysi ensimmäistä kohtaamaansa palvelijaa saattamaan hänet mynher
+Vanloon luo.
+
+Palvelija vastasi, että hänen herransa äsken oli lähtenyt ajelulle, hän
+ei tiennyt oikeastaan minne, mutta jos asia oli tärkeä ja pastori
+suvaitsi kirjallisesti esittää sen, niin mynher Vanloo saisi kirjeen
+viipymättä.
+
+Eerikin täytyi mukautua asianhaaroihin. Hän pääsi huoneeseen, sai
+kirjoitusneuvot, kirjoitti kiireesti ja sulki sinetillä kirjelipun,
+jossa hän ilmoitti Vanloolle, että hänen kuuluttamansa henkilöt oli
+löydetty, että he istuivat linnanvankilassa aiheettomasti syytettyinä
+noituudesta, että ensi yö oli onnettomien viimeinen, jollei pikainen
+pelastus ennättäisi, koska heidät oli määrä seuraavana aamuna viedä
+teloituspaikalle kuolemanrangaistustaan kärsimään.
+
+Niihin sanoihin päättyi kirje, jonka nopeat kynänkäänteet todistivat
+sitä kiirettä ja mielenliikutusta, minkä vallitessa se oli kyhätty.
+
+-- Tämän kirjeen pikaisesta perilletulosta riippuu kahden herrallenne
+kalliin ihmishengen pelastus, sanoi Eerikki palvelijalle; -- onko minun
+tarvis sanoa muuta?
+
+-- Olkaa huoleti, vastasi palvelija, -- mynher Vanloo saa sen puolen
+tunnin kuluttua käsiinsä.
+
+Eerikki riensi nyt takaisin linnaan. Hän aikoi ensin tarkemmin
+pohtimatta antaa Inkerille ja Ellille tiedon tuosta kuin ihmeen kautta
+auenneesta pelastumisen mahdollisuudesta. Hänellä oli, kuten tiedämme,
+vapaa pääsy linnan vankilaan. Mutta vasta nyt, hänen lähetessään
+linnaa, alkoi pelko saada valtaa hänen sielussaan. Että Inkeri ja Elli
+olivat juuri ne, joita Vanloo kuulutuksellaan haki, sitä hän ei
+epäillyt, eikä myöskään, että tämä mahtava mies kaikin tavoin koettaisi
+vaikuttaa näiden ihmisten kohtaloon, koska hän oli ryhtynyt sellaisiin
+toimiin heidän löytämisekseen: mutta riittikö Vanloon mahti viime
+hetkessä pysähdyttämään lain miekan? Eikö ollut luultavaa, että Vanloo,
+aikansa ennakkoluuloihin kallistuvana, jättäisi poloiset heidän oman
+onnensa nojaan saatuaan tiedon niistä kauheista rikoksista, joista
+heidät oli tuomittu? Eerikki ei tiennyt mitä laatua Vanloon
+myötätuntoisuus näitä naisparkoja kohtaan oli: kenties moinen havainto
+sen hyvinkin riittäisi tukahduttamaan. Olisi niinmuodoin epäviisasta,
+olisi julmaa jonkin hataran pelastumismahdollisuuden nojalla virittää
+uutta maallista toivoa sydämiin, jotka kovan taistelun jälkeen olivat
+alistuneet Jumalan tutkimattomiin päätöksiin ja vihkiytyneet kuolemaan.
+
+Näissä mietteissään Eerikki lähenemistään läheni linnaa. Hänen
+kulkunsa, äsken ilon keventämä, oli nyt hiljaista, hänen rintaansa,
+jota äsken paisutti onnellinen toivo, pusertivat tuskalliset
+epäilykset.
+
+Hän oli kulkenut Norrbron yli, ja kuninkaallista palatsia ympäröivä
+muuri kohosi nyt hänen edessään miltei läpinäkymättömän sumun keskellä.
+
+Mutta samassa salpasi häneltä tien kansanjoukko, joka tiheästi yhteen
+sulloutuneena seisoi parinkymmenen askelen päässä pohjoisesta
+porttiholvista. Sumu ja pimeys oli niin synkkä ja joukko niin
+hiljainen, että Eerikki ei huomannut sitä, ennenkuin hän näki
+ympärillään hurjia parrakkaita, keihäillä, sapeleilla ja pistoleilla
+varustettuja miehiä, joiden mykkä äänettömyys herätti hänessä yhtä
+suurta kummastusta kuin heidän ulkomuotonsakin. Sumusta astui esiin
+uusia haamuja, jotka näyttivät nousevan ikäänkuin linnankaivannosta,
+missä airojen hiljaisesta, mutta tiheästä loiskunnasta päättäen oli
+veneitä liikkeellä.
+
+-- Mitä te katselette? kysyi eräs pitkäkasvuinen, samettitakkinen nuori
+mies, joka ei ollut kukaan muu, kuin toinen luutnantti Scyllasta; --
+menkää te menojanne, hurskas pappismies! Mutta jos uteliaisuuden vuoksi
+haluatte tietää, keitä olemme, niin tietäkää, että olemme mynher
+Vanloon prikin Algernon Sidneyn miehistöä ja että väijymme täällä
+eräitä laivastamme paenneita konnia, joiden pitäisi luulomme mukaan
+kulkea tämän kautta.
+
+-- Kaiketi siis myös tiedätte, missä isäntänne, mynher Vanloo,
+parast'aikaa oleilee, kysyi Eerikki.
+
+-- En, vastasi samettitakkinen mies, -- enpä tosiaankaan voi sanoa,
+missä mynher suvaitsee oleskella.
+
+Eerikki sanoi hyvästi, jatkoi kulkuaan ja meni sisään himmeästi
+valaistusta portista, missä vahtisotamies puheli erään vanginvartijan
+kanssa huomispäivän suuresta juhlatilaisuudesta, noitien poltosta.
+
+Kun hän sitten, vahtimiehen seuratessa avainkimppuineen, astui vankilan
+eteiskäytävään, tunsi hän tuskallisen pelon pääsevän hänessä entistä
+suurempaan valtaan: hän painoi käden kovasti rintaansa vastaan
+vahtimiehen kiertäessä avainta lukossa ja aukaistessa natisevan oven.
+
+Eerikki astui sisään.
+
+Lamppu loi himmeätä valoaan noiden kahden naisen surulliseen asuntoon.
+Inkeri makasi kurjalla vuoteellaan; hän oli hetken uinahtanut, ja Elli
+istui hänen päänaluksensa vieressä nojaten otsaansa samaan tyynyyn,
+jolla äidinkin pää lepäsi.
+
+Oven rasahtaessa Inkeri heräsi.
+
+Vieno ilo välähti naisten kalpeille kasvoille, kun he näkivät ystävänsä
+ja sielunpaimenensa. Elli suuteli hänen kättään, ja Inkeri tarttui
+toiseen käteen ja lausui:
+
+-- Oi, te viivytte nyt seurassamme niin kauan kuin meille aikaa on
+suotu ... minä olen nukkunut niin hyvin ... viimeisen kerran ... ja
+näin unessa poikani. Se oli herttainen uni, ja minä toivon, että Jumala
+antaa sen pian toteutua taivaassa. Elli, sinullahan on muistoesine
+herra Aadolfille ... muistutan sinua siitä, ennenkuin ajatuksemme
+kaikkoavat maallisista, katoavista kappaleista ... pastori vie sen ynnä
+viimeisen hartaan tervehdyksemme tuolle hyvälle herralle.
+
+Elli otti taskustaan pienen muistoesineen, hänen hiuksistaan
+taidokkaasti palmikoidun kukkasen.
+
+-- Antakaa tämä hänelle, sanoi tyttönen hiljaa, -- ja sanokaa, että
+minä suuresti häntä rakastin...
+
+Ellin silmiin herahti kyynel hänen näitä sanoja lausuessaan.
+
+-- Antakaa anteeksi, Inkeri ja Elli, sanoi nyt Eerikki, ja syvä huokaus
+kohosi hänen rinnastaan, -- minun täytyy vähän aikaa koetella
+kärsivällisyyttänne puhuakseni asioista, joiden tällä hetkellä
+oikeastaan tulisi olla vieraat teidän ajatuksillenne... Inkeri,
+oletteko kuullut nimen Vanloo?
+
+-- Vanloo? toisti Inkeri tapaillen muististaan.
+
+-- Äiti, sanoi Elli, -- Vanloo, sehän on sen muukalaisen nimi, joka
+asui metsässä siinä talossa, jota sanottiin metsästysmajaksi.
+
+-- Niin se taisi olla, tai jotenkin sinnepäin. Minä näin hänen joskus,
+useimmiten hämärissä, ratsastavan mökkini ohi.
+
+-- Ettekö koskaan nähnyt häntä niin läheltä, että olisitte voinut
+tarkastaa hänen kasvojaan? kysyi Eerikki.
+
+-- En.
+
+-- Mutta minä kerran näin, virkkoi Elli; -- hän näytti niin lempeältä
+ja kauniilta.
+
+-- Muistatko ennen nähneesi samat kasvot? kysyi Eerikki edelleen.
+
+-- En, vastasi Elli pudistaen päätään.
+
+-- Inkeri, lausui Eerikki, -- tuo Vanloo, joka on ylhäinen ja mahtava
+mies, on lähettänyt kirjoituksen luettavaksi julki kaikissa maan
+kirkoissa, jossa hän kuuluttaa kaksi teidännimistänne henkilöä
+etsittäväksi; näitä, joista toinen äiti, toinen tytär, hän kehoittaa
+saapumaan luokseen, kuulemaan tärkeitä ja iloisia sanomia...
+
+Inkeri kävi tarkkaavaiseksi: hänen silmänsä seurasivat herkeämättä
+Eerikin huulia. Tämä jatkoi:
+
+-- Kirjoitus, jonka mainitsin, tuotiin minulle tänä iltana. Se on
+minulla mukanani, ja minä pyydän, että niin tarkkaan kuin mahdollista
+kuuntelisitte joka ainoata sanaa, kun minä nyt sen luen.
+
+Samassa kuului ulkoa kimakka, huikea vihellys, niinkuin
+merkinantopillin ääni. Se kuului linnankaivannosta päin, aivan läheltä
+Inkerin ja Ellin vankilan ikkuna-aukkoa.
+
+-- Minä kuuntelen tarkkaavaisesti ... mutta lukekaa pian! lausui
+Inkeri, ja hänen äänensä ilmaisi sydämen levottomasta aavistuksesta
+herännyttä mielenkiintoa.
+
+Sama aavistus heräsi Ellissäkin, mutta paljon selvempänä. Hän muisti
+illan, jolloin hänen äitinsä kummallisessa puolihorrostilassaan oli
+luullut pojakseen Aarnoksi tuota vierasta, joka silloin kuutamossa
+ratsasti heidän yksinäisen mökkinsä ohi. Ratsastaja oli ihan varmaan
+metsästysmajan omistaja Vanloo, ja samainen Vanloo kuulutti nyt
+etsittäväksi kahta henkilöä, jotka olivat äiti ja tytär, nimeltään
+Inkeri ja Elli. Salaman nopeudella kutoutuivat nämä ajatukset toisiinsa
+Ellin sielussa...
+
+Eerikki alkoi lukea kuulutusta, mutta ei ehtinyt pitkällekään, kun
+Inkeri äkkiä kavahti pystyyn ja lausui:
+
+-- Kukahan tuon on mahtanut kirjoittaa? Kuka tuntee niin tarkoin
+entiset elämänvaiheeni? Kuka on tuo Vanloo? Vastatkaa!
+
+-- Vanloo on ulkomaalainen ... Hollannin lähettiläs...
+
+-- Ulkomaalainen? Se on mahdotonta ... tai onko hän... Sama se, minä
+tahdon puhutella häntä, tahdon nähdä hänet. Ei kukaan muu kuin poikani
+ole voinut hänelle näitä tietoja antaa ... ja tahtoohan hän saattaa
+_iloisen_ sanoman tiedokseni, sanoittehan niin?
+
+Inkeri puhui kuumeisella kiihkolla.
+
+-- Sanoin, vastasi Eerikki, -- niin hän kirjoittaa.
+
+-- Siinä tapauksessa poikani elää... Oi, Jumala, Jumala... Viekää minut
+hänen luokseen, minä tahdon nähdä hänet.
+
+Inkeri ei muistanut, missä oli. Hän ei muistanut, että vankilan muurit
+piirittivät häntä ja että kun ovi pian avattaisiin, hänen tiensä vei
+kuolemaan ja rovion liekkeihin.
+
+-- Mikä on muukalaisen ristimänimi? kysyi Elli yhtä innokkaasti, --
+tiedättekö sen?
+
+-- Olen kuullut hänen ristimänimensä ja ... on se tässä
+kuulutuksessakin, vastasi Eerikki, silmäten paperiin, -- mynher Vanloon
+ristimänimi on Aarno. Antaako se asiaan jonkinlaista selvyyttä?
+
+Inkeri ja Elli vastasivat riemuhuudolla ja syöksähtivät toistensa
+syliin.
+
+Eerikki katseli kohtausta sanomattomalla hämmästyksellä, ja aavistus
+tämän äkillisen molemminpuolisen tunteenpurkauksen syystä täytti hänen
+sielunsa.
+
+-- Hän on minun poikani, huudahti Inkeri mielettömänä ilosta. --
+Löysinpä hänet jälleen... Elli, Elli, sinä olet löytänyt veljesi...
+
+-- Teidän poikanne! toisti Eerikki saman ihastuksen vallassa. -- Niin
+se on, sen täytyy olla niin. Minä heikko, joka epäilin, vaikka näin
+Jumalan sormen viittauksen!
+
+Ulkona vihellettiin uudestaan ja yhtä kimeästi kuin ensikerrallakin,
+mutta kukaan sisällä-olijoista ei sitä kuullut. Merkki kutsui Draken
+miehiä niiden eri porttien kautta, joiden eteen heidät oli sijoitettu,
+ryntäämään linnaan.
+
+-- Minun täytyy nähdä hänet, jatkoi Inkeri. -- Mutta, oi Jumala, lisäsi
+hän tuskaisella äänellä, -- kenties hän on hyvin kaukana ... ja
+kuolemankello kutsuu meitä muutaman tunnin päästä ... ehkä on jo
+myöhäistä!
+
+Tuo ajatus lannisti, mykisti Inkerin. Hän väänteli vavisten käsiänsä ja
+katsahti toivottomasti ympärilleen harmaihin vankilan muureihin.
+
+-- Herra pastori, virkkoi Elli ja otti Eerikin käden käsiensä väliin,
+-- tuokaa hänet tänne! Meidän täytyy nähdä hänet, ennenkuin kuolemme.
+Ei, nyt minä en tahdo kuolla. Sanokaa pyöveleillemme, että heidän
+täytyy antaa meille lykkäystä ... he eivät voi olla niin kovia että
+erottaisivat äidin jälleen löydetystä pojastaan, sisaren veljestään,
+ennenkuin he ovat saaneet syleillä toisiaan ja sanoa toisilleen
+viimeiset jäähyväiset... Mutta he ovat julmia, säälimättömiä ... he
+eivät kuule rukousta... Äiti, meidän täytyy paeta: eivät muurit, eivät
+mitkään portit voi estää meitä...
+
+-- Paeta? toisti Inkeri ja lysähti tuolille. -- Lapsi, sinä hourit.
+
+Siinä tuokiossa kuului linnanpihalta kovaa meteliä, huutoa ja aseitten
+kalsketta. Melu läheni.
+
+-- Jos hän löytää heidät eikä voikaan pelastaa ... jos hän tulee ja
+näkee heidän häpeällisen kuolemansa! Oi, se olisi kauheata... Niin
+ajatteli Eerikki, ja se ajatus oli hetkeksi mykistänyt hänet ja
+viivyttänyt hänen päätöstänsä heti hakea ilmi Vanloo.
+
+Tähän asti ei kukaan sisällä-olijoista ollut huomannut ulkona
+puhjennutta melskettä; mutta nyt kuului hurjaa huutoa yhä lähempää
+käytävästä, aseet rämisivät, ovien saranat natisivat, kun niitä
+väännettiin auki, rautasalvat putosivat kilahtaen lattiakiville.
+
+Osa Draken miehiä oli murtautunut linnanvankilaan päästääksensä irti
+vangit. Lukija tietää tämän sisältyneen Draken suunnitelmaan; hän
+tahtoi siten lisätä hämminkiä ja kääntää huomion pois pääyrityksestä,
+jota hän itse lukuisamman joukon etunenässä oli rientänyt panemaan
+toimeen.
+
+Vahtimies oli jättänyt avaimen suulle siksi aikaa, kun Eerikki oli
+vankien luona.
+
+Ovi avattiin selko selälleen. Aseita välkkyi, haamuja vilisi
+käytävälampun himmeässä valossa.
+
+-- Ulos, yön lapset! Ulos, saakeli soikoon! Te olette vapaat,
+huudettiin tyrmistyneille vangeille keskellä pauketta, jota vielä
+jatkui ovia avattaessa ja salpoja pudotellessa.
+
+-- Kuuletko, äiti? Ne huutavat, että me olemme vapaat! Tule! Jumala on
+kuullut rukouksemme, hänen kätensä on avannut vankilamme oven...
+Tule! Me riennämme Aarnon luo, huusi Elli mielettömänä ja tarttui
+suonenvedontapaisella voimalla äitiänsä käsipuoleen.
+
+-- Kuuletko! Arnoldin luo! toisti hän kiihkeästi, kun Inkeri, jonka
+päätä huimasi, vielä viipyi.
+
+-- Pian! Tulkaa! lausui Eerikki, jonka ajatukset tuskin lienevät olleet
+Inkerin ajatuksia selvemmät, ja hän auttoi vanhusta nousemaan tuolilta,
+jolle tämä oli lysähtänyt. -- -- -- -- --
+
+He riensivät ulos.
+
+Käytävästä haarautui useampia solia, jotka kaikki veivät linnanpihalle,
+mutta tavallisissa oloissa pidettiin näiden solien päissä olevat vankat
+rautaovet suljettuina.
+
+Pakolaiset lähtivät keskellä mylläkkää suorinta tietä pihalle. He eivät
+nähneet oikealle eivätkä vasemmalle, eivät huomanneet mitä heidän
+ympärillään tapahtui, eivät aavistaneet keitä heidän vapauttajansa
+olivat, he riensivät vain edelleen. Mutta pian keskeytyi heidän
+pakonsa: uloskäytävän sulki aaltoileva ihmisjoukko, jonka päiden päällä
+välkkyi aseita lepattavassa valossa; pyssyjä laukaistiin, huudettiin ja
+kiljuttiin, tapeltiin mies miestä vastaan. Pakolaiset kääntyivät
+takaisin ja etsivät toista ulospääsytietä; he samosivat läpi holvin,
+missä tappelu ei vielä ollut ehkäissyt parhaillaan tapahtuvaa
+vapautustouhua. Avoimista ovista syöksyi ulos vankeja, miehiä ja
+naisia, hajautuen hurjassa hämmingissä kaikille haaroille, jotkut
+seuraten samaa tietä kuin hekin. Sitten he olivat linnanpihalla. Synkkä
+pimeys ympäröi heidät, sillä kaikki lyhdyt oli särjetty. Joukkoja kulki
+edestakaisin, huutoja, kirouksia, komentosanoja kajahti ehtimiseen, ja
+pihan eteläpuolelta, missä kasarmi oli, kuului rummun pärinää.
+
+Draken väki oli äkkiarvaamatta karannut vahtien kimppuun, mutta
+kun meteli oli herättänyt linnanpalvelijain huomiota ja kun
+ensihämmästyksen puuska oli haihtunut, oli kaikilla tahoilla annettu
+hälytysmerkkejä. Drake ei tiennyt, että salaliittolaisten ystävät
+Liljen rykmentin upseerikunnassa eivät voineet asettua paikoilleen: hän
+toivoi linnan miehistöltä ainakin sitä apua, mitä se toimettomana
+pysyen olisi voinut antaa, kunnes hän olisi täyttänyt tehtävänsä ja
+kapinaliiton johtajat ilmestyneet huutamaan valtakunnalle uuden
+hallituksen. Nyt riensivät ne kolme tai neljä upseeria, jotka olivat
+jääneet kasarmiin ja siten pelastuneet vangiksi joutumasta, varmoina
+siitä, että liittolaisten yritys oli mennyt myttyyn, ja valmiina
+poistamaan kaiken epäluulon itsestään, ensimmäisen hätämerkin kuultuaan
+kutsumaan sotajoukkoa aseisiin: joukko sotamiehiä oli jo kuitenkin
+käskyä odottamatta karannut vanginvartijain ja linnanpalvelijain
+avustamana tuntemattoman vihollisen kimppuun. Ei tiedetty, mitä
+oikeastaan oli tapahtumassa, ja luultiin vain, että metelin tarkoitus
+oli päästää vangit irti linnanvankilasta. Taistelu jatkui aitauksen
+sisässä ja vankilan vieressä, ja sen aallot murtuivat sokeasti
+toisiansa vastaan keskellä sumua ja pimeyttä. Taistelijat eivät
+itsekään olleet selvillä tapahtumien kulusta. Hajajoukkojen ja
+lähettien välitse, jotka kiitivät taistelupaikalle tai olivat saaneet
+käskyjä eri tahoille vietäviksi, samosivat pimeän peitossa pakoilevat
+vangit ja heidän takaa-ajajansa kaikki yhtenä rykelmänä.
+
+Kun Inkeri ja Elli olivat Eerikin rinnalla tulleet linnanpihalle,
+suljettiin sen kolmesta portista kaksi ja vartijoiksi asetettiin niitä
+miehiä, jotka rummun pärinä oli koonnut päällikköjen ympärille. Kolmas
+eli pohjoinen portti oli vielä auki ja vartioimatta, kenties sen
+vuoksi, että Drakella olisi mahdollisuus palata takaisin. Samassa
+tuokiossa syöksyi isoja linnanportaita alas aseellinen joukko, joka
+Draken jäljessä vast'ikään oli rynnännyt palatsiin. Nyt se paetessaan
+rikkoi ja hajoitti säännöttömän piirin, joka otellessaan oli
+tunkeutunut yhä lähemmäksi niitä joukkoja, jotka olivat rynnänneet
+aitaukseen ja nyt koettivat murtautua läpi. Nämä saivat hengähtää, he
+liittyivät tovereihinsa ja karkasivat avonaista porttia kohden, jonka
+kautta koko lauma katosi, ennenkuin ehdittiin todenteolla ryhtyä
+ajamaan sitä takaa.
+
+Tuskin oli linnanpiha puhdistunut kutsumattomista vieraista, kun
+riennettiin sulkemaan pohjoinenkin portti, etteivät vangit pääsisi
+pakoon; niistä olikin vasta muutaman onnistunut raivata tiensä
+vapauteen, sillä koko mellakkaan oli kulunut tuskin enemmän aikaa kuin
+on tarvittu sen kuvaamiseen.
+
+Inkeri ja Elli olivat saattajansa seurassa ensin kiireesti kulkeneet
+pohjoista porttia kohden. Mutta ennenkuin he pääsivät holviin saakka,
+täyttivät sen Draken pakoilevat miehet. He seisahtuivat neuvottomina.
+Seinäpylväs suojasi heitä ohiryntäävältä ihmisjoukolta. Soihtuja alkoi
+liikkua pimeässä. Ja soihdun valossa Elli näki isot, valjastetut vaunut
+keskellä pihaa. Joka taholla etsittiin ulospäässeitä vankeja: huutoja
+kajahteli, ja parvia liikkui siellä täällä soihtujen valossa vankilaa
+kohden. Kaikesta näkyi, että työtä tehtiin hyvällä menestyksellä.
+
+-- Pian ... vaunuihin! kuiskasi Elli. On vaikea sanoa, mikä hänen
+päähänsä tämän ajatuksen toi. Oliko se aavistus? Oliko se epätoivo,
+joka kaikkien muiden tukien pettäessä uskaltaa mitä tahansa löytääkseen
+pelastuksen?
+
+Pakolaiset riensivät sinne.
+
+-- Kuka siellä? huusi sotamies nähtyään heidät pimeässä. Naiset
+hiljensivät kulkuaan ja vetäytyivät vavisten syrjään. Eerikki astui
+askelen miestä kohti, joka papillisen puvun nähtyään tervehti ja jatkoi
+matkaansa.
+
+He pääsivät enemmittä seikkailuitta vaunujen luo. Lakeija seisoi
+hevosten vieressä, kuski istui liikkumattomana ajoistuimella, huomio
+kiintyneenä hevosiin, jotka säikkyivät hälinää. Vaunujen ovella seisoi
+mies kääriytyneenä viittaan.
+
+Eerikki aukaisi oven. Mies kääntyi, tarkasteli häntä ja aikoi
+huomauttaa heidän erehtyneen; mutta nyt läheni eri tahoilta
+vanginvartijoita soihtuineen, ja heidän kysymyksistään ja
+vastauksistaan ilmeni, että he hakivat velhonaisia.
+
+-- Pian vaunuihin! kuiskasi Eerikki vapiseville naisille.
+
+-- Herra pastori, te erehdytte ... nämä ovat mynher Vanloon vaunut,
+lausui viittaan puettu mies.
+
+Vanginvartijat lähenivät. Vielä muutamia askelia, ja soihtupiiri olisi
+ympäröinyt pakolaiset. Elli työnsi äitinsä vaunuihin ja kiipesi itse
+nopeasti perässä. Eerikki salpasi oven.
+
+-- Kuolemaantuomittuja ... viattomia ... Vanloon äiti ja sisar... Muuta
+ei Eerikki ehtinyt kuiskata ällistyneelle palvelijalle, kun
+vanginvartijat jo seisoivat heidän edessään.
+
+-- Tässä on pastori, joka oli velhonaisten luona, virkkoi sama vartija,
+joka oli avannut oven Eerikille Inkerin ja Ellin vankityrmään; --
+kenties pastori voi sanoa, mihinkä päin he pakenivat...
+
+-- He juoksivat vankilasta erään käytävän kautta, ja minä seurasin
+heitä, mutta minne he sitten pimeässä ja tungoksessa lienevät
+häipyneet, sitä en tiedä, vastasi Eerikki.
+
+-- Sehän hullua, jos he ovat päässeet livistämään, jatkoi vartija; --
+koko tämä häly lienee itse paholaisen aikaansaama, hän kun on tahtonut
+pelastaa noidat. Eipä enää tiedä mitä pitää uskoa.
+
+Vanginvartijat poistuivat.
+
+Eerikki oli koko ajan tuskaisesti puristanut palvelijan käsivartta, ja
+tämän sanattoman rukouksen näytti palvelija ymmärtäneen.
+
+-- Mikä on hätänä? Kuka nousi vaunuihin? kysyi kuski kumartuen
+ajoistuimelta.
+
+-- Hiljaa, vastasi palvelija, -- se on mynherin käskystä... Herra
+pastori, lisäsi hän, -- minä tiedän, että he ovat kaksi irtipäässyttä
+vankia, joita te tahdotte auttaa, ja kun te, joka olette pappi,
+sanotte, että he ovat viattomat, niin...
+
+-- Teidän täytyy pelastaa heidät, keskeytti hänet Eerikki. -- Minä
+vannon Jumalan kautta, että nämä pakolaiset ovat herrallenne sangen
+kalliit. Ajakaa heti mynher Vanloon taloon!
+
+-- Mutta ... intti palvelija.
+
+-- Te vastaatte herrallenne heidän hengestään. Minä seuraan heitä
+mynherin asuntoon ja odotan siellä hänen tuloaan. Pian, sillä jos
+viivytte, voidaan heidät millä hetkellä hyvänsä keksiä!
+
+-- Olkoon menneeksi, sanoi ällistynyt palvelija uskaltamatta asettua
+Eerikin tuimaa käskyä vastaan, -- mynher on kaikissa tapauksissa suova
+anteeksi erehdyksenne.
+
+Hän käski kuskin ajaa kotiin. Eerikki nousi vaunuihin turvattiensa luo.
+Vaunut lähtivät liikkeelle.
+
+-- Keitä siellä? huusi vahti, kun vaunut kulkivat pohjoisen
+porttiholvin läpi.
+
+-- Mynher Vanloon vaunut, vastasi lakeija.
+
+-- Saavat mennä.
+
+Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä
+läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli... Inkeri ja hänen
+tyttärensä olivat pelastuneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ytimenä siinä joukossa, jolla Drake hyökkäsi palatsiin, oli Scyllan
+miehistö; täytteenä oli kapakoista haalittua humalaista roskaväkeä,
+jolle oli työnnetty aseet käteen ... joka ei tiennyt, tuskinpa
+kysyikään, minkälaiseen uhkayritykseen sitä aiottiin käyttää.
+
+Valtaneuvoston kokoushuoneen ovella vartioivat drabantit olivat ainoat,
+joiden Drake luuli mahdollisesti tekevän vastarintaa, mutta näitä oli
+vähän eivätkä he voineet estää äkillistä päällekarkausta. Vakuutettuna
+rohkean yrityksensä onnistumisesta hän oli niinmuodoin rientänyt isoja
+linnanportaita ylös niiden molempien joukkojen etunenässä, jotka
+kuultuaan linnankaivannosta annetun merkin olivat syöksyneet itäisestä
+ja läntisestä portista sisään ja yhtyneet linnanpihalla, kun taas
+kolmas, pohjoisportille kokoontunut joukko hyökkäsi linnanvankilaan ja
+ylivoimallaan pakotti sen harvalukuisen vartijaväen väistymään.
+
+Drake oli varma voitostaan, sillä hänen selkäpuoltaan suojelisi
+vankilametakka ja edessä ei vaarallisia esteitä olisikaan. Sitäpaitsi
+hän luotti lujasti Liljen rykmenttiin. Hänen ylenmäärin kiihoittunut,
+vallasta ja suuruudesta houraileva mielentilansa, hänen vakaumuksensa,
+että tämä silmänräpäys oli ratkaiseva hänen tähdissä kirjoitetun
+kohtalonsa, oli panssari, jonka läpi epäilysten oli mahdoton tunkeutua
+hänen rintaansa. Jos Pentti Skytten ja muiden liittolaisten salaiset
+toiveet tämän vallankaappauksen tuloksista tähtäsivät niin korkealle,
+etteivät he uskaltaneet niitä toisilleen eivätkä juuri itselleenkään
+tunnustaa, niin olivat Draken vieläkin rohkeammat. Hurja luonto, joka
+vapaana siveellisten periaatteiden hillitsevästä voimasta ei pelännyt
+mitään, mielikuvitus, joka lapsuudesta pitäen oli haaveillut
+seikkailuista, sielu, joka kaikessa, mihin vain voimiansa ponnisti,
+tavoitteli jotakin maailmoja järisyttävää, pyrki suuruuteen, jonka ei
+tarvinnut taipua kenenkään edessä.
+
+Hänen tehtäväkseen, kuten tiedämme, oli uskottu holhojahallituksen ja
+neuvoskunnan jäsenten vangitseminen. Herra Pentti oli varoittanut häntä
+vuodattamasta verta, sillä hän tunsi miehensä. Draken mielestä niin
+laimea toimenpide oli vain puolinainen, ja tällaisessa asiassa kaikki
+puolinaisuus oli turmiollista; jos mieli lannistaa vallan koko suuruus,
+niin oli varmempaa upottaa se vereen kuin häväistä sitä kahleilla,
+joiden kumminkin muutamien päivien kuluttua täytyi kirvota ja antaa
+samalle vallalle tilaisuus ehkä taas päästä voitolle. Hänen päätöksensä
+oli sanalla sanoen itse istuntosalissa hakata maahan kaikki, joiden
+voima ja vaikutus saattoi käydä vallankaappauksen tulevaisuudelle
+turmiolliseksi. Hän tahtoi verellä piirtää ylipääsemättömän
+rajamerkin menneisyyden ja tulevaisuuden välille, sovittamattomalla
+väkivaltaisuudella pakottaa toverinsa heidän omaksi pelastuksekseen
+peräytymättä kiitämään sitä päämaalia kohden, johon hänen hankkeensa
+tähtäsivät. Mutta neuvoskunnassa istuivat maan herrat ja kiistelivät
+kaikessa rauhassa ... niin rauhallisesti kuin keskinäinen kateus
+salli ... maan parhaasta tai omista eduistaan, emme tiedä tarkoin
+kummasta. Herttuan kirjeen suhteen oli tultu yhtä pikaiseen kuin
+yksimieliseen päätökseen, ja se kuului, että herttua seuraavana päivänä
+kutsuttaisiin leskikuningattaren ja neuvoskunnan eteen ja häntä
+uhattaisiin maanpaolla, jos hän rohkenisi saman tempun tehdä
+toistamiseen. Sitten oli siirrytty muihin asioihin. Ja kun he keskenään
+kinastelivat, kun Bjelken puolue hyökkäsi De la Gardien puoluetta ja De
+la Gardien puolue Bjelken puoluetta vastaan, ja herrat sanoivat
+toisilleen vastenmielisiä asioita ja olisivat sanoneet vielä
+pahempaakin, ellei yhteinen paha omatunto olisi ollut esteenä; kaiken
+tuon kestäessä ei ollut heidän joukossaan ainoatakaan, joka olisi
+aavistanut, että niin toisen kuin toisenkin puolueen toiveet olisivat
+tuota pikaa olleet lopussa, ellei muudan tuntematon suojelija olisi
+asettunut heidän ja vaaran väliin.
+
+Kuitenkin he saattoivat rauhassa kuten tähänkin asti jatkaa
+neuvottelujaan, sillä he olivat suojelijan valvonnan alaisina. Hän oli
+tullut, ei pelastaakseen heidät, vaan kukistaakseen kapinan, ja heidän
+onnensa oli, ettei hän voinut tehdä jälkimmäistä tekemättä samalla
+edellistäkin. Hän ei tahtonut, että itsekkyys ja rikos tulisivat
+itsekkyyden ja saamattomuuden sijaan, jotka kohtalo oli asettanut
+valtion peräsimeen. Hän ei tahtonut sellaisen rikoksen muistoa ylvään
+kansan historiaan.
+
+Mutta Vanloon läsnäololla oli toinenkin tarkoitus. Oli mies, jonka
+kohtaloon hän näkymättömin käsin oli ryhtynyt vaikuttamaan, jonka
+elämänuran hän koetti johtaa sille kuuluvaa päämaalia kohden. Oli
+tullut hetki, jolloin sen miehen kohtalo oli ratkaistava.
+
+Niin sanotut isot portaat johtivat avaraan eteiseen, jonka holveja
+toisella puolen kannatti kaksi pylväsriviä, toisella puolen rivi
+seinäpilareita, joiden välissä korkeat, linnankaivantoon päin antavat
+ikkunat ulottuivat niin kauas alas, että niistä lankesi valo porrasten
+lähimmälle askelmallekin. Tämän eteisen ja sen takana olevan
+drabanttisalin läpi oli Draken kuljettava mennessään neuvossaliin.
+Porrasholvia valaiseva kattolamppu jätti avaran, pylväiden takaisen
+huoneen hämäräksi. Siihen ja viereisiin pikkuhuoneisiin oli äskettäin
+vähälukuinen, mutta luotettava ja luja aseellinen miesjoukko Vanloon
+väkeä asetettu vahtiin. Sitäpaitsi oli eversti Sparre, joka oli
+seurannut Vanloota linnaan, koonnut henkivartijat saliin sillä
+tekosyyllä, että hän aikoi pitää tarkastuksen, niinkuin hänellä heidän
+päällikkönään silloin tällöin oli tapana pitää.
+
+Vanloon miehet olivat viimeisen tunnin kuluessa kaksittain ja
+kolmittain eri porttien kautta kulkeneet linnaan ja ennen ratkaisevaa
+hetkeä kokoontuneet erääseen pohjoissivun maakerroksessa olevaan
+huoneeseen. Porttien ulkopuolelle oli asetettu tiedustelijoita, ja
+linnankaivannossa liikkui veneitä, jotka pitivät silmällä Draken väkeä.
+Niiden joukossa oli Vanloon palkkaamia miehiä. Hän tiesi sovitut
+tunnusmerkit. Ensimmäinen niistä oli jo kuulunut.
+
+-- Mynher, sanoi Sparre Vanloolle, joka eteisen pylvääseen nojaten
+odotti Drakea, -- oletteko varma siitä, ettei halunne toimia salassa
+viettele teitä liiaksi luottamaan käytettävissä oleviin vähiin
+voimiimme? Te vaaditte minua koko illaksi luoksenne, viette senjälkeen
+minut linnaan ja vasta täällä ilmoitatte minulle vaaran, jota en
+vieläkään uskoisi todeksi, ellei kasvojenne vakavuus estäisi luulemasta
+sitä pilaksi. Jos olisitte vihjauksellakaan ilmoittanut, niin olisin
+koonnut rykmenttini...
+
+-- Olkaa huoleti, sanoi Vanloo, -- vastustajamme voimat ovat sopivassa
+suhteessa meidän voimiimme. Ei pidä nostaa turhan suurta melua
+tyhjästä...
+
+-- Mutta vihjaus linnan päällystölle ainakin...
+
+-- Ei, ei, se on tarpeeton. Tiedätte, että Lilje ja useimmat hänen
+upseereistaan ovat lähteneet maalle. Toiset hoitavat tänä iltana
+huvituksiaan, joita olisi synti häiritä.
+
+-- Mikä uhkayritys, jatkoi Sparre vähän levottomana; -- en koskaan saa
+päähäni, että löytyisi mies, joka on niin järkeä vailla, että rohkenee
+kourallisella seikkailijoita tunkeutua kuninkaalliseen linnaan...
+
+-- Sen saatte pian nähdä. Mutta jo on aika, eversti hyvä, lopettaa
+puhelumme... Kuuletteko?... Toinen merkki!
+
+-- Mutta, mynher, ärähti Sparre, -- oletteko varma siitä, ettei nuori
+kuningas joudu väkivallan uhriksi?...
+
+-- Olen. Sitäpaitsi on senkin tapauksen varalle ryhdytty
+toimenpiteisiin. Olkaa rauhassa ja luottakaa minuun!
+
+Vanloo kääntyi nyt miehiinsä ja teroitti muutamalla sanalla heidän
+mieliinsä ohjeita, jotka hän oli heille aikaisemmin antanut. Jyminä
+pihalta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä portailta ilmoitti myrskyn
+olevan tulossa.
+
+Vanloo ja Sparre vetäytyivät pylväiden suojaan ja paljastivat
+miekkansa.
+
+Tuskin se oli tapahtunut, ennenkuin keihäitä, musketteja ja hattuja
+tuli portaiden ristikon takaa näkyviin. Huimapäinen joukko törmäsi
+eteenpäin tuulispään nopeudella, ja eteinen kaikui sen askelista ja
+aseitten kalinasta. Ensin tuli näkyviin kookas mies, kasvot mustan
+naamion peitossa. Hän oli johtaja itse. Miekka kädessä hän riensi
+väkensä etunenässä: koko hänen ulkonainen olemuksensa hattusulkien
+liikkeistä kannusten kilinään asti ilmaisi hurjaa päättäväisyyttä.
+Sivuilleen vilkaisematta hän törmäsi suoraa päätä eteisen läpi
+drabanttikammion ovea kohden.
+
+Hän tarttui lukkoon. Ovi oli sisäpuolelta teljetty. Hän nosti jalkansa
+potkaistakseen oven säpäleiksi. Miehet seurasivat hänen kintereillään.
+
+Mutta samassa ovi avattiin. Sisäänkäytävän salpasivat henkivartijat.
+
+-- Eteenpäin, eteenpäin! huusi johtaja ja kohotti raskasta miekkaansa
+raivatakseen tietä.
+
+Mutta ennenkuin hän oli askeltakaan lähestynyt peräytyviä
+henkivartijoita, oli mellakassa tapahtunut käänne. Hyökkääjien kimppuun
+hyökättiin äkkiä. Vanloo oli antanut merkin miehilleen. Keihäät tanassa
+he hyökkäsivät väijyksistä ja viskasivat hämmästyneet väkivallantekijät
+päistikkaa portaita alas.
+
+Vastarintaa ajattelematta nämä lähtivät hurjasti pakoon, ja ennenkuin
+heidän hämmästynyt päällikkönsä huomasi, miten asiain laita oli, hänen
+miehistönsä, jättäen jälkeensä kaksi tai kolme kaatunutta, oli
+kadonnut, ja hän seisoi siinä yksin joka taholta vihollisten
+saartamana.
+
+-- Laskekaa aseenne, valtionkavaltaja! Te olette vankini, Kustaa Drake!
+huusi Vanloo ja lähestyi naamioitua.
+
+-- Drake! mutisi Sparre hämillään. -- Onko se hän?
+
+Naamioitu, joka tuokion oli seisonut ikäänkuin kivettyneenä, teki
+suurta hämminkiä ilmaisevan liikkeen.
+
+Samassa aukeni neuvoskammion ovi. Korkeat herrat tulivat, kummeksien
+outoa melua, ottamaan asiasta selkoa. Siinä he seisoivat, mykkinä ja
+ällistyneinä katsellen kohtausta, jonka menoa he eivät ymmärtäneet ja
+joka oli loppunut ennenkuin eversti Sparre ennätti tehdä syvän
+kumarruksensa ja senjälkeen avata suunsa kertoakseen heille ne vähät,
+mitä itse tiesi.
+
+Naamioitu ojensi Vanloolle miekkansa ja vilkaisi ympärilleen.
+
+-- Ehkä erehdytte, sanoi hän äänellä, jonka naamio teki käheäksi, --
+minä olen vankinne, mutta ... kenties en ole se, joksi te minua
+luulette. Te olette Vanloo, seikkailija, kavala ystävä, vehkeilijä,
+mutta tässä ette ota Kustaa Drakea vangiksi.
+
+Tätä lausuessaan naamioitu oli vetäytynyt muutaman askelen taaksepäin
+ja seisoi nyt erään eteisen ikkunan vieressä.
+
+-- Minä tunnen teidät hyvin, jatkoi Vanloo -- ja olen tarkoin seurannut
+askelianne. Meillä on nuoruuden velkoja selvitettävänä toistemme
+kanssa.
+
+Näin sanoen Vanloo tempasi vastustajansa silmiltä naamion.
+
+Valtakunnan hallituksen ja neuvoskunnan herrat näkivät ilmeiseksi
+hämmästyksekseen edessään Sjövikin herran, Kustaa Draken kasvot. Ne
+olivat kalmankalpeat, mutta pelkoa tai hämmästystä niissä ei näkynyt,
+vaan pikemmin ivaa, uhkaa ja päättäväisyyttä.
+
+-- Nuoruuden velkoja? virkahti hän katsoen syvään Vanloota silmiin ja
+antoi samassa viittansa pudota maahan. -- Minä en käsitä teitä...
+Mutta, jos niin on, on meillä tästä hetkestä lähtien enemmänkin
+keskinäistä selviteltävää ... mutta sen täytyy tapahtua toisessa
+paikassa ... tai ei koskaan...
+
+Hämmästyksen huudahdus kuului kaikkien läsnäolevien suusta ...
+lasiruudut kilahtivat ... Kustaa Drake oli heittäytynyt ulos ikkunasta.
+
+Temppu tapahtui niin nopeasti ja odottamatta, ettei kukaan ehtinyt sitä
+estää. Vanloo ensimmäisenä tointui hämmästyksestään. Hän riensi ikkunan
+luo ja kurkottui katsomaan.
+
+Drake oli pudotessaan tarttunut ikkunanpieleen ja huolimatta
+lasisiruista, jotka pahoin leikkelivät hänen kätensä, laskeutunut sitä
+myöten alas. Pitäen toisella kädellä kiinni ikkunanreunuksesta ja
+nojaten jaloillaan muurista ulkonevaan rautaristiin hän riippui nyt
+kuilun päällä.
+
+Drake katsoi alas. Sumu ja pimeys peittivät syvyyden hänen jalkainsa
+alla. Linnankaivannosta kuului ihmisäänten sorinaa, johon sekaantui
+nopeasti soutavien veneiden molskinaa.
+
+Hän nosti merkkipillin huulilleen ja puhalsi. Sorina taukosi tuokion
+ajaksi. Ilmeisesti hänen vihellystänsä kuunneltiin. Vielä hetkinen, ja
+voimakkaasti ponnahtaen ulommaksi muurista, väistääkseen linnan
+ulkonevaa kivijalkaa, hän irroitti kätensä ja putosi linnankaivantoon.
+
+Epätoivoinen peli, jolle hän oli pannut kohtalonsa alttiiksi, ei ollut
+vielä menetetty. Hänen tähtensä ei ollut vielä sammunut.
+
+Hänen pakoilevat miehensä, jotka jo olivat ehtineet pelastua
+veneisiinsä, kuulivat ikkunan kilahtavan rikki ja sitten herransa
+merkkipillin äänen. Yksi noista veneistä, Scyllan laivapursi, oli juuri
+puheenaolleen ikkunan kohdalla ja oli parhaiksi poistunut siitä
+muutaman kyynärän päähän, kun jo ihmisruumis pudota molskahti veteen ja
+vesi vaahdoten pärskyi kauas ympärille. Airot ojennettiin, pää tuli
+laidan luona näkyviin, ja tuossa tuokiossa oli Drake hypähtänyt
+veneeseen.
+
+-- Emmepä erehtyneet ... herra Kustaa Drake se on, sanoi Scyllan toinen
+luutnantti. -- Terve tulemastanne yläilmoista tänne taas. Hiisi
+vieköön, herra, jos joudutte satimeen, niin osaattepa te nurinniskoin
+luiskahtaa siitä poiskin.
+
+-- Pian airoihin! huusi Drake ja tarttui peräsimeen.
+
+-- Siitä ei teidän tarvitse meitä muistuttaa, herra. Meitä ei haluta
+jäädä tänne, sillä paholainen on kaiketi kintereillämme... Ohoi, kuka
+tuo on?
+
+Toisen luutnantin kysymys tarkoitti pientä venettä, joka pyyhkäisi
+läheltä ohi ja suuntasi kulkunsa linnankaivantoon päin. Hän huusi
+sovitun tunnussanan, mutta ei saanut vastausta.
+
+-- Ne eivät olleet meikäläisiä, sanoi hän; -- näkihän sen siitäkin,
+että se laskee kaupunkiin päin. Ravakasti nyt, pojat! Vaikeata on
+sanoa, onko takanamme ystäviä vai vihollisia.
+
+Pursi pyyhälti voimakkain aironvedoin ulapalle.
+
+-- Vallasta, kunniasta ja historiallisesta nimestä muutaman kyynärän
+huippaus vain maanpakoon, häpeään ja unohdukseen, mutisi Drake.
+
+Mies, joka istui aivan hänen lähellään, pani kätensä hänen olalleen.
+
+-- Minä kuulin nimenne ja tunnen taas kasvonpiirteenne, sanoi hän.
+
+-- Aadolf Skytte! huudahti Drake. -- Tekö täällä?
+
+-- Saakeli soikoon! Meillä on muukalainen mukanamme, lausui toinen
+luutnantti.
+
+-- Mitä on tapahtunut? jatkoi nuori Skytte. -- Pelkäänpä, että tämä
+kaikki on kuumehouretta...
+
+-- Olkaa rauhassa! Olette keskellä todellisuutta, sanoi Drake.
+
+-- Ja olen vapaa...
+
+-- Vankila ja yhteiskunta eivät enää ole haittananne.
+
+-- Ja ovatko he vapaat _kaikki_?
+
+-- Minä vakuutan, ettemme ehtineet valikoida niitä jaloja helmiä, joita
+vankilan muurit kehystivät, puuttui toinen luutnantti puheeseen. -- Me
+hellitimme kehystä, ja helmet kimposivat joka suunnalle ... yksi tänne
+veneeseenkin, ja se helmi olette te. Pahus soikoon, teillä on komeampi
+nimi kuin tavallisilla kruununvangeilla. Skytte ... niinkö?
+
+-- Lopettakaa tyhmät lorunne! lausui Drake. -- Skytte, jättäkää
+kyselynne toiseen kertaan! Tämä ei ole niille otollinen hetki. Te
+saatte kyllä aikoinanne tietää, mitä on tapahtunut... Miehet, jatkoi
+Drake, -- pitäkää aseet varalla! Meillä on veneitä vanavedessä, ja
+vaikeata on sanoa, ovatko ne ystäviä vai vihollisia.
+
+Drake huusi lähimmille. Sieltä vastattiin hänen väkensä tunnussanalla.
+Sama tunnussana kulki veneestä veneeseen, ja pian tultiin vakuutetuksi
+siitä, että oli pelkkiä ystäviä ympärillä. Pieni laivasto vetäytyi
+koolle, ja soutu jatkui. Kuljettiin isomman aluksen sivu, jonka
+piirteitä ei erottanut pimeässä. Sieltä huudettiin veneitä, mutta
+vastausta ei kuulunut. Se oli Algernon Sidney.
+
+Scylla-laiva oli edellisenä päivänä nostanut ankkurin ja kulkenut
+hinausköydessä Vermdön edustalle, jossa se nyt oli valmiina milloin
+hyvänsä työntymään meren selälle. Tuuli oli senjälkeen kääntynyt: meren
+pintaa myllersi navakka länsituuli. Scyllaan oli jätetty joitakuita
+miehiä Ruysin päällikkyyden alaisina.
+
+Ankaran soudun jälkeen Draken veneet pääsivät prikin luo. Merkkejä
+vaihdettiin, veneet laskivat laivan kylkeen, Drake kiipesi ketterästi
+kannelle, ja Ruys jätti miehistön saapuvilla ollessa päällikkyyden
+hänelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Palaamme Vanloon luo ja siihen hetkeen, jolloin Drake rohkealla
+hyppäyksellään on pelastautunut hänen vallastaan.
+
+Vanloo lähetti yhden miehistään saamaan tietoja linnankaivantoon
+sijoitetuilta vakoojiltaan, antoi toiselle käskyn koota miehistön,
+jonka hänen määräyksensä mukaan tuli pysähtyä ja luopua takaa-ajosta,
+niin pian kuin vihollinen oli torjuttu linnanpihaan, ja kääntyi sitten
+herrojen puoleen, jotka sillä välin olivat ahdistelleet häntä
+kysymyksillä.
+
+-- Hyvät herrat, lausui hän, -- hetken vaatimus kieltää minua tässä
+antamasta sitä selitystä, jota haluatte ja olette oikeutetut vaatimaan.
+Olkoon kylliksi, kun sanon, että vaara on ohi, joten rauhassa voitte
+palata valtakunnalle hyödyllisiin toimiinne. Älköön se kuitenkaan
+estäkö teitä, eversti Sparre, korkealla luvalla rupeamasta eversti
+Liljen poissaollessa komentajaksi linnassa ja heti siirtämästä lähimpiä
+rykmenttinne osastoja tänne linnaväestön lisäksi.
+
+Vähän sentään Vanloon sanat hallituksen ja neuvoskunnan herroja
+rauhoittivat. He kuuntelivat kauhistuneina linnanpihalta kuuluvaa
+rummun pärrytystä ja huikeita huutoja. Toiset ilmaisivat pelkonsa
+nuoren kuninkaan puolesta, toisia halutti rientää alas päästäkseen
+selville asiain todellisesta tilasta. Mutta nyt saapui viesti toisensa
+jälkeen; yksi kertoi, että joukko aseellista roskaväkeä oli hyökännyt
+linnaan, toinen, että vangit oli päästetty irti, kolmas, että
+hyökkääjät olivat joutumaisillaan alakynteen eikä vaaraa lähimailla,
+neljäs, että linnanpiha oh roistoväestä puhdistettu, linnanportit
+lukossa ja osa vangeista saatu kiinni. Sanantuojat seurasivat toinen
+toisensa kintereillä, ja ennenkuin hämmästyneet herrat ehtivät koota
+ajatuksiaan, oli meteli ukkoseniskun lailla tauonnut.
+
+Sillä aikaa kun useimmat herroista olivat kerääntyneet Vanloon
+ympärille ja kiittelivät häntä hänen toiminnastaan tämän kummallisen
+tapauksen aikana, ja toiset kiiruhtivat rauhoittamaan nuorta kuningasta
+ja leskikuningatarta, palasi mies, jonka Vanloo oli lähettänyt
+hankkimaan tietoja linnankaivannosta.
+
+-- Mynher, sanoi hän, -- rohkea rokan syö ... se hurja mies ei ole
+murskautunut, ei liioin hukkunut. Fredrik, joka kuuli akkunan
+särähtävän ja hätämerkin ja loiskahduksen, kun hän heittäytyi veteen,
+luulee, että hänet on otettu niihin veneisiin, joilla lurjukset
+par'aikaa ovat menossa pois. Mynher, uskokaa, että siellä on ollut
+tungos...
+
+-- Sitä parempi, arveli Vanloo. -- Blackwell, sanoi hän, -- katso, että
+miehistö on koossa. Me saamme vielä paljon tekemistä tänä iltana. Hyvät
+herrat, lisäsi hän hiljentäen ääntään, -- huomenna annan kernaasti
+kaikki tiedot, joita vain voin. Koko asia on ollut vain vaarallista
+pilaa, vimmatun heittiön mieletöntä ilvettä, ei muuta; ja ellette
+neuvosta pahastu, niin kehoittaisin teitä, että hallituksen arvon
+tähden ja kansan vuoksi antaisitte koko jutun käydä vain alhaisesta
+metelistä, jonka tarkoituksena muka oli vapauttaa täkäläisessä
+vankilassa säilytetyt pahantekijät. Minä esitän huomenna ne syyt, jotka
+puhuvat tällaisen asiankäsittelyn puolesta.
+
+Vanloo oli tuskin sanonut nopeat jäähyväiset ja lähtenyt eteisestä, kun
+eräs hänen livreepukuisista miehistään tuli häntä vastaan portaissa ja
+ojensi hänelle kirjeen.
+
+-- Kirjeenkirjoittaja, mynher, sanoi hän, -- on käynyt asunnossanne
+tapaamassa teitä.
+
+Kun Vanloo pisti kirjeen avaamatta taskuunsa, lisäsi palvelija:
+
+-- Kirje on tärkeä: se koskee kahden ihmisen henkeä...
+
+Vanloo pysähtyi ja luki kattolampun valossa Eerikin kirjoittamat rivit.
+Hänen kasvoilleen levisi kuolemankalpeus, ja kun hän vihdoin päästi
+kätensä koneellisesti vaipumaan alas, oli hänen katseensa aivan
+muuttunut.
+
+-- Milloin tämä kirje sinulle jätettiin? kysyi hän hiljentäen äänensä
+kuiskaavaksi.
+
+-- Vajaa neljännestunti sitten, vastasi palvelija.
+
+-- Armollinen herra, miehistö on asemillaan linnanportaiden edessä,
+ilmoitti Blackwell.
+
+-- Tule mukaan, sanoi Vanloo hänelle ja meni eteisen läpi takaisin
+drabanttisaliin. Hän pyysi kirjoitusneuvoja ja kirjoitti nopeasti
+seuraavat rivit:
+
+"Sigurd, päästä vankisi vapaiksi, anna väkesi yhtyä Blackwellin väkeen,
+miehitä Algernonin veneet ja laske Scyllaan. Tiedät missä priki on. Älä
+viivyttele! Sinun pitäisi voida tulla perille melkein samaan aikaan
+kuin vastustajasikin. Äkillisen päällekarkauksen tulisi voida tapahtua
+pimeän ja laivassa vallitsevan hämmingin avulla. Drake on päässyt
+käsistäni. Hänet on saatava kiinni, ennenkuin hän on nostanut
+ankkurin."
+
+-- Sigurdille! sanoi Vanloo ja ojensi Blackwellille käskykirjeen. --
+Sinä väkinesi olet hänen käytettävänään. Pian!
+
+Blackwell katsahti herraansa levottomin, kysyvin silmin; hän ei koskaan
+ollut nähnyt sellaista ilmettä tämän kasvoissa. Mutta Vanloo viittasi
+kärsimättömän käskevästi, ja Blackwell riensi ulos.
+
+Ensimmäinen välitön vaikutus, minkä Eerikin tiedot Vanloohon tekivät,
+eli masentava tuskan tunne. Hän oli taas löytänyt omaisensa, mutta
+tilassa, joka ei sallinut hänen ajatellakaan jälleennäkemisen iloa.
+Mutta Vanloo rohkaisi pian mielensä. Toinen tunne täytti hänen
+sielunsa, niin pian kuin hän oli tyyntynyt tasapainoonsa:
+kiitollisuuden tunne Kaitselmusta kohtaan, joka ratkaisevana hetkenä
+oli lähettänyt hänet omaistensa luo ja suonut hänelle voimaa pelastaa
+heidät. Syvä henkäys todisti, että hänen korkea rintansa oli vapautunut
+painostavasta taakastaan ja hengitti taas vapaasti. Hän nousi ja meni
+vakavin askelin linnanportaita alas.
+
+Tultuaan linnanpihalle hän pysähdytti ensimmäisen vastaantulevan
+vanginvartijan ja pyysi tämän seuraamaan häntä vankilaan. Tultuaan
+käytävään, jossa sotamiehiä ja vahteja vilisi kosolta, hän pyysi päästä
+siihen kammioon, missä kahta noituudesta syytettyä naista, äitiä ja
+tytärtä, säilytettiin.
+
+-- Tässä, armollinen herra, sanoi vanginvartija ja osoitti huoneeseen,
+jonka ovi vielä oli avoinna -- tämä on heidän tyrmänsä...
+
+-- Tyhjä! huudahti Vanloo kiivaasti.
+
+-- Niin, armollinen herra, vastasi vartija, -- ikävää se on ... noidat
+pääsivät ulos, kuten melkein kaikki muutkin vangit, tässä kauheassa
+mylläkässä, emmekä vielä ole saaneet heistä tietoa. Useimmat olemme
+kumminkin siepanneet kiinni, ja ne istuvat taas lukkojen ja salpojen
+takana. Mutta ellei itse paholainen vain ole auttanut velhonaisia
+pakenemaan, niin me pian heidät löydämme. Huomenna, niinkuin armollinen
+herra kaiketi tietää, heidän piti kärsiä oikeudenmukainen
+rangaistuksensa.
+
+Vanloota pöyristytti hänen katsellessaan harmaita seiniä, pieniä
+ristikoilla varustettuja ikkunareikiä, viheliäisiä talouskaluja ...
+hän hengitti vankilan ilmaa niin raskaasti, kuin olisi ollut
+tukehtumaisillaan.
+
+-- Tässä he ovat kituneet! Täällä he ovat kuolemaa odottaneet! sanoi
+hän itsekseen.
+
+-- Missä on mynher Vanloo? Minusta hän meni tuonne eteiskäytävään,
+kuului ääni ulkoa.
+
+-- Herranne on siellä sisällä noitien vankityrmässä, vastasi toinen.
+
+-- Ahaa! jupisi kysymyksen tehnyt.
+
+Sama mies, joka seisoi Vanloon vaunujen ovella, kun Inkeri ja Elli
+olivat päässeet niihin turvaan, astui sisään.
+
+-- Armollinen herra, sanoi hän, -- minä olen etsinyt teitä
+ilmoittaakseni...
+
+-- Mitä on asiaa?
+
+-- Mynher, kuiskasi palvelija, -- sanottavaani eivät muut saa kuulla.
+
+-- Me olemme kahden kesken, sanoi Vanloo nähdessään, että vanginvartija
+poistui ollakseen avullisena etsintäpuuhissa, jotka vieläkin jatkuivat.
+
+Palvelija kertoi nyt, että kaksi naisvankia, pappismiehen saattamina,
+oli metelin aikana piiloutunut Vanloon vaunuihin, ja että hän,
+palvelija, kun pappismies oli vakuuttanut pakolaisten olevan
+henkilöitä, joiden pelastumista hänen isäntänsä hartaasti toivoi, oli
+taipunut tämän rukouksiin ja antanut kyyditä heidät mynher Vanloon
+asunnolle, jossa he kaikki kolme odottivat hänen tuloaan.
+
+Asia esitettiin epäröiden, sillä palvelija ei tiennyt, oliko isäntänsä
+hyvillään vai pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut. Hänen epäilyksensä
+kasvoi, kun hän huomasi Vanloon jännittyneellä tarkkaavaisuudella
+kuuntelevan hänen sanojaan. Mutta hän oli tuskin puhunut loppuun, kun
+Vanloo ilosta loistaen huudahti:
+
+-- Jumalan sallimus! Kiitetty olkoon Hän ja ylistetyt olkoot
+Hänen tiensä!... Ystäväiseni, minä olen sinulle ikuisessa
+kiitollisuudenvelassa. Pian saat tietää, mitä olet tehnyt minun
+hyväkseni...
+
+Hän syleili hämmästynyttä miestä ja syöksyi ulos. -- -- -- -- --
+
+-- Missä he ovat? kysäisi hän siinä silmänräpäyksessä palvelijalta,
+joka hänen kiivaasti soitettuaan aukaisi kotitalon oven.
+
+-- Herra, tarkoitatteko pappia ja kahta naista, jotka...
+
+Vanloo ei kuunnellut vastausta; hän kiiti portaita ylös omiin
+huoneisiinsa. Eräs palvelija riensi ilmoittamaan Eerikille hänen
+tulostaan. Vierashuoneessa tämä kohtasi hänet. Eerikin koko olemus
+säteili juhlallista iloa ja syvää liikutusta.
+
+-- Minä tiedän kaikki, huusi Vanloo ja painoi Eerikin rintaansa
+vastaan.
+
+-- Te olette saanut kirjeeni, lausui Eerikki, -- mutta tiedättekö
+myös...
+
+-- Kaikki, parahin ystäväiseni. Seuratkaa minua heidän luokseen! Mutta,
+lisäsi hän samassa, -- onko heille tästä kohtaamisesta edeltäkäsin
+ilmoitettu?
+
+-- He odottavat teitä, vastasi Eerikki, tarttui Vanloon käteen ja vei
+hänet sisimmän huoneen ovea kohden.
+
+Mutta siinä tuokiossa lennähti ovi auki ... Inkeri ja Elli
+näyttäytyivät kynnyksellä. Inkeri oli kuullut poikansa äänen,
+äidinvaisto oli viisitoistavuotisesta erosta huolimatta tuntenut sen.
+
+Äiti, poika, tytär katsoivat tutkivasti toisiinsa ... äiti tunsi pojan,
+jota hänen sydämensä niin kauan turhaan oli huutanut, jota hän oli
+kuolleena itkenyt ja jonka hän oli luullut vasta Jumalan luona
+löytävänsä ... ja poika tunsi noissa vanhentuneissa, kärsivissä
+kasvoissa sen äidin jalot piirteet, jonka kuva muuttumattomana aikojen
+vaiheissa oli syöpynyt hänen sieluunsa ... hän tunsi ne, luki tuosta
+ainoasta pikaisesta katseesta kaikki ne surut, jotka olivat niissä
+hävitystänsä tehneet, ja riensi riemun ja surun valtaamana äidilliseen
+syliin, joka häntä vastaan aukeni. Sanoja ei vaihdettu, mutta hän
+painoi vanhuksen ryppyiselle otsalle, hänen harmenneille kutreilleen
+pojan suudelmia, puristi ja yhä uudestaan puristi hänet rintaansa
+vastaan, ja hänen kyyneltyvät silmänsä katsoivat sanomattomalla
+rakkaudella syvemmin ja yhä syvemmin niihin silmiin, joiden lempeätä
+loistoa hän oli rakastanut aina siitä asti, kun ne hänen kehtonsa
+vieressä valvoivat.
+
+Kuinka kauan tätä syleilyä olisi kestänyt, on vaikea sanoa, ellei Elli,
+joka iloisesti ja kuitenkin melkein kainosti ihmetellen oli tarkastanut
+veljensä jaloja, miehekkään kauniita kasvoja ja nyt kauan, ristissä
+käsin, äänetönnä ja liikkumatta katseltuaan äitinsä ja veljensä välistä
+hellää kohtausta vihdoin olisi rientänyt antamaan ja vaatimaan osaansa
+rakkauden osoituksista. Vanloo tunsi hempeän käden koskettavan kättänsä
+ja kuuli viehkeän äänen kuiskaavan:
+
+-- Aarno, minä olen sisaresi Elli...
+
+-- Elli, jota kannoin sylissäni, kun sinä läksit isäsi majasta, sanoi
+Inkeri.
+
+-- Elli, sisareni! huudahti Vanloo ja nosti hänet syliinsä. Elli kiersi
+kätensä hänen kaulaansa, ja sisarusten huulet yhtyivät suudelmiin.
+Vanloo silmäili surunsekaisella ihastuksella kalpeata neitosta, jonka
+lapsellisen hempeistä kasvonpiirteistä vielä tänä onnenhetkenäkin
+kuvastuivat kovat koettelemukset ja syvä, pitkällinen kuolemanpelko,
+jota hänen oli täytynyt kärsiä. Kesken ylenpalttista iloaankin Vanloo
+värisi ajatellessaan, mikä tämän tytön ja hänen äitinsä kohtaloksi
+olisi tullut, ellei Kaitselmus viime hetkessä olisi ojentanut
+pelastavaa kättään heidän ylitseen, ja hän syleili uudestaan Eerikkiä,
+joka vesissä silmin ja sydän täynnä kiitollisuutta Herraa kohtaan oli
+katsellut tätä jälleennäkemisen iloa ja ottanut osaa siihen.
+
+-- Lähinnä Jumalaa, huudahti Vanloo, -- olen velvollinen kiittämään
+teitä omaisteni pelastumisesta.
+
+-- Ah, sanoi Inkeri, -- hän on ollut se hyvä enkeli, jonka Jumala
+lähetti lohduttamaan meitä hätämme ollessa suurimmillaan. Hän kävi joka
+päivä luonamme vankilassa ja vahvisti sieluani, kun olin
+joutumaisillani epätoivoon.
+
+-- Hän ja Aadolf-herra, joka meidän tähtemme on niin onneton! lausui
+Elli. -- Ah, veljeni, minä en tiedä, oletko kuningas vai ruhtinas vai
+joku muu mahtava henkilö, mutta auta Aadolfia, sillä he ovat salvanneet
+hänet vankilaan ja tahtovat hänet tappaa sen tähden, että hän on
+säälinyt meitä!
+
+-- Kuka se Aadolf on, josta Elli puhuu? kysyi Vanloo.
+
+-- Elli on oikeassa, sanoi Eerikki. -- Se on onneton Aadolf Skytte...
+
+-- Oh, lausui Vanloo, -- minä olen kuullut hänen myöhemmistä
+vaiheistaan ... tiedän, että hänet vangittiin, kun hän väkivallalla
+tahtoi pelastaa kahta onnetonta kidutuksesta, mutta sitä en kuuna
+päivänä aavistanut, että nuo onnettomat olivat äitini ja sisareni.
+
+-- Saatpa kuulla, mitä tuo nuorukainen on tehnyt hyväksemme, sanoi
+Inkeri, -- kun kerromme toisillemme onnemme vaiheet. Mutta nykyisyys
+ilahduttaa minua niin, että tuskin voin palauttaa mieleeni elettyä
+aikaa. Minä unohdan kaikki, kun näen sinut, Aarno. Oi, kuinka sinusta
+on tullut uljas mies! Sellaisena näin sinut joskus haaveissani, mutta
+useimmiten ajattelin sinua juuri kukoistukseensa puhjenneena
+nuorukaisena ... jollainen olit lähtiessäsi luotamme. Oi, jatkoi Inkeri
+lapsellisen iloisesti ja katseli ympärilleen huoneessa, -- kuinka
+täällä on komeata! Ellet ole ruhtinas, olet toki mahtava mies, Aarno,
+ja minusta näyttää, että isäimme kuninkaallinen loisto on palannut
+ympärillesi. Mutta nyt on sinun kerrottava kaikki ne vaiheet, joiden
+kautta Herra on ohjannut sinua tähän onneen, ja sitten me vuorostamme
+kerromme omasta elämästämme.
+
+-- Tulkaa, sanoi Vanloo ja otti monihaaraisen kynttiläjalan, -- minä
+vien teidät siihen huoneeseen, joka toistaiseksi on Ellin kabinetti.
+Siellä sulkeudumme pienoiseen piiriimme ja vaellamme muistojen tietä
+läpi menneisyyden, jota on sulostuttava onnellisemman tulevaisuuden
+varmuus. Ole huoleti, pikku Elli! Velvollisuuteni on pelastaa se jalo
+nuorukainen... Herra pastori, jatkoi hän nopeasti, -- missä nuorta
+Skytteä säilytetään vangittuna? Minä kysyn tätä, sillä jos hän on
+linnanvankilassa, niin ovat tämäniltaiset tapaukset varmaan ulottuneet
+hänenkin vankityrmäänsä asti, ja meidän on ajoissa hankittava siitä
+tieto.
+
+-- Se oli juuri tarkoitukseni, vastasi Eerikki, -- ja minä riennän nyt
+heti sinne.
+
+-- Menkää, kertokaa, mitä hänen ystävilleen ja turvateilleen on
+tapahtunut, ja viekää hänelle minulta sydämellisiä terveisiä, lämpimät
+kiitokseni, vakuutukseni uskollisesta ystävyydestä! Ja tulkaa sitten
+takaisin ottamaan osaa iloomme!
+
+Vanloo puristi hänen kättänsä, ja hän riensi pois.
+
+Kun Vanloo oli saattanut äidin ja sisaren pieneen kabinettiin, poistui
+hän vähäksi aikaa antaakseen määräyksen virvokkeista ja niistä
+kotoisista tehtävistä, jotka molempien naisten talossaolon vuoksi
+olivat tarpeen.
+
+Eerikki palasi pian ilmoittamaan, että Aadolf melskeen aikana oli
+päässyt vankilastaan pakoon ja kadonnut niille teilleen. Sen kuultuansa
+Elli ihastuksissaan taputti käsiänsä, sillä hän piti aivan varmana,
+että karkaaminen ja pelastuminen olisi samaa; että turvapaikka,
+suojelija, taasen löydetty ystävä odotti jokaista onnetonta, joka oli
+päässyt vankilansa muurien ulkopuolelle.
+
+Mutta Eerikki, joka saman päivän aamuna vielä oli käynyt Aadolfin luona
+ja tiesi, millainen hänen mielentilansa oli, ei voinut hillitä
+pelkoansa. Mitä lähemmäksi tultiin sitä päivää, joka oli määrätty
+Inkerin ja Ellin viimeiseksi, sitä syvemmälle vaipui Aadolf milloin
+katkeraan välinpitämättömyyteen, milloin hillittömiin epätoivon
+purkauksiin. Eerikki ei kuitenkaan tahtonut häiritä läsnäolevien iloa
+ilmaisemalla pelkoaan, vaan päätti odottaa, kunnes voisi yksityisesti
+ilmaista asian Vanloolle. -- Kyllä me hänet löydämme, sanoi Vanloo, --
+minä sovitan heidät, hänet ja isän, keskenänsä, ja jos mahdollista
+lepytän maallisen lain vartijat, tai muussa tapauksessa hankin hänelle
+suojan, jota vastaan yhteiskunnan sokea raivo murtuu.
+
+Sitten Vanloo istuutui sohvaan äidin ja sisaren väliin pidellen heidän
+käsiänsä omissaan ja alkoi kertoa elämänsä vaiheita isänkodista
+lähtönsä jälkeen. Hän kertoi vilkkaasti kohtauksen toisensa jälkeen
+vaiherikkaasta elämästään: he kuuntelivat, kyselivät, elivät hänen
+maailmassaan, ottivat osaa hänen töihinsä, vaivoihinsa, seikkailuihinsa
+ja iloihinsa, ja Inkeri keskeytti hänet usein huomauttaakseen
+älykkäästi, elävällä vakaumuksella jostakin sisäisestä, Kaitselmuksen
+tarkoituksia todistavasta yhdysrenkaasta tässä kirjavain tapausten
+ketjussa. Mutta kun Vanloo oli kuvaillut elämäntarinansa, oli Inkerin
+vuoro kertoa omansa, ja niin kuluivat yön hetket huomaamatta, kunnes
+loppuun palaneet vahakynttilät muistuttivat, että nuo kysymykset,
+joihin ei väsytty vastaamasta, ja nuo vastaukset, jotka johdattivat yhä
+uusiin kysymyksiin, oli viimein keskeytettävä. Vanloo vei Inkerin ja
+Ellin heitä varten järjestettyyn makuukammioon ja jätti heidät
+nauttimaan lepoa, jonka jälkeen he heräisivät elämänsä uuden,
+onnellisemman vaiheen ensimmäistä päivänkoittoa tervehtimään.
+
+Eerikki erosi pienen perheen piiristä luvattuansa saapua jälleen
+seuraavana päivänä Vanloon luo. Tämä meni makuuhuoneeseensa.
+Aamunsarastus hohti jo akkuna verhojen poimujen läpi, mutta Vanloo ei
+tuntenut unentarvetta; hän ei malttanut uhrata tiedottomaan
+unenhorrokseen vähääkään niistä hetkistä, joita hän piti elämänsä
+onnellisimpina. Ennenkuin melu ja hyörinä ilmoitti väkirikkaan
+kaupungin heränneen uuden päivän toimeliaisuuteen, saapui Sigurd. Hän
+oli tottunut minä vuorokauden hetkenä tahansa astumaan isäntänsä luo,
+milloin hänellä oli tärkeitä ilmoitettavia tälle. Nyt hän palasi
+kertoaksensa hankkeestaan Scyllaa vastaan.
+
+-- Haa, kapteeni, sanoi hän, -- taaskaan ette koko yössä ole ummistanut
+silmiänne! Te nukutte vähemmän kuin lintu metsässä. Mutta jos olette
+valvonut sitä varten, että näkisitte minun tähän aikaan tuovan Draken
+silmäinne eteen, niin olette valvonut suotta. Niin, kapteeni, jatkoi
+Sigurd ja iski lakkinsa pöytään, -- konna on luistanut ankeriaan tavoin
+käsistämme. Harmillista se on, mutta sille en mitään taida. Päätökseksi
+tulee, että meidän täytyy aavalla merellä ottaa hänet kiinni.
+Kuulkaahan ... mutta, saakeli soikoon, te hymyilette, kapteeni! No,
+ellei vastoinkäyminen olekaan niin suuri, että sentähden kannattaisi
+hirttäytyä, niin ei sille toiselta puolen saisi nauraakaan. Me emme
+minuuttiakaan vitkastelleet: käytimme sekä purjeita että airoja, ja
+miehet soutivat hiki hatussa, mutta sittenkin tulimme liian myöhään,
+kuinka harmillista! vain muutaman hetken myöhästyimme, ja siksi
+palaamme nyt tyhjin käsin...
+
+-- Me otamme hänet sitten aavalla merellä kiinni, sanoi Vanloo. --
+Mutta ennenkuin kerrot, miten yksi vanki jäi käsiisi tulematta, niin
+minä kerron, miten kaksi muuta vankia on joutunut minun käsiini...
+
+-- Mitä tarkoitatte, kapteeni?
+
+Vanloo kertoi nyt, kuinka hän oli löytänyt äitinsä ja sisarensa. Sigurd
+syleili häntä ja unohti iloissaan ja hämmästyksessään koko Scyllan
+tapauksen, kunnes Vanloo vihdoin muistutti häntä siitä.
+
+-- Ei, ei, nyt annamme Draken olla hiidessä, kapteeni, lausui hän, --
+missä ovat äitinne ja sisarenne? Minä tahdon nähdä heidät.
+
+-- Kärsivällisyyttä, ystäväni!... Tottahan sallit heidän levätä sen
+aikaa, kun annat raporttisi... Mitenkä Scyllan laita nyt on?
+
+-- Scyllan laita on kyllä hyvin; se huuhtoo vapaana ja eheänä
+ryntäitään Itämeren aalloissa. Olkoon menneeksi, kapteeni, minä kerron
+miten siinä kävi. Me lähestyimme navakasti soudettuamme Scyllan
+ankkuripaikkaa. Oli niin pimeä, että vaivoin erotimme mitään
+maamerkkejä, mutta juuri kun olimme ottaneet purjeet sisään, käärineet
+hankatapit, laittaneet aseet kuntoon ja viidellä veneellämme
+rinnatusten lähennyimme sitä paikkaa, missä tiesimme laivan olevan,
+juolahtaa kuulle mieleen ensikerran koko matkallamme näyttää pyöreätä
+naamaansa kahden pilvenhattaran välistä. Me näimme prikin edessämme
+kolmen kaapelinmitan päässä iso- ja märssypurje levällään mennä
+puhkaisevan hyvää vauhtia navakassa tuulessa, ja seuraavassa tuokiossa
+olivat kaikki purjeet ylhäällä. Että priki myös oli huomannut meidät,
+sen havaitsimme pian, sillä miehistö kajahdutti uhmaavia hurraahuutoja,
+joihin emme jättäneet vastaamatta. Soudimme kahta innokkaammin.
+
+-- Malta, keskeytti Vanloo, -- tottahan muistit käskyni: yllätettävä,
+ei avonaisesti hyökättävä?
+
+-- Ai, sanoi Sigurd, -- Blackwell oli siis oikeassa. Hän muisti
+kapteenin käskyn paremmin kuin minä, sillä hän intti vastaan, kun minä
+komensin hyökkäykseen. Mutta minä ymmärsin kapteenin käskyn näin:
+yllätettävä tai hätätilassa avonaisesti hyökättävä. Olkoon, minä
+rohkaisin miehiäni, me tulimme lähemmäksi prikiä, joka aloitti tuiman
+muskettitulen meitä vastaan, mutta me lähenimme sittenkin. Puolentoista
+kaapelinmitan päässä he tervehtivät meitä peräkanuunoillaan,
+sattumalaukaus särkee oikeanpuolisen veneen niin pahasti, että se
+vajoaa ja...
+
+Vanloon kasvot synkistyivät.
+
+-- Menikö meiltä miehiä? kysyi hän.
+
+-- Kapteeni, ne otettiin kaikki kahteen lähimpään veneeseen, ei
+ainoatakaan mennyt pohjaan. Mutta kun kuulin Draken miesten hurjasti
+huutavan ja ilkkuvan onnettomuuttamme, ajattelin vain jatkaa ajoa.
+Sillä välin kuin Blackwell ja Leclerc pelastivat miehistön
+rikkiammutusta veneestä, sousimme minä ja Bergman vihollista vastaan.
+Hankkiuduimme laskemaan veneemme sen viereen, kun se samassa kääntyy ja
+laskee tuulen alle; meidän täytyi peräytyä, ja samassa piiloutuu kuu
+taas pilvien taakse, aivan kuin olisi arvellut hyvinkin suorittaneensa
+työnsä. Oli pimeä kuin säkissä, vihuri kiihtyi, ja minä aloin oivaltaa,
+että oli turha vaiva jatkaa yritystä. Annoin siis merkin kääntyä,
+vaikka se olikin raskasta. Konnat ovat päässeet käsistämme, meillä on
+kaksi haavoittunutta ja olemme hukanneet yhden laivaveneen; siinä koko
+vaurio, kapteeni.
+
+-- Emme ainakaan voi kiittää sinun viisauttasi siitä, ettei asia
+päättynyt vielä pahemmin.
+
+Vanloo vaikeni ja mietti itsekseen.
+
+-- En voi päästää tilaisuutta käsistäni, sanoi hän. -- Minun täytyy
+koettaa saada hänet kiinni, ennenkuin hän pääsee pujahtamaan pois
+Itämereltä. Olen askel askelelta seurannut sen miehen perikadon tietä.
+Onnetar ei ehkäissyt tuumaani salliessaan salaliittolaisen päästä
+pakoon; tiesin, että kun vehkeilijä oli menettänyt pelinsä, aloittaisi
+merirosvo uuden. Kenties hän on siis kuoleva häpeällisesti, niinkuin
+hän elänytkin on, ja päivänvalo kirkastaa lopun elämänurasta, joka
+tähän saakka on piillyt läpitunkemattomassa pimeydessä. Kenties sitten,
+kun olen ottanut hänet vangiksi, myöskin saan ne todistukset, joiden
+puutteessa en ole voinut hallitukseni ohjeitten mukaan vaatia miehen
+päätä, miehen, jolla on ylhäinen nimi, arvossapidetty yhteiskunnallinen
+asema ja jonka maineeseen ennen ei ole minkäänlaista varjoa sattunut.
+Sigurd, minä nousen jo tänä päivänä Algernon Sidneyhin, ja ennenkuin
+nouseva aurinko jälleen on vaipunut näköpiirin taa, on vainoretkeni
+merirosvoa vastaan alkanut.
+
+-- Mutta, kapteeni, äitinne ja sisarenne!
+
+-- Viimeistään kahden viikon kuluttua on tämä risteily päättynyt. Jos
+en sitä ennen ole kohdannut häntä, on hän päässyt valtamerelle, ja vain
+verijäljet, jotka hän tiellensä jättää, voivat ohjata minua hänen
+jälkeensä. Äitini ja Elli jäävät siksi aikaa tänne talooni Hollannin
+lipun ja oman mahtini turviin. Ja vaikka he näyttäytyisivät
+maailmallekin, niin kukaan ei uskaltaisi hätyyttää vieraan mahtavan
+vallan edustajan äitiä ja sisarta. Tahdon kuitenkin, että salaisuus
+toistaiseksi pysyy salaisuutena... Sinä lähdet siis laivaan ja käsket
+Blackwellin laittaa kaikki kuntoon risteilyämme varten. Tule sitten
+takaisin, niin vien sinut kalliitten omaisteni luo.
+
+Sigurdin mentyä Vanloo istahti kirjoittamaan De la Gardielle kirjettä,
+jossa hän ilmoitti sulan sattuman kautta saaneensa tiedon Draken
+aikeista, ja teki siinä määrin selkoa eilispäivän tapauksista, kuin
+hänen tuumiinsa soveltui. Vanloo osoitti, että koko meteli oli erään
+kunnianhimosta ja vihasta ylhäisaatelia kohtaan hullaantuneen miehen
+epätoivoinen koe saada aikaan vallankaappaus. Hän koetti näyttää
+toteen, ettei se ollut sen läheisemmässä yhteydessä herttuan
+samanaikaisten toimien kanssa, kuin että Drakea halutti herttuan
+tietämättä käyttää niitä tyhmänrohkean tuumansa auttamiseksi. Vielä hän
+viittasi valtiosäätyjen kesken vallitsevaan eripuraisuuteen, kaikkialla
+ilmenevään vihaan aatelistoa, nurinaan hallitusta vastaan ja monessa
+osassa maata vallitsevaan hätään ja kehoitti sen johdosta pitämään
+asian todellisen tilan mitä tarkimmin salassa. Esimerkki saattaisi
+muuten tarttua. Kapina ei tosin jäisi tulematta pääkaupungin asukasten
+tietoon, mutta sitä pidettäisiin epäilemättä jonakin roskaväen
+vähäpätöisenä yrityksenä päästää vangit irti linnan vankilasta,
+semminkin jos linnan palvelusväki olisi sitä mieltä. Lopuksi Vanloo
+ilmoitti, että syy, miksi hän ei suullisesti lausunut kreiville
+ajatuksiansa, vaan teki sen kirjeellisesti, oli se, että hän aikoi
+muutaman tunnin päästä lähteä merimatkalle, jolta hän viimeistään
+kahden viikon kuluttua palaisi Ruotsin pääkaupunkiin.
+
+Kirjoitettuaan tämän kirjeen Vanloo ryhtyi heti puuhiin järjestääkseen
+Inkerin ja Ellin olon turvalliseksi ja mukavaksi poissaolonsa aikana.
+Lukuisa ja luotettava palvelusväestö oli jätettävä vartioimaan taloa,
+portit pidettävä lukossa ja Hollannin lippu nostettava kattotankoon.
+Kun naisia halutti lähteä ajelulle, oli heidän käytettäväkseen
+tarjottava umpivaunut. Niinikään pidettiin huoli tarkoituksenmukaisista
+vaatteista. Talonväelleen Vanloo ilmoitti, että Inkeri ja Elli olivat
+hänen äitinsä ja sisarensa ja niinmuodoin talon valtiattaria. Eerikille
+hän jätti hallitukselle annettavaksi sinetöidyn kirjeen, jossa hän teki
+tiettäväksi heidän sukulaisuussuhteensa häneen ja ilmoitti, että he
+olivat Hollannin lähetystön suojeluksessa. Tämä kirje tuli Eerikin
+esittää siinä tapauksessa, että Inkerin ja Ellin turvapaikka tulisi
+tiedoksi ja heitä lain nimessä vaadittaisiin luovutettaviksi.
+
+Eerikki ilmaisi nyt pelkonsa Aadolf Skytten suhteen, mutta Vanloo
+vakuutti, että ei ollut mitään pelkäämistä.
+
+-- Mitäpä voisi tapahtua sen pahempaa, kuin että nuorukainen otetaan
+kiinni ja viedään takaisin vankeuteen? Jos niin käy, menette hänen
+luoksensa, kerrotte hänelle, mikä onnellinen käänne on tapahtunut hänen
+turvattiensa oloissa, ja vakuutatte, että hän kohdastansa voi luottaa
+minun apuuni. Nuori Skytte saattaa olla huoleti. Minun vaikutukseni
+tämän maan valtamiehiin on vahvalla perustuksella, ja elleivät he
+kohteliaisuudesta ja kiitollisuudesta ota toivomustani kuuleviin
+korviinsa, niin täytyy heidän tehdä se pelosta, sillä minä olen
+seurannut heidän vehkeitänsä tarkemmin kuin kukaan muu.
+
+Lopun aamupäivästä Vanloo vietti äitinsä ja Ellin seurassa. Hän oli
+sanonut heille, että tähdellinen asia vaati hänen poissaoloaan, ja
+rauhoittanut heitä vakuuttamalla, että hän lyhyen ajan kuluttua palaisi
+takaisin.
+
+Holhojahallituksen ja neuvoskunnan herrat pitivät Vanloon neuvoa hyvänä
+ja verhosivat salaperäisyyden huntuun koko epäonnistuneen
+vallankaappausyrityksen. Se ei kuitenkaan estänyt heitä ryhtymästä
+varokeinoihin ja panemasta tiedusteluita toimeen, sillä he epäilivät
+yhtäkaikki, ettei Drake ollut yksin puuhassa. Ensihetkessä olivat
+heidän ajatuksensa kääntyneet Pentti Skytteen, ja muutamat herrat
+valtaneuvokset riensivät heti mellakan loputtua hänen asuntoonsa
+toivoen saavansa siellä ilmi jotakin suurenmoista. Mutta heidän
+tullessaan herra Pentti makasi sikeässä unessa, yömyssy korvilla, ja
+kun he kertoivat, mitä oli tapahtunut, niin ei kukaan ollut
+hämmästyneempi kuin hän. Hän oli tuota pikaa pukeissa, riensi takaisin
+istuntosaliin ja otti innolla osaa sen läksytyksen laatimiseen, joka
+seuraavana päivänä oli annettava herttualle. Herra Pentin taito
+läksytysten laatimisessa oli tunnettu ja tunnustettu: pääkohdissaan
+seurattiin hänen saneluansa, eikä hän suolaa ja pippuria
+sepustuksessaan säästänyt.
+
+Seuraavana päivänä koottiin kaksi lähetystöä, toinen valtaneuvoskunnan,
+toinen neljän valtiosäädyn puolesta, joiden tuli juhlallisesti marssia
+herttuan luo, viedä läksytys perille, vaatia häntä allekirjoittamaan
+jonkinlainen vakuutus, että hän luopuu kaikista paikanvaatimuksistaan
+holhojahallituksessa, ja jos hän kieltäytyy, uhata häntä maanpaolla.
+Kysymys oli nyt, kuka läksytyksen lukisi julki Hänen Korkeudelleen, ja
+valituksi tuli, joko sitten sattumuksesta tai salaisesta sopimuksesta,
+herra Pentti Skytte. Tämä näytti iloista naamaa huonossa pelissä eikä
+pyytänyt päästä vapaaksi luottamuksesta. Hän luki kirjoituksen
+terävällä äänellä, mutta hänen viekas ilmehikäs katseensa tarkasteli
+kaiken aikaa suuttunutta ja säikähtänyttä ruhtinasta, aivan kuin olisi
+tahtonut sanoa:
+
+-- Suokaa anteeksi, Teidän Korkeutenne, mutta, kautta Jupiterin, minut
+on pakotettu näyttelemään tätä osaa, ja jos nyt vain otatte kiltisti
+ojentuaksenne, niin olemme onnellisesti pelastuneet epäluulosta ja
+saatamme sopivassa tilassa aloittaa uudelleen vanhan pelin, ellette ole
+kyllästynyt siihen.
+
+Hänen Korkeutensa raivosi hetken aikaa, puhui väärinkäsitetyistä
+aikeista, petollisista ystävistä (mainitsematta kuitenkaan herra Pentin
+nimeä) j.n.e., mutta taipui allekirjoittamaan vakuutuksen, jonka
+jälkeen hän suoraa päätä lähti pääkaupungista ja matkusti Stegeborgiin.
+
+-- Vanloo, mutisi herra Pentti, kun hän kotiin tultuaan istui
+nojatuoliinsa ja aukaisi Pliniuksen luonnonhistorian siltä kohden,
+johon oli viimeksi pannut merkin, -- Vanloo? Se mahtanee olla Belsebub
+itse. Mitenkä hän on voinut sekaantua tähän peliin ja tuntea iloa
+tuumamme ehkäisemisestä, sitä en käsitä, enkä vähästä hinnasta mene
+siitä selvää onkimaan. Niinpä täytyy sittenkin olla jokin vielä
+viekkaampi pää, vielä terävämpi silmä kuin Pentti Skytten. Minä luulin
+päässeeni selville hänen sisimmistä salaisuuksistaan, mutta hänpä
+onkin lukenut minun tuumani, lukenut ne, pelkäänpä, aivan kuin
+kämmeneltään... Minä alan tulla vanhaksi, sanoi hän huoaten ja nosti
+peruukin päästään sekä katseli harmaantuvia hiuksiaan peilistä. -- Ei,
+ei, on jo aika luopua politiikasta ja antautua stoalaisen viisauden
+viljelijäksi...
+
+    _Gaudia pelle,
+    Pelle timorem,
+    Nec dolor adsit
+    Spemque fugato_.
+
+    [Häädä ilo ja pelko, suru ja toivo sydämestäsi!]
+
+
+
+
+XVIII.
+
+Merellä.
+
+
+Sumu oli hälvennyt ja taivas alkanut seestyä. Huomenkoitto levisi
+ulapalle, itäistä taivaanrantaa punerrutti rusko, joka himmeänä
+kajastuksena heijastui harmahtavalla vedenpinnalla ja Scyllan
+valkoisilla purjeilla. Drake seisoi perässä lippuarkun luona, hänen
+vierellänsä Ruys ja ent. Upsalan ylioppilas Ligelius, toinen luutnantti
+laivassa. Miehistö oli kannella. Drake paljasti päänsä ja puhui:
+
+-- Toverit, maankamara ja entinen elämämme ovat takanamme, meri ja
+tulevaisuus edessämme. Minä olen teitä jo koetellut, minä tunnen teidät
+ja tiedän, ettei kukaan teistä kaihomielin katsele taaksensa, siihen,
+minkä hän jättää. Me pudistamme päältämme kaiken entisen, nimemme,
+muistomme, ne siteet, jotka ovat kytkeneet meidät yhteiskuntaan ja sen
+sortaviin, vääriin lakeihin. Me muodostamme valtion omassa
+keskuudessamme: sorron palkitsemme kostolla. Toverit, jos olette
+ymmärtäneet sanani ja hyväksytte ne, niin vastatkaa!
+
+-- Olemme, hyväksymme! huusivat useimmat ja heiluttivat hattujaan.
+
+-- Hyvä, minä olen siinä tapauksessa kapteeninne. Nimeni keskuudessanne
+on Becker. Minä johdan teidät iloisiin seikkailuihin, nautintoihin ja
+rikkauteen. Te jätätte kohtalonne minun käsiini. Minä ohjaan sitä kuin
+mies, ja voi minua, jos petytte! Mutta suostumuksenne täytyy olla
+vapaaehtoinen. Jos sentähden katsotte paremmaksi kulkea miehistönä
+rihkamalaivassa Tukholman ja Amsterdamin väliä kahden guldenin pestillä
+ja kohtuullisella läski- ja herneannoksella, niin minä vetäydyn syrjään
+ja jätän päällikkyyden tälle arvossapidetylle kauppiaalle Sakari
+Jansenille, joka seisoo vieressäni.
+
+-- Ei, eläköön kapteeni Becker! huusi miehistö.
+
+-- Kuulen, että ymmärrätte minua, ja koska siis olemme samaa mieltä,
+niin tahdon tässä äsken Sakari Janseniksi kutsumassani miehessä
+esitellä teille lähimmän alipäällikköni, jota olette velvolliset
+ehdottomasti tottelemaan, niin kauan kuin hän toimii minun käskystäni.
+Toverit, tämä mies on Ruys, meren vapaa lapsi nuoruudestaan lähtien.
+
+-- Me tunnemme hänet hyvin, sanoi joukkueen kaksi ikämiestä. -- Olemme
+purjehtineet sekä hänen että Tomkinsin johdolla.
+
+-- Hyvä, hyvä, sanoi Drake ja puristi näiden vanhojen merisissien
+kättä. -- Meillä ei siis ole pelkästään vasta-alkajia mukanamme.
+
+-- Ja tämän nuoren, mutta kokeneen miehen, jatkoi hän, osoittaen ent.
+Upsalan ylioppilasta, -- olen Ruysin puoltolauseella valinnut toiseksi
+alipäällikökseni. Hänen nimensä ... mikä se olikaan? lisäsi hän
+kääntyen tämän puoleen.
+
+-- Nimeni on milloin mikin, katsoen siihen asemaan, joka minulla
+yhteiskunnassa tai sen ulkopuolella on, vastasi ent. ylioppilas; --
+tätä nykyä on nimeni Feliks, sillä olen tavattoman onnellinen. Miehistö
+tuntee minut jo sillä nimellä: muuta ei tarvita.
+
+-- Ja nyt, miehet, täytämme maljat ja tervehdimme nousevaa aurinkoa ja
+juomme toiveittemme täyttymiseksi... Ruys, pidä huoli miehistön
+kestityksestä, mutta valvo myös järjestystä! Purjehtiessamme en kärsi
+mitään hurjastelua.
+
+Aadolf Skytte oli kuunnellut tätä puhetta nojautuen isoon mastoon. Hän
+meni nyt Draken luo. Tämä pani kätensä hänen olalleen ja lausui:
+
+-- Tulkaa mukaani! Minä olen nyt käytettävissänne.
+
+Aadolf seurasi Drakea peräkajuuttaan, missä he kauan keskustelivat.
+
+Toinen luutnantti, joka oli innokas soittelija ja kantoi aina huilua
+mukanaan joko takin taskussa tai vyössä pistolien vieressä, piti
+hurautettuaan kurkkuunsa pari kolme pikarillista viiniä puheen, kehuen
+kerskuvassa äänilajissa miehistön ravakkaa käytöstä taistelussa
+takaa-ajavaa venekuntaa vastaan, jonka jälkeen hän nouti Ruysin ja
+hänen yhteisestä kajuutastaan jonkinlaisen kielisoittimen ja sitä
+näppaillen lauloi merirosvolaulun:
+
+    Ihmistelmeest' ikävästä,
+    mailman hälinästä kauas
+    meren lainehille lähden
+    vapautta henkimään!
+    Vapaana kuin taivaan pilvi
+    kiidän myrsky-ilman teitä
+    maahan, mikä kaukaa siintää
+    uljahalla matkallain.
+
+    Minne mennään, tahdot tietää.
+    Käännä, minne myrsky kutsuu,
+    minne aalto ajelehtii,
+    itään, länteen, minne vaan:
+    missä revontulet leimuu
+    Zemlan hyisten templein päällä,
+    taikka missä taukoomatta
+    kevät ihmisillä on.
+
+    Tuhat ukkostulta lyököön
+    taivaankannen kaikin puolin,
+    peittyköön vain paksuin pilvin
+    näköala kaikkineen,
+    laiva heilukoon kuin lastu:
+    sitä riemuisempi mieli!
+    Älä, Luoja, lännen leyhkää tuo,
+    vaan myrsky hirmuisin!
+
+    Kaikki tyyni tähtein tuike
+    sammukoon! Mä ruorin varaan
+    annan onnen'... Raivoo, aalto!
+    Purjeen povi, pullistu
+    hirmumyrskystä kuin immen
+    lumenpuhdas povi paisuu,
+    milloin ensilemmen liekin
+    illan haaveet sytyttää.
+
+    Heijaa, pojat potrat, hurjat,
+    paheen orjat kalvasposket!
+    Aallot huuhtoo kuumaa otsaa,
+    juomingeissa juopukaa,
+    kunnes rauhattomat sielut
+    pelastaa hain kita hirmu.
+    Nauttikaa, upottakaamme
+    elon hätä hekumaan!
+
+    Merirosvo! Myrsky puistaa
+    taivaankantta; meri pauhaa,
+    hyöky hyökkää halkeimista,
+    laivan liitteet koitellen.
+    Joka lauta ryskää, ruskaa;
+    vaan sä immen syleilyissä,
+    hekumassa, hurmoksissa
+    pilkkaat kuolemaa ja juot.
+
+    Haa, sä kokenut, sä naurat
+    kuten huuhkain raunioissa,
+    ja sä puistat valkopäätäs,
+    suurten syntein painamaa.
+    Tajuun mykän vastaukses;
+    kolkko katsees kyllin lausuu:
+    "Sielun tuskaa ei voi poistaa
+    mikään neste rypäleen."
+
+    Niin; mut elon taakkaa yksin
+    arka kirotkoon. Päin pohjaa
+    tuuli pilvet puhaltaapi.
+    Mennään mukaan hurjapään!
+    Tallataan maan vanhaa otsaa,
+    Tellus-ukon valkotukkaa,
+    pohjoisnavan jäitä, joita
+    viel' ei kenkään tunnekaan.
+
+    Missä revontulet leiskuu,
+    missä tähdet valaisevat
+    maita, joilla kuolinliinat
+    iät kaikki yllään on,
+    missä kuolon kolkon mailla
+    silmää ollut ei oo eikä
+    ihmisääni yrittänyt
+    synnyttämään kaiuntaa.
+
+    Missä aaltoin vaahto roiskii
+    puoli vuotta pitkäss' yössä
+    jättiläisiin, haamumaisiin,
+    liikkuviin jäävuorihin,
+    jotka ukkosina iskee
+    vastaan toisiaan ja voittaa
+    taikka häviää ja haihtuu
+    aavain merten aaltoihin.
+
+    Sinne, veikot, siirtykäämme
+    Tellus-ukon kiirehelle!
+    Allamme näin nähdä saamme
+    hitaat liikkeet Telluksen.
+    Siellä viime maljan juomme
+    syleilyssä tyttöjemme,
+    kunnes kuolon kylmyys ruumiin
+    hermot hyytää tykkänään.
+
+    Yhtä kauan kuin maan rataa
+    eetteriset aallot huuhtoo,
+    nähdään meidän hyiset ruumiit
+    huipussa maan akselin
+    muistopatsaina; ne kertoo
+    tuhansille tähtösille
+    haluist' aina häipyneistä,
+    pettyneistä toiveista.
+
+Lopetettuaan laulun hän löi soittimensa pirstoiksi reelinkiä vastaan.
+
+Peräkajuutta oli tilava ja valoisa. Kahta seinää koristivat
+lehtiköynnösten muotoon ripustetut aseet; toisilla oli hyllyjä, joilla
+paitsi moninaisia tarve-esineitä nähtiin kirjoja ja työkaluja, mitkä
+todistivat, että Drake halusi tyydyttää alkemistista kiihkoaan
+merelläkin.
+
+Molemmilla sivuseinillä oli sohva. Drake oli istahtanut toiselle ja
+Aadolf Skytte häntä vastapäätä.
+
+Nuoren Skytten kasvot olivat melkein tuntemattomiksi muuttuneet: hänen
+ihonsa oli keltaisen kalpea, silmät kuopallaan.
+
+Hän oli vaatinut Drakelta selitystä kuluneen yön tapauksista ja siitä,
+mitä hänen ympärillänsä tapahtui, sillä hän ei käsittänyt mitään, ja
+se, mitä hän aavisti, tuntui hänestä uskomattomalta.
+
+-- Skytte, te näette edessänne miehen, joka ulkomuodoltaan on
+täydelleen sen naapurin näköinen, jonka lapsuudestanne asti olette
+tuntenut Sjövikin isännän, Kustaa Draken nimellä. Hän oli tunnettu
+ahkerana maanviljelijänä, hyvänä taloudenpitäjänä ja hiljaisena
+alamaisena ... miehenä, joka ei eronnut muista tavallisista ihmisistä
+missään muussa suhteessa kuin siinä, että hän oli umpimielinen
+luonnoltaan, rakasti yksinäisyyttä ja että hänen huhuiltiin salaa
+harjoittavan kullantekoa. No niin, se mies on nyt riisunut valepuvun
+yltään ja näyttäytyy silmienne edessä sellaisena kuin hän on. Hänen
+kylmän ulkomuotonsa alle kätkeytyy hurjaa katkeruutta ihmisten
+viheliäisyyttä ja orjamieltä kohtaan, hehkuva viha sortoa vastaan, ja
+hänen sielussaan liikkui rohkeita rankaisu-, parantelu- ja
+uudestiluomisen tuumia. Se yö, joka vapautti teidät vankeudestanne ja
+onnellisen sattuman kautta saattoi teidät minun luokseni, on nähnyt
+ensimmäisen tuumani raukeamisen. Voimilla, joiden vähäpätöisyyttä oli
+korvaava niiden pikainen vaikutus, koetin kukistaa sen mielivallan,
+joka sortaa isänmaatamme...
+
+Drake kertoi nyt, että hän vähälukuisen joukkonsa etunenässä oli
+hyökännyt linnaan vangitakseen holhojahallituksen ja valtaneuvoskunnan,
+jolloin hän myös avautti vankilan ovet; että yritys oli mennyt myttyyn
+ja että hän väkinensä pakeni tähän laivaan, jonka hän sitä tapausta
+varten oli pitänyt varalla.
+
+-- Ja tässä näette minut nyt, jatkoi hän, -- henkipattona, miehenä,
+joka on jättänyt kotimaan ja kaiken sen, mikä hänen sydäntään siihen
+kiinnitti. Pakoon päässeelle maankavaltajalle pystytetty häpeäpaalu on
+ainoa muistopatsas, joka kansalle säilyttää sen nimen, jonka
+aikomuksena oli pelastaa samainen kansa tyrannien vallasta.
+Pitäisikö minun nyt surra niinkuin nainen, pitäisikö minun käsivarret
+ristissä epätoivoisena tuijottaa onneni raunioihin, pitäisikö minun
+ehkä vastuksetta antautua vihollisteni käsiin ja laskea pääni
+mestauspölkylle? Ei, leijona taistelee kuolemaansa asti, susi
+irvistelee viime hetkellä metsästäjälle, ei mikään luontokappalekaan
+anna vapaaehtoisesti lopettaa olemassaoloansa ... enkä minä tahdo
+taistelutta luovuttaa noille kurjille oikeuttani iloita auringon
+valosta ja taivaan vilppaista tuulista. Skytte, käsitättekö minua?
+
+-- Käsitän, vastasi tämä, jonka silmiin Draken puhuessa oli syttynyt
+uusi loisto.
+
+-- Nämä palkit, jatkoi Drake, -- ovat uusi isänmaani, kuningaskuntani,
+ja tällä valtiolla, joka keinuu aalloilla, on sama oikeus, kuin maan
+multaan kytketyillä. Hätyytä sitä, se puolustaa itseään, loukkaa sitä,
+se hyökkää! Anna kansan nälkiintyä, niin se syöksee heikomman kimppuun
+imeäkseen sen veren.
+
+-- Olette oikeassa, lausui Aadolf Skytte tulisesti. -- Me muodostamme
+täällä valtion omassa keskuudessamme ja tahdomme sille hankkia kaikki
+valtion oikeudet. Oi, on hurmaavaa tietää olevansa vapaa, voida murtaa
+ne siteet, tavat ja ennakkoluulot, jotka vanhentuvassa yhteiskunnassa
+jokaisen poismenevän suvun nurinkurisuus alati lisääntyvänä taakkana
+heittää jälkeen tulevaisten niskoille. Drake, me emme täällä tahdo
+yksinomaan taistella olemassaolomme puolesta niinkuin metsänpedot; me
+tahdomme vapaina miehinä taistella periaatteiden puolesta, sen edestä,
+minkä pidämme järkevänä ja oikeana. Me julistamme sodan sortoa,
+pahuutta, halpamielisyyttä vastaan, me suojelemme heikkoja, nöyryytämme
+ylpeitä, paljastamme viekastelijain juonet, lyömme maahan
+sortovaltiaat, perustamme turvapaikan vainotuille ... me vuodatamme
+ilkiöiden veren ja kuivaamme kärsivien kyynelet. Me olemme Jumalan
+vitsana halveksittavalle maailmalle... Vai kuinka? Hyväksyttekö sanani?
+
+-- Hyväksyn, vastasi Drake, -- te olette ottanut ne minun sydämestäni.
+
+-- Hyvä on... Minä olen siis teidän ruumiineni sieluineni.
+
+Aadolf Skytte ojensi Drakelle kätensä.
+
+Drake puristi sitä, mutta ajatteli itsekseen:
+
+-- Nämä haaveilevat unelmat pian kyllä haihtuvat. Minä olen yksin
+hurjan roistojoukon keskellä, jonka olen koonnut ympärilleni, ja
+tarvitsen ystävän samasta yhteiskuntaluokastani. Ystävä, morsian,
+mitäpä merirosvo muuta kaipaakaan ollaksensa onnellinen?
+
+Drake ja Skytte lähtivät kajuutasta. Aurinko parhaillaan nousi ja
+hopeoi meren aamuruskollaan. Tuuli tyyntyi äkkiä, ja purjeet, joita
+äsken tuulenpuuska pullisteli, riippuivat velttoina mastoissa.
+
+-- Mitä aiotte nyt ensiksi tehdä? kysyi Skytte. -- Minne päin
+suuntaatte kulkunne?
+
+-- Ulos valtamerelle, vastasi Drake.
+
+-- Kuulkaa, sanoi Aadolf nopeasti, -- meidän maanmiehiämme on
+Amerikassa. Ruotsalaisia asustaa Delawaren luona. Heidän yhteiskuntansa
+on ankarasti taisteltuaan hollantilaisia vastaan sortunut kavaluuden ja
+ylivoiman kaksinaisen vallan alle. Hollantilaiset karkasivat
+äkkiarvaamatta uudisasutuksen kimppuun ja ovat nyt sen isäntiä. Ruotsin
+lipun on tuo rihkamakaupustelija häväissyt. Eikö meidän pitäisi murtaa
+maanmiestemme häpeällinen ies ja hankkia Ruotsille takaisin sen osa
+uudessa maailmassa?
+
+-- Totta tosiaan, sanoi Drake, -- tuumanne ansaitsee miettimistä.
+Voimamme ovat tosin vähäiset senlaatuisen yrityksen toimeenpanemiseen,
+mutta voimme ehkä odottaa englantilaisilta apua tai yhtyä muutamiin
+Länsi-Intian kulkuvesillä risteileviin merirosvoihin... Niin,
+ystäväiseni, minä hyväksyn ehdotuksenne: me tahdomme sitä koettaa.
+Julistamme siis hollantilaisille sodan, ja missä ikinä Hollannin lippu
+kohtaa meitä merellä, on se meille kehoituksena hyökkäykseen ja
+kostoon.
+
+-- Hyvä on, lisäsi Drake itsekseen, -- minulla on nyt yksi syy, jonka
+hän hyväksyy, kun karkaan niiden hollantilaisten rihkamalaivojen
+kimppuun, jotka kohtaavat minua teilläni. Kun vain syitä vähän
+kaunistelee, niin tämä nuori mies pitää minua ja itseänsä ihmisyyden
+pelastajina, sillä välin kuin me ryöstelemme kauppamiesten rahat aito
+merirosvojen tavalla.
+
+-- Minua miekkoista, lausui Aadolf, -- te olette se mies, jota hain, se
+ystävä, jonka henki on sopusoinnussa minun henkeni kanssa. Drake,
+minulla on pyyntö, joka kauan on pyörinyt huulillani ja jonka tiedän
+teidän nyt täyttävän.
+
+-- Puhukaa!
+
+-- Me emme saa poistua maasta antamattamme julmalle uskonkiihkolle
+veristä muistomarjaa. Me emme saa lähteä pelastamatta niitä onnettomia,
+jotka taikausko tahtoo heittää rovion liekkeihin.
+
+-- Mitä tarkoitatte? kysyi Drake ällistyneenä. -- Onko puhe
+noita-akoista, vai olenko ymmärtänyt teitä väärin?
+
+-- Niin, noidista...
+
+-- Se on myöhäistä. Minä tiedän, että heidät oli aikomus polttaa tänä
+aamuna.
+
+-- Katsokaa itään! Päivän kultapyörä koskettaa vielä alareunallaan
+meren pintaa ... ja tuolla lännessä, metsäisen saaren takana, on ranta
+ja teloituspaikka.
+
+-- Luultavaa on, että meitä ajetaan takaa ... me tarvitsemme joka
+hetken päästäksemme aavalle merelle.
+
+-- Purjeet riippuvat höllinä, tuuli on tyyntynyt, ja pian ei ainoakaan
+tuulenhengähdys enää värähdytä veden pintaa. Takaa-ajajamme ovat
+niinkuin mekin riippuvaisia tuulesta. Drake, jatkoi Aadolf, -- niiden
+onnettomien joukossa on kaksi...
+
+-- Minä tiedän, virkahti Drake...
+
+-- Hyvä on; kun väkenne viime yönä mursi vankilani oven, riensin heidän
+vankityrmäänsä, näin sen tyhjänä, ja olen siitä asti koettanut
+pysytellä siinä toivossa, että heidän onnistui pelastua. Mutta he ovat
+heikkoja, avuttomia naisia, ja minä pelkään... Sanalla sanoen: teidän
+on täytettävä pyyntöni, tai minä vaadin, että minut yksin viedään
+maihin...
+
+-- Ystäväni, minä en ollenkaan vitkastele suostumasta pyyntöönne, jos
+vain jokin keino löytyy sen pelastuksen toimeenpanemiseksi, jota te
+tarkoitatte. Olen vain itsekseni aprikoinut, miten sen tulee tapahtua.
+Vartijapiirinä on kaiketikin sotaväkeä ja mestauspaikka täynnä
+uteliasta, yltiöpäistä kansaa. Jos tyventä jatkuu koko päivä, niin on
+muuten aikomukseni laskea ankkuri neljännespenikulman päähän tästä, sen
+rannikon läheisyyteen, joka vanhastaan on ollut isieni hallussa. Tahdon
+sanoa heidän haamuilleen ja perintötilalleni viimeiset jäähyväiset.
+
+-- Haa, lausui Aadolf Scyllan sivuutettua luodot, joiden taakse
+rannikko häipyi näkymättömiin; eräältä kukkulalta, joka kauempana
+sisämaassa kohosi muita korkeampana, kieriskeli savupatsaita kirkasta
+taivasta kohden. -- Pian! Näettekö?
+
+-- Noitaroviot on jo sytytetty, sanoi Drake. -- Me tulemme liian
+myöhään. Mutta kuitenkin...
+
+Hän käski miehistön varustautua aseisiin ja laskea veneet vesille.
+Siinä hetkessä astui hänen muistissaan elävänä esiin sen ihanan,
+kalvakan neitosen kuva, jonka hän kerran näki matkallaan Pentti Skytten
+metsästysmajaan, käydessään Inkerin tuvassa. Hän tiesi tuon tytön ja
+hänen äitinsä olevan onnettomien joukossa, ja vaikka hän omassa
+mielessänsä kirosi koko yrityksen, johon hän oli suostunut vain
+saadakseen Skytten sidotuksi itseensä, päätti hän kuitenkin pelastaa
+nuo kaksi naista, jollei saapuisi liian myöhään ja jos se saattoi käydä
+päinsä liian suuretta vaaratta.
+
+Veneet laskettiin vesille. Drake ja toinen luutnantti lähtivät mukaan.
+Ruys ja osa miehistöä jäivät Scyllaan, joka pantiin metsäisen saaren
+taakse sillä tavalla, että kanuunat voisivat suojella miehistöä, jos
+tätä koetettaisiin ahdistella, kun sen jälleen piti astua veneisiin.
+
+Miehet olivat varustetut vain sellaisilla aseilla, jotka he saattoivat
+kätkeä vaatteisiinsa: puukoilla ja pistoleilla. Drakella ja Skyttellä
+oli kuten toisillakin yllään viitat ja öljylakit: jälkimmäistä olikin
+laihtuneine kasvoineen ja vankilan ilmassa kalvenneine ihoineen melkein
+mahdoton tuntea.
+
+Kokonaisuudessaan tämä joukkue näytti rauhalliselta laivamiehistöltä,
+joka autodafeeta nähdäkseen oli tullut maihin. Senvuoksi ei herättänyt
+mitään huomiota, kun parvi rantakallioiden yli kuljettuaan kohosi
+rinnettä ylös hietaharjulle, jolla mestauspaikka sijaitsi.
+
+Suunnaton ihmisjoukko oli kerääntynyt paikalle. Drake ja Skytte
+tunkeutuivat, miehistö kintereillään, vartijapiiriin saakka, joka
+ympäröi mestauspölkkyä ja rovioita.
+
+He olivat saapuneet liian myöhään. Pyövelin kirves lepäsi verellä
+tahratun mestauspölkyn vieressä, useimmat rovioista olivat jo puoliksi
+palaneet ja pyövelin rengit sytyttivät par'aikaa viimeistä.
+
+Vartijapiirin sisässä vastakkaisella puolella seisoivat laamanni Skytte
+ja muut oikeuden jäsenet, jotka olivat nämä onnettomat tuominneet, sekä
+laamannin vieressä pastori Svenonius, jolle halu olla mestauksessa
+läsnä oli antanut voimaa nousta sairasvuoteelta.
+
+-- Täällä ei ole mitään tekemistä. Lähtekäämme takaisin! kuiskasi
+Drake.
+
+Aadolf ei vastannut. Hänen katseensa oli kiintynyt tähän kamalaan
+verinäytelmään.
+
+-- Pian pois täältä! Me olemme vaarassa joutua ilmi, jatkoi Drake ja
+otti Aadolfia käsivarresta vetääksensä hänet mukanaan.
+
+He seisoivat aivan sotamiesvartijapiirin takana, ja heidän ympärillään
+oli Scyllan miehistö, niin että ilmitulemisen vaara ei ollut läheskään
+suuri. Mutta samassa käännähti rivissä lähinnä Aadolfia seisova mies --
+se oli vanha Rask -- ja hänen katseensa osui sattumalta Aadolfin
+kasvoihin. Alussa hän ei näyttänyt tuntevan Aadolfia, sillä hän kääntyi
+jälleen pois, mutta kohta hän loi uuden tutkivan silmäyksen
+nuorukaiseen aivan kuin tullakseen vakuutetuksi, ettei nähnyt väärin,
+ja kuiskasi:
+
+-- Armollinen herra!
+
+Kiinnitettyään näillä sanoilla Aadolfin huomion hän lisäsi nopeasti:
+
+-- Inkeri ja hänen tyttärensä eivät olleet mukana. He ovat viime yönä
+karanneet vankilastaan, niinkuin huhutaan.
+
+-- Oletko nähnyt oikein? Oletko varma siitä?
+
+-- Olen.
+
+-- Lähtekää! kuiskasi Drake, joka levottomana oli huomannut heidän
+keskustelevan.
+
+Aadolf seurasi häntä.
+
+Paluumatkalla hän kertoi Drakelle mitä oli kuullut. Mutta se ilo, jonka
+vanhan Raskin sanat hänessä herättivät, katosi samassa, hänen mieleensä
+muistui tuo kamala näytelmä, jonka hän vast'ikään oli nähnyt. Hänet
+valtasi kauhea aavistus, että sama kohtalo ennemmin tahi myöhemmin
+tulisi Ellin ja hänen äitinsä osaksi, sillä kuinka nämä avuttomat
+naiset ajan pitkään voisivat säilyä lain polyyppikäsiin joutumasta,
+piiloutua uskonkiihkon kaikissa sopissa vaanivia silmiä? Aadolf
+katsahti ylös taivaan sinikantta kohden ja ajatteli Herraa, joka
+raamatun sanojen mukaan on lukenut jokaisen ihmisen hiuskarvat, mutta
+nuo sanat loihtivat hänen eteensä verisen pään, jonka hän oli nähnyt
+roviolla, ruumiin vieressä. Se oli sen nuoren tytön pää, joka syytti
+itseään noituudesta, ja sitä koristivat tuuheat vaaleat kiharat, joihin
+Aadolf oli nähnyt pyövelin tarttuvan työntäessään sen roviolle
+hiiltymään.
+
+-- Ei, ajatteli Aadolf ja painoi katseensa maahan, -- se usko ei ole
+muuta kuin hairahdusta, josta ihminen ei tahdo luopua, koska hän tuntee
+itsensä liian heikoksi vastustamaan niitä julmia luonnonvoimia, joiden
+keskellä hänen olemuksensa versoo. Maan avaruuden päällä vierivät
+sokean Sallimuksen voittovaunut, ja rattaat murskaavat kaiken, mikä
+tielle sattuu.
+
+Veneet lähtivät rannasta ja palasivat Scyllaan.
+
+Aadolfin näitä miettiessä istui myöskin Drake ääneti ja umpimielisenä.
+Hän syventyi siihen arvoitukseen, joka oli pitänyt hänen ajatuksiansa
+vireillä aina siitä asti, kun hän pelastui Scyllaan: hän mietti syitä
+Vanloon menettelyyn, niitä keinoja, joiden avulla hänen oli onnistunut
+saada salaliitto ilmi, ja hänen lausumiansa sanoja, kun hän luuli
+Draken olevan hänen vallassaan.
+
+Sitä arvoitusta Drake ei voinut selittää: hän ei mistään voinut löytää
+avainta siihen.
+
+Mutta sitä miettiessään hän alkoi tuntea omituista mielenahdistusta;
+hänestä tuntui, kuin olisi joskus, kauan aikaa sitten, nähnyt Vanloon
+kasvot, hän ei tiennyt milloin ja millaisissa oloissa ... hänen
+pohjaltaan taikauskoinen mielensä alkoi kuohua, ja hän rupesi
+tuossa salaperäisessä miehessä aavistamaan yliluonnollisen
+maailmanjärjestyksen sanansaattajaa, järjestyksen, jonka lakeja hänen
+paha omatuntonsa joskus varomattomina hetkinä kauhistui.
+
+Scylla nosti taas ankkurin. Oli rasvatyyni. Täytyi laskea
+hinaajaveneitä vesille, että priki saataisiin paikaltaan liikahtamaan.
+
+Tämän työn kestäessä Aadolf Skytte tuli lähemmin tarkastaneeksi toisen
+luutnantin kasvonpiirteitä. Ne olivat hänestä tutut. Ne muistuttivat
+nuoresta miehestä, jonka hän yliopistossaoloaikoinaan oli tullut
+päällisinpuolin tuntemaan ja jonka kohta senjälkeen sattuneet
+vastoinkäymiset herättivät yleistä huomiota. Hän meni toisen luutnantin
+luo ja sanoi:
+
+-- Emmekö ole ennen nähneet toisiamme paremmissa oloissa?
+
+-- Mahdollista kyllä, vastasi tämä.
+
+-- Te olette Feliks Ligelius?
+
+-- Vaiti, lausui toinen luutnantti, ja Skytte näki hänet ensikerran
+vakavana. -- Isäni nimi ei ole enää minun nimeni enkä tahdo sitä
+mainittavan _täällä_. Nimeni on Feliks, ei muuta.
+
+-- Lempo soikoon, lisäsi hän, -- että kuitenkin tunsitte minut! Minä
+olisin tuskin tuntenut teitä, jollen olisi kuullut nimeänne. No, terve
+tuloa meidän seuraamme, vapaaherra Skytte! Kaikkein vähimmin odotin
+näkeväni teidät täällä, mutta ... _quo fata trahunt retrahuntque
+sequamur_. [Menkäämme minne onnettaret ohjaavat.]
+
+Puhelu keskeytyi, sillä Aadolf huomasi, ettei se ollut toiselle
+luutnantille mieleen.
+
+Nuori Ligelius oli papin poika ja oli yliopistossa tullut tunnetuksi
+ahkeruudestaan ja erinomaisista hengenlahjoistaan sekä liiallisesta
+kunnianhimostaan, ylpeästä mielenlaadustaan ja seikkailevasta
+luonteestaan. Päätettyään oppijakson hän tuli opettajaksi ylhäiseen
+perheeseen, mutta kun hän täällä rakastui talon tyttäreen ja nuorten
+hellä, viaton suhde pian tuli ilmi, ajettiin hänet häpeällä pois. Hän
+palasi senjälkeen Upsalaan. Eräs nuori korkea-aatelinen ylioppilas,
+puheenalaisen perheen sukulainen, oli sen maakunta-yhdistyksen
+_inspector illustris_, johon Ligelius kuului. Tämä herra, joka katsoi
+"sukunsa halventajan" julkealla rakkaudellaan loukanneen häntä
+samoinkuin hänen sukuaan, ja joka ei muuten voinut kärsiä
+Ligeliuksen ylpeätä ja itsenäistä luonnetta, solvaisi häntä kerran
+eräässä julkisessa tilaisuudessa. Ligelius vastasi solvaukseen
+kaksintaisteluhaasteella. Hänen riitamiehensä ei sitä hyväksynyt, vaan
+sai aikaan sen, että Ligelius haasteensa tähden karkoitettiin
+yliopistosta. Samana päivänä, kun karkoitustuomio luettiin, Ligelius
+haki riitakumppaninsa tämän asunnosta, pakotti hänet tappelemaan ja
+antoi hänelle miekanpiston, joka oli vähällä viedä nuoren inspehtorin
+isiensä luo. Samana yönä Ligelius pakeni Tukholmaan, meni ulkomaiseen
+jaalaan ja poistui isänmaastaan. Senjälkeen hän oli kokenut vaiheita,
+joiden kertominen täyttäisi paksun kirjan. Ajatellessaan tulevaisuutta,
+jolta hän itse oli niin paljon odottanut, mutta joka nyt oli pirstoiksi
+rauennut, hän tuli onnettomuudessaan hillittömäksi: muistojansa
+hälventääkseen hän antautui hurjaan seikkailuelämään. Hän oli elänyt
+intiaanien ja malaijien, bukanierien ja merirosvojen, sanalla sanoen
+sellaisten ihmisten parissa, joissa mitä parhaimmat avut kätkeytyivät
+kuin helmet törkeimpien paheitten liejuun, villien, seikkailijain,
+henkipattojen ja pahantekijäin seurassa. Kaikkialla hän oli näitten
+joukossa kohonnut vaikuttavaan asemaan ja ihmetyttänyt muita, sillä hän
+osasi kiihoittaa ympäristönsä avut ja paheet korkeimmilleen, mutta
+tyydytystä ei hänen rauhaton sielunsa löytänyt mistään: haikea epätoivo
+oli kiidättänyt häntä maasta maahan, mereltä merelle, seikkailuista
+seikkailuihin, kunnes hän koti-ikävän valtaamana palasi isiensä maahan.
+
+Sinne saavuttuaan hän oli mennyt kotiseudulleen, hiipinyt isänsä majan
+ympärillä, kunnes hän taattonsa tuntematta oli saanut nähdä hänen
+kasvonsa, oli sitten käynyt äitinsä haudalla, lapsuutensa kisatanhuilla
+ja taas rientänyt pois. Isänmaa poltti hänen jalkainsa alla. Hänellä ei
+ollut siellä muuta tekemistä, ja hän päätti senvuoksi lähteä uusia
+onnen vaiheita kokemaan. Tukholmassa hän oli meriväenkapakoissa
+kohdannut pari Länsi-Intian aikuista toveria ja näitten kanssa ottanut
+pestin herra Sakari Jansenilta, sitten kun hän tämän persoonassa oli
+oppinut tuntemaan vanhan, vielä muistissa elävän merirosvon Ruysin.
+
+Sellainen oli lyhykäisyydessään toisen luutnantin elämäntarina.
+
+Hinausta jatkettiin, kunnes Drake käski uudelleen laskea ankkurin.
+Scylla oli silloin osaksi alastomain, osaksi metsäisten saarten
+keskellä erään vähäisen lahden suulla, jonka rantoja peitti
+mustanpuhuva havumetsä. Se oli Sjövikin satama.
+
+Scylla ei ollut yksin. Kiväärinkantomatkan päässä siitä, mihin se oli
+kiinnitetty, oli toinenkin alus, jota tavallinen silmä ei voinut nähdä
+ja jonka miehistö nukkui ikuista untaan. Vedenpinta levittäytyi tyynenä
+ja kimmeltävänä mastonhuippujen päällä, ja kalat kisailivat kannen
+yläpuolella.
+
+Ainoa, joka näki tuon toverin, oli vanha Ruys. Hänen silmänsä eivät
+tosin olleet terävämmät kuin monen muunkaan, mutta hän näki kuitenkin
+laivan ikäänkuin kajastuksena lepäävän entisellä ankkuripaikallaan. Hän
+tunsi taas sen vesilinjat, takilan ja jokaisen raa'an, purjeet ja
+touvit; kuulipa hän hurjaa sorinaakin sen kannelta ja näki reelingin
+yläpuolella kalpeita kasvoja, jotka herkeämättä tuijottivat häneen.
+Syynä tuohon tilapäiseen tarkkanäköisyyteen oli epäilemättä se, että
+Ruys yön ja aamun kuluessa oli tirkistellyt syvemmälle kannun pohjaan
+kuin kukaan muu. Hän oli ensin runsaasti naukkaillut molempien
+ystäviensä, vanhojen merirosvojen keralla ja sitten hinausmatkalla
+vähänväliä täyttänyt ja tyhjentänyt pikarinsa; mutta alkoholihöyryt
+lienevät varmaankin synkän, umpinaisen mielialan vaikutuksesta
+kokoontuneet johonkin määrättyyn paikkaan aivoissa, missä
+mielikuvitusvoiman välineillä lienee sijansa, ja jättäneet muut
+aivosolut entiseen tilaansa, sillä paitsi silmien haljakkaa, kalamaista
+kiiltoa ei ollut mitään, mikä olisi ilmaissut hänen nauttineen liiaksi
+väkeviä, ja tehtävänsä laivalla hän hoiti yhtä säntillisesti kuin
+ennenkin.
+
+Nyt hän seisoi käymäsillalla, tuijotti kummituslaivaan ja pyyhki
+tuskanhikeä otsaltaan. Ja mitä kauemmin hän tuijotti, sitä enemmän
+muuttui ympäristö sellaiseksi kuin se oli ollut hänen viimeksi
+käydessään täällä. Aurinko paistaa heloitti niin kirkkaasti ja
+lämpimästi kuin kesäisenä päivänä ainakin, mutta Ruysin silmissä se
+muuttui öiseksi kuuksi, sen loisto syksyiseksi kuutamoksi, ja hän
+kuulosti, eikö rannan kallioilta kuuluisi samainen merkki, joka silloin
+kutsui häntä isäntäänsä vastaan.
+
+Näistä mietteistään havahdutti Ruysin Draken ääni. Hän sai vaivoin
+käännetyksi katseensa pois siitä kohdasta, johon se oli kiintynyt, ja
+astui kapteenin luo.
+
+-- Tänään ei ole tuulta odotettavissa, sanoi Drake. -- Jäämme siis
+tähän. Minä menen maihin ja palaan vasta yön seuduissa. Jos läsnäoloani
+tarvitaan, niin olen Sjövikissä, jonne suorin tie käy tuon lahden
+perukasta. Poissaollessani on sinun harjoitettava laivuetta hoitamaan
+purjeita minun komentotapani mukaan.
+
+-- Niinkuin käskette, vastasi Ruys. -- Kuulkaa, kapteeni, jatkoi hän
+puoleksi kuiskaten, -- näettekö tuota?
+
+Hän luuli viittaavansa kummituslaivaan, mutta osoittikin siihen
+paikkaan merenpohjaan, mihin kuunari oli upotettu.
+
+Drake vastasi vain luomalla synkän katseen ensimmäiseen luutnanttiinsa,
+ja käski hänen laskea alas laivaveneen.
+
+Drake kysyi Skytteltä, tahtoiko tämä lähteä hänen seurassaan maihin.
+Vastaus oli kieltävä, kuten hän salaa oli toivonutkin, mutta Skytte
+pyysi, että hän sensijaan ottaisi mukaansa Sjövikiin erään kirjeen,
+jonka sitten joku Draken palvelijoista seuraavana aamuna voisi
+toimittaa perille Signildsborgiin.
+
+-- Kernaasti, vastasi Drake, -- mutta kirjoittakaa varovasti älkääkä
+pienimmälläkään viittauksella ilmaisko sitä henkilöä, jonka kanssa
+tulette onnenteitä taivaltamaan. Kustaa Drake on kuollut kaikilta
+muilta paitsi teiltä.
+
+Aadolf lähti kirjoittamaan kirjettä. Se oli hänen äidilleen. Hän kertoi
+karanneensa vankeudesta erääseen laivaan, jolla hän nyt lähtisi
+onneansa etsimään vieraisiin maihin. Loppuun hän liitti herttaiset
+jäähyväiset äidilleen ja isälleen ja lupasi, että jos hänen suotaisiin
+elossa pysyä, niin hän kerran, kun aika olisi parantanut vanhat haavat,
+palaisi tahrattomin mainein isänmaahansa ja kotiinsa.
+
+Tällävälin Drake oli riisunut merimiesvaatteet yltään ja pukeutunut
+säätynsä mukaisesti. Hän otti kirjeen, antoi Ruysille ja Feliksille
+tarkempia määräyksiä ja soudatti senjälkeen itsensä maihin.
+
+Hänen poissaollessaan Ruys ja Feliks harjoittivat miehistöä
+merkkipillin mukaan hoitamaan purjeita. Huviksensa Skytte katseli
+jonkin aikaa harjoituksia, jotka kohta alkoivat sujua jotakuinkin
+hyvin, kun monet laivueesta olivat meritoimiin harjaantuneita miehiä ja
+olivat oppineet ammatin erilaisilla laivoilla, kuten sota-aluksilla,
+kauppalaivoilla ja kaappareilla. Mutta ennen pitkää Aadolfin valtasi
+uupumus: hän ei ollut kahtena viime vuorokautena silmiänsä ummistanut.
+Hän meni peräkajuuttaan, heittäytyi sohvalle ja vaipui rauhattomaan
+uneen.
+
+Hänen herätessään oli aurinko laskenut ja iltakylmä tunki avoimista
+ikkunoista sisään. Toinen luutnantti näyttäytyi ovessa.
+
+-- Hoo, te olette valveilla, Skytte, sanoi hän. -- Hyvä on! Tyventä
+jatkuu, taivas näyttää likaisen harmaalta, ja kohta alkaa sataa. Mutta
+en minä sitä tullut ilmoittamaan, vaan tahdoin kysyä, haluttaisiko
+teitä kapteeni Beckeriä odottaessamme katsahtaa siihenkin loukkoon,
+joka on minun ja Ruysin yhteisenä asuntona tässä kaikin puolin
+kunnioitettavassa aluksessa. Mitä arvelette? Luulisinpä olevan syytä
+henkilöillä, jotka kohtalo on kytkenyt samoihin kahleihin, tehdä
+lähempää tuttavuutta. Teidän sopii valita. Jos mieluummin tahdotte olla
+yksin, niin saatte olla varma siitä, että minä tuntikausia tulen
+kiusaamaan teitä huilujuoksutuksillani.
+
+-- Minä suostun ehdotukseenne, vastasi Skytte, -- semminkin koska uskon
+meistä tulevan ystävykset.
+
+-- Hoo? Se olisi ilahduttavaa... Auttakaa siinä tapauksessa minua
+hauskuttamaan Ruys-vanhusta, joka tänä iltana on vallan houruna. Lienee
+syy ilmassa. Ukolla on paksu veri ja sydämessä hänellä, niinkuin
+muillakin, jonkinlainen mato, joka tavallisesti herää ja kalvaa
+sydänjuuria tällaisena hetkenä, kun yö on yllättänyt, taivas lupaa
+sadetta ja sydämen sykyttäjä haluaa nukkua. Ukko odottaa meitä
+vastamainitussa loukossa viinipullon ja aterian ääressä, joka
+viimeksimainittu on parhaimpia mitä Scyllan kokki ankaralle
+päällystölleen voi saada varatuksi.
+
+Skytte seurasi toista luutnanttia tämän ja Ruysin yhteiseen kajuuttaan.
+
+Vanha merirosvo istui pulloilla ja pikareilla täytetyn pöydän ääressä
+edessään lamppu, jonka valo lankesi hänen tuskaisille kasvoilleen. Hän
+näytti nuorten astuessa sisään heräävän syvistä mietteistä, sillä hän
+hätkähti ja loi heihin älyttömän katseen.
+
+Kajuutan ulkoasusta näkyi, etteivät ensimmäinen ja toinen luutnantti
+pitäneet liian tarkkaa huolta mukavuudesta.
+
+Aadolf maisteli vain vähäisen pöydälle pantuja ruokia, vaikka ne
+olivatkin kaikeksi kunniaksi keittäjälle, mutta otti sitä innokkaammin
+osaa juominkiin, sillä hän tunsi kiihoittavien aineiden tarvetta. Seura
+oli hänen mielestänsä kaikkea muuta kuin hupainen. Vanhan Ruysin
+katkonaiset sanat, hänen hajamieliset, sekavat vastauksensa, hänen
+kelmeät, värisevät huulensa, hänen iljettävä teeskennelty irvinaurunsa,
+kun hän tuontuostakin oli käsittänyt jonkin toisen luutnantin
+kokkapuheista ja katsoi seurustelutavan vaativan, että tuli näyttää
+hilpeältä, tekivät Aadolfiin varsin vastenmielisen vaikutuksen, jota
+ent. ylioppilaan huima, remahteleva rattoisuuskaan ei saanut
+vaimennetuksi. Heissä kummassakin ilmeni epätoivo, joka vain tuli eri
+tavalla näkyviin, ja Aadolf joi hurjasti tuota tulista viiniä
+päästäkseen siitä jäätävästä, pöyristävästä tunteesta, joka oli
+vallannut hänet uusien tuttavien parissa.
+
+-- Hoi, vanha merikarhu, sanoi toinen luutnantti, kun jo kauan oli
+ryypiskelty, ja löi Ruysiä olalle, -- mikä sinua vaivaa? Onko sinun
+uni? Etkö juo enää? Sinun täytyy, ukko.
+
+Nuorukainen täytti uudestaan vanhan merisissin pikarin.
+
+-- Säälikää häntä, sanoi Aadolf katsahtaen Ruysiin, joka oli
+lyyhistynyt kokoon ja yhä ääneti tuijotti eteensä. -- Hän näyttää jo
+saaneen kylliksi.
+
+-- Vielä mitä, sanoi Feliks. -- Minä tunnen hänet. Hän on meren
+kaltainen, joka ei tule koskaan täyteen, vaikka siihen kuinka monta
+virtaa purkaisi vetensä. Juo, äijä, ja ole iloinen! Viini tekee sinut
+nuoreksi, iloiseksi, vilkkaaksi, rohkeaksi ... viini tekee sinut
+onnellisemmaksi kuin yksikään Jumala... Mutta, saakeli, on totta, mitä
+sanotte: hän ei ole kaltaisensa. Ensikertaa minä näen miehen jäävän
+alakynteen Bakkuksen kanssa otellessa.
+
+Ruys avasi huulensa ja mutisi:
+
+-- Minä tulen...
+
+-- Hyvä, hän murtaa äänettömyytensä sinetin ja aukoo kaunopuheisuutensa
+sulut. Jatka, äijä! Sanoit tulevasi. No niin, se on, että tulet
+itseesi.
+
+-- Se on, virkkoi Ruys ojentautuen suoraksi ja katsahtaen täysin
+itsetietoisena ympärilleen, -- se on, minä tulen niiden luo, jotka
+kutsuvat minua.
+
+-- Hyi, ukko! Olet juovuksissa ja hulluttelet. Ylös kannelle ja hurauta
+sangollinen vettä niskaasi!
+
+-- Hurautan enemmänkin.
+
+-- Sitä parempi.
+
+-- Voi ... isänmaani ... tilani Alkmaar ... ja huvilani meren
+rannalla... Kaikki helvetissä! jupisi Ruys.
+
+-- Mitä horiset?
+
+-- Hullutuksia... Täytä pikarini, ukuli!
+
+-- Alathan jo voimistua. Pikarisi on jo täysi. Kippis, vanha toveri.
+
+-- Se oli viimeinen pikari se, sanoi Ruys tyhjennettyään juomamaljan.
+-- Nyt otan virkistävän kylvyn, ja sitten on kaikki niinkuin olla
+pitää. Feliks, kun kuulet Draken merkkipillin, niin ole varuillasi...
+
+-- Ole huoleti!
+
+-- Ja sano, että ellei hän seuraa kutsua, niin he ennen pitkää tulevat
+ja vievät hänet väkisin.
+
+-- Viini on pannut aivosi sekaisin. Ylös ja kaada kaksi, kolme, neljä,
+viisi sangollista hupsuun päähäsi! Käske sitten ja minä tottelen!
+
+-- Niin todellakin! Olin unohtaa ... jatkoi Ruys ottaen
+vyöhyttaskustaan avaimen, jonka hän antoi Feliksille. -- Kuule, sinä
+sulaton myrskylintu, tuossa kaapissa on moniaita kukkaroita ja
+tukaattikääryjä. Sinun pitää jakaa ne vanhojen toverieni, Parkerin ja
+Sullivanin kanssa. Luotan rehellisyyteesi.
+
+-- Antaisit lahjojesi olla jakamatta, kunnes selvenet; voisi muuten
+käydä katumoiksesi.
+
+-- Ei, kun lähtee uudelle matkalle, niin ei mokomista pikkuseikoista
+pidä liioin väliä. Minä menen nyt ylös kannelle ja annan herrain jatkaa
+huvia niin kauan kuin sitä voinee kestää.
+
+Ruys poistui kajuutasta.
+
+-- Onneton tuo vanhus on sydämenperukoitansa myöten, sanoi Skytte
+Ruysin lähdettyä. -- Hänellä näkyy olevan jotakin omallatunnollaan...
+
+-- Hän on humalassa, vastasi Feliks lyhyesti.
+
+-- Ja teissä, Ligelius ... teissäkin piilee iloisen pilanne alla
+pohjaton epätoivo. Me olemme kumpikin onnettomia, mutta te enemmän kuin
+minä. Juokaamme paremman tulevaisuuden, sankarielämän ja jalon kuoleman
+malja!
+
+-- Ihmiskunnan hävityksen, maailmanpalon, maan atomeiksi murskaamisen
+malja! huusi Ligelius ja kalahdutti pikariansa Skytten pikariin.
+
+-- Minä tunnen kiintymystä teihin, Ligelius, jatkoi Skytte. --
+Ensimmäiset vastoinkäymisenne ovat minulle tutut. Te olette hiukan
+vanhempi minua, olette sivistynyt mies, ja kohtalomme voivat kauankin
+liittyä yhteen. Ojentakaa sentähden kätenne ystävyyden merkiksi!
+
+-- Toveruuden, vaaroissa auttajan merkiksi, vastasi Ligelius ja puristi
+hänen kättänsä, -- mutta ystävyyden merkiksi ei koskaan! Älkää
+ihmetelkö! Minä selitän tarkemmin. Te pidätte minua onnettomana.
+Niinhän olen, mutta kukapa ihmiskunnan myriadeista voi valehtelematta
+sanoa: minä olen onnellinen? Oleminen ja onnettomuus ovat ajan pitkään
+samaa. Harvat ne hetket, joiden iloon ei sekoittuisi katkeria muistoja
+tai tulevaisuuden pelkoa, ja moiset hetket ovatkin liikanaisen
+kiihoituksen eivätkä terveen tilan hetkiä. Minä en saata valitella
+osaani, sillä olen nauttinut enemmän kuin useammat muut. Olen kuullut
+kainon, viattoman immen sopertavan, että hän rakasti minua ... eikö se
+ollut autuas hetki? -- ja minulla on ollut ystävä... Se oli bukanierien
+luona San Domingossa. Noitten hurjain konnien joukosta tapasin lapsen
+-- pojan, jolla oli tytön lempeät kasvonpiirteet ja sankarin sydän. Kun
+hänen tuli lakiemme mukaan valita itsellensä kasvatusveli, valitsi hän
+minut. Hän kaatui minun rinnallani taistelussa espanjalaisia vastaan.
+Mikä kelpo poika pelottomine, säteilevine silmineen ja härän vereen
+tahrattuine nahkahaarniskoineen! Poikanen, joka ei ollut koskaan
+valehdellut, ei koskaan vilpistellyt, ei koskaan pelännyt; joka nälkää
+nähdessään antoi leipänsä häntä nälkäisemmille; joka aina oli valmis
+antamaan iskuja röyhkeille ja sydämettömille; joka ei kärsinyt nähdä
+eläintä rääkättävän, mutta hymyili omille tuskilleen ja kuoli pilapuhe
+huulillaan! Oi, saadapa kuolla niinkuin hän -- nuorena, iloisena,
+puhtaana syntisen maailman saastasta, elettyään pojan elämää, joka ei
+ole ollut muuta kuin satua, seikkailua, leikkiä ja haaveilua!
+
+Ligelius heittäytyi vuoteelleen ja kätki kasvot käsiinsä.
+
+Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän nousi jälleen ja lausui
+muuttuneella äänellä:
+
+-- Turkin vietävä, luulenpa että olen ollut heikko ... ollut naurettava
+... minä olenkin juonut paljon, ja te voitte tämän purkauksen lukea
+viinin ansioksi. Minä olen muutoin iloinen sielu. Maljanne, Skytte!
+
+Toinen luutnantti lähti kajuutasta käväistäkseen kannella ja
+tarkastaakseen vahdissa olevaa miehistöä. Skytte seurasi häntä. Hän
+kysyi Ruysiä. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Etsittiin kaikkialta ja
+löydettiin vihdoin hänen viittansa kapteenin kajuutan ikkunan alta.
+Vanha merirosvo oli tämän ikkunan kautta sukeltanut mereen, uinut
+siihen paikkaan, mihin kuunari oli upotettu, ja mennyt siinä pohjaan.
+
+Ensimmäisen luutnantin katoaminen teki syvän vaikutuksen miehistöön.
+Sitä pidettiin onnettomana enteenä, ja joka miehen valtasi alakuloisuus
+ja synkät aavistukset, joita keskinäiset huomautukset vain vahvistivat.
+Skytte ja Ligelius, jotka muistelivat Ruysin kummallista käytöstä ja
+sekavaa sieluntilaa, olivat melkein varmat hänen kohtalostaan. Ligelius
+käski kumminkin panna laivaveneet vesille ja tutkia laivan lähintä
+ympäristöä. Eräs veneistä palasi kohta tuoden mukanaan ruumiin, joka
+oli löydetty rantakallioista lohjenneiden graniittijärkäleiden välistä,
+mitkä suojasivat rantaa aaltojen tyrskyiltä.
+
+Yö oli pimeä ja kauan oli jo sataa rapistellut. Sytytettiin laivalyhdyt
+ja kokoonnuttiin ruumiin ympärille. Siinä oli vain kamalia jätteitä
+jostakin ruumiista, joka nähtävästi kauan oli ollut vedessä. Kasvot
+olivat näet miltei kokonaan mädäntyneet, ja turvonneita jäseniä
+verhosivat vaateriekaleet.
+
+-- Vaikea on sanoa, kuka tuo eläessään on ollut, huomautti toinen
+luutnantti. -- Miehet, toimittakaa, että hän saa rauhan rauhattomassa
+haudassaan. Hankkikaa säkki ja luoti ja vierittäkää raato takaisin
+mereen! Useimmat meistä saavat kai käydä samaa tietä.
+
+Luutnantin käsky täytettiin. Muut veneet palasivat toinen toisensa
+jälkeen, mutta eivät tienneet mitään Ruysistä. Miehistö kokoontui
+pienissä ryhmissä kannelle ja puheli kuiskaten näistä tapauksista.
+Silloin tällöin kuului pimeässä yölintujen surullinen rääkynä rannan ja
+ympärillä olevain saarten vinkaloista.
+
+-- Rupeaa tuulemaan, sanoi toinen luutnantti Skyttelle; -- luulenpa,
+ettei Becker enää malta viipyä maissa. Hänen pitänee kohta olla täällä.
+Haluatteko vaihteen vuoksi lähteä mukaani rantaan ja odottaa häntä
+siellä?
+
+Aadolf myöntyi.
+
+Pursi soudettiin lahden pohjaan. Vähäistä ennen, kun tultiin rantaan,
+vingahti Draken merkkipilli.
+
+Drake oli hämärään asti oleskellut Sjövikissä. Hän oli yksin
+käyskennellyt autioissa suojissa ja tuntikausia viettänyt
+tornikammiossa, jossa hänen laboratoorionsa sijaitsi. Vanloo kummitteli
+hänen ajatuksissaan: hän muisteli kaikkia tässä huoneessa hänen
+seurassaan viettämiään hetkiä, tutkisteli kaikkea, mitä heidän
+välillään oli tapahtunut siitä lähtien, kun Pentti Skytte oli esittänyt
+heidät toisilleen. Mutta hän ei mistään keksinyt yhteyttä näitten
+muistojen ja sen arvoituksen välillä, jota hän turhaan koetti
+selvittää.
+
+Ennen illan hämärtymistä hän istuutui kirjoittamaan. Sinetöityään
+kirjeen hän kutsutti ratsupalvelijansa.
+
+Nuori Pekka tuli saapuville. Drake kysyi häneltä yhtä ja toista
+Signildsborgin oloista, ja Pekka, joka päivällisen aikaan oli kohdannut
+Hannan, osasi antaa isäntänsä kysymyksiin oikeat vastaukset. Muun
+muassa hän kertoi, että laamanni noitien mestauksen jälkeen oli
+matkustanut Tukholmaan, joten vapaaherratar ja Maria olivat yksin
+kotona.
+
+Pekan käskettiin senjälkeen heti kohta ratsastaa Signildsborgiin, antaa
+kirje Hannalle ja huomauttaa erityisesti, että Hanna, näyttämättä sitä
+kenellekään muulle, antaisi sen neidilleen. Pekan tuli sitten palata
+Sjövikiin, mutta jättää hevosensa torppaan järven rannalle molempien
+hovitilusten rajalle.
+
+Pekasta tämä oli mieleinen tehtävä, ja hän lähti muita mutkitta
+matkaan.
+
+Illansuussa hän tuli takaisin. Asia oli toimitettu. Toipa hän vielä
+pienen kirjelipunkin siltä, joka oli kirjeen vastaanottanut.
+
+Drake antoi Pekan mennä. Jäätyään yksin hän mursi kirjeen ja luki
+seuraavat rivit:
+
+"Kustaa Drake, minä alan pelätä Teitä. Puoliyön hetki minua
+kauhistuttaa. Taivaan nimessä, älkää tulko!"
+
+-- Hyvä on, sanoi Drake ja repi kirjeen palasiksi. -- Minä tulen.
+
+Vähän ennen puoliyötä Drake satuloitsi itse hevosen, kääriytyi viittaan
+ja lähti ainaiseksi isiensä talosta.
+
+Kaikki oli hiljaa tällä hetkellä yksinäisessä linnassa. Vanha
+portinvartija vain valvoi: leini ja muut vaivat estivät häntä unen
+virkistystä nauttimasta. Kun hevoskavioiden kapse kajahti
+porttiholvissa, aukaisi hän pienen kammionsa oven ja astui ulos,
+toisessa kädessä lamppu, toisessa avainkimppu.
+
+Hän nosti lampun ratsastajan kasvojen tasalle ja lausui:
+
+-- Armollinen herra, tekö siinä todellakin olette?
+
+-- Miksi niin kysyt?
+
+-- Teidän haamunne on usein ilvehtinyt kanssani viime öinä, herra. Olen
+kuullut kolkutettavan porttia, ja kun olen aukaissut, on aivan kuin te
+olisitte ratsastanut sisään, mutta aamulla ette ollut linnassa.
+
+-- Sinä olet vanha, heikkonäköinen ja taikauskoinen. Siitä johtuvat
+moiset näyt. Jää hyvästi, vanhus! Isäntäsi ei ole täst'edes enää
+häiritsevä yörauhaasi.
+
+-- Minun yörauhastani ei kannata puhua, mutta ollessani nuori, niinkuin
+te, sain kyllin unta, tämänkaltaisina öinä semminkin.
+
+-- Haudassa saat ennen pitkää nukkua tarpeeksi. Hyvästi, vanha
+uskollinen palvelija!
+
+Sjövikin portti suljettiin viimeisen kerran viimeisen Drake-sukuisen
+isännän jälkeen.
+
+Drake ratsasti edelleen Signildsborgia kohti, alussa hiljalleen, sitten
+ravakammin, sillä tuulen leyhyttelyä tuntui sateessa, ja hän ajatteli
+Algernon Sidneytä, jonka purjeita se jo ehkä pullisteli.
+
+Matkalla hän pysähtyi ennenmainitun torpan luo, nouti Pekan sinne
+jättämän hevosen ja jatkoi ajoaan kuljettaen sitä suitsista, kunnes
+tuli Signildsborgin lehtikujaan. Siinä kytki hän hevoset puuhun ja
+aukaisi rautaportin, joka kahden taivaankantta kannattavan
+Atlas-patsaan välistä johti aukeaan linnanpihaan.
+
+Vanha herraskartano uinaili levossa. Kaikkialla oli pimeätä ja
+hiljaista. Vain yhdestä ikkunasta tuikki valoa. Kahlekoirat, jotka
+yöksi tavallisesti laskettiin valloilleen, rupesivat äreästi haukkumaan
+ja lähestyivät uhaten yöllistä tulijaa, mutta huomattuaan tämän
+tuttavaksi vaikenivat ne ja ryömivät koppeihinsa.
+
+Drake hiipi portaita ylös, kulki kepein, kuulumattomin askelin pitkän,
+pimeän eteisen läpi ja pysähtyi viimeisen oven luo. Hän haparoi
+pimeässä lukkoa, avasi oven hiljaa ja astui sisään.
+
+Huonetta valaisi lamppu. Sisällä istui mustapukuinen nainen otsa
+painettuna ikkunaruutuun, kuunnellen sateen surunvoittoista rapinaa.
+
+Hän säpsähti oven jysähtäessä kiinni, nousi ja kiinnitti tumman,
+säteilevän katseensa edessään seisovaan olentoon.
+
+Samassa tuokiossa kuului linnanpihalta säännöllisin väliajoin
+uudistuvaa rämähtelyä. Tornikello ilmaisi lyönnillään puoliyön ajan.
+
+-- Puoliyön hetki! kuiskasi Drake ja tarttui tytön käteen. -- Tule!
+
+-- Te olette täällä ... ja minähän rukoilin, ettette tulisi, lausui
+Maria Skytte ja astui vapisten taaksepäin.
+
+-- Vaikka olisit rukoillut minua polvillasi, olisin sittenkin tullut.
+Maria, minä rakastan sinua, ja sinun täytyy seurata minua jakamaan
+kohtaloni myrskyisellä merellä. Minä taistelin vast'ikään voittaakseni
+kuningattaren kruunun kutreillesi. Taistelu on menetetty: minä olen
+lainsuojaton; joka tuulahdus, joka painaa sadekuuroa tätä ikkunaa
+vastaan, tuo vainolaiseni lähemmäksi minua. Tule! Ei mitään epäröintiä!
+Minä tunnen sinut: sinä olet kaksoissieluni, ja jos naisellinen
+vaistosi hetkeksi on saanut voiton tarmokkaasta hengestäsi, niin minä
+tottelen vain sisäistä tahtoasi, kun nyt vannon, etten välitä
+pelostasi, että olen kuuro rukouksillesi, että sinun täytyy seurata
+minua, vienpä sinut sitten vaikka väkisin täältä.
+
+Kustaa Drake tarttui Marian vyötäröön ja tahtoi nostaa hänet syliinsä.
+
+Neiti Skytte riuhtaisi itsensä irti.
+
+-- Kuulkaa, sanoi hän, kun Drake jälleen läheni häntä, -- kuulkaa minua
+ja...
+
+-- Maria, sanasi ovat turhat. Minä tunnen sinut, minä olen katsonut
+sisimmälle sieluusi. Sinä rakastat minua...
+
+-- En, lausui Maria silmät säteilevinä, -- minä en rakasta sinua...
+
+-- Valehtelet. Sinä rakastat minua, tahdot seurata minua, olet
+varustautunut tätä hetkeä varten. Miksi olisit täällä muuten,
+vaatetettuna, valvoen, odottaen? Teeskentely on meidän välillämme
+tarpeeton. Me olemme määrätyt sulautumaan yhteen kuten sadepisarat
+tuolla ulkona...
+
+-- Anna minun puhua! Minä seuraan sinua ... minä olen valvonut ja
+odottanut seuratakseni sinua...
+
+-- Haa! huudahti Drake, sulki hänet syliinsä ja painoi tulisen
+suudelman hänen huulilleen.
+
+-- Niin, jatkoi Maria, -- minä seuraan sinua, en rakkaudesta, vaan
+epätoivosta...
+
+-- Epätoivosta? No niin, epätoivo on luja rengas, mahtava side, joka
+kytkee lujasti toisiinsa kaksi epätoivossa ahertavaa sielua. He hakevat
+toisiansa, täyttääkseen toinen toisellaan oman tyhjyytensä...
+
+-- Niin on, sanoi Maria, -- sieluni etsii sinun sieluasi, ja jos
+milloinkaan saatan toista rakastaa, niin olet sinä se, sillä sinä olet
+mieleiseni mies, Drake, minä olen tämän yön yksinäisinä hetkinä
+tukahduttanut sydämeni äänen ja pohtinut järjen vaa'alla, niinkuin
+koronkiskuri punnitsee ja laskee voittoa, ja tappiota. Olen itselleni
+sanonut, että jos jään tänne, niin jään vain riutumaan jokapäiväisten
+ihmisten pariin, viettäen verkkaan kuluvia päiviä, jotka kaikki ovat
+toistensa kaltaisia eivätkä yksitoikkoisuudellaan voi saada minua
+unohtamaan itseäni. Jos seuraan sinua...
+
+-- Niin voit taisteluissa ja myrskyissä unohtaa ja oppia rakastamaan
+sitä ainoata, joka on rakkautesi arvoinen, joka on niin varma
+sydämestäsi, ettei hän viitsi edes kysyä, kuka hänen kilpailijansa on.
+Nytpä tunnen sinut taas, Maria, ihana immyt, seikkailijan uljas
+morsian!... Hevoset odottavat ulkona ... ja Scylla tahtoo levittää
+purjeensa yön tuuleen... Emme saa hukata silmänräpäystäkään...
+
+Drake tarttui Marian käteen. He riensivät ulos. Drake heitti viittansa
+hänen hartioilleen, pani leveälierisen hattunsa hänen päähänsä
+suojellakseen häntä sateelta, vei hänet linnanpihan poikki, nosti hänet
+satulaan ... ja he laukkasivat pois rinnakkain.
+
+Vasta kun he olivat päässeet Sjövikin herraskartanon ohi ja kun metsä,
+jonka läpi tie kulki hovin satamaan, oli heidän edessään, hiljensi
+Maria hevosensa kulkua. Hän hengähti syvään: hänen muistojensa tienoo
+oli nyt hänen takanansa, pimeä tuntemattomuus edessä. Hänen sielussaan
+alkoi herätä ajatuksia, jotka häntä itseänsäkin peloittivat ... mutta
+hän ei tahtonut horjua, ja hän kannusti hevostaan saavuttaakseen
+pikemmin sen päämaalin, jossa oli myöhäistä enää empiä.
+
+Drake ratsasti ääneti hänen rinnallaan, kunnes he saapuivat lahden
+rantaan.
+
+-- Nyt ollaan perillä, sanoi hän voitonriemuisella äänellä,
+seisahduttaen hevosensa Marian viereen; ja samassa hän kiersi kätensä
+tytön uumille, aivan kuin viime hetkessä varmistuakseen siitä, että
+saalis oli tallella. -- Tuuli kiihtyy, aallot ovat heränneet,
+luonnonvoimat auttavat meitä. Sano nyt hyvästit menneisyydelle! Sinulle
+alkaa uusi elämä, tyttöni ... seuraavassa tuokiossa keinut jo merellä.
+
+Drake nosti pillin suulleen ja puhalsi merkin. Lahdelta kuului airojen
+loisketta, joka lähenemistänsä läheni.
+
+-- Kas niin, lemmikkini, -- sanoi hän astuessaan alas satulasta ja
+taputti lempijuoksijansa kaulaa, -- nyt sinä viimeisen kerran kannoit
+isäntääsi. Ole vapaana. Hyvästi!
+
+Hän nakkasi suitset hevosen kaulaan, ja elukka, joka halusi talliin,
+hirnahti hiljaa, kääntyi ja katosi pimeään.
+
+-- Ohoi! Becker! kuului toisen luutnantin ääni rannalta.
+
+-- Täällä! vastasi Drake ja tarttui Marian käteen auttaaksensa hänet
+alas satulasta.
+
+Mutta tuskin Drake oli tuntenut tämän käden vapisevan hänen kädessään,
+kun Maria äkkiä riistäytyi irti. Maria oli rannalla keskustelevien
+äänistä erottanut sen, jonka sointu tunkeutui syvälle hänen
+sydänjuuriinsa asti.
+
+-- Se on Aadolf! huudahti hän ja kouristi suonenvedontapaisesti
+suitsia.
+
+-- Niin on, vastasi Drake, -- minä tahdoin valmistaa sinulle
+odottamattoman ilon ... sinä et ole yksin ... sinulla on lapsuuden
+ystävä, sukulainen...
+
+Kaksi hahmoa läheni nopeasti. Nämä olivat toinen luutnantti ja Aadolf
+Skytte. Maria pyörähdytti yht'äkkiä hevosensa, pieksi suitsilla sitä
+kaulaan, painoi kannukset sen kylkiin, hoputti sitä puoleksi
+tukahtuneella huudolla, ja ennenkuin Drake oli ymmärtänyt tämän
+liikkeen tarkoitusta, oli hän jo laukannut tiehensä.
+
+Drake kuuli hänen hevosensa kavioiden kapseen: Maria oli jo kaukana,
+ennenkuin Drake vaistomaisesti kurotti kättänsä, pidättääksensä hänet
+pakenemasta.
+
+-- Becker, sanoi Aadolf Skytte ja astui hänen luokseen.
+
+Drake seisoi liikkumatta ja katseli metsän pimeyteen.
+
+-- Kapteeni, sanoi toinen luutnantti, -- teidän poissaollessanne on
+sattunut kaksi tapausta. Toinen, että tuuli on vahvenemassa, ja toinen,
+että piru kaiketi on vienyt kunnioitettavan... Mutta mikä teidän on?
+Olettehan paljain päin, ilman viittaa, mykkä ja liikkumaton kuin
+kuvapatsas. Oletteko ollut tappelussa? Tuoltahan kuuluu ikäänkuin
+hevosen juoksua...
+
+-- Perkele! mutisi Drake ja kääntyi nopeasti.
+
+-- Mitä on tapahtunut? kysyi Skytte. -- Kuka täältä vast'ikään lähti
+pois?
+
+-- Eräs _nainen_, vastasi Drake katkeralla äänellä. -- Lähtekää!
+
+Drake astui kiireesti veneeseen. Hänen seuralaisensa eivät pimeän takia
+voineet nähdä hänen kasvojaan: jännittyneet lihakset, yhteenpuristetut
+huulet, julmasti rypistyneet kulmakarvat ja ryppyinen otsa, jonka
+ympärillä tukka liehui sotkuisena ja sateesta märkänä, tekivät ne
+hirvittävän näköisiksi.
+
+Häntä ei kauhistuttanut niin paljon morsiamen äkillinen kadottaminen
+kuin se, että hän huomasi sallimuksen toistamiseen ihmeellisellä
+tavalla tekevän hänen aikeensa tyhjäksi juuri viime hetkessä. Aina
+siitä lähtien, kun hän oli lakannut uskomasta onnentähteensä, hän
+kuvitteli kohtalonsa näkymättömäksi, yliluonnolliseksi vastustajaksi,
+jota vastaan taistellessaan hän tunsi samaa hyytävää, ytimiä
+puistattavaa mielihyvää kuin kamppaillessaan merellä hirmumyrskyn
+kourissa.
+
+Drake ei ollut mikään terävä metafyysikko, eikä hän liioin vaivannut
+päätänsä sovittaakseen yhteen tämän ajatustapansa ja uskonsa
+välttämättömään kohtaloon, jota vastaan oli turha taistella.
+
+-- Johtakoon tämä hämärä voima tapausten kulkua, niinkuin se johtaa
+maapallon kiertoa avaruudessa, tuulien lentoa, aallokon käyntiä,
+liekkien leiskuvia liikkeitä. Olkoon sillä kädessään niin yksityisten
+kuin kansojen onnen ja turmion avaimet! Aivojeni syitä hallitsee oma
+henkeni: se on valtias omassa maailmassaan. Minä panen voiman voimaa,
+hengen henkeä vastaan, ja jos sorrunkin, niin voinhan ainakin ivata.
+
+Tätä ajatellessaan hän nosti jälleen päänsä pystyyn. Veneen viiltäessä
+vettä soutajain tasaisten tempausten voimasta hän katseli ylös
+ajelehtiviin pilviin, ja kun loistava Aldebaran, hänen horoskooppinsa
+päätähti, pilkisteli niiden lomista, nosti hän kätensä taivasta kohti,
+ja hänen rintaansa paisutti se ajatus, että hänen kohtalonsa,
+muodostukoon se millaiseksi hyvänsä, oli kuitenkin otettu tuuminnan
+alaiseksi maailmankoneistoa rakennettaessa, ja että se ajan alusta oli
+ollut taivaan loistaviin hieroglyfeihin merkittynä.
+
+-- Kapteeni, sanoi nyt toinen luutnantti, -- teidän poissaollessanne on
+laivassa sattunut ikävä tapaus. Ruys vanhuksemme on kadonnut...
+
+-- Kadonnut? huudahti Drake.
+
+-- Niin, niin, ei tyyten kadonnut. Hän on kyllä olemassa, mutta
+luultavasti meren pohjassa.
+
+Toinen luutnantti kertoi sitten kaiken, mikä oli yhteydessä Ruysin
+katoamisen kanssa, muistipa vielä terveisetkin, jotka Ruys käski lausua
+Drakelle.
+
+Tämä kuunteli ääneti. Luutnantin lopetettua kertomuksensa vene laski
+Scyllan kylkeen. Tultuaan kannelle Drake käski heti nostaa ankkurin.
+
+Alapurje nostettiin. Drake, joka paremmin kuin kukaan hänen
+miehistöstään tunsi karit ja luodot tällä kohden rannikkoa, pysyi itse
+ruorissa, kunnes Scylla pääsi ulos saaristosta.
+
+Päivän valjetessa hän kutsui Feliksin ja vanhan Parkerin luokseen.
+Edellinen nimitettiin ensimmäiseksi päällysmieheksi, jälkimmäinen
+toiseksi.
+
+Tuuli oli lounaasta ja vahveni aamupuoleen. Drake nostatti kaikki
+purjeet. Aamu-usva lepäsi vielä selällä, mutta hälveni hälvenemistään
+auringonnousun lähetessä, ja ympäröi viimein keveänä auterena
+taivaanrantaa.
+
+Drake asteli vaieten edestakaisin kannella. Kastepisarat kiilsivät
+hänen viiksissään, hän vilkaisi tuontuostakin tutkivasti
+taivaanrantaan.
+
+-- Me olemme menettäneet aikaa, sanoi Feliks Skyttelle. -- Kun
+taivaanranta selkenee, näemme varmaankin siellä jotakin.
+
+Hän osoitti erästä kohtaa tuulen alla Scyllan perähangan puolella.
+
+Tämä luulo toteutui. Sikäli kuin sumujuova pohjoisessa hälveni, tulivat
+purjeen rajapiirteet sumun keskeltä selvemmin näkyviin.
+
+-- Se ohjaa samaa suuntaa kuin mekin, kapteeni, huomautti Parker.
+
+-- Algernon Sidney! sanoi Drake itsekseen. Hän käski heti ohjata
+suoraan sivutuuleen. Kun tämä manööveri oli toimitettu, seisoi hän
+kauan laivan perässä ruorimiehen rinnalla ja silmäili milloin purjetta
+pohjoisessa, milloin viiriä ja keulamärssypurjeen reunusköyttä tuulen
+puolella.
+
+-- Kapteeni, sanoi Feliks lähestyen häntä, -- luulen, että saamme
+tapella...
+
+-- Niinkö luulette? keskeytti Drake hänet lyhyesti.
+
+-- Niin juuri, jos tuo vain on Algernon Sidney...
+
+-- Saadaan nähdä... Onko teillä muuta sanottavaa?
+
+-- Tahdon vain ilmoittaa, että miehistö on nyreissään ja alakuloinen.
+Niinpä Parker- ja Sullivan-vanhuksetkin, joiden kesken vast'ikään jaoin
+kunnioitettavan, ikimenneen Ruys-ystävämme jälkeenjääneen omaisuuden
+vainajan suullisen...
+
+Drake teki kärsimättömyyttä ilmaisevan liikkeen. Ligelius käsitti sen,
+poistui ja meni vihellellen iloista laulunpätkää Skytten luo
+kertoakseen hänelle pian alkavasta verisestä ottelusta. Mutta samassa
+Drake viittasi istuimeltaan, joksi hän oli valinnut kanuunan, Skytteä
+luokseen ja sanoi puoleksi kuuluvalla, levollisella äänellä tälle:
+
+-- Meitä ajetaan takaa. Laiva, jonka tuolla näette, on Algernon Sidney,
+hollantilaisen Vanloon priki.
+
+-- Vanloon?
+
+-- Niin, minä olen teille jo sanonut, millaiseen suhteeseen tuo mies
+minuun nähden on asettunut.
+
+-- Mutta mitä Vanloolla on teidän kanssanne tekemistä? Olihan hän
+ystävänne ja pitkin koko viime talvea melkein jokapäiväinen vieras
+talossanne?
+
+-- Hän on paljastanut oikean karvansa ja näyttänyt minulle
+verivihollisen naamaa ... mutta hänen syitänsä ja vaikutteitansa en
+tiedä. Varokoon hän itseään! Pelin loppu riippuu sotaonnesta, ja
+onneton hän, jos onni kääntyy minun edukseni!
+
+-- Mutta miksi ette pysähdy ja ryhdy julkitaisteluun? lausui Aadolf
+kiivaasti. -- Konna olisi kuritettava. Eihän voimamme ole sanottavasti
+pienempi kuin hänen, vaan mahdollisesti aivan yhtä suuri. Odottakaamme
+häntä!
+
+-- Toivomuksenne on oman mielihaluni mukainen; mutta oletteko
+unohtanut, minkä päämäärän puolesta olemme päättäneet elää ja
+vaikuttaa? Pitäisikö meidän, ellei pakko vaadi, uhrata vähäiset
+voimamme taisteluun, josta -- jos sen voittaisimme -- emme muuta
+hyötyisi, kuin että yksityinen vääryys olisi tullut kostetuksi?
+
+-- Ei, sanoi Skytte ja puristi Draken kättä, -- te olette oikeassa.
+
+Drake nousi paikaltaan ja meni toiselle puolelle kantta, antoi käskyjä,
+keskusteli miehistön kanssa ja mitteli aina tuontuostakin Scyllan ja
+vainoojan välimatkaa.
+
+-- Parker, sanoi hän, -- varoita ruorimiestä ja katso, että mastot
+pitävät yhtä tuon kanssa! Luutnantti, käskekää tiukata harusköysiä ja
+partuunoita!... Ystäväiseni, jatkoi hän Skyttelle, -- pakko, josta
+meillä oli puhetta, voi kohdata meitä. Scylla on oiva laitatuuleen
+menijä, mutta niin kauan kuin tuuli ei ole tämän navakampi, vetää tuo
+kyllä sille vertoja.
+
+Välimatka pieneni huomattavasti aamupäivällä. Tuuli oli epätasainen ja
+ajoittain niin heikko, että tuskin pullisti purjeet. Tehtiin se
+havainto, että vainolainen sellaisella tuulella purjehti paremmin kuin
+Scylla.
+
+Drake oli vaitelias ja umpimielinen. Skytten kysymyksiin hän vastasi
+vain lyhyesti.
+
+Scyllan liikkeitä keventääkseen hän käski siirtää ankkurit kauemmaksi
+perään ja muutella painolastia.
+
+Se vaikutti jonkin verran. Seuraavana tuntina Scylla piti paremmin
+puolensa ja välimatka pysyi muuttumattomana. Kumminkin pantiin
+hinausköydet kuntoon sen todennäköisen tapauksen varalta, että tuuli
+tyyntyisi.
+
+Väestön mieliala oli, niinkuin Ligelius oli huomauttanut, myrtynyt ja
+alakuloinen. Draken katse osui sattumalta mieheen, joka ristissä käsin
+nojasi varppeisiin ja katseli häntä uhmailevin silmin joka kerta kun
+hän kulki ohi.
+
+Drake pysähtyi äkkiä hänen eteensä.
+
+-- Kisko ylös tuo touvi, käski hän.
+
+Mies ei hievahtanut paikaltaan.
+
+-- Pian!
+
+-- Kapteeni, sanoi hän, -- minä olen ottanut pestin kauppalaivaan,
+mutta en kaappariin, tai mikä tämä on. Minulla ei ole teidän kanssanne
+mitään tekemistä. Päällysmieheni oli Sakari Jansen.
+
+Useita laivueen miehiä seisoi lähellä kuunnellen keskustelua. Drake
+näki tarpeelliseksi antaa varoituksen. Hän vetäisi vyöstä pistolin ja
+ampui miestä otsaan.
+
+Vaikutus, jonka tämä teki miehistöön, edisti suuresti mieskuria. Ei
+tunnettu vielä tarpeeksi uutta päällikköä, mutta hänen kylmä
+käytöksensä ja suuri perehtymyksensä meritoimiin olivat jo
+vaikuttaneet, ja enemmistö oli sitäpaitsi tottunut kaapparin uraan ja
+verenvuodatukseen.
+
+-- Se oli välttämätöntä, sanoi Drake Skyttelle astuessaan tämän
+rinnalla peremmälle. -- Vainotulla laivalla täytyy lainkäytön olla
+lyhyttä.
+
+-- Oikein, lausui Sullivan miehille, jotka olivat kokoontuneet ruumiin
+ympärille heittääkseen sen mereen. -- Tämä Becker muistuttaa minua
+kapteeni Laurentista ... lyhyt oli hänelläkin laki, ukolla aikanaan.
+Oletteko kuulleet kerrottavan kapteeni Laurentista, pojat? Hän oli
+urhein mies, mikä konsanaan on kantta polkenut, ja hänen vertaistansa
+ei tule enää maailmaan. Minä purjehdin hänen johdollaan kerran, kun
+kaksi espanjalaista kaleeria, kumpikin 60-kanuunaiset, karkasi hänen
+kimppuunsa. Mitäs luulette hänen tehneen? Hän pani miehen, iloisen ja
+ylen vallattoman saakelin, semmoisen kuin tämä Feliks, palava sytytin
+kädessä ruutisäiliön ääreen, käski hänen ensi viittauksesta räjähdyttää
+meidät ilmaan, ja sanoi meille: "Nyt purjehdimme molempien laivojen
+välistä ja panemme tulikidat pärskymään oikealle ja vasemmalle!" Ja
+tuskin oli tämä sanottu, kun se jo oli tehty. Espanjalaiset eivät
+odottaneet niin uskaliasta temppua, ja käsikivääriemme tuli tuhosi
+heidät niin pahoin, että he menivät aivan tainnoksiin. [Tämä Laurentin
+urotyö on kerrottu Raynalin teoksessa "Histoire des deux Indes".] Me
+pääsimme karkuun ja ryöstimme tuntia myöhemmin espanjalaisen
+hopealaivan puhtaaksi, aivan heidän nenänsä edestä, eivätkä he
+yrittäneetkään apuun.
+
+Puolipäivän aikaan tuuli kääntyi niin äkkiä, että Scylla hetkeksi
+menetti vauhtinsa. Samoin kävi Algernon Sidneyn, mutta niin pian kuin
+tämä sai purjeensa ahdetuksi toisinpäin, lähti se puhkaisemaan parempaa
+vauhtia, ja välimatka pieneni taas muutamalla kaapelinmitalla.
+
+Drake kutsutti miehet laivan takakannelle.
+
+-- Toverit, lausui hän kuuluvalla äänellä, -- alus, joka ajaa meitä
+takaa, on juuri sama, jonka veneille annoimme muistomerkin ollessamme
+Vermdön luona. Se pyrkii tappeluun kanssamme, se haluaa kostaa. Minä
+tunnen teitä vielä vähän, mutta olen vakuutettu siitä, että olette
+sotakelpoista väkeä. Kuinka moni teistä on nähnyt ruudinsavua ennen?
+Kaikki he menkööt vasemmalle puolelle!
+
+Koko miehistö, Parker ja Sullivan etunenässä, siirtyi vasemmalle
+puolelle. Joukossa oli muutamia, jotka itse asiassa eivät koskaan
+olleet tapelleet, mutta nämä häpesivät tunnustaa sitä ja seurasivat
+tovereita. Feliks, joka seisoi Draken sivulla, otti huilunsa ja puhalsi
+marssin johteeksi muutamia juoksutuksia.
+
+-- Hyvä! huudahti Drake. -- Nyt takaisin oikealle puolelle kaikki ne,
+jotka ovat hyvillään siitä, että saavat tapella! Toiset jäävät
+paikoilleen.
+
+Taas kulki joka mies kannen poikki ja taas viritti Feliks muutamia
+huilunsäveliä marssin johteeksi.
+
+Draken poskille nousi vieno puna, ja hänen silmänsä loistivat.
+
+-- Miehet, sanoi hän, -- hyvä on. Kansi selväksi taistelun varalle!
+Käsikiväärit esiin ja ladatkaa kanuunat!
+
+Käsky otettiin vastaan raikuvin hurraahuudoin. Synkeä mieliala oli
+haihtunut.
+
+-- Tästä alkaa tulla hyvä, sanoi Ligelius Skyttelle. -- Te haette
+aseita, sallikaa minun tarjota teille niitä omasta varastostani.
+
+Ligelius ojensi Skyttelle pistolinsa.
+
+-- Entä te itse? lausui Aadolf.
+
+-- Minulla on muita aseita, joita käytän juhlatilaisuuksissa. Nyt
+lähden paneutumaan sotisopaan.
+
+Ligelius heitti nutun päältään, veti ylleen vanhan ylioppilastakin,
+joka uskollisesti oli seurannut häntä aina Upsalan ajoilta asti, ja
+pisti vyöhön kaksi pistolia, joita hänen kasvatusveljensä bukanierien
+parissa oli käyttänyt. Siinä oli hänen n.s. sotisopansa.
+
+Senjälkeen hän kuljeskeli kannella ja piti silmällä, että kaikki
+pantiin tappelun varalta tarpeenmukaiseen kuntoon.
+
+Mutta kun tuuli taas oli kääntynyt, muuttui se hetki hetkeltä yhä
+tasaisemmaksi ja vahveni sitä mukaa. Scyllan purjeita pullisteli taas
+navakka vihuri. Mustia pilviä nousi lounaiselle taivaanrannalle,
+auringon loiste kävi vaaleankellertäväksi, vedenpinta musteni, eikä
+aikaakaan, niin se kuohuili jo vaahtoharjaisina mahtavina aaltoina:
+myrsky näytti olevan tulossa. Drake, joka Skytten ja Ligeliuksen
+seurassa oli asettunut laivan perään ja sillä välin, kun miehistö yhä
+vain puuhasi kaikkea kuntoon tappelun varalta, oli pitänyt silmällä
+vastustajaa, näki, että tämä nyt antoi kääriä kokoon muutamia
+yläpurjeitaan. Halveksiva hymy karehti hänen huulillaan. Parker-vanhus
+astui esiin ja kysyi, luuliko kapteeni Scyllan voivan kantaa moista
+purjeiden paljoutta. Drake vastasi kysymykseen käskemällä vain
+pingoittaa purjeita tiukemmalle. Scylla kiiti nuolena eteenpäin, vaahto
+pärskyili taavetissa, hyökylaineita hulvahteli keularyntään ja
+nostopalkkien yli.
+
+Ennen iltahämärää oli Algernon Sidneyn purje vajonnut taivaanrannan
+taa. Drake, joka siitä asti, kun astui laivaan, ei ollut nauttinut
+lepoa, poistui nyt kannelta, heittäytyi peräkajuutan sohvalle ja
+nukkui. Puoliyön aikaan hän heräsi, käväisi kerran kannen päästä
+toiseen, tarkasti koiranvahtia ja meni taas peräkajuuttaan, mukanaan
+Skytte, joka samoinkuin Ligeliuskin oli tähän asti ollut ylhäällä.
+Tuuli ja aallokko kiihtyi, muuttumatta silti oikeaksi myrskyksi, ja
+Scylla pyyhki myötäistä, koko purjejoukko navakan tuulen puskettavana.
+
+Skytte paneutui peräkajuutan toiselle sohvalle, mutta ei voinut nukkua.
+Hänen korvissaan soi aaltojen pauhina ja syvä huokailun kaltainen
+ääni, joka vahvassa merenkäynnissä säännöllisin väliajoin lähtee
+luonnonvoimien kanssa taistelevan laivan saumoista. Äskeisten tapausten
+kuvat yhtyivät hänen sielussaan ajatuksiin siitä, mitä tuleman piti,
+mutta kaikki vain tolkuttomassa hämmingissä, kunnes hän tunsi
+unenhorron raukaisevan jäsenensä ja vaipui torkuksiin.
+
+Tällaisen tilan jatkuessa hän kuuli raskasta huokailua, tukahdutettuja
+ahdistuksen huutoja ... hän säpsähti ja heräsi taas täyteen tajuntaan.
+Kajuutta oli pimeä. Hän kuuli Draken nousevan makuusijaltaan,
+hapuilevan hyllyä, missä tulukset olivat, ja iskevän tulta.
+
+-- Kuinka jaksatte? kysyi Aadolf, kun hän Draken sytyttämän lampun
+valossa oli tarkastanut hänen velttoja, aavemaisia kasvonpiirteitään.
+
+-- Minä nukuin rauhattomasti, vastasi tämä.
+
+-- Lienette nähnyt unta...
+
+-- En.
+
+-- Te vapisette, Drake, olette sairas.
+
+-- Joutavia... Minä en ole koskaan sairas ... vertani vain hyytää ...
+yö on kylmä... Maatkaa te, Skytte!
+
+Drake kääri kauhtanan ympärilleen, otti kirjan käteensä ja istuutui
+lukemaan.
+
+Mutta muutaman minuutin päästä hän heitti pois kirjan, nousi, joi
+pikarillisen viiniä ja lähti kajuutasta.
+
+Tuuli vielä yhtä kovasti, kun Aadolf päivännousun aikaan ilmaantui
+kannelle. Taivaanranta oli kirkas, purjetta ei näkynyt pohjoisessa,
+Scylla oli päässyt vainolaisesta kauas edelle. Mutta edessä tuulen
+päällä häämötti purje, jonka muoto ilmaisi sen hollantilaiseen
+kauppalaivaan kuuluvaksi. Se purjehti samaa laitatuulta kuin Scylla, ja
+sen rajapiirteet alkoivat yhä selvemmin näkyä siintävää taivaanrantaa
+vastaan.
+
+Tuskin oli Draken silmä keksinyt purjeen, kun hän viittasi Feliksiä
+syrjään.
+
+Scyllan suunta pantiin heti kauppalaivaa kohti ja Portugalin lippu
+nostettiin tankoon.
+
+-- Minkävuoksi te tuon lipun nostatte? kysyi Skytte tullen Draken luo.
+
+-- Minkäpä sitten valitsisimme? Emmehän vielä ole päättäneet oman lipun
+hankkimisesta valtiolaivallemme, vastasi Drake olkapäitään kohauttaen.
+
+-- Mutta kumminkin, mikä on tarkoituksenne?
+
+-- Laiva, jonka tuolla näette, kulkee Hollannin lipun suojassa. Hauskaa
+on vainotusta ruveta itse vainoojaksi.
+
+-- Aiotteko hyökätä sen kimppuun?
+
+-- Aion. Oletteko ehkä unohtanut sopimuksemme? Vai onko teillä jotakin
+sitä vastaan, että hollantilaiset saavat kartuttaa sotarahastoamme, kun
+nyt lähdemme vapauttamaan Delawaren luona olevia kansalaisiamme heidän
+ikeestään.
+
+Drake lausui tämän ivansekaisella äänellä, mutta Aadolfin korva ei sitä
+erottanut.
+
+-- Ei mikään lippu, jatkoi hän, -- voi elävämmin muistuttaa näitä
+kaupustelevia, hidasluontoisia rosvoja, näitä aikamme foinikialaisia
+siitä, että on olemassa kansa, jonka onnettomuutta he käyttivät
+hyväkseen varastaakseen sen suuruuden, ja joka senvuoksi himoitsee
+kostoa. Rauha on paperilla olemassa Portugalin ja Hollannin välillä,
+mutta itse asiassa jatkuu sota yhtä tuimasti kuin konsanaan, ja missä
+ikänä heidän lippunsa kohtaavat toisensa merellä, pakotetaan toinen
+ikipäiviksi väistymään toisen tieltä. Te saatte nähdä, että Mynher
+[Mynher (hollanninkieltä) = herra; leikillinen hollantilaisten nimitys.
+Suom.] vallan hyvin ymmärtää aikeemme, kun levitämme Portugalin värit
+liehumaan. Sehän purjehtii kuin taklattu vesikauha, mutta saatuaan
+meidät oikein näkyviinsä se nostaa kaikki mitä purjetta lienee, siinä
+turhassa toivossa, että sen onnistuisi päästä pakoon.
+
+Puheen keskeytti tähystäjän huuto, hän oli nähnyt veneen keulanpuolella
+tuulen alla. Aallon harjalla nähtiin vähäinen vene ja siinä mies, joka
+rukoilevana kurotti käsiänsä prikiä kohden. Oikeaan aikaan singahdutti
+Feliks varmalla kädellä köyden miehelle; mies tarttui siihen, oli
+seuraavassa silmänräpäyksessä prikin vieressä ja kiipesi, veneen
+keikahtaessa kumoon, ylös kannelle.
+
+Miehistö kerääntyi tuntemattoman tulokkaan ympärille. Tämä oli hento,
+puolialaston mies, jolla oli keltaisenruskea iho ja pitkä, jouhimainen
+tukka. Hän vilkaisi ympärillä oleviin ja huomattuaan Draken ja Skytten,
+jotka puvuiltaan erosivat muista, heittäytyi heidän eteensä polvilleen
+ja painoi heidän kätensä otsaansa vastaan.
+
+-- Hän on hollantilainen orja, Jaavan alkuasukkaita, lausui Parker, --
+sen näen hänen naamataulustaan.
+
+-- Nouse, sanoi Drake hollanninkielellä. -- Kuka olet ja mistä tulet?
+
+Puhuteltu nousi seisaalleen, loi hurjan katseen vainottuun
+kauppalaivaan ja vastasi samalla kielellä:
+
+-- Minä tulen tuosta.
+
+-- Oletko karannut?
+
+-- En, minut heitettiin viime yönä mereen.
+
+-- Selitä tarkemmin!
+
+-- Herra, katsokaa selkääni ja hartioitani ja sanokaa, eikö minulla
+ollut syytä tehdä niinkuin tein!
+
+Jaavalainen osoitti sormellaan ruumiinsa paljastettuja osia. Hänen
+selkänsä ja hartiansa olivat täynnä hirmuisia haavoja.
+
+-- Näin he ovat minua rääkänneet, jatkoi hän. -- He ruoskivat minua ja
+hieroivat haavoihini hiekkaa...
+
+-- Ja miksi he niin tekivät? kysyi Skytte kiivaasti.
+
+-- Herra, älkää vihastuko minuun! Minä olin heidän orjansa ja
+ilveilijänsä. Kun oli tyven ja valkoihoisilla, teidän kaltaisillanne,
+ei ollut muuta tehtävää kuin juoda tulivettänsä ja poltella tupakkaa
+purjeen katveessa, niin oli tapani tanssia heidän edessään ja vääntää
+kasvojani ja lyödä rumpua tai puhaltaa huilua. He olivat silloin
+tyytyväisiä, nauroivat minulle ja potkaisivat minua ainoastaan silloin
+tällöin. He olivat ostaneet minut sitä varten, että huvittaisin heitä
+sillä tavalla; minä olin heidän orjansa ja olen pakosta seurannut heitä
+kauan. -- Mutta minulla oli ystävä mukanani, uskollinen ystävä, joka
+muistutti minulle niitä aikoja, jolloin ihmiskauppias ei ollut vielä
+ottanut minua kiinni, vaan jolloin vapaana ja onnellisena kuljeskelin
+saareni metsissä, vaimoni ja lasteni kanssa ... se ystävä oli koirani.
+Mutta ystävä kuoli kaksi päivää sitten, he tappoivat hänet minun
+nähteni; silloin minä suutuin enkä tahtonut enää tanssia heidän
+huvikseen. He löivät minua kovasti nuoranpätkällä, mutta minä en
+kumminkaan tanssinut. Sitten he sitoivat minut ja ruoskivat, mutta minä
+en tanssinut sittenkään. Sitten he sitoivat minut uudestaan ja
+hieroivat raadeltua selkääni painolastihiekalla, mutta minä en tuntenut
+sitä, sillä isieni Jumala otti minulta pois tunnon ja tajunnan ...
+mutta tanssimaan he eivät minua saaneet.
+
+-- Konnat! huudahti Skytte.
+
+-- Minä halusin kuolla, mutta halusin myöskin kostaa, jatkoi
+jaavalainen, ja hänen verestävät silmänsä kääntyivät vielä kerran
+hollantilaiseen kauppalaivaan. -- Minä kätkin poran vaatteisiini ja
+viime yönä hiivin köliruumaan ja aloin porata reikiä. Mutta useimmat
+herroistani olivat valveilla, sillä tuuli yhtä kovasti kuin nytkin. He
+keksivät minut, vetivät minut kannelle ja viskasivat mereen. Mutta sen
+sijaan että olisin mennyt pohjaan, niinkuin he luulivat, minä istuin
+peräholvin alla, pitäen kiinni sorkkiköydestä. Sitten kiipesin ylös ja
+leikkasin poikki kiinnitysköydet toisesta loorinkiveneestä, niin että
+se loiskahti veteen, ja hyppäsin itse jäljestä ja uin veneeseen. Päivän
+valjetessa näin teidän laivanne ... ja nyt olen luonanne. Tehkää
+minulle mitä tahdotte. Mutta minun on jano, kurkkuani kirveltää:
+antakaa minulle armosta vettä!
+
+Eräs laivamies kiiruhti hakemaan sitä hänelle.
+
+-- Tämä mies on minun suojelukseni alainen, sanoi Drake kääntyen
+miehistön puoleen. -- Kohdelkaa häntä hyvin... Skytte, mitä pidätte
+tästä?
+
+-- Sanon vain, vastasi tämä, -- että jos ihmiset ovat Jumalan kuvia,
+niin Jumala on villipeto... Jaavan mies, me kostamme sinun puolestasi!
+Ajamme takaa sortajiasi, ja kun heidät saavutamme, niin saat näyttää,
+kuka heistä on julmin pyövelisi, ja minä hakkaan hänet palasiksi, niin
+että saat lauhduttaa kostoasi hänen veressään.
+
+-- Niin, vastasi jaavalainen ja painoi Skytten käden otsaansa.
+
+-- Nuo mahtavat olla vielä julmempia kuin punanahkaiset ihmissyöjät,
+virkahti Parker. -- Olen minä ollut jos jossakin, mutta en vielä
+mokomaa ole nähnyt... Kun purjehdin kapteeni Rameaun johdolla, hänen,
+joka lähinnä Laurentia oli urhein mies merirosvojen joukossa, oli
+meillä tapana leikitellä katolisten pappien kanssa, jotka saimme
+käsiimme, niinkuin kissa leikkii hiirellä. Kun olimme siepanneet
+tuommoisen espanjalaisen papin, niin kumarsimme hänen edessään, ja
+kapteeni vei hänet kajuuttaansa, jossa oli pöytä omenilla ja muilla
+herkuilla katettuna. Ja kun pappi oli syönyt, sanoi kapteeni:
+"Viimeinen laji on liharuokaa; se tulee heti kohta valmiiksi." Kokki,
+joka seisoi papin tuolin takana, listi häneltä samassa korvat, nämä
+paistettiin, suolattiin ja pippuroitiin, ja pappi pakotettiin pistoli
+otsalla syömään ne. Tosin tämä oli kovaa, mutta niinpä huomattakoonkin,
+että se tapahtui Jumalan ja uskonnon kunniaksi, ja sitäpaitsi ovat
+kaikki espanjalaiset papit mitä julmimpia petoja: he polttavat omia
+maanmiehiään hiljaisella tulella, kun nämä eivät tahdo olla kirottuja
+katolilaisia, ja he usuttavat verikoiria punaihoisten villien kimppuun.
+
+Tämä tapaus oli Drakelle mieleen, sillä se teki, mitä hänen omat
+todistuksensa kukaties eivät olisi tehneet: tukahdutti kaikki Skytten
+arvelut hankkeissa olevan yrityksen siveellisestä arvosta.
+
+Syödessä kestittiin miehistöä kahta runsaammalla paloviinamäärällä kuin
+ennen. Drake, Skytte, Ligelius ja Parker kokoontuivat, takaa-ajon yhä
+jatkuessa, peräkajuuttaan aamiaispöydän ympärille, eikä täälläkään
+viinanjumalan nesteitä säästellen nautittu. Ligelius oli vähällä juoda
+kumoon vanhan Parkerin, joka ehtimiseen täytti ruukusta pikarinsa
+katajanmarjaviinalla, edellisen nauttiessa jalompia nesteitä; mutta
+Draken selvästi ymmärrettävä katse pidätti ensimmäistä luutnanttia
+panemasta toisen luutnantin kukistamisyritystänsä toimeen. Nyt ei ollut
+hurjastelujen aika. Scylla läheni joka hetki hidaskulkuista
+hollantilaista, ja Parkeria tarvittiin omalla paikallaan.
+
+Puolentoista tunnin ajon jälkeen olivat molemmat laivat toisiansa niin
+lähellä, että saattoivat laskea toistensa kanuunat. Hollantilainen
+laiva oli joltisenkin iso Itä-Intian purjehtija ja sellaisena
+täydellisesti asestettu. Kaikki kauppalaivat, lukuunottamatta pienempiä
+rannikkolaivoja, oli tänä rauhattomana aikana, kun merenkulkijakansat
+pitivät alituista riitaa toistensa kanssa ja kaapparit ja rosvot
+tekivät kaikki isommat vedet vaaranalaisiksi, varustettu torjumaan
+väkivaltaa väkivallalla.
+
+Puheenaoleva Itä-Intian laiva oli lähtenyt hollantilaisesta satamasta
+lastinaan siirtomaatavaroita, joita se oli purkanut Itämeren
+suurimmissa satamissa, ja oli nyt hamppulastissa, raha-arkku täpöisen
+täynnä, matkalla Bataviaan.
+
+Drake oli otaksunut, että hollantilainen alkaisi epäillä heti
+Portugalin lipun tultua sen näkyviin. Niin kävikin. Se nosti kaikki
+purjeensa, ei kuitenkaan päästäkseen pakoon, vaan saadakseen aikaa
+varustautua taisteluun.
+
+Hollantilainen ei näet aavistanut joutuvansa moiseen seikkailuun
+Itämeren rauhallisilla kulkuvesillä. Oli tosin takavuosina kuultu
+merirosvouksista valitettavan sielläkin, mutta moiset valitukset olivat
+harvinaisia, ja merenkulkijoiden ainoana pelkona, varsinkin heidän
+purjehtiessaan itärannikkoa pitkin, olivat rannikkojen asukkaat, jotka
+usein öisin virittivät rantakallioille tulia ja koettivat viekoitella
+purjehtijoita perikatoon. Jos nämä menivät ansaan ja laskivat rantaan,
+karkasivat miehet nälkäisinä korppikotkina laivojen kimppuun.
+
+Portugalin lippu sai Itä-Intian laivan pelkäämään turvallisuuttaan, ja
+kun hämäräperäinen purjehtija piti suoraa suuntaa sitä kohden, ei sen
+aikeista ollut enää epäilyäkään.
+
+Kun molempien laivojen väliä oli vain neljä tahi viisi kaapelinmittaa,
+näki Scyllan miehistö, kuinka Itä-Intian laiva aukaisi kanuuna-aukot ja
+nosti Hollannin lipun isonmaston huippuun.
+
+Scyllassa oli kaikki valmiina taistelua ja valtausta varten. Miehet
+olivat varustautuneet kaikilla pelihuoneesta löytämillään aseilla.
+Useimmat seisoivat tuulen alapuolella ladattujen kanuunojen vieressä,
+pistolit vyössä, käsikiväärit, keihäät tahi valtauskirveet edessään
+kuulapiteiden vieressä tahi laitaa vastaan pystyssä. Toisilla oli
+valtaushaat valmiina. Toiset taasen, niin monta kuin manööveriin
+tarvittiin, seisoivat ahtimien ja kuristimien ääressä. Kaikki odottivat
+valppaina merkkipillin ääntä hyökätäkseen valtaukseen.
+
+Drake seisoi komentosillalla ja hänen vieressään Skytte. Seikkailuhalu
+ja runsaan saaliin toivo virittivät miehistössä sotaista mieltä, mutta
+kukaan ei ollut niin kiihkeä kuin nuori Skytte. Hänen sisäänpainuneet
+silmänsä leimusivat; hänen kätensä, joka piteli teräväksi hiottua
+miekkaa, vapisi malttamattomuudesta. Jaavalainen pysytteli hänen
+rinnallaan.
+
+Scylla nousi tuuleen hyökätäkseen vastustajansa kimppuun
+tuulenpuolelta. Kahden kaapelinmitan päässä jymähtivät ensimmäiset
+laukaukset. Ne tulivat hollantilaisen takakanuunoista ja katkaisivat
+Scyllan etumaston tuulenalaisen vantin. Scyllan miehistö vastasi
+tervehdykseen hurraahuudolla, jaavalainen juoksi ylös reelingille ja
+ilmaisi hollantilaiselle läsnäolonsa hurjilla, uhkaavilla huudoilla ja
+eleillä.
+
+Muutamassa tuokiossa oli Scylla saavuttanut vastustajan. Kaapelinmitan
+päässä se ampui täydeltä laidalta vasemmanpuolisilla kanuunoillaan, ja
+sillä aikaa kun tuuli painalsi koko savupilven hollantilaisen päälle,
+teki Scylla reippaan käänteen ja laski, käsikivääritulta tuiskuttaen,
+tuulen mukana sitä kohti ryhtyäkseen valtaukseen. Hollantilainen ampui
+ja ohjasi sukkelasti takaperin päästäkseen Scyllaan nähden looringille,
+sitten se aikoi kääntää vastatuuleen kulkeakseen ohi peränpuolelta ja
+pyyhkäistäkseen sen kantta pitkinpäin vasemmanpuolisilla kanuunoillaan.
+
+Savupilvi esti kumminkin hollantilaista ratkaisevana hetkenä näkemästä
+vihollisen uutta asemaa, ja kun se kääntyi, iskivät molemmat kokkapuut
+toisiinsa. Draken merkkipilli kimahti, ja väkensä etunenässä hän
+laskeutui miekka kädessä ja pistoli hampaissa itäintialaisen laivan
+kannelle.
+
+Ennenkuin tämän miehistö, joka enimmäkseen vielä seisoi kanuunoiden
+luona tai oli ohjausmanööveriä toimeenpanemassa, ehti syöksyä rohkeata
+hyökkääjää vastaan, oli etukansi täynnä vihollisia. Yllätys oli
+mahdollisimman nopea, ja sitä seurasi hurja hyökkäys keihäillä ja
+valtauskirveillä, jotka pyyhkäisivät tieltään keskellä laivaa seisovat
+hajanaiset joukot. Jotkut yrittivät suunnata kanuunat etukantta kohden,
+mutta heidät hakattiin maahan tai ajettiin peräkannelle, mihin suurin
+osa hollantilaisista nyt oli kokoontunut ja koetti pidättää merirosvoja
+käsikivääritulella, joka haavoitti näistä muutamia.
+
+Mutta Scyllan miehistöä ei pidättänyt mikään: ensimenestyksestä
+rohkaistuneena tunkeutui se, pelottomat johtajat etukynnessä,
+peräkantta kohden. Luoti oli riipaissut Skytten vasempaa olkaa, mutta
+hän hyökkäsi ensimmäisenä vihollisjoukon keskelle: hänen verensä tuntui
+kuohuvan kuin laavavirta. Eräs laivamies, joka oli kohottanut kangen
+lyödäkseen häntä päähän, kaatui, ennenkuin oli ehtinyt aiettansa
+toteuttaa; samassa tuokiossa tunsi Skytte kylmän pistolinsuun
+koskettavan niin rajusti huuliansa, että niistä pursui verta, mutta
+ennenkuin pistoli ehdittiin laukaista, oli Feliks ampunut hätyyttäjän,
+ja tämän luoti viisti läheltä Skytten korvaa. Hollantilaiset
+peräytyivät hurjasti ryntäävän sissijoukon tieltä: muutamat taistelivat
+vielä, toiset heittivät jo aseensa.
+
+-- Tuossa, tuossa! huusi jaavalainen, joka oli seurannut Skytten
+jäljissä ja syöksyi nyt kuin raivostunut tiikeri pitkäkasvuista,
+punapartaista hollantilaista kohti, joka valtauskirves koholla vetäytyi
+taapäin ruoriratasta kohti, -- kostoa tuolle! Hänet on hakattava
+kappaleiksi!
+
+-- Kummitteletko, orja! kähisi tämä hampaidensa välitse, suuntasi iskun
+jaavalaista kohti, kaatoi hänet maahan murskatuin päin ja suistui
+itsekin samassa, Skytten miekan iskemänä, orjan ruumiin päälle,
+vuodattaen verensä hänen vereensä.
+
+Murhaaminen jatkui vielä vastarinnan tauottua, kunnes Drake ja Feliks
+vihdoin panivat sille rajan. Suurin osa Itä-Intian laivan miehistöä oli
+kaatunut tai haavoitettu; edellisten joukossa olivat kapteeni ja
+perämiehet. Jäljelle jääneet antautuivat voittajien armoille.
+
+Merirosvoilla oli saalis varmasti hallussaan. Sodanmelske oli
+tauonnut, murhanhalu tyydytetty, ja verisellä kannella kieriskeleväin
+haavoitettujen valitushuudot alkoivat nyt herättää inhimillisempiä
+tunteita. Tappelun vielä jatkuessa takakannella oli Itä-Intian laivan
+kirurgi, laiha, kaljupäinen ukko, kömpinyt ylös isosta luukusta ja
+alkanut erään laivapojan avulla kantaa haavoitettuja alas. Drake antoi
+nyt muutamia sitomataitoon perehtyneitä miehiään tohtorille
+avustajiksi, mutta selitti tälle, ettei nyt ollut aikaa leikellä pois
+jäseniä, vaan että pahasti haavoittuneet, jotka eivät voineet suoriutua
+tavallisella kääreellä, heitettäisiin mereen.
+
+Tähän julmaan käskyyn Drake sai aiheen siitä, että hän oli taas
+huomannut Algernon Sidneyn purjeen taivaanrannalla.
+
+-- Se käsky jääköön teidän itsenne toimeenpantavaksi, vastasi vanha
+haavalääkäri halveksivasti, -- minä hoidan haavoitettuja, jotka käsiini
+joutuvat, ja käytän työkalujani, missä tarpeelliseksi näen.
+
+-- Kuule sinä, vanha verenimijä, luunsahaaja ja lihannikertäjä, huusi
+Feliks vetäen Skytteä mukaansa haavoittuneita varten järjestettyyn
+laivaruumaan, -- tänne kääre heti paikalla!... Tuossapa onkin yksi,
+pitkä kuin lokinuora. Hyvä on... Nuttu pois nyt, raivaaja! Minä sidon
+omin käsin haavanne. On toisia, jotka paremmin tarvitsevat tohtoria
+kuin te.
+
+Ollessaan laivaruumassa Feliksin sitoessa hänen haavansa pelastui
+Aadolf näkemästä julmaa kohtausta kannella, kun kaatuneet, pyörtyneet
+ja pahasti haavoittuneet erotuksetta heitettiin mereen. Sillä välin
+Drake oli antanut osalle miehistään käskyn korjata niin pian kuin
+mahdollista pahimmat vammat Scyllan taklauksessa, jonka hollantilaisen
+viimeinen laukaisu oli melko pahasti turmellut; hän kannusti heidän
+intoaan osoittamalla pohjoisessa näkyvää purjetta, joka nopeasti läheni
+navakassa tuulessa.
+
+Parkerin, Sullivanin ja muutamien muiden seuraamana hän riensi itse
+tutkimaan Itä-Intian laivan pohjia myöten. Ampumavarasto ei ollut sitä
+laatua, että se tällä kertaa, kun hetket olivat kalliit, olisi
+kiihoittanut hänen ryöstönhaluaan, mutta hollantilaisen kapteenin
+kajuutassa, johon hän ensin ohjasi askelensa, hän löysi haettavansa:
+raha-arkun. Hän antoi murtaa sen auki, ja vanha Sullivan, joka
+taitavasti aukaisi kannen, päästi mielihyvän huudon, kun leimatun
+metallin loiste kohtasi hänen ahneita silmiään. Arkku vietiin
+voitonriemulla hollantilaisesta aluksesta Scyllaan ja asetettiin Draken
+kajuuttaan.
+
+Vangit, jotka oli salvattu kanssiruumaan, kutsuttiin nyt kannelle.
+Drake kysyi, tahtoivatko he palvella häntä. Kysymys lausuttiin
+uhkaavalla äänellä, -- muutamat vastasivat myöntäen, useimmat kieltäen.
+
+Edelliset lähetettiin heti ottamaan osaa Scyllan taklauksen
+korjaustyöhön, jälkimmäisten annettiin jäädä omaan laivaansa, sillä
+Drake ei halunnut tänä hetkenä, kun vaarallinen vihollinen ajoi häntä
+takaa ja jokainen tuulen käänne saattoi tuottaa uuden taistelun, lisätä
+laivuettansa vastahakoisella väellä, joka ensimmäisessä sopivassa
+tilaisuudessa eittämättä antaisi vihollismielensä ilmetä teoissa.
+
+Kun Itä-Intian laivan kanuunat oli heitetty mereen, sen käsiaseet
+kuljetettu Scyllaan ja merirosvot haeskelleet läpi kaikki, yksin
+vankien taskutkin, ja korjanneet haltuunsa sen mikä heitä miellytti,
+komensi Drake väkensä pois ryöstetystä laivasta. Vanha kirurgi vietiin
+väkivallalla mukaan, mutta hän ei antanut perään, ennenkuin hänen
+sallittiin ottaa mukaan kaikki hoidokkinsa. Drake, jonka sanoissa ja
+liikkeissä ilmeni kuumeentapaista kärsimättömyyttä, häpesi Skytten
+läsnäollessa olla suostumatta tähän pyyntöön, vaikkakin haavoitettujen
+kuljetus laivaan tuottaisi viivytystä.
+
+-- No, ystäväiseni, lausui Feliks Skyttelle, -- lähdetään nyt
+kunnioitettavaan Scyllaamme. Tämä oli ensimmäinen opinnäytteenne. Te
+ette, riiviö vieköön, suorittanut sitä ainoastaan niinkuin mies, vaan
+niinkuin ... sanoisinko ... te olitte koko paholainen. Te tappelitte
+ajattelematta, päätä pahkaa, ja uskallan vannoa, että te ette itse
+nähnyt, kuinka jakelitte iskujanne. Niin aina käy ensikerralla, mutta
+jos on asiaan perehtynyt, niin hoitaa sitä yhtä tyynesti kuin sävyisät
+ihmiset hoitavat mitä muita tehtäviä hyvänsä.
+
+-- Me olemme jakaneet kovaa oikeutta, vai kuinka? sanoi Skytte,
+katsellen synkeänä veren tahrimaa kantta.
+
+-- Oikeutta? Niin olemme. Voisi panna kymmenen yhtä vastaan, että
+oikeutta käydään kaikkialla, missä ihmisverta vuotaa... Ohoi, senkin
+koirat ja lurjukset, huusi Feliks muutamille miehille, jotka kiipesivät
+peräkajuutasta ylös, ryöstettyänsä sieltä hollantilaisen kapteenin
+vaatteet ja viinivaraston, -- ettekö kuulleet Beckerin merkkiä, vai
+aiotteko jäädä tänne? Pois ryysykääröt, senkin roistot, ja auttakaa
+haavoittuneita!... Skytte, näettekö tuota purjetta? Meillä on, saakeli
+soikoon, ennen päivänlaskua uusi kahakka kestettävänä...
+
+-- Sen parempi, sanoi Skytte.
+
+-- Oikein, sen parempi! Taistelusta taisteluun, myrskystä myrskyyn, ja
+kuolo saapukoon kanuunain pauhatessa tai myrskyn vinkuessa! Tiedättekö
+mitä? Minusta tuntuu helteiseltä sekä sisälläni että ilmassa, vaikka
+käy vinha tuuli. Meillä on säänmuutos ... tai kohtalonmuutos
+odotettavana.
+
+Sen sanottuaan Ligelius riensi ottamaan osaa puuhiin, joita Drake
+joudutteli tavattomalla kiireellä.
+
+Kohta oli Scylla taaskin purjehduskunnossa. Valtaushaat irroitettiin,
+ja molemmat laivat, voittaja ja voitettu, erosivat. Scylla jatkoi
+täysin purjein suuntaansa etelään. Itä-Intian laivan harvalukuinen
+miehistö laittoi kuntoon isonveneen, jolla se aikoi pyrkiä maihin
+päätettyään jättää oman onnensa nojaan ison laivan, jota se ei enää
+kyennyt ohjaamaan.
+
+Algernon Sidney oli nyt tullut niin lähelle, että Scyllan kannelta
+helposti saattoi nähdä, mitä värejä se oli nostanut tankoon.
+
+Drake kutsutti miehensä laivan takakannelle.
+
+-- Toverit, sanoi hän, -- minä onnittelen itseäni sen varmuuden
+johdosta, jonka tänään olen saanut uljuudestanne ja sotaisuudestanne.
+Matkamme on alkanut hyvin entein. Olemme korjanneet runsaan saaliin ja
+jaamme sen auliiden periaatteiden ja vanhan tavan mukaan. Mutta jaosta
+ei voi olla puhettakaan, ennenkuin olemme joko jättäneet tuon
+purjehtijan, joka painelee jäljissämme, näköpiirin taa tai kurittaneet
+sitä, jos se meidät saavuttaa. Jälkimmäisessä tapauksessa olen varma
+uudesta voitosta, sillä tiedätte kaikki, mikä seuraa, jos elävinä
+joudutte vainoojan käsiin. Parempi on viimeiseen asti taistella
+voitosta, kaatua ase kädessä, kuin kuolla nuora kaulassa.
+
+Merirosvot vastasivat tähän puheeseen aseiden kalinalla ja
+hurraa-huudoilla.
+
+Senjälkeen kannettiin viinitynnyri varpekannelle, ja miehistö kerääntyi
+pikareja helistäen ja ilolauluja laulaen ammentamaan rypäleiden
+nesteistä voimia uusien seikkailujen varalle. Toinen luutnantti oli
+osallisena juomingissa, mutta oli Drakelta saanut käskyn valvoa
+järjestystä.
+
+Drake ja ensimmäinen luutnantti käyskentelivät peräkannella. Skytte oli
+jälkimmäiselle heistä valittanut olevansa uupunut ja mennyt
+peräkajuuttaan.
+
+-- Skytte käyttäytyi hyvin, lausui Drake. -- Hän on astunut ensimmäisen
+askelen ... eikä hän enää voi palata...
+
+-- Pyh, virkkoi Ligelius. -- Huimaus, kuumeenpuuska, vimma, josta hän
+herää tuntien mielikarvautta ja katumuksen vaivoja! Sitä sielua ette
+värvää helvettiin, kapteeni, siihen ette pysty.
+
+-- Hänen arpansa on heitetty, hänellä on verta käsissään, hänen päänsä
+on lain alainen...
+
+-- Olihan hänen päänsä lain alainen jo ennenkin. Mutta hänen syitänsä
+ja perusteitansa, hänen ajatustapaansa ette kykene muovailemaan omien
+mallienne mukaisiksi...
+
+-- Entäpä sitten? Hänen kohtalonsa on minun kohtalooni kytketty. En
+pyydä enempää.
+
+-- Hän rupeaa inhoamaan teitä, kapteeni, opittuaan tuntemaan teidät.
+Minä sanon sen, huomatkaa tarkoin: persoonaanne kaikin puolin
+kunnioittaen. Jättiläiskäärme on kunnioitettava käärme, mutta
+kuitenkaan älköön ihmeteltäkö, että on olentoja, jotka inhoavat sitä.
+Haikala on kaikin puolin kunnioitettava kala ... sillä on
+kunnioitettava kita ja kunnioitettava ruoansulatuskyky ... ja
+kuitenkin! Olkoon kylliksi. Te ymmärrätte minua. Mitä arvelette
+tuulesta, kapteeni?
+
+-- Se pysyy.
+
+-- Näettekö, kapteeni? Isovene kääntyy ja laskee Algernon Sidneytä
+kohti.
+
+-- He ovat huomanneet hänet maanmiehekseen. No niin, Vanloo voi nyt
+saada tarkemman selostuksen ryöstöstä, jonka hänen vainottu
+vihamiehensä on tehnyt. Toivoakseni uutinen ilahduttaa hänen mieltänsä.
+
+Scyllassa olevat hollantilaiset olivat niinikään huomanneet, että laiva
+pohjoisessa kulki heidän kotimaansa lipulla. -- Se on näköjään
+sotalaiva, kuiskasi eräs toiselle.
+
+-- Se laskee meitä kohti, vastasi toinen. -- Saa nähdä, kumpi on
+parempi kulkemaan: siitä se riippuu.
+
+Tuulta kesti, niinkuin Drake oli ennustanut, koko päivän. Drake ei
+hetkeksikään poistunut kannelta. Hän siirrätti taaskin varalastia,
+heitti osan siitä mereen ja ruiskututti vettä purjeisiin, että ne
+paremmin vetäisivät. Jonkinlainen mielen ahdistus, jonka hän osasi
+salata kaikilta muilta, painoi hänen rintaansa: hän syytti itseänsä
+pelkuruudesta ja yritti jo jos kuinkakin monetta kertaa antaa käskyn
+yläpurjeen käärimisestä kokoon, odottaakseen Vanloota. Tunti toisensa
+jälkeen kului; laivojen välimatka ei ollut huomattavasti muuttunut:
+Draken toive, että Scylla tällä tuulella kulkisi paremmin kuin Algernon
+Sidney, ei toteutunut, ja hänen oli pelättävä pahinta, jos tuuli
+tyyntyisi.
+
+Aurinko meni mailleen, tähtikirkkaan kesäyön herttainen hämärä verhosi
+ulapan, ja vainolaisen purje häipyi sen varjojen keskelle. Vasta
+puoliyön aikaan Drake poistui kannelta nauttiakseen lyhyen levon
+annettuaan ensin tarpeelliset määräykset Parkerille, jonka vuorostaan
+täytyi jäädä koiran vahtiin.
+
+Tuuli jatkui tasaisena. Toinen luutnantti asteli edestakaisin, varotti
+ruorimiestä ja tähystäjää ja siemasi tuontuostakin katajanmarjaviinaa
+pullosta, joka häntä varten oli pantu kompassikopin päälle. Tämä alkoi
+ajanoloon tuntua hänestä yksitoikkoiselta, ja ollen paljon kokenut
+mies, joka mielellään toisillekin jutteli kokemuksiaan, hän kutsui
+erään miehistä luokseen ja alkoi tälle sitten pakinoida ja jakaa
+ryyppyjä. Kohta olivat kaikki joutilaat vahdit kerääntyneet hänen
+ympärilleen kuulemaan tarinoita ja saamaan osansa katajanmarjaviinasta.
+Kukaan ei tällä välin huomannut kahta haamua, jotka nousivat
+parraskannen luukusta ja katosivat taklaukseen.
+
+Neljännestunnin kuluttua, kun Parker vielä kertoili merirosvojuttujaan,
+nousi vielä neljä tai viisi miestä samasta luukusta ja liikkui keulaan
+päin. Nämä keksittiin, ja Parker huusi, lähestyen muiden seuraamana
+heitä:
+
+-- Ohoi! Mikä hätä siellä!
+
+-- Ne on ne hollantilaiset, kivahti toinen. -- Mitä te aiotte?
+
+-- Niinkuin näette, vastasi tyynesti eräs niistä, joille kysymys
+lausuttiin, -- me laskemme alas tuon veneen.
+
+-- Mitä se tarkoittaa! ärjäisi Parker ja veti pistolin vyöstään. --
+Teillä näyttää olevan perkeleen juonia mielessä. Menkää koreasti
+ruumaan takaisin, tai minä annan suolaa selkäänne! Kuuletko! jatkoi hän
+ja ojensi pistolin hollantilaista laivamiestä kohti, joka hinasi alas
+venettä, -- mene tahi saat uutta lyijyä lyijykalloosi!
+
+-- Ka kyllä, vastasi matruusi, -- johan tästä menenkin. Emme aikoneet
+mitään pahaa.
+
+-- Mitä lienettekin aikoneet, niin selkäänne tulette saamaan joka
+ainoa, jahka Becker havahtuu, sen paksupäiset kampelat. Luulitte noin
+vain karkaavanne.
+
+Hollantilaiset kääntyivät ja menivät takaisin keulasoppiluukun luo.
+
+Sinne tultuaan eräs heistä päästi terävän vihellyksen.
+
+Kotvan kuluttua kuului ryskettä: isomärssyn raaka pudota romahti
+kannelle ällistyneitten vahtimiesten keskelle, purjeet alkoivat
+lepattaa, laiva kohosi äkkiä tuuleen.
+
+Ennenkuin vartijat olivat toipuneet hämmästyksestään, olivat
+kanssiluukun ääreen kokoontuneet hollantilaiset ynnä heidän kaksi
+toveriansa, jotka olivat livahtaneet ylös taklaukseen ja leikanneet
+poikki raa'ankannittimia ja muita köysiä, heittäytyneet veneeseen,
+katkaisseet kokkanuoran ja työntäytyneet irti laivasta.
+
+-- Kapinaa! huusi Parker ja soitti hätätorvea.
+
+Päälliköt ja miehistö heräsivät unestaan ja karkasivat ylös kannelle.
+Saatuaan selville asianlaidan Drake tuomitsi heti toisen luutnantin
+menettämään henkensä huolimattomuuden tähden, mutta Aadolf tuli väliin
+ja pelasti esirukouksillaan vanhan Parkerin. Miehiä lähetettiin heti
+ylös vahinkoa korjaamaan, ja kun se vihdoin oli tehty, käski Drake
+kääriä kokoon yläpurjeet.
+
+-- Ymmärränkö teitä oikein, kapteeni? Aiotteko odottaa vihollista?
+kysyi Ligelius.
+
+-- Aion, vastasi Drake, -- miksi lukea minuutteja ja tuskaisesti lykätä
+toistaiseksi sitä, minkä kerran täytyy tapahtua? Kuka voi Kohtalon
+päätöstä muuttaa? Minä olen kyllästynyt olemaan vainottuna otuksena.
+
+-- Hyvä on, kapteeni.
+
+-- Jaguaari kääntyy vainoojiansa päin, repii koirat, raastaa
+metsästäjän palasiksi. Ystäväiseni, jatkoi hän kääntyen Aadolfiin ja
+Feliksiin, -- menkää alas ja nauttikaa sitä lyhyttä lepoa, mikä teille
+on suotu! Minä jään kannelle ja herätän teidät ajoissa. Tunnin kuluttua
+alkaa aamunsarastus; silloin on hetki tullut.
+
+-- Tulkaa, sanoi Ligelius Skyttelle. -- Minä olen puheliaalla tuulella,
+ja haastellessa kuluu aika nopeasti... Ei, peräkajuuttaan emme mene!
+Minä en voi katsella kirottua raha-arkkua. Tulkaa minun kojuuni!
+
+Ligelius pani tulen kajuutan lamppuun ja istuutui penkille Skytten
+viereen.
+
+-- Kohta siis pääsemme uudestaan taisteluun, sanoi hän, -- monellekohan
+meistä nouseva aurinko on oleva viimeinen... Kuulkaa, Skytte, minä en
+salaa teiltä, että toivoisin teidän olevan täältä kaukana...
+
+-- Mitä tarkoitatte? lausui Aadolf ja käänsi kalpeat kasvonsa Feliksiin
+päin. -- Te ette ymmärrä mitä puhutte. Näihin lankkuihin olen
+kiinnittänyt viimeisen toivoni... Ettekö tiedä, minkä päämäärän olen
+asettanut elämälleni?
+
+-- Vielä mitä, keskeytti hänet Ligelius, -- te olette nuorukainen, ja
+nuorukaisen ei sovi puhua elämänsä viimeisestä toivosta, saatikka
+kiinnittää sitä niin hauraaseen kappaleeseen kuin tämä vanha laivarunko
+on. Minä varoitan teitä, Skytte. Älkää luottako kehenkään muuhun kuin
+itseenne. Sanon vieläkin selvemmin: varokaa seuralaista, jonka Kohtalo
+on teille antanut! Hän ei ole sellainen, millaisena hän tahtoo teille
+näyttäytyä. Älkää antako tulevaisuuttanne hänen käsiinsä: se on liian
+hyvä hänen hallittavakseen. Skytte, teidän tulevaisuutenne pitää olla
+valoisa ja onnellinen, sillä mitkään tuntoa kalvavat menneisyyden
+muistot eivät vielä luo pitkiä varjojansa sille uralle, joka on
+edessänne; teillä ei ole vielä syytä epäillä ... voi, miekkoinen teitä!
+
+-- Neuvonne lienevät hyväätarkoittavia, vastasi Skytte, -- mutta
+muistakaa, että minä en ole lapsi! Puhukaamme muusta!
+
+-- Ei, vastasi Ligelius, -- te olette ainoa, johon minä tällä hetkellä
+olen halukas kiinnittämään ajatukseni. Kuulkaa senvuoksi vielä eräs
+neuvo! Luopukaa aikeistanne toimia muka kostavan kaitselmuksen nimessä,
+ellette tahdo kuolla suurempana pahantekijänä kuin yksikään niistä,
+joita aiotte rangaista! Valitkaa elämäntehtävä, joka on ihmisvoimin
+toteutettavissa! Lähtekää Amerikkaan. Siellä ylenee uusia yhteiskuntia
+aarniometsän povessa: liittykää niihin, rakentakaa itsellenne maja,
+valitkaa puoliso, taistelkaa jylhää luontoa vastaan ja liittäkää tekin
+turpeenne viljelyksen uudissarkaan! Te olette silloin rauhaisella
+työllänne tehnyt enemmän ihmiskunnan hyväksi, kuin mitä miekalla
+kykenette aikaansaamaan.
+
+-- Lasketteko leikkiä, kysyi Aadolf, -- vai onko vakaa aikomuksenne
+rakentaa sieluani siveellisillä mietelmillä? Ne kuuluvat varsin
+kummallisilta teidän suustanne.
+
+-- Ehkä. -- Olkaa kuitenkin vakuutettu, että tarkoitukseni on tosi! Se
+on outoa, mutta kumminkin totta. Minä tunnen, että olen lähellä elämäni
+loppua; silloin ei tee mieli laskea kevytmielistä pilaa. Niinpä niin
+jatkoi ent. ylioppilas, -- aavistus sanoo minulle, että kurja elamäni
+kohta on lopussa. Olen usein katsellut kuolemaa silmiin ja olen mennyt
+kokemaan paljon arveluttavampia vaaroja, kuin mikä nyt meitä uhkaa,
+mutta en koskaan ennen ole tuntenut tätä onnellista aavistusta. Saan
+kuolla isänmaani läheisyydessä. Ehkä aalto heittää ruumiini sen
+rannalle ja auttaa minua pääsemään hautaan sen povessa. Hyvää yötä,
+Skytte! Jos halveksittekin nyt sanojani, niin vastedes ette kuitenkaan
+niitä unohda. Minä tahdon nukkua ja uneksia harvoista valoisista
+muistoistani. Hyvää yötä!
+
+Puoleksi hämillään osoittamastaan hempeämielisyydestä Ligelius ojensi
+Skyttelle kätensä; tämä nousi ja avasi hänelle sylinsä. Nuorukaiset
+syleilivät toisiansa innokkaasti.
+
+Skytte riensi senjälkeen ulos kajuutasta ja meni kannelle aamunkoittoa
+odottamaan. Hän ei ryhtynyt puheisiin Draken kanssa, joka umpimielisenä
+ja synkkänä nojasi peräparraspuuta vastaan, herkeämättä tähystäen
+pohjoiseen.
+
+Ligelius paneutui vuoteelleen ja nukkui. Tuntikauden kuluttua herätti
+hänet merkki, joka kutsui kaikki miehet kannelle.
+
+Algernon Sidneyn purjeet kuvastuivat korkeina ja selväpiirteisinä
+taivasta vastaan. Drake käski tehdä kannen selväksi tappelua varten.
+Hänen otsansa oli äkkiä kirkastunut, hänen katseensa oli tyyni, hän
+näytti tavallista korkeammalta ja käskevämmältä. Hän kulki miehestä
+mieheen ja kehoitti jokaista taistelemaan kuolemaa halveksien. Kun
+kaikki oli järjestetty taistelun varalle, nousi hän komentosillalle.
+
+-- Toverit, lausui hän, -- me odotamme vihollista, emme sen vuoksi,
+että se hyökkäisi meidän kimppuumme, vaan voidaksemme itse hyökätä.
+Niin pian kuin se on heittänyt valtaushaat, on meidän oltava valmiina
+iskemään siihen kiinni.
+
+Hurraa-huudot, jotka kajahtivat vastaukseksi näihin sanoihin,
+todistivat miehistön taisteluhalua. Merirosvot tiesivät, että heidän
+valittavanaan oli voitto tai häpeällinen kuolema.
+
+Laivojen tultua tykinkantaman päähän Algernon Sidney aloitti tulen
+keulakanuunoillaan. Scylla vastasi peräkanuunoillaan. Kohta senjälkeen
+alkoi molemmilta puolin vilkas käsikiväärituli, ja sen kestäessä
+pyyhkäisi Algernon Sidney tuulen alle, ja nyt ampuivat viholliset
+toisiansa koko kylkiriviltään vain muutaman sylen päästä. Tämän
+läheisen tulen vaikutus oli kauhistava. Molemmat laivat jytisivät,
+aivan kuin olisivat kaikki liitteet olleet hajoamaisillaan, suuria
+varppeiden kappaleita ruhjoutui ja ylt'ympäri singahtelevat pirstaleet
+lisäsivät luotien aikaansaamaa hävitystä. Scyllassa oli kaksi tykkiä
+miehiä vailla, kuolleita ja haavoittuneita kieriskeli kannella, ja koko
+miehistö oli valtavasta jyskeestä hetken aikaa huumauksissaan. Algernon
+Sidneyssä ei hävitys ollut vähäisempi.
+
+Haavoittuneiden joukossa oli Skytte, joka oli seisonut keskilaivassa
+Ligeliuksen vieressä: puunkappale oli iskenyt häntä niin voimakkaasti
+päähän, että hän tiedotonna ja verissään suistui kannelle. Erään miehen
+avulla, jonka Ligelius ensin kutsui luokseen, mutta johon hänen sitten
+täytyi tarttua käsin ja ravistella, ennenkuin sai hänet tointumaan,
+kantoi hän Skytten alas kirurgin luo, joka ison luukun alla oli tehnyt
+valmistuksiaan haavoittuneiden vastaanottamiseksi.
+
+-- Tässä on ensimmäinen hoidettavanne, sanoi Ligelius. -- Kohta saatte
+niitä tusinoittain... Pitäkää hänestä hyvää huolta! Kuinka hänen
+haavansa laita on? Sanokaa pian, te kuhnusteleva laiskiainen!
+
+Kirurgi-vanhus tarkasti haavaa ja vastasi vakavasti:
+
+-- Se on vaarallinen.
+
+-- Oletteko koskaan pelastanut pahemmin haavoittunutta?
+
+-- Olen.
+
+-- Minä selitän oraakkelivastauksenne parhain päin.
+
+Sen sanottuaan Ligelius riensi taas paikalleen.
+
+Vastustajat olivat kylkiriviltä ammuttuaan pysyneet muutaman sekunnin
+toimettomina, ikäänkuin vetääkseen henkeään. Savu haihtui nopeasti
+tuulen mukana, ja kun näköala taas oli vapaa, vihelsivät yht'aikaa
+vihollisten päälliköiden merkkipillit. Drake ja Vanloo olivat
+huomanneet toisensa ... jälkimmäinen seisoi komentosillallaan,
+edellinen oli noussut varppeille mesaanitouvin ääreen ... ja aivan kuin
+salaisesta sopimuksesta laivat ohjasivat toisiansa päin.
+
+Scyllan miehistö heitti pois tuliaseet, tarttui keihäisiin ja
+valtauskirveisiin ja kerääntyi taajaan vasemmanpuolisen reelingin luo.
+Peräkannella Drake johti valtausta, kokan puolella Parker ja
+keskilaivalla Ligelius, joka oikeaan aikaan oli ilmestynyt paikalleen
+ja nyt, toisella kädellä pitäen kiinni suurvantista, toisella puristaen
+miekkaa, seisoi joukkonsa etunenässä valmiina heilauttamaan itsensä
+vastustajan kannelle.
+
+Nyt heitettiin Algernon Sidneystä valtaushaat, laivain kyljet iskivät
+voimakkaasti yhteen, ja samassa hyökättiin molemmilta puolilta
+valtaamaan. Kun laivan laidalla oli hetken aikaa oteltu teräaseilla ja
+pistoleilla, murtuivat taistelevain linjat: kokanpuolella Algernon
+Sidneyn miehistö murtautui Scyllan kannelle ja syöksyi alas kiivaasti
+kuin vedenputous: keskilaivalla oli merirosvojen hyökkäys sitävastoin
+niin valtava, että kaikki esteet sen tieltä murtuivat. Ligelius oli
+joukkoineen tunkeutunut isolle luukulle asti, kun vähäinen parvi, jonka
+Vanloo oli varannut tueksi, riensi väistyvien toveriensa avuksi ja
+valtauskirveillänsä tuhoisasti iskien sai aikaan tällä kohden
+tappelussa uuden käänteen. Ligeliuksen ympärillä kaatuivat hänen
+parhaimmat ja rohkeimmat miehensä; häntä itseänsä kohtaan ojennettiin
+monta asetta, ja kun keulanpuolella johtajana ollut Sigurd,
+puhdistettuaan Scyllan etukannen, hyökkäsi hänen harvenevan laumansa
+kimppuun takaapäin ja teki sen tappion täydelliseksi, taisteli hän
+vielä huiman iloisena, yksin vihamiesten keskellä, täynnä haavoja,
+kunnes pistolinluoti kaatoi hänet kuoliaana kannelle.
+
+Takakannella oli taistelu kääntynyt merirosvoille yhtä epäedulliseksi.
+Täällä taistelivat molemmat päälliköt toisiansa vastaan. Laivain
+iskiessä yhteen Drake oli suunnannut pistolin Vanloota kohti, mutta
+perämies Blackwell, joka oli hypännyt ylös varppeille, kohotti
+iskupiilunsa merirosvon pään yli. Drake, joka näki kirkasta asetta
+välkyteltävän päänsä kohdalla, tähtäsi epävarmasti, hänen luotinsa
+puhkaisi Vanloon hatun: Vanloo itse esti iskun, jonka Blackwell oli
+tähdännyt merirosvopäällikön päähän, ja vetäytyi muutaman askelen
+taaksepäin, antaakseen hänen vapaasti tulla Algernon Sidneyn kannelle:
+Drake ja muutamat harvat hänen miehistään syöksyivätkin vihollisen
+kannelle, mutta toiset torjuttiin takaisin kesken rynnäkön, ja Algernon
+Sidneyn miehet ahdistelivat näitä heidän omalla aluksellaan.
+
+-- Miehet, lausui Vanloo niille, jotka olivat pysähtyneet hänen
+ympärilleen, -- älkää tunkeko päälle! Tämän minä otan omalle osalleni.
+
+Nyt alkoi Algernon Sidneyn peräkannella kaksintaistelu päälliköiden
+kesken; kummankin miehet seisoivat alallaan, aseet valmiina, pitäen
+silmällä toisiansa.
+
+Molemmat olivat pitkäkasvuisia, vahvoja miehiä, mutta näyttivät tällä
+hetkellä mahtavammilta kuin konsanaan. Vanloon katse oli levollinen,
+kirkas ja läpitunkeva, Draken terävä ja vihasta hehkuva. Tieto siitä,
+että hänen kohtalonsa nyt tulisi ratkaistuksi, teki hänen ryhtinsä
+kuumeisen jännittyneeksi, mutta antoi samalla sille juhlallisen leiman.
+Niin pian kuin he olivat tulleet vastatusten, Drake teki hyökkäyksen ja
+yritti pistää Vanloota rintaan. Vanloo väisti. Iskut, pistot ja väistöt
+seurasivat nyt huimaavan nopeasti toisiaan. Vanloo pysyi tyynenä.
+Henkeään pidättäen seurasivat ympärillä-olijat taistelua. Vanloo oli
+tähän asti pysynyt puolustuskannalla; nyt hän astui askelen
+taaksepäin tunkeilevan vastustajansa tieltä; tämän voimat näyttivät
+kaksintaistelussa lisääntyvän hetki hetkeltä. Vanloon miehet alkoivat
+pelätä päällikkönsä henkeä, ja he olisivat rynnänneet apuun, jollei hän
+keskellä kahakkaa toistamiseen olisi huutanut heille, käskien heidän
+pysyä alallaan. Tämä tyynesti lausuttu kehoitus osoitti, että hänen
+huomionsa ei ollut yksinomaan kääntynyt vastustajaan. Seuraavassa
+tuokiossa oli taistelun päätös varma: väistettyään uuden piston Vanloo
+teki itse hyökkäyksen ja haavoitti vastustajaansa oikeaan käsivarteen
+olkapään alapuolelle. Draken käsi vaipui, mutta hänen sormensa
+puristivat vielä suonenvedontapaisesti miekankahvaa. Vanloo laski
+miekkansa. Drake seisoi sekunnin liikkumattomana, astui sitten askelen
+taaksepäin ja vei vasemman kätensä vyölle vetääkseen pistolin. Eräs
+hänen miehistään ryntäsi esiin ja aikoi survaista laivapuukon voittajan
+kylkeen, mutta sai, ennenkuin ehti toteuttaa aikeensa, luodin päähänsä.
+Vanloo väänsi itse pistolin Draken kädestä ja tämä seisoi nyt
+aseettomana verivihollisensa edessä.
+
+Draken silmät säihkyivät kiukkua ja vimmaa. Mutta hänen ryhtinsä, joka
+oli vaipunut kokoon ikäänkuin Kohtalon raskaan käden satuttamana,
+ojentui äkkiä, hän avasi yhteenpuristetut huulensa ja ärjäisi ylpeästi:
+
+-- Tapa minut, katala petturi!
+
+-- Ottakaa hänet kiinni, lausui Vanloo miehilleen, -- ja viekää hänet
+kajuuttaani. Laskekaa aseenne, miehet, jatkoi hän merirosvoille, jotka
+päämiehensä surkeasta tappiosta lamaantuneina seisoivat siinä lähellä,
+kaikkialla ympärillään vihollisia, jotka olivat rientäneet tänne
+sieltä, missä tappelu jo oli päättynyt, ja jo alkaneet jaella iskuja,
+kun Vanloo ehkäisi verenvuodatuksen.
+
+-- Ei, ei, toverit, huusi Sullivan ravistellen itseään ja kohotti
+iskupiilunsa, -- minä en antaudu koirana hirtettäväksi. Tässä on
+surmattava ja itse mentävä kuolemaan!
+
+Vanha merirosvo, jolla oli jo useita verisiä haavoja, kokosi viimeiset
+voimansa ja syöksyi vihollisten kimppuun, mutta kaatui heti verissä
+päin ja rinta lävistettynä. Toiset laskivat aseensa ja antautuivat
+vangeiksi. Vanloo riensi nyt Algernon Sidneyn kannen yli ja siitä
+Scyllaan. Kaikkialla, missä merirosvot vielä taistelivat toivotonta
+taistelua, jotkut harvat lujasti päättäneinä kuolla ase kädessä,
+useimmat senvuoksi, ettei ollut aikaa heittää aseita, hän teki
+murhaamisesta lopun. Hurjimmat ja leppymättömimmät voittajista olivat
+hollantilaisen Itä-Intian laivan matruusit, jotka matkalla oli otettu
+Algernon Sidneyhin. Vain väkivallalla, pistoli kädessä, onnistui
+Vanloon saada heidän kostonhimoinen raivonsa hillityksi.
+
+Vangeilta riisuttiin aseet ja tarkasti vartioiden heidät koottiin
+Scyllan etukannelle. Tappelu oli päättynyt, mutta voitto kalliisti
+ostettu. Algernon Sidneyn miehet oli Vanloo jokaisen itse valinnut,
+koetellut ja ystävällisellä kohtelullaan itseensä liittänyt.
+Kulkiessaan suruissaan hurmeisella kannella ja pitäessään huolta
+haavoitettujen, niin vihollisten kuin omiensa, hoidosta hän näki nyt
+monet noista tutuista kasvoista kuoleman kalventamina tai haavain
+kivuista vääntyneinä. Eräs hänen kuolevista miehistään näki hänet ja
+ojensi kätensä jäähyväisiksi. Vanloo piteli sitä, kunnes se kylmeni,
+käski sitten Sigurdin tehdä tappioluettelon ja riensi Algernon Sidneyn
+keskikannelle, jossa kaksi taitavaa kirurgia, lukuisia apureita
+ympärillään, toimitti kärsiville kaikkea mahdollista apua ja
+lievitystä.
+
+Miehistö tervehti Vanloota hurraa-huudolla hänen näyttäytyessään
+keskikannella, jossa kaikesta siitä kurjuudesta huolimatta, jota
+verisen ottelun jälkeen moisella paikalla näkee, vallitsi iloinen
+mieliala, ja monta kokkapuhetta laskettiin toisen auttaessa toistaan
+haavain sitomisessa. Tiedusteltuaan heidän kaikkien tilaa hän poistui
+mennäkseen Scyllan sairashuoneeseen, jonne haavoittuneet merirosvot oli
+kannettu. Sinne mennessään hän pysähtyi erään kaatuneen merirosvon
+eteen. Se oli Feliks Ligeliuksen ruumis.
+
+Hän tarkasteli noita kalpeita kasvoja, joista kuolema oli poistanut sen
+hurjuuden ja teeskennellyn raakuuden leiman, joka eläessä niitä oli
+rumentanut, ja tunsi piirteistä sen nuorukaisen, joka oli häntä
+puhutellut, kun hän ensikerran kävi Scyllassa.
+
+Samalla lähestyivät miehet, jotka olivat kantta puhdistamassa, ja
+aikoivat nostaa ruumiin heittääkseen sen mereen.
+
+-- Ei, sanoi Vanloo, -- antakaa sen olla.
+
+-- Kapteeni, lausui toinen laivamiehistä, -- se on merirosvoja, ei
+meidän väkeä...
+
+Vanloo oli näet käskenyt, että merisissien ruumiit oli heitettävä
+mereen; omat kaatuneet vietäisiin maihin ja laskettaisiin yhteiseen
+hautaan.
+
+Vanloon ei tarvinnut etsiä syitä, jotka olisivat mahdollisesti
+selittäneet, miksi tämä nuorukainen oli joutunut surulliselle tielleen.
+Hän oli tarpeeksi maailmaa kokenut, eikä hänen sydämensä, ei liioin
+maailmankatsomuksensakaan sallinut hänen langettaa ehdotonta
+hylkäystuomiota jokaisesta, joka ei hänen tavallaan ollut suoriutunut
+voitokkaasti elämäntaistelusta. Puu heittelee miljoonia siemeniä, joita
+tuuli kuljettaa, mutta moniko niistä yhtyy sopivaan maaperään ja saa
+rauhassa nousta taimelle ... ja toisaalta, moniko niistä saa
+häiriintymättä kehittyä syntyperäisten taipumustensa mukaan
+sopusuhtaisiin muotoihin? Kenties ei yksikään noista miljoonista.
+Samoin on laita niiden siementen, jotka ihmiskunnan elämänpuusta
+putoilevat.
+
+Vanloo käski laivamiesten kääriä ruumiin parjevaatteeseen ja viedä
+siihen huoneeseen, mihin hänen oman miehistönsä kaatuneet oli korjattu.
+Sen jälkeen hän meni haavoittuneiden luo, joita Itä-Intian laivan
+kirurgi hoiteli. Pöydällä, jolle oli levitetty mattoja alukseksi,
+makasi Skytte, pää käärittynä; laivapoika seisoi vieressä ja pesi hänen
+kasvojaan etikalla ja vedellä. Vanloon astuessa hänen luokseen hän oli
+vast'ikään tullut tuntoihinsa.
+
+-- Pettävätkö silmäni, vai näenkö Aadolf Skytten täällä? sanoi Vanloo
+hämmästyneenä.
+
+-- Kohtalomme on siis ratkaistu, virkkoi Skytte nähtyään Vanloon. --
+Olemme voitetut... Missä on Drake?
+
+-- Hän on minun vankini.
+
+-- Entä Feliks?
+
+-- En tunne häntä... Skytte, minua surettaa, että olen tavannut teidät
+täällä ja tällaisissa oloissa, mutta joka tapauksessa olen iloinen,
+että _tapasin_ teidät.
+
+-- Sitä en epäile, vastasi Skytte vihaisesti ja kääntyi Vanloosta pois.
+
+Tämä, joka tiesi Skytten tuona tapausrikkaana yönä paenneen
+vankeudesta, arvasi heti, kuinka hän oli Scyllaan osunut.
+
+-- Kuinka hyvä, ajatteli hän, -- nuorukaiselle itselleen ja niille,
+jotka häntä rakastavat, ettei merirosvo päässyt pujahtamaan aavalle
+merelle!... Sigurd, sanoi hän tälle, joka samassa läheni kuolleiden ja
+haavoittuneiden luettelo kädessään, -- sinun on luovutettava kajuuttasi
+tälle haavoittuneelle nuorukaiselle...
+
+-- Niinkuin tahdotte, kapteeni... Te tunnette hänet siis?
+
+-- Tunnen ... ja pidät huolta, että hänet mukavasti majoitetaan.
+
+-- Se tapahtuu, kapteeni... Tappioluettelomme on surkea. Monta ystävää
+on meiltä kaatunut...
+
+-- Tappiomme on korvaamaton, sanoi Vanloo lukien läpi luettelon ja
+vitkaan siirtyen nimestä toiseen.
+
+Hän meni taas kannelle. Kannet olivat puhtaat, veri pois pesty ja
+pahimmat vammat rungossa ja taklauksessa toistaiseksi korjatut. Vangit
+jaettiin tasan molempiin laivoihin, ja Sigurd velvoitettiin jäämään
+Scyllaan mukanaan osa Algernon Sidneyn miehistöä, jonka jälkeen
+valtaushaat irroitettiin, purjeet laitettiin kuntoon ja suunta pantiin
+pohjoista kohti.
+
+Vasta sitten Vanloo lähti kajuuttaansa, missä hänen vankinsa odotti
+häntä. Toinen käsi siteessä ja tavallista kalpeampana Drake istui
+sohvalla kajuutassa. Vanloon astuessa sisään hän nosti päänsä, iski
+silmänsä terävästi häneen ja virkkoi:
+
+-- Odotin tuskin teidän tulevan... Arvelin melkein, että häpeäisitte
+astua silmieni eteen, mutta siinä petyin. No, sen parempi. Antakaa nyt
+kuulla, mitä teillä on sanottavaa!... Mutta sitä ennen yksi kysymys:
+mihin aiotte viedä minut?
+
+-- Minä palaan Tukholmaan antaakseni teidät lain käsiin, vastasi
+Vanloo.
+
+-- Hyvä, sitä odotinkin, enkä muuta aio enää kysyä. Minä olen nyt
+pelkkänä korvana ja olen vakuutettu siitä, että päästätte minut
+kuulemasta mahtipontisia korskasanoja. Te olette samaa ainesta kuin
+minä: olemme vain valetut erilaisiin kaavoihin. Te kuljette
+päämääräänne viekkauden, teeskentelyn, petoksen aseilla, minä julkisen
+voiman varuksilla... Oho, Vanloo! katseenne ei muserra minua, ivanne ei
+saa vertani kuohuksiin. Minä olen sortunut kohtaloni alle, ja te olette
+vain sen kurja välikappale. Menettelynne vaikuttimia minä en tunne,
+enkä nyttemmin huoli enää ruveta niitä tutkimaan.
+
+-- Tarpeetonta teidän on niitä tutkiakaan, vastasi Vanloo, -- sillä ne
+syyt, jotka saattaisivat minut tai kenen hyvänsä nousemaan teidän
+kaltaistanne henkilöä vastaan, ovat ihan päivänselvät. Te olette
+julistanut yhteiskunnalle sodan ja olette jokaisen vihollinen. Älkää
+sentähden ihmetelkö sitä.
+
+-- Ei, ei, en ihmettelekään... Minä ajattelen tällä kertaa vain niitä
+hetkiä, jolloin vieraana majailitte minun talossani.
+
+-- Minun ajatukseni, vastasi Vanloo, -- yhtyvät siinä kohden teidän
+ajatuksiinne. Olen valmis antamaan teille selitystä...
+
+-- Todellakin? puhkesi Drake sanomaan. -- Te alennatte liian paljon
+itseänne. Pankaa edes rahtunen ivaa sanoihinne, mynher, niin ne
+erinomaisesti vilvoittavat sydäntäni. Minä omasta puolestani olen yhtä
+vähän ylpeä kuin te ja pyydän saada tilkkasen viiniä: minä tunnen
+janoa, joka tavallisesti seuraa haavakuumetta.
+
+Vanloo kutsui erään miehistään ja käski tämän täyttää Draken pikarin.
+Miehen poistuttua hän jatkoi:
+
+-- Meidän tiemme yhtyivät jo nuoruudessa, Kustaa Drake...
+
+-- Olette jo viitannut siihen suuntaan, mutta minä en tunne teitä.
+
+-- Isäni oli maamies, talollinen, joka asui appenne hovin
+läheisyydessä...
+
+-- Haa! huudahti Drake, -- te ... tekö Inkerin poika, talonpoika, jota
+minä ruoskitutin.
+
+Heleä puna leimahti Vanloon poskipäille. Hän kohosi istualtaan ja hänen
+silmänsä säihkyivät. Mutta hän hillitsi nopeasti povessaan kuohuvan
+tunteen ja jatkoi entiseen levolliseen tapaansa:
+
+-- Minä se olen.
+
+-- Tosiaankin, virkkoi Drake, -- se selittää paljon ... se selittää
+kaiken. En ensinkään ihmettele, että olen saanut teistä verivihollisen.
+Luonto teki teidät aatelismieheksi, mutta sattumuksen tahdosta
+synnyitte talonpojan majassa. Jos sattumus olisi samaten leikitellyt
+minun kanssani ja antanut ylimielisen nuorukaisen sitoa minut
+pieksinpenkkiin ja kohdella minua orjana, niin minä olisin ahdistanut
+häntä väellä ja viekkaudella, puukolla ja paulalla, kunnes hän olisi
+kaatunut kostoni uhrina. Mynher, sattumus on sovittanut sen, minkä se
+teitä vastaan on rikkonut. Te olette nyt onnenne kukkuloilla ja olette
+saanut loistavan koston: olette syössyt vihamiehenne mahtavuuden
+harjalta ja viette nyt hänet kuolemaan yhteiskunnan hylkyjen joukkoon.
+Paha vain, että ette kykene musertamaan hänen sieluansa ja taivuttamaan
+häntä jalkojenne juureen. Mutta, jatkoi hän, tiedättekö mitään äitinne
+ja sisarenne kohtaloista? Oletteko kunnioittanut näitä sukulaisianne
+ylhäisellä huomiollanne. Muussa tapauksessa...
+
+-- He ovat minun hoidossani, keskeytti hänet Vanloo. -- Niinpä niin,
+Drake, solvaus, minkä minulle annoitte, kirveli kauan mieltäni, mutta
+aika paransi tämän haavan, ja minä saatoin tyynesti ajatella sitä,
+kostonhalun jäytämättä sydäntäni: ajattelin luulevaista, kiivasta
+mielenlaatuanne, laiminlyötyä kasvatustanne, yhteiskunnallista
+asemaanne kaikkine vaatimuksineen ja ennakkoluuloineen, vallattomuutta,
+jonka täytyy johtua lainkäytön löyhyydestä, se kun ei pysty suojaamaan
+alempaa kansalaista ylemmän raakuudelta, ja iäkkäämpien vertaistenne
+esimerkkiä, heidän, joiden joka päivä näitte rankaisematta harjoittavan
+vääryyttä ja väkivaltaa. Kaikkea tätä punnitsemalla koetin lieventää
+tuomiotani teistä ja oman rauhani vuoksi haihduttaa vastenmielisen
+muistonne jyrkimmät piirteet. Se onnistuikin, ja ennen pitkää vei
+kohtaloni minut niin moniin vaiheisiin, sallimus osoitti minulle niin
+yltäkylläistä hyvyyttä, että aikoja sitten olisin lakannut teitä
+ajattelemasta, ellei muistonne yhteyteen olisi liittynyt se neitonen,
+jota minä rakastin ... hän, joka oli teidän onneton vaimonne. Mutta
+sitten kantautui nimenne taas kuuluviini ja vieläpä sellaisissa
+oloissa, että huomioni väkisinkin siihen kiintyi. Minä olen
+hollantilaisen kaupparuhtinaan perillinen ja kannan hänen nimeään:
+minulla on ollut ja on useita laivoja merellä. Yksi niistä joutui erään
+merirosvon käsiin. Anastetun laivan perämies oli ruotsalainen, isänne
+kartanon lähiseudulla syntynyt. Hän tunsi teidät, kertoi
+laivaväellenne, kuka heidän johtajansa oikein oli, ja pääsi, oltuaan
+kolme päivää vangittuna, karkuun. Hän kertoi minulle sen havainnon,
+että Kustaa Drake oli sama mies kuin merirosvo Becker, jonka päästä
+Hollannin hallitus ja molemmat hollantilais-intialaiset kauppaseurat
+olivat luvanneet suuria palkintoja...
+
+-- Sallikaa minun, lausui Drake, -- keskeyttää kertomuksenne eräällä
+tiedonannolla, jota ei pidä unohtaa tutkinnassa. Tiedättekö, mitä
+seurauksia oli perämiehenne kielimisestä miehistölleni? Ellette tiedä,
+niin ottakaa merenpohja Sjövikin sataman ulkopuolella tutkittavaksi!
+
+-- Mitä tarkoitatte?
+
+-- Minä upotin kuunarin miehistöineen päivineen. Se olkoon sanottu,
+jotta lempeä mielenne täyttyisi kauhulla!
+
+-- Yhtä vähän kuin ilkitekonne hämmästyttää minua julkea
+tunnustuksenne. Minä tunnen ja tiedän, että te olisitte altis tekemään
+vaikka mitä.
+
+-- Niin, sanoi Drake pää pystyssä. -- Minä en ole koskaan empinyt, en
+koskaan pitänyt mitään päämäärää saavuttamattomana, olen rakastanut
+valitsemaani uraa sen voiman vuoksi, jota se kysyy, niitten vaarojen
+vuoksi, joita se tuo mukanaan.
+
+Vanloo loi häneen säälivän silmäyksen. Drake ymmärsi sen ja lisäsi:
+
+-- Se on sellaista, jota te ette käsitä.
+
+-- Te erehdytte, vastasi Vanloo, -- minä näen syvemmälle sieluunne kuin
+te itse voittekaan nähdä. Pysyäksenne rohkeana minun edessäni ja oman
+itsenne edessä viehätytte liiaksi katselemaan omaa luuloteltua
+suuruuttanne. Velvollisuuteni on poistaa tämä hairahduksenne. Te ette
+voi kerskua jaloudellanne. Mielenjalous on ainoastaan sisällisellä
+taistelulla saavutettavissa. Hyvää palvelevat henkiset ominaisuutenne
+ovat jo kauan olleet turruksissa: paha on taistelutta päässyt voitolle,
+te olette ollut sen orja, sokeasti seurannut itsekkäitä viettejänne, ja
+järkeänne ja tahdonvoimaanne olette käyttänyt ainoastaan silloin, kun
+olette horjunut kahden pahan päätöksen välillä. Teillä on rohkeutta,
+mutta se on sitä eläimellistä rohkeutta, jota luonto on istuttanut
+kaikkiin olentoihin, että ne voisivat käyttää sitä itsepuolustukseen;
+taskuvarkaalla, joka nenäliinan tähden panee vapautensa vaaralle
+alttiiksi, on sitä yhtä suuressa määrässä kuin teillä.
+
+-- Tarkoituksenne on nöyryyttää minua, mutta mitä onneton kohtaloni ei
+saanut aikaan, sitä eivät teidän viisastelunnekaan pysty tekemään.
+
+-- Minulla ei ole muuta tarkoitusta kuin antaa teille selitykseni ja
+sitten poistua... Sentähden jatkan. Velvollisuuteni vaati minua maani
+hallitukselle ja hollantilais-intialaiselle kauppaseuralle, jonka
+johtajana olin, antamaan tietoa tehdystä havainnosta. Sitä ennen
+tahdoin kuitenkin tulla vakuutetuksi siitä, ettei mitään erehdystä
+ollut tapahtunut. Minä varustin kuntoon sen laivan, jonka kanssa nyt
+olette tehnyt tuttavuutta, ja onnistuin pitemmän aikaa risteiltyäni
+pääsemään jäljillenne, mutta luonnonvoimat auttoivat teitä, ja te
+pääsitte pakoon. Senjälkeen hankin teistä tietoja Ruotsista käsin; ne
+olivat yleensä teille edullisia, mutta niissä esiintyi kuitenkin eräs
+asianhaara, joka vahvisti epäluulojani; se nimittäin, että te varhain
+joka kevät lähditte ulkomaanmatkoille, joilta vasta talven tullen
+palasitte kotiin. Asia oli arkaluontoinen. Ehdotin hallitukselleni,
+ettei vaatimusta teidän luovuttamisestanne tehtäisi Ruotsin
+hallitukselle, ennenkuin pyynnön perustukseksi voitaisiin esiintuoda
+kumoamattomia tosiseikkoja, ja kun minä ilmoitin aikovani lähteä
+synnyinmaassani käymään, jätettiin paitsi tähdellisiä poliittisia
+toimenpiteitä myös tämä asia minun huostaani. Siinä tapauksessa, että
+syyllisyytenne saataisiin pätevästi toteennäytetyksi, annettiin minulle
+valta Hollannin hallituksen nimessä vaatia teidän luovuttamistanne. --
+Minä matkustin tänne. Kohta sain todistuksia syyllisyydestänne; ne
+olivat tosin riittämättömiä kanteen perusteeksi teidän asemassanne
+olevaa miestä vastaan, mutta kyllin selviä poistamaan minusta
+viimeisenkin epäilyksen siitä, että te ja merirosvo Becker olitte sama
+mies; rikostoverinne Ruys joutui minun käsiini. Mutta kuitenkin, kun
+ajattelin vaimoanne ja lastanne, oli aikomukseni lähestyä teitä
+varoittaakseni, vieläpä pelastaaksenikin, jos elämässänne olisin voinut
+huomata yhdenkään ainoan kunnioitettavan puolen tai luonteessanne
+keksiä yhdenkään ainoan, jos kuinkakin pienen kohdan, piirteen, jonka
+nojalla olisi voinut toivoa parannusta. Mutta lähestyminen oli
+vaikeata, sillä te olitte umpimielinen, luoksepääsemätön ihminen,
+ongelma ympäristöllenne, enkä minä ollenkaan olisi onnistunut
+tehtävässäni, ellei teissä olisi ollut vallalla kiihko, joka pakotti
+teidät lähestymään minua...
+
+Drake, joka oli kuunnellut häntä katkera hymy huulillaan, keskeytti:
+
+-- Te tarkoitatte mieltymystäni alkemiaan. Vanloo, minulla on vielä
+kysymys teille. Tahdotteko vastata siihen?
+
+-- Tahdon, minä olen pannut tämän keskustelun alulle, koska käsitän
+velvollisuudeksi itseäni sekä teitä kohtaan antaa teille tiedon
+teoistani ja niiden vaikuttimista.
+
+-- Teillä on siis mielestänne velvollisuuksia minua, voitettua
+vihollista, halveksittua pahantekijää kohtaan, jonka äsken rinnastitte
+taskuvarkaaseen.
+
+-- Niin.
+
+-- Teidän läpeensä mietitty ivanne vaikuttaisi todellakin syvästi ja
+purevasti, jos edessänne olisi toinen mies kuin Kustaa Drake... Kysyn
+vain sitä, jatkoi Drake äänellä, jonka hän koetti tehdä levolliseksi ja
+välinpitämättömäksi: -- oletteko alkemistisissa tutkimuksissamme
+pettänyt minua?
+
+-- En.
+
+-- Rabbi Chisdai ben Israelin tinktuuri sisältää siis sen suuren
+salaisuuden?
+
+-- Rabbiini uskoi niin. Itse en tiedä enempää kuin te, ja se on, että
+siitä tinktuurista saadaan kultaa. -- Minä olen tehnyt tehtäväni,
+jatkoi Vanloo, -- ja niin vastenmieliseltä kuin se minusta tuntuikin,
+sain sentään uskallusta ryhtyä asiaan käsiksi, tultuani perinjuurin
+tuntemaan teidät. Inhoni teitä kohtaan kiihtyi vihaksi, kun onnettoman
+Agneksen kasvoissa näin kuvastuvan jälkiä siitä julmasta rääkkäyksestä,
+jota hän vuosien kuluessa teidän puoleltanne oli saanut kärsiä. Minä
+pelastin hänet pyövelinsä käsistä ja siitä häpeästä, joka ennen pitkää
+tahraa tämän pyövelin nimeä...
+
+-- Tekö? lausui Drake. -- Totta tosiaan, täällä saatetaan monta
+salaisuutta päivänvaloon. No niin, minä aavistan toimintanne syyt.
+
+-- Agneksen tähden aioin antaa teidän kuolla maankavaltajan kuoleman ja
+säästää teidät merirosvon kuolemasta, mutta kostava Kaitselmus ei
+myöntänyt kohtalollenne tätä lievitystä; loppunne on oleva yhtä
+häpeällinen kuin elämännekin on ollut... -- Olen nyt sanonut teille
+sanottavani, lisäsi Vanloo. -- Kohtalonne on tietty. Älkööt mitkään
+maallisen pelastuksen toiveet kääntäkö ajatuksianne pois siitä
+päämaalista, johon ne näin elämänne loppuvaiheella olisi suunnattava.
+
+Tämän sanottuaan Vanloo lähti vankinsa luota.
+
+Illan suussa laskivat Algernon Sidney ja Scylla lähelle erästä saarta,
+jossa kallioiden välissä levisi vihanta nurmikenttä tuoreitten raitojen
+reunustamana. Tähän kaivettiin rinnatusten kaksi hautaa, toinen isompi,
+toinen pienempi. Edellisessä saivat viimeisen leposijansa ne uhrit,
+jotka taistelu Algernon Sidneyn miehistön joukosta oli temmannut;
+jälkimmäiseen haudattiin Feliks Ligelius. Vanloo toimitti itse
+hautauksen ja lausui muutamia sydämellisiä kaipauksen sanoja
+kaatuneitten miestensä muistoksi. Sen jälkeen nostettiin ankkurit,
+ammuttiin lähtölaukaukset kaikilla laivain kanuunoilla ja jatkettiin
+matkaa Tukholmaan.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Loppu.
+
+
+On sen päivän jälkeinen aamu, jolloin Algernon Sidney hyvällä
+menestyksellä luovailtuaan saapui Tukholmaan.
+
+Pahimmin haavoittuneet on viety laivasta ja sijoitettu Vanloon taloon
+Norrmalmintorin varrelle, niiden joukossa myös Aadolf Skytte.
+
+Hänen tilansa on koko yön ollut arveluttava, ja kuumehoureet ovat häntä
+vaivanneet. Unikuvia on kirjavana sekasotkuna liidellyt hänen vuoteensa
+äärellä, härnäillen häntä niiden hahmojen muodossa, jotka hereillä
+ollessa eniten liikkuvat hänen ajatuksissaan.
+
+Hän on vielä kerran Marian kanssa rinnan kahlaillut myrskyn, pimeän ja
+korkeiksi kasaantuneiden kinosten halki ja taas pysähtynyt tutun
+pelastavan kynnyksen luo. Mutta kun hän oli sen yli astunut, niin Maria
+oli muuttunut Elliksi, eikä hän ollutkaan Inkerin mökissä, vaan
+kappelin sakastissa: pyövelin kamala naama irvisteli häntä vastaan,
+uhreja kidutettiin, valitushuutoja kaikui autiossa holvissa, veri valui
+pitkin sen lattiaa, Inkeri makasi ruhjottuna hänen jalkojensa juuressa,
+ja resuisen papinkauhtanan verhoama luuranko heilutteli palavaa
+kekälettä hänen päänsä kohdalla. Hän rientää ulos kantaen Elliä
+sylissään ... ja huomaa olevansa mestauspaikalla aavemaisen
+vartijapiirin keskellä. Tuhat verenhimoista silmää häneen tuijottaa:
+roviot leimuavat, tyttö kiskotaan hänen käsistään ja viedään
+mestauspölkylle, pyövelin kirves kohoaa hänen päänsä päälle. Aadolf
+kiljaisee kauhusta, herää hetkeksi ja huomaa sekavasti, että hän on
+nähnyt unta, ja näkee vuoteensa vieressä haamuja, joiden piirteitä hän
+ei voi erottaa. Mutta nämä kaikkoavat taas eksyttävien unikuvien
+tieltä. Hän taistelee vielä kerran kaikki merellä kestämänsä taistelut,
+elää uudelleen vankeusaikansa pitkät päivät ... kunnes hän vihdoin
+herää, karkaa pystyyn ja katselee hämmästynein silmin ympärilleen.
+
+Hän ei ole kolkossa vankilassa, vaan mukavasti sisustetussa huoneessa,
+jonka ikkunauudinten läpi herttainen päivä paistaa. Hänen päänaluksensa
+kohdalla seisoo hänen ystävänsä Eerikki pitäen häntä kädestä.
+
+-- Sinä olet nukkunut rauhattomasti, sanoi tämä ja hymyili lempeästi
+ystävälleen.
+
+-- Oi, sinäkö se olet, Eerikki?... Minä olen nähnyt kauheita unia ...
+ja tiedän tuskin vieläkään, olenko hereillä. Sano, missä minä olen?
+Mitä on tapahtunut?
+
+-- Sinä olet hyvissä käsissä ... ihmisten parissa, jotka toivovat
+onneasi.
+
+-- Minun onneani! toisti Aadolf surunvoittoisesti ja pudisti päätään.
+Ja silmäillen hartaasti nuorta pappismiestä hän lisäsi: -- Kuule, mitä
+minä kasvoistasi näen, sääliäkö vai iloa? Sinä et ole kaltaisesi ...
+sinä hymyilet, ja kuitenkin on kyyneliä silmissäsi. On varmaan tulossa
+jotakin, joka tärisyttää koko olentoasi. Minä muistelen nyt, mitä on
+tapahtunut: meidät voitettiin merellä, minä haavoituin taistelun
+alussa, minut vietiin maihin ja ... ei, muistini on sekaisin, mutta
+kesken uniani on minulla ollut hämärä tietoisuus siitä, että olen
+oikeuden käsissä. Sano, odottaako viimeinen hetkeni minua kohta ... vai
+miksi katselet minua niin kummallisesti?
+
+-- Sanoinhan jo, että olet ihmisten parissa, jotka rakastavat sinua.
+Vai näyttääkö tämä huone mielestäsi vankilalta?
+
+-- Ei, sanoi Aadolf ja katsahti vielä kerran ympärilleen.
+
+Samassa aukeni ovi, ja Vanloo astui sisään.
+
+-- Tuossa on ystäväsi ja suojelijasi, lausui Eerikki.
+
+-- Hän! jupisi Aadolf, ja hänen kasvonsa synkkenivät, mutta ainoastaan
+tuokion ajaksi, sillä Vanloon kasvoissa ja levollisessa katseessa
+ilmeni niin paljon sydämellisyyttä ja hänen olennossaan niin suurta ja
+ehdotonta ylevyyttä, että Aadolfista tuntui, kuin kaikki soimaukset
+tässä olisivat olleet kerrassaan epäoikeutettuja.
+
+-- Niinpä kävi kuin tohtori sanoi, lausui Vanloo, -- että te vielä
+heräisitte; hän vakuutti teidän olevan siksi voimissanne, että voitte
+kestää lyhyen keskustelun. Luonnollisesti haluatte tietää, mitä on
+tapahtunut. Eikä se teihin voi vaikuttaa muuta kuin hyvää, että niin
+pian kuin mahdollista pääsette epätietoisuudestanne. Te olette minun
+talossani, Hollannin lipun turvissa, kuollut kaikilta muilta paitsi
+tämän talon asukkailta ... ja heti kun tulette entisiin voimiinne,
+matkustatte minun ja muutamien muiden teille rakkaiden henkilöiden
+seurassa pois tästä maasta ja seuraatte minua toiseen ympäristöön,
+missä teitä varten on avoinna kunniakas työala, -- ala, joka soveltuu
+teidän luonteellenne... Tämä olkoon sanottu aluksi. Ennenkuin jatkamme,
+on teidän vahvistettava itseänne jollakin virvokkeella...
+
+-- Ei, sanoi Aadolf, -- minä en kaipaa virvoketta ... minulla on paljon
+kysyttävää teiltä.
+
+-- Kysymyksiinne vastataan sitten kyllä mielenne mukaan, sanoi Vanloo
+ja soitti kamaripalvelijaa. Tämä toi pyydettyjä virvokkeita, ja Aadolf
+sai malttamattomuutensa hillityksi ja vahvisti taudin heikontamia
+voimiaan.
+
+Paluumatkalla Tukholmaan oli Vanloo ryhtynyt tarpeellisiin
+toimenpiteisiin salatakseen Drakelta tämän seuralaisten kohtalon. Drake
+oli nähnyt Aadolfin taistelun alussa suistuvan kannelle, mutta ei
+tiennyt, oliko hän kuollut vai haavoittunut. Keskustelun jälkeen, josta
+edellä olemme puhuneet, Vanloo ja Drake eivät olleet sanaakaan
+toisillensa lausuneet: jälkimmäinen pysyi mykkänä ja umpimielisenä ja
+oli nähtävästi niin vaipunut omiin synkkiin mietteisiinsä, ettei
+häneltä riittänyt ainoatakaan ajatusta onnettomuustovereitten
+kohtalolle. Vasta kun laiva taas saapui Tukholman saaristoon, oli Drake
+välinpitämättömästi kysäissyt Sigurdilta, joka kapteenin käskystä
+pysytteli Draken läheisyydessä, miten Aadolf Skytten laita oli. Sigurd
+vastasi, ettei hän tiennyt puheenaolevasta miehestä mitään, mutta että
+kaatuneitten joukossa kyllä oli ollut erään nuorukaisen ruumis, joka
+näytti liian säädylliseltä merirosvoksi, ja että sama ruumis mynher
+Vanloon käskystä, sensijaan että olisi heitetty mereen, haudattiin
+Algernon Sidneyn kaatuneitten miesten viereen. Drake ei sen enempää
+kysellyt: hän piti varmana, että nuorukainen oli Skytte.
+
+Ennenkuin laivat purjehtivat Vermdön sivu, oli Vanloo käskenyt laskea
+ankkurit ja siirtää kaikki vangit, Drakea lukuunottamatta, Scyllaan
+tarpeellisen vartion silmälläpidettäväksi. Scylla jäi ankkuripaikalleen,
+ja Algernon Sidney laski yksin Tukholman satamaan.
+
+Näiden toimenpiteiden johdosta ei vielä tiedetty, että Aadolf Skytte
+oli tavattu merirosvolaivassa, saatikka että hän haavoittuneena makasi
+Vanloon talossa. Sitäpaitsi tämä oli tehnyt sen päätöksen, ettei hän
+jättäisi millään ehdolla Ruotsin viranomaisille ketään muita vangeista
+kuin Draken. Merirosvot olivat ryöstäneet hollantilaista omaisuutta,
+olivat suurimmaksi osaksi vieraiden maiden alamaisia ja olivat
+joutuneet Hollannin kruununlipulla purjehtivan laivan vangeiksi:
+Ruotsin viranomaisilla ei ollut minkäänlaista valtaa esittää heihin
+nähden vaatimuksia. Vanloon aikomus oli armahtaa heitä, tehdä heille
+mahdolliseksi aloittaa uutta elämänuraa ja mikäli mahdollista pelastaa
+heidät kunnialliselle tulevaisuudelle.
+
+Me palaamme Aadolfiin. Keskustelussa, joka sukeusi hänen ja Vanloon
+välille, selitettiin molemmin puolin kaikki, mikä koski Drakea ja
+Aadolfin oleskelua Scyllassa.
+
+-- Te esiinnytte nyt minulle aivan toisessa valossa, sanoi Aadolf, --
+mutta mitä te minusta ajattelette ... mitä minun on ajateltava
+itsestäni? Tämä keskustelu tuottaa minulle vain pelkoa eikä lohdutusta.
+Näettehän, että kohtalo on vetänyt minua yhä syvemmälle ja syvemmälle
+... minä en sille mitään voi: parhaimmistakin aikeistani koituu vain
+tekoja, jotka ihmisten välttämättömästi täytyy leimata rikoksiksi.
+
+-- Se tuomioistuin, vastasi Vanloo, -- joka tässä jakaa oikeutta, on
+siitä onnellinen, ettei sen tarvitse muuta kuin katsoa itsesyyttäjän
+sieluntilaan ja vaikuttimiin punnitakseen hänen tekojensa laatua. Siltä
+kannalta katsoen te olette syytön. Ja minun kaikkein vähimmin sopii
+langettaa teistä kuolemantuomio, sillä minä olen teille suuressa
+kiitollisuuden velassa, ja onnettomuutenne alkujuuri on lähtenyt
+jalosta myötätunnostanne kahta avutonta, yhteiskunnan ennakkoluulojen
+julmasti sortamaa olentoa kohtaan, jotka ovat minulle rakkaammat kuin
+mikään muu maan päällä.
+
+-- Mitä tarkoitatte? kysyi Aadolf iloisesti hämmästyen.
+
+Eerikki puristi hänen kättään ja katseli häntä riemusta loistavin
+silmin.
+
+-- Selitän sen heti, sanoi Vanloo ja lähti huoneesta.
+
+-- Minä en käsitä häntä, sanoi Aadolf levottomana Eerikille, -- mutta
+minut on vallannut aavistus...
+
+-- Joka ei petäkään... Ei! Mutta ole huoleti ... malta mielesi! Sinua
+kohtaa odottamaton ilo.
+
+Ovi aukeni taasen. Vanloo astui sisään taluttaen kahta naista.
+
+-- Äitini ja sisareni, sanoi hän.
+
+Aadolf oli hetkisen hämmästyksestä mykkä: hän ei ollut uskoa silmiänsä.
+Mutta Elli riensi poistamaan hänen epäilyksensä. Hän juoksi
+riemuhuudoin Aadolfin luokse, tarttui hänen käteensä ja virkkoi:
+
+-- Ettekö tunne enää minua, hyvä Aadolf? Minähän tässä olen ... Elli!
+Ja tässä on äitini ... ja hän, Aarno, on veljeni. Nyt emme enää eroa,
+vaan olemme aina yhdessä.
+
+Lukijan on epäilemättä helpompi mielessään kuvitella kuin tekijän
+kertoa, mitä sitten seurasi. Kun Vanloo sekä hänen äitinsä ja sisarensa
+vihdoin vetäytyivät pois ja Aadolf rauhassa saattoi pitää ajatuksensa
+koossa ja tarkastella sitä yhteyttä, joka surujen ja vaarojen
+koetteleman menneisyyden, riemuisan nykyisyyden ja valoisia toiveita
+herättävän tulevaisuuden välillä vallitsi, heittäytyi hän Eerikin
+syliin ja huudahti: -- Kuinka ihmeelliset ovat Jumalan tiet!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolme viikkoa tämän kohtauksen jälkeen keinui Algernon Sidney,
+vastustajansa Scyllan rauhallisesti saattamana, Kattegatin ulapalla.
+Laskeva aurinko loi purppuraloistettaan meren selälle. Kevyt tuuli
+pullisteli purjeita.
+
+Algernon Sidneyn peräkannella oli pieni ryhmä, joka ääneti silmäili
+etäisyyteen häipyvää Ruotsin rannikkoa, kunnes viimeinenkin häive siitä
+peittyi näköpiirin taa. Silloin kohosi heidän rinnoistaan yhteinen
+huokaus, ja he ojensivat kätensä itään, isänmaan kaukaista rantaa
+kohti.
+
+Mutta Algernon Sidneyn miehistö hurrasi, heilutteli hattujaan ja nosti
+kapteeninsa käskystä Ruotsin lipun Hollannin lipun viereen.
+
+Tuossa pienessä ryhmässä olivat Vanloo, Agnes-rouva, Inkeri, Elli ja
+Aadolf Skytte.
+
+Vanloo oli noutanut Agnes-rouvan hänen turvapaikastaan Seelannista.
+
+Huhuja niistä tapauksista, jotka olivat sattuneet hänen lähdettyään
+surullisesta kodistaan, ei ollut kantautunut hänen korviinsa, ja Vanloo
+oli päättänyt, ettei hänen pitänyt saada niitä tietää, ennenkuin uusi
+onni oli ehtinyt versoa Agnekselle hänen veljellisen rakkautensa
+vaalimana.
+
+Surulliset muistot eivät voi katkaista siteitä isänmaan ja sen
+rannoilta pakosta poistuvien lasten väliltä ... sitä ne eivät voi,
+vaikka niihin yhtyisi toiveita onnellisemmasta tulevaisuudesta
+vieraassa maassa. Sen tunsivat he kaikki, jotka nyt olivat kerääntyneet
+Vanloon ympärille; mutta he rakastivat toisiaan ja se oli heille
+lohdutuksena, ja eron haikeus tuntui vain vienoisena suruna
+herttaisesti sulautuvan heidän onnellisuutensa tunnelmaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Huhu että Drake oli otettu kiinni merirosvona ja jätetty Ruotsin
+viranomaisten rangaistavaksi levisi tulen nopeudella halki
+pääkaupungin. Vanloo oli leskikuningattarelle sekä kreivi Brahelle ja
+kreivi De la Gardielle näyttänyt sen kirjoituksen, jossa Hollannin
+hallitus pyysi Draken luovuttamista, ja jättänyt heidän
+päätettäväkseen, halusivatko he luovuttaa hänet vai sovelluttaa häneen
+oman maansa lakeja. Suostuttiin jälkimmäiseen ehtoon, se kun oli
+vähemmin häpeällinen, silla Drake oli vanhaa ruotsalaista aatelissukua,
+ja sitäpaitsi hän oli sukulaisuussuhteissa useiden arvokkaiden
+perheiden kanssa ja tuntui kuin häpeä, jonka hän oli saattanut
+nimelleen, myös jossakin määrin olisi langennut koko aateliston
+niskoille. Senvuoksi päätettiin pikaisella tutkimuksella ja tuomiolla
+tehdä loppu häväistyksestä ja saattaa pahat kielet niin pian kuin
+suinkin vaikenemaan.
+
+Kukaan ei ollut innokkaampi puolustamaan pikaista menettelyä kuin
+valtaneuvos Skytte. Tosin hänen ei tarvinnut suuresti pelätä
+valtiollisen asemansa puolesta, vaikka tutkimus, niinkuin hän arveli,
+ulotettaisiin myös Draken valtiopetoksellisiin hankkeisiin valtakunnan
+neuvostoa vastaan ja vaikka vangittu viime hetkessä ilmaisisi
+salaliittosuunnitelman ja rikostoverinsa, sillä Draken väitteisiin ei
+asiain tällä kannalla ollen voitaisi suurta huomiota panna, ja kaikki,
+mikä olisi voinut todistaa syytöksen päteväksi, oli raivattu pois.
+Mutta suureksi mielihyväkseen Pentti-herra huomasi useimpien olevan
+sitä mieltä, että vain merirosvous tulisi ottaa tutkinnan alaiseksi ja
+jättää asian valtiollinen puoli syrjään, osaksi sen tähden, että
+tutkimus saataisiin supistetuksi, ja myöskin, ettei vedettäisi
+julkisuuteen ja yleiseksi puheenaiheeksi asiaa, joka jo kerran oli
+päätetty verhota salaperäisyyden huntuun.
+
+Pentti-herra ei kuitenkaan pitänyt tarpeettomana asettua salaisesti
+vangin kanssa yhteyteen ja uskotella tälle, että hänen mahtavat
+ystävänsä, luottaen varmasti hänen vaitioloonsa, tekisivät kaiken
+voitavansa hänen pelastamisekseen. Kun Pentti-herra toiselta puolen
+koki tällä keinoin tukkia Drakelta suun, vaati hän, kuten mainittiin,
+toiselta puolen rikoksentekijän kohtalon pikaista ratkaisemista.
+
+Itse asiassa tutkintaa ei tarvinnutkaan pitkälle venyttää. Asia oli
+selvä, eikä Drake verukkeilla koettanut tuomiota välttää. Hän tunnusti
+suoraan, että hän monena kesänä oli harjoittanut merirosvousta, kuin
+myös, että hän parast'aikaa oli ollut samanlaisella matkalla ja oli
+juuri ryöstänyt hollantilaisen kauppalaivan putipuhtaaksi, kun Vanloo
+hänet saavutti ja voitti. Sanalla sanoen: hän tunnusti kaikki
+pääkohdissa, mutta kieltäytyi vastaamasta kaikkiin sivuasioita
+koskeviin kysymyksiin, väittäen moisia kysymyksiä tarpeettomiksi.
+Luultiin, että hän kehoittamattakin jollakin tavoin tahtoisi selittää
+vallankaappausyritystä, mutta siihenkin nähden hän pysyi aivan vaiti.
+Hänen käytöksensä oli koko tutkinnan ajan levollinen, äänensä kylmä,
+joskus ivallinen. Hän oli selvittänyt välinsä kohtalonsa kanssa; toive,
+jolla Pentti-herra tahtoi pettää häntä, ei ottanut juurtuakseen hänen
+sieluunsa. Enemmän ylpeydestä kuin kunniantunnosta ei Drake sanallakaan
+kosketellut yhteyttänsä muitten salaliittolaisten kanssa.
+
+Ennenkuin hän Sigurdin puheesta oli tullut siihen harhaluuloon, että
+Aadolf Skytte oli kaatunut, oli hän tämän osallisuuden nojassa vähin
+vielä toivonut, että Skytte-suvun sekä sen heimolaisten ja ystävien
+vaikutuksen kautta voisi hänelle koitua pelastus. Mutta kun tämäkin
+toivo oli rauennut, ei hän tutkinnankaan aikana päästänyt Aadolf
+Skytten nimeä huuliltaan.
+
+Kuolemantuomio julistettiin, ja se määräsi hänet ammuttavaksi. Drake
+vastaanotti tuomion aivan välinpitämättömänä. Pappi, joka lähetettiin
+valmistamaan vankia kuolemaan, sai palata tyhjin toimin.
+
+Varhain sen päivän jälkeisenä aamuna, jolloin kuolemantuomio
+langetettiin, ja Vanloon vielä ollessa pääkaupungissa, vietiin Drake
+linnanpihalle rangaistusta kärsimään. Plutoona muskettisotureita oli
+sijoitettu vankien aitauksen sisään, linnanportit oli lukittu ja vain
+muutamia harvoja todistajia oli saapuvilla. Drake astui tyynesti
+määrätylle paikalleen vähäisen matkan päähän miehistä, riisui takkinsa,
+paljasti rintansa ja vastaanotti tyynesti surmanluodit.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ennenkuin lopetamme tämän kertomuksen, lienee syytä muutamalla sanalla
+tehdä selkoa kertomuksen muiden päähenkilöiden elämänvaiheista.
+
+Kunnia sille kelle kunnia kuuluu! Alamme siis valtaneuvos Pentistä.
+Hänen tutkimuksensa stoalaisen filosofian alalla eivät ainakaan
+käytännöllisesti katsoen tuottaneet minkäänmoisia hedelmiä. Hänen
+rauhaton henkensä johti hänet uusiin salahankkeisiin, herttua Aadolf
+Juhana keskipisteenä, ja niiden lopullisena seurauksena oli, että hänet
+erotettiin valtaneuvostosta. Hän hylkäsi silloin kiittämättömän
+isänmaansa ja samoili ympäri Eurooppaa. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa
+olivat hyvin kirjavat. Hän esiintyi jonkin aikaa Pariisissa ja ilmoitti
+Ludvig XIV:lle ja ministeri Colbertille, että hänellä oli tiedossaan
+suuria valtiosalaisuuksia, jotka hän tarjoutui ilmaisemaan, toivoen
+nähtävästi siitä kultakolikoita korvaukseksi, sillä hänellä sattui
+olemaan rahapula. Mutta huomatessaan, että häntä epäiltiin, hän
+poistui Ranskan pääkaupungista ja lähti Brandenburgin vaaliruhtinaan
+luo. Täällä häntä jonkin aikaa onnisti paremmin. Hän esitti
+vaaliruhtinaalle, että koottaisiin kaikki Euroopan ajattelijat, nerot
+ja oppineet yhteen. He muodostaisivat erityisen yhteiskunnan, jossa
+he vaaliruhtinaan suojeluksen alaisina ja täydellistä omantunnon
+vapautta nauttien asuisivat ja työskentelisivät yhdessä. Yhteiskunnan
+nimi olisi _Sophopolis_ eli viisaiden kaupunki ja Pentti-herra
+luonnollisesti tämän kaupungin pormestari. Esitys miellytti ruhtinasta,
+Pentti-herralle maksettiin melkoinen summa esityksen toteuttamiseksi,
+ja piirustus uuden akatemian sinettiä varten oli jo valmiina; mutta
+pahaksi onneksi ei yksikään Pentti-herran mainitsemista neroista
+noudattanut vaaliruhtinaan kutsua, ja tiedot, jotka Pentti-herrasta
+saapuivat vaaliruhtinaan kuuluville Ruotsista, olivat siksi vähän
+suotuisia, että tämä vihdoin vetäytyi hänestä kokonaan erilleen. Kun
+tämäkin tuuma raukesi, lähti Pentti-herra tulista kyytiä ajamaan
+kaupungista kaupunkiin saavuttaakseen herttua Aadolf Juhanan, joka
+samaten oli matkoilla, mutta huolellisesti vältteli kohtaamasta
+kukistunutta liittolaistaan. Saatuaan tästäkin ajosta kylläkseen
+toimitteli Pentti-herra milloin mitäkin: hän kirjoitteli valitusvirsiä
+nuorelle kuninkaalle ja vaati hyvitystä solvauksesta, jonka valtakunnan
+holhojat olivat häneen kohdistaneet, hän puuhaili kullantekijänä ja
+oppineiden kirjain kirjoittajana ja lienee muun muassa, niinkuin huhu
+kertoo, matkustellut ympäri pitämässä kansankokouksia, joissa hänen
+sanotaan saarnanneen ateismia. Vihdoin hän palasi Ruotsiin, mutta
+siellä hänen täytyi tarkoin pysyä erillään kaikista valtiollisista
+vaikutustoimista. Hän kuoli v. 1683, ja kuvaavana miehen luonteelle
+kerrottakoon, että palvelijat luulivat hänen kuolemaansakin
+teeskentelyksi, kunnes alkoivat tuntea ruumiin hajua.
+
+Pentti-herran kauniin tyttären, Maria-neidin, myöhemmistä vaiheista ei
+meillä ikävä kyllä ole mitään suurenmoista kerrottavaa. Muutamia vuosia
+tässä mainittujen tapausten jälkeen hän rupesi luvattomiin suhteisiin
+kreivi Banérin kanssa, tämän vaimon vielä eläessä. Mainittu suhde
+herätti suurta huomiota ja sai aikaan sen, että Banér karkoitettiin
+hovista. Kun hänen onneton vaimonsa kohta senjälkeen oli kuollut
+suruun, tuli Maria Skyttestä tosin kreivitär Banér, ja aikakauden löyhä
+moraali salli hänen pian kreivittärenä palata hoviinkin; siellä hän
+ulkonaisesti esiintyi kylläkin loistavasti ... mutta onnellinen Maria
+ei koskaan ollut: hänen muistonsa sekä hänen kovaluontoisen miehensä
+huonosti salattu ylenkatse katkeroittivat osaltaan nekin hänen
+elämäänsä ja virittivät hänessä haudankaipuun keskellä loistavaa
+hovielämää.
+
+Noitavainot raivosivat Ruotsissa vuosimääriä, ja pastori Svenonius oli
+edelleenkin niissä johtomiehenä, kunnes lääkäri Urban Hjärne ja jotkut
+muut terveen järjen miehet saivat uskonvimman hillityksi. Svenonius oli
+kaikkein viimeisimpiä, joka tuli vakuutetuksi erehdyksestään;
+uppiniskaisesti hän kielsi kauan aikaa sen ajatuksen mahdollisuuden,
+että hän miekalla ja roviolla oli vainonnut ja surmannut niin monta
+viatonta; mutta kun sama ajatus yhä yltyvällä voimalla alkoi vaivata
+hänen omaatuntoaan, petti hänen heikko ymmärryksensä: hän tuli
+mielipuoleksi ja päätti päivänsä hulluinhuoneessa.
+
+Hänen ystävänsä, nimismies Askelin, vapautettiin ilman muuta vanhan
+Kaarinan häntä vastaan tähtäämästä kanteesta, ja hän eli monta vuotta
+uutterana kruununpalvelijana.
+
+Jo aikoja ennen kuin Urban Hjärnen onnistui käännyttää vallanpitäjät ja
+saattaa heidät lakkauttamaan noitavainot, olivat laamanni Juhanan
+periaatteet noituuden suhteen alkaneet horjua. Niissä noitakäräjissä,
+jotka hänen oli täytynyt toimittaa, aukenivat hänen silmänsä yhä
+enemmän näkemään asian todellisen laidan. Se vaikutti tietysti myöskin
+hänen mielipiteeseensä pojan menettelytavasta. Niin pian kuin Eerikki,
+joka usein kävi laamannin luona ja oli saavuttanut hänen
+luottamuksensa, huomasi tämän muutoksen, antoi hän vanhan herran
+nähtäväksi kaksi kirjettä, jotka oli Aadolfilta saanut hänen
+lähdettyään isänmaastaan. Näitten kirjeiden sekä Eerikin suusanallisten
+kertomusten kautta laamanni sai tietää, että naiset, joiden vuoksi
+Aadolf oli rikkonut välinsä isän kanssa, olivat arvossapidetyn
+hollantilaisen Vanloon äiti ja sisar, että Aadolf eli onnellisessa
+avioliitossa Ellin kanssa, että hän Vanloon rinnalla oli saavuttanut
+kunniakkaan aseman uudessa isänmaassaan ja että hänen ainoa
+toteutumaton toiveensa oli halu saada jälleen syleillä vanhempiaan.
+Tämän kuultuaan Skytte-vanhuksen silmät täyttyivät kyynelillä, hän
+kirjoitti heti ja pyysi poikaansa viipymättä palaamaan sovintoa
+halajavan isän luo. Laamanni luki päiviä, jotka kuluivat, ennenkuin hän
+taas saisi puristaa poikaansa rintaansa vastaan. Vihdoin tuli Aadolf ja
+hänen kanssaan Elli, Inkeri ja Vanloo, ja mitä ihanin sovintojuhla
+vietettiin.
+
+Agnes-rouva oli niinikään seurannut ystäviänsä Ruotsiin, mutta hän ei
+enää esiintynyt entisten tuttaviensa joukossa. Hän kävi vain Hedviginsä
+haudalla ja palasi senjälkeen pienen uudisasukasjoukon mukana takaisin
+siihen maahan, missä uusi onni oli alkanut hänelle kukoistaa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Itämeren risteilijä, by Viktor Rydberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITÄMEREN RISTEILIJÄ ***
+
+***** This file should be named 20466-8.txt or 20466-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/0/4/6/20466/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20466-8.zip b/20466-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d7584b9
--- /dev/null
+++ b/20466-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ca6f47e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20466 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20466)