diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20188-8.txt | 6940 | ||||
| -rw-r--r-- | 20188-8.zip | bin | 0 -> 73500 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6956 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20188-8.txt b/20188-8.txt new file mode 100644 index 0000000..eb0b5c6 --- /dev/null +++ b/20188-8.txt @@ -0,0 +1,6940 @@ +The Project Gutenberg EBook of Coriolanus, by William Shakespeare + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Coriolanus + +Author: William Shakespeare + +Translator: Paavo Cajander + +Release Date: December 26, 2006 [EBook #20188] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK CORIOLANUS *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +CORIOLANUS + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1887. + + + +Näytelmän henkilöt: + +CAJUS MARCIUS, myöhemmin Cajus Marcius Coriolanus, roomalainen ylimys. +TITUS LARTIUS, | päälliköitä sodassa volskilaisia vastaan. +COMINIUS, | +MENENIUS AGRIPPA, Coriolanon ystävä. +SICINIUS VELUTUS, | kansantribuuneja. +JUNIUS BRUTUS, | +Nuori MARCIUS, Coriolanon poika. +Roomalainen airut. +TULLUS AUFIDIUS. volskilaisten sotapäällikkö. +Aufidion alapäällikkö. +Aufidion salaliittolaisia. +Antiumin kansalainen. +Kaksi volskilaista vahtimiestä. +VOLUMNIA, Coriolanon äiti. +VIRGILIA, Coriolanon puoliso. +VALERIA, Virgilian ystävä. +Virgilian kamarirouva. + +Roomalaisia ja volskilaisia senaattoreja, patriiseja, aediileja. +liktoreita, sotamiehiä, kansalaisia, sanansaattajia, Aufidion +palvelijoita ja muita seuralaisia. + +Tapahtuu osaksi Roomassa, osaksi volskilaisten ja antiaattein +alueilla. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu Roomassa. + + (Joukko kapinoivin kansalaisia tulee sisään, sauvoilla, + kangilla ja muilla aseilla varustettuina.) + +1 KANSALAINEN. +Kuulkaa mitä sanon, ennenkuin eteenpäin mennään. + +KAIKKI. +Puhukaa, puhukaa! + +1 KANSALAINEN. +Oletteko kaikki päättäneet ennemmin kuolla kuin nälkään nääntyä. + +KAIKKI. +Olemme, olemme. + +1 KANSALAINEN. +Ensinnäkin, niinkuin tiedätte, on Cajus Marcius kansan päävihollinen. + +KAIKKI. +Tiedämme, tiedämme. + +1 KANSALAINEN. +Tappakaamme hänet, niin saamme itse määrätä viljan hinnan. Onko se +päätös? + +KAIKKI. +On kuin onkin. Sen teemme. Pois matkaan. + +2 KANSALAINEN. +Vielä sananen, hyvät kansalaiset! + +1 KANSALAINEN. +Huonojahan kansalaisia me olemme, mutta patriisit muka hyviä. Meille +voisi pelastukseksi olla se, minkä isoiset ylellisyyteensä tuhlaavat. +Jos he vaan tähteensä meille antaisivat, niiden vielä kelvatessa, niin +saattaisimme pitää heidän apuansa ihmismäisenä. Mutta me olemme heille, +heidän mielestään, liian kalleita; kiduttava kälpeytemme, kurjuutemme +näky on ikäänkuin erityisluettelo, jossa näkevät oman ylellisyytensä. +Meidän kärsimyksemme on heille voitoksi. -- Kostakaamme seipäillämme, +ennenkuin he meidät seivästävät, sillä jumalat sen tietäkööt, että +tässä puhun enemmän leivän nälästä kuin koston janosta. + +2 KANSALAINEN. +Cajus Marciotako etenkin kostonne tarkoittaa? + +KAIKKI. +Häntä etupäässä; hän kohtelee rahvasta kuin ilmeinen koira. + +2 KANSALAINEN. +Ettekö muista, mitä hyvää hän on isänmaallensa tehnyt? + +1 KANSALAINEN. +Kyllä, ja olisimme valmiit hänelle siitä kiitostakin antamaan, jos ei +hän itse hankkisi itselleen korvausta ylpeydellään. + +2 KANSALAINEN. +No, mutta älkää noin herjaten puhuko. + +1 KANSALAINEN. +Minä sanon teille, että mitä hän on erinomaista tehnyt, sen hän on +siinä mielessä tehnyt. Herkkätuntoiset ihmiset sanokoot sen tapahtuneen +isänmaan hyväksi, mutta sen hän on tehnyt vaan äitinsä mieliksi ja +osaksi tyydyttääkseen ylpeyttänsä; sillä hän on ihan yhtä ylpeä kuin +urhoollinenkin. + +2 KANSALAINEN. +Te panette viaksi hänelle mitä hän ei voi luonteessaan muuttaa. Ettehän +ainakaan sanone häntä ahneeksi. + +1 KANSALAINEN. +Vaikka sitä en sanoisikaan, en kuitenkaan ole syytöksien puutteessa; +hänessä on vikoja niin runsaasti, että väsyy niitä luetellessaan. +(Ilohuutoja ulkoa.) Mitä ilohuutoja siellä? Toinen puoli kaupunkia on +liikkeellä. Miksi tässä jaarittelemme? Pois Capitoliin! + +KAIKKI. +Tulkaa, tulkaa! + +1 KANSALAINEN. +Vait! Ken tuossa tulee? + + (Menenius Agrippa tulee.) + +2 KANSALAINEN. +Menenius Agrippa, se kunnon mies, joka aina on kansaa rakastanut. + +1 KANSALAINEN. +Hän se on jotenkin kelpo mies; kunhan vaan kaikki muut olisivat +samanlaisia. + +MENENIUS. +Mik' ompi, kansalaiset? Minne matka. +Kädessä seipäät, kanget? Mikä nyt on? + +1 KANSALAINEN. +Asiamme ei ole senaatille tuntematon, he ovat jo kahden viikon ajan +kuulleet hoettavan mitä aiomme tehdä ja minkä nyt tahdomme heille +työssä näyttää. Sanotaan köyhillä armon-anojilla olevan vahvat keuhkot, +mutta nyt saavat tuta, että meillä on vahvat kouratkin. + +MENENIUS. +Mut, hyvät ystävät ja naapurukset, +Näin hukka teidät perii. + +1 KANSALAINEN. + Mahdotonta; +Hukassa tässä ilmankin jo ollaan. + +MENENIUS. +Mut, ystäväni, tietkääs, patriiseilla +On hellin huoli teistä. Tänä puutteen +Ja hädän aikana te yhtä hyvin +Taivasta sauvoillanne piestä voitte +Kuin Rooman valtaa, joka tietään kulkee. +Tuhannet suitsivitjat katkaisten, +Vahvempirenkaiset, kuin millä häntä +Sitoa voitte te. Tää kallis aik' on +Jumalten työt', ei patriisein. Täss' auttaa +Vain polven notkistus, ei käsivarret. +Ah! kurjuutenne ajaa teitä sinne, +Miss' isompi on kurjuus tarjona. +Ja vallanpitäjiä soimaatten te, +Joill' isällinen teist' on huoli, vaikka +Kirootte heitä niinkuin vihamiestä. + +1 KANSALAINEN. +Huoliko meistä? -- Vieläkö mitä! -- He eivät milloinkaan ole meistä +huolineet. Antaneet meidän nälkään nääntyä, ja omat aittansa viljaa +täyteen ahtaneet; säätäneet kiellon koron kiskomiselle, auttaakseen +koronkiskureita; päivittäin peruuttaneet terveellisiä lakeja, rikkaita +vastaan säädettyjä, ja päivittäin keksineet yhä ankarampia asetuksia, +kahlehtiakseen ja sortaakseen köyhää, jos ei sota meitä niele, niin he +meidät nielevät, ja siinä se on heidän rakkautensa meitä kohtaan. + +MENENIUS. +Nyt teidän myöntää täytyy, että joko +Olette merkillisen ilkeät +Tai tyhmäpäiset pöllöt. Sievän sadun +Nyt kerron teille; tunnette sen ehkä, +Mut koska tarkoitukseeni se sopii, +Niin ehkä juttelen sen vielä kerran. + +1 KANSALAINEN. +Antakaa kuulla; vaan älkää luulkokaan, että voitte herjamme suittaa +tuolla tarinallanne. Antakaa kuulla, olkaa niin hyvä! + +MENENIUS. +Kerranpa kaikki ruumiin-osat nousit +Kapinaan vatsaa vastaan, tehden kanteen, +Ett' tämä yksin keskiruumiin valtas. +Kuin kuilu laiskana ja toimetonna, +Ja, toisten haltuun jättäin työt ja vaivat. +Vaan ruuan ahmi; muut kun sitä vastoin +Näit, kuulit, kävit, aattelit ja tunsit. +Jakaen keskenään kaikk' askareet, +Joist' oli koko ruumihille ilo +Ja yhteishyöty. Siihen vatsa vastas, -- + +1 KANSALAINEN. +No niin, mitä vatsa siihen vastasi? + +MENENIUS. +Sen heti sanon. -- Naurun tapaisella -- +Ei keuhkoista se tullut, mut näin ihan -- +(Voin antaa vatsan yhtähyvin nauraa +Kuin puhua,) se ilkkuin vastas noille +Kapinannostajille nurkujille, +Jotk' eivät sille mitään sois, juur' niinkuin +Te senaattia morkkaatten, siit' ett'ei +Se ole teidänmoinen. + +1 KANSALAINEN. + Vatsan vastaus? +Pää kuninkaamme, vartijamme silmä. +Sydän neuvojamme, käsi soturimme, +Hepomme sääri, kieli räikkämme. +Ja muutkin tämän pajastomme tuet +Ja pienet pönkät, nuo jos -- + +MENENIUS. + Mitä, mitä? -- +No tuolla vasta suu on! -- Mitä, mitä? + +1 KANSALAINEN. +Tuon ahman vatsan sorron alle joutuis, +Tuon ruumiin likaviemärin, -- + +MENENIUS. + No entä? + +1 KANSALAINEN. +Sanotut jäsenet jos kanteen nostais. +Mitäpä vatsa vastais? + +MENENIUS. + Sen mä sanon; +Vaan vähän malttia (ei paljon teillä +Sit' ole juur'), niin kerron vatsan vastuun. + +1 KANSALAINEN. +No tuota kestää! + +MENENIUS. + Ystäväni, huomaa: +Tuo kunnon vatsa oli miettiväinen, +Ei kärkäs niinkuin syyttäjä, ja vastas: +»Mun helmaystäväni, tosin kyllä +Ma ensin nautin kaiken ravinnon, +Jost' elantonne saatte te; ja syystä, +Kosk' olen, nähkääs, koko ruumiin aitta +Ja varahuone; minä, muistakaahan, +Verenne virtaa myöten lähetän sen +Sydämmen hoviin, aivon istuimelle; +Ja ruumiin solien ja soppein kautta +Väkevin hermo saa ja pienin suoni +Minulta luonnolliset tarpehensa, +Joist' elää se. Ja vaikka ette kaikki, +Mun ystäväin,» -- näin, nähkääs, puhuu vatsa, -- + +1 KANSALAINEN. +No niin, ja sitten? + +MENENIUS. + »Vaikka ette kaikki +Voi nähdä, mitä kullenkin ma annan, +Niin saatan toteen näyttää, miten multa +Te saatte mehun kaikesta, mut mulle +Jätätte perkeet vaan.» Mit' arvelette? + +1 KANSALAINEN. +Sep' oli vastaus. Entä sovitelma? + +MENENIUS. +Senaatti Rooman on tuo hyvä vatsa. +Ja kapinoivat raajat te; sen huolta +Nyt aatelkaa ja miettikäätte tarkoin, +Mit' yhteis-etu vaatii, niin te näätte, +Ett'ei se, mitä saatte, yhteist' ole, +Vaan heistä lähtee se ja teille tulee, +Eik' itsestänne suinkaan. -- Mitä sanot, +Sä, tämän kokouksen isovarvas? + +1 KANSALAINEN. +Minäkö isovarvas? Miksikä isovarvas? + +MENENIUS. +Kun, vaikka halvin, matalin ja kurjin, +Tät' älykästä kapinata johdat. +Sa raukka, vaikka ajoon olet kehnoin, +Edellä käyt, kun hyötyä sä vainut. -- +Esille kanget, seipäät vaan! Nyt Rooma +Rottainsa kanssa ottelee, ja myrkyn +Syö heistä toinen. -- Terve, jalo Marcius! + + (Cajus Marcius tulee.) + +MARCIUS. + Kiitos! -- +Mik' on sun, sinä jäyhä roskajoukko, +Jok' älyparkaas syyhyvätä kynsit, +Kunnes se rohtuu? + +1 KANSALAINEN. + Kohtelias aina! +MARCIUS. +Ken kohtelias teille on, se häijyst' +Imartelee. Mitä tahdotte te, koirat? +Ei sota hyvä, eikä rauha; toinen +Peloittaa teitä, toinen röykkeiks saattaa. +Ken teihin luottaa, jalopeuran sijaan +Jäniksen saa, ja ketun sijaan hanhen. +Olette yhtä taattavat kuin jäällä +Tulihiili on tai rae päiväsessä. +Rikollist' ylistämään teiss' on miestä +Ja rankaisijaa parjaamaan. Ken mainett' +On ansainnut, teilt' ansainnut on vihaa. +Halunne on kuin sairaan ruokahalu, +Sit' enin himoo se, mist' enin haittaa. +Ken suosioonne luottaa, lyijy-evin +Se ui ja ruovolla se tammen kaataa. +Te hirtehiset! Hiis teit' uskokoon! +Te mieltä joka hetki muuttelette: +Nyt halpa äskeinen on suosikkinne, +Ja jalo se, jot' äsken vihasitte. +Mi hätänä, kun kautta kaupungin te +Rääkytte reimaa senaattia vastaan, +Mi jumalia likinn' ohjaa teitä +Ja toisianne syömäst' estää? -- Mikä +On tarkoitus? + +MENENIUS. + Asettaa viljan hinta. +Sanovat: viljaa kaupungiss' on kyllin. + +MARCIUS. +Ne hirtehiset! Niin vain? Takan luona +He istuvat ja Capitolin toimet +He tietävänsä luulevat, ken nousee +Ja kuka sortuu; puolueita luovat +Ja avioita; puoltaan vahvistavat. +Ja kenkärajains' alle sortavat +He vastenmielisensä. Kyllin viljaa! +Jos aateli vaan hiiteen heittäis säälin +Ja mun sois miekkaa käyttää, tuhansittain +Noit' orjia ma löisin, luoden röykyn +Niin korkean kuin keihääni on pitkä. + +MENENIUS. +Ei, nää jo ovat tyynni malttuneet. +He, nähkääs, julmia on pelkureita, +Vaikk' älyn puute heiss' on suuri. Entä +Tuo toinen joukko? + +MARCIUS. + Hajan. Hirteen kaikki! +He nälkää huusivat ja sananlaskuj' +Ynisivät, sen kaltaisia kuin: +»Suu särjelläkin», »nälkä kova vieras», +»Ei vatsa nuollen täyty», »herrain kanssa +Ei marjaan menemistä», moisin pätkin +He nurkuns' ilmi toivat, ja kun pyyntö, +Tuo kumma, myönnettiin, -- jok' aatelilta +Masensi mielen, kalvaaks tehden vallan. +Niin vimman ilosta he kiljuivat +Ja lakkins' ilmaan heittivät, ikäänkuin +Kuun sarviin tahtoen ne kiinnittää. + +MENENIUS. +No, mitä sitten heille myönnettiin? + +MARCIUS. +Viis kansan valitsemaa tribuunia, +Sen roskaviisautt' edustamaan; -- Brutus, +Sicinius, ja -- hitto heitä muisti! +Hajoittaa sais nuo roistot Rooman ennen +Kuin moiseen minä taipuisin; näin valtaa +He yhä saavat, lisää vaatien +Kapinan uhalla. + +MENENIUS. + Se kummallist' on. + +MARCIUS. +Pois, kuotukset, pois kotihinne! + + (Sanansaattaja tulee kiireesti.) + +SANANSAATTAJA. + Miss' on +Se Cajus Marcius? + +MARCIUS. + Tässä. Mitä tahdot? + +SANANSAATTAJA. +Ilmoittaa: aseissa on volskilaiset. + +MARCIUS. +Sep' oivaa! Näinpä suoriks päästään noista +Mädistä perkeistä. -- Kas, tuossa isät! + + (Cominius, Titus Lartius ja muita senaattoreja, + Junius Brutus ja Sicinius Velutus tulevat.) + +1 SENAATTORI. +Mit' äsken, Marcius, kerroitte, on totta: +Aseiss' on volskilaiset. + +MARCIUS. + Kuuman teille +Aufidius, heidän johtajansa, antaa. +En kadehdi ma hänen suuruuttaan, +Mut jos en ois mik' olen, tahtoisin ma +Hänenä olla. + +COMINIUS. + Yhdess' ottelitte. + +MARCIUS. +Jos sotis mailma, puoli puolta vastaan, +Ja hän mun puoltan' oisi, luopuisin ma. +Otellakseni hänen kanssaan. Hauska +Usuttaa leijonaa! + +1 SENAATTORI. + Te, jalo Marcius, +Cominiota seuraatten kai sotaan? + +COMINIUS. +Sen taannoin lupasitte. + +MARCIUS. + Sen ma tein. +Ja siinä pysyn. -- Saatpa nähdä, Lartius, +Kuink' isken vielä kerran Tullust' otsaan. +Kuin? Rampako? Ja jäätkö pois? + +LARTIUS. + En, Marcius; +Ma toiseen sauvaan nojaan, toisell' isken; +Ma myötä tulen. + +MARCIUS. + Aito-aateluutta! + +1 SENAATTORI. +Nyt Capitoliin tulkaa, siellä parhaat +Odottaa ystävät. + +LARTIUS (Marciolle). + Te etupäässä; +Cominius sitten; jäljessä me muut; +Syyst' etusija teill' on. + +COMINIUS. + Jalo Marcius! + +1 SENAATTORI (kansalaisille). + Pois, kotiin! + +MARCIUS. +Mukaan tulkoot: volskilaisill' +On paljon viljaa; aittain kaivajiksi +Mukahan rotat! -- Kunnon mässääjät, +Nyt hehkeimmäll' on uljuutenne; tulkaa! + + (Senaattorit, Cominius. Marcius, Titus Lartius + ja Menenius poistuvat. Kansa hiipii pois.) + +SICINIUS. +Niin pöyhkää onko toista kuin tuo Marcius? + +BRUTUS. +Ei mokomaa. + +SICINIUS. + Kun kansantribuuneiksi +Valittiin meidät, -- + +BRUTUS. + Näitkö sitä suuta +Ja silmäystä? + +SICINIUS. + Niin ja ivaa sitten. + +BRUTUS. +Vihoissaan jumaliakin hän pilkkaa. + +SICINIUS. +Ja ilkkuu kuuta kainoa. + +BRUTUS. +Tää sota hänet nielköön! Miehuudestaan +Hän liiaks ylpeilee. + +SICINIUS. + Sellainen luonne. +Kun onni sitä kuihkoo, päivän kalvett' +Ivaten tallaa. Mutta ihme, että +Hän röyhkeydessään palvelemaan taipuu +Cominiota. + +BRUTUS. + Mainetta hän lempii +Ja onkin jo sen suosikki; mut maine +Ei säily eikä kasva muuten paitsi +Likinnä ensimmäistä; kommellukset +Päämiehen syyksi jäävät, vaikka tekis +Hän kaikki mitä voi, ja löyhä moite +Se Marciosta huutaa: »Oi, jos johto +Häll' olis ollut!» + +SICINIUS. + Taas jos hyvin käypi, +Niin kansan mieli, Marcioon kiintyneenä, +Cominiolta ansion vie. + +BRUTUS. + Niin kyllä; +Cominion maineest' on jo puolet Marcion, +Vaikk' ilman hänen vaivattaan; ja hälle +Cominion virheet lisää mainett' antaa, +Vaikk' ilman hänen ansiottaan. + +SICINIUS. + Pois nyt, +Ja valmistuksist' urkkikaamme tieto +Ja mihin toimiin retkeänsä varten +Tuo juonikko nyt ryhtyy. + +BRUTUS. + Lähtekäämme! + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Corioli. Senaatintalo. + + (Tullus Aufidius ja senaattoreja tulee.) + +1 SENAATTORI. +Vai luulette te siis, Aufidius, ett' on +Vihiä Rooma tuumistamme saanut +Ja tuntee hankkeemme. + +AUFIDIUS. + Ken muuta luulis? +Mit' ompi meillä koskaan ajateltu, +Jot' olis toimeen saatu, ennen kuin +Sen Rooma haistoi? Neljä päivää sitten +Sain tietoja; näin sanat kuuluu -- kirje +On, luulen, muassani; niin, täss' on se: +(Lukee.) »Pestattun' ovat joukot; epätietoist'. +Itäänkö vaiko länteen. Suur' on hätä, +Ja kansa kapinoi. Cominius +Ja vanha vihamiehenne, tuo Marcius +(Mi vihatumpi Roomass' on kuin teillä). +Ja Lartius, uljas Rooman mies, ne kolme +Yrityst' ohjaavat, niin kerrotaan, +Mut minne? Luultavasti teitä vastaan. +Siis, varokaa!» + +1 SENAATTORI. + Väkemme jalkeill' ompi, +Eik' ole epäiltykään, ettei Rooma +Sotahan olis valmis. + +AUFIDIUS. + Viisast' oli +Salassa pitää hankkehenne, kunnes +Näkyä niiden täytyisi; mut Rooma +Ne hautumasta keksi. Näin se tyhjäks +On tehnyt aikomuksemme, jok' oli: +Mont' ottaa kaupunkia, ennen kuin +Ties Rooma meidän jalkeill' olevankaan. + +2 SENAATTORI. +Nyt, jalo Aufidius, toimihinne! +Väkenne luoksi rientäkää; me yksin +Coriolia vartioimaan jäämme. +Jos meitä saartavat he, sotajoukoll' +Avuksi tulkaa. Epäilen tok', että +Tuo meitä tarkoittaa. + +AUFIDIUS. + Ei epäilystä; +Mun tieton' ovat varmat. Niin -- ja lisäks: +Jo matkall' osa heidän joukkojaan on +Ja tänne päin. Hyvästi, isät, jääkää! +Jos Marcion kanssa tanterella yhdyn, +Niin valan tehneet olemme, ett' ennen +Ei tauota, kuin meistä toinen kaatuu. + +KAIKKI. +Jumalat auttakoot! + +AUFIDIUS. + Ja teitä kaitkoot! + +1 SENAATTORI. +Hyvästi vaan! + +2 SENAATTORI. + Hyvästi! + +AUFIDIUS. + Hyvästi! + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Rooma. Huone Marcion talossa. + + (Volumnia ja Virgilia tulevat. He istuutuvat kahdelle + matalalle tuolille ja alkavat neuloa.) + +VOLUMNIA. +Laula, hyvä lapseni, tai ainakin puhu vähän hauskempaa. Jos poikani +olisi minun mieheni, niin totta maar enemmän iloitsisin hänen +poissa-olostaan, kun hän sillä mainetta saavuttaa, kuin hänen +syleilyksistään kotona vuoteessa, olkootpa ne kuinka hellät ja +rakkahat hyvänsä. Kun hän vielä oli hento lapsi ja kohtuni ainoa +hedelmä, kun hän nuoruudellaan ja kauneudellaan käänsi puoleensa +kaikkien silmät, kun hänen äitinsä ei olisi ainoaksi hetkeksikään +luopunut häntä katselemasta, vaikkapa sitä itse kuninkaat olisivat +päiväkaudet rukoilleet, jo silloin -- kun ajattelin miten sellaista +olentoa kunnia kaunistaisi ja että hän, jos maine ei häntä elähyttäisi, +ei olisi parempi kuvaa, joka seinässä riippuu, -- jo silloin mielelläni +annoin hänen etsiä vaaroja, joissa kunniata oli tarjona. Veriseen +sotaan hänet lähetin, ja sieltä hän palasi, tammiseppele päässä. Kuules +lapseni, en enemmän ilosta sävähtänyt, ensi kerran kuullessani, että +poikani oli miespuolta, kuin nyt ensi kerran nähdessäni, että hän on +osottanut olevansa mies. + +VIRGILIA. +Mutta entä jos hän olisi sodassa kaatunut, mitä silloin? + +VOLUMNIA. +Silloin hänen mainehikas nimensä olisi poikani ollut; se olisi silloin +minun perilliseni ollut. Kuule vakava tunnustukseni: jos olisi tusina +lapsia mulla, kaikki yhtä rakkaita, eikä yksikään vähemmän kallis, kuin +sinun ja minun hyvä Marcioni, niin mieluisemmin näkisin yhdentoista +kunnialla kuolevan isänmaansa edestä, kuin yhden työttömänä hekkumassa +elävän. + + (Kamarirouva tulee.) + +KAMARIROUVA. +Valeria rouva tääll' on, hyvä rouva. + +VIRGILIA. +Suvaitkaa minun poistua. + +VOLUMNIA. +Et, sit' et saa. +On niinkuin kuulisin ma miehes rummun +Ja näkisin, kuin tukasta hän laahaa +Aufidiota; volskilaiset säikkyy +Kuin lapset karhua. Hän jalkaa polkee +Ja huutaa: »Tulkaa tänne, arkalaiset, +Te pelvon sikiöt, te, vaikka Roomass' +Olette syntyneet!» Hän rautakintaall' +Otsastaan veren pyyhkivi ja kulkee +Kuin leikkuumies, jonk' ompi määrä kaataa +Kaikk' elo, taikka palkattomaks jäädä. + +VIRGILIA. +Otsastaan verenkö! Oi, Zeus, ei verta! + +VOLUMNIA. +Suas, houkka! Kultaisetkaan voitonmerkit +Niin miest' ei kaunista. Hecuban rinta, +Jot' imi Hector, ihanamp' ei ollut +Hectorin otsaa, kun se kreikkalaisten +Miekoille halveksien vertaan sylki. -- +Valeria sa tervetulleeks sano! + + (Kamarirouva menee.) + +VIRGILIA. +Aufidion julmuudesta taivaan vallat +Varjelkoon miestän'! + +VOLUMNIA. + Polvens alle painaa +Hän Tullon pään ja niskaan häntä polkee. + + (Kamarirouva palajaa Valerian ja palvelijan kanssa.) + +VALERIA. +Hyvää päivää, hyvät rouvat! + +VOLUMNIA. +Terve tultuanne! + +VIRGILIA. +Hupaista teitä nähdä, hyvä rouva! + +VALERIA. +Kuinka voitte te molemmat? Tehän nyt vasta kodikkaita olette! Mitä te +neuloskelette? Kaunis kuosi, todellakin! -- Kuinka pikku poikanne +voipi? + +VIRGILIA. +Kiitoksia kysymästänne; hyvin rouvaseni. + +VALERIA. +Hän mieluisemmin katselee miekkoja ja kuuntelee rumpua, kuin tarkkaa +opettajaansa. + +VOLUMNIA. +Isänsä poika, totta tosiaan! Oikein herttainen lapsi, sen takaan. Niin, +kuulkaapas, katselin häntä viime keskiviikkona puolen tuntia yhtä +mittaa; hänellä on niin miehekäs ryhti. Näin hänen tavoittavan +kultaperhosta, ja kun hän sen oli kiinni saanut, päästi hän sen taasen +irti; ja taas takaa ajamaan, ja sitten nenällensä maahan, ja jälleen +pystyyn, ja saikin sen taasen kiinni. Lankeeminenko hänet raivoon sai +vai mikä, sitä en tiedä, mutta hampaitaan hän kiristeli ja rouhi +perhosen, oi, ette usko, kuinka hän sen palasiksi rouhi. + +VOLUMNIA. +Isän tapoja. + +VALERIA. +Toden totta, oikein jalo lapsi. + +VIRGILIA. +Vallaton koko poika. + +VALERIA. +Kas niin, pois nyt ompelunne! Voittehan joutilaiksi ruveta täksi +iltapuoleksi. + +VIRGILIA. +En, rouvaseni, en lähde ulos ovesta. + +VALERIA. +Ettekö ulos ovesta? + +VOLUMNIA. +Hänen täytyy kuin täytyykin. + +VIRGILIA. +En, oikein totta, suokaa anteeksi. En astu kynnyksestä yli, ennenkuin +mieheni sodasta palajaa. + +VALERIA. +Hyi! Järjetöntähän noin on huoneeseensa salpautua. Tulkaa nyt hyvän +tuttavan luoksi varpajaisille. + +VIRGILIA. +Toivon, että hän pian parantuisi, ja tahdon rukoilla hänen puolestaan, +mutta tulla sinne en saata. + +VOLUMNIA. +Ja miksikä et, saako kysyä? + +VIRGILIA. +En mukavuudesta, enkä ystävyydenkään puutteesta. + +VALERIA. +Tahdotte matkia Penelopea; mutta sanotaan, että kaikki se lanka, minkä +hän Ulysseen poissa ollessa kehräsi, vaan täytti Ithakan koilla. Tulkaa +pois! Jos olisi palttinanne yhtä tunnokas kuin sormenne, niin +jättäisitte pelkästä säälistä tuon ompelunne. Tulkaa nyt vaan +kanssamme! + +VIRGILIA. +En, hyvä rouva, suokaa anteeksi. Toden totta, en tahdo lähteä ulos. + +VALERIA. +Kas niin, lähtekää nyt vaan, niin kerron teille suloisia uutisia +miehestänne. + +VIRGILIA. +Ei, niitä ei ole vielä saattanut saapua. + +VALERIA. +On todellakin; en tässä nyt turhia puhu: viime yönä tuli häneltä +tietoja. + +VIRGILIA. +Tottako, rouva? + +VALERIA. +Toden totta; kuulin sen eräältä senaattorilta. Tämmöinen on asian +laita: volskilaiset olivat lähettäneet sotajoukon liikkeelle, jota +vastaan ylipäällikkö Cominius vei osan roomalaista sotavoimaa. +Puolisonne ja Titus Lartius piirittivät heidän kaupunkiansa Coriolia. +He eivät epäile voittavansa ja tekevänsä pikaista loppua sodasta. +Kunniani kautta, tämä on totta. Ja nyt, lähtekää kanssamme! + +VIRGILIA. +Anteeksi, hyvä rouva; vast'edes noudatan kaikessa teidän mieltänne. + +VOLUMNIA. +Antakaamme hänen jäädä; tuommoisena hän vaan pilaisi ilomme. + +VALERIA. +Niin kyllä, samaa minäkin. -- Hyvästi siis! -- Tulkaa, rouva hyvä! -- +Virgilia, kuules, viskaa nyt nurkkaan tuo juhlallisuutesi ja lähde +kanssamme. + +VIRGILIA. +En, en todellakaan saata. Toivotan teille paljon hauskuutta. + +VALERIA. +No, hyvästi sitte! + + (Menevät,) + + +Neljäs kohtaus. + + Coriolin edustalla. + + (Liehuvin lipuin ja helisevin soitoin astuvat sisään + Marcius, Titus Lartius, sotaherroja ja sotamiehiä. + Sanansaattaja rientää heitä vastaan.) + +MARCIUS. +Tuoss' uutta kuullaan; -- vetoa, ett' ovat +He otelleet! + +LARTIUS. + Eip' ole; orhist' orhi! + +MARCIUS. +No, menköön! + +LARTIUS. + Hyvä! + +MARCIUS. + Sano, onko päämies +Jo vihollisen kohdannut? + +SANANSAATTAJA. + He toistaan +Katselleet ovat, mut ei haastelleet. + +LARTIUS. +Heposi mun on. + +MARCIUS. + Takaisin sen ostan. + +LARTIUS. +En myy sit' enkä lahjoita, mut lainaan +Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. -- +No, kaupunkia antaumaan vaadi! + +MARCIUS. +Miss' ovat joukot? + +SANANSAATTAJA. + Tunnin matkan päässä. + +MARCIUS. +Toistemme sotahuudon kuulemme siis. -- +Nyt, Mars, sua pyydän, pane vauhtiin, työmme. +Niin että, miekat suitsevina, täältä +Kedolle avuks ystäväimme päästään! +Hoi, torvet soimaan! + + (Soitetaan sovinnon hierojaisille. Muutamia + senaattoreja ilmestyy muurille.) + + Onko Aufidius +Muurien sisällä? + +1 SENAATTORI. + Ei, eikä yhtä. +Ken teitä säikkyis vähemmän kuin hän, +Ja se on vähän kyllä. Kuulkaas rummut +Kokoovat nuorisomme; ennen muurit +Me murramme kuin tänne salpaan jäämme. +Ei lukoss' ole porttimme, ne korsill' +On salvatut vaan, itsestään ne aukee. + (Sotahuutoa kuuluu kaukaa.) +Haa, kuulkaatten! Aufidius on se. Kuulkaas, +Kuin rehkii hän ja armeijaanne pirstaa! + +MARCIUS. +Oo, niiks' on tullut! + +LARTIUS. + Melu tuo se olkoon +Nyt oppaamme. -- Hoi, tikapuita tänne! + + (Volskilaiset tulevat ja marssivat näyttämön poikki.) + +MARCIUS. +Meit' eivät pelkää, ulos ryntäävät he. +Sydänten eteen kilvet nyt, ja, sydän +Lujempana kuin kilpi, taistelkaa! -- +Käy päälle. Titus! Enemmän, kuin luulin, +Meit' ilkkuvat he; vihast' oikein hiestyn. +Eteenpäin, veikot! Volskilaiseks sanon +Sen, joka väistää; miekkaa saa se maistaa. + + (Sotamelua. Roomalaiset ja Volskilaiset poistuvat taistellen. + Roomalaiset peräytyvät varustustensa taakse. Marcius palajaa.) + +MARCIUS. +Etelän rutto teidät nielköön, roistot, +Te, Rooman saasta! Rohtumat ja paiseet +Niin syökööt teit', ett', ennen jo kuin nähdään, +Teit' inhotaan, ja, vastatuulta käyden, +Levitköön virstain päästä teihin rutto! +Te, hanhen sielut ihmishahmossa, +Te pakenette orjaa, jonka voittaa +Vois apinakin! Helvetti ja Pluto! +Kaikilla teill' on haavat takapuolla; +Punainen selkä, mutta pelvon horkast' +On naama kalvas. Käännös! Päälle käykää! +Tai, kautta taivaan tulten, volskit jätän +Ja teihin isken. Päättäkää, ja menkää! +Jos lujina te pysytte, niin heidät +Ajamme heidän vaimojensa luoksi, +Niinkuin he meidät saartovallillemme. + + (Sotamelua. Volskilaiset ja roomalaiset palajavat ja + ryhtyvät uudelleen taisteluun. Volskilaiset peräytyvät + Corioliin ja Marcius ajaa heitä takaa portille saakka.) + +Nyt auk' on portti. Miehiä nyt olkaa! +Ei pakolaisille, vaan vainoojille +Sen avaa onni. Seuratkaa mua, tulkaa! + + (Syöksyy sisään portista, joka suljetaan hänen jälkeensä.) + +1 SOTAMIES. +Mik' uskaljas! En minä. + +2 SOTAMIES. + Enkä minä. + +3 SOTAMIES. +Nyt lukon takan on hän. + +KAIKKI. + Selkääns' saa hän. + + (Titus Lartius tulee.) + +LARTIUS. +Miss' ompi Marcius? + +KAIKKI. + Surman suussa varmaan. + +2 SOTAMIES. +Pakoojia hän kantapäillä seuras +Portista sisään; kiirein suljettiin se; +Siell' yksinään hän koko kaupunkia +Nyt vastaa. + +LARTIUS. + Jalo veikko! Tunteellisna +Hän tunnotonta miekkaans' uljaamp' on; +Hän seisoo, se kun taipuu. Mennyt mies! +Rubiini täysi ja sun painoisesi +Ei kalliimp' olis kalleus. Sotur' olit +Sa Caton henkeä, et hurjan julma +Vain iskeissäs, ei, jyrisevä äänes +Ja katsees tulinen sun vihamiehes +Niin vapisemaan sai, kuin koko mailma +Värissyt olis kuumeissaan. + + (Marcius palajaa verissään ja viholliset ajavat häntä takaa.) + +1 SOTAMIES. + Kah! + +LARTIUS. + Marcius! +Pelastus hälle taikka surma meille! + + (Taistelevat, ja kaikki ryntäävät kaupunkiin.) + + +Viides kohtaus. + + Katu Coriolissa. + + (Muutamia roomalaisia tulee saalistaan kantaen.) + +1 ROOMALAINEN. +Tän minä Roomaan vien. + +2 ROOMALAINEN. + Ja tämän minä. + +3 ROOMALAINEN. +No hiis, kun luulin tuota hopeaksi. + + (Tappelun hälinätä kuuluu yhä kaukaa. Marcius ja Titus + Lartius tulevat, torventoitottaja jäljessä.) + +MARCIUS. +Nuo hylyt, kurjan äyrikulun vuoksi +Tuhlaavat aikaa! Patjat, lyijykauhat, +Ja romut, rääsyt, joita pyövelikään +Ei hirtetyltä riisuis, kaikki vievät +Nuo heittiöt, ja kesken tappelua. -- +Periköön heidät hiis! -- Haa, päällikkömme +Sotahuuto kuuluu! -- Joutuun sinne! Siellä +Vereni vihamies, tuo Tullus, murhaa +Nyt roomalaistamme. Uljas Titus, +Kaupungin turvaks riittävä ota joukko; +Kaikk' uskaljaat Cominiolle avuks +Mun kanssan' tulkoot. + +LARTIUS. + Verissäshän olet! +Sa liiaks olit kiivas, ryhtyäkses +Taas uuteen taisteluun. + +MARCIUS. + Mua älä kiitä; +Työst olen tuskin lämminnyt. Hyvästi! +Ei haitaks verenvuoto tää, vaan lääkkeeks, +Näin Aufidiota otteluun ma vaadin. + +LARTIUS. +Oi, onnen sulo jumalatar sinuun +Ihastukoon ja vastustajas miekat +Tenhotkoon hurmallansa! Sankar' uljas, +Menestys huovis olkoon! + +MARCIUS. + Yhtä paljon +Kuin suosituimpiaan, sua suosikoon se! +Hyvästi vaan! + +LARTIUS. + Sa, kunniakas Marcius! + (Marcius menet.) +Käy, torvees soita turulla, ja kutsu +Kaupungin kaikki virkakunnat kokoon +Tajuamahan tahtoamme. Matkaan! + + (Menee.) + + +Kuudes kohtaus. + + Cominion leirin läheisyydessä. + + (Cominius sotajoukkoineen peräytymässä.) + +COMINIUS. +Hengäiskää, ystävät! Kuin roomalaiset +Nyt oteltiin: ei tyhmää vastustusta, +Eik' arkamaista pakoa. Koht' alkaa +Uus leikki taas, sen takaan. Taistelussa +Ajoittain tuuli ystäväimme häikän +Toi korvihini. -- Rooman jumalat, +Nyt voitto heille suokaa sekä meille, +Ett', otsat kirkkahina, yhtyis joukot +Ja kiitos-uhrin teille tois! + (Sanansaattaja tulee.) +Mit' uutta? + +SANANSAATTAJA. + Coriolista hyökkäys Marcion +Ja Lartion päälle tehtiin; meidän väen +Varustuksiinsa väistyvän kun näin, +Niin tänne riensin. + +COMINIUS. + Tottakin jos puhut, +Et hyvää puhu. Kauanko on siitä? + +SANANSAATTAJA. +On päälle tunnin. + +COMINIUS. + Peninkulmaa tuskin +On täältä sinne; äsken rummun kuulin. +Sa tarvitsetko tunnin peninkulmaan? +Sa tulet myöhään. + +SANANSAATTAJA. + Volskilaisten lukit +Mua vainos; pari, kolme peninkulmaa +Mun täytyi väärää tehdä; muuten oisin +Jo aikaa ollut täällä. + + (Marcius tulee.) + +COMINIUS. + Kuka tuo on? +Hän on kuin nyljetty! Oi, taivaan vallat! +On Marcion leima hällä, moisna olen +Ennenkin hänet nähnyt. + +MARCIUS. + Myöhästyinkö? + +COMINIUS. +Ei paimen pauanteesta luikun ääntä +Niin erota kuin minä Marcion äänen +Erotan halvemmista. + +MARCIUS. + Myöhästyinkö? + +COMINIUS. +Sen teit, jos ei sua muiden veri punaa. +Vaan omasi. + +MARCIUS. + Oi, annas kun sua halaan +Niin tuliseen kuin ennen ylkämiesnä, +Niin riemullisna kuin hääiltana, +Vahaisten vuodettani valaistessa. + +COMINIUS. +Urosten uros! Kuinka Lartius voipi? + +MARCIUS. +Kuin mies, mi tuomarina tuomitseepi +Maanpakoon yhden, toisen kuolemaan, +Vapauttaa tuon, tuot' uhkaa, tuota sääli +Coriolin kuin luihun susikoiran +Hän pitää kahleissa, joit' ehdon tahdon +Hän höllittää. + +COMINIUS. + Miss' orja, joka sanoi +Varustuksiinne teidän paenneen? +Miss' on hän? Tuo hän tänne! + +MARCIUS. + Älä huoli! +Hän puhui totta. Meidän ylimykset, +Tuo rahvas -- (hiis! tribuunejako heille!) -- +Niin kissaa hiir' ei säiky, kuin nuo kurjat +Pahempiansa pakenivat. + +COMINIUS. + Mutta +Mitenkä voiton saitte? + +MARCIUS. + Onko aikaa +Nyt kertomisiin? Sit' en luule. Missä +On vihollinen? Onko voitto teillä? +Jos ei, miks ette riennä sitä saamaan? + +COMINIUS. +Tulimme tappelussa tappiolle +Ja peräydyimme hyväss' aikehessa. + +MARCIUS. +Mik' asema on heillä? Millä siivell' +On ydinväki? + +COMINIUS. + Eturiviss', arvaan, +On antiaatit, heidän valionsa; +Aufidius, heidän toiveidensa ylpeys, +Heit' ohjaa. + +MARCIUS. + Kautta kaikkein taistelujen, +Joiss' yhdess' oteltihin, kautta veren, +Yhdessä vuodatetun, valain kautta, +Joill' ikiveljyys solmittiin, ma pyydän +Ett' Aufidion ja antiaattein kanssa +Tapella saan ma; älkää viivytelkö! +Ylötyin keihäin vaan ja miekoin ilma +Nyt täyttäkää, mut joutuun! + +COMINIUS. + Paras oisi +Nyt sulle voitehet ja lämmin kylpy; +Mut vaateitas en koskaan tohdi kieltää. +Valitse urhotyöhös parhaat miehet! + +MARCIUS. +No, halukkaimmat siis. -- Teiss' onko ketään +(Epäillä sitä olis synti), jolle +On mieleen ruse tää, mi mua punaa; +Ken itseänsä varoo vähemmän +Kuin halpaa mainetta; ken uljaan kuolon +Paremmaks kurjaa elämätä katsoo, +Ja kelle kalliimp' isänmaa kuin henki, +Hän, yksin, tai jos muit' on samaa mieltä, +Heiluttakohon myöntymyksen merkiks +Nyt miekkaansa ja Marcion kanssa tulkoon. -- + + (Kaikki huomaavat ja häilyttävät miekkojansa, nostavat + Marcion käsivarsilleen ja viskelevät lakkejansa ilmaan.) + +Mua yksin! Miekaksiko minut teette? +Jos vilpitönt' on tää, ken teist' ei neljää +Vastaisi volskilaista? Yhtä lujan, +Kuin Tullon kilpi, häntä vastaan nostais +Jokainen teistä. Kiitän teitä kaikin, +Mut parhaat mun teist' erotella täytyy; +Muut toisess' ottelussa työtään tehkööt, +Kun tarve käskee. Etehenpäin, mars! +Ja neljä teistä parhaat miehet mulle +Nyt heti valitkoon. + +COMINIUS. + Eteenpäin pojat! +Ja kuntonne nyt näyttäkää, niin tasan +Panemme voitot kaikki. + + (Menevät.) + + +Seitsemäs kohtaus. + + Coriolin porteissa. + + (Titus Lartius, joka on jättänyt varusväkeä Corioliin, + menee rumpujen ja torvien soidessa Marciota ja Cominiota + vastaan. Häntä seuraa päällysmies, sotamiehiä ja tien-opas.) + +LARTIUS. +Porteille vahdit! Tehkää tehtävänne, +Niin kuin ma käskin. Pyydettäissä meille +Nuo centuriot tuokaa; jäännöksistä +On hetken apu. Tappioon jos jäämme, +On kaupunkikin mennyt. + +PÄÄLLYSMIES. + Huolet' olkaa! + +LARTIUS. +Siis, portit jälkeemme nyt sulkekaa! -- +Mies, näytä tietä roomalaisten leiriin! + + (Menevät.) + + +Kahdeksas kohtaus. + + Tappelutanner roomalaisten ja volskilaisten leirien + keskivälillä. + + (Sotahuutoja. Marcius ja Aufidius tulevat.) + +MARCIUS. +Sun kanssas vaan ma taistelen; sua vihaan +Ma enemmän kuin valhetta. + +AUFIDIUS. + Ja minä +Sua samoin; kyyt' en Afrikan niin kammo. +Kuin mainettasi vihaan. Pidä paikkas! + +MARCIUS. +Ken väistää, toisen orjana se kuolkoon, +Ja jumalat sen kirotkoot! + +AUFIDIUS. + Jos karkaan, +Mua niinkuin jänist' aja, Marcius! + +MARCIUS. + Tullus, +Kaks tiimaa sitten Corioliss' yksin +Ma telmin mielin määrin; mun ei vertan' +Tää, joka näin mun verhoo: kostoon kaikki +Siis voimas jännitä! + +AUFIDIUS. + Vaikk' itse Hector +Sa olisit, tuon pöyhkän heimos kerska, +Et pakoon multa pääsis! + (Taistelevat, ja muutamia volskilaisia tulee Aufidiolle avuksi.) + Avuliasta, +Mut urhokasta ei. -- Mua häpäisette +Te tuolla kirotulla avullanne. + + (Poistuvat taistellen, ja Marcius ajaa heitä edellänsä.) + + +Yhdeksäs kohtaus. + + Roomalaisten leiri. + + (Sotahuutoja. Soitetaan paluumatkalle. Torventoitauksia. + Toiselta puolelta tulee Cominius roomalaisinensa; toiselta + Marcius, käsi kääreessä, ja hänen kanssaan toisia roomalaisia.) + +COMINIUS. +Tänpäiväiset jos työsi kerron, niit' et +Omikses uskois. Vaan kun ilmi tuon ne, +Senaattorit hymyyvät kyyneleissä, +Patriisit olkapäitään nostelevat, +Mut vihdoin ihastuvat, vaimot säikkyin +Ja sulotuskiss' enempätä kuulla +Vain halaavat, tribuunit tyhmät sekä +Likainen rahvas, joita mainees vaivaa, +Sanovat vasten mieltään: »Kiitos taivaan, +Ku Roomalle soi moisen sotamiehen!» -- +Ja tää se vaan on juhlan jälkiruokaa, +Jo ennalt' olit kylläinen. + + (Titus Lartius tulee sotajoukkoineen vainoretkeltä.) + +LARTIUS. + Cominius, +Tuoss' sotaorhi, ja me vaan sen valjaat; +Jos oisit nähnyt -- + +MARCIUS. + Vaiti! Äitinikin, +Joll' oikeus ylistää on omaa vertaan, +Mua loukkais kehullaan. Ma saman tein +Kuin tekin, se on: minkä voin, ja samoin +Kuin tekin, rakkaudesta isänmaahan. +Ken parhaan halunsa on täyttänyt. +On saman verran tehnyt. + +COMINIUS. + Ansiotas +Et noin saa peittää. Omaisuutens' arvo +Tuleepi Rooman tietää. Petos oisi, +Pahempi varkautta ja kavaluutta, +Salata työs, ja vaiti miehest' olla, +Jok' ylistyksen kukkuloille yltää +Ja nöyrä vaan on. Siis nyt -- näytteeks siitä, +Mit' olet, enkä töittes palkinnoksi -- +Puhua suo mun, sotajoukon kuullen. + +MARCIUS. +Mull' ompi haavoja, jotk' äilehtivät. +Kun niitä mainitaan. + +COMINIUS. + Jos sit' ei tehdä, +Niin kiittämättömyydest' ärtyvät ne +Ja voivat surmaks olla. Hevosista -- +Joit' otettihin hyviä ja paljon, -- +Ja kenttien ja kaupunkien aarteist' +On kymmenekset sun, ne valikoida +Saat ennen saaliin jakoa sa itse. + +MARCIUS. +Ma kiitän; mutta tuntoni ei salli +Mun ottaa lahjaa miekan palkinnoksi; +Pois kiellän sen ja enempää en pyydä +Kuin työni näkijätkään. + + (Kestävää toitotusta. Kaikki huutavat: »Marcius! Marcius!» + ja viskelevät lakkejansa ja keihäitänsä ilmaan. Cominius + ja Lartius seisovat avopäin.) + + Soitto tuo. +Näin häväistynä, vaietkohon ijäks! +Jos rumpu kentäll' imartaa ja torvi, +Niin sula mainitus ja valhe nielköön +Hovit ja kaupungit! Jos teräs nuortuu +Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu +On paras sotisopa! Vait, ma sanon! +Siks ett'en nenästäni verta pessyt +Tai kurjan raukan voitin, jonka teistä +On, huutoon joutumatta, moni tehnyt. +Nyt riemuhuudoill' ylenmääräisillä +Mua tervehditte, +Kun tahtoisin ma höystää halvan työni +Valeiden maustamilla kiitoksilla. + +COMINIUS. +Tuo liikaa kainoutt' ompi. Julmemp' olet +Maineellesi, kuin kiitollinen meille, +Parastas aikoville. Vaan suo anteeksi +Jos itsees hurjistut, niin käsiis silloin, +Kuin sen, jok' itsens' aikoo vioittaa, +Sidomme raudat; sitten haastaa saamme. -- +Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. +Nyt tiedoks, että tämän sodan seppel' +On Cajus Marcion oma; merkiks siitä +Ratsuni saa hän, tutun kautta leirin, +Valjaineen kaikkineen. Täst' alkain hällä -- +Ilohuudoillaan sen sotajoukko myöntää -- +Nimenä, töistään Coriolin luona, +On Cajus Marcius Coriolanus. -- +Se arvonimes kunnialla kanna! + +KAIKKI. +Cajus Marcius Coriolanus! + + (Toitotusta. Torvet ja rummut soivat.) + +CORIOLANUS. +Ma pestä tahdon kasvoni; +Kun puhdas olen, näette punastunko +Vai enkö. Kiitoksia kuitenkin! -- +Ma otan ratsunne, ja voimain takaa +Alati koitan tulla ansainneeksi +Tuon liikanimen arvokkaan. + +COMINIUS. + Nyt telttaan; +Sielt', ennen maatapanoamme, Roomaan +Voittomme ilmoitamme. -- Sinä, Lartius, +Palaja Corioliin; Roomaan laita +Sen parhaat miehet neuvottelemaan, +Mik' etuisint' ois kummallenkin. + +LARTIUS. + Kyllä. + +CORIOLANUS. +Jumalat ilkkua mua alkaa. Minun, +Jok' äsken ruhtinaiset lahjat kielsin, +Päämieheltän' on kerjätä nyt pakko. + +COMINIUS. +Kaikk' ompi teidän. Sanokaa, mit' on se? + +CORIOLANUS. +Coriolissa köyhän miehen luona +Majailin kerran; kohtelun sain hyvän. +Hän mulle huusi, vangiks kun hän tehtiin; +Mut edessän' Aufidion silloin näin, +Ja raivo säälin voitti. Vapautt' anon +Isäntä-raukalleni. + +COMINIUS. + Jalo pyyntö! +Hän on kuin tuuli vapaa, vaikka poikan' +Ois surmannut hän. -- Päästä hänet, Titus! + +LARTIUS. +Mut nimi? + +CORIOLANUS. + Unhottanut, kautta Zeun! -- +Väsynyt olen; muistinikin uupuu. -- +Tääll' onko viiniä? + +COMINIUS. + Pois telttahamme! +Sun kasvoissasi kuivunut on veri; +On aika pitää siitä huolta. Tule! + + (Menevät.) + + +Kymmenes kohtaus. + + Volskilaisien leiri. + + (Torventoitotusta. Tullus Aufidius tulee verissään, + pari, kolme soturia hänen seurassaan.) + +AUFIDIUS. +Corioli on valloitettu! + +1 SOTAMIES. +Takaisin hyvill' ehdoilla sen saamme. + +AUFIDIUS. +Ehdoilla! -- Oi, jos oisin roomalainen! +En volskilaisna olla voi, mik' olen. -- +Ehdoilla! Mitä ehtoja on sillä, +Jok' antaunut on toisen armoihin? +Viis kertaa ottelin ma kanssas, Marcius, +Viis kertaa voitit mun, ja voitat vielä, +Vaikk' yhtyisimme joka ruokahetki. -- +Kautt' elementtien! Jos vielä kerran +Ma häneen yhdyn, parta vasten partaa, +Niin hän on mun, tai minä hänen. Kiihkon' +Ei ole enää vilpitön kuin ennen: +Jos hänt' en ruhjo tasatappelussa +Ja miekka vasten miekkaa, silloin kiukku +Tai juoni, mikä sattuu, hänet kaataa. + +1 SOTAMIES. +Hän itse perkele on. + +AUFIDIUS. + Uljahampi, +Vaikk' ei niin kavala. Mun koko voiman' +On myrkytetty; lamannut hän on sen +Ja tahrannut, ett' itseään se kaikoo. +Ei uni, pyhyys, sairaus, turvattomuus. +Ei Capitolit, eikä pyhät paikat, +Ei uhrit, eikä pappein rukoukset, +Nuo raivon hillitsijät, poistaa saata +Mädillä, kuluneilla etuuksillaan +Vihaani Marciota kohtahan. +Jos hänet tapaan, kotonakin vaikka +Ja veljenikin turvista, niin rikon +Ma majaystävyyden lait ja pesen +Käteni julmat hänen sydämmessään. -- +Käy kaupunkiin, ja kysy, kuink' on laita, +Ja ken on panttivangiks Roomaan viety. + +1 SOTAMIES. +Mukaanko ette käy? + +AUFIDIUS. + Mua varrotaan +Sypressilehdon luona (etelähän +Se myllyist' on); tuo sinne tieto, kuinka +On maailmassa laita, että osaan +Sen mukaan tieni suunnata. + +1 SOTAMIES. + Sen teen. + + (Menevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Rooma. Julkinen paikka. + + (Menenius, Sicinius ja Brutus tulevat.) + +MENENIUS. +Auguri sanoi minulle, että tänä iltana saamme kuulla uutisia. + +BRUTUS. +Hyviäkö, vai pahoja? + +MENENIUS. +Ei ainakaan kansan toivon mukaisia, sillä se ei rakasta Marciota. + +SICINIUS. +Luonto pedotkin opettaa ystävänsä tuntemaan. + +MENENIUS. +Sano siis, ketä susi rakastaa? + +SICINIUS. +Lammasta. + +MENENIUS. +Niin kyllä, syödäksensä sen: niinkuin nuo nälkäiset plebejitkin +tekisivät tuon jalon Marcion. + +BRUTUS. +Niin, kyllä hän on lammas, hän, vaikka ynisee kuin karhu! + +MENENIUS. +Niin kyllä hän on karhu, hän, vaikka elää niinkuin lammas. Te olette +ikämiehiä kumpikin, vastatkaatte kysymykseeni. + +MOLEMMAT TRIBUUNIT. +Kyllä; puhukaa. + +MENENIUS. +Mikä pahe Marciolta puuttuu, jota ei teissä kummassakin ole ylenmäärin? + +BRUTUS. +Häneltä ei puutu ainoakaan pahe, hänessä on niitä kosolta kaikkia. + +SICINIUS. +Erittäinkin ylpeyttä. + +BRUTUS. +Ja kerskaavaisuudessa hän voittaa kaikki muut. + +MENENIUS. +Sepä kummallista. Tiedättekö itse, miten teitä kumpaakin kaupungissa, +nimittäin meissä, säätyläisissä, arvostellaan? Tiedättekö sitä? + +MOLEMMAT TRIBUUNIT. +Mitenkä siis meitä arvostellaan? + +MENENIUS. +No, koska nyt ylpeyden mainitsitte, ettehän minuun suutu? + +MOLEMMAT TRIBUUNIT. +Asiaan, asiaan! + +MENENIUS. +No, se ei ole mikään suuri asia; sillä mitä pieninkin tilapää-varkaus +olisi omiansa sieppaamaan teiltä koko joukon malttamusta. Päästäkää +luontonne valloilleen, ja suuttukaa mielinmäärin, vallankin jos se on +mieleen teille. Syytätte Marciota ylpeydestä, niinkö? + +BRUTUS. +Me yksin emme sitä tee. + +MENENIUS. +Sen hyvin tiedän; yksin te voitte sangen vähän tehdä. Teillä on +apureita monenmoisia, muuten näyttäisivät toimenne ihmeellisen +yksinkertaisilta; kykynne on liian alaikäinen, saadakseen yksin suurta +aikaan. Mainitsitte ylpeyden. Oi, jos voisitte nähdä oman niskanne +nikamiin ja luoda pienen katseen omaan rakkaaseen itsehenne! Oi, jos +sen voisitte! + +BRUTUS. +No, mitä sitten? + +MENENIUS. +Silloin näkisitte kaksi niin kelvotonta, ylpeätä, väkivaltaista, +itsepäistä virkamiestä (toisin sanoin: narria), ettei Roomassa mokomia. + +SICINIUS. +Tekin, Menenius, olette vallan hyvin tunnettu. + +MENENIUS. +Niin kyllä, iloiseksi patriisiksi, joka mielelläni juon pikarillisen +tuimaa viiniä, sekoittamatta siihen pisaraakaan Tiberin vettä. +Sanotaan, että olen liian heikko mielitekojani noudattamaan; tulinen ja +kiihkoinen tyhjästä joutavasta; että enemmän seurustelen yön takapuolen +kuin aamun otsapuolen kanssa. Mitä ajattelen, sen ma lausun, ja kaiken +vihani puran ilmi hengätessäni. Kun tapaan kaksi semmoista +valtiomiestä, kuin te olette (Lykurgon kaltaisia ette sentään ole), ja +jos tarjoomanne juoma ei ole makuisaa kidalleni, niin irmastelen sille. +En saata sanoa, että te viisaudessanne olette hyvin asianne esittäneet, +jos joka sanasta näen aasin korvien törröttävän; ja vaikka minun +täytyykin kärsivällisesti kuulla, kun sanovat teitä kunnollisiksi ja +vakaiksi miehiksi, niin verinen valhe on sanoa naamojanne siivoiksi. +Jos kaiken tämän näette minun pikkumaailmani kartasta, seuraako siitä, +että olen vallan hyvin tunnettu? Mitä vikoja saattaakaan teidän +korkeasti valistunut sokeutenne tästä minun luonteestani noukkia, jos +olen vallan hyvin tunnettu? + +BRUTUS. +Hyvä, hyvä! Me tunnemme teidät vallan hyvin. + +MENENIUS. +Te ette tunne minua, ettekä itseänne, ettekä mitään. Teidän +kunnianhimonne haluaa vaan köyhäin raukkojen kumarruksia ja kursailua; +te voitte koko pitkän pituisen aamupäivän istua kuulemassa viininmyyjän +ja pomeranssimuijan riita-asiaa, ja kuitenkin lykätä tuon kolmen pennin +jutun toiseen istuntopäivään. Jos kahta riitapuolta kuulustellessanne +sattumalta saatte mahapakon, niin irmastelette kuin irviöt, nostatte +verisen lipun ja julistatte sodan kaikkea mielenmalttia vastaan, +ärjytte yöastiaa ja jätätte riita-asian kesken ja yhä enemmän vaan +sotkettuna käyttelystänne. Koko sovinto, minkä asiassa aikaansaatte, on +siinä, että kumpaakin riitapuolta sanotte konnaksi. Kylläpä olette +kaunis pari! + +BRUTUS. +No niin, tiettyähän on, että olette sopivampi pöytäilviöksi kuin +kelvollinen jäseneksi Capitolin neuvostoon. + +MENENIUS. +Itse papinkin on pakko ruveta koiransilmäksi, jos kohtaa noin +naurettavia olennoita. Järkevinkään puheenne ei maksa partanne +liikkumista; ja partanne saa liian kunniallisen haudan, jos joutuu +paikkaräätälin päänaluksen täytteeksi, tai välivilloiksi aasin +kuormasatulaan. Ja kuitenkin sanotte Marciota ylpeäksi, häntä, joka +halvimman arvion mukaan on yhtä ansiollinen kuin kaikki teidän +esi-isänne Deucalionista alkaen, vaikka, ken tiesi, jotkut ja +parhaat niistä ovat olleet perimöisiä teloittajia. Hyvää yötä, te, +kunnian-arvoiset herrat! Pitempi keskusteleminen teidän kanssanne +saastuttaisi aivoni, sillä olettehan tuon plebeji-karjan paimenia. +Rohkenen sulkeutua suosioonne. + + (Brutus ja Sicinius siirtyvät näyttämön perälle. + Volumnia, Virgilia, Valeria y.m. tulee.) + +Kuinka voitte, hyvät rouvat, kauniit ja jalot (jalompi ei olisi kuu, +jos se maassa vaeltaisi), ja mihin noin tarkasti katseenne kiinnitätte? + +VOLUMNIA. +Kunnon Menenius, Marcius, minun poikani, lähenee. Junon tähden, älkää +meitä viivyttäkö! + +MENENIUS. +Haa! Tuleeko Marcius kotiin? + +VOLUMNIA. +Tulee, kunnon Menenius, ja suurimmat kunnianosotukset ovat hänen +osakseen tulleet. + +MENENIUS. +He, Jupiter, ota lakkini ja kiitokseni! -- Heleijaa, Marcius tulee +kotiin! + +MOLEMMAT ROUVAT. +Niin, hän tulee. + +VOLUMNIA. +Nähkääs, tuossa on kirje häneltä, senaatti on saanut toisen, hänen +vaimonsa kolmannen, ja luulenpa että on teillekin kirje kotonanne. + +MENENIUS. +Koko minun taloni tänä iltana pemutkoon! -- Minulleko kirje? + +VIRGILIA. +Niin, varmaankin on siellä kirje teille; olen nähnyt sen. + +MENENIUS. +Minulle kirje! Sehän tuopi minulle terveyttä seitsemäksi vuodeksi; ja +koko sen ajan irvistelen minä lääkäreitä. Galenon kaikkivaltaisin +tohtorinlippu on pelkkää puoskaroimista, eikä tämän elinrohdon rinnalla +parempi hevoslääkitystä. Eikö hänessä ole haavoja? Hänellä on tapana +palata kotiin haavoitettuna. + +VIRGILIA. +Oi, ei, ei, ei! + +VOLUMNIA. +On, hän on haavoitettuna, ja siitä kiitän jumalia. + +MENENIUS. +Niin minäkin, jos niitä vaan ei ole liiaksi. -- Tuoko hän voiton +lakkarissaan? -- Haavat häntä kaunistavat. + +VOLUMNIA. +Otsallaan, Menenius; hän palajaa kotiin kolmannen kerran tammiseppele +päässä. + +MENENIUS. +Onko hän Tulloa hyvänpäiväisesti löylyttänyt? + +VOLUMNIA. +Titus Lartius kirjoittaa heidän otelleen keskenänsä, mutta Aufidion +päässeen pakoon. + +MENENIUS. +Parasta olikin sen saatan vakuuttaa. Jos hän olisi puoltaan pitänyt, en +maarin minä olisi tahtonut semmoista tulloamista kärsiä, vaikka olisin +saanut kaikki Coriolin kirstut kultineen päivineen. Onko siitä +senaatille ilmoitettu? + +VOLUMNIA. +Hyvät rouvat, lähtekäämme! -- On, on, on. -- Senaatille on tullut kirje +päälliköltä, jossa koko tämän sotaretken kunnia luetaan poikani +ansioksi. Hän on tässä sodassa voittanut kaksin kerroin entiset +urostyönsä. + +VALERIA. +Todellakin kummia hänestä jutellaan. + +MENENIUS. +Kummia? Niin totta, ja täydellä syyllä, sen takaan. + +VIRGILIA. +Suokoot jumalat, että se olisi totta. + +VOLUMNIA. +Totta! Päh! + +MENENIUS. +Totta! Vannon että se on totta. Missä on haavat hänessä? -- +(Trihuuneille, jotka tulevat esiin.) Jumalat teitä varjelkoot, te +kaikkiviisaat herrat! Marcius tulee kotiin, ja nyt hänellä on vielä +suurempi syy ylpeillä. -- Missä on haavat hänessä! + +VOLUMNIA. +Harteissa ja vasemmassa käsivarressa. Oikein komeat naarmat kansan +katseltaviksi, kun hän astuu julkisesti esiin viranhakijana. Kun hän +Tarquinion karkoitti, sai hän seitsemän haavaa ruumiiseensa. + +MENENIUS. +Yhden niskaan, ja kaksi reiteen, -- yhdeksän niitä oli, minun +tietääkseni. + +VOLUMNIA. +Ennen viimeistä sotaretkeä oli hänessä viisikolmatta haavan arpea. + +MENENIUS. +Nyt niitä on seitsemänkolmatta, ja jokainen arpi oli vihollisen +hautana. (Torventoitauksia ja ilohuutoja.) Kuulkaas, torvet soivat! + +VOLUMNIA. +Ne ovat Marcion sanansaattajia. Hänen edellänsä käy riemu, ja jälkeensä +hän jättää kyyneleitä. Kädessä tarmokkaassa musta surina. Hän iskee, ja +se isku miesten turma. + + (Torvet soivat, Cominius ja Titus Lartius tulevat, ja + heidän keskellänsä Coriolanus, tammiseppele päässä. + Päälliköitä, sotamiehiä ja airut.) + +AIRUT. +Se kuule, Rooma, että Marcius yksin +Coriolissa taistel', uuden nimen +Näin kunnialla liittäin entisiinsä. +Se mainenimi on Coriolanus. -- +Oi, tervetullut, kuulu Coriolanus! + + (Torventoitauksia.) + +KAIKKI. +Niin, tervetullut, kuulu Coriolanus! + +CORIOLANUS. +Heretkää! Tämä sydäntäni loukkaa. +Vait, vaiti! + +COMINIUS. + Tuossa äitis! + +CORIOLANUS. + Oi, sa mulle +Menestyst' olet jumalilta kaikilt' +Anonut, tiedän sen. + + (Polvistuu.) + +VOLUMNIA. + Ei, nouse, urho, +Mun oma Marcioni, jalo Cajus, +Jok' urhotöistäs juur' sait mainenimen, +Mik' oli se? Coriolanus? -- Niinkö? -- +Mut, vaimos -- + +CORIOLANUS. + Sulo valtiaani, terve! +Ehk' oisit nauranut, jos ruumiin' oisin +Ma palannut, kosk' itket nyt, kun voitin? +Oi, kultani, Coriolissa leskill' +On silmät tuommoiset, ja poikiansa +Surevill' äideillä. + +MENENIUS. + Oi, jumalat +Sun kruunatkohot! + +CORIOLANUS. + Vieläkö sä elät? -- + (Valerialle.) +Anteeksi, rouvaseni! + +VOLUMNIA. + Enhän tiedä +Mihinkä käännyn. -- Tervetullut kotiin! +Ja tekin, päämies! -- Tervetulleet kaikki! + +MENENIUS. +Niin, satatuhat kertaa tervetulleet! +Ma voisin itkeä ja voisin nauraa. +Kevyt on mieleni ja raskas. Terve! +Kirotut sisimmät sen sydänjuuret, +Jok' iloll' ei sua katso! -- Teihin kolmeen +Rakastuu Rooma aivan. Mutta tietkääs, +Omenapuit' on kirpeitäkin täällä, +Joit' ei voi maukkaiksi jalostuttaa. +Soturit, tervetulleet toki olkaa! +On nokkonen vaan nokkonen, ja hupsut +On hupsun vehkeet. + +COMINIUS. + Aina yhdenlainen! + +CORIOLANUS. +Sama Menenius! + +AIRUT. + Tie auki, syrjään! + +CORIOLANUS (vaimolleen ja äidilleen). +Kätesi, -- teidän myös! Mut ennenkuin +Saa varjostaa mun päätän' oma suoja, +Patriisein luona täytyy minun käydä, +Joilt' olen, paitsi terveisiä, saanut +Myös kunniaa. + +VOLUMNIA. + Siis täytettynä näen nyt +Mit' olen toivonut ja mitä mielen' +On suurta kuvaillut; vain yksi puuttuu, +Ja sit' ei varmaan Rooma sulta kiellä. + +CORIOLANUS. +Oi, äiti, heidän orjanaan käyn ennen +Omia teitäni, kuin heidän teitään. +Halliten heidän kanssaan. + +COMINIUS. + Capitoliin! + + (Torventoitauksia. Menevät juhlakulussa, niinkuin + tulivatkin. Tribuunit jäävät.) + +BRUTUS. +Hänestä hokevat nyt kaikkein kielet! +Nenälleen lasit tihrusilmä panee, +Nähdäkseen häntä; imettäjä lörppä +Poruttaa vetotaudin kakaraansa, +Hänestä rupatellen; parhaan vartin +Likaiseen kaulaans' sitoo kyökkipiika +Ja töllistämään ylös seinään kämpii; +Rahit, kuistit, ikkunat on täpötäynnä; +Katoilla, harjoill' istuu kahdareisin +Väkeä kaikenlaista, jotka silmin +Hänt' ahmii kaikki; joukkoon tunkeilevat +Papitkin, harvoin nähdyt, koittain saada +Pukaten paikkaa; hunnutetut naiset +Siloiset poskipäänsä, joilla puna +ja valkea käy sotaa, alttiiks suovat +Himoisen Phoibon tulisuudelmille. +On melu moinen, niinkuin häness' asuis +Mikäkin jumala, jok' ompi salaa +Hänehen hiipinyt ja hurmaavaisen +Sulonsa hälle suonut. + +SICINIUS. + Tuota pikaa +Hän konsul' ompi. + +BRUTUS. + Meidän valtamme +Saa nukkua kai hänen hallitessaan. + +SICINIUS. +Hän maltill' ei voi kantaa kunniaansa +Alusta loppuun; mitä voittanut on, +Menettää hän. + +BRUTUS. + Se lohduks on. + +SICINIUS. + Tuo rahvas, +Jot' edustamme -- usko pois! -- jo vanhan +Vihankin tähden, pienimmästä syystä, +Nuo hänen uudet arvons' unohtaapi; +Ja syytä varmaan antaa hän, niin totta +Kuin hän siit' ylpeileekin. + +BRUTUS. + Kerran, kuules, +Hän vannoi että, konsuliks jos pyrkis, +Ei torill' ilmestyis hän, eikä kantais +Nöyryyden nukatonta vaippaa, eikä +Hän tavan mukaan haavojansa näyttäis +Ja kerjäis kansan löyhkäist' ääntä. + +SICINIUS. + Oikein. + +BRUTUS. +Niin sanoi hän. Niin, ennen hän sen jättäis +Kuin ottaisi, jos hänt' ei patriisit +Ja ylimykset pyytäis. + +SICINIUS. + Muut' en toivo +Kuin että pysyis aikeissaan ja toimeen +Ne panisi. + +BRUTUS. + Sen varmaankin hän tekee. + +SICINIUS. +Se hälle, niinkuin toivommekin on, +Tuo perikadon varmaan. + +BRUTUS. + Häntä kohtaa +Tai meitä se. Siis kuiskatkaamme kansaan. +Ett' aina heit' on vihannut hän; että +Jos vois, hän heidät tekis aaseiks, tukkis +Suun heidän puoltajiltansa, ja heiltä +Vapauden ryöstäis; että hänest' on he -- +Mit' ihmistoimihin ja kykyyn tulee +Ja arvohon ja hyötyyn maailmassa -- +Kuin sotakameelit, jotk' appeens' saavat, +Kun kuorman vetävät, ja ruoskaa selkään, +Jos uupuvat. + +SICINIUS. + Niin, tuon jos kuiskaamme, +Kun joskus korskall' ylpeydellään kansaa +Hän loukkaa taas (ja sen hän tekee, jos vaan +Hänt' yllytät: jok' yht' on helppo kuin +Usuttaa koiraa uuheen), syntyy liekki, +Mi heidät sytyttää kuin kuivan oljen; +Ja tämä lieska hänet ijäks mustaa. + + (Sanansaattaja tulee.) + +BRUTUS. +Mik' ompi? + +SANANSAATTAJA. + Capitoliin oiti! Luullaan +Tulevan Marcion konsuliksi. Häntä +Sokeat tunki kuulemaan ja kuurot +Näkemään häntä; eukot sormikkaitaan +Ja rouvat, tytöt vöitään, huivejansa +Viskoivat hänen tielleen; aatelisto +Kumarsi niinkuin Jupiterin kuvaa, +Ja kansa lakeillaan ja huudoillansa +Satehen aikaan sai ja ukkosjyryn. +En moista ole nähnyt. + +BRUTUS. + Capitoliin! +Nykyisiin korva kiintyköön ja silmä, +Mut sydän tulevaisiin. + +SICINIUS. + Minä seuraan. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Capitoli. + + (Kaksi oikeudenpalvelijaa asettelee pieluksia.) + +1 PALVELIJA. +Joutuun, joutuun! He ovat kohta täällä. Kuinka monta mitä on konsuliksi +pyrkijää? + +2 PALVELIJA. +Kolme, sanotaan, mutta kaikki luulevat, että Coriolanus vie viran. + +1 PALVELIJA. +Uhkea mies, mutta saakelin ylpeä. Eikä rakasta rahvasta. + +2 PALVELIJA. +Onpahan niitä suuriakin miehiä ollut, jotka ovat kansaa imarrelleet, +eivätkä kuitenkaan sitä rakastaneet. Ja niitäkin on, joita kansa +rakastaa, vaikkei tiedä miksi. Siis jos se ei tiedä miksi se rakastaa, +ei se myöskään tiedä miksi se vihaa. Kun siis Coriolanus ei piittaa +siitä, rakastaako häntä kansa vai ei, niin tämä osoittaa, että hän +perin tuntee sen mielenlaadun; ja jalomielisessä suruttomuudessaan hän +sitä peittelemättä näyttääkin. + +1 PALVELIJA. +Jos hän ei siitä piittaisi, rakastaako se häntä vai eikö, niin hän +olisi väliäpitämätön, eikä tekisi sille hyvää eikä pahaa; mutta hän +etsii sen vihaa kiihkeämmin, kuin se sitä osoittaa saattaa, ja käyttää +joka tilaisuutta julkisesti esiintyäkseen sen vastustajana. Se seikka, +että hän julkisesti etsii kansan vihaa ja suuttumusta, on yhtä huonoa +kuin sekin, jota hän ei kärsiä saata, nimittäin kansan imarteleminen +suosion tähden. + +2 PALVELIJA. +Hän on isänmaansa kiitollisuuden ansainnut, eikä ole niin mukavia teitä +kohonnut kuin muut, jotka notkeina ja nöyrinä ovat kansalle lakkiansa +nostaneet, eivätkä mitään muuta tehneet saavuttaakseen arvoa ja +mainetta; ei, hän on niin kiinnittänyt ansionsa heidän silmiinsä ja +tekonsa heidän sydämmiinsä, että olisi laillaan kiittämätöntä +solvausta, jos heidän kielensä olisivat vaiti eivätkä sitä tunnustaisi. +Ilkeys yksin saattaisi toista väittää, ja itse joutuen valheesta +kiinni, saisi se nuhteita ja soimauksia joka korvalta, joka sen +kuulisi. + +1 PALVELIJA. +Jääköön hän rauhaan! Hän on kelpo mies. Tie auki, he tulevat. + + (Torventoitauksia. Konsuli Cominius, liktorit hänen + edellänsä, Menenius, Coriolanus, senaattoreja, Sicinius + ja Brutus tulevat. Senaattorit asettuvat paikoilleen; + tribuunit samaten.) + +MENENIUS. +Kun volskilaisist' on nyt päätös tehty +Ja sana pantu Titus Lartiolle, +Jää jälki-istuntomme määrättäväks +Sen miehen palkka, joka maansa hyväks +Niin jalosti on taistellut. Suvaitkaa +Siis, arvoisat ja jalot isät, että +Nykyinen konsuli ja äskeinen +Voittoisa päällikkömme meille vähän +Niist' urhotöistä kertoo, joita tehnyt +On Cajus Marcius Coriolanus, jolle +Nyt kunnioitus ansaittu ja kiitos +Osaksi tulkoon. + +1 SENAATTORI. + Kertokaa, Menenius; +Ei pituudesta haittaa. Ennen puuttuu +Varoja valtiolta palkita +Kuin meiltä halu antaa. Suvaitkaa siis, +Te kansan edustajat, meitä kuulla +Ja rahvahassa suosimalla puoltaa +Mit' aiomme nyt päättää. + +SICINIUS. + Sopumielin +Olemme tulleetkin; ja sydämmemme +Se kunnioittaa mielellään ja puoltaa +Tän istuntomme esinettä. + +BRUTUS. + Niin, +Ja vielä mieluisemmin, jos hän tahtois +Parempaa kansast' ajatella vasta +Kuin tähän saakka. + +MENENIUS. + Se ei kuulu tähän. +Parempi olla vaiti. Tahdotteko +Cominiota kuulla? + +BRUTUS. + Mielist' aivan. +Varoitukseni tok' on sattuvampi +Kuin teidän nuhteenne. + +MENENIUS. + Hän lempii kansaa. -- +Vai vierekkäinkö pitäis heidän maata? -- +Cominius, puhukaa! + (Coriolanus nousee ja yrittää lähteä.) + Ei, jääkää! + +1 SENAATTORI. + Jääkää! +Hävetä mainetöitään Coriolanon +Ei tarvinne. + +CORIOLANUS. + Oi anteeksi Mutta ennen +Näen haavojeni uudest' aukenevan, +Kuin kuulen kerrottavan, miten sain ne. + +BRUTUS. +Sanani teit' ei karkoittanut kai? + +CORIOLANUS. + Ei! +Mut usein, vaikk' en iskuj' arastellut. +Sanoja väistin. Ette mairitellut, +Siis ette loukannut. Mut rahvastanne +Ma arvon mukaan lemmin. + +MENENIUS. + Istukaahan! + +CORIOLANUS. +Ei, sotatorven soidess' ennen annan +Ma pääni kynsittäväks auringossa, +Kuin istun jouten, kuullen halpaa työtän' +Ihailtavan kuin ihme-elukkaa. + + (Menee.) + +MENENIUS. +Tribuunit, hän kuink' imarrella saattais +Tuot' alveparveanne (joista tuskin +Yks' tuhannest' on hyvä), hän, jok' ennen +Kaikk' antaa raajans' alttiiks kunnialle +Kuin korviins' ottaa kehun? -- No, Cominius! + +COMINIUS. +Mult' ääni puuttuu: Coriolanon töitä +Ei heikost' ilmi tuoda saa. Jos uljuus +Pää-avu on ja miehen suurin kaune, +Ei hänen vertaans' ole maailmassa. +Kuustoista-vuotiaana muiden eellä +Hän kulki, kun Tarquinius Roomaa uhkas. +Diktaattorimme (kunniata hälle!) +Näk' itse, kuinka poika siloleuka +Edellään ajoi urhot viiksihuulet. +Hädästä kansalaistaan auttain, tappoi +Hän, konsulimme nähden, kolme miestä. +Tarquinionkin kohtas ja hänt' iski, +Niin että tämä kaatui polvilleen. +Niin, tähän sankar'-aikaan, jolloin hyvin +Hän näyttämöllä naisest' olis käynyt, +Mies urhein kentäll' oli hän, ja päähäns +Sai palkaks tammiseppeleen. Näin tullen +Pojasta mieheks, nousi hän kuin meri. +Ja seitsemässätoista tappelussa +Vei joka miekan seppeleen hän. Vihdoin, +Mit' on Coriolissa ja sen luona +Hän tehnyt, sit' en ylistää voi kyllin. +Pidätti karkurit hän; pelkureille +Hän harvinaisell' esimerkillänsä +Nauruksi teki kauhun; niinkuin kaisla +Edestä purjelaivan, niinpä väistyi +Hänenkin keulans' eestä miehet; miekka +Kuin surman leima, sattui, mihin tähtäs. +Hän päästä jalkaan oh pelkkää verta; +Jok' askeletta seuras kuolinhuokaus. +Kaupungin kulmaportist' yksin tunki, +Punaten siihen kostonmerkin julman; +Avutta pelastui ja pienin joukoin +Corioliin kuin ilmanraana iski. +Nyt kaikk' on hänen. Taas kun sodan ryske +Viiletti hänen valpast' aistintansa, +Kaht' uljaammin hän heti rohkaisi +Ruhonsa väsyneen ja liekkiin ryntäs, +Miss' suitsuten yl' ihmishenkien, +Kuin ikiturma, syöksi hän; ja vasta +Kun huudettiin: »maat, kaupungit on meidän», +Levähti hetkeks hengähtäin. + +MENENIUS. + Mies uljas! + +1 SENAATTORI. +Ja täysin ansainnut sen arvon, jonka +Aiomme hälle. + +COMINIUS. + Pois hän saaliin kielsi +Ja kalleudet hylki, niinkuin oisi +Ne pelkkää lokaa. Vähemmän hän vaatii, +Kuin mitä kurjin antaa vois, ja katsoo +Työn palkinnoksi itse työn, ikäänkuin +Vaan aikaa tahtois ajan vietoks käyttää. + +MENENIUS. +Todesti jalo! Kutsukaa hän tänne! + +1 SENAATTORI. +Coriolanus tänne! + +PALVELIJA. + Hän jo tulee. + + (Coriolanus palajaa.) + +MENENIUS. +Coriolanus, konsuliks sun tehdä +Senaatti näkee hyväks. + +CORIOLANUS. + Sille aina +Ma työni, henken' uhraan. + +MENENIUS. + Siis ei muuta +Kuin puhuminen kansalle. + +CORIOLANUS. + Ma pyydän, +Mun suokaa jättää tapa tuo; en saata +Pukeuta vaippaan, näyttää haavojani +Ja kerjätä heilt' ääniä. Ma pyydän, +Mua siitä päästäkää. + +SICINIUS. + Ei, herra, valtaans' +Ei jätä kansa; tavasta ei tingi +Se tippaakaan. + +MENENIUS. + Heit' älkää härnätkö; +Tapahan sääntykää ja ottakaatte +Edeltäjäinne lailla arvo vastaan +Laillista tietä. + +CORIOLANUS. + Punehtuen varmaan +Tät' osaa näyttelen; tuon oikeuden +Pois kansalt' ottaa saisi. + +BRUTUS. + Kuulittenko? + +CORIOLANUS. +Kehua: »sen ja sen tein», haavojani +Eheitä näyttää, joita peittää tulis, +Ikäänkuin heidän ääntens' ostohinnaks +Vaan olisin ne saanut! + +MENENIUS. + Myöntykää. -- +Tää ehdotus, tribuunit, suvaitkaa +Esittää rahvaallenne, -- Auvot, arvot +Osaksi tulkoot jalon konsulimme! + +SENAATTORI. +Niin, Coriolanon olkoon auvot, arvot! + + (Torventoitauksia. Kaikki menevät, + paitsi Sicinius ja Brutus.) + +BRUTUS. +Nyt näet, kuink' aikoo kohdella hän kansaa. + +SICINIUS. +Jos vaan se huomais sen! Hän tekee pyyntöns', +Ikäänkuin halveksis hän, että heidän +On valta myöntää se. + +BRUTUS. + Nyt lähtekäämme, +Ja kertokaamme heille nämät toimet; +Torilla varmaan vartovat he meitä. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Forum. + + (Muutamia kansalaisia tulee.) + +1 KANSALAINEN. +Kerrassaan sanottuna, jos hän ääniämme pyytää, niin emme saata niitä +häneltä kieltää. + +2 KANSALAINEN. +Saatamme kyllä, jos tahdomme. + +3 KANSALAINEN. +Meillä kyllä on valta tehdä se, mutta sitä valtaa ei meillä ole valta +käyttää; sillä jos hän näyttää meille haavansa ja kertoo meille +urotyönsä, niin täytyy meidän panna kielemme noihin haavoihin ja puhua +niiden puolesta; ja jos hän ilmaisee meille jalot työnsä, niin tulee +meidänkin ilmaista hänelle kiitollisuutemme. Kiittämättömyys on +hirmuista, ja jos kansa olisi kiittämätön, niin olisi se kansa koko +hirmu, ja me, sen kansan jäsenet, olisimme siis hirmun jäseniä. + +1 KANSALAINEN. +Eikä paljoa kai puutu, ettei hän sitä meistä ajattele, sillä kun kerran +teimme kapinan, viljaa saadaksemme, niin hän ei epäillyt sanoa meitä +monipäiseksi laumaksi. + +3 KANSALAINEN. +Siksi on moni meitä sanonut; ei sen tähden, että päämme ovat, kenen +ruskea, kenen musta, kenen punainen, kenen kalju, vaan sen tähden, että +mietteemme ovat niin monenkarvaiset; ja luulen todellakin, että jos +kaikki meidän mietteemme lähtisivät yhdestä ainoasta kallosta, niin +lentäisivät ne pohjaan, etelään, itään ja länteen, ja vaikka +sopisivatkin yhdestä suunnasta, niin pyrkisivät ne kuitenkin yht'aikaa +kaikkiin ilmaneulan suuntiin. + +2 KANSALAINEN. +Niinkö arvelet? Mitä suuntaa luulet minun mietteeni menevän? + +3 KANSALAINEN. +Niin, sinun mietteesi eivät lähde niin pian kuin muiden; ne ovat liian +lujasti visakalloon suuditut; vaan jos ne olisivat vapaat, lentäisivät +ne varmaankin etelään. + +2 KANSALAINEN. +Ja miksi etelään? + +3 KANSALAINEN. +Höyryksi muuttuakseen; mutta jos niistä näin kolme-neljännestä pahaksi +huuruksi haihtuisikin, niin tunnon vaivoista viimeinen neljännes +kuitenkin palajaisi takaisin, auttamaan sinua vaimon saantiin. + +2 KANSALAINEN. +Sinulla on aina ne kompasi! Jatka, jatka! + +3 KANSALAINEN. +Oletteko kaikki päättäneet antaa äänenne hänelle? Vaan vähät siitä; +enemmistö määrää. Mutta sen ma sanon, että jos hän vaan kansaan +suotuisi, ei olisi toista sen ansiokkaampaa miestä. (Coriolanus ja +Menenius tulevat.) Tuossa hän tulee, nöyryyden vaippa yllänsä; +tarkastakaa hänen käytöstään. Meidän ei sovi kaikkien seisoa näin +yhdessä, vaan lähestykäämme häntä yksi, kaksi tai kolme kerrassaan. +Hänen tulee pyyntönsä esittää yksityisesti; näin tapahtuu jokaiselle +meistä se erityinen kunnia, että saamme kukin antaa oman äänemme omalla +suullamme. Seuratkaa nyt minua, niin näytän teille, kuinka teidän tulee +häntä lähestyä. + +KAIKKI. +Hyvä, hyvä! + + (Menevät.) + +MENENIUS. +Olette väärässä; niin ovat tehneet +Mit' arvokkaimmat miehet. + +CORIOLANUS. + Mitä sanon? +Ma pyydän --. Hitto vie! ei moiseen taivu +Mun kieleni. -- Mun nähkääs haavojani; -- +Isänmaan palveluksessa ne sain, +Kun moni teistä oman rummun ääntä +Pakeni mylvien. + +MENENIUS. + Ei, herran tähden! +Siit' ei saa virkkaa. Pyytäkää, ett' teitä +He muistavat. + +CORIOLANUS. + Mua muistavat! Hiis olkoon! +Parempi, jos mun unhottaisivat. +Kuin pappiensa neuvotkin. + +MENENIUS. + Näin kaikki +Te pilaatte. Ma menen nyt. Mut pyydän, +Puhukaa heille, mutta siivosti. (Menee.) + + (Kaksi kansalaista tulee.) + +CORIOLANUS. +He ruokotkohot suunsa siis ja peskööt +Silmänsä puhtaaks. -- Tuossa heit' on pari. -- +Syyn tietänette, miksi seison tässä. + +1 KANSALAINEN. +Kyllä sen tiedämme, mutta mikä teidät siihen sai? + +CORIOLANUS. +Oma arvoni. + +2 KANSALAINEN. +Omako arvonne? + +CORIOLANUS. +Niin, eikä oma tahtoni. + +1 KANSALAINEN. +Mitä? Eikö oma tahtonne? + +CORIOLANUS. +Ei, herraseni; en ole koskaan tahtonut köyhältä mitään kerjätä. + +1 KANSALAINEN. +Tietäkää, että jos annamme teille jotakin, niin toivomme teiltä jotakin +saavamme. + +CORIOLANUS. +No sanokaa siis, mitä maksaa konsulinvirka? + +1 KANSALAINEN. +Ystävällisen pyynnön. + +CORIOLANUS. +Vai ystävällisen! Minä pyydän siis, antakaa se minulle. Minulla on +haavoja näyttää, mutta kahden kesken vaan. -- Saanko teidän kelpo +äänenne? Mitä? + +2 KANSALAINEN. +Saatte, kunnon herra. + +CORIOLANUS. +No, kättä siitä! -- Kaksi kelpo ääntä jo kerjäsin. -- Kiitoksia köyhän +avusta! Hyvästi! + +1 KANSALAINEN. +Mutta tämäpä on kummallista. + +2 KANSALAINEN. +Jos olisi mulla vielä ääneni tallella, -- mut, yhtä kaikki! + + (Menevät.) + + (Toista kaks' kansalaista tulee.) + +CORIOLANUS. +Kuulkaapa! Jos niinkuin sopisi teidän ääntenne nuottiin, että minä +tulisin konsuliksi, niin on minulla nyt se tavallinen takki ylläni. + +3 KANSALAINEN. +Te olette jalosti ansainnut isänmaanne kiitollisuuden, ettekä ole sitä +jalosti ansainnut. + +CORIOLANUS. +Arvoitusko tuo? + +3 KANSALAINEN. +Te olette ollut ruoskana sen vihollisille ja vitsana sen ystäville. +Ette todellakaan ole alhaisia rakastanut. + +CORIOLANUS. +Sitä kunnollisempana minua pitänette, kun en ole alhaiseksi tehnyt +rakkauttani. No niin, ystäväni, tahdon siis imarrella tuota +velikultaani, kansaa, saadakseni sen silmissä suuremman arvon. +Semmoistahan käytöstapaa pidetään hienona. Ja koska se on niin taitava +valitsemaan, että se pitää lakkiani parempana kuin sydäntäni, niin +koetan ma harjoitella tuota mielistelevää pään nyökytystä ja osotella +viekkautta niin paljon kuin mahdollista, se on: tahdon osotella jonkun +kansanmiehen tenhotemppuja ja oikein tuhlaamalla niitä jaella kaikille +halullisille. Siis pyydän, ottakaa minut konsuliksi. + +4 KANSALAINEN. +Toivomme, että saamme teistä ystävän, ja annamme teille äänemme +kaikesta sydämmestä. + +3 KANSALAINEN. +Olette saanut monta haavaa isänmaan palveluksessa. + +CORIOLANUS. +En tahdo tietoanne vahvistaa niitä näyttämällä. Suuriarvoisina pidän +äänenne, mutta en tahdo kauemmin teitä vaivata. + +MOLEMMAT KANSALAISET. +Jumalat teille iloa suokoot, sitä toivomme sydämestämme! + + (Menevät) + +CORIOLANUS. +Suloiset, armaat äänet! +Parempi kuolla, nälkään nääntyä, +Kuin palkkaans' ansaittua kerjätä. +Täss' seison, yllä tämä suden mekko, +Ja, kun käy ohi Paavo taikka Pekko, +Heilt' ääntä halpaa kärtän. Tapaa tää! +Mut jos näin tapaa seurataan, niin jää +Pois pyyhkimättä tomut vanhuuden, +Ja harhaluulot, vuoriks kasvaen, +Totuuden kaihtavat. Ei, houkkiot +Ne täten arvovirkaan nouskohot! +Ei halua mulla. Puolitiessä oisin; +Jos vielä lopun matkaa kestää voisin! + (Kolme kansalaista tulee.) +Tuoss' ääniä on lisää! -- Äänenne! +Ääntenne tähden taistelin ja valvoin; +Kolmatta tusinaa sain haavoja ma +Ääntenne tähden; kolme kertaa kuusi +Kahakkaa näin ja kuulin; niitä, näitä +Ääntenne tähden tein. Siis äänenne! +Halaisin toden totta konsuliksi. + +5 KANSALAINEN. +Hän on reima mies; ei yksikään kunnon kansalainen saata häneltä +ääntänsä kieltää. + +6 KANSALAINEN. +Hän siis tulkoon konsuliksi! Jumalat hänelle onnea suokoot ja tehkööt +hänestä hyvän kansan ystävän! + +KAIKKI. +Amen, amen! -- Jumal' auttakoon +Sua, jalo konsulimme! + + (Kansalaiset menevät.) + +CORIOLANUS. + Kelpo äänet! + + (Menenius, Sicinius ja Brutus tulevat.) + +MENENIUS. +Te määrätyönne teitte. Kansan äänen +Tribuunit teille suovat. Nyt ei muuta, +Kuin virkapuku yllenne, ja sitte +Senaattiin oiti. + +CORIOLANUS. + Onko se nyt tehty? + +SICINIUS. +Te tavan vaateet täytitte, ja kansa +Hyväksyi teidät; vahvistusta varten +Se heti kohta kokountuu. + +CORIOLANUS. + Mihin! +Senaattiinko? + +SICINIUS. + Niin, sinne, Coriolanus. + +CORIOLANUS. +Pukua saanko muuttaa? + +SICINIUS. + Saatte, herra. + +CORIOLANUS. +Sen heti teenkin; ja kun itseni +Näin jälleen tunnen, menen senaattiin. + +MENENIUS. +Ma seuraan teitä. -- + (Tribuuneille.) + Jäättekö te tänne? + +BRUTUS. +Me odotamme kansaa. + +SICINIUS. + Hyvästi! + (Coriolanus ja Menenius menevät.) +Se on nyt hänen; mutta katse näyttää +Kuin veri kiehuis! + +BRUTUS. + Ylpein mielin kantoi +Hän halpaa vaippaa. Päästättekö kansan? + + (Kansalaiset palajavat.) + +SICINIUS. +No, ystävät, tuon miehen valitsitte? + +1 KANSALAINEN. +Niin, äänemme hän sai. + +BRUTUS. + Jumala suokoon, +Ett' ansaitsis hän lempenne! + +2 KANSALAINEN. + Niin, amen! +Mun halvan huomioni mukaan pilkkas +Hän meitä, kerjätessään ääniämme. + +3 KANSALAINEN. +Niin kyllä, nauroi meitä vasten naamaa. + +1 KANSALAINEN. +Se hänen tapaans' on; ei pilkannut hän. + +2 KANSALAINEN. +Sä yksin sanot, ettei pilkannut hän. +Ois näyttää hänen tullut ansionsa, +Isänmaan palvelussa saadut haavat. + +SICINIUS. +Sen teki hän. + +KAIKKI. + Ei, niit' ei kukaan nähnyt. + +3 KANSALAINEN. +Ne sanoi näyttävänsä kahden kesken; +Ivalla heilutellen hattuaan, +»Pyrin konsuliks», hän sanoi, »vanha tapa +Kai vaatii siihen teidän ääniänne; +Siis tänne äänenne!» Kun annettiin ne, +Hän lausui: »Kiitos, äänistänne, -- kiitos, -- +Suloiset äänet! Nyt te saatte mennä, +Kun äänenne ma sain.» -- Tuo eikö pilkkaa? + +SICINIUS. +Olitte tyhmät, kun sit' ette nähneet, +Tai, jos sen näitte, lapsellisen heikot, +Kun hälle soitte äänenne. + +BRUTUS. + Miks ette +Niin vastanneet, kuin teit' ol' opetettu? +Kun halpa mies hän oli valtiossa +Ja valtaa vailla, vihasi hän teitä +Ja vastusteli oikeuksianne +Ja vapauttanne kansalaisina; +Nyt valtaan tulleena ja arvovirkaan, +Jos kansan vihamiehenä hän pysyy +Yht' ilkeenä, niin teille kiroukseksi +On äänenne. Miks' ette sanoneet: +Sen palkan urostöistään, minkä vaatii, +Hän ansaitsee, mut jalomielisesti +Teit' äänistänne myöskin muistakoon, ja +Vihansa lemmeks muuttain, teille olkoon +Hän hellä herra. + +SICINIUS. + Näin jos olisitte +Sanoneet, niinkuin neuvottiin, niin ois se +Sydäntä koitellut ja miehen mieltä; +Lupaukset oivat olisitte saaneet, +Joit' olis, sattuessa, voinut käyttää; +Tai ainakin ois miehen tuima luonto +Siit' ärtynyt, -- se jok' ei kärsi vastust' +Ei pienimpää; -- näin hänen raivostansa +Te olisitte saaneet syytä kieltää +Äänenne hältä. + +BRUTUS. + Näittekö te, kuinka +Hän julki-ylenkatseell' ääniänne +Pyys tarvitessaan, ja nyt luulettenko, +Ettei tuo ylenkatse teitä ruhjo, +Kun valtaan pääsee hän? Kuin? Eikö teissä +Sydäntä ollut? Järkeäkö vastaan +Porata piti kielenne! + +SICINIUS. + Te kiellon +Olette muille antaneet, ja nyt, +Hänelle, jok' ei pyytänyt, vaan pilkkas, +Äänenne lahjoititte. + +3 KANSALAINEN. + Vahvistettu +Ei ole vaali; vielä voimme kieltää. + +2 KANSALAINEN. +Ja tahdommekin kieltää. +Viissataa äänt' on mulla varmaa. + +1 KANSALAINEN. + Mulla +Tuhannen on, ja niiden ystävät. + +BRUTUS. +Pois joutuun, sano noille ystäville: +Valinneet ovat konsulin, jok' ottaa +Vapaudet heiltä, eikä heille ääntä +Suo enempää kuin koiralle, jot' aina +Vaan lyödään, joko haukkuu tai on vaiti. + +SICINIUS. +Ne ko'otkaa ja täydemmällä järjell' +Epuuttakaa tuo tyhmä vaali oiti. +Penätkää yhä hänen ylpeyttään ja +Vihaansa vanhaa teihin; muistakaa, +Mill' ivalla hän halpaa vaippaa kantoi +Ja kuinka kärttäissään hän teitä ilkkui. +Vain rakkaus, muistain hänen töitään, teitä +Näkemäst' esti hänen käytöstänsä, +Jok' ivallisimman sai pilkan muodon +Vihasta perin juurtuneesta. + +BRUTUS. + Meitä, +Tribuuneja, vaan syyttäkää: me teitä -- +Väitteistä huolimatta -- pakotimme +Valitsemahan hänet. + +SICINIUS. + Sanokaa, +Ett' enemmän sen käskystämme teitte +Kuin omast' ehdostanne; että teissä +Velvollisuuden voitti täytymys, +Pakottain teitä vastoin tahtoanne +Valitsemahan hänet konsuliksi. +Niin, meitä syyttäkää. + +BRUTUS. + Ja säälimättä. +Sanokaa, että teille saarnasimme +Kuink' alkoi nuorna palvella hän maataan, +Kuink' yhä sitä jatkoi; ett' on juurta +Hän suurten Marcioiden, samaa, jota +Ol' Ancus Marcius, Numan lapsenlapsi +Ja suuren Hostilion jälkeläinen; +Ja samaa, jota Publius ja Quintus, +Jotk' oivaa vettä tänne johtivat. +Myös Censorinus, -- siksi nimitetty, +Kun kahdest' oli censorina, hänen +Es'-isiään on. + +SICILIUS. + Moisen suurisynnyn, +Jok' omillakin töillään ansainnut on +Ylevän arvon, teidän suosioonne +Me suljimme. Mut miehen nykykäytöst' +Entuuteen verraten, te näitte, ett' on +Vihollisenne hän, ja pyörrytitte +Pikaisen myöntymyksenne. + +BRUTUS. + Ja että +Sen teitte meidän vaatimuksestamme. +(Tuot' yhä jauhakaa!) Ja heti kun te +Olette koonneet joukkonne, niin tulkaa +Pois Capitoliin. + +KAIKKI. + Kyllä. Melkein kaikki +Katuvat suostumustaan. + + (Kansalaiset menevät.) + +BRUTUS. + Menkööt vaan he! +Parempi kapinaa nyt uskaltaa +Kuin suurempata varmast' odottaa. +Luonteensa tapaan heidän kiellostansa +Jos raivostuu hän, tuota käyttäkäämme +Visusti hyödyksemme. + +SICINIUS. + Capitoliin! +Olkaamme siellä ennen kansan tulvaa; +Näin näyttää tää, niinkuin se osaks onkin, +Vaan heidän työltään vaikka syy on meidän. + + (Menevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Rooma. Katu. + + (Torventoitauksia. Coriolanus, Menenius, Cominius, + Titus Lartius, senaattoreja ja patriiseja tulee.) + +CORIOLANUS. +Aufidius uudestaan siis sotaan hankkii? + +LARTIUS. +Niin hankkii; ja se syynä, miks niin joutuun +Me rauhan teimme. + +CORIOLANUS. + Volskilaiset ovat +Siis, niinkuin ennen, valmiit, kun vaan sopii, +Päällemme karkaamaan. + +COMINIUS. + Niin väsyneet he +Nyt ovat, että tuskin enää näemme +Me heidän lippujensa liehuvan. + +CORIOLANUS. +Aufidion näittekö? + +LARTIUS. + Hän turvakirjall' +Oli luonani; maanmiehiään hän kiros, +Kun meille kaupungin niin raukkamaisest' +Olivat myyneet; Antiumiin hän palas. + +CORIOLANUS. +Puhuiko minusta hän? + +LARTIUS. + Puhui. + +CORIOLANUS. + Mitä? + +LARTIUS. +Ett' usein, miekka vasten miekkaa, teidät +Hän kohtas; ettei mitään hän niin vihaa +Kun teitä; että omansa hän kaikki +Pois panttais, korvausta toivomatta, +Kun vaan sais teidän voittajanne olla. + +CORIOLANUS. +Hän Antiumiss' asuu? + +LARTIUS. + Antiumissa. + +CORIOLANUS. +Oi, kunpa sinne rientää sais, ja vihan +Vihalla kostaa! -- Tervetulleet kotiin! + (Sicinius ja Brutus tulevat.) +Kas, tuossahan tribuunitkin, nuo kielet +Tuon suuren yhteissuun! Heit' ylenkatson; +Enemmän vallastaan he pöyhkeilevät. +Kuin aatelisto sietää voi. + +SICINIUS. + Seis! + +CORIOLANUS. + Mitä? + +BRUTUS. +Edemmäks ei! Se voisi vaaraks olla. + +CORIOLANUS. +Mut mistä tämä muutos? + +MENENIUS. + Mikä on? + +COMINIUS. +Hänt' aatel' eikö valinnut ja kansa? + +BRUTUS. +Ei, Cominius. + +CORIOLANUS. + Siis sain lasten äänet? + +1 SENAATTORI. +Tribuunit, syrjään! Forumiin on matka. + +BRUTUS. +Hänehen raivoissaan on kansa. + +SICINIUS. + Seis, +Tai syntyy melske. + +CORIOLANUS. + Karjanneko tuo on? -- +Ja ääniäkö tuolla? Tänään myöntää. +Huomenna kieltää. Kuinka teette työnne? +Olette suu, miks ette hampait' ohjaa? +Te kai sit' ärsytitte? + +MENENIUS. + Hiljaa, hiljaa! + +CORIOLANUS. +Tää kauan haudottu on salahanke +Tuhoksi aatelin. Nyt moisen kanssa +Elä ja kärsi, jok' ei hallit' osaa, +Eik' itseänsä hallittavan tahdo. + +BRUTUS. +Ei salahanke; kansa huutaa teidän +Ivanneen sitä, ja kun äsken viljaa +Jaettiin ilmaiseksi, suutuitten te +Ja kansan puoltajia soimasitte, +Sanoen lieruiksi ja ryömijöiksi +Ja aateliston vihamiehiks heitä. + +CORIOLANUS. +No tuttuahan tuo. + +BRUTUS. + Ei kaikille. + +CORIOLANUS. +Olette kai siis opettanut heitä? + +BRUTUS. +Minäkö opettanut? + +COMINIUS. + Moinen toimi +Sopisi teille. + +BRUTUS. + Niin maar; aina saamme +Parantaa jälkiänne. + +CORIOLANUS. + Miks siis teitte +Mun konsuliksi? Kautta pilven tuolla, +Paremmaks teit' en pyri; tribuuniks siis +Minutkin tehkää. + +SICINIUS. + Liiaks teiss' on sitä, +Jost' yltyy kansa. Määrän päähän jos te +Halaatte päästä, nöyremmällä miellä +Kyselkää tietä, jolta eksyitte, +Ei muuten konsuliksi pyrkimistä, +Ei, eikä tribuuniksi. + +MENENIUS. + Tyyni olkaa. + +COMINIUS. +Petetty kansaa on. -- Pois! Moinen vilppi +Ei sovi Roomallen; ei Coriolanus +Ansainnut maineens' ole valtatielle +Noin kurjan halpaa loukkauskiveä. + +CORIOLANUS. +Minulle puhuu viljasta! Sen sanoin. +Ja vielä kerran sanon sen. + +MENENIUS. + Nyt älkää! + +I SENAATTORI. +Niin, älkää nyt, noin suuttuneena! + +CORIOLANUS. + Nyt, +Niin totta kuin ma elän! -- Suokaa anteeks, +Mun aateliset ystäväni! -- +Tuo horjuva, likainen lauma tietköön, +Mik' olen, kun en liehakoi, ja siinä +Kuvansa nähköön. Heitä hemmotellen, +Sen sanon, senaatille kasvatamme +Kapinan, uhkan lauhaa, jonka itse +Me kylvimme ja istutimme, heitä +Kun meihin sekoitimme, ylimyksiin, +Joilt' ei muu kunto eikä voima puutu, +Kuin minkä lahjoitimme kerjureille. + +MENENIUS. +Jo riittää! + +1 SENAATTORI. + Kuulkaa, riittää jo! + +CORIOLANUS. + Vai riittää? +Niinkuin ma maani hyväks' veren' annoin, +Pelkäämätt ulkovaltaa, samoin kielen' +Uuvuksiin asti sanojansa purkaa +Rupihin noihin, joita kammoksumme, +Vaikk' yhä niiden saastaa etsimme. + +BRUTUS. +Puhutte kansasta, kuin olisitte +Te rankaiseva jumal', ettekä +Vain ihminen ja heikko niinkuin muutkin. + +SICINIUS. +Tuo meidän pitäis saattaa kansan tietoon. + +MENENIUS. +Mitä, mitä? Hänen vihansako? + +CORIOLANUS. + Viha? +Vaikk' oisin vieno niinkuin kesk'yön uni, +Se mielen' olis, kautta Zeun! + +SICINIUS. + Tuon mielen +Alallaan täytyy, niinkuin myrkyn, olla +Eik' enään muita myrkyttää. + +CORIOLANUS. + Vai täytyy! +Kas, alvehaltijaa! Tuo röyhkä, kuulkaas, +Hän sanoi: »Täytyy»! + +COMINIUS. + Laitont' on se. + +CORIOLANUS. + »Täytyy!» +Te hyvät, mutta typerät patriisit, +Te arvoisat, mut veltot senaattorit, +Valita saako hydra käskyläisen, +Jok' uhkaa, »täytyy»-sanallaan, ja vaikk' on +Tuon epäluoman räikkä vaan ja torvi, +Sanoa kehtaa, että ojaks muuttaa +Hän virtanne ja itse valtaa uoman? +Jos häll' on valta, nöyrtykää, te pöllöt, +Jos ei, niin pois tuo vaarallinen suopeus! +Jos mieltä teissä on, niin rahvaan narrej' +Älkäätte olko; vaan jos ei, niin heille +Viereenne tila tehkää. Plebeijejä +Te olette, jos he senaattoreit' on; +Eik' olekaan he vähempää, jos seos, +Kun äänet yhteen pannaan, maistuu heiltä. +He virkakuntans' itse valitsevat. +Ja siihen miehen, joka tiuskaa: »täytyy», +Tuo tomppeli, niin: »täytyy» neuvostolle, +Jot' arvokkaampaa Kreikanmaa ei nähnyt. +Se konsuleita loukkaa, kautta Zeun, +Ja sielun' oihkaa, nähdessänsä, kuinka +Kaks voimaa kiistää, toistaan voittamatta, +Mut äkin silloin turma väliin tunkee +Ja toisen kautta toisen kukistaa. + +COMINIUS. +No niin, -- nyt Forumiin! + +CORIOLANUS. + Jos kuka neuvoi +Jakamaan lahjaks viljaa varastosta, +Niinkuin ol' ennen tapa Kreikassa, -- + +MENENIUS. +No niin, jo riittää! + +CORIOLANUS. + -- vaikka kansan valta +Siell' oli laajempi, -- hän, sanon minä, +Kapinan kasvatti ja valtiolle +Häviön siitti. + +BRUTUS. + Voiko kansan äänet +Se saada, ken noin puhuu? + +CORIOLANUS. + Sanon syyni, +Jok' arvokkaamp' on teidän ääniänne. +He tiesit, ettei palkkaa vilja ollut, +Sit' ei he ansainneetkaan. Sotaan heitä +Kun vaadittiin, maa henkeään kun poti, +Ei portist' ulos menneet: viljalahjaa +Ei moinen sotatoimi ansainnut. +Sodassa sitten kapinat ja vehkeet +(Niiss' uljuutt' oikein näyttivät) ei hyvää +Todista heistä. Syytökset, joit' ovat +He suotta tehneet senaattia vastaan, +Näin auliiseen ei lahjaan aihett' anna. +Ja kuinka sulattaa tuo sekamaha +Senaatin hyvyyden? Sen työt jo näyttää +Mit' on sen kielellä: -- »Me vaadimme sen; +Olemme enemmistö; pelvost' aivan +He myöntävät.» -- Näin virastomme arvon +Alennamme, ja roskakansa sanoo +Peloksi huoltamme. Tuo pian murtaa +Senaatin aituuksen ja päästää kaarneet +Kynimään kotkia. -- + +MENENIUS. + Jo tuoss' on kyllä. + +BRUTUS. +Niin, yltä kyllä. + +CORIOLANUS. + Ei, mua kuulkaa vielä: +Maan, taivaan, kaiken vannottavan kautta +Puheeni vahvistan! -- Tän kaksoisvallan, -- +Min toinen osa syyst' on ylväs, toinen +Kopeilee syyttä vaan; miss' arvo, jalous, viisaus +Ei mitään päättää voi, jos tyhmä rahvas +Ei siihen sano niin tai ei, -- sen täytyy +Tositarpeet syrjätä ja turhuuksille +Avata tie. Jos kumotaan näin järki, +Jää järjettömäks kaikki. Siis, ma pyydän, -- +Ken teist' on viisas enemmän kuin arka; +Ken suosii vankkaa valtiot' enemmän, +Kuin muunnoksia kammoo; kelle rakkaamp' +On jalo elämä kuin pitkä ikä; +Ken ruumiins' antaa tuiman lääkkeen valtaan, +Kun henki vaarass' on, -- pois temmatkoon se +Tuon monipäisen kielen: makeit' ei se +Saa maistella, ne myrkkyä on sille. +Häväistyksenne rampaa terveen järjen +Ja valtiolt' elin-eheyden riistää; +Hyvääkään, mitä sois, ei voi se tehdä, +Sit' estää pahuus. + +BRUTUS. + Kylliks olen kuullut. + +SICINIUS. +Hän puhunut on niinkuin petturi, +Ja petturina vastatkoon hän. + +CORIOLANUS. + Raukka! +Rusentakoon sun herja! -- Kansaa mitä +Nuo kaljupäät tribuunit hyödyttävät? +Se heitä tottelee ja epää kuulla +Ylempää esivaltaa. Kapinassa +He valittiin, kun oli väkivalta +Eik' oikeus lakina; -- nyt paremp' aik' on, +Nyt oikeudeksi tehkää mik' on oikeus, +Ja noiden valta kukistakaa maahan! + +BRUTUS. +Maanpetturi! + +SICINIUS. + Tuo konsuliksi? Ei! + +BRUTUS. +Aediilit, hoi! -- Tuo mies on vangittava. + + (Aediili tuke.) + +SICINIUS. +Mene, kansa tuo! -- + (Aediili menee.) + Sen nimessä nyt itse +Maanpetturina sun ja yhteiskunnan +Vihollisena vangit. + +SENAATTORI. + Mua seuraa, +Ja työstäs tili tee! + +CORIOLANUS. + Pois, vanha pukki! + +SENAATTORI. +Me hänet takaamme. + +COMINIUS. + Pois kätes, vanhus! + +CORIOLANUS. +Pois, mätäkontti! Muuten luusi maalle +Pudistan vaatteistas! + +SICINIUS. +Avuksi, miehet! + + (Aediili palajaa kumppaneineen, ja joukko kansalaisia mukana.) + +MENENIUS. +Molemmin puolin siivoutt' enemmän! + +SICINIUS. +Tuo teiltä tahtoo kaiken vallan riistää. + +BRUTUS. +Aediilit, kiinni häneen! + +KANSALAINEN. + Kuolkoon, kuolkoon! + +2 SENAATTORI. +Aseita tänne, aseit', aseita! + (Kaikki hyörivät Coriolanon ympärillä.) +Tribuunit, porvarit, patriisit! -- hiljaa! +Sicinius, Brutus, Coriolanus, seis! + +KANSALAINEN. +Vait, vaiti! Hiljaa! Odottakaa! Seis! + +MENENIUS. +Mitäpä tästä tulee? -- Hengästyn jo; +Nyt perii tuho. -- Puhua en voi ma. -- +Tribuunit, kansalle, -- vait, Coriolanus! -- +Sicinius hyvä, puhu! + +SICINIUS. + Kuulkaa, kansa! + +KANSALAINEN. +Tribuuni puhuu! -- Hiljaa! -- Puhu, puhu! + +SICINIUS. +Vapautenne on menemäisillään: +Teilt' ottaa Marcius kaikki tahtoo, Marcius, +Jonk' äsken teitte konsuliks. + +MENENIUS. + Hyi, hyi! +Tuo kiihotust' on, eikä sammutusta. + +1 SENAATTORI. +Näin maata myöten Rooman hävitätte. + +SICINIUS. +Mit' ompi Rooma muuta kuin sen kansa? + +KANSALAINEN. +Niin, kansa se on Rooma. + +BRUTUS. + Yksin mielin +Me kansan esivallaks valittiin. + +KANSALAINEN. +Ja siksi jäättekin. + +MENENIUS. + Niin, siltä näyttää. + +COMINIUS. +Näin Rooman hävitätte maata myöten; +Perustuksiinsa romahtaa sen katto, +Ja kunto, arvo, kaikki soraan peittyy +Ja raunioihin. + +SICINIUS. + Surman ansaitsee hän. + +BRUTUS. +Nyt joko säilytämme valtamme. +Tai menetämme sen. -- Siis julki tuomme, +Nimessä kansan, jonka valtamiehiks +Olemme valitut, ett' äkkisurman +Ansaitsee Marcius. + +SICINIUS. + Kiinni mieheen! Viekää +Tarpeijin töyrälle hän; sieltä syöskää +Syvyyteen hän. + +BRUTUS. + Aediilit, käykää kiinni! + +KANSALAINEN. +Nyt antau, Marcius, antau! + +MENENIUS. + Sana kuulkaa; +Tribuunit, rukoilen, vaan yksi sana! + +AEDIILI. +Vait! Hiljaa! + +MENENIUS. + Miltä näytätte, se olkaa: +Isänmaan tosi-ystävät, ja maltill' +Edistäkäätte mitä väkivallall' +Aloitte parantaa. + +BRUTUS. + Tuo kylmä haude, +Vaikk' auttavan se näyttää, myrkyllist' on +Tuliseen tautiin. -- Kiinni vaan, ja viekää +Töyrälle hän! + +CORIOLANUS. + Ei, tässä tahdon kuolla. + (Paljastaa miekkansa.) +Mun moni teist' on taistelevan nähnyt; +Nyt saatte itse koittaa mitä näitte. + +MENENIUS. +Pois miekka tuo! -- Tribuunit, syrjään käykää! + +BRUTUS. +Kiinn' ottakaa hän! + +MENENIUS. + Marciot' auttakaatte, +Patriisit, vanhat, nuoret, auttakaa! + +KANSALAINEN. +Ei, surma hälle, surma hälle! + + (Käsikähmässä, joka tästä syntyy, ajetaan tribuunit, + aediilit ja kansalaiset tiehensä.) + +MENENIUS. +Kotiinne nyt, ja joutuun! Kaikki muuten +Hukassa on. + +2 SENAATTORI. + Pois, pois! + +COMINIUS. + Seis! Yhtä monta +On meillä ystävää kuin vihamiestä. + +MENENIUS. +Tuleeko niiks? + +1 SENAATTORI. + Ei, herra varjelkoon! +Pois kotiis, ystävä, ja meidän anna +Parantaa vamma tää. + +MENENIUS. + Se meiss' on haava: +Parantaa ette itseänne voi; +Siis menkää! + +COMINIUS. + Tulkaa, meitä seuratkaa! + +CORIOLANUS. +Barbaareiks soisin heidät, joita ovat +He myöskin, vaikka Rooman penikoita, +En roomalaisiksi, joit' eivät ole, +Vaikk' ovat Capitolin luona saadut. + +MENENIUS. +Pois vaan, ja jalo harminne te nielkää; +Aik' aikaa kutakin. + +CORIOLANUS. + Ma nutistaisin +Kedolla heitä neljinkymmenin. + +MENENIUS. +Ja minä pari heidän parhaimmistaan, +Niin, vaikkapa nuo heidän tribuuninsa. + +COMINIUS. +Mut arvaamaton täss' on ylivoima, +Ja miehuus hulluutt' on, jos vastustaa se +Kukistuvata huonetta. -- Pois tulkaa, +Ennenkuin palajaa tuo roskalauma; +Tukitun virran lailla nyt se raivoo +Ja kaataa mitä nöyräst' ennen kantoi. + +MENENIUS. +Ma pyydän, menkää. Koitan niitä auttaa +Mun vanha älyni heissä, joissa sit' on +Niin niukalta. Tää paikattava tilkoill' +On kaiken värisillä. + +COMINIUS. + Pois nyt tulkaa! + + (Coriolanus. Cominius ja muita lähtee.) + +1 PATRIISI. +Pilannut tuo on onnensa. + +MENENIUS. + Ei luonteet +Noin jalot maailmassa menesty. +Neptunon kolmihaaraa mairitella +Ei vois hän, eikä Zeunkaan ukkosvoimaa. +Sydän häll' on suussa: mitä povi tuntee, +Tuo ilmi kieli; vihass' unhottaa hän, +Ett' on hän koskaan kuolon nimen kuullut. + (Melua ulkoa.) +Haa, hauska melu! + +2 PATRIISI. + Oi, jos vuoteessansa +He olisivat! + +MENENIUS. + Vaikka Tiberissä! -- +Miks kauniist' ei hän heitä puhutellut, +Sen vietävä? + + (Brutus ja Sicinius palajavat roistoväen kanssa.) + +SICINIUS. +Miss' on se kyy, jok' aikoo +Hävittää Rooman asukkaat ja itse +Kaikk' kaikess' olla? + +MENENIUS. + Arvoisat tribuunit, -- + +SICINIUS. +Tarpeijin töyrält' alas säälimättä +Hän syöstäköön! Ei huolinut hän laista, +Siis tutkimatta laki hänet jättää +Nyt rahvaan koviin kouriin, joita katsoi +Niin halvaks hän. + +1 KANSALAINEN. + Hän nähdä saa, ett' ovat +Tribuunit kansan suu, ja me sen kädet. + +KANSALAINEN. +Niin kyllä. + +MENENIUS. + Hyvät herrat, -- + +SICINIUS. + Vaiti! + +MENENIUS. + »Murhaa» +Älkäätte huutako, kun paikallansa +On kohtu ajo. + +SICINIUS. + Mistä syystä pakoon +Hänt' autoitte? + +MENENIUS. + Mua kuulkaa! -- Niinkuin avut, +Niin konsulin ma viat myöskin tunnen. -- + +SICINIUS. +Kuin? Konsulin? -- Kenenkä konsulin? + +MENENIUS. +Coriolanon. + +BRUTUS. + Hänkö konsuli! + +KANSALAINEN. +Ei, ei, ei, ei, ei! + +MENENIUS. +Tribuunit, ja te, rakas kansa, jos te +Mun sallitte, niin puhun sanaa pari; +Ne teille muut' ei haittaa tuo kuin vähän +Vaan ajan hukkaa. + +SICINIUS. + Puhukaa, mut joutuun. +Olemme, nähkääs, päättänehet poistaa +Tuon kyisen petturin. Maanpakoon ajo +On vaaraks vaan; ja varman surman saamme, +Jos tänne jää hän. Siis, hän heti kuolkoon, +Se päätös on. + +MENENIUS. + Jumala varjele, +Ett' ylväs Rooma, jonka kiitollisuus +Jaloja lapsiansa kohtaan kirjoiss' +On itse Zeun, nyt niinkuin julma äiti +Söis oman sikiönsä! + +SICINIUS. + Vamma on hän, +Ja pois siis leikattava. + +MENENIUS. + Jäsen on hän. +Jok' on vaan vamman saanut; kuolon tuo se, +Jos leikkaat sen, mut auttaa sit' on helppo. +Mit' on hän Rooman tehnyt, josta kuolon +Hän ansaitsis? Sen viholliset lyönyt! +Verensä, jonka vuodatti (sit' useemp' +On unssi, vannon sen, kuin mitä hälle +Jälelle jäi), hän maalleen soi; jos maa nyt +Tän jäännöksenkin vie, niin meihin, jotka +Sen teemme ja sen sallimme, se painaa +Ikuisen tahranmerkin. + +SICINIUS. + Mieletöntä! + +BRUTUS. +Niin, hulluutt aivan! Kun hän maataan lempi. +Se häntä kunnioi. + +MENENIUS. + Kun syöpä tullut +On jalkaan, jost' on hyöty meille ollut, +Koht' unhotammeko -- + +BRUTUS. + Vait siinä! -- Hänen +Kotiinsa murtakaa, pois raastakaa hän, +Ett'ei tuo rutto tartunnaistaan pääse +Levittämään. + +MENENIUS. + Yks sana vaan, yks sana! +Nopea tiiker'-raivo tuo kun katuu +Hätäistä kiirettään, sen liian myöhä +Sitoa nilkkoihin on lyijypainot. +Lain mukaan menetelkää; muuten syntyy -- +Kosk' on hän rakastettu -- puolueita, +Ja suuren Rooman tuhoo Rooman miehet. + +BRUTUS. +Jos niin ois, -- + +SICINIUS. + Mitä siinä rupatatte? +Lakia kuinka kuulee hän, sen näimme: +Aediiliä löi hän, meitä uhkas. -- Tulkaa! + +MENENIUS. +Sodassa -- muistakaa -- hän kasvanut on +Siit' asti kuin hän miekkaa jaksoi kantaa. +Ei sanojaan hän seulo: jauhot, liidet +Sekaisin hämmentää hän. Minun suokaa +Hänt' etsiä; ma takaan, että saapuu +Sovussa laillisesti vastaamaan hän +Uhalla hengen. + +1 SENAATTORI. + Arvoisat tribuunit, +Se keino ihmismäinen on; tuo toinen +Verinen olis liiaks; eikä tiedä, +Mik' olis loppu. + +SICINIUS. + Arvoisa Menenius, +Te olette siis kansan valtuutettu. -- +Pois aseet, miehet! + +BRUTUS. + Kotiin älkää menkö. + +SICINIUS. +Torilla tavataan. -- Siell' odotamme; +Jos Marciot' ette sinne tuo, niin toimeen +Panemme alku tuuman. + +MENENIUS. + Hänet tuon ma. -- + (Senaattoreille.) +Mukahan käykää! Tulla hänen täytyy, +Pahinta muuten tulee. + +1 SENAATTORI. + Lähtekäämme. + + (Menevät.) + + +Töine kohtaus. + + Huone Coriolanon talossa. + + (Coriolanus ja muutamia patriiseja tulee.) + +CORIOLANUS. +Kaikk' ahtakoot he korvihini; teilill' +Uhatkoot surmata, tai villihevon +Jalkoihin syöstä, tai Tarpeijin töyrään +Pinotkoot kymmenittäin kukkuloita, +Niin että jyrkkyys silmänkantamaakin +Syvempi ois, -- en heitä kohtaan muuta +Ma mieltäni. + +1 PATRIISI. + Sit' ylevämpi teko! + +CORIOLANUS. +On ihme, ettei minuun tyydy äiti, +Jok' aina heitä ryysymekoiks sätti, +Retuiksi, joill' on nurkkakauppa työnä, +Ja seisominen torill' avopäin, +Töllistäin, haukottain ja kummastellen, +Jos mies mun kaltaiseni puheeks ottaa +Sodan tai rauhan. + (Volumnia tulee.) + Teistä juuri puhuin. +Kesyksi toivotte mun! Luontoniko +Mun pitäis kieltää? Paremp' olla julki +Se mies, mik' olen. + +VOLUMNIA. + Poikani! Mun poikani! +Olisit toki valtaas pukeunut, +Ennenkuin noin sen heitit pois. + +CORIOLANUS. + Se menköön! + +VOLUMNIA. +Vähemmälläkin kiihkoll' oisit ollut +Se mies, mik' olet; vastustettu olis +Vähemmän mieltäs, jos et olis heille +Noin julki näyttänyt, mit' olit mieltä, +Ennenkuin heiltä vastusvoima uupui. + +CORIOLANUS. +He kaikki menkööt hirteen! + +VOLUMNIA. + Vaikka tuleen! + + (Menenius ja senaattoreja tulee.) + +MENENIUS. +Kas niin, olitte tyly, liian tyly; +Pois korjaamaan se käykää. + +1 SENAATTORI. + Muu ei auta: +Hajoopi muuten kahtia ja hukkuu +Tää hyvä kaupunkimme. + +VOLUMNIA. + Neuvoon se +Mull' yhtä jäykkä sydän on kuin sulla. +Mut myöskin aju, joka hyödyks kääntää +Vihani puuskat. + +MENENIUS. + Oikein, jalo rouva! +Ennenkuin hän tuon karjan eteen nöyrtyis, -- +Jos moist' ei maan ja kansan lääkkeeks vaatis +Tää sairas aika, -- yllen' ottaisin ma +Sopani, jota kantaa tuskin jaksan. + +CORIOLANUS. +Mun mitä tulee tehdä? + +MENENIUS. + Palata +Tribuunein luo. + +CORIOLANUS. + Ja sitten? Mitä sitten? + +MENENIUS. +Katua mitä puhuit. + +CORIOLANUS. + Heidän kuullen? +Jumalten kuullen sit' en tekis; kuinka +Siis heidän kuullen? + +VOLUMNIA. + Liiaks olet ylväs; +Siin' et voi koskaan liian jalo olla. +Mut täytymys kun käskee --. Sanoit kerran +Ett' ovat helma-ystäviä sodass' +Äly ja kunnia; no niin, mut sano, +Mik' estää heitä rauhass' yhtymästä? + +CORIOLANUS. +Pah, joutavia! + +MENENIUS. + Oiva kysymys! + +VOLUMNIA. +Jos kunniaks on sodass' olla muuna +Kuin mitä olet (hyviin tarkoituksiin +Kun tätä juonta käytät), pahempaako, +Jos äly rauhassakin, niinkuin sodass', +On kunnian ystävä, kosk' yht' on tarpeen +Se kummassakin? + +CORIOLANUS. + Vaan miks tuota? + +VOLUMNIA. + Siksi +Ett' on sun kansalle nyt puhuminen, +Ei omaa mieltäs myöten, eikä mitä +Sydämmes suo, mut sanoja vaan, joita +Tuo sylki suuhun, sekasikiötä, +Loruja, jotk' on vieraat sydämmelles. +Ja kunniaas se enemmän ei pilaa, +Kuin kaupungin jos hyvin puhein voitat. +Sen sijaan että onnes altistaisit +Ja paljon verta kaupan panisit. -- +Jos etuni ja ystäväini vaara +Sen vaatis, saattaisin ma teeskennellä, +Ja kunniallakin. Nyt vaimos, lapses. +Senaatin, aatelin on vaarass' onni; +Ja mieluump' on sun noille tomppeleille +Rypistää otsaasi, kuin suosiota +Suun hymyll' ostaa heiltä ja näin estää +Häviö varma. + +MENENIUS. + Jalo rouva! -- Tule, +Puhu kauniisti, ei sillä torjuakses +Nykyistä vaaraa, ei, vaan pelastaakses +Jo menetetyt. + +VOLUMNIA. + Poikani, ma pyydän, +Lähesty lakki kädessä, ja kaukaa +Kuroita sitä näin, ja lähetessäs +Katuhun paina polves (näissä toimiss' +Elehet puhuvat, ja tyhmän silm' on +Viisaampi korvaa), huojuttele päätäs, +Ja usein, näin, kurittain korskaa mieltäs, +Kumarru niinkuin kypsä silkkiäismarja, +Mi koskemist' ei siedä; sano heille, +Ett' olet heidän sotilaansa, että +Sodassa kasvaneen' et osaa olla, +Se myönnä pois, niin nöyrä kuin sun tulis +Ja jota armons'-anojilta syystä +He vaativat; vaan että heidän mieltään +Vast'edes tahdot noudattaa, niin totta +Kuin voimas riittää. + +MENENIUS. + Ihan noin jos puhut, +Niin voitat kaikkein sydämmet; kun pyydät, +He anteeks antamaan on yhtä valmiit +Kuin tyhjää juorumahan. + +VOLUMNIA. + Neuvoon suostu; +Vaikk' arvaan kyll', ett' ennen vihamiestäs +Tulehen seuraisit, kuin lehdon varjoss +Imartelisit häntä. -- Kah, Cominius! + + (Cominius tulee.) + +COMINIUS. +Turulta tulen; luja puollus teille +Nyt tarpeen on, jos tyyneys ei tai pako +Pelasta teitä: raivoissaan on kaikki. + +MENENIUS. +Nyt hyvä sana vaan. + +COMINIUS. + Niin, jospa siihen +Hän taipuis! + +VOLUMNIA. + Hänen täytyy ja hän tahtoo. -- +Niin, etkös? Tahdothan sa? Mene joutuun! + +CORIOLANUS. +Esiintyäkö paljain päin mun täytyy +Ja jalon sydämmeni taakaks panna +Näin kurjin kielin valhe? No, ma teen sen! +Maatilkku tää jos vaarass' olis vainen, +Tää Marcion ruumis vaan, sen tomuks hiertää +Ja tuuleen kylvää sais he. -- Forumiin nyt! +Panette mulle näyteltävän, jot en +Ma koskaan opi. + +COMINIUS. + Tulkaa, meist' on apu. + +VOLUMNIA. +Oi, kuule, rakas poikani! Sa sanoit +Mun kiitokseni sotilaaks sun tehneen; +Nyt kiitokseni tähden osaa näytä, +Jok' ompi outo sulle. + +CORIOLANUS. + Mun siis täytyy. +Pois, vanha luontoni! Nyt porton henki +Mun vallatkoon! Sotahuutoni, jok' yhteen +Soi rummun kanssa, pirinäks niin hienoks, +Kuin ääni kuohilaan tai tytön tulkoon. +Jok uneen lasta tuutii! Konnan hymy +Asukoon poskillani! Silmänpeili +Himetköön koulupojan kyynelistä! +Kerjääjän kieli suustan' ulos käyköön; +Ja panssaroittu polveni, mi taipui +Jalustimessa vaan, nyt koukkuun käyköön +Kuin almun mankujan! -- En, sit' en tee. +Näin totuudelt' en kunniaansa ryöstä; +Ja halpuutt' ilkeintä en ruumiin eleill' +Opeta sielulleni. + +VOLUMNIA. + Niinkuin tahdot. +Mun sulta kerjätä on herjaavampi +Kun sinun heiltä. Hukkukoon siis kaikki! +Mieluummin äitisi sun korskas sietää, +Kuin huolissaan on hurjan uhkas tähden. +Yht' urhosti kuin sinä surmaa ilkun; +Tee tahtos. Tuo sun uljuutes on minun. +Sen imit multa; korskas se on omaas. + +CORIOLANUS. +Oi, äiti, tyyntykäätte! Näettehän, +Turulle lähden jo; ei nuhteit' enää! +Sydämmet käännän, lemmen heiltä peijaan. +Ja kaikkein ammattien suosikkina +Ma palajan. Jo lähden. Terveisiä +Mun vaimolleni! Konsulina tulen, +Jos en, niin varmaan kielen' ikänään ei +Suurt' imarteella aikaan saa. + +VOLUMNIA. + Tee tahtos. + +COMINIUS. +Pois! Joutukaa! Tribuunit odottavat: +Sävyisä vastaus aseenanne olkoon; +Heill' entist' ankarampi syytös valmiin' +On teitä kohtaan, kuulin. + +CORIOLANUS. + »Sävyisesti» -- +Se tunnussanan' on. -- Nyt lähtekäämme: +Valheesta mua syyttäkööt, ma vastaan +Kuin rehellinen mies. + +MENENIUS. + Mut sävyisesti. + +CORIOLANUS. +No niin, siis sävyisesti, sävyisesti. + + (Kaikki menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Forum. + + (Sicinius ja Brutus tulevat.) + +BRUTUS. +Viaksi hälle pankaa, että tahtoo +Tyrannin valtaa hän; jos se ei tepsi, +Vihasta kansaan häntä syyttäkää, +Ja ettei saalist' ole jakanut hän, +Mink' antiaateilt' otti. + (Aediili tulee.) + Tuleeko hän? + +AEDIILI. +Tulossa on hän. + +BRUTUS. + Mukana ken hällä? + +AEDIILI. +Menenius vanhus ja senaattoreista +Nuo hänen suosijansa. + +SICINIUS. + Onko teillä +Luettelossa kaikki äänet, jotka +Olette hankkineet? + +AEDIILI. + On, se on valmis. + +SICINIUS. +Ja ruoduttainko järjestetty? + +AEDIILI. + On. + +SICINIUS. +Heti kansa tänne tuokaa; ja kun sanon: +»Näin kansan oikeuden ja vallan nojall' +On tuomittu», -- maanpakohon se olkoon, +Tai kuolemaan, tai sakkoon, -- pankaa heidät, +Kun »sakkoon» sanon, huutamahan »sakkoon», +Ja »kuolemaan», kun sanon »kuolemaan». +Asian oikeuteen luottaen +Ja vanhaan etuuteen. + +AEDIILI. + Heit' opastan ma. + +BRUTUS. +Ja huutaa kun on alkaneet, koht' älkööt +Heretkö he, vaan meluten ja rääkyin, +Mik' olkohonkin tuomio, vaatikoot he +Sen täyttämistä heti. + +AEDIILI. + Hyvä, hyvä. + +SICINIUS. +Ja katsokaa, ett' oiti ovat valmiit. +Kun viittauksen saavat. + +BRUTUS. + Heti toimeen! -- + (Aediili menee.) +Vihoittakaa hänt' oiti. Tottunut hän +On aina voittamaan ja mielinmäärin +Tenäämään vastaan; raivoon kun hän saadaan, +Ei mikään häntä hiili; puhtaaks purkaa +Hän sydämmensä, ja se purkaus +Meit' auttaa niskan hältä taittamaan. + + (Coriolanus, Menenius, Cominius, + senaattoreja ja patriiseja tulee) + +SICINIUS. +Tuoss' on hän. + +MENENIUS. + Pyydän, olkaa tyyni. + +CORIOLANUS. + Kyllä, +Kuin tallirenki, joka roiston nimiä +Tukuttain vastaan halvast' äyrist' ottaa. -- +Hyvät jumalat, te Roomaa suojelkaa, +Ja kunnon miehet lakipöytiin pankaa! +Oi, rakkaus meihin luokaa! Juhlasuojiks +Avarat templit tehkäätte, mut älkää +Katuja sotakentiks! + +1 SENAATTORI. + Amen, amen! + +MENENIUS. +Ylevä toivomus. + + (Aediili palajaa kansalaisien kanssa.) + +SICINIUS. + He, tänne miehet! + +AEDIILI. +Tribuunejanne tarkatkaa! Vait, hiljaa! + +CORIOLANUS. +Mua kuulkaa ensin. + +MOLEMMAT TRIBUUNIT. + Puhukaa! -- Soh! Hiljaa! + +CORIOLANUS. +Mua muuall' eikö syytetä kuin tässä? +Nyt ratkaistaanko kaikki? + +SICINIUS. + Teiltä kysyn: +Tunnustatteko kansan äänivallan +Ja virkamiehet sen? Rikoksistanne +Nyt todistettavista tyydyttenkö +Lainmääräisehen rangaistukseen? + +CORIOLANUS. + Tyydyn. + +MENENIUS. +Oi, kuulkaahan! Hän sanoo tyytyvänsä. +Muistelkaa hänen sotatekojansa, +Ja haavojansa, joit' on ruumis täynnä, +Kuin pyhä kirkkotarha hautoja. + +CORIOLANUS. +Okahan raamuj' on ne, naarmuja +Vaan naurettavia. + +MENENIUS. + Ja lisäks, nähkääs, +Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen, +Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks +Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko. +Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on, +Eik' ilkiön. + +COMINIUS. + No niin, jo kylliks siitä. + +CORIOLANUS. +Mi siihen syynä, että minua, +Jonk' yksin äänin konsuliksi teitte, +Niin häpäisette nyt, ett' oiti pois sen +Mult' otatte? + +SICINIUS. + Te, vastatkaa te meille. + +CORIOLANUS. +Niin oikein, mun se täytyy. Puhukaa siis! + +SICINIUS. +Kanteemme on, ett' yrititte riistää +Roomalta kaikki ikivanhat virat +Ja itsellenne yksinvallan ryöstää; +Siis kansan petturi te olette. + +CORIOLANUS. +Kuin? Petturi! + +MENENIUS. + Tyyn' olkaa; muistakaa! + +CORIOLANUS. +Syvimmän hornan liekit syökööt kansan! +Vai petturi! -- Sa, herjaava tribuuni! +Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis, +Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis, +Ja miljoonittain valheellinen kieles, +Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki, +Kuin jumalia rukoilen. + +SICINIUS. + Haa! Kuulkaa! + +KANSALAINEN. +Töyrälle, töyrälle hän viekää! + +SICINIUS. + Vaiti! +Ei lisäsyitä kaivata; te näitte +Jo miehen työt, ja puheet kuulitte: +Virallisia löi hän, teitä kiros, +Lain sorti väkivallalla, ja pyhää +Hän tuomar'valtaa ilkkui; tää niin suuri +On hengen rikos, että ansaitsee se +Pahimman surman. + +BRUTUS. + Vaan kosk' uljaast' on hän +Palvellut Roomaa, -- + +CORIOLANUS. + Mitä höpisette? + +BRUTUS. +Ma sanon minkä tiedän. + +CORIOLANUS. + Tekö? + +MENENIUS. + Tuoko +Se lupaus, mink' äidillenne teitte? + +COMINIUS. +Ma pyydän, kuulkaa, -- + +CORIOLANUS. + En, en tahdo kuulla. +Tarpeijin töyrält' uhatkoon vaan surma, +Maanpako, nylky, nääntyminen tyrmään -- +Jyvänen päivän muonaks vaan -- heilt' en ma +Sanoilla kauneill' armoj' osta, enkä +Sisuani hilli, vaikka heiltä kaikki +»Hyvällä huomenella» lahjaks saisin. + +SICINIUS. +Kosk' on hän tavan takaa, mink' on voinut, +Vihasta kansaan, siltä kaikin keinoin +Kokenut vallan riistää, ja nyt vihdoin +On väkinäistä tehnyt, eikä yksin +Oikeuden istunnossa, ei, vaan suoraan +Sen valvojille: siis nyt kansan nimessä +Ja valtamme nojalla me, tribuunit, +Kaupungist' oiti hänet karkoitamme, +Sill' uhall' että, jos hän koskaan astuu +Jalkansa Rooman portista, hän syöstään +Tarpeijin töyrält' alas. Se on päätös, +Sen kansan nimessä ma julistan. + +KANSALAINEN. +Se päätös on, se päätös on; pois oiti! +Maanpakolainen on hän: se on päätös. + +COMINIUS. +Mua kuulkaa, ystävät ja kansalaiset; -- +SICINIUS. +Hän tuomittu on. Muut' ei mitään. + +COMINIUS. + Kuulkaa: +Ma konsul' olen ollut: ruumiissani +On vihollisten merkit. Maani etu +Pyhempi, hellemp', armaampi on mulle +Kun henkeni, kuin kalliin vaimon arvo, +Kuin hänen kohtuns' sikiö ja omain +Mun lanteitteni aarre. -- Siis, jos sanon -- + +SICINIUS. +Kyll' aikehenne tunnemme. No, mitä? + +BRUTUS. +Ei mitäkään; maanpakolainen on hän +Vihollisena kansansa ja maansa: +Se päätös on. + +KANSALAINEN. + Se päätös on, se päätös on. + +CORIOLANUS. +Katalat koirat, joiden henki haisee +Kuin soiden mätä löyhkä, joiden armot +Yht' inhat on kuin hautaamatta jääneet +Ja ilmaa saastuttavat miesten raadot, +Maanpakoon minä teidät ajan! Jääkää, +Te horjuvaiset, tänne! Pienin risaus +Vavahtamahan pankoon sydämmenne! +Vihollistenne sulkatöyhdöt teihin +Leyhkätkööt kuolon tuskaa! Valta teillä +Ain' olkoon ajaa maasta puoltajanne, +Siks että oma tyhmyytenne, jok' ei +Käsitä mitään, kunnes äilön tuntee, -- +Kosk' yhä riidass' eläen itse ette +Te itseänne säästä, -- myypi teidät +Katalan kurjiks orjiks kansan käsiin, +Mi teidät voitti miekan iskutta! +Halveksuin selkäni ma käännän teille +Ja Roomalle: on muuallakin mailmaa. + + (Coriolanus, Cominius, Menenius, + senaattorit ja patriisit menevät.) + +AEDIILI. +Nyt kansan vihamies on poissa, poissa! + +KANSALAINEN. +Maanpaossa on vihamies! Heleijaa! + + (Kaikki heittelevät ilakoiden lakkejansa ilmaan.) + +SICINIUS. +Hän portist' ulos viekää, ilkkukaa +Te häntä, niinkuin hänkin teitä ilkkui; +Häväiskää häntä aika lailla. -- Vahti +Kaupungin halki meitä seuratkoon. + +KANSALAINEN. +Pois tulkaa! Portist' ulos hänet viemme. -- +Jaloja tribuuneja kaitkoon taivas! + + (Menevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus + + Roomassa. Kaupungin portin edustalla. + + (Coriolanus, Volumnia, Virgilia, Menenius + ja muutamia nuoria patriiseja tulee.) + +CORIOLANUS. +Äl' itke nyt! Hyvästi joutuun! -- Peto +Tuo monipäinen pois mun puskee -- Äiti, +Miss' entinen on uljuutes? Sa sanoit +Niin usein: hätä suurin miestä koittaa; +Tavallinenkin tavallista kestää; +Tyynellä kaikki laivat yhtä hyvät +On kulkemaan; mut kohtalon kun iskut +Kovimmat kohtaa, tyynnä kestäminen +On jalo taito. Neuvoja sa mulle +Ain' annoit, jotka voittamattomaksi +Sydämmen saavat, joka niitä seuraa. + +VIRGILIA. +Oi, taivaan vallat! + +CORIOLANUS. + Pyydän, vaimo, älä -- + +VOLUMNIA. +Periköön rutto Rooman ammatit, +Ja surma kaikki käsityöt! + +CORIOLANUS. + No, no! +Mua lempivät, kun mua tarvitsevat. +Miss' intos äiti, jonka hummaamana +Sa lausuit että Herkulehen vaimon' +Olisit kuusi hänen töistään tehnyt, +Näin säästäin mieheltäsi monet hiet? -- +Cominius, rohkeutta! Hyvästi! -- +Hyvästi, vaimoni ja äitini! +Ei hätää mun. -- Menenius, kelpo vanhus, +Sun itkus suolaisempaa on kuin nuorten, +Se silmäs syö. -- Mun vanha päällikköni, +Rautaiseks tunnen sun, mont' olet nähnyt +Sydäntä paaduttavaa kohtausta; +Sano noille vaimoille, ett' yht' on tyhmää +Tuhoa välttämätönt' itkeä +Kuin nauraa sille. -- Äiti, vaaranihan +Sun lohtus ain' on ollut; luota minuun: +Vaikk' yksin käyn kuin suossa lohikäärme, -- +Jok' ympärilleen kauhun luo, ja josta +Enemmän puhutaan kuin sitä nähdään, -- +Yl' alhaison sun poikas kohoo, taikka +Kavalain salajuonten kautta kaatuu. + +VOLUMNIA. +Mihin aiot, jalo poikani? Cominius +Aluksi mukaas ota; suuntas määrää, +Äl' antau alttiiks joka sattumalle, +Mik' yllättää sua tielläs. + +CORIOLANUS. + Taivaan vallat! + +COMINIUS. +Kuukauden sua seuraan; asuntosi +Niin valitsemme, että toisistamme +Me tiedon saamme; näin, jos aika sallis +Sua kotiin kutsua, ei tarvis meidän +Hakea yhtä miestä pitkin mailmaa, +Ja hyvä tila menettää, jok' ehtyy, +Kun poiss' on tarvitsija. + +CORIOLANUS. + Hyvästi! +Sua ikä painaa; sodan herkuist' olet +Jo kylläs saanut, naarmuttoman kanssa +Kuljeksiakses. Portillen vaan käykää. -- +No, tulkaa, armas vaimo, kallis äiti, +Ja taatut ystävät! Kun kaukan' olen, +Hymyillen tehkää hyvästit. Nyt tulkaa! +Niin kauan kuin maan päällä elän, kuulla +Minusta saatte; ette toki muuta +Kuin mitä ennenkin. + +MENENIUS. + Tuot' ihanampaa +Ei korvin kuulla saa. -- Pois itku! Tulkaa! +Käsivarsista ja jaloistani noista +Ravistaa vuotta seitsemän jos voisin, +Niin, totta Jumal', askel askeleelta +Sua seuraisin! + +CORIOLANUS. + Kätesi mulle! -- Tulkaa! + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. Katu lähellä kaupungin porttia. + + (Sicinius, Brutus ja aediili tulevat.) + +SICINIUS. +Hän poiss' on; hiltykäämme. Kansa kotiin! +Masattu aatel' on, jok' ilmeisesti +Oli hänen puoltaan. + +BRUTUS. + Valtamme on nähty; +Nöyremmät olkaamme nyt työmme jälkeen +Kuin sitä ennen. + +SICINIUS. + Kotiin kansa! Poiss' on +Sen suurin vihollinen, sanokaa, +Ja turvattu sen valta. + +BRUTUS. + Kotiin kansa! + + (Aediili menee.) + + (Volumnia, Virgilia ja Menenius tulevat.) + +Kah, hänen äitinsä! + +SICINIUS. + Pois täältä! + +BRUTUS. + Miksi? + +SICINIUS. +Sanovat häntä hulluks. + +BRUTUS. + Jatka vaan; +He meidät näkivät. + +VOLUMNIA. + Oo! Parahiksi! +Jumalten kaikki ruttovarat teille +Lempenne palkitkoot! + +MENENIUS. + St! Ei niin kovaa. + +VOLUMNIA. +Jos voisin itkulta, niin kuulisitte, -- +Mut, jotain saatte kuulla. -- + (Brutolle.) + Poistuttenko? + +VIRGILIA (Siciniolle.) +Te jääkää myös. Jos miehelleni voisin +Sanoa samaa! + +SICINIUS. + Miehevää! + +VOLUMNIA. + Niin, houkka! +Häpeätäkö tuo? -- Kas, tuota houkkaa! +Mies eikö isän' ollut? Sinä, kettu. +Maanpakoon ajoit sen, mi Rooman puolest +Useemman iskun löi, kuin sinä olet +Sanoja puhunut. + +SICINIUS. + Oi, taivaan taatto! + +VOLUMNIA. +Useemman kelpo iskun, niin, kuin sinä +Viisasta sanaa -- kaikki Rooman tähden. -- +Haa, kuules! -- Mene vaan! -- Ei, älä mene! -- +Oi, että heimos kanssa kahden olis +Mun poikan' erämaassa, kelpo miekka +Kädessä! + +SICINIUS. + Mitä sitten? + +VIRGILIA. + Mitä sitten! +Perisi hukka silloin sinun heimos. + +VOLUMNIA. +Sekasikiöt ja kaikki. -- Kunnon mies. +Kuin monta haavaa saitkaan Rooman tähden! + +MENENIUS. +No, no, no, hiljaa! + +SICINIUS. +Josp' olisi hän vastakin kuin ennen +Palvellut Roomaa, eikä sitomaansa +Sidettä itse päästänyt! + +BRUTUS. + Niin, jospa! + +VOLUMNIA. +Niin jospa! Rahvast' yllytitte, kollit; +Tunnette hänen arvoaan sen verran +Kuin minä taivaan salauksia, joita +Maan tiedoksi ei suoda. + +BRUTUS. + Menkäämme! + +VOLUMNIA. +Niin, menkää, menkää! Oivan työn te teitte. +Mut ensin kuulkaa tämä: -- saman verran +Kuin Capitoli korkeudessa voittaa +Vähimmän Rooman mökin, yhtä paljon +Mun poikani, -- tuon vaimon mies, tuon tuossa, -- +Min karkoititte, voittaa teidät kaikki. + +BRUTUS. +Niin, niin, nyt lähdetään. + +SICINIUS. + Miks olla tässä +Tuon mielipuolen härnättävänä? + +VOLUMNIA. +Rukoukseni mukananne viekää' + (Tribuunit menevät.) +Oo, jumalten jos ainoana työnä +Ois kiroukseni vahvistus! Jos heidät +Tapaisin kerran päiväss', että saisin +Keventää sydämmeni raskaan taakan! + +MENENIUS. +Kas, sepä löylytys! ja syystä maarin! +Tuletteko te meille iltaiselle? + +VOLUMNIA. +Viha ruokani on: itseäni syön mä. +Ja nälkään kuolen ravinnosta. -- Tulkaa! -- +Äl' inise! Valita, niinkuin minä, +Vihaisen Junon lailla! Tule pois! + +MENENIUS. +Hyi, hyi, hyi! + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Maantie Rooman ja Antiumin välillä. + + (Roomalainen ja volskilainen kohtaavat toinen toisensa.) + +ROOMALAINEN. +Minä tunnen hyvin teidät, tunnettehan tekin minut. Eikö nimenne ole +Adrian? + +VOLSKILAINEN. +On. Mutta minä en todellakaan muista teitä. + +ROOMALAINEN. +Olen roomalainen ja palvelen niinkuin tekin Rooman vihollisia. +Tunnetteko nyt minut? + +VOLSKILAINEN. +Nicanor, eikö niin? + +ROOMALAINEN. +Sama mies. + +VOLSKILAINEN. +Olitte parrakkaampi, kun viimeksi teidät näin; mutta puheenlaatunne +teidät ilmaisi. No, mitä Roomasta kuuluu? Volskilainen valtio on +antanut minulle toimeksi etsiä teitä sieltä. Olette säästänyt minulta +päivän matkan. + +ROOMALAINEN. +Roomassa on ollut kummallisia meteleitä: kansa senaattia, patriiseja ja +aatelia vastaan. + +VOLSKILAINEN. +On ollut? Ovatko ne siis päättyneet? Meidän hallitus ei sitä usko; se +tekee suuria sotavarustuksia, ja toivoo heidät yllättävänsä, kun riita +on tulisimmillaan. + +ROOMALAINEN. +Pahin tulen vaara on voitettu, mutta pienimmästäkin asiasta saattaa se +uudestaan leimahtaa ilmi. Sillä tuon kelpo Coriolanon maanpakoon +ajaminen karvastelee niin aatelisien sydäntä, että olisivat halukkaat +ottamaan kansalta pois kaiken vallan ja ikipäiviksi riistämään siltä +sen tribuunit. Se, se nähkääs kipinänä kytee, ja kohta se raivokkaana +ilmituleen puhkee. + +VOLSKILAINEN. +Coriolanusko maanpaossa? + +ROOMALAINEN. +Niin, maanpaossa. + +VOLSKILAINEN. +Semmoisen uutisen tuojana olette varmaankin tervetullut. + +ROOMALAINEN. +Nyt tulee volskilaisten ottaa tilaisuudesta vaari. Olen kuullut +sanottavan, että naitua vaimoa on sopivin vietellä silloin, kun hän on +riidassa miehensä kanssa. Teidän jalo päällikkönne on tässä sodassa +suurena ilmaantuva, nyt kun hänen etevä vastustajansa Coriolanus on +synnyinmaassaan maineensa kadottanut. + +VOLSKILAINEN. +Epäilemättä. Mikä onni, että teidät näin sattumalta tapasin! Te olette +toimeni päähän saattanut, ja ilolla seuraan teitä kotiin. + +ROOMALAINEN. +Tästä illalliseen kerron teille Roomasta mitä kummallisimpia asioita, +jotka kaikki ovat vastustajalle eduksi. Sotajoukkonne on kunnossa, +niinkö? + +VOLSKILAINEN. +On, ja oikein kuninkaallinen sotajoukko. Centurionit miehistöineen ovat +pestatut ja majoitetut ja vaikkapa tunnin päästä valmiit lähtöön. + +ROOMALAINEN. +Hauska kuulla, että ovat valmiit, ja minä kyllä heidät liikkeelle +panen, sen takaan. Siis, sydämmellisesti tervetullut! Olen suuresti +mielissäni teidän seurastanne. + +VOLSKILAINEN. +Syöttehän sanan suustani; minullahan se tässä suurin syy on olla +mielissäni. + +ROOMALAINEN. +No hyvä, menkäämme siis yhtenä. + + (Menevät) + + +Neljäs kohtaus. + + Antium. Aufidion talon edustalla. + + (Coriolanus tulee, halpaan valepukuun puettuna.) + +CORIOLANUS. +Tää kaunis kaupunki on. -- Antium, minä +Sun leskes loin, ja monen noiden sieväin +Talojes perijän näin miekkan' eessä +Korahtain kaatuvan. Mua älä tunne, +Sun vaimos muuten vartain, poikas kivin +Mun kuoliaaksi lyövät. + (Kansalainen tulee.) + Terve! + +KANSALAINEN. + Terve! + +CORIOLANUS. +Tuo kuuluisa Aufidius, missä täällä +Hän asuvi? Hän Antiumiss' onko? + +KANSALAINEN. +On. Talossansa tänään aatelilleen +Hän pitää pidot. + +CORIOLANUS. + Missä on se talo? + +KANSALAINEN. +Tuoss' edessänne. + +CORIOLANUS. + Kiitos. Hyvästi! + (Kansalainen menee.) +Oi, mailma, liukkaita sun sokkeloitas? +Vannoutunehet ystävät, jotk' äsken +Olivat niinkuin yksi sydän, yksi mieli, +Joill' aika, vuode, ruoka, työ ol' yksi, +Jotk' olivat kuin kaksoispari lemmess' +Eriämättömät, nyt äkkipäätä +Ja turhan vuoksi katkerimpaan vihaan +He syttyvät; -- ja verivainolaiset, +Joilt' unen viha häiritsi ja häijyt +Kavallushankkeet, sattumus nyt, jok' ei +Niin munaa maksa, ystäviksi tekee +Ja langoiksi. Niin munkin. Synnyinmaatan' +Ma vihaan ja viholliskaupungille +Suon lempeni. -- Nyt sisään! Jos mun tappaa. +Niin tekee oikein hän; jos vastaan ottaa, +Niin hänen maataan palvella ma tahdon. + + (Menee.) + + +Viides kohtaus. + + Sama paikka. Pylvässäli Aufidion talossa. + + (Soittoa kuuluu sisältä. Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. +Viiniä, hoi, viiniä! Hyviä edeskäypiä! Luulenpa, että ne vintiöt +nukkuvat. + + (Menee.) + + (Toinen palvelija tulee.) + +2 PALVELIJA. +Missä on Cotus? Isäntä kutsuu häntä. -- Cotus! + + (Menee.) + + (Coriolanus tulee.) + +CORIOLANUS. +On talo soma, ruuan haju hyvä; +Vaan min' en näytä kutsuvierahalta. + + (Ensimmäinen palvelija palajaa.) + +1 PALVELIJA. +Mitä tahdotte? Mistä olette? Täällä ei ole teille sijaa. Menkää, tuossa +on ovi! + +CORIOLANUS. +Coriolanona en ansaitse +Parempaa tervehdystä. + + (Toinen palvelija palajaa.) + +2 PALVELIJA. +Mistä olette? Missä portinvartijan on silmät, kun päästää sisään +tuollaisia veijareita? Menkää tiehenne, olkaa niin hyvä! + +CORIOLANUS. +Pois! + +1 PALVELIJA. +Poisko? Menkää itse pois! + +CORIOLANUS. +Sin' olet mulle vaivaksi. + +2 PALVELIJA. +Mikä julkeus! Kylläpä teistä selvä saadaan. + + (Kolmas palvelija tulee ja kohtaa ensimmäisen.) + +3 PALVELIJA. +Mikä mies se tuo on? + +1 PALVELIJA. +Kummallisin mies, minkä ikänäni olen nähnyt. En saa häntä pois täältä. +Kuules, kutsuppa herramme tänne. + +3 PALVELIJA. +Mitä sinä, mies, täällä teet? Tiehesi oiti! + +CORIOLANUS. +Mun anna olla; liettänne en tahraa. + +3 PALVELIJA. +Mikä olette? + +CORIOLANUS. +Ylimys. + +3 PALVELIJA. +Ihmeen kurja ylimys! + +CORIOLANUS. +Niin kyllä, aivan totta. + +3 PALVELIJA. +Tehkää hyvin, ylimys kurja, ja etsikää toinen olopaikka; täällä ei ole +teille sijaa. Menkää tiehenne, olkaa niin hyvä! Kas noin! + +CORIOLANUS. +Tee työs ja mätä itsees kylmät tähteet. + + (Työntää hänet luotansa.) + +3 PALVELIJA. +Mitä? Etkö mene? -- Mene ja ilmoita herrallemme, mikä kummallinen +vieras se täällä on. + +2 PALVELIJA. +Kyllä menen. + + (Menee.) + +3 PALVELIJA. +Missä asut? + +CORIOLANUS. +Taivasalla. + +3 PALVELIJA. +Taivasallako? + +CORIOLANUS. +Niin. + +3 PALVELIJA. +Missä siellä? + +CORIOLANUS. +Varisten ja korppien kaupungissa. + +3 PALVELIJA. +Varisten ja korppien kaupungissa? -- Mikä aasi! -- Siis asut yhdessä +naakkojenkin kanssa? + +CORIOLANUS. +En; minä en palvele sinun herraasi. + +3 PALVELIJA. +Mitä? Mitä sinulla on minun herrani kanssa tekemistä? + +CORIOLANUS. +He, se olisi siivompaa kuin jos olisin tekemisissä vaimosi kanssa. +Pois, lörppä! Mene matkaas lautaisines! + + (Ajaa hänet piesten ulos.) + + (Aufidius ja toinen palvelija tulevat.) + +AUFIDIUS. +Miss' on se mies? + +2 PALVELIJA. +Tuossa, herra. Olisin piessyt häntä kuin koiraa, vaan en tahtonut +häiritä herroja siellä sisällä. + +AUFIDIUS. +Mist' olet? Mitä tahdot? Nimesi? +Vait olet? Sano mies: mik' on sun nimes? + +CORIOLANUS (Heittäen valepuvun yltänsä.) + Tullus, +Jos viel' et mua tunne, vaikka näet mun. +Ja siks et mua aavista, mik' olen, +Nimeni ilmoittaa mun täytynee kai. + +AUFIDIUS. +Mik' on sun nimes? + +CORIOLANUS. +Pahalta volskilaisten soi se korviin. +Ja sinun korvaas vihloo. + +AUFIDIUS. + Mikä nimes? +Näkösi tuim' on, käskevä on katsees, +Jalolta näytät laivalta, vaikk onkin +Varustees pirstaleina. Mikä nimes? + +CORIOLANUS. +Rypistä otsaas! Etkö nyt mua tunne? + +AUFIDIUS. +En tunne sua. Mikä nimesi? + +CORIOLANUS. +Nimeni Cajus Marcius on, se, joka +Kaikille volskilaisille on tehnyt +Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; +Mun liikanimeni Coriolanus +Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, +Vereni, maani hyväks vuodatetun, +Se kiittämätön palkinnut on tuolla +Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle +Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee +Ja vihata mua. Nimi tää vaan jäi; +Muut riisti kansan kateus ja julmuus, +Jot' arka aateli ei ehkäissyt, +Vaan jätti mun, ja salli noiden orjain +Viheltää minut Roomast' ulos. Niin, +Tää surkein hätä lietes luo mun toi, +Ei toivo -- älä käsitä mua väärin -- +Pelastaa henkeäni: surmaa jos, näet, +Peljännyt olisin, sua, ennen muita, +Olisin karttanut; ei, pelkkä halu +Karkoittajaini kanssa tehdä suora +Mun luokses tuonut on. Siis, sydän sulla +Jos uhkuu kostoa, jos maksaa tahdot +Sa omat herjasi, ja synnyinmaasi +Parantaa avohaavat, joutuun riennä +Ja ota kurjuuteni palvelukseesi +Niin sitä käytä, että hyödyks sulle +On koston-työni; sairaan maani kanssa +Otella tahdon, näet, niin vimmatusti +Kuin kaikki hornan henget. Mut jos niin on. +Ett' et sa uskalla, ja voitteluun jos +Väsynyt olet, -- no niin, kyllästynyt +Minäkin olen elämään, ja sulle +Nyt kaulan' tarjoon vanhan vihas uhriks; +Jos sit' et poikki leikkaa, olet hupsu; +Ain' olen vainonnut sua, maasi rinnast +Ammeittain olen verta juoksuttanut, +Ja elää voin vaan sulle häpeäksi, +Jos en sua palvele. + +AUFIDIUS. + Oi, Marcius, Marcius! +Jokainen sanas vanhan vihan juuren +Sydämmestäni repii. Jupiterkin +Jos tuolta pilvist' ennustellen lausuis: +»Se totta on», hänt' enemmän en uskois +Kuin sua, jalo Marcius. -- Suo mun kiertää +Käsvarteni sen ruumiin ympär', johon +Sadasti vahvan peitseni ma särjin, +Peloittain kuun sen pirstaleilla! Miekkan' +Alaisinta nyt halaan; lempes kanssa +Yht' uljaast', innokkaasti nyt ma painin +Kuin maineenhimon voimall' olen koskaan +Miehuuttas vastaan taistellut. Haa! Tiedäs, +Ma morsiantan' armastin: ei koskaan +Todempi ole lemmenhuokaus ollut; +Mut nyt, kun sun näin, jalo urho, sydän +Enemmän ilost' ailahtaa, kuin milloin +Ens' kerran vaimoni näin astuvan +Ma kynnyksestäni. Mars sinä, kuules, +Aseissa meill' on joukko; vielä kerran +Kädestäs aioin kilpes lyödä, taikka +Käteni menettää. Kakstoista kertaa +Mun löylytit, ja joka yö sen jälkeen +Uneksin taisteluista välillämme: +Kypärit irti, maassa siinä maattiin, +Käs' toisen kurkussa, kun havahdin ma +Ja tyhjäst' aivan puolikuoliaana. +Oi, Marcius, vaikk' ei riitaan Rooman kanssa +Syyt' olis meillä muuta kuin maanpakos, +Aseihin kaikki kakstoist'-ikäisestä +Ja seitsenkymmen-vuotiaaseen nousis. +Ja sota niinkuin hyökyvirta vyöryis +Tuon armottoman Rooman sydämmeen. +Senaattoreita kättelemään tullos, +He jäähyväisill' ovat, nyt kun aion +Maakuntihinne hyökätä ma, vaikk' en +Juur' itse Roomaan. + +CORIOLANUS. + Kiitos jumalille! + +AUFIDIUS. +Siis, sinä mahtimies, jos koston työtäs +Sa itse johtaa tahdot, toiset puolet +Väestän' ota, omaa tietäs kulje. +Mitenkä parhaaks näet, -- koska tunnet +Sa maasi vahvat sekä heikot puolet, -- +Ja Rooman portteja sä jyskytä, +Tai syrjämaille huimana sa syökse; +Peloita ensin, sitten ruhjo! Tule, +Nyt esitän sun niille, joille hankkees +On mieleinen. Tuhansin tervetullut! +Nyt suuremp' olet ystävä, kuin ennen +Olitkaan vihamies; niin, Marcius, +Ja se on paljon. Kätes! Tervetullut' + + (Coriolanus ja Aufidius lähtevät.) + +1 PALVELIJA (tullen esiin). +Tämäpä kummallinen muutos! + +2 PALVELIJA. +Nyrkkini kautta! Aioin juuri häntä kartullani hutkaista, mutta +aavistinpa kuitenkin, ettei hänen pukunsa puhunut totta. + +1 PALVELIJA. +Ja näitkös sitä käsivartta! Hän pyöritti minua sormellaan ja +peukalollaan niinkuin hyrrää vaan. + +2 PALVELIJA. +Niin, niin, hänen kasvoistaan jo näin, että siinä miehessä oli jotakin: +hänellä oli minusta kasvot sen sorttiset -- en tiedä oikein, miksi +niitä sanoisin. + +1 PALVELIJA. +Niin oli. Hän näytti siltä kuin -- saakeli soikoon, enkö oitis luullut, +että siinä miehessä oli enemmän kuin mitä olisin luullut. + +2 PALVELIJA. +Niin minäkin, jumalauta. Suoraan sanoen, hän on oivallisin mies koko +maailmassa. + +1 PALVELIJA. +Sitäpä minäkin. Mutta suuremman sotamiehen kuin hän on, tunnet sa kai. + +2 PALVELIJA. +Kenenkä? Herraniko? + +1 PALVELIJA. +Niin, sehän tiettyä. + +2 PALVELIJA. +Hän vastaa kuutta tuommoista. + +1 PALVELIJA. +No, ei juuri sitä, mutta suurempi hän on sotamies. + +2 PALVELIJA. +Niin, näethän, eihän sitä niin osaa sanoa mitä meinaa. Mutta kaupunkia +puolustamaan on meidän päällikkömme erinomainen. + +1 PALVELIJA. +On, ja valloittamaan myöskin. + + (Kolmas palvelija palajaa.) + +3 PALVELIJA. +Kuulkaas, lurjukset, minä tiedän uutisia; uutisia, te roistot. + +1 ja 2 PALVELIJA. +Mitä? Mitä? Anna kuulla! + +3 PALVELIJA. +En nyt tahtoisi olla roomalainen, vaikka koko maailman saisin; ennemmin +olisin vaikka kadotuksen oma. + +1 ja 2 PALVELIJA. +Miksi niin? Miksi niin? + +3 PALVELIJA. +Niin, täällä on se mies, joka aina on päällikköämme löylyttänyt, -- +Cajus Marcius. + +1 PALVELIJA. +Sanotko: löylyttänyt päällikköämme? + +3 PALVELIJA. +En sano: löylyttänyt päällikköämme; mutta aina hän on vetänyt hänelle +vertoja. + +2 PALVELIJA. +No niin, olemmehan ystäviä ja kumppaneita; hän oli aina hänestä liian +tanakka, olen kuullut hänen itsensä sen sanovan. + +1 PALVELIJA. +Niin, niin, totta kyllä, hän oli hänestä vähän niinkuin liian tanakka: +Coriolin edustalla hän noputti ja koputti häntä kuin vatkulia. + +2 PALVELIJA. +Jos hän olisi ihmissyöjän sukua ollut, olisi hän varmaankin paistanut +ja syönyt hänet suuhunsa. + +1 PALVELIJA. +No, mitä muuta uutta? + +3 PALVELIJA. +Niin, tuolla sisälläkös häntä pokkuroidaan, niinkuin olisi hän Marsin +poika ja perillinen; hän istuu ylinnä pöydän päässä, eikä yksikään +senaattori puhuttele häntä muuten kuin seisoaltaan ja avopäin. Itse +päällikkömmekin hyväilee häntä niinkuin helttuansa, suutelee autuaana +hänen kättänsä, ja mulistelee silmänvalkuaisiaan, kun hän jotakin +puhuu. Mutta pää-uutiseni on se, että päällikkömme on kahtia halkaistu +ja ainoastaan puolikas siitä, mitä hän eilen oli; toisen puolikkaan on +tuo toinen saanut, koko pöytäseuran pyynnöstä ja suostumuksella. Hän +sanoo menevänsä leipomaan Rooman portinvartijoita korville. Hän aikoo +niittää maahan kaikki edestänsä, ja tehdä puhdasta missä liikkuu. + +2 PALVELIJA. +Ja hän se minusta on mies sitä tekemäänkin, siinä missä joku toinenkin. + +3 PALVELIJA. +Sitä tekemään! Sen hän, hitto vie, tekeekin! Sillä, näet sä, hänellä on +ystäviä yhtä paljon kuin vihollisia, ja nuo ystävät, katsos, eivät +tohdi, näet sä, näyttäytyä, niinkuin sanoisimme, ystävinä, niin kauan +kuin hän on kasierattuna. + +1 PALVELIJA. +Kasierattuna? Mitä se on? + +3 PALVELIJA. +Mutta kun taas näkevät hänen kypärintöyhtönsä liehumassa ja miehen +oikein humöörissään, niin kömpivät he esiin loukeroistaan, niinkuin +kaniinit sateen jälkeen, ja liittyvät kaikki häneen. + +1 PALVELIJA. +Mutta milloin se tapahtuu? + +3 PALVELIJA. +Huomenna, tänään, nyt heti. Vielä tänään iltapuolella saatte kuulla +rummun käyvän; se tulee makiaisiksi, ennenkuin ehtivät suunsa pyyhkiä. + +2 PALVELIJA. +Heleijaa! Sittenhän sitä taas elämätä syntyy. Siitä rauhasta ei ole +muuksi kuin ruostuttamaan rautaa, lisäämään räätäleitä ja siittämään +runonrenkuttajia. + +1 PALVELIJA. +Niin, sotahan se vasta jotakin on: se on rauhaan verrattuna mitä päivä +yöhön; silloin sitä on hommaa ja liikettä, ääntä ja elämää. Rauha se on +rampa, uninen, hupelo, kuuro, tylsä ja tunnoton, ja siittää enemmän +äpäriä, kuin sota nielee ihmisiä. + +2 PALVELIJA. +Niin kyllä, ja niinkuin sota on raiskausta tavallaan, niin on se +rauhakin tavaton laittamaan aisankannattajia. + +1 PALVELIJA. +Niin, ja panee ihmisiä vihaamaan toisiansa. + +3 PALVELIJA. +Järkevästi lausuttu; sillä silloin he eivät toisiansa tarvitse. Sota on +kultaa parempi. Kohtapa niitä roomalaisia saadaan yhtä huokealla kuin +volskilaisia. -- Mutta nyt, nyt he jo nousevat pöydästä. + +KAIKKI. +Sisään, sisään, sisään! + + (Menevät.) + + +Kuudes kohtaus. + + Rooma. Aukea paikka. + + (Sicinius ja Brutus tulevat.) + +SICINIUS. +Pois pelko! Hänt' ei kuulu. Nytpä tylsät +On hänen neuvonsa, kun maass' on rauha +Ja tyyntynyt on kansan hurja raivo, +Hävetä miehen ystävät nyt saavat, +Kun kaikk' on hyvin. Ennen näkisivät, +Vaikk' omaks vahingokseen, kapinoivain +Kaduilla riehuvan, kuin että laulaa +Käs'työläisemme puodissaan ja toimens +Ilolla toimittaapi. + + (Menenius tulee.) + +BRUTUS. + Hyvään aikaan +Hänestä päästiin. Onko tuo Menenius? + +SICINIUS. +On, on. Kas kuin on viime aikaan nöyräks +Hän tullut. -- Terve! + +MENENIUS. + Terve, ystäväni! + +SICINIUS. +Coriolanoanne muut ei kaipaa +Kuin ystävät; on pystyss' yhteiskunta, +Ja pystyyn jää, vaikk' äittelis hän kuinka. + +MENENIUS. +Hyvin kaikki on; mut paremmin vois olla, +Jos olis myöntynyt hän. + +SICINIUS. + Missä lie hän? + +MENENIUS. +En tiedä; eikä myöskään vaimo tiedä, +Eik' äitikään. + + (Muutamia kansalaisia tulee.) + +KANSALAINEN. + Jumalat kaitkoot teitä! + +SICINIUS. +Hyv'iltaa, naapurit! + +BRUTUS. + Hyv'iltaa, kaikki! + +KANSALAINEN. +Polvilla meidän tulee lapsin, vaimoin +Rukoilla puolestanne. + +SICINIUS. + Menestykää! + +BRUTUS. +Hyvästi, naapurit! Oo, että oisi +Coriolanus teitä rakastanut +Niin kuten me! + +KANSALAINEN. + Jumalat kaitkoot teitä! + +TRIBUUNIT. +Hyvästi, hyvästi! + + (Kansalaiset menevät.) + +SICINIUS. + Nyt hupaisempi +Ja paljon hauskemp' aika on, kuin milloin +Katuja pitkin juoksivat nuo löntit, +Kapinaa huutaen. + +BRUTUS. + Tuo Cajus Marcius +Ol' oiva sotamies, mut itserakas, +Hävytön, tuhmanröyhkä, rajattomiin +Himoten kunniaa, -- + +SICINIUS. + Ja yksinvaltaa +Yksistään itselleen. + +BRUTUS. + En sitä luule. + +SICINIUS. +Sen olisimme, kaikkein suruks, nähneet, +Jos olisi hän konsuliksi päässyt. + +BRUTUS. +Mut jumalat sen estivät, ja Rooma +Levossa on ja turvass' ilman häntä. + + (Aediili tulee.) + +AEDIILI. +Tribuunit hyvät, orja tuolla, jonka +Otimme kiinni, kertoo volskilaisten +Karanneen kaksin joukoin Rooman maahan, +Hävittäen julmimmalla sotaraivoll' +Edestään kaikki. + +MENENIUS. + Aufidius se siellä, +Kuullessaan, ett' on maanpaossa Marcius +Taas näyttää maailmalle sarviansa; +Kun Marcius Roomass' oli, kuorestaan ne +Ei pilkistellä tohtineet. + +SICINIUS. +Mitä te Marciosta pakisette? + +BRUTUS. +Se valhehtija pieskää! -- Mahdotonta! +Ei tohdi volskilaiset rauhaa sortaa. + +MENENIUS. +Ei tohdi! Tiedän, että tohtivat he; +Eläissäni sen kolmast' olen nähnyt. +Mut ennenkuin te miestä rankaisette, +Kysykää, mist' on tietonsa hän saanut; +Pieksette muuten kenties airuttanne, +Ja lyötte vakojaa, jok' uhkaavasta +Varoittaa teitä vaarasta. + +SICINIUS. + He, vaiti! +Se mahdotont' on, tiedän. + +BRUTUS. + Mahdotonta. + + (Sanansaattaja tulee.) + +SANANSAATTAJA. +Senaatintaloon rientää kiireimmittäin +Patriisit kaikki: sanoma on tullut, +Mi muodon heiltä muuttaa. + +SICINIUS. + Niin, tuo orja! +Hän pieskää kansan nähden! -- Hänen töitään +Ja vehkeitään on kaikki! + +SANANSAATTAJA. + Jalo herra, +Muut samaa kertovat, ja paljon, paljon +Pahempaa vielä kuuluu. + +SICINIUS. + Pahempaako? + +SANANSAATTAJA. +Jutellaan julki, -- tottako, en tiedä, -- +Ett' yhdess' Aufidion kanssa Marcius +Nyt Roomaa vastaan käy, ja koston vannoo +Niin täyden, että kaikkia se kohtaa +Nuoremmast' alkain vanhimpaan. + +SICINIUS. + Niin aina! + +BRUTUS. +Kujetta vaan, jott' arat kotiin kutsuis +Tuon hyvän Marcion taas! + +SICINIUS. + Niin, siinä juoni. + +MENENIUS. +Ei luultavaa se ole. +Aufidius ja hän, he vastakohdat +On jyrkimmät, he eivät sovi yhteen. + + (Toinen sanansaattaja tulee.) + +2 SANANSAATTAJA. +Senaattiin joutuun menkää: Cajus Marcius, +Aufidioon liittyneenä, Roomaa vastaan +Tuo julman sotajoukon, joka riehuu +Jo alueellamme ja tiensä raivaa, +Tulella polttaen ja rosvoten +Mit' eteen sattuu. + + (Cominius tulee.) + +COMINIUS. + Oivan työn te teitte! + +MENENIUS. +No, mitä, mitä? + +COMINIUS. + Sen nyt aikaan saitte. +Ett' omat tyttärenne raiskataan, +Sulataan kattolyijyt kiireillenne, +Vaimonne teidän nähden häväistään, -- + +MENENIUS. +No, mikä nyt on, mikä? + +COMINIUS. +Templinne poltetahan pohjaa myöten, +Ja teidän rakkaat etu-oikeutenne +Ne kairan reikään nalkitaan. + +MENENIUS. + Mik' ompi? -- +Työn kauniin teitte, pelkään mä. -- Mik' on? -- +Jos Marcius yhtyy volskilaisiin, -- + +COMINIUS. + Jos! +Hän heidän jumalans' on, hän heit' ohjaa, +Ikäänkuin korkeamman luojan luoma +Ja paremp' ihmislapsia; he häntä +Meit', itikoita, vastaan seuraavat +Yht' uljaasti kuin pojat kesäperhoj' +Ajavat takaa, taikka teurastajat +Läimivät kärpästä. + +MENENIUS. + Työn teitte oivan. +Te, paarva-joukkoinenne! Liian paljon +Käs'työläis-äänihin te luotitten ja +Sipulinsyöjäin henkeen! + +COMINIUS. + Roomaa huiskii +Hän, että korvat soi! + +MENENIUS. + Kuin marjapuuta +Ravistaa Hercules! Työn teitte oivan! + +BRUTUS. +Tuo onko totta? + +COMINIUS. + Ennen vaalenette, +Kuin toista kuuluu. Kaikki paikkakunnat +Hymyillen luopuvat; ken vastaan panee, +Se uhka-tyhmyrin saa pilkkanimen, +Ja kuolla saa kuin uskollinen narri. +Ken häntä moittis? Hänen sekä teidän +Vihoiksenne hänen kuntons' äkkää. + +MENENIUS. +Kaikk' ollaan hukassa, jos jalomielin +Hän meit' ei armahda. + +COMINIUS. + Ken anojaksi? +Tribuunej' estää häpy; kansaa ei hän +Enemmän ole aulis säälimään +Kuin paimen sutta; paras ystäväkin +Jos sanois: »sääli Roomaa», pyynnöllänsä +Vaan hänen vihans' oikeaksi myöntäis +Ja viholliseks näyttäytyis. + +MENENIUS. + Niin kyllä. +Jos ilmituleen taloni hän pistäis, +En sanoa ma rohkenis: »seis, älä!» -- +Te oivan teitte työn, te käs'työläiset, +Niin, oivan kätten työn! + +COMINIUS. + Niin vapisemaan +Panitte Rooman, ettei ole koskaan +Näin avuton se ollut. + +TRIBUUNIT. + Syy ei meidän. + +MENENIUS. +Siis meidän? Häntä rakastimme, mutta +Me ylimykset, pelkurit kuin pedot, +Väistimme liutojanne, jotka hänet +Kaupungist' ulos rääkkyivät. + +COMINIUS. + Ja, pelkään, +Takaisin vielä ulvovat. Aufidius, +Tuo mailman toinen mies, hänt' umpisilmin +Kuin alamainen seuraa. Epätoivo +Nyt Rooman aino valtataito, voima +Ja puolustus on. + + (Joukko kansalaisia tulee.) + +MENENIUS. + Tuossa on ne liudat. -- +Aufidius hänen mukanaanko? -- Te, +Te ilman saastutitte, lakkejanne +Kun rasvast' ihvisiä viskelitte. +Iloiten Coriolanon maanpaosta. +Nyt tulee hän, ja ruoska joka hius on +Soturin päässä; yhtä monta houkkaa, +Kuin lakkej' ilmaan lensi, nutistaa hän +Palkaksi äänistänne. Vaan ykskaikki! +Vaikk' yhdeks hiileksi hän meidät kaikki +Polttaisikin, se vaan ois kohtuullista. + +KANSALAINEN. +Oi, julmaa kuuluu. + +1 KANSALAINEN. + Minä, kun ma sanoin: +»Maanpakoon syöskää», sanoin: »onpa sääli.» + +2 KANSALAINEN. +Samaten minä. + +3 KANSALAINEN. +Niin minäkin; ja niin, totta puhuen, teki sangen moni meistä. Minkä +teimme, sen teimme yhteisen hyvän tähden; ja vaikka tahdollamme +suostuimme hänen karkoittamiseensa, niin tapahtui se kuitenkin vastoin +tahtoamme. + +COMINIUS. +Olette hyvää joukkoa, te äänet! + +MENENIUS. +Te teitte oivan työn, te, koirinenne! -- +Nyt Capitoliin kai? + +COMINIUS. + Niin, kuinkas muuten? + + (Cominius ja Menenius menevät.) + +SICINIUS. +Kotiinne, ystävät, ja rohkeit' olkaa; +Tuo lahko näkis mielellään sen todeks, +Mit' on se pelkäävinään. Kotiin menkää; +Pois kaikki pelvon oireet mielestänne! + +1 KANSALAINEN. +Jumalat meitä armahtakoot! Tulkaa, miehet, kotiin! Olen aina sanonut, +että teimme väärin, kun hänet karkoitimme. + +2 KANSALAINEN. +Sen teimme kaikki. Tulkaa pois kotiin! + + (Kansalaiset menevät.) + +BRUTUS. +Ikävä uutinen. + +SICINIUS. + Ikävä kyllä. + +BRUTUS. +Pois Capitoliin! Puolet tavaraani +Nyt valheest' antaisin ma. + +SICINIUS. + Lähtekäämme! + + (Menevät.) + + +Seitsemäs kohtaus. + + Leiri vähän matkan päässä Roomasta. + + (Aufidius jo yksi hänen alapäälliköistään tulevat.) + +AUFIDIUS. +Yhäkö ihailevat roomalaista? + +ALAPÄÄLLIKKÖ. +En tiedä, mikä tenho häness' on; +Mut ennen, jälkeen, kesken syöntiä +Väkenne ruokalukuna hän on; +Ja teitä omat miehet halventavat +Sodassa tässä. + +AUFIDIUS. + Sit' en nyt voi auttaa, +Jos keinollani rammaks hankkeitamme +En tehdä tahdo. Minuakin kohtaan +Hän röyhkemp' on, kuin ensi syleilyksest' +Olisin varronnut; mut horjumaton +Hän luonteeltaan on; anteeks suoda täytyy +Mit' ei voi auttaa! + +ALAPÄÄLLIKKÖ. + Teille itsellenne +Parempi olis ollut kai, jos ette +Jakanut olis valtaa hänen kanssaan, +Vaan joko itse päällikkönä ollut, +Tai hälle yksin koko johdon suonut. + +AUFIDIUS. +Sun ymmärrän; mut ole varma että, +Kun tilinpäivä tulee, hän ei arvaa, +Mit' ilmi tuoda voin. Nyt näyttää siltä, +Ja itse luulee hän, ja luulee rahvas, +Ett' on hän kaikin puolin vilpitön. +Ja volskilaisten hyväks kaikki toimii, +Kuin lohikäärme tappelee, ja voittaa, +Kun miekkansa vaan paljastaa; mut jotain +On laiminlyönyt hän, mi hältä taittaa +Tai multa niskan, tilillen kun tullaan. + +ALAPÄÄLLIKKÖ. +Mut uskottenko, voittaako hän Rooman? + +AUFIDIUS. +Hän joka paikan saartamatta voittaa; +Käsissään häll' on Rooman aatelisto; +Patriisit, senaattorit suosii häntä. +Tribuunit sotureit' ei ole; kansa +Takaisin hänet kutsuu yhtä hevin +Kuin karkoitti se hänet. Rooma hälle +On mitä sääkselle on kala: siihen +Se luonnon vaistost' iskee. Aluss' oli +Hän nöyrä palvelja, mut arvoaan hän +Ei voinut kantaa. Kopeusko syynä, +Jok' onnenmyyrän liika menestyksell' +Useinkin pilaa; vaiko älyn puute +Hyväkseen käyttää joka tilaisuutta. +Mi tarjon' on; vai luontoko, ettei hän +Muut' olla voi kuin yhtä eikä vaihtaa +Kypärää patjahan, vaan rauhass' on +Yht' ankara kuin sodassa ja tuima; +Niin, näistä vioist' yksi (niitä hällä +On vähän kaikkia, mut, myöntää täytyy, +Ei kaikkia) sai hänet peljätyksi, +Vihatuks sitten, sitten maanpakoon. +Häll' ansiota on, mut liika kehu +Sen tukeuttaa. Näin ajan selityksest' +On ihmis-arvo riippuva; ja voimall', +Itsessään kiitettävällä, niin varmaa +Ei ole hautaa, kuin se puhe-istuin, +Joit' ylistellähän sen mainetöitä. +Tuli tulen karkoittaa ja naula naulan, +Kyvyn voittaa kyky, paula murtaa paulan. +Pois tulkaa! Cajus, Rooma kun on sun, +Sin' olet mennyt mies, ja silloin mun. + + (Menevät.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Rooma. Julkinen paikka. + + (Menenius, Cominius, Sicinius, Brutus ja muita tulee.) + +MENENIUS. +En mene: kuulitte sen miehen sanat, +Jok' ennen oli hänen päällikkönsä +Ja paljon häntä rakasti. Mua isäks +Hän kutsui. Mitä siitä? Menkää te, +Te hänet karkoititte; polvistukaa +Jo virstain päässä hänen teltastansa, +Ja esiin ryömikää. Cominiolle +Hän oli tyly, minä siis jään kotiin. + +COMINIUS. +Mua hän ei ollut tuntevinaan. + +MENENIUS. + Nähkääs! + +COMINIUS. +Nimeni mainitsi hän toki kerran; +Vetosi vanhaan ystävyyteen, vereen +Yhdessä vuodatettuun. Coriolanoa +Ei suvainnut hän, kielsi nimet pois; +Hän tyhjää oli muka, nimetön, +Siks kunnes Rooman liekeiss' itselleen hän +Takoisi nimen. + +MENENIUS. + Niin. Työn oivan teitte! +Tribuunit hommanneet on halventaakseen +Roomassa hiilten hintaa: kaunis muisto! + +COMINIUS. +Kuvailin, kuinka suurt' on anteeks-anto, +Kun vähimmin sit' odotetaan; kurja +Se valtio on, vastas hän, jok' anoo +Maanpakolaiseltansa moista. + +MENENIUS. +Niin oikein. Voiko puhua hän toisin? + +COMINIUS. +Muistutin häntä vanhoist' ystävistä; +Hän vastas, ettei aikaa ole hällä +Mädästä, tunkkaisesta ruumenjoukost' +Erottaa heitä; hulluutt' on, hän sanoi, +Jyväsen parin vuoksi polttamatta +Se jättää ja sen tunkkaa yhä haistaa. + +MENENIUS. +Jyväsen parin! Yks niist' olen minä; +Niin, äiti, vaimo, laps ja tuo mies tuossa, +Me jyvät olemme, ja mätä ruumen +Olette te, jok' ylös kuuhun löyhkää. +Ja meidän täytyy teidän tähden palaa. + +SICINIUS. +Oi, tyyntykää! Jos tässä ahdingossa +Apunne kiellättenki, älkää toki +Ivatko tuskaamme. Jos tahtoisitte +Puhua maanne hyväks, sanannepa +Ne enemmän kuin kaikki sotajoukot +Pidättäis maanmiestämme. + +MENENIUS. + Min' en tahdo. + +SICINIUS. +Ma pyydän, menkää. + +MENENIUS. + Miksi menisin? + +BRUTUS. +Koitelkaa, mitä rakkautenne Roomaan +Hänessä voipi. + +MENENIUS. + Entä jos hän käskee +Mun pois, niinkuin Cominion, kuulematta? +Mit' arvelette siitä? -- Taasen lisää +Yks tyytymätön ystävä, min mielen +Hän tylyydellään tervaa. Aatelkaapas. + +SICINIUS. +Mut hyvän tahtonne sen maksaa Rooma +Sen mukaan, miten hyvää tarkoititte. + +MENENIUS. +No, tahdon koittaa; kenties hän mua kuulee. +Mut tuo, ett' yrmi kelpo Cominiolle +Ja puri huultaan hän, se arveluttaa. +Hän pahall' oli päällä, syömätönnä; +Kun suonet tyhjät on, on veri kylmä; +Nyreät aamull' olemme ja nurjat +Niin antamaan kuin anteeks antamaan; +Mut veren putket, sokkelot kun täynnä +On ruokaa, viiniä, niin norjemp' on +Kuin paaston aikaan mieli. Siis, ma varron +Siks kun hän ruokatuulell' on, ja silloin +Pyynnöllän' esiin karkaan. + +BRUTUS. + Oikotien +Te hänen hyvyyteensä tunnette +Ja ette eksy. + +MENENIUS. + Hyvä; tahdon koittaa. +No, käyköön miten käykin, kohtaloni +Ma kohta näen. + +COMINIUS. + Hänt' ei hän kuule. + +SICINIUS. + Eikö? + +COMINIUS. +Hän, näetten, kullass' istuu, silmä palaa. +Kun tahtois Rooman polttaa se, ja kosto +Se säälin kahlehtii. Ma polvistuin; +Hän tuskin sanoi: »nouse»; pois mun, vaiti +Kädellään viittas näin. Mit' aikoi tehdä, +Mit' ei, hän siitä kirjeess' antoi tiedon, +Ja valall' ehdot täyttämään mun vaati. +Siis turhaa kaikk' on toivo; ainoa +On hänen äitinsä ja puolisonsa: +He, kuulen ma, hält' aikovat nyt maalleen +Anoa armoa. Siis lähtekäämme +Rukouksillamme jouduttamaan heitä. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Volskilaisten leiri Rooman edustalla. + + (Vahtimiehiä vartioimassa. Menenius tulee.) + +1 VAHTIMIES. +Seis! Mistä ollaan? + +2 VAHTIMIES. + Seis, ja takaisin! + +MENENIUS. +Kah, kelpo vahdit! Hyvä on. Mut kuulkaas, +Min' olen virkamies; mull' asiaa on +Coriolanolle. + +2 VAHTIMIES. + Ja mistä? + +MENENIUS. + Roomasta. + +1 VAHTIMIES. +Täst' ette pääse; takaisin vaan! Sieltä +Ei päällikkömme tahdo mitään kuulla. + +2 VAHTIMIES. +Roomanne ennen tulenliekit syö, +Kuin Coriolanoa puhutella saatte. + +MENENIUS. +Jos päällikkönne maininnut on Roomaa +Ja ystäviään siellä, vannon ett' on +Minunkin kuultu nimeni: Menenius. + +1 VAHTIMIES. +Viis siitä! Tiehesi Täst' ei nimes arvo +Sua päästä. + +MENENIUS. + Kuules, veikko: ystäväni +On päällikkös; ma hänen urotöittens' +Olen aikakirja, jossa hänen maineens' +On suurennettuna ja verratonna. +Ain' ystäviäni (hän niist' on suurin) +Sen verran olen kehunut kuin totuus +Livistymättä sietää, joskus ehkä, +Kuin keilapallo liukkahalla maalla, +Pois määräst' eksynyt ja valheen leiman +Näin hänen kiitokseensa painanut. +Siis, veikko, täytyy sinun päästää minut. + +1 VAHTIMIES. +Totta tosiaan, vaikka olisitte yhtä monta valhetta kutonut hänen +hyväkseen, kuin sanoja omaksi eduksenne, ette sittenkään pääsisi; ette, +ette, vaikkapa olisi yhtä kunnollista valhetella kuin siivosti elää. +Siis, takaisin! + +MENENIUS. +Mutta muista, ystäväiseni, että nimeni on Menenius, ja että aina olen +pitänyt päällikkösi puolta. + +2 VAHTIMIES. +Vaikka olisittekin, niinkuin itse sanoitte, hänen valehtelijansa, niin +minä häntä palvelen totuutta puhumalla, ja sanon teille että ette +pääse. Siis, takaisin! + +MENENIUS. +Onko hän jo päivällistä syönyt, tiedätkö sen? Sillä en tahtoisi +puhutella häntä ennenkuin atrian jäljestä. + +1 VAHTIMIES. +Oletteko roomalainen, sanokaa? + +MENENIUS. +Olen, niinkuin päällikkösikin. + +1 VAHTIMIES. +Siis tulisi teidän Roomaa vihata, niinkuin hänkin sitä vihaa. +Saatatteko te, -- kun olette ajaneet porteistanne ulos niiden parhaan +puolustajan ja tyhmän törkeällä hurjuudella antaneet kilpenne pois +vihollisillenne, -- saatatteko luulla voivanne torjua hänen kostoansa +tyhjällä akkain ulinalla, tytärtenne palvovilla neitsyen käsillä, +taikka tuollaisen vanhan ränstyneen kirnin rampaisilla esirukouksilla, +kuin te näytätte olevan? Luuletteko voivanne tuolla heikolla +hengellänne puhaltaa sammuksiin valkean, joka kohta nielee koko +kaupunkinne? Ei, te petytte; siis, takaisin Roomaan, odottamaan +teloitustanne. Te olette viipymättä ja armotta tuomion omat; sen on +päällikkömme vannonut. + +MENENIUS. +Lurjus, jos esimiehesi tietäisi, että minä olen täällä, niin hän +kohtelisi minua kunnioituksella. + +2 VAHTIMIES. +Pois! Minun esimieheni ei teitä tunne. + +MENENIUS. +Päällikköäsi tarkoitan. + +2 VAHTIMIES. +Päällikköni ei teistä välitä. Takaisin, sanon! Matkaan! Muuten lasken +teistä puolen tuoppia verta, -- takaisin! -- sen enempää sitä teissä +tuskin on. Takaisin! + +MENENIUS. +No, mutta, ystäväni, -- + + (Coriolanus ja Aufidius tulevat.) + +CORIOLANUS. +Mik' ompi täällä? + +MENENIUS. +Nyt, sinä lurjus, nyt minä sinulle näytän; nyt saat tuta, että minä +olen arvossa pidetty mies, ja nähdä, ettei tuollaisella jöröjukalla ole +lupaa ajaa minua pois poikani Coriolanon luota. Katsos nyt, miten hän +minua kohtelee, ja sano, eikö sua piankin hirsipuu uhkaa tai joku muu +kuolintapa, jota on vaikeampi kärsiä ja jota kauemmin kestää katsella; +katsos nyt vaan, ja pyörry, kun ajattelet, mikä sinua odottaa. -- +Suuret jumalat neuvotelkoot joka hetki sinun menestyksestäsi ja +rakastakoot sinua yhtä suuresti kuin vanha isäsi Menenius! Oi, minun +poikani, minun poikani! Sinä paraikaa laittelet meille tulta; katsos, +tässä on vettä sen sammuttamiseksi. Työllä ja vaivalla myönnyin +luoksesi tulemaan, mutta kun vakuutukseni oli, ettei kukaan muu kuin +minä voisi sinua lepyttää, niin sallin heidän huokauksillaan lietsoa +minut ulos portista, ja pyytämällä pyydän nyt tässä sinua armahtamaan +Roomaa ja rukoilevia kansalaisiasi. Hyvät jumalat asettakoot vihasi, ja +viskatkoot sen ravan tuohon vintiöön, joka, niinkun pölkky, on minulta +kieltänyt luoksesi pääsön. + +CORIOLANUS. +Pois! + +MENENIUS. +Kuin? Poisko? + +CORIOLANUS. +Laps, äiti, vaimo, kaikk' on vieraat mulle; +Ma toista palvelen. Vaikk' onkin kosto +Mun omani, niin volskilaisten povess' +On anteeks-anti. Kiittämätön unhe +Tuon vanhan tuttavuuden ennen nielköön, +Kuin sääli saa sen ilmaista. -- Siis, pois! +Kovempi korvani on pyynnöillenne +Kuin voimalleni porttinne. Mut merkiks, +Ett' olit ystäväni, ota tuo. + (Antaa hänelle paperin.) +Se sulle on; sen lähettää ma aioin. +Nyt loppu keskustelun on, Menenius. -- +Tuo mies, Aufidius, Roomass' oli paras +Mun ystäväni; mutta nyt sä näet -- + +AUFIDIUS. +Olette aina kaltaisenne. + + (Coriolanus ja Aufidius menevät) + +1 VAHTIMIES. +No, herra, onko nimenne Menenius? + +2 VAHTIMIES. +Sen lumousvoima on suuri, niinkuin näette. Nyt kai löydätte tien +kotiinne. + +1 VAHTIMIES. +Kuulitteko, kuinka saimme toria siitä, että pidätimme teidän +ylhäisyyttänne? + +2 VAHTIMIES. +Onko minun nyt syytä pyörtyä, mitä luulette? + +MENENIUS. +Minä en piittaa päälliköstänne enkä koko maailmasta. Semmoiset elukat +kuin te, mitä teihin tulee, tiedänpä tuskin, oletteko olemassakaan, +niin vähäpätöisiä te olette. Se, joka itse rohkenee ottaa hengen +itsestään, ei pelkää muiden sitä hänestä ottavan. Tehköön päällikkönne +mitä pahinta voi. Te taas, olkaa, mitä olette, kauan aikaa, ja +kurjuutenne kasvakoon samassa suhteessa kuin ikänne. Minä sanon teille +mitä te sanoitte minulle: pois! + + (Menee.) + +1 VAHTIMIES. +Jalo mies, sen takaan! + +2 VAHTIMIES. +Paras on kuitenkin meidän päällikkömme; hän on kallio, tammi, joka ei +tuulessa järky. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Coriolanon teltta. + + (Coriolanus, Aufidius ja muita tulee.) + +CORIOLANUS. +Huomenna Rooman muurin edustalle +Sijoitumme. Te, sotaveikko, tehkää +Senaatillenne tiedoks, kuinka toimen' +On ollut suora. + +AUFIDIUS. + Meidän parastamme +Vaan tarkoititte; Rooman rukouksille +Olitte kuuro; ette kuiskett' edes +Pitänyt ystäväinne kanssa, jotka +Niin varmat teistä olivat. + +CORIOLANUS. + Tuo vanhus; +Jonk' ajoin täältä miellä murtuneella, +Mua enemmän kuin isä rakasti, +Ja jumaloikin. Viime neuvo oli +Lähettää hänet. Ystävyyden vuoksi +(Vaikk' yrmyltä ma näytin) samat ehdot +Ma tein, jotk' oli kerran hyljänneet he +Ja joit' ei enää voineet vastaan ottaa; +Mut mieliks hälle, joka toimestansa +Niin suurta toivoi, hiukan vaan ma tingin. +Vastaiset pyynnöt sekä rukoukset, +Niin valtion kuin ystäväin, on turhat. -- + (Melua ulkoa.) +Haa! Mikä melu? Kiusaukseenko joudun +Valani rikkomaan, jonk' äskein vannoin? +En, sit' en tee! + + (Virgilia, Volumnia, taluttaen kädestä nuorta Marciota, + Valeria ja seuralaisia tulee lisään, surupukuun puettuina.) + + Kah, vaimon' etupäässä, +Ja sitten jalo muotti se, joss' ompi +Tää ruumis muodostettu, talutellen +Verensä lapsen lasta! Pois nyt, hellyys! +Hajotkaa, luonnon lait ja siteet kaikki! +Hyvettä olkoon tylyys nyt! -- Kah! Kelle +Tuo kumarrus? Ja kyyhkyn katse tuo, +Mi hurmata vois jumalat? -- Ma hellyn; +En maata ole kovempaa kuin muutkaan. -- +Oi, äiti kumartaa, niinkuin Olympi +Rukoillen painuis myyränmättään eteen; +Ja poikani niin hellin silmin katsoo. +Kuin huutais koko luonto: »älä kiellä!» -- +Mut, kyntäköhöt volskilaiset Rooman, +Äestäkööt Italian; en koskaan, +Elukan lailla, vaistoani seuraa. +Vaan seison niinkuin oma luojan' oisin, +Enk' alkuperää muuta tuntisi. + +VIRGILIA. +Mun herrani ja puolisoni! + +CORIOLANUS. + Samat +Ei ole silmäni kuin Roomassa. + +VIRGILIA. +Niin luulet vaan, kun surun näet meidät +Näin muuttaneen. + +CORIOLANUS. + Kuin huono näyttelijä +Osani unhotin ja häkellyin, +Ja hävetä nyt saan. -- Eloni aarre! +Tää tylyys anteeks suo; mut älä pyydä +Roomalle anteeks. -- Muisku, he, niin pitkä +Kuin maanpakoni, suloinen kuin kostoni! +Haa, kautta kateen Junon! Saman muiskun +Sult', armas, kerran sain, ja huulen' ovat +Sen säilyttäneet neitseen puhtaudella. -- +Jumalat! Tässä pakisen, ja äiti. +Maan jaloin, vielä tervehtimätt' ompi! +Sa maahan vaivu, polvi, + (Polvistuu.) + siihen paina +Syvempään kunnioitukses kuin muut +Nuo arkilapset! + +VOLUMNIA. + Nouse siunattuna. +Kun patjalle pii-kovalle sun etees +Nyt minä polvistun ja kunnioitust' +Osoitan uutta sekä näihin saakka +Tavatont' äidin välillä ja lapsen. + + (Polvistuu.) + +CORIOLANUS. +Mitä tää? Mun edessäni polvillanne, +Mun, hylkypojan? Tähtiin kimmahdelkoot +Nälkäisen merenrannan piit ja sorat! +Tuliseen aurinkohon vinhat tuulet +Nakelkoot uljaat setripuut, näin tehden +Luonnolliseksi luonnottomuudenkin, +Ja kaiken mahdottoman lastenleikiks! + +VOLUMNIA. +Mun olet sotilaani; multa sinä +Tuon muotos sait. -- Tää nainen onko tuttu? + +CORIOLANUS. +Jalo Publicolan sisar, Rooman kuutar, +Saasteeton kuin jääpuikko, joka, lumest' +Ani puhtahasta kiteyneenä, riippuu +Dianan templissä. Valeria armas! + +VOLUMNIA. +Ja tässä itsestäsi halpa ote, +Jok' ajan vaurastuttamana saattaa +Sun kaltaisekses tulla. + +CORIOLANUS. + Sodan jumala, +Luvalla suuren Zeun, sun sielus täyteen +Jaloutta luokoon, ettei haavoittaa sua +Häpeä voi, ja sodass' että seisot +Kuin merirasti, myrskyj' uhotellen, +Ja sinuun katsovaiset pelastat. + +VOLUMNIA. +Polvilles, poika! + +CORIOLANUS. + Uljas poikan' on se! + +VOLUMNIA. +Niin, hän ja vaimos, nainen tuo ja minä +Sua rukoilemme nyt. + +CORIOLANUS. + Ma pyydän, älkää! +Mut, jos sen teette, kuulkaa ensin tämä: +Mit' olla vannoin myöntämättä, älkää +Sit' ymmärtäkö kielloks. Vaiti siitä, +Väkeni että päästäisin, ja Rooman +Käs'työläisien kanssa sopisin; +Vait siitä, luonnottomalt' että näytän; +Vihaani, kostoani järjen jäillä +Te ette lauhduttaa voi. + +VOLUMNIA. + Vaiti, vaiti! +Sa sanoit, ettet mitään meille myönnä; +Ja muut' ei meillä pyyntöä kuin minkä +Jo meiltä kielsit; kuitenkin ma pyydän, +Niin että tylyyteesi moite sattuis. +Jos sen sa kiellät; kuule siis. + +CORIOLANUS. + Aufidius +Ja volskilaiset, huomatkaatte: Roomast' +En mitään kuule salaa. -- Pyyntönne? + +VOLUMNIA. +Vaikk' oltais vaitikin, niin puku näyttäis +Ja ruumiin asu, mit' on elämämme +Maanpakos jälkeen ollut. Ajattele, +Maan päällä vaimojako kurjempia? +Sydämmen tulis riemust' ailahdella +Ja silmän ilost' itkeä, kun näen sun; +Mut nyt sen täyttää parku, tuska, kauhu, +Kun äidin, vaimon, lapsen täytyy nähdä. +Kuin poika, puoliso ja isä maansa +Sisukset repii maalle. Meihin kurjiin +Kipeimmin vihas koskee: jumaliinkin +Keit' estät kääntymästä, joka muilla +On lohtuna, pait meillä; sillä kuinka. +Ah! kuinka voimme voittoa rukoilla +Samassa maallemme ja sulle, -- jota +Kumpaakin meidän tulis tehdä? Voi! +Kadottaa meidän täytyy joko maamme, +Imettäjämme kallis tuo, tai sinut, +Maass' aino lohtumme. Me ilmi-tuhon +Olemme omat, kelle tulkohonkin +Rukoilemamme voitto; joko sua, +Kuin vierast' ilkiötä, talutellaan +Kahleissa Rooman kaduilla, tai astut +Sa voittoriemuin maasi raunioilla, +Kädessä palmu, siit' ett' uljahasti +Sa vaimos veren vuodatit ja lapses. +Ma, puolestan', en sodan loppupäätöst' +Odottaa aio; jos en sua saa ma +Kumpaakin puolta säästämään, vaan toisen +Tuhota tahdot, niin et maahas syöstä +Sa muuten voi, -- niin, usko pois, et muuten, -- +Kuin että survot oman äitis kohdun, +Jok' ilmoillen sun kantoi. + +VIRGILIA. + Niin, ja vaimos, +Jok' antoi sulle tämän pojan, joka +Nimesi jälkimaailmahan vie. + +POIKA. +Mua survoa ei saa hän, pois ma juoksen; +Mut suureks kun ma kasvan, tappelen ma. + +CORIOLANUS. +Ken naisen hempeytt' arastaa, ei saa +Se vaimon, lasten silmiin katsahtaa. -- +Ma istuin liian kauan. + + (Nousee.) + +VOLUMNIA. + Älä mene! +Jos rukouksemme tarkoittaisi auttaa +Vaan Roomaa, murtamalla volskilaiset, +Nykyiset herras, voisit meitä syyttää +Maineesi murhaajiks. Ei, sovintoa +Pyydämme vaan, niin että volskilainen +Sanoa vois: »Me annoimme tän armon», +Ja roomalainen: »Otimme sen vastaan»; +Ja kumpikin he sulle huutais: »Terve! +Siunattu sinä, rauhan tekijä!» +Sa tiedät, poikan' ylväs: epävarma +On sodan päätös; mutta varma, että +Jos Rooman voitat, palkaks siitä korjaat +Sa moisen nimen, jota mainitessa +Kiroja kuuluu, ja jost' aikakirjat +Näin kertovat: »Hän jalo oli mies, +Mut maineensa hän tahras viime työllään, +Hän maansa surmas, hänen nimens' inhaks +On jälkimaailmalle.» Puhu, poika! +Jalointa havittelit kunniaa, +Jumalten armotöitä tahdoit tehdä, +Halaista jyryll' ilman paksut posket, +Mut leimaukseesi käyttää nuolta, joka +Vaan tammen pirstaa. Miks et puhu? Sano, +Sopiiko jalon miehen vihaa pitää +Noin lakkaamatta? -- Tytär, puhu sinä! +Hän itkustas ei huoli. -- Poika, puhu! +Enemmän lapsen mieles ehkä voipi +Kuin meidän järki-syymme. -- Kuka toinen +Enemmän kiitost' äidilleen on velkaa? +Täss' antaa kuitenkin mun jaaritella +Kuin jalkapuussa. -- Ikänäs et ole +Sa äiti-hyvääs hellinyt, kun hän, +Kana parka tuo, joll' yksi vaan on poika, +Sun sotaan kaakotti, ja sieltä kotiin, +Kunniall' ahdattuna. Vääräks sano +Mun pyyntöni, ja työnnä minut luotas; +Mut, toisin ollen, sin' et ole rehti, +Ja jumalat sua vitsovat, kun multa +Pidätät kunnian, jot' äitin' olen +Ma saapa. -- Pois hän kääntyy. Maahan, vaimot! +Häväisköön häntä polvistumisemme! +Nimestään enemmän hän ylpeilee, +Kuin säälii pyyntöämme. Polvi maahan! +Tää kerta vielä! -- Sitten kotiin Roomaan, +Ja naapureimme kanssa kuolemaan! -- +Oo, katsos tänne! Laps tää, jok' ei taida +Haluaan ilmaista, vaan polvistuupi +Ja muiden mukaan kätens' ylös nostaa, +Rukoustamme puoltaa voimakkaammin, +Kuin sull' on voimaa kieltää. -- Lähtekäämme! +Tuon miehen äiti ompi volskilainen, +Coriolissa vaimons' on, ja lapsens' +On sattumalta hänen näköisensä. -- +No, aja meidät pois! Min' olen vaiti, +Siks kunnes ilmitulessa on Rooma, +Mut silloin sanon sanan. + +CORIOLANUS (tarttuu Volumnian molempiin käsiin; hetken vaitiolo.) + Äiti, äiti! +Voi, mitä teit? Kas, avoinna on taivas, +Jumalat alas katsovat nyt, naurain +Tät' epäluonnollista näytelmää. +Oi, äiti, äiti! Kauniin voitit voiton +Sa Roomalle; mut poikasi, -- se usko, +Oi, usko pois! -- sa vaarallisest' olet, +Niin, ehkä kuoliaaksi lannistanut. +Mut, olkoon niin! -- Aufidius, pontevasti +En nyt voi sotaa käydä; kohtu-rauhan +Voin toki tehdä. Sano, vähemmänkö +Minuna oisit rukoust' äidin kuullut, +Ja vähemmänkö myöntänyt, Aufidius? + +AUFIDIUS. +Niin, minä hellyin. + +CORIOLANUS. + Niinpä niin, sen vannon. +Vähästä säälin pisaroit' ei heru +Minunkaan silmistäni. Sanokaa, +Millaisen tahdotte nyt rauhan? Minä +En Roomaan mene; teitä seuraan, teille +Nyt antaun kokonaan. -- Oi, äiti! Vaimo! + +AUFIDIUS (syrjään). +Iloitsen, että kunnias ja säälis +Erotit toisistaan: näin onneni +Takaisin mulle hankit. + + (Rouvat tekevät viittauksia Coriolanolle.) + +CORIOLANUS (Volumnialle, Virgilialle, y.m.) + Heti kohta. +Mut' yhdess' ensin juomme; sitten kotiin +Todistus viekää, parempi kuin sanat, +Ja kahdenpuolisesti vahvistettu. +Sisähän nyt! Te, vaimot, muistoksenne +Olette templin ansainneet: ei kaikki +Italian ja sen liittolaisten miekat +Olisi tätä rauhaa aikaan saaneet. + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + Rooma. Julkinen paikka. + + (Menenius ja Sicinius tulevat.) + +MENENIUS. +Näettekö tuota Capitolin kolkkaa, tuota ulkonemaa tuolla? + +SICINIUS. +Kuinka niin? + +MENENIUS. +Yhtä mahdollista kuin teidän on sitä paikoiltaan siirtää +pikkusormellanne, yhtä paljon on toivoa siitä, että Rooman rouvat, +hänen äitinsä etupäässä, saavat hänet taipumaan. Mutta minä sanon, +ettei siitä ole mitään toivoa. Kaulamme ovat tuomion omat ja odottavat +vaan teloittajata. + +SICINIUS. +Onko mahdollista, että ihmisen mielenlaatu saattaa muuttua niin vähässä +ajassa? + +MENENIUS. +Erotusta on koteron ja perhon välillä; kuitenkin on tuo perho kerran +ollut koterona. Tuo Marcius on miehestä kasvanut lohikäärmeeksi: +hänellä on siivet; hän on enemmän kuin matelias. + +SICINIUS. +Hän rakasti hellästi äitiänsä. + +MENENIUS. +Niin myöskin minua; ja nyt hän ei äitiänsä muistele enempää kuin +yhdeksättä rekeä vetävä hevonen. Hänen muikea näkönsä tekee kypsät +viinirypäleet happamiksi. Kävellessään hän liikkuu kuin muurinmurtaja, +ja maa vapisee hänen astunnastaan. Hän on mies lävistämään katseellaan +rautapaidan; hänen puheensa kajahtaa kuin hautakello; ja kun hän sanoo +»hm», on niinkuin jyrisisi tykistö. Hän istuu komeudessaan kuin +ilmi-elävä Aleksanteri. Mitä hän käskee, se silmänräpäyksessä +täytetään. Ollaksensa jumala, ei häneltä muuta puutu kuin +ijankaikkisuus ja taivas, missä hallita. + +SICINIUS. +Niin ja sääli, jos oikein häntä kuvailette. + +MENENIUS. +Kuvaan hänet sellaiseksi, kuin hän elämässään on. Saas nähdä, paljonko +sääliä äiti saa hänestä irti; hänessä ei ole sääliä enempää kuin maitoa +koirastiikerissä; sen kyllä kaupunki-parkamme saa tuta; ja tähän +kaikkeen te olette syypäät. + +SICINIUS. +Jumalat meitä armahtakoot? + +MENENIUS. +Älkää luulkokaan, tällaisessa kohdassa eivät jumalat meitä armahda. Kun +hänet karkoitimme, emme me pitäneet heistä lukua; ja nyt, kun hän +palajaa niskamme taittamaan, eivät he pidä lukua meistä. + + (Sanansaattaja tulee.) + +SANANSAATTAJA. +Paetkaa, henkenne jos teille rakas. +Aputribuuninne vallannut on kansa, +Repivät häntä, vannoen nyt, että, +Jos lohtua ei rouvat tuo, niin hänet +Paloittavat he tuuma tuumalta. + + (Toinen sanansaattaja tulee.) + +SICINIUS. +Mit' uutta? + +SANANSAATTAJA. + Hyvää! Voittaneet on rouvat. +Ja tiessään Marcius on ja volskilaiset. +Iloisempaa ei päivää Roomall' ole +Tarquinion karkoituksest' asti ollut. + +SICINIUS. +Mies, onko varma tietos, aivan varma? + +SANANSAATTAJA. +Niin varma, kuin ett' aurinko on tulta. +Miss' olitte, kun sitä epäilette? +Sulusta niin ei tulvavirta syökse, +Kuin pelastuneet porteista. Haa! Kuulkaa! + + (Rummut pärisevät, torvet ja hoboijat soivat, kaikki + yht'aikaa. Ilohuutoja kuuluu näyttämön takaa.) + +Pasuunat, torvet, psalttarit ja huilut +Ja rummut, kilkat, kansan ilohuudot +Aurinkoakin tanssittavat. Kuulkaas! + + (Ilohuutoja kuuluu taas.) + +MENENIUS. +Hyvä uutinen! Käyn rouvia nyt vastaan. +Kaupungin täyden on Volumnia väärtti +Senaattoreita, patriiseja, konsuleita, +Ja tribuuneja teidän kaltaisia +Maan, meren täyden. Hyvin rukoilitte +Te tänään; tuhat moista päätä aamull' +Ei riunaa maksanut. Mik' ilo! Kuulkaas! + + (Ilohuutoja ja soittoa.) + +SICINIUS. +Kostjumal' ensinkin sun uutisestas; +Minulta lisäks kiitos! + +SANANSAATTAJA. + Meillä kaikill' +On suureen kiitoksehen suuri syy, + +SICINIUS. +Lähellä ovatko he? + +SANANSAATTAJA. + Portill' aivan. + +SICINIUS. +Nyt heitä vastaan, joukoss' ilakoimaan! + + (Rouvat tulevat, senaattorien, patriisien ja kansan + saattamina. He kulkevat näyttämön poikitse.) + +1 SENAATTORI. +Pelastajamme, Rooman turva, terve! +Kokohon ruodut! Kiitos jumalille! +Ilovalkeitä nyt! Kukkasia tielle! +Maanpako-huudon nielköön riemuhuuto! +Palauttakaa Marcius, tervehtien +Nyt hänen äitiään, ja huutakaa: +Terveeksi, rouvat, terveeks! + +KAIKKI. +Terveeks, terveeks! + + (Rummut ja torvet soivat. Kaikk' lähtevät.) + + +Viides kohtaus. + + Antium. Julkinen paikka. + + (Tullus Aufidius seuralaisineen tulee.) + +AUFIDIUS. +Vie tieto senaattiin, ett' olen täällä; +Tuo heille anna; + (Antaa paperin.) + sen kun lukeneet on. +Torille heitä kutsu; siellä minä +Todistan, heidän sekä kansan kuullen, +Sanani todeks. Hän se, josta kannan, +On juuri tullut kaupunkiin ja aikoo +Nyt kansan eteen astua ja koittaa +Sanoilla puhdistaida. Menkää! + (Kolme tai neljä salaliittolaista tulee.) +Terveeks! + +1 SALALIITTOLAINEN. + Kuin voitte, herramme? + +AUFIDIUS. + Kuin miesi, jolle +On omat armolahjat myrkkyä +Ja sääli surmaks. + +2 SALALIITTOLAINEN. + Herra, sama tuuma +Jos viel' on teillä, johon apuamme +Te pyysitte, niin pelastamme teidät +Täst' uhkavaarasta. + +AUFIDIUS. + En tiedä minä; +Noudattaa meidän täytyy kansan mieltä. + +3 SALALIITTOLAINEN. +Niin kauan kuin on riitaa välillänne. +Niin horjuu kansa, vaan jos toinen kaatuu. +Niin toinen saapi perinnön. + +AUFIDIUS. + Sen tiedän. +Ja täysi syy on mulla hänet murtaa. +Ma hänet nostin, kunniallani ma +Takasin hänen uskollisuuttansa; +Näin noussehena, taimiins' uusiin valoi +Hän maireen vihmaa, viettel' ystäväni, +Ja siksi voitti luontonsa, jok' aina +Tylyksi, nurjaks, ynseäksi tiettiin. + +3 SALALIITTOLAINEN. +Ja itsepäisyytensä, jolla tyhjäks +Hän teki konsuliksi pääsönsä, +Kun nöyryys puuttui -- + +AUFIDIUS. + Siitä aioin haastaa. +Maanpakoon tuosta tuomittuna, tuli +Hän liedellen' ja kurkkuns' oikoi mulle; +Ma otin hänet vastaan, päällikkyydest' +Osalliseksi tein, ja hänen mieltään +Kaikessa noudin; tarkoituksihinsa +Valita sai hän väestäni parhaat +Ja tuoreimmat; häntä palvelin ma; +Hänt' autoin saamaan mainetta; mut itse +Sen kaiken vei hän, vahingostanipa +Jo ylpeilikin; hänen palvelijaltaan +Lopulta näytin, enkä vertaiselta; +Ja armollaan mua palkitsi hän niinkuin +Mitäkin palkkalaista. + +1 SALALIITTOLAINEN. + Aivan niin; +Sit' ihmetteli väkikin; ja vihdoin +Kun Rooman voitti hän, ja kunniata +Ja saalist' odotimme -- + +AUFIDIUS. + Niinpä niin; +Siks häneen jänteheni pingoitankin. +Parista naisen kyynelpisarasta. +Jok' yhtä halpaa on kuin valhe, myi hän +Sotamme suuren veret sekä vaivat. +Hän kuolkoon siis! Ma uuteen eloon nousen, +Kun kaatuu hän. Haa, kuulkaa! + + (Torvensoittoa ja rummunpärrytystä. Kansan ilohuutoja.) + +1 SALALIITTOLAINEN. + Huomaamatta, +Kuin postintuoja, kotikaupunkiinne +Te saavuitte, mut hän kun palajaa, +Niin ilmaa melu vihloo. + +2 SALALIITTOLAINEN. + Tyhmät narrit +Nuo, joiden lapset hän on surmannut. +Kuluttavat nyt hänen kunniakseen +Katalat kurkkunsa. + +3 SALALIITTOLAINEN. + Siis paras teille, +Ett', ennenkuin hän esiintyy ja kansan +Puheillaan voittaa, miekkaa saa hän maistaa; +Me apun' ollaan. Kun hän maassa makaa. +Niin voitte hälle ruumispuheen pitää +Ja hänet mahtisyineen haudata. + +AUFIDIUS. +Vait! -- Senaattorit! + + (Senaattorit tulevat.) + +SENAATTORI. + Tervetullut kotiin! + +AUFIDIUS. +Sit' en ma ansainnut. Mut, hyvät herrat, +Mun kirjeen' oletteko lukeneet te +Ja tarkkaan. + +SENAATTORI. + Olemme. + +1 SENAATTORI. + Ja haikeudella. +Tät' edelliset rikoksensa vois hän +Sovittaa helpolla; mut kun hän päättää. +Miss' alkaa tulis, saavutetut edut +Pois lahjoittaapi, omin rahoin meitä +Hyvittää tahtovi, ja rauhaa hieroo, +Vaikk' antautaan, -- sit' ei voi anteeks suoda. + +AUFIDIUS. +Hän lähestyy: hänt' itseään nyt kuulkaa. + + (Coriolanus tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin. + Joukko kansalaisia seuraa häntä.) + +CORIOLANUS. +Terve, herrat! Soturinanne ma palaan; +En maani lemmest' ole saastuneempi +Kuin lähteissäni; yhä noudatan ma +Suurt' ylivaltaanne. Siis tietäkää, +Ett' onnell' aloin sodan ja sen johdin +Veristä tietä Rooman porttiin saakka. +Kulunkejamme kolmannesta suuremp' +On sotasaalihimme. Rauhan teimme +Roomalle yhtä häpeällisen +Kuin meidän kansallemme kunniakkaan; +Ja tässä jätämme nyt patriisein +Ja konsulien allekirjoittaman, +Ja Rooman sinetillä vahvistetun +Sovintokirjan. + +AUFIDIUS. + Hyvät herrat, älkää +Sitä lukeko; vaan tuolle petturille +Sanokaa, että valtaanne hän riettaast' +On väärin käyttänyt. + +CORIOLANUS. + Kuin? Petturi! + +AUFIDIUS. +Niin, pettur' olet, Marcius. + +CORIOLANUS. + Marcius! + +AUFIDIUS. +Niin, Marcius, Cajus Marcius. Luuletko sa +Mun suovan sulle Coriolanon nimen. +Min Corioliss' itsellesi ryöstit? -- +Päämiehet te ja ylimykset, kuulkaa: +Hän pettänyt on viekkaast' asianne, +Ja teidän Rooman (teidän Rooman, sanon) +Hän muutamasta suolavesi-tilkast' +On äidilleen ja vaimollensa myynyt, +Valansa rikkoen ja päätöksensä +Kuin perstan silkin; neuvottelua +Ei pitänyt, vaan imettäjinensä +Ulisten vonkui voittomme hän hiiteen, +Ett' asepojatkin ne punastuivat, +Ja toisiins' urhomiehet katselivat +Ja ihmettelivät. + +CORIOLANUS. + Mars, kuulitko sa? + +AUFIDIUS. +Vait jumalista, poika itkusuu? + +CORIOLANUS. + Haa! + +AUFIDIUS. +Parempikaan et ole. + +CORIOLANUS. +Hävytön parjaaja! Mun sydämmeni +On pakahtua kyllyyttään. Vai poika! +Oo, sinä orja! -- Anteeks! Ensi kerran +Mun haukkua on pakko. Hyvät herrat, +Tuo koira valheesta on rangaistava; +Hän hyvin tietää (iskuistani merkit +Hän kanssaan hautaan vie), ett' itse valheens' +Saa syödä hän. + +1 SENAATTORI. + Vait, kumpikin, ja kuulkaa. + +CORIOLANUS. +Paloiksi minut lyökää! Nuoret, vanhat +Punatkoot veressäni tikareitaan! -- +Vai poika! Luihu koira! Kronikkanne +Jos totta puhuu, seisoo siinä näin: +Kuin kotka kyyhkyslakassa, niin teitä +Coriolissa minä säikyttelin. +Ja ihan yksin. -- Poika! + +AUFIDIUS. + Jalot herrat, +Noin muistuttaako saa tuo kerskur' rietas +Sokeall' onnellansa häpeäänne, +Ja teidän kuultenne? + +SALALIITTOLAINEN. + Hän siitä kuolkoon! + +KANSALAINEN. +Paloiksi hänet repikää, ja heti! Hän tappoi +minun poikani; -- minun tyttäreni; -- hän tappoi minun +lankoni, Marcon; -- hän tappoi minun isäni. -- + +2 SENAATTORI. +Seis, seis! Ei mitään väkivaltaa! Hiljaa! +Hän jalo mies on, hänen mainehensa +Maanpiirin kiertää. Viime rikoksestaan +Hän laissa vastatkoon. -- Aufidius, seis! +Älä rauhaa häiri! + +CORIOLANUS. + Oi, jos hänet saisin, +Ja kuusi moista, vaikka koko heimon, +Mun kelpo miekkan' eteen! + +AUFIDIUS. + Rietas konna! + +SALALIITTOLAINEN. +Surmatkaa, surmatkaa hän! + + (Aufidius ja salaliittolaiset paljastavat miekkansa + ja surmaavat Coriolanon, joka kaatuu. Aufidius polkee + häntä jalallaan.) + +SENAATTORI. + Seis, seis, seis! + +AUFIDIUS. +Mua kuulkaa, hyvät herrat. + +1 SENAATTORI. + Tullus, oi! + +2 SENAATTORI. +Työn teit sä, jota itkevä on miehuus. + +3 SENAATTORI. +Hänt' älä polje. -- Hiljaa kaikki olkaa. +Ja miekat tuppeen! + +AUFIDIUS. + Hyvät herrat, +Kun tietää saatte (tässä kiihkon tilass' +On mahdotonta se), kuink' oli teille +Se miesi vaarallinen, iloitsette +Te hänen surmastaan. Senaatin eteen +Mua kutsukaa, niin rehelliseks työni +Ma tahdon näyttää taikka rangaistusta +Kovinta kärsiä. + +1 SENAATTORI. + Pois ruumis viekää, +Ja surkaa häntä. Kunniata saakoon +Hän suurempaa kuin kukaan, jota airut +On hautaan saattanut! + +2 SENAATTORI. + Aufidiota +Tuon miehen kiivaus osaks puolustaa. +Hyväksi kaikki kääntyy. + +AUFIDIUS. + Viha jäähtyy; +Mun suru valtaa. -- Nostamahan tulkaa, +Päämiestä kolme, yhten' olen itse. -- +Lyö rumpua; se suruvirttä soikoon; +Peitsenne laskekaa! -- Vaikk' on hän täällä +Isättömäks ja leskeks monen tehnyt. +Jok' yhä itkee hänen tekojaan. +Hän muistopatsaan saakoon arvokkaan, -- +Avuksi tulkaa! + + (Menevät, kantaen Coriolanon ruumista. Surumarssi soipi.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Coriolanus, by William Shakespeare + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK CORIOLANUS *** + +***** This file should be named 20188-8.txt or 20188-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/1/8/20188/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20188-8.zip b/20188-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c2f65dd --- /dev/null +++ b/20188-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d345f7d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20188 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20188) |