diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20397-8.txt | 3181 | ||||
| -rw-r--r-- | 20397-8.zip | bin | 0 -> 67262 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3197 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20397-8.txt b/20397-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7eb4798 --- /dev/null +++ b/20397-8.txt @@ -0,0 +1,3181 @@ +The Project Gutenberg EBook of Jouluvieraita, by Emil Nervander + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Jouluvieraita + +Author: Emil Nervander + +Release Date: January 19, 2007 [EBook #20397] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUVIERAITA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe + + + + + + + + + +JOULUVIERAITA + + +E. Nervander + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1903. + + + + +Alkulause. + + +Monta vuotta sitten julkaisin suomeksi joitakuita kirjasia nimellä: +"Honkain tarinoita", "Uotilan isäntä" sekä "Katri. Kertomus +17:vuosisadalta", jotka eivät silloin vielä olleet ilmestyneet ruotsiksi +ja joista muuan ystäväni puki kaksi ensinmainittua erittäin huolelliseen +suomenkieliseen asuun. + +Siitä lähtien on monta kirjoitustani ja kaunokirjallista pikkukyhäystäni +julkaistu yksin ajoin suomeksi ja ruotsiksi, mutta olosuhteiden vuoksi +ei näin ole käynyt niiden kaikkien. + +Nyt on haluni palanut julkaisemaan tämän pienen kokoelman vaatimattomia +kertomuksia, joista moni vasta nyt on suomennettu, toisia taas olen +julkaissut tilapäistä salanimeä käyttäen, ja minua ilahuttaisi, jos +suomalaisten kotiemme nuoriso niitä kohtaan osottaisi hiukankaan sitä +suopeutta, mikä varhaisemman polven neitosten ja nuorukaisten puolelta +tuli nuoruudenaikaisten kyhäysteni osaksi. + + _Tekijä._ + + + + +Jouluvieraita + + +Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin +ihanaa päivää. + +Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, oli +kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä -- +hänen nimensä oli Hedda -- tyynesti ja rauhallisesti hienoksi +siistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta. +Hän oli par'aikaa uunista nostamassa kahta paistinlevyä, täynnä +mantelikiekuja, jotka jo olivat alkaneet vaaleanruskeaan vivahtaa ja +täyttivät huoneen hyvällä hajulla. + +Ladottuaan leivokset kahdelle isolle posliinivadille jäähtymään, pani +hän niistä yhden kristallilautaselle, jonka hän otti hyllyltä +poistuessaan keittiöstä, ja astui sisarten vierashuoneeseen, saliin, +joka ulottui koko rakennuksen poikki. Salissa oli akkunat niin hyvin +itään kuin länteen, niin aamu- kuin ilta-aurinkoa päin. + +Huone oli yksinkertainen ja jotenkin tilava. Se herätti tulijassa +hiljaisten muistojen tunnetta, tunnetta, jonka ainoastaan kauvan ja +huolella säilytetyt, vanhan, ennenaikaan hyvinvoivan kodin kalleimmat ja +rakkaimmat perinnöt voivat ympäristöönsä kätkeä. Käyräviivainen +piironki, jota koristivat pronssiset rokokohelat ja samasta metallista +valetut leijonanjalat sekä harmaankirjavasta marmorista veistetty laaka; +pöytäkello, joka muodoltaan oli puunjuurelle rakennetun mehiläispesän +näköinen; pari kynttiläjalkaa keltaisesta marmorista, jotka olivat +pienten korinttilaisten pylvästen muotoisiksi muovaellut; muutamat +vanhasta kullatusta hopeasta valmistetut hajurasiat sekä pari muuta +pikkukapinetta näyttivät kaikki tahtovan todistaa, että olivat +omistajattarilleen olleet liian rakkaiksi käyneet voidakseen edes +hätätilassa siirtyä heidän käsistään. Kullattuihin puitteihin sovitettu +ja ylinnä muinaisaikuisella otsamaalauksella somistettu, keskikokoinen +seinäpeili siroine helmikoristeineen, joka peili oli salin seinää +kaunistamassa molempien itäpuolella olevien akkunoitten välillä, puhui +sekin samanlaista kieltä. Pieni sohva ja mahonkituolit, jonkunlaiset, +hyvin mataloilla sivunojilla varustetut taburetit, jotka olivat +päällystetyt viheriällä, kiiltäväksi kirjaillulla villavaatteella, +näyttivät nekin sangen muhkeilta, samoin kuin uutimet ja sisähuoneeseen +vievän oven verho, joka riippui nuorasta pronssirenkaissa, kaikki +samanlajista kestävää tamastikangasta. Ainoastaan huolellisesti +puhdistetut kasvit joka akkunan edessä olevilla kukkapöydillä sekä +häkissään innokkaasti laulavat kanarialinnut haastelivat uusista +tulokkaista vanhojen sisarten kotiin. + +Kevein ja nopein askelin Hedda meni lautasineen läpi salin +sisähuoneeseen, jossa hänen kahta vuotta nuorempi sisarensa Roosa jo +useita vuosia oli vuoteen omana kitunut, voimatta ilman muiden apua +liikkua mihinkään huoneessa. Heddan kurttuiset kasvot, joita ympäröi +harmahtavat pörheät hiukset, pistäen esille hänen valkean +nokkospalttinamyssynsä alta, ilmaisivat hilpeyttä, jota elämä ei vielä +ollut masentanut. + +Tänään oli Roosa jouluaaton kunniaksi puettaunut vanhaan, mustaan +silkkihameeseensa ja makasi peiton päällä, luoden huoneeseen astuvaan +sisareensa lempeän, lakkaamattomassa kärsimyksessäkin hymyilevän +silmäyksen. + +"Saa nähdä, rakas Roosa, kuinka meidän joululeivoksemme tänä vuonna ovat +onnistuneet", virkkoi Hedda, laskiessaan lautasen pienelle pöydälle +sisaren vuoteen viereen. "Ah, miten herkulliselta se näyttääkin ja +kuinka hyvälle se tuoksahtaa", lausui Roosa hilpeästi. "Panit kaiketi +taikinaan riittävästi sokeria ja manteleita, jotta lapset tuntevat ne +vanhojen tätien leivoksiksi?" + +"Siitä saat olla varma", vastasi Hedda nauraen. "Olen ehkä liiaksikin +tavaraa haaskannut. Panin taikinaan ainakin kolme ruokalusikallista +enemmän kuin tavallisesti tuota parempaa voita ja valvoin leivosten +paistumista niin tarkkaan, että toivon parasta". + +"Nehän ovat erinomaisia -- kiitos hyvä Hedda! Kun sitä elää niin +niukoissa oloissa kuin me, niin tuntuu ilahduttavalta, jos voi +ystävilleen tarjota jotakin oikein maukasta. Eikö sinun tullut kylmä +vetoisessa keittiössä?" + +"No niin, tänä aamuna siellä oli jokseenkin koleata. Ajattelehan, vesi +oli sankoon jäätynyt. Kai meidän täytyy siirtää munalaatikko salin +nurkkakaappiin, kunnes pakkanen vähän lauhtuu. Mutta keittiö on +miellyttävän lämmin, sen jälkeen kun siinä leivottiin." + +"Kunhan vaan siellä ei häkää liene?" + +"Eipä toki, pikku Roosaseni. Ehkä sinulle edeltäpuoliskahvi maistuisi, +koska meillä nyt on juhlapyhä edessä?" + +"Kiitos, rakas Hedda. Minulle tekisi kuppi kahvia hyvää ja eiköhän +sinullekin kaiken tämän joulupuuhan jälkeen. Ja olkoon meille nyt näin +joulun sattuessa se ylellisyys sallittu." + +"Olkoon vaan. Sinun pitäisi nähdä kahvipussi; se on niin täyteläinen ja +pullistunut, ihan kuin olisi jonkun kauppaneuvoksen ruokasäiliöstä. Ei +tule viipymään kauvan, ennenkuin kahvi on valmis", lisäsi hän päätään +nyökäyttäen ja lähti taasen keittiöön, missä kahvipannu pian iloisesti +porisi tulella. + +Hiljaa tikutti seinäkello Roosa sisaren huoneessa, missä oli +miellyttävän lämmin ja lumivalkoisista uutimista ja sänkyjen +kirjo-ompeluisista patjasista alkaen äsken valkaistuun uuniin ja +siisteihin seinäverhoihin saakka, joiden vaaleanharmajaan pohjaan oli +painettu vaaleanpunaisia kukanoksia, niin puhdasta, niin siistiä kaikki. + +Roosa sulki ja avasi taasen silmänsä, vilkaisi isän, äidin ja veljen +muotokuviin, jotka olivat öljyyn maalatut. Nämät henkilöt olivat aikoja +sitten kuolleet. Hän kuunteli, mitenkä porstuanovi avattiin ja +suljettiin, sekä ihmetteli, kuka oli tullut. Sitten hän lausui moniaita +hyväilysanoja kanarilinnuille, jotka tänään olivat mitä hilpeimmällä +tuulella ja lauloivat täyttä kurkkua. + +Ennen pitkää aukesi taasen salin ovi. Hedda palasi siskonsa luo ja hänen +edellään käveli nuori tyttö, kantaen kahvitarjointa. + +"Näetkö, Roosa", sanoi hän, "pikku Emma on tullut toivottamaan meille +hauskaa juhlaa, vaikka hän eilen jo sai luvan olla poissa joulupäivinä. +Ja ompa hän ollut minulle oikein hyväksi avuksi keittiössä." + +"Hyvää päivää, hyvää päivää, kiltti Emma! Sinäpä olit oikein +ystävällinen. Jospa nyt teille kaikille tulisi iloinen juhla", virkkoi +Roosa hyvin tyytyväisenä heidän nuoren auttajansa kohteliaisuuteen. + +"Ja niinpä on Emma", jatkoi Hedda, tytön ansioita luetellen, "tuonut +meille kelkan täyden tuoreita kuusen havuja, niin että voimme pitää koko +pitkän juhlan porstuata hienona." + +"Mutta sinähän olet oikein kiltti", sanoi Roosa ystävällisesti, +pehmeällä kädellään keveästi taputtaen nuoren, kukoistavan tytön sormia, +jotka olivat pakkasesta käyneet punaisiksi. "Nyt täytyy sinun, Hedda, +tarjota Emmalle kuppi lämmintä kahvia leivän kanssa ja, kuulehan vielä, +mantelikieku myöskin. Sinun pitää juoda kaksi kuppia, niin että +lämpenet; tänään on ulkona kylmä. Ja onnellista juhlaa, kiltti lapseni, +vie terveisiä kotia! Onnellista juhlaa!" + +Hedda saattoi Emman sairaan huoneesta, ja, ystävällisesti päätänsä +nyökäyttäen, kiitti Roosa nuorta tyttöä, kun näki tämän poistuessaan +pistävän muutamia hentoja kuusenoksia linnuille häkin ristikosta. + +"Kuinka ystävällisiä kaikki sentään ovat meille vanhoille", ajatteli +Roosa taasen yksin jäätyään. + + * * * * * + +Päivä kului kulumistaan. Molemmat siskot söivät pientä, vaatimatonta +puolista kilvan kanarilintujen kanssa, ja sitten alkoi Hedda laittautua +illempana lähteäkseen heidän läheisimpien sukulaistensa luokse +pappilaan. Hänen piti siellä viettää pari tuntia jouluaatosta. Semmoinen +oli Roosan ehdoton tahto. + +"Näetkös, hyvä Roosa", sanoi Hedda, sitoessaan päähänsä parhaimman +valkoisen myssynsä, "tiedät kyllä, että minä en halua jättää sinua, +mutta en tahdo menetellä vastoin mieltäsi, koska itse lupasit serkulle, +että minä tulisin. Ja niin he saattaisivat luulla, että sinä olisit +hyvin huonona, joll'en tulisi tänä iltana heille, ja sitähän he eivät +saa ajatella, koska päivä päivältä tulet mielestäni yhä reippaammaksi. +Saa nähdä, emmekö me molemmat ensi vuonna yhdessä vietä jouluaattoa +pappilassa. Siitäpä vasta oikea ilopäivä koituisi." + +"Niin, saa nähdä", sanoi Roosa hymähtäen. + +Alkoi jo hämärtää. + +Roosa kysyi paljoko kello oli ja virkkoi sitten: "Onko sinulla nyt +kaikki valmiina, jos pappilan nuori väki tänäkin vuonna tulisi +tervehtimään minua jouluaattona?" + +"Niinpä niinkin", vastasi Hedda ja alkoi sytyttää kynttilöitä molemmissa +huoneissa. "Isoisän kauniit pontalviinilasit ovat esillä salissa ja +näyttävät muhkeilta kristallikarahvin rinnalla, jossa tuo punainen +kirsikkamarjaviini niin koreasti helmeilee. Ja mantelikie'ut, uskallan +toivoa, tulevat kiihdyttämään ruokahalua. Luulen niiden tänä vuonna +onnistuneen yhtä hyvin kuin Margret tädin täällä ollessa viisi vuotta +sitten, jolloin saimme osaksemme paljon kiitosta leivoksistamme." + +Samassa sairaan herkkä korva kuuli ääniä, jotka lähestyivät taloa. Hedda +riensi asettelemaan patjoja siskon ympärille, niin että hän saattaisi +olla puoleksi istuallaan vuoteessa ja ottaa nuoria vieraita vastaan, +joiden kuultiin nyt tulevan portaita ylös. + +"Tiedätkö, Hedda hyvä", virkkoi sillä välin Roosa, "meillä on täällä +pienessä ystävällisessä nurkassamme sentään oikein hyvä ja hauska +ollaksemme", ja hän puristi heikosti siskon uskollista kättä. + +"Jumalalle kiitos kaikesta", lausui Hedda, luoden sairaaseen äidillisen +silmäyksen, "kesästä, ja keväästä, syksystä ja joulusta". + +Hellävaroen hän vielä laittoi sisaren hienon myssyn kuntoon, veti oman +kaulavaippansa ylemmäksi hartioilleen ja meni hilpeänä ja iloisena kuin +ainakin vastaanottamaan nuoria vieraita, jotka tällä välin vanhan tavan +mukaan olivat keittiössä heittäneet yltään päällysvaatteensa. + +Nuorisojoukko, joka seuraavassa tuokiossa täytti vanhojen siskojen +huoneen, muistutti, näin täällä ollessaan, pientä kimppua tuoreita +kukkia: kahdeksantoistavuotias Tyyra, joka tänään tavallista enemmän +ilosta hehkui, kuusitoistavuotias, kaino Jenny sekä näiden nuoret +sisaret, rakastettava, hempeä Anni ja meluava Eeva. Muistettava on +myöskin reipas, jo kahdentoista vuoden ikäisenä miehekäs Matti, joka +tätien edessä tarmokkaasti kumarsi ja siinä onnistui vetämään näiden +huomiota uusiin, ihan kummallisen äänekkäihin saappaihinsa, joiden +kirjavia, sangen komeita raksia hän ei katsonut varsin sopivaksi +näyttää muille kuin pappilan renkituvan pojille. + +Nuoret kokoontuivat reippaan, ystävällisen Hedda tädin ympärille kuten +kananpoikaset emonsa turviin. Hänellä oli heidän jokaisen varalle +leikillinen sana taikka pieni hyväily, viedessään heidät siskon luo, +joka silminnähtävästi ihastui, nähdessään näitä nuoria ja sitä kainoa +intoa, jolla kukin kiiruhti antamaan joululahjansa, pieniä salaperäisiä +kääröjä, joihin uskomattoman paljon lakkapahkurolta oli painettu. Hedda +täti saisi pappilassa joululahjansa, mutta nuoret tahtoivat kaikin +mokomin olla itse näkemässä kun Roosa täti avasi hänelle kuuluvat +kääröt, sillä se tuotti heille verratonta huvia. + +Kiitokset olivat tietysti yhtä sydämmelliset kuin antajain tarkoitukset, +ja nyt seurasi tuo joka vuosi uudistuva kysymys: "Rakas Hedda, mitä +meillä nyt on herttaisille vieraillemme tarjottavaa?" jolloin näiden +mieliin aina johtui -- eikä siitä ollut kovinkaan pitkä aika kuin +vanhemmat näistä vielä olivat lapsia -- mitä herkullisimmat +mantelikie'ut, jommoisia ainoastaan tädit osasivat leipoa, sekä pienet, +kummallisen näköiset lasit, jotka näyttivät ikäänkuin sadoista +läpikuultavista jääpalasista kokoon pannuilta ja joissa makea +kirsikkamarjaviini, punaisena loistaen, ikäänkuin tulta iski. + +"On kuin onkin" -- olihan "meillä" tänäkin vuonna yhtä ja toista +rakkaille lapsille tarjottavaa, ja kana poistui poikasineen saliin, +jossa sitä pakistiin ja naurettiin ja syödä mukellettiin. Katkonaisia +lauseita niinkuin: "juuri tänä aamuna leivotut" -- "ota lisää hyvä +Tyyra" -- "kah, Matissa on miestä nujertamaan vähintäin neljä kiekua" +ynnä muuta ystävällistä pikkupakinaa kuului sairaan sisaren huoneeseen, +jossa hän hetkiseksi pani levähtämään kootakseen voimia +jäähyväishetkellä vielä kerran näkemään nuoria ympärillään. Tällä välin +ilahtuneet katseet ja valkoiset hampaat ylistelivät kaunopuheliaalla +tavalla tätien oivallisia leivoksia kerrassaan maailman parhaimmiksi. +Hedda täti oli nurkkakaapista ottanut täysinäisen pussillisen kiekuja, +jotka Anni tänä vuonna veisi kotia isän ja äidin "maisteltaviksi". Mutta +kohta oli käsissä hetki, jolloin heidän kaikkien täytyy rientää kotia +pappilaan, seurassaan Hedda täti, joka pikaisella lempeällä katseella +tarkasti, ettei sisarelta mitään puuttuisi, sillä aikaa kun hän itse +kerran taas viivähtäisi kotvasen ulkona. + +Nyt alkoivat jäähyväiset ja niihin liittyvät terveiset ja kiitoslauseet +-- lasten täytyy välttämättömästi ottaa mukaansa matkalle pari +mantelikiekua evääksi, ja rattoisa telme sekä runsas valo huoneissa +houkutteli kanarilinnut yhtymään jouluriemuun, kun se, hyökyaaltojen +tapaisesti kuohahtaen, täytti siskojen hiljaisen asunnon. Tyyra vaan oli +käynyt hiukan vakavammaksi entistään ja piti kauvan Roosa tätiä kädestä +vanhuksen nyt heittäessä hyvästiä erikoiselle lemmikilleen pappilan +lasten joukossa. + +Kun nuoret olivat poistuneet huoneista ja keittiössä alkaneet pukea +yllensä päällysvaatteitaan, sammutti Hedda kynttilät, jättäen vaan yhden +kummassakin huoneessa palamaan, sekä toimi tarpeelliset varokeinot +tulenvaaran välttämiseksi. Hän asetti patjat sangen huolellisesti +siskonsa ympärille ja varusti hänen pöytänsä kaikella, mitä hän +mahdollisesti tarvitsisi kahtena seuraavana tuntina sekä suuteli häntä +hyvästiksi otsalle, aivan kuin pitkä matka olisi ollut edessä. + +Roosa jäi yksin. Hän kuuli, mitenkä iloinen temmellys keittiössä vuoroin +kiihtyi ja vuoroin asettui. Hetkiseksi syntyi hiljaisuus, kaksi ihmistä +puheli hiljaisella äänellä keskenään. Sitten kuului Hedda käskevällä +mutta samalla iloisella äänellä sanovan: "Kas niin, tulkaa lapseni! Minä +olen Tyyralle sen luvannut. Sitten saamme tietää kaikki." + +Heti sen jälkeen porstuan ovi suljettiin, lasten hiljaa keskenään +kuiskaillessa, ja pian saattoi taas kuulla iloisia nuoria ääniä seuran +poistuessa pihalta. + +Ääneti ja vanha sydän täynnä iloa katseli Roosa rakasten lasten pieniä +joululahjoja ja ummisti juuri silmänsä, kun salin ovi hiljaa aukesi ja +Tyyran tuttu ääni, kärsimättömyydestä hiukan vapisten, kuului virkkavan: +"Elä säikähdä, hyvä Roosa täti, tämä on Tyyra", jonka jälkeen nuori +tyttö, valkea karvalakki päässään, riensi vanhuksen luo, istahti sängyn +laidalle ja sulki Roosan käden omiinsa. Painaen punastuneet poskensa +niitä vastaan hän lausui: "Minulla oli sinulle vielä, rakas tätiseni, +pieni joululahja, ja toivoisin, että sinä siitä pitäisit oikein paljon." + +"Rakkain, kiltti Tyyrani, itse olet paras joululahjani", kuiskasi vanhus +lempeästi luoden samassa tyttöön hellästi kysyväisen silmäyksen. + +"Entäs tämä sitten", lausui Tyyra aivan hiljaa ja asetti pöydälle +vuoteen ääreen puitteilla varustetun valokuvan, "tämä on minun oma rakas +sulhoni!" + +"Lemmikkini!" huudahti Roosa melkein nuoruuden ilolla ja kohousi +patjoiltaan istumaan. "Tyyra, lapseni! Jumala siunatkoon teitä molempia! +Miten kunnon mieheltä hän näyttääkään!" + +"Niin, eikö totta, pikku, kiltti tätini. Mauno on paras poika +maailmassa", ja niin hän kertoi ihan hiljaa, aivan kuin peläten, että +koko maailma kuuntelisi hänen puhettaan, mikä hänen sulhonsa nimi oli, +ja mitenkä he, Tyyran oleskellessa viime syksynä Helsingissä, olivat +toisiinsa tutustuneet ja menneet kihloihin, mitä hän oli ja miksi hän +aikoi, ja ett'ei kukaan paitsi isä ja äiti asiasta tiennyt, ei +sisaruksetkaan. Mutta tänä iltana, tunnin kuluessa, Mauno saapuisi +pappilaan junalla, ja silloin kaikki saisivat sen tietää, mutta Roosa +tätihän ei saisi olla viimeinen, ja siksi oli Tyyra niin asettanut, +että hän silmänräpäykseksi oli jäänyt muista jälelle. + +Roosa katsahti äidillisen hellästi nuoreen tyttöön, joka heikosti +valaistussa huoneessa onnesta säihkyvin silmin istui. Tuon tuostakin +teki vanhus joitakin pieniä kysymyksiä, jotka nekin ikäänkuin lisäsivät +Tyyran onnellisuuden mittaa, ja sitten hän kauvan katseli nuoren miehen +kuvaa, hyväellessään Tyyran kättä. Vihdoin hän lausui enemmän itsekseen +kuin nuorelle morsiamelle: "Mauno, niin, Mauno on hänen nimensä. +Tahdotko, Tyyra, rakas lapseni, avata lapepiironkini ja tuoda minulle +sieltä tuon pienen keskimäisen laatikon!" + +"Varsin mielelläni, täti kulta!" vastasi Tyyra, ja pian olikin pieni +laatikko vanhuksen käsissä. Sen pohjalla huomattiin muutamia +kellastuneita kirjeitä, joiden päälle pienehköjä koteloita ja rasioita +oli ladottu. + +Roosan kalpeat kasvot punehtuivat hiukan, hänen ottaessaan +hermostuneesti vapisevalla kädellä kotelon ja avatessaan sen, jolloin +hienosti maalattu nuoren miehen pienoismuotokuva tuli näkyviin. + +"Katsohan, oma lemmikkini, tässä näet sen, joka on ollut minun +Maunoseni." + +"Täti kulta", oli kaikki, mitä Tyyra saattoi sanoa, hänen äänensä mitä +suloisimmasti sointuessa. Hän katseli ryhdikkään nuorukaisen muotokuvaa, +nuorukaisen, joka siinä kuoppa poskessaan ja lakki vallattomasti +niskaan työnnettynä, rohkein silmin katseli maailmaa. + +"Mauno oli köyhä, minä olin silloin rikas, hyvinkin rikas", jatkoi +Roosa. "Minun isäni ajoi hänet pois, ja meidän lyhyt unelmamme onnesta +oli teille tietämättömille hävinnyt. Me pidimme kuitenkin niin +sydämellisesti toisistamme, Tyyraseni. Siitä on nyt piankin 35 vuotta +kulunut. Minä surin katkerasti, ja terveyteni murtui vähitellen. Hänkin +sortui -- sortui tavallaan ja kuoli nuorena nuoren tytön ikisuruksi ja +lakkaamattomaksi kaipaukseksi; tämä tyttökin verkalleen lakastui ja +kuihtui. -- Näetkös, pienoiseni, tuossa toisessa kotelossa huomaat kaksi +sormusta. Anna minulle ne. Tuo, jossa sinikivi on, oli hänen ensimäinen +joululahjansa minulle; toisen sormuksen hän antoi minulle erotessamme. +Minä pidin niitä, kunnes käteni niin kuihtui ja laihtui, ett'eivät +sormukset pysyneet sormessa. Sinä olet ainoa sivullinen, joka tunnet +näiden sormusten muistot, eläkä koskaan, elä edes minunkaan kanssani +enää tästä puhu; mutta et tahtone kieltäytyä kantamasta tuota sinistä +sormusta, rakas lapsi? Oli uskollinen poika, joka antoi sen tytölle, +joka ei koskaan, ei edes nytkään, voi häntä unhottaa, kun hän, vanhana +ja tuskien runtelemana, on tehnyt maallisesta olostaan tilinpäätöksensä. +Käyköön sinulle velvollisuus keveäksi tai raskaaksi, katso tuota +kirkasta, sinistä kiveä, ja se on sanova pikku Tyyralle: Usko rauhan +antaa. Ja menehän nyt kotia, siellä varrotaan jo pikku morsianta! Sano +terveisiä Maunollesi vanhalta tädiltä, joka rukoilee Jumalaa teidän +onneksenne. Lykkää laatikko jälleen sijoilleen" sanoi hän, pitäen itse +muotokuvan nuoruutensa lemmikistä. + +Tyyran palatessa lapepiirongin luota virkkoi vanhus: "Kuinka hauskan +joulun toitkaan minulle, minun oma pikku Tyyraseni. Hyvästi!" + +Paljosta puhelemisesta väsyneenä hän kallisti päänsä takaisin patjalle +ja sulki silmänsä. Tyyra suuteli hänen kättänsä ja hiljaa, onnellinen +sydän täynnä huhtikuun hattaroita, hän poistui huoneesta, sulki +porstuanoven ja otti avaimen Hedda tädille. Nuoruuden kevein askelin hän +asteli kohti kotiaan, kohti rakkautta ja kohti tulevaisuutta, jonka +taivas jouluaattona säteili kirkkaana ja sinisenä kuin sinikivi +uskollisuuden sormuksessa hänen sormessaan. + + * * * * * + +Kun Hedda kahdeksan tienoissa palasi ilosta loistavasta pappilasta, +paloivat kynttilät, jotka hän kotona ennen lähtöään oli sytyttänyt, yhtä +levollisesti kuin hänen lähtiessään. + +Hiljaa hän astui saliin ja meni sisähuoneeseen. Roosa lepäsi siinä +tyynenä ja rauhallisena vuoteellaan. Jonkunlainen levoton tunne valtasi +Heddan, ja hän lähestyi siskoansa, joka nyt, lempeästi hymyillen, avasi +silmänsä. + +"Terve tuloa taas!" lausui Roosa ja ojensi kätensä sisarelleen, joka +istui sängyn laidalle. + +"Ja sydämmellisimmät terveiset joulukuuselta pappilassa, jossa ilo tänä +iltana on ollut ylimmillään. Voitko arvata -- mutta -- mutta mitä kummia +-- tässähän on Mauno itse pöydälläsi! Vai niin, sepä sitten olikin pikku +Tyyran salaisuus." + +"Niin, Mauno on ollut täällä koko illan, Tyyran Mauno ja hän", sanoi +Roosa, avaten kätensä, jossa hän oli pitänyt entisen ystävänsä +pienoismuotokuvaa. "Minä nukahdin niin sikeästi ja tunnen itseni niin +voimistuneeksi levollisen unen harvinaisesta lahjasta. Minä näin +unissani jälleen vainajani, hän oli edessäni nuorena ja reippaana kuten +muinoin ja katsoi minuun niin armaasti kuin silloin ja lausui: Nyt olen +tekevä sydämesi terveeksi, niin terveeksi. -- Ah, rakas Hedda! Meillä on +ollut pienessä kodissamme rauhaisa, ihana jouluaatto." + +"Jumalalle kiitos kaikesta, oma rakkahin Roosani", sanoi vanhempi sisar. +"Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra. Kenties Hän suo sinulle jälleen +terveyden kalliin lahjan." + +"Kenties", sanoi Roosa, ja hänen kiitollisissa katseissaan kuvastui +puoleksi surunvoittoinen, puoleksi kirkastettu ilme. "Jumala on hyvä. +Hän meille uskon, Hän meille rauhan antaa." + +Tyynenä ja rauhaisana sulki yö helmaansa vanhojen siskojen yksinäisen +majan, jouluyö tuikkivine, kirkkaine tähtineen, joka tuudittaa väsyneen +ikuiseen lepoon. + + + + +Mies ja vaimo + + +Jouluilta oli kohta käsissä, aikainen hämärä oli jo tullut. Suomen +pääkaupungin suurimmilla kaduilla oli pitkin päivää vallinnut vilkas +liike, eikä vieläkään sanottavaa aukkoa näkynyt jouluostoksillaan +vyöryvässä ihmisvirrassa. + +Siinä, jotenkin syrjäisessä kaupungin osassa, johon vähäinen +kertomuksemme vie lukijan, ei liike tosin ollut niin vilkasta, mutta +kumminkin näki kaduilla liikkuvista, että heillä oli vielä paljon +toimitettavaa, ennenkuin voivat sanoa olevansa valmiit vastaanottamaan +iloista jouluaattoa. + +Ylhäällä vaatimattoman kivitalon kolmannessa kerroksessa oli lamppu +muutamassa kadun puoleisessa huoneessa jo sytytetty. Akkunaverho oli +vielä ylhäällä ja me näemme kalpean ja riutuneen, mutta vielä nuoren +naisen kumartuneen viehättävän ja hienon, valkoisesta silkistä tehdyn +peleriinin ylitse, jota hän reunusti joutsenen untuvilla. + +Huoneessa oli kaikki hiljaa. Seinäkellon yksitoikkoinen tikuttaminen ja +silkkikankaan kuhina teki äänettömyyden vieläkin syvemmäksi ja +painostavammaksi. Mutta nuori ompelijatar ei sitä näkynyt huomaavan, +kiireessään ei hän tarkannut sitä sekavaa melua ja astumista, jota +kuului viereisestä huoneesta, pienestä salista vaatimattomassa +huoneistossa, jossa nuori vastanainut koulunopettaja vaimoineen asui. +Jos hän tarkkaavammin olisi kuunnellut melua, olisi hän älynnyt, että +siellä parhaallaan siirretään huonekaluja ja että sinne kannettiin +jotakin raskasta esinettä. + +Mutta, kuten sanoimme, ompelevan naisen koko huomio oli kiintynyt +työhön, jonka hän keskeytti vaan muutamaksi sekunniksi heittääkseen +rauhattoman katseen seinäkelloon, jonka viisarit herkeämättä siirtyivät +eteenpäin. + +Huonetta lähemmin tarkastaessa näkee helposti, ettei nuori nainen asu +siinä yksin. Pöydällä uunin vieressä on piippu tupakkakartuusin +rinnalla, kenkäpari pilkistää esiin vaatekaapin takaa ja naulassa oven +suussa riippuu haalistunut miehen kesäpäällystakki. Nämät esineet +omistaa uutteran ompelijattaren mies, jonka kanssa hän kaksi vuotta +sitten meni naimisiin, jättäen siihen aikaan varakkaan ja sivistyneen +kodin antaakseen koko nuoren sydämmensä rikkaat tunneaarteet +varattomalle alemmalle virkamiehelle, joka oli mieltynyt häneen ja +kiinnittänyt monta tulevaisuuden toivetta siihen rikkauteen, jonka nuori +vaimo aikanaan toisi uuteen kotiin. + +Mutta vanha juttu uudistui. Onnellinen kuherrusaika ei vielä ollut +päättynyt, kun odottamattomat suuret tappiot pakottivat appi-isän +vararikkoon, joka raskas isku vei vanhan miehen hautaan, johon vainaja +myöskin vei mukanaan aavistuksen siitä surullisesta tulevaisuudesta, +joka tulisi kohtaamaan hänen rakasta tytärtään. Pettyneet toiveet +suuresta perinnöstä paljastivat vävyn heikon ja kurjan luonteen kaikessa +alastomuudessaan ja muuttivat sen myötätunnon, jota hän kenties oli +tuntenut hellää ja harrasta puolisoaan kohtaan, ilkeäksi haluksi saada +kaikissa mahdollisissa tiloissa osottaa tälle kylmyyttään ja +halveksumistaan. + +Vaimo puolestaan koetti alussa, vaikka pelko sydämessä, salata +itseltään, että hän oli kadottanut puolisonsa rakkauden, joka kumminkin +oli hänelle vielä kaikki kaikessa. Joskaan miehensä ei enään ollut häntä +kohtaan sama kuin ennen, tulisi hän hellyydellään lopulta sulattamaan +jääkuoren miehensä sydämmeltä, jonka hän kokemattomassa nuoruudessaan +oli luullut niin lämpöiseksi ja jaloksi, tavatessaan onnensa lyhyenä +hetkenä sieltä jonkun kimaltelevan jyväsen, jonka hän varmasti uskoi +puhtaaksi kullaksi. Mitä huoli mies semmoisen jalokiven omistamisesta! +Eihän se antanut tyydytystä hänen nautinnonhimolleen. Ja mistä koittaisi +hänelle enään se iloinen, mukava elämä, jota hän niin varmaan oli +odottanut. Eihän hän edes tahtonut kuollakkaan, tuo nainen, joka esti +häntä toisella taholla, vielä nuorena ollessaan, kalastamasta rakkauden +pyydyksellä rikasta vaimoa. + +Hänen niukka palkkansa tuskin riitti vaatimattomaan elämään, mutta kävi +aivan riittämättömäksi, kun hän nyt, näyttääkseen miten välinpitämätön +hän oli vaimoaan kohtaan, joka ilta haki iloisten ystävien seuraa kodin +ulkopuolella. Vähäinen luotto oli pian lopussa ja ystävät rupesivat +vieromaan häntä paljon enemmän kuin hän itserakkaudessaan saattoi +aavistaakaan. Seuraa täytyi hänen kumminkin saada. Hän haki sitä +yhteiskunnan alemmista kerroksista ja muuttui vakituiseksi +illanistujaksi kaupungin huonoimmissa ravintoloissa. Vaimon rakastava +silmä huomasi miten mies päivä päivältä vajosi. Hän mietti yöt ja päivät +tuskaisessa sydämessään hellimpiä sanoja, jotka kenties pelastaisivat +miehen perikadosta, mutta miehen kylmä katse, hänen halveksiva +napisemisensa kodin köyhyydestä, työnsivät nuo kenties jo löydetytkin +taikasanat takaisin siihen äänettömään sopukkaan, jossa ne muuttuivat +hartaaksi rukoukseksi rakastetun henkilön onnen puolesta. + +Jo kauvan sitte oli mies herennyt pitämästä huolta vaimonsa +pikkutarpeista. Yhdentekevää oli hänestä näkikö vaimonsa puutetta. Vaimo +oli heti isänsä kuoltua alkanut ensin salaa, sitten julkisesti hankkia +koru- ynnä muilla ompeluksilla lisätuloja kodin tarpeitten +tyydyttämiseksi. Kun mies kiusaa tehdäkseen ei vastaanottanut vaimonsa +pikkuansioita, joita vaimo niin suurella pelon ja samalla onnen +tunteella miehelleen tarjosi, pani vaimo tavallisesti rahat jollekin +pöydälle, josta ne hyvinkin pian hävisivät miehen taskuihin. +Säännöttömällä elämällään mies lopulta menetti virkansakin, jonka +jälkeen vaimon uutteruus ja miehen ajoittainen kirjoitustyö oli kaikki, +mikä ylläpiti edes tätä rauhatonta kurjuutta uudessa "kodissa." + +Kuinka toisellainen oli asema nuoressa naapuriperheessä, josta +aikaisemmin hiukan mainitsimme. Ilo ja yksimielisyys, työ ja rakkaus +tekivät puolisojen pienet uhraukset toisilleen niin suloisiksi ja +kepeiksi kantaa. Maallisia hyvyyksiä ei siellä tosin ollut paljon, mutta +päivä päivältä alkoi rattoisa varallisuus kainosti punehtuen hiipiä +pieneen kotiin, ja täksi jouluillaksi olivat sekä mies että vaimo +uutterasti ponnistelleet voidakseen odottamattomilla lahjoilla tulkita +toisilleen onneaan. + +Mutta palatkaamme sen kovia kokeneen nuoren vaimon luo, jonka +tuttavuutta me hätäisesti teimme ja jonka jätimme jouluillan hämärässä +lopettamaan työtä, josta hän odotti melkoista lisätuloa. + +Mies oli päivällisen syötyään tapansa mukaan mennyt kaupungille +heitettyään ivallisen katseen vaimonsa uutteriin sormiin, jotka eivät +vielä olleet ehtineet saada kallisarvoista työtä valmiiksi ja maksua +perityksi. + +Miehen poissa ollessa sai vaimo työn määrätyksi ajaksi valmiiksi ja +tyytyväisyyttä tuntien nousi hän tuoliltaan, pani lumivalkoisen +peleriinin koteloon, joka heti sen jälkeen käytiin noutamassa ja +maksettiin. Työpalkastaan otti hän päältä sen, minkä välttämättömästi +seuraaviksi päiviksi tarvitsi, sekä pani tapansa mukaan jäännöksen +vähäisestä summastaan pöydälle. + +Melkein samaan aikaan, jolloin joulun sanotaan astuvan portaita ylös +malttamattomasti odottaviin koteihin, kuuluivat myöskin raskaat askeleet +lähestyvän onnettoman vaimon hiljaista kotia. Ne olivat kotiin tulevan +miehen askeleet. Hän näytti vastoin tapaansa olevan melkein hyvällä +tuulella ja vähäinen rakkauden ilme välähti hänen kauneilla kasvoillaan, +nähdessään, että työ, jota vaimonsa oli ommellut, oli jo noudettu. + +Riisuttuaan kuluneen päällystakkinsa, jota hän koetti pitää niin +mukiinmenevässä kunnossa kuin suinkin, alentui hän oikein puhuttelemaan +vaimoaan. + +Monta sanaa ei hän sanonut, mutta ne olivat niin suloiset kuulla, sillä +niissä tuntui piilevän kaiku vanhasta rakkaasta äänenpainosta. + +"Nythän on jouluaatto", sanoi hän ja katsoi hymyillen vaimoonsa +ylähuulen hiukan värähdellessä, aivankuin hän itse olisi ollut epävarma +onnistuiko hän saamaan ääneensä muinaisen hellän kaiun. + +Sanomattoman hellästi ja arasti katsoi vaimo mieheensä ja sanoi: "Niin +on; etkä sinä voi uskoa, kuinka iloinen minä olen saatuani hyvissä +ajoin työni valmiiksi". + +"Minkä työn?" kysyi mies teeskennellyn välinpitämättömästi. + +"Sen kauniin silkkipeleriinin, jonka minä suureksi ilokseni sain +tehtäväkseni". "Vai niin", sanoi mies. "Se on varmaankin joululahja +jonkun rikkaan miehen vaimolle. Mitä sanoisit, jos minä sinulle +lahjoittaisin semmoisen helyn? Se maksaa kai sangen paljon", lisäsi hän +kysyvästi. + +"Sen kyllä uskon" vastasi vaimo, "koska minäkin ainoastaan tekopalkkaa +sain niin paljon", ja hän mainitsi saamansa pienen summan. + +"Ah, sinähän olet oikein rikas ja voit viettää jouluaattoa oikein +herroiksi. Mutta koska nyt on joulu, ja kun sinä muistaakseni jonkun +kerran ennen olet tarjonnut mulle rahoja, niin en minä nyt tahdo kieltää +sinulta sitä iloa. Onhan nyt jouluaatto vai miten? Sinun ei pidä panna +pahaksesi", lisäsi hän tuttavallisesti hymyillen ja muka korjaten +kaulustaan. + +Puhtaudessaan liikuttavalla ilontunteella, jossa luuli pitkällisen surun +ja kärsimyksen sulautuneen onnelliseksi unheeksi, vastasi vaimo +ainoastaan: "Niin mielelläni!" ja otti pienellä lemmenarmaalla +kätösellään rahat pöydältä antaakseen ne miehelleen, mutta hillitsi +itsensä samassa, avasi salaa kukkaronsa ja otti sieltä sen vähäisen +summan, jonka hän oli varannut omiin tarpeisiinsa. + +Koko pieni summa kädessä astui hän sitten miehensä luo ja ojenti sen +kainona ja onnellisena hänelle, melkeinpä peläten, ettei miehensä sitä +ottaisi vastaan. + +Mies otti rahat näöltään aivan tyynenä ja välinpitämättömänä, silittäen +kammalla tummia kiharoitaan, joita hänen vaimonsa niin mielellään vielä +kerran olisi tahtonut lempeällä kädellä hyväillä. + +"Vai niin, kiitos sulle siitä", lausui hän jättäen peilin ja ottaen +laatikosta puhtaan nenäliinan. "Minä voin niitä tarvita tänä iltana, +muilla on kai tällä kertaa paljon rahaa." + +Katsomattakaan vaimoonsa astui hän sitten ovelle, otti hitaasti ja +huolettomasti päällystakin ylleen, nyökkäsi päätään jotenkin +ystävällisesti, mutta väsyneesti ja meni ulos. + +Nöyränä, emme voi sanoa nöyryytettynä, seisoi vaimo paikallaan, katsoi +ovelle, joka oli sulkeutunut rakastetun jälkeen, kuuli hänen askeleensa +loittonevan yhä kauemmaksi, kunnes kaikki taas oli hiljaista. + +Oli kuin ei hän edes huokauksellakaan olisi tahtonut ilmiantaa Jumalalle +miehensä rakkauden puutetta. + +Sitten astui hän pöydän luo, väänsi hiljaa vapisevalla kädellä lampun +sydäntä pienemmäksi säästääkseen öljyä, istuutui sitten akkunan ääreen +ja katsoi kyynelettömin silmin, miten kerros kerroksen jälestä alkoi +loistaa joulukuusen lempeässä hohteessa. Hän ei sitä ajatellut, hän ei +kadehtinut ketään, hän ei muistanut itse jouluaattoa, hänen ajatuksensa +hiipivät arkoina sen jäljissä joka oli hänet jättänyt. + +Kauvan hän istui siinä. Melu naapurin huoneesta oli aikaa sitten +lakannut ja tuskin mitään ääntä kuului enää sen ohuen seinän lävitse, +joka erotti huoneet toisistaan. Silloin kuuli hän naapurin iloisesti +huutavan salista: "Nyt on kuusi sytytetty, eukkoseni! Nyt saat tulla +sisään!" Kirkas ja melkein lapsellinen naisääni kuului silloin puhkeavan +ilonhuutoon, joka varmaankin sammui suuteloon. "Mun kiltti, häijy +poikani, mitä sinä, olet tehnyt!" kuului sama ääni mitä armaimmalla +äänenpainolla sanovan, ja samassa kaikui miehen joululahjasta -- +muhkeasta flyygelistä -- Beethovenin ihmeellinen "Adelaïde", jonka +taivaanihanissa sävelissä rakkauden onni ja suru kyynelissä liitelevät +rakastetun ympärillä, eivätkä näytä hennovan erota maailmasta +kimmotakseen ylös siihen taivaaseen, joka heille on avoinna. + +Hämärässä huoneessa istuva naisparka kuunteli alussa ihmettelyn +tunteella näitä ääniä, jotka olivat olleet hänelle niin rakkaat hänen +onnensa päivinä. -- Mitä kauvemmin hän iloitsevaa ja valittavaa laulua +kuunteli, sitä selvemmin astui hänen sielunsa silmien eteen entinen +aika, se aika, jolloin hänkin oli saanut rakastaa ainoastaan hyvää ja +kaunista ihmiselämässä. Hän ajatteli kauhulla, ettei hänellä kenties +nyt enään ollut voimia siihen, vaikkakin hänellä joskus olisi aikaa +ajattelemaan sieluaan. Hän tiesi nyt uhranneensa elämänsä hänelle, jota +hän vieläkin rakasti niin hartaalla rakkaudella, että hän uskoi sen +voivan pelastaa hänet kaikesta turmiosta, ja ääriään myöten täyttyneestä +sydämestä, joka niin kauan ja niin tuskaisen voimakkaasti oli kärsinyt, +valui nyt kyynelvirta. + +Se oli rakastavien joululahja hänelle. + +Hänen siinä itkiessään lakkasi soitto, mutta hän tunsi itsensä niin +ihmeellisen levolliseksi. Säveleet viereisestä onnellisesta kodista +tulivat hänen toverikseen yön pitkinä hetkinä. Ne puhuivat hänelle +ylevämmästä elämästä ja pitivät toivoa rakkauden voitosta valveilla +hänen sydämessään. + +Hiljaa väänsi hän lampun sydämen taaskin korkeammalle ja alkoi tehdä +työtä rakastetun hyväksi. + +Jouluaamun sarastaessa lähetti hän palavan rukouksen taivaaseen hänen +puolestaan. Kenties ottaa joku niistä lempeistä enkeleistä, jotka +silloin palaavat maan päältä, missä he jouluaattona ovat vierailleet, +tämän rukouksen mukaansa ja laskee sen Kaikkivaltiaan jalkojen juureen. + + + + +Joulutervehdys sydänmaasta + + +Ankara lumituisku oli raivonnut kautta maan. Monellaisia seisahduksia +oli siitä aiheutunut kulkulaitoksissa, vieläpä juuri jouluaaton +edellisenä päivänä. Kaikkialla puuhailtiin maanteiden avaamisessa +liikenteelle. Lumiaura eteni vitkalleen ajajien hurjasti hoilatessa ja +ruoskansiiman vinhaan vinkuessa. Olipa paikka paikoin tieltä raivattava +yksinäinen petäjäkin, jonka rajuilma oli kumoon kaatanut. + +Sähkölennätinjohdon käyttämisessä oli pyryilma niinikään saanut aikaan +keskeytyksen. Puut olivat näet maahan sortuessaan katkaisseet moniaita +johtolankoja. Siitäpä syystä jouluaattopäivän aamuna lähetettiinkin eri +asemilta työmiehiä ja tarkastajia mahdollisuuden mukaan ensi tilassa +korjaamaan tapahtuneita vaurioita. + +Niiden työmiesten joukossa, jotka Helsingistä ensimäisellä aamujunalla +sanotulle matkalle lähtivät, oli Fritiof Koivu, seitsemänkolmatta +vuotias pohjalainen. Häntä oli ollut asemalle saattamassa tuona +varhaisena aamuhetkenä hänen nuori vaimonsa: pienenläntä nainen vielä +lapsellisine, kauniine kasvonpiirteineen, joissa kuitenkin tällä kertaa +tukahutettu itku kuvastui miellyttävän hymyilyn alta, jolla hän heitti +jäähyväiset miehellensä, ojentaessaan hänelle huolellisesti varustetun +eväspussin. Näkyi kyllä, että tämä oli heistä ikävä pettymys, kun näin +joutuivat erotetuiksi toisistansa jouluaattona, vieläpä juuri nyt, +jolloin heidän pikku Elsansa paraiksi oli ennättänyt niin isoksi, että +hän hyvin saattoi iloita kaikesta siitä ihanuudesta, mitä jouluilta oli +myötänsä tuova. + +Kohisten kiiti juna täynnä väkeä lumivaippaan verhottujen seutujen +halki. Keskenänsä rattoisasti keskustelevien matkustajien joukossa oli +Koivulla siinä vaunun kolkassa, missä hän oli joutilaan paikan tavannut, +hyvää aikaa aprikoida, kuinka velvollisuuden täyttäminen nuoresta, +elämänhaluisesta perheenisästä sentään toisinaan saattoi tuntua +vaikealta. + +Hän oli ajatellut ruveta koneenrakentajaksi. Sellaisissa aikeissa oli +hän jo moniaita vuosia sitte, suuria vaikeuksia voittaen, saapunut +Helsinkiin. Olipa hän päässyt oppilaaksi sikäläiseen polyteknilliseen +opistoonkin, mutta vallan varaton kun oli, kävi hänelle ajan pitkään +mahdottomaksi jatkaa opinnoitaan. Sen vuoksi oli hän uudelleen ruvennut +tavalliseksi työmieheksi. Eräs hänen lapsuudentuttavansa, joka oli +kotoisin samoilta seuduilta kuin hänkin, ja jolla nyt oli virka +sähkölennätinlaitoksen palveluksessa, oli alkanut joutohetkinä opettaa +häntä sähköttämään. Mutta puuttuva kielitaito pystytti esteet hänen +edistykselleen tälläkin alalla. Kun nuori ystävämme viisi vuotta sitte +oli tullut tuttavaksi eli ehkä paremmin rakkaussuhteisiin tytön kanssa, +joka nyt oli hänellä aviosiippana, onnistui lapsuudenystävän hankkia +hänelle varma, joskin niukkatuloinen paikka sähkölennätinhallituksen +palveluksessa. Tässä toimessa hänellä oli ollut menestystä. Lupasivatpa +hänen synnynnäiset koneenrakentajataipumuksensa hänelle melkoista +paremmankin tulevaisuuden, kun hän sen lisäksi kaikkina noina +työteliäisyyttä kysyvinä vuosina varojensa ja tilaisuuden mukaan oli +koettanut kartuttaa tietojansa. + +Ja kaikkien hänen tulevaisuudensuunnitelmiensa yli kohosi kirkkaan +aamutähden lailla hänen pieni, rakas nelivuotinen Elsansa viattomasti +ja, kuten aina, iloisesti hymyillen isälle ja äidille; hänen pieni, +rakas Elsansa, joka tänä iltana ensi kerran saisi nähdä loistavan, +ihmeellisen joulukuusen, ja jonka ensimäinen, kauniin kaunis nukke +salavihkaa lepäsi kääreeseen kietaistuna äidin piirongin laatikossa. +Tämän rakastetun lapsensa ensimäiseksi, reippaaksi joulupukiksi oli isä +toivonut saavansa pukeutua. Mutta lumituisku, lumituisku! + +Niinpä niin. Se se olikin sattunut juuri paraiksi. Kuta etäämmälle juna +ehti, sitä varmemmin saattoi työmiehen tottunut silmä havaita, miten +vaivaloinen työ hänelle joutui suoritettavaksi sinä päivänä noissa +asumattomissa metsäseuduissa, jonne hänet oli lähetetty. Ja ne kun vielä +sijaitsivat monen penikulman päässä rautatiestä, niin oli hänellä, +joskin hänen onnistuisi saada työnsä valmiiksi ennen aikaisen iltapimeän +tuloa, vähän tai ei ollenkaan toivoa ehtiä iltajunalla takaisin +kaupunkiin. Mutta joulun, vieläpä oikein iloisen ja hauskan joulun saisi +pikku Elsa sentään tänä iltana viettää. Sen oli äiti hänen lähtiessään +luvannut, ja mitä hän kerran lupasi, sen hän myös piti. Senhän isä tiesi +vallan hyvin. + +Vihdoin oli saavuttu asemalle, mistä hänen oli hevoskyydillä jatkettava +matkaansa maanteitse. Muutaman tiiman kuluttua oli hän matkansa perillä +metsämailla. Myrsky oli nyt jo kokonaan herennyt temmeltämästä. Syvä, +juhlallinen hiljaisuus vallitsi äänettömässä seudussa, jossa kyynärän +korkuiset kinokset sinivalkoisina kimaltelivat siinäkin niukassa +valossa, minkä talviaurinko jaksoi levittää maille, mantereille vuoden +lyhimpänä päivänä. Kauan ei kestänyt, ennenkuin hän jo oli täydessä +työssä. Työvehkeinensä hän kapusi milloin yhteen, milloin toiseen +sähkölennätinpylvääseen kiristämään lankoja ja liittämään toisiinsa +katkenneita päitä. + +Sitä tekoa tehden etääntyi hän vaivaloisesti työskennellen yhä syvemmäs +metsämaille. Lyhyt päivä läheni loppuansa. Mutta aina vaan ilmaantui +hänelle uutta työtä. Tämä ikäänkuin kiihoitti häntä ponnistamaan kaksin +verroin voimiansa. Hänen liikkeensä tulivat ripeämmiksi, hänen käyntinsä +yhä nopeammaksi, hänen kourasemisensa yhä voimakkaammaksi ja lujemmaksi. +Tajuttomasti täytti hänen sielunsa tieto siitä, että hän kunnialla +saattoi olla kelvollinen ja hyvä työntekijä yleisön palveluksessa. Hän +ei enää ponnistellut voimiansa siinä mielessä, että pääsisi ottamaan +osaa jouluiloihin kotonansa. Ei. Vaan sitä varten hän ponnisteli, että +saisi sähköjohdon taas kuntoon laitetuksi, saisi nuo mitättömät langat, +joista kumminkin usein elämä, terveys, onni, kunnia ja hyvinvointi +riippuu, saisi ne tekemään tehtävänsä. Kuumeentapaisella innolla hän +työskenteli. Siinähän sitä oli joululahjaa kaikille -- siinä, mitä tuo +yksinkertainen työmies kaukana sydänmaassa kiireellä valmisteli. + +Aurinko oli mennyt mailleen milt'ei suoraan etelän taivaalle. Hämärä +tunkeusi esiin alussa melkein huomaamatta ensin etäällä petäjikössä, +sitte hitain, vitkallisin, mutta yhtä kaikki varmoin askelin se eteni +avonaiselle maantielle aivan kuin olisi se halunnut olla vielä +ilmaisematta pimeän yön tuloa, tuon pitkän yön, joka pyrkii kokonaan +vallitsemaan luontoa. Mutta kauan se ei sentään voinut aikomuksiansa +salata. Kaikkihan jo mailla mantereilla tiesivät, että heidän oli +pakosta antautuminen pimeän syleilyyn, ja voitonvarmalla voimalla +levitti sankka hämärä vaippansa kolkon talvimaiseman yli. Ei +hiiskaustakaan kuulunut siitä, että tämä ilta juuri oli kodin rakkain, +iloisin ilta, ei hiiskausta että esiin tunkeva pimeys tulisi mustaan +verhoonsa sulkemaan tuhansia ja taas tuhansia viritettyjä, kimmelteleviä +joulukynttilöitä ja tuhansia yhtä loistavia, iloisia lasten silmiä. + +Jo oli ystävämme kaukaisessa sydänmaassa ennättänyt harjanteen +korkeimmalle kohdalle, missä metsän kera loppui hänen työnsä. +Alapuolella harjua sijaitseva seutu oli näet ollut suojassa myrskyn +tuhotöiltä. Viimeisen kerran tänä iltana hän pystytti ylhäällä harjun +laella tikapuunsa sähkölennätinpylvästä vastaan kiinnittääkseen +katkenneet langat toisiinsa. + +Vasta nyt kun hänen työnsä oli loppuun suoritettu, hän jouti +tikapuiltaan siinä missä seisoi silmäämään laajahkoa seutua, joka hänen +silmiensä eteen avautui, esiytyen illan sankassa hämyssä valtavan +autiona ja rajattomana epävarmoine, metsien, kukkuloiden ja lakeuksien +muodostamine ääriviivoineen. Muutaman kivenheiton päähän hän saattoi +silmillänsä seurata sähkölennätinlankojen suoraa suuntaa, noiden +lankojen, jotka ulottuivat kauas kaupungista kaupunkiin ja paikasta +toiseen avarassa Suomenmaassa yhdistäen satoja tuhansia koteja +keskenään. + +Hänen siinä seistessään käsi vielä noiden lankojen nojassa, +jotka hänelle tänään olivat niin paljo työtä aiheuttaneet, johtui +hänen mieleensä, kuinka hän useita vuosia sitten opiskellessaan +sähköttämään oli eräänä jouluaattoiltana avustanut ystäväänsä, +sähkölennätinvirkamiestä, ja kuinka he silloin olivat innolla toimineet +vastaanottaessaan ja lähettäessään monen monia, vilpittömiä, +sydämellisiä joulurauhan ja jouluilon toivotuksia. Olivathan nekin +tervehdykset noita, kotvan kuluttua kokonaan pimeän peittoon hälveneviä +lankoja myöten kiitäneet kodista kotiin. Niille ei yksikään välimatka +ollut ollut liian pitkä, ei mikään sydänmaan seutu liian kolkko. Ne +olivat pakkasesta ja pimeästä huolimatta tulla huristaneet toivotuille +perille hymyilevinä ja herttaisina joulukuusen valopiiriin. Ja samalla +tapaa kuin silloin, ne nytkin, kun hän oli saanut työnsä päätökseen, +tänä jouluaatto-iltana kiitäisivät päämääräänsä, risteillen keskenään +lumivaippaan verhotussa synnyinmaassa. + +Hän muisti sen juuri siksi samaiseksi sähkölennätinkonttorissa +viettämäksensä jouluaattoillaksi, jolloin hän oli lujasti päättänyt, +että, maksoi mitä maksoi, hän hankkisi itselleen ja tytölle, jota hän +rakasti, oman kodin -- ja tähän samaiseen kotiin hän ei nyt voinut +lähettää ainoatakaan ystävällistä sanaa jylhästä metsästä. + +Vaipuneena ajattelemaan omaisiansa tuo suurten runoilijaimme +runolliselta synnyinseudulta kotoisin oleva työmies alkoi konemaisesti +kolkuttaa sähköttämistahdissa johtolankaa. Ja jos vaan tottunut korva +olisi ollut kuulemassa, olisi se varmaan selittänyt naputuksen seuraavin +sanoin: "äiti kulta, Elsa kulta, oi kuin teitä molempia kovin +rakastan!" + +Mutta vaikkakin vain sydänmaan syvä äänettömyys kuuli nämä häipyvät +äänet, niin ne sittenkin saapuivat toivotuille perille niinkuin jokaisen +hartaan ja todellisen tunteen laita on elämässä; eli niinkuin saapuu +perille jokainen sydämellinen menestyksen toivotus niille, joita +hellästi rakastaa. + +Ja kun äiti pienessä kodissa kertoi ilosta loistavalle Elsalle, että isä +oli hänelle lahjoittanut tuon kauniin nuken, ja kun lapsi soperrellen +kiitti "kilttiä isää", silloin olivat nuo heikot häipyvät sanat +sydänmaasta rakkauden tenhovoimalla saapuneet toivotuille perille ja isä +oli saanut olla ottamassa osaa kodin jouluriemuun. + + + + +Koti! + + +Sattumalta jouduin eräänä sysimustana marraskuun iltana pieneen +kestikievaritaloon, joka sijaitsi kappaleen matkaa yleisestä maantiestä, +missä tämä syyssateesta likomärkänä mutkitteli Hämeen sydänmaiden läpi. +Talo oli menettänyt merkityksensä matkailijamajana sen jälkeen kun +rautatie oli pantu läpi seudun kulkemaan; sen ainoana tehtävänä oli, +tarinain näkymättömän, hyvän haltijattaren tavoin, hankkia kyytihevosia +jollekin matkustavaiselle, joka lähellä olevalta asemalta niitä +tilautti. + +Minäkin olin samana päivänä kulkenut junalla ja saapunut kysymyksessä +olevalle asemalle, jossa minun oli määrä kohdata erästä toveria. +Postissa oli kuitenkin kirjeemme hukkunut, ja kun juna minuutin +viivyttyään riensi eteenpäin, ja minä huomasin olevani yksin +kohtauspaikalla, ei minulla enää ollut muuta neuvoa kuin etsiä yösijaa, +mistä sellainen oli saatavissa. + +Pieni, vilkas yhdentoistavuoden ikäinen poikanulikka, joka junan mentyä +oli alottanut miehekästä tappelua erään läheisestä herraskartanosta +olevan postinkantajan kanssa, otti huomattavalla mieltymyksellä +opastaakseen minut kestikievaritaloon. Hän esitti itsensä talon +ylimääräiseksi sanansaattajaksi kulkiessamme pitkin kaitaista polkua, +joka kierteli nuoren ja tiheän männikön läpi, missä pimeän tultua +pikemmin tunnusteli kuin näki puita. Mutta vikkelänä kuin näätä lippasi +poika eteenpäin kivien ja mätästen yli, ollen jotenkin ylpeä +luottamustoimestaan, eikä vaatinut paljon kehotusta ylläpitääkseen +vilkasta keskustelua niiden vajaan kymmenen minuutin kuluessa, mitkä +matka kesti. + +Aatoksi häntä nimitettiin, vaikka hän oli kastettu Aatolfiksi; isä ja +äiti olivat molemmat kuolleet, ja kestikievarin isäntä oli hänet +huutolaisena ostanut. Aatto oli juuri taistelussa asemalla olevan +toverin kanssa ollut pääsemäisillään voitolle, kun hän minun tähteni oli +keskeyttänyt tappelun. Hän oli ainoa vieras talossa, sillä isännän ja +emännän apuna olivat yksinomaan pojat ja tyttäret. Talon koira, joka +seurasi mukana ja tuhansilla iloisilla keikauksilla ja sydämellisillä +katseilla tervehti minua, niin pian kuin minä kiipesin yli aidan, oli +nimeltään Turva ja osasi kyllä haukkua outoja ihmisiä, jotka tulivat +taloon. + +Ja tuolla pellon takana, jonka ojan vartta kuljimme, oli talo, ja sen +yhdestä ainoasta akkunasta välkkyi valoa meitä vastaan. Kesäisin oli +täällä kyllä lisärakennuksessa kolme huonetta matkustavaisille, mutta +ne olivat ainoastaan kesähuoneita. Kyllä emäntä kuitenkin saattoi +hankkia minulle huoneen yöksi, niin uskalsi Aatto minulle vakuuttaa, +yksitoistavuotiaan poikasen kaikella luottavaisuudella ja vakavuudella. + +Totta puhuen, en ollut juuri hyvällä tuulella sen johdosta, että olin +toverini suhteen pettynyt enkä saanut hänen kanssaan jatkaa matkaani, +mutta mikäli olin ehtinyt pojan lapsellisesta juttelusta lämmetä, pääsi +tämä kaikki haihtumaan, kun, taloon saapuessani, minut opastettiin +huoneeseen, josta tukala kuumuus lehahti minua vastaan, avatessani oven. +Kynttilä sytytettiin ja minä näin pienen matalan huoneen, jonka tilan +täytti suurimmaksi osaksi komerolla varustettu, leveä ja matala uuni, +siten muistuttaen tuota sadun kääpiötä, jolla on silmä keskellä otsaa, +ruskeanpunainen kaappi, samanvärinen leveä sänky, jonka värisiksi +myöskin ovi ja pienen akkunan kehys sekä pöytä ja tuolit olivat +maalatut. + +Se, joka sytytti kynttilän, oli emäntä, vanha nainen, joka tyynin ja +ystävällisin, melkein äidillisin silmäyksin katseli minua ja arveli, +että hän ei voinut muistaa nähneensä minua ennen talossa. Minä en +vastustanut häntä ja pyysin illallista, sellaista, mitä heti oli +saatavissa. + +Muuta kalaa ei talossa ollut kuin silakoita, ja potaatit olivat jo +ehtineet jäähtyä, mutta lihaa saataisiin, jos vaan malttaisin odottaa, +niin kauan kun sitä keitettiin. Selitin tyytyväni siihen, mitä talossa +sillä hetkellä oli tarjottavana, jonka jälkeen eukko, ystävällisesti +nyökyttäen päätänsä alkoi askaroida kaapissa, jonka alempi osasto oli +varustettu laskulevyllä ja parilla kolmella ulosvedettävällä laatikolla. +Hän liikkui silloin hyvin hiljaa ja varovaisesti, raottaen hiukan kaapin +ovea ja samaten laatikoita, ihan kuin minun vanhalla tädilläni ennen +aikaan oli tapana, kun hänen piironginlaatikostaan piti ottaa esille +hansikaspari taikka tanu; koettaen niin paljo kuin mahdollista välttää +meidän liian uteliaita silmiämme, sillä me tunsimme kunnioituksen +sekaista mieltymystä noihin kirjaviin soikuhuiveihin, kirjailtuihin +vöihin, kuvakirjauksin kudottuihin harsonauhoihin sekä muihin +vanhanaikuisiin harvinaisuuksiin, joita hänen kätköissään oli. + +Samalla tavalla haki vanha emäntäni kaapeista ja laatikoista +varovaisesti veitsen ja kahvelin, pari asettia, lautasen, pienen vadin, +lasin ja kaatimen, jotka vähitellen ilmestyivät tuolille kaapin viereen. +Minä kuulin kuinka kaapin oven takana pullo täytettiin toisesta ja näin +sen jälkeen uraiseksi valetun ryyppylasin pujahtavan näkyviin, ja sitä +seurasi puoli tuoppia vetävä viinapullo. Pullon kyljessä olivat +luettavina lupaavat sanat "Hienon hienoa kirsikkamarjaviinaa qualité +superienne". Kaiken tämän sälytti emäntäni tarjoimelle ja katosi, +jättäen minut yksin lämpimään kamariin, jossa konemaisesti aloin tutkia +seinille ripustettuja aikatauluja ja taksoja -- ei edes voinut keksiä +päiväkirjaakaan, joka aina tarjoutuu matkustavaisten ensimäiseksi +lohdutuksen lähteeksi yksinäisyydessä. + +Sen jälkeen huvittelin sillä, että kädellä tunnustelin matalan huoneen +orsia sekä itse kattoakin, joiden yli sanomalehtipapereja oli +liisteröity, jota vastoin harmajankeltaiset tapetit peittivät seiniä. +Kun sitten satuin katsomaan karkeiden, puhtaiden ja vasta silitettyjen +valkeiden kalinkokaihtimien taakse, jotka melkein ulottuivat akkunan +kaikkien pienten, rihvelitaulun laajuisten ruutujen yli, mielistyin +suuresti huomatessani, että akkunat vielä olivat yksinkertaiset ja että +ne saatettiin -- toinen puolisko ainakin -- avata. Virkistävä viileys +pääsi näin huoneeseen, josta sain kiittää raitista syysilmaa, joka nyt +metsästä virtasi sisälle ja täytti pienen kammioni. + +Lumivalkoiset kaihtimet ohjasivat katseeni sänkyyn. Karttuunipeite oli +vallan uusi ja siihen oli kudottu hietaleivosten muotoisia +tähtikoristuksia. Tyynyt ja patjat, joita oli melkoinen joukko, +näyttivät myöskin olevan melkein käyttämättömät, lakana ja +tyynynpäällinen olivat jotakin paksua, valkeata pumpulikangasta, kaikki +puhdasta ja siistiä. Niin, kaiketi täälläkin yksi yö kuluisi. + +Samassa siististi puettu, reipas, nuorenlainen nainen tuli sisälle, +kantaen illallista tarjottimella, jolla toistamiseen havaitsin kaapista +otetut posliiniesineet. Tuvassa oli nyt suuri leipomapäivä, ja Iida, +joka oli vanhempi tytär, otti nyt palvellakseen minua. Hän ja hänen +vanhempi kolmikymmenvuotias veljensä Vihtori eivät olleet kansakoulua +käyneet. Heidän kouluiässä ollessansa rakennettiin parast'aikaa +rautatietä, ja työmiehiä oli majoittunut talon täyteen, jonka vuoksi +vanhempien lasten apua tarvittiin kotona, työtä kun siihen aikaan oli +niin paljon. Nuoremmat lapset, Manda ja Kalle, olivat sitä vastoin +käyneet kansakoulun. Manda oli virkannut pienen, yksinkertaisen huivin, +joka oli levitetty pöydällä olevan peililaatikon yli, ja Kalle, jonka +rihvelitaulu riippui akkunanpielessä, oli jo kaksi kesää palvellut +reservissä. He olivat kaikki ikänsä olleet kotona talon töissä ja +auttaneet isää ja äitiä, jotka nyt olivat noin 70 vuoden vanhat ja +joilla ei ollut ollut vieraita palvelijoita, sittenkun lapset olivat +kasvaneet niin isoiksi, että voivat ulkotöihin ryhtyä. Nyt oli isä sitä +paitse huutokaupalla saanut Aaton; poika teki jo runsaasti hyötyä, ja +vanha muori arveli olevan hauska nähdä lapsiaan kotona, koska ei kukaan +hänen pojistaan eikä tyttäristään joutunut naimisiin. Ei Iidalla eikä +Mandallakaan sitä paitse ollut kosijoita. He oleskelivat enimmäkseen +kotona eivätkä juuri useammin menneet kylään kuin jos kirkkoon oli +asiaa, kumpikin vuorostaan pyhäpäivinä. + +Tämän kertoi minulle Iida vastaukseksi kysymyksiini, laittaessaan +reippaasti vuodettani yöksi ja tuodessaan raitista lähdevettä, josta +kaikesta olin mielissäni. Maistelin vähäsuolaisia hopeankarvaisia +silakoita, jotka ikäänkuin toivat minulle tervehdyksen entisiltä, +saaristossa vietetyiltä iloisilta päiviltä. Tuore leipä levitti hyvää +tuoksua, maito oli vielä väkevää ja raitista, ja valkoinen juusto, joka +oli sitkeän venyvää kuin kumilasti, sen oli Manda itse leiponut ja Kalle +oli veistänyt sitä varten tarvittavan korean juustonkehän. + +Ilta kului verkalleen. Pieni seinäkello tikutti tasaisesti ja hiljaa, +kerta kuului ohitse rientävän, tavarajunan vihellys. Tuvassa kävi kaikki +hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi; vihdoin kuulin kuinka porstuan ovi +pantiin säppiin, ja kohta uinaili kammioni takana isossa tuvassa +talonväki päivän työstä. Ainoastaan hiiren hiljainen ja tyytyväinen +nakertaminen tapetin takana katkaisi syvän äänettömyyden. Pieni elukka +tunsi olevansa aivan kuin kotonaan eikä vähintäkään askeleistani +häiriytynyt. Eihän talossa ollut kissaakaan, ja vanha muori näytti +liiaksi hyväsydämiseltä edes ajatellakseen loukkuja ja muita ansoja, +joista elukan vapaus ja henki olisivat joutuneet vaaraan. + +Koettaessani kävellä edestakaisin ahtaassa huoneessa, sattuivat +silmäykseni silloin tällöin matalaan sanomalehtipaperien peittämään +kattoon. Huomasin, että kynttilä kädessä enemmättä vaivatta sain selvää +"Hämäläisen" ja "Hämeen Sanomain" lihavasta painoasusta. Nuo +"Hämeenlinnan" sanomakirjalliset riitelijät liittyivät nyt hyvässä +sisarusrakkaudessa toisiinsa. Eikä tainnut mokomalle sanomalehtien +halveksijalle kuin minulle tehdä kovinkaan pahaa kerta silmäillä +maaseutulehtiäkin. + +Ensimäinen pätkä, johon katseeni kiintyi, olikin J. V. Snellmanin +muistoonpanot Aleksanteri II:n käynnistä Hämeenlinnassa ja Parolan +leirissä kesällä 1863 ja tuon suomalaisen isänmaanystävän "audienssista" +maan suuriruhtinaan luona. + +Luettuani uudestaan suurella innolla tämän kertomuksen, siirryin muihin +kirjoitelmiin: "Fennomaaneista ja svekomaaneista", "Nya Pressenistä", +August Strindbergistä j. n. e. ja lopetin varsinaisella iltalukemisella, +nimittäin kertomuksilla, joista näin hajanaisia palasia "Torpan +tytöstä", "Klaarasta", "Maalarista" ja "Käräjäkirjurista", kaikki nämä +rakkautta, toivoa ja uskoa uhkuvia, ja niissä kuvatut henkilöt +"rakkaudentaudin" uhreja. + +Enempää ei tarvittu illan kuluksi, vieläpä kului se sangen mukavastikin, +ja sitten vaivuin mitä makeimpaan uneen, talousaskareissaan puuhaavan +pikku hiiren hiljaa nakerrellessa. Näin unta keisarinnasta, joka hymyili +minulle virkkaen: "Aber Sie sind ja ganz freundlich" (mutta Tehän olette +vallan ystävällinen) ja äidistäni, joka tuli käärimään peitettä +ympärilleni, kuten hänen tapansa oli kun hän, lasna ollessani, tuli +toivottamaan onnea pojalleen sen johdosta, että tämän syntymäpäivä oli +huomenna. + +Kuinka makeasti sitä uinaileekaan erämaassa! Varhain aamulla, ennenkuin +päivä oli alkanut sarastaa, heräsin siitä, että kukko täydellä todella +ja ponnistuksella huutaa kiekasi porstuassa ihan oveni edessä, missä +talon kanat herransa kera avonaiselle yliselle vievällä katonorrella +pitivät yömajaa. En tiedä, kuinka kauan huolellinen perheenisä kaiutti +herätyshuutojansa, sillä minä käänsin toista kylkeä ja hymähdin sekä +nukahdin uudelleen, kunnes Iida kello 6 toi minulle kahvia. Nyt läksimme +Aaton kanssa halki metsän joutuaksemme asemalle aamujunalle, joka ei +sekään tuonut odotettuani mukanaan. + +Kun sitten palasin takaisin taloon, tulin mielestäni kotiini, jossa +kaikki oli minulle hyvin tuttua, ja jossa ymmärsin joka katseen, +jokaisen työn, ilon ja huolen. Minä näin sen heistä kaikista ja +itsessäni tunsin, että saatoin olla kuin lapsi talossa ja ihastuksella +vietin avarassa tuvassa päiväni. + +Minä näin tässä seitsenkymmenvuotisen kodin, missä tottumusta, tuota +suloista, tyyntä olemisen muotoa ei ulkonaisen maailman levoton +tuulahdus vähintäkään ollut häirinnyt, missä intohimot, niin jaloimmat +kuin alhaisimmatkin, olivat ventovieraita, missä kaikki ilmaisi +keskinäistä luottamusta. Siinä vallitsi veljellinen pyrkimys elämän +viihtymyksen saavuttamiseen kodin onneksi ja niiden velvollisuuksien +täyttämiseen, joita yhteiskunta heiltä kaikilta vaatii. Niin, kellä +olisi sydäntä ilkkua tuolle, rahvaan käsityskannan mukaan, vanhalle +poikamiehelle ja näille "vanhoille piioille", joiden tyyneen mieleen se +ajatus, että aika oman kodin perustamiseen oli tullut, ei täydellä +todella ollut pälkähtänytkään. Vanhukset, jotka jo alkavat huomata +sydämensä tykytyksen hiljenevän, muuttavat kaiketi piankin viimeiseen +maalliseen kotoonsa kirkkomäellä. Silloin kai on vanhin poika huomaava +ajan otolliseksi isäntämiehenä ottaa itselleen emäntä, silloin kaikki on +oleva toisin. Mutta tulevatko nämä sisarusten sydämet milloinkaan enää +sykkimään yhtä tyynesti, yhtä onnellisesti kuin nyt, jolloin heissä ei +asu vähintäkään kaipausta, vähintäkään kaukomielisyyttä, vaan päivä +aina, kallistuessaan iltaan, jättää jälkeensä muiston täytetyistä +velvollisuuksista. + +Jollei pikku Aattoa, tuota huudolla olevaa vaivaista olisi, ei mikään +häiritsisi kodin rauhaa. Vanha eukko uskoi minulle, että Aatto oli +luonnoltaan huimapäinen ja ettei hän ollut oppinut aina totta puhumaan. +Pikku Aatto jutteli vuorostaan kaikessa hiljaisuudessa minulle, kuinka +hänen nyt oli hyvä olla, paljon parempi kuin entisessä paikassa, johon +hän huutokaupalla oli joutunut. Täällä emäntä oli hänelle hyvä, "lapset" +kaikki tyyni samanlaiset, ja "isäntä sitten -- hänpä vasta mainio on", +ja näin puhuessaan loi poika minuun lämpimän katseen vinoista +silmistään, jotka elämän kovien kokemusten takia vielä arasti vilkuivat. + +Illan tultua palasivat miehet ulkotöistään. Kattolamppu sytytettiin +silloin, ja yksinkertaisiin talon tarpeiksi tehtäviin veistotöihin +käytiin nyt käsiksi. Tyynesti ja väliin hilpeästikin pakistiin, johon +pakinaan varsinkin Kalle otti osaa, hän, joka oli ollut ulkona +maailmassa, ollut Lammilla reservissä. Isä ja äiti nauroivat sydämensä +pohjasta kertoessaan, että muut pojat tavallisesti laihtuvat, +aseharjoituksissa ollessaan, mutta Kalle, hän oli niin lihonut, että he +töin tuskin tunsivat omaa poikaansa noiden kuuden viikon poissaolon +jälkeen. + +Iltajunalla tuli kirje toveriltani, joka lupasi saapua asemalle +seuraavana aamuna. Hopeanhohtoiset silakat ja kotona tehty juusto +ilmaantuivat uudelleen illallispöydälleni ja sänky levitettiin +rauhallisine unelmineen minua vastaanottamaan. + +Toivotin talonväelle hyvää yötä ja vetäysin huoneeseeni, jossa piirsin +paperille seuraavat rivit. -- + +Nyt alkaa kello olla puoli kymmenen. Hiljaisuus on jo kauvan vallinnut +talossa. Jo kauvan sitten on Turva tänä iltana viimeisen kerran +varottavalla haukunnallaan vastannut niihin ääniin, joita sattumalta +kuului pimeästä metsästä. + +Sisällä avarassa ja puhtaassa tuvassa nukkuvat jo kaikki, isä ja äiti, +sisaret ja veljet sekä Aatto, leposijoillaan. Heillä ei ole +aavistustakaan siitä aarteesta, minkä talonhaltija heidän +häiritsemättömässä rauhassaan tuvan kurkihirren alla heille on varannut. +Valonsäde tunkeutunee kamarini oven raosta pimeään porstuaan, sillä nyt +juuri antaa kukko toistamiseen rohkeiden ja totisten herätyshuutojensa +kuulua, mutta vaikenee pian, koska kanat ovat tarpeeksi hienotunteiset +ollakseen välittämättä ukko-vaarin unikohmelosta. Tyyneys ja öinen rauha +vallitsevat taas kodissa. Ainoastaan pieni vikkelä hiiri liikkuu +huoneeni seinäverhon takana huolellisissa näppärissä talouspuuhissaan, +noudattaen tutussa talossa vanhaa tapaansa. + +Hiljainen, tyyni, rauhaisa metsän kolkka, josta pikku Aatto huomenna +varhain on, hilpeästi jutellen, opastava minut pois. Jokainen saastainen +käsi olkoon häpäisemättä rauhaasi, sinä rauhaisa talo. Sinä et kuule, +kuinka yöjuna, syyspimeässä käheästi viheltäen, nyt rientää sivu, +huutaen: ei mitään rauhaa, ei mitään lepoa, ei mitään kotia! + + + + +Koivun rungossa + +1860--1890 + + +Oli kesäisen kaunis ilta alussa syyskuuta vuonna 1860. Helsingin +laidassa olevassa Kaisaniemen puistossa istui muutamalla syrjäpenkillä +kaksi vanhanpuoleista hyvin puettua rouvaa puhellen keskenään ja sen +ohessa silmillään seuraten kolmea nuorta tyttölasta, jotka jutellen ja +nauraen kävelivät läheisyydessä. + +Heistä saattoi huomata, että he hiljakkoin olivat jättäneet kouluvuodet +taaksensa ja että he todennäköisesti tulisivat jo ensi talvena +ensikerran lähtemään ulos "avaraan maailmaan". Koko heidän olentonsa yli +oli nuoruuden tervein kaste laskeutunut, eikä ole kummastelemista, jos +nuo kaksi rouvaa äidillisen ylpeillä silmäyksillä seurasivat nuoria +tyttäriänsä, missä näiden vartalot koivujen valkeiden runkojen välistä +häämöittivät. Äkkiä pysähtyivät nuoret tytöt kahden kauniin koivun +eteen, vaihtoivat muutamia sanoja, ja heidän naurunsa kaikui heikommin +kuin äsken. + +He olivat tehneet tärkeän päätöksen: koivujen valkeihin runkoihin +leikkaisivat he nimikirjaimensa, kaksi sisarusta toiseen isompaan +koivuun; kolmas nuori tyttö oli valinnut korkean ja hoikan puun +säilyttämään nimensä siitä ajasta asti, jolloin hän oli seitsemäntoista +vuoden vanha. -- He aavistivat kaikki, että se päivä oli tuleva, ehkä +piankin, jolloin viimeinen nimikirjain mahdollisesti olisi oleva toinen +kuin nyt ja sykkivin sydämin he alottivat salaperäistä leikkiään +terävällä kynäveitsellä. Aina silloin tällöin he heittivät sivulle +salaisia silmäyksiä nähdäkseen, tarkastiko sattumalta heitä joku vieras +silmä, heidän piirrellessä kirjaimia koivuihin. + +Mutta ei ketään näkynyt, ei läheltä eikä kaukaa mitään liikettä +huomattu, paitse iloista, ystävällistä huminaa puiden latvoista. Mitä +tämä kuiskailikaan? + +Auringon laskeuduttua jonkun verran alemmaksi, niin että sen paiste +tunkeutui lehtien lomitse valaisemaan hietaista käytävää varjokkaassa, +pitkässä lehtokujassa, olivat näiden kolmen tytön nimien alkukirjaimet +sirosti leikatut valkeihin koivujen runkoihin. Hoikemmasta puusta +saattoi erottaa: H. A. + +Kotvasen kuluttua poistui pieni seura puistosta, jonka hämärässä nuoret +tytöt jonkunlaisen lapsellisen pelon valtaamina tunsivat humisevien +koivujen huostaan uskoneensa nimimerkkinsä. Mutta eihän sitä kukaan +huomannut, ei kukaan! + + * * * * * + +Kyllä kuitenkin. Eräs nuori ylioppilas oli sen huomannut. Hän oli +istunut kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka ainoastaan tiheä +ruusupensasta ja aita erotti mainitusta pitkästä lehtokujasta. Hän oli +istuutunut muutamalle penkille kirja seurakumppaninaan, mutta luvusta ei +tahtonut mitään tulla, sen jälkeen kun hänen huomionsa oli nuoriin +tyttöihin kiintynyt. Mitä piti hänen tehdä? Hän ei tahtonut tyttöjä +häiritä -- ja yksi heistä erittäinkin oli niin miellyttävä, seisoessaan +siinä hoikan koivun juurella piirtelemässä nimeään sen runkoon. Toiset +nimittivät häntä Hedvigiksi, sen hän kuuli. Kuka mahtoi hän ollakkaan? +Mitä välittää kahdeksantoistavuotias nuorukaissydän arvosta ja +syntyperästä, kun aamuruskon hohde ennustaa rakkauden auringon pian +kohoovan. + +Kun kaikki taas hänen ympärillään oli hiljennyt, heittäytyi hän +notkeasti aitauksen yli ja astui koivun luo. "Hedvig A.", sanoi hän +puoli-ääneen, selvittäen niin hyvin kuin osasi kirjaimia puun rungossa. +Hänen rohkeaan katseeseensa ilmestyi vakava, melkein hellä ilme hänen +katsellessa näitä kahta kirjainta, joitten hän hämärästi aavisti pian +tulevan hänelle merkitsemään enemmän kuin mikään muu maan päällä. -- +Hän kääntyi ympäri poistuakseen, mutta pysähtyi äkkiä ja uursi +seuraavassa silmänräpäyksessä nimikirjaimensa A. L. tytön kirjainten. +viereen sekä piirsi molempien alapuolelle päivämäärän: 18 3/9 60. +Hänestä tuntui, kuin hän ei olisi tahtonut heittää tätä H:ta ja tätä +A:ta turvattomiksi illan sakeneviin varjoihin. + +Olisiko hänestä mies tarjoomaan hänelle rauhaisaa ja onnellista +kotisuojaa elämän myrskyiltä? Ah, nuorukaisellehan on koko avara maailma +auki ja sen taivaanrannat niin vapaat kuin valtameren partaalla. + +"Minä olen jälleen näkevä Hedvigin", ajatteli Arvid L. "ja hän on oleva +minun". + +Kun ilta lähestyi ruskottavine kirkkaine taivaineen, tuntui Arvidista, +että tähdet eivät koskaan niin ihmeen puhtaasti ja pyhästi katselleet +Jumalan autuasta maailmaa kuin sinä iltana. + + * * * * * + +Arvid sai ennen pitkää tietää, että Hedvig oli varakkaan tilanomistajan +ainoa tytär, joka tilanomistaja vaimonsa kautta oli sukulaisuussuhteissa +muutamiin meidän vanhempiin aatelisiin sukuihimme. Mutta Arvidhan oli +ylioppilas ja kahdeksantoista vuoden vanha! Entäs sitten, jos hänen +kotinsa olikin köyhä maalaispappila, ja hän itse kahdeksasta +sisaruksesta vanhin. Muutamien vuosien opinnot vaan, ja hänelle oli +koko lakitieteellinen ura avautuva tasaisena ja sileänä sekä +kullankoristeisista virkapuvuista kiiltelevänä. + +Ollen komea ja iloinen, hyvä laulaja ja innokas tanssija oli hän jo +suuresti suosittu ja melkein joka paikassa häntä kaipasi se Helsinki, +joka huvittelee. Hän sai sentähden piankin tilaisuuden tutustua +Hedvigiin ja hänen äitiinsä, jotka joka syksy ja kevät, pitemmän tahi +lyhyemmän ajan oleskelivat pääkaupungissa. + +Nuoret tulivat tutuiksi Kaisaniemen "Meripaviljongissa" eräässä +hauskassa illanvietossa, jonka ylioppilaslaulun ystävät olivat panneet +toimeen. Lehdet olivat jo kellastuneet, mutta syysaurinko heitti niihin +kaunista valoansa. + +Kun seura puolisten aikana teki lähtöä, kuljettiin eri joukoissa läpi +puiston kaupunkiin. Arvid oli, nuoren onnensa hurmaamana, liittynyt +siihen piiriin, jonka keskustana Hedvig ja tämän molemmat ystävättäret +olivat, ja tie vei sivu niiden kahden koivun, joiden runkoihin nuoret +olivat nimensä leikanneet. + +Niin, tuskin kuukauttakaan oli siitä kulunut, mutta tämä lyhyt, +seuraelämässä vietetty aika oli antanut niin paljon tottumusta nuorille +tytöille, että he, iloisesti leikkiä laskien, kertoivat muille seuran +tuttaville, miten olivat tehneet kokeita "puunpiirtämisessä", ja niitä +tahtoivat luonnollisesti kaikki päästä tarkastamaan, josta seurasi, että +molemmat koivut tuossa tuokiossa olivat riemastuneen nuorisojoukon +piirittäminä. Ainoastaan Arvid lähestyi hitaasti ja milt'ei +välinpitämättömästi, sillä aikaa kun hänen sydämensä katumuksesta ja +ylpeydestä löi levottomasti, tietäessään, että hänen nimensä oli +nähtävänä Hedvigin nimen rinnalla. + +Katseltiin ja juteltiin, naurettiin ja tehtiin pieniä näppäriä +huomautuksia muun muassa tuosta A. L. merkistä, joka Hedvigin nimen +rinnalla oli nähtävänä. Mutta kun on tavallista, että yhdestä koivun +rungosta voi löytää useitakin nimiä, niin ei kenenkään mieleen +juolahtanutkaan, että tämä olisi muuta kuin sattuma. Nuo kolme +ystävätärtä ymmärsivät alapuolella olevasta päivämäärästä, että heitä +silloin oli pidetty silmällä. He heittivät toisiinsa pikaisen, muilta +huomaamatta jääneen silmäyksen, ja Hedvigin posket sävähtivät +punaisiksi. Mutta Arvid oli lähestynyt tien varrella olevaa +kourilammikkoa ja käveli siinä alla päin pahoilla mielin, sivaltaen +poikki moniaita polttiaisia kävelykepillään. + +Lähtiessään puistosta sattuivat nuo kolme ystävätärtä hetkisen olemaan +erikseen. "A. L.", "A. L.", sanoivat sisarukset hiljaa. "Kuka on tämä +A. L.?" Samassa lähestyi Arvid ja katseli heitä kauniilla, avonaisilla +silmillään. Arvid L., mahtoiko se juuri olla hän? Tämä ajatus välähti +hennon lapsen aivoissa, lähti kevätpääskysen kevein siivin liitelemään, +lensi niin korkealle kohti taivaan sineä, että pilvien seassa saattoi +viserrellä ilojaan näiden tulematta maan päällä kenenkään kuultaviksi. + + * * * * * + +Ja talvi kului niin joutuisasti, ja kevät meni menojaan, ja kesä saapui, +tuoden mukanaan lintujen laulua, ja puki maan viheriäksi. Ensimäinen +rakkaus pääsi nyt, vieraista silmäyksistä saastumattomana, kahteen +nuoreen sydämeen asumaan. Hedvigissä se asui syvänä, totisena ja +puhtaana, Arvidissa voimakkaana ja palavana. Olisiko hän ehkä Hedvigille +kuiskannut jonkun sanan rakkaudestaan? Se oli kuitenkin tarpeetonta. +Hedvig huomasi kyllä, että Arvid rakasti häntä. Ja Arvid puolestaan, hän +tunsi selvästi, että Hedvig olisi tahtonut henkensäkin uhrata +herättääkseen hänessä mitä jaloimpia, mitä ylevimpiä ajatuksia; päivä +päivältä hän yhä enemmän näki, kuinka rakkauden voima kehitti tuota +vielä äsken niin lapsellista tyttöä suurisieluiseksi naiseksi, jota maan +kuona ei tohtinut tahrata. + +Sinä ensimäisen rakkauden pyhä aamuhetki, kuinka katseletkaan, rikkaana +viattomuudesta ja kauneudesta, kirkasta taivasta kohti, kunnes sinutkin +maan sumut kätkevät niiden aarteiden joukkoon, jotka ne ovat anastaneet +ja ikuisiksi ajoiksi itselleen pidättäneet. + + * * * * * + +Tässäkin alkoi tuo vanha juttu ihmissielun heikkoudesta. Nuorelta, +suositulta ylioppilaslaulajalta olivat lakitieteelliset opinnot hitaasti +edistyneet eikä hänellä ollut tarmoa irroittaumaan seuraelämän +hauskuuksista, erittäinkin kun nämät tarjosivat hänelle mitä +otollisimpia tilaisuuksia tapaamaan sitä tyttöä, jota hän niin +lämpimästi ja avomielisesti rakasti. Turhaan koetti tyttö terästää hänen +tahtonsa voimaa, ja levottomin mielin Arvid itsekin huomasi, kuinka aika +liukui niinkuin hieta hänen kädestään. Kun vihdoin Hedvigin vanhemmat +näkivät, että nuorten mieltymys toisiinsa oli vakavinta laatua, +katsoivat molemmat aivan luonnolliseksi, että heidän välinsä täytyy +loppua, mutta kaikki oli tapahtuva ilman sanottavampaa väkivaltaa, ilman +mitään marttyyrituskia. Sentähden ei Hedvigin jalosukuinen äiti sen +enempää kummastunut, kun hänen rikas herransa ja miehensä muutamana +ehtoona, jolloin Arvid oli mitä tuttavallisimmassa keskustelussa heidän +kanssaan, hartaalla innostuksella alkoi puhua nuoren miehen todellisen +ihanasta tenorista. Ja samalla Arvidille hän hienotunteisesti tarjoutui +avustajaksi, luvaten kustantaa hänen lauluopintojansa ulkomailla, jos +hän olisi halukas heti lähtemään Milanoon, erään sikäläisen siihen +aikaan hyvin tunnetun mestarin luo. Itse hän vaan tahtoi saada +palkakseen iloa siitä, että hän tulevaisuudessa voisi esittää hänet +kotimaallensa todellisena taiteilijana. + +Arvidin oma, salaisin tulevaisuuden unelma oli nyt muuttunut melkein +todellisuudeksi, ja ketä olisi hän kernaammin tahtonut kiittää tästä +onnesta kuin oman Hedviginsä jaloa isää. Kauhistuen vastasi Hedvig +siihen ilosta loistavaan silmäykseen, jonka Arvid, kaikkea tätä +kuullessaan, häneen loi. Kylmänä ja ankarana uhkasi halla hävittää sen +tyynen tulevaisuuden kuvan, josta Hedvig rakkaudessaan oli lemmitylleen +uneksinut. + +Hänen arkoihin katseihinsa vastasi Arvid luottamuksella ja uskolla, ja +ennenkuin kevätillan keveässä hämärässä erottiin, oli arpa heitetty ja +päätös kahden ihmissydämen vastaisesta kohtalosta langennut. + +Mutta ulkona Kaisaniemen tyynessä puistossa pukeutui tuo hoikka koivu, +joka säilytti nuorten nimet, toivehikkaaseen vihreään ja kevättuuli +hyväili lempeästi sen valkoista runkoa. + + * * * * * + +Tuon hyvin tuntemansa koivun juurella tapasivat Hedvig ja Arvid toisiaan +samana päivänä, jolloin Arvidin piti lähteä kiireiselle, pitkälliselle +matkallensa laulun maahan. He olivat jo tytön vanhuksille uskoneet +rakkautensa ja vastaukseksi heiltä saaneet ystävällisiä hymyilyjä. +Seitsemäntoista ja yhdeksäntoista vuoden vanhat! Ja rakas lapsi oli +saanut ottaa vastaan niin monta iloista hyväilyä, niin ilahduttavia +neuvoja odottamaan tulevaisuudelta onneansa; hän ei siis voinut muuta +kuin luvata vanhemmilleen olla vastoin heidän tahtoansa rupeamatta +kirjeitä vaihtamaan Arvidin kanssa, jonka nyt häiritsemättä pitäisi +uhrata kaikki voimansa taiteelleen. + +Tuolla koivun juurella he heittivät hyvästit toisilleen. Rakkaudesta +liikutettuna antoi Hedvig hänen tietää, minkä ankkurisijan elämän +myrskyjä vastaan hänen sydämensä Arvidille ikuisesti oli varannut, ja +Arvid kuunteli häntä kuin pyhimystä, jonka esirukouksista hän oli varma. +Hedvig ei voinut pettää, sen tunsi Arvid, ja kun heidän huulensa +ensimäisen ja viimeisen kerran kohtasivat toisiansa, oli hän vannonut +vaikean valansa koettaa tulla sen naisen arvoiseksi, jota hän ihaili ja +rakasti enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Nuorten hyvästijättöä +kuunteli ainoastaan laululintuspari, joka koivun oksien sekaan oli +rakentanut pesänsä. + +Muutamia tunteja myöhemmin lähti satamasta liukumaan höyrylaiva, joka +vei laulajan kohti hänen kaukaista toivomustensa päämäärää. + + * * * * * + +Kertomuksemme voi olla lyhyt, kun on käsiteltävänämme ne surulliset +vuodet, jotka nyt meidän kerrottavaksemme, seuraavat. Arvidin kaunis, +pehmeä ääni ei ollut tarpeeksi suuri ulkomaan vaatimuksiin nähden, ja +kun hän tuli itsekin tästä yhä enemmän vakuutetuksi, laimeni hänen +intonsa, ja hänen entinen taipumuksensa elämän iloisiin puoliin alkoi +yhä enemmän herätä. Sammumattomalla hellyydellä palasivat kuitenkin +hänen ajatuksensa lemmityn luo kotimaahan. Kun ne kolme vuotta, joiden +kuluessa hänen suosijansa oli häntä runsaasti avustanut, alkoivat lähetä +loppuansa, heittäytyi hän hurjasti huvitusten ansoihin, ja 22 vuoden +ikäisenä huomasi hän elämänsä olevan jo puoleksi häviön partaalla. Hänen +tunnonvaivojensa ja katumuksensa, hänen murtuneen itseluottamuksensa ja +hänen tahtonsa voimattomuuden yli kohosi Hedvigin enkelinpuhdas kuva +päivä päivältä yhä korkeampana, yhä saavuttamattomampana. Ah, hän ei +tiennyt, että kuta syvempään hän vajosi, sitä korkeammalle liiteli +Hedvig kohti taivasta, jotta laupias Jumala kuulisi hänen rukouksensa +hänen rakkaansa onnen puolesta. + +Vihdoin palasi Arvid kotimaahan. Hänen isänsä oli sillä välin kuollut ja +hänen äitinsä lukuisine lapsineen joutunut puille paljaille. Helsinki +oli kovin muuttunut, kun Arvid tarpeellisimmankin puutteessa sinne +palasi. Useimmat hänen vanhoista tovereistaan olivat jo jättäneet +yliopiston, eikä kukaan täällä kiinnittänyt huomiotansa +epäonnistuneeseen, lauluäänensä menettäneeseen taiteilijaan. Hänen +entinen suosijansakin otti hänet, tosin kohteliaasti ja surkutellen, +mutta huomattavan kylmästi vastaan. Hän tarjoutui kuitenkin, kun he +erosivat, antamaan Arvidille tilapäisen apurahan, kuitenkin niin +vähäpätöisen, että ainoastaan pakottava hätä ja toivo päästä Helsingistä +pois saattoi Arvidin ottamaan sen vastaan. + +Hänestä tuntui mahdottomalta uudestaan ryhtyä lakitieteellisiin +opintoihinsa. Sellaisen ohjelman kaikkia edellytyksiä puuttui häneltä. +Hänelle ei ollut enää mitään pelastuskeinoa tarjona, ja hän päätti, +tahdonvoimansa viimeisten jäännösten tukemana, heittäytyä yhteiskunnan +meren syvyyteen. + +Hän vapautti nyt lyhyellä kirjeellä, jolle hän koetti antaa kylmän +muodon, mutta jossa kaunis jälkikaiku hänen entisestä rakkaudestaan +vielä soi, Hedvigin uskollisuudenvalastaan ja katosi Helsingistä, +ilmaantuakseen muutamaan tuntemattomaan maaseutupaikkaan. Siellä otti +hän suomalaisen nimen ja antautui puotipalvelijan toimeen. Sisällinen +levottomuus vei hänet kuitenkin paikasta toiseen ja väkijuomilla koetti +hän nukuttaa sitä jäytävää tuskaa, josta hän ei koskaan päässyt +vapaaksi. Lasi tuli hänen uskolliseksi kumppanikseen moneksi pitkäksi +vuodeksi ja vei hänet askel askeleelta yhä syvemmälle kurjuuteen, yhä +synkempiä kohtaloita kohti. Joskus hän vielä unissaan saattoi nähdä +nuoruutensa rakkauden valoisan haamun, mutta päivällä hän aina karkoitti +tämän kuvan mielestään. + + * * * * * + +Mutta lempeänä ja tyynenä jatkoi Hedvig elämänsä kulkua, tuntematta +ensinkään mielen katkeruutta häntä kohtaan, joka hänen kohtaloonsa oli +sekaantunut. Rakkaus on voimakkaampi kaikkea muuta maailmassa, ja Hedvig +siunasi sitä hetkeä, jolloin tämä voima ylhäältä oli laskeutunut hänen +rintaansa asumaan ja suonut hänelle kykyä kaikkeen hyvään. + +Arvidista hän oli vaan kuullut, että hän murtuneena oli palannut +Italiasta, ja hymyilyllä, jota eivät enkelitkään voi unohtaa, luki hän +sen kirjeen, jolla Arvid päästi hänet valastansa vapaaksi, valasta, jota +Hedvig ei kaiken maailman aarteidenkaan hinnalla tahtonut unohtaa. +Arvidin sanoista hän huomasi, että hän yhä edelleen oli hänelle rakas, +ja sen uskon nojalla hän tahtoi vaeltaa läpi elämän, rukoillen hänen +puolestaan niin kuin äiti rukoilee kaukaisessa maassa sairastavan +lapsensa puolesta, jota hän ei voi toivoa enää saavansa nähdä. + +Niinä kolmenakymmenenä vuotena, joita tämä kertomus koskee, tapahtui +Hedviginkin elämässä paljon huomattavaa. 27 vuoden ikäisenä jäi hän +isättömäksi, ja muutamia vuosia myöhemmin vei kuolema häneltä äidinkin. +Hän oli nyt melkoisen omaisuuden riippumaton haltija ja oli sentähden +tilaisuudessa haihduttamaan elämänsä tyhjyyttä hyödyllisellä ja mielensä +mukaisella toiminnalla. Kuinka mielellään olisikaan hän tahtonut ojentaa +nuoruutensa ystävälle sisarellisen pelastavaa kättä, mutta hänen +uutterat tiedustelunsa eivät vieneet ystävän kohtaloiden jälille. Hän +näki, että Arvid tahtoi olla häneltä salassa. Ehkä hän jo lepäsi +tyynessä tuntemattomassa haudassa. Mitä sitten, hän eli hänen +rukouksissaan, siinä sydämessä, johon hän oli virittänyt rakkauden +puhtaan liekin palamaan, eikä hän olisi edes uskaltanut Herramme eteen +astua, ell'ei hänellä sylissään ollut puhtaana hänen henkensä. + +Hedvig oleskeli vuodet umpeensa maatilallaan, jonka lukuisat +alustalaiset runsaimmassa määrässä niittivät hedelmiä hänen +hyväntekeväisyyslaitoksistaan, mutta jonkun kerran kesäaikaan pistäysi +hän pikimmältään Helsingissä. + +Silloin vei tie hänet vanhastaan tutun koivun juurelle, joka nyt oli +kasvanut tanakaksi ja jykeväksi ja jonka karkeasta kuoresta ainoastaan +hänen tottunut silmänsä saattoi erottaa nuo epäselvät kirjaimet, jotka +kerran piirrettiin puun valkeaan, sileään runkoon. Vuodet olivat +painaneet leimansa niin hyvin siihen kuin häneen itseensäkin, mutta +molemmat säilyttivät uskollisesti yhteistä muistoansa nuoruuden +iloisilta kevätpäiviltä, eivätkä lukeneet niitä talvia, jotka sen +jälkeen olivat luntansa sataneet. + + * * * * * + +Harhaillessaan maaseudulla asusti Arvid kesällä 1890 muutaman +peninkulman päässä Helsingistä eikä hänellä ollut enää mitään syytä +vastustaa haluansa vielä kerran nähdä sitä kaupunkia, missä hän ennen +oli elänyt onnellisimmat päivänsä. + +Helsingissä ansaitsi hän elatustansa tilapäisellä kirjoitustyöllä, +kirjoitti puhtaaksi joitakuita arkkeja, kun sen hyväksi näki, laati +jonkun valtakirjan taikka sepitti jonkun kirjeen Lapinlahden kulmilla +sijaitsevien työväen asuntojen asukkaille, jossa paikassa hän itsekin +asui vuokralla. Hänen siisti käytöksensä sai hänen suosijansa antamaan +anteeksi hänen huolettoman herrasmiespukunsa kuten myöskin yhden ja +toisen humalan, joka hänen oli onnistunut saada. + +Tuli sitten tuo kauhistuttava hirmumyrsky, joka mainittuna kesänä 28 +päivänä elokuuta jälkeen puolen päivän suuremmoisen voimakkaana kulki +meidän seutujemme yli, hirmuisella tavalla hävittäen maamme eteläosissa +puistoja ja metsiä. Koko seuraavalla viikolla ei puhuttu muusta kuin +hirmumyrskyn tuhoista, ja sen mukaan kuin sanomalehdet kuvailivat sen +hävitystöitä kaupungin eri paikoilla, riensi kansa itse omin silmin +katsomaan niitä. + +Kun Arvidkin vihdoin kuuli tarkemmin kerrottavan, miten myrsky oli +raastanut vanhaa Kaisanientä, oli hänestä kuin sisällinen voima olisi +vetänyt hänet sinne. Hoikka koivu, kirjaimia rungossa, kuvastui elävänä +hänen muistossaan, ja hän koetti hymyillen poistaa tätä lapsellista +muistoa mielestään. Eräänä kauniina päivänä iltapuolella valtasi hänet +taas salaperäinen levottomuus, hän pisti viinapullon taskuunsa ja +arveli, että hän saattoi sen tyhjentää yhtä hyvin Kaisaniemessä kuin +kotinurkassaan. + +Astuessaan tuohon hänellekin muistorikkaaseen, rauhaisaan puistoon ja +nähdessään korkealle kasvaneita puita maahan kaatuneina taistelukentällä +surmansa saaneiden soturien kaltaisina vetääntyi hän takaisin, +säikähtäen surullista näköä. Hänestä näytti kuin olisi hän katsonut +takaisin entisyyteensä kaikkine murtuneine toiveineen, mitättömiksi +käyneine aikomuksineen, lakastuneine, hävitettyine, rikki revittyine +ajatuksineen ja tunteineen. + +Niin, hirmumyrsky oli tuhonnut hänen sielunsa, sen huomasi hän nyt niin +hyvin. Tämä hävitetty puisto on vielä uudesta syntyneenä luonnon +lempeästä helmasta nouseva, mutta sielunsa muistot hän on vievä mukanaan +hautaansa. + +Kuta kauemmin hän puistossa käveli, sitä julmemmalta hänestä hävitys +näytti. Hän tunsi itsensä enemmän kuin konsanaan vanhaksi ja murtuneeksi +katsellessaan hirmumyrskyn tuhoamaa nuoruusaikansa puistoa. + +Hitain askelin mennessään tunnettujen koivujen luokse näki hän nämä jo +pitkän matkan päästä kaatuneina, isomman puun juurineen, toisen -- +Hedvigin koivun -- suoraan poikki parin sylen korkeudelta maasta. + +Kaksi työmiestä sahasi parast'aikaa jälkimäistä koivua tyvestä poikki. + +Arvid istahti kumoon puhalletun puun rungolle ja seurasi ääneti työn +menoa. + +Miehillä näytti olevan kiire, ja pian oli koivu poikki sahattu, jonka +jälkeen he mittasivat noin kahden kyynärän pituisen kappaleen +poistettavaksi rungosta. + +Arvid oli huomaavinaan, että se kappale, jota työmiehet alkoivat sahata +erilleen, juuri oli se paikka, johon Hedvig ja hän muinoin olivat +nimensä piirtäneet. + +Hän meni lähemmäksi ja katseli runkoa. Kas, siinä hän saattoi vielä +heikosti erottaa merkit + + H. A. A. L. + 18 3/9 60 + +Vapisevalla äänellä hän kysyi lähimpänä seisovalta työmieheltä: +"minkätähden te mittasitte juuri tuon kappaleen? Mitä tuolla mahdetaan +tehdä?" + +"En tiedä", vastasi mies, "herrain tuumilta tämä näyttää. Noin tunti +sitten tuli tänne eräs vanha rouva ja lupasi meille kymmenen markkaa, +jos me sahaisimme hänelle tämän kappaleen kukkaruukun alustaksi. Niinpä +niinkin, kellään ei siihen ole oikeutta, mutt'ei maistraattikaan tuon +koivunkannon tähden köyhdy, ja onhan kymmenen markkaa kaunis raha. Hän +lupasi tuoda sen meille kello 1/2 6; mitähän kello nyt mahtaa olla?" + +Arvid kuunteli niinkuin unissaan. Mies jatkoi: + +"Hän matkustaa kuudenjunalla." + +Sen jälkeen ryhtyivät miehet taasen innolla työhönsä, joka pian oli +suoritettu, ja nyt he asettivat muhkean luonnollisen jalustan tien +viereen kappaleen matkaa syrjään. + +Veri oli noussut Arvidilla päähän, ja hänen kuihtuneihin, kalpeihin +kasvoihinsa kuvastui heikko ilme entisiltä päiviltä. Niinkuin kuumetta +sairastava hän horjui taaksepäin kaatuneen koivun läheisyyteen, missä +äsken oli istunut, ja peitti kasvonsa käsillään. "Se täytyy olla +Hedvig", ajatteli hän. "Olenko minä hänet jälleen näkevä? Olenko minä +tunteva hänet? Ah, minua ei kukaan enää entisiltä ajoilta tunne. +Syyskuun kolmas päivä! -- Tänään juuri ja 30 vuotta sitten." Samassa hän +kuuli ihan läheltä vienon naisäänen ja vaivaloisesti nosti väsynyttä +päätänsä. Pieni, mustiin puettu naishenkilö oli sillä välin hiljaa +lähestynyt kaatuneiden puiden taakse. + +"Kiitoksia", virkkoi hän ystävällisesti työmiehille. "Näen, että olette +pitäneet sananne. Tässä ovat teille rahat. Kiitoksia vielä kerran." + +Kevein, kiireisin askelin nainen lähestyi poikkisahattua koivunrunkoa, +joka oli käytävän varteen pystytetty. Hieno hymy, täynnä sydämellisintä +tunnetta, kirkasti hänen tyyniä, vieläkin kauniita kasvojansa, ja +käsillään hän kosketteli varovaisesti karkeata kuorta, iloisesti +kuiskaten itsekseen: "Pikku Arvid!" + +Tämä istui jäykkänä aivan kuin hänen verensä olisi jäätynyt. Hän tunsi +Hedvigin joka piirteestä, joka äänenvivahduksesta, mutta jalostuneena, +puhdistettuna ja monta kovaa kokeneena. Hän näki miesten nostavan ylös +koivunrungon ja Hedvig etunenässä poistuvan sen kanssa. Hänen povensa +alkoi verkalleen paisua, verkalleen mutta voimakkaasti. Kun viimeinen +vilahdus Hedvigistä katosi puiston puiden taakse, nousi Arvid seisalleen +ja, huitoen vapisevia käsiään, tahtoi hän ikäänkuin syrjään työntää sitä +näköä, jota oli katsellut, sekä käydä hoiperteli niinkuin juopunut +täysinäinen viinapullo taskussaan myrskyn tuhoomalle kummulle +rautatiealueen aitauksen viereen. Siellä hän paneutui pitkäkseen +kaatuneiden runkojen sekaan ja makasi aivan kuin horrostilassa. + +Hetken kuluttua kuului lähtövihellys läheiseltä rautatienasemalta. +Jäntevänä, kuin jos olisi koonnut viimeiset voimansa, nousi hän +istumaan. Koko hänen olentonsa ilmaisi odotusta, mitä jännittävintä. +Juna lähestyi vielä hitaasti, ja se tuli, lisäten vauhtiaan, yhä +lähemmäksi. Se riensi hänen ohitsensa, hänen istuessaan pirstottujen +puiden seassa, ja hän heittäysi maahan, peitti kasvonsa laihoilla +käsillään ja koko hänen ruumistansa värisyttivät kouristuksen tapaiset +nyyhkytykset. + + * * * * * + +Nuori ylioppilas sattui kulkemaan Arvidin ohitse, hänen siellä niin +katkerasti itkiessään, että sydän oli vähällä haljeta. Kummastellen +ylioppilas pysähtyi ja kysyi, osoittaen tyhjää pulloa miehen jalkain +juuressa: "Oletteko juovuksissa, mies?" Arvid pidätti itkunsa ja +katsahti nuorukaista. Pää oikean kätensä varassa vastasi hän: + +"Se oli äsken täynnä; viinan olen kaatanut tähän hävityksen maahan." + +Suuremmalla myötätuntoisuudella kuin äsken kysyi ylioppilas taas: +"Sanokaahan oletteko kipeä, niin haen teille apua." + +Jotakin jaloa ilmaisi Arvidin raukea katse, kun hän vastasi: "Olen nyt +jo parantunut!" + +Sitten hän nousi seisomaan, pyyhki käden selällä kyyneleet silmistään, +asettui taasen muutamalle puunrungolle istumaan ja virkkoi: "Olette +nuori ja ylioppilas, niinkuin minäkin 30 vuotta sitten olin. Minä +kaipaan veljeä, jonka kanssa saisin puhua. Jos tahdotte, nuori herra, +kuulla hämärää eloni tarinaa, niin istukaa, ja minä olen oleva teille +kiitollinen siitä hyvästä, että olette minua kuunnelleet, kun sydämeni +on liian täynnä, voidakseni kestää yksin-oloa." + +Ylioppilas istuutui, ja hänen kasvoihinsa kuvastui hämmästystä puhuva +ilme. Arvid selitti hänelle, avomielisesti ja yksinkertaisesti, mitä jo +tiedämme hänen elämästään siihen katkeraan hetkeen asti, jona hän +jälleen näki Hedvigin. + +"Hän mainitsi hiljaa nimeni", lisäsi Arvid epäröiden, "kun hän kajosi +koivunrunkoon. Minusta oli, kuin hän siunatulla kädellään olisi +kajonnut, heikkoon, syntiseen sydämeeni, ja silloin puhkesivat tunteeni +ilmiliekkiin." + +Arvid nousi seisomaan, katsahti merkitsevästi ympärilleen ja kysyi +rohkeasti, mutta samalla arvokkaasti nuorelta ylioppilaalta: +"Tunnetteko, herrani tämän paikan työnjohtajaa ja tahdotteko saattaa +minut hänen luoksensa?" + +Ylioppilas ojensi kätensä Arvidia kohti, mutta tämä ei kiinnittänyt +huomiotansa siihen. Sanaakaan virkkamatta he molemmat menivät +työnjohtajan luo, ja tämä käski Arvidin seuraavana aamuna, kirveellä ja +lapiolla varustettuna, saapua työhön puistoon. + +Arvid kiitti ja kääntyi pois mennäkseen. Ylioppilas oli häntä +seuraavinaan, ja kun he olivat moniaita askelia astuneet, kysyi +nuorukainen, eikö hän nyt, tietäessään että hänen muistonsa oli +Hedvigille rakas, vielä kerran kunniakkaana miehenä ajatellut tulla +häntä tapaamaan. + +Arvid seisahtui, hänen kasvonsa lensivät ihan punaisiksi, hän huoahti +syvään ja lausui vakavakatseisena: "Kentiesi tuhlaajapojan tavoin, +etsien äitinsä kotia, siunatakseen häntä ja antaakseen hänen kiittää +Jumalaa rukouksen ja rakkauden voimasta." + +Sitten tarttui Arvid ylioppilaan käteen, puristi sitä voimakkaasti, +nyökäytti päätään hänelle jäähyväisiksi ja katosi puiden taakse. + + * * * * * + +Tuon omituisen tuttavuuden viehättämänä meni ylioppilas seuraavana +aamuna Kaisaniemen puistoon. Hän näki Arvidin innokkaasti puuhaavan +koivun kimpussa, koivun, jonka runkoon nimet olivat piirretyt. +Huomatessaan nuorukaisen Arvid nosti iloisesti lakkiansa ja lapiollaan +osoittaen rakkaan puun juuria, hän huudahti: + +"Kaikki on sujuva hyvin! Juurineen päivineen! Juurineen päivineen! Siten +saadaan uutta maaperää, jossa uudet siemenet itävät." + + + + +Toteutuvia ennustuksia + + +I + +Oli perjantai, kaunis sydänkesän päivä alkupuolella 1880-lukua. Ekkerön +tullikamarin edustalla olevalta laiturilta nähtiin vanhan eukon +vaeltavan askelin, jotka ilmaisivat tottunutta jalankävijää, Marsundiin +vievää maantietä myöten. Hän oli vähäistä ennen saapunut +ahvenanmaalaisella aluksella Ruotsista, ja, vaikkapa hänen täysin selvät +kirjansa eivät olisikaan sitä sanoneet, olisivat jokunen kirjava pikku +esine hänen yksinkertaisessa puvussaan sekä hänen sysimustat silmänsä ja +tumma ihonsa kertoneet, että hän oli mustalainen, tavaton vieras +Ahvenanmaalla. Hän kulki kuitenkin oikeilla asioilla ja aikoi, vaikkapa +vaan muutamia kruunuja lakkarissa, pyrkiä aina Sortavalan seuduille +saakka sopiakseen siellä asuvain heimolaistensa kanssa hänelle tärkeästä +perheasiasta. + +Päästyään salmen poikki jatkoi hän matkaansa itäänpäin kenties vielä +rivakammin, ja vasta parisen tuntia taivallettuaan hän asettui istumaan +yksinäiseen ja varjokkaaseen paikkaan tien varrella levätäkseen +hetkisen. + +Silloin kuului iloinen ja meluava seurue lähestyvän viulun soidessa ja +muutamain ilolaukausten pamahdellessa. Siinä kulki hääsaattue kaikessa +komeudessaan vanhuksen ohitse, kun hän kyyristyneenä pensaan taakse +terävin katsein silmäili nuorta morsianta, joka täydessä juhla-asussa, +korkea kruunu päässä, koristettuna kiillekullalla ja keinotekoisilla +kukkasilla, ajoi saaton etupäässä komean sulhasen vieressä, joka +Ahvenanmaan tavan mukaan oli noutamassa häntä kotitaloonsa vihkiäisille. + +Kohta kun saattue oli kadonnut näkyvistä, palasi vanhus syvästi huoaten +lepopaikalleen tien varrella ja näytti vaipuvan mietteisiin, joista +hänet kuitenkin pian herättivät syrjästä lähenevät iloiset äänet. + +Kolme ihan nuorta tyttöä, jotka olivat käyneet lähimmässä talossa +katsellakseen siellä morsiussaaton lähtöä, palasi nyt lapsellisesti +puhellen ja ilakoiden. + +Tultuaan lähemmäksi ja huomatessaan, että tiepuolessa istuva vanha +nainen oli mustalainen, vaikenivat he heti ja silmäilivät arasti +toisiaan. + +Mutta kokenut mustalainen, joka ei tahtonut päästää käsistään hyvää +tilaisuutta pienen ansion saamiseen, tervehti tyttöjä kohteliaasti ja +ystävällisesti sekä arveli heille sattuneen onnellisesti, sillä jos +tahtoivat tietää kohtalonsa, niin ei hän ikipäivinään voisi sitä +varmemmin ennustaa kuin nyt, jolloin hän juuri oli saapunut vieraaseen +maahan, ja tässä tien varrella, missä ei kukaan vielä ollut astunut +morsiussaaton jälkien yli. + +Tytöt tosin pysähtyivät, mutta väittivät, etteivät he uskoneet +ennustuksiin eivätkä myöskään tahtoneet tietää vastaisia kohtaloitaan. +Vanhuksen jatkaessa ystävällistä puhettaan alkoivat tytöt epäröiden +katsella toisiaan, silmäsivät varovasti kaikille tahoille ympärilleen +sekä kuiskasivat muutamia sanoja keskenään, jonka jälkeen antoivat +mustalaisnaiselle merkin seuraamaan heitä kappaleen matkaa metsään, +missä ei kukaan heitä näkisi. + +Mustalaisakka katseli ensin tarkkaan pyörän jäljet maantiellä ja seurasi +sitte heitä ääneti. Heti kun tytöt olivat pysähtyneet, otti hän +vanhimman tytön, Hannan, kädestä kiinni ja tarkasteli sen viivoja. Hanna +tulisi, niin ennusti akka, vuoden kuluessa kulkemaan yhtä koreassa +juhlapuvussa sekä vähintäin yhtä lukuisan saattojoukon seuraamana, kuin +se morsian, jonka he kaikki äsken olivat nähneet, mutta hänen matkansa +kävisi päinvastaiseen suuntaan, ennustus, joka sai toiset tytöt +hymyillen, kuiskaamaan muutamia sanoja punastuvalle ja onnelliselle +Hannalle. + +Köyhän ja kauniin Elsan, hiljaisimman noista kolmesta, tulisi, niin +sanoi vanhus, kohtalo kuljettamaan itäänpäin, ja hänetkin akka näki +koreaksi morsiameksi puettuna kulkevan pienen saattojoukon etunenässä. + +Kun sitte nuorin tyttö Henriikka, jota pidettiin rikkaimpana kaikista +kolmesta, uteliaana ojensi esiin vapisevan kätensä, tarkasti +mustalaisakka tuota rumanpuoleista tyttöä terävin, tutkivin katsein, +joka näkyi tahtovan tunkeutua tytön suuriin ihmeellisen tummansinisiin +silmiin. Kahdesti sipaisi eukko karhealla kädellään kiivaasti Henriikan +kättä ja luotuaan viimeisen tarkastavan silmäyksen käden viivoihin +työnsi käden luotaan, sanoen melkein vihaisella äänellä: "Morsiuskruunua +ette koskaan tule kantamaan, eikä jälkeäkään morsiussaatostanne ole +näkyvä maantiellä". + +Sen alakuloisuuden vallitessa, jonka nämä sanat synnyttivät tytöissä, +kurotti mustalaisakka kiireellisesti kätensä periäkseen palkan +vaivoistaan, ja saatuaan lanttinsa käänsi hän tytöille selkänsä sekä +katosi seuraavassa tuokiossa näkyvistä. Mutta vanhuksen ennustuksista +eivät nuoret puhuneet kellekään, koska heitä hävetti, että olivat +antaneet houkutella itsensä kuuntelemaan mustalaisakan lörpötyksiä. + + * * * * * + +Noin vuosi sen jälkeen osui tieni Ahvenanmaalle, jonka kirkolliset +muistomerkit kiinnittivät mieltäni. Sitä paitsi olin viehättynyt kansan +elämästä. Suurempiin juhliin talonpoikaiskodeissa saavuin sentähden +usein kutsumattomana vieraana, ja otettiin minut aina kohteliaasti ja +ystävällisesti vastaan, niinkuin on tapana näiden saarien säädyllisten +asukasten kesken. + +Eräänä iltana -- oli taas perjantai, tuo tavallinen ensimäinen hääpäivä +Ahvenanmaalla -- matkustin Getan pitäjässä ja huomasin äsken +pystytettyjä "juhannusriukuja" erään erittäin hauskan näköisen talon +veräjällä. Korkeat riuvut, joiden jokaisen latvaan oli kiinnitetty hento +kuusi, sinne tänne ripustetut kirjavat huivit ja saalit sekä +juhlapukuisen rahvaan, ajopelien ja hevosten täyttämä pihamaa kertoivat +kyllin selvästi, että hääjuhlaa parhaillaan vietettiin. + +Käskin kyytimiehen pysähyttää hevosensa veräjän edustalle ja astuin itse +pihalle, jossa isäntä tuli minua vastaan sekä kohteliaasti pyysi jäämään +katselemaan, kuinka nuoriso huvittelihen. Hänen poikansa oli tänään +tuonut kotiin vaimokseen kunnollisen ja hyvän tytön, ja koko suku oli +ilolla vastaanottanut nuoren ja iloisen Hannan, joka minuunkin teki +hyvän vaikutuksen mustassa, hienossa puvussaan ja koreassa +morsiuskruunussaan. + +Kun minä häävieraiden joukossa tapasin useita, joihin olin vähäistä +ennen tutustunut naapuripitäjässä, ja koska nuoret juhlailossaan olivat +puheliaita, sain pian tietää salaisuuden, jonka morsian vasta tänään +oli uskonut ystävilleen, sen nimittäin, että mustalaisakka oli hänelle +vuosi sitten ennustanut, että hän vuoden kuluessa tulisi morsiuspuvussa +kulkemaan tietä länteenpäin, ja tämä oli sanasta sanaan käynyt toteen, +sillä aina sille syrjätielle saakka, joka pohjoiseen päin vei Getaan, +oli morsiussaatto kulkenut länttä kohti. + +Häätalossa ihmeteltiin suuresti ennustuksen toteutumista ja puhuttaessa +tästä ja muista ennustuksista selveni, että oli ollut kolme tyttöä, +jotka olivat antaneet mustalaisakan ennustaa itselleen. Yksi näistä, +köyhä ja kaunis Elsa oli, kuten oli ennustettu, todellakin muuttanut +itäänpäin Sundiin, jossa häntä piti kuten omaa lastaan se isäntäväki, +jota hän palveli, mutta ei mitään oltu vielä kuultu niistä +vaatimattomista häistä, joita mustalaisakka oli hänelle ennustanut. +Päinvastoin kuului Elsa, joka oli liian heikko palvelemaan, jo kekriksi +palaavan köyhään kotiinsa. + +Tällä tavoin sain tietää tämän kertomuksen alussa mainitun, maantien +varrella sattuneen pienen kohtauksen, mutta kolmannesta tytöstä, joka +oli kättään katsottanut, oli mahdoton saada morsianta kertomaan edes +vähintäkään, vaikkapa kuinka koetettiin häntä houkutella ilmaisemaan +asiaa. Mainittiin arvaillen yhtä ja toista, myöskin "rikasta +Henriikkaa", niinkuin tyttöä vielä nimitettiin, vaikka hänen isänsä +useitten onnettomuuksien kautta oli menettänyt melkein koko omaisuutensa +ja nyt eleli vaimonsa ja kuuden lapsen kanssa pienehköllä tilalla. +Mutta tämänkin arvaamisen väitti morsian jyrkästi vääräksi. Lopulta kun +luultiin päässeen totuuden perille, ja nuoret yleisesti ja varmasti +väittivät erästä tyttöä, jolla ei ollut mitään koko asian kanssa +tekemistä, tuoksi todelliseksi "kolmanneksi" niistä, joille oli +ennustettu, nähtiin yhtäkkiä iloisessa piirissä solakan tytön, jolla ei +ollut niin säännöllisiä kasvonpiirteitä kuin ahvenanmaalaisilla +ylimalkaan, mutta jolla oli paljoa sielukkaampi katse kuin minkä +tavallisesti siellä kohtaa, astuvan morsiamen luo ja kiertävän +käsivartensa tämän vyötäisille. + +Se oli Henriikka. Vähän hämillään ja punastuen sanoi hän yrittäen +jotenkin onnistuneesti leikkiä laskemaan: "Ja tässä on kolmas -- hänestä +tulee vanha piika, joka ei koskaan ole kantava sellaista kaunista +kruunua kuin Hanna, ja jonka morsiussaatto ei ole jättävä vähintäkään +jälkeä maantielle." + +Oli jotakin väkinäistä siinä leikillisessä äänenpainossa, jolla nuoren +tytön ystävättäret ikäänkuin lohduttaen sanoivat: "Henriikasta muka +tulisi vanha piika" -- mutta vanhan isännän ääni siihen sijaan kaikui +iloiselta, kun hän kääntyneenä poikiin päin huudahti reippaasti: +"Pitäkääpäs huolta siitä, pojat, ettette anna hyvästä Henriikastamme +tulla vanhaapiikaa, ja ruvetkaamme nyt piiritanssia hyppimään, niin +menemme Henriikka ja minä piiriin, jotta hän itse saa valita armaansa." + +Vilkas nuoriso muodosti heti piirin vanhan isännän ja Henriikan +ympärille, mutta ennenkuin piirileikki ennätti alkaa, ajoivat pihaan +kääsit, joissa oli myöhästyneitä, rakkaita sukulaisia Sundista. +Piiritanssista ei tullut mitään, mutta sen asemasta alottivat soittajat +reippaan "neliaskelisen" suuressa tuvassa, jonne nuoriso nyt kiiruhti. + +Illan kuluessa tervehtivät Sundista saapuneet vieraat morsianta tämän +lapsuuden ystävättäreltä Elsalta. Hänen rintatautinsa oli osoittautunut +pitkälle kehittyneeksi keuhkotaudiksi, ja viime sunnuntaina oli hänet +laskettu maan poveen. Koska isäntäväki hänestä piti, oli hänelle annettu +kauniit ja valkoiset käärinliinat ja myrttiseppele päähän, niinkuin sopi +Kristuksen morsiamelle. Oli myös pantu pieni myrttikruunu hänen +arkulleen, jota kaikki tuon pienen talon asukkaat olivat saattaneet +hautaan. + +Siten toteutui toinenkin ennustus, vaikkapa aivan odottamattomalla +tavalla. Elsan nuoreen muistoon yhdisti nuoriso tästä illasta alkaen +yleisesti ennustuksen Henriikan vastaisesta kohtalosta. Ennustajan +sanoja vastaan ei auttanut ponnistella, se oivallettiin, ja kun +Henriikan poissaollessa puhuttiin hänestä, sanottiin häntä ainoastaan +"vanhaksi piiaksi", ensin leikillä ja sitte tottumuksesta, ja +täydellisesti luottaen ennustuksen totuuteen. Joskus sattui +Henriikka itse kuulemaan nuo pilkalliset sanat, ja ken voisi +kummeksia, että ne kävivät ikäänkuin hieman kipeästi tuon ainoastaan +kahdeksantoistavuotiaan tytön sydämeen. Lämpimällä ja lempeällä +katseella silmäili hän kuin ennenkin lapsuuden ystäviä, jotka kyllä +pitivät hänestä, mutta hän rupesi vähitellen karttamaan nuorten seuraa +-- hänestähän tulisi vanha piika. Mitä tekemistä hänellä oli nuorten +joukossa? + + +II + +Siirrymme muutamia, vuosia ajassa eteenpäin. On huhtikuu 1886. Kevät oli +tullut tavattoman aikaseen Uplantiin, jossa kuljeskelin paikasta toiseen +oppiakseni tuntemaan erittäinkin maakunnan kirkkojen taidehistoriallisia +muistomerkkejä. + +Viimein halusin saada järjestää muistiinpanoni, ennenkuin jatkoin +matkaa, ja silloin aloin arvella, että viivähdän jossakin kohdin tässä +rauhallisessa seudussa, missä viihdyin erinomaisen hyvin. Totta +puhuakseni oli kai haluni oikeastaan saada täysin nauttia ihanasta +keväästä, joka kiirehti verhoamaan metsät ja maat vihreään vaippaansa ja +huokui niin tuoreelta ja iloiselta, kuin ikuinen nuoruus olisi ollut sen +helmassa. + +Minulla oli onni matkassa. Osuin Odensalan pappilaan, joka mielestäni +oli ihanteellinen pappila, ehkäpä juuri siksi, että se sillä kertaa ei +oikeastaan ollutkaan mikään -- pappila. Paraikaa kuluviksi armovuosiksi +oli se nimittäin vuokrattu kansakoulunopettajalle, joka perin +ystävällisine ja hauskoine perheineen asui alakerrassa, kun taas +armovuodensaarnaajan ja minun hallussani oli koko yläkerta. + +Pastori oli sivistynyt, miellyttävä ja iloinen nuori mies, pohjaltaan +vakava, ja mikä parasta, hänet huomasi aina samaksi, niinhyvin +arkielämässä kuin saarnatuolissa ja rippikoulussa, jota tähän aikaan +pidettiin ja joka pidätti hänet kirkossa kaikkina arkipäivinä aamupuolen +päivää. + +Kirkko ja pappila, kevätvehreiden korkeain puiden ympäröiminä, olivat +ainoastaan viidenkymmenen askeleen päässä toisistaan, ja kun pastori +lopetti rippikoulun, saavuin minä kirkkoon, jonka hurskaita vanhoja +maalauksia minä mieltymyksellä katselin. Jolloinkulloin, kun oletin +rippikoulun oppilaitten jo poistuneen, satuinkin tulemaan kesken +opetusta ja kuulustelua, ja sain silloin mitä kauniimman käsityksen +nuoresta opettajasta, joka oli hyvä ja ystävällinen kaikkia nuoria +kohtaan niinkuin vanhempi, kokeneempi veli. + +No, sehän ei kuulu tähän, mutta selittää kenties sen seikan, että minä +parissa viikossa niin helposti perehdyin kaikkiin paikkakunnan +ruotsalaisiin oloihin, jotka minussa herättivät mielenkiintoa. Nuori +pappi ikäänkuin aavisti ne kysymykset, joihin muukalainen kulloinkin +halusi saada vastauksia, ja johti itsestään puheen niihin. Varsinkin oli +keskustelu valaisevaa ja hupaista erinomaisen hauskasti aterioidessamme +isäntäväen parissa, ja pian tunsin olevani perheen jäsen. Olin mukana +heidän käydessään vierailulla naapuritaloissa, ja samoilin heidän +kanssaan maita ja mantereita, missä sinivuokot jo kaunistivat +mäenrinteitä sekä kevään esikot ja corydalis loistivat siellä täällä +lehdoissa ja kedoilla, leivojen iloisesti viserrellessä sinitaivaalla ja +pienen Svartsjön lammen päilyellessä kirkkaana ja sinisenä lehti- ja +havumetsän muodostamissa puitteissaan. + +Eräänä päivänä -- se oli perjantai ja huhtikuun 9 päivä -- kertoi +ruotsalainen ystäväni, että hän seuraavana päivänä tulisi vihkimään +nuoren palvelustytön, joka oli Suomesta kotoisin, ja reippaan +ruotsalaisen pojan, joka oli ollut renkinä, mutta jolla nyt oli torppa +Svartsjön puolella. Minä, joka jo olin tottunut olemaan mukana +talonpoikaisissa ristiäisissä pappilassa ja vihkiäisissä kirkossa, sekä +maahanpaniaisissa kirkon muurien ulkopuolella, en kiinnittänyt suurta +huomiota uutiseen. + +Rippikoulu päättyi samana päivänä, ja nuoret laskettaisiin sunnuntaina +ripille, jonka tähden minä lauvantaina saatoin millä ajalla hyvänsä +käydä kirkossa, missä niin mielelläni oleskelin. + +Oli iloista hälinätä sinä lauvantaina kirkossa: nuoret työskentelivät +innokkaasti koristaakseen temppelin vehreillä seppeleillä, +katajanhavuköynnöksillä ja paperikukkasilla sekä niin monilla +suuremmilla ruukkukasveilla, kuin naapuritaloilla oli lainata. Ja tuo +kaunis maalaiskirkko näytti jo oikein juhlapukuiselta. + +Yhtäkkiä huomasin nuorten iloisen hälinän taukoavan, käännyin kuoriin +päin katsomaan keksiäkseni syytä äänettömyyteen. Niin, he olivat kaikki +kokoontuneet kuoriin. Siellä seisoi ystäväni pappi ja siellä polvistui +morsiuspari, jonka saattona oli ainoastaan kaksi nuorta miestä, +silminnähtävästi ylkämiehen veljiä. + +Morsian, niin, hänhän oli varmaan Suomesta kotoisin, arvelin minä ja +siirryin vähitellen kuoriin päin, missä vihkimätoimitus samassa päättyi. + +Morsian oli puettu yksinkertaiseen mustaan hameeseen ja hänellä oli +ainoastaan muutamia kukkia hiuksissa. + +Pienen saattueen kulkiessa sivuitseni sattui morsian juuri nostamaan +silmänsä ja minä näin tyynen ja onnellisen hohteen sielukkaassa, +tummansinisessä silmäparissa, jonka varmasti tiesin joskus ennen +nähneeni. Seurasin poistuvia, ja kun he hetkiseksi pysähtyivät +kirkkomaalle, astuin heidän luokseen. + +Niin, nuori morsian oli "rikas Henriikka" Ahvenanmaalta, hän oli tuo +"vanha piika", nyt ainoassaan 20-vuotias ja onnestaan käynyt +kauniimmaksi. Hänkin tunsi heti minut ja kertoi muutamin sanoin kahden +viime vuoden vaiheet. + +Kodin niukka toimeentulo oli pakottanut hänet hakemaan palvelusta, ja +kun hän melkein koko Ahvenanmaalla jo oli tunnettu "vanhan piian" +nimellä, piti hän parempana muuttaa Ruotsiin. Hän tuli ensin +Norrteljeen, ja oli hänellä siellä se onni, että kunnollinen +talonpoikaisemäntä Odensalasta pestasi hänet. Samassa talossa palveli +Kalle Petteri renkinä. Nuoret alkoivat pitää toisistaan, isäntä auttoi +tuota kunnon poikaa saamaan torpan Svartsjön tuolta puolen, ja nyt +olivat he vihityt ja aikoivat metsän halki kulkea pieneen hauskaan +tupaansa, jonka hän mielellään olisi tahtonut näyttää minulle, mutta +koska minä nyt olin aikeessa jättää rakkaan Odensalan, niin eihän se +käynyt päinsä. + +"Mutta", sanoi Henriikka iloisesti ja veitikkamaisesti hymyillen, +ojentaessaan minulle kätensä jäähyväisiksi, "jos herra kotimatkallaan +Suomeen joutuu kulkemaan Ahvenanmaan kautta niin tervehtikää siellä +kaikkia ystäviä ja tuttavia minulta ja sanokaa, että voitte todistaa, +että ennustus sanalta sanaan kävi toteen: Henriikka ei koskaan kantanut +morsiuskruunua päässään eikä yhtään jälkeä näy maantiellä hänen +morsiussaatostaan -- sillä Kalle Petteri ja minä ja hänen veljensä +astumme metsän halki kotiimme." + +Hänen katseensa oli kauniimpi kuin koskaan ennen, kun hän iloisesti +nyökäytti jäähyväisiksi -- ja minä näin nuoren pariskunnan seurueineen +reippaasti poikkeavan metsään, missä sinivuokkoja ja kevään esikkoja +loisti kevätauringon paisteessa. + + + + +Hyvällä tuulella + + +Olemmehan yksimielisiä siitä, että voi päivänsä hauskemminkin viettää +kuin istumalla varsinkin talvisaikaan rautatievaunussa Tampereen ja +Seinäjoen välillä, ellei matkusta vanhojen tuttujen seurassa. Meistä +kärsimättömistä suomalaisista, niin hitaita kuin muuten olemmekin, +tuntuu juna kulkevan armottoman hitaasti, vaikka koko edellisenä päivänä +olemme omalla hevosellamme nytyytelleet korkeintaan 8 peninkulmaa. Ja +vaikka ympärillämme olisikin puoli tusinaa mukiinmenevää muuta +matkustajaa, istumme ja mökötämme, samalla tapaa kuin edellisenä päivänä +reessämme, jossa me huokailimme yksinäisyyttämme. Seurusteleminen ei +juuri kuulu suomalaisiin avuihimme; kohtelias sana, ystävällinen katse +on tuhlausta, kun on kysymys oudoista ihmisistä. Niin oli laita silläkin +matkalla, jolla seuraava pikku tapahtuma sattui. + +Maisema oli ylimalkaan hyvin yksitoikkoista, teillä näkyi vain +aniharvoin ihmisiä ja liikettä tuskin ensinkään. Kaikki henki +hiljaisuutta, ulkona oli yhtä hiljaista kuin vaunuissa. + +Kun vihdoinkin olimme päässeet Myllymäelle ja siellä avanneet suumme +syödäksemme hiukan, saimme jatkaa matkaamme pohjoiseen päin. + +Olimme kaikki kohtalon yhteen tuomat matkustajat vaunussa jälleen +paikoillamme. Ei kukaan ollut eksynyt pois eikä uusia tullut lisää. +Tuossa istui vanhanpuoleinen rouva ketunnahkakapassa, joka jo pitkälle +matkalle kodikkaasti tuoksui kamfertille. Hänen pyöreitä sormiaan +koristi puolisen tusinaa sormuksia ja hän näytti tietävän että oli +jotain varakkaannäköistä hänen ulkonaisessa ihmisessään. Hän muuten ei +ollut ollenkaan epämiellyttävä, tuo hyvä rouva lämpimässä päähineessään, +mutta kun hän oli vaiti, ei kenenkään juolahtanut mieleen puhutella +häntä. + +Hänen lähimpinä naapureinaan oli keski-ikäinen nainen, joka koko matkan +oli koettanut nukkua, ja jota onnistumatonta yritystä hän vieläkin +jatkoi, ainoastaan silloin tällöin kädellään sivellen täyteläistä +matkalaukkuaan ja hiukan tarkkaavasti silmäillen kahta nuorta tytärtään, +jotka hajamielisesti lukivat, toinen uutta, puoleksi aukileikattua +kirjaa, toinen vanhempaa, sidottua. + +Kauimpana vaunun toisessa osastossa istui nuoren nuori ylioppilas, joka +oli ujon näköinen ja koetti puolustaa oloansa seurassa -- itsepäisesti +tutkimalla sinikantista luentovihkoa. + +Kuudentena olin minä itse; vaitiolo oli velvollisuuteni ja +kansallisominaisuuteni. + +Näin saavuttiin ensin Inhan ja sitten Ostolan pienille asemille. Lyhyet +pysähdykset. + +Ostolassa kuului ääniä junasillalta. + +Vaunun ovi lensi auki. Keppihevonen pitkän varren päässä pisti ensinnä +päänsä esille, kantajansa seuraamana. + +Se oli lihavanläntä, suurikasvuinen, kuuskymmenvuotias herrasmies +supiturkissa ja majavannahkalakissa. Ystävällisellä katseella, aivan +kuin olisi juhannusilta ja kokkotulet palamassa, joitten läheisyydessä +kahvipannut porisivat, katseli hän taakseen noin 17-vuotiaaseen tyttöön, +nähtävästi tyttäreensä, joka seurasi häntä kantaen koko joukon pienempiä +matkakaluja. Tytär vastasi ukon iloiseen silmäykseen säteilevällä, +ystävällisellä katseella, joka antoi hänen terveille, vaikkei erittäin +kauniille kasvoille hyvin viehättävän ilmeen. + +Tuskin päästyään ovesta lausui vanhus jyrisevällä bassoäänellä, jossa +kumminkin oli koko joukko silmäin ystävällisyyttä, "no nyt sitä +lähdetään kruunun parasta kyytiä. Onhan sulla kaikki tavarat mukanasi, +Liisaseni? Täällähän on hyvää tilaa. Jos herrasväki suvaitsee? Istu sinä +tuohon tyttöseni, niin saan turkkini ja itseni tälle sohvalle." + +Reippaasti riisui hän turkkinsa, istuutui mukavasti ja seuramiehen +tavoin, käänsi sydämiä voittavan katseensa kultasormuksia kantavaan +rouvaan ja sanoi: "Olipa hauska nähdä vaunussa näin paljon väkeä. Seuraa +sitä elämässä tarvitaan. Niinkuin näet, Qvinta, on meillä oikea onni +tänään. Tämä on minun tyttäreni, yksi kotini hempukoista. Vai niin, +nuori armollinen neiti suvaitsee hymyillä", jatkoi hän kääntyen +vilkkaasti sen nuoren neidin puoleen, joka luki puoleksi leikattua +kirjaa. "Ehkäpä nimelle Qvinta? Mutta se on todellakin hänen nimensä, +vaikka me tavallisesti kutsumme häntä Liisaksi. Mutta nimihän ei asiaan +vaikuta; kuta useampia sitä parempi, silloinhan niitä voi vaihdella sen +mukaan kuin päivä on kaunis tai pilvinen, herrasväki matkustaa kai +Seinäjoelle saakka. Me seuraamme ainoastaan Töysään. Vietämme huomenna +hääpäivää -- Tertian, kolmannen tyttäreni, nimittäin. Hän on huomenna +ollut neljä vuotta naimisissa ja asuu neljän peninkulman päässä +Töysästä." + +Yhy--yhy, ryki hän nauraen. "Niin se sattuu. Hänen miehellään, joka +omistaa pienen tilan siellä, on samat alkukirjaimet kuin suurella +Nordenskiöldillämme: A. E. N. Se on oikein totta, mutta hupaista se on. +Hän kävi käräjiä Pietarissa ja voitti, ja sitten sai hän koko jutusta 5 +ruplaa 90 kopeekkaa, kopeekat venäläisissä postimerkeissä, jotka eivät +edes olleet käytettyjä." + +Ja taas hän ryiskeli ja nauroi samalla kertaa niin herttaisesti, että +tuli melkein kevätilmaa koko vaunuun. + +Katseet eivät enää karttaneet toisiaan, ujo ylioppilaskin pani +luentovihkonsa, kumminkin vielä avonaisena, viereensä penkille, sillä +välin kuin hänen katseensa huomaamatta kääntyi Liisan nuorekkaisiin +kasvoihin, jotka kuoppaposkineen ja teeskentelemättömine lämpöineen +iloisissa silmissä, olivat kääntyneet puheliaaseen isään, ilman että hän +silmänräpäystäkään näkyi toivovan tämän puheliaisuuden lakkaavan. Eikä +semmoinen toivomus olisi hyödyttänytkään, sillä ennen kuin kukaan meistä +muista sai mitään sanotuksi, jatkoi vanhus, yhtä ystävällisesti, mutta +hiukan himmentyneellä bassoäänellä: + +"Tyttäreni Tertia on ollut hyvin sairaana, keuhkokuumeessa, mutta on nyt +aivan terve ja tulee kai hänestä kohta yhtä reipas kuin ennenkin, kunhan +liha ja voimat ennättävät palata. Nyt hymyilee toinenkin armollinen +neiti! Se on kai nimelle Tertia! Neiti näkyy ymmärtävän latinaa ja +sitäpaitsihan meitä tässä on kolmekin miehenpuolista, jotka voimme +suomentaa latinaiset laskusanat. Jumala antoi rakkaalle vaimolleni ja +minulle ensimäisen lapsemme, pikkuisen tyttöpalleroisen, 24 vuotta +sitten syyskuun 24 p:nä, Elisabetin päivänä. Ja sen päivän mukaan sai +hän nimensä. Ja kun se nyt oli ensimäinen lapsi, ja minulla aina on +ollut hiukan rakkautta oppiin, niin annoimme hänelle sitä paitsi nimen +Prima, Prima Elisabet, sehän sopii hyvin. Kolme vuotta myöhemmin tuli +kaksi pikku tyttöä samalla kertaa tuomaan vielä enemmän päivän +paistetta Pöllyvaaraan, se on tilani nimi, ja kun nimi Elisabet oli +rakkain, minkä me tiesimme, nauroimme me, vaimoni ja minä, ja annoimme +kahdelle pikku enkelille saman nimen, mutta siten että toisesta tuli +Secunda Elisabet ja toisesta Tertia Elisabet. Ja Tertian luo me nyt +olemme matkalla, Qvinta, minä ja keppihevonen", lisäsi hän nauraen niin +että ilontunne alkoi vallita vaunussamme. + +"Noh, latinaiset laskusanat, niin kauniita kuin ovatkin, kuulustavat +hiukan pakanalliselta, vaikka Vöyrin pastori, joka kastoi lapset, +hyväntahtoisesti ei pannut vastaan, ja sen vuoksi sai toinen uusista +tulokkaista muuttaa nimensä Eliiseksi ja toinen Betyksi, se sopii niin +hyvin", jatkoi hän yhä innostuneempana kertomaan, "kun molempain nimi +oli Elisabet." + +"Sitten tuli neljäs, rakas tyttäremme Qvarta, joka nyt on 19-vuotias. +Sama leikki taasen. Mutta hänen arkinimensä laadimme "Elisabet" nimen +toisesta ja neljännestä tavuusta ja saimme mitä koreimman: Lisbet, jota +kaikki pitävät hyvin näppäränä. Se kuulustaa niin tanskalaiselta. Ja +sitten Qvinta Elisabet, tämä pikkuinen tässä, joka on ikään kuin kvintti +sydämeni viulussa ja joka nyt on saanut lähteä vanhan isänsä kanssa +hääpäivän viettoon A. E. N:n luo; hänelle me valitsimme toisen ja +kolmannen tavun, ja sattui niin hauskasti, että niistä saimme nimen +Liisa!" + +"Ja kun rakas vaimoni ja nämä sydänkäpyseni ovat ympärilläni, en kaipaa +mitään maailmassa. Ne hemmoittelevat minut ihan pilalle, niin että +väliin on oikein vaikea olla. Mutta lysti meillä on, lystin ehkä +Elisabetin päivänä, kun koko "viitoseni" nimipäivä vietetään samalla +kertaa, ja se on samalla huokeaa, vaikkakin silloin on suuret kalaasit +ja tanssitaan aamun koittoon saakka." + +Qvinta hymyili ystävällisesti isälleen meidän kaikkien yhtyessä hänen +sydämelliseen nauruunsa. Junan vihellys ilmoitti meidän saapuvan +Töysään. Ukko puki nopeasti turkit ylleen, Qvinta kokosi tavaransa ja +iloisina niinkuin tullessaan, sanoivat he meille jäähyväiset. Viitaten +keppihevoseen, jota hän huolellisesti kantoi kainalossa, virkkoi ukko: +"Tämä on Tertian pojalle, pikku Primukselle, Primus Natanaelille, kuten +hänen nimensä äidinisän mukaan on. Jääkää hyvästi, hyvät naiset ja +herrat, hupaista matkaa ja kaikkein nöyrin kiitos hauskasta seurasta." + +Nuo iloiset, koruttomat ihmiset olivat sulattaneet jäykkyyden +suomalaisesta rautatievaunusta ja vanhoina tuttavina katselimme vaunun +ikkunasta ukkoa, jota hänen molemmat tyttärensä saattelivat ja jota +vastaanottamassa oli sekä A. E. N. että Primus Natanaelkin. + +Tuo ujo ylioppilas, joka jo aikoja sitten oli pistänyt luentovihkon +taskuunsa, oli hänkin vähitellen lähennyt meidän puolta vaunusta ja +istuutui nyt junan taas lähtiessä liikkeelle sille paikalle, josta +Qvinta oli lähtenyt, vaikka hän ujona pysytteli sohvan reunamalla. + +"Kukahan oli tuo puhelias, iloinen herra, joka niin sydämellisesti +nauroi", ihmetteli matkalaukkua vaaliva rouva. + +"Ja kuinka miellyttävän ja vaatimattoman näköinen tuo nuori neiti Qvinta +olikaan", huudahtivat hänen tyttärensä kääntyen ylioppilaaseen. + +"Mikä olikaan hänen maatilansa nimi?" mietti sormusniekka rouva. + +"Niin, minkä niminen se oli?" kysyimme me muutkin. + +Silloin kohottihe ylioppilas pari tuumaa paikaltaan ja lausui punastuen: + +"Pöllyvaara". + +"Niin, Pöllyvaara, niin se oli", muistimme me muutkin samassa, ja kun +"Pöllyvaara" nyt oli saanut tuon nuoren miehenkin huulet aukenemaan, +puhelimme siitä lähtien kaikki kuten ainakin hyvät naapurukset +Seinäjoelle asti. Tuntui nyt niin hauskalta, kun ei oltu enää yhtä +vakavia, sillä olimmehan juurikään nähneet, kuinka helposti iloinen ja +tyytyväinen mieli voi levittää rattoisia lahjojaan ympärilleen +oudoillekin matkatovereille rautatievaunussa. + + + + +Ison sisaren häät + + +Pieni älykäs, selväjärkinen kahdeksanvuotias Roopetti asui vanhempain +sisarustensa kanssa äidin ja isän luona pienellä arentitilkulla, noin +kolme kilometriä pikkukaupungista. Nähdessään miten kovakouraisesti isä +kohteli kahta vanhempaa veljeä pienimmästäkin viattomasta +poikamaisuudesta, jota he jonkun kerran salaa harjoittivat, huomasi +Roopetti paraaksi esiintyä mallikelpoisen tottelevana ja siivona +poikana, jonka vuoksi hän pääsikin tutustumasta isällisen kurin kaikkeen +kovuuteen. Mutta kun hän oli ihan varma, ettei isän silmä riittänyt +kaikkialle ja ettei juoruttaisi hänen leikeistään, antoi hän isän poissa +ollessa vilkkaalle, reippaalle luonnolleen täyden vallan, ja +naapuritorpan Juosepin, ikäisensä uskollisen toverin kanssa laski hän +talvi-iltana hämärässä jyrkimpiä mäkiä, jolloin toverukset antoivat +äänensä kuulua, minkä kerkesivät. + +Isän jälleen kotiutuessa istui Roopetti hiljaa ja ääneti kuten +tavallisesti suuressa tuvassa, tekemättä mitään ja ikävissään +kuunnellen suuren seinäkellon hitaita nakutuksia, kunnes yö ja +nukkumatti vihdoin tulivat, tuoden mukanaan unia hauskoista +temmellyksistä, joissa hän oli nähnyt muitten poikain kaikessa +vapaudessa vitsaa pelkäämättä hyörivän. + +Ja sitten hänen vanhempi, jo täysikäinen, kaunis ja herttainen sisarensa +joutui kihloihin toisen paikkakunnan rikkaan kauppiaan kanssa, joka +matkoillaan oli tutustunut tyttöön. Häitä ei vietettäisi morsiamen +köyhässä kodissa, vaan komeasti ylkämiehen kustannuksella vieläpä pienen +kaupungin seurahuoneessa. + +Ilonväreet karsivat Roopetin selkärankaa ja sydän tykytti levottomasti, +mutta hän oli yhtä vakaisen näköinen kuin ainakin kuullessaan +ihmeellisiä kertomuksia hääkomeudesta. Ja vihdoin koitti hääpäivä, jota +hän levottomuudella viikkokausia oli odottanut, sillä hänkin saisi olla +mukana -- sen oli sisar luvannut. Ukkosen isku oli sen vuoksi isän lyhyt +tuomio, että Roopetti, koska vielä on lapsi, ei saa olla mukana +hääilossa. Ja sitä tuomiota kotona ei kukaan voinut muuttaa, sen kaikki +tiesivät. + +Roopetti parka! Hänen pieni sydämensä kouristui surusta; kyyneleet +täyttivät rinnan ja kurkun, kun hän ulkonaisesti tyynenä istui tuvan +penkillä, mutta kyyneltäkään hän ei päästänyt silmään, ja paraansa +mukaan koki hän salata sanomattoman katkeraa pettymystään. Koko maailma +oli hänestä musta ja seinäkellon vitkalliset napsaukset tuntuivat +vihattavilta hänen korvissaan, kuta lähemmäksi ne antoivat hääjuhlan, +tuon suuren ihmeellisen juhlan lähetä. + +Kuinka kauniilta, jopa enkelimäiseltä hänen sisarensa näytti valkoisessa +morsiuspuvussaan harsoineen ja myrttiseppel tummilla kiharoillaan. Kun +hän kyynelsilmin salaisesti oli syleillyt ja hyväillyt pientä veljeään, +puristi tämä epätoivon voimalla hänen kättään ja piilousi musertuneena +hänen morsiusharsonsa taakse, mutta kun isä hetki sen jälkeen kulki +ohitse istui hän hiljaa kuten tavallisesti penkillään. Mutta sisällä +riehui sydänparka, ja Roopetti olisi ottanut vaikka kaikki maailman +selkäsaunat, jos hän vaan olisi voinut hiipiä hääiloihin mukaan. + +Kaikki muut lähtivät vihdoin juhlapuvuissa hääjuhlaan, mutta Roopetti +istui yksinään autiossa, pimeässä pirtissä, jossa muutamia hiiliä vielä +kimalteli takassa. Äänetönnä, itkemättä istui hän, isän ankara katse +mielessä. Ovikin oli sulettu, ettei hän voinut edes etsiä Juoseppia +suruaan jakamaan, eikä hän sitä halunnutkaan, sillä hän häpesi itseään +aivan kuin jotain hyvin halpaa ja huonoa tässä maailmassa. + +Silloin kuului äkkiä nopeita askeleita porstuasta, avain kiertyi +lukossa, ja piika pisti päänsä ovesta sanoen, että isä oli käskenyt +Roopetin tulemaan häihin sekä huolellisesti sulkemaan oven jälkeensä. +Morsian oli rukoillut hänen puolestaan. Niine sanomisineen katosi tyttö +kiirein askelin. + +Oli ihan kuin taivas olisi auennut Roopetille. Oliko se oikein totta, +että hän sai olla mukana häissä. Mutta niinhän isä oli sanonut. Pyörällä +päästään hyökkäsi hän ulos semmoisissa tamineissa kuin oli, mutta oven +hän muisti sulkea. + +Hän juoksi pimeänä, lokaisena syysiltana niin nopeasti kuin pienet +jalkansa kantoivat tuon pitkän, matkan kaupunkiin, pysähtymättä +silmänräpäystäkään henkeä vetääkseen. + +Ja hän tuli kaupunkiin, näki juhlatalon loistavan ja portaat +valaistuina. Samaa kyytiä hän juoksi portaita ylös ja aikoi hyökätä +saliin, kun ovenvartija sulki häneltä tien, työntäen hänet käsivarresta +takaisin. + +Samassa sattui hänen rakas äitinsä kulkemaan ohitse, veti poikansa +syrjään ja kuiskasi hänelle jotain korvaan sekä vei hänet +keittiöpuolelle. + +Roopetti parka iloissaan ei ollut laisinkaan muistanut pukuaan ja +pyhävaatteet olivat jääneet kotia. Tässä hän nyt seisoi avojaloin +huonoimmissa arkitamineissaan, jalat liassa ja vaatteet märkinä +sateesta. Eihän häntä voitu viedä hääsaliin! + +Mutta Roopetti sai kumminkin olla mukana sisarensa häissä. Hän sai istua +suuressa keittiössä, jonne äiti ja pikku sisko sekä morsian kaikessa +komeudessaan tuon tuostakin tulivat onnellisen Roopetin luo, tuoden +hänelle makeisia ja leivoksia ja hilloa ja ensimäisen samppanjalasin +hänen elämässään. + +Roopetti oli kuin taivaassa. Hänen kirkkaat silmänsä paloivat ilosta, +antaessaan loppumattomalla ruokahalulla leivoksen toisensa jälkeen +kadota suuhunsa ja mahtavasti verottaessaan makiais- ja hedelmälautasia. +Ja kun vanhanpuoleinen, hyvänluontoisen näköinen vahtimestari kulki +ohitse kantaen sikarilaatikkoa, kasvoi hänen miehuutensa tunne niin, +että hän juoksi vahtimestarin jälkeen ja kohoten varpailleen otti +kourallisen hienoja polttoaineksia, pistäen ne riemuiten karkean +takkinsa taskuun. + +Kuten kaikki muukin ilo maailmassa loppuivat sisarenkin häät kerran, ja +pikku Roopetti marssi avojaloin kotia, muistellen kuin unissa kaikkea +hyvyyttä, mitä hän tuosta ihmeellisestä keittiöstä oli nähnyt +kannettavan hääsaliin. + +Aikaisin seuraavana aamuna, kun syyskuun aurinko nousi kultaisen +kirkkaana ja koko luonto oli ikään kuin nuortunut eilispäivän sateen +jälkeen, ajoi Roopetti uskollisen toverinsa Juosepin kanssa samoissa +vaatteissa, joissa hän eilen oli esiintynyt hääjuhlassa, lehmänsä +metsään. + +Ja kun Roopetti oli ennättänyt kertoa ystävälleen kaikki mitä hän muisti +ihanasta hääillasta ja kun he olivat päässeet syvälle metsään, veti hän +taskustaan eilisen saaliinsa, hienot sikaarit. + +Tuntijan ryhdillä kääntelivät ja katselivat paimenpojat +havannasikariansa, purasivat pään suuhunsa sekä vetivät haikuja kaikin +voiminsa, lehmäin ammuessa ja pureskellessa harvakseen kasvavia +ruohonkorsia. + +Mutta pojat seisoivat hajasäärin vastakkain käden typykät lanteilla ja +irvistelivät toisilleen savupilvien läpi. Nyt olivat hekin kerran +herroja, vaikkakin avojalkaisia ja hurstivaatteissa, mutta onnellisempi +ja ylpeämpi oli tuskin kukaan satujen kuninkaan pojista. + + + + +"Syntistä elämää" + + +Eräässä maamme rannikolla sijaitsevassa läänin pääkaupungissa asui +onnellinen keski-ikäinen pariskunta, joka aina oli yksimielinen elämän +suurissa kysymyksissä sekä yhteisesti harrasti jokapäiväisiäkin asioita. +Ja kun mies, ollen taitava voimistelunopettaja, oli vakuutettu +voimistelun tärkeydestä ja arvosta terveyden ylläpitäjänä, rupesi hänen +rakas vaimonsakin yhtä lämpimästi ihailemaan tätä oivallista sielun ja +ruumiin terveenä pitämisen taitoa. Tämän tähden harjoitettiinkin tuossa +yksimielisessä ja onnellisessa kodissa vapaita liikkeitä määrätyillä +kellonlyömillä. + +Mutta tähän sopusointuiseen kotiin tunkeutui äkkiä rauhanrikkoja, komea +soittoaliupseeri, joka oli voittanut perheen uskollisen, monivuotisen +palvelustytön, kelpo Hannan rakkauden. Hanna puolestaan tietenkin oli +upseerinsa sydämen täydellinen valtiatar. Hän oli tosin rakastettuansa +hiukan vanhempi, mutta hänellä oli kelvollisimman perheenemännän +taipumuksia. Hän oli vielä sangen pulskannäköinen, ja hänellä oli +postisäästöpankkikirja, johon kirjavia "arvomerkkejä" oli kertynyt yhä +useampia vuosi vuodelta. Koreita olivat nuo merkit, niin arvelivat sekä +soittoniekka että Hanna istuessaan usein selailemassa tuota arvokasta +kuvakirjaa. Heilläkin oli sama maku ja katsomus, mikä talossa muutenkin +oli vallitsevana. + +Tietenkin oli herrasväki, voimistelunopettaja rouvineen, koko +naimapuuhaa vastaan, mutta kun Hanna itsepintaisesti vetosi oikeuteensa +perustaa soitannollinen koti, täytyi herran ja rouvan perääntyä, mutta +kuitenkin sopivat he kaikessa ystävyydessä niin, ettei Hanna menisi +vihille, ennenkuin hän kotipaikoiltaan oli onnelliselle perheelle +hankkinut yhtä kelvollisen ja uutteran palvelustytön kuin hän itse oli. + +Ja tämä asia luisti sukkelasti, oikein presto prestissimo, kuten +soittoniekka lausui, ja Hanna hymyili ja ajatteli pappia. + +Kun uusi tyttö, Kristiina oli hänen nimensä, oli taloon saapunut, +kuulutettiin kihlatut. Mutta odottaessaan seppelettä ja kruunua, jakeli +Hanna runsaasti opetusta vastatulleelle maalaistytölle, joka ei koskaan +ennen ollut oleskellut herrastalossa, mutta kuitenkin osottausi +vikkeläksi ja näppäräksi, jos kohta kaupunkilaistuumat eivät vielä +oikein tahtoneet mahtua hänen käsityspiiriinsä. + +Viikon kestäneen yksityisopetuksen jälkeen päätti Hanna, että Kristiina +saisi alkaa harjoitella sisäkön tointa. Hänen ensi tehtäväkseen +määrättiin aamukahvin vieminen herrasväelle. + +Kunnollisesti kammattuna ja siististi puettuna nosti Kristiina, kuten +Hanna oli neuvonut, varovaisesti kahvitarjottimen käsivarrelleen, avasi +hiljaa saliin vievän oven ja astui sisään, mutta jäi hämmästyksestä ihan +kuin kivettyneenä seisomaan, niin kummallinen oli näkö, joka häntä +siellä kohtasi. + +Keskellä salia, selin Kristiinaan seisoi tukeva pariskunta, herra ja +rouva vieretysten, valkeissa, sangen keveissä aamutamineissa kädet +kupeella. + +Korkealla äänellä ja pitkäveteisesti lausui herra pari käsittämätöntä +sanaa, jonka jälkeen molemmat aivan verkalleen notkistivat polvensa +ulospäin ja melkein vaipuivat maahan. Ikäänkuin jonkun näkymättömän +koneiston vaikutuksesta he kohosivat hiljalleen, tahdissa varpailleen, +kunnes taas seisoivat suorina kuin kynttilät, mutta yhä edelleen kädet +kupeella. + +Enenevällä hämmästyksellä katseli maalaistyttö, seisoen lumottuna +paikallaan, noita ikäihmisiä, joita hän oli luullut niin siivoiksi. Pari +kolme kertaa he uudistivat tuollaisen "syntisen elämän", mutta silloin +herra taasen korotti äänensä ja huusi omituisesti venyttäen kaksi sanaa, +joilla oli se vaikutus, että molemmat valkoiset haamut yhdellä kertaa, +aivan kuin olisivat olleet yksi ainoa ihminen, kääntyivät ympäri ja +asettivat käsivartensa ja säärensä niin hirvittäviin asentoihin, +vasemmat ulottimet kauheasti jännitettyinä taaksepäin, ja oikeat +uhkaavasti eteenpäin, puristivat nyrkkinsä onnetonta tyttöraukkaa kohti, +joka tästä niin säikähti, että tunsi itsensä melkein pahoin voivaksi. +Hän laski luotaan tarjottimen lähinnä olevalle pöydälle niin kiivaasti, +että kahvikannu kaatui, ja niin juoksi hän kovasti huutaen ovesta ulos +keittiöön, jossa hän itkien huusi hämmästyneelle Hannalle: "Herra ja +rouva ovat tulleet rutihulluiksi molemmat! Jollen olisi karannut ulos, +niin he olisivat hyökänneet minun niskaani. En kuuna päivänä enää mene +heidän luokseen." + +Hanna oli pahemmassa kuin pulassa, ennenkun sai yksinkertaisen +maalaistytön älyämään, että herrasväki tällä tavalla aamupuhteella +hulluttelee säilyttääkseen terveytensä puoliseksi. Mutta kun hetkisen +kuluttua herra ja rouva täysissä tamineissa ja, mikäli Kristiina voi +käsittää, päänsä puolesta jotenkin selvenneinä, astuivat keittiöön ja +hymyillen lohduttivat Kristiinaa kahvitarjottimen onnettoman kohtalon +johdosta, tointui hän taas sen verran, että lakkasi itkemästä, istahti +tuolille, pani kädet rinnan yli ristiin ja vaipui mietteisiin. Huomata +saattoi kuitenkin, ettei kohtaus vielä ollut hänelle täydellisesti +selväksi käynyt. + +Samassa pistäysi soittoniekka iloisen näköisenä hänelle vallan tuttuun +keittiöön, ja saatuaan kuulla syyn tuohon sekamelskaan, joka ritardando +uhkasi sekaantua hänen aikeihinsa, virkkoi hän hilpeästi: "Ja tuopa nyt +oli jotakin! Sillä tavalla kasarmilla voimistellaan joka päivä. Tule +tänne, Hanna sinä, joka myöskin tempun tiedät!" + +Ja nytpä vasta voimistelua syntyi! Ihan samalla tavalla kuin herra hän +komensi: "polviasento ulospäin!" ja silloin vajosivat kyökkipiika ja +soittoniekka maahan ja liehahtivat siitä jälleen pystöön sekä tekivät +ihan samoja polviliikkeitä, kuin Kristiina äsken oli nähnyt herrasväen +salissa tekevän. Tämä katseli salavihkaa noita uusia hassuttelijoita, +mutta mitä hän silloin ajatteli kaupunkilaisista, ei hän koskaan ole +antanut kenenkään tietää. + +Ja sitten komensi aliupseeri: "Jalka-asento eteenpäin -- käsivarret +eteenpäin!" ja niin joutuivat molemmat samaan asentoon, jota Kristiina +oli niin kauheasti säikähtänyt. + +Tämäpä oli vasta voimistelua! Herra ja rouva nauroivat katketakseen +kihlattujen voimisteluharjoitukselle, katsellessaan soittajaa pitkässä +sinellissään ja Hannaa kyökkiesiliina edessään. + +"Näin meidän pitää joka aamu tehdä uudessa kodissamme", virkkoi +soittoniekka. "Niinpä kyllä", arveli Hanna, "terveyden ylläpitämiseksi!" +Kesken tuota sydämellistä naurua, joka nyt seurasi, nousi Kristiina +nokka kenossa paikaltaan, sieppasi pyyhinliinan ja meni, harmissaan +tiuskuen: "ett'et häpeä, Hanna!" suoraa päätä saliin poistamaan jäljet +siitä hävityksestä, jonka hän, koettaessaan ensi kerran tuossa +jumalattomassa kaupungissa toimia sisäkkönä, oli aikaan saanut. + +Siellä palvelee Kristiina vielä tänäkin päivänä ensimäisessä paikassaan, +ollen iloinen ja tyytyväinen, aivan kuin kaiken elinaikansa olisi +voimistelusalissa asustanut. + + + + +Kirjojen jouluyö + +Fantasia + + +Eräs nuoruuden ystävä kertoi minulle kerran seuraavan jutun, jonka hän +sanoi kokeneensa eräänä jouluiltana muutamia vuosia sitten ja jonka hän +salli minun kirjoittaa muistoon, toivoen kuitenkin, etten sitä kutsuisi +unelmaksi, kuten aikomukseni oli, vaan kernaammin näyksi. Mutta viimein +myönsi hän, että hänen mielikuvituksensa toisinaan on hyvin vilkas ja +tekee hänelle kepposia, jotenka lopulta sovimme siitä otsakkeesta, mikä +luetaan tässä ylempänä. Ja nyt annan sananvuoron hänelle aina +kertomuksen viimeiseen riviin asti. + + * * * * * + +Olin vähää ennen joulua saapunut Helsinkiin, kertoi hän, ja asianhaarain +pakosta täytyi minun jäädä sinne joulunpyhiksi, mikä oli minusta hyvin +vastenmielistä. Ajan kuluksi ja varsinkin saadakseni jouluaaton kuta +kuinkin kulumaan olin hankkinut itselleni uutta joulukirjallisuutta sekä +myöskin yliopiston kirjastosta lainannut vanhan, oivallisen pienen +kirjan urkujen soitosta -- kuten tiedät, olen suuresti urkujen soittoon +innostunut ja ihastunut. -- Ja niin tuli jouluaatto. + +Jotta et muuttaisi hyvää ajatustasi maustani, tahdon muistuttaa, että +haluttomuudella ja tuon tuostakin pakosta haukotellen lueskelin noita +tuoreita kypsymättömiä joulutuotteita, kuin raakulat toistensa +kaltaisia, ilman omaperäisyyttä ilman mielikuvitusta, -- joka, kuten +äsken sanoit, on heikko puoleni -- käyttäen kieltä, joka milloin hoippuu +sinne tänne, milloin mennä viilettää yhtä epäkauniisti ja +huolimattomasti kuin moni nainen polkupyörällä. Mutta ehkäpä en ollut +onnistunut kirjojen valinnassa, varsinkin mitä erääseen novelliin tulee, +joukossa vaateliain ja pisin; se oli todellakin vähällä minut kerrassaan +tuskastuttaa. + +Vähän väsähtyneenä huonosta henkisestä ravinnosta pyysin +hotellihuoneeseeni puolen pulloa samppanjaa, jouluaaton kunniaksi, +heittäysin sohvalle ja kävin käsiksi rakkaaseen ystävääni, vanhaan +urkukirjaan, joka oli sama kappale -- tunsin sen omituisen ruudukkaasta, +vanhanaikuisesta merkkisiteestä -- sama kappale, josta nuorempana kerran +olin ammentanut hyviä tietoja. + +Tälläkin kertaa huvitti minua teos ja johti ajatukseni sinne tänne +maailmalle, katedraaleihin ja basilikoihin, linnankirkkoihin ja +maalaiskirkkoihin, joita muistellessani mieleeni johtui matkamuistelmia +monenlaisia. Tyhjensin lasini ja muistin kotiväkeni ja monta muuta +rakasta ystävää ja huomasin vihdoin ihmeekseni, että jouluaatto oli +loppuun kulumassa -- oli kohta puoliyön aika. + +Oli kuin vanha ystäväni, urkukirja, olisi huomannut samaa, sillä jo pari +kertaa oli se yrittänyt putoamaan kädestäni. Mutta minua huvitti vielä +kysyä siltä neuvoa muutamista pikkuasioista. + +Silloin löi kello 12. + +Kohta sen jälkeen kuulin jonkun huoneessani heikolla äänellä huoahtavan: +"Kuinka ikävää!" + +"Mitä asiaa?" pääsi huuliltani, samalla kun mukavasta asennostani +kohousin puolittain istumaan ja loin silmäyksen ympärilleni huoneeseen. +En nähnyt ketään. + +"Kuinka ikävää" toisti sama hento ääni. "Tämäkin jouluyö taas menee +minulta hukkaan." + +Nyt huomasin selvästi, että sanat lähtivät kädessäni olevasta kirjasta, +eikä sinua ihmetyttäne, että hiukan outo mieliala minut valtasi. + +"Tiedättehän, hyvä herrani", jatkoi kirja, "että kuolleiden sallitaan +lyhyeksi aikaa herätä jouluyönä. Silloin lähtevät he hautuumailta ja +kulkevat lähimpään kirkkoon, missä he urkujen hiljaa soidessa +kuljeskelevat toisiaan tervehtien ja muistellen maallista elämäänsä, +kunnes ensimäinen aamuvartio kutsuu heidät takaisin lepopaikkaansa. +Myöskin meillä kirjoilla on oma hautuumaamme, suuret kirjastot[1], ja +myöskin meille suopi lempeä sallimus eloa muutamiksi lyhykäisiksi +hetkiksi jouluyönä, jolloin saamme pitkään, väsyttävästi +paradeerattuamme kirjahyllyllä liikkua ja tervehtiä toisiamme. Silloin +olemme ainoastaan kirjoja ilman tuota monesti petollista kirjailijanimen +mallikaapua. Omien ja kumppaniemme silmien edessä on silloin ainoastaan +sisällyksemme, selvänä ja todenmukaisena, sisällys ihka semmoisenaan +ilman mitään harhaan saattamisen halua. + +[1] "Mikä on kirjasto. Ihmishengen hautausmaa." Z. T. + +-- Kas, tämä kuuluu omituiselta, tulin vihdoin sanoneeksi ja tunsin +itseni todellakin huvitetuksi omituisesta jouluvieraastani. -- Eikä +kukaan ole teitä yllättänyt jouluyönä, vaan ehkäpä ei ihminen voisi +nähdäkään teidän henkivaellustanne kirjastojen saleissa? + +"Luulen että hän voisi meitä nähdä, pimeässä nimittäin, mutta jos siellä +olisi valoa, häikäisisi hänen silmiään täydellisesti kullanhohtavat +kirjailijanimet, jotka jouluyönäkin loistavat hyllyillä. Mutta -- tähän +asti ei ole yksikään ihminen eksynyt jouluyönä hiljaiselle +hautausmaallemme. Oi, herrani -- virkkoi kirja liikuttavasti -- mehän +olemme tuttavia vanhastaan, ja minä tiedän että Te vähän pidätte +minusta, oi, viekää minut sinne vielä tänä yönä. Myöskin viime +jouluyönä olin lainassa, ja minua oikein vapisutti eilen, kun minut +otettiin alas hyllyltä. Enhän tiedä, millainen sisällykseni nyt enään +on. Teidän turkintaskunne on niin tilava ja lämmin. Pistäkää minut sinne +ja viekää minut elämään pari tuntia! Vielä ei ole liika myöhästä." + +-- Mutta Tehän ymmärrätte -- siinä oli jotain niin rehellistä ja +sivistynyttä tuon vanhan kirjan äänessä, että olisi ollut vaikea häntä +*sinutella*, -- mutta Tehän käsitätte, etten voi millään päästä +kirjastoon keskellä yötä. + +"Tulkaa vain, hyvä herrani, rukoilen sitä. Kun minä olen mukananne -- +minullahan on kannessa hautuumaamme leima ja hyllyllä olevan +hautapaikkani numero -- ei mitään vaikeutta tule olemaan." + +-- No olkoon menneeksi, vastasin minä, otin turkin päälleni ja kirjan +varovasti pöydältä, jonne olin sen asettanut, ja pistin sen taskuuni +lausuen hieman hämilläni: "Teidän luvallanne." + +Seuraavassa tuokiossa olin kadulla. + +Kiirein askelin astuin kirjastoa kohti enkä ollut huomaavinanikaan +kotiin palaavia jouluvieraita, jotka tulivat vastaani, muistin +ainoastaan omaa jouluvierastani, joka lepäsi niin hiljaa taskussani. +Tunsin itseni melkein levottomaksi, niinkuin kuvailen rikoksentekijän +mielentilan olevan. + +Oli kirkas kuutamo, ja Nikolainkirkon torninkello osoitti puoli yhtä, +kun nousin kirjaston rappusia, otettuani esille kirjani ja katsottuani +varovaisesti, ettei kukaan minua huomaa. + +Samassa silmänräpäyksessä avasin minä kirjapalatsin oven äänettömästi. +Minä -- suokaa anteeksi -- me astuimme sisään, kirja liidellen +rinnallani, ja ovi sulkeutui kohta yhtä äänettömästi. + +Mitä ihmeellisin näky kohtasi meitä, kun pääsimme sisään kirjastoon, +jonka kaikki ovet olivat avoinna ja jonka korkeita, ihania saleja leppeä +kuutamo heikosti valaisi. + +Pitkissä riveissä, jotka näyttivät loppumattomilta, liiteli salista +saliin tuhansia ja yhäkin tuhansia kirjoja, kohteliaasti ja +sivistyneesti puhellen keskenään kaikilla maailman kielillä. Ne olivat +kaikki pystyssä ja kokonaan läpikuultavia. Jokaisen kirjan ylilaidasta +lähti miellyttävä viheriä valo, joka eri asteissa kävi himmeämmäksi +alempana, missä sitä kohtasi harmahtava hämähäkinverkon ja tomun +kaltainen massa, täyttäen sekin missä suuremman missä pienemmän alan +alhaalla huoneessa. + +Toverini liiteli kaiken aikaa lähelläni, nähtävästi iloisena siitä, että +sai osottaa minulle kiitollisuuttaan antamalla minulle tietoja +sellaisesta, mitä minun oli vaikea käsittää. + +"Katso", sanoi hän miellyttävällä vox humanalla, sillä urku-äänilajilla, +joka on mielestäni niin kaunis, "katso, viheriä valo kirjoissa on pysyvä +hyvä sisällys tai muuten mitä niissä on arvokasta, se, mikä on +vaikuttanut valon palveluksessa. Se, mikä on arvotonta tai mikä syyllä +on joutunut unhotukseen, on tuo harmaa kuona tuolla alhaalla." + +Me liikuimme hiljaa eteenpäin niitä leijaavia rivejä kohti, jotka +liitelivät ohitsemme lukemattomin joukoin koskematta toisiin ja +kääntämättä kertaakaan selkäpuoltansa minua kohti, niin että olisin +voinut tarkastaa, näkyikö niissä tekijän nimet. + +Kun ystäväni, urkukirja, huomasi uteliaisuuteni, sanoi hän soinnukkaalla +äänellä: "Meillehän ei tekijä merkitse mitään, sisällys on kaikki, valo +meissä on tullut korkeudesta ja nousee myöskin sinne ylös. Me tahdomme +kaikki antaa tilaa korkeammalle valolle." + +Minä katselin nyt kirjojen kauniita kiertoliikkeitä; toiset liitelivät +ainoastaan miehen korkeudella lattiassa, toiset ylempänä jopa ylhäällä +komeiden holvien alla. + +Katseeni kierrellessä pitkin parvekkeita, huomasin siellä täällä +joukottain kirjoja paikoillaan hyllyillä. Ne olivat sen näköisiä kuin +kirjat tavallisesti ovat päivänvalossa, mutta kultaus nimissä oli niin +himmeä, etten voinut niitä lukea. Minä pyysin hiljaa toverini kertomaan, +miksikä ne eivät ota osaa muitten omituiseen juhlakulkuun sekä +ilmoittamaan, mitä merkitsevät ne harmaat kirjavarjot, jotka joukottaan +häämöttävät esiin hämärästä. + +"Ne, jotka näyttävät kirjoilta päivänvalossa", vastasi hän minulle, +"ovat myöskin kirjoja ihmisten silmissä; me kutsumme niitä +makulatuuriksi. Ne eivät koskaan enään herää. Ne ovat kokonaan täynnä +kuivaa tuhkaa, eikä niissä ole yhtään sijaa valon säteelle. Arvotonta +makulatuuria! Oh, makulatuuriksi joutuu niin moni meistä, moni hyvin +aikaisin, jopa parinkin joulun perästä. -- Ja nuo harmaat varjot, ne +ovat todistettuja valheita ja häväistyskirjoituksia, ulkokultaisuuden ja +tekopyhyyden ilmeitä, joita kirjailijat itse eivät ole uskoneet, +lumpputöitä, mitkä ynnä makulatuuri ovat meidän hautuumaittemme luita, +mutta joiden vuoksi niitä kuitenkin tuon tuostakin täytyy laajentaa. Ne +muodostavat kuitenkin yhdessä nollan nideluvussa ja saavat siten vielä +kuoltuaankin valhetella ja kerskailla -- ja pysyä paikoillaan +osottaakseen mitä suuria kirja-aarteita isänmaalla on." + +Kulimme nyt erään pöydän ohitse, jossa oli läjittäin sitomattomia +kirjoja. Muutamat lehdet läpättivät ikäänkuin tuulenhenki olisi niitä +liikutellut. + +"Nuo tuossa ovat uusia tulokkaita", kuulin ystäväni sanovan. "Niitä ei +ole vielä haudattu, -- se tapahtuu vasta sitten, kun kirjansitoja on +varustanut meidät ruumisvaatteella ja meidät täällä on leimattu ja +asetettu kukin paikalleen. Sitte vasta voimme jouluyönä liikkua ja +keskustella. Tekijät elävät vielä persoonallisesti noissa tulokkaissa. +Katso miten levottomasti tuon pienen kirjan tekijä liikuttelee lehtiä. +Hän uskoo teoksensa kuolemattomaksi eikä tiedä, miten raskas +lyhkäinenkin olemassaolo on monelle kirjalle. Vasta hautauksen jälkeen +kirkastuu meidän kirjojen silmä -- ennen kuin tekijäin." + +Katselin lähemmin tuota pikku kirjaa; se oli sama, joka muutamia tunteja +ennen oli minua melkein tuskastuttanut. -- Lapsi raukka, mitä sinulla on +täällä tekemistä! ajattelin. + +"Ne saavat kohta onnellisina levätä unhotettuina, kun kuolevat nuorina", +sanoi ystäväni kauniilla äänen soinnulla, ikäänkuin aavistaen mitä +ajattelin. "Te unhotatte taas kirjan tekijän vuoksi, eikö niin!" + +Huomasin samalla pitkän kirjojen juhlasaaton hiljaa hiipivän pitkin itse +lattiaa. Ne muistuttivat harmaavelimunkkeja, niitä kun peitti paksu +tomu- ja sorakerros; ainoastaan heikko viheriä valo muodosti ikäänkuin +tonsuurin heidän ylälaitaansa. Ne olivat surullisen näköisiä ja näkyivät +ikävöivän tullaksensa makulatuuriksi, sillä raskasta oli niiden elää, +kun tiesivät, ettei heidän vähäinen arvonsa vuosisatojen kuluessa ole +vähentynyt eikä lisääntynyt. Kuulin ystävältäni, että nuo kaikki monia, +monia aikoja sitten on mainittu eräässä kirjallisuushistoriassa ja yhä +edelleen laahautuvat muitten mukana, vaikkei kukaan niitä lue, kaikkein +vähimmin nykyiset kirjallisuushistorioitsijat, jotka uudestaan ja +uudestaan kertovat, mitä niissä muinoin on kirjoitettu. Munkkiraukat, +teidän jouluyönne eivät totta tosiaan ole hauskoja! Milloin on +vapautuksen hetki koittava! Aivan, niiden päällä liiteli nopeassa +tahdissa suuri joukko pieniä, ihan pieniä kirjasia, kimmeltävän +vihreitä kuin loistomadot, ainoastaan vähän lukin verkkoa muassa, mikä +herneen muodossa pyörähteli ympärinsä. Ne olivat kaikki samannäköisiä, +ne olivat yhdessä kuin helmet helminauhassa ja nauroivat iloisesti kuin +pikku tyttöset, jotka käsikädessä kiiruhtavat koulusta helpon lukutunnin +päätyttyä. + +"Kas, meidän rakkaat, pienet almanakkamme!" kuulin kuiskailtavan +ympärilläni. + +"Niin", sanoi urkukirja, "tässähän ne ovat; ne ovat rehellisesti +palvelleet aikansa eivätkä ole koskaan tahtoneet käydä paremmasta kuin +mitä olivat, hyödyllisiä ja tosia, ja vieläkin voivat he tehdä hyötyä +vanhoilla päivillään, sen tietää historiantutkija parhaiten. Tuo pieni +herne niissä on ilmanennustukset, ja ne ovat ainoat, mikä almanakassa +oli valetta, mutta sen tiesivät kaikki edeltäpäin. + +Niiden jälestä seurasi täplikäs joukko, täplät valoa ja varjoa; jokunen +joukossa oli viheriän ja harmaan kirjavan shakkilaudan näköinen. Ne +näkyivät itse ilkkuvan olemassa oloaan, mutta ujoja ne eivät juuri silti +olleet. Eihän ollut heidän syynsä, että he olivat maailmaan tulleet. "Me +kutsumme noita rangaistusvangeiksemme", lausui rinnallani oleva kirja +hymyillen. "Ne ovat tuomitut elämään vielä jonkun aikaa, sillä nehän +ovat täynnä hyvää lainatavaraa ja näpistelyjä sieltä ja täältä." -- Ja +nyökäten oikealle ja vasemmalle, ylös ja alas tervehtivät ne oikeita +vanhempiansa ja huusivat niille: "Hyvää joulua, isä! Hyvää joulua +äiti!" niin reippaasti, kuin olisi ollut heidän tarkoituksensa saada +tekijävainajansa kääntämään kylkeä haudassaan. + +Tuhkan harmaana, ilman valon kipinääkään sisässään hiipi äänetönnä +milloin ylöspäin, milloin alaspäin, milloin longerrellen ja milloin +varovaisesti palaten takaisin entisille jälilleen yksinäinen laiha +kirja. "Se on kalmistomme aave", kuiskasi seuraajani väristen. "Hän ei +saa kuolla eikä voi kuolla." + +Aaveen selkärangassa luin loistavin kultakirjaimin: Suomenkielen asetus. + +Minuakin yritti kauhistuttamaan ja minun valtasi sääli tuota toisten +syntien vuoksi kärsivää haamua kohtaan. + +Käännyin pois, ja huomioni kiintyi korkeuteen, missä majesteettisessa +kulkueessa näkyi liitelevän joukkoja, loistaen, mitä ihanimmalla +smaragdinviheriällä valolla, hohteella ikäänkuin toisesta valoisammasta +maailmasta. Ne kevyet varjot, mitkä näkyivät muutamissa heistä, +vaihtuivat valonloisteessa ja katosivat seuraavana hetkenä. + +Niiden tullessa oli ikäänkuin kaikki hautuumaalla olisivat saaneet +voiman kohottautua tavallista korkeammalle, ja syvä äänettömyys syntyi, +missä ne liikkuivat. + +En kysynyt, keitä ne olivat -- minä kuiskasin hämmästyneenä. Se on +raamattu, suurien kuolemattomien henkien teokset. Mutta ystäväni ei +minua kuullut. Hänkin oli noussut korkealle ylös smaragdinvihreää valoa +kohti. + +Hetki sen jälkeen oli tämä ihana näky kadonnut toiseen osaan kalmistoa; +rinnallani näin nyt taas ystäväni katsomassa yhä korkeuteen. Ikäänkuin +unesta heräten, viittasi hän ylös korkeaa kupoolia kohden, missä +tulenkipinöitä levottomasti lenteli kuin tulikärpäsiä etelän yössä. + +-- "Huomaako silmänne valonloisteen tuolla ylhäällä?" kysyi hän. "Se +tulee niistä kirjoista, jotka säilyttävät tulevaisuuden siemenet +sisässään, näkymättömät vielä Teille. Niiden täytyy elää kauvan täällä +hautuumaalla, ennenkuin keksitte valonkipinät niissä. Sitten loistavat +ne kauniilla ja tasaisella valolla, kunnes nekin kuten kaikki maallinen +laskeutuvat alas ja ehkä vihdoin onnellisina saavat sulkeutua unholan +suloiseen valtakuntaan." + +Samalla etsi urkukirja äkkiä käteni, hiipi hiljaa kouraani, ja minä +tunsin maneettisen voiman vetävän minua ovea kohti, joka avautui ja +sulkeutui yhtä salaperäisesti kuin tullessamme. + +Kadulla oli jo kaikki hiljaista ja autiota, tornikello oli vast'ikään +lyönyt kolme, minä pistin kirjan turkintaskuun ja astelin ikäänkuin +unessa hotelliin. + +Tultuani huoneeseeni panin turkkini naulaan ja paneusin levolle mitä +omituisimmassa mielentilassa. + +Vaivuin paikalla uneen ja näin yhden noista leppeän elokuun yön suurista +tähdenlennoista, jolloin pyhä Laurentius vuodattaa kyyneleitä maan +päälle. Tuhansia ja vielä tuhansia tähtiä satoi alas taivaasta ja sammui +lennossa, samalla kun kiinto- ja kiertotähdet tasaisella valolla +kulkivat ikuista rataansa ja linnunradan epälukuisat tähdet sulivat +yhteen ijankaikkisuuden arvoituksia peittäväksi hunnuksi. + + * * * * * + +Tähän lopetti nuoruudenystäväni kertomuksensa. Hän oli melkein +juhlallisessa mielentilassa. Vakava hymy huulilla lisäsi hän: + +"Niin, ystäväni, saat tästä ajatella ja sanoa mitä haluat. Kutsu +kertomustani näyksi, fantasiaksi, mutta se ainakin on varma että, kun +aamulla etsin tuota ihmeellistä kirjaa, löysin sen turkkini taskusta, +tietysti äänettömänä kuin kirja ainakin. Niin pian kuin tilaisuutta +tarjoutui, vein sen takaisin 'hautuumaalle', jonka ohitse en koskaan +kulje muistamatta siellä sisällä viettämääni jouluyötä." + + + + +SISÄLLYS + + + Siv. +Jouluvieraita...................... 1. +Mies ja vaimo...................... 18. +Joulutervehdys sydänmaasta......... 28. +Koti!.............................. 36. +Koivun rungossa 1860--1890......... 48. +Toteutuvia ennustuksia............. 70. +Hyvällä tuulella................... 83. +Ison sisaren häät.................. 91. +"Syntistä elämää".................. 97. +Kirjojen jouluyö. Fantasia......... 103. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jouluvieraita, by Emil Nervander + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUVIERAITA *** + +***** This file should be named 20397-8.txt or 20397-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/0/3/9/20397/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20397-8.zip b/20397-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f82d4b9 --- /dev/null +++ b/20397-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..425d2ad --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20397 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20397) |