5 files changed, 7831 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20344-8.txt b/20344-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..95498aa
--- /dev/null
+++ b/20344-8.txt
@@ -0,0 +1,7815 @@
+The Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Rakkauden komedia
+       (1862) 3-näytöksinen komedia
+
+Author: Henrik Ibsen
+
+Translator: Aarni Kouta
+
+Release Date: January 12, 2007 [EBook #20344]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN KOMEDIA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+RAKKAUDEN KOMEDIA
+
+(1862)
+
+3-NÄYTÖKSINEN KOMEDIA
+
+
+Henrik Ibsen
+
+
+Suomentanut
+Aarni Kouta
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1915.
+
+
+
+
+_Esittämisehdoista sovittava suomentajan kanssa._
+
+_Os. Rautalampi._
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+
+ROUVA HALM, virkamiehen leski.
+SVANHILD, }
+ANNA,     } hänen tyttäriään.
+FALK, nuori kirjailija.        }
+LIND, jumaluusopin ylioppilas. } hänen asukkaitaan.
+GULDSTAD, tukkukauppias.
+STYVER, kopisti.
+NEITI SKÄRE, hänen morsiamensa.
+STRÅMAN, maalaispappi.
+ROUVA STRÅMAN, hänen vaimonsa.
+YLIOPPILAITA, VIERAITA, PERHEITÄ ja KIHLATUITA PAREJA.
+PAPIN PERHEEN KAHDEKSAN TYTÄRTÄ.
+NELJÄ TÄTIÄ, SISÄKKÖ, PALVELIJA, PALVELIJATTARIA.
+
+(Tapahtuu *rouva Halmin* maakartanossa Drammensvejenin varrella.)
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+_Kaunis puutarha epäsäännöllisine, mutta aistikkaine laitteineen;
+taka-alalla vuono saarineen. Vasemmalla päärakennus
+lasiseinäkuisteineen, ja sen yläpuolella avoin ullakko-ikkuna; oikealla
+etu-alalla avonainen huvimaja pöytineen ja penkkeineen. Voimakas
+iltavalaistus. Alkukesä; hedelmäpuut kukkivat._
+
+_Esiripun noustessa istuvat kuistilla_ ROUVA HALM _ja_ ANNA _tehden
+käsitöitä sekä_ NEITI SKÄRE _kirja kädessään. Huvimajassa_ FALK, LIND,
+GULDSTAD _ja_ STYVER; _pöydällä punssikannu ja laseja_, SVANHILD _istuu
+yksin taka-alalla vuonon rannalla._
+
+FALK
+
+_nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa:_
+
+Riemun, leikin lempee paikka
+puisto tää on paahteinen;
+mitä siitä, syksy vaikka
+murtaa toivot keväimen.
+Ylläsi kuin valkosumu
+häilyy kukat oksillaan, --
+huomenna ne tuulen humu
+siroitelkoon maailmaan.
+
+HERROJEN KUORO.
+
+Huomenna ne tuulen humu
+siroitelkoon maailmaan.
+
+FALK.
+
+Miksi kesken kukoistusta
+ajatella hedelmää?
+Miks on mieles murheen-musta,
+huokaat elon hyörinää?
+Linnunpelätit miks soivat
+päässä rumain riukujen?
+Veikot hilpeet, linnut voivat
+laulaa lailla tiukujen!
+
+HERROJEN KUORO.
+
+Veikot hilpeet, linnut voivat
+laulaa lailla tiukujen!
+
+FALK.
+
+Suojasta miks kukkatarhain
+karkoittaisit lintusen?
+Suo sen viedä toivees parhain
+palkaks sulo-laulujen.
+Heelmä myöhäinen jos vaihtuu
+lauluun, niin sa voitat vaan:
+muista, että hetket haihtuu;
+kohta halla hyytää maan.
+
+HERROJEN KUORO.
+
+Muista, että hetket haihtuu,
+kohta halla hyytää maan.
+
+FALK.
+
+Tahdon elää, riemurinnoin
+laulaa, kunnes kuihtuu maa, --
+heittää sitten nuoruus-innoin,
+mi ol' kerran ihanaa!
+Portti auki; laitumelle
+käykööt laumat nälkäiset;
+kukan taitoin; sama kelle
+jäävät kuolleet tähtehet!
+
+HERROJEN KUORO.
+
+Kukan taitoin; sama kelle
+jäävät kuolleet tähtehet!
+
+_He kilistävät ja tyhjentävät lasit._
+
+FALK
+
+_naisille._
+
+Kas tässä laulu, jota pyysitte; --
+ei juossut aatos, anteeks suokaa se.
+
+GULDSTAD.
+
+Vähät, kun soi ei vain se sorakielin.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_ympärilleen katsoen._
+
+Mut läksiköhän Svanhild lentohon --?
+Alussa kuunteli hän intomielin;
+*nyt* on hän poissa.
+
+ANNA
+
+_osoittaa taka-alalle._
+
+                         Ei, hän *tuolla* on.
+
+ROUVA HALM
+
+_huoaten._
+
+Ei koskaan käyttäydy hän muiden tavoin!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin,
+niin -- runollinen -- laulu lopussaan
+ei ollut kuin sai alku toivomaan.
+
+STYVER.
+
+Sovittaa helposti ois viimeisiin
+säkeihin voinut vielä lisää hiukan.
+
+FALK
+
+_kilistää hänen kanssaan._
+
+Kuin kittiä puun syviin halkeemiin,
+se kyllä kiillon saa, kun tekee tiukan.
+
+STYVER
+
+_antamatta itseään häiritä._
+
+Se hyvin käy; ma kokemuksestain
+sen tiedän.
+
+GULDSTAD.
+
+           Tekin runotarten miesi?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Armaani? Kautta taivaan!
+
+STYVER.
+
+                        Hiukan vain.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_naisille._
+
+Romanttinen hän on.
+
+ROUVA HALM.
+
+                   Niin huhu tiesi!
+
+STYVER.
+
+En enää; pitkät ajat on jo siitä.
+
+FALK.
+
+Ei romantiikan kiilto kauan riitä.
+Mut ennen siis --?
+
+STYVER.
+
+                  Kun rakastunut ma
+viel' olin.
+
+FALK.
+
+        Ehtikö jo sammua
+sun lemmenkiihkos? vähänpä se kesti!
+
+STYVER.
+
+Olenhan *kihloissa* nyt julkisesti;
+*se* paljon enemmän on mielestäni!
+
+FALK.
+
+Oot aivan oikeassa, ystäväni!
+Suur edistys on tapahtunut varmasti,
+kun lemmityks' se käy, mi ennen armasti.
+
+STYVER
+
+_muinaisille muistoille suloisesti hymyillen._
+
+Mitenkä outoa, kun muisto palaa
+menneeseen aikaan! Tokko uskotkaan?
+
+_Falkin puoleen kääntyen._
+
+on siitä seitsemän nyt vuotta vaan,
+kun konttorissa runoja tein salaa.
+
+FALK.
+
+*Sa?* Pulpetillas?
+
+STYVER.
+
+                   Luona pöydän parhaan.
+
+GULDSTAD
+
+_naputtaa lasiinsa._
+
+Vait, älkää johtako nyt häntä harhaan.
+
+STYVER.
+
+Vapaana varsinkin ma iltaisin
+runoja suuret määrät kirjoitin,
+viis, kuuskin liuskaa ilman lepoa!
+
+FALK.
+
+Kun potkaisit vain runohepoa,
+se laukkaan läks --
+
+STYVER.
+
+                   Ol' yhtä hyvää sille
+paperi leimaton ja leimattu.
+
+FALK.
+
+Ain' yhtä hyvin sujui runoilu?
+Mut kuinka löysit laulun temppelille?
+
+STYVER.
+
+Avulla lemmen, kuinka sanoisin!
+Hän mulle temppelihinpääsyn takas,
+jost' tuli lemmittyni myöhemmin,
+mut silloin oli --
+
+FALK.
+
+                   Ainoastaan *rakas*.
+
+STYVER
+
+_jatkaen._
+
+Niin kumma aika; unhoon joutui laki;
+*tunnelmaa* yksinomaan kynä haki
+juostessaan paperilla rapisten,
+soi ilmassa kuin sävel vapisten; --
+ja vihdoin lähetin ma kirjehen
+hänelle -- hän --
+
+FALK.
+
+                 Jonk' olet sulhanen.
+
+STYVER.
+
+Häneltä saapui heti vastaus;
+täys selvyys, -- hyväksytty hakemus!
+
+FALK.
+
+Ja -- luona pulpettis sa kasvoit heti;
+kuivalle maalle poika lempens veti!
+
+STYVER.
+
+Tietysti.
+
+FALK.
+
+         Siihen päättyi runo-virkas?
+
+STYVER.
+
+Sen koommin tarvetta en tuntenut;
+samassa kuivi laulun lähde kirkas;
+myöhemmin joskus olen kokeillut,
+mut synny ei vain riviäkään enää,
+rupeevat soinnut tekemään nyt tenää,
+en ymmärtää voi, minkä takia
+ei synny *runoa*, vaan *lakia*.
+
+GULDSTAD
+
+_kilistäen hänen kanssaan._
+
+Mies silti ootte, kautta kunniain!
+
+_Falkille._
+
+Te luulette, ett' Teitä varten vain
+on valmistettu onnen virran pursi;
+mut varokaa, tuo matka monen mursi.
+Ma laulustanne väittää tohdi en
+se runollinen onko kaikin puolin.
+Mut moraaliltaan, muusta vähät huolin,
+se tosiaan on *ala-arvoinen*.
+Millaista taloutta oisikaan,
+kun kaikki linnut vapahasti saisi
+hedelmänalut syödä oksiltaan;
+kun karja puistosta sais laidunmaan,
+kun lehmät, lampaat täällä taivaltaisi?
+Ens kevännä ois täällä ihanaa!
+
+FALK
+
+_nousee._
+
+Ens, tulevainen! Kuinka painostaa
+tuon »tulevainen» sanan veltto aate,
+se riemun-rikkaalle on mieron vaate!
+Jos kielen valtiaana olla saisin
+hetkenkin, sielusta ja mielestä
+armotta sanan tuon ma karkoittaisin
+kuin x:än, z:an kirjakielestä.
+
+STYVER.
+
+Sanassa toiveen pahaa en ma nää.
+
+FALK.
+
+Jumalan kauniin maan se pimentää.
+»Seuraava rakkautemme», »emäntämme»,
+»ens eine», »tulevainen elämämme», --
+syy on tuon aatteen, opin *varovaisen*,
+*se* riemun lapsest' tekee mierolaisen.
+Elomme turmelee se kokonaan,
+se surmaa nautintomme lyhven hetken;
+et rauhaan pääse jälkeen päivän retken,
+venheesi kiitää rantaan »seuraavaan»;
+levähtää sittenkään ken vielä tohti?
+Ei, riennä eelleen »seuraavaa» vain kohti.
+Näin rauhatonna halki elon jatka, --
+ties päättyykö ees tuollapuolen matka.
+
+ROUVA HALM.
+
+Hyi, herra Falk, ei puhua saa noin!
+
+ANNA
+
+_ajatuksiinsa vaipuneena._
+
+Sanansa hyvin ymmärtää ma voin;
+puheessaan paljon totuutta on varmaan.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_huolestuneena._
+
+Rakkaani moista kuuntelemaan toin,
+hän hullummaks vain käy. -- Oi, ääntä armaan
+kuuletko, Styver; joudu!
+
+STYVER
+
+_piippuaan puhdistellen._
+
+                        Paikalla.
+
+GULDSTAD
+
+_Falkille._
+
+Ei haittaa varovaisuus, puhetta
+kuunnelkaa miehen kokeneen ja harmaan;
+aatelkaa vain, jos laulun loisitte
+Te tänään, tokkopahan voisitte
+työhönne käyttää koko varaston,
+mi Teillä runouden kultaa on,
+huomenna typö-tyhjä oisitte,
+kun uutta *luovanne* taas soisitte; --
+kimppuunne saisitte vain arvostelun.
+
+FALK.
+
+Siit' tokkohan on nostajaksi melun;
+sovussa samaa tietä rinnakkain
+astuisin kera arvostelijain.
+
+_Keskeyttäen ja toiseen asiaan siirtyen._
+
+Mut, Lind, mik' on sun? Älä murjottain
+noin istu, ole iloinen ja vapaa;
+tutkitko rakennuksen tekotapaa?
+
+LIND
+
+_havahtuu ajatuksistaan._
+
+Miks niin?
+
+FALK.
+
+          Pois silmiäs et tuolta saa,
+ne parvekkeelle yhä tuijottaa.
+Kaarrokset laajat lasiseinä-kuistin
+vieneetkö sulta ovat mielen, muistin?
+Uurrettu ovenlukko taitehikas,
+talonko pääty, koristeista rikas?
+Syy niidenkö, tää sun ei ole vikas?
+
+LIND
+
+_säteilevän näköisenä._
+
+Erehdyt; syleilee mua *elo* kuuma.
+En muuta vaadi, nykyisyyden huuma
+mun mielein täyttää. On kuin helmaani
+maailman kaikki aarteet tulvisi!
+Laulusta riemun kiitos, ystäväni;
+sen kirjoitit kuin sydänverelläni!
+
+_Kohottaa lasinsa vaihtaen Annan kanssa katseen, jota toiset eivät
+huomaa._
+
+Ma tuoksuvaisen kukan maljan juon,
+hedelmät kernaasti ma muille suon!
+
+_Juo pohjaan._
+
+FALK
+
+_katsoo häneen yllätettynä ja liikutettuna, mutta pakottautuu keveään
+äänilajiin._
+
+Arvoisat naiset, täähän uutta on!
+Lind kääntynyt on yhteen uskohon.
+Mies eilen virsikirja käissä kävi,
+nyt runorumpua hän päristävi. --
+Arvellaan synnyinlahjaks laulunhenki;
+mut armotta saa arki-ihminenki,
+kuin syöttö-hanhi, lihoakseen vaan
+runonkin roskaa niellä toisinaan,
+niin että, sisukset jos kaivetaan
+esille, niin ne tihkuu suurien
+sanojen ihraa, rasvaa runojen.
+
+_Lindille._
+
+Sua kiitän muutoin, pyrintös on oivat;
+yhdessä kanteleemme vasta soivat.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Kai hyvin, herra Falk, nyt sujuu työ?
+Maaseudun rauha, -- siimes kukkatarhain,
+se eikö runoniekan paikka parhain -- --
+
+ROUVA HALM
+
+_hymyillen._
+
+Mies muut' ei tee kuin vetelehtii, syö.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Emännän saatuanne rouva Halmista,
+ma luulin, että syntynyt ois valmista.
+
+_Osoittaa oikealle._
+
+Tuo pieni huvimaja kätkössään,
+sen sopivampaa liekkö ensinkään;
+se eikö henkeä saa heräämään -- --
+
+FALK
+
+_menee kuistille ja nojautuu kaidetta vasten._
+
+Sokaiskaa silmät, syöskää minut vaivaan,
+niin laulan valkeudesta vapaan taivaan.
+Minulle hankkikaa ees lainaks muru,
+tuimimmat tuskat, lannistava suru,
+niin riemulaulu huulillani soisi.
+Mut parhainta, jos hankkia ken voisi
+minulle naisen, jota jumaloisi
+mun henkein. Rukoillut oon sitä aina,
+mut yhä viipyy taivaan kallein laina.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Tuo puhe säädytönt' on!
+
+ROUVA HALM.
+
+                       Liiankin!
+
+FALK.
+
+Oi älkää luulko, että kulkisin
+ma tyhjää liehakoiden lemmen vuoksi;
+keskellä riemun ikivarjoihin
+hän lähteä sais jumalainsa luoksi.
+Henkistä harjoitusta kaipaan ma,
+ois tässä tarpeeks voimistelua.
+
+SVANHILD
+
+_on edellisten vuorosanojen aikana lähestynyt; seisoo nyt ihan Falkin
+vieressä ja sanoo varmasti, vaikkakin äänessään leikillinen sävy:_
+
+Ma anon, että taivas Teille antaa
+tuon osan; -- mutta olkaa silloin mies.
+
+FALK
+
+_on kääntynyt yllätettynä._
+
+Ah, neiti Svanhild! -- Tahdon kaikki kantaa.
+Mut täysin luottaa voiko, Herra ties,
+ett' anomuksenne on oikein tehoova?
+Vain mairitusta, nähkääs, kuulee Jehoova.
+On Teillä luja tahto, riistää voi
+se rauhan, jonka tyyni tunto soi;
+mut tärkein usko on, mi kapinoi
+ei vastaan.
+
+SVANHILD
+
+_puoleksi leikillään ja totisena._
+
+        Murhettanne varrotkaa vain,
+mi hyytäin käy kautt' elon kenttäin aavain, --
+yöt, päivät jäytää lailla sielun soiman.
+Te silloin tunnette mun uskoin voiman.
+
+_Lähtee naisten joukkoon._
+
+ROUVA HALM
+
+_hillitysti._
+
+Te ette sovuss' elä milloinkaan.
+Nyt herra Falk on varmaan vihoissaan.
+
+_Jatkaa hiljaista ja kehoittavaa puhettaan. Neiti Skäre sekaantuu
+keskusteluun. Svanhild seisoo kylmänä ja äänettömänä._
+
+FALK
+
+_menee hiukan aikaa hiljaa mietittyään huvimajaan ja puhuu itsekseen:_
+
+Varmuuden minkä katseessansa näinkään.
+Mut voinko luottaa hänen uskoonsa,
+ett' taivas tahtoo --
+
+GULDSTAD.
+
+                     Ette sinnepäinkään!
+Niin ei lie taivas poissa suunnilta,
+se että moiset hupsut toiveet täyttäis.
+Parempi ois, jos herrat nerot käyttäis
+liikettä ruumiin hiukan hyväkseen.
+Te päivät pitkät päilyntää vain veen
+katsotte; pilkkokaa ees polttopuita,
+niin hassun-oikkujanne kirotuita
+ei Teillä parin viikon päästä lie,
+siit' olen vallan varma, hitto vie.
+
+FALK.
+
+Tienhaarass' seison nyt kuin aasi ihan;
+mua henki kutsuu, viittoo viehkeys lihan;
+mi viisaint' ensin valikoida ois.
+
+GULDSTAD
+
+_kaataessaan laseihin._
+
+Pien naukku vain, se harmit huuhtoo pois.
+
+ROUVA HALM
+
+_katsoo kelloaan._
+
+Jo kahdeksan; on aika kohta lässä,
+pian pappi perheineen voi olla tässä.
+
+_Nousee ja rupee järjestämään parvekkeella._
+
+FALK.
+
+Tännekkö pappi?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+               Päästä tuokion!
+
+ROUVA HALM.
+
+Kerroinhan, että luottaa tulohon --
+
+ANNA.
+
+Mut herra Falk ol' poissa silloin juuri.
+
+ROUVA HALM.
+
+Niin oikein. Älkää olko onneton;
+tulonsa kaikille on riemu suuri.
+
+FALK.
+
+Mut ken hän on, tuo tuoja riemun taimen?
+
+ROUVA HALM.
+
+Rovasti Stråman, kuulu sielunpaimen.
+
+FALK.
+
+Hereille nimi muistini nyt sai,
+suurkäräjille valittu on kai
+hän hyödyttämään kansaa, isänmaata.
+
+STYVER.
+
+Suur puhuja.
+
+GULDSTAD.
+
+            Mut rykimäst' ei laata
+hän voi.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+        Hän myötään vaimon tuo --
+
+ROUVA HALM.
+
+                                 Ja lapsia --
+
+FALK.
+
+Armaitaan huvittaakseen ensin hiukan, --
+myöhemmin saa toimi-alan tiukan,
+mietinnöt, kysymykset kokoon rapsia;
+ymmärrän.
+
+ROUVA HALM.
+
+         Miesten mies on rovasti!
+
+GULDSTAD.
+
+Vain nuoruudessaan aika vekkuli.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_loukkaantuneena._
+
+Mut, herra Guldstad! Lapsuudesta asti
+ihmisten arvokkaiden vakavasti
+puhuvan kuullut olen rovastin
+vaiheista, tunnen miehen romaanin.
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen._
+
+Romaanin?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+           Romantiikaks sitä sanon,
+mi tuskin mahtuu arki-aivoihin.
+
+FALK.
+
+Valtaavan herätätte tiedon janon
+minussa.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_jatkaen._
+
+         Ainahan on joitakuita
+häikäilemättömiä irvisuita!
+Muistatte kai tuon ylioppilaan,
+mi kehno uskoi julkeudessaan
+neronsa pieneen, naurettavaan voimaan,
+ja ryhtyi »Russelia» mestaroimaan.
+
+FALK.
+
+Rovasti lienee runo valtainen,
+näytelmä hurskas tai sen kaltainen?
+
+NEITI SKÄRE
+
+_hiljaisiin kyyneliin liikutettuna._
+
+Ei lainkaan, -- mies on vain hän sydämen.
+Mut tällainen kun seikka eloton
+näin paljon pahaa aikaan saanut on
+ja herättänyt intohimot väärät
+ja syvät näin --
+
+FALK
+
+_osaa-ottaen._
+
+                 Ja moiset suuret määrät --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Niin tarkka silmänne jo eikö nää,
+mitenkä --
+
+FALK.
+
+           Täss' ei mitään hämärää.
+Mut epäselväks yhä, aioin sanoa,
+romaanin sisältö ja laatu jää.
+Tyydyttää varmaan nautinnon se janoa;
+mut nopeammin loppuun tirkistää --
+
+STYVER.
+
+Tärkeimmät seikat kerron tuota pikaa.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ellei vain muistissasi ole vikaa;
+suo minun --
+
+ROUVA HALM.
+
+            Osaisinhan minäkin!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ei, rouva Halm, jo pääsin vauhtihin.
+Hänt' ylioppilaana pidettiin
+pääkaupunkimme parhaimpana päänä,
+omaksui uudet aatteet, kyvykkäänä --
+
+ROUVA HALM.
+
+Ja otti osaa seuranäytelmiin.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Varrotkaa hetkinen! Hän maalas, soitti, --
+
+ROUVA HALM.
+
+Ja tarinoillaan kaikki haltioitti.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Varrotkaa hiukan; muistan tismalleen.
+Myös perehtynyt säveltaiteeseen
+hän oli -- julkaisikin nuotteineen
+teoksen »Sonetteja sulo Marjan».
+Niin hempeästi soitti hän tuon sarjan.
+
+ROUVA HALM.
+
+Hän nero oli kerta kaikkiaan!
+
+GULDSTAD
+
+_hillitysti._
+
+Epäili jotkut hänen aivojaan.
+
+FALK.
+
+Mies käytännön, ei kirjatoukka mikään,
+ties väittää, että katsomatta ikään
+ja arvoon, rakkaus tehnyt on Petrarkoja
+kuin rikkaus ja laiskuus patriarkkoja.
+Mut ken on Marja?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                     Rouva Stråman, johon
+koht' tutustutte, kuten kohtalohon
+tään parin. Yhtiön ol' tytär hän --
+
+GULDSTAD.
+
+Puunlastausliikkeen.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_lyhyesti._
+
+                    Siitä vähät huolin.
+
+GULDSTAD
+
+Hollantiin vei se tuotteit' enimmän.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Tuo runotonta on nyt kaikin puolin.
+
+FALK.
+
+Siis tytär yhtiön?
+
+NEITI SKÄRE
+
+_jatkaen._
+
+                   Niin, suuren, rikkaan.
+Arvaatte kai, ett' oli kosijoita;
+laumoittain ympärillään kiehui noita. --
+
+ROUVA HALM.
+
+Kamariherran muistan mainehikkaan.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ol' aina naisen oikeus kallis Marjalle.
+Teatterissa Stråmanin kun näki,
+hän antoi heti lähdön sulhassarjalle --
+
+FALK.
+
+Sai pitkän nenän ylväs ylkäväki?
+
+ROUVA HALM.
+
+He kaksin nousi romantiikan harjalle!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Aatelkaa sitten vanhaa, julmaa isää,
+mi sydämiä särki säälimättä;
+kun tuskaan tuohon holhoojan viel' lisää,
+niin missään nää ei auttavaista kättä.
+Mut kumpikaan ei ollut uskoton;
+he majaan pyrki olki-kattohon,
+vuonasta uneksi, mi ravinnon
+vain sois --
+
+ROUVA HALM.
+
+             Ol' lehmä huippu haaveilon, --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Lyhvesti, niinkuin itse usein sanoivat,
+pient' tölliä he taivaalta vain anoivat.
+
+FALK.
+
+Ah niin! Ja --?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+               Maria luopui suvustaan.
+
+FALK.
+
+Luopuiko --?
+
+ROUVA HALM.
+
+            Luopui.
+
+FALK.
+
+                   Uljast' tosiaan.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ja muutti ullakolle sulhon luoksi.
+
+FALK.
+
+He omans' yhteen -- vihkimättä -- keräsi?!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Hyi olkoon!
+
+ROUVA HALM.
+
+             Hyi! Miesvainajani juoksi
+kiireessä todistajaks --!
+
+STYVER.
+
+_neidille._
+
+                         Kiista heräsi
+nyt tosiseikkain sivuutuksen vuoksi.
+Käydessä asioita kertomaan
+järjestys aina olkoon kohdallaan.
+Mut päähäni ei mahdu, millä eli
+tuo pari --
+
+FALK
+
+_jatkaen._
+
+            -- ajatella ei voi veli,
+ett' ullakolla vuona asusteli.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_Styverille._
+
+Minusta päivän selvä on tuo peli:
+Ei yhteen sovi rakkaus ja hätä,
+kaks hellää syäntä tulee toimehen.
+
+_Falkille._
+
+Mies kantelettaan soittaa heleätä,
+klaveeri-oppilait' ei Marja jätä --
+
+ROUVA HALM.
+
+Ja hiukan velkaa, ymmärrätte sen --
+
+GULDSTAD.
+
+Konkurssiin saakka Marjan liikkeiden.
+
+ROUVA HALM.
+
+Mies silloin paikan sai ja toimi-alan.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Näin kirjeen, jossa Stråman vannoi valan,
+ett' täyttää tehtäväns', se vaikk' ois karu.
+
+FALK
+
+_täydentäen._
+
+Ja siihen päättyi miehen elontaru.
+
+ROUVA HALM
+
+_nousee._
+
+Puutarhaan lähtekäämme katsomaan
+eivätkö vieraamme jo kohta tulle.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_kietoutuen viittaansa._
+
+On viileätä.
+
+ROUVA HALM.
+
+            Kaulavaippa mulle
+tuo, Svanhild.
+
+LIND
+
+_salavihkaa Annalle._
+
+              Eeltä käy!
+
+ROUVA HALM.
+
+                        Nyt tulkaa vaan!
+
+SVANHILD _menee sisälle rakennukseen; muut, paitsi_ FALK, _lähtevät
+taka-alalle ja katoavat vasemmalle._ LIND, _joka on seurannut heitä,
+pysähtyy ja palaa takaisin._
+
+LIND.
+
+Mun ystäväni!
+
+FALK.
+
+             Samat sanat!
+
+LIND.
+
+                        Suo
+kätesi! Riemuun kuolen, ellen suuhun
+saa sanaa kertoaksein --
+
+FALK.
+
+                           Kiire tuo
+pois heitä; ensin kuullaan, hirsipuuhun
+mies sitten pannaan. Miksi visusti
+aarteensa ystävältä maahan kaivaa; --
+näät kieltää ollenkaan ei maksa vaivaa:
+Osalles onnen arpa lankesi!
+
+LIND.
+
+Sain onnen kauniin linnun paulaani!
+
+FALK.
+
+Elossa, -- ansass' säästyi henkikin?
+
+LIND.
+
+Maltatko vielä uottaa sekunnin.
+Kihloissa olen!
+
+FALK
+
+_reippaasti._
+
+                Kihloissako!
+
+LIND.
+
+                             Niin!
+mist' uljuus, -- miestä siinä kysyttiin!
+Ma lausuin, -- ah, ei sanat sitä kuvaa;
+mut ajattele naista punastuvaa,
+kaunista, nuorta, -- ollut vihoissaan
+hän ei! Tuot' tuumi, veli, uskallusta!
+kaikk' kuuli hilliten hän itkuaan;
+lie *merkit* hyvät?
+
+FALK.
+
+                        Miks'ei; jatka vaan.
+
+LIND.
+
+Tuo eikö kaikki tiedä kihlausta?
+
+FALK.
+
+Niin luulis, mutta varmuus olla sietää;
+nuo seikat neiti Skäre yksin tietää.
+
+LIND.
+
+Ma tiedän, tunnen ikivarmuuden!
+On kaikki selvää, mitään pelkää en.
+
+_Säteillen ja salaperäisenä._
+
+Käteeni ottaa sain tuon kätösen,
+kun pöydältä hän korjas tarjottimen!
+
+FALK
+
+_kohottaa lasinsa ja tyhjentää sen._
+
+Liittoonne kukkaset siis keväimen!
+
+LIND
+
+_tekee samoin._
+
+Pyhästi vannon kautta luojan nimen,
+hänt' että lemmin saakka kuolohon
+kuin nytkin: -- siksi suloinen hän on.
+
+FALK.
+
+Kihloissa! Siksi profeetat ja lain
+mies heitti ilman katumuksen merkkiä.
+
+LIND
+
+_hymyillen._
+
+Laulustas luulit johtuvan sen vain --!
+
+FALK.
+
+Niin runoniekat uskossaan on herkkiä.
+
+LIND
+
+_vakavasti._
+
+Ei, Falk, ei teoloogiakaan suljeta
+onnesta tästä pelkkään huoleen, vaivaan.
+Vaikk' *kirjan* avulla ei yksin kuljeta
+kuin tikapuita myöten iloon taivaan.
+Nyt *elost'* etsin Luojaa mielin vakain;
+parempaa varron sydämeltäin satoa,
+rakastan kortta, pienintä maan matoa;
+suur onni elää lahjoittaen, jakain.
+
+FALK.
+
+Mut sano --
+
+LIND.
+
+               Muut' ei ole sanottavaa, --
+toisille sydäntämme älä avaa.
+
+FALK.
+
+Mut eteenpäin oot ajatellut varmaan.
+
+LIND.
+
+Aatellut? Eteenpäin? Täst' alkaen
+ma elän hetkessä vain keväimen.
+Ma katseen käännän puoleen onnen armaan;
+*yhdessä* hallitsemme vaiheet sen.
+Ei sanoa ees rouva Halmkaan vois
+raikkaalle kukkasellein: »Kuihdu pois!»
+On tahtoin luja, *hänen* katseens' syvin,
+siks kasvaa, *nousee* kukkasemme hyvin!
+
+FALK.
+
+Sinulle hyvin sopii onnikin!
+
+LIND.
+
+Soi elinhaluni kuin huima huilu;
+oon vahva; eessäni jos oisi kuilu,
+ylitse heti kohta hyppäisin!
+
+FALK.
+
+Tai käyttääksemme arkipuhetta:
+Sinusta rakkaus on tehnyt peuran.
+
+LIND.
+
+Jos kiitäisinkin peuran vauhdilla,
+niin tietäisin, mink' etsisin ma seuran!
+
+FALK.
+
+Huomenna lentää saat, sa ethän suotta
+vuoristoon lähde kera kvartetin.
+Nyt turkit voinet jättää kotihin --
+
+LIND.
+
+Kvartetti uottaa saa mua sata vuotta!
+Ma täällä vuori-ilmaa hengitän;
+on täällä kukat, vuonon väljä vesi,
+ah, laaksoon tähän laululinnut pesi,
+ja onnen keijukainen, -- tääll' on *hän*.
+
+FALK.
+
+Lujasti kiinni pidä, harvinainen
+on näillä mailla onnen keijukainen.
+
+_Katselee rakennusta kohti._
+
+Vait, -- Svanhild --
+
+LIND
+
+_puristaa hänen kättään._
+
+                     Poistun, -- kertomatta heitä
+salaisuus, joka yhdistävi meitä.
+Kiitos, ett' otit lämmöllä sen vastaan!
+Sen sulle antaa tahdoin ainoastaan.
+
+_Lähtee taka-alalle muiden luo._
+
+FALK _katsoo hetken hänen jälkeensä, ja kulkee sitten pari kertaa
+edestakaisin puutarhassa, koettaen silminnähtävästi peittää mielensä
+rauhattomuutta. Hetken kuluttua tulee_ SVANHILD _ulos rakennuksesta
+käsivarrellaan kaulavaippa aikoen mennä taka-alalle._ FALK _lähestyy
+häntä hiukan ja katselee häntä taukoamatta;_ SVANHILD _pysähtyy._
+
+SVANHILD
+
+_hetken vaiettuaan._
+
+Miks katselette --
+
+FALK
+
+_kuin itsekseen._
+
+            Piirre tuo on selkein,
+se silmiensä mereen varjon heittää,
+hengellä pilkan huulensa se peittää,
+se siin' on.
+
+SVANHILD.
+
+            Mitä? Pelkään Teitä melkein.
+
+FALK.
+
+Te Svanhild ootte?
+
+SVANHILD.
+
+                  Outoako tää.
+
+FALK.
+
+Mut naurettava nimi on tuon kaltainen.
+Se täksi iltaa edes hyljätkää!
+
+SVANHILD.
+
+Pyyntönne liiaksi on itsevaltainen --
+
+FALK
+
+_hymyilee._
+
+Hm, »Svanhild» -- »Svanhild» -- --
+
+_Äkkiä vakavasti._
+
+                                 Miksi saittekaan
+jo lapsena tuon kuolon muistuttimen?
+
+SVANHILD.
+
+Se ruma onko?
+
+FALK.
+
+               Kaunein päällä maan,
+mut meille liikaa kaiku on tuon nimen.
+Mitenkä neiti nyky-aikainen
+noin ankaraa voi nimeä ees käyttää?
+Se pankaa joukkoon muinaismuistojen.
+
+SVANHILD.
+
+Mielenne varmaan sadun Svanhild täyttää --
+
+FALK.
+
+Mi kuoliaaksi syyttä tallattiin.
+
+SVANHILD.
+
+Lain mukaan ei voi enää käydä niin.
+Vereni aatoksissa usein kiehui,
+uneksin ratsullani ajavan
+reippaasti halki vapaan maailman,
+tuulessa harja niinkuin lippu liehui!
+
+FALK.
+
+Niin aina lienee asian tuon laita.
+»*Aatoksiss'*» estä meit' ei mikään aita,
+hevostaan pelvotta kaikk' kannustaahan; --
+*teossa* kiltisti me jäämme maahan;
+sill' elo lienee kallis kaikillen,
+ja liian vaikea on kuolon vaali.
+
+SVANHILD
+
+_eloisasti._
+
+Ma tohdin, mutta näyttäkää myös maali,
+mi täysin eloni on arvoinen!
+Maa uusi hiekka-aavikoiden takaa, --
+ellei, niin viisain paikallaan ken makaa.
+
+FALK
+
+_pilkallisesti._
+
+Ymmärrän Teidät; *ajan* lienee syy.
+
+SVANHILD
+
+_lämpimästi._
+
+Juur ajan niin! Kun vuono tyventyy,
+ei purjeet venhettänne eespäin auta.
+
+FALK
+
+_ivallisesti._
+
+Niin, rauhass' olkoon ruoska, kannusrauta,
+kun odota ei häntä aartehet,
+mi kotikentät jätti rauhaiset,
+min ylväs ratsu maailmalle juoksi.
+Vain aatelin on *kulku kulun vuoksi*,
+nyt turhuudeksi sitä sanotaan;
+niin tarkoititte.
+
+SVANHILD.
+
+               Niinpä melkein vaan.
+Päärynäpuuta katsokaa, kuink' on
+se tänä vuonna tyhjä, kukaton.
+Mut mennä vuonna seisoi nuokkuen
+se heelmäin painosta, ah muistan sen.
+
+FALK
+
+_hiukan epävarmana._
+
+Ma uskon; mutta entäs oppi tuosta?
+
+SVANHILD
+
+_hienosti._
+
+Ett' tuhmaa miehen nyky-aikaisen
+perässä päärynöiden ain' on juosta.
+Jos liika-sadon antanut on puu,
+tuo runsaus harvoin heti uudistuu.
+
+FALK.
+
+Ma tiesin, että jäljilt' ette haihtuisi,
+ett' opetukseen kertomus tuo vaihtuisi.
+
+SVANHILD.
+
+Aikamme hyve aivan toinen lie.
+Totuuden uhriksi ken mitään vie?
+Min arvoinen on yksilön nyt tie?
+Miss' sankari?
+
+FALK
+
+_katsoo terävästi häneen._
+
+              Valkyyria miss' on?
+
+SVANHILD
+
+_puistaa päätään._
+
+On tässä maassa väsytty Valkyyriaan!
+Kun uskoamme tyrkytettiin Syyriaan,
+Te läksittekö ristin-taistohon?
+Teilt' aate puheess' sai vain työtä tarkkaa, --
+Lähetys-Sanomat kai kaksi markkaa.
+
+_Äänettömyys. Tuntuu siltä kuin Falk aikoisi vastata, mutta pidättäytyy
+ja nousee pari askelta ylemmäksi puutarhassa._
+
+SVANHILD
+
+_katselee häntä hetken, lähestyy ja kysyy lempeästi:_
+
+Vihainen ootteko?
+
+FALK.
+
+                 En, mikään maista
+ei mulle vaan.
+
+SVANHILD
+
+_ajatuksiinsa vaipuen ja osaa-ottavaisesti._
+
+              Kaks Teillä vastakkaista
+on luonnetta -- --
+
+FALK.
+
+                  Sen hyvin tietänen.
+
+SVANHILD
+
+_kiivaasti._
+
+Mut miksi?
+
+FALK
+
+_kuohahtaen._
+
+           Siksi, että inhottavaa
+on käydä sieluansa näytellen,
+kuin ihmiset, mi syämens' aina avaa, --
+paljastaa tunteitansa lauseparsin,
+kuin naiset, jotka paljain käsivarsin
+kaduilla käyvät! Svanhild, -- Teitä toiseksi
+ma luulin -- noin en noiden muiden moiseksi --
+
+_kääntyy hänen jälkeensä, tämän mennessä huvimajaa kohti ja toisaalle
+katsellessa._
+
+Te kuuntelette --?
+
+SVANHILD.
+
+                    Ääntä, joka palaa
+jok' ilta, aurinko kun kultaan valaa
+maailman, silloin saapuu lintu tuo, --
+kas tuoss' -- sen äsken kätki lehvät nuo --
+ma uskon, että joka ihminen,
+mi laulun lahjaa saanut ei maan päällä,
+sai Luojaltansa pienen lintusen --
+mi hälle yksinomaan laulaa täällä.
+
+FALK
+
+_ottaa maasta kiven._
+
+Ei lintuaan siis laskea saa harhaan,
+se ettei eksy toisten kukkatarhaan.
+
+SVANHILD.
+
+Se totta on; mut mull' on omani.
+Ei vallassani sana, laulunääni;
+mut sävelet kun soivat päällä pääni
+on niinkuin sielussani syntyisi
+runoja -- -- viivy ei ne -- karkkoovat --
+
+FALK _heittää kiivaasti kiven;_ SVANHILD _kirkaisee._
+
+se osui! Lakkas laulut ihanat!
+
+_kiirehtää oikealle ja palaa pian takaisin._
+
+Pahasti teitte!
+
+FALK
+
+_intohimoisella kiihtymyksellä._
+
+               Tein vain opin mukaan:
+silmästä silmä, hammas hampaasta!
+Ylhäältä Teille tervehdyst' ei kukaan
+nyt tuo, ei runon mailta lahjoja.
+Tekonne kostin Teille täten vain!
+
+SVANHILD.
+
+Mun tekoni?
+
+FALK.
+
+              Niin! Tähän saakka velloin
+aaltoili soinnut syvät rinnassain.
+Ne surmasitte! -- sävel kuolinkelloin
+vainaille soikoon!
+
+SVANHILD.
+
+                  Ma?
+
+FALK.
+
+                     Te teitte sen.
+Te nuoren voitonuskoin löitte maahan --
+
+_halveksivasti._
+
+kun *kihlauduitte*.
+
+SVANHILD.
+
+                   Käsitä ma en!
+
+FALK.
+
+Helposti tuohon selityksen saahan;
+mies kohta leipään pääsee, -- kuuluu vievän
+perheensä aina taakse Atlantin --
+
+SVANHILD
+
+_samassa äänilajissa._
+
+Lisäksi saanee perinnön hän sievän; --
+Lindistä puhunette?
+
+FALK.
+
+                   Paremmin
+Te kait --
+
+SVANHILD
+
+_hillitysti hymyillen._
+
+            Ei sisareni elonvaihe
+lie outo --
+
+FALK.
+
+            Itse ette -- --!
+
+SVANHILD.
+
+                               Onnen-aihe
+minulta evättiin noin suuri, syvä!
+
+FALK
+
+_melkein lapsellisella ilolla._
+
+Te ette siis! Oi kiitos Jumalan!
+On taivaan Isä sentään hellä, hyvä!
+Te ette ole toisen morsian; --
+Tuskalle altis lienee mulla luonne -- --
+
+_Aikoo tarttua hänen käteensä._
+
+Mua kuulkaa, Svanhild --
+
+SVANHILD
+
+_osoittaa nopeasti taka-alalle._
+
+                        Katsokaahan tuonne!
+
+_lähtee rakennusta kohti. Taka-alalta tulevat samassa_ ROUVA HALM, ANNA,
+NEITI SKÄRE, GULDSTAD, STYVER _ja_ LIND. _Edellisen kohtauksen aikana on
+aurinko laskenut; maisema on peittynyt hienoon hämärään._
+
+ROUVA HALM
+
+_Svanhildille._
+
+Rovastin perhe saapuu kohta ikään.
+Sa kauan viivyit?
+
+NEITI SKÄRE
+
+_katsahdettuaan Falkiin._
+
+                 Vaivaako sua mikään?
+
+SVANHILD.
+
+Päänsärky lievä; nuha enintäin.
+
+ROUVA HALM.
+
+Ja kuitenkin käyt täällä avopäin?
+Tee keitä; siisti sali, vaativainen
+ruustinna on kuin vanhan kansan nainen.
+
+SVANHILD _menee sisään rakennukseen._
+
+STYVER
+
+_Falkille._
+
+Tunnetko politiikkaa rovastin?
+
+FALK.
+
+Hän lisäverotust' ei taida sietää.
+
+STYVER.
+
+Mut kuinka ois, jos joskus jotakin
+hän runokokeistani saisi tietää?
+
+FALK.
+
+Se ehkä auttais.
+
+STYVER.
+
+                Niinkö, -- usko pois,
+tää kodin kuntoonpano tekee tiukkaa.
+On lemmenhuolet raskaat, leipä niukkaa.
+
+FALK.
+
+Alusta tuota paras karttaa ois!
+
+STYVER.
+
+Alusko rakkaus?
+
+FALK.
+
+                  Puhuin *aviosta*,
+sen orjuudest' ei miestä mikään nosta.
+
+STYVER
+
+_nähdessään, että neiti Skäre lähestyy._
+
+On sulle outoja ne aartehet,
+joit' täynnänsä on naisen aatokset.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_hiljaa._
+
+Mahtaisko Guldstad vekselisi siirtää.
+
+STYVER
+
+_vastahakoisesti._
+
+Ma kysyn tahtoisko hän nimen piirtää.
+
+_Etääntyvät keskustellen._
+
+LIND
+
+_lähestyy_ ANNAN _seurassa ja sanoo hillitysti_ FALKILLE
+
+Mua kovin painostaa tuo salaisuus,
+mun täytyy heti --
+
+FALK.
+
+                    Älä vielä haasta
+vieraille tunteestanne autuaasta,
+se Teidän on --
+
+LIND.
+
+                 Tuo käännehän on uus; --
+en sulle, Falk, mun ystäväni varmin,
+ois saanut haastaa nuorest' onnestain!
+Ei mikään *sumenna* mun aivojain, --
+
+FALK.
+
+Itselles valmistaa kai tahdot *harmin*?
+Jos *sitä*, kallis ystäväni, tarkoitat,
+julkaise liitto, rauhanne näin karkoitat!
+
+LIND.
+
+Monesta syystä arvellut oon tuota,
+kenties yks seikka niist' on painavin;
+en kaikkiin näet täällä täysin luota,
+tääll' ehkä hiipii joku toinenkin,
+mi katsoo minuun niinkuin kilpakosijaan;
+se epämiellyttävää oisi tosiaan.
+
+FALK.
+
+Unhoitin aivan, että veli on
+määrätty *korkeampaan* arvohon.
+Vain *hetken* olet lemmen pappi vapaa;
+voit ennen pitkää uottaa ylennystä;
+mut täysin sotisi se vasten tapaa,
+ett' tänään vartoisit jo nimitystä.
+
+LIND.
+
+Mut Guldstad --
+
+FALK.
+
+                Mitä hän nyt aikaan sais?
+
+ANNA
+
+_kainosti._
+
+Se on vain Lindin mielikuvitusta.
+
+LIND.
+
+Ma epäilen tuon miehen aikomusta,
+hän meidät mielellänsä erottais.
+Käy taukoomatta luonanne tuo veikka,
+hän rikas on ja vielä naimaton;
+armaani, syitä tuhansia on,
+vain pahaa meille ennustaa tää seikka.
+
+ANNA
+
+_huoaten._
+
+Mi vahinko, niin ihanaa ol' näin.
+
+FALK
+
+_osaa-ottavasti Lindille._
+
+Vuoks houreen älä onneasi heitä;
+salaisit kauemmin mun mielestäin.
+
+ANNA.
+
+Vait! Neiti Skäre katselevi meitä!
+
+_Hän ja Lind etääntyvät eri tahoille._
+
+FALK
+
+_katselee Lindin jälkeen._
+
+Hän rientää nuorta tappiotaan päin.
+
+GULDSTAD
+
+_joka on seisonut portaitten luona keskustellen_ ROUVA HALMIN _ja_ NEITI
+SKÄREN _kanssa, lähestyy ja lyö häntä olkapäälle._
+
+Taidatte täällä mietiskellä runoa?
+
+FALK.
+
+En, näytelmää.
+
+GULDSTAD.
+
+                No, älkää hemmetissä;
+niit' tosiaan Te viitsittekö punoa?
+
+FALK.
+
+On tässä toinen pihdin pitimissä,
+yhteinen ystävämme, kuka ties; --
+mut kirjailemaan hän on vasta mies.
+Aamusta iltaan mennessä hän sai
+idyllin valmiiks herttaisen ja hempeen.
+
+GULDSTAD
+
+_ovelasti._
+
+On loppu hyvä!
+
+FALK.
+
+               Tietänette kai,
+se että aina päättyy nuorten *lempeen*.
+Mut osa vain on tämä kolmikosta;
+nyt alkaa runoniekan tuska, josta
+pusertuu toinen jakso, kihlatuita
+kuvaava suuri, laaja ilveily,
+näin ainekset kun vihdoin käytetty
+on draamaan avion, se seuraa muita.
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen._
+
+Ma luulen, että runo-into tarttuu.
+
+FALK.
+
+Miks niin?
+
+GULDSTAD.
+
+           Näät kirjailijain joukko karttuu,
+runolle aatellut myös olen ruveta, --
+
+_salaperäisesti._
+
+mut pelkäks haaveiluks se ei saa huveta.
+
+FALK.
+
+Mut ken on sankari, jos saisin kysyä?
+
+GULDSTAD.
+
+Salassa huomiseen sen täytyy pysyä.
+
+FALK.
+
+Te itse!
+
+GULDSTAD.
+
+        Tokko kelpaisinkaan siksi?
+
+FALK.
+
+Ken sitten sopivampi sankariksi.
+Mut sankaritar? Hänet maalta saamme,
+hälystä kaupungin kai käymme pois?
+
+GULDSTAD
+
+_sormellaan heristäen._
+
+Rauhassa tuota seikkaa tuumikaamme! --
+
+_Äänilajia vaihtaen._
+
+Mut kelvollinen neiti Halm ehk' ois?
+
+FALK.
+
+Ei tuomioon mun tietoni voi riittää;
+hänt' en voi moittia, en myöskään kiittää. --
+
+_Hymyillen._
+
+Mut olkaa varuillanne, ettei vain
+»runonne» joudu käsiin pilkkaajain.
+Jos väärin käyttäisin nyt luottoanne,
+kertoisin aivan toisin puheitanne.
+
+GULDSTAD
+
+_hyväntahtoisesti._
+
+Tyytyisin, estää en vois tekojanne.
+
+FALK.
+
+Aivanko niin?
+
+GULDSTAD.
+
+             Ei tässä auta hätä;
+ammattineuvoja ois typerätä
+sen hylkiä, joll' ei oo kipinätä.
+
+_Poistuu taka-alalle._
+
+FALK
+
+_ohimennen Lindille._
+
+Sa olit oikeassa, kauppamies
+tunnettas uhkaa murhamiehen tavoin.
+
+_Poistuu._
+
+LIND
+
+_hillitysti Annalle._
+
+Niin varmasti mun vaistoni sen ties;
+nyt asiasta tehtävä on avoin.
+
+_Lähestyvät_ ROUVA HALMIA, _joka seisoo_ NEITI SKÄREN _kanssa
+rakennuksen luona._
+
+GULDSTAD
+
+_Styverin kanssa keskustellen._
+
+On kaunis ilma nyt.
+
+STYVER.
+
+                     Miks'ei, kun vaan
+on sillä tuulell' --
+
+GULDSTAD
+
+_leikillisesti._
+
+                     Onko rakkautenne
+vaarassa?
+
+STYVER.
+
+         Se on kyllä kohdallaan --
+
+FALK
+
+_joka on saapunut siihen._
+
+Mut *kihlaus*?
+
+STYVER.
+
+              Sitä uhkaa paha enne.
+
+FALK.
+
+Hurraa! ma kuulen vielä kilinää
+runonkin rovon, vaikka rikkaus meni!
+
+STYVER
+
+_loukkautuneena._
+
+En yhteyttä voi ma ymmärtää
+välillä runojen ja kihlaukseni.
+
+FALK.
+
+Sa älä tutki lemmen olemusta,
+se herkkä on, ei siedä kosketusta.
+
+GULDSTAD
+
+_Styverille._
+
+Teit' auttaa voisinko, se sanokaa,
+niin tuumimme.
+
+STYVER.
+
+                  Tuot' olen aprikoinut,
+mut päivän pitkään päätökseen en voinut
+ma päästä, esittää en asiaa.
+
+FALK.
+
+Sua auttaa voin ma sanoin muutamin:
+Kevyttä päivää tokko siitä asti
+oot nähnyt, kihloihin kun vakavasti --
+
+STYVER.
+
+On joskus painostanut kovinkin.
+
+FALK
+
+_jatkaen._
+
+Velvollisuudet raskaat, joille palttua
+kernaasti antaisit, jos kävis vain
+se päinsä --
+
+STYVER.
+
+           Viisainta, jos kieles talttua
+vois heti! Hoitanut oon asiain;
+
+_Guldstadin puoleen kääntyen._
+
+ens kuussa menot kovin lisääntyvät;
+kun menee naimisiin, niin saahan vaimon --
+
+FALK
+
+_iloisesti._
+
+Sinertyy nuoruutesi taivaat syvät,
+tuo oli sävel laulu-aikas aimon!
+Ymmärsin heti, että tarvitset
+vain sakset lujat sekä lentimet!
+
+STYVER.
+
+Saksetko?
+
+FALK.
+
+          Tahdon-sakset, joilla niteet
+leikkaisit, katkaisisit kaikki siteet
+pois lentääksesi --
+
+STYVER
+
+_raivostuneena_.
+
+                   Raa'aksi nyt käyt!
+Lainrikoksesta syyttävän mua näyt!
+Sa miltei sanot: Styver, sinä pakenet!
+Julkista häväistystäkö sa hakenet, --
+mua sanas solvaa!
+
+FALK.
+
+                  Hupsua on tuo.
+Muidenkin tarkoitukses kuulla suo!
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen Styverille._
+
+Hämäryys sanojanne hiukan painaa!
+tahdotte ehkä?
+
+STYVER
+
+_rohkaisee mielensä._
+
+              Pientä pankkilainaa.
+
+FALK.
+
+Vai lainaa!
+
+STYVER
+
+_reippaasti Guldstadille._
+
+           Siirtäjätä vekseliin,
+mi nousisi noin sataan taaleriin.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_joka on tällä aikaa seisonut rouva Halmin, Lindin ja Annan kanssa._
+
+No mutta, onnea! Voi, kuinka somaa!
+
+GULDSTAD.
+
+Mit' onkaan siellä?
+
+_Lähtee naisten luo._
+
+STYVER.
+
+                   Ei ees puheen lomaa.
+
+FALK
+
+_kietaisee iloisesti kätensä Styverin kaulaan._
+
+Hurraa! nyt torvet meille toitottaa,
+ett' Amorissa veljen Styver saa!
+
+_Vetää hänet mukanaan toisten luo._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_haltioituneena herroille._
+
+Tää lemmen näky eikö meitä jalosta!
+He kihloiss' ovat!
+
+ROUVA HALM
+
+_liikutuksesta kyynelehtien sillä aikaa, kun paria onnitellaan._
+
+                  Kahdeksas, mi talosta
+on tästä täysin turvattuna luopunut;
+
+_Falkin puoleen kääntyneenä._
+
+muut serkkuja, -- kaikk' kera asujain -- --
+
+_Joutuu niin voimakkaan liikutuksen valtaan, että peittää kasvonsa
+nenäliinalla._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_Annalle._
+
+Saat onnittelijoita laumoittain!
+
+_Hyväilee häntä liikutettuna_.
+
+LIND
+
+_tarttuu Falkin käteen._
+
+On niinkuin onnesta ma oisin juopunut.
+
+FALK.
+
+So; -- kihlattuna liittynyt oot kait
+autuuden *kohtuusseuran* jäseneksi;
+ei mässäystä! säätävät sen lait!
+
+_Kääntyy Guldstadin puoleen kasvoillaan pahansuopaisen osanoton ilme._
+
+No, kauppaneuvos!
+
+GULDSTAD
+
+_tyytyväisenä._
+
+                 Onnen enteheksi
+ma kummallekin tätä arvelen.
+
+FALK
+
+_katsoo ällistyneenä häneen._
+
+Murheenne kantaa voitte vaieten
+kuin mies.
+
+GULDSTAD.
+
+Tuo puhe selvitystä sietäisi.
+
+FALK.
+
+Ikäänkuin aikeitanne en ma tietäisi.
+Teill' oli toiveet --
+
+GULDSTAD.
+
+                     Niinkö? Tosiaan?
+
+FALK.
+
+Sit' ette kieltää voine kokonaan;
+Te neiti Halmista kai tarkemmin
+kysyitte --
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen._
+
+           Heitä lienee kaksikin?
+
+FALK.
+
+Te toista -- sisartako tarkoititte?
+
+GULDSTAD.
+
+*Sisarta* juuri, häntä, -- tuota *toista*.
+Hän sietäis huomiota erikoista.
+Ois pakko myöntää, jos vain tuntisitte
+lähemmin hänet, että varjohon
+tääll' ansiotta joutunut hän on.
+
+FALK
+
+_kylmästi._
+
+Vioista kaikista hän lienee vapaa.
+
+GULDSTAD.
+
+Ei suinkaan; virheetön ken meistä ois;
+hän hallitse ei seurustelutapaa --
+
+FALK.
+
+Mi puute.
+
+GULDSTAD.
+
+          Perehtyä siihen vois
+hän helposti, jos joutuisi vain mukaan;
+lyön veikkaa, että --
+
+FALK.
+
+                     Kiista siitä pois.
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen._
+
+Käsittää nuorta naista voiko kukaan!
+
+FALK
+
+_hullunkurisesti._
+
+Ne talvirukiin lailla orastaa,
+kun lumessa ja roudassa on maa.
+
+GULDSTAD.
+
+He joulut juoksee tanssitilaisuuksissa --
+
+FALK.
+
+Miss' seikkailu- ja juorujutut soivat --
+
+GULDSTAD.
+
+Kun kevätlämpö läikkyy avaruuksissa --
+
+FALK.
+
+Niin pikku naikkosemme vihannoivat!
+
+LIND
+
+_tulee saapuville ja tarttuu Falkin käteen._
+
+Tein viisaasti, nyt vasta syämein saa
+varmuuden -- kaikki valoisalta näyttää!
+
+GULDSTAD.
+
+Kas siinä sulho; meille kertokaa,
+millaiset tunteet yljän mielen täyttää.
+
+LIND
+
+_vastenmielisesti kosketettuna._
+
+Ei tarvis niitä muille toitottaa.
+
+GULDSTAD
+
+_leikkiä laskien._
+
+Noin pahan tuulen kun sais Anna tietää!
+
+_Lähestyy naisia._
+
+LIND
+
+_katselee hänen jälkeensä._
+
+Tuot' ihmistä ken enää saattaa sietää!
+
+FALK.
+
+Erehdyit miehen suhteen, --
+
+LIND.
+
+                          Kuinka niin?
+
+FALK.
+
+Hänt' Annaan nähden syyttä epäiltiin.
+
+LIND.
+
+Siis Svanhildia?
+
+FALK.
+
+                Ulkopuolla aivan
+
+_leikillisesti._
+
+ma olen. Uhri vieraan asian!
+
+LIND.
+
+Sa tarkoitat?
+
+FALK.
+
+              En nähnyt lukevan
+sun lehteä?
+
+LIND.
+
+           Et.
+
+FALK.
+
+              Maksais ehkä vaivan;
+näät miehestä vain siinä kerrottiin,
+min terve hammas joutui hohtimiin,
+kun serkku poti vammaa onnetonta.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_katselee vasemmalle._
+
+Nyt saapuu pappi!
+
+ROUVA HALM.
+
+                 Liekkö heitä monta?
+
+STYVER.
+
+Kahdeksan lasta --
+
+FALK.
+
+                  Tuo on melkein hurjaa!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Säädyllisyyden kannalta jo kurjaa!
+
+_Tällä välin kuullaan vaunujen pysähtyvän ulkopuolella vasemmalla.
+Pappi, hänen vaimonsa ja kahdeksan pikku tyttöä, kaikki matkatamineissa,
+astuu sisälle yksi kerrallaan._
+
+ROUVA HALM
+
+_rientää tulijoita vastaan._
+
+Tuhansin tervetulleet!
+
+STRÅMAN.
+
+                      Kiitos vaan!
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Pidotko Teillä on --
+
+ROUVA HALM.
+
+                     Ei laisinkaan!
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Jos häiritsemme --
+
+ROUVA HALM.
+
+                   Häiritsette! Miksi?
+Saavuitte tänne aivan parahiksi;
+kihloihin taivas Annan mennä soi.
+
+STRÅMAN
+
+_puristaa Annan kättä mahtipontisesti._
+
+Mun suokaa julistaa: on rakkaus paras
+aarteista, sitä syö ei täällä koi,
+ei ruoste raiskaa, eikä kaiva varas.
+
+ROUVA HALM.
+
+Niin hauskaa, että toitte kaupunkiin
+pienoiset myötä.
+
+STRÅMAN.
+
+                Vielä neljä muuta
+lapsosta meiltä kotiin jäi.
+
+ROUVA HALM.
+
+                           Vai niin.
+
+STRÅMAN.
+
+Niin hentoa on kolme pikku suuta,
+ne ettei menetystä isän armaan
+viel' itke.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_rouva Halmille hyvästellessään._
+
+           Lähdön aika on jo varmaan.
+
+ROUVA HALM.
+
+Myöhempään toki ennen istuttiin!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mun täytyy vielä Jensenihin ennättää;
+kiireesti heille uutinen tää lennättää;
+tädeille suurta iloa se suo.
+Nyt, Anna kulta, heitä kainous tuo; --
+huomenna tulvii onnittelijoita
+sun ympärilläs, välttää et voi noita!
+
+ROUVA HALM.
+
+Hyvästi sitten!
+
+_Toisille._
+
+                Tarjota kai saan
+teetilkan? Käydään sisään katsomaan!
+
+ROUVA HALM, STRÅMAN, _hänen vaimonsa ja lapsensa sekä_ GULDSTAD, LIND
+_ja_ ANNA _lähtevät sisään rakennukseen._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_käydessään lemmittynsä käsivarteen._
+
+Nyt haaveilkaamme! Silmäs ylös luo,
+kuu valta-istuimellaan siellä loistaa!
+Mut ethän huomaakaan!
+
+STYVER
+
+_tylysti._
+
+                         Mun rauhass' suo
+aatoksein vekselistä ensin poistaa.
+
+_Poistuvat vasemmalle_. FALK, _joka edellisen kohtauksen aikana on
+taukoamatta katsellut_ STRÅMANIA _ja tämän vaimoa, jää yksin puutarhaan.
+Ilta on kokonaan pimennyt; tulet ovat sytytetyt sisällä rakennuksessa._
+
+FALK.
+
+Kuollutta kaikk' on, palanutta kartta --!
+Kautt' elon näin he kaksin kiirehtää.
+He ovat niinkuin kaksi mustaa vartta,
+kankaalle jotka kulon jälkeen jää; --
+vain autiutta, minne kantaa näkö, --
+ken vehreyttä tuo vielä elohon!
+
+SVANHILD
+
+_tulee ulos parvekkeelle kädessään kukkiva ruusu, jonka hän asettaa
+kaiteelle._
+
+Vain yksi -- yks --!
+
+SVANHILD.
+
+                    Te täällä pimeessäkö?
+
+FALK.
+
+Ja säikkymättä? Parhainta tääll' on.
+Sisällä ettekö Te pelkää tuolla,
+luo lamput siellä valon vainajiin --
+
+SVANHILD.
+
+Hyi!
+
+FALK
+
+_katsellen Stråmania, joka näyttäytyy ikkunassa._
+
+      Muinoin hänkin oli uljas niin;
+hän lemmen vuoksi tahtoi elää, kuolla;
+nous kirkon tapaa vastaan taistohon,
+hän riemulauluun puki lemmenaatteet --!
+Nyt peittää vartta pitkät pyhävaatteet, --
+kaksjalkainen hän turman näytös on!
+Ja nainen, puettuna roikkuvaan
+hameesen, viistoihin ja rumiin kenkihin,
+on runotar, mi kaipuun kauneimpaan
+ois miehessänsä herättänyt henkihin.
+Tulesta jäljellä on tuskin sauhu!
+*Sic transit gloria amoris!*
+
+SVANHILD.
+
+                                     Kauhu
+mun mielein täyttää aatellessain tätä:
+kadehdi kenenkään en elämätä.
+
+FALK
+
+_reippaasti._
+
+Luonnottomuutta vastaan tästä alkain
+me kaksi vannoudumme suureen sotahan.
+
+SVANHILD
+
+_päätään puistaen._
+
+Ja lankeamme oman miekan otahan
+niin totta kuin lie tanner alla jalkain.
+
+FALK.
+
+On voitto sen, ken voimiaan ei hajota.
+Me arkihengen seurakuntaan emme
+voi enää kera lauman laakeen vajota!
+Vuoks yksilöllisyyden taistelemme
+vapaina totuuttamme rakastain.
+Me emme kuulu joukkoon vaappuvain.
+Henkenne hehku liekehtien palaa,
+sananne aatoksiimme voimaa valaa.
+Suvaita pakkoa Te ette voi,
+verenne kierron täytyy olla vapaa;
+Te ette seurata voi toisten tapaa,
+äänenne yhteiskuorossa ei soi.
+
+SVANHILD.
+
+Sokaissut tuska on mun, uskokaa,
+monasti rintaani se pusertaa!
+Ratani itse tahdoin kerran rastia --
+
+FALK.
+
+Aatoksissa?
+
+SVANHILD.
+
+             En, tosi teossa.
+Tädeiltä riitti silloin neuvoja, --
+Kyseessä oli heikko, hauras astia -- --
+
+_Lähemmin._
+
+sanotte »aatoksissa»; julkisesti
+ma -- maalariksi aioin antautua.
+
+FALK.
+
+Tulokset?
+
+SVANHILD.
+
+         Tyhjät; lahjain puute esti;
+mut vapaus vain kutsui yhä mua;
+sivellin näyttämöksi silloin vaihtui --
+
+FALK.
+
+Nuo tuumat tietenkin myös pian haihtui?
+
+SVANHILD.
+
+Vanhimman tädin vuoksi muutin majaa;
+hän tytöst' tahtoi koti-opettajaa -- --
+
+FALK.
+
+En kuullut ole *tätä* milloinkaan!
+
+SVANHILD.
+
+He toki ovat olleet varuillaan.
+
+_Hymyillen._
+
+He »tulevaisuuteni» menneeks luulis,
+jos nuoret herrasmiehet tämän kuulis.
+
+FALK
+
+_katselee mietteissään häntä hetken osaa-ottavasti._
+
+Oon aavistanut kohtalonne tuoksi. --
+Kun ensi kerran Teidät täällä näin,
+Te muista erositte mielestäin,
+Te ette ketään voineet päästää luoksi.
+Pöydässä seura mallikelpoinen,
+tee lämmin tuoksui, -- jutut, juorut juoksi,
+miesväki neitten punehtuvain vuoksi
+kuhersi lailla kesyin kyyhkysten.
+Pulmista uskonnon ja siveyden
+puhuivat neitseet kypsät, vanhanlaiset,
+ylisti taloutta naidut naiset,
+siell' olitte kuin viluvarpunen.
+Kun vihdoin noussut oli lörpöttely
+teemässäykseen, arkihummaukseen, --
+Te hohditte kuin hopeainen hely,
+mi vasken joukkoon näytti joutuneen.
+Olitte raha maasta kaukaisesta,
+mi käy ei mukaan kurssin tunnetun,
+töin tuskin kelpas keskusteluhun
+se voista, taiteesta ja runoudesta.
+Kun neiti Skäre juuri juttuun hyökkäs --
+
+SVANHILD
+
+_äänessään totisempi vivahdus._
+
+Takana Styver niinkuin hahmo sankarin,
+kädessä hattu niinkuin ase ankarin --
+
+FALK.
+
+Äitinne silloin pöydän takaa nyökkäs:
+»Juo, Svanhild, tee näät joskus jäähtyykin!»
+Te joitte teenne iljettävän, haalean,
+kuin nuoret, vanhat juo tuon juoman vaalean.
+Mut Svanhild nimen jäin ma valtahan;
+Völsungatarun muistin kaamean,
+sen heimot laajat, joiden hurme kasti
+tannerta, ulottuivat meihin asti;
+näin hahmossanne toisen Svanhildin,
+tään ajan mukainen vain oli muoto.
+Vuoks valheen tauotkoon nyt veren vuoto,
+on joukot väsyneet jo taistoihin;
+mut rikos aikamme jos pilkkaa lakia,
+käy syytön kuoloon suvun synnin takia.
+
+SVANHILD
+
+_hienolla ivalla._
+
+Kuvia julmia noin vois ei luulla
+teehöyryn herättävän elohon;
+mut Teille henkein ääntä siellä kuulla
+ei ihme, missä henki vaiti on.
+
+FALK
+
+_liikutettuna._
+
+Miks nauraa, välkkyy kyyneleiden vuo
+pilkkanne takaa, -- hyvin nään ma nuo.
+Maan tomuun vaipua he Teidän suo,
+saveksi sotkee, jonka muodot muuttuu,
+nyt tuhattaiturit kun työhön puuttuu,
+he kömpelösti kaiken esiin tuo.
+Maailma jäljittelee taivaan Isää,
+*kuvansa mukaan* Teidät uudeks luo se;
+se muovaa, muuttaa, poistaa sekä lisää.
+*Valmiina* vihdoin jalustalle tuo se
+riemuiten Teidät: Kaavat täyttää hän!
+Hän henkii rauhaa kiven viileän!
+Kun lamput, kruunut luovat häneen valon,
+hän sopii koristeeksi koko talon!
+
+_Tarttuu intohimoisesti hänen käteensä._
+
+Jos henkisesti Teidän täytyy kuolla,
+sit' ennen *eläkää*! *Mun* olkaa vaan;
+pian kultahäkkiin Teidät suljetaan.
+Maailmannainen viihtyy hyvin tuolla,
+mut naisellisuus, jota rakastan,
+pois kuihtuu. Silloin kauas karkkoan;
+mut *täällä* alkoi elon kukkain kuu, --
+tääll' lehvään puhkes laulujeni puu;
+sain siivet; -- luottaa jos voin Teihin yhä,
+tääll' laulun lahja mulle kasvaa pyhä!
+
+SVANHILD
+
+_lempeästi soimaten irroittaessaan kätensä Falkin kädestä._
+
+Nuo sanat miksi mulle lausuitte?
+Vapaina kohdata ol' ihaninta.
+Täytyykö lupauksin onnen hinta
+vain maksaa, eikö ilman kestä se!
+Miks puhuitte? nyt kaikki ohi on.
+
+FALK.
+
+Päämäärän näytin, sitä tavoittakaa,
+oi ylväs Svanhild, -- tahtonne jos vakaa
+on olla uljas, vapaa, pelvoton!
+
+SVANHILD.
+
+Vapaako?
+
+FALK.
+
+         Se on tosi vapautusta,
+kun tehtävänsä täysin täyttää voi;
+suojaksi vastaan syntiinlankeemusta
+kauneuden taivas Teidät mulle soi.
+Kohota haukan lailla tuulta vastaan
+mun täytyy korkeuksiin noustaksein;
+Te ilmakehä ootte siivillein;
+saan kantovoiman Teiltä ainoastaan.
+Mun olkaa, sitten oma olkaa muiden, --
+koska putoo lehdet puiden.
+Sielunne rikkauden jos henkein saa,
+takaisin laulusta ma laulun annan;
+valossa lampun sitten vanhetkaa
+kuin kukka kellastuvan kesärannan.
+
+SVANHILD
+
+_katkeroitumisensa peittäen._
+
+Vaikeeta Teitä kiittää olla taitaa,
+vaikk' aarteet sydämenne nähdä sain.
+Mua katsotte kuin lapsi rannan raitaa,
+se josta pillin taittaa päiväks vain.
+
+FALK.
+
+Parempi seisoakko suossa lie,
+syyshalla kunnes lehtivaipan vie!
+
+_Kiivaasti._
+
+On Teidän *pakko*, ootte velkapää
+minulle runsaat Luojan lahjat nää.
+Runoina unelmanne soimaan jää!
+Pahasti tein, kun tapoin lintunne,
+ol' laulun kirjain kirja Teille se.
+Niin laulakaa, mua ette jättää voi,
+runoni silloin Teille kiittäin soi!
+
+SVANHILD.
+
+Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjä oon,
+kun viime virteni syysilman täyttää?
+
+FALK
+
+_katselee häntä._
+
+Te silloin käytte linnun kohtaloon.
+
+_Osoittaa puutarhaan päin._
+
+SVANHILD
+
+_hiljaa._
+
+Kiveä taitavasti voitte käyttää.
+
+FALK
+
+_hymyilee ivallisesti._
+
+Kerskailkaa voimaa sielun vapauden,
+mi kaiken uhrais, jos vain olis maali!
+
+_Voimakkaasti._
+
+Sen Teille näytin, vallassanne vaali
+iäinen on.
+
+SVANHILD.
+
+          Te tietänette sen:
+Teitämme yhteen ei voi mikään liittää.
+
+FALK
+
+_kylmästi keskeyttäen._
+
+Maailman olkaa, puhe tää jo riittää.
+
+SVANHILD
+
+_on kääntänyt äänettömästi hänelle selkänsä. Nojaa kyynärpäillään
+kaidetta vasten tukien päätään käsillään._
+
+FALK
+
+_astuu muutamia askeleita edestakaisin, ottaa esille sikarin, pysähtyy_
+SVANHILDIN _läheisyyteen ja virkkaa hetken vaiti-olon jälkeen:_
+
+Tää Teistä naurettavaa on, kun perehtyä
+sain aatoksiinne, heti näin ma sen.
+
+_Keskeyttää ikäänkuin vastausta varrotakseen._ SVANHILD _vaikenee._
+
+Teill' on vain siskon tunteet, tyttären;
+niin ihminen voi perinpohjin erehtyä; --
+täst' alkain suojassa ma hansikkain
+uskallan lähestyä Teitä vain. -- --
+
+_Odottaa hiukan, mutta kun_ SVANHILD _jää liikkumattomana paikoilleen,
+hän kääntyy ja lähtee oikealle._
+
+SVANHILD
+
+_kohottaa päänsä lyhyen äänettömyyden jälkeen, katselee kiinteästi
+häneen ja lähestyy._
+
+Te tarjositte pelastavaa kättä,
+kiitokseks sana vakaa peittämättä.
+Käytitte kuvaa, josta käsitin
+selvästi »lentonne» ma »pilvihin».
+Sanoitte nousevanne haukan lailla
+päin tuulta, koska ylös pyrkii se;
+*ma* olin tuuli alla siipenne, --
+mua ilman olisitte voimaa vailla. --
+Niin kurjaa! Matalata suorastaan, --
+itsekkin näitte, kuinka naurettavaa!
+Se hyvään maahan sattui lankeemaan;
+näät *toisen* näyn minulle se avaa,
+mi selvä on, ei onnu laisinkaan.
+Te ette haukan lailla kohoo suoraan,
+paperi-, runoleija ootte vain.
+Sen minuutta ma aina turhaan hain,
+se supistuu näät pelkkään purjenuoraan.
+Sen rinta töherretty täytehen
+ol' vekseleitä laulun vastaisen;
+sen siivet kompalauluinensa hosui
+vain ilmaa, mutta harva niistä osui;
+ol' pitkä pyrstö runo aikamme,
+sen piti virheillemme ruoskaa häilyttää,
+mut voimiaan ei saattanut se säilyttää,
+vain vikojamme hiljaa moitti se.
+Anoitte voimatonna multa näin:
+»Mun suokaa nousta länteen taikka itään!
+Mies runoinensa viekää ylöspäin,
+en siskoist', äidistä ma piittaa mitään!»
+
+FALK
+
+_puristaa kätensä nyrkkiin voimakkaan sisällisen liikutuksen vallassa._
+
+Nimessä taivaan --!
+
+SVANHILD.
+
+                    Mua uskokaa,
+en lasten leikkiin osaa ottaa saa:
+Mut Te, Te hengen töihin syntynyt --
+tyydytte runon pilviretkeen rentoon.
+On rihman varass' elontyönne nyt,
+min mielivalloin saatan päästää lentoon.
+
+FALK
+
+_äkkiä._
+
+Mist' alotamme?
+
+SVANHILD
+
+_lempeämmin._
+
+                 Kaunis päätös tää;
+nyt käänne tulkoon Teille tästä yöstä;
+mut omin siivin aina lentäkää,
+vaikk' kantaa vois ne Teidät taikka syöstä.
+Paperi-runot pankaa pulpettiin,
+vain elävä on omaisuutta elon;
+*se* voittaa korkeuden ja kuilun pelon;
+valitkaa nyt, ei aikaa aatoksiin.
+
+_Lähestyy häntä._
+
+Nyt täyttänyt ma olen pyyntönne;
+ma lauloin viime virren oksaltani;
+oon tyhjä nyt, ol' ainoani se;
+nyt kivi tähdätkää mun rintahani!
+
+_Menee sisälle rakennukseen;_ FALK _jää liikkumatta seisomaan ja katsoo
+hänen jälkeensä; kaukana vesillä häämöttää venhe, josta kuuluu etäisenä
+ja hillittynä seuraava laulu:_
+
+KUORO.
+
+Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen,
+ma kotkana käyn yli vyöryvän veen;
+lokit jäljessä kirkuen kiitää.
+Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ!
+Kenties karit purteni pirstaksi lyö;
+mut sorjaa *on* laineilla liitää!
+
+FALK
+
+_hajamielisenä, ajatuksistaan heräten._
+
+Vai laulua? Se Lindin kuoro on,
+harjoittaa huomiseen se ilohon!
+
+GULDSTADILLE, _joka tulee ulos päällystakki käsivarrella._
+
+No, kauppaneuvos, -- poisko hiivitte?
+
+GULDSTAD.
+
+Ma päällysnutun ensin ylle viskaan;
+ei arki-älyt viimaa sietäne,
+tää ilta-ilma koskee kovin niskaan.
+Hyv' yötä!
+
+FALK.
+
+           Sana yksi ensin vain!
+Tekoa *suurta* yhä turhaan hain!
+mi miestä kysyy -- --!
+
+GULDSTAD
+
+_pilkallisella äänenpainolla._
+
+                        Olkaa ensin miesi,
+niin miestä kyllä aina kysytään.
+
+FALK
+
+_katselee häneen mietteissään ja lausuu verkkaan:_
+
+Ohjelman täyden lausua hän tiesi.
+
+_Puhkee vilkkaasti puhumaan._
+
+Unesta valveennuin nyt elämään,
+nyt heittänyt oon elon suuren arvan,
+näät -- piru vie -- nyt --
+
+GULDSTAD.
+
+                         Kirota ei saa,
+se tuskin kärpästäkään pelottaa.
+
+FALK.
+
+Nyt työn on aika sekä sanan harvan!
+Lyön Luojan suunnitelmat kumohon; --
+ei elinvoimat turhaan enää vuoda;
+maailmanrakenteeni tyhjä on; --
+huomenna, sunnuntaina -- tahdon luoda!
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen._
+
+Niin, näyttäkää, ett' teette myöskin työtä;
+mut ensin nukkumaan, siis hyvää yötä!
+
+_Menee ulos vasemmalle_, SVANHILD _näyttäytyy huoneessa kuistin
+yläpuolella, hän sulkee ikkunan ja vetää alas uutimet._
+
+FALK.
+
+Toimintaan; pois on aika unen armaan.
+
+_Katselee ylös_ SVANHILDIN _ikkunaan ja puhkee puhumaan kuin voimakkaan
+päätöksen vallassa:_
+
+Suloisest' uneksi! nyt hyvää yötä;
+huomenna, Svanhild, kihlaan sinut varmaan.
+
+_Menee reippaasti ulos oikealle; vesiltä kuuluu jälleen:_
+
+KUORO.
+
+Kenties karit purtesi pirstaksi lyö;
+mut sorjaa *on* laineilla liitää!
+
+_Vene liukuu hitaasti edelleen esiripun laskeutuessa._
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+_Sunnuntai-iltapäivä. Juhlapukuiset naiset ja herrat juovat kahvia
+parvekkeella. Avonaisten lasi-ovien läpi näkyvät useimmat
+puutarhamajassa olevat vieraat; sieltä kuuluu seuraava laulu:_
+
+KUORO.
+
+Pois käykää joukkohon kihlattujen!
+Nyt on lempenne julkinen, vapaa,
+sylitysten nyt istua armastaen
+koko päivän voitte te suudellen; --
+ei urkkijat teitä nyt tapaa.
+
+Nyt kaksin kauniisti haaveksikaa;
+lupa siihen on kaikkialla.
+Kotipaikan rakkautenne nyt saa;
+sitä hellien voitte te kasvattaa;
+orastanne ei viedä saa halla!
+
+NEITI SKÄRE
+
+_sisällä majassa Lindille._
+
+Tuot' etten tiennyt; Teidät suutuksiin
+ois --!
+
+MUUAN NAINEN
+
+_samassa paikassa._
+
+       Ihan kaivelee se sydänalassa!
+
+TOINEN NAINEN
+
+_ovella Annalle._
+
+Hän *kirjoitti*?
+
+MUUAN TÄTI.
+
+                 Ei!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                    *Styver* teki niin.
+
+MUUAN NAINEN
+
+_parvekkeella._
+
+Mitenkä kauan kihlaus oli salassa?
+
+_Juoksee majaan._
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Sormuksen ostanet kai huomenna.
+
+USEAT NAISET
+
+_innokkaina._
+
+Lindistä mitta!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                Mitä hupsua;
+sen Anna tekee.
+
+ROUVA STRÅMAN
+
+_parvekkeella, eräälle sukkaa kutovalle naiselle._
+
+               Putos silmukka!
+
+SISÄKKÖ
+
+_ovella, kädessään tarjotin._
+
+Pien kupponen?
+
+MUUAN NAINEN.
+
+               Vain tilkka lomaan jutun.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Niin hauskaa, että saat sa uuden nutun
+ens viikoks, jolloin käytte vieraissa.
+
+VANHAHKO NAINEN
+
+_majassa ikkunan luona._
+
+Milloinka käymme talousostoksilla?
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Nyt hyvät hinnat lienee porsliinilla?
+
+MUUAN HERRA
+
+_muutamille naisille parvekkeella._
+
+Lind hyväilee tuoll' Annan hansikasta.
+
+MUUTAMAT NAISET
+
+_äänekkäällä ilolla._
+
+Hän sitä suuteli!
+
+TOISET
+
+_samoin, hypähtävät pystyyn._
+
+                  Ken uskoisi!
+
+LIND
+
+_näyttäytyy ovella, punehtuneena ja hämillään._
+
+Tuo lörpötyst' on!
+
+_Poistuu._
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                   Näin sen selvästi!
+
+STYVER
+
+_ovella toisessa kädessä kahvikuppi, toisessa korppu._
+
+Nyt väärän kuvan annat asiasta;
+sa todistuksessasi erehdyt.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_sisällä näkymättömänä._
+
+Käy, Anna, kuvastimen eteen nyt!
+
+MUUTAMAT NAISET
+
+_huutaen._
+
+Te myöskin, Lind!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                 Nyt selkä selkään! Tiukemmin!
+
+NAISET PARVEKKEELLA.
+
+Pituutta Annalla lie vähän niukemmin.
+
+_kaikki juoksevat sisään puutarhamajaan, josta kuuluu naurua ja
+äänekästä puhetta hetken ajan._
+
+FALK
+
+_joka edellisen kohtauksen aikana on kävellyt ympäri puutarhassa, tulee
+nyt etu-alalle, pysähtyy ja katselee sisälle, kunnes melu on
+jonkunverran asettunut._
+
+Tuoll' lemmen runoutta surmataan. --
+Mies kerran joutui syömään leipää, vettä,
+kun naudan teurasti hän siten, että
+se kitumaan jäi henkitoreissaan;
+mut nuo -- nuo tuolla --, käyvät valloillaan.
+Ois mieli --; ei, on sana tyhjää, valan
+ma vannoin, että toimia nyt alan.
+
+LIND
+
+_astuu nopeasti ja varovaisesti ulos ovesta._
+
+On vihdoin vuoro muoti-asioiden;
+nyt pääsen pakoon --
+
+FALK.
+
+                      Varma olla voit
+onnesta; taajasti kuin sääsket, koit
+tääll' lentää laumat onnittelijoiden.
+
+LIND.
+
+He hyvää tarkoittavat varmasti,
+vaikk' kyllä vähempikin riittäisi.
+Saa osanotto moinen voimat voipumaan;
+pois hetkeks pakenin ma tänne toipumaan.
+
+_Aikoo mennä ulos oikealle._
+
+FALK.
+
+Sa minne menet?
+
+LIND.
+
+                 Kojuhumme pois.
+Koputa, lukossa jos ovi ois.
+
+FALK.
+
+Mut etkö Annaa luokses tahdo hetkeksi?
+
+LIND.
+
+Ma moisen katson ihan turhaks retkeksi.
+Istuimme yöllä kauan puhellen;
+sain hälle sanotuksi tähteellisimmän;
+minusta muutoin aina onnen sisimmän
+parissa oltava on säästäen.
+
+FALK.
+
+Oot oikeassa; liian vapaa, avoin
+ei olla saa --
+
+LIND.
+
+              Pois päästä minut nyt.
+Ma piipun poltan järkimiehen tavoin;
+en viikkoon sauhuja lie vedellyt.
+Taakalle sydämen se oisi kirvoitus;
+nää päivät rukkasia uotin kauhulla --
+
+FALK.
+
+Ei sulle pahaa tehne pieni virvoitus.
+
+LIND.
+
+Makunsa vanha, hyvä lienee sauhulla.
+
+_Menee ulos oikealle,_ NEITI SKÄRE _ja_ MUUTAMIA MUITA NAISIA _tulee
+puutarhamajasta._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_Falkille._
+
+Lind varmaan tästä läks?
+
+FALK.
+
+                        Hän juuri, riista.
+
+MUUTAMAT NAISET.
+
+Luotamme karata.
+
+TOISET.
+
+                Hyi häpeää!
+
+FALK.
+
+Viel' arka hiukan, mutta kesyttää
+pian hänet voitte; hiiteen kauna, kiista.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_katselee ympärilleen._
+
+Hän missä on?
+
+FALK.
+
+               Vain tuolla ullakolla,
+pesäämme pieneen päättyi miehen pako;
+
+_Rukoilevasti._
+
+mut älkää häntä alas karkoittako;
+huoahtaa hänen suokaa!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                       Kauan olla
+hän siell' ei saa.
+
+FALK.
+
+                   Vain hetken, -- viskellä
+taas häntä voitte niinkuin aalto kaarnaa.
+Nyt tutkii hän kai brittiläistä saarnaa --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Englantilaista --?
+
+NAISET.
+
+                   Tuo on leikkiä!
+
+FALK.
+
+Ei, täyttä totta. Siin' on toimi-alaa,
+mies siirtolaisten papiks aikoo ryhtyä,
+ja siks --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_kauhistuneena._
+
+          Hän hupsun-tuumiaan ei salaa?
+
+_Naisille._
+
+Nyt saavat tädit neuvotteluun yhtyä!
+Hoi Anna, rouva Halm ja kaikki muut!
+
+MUUTAMAT NAISET
+
+_liikutettuina._
+
+Tää estettävä on!
+
+TOISET.
+
+                  Nyt käymään suut!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+He saapuvat;
+
+ANNALLE, _joka saapuu puutarhasta_ PASTORIN, TÄMÄN VAIMON _ja_ LAPSIEN,
+STYVERIN, GULDSTADIN, ROUVA HALMIN _ja_ MUIDEN VIERAIDEN _kanssa._
+
+               sa tokko tiedätkään,
+mit' aatellut on sulhos mielessään?
+Papiksi merten taa --
+
+ANNA.
+
+                       Ma tiedän sen.
+
+ROUVA HALM.
+
+Oot luvannut --!
+
+ANNA
+
+_hämillään._
+
+                 Ma liityn hänehen.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_kauhuissaan._
+
+Mies houkuttelee sua --!
+
+NAISET
+
+_lyövät vastakkain käsiään._
+
+                        Niin ovelasti!
+
+FALK.
+
+Hän seuraa sisällistä kutsuaan --!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mies *vapaa* seuraa sitä kuoloon asti;
+*kihlattu* seuraa morsiantaan vaan. --
+Ajoissa ajattele, kulta Anna,
+pääkaupungin sa olet lapsonen --?
+
+FALK.
+
+Suloist' on kärsiä vuoks aattehen!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Vuoks sulhon aatteen mitään alttiiks panna
+en tahdo, turhaksi ma katson sen!
+
+_Naisille._
+
+Pois tulkaa!
+
+_Tarttuu Annan käsivarteen._
+
+           Sua neuvon, mieles malta; --
+hänelle näytä kellä täss' on valta.
+
+_Käyvät taka-alaa kohti ja ulos oikealle innokkaasti keskustellen usean
+naisen kanssa; muut vieraat hajaantuvat eri ryhmiin puutarhassa._ FALK
+_pysäyttää_ STRÅMANIN, _jonka vaimo ja lapset alati pysyttelevät hänen
+läheisyydessään,_ GULDSTAD _kävelee edestakaisin seuraavan keskustelun
+aikana._
+
+FALK.
+
+Miest' auttakaa, mi uskon vuoks saa otella,
+kapinan hengen neuvovat he Annalle.
+
+STRÅMAN
+
+_ammatti-äänellä._
+
+Miestänsä vaimon täytyy aina totella; -- --
+
+_Aprikoiden._
+
+Mut kutsun ehkä rakentaa hän sannalle,
+sen käsityksen päivällä ma sain,
+en uhriin luota, paljon ehk' on vikaa --
+
+FALK.
+
+Ei pidä tuomita noin äkkipikaa.
+Vakuutan Teille kautta kunniain:
+kutsunsa suunnaton on eittämättä --
+
+STRÅMAN
+
+_katse kirkastuen._
+
+No niin, -- jos sanoa voi peittämättä
+*niin paljon* vuodessa, -- se toista on.
+
+FALK
+
+_kärsimättömästi._
+
+Teist' tärkein se, mi mulle arvoton;
+ma puhun *syämen kutsusta*, -- en *tuloista*!
+
+STRÅMAN
+
+_tunteelhsesti hymyillen._
+
+Niit' ilman ei voi kukaan julistaa
+maan päällä Herran sanomata suloista.
+No niin, jos hän ois *vapaa*, uskokaa, --
+jos hän ois *yksinäinen*, *riippumaton*, --
+se silloin kyllä kävis laatuhun;
+mut Lindin, miehen aivan kihlatun, --
+yrittää täytyy alle oman katon.
+Hän vankka on, ja alkaa taistelun,
+perheensä kasvaa kait jo varsin varhain; --
+ma oletan, ett' tahto häll' on parhain; --
+mut sana sanoo: »Hiekalle ei sun
+rakentaa pidä.» Aivan toista oisi,
+jos uhri -- --
+
+FALK.
+
+              Se ei ole suinkaan niukka,
+sen tiedän.
+
+STRÅMAN.
+
+           Niin, -- *se* miestä auttaa voisi!
+Jos *uhrin* anto ei vain ole tiukka,
+vaan runsas --
+
+FALK.
+
+              Aulis, altis ain' on hän.
+
+STRÅMAN.
+
+*Hän?* Sanojanne tokko ymmärrän!
+Papilla uhrista ei muuta huolta
+kuin *ottaa* --
+
+ROUVA STRÅMAN
+
+_katsoo taka-alalle._
+
+                    Jälleen saapuvat he tuolta.
+
+FALK
+
+_tuijottaa hetken hämmästyneenä häneen, ymmärtää hänet vihdoin ja
+purskahtaa nauruun._
+
+Eläköön *uhri*, -- jonka pappi *saa*, --
+se, joka kukkaroa pullistaa!
+
+STRÅMAN.
+
+Kun päivät päästään valjaissa on aina,
+niin palkan jouluks saa ja helluntaina.
+
+FALK
+
+_leikillisesti._
+
+Totellaan »kutsua» -- kun *kulta* takana
+vain viittoo, -- vaikk' ois sitten perheenisänä!
+
+STRÅMAN.
+
+Sanasta osalliseks pahin pakana
+saa tulla, kun hän *uhraajain* on *lisänä*.
+
+_Hillitysti._
+
+Tään asian voin kyllä järjestää.
+
+_Eräälle pikku tytöistä._
+
+Käy, Metta, noutamassa isän pää.
+Tarkoitan piipunpäätä, ymmärrätkös sä --
+
+_Etsiskelee takkinsa takataskusta._
+
+ei varroppas; se täällä onkin kätkössä.
+
+_Lähtee ylöspäin astelemaan ja täyttää piippunsa, vaimo ja lapset
+seuraavat häntä._
+
+GULDSTAD
+
+_lähestyy._
+
+Minusta tuntuu, että käärmeeksi
+ruvennut ootte lemmen yrttitarhaan!
+
+FALK.
+
+Ei heelmät tiedonpuun vie ketään harhaan,
+ne viel' on vihreet.
+
+_Lindille, joka tulee oikealta._
+
+                    Jouduit nopsasti?
+
+LIND.
+
+Huoneessa siivo oli suunnaton;
+risoiksi uutimemme revittynä,
+siruina lamppu, kappaleina kynä,
+musteessa vallan palkit permannon --
+
+FALK
+
+_lyö häntä olalle._
+
+Kevääni merkki hävitys tuo on.
+Eloa katsoin uudinten vain takaa,
+valossa lampun yksin runoilin;
+kamarilauluni nyt lopetin; --
+auringon paahteessa maa eessäin makaa; --
+oon muuttunut, mua kutsuu kevään vapaus,
+sytyttää lauluun toiminta ja tapaus.
+
+LIND.
+
+Ma vähät huolin, kuinka runoilet;
+mut anoppini uutimia et
+tään koommin enää kappaleiksi leikkaa.
+
+FALK.
+
+Hän, joka uhraa vain, ei mitään säästäne,
+ei edes tyttäriään, -- tokkopa
+hän kovin suree moista pikku seikkaa!
+
+LIND
+
+_vihoissaan._
+
+Tää tykkänään on sopimatonta,
+ei millään häpeättä tästä päästäne!
+kuitenkin, sovi hänen kanssaan siitä;
+mut lamppu oli yksinomaan mun --
+
+FALK.
+
+Voit heittää hiiteen tyhjän arvelun;
+valoisa kesä eikö sulle riitä, --
+on lamppu turha?
+
+LIND.
+
+                  Ymmärrä en sua;
+et muista, ett' on kesä lyhyt niin.
+Jos jouluksi ma aion valmistua,
+en aikaa tuhlata saa turhuuksiin.
+
+FALK
+
+_ihmetyksissään._
+
+*Eteenpäin* aattelet?
+
+LIND.
+
+                        Kait mull' on järkeä;
+tutkinto lienee sentään varsin tärkeä --
+
+FALK.
+
+Muistappa: syleilee sua *elo* kuuma;
+et muuta vaadi, nykyisyyden huuma
+sun täyttää, -- et ees *tutkintoa* kait
+jouluksi; -- onnen kauniin linnun sait
+paulaasi; on kuin tulvis helmahan
+sinulle kaikki aarteet maailman!
+
+LIND.
+
+Niin, mutta ymmärrä mun puhettain,
+*cum grano salis* --
+
+FALK.
+
+                         Anna tulla vain!
+
+LIND.
+
+Onnesta nauttia voin *aamupäivät*,
+sen olen päättänyt.
+
+FALK.
+
+                   On reipast' tuo!
+
+LIND.
+
+Vieraisiin täytyy suvun uuden luo
+mun mennä, se on aina hukkaa ajan,
+mut käyttämättä hetket muut jos jäivät,
+varmasti kaikki menee hujan hajan.
+
+FALK.
+
+Ja viime viikolla, se siltä näyttää,
+sa aioit laulain maailmalle pois.
+
+LIND.
+
+Havaitsin, että matka pitkä ois;
+nuo viikot voin ma paremminkin käyttää.
+
+FALK.
+
+*Toisesta* syystä jäit sa kotia;
+laaksossa kuulit laululintuja,
+vuoristo-ilmaa hengitit sa täällä.
+
+LIND.
+
+On ilma täällä kyllä raitista;
+mut nauttia voi siitä kesäsäällä,
+vaikk' istuisikin työssä kirjoineen.
+
+FALK.
+
+Mut *kirjan* avullahan taivaaseen
+ei nousta --
+
+LIND.
+
+            Itsepäisempää ei tapaa!
+Noin puhuin ollessani *jouten*, *vapaa* --
+
+FALK
+
+_luo häneen katseen ja ristii hiljaisessa ihmetyksessä kätensä._
+
+Sinäkin, Brutus!
+
+LIND
+
+_puoliksi hämillään, puoliksi suutuksissaan._
+
+              Ajattele vaan,
+enemmän multa yhä vaaditaan.
+On mulla morsian. Sa katso muita
+suuresti kokeneita kihlatuita,
+joit' ihmisinä sinun täytyy kiittää, --
+he väittävät: jos elon taisteluita
+kaks käy, niin --
+
+FALK.
+
+                 Selityksesi jo riittää.
+Sen keltä sait?
+
+LIND.
+
+              Heit' älä koskaan pilkkaa.
+On Styver mies, mi puhuu totta silkkaa,
+ja neiti Skäre, kokemusten sarja
+suur hällä --
+
+FALK.
+
+              Entäs rovasti ja Marja?
+
+LIND.
+
+On vallan merkillinen pari tuo;
+sisäisen rauhan heille sielu suo --
+ruustinnan muistot kihlauksest' on hukkuneet,
+hän tietää tuskin mitään rakkaudesta.
+
+FALK.
+
+Se johtuu siit', ett' ovat liikaa nukkuneet
+he, -- uneen häipyy muistot muinaisesta.
+
+_Laskee kätensä hänen olkapäälleen ja katselee pilkallisesti häntä._
+
+Ol' viime yönä unesi kait makea?
+
+LIND.
+
+Sit' ensin rauhatonna sain ma hakea,
+ma ihan järkeäni pelkäsin;
+mut sitten puoleen päivään loikoilin.
+
+FALK.
+
+On niinkuin jokin ois sun hetkeks tuhonnut.
+
+LIND.
+
+Taas aamust' oon kuin terveyttä uhonnut.
+
+_Tämän kohtauksen aikana_ STRÅMAN _on kävellyt edestakaisin taka-alalla
+keskustellen innokkaasti_ ANNAN _kanssa;_ ROUVA STRÅMAN _ja_ LAPSET
+_kulkevat perässä._ NEITI SKÄRE _näyttäytyy nyt myöskin; hänen
+seurassaan on_ ROUVA HALM _ja joukko muita naisia._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_ennenkuin on astunut esille._
+
+Lind!
+
+LIND
+
+_Falkille._
+
+      Kintereillä ovat jällehen!
+Pian pakoon.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+             Varrotkaahan hetkinen!
+Nyt erimielisyyden voimme ratkaista,
+mi välillenne syntyä on ehtinyt.
+
+LIND.
+
+Me eri mieltäkö?
+
+NEITI SKÄRE
+
+_osoittaa_ ANNAA _kohti, joka on kauempana puutarhassa._
+
+                Sen kyynelehtinyt
+katseensa lausuu. Matka-aikeet katkaista
+pitäisi Teidän.
+
+LIND.
+
+               Kautta taivasten,
+hän myöntyi --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_ilkkuen._
+
+            Sen on, raukka, näköinen!
+Varmasti ette tahdo tehdä tenää,
+kun rauhass' saamme seikkaa tuumia.
+
+LIND.
+
+Mut vastaisuutein parhain unelma
+ol' uskontaisto tuo!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                     Ken ajassa
+valistuneessa uskoo uniin enää?
+Kas, Styver näki unta äskettäin,
+ett' tuli kirje, reunustettu näin --
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Se tietää, että pääsee aarteen makuun.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_päätänsä nyökäyttäen._
+
+Palkkansa joutui heti uloshakuun.
+
+NAISET _piirittävät_ LINDIN _ja poistuvat hänen kanssaan keskustellen
+ylemmäksi puutarhaan._
+
+STRÅMAN
+
+_jatkaen_ ANNALLE, _joka koettaa miltei pujahtaa pois tämän seurasta._
+
+Niin, rakkaat lapset, näistä syistä jo,
+sen meille sanoo pelkkä puhdas järki,
+moraali myös ja pyhä sana Herran,
+huomaatte, että kiistaltanne kerran
+varmasti kokonansa katkee kärki.
+
+ANNA
+
+_puoleksi itkien._
+
+Viel' oon niin kokematon, lapsi ihan -- --
+
+STRÅMAN.
+
+Tietysti silloin tuumii, helpostihan
+pauloihin joudun viekkauden, vihan;
+mut älkää epäilykseen vaipuko, --
+mua sekä Marjaa samoin kohtasihan --
+
+ROUVA STRÅMAN
+
+Äitinne kertoi tänään muinaisista
+muistoista; olin surrut kuten Te,
+kun saimme kutsun --
+
+STRÅMAN.
+
+                      Siitä johtui se,
+ett' täytyi maalle muuttaa kaupungista;
+mut joku lantti kun jo oli säästetty,
+ja reippaat ensi kaksoisemme päästetty,
+niin haihtui suru.
+
+FALK
+
+_hiljaa_ STRÅMANILLE.
+
+                  Suuri puhuja
+Te ootte!
+
+STRÅMAN
+
+_nyökäyttää hänelle päätään ja kääntyy jälleen_ ANNAN _puoleen._
+
+Seisokaa siis vahvana!
+Miks empiä? Falk kertoi mulle juuri,
+ett' on tuo paikka päällepäätteeks suuri; --
+niin eikö ollut?
+
+FALK.
+
+                Ei --
+
+STRÅMAN.
+
+                     Se oli niin --!
+
+_Annalle._
+
+Tuloihin voitte päästä *runsaisiin*.
+Miks kieltäytyä? Miksi turhaa raatamista!
+Te esikuvan voitte ottaa Aatamista
+ja Eevasta, kas arkin asukkaita --
+ilmassa liljat -- linnut pitkin maita --
+nuo linnut pienet -- linnut -- kalain karjat.
+
+_Jatkaa hillitysti poistuessaan_ ANNAN _kanssa._
+
+FALK
+
+NEITI SKÄREN _ja_ TÄTIEN _lähestyessä_ LINDIN _kanssa._
+
+Hurraa! Tuolt' astuu sotureiden sarjat;
+voittoisa vanha kaarti aseissaan!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Hyv' on, ett' Anna täältä tavataan.
+
+_Hillitysti._
+
+*Voitimme*, Falk! -- *luo* morsiamen vaan.
+
+_Lähestyy_ ANNAA.
+
+STRÅMAN
+
+_tehden torjuvan liikkeen._
+
+Maailman apu *tääll'* on tarpeeton;
+kun henki vaikuttaa, niin liha joutanut
+pois *sieltä* on --
+
+_Häveliäästi._.
+
+                         mun apuni on noutanut
+voimansa ylhäältä -- --!
+
+ROUVA HALM.
+
+                        Siis sovinnon
+nopeesti teemme.
+
+TÄDIT
+
+_liikutettuina._
+
+                Kaunista on tää!
+
+STRÅMAN.
+
+Sydäntä lieneekö niin penseää,
+jot' ei tää kohtaus vavahuttaisi,
+vahvistais sekä havahuttaisi?
+On ylentävää nähdä lapsosta,
+mi aulista ei kiellä uhria,
+kun kutsuu velvollisuus.
+
+ROUVA HALM.
+
+                         Totta tuo,
+mut toimelias myös on ollut suku.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ma myös ja tädit, -- mekään emme nuku!
+
+_Lindille._
+
+Avaimet syämen Anna Teille suo;
+mut meiltä, ystävättärilt', ei huku
+tiirikka, joka voittaa avaimen; --
+
+_Puristaa hänen kättään._
+
+jos joskus tarvis ois, niin tulkaa luottaen
+luoksemme, -- ystävyys tää aina kestää.
+
+ROUVA HALM.
+
+Luonanne oomme, sano sitä suotta en --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Tahdomme epäsovun synnyn estää.
+
+STRÅMAN.
+
+Oo, rakkaus, ystävyys on tässä voittanut!
+näin riemun-haikeaa ei hetkee muuta!
+
+_Kääntyy_ LINDIN _puoleen._
+
+Nyt, nuori mies, on aikas vihdoin koittanut!
+
+_Johtaa_ ANNAN _hänen luokseen._
+
+Neitseesi ota, -- anna hälle suuta!
+
+LIND
+
+_ojentaa kätensä_ ANNALLE.
+
+En matkusta!
+
+ANNA
+
+_lausuu vuorosanansa yht'aikaa_ LINDIN _kanssa._
+
+Ma seuraan sua!
+
+ANNA
+
+_ihmeissään._
+
+                Et matkusta?
+
+LIND
+
+_myöskin ihmeissään._
+
+                            Sa mukaan?
+
+ANNA
+
+_katselee avuttomana ympärilleen._
+
+Mut näinhän tiemme varmaan eroaa!
+
+LIND.
+
+Mit' on tää?
+
+NAISET.
+
+            Mitä?
+
+NEITI SKÄRE
+
+_innokkaasti._
+
+                  Ymmärtääkö kukaan
+tät' erehdystä --
+
+STRÅMAN.
+
+                 Lupas matkustaa
+hän --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+     Lind taas lupas heittää matka-aikeet!
+
+FALK
+
+_nauraen._
+
+Ei hätää; kumpikin on taipunut.
+
+STRÅMAN.
+
+Nää pulmat ovat mulle liian vaikeet!
+
+_Käy ylös taka-alaa kohti._
+
+TÄDIT
+
+_sikin sokin puhuen._
+
+Ken, Herran tähden, alkoi taistelut?
+
+ROUVA HALM
+
+GULDSTADILLE _ja_ STYVERILLE, _jotka ovat kävelleet ulkopuolella
+puutarhassa ja lähestyvät nyt._
+
+Käy täällä kiista yhä tulisempi.
+
+_Puhelee hiljaisesti heidän kanssaan._
+
+ROUVA STRÅMAN
+
+NEITI SKÄRELLE, _nähdessään, että puutarhapöytää katetaan._
+
+Tee saapuu.
+
+NEITI SKÄRE
+
+_lyhyesti._
+
+           Luojan kiitos.
+
+FALK.
+
+                            Eläköön
+teevesi, tädit, ystävyys ja lempi!
+
+STYVER.
+
+Näin ollen täss' ei vaikeutta kohtaa,
+suotuisaan loppuun asian voi johtaa.
+Pykälän tähän voimme sovittaa:
+Alistuu vaimo miehen tahdon mukaan.
+On sanat selvät, kiellä sit' ei kukaan --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mut tasa-arvo siinä iskun saa!
+
+STRÅMAN
+
+_Annalle._
+
+Lakia taivaan kuule, siihen luota --
+
+STYVER.
+
+Mut Lind voi myöskin hiukan kiertää tuota; --
+
+LINDIN _puoleen kääntyen._
+
+Alallas pysy, siirrä vielä matkaa.
+
+TÄDIT
+
+_iloisina._
+
+Se käy!
+
+ROUVA HALM.
+
+       Niin, niin!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                  Nyt ei voi riitaa jatkaa.
+
+SVANHILD _ja tytöt ovat kattaneet tällävälin teepöydän parvekkeen
+portaiden alapuolelle,_ ROUVA HALMIN _pyynnöstä naiset istuvat pöydän
+ääreen. Muu seura asettuu osaksi parvekkeelle ja huvimajaan, osaksi
+sinne tänne puutarhaan._ FALK _istuu parvekkeella. Seuraavan kohtauksen
+aikana juodaan teetä._
+
+ROUVA HALM
+
+_hymyillen._
+
+Pien rajusää siis ohi meni jo.
+Tuollainen suvisade mieltä virkistää;
+taas kaksin verroin kirkkaampana tirkistää
+hajoovan pilven takaa aurinko.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Niin, vettä vaatii rakkauden kukka,
+jos vihantana mieli olla sen.
+
+FALK.
+
+Se kuolee, kuivalle jos joutuu, rukka;
+se siinä lienee kalan kaltainen --
+
+SVANHILD.
+
+Ei, rakkaudelle pelkkä ilma riittää --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ja siinä kala kuolee --
+
+FALK.
+
+                       Aivan niin.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Näette, että suunne tukittiin!
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Jo tuoksun vuoks voi tätä teetä kiittää.
+
+FALK.
+
+Totuutta kukkavertaus ehkä vastaisi.
+Se kukka on; jos taivas sit' ei kastaisi
+sateella, niin se kuihtuis sangen pian -- --
+
+_Keskeyttää._
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mut --?
+
+FALK
+
+_sirosti kumartaen._
+
+       Tädit ruiskuillansa poistaa vian. --
+Tuo vertaus on runoniekkojen,
+lie monet sukupolvet nielleet sen, --
+mut useimmille epäselväks jää se;
+ei tietoon tuosta runsaudesta pääse.
+Mi kukka oikeastaan rakkaus lie?
+Totuuteen mikä vertaus meidät vie?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Se *ruusu* on; sen tietää jokainen; --
+elolle suo se ruusunhohtehen.
+
+MUUAN NUORI NAINEN.
+
+Se *vuokko* on, min kasvun kattaa hanki;
+se aukee vasta, kun ei oo se vanki.
+
+MUUAN TÄTI.
+
+*Voikukka* on se, joka parhaiten
+menestyy, mies kun runnellut on sen,
+ja ehkä tallattuna kukkii enin
+kuin kertoo kaunis runo Pedersenin.
+
+LIND.
+
+Se *lumikello* on, mi mielihin
+soi elon helluntaisin sävelin.
+
+ROUVA HALM.
+
+*Muratti* on se, joka vihannoi,
+kun talvi maille jään ja lumen toi.
+
+GULDSTAD.
+
+*Islannin jäkälä* se lienee varmaan:
+se lääke neitosten on sairaan parmaan.
+
+MUUAN HERRA.
+
+*Kastanja vili* on se, -- kelpaa haloiksi,
+mut heelmistä ei ole herkkupaloiksi.
+
+SVANHILD.
+
+*Kamelia* se on; ei ruusun lemuissa
+käy naiset enää hienommissa kemuissa.
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Ei, se on kukka, kovin ihana; --
+varrotkaa -- harmaa -- ei, vaan -- punerva; --
+mik' on se --? Ihan kieleltä nyt luisti -- --;
+on vallan kummaa, kuinka pettää muisti.
+
+STYVER.
+
+On joka kukkakuva ontuva.
+Mut *kukkaruukku* vertaust' ei pilaa;
+yks siihen mahtuu aina *kerralla*,
+mut *jälkeenpäin* on kahdeksalle tilaa.
+
+STRÅMAN
+
+_lapsiparven keskellä seisoen._
+
+*Päärynäpuu* on rakkaus; valkoinen
+keväällä kukkavaippa verhoo sen;
+sijassa kukoistuksen kauniin, uhkeen,
+pian näämme heelmäsarjan vehreen, muhkeen,
+mi imee taaton-rungost elonnesteitä; --
+ja kypsyy viimein, ellei satu esteitä.
+
+FALK.
+
+Niin monta mieltä kuin on miekkosta!
+Mut kaikk' on käsittäneet sentään väärin.
+Mun vertaustain voitte kuunnella; --
+saa sitä vääntää, kääntää mielin määrin.
+
+_Nousee ja asettuu puhuja-asentoon._
+
+Äärillä Idän yrtti vihannoi,
+auringon serkun puistossa se itää --
+
+NAISET.
+
+*Tee* on se!
+
+FALK.
+
+             Niin.
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+                  Ah, Falkin ääni soi
+kuin Stråmanin --
+
+STRÅMAN.
+
+                 Nyt rauhoittua pitää.
+
+FALK.
+
+Sen koti siis on tarumaissa Idän,
+etäällä aavikoiden paahtehesta; Lind,
+täytä kuppi! Teestä, rakkaudesta
+teevesipuheen Teille nyt ma pidän.
+
+_Vieraat vetäytyvät lähemmäksi toisiaan._
+
+Tuon kasvin koti satumaassa on;
+ah, *siell'* on rakkaudenkin paikka parhain.
+Tuot' yrttiä vain lapset auringon
+suojaavat siimeksessä kukkatarhain.
+Niin rakkauden laita myöskin on.
+Veressä täytyy tulta auringon
+myös olla, jotta rakkaus siinä säilyy,
+kukoistaa, päivän seesteisenä päilyy.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mut Kiinahan on sangen vanha maa,
+teen iän siitä saattaa aavistaa --
+
+STRÅMAN.
+
+Vanhempi aivan varmaan kuin Jerusalem.
+
+FALK.
+
+Se tunnettiin, kun autuas Metusalem
+selaili aapistansa ahkerasti --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_voiton riemulla._
+
+Olemus rakkauden nuori on!
+Tää vertaus on siis aivan mahdoton.
+
+FALK.
+
+On rakkaudella ikää valtavasti;
+varmemmin tuskin tunnustetaan mitään,
+sen kansa kaikki tietää lännest' itään; --
+löytyypä muutamia, jotka keksi
+sen olemuksen ihan *ikuiseksi*; --
+tuoss' on sentään liikaa hituinen, --
+mut ikä sen on vuosisatain pituinen.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ei erilaista ole rakkautta;
+mut teetä hyvää on ja huonoa.
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Teelajeja on sangen paljonkin.
+
+ANNA.
+
+Ensiksi vehree sato keväimen --
+
+SVANHILD.
+
+Se vain on janoon päivän tytärten.
+
+MUUAN NUORI NAINEN.
+
+Se mielet huumaa lailla eetterin --
+
+TOINEN.
+
+Kuin lotus tuoksuu se, on mannan-makea.
+
+GULDSTAD.
+
+Kaupoista *näistä* turha *sit'* on hakea.
+
+FALK
+
+_joka on tällävälin laskeutunut alas parvekkeelta._
+
+Arvoisat naiset, kunkin povessa
+on pieni »taivaan valtakunta» oma.
+*Siell'* aukee kukkasien sarja soma
+kainouden Kiinanmuurin takana.
+Mut pienet Kiinannuket mielikuvituksen,
+ne jotka huokaa majasissa huvituksen,
+ja unelmoivat --, hunnut hienot lanteilla,
+kultaiset kukat käsissä ja ranteilla, --
+*ne* Teiltä saavat kevään ensi ummut,
+vähät, jos hyytyy syksyn heelmäkummut.
+Siks saamme tähteet korkealla hinnalla, --
+niin kehnot kuin on hamppu silkin rinnalla, --
+ne puistamalla puusta putoovat --
+
+GULDSTAD.
+
+Siis musta tee.
+
+FALK
+
+_päätään nyökäyttäen._
+
+               Mi täyttää markkinat.
+
+MUUAN HERRA.
+
+Lie myöskin teetä nimeltä de boeuf --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_teeskennellen._
+
+Tuon tietää kait vain suuret tuntijat.
+
+FALK.
+
+Myös olemass' on rakkaus de boeuf;
+tavataan sitä joskus -- romaaneissa,
+myös silloin tällöin miesten joukossa,
+naisvaltaan vaipuneissa sankareissa.
+On tässä paljon yhdyskohtia.
+Niinmuodoin kertoo taru muinainen,
+tee että kärsii; tuoksua jää vaille
+sisintä, jos vain yli merien
+laivoissa tuotetaan se näille maille.
+Se meille kuljetetaan pitkin aroja; --
+sen tulli tuottaa Venäjälle varoja;
+se *siellä* leimataan, ja oikeana
+vihdoinkin tänne saapuu tavarana.
+Samoinhan rakkauskin taivaltaa
+arolla elon? Hirvittävä tapaus
+kait lempemme ois myrskyävä vapaus,
+ei moista kukaan koskaan anteeks saa!
+»Höystettä siin' ei ole moraalin!»
+»Pois siit' on laillisuuden tuoksukin!»
+
+STRÅMAN
+
+_nousee._
+
+Jumalan kiitos, kristityissä maissa
+nuo tavarat on kiellettyjä laissa.
+
+FALK.
+
+Jos rauhassa se olla haluaa,
+sen ensin täytyy käydä kautta kaavojen
+Siperian, miss' säilyy merten aavojen
+se hengeltä; -- se sitten näyttää saa
+paperit pappein, lukkareiden, isien,
+kuomainsa, hiitten, lempoin, vihollisien,
+ja muiden kunnon miesten, sitäpaitsi
+Luojansa, joka kaikki ohjas, kaitsi. --
+Ja sitten viime suuri yhtymä;
+kultuuri ruvennut on itäistä
+»taivasten valtakuntaa» ahdistamaan;
+hirressä mandariinit, muurit hajoo,
+maan tasalle sen vanha valta vajoo,
+ja sadon raa'at kädet lyövät lamaan.
+Pian »taivaan valtakunta» vain on taru,
+ei tuohon enää kohta kukaan usko;
+maailma tykkänään on harmaa, karu; --
+sen yllä riutuu sadun ilta-rusko
+ja sammuu pois, -- mut miss' on rakkaus sitten?
+Ei sekään ole mailla elävitten!
+
+_Kohottaa kuppinsa ilmaan._
+
+Se aikans eli, antaa mennä tuon; -- --
+teevettä Amor vainaan muistoks juon!
+
+_Tyhjentää kuppinsa; liikehtimistä seurassa, joka osoittaa voimakasta
+paheksumista._
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Hän vasta hupsuttelee vertauksillaan!
+
+NAISET.
+
+Aatelkaa, että rakkaus kuollut ois --!
+
+STRÅMAN.
+
+Ikäänkuin tässä ei jo nähdä vois
+sen teetä nauttimassa kukkeimmillaan.
+On tässä leski surupuvussaan --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Aviopari --
+
+STYVER.
+
+            Joka liitostaan
+on monta rakkauden heelmää niittänyt.
+
+GULDSTAD.
+
+Ja sitten nuoret, jotka yhteen liittänyt
+on elo, -- lemmen kevyt ratsuväki.
+
+STRÅMAN.
+
+Vanhemmat ensin, joiden liitto näki
+jo tyynet sekä myrskyt --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_keskeyttää._
+
+                           Sitten untuvan
+hentoinen nuoruus, -- eilen liittohon --
+
+STRÅMAN.
+
+Syys, talvi, kevät, kesä tässä on;
+sen luulisi jo ihan kouraan tuntuvan,
+sen silmä näkee, korva tarkkaan kuulee --
+
+FALK.
+
+Ja sitten?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+          Rakkauden mies kuolleeks luulee!
+
+FALK.
+
+Te ootte ymmärtäneet minut väärin.
+En väittänyt ees moista ole ma.
+Mut muistakaa, ett'ei voi mielinmäärin
+todistaa tulta aina sauhulla.
+Ma hyvin tiedän, että avioita
+on solmittu, ja lisättykin perhettä;
+on rukkasia, kukkasia, erhettä,
+mitenkä voisin koskaan kieltää noita?
+Ruusuiset kirjeliput kyllä liitelee,
+ne sulkee kyyhkyspari, joka -- riitelee,
+on täynnä lempiviä kadut, turut,
+syö kihla-vieraat makoisimmat murut,
+on tapa tainnut säätää eri lait,
+joihinka »lempiväiset» taipuu kait; -- --
+mut onhan meillä myöskin majureita,
+me omistamme suuren asevaraston,
+on meillä rumpuja ja paineteita,
+mut vaieta niist' ehkä sentään parast' on!
+Meill' on siis miekkoisia miekkavöitä,
+mut onko silti urhokkaita töitä?
+Vaikk' oisi leiri asestettu, ankarin, --
+niin onko silti aina mieltä sankarin?
+
+STRÅMAN.
+
+Kaikessa kohtuus; myönnän tosiaan,
+ett' on kai joskus ihan liikaa luvattu,
+kun aivan ainoaksi laatuaan
+on nuorten leimuava lempi kuvattu.
+Rakentaa ainiaaks ei sille saata;
+ei, avio voi meille vasta taata
+sen kallion, min pohja kaikki kesti,
+min varassa se seisoo ikuisesti.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Ma tästä olen aivan toista mieltä.
+Todistus parhain löytynee kai sieltä,
+miss' ilman pakkoa voi liitto vapaa
+vuoskaudet kestää; sitä harvoin tapaa.
+
+ANNA
+
+_lämpimästi._
+
+Ei, -- liitto, mi on raikas, nuorekas,
+se rikas on ja kaikkivaltias.
+
+LIND
+
+_miettiväisesti._
+
+Kenties on siinä tuoksu aattehen,
+kuin vuokossa, vain alla hankien.
+
+FALK
+
+_puhjeten äkkiä puhumaan._
+
+Langennut Adam! Kotikaipuu vakaa
+sinulle Edenin soi aidan takaa!
+
+LIND.
+
+Sa hourit!
+
+ROUVA HALM
+
+_loukkaantuneena_ FALKILLE, _seisomaan nousten._
+
+             Osoita ei ystävyyttä
+se, että riitaa jälleen haastatte;
+epäillä Lindin onnea miks syyttä --
+
+MUUTAMAT NAISET.
+
+Se varma on!
+
+TOISET.
+
+            Muut sit' ei epäile.
+
+ROUVA HALM.
+
+Ei käynyt Anna tosin keittokoulua,
+mut taidot nuo hän oppii ennen joulua.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Hameensa itse ompelee hän häihin.
+
+MUUAN TÄTI
+
+_taputtaa_ ANNAN _päätä._
+
+Ja viisastuu ja varttuu hommiin näihin.
+
+FALK
+
+_nauraa ääneen._
+
+Oi älyn-irvikuva, suulla haastat
+sa ystäväin, ja hullun-hypyin raastat
+hengiltä miehen! Etsikö hän järkeä?
+Oliko keittotaito hälle tärkeä?
+Hakemaan riemumielin saapui hän
+raikkainta ruusunkukkaa puistostanne.
+Te kasvatitte sen; -- ja hedelmän
+hän löysi --!
+
+NEITI SKÄRE
+
+_loukkaantuneena._
+
+             Puhutteko pilkallanne?
+
+FALK.
+
+On ruusun marja hyvä hedelmä
+keitossa, -- mut ei kevätlempenä!
+
+ROUVA HALM.
+
+Hakea turhaan tanssikeijukaista
+saa täältä; tääll' ei ole moista naista.
+
+FALK.
+
+Keikaillen kaikki tahtoo puhua
+talousaatteestansa toimekkaasta;
+se versonut on siitä valheesta,
+mi köynnöskasvin lailla kohoo maasta
+Kiitoksein »tanssikeijulle» ma lupaan,
+hän syntynyt on suloon, kauneuteen --
+ah, tanssisaliin kultarihmoineen
+käy lumo, mut ei imettäjän tupaan.
+
+ROUVA HALM
+
+_katkeruutensa tukahuttaen._
+
+Puheenne ymmärrän ma tässä kohdin.
+Mies kihlaantunut hylkää maailman;
+*on siinä* ydin koko asian;
+sen kokemuksestani väittää tohdin.
+
+FALK.
+
+Tietysti; -- tyttäret kun siskon naittanut --
+
+ROUVA HALM.
+
+Ja onnekkaasti!
+
+FALK
+
+_korostaen._
+
+               Liekkö varmaa ihan?
+
+GULDSTAD.
+
+Mitenkä!
+
+NEITI SKÄRE.
+
+        Falk!
+
+LIND.
+
+              Sa peitses ootko taittanut
+vuoks kiistan!
+
+FALK
+
+_puhjeten puhumaan._
+
+              Kiistan, niin, ja riidan, vihan!
+
+STYVER.
+
+Sa maallikko, et tuntija ees alan!
+
+FALK.
+
+Niin olkoon; mutta vannonut oon valan
+taistella henkeen veriin tästä alkain;
+ma valheen juuret tallaan alle jalkain,
+sen valheen, jolle hoivan hellän soitte,
+min totuutena ylvääst esiin toitte!
+
+STYVER.
+
+Vastustan, ellet todistaa sa voi,
+siis seikkaan palatkaamme --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                            Tuki suusi!
+
+FALK.
+
+Se siis on *lemmen* lähde raikas, uusi,
+mi lesken murheesta nyt tarinoi, --
+se, jok' ei muinen tiennyt, mitä polo
+valitus on ja synkkä yksinolo!
+Se siis on *lemmen* virta voittoisa,
+mi vyöryy valtimoissa puolisoiden,
+se, joka voimakkaana, uljaana
+tapoja muinen uhmas, hupsuja
+viisaita pilkkas, nauroi ilkamoiden!
+Se siis on *lemmen* kauneuden-palo,
+mi kihlauksen kauan kestää suo!
+Se siis on sama runon liekki jalo,
+mi laulunhengen konttoriinkin luo!
+Se siis on *lemmen* onni, joka säikkyy
+myrskyistä matkaa yli merien,
+mi *vaatii* uhria, vaikk' aina väikkyy
+se kauneimpana -- *itsens'* uhraten! --
+Oi ei, Te valheen vaalijat ja isät,
+seikoille suokaa nimet *oikeat*;
+sanokaa, että lesket *kaipaavat*,
+on liikaa väärät kaunisteet ja lisät!
+
+STRÅMAN.
+
+Tää häpeemättömyys on suunnaton!
+Sanassa jokaisessa pilkkaa on!
+
+_Astuu aivan_ FALKIN _nokan eteen._
+
+Vuoks isäin uskon vastaan uutta tietoa
+ma tahdon syöstä, miekan vyöllein kietoa!
+
+FALK.
+
+Käyn taiston juhlaan niinkuin pitoihin.
+
+STRÅMAN.
+
+Käyn sinne, missä sodan lieskat nuoleksi --!
+
+_Lähestyy yhä._
+
+Avio pyhä on kuin pappikin --
+
+STYVER
+
+FALKIN _toisella puolen._
+
+Ja kihlatut --
+
+FALK.
+
+               Laill' lukkarin vain puoleksi.
+
+STRÅMAN.
+
+Katselkaa näitä lapsia; -- ne veisaa
+jo voitonvirttä mulle! Tehdä ei saa
+noin -- kuinka on se lainkaan mahdollista -- --;
+totuuden sana vaatii taipumista; --
+vain mielettömän korvat lie noin kovat.
+Nää lapset lemmen hedelmiä ovat -- -- --!
+
+_Keskeyttää hämmentyneenä._
+
+Se tahtoo sanoa -- ei, tietenkin --!
+
+NEITI SKÄRE
+
+_leyhyttelee ilmaa nenäliinallaan._
+
+Tuo puhe hämärä on jonkun verran.
+
+FALK.
+
+Ei tuota todistaa vois selvemmin;
+on hyvä, että kuulla saa tuon kerran.
+Ilmeinen avio- ja lemmenlasten
+on ero meillä; -- viisasta on tuo;
+nää kypsyneet on, raakoja on nuo,
+nuo villikukkia, nää vartavasten
+tarhassa nousseet. Lempemme on järkeä;
+sen intohimo ei saa mitään särkeä.
+On lempi meillä erikoinen ala;
+jäsenet lipun ääreen sitoo vala;
+on sääty avio- ja sulhasmiesten se, --
+he virkaan pyrkivät, ja suuta piesten se
+käy; yhteishenki huolen pitää vuorosta.
+Ei muusta puutetta kuin laulukuorosta --
+
+GULDSTAD.
+
+Ja lehdestä!
+
+FALK.
+
+            Niin! Lehti myöskin mukaan!
+Se oli hyvä aate; lehtensähän
+on saaneet metsämiehet, lapset, naiset.
+Ma toivon, ettei hintaan katso kukaan.
+Me painatamme julkisesti *tähän*
+jokaisen liiton, kaikki kihlajaiset;
+me kurkistamme joka kirjeeseen,
+min Vilho kyhäs Laura kullalleen;
+sijasta muiden sanomien murhien,
+mellakkain, tulenvaurioiden turhien,
+puretut kihlaukset julkaistaan;
+on *tiedot*, mistä hintaan huokeimpaan
+lunastaa vanhat sormukset voi käytäntöön;
+on kaksoisista, kolmosista selko, --
+jos pari vihitään, niin turha pelko
+on, ettei liitto kutsua sais näytäntöön; --
+ja rukkaset jos joku saa, niin se
+uutisten muiden joukkoon pannaan heti
+suunnilleen näin: »Taas lemmen perkele
+uhrikseen täältä nuoren sielun veti!»
+Se lehti kannattaa; kun aika koittaa
+jolloinka tilaajia täytyy voittaa,
+hyvillä syöteillä ma heitä houkutan; --
+ma jonkun vanhanpojan pahoin loukutan.
+On lehti liitolle kuin kukan terälehti;
+se sille on kuin kaalille on kerälehti --
+
+GULDSTAD.
+
+Sanomain nimi?
+
+FALK.
+
+              »Norjan Lemmen Erälehti!»
+
+STYVER
+
+_lähestyy._
+
+Et tosissasi moista aikone?
+Maineesi täysin turmelisi se!
+
+FALK.
+
+Tosissain aivan. Väitettyhän on,
+ett' elättää ei lempi miestä saata;
+tuon väitteen todistan ma kumohon;
+mun muut' ei tarvitse kuin syödä, maata;
+voin neiti Skären apuun täysin luottaa,
+hän antanee kai lehteen Stråmanin
+»elämäntarun», iloa se tuottaa --
+
+STRÅMAN
+
+_kauhulla._
+
+Hallitkoon Herra! Tokko käsitin?
+Eloni taru? Oonko tarumainen?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Niin sanonut en!
+
+STYVER.
+
+                Erehdys tuon kaltainen --
+
+STRÅMAN.
+
+Ma loukannutko tapoja! On valtainen
+se valhe! Ain' oon ollut sovinnainen.
+
+FALK.
+
+No niin.
+
+_Lyö_ STYVERIÄ _olalle._
+
+        On tässä veli, jok' ei horju.
+Hän runojensa painatust' ei torju.
+
+STYVER
+
+_katsahdettuaan kauhistuneena rovastiin._
+
+Sa ootko hupsu! Sano, kuka näki --!
+Runoista syytät -- --
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                     Tuo on liikaa jo --!
+
+FALK.
+
+Niin kertoo sentään virastonne väki.
+
+STYVER
+
+_suunnattoman vihan vallassa._
+
+Ei mitään kerro koskaan virasto!
+
+FALK.
+
+Niin, petä *sinäkin*; yks mulla on
+toveri, jok' ei ole uskoton.
+»Sydämen sadun» Lind kai sepittää,
+min lemmen tuhois merten myrskysää,
+maanmiehensä hän lemmelleen on uhrannut, --
+ei tunteitaan hän ole millään tuhrannut!
+
+ROUVA HALM.
+
+Tää, herra Falk, on kaikille jo sietämätöntä.
+Me emme saman katon alle sovi; --
+ma pyydän, muuttakaa, on auki ovi --
+
+FALK
+
+_kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessä sisään._
+
+Varroinkin tätä, ollut ei se tietämätöntä.
+
+STRÅMAN.
+
+En koskaan taukoa ma tästä taistosta;
+Te loukkasitte Marjaa, minua
+ja lapsiain, Metasta Aaneen asti; -- --
+aatteiden kukko, -- kiekaiskaa nyt kaikuvasti --
+
+_Lähtee sisälle vaimon ja lapsien kera._
+
+FALK.
+
+Ja saarnatkaa Te, apostoli, raikuvasti
+lemmestä, jonka kielsitte Te vaistosta,
+ennenkuin kolmasti ees kiekui kukko!
+
+NEITI SKÄRE
+
+_pahoinvointia tuntien._
+
+Aukaise, Styver, korsettini lukko; --
+mua seuraa, -- tätä tietä -- kiiruhda!
+
+STYVER
+
+FALKILLE, _poistuessaan käsikoukussa_ NEITI SKÄREN _kanssa._
+
+En enää tunne sua!
+
+LIND.
+
+                   En myöskään ma.
+
+FALK
+
+_totisena._
+
+Sinäkään et!
+
+LIND.
+
+            En!
+
+FALK.
+
+               Enin kaipaan sinua -- --
+
+LIND.
+
+Ei auta, Anna hallitsee nyt minua.
+
+_Menee sisälle;_ SVANHILD _on jäänyt seisomaan parvekkeen portaille._
+
+FALK.
+
+Kas niin; on väljää nyt, he kaikki meni, --
+puhdasta tehnyt oon!
+
+SVANHILD.
+
+                    Falk, sana vaan!
+
+FALK
+
+_osoittaa kohteliaasti rakennusta kohti._
+
+Äitinne läksi juuri, seurassaan
+tädit ja tutut; -- sinne, neitiseni.
+
+SVANHILD
+
+_lähestyy._
+
+Mua heihin yhdistä ei ykskään sauma;
+mun kauttani ei lisäänny tuo lauma.
+
+FALK.
+
+Siis ette?
+
+SVANHILD.
+
+         Valhetta jos käytte vastaan,
+oon Teidän toverinne ainoastaan.
+
+FALK.
+
+Te, Svanhild; Te --
+
+SVANHILD.
+
+                    Mi eilen vielä, no --?
+Päivässä mieskin muuttua myös taitaa?
+Teist' onneni ol' raidan kohtalo --
+
+FALK.
+
+Eilistä häpeän ma rannan raitaa!
+Ol' lasten leikkiä se tosiaan;
+Te herätitte minut toimintaan; --
+se on se kirkko, missä puhtahana
+soi totuutemme voimallinen sana.
+Ei *kukkuloilta* katsella nyt sovi
+telmettä taiston alas laaksoihin; --
+ei, kauneutta kantakoon nyt povi
+kuin ristin kuvaa kilpi ritarin, --
+laajalti katsokoon mies taiston yli,
+vaikk' aukee hänelle sen suuri syli, --
+auringon nähköön usmien hän takaa,
+*tää* olkoon elontehtävänsä vakaa!
+
+SVANHILD.
+
+Sen teette, kun vain ootte vapaana,
+ja yksin.
+
+FALK.
+
+           Onko silloin toiminnassa,
+*mi* tärkeint' on? En enää elä ma
+yksiksein mielikuvain taivahassa.
+Nyt päättyi aika tuparunojen;
+ne vasta *elän* alla honkien,
+turulla elon välkytän ma peistä; --
+ma taikka valhe -- toinen väistyy meistä!
+
+SVANHILD.
+
+Mun siunauksein Teitä seuratkoon!
+On Teillä syäntä; väärin tunsin Teidät;
+nyt ero ystäviksi tehköön meidät --
+
+FALK.
+
+Kahdelle tilaa nyt ma tehnyt oon!
+Te rohkenetteko? nyt eroo emme!
+täst' alkain rinnakkain me taistelemme!
+
+SVANHILD.
+
+Rinnakkain?
+
+FALK.
+
+             Hyljänneet on kaikki mun,
+ei ystävää, on kaikkein kanssa sota,
+vastassain vihan myrkyllisin ota; --
+mun kanssain kestättekö taistelun?
+Mun tieni tallaava on tapoja,
+siell' lamaa jalkaa jäytävimmät niteet; --
+*siell'* lippuni, kuin muut, oon nostava,
+armaani sormeen solmin kultasiteet!
+
+_Vetää sormuksen sormestaan, ja pitää sitä koholla ilmassa._
+
+SVANHILD
+
+_äärimmäisessä jännityksessä._
+
+Sen tahdotteko?
+
+FALK.
+
+                Nähdä kaikki saa,
+ett' ikivoiman lemmelle voi antaa,
+mi tahratonna, loistavana kantaa
+sen pitkin arkitietä avaraa.
+Ma eilen näytin aatteen valkean,
+se vuorilla kuin vainon tuli paloi; --
+värjyitte, pelkoa se Teihin valoi;
+nyt naisen oikeen maalin osoitan!
+Sananne pidätte; on auki syli
+pohjattomuuden, -- hypätkää nyt yli!
+
+SVANHILD
+
+_tuskin kuuluvasti._
+
+Jos suistumme --!
+
+FALK
+
+_riemuiten._
+
+                   Nuo silmät loistollaan
+julistaa, että meidän täytyy voittaa!
+
+SVANHILD.
+
+Siis ota minut aivan kokonaan!
+*Nyt* puhkee lehdet, kevähäni koittaa!
+
+_Heittäytyy reippaasti hänen syliinsä esiripun laskeutuessa._
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+_Ilta ja kirkas kuutamo. Värillisiä lyhtyjä palaa ylt'ympäri puissa.
+Taka-alalla pöytiä, joille on katettu viinipulloja, laseja, leivoksia
+y. m. Sisältä rakennuksesta, jonka kaikki ikkunat ovat valaistut, kuuluu
+hillittyä pianonsoittoa ja laulua seuraavien kohtausten aikana._
+SVANHILD _seisoo lähellä parveketta._ FALK _tulee oikealta kädessään
+muutamia kirjoja sekä kainalossaan salkku._ PALVELIJA _seuraa häntä
+kantaen matka-arkkua ja -laukkua._
+
+FALK.
+
+Siis tässä loput?
+
+PALVELIJA.
+
+                 Pieni laukku vain
+ja päällysnuttu viel' on huostassain;
+ne kohta noudan.
+
+FALK.
+
+                  Hyvä; nutun viskaan
+ma taipaleelle lähtiessäin niskaan.
+Kas tässä salkku.
+
+PALVELIJA.
+
+                  Se on lukossa.
+
+FALK.
+
+Lukossa on se.
+
+PALVELIJA.
+
+              Hyvä.
+
+FALK.
+
+                   Paikalla
+se polta.
+
+PALVELIJA.
+
+         Polta?
+
+FALK.
+
+                Liekkeihin se heitä --
+
+_Hymyillen._
+
+vastaisen laulun siin' on vekseleitä.
+Ja kirjat, Sivert, -- lahjoitan ma sulle.
+
+PALVELIJA.
+
+Ei toki; ihan liikaa on se mulle?
+Mut noin jos lahjoittaa voi kirjaston,
+niin täysin oppinut kai itse on?
+
+FALK.
+
+Ma kaiken tiedän, minkä kirjat tietää --
+ja lisää --
+
+PALVELIJA.
+
+            Tutkistella siinä sietää.
+
+FALK.
+
+Kiirehdi; kantajat jo vartoo meitä; --
+sa kuorman teossa voit auttaa heitä.
+
+PALVELIJA _poistuu ulos vasemmalle._
+
+FALK
+
+_lähestyy_ SVANHILDIA, _joka käy häntä vastaan._
+
+On meillä, Svanhild, aikaa hetkinen
+väikkeessä kesä-yön ja tähtivöiden.
+Ne hohtaa lomi puiden lehvien
+kuin heelmät halki kaikkeuden öiden.
+Oon katkonut ma kahleet orjuuden,
+viimeisen kerran ruoska on mua lyönyt;
+kuin heimo Jaakopin käyn korpehen,
+oon uhrilampaan teurastanut, syönyt.
+Sa kehno rotu, luvattua maata
+et aavikoiden takaa nähdä saata,
+tään ajan ritar-orja uuttera,
+vain pyramiidihautaa rakenna, --
+kautt' arki-erämaan käyn vapauteen,
+mua kutsuu kauas meret väljät, aavat;
+mut vainoojat ja valhe siellä saavat
+hautansa synkän alla syvän veen!
+
+_Lyhyt äänettömyys;_ FALK _katsoo_ SVANHILDIA _ja tarttuu tämän käteen._
+
+Oot, Svanhild, äänetön!
+
+SVANHILD.
+
+                       Ja iloinen!
+Mun istua suo hiljaa unelmoiden.
+Sa mulle haasta; umput aatosten
+lauluiksi puhkee lailla kukkien
+kuin veessä aukee umput ulpukoiden.
+
+FALK.
+
+Ah, totisesti sano vielä kerran
+ja järkkymättä, että olet mun!
+Oi sano, Svanhild, oi --
+
+SVANHILD
+
+_heittäytyy hänen helmaansa._
+
+                        Ma olen sun!
+
+FALK.
+
+Sa laululintu, lähettämä Herran!
+
+SVANHILD.
+
+Koditon olin alla äidin katon,
+omassa sielussainkin yksinäin,
+väikkeessä ilon vieras kutsumaton, --
+ah, *arvottomaks* siellä aina jäin.
+Sa saavuit! Ensi kerran kuulin ma
+aatokset omat toisen sanoissa;
+kokosit säikeet mielein unelmien!
+sa nuori joukoss' elon vanhuksien!
+Älyäs terävää ma pakenin,
+puoleesi veti päivänpaistehesi
+kuin merta lehtiranta viehkehin,
+min paasia taas pakoon vyöryy vesi.
+Nyt nähnyt olen sielus syvimpään,
+nyt yksin sinun olen tykkänään;
+puu lehvä-latva yli aallon parmaan,
+en pakoon käy, vaan syöksyn syliin armaan!
+
+FALK.
+
+Ma kiitän, että Herra tuskassa
+rakkautein kastoi. Mieltäin hetkin toisin
+ma tuskin tunsin, liian raskasta
+olisi, jos sun menettänyt oisin.
+Hänt' ylistän, mi elonkirjahain
+lemmellein murheen aateluuden antoi,
+retkelle voiton vapaakirjan sain
+häneltä, läpi metsäin avarain
+mun runoratsuin meidät kotiin kantoi!
+
+SVANHILD
+
+_osoittaa rakennusta kohti._
+
+Iloitsee tuolla kaikki juhla-innoin,
+*siell'* lamput heille loistaa, naurusuin
+*siell'* laulaa, haastaa kaikki riemurinnoin.
+Ohitsekulkijoista näyttää kuin
+ilossa tuossa -- kasvais onnen kukka.
+
+_Sääliväisesti._
+
+Maailman onnenlapsi, -- siskorukka!
+
+FALK.
+
+Sa sanot rukka?
+
+SVANHILD.
+
+                 Eikö aarteestansa
+hän osalliseks tehnyt sukuansa,
+sai sielun-kullan häitä kaikki kansa,
+takaisin hän sit' ei saa kokonansa?
+Ei kukaan *kaikkea* voi hälle taata,
+ei kellekään hän *täysin* elää saata.
+Oon rikkaampi kuin hän on milloinkaan;
+yks ainut mulla vain on päällä maan.
+Kun voitonlipuin saavuit sydämeeni,
+se tyhjä oli, mutta laululla
+sen täytit, tunkeuduit aatokseeni,
+toit kaikkialle kevään tuoksua.
+Ylistys olkoon Luojan kaikkivoivan,
+ett' olin yksin, kunnes löysin sun, --
+ett' olin kuollut, kuulin kellon soivan,
+mi täältä valkeuteen johti mun.
+
+FALK.
+
+Me kaksi, joill' ei ole ystävätä,
+rikkaita oomme; meillä onni on,
+me, jotka katselemme juhlaa tätä
+vain ulkoa kuin orvot ilohon;
+palakoot lamput, sulosävel soikoon,
+sisällä nuori kansa karkeloikoon; --
+luo, Svanhild, silmäs, -- tähtitarhoihin; --
+tuhannet lamput loistaa *sielläkin* --
+
+SVANHILD.
+
+Oi kuule, armas, -- sävel illan soi,
+lehvissä lehmusten se huminoi --
+
+FALK.
+
+Ah, meille tähdet korkeuden palaa --
+
+SVANHILD.
+
+Vain meille sävelin soi laakso salaa!
+
+FALK.
+
+Kuin kadotettu laps oon Jumalan;
+hänestä luovuin, olin maailman.
+Mua kotiin kutsui silloin Isä parhain;
+kun saavun, syttyy tulet tähtitarhain,
+hän löydetylle pidot valmistaa,
+laps lahjat parhaimmat nyt hältä saa.
+Ma vannon valan, että tästä asti
+vain valon leirin vuoksi taistelen.
+Runoilee elämämme voittoisasti
+rakkauden korkeen veisun iäisen.
+
+SVANHILD.
+
+Helposti voittaa pari sotivainen,
+kun mies on *mies* --
+
+FALK.
+
+                    Ja nainen täysin *nainen*; --
+voi kaatua ei kaksi sellaista!
+
+SVANHILD.
+
+Murhetta vastaan tahdon taistoon päästä;
+
+_Näyttää_ FALKIN _sormusta, joka on hänen sormessaan._
+
+nyt heille suoraan kaiken kerron ma!
+
+FALK
+
+_nopeasti._
+
+Ei, Svanhild, nyt, se huomiseksi säästä!
+Poimimme onnen ruusuja tään yötä;
+ois rikos suorittaa nyt päivätyötä.
+
+_Puutarhamajan ovi avautuu._
+
+Käy piiloon! Illan tään oot minun vaan!
+Tuolt' äitis saapuu, häll' on Guldstad myötä!
+
+_He poistuvat puiden lomitse puutarhamajan kohdalla. Rouva_ HALM _ja_
+GULDSTAD _tulevat parvekkeelle._
+
+ROUVA HALM.
+
+Hän muuttaa!
+
+GULDSTAD.
+
+            Siltä näyttää tosiaan.
+
+STYVER
+
+_tulee._
+
+Hän muuttaa!
+
+ROUVA HALM.
+
+               Suokoon taivas armossaan
+niin ettei kävis!
+
+STYVER.
+
+                 Ikävä tää seikka on.
+Ma tiedän, kuinka hillitön tuo veikka on.
+Hän miehiä ei säästä eikä naisia,
+painattaa moneen kertaan armahain
+hän joukkoon kaksoisten ja eroovain.
+Kuulkaahan: hetkeksi jos suostuvaisia
+oisimme rauhaan, tokko häpeätä --
+
+ROUVA HALM.
+
+Siihenkö suostuis hän?
+
+STYVER.
+
+                       Niin luulisin.
+Päätellä saattaa syystä kylläkin,
+ett' ollessansa mitä suulahin
+hän liiaks nauttinut ol' väkevätä.
+On seikka, jota vastaan ehkä eittää voi,
+mut varjon syytettyyn se sentään heittää voi;
+päivällä, jättäessään juhlapöydän,
+varmasti asuinhuoneessaan hän näyttäytyi,
+ja siellä vimman-villitysti käyttäytyi,
+löi rikki -- --
+
+GULDSTAD
+
+_näkee vilaukselta_ FALKIN _ja_ SVANHILDIN, _jotka eroavat_ FALKIN
+_poistuessa taka-alaa kohti;_ SVANHILD _jää seisomaan kätköön huvimajan
+luo._
+
+                Hiljaa, jäljet oikeet löydän!
+Varrotkaa hetki, Falk ei muuta majaa,
+ei eroo ainakaan kuin vihamies.
+
+STYVER.
+
+Uskotte siis --?
+
+ROUVA HALM.
+
+                Te pyritte kenties --!
+
+GULDSTAD.
+
+En etemmäksi sopivaisen rajaa;
+järjestän jutun kunkin parhaaksi.
+Vain hetki kahdenkesken --
+
+ROUVA HALM.
+
+                          Kernaasti!
+
+_Poistuvat yhdessä puutarhaan; seuraavan kohtauksen aikana heidät
+nähdään innokkaasti keskustellen kävelevän edestakaisin taka-alalla._
+
+STYVER
+
+_astuu alas puutarhaan, jolloin hän huomaa_ FALKIN _joka seisoo
+tähystäen yli vuonon veden._
+
+Nuo runoniekat miehiä on vihan;
+me diplomaatteja taas oomme ihan;
+ma työskentelen hyväksein --
+
+_Näkee rovastin, joka tulee puutarhamajasta._
+
+                            Kas niin!
+
+STRÅMAN
+
+_parvekkeella._
+
+Hän muuttaa siis!
+
+_Käy Styverin luo._
+
+                 Kun yksiin satuttiin
+ma pyydän, menkää, älkää vastaan panko,
+pitäkää vaimoni --
+
+STYVER.
+
+                  Ma -- ruustinnanko!
+
+STRÅMAN.
+
+Iloksi seuraa. Meihin maalaisiin
+on tapa juurtunut ain' yksiss' olla --
+
+_Rouvan ja lasten näyttäytyessä ovella._
+
+Perässä kohta ovat kartanolla!
+
+ROUVA STRÅMAN.
+
+Miss' olet, Stråman?
+
+STRÅMAN
+
+_hiljaa_ STYVERILLE.
+
+                     Pari lystikästä
+sutkausta pulmasta voi päästää tästä!
+
+STYVER
+
+_nousee parvekkeelle._
+
+Lie Teille tuttu virastomme anonta?
+On suoraan mestarillinen sen sanonta; --
+
+_Vetää esille taskustaan kirjan._
+
+sen Teille selostan nyt perinjuurin --
+
+_Pakottaa kohteliaasti heidän käymään sisälle saliin, ja seuraa itse
+mukana._ FALK _tulee puutarhaan; hän ja_ STRÅMAN _kohtaavat toisensa; he
+katsovat hetken toinen toistaan._
+
+STRÅMAN.
+
+No?
+
+FALK.
+
+   No?
+
+STRÅMAN.
+
+      Falk!
+
+FALK.
+
+           Pastori!
+
+STRÅMAN.
+
+                    On toivein suurin,
+nyt että myöntyvämpi ootte.
+
+FALK.
+
+                            En,
+käyn horjumatta tietäin eellehen --
+
+STRÅMAN.
+
+Jalkainne alle toisten onnen tallaten?
+
+FALK.
+
+Käyn sotaa totuudelle alaa vallaten.
+
+_Hymyillen._
+
+Te muutoin lehteä vain lempiväisten
+mietitte?
+
+STRÅMAN.
+
+          Pilaako se olikin?
+
+FALK.
+
+Se tuuma raukee; turvaa sanoihin
+en, työllä katkon kahleet valtain jäisten.
+
+STRÅMAN.
+
+Viel' yhden tiedän, vaikka Te mun säästitte,
+hänestä suoriutua mahdoton
+on mun; Te kopistin mua vastaan päästitte, --
+Teilt' aseet sai hän, ja se paha on,
+menneitä hupsuntöitä esiin toitte,
+joit' ei hän salaa, varma olla voitte
+Te siitä, jos vain tohdin kertaakaan
+vastustaa heidän vaatimuksiaan.
+Miehillä hallituksen suuri valta
+on lehdissä, sen kuulin kaikkialta.
+Mitätön kirjoitus voi minut kaataa,
+jos painetaan se suureen lehtehen,
+Simsonin voimin sanomat nuo raataa,
+puhdasta tehden, väijyin, iskien,
+vuosneljännesten päästä ihan huolella --
+
+FALK
+
+_myönnytellen._
+
+Tarunne lienee hiukan -- häpeen puolella -- --
+
+STRÅMAN
+
+_nolostuen_.
+
+On monta palstaa noilla sanomilla;
+mun *uhraavat* he koston alttarilla.
+
+FALK
+
+_leikillisesti._
+
+Ei, *rangaistuksen*, -- hyvin ansaitun.
+Käy halki elon vallat, jotka kostaa;
+ajoissa valmistaudu iskuhun, --
+ei kenkään vapaaks itseään voi ostaa.
+Aatetta loukannut jos lienee kukaan,
+niin saapuu sanomat, sen vartija,
+saa silloin kukin ansionsa mukaan.
+
+STRÅMAN.
+
+En koskaan ole tehnyt liittoa,
+mi Teidän aatteeseenne minut nitoo.
+Oon perheenisä, olen nainut mies, --
+kakstoista mull' on lasta, Herra ties; --
+alati päivätyöni mua sitoo,
+on mulla kappeleita, pappila,
+laumoittain henkisiä lampaita, --
+keriä täytyy, vartioida noita;
+pui riihtä, kynnä, pengo tunkioita; --
+tallissa, läävässä mua aina kaivataan; --
+miks turhaan *aatteella* mua vielä vaivataan?
+
+FALK.
+
+Pian matkustakaa täältä talveks kotiin;
+kylmältä turvekaton alla säilyy.
+Uus päivä yli nuoren Norjan päilyy;
+sen uljaat pojat valmiina on sotiin,
+tuulessa aamun lippumme nyt häilyy.
+
+STRÅMAN.
+
+Ja, nuori mies, jos lähden kotihin
+perheeni kera, sekä niidenkin,
+jotk' eilen valtakuntain muodostivat, --
+niin eikö tänään paljon toisin lie?
+Mun köyhempänä kohtaa paluutie --
+
+FALKIN _tahtoessa vastata._
+
+Varrotkaa, kuulkaa, säästää voitte ivat.
+
+_Käy lähemmäksi._
+
+Nuor' olin muinoin kerran minäkin,
+uljaana iskin ketään pelkäämättä.
+Vuoskaudet leivän vuoksi taistelin;
+se henkeä ei karkaise, vaan kättä.
+Hiljaisen kodin tunturin sain takaa,
+maanpiirini ol' papintoimi vakaa. --
+Kotini --! Tiedättekö mikä se on?
+
+FALK
+
+_lyhyesti._
+
+En koskaan sitä tiennyt.
+
+STRÅMAN.
+
+                           Uskon sen.
+Se koti on, miss' sijaa viidelle on,
+vaikk' ahtaaks käy se kahden vihallen.
+On koti siellä, missä aatoksesi
+vapaina leikkivät kuin lapsoset,
+ei turhaan haasta siellä sydämesi,
+vastaasi soi kuin henkes sävelet.
+Se koti on, miss' saat sa hapset harmaat,
+mut kukaan nää ei, että vanhenet,
+ah, siellä himmenevät muistot armaat
+kuin metsän taakse harjut kotoiset.
+
+FALK
+
+_väkinäisellä ivalla._
+
+Te lämpenette --
+
+STRÅMAN.
+
+                   Siitä, mikä muuttuu
+pilkaksi Teille! siinä ero on.
+Runsaasti saitte, mitä multa puuttuu;
+ma voitin taas, miss' saitte tappion.
+Pilvistä katsottuna moni sana
+totuuden ehkä näyttää valheelta;
+Te lennätte, ma pysyn alempana, --
+on toinen kotka --
+
+FALK.
+
+                  Toinen taasen kana.
+
+STRÅMAN.
+
+Niin olkoon, ivatkaa vain minua.
+Oon kana; -- mutta poikue on mulla
+siipeini alla, liian liki tulla
+ei sitä saa! Ma rohkeasti lyön,
+jos omiani uhkaa mikään vaara.
+Tuhmaksi katsotte Te moisen työn,
+hullumpi viel' ehk' asian on haara,
+ma ehkä mielestänne ahnas oon; --
+mut itsekukin tästä vastatkoon!
+
+_Tarttuu_ FALKIN _käsivarteen ja jatkaa hillitysti, mutta yhä kasvavalla
+voimalla._
+
+Oon ahnas, tuhma, tylsä. Ahnas lienen
+vuoks niiden, jotka Herra mulle soi,
+ma tuhmenin vuoks tilan ahtaan, pienen,
+tylsäksi yksinäisyys minut loi.
+Kuitenkin, nuoruuteni pursi kun
+vajosi ikimainingeiden taaksi,
+niin palkaks päästä pitkän taistelun
+toi mulle voitonviestin toinen haaksi.
+Sijasta sulkain, jotka särki lento,
+sijasta unten, tiellä raukeevain,
+helmaani saapui Herran ihme hento,
+ylistäin otin, minkä Hältä sain.
+Vuoks *niiden* sodin, kuljin kautta harhain,
+vuoks *niiden* pyhää sanaa julistin; --
+mun lapsilaumani, mun yrttitarhain; --
+sen myrkytitte sanoin saastaisin!
+Te todistitte taitehikkaasti,
+ett' onneni ol' hourun uskoa,
+ett' oli naurettavaa, mikä rikkaasti
+eloni täytti; -- rauhain vaadin ma
+takaisin kokonaan, ei murut riitä --
+
+FALK.
+
+Te onnestanne vastuuseen mua vaaditte?
+
+STRÅMAN.
+
+Epäilyn kiven tielleni Te laaditte,
+Te yksin vain sen voitte poistaa siitä.
+Väliltä minun sekä omieni
+luomanne esteet ottakaa taas pois --
+
+FALK.
+
+Ikäänkuin valheen liimaa mulla ois,
+mill' ehjäks liittää onni, joka meni?
+
+STRÅMAN.
+
+Ma uskon, että rakentamaan riittää
+sanoilla särjettyä uskoa
+taas sanat; siteen uupuvan voi liittää
+todistamalla toisin; -- -- totuutta
+vain haastakaa, -- voin silloin voiton niittää --
+
+FALK
+
+_ylväästi._
+
+Ei onnen vaski kulje kultana.
+
+STRÅMAN
+
+_katsoo kiinteästi häneen._
+
+Lausunto muuan ehkä mieleen painuu,
+totuuden-jänön jälkiä mi vainuu:
+
+_Sormeaan kohottaen._
+
+Käy halki elon vallat, jotka kostaa;
+ei kenkään vapaaks itseään voi ostaa!
+
+_Menee rakennusta kohti._
+
+STYVER
+
+_tulee ulos silmälasit nokallaan ja avoin kirja kädessään._
+
+Rovasti, rientäkää kuin tuulispää!
+Käy itku --
+
+LAPSET
+
+_ovella._
+
+           Isä!
+
+STYVER.
+
+               Rouva odottaa!
+
+STRÅMAN _menee sisään rakennukseen._
+
+STYVER.
+
+Syyt naista tuot' ei vakuutetuks saa.
+
+_Pistää kirjan ja lasit taskuunsa sekä lähestyy._
+
+Falk!
+
+FALK.
+
+     No!
+
+STYVER.
+
+        Kait sulanut on mieles jää?
+
+FALK.
+
+Miks niin?
+
+STYVER.
+
+          Tuot' älä enää koskaan toista;
+huomannet, ettei puolustaa voi moista,
+kun mies ei vaieta voi salaisista
+tiedoista; -- niiss' ei mitään kertomista.
+
+FALK.
+
+Ei, kuullut oon, *se* ett' on vaarallista.
+
+STYVER.
+
+Niin on!
+
+FALK.
+
+        Mut suhteissa vain suurten miesten.
+
+STYVER
+
+_innokkaasti._
+
+Voi kaikki vaaraan saattaa suuta piesten.
+Ymmärrät, että menestystäin haittaa,
+jos luulee esimies, ett' työssä on
+vierelläin runohepo, joka laittaa
+hirnahtain silloin tällöin laulelon.
+Sa tiedät, että runoratsun kuosia
+»virastot» eivät taida oikein suosia.
+Pahinta on, jos huhu siivet saa,
+ens käskyä ett' en voi noudattaa,
+tärkeitä asioitt' en pitää salassa.
+
+FALK.
+
+Se rangaistaan kuin hairaus virkavalassa?
+
+STYVER
+
+_salaperäisesti._
+
+Se miehen julkisen voi paikastaan
+pakoittaa milloin hyvään luopumaan.
+Miehiltä valtion tie menee tukkoon,
+elleivät suutansa he laita lukkoon.
+
+FALK.
+
+Tyranniutta kopistut' on sitoa
+suu tukkoon, jos hän suosii -- puheenpitoa.
+
+STYVER
+
+_kohauttaa olkapäitään._
+
+On noudatettava sit' aina lakina.
+Ja sitäpaitsi nykyhetkenä,
+kun palkkain tarkistus on tekeillä,
+on heitettävä koko hupsu pakina
+työ-ajan luonnosta ja käytöstä.
+Siks sulta pyydän: sanaakaan ei niistä,
+etteivät --
+
+FALK.
+
+           Salkkua he sulta riistä?
+
+STYVER.
+
+»Kopiokirjaa», joka salat sitoo,
+kuin rintasolki oikeastaan nitoo
+viraston, ryntähät sen panssaroi;
+paljastus harmia vain tuottaa voi.
+
+FALK.
+
+Kuitenkin toivoit, että oisin taipunut
+puhumaan pulpettisi aarteista.
+
+STYVER.
+
+En luullut, että rovasti ois vaipunut
+niin syvään liejuun, joka onnensa
+on löytänyt, joll' lapset, vaimo on,
+eloa uhmaa avull' lompakon?
+Jos *hän* on käynyt moiseks porvariksi,
+niin kuink' ei *kopistitkin* muuttuis siksi,
+ma, jok' en vielä noussut virassain,
+vaikk' armas on, oon kohta naima-aikeissa,
+ja perhe kasvaa oloissakin vaikeissa,
+niin, ynnä muu!
+
+_Kiivaammin._
+
+                Jos oisin rikas vain,
+niin sotisopaan heti puettuna
+jokainen hetkeni sois taisteluna.
+Ja laillasi jos yksinäinen oisin,
+niin arkilumen läpi tien ma loisin
+aatteiden kukkuloille, usko pois!
+
+FALK.
+
+Pelasta itses!
+
+STYVER.
+
+          Ma?
+
+FALK.
+
+              Jo aika ois!
+Sa luovu huuhkain viisauden-sadosta:
+voi vapaus perhon tehdä kaalimadosta!
+
+STYVER
+
+_peräytyy askelen._
+
+Ma hänet jättäisinkö --?
+
+FALK.
+
+                          Paikalla; --
+jos pois on helmi, mitä kuoresta?
+
+STYVER.
+
+Tuot' ehdottaa voit keltanokalle,
+mut lakimiehelle ei sovi se!
+En huoli, mitä kihlauksesta määrää
+säädökset, olkoon oikeaa tai väärää, --
+suhdetta moista etsii niistä turhaan,
+ei sisälly se »rikoslakiin», »murhaan»;
+jos täten seikkaa kävis pohtimaan,
+ei rikos lakia se vastaan oisi --
+
+FALK.
+
+Itsekkin huomaat!
+
+STYVER
+
+_tiukasti._
+
+                 Mutta kuitenkaan, --
+ei moinen kysymykseen tulla voisi.
+*Hän* jakoi taakkain, kesti riemut, nuhteen;
+ei suuria hän vaadi elon suhteen,
+oon tyytyväinen, tunnen kuuluvani
+kotiini, ahkera oon toimessani.
+Liidelkööt toiset kera joutsenten,
+voi vähemmätkin tulla toimehen.
+Tais salaneuvos Goethe kerran sanoa
+yön Linnunradan maidon-hohteesta,
+se ettei sammuttaa voi onnen-janoa,
+ett' tuoda voita sielt' on vaikea --
+
+FALK.
+
+Vaikk' kirnuisitkin onnenvoita, paina
+mieleesi, että henki työssäs on; --
+mies ajan, yhteiskunnan olkohon,
+mut yhteistyön hän aateloikoon aina.
+Tietysti kauneutt' on pienempää;
+mut taito vain on *nähdä*, *ymmärtää*.
+Ei jokaisella ole, joka muovaa
+savea, *silti* aina voimaa luovaa.
+
+STYVER.
+
+Rauhassa täytyy kunkin saada kulkea;
+sinulta emme tahdo tietä sulkea,
+me maassa; ilmassa sun laulus helää.
+Meidätkin kaipuu *sinne* kerran vei;
+mut työtä aika vaatii, virttä ei, --
+mi kuolee sikäli kuin miesi elää.
+Suur oikeudenkäynti nuoruus on,
+ja hyödyttömin myös ja siksi jää se; --
+sovinto tee, et mistään vahingon
+saa korvausta, et koskaan voittoon pääse.
+
+FALK
+
+_reippaasti ja toivehikkaasti, heittäen silmäyksen huvimajaan._
+
+Vaikk' kaikki kääntäisivät siitä huomion, --
+nään armahduksen sentään takaa tuomion!
+Ma tiedän, että kaksi elää voi
+hehkussa innon, jonka usko loi;
+sa saarnaat ajan sanomata katalaa:
+ett' ihanne ois muka jotain matalaa!
+
+STYVER.
+
+*Ens sijan* sille suon; jo ohi on
+sen kukoistus -- se kypsyy satohon.
+
+_Sisällä rakennuksessa soittaa ja laulaa_ NEITI SKÄRE: _»Ach, du lieber
+Augustin»._ STYVER _vaikenee ja kuuntelee hiljaisen liikutuksen
+vallassa._
+
+Taas kutsuu hän mua samoin sävelin,
+ne silloin soi, kun hänet kohtasin.
+
+_Asettaa kätensä_ FALKIN _käsivarteen ja katselee häntä syvästi
+silmiin._
+
+Ja joka kerran, kun tuo sävel raikuu,
+niin soittimesta armahani kaikuu
+kuin ensi lemmen soinnut riemuineen.
+Ja lempemme kun vihdoin sammuu, haihtuu,
+ja uskolliseen ystävyyteen vaihtuu,
+luo laulu sillan *aikaan menneeseen*.
+Ääressä pöydän vaikka selkäin köyrtyisi,
+taistossa nälkää vastaan mielein nöyrtyisi,
+niin riemurinnoin riennän kotihin,
+soi *siellä* menneisyys taas sävelin.
+Jos *siellä* meidän on pien' iltahetki, --
+niin vahingotta päättyi multa retki!
+
+_Menee sisälle rakennukseen._ FALK _kääntyy huvimajaa kohti._ SVANHILD
+_astuu esiin; hän on kalpea ja liikutuksen vallassa. He katsovat hetken
+äänettöminä toisiinsa ja heittäytyvät kiihkeästi toinen toisensa
+syliin._
+
+FALK.
+
+Oi, Svanhild, uskolliset olkaamme!
+Sa elon kirkkomaalla kukka raikas, --
+on *muista eroova* sun kevätaikas!
+Heill' lempiväiset löyhkää ruumiille,
+käy kalmanhaju, missä kaksi käy,
+se leyhyy suusta, joka vastaas hymyy,
+sieluissa hauta valheen, mi ei näy,
+teoissa, työssä kuolon velttous lymyy.
+Se heist' on *elämää*! Oi, taivainen,
+tää arvoistako satain menojen?
+Ja moiseen lapsilaumat kasvattaa,
+heit' tuntemaan vain pyhää, oikeaa,
+rasvoittaa heitä uskoon, vakaumukseen, --
+valmiiksi suureen sielunteurastukseen!
+
+SVANHILD.
+
+Matkustakaamme!
+
+FALK.
+
+                 Minne matkustaa?
+Maailma eikö samanlainen liene
+muuallakin, tiet eikö samaan viene
+valheeseen, joka toden muodot saa?
+Jääkäämme, ilveilystä nauttikaamme,
+surullis-hupsun pilan nähdä saamme, kaikk'
+*uskoo* -- mitä *valhettelee* kukin!
+Lind, Styver, Stråman lemmen joulupukin
+turkeissa, usko vahva huulillansa,
+syämessä valhe, -- sitä tarjoo maamme, --
+ja kunnon mies on kukin pohjaltansa!
+Itselleen, muille totta ei he haasta;
+rauhassa rehoittaa saa moinen saasta; --
+säilyttää kukaan heist' ei tainnut nahkaa,
+mut Kroisoksia ovat sittenkin;
+*itsensä* karkoitti he Edenin
+kentiltä rikkijärveen päätä pahkaa;
+mut tiedä ei he siellä istuvansa,
+he ovat mielestänsä Herran kansa,
+he hymyhuulin kantaa kurjuuttaan;
+kun Belzebub käy heidän joukossaan
+mylväisten näyttäin pukinsorkan, sarven, --
+käy silloin kuiske kautta miesten parven:
+pää paljaaksi, luo silmäs Jumalaan!
+
+SVANHILD
+
+_lyhyen, mietiskelevän äänettömyyden perästä._
+
+Kummasti käsi hellä johti mun
+keväiseen kohtaukseemme, helmaas syöksi.
+Eloa, jonka mailla haaveilun
+ma elin, nimitän nyt päivätyöksi.
+Oi, kuinka pimeässä kuljin harhaan; --
+sain *sinut* silloin, -- löysin valon parhaan!
+
+_Katselee_ FALKIA _hiljaisella, hellällä ihmetyksellä._
+
+Mi voima sulla, voimallinen puu,
+metsässä, uljas, seisot, tuulen kaatamassa,
+siimeessäs lepo sieluun laskeuu --?
+
+FALK.
+
+Sen totuus mulle suo, kun ain' oon raatamassa.
+
+SVANHILD
+
+_katsoo arasti rakennusta kohti._
+
+He saapuivat kuin kaksi kiusaajaa,
+edusti sukuaan he loppuun saakka.
+Tuo kysyi: kuinka rakkaus kukoistaa,
+kun sitä lamaa rikkauden taakka?
+Tää kysyi: kuinka rakkaus elää voi,
+kun päivä kukin puuttehensa toi.
+Hirmuista -- moista totuutena opettaa,
+eik' elonpäiviänsä sentään lopettaa!
+
+FALK.
+
+Jos meitä koskis se?
+
+SVANHILD.
+
+                    En tajua?
+Ei olosuhteet mitään vaikuta?
+Oon sanonut: jos valhetta käyt vastaan,
+lyön, kaadun sinun kanssas ainoastaan.
+Helpompaa ei kuin käsky raamatun:
+ei koti, vanhemmat voi pitää lastaan,
+kun armaan vuoks hän alkaa kamppailun.
+
+FALK
+
+_syleilee häntä_.
+
+Niin saavu, talvisää, maa hyyrtein peitä!
+*kestämme* myrskyn; kaataa ei voi meitä!
+
+ROUVA HALM _ja_ GULDSTAD _tulevat oikealta taka-alalta._ FALK _ja_
+SVANHILD _jäävät samaan asentoon huvimajan luo._
+
+GULDSTAD
+
+_matalalla äänellä._
+
+Kas tuolla!
+
+ROUVA HALM
+
+_yllätettynä._
+
+           He!
+
+GULDSTAD.
+
+              Kait uskonette nyt?
+
+ROUVA HALM.
+
+Tää kummaa on!
+
+GULDSTAD.
+
+                Mun vaistoni sen tiesi,
+ett' tätä aina hautonut on miesi!
+
+ROUVA HALM
+
+_itsekseen._
+
+Noin viekkaaks tyttöä en epäillyt!
+
+_Eloisasti_ GULDSTADILLE.
+
+En usko sittenkään --
+
+GULDSTAD.
+
+                      Siis tutkikaamme.
+
+ROUVA HALM.
+
+Nyt hetikö?
+
+GULDSTAD.
+
+           Nyt paikalla ja ponnekkaasti.
+
+ROUVA HALM
+
+_ojentaa hänelle kätensä._
+
+Siis Herran haltuun!
+
+GULDSTAD
+
+_vakavasti._
+
+                     Hält' ehk' avun saamme.
+
+_Astuu alas._
+
+ROUVA HALM
+
+_katselee taakseen poistuessaan._
+
+Mitenkä vain, kun -- eläis lapsein onnekkaasti.
+
+_Menee sisään rakennukseen._
+
+GULDSTAD
+
+_lähestyy_ FALKIA.
+
+On kiire kait?
+
+FALK.
+
+              En puolta tuntia
+ma viivy --
+
+GULDSTAD.
+
+           Sitäkään ei tarvita.
+
+SVANHILD
+
+_aikoo poistua._
+
+Hyvästi!
+
+GULDSTAD.
+
+        Varrotkaa!
+
+SVANHILD.
+
+                  Ma?
+
+GULDSTAD.
+
+                        Vastatkaa vain
+ensiksi. Toivon kaikki selväks saavain; --
+me kolme ihan suoraa kieltä käyttäkäämme.
+
+FALK
+
+_yllätettynä._
+
+Me?
+
+GULDSTAD.
+
+   Mielemme nyt naamiotta näyttäkäämme.
+
+FALK
+
+_hymyään hilliten._
+
+Oon valmis.
+
+GULDSTAD.
+
+            Hyvä; siis mua kuulette.
+Puol' vuotta seurustelleet olemme,
+loruillen --
+
+FALK.
+
+            Niin.
+
+GULDSTAD.
+
+                  Ja usein kiistellen;
+me tuolloin tällöin kallistimme lasia;
+ol' johdettavananne suuri asia,
+ma olin mies vain arki-olojen.
+On sentään niinkuin jokin säie ois
+meit' yhdistänyt, joka tuhansia
+nuoruutein haihtuneita aattehia
+unhosta jälleen esiin tuoda vois.
+Mua katsotte; mut hapset harmajat
+olivat muinoin ruskeet, tuuheat,
+ol' otsa kurtuton, min raskas työ nyt
+on hikihelmin ryppyiseksi syönyt.
+Kylliksi siitä! olen liikemies --
+
+FALK
+
+_kevyesti ivaten._
+
+Käytännön terve järki, Herra ties.
+
+GULDSTAD.
+
+Te laulaja, mi toiveisiinsa luottaa.
+
+_Asettuu heidän väliinsä._
+
+Se, Falk ja Svanhild, tuloni on syy.
+Nyt puhukaamme; hetki lähestyy,
+mi onnea tai katumusta tuottaa.
+
+FALK
+
+_jännityksellä._
+
+Puhukaa!
+
+GULDSTAD
+
+_hymyillen_.
+
+         Eilen kerroin alkavaksi
+urani runon --
+
+FALK.
+
+              Haaveettoman.
+
+GULDSTAD
+
+_nyökäyttää hitaasti päätään._
+
+                           Niin!
+
+FALK.
+
+Saanemme aiheen kuulla laulelmiin --?
+
+GULDSTAD
+
+_katselee hetkisen_ SVANHILDIA _kääntyen jälleen_ FALKIN _puoleen._
+
+Yhteisen aiheen löysimme me kaksi.
+
+SVANHILD.
+
+Nyt lähden.
+
+GULDSTAD.
+
+            Kuunnelkaa, niin teette teon,
+jot' en ma pyytäis muilta ensinkään.
+Kokonaan tunnen Teidät; sielunne on
+liiaksi rikas teeskentelemään.
+Kasvunne näin, näin umpun aukeevan;
+rikkaampi Teit' ei ole kukaan nainen; --
+olitte mulle kauan tytär vainen,
+mut olla voitteko nyt -- morsian.
+
+SVANHILD _vetäytyy arasti poispäin._
+
+FALK
+
+_tarttuu_ GULDSTADIN _käsivarteen._
+
+Jo riittää!
+
+GULDSTAD.
+
+           Tyyntykää; hän haastaa.
+Hän valitkoon; -- -- Te myöskin kysykää.
+
+FALK.
+
+Ma -- sanotte?
+
+GULDSTAD
+
+_katselee kiinteästi häneen._
+
+              Nyt perikatoon raastaa
+saatamme kolme ihmiselämää.
+Nyt teeskentely vähän hyödyttää;
+vaikk' ylevyyttä harvoin työssäin hain ma,
+niin hiukan tarkkanäköisyyttä sain ma.
+Te häntä rakastatte. Riemuiten
+ma katsoin kukkaa nuoren rakkauden;
+mut ehkä rakkaus, ylen uljas, väkevä,
+juur hänen onnettuutensa on näkevä.
+
+FALK
+
+_kuohahtaen._
+
+Te rohkenette!
+
+GULDSTAD
+
+_levollisesti._
+
+               Kokenut oon mies.
+Jos hänet voitatte --
+
+FALK
+
+_uhmaten._
+
+                     Niin?
+
+GULDSTAD
+
+_hitaasti ja sanojaan korostaen._
+
+                           Hän kenties
+pohjalle tälle *kaiken* luo, mut hukkaan
+tään ainoon kortin varassa *se* vajoaa, --
+kun elon myrskyssä tuo pohja hajoaa,
+kun aika kalman leiman painaa kukkaan.
+
+FALK
+
+_puhjeten puhumaan itsensä unohtaen._
+
+Se mahdotonta on!
+
+GULDSTAD
+
+_katsoo merkitsevästi häneen._
+
+                 Niin aattelin
+myös nuorena. Ma muinoin rakastin
+erästä; eros tiemme. Sorja muistossa
+hän oli; -- muttei eilen tässä puistossa.
+
+FALK.
+
+Eilenkö?
+
+GULDSTAD
+
+_vakavasti hymyillen._
+
+        Eilen. Näitte papin vaimon --
+
+FALK.
+
+*Hän* --?
+
+GULDSTAD.
+
+         Juuri sytytti tuon liekin aimon.
+Ma monta vuotta häntä murehdin;
+ei ole sielussani unehtuva
+tuon nuoren, kauniin naisen pyhä kuva,
+min kerran keväässä ma kohtasin.
+Nyt käytte samaan uhkapelihin,
+Te sytytätte samat liekitkin, --
+senvuoksi huudan: Varokaa! -- tuon kaltaiset
+raivoisat lieskat ovat väkivaltaiset!
+
+FALK.
+
+Teenhörppijoille julistanut oon
+ma uskoin, mi on epäilyistä vapaa --
+
+GULDSTAD
+
+_täyttää ajatuksen._
+
+Sen, että rakkaus aina uhmatkoon
+murhetta, tuskaa, ikää, muiden tapaa.
+Se ehkä lienee totuus totisin,
+mut katsokaamme seikkaa toisinkin.
+Selittää *rakkautta* ei kukaan saata;
+mi aiheuttaa tuon uskon iloisen,
+ett' toinen *toisessa* saa *autuuden*,
+tuot' tiedä kukaan ei, mi polkee maata.
+Käytännön kysymys on *aviomme*,
+samaten *kihlauskin*, ystäväin;
+helposti toteen näyttää tilastomme,
+tuo että sopii juuri *tälle näin*.
+Lempemme tekee vaalin *vaistomaisen*,
+ei valitse se *vaimoa*, vaan *naisen*;
+hänestä ellei Teille *vaimoa*
+oo luotu --?
+
+FALK
+
+_jännityksellä._
+
+            Niin?
+
+GULDSTAD
+
+_kohauttaa olkapäitään._
+
+                  Te ootte hukassa.
+Kihlauksen onneen tarvitaan kait muuta
+kuin pelkkää rakkautta, ei riitä se,
+mies mieleinen myös olkoon perheelle,
+ne että on kuin samaa lihaa, luuta.
+Ja avio on meri suunnaton,
+mi vaatimuksia vain täynnä on,
+jotk' eivät edes rakkautta tunne.
+Ain' aulis, hellä olkoon puuhailunne,
+on kaikki taidot talon hyväks käytettävät,
+velvollisuudet, käskyt kaikki täytettävät,
+joit', aatellessain neidin läsnä-oloa,
+ois minun tässä luetella noloa.
+
+FALK.
+
+Siks --?
+
+GULDSTAD.
+
+         Hyvä neuvo ottakaa nyt varteen,
+eloa, lempiviä katsokaa,
+he turvautuvat korskaan puheenparteen,
+kuin omistais *he* monta miljoonaa.
+Päistikkaa vihille käy sitten tie;
+he kodin saavat, alkaa onnen kesä;
+ens ajat uskon, voiton huumaa lie;
+mut vihdoin tilille se heidät vie!
+On vararikon tehnyt silloin pesä!
+Pois ruusut vaimon poskipäiltä on,
+pois kukoistus on sielun aatoksien;
+pois miehen voiton huuma, hehkutan
+on pätsi lieskojensa leimuvien;
+pois, vararikkoon koko pesä nääntyi,
+vaikk' kauppahuoneen parhaan tavoin kääntyi
+se kaikkein nähtäväksi elohon!
+
+FALK
+
+_puhjeten kiivaasti puhumaan._
+
+Tuo valhett' on!
+
+GULDSTAD
+
+_horjumattomasti._
+
+               Ja totta äsken juuri.
+Niin ainakin *Te itse* väititte,
+kun taannoin tässä kävi taisto suuri
+teeseurueen ja Teidän keskenne.
+Kas, vastaan väittää silloin kaikki tiesi,
+kuin Tekin nyt; ja sehän selvää on;
+on puhe kuolemasta armoton,
+kun noutamaan sua saapuu Manan miesi.
+Kuulitte, että säveltänyt pappi on
+kihloissa ollessansa niinkuin mies; --
+ei ihme, että alkoi aika rappion,
+kun kahleisiin löi hänet kotiliesi
+*Rakastajattareksi* hälle suotu
+ol' nainen tuo, mut *vaimoksi* ei luotu.
+Ja kopisti, mi virret kauniit viritti?
+Hän kihlautui, ja runosuoni hukkui,
+se untelosti niinkuin sirkka sintti,
+syvimpään uneen runotarkin nukkui
+ykstoikkoisessa erämaassa lain.
+Näette -- --
+
+_Katselee_ SVANHILDIA.
+
+            Viluttaako?
+
+SVANHILD
+
+_hiljaa_.
+
+                       Tuskin vain.
+
+FALK
+
+_pakoittautuu leikilliseen äänilajiin._
+
+Kun tulokset on kielteisiä aivan,
+niin kuinka mielestänne maksaa vaivan
+pää-omaa uhkapeliin sijoittaa,
+miss' ylimalkaan tappiota saa.
+On niinkuin uskoisitte itsenne
+luoduksi juuri vararikon tekoon!
+
+GULDSTAD
+
+_katselee häntä, hymyilee ja puistaa päätään._
+
+Nuor', uljas Falk, -- Te suotta ivaatte. --
+*Kaks tapaa* korret kantaa kodin kekoon
+on. Perustaa sen saattaa mielikuvihin,
+ikuisen huuman pitkiin vekseliin,
+nuoruuden taukoomattomahan huvihin,
+luuvalo kuin ei löisi jäseniin; --
+perustaa ruusunpunaposkiin voi sen,
+kirkkaisiin silmiin, elinvoimiin nuortuviin,
+varmuuteen, että säilyttää voi moisen
+kauneuden turvaamatta tekosuortuviin.
+Sen perustaa voi suureen mieli-alaan,
+kukkaisiin, joit' ei tahraa elämä,
+sydämiin, jotka uskoo lemmenvalaan
+halk' elon niinkuin ensi hetkenä.
+Miks moista sanotaan? Lie nimi tuttu; --
+on pelkkää *hölynpölyä* tuo juttu!
+
+FALK.
+
+Te vaarallinen viettelijä vasta, --
+miljoonamies ja rikas pohatta,
+*mun* omaisuuteni kun paareilla
+taas kantoi poies pari sotilasta.
+
+GULDSTAD
+
+_terävästi._
+
+Te tarkoitatte?
+
+FALK.
+
+               Helppo sanoa;
+se *vankka* pohja, hyvin tiedämmehän,
+kait *raha* on, -- tuo ihmekapine,
+mi vanhanpuoleisille leskille
+suo pyhimyksen kulta-sädekehän.
+
+GULDSTAD.
+
+Se kait on sentään paljon parempata.
+Se arvonantoa lie hiljaista,
+mi esineelleen samaa kunniata
+suo kuin tuo riemu kuumehoureessa.
+Onnesta velvoituksen on se tunne,
+sulosta, minkä huolenpito suo,
+tahdosta toisen päästä toisen luo,
+toivosta kantaa tieltä kivet nuo,
+joihinka jalka käy, vaikk' kulkis kunne.
+Se käsi hellä, parantava on,
+se miehen voima on, mi avun antaa voi,
+se tasapaino lienee loputon,
+se käsivarsi on, mi kaiken kantaa voi. --
+Tään kaiken, Svanhild, voin *ma* onnenmaalin
+saavuttamiseks Teille tarjota.
+
+SVANHILD _tekee voimakkaan yrityksen lausuakseen jotakin;_ GULDSTAD
+_kohottaa kätensä ja estää hänet siitä._
+
+Aatelkaa tarkoin, Teill' on valta vaalin!
+Aatelkaa, ettei tarvis katua.
+
+FALK.
+
+Mist' tiedätte --
+
+GULDSTAD.
+
+                 Sen silmistänne tietää
+ja näkee, että häntä lemmitte!
+*Hänelle* myöskin sanokaa nyt se.
+
+_Puistaa hänen kättään._
+
+Nyt lähden. Loppua jo leikki sietää.
+Vakuuttaa voinetteko minulle,
+ett' ootte hänen tukenansa horjumatta
+matkalla elon, lohtu tuskassa,
+kuin öisin ma, --
+
+_kääntyy_ SVANHILDIN _puoleen._
+
+                 niin minun sitä torjumatta
+hyljätkää se, min tahdoin tarjota.
+Suurempaan voittoon koskaan päästä vois en;
+Te saitte onnen; parempata sois en.
+
+FALKILLE.
+
+On totta, -- äsken puhuitte myös rahasta,
+ei yksinomaan ole vain se pahasta.
+Oon yksinäinen, perijää ei mulla,
+mit' omistan, se yhteiseks saa tulla.
+Te ootte poikani, hän tyttäreni,
+ma muutan rautatehtaalleni rajalla;
+Te kodin perustatte sillä ajalla,
+kohtaamme taas, kun umpeen vuosi meni. --
+Mun tunnette, nyt itse miettikää,
+ei helposti saa ottaa elämää,
+asemaa erikoista muihin nähden; --
+ja, valita Te saatte, -- Herran tähden!
+
+_Menee sisälle rakennukseen. Äänettömyys._ FALK _ja_ SVANHILD _katsovat
+arasti toisiinsa._
+
+FALK.
+
+Oot kalpea.
+
+SVANHILD.
+
+           Ja äänetön sa.
+
+FALK.
+
+                         Niin.
+
+SVANHILD.
+
+Ol' pahin hän.
+
+FALK
+
+_itsekseen._
+
+              Hän löi mun voivuksiin.
+
+SVANHILD.
+
+Hän kovin löi.
+
+FALK.
+
+              Kaikk' iskustansa turtui.
+
+SVANHILD.
+
+Yhdellä kertaa kaikki kaatui, murtui.
+
+_Lähestyy_ FALKIA.
+
+Mitenkä rikkaita me olimmekaan,
+kun hyljännyt ol' meidät maailma,
+kun aatoksemme myrskyn voimalla
+yöss' aaltoin lailla paasien löi sekaan.
+Henkemme voiton varmuudesta paloi,
+uskoimme sielun ikirakkauteen; hän
+saapui maallisine lahjoineen,
+ja riisti kaikki, -- epäilystä valoi!
+
+FALK
+
+_hillittömän kiivaasti._
+
+Mielestäs pyyhi tuo! On meillä takeet
+valheesta sen, mi muille totta on.
+
+SVANHILD
+
+_puistaa äänettömästi päätään._
+
+Se tähkä, jonka epäilyksen rakeet
+löi maahan, virkoa ei elohon.
+
+FALK
+
+_epätoivoon puhjeten._
+
+Me kaksi, Svanhild --
+
+SVANHILD.
+
+                       Turha toivo heitä;
+valhetta kylvät, korjaat kyyneleitä.
+Sa sanot muut? Sa etkö uskone,
+ett' aatelleet on muutkin niinkuin me,
+*mies* että salamoita uhmaa kyllä, --
+hänt' ettei myrsky koskaan maahan lyö,
+hänt' ettei taivaanrannan longat yllä,
+ne vaikka raivoais kuin raju-yö?
+
+FALK.
+
+Hajoitti voimiansa kukin muu;
+*ma* tahdon rakkauttas, en mitään muuta.
+He meluss' elon huutaa täyttä suuta,
+sua hiljaa suojaan niinkuin vankka puu.
+
+SVANHILD.
+
+Jos ikivallat perikatoon ohjaa
+sun rakkautes, min varass' elo on, --
+niin onko sulla *muuta* onnen pohjaa?
+
+FALK.
+
+Käy kaikki silloin perikatohon.
+
+SVANHILD.
+
+Pyhästi vannotko sa minulle,
+se ettei koskaan kuihdu kukan lailla,
+ei tuoksutonna nuoku elon mailla,
+vaan *iät kestää*?
+
+FALK
+
+_lyhyen äänettömyyden jälkeen:_
+
+                   *Kauan* kestää se.
+
+SVANHILD
+
+_tuskalla._
+
+Oi, »kauan», »kauan»; -- sana köyhien!
+Mit' on tuo »kauan» sana rakkaudelle?
+Sen kuolema, kuin home kukkaselle.
+»Iäiseen eloon uskon rakkauden» --
+siis aika vaihtua on sanojen:
+»Sua rakastin, kun hehkui kesän helle!»
+
+_Ikäänkuin voimakkaan sisällisen näkemyksen vallassa._
+
+Onnemme päivä painu ei, kun vihme
+auringon kyynelten käy läntehen; --
+se sammukoon kuin outo taivaan ihme
+syänpäivän suureen hehkuun hukkuen!
+
+FALK
+
+_kauhistuen._
+
+Mit' aiot?
+
+SVANHILD.
+
+           Lapsia me oomme kevään;
+senjälkeen saapua ei syksy saa,
+jolloinka laululintu karkkoaa,
+kotiinsa palaamatta helisevään.
+*Senjälkeen* ei saa koskaan talvi jäinen
+vaippaansa kiertää unten vainaita; --
+ei rakkautemme, suuri, seppelpäinen,
+saa riutua kuin sairas värjyväinen, --
+se kuolkoon nuorena ja rikkaana!
+
+FALK
+
+_syvässä tuskassa._
+
+Etäällä *luotas* -- mitä elo oisi!
+
+SVANHIID.
+
+Se miksi *luonain* muuttuis -- ilman lempeä?
+
+FALK.
+
+Kodiksi!
+
+SVANHILD.
+
+        Onnetar miss' sortuis hempeä.
+
+_Voimakkaasti._
+
+En koskaan vaimoksesi tulla voisi,
+sen näen nyt, sen tunnen, tiedän mä!
+Ma lemmen ilon saatoin sulle antaa,
+kautt' elon vakavuuden en sua kantaa.
+
+_Lähestyy ja lausuu kasvavalla hehkulla._
+
+Hehkuimme kevätpäivän riemuiten,
+patjoille velttouden nyt ei saa hiipiä!
+Suo laulun vapaasti nyt käyttää siipiä
+joukossa jumalien nuorien!
+Vaikk' kaatui pursi päiväin tulevain, --
+jäi lauta veteen, -- kuule neuvoain;
+sen avulla ui elon yrttitarhaan!
+Vajotkoon onni helmaan ulappain;
+saa *rakkautemme* sentään voiton parhaan,
+se pelastuu, ei kulje täällä harhaan!
+
+FALK.
+
+Ymmärrän sun! Mut erotakko näin!
+Kun aukee meille elo kaunis, suuri, --
+keskellä kevätilmain siintäväin,
+kun liittomme sai kasteen pyhän juuri!
+
+SVANHILD.
+
+Senvuoksi juur. Nyt alkaa lopun aatto,
+alentuu, mataloituu riemun saatto!
+Voi, kerran koittaa tilin hetkikin,
+kun käymme eteen suuren tuomarin,
+ja kun hän vaatii, Herra vanhurskas,
+aarrettaan, jonka lainas täällä meille --
+vastaamme: »Ansaita ei armoas,
+katosi meiltä kalleus elon teille!»
+
+FALK
+
+_voimakkaan päätöksen vallassa._
+
+Pois sormus!
+
+SVANHILD
+
+_tulisesti._
+
+            Niinkö!
+
+FALK.
+
+                    Ymmärrän sun! Heitä!
+Tie ainut tää, mi yhdistävi meitä!
+Kuin haudan kautta tie käy elämään,
+niin vihkiytyy myös eloon rakkaus vasta,
+kun muiston-kotiansa autuasta
+lähestyy vapaana se pyyteistään!
+Pois sormus viskaa!
+
+SVANHILD
+
+_riemuiten._
+
+                    Tehtäväni tein!
+Nyt runon valkeuteen ma sielus vein!
+Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, --
+nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi!
+
+_Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitä._
+
+Unelmain, uppoo meren aaltoihin, --
+ma uhraan sinut, ajallisen pyyteen.
+
+_Astuu pari askelta taapäin, viskaa sormuksen vuonoon ja lähestyy_
+FALKIA _kasvoillaan kirkastettu ilme._
+
+Elossa tässä sinut menetin, --
+mut voitin elämähän iäisyyteen!
+
+FALK
+
+_voimakkaasti._
+
+Työhönsä ryhtyköön nyt jokainen!
+Käy tiemme tääll' ei enää yhtehen.
+Jokainen nurkumatta taistoon myötä.
+Aikamme kehnous käynyt meihin on;
+pyrimme taistelutta voittohon,
+lepäämään tekemättä arkityötä,
+vaikk' *kamppaillen ois uhmattava yötä*.
+
+SVANHILD.
+
+Mut sairaasti ei.
+
+FALK.
+
+                 Ei, vaan voimalla.
+Veenpaisumus meit' ei voi rangaista;
+se muisto, jonka elämäämme viemme,
+säteilee synkeydestä taivahan
+kuin sateenkaari yli maisen tiemme, --
+liittomme merkki kera Jumalan.
+Se velvoituksen tiellä sulle hohtaa --
+
+SVANHILD.
+
+Se sinut runoilijan maaliin johtaa!
+
+FALK.
+
+On runoilija täällä joka miesi
+koulussa, käräjillä, kirkossa,
+mi työssään ihanteen vain nähdä tiesi
+ylhäällä lie hän taikka alhaalla.
+Ma *ylös* käyn; on satuloitu hepo;
+on työni aateloitu, väistyy lepo!
+Hyvästi!
+
+SVANHILD.
+
+        Hyvästi!
+
+FALK
+
+_syleilee häntä._
+
+                 Suo suuta!
+
+SVANHILD.
+
+                           Kerran!
+
+_Irtautuu._
+
+Nyt ilolla sun heitän huomaan Herran!
+
+FALK.
+
+Nyt valot kaikki voivat sammua, --
+sen aatos elää; se on Jumala.
+
+SVANHILD
+
+_poistuu taka-alaa kohti._
+
+Hyvästi!
+
+_Käy edelleen._
+
+FALK.
+
+        Hyvästi! Ma huudan vaan --
+
+_Heiluttaa hattuaan._
+
+eläköön kaunis rakkaus päällä maan!
+
+_Ovi aukeaa._ FALK _poistuu oikealle; nuoremmat vieraat tulevat ulos
+nauraen ja ilakoiden._
+
+NUORET TYTÖT.
+
+Puutarhaan tanssimaan!
+
+MUUAN HEISTÄ.
+
+                      Käy nuori kansa!
+
+TOINEN.
+
+Keväinen kukkaseppel kulmillansa!
+
+MUUTAMAT.
+
+Ei koskaan taukoa --
+
+KAIKKI.
+
+                     He tanssistansa!
+
+STYVER _tulee käyden käsikoukussa_ STRÅMANIN _kanssa._ ROUVA STRÅMAN _ja
+lapset seuraavat perässä._
+
+STYVER.
+
+Me kaksi olemme nyt veljekset.
+
+STRÅMAN.
+
+Ja yhdessä sa kanssain taistelet.
+
+STYVER.
+
+Kun voimat valtion näin yhdistyvät --
+
+STRÅMAN.
+
+Niin siitä koituu --
+
+STYVER
+
+_reippaasti._
+
+                     Tulokset!
+
+STRÅMAN.
+
+                              Ja hyvät.
+
+ROUVA HALM, LIND, ANNA, GULDSTAD _ja_ NEITI SKÄRE, _sekä loput vieraista
+tulevat ulos. Kaikkien katseet etsivät_ FALKIA _ja_ SVANHILDIA. _Yleistä
+ihmetystä herättää se, että kumpikin heistä on omalla tahollaan._
+
+NEITI SKÄRE
+
+_tätien joukossa, lyö yhteen kämmeniään._
+
+Ma valvonko vai käynkö unissani!
+
+LIND
+
+_joka ei ole huomannut mitään._
+
+Tervehtää saanko uutta lankoani.
+
+_Hän sekä useat vieraista lähestyvät_ FALKIA, _mutta peräytyy_ LIND
+_ehdottomasti askeleen taapäin_ FALKIN _nähdessään sekä huudahtaa:_
+
+Sua mikä vaivaa? Olet niinkuin Janus
+kakskasvoinen!
+
+FALK
+
+_hymyillen_.
+
+              Ma huudan kuin Montanus:
+Maa litteä on; -- silmäin harhaan näki;
+nyt tyytyväinen onko herrasväki!
+
+_Menee reippaasti oikealle:_.
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Siis rukkaset!
+
+TÄDIT.
+
+              Vai --?
+
+ROUVA HALM.
+
+                     Nostaa ei saa hälyä!
+
+_Menee_ SVANHILDIN _luo._
+
+ROUVA STRÅMAN
+
+_rovastille._
+
+Siis rukkaset!
+
+STRÅMAN.
+
+              Se totta onko?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+                            On!
+
+NAISET
+
+_supattelevat keskenään._
+
+Siis rukkaset!
+
+_Kokoontuvat yhteen ryhmään etemmäksi puutarhaan._
+
+STYVER
+
+_kuin jähmettyneenä._
+
+              Falk kosinut? En älyä!
+
+STRÅMAN.
+
+Hän meitä kyllä pilkkas, kunnoton --!
+
+_Katsovat äänettöminä toisiaan._
+
+ANNA
+
+_Lindille._
+
+Niin hauskaa. Häntä ihan inhosin!
+
+LIND
+
+_syleilee ja suutelee häntä._
+
+Hurraa, nyt olet mun, sit' älä kiellä!
+
+_Käyvät ylemmäksi puutarhaan._
+
+GULDSTAD
+
+_katselee_ SVANHILDIA.
+
+Hänessä särkynyt on jotakin;
+parantaa tahdon sen, mi elää vielä.
+
+STRÅMAN
+
+_saa jälleen puheenlahjansa ja syleilee_ STYVERIÄ.
+
+Nyt huoletonna painu pöytäs ääreen,
+vankasti liitetty oot neiti Skäreen!
+
+STYVER.
+
+Sun riemusi on vuosi vuodelta
+katsella sukuasi lisääntyvää.
+
+STRÅMAN
+
+_hykertelee tyytyväisenä käsiään_ FALKIA _kohti katsellessaan._
+
+Sai palkkansa tuo poika julkea; --
+se noille »tietäjille» tekee *hyvää*!
+
+_Käyvät keskustellen ylemmäksi,_ ROUVA HALMIN _lähestyessä_ SVANHILDIN
+_kanssa._
+
+ROUVA HALM
+
+_hiljaa ja kiihkeästi._
+
+Sua mikään sido ei?
+
+SVANHILD.
+
+                   Ei sido mikään.
+
+ROUVA HALM.
+
+Velvollisuutes tuntenet nyt kait --
+
+SVANHILD.
+
+Teen käskys mukaan.
+
+ROUVA HALM.
+
+                    Kiitos.
+
+_Viittaa_ GULDSTADIA _kohti._
+
+                            Siitä sait
+pohatan, vapaa oot, et katso ikään --
+
+SVANHILD.
+
+Ois mulla sentään pieni vaatimus:
+pois muuttaa --
+
+ROUVA HALM.
+
+             Se on miehen tarkoitus.
+
+SVANHILD.
+
+Ja aatosaikaa --
+
+ROUVA HALM.
+
+              Onni kutsuu, muista!
+
+SVANHILD
+
+_hymyilee hiljaa._
+
+Ei kauan; kunnes putoo lehdet puista.
+
+_Menee parvekkeen luo;_ ROUVA HALM _etsii_ GULDSTADIN _käsiinsä._
+
+STRÅMAN
+
+_vieraiden keskessä._
+
+Me opetuksen saimme vakavan:
+jos kovat epäilyksen ajat koittaa,
+niin totuus käärmeen suistaa surmahan,
+ja rakkaus voittaa.
+
+VIERAAT.
+
+                   Niin, se aina voittaa!
+
+_Syleilevät ja suutelevat parittain. Ulkopuolelta vasemmalta kuuluu
+naurua ja laulua._
+
+NEITI SKÄRE.
+
+Mit' on tuo?
+
+ANNA.
+
+            Ylioppilaat!
+
+LIND.
+
+                         Niin, kuoro,
+mi lähtee tuntureille; -- unhoitin
+peruuttaa --
+
+YLIOPPILAAT _tulevat sisälle vasemmalle ja jäävät seisomaan
+sisäänkäytävän luo._
+
+MUUAN YLIOPPILAS
+
+_Lindille._
+
+            Lind, nyt lähtösi on vuoro!
+
+ROUVA HALM.
+
+Etsitte Lindiä?
+
+NEITI SKÄRE.
+
+               Hän kihloihin
+on mennyt --
+
+MUUAN TÄTI.
+
+               Joten ymmärrätte tuosta,
+hän ettei saata luonnon helmaan juosta.
+
+YLIOPPILAS.
+
+Kihloissa!
+
+KAIKKI YLIOPPILAAT.
+
+          Onneks olkoon!
+
+LIND.
+
+                        Kiitos vaan.
+
+YLIOPPILAS
+
+_tovereille._
+
+Ei pääse laulunlaiva paikaltaan.
+Pois meiltä tenori nyt viety on.
+
+FALK
+
+_joka tulee oikealta yllään kesäpuku, päässä ylioppilaslakki, selässä
+laukku ja kädessä sauva._
+
+Käyn siksi Norjan nuorten kuorohon!
+
+YLIOPPILAAT.
+
+Sa, Falk! Hurraa!
+
+FALK.
+
+                 Nyt ylä-ilmoihin
+kuin kimalaiset aina keväisin!
+Kaks kaikupohjaa mull' on rinnassa
+yks harppu, jossa eri soinnut, kieli,
+soi toinen niistä elon riemua,
+taas toinen heläjää kuin tumma mieli.
+
+_Muutamille ylioppilaille erikseen._
+
+On sulla nuotit? -- Kirjat? -- Niinpä kesän
+kentille, kimalaiset, kukkain luo,
+kotiinsa hunajan ne kerran tuo
+äidilleen, valtiattarelle pesän!
+
+_Seuran puoleen kääntyen, jolla aikaa ylioppilaat lähtevät ja virittävät
+ensimmäisen näytöksen kuoron hillitysti ulkopuolella._
+
+Voinemme anteeksannon kättä puistaa,
+ma tahdon unohtaa;
+
+_Hiljaa._
+
+                  mut kaikki muistaa.
+
+STRÅMAN
+
+_hillittömällä ilolla._
+
+Pyh, onnemme on jälleen ehyt näin!
+Toivetta Marjan odotamme nöyrinä --
+
+_Vetää hänet kuiskaillen syrjään._
+
+Hän mulle uskoi ihan äskettäin --
+
+_Osa puheesta häipyy kuulumattomiin._
+
+Jos hyvin käy ... niin kolmastoista ... köyrinä!
+
+STYVER
+
+_käsikoukussa_ NEITI SKÄREN _kanssa, kääntyy_ FALKIN _puoleen, hymyilee
+ylimielisesti ja lausuu rovastiin päin viitaten:_
+
+Saan sata taaleria, kodin saan --
+
+NEITI SKÄRE
+
+_niiaa pilkallisesti._
+
+Ens joulust' tulee mulle tyttöjoulun lopettaja.
+
+ANNA
+
+_samoin, tarttuen armaansa käsivarteen._
+
+Lind jää, saa usko olla oloillaan --
+
+LIND
+
+_nolostumisensa salaten._
+
+Minusta sukeutuu kait tyttökoulun opettaja.
+
+ROUVA HALM.
+
+Saa Anna täällä opin ottaa toimistani --
+
+GULDSTAD
+
+_vakavasti._
+
+On työni miehen runo koruton,
+min velvollisuus suuri, pyhä on.
+
+FALK
+
+_katselee hymyillen yli väkijoukon._
+
+Käyn -- tietoisena vastaisista voimistani!
+Hyvästi!
+
+_Hiljaa Svanhildille._
+
+         Kevähäni morsian;
+sun luokses työni aina sillat kutoo!
+
+_Heiluttaa lakkiaan ja seuraa ylioppilaita._
+
+SVANHILD
+
+_katsoo hetken hänen jälkeensä, ja lausuu hiljaa mutta voimakkaasti:_
+
+Nyt oma olla voin ma maailman;
+kevääni päättyi; -- puista lehdet putoo.
+
+_Samassa aletaan pianolla soittaa tanssikappaletta, ja samppanjapullot
+paukahtelevat taka-alalla. Herrat pyörivät toistensa lomi naisensa
+käsivarsissaan;_ GULDSTAD _lähestyy_ SVANHILDIA _ja kumartaa tälle; tämä
+ikäänkuin luhistuu hetkeksi kokoon, mutta tointuu jälleen tajuihinsa, ja
+ojentaa hänelle kätensä._ ROUVA HALM _ja lähin suku, joka on
+jännityksellä seurannut kohtausta, rientävät saapuville ja piirittävät
+heidät äänekkäällä ilolla, minkä soitto ja kauempana puutarhassa
+tanssivien riemu vaientaa._
+
+_Mutta kaukaa ylämailta kaikuu halki tanssin sävelien voimakkaasti ja
+reippaasti:_
+
+FALKIN JA YLIOPPILAIDEN KUORO.
+
+Karit vaikka mun purteni pirstaksi löi,
+ihanaa oli laineilla liitää.
+
+USEIMMAT NÄYTTÄMÖLLÄ.
+
+Eläköön!
+
+_Tanssia ja riemua; esirippu laskee._
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN KOMEDIA ***
+
+***** This file should be named 20344-8.txt or 20344-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/0/3/4/20344/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20344-8.zip b/20344-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5859b7c
--- /dev/null
+++ b/20344-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f2f14db
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20344 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20344)