diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20339-8.txt | 2020 | ||||
| -rw-r--r-- | 20339-8.zip | bin | 0 -> 28047 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2036 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20339-8.txt b/20339-8.txt new file mode 100644 index 0000000..a8ac00c --- /dev/null +++ b/20339-8.txt @@ -0,0 +1,2020 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pahassa pulassa, by Robert Kiljander + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pahassa pulassa + Yksinäytöksinen huvinäytelmä + +Author: Robert Kiljander + +Release Date: January 11, 2007 [EBook #20339] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHASSA PULASSA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PAHASSA PULASSA + +Yksinäytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +R. KILJANDER + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1889. + + + +HENKILÖT: + +KAMREERI. +EMMA, hänen rouvansa. +HILMA, heidän tyttärensä. +ONNI, Hilman sulhanen. +REETTA, palvelustyttö. +Eräs poliisipalvelija. + +Tapahtuu eräässä pienessä maaseutukaupungissa. + + + + +(Sali kamreerin luona. Ovi perällä ja molemmilla puolilla. Oikealla +puolella näyttämöltä katsoen sohva ja sen edessä pieni pöytä. +Vasemmalta suurehko pöytä, jossa on laatikko. Samalla puolella, +keskellä seinää, vinoon asetettu sohva ja sen takana kukkapöytä +kukkineen. -- Kello on noin 10 ap.) + + + +ENSIMMÄINEN KOHTAUS. + + Reetta. Onni. + +REETTA (huivi päässä seisoo oikealla puolella pöydän ääressä lukien +sanomalehteä, toisella kädellä kantaa hän pientä koria, jossa on +seltteripulloja). + +ONNI (pistää päänsä sisään peräovesta): Hyvää huomenta, Reetta! Onko +Hilma neiti jo ylhäällä? + +REETTA (panematta pois lehteä): Päivää, Onni herra! + +ONNI. Onko Hilma jo ylhäällä? + +REETTA. Kyllä. + +ONNI. Hyvä, sitten minä tulen sisään. (Kun hän astuu esille, huomataan +hänen piilottavan jotakin takkinsa alla.) No, mitä sinä siellä niin +ahkerasti lueskelet, Reetta? Naima-ilmoituksiako vai mitä? Ha ha ha! + +REETTA. Eikö mitä, minä luen tuosta viime yön hirmuisesta tappelusta, +kun humalaiset herrat löivät tuota merimiestä niin hirveästi, että ihan +oli henki lähteä. + +ONNI. Ohoh, oliko se niin vaarallista? + +REETTA. Niin, tässä seisoo, että tohtori oli sanonut, että kyllä se on +niin ja näin, jos hänestä enää tulee miestä ollenkaan. + +ONNI. Soo, soo! Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle yhden +asian --? + +REETTA. Jahah, kunhan vaan -- (Lukee:) »Sillä sekä oikeus että kohtuus +vaatii, että rikos mitä ankarimmin rangaistaan.» (Puhuu:) Voi, voi, +niitä herroja sentään! Niin, mitä Onni herralla --? + +ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on? + +REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin? + +ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta? + +REETTA. No, en minä nyt voi sanoa. Vähän kiukkuinen hän kumminkin näkyy +olevan, koska hän aamulla sanoi minua tomppeliksi, kun en oikein +osannut häntä auttaa pukiessaan, ja tuommoista sanaa en vielä häneltä +milloinkaan ole kuullut. + +ONNI. Ai, ai, hän on siis vielä suutuksissaan! (Erikseen:) Mutta kyllä +minä hänet lepytän, kyllä minä hänet lepytän. + + (Osoittaa pakettia povessaan). + +REETTA. Mutta eihän tuo olisikaan niin kummallista, jos hän olisi +hiukan äreällä tuulella, koska koko talo on aivan ylös alaisin. + +ONNI. Noh? Mitä nyt on tapahtunut? + +REETTA. Eipä juuri mitään erityistä. Rouva vain pitää siitä niin +kauheata elämää, kun kamreeri eilen oli seurahuoneella lystäilemässä ja +tuli kotiin niin myöhään. Hän äyskii ja räiskii jokaiselle, ettei +tiedä, kuinka olla ja liikkua. + +ONNI. Mitä hiiessä? Oliko ukko eilen viftillä? Sepä ei juuri usein +tapahdu. + +REETTA. Ei, mutta kyllä hän tällä kertaa olikin aika tellukassa. Kello +yhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun menin +aukaisemaan, niin putosi kamreeri kynnykselle kuin mikäkin mytty, ja +samassa kuulin poisjuoksevien askelia ja hiljaista naurua ja +kikattamista. Rouva tuli sitten ja talutti hänet sänkykamariin -- ja en +minä sinä yönä olisi tahtonut olla kamreerin sijassa, se on nyt vissi. + +ONNI. Ha ha ha! No, en minäkään! Mutta nyt hänellä luultavasti on +hirmuinen kohmelo, jos hänet oikein tunnen. Eikö niin? + +REETTA. Niin onkin. Sen vuoksihan minutkin lähetettiin tätä +seltterivettä hakemaan. Mutta ei rouva sittenkään ole ripityksiään +lopettanut. Yhä niitä vain sataa, ja minä oikein surkuttelen herraa, +sillä niin harvoin kuin se -- + + + +TOINEN KOHTAUS. + + Rouva. Edelliset. + +ROUVA (oikealta, puhuen kulissien taakse): No kyllä, kyllä! Eikö +sinulla nyt, Herran nimessä, ole sen verran malttia, että voit odottaa, +siksi kuin hän -- (Huomaa Reetan). No, tuossahan sinä oletkin, sen +letus! Missä ihmeessä sinä taas olet viipynyt koko päivän? Tuo tänne se +seltteri pian! + + (Vetäytyy takaisin Onnia huomaamatta.) + +REETTA (rouvaa seuraten): Niin, kun sain niin kauan odottaa apteekissa +(hän on jo poissa näyttämöltä) ja kun sitten poikkesin tuota +sanomalehteä -- + +ROUVAN ÄÄNI. Ole vait äläkä mökötä! + + + +KOLMAS KOHTAUS. + +ONNI (yksin): Jaa-a, näkyypä todellakin olevan ukkosta ilmassa! Ehkä on +parasta, että pötkin tieheni ja tulen takaisin vasta myöhemmin. Niin, +mutta pitäisihän minun ensin saada tavata Hilmaa, sillä en saa rauhaa, +ennenkuin olen pyytänyt häneltä anteeksi ja antanut hänelle tämän +pienen lahjan. En ymmärräkään, mistä nuo juuttaan sanat eilen tulivat +suuhuni, ja leikillähän minä ne sanoinkin, vaikka --. Mutta kas, ovi +liikkuu! Eikö hän tuossa jo --? + + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Reetta. Onni. + +ONNI. Ei, Reettahan tuo vaan --. No, kuinka on sairaan laita? Vieläkö +hän makaa? + +REETTA. Ei, ukko parka istuu pöydän ääressä ja särpii seltteriä että +silmät ovat nurin. Hän kysyi, olitteko te jo täällä. + +ONNI. Josko minä olin täällä? + +REETTA. Niin, hän sanoi, että hänellä oli asiaa herra Onnille, ja +pyysi, ettette menisi, ennenkuin hän on saanut teitä puhutella. + + (Menee perältä). + +ONNI. Jahah, kyllä. Minä odotan. Mikähän asia tuo mahtanee --? + +REETTA (ovesta): Ei hän siitä sen enempää virkkanut. + + (Menee). + + + +VIIDES KOHTAUS. + +ONNI (yksin): No, olkoon mitä tahansa -- minä jään siis. Mutta minne +minä siksi aikaa panen tämän paketin? En tahtoisi, että kukaan saisi +sitä nähdä, ennenkuin olen sen Hilmalle antanut. Pistäisinköhän sen +tuonne sohvan taakse? (Menee sinne katsomaan). Karasjoo, tässä +kukkapöydällähän sopii mainiosti. (Piilottaa paketin). Kas niin! (Tulee +esille). Jaa-a, olisipa todellakin kummallista, jos ei hänen +katsantonsa vähän kirkastuisi, kun hän saa tämmöisen sievän lahjan -- +kaunein hartiahuivi koko kaupungissa, niinkuin puotineiti, jolta sen +ostin, minulle vakuutti. -- Mutta joku tulee! + + + +KUUDES KOHTAUS. + + Hilma (vasemmalta). Onni. + +ONNI. Ah, Hilma! + +HILMA (itsekseen): Niin, hän se olikin. Mutta minä en ole häntä +huomaavinanikaan. (On etsivinään jotakin). Missähän se lieneekään se +tämänpäiväinen lehti? Eikö Reetta sitä jo ole --? + +ONNI (lähestyy): Hyvää päivää, rakas Hil -- --! + +HILMA. Kah, Onni! Hyvää päivää! (Jatkaa etsimistään). En tiedä, mutta +tännehän sillä on aina tapana se --. + +ONNI. Mitä haet, kultaseni? + +HILMA. En mitään. Sanomalehteä vain --. (Erikseen:) Yhtä iloinen ja +ujostelematon hän vain on, niinkuin ei mitään välillämme olisi ollut. + +ONNI (antaa Hilmalle lehden): Täällähän se onkin, Hilmaseni, täällähän +se on. + +HILMA. Kiitos! + + (Istuu ja rupeaa lukemaan. Äänettömyys). + +ONNI. Hm, kuinka sinä nukuit viime yönä, sydänkäpyseni? + +HILMA. Kuinkako nukuin? -- Huonosti. + +ONNI. Niin, ukko taisi teitä häiritä, kun tuli kotiin vähän iloisella +tuulella, he he he. + +HILMA. Se ei ole mikään naurun asia, ei yhtään. Muuten minulla oli +päänkivistystä jo ennen kuin panin maata. + +ONNI. Ohoh! Mistä se tuli? + +HILMA. Kuka sen tietää. (Pienen äänettömyyden perästä, ivallisesti:) +Ehkä liiallisesta illallisesta. + +ONNI. Mutta kuulehan nyt, Hilma -- enhän minä noilla sanoilla mitään +pahaa tarkoittanut. + +HILMA. No, eihän siinä olekaan mitään pahaa, että on hyvä ruokahalu. + +ONNI. Mutta ethän sinä syönyt niin paljon. + +HILMA. Mitä varten sinä sitten minua siitä pilkkasit? + +ONNI. Enhän minä sinua pilkannut, en millään muotoa; mutta kun otit +tuon kolmannen makkarapalasen, niin -- + +HILMA. Se oli vaan puolikas. Mamma oli jo ottanut toisen puolen. + +ONNI. Jahah, niin olikin. Niin no, kun sinä otit tuon palasen, niin +minä vähän naurahdin ja sanoa tokaisin: Hilmalla on ruokahalu kuin +hevosella. + +HILMA. Niin, ja oliko tuo kauniisti sanottu, mitä? Varsinkin kun mamma +ja Reetta olivat saapuvilla. + +ONNI. Ei, tuhmastihan tuo oli minulta, mutta -- + +HILMA. Ja näytänkö minä sitten minkäänlaiselta suursyöjältä? Luulenpa, +ettei minun vartaloni ole sen -- + +ONNI. Ei suinkaan. Kuka sitä on sanonut? Sinä olet sylfiidi -- +keijukainen --! + + (Lähestyy taas). + +HILMA (väistyen): Sitä en ole, mutta en myöskään luule sen olevan niin +selvän osoituksen proosallisuudesta, että kolmesti päivässä +aterioitsee. Täytyyhän ylläpitää henkeänsä tässä matoisessa maailmassa, +tietääkseni. + +ONNI. Milloinka minä olen sinua proosalliseksi sanonut, kultaseni? Jos +joku on proosaa täynnä, niin se olen minä itse. Ja juuri tuo minun +luontoni sai eilen voiton ja pakotti minut sanomaan jotakin karkeampaa +ja jokapäiväisempää kaiken tuon runollisuuden päälle, josta koko illan +olimme puhuneet. Siinä kaikki. + +HILMA. Kaunis selitys todellakin! Miksi sinä viivyitkin niin kauan? +Olisit mennyt tiehesi, kun sinun rupesi tulemaan ikävä -- + +ONNI. Ei, kuulehan Hilma, heitä nyt jo helkkariin tuo huono tuulesi ja +ole niinkuin ennen! Katsos kuinka ulkona on kaunista! Päivä paistaa ja +ihmiset häärivät iloisina ja onnellisina. Ja kuule, sitten minulla +vielä on sinulle jotakin sanottavaa, jota et arvaakaan. + +HILMA (vilkaisee häneen kysyvästi, sitten välinpitämättömästi): Vai +niin! + +ONNI. Niin, väistyhän vähäisen, niin minä sen sinulle kerron. + +HILMA (istuu paikallaan): Toisen kerran -- minä nyt tahtoisin tätä +sanomalehteä -- + +ONNI. Mutta se on todellakin asia, joka sinua tulee ilahduttamaan -- +sen luulen voivani taata. + +HILMA (kärsimättömästi): Anna minun olla rauhassa, sinä vaivaat minua! + +ONNI (väistyy): Soo-o! Siltäkö se kuuluukin? No, suo anteeksi sitten! +En minä sinua tahdo häiritä. (Erikseen:) En, minä en voi häneen +suuttua, vaikka hän noin osoittaakin nurjaa mieltään -- viehättävä hän +on sittenkin. Parasta siis, että paikalla toimitan asiani, että kaikki +on selvä ennenkuin muut tulevat. (Aikoo mennä hakemaan pakettia, kun +kamreeri rouvansa seuraamana tulee oikealta). No, peeveli, tuossahan ne +jo --! + + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Kamreeri. Rouva. Edelliset. + +KAMREERI (yönutussa kärsivän näköisenä): Niin, niin, kyllähän sinä olet +oikeassa, Emmaseni, vallan oikeassa. Mutta älä nyt enää siitä viitsi +puhua -- olenhan minä sen jo kuullut niin monta kertaa että -- + +ROUVA. Niin, mutta sinun pitää se kuuleman vielä sata, vielä tuhat +kertaa, sillä eikö ole suuri skandaali, että vanha mies, perheen isä, +rahatoimiston kamreeri ja valtuusmiesten sihteeri esiintyy semmoisessa +tilassa kuin sinä eilen ja säikäytät kuoliaaksi vaimosi, lapsesi ja +koko talosi, ja jos tuo olisi ensimmäinen kerta, mutta kun -- + +KAMREERI. Niin, niin, minä myönnän, minä myönnän; mutta katsohan, Onni +on täällä -- älä nyt vieraitten läsnäollessa rupea -- + +ROUVA. Ei se mitään tee -- päivää! -- (Nyökkää sivumennen Onnille, joka +kumartaa vähän hämillään). Hyvä on, että hänkin saa sen kuulla. Ja +pitäisihän sinun, ymmärtäväisen miehen, nyt sen verran tietää, mitä +kestät, mitä et. Mutta ei, aina vain sama juttu. Ja mitä varten sinä +sitten pidät velvollisuutenasi juoda yhtä paljon kuin muut ratit. Juo +vähemmän, kastele vain huuliasi! Kun muut tilaavat totia, niin ota sinä +lasi viiniä, limonaadia tai yksi leivos, mutta -- + +KAMREERI. Kyllä, kyllä, vastedes -- mutta mene, hyvä Emma, paistamaan +minulle tuo silli, niinkuin lupasit! Päätäni kolottaa niin kauheasti. + +ROUVA. Ähäh, se on oikein! Jos kolottaisi vieläkin kovemmin, että +viimein tulisit vahingosta viisaammaksi; sillä onhan se nyt oikein ihme +ja kumma, että vaikka hyvin tiedät, mitkä seuraukset siitä on sinulle, +niin et kumminkaan malta olla tuota elämää pitkittämättä. Niin se on +ollut jok'ikinen kerta ja niin se oli viimeinkin kun sinä -- -- + +KAMREERI. Mutta, Herra Jumala, onhan siitä jo kokonainen vuosi! Mitä +sinä nyt enää noista vanhoista jutuista viitsit -- + +ROUVA. Onko siitä vuosi? Sitäpä en luulisi. Kyllä sinä sen muistat, +Hilma. Sinulla oli vielä silloin hammastauti, ja me olimme juuri +lähettäneet Reetan apteekkiin, kun kuulimme naputusta ikkunalta ja -- + +HILMA. En minä muista. + +ROUVA. Jassoo, vai et muista! No, no, kyllä se aika sinullekin vielä +koittaa, jolloin tuommoista panet mieleesi -- muuta en sano. Mutta +minäpä sen muistan vallan hyvin. Allakassani seisoo huhtikuun viidennen +päivän päällä: »Maitotinki maksettu» ja sitten vähän alempana: »Pappa +tuli kotiin hutikassa». Ja saa nähdä, vielä sinua kerran -- + +KAMREERI. Mutta nythän olemme jo maaliskuussa, niin etteihän tuota -- + +ONNI. Niin, me olemme todellakin maaliskuussa, täti hyvä -- + +ROUVA. Sinun ei tarvitse häntä puolustaa, ei ollenkaan. Missä se on +sanottu, että tuommoista pitää tapahtuman joka vuosi maaliskuussa, +missä? Ei, se ei milloinkaan saa tulla kysymykseen. Katso esimerkiksi +tuomaria, meidän naapuriamme! Vaikka hän niin paljon liikkuu +kaupungilla ja on niin monissa asioissa ihmisten kanssa, niin ei hän +koskaan mitään karvasta maista ja -- + +ONNI (keskeyttäen): Niin, kun hänellä on vatsakatarri, ja tohtori on +häntä kieltänyt -- + +ROUVA. Minä en ylipäätään puhu sinulle nyt tällä erää. + +ONNI (kumartaa ja vetäytyy vähän takaisin): He, he, suokaa anteeksi! + +ROUVA (miehelleen jatkaen): Ja paitsi häntä löytyy kaupungissamme monta +muutakin, jotka elävät yhtä säännöllisesti ja raittiisti ja joiden +seuraa sinun juuri pitäisi hakea, vaikka sinä, valitettavasti kyllä, et +siitä näy välittävän. Ja olkoon kuinka tahansa, niin onhan kuitenkin +sinun velvollisuutesi olla juomatta, koska terveytesi ei sitä salli, +sillä niinkuin jo sanoin -- + +KAMREERI. Voi, voi, lopeta nyt jo Herran nimessä -- + +ROUVA. En, kun minä puhun, niin minä puhun suuni puhtaaksi. Niin, mitä +minun pitikään -- niin, saa nähdä että sinulle vielä jotain tapahtuu +noilla juomaretkilläsi ja että sinut vielä jonakuna iltana kannetaan +kuolleena kotiin ja -- -- + +KAMREERI (pitäen päätään): Hoh hoo, kunhan nyt vain saisi tuota silliä! +Mene sinä Hilma, paistamaan se minulle! + +HILMA. Miksei, jos pappa -- + +ROUVA. Älä mene -- et sinä sitä kumminkaan kunnollisesti osaa tehdä! +Jaa, jaa, varo vaan itseäsi, pappa, ettei käy sinulle niinkuin +tullinhoitajalle, joka humalapäissään putosi alas rappusilta ja löi +päänsä kiveen, että -- + +KAMREERI. Mutta enhän minä, hiiessä, ole mikään juoppolalli, jos kerran +tai pari käynkin ravintolassa, tietääkseni. Voi, voi, tuota päätä! Eikö +nyt kukaan --? + +HILMA (nousee): Kyllä minä menen, pappa -- + +ONNI (lähestyy): Niin, ja minä tulen sinua auttamaan -- + +ROUVA. Joutavata! Kyllä minä sen itse toimitan, koska kerta lupasin. +Odota nyt sitten tuossa vähäisen, senkin riepu! (Mennessään +itseksensä:) Mutta kyllä minä sinua vielä ripitän, kunhan olemme kahden +kesken, sen lupaan! + + (Menee peräovesta). + + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + Kamreeri. Hilma. Onni. + +KAMREERI. No, olenpa saanut kuulla tänään, olenpa saanut kuulla, se on +vissi! (Puoleksi erikseen:) Ja kumminkaan hän ei vielä tiedä mitään +tuosta oikeasta asiasta. Puh, puh sentään, tätä elämää! + +ONNI. Täti on huonolla tuulella tänään, he he he! + +KAMREERI. Niin on, veliseni, niin on. Mutta kuulepas, sinä Hilma, +jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista +Onnin kanssa. + +HILMA. Kyllä -- + +ONNI. Mutta ei se kauan kestä. Eikö niin, eihän se kauan kestä, setä? + +KAMREERI. Hm -- ei, pianhan se on puhuttu. + +HILMA (lyhyesti): No, minun tähteni teidän ei suinkaan tarvitse +kiirehtiä. + + (Aikoo mennä). + + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + Reetta (perältä). Edelliset. + +REETTA. Herra kamreeri, viskaali on porstuassa ja pyytää saada teitä +tavata. + +KAMREERI (säikähtyneenä): Viskaali! (Erikseen). Herra Jumala, ne +tulevat jo! (Katsoo kelloaan). Nyt minä olen hukassa! (Ääneen:) Sano, +etten ole kotona -- että pikimältään olen pistäytynyt kaupungilla. + +REETTA. Mutta kun jo tulin sanoneeksi, että kamreeri on kotona. + +KAMREERI. No, sano sitten että vielä makaan -- ettei minua saa herättää +-- että olen sen kovasti kieltänyt. Ymmärrätkö? + +REETTA. Kyllä. Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin? + +KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla -- +kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu, +joudu hiiessä! + +REETTA. Kyllä, kyllä. (Mennessään erikseen). No, mikä nyt ukkoa vaivaa? + + + +KYMMENES KOHTAUS. + + Edelliset (paitsi Reetta). + +HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä +ystäväsi! + +KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään? +(Erikseen:) Hyvä, että sain hänet ajoissa estetyksi. + +HILMA. Näinhän minä että oikein säpsähdit, kun -- + +KAMREERI (äkäisesti): Sinä näit ja sinä näit! Mene paikalla kamariisi +eläkä tuossa tuhmuuksia lörpöttele! + +HILMA (mennessään vasemmalle, erikseen): Mitähän tämä merkitsee? Kunhan +pappa parka ei vain olisi joutunut ikävyyksiin. + + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + Kamreeri, Onni. + +KAMREERI (puoleksi itsekseen): En ymmärrä, kuinka hän noin aikaisin --? +Kello kaksitoistahan niiden muidenkin vasta piti --. No, se oli +semmoinen pieni peloitus vain. + +ONNI. Mutta suokaa anteeksi, setä! Mitä te oikeastaan viskaalia +noin --? + +KAMREERI. Niin, se on juuri sitä, josta tahtoisin puhua sinun kanssasi. +Sillä tiedä, veliseni, nyt on piru merrassa! + +ONNI. No? Mitä nyt? + +KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo! + +ONNI. Minä olen todellakin utelias. + + (Istuutuu kamreerin viereen). + +KAMREERI. Niinkuin tässä jo kuulit, niin olin minä eilen illalla -- + + + +KAHDESTOISTA KOHTAUS. + + Rouva. Kamreeri. Onni. + +ROUVA (perältä esiliina edessä ja lautanen ja haarukka kädessä): Oliko +täällä viskaali? + +KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona. + +ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista! + +KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en +tahtonut -- + +ROUVA. Kuulepas, Kalle! Katsohan minua silmiin! + +KAMREERI. No, mitä joutavia! + +ROUVA. Katsopas nyt vaan! + +KAMREERI (Katsoo häneen epävarmasti). + +ROUVA. Hm! Ei sinulle vain liene tapahtunut jotakin eilen? + +KAMREERI. Tapahtunut? Kuinka niin? + +ROUVA. Katso paremmin! Sano, oletko sinä rehellisesti kertonut minulle +kaikki tuosta eilisestä --! + +KAMREERI (on suuttuvinaan): No, tämäpä nyt oikea tutkinto! Sinä +häpäiset itsesi, Emma. Mitä Onni kaikesta ajattelee? Ja kun minä +kerran olen sitä vakuuttanut sinulle, niin pitäisihän tuo olla +kylliksi, että -- + +ROUVA. Jaa, jaa, puhu sinä -- ei se asiaa auta! Mutta jos sinulla vain +on jokin salaisuus, niin varo itseäsi, sen sanon! + + (Menee peräovesta). + + + +KOLMASTOISTA KOHTAUS. + + Kamreeri. Onni. + +KAMREERI. Juutas kaikkia, kun jo oli tulla koko asian perille, tuo +mamma! Mutta kuule nyt, niin kerron sinulle tuon jutun kaikessa +lyhykäisyydessä, sillä aika on täpärällä. (Tarttuu Onnin takinnappiin +ja sanoo melkein kuiskaamalla:) Asian laita on semmoinen, että olen +kutsunut tänne viisitoista henkeä aamiaiselle. + +ONNI (hämmästyneenä): Viisitoista henkeä aamiaisille! Ja täti ei tiedä +tuosta mitään? + +KAMREERI. Ei tiedäkään, veliseni! + +ONNI. Mutta kuinka, taivaan nimessä, te nyt aiotte menetellä, setä? + +KAMREERI. Olenhan minä sitä jo vähän aprikoinut -- ja sitten minä olen +uskaltanut luottaa sinuun, jos nimittäin siihen suostut? + +ONNI. Mielelläni, jos se vain minun vallassani on. Mutta en ymmärrä, +kuinka setä tuli noin -- + +KAMREERI (jatkaen): Noin rohkealle tuulelleko? aioit sanoa. En sitä +itsekään käsitä. Taisi olla viskaalin ja pormestarin syy. He seurasivat +meitä, kun valtuusmiesten kokouksesta menimme seurahuoneelle, ja +tarjosivat sitten minulle kilpaa totia. Ensin oli erittäin hauskaa. +Puhuttiin hauskoja juttuja, postisihteeri soitti pianoa ja pappi lauloi +ja löi eteispoikaa. Mutta sitten nuo irvihampaat rupesivat minua +pilkkaamaan. + +ONNI. Ohoh! Vai pilkkaamaan? + +KAMREERI. Niin, väittivät näet, etten muka ole herra talossani, että +olen tohvelin alla ja muuta semmoista, josta hiukan suutuin. Ja kun +sitten tulin tyrkänneeksi viskaalia rintaa vastaan, hän kun oli pahin +kaikista, niin siitäkös sitten melu nousi! + +ONNI. Ha ha, vai niin! + +KAMREERI. Huusivat, että tämä oli ihmisrääkkäämistä ja että siitä tulee +käräjäasia, ja eläintohtori, joka myöskin oli saapuvilla, koputti +viskaalia rintaan ja määräsi että sinne pitäisi panna jotakin +laastaria, ja kun pormestari siksi ehdotteli hienot aamiaiset kaikille +läsnäolijoille, niin ei ollut minulla muuta neuvoa, kuin myöntää vaan. +Ja sitten kaikki hurrasivat ja nauroivat ja nostivat minua -- ja sen +perästä en muista muuta, kuin että istuin vossikassa ja tulin kotiin. + +ONNI. Ha ha ha! Niin, kyllä ne ovat semmoisia junkkareita, että menepäs +heidän kanssaan sormikoukkua vetämään, ha ha ha! Mutta eikö sitä voi +peruuttaa koko kutsua? Eihän setä silloin ollut aivan oikein -- + +KAMREERI. Ei, ei! Ei se sovi. Sittenhän ne nauraisivat minulle vielä +enemmän. + +ONNI. Mutta tuossa tapauksessahan ei ole muuta jäljellä kuin ilmoittaa +kaikki tädille. Milloinka ne tulevat? + +KAMREERI. Kello kaksitoistahan se oli puhe -- kahden tunnin perästä. +Ei, minulla onkin toinen tuuma. + +ONNI. No, antakaapas kuulua! + +KAMREERI. Minä en virkakaan mammalle mitään, ennenkuin vieraat ovat +täällä, silloin on hänen myöhäistä enää ruveta panemaan vastaan. No, +mitä siihen sanot, veliseni? + +ONNI. Eipä hullumpaa! Setä aikoo tehdä tuommoisen äkkiarvaamattoman +rynnäkön, huomaan minä. + +KAMREERI. Juuri niin. Äkkiarvaamaton rynnäkkö, se on oikea sana. + +ONNI. Mutta, suokaa anteeksi, onko teillä niin paljon ruokatavaraa +kotona, että noin yks' kaks' voitte puhaltaa kokoon semmoisen aterian? + +KAMREERI. Niin, siinäpä se juuri on, ettei -- + +ONNI. No, tarjotkaa niille, mitä itse aiotte päivälliseksi syödä. Eikö +se sovi! + +KAMREERI. Ei aivan, meillä kun kuuluu olevan vain palttua ja luusoppaa. + +ONNI. Palttua ja luusoppaa! Se on totta, eihän tuo oikein sovi vieraan +aamiaiseksi. + +KAMREERI. En minä sitä ole ajatellutkaan. Minun tuumani on nimittäin +tämmöinen: Minä ostan mitä tarvitaan, tuotan ne salaa tänne, ja sitten +vasta, kun vieraat tulevat, vien ostokseni mammalle ja sanon: niin ja +niin on nyt asian laita, mamma hyvä! Ja menköön sitten kuinka tahansa, +tulkoon maanjäristys tai muita mullistuksia -- mikä on tehty, se on +tehty. + +ONNI. Mutta jos hän suuttuu niin, ettei hän ryhdykään minkäänlaisiin +puuhiin? + +KAMREERI. Niin, eihän tuota tiedä -- koettaa vain täytyy. Mutta nyt on +kysymys: kuka minulle nuo ostokset toimittaa? Reettaa en voi lähettää, +sillä silloin tulisi kaikki paikalla ilmi, ja Hilmalle taas en viitsi +tästä puhua, niin että olen senvuoksi ajatellut, että jos sinä, kunnon +veli, tekisit minulle sen hyvän työn ja auttaisit minua siitä pahasta +pulasta, johon nyt olen joutunut ja -- + +ONNI. Ha ha, sekö se olikin tuo asia, jos setä --? + +KAMREERI. Sehän se oli. No, suostutko sinä? + +ONNI. Hyvin mielelläni, jos ei minulta muuta vaadita. Mutta mistä --? + +KAMREERI. Kiitos, veliseni, kiitos! Sitä minä sinulta odotinkin. + +ONNI. Ei kestä, mutta mistä minä nämä tavarat hankin, sillä se on +todellakin ensimmäinen kerta, kun minä -- + +KAMREERI. Mistäkö hankit? Se on hyvin yksinkertaista. Kaikki tyyni sinä +saat Häkkisen ruokakaupasta. Pyydä vaan lohta, juustoa ja makkaraa +esimerkiksi 5 tai 6 naulaa kutakin. Sehän pitäisi riittää? + +ONNI. Kyllä kai, mutta Häkkisellä taitaa olla monta sorttia. Mitä lajia +minä --? + +KAMREERI. Se on yhden tekevä, kunhan se vain on hyvää. Sitten pitää +vielä olla yksi purkki sinappia. + +ONNI. Ranskalaista vai »Non plus ultraa»? + +KAMREERI. Ota nyt vaikka »Non plus ultraa», koska se on kotimaista +tekoa. Ja sitten viimeiseksi ja pääasiallisesti semmoinen lihapalanen, +joka sopii paahtopaistiksi, sillä se on helposti valmistettavaa ruokaa, +ja siitä kaikki pitävät. + +ONNI. Niin, ja täti paistaakin sitä niin mainiosti. Mutta kuinka +paljon? + +KAMREERI. No, pyydä nyt noin puoli leiviskää, totta kai se on kylliksi? + + (Ottaa esille kukkaronsa). + +ONNI. Jaa-a, en tiedä oikein -- + +KAMREERI. No, ota sitten leiviskä, ettei lopu kesken. Kas tuossa rahaa! +Ja nyt joudu, veli hyvä, sillä aika rientää. + +ONNI. Kyllä, mutta yksi sana ensin, setä! Kuulkaapas, jos Hilma +sill'aikaa sattuisi minua kysymään, niin olkaa hyvä ja sanokaa, että +tuossa paikassa tulen takaisin, ihan tuossa paikassa. Muistatteko nyt? + +KAMREERI. Kyllä, kyllä. + +ONNI. Niin, se on hyvin tärkeätä, sillä hän voi muuten luulla, että +minä loukkaannuin tuosta --. No no, sama se, mitä -- pääasia on vain, +että hän saa tietää, että heti tulen takaisin -- + +KAMREERI. No, ole huoleti, kyllä minä -- + +ONNI. Niin kaikessa salaisuudessa minä sedälle voin ilmoittaa, että +minulla on hänelle pieni lahja -- tuommoinen vaatimaton ja +yksinkertainen vain. Mutta tämä on ainoastaan meidän kesken, pankaa se +mieleenne! + +KAMREERI. Pieni lahja! No, mitä varten? + +ONNI. Kyllä minä sen teille jäljestäpäin selitän. No, hyvästi sitten, +jos ei ole muuta --! + +KAMREERI. Ei minun tietääkseni, mutta varo vain ettei mamma sinua näe, +kun takaisin tulet, varo kaikin mokomin, sillä -- + +ONNI. Koetan parastani. Ajöö so lenge! + + (Menee perältä). + +KAMREERI (yksin): No, niin pitkälle sitä siis nyt on päästy, mutta +pahin on vielä jäljellä. Puh -- uh, antaisin mielelläni yhden vuoden +elämästäni, jos tämä kirottu päivä olisi onnellisesti lopussa! Puh! + +ONNI (pistää päänsä sisään): Muistakaa nyt, setä, tuo Hilmalle -- etten +viivy kuin hetkisen vain, hetkisen vain. + +KAMREERI. No kyllä, kyllä -- mene nyt jo -- + +ONNI. Hyvä! Eikö siis mitään --? Onko pippuria? + +KAMREERI. Kyllä sitä on mammalla yltä kyllin. + +ONNI. Se on totta, hahaha, se on totta! + + (Menee). + + + +NELJÄSTOISTA KOHTAUS. + + (Kamreeri yksin). + +KAMREERI. Hm, enhän minä juuri tuota tarkoittanut, mutta voihan se +niinkin olla. (Istuutuu oikealle). Hoh hoo, voiko kukaan minulle sanoa, +mitä varten tässä maailmassa on niin järjestetty, että kun ensin on +ollut oikein lysti, niin sitten tulee jäljestäpäin niin penteleen +ikävä? Minä en ainakaan sitä ymmärrä. (Huokaa ja nojaa päänsä kättä +vastaan). Kunpa silli nyt edes joutuisi. + + (Hetken äänettömyys). + + + +VIIDESTOISTA KOHTAUS. + + Kamreeri. Hilma. + +HILMA (vasemmalta, raottaa ovea; erikseen): En, minä en erehtynyt -- +hän on todellakin poissa. (Tulee esille). Suuttuiko hän minuun ja meni +ilman jäähyväisiä, vai olisiko papalla ollut jotakin --? (Ääneen). Joko +Onni meni, pappa? + +KAMREERI (muuttamatta asentoaan): Kyllä hän meni; mutta hän tulee kohta +takaisin. + +HILMA. Kohta takaisin? Minnekä hän sitten --? + +KAMREERI. Minun asialleni vain. Hän käski sanoa, että hän tuossa +paikassa on täällä taas. Kuule, se on hyvä mies, tuo sinun sulhosi, +Hilma. + +HILMA. Kyllä. Kuinka niin? + +KAMREERI Muuten vain. Hän antaa sinulle tänään -- --. Hm, jassoo -- ei +mitään. (Erikseen:) Kah, kun unohdinkin, kun pääni on niin sekaisin, +etten -- + +HILMA. Mitä hän minulle antaa? + +KAMREERI. Antaa! Kuka tässä on antamisesta puhunut? Kuulepas, kuinka +monta paria veitsiä meillä on, tiedätkö sinä? + +HILMA. Kuinka monta paria veitsiä? + +KAMREERI (viittaa hänelle, ettei puhuisi niin kovaa): Hyss, hyss! Niin +juuri, kuinka monta? + +HILMA. Lieneekö niitä noin neljä- tai viisitoista, en minä ole lukenut, +mutta -- + +KAMREERI (itsekseen mutisten): Neljä- tai viisitoista paria! Sitten +minun osakseni tulee puukko. (Vähän korkeammalla äänellä:) Niin, ei +auta -- minun täytyy ottaa puukko. + +HILMA. Mutta mitä sinä oikeastaan höpiset, pappa? Mitä ne puukot ja +pöytäveitset --? + +KAMREERI. Ole sinä vaiti äläkä seiso tässä ja urki minua! Mene kyökkiin +auttamaan mammaa, se on paljon parempi. + + + +KUUDESTOISTA KOHTAUS. + + Rouva. Edelliset. + +KAMREERI. No tuossa hän tuleekin -- ja silli muassa! (Nousee). Kas, +sepä tulee maistumaan, se! + +ROUVA (perältä, silliannos lautasella): No, tässä nyt on tuo siunattu +silli! Tulehan nyt, mokomakin potilas! + + (Menee oikealle päin.) + +KAMREERI. Kiitoksia, mamma kulta, kiitoksia paljon! + + (Aikoo taputtaa häntä olkapäälle). + +ROUVA (lyö häntä sonnille): Minä en ole mikään kulta mamma tänään, +tiedä se! + +KAMREERI (pistää sormen suuhunsa): Ai, ai! + +ROUVA (Hilmalle, joka aikoo mennä vasemmalle): Äläpäs mene, Hilma -- +jää tänne hetkeksi! Vai niin, Onni on mennyt! Olipa hänellä kumminkin +sen verran ymmärrystä. -- Niin, odota minua täällä, Hilma! +(Kamreerille). No, tulehan nyt sitten! + +KAMREERI. Tullaan, tullaan. + + (Seuraa häntä oikealle raapien päätään). + + + +SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS. + + Hilma (yksin). + +HILMA. Jos minä tuota voisin ymmärtää? Hän antaa minulle jotakin, sanoi +pappa. Olisiko hän siis todellakin valmistanut minulle jonkin +odottamattoman ilon? Ja oliko se tuosta, josta hän äsken aikoi minulle +puhua, kun olin niin tyly häntä kohtaan? Oi, minä olen häijy tyttö! +Hyvin, hyvin häijy! + + + +KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS. + + Rouva. Hilma. + +ROUVA (puhuen kulissien taakse): Mitä, eikö kylliksi paistettu? Syö +sinä vain, kyllä se kelpaa! (Hilmalle toisenlaisella äänellä:) +Kuulepas, Hilma! Reetta sanoi, että sinä myöskin olit saapuvilla, kun +hän papalle ilmoitti viskaalin tulosta. Miltä pappa silloin näytti? +Sanopas se minulle! + +HILMA. Miltäkö näytti? Kuinka niin? + +ROUVA. Muuten vain -- tahtoisin sen tietää. + +HILMA. No, hän säpsähti hiukan ja katsoi kelloaan. + +ROUVA. Mitä! Säpsähti ja katsoi kelloaan! Entäs sitten? + +HILMA. Sitten käski hän Reetan sanomaan, että hän vielä makaa ja että +viskaali tulisi takaisin määrätyllä ajalla. + +ROUVA. Määrätyllä ajalla! Hyvä! Enkös ollut oikeassa, kun häntä +jostakin epäilin. No, entä sitten? + +HILMA. Sen perästä hän lähetti minut kamariini, hänellä kun oli jotakin +puhuttavaa Onnin kanssa. + +ROUVA. Ahaa, sen vuoksiko Onni --? Ne ovat siis samassa liitossa, ne +junkkarit? No, ja sitten sinä menit? + +HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi, +mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt. + +ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui? + +HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista. + +ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan varma, +että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen minulta +salata! + +HILMA. Mutta mitä se olisi voinut olla? + +ROUVA. Mistä minä sen tiedän? Hän on eilen joutunut rettelöihin, ja nyt +hän siitä itsekseen puhuu. Niin se on. + +HILMA. No, mutta pappa, joka on niin hiljainen luonteeltaan, ettei hän +milloinkaan riitaannu tahi -- + +ROUVA. Älä sano, välistä hän voi hyvinkin pian suuttua. Etkö muista, +kuinka hän löi tuota kerjäläispoikaa, joka kesällä tervasi kyökin +ikkunan? Ja kun sitten viinit ja konjakit vielä tekevät vaikutuksensa, +niin ei tappelu kovinkaan kaukana voi olla. Minä menen heti kysymään +häneltä, heti paikalla. + +HILMA. Älä nyt ole joutava, mamma! Luuletko sinä todellakin että pappa +on tapellut? Ja oikein aseilla! + +ROUVA. Aseilla tahi ilman, se on yhdentekevää, tappelevathan muutkin +herrat, niin sivistyneitä kuin ovat olevinaankin. + +HILMA. Hm! Niin, se on totta -- + +ROUVA. Mitä? Oletko sinä kuullut jotakin? + +HILMA. En -- en suinkaan. Minä muistin vain erästä asiaa. + +ROUVA. Mitä sinä muistit? Puhu suusi puhtaaksi, puhu paikalla, sanon +minä! + +HILMA. Mutta eihän se yhtään tähän kuulu, ei yhtään. Kun oli puhe +tappelusta, niin minä vain muistin, mitä äsken näin tuossa lehdessä ja +josta mamma luultavasti jo tietääkin. + +ROUVA. Mitä lehdessä seisoo? Enhän minä tiedä mistään. Näytäpäs tänne! + +HILMA. Mutta mamma ei saa tulla levottomaksi -- eihän koske pappaa -- + + (Antaa hänelle sanomalehden). + +ROUVA. Annahan tänne nyt vain! Missä paikassa se on? + +HILMA. Tuossa, mutta -- + +ROUVA. Jahah, jo löysin. (Lukee:) »Viime yönä tapahtui se ikävä seikka, +että jotkut kaupunkimme säätyläisistä tullessaan jostakin tilaisuudesta +kadulla riitaantuivat erään merimiehen kanssa ja löivät häntä niin +pahasti, että mies, joka vietiin sairaalaan, tohtorin lausunnon mukaan +kuuluu olevan arveluttavassa tilassa. Toivottava on, etteivät +asianomaiset jätä tätä asiaa sikseen. Sillä sekä oikeus että kohtuus +vaatii, että rikos, ilman minkäänlaista sääliä, mitä ankarimmin +rangaistaan». (Pudottaa lehden). Pidä kiinni minua Hilma, pidä kiinni! +Se tarkoittaa pappaa! + +HILMA (vie häntä istumaan): No, kas niin! Enkö arvannut, että sinä +kuitenkin -- + +ROUVA (pyyhkii otsaansa): Huh, huh, kun rupesin hikoilemaan! Mutta +onhan asia aivan selvä. Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen, +hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee +nyt papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä +vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi! +Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita. + +HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma! Eihän ole mahdollista, että pappa -- +sinä teet itsesi naurunalaiseksi. + +ROUVA. Tässä ei ole sijaa naurulle, ei rahtuakaan, sen sanon. En +ymmärrä, kuinka sinä voit olla noin välinpitämätön ja tyyni, vaikka +asia on niin hirveän epätietoinen. Ei, minä lähetän Reetan sairaalaan, +muu ei auta. (Huutaa:) Reetta! + +HILMA. Mutta odota nyt edes siksi kun Onni tulee takaisin! Hän on ehkä +kuullut puhuttavan tuosta kahakasta ja voi sinulle antaa tietoja +osanottajista, ettei sinun suotta tarvitse -- + +ROUVA. Jahah, paras juuri, joka on papan uskottu ja yhdessä hänen +kanssaan koettaa minua pimittää. Ja paljon mahdollista, että hänet jo +on lähetetty juuri samaan paikkaan, kuka sen tietää? Mutta varokaa vain +itseänne sitten, kun asiat selviävät, kyllä minä teille molemmille +näytän, mistä Taavetti oluensa osti, sen saatte nähdä! (Taas surkealla +äänellä:) Mutta ajattelehan, jos tuo mies kuolee! Jos pappa viedään +Siperiaan ja tulee vedelle ja leivälle! -- Voi, voi, minua onnetonta +naista, voi minua poloista! (Vimmassa:) Reetta, sen kuhnus! Etkö kuule, +että sinua huudetaan, että seinät --! + + + +YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS. + + Reetta. + +REETTA (avaa peräoven puoleksi): Koht'sillään, koht'sillään! (Kääntyy +ja puhuu jollekulle, jota ei näy:) Niin, hän makaa vielä. -- Kyllä -- +Vai niin -- Hyvästi! + + (Niiaa, sulkee ovea ja tulee esille). + +ROUVA. Kuka se oli? + +REETTA. Pormestari, joka -- + +ROUVA. Herra Jumala! Pormestari itse omassa persoonassaan! + +REETTA. Niin, minä en tietänyt hänelle vastata muuta kuin +viskaalillekaan, että herra vielä makaa; mutta sanoinhan minä, että +rouvaa voi tavata, jos hän tahtoo -- + +ROUVA. No, mitä hän siihen sanoi? + +REETTA. Hän vain väänsi suunsa ivalliseen nauruun ja sanoi että tämä +asia ei ole rouvan korville. + +ROUVA. Ettei tämä asia ole minun korvilleni! Se on hirmuista! Kuulitko +sinä, Hilma? Ja sitten vielä nauroi! -- Kuulepas, Reetta, sinun pitää +paikalla mennä -- + + (Hillitsee itseään). + +REETTA. Mihinkä sitten? + +ROUVA. Niin -- tuota -- johtui tässä mieleeni, ettei menneen kuun +maitotinki vielä ole maksettu lasaretinrouvalle, (ottaa esille +kukkaronsa) ja sen vuoksi -- + +REETTA. Johan minä sen maksoin viime viikolla. + +ROUVA. Maksoit? Ole vait! Kyllä minä sen paremmin muistan. Tuoss' on +nyt rahat -- siitä tulee viisi markkaa takaisin. Ja sitten sinä +sivumennen voit kysyä, mitenkä se on tuon merimiehen laita, joka yöllä +sinne tuotiin. Asia ei tosin meitä koske, mutta täytyyhän sitä sen +verran osoittaa myötätuntoisuuttaan lähimmäistä kohtaan, että -- + +REETTA. Voi, voi, hän kuuluu jo olevan kuolemaisillaan! + +ROUVA. Kuolemaisillaan! Mitä sinä sanot? + +REETTA. Niin, minä kuulin juuri tuolla pihalla tuomarin Tildalta, jonka +serkun sisarenpojan tyttö on lasaretilla pyykkiä pesemässä, että +söötterska oli sanonut, että pää on puhki. + +ROUVA. Että pää on puhki? Se on kauheata! + +REETTA. Niin, ja kaikki siellä olivat meinanneet, että koettakoot +herrat peittää asiata kuinka tahansa, niin kyllä siitä otetaan selvä, +kuka se oli, joka löi. Kuuluvat sanoneen, että mukana on ollut +kaupungin virkamiehiäkin. + +ROUVA. Kaupungin virkamiehiä. -- No sittenhän kaikki --! + +REETTA. Mitä? Tietääkö rouva, kuka se --? + +ROUVA. Tiedänkö? Mitä minä tietäisin? Mutta joudu nyt! ja kuule! Älä +millään muotoa sano, että minä tuota käskin kysymään, tee se niinkuin +itsestäsi vain, muista se! Sillä eihän tuo asia minua yhtään liikuta +vaikka -- + +HILMA. Mutta kuulepas nyt, mamma -- + +ROUVA. Ole vait sinä! (Reetalle). No, ala lapata nyt, äläkä tuossa --! + +REETTA. Kyllä, kyllä. (Mennessään:) Minä pelkään, että sekä herra että +rouva tänään ovat tulleet hulluiksi. + + + +KAHDESKYMMENES KOHTAUS. + + Rouva. Hilma. + +HILMA. Nyt sinä teit ajattelemattomasi, mamma, kun noin Reetalle -- + +ROUVA. Ajattelemattomasti! Ajattelepas sinä, kun pääsi on surman +suussa! Mutta sinä sen kyllä voitkin, sillä sinulla ei ole sydäntä. +Sinä et rakasta pappa-raiskaa niinkuin minä, joka 20 vuotta olen elänyt +yhdessä hänen kanssaan ja kyllä tiedän, mitä se -- + +KAMREERI (Rykii huoneessaan). + +ROUVA. Huh, mitä se oli? + +HILMA. Pappa vain, joka rykäisi tuolla sisällä. + +ROUVA. Pahuus kun vielä säikähdyttää; kun luulin vieraaksi! Huh, huh, +olenpa tosiaankin aivan läpimärkä! Täytyy muuttaa päälleni -- + +HILMA. Niin, se on parasta, tulehan nyt -- + + (Menee vasemmalle.) + +ROUVA (mennessään): Voi, voi, tätä päivää! Allakkaan se on pantava, se +on vissi, jos vain niin kauan elän -- (Hän on jo kulissien takana). +Voi, noita miehiä, voi sentään! + + (Näyttämö on hetken tyhjänä). + + + +KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN KOHTAUS. + + Onni, sitten kamreeri; viimein Hilma. + +ONNI (kurkistaa sisään peräovesta): Ei ketään täällä? Tyhjä kuin +Tiihosen taskumatti. No sitten minä -- (Aikoo astua sisään, mutta +vetäytyy takaisin, kun samassa oikeanpuoleista ovea kosketetaan). Ah, +joku tulee! + +KAMREERI (lautasliina kaulassa, raottaa ovea): Eikö se Onni jo --? +Kuului aivan kuin joku olisi rappusissa --? + +ONNI (joka on huomannut kamreerin, pistää taas päänsä sisään): Hyss +setä! Minä se olen. + +KAMREERI. No, tuossahan se -- (Astuu sisään). Tule sisään vain, tule +sisään pian! + +ONNI (tulee sisään paketteja kainalossaan): No, tässä on minulla nyt +tavarat. Mutta kuinka oli? Kävikö Hilma sill'aikaa minua kysymässä? +Kävikö hän, mitä? + +KAMREERI. No, kyllä, mutta -- + +ONNI. Ja setä sanoi aivan kuin minä neuvoin, että minä --? + +KAMREERI. Sanoinhan, sanoinhan, mutta eihän nyt -- + +ONNI. Kiitoksia! Sitten minä olen rauhallinen. No, minnekä minä nyt +nämä panen, ettei kukaan --? + +KAMREERI. Annahan nyt tänne vain, kyllä minä ne -- + +ONNI. Jahah! Täss' on nyt ensin makkarat. Oikein hyviä makkaroita, +tänään tehtyjä -- + +KAMREERI (panee paketin suuremmalle pöydälle): Hyvä -- + +ONNI. Täss' on sinappi -- täss' on kolme laatikkoa sardellia, otin +niitä, kun ei ollut lohta -- täss' on juustoa, erittäin hienoa Sippolan +juus -- + +ROUVAN ÄÄNI (ulkopuolelta näyttämöä): Mutta, kuulenhan minä selvästi, +että siellä joku -- + +ONNI. Helkkarissa, täti! + +KAMREERI. Seiso edessä, mies, seiso edessä! + + (Koettaa takinliepeillään peittää paketteja). + +ONNI (vetäen viiksiään, hyräillen): La, la, la, la, la la, la! + +HILMA (aukaisee oven ja katsoo sisään): Onko täällä --? Ah! Onni! + + (Vetäytyy takaisin). + +KAMREERI. Hyvä, se olikin vain Hilma! Pian nyt näitä tänne +pöytälaatikkoon, pian! (Rupeaa työntämään pakettia laatikkoon.) Mutta +kuule, missä biffiliha? + +ONNI. Sitä en saanut. Ei ollut niillä niin suurta palasta -- neuvoivat +minua Hokkaseen, joka -- + +KAMREERI. Piru kaikkia! Tuo, joka asuu virstan matkan kaupungista! +Niin, sinun täytyy ottaa ajuri ja kiirehtiä minkä suinkin -- + +ONNI. Kyllä, kyllä, mutta onhan meillä vielä aikaa. Eihän ne -- + +KAMREERI. Aikaa? Ei suinkaan, voivathan nuo junkkarit milloin +tahansa --. (Ei saa mahtumaan laatikkoon suurinta pakettia). +Kiusan kappale tuo pakettikin, joka ei -- + +ONNI. Mutta kyllä minun ensin pitäisi saada tavata Hilmaa. Se olisi +niin tärkeätä. + +KAMREERI. No, älä nyt turhia puhu, vaan auta minua niinkuin lupasit! + +ROUVAN ÄÄNI (ulkopuolelta): Tee, niinkuin sanon, äläkä vastaa -- + +KAMREERI. Mamma! Minnekä hiiessä minä nyt tämän paketin -- + +ONNI. Antakaa tänne -- minä tiedän. (Panee sen kukkapöydälle sohvan +taakse). Kas niin! Mutta täytyykö minun todellakin aivan heti --? + +KAMREERI. Jos sinulla on hiukankin ystävyyttä minua kohtaan, niin -- + +ONNI. No, kyllä, kyllä. Olkaa huoleti! + + (Vasemmanpuoleista ovea kosketetaan). + +KAMREERI. Hän tulee! Minä kiidän tieheni. + + (Kiiruhtaa oikealle). + + + +KAHDESKYMMENESTOINEN KOHTAUS. + + Onni. Hilma. + +ONNI. No, olkoon nyt miten tahansa; mutta Hilmaa minä kuitenkin ensin +tahdon tavata ja antaa hänelle tuon -- + + HILMA (vasemmalta). + +ONNI. Kas tuossa hän onkin! + +HILMA (jäykästi, mutta vähemmän kuin edellä): Mamma käskee minun +sanomaan, että odottaisit häntä täällä, hänellä on sinulle jotakin +puhumista. + +ONNI. Vai niin. (Erikseen:) Hän myöskin. (Ääneen:) Jahah, kyllä minä +odotan, hyvin mielelläni. Mitähän se mahtanee olla, kultaseni? + +HILMA. En tiedä ollenkaan. + + (Ottaa pari askelta, niinkuin hänellä olisi aikomus mennä). + +ONNI. No, joko sinä menet? + +HILMA (pysähtyy): Minun pääni ei vielä ole oikein terve, niin etten -- + +ONNI. Oh, sehän on ikävää! Mutta eihän se tule paremmaksi tuolla +sisälläkään. Istupas nyt tuohon vähäisen! + +HILMA. Teillä ehkä on vielä joku salaisuus papan kanssa --? + +ONNI. Hahaha, salaisuus papan kanssa! Ei enää, kultaseni, ei enää. Ja +kyllä se kohta tulee ilmi, koko juttu. Mutta minullapa on toinen +salaisuus, ja se on sinulle, Hilma. + +HILMA. Minulle? + +ONNI. Mutta se ei milloinkaan tule ilmi, ellet sinä nyt kauniisti jää +tänne. + +HILMA. Vai niin. + +ONNI. No, jäätkö sinä? + +HILMA (hymyillen): Täytyyhän tuota sitten. + + (Istuutuu oikealle). + +ONNI. Kas, se oli oikein! No, mitenkäs nyt on pääsi laita? Pakottaako +sitä niin kovasti? + +HILMA (katsoo alas): Eihän tuo nyt niin järin kovasti. + +ONNI. No, sitähän minäkin. (Istuutuu hänen viereensä). Kuule, Hilma, +ollaanko nyt ystäviä taas? + +HILMA (häneen katsomatta): Olenhan minä aina ollut sinun ystäväsi, +mutta sattuuhan välistä niin, että tulee huonolle tuulelle, vaikka ei +tiedä oikeastaan mistä syystä. + +ONNI. Sattuuhan sitä, sattuuhan sitä! Tiedänhän minä sen omasta +kokemuksestani. + +HILMA (hymyillen): Oletko sinäkin välistä huonolla tuulella? Sitä ei +sinusta luulisi. + +ONNI. Olenhan minä. Mutta silloin sanon aina itselleni: Älä ole tyhmä, +Onni -- niin, en minä sinua tarkoittanut; en, en millään muotoa. Se on +vain -- + +HILMA. No, kyllähän minä nyt toki sen verran -- + +ONNI. Niin -- älä ole tyhmä, Onni, sanon minä tuommoisessa tapauksessa. +Olethan sinä nuori ja terve, koko maailma on sinulle avoinna, ja sitten +on vielä sydännupukka morsiameksi, joka sinusta niin paljon pitää. Mitä +ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen +itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta +kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi! + +HILMA. Ummistaa silmäni? + +ONNI. Niin, tee vain kuin sanon! + +HILMA. Mutta mitä varten? + +ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä. + +HILMA. Ei, ei -- sinä narraat minua. + +ONNI. En suinkaan -- minä vakuutan. Muutamaksi sekunniksi vain. + +HILMA. No, voinhan minä sitten. -- (Ummistaa silmänsä). Mutta jos +sinulla vaan on jotakin vehkeitä -- + +ONNI (nousee ja hiipii varpaillaan näyttämön toiselle puolelle): Ei +tule kysymykseen -- + +HILMA (aukaisee silmänsä): Minnekä sinä menit? + +ONNI (pysähtyy): No, katso nyt, kun et malttanut --? Ummista nyt +uudestaan, äläkä aukaise ennenkuin luen kolmeen! + +HILMA. No, olkoon menneeksi! + + (Sulkee taas silmänsä). + +ONNI. Ovatko ne nyt oikein hyvästi suljetut? Etkä tirkistä yhtään? + +HILMA. En yhtään. Kaikki on mustaa kuin sydänyöllä. + +ONNI (jää seisomaan hänen eteensä; erikseen): Oi, kuinka hän on +viehättävä sentään! + +HILMA (silmät kiinni): No? + +ONNI. Paikalla, paikalla! (Pujahtaa sohvan taakse ja sieppaa sieltä +paketin, jonka hän, käärelangasta pitäen ja ensin luettuaan kolmeen, +laskee Hilman syliin). Yks -- kaks -- kolme. No nyt! + +HILMA (iloisesti): Mitä? Mitä tämä on? + +ONNI. Salaisuus -- salaisuus vain. + + (Menee toiselle puolelle näyttämöä tyytyväisen näköisenä). + +HILMA. Mutta mitä ihmeessä --? + +ONNI. Katso tarkkaan, katso tarkkaan, hahaha! + +HILMA. (joka on aukaissut pakettia sen verran, että näkee, mitä se +sisältää): Hyi, mitä minä näen? + +ONNI (kääntyy): Noo? + +HILMA. Onko tämä leikkiä vai totta? + +ONNI. Kuinka niin? + +HILMA. Olkoon mitä tahansa, niin se on halpaa -- se on alhaista! + + (Itku tukahduttaa hänen äänensä). + +ONNI. Mutta mitä --? + +HILMA. Että sillä tavalla kostaa! Sitä en olisi uskonut sinusta! Sinä, +joka olit minua rakastavinasi --! + +ONNI. Mutta selitä -- + +HILMA. Selitä! Tuoss' on sinun makkarasi! Niillä sinun ei enää tarvitse +minua pilkata. Oi, minua onnetonta! Oi, minua petettyä tyttö raukkaa! + + (Juoksee itkien vasemmalle). + +ONNI. Makkarat! (Keikahtaa selälleen sohvaan). Taivaan vallat, mikä +hirmuinen erehdys, mikä hirmuinen erehdys! + + (Peittää silmänsä). + + + +KAHDESKYMMENESKOLMAS KOHTAUS. + + Rouva. Onni. + +ROUVAN ÄÄNI (ulkopuolelta): Sano heti! Mitä se on -- mitä on +tapahtunut? + +HILMA (samoin): Ei, ei -- en minä -- Onni sen voi -- + +ROUVA (puettuna villatakkiin, jonka viimeistä nappia hän sisään +tullessaan panee kiinni): No, mitä nyt? Onko kaikki hukassa? + +ONNI. Kaikki on hukassa! + +ROUVA. Onko hän kuollut? + +ONNI. Kaikki ihmiset ovat kuolleet! Koko maailma on kuollut! + +ROUVA. Koko maailma --? + +ONNI (syöksee yht'äkkiä ylös): Pois tieltä, ihminen! (Sieppaa +kukkapöydältä oikean paketin ja hyökkää ulos vasemmasta ovesta). + +ROUVA. Hän sanoi minua ihmiseksi! Hän on sekaisin! + + + +KAHDESKYMMENESNELJAS KOHTAUS. + + Kamreeri. Rouva. + +KAMREERI (pistää päänsä sisään): Mikä meteli täällä? Joko ne +hirviöt --? + +ROUVA (huomaa kamreerin; juhlallisesti): Kalle, minun laillisesti +vihitty aviopuolisoni ja minun lapseni isä, astu sisään! + +KAMREERI (tulee sisään, epävarmasti katsoen rouvaa; hän on heittänyt +pois lautasliinan): No, täällähän minä -- + +ROUVA. Kalle, sinä laiminlyöt velvollisuutesi. Sinä olet unohtanut, +tykkänään unhottanut, mitä pappi meille sanoi, kun seisoimme alttarin +edessä: että miehen on kunnioittaminen ja rakastaminen vaimoansa sekä +myötä- että vastoinkäymisessä. + +KAMREERI. Mutta olenhan minä, tietääkseni -- + +ROUVA. Älä puhu -- synti on sinut sokaissut. Sinä et enää tiedäkään, +mitä on vaimonsa kunnioittaminen. Sinä et käsitä, ettei aviopuolisoiden +välillä pidä oleman mitään hämärää, mitään epäselvää -- että se on +rikollista ja kiellettyä. Jaa-a, sinä olet syvästi langennut, Kalle +parka! + +KAMREERI. Hitto vieköön, jos minä tätä --? + +ROUVA. Niin, sinä et sitä ymmärrä -- sitähän minä jo sanoinkin. Mutta +minä heikko nainen, minä olen pitänyt lupaukseni pyhinä, ja minä annan +sinulle anteeksi, jos sinä nyt rehellisesti kerrot minulle kaikki. +Sano, löitkö sinä kovasti? + +KAMREERI. Josko löin --? + +ROUVA. Niin -- eilen illalla? + +KAMREERI (erikseen): Peijakas, hänellä on vihiä asiasta! + +ROUVA. Tunnusta nyt, löitkö kovasti! + +KAMREERI. Enhän minä lyönyt häntä. + +ROUVA. Etkö lyönyt? + +KAMREERI. En, vähän vain rintaa vastaan tyrkkäsin. + +ROUVA. Ja mistä syystä? + +KAMREERI. No, muuten vain. + +ROUVA. Tunnusta nyt yht'aikaa kaikki, niin se on sinulle helpompi, +Kalle! + +KAMREERI. No, kun hän puhui semmoista jonninjoutavaa ja pilkkasi minua. + +ROUVA. Pilkkasi sinua! Mitä hän sitten sanoi? + +KAMREERI. Hän sanoi, että -- No, se on nyt yhdentekevä, mitä hän -- + +ROUVA. Ei, sano vain -- minä vaadin sitä! + +KAMREERI. Hän sanoi, että minä muka olen kovasti tohvelin alla, ja että +sinä oikeastaan olet herra talossamme. + +ROUVA. Mutta mistä tuo mies sen tietää? + +KAMREERI (erikseen): Mistäkö hän sen tietää? Sepä kysymys! (Ääneen:) +Niin, en minäkään sitä ymmärrä, ja vastasinhan minäkin hänelle, että +kyllä tuo on suuri erehdys ja että kyllä minä tässä -- + +ROUVA. No, olkoon nyt tuon asian laita kuinka tahansa, niin se on +kummallista, että oudot ihmiset --. No, niistä sanoistako sinä sitten +häntä tyrkkäsit, onneton? + +KAMREERI. Niin tein kun teinkin. + +ROUVA. Etkä yhtään ajatellut seurauksia, niitä hirveitä seurauksia? + +KAMREERI. Kuka sitä nyt tuossa silmänräpäyksessä semmoista ehtii +ajatella? Eikä ne seuraukset niin vaarallisia taida ollakaan. + +ROUVA. Eikö vaarallisia? Mutta jos hän kuolee, niin joudut +elinkautiseksi vangiksi. + +KAMREERI. Jos hän kuolee? + +ROUVA. Niin, pää kuuluu olevan vioitettu. + +KAMREERI. No, jos hänellä on jotakin kipua päässään, niin kyllä se on +kohmelo niinkuin minullakin; sillä en suinkaan minä -- + +ROUVA. Kalle, Kalle, älä puhu noin kevytmielisesti! Koeta ottaa tämä +asia vakavammalta kannalta, ja ajattele, minkä rangaistuksen laki +tuommoisesta määrää, sillä -- + +KAMREERI. Joutavia! Saanhan minä sen sovittaa -- + +ROUVA. Niinivedellä ja leivällä. Voi, voi, Kalle, se on hirmuista! Minä +kuolen häpeästä ja surusta --! + +KAMREERI. Vedellä ja leivällä? Niin, jos ne siihen tyytyisivät, mutta +kun pitää olla biff -- (Erikseen:) Perhana, kun aivan --! + +ROUVA. Mitä pitää olla? Mitä sinä biffistä puhut? + +KAMREERI. Biffistä? Olenko minä semmoista puhunut? No, se on +luultavasti siitä syystä, että minulle rupeaa tulemaan nälkä, sillä +onhan kello jo niin paljon että -- + +ROUVA. Vai nälkä, vaikka juuri söit voileipää ja silliä! Sinä puhut +sekaisin, Kalle raukka! Omantunnon vaivat ja katumus sen vaikuttaa. +Mutta istu nyt ja koeta kertoa minulle kaikki alusta loppuun, niin +että -- + + + +KAHDESKYMMENESVIIDES KOHTAUS. + + Poliisipalvelija. Edelliset. + +POLIISI (kirje kädessään): Päivää, hyvä herrasväki, päivää! + + (Hän on hiljainen ja ystävällisen näköinen nuori mies). + +ROUVA. Taivaan Herra! Poliisi! + +KAMREERI. Niin, mitä hän --? + +ROUVA (miettii hetkisen ja ottaa sitten yht'äkkiä tuolin, jolla hän +uhkaa poliisia): Ei askeltakaan lähemmäksi, sen sanon! + +POLIISI (säikähtäneenä): Mi-mi-mitä nyt? + +KAMREERI. Niin, mitä sinä, Emma --? + +ROUVA. Pysy takanani, pysy takanani, Kalle! Hän tulee sinua +vangitsemaan. + +KAMREERI. Vangitse --? + +ROUVA (poliisille): Niin, mutta minä en häntä anna -- en kuuna päivänä +-- sillä se on vääryyttä, ilmeistä vääryyttä. Merimieshän se oli, joka +aloitti. Kuka käski häntä suututtamaan kamreeria? Ja jos kamreeri +sitten häntä vähän tyrkkäsikin, ja se sattui pahemmasti kuin oli +aiottu, niin eihän se ollut hänen syynsä, että -- (Kun poliisi vähäsen +lähestyy). Pysykää kauempana, muuten pamahtaa! + + (Kohottaa tuolia). + +POLIISI. Herra jestan, tämä kirjehän minun vain piti kamreerille -- + +KAMREERI (ottaa pari askelta poliisia kohti): Mutta, Emma, oletko +sinä --? + +ROUVA (tarttuu hänen takinliepeisiinsä): Älä mene, Kalle! Älä mene! Se +on vain viekkautta ja kavaluutta. Eteisessä seisoo kuka tiesi kuinka +monta poliisia sinua odottamassa. (Menee tuoli koholla poliisia +vastaan). No, pakenetko tahi tämä on viimeinen hetkesi! + +POLIISI. Voi, voi, rouva on tullut hulluksi! Tuoss' on kirje -- (viskaa +sen pöydälle) -- minä juoksen hakemaan tohtoria. (Huutaa mennessään). +Tohtoria, tohtoria. + + + +KAHDESKYMMENESKUUDES KOHTAUS. + + Kamreeri. Rouva. Onni. Hilma. Reetta. + +ONNI ja HILMA (jolla on uusi, hieno huivi hartioillaan, yht'aikaa): No, +mitä nyt? Mikä täällä on hätänä? + +KAMREERI. Ei mikään, mamma tässä vain poliisia puhutteli. (Rouvalle:) +Mutta mitä tämä nyt oikeastaan tietää, Emma? Mikä merimies se on, josta +sinä --? + +ROUVA. Mikäkö merimies? Seisoohan koko juttu sanomalehdessä ja +tunnustithan sinä juuri itse -- + +KAMREERI. Tunnustinko? Mutta viskaaliahan minä tarkoitin, mamma, +viskaalia. + + (Ottaa kirjeen pöydältä). + +ROUVA (epäillen): Viskaalia? Älä sinä minua -- + +KAMREERI. No, niin totta kuin elän. Mutta kas! Häneltähän tämä kirje +näkyykin olevan. Mitä hän nyt minulle --? + + (Aukaisee kirjeen). + +ROUVA (kuin edellä): Lue minun kuulteni! + +KAMREERI (lukee): »Veli hopea! Morjens ja elä terveenä! Koska en minä +eikä veli pormestarikaan saanut sinua tavata, niin tahdon minä täten +sinulle ilmoittaa, ett'ei meillä ollutkaan mikään tositarkoitus noilla +suurilla aamiaisilla, jotka sinun, sovinnoksi muka tuosta +tyrkkäämisestä, piti valmistaa minulle ja koko eiliselle seuralle; +mutta oli kaikki vain semmoista pientä, viatonta leikinlaskua, jonka +soisimme sinun meille antavan anteeksi. Vanha ystäväsi Mosse.» + +KAMREERI (luettuaan): Nuo juuttaan veitikat! Että sillä tavalla +minua --! Puh, tuntuu kuin leiviskän paino olisi sydämeltäni pudonnut! +Puh -- uh! + +ROUVA. Suuret aamiaiset! Tämäkö sitten tuo salaisuus olikin? + +ONNI. No, eikö tullutkaan mitään noista kesteistä? Sittenhän minun +ostoksenikin olivat tarpeettomia, haha! + +ROUVA. Mitä? Sinun ostoksesi? + +ONNI. Niin, josta sitten syttyi tämmöisiä rettelöitä. (Hilmalle). Ethän +sinä enää ole suutuksissasi, kultaseni? + +HILMA. Oi, älä siitä puhukaan, Onni! + +REETTA (perältä): Rouva, rouva, se olikin aivan kuin minä sanoin, että +maitotinki oli maksettu. Ja mitä tuohon merimieheen tulee, niin hän +aamulla särki ikkunan ja karkasi teille tietämättömille, niin ettei se +ollutkaan niin vaarallista kuin -- + +ROUVA. Hyvä, hyvä, saat mennä -- me tiedämme sen jo. + +REETTA (Menee). + +ROUVA (pienen äänettömyyden perästä): Pappa! + +KAMREERI. Mamma! + +ROUVA. Pappa, me olemme kumpikin olleet tuhmia, oikein tuhmia! + +KAMREERI. Niin, annatko sinä minulle anteeksi, Emma? + +ROUVA. Kyllä, mutta ainoastaan yhdellä ehdolla. + +KAMREERI. Ja se olisi? + +ROUVA. Että nuo luvatut aamiaiset valmistetaan huomiseksi ja että minä +silloin saan pitää huolta ostoksista. + +KAMREERI. Hyvin mielelläni, hyvin mielelläni! (Ottaa häntä +vyötäisiltä). Niin, olkoon kuinka tahansa, niin sinä olet kumminkin +aina minun oma mammani! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pahassa pulassa, by Robert Kiljander + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHASSA PULASSA *** + +***** This file should be named 20339-8.txt or 20339-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/3/3/20339/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20339-8.zip b/20339-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bd2d975 --- /dev/null +++ b/20339-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7d1283d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20339 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20339) |