diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20114-8.txt | 2482 | ||||
| -rw-r--r-- | 20114-8.zip | bin | 0 -> 27880 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2498 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20114-8.txt b/20114-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0b0d088 --- /dev/null +++ b/20114-8.txt @@ -0,0 +1,2482 @@ +The Project Gutenberg EBook of Goethen runoja, by Johann Wolfgang von Goethe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Goethen runoja + +Author: Johann Wolfgang von Goethe + +Translator: V. A. Koskenniemi + +Release Date: December 15, 2006 [EBook #20114] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GOETHEN RUNOJA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +GOETHEN RUNOJA + +Kirj. + +Johann Wolfgang von Goethe + + +Suomentanut V. A. Koskenniemi + + +WSOY, Porvoo, 1922. + + + +SISÄLLYS: + +Esipuhe + +Yö +Onni +Lauluilleni +Sokkosilla +Jo, Friederike, herää! +Löi sydämeni: ratsahille! +Kotka ja kyyhky +Vaeltajan myrskylaulu +Vaeltaja +Prometheus +Resensentti +Muhammedin laulu +Ganymedes +Taiteilijan iltalaulu +Nicolaille +Pyhä mies ja fauni +Metsämiehen iltalaulu +Kaukaiselle armaalle +Ihmisyyden rajat +Lidalle +Jumaluus +Amor ja runottaret +Alppi +Uusi Amor +Malja +Yö-ajatuksia +Harpunsoittajan lauluista +Aamuinen valitus +Legenda +Levoton veri +Terve menoa! +Esikuva +Tunnustus +Harras huokaus +Sotilaan lohdutus +Maailman meno +Hautakirjoitus +Talismani +Nää, tertut täyteläiset -- +Jos muodoin tuhansin sa itses peität -- +Jälleentapaaminen + +MIETELMIÄ JA PIKKURUNOJA: + +Minä kuljen maita manteria -- +Mitä siitä, jos sydän sun rauhasi vei -- +Te menkää! On iloni mulla -- +Minun satulaani te jäädä suokaa -- +On perintöosani -- +Innostus se, sanonpa teille -- +Voi täällä kaikkea -- +Sua kompassis johtaa -- +Niin pitkälle kuinka oot tullutkaan -- +Noin nuoret ne itselleen uskottaa -- +Ei mulle ois -- +Menis elämä -- +Olet muodolla murheisella -- +Näin Quidam lausuu -- +On sormia -- +Me ratsain ristiin rastihin -- +Jos mun kanssani -- +Typötyhjä -- +Jalo mies jos vastahas rikkonut -- +Se teko se vasta -- +Siis vihdoin painovapaus -- +Jos et tahdo -- +Oo kohtelias -- rahvaallekin -- +Tuli suuresta seurasta parhaillaan -- +Sa kanna kuormas -- +Ilomieliä -- +Voit säästää sa vaivasi -- +Jos käydä sa tahdot -- +Ei kurkota katse korkeimpaan -- +Tuhat kärpästä -- +Kiitetty olkoon rypäleen jumala -- +Suuret ja pienet -- +Et toivoa taitais -- +Jos tahdot taiten vaeltaa -- +Kuka mies -- +Että naiset vihaa -- +Sitä miestä -- +Mitä magneetti pohjoisest' etsiikään? +Koska kumartainkin -- +Näin unta -- +Sinut armahastas jos erotetaan -- +Tääll' oletko taivahan laina -- +Saa aistit sekaannusta -- + + + + +ESIPUHE + + +Samalla kertaa »avoimena» ja »salaperäisenä» seisoo Goethe +»hämmästyneen maailman edessä» -- lainataksemme hänen oman kuvansa +»Talvisesta Harzin-matkasta»: avoimena ja yksinkertaisena kuin luonto, +jonka näemme ympärillämme kasvavan ja kukoistavan, alati itseään uusien +ja nuorentaen, mutta myöskin salaperäisenä ja ongelmallisena kuin +luonto, joka mustasukkaisesti kätkee meiltä syntynsä ja voimansa +selityksen. Hän on samalla kertaa helppo- ja vaikeatajuinen, kevyt ja +syvällinen, hän tuntuu yhdistävän itseensä tunteen lennon ja ajatuksen +painavuuden, kukan ja hedelmän, kevään levottoman kaipauksen ja syksyn +alistuvan rauhan, päiväpaisteen ja tähtivalon, hän on maan poika, tomun +ja murheen kahlehtima, mutta hän voi myöskin tulla meitä vastaan kuin +Ariel Aeoluksen harppujen saattamana. Sen rikkaan inhimillisyyden +lähteitä, joista hänen runoutensa on vuotanut, niitä alkuelämyksiä, +jotka ovat muodostaneet hänen persoonallisuuttaan, emme missään ole +niin lähellä kuin hänen lyriikassaan. Siinä tunnemme paljaimpana +hänen valtimonsa lyönnin. Siinä aavistamme olevan kätkettynä hänen +neroutensa ja vaikutusvoimansa syvimmän salaisuuden. Siitä voimme +välittömimmin lukea hänen sydämensä ripin ja helpoimmin seurata hänen +elämänvaelluksensa jälkiä. Goethen valtavassa, henkisen elämän eri +aloille suuntautuneessa tuotannossa on lyriikalla keskeinen, vallitseva +asema. Se on jokaisen Goethe-lukijan lähtökohta, mutta se on myöskin se +päätepiste, johon hän palaa »Wilhelm Meisterin» ja »Faustin» jälkeen. +Lyriikallaan ennen muuta on Goethe ensiksi laulanut itsensä jokaisen +uuden sukupolven tietoisuuteen ja lyriikallaan tulee hän varmaan +kauimmin puolustamaan asemaansa maailmankirjallisuudessa. Runouden +klassikkojen joukossa on Goethe ennen kaikkea lyyrikko, ehkä suurin, +minkä historia tuntee. + +Lyriikka säestää Goethen eri ikäkausia hänen ensimäisistä +nuoruusvuosistaan hänen pitkän elämänsä iltaan saakka, keskeytymättä, +jos otamme lukuun myöskin sen epigrammin-luontoisen mieterunouden, jota +Goethe viljeli niinäkin kausina, jolloin hän oli lyyrillisesti vähimmän +tuottelias. Leipzigin-kauden ensi kokeiden jälkeen, jotka suureksi +osaksi vielä olivat ajan kirjalliseen rokoko-henkeen tehtyjä mukaelmia, +löysi Goethe Strassburgissa, Herderin ja kansanlaulun opastamana, +persoonallisen runouden lähteille ja kirjoitti Friederikelaulunsa, +joita syyllä on sanottu uuden saksalaisen lyriikan puhkeavaksi +keväimeksi. Tästä lähtien saa Goethen laulurunous sen tunnustuksellisen +luonteen, joka on sille ominainen ja joka sallii meidän siitä seurata +hänen sisäisiä kehitysvaiheitaan. Me voimme kuulla siitä hänen +myrsky- ja kiihkokautensa uskon heräävään nerouteensa, nähdä hänen +»Prometheuksessa» nousevan uhmaan itse Zeusta vastaan tai +»Ganymedeksen» keväthymnissä hurmautuneena avaavan sylinsä luonnon +panteististä jumaluutta kohti, me saamme siitä havaita, miten rakkaus +hänen elämänsä vaiheissa, itse aina uutena, etsii uusia ilmauksia, +kasvaen lopulta siksi suureksi, maailmoja syleileväksi tunteeksi, joka +sykkii »Jälleentapaamisen» säkeissä. Mutta myöskin vähemmän keskeiset +elämykset ovat jättäneet jälkiä hänen lyriikkaansa, jota hän itse on +nimittänyt »tilapäärunoudeksi», tarkoittaen tällä nimityksellä sitä +läheistä suhdetta, mikä hänen runojensa synnyllä oli konkreettisiin +elämäntapahtumiin. Se joka tuntee Goethen elämän ulkonaiset vaiheet ja +voi sen perustalla sovittaa kunkin runon historialliseen ajankohtaansa, +hän saakin epäilemättä Goethen lyriikasta enemmän kuin se, joka joutuu +arvostelemaan hänen runojaan ilman sitä taustaa, minkä niiden tekijän +elämäkerta tarjoo. + +Goethen lyriikassa kuvastuu hänen nuoruutensa levoton etsintä, hänen +miehuutensa tyyni voima ja hänen vanhuutensa kuulas viisaus. Mutta +siinä kuvastuu myöskin nuoruus, joka varhaiskypsyydessään saattaa +muistuttaa vanhuutta, samoinkuin siinä voimme tavata vanhuuden, joka +elämystensä välittömyydessä tuo mieleen nuoruuden. Siinä kuvastuu +ilossa ja surussa elämä, jonka syvällinen, lämmin, rikas inhimillisyys +oikeuttaa jälkipolvia piirtämään mestarin hautakiveen hänen omat +sanansa: + + Das ist fürwahr ein Mensch gewesen. + + * * * * * + +Seuraavat suomennokset, jotka pääasiassa ovat syntyneet +Goethe-luentojen ohella ja osaksi niitä varten, eivät pyri antamaan +mitään tyhjentävää kuvaa mestarin lyriikasta. Suomentaja ei ole runojen +valinnassa voinut pitää silmällä yksistään kappaleiden edustavuutta, +hänen on usein täytynyt tehtävän ylivoimaisuuden takia luopua +yrityksestä siirtää toiseen kieleen useita Goethen tunnetuimmista +runoista. Hänen on niinikään ollut monta kertaa pakko niihinkin +runosuomennoksiin nähden jotka ovat tässä kokoelmassa saaneet sijansa, +kaihomielellä todeta se välimatka, mikä on jäänyt alkuperäisen runon ja +suomennoksen välille. Mutta sellaisenaankin voinee tämä kokoelma olla +jonkinlaisena suomenkielisenä johdantona suurimman saksalaisen +runoilijan maailmaan. Jos tämä kokoelma johtaisi lukijan Goethen +alkuperäisiin runoihin, olisi suomentaja saavuttanut sen, mitä hän +lähinnä on tarkoittanut. + +Runot seuraavat toisiaan yleensä aika-järjestyksessä, sikäli kuin +niiden kronologia on tunnettu, lukuunottamatta »Mietelmiä ja +pikkurunoja», joista on tehty erikoinen osasto. Kokoelman kolme +ensimäistä runoa on otettu mukaan enemmän tyypillisinä näytteinä +Goethen Leipzigin-ajan tuotannosta kuin runollisen arvonsa perusteella. +-- Samoinkuin varhemmin »Lyyrassa ja paimenhuilussa» on suomentaja +tässäkin kokoelmassa vähemmän pyrkinyt tavoittelemaan sananmukaista +uskollisuutta kuin oikeudentekoa alkuperäisen runon tunnearvoille. + +Turku, marraskuussa 1922 + +V. A. K. + + + + + Yö. + + + Armahani luota lähtein, + samoelen hiljalleen, + kuljen välkkehessä tähtein + läpi metsän nukkuneen. + Luna nousee, valtavasti + tammilehdot kirkastaa. + Koivut sille hartahasti + pyhän savun suitsuttaa. + + Varjot värjyy kuutamossa, + sydän vavahtaen lyö, + kulkee kuiske viidakossa. + Mikä onnentäysi yö! + Riemu! Autuus! Taivas sulle + suon ma öitäs tuhannen, + jos mun armahani mulle + antais yön vain ainoisen. + + (1767). + + + + + ONNI. + + + Niin useasti unissasi + mun nähnyt olet rinnallasi + sa käyvän luokse alttarin. + Niin useasti valvehilla, + Annette, sun suusi suudelmilla + ma peittänyt oon varkahin. + + Pois katos onnen hetket varhain, + pois autuutemme aika parhain, + pois vien virtaan elämän. + Mit' auttaa nautinto mua voikaan? + Kuin vinhaan ohi karkeloikaan + pois hetket onnen pienimmän! + + + + + LAULUILLENI. + + + Te laulut, viekööt teidät tuulet + ja aallot unhon merehen! + Ei teitä toista tytön huulet, + ei poika aikaan keväimen. + + Te armastani ylistitte, + nyt pilkkaa hän mun lempeäin. + Te kaiken veteen kirjoititte + ja vesi vierii eteenpäin. + + + + + SOKKOSILLA. + + + Sun sokoks aina soisin! + Kuin katsotkaan sa toisin + mua silmin näkevin! + Mut silmät peittehessä + jo löysit hetkisessä + sa mun -- miks mun sa löysitkin? + + Kun sokkona sa kuljit, + mun käsihisi suljit, + ma syliis raukenin. + Sait tuskin näkeväksi, + kun kaikki ilo läksi: + pois työnsit sokon julmimmin. + + Hän hoippuroi ja horjui, + hän vaivoin iskut torjui, + kun häntä tuupittiin. -- + Ja jos et lempimähän + mua opi, pimeähän + ma jään kuin sokko siteisiin. + + + + + JO, FRIEDERIKE, HERÄÄ! + + + Jo, Friederike, herää, + pois aja yö! + Jo avaa silmäs terää, + yö pakoon lyö! + Jo laakso, metsän rinne + ne laulavat, + mun sisartani sinne + ne kutsuvat. + + Jo suviaamu salaa + sun huoneesees + se kultiansa valaa: + et herää ees! + Sa siskoos rakkahasti + vain painallat + ja yhä hartaammasti + sa nukahdat. + + Ei satakielten kuoro + sua heräämään + oo saanut -- mun on vuoro, + en minäkään! + Niin raskaat painot riimein + jo kantaa sain. + Oi Musa, herää viimein! + Sa -- nukut vain! + + + + + LÖI SYDÄMENI: RATSAHILLE! + + + Löi sydämeni: ratsahille! + Kuin aatos oli tehty työ! + Loi ilta varjot maisemille + ja vuorilla jo vartoi yö. + Ja sumussa ja pimennossa + jo seisoi rivit tammien + ja pensastossa, viidakossa + kaikk' kului silmät pimeyden. + + Kuu pilvivuoren takaa nousi, + ui unisena esihin + ja tuulen siivet hiljaa sousi, + soi ilma oudoin sävelin. + Yön kauhut kasvoi vastahani, + mut rohkeuteni karttui vain. + Mun poltti tuli suonissani, + mun hehkui liekki rinnassain + + Sun näin, ja ilo silmistäsi + se kohta syttyi minuhun. + Mun sydämeni vierelläsi + koht' oli, itse olin sun. + Jo oli rusko, valon tuoja, + sun kasvos rakkaat kullannut + ja hellyytes mua kohtaan -- Luoja! + sit' toivoin, mut en ansainnut. + + Jo kevätaamu poies vie mun, + ja eron raskas hetki lyö. + Sun suudelmissas autuus riemun, + sun silmissäsi tuskan yö! + Ma lähden -- kyynel puserrettu + sun poskellasi kimaltaa. + Mik' onni olla rakastettu, + mik' onni itse rakastaa! + + + + + KOTKA JA KYYHKY. + + + Kotkanpoika nousi ylös + saaliin hakuun. + Tapas hänet metsämiehen nuoli, + lamautti siiven iskuvoiman. + Alas syöksähtää hän myrttilehtoon, + tuskissansa siellä viettää + hän kolme päivää + ja kolme pitkää, pitkää yötä. + + Viimein hänet parantaa + balsami, mi ain' on läsnä, + kaikkiparantava luonto. + Hän lehdost' esiin tunkee + ja siivet ojentaa -- mut ah, + poiss' on niiden nostokyky, + tuskin maasta nousta voi hän, + saada jonkun halvan saaliin. + Surullisna asettuu hän + kivikolle puron ääreen, + katsoo tammipuuhun ylös + ja taivaan lakeen + ja kyynel silmähänsä kiertyy. + + Niin saapuu huoletonna kuherrellen + myrttipesästänsä kyyhkyspari, + alas laskeuu ja nyökytellen kulkee + yli kultahiedan puron reunaan + toisiansa nokitellen. + Punasilmät kiertää joka suuntaan, + keksii kotkanpojan surevaisen. + Uroskyyhky uteliaan-toimelias + hiipii lähipensaaseen ja sieltä + itsetyytyväisnä kotkaan katsoo. + »Sa suret», kuiskuttaa se makeasti, + »sa mieles rohkaise jo, ystäväni! + Sull' eikö hiljaisehen onneen täällä + oo kaikki, mitä toivoa vain saatat? + Sa etkö iloita voi kultaoksasesta, + jok' auringolta sua suojelee? + Sa etkö illan ruskotusta vastaan + voi rannan sammal-vuotehelta + rintaas nostaa? + Sa kuljet kesken kukkain kasteisten + ja pensaikosta sopivata ruokaa + sa yltäkyllin noukit + ja lähteen hopeaisen vettä juot. + Oi ystäväni, tosi onni on + vain mielen tyytyväisyys + ja tyytyväisyydelle aina + on kaikkialla kyllin.» + »Oi sinä viisas», lausui kotka vaipuin + vain syvemmälle omaan ltsehensä: + »Oi Viisaus, sa puhut niinkuin kyyhky!» + + + + + VAELTAJAN MYRSKYLAULU. + + + Ketä, Genius, et hylkää + hänt' ei sade eikä myrsky + vavisuta sydämessä. + Ketä, Genius, et hylkää, + hälle synkkä sadepilvi, + hälle raju myrskykuuro + vastaan laulaa, + niinkuin laulat, + leivo, tuolla. + + Ketä, Genius, et hylkää, + hänet nostat liejun yli + tulisiivin. + Niinkuin kevein kukkaisjaloin + ylvääst' yli liejun käy hän, + tappain Python käärmeen, + Pythius Apollo. + + Ketä, Genius, et hylkää, + annat untuvat sa alleen, + kun hän kalliolla nukkuu, + siivin hellin häntä suojaat + lehdon yössä. + + Ketä, Genius, et hylkää, + hänet lumituiskussakin + lämmität sa. + Lämpöön runottaret kaipaa, + lämpöön sulottaret kaikki. + + Runottaret, tulkaa, + tulkaa, sulottaret! + Tuoss' on vesi, tuossa maa + ja veden ja maan poika tässä, + maan, min yli vaellan + jumalten lailla. + + Olette puhtaat niinkuin veden sydän, + puhtaat niinkuin maan ydin, + leijutte ympärillä, kanssanne nousen + veden yli, maan yli + jumalten lailla. + + + + + VAELTAJA. + + + _Vaeltaja_. + + Siunattu ollos, nuori vaimo + ja imevä poika + rinnallasi + Suo minun kallioseinää vasten + jalavan varjossa + taakkani heittää, + vierelläs levätä. + + _Vaimo_. + + Mikä askar ajaa + päivän helteessä sinua + tomuista tietä? + Kannatko kaupungista + tavaraa? + Hymyilet kysymystäni, + matkamies? + + _Vaeltaja_. + + En tuo tavaraa kaupungista. + Viileäks muuttuu ilta. + Näytä minulle kaivo, + josta haet vettä, + rakas nuori vaimo. + + _Vaimo_. + + Vuoritietä ylös! + Kulje edellä! Pensaikon läpi + johtaa polku majalle, + missä asun, + kaivolle, + josta juon. + + _Vaeltaja_. + + Ihmiskäden jälkiä + viidakossa! + Noita kiviä et sinä asettanut, + antelias luonto. + + _Vaimo_. + + Ylemmäs! + + _Vaeltaja_. + + Sammalen peittämä templin pääty! + Tunnen sinut, luova henki! + Olet painanut leimasi kiveen. + + _Vaimo_. + + Eteenpäin, muukalainen! + + _Vaeltaja_. + + Kirjoitus kivessä tuossa! + Mahdoton lukea! + Kuluneet olette + uurretut sanat, + te joiden tuli todistaa + mestarinne hartautta + tuhansiin polviin. + + _Vaimo_. + + Ihmettelet, muukalainen + kiviä tuossa? + Ylhäällä on niitä paljon + majani luona. + + _Vaeltaja_. + + Ylhäällä? + + _Vaimo_. + + Suoraan vasemmalle + pensaikon läpi, + tänne. + + _Vaeltaja_. + + Musat ja Gratiat! + + _Vaimo_. + + Tuossa on majani. + + _Vaeltaja_. + + Temppelin rauniolla! + + _Vaimo_. + + Tuolla syrjässä + pulppuaa lähde, + josta juon. + + _Vaeltaja_. + + Hehkuen leijut + hautasi yllä, + Genius! Soraan + suistunut sun on + mestariluomas, + kuolematon! + + _Vaimo_. + + Varro, noudan ruukun + juodaksesi. + + _Vaeltaja_. + + Muratti on verhonnut + jumalaisen muotos. + Kuinka te nousette, + nousette tomusta, + pylväspari! + Ja sinä yksinäinen + sisar tuolla, + kuinka te kaikki, tumma sammal + päänne kiireellä, katsotte + kuninkaallisesti + kaatuneita siskojanne + jaloissanne. + Karhunmarjapensaan juurella + peittää niitä tomu ja maa + ja korkea ruoho huojuu yläpuolla. + Niinkö pidät arvossa, luonto, + mestariluomaasi? + Tunteettomana murskaat + pyhäkkösi, + kylvät sen rauniolle ohdakkeita. + + _Vaimo_. + + Kuinka poika nukkuu! + Tahdotko levätä majassa, + muukalainen? Vaiko mieluummin + viipyä taivasalla? + On jo kylmä. Ota poika, + että menen noutamaan vettä. + Nuku, rakkaani, nuku. + + _Vaeltaja_. + + Ihana on leposi! + Tai vahan-raikas + sun hengityksesi + Sinä, syntynyt raunioilla + pyhän muinaisuuden, + varjelkoon se hengellään sinua! + Ketä se ympäröi, + jumalten onnea, itsetuntoa + saa hän nauttia. + Nouse täytenä, oras, + kukkivan kevään + ihana ylpeys, + loistaos vertaistesi keskellä! + Kuihtuessa kevääsi + nouskoon rinnastas + täysi hedelmä + ja kypsyköön päivää kohti! + + _Vaimo_. + + Jumala siunatkoon nukkuvaa lasta! -- + Voin tarjota sulle raikkaan veden lisäksi + vain palan leipää. + + _Vaeltaja_. + + Kiitos. + Kuinka ihanasti kaikki kukkii + ja viherjöi täällä! + + _Vaimo_. + + Mieheni hän pelloltaan + pian saapuu kotiin. + Viivy luonamme + ja kanssamme jaa ehtoollinen. + + _Vaeltaja_. + + Te asutte täällä? + + _Vaimo_. + + Niin, tuonne muurien väliin + isäni jo majan tiilistä + ja sorakivistä rakensi. + Nyt asumme me täällä, + isäni antoi minut peltomiehelle + ja kuoli syliimme. -- + Heräätkö jo, sydänkäpyseni? + Kuinka ilakoikaan hän ja leikkii, + hän veitikka! + + _Vaeltaja_. + + Oi luonto, iki-itäväinen, + luot kaikki elon nautintoon + ja lapsillesi äidin tavoin + oot suonut perinnön, oot majan suonut. + On räystään alla pääskyn pesä, + se tunteetonna taideluoman keskeen + sen rakentaa. + Ja hyönteistoukka kutoo suvulleen + ylt ympär oksan talvimajan. + Ja menneisyyden + sa yleville raunioille + sun majas pystytät, + oi ihminen, + ja nautit elämästä haudoilla! + Jää hyvästi, sa onnellinen vaimo. + + _Vaimo_. + + Et tahdo jäädä? + + _Vaeltaja_. + + Herran huomaan! + Siunattu olkoon poikanne! + + _Vaimo_. + + Onnea tiellenne! + + _Vaeltaja_. + + Mihin johtaa vuoren taakse + polku tuo? + + _Vaimo_. + + Se Cumaan vie. + + _Vaeltaja_. + + Se onko kaukana? + + _Vaimo_. + + On hyvän kolmen virstan päässä + + _Vaeltaja_. + + Jää hyvästi + Oi ohjaa askeltani, luonto, + mun, vaeltajan askelta, mi vie + mun pyhän menneisyyden hautain yli! + Vie askeleeni paikkaan rauhaiseen, + mi suojassa on pohjoiselta + ja missä helteheltä päivän + suo varjon poppelit. + Ja ehtoolla + kun kotiin käyn + ma majallein, + jonk' illan viime säteet kultaa, + suo että vastahani saisi vaimo tuollainen, + sais poika sylissään! + + + + + PROMETHEUS. + + + Peitä pilvisumuun, Zeus, + taivahasi, + koeta kuin poika, joka katkoo + ohdakkeita tiellään, + voimaas tammihin ja vuoriin! + Sentään sinun täytyy jättää + maani mulle, + majani, jot' et sa tehnyt, + lieteni, + min hehkun tunnet + kademielin. + + En tiedä auringon alla + kurjempaa kuin te, jumalat! + Niukasti ruokitte + uhriveroilla + majesteettianne, + nääntyen, jolleivät + lapset ja kerjurit + olisi toivovia houkkoja. + + Kun olin lapsi + enkä tiennyt kättäni pitemmälle, + käänsin harhaavan katseeni + päivää kohti kuin siellä + olisi korva pyyntöäin kuuleva, + sydän kuin minun, + surun painamaa armahtava. + + Kuka auttoi minua + titaanien ylimieltä vastaan? + Ken pelasti minut kuolosta, + ken orjuudesta? + Etkö itse kaikki tehnyt, + pyhästi hehkuva sydän? + Sinä, joka nuorena ja viatonna + hehkuit, petettynä, kiitosta + nukkujalle ylhäällä tuolla. + + Sinua kunnioittaa? Miksi? + Oletko keventänyt koskaan + raskautetun tuskia? + Oletko koskaan kuivannut + ahdistetun kyyneliä? + Eikö ole minua mieheksi takonut + kaikkivoipa aika + ja ikuinen kohtalo, + minun herrani ja sinun? + + Luuletko ehkä, + että ma elämää vihaisin, + erämaahan pakenisin, + kun eivät kaikki + unelmat kypsyneet? + Tässä istun, teen ihmisiä + kuvani mukaan, + suvun kaltaiseni + kärsimään, itkemään + nauttimaan, iloitsemaan, + suvun, joka ei sinua kunnioita, + suvun kuin minä! + + + + + RESENSENTTI. + + + Mies mull' oli vieraana muuankin. + Oli sopumme mitä parahin: + näki pöydässä ruokani tavallisen + ja söi sitä vatsan-täydellisen, + ja jälkiruokahan tultuaan + söi senkin suuhunsa makeaan. + + Niin lankes paulaan Pirun ja Pahan, + rupes ruokiani moittimahan: + »Ei sako soppaa haitannut, + oli paisti hiukan palanut --» + Pyhä sakramentti! + Ulos mies, se koira! Hän on resensentti. + + + + + MUHAMMEDIN LAULU. + + + Vuorilähde nähkää, + kirkassilmäinen + kuin tähti! + Pilvien takana ruokkivat + hänen nuoruuttansa + hyvät henget + pensaisissa rotkoissa. + + Täynnä nuorta voimaa + tanssii se pilvistä + marmoripaasille, + hypähdellen kohti + taivahan sineä. + + Vuorisolissa + heittelee se kirjavia kiviä, + tempaa käskijävoimalla + sisarlähteet + mukaansa. + + Alhaalla laaksossa + nousee kukkia tiellään, + kedot elävät + hänen henkäyksestään. + + Eivät häntä pidätä + varjoiset laaksot, eivät kukat, + jotka hänen polviaan syleilevät, + houkutellen rakkauden silmillä. + Lakeutta kohti hän pyrkii + käärmeenä kulkien. + Purot yhtyvät häneen + onnekkaina. Nyt hän käy jo + lakeutta, hopealle hohtaen, + ja lakeus loistaa mukanaan. + Joet lakeudelta, + purot vuorilta + huutavat riemussa hänelle: »Veli, + veli, ota veljet mukaasi + vanhan isäsi luo + ikuisen valtameren, + joka odottaa meitä + levitetyin käsivarsin, + jotka, ah, turhaan avautuvat + meitä, kaipaavia kohti. + Meitä jäytää erämaassa + ahnas hiekka, päivän paahde + imee meistä veren, kunnes + patoo lammeks meidät! Veli, + ota veljet lakeudelta, + ota veljet vuoristosta, + ota mukaan, isäs luo!» + + »Tulkaa kaikki.» + Ja hän kasvaa + ihanasti. Sukukunnat + käsin kantaa ruhtinastaan! + Vyöryväisin riemusaatoin + maat hän nimittää ja syntyy + kaupunkeja askelistaan. + + Edelleen hän aina vyöryy, + jättää tornit liekkihuiput, + marmoriset talot, jättää + luomat valtavaiset tielleen. + + Kantaa seedritalot Atlas + valtavilla olkapäillään, + hulmuu hänen päänsä yllä + viirit tuhantiset kertoin + kauas hänen kunniataan. + + Niin hän kantaa veljet kaikki, + lapsensa ja armahansa, + kantaa riemuntäysin mielin + ikävöivän isän syliin. + + + + + GANYMEDES. + + + Kuin hehkut aamussa + ympärilläin + sa kevät, armain! + Sa lemmenonnella + tuhatkerroin + mun täytät, lämmöllä + pyhän tuntees, + sa iki-kaunis. + Jospa sun tavoittaa + käsin ma voisin! + + Ah, sinun rinnallas + lemmessä lepään, + kukkasi, ruohosi + poveeni tunkevat. + Vilvoitat hehkuvan + rintani janon, + aamuinen tuuli! + Satakieli kutsuu + laakson sumuista. + + Ma tulen! Ma tulen! + Minne, ah, minne? + + Ylös, ylös on matka! + Pilvet painuvat + alaspäin, pilvet + taipuvat lempeni puoleen + Puoleeni, luokseni! + Sylissänne + ylöspäin! + Rakkauden sylissä! + Ylöspäin rinnallesi, + Kaikkeus-isämme! + + + + + TAITEILIJAN ILTALAULU. + + + Ah, että voima sisäinen + mun liikkuis rinnassani, + ja että muoto täyteinen, + mun virtais sormistani! + + Ma vielä etsin, haparoin, + mut aina tuohon palaan: + sun, luonto, tuntea jo voin, + sua kuvata ma halaan. + + Kuin moni vuosi kulunut + niin ilotonna koitti! + Miss' oli nummi kuivunut + nyt ilon lähde soitti! + + Sun luokses, luonto, halajan, + sun luonas tahdon elää. + Kuin vesi kaivon vilpoisan + ylt' ympär suihkees helää. + + Mun voimani sa virvoitat + ja yli elon rajan, + ah, ikuisuudeks avarrat + sa ahtaat ääret ajan. + + + + + NICOLAILLE. + + + Hän vaaralliseks mua väittänyt on, + mut ei mustat kironsa riitä. + Hän on itse uimataidoton + ja syyttää vettä siitä. + Minä tunnoton Berlinin pannalle oon, + makutuomarin, pappipahan. + Ken ei ymmärrä minua, oppikoon + mua paremmin lukemahan. + + + + + PYHÄ MIES JA FAUNI. + + + Pyhä mies hän arolla vaeltaen + tapas faunin pukinjalkaisen, + joka alkoi puhua: »Herra, sun + esirukoustasi pyytäisin, + ma että taivaan iloihin, + myös päästä voisin ja heimoni mun». + + Mut pyhä mies hän vastasi noin: + »Sun pyyntösi tuskin täyttää voin, + on halusi melkein toivoton, + sillä pukinjalkahan sinulla on.» + Mies hurja hän huusi kuultuaan tään: + »Mit' on pukinjalkani tehnytkään? + Niin usein jo taivasta kohti ma näin + monen astuvan uljain aasinpäin.» + + + + + METSÄMIEHEN ILTALAULU + + + Ma hiivin, hanan viritän, + käyn riistan etsintään, + kun silmissäin sun lempeän, + sun rakkaan kuvas nään. + + Kai käynet kotilaaksojes + nyt tietä rauhaisaa. + Mun kuvani sun mielehes, + ah, eikö koskaan saa, + + mun, joka maita kiertelen + nyt lailla tuomitun, + käyn itähän, käyn läntehen, + kun täytyi luotas sun? + + Mun ympäröi, kun muistan sun, + kuin välke kuutamon, + niin tyyni rauha täyttää mun + ja olo outo on. + + + + + KAUKAISELLE ARMAALLE. + + + Niin olenko sun menettänyt, + sun, sydämeni kaivatun? + On korvani mun säilyttänyt + sun sanasi ja äänes sun. + + Kuin vaeltaja pilven alta + vain kiurun laulun kuulla voi, + mut etsii turhaan taivahalta + hän laulajaa, jonk' ääni soi, + + niin kenttää, tietä, metsänrantaa + ma seuraan katsein harhaavin. + Ja laulut kaipuutani kantaa: + Oi tule, armas, takaisin! + + + + + IHMISYYDEN RAJAT. + + + Kun ikivanha + taivahan isä + levollisin käsin + vyöryvistä pilvistä + siunaavat salamat + maanpäälle kylvää, + suutelen viimeistä + viittansa lievettä + lapsekas vavistus + rinnassa syvällä. + + Sillä ei jumalten + kanssa sovi mitata + itseään ihmisen. + Jos hän ylös pyrkii, + koskettaa päälaella + tähtiä taivaan, + eivät tapaa maata + allansa anturat, + heittelevät häntä + pilvet ja tuulet. + + Jos hän seisoo lujin, + jäntevin jäsenin + kestävällä, pysyvällä + maapohjalla, + ei hän voi päästä + edes tammen, + ei edes köynnöksen + korkeuden tasalle. + + Mikä erottaa + ihmisistä jumalat? + Jumalten edessä + kulkevat aallot, + ikuinen virta: + meidät aalto nostaa, + meidät aalto nielee + ja me uppoamme. + + Pieni kehä + saartaa elämämme, + suku suvun jälkeen + asettuu riviin + olemassaolon + jatkuvaan jonoon. + + + + + LIDALLE. + + + Sen jota lempiä voit sa, Lida, sen vaadit + itselles täysin ja oikeudella. + Sinun hän onkin kokonaan. + Sillä kun luotasi poiss' olen, + on mulle elämän kiivain, + meluisin liike + vain harso, jonka läpi sun olentos + edelleen, niinkuin pilvissä, näen: + välkkyen vastaani lempeänä, uskollisna, + niinkuin revontulten vaihtuvain valojen halki + ikuiset tähdet loistaa. + + + + + JUMALUUS. + + + Jalo olkoon ihminen, + avulias ja hyvä, + sillä se yksin + erottaa hänet + kaikista olennoista, + joita me tunnemme. + + Olkaa tervehdityt, korkeat, + tuntemattomat, + joita me aavistamme! + Ihmisen esikuva opettakoon + uskomaan teihin. + + Sillä vailla tunteita + aivan on luonto: + aurinko paistaa + hyville ja huonoille, + pahantekijälle + loistavat kuin parhaalle + kuu sekä tähdet. + + Tuuli ja virrat, + ukkonen ja sateet + vyöryvät tietään, + tempaavat ohitse + kulkiessansa + toisen jälkeen toisen. + + Niin myöskin onni + sokkona kulkee, + valitsee poikasen + viattomat kiharat, + milloin taasen kaljun, + syyllisen päälaen. + + Ikuisten, rautaisten + lakien pakosta + täytyy meidän + olemassaolomme + kehä käydä umpeen. + + Ainoastaan ihminen + kykenee mahdottomaan, + hän yksin valikoi, + erottaa, tuomitsee, + hän vain voi hetkelle + kestävyyttä antaa. + + Häll' on yksin lupa + hyvää palkita, + pahaa rangaista, + parantaa ja pelastaa, + kaikkea eksyvää + ohjata tielle. + + Jumalille suomme + kunnian kuin ois he + ihmisiä, tekisivät + suuressa sen, minkä + meistä parhain pienessä + tekisi tai tahtoisi. + + Jalo ihminen olkoon, + avulias ja hyvä! + Väsymättä luokoon hän + hyödyllistä, oikeaa, + olkohon esikuva + aavistettuin jumalten. + + + + + AMOR JA RUNOTTARET. + + + Sai Musat halun keinoin taidokkain + myös Psychen lyyran käyttöön opastella, + hän että myös vois runoella, + mut Sielu pysyi proosallisna vain. + Ei soinnahtanut oikein lyyran kieli, + vaikk' oli ihanaisin kesäyö. + Niin saapui kerran Amor hehkumieli + ja koko oppi oli hetken työ. + + + + + ALPPI. + + + Ruskea eilen viel' oli pääs kuin armahan kutrit + jonk' kuva mielessäin väikkyvi kaukahinen. + Harmaa nyt, hopeainen on pääs, lumen peittämä, jonka + tuulinen, myrskyvä yö yllesi heittänyt on. + Nuoruus ja vanhuus, niin liki ootte te kuin elämässä, + vain uni yön välillään, huomen ja eilinen on. + + + + + UUSI AMOR. + + + Amor, nuori ja vallaton, hän, joka vietteli Psychen, + katsehen loi Olympoon voittajan silmäyksin. + Keksi hän Venuksen, yli muiden loistavan, kauniin, + keksi, ja rinnassaan sai tuli loimuamaan. + Ah, jumalattarenkin pyhän vastustella on turha, + Amor vallaton tuo vei hänet armahakseen. + Heistäpä silloin syntyi uusi ja lempeä Amor, + mielensä sai isältään, sai tavat äidiltä hän. + Aina sa voit hänet löytää Musain seurasta, hänpä + syttävi nuolellaan taitehen rakkauden. + + + + + MALJA. + + + Siron, täyteläisen maljan pidin + kaksin käsin, siitä juodakseni + halukkaasti viinin hurmausta, + huolet, surut ajaakseni poies. + + Amor, sisään astuin, löysi minut, + hymyeli hienotunteisesti, + niinkuin tahtonut ois säälitellä: + + »Tunnen vielä kaunihimman maljan, + jonne koko sielun upottaa voi. + Mitä lupaat, jos sen sulle suon ma, + täyttäin toisella sen nektarilla?» + + Miten täysin sanansa hän piti, + kun on taivuttanut sinut, Lida, + minun, kauan ikävöivän, puoleen! + + Kun sun sylihini suljen, Lida, + kun sun huuliltasi rakkahilta + lemmen balsamia nautin, silloin + puhun itsekseni autuaana: + + »Eipä kukaan toinen jumalista + tehnyt, omistanut moista maljaa! + Muotoja ei noita tee Vulcanus + hienoisimmallakaan vasarallaan! + Bacchus lehtevillä kukkuloilla + vanhimpain ja viisahimpain faunein + suokoon parhaan viinin puserrella, + itse käymistä sen tarkastellen: + eipä voi hän tehdä moista juomaa!» + + + + + YÖ-AJATUKSIA. + + + Teitä säälin, ilottomat tähdet, + jotka ihanasti taivahalta + merimiehen tietä valaisette. + Teit' ei kukaan kuolevista kiitä, + ette lemmen onnea te tunne. + Lakkaamatta hetket, tunnit teitä + ajaa taivaan autiota rataa. + Minkä matkan kuljittekaan aikaan, + jonka viivyin armahani luona, + unohtaen keskiyön ja teidät! + + + + + HARPUNSOITTAJAN LAULUISTA. + + + Hän, jonk' ei leipää kyynel kastellut, + hän, jok' ei koskaan, vaipuin sielun vaivaan, + oo itkein vuoteellansa istunut, + ei tunne teitä hän, te vallat taivaan. + + Te johdatatte meidät elämään + ja kurjan syylliseksi tulemahan, + niin jätätte te hänet kärsimään, + kun kaikki syy maan päällä kostetahan. + + + + + AAMUINEN VALITUS. + + + Oi sa oikukas, sa rakas tyttö, + sano mulle, mitä oon ma tehnyt, + että tuomitset mun tähän piinaan, + että annetun sa sanas rikoit? + + Iltasella eilen armahasti + käsiäni puristellen kuiskit: + »Niin, ma tulen aamun koittehessa, + tulen, ystäväni, aivan varmaan --» + + Raollensa oveni ma jätin, + koettelin ensin saranoita, + iloitsin, kun narisseet ne eivät. + + Mikä odotuksen yö on mennyt! + Joka neljänneksen kulun laskin. + Hetkeksi kun nukahdin ma, oli + sydämeni sentään valvehilla, + herättäen minut unestani. + + Siunasin ma pimeätä, joka + kaikki kääri rauhaisehen vaippaan, + iloitsin ma hiljaisesta yöstä, + kuuntelin ma hiljaisehen yöhön, + eikö mikään ääni vielä liiku. + + »Jos mun ajatukseni ois hällä, + jos mun tunteheni hällä oisi, + eipä aamua hän odottaisi, + tulisi jo hetkellä hän tällä.» + + Hyppi kissanpoika ullakolla, + raapi hiiri tuvan nurkkausta, + jotain liikkui talon sisäpuolia -- + aina askeltasi kuulostelin + aina sinut tulevaksi toivoin. + + Niin ma maaten tunnit pitkät vuotin, + alkoi päivä verkkaan sarastella, + joka suunnalta jo ääntä kuului. + + »Hänen ovensako kävi? Jospa + ois se minun ollut!» Liikkumatta + vuotehessa istuin, oveen katsoin, + eikö vihdoinkin se aukeneisi. + Pysyi palkoillansa oven puolet, + riippui raollansa saranoissa. + + Kirkkahammaks tuli aamu yhä, + kuulin naapurin ma oven käyvän + hänen askareitaan alottaissa, + kuulin kohta vaunujenkin jymyn, + oli kaupungin jo portti auki, + torin täydeltä jo ulkosalla + ihmistä ja rihkamata liikkui. + + Talossakin alkoi työ ja touhu, + ylös, alas rappusissa käytiin, + ovet paukkui, kolisteli kengät, + enkä sentään vieläkään ma voinut + tyyten eroon toivostani päästä. + + Vasta aurinko kun kirottuine + säteinensä seinälleni sattui, + nousin, sekoittaaksein hengityksen + kuuman, kaipaavaisen viileähän + aamutuuleen siimeksessä puiston, + kohdatakseni sun ehkä siellä -- + mut en lehtimajasta sua löydä, + enkä lehmuskujanteesta myöskään. + + + + + LEGENDA. + + + Kun vielä, salaten suuruuttaan, + meidän Herramme kulki päällä maan + ja oppilait' oli täysin määrin, + jotka tulkitsi kalliit sanansa väärin, + hän ohjasi heitä turuille, teille + ja puhui siellä halusta heille, + sillä alla vapaan taivahan + sanan pikimmin löytää sattuvan. + Opit korkeat niin hän, kussa hän kulki, + pyhän suunsa kautta saattoi julki, + pani vertauskuviinsa totuuden murun, + teki temppelikseen markkinaturun. + + Niin kerran, kun joukkoansa johti + hän rauhassa pientä kylää kohti, + näki tiellä kiiltävän esineen, + näki hevosenkengän kappaleen. + Päin Pietaria hän silmänsä luo: + »Ota maasta rautakappale tuo.» + Pyhä Pietari tuost' ei milläänkään, + oli nähnyt unta käydessään, + oli suurta ja syvää kuvitellut, + oli mielessä maailman rakennellut, + oli antanut ajatustensa viedä, + eik' ajatukset rajoista tiedä. + Oli liian pieni löytönen, + ois valtikka tullut olla sen. + Hän moisen vuoksko selkäänsä vaivais, + palan rautaa maantieojasta kaivais? + Tien oheen hän kauas katsoi pois + kuin ei Mestarin sanoja kuullut ois. + + Meidän Herramme pitkämielinen + maast' ottaa rautakappalen + eikä siitä sen koommin virka hän. + Kun tullahan vihdoin kylähän, + sepän oveen kolkuttain hän lyö + ja raudan kolmesta pennistä myö. + Turun poikki sitten kulkiessa + näkee kirsikoita hän vakkasessa + ja ostaa kolmella pennillä niitä -- + ei synny suurtakaan kauppaa siitä! + Mut marjat elein rauhaisin + hän pistää hihansa poimuihin. + + Ulos toisesta portista astuttiin + ja tultiin aavalle nummelle niin, + miss' ei varjoa puu, ei pensas suo, + mut aurinko paahtava hellettä luo, + ja missä vesitilkkanen + ois ollut aartehen arvoinen. + Meidän Herramme edellä vaeltaa, + salavihkaa kirsikan pudottaa. + Pyhä Pietari kohta sen korjaa pois + kuin jos kultaisen omenan löytänyt ois, + söi makeaan suuhunsa marjasen. + Meidän Herramme hetken jälkehen + suo pudota kirsikan toisenkin -- + sen noukkii Pietari pikimmin. + Panee Herramme kumartumaan näin + monet kerrat Pietarin peräkkäin. + Kun kestänyt tuota on kotvasen, + puhui Herramme hänelle hymyillen: + »Jos ajallas vaivan nähnyt sa oisit + nyt mukavammin kulkea voisit. + Ken pieniä seikkoja halveksuu, + vielä pienempien vuoks vaivautuu.» + + + + + LEVOTON VERI. + + + Ulommas, ulommas, ulapalle, + yli maiden, menen, + mielikuvat kaikkialle, + ees ja taakse liidellen! + Uusi on kokemus myöhään ja varhain, + aina sydän surunsa luo, + tuskat on nuoruuden ravinto parhain, + riemulaulua kyynel vuo. + + + + + TERVE MENOA! + + + Olin ystävä narrijoukon, + heit' tupaani pyytelin, + kolus kohta he joka loukon + tavoin rakennusmestarin. + Pois tahtoi he katon kantaa, + tuoda toisen sijahan sen, + joka sopelle muotonsa antaa, + koko taloni purkaen. + + Niin kulki he aamuin ja illoin + ja tyrkkivät toisiaan, + meni piru minuun silloin + ja ma puhkesin puhumaan: + »Ulos narrit, joka houkko!» + Kovin oli he äkeissään, + vaan lähtivät, koko joukko, + vieden vehkeensä mennessään. + + Otin tuosta ma opikseni, + pidän vahtia ovellain. + Jos ken kääntyy portilleni, + ma huudan: »Käy eellehen vain! + Olet narri, en narreja siedä!» + Hän minulle virnistää: + »Sinä senkin! Huutia tiedä! + Mikä niin sua pöyhistää? + Me kuljemme toreja, teitä, + me yhdessä iloitaan + ja harvoin kenkään meitä + on moittinut milloinkaan. + Älä nimittele sa meitä!» + + Niin harmini päättymään sain: + oven ohi he joskin kulkee, + eivät enää mun tuvassain. + + + + + ESIKUVA. + + + Jos alan ma kärsimättömäks tulla, + Maa-äidissä esikuva on mulla. + Se saa kääntyä, kiertyä päivittäin + ja vuodesta vuoteen se kulkee näin. + Mikä muu minun osani olisikaan? + Minä Rouva Äitiä seurata saan. + + + + + TUNNUSTUS. + + + Mitä on vaikea salata? Tulta. + Päivin savu sen paljastaa, + öisin lieskan hehkuva kulta. + Salata myöskin on vaikeaa + lempeä: hiljaa kyteissäkin + syttyä saattaa se silmihin. + Runo sentään salata vaikein on, + sit' ei kätketä vakan peittohon. + + Jos sen laulaja laulaa täysin rinnoin, + koko olentonsa se täyttää innoin. + Jos hän sirosti kirjoittain sen laatii, + koko maailman kiitosta sille hän vaatii, + hän sen melulla seurasta seuraan vie, + jos se kiusaks taikka huviksi lie. + + + + + HARRAS HUOKAUS. + + + Ah, paljon säästyisi meiltä, + moni välttyisi harhateiltä, + tekis onnekkaammaks se olomme maisen + ja pienemmät pettymyksemme ois -- + jos sais viinin pois + ja kyynelet naisen. + + + + + SOTILAAN LOHDUTUS. + + + Tääll' on kyllin lohdutusta: + tytöt valkeet, leipä musta! + Vaihtuu paikka, onni eipä: + tytöt mustat, valkee leipä! + + + + + MAAILMAN MENO. + + + Kun olin huoleton sälli vain + vuosina keväisinä, + pitivät maalarit kasvojain + liiaksi vähäisinä. + Mut moni tyttönen lempeään + tuhlasi minulle sydämestään. + + Nyt kun ma mestariks mainitaan, + aina on nimeni kuuluvissa, + kuin vanhaa Fritziä kaupitaan + mua piipuissa, lautasissa. + Mut pois hävis tyttöset kaikoten. + Oi nuoruus! Tähti kultainen! + + + + + HAUTAKIRJOITUS. + + + Olit poikana uhmahan nopea, + olit nuorukaisena kopea, + olit miehenä tekoihin taipuva, + olit ukkona oikkuihin vaipuva + sun hautakivesi sinusta ties: + tuo totisesti on ollut mies. + + + + + TALISMANI. + + + Jumalan on itämaa, + Jumalan on länsimaa. + Etelän ja Pohjan puolen + maista pitää Herra huolen. + + Hän on Vanhurskas ja Vakaa, + aina oikeutta jakaa. + Ylistetyt yksinänsä + olkoot nämät nimistänsä. + + + + + NÄÄ, TERTUT TÄYTELÄISET + + + Nää, tertut täyteläiset + kuin kypsyy, armahin, + nää helmät vihriäiset + jo kuorin karvaisin! + + Ne riippuu oksan täyden + niin hiljaa itsekseen + ja tuulenhengen käyden + ne soutaa verkalleen. + + Mut sydän niissä salaa + niin paisuvainen on, + se ilmaan päästä halaa + ja nähdä auringon. + + Ja kuoren, armahani, + se särkee, vapaaks saa. + Niin laulut laulamani + sun syliis putoaa. + + + + + JOS MUODOIN TUHANSIN SA ITSES PEITÄT -- + + + Jos muodoin tuhansin sa itses peität, + sa, kaikkeinrakkain, kohta tunnen sun, + jos taikahunnut yllesi sa heität, + ma sentään kaikkialla tunnen sun. + + Miss' sypressien rungot kohoavat, + sa, kaikkeinsolakin, ma tunnen sun, + kun kanaalissa laineet lipattavat, + sa, kaikkeinsuloisin, ma tunnen sun. + + Kun vesisuihkun helmet ilmaan heittyy, + sa, kaikkileikkinen, ma tunnen sun, + kun pilvi muodostuu ja toiseen peittyy, + sa, kaikkimuotoinen, ma tunnen sun. + + Kun suven keto tähtikukin palaa, + sa, kaikkitähtinen, jo tunnen sun, + ja muratti kun pilana halaa, + sa, kaikkisyleilevä, tunnen sun. + + Ja koska aamu syttyy vuorten takaa, + sua, kaikkivalaiseva, tervehdän + ja koska kirkkauttaan taivas jakaa, + sua, kaikkiavartava, hengitän. + + Ma mitä tiedän, tunnen maailmata, + sen, kaikkein viisain, tunnen kauttas sun. + Kun lausun Allahin ma nimet sata, + niin liitän jokaisehen nimes sun. + + + + + JÄLLEENTAPAAMINEN. + + + Niinkö jälleen, armas tähti, + vastahani rintas lyö! + Poiesko jo tuska lähti, + loppui erottava yö? + Niin, sa olet rinnallani, + elämäni, ainoinen! + Kun ma muistan murhettani, + nykyisyyttä vapisen. + + Maailma kun muinoin kerran + lepäs luona Jumalan, + kaikui mahtikäsky Herran + kautta kaiken olevan: + Tulkoon! Tuskaa huokaavaiset + ilman ääret raikuivat. + Tolsistansa olevaiset + kaaoksessa kulkivat. + + Valo pimeydestä julki + astui Luojan maailmaan, + synkät alkuvoimat kulki + eri teille toisistaan, + ikuisuuden mykän mailla + kulki kukin suunnalleen, + kulki kaipausta vailla + aavain yöhön hiljaiseen. + + Kulki kaikki matkan loiton, + yksikseen jäi Luojakin. + Silloin ensi aamun koiton + sytti voima Allahin. + Aamurusko säteillänsä + valoi riemun maailmaan. + Olevaiset lemmessänsä + etsi taasen toisiaan. + + Lähestyä jälleen tohti + mikä kuului yhtehen. + Kääntyi tunne toistaan kohti, + kääntyi katse toisehen. + Kaikki, mikä eros kerran, + yhtyi halki aavan, yön. + Meille siirtyi voima Herran, + siirtyi ihme luomistyön. + + Aamun siivet, kautta vaivain + luokses toivat, armas, mun, + sinetöi yö tähtitaivain + pyhän liiton solmitun. + Riemuinemme, suruinemme + oomme lapsia me maan. + Soikoon sana: Tulkoon! -- emme + eroo enää milloinkaan. + + (1815). + + + + + + + MIETELMIÄ JA PIKKURUNOJA. + + + Minä kuljen maita manteria + ja etsin sanoja sukkelia. + Pahat päivät minulle iloa suovat: + sanat sukkelimmat ne suuhuni tuovat. + + * * * + + Mitä siitä, jos sydän sun rauhasi vei + ja sun päätäsi viettelys vaivaa. + Ken enää ei lemmi, ken eksy ei, + saa hautansa hän kaivaa. + + * * * + + Te menkää! On iloni mulla: + ma maljani juon yksinäin. + Voi toisten kanssa viisaaks tulla, + mut innostua vain omin päin. + + * * * + + Minun satulaani te jäädä suokaa + ja rauhassa telttanne, majanne luokaa. + Minä lasketan avaraan maailmaan, + minun hattuni yllä tähdet vaan. + + * * * + + On perintö-osani rajaton: + mun omani on aika, se mun peltoni on. + + * * * + + Innostus se, sanonpa teille, + on läheltä sukua ostereille: + jos niit' ei nautita tuoreeltaan, + ne totisesti on pahaks vaan. + Ei innostus ole sillikalaa, + jonk' yli voi vuosiksi suolaa valaa. + + * * * + + Voi täällä kaikkea kestää -- yksin + ei hyviä päiviä pääksytyksin. + + * * * + + Sua kompassis johtaa jos tahdot sa antaa, + et itse saa magneettikiveä kantaa. + + * * * + + Niin pitkälle kuinka oot tullutkaan? + Sull' on keinosi ollut, kerrotaan. + Sinä laps! Olen ohjetta seurannut: + en oo ajattelemista ma ajatellut. + + * * * + + Noin nuoret ne itselleen uskottaa: + heidän kastepäivänään luotiin maa. + Niin helposti unohtuupi heiltä, + mitä kummilahjoina sai he meiltä. + + * * * + + Ei mulle ois piinaa pahempaa + kuin yksin Eedeniss' asustaa. + + * * * + + Menis elämä tahtihin oivanmoiseen, + jos kaikki vois tehdä kertaan toiseen. + + * * * + + Olet muodolla murheisella + jo kulkenut päiviä umpehen. + Kai tulis mun tiedustella: + mikä pistänyt on sua hyttynen? + + * * * + + Näin Quidam lausuu: »Vaivainen + en ole mestarien, koulujen. + Ja aatoskin se luotain poistukoon, + ma että vainajille velass' oon.» + Tuon puheen tulkitsen ma näin: + »Minä olen narri omin päin.» + + * * * + + On sormia seppelen solmintahan, + mut löytääpä pää sitä kantamahan! + + * * * + + Me ratsain ristiin rastihin + päin tuulta nelistämme. + Mut kuinka tiemme kääntyykin, + soi haukku perässämme. + Jo tallist' asti vouskuttain + noin koirat ilmaa haukkaa. + Se koiran-haukku tietää vain: + me lasketamme laukkaa. + + * * * + + Jos mun kanssani tahdot asustaa, + niin jätä sa petosi oven taa. + + * * * + + Typötyhjä on helppo kantamus, + mut on keveä kuorma rikkaus. + + * * * + + Jalo mies jos on vastahas rikkonut, + ole kuin jos et tuot' olis huomannut. + Hän viepi sen kyllä kirjoihin: + omas korkoines saat takaisin. + + * * * + + Se teko se vasta teolta maistaa, + kun itsensä omassa rasvassa paistaa. + + * * * + + Siis vihdoin painovapaus! + Ken iloinen ei oo! + Tää eläköhön tapaus + in dulci jubilo. + Nyt kaikki painatamme, + kaikk' esiin, valohon! + Ja hänet vaiennamme, + ken toista mieltä on. + + * * * + + Jos et tahdo sa ostaa rihkamoita, + niin älä sa juokse markkinoita. + + * * * + + Oo kohtelias -- rahvaallekin! neuvotaan. + Ei sovi silkki säkin neulontaan. + + * * * + + Tuli suuresta seurasta parhaillaan + mies, hiljainen oppinut, kotiaan. + Joku kysäsi: »Miten miellytti teitä?» + »Jos kirjoja ois he, en lukisi heitä.» + + * * * + + Sa kanna kuormas niinkuin voit + ja salaa surusi visuimmin. + Jos osankin ystävälles soit, + saat kohta tusinan takaisin. + + * * * + + Ilomiellä heitä opettaisi, + jollei kohta he mestareiksi saisi. + + * * * + + Voit säästää sa vaivasi työlään ja harmaan: + jos ruusuja on ne, ne kukkivat varmaan. + + * * * + + Jos käydä sa tahdot äärettömyyteen, + mene joka suuntaan äärellisyyteen. + + * * * + + Ei kurkota katse korkeimpaan, + kukin kadehtii vain vertaistaan. + On karvain kantaa kateus sen, + joka näkee kaikissa vertaisen. + + * * * + + Tuhat kärpästä surmasin iltasella. + Yks herätti aamuvarhaisella. + + * * * + + Kiitetty olkoon rypäleen jumala! + Nuoruutemme on viinitön humala. + Vanhuus jos itsensä nuoreks juo, + hyveistä verrattomin on tuo. + Elämä suruista huolen pitää, + rypäleistä lohdutus itää. + + * * * + + Suuret ja pienet päällä maan + kutovat haurasta verkkoaan. + Tyytyväisnä keskeen sen + asettuvat he istuen. + Mutta jos osuu heihin luuta, + huutavat kohta he täyttä suuta, + ett' on rikottu palatsi valtainen. + + * * * + + Et toivoa taitais sa enää muuta + kuin että makkarat kiertäisi viinipuuta! + + * * * + + Jos tahdot taiten vaeltaa, + kaks säkkiä sa kanna. + Sa kokoo toiseen tavaraa + ja toisesta sa anna. + Niin teet sinä tavalla oikean prinssin, + joka ryösti ja onnellistutti provinssin. + + * * * + + Kuka mies on kelvoton kerrassaan? + Ken ei käskeä voi, ei totellakaan. + + * * * + + Että naiset vihaa ja rakastaa, + se heille rauhassa sallikaa, + mut kun he lausuvat tuomioita, + on usein kummaa kuulla noita. + + * * * + + Sitä miestä kiittää kannattaa, + edut vihollisensa ken tunnustaa. + + * * * + + Mitä magneetti pohjoisest' etsiikään? + Sen ei sallittu löytää itseään. + + Vasta silloin rauhasta tietää maa, + kun napa toistaan koskettaa. + + Maan lapset, te Luojaa kiittäkää, + että iäksi navat erille jää. + + Syvin minulle magneetin arvoitus: + se on sama kuin viha ja rakkaus. + + * * * + + Koska kumartainkin sa kauniisti toimit? + Kun armaalles kevätkukkia poimit. + + * * * + + Näin unta ja lemmin kirkkahasti: + ett' elin, sen tunsin ma tietoisasti. + + * * * + + Sinut armahastas jo erotetaan + kuin lännestä itä aikoinaan + ja sun sydämes harhaa ääriä maan, + tien viitat se matkallansa kohtaa: + niin lähellä lempiväin Bagdad hohtaa. + + * * * + + Tääll' oletko, taivahan laina, + sun ääneskö ihana soinut on? + On ihmettä ruusu aina, + satakieli uskomaton. + + * * * + + Saa aistit sekaannusta sieluhun, + ne onneamme uhkaa turmiolla. + Kun näen sun, ma tahdon kuuro olla + ja sokea, kun kuulen sun. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Goethen runoja, by Johann Wolfgang von Goethe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GOETHEN RUNOJA *** + +***** This file should be named 20114-8.txt or 20114-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/1/1/20114/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20114-8.zip b/20114-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ba6840d --- /dev/null +++ b/20114-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5f43a32 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20114 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20114) |