diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 19176-8.txt | 8930 | ||||
| -rw-r--r-- | 19176-8.zip | bin | 0 -> 189457 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 8946 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/19176-8.txt b/19176-8.txt new file mode 100644 index 0000000..93f01e3 --- /dev/null +++ b/19176-8.txt @@ -0,0 +1,8930 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen +äärimmäisellä rajalla, by James Fenimore Cooper + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla + eli Natty Bumpon elämänvaiheet + +Author: James Fenimore Cooper + +Translator: K. E. S. + +Release Date: September 4, 2006 [EBook #19176] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ SIVISTYKSEN ÄÄRIMMÄISILLÄ RAJOILLA + +Eli Natty Bumpon elämänvaiheet + + +Kirj. + +JAMES FENIMORE COOPER + + +Ruotsin kielestä suomentanut K. E. S. + + +G. W. Edlund, Helsinki, 1879. + + + +SISÄLTÖ: + +Ensimmäinen Luku. + Hirventappajan muotokuva. -- Ensimmäinen sotajälki. -- Taistelu + järven rannalla. +Toinen Luku. + Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen. +Kolmas Luku. + Hirventappaja joutuu vankeuteen. +Neljäs Luku. + Hirventappaja pakenee. -- Häntä ajetaan takaa. -- Hän otetaan + jälleen kiinni. +Viides Luku. + Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen. +Kuudes Luku. + Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen. +Seitsemäs Luku. + Vihollisten jälkiä. -- Piilopaikka. +Kahdeksas Luku. + Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu. +Yhdeksäs Luku. + Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa -- Pelastus. +Kymmenes Luku. + Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. -- Varoitus. +Yhdestoista Luku. + Hyökkäys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta. +Kahdestoista Luku. + Oppaan tulo. -- Hyökkäys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten + torjuminen. +Kolmastoista Luku. + Ystäviä tulee. -- Vihollisten täytyy tehdä pakko-sovinto. +Neljästoista Luku. + Uudisasukkaat. -- Riidanalainen metsävuohi. -- Ampumakilpailu + joulukalkkunasta. +Viidestoista Luku. + Kyyhkysjahti. -- Kohtaus järvellä. -- Pelastus pantterin kynsistä. +Kuudestoista Luku. + Metsänpalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta + tilasta. -- Nahkasukan elämänvaiheet. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +Hirventappajan muotokuva. -- Ensimmäinen sotajälki. -- Taistelu järven +rannalla. + + +Tuskinpa löytynee muita kertomuksia, jotka todella ansaitsisivat +niin suurta huomiota kuin Cooperin romanit ja etenkin ne, joissa +tuo kuuluisa kirjailija antaa lukijalle kuvauksen sen miehen +vaiherikkaasta elämästä ja ihmeellisistä kohtaloista, joka on +tunnettu nimillä Hirventappaja, Haukansilmä, Opas ja Nahkasukka. +Hänen jalo, rikas elämänviisautensa, hänen suora rehellinen luonteensa, +hänen karskiluontoisuutensa vaarassa, hänen älykkäisyytensä +tappelusuunnitelmia tehtäissä, hänen urhoollisuutensa taistelussa, +sanalla sanoen kaikki nämät hänen etevät omaisuutensa ihmisenä, +metsästäjänä ja sotilaana, jotka kaikissa oloissa tuottivat hänelle +kunnioitusta, ihmettelemistä ja menestystä, tekivät hänestä yhden +etevimpiä ja enimmän suosituita uroja kaikista niistä metsämiehistä, +jotka europalaisten etujoukkona samoilivat Pohjois-Amerikan avaroissa +metsissä. + +Hirventappaja eli Natty Bumpo -- tämä, näet, oli hänen oikea nimensä -- +ei kumminkaan juuri halunnut tulla valkeaihoisten maanmiestensä pariin; +hän eleli mieluimmin noissa äärettömissä, jylhissä metsissä, noilla +laajoilla ruohokkoaavoilla taikka noiden viehättävien yksinäisten +järvien rannoilla, joita ei yhdenkään valkean miehen silmä vielä ollut +nähnyt. Siellä menestyi hän parhaiten indianilaisten ystäviensä +Delavarien tahi Mohikanien seurassa, ja hänen paras kumppalinsa +metsästys- ja seikkailu-retkillä oli eräs mohikanilainen päällikkö, +nimeltä Chingachgook, joka merkitsee Suuri Käärme -- mielistelevä +lisänimi, osoittava hänen sukkeluutta ja viekkauttansa. Chingachgookin +sukunimi oli Unkas, jota hän kuitenkin kantoi ainoastaan siksi, kunnes +häntä ruvettiin kunnioittamaan semmoisella nimellä, joka osoitti +jotakuta hänessä olevaa erityistä, etevämpää omaisuutta. Samasta syystä +oli myöskin Natty Bumpo saanut monet eri nimensä -- nimen +Hirventappaja, osoittamaan hänen erinomaista taitavuuttaan +metsästäjänä, Haukansilmä, hänen tarkkaa näköänsä, Opas, sitä +erinomaista kykyä millä hän osasi tiensä metsissä. + +Kun kertomuksemme alkaa, oli Hirventappaja nuori, kolmenkolmatta vuoden +ikäinen mies. Hän oli noin kuuden jalan pituinen, mokkasiinit +(indianilaiset jalkineet) siihen luettuina, mutta hänen vartensa oli +verrattain hoikka ja soleva, ja jäntereet ilmoittivat tavatonta +notkeutta, vaikka kohta ei tavatonta voimaa. Hänen kasvoissansa olisi +tuskin ollut muuta miellyttävää kuin nuoruuden verevyys, jos niissä ei +olisi ollut jotain semmoista, mikä harvoin oli vetämättä puoleensa +sitä, joka maltti niitä tarkastaa ja antoi niiden herättämän +luottamuksentunteen vaikuttaa. Hänen kasvoinsa juonteissa kuvautui +nimittäin vilpitön suoruus, yhdistettynä lujan päätteliäisyyden ja +lämpimän tunnollisuuden kanssa. Hänen pukunsa oli suurimmaksi osaksi +valmistettu metsävuohen nahasta ja osoitti selvästi, että sen omistaja +kuului niiden henkilöiden joukkoon, jotka elelevät aikansa sivistyneen +yhteiskunnan ja äärettömien metsien rajamailla. Joku taipumus kauniisen +ja ihantavaan huomattiin hänessä kumminkin, etenkin aseiden ja muiden +varustus-kapineiden suhteen. Hänen pyssynsä oli erinomaista laatua, +metsästyspuukon pää oli sirosti kuviin leikelty, ruutisarvi koristettu +sopivilla, luonnikkaasti leikatuilla vertauskuvilla ja luotikukkaro +kaunistettu vampumilla. [Niin kutsutaan muuanta nauhaan tahi eläimen +suoneen pujotetuista monivärisistä näkinkengistä tehtyä koristusta, +jota kannetaan joko helminauhana kaulassa tahi vyönä vyötäreellä.] + +Tämmöinen oli se mies, joka on sankarina tässä kertomuksessa, ja jonka +kanssa nyt saatamme lukijan tekemään tuttavuutta Otsegojärven rannoilla +noin keskipaikoilla viime vuosisataa. Sota oli hiljakkoin syttynyt +ranskan Canadan ja englantilaisten uudisasukasten välillä. +Maakappaletta Otsegojärven ympärillä oli pidetty Canadalaisten ja +Delavarelais-indianien yhteisenä metsästysmaana ja Hirventappaja oli +mennyt järven tienoille tapaamaan nuorta indianilaista ystäväänsä +Chingachgookia. Keskelle järveä oli eräs uudisasukas, Tom Hutter, +rakentanut itselleen asunnon paaluille, jotka oli lyöty pystyyn +muutamaan pitkään, kaitaiseen, noin 8-10 jalan syvyydellä olevaan +hiekkaluotoon. Tässä rakennuksessa, jota pilkalla kutsuttiin +Bisamrotan-linnaksi, ja joka oli rakennettu turvapaikaksi indianeja +vastaan, asui vanha Hutter kahden tyttärensä, Judithin ja Hetyn kanssa. +Tämän linnan asukasten puolustukseksi taisteli Hirventappaja +ensimmäisen taistelunsa elämästä ja kuolemasta muutaman indianin +kanssa. Eräs vihollinen indianilais-heimo, tunnettu nimellä Mingot, oli +nähty linnasen likitienoilla, ja sentähden oli Hutter Hirventappajan +avulla kiirehtinyt korjaamaan turvapaikkaan muutamia ruuhia, joita hän +tahtoi varjella indianien käsiin joutumasta. Kun ruuhet, toinen +toisensa perästä oli vedetty esiin piilopaikoistansa ja lykätty veteen, +missä ne vapaasti saivat kulkea vuolteen mukana, oli Hirventappaja, +väsyneenä tästä työstä, joka oli kestänyt myöhään yöhön, astunut +ruuheensa ja, sidottuaan toiset sen perään, soutanut järven selälle, +jossa hän, nauttiaksensa muutaman tunnin lepoa, oli pannut maata +ruuhensa pohjalle. Hänen herätessään oli jo selvä päivä, ja hän näki +vuolteen vieneen ruuhet etemmäksi kuin olisi voinut luullakaan. Yksi +niistä läheni lähenemistään rantaa, jossa se välttämättömästi tarttuisi +kiinni ja kenties joutuisi indianien käsiin, jos ei pikainen apu ehtisi +väliin. Hirventappaja käsitti kyllä sen vaaran, jolle hän rantaa +lähestymällä antautui alttiiksi, mutta souti kuitenkin ensiksi +tarkastettuaan pyssynsä vänkkiruutia hiljaa ja varovasti ruuhta kohden, +kaartaen hieman, jott'ei joutuisi vihollisen hyökkäykselle alttiiksi, +ainakaan useammalta kuin yhdeltä haaralta. + +Tuuliajolla oleva ruuhi tarttui pian kiinni vedenaliseen kallioon, +kolmen tai neljän kyynärän päässä rannasta. Vaan ainoastaan hetkeksi, +sillä pian irtaantui se siitä ja ajeli maalle. Vaikka nuorukainen tämän +kyllä huomasi, ei hän kumminkaan ollenkaan kiiruhtanut soutoaan. +Suurinta varovaisuutta oli noudattaminen, sillä jos joku vihollinen oli +väijyksissä rannalla, oli erittäin vaarallinen suojatta joutua sen +läheisyyteen; jos taas ei ollut ketään väijymässä, oli hätäileminen +turhaa. Jota enemmän Hirventappaja läheni rantaa, sitä harvempaan hän +souti ja sitä enemmän hän jännitti näköään ja kuuloaan huomataksensa +josko joku vaara piileili läheisyydessä. Yhtä vähän vallaton kuin +pelkäävä, osoitti hän jonkunlaista filosofillista varovaisuutta ja +viisautta, jota voipi pitää tavattomana sille, joka, kuten nyt hän, +vasta alkaa metsästäjä-elämänsä. + +Päästyään noin sadan kyynärän päähän rannasta, kohotti hän ruumistansa, +vetäsi muutamia aironvetämiä, kyllin voimakkaita viemään ruuhen +rantaan asti ja tarttui sitten pyssyynsä. Juuri kun hän oli sitä +nostamaisillaan, kuului kova paukaus ja luoti vingahti niin likeltä +hänen korvaansa, että hän säpsähtäen heilahti taaksepäin, horjahti +samassa ja kaatui pitkälleen ruuheen. Ilohuuto kuului, indiani syöksi +pensaikosta aukealle järvenrannalle ja juoksi suoraan venettä hohti. +Tätä hetkeä oli nuorukainen odottanut. Hän nousi seisaalleen ja oikasi +pyssynsä suojatta olevaa vihollistansa kohti, vaan ei kuitenkaan +tahtonut ampua kuoliaaksi tuota aseetonta indiania, joka käytti tätä +tilaisuutta syöstäkseen takaisin metsikköön, samassa kuin +Hirventappajan ruuhen keula survasi maata vasten. Vaikka toinen ruuhi +oli ainoastaan muutaman kyynärän päässä tästä paikasta ja indiani +varmaankaan ei vielä ollut ennättänyt saada pyssyänsä uudelleen +latinkiin, ei Hirventappajalla kuitenkaan ollut aikaa ottaa ruuhta +haltuunsa. Nyt oli henkeä varjeleminen ja sentähden syöksi hänkin +metsikköön suojaa etsimään. + +Niemen kärjessä oli pieni aukea paikka, joka osittain oli ruoholla, +osittain hiekalla peitetty; sen korkeinta osaa sitä vastoin reunusti +pensaat ja pieni metsä. Kulettuaan tämän soukan, kääpiökasvia kasvavan +palstan läpi, saapui vaeltaja suuren metsän korkeain, jylhien lakien +alle, jonka pitkät jättiläispuut olivat niin oksattomat korkealle +maasta, että näyttivät mahtavilta pylväiltä, joita oli asetettu sinne +tänne kannattamaan tuota valtavaa lehväkaarrosta. + +Hirventappaja arvasi vastustajansa olevan uudestaan pyssyänsä +lataamassa, jos ei ollut kokonaan paennut. Edellinen arvelu näkyi +olevan oikea, sillä tuskin oli hän ennättänyt etsiä suojaa erään puun +takana, ennenkuin näki indianin käden painavan luotia pyssynpiippuun. +Huokea olisi nyt ollut juosta esiin ja päättää asia äkkinäisellä +hyökkäyksellä varallaanolematonta vihollista vastaan, mutta +Hirventappajan oli mahdoton ryhtyä tällaiseen tekoon; hän oli liian +hurskasmielinen tahtoakseen käyttää tätä etua varustamatonta +vihollisiaan vastaan. + +"Ei, ei", jupisi hän, "olkoon tämä punanahkain sodankäyntitapaa, +kristittyin lahjoihin se ei kuulu. Pankoon konna ensin latinkiin, +sitten päätämme asian miesten tavalla. Venettä hän ei saa eikä tule +saamaan. Ei, ei, mielelläni suon hänelle latinkiinpano-aikaa; Jumala on +kyllä puolustava oikeutta". + +Indiani oli tällä aikaa ollut niin toimessaan, ett'ei edes tiennyt +vihollisensa olevan metsässäkään. Heti kun oli saanut pyssynsä kuntoon, +astui hän niin varamattomasti esiin, että joutui ihan alttiiksi +Hirventappajan varmalle pyssylle. + +Samassa astui myöskin tämä piilopaikastaan esiin. + +"Tännepäin, punanahka", huusi hän, Jos haluatte tavata minua, olen +kyllä sotaan tottumaton, vaan en kumminkaan sellainen pöllöpää, että +jäisin aukealle rannalle ja antaisin ampua itseni kuin tarha-pöllö +päivänvalossa. Muuten riippuu kokonaan teistä, onko sota tai rauha +ratkaiseva välimme; minä puolestani en pidä minään kehuttavana asiana, +että ihmiset ampuvat toisiansa kuoliaaksi, missä vaan tapaavat". + +Metsäläinen, jota tämä odottamaton puhutteleminen suuresti hämmästytti +ja joka sen verran taisi englannin kieltä, että jokseenkin ymmärsi mitä +puhuttiin, oli liian hyvin opetettu osoittaakseen mitään pelkoa. Miehen +katseella, joka ei tahdo tunnustaa ketään itseänsä paremmaksi, laski +hän, tyynesti malttaen mieltänsä, pyssynperän maahan ja tervehti +ylpeällä kohteliaisuuden osoitteella. + +"Kaksi ruuhta," sanoi hän sillä syvällä kurkku-äänellä, joka on +omituinen indianeille, ja kohotti kahta sormea välttääkseen kaikkea +väärin ymmärtämistä; "yksi teille, yksi minulle". + +"Ei, ei, Mingo, se ei kelpaa. Ei kumpikaan ole teidän, ettekä saa +kumpaakaan niinkauvan kuin minä voin sitä estää. Sota tosin on olemassa +teidän ja minun kansani välillä, vaan en kuitenkaan voi käsittää että +yksityisten henkilöin tarvitsisi yhteen sattuissa tappaa toisiansa. +Menkää matkoihinne ja antakaa minun tehdä samoin; maailma on kyllin +lavea meille kummallekin. Kun tapaamme toisemme taistelussa, niin +ratkaiskoon Jumala kohtalomme". + +"Hyvä", huudahti indiani, "minun veljeni lähetyssaarnaaja -- mahtava +puhuja -- kaikki manitou'sta". [Näin nimittävät indianit palvelemaansa +korkeinta olentoa.] + +"Ei, ei niin, sotilas. Olen vaan metsästäjä yhä edelleen, vaikka kyllä +voipi tapahtua, että tulen vaihtamaan laukauksia teidän kansanne +kanssa; kuitenkin toivoisin tämän tapahtuvan julkisessa taistelussa, +eikä riidassa kehnon ruuhen omistamisesta". + +"Hyvä, veljeni olemas hyvin nuori, mutta hyvin älykäs. Vähäpätöinen +sotilas -- mahtava puhuja -- joskus päällikkö neuvotteluissa; +veljelläni on kaksi päänahkaa -- harmaat hiukset tummien alla -- vanha +äly -- nuori kieli". + +Indiani läheni luottamuksella, ojensi hymyillen kätensä, ja tarttuen +Hirventappajan käteen puisti hän sitä innokkaasti. Molemmat näyttivät +hartaasti vakuuttavan toisilleen ystävyyden osoitustensa ja +rauhallisten aikomustensa vilpittömyyttä. "Jokaisella olemas omansa", +sanoi metsäläinen, "minun ruuhi minun, teidän ruuhi teidän; mene +katsomas perään; jos se olemas teidän, pitämäs se, jos se olemas minun, +minä pitää sen". + +"Se on oikein ja kohtuullisesti, vaikka erehdytte, jos luulette ruuhen +olevan teidän. Mutta minkä näkee, sen uskoo; käykäämme rantaan omin +silmin katsomaan, sillä ette suinkaan ehdottomasti luota minuun". + +He kulkivat yhdessä rantaan, ja indiani käveli huolettomasti edellä, +osoittaakseen ehdotonta luottamusta seuralaistaan kohtaan. Tultuaan +niemen päässä olevalle aukealle paikalle, osoitti metsäläinen +Hirventappajan ruuhta ja sanoi äänenkorolla: "Ei minun -- keltanaaman +ruuhi. Tuo tuolla punasen miehen ruuhi -- ei tahtomas muiden -- +tahtomas omansa". + +"Nyt olette, punanahka, kokonaan väärässä. Tämä ruuhi jätettiin +Hutterin haltuun, ja se on kieltämättä hänen siksi, kunnes omistaja +vaatii sen takaisin. Voitte jo koko sen rakennuksesta ja laadustakin +huomata, ett'ei punanahka ole sitä tehnyt". + +"Hyvä -- veljeni ei vanha -- hyvin älykäs. Indiani ei ole tehnyt sitä +-- olemas valkean miehen työtä". + +"Minua ilahuttaa, että näin ajattelette, sillä jos olisitte pysynyt +entisessä mielipiteessänne, niin olisi meistä tullut vihamiehet. +Mielelläni tahdon vapauttaa meidät tästä riidanaineesta". + +Samassa survasi hän kepeää ruuhta niin voimakkaasti jalallaan, että se +kiiti viisikymmentä kyynärää rannasta ja joutui virtaan, joka sen pian +oli vievä niemen sivu ja estävä maalle joutumasta. Metsäläinen +hämmästyi tästä aavistamattomasta menettelystä, ja se pikainen, julma +silmäys, jonka hän viskasi Hirventappajan ruuheen päin, ilmoitti hänen +sisimmät ajatuksensa. Mutta pian sai hän takaisin entisen ystävällisen +katsantonsa ja tyytyväinen hymy pani hänen huulensa ryppyyn. + +"Hyvä", lisäsi hän kovemmalla painolla kuin ennen; "nuori pää, vanha +järki. Tietää mitenkä riita on ratkaistava. Hyvästi, veli; te menemäs +veden päällä olevaan huoneesen -- indiani leiriin. Sanomas päälliköille +ei löytämäs ruuhta". + +Hirventappaja kuuli ilolla tämän ehdoituksen, ja puistettuaan indianin +ojennettua kättä, meni hän ruuhen luo, samalla kuin indiani poistui +metsään päin, pitäen pyssyään kainalossa ja heittämättä ainoatakaan +levotonta tai epäilevää katsetta taaksensa. Alussa ei Hirventappaja +voinut vapautua jonkunlaisesta epäluulosta metsäläistä kohtaan; mutta +kun hän huomasi tämän aivan huoletonna ja väliä pitämättä poistuvan, +rupesi hän valmistamaan poislähtöä ja lykkäämään ruuhta vesille. Tässä +toimessa oli hän ollut minuutin tai pari, kun hänen nopea ja tarkka +silmänsä, sattumalta vilaisten maalle päin, huomasi että häntä uhkasi +mitä suurin vaara. Indianin mustat, julmat silmät kiiluivat häntä +kohden erään pienen aukon läpi kuin väijyvän tiikerin silmät, ja pyssyn +suu tähtäsi häneen päin. + +Hirventappaja ei kauan arvellut, ja hänen pitkä harjoituksensa pyssyn +pitelemisessä oli hänelle nyt apuna. Ollen tottunut ampumaan +metsävuohia juoksusta ja usein täytyen arvaamalla arvata eläimen +ruumiin oikeata asemaa, käytti hän myöskin tällä erällä samaa keinoa. +Silmänräpäyksessä jännitti hän hanan ja ampui melkeen tähtäämättä +siihen suuntaan, missä otaksui metsäläisen ruumiin olevan. Niin +sukkelat olivat hänen liikkeensä, että molemmat pyssyt laukesivat aivan +samalla hetkellä ja vuoristakin kuului yksi ainoa kaiku. Hirventappaja +laski pyssynperän maahan ja seisoi tyynesti odottaen pää pystössä, +samalla kuin metsäläinen päästi tuon tunnetun ulvonnan, joka on tullut +maineesen sen pelon tähden, minkä se herättää, juoksi metsiköstä ja +heilutti tomahavkia (sotakirvestä) päänsä päällä. Hirventappaja ei +liikahtanut paikalta, mutta hänen kätensä hapuilivat, vanhan +metsästäjätavan mukaan, ruutisarvea ja pyssynrassia. Päästyään noin +neljänkymmenen askeleen päähän hänestä viskasi indiani terävän aseensa, +mutta niin epävakaisella kädellä, että hirventappaja kaappasi, sen +sivutse suhistessa, varresta kiinni. Samalla hoipertui metsäläinen ja +kaatui pitkälleen maahan. + +"Tiesinhän sen -- tiesinhän sen", huudahti Hirventappaja, joka jo +työnsi uutta luotia pyssyynsä. "Tiesinhän jo silloin, kuin näin hänen +silmänsä, että näin tulisi käymään. Kun henki on vaarassa, niin tähtää +pian ja ampuu nopeasti. Olin sadannesosan sekuntia häntä ripeämpi +liikkeissäni, muuten olisi minun käynyt huonosti. Tuon pedon luoti +raapasi minua kylkeen, mutta, sanottakoon mitä hyvänsä, punanahka ei +ammu niin hyvästi kuin valkea mies. Heillä ei näy olevan lahjoja siinä +kohden". + +Kun Hirventappaja oli pannut pyssynsä latinkiin ja heittänyt tomahavkin +ruuheen, meni hän uhrinsa luokse ja seisoi pyssynsä nojassa +surullisesti katsellen häntä. Tämä oli ensimmäinen vihollinen, jonka +hän oli taistelussa kaatanut, ja omantunnon-nuhteita sekoittui +voittaja-ylpeyteen. Indiani eli vielä, vaikka luoti oli mennyt suoraan +ruumiin läpi. Hän makasi liikkumatonna selällään, vaan silmät, jotka +osoittivat täyttä tuntoa, tarkastivat voittajan kaikkia liikkeitä. Hän +näytti selvästi odottavan sitä kuolettavaa iskua, joka tavallisesti +isketään ennen päänahan riistämistä. [Indianeilla on tapana terävällä +veitsellä viiltää ympäri vihollisen pään ja riistää pois päänahka, jota +he pitävät kunniallisimpana voittosaaliina. Tätä kutsutaan päänahan +riistämiseksi.] Hirventappaja aavisti mitä hän ajatteli ja tunsi +surullista lohdutusta, kun sai poistaa saamattoman vihollisensa pelkoa +tämän suhteen. + +"Ei, ei, punanahka", sanoi hän, "teidän ei enää tarvitse pelätä mitään +minun puoleltani. Olen kristitty sukuperältäni ja minun lahjoihini ei +kuulu päänahan riistäminen. Tahdon ottaa haltuuni pyssynne; sitten +tulen takaisin ja autan teitä minkä voin. Tänne en voi pysähtyä +kauaksi, sillä kolme pyssyn laukausta voipi houkutella tänne joitakuita +teikäläisiä riiviöitä". + +Hirventappaja teki niinkuin oli sanonut, kävi noutamassa metsäläisen +pyssyn, pani sen omansa kera ruuheen ja palasi sitten haavoitetun +vihollisensa luokse. + +"Kaikki vihollisuus teidän, punanahka, ja minun välillä on nyt +loppunut", sanoi hän; "voitte olla täydellisesti rauhoitettu päänahan +riistämisen ja muun pahoin pitelemisen suhteen. Minun lahjani ovat +valkean miehen, kuten jo olen sanonut, ja toivon että käytökseni +myöskin tulee olemaan niiden mukainen". + +"Vettä", sammalsi onneton metsäläinen, "antamas indianiraukalle vettä"! + +"Vettä saatte, vaikka tahtoisitte juoda koko järvellisen. Minä kannan +teidät tuonne alas, niin voitte tyydyttää tarpeenne. Taitaa olla +kaikkein haavoitettuin laita sellainen, niin on minulle sanottu -- vesi +on heidän paras virvoitusaineensa ja suurin nautintonsa." + +Hirventappaja otti indianin syliinsä ja kantoi hänet järvenrannalle. +Annettuaan hänen juoda, istahti hän kivelle, pani indianin pään +polvelleen ja koki vointinsa mukaan lohduttaa ja rauhoittaa häntä. + +"Väärin tekisin, sotilas, jos sanoisin, ett'ei teidän päivänne nyt ole +päättyneet", alkoi hän, "ja sentähden en tahdo sitä teiltä salata. +Olette jo elänyt sivu keski-ijän ja katsoen siihen elämänlaatuun, jota +vietätte, olette elänyt kylliksi kauan. Sekä puna- että keltaihoiset +kuvailevat, ett'eivät tule ikuisesti nukkumaan, vaan toivovat saavansa +jatkaa elämää toisessa maailmassa. Jos olette ollut hurskasmielinen +indiani, niin tulette löytämään autuaalliset metsästysmaanne, ja vaikka +minulla on omat mielipiteeni tästä asiasta, niin olette luullakseni +kylliksi vanha ja kokenut, ett'ette tarvitse tarkempia selityksiä +näistä seikoista näin nuorelta mieheltä kuin minä olen." + +"Hyvä", sammalsi indiani, jonka äänellä vielä nytkin, kun elon +viimmeiset kipinät olivat sammumaisillaan, oli tuo syvä sointu. "Nuori +pää, vanha äly -- nuori sydän myöskin. Vanha sydän sitkeä -- ei +kyynelöitse. Kuulemas indiania kun hän kuolee ja ei tarvitsemas +valehdella. Mikä olemas nimenne?" + +"Hirventappaja on nykyinen nimeni, vaikka Delavarit ovat sanoneet, että +kun palaan tältä sotaretkeltä, niin saan miehevämmän nimityksen, jos +näet, tulen sellaisen ansaitsemaan." + +"Tämä nimi hyvä poikaselle -- huono nimi sotilaalle. Kohta saatte +paremman, ei mitään pelkoa tuolla", virkkoi indiani, ja ponnistaen +kaikki voimansa löi hän Hirventappajata rintaan, "silmä -- tarkka, +sormi -- salaman nopea, tähtäminen -- kuolema, mahtava sotilas pian. +Hirventappaja -- Haukansilmä, Haukansilmä -- puistamas kättä." + +Hirventappaja -- tai Haukansilmä, joksi häntä nyt ensi kerran +kutsuttiin -- tarttui metsäläisen käteen, ja samassa veti indiani +viimmeisen henkäyksensä, silmät kummastuksella kiintyneinä tämän +muukalaisen kasvoihin, joka oli osoittanut niin suurta sukkeluutta, +taitoa ja uskallusta näin koittelevan ja hänelle oudon kohtauksen +sattuissa. + +"Hänen henkensä on mennyt", sanoi Hirventappaja surullisella, +tukahutetulla äänellä. "No niin, näin käypi meille kaikille ennen tai +myöhemmin, ja onnellisin se, oli sitten ihon väri mikä hyvään, joka on +parhaiten valmis ottamaan sitä vastaan." + +Hirventappaja asetti kuolleen metsäläisen ruumiin istuilleea selkä +kiveä vasten, katsoen tarkasti ett'ei se kaatuisi tai saisi sellaista +asemaa, jota metsäläisen arka, vaikkapa eksynyt kuvailus voi katsoa +sopimattomaksi. Kun tämä oli tehty, seisoi nuorukainen ja katseli +kaatuneen vihollisensa ankaroita kasvoja jonkunlaisella surullisella +hajamielisyydellä. Tämä haihtui yht'äkkiä, kun hän näki toisen indianin +muutaman sadan kyynärän päässä järven rannalla. Tämän, joka selvään +myöskin oli vakooja, olivat pyssyn laukaukset houkutelleet tänne, ja +hän kiiruhti metsiköstä esiin niin vähällä varovaisuudella, että +Hirventappaja huomasi hänet ennenkuin itse tuli huomatuksi. Samassa +kuin tämä tapahtui, johon ei ollut kuin silmänräpäys, päästi hän kovan +ulvonnan, johon tusina ääniä vuoren eri osista vastasi. Nyt ei enää +ollut aikaa viipyä, ja seuraavassa tuokiossa kulkikin ruuhi kaukana +rannasta, pitkäin ja voimakasten aironvetämäin eteenpäin kiidättämänä. + +Koska Hirventappajalla ei enään ollut mitään syytä viipyä niemen +läheisyydessä, valmistautui hän kokoomaan ruuhia, viedäkseen ne linnan +tykö. Lähin oli pian pantu hänen veneensä perässä kulkemaan, kun sitä +vastoin toinen oli kulkenut loitommalle poispäin. Häntä kummastutti, +että tämä vene oli lähempänä rantaa kuin se olisi ollut, jos ainoastaan +tuo heikko tuuli olisi sitä kulettanut eteenpäin. Hän rupesi sentähden +luulemaan, että joku näkymätön virta kuletti sitä, ja joudutti +soutoansa saadakseen ruuhen kiinni, ennenkuin se tuli metsän +vaaralliseen läheisyyteen. Hänen tultuaan ruuhta likemmäs, näytti se +kulkevan huomattavasti eteenpäin, ja tämä liike näkyi vievän sitä +maalle päin, koska se oli sivuttain tuulta vasten. Salaisuus selveni, +sittenkuin pari vahvaa aironvetämää oli vienyt hänet vielä lähemmäksi. + +Jotain liikkui edes takaisin vedessä sillä puolen ruuhta, joka oli +poispäin hänestä, ja Hirventappaja huomasi pian sen olevan paljaan +ihmiskäsivarren. Indiani makasi ruuhen pohjalla ja kuletti sitä, +käyttäen käsivarttansa airona, hiljaa mutta vakaasti rantaa kohti. +Hirventappaja oivalsi heti, että metsäläinen, sill'aikaa kuin hänellä +itsellään oli ollut tekemistä vihollisen kanssa niemellä, oli uinut +ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt viedä sitä talteen. + +Varmana siitä, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei +Hirventappaja epäillyt lähestyä ruuhta, jossa metsäläinen oli, eikä +huolinut ottaa pyssyänsäkään käsille. Heti kuin metsäläinen veden +loiskeesta huomasi toisen ruuhen olevan lähellä, hyppäsi hän pystöön, +huudahtamisella ilmoittaen suuren hämmästyksensä. "Jos nyt olette +kylliksi huvitellut siinä ruuhessa, punanahka, niin tehnette +viisaimmin, jos suoriatte veteen takaisin," sanoi Hirventappaja, estäen +ruuhtaan sattumasta yhteen sen ruuhen kanssa, jossa metsäläinen oli. +"Tällaisissa tapauksissa olen kylliksi myöntyväinen, enkä tahdo +vuodattaa vertanne, kun vaan paikalla lähdette tiehenne." + +Metsäläinen ei ymmärtänyt englannin kieltä, vaan ei hän kumminkaan +voinut erehtyä puheen tarkoituksen suhteen. Kenties myöskin valkean +miehen saatavissa olevan pyssyn havaitseminen joudutti hänen +päätöstänsä. Hän vetäysi kokoon kuin hyppäämäisillään oleva tiikeri, +päästi ulvonnan, ja tuossa tuokiossa oli hänen tumma ruumiinsa kadonnut +aaltojen alle. Kun hän jälleen nousi veden pinnalle hengittämään, oli +hän jo monen kyynärän päässä ruuhesta, ja se hätäinen silmäys, jonka +hän vilkaisi taaksensa, ilmoitti kuinka paljon hän pelkäsi kuoloa +tuottavaa tervehdystä vihollisen pyssystä. Mutta Hirventappaja ei +ryhtynyt mihinkään vihollisuuksiin; hän kiinnitti ruuhen toisten perään +ja rupesi soutamaan järven selälle päin niin kiiruusti, että hän, kun +indiani nousi maalle, puistaen itseään kuin kastunut koira, ja riensi +pyssyänsä ottamaan, jo oli kaukana pyssynkantaman ulkopuolella. + +Vanhan tavan mukaan rupesi nuorukaisemme puhelemaan itsekseen +viimeisistä tapahtumista, samassa jatkaen soutoansa määrättyä matkansa +määrä kohti. + +"Hyvä, hyvä", sanoi hän, "väärin olisin tehnyt, jos syyttä olisin +surmannut ihmisen. Elämä on rakasta kaikille, eikä sitä pidä säälimättä +riistää sen, jolla on valkean lahjat. Metsäläinen oli Mingo, se on +tosi, enkä epäile ollenkaan, että hän on ja koko elinaikansa tulee +olemaan kirottu matelija ja maankulkija, mutta tämä ei ole mikään syy, +jonkatähden unhottaisin lahjani ja värini. Ei, ei, antaa hänen mennä; +jos kerran vielä tapaamme toisemme pyssy kädessä, niin silloin saamme +nähdä kummallako on rohkeampi sydän ja tarkempi silmä. -- Haukansilmä! +Tämä ei ole mikään huono nimi sotilaalle ja kuuluu paljoa +miehuullisemmalta ja urhokkaammalta kuin Hirventappaja. Aluksi tämä ei +ole huono nimi ja on rehellisesti ansaittu. Jos Chingachgook olisi +tämän tehnyt, menisi hän kotia ja kehuisi urotöillään, ja päälliköt +kutsuisivat häntä paikalla Haukansilmäksi; mutta valkean miehen ei sovi +kehua, vaikka on vaikea ymmärtää, kuinka tämä tapaus voi tulla +tunnetuksi, jos en kerro sitä alusta loppuun saakka. Hyvä, Jumalassa on +juoksun määrä, niin tässä kuin kaikissa muissakin tapauksissa; siihen +luotan palkkani suhteen." + +Näin ilmoitettuaan heikon puolensa, jatkoi nuorukainen soutamista +linnasta kohden, niin pikaisesti kuin perään otetut ruuhet sallivat. + + + + +TOINEN LUKU. + +Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen. + + +Wah-ta-Wah tai Hist-oh-Hist, niinkuin tämä nimi kuuluu englannin +kielellä [Suomen kielellä: Ääneti-oi-Ääneti], oli eräs nuori +delavarelais-tyttö, jonka Chingachgook oli kihlannut. Hänet olivat +Irokesit tai Mingot, niinkuin Hirventappaja heitä nimitti, vähää ennen +vanginneet, ja sen mukaan kuin Hetty Hutter, Bisamrotta-linnasen +omistajan tytär tiesi kertoa, oleskeli hän vartioineen järven rannan +läheisyydessä. Hetty oli, näet, myöskin ollut indianien vankina, mutta +ollen heikkopäinen, oli hän päästetty vapaaksi ja palannut kotiinsa. +Hist (näin kutsumme lyhyyden vuoksi indianitarta) oli häntä myöten +laittanut sanan sulholleen, ilmoittaen koettavansa tavata häntä eräässä +osoitetussa paikassa seuraavana yönä, silloin kuin eräs suuri, kirkas +tähti ensi kerran näkyi kunnasten takaa. Chingachgookin ja +Hirventappajan tärkeimpänä tarkoitusperänä oli nyt tavata Histiä ja jos +mahdollista vapauttaa hänet vankeudesta. + +He ryhtyivät täyttämään tätä vaarallista ja vaikeata tehtävää +sellaisella jäykkyydellä ja tyyneydellä, kuin se olisi ollut heidän +kahdeskymmenes, eikä ensimmäinen sotaretkensä. Indiani asettui ruuhen +kokan puolelle, ikäänkuin lähemmäksi sitä kaunista vankia, jonka +aikoivat vapauttaa, ja Hirventappaja istui perää pitämään. + +Hirventappaja ei ohjannut ruuhta suoraan sitä nientä kohti, jonka +yläpuolelle Hist oli määrännyt yhdyntäpaikan, vaan käänsi sen kokan +viisto-suuntaan järven keskustaan päin, jonka kautta se paikka, missä +vihollinen oli, joutui suoraan heidän eteensä ja he sitä paitse +pääsivät soutamasta ympäriinsä rantaa pitkin. Vaikka ei oltu +tiedusteltu Chingachgookin mieltä tämän suunnan suhteen, joka näytti +vievän hänet päinvastaiselle taholle kuin tarkoitus oli, niin käsitti +hän kuitenkin paikalla tämän kulkusuunnan välttämättömäksi ja jatkoi +tyynesti soutamistansa. Muutamissa minuutissa kulki ruuhi tarpeellisen +matkan päähän, jolloin molemmat nuorukaiset ikäänkuin luonnonvetoisesta +sopimuksesta lopettivat soutamisen, ja ruuhi pysähtyi melkein paikalla. + +Pimeys pikemmin lisääntyi kuin väheni, vaan kumminkin voi vielä +siitä paikasta, jossa seikkailijamme olivat, eroittaa vuorten +haahmo-piirteet. Turhaan katseli kuitenkin Chingachgook itäänpäin +nähdäkseen edes vilaukselta tuota merkiksi määrättyä tähteä, sillä +vaikka pilvet olivat hieman hajonneet taivaan-ranteella, olivat ne +kumminkin kylliksi paksut kätkemään kaikki niiden takana olevat +esineet. + +Seikkailijat pitivät nyt hiljaisen keskustelun ajankulusta, ja +Hirventappaja väitti, että muutamia minuutia vielä kuluisi ennenkuin +tähti kohoisi taivaanranteelle, vaan Chingachgook malttamattomuudessaan +selitti yön jo pitkälle kuluneen ja vakuutti kihlattunsa varmaankin jo +odottavan häntä rannalla. Hän menettelikin oman mielipiteensä mukaan, +ja suurimmalla taidolla ja varovaisuudella ohjattiin siis ruuhi +määrättyä yhdyntäpaikkaa kohti. Airoja nostettiin ja laskettiin veteen +ihan äänettömästi, ja kun oli päästy noin sadan kyynärän päähän +rannasta, veti Chingachgook aironsa ruuheen ja tarttui pyssyynsä. +Tultuansa lähemmäs rantaa, huomasivat miehet laskeneensa liian paljon +pohjoista kohti, ja kun sentähden oli muutettu suuntaa, näytti ruuhi +paljaan vainun voimalla liikkuvan eteenpäin; niin varovaiset olivat +kaikki sen liikkeet. + +Kun sen pohja viimeinkin raappi rannan hiekkaa, astui Chingachgook +maalle ja tutki varovaisesti rantaa ruuhen kummaltakin puolelta. Histiä +tiedusteleminen oli kumminkin turhaa, ja takaisin palattuaan piti hän +hiljaisen keskustelun Hirventappajan kanssa, joka myöskin oli noussut +maalle. Indiani väitti heidän erehtyneen yhdyntäpaikan suhteen, jota +vastoin hänen ystävänsä selitti, että olivat tainneet erehtyä ajan +suhteen. Heidän tästä vielä keskustellessa, hajosivat pilvet hieman ja +tuo odotettu tähti kimelti esiin erään männyn oksien välistä. Tämä oli +kaikin puolin hyvä enne, ja nuorukaiset seisoivat pyssyjensä nojassa +tarkasti kuunnellen lähenevien askelten rapinaa. Usein kuului ääniä, +joihin sekaantui tukahutettuja lasten huutoja ja indianilais-naisten +alhaista, mutta soinnukasta naurua. Koska metsäläiset ovat erittäin +varovaisia ja harvoin tarinoivat kovalla äänellä, ymmärsivät +seikkailijamme nyt kuuluvista äänistä, että leiri oli läheisyydessä. +Mutta vaikka he valkean loisteesta, joka valaisi korkeampia puunoksia, +voivat huomata tulen olevan viritetyn metsään, oli kumminkin heidän +olopaikastaan mahdoton päättää kuinka likellä se oli. + +Neljänneksen tuntia kestäneen levottoman, mieltä jännittävän odotuksen +perästä ehdoitti Hirventappaja, että soutaisivat niemen ympäri ja, jos +mahdollista, koettaisivat silmätä leiriin, nähdäkseen minkätähden Hist +ei tullutkaan. Indiani kieltäytyi kumminkin vakaasti lähtemästä +paikaltaan, syystä osoittaen kuinka julmasti tyttö pettyisi, jos heidän +poissa ollessaan saapuisi yhdyntäpaikalle. Hirventappaja hyväksyi +ystävänsä mainitseman syyn, tarjoutui yksinänsä soutamaan niemen ympäri +ja lykkäsi ruuhen veteen; mutta Chingachgook kätkihe rannalle oleviin +pensaisiin odottamaan jotakuta myötäistä tapausta, joka voisi edistää +hänen tuumiansa. + +Suurimmalla varovaisuudella ryhtyi Hirventappaja panemaan vaarallista +hankettansa toimeen, ja äänetönnä kiiti ruuhi tyventä vedenpintaa +myöten, niin nopeasti ja kepeästi kuin vesilintu. Hetken aikaa +soudettuaan havaitsi hän niin äkkiä tulen, että rupesi pelkäämään +varomattomasti uskaltaneensa sen valaisemaan piiriin. Mutta yksi ainoa +silmäys kun oli vakuuttanut häntä siitä, ett'eivät indianit, niinkauan +kuin pysyivät valaistun paikan keskessä, voineet huomata häntä, +pysäytti hän ruuhen ja alkoi tehdä havaintoja tältä edulliselta +asemapaikaltaan. + +Suuri nuotio, joka oli tehty sekä leirin valaisemista että tuon +kohtalaisen ruu'an valmistamista varten, leimusi kirkkaasti tällä +hetkellä, sillä kuivia puita oli juuri siihen viskattu. Se valaisi +metsän lehväkaarrosta, ja leirin koko ala sai niin valoisaksi kuin +siinä olisi palanut sadottain vahakynttilöitä. Useimmat työt olivat +päättyneet, nälkäisimmätkin lapset olivat saaneet tarpeensa niistä +yltäkylläisistä ravintoaineista, joita metsästäjät ja kalastajat olivat +hankkineet -- sanalla sanoen, kaikki näyttivät olevan tuossa velttouden +ja yleisen puutumisen tilassa, joka seuraa hyvää ateriaa ja hyvin +lopetettua päivätyötä. + +Useita sotilaita oli poissa, mutta taaimpana perällä puoleksi makasi +maassa tai istui selät puita vasten kahdeksan tai kymmenen metsäläistä, +laiskeliaan levon uskollisina esikuvina. Jokaisella oli aseet likellä +saatavina, joko nojattuina samaa puuta vasten kuin omistaja itsekin, +taikka huolettomasti pantuina varalle omistajan ruumiin päälle. Mutta +kaikkein enimmän herättivät Hirventappajan huomiota vaimot ja lapset, +jotka yhteen ryhmään asettuneina, pysyivät toisiansa lähellä. Edelliset +nauroivat ja juttelivat tavallisella hiljaisella, herttaisella +tavallaan, vaikka se, joka tunsi indianien tavat, helposti voi huomata +ett'ei kaikki asiat olleet aivan sillä kannalla, kuin niiden olisi +pitänyt olla. Useimmat nuoret naiset näyttivät iloisilta ja +suruttomilta, vaan muuan vanha akka istui erillään itsekseen, ja hänen +valppaasta, tyytymättömästä katseestaan huomasi metsästäjä, että ämmä +oli saanut päälliköiltä jonkun vähemmän hauskan tehtävän. + +Innolla ja levottomasti, vaikka turhaan, tirkisteli Hirventappaja +Histiä nähdäkseen; häntä ei näkynyt missään. Väliin säpsähti hän, kun +oli kuulevinaan Histin nauravan, mutta nuo suloiset, sointuvat sävelet, +jotka ovat niin tavalliset intianilaisnaisten äänelle, pettivät hänen +korviansa. Viimmein kuuli hän vanhan akan puhuvan kovasti ja +vihaisesti, ja nyt huomasi hän taaempana puiden välissä pari mustaa +hahmoa, jotka totellen kutsumusta tulivat lähemmäksi tulen valaisemaan +piiriin. Ensin näkyi nuori sotilas ja sitten kaksi nuorta naista; +toisen näistä tunsi Hirventappaja heti delavarilais-tytöksi. Nyt hän +ymmärsi millä kannalla asiat olivat. Indianien epäluulo oli jostakin +syystä herännyt ja he olivat niin tarkasti vahtineet tyttöä, ett'ei hän +voinut tulla sovitulle yhdyntäpaikalle. Useita kertoja katsahti Hist +taivasta kohti nähdäkseen edes vilaukselta sitä tähteä, jonka itse oli +määrännyt aiotun kohtaamisen merkiksi, mutta turhaan. Huolettoman +näköisenä käyskenneltyään leirissä vielä jonkun aikaa, istahti hän +seuralaisensa kanssa muiden naisten joukkoon, jonka jälkeen vanha +ämmäkin vaihtoi istumapaikkansa mieluisampaan sellaiseen -- varma +todiste siitä, että hänen siihen asti oli täytynyt pitää tyttöä +tarkalla silmällä. + +Hirventappaja ei oikeen tiennyt, mitä hänen nyt oli tekeminen. Hän +tiesi kyllä, ett'ei hän millään mokomin voinut saada Chingachgookia +palaamaan takaisin koettammatta miten kuten vapauttaa rakastettuansa, +ja hänen oma jalomielinen luonteensa pakoitti häntä olemaan ystävänsä +apuna tässä vaikeassa tehtävässä. Hänen oli välttämättömästi saatava +selville minkä katoksen alla Hist tuli yötä majailemaan; mutta jos hän +viipyisi liian kauan poissa, oli pelättävä että hänen ystävänsä, +malttamaton kun oli, ryhtyisi johonkuhun varomattomaan yritykseen. Hän +päätti sentähden palata takaisin tyyneydellään ja varovaisuudellaan +laimentamaan Delavarilaisen tulista intoa, ja kymmenen tai viistoista +minuutia sen jälkeen, kun oli lähtenyt maallenousu-paikasta, tuli hän +siihen takaisin. + +Asiain laita ilmoitettiin nyt Chingachgookille, ja uusi tuuma, +vaikutettuna idianien leiripaikan muuttamisesta ja heissä heränneestä +epäluulosta, laadittiin hetimiten. Pantuaan ruuhen niin, että Hist sen +havaitsisi, jos tulisi rantaan ennen heidän takasin palaamistansa, +tarkastivat nuorukaiset aseitansa ja valmistausivat astumaan metsään. +Koko tuo järveen pistävä kannas oli tuskin kahden tynnyrinalan +suuruinen, ja itse niemeke, jossa leiri oli, oli tuskin puolen sen +kokoinen. Siinä kasvoi enimmästä päästä tammia, joiden vasta korkealla +ilmassa rungosta lähtevät oksat synnyttivät tuuhean lehväkaarroksen. +Maa kohosi vähän kannaksen keskustaa kohti, jonka kautta niemi +jakaantui pohjoiseen ja eteläiseen puoliskoon. Viimeksi mainitulle +olivat Huronit tehneet tulen, luullen maan laadun salaavan heidät +vihollisiltansa linnasessa, joka oli heistä pohjoiseen päin. Kaikkia +näitä eri seikkoja oli Hirventappaja tutkinut, ja matalan maanselänteen +kätkeminä, hiipivät ystävämme indianien huomaamatta aina tuon turvaavan +rintasuojan tykö saakka. + +Tässä pysähtyivät he nyt asemaa tutkiaksensa. Tuli leimusi vielä +kirkkaana; pimeys peitti leirin taustan -- mutta etupuoli, ollen +kirkkaasti valaistuna, paljasti metsäläiset, vaan salasi heidän +vihollisensa. Molemmat seikkailijamme hiipivät nyt suurimmalla +varovaisuudella selänteen laidalle, tarkasti varoen etteivät tulen +valolle paljastaneet kirkkaita pyssyn-piippujaan tai muuta ruumiinsa +osaa kuin kasvot. + +Leiri oli nyt ihan toisennäköinen kuin se Hirventappajan järveltä +katsellessa oli ollut. Ylt'ympäri leimuavaa tulta istui kaatuneiden +puiden päällä kolmetoista sotilasta, hartaasti keskustellen keskenänsä. +Naiset olivat tunkeuneet yhteen joukkoon ja olivat melkeen +kohtisuorassa Hirventappajan ja tulen välillä, joka tuskin voi olla +enemmän kuin kolmenkymmenen kyynärän päässä hänestä. Vaikka naiset +puhelivat hiljaisella äänellä, olivat he kumminkin niin likellä +seikkailijoitamme, että nämät voivat kuulla koko lauseitakin, ja +Hirventappaja tunsi kuinka hiljaiset väreet vavahuttelivat hänen +ystävätänsä, tämän kuullessa niitä suloisia sanoja, joita tuli Histin +kauniilta huulilta. + +"Delavarilaiset ovat naisia," sanoi eräs Huroni-tyttö ylenkatseella +Histille. "Metsävuohikaan ei peljästy kuullessansa metsästäjän +astuntaa. Kuka on elämässään kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan +nimeä mainittavan." + +"Kuka on elämässään kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nimeä +mainittavan," kertoi Histi vakaalla äänellä. "Vaikka Tamenund itse nyt +on niin vanha kuin hongat vuorella tai kotkat ilmassa, niin on hän +kumminkin kerran ollut nuorena; hänen nimensä tunnettiin suuresta +valtamerestä aina läntisiin sisävesiin saakka. Entäs Unkasin suku? +Missä löytyy toinen niin mahtava suku, vaikka keltanaamat ovat +kyntäessään mullistelleet sen hautoja ja poleksineet sen luita? +Lentävätkö kotkat niin korkealle, onko metsävuohi niin nopea tai +pantteri niin rohkea? Eikö tässä suvussa löydy yhtään nuorta sotilasta? +Huronilais-tytöt avatkoot vähän enemmän silmiänsä, niin saanevat nähdä +erään, Chingachgook nimisen, joka on solakka kuin nuori saarni, notkea +kuin hickori-puu. + +Kun tyttö vertailemalla puhuen, käski kumppaneitansa avaamaan silmänsä, +niin saisivat nähdä Chingachgookin, survasi Hirventappaja ystävätään +kylkeen nauraen tavallista hiljaista, hyvänsävyistä nauruaan. Toinen +hymyili, mutta puhujattaren lauseet miellyttivät häntä niin suuresti ja +hänen äänensä sävelet olivat niin suloiset, ett'ei mikään satunnainen +tapaus olisi voinut vetää hänen huomiotansa toisaalle. + +Hän viittasi ystävätänsä kyykistymään sen verran, että täydellisesti +piiloutuisi vihollisilta, ja matki sitten erään pienen amerikalaisen +oravan ääntä niin hyvästi, että Hirventappajakin oli siitä pettyä. +Huronit eivät ottaneet huomioonsa tätä metsissä niin tavallista ääntä, +mutta Hist herkesi paikalla puhumasta ja istui liikkumattomana. Hän +maltti kuitenkin mieltänsä eikä kääntynyt sinnepäin, vaikka tämä +merkki, joka ilmoitti hänen sulhonsa olevan läheisyydessä, oli hänelle +yhtä suloinen kuin serenadi sivistyneelle neitoselle. Hän oli +tahtovinaan jatkaa sanasotaa, vaikk'ei tämä tapahtunut tavallisella +elävyydellä ja sukkeluudella; mitä hän nyt puhui, sen lausui hän +paremmin vaan syötiksi, jolla viekottelisi vastustajiansa huokeaan +voittoon, tarkoittamatta itse päästä voittajaksi tarinassa. Vihdoin, +kun kiistelijät olivat väsyneet ja nousivat istuiltaan mennäksensä +levolle, uskalsi Hist ensi kerran kääntää päätään sinnepäin, mistä +merkki oli annettu. Tämän teki hän mitä luonnollisemmalla tavalla; hän, +näet, ojensi käsiään ja haukotteli, ikäänkuin häntä olisi hyvinkin +nukuttanut. Oravan ääni kuului uudestaan, ja tyttö tiesi varmaan, missä +paikassa sulho oli kätkössä, vaikk'ei voinut häntä nähdä. + +Se hetki oli nyt tullut, jolloin Histin täytyi ryhtyä toimiin. Hänelle +oli osoitettu makuupaikaksi muuan pieni kota eli lehtimaja, joka oli +ihan likellä hänen istumapaikkaansa, ja seurakumppalina oli hänellä tuo +jo mainittu vanha akka. Jos hän kerran oli majan sisässä, ja +vartijatar, kuten tavallista, makaamassa sisäänkäytävän suulla, niin +oli kaikki pakenemisen toivo melkeen mahdoton, ja millä hetkellä +hyvänsä voi hän saada käskyn mennä levolle. Onneksi huusi eräs sotilas +tällä hetkellä vanhaa vaimoa luoksensa ja käski hänen mennä juomavettä +noutamaan. Niemen pohjoispuolella oli oiva lähde, ja vaimo otti leilin +puun oksalta, ja, käskien Histin seurata, ohjasi hän kulkunsa +harjannetta kohti mennäkseen sen poikki niemen toiselle puolen. Kaiken +tämän huomasivat ja käsittivät seikkailijamme, jotka sentähden +vetäysivät taammas varjoon, kunnes molemmat naiset olivat menneet +ohitse. Juuri heidän sivutse kulkiessansa, kuului taas oravan ääni, ja +tuo vanha huronilais-vaimo kummeksi kun nämät pienet eläimet näin +myöhään olivat valveella ja liikkeellä, johon Hist vastasi vähää ennen +kuulleensa saman äänen pari kertaa ja arveli että tuo pieni raukka +odotti myöhäisen iltasen jäännöksiä. + +Tyytyen tähän selitykseen, jatkoi akka matkaansa molempien nuorten +miesten läheltä seuraamana. Kun leili oli vedellä täytetty, lähdettiin +paluumatkalle, jolloin vanha vaimo, joka toisella kädellä kovasti piti +kiinni Histin kalvosimesta, yht'äkkiä tunsi niin kovasti tartuttavan +kurkkuunsa, että hänen täytyi päästää vanki vapaaksi ja hädin tuskin +voi pusertaa rinnastaan rähisevän, tukahtuneen äänen. Chingachgook +kietoi käsivartensa Histin vyötäreen ympäri ja syöksi hänen kanssaan +metsään. + +Hirventappaja sormitteli edelleen akan kaulaa, kuin urkuin käsittimiä, +antaen hänelle aika ajoin vähän hengähtämisen tilaisuutta, vaan sitten +jälleen puristaen niin, että hän oli vähällä tukehtua. Vaimo käytti +kuitenkin yhtä hengähdyksen hetkeä hyväkseen ja päästi huudon, joka +paikalla herätti meteliä leirissä. Soturit hypähtivät heti nuotiolta +juoksuun, ja lyhyen hetken perästä kolme tai neljä heistä ilmestyi +harjanteelle, piirtyen himmeässä valossa kummituksen kaltaisiksi. Nyt +oli jo korkea aika metsästäjän perääntyä. Kampittaen vankinsa, ja +puristaen hänen kurkkuaan vielä jäähyväisiksi, tehden näin aivan yhtä +paljon vangin lannistumattomien yritysten vuoksi saada aikaan hälytys +kuin perusteltuna menettelytapana, hän jätti tämän selälleen ja siirtyi +pensaikkoa kohti, kivääri valmiina, pää hartioiden yllä, kuten +puolustautuva leijona. + + + + +KOLMAS LUKU. + +Hirventappaja joutuu vankeuteen. + + +Nuotio, ruuhi ja lähde, jonka lähellä Hirventappaja aloitti +perääntymisensä, olisivat muodostaneet miltei tasasivuisen kolmion +kulmat. Matka nuotiolta veneelle oli hieman vähemmän kuin matka +nuotiolta lähteelle, kun taas lähteeltä veneelle oli suunnilleen yhtä +pitkälti kuin nuotioltakin. Näin oli kuitenkin suorina viivoina +laskien, mihin keinoon pakolaiset eivät voineet turvautua. Heidän tuli +tehdä kaarros saadakseen suojaa pensaikosta ja seuratakseen kaareutuvaa +rantaviivaa. Metsästäjä aloitti peräytymisensä tietoisena näistä +haitoista, sillä hän tunsi hyvin kaikkien indianien tavat, tietäen, +että nämä harvoin laiminlyövät äkillisissä hälytyksissä, erityisesti +löytäessään suojaa, lähettää välittömästi sivustoille sotureita, +kohdatakseen vihollisensa joka kohdasta ja mahdollisesti päästä tämän +selustaan. Jotta jotain tällaista tehtiin nytkin, päätteli hän jalkojen +töminästä, jota kuului ei ainoastaan mainittua rinnettä ylös, vaan +aivan alusta alkaen loitontuvan kukkulan taakse sekä vastakkaiseen +suuntaan sitä pistettä, johon hän oli suuntaamassa kulkuansa. Vikkelyys +oli siis ensiarvoisen tärkeätä, koska osapuolet saattaisivat kohdata +rannalla, ennenkuin pakolainen voisi päästä ruuhelle saakka. + +Hirventappaja epäröi vielä hetkisen, ennenkuin hän syöksyi +rantapusikkoon. Neljä tummaa hahmoa näkyi harjanteella tulen loimoa +vasten, ja vihollisen olisi voinut kaataa helposti. Onneksi hän oli +järkevämpi ja katosi pensaikon suojaan. Hetkessä hän pääsi rantaan ja +siihen paikkaan, missä Chingachgook Histin kanssa ruuhessa odottivat +häntä levottomina. Hirventappaja laski kiväärin veneen pohjalle ja +kumartui työntääkseen ruuhen vesille, kun voimakas indiani hypähti +pensaikosta pantterin lailla suoraan hänen selkäänsä. Nyt riippui +kaikki hiuskarvan varassa. Hirventappaja käytti kaikki voimansa +epätoivoiseen yritykseen, lähetti ruuhen voimakkaalla sysäyksellä sata +jalkaa rannasta, kaatuen itse järveen kasvot alaspäin, vainoojansa +välittömästi seuraamana. Kaksintaistelu ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, +kun kuusi villiä syöksyi esiin, ja Hirventappajan oli antauduttava, +minkä hän teki kaikella arvokkuudella. + +Indianit olivat niin keskittyneet vankinsa saattamiseen nuotiolle, että +he eivät lainkaan huomanneet läheistä ruuhta ja Delavarea sekä tämän +morsianta, jotka hiljaa meloivat karkuun järven keskellä olevaan +linnaseen. Pian Hirventappajan lähes kuristama vastustaja tointui sen +verran, että hän kertoi, miten tyttö oli päässyt vapaaksi. Tultuaan +nuotiolle huomasi Hirventappaja siellä vanhan tuttavansa Rivenoakin, +joka kertoi muille mielihyvällä, millaisen arvokkaan vangin nämä olivat +saaneet. + +Hirventappajan käsivarret eivät olleet sidotut, ja hänelle oli jätetty +puukon pois ottamisen jälkeen vapaus käyttää käsiään. Häntä +tarkkailtiin ehtymättömän valppaasti, minkä lisäksi nilkasta nilkkaan +kulki voimakas parkkinuora estäen äkillisen pakoon hypähtämisen. +Hirventappaja huomasi tästä, että hänen nimensä alkoi olla tunnettu ja +arvostettu indianien keskuudessa viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. + +Nyt lähestyi metsästäjää englantia puhuva vanha vaimo, jonka nimi oli +Naaraskarhu, nyrkit yhteen puristettuina ja silmät tulta iskien. +Huudettuaan täyttä keuhkoa hälytystä, käänsi hän nyt huomionsa +ottelussa kärsimiinsä vammoihin, vaikka nämä eivät olleetkaan suuria, +ja haki kostoa myös jo kauan sitten kadotetusta viehätysvoimastaan +kaikkien hänen valtaansa joutuneiden olioiden kautta. + +"Keltanaamainen skunkki", aloitti tämä vimmastunut ja puoli-runollinen +raivotar, heiluttaen nyrkkiään metsästäjän nenän alla, "sinä et ole +edes nainen. Ystäväsi Delavaret ovat vain naisia, ja sinä olet heidän +lampaansa. Oma väkesi ei omista sinua, eikä yksikään punanahkojen heimo +päästä sinua vigvamiinsa; sinä hiiviskelet hamesoturien keskuudessa. +Sinäkö tapoit urhean ystävämme, joka on jättänyt meidät? -- Ei, hänen +suuri sielunsa kaihti taistelua kanssasi ja jätti hänen ruumiinsa +mieluummin kuin olisi kärsinyt sen häpeän, että olisi surmannut sinut. +Mutta se veri, jonka vuodatit hengen katsoessa muualle, ei ole +imeytynyt maahan. Se täytyy haudata valituksiisi. Mitä musiikkia +kuulenkaan? Nuo eivät ole punaisen miehen voivotuksia -- ei mikään +punanahka valita niin paljon kuin emäsika. Ne tulevat keltanaaman +kurkusta -- jenkin rinnasta, ne kuulostavat yhtä miellyttäviltä kuin +laulavat tytöt -- koira -- skunkki -- metsäkana -- minkki -- siili -- +sika -- rupikonna -- hämähäkki -- Jengis-koira --" + +Tässä vanha nainen hengästyi ja piti pienen tauon epiteettien ehdyttyä, +mutta nyrkkejään hän silti heristeli Hirventappajan edessä ulkonäön +ilmaistessa raivoisaa kaunaa. Metsästäjä suhtautui naiseen yhtä +välinpitämättömästi kuin nykyaikana kohdellaan pikku konnaa. +Lisähyökkäyksiltä hänet pelasti Rivenoak, joka sysäsi eukon syrjään ja +käski tämän häipyä, valmistautuen istuutumaan vankinsa viereen. Nainen +poistui vastahakoisesti odottamaan seuraavaa tilaisuutta kaunansa +ilmaisemiseen, ja hetken kuluttua Rivenoak aloitti vuoropuhelun, jonka +annamme käännöksenä niiden lukijoiden huviksi, jotka eivät ole +opiskelleet Pohjois-Amerikan alkuperäiskieliä. + +"Keltanaamainen ystäväni on tervetullut", sanoi indiani nyökäyttäen +tuttavallisesti hymyillen niin salakavalasti, että sen keksimiseen +tarvittiin koko Hirventappajan valppaus ja paljon filosofiaa tämän +jälkeen pysymään rauhallisena; "hän on tervetullut. Huroneilla on kuuma +tuli valmiina valkoisen miehen märkien vaatteiden kuivaamiseksi." + +"Minä kiitän teitä Huron -- tai Mingo, kuten eniten haluan nimittää +teitä", sanoi Hirventappaja. "Minä kiitän teitä tervetulijaisistanne ja +kiitän teitä tulen edestä. Molemmat ovat hyvät tavallaan ja viimeksi +mainittu etenkin, kun on sattunut käymään Peilijärven kylmässä +lähteessä". + +"Keltanaama -- mutta veljelläni lienee kuitenkin joku nimi? Niin +suurelta sotilaalta ei voi puuttua nimeä?" + +"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi +hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen +toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan +tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle +tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille +metsästysmaille." + +"Tämä on hyvä nimi; Haukka syöksee varmasti saaliinsa selkään. +Haukansilmä ei ole mikään nainen; miksi elelee hän Delavarien parissa." + +"Minä ymmärrän ajatuksenne, Mingo, mutta me katsomme kaiken tämän +muutamien teidän paholaistenne petokseksi ja kiellämme syytöksen. +Luojan sallimuksesta jouduin jo nuorena Delavarien joukkoon, ja kaiken +muun puolesta, kuin sen, mitä kristilliset tavat minun väriltäni ja +lahjoiltani vaativat, toivon saavani elää ja kuolla kuin joku heistä. +En kumminkaan kokonaan aio jättää syntyperäisiä oikeuksiani ja koetan +täyttää keltanaaman velvollisuudet punanahkain seurassa." + +"Hyvä; Huroni on punanahka yhtä hyvin kuin Delavarikin. Haukansilmä +saavuttaa enemmän Huronien kuin naisten parissa." + +"Minä arvaan että itse ymmärrätte mitä lausutte, Huroni. Jos toivotte +minun avullani saavanne selkoa jostakin, niin on teidän puhuminen +selvempää kieltä, sillä kauppaa ei voi sopia sidotuin silmin tai +suletuin suin." + +"Hyvä; Haukansilmä ei ole kaksikielinen ja hän lausuu mieluimmin +ajatuksensa suoraan ilmi. Hän tuntee Bisam-rotan, joksi nimitämme +vesihuoneessa asuvata miestä, ja hän on asunut tämän vigvam'issa +(majassa), mutta ei ole hänen ystävänsä. Haukansilmä ei huoli +päänahoista, niinkuin indiani-raukka, vaan taistelee urhoollisen +keltanaaman tavalla. Bisam-rotta ei ole valkea eikä punainen, ei eläin +eikä kala. Hän on vesikäärme, väliin järvessä, väliin maalla. +Haukansilmä voi palata takaisin ja kertoa hänelle kuinka petti Huronit +ja pakeni vankeudesta, ja kun hän on peittänyt Bisam-rotan silmät, niin +ett'ei tämä voi nähdä majasta metsään saakka, aukaisee Haukansilmä ovet +Huroneille. Ja kuinka on saalis jaettava? Haukansilmä on ottava +suurimman osan, ja Huronit ottavat mitä hän antaa heille. Päänahat +voivat kaikki mennä Canadaan, koska keltanaama ei pidä niistä mitään +lukua." + +"Hyvä, Rivenoak, tämä on suoraa ja selvää kieltä, vaikka lausuttu +irokesilais-kielellä. Kyllä ymmärrän mitä tarkoitatte, ja minun täytyy +tunnustaa, että tämä on Mingoinkin ilkeyttä ilkeämpää. Epäilemättä +olisi aivan helppo uskotella Bisam-rotalle, että olen paennut luotanne, +ja päälle päätteeksi saavuttaisin mainetta urotyöstä." + +"Hyvä; tämä juuri on se teko, jota tahdon keltanaaman toimittamaan. + +"Niin, niin, tämä on aivan selvää; minä tiedän mitä minulta toivotte, +ja sentähden ette tarvitse turhaan pitää minulle puhetta. Kun olen +saapunut linnaseen ja istun syömään Bisam-rotan leipää, juttelen ja +nauran hänen tytärtensä kera, silloin pitää minun niin sokaista hänen +silmänsä, ett'ei hän näe oveakaan, mitä sitten lähintä maata." + +"Hyvä; Haukansilmä olisi oleva Huroni. Hänen syntyperänsä on ainoastaan +puoleksi valkea." + +"Tässä kohden erehdytte, Huroni, niin suuresti, kuin jos pitäisitte +sutta metsäkissana. Minä olen valkeaihoinen syntyperän, sydämen, +luonteen ja lahjain puolesta, vaikka hieman punanahka tunteilta ja +tavoilta. Mutta kun vanhan Hutterin silmät ovat oikein utuiset ja hänen +kauniit tyttärensä ehkä syvässä unessa ja kaikki pitävät Haukansilmää +luotettavana vahtimiehenä, niin silloin minun pitää tehdä jonnekin +päretuli merkiksi teille, aukaista ovi ja laskea sisään Huronit, jotka +kohlivat kaikilta asukkailta päät puhki." + +"Varmaankin on veljeni erehtynyt; hän ei voi olla keltanaama. Hän +ansaitsisi olla suurena päällikkönä Huronien joukossa." + +"Niin, siinä kohden olemme samaa mielipidettä, jos, näet, hän tekisi +tällä tavoin. Kuulkaas nyt, Huroni, ja pankaa huomioonne muutamia +totuutta rakastavan miehen rehellisiä sanoja. Olen syntyisin kristitty, +ja ne, jotka kuuluvat siihen sukuun, joka tottelee niitä sanoja, joita +lausuttiin heidän esi-isillensä ja lausutaan heidän lapsillensa niin +kauan, kunnes maailma ja kaikki, mitä siinä on, häviää -- ne eivät +milloinkaan ryhdy tällaisiin kirottuihin konnantöihin. Viekkaus sodassa +olkoon menneeksi ja onkin myönnetty, mutta viekkaus, kavaluus, petos +ystäviä kohtaan sopii ainoastaan heittiöille keltanaamain joukossa. +Tiedän löytyvän yltä kyllin valkeita miehiä, jotka voivat saattaa +teidät tällaiseen väärään käsitykseen luonteestamme, mutta nämät ovat +luopuneet syntyperästään ja lahjoistaan ja, jos eivät vielä elä, niin +ainakin ansaitsisivat elää maankulkijoina, pois-suljettuina rehellisten +ihmisten seurasta. Mikään rehellinen keltanaama ei voisi tehdä mitä +pyydätte, ja luullakseni ei kukaan Delavarikaan sitä tekisi -- tahdon, +näet, puhua suuni puhtaaksi teille. Mingoin laita taitaa olla aivan +toisellainen." + +Nähtävästi harmistuneena kuunteli Huroni tätä nuhdesaarnaa, vaan +muistaen tarkoituksensa, oli hän liian viisas tahtoakseen äkillisen +vihannäyttämisen kautta jäädä sitä saavuttamatta. Hän näytti hartaasti +kuuntelevan, ollen hymyilevinään, ja sitten tutkivan mitä oli kuullut. + +"Pitääkö Haukansilmä paljon Bisam-rotasta tai rakastaako hän tämän +tyttäriä?" kysäsi hän yht'äkkiä. + +"Ei kumpaakaan, Mingo. Vanha Tom ei ole mies semmoinen, joka voisi +voittaa rakkauttani, ja mitä tyttäriin tulee, ovat he kyllin kauniita +viehättämään ketä miestä hyvänsä; mutta syitä löytyy, jotka estävät +rakkauden syttymistä kumpaankaan heistä. Hetty on hyvä olento, mutta +luonto on laskenut kätensä raskaasti hänen ymmärryksensä päälle, tyttö +raukka." + +"Entäs Metsän Ruusu!" huudahti Huroni, joka oli kuullut puhuttavan +Judithin mainiosta kauneudesta. "Eikö hän ole kyllin kaunis sytyttämään +rakkautta veljeni rintaan? Ystäväni on tullut tänne erään pienen +"siteen" tautta, jolla hänet on kahlehtinut tyttö, joka voi vetää +vahvimmankin sotilaan kanssaan." + +"Huroni, nyt olette totuutta lähempänä, kuin milloinkaan ennen tämän +keskustelun aikana. Tämä on kyllä tosi, mutta tämän siteen toinen pää +ei kahlehdi minua sydäntäni, eikä myöskään Metsän Ruusu pitänyt sen +toisesta päästä kiinni." + +"Tämä on kummallista! Rakastaako veljeni päällä eikä sydämellä? Voiko +tuo heikkomielinen vaikuttaa niin mahtavasti näin urhoolliseen +soturiin?" + +"No nyt taas, väliin oikeen, väliin aivan päin seiniä! Side, jota +tarkoitatte, sitoo erään mainion Delavarin sydäntä -- oikeastaan on hän +Mohikani ja on oleksinut Delavarien parissa siitä asti kuin hänen oma +kansansa hajosi; hän on Unkasin sukua ja nimensä on Chingachgook eli +Suuri Käärme. Hän on tullut tänne talutusnuorassa, ja minä seurasin +tahi oikeemmin kävin edellä, sillä minä tulin tänne ensiksi, enkä muun +kuin ystävyyden tautta. Tämä ystävyys on kumminkin kyllin vahva niiden +välillä, jotka eivät ole saituria tunteidensa suhteen ja tahtovat +hieman elää muiden ihmisten, eikä ainoastaan itsensä tähden." + +"Mutta tällä siteellä on kaksi päätä -- toinen on kiinnitetty Mohikanin +sydämeen, mutta toinen...?" + +"Niin, toinen oli täällä tulen luona puoli tuntia sitten. Wah-ta-Wah +piti sitä kädessään, jos hän ei pitänyt sitä sydämessään." + +"Minä ymmärrän, veljeni," vastasi indiani vakaisesti; hän, näet, nyt +vasta alkoi aavistaa tämän illan tapahtuman oikeata laitaa. "Koska +Suuri Käärme oli vahvin, veti hän kovimmin, ja Histin täytyi jättää +meidät." + +"En luule hänen tässä kohden tarvinneen suuresti vetää," vastasi +metsästäjä, nauraen hiljaisella, herttaisella tavallaan, "sitä en +todellakaan luule. Hän pitää tytöstä ja tämä taas hänestä, eikä +Huronienkaan viekkaus voine pitää erillään kahta nuorta ihmistä, joita +vahva tunne kiinnittää toisiinsa." + +"Ja Haukansilmä sekä Chingachgook tulivat leiriimme ainoastaan tästä +syystä?" + +"Mingo, tämä on kysymys, joka ei vaatine selitystä. Missähän muussa +tarkoituksessa olisimme tänne tulleet? Ja kuitenkaan ei ole asian laita +aivan niinkään, sillä emme ensinkään tulleet leiriin, vaan ainoastaan +tuon hongan luokse tuolla toisella puolen selänteen harjaa, ja siinä +seisoimme ja tarkastimme liikuntojanne ja toimianne niin kauan kuin +suinkin halusimme. Kun olimme valmiit, ilmoitti Käärme merkillään, ja +sitten kävi kaikki kuin pitikin, siihen hetkeen asti, jolloin tuo +kulkulainen hyppäsi selkääni. Niin oikein, siinä tarkoituksessa tulimme +ja saimme mitä tahdoimme, eikä maksane vaivaa toisin väittää. Hist on +poissa miehen kanssa, joka jo melkeen on hänen puolisonsa, ja käyköön +minulle kuinka hyvänsä, on tämäkin jo jonkunlainen voitto." + +Huroni näytti suuttuneelta, vaan osasi kuitenkin hillitä väkivaltaisen +vihan ilmipääsemistä. Hän meni pian vankinsa pakeilta muiden sotilasten +luokse ja kertoi heille pääsisällön siitä, mitä oli saanut tietää. +Niinkuin häntä, niin kummastutti ja suututti näitäkin seikkalijaimme +rohkeus ja heidän asiansa menestyminen. Kolme neljä sotilasta meni +tuolle matalalle harjanteelle, katselivat puuta, jonka suojassa ystävät +olivat seisoneet, ja tarkastelivat ympärillä olevia jälkiä nähdäkseen +oliko metsästäjä puhunut totta. Johtopäätös osoitti puheen todeksi, ja +kaikki palasivat takaisin nuotion ääreen yhä enemmän ihmetellen ja +kunnioittaen metsästäjäämme. + +Aina tähän saakka oli se nuori indiani, joka oli ollut Histin ja erään +toisen nuoren tytön seurassa, pysynyt Hirventappajasta erillään. +Ystävistänsäkin oli hän pysynyt erillään lähellä niitä nuoria naisia, +jotka matalalla äänellä puhelivat kumppalinsa vapauttamisesta. +Ylipäänsä eivät nämä näyttäneet olevan kovin vihoissaan siitä, ett'ei +niin kaunis kilpakumppali kuin Hist enää saattanut varjoon heidän omaa +suloisuuttaan, ja sitä paitsi pääsivät heidän paremmat tunteensa +voitolle ja asettuivat kauniin pakolaisen ja hänen sulhonsa puolelle. +Muuan tytöistä nauroikin nuoren sotilaan lohduttomalle silmäykselle, +joka osoitti hänen tavallaan katsovan itsensä hyljätyksi. Tämä nauru +näytti yht'äkkiä yllyttävän hänen mieltään, ja sai hänet menemään sen +kaatuneen puun luokse, jonka päällä vanki vielä istui vaatteitaan +kuivaamassa. + +"Tässä on Metsäkissa", sanoi hän ja löi kiivaasti paljasta rintaansa +vasten, osoittaakseen kuinka suuren vaikutuksen hän luuli sanoillansa +olevan. + +"Ja tässä on Haukansilmä", vastasi metsästäjä tyynesti, käyttäen sitä +nimitystä, jolla hän vast'edes tuli tunnetuksi kaikissa Irokesien +heimokunnissa. Näköni on tarkka; hyppääkö veljeni pitkältäkin?" + +"Täältä Delavarien kyliin saakka. Haukansilmä on varastanut vaimoni; +hänen täytyy hankkia hänet takaisin, muuten tulee hänen päänahkansa +paalussa riippuen kuivamaan vigvamissani." + +"Huroni, Haukansilmä ei ole varastanut mitään. Hän ei ole peräisin +varkaan suvusta eikä hänellä ole varkaan lahjat. Vaimonne, joksi +sanotte Wah-ta-Wahia, ei ikinä tule olemaan canadalaisen punanahan +vaimona; hänen sydämensä on erään Delavarin majassa ja hän on mennyt +tätä majaa etsimään. Metsäkissa on ketterä, mutta hänen jalkansa eivät +kumminkaan voi seurata naisen toiveita." + +"Delavarien Käärme on koira, hän on vesikoira raukka, joka piileksen +vedessä; hän ei uskalla urhoollisen indianin tavalla tulla kuivalle +maalle. + +"No, no, Huroni, tämä on jo jotenkin hävytöntä, katsoen siihen että +tuskin tunti on kulunut siitä, kuin Käärme seisoi viidenkymmenen +kyynärän päässä teistä ja olisi voinut koetella nahkanne sitkeyttä +pyssyn luodilla, jos en olisi pannut vähän miettimisen painoa hänen +kätensä päälle. Voitte pettää herkkäuskoisia tyttöjä uudistaloissa +metsäkissan lailla naukumalla, mutta miehen korva voi eroittaa toden +valheesta." + +"Hist nauraa hänelle! Hän huomaa hänen olevan velton ja kehnon +metsästäjän, joka ei milloinkaan ole ollut sotajälellä. Hän tahtoo +miehen puolisokseen, vaan ei huoli narrista." + +"Mistä sen tiedätte, Metsäkissa?" vastasi metsästäjä nauraen. "Hän on +mennyt järvelle, niinkuin näette, ja ehkä hän pitää lohenmullon +apinakissaa parempana. Mitä sotajälkeen tulee, niin sekä Käärme että +minä myönnämme kernaasti, että meillä ei ole paljon kokemusta siinä +kohden; mutta jos ette kutsu tätä ensimmäiseksi sotajälen alkeeksi, +niin täytyy teidän kutsua sitä kuninkaalliseksi avioretkeksi. Seuratkaa +neuvoani, Metsäkissa, ja valitkaa vaimonne huronilais-tyttöin +joukosta; ette ikinä, ainakaan vapaasta tahdosta, voi saada ketään +delavarilais-tyttöä vaimoksenne." + +Metsäkissan käsi etsi tomahavkia, ja kun hänen sormensa olivat +tarttuneet varren ympäri, liikkuivat ne vapisten, ikäänkuin niiden +omistaja olisi epäillyt käyttäytyisikö viisaasti vai pitikö kostaa. +Tällä päättävällä hetkellä lähestyi Rivenoak, ja käskevällä +viittauksella ilmoittaen, että nuoren miehen oli poistuminen, istui hän +entiselle paikalleen Hirventappajan viereen. Hetkisen äänettömyyden +perästä, jolloin hän noudatti indianilaisen päällikön tyyntä +arvollisuutta, alkoi hän keskustelun. + +"Haukansilmä on oikeassa," sanoi hän, "hänen silmänsä on niin tarkka, +että hän voi nähdä totuuden pimeässä yössä, vaan meidän silmämme ovat +olleet sokeat. Hän on huhkain, sillä pimeys ei salaa häneltä mitään. +Hänen ei pidä pettää ystäviänsä, hän on oikeassa." + +"Minua ilahuttaa, Mingo että niin ajattelette, sillä pettäjä on minun +mielestäni pelkuria kehnompi. Minä huolin yhtä vähän Bisam-rotasta, +kuin joku keltanaama voipi huolia toisesta, vaan en kumminkaan voi +pettää häntä, niinkuin tahdoitte. Minun käsitykseni mukaan sotii kaikki +petos, paitsi viekkaus sodassa, sekä lakia että -- niinkuin me +valkeaihoiset lausumme -- evankeliumia vastaan." + +"Keltanaama veljeni on oikeassa; hän ei unhota manitoutaan eikä +väriään. Huronit tietävät itsellään olevan suuren sotilaan vankina, ja +he tulevat sen mukaan käyttäytymään häntä kohtaan. Jos häntä tullaan +kiduttamaan, niin hänen kipunsa eivät tule olemaan semmoisia, joita +tavallinen ihminen voipi kestää, ja jos häntä tullaan kohtelemaan +ystävänä, niin se tulee olemaan päällikköin ystävyyttä." + +Lausuessaan tämän kummallisen vakuutteen kunniotuksestansa, silmäsi +Huroni salaisesti kuulijansa puoleen, nähdäkseen kuinka hän otti +vastaan tämän kohteliaisuuden-osoitteen, vaikka hänen vakainen +ulkomuotonsa ja näennäinen suoruutensa olisi estänyt jokaista, joka ei +tuntenut indianein kavaluutta, huomaamasta missä tarkoituksessa hän +lausui tämän. Hirventappaja oli tällainen luulematon olento, ja hyvin +tietäen mitä indianit tarkoittavat kunnioituksella vangin kohtelemisen +suhteen, tunsi hän, Huronin siitä puhuessa, verensä hyytyvän; vaan hän +säilytti kuitenkin tyynen ja rohkean ulkomuodon, jott'ei tarkkanäköinen +vihollinen havaitsisi näitä heikkouden merkkejä. + +"Jumala on antanut minut käsiinne, Huroni", sanoi hän viimein, "ja minä +arvaan teidän aikovan menetellä sananne mukaan. En tahdo kerskata +siitä, mitä tulen kipuin kestäessä tekemään, sillä en milloinkaan ole +ollut tällaisessa koettelemuksessa, eikä kukaan voine edeltäkäsin sanoa +mitenkä hän tulee käyttäytymään; mutta minä olen koettava parastani, +jotta en häpäisisi sitä kansaa, jolta olen saanut kasvatukseni. +Tulkoonpa käytökseni olemaan millainen hyvänsä, niin tahdon muistuttaa +teitä siitä, että olen valkeaihoinen syntyperältäni ja sentähden on +minulla valkeaihoisten lahjat, niin että, jos kivut valtaavat minut ja +unhoitan itseni, toivon teidän lukevan tämän niiden viaksi, joihin se +oikeastaan kuuluu, eikä laskevan mitään Delavarien syyksi, yhtä vähän +kuin heidän liittolaistensa ja ystäväinsä, Mohikanienkaan. Kaikki +olemme luodut suuremmilla tai pienemmillä heikkouksilla, ja pelkään +olevan keltanaaman heikkoja puolia sen, että sortuu suuren ruumiillisen +tuskan aikana, jolloin punanahka laulaa laulujaan ja kehuu urotöitään +vihollisten kynsissä ollessaan." + + + + +NELJÄS LUKU. + +Hirventappaja pakenee. -- Häntä ajetaan takaa. -- Hän otetaan jälleen +kiinni. + + +Muutamia päiviä edellä kerrotun tapauksen perästä tapaamme +Hirventappajan taaskin kokoontuneiden indianein edessä. Juhlallinen +ilmiö kuvaantui nyt hänen silmäinsä eteen. Kaikki vanhemmat sotilaat +istuivat kaatuneen puun päällä ja odottivat hänen tuloansa jäykällä +arvokkaisuudella; oikealla puolen seisoivat nuoret miehet täysissä +aseissa ja vasemmalla naiset ja lapset. Keskessä oli avoin, jokseenkin +laaja, lehväkaarrosten varjooma paikka, josta oli tarkasti poistettu +kaikki pensaat, varvut, kuivat oksat y.m. Tätä paikkaa oli luultavasti +usein pidetty leiripaikkana, sillä se näytti kovaksi poljetun kedon +kaltaiselta. + +Niinkuin useimmiten oli tapana indianein heimokunnissa ja kuleksivissa +indianijoukoissa, jakoi tässäkin kaksi päällikköä keskenänsä näiden +metsänlasten hallitsemisvallan. Toinen oli vanhempi, tunnettu hyväksi +puhelahjansa puolesta, viisaaksi keskusteluissa sekä älykkääksi +toiminta-ohjelmia tehdessä, toinen taas oli mainio urhollisuutensa, +julmuutensa ja viekkautensa tautta. Edellinen oli Rivenoak, toista +nimitettiin Pantteriksi, joka nimi hyvin ilmaisi sotilaan, indianein +käsityksen mukaan parhaita omaisuuksia -- julmuutta, kavaluutta ja +petosta. + +Rivenoak ja Pantteri istuivat vieretysten, odottaen vangin tuloa, kun +Hirventappajan ruuhi laski rantaan ja hän itse nousi maalle. Koska +indianein tarkoitus saada hänet pettämään Hutterin ja linnasen muut +asukkaat ei onnistunut, olivat he pakoittaneet metsästäjän, jonka piti +antaa kunniasanansa takaisinpalaamisesta, käymään Hutterin luona +houkuttelemassa häntä muuttamaan pois näiltä seuduilta. Hirventappaja +kyllä vakuutti, ett'ei hänen lähetyksensä onnistuisi, vaan sitoutui +kumminkin käymään siellä ja lupasi kaikissa tapauksissa palata takaisin +määrätyllä hetkellä. Tämän lupauksen hän nyt täytti. + +"Tässä olen nyt, Mingot," sanoi hän astuessaan heidän piiriinsä; +"tehkää minulle mitä tahdotte. Minun tilini ihmisten ja elämän kanssa +on lopetettu; tehtäväni ei ole onnistunut, niinkuin jo edeltäkäsin +sanoin, ja nyt ei minulla ole muuta tehtävänä, kuin valkeaihoisten +Jumalan kohtaaminen valkean miehen velvollisuuksien ja lahjojen +mukaan." + +Suostumuksen jupina kuului näitä sanoja lausuttaissa naistenkin +joukosta, ja kotvasen aikaa toivoivat muutamat hartaasti saada +heimoonsa näin urhoollisen ja jalon miehen. Mutta useat olivat sitä +vastaan, etenkin Pantteri ja hänen sisarensa Sumach, joka oli +Hirventappajan ampuman Ilveksen leski. Toista näistä vallitsi +syntyperäinen julmuus, toista esti raivokas kostonhimo tottelemasta +hellempiä tunteita. Niin ei ollut Rivenoakin laita. Tämä päällikkö +nousi seisaalleen, ojensi kätensä kohteliaisuutta osoittavalla tavalla +ja tervehti vankia sellaisella tyyneydellä ja arvokkaisuudella, joka +olisi voinut herättää ruhtinaan kateutta. + +"Keltanaama," sanoi hän, "kansani on ollut niin onnellinen, että on +saanut vangiksi miehen eikä arkaa kettua. Me tunnemme teidät, me +tulemme kohtelemaan teitä kuin urhokasta soturia. Jos olette surmannut +yhden meikäläisen soturin ja ollut apuna muita surmatessa, niin on +teillä henki, jonka voitte antaa korvaukseksi. Muutamat nuorista +miehistäni luulivat, että keltanaaman veri on liian vetelätä -- että se +epäisi juoksemasta Huronin veitsentiestä. Näyttäkää heille, ett'ei niin +ole laita; teidän sydämenne on voimakas niinkuin ruumiinnekin. Jos +sotilaani sanovat, ett'ei Ilveksen kuolemaa saa unhoittaa ja että hän +ei voi yksin matkustaa henkien maille, niin tulevat he muistamaan että +hänet surmasi urhokas mies, ja laittavat teidät hänen perästään +sellaisilla ystävyytemme todisteilla, ett'ei hän seuraanne häpeä. Olen +puhunut; tiedätte, mitä olen sanonut." + +"Totta kyllä, Mingo, kaikki on totta kuin evankeliumi," vastasi +teeskentelemätön metsästäjä. "Te olette puhunut, ja minä tiedän ei +ainoastaan mitä olette sanonut, vaan vielä päälle päätteeksi mitä +_tarkoitatte_. Uskallan väittää Ilveksen olleen urhollisen, jalon +sotilaan ja ansainneen ystävyyttänne ja kunnioitustanne, mutta +kumminkaan en luule itseäni kelvottomaksi seurustelemaan hänen +kanssansa ilman teidän passittannekin. Kuitenkin olen nyt täällä, +valmiina kuulemaan tuomiotani; tehkää minulle mitä tahdotte." + +Rivenoak ilmoitti suostumuksensa, ja sen jälkeen keskustelivat +päälliköt syrjässä hetken aikaa. Tämän päätyttyä, erosi kolme, neljä +nuorta sotilasta kumppaleistaan ja poistuivat leiristä. Nyt +ilmoitettiin vangille, että hän sai vapaasti kuleksia niemellä, +sill'aikaa kuin hänen tulevasta kohtalostaan keskusteltiin -- lupa +tämmöinen ei paljoa maksanut, sillä yllämainitut nuoret sotilaat olivat +asettuneet linjaan niemen kannasta vahtimaan ja järvelle pakeneminen +oli mahdoton. + +Odotettuaan noin tunnin aikaa, joka hänestä tuntui tuskallisemmalta +kuin itse välttämättömän kuoleman ajatus, kutsuttiin Hirventappaja +uudestaan tuomariensa eteen, jotka jo olivat istuneet entisille +paikoillensa. + +"Hirventappaja," alotti Rivenoak, kun vanki oli saapunut hänen eteensä, +"vanhat mieheni ovat kuunnelleet viisaita sanoja; he ovat valmiit +puhumaan. Teidän esi-isänne tulivat nousevan auringon maasta, me olemme +laskevan auringon lapsia. Maa voipi kyllä olla rikasta, viisauden +puolesta viljavata tuolla kaukana aamukoitteen alla, mutta ehtoon maa +on suloisempaa. Me katselemme mieluisimmin sinnepäin. Kun katselemme +itäänpäin, valtaa meidät pelko; ruuhi toisensa perästä kuljettaa +kansaanne joukottain auringon jälkiä myöten, ikäänkuin sen maa olisi +täpötäynnä ja tulvillaan ihmisiä. Punasia miehiä on jo aivan vähän, he +tarvitsevat apua. Yksi paraista majoistamme on nykyään joutunut +tyhjäksi omistajan kuoleman kautta; kauan tulee viipymään, ennenkuin +hänen poikansa tulee kyllin vanhaksi täyttämään isän sijan. Tuolla on +hänen leskensä; hän tarvitsee riistaa ruu'aksi itselleen ja lapsilleen, +sillä hänen poikansa ovat vielä kuin haukan pojat ennen pesästään +lähtemistä. Teidän kätenne kautta on tämä suuri onnettomuus kohdannut +häntä. Hänellä on kaksi velvollisuutta, toinen kaatunutta puolisotansa +ja toinen lapsiansa kohtaan. Päänahka päänahasta, henki hengestä, veri +verestä, on yksi laki; ruu'an hankkiminen lapsillensa on toinen. Me +tunnemme teidät, Hirventappaja. Te olette rehellinen mies, ja kun +sanotte jotakin, niin on se niin. Ette ole kaksikielinen kuin käärme, +päänne ei ole ruohoon peitetty; te näette kaikki. Te pysytte +oikeudessa; kun olette pahoin tehnyt, toivotte saavanne korvata sen +niin pian kuin voitte. Tässä on Sumach; hän on yksinään vigvamissaan ja +hänen lapsensa kaipaavat ruokaa. Ottakaa tuosta pyssy, se on +latingissa, ampukaa hirvi, antakaa lapsille ruokaa ja ottakaa Sumach +vaimoksenne. Ruvetkaa Huroniksi; Sumach ei silloin ole miestä vailla, +ja sotilaani lukumäärä on jälleen täysi." + +"Juuri tätä pelkäsin Rivenoak," sanoi metsästäjä, kun päällikkö oli +lopettanut puheensa; "niin, pelkäsin näin käyvän. Totuus on pian +lausuttu ja se on lopettava kaikki toiveet tässä kohden. Olen +valkeaihoinen ja kristitty syntyisin; huonosti sopisi minulle vaimon +ottaminen indianien tavalla ja pakanain seasta. Mitä en tahtoisi tehdä +rauhallisina aikoina ja _selkeän_ päivän paisteessa, sitä vielä +vähemmin tahdon tehdä pilvisenä aikana henkeni pelastukseksi. Kenties +en koskaan joudu naimisiin; aivan varmaan oli Luojan tarkoitus, kun Hän +saattoi minut tänne metsiin, että eläisin yksinäni ja ilman omaa kattoa +pääni päällä, vaan jos ei niin kävisi, niin tulee ainoastaan semmoinen +nainen, joka kuuluu omaan väriini ja lahjoihini, pimentämään vigvamini +ovea, eikä kukaan muu. Kuolleen sotilaanne lapsille kyllä mielelläni +hankkisin ravinnon, jos se voisi tapahtua häpeättä, mutta sehän ei ole +mahdollista, koska en voi asua huronien kylässä. Omien nuorten +miestenne täytyy hankkia Sumachille riistaa, ja kun hän toisen kerran +menee naimisiin, lienee paras, että hän ottaa miehen, jonka jalat eivät +ole kylliksi pitkät kulkemaan sille alueelle, missä hänellä ei ole +mitään tekemistä. Me taistelimme rehellistä taistelua ja hän kaatui; +tässä ei ole mitään muuta, kuin mitä jokaisen urhoollisen miehen on +odottaminen ja arvaaminen. Mingon sydäntä en ikinä voi saada, se on +yhtä mahdotonta kuin jos ajattelisi harmaita hiuksia kasvavan pojan +päähän tai karhunmarjoja mäntyyn. Ei, ei, Huroni; lahjani ovat vaimoa +koskevissa seikoissa valkeaihoisen lahjat, delavarilaisia ovat ne +kaikissa indiania koskevissa asioissa." + +Tuskin oli nämä sanat lausuttu, ennenkuin yleinen jupina ilmoitti +niiden herättämää tyytymättömyyttä. Naiset etenkin lausuivat julki +harminsa, ja Sumach, joka oli kyllin vanha ollakseen sankarimme äiti, +ei suinkaan purkanut vihaansa sävyisimmillä lauseilla. Mutta kaikki +muut pettymisen ja harmin osoitukset olivat aivan vähäpätöisiä +Pantterin raivokkaan vihastumisen rinnalla. Hän oli luullut alentavan +arvoansa, jos antaisi sisarensa ottaa keltanaaman miehekseen -- vaikka +tämä oli indianeille jokseenkin tavallista -- ja oli ainoastaan sisaren +hartaasta pyynnöstä antanut tähän suostumuksensa. Nyt harmitti häntä +sydämen pohjasta, kun näki keltanaaman hylkäävän sen kunnian, jota +hänelle oli osoitettu, ja hillitsemättömän raivokkaalla ja julmalla +katseella hän katsoa tuijotti vankia; eikä hänen kätensä kauan epäillyt +tyydyttää sitä kostonhimoa, joka poltti hänen rintaansa. + +"Sinä keltanaamain koira," huudahti hän irokesien kielellä, "mene +ulvomaan rakkien kanssa omille onnettomille metsästysmaillesi!" + +Vielä hänen puhuessaan viskasi kohoitettu käsi tomahavkin. Onneksi oli +puhujan kuuluva ääni vetänyt Hirventappajan huomion sinnepäin, muuten +olisi tämä hetki varmaankin ollut hänen viimeinen hetkensä. Tuo +vaarallinen ase olisi murtanut vangin pään, ellei hän olisi ojentanut +kättänsä ja varren heilahtaessa tarttunut siihen kiinni niin nopeasti, +että tämä sukkela liike kummastutti katsojaa yhtä paljon kuin se +taitavuus, jolla ase oli viskattu. Sen vauhti oli kuitenkin niin +voimallinen, että se Hirventappajan käden pysähtyessä joutui juuri +siihen asemaan, joka tarvittiin viskuun vastaamiseksi. Ja tietymätöntä +on eikö juuri tämä viekoitellut nuorukaista kostamaan. Hänen silmänsä +säihkyivät ja pieni punanen pilkku nousi molempiin poskiin, kun hän, +kooten kaiken voimansa, viskasi aseen takaisin vihollistansa vastaan. +Tämän viskuun odottamattomuus edisti sen onnistumista; Pantteri ei +nostanut kättänsä eikä kumartanut päätään pois tomahavkin tieltä. Pieni +terävä kirves sattui keskelle vihollisen otsaa ja suorastaan halkasi +pään. Juosten esille, niinkuin käärme syöksee vihollisensa päälle vielä +sittenkin, kun on saanut kuolemanhaavan, kaatui tuo vahva mies +pitkälleen maahan, vapisten kuolemankamppauksessa. Kun kaikki juoksivat +häntä auttamaan, jäi vanki hetkeksi vahtimatta, ja päättäen koettaa +pelastaa henkeänsä, kävi kuinka kävi, syöksyi hän metsävuohen +nopeudella sivulle päin. Silmänräpäyksen ällistys vaan -- ja koko +joukko, vanhat ja nuoret, lapset ja naiset jättivät Pantterin +hengettömän ruumiin, päästivät ulvonnan ja ryhtyivät vankia +takaa-ajamaan. + +Vaikka se tapaus, joka vietteli Hirventappajan tähän hurjaan +yritykseen, oli äkillinen, ei hän kumminkaan ollut ihan valmistumaton +siihen. Viimeksi kuluneen tunnin ajalla oli hän näet tarkoin punninnut +pakenemisen kaikkia mahdollisuuksia ja hänen pakoansa ohjasi sentähden +ennen harkittu tuuma, jonka kautta kaikki epäileminen ja neuvottomuus +päättävällä hetkellä oli kadonnut. Tämä seikka yksistään saattoi +hänelle aluksi sen suuren edun, että hän pääsi ahdistamatta vahtien +sivutse. Se keino, jolla hän tämän saavutti, oli aivan mutkaton, vaan +ansaitsee sentään kertoa. + +Vaikk'ei metsikkö reunustanut kannaksen rantoja ihan veden rajaan +saakka, alkoi tavallisen tiheä pensaikko kumminkin jo vähäistä +ylempänä, sekä ulottui pohjoisesta etelään päin. -- Samaan suuntaan +ohjasi Hirventappajakin kulkunsa ja oli jo ennättänyt pensaikon +suojaan, ennenkuin vahdit, jotka olivat asetetut vähän sitä alemmaksi, +ennättivät saada selkoa melun oikeasta syystä. Mahdotonta kuitenkin oli +juosta pensaikkoa myöten, jonkatähden Hirventappaja kappaleen matkaa +jatkoi juoksua rannassa, polviin ulottuvassa vedessä; mutta heti kuin +sopiva tilaisuus tarjoontui, syöksi hän pensaikkoon ja siitä aukeaan +metsään. + +Monta laukausta ammuttiin Hirventappajata kohti hänen juostessansa +vesirannikkoa pitkin, ja vielä useampia kuului sitten, kuin hän oli +päässyt aukeaan metsään, jossa hänellä oli verrattain vähemmän suojaa. +Mutta vaikka kuulat vinkuivat hänen ympärillään, ei kumminkaan +ainoakaan sattunut. Nämä turhat hänen pakonsa estämisen yritykset +saattoivat hänelle sen edun, että hän pääsi enemmän kuin sata kyynärää +lähimmän takaa-ajajan edelle, ennenkuin takaa-ajaminen ennätettiin saada +jonkunlaiseen järjestykseen. Mahdoton oli seurata vankia pyssy kädessä, +jonkatähden nopeimmat juoksijat, laukaistuaan pyssynsä siinä +epävarmassa toivossa, että voisivat haavoittaa metsästäjää, viskasivat +ne pois, käskivät naisten ja poikasten koota ja panna ne latinkiin niin +pian kuin mahdollista, ja syöksivät pakenijan jälkeen. + +Hyvin tietäen kuinka hurjaan yritykseen oli ryhtynyt, koki +Hirventappaja käyttää jok'ainoan kalliin minuutin hyväksensä. Hän tiesi +myöskin että hänen oli juokseminen suoraan eteenpäin, jos mieli +pelastaa itsensä, sillä jos hän olisi ruvennut kääntymään tai mutkiin +kulkemaan, niin olisi tuo suuri takaa-ajajain paljous tehnyt kaiken +pakenemisen mahdottomaksi. Sentähden juoksi hän viistoon tuota +nähtävästi loivaa vuorenrinnettä ylöspäin, ja tultuaan sen harjalle, +hiljensi hän vauhtia hengähtääksensä. Ulvoen seurasivat Huronit +perästä, mutta siitä hän vähät huoli, sillä hän tiesi heillä olevan +voitettavana samat vaikeudet, joista hän jo oli päässyt. Hän oli nyt +likellä viimeistä vuorenhuippua ja huomasi että olisi kulkeminen syvän +laakson poikki, ennenkuin pääsisi seuraavan mäen juurelle. Ainoa +piilopaikka, jonka hän huomasi läheisyydessään, oli kaatunut puunrunko; +ja epätoivon tilassa käytetään viimeisiä keinoja. Puu oli kaatunut +pitkin harjanteen ylimmäistä vierrettä, ja silmänräpäyksessä hyppäsi +hän sen yli ja painautui sen alle, jota ennen hän kuitenkin, +erehdyttääkseen takaa-ajajiansa, huudahti kovalla äänellä, ikäänkuin +iloissaan siitä, että pääsi alasmäkeä juoksemaan. + +Tuskin oli hän asettunut piilopaikkaansa ja makasi siinä kovasti +tykyttävin sydämin, kuin jo vuorentörmän toiselta puolen alkoi kuulua +astunta, ja kohta sen jälkeen ilmoittivat korkeat äänet ja taaja +jalkain kopina, että takaa-ajajat olivat lähellä. Kovasti huudahtaen +juoksi toinen toisensa perästä puunrungon yli ja syöksi alaspäin +vierrettä myöten, toivoen saavansa pakenijan näkyviin, ennenkuin hän +ennättäisi laakson pohjalle. Jo oli varmaankin neljäkymmentä miestä +tällä tavoin hypännyt metsästäjän piilopaikan ylitse, ja etukynnessä +olijat alkoivat juosta ylöspäin vastaista luisua myöten, kun heissä +alkoi ilmaantua epäilys, ja he valmistautuivat lähemmin tutkimaan +pakolaisen jälkiä. Tämä hetki oli päättävä; vähemmän karaistuilla +hermoilla ja lujalla mielellä varustettu henkilö olisi karannut ylös ja +paennut. Eipä niin Hirventappaja. Liikkumatonna makasi hän paikallaan, +ahneilla silmäyksillä vartioiden jokaista liikuntoa alhaalla laaksossa +ja syvään hengittäen voimia kootaksensa. + +Huronit näyttivät nyt koirajoukolta, joka on eksynyt otuksen jäljiltä. +Tuskin mitään puhuttiin, mutta kaikki juoksivat ympäriinsä, tutkien +jokaista maassa olevaa kuivaa lehteä, ihan kuin koirat, jotka +vainustelevat kadonneita jälkiä. Hirventappaja katsoi nyt ajan +tulleeksi, ja yht'äkkiä viskausi hän rungon toiselle puolen. Hetkisen +kuunneltuaan oliko häntä huomattu, ryömi hän käsin jaloin vuoren +harjulle -- noin kymmenen tai kaksitoista kyynärää -- kunnes sen takana +luuli olevansa piilossa vihollisten katseilta. Mutta samassa kuin nousi +ylös huomattiin hän, ja takaa-ajaminen alkoi uudelleen. Hirventappaja +juoksi pitkin harjannetta, voidakseen käyttää hyväkseen tämän tasaista +pintaa, jota vastoin Huronit, jotka maan laadusta ylipäänsä päättivät, +että selänne pian tulisi laskeutumaan laaksoon, juoksivat sitä myöten +päästäkseen oikotietä pakenijan eteen. Muutamat heistä kääntyivät +samalla eteläänpäin, estääkseen hänen pakenemistaan tälle suunnalle, +toiset taas juoksivat rantaan estämään pakoa järvelle. + +Hirventappajan asema oli nyt tukalampi kuin koskaan ennen, sillä +kolmelta haaralta oli hän saarroksessa ja neljännellä oli järvi. Mutta +hän oli punninnut kaikki sekä myötäiset että vastaiset asianhaarat, ja +nopeasti paetessaan, mietti hän tyynellä mielellä yhtä ja toista +pelastuskeinoa. Niinkuin kestävät raja-asukkaat ainakin, juoksi hän +nopeammin kuin yksikään takaa-ajajista, jotka etenkin lukumääränsä ja +etuisan asemansa tautta olivat hänelle vaaralliset, ja hän olisi +sentähden yhä edelleen juossut suoraan eteenpäin, jos hän siten olisi +voinut saada heidät kaikki taaksensa. Mutta se ei ollut mahdollista, ja +kun hän vielä lisäksi selänteen vähitellen laskeutumisesta huomasi yhä +enemmän lähenevänsä laaksoa, kääntyi hän yht'äkkiä suoraan sivullepäin +entisestä suunnastaan ja juoksi tavatonta vauhtia vierteen rinnettä +myöten rantaa kohti. Muutamat takaa-ajajista juoksivat läähättäen +harjanteelle suoraan hänen perästään, mutta useimmat pysyivät laaksossa +ollakseen häntä vastassa sen perukassa. + +Hirventappajalla oli nyt toinen vaikka huima tuuma mielessä. Luopuen +kaikista metsään päin pääsemisen toiveista, riensi hän, sen kuin jalat +kantoivat, ruuhta kohti. Oli se vaan kerran saavutettu, niin oli +hänellä ainoastaan muutamia pyssynlaukauksia pelättävänä, ja sitten oli +hän pelastettu. Kaikki sotilaat olivat viskanneet pois aseensa; hänen +ei siis tarvinnut pelätä muuta kuin muutamia heikkoja naisia ja +keski-ikäisiä poikia. Kaikki näytti lupaavan menestystä hänen +tuumallensa, ja kun hän yhä juoksi alaspäin, oli hänen kulkunsa niin +nopeaa, että hän pian oli pääsevä tarkoituksensa perille. + +Kun Hirventappaja riensi niemellä olevain naisten ja lasten sivutse, +kokivat nämät estellä häntä viskaamalla kuivia risuja hänen +jalkoihinsa; mutta se kauhu, jonka hän oli heissä nostanut rohkeasti +kostamalla julmalle Pantterille, vaikutti, ett'ei kukaan uskaltanut +häntä lähestyä. Hän juoksi ilkkuen heidän ohitse, murtihe metsikön läpi +ja oli nyt järven rannalla viidenkymmenen askeleen päässä ruuhesta. Hän +pysähtyi hengähtämään ja levähtämään, joka oli sangen tarpeen, ja joi +vettä järvestä jäähdyttääkseen tulista suutansa. Mutta aika oli kallis +ja hän kiiruhti ruuhen luokse. Yksi ainoa silmäys ilmoitti hänelle että +airot oli viety pois. Tämä suuri pettyminen kaikkien ponnistusten +perästä synnytti hänessä hetkeksi ajatuksen kääntyä takaisin ja +vihollisten uhalla miehevästi palata leiripaikalle, mutta pirullinen +ulvonta hänen takanaan ilmoitti takaa-ajajain nopeata lähestymistä, ja +luonnonvetoinen rakkaus elämään sai voiton. Kooten kaikki voimansa ja +taitonsa survasi hän ruuhen järveen ja viskausi itse siihen, sen kautta +paljon vähentämättä sen vauhtia. Sen pohjalle pani hän selälleen maata, +sekä saadakseen vapaasti hengittää että varjellakseen itseänsä +pyssynluodeilta. Mutta ruuhen kepeys, joka oli niin edullinen +soutamiselle, oli nyt haittana, painon puute vähenti, näet, sen +liikuntavoimaa, muutoin olisi sysäys vienyt sen niin kauas rannasta +tyynelle järvelle, että sitä vaaratta olisi voinut käsin soutaa +eteenpäin. Hirventappaja ajatteli, että jos hän kerta pääsisi näin +kauas, huomaisivat hänet kyllä hänen ystävänsä, jotka olivat järven +toisella puolella, ja siinä tapauksessa kiiruhtaisivat he epäilemättä +avuksi. Ruuhessa maatessaan tarkasti hän vuorella olevien puiden +latvoja, jotta niiden avulla voisi päättää minnepäin se kulki. Lukuisia +ääniä kuului rannalta, ja muun muassa kuuli hän kuinka jotkut tahtoivat +miehittää lautan, joka onneksi kuitenkin oli jokseenkin kaukana niemen +toisella puolen. + +Hirventappajan asema oli nyt todella tuskallinen. Hän makasi muutamia +minuutia ihan liikkumatonna, luottaen ainoastaan kuuloonsa, ja varmana +siitä, ettei veden loiske, jos joku koettaisi uida ruuhen luokse, voisi +jäädä häneltä huomaamatta. Yht'äkkiä vaikenivat kaikki äänet ja +hiljaisuus semmoinen tuli sijaan, että tuntui kuin kaikki olisi uupunut +kuolemanhorroksiin. Ruuhi oli pian kulkenut niin kauvas järvelle, +ett'ei Hirventappaja selällään maaten voinut nähdä muuta kuin sinisen +taivaan. Mahdotonta oli kauemmin kestää tätä. Hyvin tietäen tämän syvän +äänettömyyden ennustavan vaaraa, sillä metsäläiset eivät milloinkaan +ole niin hiljaa, kuin silloin kuin ovat valmiit karkaamaan jonkun +kimppuun, otti hän veitsensä ja rupesi leikkaamaan reikää ruuhen +laitaan, mutta samassa kuului pyssyn pamaus ja luoti singahti ruuhen +laitain läpi, muutaman tuuman päässä hänen päästään. Heti sen perästä +alkoi muuan tammen latva verkalleen tulla näkyviin. + +Hirventappaja ei nyt enään voinut hillitä malttamattomuuttaan. +Varovasti siirtyi hän hieman eteenpäin, tirkisti luodin tekemän reijän +läpi ja onnistui siitä nähdä suuren osan nientä. Ruuhi, joka vahvan +sysäyksen voimasta oli kulkenut niemen sivu, oli sitten kääntynyt etelä +suuntaa järvellepäin, vaan oli kumminkin vielä niin lähellä rantaa, +että väli tuskin saattoi olla sataa kyynärää pitempi. + +Hirventappaja huomasi välttämättömäksi koettaa poistua vihollisten +läheisyydestä ja jos mahdollista antaa ystävilleen tiedon asemastaan. +Ruuhen kumpaankin päähän oli pantu iso, pyöreä kivi sekä istumapaikaksi +että painolastiksi. Suurilla ponnistuksilla ja vaivoilla sai hän toisen +näistä siirretyksi perästä kokkaan, jotta molemmat yhteensä olivat +vastapainona painolle perällä, jonne hän itse muuttihe. Ennen rannasta +lähtöänsä oli hän, huomattuaan airot poisotetuiksi, viskannut kuivan +puunoksan ruuheen. Tämän päähän asetti hän nyt lakkinsa ja pisti sen +ruuhen laidasta ylös niin pitkälle kuin yletti. Tämä viekkaus ei +kuitenkaan onnistunut; pyssyn luoti, joka lensi ruuhen vastaisen pään +läpi ja oli raapaista hänen nahkaansa, vakuutti häntä siitä, että +indianit halveksivat tätä sotajuonta, jonka tarkoituksen olivat +käsittäneet. Hän otti pois lakkinsa ja asetti sen varjoksi lähelle +päätään, mutta Huronit eivät näyttäneet huolivan siitä sen enempää, +luultavasti sentähden että toivoivat saada hänet elävänä käsiinsä. + +Karkaaja oli nyt muutamia minuutia rauhassa, ja silmä luodin tekemän +reijän suussa iloitsi hän nähdessään ruuhen hiljakseen etenevän yhä +kauemmaksi rannasta. Kun hän katsoi ylöspäin, oli puunlatvat kadonneet +näkyvistä, mutta pian huomasi hän ruuhen kääntyneen niin, että hän +tirkistysreijästään näki ainoastaan järven kummankin pään. Oksan +avulla, joka oli hieman väärä, alkoi hän nyt soutaa eteenpäin, koettaen +ohjata ruuhta niin suoraan kuin mahdollista. Useat rannalta kuuluvat +huudot ilmoittivat, että hänen hankkeensa huomattiin, ja luoti, +puhkasten reijän ruuhen perään, vinkui sitä pitkin sankarimme käsien +välitse ja meni ulos aivan hänen päänsä vierestä. Tämä joudutti hänen +ponnistuksiansa, mutta samassa kuin hän veti tavallista voimallisemman +aironvetämän, tuli toinen luoti rannasta, katkasi oksan ruuhen +ulkopuolella ja riisti häneltä kerrassaan hänen kuljetusneuvonsa. Koska +rannalta kuuluvat äänet tuntuivat jäävän yhä etemmäksi, päätti hän +antaa ruuhen kulkea omin neuvoinsa, kunnes arvaisi olevansa pyssyn +kantamattomissa -- viisain päätös, minkä hän tällä hetkellä voi tehdä, +etenkin koska hän tunsi vilppaamman tuulen viilistelevän kasvojansa -- +varma todistus siitä, että alkoi käydä tuuli. + +Hirventappaja oli nyt maannut ruuhessa noin kaksikymmentä minuutia ja +alkoi levotonna ikävöidä avun merkkiä. Ruuhen asema esti häntä yhä +näkemästä ympärilleen muualle kuin järven toiseen tai toiseen päähän +päin, ja nyt vallitseva syvä äänettömyys herätti myöskin levottomuutta, +koska hän ei tiennyt oliko tämä hänen ja vihollisten välisen yhäti +pitenevän matkan vaikuttama vai oliko joku uusi viekkaus keksitty. +Väsyneenä tästä mitään auttamattomasta valppaudesta, kääntyi hän +viimmein selälleen, ummisti silmänsä ja odotti loppupäätöstä miehevällä +tyynyydellä. Jos metsäläiset voivat niin täydellisesti hillitä +kostonhimonsa, niin oli hän päättänyt olla yhtä tyynenä kuin he ja +jättää onnensa virran ja tuulen huostaan. + +Noin kymmenen minuutin paikoille oli molemmin puolin oltu näin ääneti, +kun Hirventappaja luuli kuulevansa hiljaista rapinaa, ikäänkuin jokin +olisi raapaissut ruuhen laitaa. Hän aukaisi silmänsä, luullen saavansa +nähdä indianin pään tahi käden kohoavan vedestä; mutta sen sijaan näki +hän lehväkaarroksen levenevän päänsä päällä. Ensimmäinen esine, jonka +hän ylösnoustuaan huomasi, oli Rivenoak, joka oli sen verran +jouduttanut ruuhen hiljaista kulkua, että oli vetänyt sen rannalle, ja +sen pohjan hankaaminen hiekkaa vastaan oli synnyttänyt sen äänen, joka +herätti karkaajassa levottomuutta. Epätasaiset tuulen puuskat sekä +virranveto olivat olleet syynä ruuhen muuttuneesen suuntaan. + +"Tule," sanoi Huroni, tyynesti käskien vangin nousta maalle; "nuori +ystäväni on purjehtinut sinne tänne, kunnes on väsynyt; hän on +unhottava juoksemisen, ell'ei käytä jalkojaan." + +"Teillä on ollut onni liittolaisena," vastasi Hirventappaja, astuen +vakavin askelin ruuhesta ja välinpitämättömästi seuraten saattajaansa +ennen mainitulle aukealle paikalle. "Sallimus on odottamattomalla +tavalla ollut teille apuna. Minä olen uudestaan teidän vankinne." + +"Nuori ystäväni on hirvi. Hänen jalkansa ovat jokseenkin pitkät; ne +ovat saattaneet paljon vaivaa nuorille miehilleni. Mutta kala hän ei +ole; hän ei voi löytää tietä järvessä. Emme tahtoneet häntä ampua; +kaloja pyydetään verkoilla, eikä ammuta luodeilla. Kun hän tulee +hirveksi, tullaan häntä kohtelemaan kuin hirveä." + +"Kehukaa te hyvällä onnellanne Rivenoak; se on teidän oikeutenne, +luulen minä, samaten kuin myöskin tiedän sen kuuluvan lahjoihinne. +Siihen asiaan ei meidän kesken tarvitse tuhlata sanoja, sillä jokaisen +täytyy ja tulee seurata lahjojansa. Kun naiset ryhtyvät minua +pilkkaamaan ja herjaamaan, jonka piakkoin luulen tapahtuvan, niin +muistakoot, että jos keltanaama taistelee henkensä edestä, niinkauan +kuin hänen taistelunsa on laillista ja miehuullista, niin hän myöskin +tietää arvokkaasti antaa sen mennä, kun huomaa aikansa tulleen. Olen +vankinne; tehkää minulle mitä tahdotte." + +"Veljelläni on ollut pitkä vaellus vuorilla ja hupainen matka +järvellä," jatkoi Rivenoak leppeämmin ja semmoisella hymyllä, jonka +Hirventappaja luuli ennustavan rauhallisia aikeita. "Hän on nähnyt +metsät, hän on nähnyt veden; kummastako hän enimmän pitää? Ehkä hän on +nähnyt kyllin muuttaakseen mieltänsä ja kuunnellakseen järkevää +puhetta?" + +"Puhukaa suunne puhtaaksi, Huroni. Teillä on jotakin mielessä, ja mitä +ennen se lausutaan, sitä pikemmin saatte vastauksen." + +"Se on rehellistä ja suoraa puhetta! Veljeni puheessa ei ole mitään +kavaluutta, vaikka hän juoksee kuin kettu. Tahdon puhua hänen kanssaan; +hänen korvansa ovat nyt entistä herkemmät kuulemaan, eivätkä hänen +silmänsä ole ummessa. Sumach on köyhempi kuin koskaan ennen. Hänellä +oli kerran veli ja puoliso; lapsia oli hänellä myöskin. Aika tuli, ja +puoliso läksi hyvästi-jättämättä pois autuille metsästysmaille; hän +jätti Sumachin yksinään lastensa kera. Tätä ei hän olisi tehnyt, ell'ei +häntä olisi siihen pakoitettu; Ilves oli hyvä puoliso. Iloista oli +katsella sitä riistaa, niitä metsäsorsia, hanhia ja karhunlapoja, jotka +talven aikana riippuivat hänen majassaan. Kuka nyt pitää huolta +kaikesta tästä tulevina talvina? Muutamat arvelivat, ett'ei veli +unhottaisi sisartaan, vaan että hän tulevana talvena pitäisi huolta +siitä, ett'ei maja jäisi tyhjäksi. Niin luulimme mekin, mutta Pantteri +ulvoi ja seurasi sisarensa puolisoa kuolon tiellä. Nyt he kilpailevat, +kumpiko ennen ennättää autuille metsästysmaille. Muutamat luulevat +Ilveksen juoksevan sukkelammin, toiset arvelevat Pantteria nopeammaksi. +Sumach väittää molempien kulkevan niin nopeasti ja niin etäälle, ett'ei +kumpikaan koskaan tule takaisin. Kuka on ravitseva häntä ja hänen +lapsiansa? Se mies, joka käski hänen puolisonsa ja veljensä jättää +hänen majansa; hän on mahtava metsästäjä, ja me uskomme ett'ei nainen +koskaan tule hätää kärsimään." + +"Niin, Huroni, teidän katsantotapanne mukaan on tämä pian päätetty, +mutta sotii kovasti valkean miehen tunteita vastaan. Olen kuullut että +moni tällä tavoin on pelastanut henkensä, vaan olen tullut tuntemaan +toisia, jotka olisivat pitäneet kuoleman tällaista vankeutta parempana. +Minä puolestani en etsi kuolemata, vaan en myöskään etsi avioliittoa." + +"Keltanaama ajatelkoon tätä sillaikaa kuin kansani valmistaksen +neuvoitteluun. Hän on saava tietää, mitä tulee tapahtumaan. Hän +muistakoon, kuinka vaikea puolison ja veljen kadottaminen on. Menkää -- +kun tarvitsemme Hirventappajaa, niin kutsumme häntä." + +Näin lausuttuaan, meni Rivenoak metsään ja katosi pian puiden taakse, +jättäen Hirventappajan yksinänsä. Se joka ei tunne metsäläisten tapoja, +olisi voinut luulla että vanki nyt jätettiin omaan valtaansa; mutta +nuorukainen tunsi heidät ylen hyvin, jottei ruvennut kuvittelemaan +mitään sellaista. Hän ei kumminkaan tiennyt kuinka pitkälle Huronit +aikoivat harjoittaa kavaluuttaan, ja sentähden päätti hän mitä pikemmin +koetella heitä. Teeskennellen välinpitämättömyyttä, joka tietysti oli +kaukana hänestä, kulki hän eteenpäin, vähitellen läheten sitä paikkaa, +missä oli tullut maalle, kunnes hän alkoi kiiruhtaa kulkuansa, +kumminkin tarkasti varoen ett'ei näyttäisi pakenevan, ja tunki +yht'äkkiä pensaikon läpi rantaan. Ruuhi oli poissa; siitä ei näkynyt +jälkiäkään vaikka hän tarkkaan tutkien kulki sekä niemen pohjois- että +etelärantaa pitkin. Se oli epäilemättä kätketty niin, ett'ei hän voinut +saada sitä haltuunsa eikä edes selkoa missä se oli, ja selvästi näkyi, +että metsäläiset olivat tehneet tämän jossakin tarkoituksessa. + +Hirventappaja käsitti nyt selvemmin todellisen asemansa. Hän oli +vankina soukalla niemekkeellä, epäilemättä tarkkaan vartioituna ja +kaikkein pakokeinoin puutteessa, paitsi uimista. Hän ajatteli todella +ryhtyä tähän viimeiseen pelastuskeinoon, mutta varmana siitä, että +ruuhta paikalla käytettäisiin takaa-ajamista varten ja ett'ei hänellä +ollut paljon menestymisen toivoa, jätti hän tämän tuuman. Surumielin +katseli hän linnaan päin, mutta kaikki näytti siellä hiljaiselta ja +kolkolta, ja hän tunsi olevansa aivan yksinänsä ja hyljättynä, joka +tietysti lisäsi hetken katkeruutta. + +"Tapahtukoon Luojan tahto," mutisi hän alakuloisena palaten rannasta; +"tapahtukoon Luojan tahto niin maassa kuin taivaassa. Olen toivonut, +ett'ei päiväni näin äkkiä päättyisi, mutta itse asiassa merkitsee se +aivan vähän. Muutama talvi ja kesä vielä, ja elämä olisi ollut lopussa +luonnon järjestyksen mukaan. Voi kuitenkin, nuoret ja voimakkaat +ihmiset uskovat harvoin kuoleman mahdollisuutta, ennenkuin se yht'äkkiä +irvistää heitä vastaan ja ilmoittaa että heidän aikansa on tullut!" + + + + +VIIDES LUKU. + +Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen. + + +Lehtien kahina ja kuivien oksien ratiseminen ilmoitti Hirventappajalle +että viholliset lähestyivät. Huronit asettuivat ympäri sitä paikkaa, +jossa seuraava kohtaus oli tapahtuva; sen keskelle nyt vanki +asetettiin, ja aseellisia miehiä sijoitettiin heimon heikompien +jäsenten sekaan sillä tavalla, ett'ei vanki mitenkään voinut päästä +piiristä pois. Eikä hän enää ajatellutkaan paeta, sillä viime +yritys oli osoittanut, että hänen oli mahdoton karata näin suuren +takaa-ajajajoukon käsistä. Päinvastoin kokosi hän nyt kaikki voimansa +kohdatakseen onnettomuuttaan niin pontevasti, että siitä olisi kunniaa +hänen värilleen ja miehuudelleen, ja että se eroaisi yhtä paljon +arkamaisesta pelosta kuin kurjasta röyhkeydestä. Heti piiriin +astuttuaan asettui Rivenoak paikalleen sen ylimmäisessä päässä. +Useimmat vanhat soturit kokoontuivat hänen ympärilleen, mutta Sumachin +veljen kuoltua, ei läsnäolevien joukossa löytynyt ketään tunnustettua +päällikköä, jota hänen olisi tarvinnut pelätä vaarallisena kilpailijana +vallasta. + +Likinnä aseiden käyttämistaitoa on hyvä puheenlahja varmin keino, +jolla voittaa kansan suosion, yhtä hyvin sivistyneissä kuin +metsäläis-yhteiskunnissakin, ja samoin kuin moni ennen häntä oli +Rivenoakkin saanut arvoa yhtä paljon tekemällä vääriä johdelmia, joita +hänen kuulijansa hyväksyivät, kuin perinpohjaisella ja oppineella +totuuden esittelemisellä tai tarkasti logillisella todistamisella. +Hänellä oli kuitenkin paljon valtaa heimokunnassaan, eikä häneltä +suinkaan puuttunut perusteellisia ansioita siihen. Hän ei ollut +ollenkaan taipuisa päästämään kansansa hurjimpia himoja valloilleen, ja +siitä ajasta saakka, jolloin hän sai vallan, oli hän tavallisesti +vaatinut lempeyttä kaikissa tapauksissa, jotka heimokuntalaisissa +herättivät raivoa ja kostonhimoa. Tässäkin tapauksessa ryhtyi hän +vastenmielisesti liiallisuuksiin, vaikka sitä vaadittiin niin +yleisesti, ett'ei hän voinut keksiä mitään keinoa sen estämiseksi. +Hylkääminen harmitti Sumachia pahemmin kuin miehen ja veljen kuolema, +eikä ollut luultava, että hän, ollen nainen, antaisi anteeksi miehelle, +joka oli hänet niin häpeällisesti hyljännyt. Kun hän ei antanut +anteeksi, niin ei voinut toivoakaan että heimo unhottaisi tappionsa, ja +vaikka Rivenoak olisi kuinka kernaasti suonut anteeksi, niin ei hän +voinut olla huomaamatta, että sankarimme tila nyt oli melkein toivoton. + +Kun koko heimo oli keräytynyt vangin ympärille, syntyi äänettömyys, +sitä uhkaavampi, kun se miltei ollut haudan hiljaisuutta. Hirventappaja +huomasi, että naiset ja lapset olivat männyn juurista halkoneet +puikkoja, jotka, niin kuin hän hyvin tiesi, pistettäisiin hänen +ruumiisensa ja sytytettäisiin, ja muutamat nuoret miehet pitivät +saatavilla niitä niiniköysiä, joilla hän oli kiinni sidottava. Vähän +matkan päästä nouseva savu ilmoitti että tulisia kekäleitä hankittiin, +ja muutamat vanhemmat sotilaat koettelivat sormillaan tomahavkiensa +teriä, ikäänkuin hankkiakseen varmaa tietoa niiden terävyydestä ja +voimasta. Puukotkin vedettiin tupistansa, hätäisinä alkamaan veristä ja +armotonta työtään. + +"Hirventappaja," alkoi Rivenoak tyynesti ja arvokkaasti, mutta +semmoisella äänellä, joka ei osoittanut mitään myötätuntoisuutta tai +sääliväisyyttä, "on aika, että väkeni oppii tuntemaan oman tahtonsa. +Aurinko ei ole enää päämme päällä; kauan odotettuaan Huroneja, on hän +väsynyt ja alkanut laskeutua laakson tällä puolella olevia mäntyjä +lähelle. Se kulkee nopeasti ranskalaisten isäimme maata kohti +ilmoittamaan lapsilleen, että heidän majansa ovat tyhjät ja että heidän +pitäisi olla kotona. Kuleksivalla sudella on pesänsä, ja hän palaa sen +luo, kun tahtoo nähdä penikkansa. Irokesit eivät ole susia köyhempiä. +Heillä on kyliä, majoja ja peltomaita; hyvät henget väsyvät niitä +yksinään vahtiessansa. Kansani täytyy kääntyä kotiin asioitansa +hoitamaan. Ilo on nouseva majoissa, kun huutomme kuuluu metsästä. +Surullinen huuto on syntyvä, kun päästään tietämään että iloa seuraa +suru. Tullaan vaatimaan päänahkaa, mutta ainoastaan yhtä. +Hirventappajan on päättäminen, josko vielä yhden päänahan täytyy +riippua paalullamme. Kaksi majaa on joutunut tyhjäksi; yksi päänahka, +elävänä tai kuolleena tarvitaan kummankin ovelle." + +"Ota se sitten kuolleena," vastasi vanki vakaasti, mutta +pöyhkeilemättä. "Aikani on luullakseni tullut, ja mikä on tapahtuva, +sitä ei voi muuttaa. Jos olette päättäneet minua kiduttaa niin koetan +kaikin voimin kestää tuskat, vaikk'ei kukaan, ennenkuin on koettanut, +voi sanoa paljoko luontonsa tulee kestämään." + +Rivenoak käski nyt muutamien nuorten miesten sitoa vangin. Tähän ei +suinkaan ryhdytty pelosta, että hän pääsisi pakenemaan taikka siitä +syystä, että luultiin hänen sitomatonna ei voivan kestää kidutusta, +vaan siinä älykkäässä tarkoituksessa, että hän saatettaisiin tuntemaan +oman avuttomuutensa ja että hänen rohkeutensa siten vähin erin askel +askeleelta masentumalla lannistuisi. Hirventappaja ei tehnyt +minkäänlaista vastarintaa. Vapaasti antoi hän sitoa kätensä ja +jalkansa, ja kun hänen ruumiinsa oli kovasti kiedottu niiniköysiin, +kannettiin hän erään puun luokse, johon hän sidottiin kiinni, jotta +estyisi sekä liikkumasta että kaatumasta. Kädet ojennettiin ruumista +pitkin, lakki otettiin pois ja hän jätettiin, puoleksi seisoen, +puoleksi köysiin nojautuen, vointinsa mukaan kohtaamaan mitä nyt +seurasi. + +Sitä että Hirventappaja oli kieltäytynyt ottamasta Sumachia vaimokseen, +pidettiin solvauksena koko heimoa vastaan. Kunnianasiaksi katsottiin +sentähden keltanaaman rankaiseminen, hän kun hylkäsi Huroninaisen ja +ennen antautui kuolemaan, kuin vapautti heimon yhden lesken ja hänen +lastensa elättämisen velvollisuudesta. Nuoret miehet odottivat +kärsimättömästi leikin alkamista, ja kun Rivenoak huomasi sen, eikä +vanhemmatkaan soturit näyttäneet haluavan myöntää pitempää viivykkiä, +täytyi hänen pakosta antaa merkki tuon julman työn alkamiseen. +Mettäläisillä oli tapana tällaisissa tilaisuuksissa mitä kovimmin +koetella uhrinsa hermojen kestävyyttä. Toiselta puolen taas pitivät he +kunnian asiana ei näyttää minkäänlaista heikkoutta vankina +ollessaan, vaan kokivat kaikin tavoin yllyttää vihollisia sellaisiin +väkivaltaisuuksiin, jotka pian tuottivat kuoleman. Moni soturi oli +vihollisiansa pilkkaamalla ja uhoittelemalla osannut hankkia +pikaisemman lopun tuskillensa, mutta Hirventappaja halveksi tätä keinoa +ja oli päättänyt ennen miehuullisesti kestää kaikki, kuin saattaa +värinsä häpeään. + +Heti kuin nuoret miehet huomasivat saavansa alottaa, juoksi muutamia +rohkeimpia ja huimapäisimpiä tomahavki kädessä esiin. He +valmistautuivat viskaamaan tuota vaarallista asetta; mutta tarkoitus +oli uhria haavoittamatta osata puuhun niin likelle hänen päätänsä kuin +mahdollista. Tämä oli niin rohkea koete että ainoastaan ne saivat ottaa +kilpailuun osaa, jotka olivat erittäin taitavia aseiden käyttämisessä, +sillä muutoin olisi uhrin liian aikainen kuolema tehnyt lopun +odotetusta nautinnosta. Mutta vaikka näitäkin varokeinoja käytettiin, +tapahtui harvoin että vanki pääsi vahingoittumatta, ja useen seurasi +kuolema, vaikk'ei sitä oltu varta vasten tarkoitettu. + +Sitä nuorukaista, joka ensiksi astui esiin, kutsuttiin Korpiksi, koska +hänen tähän asti ei ollut onnistunut saada sotaisempaa lisänimeä. Hän +oli päässyt jonkunlaiseen maineesen pikemmin suurten vaatimustensa kuin +taitavuuden ja loistavien tekojen kautta, jonka vuoksi ne, jotka +tunsivat hänen luonteensa, luulivat vangin hengen olevan suurimmassa +vaarassa, kun hän asettui paikallensa ja heilutti tomahavkia. Mutta +nuori metsäläinen oli hyväluontoinen, ja ainoa hänessä vallitseva +ajatus oli toivo voida viskata paremmin kuin kukaan muu. Vähän aikaa +heilutettuaan tomahavkia ja tehtyään sopivan määrän liikkeitä, joista +luuli suuriakin seuraavan, viskasi Korppi sotakirveensä. Se kiiti ilman +halki, leikkasi muutaman tuuman päässä vangin poskesta kaarnapalasen +puusta, johon hän oli sidottu kiinni, ja tarttui takana olevaan suureen +tammeen. + +Tämä oli aivan selvään huono viskuu, sen osoittikin nuorukaisen +suureksi harmiksi yleinen pilkkanauru. Toiselta puolen ilmoitti +yleinen, vaikka tukahutettu jupina sitä kummastusta, minkä se tyyneys +herätti, jolla vanki oli kestänyt tämän ensimmäisen koetuksen. Pää oli +ainoa ruumiinosa, jota hän voi liikuttaa, ja sen oli metsäläiset +tahallansa jättäneet irralleen, jotta saisivat huvikseen nähdä uhrin +tempovan ja vääntelevän sitä sinne tänne koettaessaan karttaa +vaarallisia iskuja. Mutta Hirventappaja petti heidän toivonsa +mielenmaltilla semmoisella, joka teki koko hänen ruumiinsa yhtä +liikkumattomaksi kuin se puu, johon hän oli sidottu kiinni. Ei hän +myöskään käyttänyt tuota luonnollista ja tavallista silmäin +ummistamisen keinoa -- helpoitus, jota ei vahvimmat ja vanhimmatkaan +indianilaiset soturit koskaan ole kieltäneet itseltänsä suuremmalla +ylönkatseella, kuin hän nyt. + +Tuskin oli Korppi ennättänyt tehdä onnistumattoman ja lapsellisen +koetteensa, kun Hirvi astui hänen sijaansa. Tämä oli keski-ikäinen +soturi, erittäin taitava tomahavkia käyttämään, jonka vuoksi katselijat +odottivatkin suurta huvia hänen viskuustaan. Hänellä ei ollut Korpin +hyvänluontoisuutta, ja hän olisi mielellään saattanut vangin uhriksi +vihallensa keltanaamoja kohtaan, jos hän ei etupäässä olisi tahtonut +vahvistaa mainettaan taitavana tomahavkinviskaajana. Hän astui tyynenä +paikalleen, ollen itseensä luottavan näköisenä, heilutti pientä +kirvestään ainoastaan tuokion, astui toisen jalkansa askeleen eteenpäin +-- ja viskasi. Hirventappaja näki terävän aseen vilisten tulevan +itseänsä kohti ja luuli viimeisen hetkensä tulleen, vaan jäi kumminkin +vioittumatta. Tomahavki vaan naulasi vangin pään puuhun kiinni, +sivumennessään siepaten hiustukon mukaansa ja sen kanssa upoten syvälle +pehmeään kaarnaan. Yleinen huuto ilmoitti katsojain ihastusta, ja +Hirven sydämessä alkoi liikkua leppeämpiä tunteita vankia kohtaan, +jonka erinomainen tyyneys oli suonut hänelle tilaisuuden näin +loistavalla tavalla osoittaa taitavuuttaan. + +Hirveä seurasi hyppäävä poika, joka juoksi esille kuin koira tai +leikillinen kili. Hän oli noita jänteviä nuorukaisia, joiden jäntereet +näyttävät myötäänsä olevan liikkeessä ja jotka joko tottumuksesta tai +täydestä tarkoituksesta, eivät milloinkaan pysy yhdessä kohden. +Kuitenkin oli hän sekä urhoollinen että taitava ja oli saavuttanut +mainetta heimokunnassa urotöittensä kautta sekä sodassa että +metsästäessä. Hyppäävä poika loikahti suoraan vangin eteen, uhkasi +häntä tomahavkillaan toisen vuoron toiselta, toisen toiselta puolen, +siinä turhassa toivossa, että tällä teeskennellyllä uhkaamisella voisi +pakoittaa häntä pelkoa osoittamaan. Hirventappaja väsyi viimein tähän +ilveesen ja puhui nyt ensi kerran sen perästä kuin tämä kiduttaminen +oli alkanut. + +"Viskaa, Huroni," huudahti hän, "muuten unhottaa tomahavkisi asiansa. +Miksi tanssit siinä sinne tänne kuin hirven vasikka, joka emälleen +tahtoo näyttää voivansa hyppiä, koska kuitenkin olet täysikasvuinen +sotilas, ja sinulla on edessäsi täysikasvuinen sotilas, joka halveksii +sekä sinua että yksinkertaisia koukkujasi? Viskaa, sillä muuten tulevat +huronilais-tytöt nauramaan sinua vasten naamaa." + +Vaikka ei ollut tarkoitus, herätti tuo loppulause hyppäävän pojan +vihan. Sama hermoin kiihko, joka teki hänet niin liikkuvaksi, vaikutti +sen, että hänen oli vaikea hillitä tunteitansa, ja sanat olivat tuskin +ennättäneet vangin huulilta, ennenkuin tomahavki lensi indianin kädestä +julmalla surmaamisen tarkoituksella. Mutta juuri hänen kiivautensa teki +tämän tarkoituksen tyhjäksi. Tähtääminen oli epävarma, ja ase viisti +vangin kasvoja vähän haavoittaen häntä olkapäähän. Tämä oli ensi kerta, +jolloin joku muu tarkoitus kuin vangin peloittaminen tahi taitavuuden +osoittaminen oli näyttäytynyt, ja hyppäävä poika talutettiin paikalla +pois, saaden ankarat nuhteet malttamattomuudestansa, joka niin vähällä +oli tehdä tyhjäksi heimon toiveet. + +Hänen perästään seurasi muutamia nuoria miehiä, jotka huolettomalla +välinpitämättömyydellä viskoilivat ei ainoastaan tomahavkeja, vaan +vielä vaarallisempiakin aseita, nimittäin puukkoja. Kaikki osoittivat +kuitenkin niin suurta taitavuutta, ett'ei vanki vaarallisemmin +vahingoittunut, vaikka hänen nahkansa useita kertoja naarmoittui. Se +lannistumaton lujuus, jota hän osoitti etenkin siinä kilpailulajissa, +jolla tämä koettelu päättyi, vaikutti katselijoissa syvää kunnioitusta +häntä kohtaan, ja kun päälliköt ilmoittivat hänen hyvästi kestäneen +puukko- ja tomahavkikokeet, ei löytynyt koko heimossa ketään, paitsi +Sumachia ja hyppäävää poikaa, joka todella olisi tuntenut vihan +tunteita häntä vastaan. + +Rivenoak sanoi nyt kansallensa, että keltanaama oli näyttänyt olevansa +mies. Jos kohta hän olikin elänyt Delavarien joukossa, niin ei hän +kumminkaan ollut nainen, niinkuin muut niistä. Hän tahtoi nyt tietää +toivoivatko Huronit jatkaa kiduttamista. Hellätuntoisimmatkin naiset +olivat suureksi hauskuudekseen katselleet viime koetteita, eivätkä siis +tahtoneet luopua jatkamisesta, jonka tähden ainoastaan yksi mieli +vallitsi siitä, mikä vastaus oli annettava. + +Tuo älykäs päällikkö, joka yhtä halukkaasti toivoi saavansa liittää +heimoonsa näin mainion metsästäjän, kuin joku europalainen ministeri +toivoo löytävänsä sopivia tekosyitä uusiin veroittamistoimiin, koetti +jos jollakin keinoin ajoissa tehdä lopun tästä koettelusta; sillä hän +tiesi aivan hyvin, että jos kiusaajain julmemmat himot pääsisivät +valloilleen, niin olisi yhtä vaikea hillitä heidän veristä +menettelyänsä kuin estää hänen kotiseutuinsa suurten järvien veden +aaltoilemasta. Sen tähden kutsui hän luoksensa neljä tai viisi parasta +pilkkaan-ampujaa ja käski heidän pyssyillä koetella vangin lujuutta, +vaan samalla muistutti hän kuinka tärkeätä oli, että he koettaisivat +ylläpitää hyvää ampuja-mainettansa ottamalla ampuissaan mitä tarkimpaa +vaaria itsestänsä. + +Kun Hirventappaja näki valittuin soturien aseet kädessä astuvan esiin, +tunsi hän samanlaista huojennusta, kuin kauan kiusautunut potilas-parka +tuntee varman kuoleman lähestyessä. Tämän vaarallisen aseen vähinkin +kohottaminen tai laskeminen tuottaisi kuoleman, ja kun pää oli ainoa +pilkkutaulu, johon oli koskettaminen, ilman vahingoittamatta, niin +antaisihan yhden ainoan tuuman poikkeaminen oikeasta linjasta luodille +kuolemaa tuottavan suunnan. + +Väli oli mitätön ja siis yhdessä suhteessa turvaava. Mutta sitä vielä +enemmän lyhentämällä pantiin vangin hermot yhä kovempaan pinteesen. +Töin tuskin olivat hänen kasvonsa niin kaukana pyssynsuista, ett'ei +tuli niitä kärventänyt, ja vakaalla katseellaan voi hän odottaessaan +kuolemansanomaa katsoa suoraan niiden sisään. Nuo älykkäät Huronit +tiesivät tämän aivan hyvin, ja tuskin yksikään nosti pyssyä sillä +ampuaksensa, ennenkuin oli tähtänyt vangin otsaa kohti niin likeltä +kuin mahdollista, toivoen että hänen rohkeutensa täten lannistuisi ja +heimo iloten ja riemuten saisi nähdä taidokkaan julmuutensa kukistavan +uhrin. Kuitenkaan ei kukaan kilpailijoista tahtonut vahingoittaa +vankia, sillä liian aikainen satuttaminen katsottiin miltei yhtä +häpeälliseksi kuin tykkänään sivu ampuminen. Pyssy toisensa perästä +laukaistiin, ja kaikki luodit sattuivat mitään vahinkoa tekemättä +puuhun ihan likelle Hirventappajan päätä. Kumminkaan ei kukaan +huomannut hänen liikahuttavan jänterettäkään eikä edes räpäyttävän +silmiään. Tätä lannistumatonta lujuutta, jonka moista ei koskaan tätä +ennen oltu nähty, voipi katsoa kolmen tietyn seikan ansioksi. +Ensimmäinen oli antauminen kohtalon valtaan ynnä jäykkä luonne; +toiseksi oli juuri tämä ase hänelle niin tuttu, jotta kaikki se kauhu, +joka tavallisesti seuraa paljasta vaaran ajattelemista, sen kautta +katosi; kolmanneksi oli hän oppinut käyttämään tätä asetta niin +erinomaisen taitavasti, että hän jo edeltäpäin voi tuumalleen ilmoittaa +sen paikan, mihin luoti oli sattuva. Niin tarkasti laski hän +ampumajuonteen, että hänen ylpeytensä viimmein voitti nöyrän +malttavaisuuden, ja kun viisi tai kuusi indiania oli ampunut luotinsa +puuhun, ei hän enää voinut olla ilmoittamatta halveksivansa heidän +huonoa sekä pyssyn käsittelijä- että tähtääjä-taitoansa. + +"Kutsukaa tätä ampumiseksi jos tahdotte, Mingot, sanoi hän," mutta +meillä on sqvavsia (vaimoja) Delavarien joukossa ja minä tunnen +Mohavkin seudulla hollantilaisia tyttöjä, jotka voittaisivat +paraammankin teistä. Päästäkää käteni irti, antakaa minulle pyssy, niin +minä naulitsen ohkaisimmankin käheränne mihin puuhun hyvänsä, ja sen +teen puolentoista, jopa kahdenkin sadan kyynärän päästä, yhdeksäntoista +kertaa kahdesta kymmenestä, tai oli menneeksi tasaisuuden vuoksi +kaksikymmentä kertaa kahdesta kymmenestä, jos vaan esine on niin iso, +että sen voi nähdä." + +Hiljainen, ivallinen mutina seurasi tätä pilkallista muistutusta, ja +sotilasten viha kiihtyi kun kuulivat sellaista nuhdetta siltä, joka +rohkeasti näytti tyhjäksi heidän kokeensa saada hänen silmänsä +räpähtämään, vaikka pyssyt laukaistiin niin likellä hänen kasvojansa +kuin vaan voitiin ilman niitä kärventämättä. Heidän toivonsa lannistaa +hänen rohkeuttaan yltyi samassa määrässä kuin huomasivat mitenkä vaikea +tämän tarkoituksen saavuttaminen oli. Heimon kunnia riippui nyt tämän +toiveen toteutumisesta, ja heikompikin sukupuoli unhotti kaiken +sääliväisyytensä kidutettavana olevaa vankia kohtaan toivoessaan saada +heimon maine pelastetuksi. Tyttöin luonnostaan lempeät ja sointuisat +äänet sekoittuivat miesten uhkaaviin huutoihin, ja loukkaus Sumachia +kohtaan muuttui yht'äkkiä solvaukseksi jokaista Huroninaista vastaan. +Väistyen yltyvän melskeen alta, vetäysivät miehet hieman syrjään, täten +osoittaen naisille, että jättivät vangin heidän käsiinsä, joka oli +tavallista tällaisissa tilaisuuksissa, jolloin naiset herjauksilla ja +haukkumasanoillaan kokivat saattaa uhria vihan vimmaan ja sitten +yht'äkkiä jättivät hänet miesten käsiin sellaisessa mielentilassa, +jossa oli vaikea tyyneydellä kestää ruumiin tuskia. Eikä heimolta +suinkaan puuttunut tällaisten vaikutusten aikaan-saamiseen sopivia +henkilöitä. Turhaa lienee kertoa kaikkia, mitä julmuus ja +tietämättömyys yhdessä keksi tämän tarkoituksen saavuttamista varten; +ainoana eroituksena tämän naisellisen vihan ja samallaisen välillä +meidän omassa keskuudessamme olivat puheen erilaiset kuvat ja +sivusanat, sillä Huronilais-naiset käyttivät tuntemainsa alhaisimpain +ja enimmän halveksittuin eläinten nimiä haukkumanimiksi vangilleen. + +Mutta Hirventappajan ajatukset olivat liian paljon kiinnitetyt muihin +asioihin, jotta olisivat voineet joutua tasapainosta muutaman +hurjistuneen noita-akan hävittömyyden tautta; ja kun näiden vimma +tietysti yhä kiihtyi hänen jäykkyydestänsä, saattoivat raivottaret pian +itsensä voimattomiksi oman liiallisen kiihkonsa kautta. Huomattuaan, +että akkain yritys ei ollenkaan onnistunut, ryhtyivät sotilaat leikkiin +tehdäkseen siitä lopun, ja nyt ruvettiin toden teolla valmistautumaan +varsinaiseen kiduttamiseen tai siihen, joka kovimmin tulisi +koettelemaan vangin rohkeutta. + +Rivenoak oli jo heittänyt kaiken toivon ja myöskin tahdon pelastaa +vankia eikä halunnut pitemmälle lykätä kidutusta; Kuivia halkoja +koottiin pikaisesti läjiin puun ympärille, ja niitä tikkuja, joita +aiottiin pistellä vangin ruumiisen, pidettiin varalla. Kaikki tämä +tapahtui syvässä äänettömyydessä, niin uutterasti työskenteli jokainen, +samalla kuin Hirventappaja silmäili heidän liikkeitänsä, ulkonäöltään +yhtä jäykkänä kuin vuoren petäjät. Puukasa sytytettiin ja kaikki +odottivat loppupäätöstä piinteällä tarkkuudella. + +Huronien tarkoitus ei kumminkaan ollut tulella suorastaan tappaa +uhriansa. He tahtoivat vaan mitä kovimmalla tavalla koetella hänen +luonnollista lujuuttansa, kuitenkaan heti äärettömiin menemättä. Tosin +oli heillä tarkoituksena viedä hänen päänahkansa mukanaan kotikyliinsä, +vaan ensiksi toivoivat he kumminkin voivansa lannistaa hänen +lujamielisyytensä ja saada hänet miehuuttomasti vaikeroitsevan raukan +kaltaiseksi. Halkokasa oli tästä syystä asetettu sopivan matkan päähän +hänestä, elikkä niin kauas että kuumuuden pian katsottiin käyvän +mahdottomaksi sietää, vaikk'ei aivan heti tappavaksi. Niinkuin +kuitenkin useen tapahtuu tämmöisissä kohden, oli väli väärin laskettu, +ja liekit alkoivat ojennella halkinaisia kieliään niin likelle vangin +kasvoja, että luultavasti olisivat muutamassa silmänräpäyksessä +lopettaneet hänen elämänsä, jos ei muuan indianilais-nainen samassa +olisi tunkeutunut katselijain välitse aina tulen luokse ja potkaissut +palavia puita sinne tänne. Vihan ulvonta seurasi tätä tekoa, vaan kun +tuo rohkea nainen kääntyi ja indianit näkivät Histin kasvot, muuttui +ulvonta yleiseksi ilon- ja kummastuksen huudoksi. Minuutin aikana ei +muistettu ajatellakaan aloitetun työn jatkamista, ja nuoret sekä +vanhat keräytyivät tytön ympärille pyytämään selitystä, minkätähden +hän näin äkkiä ja odottamatta oli tullut takaisin. Mutta heidän +tiedustelemistansa keskeytti uusi, vielä odottamattomampi tapaus. +Eräs nuori indiani tuli rynnäten Huronien rivien läpi ja juoksi +piirin keskeen ryhdillä semmoisella, joka osoitti suurinta +luottavaisuutta tahi julkeuteen vivahtavaa uskallusta. Viisi tai kuusi +vahtia seisoi vielä eri paikoissa järven luona, jonka vuoksi Rivenoakin +ensimmäinen ajatus oli, että joku niistä oli tullut tärkeitä sanomia +tuomaan. Muukalaisen liikkeet olivat niin nopeita, ja hänen +taistelupukunsa, joka tuskin suojeli häntä enemmän kuin poimunne +suojelee muinaisaikaista kuvapatsasta, oli niin vähän silmiin pistävä, +että ensi kiireessä oli mahdoton sanoa, oliko hän ystävä vai +vihollinen. Kolme hyppäystä oli vienyt hänet Hirventappajan viereen, +jonka köydet hän leikkasi poikki niin nopeasti ja taitavasti, että +vanki silmänräpäyksessä pääsi vapaaksi. Muukalainen ei huolinut mistään +muusta ennenkuin oli tämän toimittanut; vasta sen perästä kääntyi hän, +ja hämmästyneet Huronit näkivät delavarilaisessa sota-asussa olevan +nuoren soturin jalot kasvonjuonteet, rohkean katseen ja kauniin +vartalon. Hän piti pyssyä kumpaisessakin kädessä, ja laski niiden perät +maahan, jolloin toisesta riippui luotikukkaro ja ruutisarvi. Tämä oli +Hirvensurma, vangin kuuluisa varmaan sattuva ja nopeasti ampuva ase, +jonka hän nyt laski oikean omistajansa käsiin, rohkeasti ja uljaasti +katsoen ympärillä seisovaa joukkoa. Kahden aseellisen miehen läsnäolo +sai Huronit säpsähtämään, vaikkapa nämät seisoivatkin heidän +keskellänsä. Heidän omat pyssynsä olivat asetetut sinne tänne puiden +nojaan, ja veitset ja tomahavkit olivat siis ainoat käsillä olevat +aseet. Kuitenkin oli heillä liian paljon mielenmalttia osoittaakseen +minkäänlaista pelkoa. Ei ollut uskottava että niin vähälukuiset +viholliset karkaisivat näin lukuisan heimon kimppuun, ja kaikki +odottivat että jokin erinomainen ehdoitus seuraisi näin rohkeata +käytöstä. Muukalainen näyttikin aikovan toteuttaa tämän arvelun ja +valmistihe puhumaan. + +"Huronit", sanoi hän, "maanpiiri on hyvin avara; suuret järvet ovat +myöskin avarat. Irokeseilla on tilaa niiden toisella puolen, +Delavareilla taas tällä puolen. Minä olen Chingachgook, Unkasin poika, +Tamenundin sukulainen. Tämä tyttö on morsiameni, tämä keltanaama +ystäväni. Sydämessäni tuntui ikävältä kun kaipasin häntä; minä seurasin +häntä leirillenne nähdäkseni, ett'ei hänelle mitään pahaa tehty. Kaikki +Delavarien tytöt odottavat Wahia; he kummeksivat, miksi hän viipyy +poissa niin kauan. Tulkaa, jättäkäämme jäähyväiset ja menkäämme +tiehemme". + +"Huronit, tämä on teidän verivihollisenne, Suuri Käärme Delavarien +seassa, joita vihaatte", huudahti paikalla eräs metsäläinen, jonka nimi +oli Orjantappuranpiikki. "Jos hän pääsee pakoon, niin tulevat +mokkasininne jälet tiukkumaan verta täältä Canadaan saakka. Minä olen +kokonaan Huroni". + +Samassa viskasi hän veitsensä Delavarin paljasta rintaa vastaan. +Nopealla liikkeellä sai Hist, joka seisoi hänen vieressään, vaarallisen +aseen toiselle uralle, niin että sen kärki tarttui muutamaan mäntyyn. +Paikalla vilahti samanlainen ase Käärmeen kädessä ja tarttui tutisten +Huronin sydämeen. Minuuti oli tuskin kulunut siitä, kuin Chingachgook +juoksi piiriin, siihen kuin Orjantappuranpiikki kaatui kuolleena +maahan. Niin nopeasti olivat tapaukset seuranneet toisiaan, ett'ei +Huronit ennättäneet toimia; mutta tämä tapaus ei suonut enempää +viivykkiä. Yleinen huuto seurasi ja koko joukkio joutui liikkeelle. +Mutta samassa kuului metsissä harvinainen ääni, ja kaikki Huronit, sekä +miehet että naiset, pysähtyivät odottavin katsein tarkasti +kuuntelemaan. Ääni oli säännöllinen ja raskas, ikäänkuin maata olisi +moukareilla taottu. Eläviä olentoja vilkkui puiden välistä ja +soturijoukko lähestyi mittelevin askelin. Se marssi esiin hyökätäkseen +indianien päälle, ja tuo punanen asu kiilteli metsän raittiin +vihannuuden välistä. + +Vaikea on kertoa sitä näytelmää, joka nyt seurasi. Hurja hämminki, +epätoivo ja raivokkaat ponnistukset sekoittuivat niin toisiinsa, ett'ei +tapauksissa voinut eroittaa mitään yhteyttä. Yleinen ulvonta kuului +ympäröittyin Huronien joukosta ja sen perästä muutamia reippaita +hurra-huutoja soturien puolelta. Ei vielä oltu laukaistu yhtään +muskötiä tai pyssyä, vaikka tuo vakava, mittelevä astunta yhä kuului ja +pajunetit kiiluivat, kun tuo melkein kuuskymmen-miehinen joukko riensi +eteenpäin. Huronien asema oli sangen tukala. Vesi ympäröitsi heitä +kolmelta haaralta, samalla kuin heidän pelättävät ja harjaantuneet +vihollisensa estivät pakenemista neljännelle puolelle. Sotilaat +syöksivät asettensa luo, ja muut, ukot, naiset ja lapset kiiruhtivat +etsimään piilopaikkoja. Tämän hämmingin ja kauhistuksen ajalla ei +mikään saattanut voittaa Hirventappajan tyyneyttä ja viisautta. Hän +asettui peräytyvien Huronien sivulle, kun nämät vetäytyivät niemen +etelärantaan päin toivoen, jos mahdollista, päästä järven yli +pakenemaan. Hirventappaja etsi sopivaa tilaisuutta, ja kun hän näki +kaksi entistä kiusaajaansa suorassa linjassa itsestään, rikkoi hänen +pyssynsä ensiksi äänettömyyden tässä kamalassa kohtauksessa, ja yhdellä +laukauksella kaatoi hän molemmat indianit maahan. Tämä vaikutti yleisen +laukauksen Huronien puolelta, ja Käärmeen pyssyn ja sotahuudon voi +eroittaa melskeestä. Säännöllinen sotajoukko ei vielä ollut laukaissut +yhtään latinkia, ja ainoa, mitä sieltäpäin kuului, oli muutama lyhyt, +vakava komentosana ja tuo raskas, mittelevä, uhkaava astunta. Pian +kuului kumminkin voivotusta, tuskanhuutoja ja kirouksia, nyt kun +murhaavat pajunetit ahmivat kostoa. Useimmat indianilaiset sotilaat +surmattiin paikalle, harvat pääsivät pakoon ja vielä harvemmat otettiin +vangiksi, niiden joukossa pahoin haavoitettu Rivenoak. Soturien +saapuminen paikalle oikeaan aikaan oli seurauksena Hirventappajan +ystävien toimista, jotka, niinkuin voi huomata, eivät olleet jääneet +huolettomiksi ja välinpitämättömiksi hänen kohtalonsa suhteen. + + + + +KUUDES LUKU. + +Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen. + + +Monta vuotta on kulunut viimeksi kerroittuin tapausten perästä. Natty +Bumpon menettely hänen ensimmäisellä sotaretkellään oli saattanut +hänet suureen arvoon koko tällä seudulla, ja kaukaisissakin +indianilais-heimoissa kutsuttiin häntä Haukansilmäksi ja kunnioitettiin +kaikkien etevimpänä pyssymiehenä. Rajalinnoissa vahtina olevat soturit +kutsuivat häntä keskenänsä Oppaaksi, ja tämä nimi on hänellä kaikissa +niissä vaarallisissa tapauksissa, joita nyt ryhdymme kertomaan. + +Oswegojoki syntyy Oneidan ja Onondagan yhtymisen kautta ja jatkaa +juoksuansa noin kahdeksankymmentä peninkulmaa matalamäkistä maata +myöten, kunnes saapuu jonkunlaisen luonnollisen vietoksen reunalle, +jota myöten se syöksee alas tehden 10-15 jalan korkuisen putouksen. Sen +perästä saapuu joki tasangolle, jota myöten se syvävetisenä hiljaa +kulkee eteenpäin, kunnes purkaa vetensä Ontarion laajaan altaasen. + +Noin kaksikymmentä vuotta ennen amerikalaisen vapaussodan syttymistä +tapaamme tällä joella erään matkueen kulkemassa sen suussa olevaan +linnaan. Matkueesen kuului seuraavat henkilöt: neiti Mabel Dunham, +joka matkusti linnassa asuvan isänsä, kersantti Dunhamin luokse; +Charles Cap, Mabelin eno, täydellinen merimies, jonka mielestä ei +mitään auringon alla voinut edes verratakaan rakkaasen mereen; eräs +Tuskarora-indiani, nimeltä Nuolenkärki, ja hänen vaimonsa Kesäkuu; +ystävämme Natty eli Opas, hänen vanha toverinsa Chingachgook sekä +Jasper Länsi, eräs maavesillä purjehtija, Myrskypilvi nimisen aluksen +päällikkö, yleisimmin tunnettu nimellä Eau-douce eli maavesi, jonka +liikanimen järven pohjoisrannalla asuvat ranskalaiset olivat hänelle +antaneet. Mabel, jota enonsa tavallisesti nimitti mielinimellä Magneti, +sekä Cap olivat matkustaneet Nuolenkärjen opastamina aina siihen asti +kun kertomuksemme alkaa, jolloin vastikään olivat tavanneet Oppaan ja +hänen seuralaisensa, jotka kersantti Dunham oli lähettänyt heitä +vastaan. Opas oli taipuisa pitämään Nuolenkärkeä petollisena, ja +seuraavat tapaukset osoittivat hänen luulonsa oikeaksi. + +Ruuhi, jossa matkue kulki, oli indianilaiseen tapaan rakennettu, ja +sopi erinomaisen kepeytensä ja nopeakulkuisuutensa vuoksi sellaiselle +vesimatkalle, jossa myötäänsä tapaa luotoja, nietoksia ynnä muita +samanlaisia esteitä. Nyt puheina oleva ruuhi oli pitkä ja avara ja, +vaikka näytti heikolta, niin luja, että luultavasti olisi kestänyt +vielä lisäksi yhtä monta henkeä, kuin siinä nyt oli. + +Cap istui matalalla telalla ruuhen keskessä, Suuri Käärme oli +polvillaan hänen vieressä. Nuolenkärki vaimoineen istui heidän +edessänsä, Mabel puoleksi nojallaan muutamia enonsa takana olevia +matkakapineita vasten; Opas ja Eau-douce taas seisoivat, toinen kokassa +toinen perässä, kumpikin harvaan, voimakkaasti ja äänettömästi vetäen +airollansa. Oswego oli juuri tällä kohdalla syvä ja musta, vaan ei +leveä, ja kulki tyynenä, synkkänä varjoavien puiden välitse, jotka +muutamin paikoin melkein sulkivat pois päivänvalon. Siellä täällä +makasi joku puoleksi kaatunut metsien jättiläs melkein poikkitellen +jokea, ja sentähden oli suurinta varovaisuutta käyttäminen, jos mieli +karttaa niiden oksia; melkein koko matkalla olivat matalampien puiden +alimmat oksat ja lehdet vedessä. Kokonaisuudessaan kuvasti seutu +rikasta ja anteliasta luontoa, semmoisena kuin se on, ennenkuin joutuu +ihmisten nautinnon ja haluin orjaksi, rehoittavana, jylhänä, +lupaavaisena, eikä raaimmassakaan tilassaan ihantavaa suloutta vailla. + +"Väliin haluan rauhaa jälleen", sanoi Opas, katkaisten tuon pitkällisen +äänettömyyden, "jolloin voi kuljeksia metsissä etsimättä muita +vihollisia kuin riistaa ja kaloja. Useita päiviä olemme Käärme ja minä +onnellisina viettäneet jokiloilla, syöden metsänriistaa, lohta ja +mulloja, Mingoista ja päänahoista vähääkään ajattelematta. Toisinaan +toivon että nämät hyvät päivät jälleen koittaisivat, sillä toisten +ihmisten surmaaminen ei ole minun lahjani. Olen varma siitä, ett'ei +kersantin tytär pidä minua viheliäisenä heittiönä, joka hauskuudekseen +surmaa ihmisiä." + +Tehdessään tämän muistutuksen joka oli puoleksi kysymys, katsoi Opas +taakseen, ja vaikka hänen puoltavaisinkaan ystävänsä tuskin voi pitää +hänen auringon polttamia ja karheita kasvonjuonteitaan kauniina, niin +oli Mabelinkin mielestä hänen hymyilynsä miellyttävää sen järkevän +suoruuden ja vilpittömyyden tautta, joka loisti hänen rehellisten +kasvojensa joka piirteestä. + +"En usko, että isäni olisi laittanut teidän kertomuksenne mukaista +henkilöä kuljettamaan tytärtänsä metsien läpi", vastasi nuori tyttö +yhtä suorasti, mutta miellyttävämmin hymyillen. + +"Sitä hän ei olisi tehnyt. Kersantti oh tunnokas mies, ja moneen +sotaretkeen, moneen taisteluun olemme yhdessä ottaneet osaa, seisoen, +niinkuin hän sanoisi, olka olassa kiinni, vaikka minä puolestani tahdon +pitää jäseneni vapaina, kun lähestyn ranskalaista tai Mingoa". + +Tällä hetkellä kuului puiden välitse kohina, jonka vieno, tuskin +vedenkalvoa karehtimaan saava tuulenpuuska toi heidän korviinsa. + +"Tuo kuuluu hauskalta", sanoi Cap, huipistaen korvansa kuin koira, joka +kuulee kaukaisen haukunnan; "se on aaltoin loisketta järven rantaa +vastaan, luulen ma". + +"Ei, ei suinkaan", vastasi Opas, "se on ainoastaan virta, joka +kuppuroitsee muutamien kallioiden yli puoli peninkulmaa meitä +alempana". + +"Onko asian laita todellakin sellainen"? kysyi Mabel ja kirkas puna +nousi hänen kasvoillensa. + +"Kuulkaapas herra Opas ja te herra Eau-douce" (sillä näin rupesi Cap +nimettämään Jasperia, omistaen sen tavan, jota käytettiin tällä +rajaseudulla), "eikö olisi paras että laskettaisiin likemmäksi rantaa? +Virta on tavallisesti kova näiden koskien yläpuolella, ja olisi yhtä +älykästä kerrassaan antautua Mal-virtaan kuin joutua näiden +virranjuovaan". + +"Luottakaa meihin, ystävä Cap", vastasi Opas; "tosi kyllä, että olemme +ainoastaan maavesissä purjehtijoita, ja minä puolestani en voi kehua +kuuluvani edes näidenkään joukkoon, vaan kyllä ymmärrämme mitenkä +virtapaikkain, koskien, ja putousten kanssa on meneteltävä, ja kun +laskemme niitä alas, tulemme koettamaan parastamme, jott'ei +kasvatuksemme joutuisi häpeään". + +"Laskea alas", huudahti Cap. "Mies uneksitteko todellakin kosken +laskemista tällä munankuoren kaltaisella ruuhella?" + +"Miksei, matkamme kulkee putousten alapuolelle, ja paljon helpompi on +laskea niitä alas, kuin purkaa ruuhi tyhjäksi ja kantaa sitä sekä +kaikkia sen sisältöä neljänneksen peninkulmaa maata myöten. + +Mabel käänsi kalpeat kasvonsa ruuhen perässä olevaan nuorukaiseen päin, +kun kosken valtava kohina vilppaamman tuulenpuuskan kanssa juuri nyt +tuli hänen korviinsa ja kuului sitä peloittavammalta, koska nyt +tiedettiin mitä se merkitsi. + +"Jos viemme naiset ja molemmat indianit maalle", huomautti Jasper +tyynesti, "niin voimme me kolme valkeaa miestä, jotka olemme veteen +tottuneet, viedä ruuhen alas sitä vahingoittamatta; olemme usein +laskeneet näitä kuohuja alas". + +"Olemme toivoneet teistä, merimies ystävämme, parasta apumiestä", +virkkoi Opas, viitaten olkansa yli Jasperille. "Te olette tottunut +näkemään aaltojen kuppuroivan, ja jos ei kukaan olisi kuormaa +pitelemässä niin kastuisivat ja pilaantusivat kaikki kersantin tyttären +korukapineet". + +Cap hämmästyi. Se ajatus, että hän tulisi laskemaan putousta alas, +tuntui hänestä huolettavammalta, kuin ehkä olisi tuntunut siitä, jolle +merimiehen ammatti on aivan vierasta; sillä hän tunsi veden voiman ja +ihmisen auttamattoman heikkouden, kun hän joutuu sen raivolle alttiiksi. +Mutta hänen ylpeytensä ei sallinut hänen ajatellakaan ruuhesta pois +lähtemistä, koska muut yhtä varmasti kuin tyynesti päättivät jäädä +siihen. Jos tätä tunnetta ei olisi ollut, niin olisi hän vastoin sekä +syntyperäistä että aikain kuluessa saavuttamaansa tyyneyttä vaaran +sattuessa, luultavasti kuitenkin poistunut paikaltaan, ell'ei kuvitus +murhaavista indianeista niin kokonaan olisi vallannut hänen +ajatuksiaan, että hän miltei pitänyt ruuhta jonkunlaisena +turvapaikkana. + +"Mitenkä on meidän meneteltävä Magnetin suhteen?" kysyi hän, sillä +hellyys sisaren tytärtä kohtaan herätti uutta levottomuutta. "Emme voi +päästää häntä maalle, jos vihollisia indiania löytyy läheisyydessä". + +"Ei yhtään Mingoa ole valkamamme läheisyydessä; siinä paikassa kulkee +liian paljon ihmisiä, jotta se sopisi heidän ilkitöidensä asemaksi", +vastasi Opas tyynesti. "Luonne on luonne, ja indianille luonteen +mukaista on, että hän tavataan siellä, missä häntä vähimmin odotetaan. +Häntä ei tarvitse pelätä yleisesti kuljetulla tiellä, sillä hän karkaa +päälle silloin, kuin toinen on vähimmin varallansa, ja nuo kurjat +heittiöt pitävät kunnianansa pettää ihmistä tavalla tai toisella. +Laskekaa rantaanpäin, Eau-douce, annetaan kersantin tyttären astua tuon +kaatuneen puun päälle, josta hän kuivin jaloin voi päästä maalle". + +Käskyä toteltiin, ja muutamia minuutia sen jälkeen olivat +kaikki, paitsi Opas ja molemmat merimiehet, nousseet maalle. +Ammatti-ylpeydestään huolimatta olisi Cap mielellään seurannut heitä +maalle, jos olisi maavesissä purjehtijalle kehdannut näin julkisesti +näyttää heikkouttansa. + +"Minä otan teidät kaikki todistajiksi", sanoi hän maallemenijäin +poistuessa, "että katson kaiken tämän olevan melkein yhden vertaista +kuin jos matkustaisi ruuhella metsissä. Putousta alas kuppuroiminen ei +kuulu merimiehen toimiin, sillä sen voi suurin nahjuskin tehdä yhtä +hyvin kuin vanhin merimies". + +"Ei, ei; älkää halveksiko Oswegon putouksia", vastasi Opas, "sillä +vaikka niitä ei voi verrata Niagaraan tai muihin kuuluisiin putouksiin, +saapi niissä vasta-alkavainen kumminkin kyllin ponnistella. Pyytäkää +kersantin tytärtä pysähtymään tuolle kalliolle, niin hän saa nähdä, +kuinka taitamattomat metsämiehet menevät vaikean paikan ylitse, jonka +alitse eivät voi mennä. Nyt, Eau-douce, vakava käsi, ja tarkka silmä, +sillä kaikki riippuu teistä, koska, kuten huomaan meidän täytyy pitää +herra Capia ainoastaan matkustajana". + +Ruuhi läksi nyt rannasta, ja Mabel kiiruhti vapisten sille kalliolle, +joka oli hänelle osoitettu. Hän puhui seuralaistensa kanssa siitä +vaarasta, johonka enonsa suotta oli antautunut, mutta katse kiintyi +Eau-doucen solevaan ja voimakkaasen vartaloon, kun hän, seisoen kepeän +aluksen perässä, ohjasi sen liikkeitä. Saavuttuaan sille paikalle, +josta voi nähdä koko putouksen, päästi hän vasten tahtoansa puoleksi +tukahutetun huudon ja pani käden silmäinsä eteen. Pian otti hän sen +pois jälleen, ja ikäänkuin taikavoiman lumoomana seisoi hän liikkumatta +kuin kuvapatsas, pitäen niin tarkasti silmällä mitä virrassa tapahtui, +että tuskin malttoi huokuakaan. Molemmat indianit istahtivat +huolettomina kaatuneen puun päälle ja tuskin katsahtivatkaan +joellepäin, mutta Nuolenkärjen vaimo hiipi Mabelia likemmäksi ja näytti +katselevan ruuhen liikkeitä yhtä halukkaasti kuin lapsi katselee +nuorantanssijan keikauksia. + +Kun ruuhi oli joutunut virranjuovaan, laskeutui Opas polvilleen, +kuitenkin yhä hoitaen airoa, vaikka nyt veti enemmän verkalleen ja +sillä tavalla, ett'ei tullut häiritsemään kumppalin liikkeitä. Tämä +seisoi vielä pystössä ja silmäili jotakin putouksen alapuolella olevaa +esinettä, selvään etsien laskemiselle sopivinta paikkaa. + +"Enemmän länteenpäin, poikani, enemmän länteenpäin", mutisi Opas, +"tuonne, missä näemme veden kuohuvan. Asettakaa suunta niin, että tuon +kuivuneen tammen latva tulee suoraan linjaan tuon lakastuneen katkon +rungon kanssa". + +Eau-douce ei vastannut, sillä ruuhi oli nyt keskellä virtaa, kokka +suoraan putousta kohden, ja kova virta alkoi yhä lisätä sen vauhtia. +Tällä hetkellä olisi Cap mielellään luopunut kaikesta kunniasta, minkä +tässä tilassa voi saavuttaa, jos vaan olisi eheänä päässyt rantaan. Hän +kuuli veden pauhaavan kuin kaukaisen ukkosen, mutta yhä selvemmin ja +voimakkaammin, ja edessään näki hän sen pinnan ikäänkuin katkaisevan +alapuolella olevan metsän, jota pitkin tuo viheriä hurjistunut +elementti näytti ikäänkuin haihtuvan tuhansiin kimelteleviin +pisaroihin. + +"Peräsin pois, peräsin pois, mies"! huudahti hän ruuhen joutuessa +putouksen reunalle, sillä hän ei voinut enää hillitä suurta +levottomuuttaan. + +"Niin, niin, poissa se onkin olkaa varma siitä", vastasi Opas hiljaa +herttaisesti nauraen ja katsoen äkisti taaksensa. "Alaspäin menemme, se +on varma. Ylemmäs perä, poikani; ylemmäs perä". + +Loppumatka kuljettiin tuulen nopeudella. Eau-douce toimitti käsketyn +liikkeen airolla, ruuhi liukui virranjuovaan, ja muutamia sekuntia +luuli Cap olevansa kiehuvassa kattilassa. Hän tunsi ruuhen keulan +laskeutuvan, näki hurjasti vahtoavan veden rajusti pauhaavan sen +sivuilla, huomasi kepeän aluksen häilyvän sinne tänne kuin munankuoren +ja havaitsi sitten, suureksi iloksi ja kummastuksekseen, että se kulki +eteenpäin Jasperin vakavan airon voimalla tyyntä vettä myöten putouksen +alapuolella. + +Opas nauroi yhä vielä, mutta nousi ylös polviltaan, urkki esiin erään +tinamaljan sekä sarvilusikan ja alkoi tarkoin mitata matkalla ruuheen +tullutta vettä. + +"Neljätoista täyttä lusikkaa Eau-douce, hyvinkin neljätoista lusikkaa. +Tiedän kuitenkin, niinkuin teidän täytyy myöntää, että olemme laskeneet +alas saaden ainoastaan kymmenen lusikkaa vettä". + +"Mr Cap nojautui niin paljon taaksepäin, että oli vaikea ohjata +ruuhta", vastasi Jasper vakaasti. + +"Saattaa olla, saattaa olla mahdollista; epäilemättä täytyy niin olla, +koska niin sanotte, mutta minä tiedän kuitenkin teidän laskeneen alas +saaden ainoastaan kymmenen lusikallista." + +Capia ahdisti nyt kova yskänpuuska ja hän katsoi taakseen, saadaksensa +selville sen vaaran, josta oli onnellisesti päässyt. Helppo on selittää +millä tavalla tämä oli tapahtunut. Melkein kaikki joen vesi syöksi +kymmenen tai kahdentoista jalan korkuista, pystysuoraa putousta alas, +mutta läheltä sen keskipalkkaa oli kova virta syönyt pois osan +kalliosta, niin että vesi siinä syöksi ahdasta juovaa myöten, tehden +noin 40-45 asteisen kulman. Tätä vaarallista luisua oli ruuhi kiitänyt +alas irtaantuneiden kallionlohkareiden, pyörretten ja kuohujen +keskellä, jotka äkkinäisen silmissä epäilemättä näyttivät +välttämättömällä häviöllä uhkaavan näin heikkoa esinettä. Mutta juuri +aluksen kepeys oli helpoittanut alaslaskemista; kohollaan aaltoin +päällä ja vakaan silmän ja voimakkaan käden ohjaamana oli se kuin +höyhen tanssinut toisen vaahtokuohun päältä toiselle, jolloin sen +sileät laidat tuskin kastuivatkaan. Ainoastaan muutamia kallioita oli +väistäminen, niin hoiti väkevä virta loput. + +Sana hämmästys ei ilmoittaisi puoliakaan Capin tunteita. Hän tunsi +itsensä kokonaan masennetuksi, vaan ei kumminkaan tahtonut lausua ilmi +ajatuksiansa, koska hän silloin olisi suonut liian paljon kunniaa +maavesissä ja saaristoissa purjehtimiselle. Kun hän yllämainitulla +rykimisellä oli selvittänyt kurkkunsa, irroitti hän kielensä lukon +tavallisella omaa paremmuuttaan osoittavalla lauseella. + +"En suinkaan kiellä teidän tuntevan virranjuovaa, mr Eau-douce", sanoi +hän, "ja itse asiassa onkin juovan tunteminen tässä kahden pää-asia. +Minulla on ollut pursimiehiä, jotka olisivat voineet laskea jopa +tämmöistäkin putousta alas, jos vaan olisivat juovan tunteneet". + +"Ainoastaan juovan tietäminen ei riitä, merimies ystäväni", vastasi +Opas, "tarvitaan myös hermoja, taitavuutta ruuhta oikeen ohjaamaan ja +kallioita välttämään. Koko tällä seudulla ei löydy ketään muuta +soutumiestä kuin Eau-douce, joka jollakin varmuudella on laskenut +Oswegoa alas, vaikka yhdelle ja toiselle sattumalta on onnistunut +luikahtaa juovan läpi. Luojan avutta en voi sitä itse tehdä, ja todella +tarvitaankin Jasperin käsi ja silmä, jos mieli pysyä kuivana matkalla. +Neljätoista täyttä lusikallista ei itse asiassa ole paljon, vaikka +toivoisin että olisimme saaneet ainoastaan kymmenen, koska meillä oli +kersantin tytär katselijana". + +"Minä piittaan aivan vähän koko asiasta, ja jos puhun suuni puhtaaksi, +en ollenkaan", sanoi Cap, vakaasti päättäen olla myöntämättä +maanmoukalle minkäänlaista kuntoa tai ansiota; "se on aivan +vähäpätöinen sen suhteen, kuin matkustaminen Lontoon-sillan alitse, +jota joka päivä tekee sadat henkilöt ja usein maan hienoimmat +naisetkin. Hänen majesteetinsa oma korkea persoona on myöskin kulkenut +sillan alitse". + +"Minä en suinkaan tahtoisi ruuheeni ylhäisiä naisia tai kuninkaallisia +henkilöitä näitä putouksia alas laskiessani, sillä veneenleveyden +erehdys jommallekummalle puolelle saattaisi koskenlaskijat hukkumisen +vaaraan. Eau-douce, viekäämme tämä ystävämme Niagaraa alas, +näyttääksemme hänelle mihin rajaseutulaiset pystyvät". + +"Saakeli olkoon, mr Opas, nyt taidatte laskea leikkiä! Aivan varmaan on +mahdoton teidän kaarnaveneellänne laskea tuota mahtavaa putousta alas". + +"Ette elämässänne ole enemmän erehtynyt, mr Cap. Ei mikään ole +huokeampaa, ja monen ruuhen olen omilla silmilläni nähnyt luistavaan +Niagaraa alas; jos me molemmat saamme elää, niin toivon voivani saattaa +teidät uskomaan, että se on mahdollista. Minä puolestani olen +vakuutettu siitä, että suurin laiva, joka koskaan on merta kyntänyt, +voisi laskea sitä alas, jos vaan tuntisi oikean virranjuovan". + +Cap ei huomannut Oppaan ja Jasperin salaisia silmäniskuja, ja istui +hetkisen ääneti, sillä totta puhuen ei hän koskaan ollut ajatellut +Niagara-kosken laskemista mahdolliseksi, vaikka sen tarkemmin ajatellen +täytyy näyttää mahdolliselta kelle hyvänsä. Todellisesti mahdotonta on +sitä ylös meneminen. + +Seurue oli nyt ehtinyt sille paikalle, jossa Jasperin pensaikkoon +kätketty ruuhi oli, ja kaikki astuivat jälkeen ruuhiin, Jasper, Cap ja +Mabel toiseen, toiseen taas Opas, Nuolenkärki ja hänen vaimonsa. +Mohikani oli jo mennyt joen rannalle, varovasti ja indianien +tavallisella älyllä tarkastelemaan olisiko vihollisten jälkiä +lähistössä. + +Mabelin posket saivat entisen raittiin värinsä vasta sittenkuin ruuhi +jälleen oli virrassa, jota alas se, silloin tällöin Jasperin airon +jouduttamana kiireesti kulki eteenpäin. Hän oli katsellut kosken +laskemista semmoisella hämmästyksellä, joka teki hänet äänettömäksi, +vaan kauhistus ei kuitenkaan ollut niin suuri, että olisi estänyt häntä +ihmettelemästä sitä voimaa ja tyyneyttä, millä Jasper ohjasi aluksen +liikkeitä. Vähemmänkin hilpeää ja tunteellista tyttöä olisi +miellyttänyt se uljuus ja sukkeluus, jota Eau-douce tässä osoitti. + +"Me tunnemme siksi hyvin naisen lahjat, ettemme ajatelleetkaan viedä +kersantin tytärtä putouksesta alas", sanoi Opas, puhutellen Capia, +mutta luoden katseen Mabeliin. "Kumminkin olen tullut tuntemaan +muutamia hänen sukupuoleensa kuuluvia, jotka vähän huolehtisivat +tällaisesta". + +"Mabel on arka luonnoltaan niinkuin äitinsäkin", sanoi Cap, "ja te +teitte viisaasti, kun säälitte hänen heikkouttansa. Teidän on +muistaminen ettei lapsi koskaan ole ollut vesillä". + +"No, no, omasta pelkäämättömyydestänne voi helposti huomata, kuinka +vähän sitä itse aristelitte. Minä laskin kerran alas erään äkkinäisen +kanssa, ja hän hyppäsi ruuhesta juuri kuin se kulki putousta alas, ja +voittehan ymmärtää mikä siitä seurasi". + +"Miten kävi sille miesraukalle?" kysyi Cap, tuskin tietäen mitä +ajattelisi toisen lauseesta, joka oli niin kuiva ja samalla niin +mutkaton, että vähemmän hidasjärkinen henkilö, kuin tuo vanha merimies, +syystä olisi epäillyt sen totuutta. Se joka on kulkenut samaa tietä +voipi saada käsityksen hänen tunteistansa. "Hän oli, raukka mieheksi, +niinkuin sanotte, ja raukka rajaseutulaiseksikin, vaikka tahtoi muka +näyttää taitavuuttaan meille taitamattomille. Kuinka hänelle kävi? Hän +kuppuroitsi nurinniskoin putousta alas, aivan kuin raatihuone tai linna +olisi tehnyt..." + +"Jos ne, näet, olisivat hypänneet ruuhesta", keskeytti hänet Jasper +hymyillen, vaikka hän epäilemättä mieluummin kuin ystävänsä olisi +antanut kosken laskemisen jäädä unohduksiin. + +"Poika on oikeassa", alkoi Opas uudelleen ja kääntyi Mabeliin, kun +ruuhet nyt olivat niin likellä toisiaan, että laita oli melkeen +laidassa kiinni. + +"Vaan te ette vielä ole sanonut, mitä ajattelette loikkauksestamme". + +"Se oli vaarallinen ja rohkea hyppäys", vastasi Mabel. "Sitä +katsellessani toivoin, ett'ei siihen ensinkään olisi ryhdytty; mutta +nyt kun se on tehty, voin ihmetellä sitä rohkeutta ja uskallusta, jolla +se toimitettiin". + +"Me teimme sen ainoastaan omaksi eduksemme. Jos olisimme päättäneet +kulettaa ruuhen maata myöten, niin olisimme menettäneet aikaa, eikä +mikään ole niin kallista kuin aika, silloin kuin luulee Mingoin olevan +lähistössä". + +"Mutta eihän meillä nyt liene paljon pelättävää! Ruuhet kulkevat +nopeasti eteenpäin, ja olettehan sanonut meidän kahden tunnin perästä +olevan perillä"! + +"Se pitää olla kavala Irokesi, joka voi liikuttaa hiuskarvaakaan teidän +kauniissa päässänne, sillä kaikki olemme kersantin ja luullakseni +enimmän teidän itsenne tähden sitoutuneet viemään teidät eheänä +linnaan. Kas Eau-douce, mikä on tuo tuolla alhaalla joenpolvekkeessa -- +tuo tuolla loitompana kalliolla?" + +"Se on Suuri Käänne, Opas. Hän tekee meille merkin, jota en ymmärrä". + +"Se on todellakin Käärme, niin totta kuin olen valkea mies, ja hän +viittaa meitä kulkemaan lähempänä sitä rantaa, jossa hän itse on. Joku +vaara on tarjona, muuten ei näin vakaa ja tyyni mies tällä tavoin +peloittaisi meitä. Rohkeutta kuitenkin; olemmehan miehiä ja meidän +täytyy kohdata vastoinkäymistä värimme ja lahjaimme vaatimusten mukaan. +Ah! tiesinhän ett'ei milloinkaan ole hyvä kerskata, ja juuri nyt, +kun kerskasin turvallisuudestamme, tulee vaara ja saattaa minut +valehtelijaksi". + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Vihollisten jälkiä, -- Piilopaikka. + + +Putousten alapuolella on Oswegon juoksu kiivaampaa ja epätasaisempaa +kuin niiden yläpuolella. Paikoittain kulkee virta syvän veden tyvenellä +hiljaisuudella, mutta toisin paikoin tapaa siinä luotoja ja koskia. +Aivan vähän tarvitsi siis niiden ponnistella voimiansa, jotka ohjasivat +ruuhia, paitsi missä kiivas virta ja vaaralliset kalliot vaativat +suurempaa varovaisuutta, jolloin ei ainoastaan varallaan-olo vaan +myöskin tyyneys, hätäilemättömyys ja käsivoima oli tarpeen vaarain +välttämiseksi. Kaiken tämän tunsi Mohikani aivan hyvin, ja hän oli +sentähden viisaasti valinnut erään verrattain tyvenen paikan, jossa +pysäyttäisi ruuhet ja vaaratta voisi lähestyä niitä, joita tahtoi +puhutella. + +Heti kun Opas tunsi punasen ystävänsä, käänsi hän voimakkaalla +aironvetämällä ruuhensa kokan rantaan päin, viitaten Jasperia +seuraamaan perästä. Hetkistä myöhemmin kulkivat ruuhet jokea alaspäin +niin likellä rannan pensaita, että niihin ylettyi koskemaan, ja kaikki +olivat aivan ääneti, toiset pelon tuskasta, toiset tavaksi tulleesta +varovaisuudesta. Kun tulivat lähemmäksi indiania, käski tämä heitä +pysähtymään, ja piti sitten Delavarien kielellä lyhyen mutta totisen +keskustelun Oppaan kanssa. + +"Päällikkö ei juuri pidä hengettömiä puunrunkoja vihollisina," sanoi +viimeksi mainittu, "miksi käskee hän meitä pysähtymään?" + +"Mingoja on metsässä." + +"Sitä olemme luulleet jo pari päivää; tietääkö päällikkö sen?" + +Mohikani nosti näkyviin kivestä tehdyn piipunkopan. + +"Tämä oli tuoreella jälellä, joka kulki linnaan päin; tupakka savusi +siinä vielä silloin kuin sen löysin." + +"Tuo ei ole leikin asia -- missä jälki oli?" + +Mohikani osoitti erästä paikkaa, joka tuskin oli puolentoista sadan +kyynärän päässä heistä. + +Asia näytti tulevan arveluttavaksi, ja molemmat etevimmät johtajat +keskustelivat muutamia minuutia kahden kesken sill'aikaa, kuin +kävelivät osoitetulle paikalle ja suurimmalla tarkkuudella tutkivat +jälkiä. Neljännestunnin kuluttua palasi Opas takaisin ja hänen +ystävänsä katosi metsään. + +Oppaan kasvonjuonteet ilmoittivat tavallisesti suoruutta, +rehellisyyttä, vilpittömyyttä sekä jonkunlaista itseensä +luottavaisuutta, joka rohkasi niiden mieltä, jotka olivat hänen +suojeltavinaan; tällä hetkellä varjoitti kuitenkin sellainen huoli +hänen rehellisiä kasvojansa, että koko seurue sen huomasi. + +"Mikä on hätänä, mr Opas?" kysyi Cap, alentaen tavallisesti kovan ja +vakavan äänensä melkein kuiskutukseksi, joka oli soveliaampi täällä +jylhässä, vaarallisessa metsämaassa. "Onko vihollinen asettunut meidän +ja satamamme välille." + +"Mitä sanotte?" + +"Onko jotkut noista maalatuista narreista laskeneet ankkurinsa sen +sataman suuhun, johon aiomme mennä, ottaaksensa meidät saaliikseen, kun +purjehdimme sisään?" + +"Asia kyllä on niinkuin sanotte, ystävä Cap, vaikka en minä sentähden +paremmin sanojanne ymmärrä; sivumennen tahdon huomauttaa, että kuta +selvemmin puhumme huolettavina hetkinä, sitä helpompi on muiden +ymmärtää ajatuksemme. En tiedä mitään satamista ja ankkureista, mutta +sen tiedän, että kirottu Mingonjälki on puolentoista sadan kyynärän +päässä meistä ja niin tuore kuin suolaamaton riista. Varmaankin on +tusina niitä viheliäisiä lurjuksia kulkenut siitä, ja se pahinta että +ovat kulkeneet linnaan päin, niin että heidän vakoilevat silmänsä +huomaavat jokaisen, joka tahtoo kulkea sen ulkopuolella olevan aukean +paikan poikki, ja silloin tulee varmoja luotia satamaan." + +"Eikö tuossa linnassa ole kylkeä, joka voisi raivata puhtaaksi kaikki, +mikä tulee tykinkantamiin." + +"Ei, linnat näillä seuduin ovat toisenlaisia kuin uudistalojen +tienoilla; joensuuhun päin on niissä kaikkiaan kaksi tai kolme pientä +tykkiä. Yksi linnankylki tusinaa väijyksissä olevaa Mingoa vastaan, +jotka ovat asettuneet puunrunkoin taakse, olisi sitä paitsi turhaa +ruudin haaskaamista. Meillä on ainoastaan yksi keino ja sekin +arveluttava. Meidän täytyy toistaiseksi pysähtyä tähän, jossa korkea +ranta ja pensaat jokseenkin hyvin kätkevät meidät, jos ei joku vakooja +toiselta rannalta meitä huomaa. Mutta miten viekotella näitä +verenhimoisia lurjuksia uudestaan jokea ylös? Ah, jo tiedän sen ... jo +tiedän... Jos se ei hyödytä, niin ei se haittaakaan. Näettekö tuota +tuuheata kastanjapuuta tuolla viimeisessä joenpolvekkeessa, Jasper? +Tuolla loitompana meidän puolisella rannalla." + +"Tuolla, kaatunen männyn luona?" + +"Ihan siinä. Ottakaa pii ja tuluskuppi, hiipikää rantaa pitkin ja +virittäkää tuli sinne; ehkä savu viettelee heidät meidän yläpuolelle. +Sillä aikaa viemme varovasti ruuhet tuon niemekkeen alapuolelle ja +etsimme toisen piilopaikan. Niistä ei liene puutetta näillä seuduin, +jossa löytyy niin kosolta pensaita." + +"Sen olen tekevä, Opas", sanoi Jasper ja hyppäsi maalle. "Kymmenessä +minuutissa on tuli viritetty." + +"Ottakaa tuoreita puita, Eau-douce. Kun tarvitsee savua, on vesi hyvänä +apuna sitä paksuntamaan." + +Nuori mies, joka kyllä hyvin käsitti velvollisuutensa, jottei ruvennut +turhaan aikaa kuluttamaan, kiiruhti osoitettuun paikkaan. Seurue +valmistihe muuttamaan olopaikkaa, koska sen nyt voi nähdä sieltä, mihin +Jasper oli mennyt tulta tekemään. Kovin kiirettä heidän ei kuitenkaan +tarvinnut pitää ja sentähden ryhdyttiin suurimmalla tarkkuudella +toimiin. Ruuhet soudettiin pensaikosta ja saivat sitten virran +ajelemina kulkea jokea alas, kunnes tulivat semmoiseen paikkaan, mistä +kastanjapuuta tuskin näki. Kaikkien silmät kääntyivät nyt sinnepäin. + +"Tuolta näkyy savu", huudahti Opas, kun tuulenpuuska ajoi pienen +savupatsaan maalta ja kuletti sitä kiehkurana vedenpintaa myöten. Hyvä +pii, pieni teräspalanen ja kasa kuivia lehtiä tekevät pian tulen. +Toivon että Eau-douce ymmärtää käyttää tuoreita puita, koska juuri ne +ovat nyt suurimmaksi hyödyksi." + +"Liian paljon savua -- liian paljon älyä," sanoi Nuolenkärki +miettiväisesti. + +"Se olisi totta kuin evankeliumi, Tuskarora, jos Mingot eivät tietäisi +sotamiehiä olevan läheisyydessä; sillä levähdyksen aikana on +sotamiehillä ruoka enemmän mielessä kuin vaara. Ei, ei, annetaan pojan +laittaa kokkonsa niin, että se savuaa aika lailla; kaiken tämän lukevat +Mingot muutamien skotlantilaisten tai irlantilaisten nahjusten +tuhmuudeksi, jotka enemmän pitävät huolta kauranjauhovellistään ja +perunoistaan kuin varovat indianien kavaluutta ja punanahkain pyssyjä. +Yhdellä ainoalla metsäläisellä on enemmän älyä kuin kokonaisella +rykmentillä vesien tuolta puolen tulleita -- semmoista älyä, näet, jota +kutsun metsäkavaluudeksi. Mutta tuolla on savua kylliksi, ja paras on +että etsimme toisen piilopaikan." + +Opas pani ruuhensa jälleen liikkeelle, ja muutaman minuutin kuluttua +saatti eräs joenpolveke sekä savun että kastanjapuun pois näkyvistä. +Muutamain kyynäräin päässä siitä niemekkeestä, josta seurue vasta lähti +liikkeelle, oli joki kaikeksi onneksi tehnyt pienen lahdelman rantaan, +ja siihen kulkivat nyt molemmat ruuhet airoin ajelemina. + +Parempaa piilopaikkaa eivät matkalaisemme olisi voineet löytää. Pensaat +olivat tiheät ja jokeen päin kallellansa, muodostaen siten täydellisen +lehväkaarroksen. Lahdelman pohjukassa oli soukka hietikkö-ranta, johon +useimmat matkalaisista mukavuuden vuoksi nousivat maalle; ainoa paikka, +josta heidät voi huomata, oli heitä aivan vastapäätä oleva kohta +toisella rannalla. Kuitenkaan ei tarvinnut pelätä että heidät siltä +suunnalta huomattaisiin, sillä senpuolinen metsikkö oli tavallista +vielä tiheämpää ja maa sen takapuolella niin rämeistä ja suoperäistä, +että siellä ainoastaan suurella vaivalla voi kulkea. + +"Tämä on varma piilopaikka," sanoi Opas tarkasti katseltuaan +ympärillensä; "mutta meidän täytyy tehdä se vielä varmemmaksi. Mr. Cap, +teiltä en vaadi muuta kuin äänettömyyttä ja että jätätte pois sellaiset +tavat, joihin olette merellä tottunut. Tuskarora ystävämme ja minä +teemme valmistuksia vaarallista aikaa varten." + +Indianin kanssa meni Opas metsikköön, jossa katkoivat muutamia +vahvempia leppiä ja muita pensaita, tarkasti välttäen kaiken ryskeen. +Puiden tyvet -- sillä puita ne itse asiassa olivatkin -- pistettiin +liejuun ruuhten eteen, jossa vesi oli jokseenkin matalaa, ja kymmenen +minuutin kuluessa oli viheriöitsevä varjos kohonnut heidän ja sen +puolen välille, mistä vaara uhkasi. Suurta taitavuutta ja tottumusta +osoitettiin näitä yksinkertaisia valmistuksia tehdessä, mutta +työmiehillemme oli myöskin suurena apuna rannan muoto, lahdelman pitkä +pohjukka, veden mataluus ja metsikön tiheys. Opas valitsi tahallansa +vääriä pensaita, joita täällä oli yllin kyllin, leikkasi ne poikki +vähää alapuolelta koukkupaikkaa ja asetti ne niin että koskivat +vedenpintaan, jonka kautta tuo pieni pensasaita ei tullut näyttämään +vedessä kasvavalta, joka olisi voinut herättää epäluuloa, vaan näytti +vaakasuoraan pistävän rannasta, ennenkuin kääntyi ylöspäin. Ainoastaan +tavattoman epäluuloinen henkilö olisi voinut hetkeksi kääntyä +sinnepäin, luullen sen takaa löytävänsä kätköpaikan. + +"Paremmassa kätkössä en ikään ole ollut", sanoi Opas nauraen tyynellä +tavallaan, ensiksi käytyään ulkopuolta tarkastamassa; "näiden pensasten +lehdet melkeen koskevat päämme yllä olevaan metsikköön, eikä +maalarikaan, joka hiljan kävi linnassa, voisi eroittaa Luojan +kasvattamia pensaita meidän asettamistamme. Hiljaa -- tuolla tulee +Eau-douce, kahlaten kuin älykäs poika ainakin, joka ei tahdo jättää +jälkiä taakseen; kohta saamme nähdä kelpaako kätköpaikkamme vai ei." + +Jasper, joka palasi tehtävätänsä toimittamasta, oli, paikalla kun +huomasi ruuhet kadonneiksi, arvannut että ne oli viety lähimmän +jokipolvekkeen taakse, jott'ei niitä siitä paikasta keksittäisi, mihin +tuli oli viritetty. Hän kahlasi nyt verkalleen pitkin joenrantaa ja +etsi tarkasti katsellen sitä paikkaa, jossa ruuhet olivat kätkössä. + +Panemalla silmänsä lehtiä likelle voivat pensasaidan sisässä olijat +täydellisesti nähdä mitä ulkopuolella tapahtui, joutumatta muiden +näkyviin. Nyt he huomasivat selvästi, ett'ei Jasperilla ollut +vähintäkään aavistusta siitä, mihin Opas sekä muut olivat kätkeytyneet. +Kun hän oli mennyt lahdelman sivu eikä enää nähnyt tulta, jonka oli +virittänyt sen yläpuolelle, pysähtyi hän ja rupesi tarkkaan ja +huolellisesti tutkimaan rannikkoa. Hän astui kymmenen, kaksitoista +askelta ikäänkuin umpimähkään ja pysähtyi sitten jälleen uudistamaan +tutkimistaan. Koska vesi oli tavallista vähempänä astui hän muutamia +askeleita sivullepäin ja tuli siten niin likelle tuota keinotekoista +istutusta, että voi siihen kädellään koskea. Vaikka niinkin oli, ei hän +kuitenkaan huomannut mitään ja oli jo lähtemäisillään eteenpäin +kulkemaan, kun Opas teki aukon pensasaitaan ja hiljaisella äänellä +kutsui häntä sisään. + +"Tämä on aivan oivallista", nauroi Opas, "vaikka keltanaaman ja +punanahan silmät ovat yhtä erilaiset kuin kiikarit. Jos Mingot menevät +jokeen kuin Jasper, niin saa piilopaikkamme minut vapisemaan. Se on +kumminkin pettävä heidän silmänsä joen vastaiselta puolelta ja siis ei +kokonaan ole meille hyödytön." + +"Ettekö luule, mr Opas", sanoi Cap, "kuitenkin olevan viisainta että +kerrassaan kaikin purjein lähdemme virtaa alas kulkemaan, niin pian +kuin olemme varmat siitä, että nuo konnat ovat joutuneet peränpuolelle +meistä? Meillä merimiehillä on tapana sanoa, että myötätuuleen +takaa-ajaminen on pitkää ajoa." + +"Vaikka saisin tuon tuolla alhaalla olevan linnan koko ruutivaraston, +niin en jättäisi tätä paikkaa, ennenkuin olemme saaneet tietoa +Käärmeestä. Vankeus tahi kuolema olisi varma seuraus siitä. Jos hento +hirvenvasikka, sellainen kuin tuo tyttö tuossa, jonka olemme saaneet +suojeltavaksemme, voisi kuin vanha hirvi vaeltaa metsässä, silloin ehkä +kävisi laatuun jättää ruuhet; sillä kaaretellen kulkemalla voisimme +ennen päivänkoittoa ennättää linnaan." + +"Antaa mennä sitten", sanoi Mabel ja kavahti ylös yht'äkkiä tuntien +saaneensa uutta voimaa, "minä olen nuori, voimakas, vaivoihin tottunut +ja voisin kävellä enoni uuvuksiin. Minua ette saa katsoa miksikään +vastukseksi. En voi kärsiä sitä ajatusta, että te kaikki panisitte +henkenne alttiiksi minun tähteni." + +"Ette suinkaan kestä sitä, ette suinkaan kestä sitä. Tulisi enemmän +kuin kolmen peninkulman matka ja päälle päätteeksi risuin, puunjuurien +ja rämeiden yli pilkkopimeässä. Näin suuren ihmisjoukon jälet +voitaisiin nähdä ja lopuksi olisi meidän kenties pakko rynnätä +indianien rivin läpi linnaan. Ei, paras on, että odotamme Mohikania." + +Koska tämä oli sen mielipide, johon kaikki nykyisissä oloissa loivat +silmänsä kuin esimieheen ja johdattajaan ainakin, niin ei tästä puhuttu +sen enempää. Seurue hajaantui nyt pienempiin joukkoihin; Nuolenkärki +vaimoinensa istahti syrjään pensaikkoon ja alkoi hiljaisella äänellä +keskustelun, jossa mies näytti lausuvan ajatuksensa jonkummoisella +ankaruudella, kun sitä vastoin vaimo vastasi tuolla nöyrällä +lempeydellä, joka on seuraus indianien vaimoin alhaisesta asemasta. +Opas ja Cap asettuivat toiseen ruuheen, jutellen erilaisista +vaiheistaan maalla ja merellä, Jasper ja Mabel taas istuivat toiseen. +Täten oli lähes tunti kulunut, kun Mohikani tuli näkyviin samalta +suunnalta, mistä Jasper oli tullut. Mutta sen sijaan kuin hänen olisi +ollut kulkeminen suoraan eteenpäin, vetäytyi hän, tuskin päästyään sen +joenpolvekkeen sivu, joka piilotti hänet kaikilta sen yläpuolella +kenties olevilta, ihan likelle rantaa ja valitsi itselleen varovaisesti +semmoisen paikan, josta voi katsoa taakseen, ollen kylliksi pensaiden +suojassa, jott'ei tarvinnut pelätä että hänet nähtäisiin. + +"Käärme näkee ne konnat", kuiskasi Opas; "niin totta kuin olen +kristitty, ovat he tarttuneet onkeen ja hiipineet savun luokse." + +Herttaisella, mutta äänettömällä naurulla keskeytti hän itsensä, ja +tyrkkäsi Capia kylkeen; ääneti katseltiin sitten Chingachgookin +liikkeitä. Mohikani oli täyteen kymmenen minuutia yhtä liikkumatonna +kuin se kivi, jonka päällä hän seisoi; sitten huomasi selvästi, että +joku erinäinen seikka oli vetänyt hänen huomion puoleensa, sillä hän +kiiruhti takaisin, katseli levottomana tarkasti rantaa pitkin ja kulki +kiireesti sitä alaspäin, huolellisesti hävittäen jälkensä matalan veden +peittämästä liejusta. Nähtävästi oli hänellä kiire ja levotonna katseli +hän usein taakseen ja tutki rantaa tarkoin joka kohdalta, missä voi +luulla ruuhten olevan kätkössä. + +"Kutsukaa hänet tänne", kuiskasi Jasper, joka tuskin voi malttaa +mieltänsä, "kutsukaa hänet tänne, muutoin on liian myöhäistä. Katsokaa, +hän menee ohitsemme." + +"Ehei, poikani, ei ole kiirettä, ole varma siitä, muutoin rupeisi +Käärme ryömimään. Jumala auttakoon meitä ja suokoon meille viisautta! +Luulenpa ettei Chingachgookkaan, jonka näkö on yhtä varma kuin koiran +vainu, huomaa meitä eikä löydä piilopaikkaamme." + +Tämä riemu oli liian aikainen, sillä tuskin ennätti hän lopettaa +lauseensa, ennenkuin indiani, joka todella oli astunut muutaman +askeleen piilopaikan ohitse yht'äkkiä pysähtyi, loi terävän, +läpitunkevan katseen rantaan pistettyihin pensaisiin, astui nopeasti +muutaman askeleen eteenpäin ja seisoi vähän kumarruttuaan ja varovasti +siirrettyään oksia tieltä pois yht'äkkiä heidän joukossansa. + +"Nuo kirotut Mingot", sanoi Opas heti kun hänen ystävänsä oli niin +likellä, että häntä voi varovasti puhutella. + +"Irokeseja", vastasi indiani lyhyesti. + +"Yhden tekevä, yhden tekevä! -- Irokeseja -- konnia -- Mingoja -- +Mengvesiä -- hornanhenkiä, kaikki ovat melkein saman veroisia. Minä +kutsun kaikkia konnia Mingoiksi. Päällikkö, tulkaa tänne, puhukaamme +muutamia järjen sanoja." + +Molemmat ystävät väistyivät syrjään ja rupesivat vakaasti +keskustelemaan Delavarien kielellä. Tämän yksityisen keskustelun +päätyttyä ilmoitti Opas muille matkalaisille kaikki mitä oli saanut +tietää. + +Mohikani oli seurannut vihollisten jälkiä hyvän matkaa linnalle päin, +kunnes ne olivat huomanneet Jasperin virittämän tulen ja paikalla +kääntyneet takaisin. Silloin täytyi Chingachgookin, joka oli suuressa +vaarassa joutua vihollisten näkyviin, etsiä itselleen kätköpaikka siksi +kunnes joukko oli kulkenut ohitse. Oli ehkä onneksi hänelle, että +metsäläiset olivat niin mieltyneet vasta tekemäänsä keksintöön, +etteivät ottaneet edes tavallisen tarkkaan huomioon mitä metsässä +tapahtui. He kulkivat, viisitoista miestä luvultaan, kiivaasti hänen +sivutsensa, tarkoin astuen toistensa jälkiin, ja hän voi sitten +uudelleen seurata heitä. Tultuaan sille paikalle, missä Oppaan ja +Mohikanin jälet yhtyivät pääpolkuun, olivat Irokesit kääntyneet +joellepäin, jonka rantaan olivat saapuneet juuri kuin Jasper oli +kadonnut alempana olevan polvekkeen taakse. Koska tuli oli nyt +täydellisesti näkyvissä, menivät metsäläiset metsään ja koettivat salaa +lähestyä sitä. Chingachgook käytti tätä tilaisuutta hiipiäkseen joen +rantaan ja ennättääkseen niemen ympäri, jonka hän toivoi tehneensä +vihollisten huomaamatta. Siinä pysähtyi hän, niinkuin jo olemme +maininnut, kunnes huomasi viholliset tulen luona, missä ne kumminkaan +eivät kauan viipyneet. + +Irokesien aikeet voi Mohikani ainoastaan heidän toimistansa päättää. +Hän luuli heidän käsittäneen tulella tarkoitetun viekkauden ja +ymmärtäneen, että se oli viritetty heitä eksyttämään; sillä kiireesti +tarkastettuaan paikan olivat he eronneet siten, että muutamat menivät +takaisin metsään ja toiset, kuusi tahi kahdeksan luvultaan, seurasivat +Jasperin jälkiä pitkin rantaa aina siihen paikkaan asti, missä ruuhet +oli laskettu maalle. Mitä he sitten aikoivat tehdä, voitiin ainoastaan +arvaamalla arvata, sillä Käärme ei ollut enää malttanut pysyä +paikallaan ja tarkastella heidän hankkeitaan, vaan kiirehtinyt +ystäviensä luokse. Muutamista heidän viittauksista ja liikkeistänsä +päättäen oli hän kumminkin sitä mieltä, että he aikoivat seurata +jokirantaa alaspäin, vaan sitä hän tietysti ei voinut varmaan sanoa. + +Kun Opas oli lopettanut kertomuksensa, kavahti Jasper vilkkaasti +pystyyn. + +"Astukaamme paikalla ruuhiin," sanoi hän; "virta on kova, ja jos +voimakkaasti käytämme airoja, niin pääsemme pian pyssynkantamattomiin +noista konnista." + +"Kyllä olette reipas käyttämään airoa, Eau-douce, sen myönnän, mutta +kirottu Mingo on ripeämpi toimittamaan perikatoa; ruuhet ovat nopeat, +mutta pyssynluodit ovat kuitenkin nopeammat." + +Hiljainen lyönti olkapäälle keskeytti puhujan. Mabel oli seisallaan +ruuhessa; hänen hoikka mutta täyteläinen vartalonsa oli kumartunut +eteenpäin miellyttävän vakaiseen asemaan; sormi huulilla ja pää +puoleksi poispäin käännettynä katseli hän vilkkailla silmillään oksien +välistä joellepäin ja löi samalla toisessa kädessä olevalla +ongenvavalla Opasta hiljaa olkapäähän. Opas kumarsi päänsä alas sen +lehviin tehdyn tirkistys-reijän suulle, jonka luokse hän varta vasten +oli asettunut, ja kuiskasi sitten pikaa Jasperille: + +"Kirotut Mingot! Olkaa varallanne aseiden kanssa, mutta liikkumattomina +kuin puunkannot." + +Jasper riensi pikaisesti mutta hiiskaustakaan kuulumatta ruuhen viereen +ja vaati hellällä pakolla Mabelia kumartumaan sen verran alas, että +hänen ruumistansa ei näkyisi; vaan luultavasti ei hänen kykynsä olisi +riittänyt pakoittamaan tyttöä niin paljon päätään kumartamaan, jott'ei +olisi voinut katsella vihollisten hankkeita. Hän asettui sitten Mabelin +läheisyyteen, pyssynhana vireellä ja milloin hyvään valmisna ampumaan. +Nuolenkärki ja Chingachgook ryömivät pensaikkoon ja makasivat +väijyksissä kuin käärmeet, aseet valmiina tehtäväänsä toimittamaan. Cap +otti molemmat pistoolit vyöltään, mutta näytti olevan kahdella päällä +siitä, mitä hänen oli tekeminen. Opas ei liikahtanut paikaltaan. Tämä +oli tosiaankin tuskallinen hetki. Juuri kun Mabel kosketti Oppaan +olkapäätä, oli kolme vedessä kahlaavata Irokesia ilmaantunut +joenpolvekkeesen, noin puolentoista sadan kyynärän päähän +piilopaikasta, ja pysähtyneet siihen tutkimaan sen alapuolella olevaa +virtaa. Kaikki olivat vyötäreesen saakka alastomat, täysissä aseissa ja +taistelu-asuun maalattuina. Selvästi huomasi heidän epäilevän mihinkä +suuntaan oli mentävä, jotta pakenijat tavattaisiin. Yksi viittaili +jokea alaspäin, toinen taas ylöspäin ja kolmas vastaista rantaa kohti. + +Pakenijain asema oli todella hankala. Ainoana ohjeena, jonka avulla he +voivat arvata vihollisten aikomuksia, oli niiden viittaukset ja ne +huudahdukset, jotka pääsivät heidän suustaan, kun näkivät toiveensa +pettyneen, Aivan selvä oli, että muutamat heistä jo olivat palanneet +maalle, ja se hyöty, minkä tulella tarkoitetun viekkauden toivottiin +tuottavan, oli siis mennyt hukkaan. Mutta tämän huomaaminen oli vähästä +arvosta juuri nyt, kun pakolaisia uhkasi kohtipäinen keksiminen +joenrantaa alaspäin kulkevien vihollisten puolelta. Kaikki tämä oli +selvää Oppaalle, joka käsitti sekä kiireen päätöksen että sen yhtä +joutuisan toimeen-panemisen tarpeellisuuden. Sentähden viittasi hän +hiljaa molemmat indianit ja Jasperin luokseen ja ilmoitti heille +kuiskuttaen mielipiteensä. + +"Meidän täytyy olla varoillamme", sanoi hän. "Tuolla on ainoastaan +kolme päänahkoja riistävää konnaa ja meitä on viisi, joista neljää voi +pitää miehevinä sotilaina tällaisessa taistelussa. Te Eau-douce, otatte +osaksenne tuon veijarin tuolla, joka on maalattu kuoleman haahmoon, +Chingachgook saa päällikön hoidettavakseen ja Nuolenkärjen täytyy pitää +tarkalla silmällä tuota nuorta sotilasta. Minkäänlaista erehdystä ei +saa tapahtua; kaksi luotia yhteen ruumiiseen olisi syntistä +haaskaamista, kun semmoinen neito kuin kersantin tytär on vaarassa. +Minä olen varallani kaikkia tapauksia varten, jos neljäs sotakonna +ilmaantuu näkyviin tai joku teistä ampuu sivu. Ei millään ehdolla saa +kukaan ampua ennenkuin annan merkin; ainoastaan pahimmassa hätätilassa +saa pyssyn-laukaus kuulua, niin kauan kuin kaikki muut paholaiset ovat +korvan kuuluvissa. Jasper, poikani, jos joku liike syntyy rannalla +takanamme, niin toivon että lykkäätte vesille ruuhen, jossa kersantin +tytär on ja soudatte linnaväen luokse." + +Tuskin oli Opas määrännyt nämä ohjaelmat, ennenkuin vihollisten +lähestyminen teki syvimmän äänettömyyden tarpeelliseksi. Joessa olevat +Irokesit kulkivat verkalleen sitä alaspäin, täytymyksestä pysyen +lähellä pensaikkoa, joka pistihen rannasta kappaleen matkaa veteen, kun +samassa lehtien kohina ja oksien ruske pakenijain kauhistukseksi +ilmoitti että toinen joukkokunta oli kulkemassa rantaa pitkin ja +tarkoin pysyttelihe melkein edellisten kohdalla. Pakenijain asettamani +pensasten ja todellisen rannan välin takia tulivat molemmat +joukkokunnat toistensa näkyviin juuri kuin ennättivät tämän paikan +kohdalle. Kumpikin pysähtyi, ja nyt alkoi keskustelu, jonka voipi sanoa +pidetyksi pakenijain korvain juuressa. Keskustelussa, joka pidettiin +vakaalla, vaikka tukahutetulla äänellä, ikäänkuin puhujat olisivat +tahtoneet tehdä kaiken kuuntelemisen mahdottomaksi, käytettiin +murretta, jota sekä Opas että molemmat indianit taisivat. Myöskin +Jasper ymmärsi osan siitä mitä puhuttiin. + +"Vesi on pyyhkinyt pois jälen", sanoi yksi joessa oleva metsäläinen, +joka seisoi niin likellä pakenijain keinotekoista suojaa, että hänen +olisi voinut tavoittaa Jasperin lohikeihäällä. "Vesi on pessyt sen niin +puhtaaksi, ett'ei Jengis-koirakaan voisi sitä seurata." + +"Keltanaamat ovat ruuhissaan lähteneet rannasta," vastasi eräs ääni +rannalta. + +"Se on mahdotonta. Tuolla alempana olevien sotilastemme pyssyt ovat +tarkat." + +Opas katsoi miettivän näköisenä Jasperin puoleen ja puri yhteen +hampaitaan jott'ei huokumisensa kuuluisi. + +"Antaa nuorten sotilasteni näyttää, onko heidän näkönsä kotkan näön +kaltainen", sanoi vanhin joessa olevista sotilaista. "Olemme jo olleet +kokonaisen kuukauden sotaretkellä emmekä ole saaneet kuin yhden ainoan +päänahan. Heidän joukossaan on yksi tyttö, ja muutama nuorista +sotureistani on vaimon puutteessa." + +Onneksi ei Mabel ymmärtänyt näitä sanoja, mutta Jasperin otsa rypistyi +ja vahva puna lensi hänen poskillensa. + +Metsäläisten keskustelu päättyi nyt, ja pakenijat kuulivat rannalla +kulkevien hiljaiset, varovaiset liikunnot, kun he kääntivät pensaita +tieltä pois varuisan etenemisen kestäessä. He ennättivät piilopaikan +ohitse, mutta heidän joessa olevat kumppalinsa seisoivat vielä samassa +paikassa ja katselivat rantaa, silmät sotamaalauksen alta kiiluvina +kuin tuliset hiilet. Muutaman minuutin kuluttua alkoivat myöskin nämät +kolme kulkea jokea alaspäin, mutta verkalleen askel askeleelta, +niinkuin semmoiset, jotka etsivät jotakin hukkaan joutunutta kapinetta. +Tällä tavoin olivat he kulkeneet tuon keinotekoisen lehvävarjoksen +ohitse, ja Opas pani jo suunsa tavalliseen hiljaiseen, herttaiseen +nauruun, jonka luonto ja tottumus oli tehnyt hänen ominaisuudekseen. +Mutta hänen riemunsa oli liian aikainen; juuri tällä hetkellä katsoi +jälkimmäinen heistä taakseen ja pysähtyi, jolloin hänen liikkumaton +olentonsa ja vakainen katseensa osoitti, että joku huolettomasti pantu +pensas herätti hänessä epäluuloa + +Oli ehkä onneksi kätkössä olijoille, että se sotilas, joka osoitti +näitä levottomuutta herättäviä epäluulon merkkejä, oli nuori ja +tarvitsi hankkia nimen itselleen. Hän tiesi erittäin tärkeätä olevan, +että tällä ijällä osoitti varovaisuutta ja vaatimattomuutta, ja +kaikkein enimmän pelkäsi hän sitä pilkkaa ja ylenkatsetta, joka häntä +kohtaisi, jos suotta herättäisi meteliä. Paluuttamatta seuralaisiaan +kääntyi hän takaisin, ja näiden kulkiessa jokea alas, lähestyi hän +varovasti pensaikkoa, johon hänen katseensa olivat ikäänkuin +lumouksesta kiintyneet. Muutamat auringon paisteelle enimmän alttiit +lehdet olivat hieman lakastuneet, ja tämän vähäpätöisen poikkeuksen +luonnon tavallisesta muodosta oli indianin tarkka silmä huomannut. Ja +itse tämän vähäpätöisyys oli hänelle uutena syynä, jonkatähden ei +ilmoittanut kumppaleilleen tekemäänsä huomiota. Jos tämä todellakin oli +jonkin arvoinen, niin saavuttaisi hän siitä sitä suuremman kunnian, +koska se lankiaisi hänelle yksistään, ja jos taas hänen epäluulonsa oli +perätön, niin voi hän toivoa välttävänsä sen häpeän ja pilkan, jota +nuori indiani niin kovin pelkäsi. + +Se pelko, että joku voi olla väijymässä tai äkkiarvaamatta hyökätä +päälle, jota sotilaan metsissä aina on varominen, vaikutti että hän +lähestyi verkalleen ja varovasti. Sen viipymisen tautta, joka täten +syntyi, olivat molemmat joukkokunnat ennättäneet noin kahdeksankymmenen +tai sadan kyynärän päähän, silloin kuin nuori metsäläinen oli niin +likellä Oppaan asettamia pensaita, että voi kädellään koskea niihin.. + +Vaikka pakenijain asema oli tuskallinen, katselivat he kuitenkin nuoren +Irokesin kasvonpiirteitä, jotka yhä muuttuivat mitä ristiriitaisimpain +tunnetten vaikutuksesta. Ensiksi heräsi hänessä toivo onnistua siinä +missä hänen heimonsa harjaantuneimmatkin sotilaat olivat erehtyneet, +jolloin hän myöskin voi saavuttaa kunnian, joka harvoin on langennut +hänen ikäiselleen tai ensimmäisellä sotaretkellä olevalle sotilaalle; +hänen kasvoinjuonteissaan ilmaantui sitten arvelua ja epäilystä, kun +nuo lakastuneet lehdet näyttivät kohoavan ja heräävän uuteen eloon +raitisten tuulenpuuskien vaikutuksesta, ja päälle päätteeksi lisäsi +salaisen vaaran pelko elävyyttä ja vilkkautta hänen merkikkäisiin +kasvonpiirteisinsä. Auringon paiste oli niin vähän muuttanut lehtien +muotoa, jotta Irokesi, kun kosketti niihin, luuli erehtyneensä niiden +suhteen. Mutta koska jokainen tietysti tahtoo käyttää kaikkia keinoja +poistaakseen itsessään herännyttä epäluuloa, sivuutti nuori sotilas +oksat varovasti ja astui piilopaikkaan, jossa hänen katseensa kohtasi +pakenijat seisomassa kuin elottomat kuvapatsaat. Tuo tukahtunut huuto, +tuo äkillinen hämmästys, nuo kiiluvat silmät oli tuskin huomattu, +ennenkuin Chingachgookin käsi kohosi ja tomahavki putosi vihollisen +paljaaksi ajetulle päälaelle. Irokesi nosti hurjasti kätensä ylöspäin, +horjahti ja kaatui takaperin veteen, jonka väkevä virta vei pois +ruumiin, sen elinten vielä kuoleman tuskista nykiessä ja vääntyessä. +Delavari koetti äkkiä, vaikka turhaan, tarttua uhrin käteen kiinni +saadakseen hänen päänahkansa, mutta veren punaama vesi vieri alaspäin +ja vei vavahtelevan taakkansa mukanaan. + +Kaikki tämä tapahtui vähemmän kuin minuutin kuluessa, ja tapaukset +seurasivat toisiansa niin pikaa ja aavistamatta, että metsässä +käytettyyn taistelutapaan vähemmän tottuneet henkilöt, kuin Opas ja +hänen seuralaisensa, olisivat epäilleet mitä nyt oli tekeminen. + +"Ei silmänräpäystäkään saa menettää," sanoi Jasper hiljaa mutta +painolla, riistäessään irti maahan pistettyjä pensaita. "Tehkää kuin +minä, mr. Cap, jos tahdotte pelastaa sisarentyttärenne, ja te, Mabel, +laskeutukaa pitkällenne ruuhen pohjalle." + +Sanat olivat tuskin lausutut, kun hän tarttui ruuhen laitaan ja veti +sitä rantaa pitkin. Lykkäämällä auttoi Cap häntä tässä toimessa, ja +molemmat pysyttelivät niin likellä rantaa kuin mahdollista, jott'ei +viholliset havaitsisi heitä, sekä kokivat mitä pikemmin ennättää +ylempänä olevan niemen toiselle puolen, joka sitten täydellisesti +salaisi heidät vihollisten silmistä. Oppaan ruuhi oli maata lähinnä ja +joutui sentähden jälkimmäiseksi. Mohikani kiiruhti metsään, sillä +hänellä oli toimena pitää silmällä vihollisia siltä haaralta, ja +Nuolenkärki viittasi valkea-ihoiselle kumppalilleen, että hän tarttuisi +ruuhen laitaan ja seuraisi Jasperin perästä. Tämä kaikki oli +silmänräpäyksen työ. Mutta kun Opas ennätti virtaan, joka niemen +kärjessä oli kovin, huomasi hän sen painon, jota veti perässään, +yht'äkkiä muuttuvan, ja katsoen taakseen, näki hän, että sekä Tuskarora +indiani että hänen vaimonsa oli kadonnut. Ajatus, että petos oli +tapahtunut, juohtui hänelle mieleen, vaan ei ollut aikaa pysähtyä, +sillä metsäläisten valitusporu alempana joessa ilmoitti, että nuoren +Irokesin hengetön ruumis oli kulkenut heidän luoksensa. Pyssyn paukaus +kuului tämän perästä, ja Opas näki kuinka Jasper, joka nyt oli +kiertänyt niemen, seisoen pystössä ruuhen perässä, ohjasi sitä suoraan +joen toiselle puolelle, ja Cap istui kokan puolella vahvoilla +aironvetämillä auttaen kepeän ruuhen eteenpäin kulkemista. Silmäys, +ajatus ja toimi seurasivat toisiaan nopeasti semmoisen miehen puolelta, +joka oli niin tottunut rajataistelun kaikkiin vaiheisin. Juosten +ruuhensa perään työnsi hän sen vahvalla aironlykkäyksellä virtaan ja +alkoi soutaa kohtisuoraan joen poikki erääsen paikkaan toisella +rannalla, joka oli niin paljon alempana sitä paikkaa, mihin toinen vene +ohjasi kulkuansa, että hän omasta tahdosta joutui pilkkutauluksi +vihollisten pyssyille, hyvin tietäen että heidän kiihkeä päänahan +halunsa valtaisi kaikki muut tunteet. + +"Ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan, Jasper," huusi tuo kunnon Opas, +kiitäessään vettä myöten pitkillä, vakailla, voimakkailla airon +vetämillä; "ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan ja souda tuon lepikön luokse +tuolla toisella rannalla." + +Jasper viittasi airolla, merkiksi että oli ymmärtänyt, ja pyssy +toisensa perästä laukaistiin nopeasti lähimmäisessä ruuhessa olevaa +yksinäistä miestä kohti. + +"Niin, tyhjentäkää te vaan pyssynne, pöllöpäät," sanoi Opas, joka +alituisen oleksimisen kautta autioissa metsissä oli tottunut puhumaan +itsekseen; "tyhjentäkää vaan hätäisesti tähtäen pyssynne ja antakaa +minulle aikaa saattaa kyynärä kyynärältä jokea väliimme. En tahdo +pilkata teitä, niinkuin joku Delavari tai Mohikani tekisi, sillä minun +lahjani ovat valkean miehen eikä indianin lahjat, ja kehuminen +taistelussa ei sovi kristitylle sotilaalle; mutta saanenhan tässä ihan +yksinäni ollen sanoa, että tuskin olette parempia kuin yhtä lukuinen +joukko kaupunkilaisia, jotka ampuvat varpusia puutarhoissa. Tuo oli +hyvin ai'ottu," sanoi hän ja nykäsi päätään taaksepäin, kun muuan luoti +otti pois kiharan hänen ohimoltaan; "mutta lyijy, joka hairahtuu puolen +tuumaa pilkasta, on yhtä hyödytön kuin se, joka ei koskaan lähde +pyssynpiipusta." + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu. + + +Opas oli nyt keskellä jokea ja melkeen suoraan vihollisen kohdalla, +mutta toinen ruuhi, jota Capin ja Jasperin vahva käsi kuletti +eteenpäin, oli jo ennättänyt melkein toiselle rannalle juuri sen paikan +luo, joka sille oli osoitettu. Tuo vanha merimies täytti nyt tehtävänsä +miehen tavalla; hän oli nyt oikein omalla pohjallaan, hän piti paljon +sisarentyttärestänsä, piti erinäisessä arvossa omaa persoonaansa ja oli +jotenkin taitava pyssymies, vaikka hän aivan varmaan oli saanut +kokemuksensa kokonaan toisenlaisessa sodassa. Muutama aironvetämä +kuletti nyt ruuhen pensaikkoon; Jasper vei Mabelin pikaisesti maalle, +ja kaikki kolme olivat ainakin sillä hetkellä turvassa. + +Toisin oli Oppaan laita. Hänen rohkea itsensä alttiiksi antaminen oli +saattanut hänet vaaralliseen asemaan, joka tuli yhä vaarallisemmaksi +sen kautta, että metsässä olleet metsäläiset juuri kun hän oli +vihollista lähinnä, syöksivät rantaan ja yhtyivät vedessä seisovien +kanssa. Oswego oli tältä kohdalta kaapelinpituuden levyinen, ja koska +ruuhi oli keskellä jokea, oli se ainoastaan puolentoista sadan kyynärän +päässä pyssyistä, joita myötäänsä laukaistiin soutajaa kohti. + +Oppaan tyyneys ja taitavuus oli hänelle hyvänä apuna tässä tukalassa +tilassa. Hän tiesi pelastuksensa riippuvan ruuhen alituisessa +liikkeessä pitämisestä, ja sillä tavoin että liikunto myötäänsä +muutteli, niin että kevyt ruuhi väliin kiiti nuolen nopeudella virtaa +alas, väliin pysähtyi yht'äkkiä, kokka kääntyneenä toista rantaa +kohden. Onneksi eivät Irokesit voineet vedessä panna pyssyjään +latinkiin, ja pensaat, jotka rantaa reunustivat, tekivät vaikeaksi +maalta pitää pakenijaa silmällä. Näiden seikkain tähden ja sittenkuin +metsäläiset olivat laukaisseet pyssynsä, oli Oppaan onnistunut lisätä +heidän ja hänen välistä matkaa siten, että oli sekä kulkenut jokea +alaspäin että likemmäs toista, rantaa, kun uusi vaara yht'äkkiä, +vaikk'ei kokonaan odottamatta, ilmaantui niiden metsäläisten tulon +kautta, jotka oli jätetty väijyksiin alempana vartioimaan jokea. + +Käsittäen asemansa tarjoomat suuret edut, olivat nämä metsäläiset, +lukumäärältään kymmenen kappaletta, asettuneet erääsen paikkaan, jossa +joki, kuohuen kallioin ja luotoin yli, synnytti kovan kosken. Opas +ymmärsi, että jos hän antautuisi tähän soukkaan, vaaralliseen +kulkuväylään, niin tulisi hän kulkemaan likeltä sitä paikkaa, johon +Irokesit olivat asettuneet; sillä virran voima oli vastustamaton ja +kallioiden välissä ei ollut muuta turvallista kulkupaikkaa, jonka +vuoksi kuolema tai vankeus tulisi olemaan todennäköinen seuraus tästä +yrityksestä. Hän koetti sentähden kaikin mokomin päästä läntiselle +rannalle, koska kaikki viholliset olivat itäisellä. Mutta tähän +yritykseen ei ihmisen voima näkynyt riittävän, ja vastavirtaa +soutaminen olisi hiljentämällä ruuhen kulkua vaan tehnyt sen varmaksi +pilkuksi vihollisten luodeille. Tässä pulassa teki Opas tavallisella +uljaalla ripeydellään päätöksen, jonka paikalla pani toimeen. Hän ei +koettanutkaan päästä tuohon ahtaasen, kuohuvaan kulkuväylään, vaan +ohjasi sen sijaan ruuhensa joen matalimmalle paikalle, hyppäsi siinä +veteen pyssyineen pussineen ja alkoi kahlata kiveltä toiselle läntistä +rantaa kohti. Ruuhi pyörieli ympäri tuossa kiivaassa koskessa, väliin +vierien liukkaiden kivien yli, väliin vettä täynnä, väliin taas +tyhjänä, kunnes viimen viskautui rannalle muutaman kyynärän päässä +Irokeseista. + +Kuitenkaan ei Opas vielä hetikään ollut pelastunut. Ihmetellen hänen +reippauttaan ja rohkeuttaan, joita omaisuuksia indianit pitävät +suuressa arvossa, olivat he ensi aluksi pysyneet liikkumattomina, mutta +koston himo ja tuon kalliin voittomerkin halu sai pian voiton tästä +häälyvästä tunteesta ja herätti heidät puutumis-tilasta. Pyssy toisensa +perästä laukaistiin ja luodit vinkuivat pakenijan pään ympärillä +keskellä veden kohinaa. Hän jatkoi kuitenkin matkaansa, ikäänkuin hän +lumouksen kautta olisi tehty luodin tapaamattomaksi, sillä vaikka ne +useita kertoja lävistivät hänen karkeat vaatteensa, ei ne kuitenkaan +raapaisseetkaan ihoa. + +Koska Oppaan täytyi monet kerrat kahlata aina kainaloihin saakka +vedessä sekä kantaa pyssyä ja ampumavarojaan korkealla vaahtoavan veden +päällä, väsyi hän pian ponnistuksista ja oli iloinen kun sai levähtää +erään litteän kiven vieressä, joka kohosi ylös vedenpinnasta. Sen +päälle pani hän ruutisarvensa ja kumartui itse sen taakse ollakseen +edes joksikaan osaksi suojassa. Länsiranta oli ainoastaan +viidenkymmenen jalan päässä siitä, mutta tuo tyyni, tumma vesi, joka +siinä välillä viereksi eteenpäin, osoitti selvään että hän voi päästä +sen yli ainoastaan uimalla. + +Ampuminen lakkasi vähäksi aikaa, ja indianit kokoontuivat ruuhen +ympärille ja valmistautuivat sillä kulkemaan joen yli. + +"Opas," kuului ääni länsi rannalla olevasta pensaikosta lähinnä sitä +paikkaa, missä puhuteltu oli. + +"Mitä tahdotte, Jasper?" + +"Olkaa huoleti -- ystäviä on lähellä, ja jokainen Mingo, joka pyrkii +joen yli, saa kärsiä rohkeudestansa. Eikö olisi paras, että jättäisitte +pyssynne kalliolle ja uisitte meidän luoksemme, ennenkuin nuot konnat +ennättävät lykätä ruuhen vesille?" + +"Oikea metsämies ei koskaan luovu pyssystänsä niin kauan kuin hänellä +on ruutia sarvessa tai luoti kukkarossa. Vähän vettä ei haittaa +jalkojani; minä näen tuon Nuolenkärki konnan toisten joukossa ja +tahtoisin antaa hänelle hyvin ansaitun palkkansa. Ette suinkaan liene +tuoneet kersantin tytärtä tänne heidän pyssyjensä kantopiiriin, toivon +minä?" + +"Hän on suojassa, ainakin tällä hetkellä, vaikka kaikki riippuu siitä, +että pidämme joen vihollisten ja itsemme välillä. He tuntevat nyt +vähälukuisuutemme, ja jos lähtevät tälle rannalle, niin jättävät he +epäilemättä muutamia roistoja toiselle puolen." + +"Meidän täytyy estää heidät ylitulemasta tunnin tai kaksi, ja sitten +pimeän tultua tehdä parastamme. Enpä usko punanahkain lahjain riittävän +joen poikki kulkemiseen kahden sellaisen pyssyn läsnäollessa kuin +teidän ja minun ovat. En tahdo kerskata, Jasper, mutta yleisesti +tunnettu on pitkin koko rajaa, että Hirvensurma harvoin syrjähtää +pilkastaan." + +"Teidän taitavuutenne, Opas, tunnustavat kaikki sekä lähellä että +kaukana, mutta pyssy tarvitsee lataamisen aikaa; ette myöskään ole +maalla sopivan suojan varjossa. Ettekö voisi tulla tälle puolelle +pyssyn kastumatta, jos teillä olis meidän ruuhemme?" + +"Osaako kotka lentää, Jasper?" vastasi Opas nauraen tavallista +hiljaista nauruaan, ja katsoi samassa taaksensa. "Mutta ei olisi +viisasta että panisitte itsenne alttiiksi; ne konnat alkavat uudestaan +kääntää huomionsa luoteihin ja ruutiin päin." + +"Se voi tapahtua ilman semmoista vaaraa. Mr. Cap on mennyt ruuhen tykö +ja hän on viskaava oksan veteen tutkiakseen virtaa, joka kulkee +niemestä teidän kiviänne kohti. Kas tuolla se jo tulee; jos se kulkee +oikeata suuntaa, pitää teidän nostaa ylös kätenne ja sitten on ruuhi +tuleva. Jos ruuhi kulkisi sivutsenne, niin on tuo pyörre tuolla +alempana kulettava sen maalle, ja siinä tapauksessa voin minä ottaa sen +haltuuni." + +Jasperin vielä puhuessa, tuli veden päällä kelluva oksa näkyviin, ja +sen mukaan kuin virta koveni yhä lisääntyvällä vauhdilla, kiiti se +nopeasti Oppaan ohitse, joka samassa tarttui siihen kiinni ja nosti sen +voittomerkiksi ylös. Cap käsitti viittauksen, ja paikalla lykkäsi hän +ruuhen virtaan sillä varovaisuudella ja tarkalla kulkusuunnan +laskemisella, johonka hän merimiehenä ollessaan oli tottunut. Se kulki +samaa suuntaa kuin oksakin, ja minuutin kuluttua oli se Oppaan +hallussa. + +"Tämä on tehty rajalaisen taitavuudella, Jasper," sanoi nauraen Opas, +"mutta teillä on lahjanne, jotka enimmän kallistuvat veteen, samaten +kuin minun metsään päin. Tähtäkööt Mingot nyt tarkasti, sillä +luultavasti on tämä viimeinen kerta kuin saavat tilaisuuden ampua +suojatonta miestä." + +"Ei niin, lykätkää ruuhi tulemaan viistoon rantaa kohti ja, syöskää +itsenne samassa siihen; tarpeetonta on turhanpäite antautua vaaraan." + +"Luuletteko voivanne tarttua kiinni ruuheen, kun se pysähtyy?" + +"Aivan varmaan, jos annatte sille aika vauhdin." + +Opas teki niin, kepeä ruuhi kiiti virran yli, ja Jasper tarttui siihen +kiinni, kun se saapui toiselle rannalle. Silmänräpäyksessä oli ruuhi +saatu suojaan ja miehet etsineet turvapaikan; ystävät puistivat sitten +kättä ikäänkuin eivät kaukaan aikaan olisi tavanneet toisiaan. + +"Nyt Jasper, saamme nähdä uskaltaako kukaan Mingo tulla joen yli. +Katsoppas vaan, kolme heistä todellakin lähtee ruuhella matkalle. +Varmaan he luulevat meidän paenneen, muuten eivät voisi olla niin +rohkeita ihan Hirvensurman suussa." + +Irokesit näkyivät todellakin aikovan uskaltaa joen yli, arvattavasti +siinä luulossa, että Opas ja Jasper, jotka pitäysivät piilossa, olivat +paenneet. Tähän pelastuskeinoon olisivatkin useimmat valkea-ihoiset +turvautuneet, mutta ne miehet, joiden huostaan Mabel oli uskottu, +olivat ylen tottuneet metsissä tavalliseen sodankäynti-tapaan +jättääkseen suojelematta mitään paikkaa, joka todella tarjosi +jonkunlaista pelastuksen mahdollisuutta. + +Kolme sotilasta oli todellakin ruuhessa; kaksi polvellaan, pyssyt +varalla ampumista varten, ja kolmas seisoi perässä airoa hoitamassa. He +olivat vetäneet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas +kosken niskan yläpuolelle, että se nyt kulki verrattain tyvenessä +vedessä ja se, joka hoiti airoa, näytti olevan tottunut soutaja, siitä +nopeudesta päättäen, millä vene mennä vilisti tyyntä virrankalvoa +myöten. + +"Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten. + +"Älä vielä, poikani. Heitä on ainoastaan kolme, ja jos mr. Cap ymmärtää +käyttää noita pieniä kapineita, joita hän kantaa vyöllänsä, niin voimme +antaa heidän nousta maallekin; sillä tavoin saamme ruuhemme takaisin." + +"Mutta Mabel?..." + +"Ei pelkoa kersantin tyttärestä. Onhan hän turvassa ontossa puussa, +jonka aukon orjantappurapensaat tyystin peittävät. Jos on totta mitä +olette sanonut minulle jälkien peittämistavasta, niin voi hän huoleti +maata siinä vaikka kokonaisen kuukauden ja nauraa Mingoille." + +Samassa kuului kimakka pyssyn laukaus; ruuhen perällä oleva indiani +hypähti korkealle ja kaatui sitten airo kädessä veteen. Pieni +savupyörre kohosi itärannan pensaikosta ja haihtui pian ilmaan. + +"Se on Käärmeen sähinää," huudahti Opas riemuiten. "Minua harmittaa, +että hän sekaantui tähän leikkiin, vaan hän ei voinut tuntea +asemaamme." + +Ruuhi oli tuskin kadottanut soutajansa, niin virta jo alkoi viedä sitä +kosken juovaan. Ihan avuttomina katsoa tuijottivat jäljelle jääneet +kaksi villiä ympärilleen, mutta he eivät voineet mitenkään vastustaa +virran voimaa. Chingachgookille olikin ehkä onneksi se, että useimpien +Irokesien huomio oli kokonaan suunnattuna veneessä olevien +tilanteeseen, sillä muutoin olisi hänen pakonsa ollut äärimmäisen +vaarallinen, ellei täysin mahdoton. Mutta nyt ei yksikään vihollinen +liikahtanut muutoin kuin hakeakseen itselleen suojaa; jokainen silmä +oli naulittuna kahteen jäljelle jääneeseen seikkailijaan. Vähemmässä +ajassa kuin mitä on kulunut näiden tapahtumien kertomiseen, ruuhi pyöri +ja keikkui virrassa, ja molemmat villit olivat pitkällään sen pohjalla, +sillä tämä oli ainut keino tasapainon säilyttämiseksi. Mutta tämä +luonnollinen keino petti heidät kohta, sillä iskeytyen kiveen kevyt +vene pyörähti ympäri ja heitti molemmat soturit virtaan. Vesi on +harvoin syvää kosken juovassa, paitsi erityisissä paikoissa, jonne se +on uurtanut kanavia; niinpä ei ollut paljonkaan pelkoa hukkumisesta, +vaikkakin heidän aseensa olivat mennyttä kalua, ja molemmat villit +tekivät parhaansa uidakseen ja kahlatakseen tilanteen mukaan ystäviensä +rannalle. Itse ruuhi juuttui kiveen kiinni keskellä virtaa, missä se +oli toistaiseksi hyödytön kummallekin osapuolelle. + +"Nyt on aikamme koittanut, Opas", huudahti Jasper, kun kaksi Irokesia +paljastivat suurimman osan itsestään kahlatessaan putouksen +matalimmassa kohdassa; "vintiö ylävirtaan päin on minun, sinä voit +ottaa alemman." + +Niin kiihtynyt oli nuori mies kaiken jännittävän tapahtuman vuoksi, +että luoti lähti kivääristä vielä hänen puhuessaan, mutta ilmeisesti +osumatta, sillä molemmat pakolaiset heiluttivat käsivarsiaan +ylenkatseen merkiksi. Opas ei laukaissut asettaan. + +"Ei, ei, Eau-douce", hän vastasi, "minä en hae verta ilman syytä; ja +minun luotini on hyvin kääritty ja paikoilleen huolellisesti painettu +siltä varalta, että sitä tarvitaan. En pidä Mingoista, mikä onkin +oikein, ottaen huomioon, kuinka paljon olen ollut Delavarien kanssa +tekemisissä, nämähän ovat heidän luonnollisia verivihollisiaan; mutta +en kuitenkaan koskaan paina liipasinta noita paholaisia vastaan, +ennenkuin on aivan selvää, että surmaaminen tuottaa jotain todellista +hyötyä. Yksikään hirvi ei ole kaatunut käteni kautta turhaan. Elämällä +yksin Jumalan kanssa erämaassa voi oppia tuntemaan tuollaisen +mielipiteen oikeutuksen. Yksi menetetty elämä riittää tämänhetkisiin +tarpeisiimme; sitä paitsi Hirvensurmaa vielä ehkä tarvitaan auttamaan +Käärmettä, joka on tehnyt rohkean teon salliessaan noiden vaeltavien +paholaisten tietää selvästi, että hän on heidän läheisyydessään. +Taivahan vallat, juuri tällä hetkellä yksi niistä vaaniskelee pitkin +rantaa, aivankuin joku linnakkeen pojista väijyy kaatuneen puunrungon +takana ampuakseen oravaa!" + +Kun Opas osoitti sormellaan puhuessaan, Jasperin terävä silmä tavoitti +pian kohteen, jota se tarkoitti. Yksi vihollisen nuorista sotureista, +palaen halusta kunnostautua, oli hiipinyt tovereittensa luota kohti +sitä suojapaikkaa, mihin Chingachgook oli kätkeytynyt; ja koska +jälkimmäinen harhautui vihollisen näennäisestä rauhallisuudesta ja oli +lisäksi keskittynyt joihinkin omiin valmisteluihinsa, oli hän +ilmeisesti joutunut Mingon näkökenttään. Tämä oli ilmeistä siitä, että +Irokesi valmistautui ampumaan, sillä Chingachgook itse ei ollut +näkyvissä joen läntiseltä rannalta. Kosken juova oli Oswegon mutkassa, +ja itäinen rantaviiva muodosti niin laajan kaaren, että Chingachgook +oli aivan lähellä vihollista suorassa linjassa, vaikkakin maan puolella +väliä oli useita satoja jalkoja; tämän johdosta Opas ja Jasper olivat +miltei yhtä etäällä kummastakin osapuolesta. Joen keskimääräinen leveys +oli vähän alle 200 kyynärää, joten sama matka oli kahden tarkkailijan +ja vaanivan Irokesin välillä. + +"Käärmeen täytyy olla jossain tuolla", totesi Opas, joka ei päästänyt +nuorta soturia hetkeksikään silmistään, "ja kuitenkaan ei hän ole +jostain syystä varuillaan päästäessään Mingo paholaisen niin lähelle +itseään selvissä verenvuodatuksen aikeissa." + +"Katso!" keskeytti Jasper, -- tuolla on Delavaren ampuman indianin +ruumis! Se on ajautunut kalliolle, ja virta on pakottanut pään ja +kasvot veden yläpuolelle." + +"Hyvin mahdollista, poika, hyvin mahdollista. Ihmisen luonto ei ole +paljoa parempi ajopuun runkoa, kun sen sieraimiin puhallettu henki on +lähtenyt. Tuo Irokesi ei enää tee pahaa kenellekään, mutta tämä väijyvä +villi on aikeissa ottaa parhaan ja koetelluimman ystäväni skalpin." + +Opas keskeytti yht'äkkiä itsensä ja kohotti kiväärinsä, harvinaisen +pitkän aseen, tähtäsi ihailtavan tarkasti ja laukaisi nopeasti. Irokesi +vastaisella rannalla oli juuri tähtäämässä, kun Hirvensurman kuolettava +viesti saapui. Hänen kiväärinsä tosin laukesi, mutta piippu oli silloin +taivasta kohti, kun taas mies itse syöksyi pusikkoon aivan selvästi +haavoittuneena, ehkä kuolettavastikin. + +"Vaaniva paholainen aiheutti tuon itse", mutisi Opas ankarasti, samalla +kun, pudottaen kiväärin tukin maahan, hän alkoi ladata uudelleen. +"Chingachgook ja minä olemme olleet kavereita siitä asti, kun olimme +poikasia, ja olemme taistelleet yhdessä useissa verisissä kahakoissa +ranskalaisia vastaan. Ei kai tuo typerä viholainen kuvitellut, että +seisoisin vieressä toimettomana ja katselisin päältä, miten paras +ystäväni tuhottaisiin väijytyksessä?" + +"Olemme olleet Käärmeelle yhtä suureksi hyödyksi kuin hän oli meille. +Nuo kelmit ovat huolissaan, Opas, ja vetäytyvät suojapaikkoihinsa +havaittuaan, että pääsemme heihin käsiksi vielä joen ylikin." + +"Tuo laukaus ei paljon merkitse, Jasper, ei paljonkaan. Kysy keltä vain +60. rykmentistä ja he voivat kertoa sinulle, mitä Hirvensurma pystyy +tekemään ja on tehnyt, kaiken lisäksi vielä silloin, kun luodit +lentelivät päämme ympärillä kuin rakeet myrskysäällä. Ei, ei! tämä ei +paljon merkkaa, ja ajattelematon väijyjä aiheutti kaiken itse." + +"Onko tuo koira vai hirvi, joka ui tätä rantaa kohti?" Opas hätkähti, +sillä todellakin jokin hahmo oli ylittämässä jokea yläpuolelta kosken +juovaa, jota kohti se kuitenkin hiljakseen siirtyi virtauksen voiman +pakottamana. Uudistettu tarkastelu vakuutti molemmat katselijat, että +kyseessä oli mies, vieläpä indiani, vaikka niin naamioitunut, ett'ei +siitä voinut aluksi olla varma. Pelättiin jotain sotajuonta, minkä +vuoksi muukalaisen liikkeitä tarkkailtiin mitä huolellisimmin. + +"Hän työntää jotain edessään uidessaan, ja hänen päänsä muistuttaa +ajelehtivia lehtioksia", sanoi Jasper. + +"Tuo on indianein konsteja, poika, mutta kristillinen rehellisyys +paljastaa heidän juonensa." + +Kun mies lähestyi hitaasti, alkoivat tarkkailijat epäillä +ensivaikutelmiensa tarkkuutta, ja vasta kun kaksi kolmannesta virran +leveydestä oli ylitetty, alkoi totuus heille selvitä. + +"Suuri Käärme, kautta partani!" huudahti Opas, vilkaisten kumppaniinsa +ja nauraen niin, että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä pelkästä +ihastuksesta siitä, että sotajuoni oli onnistunut. "Hän on sitonut +lehtipuun oksia päähänsä naamioksi, pannut ruutisarven niitten päälle, +sitonut kiväärin tuohon tukkipalaseen, jota hän työntää edellään, ja on +uinut joen yli ystäviensä luokse. Hyvänen aika! Kuinka monta kertaa +olemmekaan tehneet saman tempun verenhimoisten Mingojen nenän edessä +Ty-joen kulkuväylillä!" + +"Ehk'ei se sittenkään ole Käärme, Opas, en voi nähdä mitään tuttuja +piirteitä." + +"Piirteitä! Kuka etsii piirteitä indianista? Ei, ei, poika, maalaushan +se ratkaisee, eikä kellään muulla kuin Delavarella ole tuollaista +maalausta; nuo ovat hänen värinsä, Jasper, samoinkuin veneesi järvellä +kantaa Pyhän Yrjön ristiä ja kuin ranskalaiset ripustavat pöytäliinansa +lepattamaan tuuleen kaikki kalanruotojen ja hirvipaistin tahrat +näkyvissä. Nyt näet silmän, poikaseni, ja se on päällikön silmä. Mutta, +Eau-douce, niin hurja kuin se on taistelussa ja niin lasiselta kuin se +näyttää lehtien joukossa" -- tässä Opas painoi sormensa kevyesti mutta +vaikuttavasti kumppalinsa käsivarrelle -- "olen nähnyt sen vuodattavan +kyyneleitä kuin sadetta. Tuon punanahan alla on sielu ja sydän, sen +voit uskoa; tosin ne ovat sielu ja sydän varustettuna erilaisilla +lahjoilla kuin meidän." + +"Ei kukaan, joka on tuntenut päällikön, voi sitä epäillä." + +"Minä _tiedän_ sen", vastasi toinen ylpeästi, "sillä minä olen ollut +hänen kumppalinsa surussa ja ilossa; toisessa olen huomannut hänen +olevan mies, vaikka kuinkakin suuri suru olisi häntä kohdannut, +toisessa päällikkö, joka tietää, että hänen heimonsa naiset ovat +hempeimmillään kevyessä ilonpidossa. Mutta hiljaa! On liian paljon +uudisasutusten ihmisten kaltaista vuodattaa pehmeitä puheita toisen +korvaan, ja Käärmeellä on terävät aistit. Hän tietää, että pidän +hänestä ja että puhun hänestä hyvää hänen selkänsä takana, mutta +Delavarella on vaatimattomuus olemuksensa ytimessä, vaikkakin hän +kerskuu kuin syntinen paaluun sidottuna." + +Käärme nousi nyt rannalle suoraan kahden kumppalinsa edessä, minkä +täsmällisen paikan hän lienee tuntenut ennenkuin jätti itärannan. +Nousten vedestä, puisti hän itseään kuin koira ja päästi huuliltaan +tuon ystävällisen äänen "hugh!" + +"Oliko viisaasti tehty, Chingachgook," sanoi Opas nuhdellen, "oliko +viisasta yksinään mennä vakoilemaan tusinoita Mingoja? Tosi on ett'ei +Hirvensurma petä milloinkaan, mutta Oswego on leveä, ja tuo metsäläinen +nosti tuskin muuta kuin pään ja olkapäät pensaita korkeammalle; +harjaantumaton käsi ja tottumaton silmä olisi helposti voinut ampua +sivu. Teidän olisi pitänyt ajatella tätä asiaa, päällikkö, teidän olisi +pitänyt se tehdä." + +"Suuri Käärme on mohikanilainen soturi -- hän näkee ainoastaan +vihollisensa, kun hän on sotaretkellä, ja hänen esi-isänsä ovat lyöneet +Mingot takaapäin, aina siitä saakka kuin vedet alkoivat juosta." + +"Minä tunnen lahjanne ja kunnioitan niitä myös. Ei kukaan koskaan ole +kuuleva minun valittavan sitä, että punanahka seuraa punanahan +luonnetta, mutta varovaisuus sopii sotilaalle yhtä hyvin kuin +urhoollisuuskin. Menkää mr. Capin luo ja käskekää hänen tulla tänne. +Meillä on aivan vähän keskustelemisen aikaa, ja kuitenkin ovat tuumamme +pian toimeenpantavat, sillä kauan ei viivy, ennenkuin nuo Mingot taas +yrittävät meille turmiota virittää." Nuorukainen totteli, ja muutaman +minuutin kuluttua olivat kaikki neljä kokoontuneet eräälle vihollisilta +täydellisesti piilossa olevalle paikalle, jossa he, tarkasti pitäen +silmällä niiden liikkeitä, keskustelivat siitä mitä nyt oli tehtävä. + +Päivä oli jo päättymäisillään, niin että ainoastaan muutamia minuutia +tarvitsi kulua, kunnes päivänvalo sammuisi ja tavallista synkempi +pimeys näytti astuvan sijaan. Aurinko oli jo laskenut, ja hämärä tämän +leveysasteen vaiheilla oli pian muuttuva synkäksi yön pimeydeksi. +Matkalaisten toiveet perustuivat nyt pää-asiallisesti tähän etuisaan +seikkaan, vaikka se tuotti vaaroja, koska juuri sama pimeys, joka +edistäisi heidän pakenemistaan, samalla yhtähyvin tulisi salaamaan +heidän viekkaiden vihollistensa liikkeitä. + +"Se hetki on tullut", sanoi Opas, "jolloin meidän tuumamme ovat +tyynesti tehtävät, jotta voisimme toimia yksimielisesti ja täydellä +käsityksellä tehtävästämme ja lahjoistamme. Tunnin kuluttua ovat nämä +metsät niin pimeät kuin pikimustin yö, ja jos milloinkaan tahdomme +saapua linnaseen, niin täytyy meidän käyttää hyväksemme tätä etuisaa +tilaisuutta. Mitä sanotte te, mr. Cap, sillä vaikka teillä ei ole juuri +paljon kokemusta metsätaisteluista ja peräytymis-retkistä, niin +oikeuttavat ikävuotenne teidät keskustelussa ensimmäisenä puhumaan, kun +asiain laita on semmoinen kuin nyt." + +"Kaikki mikä meidän on tehtävä on minun ajatukseni mukaan se, että +astumme ruuheen, heti kuin tulee niin pimeä, ett'eivät vihollisten +vakoojat voi meitä nähdä, ja sitten kiiruhdamme satamaan, niin joutuin +kuin tuuli ja virran vienti myöntävät." + +"Se on helposti sanottu, vaan ei niin helposti tehty," vastasi Opas. +"Me tulemme enemmän alttiiksi vaaralle joella kuin jos kuljemme +metsätietä myöten; sitä paitsi on tuolla alhaalla putous, enkä ole +laisinkaan vakuutettu, voiko itse Jasperkaan pilkko pimeässä kulettaa +veneen eheänä siitä alas. Mitä sanotte, poika, omasta taitavuudestanne +ja kyvystänne." + +"Minun mielipiteeni on sama kuin mr. Capin mitä ruuhen käyttämiseen +tulee; Mabel on liian hento kulkemaan rämetten ja puunjuurien yli +semmoisena yönä, kuin nyt näkyy olevan tulossa, ja muutenkin tunnen +itseni rohkeammaksi ja varmemmaksi vesillä kuin maalla." + +"Rohkea olette aina, poikani, ja jotenkin tarkka silmä on teillä +luullakseni myöskin, katsoen siihen että olette oleskellut niin paljon +kirkkaassa auringonpaisteessa ja niin vähän metsissä. Vesi ei jätä +mitään jälkeä; ruuhi on sekä nopsa että kepeä kulkiessaan myötä virtaa, +eikä kersantin tyttären hennot jäsenet tule kärsimään sen liikkeistä. +Mutta toiselta puolen ei joella ole mitään muuta suojaa kuin taivaan +pilvet; vaarallista on antautua koskeen selvällä päivälläkin ja meillä +on hyvä peninkulma vesitietä tästä majoitukselle. Maalla olevasta +jälestä ei myöskään ole niin huokea saada selkoa yön pimeydessä. +Epäilen itsekin, Jasper, mitä tietä meidän on päättäminen kulkea." + +"Jos Käärme ja minä voisimme uida koskessa olevan toisen ruuhemme +luokse ja tuoda sen takaisin, niin katsoisin vesitietä meille +varmimmaksi." + +"Niin, jos se olisi mahdollista; ja kuitenkin olisi se helposti tehty, +niin pian kuin tulee vähän pimeämpi. No niin, kun ajattelen kersantin +tytärtä ja hänen lahjojansa, niin luulenpa kuitenkin tätä melkein +paraaksi. Jos olisimme ainoastaan miehenpuolia, niin olisi hauska saada +olla piilosilla tuolla toisella puolen jokea olevien metsäläisten +kanssa. Tahdotteko koettaa hankkia ruuhi tänne, Jasper?" + +"Opas, minä tahdon koettaa kaikki, mikä voi edistää Mabelin +pelastusta." + +"Se on jalo tunne, ja minä arvaan sen olevan luonnossa. Käärme voi +auttaa teitä; te riistätte noilta konnilta ainakin yhden keinon, jolla +voisivat pahennusta aikaansaada." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa. -- Pelastus. + + +Ratkaistuaan tämän tärkeän kysymyksen, valmistautuivat seurueen eri +jäsenet tuumaa toimeenpanemaan. Illan varjot laskeusivat nopeasti +metsän päälle, ja kun kaikki oli valmiina yritykseen, huomattiin olevan +mahdoton eroittaa esineitä toisella rannalla. Aika kiiruhti, sillä +voihan indianien viekkaus keksiä senkin seitsemän keinoa näin kapean +virran poikki kulkemiseen, jonkatähden Opas rauhattomana odotti +saavansa jättää paikan. Samassa kuin Jasper ja hänen seuralaisensa, +varustettuina ainoastaan puukoilla ja Delavarin tomahavkilla, astuivat +jokeen ja kokivat suurimmalla varovaisuudella salata liikkeitään, toi +Opas Mabelin piilopaikasta, ja käskien hänen ja Capin kulkea rantaa +pitkin kosken alapuolelle, astui hän itse ruuheen, kulkeakseen samalle +paikalle. + +Tämä oli helposti tehty. Ruuhi asetettiin rantaa vasten. Mabel ja hänen +setänsä astuivat siihen ja asettuivat tavallisille paikolleen; Opas +seisoi perässä ja piti pensaasta kiinni estääkseen virtaa heitä +poisviemästä. Tämän tehtyä seurasi muutamia minuutia kestävä äänetön, +jännittävä odotusaika, kun varrottiin toisten rohkean yrityksen +päättymistä. + +Kun molemmat ruuhen noutoon lähteneet uimalla olivat saapuneet +matalampaan paikkaan, alkoivat he, käsitysten kävellen, varovasti +kahlata sinnepäin, missä arvelivat ruuhen olevan. Mutta nyt oli jo niin +pimeä, että pian huomasivat näön heitä aivan vähän auttavan, ja +sentähden täytyi heidän antautua sen vainun johdettaviksi, joka tekee +metsästäjälle mahdolliseksi löytää tiensä metsässä, kun aurinko on +laskenut, kun ei mitään tähteä ole näkyvissä ja kaikki tuntuu +sekasorrolta sille, joka on vähemmän tottunut metsän mutkateihin. +Asiain näin ollen antautui Jasper Delavarin ohjattavaksi, joka +elämän-laatuunsa nähden erittäin hyvin sopi oppaaksi. Helppo ei +suinkaan ollut tällä aikaa päivästä kahlata vaahtoavassa elementissä ja +sitä paitsi täydellisesi pitää silmällä kaikkia vaarallisia paikkoja, +joita oli väistäminen. Pari kertaa muuttivat kuleksijat suuntaa +äkkiarvaamatta tavattuansa syvää vettä, sillä he tiesivät hyvin, että +vene oli tarttunut kosken matalimpaan paikkaan. Tämä tieto ainoana +opastajana olivat he kahlailleet joessa neljännes tunnin, kuten +luulivat, saapumatta hakemaansa esinettä sen lähemmäksi, kuin +kahlaamisen alussa olivat olleet. Juuri kuin Delavari oli +pysähtymäisillään ilmoittaaksensa seuralaiselleen, että olisi paras +kääntyä takaisin rantaan ja valita uusi lähtöpaikka, näki hän +ihmisolennon liikkuvan vedessä käsivarren pituuden päässä hänestä. Hän +käsitti paikalla että Irokesi oli liikkeessä samaa asiata varten kuin +hän itsekin. + +"Mingo", kuiskasi hän vieressään seisovan Jasperin korvaan. "Käärme +tahtoo näyttää veljelleen, miten on oltava viekkaana". + +Nuori merimies huomasi samassa vihollisen hahmon, ja tämä kammottava +totuus säpsähytti häntä. Käsittäen välttämättömäksi kaikessa luottaa +Delavaripäällikköön, seisahtui hän ystävänsä varovasti mennessä sille +suunnalle, johon Irokesi oli kadonnut. Seuraavassa tuokiossa tuli tämä +kuitenkin uudelleen heitä vastaan. Vesi pauhasi niin kovasti, ett'ei +tarvinnut peljätä kuulemista, ja kääntyen taaksepäin, sanoi +Chingachgook: + +"Jätä asia Käärmeen älyn nojaan!" + +"Uj", huudahti metsäläinen, kun tuli likemmäksi, "ruuhi on löytynyt, +mutta minulla ei ollut ketään joka olisi auttanut minua. Tulkaa +ottakaamme se luodolta irti". + +"Mielellämme", vastasi Käärme, käyttäen samaa murretta kuin puhujakin, +"mene edellä; me seuraamme perästä." + +Metsäläinen, joka ei voinut eroittaa ääntä ja lausetapaa keskellä +kohisevaa koskea, kulki edellä, toiset seurasivat lähellä hänen +perässään ja kaikki kolme saapuivat pian ruuhen luo. Irokesi tarttui +sen toiseen päähän, Chingachgook keskeen ja Jasper toiseen, koska oli +tärkeätä ett'ei vieras keksisi keltanaaman läsnäoloa joka helposti +olisi voinut tapahtua, jos hän olisi nähnyt sen vähän vaatteuksen, joka +vielä oli nuorukaisen yllä, tahi vaan hänen päänmuotonsa ylipäänsä. + +"Nosta", sanoi Irokesi kansansa lyhyellä, päättävällä lausuntotavalla. +Vähällä vaivalla nostettiin ruuhi irti kallion laidasta, kallistettiin +hetkiseksi syrjälleen, jotta vesi valuisi pois, ja laskettiin sitten +varovasti veteen. Kaikki kolme pitivät sitä tanakasti kiinni, ett'ei +väkevä virta ryöstäisi sitä heidän käsistään, ja Irokesi, joka kulki +edellä ja siis piti kokasta kiinni, käänsi suuntansa itärantaa kohden, +missä tiesi kumppanien häntä odottavan. + +Kun Delavari ja Jasper hyvin tiesivät, että täytyi löytyä muitakin +Irokeseja virrassa, koska heidän oma ilmestymisensä ei ollut herättänet +minkäänlaista kummastusta hänessä, jonka olivat kohdanneet, niin +käsittivät he suurimman varovaisuuden välttämättömäksi. Irokesi, joka +kulki edellä, astui verkalleen eteenpäin, vielä pitäen kiinni ruuhesta +ja kulettaen perässään vastahakoisia seuralaisiaan. Chingachgook nosti +jo kerran tomahavkiaan ja oli upottamaisillaan sen pahaa luulemattoman +metsäläisen päähän; mutta koska oli luultava että indianin +kuolemanhuuto tahi virran kulettama ruumis herättäisi hälinää, muutti +varova päällikkö tuumansa. Seuraavassa tuokiossa katui hän tätä +päätöstänsä, sillä kaikki kolme olivat yht'äkkiä neljän tai viiden +metsäläisen keskellä, jotka myöskin oli laitettu ruuhta etsimään. + +Tuon tavallisen lyhyen, omituisen, tyytyväisyyttä ilmoittavan +huudahtamisen jälkeen, tarttuivat vastatulleet halukkaasti ruuheen. Apu +oli odottamaton ja teki vihollisen niin paljoa voimallisemmaksi, että +älykäs ja päätteliäs Delavarikin joutui hämilleen ja neuvottomaksi. +Irokesit, jotka näyttivät täydellisesti ymmärtävän asiansa, kiiruhtivat +neuvottelemaan pysähtymättä omaa rantaansa kohti. Heidän tarkoituksensa +oli selvästi tuoda airot, jotka olivat ottaneet huostaansa, ja antaa +kolmen tahi neljän sotilaan astua ruuheen pyssyineen ja ruutisarvineen, +joiden kastuminen vedessä oli ollut ainoa syy siihen, etteivät jo aikaa +sitten yön pimeydessä olleet täten kulkeneet joen yli. + +Ystävät ja viholliset, täten yhteen liittyneinä, saapuivat nyt +itäiselle virranjuovalle, joka oli niin syvä ettei voitu kahlaamalla +mennä sen yli. Tässä syntyi lyhyt viivyke, koska oli välttämätön +päättää millä tavalla ruuhi oli yli vietävä. + +Pysähtyminen lisäsi Jasperin ilmitulon vaaraa, joka kuitenkin oli niin +kekseliäs että viskasi lakkinsa ruuheen. Jos hän olisi ollut nututta ja +paidatta, niin olisi hänen ruumiinsa haamu tässä pimeydessä varmaankin +vetänyt vähemmän huomiota puoleensa. Hänen asemansa ruuhen perän takana +esti myöskin jonkun vähän hänen ilmi joutumistansa koska Irokesit +luonnollisesti katselivat ihan toiselle suunnalle. Toisin oli +Chingachgookin laita. Hän oli sanan oikeassa merkityksessä +verivihollistensa keskellä ja voi tuskin siirtyä tuumaakaan koskematta +johonkuhun heistä. Kuitenkin näytti hän ihan tyyneltä, vaikka koko +hänen olentonsa oli jännitetty tilaisuuden tullessa joko pakenemaan +tahi antamaan kuolemaniskun. + +"Uikoot kaikki nuoret mieheni paitsi kaksi, yksi ruuhen kummassakin +päässä, tuolle puolen aseitaan noutamaan", sanoi etevin Irokeseista. +"Nämät kaksi viekööt ruuhen virran yli." + +Indianit tottelivat käskyä, jättäen Jasperin ruuhen perään, ja sen +Irokesin, joka oli ruuhen löytänyt, sen kokan ohjaajaksi. Chingachgook +kyykistyi niin syvälle veteen, että kaikki huomaamatta menivät ohitse. +Veden loiske, käsien liikkuminen ja heidän huutonsa toisilleen +ilmoittivat pian, että nuo neljä viimeksi tullutta jo olivat uimassa. +Heti kun Delavari oli varma tästä, nousi hän ylös, asettui entiselle +paikallensa ja alkoi luulla, että toimimisen hetki. oli tullut. + +Joku itseänsä hillitsemään vähemmän tottunut kuin tämä soturi, olisi +nyt varmaankin iskenyt kuoleman iskun, mutta Chingachkook tiesi että +useampia Irokesia oli joessa hänen takanansa, ja hän oli siksi +harjaantunut ja kokenut sotilas, ett'ei suotta antautunut vaaraan. Hän +antoi indianin lykätä ruuhen syvälle ja kaikki kolme alkoivat uida +itäistä rantaa kohti. Mutta sen sijaan kuin muka olisi pitänyt lykätä +ruuhta poikki virtaan, huomasivat Delavari ja Jasper tuskin olevansa +sen kovimman voiman vaikutuksen alaisina ennenkuin alkoivat uida +semmoiseen suuntaan, että estivät virtaa kulettamasta ruuhta eteenpäin. +Tätä he kumminkaan eivät tehneet yht'äkkiä, vaan varovasti ja vähin +erin, jotta Irokesi ensiksi luuli kamppailevansa ainoastaan virtaa +vastaan. Näiden vastakkaisten voimain vaikutuksen alaisena kulki ruuhi +virtaa alaspäin, ja parin minuutin kuluttua ui se vielä syvemmässä +vedessä lähellä koskea. Nyt oivalsi Irokesi kuitenkin, että joku +erinomainen seikka esti sen kulkua, ja katsoen taaksensa, huomasi hän +paikalla toisten yhdistetyin voimin vastustavan häntä. + +Tuo toinen luonto, jonka tottumus synnyttää, sanoi paikalla Irokesille, +että hän oli yksinään vihollisten seassa. Työntäen vettä sivulle päin, +syöksi hän yht'äkkiä Chingachgookin päälle ja tarttui hänen kurkkuunsa. +Heittäen irti ruuhesta, hyökkäsivät indianit toistensa kimppuun kuin +tiikerit. Vaikka taistelivat synkän yön pimeydessä ja elementissä +semmoisessa, joka oli kahta vaarallisempi elämästä ja kuolemasta +kamppaileville, näyttivät he unhottavan kaikki paitsi molemminpuolisen +halunsa päästä, voittajaksi ottelussa. + +Jasper oli nyt yksin ruuhen haltiana, ja hänen ensimmäinen ajatuksensa +oli uida Delavarin avuksi, mutta ruuhen turvaan saamisen +välttämättömyys astui hänen mieleensä kymmenkertaisella voimalla, ja +hetkisen kuunneltuaan taistelevain raskasta hengitystä, koki hän niin +pian kuin mahdollista ehtiä läntiselle rannalle, Lyhyen etsimisen +perästä onnistui hänen saada selkoa muista seuralaisista ja pani sitten +vaatteet päälleen. Muutama sana oli riittävä selittämään minkälaiseen +asemaan hän oli jättänyt Delavarin ja millä tavalla ruuhi oli saatu. + +Syvä äänettömyys seurasi hänen kertomustansa, ja kaikki kuuntelivat +tarkasti, turhaan toivoen saada jotain varmuutta sen taistelun +päättymisestä, joka juuri oli tapahtunut tahi jota nyt ehkä paraillaan +taisteltiin vedessä. Mitään muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton +pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla +pitivät edelleen syvää äänettömyyttä. + +"Ottakaa tämä airo, Jasper," sanoi Opas vakaasti, vaikka hänen äänensä +kuului tavallista kolkommalta, "ja seuratkaa jälestä omalla +ruuhellanne. Emme voi huoletta jäädä tähän kauvemmaksi aikaa." + +"Mutta Käärme?" + +"Hän on oman jumalansa hallussa ja elää tai kuolee luojan tahdon +mukaan. Emme voi tehdä mitään häntä auttaaksemme emmekä antautua kovin +suureen vaaraan pysymällä tässä toimettomina kuin naiset, jotka +jaarittelevat pienistä vastoinkäymisistään. Tämä pimeys on kallis." + +Kova, pitkä, kimakka ulvonta kuului toiselta rannalta ja keskeytti +Oppaan puheen. + +"Mitä merkitsee tämä melu, mr. Opas? kysyi Cap. "Se kuuluu paremmin +helvetin-henkien ulvonnalta kuin ristittyin ihmisten kurkuista +lähtevältä ääneltä." + +"Ristityitä he eivät ole, eivätkä väitä niitä olevansa tahi toivo +niiksi tulla, ja kun kutsutte heitä helvetin hengiksi, olette tuskin +antanut heille väärän nimen. Tuo ulvonta on ilohuuto, ja he ovat +päästäneet sen voittajina. Käärmeen ruumis, elävänä tai kuolleena, on +epäilemättä heidän hallussaan." + +"Ja me!" huudahti Jasper, joka tunsi jaloa surua, kun se ajatus, että +hän ehkä olisi voinut estää onnettomuuden, jos ei olisi jättänyt +kumppaniansa, tunki hänen mieleensä. + +"Emme voi auttaa päällikköä, poikani, ja meidän täytyy jättää tämä +paikka niin pian kuin mahdollista." + +"Koettamatta vapauttaa häntä! ... tietämättä edes onko hän kuolleena +tahi elävänä!" + +"Jasper on oikeassa," sanoi Mabel vakavasti, vaikka vapisevalla +äänellä. "Minä en ole peloissani, setä, ja tahdon jäädä tähän, kunnes +saamme tietää, mitenkä ystävällemme on käynyt." + +"Tuossa tuumassa näyttää olevan järkeä, Opas," virkkoi Cap. +"Kunnollinen merimies ei voi luopua kumppalistaan, ja olen iloinen +tavatessani näin oikeita mielipiteitä näissä sisävesi-ihmisissä." + +"Jaarituksia," jatkoi Opas rauhattomasti, ja lykkäsi puhuessaan ruuhen +virtaan. "Te ette ymmärrä mitään ettekä pelkää mitään. Jos pidätte +henkeänne arvossa, niin toimittakaa että pääsette majoitukselle, ja +jättäkää Delavari luojan haltuun. Metsävuohi, joka kovin usein käypi +nuolupaikalla [hiekkainen, kiteytyneestä suolasta rikas maa, jota +kaikki kasvia syövät eläimet halukkaasti etsivät.], joutuu viimein +metsästäjän pauloihin." + +Tämä kohtaus oli tavallaan juhlallinen, ja tuo vilkas, jalomielinen +Mabel tunsi verensä kiertävän suonissa nopeammin ja poskiansa +polttavan, kun ruuhi pistihen väkevään virtaan. Yön pimeys oli hieman +vähennyt pilvien hajottua, mutta suuret, tuuheat puut tekivät rannat +niin pimeiksi, että ruuhet olivat pikimustassa varjossa, joka suojeli +niitä keksimisen vaaralta. Aivan luonnollista kuitenkin oli, että +kaikissa vallitsi jonkunlainen epävarmuuden tunne, ja Jasperkin, joka +jokaisen omituisen äänen tullessa metsästä alkoi vapista Mabelin +tähden, katseli matkalla rauhattomasti ympärilleen. Airoa käytettiin +suurimmalla varovaisuudella, sillä vähinkin ääni olisi siinä syvässä +äänettömyydessä, joka kaikkialla vallitsi, helposti voinut ilmoittaa +valppaille Irokeseille, missä pakolaiset olivat. + +Jasper ja Opas olivat päättäneet antaa ruuhten kulkea jonkun aikaa +melkeen itsestänsä, ja se haudan hiljaisuus, joka vallitsi laajassa, +melkeen rajattomassa metsässä, saattoi heidät huomaamaan jokaisen +äänen, joka sieltä voi tulla. Kauan olivat he kuitenkin turhaan +kuunnelleet, kun Oppaan tarkka korva luuli kuulevansa semmoisen +rapsauksen, kuin jos kuiva oksa olisi polkastu poikki. Jokainen, joka +on tottunut tähän omituiseen ääneen, tietää kuinka helposti korva äkkää +ja eroittaa sen kaikesta muusta rapinasta metsässä. + +"Joku kävelee länsi rannalla," sanoi Opas hiljaa Jasperille. "Ovatkohan +Irokesit jo voineet kulkea joen yli aseineen ja ilman ruuhetta?" + +"Ehkä se on Delavari. Hänen täytyy tietysti seurata meitä pitkin rantaa +saadakseen meistä selkoa. Antakaa minun mennä lähemmäksi rantaa +vakoillakseni." + +"Tehkää se, poikani, vaan pidelkää airoa sujuvasti älkääkä millään +muotoa menkö maalle olematta varma asiastanne." + +Kymmenen rauhatonta minuutia seurasi Jasperin ruuhen kadottua, joka +luikahti pois niin äänetönnä kuin olisi veteen vajonnut, ennenkuin +Mabel voi saada uskoneeksi, että nuorukainen todellakin yksinään oli +uskaltanut tuolle retkelle, joka hänestä näytti niin vaaralliselta. +Sillä välin jatkoivat muut kulkua alaspäin uskaltamatta hiiskahtaa +sanaakaan, ja melkeenpä hengittämättä, niin harras oli kaikkien toivo +keksiä vähimmänkään joen rannalta tulevan äänen. Mutta sama +juhlallinen, voisi melkeen sanoa jylhä tyyneys vallitsi kuin ennenkin; +veden loiskahteleminen vähäpätöisiä vastuksia vastaan, ja puiden humina +oli ainoa, mikä häiritsi äänettömyyttä. Mainitun ajan kuluttua kuului +taaskin puunoksain hiljainen ratiseminen, ja Opas luuli kuulevansa +tukahdutetuita ääniä. + +"Minä voin erehtyä," sanoi hän, "sillä usein tulee kuvittelemaan mitä +hartaasti toivoo, mutta nuo äänet tuntuivat Delavarin syviltä ääniltä." + +"Minä näin jotain veden päällä," kuiskasi Mabel, jonka silmä, Jasperin +katomaisen perästä, lakkaamatta tarkasti synkän pimeyden leveää varjoa. + +"Ruuhi se on," huudahti Opas iloisesti. "Kaikki lienee hyvin, muuten +olisi pojasta jotain kuulunut." + +Seuraavassa tuokiossa kulkivat molemmat ruuhet taasen sivukkain, ja +Jasperin vartalo eroitettiin hänen oman ruuhensa perässä. Kokassa istui +toinen henkilö, ja kun nuorukainen hoiti airoa niin, että Opas ja Mabel +saivat nähdä toisen kasvot, tunsivat he molemmat Suuren Käärmeen. + +"Chingachgook, veljeni," sanoi Opas, ja hänen vapiseva äänensä ilmoitti +tunnetten voimaa, "Mohikanien päällikkö, sydämeni on hyvin iloinen. +Usein olemme yhdessä kamppailleet, mutta minä pelkäsin ett'ei se enään +koskaan tulisi tapahtumaan." + +"Uj! Mingot ovat naisia; kolme heidän päänahkaa riippuu vyölläni. He +eivät tiedä, miten voisivat osata Delavarien Suureen Käärmeesen. Heidän +sydämissään ei ole ollenkaan verta ja heidän ajatuksensa ovat +paluumatkalla suuren järven yli." + +"Oletteko ollut heidän joukossansa päällikkö? Mitenkä kävi sotilaalle, +joka oli joessa?" + +"Hän on muuttunut kalaksi ja makaa joen pohjassa ankeriasten toverina. +Hänen veljensä pankoot hänelle syöttiä koukkuihinsa. Opas, minä olen +laskenut vihollisten lukumäärän ja käsitellyt heidän pyssyjänsä." + +"Ah, tiesinhän hänen olevan uskalikon!" huudahti Opas englannin +kielellä, ensiksi käytettyään delavarinkieltä. "Tuo vallaton ihminen on +ollut heidän keskellänsä ja tuonut mukanaan meille koko heidän +historiansa. Kertokaa, Chingachgook, ja minä ilmoitan sen sitten +ystävillemme." + +Delavari kertoi nyt vakaalla tavallaan pää-asiallisemmat kohdat +seikkailustaan siitä saakka kuin hän viimeksi nähtiin joessa +taistelevan vastustajansa kanssa. Tämän kohtalosta hän ei maininnut sen +enempää, koska ei ollut tavallista, että sotilas kehui urotöistään +silloin kuin antoi niistä selityksen. Heti päästyänsä voitolle tuossa +peloittavassa taistelussa, oli hän uinut itäiselle rannalle, noussut +varovasti maalle ja hiipinyt pimeyden suojassa Irokesien joukkoon, +joutumatta ilmi tai edes epäluulon alaiseksi. Kerta oli häntä kyselty, +vaan hän oli vastannut olevansa Nuolenkärki, ja sen jälkeen oli hän +päässyt kaikista kysymyksistä. Muutamista satunnaisista lauseista kuuli +hän että metsäläiset halusta toivoivat saada valtoihinsa Mabelin ja +hänen setänsä, jonka arvon suhteen he kuitenkin näkyivät erehtyneen. +Hän sai myöskin kyllin tukea sille epäluulolle, että Nuolenkärki oli +ilmoittanut heidät vihollisille jostakin syystä, jota nyt ei ollut +huokea arvata, koska hän ei vielä ollut saanut palkintoa avustaan. + +Opas ilmoitti muille tästä kertomuksesta ainoastaan sen, minkä katsoi +riittäväksi poistamaan heidän epäilyksiään, samalla myöskin ilmoittaen, +että hän katsoi toimimis-hetken tulleeksi, koska Irokesit eivät vielä +täydelleen olleet tointuneet tappioidensa vaikuttamasta hämmästyksestä. + +"Me tulemme tapaamaan heidät kosken luona, sitä en epäile," sanoi hän, +"ja siellä tulee kohtaloksemme joko pakoon pääseminen tai heidän +käsiinsä joutuminen. Matka linnaan on silloin niin vähäinen, että +melkeen olen arvellut astua maalle Mabelin kanssa, saattaa hänet +jotakin oikotietä myöten majoitus-paikkaan ja jättää ruuhet omiin +varoihinsa koskeen." + +"Se ei koskaan onnistu, Opas," keskeytti häntä Jasper innoissansa. +"Mabel ei ole kyllin väkevä kulkemaan metsien läpi tällaisena yönä. +Antakaa hänen astua minun ruuheeni, ja minä joko menetän henkeni taikka +vien hänet terveenä koskea alas, olkoonpa vaan näinkin pimeä." + +"En epäile hyvää tahtoanne, poikani, mutta täytyy olla sallimuksen +silmä, eikä teidän, ohjaamassa, jos mieli päästä eheänä Oswego-virtaa +alas sellaisena yönä kuin tämä on." + +"Ja kuka saattaa hänet terveenä majoitus paikalle, jos hän astuu +maalle? Eikö yö ole yhtä pimeä maalla kuin vesillä? Vai luuletteko +minun vähemmän ymmärtävän ammattiani kuin te omaanne?" + +"Rohkeasti puhuttu, poikani, mutta jospa eksyisinkin metsässä -- vaikka +en usko kenenkään todenmukaisesti voivan sitä sanoa -- jos kuitenkin +sen tekisin, niin ei siitä olisi sen pahempaa, kuin että meidän +täytyisi majailla yö metsässä, jotavastoin väärä aironvetämä tai ruuhen +heilahdus viskaisi teidät ja Mabelin veteen, josta hän arvattavasti ei +nousisi hengissä jälleen." + +"Minä lykkään päättämisen Mabelin valtaan; olen varma siitä, että hän +tuntee itsensä varmemmaksi ruuhessa." + +"Minä luotan suuresti teihin molempiin," sanoi kersantin tytär, "enkä +epäile, ett'ette tahdo tehdä kaikkia mitä voitte, osoittaaksenne +isälleni kuinka suuressa arvossa häntä pidätte; vaan minun täytyy +myöntää etten mielelläni tahdo jättää ruuhta, nyt kun olemme varmat +siitä, että vihollisia on metsässä. Setäni saa kuitenkin ratkaista +tämän kysymyksen minun puolestani." + +"Mantere ei minua miellytä," sanoi Cap, "kun selvä tie meritse on +edessä. Mabelille ja minulle on viisainta jäädä ruuheen." + +"Olisi paras että Mabel vaihtaisi ruuhta," sanoi Jasper. "Minun on +kuiva, ja Opaskin myöntänee, että minun silmäni ovat hänen silmiään +tarkemmat vesillä." + +"Sen teen kernaasti, poikani. Vesi kuuluu teidän lahjoihinne, eikä +kukaan kiellä teidän harjaannuttaneen niitä korkeimmilleen. Laskekaa +ruuhenne minun ruuheni viereen Jasper, niin jätän teille mitä olette +pitävä kalliina aarteena." + +Mabel astui toisesta ruuhesta toiseen ja istahti mukaan ottamainsa +kapinetten päälle, jotka tähän asti olivat olleet tämän ruuhen ainoana +lastina. Heti kuin tämä oli tapahtunut, erosivat ruuhet vähän +toisistansa ja airoja käytettiin, vaikka suurimmalla varovaisuudella. +Puheleminen lakkasi hiljakseen, ja kun lähestyttiin peloittavaa koskea, +tunsivat kaikki hetken tärkeyden. Kaikki riippui perämiesten +taitavuudesta, sillä jos jompikumpi ruuhi syöksisi kiveä vastaan, niin +se ainakin kaatuisi, jos ei musertuisikaan, ja silloin ei ainoastaan +jouduttaisi kaikkiin vaaroihin, joita joessa on tarjona, vaan Mabelin +pelastaminen vainoojain kynsistä olisi miltei mahdoton. Suurin +varovaisuus oli sentähden tarpeen. + +Ruuhten kulkiessa varovasti eteenpäin alkoi kosken pauhina kuulua, ja +Cap tarvitsi kaikki voimansa pysyäkseen paikallansa, kun nuo +merkitsevät äänet tulivat yhä lähemmäksi keskellä pimeyttä, joka tuskin +soi hänelle tilaisuutta nähdä metsittyneen rannan kehäpiirteitä ja +lehväkaarrosta päänsä päällä. Hänellä oli vielä tuoreessa muistissa +toinen putous, ja hänen kuvitusvoimansa loi nyt tulevan koskenlaskun +yhtä vaaralliseksi kuin se oli ollut, josta hän vähän aikaa sitten oli +suoriutunut, joten se epäilys ja epävarmuus, joka häntä vallitsi, +melkoisesti lisäsi vaaran suuruutta. Tässä kohden erehtyi kuitenkin tuo +vanha merimies, sillä Oswegon kosket ja putoukset ovat hyvin erilaiset +laadultaan ja voimaltaan. Matkalaisillemme oli se vastus, mikä nyt +vielä oli voitettavana, vähäpätöinen sen suhteen, minkä jo olivat +kestäneet. + +"Tuo on siis se paikka, josta olette puhunut," sanoi Mabel Jasperille, +kun kosken pauhina selvästi kuului. + +"Niin -- ja minä pyydän teitä luottamaan minuun -- Opas kulkee koskea +alas liian likeltä joen keskikohtaa. Hänen tulisi pitäytyä lähempänä +itärantaa, mutta nyt ei hän voisi kuulla, jos huutaisin. Pysykää +jäykkänä ruuhessa, Mabel, älkääkä peljätkö." + +Seuraavassa tuokiossa oli voimakas virta vienyt heidät koskeen, ja +kolmen tai neljän minuutin kuluessa näki enemmän kummastunut kuin +pelästynyt Mabel ympärillään ainoastaan valkeita vaahtokinoksia eikä +kuullut muuta kuin veden pauhinan. Ainakin kaksikymmentä kertaa näytti +ruuhi olevan syöksemäisillään jotakin pyörtävää aaltoa vastaan, mutta +yhtä usein liukui se ihan vahingoittumattomana sen ylitse, Jasperin +voimakkaan käden ohjaamana. Ainoastaan yhden ainoan kerran näytti +nuorukainen kadottavan valtansa heikon aluksen yli, joka muutamia +silmänräpäyksiä pyöri ihan ympäri, mutta tuskallisella ponnistuksella +sai hän sen taas valtoihinsa, ohjasi sen uudestaan oikeaan kulkuväylään +ja sai pian palkinnon kaikesta levottomuudestaan, kun huomasi tyynesti +kulkevansa syvää vettä myöten kosken alapuolella. + +"Kaikki on voitettu, Mabel," huudahti hän iloisena. "Vaara on ohitse ja +nyt voitte toivoa näkevänne isänne jo tänä yönä." + +"Jumalalle kiitos! mutta minä näen jotain vedessä meitä likellä; eikö +se ole ystäviemme ruuhi?" + +Muutama aironvetämä vei Jasperin osoitetun esineen viereen. Se oli +todellakin toinen ruuhi, tyhjänä ja talka ilmassa. Niin pian kuin +nuorukainen oli saanut tämän selville, rupesi hän katselemaan eikö +uimamiehiä näkyisi, ja suureksi ilokseen huomasi hän pian Capin, joka +tuli huilaten virtaa alaspäin, sillä hän oli tahtonut ennen hukkua kuin +mennä maalle metsäläisten sekaan. Hän hilattiin ylös ruuheen, vaikka +vaivalla, ja siihen päättyi etsiminen; sillä Jasper oli varma siitä, +että Opas kahlasi maalle, kernaammin kuin luopui rakkaasta pyssystään, +saatikka vesi koskessa oli niin matalaa. + +Jälellä oleva matka oli lyhyt, vaikka täytyi kulkea pimeässä ja +epävarmuudessa. Vähän ajan kuluttua kuului sekava pauhina, joka väliin +tuntui kaukaiselta ukkosen-jylinältä, väliin taas voimallisten +vesijoukkojen pauhulta. Jasper selitti seuralaisillensa, että he nyt +kuulivat meren kuohuilemisen rantaa vastaan. Mataloita niemekkeitä oli +heidän edessään; erääsen niiden välissä olevaan lahteen kulki ruuhi ja +törmäsi hiljaan rannalle. Ylimeno, joka sitten seurasi, oli niin lyhyt +ja pikainen, että Mabel tuskin tiesi mitä tapahtui. Muutamassa +minuutissa oli menty vahtimiesten ohitse, portti aukaistiin, ja kovassa +mielenliikutuksessa oleva tyttö syöksi isänsä syliin. + + + + +KYMMENES LUKU. + +Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. Varoitus. + + +Tämän perästä tapaamme Oppaan, Jasperin, Mabelin ja hänen setänsä +seuraamassa erästä komennuskuntaa, joka Mabelin isän, kersantti +Dunhamin johtamana oli matkalla erääsen vahtipaikkaan, joka oli yhdessä +n.k. Tuhannesta saaresta, likellä Pyh. Lorentson suuta. Linnan +komentaja, majuri Dunkan, oli lähettänyt tämän sotalähetyksen +päästämään pois entisen vahtijoukon ja asettumaan sen sijaan; matka +tehtiin Jasper Lännen Myrskypilvi nimisellä aluksella. + +Kestettyään hirmuisen myrskyn Ontariolla, saapui Myrskypilvi mainittuun +saaristoon, ja Jasperin taitavan käden ohjaamana luikerteli se toisin +vuoroin niin soukkain salmien läpi, että salko- ja raakapuut tuskin +näyttivät voivan päästä kulkemaan puiden oksiin tarttumatta, toisin +vuoroin pieniä lahtia myöten, kadoten sitten taas kallioiden, puiden ja +pensasten sekaan. Vesi oli niin kirkasta, ettei laskinluotia tarvittu +käyttää, ja Jasper tunsi hyvin kaikki noiden pienten saarten välitse +koukertelevat juovat ja salmet. Vihdoin kulki Myrskypilvi luonnon +tekemän kalliolaiturin viereen, kiinnitystouvit vietiin maalle ja +matkustajat olivat nyt kauan toivotun asemapaikan luona. + +Mabel hyppäsi rannalle ilolla, jota hän ei huolinut salata, ja hänen +isänsä laski sotamiehensä maalle semmoisella hilpeydellä, josta näkyi +kuinka laivassa-olo oli häntä väsyttänyt. Asemapaikka, joksi sotamiehet +jokapäiväisessä puheessa kutsuivat vahtipaikkaa, oli todella sopiva +herättämään iloisia toiveita niissä, jotka niin kauan olivat olleet +salvattuina laivan ahtaisin aloihin. + +Ei yksikään saari ollut kovin korkea, vaan kaikki olivat ne kuitenkin +siksi korkealla vedenpinnasta, että olivat sekä terveellisiä että +turvallisia. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän metsittyneitä ja +useimmat tähän aikaan peitetyt metsällä, johon kirves ei vielä +milloinkaan ollut koskenut. Se saari, johon tuo pieni vahtijoukko oli +majoitettu, oli vähäpätöinen, ainoastaan noin viiden- tai +kahdeksantoista tynnyrinalan laajuinen; jonkun sattumuksen kautta oli +se kenties jo satoja vuosia ennen kertomustamme osaksi kadottanut +metsänsä, niin että melkein toinen puoli sitä nyt oli pieni, ruohoa +kasvava aukio. Rantoja reunusti pensaat, joita tarkalla huolella oli +säilytetty, ikäänkuin varjostimina salaamaan sen sisäpuolella olevia +ihmisiä ja esineitä. Näiden sekä muutamain puuryhmäin suojaan oli +rakennettu kuusi tai kahdeksan matalaa suojaa komentavan upseerin ja +sotamiesten asuinhuoneiksi, tavara-, keitto- ja sairashuoneiksi j.n.e. +Nämät huoneet olivat tavalliseen tapaan rakennetut hirsistä, katetut +puunkuorilla, ja koska ne olivat seisoneet tyhjinä muutamia kuukausia, +olivat ne nyt niin mukavat ja rattosat kuin sellaiset asunnot +tavallisesti ovat. + +Saaren itäisessä päässä oli soukka, metsäinen niemi, jossa kasvoi niin +tiheältä sekaisin kietoutunutta pikku-metsää, että oli melkein mahdoton +nähdä sen läpi lehtien vielä puissa ollessa. Lähelle sitä erittäin +soukkaa kannasta, joka yhdisti tämän niemen varsinaisen saaren kanssa, +oli pieni puulinna rakennettu ja vahvaksi varustettu, jotta voisi +kestää väkirynnäkön. Hirret olivat niin paksut, ett'ei luodit voineet +tunkea niiden läpi, neliskulmaisiksi hakatut ja niin sovitetut, ett'ei +mikään paikka jäänyt puolustamattomaksi; ikkunat olivat ampumareikiä, +ovi paksu ja pieni, ja katto, kuten muutkin rakennuksen osat, oli tehty +veistetyistä hirsistä ja sateen estämistä varten peitetty puunkuorilla. +Alikerros sisälsi, niinkuin tavallista on, muonavaroja ja aseita; +toinen kerros oli tarkoitettu asuin- ja varustushuoneeksi, ja matala +lakka oli väliseinillä jaettu kahdeksi tai kolmeksi huoneeksi, joihin +voi mahtua lavereita kymmenelle jopa viidelletoistakin miehelle. Kaikki +nämä laitokset olivat aivan yksinkertaiset ja halvat, mutta riittivät +kuitenkin suojelemaan sotamiehiä äkki-arvaamattoman päällekarkauksen +vaaraa vastaan. Koska koko rakennus oli jotenkin matala, estivät puiden +latvat näkemästä sen ylintä osaa, jos näet katselija ei ollut itse +tässä saaressa. Sen puolelle oli vapaa näköala ampumareijistä, vaikka +vähäiset pensaat myöskin sillä suunnalla paikoin enemmän paikoin +vähemmän varjostivat puutornin juurta. Se oli rakennettu niin likelle +sen kalkkikallion laitaa, joka oli saaren perustana, että voi laskea +sangon alas ja nostaa vettä järvestä, jos nimittäin varustusväen täytyi +piiritystä kestää. Eri kerrokset pistivät siitä syystä pari jalkaa +ulommaksi toisiansa, ja niiden väliä kuljettiin irtonaisia portaita +myöten. Tämän lyhyen kertomuksen avulla luulemme nuorten lukijaimme +voivan saada johonkinmäärin selvän käsityksen tästä varustuksesta, +jolla tulee olemaan tärkeä sija siinä kertomuksessa, johon nyt +ryhdymme. + +Heti kuin Mabel oli jättänyt jäähyväiset Jasperille, joka paikalla +palasi takaisin saarelta, koska tuuli nyt oli myötäinen, otti hän yhden +majan haltuunsa, ja ryhtyi naisellisella aistilla ja taidolla kaikkiin +niihin pieniin taloudellisiin valmistuksiin, joita asianhaarat voivat +myöntää, ei ainoastaan oman, vaan myöskin isänsä mukavuuden tähden. +Turhan vaivan välttämiseksi laitettiin erityinen maja yhteiseksi +aterioimishuoneeksi etevimmille komennuskuntalaisille, ja sotamiesten +vaimot pitivät huolta ruu'an valmistamisesta ja muista askareista. +Kersantin majan, joka oli paras saarella ja sentähden vapautettiin +kaikesta talouspuuhinasta, järjesti Mabel semmoisella naisellisella +aistilla, että hän oli oikein ylpeä kotinsa päältä. + +Muutamia päiviä sen perästä, kuin oli tullut saareen, päätti kersantti +Dunham tehdä retken, ryöstääksensä niitä ranskalaisia muonaveneitä, +joiden tiedettiin, runsaasti lastattuina myöskin indianilaisilla +tavaroilla, matkallansa ranskalaiseen Frontenak nimiseen linnaan +tulevan kulkemaan saaren sivu ei kaukana siitä. Melkein koko +vahtimiehistö seurasi häntä tälle retkelle, ja saareen jäi vaan +korpraali Mac Nab ja kolme miestä, sekä Cap ja luutnantti Muir, joka +vapaaehtoisena oli seurannut saarelle ja korkeamman upseeri-arvonsa +tautta ei kuulunut kersantin komennon alle. Paitsi Jennieä, erään +sotamiehen vaimoa, ja Mabelia, olivat nämät ainoat, jotka oli jätetty +saareen. Retkikunta läksi liikkeelle yön hiljaisuudessa, jottei mikään +vakoileva silmä sitä huomaisi, sitten kuin se oli jättänyt piilossa +olevan asemapaikkansa. + +Kun Mabel seuraavana aamuna heräsi, oli jo selvä päivä. Koska hänellä +oli hyvä omatunto, oli hänen unensa ollut rauhallinen, ja väsymys oli +lisännyt sen sikeyttä. Ei mikään hälinä niiden puolelta, jotka niin +aikaisin olivat olleet liikkeellä, ollut häirinnyt hänen lepoansa. +Noustuaan ylös ja puettuaan pikaisesti vaatteet päällensä, hengitti hän +pian ulkoilmassa aamuhetken suloista tuoksua. Ensi kerran tunsi hän +nykyisen olopaikkansa erinomaisen kauneuden ja syvän yksinäisyyden +valtaavan mieltänsä. + +Majat olivat tyhjät ja hiljaiset, ja puulinnan torninmuotoinen katto +kohosi ylemmäs pikkumetsää, jonka suojassa se puoleksi oli. Aurinko +valaisi juuri kirkkailla säteillänsä aukeata ruohotasankoa, ja taivaan +kirkas, sinertävä laki levisi ylhäällä hänen päänsä päällä. Ei yhtään +pilveä näkynyt, ja hän arveli itsekseen, että tätä kaiketi voi katsoa +rauhaa ja turvallisuutta ennustavaksi enteeksi. + +Kun Mabel näki, että kaikki saarelle jääneet henkilöt olivat +aamiaisella, meni hän kenenkään huomaamatta saaren toiseen päähän, +jossa hän oli kokonaan puiden ja pensasten suojassa. Hän pysähtyi +järven partaalle sysättyään syrjään muutamia matalalla olevia oksia, ja +katseli aaltoin tuskin tuntuvaa hyökyilemistä, kun ne huuhtoivat +rantaa. Se näkyala, joka levisi hänen silmäinsä eteen, oli kaunis ja +viehättävä, ja sankarittaremme, jonka silmä oli nopea ja tarkka +huomaamaan kaikki luonnon kauneudet, ei suinkaan ollut hidas kääntämään +katseitansa miellyttävimpiin näköaloihin. Hän loi silmäilynsä yhdestä +näkymöstä toiseen eikä muistanut koskaan ennen nähneensä mitään niin +kaunista. + +Yht'äkkiä hän säpsähti, sillä hän luuli näkevänsä ihmishaamun +pensaikossa, edessään olevan saaren rannalla. Väliä ei ollut +puoltatoista sataa kyynärää, ja vaikka hän oli hajalla mielin, silloin +kuin haamu vilaukselta näkyi, ei hän kuitenkaan voinut uskoa +pettyneensä. Hyvin tietäen, ett'ei hänen sukupuolensa suojelisi +häntä kuulalta, jos joku Irokesi huomaisi hänet, vetäysi hän +vaistontapaisesti takaisin, koettaen niin paljon kuin mahdollista +pitäytyä suojassa lehtien takana. Hetken aikaa odotti hän turhaan +saadaksensa uudestaan nähdä tuon ihmishaamun ja aikoi juuri jättää +paikkansa ja kiiruhtaa setänsä luokse ilmoittamaan epäluulojaan, kun +näki lepänoksaa ojennettavan toisella rannalla olevasta pensaikosta ja +viittaavasti liikutettavan edestakaisin. Oksan liikkeet näyttivät +osoittavan ystävällisiä tunteita, ja vähin epäiltyään, katkasi hän +oksan, kiinnitti sen keppiin pisti sen sitten näkyviin erään aukon läpi +ja alkoi heiluttaa sitä, kokien niin paljo kuin mahdollista jälitellä +toisen liikkeitä. + +Tätä äänetöntä viittomapuhetta jatkettiin kummaltakin puolelta kaksi +tai kolme minuutia, kunnes Mabel huomasi että pensaita toisella +rannalla varovasti syrjäytettiin ja ihmisen kasvot kurkistivat esiin. +Yksi silmäys oli riittävä ilmoittamaan hänelle, että nämä kasvot olivat +punanahan ja päälle päätteeksi naisen kasvot; vielä toinen silmäys +vakuutti hänelle, että häntä vastapäätä seisoi Kesäkuunkaste, +Nuolenkärjen vaimo. Heidän matkakumppaleina ollessaan oli Mabelia +ihastuttanut se ystävällinen tapa ja teeskentelemätön, kunnioitusta +osoittava hellyys, jolla indianilais-nainen oli kohdellut miestänsä. +Yhden tai kaksi kertaa sillä matkalla oli Mabel luullut huomaavansa +että Tuskarora-indiani osoitti häntä kohtaan harmittavaa suosiota, ja +häntä oli kummastuttanut, että vaimo näytti siitä olevan pahoilla +mielin. Mutta koska Mabel ystävällisellä kohtelullansa oli yllin +kyllin kostanut Kesäkuulle tämän vasten tahtoaan aikaan saamansa +mielikarvauden, oli indianitar mieltynyt häneen, ja Mabel oli eronnut +hänestä siinä varmassa vakuutuksessa, että kadotti ystävän. +Sankarittaremme ei nyt enään epäillyt, vaan astui esiin ja oli iloinen +kun näki Kesäkuun luottavaisesti seuraavan esimerkkiä. Nuoret naiset -- +sillä Kesäkuu oli nuorempi Mabelia -- vaihtoivat nyt julkisesti +ystävyyden merkkejä, ja viimeksi mainittu viittasi ystäväänsä tulemaan +lähemmäksi, vaikkei hän itsekään tiennyt, kuinka se voisi tapahtua. +Mutta Kesäkuu ei ollut hidas näyttämään, että se oli hänelle aivan +mahdollista; hän lykkäsi vesille ruuhen, joka oli kätkössä rannalla +kasvavassa pensaikossa, ja tusina äänetöntä aironvetämää vei hänet pian +tuon soukan salmen poikki. Kun hän oli noussut maalle, tarttui Mabel +hänen käteensä ja vei hänet metsikön läpi omaan majaansa. Onneksi oli +tämä täydellisesti suojattu niiden katseilta, jotka istuivat tulen +ääressä, joten molemmat huomaamatta pääsivät sisään. + +"Olen iloinen nähdessäni teidät, Kesäkuu," sanoi Mabel suloisella +hymyllä ja miellyttävällä äänellään. "Mikä on saattanut teitä tulemaan +tänne ja kuinka keksitte saaren?" + +"Puhukaa harvaan," sanoi Kesäkuu, hymyillen vastaan, ja likisti Mabelin +kättä omain käsiensä väliin, jotka tuskin olivat isommat, vaikka työstä +kovettuneet. "Harvempaan -- liian sukkelasti." + +Mabel kertoi kysymyksen, kokien hillitä intoansa, ja hänen onnistui +saada ajatuksensa ymmärretyksi. "Kesäkuu, ystävä," virkkoi indianitar. + +"Minä uskon teitä, Kesäkuu, kaikesta sydämestäni uskon teitä, mutta +mitä se koskee teidän tännetuloonne?" + +"Ystävä tulemas ystävää katsomaan," vastasi Kesäkuu hymyillen. + +"Joku muu syy löytynee, Kesäkuu, muuten ette suinkaan olisi antaunut +vaaraan ja tullut yksinänne. -- Oletteko yksinänne, Kesäkuu?" + +"Kesäkuu luonanne -- ei kukaan muu. Kesäkuu tulemas yksinään -- +soutamas ruuhta." + +"Minä toivon sen, minä uskon -- ei, minä tiedän sen. Te ette voisi +pettää minua, Kesäkuu, heittää minut ranskalaisten, Irokesien -- +Nuolenkärjen valtaan -- ettehän tahdo myydä päänahkaani." + +Kesäkuu kiersi käsivartensa Mabelin hoikan vyötäreen ympärille ja +likisti häntä sydäntänsä vastaan niin hellästi ja sydämellisesti, että +vedet tunkivat hänen silmiinsä. Tämän teki hän naisen herttaisesti +hyväilevällä tavalla, ja sentähden oli tuskin mahdollista, että toinen +nuori, tunteellinen nainen ei pitäisi sitä vilpittömän ystävyyden +osoituksena. Mabel vastasi syleilyllä, asettui sitten käsivarren +pituuden päähän hänestä ja jatkoi kyselemistään, vakaasti katsoen häntä +silmiin. + +"Jos Kesäkuulla on mitään sanomista ystävälleen, niin puhukoon +vapaasti; minun korvani ovat auki." + +"Kesäkuu peloissaan, Nuolenkärki tappamas hänet. Hän upottamas +tomahavki Kesäkuun päähän." + +"Se ei saa tapahtua, hyvä Kesäkuu. Mabel ei koskaan tule kertomaan +hänelle käynnistänne. Tahtoisinpa ettette enään lausuisi sanaakaan, jos +luulette joutuvanne johonkin vaaraan." + +"Puulinna hyvä nukkumapaikka -- hyvä olopaikka." + +"Tarkoitatteko, Kesäkuu, että pelastaisin henkeni pakenemalla +puulinnaan? Varmaankaan ei Nuolenkärki tee teille mitään pahaa +sentähden, että olette tämän minulle sanonut. Hän ei voi tahtoa +turmiotani, sillä en milloinkaan ole tehnyt hänelle vääryyttä." + +"Nuolenkärki ei tahtomas pahaa kauniille keltanaamalle," vastasi +Kesäkuu, kääntäen pois kasvonsa, ja vaikka hän puhui indianilaistytön +suloisella, vienolla äänellä, laski hän sen nyt niin, että se tuntui +synkältä ja pelästyneeltä. "Nuolenkärki rakastamas keltanaama-tyttöä." + +Mabel punastui tietämättä minkätähden, ja vaikeni jonkunlaisen +arkatuntoisuuden tähden hetkeksi kyselemästä. Mutta välttämätöntä oli +saada tietää enemmän, sillä hänen pelkonsa oli herännyt ja hän jatkoi +sentähden keskustelua. + +"Nuolenkärjellä ei voi olla syytä rakkauteen eikä vihaan minua +kohtaan," sanoi hän. "Onko hän teitä lähellä?" + +"Mies aina lähellä vaimoa -- täällä," vastasi Kesäkuu ja pani käden +sydämellensä. + +"Oivallinen tyttö! Mutta sanokaa minulle, Kesäkuu, onko minun meneminen +puulinnaan tänään -- aamulla -- nyt heti?" + +"Puulinna aivan hyvä naisille. Linna ei saamas päänahkaa." + +"Minä pelkään liiankin hyvin ymmärtäväni teitä, Kesäkuu. Tahdotteko +tavata isääni?" + +"Ei täällä -- mennyt pois." + +"Sitä ette voi tietää, Kesäkuu; näettehän että saari on sotamiehiä +täynnä." + +"Ei täynnä -- menneet pois..." Kesäkuu nosti ylös neljä sormea. "Niin +monta punatakkia täällä." + +"Ja Opas -- ettekö tahtoisi tavata häntä? Hän voi puhutella teitä +irokesin kielellä." + +"Hän myöskin poissa -- hän pitämäs kielen, ottamas sen mukaansa," sanoi +Kesäkuu nauraen. + +Hänen lapsellinen naurunsa oli niin viehättävää ja tarttuvaa +laadultaan, ett'ei Mabel voinut olla siihen yhtymättä, vaikka olikin +säikäyksissä kaikesta, mikä oli tapahtunut. + +"Te näytte tietävän tai luulevan tietävänne meistä kaikki, Kesäkuu," +sanoi hän. "Oletteko tätä ennen käynyt saaressa?" + +"Juuri nyt tullut." + +"Kuinkas sitten tiedätte sen, mitä sanoitte, olevan totta? Voisivathan +isäni, Opas ja Eau-douce olla kuuluvissa, jos huutaisin heitä." + +"Kaikki poissa," sanoi Kesäkuu vakaasti ja hymyili suopeasti. + +"Ei, nyt sanotte enemmän kuin varmaan voitte tietää, koska ette ole +tutkinut koko saarta." + +"Olemas hyvät silmät -- näkemäs veneen miesten kanssa mennä pois -- +näkemäs alus Eau-doucen kanssa." + +"Siinä tapauksessa olette vakoillut meitä. Luulen kuitenkin, ett'ette +ole laskenut jääneiden lukumäärää." + +Kesäkuu nauroi, nosti uudestaan neljä sormea pystöön, ja osoittaen +molempiin peukaloihinsa, sipasi hän sormellansa noita neljää pystössä +olevaa sormea ja kertoi sanan "punatakkia", jonka tehtyä hän koski +peukaloihinsa ja jatkoi: "Suolavesi," "Majoitus-mestari." Tämä kaikki +oli ihan oikein, ja Mabel alkoi jo kovin epäillä oliko soveliasta +laskea Kesäkuu menemään pois ilman antamatta likempää selitystä. Mutta +hänestä oli niin vastenmielistä käyttää tuon ystävällisen tytön +luottamusta väärin, että hän tuskin oli ajatellut kutsua setäänsä, +ennenkuin jo luopui siitä, katsoen sitä arvoansa alentavaksi ja +vilpilliseksi ystäväänsä kohtaan. Hän teki sen sitä kernaammin, koska +hän varmaan tiesi että Kesäkuu ei suinkaan antaisi mitään ilmi, vaan +päin vastoin turvautuisi itsepintaiseen äänettömyyteen, jos häntä +yritettäisiin pakoittaa. + +"Luulette siis, Kesäkuu," sanoi Mabel, "että tekisin viisaimmin jos +oleksisin puulinnassa?" + +"Hyvä paikka naiselle. Linna ei saanut päänahkaa. Hirret paksut." + +"Te puhutte varmasti, ikäänkuin olisitte ollut siellä ja mitannut +seinät." + +Kesäkuu nauroi ja näytti miettiväiseltä, vaan ei puhunut mitään. + +"Osaako kukaan muu kuin te tähän saareen? Onko kukaan Irokesi nähnyt +meitä?" + +Kesäkuun kasvot synkistyivät, ja hän katsoi tarkasti ympärilleen, +ikäänkuin olisi peljännyt jonkun kuuntelevan. + +"Tuskarora kaikkialla -- Oswego, täällä, Frontenak, Mohawk -- +kaikkialla. Jos hän saamas nähdä Kesäkuun, hän tappamas hänet." + +"Mutta me luulimme ett'ei kukaan tiennyt tästä saaresta ja ett'ei +meidän tarvinnut täällä pelätä ketään vihollista." + +"Paljo silmä, Irokesi." + +"Silmät eivät aina auta, Kesäkuu. Tämä paikka on salassa monelta +silmältä, ja harvat meistäkin osaavat tänne." + +"Eräs mies voi kertoa -- kysykää, Jengis puhumas ranskan kieltä." + +"Minä ymmärrän ajatuksenne, Kesäkuu. Te tahdotte sanoa minulle, että +joku petturi on kertonut kansallenne, missä ja kuinka löytäisivät +saaren." + +Kesäkuu nauroi, sillä hänen mielestään oli sotapetos pikemmin luettava +ansioksi kuin rikokseksi; mutta hän oli ylen uskollinen omaa heimoansa +kohtaan sanoakseen enempää kuin asianhaarat vaativat. Hänen +tarkoituksensa oli pelastaa Mabel -- ei ketään muuta. + +"Keltanaama tietämäs nyt," sanoi hän, "varustus hyvä tytölle -- ei +huolimas miehistä eikä sotilaista." + +"Mutta minä huolin niistä paljon, Kesäkuu, sillä yksi heistä on setäni, +josta suuresti pidän, ja muut ovat ystäviäni ja kansalaisiani. Minun +täytyy kertoa heille mitä on tapahtunut." + +"Kesäkuu silloin surmattamas," virkkoi intianilais-tyttö tyynesti, +vaikka surumielisesti. + +"Ei, he eivät saa tietää, että te olette käynyt täällä. Mutta myöskin +heidän täytyy olla varoillaan, ja voimmehan kaikki mennä linnaan." + +"Nuolenkärki tietämäs -- näkemäs kaikki, ja Kesäkuu tulemas puhumaan +nuoren keltanaama-ystävän, ei miesten kanssa. Jokainen sotilas +pelastamas päänahkansa. Kesäkuu nainen, ei puhumas miesten kanssa." + +Mabel sai alakuloiseksi tästä hänen metsäläis-ystävänsä selityksestä, +sillä selvää oli nyt, että tämä tiesi, ett'ei hänen tiedonantojaan +ilmaistaisi. Toiselta puolen ei hän voinut saada selväksi, mikä vaara +voisi uhata Kesäkuuta, jos molempien nuorten naisten keskustelu tulisi +tunnetuksi, ja tämä mietiskeleminen teki hänet yhä alakuloisemmaksi ja +rauhattomammaksi. Kesäkuu alkoi kerätä niitä pikkukapineita, jotka +hän oli pannut pois käsistään majaan tullessansa, ja valmistihe +lähtemään pois. Hänen pidättäminen ei voinut tulla kysymykseenkään, +ja sankarittaremme oikein ajattelevaan ja hellätuntoiseen luonteesen +katsoen oli mahdoton, että hän olisi voinut tylysti erota +intianilais-tytöstä, joka oli pannut kaikki alttiiksi saadakseen +palvella ystävätänsä. + +"Kesäkuu", sanoi hän innokkaasti ja kiersi käsivartensa tuon +viehättävän, vaikka sivistymättömän olennon vyötäreen ympäri, +"olemmehan ystävät. Minun puoleltani teillä ei ole mitään pelkäämistä, +sillä ei kukaan saa tietää käynnistänne. Jos voisitte antaa minulle +jotain merkkiä juuri ennenkuin vaara uhkaa -- jotain merkkiä, josta +voisin havaita, milloin minun on meneminen varustukseen -- kuinka minun +on varani pitäminen". + +Kesäkuu, joka todella oli aikonut lähteä pois, oli kotvan aikaa ääneti, +sitten sanoi hän tyynesti: + +"Hankkimas Kesäkuulle kyyhkynen." + +"Kyyhkynen! Mistä minä sen voin saada?" + +"Lähin maja -- ota vanha -- Kesäkuu menemäs ruuhi tykö." + +"Luulen ymmärtäväni teidän tarkoituksenne, mutta eikö olis parempi että +seuraisin teitä rannalle, jos sattuisitte kohtaamaan jonkun +miehistämme?" + +"Menemäs ulos ensin -- lukemas miehet -- yksi, kaksi, kolme, neljä, +viis', kuus'..." Kesäkuu nosti pystöön sormensa ja nauroi -- "Kaikki +pois tieltä -- kaikki paitsi yksi -- kutsumas pois hänet -- sitten +laulamas ja tuomas kyyhkynen". + +Mabel hymyili tytön sukkelalle älylle ja lähti seuraamaan hänen +osoituksiansa. Ovella hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi rukoilevin +silmin indianilais-tyttöön päin. + +"Enkö saa toivoa että ilmoitatte minulle vähän enemmän, Kesäkuu?" sanoi +hän. + +"Tietämäs nyt kaikki -- varustus hyvä -- kyyhky sanomas kaikki -- +Nuolenkärki tappamas Kesäkuun." + +Viimeksi lausutut sanat riittivät, sillä Mabel ei voinut vaatia +tarkempia ilmoituksia, kun Kesäkuu selitti, että hänen miehensä +kuolemalla rankaisisi tuumainsa ilmoittamisen. Hän sanoi Kesäkuulle +jäähyväiset ja poistui. Nopea silmäys näytti hänelle, että kolme henkeä +vielä istui tulen ääressä, mutta kaksi, joista toinen Muir, oli +poistunut, luultavasti veneen luokse, ja kuudes, hänen setänsä, +puuhaili kalanpyydyksiensä kanssa vähän matkan päässä tulesta. +Sotamiehen vaimo meni juuri samassa tuokiossa majaansa ja hänen +puoleltaan ei siis ollut mitään pelkäämistä. Mabel oli nyt olevinansa +ikäänkuin häneltä olisi joutunut jotakin hukkaan, palasi muuanta +nuottia hyräillen sen majan luo, josta hän vasta oli tullut, ja +kumartuen alas, ikäänkuin ottaakseen jotakin maasta, riensi hän +Kesäkuun osoittamaan majaan. Tämä oli rappiotilassa ja viimeksi +vahdissa olleet sotilaat olivat pitäneet sitä muonamakasiinina. Muun +muassa oli siinä muutama tusina kyyhkysiä. Ilman suurta vaivaa sai +Mabel yhden niistä kiini, ja kätkien sen esiliinansa alle, hiipi hän +takaisin majaan ja sitten, kun huomasi sen tyhjäksi, alas rantaan, +johon hänen onnistui päästä muiden huomaamatta. Ruuhen luona tapasi hän +Kesäkuun, joka otti kyyhkysen, pani sen vasuun, ja kertoen sanat: +"puulinna hyvä", lykkäsi hän ruuhen pensaikosta ja souti soukan salmen +yli yhtä äänettömästi kuin tullessakin. Mabel odotti hetken jäähyväis +tervehdystä tai ystävyyden osoitusta, sitten kuin Kesäkuu oli saapunut +toiselle rannalle, mutta turhaan. Kaikissa ympäristöllä olevissa +saarissa vallitsi semmoinen äänettömyys ja hiljaisuus, että tuntui kuin +ei kukaan koskaan olisi häirinnyt luonnon juhlallista lepoa, eikä Mabel +voinut missään keksiä vähintäkään merkkiä, joka osoittaisi sen vaaran +läheisyyttä, jota Kesäkuu oli tarkoittanut. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Hyökkäys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta. + + +Kun Mabel palasi etsimään nais-toveriansa, tuntui hänestä kummalta, +että muut olivat niin tyynellä mielin nyt, kun hänessä vallitsi +semmoinen tunne, kuin elämän ja kuoleman edesvastaus olisi hänen +hartioitaan painamassa. Hän ymmärsi ettei hän sopivalla tavalla voinut +pyytää muita olemaan varoillansa, ilmoittamatta heille keskustelua +Kesäkuun kanssa, ja hän huomasi, että hänen täytyisi menettelyssään +heitä kohtaan noudattaa suurinta varovaisuutta ja tarkkuutta, jota hän +ei ennen ollut tottunut tekemään, ei ainakaan näin tärkeissä +asianhaaroissa. + +Sentähden käski hän sotamiehen vaimon viedä kaikellaisia tarpeita +varustukseen ja varoitti häntä mihinkään aikaan päivästä poistumasta +kauas siitä. Hän ei selittänyt syytä näihin käskyihin, vaan sanoi +ainoastaan että hän kävellessään saarella oli huomannut yhtä ja toista, +joka saattoi hänet pelkäämään, että vihollinen tunsi sen aseman +paremmin kuin he tähän asti olivat luulleet, ja että ainakin he +tekisivät viisaimmin, jos vaaran lähetessä etsisivät turvaa +puulinnassa. Vaikea ei ollut herättää tämän sotilasvaimon pelkoa, +sillä, vaikka hän oli rohkea skotilainen nainen, oli hän kuitenkin +erittäin kärkäs kuuntelemaan kaikkea, mikä saattoi hänet yhä enemmän +pelkäämään indianien julmuutta. Kun Mabel luuli kylliksi +säikäyttäneensä häntä tehdäkseen hänet varovaiseksi, viittasi hän +muutamilla sanoilla siihen, ett'ei ole tarpeen antaa sotamiesten tietää +että he kumpikin olivat peloissansa. Tämän hän teki välttääkseen +kaikkia pulaan saattavia kysymyksiä ja tiedusteluita ja päätti toisella +tavalla pakoittaa setäänsä, korpraalia ja sotamiehiä suurempaan +varovaisuuteen. + +Pahaksi onneksi ei koko brittiläisestä armeijasta olisi voitu löytää +sopimattomampaa henkilöä kuin korpraali Mak Nab oli siihen erityiseen +toimeen joka hänelle oli uskottu, kun hän oli jätetty komentavaksi +päälliköksi saareen kersantti Dunhamin poissa ollessa. Hän oli kyllä +päätteliäs ja rivakka, ja tunsi kaikki sotilaselämän temput ja koukut, +ja oli sotaan tottunut, mutta hän oli myöskin ylpeä, itsepäinen +kaikessa, mikä kuului hänen ammattinsa ahdasten rajain sisään, erittäin +taipuisa katsomaan brittiläistä valtakuntaa kaiken oivallisuuden +keskustaksi maailmassa ja Skotlantia itse keskipisteeksi, ainakin +kaikelle tämän valtakunnan siveelliselle etevyydelle. Vähemmän +käytännöllisen olennon puoleen olisi Mabel tuskin voinut kääntyä, ja +kuitenkin täytyi hänen paikalla panna tuumansa toimeen. + +"Isäni on jättänyt teille, korpraali, tärkeän päälikkö-toimen", sanoi +hän, saatuaan Mak Nabin siirtymään vähän syrjään toisista. "Jos +viholliset saisivat saaren haltuunsa, niin joutuisimme sekä me että +poissa oleva retkikunta vangeiksi". + +"Sitä käsittääkseen ei tarvitse matkustaa Skotlannista tänne", vastasi +Mak Nab jyrkästi. + +"En epäile ett'ette te, mr Mak Nab, sitä ymmärrä yhtä hyvin kuin +minäkin, mutta minä pelkään että te sotilaat -- tottuneet kuin olette +vaaroihin ja taisteluihin, olette hieman taipuvaiset laiminlyömään +muutamia niistä varokeinoista, jotka ovat välttämättömät niin +omituisessa asemassa kuin me nyt olemme". + +"Sanotaan, ett'ei Skotlanti ole valloitettu maa, nuori nainen; vaan se +lienee kaiketi erehdys, koska me, sen lapset, olemme niin uneliaita ja +koska niin helposti voidaan karata päällemme, meidän sitä vähääkään +aavistamatta". + +"Ei, ei, hyvä ystävä; te ymmärrätte minua väärin. Ensiksikin en nyt +ollenkaan ajattele Skotlantia, vaan tätä saarta, ja toiseksi en +ensinkään epäile teidän valppauttanne, kun luulette sitä tarvittavan. +Minä pelkään vaan että löytyy vaara, jonka suhteen teidän rohkeutenne +tekee teidät huolimattomaksi". + +"Minun rohkeuteni on epäilemättä aivan vähäinen, neiti Dunham, koska se +vaan on skottilaisen rohkeutta. Isänne on yankee, ja jos hän olisi +täällä joukossamme, niin näkisimme epäilemättä muihin toimiin +ryhdyttävän". + +"Isälläni on hyvä ajatus teistä, Mak Nab, muuten ei hän olisi uskonut +huostaanne saarta ja kaikkia mitä se sisältää, hänen tyttärensä siihen +luettuna. Etenkin tiedän hänen luottavan varovaisuuteenne. Hän toivoo +etupäässä että puuvarustusta hyvin vartioidaan". + +"Jos hän tahtoo suojella viidennenkuudetta rykmentin kunniaa +hirsiseinien takana, niin olisi hänen itsensä pitänyt jäädä +komentamaan; sillä suoraan sanoen, skotlantilaisen ei sovi, vastoin +luontoa ja mielipiteitänsä, antaa karkoittaa itseään aukealta kentältä, +ennenkuin edes on hyökätty hänen kimppuunsa. Miekkamme ovat leveät, ja +me seisomme mielellämme vihollisen kanssa jalka jalkaa vastaan. Tämä +amerikalainen taistelutapa, joka on tullut niin suureen huutoon, +turmelee sen arvon, jota hänen majesteetinsa armeija nauttii, jos ei +turmele sen urhoollisuuttakin. Luottakaa vanhan sotilaan sanoihin, joka +jo on nähnyt viidennenkuudetta ikävuotensa; ei löydy mitään varmempaa +vihollisen kehoittamiskeinoa, kuin se, että näyttää häntä pelkäävänsä, +eikä koko tässä indianilaisessa sotatavassa ole mitään vaaraa, jota +teidän amerikalaistenne kuvitus ei olisi siihen määrään suurentanut ja +liioitellut, että vihdoin luulevat näkevänsä metsäläisen joka +pensaassa. Me skotlantilaiset tulemme kylmästä maasta emmekä tarvitse +tai tahdo suojaa, ja kyllä saatte nähdä, neiti Dunham, että..." + +Korpraali hyppäsi korkealle ilmaan, putosi päistikkaa kasvoillensa ja +pyörähti sitten selälleen -- kaikki tapahtui niin äkkipikaa, että Mabel +tuskin oli kuullut sen pyssyn kimakkaa paukausta, joka lähetti kuulan +Mak Nabin ruumiin läpi. Sankarittaremme ei huudahtanut -- hän ei edes +vapissut, sillä tapaus oli ylen äkillinen, odottamaton ja hirveä +saadakseen aikaan mitään sellaista heikkouden merkkiä. Mak Nabissa oli +vielä paraiksi sen verran henkeä jälellä, että hän voi käsittää mitä +oli tapahtunut. Hänen kasvonsa olivat jo alkaneet vääntyä väärään, +niinkuin tavallisesti käypi sille, jonka kuolema äkkiarvaamatta +tavoittaa. + +"Rientäkää puuvarustukseen niin pian kuin mahdollista", kuiskasi hän +Mabelin kumartuessa alas häneen päin. + +Sankarittaremme käsitti nyt täydellisesti vaarallisen asemansa sekä +ripeän päätöksen tarpeellisuuden. Pikaisella silmäyksellä saatuansa +vaakuuden siitä, että ruumis makasi hänen jalkainsa juuressa, pakeni +hän puuvarustukseen, joka oli ainoastaan muutaman minuutin matkan +päässä. Juuri kuin hän ehti sen luokse, vetäsi sotamiehen vaimo +Jennie sen oven kiivaasti kiini ja salpasi sen; sillä sokeassa +hämmästyksessään ei hän ajatellut muuta kuin omaa pelastustaan. Viis +tai kuus laukausta kuului sillaikaa kuin Mabel huusi sotamiehen vaimoa +avaamaan ovea, ja se kauhistus, jota nämät yhä enensivät, esti +sisäpuolella olevaa naista kiireesti poisottamasta niitä pönkiä, +jotka hän niin nopsasti oli asettanut oven päälle. Tuokion kuluttua +tunsi Mabel kuitenkin oven vastahakoisesti antavan myöten hänen +ponnistaessansa, ja hän tunki hoikan ruumiinsa sen raosta sisään heti +kuin se oli ennättänyt tarpeeksi levetä. Hänen sydämensä ei nyt enään +sykkinyt niin rajusti, ja hän sai jälleen kylliksi mielenmalttia +voidakseen toimia ajattelevaisesti. Hän ei antanut perään, vaikka +Jennie vapisten ponnisteli saadaksensa oven jälleen kiinni, vaan piti +sitä päinvastoin auki niin kauan, kunnes oli varma siitä, ett'ei ketään +muuta heikäläistä ollut näkyvissä eikä sisään pyrkimässä. Hänen +käskynsä ja toimensa muuttuivat nyt tyynemmiksi ja järkevämmiksi. +Ainoastaan yksi pönkä pantiin ovelle, ja Jennien käskettiin ottaa sekin +pois, jos joku ystävä pyrkisi sisään. Sitten nousi hän tikapuita myöten +toiseen kerrokseen, jossa hän ampumareijästä voi tarkastaa saarta, niin +pitkälle nimittäin kuin pensaat sallivat. Kehoittaen alaalla olevaa +kumppaliansa rauhoittumaan, rupesi hän niin tarkasti kuin suinkin +tutkimaan varustuksen ympäristöä. + +Ensi aluksi ei Mabel suureksi kummastuksekseen voinut keksiä yhtään +elävää olentoa, -- ei ystävää eikä vihollista -- koko saarella. Ei +näkynyt ranskalaisia eikä Indianeja, vaikka pieni vaalea pilvi, joka +kulki tuulen mukana pois, osoitti miltä suunnalta hänen oli niitä +etsiminen. Tullessaan sen ampumareijän tykö, josta se paikka näkyi, +missä Mak Nabin ruumis oli, hyytyi hänen verensä kauhusta, kun hän näki +nuo kolme sotamiestä makaavan kuolleina tämän vieressä. Melun syntyessä +olivat nämä miehet hyökänneet yhteiseen yhtymä paikkaan ja melkein +samassa silmänräpäyksessä saaneet surmansa tuolta väijyksissä olevalta +viholliselta, jota korpraali oli ollut halveksivinaan. + +Ei Capia eikä luutnantti Muiria näkynyt. Sykkivällä sydämellä tutki +Mabel jokaista aukkoa puiden välissä ja meni ylimmäiseenkin kerrokseen +eli lakkaan, josta hänellä oli mitä lavein näköala; vaan kaikki oli +turhaa. Hän oli pelännyt saavansa nähdä setänsä ruumiin makaavan +ruohikossa, vaan häntä ei näkynyt missään. Kuoleman hiljaisuus vallitsi +saarella, ja sotamiesten kuolleet ruumiit tekivät näkymön yhtä +kauhistavaksi kuin oudoksi. + +"Jumalan tähden", huusi sotamiehen vaimo alaalta, "sanokaa minulle, +onko ketään meikäläisistä vielä hengissä. Minusta tuntuu kuin kuulisin +huokauksia, jotka heikkonevat heikkonemistaan, ja pelkään että kaikki +joutuvat surman omiksi". + +Mabel, joka muisti että vaimo oli naimisissa yhden tuolla hengetönnä +makaavan sotamiehen kanssa, vapisi ajatellessaan sitä surua ja +epätoivoa, johon hän joutuisi, jos yht'äkkiä saisi tiedon miehensä +kuolemasta. Huokauksista oli sitä paitsi sangen vähän toiveita, vaikka +huokaaja kenties oli hänen setänsä, joka ehkä makasi semmoisessa +paikassa, ettei häntä voinut nähdä. + +"Meidän täytyy turvautua Jumalaan, Jennie, eikä laiminlyödä mitään +puolustuskeinoa, jonka hän armostansa antaa meille. Pitäkää tarkka +vaari ovesta älkääkä millään muotoa avatko sitä ilman minun +käskyttäni". + +"Oi, sanokaa, neiti Mabel, näettekö Sandyä missään! Jos vaan voisin +antaa hänelle tiedon, että olen turvassa, niin olisi mies raukkani +tyynemmällä mielin, oli hän sitten vapaana tai vankina". + +Sandy, joka oli Jennien mies, makasi juuri sen ampumareijän kohdalla, +jonka luona Mabel seisoi. + +"Ettehän sano minulle, näettekö Sandyä", kertoi nainen, sillä Mabelin +äänettömyys teki hänet rauhattomaksi. + +"Muutamat meikäläisistä ovat koolla Mak Nabin ruumiin ympärillä," +vastasi hän karttavasti; sillä hänen mielestään olisi jumalatonta +asianhaarain näin kauhistavina ollessa lausua suora valhe. + +"Onko Sandy niiden joukossa?" kysyi nainen semmoisella äänellä, joka +karkeutensa ja tuimuutensa tähden kuului turmiota aavistavalta. + +"On varmaankin, sillä minä näen kaksi, kolme, neljä -- kaikilla +rykmentin punanen takki"! + +"Sandy", huudahti vaimo raivokkaasti. "Miksi et huoli omasta +hengestäsi, Sandy! Tule heti tänne ja pysy vaimosi luona hyvinä ja +pahoina hetkinä! Ei nyt enään ole aikaa pitää lukua teidän tuhmasta +sotajärjestyksestänne eikä teidän kerskaavista käsitteistänne +kunniasta! Sandy, Sandy!" + +Mabel kuuli pönkää nostettavan ja oven narisevan saranoillaan. Odotus, +emme tahdo sanoa hämmästys, piti hänet ampumareijän vieressä ja hän +näki pian Jennien syöksevän pensaiden läpi sille suunnalle, missä +kuolleet olivat. Hän tarvitsi vaan muutamia silmänräpäyksiä sinne +ehtiäksensä. Niin äkillinen ja odottamaton oli kohtaus ollut, ett'ei +hän peljästyksessään näkynyt käsittävän sen täydellistä merkitystä. Hän +tarttui miehensä vielä lämpöiseen käteen, ja hänestä näytti kuin +salainen hymy olisi rypistänyt hänen huuliansa. + +"Miksi tahdot turhanpäiten henkesi menettää, Sandy!" huusi hän nykien +häntä käsivarresta. "Indianit surmaavat teidät kaikki, jos ette riennä +varustukseen. Nouse ylös, pois täältä, äläkä kuluta hukkaan kalliita +hetkiä". + +Tuskallisesti ponnistellessaan tempasi nainen kuollutta ruumista niin, +että sen pää kääntyi häntä kohden ja kasvot tulivat näkyviin, jolloin +pieni kuulan tekemä reikä silmäkulman reunassa ynnä muutama vieressä +oleva veripisara selitti hänelle syyn miehensä äänettömyyteen. Kun +totuus kauhistuttavassa muodossaan selvisi hänelle, löi hän kätensä +yhteen ja päästi kimakan huudon. Tämä huuto, vaikka kimakka, +sydäntäsärkevä ja kauhistuttava, oli kuitenkin sulosointuinen verraten +siihen ulvontaan, joka seurasi heti sen perästä. Tuo kammottava +sotahuuto kohosi saaren pensaikosta, ja noin kaksikymmentä metsäläistä, +peloittavan näköisiä sotamaalauksensa ynnä muiden indianilaisen +kuvituksen keksimäin laitosten tähden, hyökäsi esiin kiirehtien +ottamaan haltuunsa nuo suuressa arvossa pidetyt päänahat. Nuolenkärki +oli ensimmäisenä, ja hänen tomahavkinsa musersi tainnoksiin menneen +Jennien pääkallon. + +Kaikki tämä tapahtui vähemmässä ajassa kuin olemme tarvinneet sitä +kertoaksemme, ja Mabel oli nähnyt kaikki tyynni. Hän oli seisonut +paikallaan kuin naulattu, katsoa tuijottaen ikäänkuin lumottuna tuota +kammottavaa tapahtumaa. Mutta yhtäkkiä muistui hänen mieleensä, että +Jennie oli mennessään jättänyt oven auki. Hänen sydämensä sykki +valtavasti, sillä tämä turva oli ainoa, joka suojeli häntä varmasta +kuolemasta, ja hän juoksi tikapuiden päähän rientääkseen alas ovea +salpaamaan. Hän kuuli kuitenkin, ennenkuin oli ehtinyt toiseen +kerrokseen, oven narisevan saranoillaan ja luuli olevansa hukassa. + +Ajatukset ovat kuitenkin valveella tällaisina hetkinä. Seuraavassa +tuokiossa luuletteli hän, että setänsä oli tullut varustukseen, ja +tahtoi rientää alas viskautuakseen hänen syliinsä; mutta samalla +pidätti häntä se ajatus, että tulija voi olla joku indiani, joka nyt +pani kiinni ovea saadakseen yksinänsä ryöstöä harjoittaa. Syvä +hiljaisuus alaalla ei voinut soveltua Capin rohkeisin, pikaisiin +liikkeisin, ja näyttikin paremmin viittaavan jotakuta vihollisen +petosta. Tämä ajatus piti Mabelia toimetonna, ja enemmän kuin minuutin +vallitsi rakennuksessa äänetön hiljaisuus. Sen aikaa seisoi Mabel +ylimmäisten tikapuiden juurella, katsoa tuijottaen alakertaan vievää +aukkoa kohti ja joka silmänräpäyksessä odotti hän saavansa nähdä +metsäläisen kasvojen pistävän siitä esiin. Tämä pelko tuli viimen niin +suureksi, että hän katseli piilopaikkaa viivyttääkseen odotettua +kohtausta, vaikkapa vaan silmänräpäyksen. Hän kyykistyi kahden tynnyrin +väliin ja rukoili sydämellisesti ja hartaasti, että Jumala ottaisi +hänet suojelukseensa. Nyt luuli hän kuulevansa hiljaista rapinaa, +ikäänkuin joku olisi noussut alisia tikapuita myöten niin suurella +varovaisuudella, että se omalla liiallisuudellaan ilmaisi itsensä; +sitten seurasi vähäinen natina, johon hän tiesi erään puolapuun olevan +syynä, joka oli notkunut hänen oman kepeän painonsa alla. Vielä ei +kuitenkaan näkynyt mitään lattian aukeamassa; vaan hänen kuulonsa, joka +oli erittäin paljon herkistynyt siitä mielen-jännityksestä, missä hän +oli, ilmoitti hänelle selvästi, että joku oli ainoastaan muutaman +tuuman alempana aukkoa. Kohta sen perästä näki hän Indianin pään +mustine hiuksineen kohoavan lattian pintaa ylemmäksi, mutta niin +verkalleen, että sen liikkuminen oli verrattava kellon minuutiviisarin +kulkuun. Sitten tulivat julmat kasvonpiirteet ja koko mustanpuhuva +muoto näkyviin. Mabelin kauhistus karttui, kun hän luuli näkevänsä nuo +mustat, muljottavat silmät ja julmat kasvot; vaan kun koko pää oli +kohonnut lattian pinnan yläpuolelle, huomasi hän, tarkkaan katsottuaan, +että hänen säikähtänyt kuvituksensa oli luullut Kesäkuun lempeitä, +kauniita kasvoja indianilaisen sotilaan kasvoiksi. + +Vaikea olisi sanoa kumpi tunsi suurempaa iloa. kun Mabel juoksi +keskelle huonetta -- sankarittaremmeko, kun huomasi että tullut oli +Nuolenkärjen vaimo eikä itse Nuolenkärki -- vaiko Kesäkuu, kun näki +että hänen neuvoansa oli seurattu ja tapasi varustuksessa sen henkilön, +jota hän niin rauhattomasti ja melkein toivotta oli etsinyt. He +syleilivät toisiaan, ja tuo teeskentelemätön indianilaisnainen nauroi +suloisella, viehättävällä tavallaan, pitäen sillaikaa ystävätänsä +käsivarren pituuden päässä itsestänsä ja tutkistellen oliko tämä +todellakin läsnä. + +"Varustus hyvä", sanoi hän, "ei saa päänahkaa". + +"Se on todellakin hyvä, Kesäkuu", vastasi Mabel kauhistuksella ja +peitti samassa silmänsä, ikäänkuin päästäkseen näkemästä niitä +hirmuisuuksia, joita hän vasta oli nähnyt. "Sanokaa, Jumalan tähden, +tiedättekö mihinkä setä raukkani on joutunut? Olen katsellut joka +haaralle, vaan en ole huomannut häntä missään". + +"Ei täällä varustuksessa?" kysyi Kesäkuu jollakin uteliaisuudella. + +"Ei, minä olen ihan yksin täällä, Kesäkuu; se vaimo, joka oli kanssani, +syöksi ulos miehensä luokse ja on hengellään maksanut +varomattomuutensa". + +"Kesäkuu tietää -- Kesäkuu näkemäs; hyvin pahasti; Nuolenkärki ei +säälimäs ketään vaimoa, ei omaansakaan". + +"Oi, Kesäkuu, teidän hengestänne ei ainakaan ole mitään pelkoa". + +"Ei tietämäs; Nuolenkärki tappa, jos tietämäs kaikki". + +"Jumala suojelkoon teitä, Kesäkuu; niin, hän on sen tekevä hyvyytenne +tähden, Sanokaa minulle, mitä on tekeminen ja onko setä raukkani vielä +elossa". + +"Ei tiedä. Suolavedellä olemas vene; hän ehkä mennä järvelle". + +"Vene on vielä rannassa, vaan ei setääni eikä majoitusmestaria näy +missään". + +"Ei kuolleina -- koska Kesäkuu näkemäs sen. Menemäs piiloon -- punainen +mies menemäs piiloon -- ei häpeä keltanaamalle". + +"Heidän häpeäänsä en suinkaan pelkää, vaan pelkään ett'eivät ole +ennättäneet paeta. Hyökkäyksenne oli niin äkkiarvaamaton, Kesäkuu." + +"Tuskarora", virkkoi toinen, hymyillen tyytyväisenä miehensä +taitavuudesta. "Nuolenkärki suuri sotilas". + +"Ja mitä on minun tekeminen, Kesäkuu? Ei viipyne kauan, ennenkuin +teidän väkenne hyökkää tätä varustusta vastaan?" + +"Varustus hyvä -- ei saamas päänahka". + +"Mutta he tulevat pian huomaamaan, ett'ei siinä ole mitään +varustusväkeä, jos eivät jo tienne sitä. Itse sanoitte minulle saaressa +olevain miesten lukumäärän, ja epäilemättä olette saanut tietää sen +Nuolenkärjeltä". + +"Nuolenkärki tietämäs" -- sanoi Kesäkuu, ja nosti pystöön kuusi sormea +ilmoittaaksensa saareen jätettyin miesten lukumäärän. "Kaikki punaiset +miehet tietämäs. Neljä jo hukannut päänahkansa -- kahdella olemas ne +vielä". + +"Älkää puhuko siitä, Kesäkuu; tuo kauhistava ajatus hyydyttää vereni. +Teidän sotilaanne eivät voi tietää, että olen yksinäni varustuksessa, +vaan luulevat kenties setäni ja majoitusmestarin olevan täällä, ja +sytyttävät luultavasti rakennuksen tuleen ajaakseen heidät ulos. Olen +kuullut sanottavan, että tuli on tällaisissa tiloissa vaarallisin +vihollinen". + +"Ei polttamas varustusta, varustus hyvä -- ei saamas päänahkaa, ei +polttamas varustusta". + +"Ja mistä sen päätätte, Kesäkuu? Minä pelkään kuitenkin että he +sytyttävät sen tuleen". + +"Varustus märkä -- paljo sadetta -- hirret kosteat, ei palamas hevillä. +Punainen mies tietämäs sen aivan hyvin -- sentähden ei polttamas sitä +ettei sanoa Jengille, että Irokesia on ollut täällä. Isä tulemas +takaisin -- ei näkemäs varustus ei löytämäs sitä. Ei, ei, Indiani lopen +viisas -- ei liikuttamas mitään". + +"Minä ymmärrän ajatuksenne, Kesäkuu, ja toivon ennustuksenne käyvän +toteen, sillä jos isäni pelastuisi -- ehkä hän jo on kuollut tai +vankeudessa, Kesäkuu?" + +"Ei koskemas isää -- ei tietämäs, mihin hän mennyt -- vesi ei jättämän +jälkiä -- punainen mies ei saattamas seurata. Ei polttamas varustus -- +se olemas hyvä, ei saamas päänahkaa". + +"Katsotteko mahdolliseksi että minä voin olla täällä turvassa siksi +kuin isäni palaa takaisin?" + +"Ei tiedä -- tytär tietämäs paraiten, milloin isä tulemas takaisin". + +Mabel tuli levottomaksi siitä katseesta joka oli Kesäkuun mustassa +silmässä kun hän lausui tämän, sillä hänessä heräsi se epäluulo, että +Kesäkuu tahtoi saada selkoa jostakin joka voisi olla eduksi +Indianeille, koska he sen avulla ehkä voisivat saada hänen isänsä ja +koko retkikunnan surmatuksi. Hän oli jo antamaisillaan karttavan +vastauksen, kun raju ryntäys ovea vastaan äkkiä veti koko hänen +huomionsa uhkaavan vaaran puoleen. + +"He tulevat", huudahti hän. "Kenties, Kesäkuu, on siellä setäni ja +majoitusmestari. En voi tällaisena hetkenä estää Muiriakaan sisälle +pääsemästä." + +"Miks'ei katsomas ulos -- monta ampumareikää -- aiotut sitä varten." + +Mabel seurasi viittausta, nosti varovasti pienen puupalasen yhdestä +niitä ampumareikiä, joita oli toisen kerroksen ulkonevassa osassa ja +silmäsi alas oveen päin. Hänen hämmästyksensä ja kalpeutensa ilmoitti +toiselle, että metsäläisiä oli alhaalla oven takana. + +"Punasia miehiä," sanoi Kesäkuu ja nosti varoittavasti sormeansa. + +"Neljä. He ovat kauhistuttavia sotamaalauksineen ja verisine +voittosaaliineen. Nuolenkärki on niiden joukossa". + +Kesäkuu oli sillä välin mennyt huoneen nurkkaan, jossa muutamia +kivääriä oli varalla, ja oli jo tempaissut yhden niistä, kun hänen +miehensä nimi pidätti häntä. Se tapahtui kuitenkin vaan +silmänräpäykseksi sillä hän meni paikalla ampumareijän luo ja oli jo +pistämässä ulos kiväärin piippua, kun luonnollinen inhon tunne saatti +Mabelin tarttumaan hänen käteensä. + +"Ei, ei, Kesäkuu", sanoi hän, "ei omaa miestänne kohti, vaikkapa +henkeni menisikin". + +"Ei tekemäs Nuolenkärjelle pahaa", sanoi Kesäkuu kammon värähdyksellä; +"ei tekemäs punaselle miehelle ollenkaan pahaa. Ei ampumas heitä -- +ainoastaan peloittamas". + +Mabel ymmärsi nyt Kesäkuun tarkoituksen eikä enää koettanut häntä +estää. Indianitar pisti pyssynpiipun reijästä ulos, ja varta vasten +saatettuaan sen verran kolinaa aikaan, että metsäläisten huomio kääntyi +sinne päin, vetäsi hän liipasinta. Tuskin oli pyssy lau'ennut, kun +Mabel jo nuhteli häntä. + +"Sanoittehan, ett'ei tarkoituksenne ollut ampua; olette ehkä +haavoittanut miehenne". + +"Kaikki juoksemas pois ennenkuin minä ampua", vastasi Kesäkuu nauraen, +ja katsoessaan toisesta reijästä tarkastaakseen metsäläisten liikkeitä, +nauroi hän vielä herttaisemmin. "Katsokaa, etsinyt piilopaikan -- +kaikki sotilaat. Luulemas Suolaveden ja Majoitusmestarin täällä -- +varomas nyt itseänsä". + +He tutkivat nyt saarta useammista reijistä niin tarkkaan kuin voivat ja +näkivät että metsäläiset, jotka olivat ottaneet haltuunsa +englantilaisten tavarat ja ryöstäneet majat, rupesivat valmistamaan +pitoja. Enimmät varat olivat varustuksessa, vaan Indianit olivat +kuitenkin saaneet niin suuren voittosaaliin että voivat katsoa itsensä +palkituiksi, etenkin koska hyökkäys ei ollut tuottanut heille mitään +tappiota. Muutamat heistä olivat jo vieneet pois kuolleet ruumiit, ja +voitettujen aseet oli koottu yhteen läjään lähelle sitä paikkaa, missä +pidot aiottiin pitää. Kaikki enemmän silmäänpistävät esineet saarella +olivat jätetyt paikoilleen, koska metsäläiset tahtoivat äkkiarvaamatta +päästä karkaamaan kersantin kimppuun hänen takaisin palatessaan. +Indianien tarkoituksena ei näkynyt olevan paikalla ryhtyä ahdistamaan +varustusta, vaan kaikki osoitti pikemmin, kuten Kesäkuu arveli, että he +aikoivat pitää sitä piiritystilassa, kunnes kersantin joukko oli +palannut, koska muutoin hyökkäyksen jälet voisivat varoittaa niin +kokenutta ja taitavaa miestä kuin Opas oli. Veneen olivat he kuitenkin +ottaneet haltuunsa ja vieneet pensaikkoon siihen paikkaan, mihin olivat +kätkeneet omatkin ruuhensa. + +Nyt seurasi pitkät ja synkät tunnit. Päivä tuntui kuukauden pituiselta; +ne hetket, jolloin Mabel rukoili, olivat ainoat, jotka tuntuivat +helpommilta. Usein turvautui hän tähän lohdutuskeinoon, ja aina tunsi +hän mielensä siitä vahvistuvan, sielunsa rauhoittuvan ja luottamuksensa +lisääntyvän. Hän ymmärsi Kesäkuun arvelun ja katsoi hyvin +todenmukaiseksi, että varustus jätettäisiin rauhaan toistaiseksi. +Jonkun likellä olevan vaaran pelko oli sentähden vähennyt, mutta +tulevaisuus antoi aivan vähän syytä mihinkään toiveisin, ja hänestä +alkoi vankeuteen joutumisen ajatus jo tuntua helpommalta. + +Selvän päivän aikana oli sankarittaremme asema jotenkin huolettava, +mutta kun illan varjot hiljalleen laskeusivat saarelle, kävi se melkein +kammottavaksi. Metsäläiset olivat nyt joutuneet ihan raivoihinsa, +saatuaan käsiinsä kaikki englantilaisten viinan, ja heidän huutonsa ja +menettelynsä oli semmoista kuin pahain henkien riivaamain ihmisten +menetteleminen. Heidän ranskalainen päällikkönsä -- sillä heitä näkyi +komentavan euroopalainen mies -- koki turhaan hillitä heidän +vallattomuuttaan, ja hän vetäytyi nyt -- viisaasti kyllä -- pois +erääsen likellä olevaan saareen, jossa hän odotti seuraavan päivän +valkenemista. Ennen poismenoansa, oli hänen onnistunut oman henkensä +uhalla sammuttaa ja riistää metsäläisiltä keinot sen uudesta +virittämiseen. Tämän hän oli tehnyt sentähden, ett'eivät Indianit voisi +sytyttää varustusta, jonka säilyttäminen oli välttämätön hänen tulevien +tuumiensa edistymiselle. + +Aamupuoleen taukosi tuo hurja meteli, ja kuoleman hiljaisuus vallitsi +koko saarella. Mabel ja Kesäkuu olivat siihen asti olleet niin +peloissansa, etteivät voineet ajatella lepoa, mutta nyt sai indianitar +edellisen houkutelluksi asettumaan eräälle sotamiesten olkivuoteelle, +jossa hän pian vaipui rauhalliseen uneen. Kesäkuu heittäysi hänen +viereensä, eikä aikaakaan ennekuin hänkin oli unen helmoissa. + +Kun Mabel heräsi, virtailivat auringonsäteet ampumareijistä, sillä +päivä oli jo kulunut jokseenkin pitkälle. Kesäkuu nukkui vielä, vaan +heräsi heti toisen liikkeistä ja molemmat ryhtyivät nyt tarkastamaan +mitä heidän ympärillään tapahtui. + +Mutta vaikka silmäilivät ulos jok'ainoasta ampumareijästä, eivät he koko +saarella voineet keksiä merkkiäkään muista elävistä olennoista kuin he +itse. Kytevä tuli tuprusi siinä kohti, missä Mak Nab ja hänen +kumppalinsa olivat keittäneet, ikäänkuin savu olisi aiottu syötiksi +jollekulle poissa olevalle; majain ympäristöllä oli kaikki pantu +entiseen järjestykseen. Ehdottomasti säpsähti Mabel kun hänen silmänsä +tapasivat ihmisryhmän, jossa oli kolme sotamiestä, huolettomina istuen +ruohokentällä, ikäänkuin olisivat välinpitämättömästi keskustelleet +toistensa kanssa; mutta hänen verensä hyytyi, kun hän uudestaan katsoen +tunsi surmattuin sotamiesten verettömät kasvot ja lasinkarvaiset +silmät. Ruumiit olivat niin likellä varustusta, ett'ei hän niitä ensi +silmäyksellä huomannut, ja niiden asennossa ja ryhdissä oli jotain +ilvehtivää irstaisuutta, sillä niiden kangistuneet jäsenet oli +väännetty erilaisiin asemiin, jotta näyttäisi ikäänkuin kuuluisivat +elävään ruumiisen. Mutta vaikka nämät esineet näyttivät +kauhistuttavilta niille, jotka olivat kyllin likellä huomatakseen +kammottavan vastakohdan niiden teeskennellyn ja todellisen laadun +välillä, olivat ne kuitenkin järjestetyt niin taitavasti, että +äkkinäinen katsoja olisi sadan kyynärän päästä erehtynyt. Tyystin +tarkasteltuaan saaren rantoja, osoitti Kesäkuu neljättä sotamiestä, +joka istui jalat riippuen veden päällä, selkä nojassa puuta vasten ja +ongenvapa kädessä. Kaljut nahattomat päät oli peitetty lakeilla, ja +kaikki veren merkit oli tarkkaan pyyhitty kasvoista. Mabel tunsi pahoin +vointia tätä nähdessään. Hän vaipui eräälle penkille ja peitti +kasvojansa esiliinalla muutamia minuutia, kunnes Kesäkuun hiljainen +huudahtaminen jälleen kutsui hänet ampumareijän luo. Indianitar osoitti +Jennien kuollutta ruumista, joka näytti seisovan erään majan ovella, +nojaten eteenpäin, ikäänkuin katsellakseen sotamiehiä, myssynnauhat +liehuen tuulessa ja luuta kädessä. Väli oli niin pitkä ett'ei selvään +voinut eroittaa kasvojenpiirteitä, mutta Mabel luuli huomaavansa että +alaleuka oli painettu alas, ikäänkuin vääntämään suuta kammottavaan +hymyyn. + +"Kesäkuu, Kesäkuu", huudahti hän, "tämä on kauheampaa kuin mitä teidän +kansanne kavaluudesta ja petoksista koskaan olen kuullut puhuttavan tai +pitänyt mahdollisena." + +"Tuskarora hyvin viekas", vastasi Kesäkuu semmoisella äänellä, joka +osoitti, että hän pikemmin hyväksyi kuin paheksui kuolleiden ruumisten +tällä tavalla käyttämistä. "Ei teke sotamiehelle vahinkoa nyt -- olemas +Irokeseille hyödyksi -- ottanut päänahat ensin -- nyt käyttämäs +ruumiita -- sitten polttamas ne." + +Mabel ei voinut tukehuttaa inhon tunnetta; mutta siitä ei Kesäkuu +piitannut mitään, vaan alkoi valmistaa yksinkertaista aamiaista +näyttääkseen kuinka vähän hän piti väliä muiden tunteista, joiden +suhteen hänen omat tapansa olivat opettaneet hänet välinpitämättömäksi. +Mabel söi vaan vähäisen, Kesäkuu sitä vastoin niinkuin ei mitään olisi +tapahtunut. Tämän perästä oli heillä kyllin aikaa ajattelemiseen ja +saaren tyystimpään tarkastamiseen. Vaikka sankaritartamme poltti +kuumeentapainen halu saada myötäänsä olla jonkun reijän luona, ei hän +kumminkaan voinut siinä kauan kestää, vaan poistui inholla, mutta +ainoastaan hetkeksi, sillä lehtien kahina tai tuulen humina puissa veti +hänet jälleen siihen. Oli todellakin kammottavan juhlallinen katsella +tuota autiota saarta, jossa asui kuolleita elävien haamussa, ja tämä +vaikuttikin Mabeliin melkein samalla tavalla, kuin jos hän olisi +katsellut pahain henkien huvituksia. + +Koko päivänä ei näkynyt yhtään Indiania eikä ranskalaista, ja yö +laskeutui tuon kamalan, mutta äänettömän naamiokentän päälle sillä +tasaisella, muuttumattomalla eteenpäin menolla joka on omituista +luonnonlaeille, jotka eivät pidä väliä niistä vähäpätöisistä +näyttelijöistä ja näyttelyistä, jotka tunkeilevat ja kilpailevat +keskenänsä täällä maan päällä. Tämä yö oli rauhallisempi kuin +edellinen, ja Mabel nukkui turvallisemmin, sillä hän oli nyt vakuutettu +siitä että hänen omaa kohtaloansa ei ratkaistaisi, ennenkuin hänen +isänsä oli palannut. Seuraavana päivänä odotettiin häntä kuitenkin +takaisin ja kun sankarittaremme heräsi, riensi hän heti kohta +ampumareikäin luokse tutkimaan ilman laatua ja saaren oloja. +Ruohokentällä oli vielä tuo kamala ihmisryhmä; kalastaja istui vielä +kumartuneena veteen päin ja näytti pitävän tarkkaa huolta toimestansa; +Jennien vääristetyt kasvot tirkistivät edelleen majan ovelta. Mutta +ilma oli muuttunut. Raitis etelätuuli puhalsi, ja vaikka ilma vielä oli +leuto, näytti myrsky olevan tulossa. + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Oppaan tulo. -- Hyökkäys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten +torjuminen. + + +Vaivaloisesti ja vitkaan kuluivat päivän hetket, tuottamatta mitään +muutosta, ja Mabelin saamatta mitään päätöstä toimeen. Päivä oli jo +ehtoopuolella. Kesäkuu oli alakerroksessa heidän kohtalaisen ateriansa +valmistamisen puuhassa, Mabel taas oli noussut katolle joka oli +varustettu luukulla, jonka kautta pääsi vapaasti kulkemaan. Vaan ei hän +tästäkään korkeasta paikasta voinut keksiä mitään mainittavaa, eikä hän +uskaltanut kovin kauan olla näkyvissä koska hän hyvin tiesi, että +jonkun metsäläisen hillitsemättömät himot helposti voisivat saattaa +hänet lähettämään luodin hänen päänsä läpi. + +Aurinko oli laskenut eikä odotetuista veneistä vielä oltu mitään vihiä +saatu. Mabel oli uudelleen noussut katolle silmäilläkseen saarta vielä +kerran, sillä hän toivoi retkikunnan vihdoinkin hämärässä palaavan. Jos +tämä tapahtui, niin ei ainakaan Indianien paulat tulisi niin turmiota +tuottaviksi kuin muutoin, ja hän saisi ehkä tilaisuutta tulen avulla +antaa selvemmän merkin, kuin mitä muuten olisi voinut. Tarkoin +tutkittuaan taivaanrannetta, oli hän jo poislähtemässä, kuin hänen +huomionsa kiintyi johonkin, josta hän aluksi ei ollut niin tarkkaa +lukua pitänyt. Saaret olivat niin likekkäin, jotta kuusi tai kahdeksan +eri kanavaa eli niiden välistä salmea näkyi yhtähaavaa, ja eräässä +enimmän piilossa olevassa oli ruuhi, joka melkeen kokonaan oli rannan +pensasten suojassa. Epäilemättä oli siinä joku ihmis olento. Käsittäen +ett'ei hänen ilmoitusmerkkinsä voinut vahingoittaa, jos tämä oli +vihollinen, mutta päinvastoin voisi olla hyödyksi, jos siellä oli +ystävä, heilutti hän hartaasti pientä lippua, varoen kumminkin samalla +ett'ei saaressa olijat sitä huomaisi. + +Kahdeksaan jopa kymmeneenkin eri toviin oli Mabel turhaan heiluttanut +lippua ja alkoi jo epäillä, huomattiinko sitä, kun merkkiin vastattiin +airoa heiluttamalla, ja mies näytti itseään sen verran, että hän tunsi +Chingacbgookin. Siellä oli siis ainakin yksi ystävä ja päälle +päätteeksi semmoinen, joka hänen vakuutuksensa mukaan sekä tahtoi että +voi auttaa. + +Tästä hetkestä elpyi hänen uskalluksensa ja luottamuksensa. +Mohikani oli nähnyt hänet, hän tiesi siis hänen olevan saarella; heti +kylliksi pimeän tultua ryhtyisi hän epäilemättä tarpeellisiin toimiin +hänen pelastamistaan varten. Hänen noudattamansa suuri varovaisuus +osoitti että hän tiesi vihollisen olevan mailla, ja Mabel luotti +täydellisesti hänen sukkeluuteensa ja taitoonsa. Pahinna esteenä oli +nyt Kesäkuu, sillä Mabel oli nähnyt niin selviä todistuksia hänen +uskollisuudestaan kansalaisiansa kohtaan, vaikka hän tosin oli +osoittanut hyväntahtoisuutta Mabelille, että hän ei voinut uskoa hänen +taipuvan laskemaan vihollista Indiania varustukseen. Mabel teki ja +hylkäsi mielessään tunnin kuluessa ainakin tusinan ehdoitusta tämän +asian suhteen. + +Ensiksikin ei hän oikein käsittänyt, kuinka saisi tietää, milloin +Chingachgook oli oven takana, johon hän luuli hänen piakkoin saapuvan, +ja toiseksi ei hän myöskään tiennyt, miten päästäisi hänet sisään +herättämättä valppaan Kesäkuun epäluuloa. Mutta aika kiirehti, sillä +Mohikani voi tulla ja mennä matkoihinsa, jos hän ei ollut valmis +ottamaan häntä vastaan. Aivan välttämätöntä oli ryhtyä johonkin, +vaikkapa vähemmänkin viisaasen toimeen sillä Delavari uskaltaisi liian +paljon, jos viipyisi pitemmän aikaa saaressa. Uudestaan tutkittuansa +useita tuumia, joita oli ajatellut, meni Mabel seurakumppalinsa luokse +ja sanoi niin tyynesti kuin voi: + +"Minä olen levoton Kesäkuu; olisi hyvä, jos menisitte katolle taaskin +tarkastamaan saarta, jotta olisimme varmat, ettei meitä vastaan ole +mitään tekeillä. Te käsitätte kansalaistenne tarkoitukset paljoa +paremmin kuin minä." + +"Kesäkuu menemäs, Lemmenkukka toivomas, mutta tietämäs aivan hyvin että +Indianit nukkumas; odottamas isää. Sotilaat syömäs, juomas, nukkumas +aina kun ei taistele tai ole sotajälellä; silloin eipäs milloinkaan +nukku, syö, juo -- ei koskaan olemas väsyksissä. Sotilaat nukkumas +nyt." + +"Suokoon Jumala että niin olisi, mutta menkää, Kesäkuu kulta, ylös ja +katsokaa tarkkaan ympärillenne. Vaara voi olla tarjona silloin kuin +vähimmin sitä odotamme. Sill'aikaa kuin te olette katolla, tahdon minä +kuunnella ovella, ja täten voimme yht'aikaa vartioida ylhäällä ja +alhaalla." + +Vaikka Kesäkuu katsoi tätä joutavaksi varovaisuudeksi, koska hän oli +varma siitä, ett'ei kukaan voinut päästä varustukseen, jos ei saanut +sisäpuolelta apua, eikä todellinen vaara voinut ulkoa uhata heidän +sitä jo ennen huomaamatta, luki hän tämän ehdoituksen Mabelin +tietämättömyyden ja levottomuuden syyksi, ja koska se oli tuotu esiin +niin suoraan, hyväksyi hän sen mitään luulematta. Sankarittaremme voi +siis, Kesäkuun noustessa katolle, esteettä mennä ulko-oven luokse. + +Kesäkuu ei voinut huomata mitään katolta, mutta mahdoton on kertoa +Mabelin mielenliikutusta, kun hän luuli kuulevansa ovea hiljaa ja +varovasti sysäistävän. Peläten ett'ei kaikki ollut niinkuin hän toivoi +ja innoissaan antamaan Chingachgookille tietoa lähellä olostansa, alkoi +hän laulaa hiljaiselle ja vapisevalla äänellä. Niin syvä oli +äänettömyys tällä hetkellä, että hänen äänensä vapisevat sävelet +kuuluivat aina katolle saakka, ja paikalla alkoi Kesäkuu astua alas. +Heti sen perästä kuului hiljainen kolkutus ovelle. Mabelilla oli kova +hätä; ei tuokiotakaan saanut mennä hukkaan. Toivo näytti olevan pelkoa +vahvempi, sillä vapisevin käsin alkoi hän nostaa salpoja pois. Kesäkuun +mokkasinien hipsutus kuului yläkerrasta, kun ensimmäinen pönkä oli +poisotettu; toinen kirposi juuri kun Indianitar oli alimmaisten +tikapuiden keskipaikoilla. + +"Mitä te tekemäs," huudahti Kesäkuu kiivaasti. "Juoksemas pois -- +mieletön -- jättämäs varustuksen? Varustus hyvä." + +Molemmat tarttuivat viimeiseen pönkään, ja se olisi noussut +koukuiltaan, ell'ei kiivas sysäys ulkoa olisi painanut sitä kiinni. +Lyhyt taistelu seurasi nyt molempien nuorten naisten välillä, joista ei +kumpikaan halunnut ryhtyä väkivaltaisuuksiin. Kesäkuu olisi luultavasti +voittanut, ell'ei toinen voimallisempi ryntäys olisi viskannut salpaa +irti, jolloin ovi aukesi. Miehen haamu näkyi tulevan sisään ja molemmat +naiset syöksivät pelästyneinä tikapuita ylös. + +Muukalainen salpasi oven ja tyystin tutkittuaan alaalla olevan huoneen +nousi hän varovasti ylöspäin tikapuita myöten. Pimeän tullen oli +Kesäkuu sulkenut ampumareijät yläkerrassa ja virittänyt tulen +kyntteliin. Sen tumman valon valaisemina seisoivat molemmat naiset, +odottaen saadakseen nähdä muukalaisen, joka, kuten kuului, varovasti +kapusi tikapuita ylös. Vaikea olisi sanoa kumpiko heistä enemmän +hämmästyi, kun tunsivat sen, joka nyt nousi luukusta sisään, Oppaaksi. + +"Jumalalle olkoon kiitos," huudahti Mabel, joka paikalla huomasi että +varustusta tämän miehen puolustamana olisi mahdoton valloittaa. "Oi, +Opas kuinka on isäni laita?" + +"Kersantti voi hyvin, ainakin vielä, ja on ollut voittoisa, vaikk'ei +kukaan voi sanoa mitenkä tämä päättyy. Eikö tuo ole Nuolenkärjen vaimo, +joka piileilee tuolla nurkassa?" + +"Älkää puhutelko häntä pahasti, Opas; minun on häntä kiittäminen +hengestäni, nykysestä turvastani. Kertokaa minulle mitenkä on käynyt +isäni johtamalle retkikunnalle, miksi te olette täällä, niin minä +sitten kerron kaikki ne kauhistavat seikat, jotka ovat täällä saaressa +tapahtuneet." + +"Siihen ei tarvita monta sanaa, Mabel, sillä se, joka on tottunut +Indianien pirullisiin koukkuihin, ei tarvitse pitkiä selityksiä. +Retkikunnalle onnistui kaikki mitä olimme toivoneet, sillä Käärme oli +väijymässä ja toi meille kaikki tiedot, joita vaan voimme toivoa. Me +hyökkäsimme äkkiarvaamatta kolmen veneen kimppuun, ajoimme ranskalaiset +pakoon, otimme veneet haltuumme ja upotimme ne käskyn mukaan erään +salmen syvimpään paikkaan; Ylä-Kanadan metsäläiset taitavat tänä +talvena tehdä huonot kaupat tavaroillansa. Heti kuin kersantti huomasi +retkensä onnistuneen, laittoi hän minut ja Käärmeen edeltäpäin +ilmoittamaan teille kuinka kaikki oli käynyt, ja seurasi itse perästä +molempien hitaammin kulkevien venetten kanssa, jotka eivät voi ehtiä +tänne ennen kuin varhain huomisaamuna. Minä erosin Chingachgookista +edellä puolenpäivän, sovittuamme että hän kulkisi toista ja minä toista +salmea myöten tarkastaaksemme oliko tie vapaa. Sen perästä en ole häntä +nähnyt." + +Mabel kertoi nyt, kuinka hän oli havainnut Mohikanin ja kuinka oli +luullut hänen tulevan varustukseen. + +"Ei, ei hän tule. Oikea vakooja ei koskaan mene muurien tai +hirsiseinien taakse, jos vaan mahdollisesti voipi olla ulkoilmassa +ja löytää hyödyllistä tointa. En minäkään olisi tullut, jos en +olisi kersantille luvannut lohduttaa teitä ja pitää huolta +turvallisuudestanne. Oi, raskaalla mielellä tutkin edellä puoltapäivää +saarta, ja katkera oli se hetki, jolloin luulin teidän olevan +kuolletten joukossa." + +"Mikä onnellinen sattumus varoitti teitä eteenne katsomatta soutamasta +saareen ja joutumasta vihollisten käsiin?" + +"Semmoinen sattumus, jota luoja käyttää kun opettaa koiran löytämään +metsävuohen jälet ja vuohen pakenemaan koiraa. Ei, ei, nuo metkut ja +pirulliset juonet kuolleilla ruumiilla voivat pettää sotamiehiä ja +kuninkaan upseeria vaan niitä viritetään turhaan semmoisia miehiä +vasten, jotka ovat viettäneet elämänsä metsissä. Minä tulin salmea +myöten ihan tuon teeskennellyn kalastajan eteen, ja vaikka nuo +matelevat koirat ovat asettaneet tuon miesraukan jotenkin taitavasti, +ei hänen asemansa kumminkaan ole niin luonnollinen että voisi pettää +harjaantuneen silmän. Emme koskaan sokeasti lähesty vahtipaikkaa, ja +minä olen väijynyt erään linnoituksen ulkopuolella kokonaisen yön, +sentähden että vahtimiehiä ja niiden kävelytapaa oli muutettu. Ei +Käärmettä eikä minua voida pettää näillä törkeillä laitoksilla, jotka +luultavasti olivatkin laitetut Skotilaisia varten, jotka kyllä voivat +olla viekkaita muutamissa kohden, vaan eivät suinkaan ole noitia, kun +indianilainen petos on kysymyksessä." + +"Luuletteko isäni ja hänen miestensä tarttuvan tähän paulaan?" kysyi +Mabel äkisti. + +"Enpä luule jos vaan voin sitä estää, Mabel. Te tiedätte että Käärmekin +on väijymässä, joten siis on kahdenkertainen syy toivoa että meidän +onnistuu varoittaa häntä vaaralta, vaikka ei suinkaan ole varma, mitä +salmea myöten hän tulee." + +"Emmekö voi ottaa teidän ruuhtanne ja mennä häntä vastaan?" + +"Siihen en tahdo kehoittaa. Minä en tiedä minkä salmen kautta kersantti +tulee ja niitä on ainakin kaksikymmentä. Voitte olla vakuutettu siitä +että Käärme luikertelee kaikkein niiden läpi. Ei, ei, minun neuvoni on +että pysymme täällä. Varustuksen hirret ovat vielä tuoreet; Indianit +eivät voi helposti sytyttää niitä tuleen, ja jos se ei onnistu, niin +voin aivan hyvin puolustaa rakennusta vaikka kokonaista heimokuntaa +vastaan. Koko heidän kansakuntansa ei voi ajaa minua pois tästä +varustuksesta, niin kauvan kuin ei tarvitse tulta peljätä. Kersantti on +asettunut johonkuhun saareen eikä tule ennenkuin huomisaamuna. Jos +jäämme tänne, niin voimme ajoissa varoittaa heitä esim. ampumalla +muutamia laukauksia, ja jos hän päättää hyökätä metsäläisten kimppuun, +jonka hänen kaltaisensa mies luultavasti tekeekin, niin on varustuksen +meidän hallussa oleminen suuresta arvosta. Ei, ei, neuvoni on että +jäämme tänne, jos tahdomme auttaa kersanttia, vaikka meidän kyllä olisi +helppo paeta." + +"Jääkäämme siis tänne, Opas. Minä olen valmis tekemään mitä hyvänsä +isäni pelastamiseksi." + +"Niin, tämä on luonnon ääni. Minä olen iloinen, kun kuulen teidän niin +lausuvan, Mabel, sillä minä tahdon mielelläni antaa kersantille hyvää +tukea. Niinkuin asiat nyt ovat, on hän itse saavuttanut mainetta, ja +jos hänelle onnistuisi ajaa pois nuo heittiöt ja, poltettuaan majat ja +puuvarustuksen, tehdä kunniallinen paluumatka, niin muistaisi eversti +epäilemättä palkita häntä ansion mukaan". + +"Mutta miten aiotte menetellä Kesäkuun suhteen?" + +"Sitä asiaa olen vähän ajatellut. Meidän ei ole hyvä ummistaa silmiämme +ja antaa hänen pitää silmänsä auki tällä puolen varustuksen ovea. Jos +salpaamme hänet yläkerrokseen ja otamme tikapuut pois, niin on hän +ainakin vankimme." + +"Minä en voi sillä tavalla kohdella ihmistä, joka on pelastanut +henkeni. Parempi olisi antaa hänen mennä, sillä minä luulen hänen liian +paljon pitävän minusta tahtoakseen minua vahingoittaa." + +"Ette tunne tätä sukukuntaa, Mabel; te ette tunne sitä. Tosi on, ett'ei +hän ole täysiverinen Mingo, mutta hän oleksii niiden konnien parissa ja +on tietysti tottunut heidän petoksiinsa. Mitä se on?" + +"On ikäänkuin kuuluisi aironloisketta, joku vene kulkee salmessa." + +Opas sulki alakertaan vievän luukun estääkseen Kesäkuuta pakenemasta, +sammutti kynttelin ja riensi erään ampumareijän ääreen. Mabel, joka +seurasi perästä, katseli tuskallisella uteliaisuudella hänen olkapäänsä +yli. Tämä kaikki tapahtui minuutin tai parin kuluessa, ja ennenkuin +tarkastajan silmä oli saanut esineet epävarmasti huomatuksi, oli kaksi +venettä laskenut maalle tavalliseen valkamaan noin viidenkahdeksatta +kyynärän päässä varustuksesta. Pimeys esti enempää näkemästä, ja Opas +kuiskasi Mabelille, että vastatulleet voivat yhtähyvin olla vihollisia +kuin ystäviä; sillä hän ei luullut kersantin niin pian tulevan. Useita +miehiä näkyi astuvan veneistä, ja sitten seurasi kolme reipasta +englantilaista eläköön huutoa, jonkatähden ei enään ollut epäilemistä +mitä miehiä ne olivat. Opas juoksi luukun viereen, nosti sen pois +aukosta; riensi tikapuita alas ja alkoi nostaa pönkiä ovelta +semmoisella kiireellä, joka todisti että hän piti tätä hetkeä erittäin +tärkeänä. Mabel oli seurannut perästä, ja oli hänelle pikemmin esteenä +kuin apuna. Ainoastaan yksi pönkä oli nostettu pois, kun kova +kiväärin-laukaisu kuului. Molemmat seisoivat äänettöminä ja odottavina, +kun Indianien sotahuuto yht'äkkiä kajahti ylt'ympäri pensaikosta. Ovi +oli nyt auki, ja Opas sekä Mabel syöksivät ulos. Kaikki ihmis-äänet +olivat vaienneet. Kuunneltuaan hiukan aikaa luuli Opas kuitenkin +kuulevansa muutamia tukahdutettuja huokauksia veneiltä päin, mutta +tuuli oli niin kova ja lehtien kahina sekaantui niin tuulen huminaan, +ett'ei hän ollut varma oliko kuullut oikeen. Mutta Mabel, jota tunteet +viehättivät, syöksi hänen sivu rientääkseen venetten luokse. "Se ei käy +laatuun, Mabel", sanoi Opas hiljaisella mutta totisella äänellä ja +tarttui hänen käsivarteensa "se ei millään mokomin käy päinsä. Varma +kuolema olisi siitä seurauksena eikä kukaan sentään tulisi autetuksi. +Meidän täytyy palata takaisin varustukseen." + +"Isäni, minun armas, murhattu isä parkani," huudahti Mabel kiivaasti, +vaikka hän tälläkin vaikealla hetkellä totutun tavan mukaan puhui hyvin +hiljaa. Antakaa minun mennä isäni luo Opas. + +"Ei, sitä ette saa tehdä, Mabel. Mutta kummallista on, kun ei kukaan +virka mitään -- ei kukaan vastaa ammuntaan veneistä. Entäs minä, joka +olen jättänyt Hirvensurman varustukseen! Mutta mitäpä pyssyllä +tekisikään, kun ei yhtään ihmistä ole näkyvissä?" + +Samassa keksi Oppaan terävä silmä, joka kaiken aikaa oli tutkien +katsellut ympärilleen, viiden tai kuuden mustan, ryömivän olennon +haamut, jotka koettivat varkain hiipiä hänen ohitsensa, epäilemättä +katkaistakseen paluumatkan varustukseen. Temmaten Mabelin kiinni ja +ottaen hänet kainaloonsa, aivan kuin hän olisi ollut pieni lapsi, pani +jäntevä metsämies kaikki voimansa liikkeelle ja pääsi onneksi +varustukseen, vaikka takaa-ajajain astunta kuului ihan hänen takaansa. +Laskettuansa taakkansa maahan, sulki hän oven ja oli jo pannut yhden +pönkän sijoilleen, kun ryntäys puisevaa sulkua vastaan oli nostaa sen +saranoiltaan. Toisten pönkäin paneminen paikoilleen oli vaan +silmänräpäyksen työ. + +Mabel meni nyt yläkertaan, mutta Opas jäi alas vahtimaan. +Sankarittaremme oli nyt siinä tilassa, jolloin ruumis nähtävästi +liikkuu sielun siitä tietämättä. Koneellisesti sytytti hän kyntteliä, +kuten Opas oli käskenyt, ja palasi sen kanssa alas, missä tämä odotti +häntä. Opas rupesi nyt tarkasti tutkimaan varustusta, saadakseen +varmaan nähdä oliko kukaan vihollinen siihen piiloutunut, kulki +peräkkäin kaikkien huonekerrosten läpi ja tuli nyt varmaan +vakuutetuksi, ett'ei koko rakennuksessa ollut muita eläviä olennoita +kuin Mabel ja hän itse; sillä Kesäkuu oli paennut. Hän palasi sen +jälkeen Mabelin luo, joka oli jäänyt paraimpaan huoneesen, pani +kynttelin pois kädestään ja tarkasteli Hirvensurman sankkia, ennenkuin +rupesi istumaan. + +"Pahimmat pelkomme ovat käyneet toteen," sanoi Mabel, josta nuo niin +tiheästi perätysten seuranneet, mieltä liikuttavat tapaukset viimeisinä +kymmenenä minuutina tuntuivat kokonaisen ihmiselämän pituisilta sielun +tuskilta. "Isäni ja koko hänen joukkokuntansa ovat surmatut tai +vankina." + +"Sitä emme tiedä -- huomispäivä on antava meille tiedon kaikesta. Minä +en usko asiain niin päättyneen; siinä tapauksessa olisimme kuulleet +noiden kuljeskelevain Mingoin voitostansa ulvovan varustuksen +ympärillä." + +"Ääneti! Ihan varmaan kuulin huokauksen." + +"Turhaa luuloa, Mabel; kun mieli on säikäyksissä, erittäinkin naisten +mieli, niin kuvittelee ihminen useinkin paljon, jossa ei ole pontta +eikä perää. Olen tuntenut niitäkin, jotka uskovat unia ja..." + +"Ei, en ole erehtynyt -- tuolla alhaalla on varmaankin joku, joka +kärsii." + +Oppaan täytyi myöntää, että Mabelin herkät aistimet eivät olleetkaan +häntä pettäneet. Hän neuvoi häntä kuitenkin hillitsemään tunteitansa ja +huomautti, että metsäläiset totutun tapansa mukaan turvaantuivat +kaikenlaisiin keinotemppuihin päästäkseen tarkoitustensa perille, ja +ettei mikään ollut todenmukaisempaa, kuin että huokaukset olivat +teeskenneltyjä, ja tarkoittivat varustuksessa olijain viekottelemista +ulos tulemaan tai ainakin ovea aukaisemaan. + +"Ei, ei, sanoi Mabel kiiresti; "näissä äänissä ei ole mitään +teeskenneltyä, ja ne ovat ruumiin- ell'ei sieluntuskain vaikuttamia. Ne +ovat kauhistavan luonnollisia." + +"Olkoon niin, pian saamme tietää onko se ystävä vaiko ei. Asettakaa +kyntteli syrjään, Mabel; minä puhuttelen häntä ampumareijästä. Kuka on +siellä alhaalla? Onko siellä ketään, joka kärsii? Jos se on ystävä, +niin puhukoon rohkeasti ja olkoon varma että autamme häntä." + +"Opas," vastasi ääni, jonka sekä Mabel että se, jota se puhutteli tunsi +kersantin ääneksi; "sanokaa minulle kaikella muotoa, mihinkä tyttäreni +on joutunut." + +"Isäni, täällä olen -- terveenä, turvassa. Oi jos voisin sanoa teistä +samaa!" + +Kiitollisuuden huudahduksen, joka seurasi näitä sanoja, kuulivat +kumpikin selvästi, mutta siihen sekaantui tuskan huokaus. "Pahimmat +aavistukseni ovat toteutuneet," sanoi Mabel jonkunlaisella +tuskallisella tyyneydellä. "Opas, isäni on saatava varustukseen, vaikka +antautuisimme mihin vaaraan hyvänsä." + +"Se on luonnon ääni ja Jumalan laki, mutta olkaa huoleti Mabel -- +koettakaa olla tyynenä." + +"Olen kyllä, Opas, olen kyllä; en koskaan elämässäni ole ollut +tyynempänä, maltillisempana kuin nyt. Mutta muistakaa, kuinka tärkeä +jokainen silmänräpäys on; tehkäämme kaikin mokomin viipymättä +tehtävämme." + +Opas meni heti alas ja rupesi nostamaan pois pönkiä tavallisella +varovaisuudellaan; mutta kun hän antoi oven hitaasti kääntyä +saranoillaan, tunsi hän sitä vasten painettavan, jonkatähden hän oli +vähällä sulkea sen jälleen. Silmäiltyään vähäpätöisestä raosta, aukasi +hän sen kuitenkin kokonaan, jolloin osa kersantti Dunhamin ruumista, +joka nojasi sitä vasten, kaatui huoneesen. Silmänräpäyksessä veti Opas +sen kokonaan sisään ja sulki oven jälleen. Tämän tehtyä ei häntä mikään +estänyt kääntämästä kaikkea huomiotansa sairaan puoleen. + +Tämän tuskallisen kohtauksen aikana osoitti Mabel tuota yliluonnollista +voimaa, jota nainen kovissa oloissa joskus voipi osoittaa. Hän otti +kynttelin, kostutti isänsä huulia vedellä ja auttoi Opasta tämän +laatiessa olkialustaa sairaan ruumista ja patjaa hänen päätänsä varten. +Kaikki tämä toimitettiin mitään hiiskumatta, eikä Mabel vuodattanut +kyyneltäkään, ennekuin kuuli isänsä mutisevan siunauksen hänen hellästä +huolenpidostaan. Koko aikana oli hän vaan arvaamalla laskenut +minkälainen hänen isänsä tila oli. Opas oli pitänyt enemmän lukua +kersantin haavasta ja hankkinut varman selon siitä, että luoti oli +mennyt hänen ruumiinsa läpi. Hän tunsi hyvin tällaisten haavain laadun +ja huomasi että parantumisen toiveita oli vähän, tuskin ollenkaan. + +Kersantin silmät eivät olleet herenneet seuraamasta hänen tyttärensä +liikkeitä aina siitä asti kuin kyntteli oli sytytetty palamaan. Hän +katseli myöskin tarkasti ovea ollakseen varma sen lujuudesta, hän +makasi näet alikerrassa olevassa huoneessa, koska olisi ollut +mahdotonta muuttaa häntä ylikertaan. Tämän perästä silmäili hän taas +Mabelin kasvoja, sillä kun elonkipinä sammuu, saa hellyys vallan, ja me +rupeamme pitämään suurimmassa arvossa sitä, jonka tunnemme piakkoin +ainiaksi menettävämme. + +"Jumalalle kiitos, lapseni! Sinuun ei ainakaan heidän kuolettavat +luotinsa ole sattuneet", sanoi hän ilman nähtävää tuskaa. "Opas, +kertokaa minulle nyt koko tämän surullisen tapauksen juoksu". + +"Tiedätte Kersantti, missä Käärme ja minä erkanimme teistä, enkä +tarvinne mainita mitä sitä ennen tapahtui", lausui Opas. "Nyt on +myöhäistä katua sitä mikä on tapahtunut, mutta minä luulen että tätä ei +koskaan olisi tapahtunut jos olisin jäänyt luoksenne. Olkaat muut yhtä +hyviä oppaita, sitä en epäilekään; mutta luonto jakaa yhtähyvin +erilailla lahjojansa ja toisten täytyy olla toisia paremmat. Minä +arvaan, että Gilbert parka joka jäi minun sijaani, on saanut kärsiä +erehdyksestään". + +"Hän kaatui minun viereeni", vastasi kersantti hiljaisella, +surullisella äänellä. "Me olemme todella kaikki saaneet kärsiä +erehdyksemme tähden". + +"No niin, Käärme ja minä erosimme toisistamme noin puolentoista +peninkulman päässä alempana joella, sillä me katsoimme viisaimmaksi, +ettemme ilman tavallista varovaisuutta lähestyisi ystäviemmekään +leiriä. Kuinka Chingachgookin on käynyt, sitä en voi sanoa; Mabel +kertoo minulle kuitenkin, ett'ei hän ole kaukana, ja epäilemätöntä on, +että rehellinen Delavari toimittaa tehtävänsä, vaikk'ei nyt olekaan +meidän näkyvissä. Huomatkaa mitä sanon, Kersantti; ennenkuin kaikki on +päättynyt ilmestyy hän lähistöömme jonakin tärkeänä hetkenä ja tavalla +semmoisella, joka tulee olemaan hänelle kunniaksi. No niin, tultuani +saaren lähistöön, en nähnyt mitään savua, ja siitä syystä päätin olla +varoillani; sillä minä tiesin että teidän sotamiehillänne ei ole kyllin +älyä salaamaan tätä merkkiä, vaikka heitä on varoitettu sen +vaarallisuudesta. Tämä teki minut varovaisemmaksi, kunnes silmäni +tapasivat valepuvussa olevan kalastajan, niinkuin vasta kerroin +Mabelille, ja silloin olivat kaikki heidän pirulliset juonensa yhtä +selvinä mielessäni, kuin jos olisin lukenut ne kartasta. Minun ei +tarvinne sanoa teille, Kersantti, että ensin kaikesta ajattelin Mabelia +ja että minä, kun huomasin hänen olevan varustuksessa, ohjasin matkani +tänne elämään tai kuolemaan hänen seurassansa." + +Isä katsoi lempeästi tyttärensä puoleen ja ojensi kätensä. Mabel +tarttui siihen, suuteli sitä suutelemistaan, laskihe polvilleen hänen +viereensä ja itki niinkuin sydän olisi tahtonut pakahtua. + +"Mabel", sanoi hän vakavalla äänellä, "Jumalan tahdon täytyy tapahtua. +Turhaa olisi meidän koettaa pettää toisiamme; minun aikani on tullut, +ja minua lohduttaa se, että kuolen sotamiehenä. Eversti on arvosteleva +minua oikein, sillä hyvä ystävämme Opas on sanova hänelle mitä on +tapahtunut ja millä tavalla kaikki on käynyt". + +Tuokion äänettömyyden perästä kertoi kersantti katkonaisin lausein mitä +oli tapahtunut sen jälkeen kuin hän oli eronnut Oppaasta ja +Delavarista. Tuuli oli käynyt myötäisemmäksi, ja hän oli, päinvastoin +ensimmäistä tuumaa, päättänyt lähteä saarelta ja jatkaa matkaa +ennättääkseen jo samana yönä vahtipaikalle. Heidän lähestymistään ei +olisi huomattu ja onnettomuus olisi osaksi voitu välttää, ell'eivät +olisi tarttuneet luotoon lähellä olevan saaren kärjessä, jolloin +epäilemättä se kolina, joka syntyi kun miehistö astui veneistä, veti +vihollisten huomion sinnepäin, ja he voivat siis ajoissa valmistautua +heitä vastaanottamaan. Vähintäkään vaaraa aavistamatta olivat he +nousseet maalle ja jättäneet aseensa veneisiin, koska ensiksi tahtoivat +saada reppunsa ja muut tarvekapineensa korjuusen. Heitä oli ammuttu +niin likeltä, että laukausten vaikutus, vaikka oli pimeä, oli ollut +kauhea. Kaikki olivat kaatuneet, vaikka kaksi tai kolme heti oli +noussut ylös ja paennut. Kersantti oli kaatunut muiden joukkoon; vaikka +pahoin haavoitettuna, oli hän kuullut Mabelin äänen, kun tämä syöksi +varustuksesta, ja isänrakkaus oli pakoittanut hänen panemaan kaikki +voimansa liikkeelle kontatakseen varustuksen ovelle, jonka nojaan hän +oli noussut seisomaan, niinkuin olemme maininnut. + +Tämän mutkattoman selityksen perästä oli kersantti niin uuvuksissa, +jotta tarvitsi lepoa, ja hänen seurueensa oli ääneti, ettei häiritsisi +häntä. Opas käytti tätä tilaisuutta tarkastaakseen ympäristöä +ampumareijistä ja katolta sekä tutkiakseen kiväärien laatua, joita +varustuksessa oli noin tusinan paikoille. Mabel sitä vastoin ei +hetkeksikään poistunut isänsä vierestä, ja kun hän hänen +hengityksestään luuli että hän nukkui, laski hän polvillensa ja rukoili +hartaasti ja sydämellisesti. + +Juhlallinen ja äänetön oli se puoli tuntia, joka täten kului. +Ainoastaan Oppaan liikkuminen kuului ylhäältä sekä silloin tällöin +pyssyn ponnen kolaus, kun hän laski sen laattiaan; sillä hän tarkasti +kiväärejä, saadaksensa varmaan tietää oliko ne pantu kunnollisesti +latinkiin ja oliko sankissa ruutia. Sairaan henkäykset olivat muuten +ainoat äänet, joita kuului. Mabel halusi saada puhutella isäänsä, jonka +hän niin pian oli kadottava, vaan ei hän kuitenkaan tahtonut häiritä +hänen lepoansa. Ottaessaan huomioonsa vähimmänkin muutoksen sairaan +hengityksessä, kuuli hän varovasti kolkutettavan ovea. Luullen sen +olevan Chingachgookin, nousi hän ylös, nosti pois kaksi pönkää ja +tarttuen kolmanteen, kysyi hän kuka se oli. Vastaus lausuttiin enon +äänellä, joka pyysi heti paikalla päästä sisään. Silmänräpäystäkään +epäilemättä aukaisi hän oven ja päästi Capin sisään. Tuskin oli hän +astunut kynnyksen yli, ennenkuin Mabel taas kiiruhti sulkemaan ovea, +joka häneltä tottumuksen mukaan jo kävi sangen sukkelasti. + +Kun tuo voimakas merimies sai tiedon lankonsa tilasta, oli hän vähällä +ruveta itkemään. Oman tulonsa hän selitti kertomalla, että metsäläiset +olivat ottaneet hänet vangiksi ja vahtineet häntä huolettomasti, sillä +he luulivat, että hän ja hänen vankeus-kumppalinsa majoitusmestari +nukkui niiden väkeväin juomain vaikutuksesta, joilla heitä oli +kestitetty siinä tarkoituksessa että sitte eivät olisi haittana +odotetun taistelun aikana. Muir oli jäänyt nukkumaan, ainakin oli hän +ollut nukkuvinansa, mutta Cap oli taistelun melskeen aikana juossut +pensaikkoon, löytänyt Oppaan ruuhen ja sillä oli hänen onnistunut +hiipiä varustuksen luo, johon hän oli lähtenyt ainoastaan siinä +ystävällisessä aikeessa, että koettaisi vesitse paeta sisarentyttärensä +kanssa. Tuskin tarvinnee mainita että hän muutti tuumansa, kun sai +tiedon kersantin tilasta ja nykyisen pakopaikkansa turvallisuudesta. + +"Jos pahimmin kävisi, Opas", sanoi hän tälle, joka sill'aikaa oli +tullut alas heidän luoksensa, "niin täytyy meidän antautua, ja se on +oikeuttava meille säveliään kohtelun. Meidän täytyy kunniamme tähden +miehinä kestää jonkun aikaa ja itsemme tähden haalia lippu ales +oikealla ajalla, tinkiäksemme itsellemme jotenkin kohtuulliset ehdot. +Minä tahdoin Muiria niin tekemään, kun jouduimme noiden kuleksivain +konnien vangeiksi -- he todella ansaitsevat sen nimityksen, sillä +viheliäisempiä maankulkijoita ei löydy maailmassa." + +"Vai niin, te olette nyt tullut tuntemaan heidän luonteensa," keskeytti +Opas, joka aina oli yhtä valmis alentamaan Mingoja kuin ylistämään +ystäviänsä Delavareja. "Jos olisitte joutuneet Delavarien käsiin, niin +olisitte kaiketi huomannut eroituksen". + +"No, minusta näyttävät he samanverosilta -- konnia sekä edessä että +takana; siitä kuitenkin aina eroitan ystävänne Käärmeen, joka, katsoen +siihen että hän on indiani, on täydellinen gentlemanni. [Gentlemanniksi +kutsuvat englantilaiset kaikkia tosi-sivistyneitä.] Mutta kun +metsäläiset hyökkäsivät päällemme ja surmasivat soturi Mak Nabin ja +hänen miehensä, ikäänkuin ne olisivat olleet kaniineja, pakenimme minä +ja Muir erääsen luolista, joita tässä saaressa löytyy kosolta +kallioiden lomissa -- oikeita, kuten luutnantti sanoo, veden tekemiä -- +ja siellä olimme ahtaalla kuin kaksi vesitynnyriä laivan +köölihuoneessa, kunnes antauduimme ruoan puutteessa. Kaiketi voipi +sanoa elossa pysymisen perustuvan ravintoon. Minä pyysin +majoitusmestaria alkamaan sovinnon hieromisen; sillä vielä olisimme +voineet pysyä pari tuntia luolassa, vaikkapa se olikin huono +turvapaikka; vaan hän ei sitä tahtonut tehdä, syystä että ne konnat +rikkoisivat lupaukset ja sopimuksen, jos joku heistä tulisi +haavoitetuksi, ja sentähden ei maksanut vaivaa vaatia heiltä mitään +lupausta. Minä myönnyin antaumaan kahdesta syystä: edellä kaikkea +sentähden, että voitiin sanoa meidän jo laskeneen lippumme, sillä +laivan luukusta alas meneminen on yhtä kuin laivasta luopuminen, ja +toiseksi sentähden, että vihollisinamme olivat myöskin vatsamme, jotka +tekivät julmempia hyökkäyksiä kuin laivankannella oleva vihollinen." + +"Eno" sanoi Mabel surullisesti ja rukoilevalla äänellä, "isä poloiseni +on pahoin haavoitettu." + +"Niin hän on, tyttöseni; minä istun hänen viereensä ja lohduttelen +häntä vointini mukaan. Ovatko pöngät oikein sijoillaan? Se on hyvä +tietää, sillä siinä tapauksessa pysyy mieli tyynempänä ja +rauhallisempana." + +"Meillä ei, minun luullakseni, ole mitään muuta pelättävää, kuin tämä +kohtalon kova isku". + +"Hyvä siis, Magnet, mene tuonne ylös ja koeta hieman rauhoittaa +mieltäsi. Mitä, Opas, onko lakassa jotain, koska tulette hyökäten +tikapuita alas kuin Indiani päänahan perästä." + +Opas, joka hiljan oli mennyt toiseen kertaan ja nyt tuli kiireesti +takaisin, nosti pystöön sormensa vaitiolon merkiksi, viittasi Capille +että hän seuraisi häntä sinne ylös ja Mabelille että hän asettuisi +kersantin viereen. + +"Meidän täytyy olla sekä varovaiset että rohkeat," sanoi hän hiljaa. +"Nuo matelijat ajattelevat todenperästä sytyttää varustuksen tuleen, +sillä he huomaavat ett'ei heillä enää ole minkäänlaista etua sen +sijoilleen jättämisestä. Minä kuulen Nuolenkärki roiston äänen heidän +joukostaan; hän kehoittaa heitä panemaan roistovehkeensä jo tänä yönä +toimeen. Olkaamme varoillamme ja toimessa myöskin, Suolavesi. Onneksi +löytyy varustuksessa neljä tai viisi ennen täytettyä tynnyriä, ja +näistä on hyötyä piirityksen aikana. Ell'en erehdy tulee meillä olemaan +hyötyä siitäkin, että tuo rehellinen Käärme on vapaana." + +Oppaan kehoituksesta meni Cap katolle ollaksensa valmiina ottamaan +vastaan ensi hyökkäystä. Vaikka hän riensi niin pikaa kuin mahdollista, +näki hän vihollisen kuitenkin jo alkaneen työnsä, ja kokonaista +kymmenen palavaa nuolta oli tarttunut kattohirsiin. Ilma kaikui +metsäläisten ulvonnasta ja sotahuudoista, joita seurasi kiivas +ampuminen; luodit naksahtelivat hirsiä vastaan, ilmoittaen että +taistelu täydellä todella oli alkanut. + +Nämät äänet eivät kuitenkaan säikäyttäneet Opasta eikä Capia, ja Mabel +oli ylen murheissaan tunteaksensa levottomuutta. Cap osoitti +erinomaista karskiutta. Hän kunnioitti suuresti metsäläisiä sekä +maavesiä, mutta edellisiä pelkäsi hän paremmin sentähden, että varoi +niiden nylkevän päänahkansa ja kiusaavan häntä, kuin jonkun +miehuuttoman kuolemanpelon takia, ja koska hän nyt oli huoneen, jospa +kohta ei laivan kannella ja tiesi, ett'ei hänen tarvinnut pelätä +vihollisten kumottavan laivaa, liikkui hän niin pelottomasti ja +vallattomasti, että Opas olisi ollut ensimmäinen häntä moittimaan, jos +olisi nähnyt miten hän menetteli. Sen sijaan kuin olisi pitänyt suojata +ruumistaan kuten tapana oli Indianien kanssa taistellessa, näyttäytyi +hän jokapaikassa katolla, kaataen vettä oikealle ja vasemmalle niin +tyynesti ja vakavasti, että se paljon vivahti vallattomuuteen. Hänen +ruumiinsa näytti luodin pystymättömältä, sillä vaikka kuulat vinkuivat +hänen ympärillänsä ja useista kohti puhkasivat hänen vaatteensa, ei +hänen ihoonsa tullut narmuakaan. Kerran pani tuo vanha merimies +vesisangon pois kädestään, otti hattunsa, heilutti sitä ilmassa ja +päästi kolmenkertaisen eläköönhuudon. Tämä omituinen teko pelasti +luultavasti hänen henkensä, sillä samassa silmänräpäyksessä lakkasivat +indianit häntä ampumasta sekä tähtäämästä palavia nuoliaan kattoa +kohti, koska heissä kaikissa syntyi se luulo, ett'ei Suolavesi ollut +täysijärkinen, ja järjen puutteessa olevaa vastaan eivät indianit +koskaan nostaneet kättänsä. + +Oppaan käytös oli kokonaan toisellainen. Hän teki kaikki mitä +tarkimmasti miettien, joka oli seuraus pitkästä kokemuksesta ja +ajattelemiseen tottumisesta. Ensimmäisten kymmenen minuutin kuluessa +ryntäyksen aljettua ei hän nostanut pyssynpontta maasta, paitsi kun +itse muutti paikkaa, sillä hän tiesi aivan hyvin, että vihollisten +luodit mitään toimittamatta tuhlautuivat varustuksen vahvoja seiniä +vastaan. Ei siis ollut minkäänlaista syytä pelätä ryntääjäin ampumista, +jos vaan ei joku luoti sattumalta pujahtaisi jostakusta ampumareiästä +sisään. Mutta kun hän kuuli mokkasineilla varustettuin jalkain astuntaa +ja kuivien oksien rusketta rakennuksen vieressä, ymmärsi hän, että +aiottiin virittää tuli ihan seinän viereen. Hän kutsui Capin alas +katolta, jossa ei enään ollut mitään vaaraa, ja käski hänen pitää +vesitynnyreitä varalla erään uhatun paikan päällä olevan aukon +vieressä. + +Vähemmän kokenut soturi kuin meidän sankarimme olisi rientänyt estämään +myöskin tätä vihollisen vaarallista yritystä ja olisi ehkä liika +aikaiseen käyttänyt niitä apukeinoja, joita hänellä oli tarjona; mutta +niin ei Opas tehnyt. Hänen tarkoituksensa ei ainoastaan ollut sammuttaa +tuli, jota hän aivan vähän pelkäsi, mutta myöskin antaa viholliselle +muistutus, joka tekisi hänet varovammaksi loppuyön aikana. Voittaakseen +jälkimmäisen tarkoituksensa täytyi hänen odottaa, kunnes tuli oli siksi +valoisa, että hän voi tarkasti tähdätä, jolloin hän tiesi että +ampumataitonsa ei joutuisi kovin kovaan koetukseen. Irokesit saivat +sentähden häiritsemättä koota kuivia oksia, latoa niitä seinää vasten, +sytyttää risuko'ot ja vetäytyä piilopaikkoihinsa takaisin. Opas ei +antanut Capin tehdä muuta, kuin kantaa vesitynnyri osoitetun +ampumareiän viereen ja pitää sitä sopivaksi hetkeksi valmiina. Tämä +hetki ei kuitenkaan hänen ajatuksensa mukaan saanut tulla ennenkuin +tuli oli valaissut pensaat ylt'ympäri varustusta ja hänen nopea, tarkka +silmänsä keksinyt kolme tai neljä ryömivää metsäläistä, jotka +katselivat tulen yltymistä semmoisten miesten kylmällä +välinpitämättömyydellä, jotka ovat tottuneet tyynenä katselemaan +ihmisten kärsimisiä. + +"Oletteko valmis, ystävä Cap?" kysyi hän. "Kuumuus alkaa tunkea raoista +sisään, ja vaikk'eivät nämät tuoreet hirret ole niin helpot syttymään +kuin pahasisuisen miehen mieli, niin voivat ne kuitenkin syttyä tuleen, +jos niitä ylen määrin ärsytetään. Oletteko valmis tynnyrinenne? Varokaa +että se on oikein suunnitettu ja ett'ei vettä turhaan läiky pois." + +"Kaikki selvänä," vastasi Cap tavallisella merimiehen lauseella. + +"Odottakaa siis merkkiä. Ei koskaan pidä olla malttamaton tärkeinä +hetkinä eikä tyhmänrohkea taistelussa. Odottakaa käskyä." + +Näitä määräyksiä tehdessään valmistelihe myöskin Opas puolestansa, +sillä hän huomasi toimimisajan tulleen. Hirvensurma nostettiin, +suunnitettiin huolellisesti ja laukaistiin. Tähän kului ainoastaan +puoli minuutia, ja kun pyssy oli taasen otettu pois aukosta, pani +ampuja silmänsä siihen. + +"Yhtä matelijaa vähemmän," mutisi hän itsekseen. "Minä olen ennen +nähnyt tuon kuleksijan ja tiedän että hän aina on ollut tunnoton peto. +Hyvä, hyvä; mies teki lahjainsa mukaan ja on saanut palkkansakin niiden +mukaan. Yksi heistä vielä, ja olkoon siinä kyllä täksi yöksi. +Päiväntultua saamme kyllä kuumempaa päivätyötä." + +Sill'aikaa oli toinen pyssy pantu aukkoon; se laukesi ja vielä yksi +metsäläinen kaatui. Tämän enempää ei todellakaan tarvittu, sillä +metsäläisillä ei ollut halua odottaa kolmatta tervehdystä samasta +kädestä, jonka tähden koko joukko, joka oli ryömiskellyt pensaikossa +eikä voinut tietää, kuka heistä oli altis seuraavalle luodille, hyppäsi +ylös piilostaan ja koki pelastua pakenemalla eri haaroille. + +"Kaatakaa nyt, mr. Cap," sanoi Opas. "Minä olen pannut merkkini kahteen +noista kurjista roistoista, tänä yönä ei suinkaan enään tulla tulta +virittämään." + +"Antaa mennä! huusi Cap ja tyhjensi tynnyrin semmoisella tarkkuudella, +että tuli kerrassaan sammui. + +Tämä teki taistelusta lopun, ja jälellä oleva osa yötä kului tyynesti. +Opas ja Cap vahtivat vuoronperään, vaan ei kummankaan voinut sanoa sinä +yönä nukkuneen. Ja todellakin näytti uni tuskin olevan heille tarpeen, +sillä molemmat olivat tottuneet valvomaan, ja aikoja oli ollut, jolloin +ainakin edellinen näytti tuntevan nälän ja janon vaatimuksia yhtä vähän +kuin väsymystäkään. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + +Ystäviä tulee. -- Vihollisten täytyy tehdä pakko-sovinto. + + +Kun päivä valkeni, menivät Opas ja Cap taas katolle uudestaan +tarkastamaan saarta. Ylt'ympäri tätä varustuksen osaa kulki matala +rintasuoja, joka tarjosi takana seisoville jotenkin hyvää turvaa, +samalla kuin he sen takana voivat vaaratta suunnittaa ja laukoa +pyssyjänsä. Viisaasti käyttämällä tätä vähäpätöistä puolustuskeinoa -- +vähäpätöinen korkeutensa puolesta, mutta kuitenkin riittävä, kosk'ei +heidän tarvinnut seistä suorana -- oli molemmilla vakoojillamme aivan +hyvä näköala yli koko saaren, paitsi pensaikkoa, sekä useimpien +salmien, joita myöten saareen voitiin kulkea. + +Vilpas etelätuuli puhalsi vielä, ja monin paikoin näytti järven vesi +sinertävältä ja kiivastuneelta, vaikka tuulella tuskin oli voimaa +ajella sitä vaahtoamaan. Tuo pieni saari oli muodoltaan soikea ja sen +suurin pituus oli idästä länteen. Pysymällä niissä salmissa, jotka +eroittivat tämän saaren muista saarista, olisi laiva voinut tuulen +avulla pyyhkäistä sen molempia pääsivuja ihan likeltä ja myötäänsä +pysyä laitatuulessa. Cap teki nämä muistutukset, ja selitti ne +tarkemmin seurakumppanilleen; sillä molemmat toivoivat nyt avun tuloa +Oswegosta. Tällä hetkellä, kun he rauhattomasti katselivat järvelle +päin, hypähti Cap. + +"Purje hohoi!" huudahti hän äkkiä iloisella, reippaalla tavallaan. + +Opas kääntyi pikaisesti viitattuun suuntaan, ja siellä näkyi todellakin +se esine, joka oli saanut vanhan merimiehen huudahtamaan. Korkealta +paikaltaan voivat he nähdä muutamien ympärillä olevien matalain saarten +yli, ja erään aluksen purjeet näkyivät sen pikkumetsän läpi, joka +reunusti erään lounaasen päin heistä olevan saaren rantaa. + +Vieras alus oli pienten purjeiden alla, niinkuin merimiehillä on tapana +sanoa, mutta tuuli oli niin kova, että purjeiden valkeat haamut +näyttivät lentävän pensasten välisien aukkoin ohitse hyvän juoksijan +vauhdilla. + +"Se ei voi olla Jasper", sanoi Opas, pettyneenä toivossaan; sillä tuota +nopeasti sivukulkevaa esinettä ei hän tuntenut ystävänsä alukseksi. +"Ei, ei, poika ei ole voinut niin pian ennättää tänne, ja tuo on joku +alus, jonka ranskalaiset ovat lähettäneet auttamaan ystäviänsä, noita +kirottuja Mingoja." + +"Tällä kertaa erehdytte, ystävä Opas, jos ette koskaan ennen ole sitä +tehnyt," sanoi Cap semmoisella äänellä, joka, huolimatta heidän +vaarallisesta asemastaan, osoitti itseluottamuksen ei ollenkaan +lannistuneen. "Järvivettä tai merivettä, tuo on Myrskypilven emäpurjeen +ylimmäinen reuna, sillä se on leikattu tavallista vähemmän kaarevaksi, +ja sitä paitsi voitte nähdä, että kahveli on kiskoilla vahvistettu -- +aivan hyvin tehty, sen myönnän, mutta kiskoilla varustettu." + +"Minun täytyy myöntää, ett'en tuosta kaikesta näe mitään," vastasi +Opas, joka ymmärsi Capin merikieltä yhtä vähän kuin kreikkaa. + +"Ettekö näe! No se minua todella kummastuttaa, sillä minä luulin +_teidän_ silmänne voivan nähdä kaikki. Minusta ei mikään ole selvempää +kuin tuo kaarroitus ja kiskoilla lujittaminen, ja minun täytyy +tunnustaa, rehellinen ystäväni, että jos olisin teidän vaatteissanne, +niin pelkäisin näköni rupeavan huononemaan." + +"Jos Jasper todella tulee, niin haihtuu minusta pelko melkein kokonaan. +Me voimme puolustaa varustusta kahdeksan tai kymmenen tuntia vaikka +koko Mingokansaa vastaan, ja jos Eau-douce tulee suojelemaan +paluumatkaamme, niin en ole epäilyksissä mistään. Suokoon Jumala, +ett'ei poika kulkisi rantaa pitkin eikä joutuisi väijyvän vihollisen +pauloihin, niinkuin kersantille kävi." + +Ahdistus ja epätieto esti heitä antamasta mitään merkkiä. Eikä +ollutkaan helppo käsittää, kuinka se olisi voinut tapahtua, sillä +Myrskypilvi tuli kohisten tuulen puolella saarta olevaa salmea myöten +semmoista vauhtia, joka tuskin soi merkin annolle aikaa. Ei myöskään +näkynyt kannella ketään, jolle olisi merkin antanut; peräsinkin näytti +jätetyn omiin varoihinsa, vaikka suunta oli yhtä tarkka, kuin kulku +nopea. + +Cap seisoi vaipuneena äänettömään ihailemiseen, kun näki niin +tavattoman ilmiön. Mutta kun Myrskypilvi tuli likemmäs, huomasi hänen +harjaantunut silmänsä, että peräsintä liikutettiin taljoilla, vaikk'ei +perämiestä näkynyt. Koska aluksen partaat olivat jotenkin korkeat, +selvisi salaisuus pian; varmaan voi jo päättää, että laivaväki oli +kätkeytynyt niiden taakse ollakseen suojassa vihollisen ampumiselta. +Koska tämä todisti aluksessa ei olevan muuta voimaa kuin heikko +laivaväki, kuunteli Opas seurakumppalinsa selitystä pudistaen +epäilevästi päätänsä. + +"Tämä osoittaa, ett'ei Käärme ole ennättänyt Oswegoon ja ett'ei meillä +ole odotettavana mitään apua leiristä," sanoi hän. "Meidän kolmen mr. +Cap, täytyy siis kestää miehuullinen taistelu: teidän on merimiehenä +ylläpitäminen yhteyttä aluksen kanssa, Jasper, joka on sisävesissä +purjehtinut, tietää mitä hänen on vesillä ollessa tekeminen, ja minulla +lienee myöskin lahjoja, jotka voivat kilpailla kenen Mingon kanssa +hyvänsä, olinpa minä sitte muutoin vaikka minkälainen. Minä sanon, +meidän täytyy kestää miehuullinen taistelu Mabelin pelastuksen eteen." + +"Sen tahdomme tehdä," vastasi Cap sydämellisesti; sillä hän alkoi saada +parempia toiveita päänahkansa turvallisuudesta, nyt kun päivä oli +jälleen valjennut. "Tuo Jasper on varovainen nuorukainen, sillä hän +pysytteleksen aukealla ja näkyy päättäneen ottaa selkoa millä kannalla +asiat saarella ovat, ennenkuin ohjaa maalle." + +"Arvasinhan sen ... arvasinhan sen," huudahti Opas riemuiten. "Käärmeen +ruuhi on tuolla aluksen kannella, ja päällikkö on astunut laivaan ja +epäilemättä antanut todenmukaisen kertomuksen asemastamme; sillä +päinvastoin Mingoa kertoo Delavari tapauksen oikein taikka on hän +vaiti." + +Juuri tällä hetkellä oli näkymä niin omituinen, että se ansaitsee +erityistä kertomista, jonka kautta myöskin nuoret lukijamme voivat +muodostaa itselleen tarkemman käsityksen siitä kuvasta, jota nyt +ryhdymme heille esittämään. + +Tuuli puhalsi vielä kovasti; useat pienemmät puut notkistivat +latvojaan, ikäänkuin olisivat olleet valmiit kumartumaan maahan asti, +ja tuulen vinkuminen oksien välissä kuului kaukana pyöriväin ratasten +kuminalta. + +Ilma oli täynnä lehtiä, jotka tällä myöhäisellä vuodenajalla karisivat +oksistaan ja kuin lintulaumat lentelivät saaresta saareen. Tähän +katsomatta vallitsi kaikkialla kuoleman hiljaisuus. Että metsäläiset +vielä olivat saaressa, voi päättää siitä, että heidän ruuhensa olivat +sotamiesten veneiden luona siinä pienessä lahdekkeessa, jota käytettiin +satamana. Tämä oli kuitenkin ainoa merkki heidän siellä olostaan. +Vaikka alus, jonka äkkinäinen takaisintulo oli ihan odottamaton, +ilmestymisellään hämmästytti heitä, oli kuitenkin heidän tottumuksensa +noudattamaan varovaisuutta sotajälellä ollessansa niin yleinen ja +juurtunut, että jokainen heistä, samassa silmänräpäyksessä kuin melu +nostettiin, etsi itsellensä piilopaikan samalla vainulla ja älyllä, +kuin kettu etsii luolansa. Samanlainen hiljaisuus vallitsi +varustuksessa, sillä vaikka Opas ja Cap pitivät salmea tarkalla +silmällä, pysyivät he kuitenkin huolellisesti piilossa. Se seikka, että +Myrskypilvessä ei näyttänyt olevan yhtään elävää olentoa, oli vielä +kummallisempi. + +Alus riensi kuitenkin tasaista ja nopeata vauhtia eteenpäin. Se pysyi +keskellä salmea, väliin kumartuen tuulenpuuskien alle, väliin nousten +jälleen ylös, mutta myötäänsä kooten vaahtoavaa vettä keulansa eteen. +Vaikka ainoastaan muutamia purjeita oli levällään, oli sen nopeus +suuri, ja tuskin kymmentä minuutia kului siitä, jolloin sen purjeet +siintivät esiin puiden oksien läpi, siihen hetkeen asti, kuin se saapui +varustuksen kohdalle. Cap ja Opas kumartuivat eteenpäin, kun alus tuli +lähelle heidän pakopaikkaansa, koska halusivat saada tarkemmin katsella +sen kantta, ja molempien suureksi iloksi juoksi Jasper samassa sen +partaalle ja kohotti kolme voimakasta eläköönhuutoa. Vaarasta +huolimatta nousi Cap ylös ja vastasi tervehdykseen yhtä monella +eläköönhuudolla. Onneksi pelasti hänet vihollisten varovaisuus, sillä +he pysyivät vielä aloillansa eikä yhtään pyssyä laukaistu. Opas +puolestaan piti lukua ainoastaan siitä, mikä oli hyödyllistä, ja huoli +viis' kohtauksen dramallisesta osasta. Samassa kuin hän näki ystävänsä +Jasperin, huusi hän hänelle valtavalla äänellä: + +"Auttakaa meitä, poikani, ja voitto on meidän. Laittakaa hauliparvi +tuonne pensaikkoon, niin sillä ajatte heidät ylös kuin +peltokanalauman." + +Osan näistä sanoista kuuli Jasper, mutta enin osa kulki pois tuulen +siivissä. Myrskypilvi riensi sill'aikaa sivu, ja seuraavassa tuokiossa +estivät ne puut alusta näkemästä, jotka osaksi ympäröivät varustusta. + +Kahden levottoman minuutin kuluttua näkyi purjeet taas; Jasper oli +kääntänyt ja mennyt toisella laidalla saaren suojaan. Tuuli oli niin +vilpas, että helposti voi tehdä tämän liikkeen, ja alus, virta +suojasivulla, jatkoi kulkuansa semmoisella tavalla, joka osoitti, että +se jälleen voi kohota tuulenpuolelle saarta. Koko tämä liikunta +toimitettiin mitä huokeimmalla tavalla liikauttamatta ainoatakaan +purjenuoraa, yhtäkään purjetta muuttamatta; peräsin yksin määräsi tuon +oivallisen laivan liikkeet. Tarkoituksena näytti olevan seudun +tutkiminen. Sittenkuin alus oli kulkenut koko saaren ympäri ja jälleen +saapunut siihen salmeen, jonka kautta se oli tullut, käännettiin +peräsin ja laiva kävi tuuleen. + +"Tuolla hän tulee takaisin," huudahti Cap tyytyväisenä, kun Myrskypilvi +tällä hetkellä otti vauhtia; "nyt saanemme nähdä mitä poika aikoo +tehdä. Hän ei voi antaa laivan yhäti kuleksia edestakaisin noita salmia +pitkin, kuin tyttö, joka tepastelee vastakkaistanssissa." + +Myrskypilvi laski nyt niin paljo, että varustuksessa olevat katselijat +pelkäsivät Jasperin ohjaavan maalle, ja metsäläiset piilopaikoissaan +tirkistivät laivaa samallaisilla ilontunteilla, kuin mitä väijyvä +tiikeri luultavasti tuntee nähdessään uhrinsa pahaa aavistamatta +lähenevän luolaansa. Mutta Jasperilla ei ollut se tarkoitus. Hyvin +tuntien sekä rannan että veden syvyyden ylt'ympäri saarta, tiesi hän +Myrskypilven voivan ilman vaaraa mennä ihan rantaan saakka, ja hän +laski rohkeasti niin likelle sitä, jotta hän kulkiessaan tuon pienen +poukaman yli riuhtasi sotamiesten veneet irti kiinnitysnuorista ja vei +ne mukaansa aluksen perässä salmellepäin. Koska kaikki ruuhet olivat +niihin kiinnitetyt, menettivät metsäläiset tämän rohkean ja onnistuneen +kepposen kautta kaikki keinot päästä saarelta muuten kuin uimalla, ja +he näyttivätkin paikalla ymmärtäneen asian tärkeyden. He nousivat +yht'äkkiä seisalleen, ulvoivat niin että ilma tärisi ja ampuivat +laukaiseman, joka ei vahingoittanut ketään. Heidän seisoessaan +paljastettuina, laukaisi kaksi heidän vihollisistaan pyssynsä -- toinen +varustuksen katolta, ja yksi Irokesi, pää puhki ammuttuna, kaatui +kuoliaaksi maahan, toinen Myrskypilvestä, mutta huonommalla +seurauksella, sillä Käärme, joka ei ollut niin tarkkakätinen kuin Opas, +teki yhden indianin vaan raajarikoksi koko elämän ajaksi. Myrskypilven +miehistö kajahutti eläköönhuudon ja metsäläiset katosivat kaikki +samassa silmänräpäyksessä, ikäänkuin olisivat vajonneet maan alle. + +"Se oli Käärmeen ääni," sanoi Opas, kun toinen pyssy laukesi. "Minä +tunnen hänen pyssynsä pamauksen yhtä hyvin kuin Hirvensurmankin. Se on +hyvä pyssy, vaan ei tapa varmasti. No, no, kun Chingachgook ja Jasper +ovat järvellä ja me molemmat varustuksessa, ystävä Cap, niin olisipa +kovin kova, jos emme opettaisi noille kirotuille Mingoille kuinka +säännöllistä taistelua on taisteltava." + +Täll'aikaa oli Myrskypilvi yhä liikkeessä. Heti kuin Jasper ehti saaren +päähän, päästi hän irti veneet, jotka kulkivat tuulen ajamina kunnes +tarttuivat karille eräässä niemessä viidentoistasadan kyynärän päässä +suojan puolella saarta. Sen jälkeen kääntyi hän ja kulki virtaa +ylöspäin toiseen salmeen. Varustuksen katolta voitiin nyt nähdä, että +Myrskypilven kannella jotain puuhattiin, ja juuri kun alus ennätti sen +paikan kohdalle, jossa useimmat metsäläiset makasivat, paljastettiin +pieni tykki, joka oli laivan ainoa aseellinen varustus, ja parvi +susihaulia lentää suhahti pensaikkoon. Peltopyy-parvi ei olisi +ennättänyt lähteä lentoon pikaisemmasti, kuin nämä odottamattomat +rautarakeet ajoivat Irokesit pois kätköpaikasta. Uusia piilopaikkoja +löydettiin kuitenkin pian, ja molemmin puolin näyttiin valmistautuvan +jatkamaan taistelua toisessa muodossa. Mutta Kesäkuun ilmestyminen, +joka kantoi valkeata lippua ja jota ranskalainen upseeri sekä Muir +seurasi, keskeytti kaikki tuumat ja antoi aihetta sovinnon-hieromiseen. + +Tämä tapahtui puuvarustuksen edustalla ja niin lähellä sitä, että +Oppaan varma luoti voi milloin hyvänsä sattua niihin, jotka +keskustelivat. Jasper laski aluksensa ankkuriin varustuksen edustalle, +ja tykkikin suunnitettiin keskustelijoita kohti, niin ett'ei +piiritettyin eikä heidän ystäviensä tarvinnut pelätä kun astuivat +esiin. Chingachgook yksin jäi suojapaikkaansa, jonka hän kuitenkin teki +pikemmin tottumuksesta kuin epäluulosta. + +"Opas, te olette voittaneet," huusi majoitusmestari, "ja kapteeni +Sanglier on itse tullut rauhasta keskustelemaan. Te ette kieltäne +urhoolliselta viholliselta kunniallista paluumatkaa, hänen rehellisesti +taisteltuansa teidän kanssanne ja vointinsa mukaan saatettuansa +kuninkaallensa ja maallensa kunniata. Minut on valtuutettu vihollisten +puolesta tarjoomaan saaresta luopumista, vankien vaihtamista ja +otettuin päänahkain takaisin antamista. Kuormaston ja tykistön +puutteessa voi tuskin muuta vaatia." + +Koska keskustelun, sekä tuulen että pitkän välin tautta, +välttämättömästi täytyi tapahtua kovalla äänellä, kuului joka sana sekä +varustukseen että alukseen. + +"Mitä te Jasper, sanotte tästä?" huusi Opas. "Te kuulette ehdot -- +annammeko noiden maankulkiain mennä vai panemmeko heihin merkit, kuten +uudistalolaiset lampaisiinsa, vast'edes tunteaksemme heidät helpommin?" + +"Miten on Mabel Dunhamille käynyt?" kysyi nuorukainen niin uhkaavalla +katseella, että varustuksessa olevatkin sen huomasivat. "Jos +hiuskarvaakaan hänen päässänsä on liikutettu, niin tulee koko +Irokesi-heimo sen kalliisti maksamaan." + +"Hän on terveenä tuolla alhaalla, ja hoitaa kuolevata isäänsä, niinkuin +hänen suvullensa sopii. Meidän ei ole kantaminen mitään vihaa kersantin +onnettomuuden tähden, sillä hän haavoitettiin rehellisessä taistelussa, +ja mitä Mabeliin tulee..." + +"Niin on hän tässä," keskeytti tyttö, joka oli noussut katolle, kun +näki mihinpäin asiat kallistuivat. "Niin, hän on tässä ja anoo, pyhän +uskomme ja sen Jumalan nimessä, jota kaikki tunnustamme ja palvelemme, +ett'ei mitään verenvuodatusta enää tapahtuisi. Verta on jo kyllin +vuotanut, ja jos nuo miehet tahtovat mennä tiehensä rauhassa, niin +älkää heitä pidättäkö. Onneton isäni lähenee loppuansa, ja parasta +olisi, jos hän saisi vetää viimeisen hengenvetonsa rauhassa maailman +kanssa. Ranskalaiset ja indianit, menkää, menkää; me emme enään ole +teidän vihollisianne emmekä tahdo tehdä kellekään teistä mitään pahaa." + +"Lorua, Magnet," lisäsi Cap, "tuo kuuluu ehkä hurskaalta tai +runolliselta, mutta järjelliseltä se ei kuulu. Vihollinen on tuossa +paikassa valmis antautumaan. Jasper on laskenut ankkuriin kylki +tännepäin ja on epäilemättä valmis astumaan maalle milloin hyvänsä; +Oppaan silmä ja käsi ovat tarkat kuin kompassin-neula, ja me tulemme +saamaan palkintorahoja ja lunnaita vangeistamme ja kunniaa +kaupantekiäisiksi, jos te ette puoleen tuntiin tähän sekaannu." + +"Hyvä," sanoi Opas, "minä kallistun Mabelin mielipiteesen. Verta on +kyllin vuodatettu tarkoituksemme saavuttamiseksi ja kuninkaan +palvelemiseksi, ja mitä tuollaiseen kunniaan tulee, niin sopii se +paremmin nuorille vänrikeille ja nahkapojille, kuin vanhoille, +ymmärtäville, kristityille miehille. Oikeutta harjoittamalla me +saavutamme kunniaa, mutta vääryys on häpeäksi, ja minun mielestäni on +väärin surmata Mingoakaan voittamatta siitä mitään etua, mutta +päinvastoin on oikein aina totella järjen ääntä. Siis, luutnantti Muir, +antakaa meidän tietää, mitä Ranskalaisilla ja indianeilla on +sanomista." + +Lyhyen keskustelun perästä kokoontuivat kaikki indianit aseettomina +sadan viidenkymmenen kyynärän päähän varustuksesta sekä ampumamatkan +päähän Myrskypilvestä. Opas meni tämän perästä alas ja ilmoitti millä +ehdoilla vihollisen oli luopuminen saaresta. Kaikkiin seikkoihin +katsoen olivat nämä ehdot jotenkin edulliset kummallekin puolueelle. +Indianien täytyi luopua aseistaan, jopa puukoistaan ja +tomahavkeistaankin; sillä varovaisuutta täytyi noudattaa, koska heidän +lukumääränsä vielä oli neljää vertaa suurempi kuin toisten. +Ranskalainen upseeri, h:ra Sanglier, joksi häntä tavallisesti +kutsuttiin ja itsekin tahtoi kutsuttavan, pani tätä vastaan, koska se +tulisi mustentamaan hänen päällikkyyttänsä enemmän kuin mikään muu +kohta tässä hänen yrityksessään; mutta Opas, joka oli nähnyt pari +indianein matkaan-saattamaa verenvuodatusta ja tiesi kuinka vähän voipi +luottaa metsäläisen lupauksiin, kun ne sotivat hänen etujansa vastaan, +oli jäykkä tässä kohden. Toinen ehto oli melkein yhtä tärkeä. Kapteeni +Sanglier velvoitettiin luopumaan kaikista vangeista, joita oli pidetty +tarkalla silmällä samassa luolassa, mihin Cap ja Muir olivat paenneet. +Kun nämä miehet tuotiin esiin, huomattiin että neljä oli ihan terveinä +-- he olivat heittäytyneet maahan pelastaakseen henkensä, joka oli +tavallinen kepponen tänkaltaisessa sodassa, -- ja muista oli kaksi niin +vähän haavoittunut, että olivat kelvolliset sotapalvelukseen. Kun +näillä oli kiväärit mukana, tunsi Opas itsensä paljon rauhoittuvan, +koska puolustusvoimat täten olivat lisääntyneet, ja koottuansa kaikki +metsäläisten aseet yhteen kokoon puuvarustukseen, käski hän sotamiesten +mennä sisään ja asetti säännöllisen vahdin oven eteen. Muita sotamiehiä +ei ollut elossa, sillä ne, jotka olivat pahasti haavoittuneet, oli +metsäläiset paikalla surmanneet saadakseen haltuunsa nuot ikävöidyt +päänahat. + +Heti kuin Jasper oli saanut tiedon rauhan ehtoin vahvistamisesta eikä +hänen läsnäoloansa enää välttämättömästi tarvittu, nosti hän ankkurin, +ja ohjaten kulkunsa sitä nientä kohti, johon veneet olivat tarttuneet, +otti hän ne jälleen peräänsä ja palasi saareen. Kaikkien metsäläisten +käskettiin nyt astua ruuhiinsa, ja toisen kerran vei Jasper ne mukanaan +järvelle ja päästi ne irti noin puolen peninkulman päässä saaresta. + +Tähän päättyy kertomus puulinnan piirityksestä. Kersantti Dunham, joka +seuraavana päivänä kuoli haavoihinsa, haudattiin saarelle, ja kaikki +muut vei Jasper heti senjälkeen Oswego-joen varrella olevaan linnaan, +jossa Mabel puolen vuoden kuluttua vietti häänsä tämän ravakkaan +merimiehen kanssa. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + +Uudisasukkaat. -- Riidanalainen metsävuohi. -- Ampumakilpailu +joulukalkkunasta. + + +Monta vuotta on kulunut viimeksi kerrottuin tapausten jälkeen, +ja me tapaamme nyt Natty Bumpon seitsemänkymmenvuotiaana ukkona +asumassa Otsego järven rannalla; metsästys on hänellä yhä vieläkin +elinkeinona, ja tyytymättömänä näkee hän viljelyksen lähenevän hänen +metsästysalojaan erämaissa. Järven rannalle on kohonnut kylä; +uudisasukkaan kirveenkalke taajenee taajenemistaan, isoja kaskimaita +aukenee kukkulain rinteille ja metsänotusten lukumäärä on jo +harvenemassa. Uudisasukasten kesken kutsutaan nyt Natty Bumpoa +pukinnahkaisten housuinsa tähden Nahkasukaksi; mutta hänen vanha +indianilainen ystävänsä, Suuri Käärme, kutsuu häntä vieläkin +Haukansilmäksi. Chingachgook, heimokuntansa viimeinen jäännös, asuu +yhdessä vanhan metsästäjän kanssa; mutta tuon vanhan sotilaan +sotakirves lepää käyttämätönnä, eikä hänen pyssynsäkään enään voi +hankkia hänelle samaa varmaa toimeentuloa kuin ennen; entisen päällikön +täytyy nyt hankkia itselleen elatusta luutia ja vakkoja tekemällä. +Mutta jospa tämä askaroiminen onkin halpaa ja vähäpätöistä, niin ei +hänen henkensä kumminkaan ole menettänyt elävyyttänsä. Hän murehtii +heimokuntansa sammunutta suuruutta ja kuolee viimein jalon, kummallisen +sankarikuoleman. Hän on kääntynyt kristinuskoon ja kasteessa saanut +nimen John. + +Muutamana selkeänä, kylmänä joulukuunpäivänä vuonna 1793, liki +auringonlaskun-aikaa kulki 2 hevosen vetämä reki verkalleen muuanta +järven läheisyydessä olevata mäkirinnettä ylöspäin. Päivä oli +vuodenaikaan katsoen ollut kaunis, ja ainoastaan muutamia harvoja +pilviä, joidenka väriä näytti kohottavan maata peittävistä +lumikinoksista heijastava valo, liikkui puhtaan siniseltä siintävällä +taivaanlaella. Tie kiertelihe muutaman jyrkkäyksen syrjää myöten, ja +sen tukena oli toisella puolen jo monta vuotta sitten hirsistä tehty +alusta, kun sitä vastoin mäen kylkeä tien toiselta puolen oli kaivettu +sen verran että siihen oli saatu senaikuisille matkustajille kylliksi +leveä tie sopimaan. Mutta hirret, tue ja kaikki, mikä ei kohonnut +joitakuita jalkoja ylemmäksi maanpintaa, makasi lumen alle +hautautuneena. Yksi ainoa ura, tuskin kyllin leveä reen jalaksille, +osoitti parin jalan paksuisella lumella peitetyn maantien suuntaa. Ilma +välkkyi ja kimelti, kuin olisi ollut lukemattomia kiiltoliuskoja +täynnä, ja ne kauniit, ruskeat hevoset, jotka vetivät rekeä, olivat +osaksi kuuravaipalla peitetyt. Henkäykset tulivat savuna niiden +sieraimista, ja kaikki ylt'ympäri, samoin kuin itse matkueen asukin +viittasi siihen, että talvi oli kylmä täällä vuoristossa. + +Hevosten silat -- niillä alkaaksemme -- olivat tehdyt mustasta +rasvanahasta, aivan toista kuin nyky-ajan loistava kiiltonahka, sekä +koristetut suunnattomilla messinkilevyillä ja soljilla, jotka +kimeltivät kullankarvaisina laskevan auringon säteissä, missä nämät +viisto suuntaa pääsivät esiin puiden oksain välistä. Korkeain paattain +päältä, jotka olivat koristetut messinki-nastoilla ja alustetut saralla +ja siten myöskin oivallisia peittoja hevosille, kohosi neljä korkeata +nelikulmaista nappulaa, joidenka välitse lujat ohjat kulkivat hevosten +suitsista ajurin käsiin, joka oli noin kahdenkymmenen vuoden paikoilla +oleva neekeri. Hänen kasvonsa, jotka luonto oli värittänyt +kiiltomustiksi, olivat nyt pakkaisesta rypistyneet, ja hänen suuria, +kiiltäviä silmiänsä kostutti samasta syystä syntynyt neste; kuitenkin +kuvastivat hänen kasvonsa suopeata hymyä, nyt kun hän ajatteli kotoa, +jouluvalkeata ja joululeikkejä. + +Reki oli yksi noita suuria, mukavia, vanhanaikuisia ajoneuvoja, johon +olisi sopinut koko perhekunta, mutta jossa nyt istui vaan kaksi +matkustajaa paitsi ajuri. Isoja puhvelinnahkoja oli levitetty reen +istuimelle ja pohjalle sekä huolellisesti kääritty matkamiesten jalkain +ympärille, joista toinen oli keski-ikäinen mies ja toinen nuori, +äskettäin täysikasvuiseksi varttunut neito. Mies oli kookas, mutta ne +varokeinot, joita hän oli pitänyt suojellakseen itseänsä pakkaista +vastaan, vaikuttivat että ainoastaan pieni osa hänen vartalostaan oli +näkyvissä. Iso päällysnuttu, runsaasti vuoritettu ja metsänahoilla +reunustettu, peitti koko hänen ruumiinsa paitsi päätä, jossa oli +majavannahkainen lakki, varustettu sahviani reunuksilla ja hellällään +olevilla korvaläpäkkeillä, jotka nyt oli laskettu korvien päälle ja +sidottu kiinni leuvan alta solmussa olevilla mustilla nauhoilla. Nuori +neito oli aivan näkymättömissä niiden monenmoisten eri vaateparsien +sisässä, jotka hänen ympärilleen oli kääritty. Turkinreunuksia ja +silkkiä pisti esiin suuren, paksulla villavuorilla varustetun viitan +alta, jonka muoto ja suuruus selvästi osoitti että se oli miehenpuolta +varten tehty. + +Sekä isä että tytär -- sillä tällaisessa sukulaisuudessa olivat +molemmat matkustajat toisiinsa -- olivat vajonneet siksi syviin +ajatuksiin, ettei kumpikaan keskeyttänyt sitä äänettömyyttä, jota reen +hiljainen eteenpäin kulkeminen vaan hiukan tahi ei ollenkaan häirinnyt. +Sillä mäellä, jota pitkin he kulkivat, kasvoi petäjiä, jotka viiden, +kuuden kymmenen jalan korkuiselle maasta olivat aivan oksattomia ja +joiden oksainen latvapuoli usein kohosi vielä yhtä korkealle taivasta +kohti. Puiden välitse voivat matkustajat katsella ympärilleen joka +haaralle, kunnes näköpiiriä rajoitti joku loitolla oleva ylänne tahi +joku vuorenselkä toisella puolen sitä laaksoa, mitä kohti he kulkivat. +Nuo tummat puunrungot kohosivat puhtaasta, valkeasta lumesta kuin +säännöllisesti veistetyt pylväät, kunnes ne, vasta mainittuun +korkeuteen päästyänsä, oikoivat joka suunnalle vaakasuoria oksiansa, +joiden harvat, aina viheriät havulehvät saattoivat aikaan surullisen +vastakohdan laaksossa vallitsevaa luontoa vastaan. Matkustajiin ei +tuuli tuntunut, mutta nämät hongat huojuttelivat juhlallisesti +latvojansa, joista kuului surullinen, valittava humina, täydelleen +sointuva yhteen koko muun luonnontilan kanssa. + +Reki oli kulkenut vähän matkaa eteenpäin tasaista tietä myöten, kun +metsästä kaikui äänekäs, jatkuva ulvonta, joka tuon korkean metsäkaton +alla kuului kuin useamman koiraparin haukunta. Kun tämä ääni sattui +matkustajan korviin, unohti hän kaiken muun ja huusi innoissaan +neekerille: + +"Seisota, Aggy, se on vanha Hektor; sen äänen tuntisin vaikka kymmenen +tuhannen joukosta. Nahkasukka on tänä kauniina päivänä laskenut +koiransa vuoristoon, ja ne ovat löytäneet otuksen, niinkuin kuulette. +Tuolla on metsävuohen jälkiä muutaman syllän päässä meistä, ja nyt, +Bessy, jos uskallat kuulla pyssynlaukauksen, niin saat oivallisen +kiljunpaistin joulupäivän puolispöytään." + +Neekeri pysäytti hevoset, paleltumaisillaan oleva naama leveästi +irvillänsä, ja rupesi huiskimaan käsiänsä saadakseen veren jälleen +liikkeelle sormissansa, samassa kuin hänen isäntänsä hyppäsi pystyyn, +viskasi päällystakin päältänsä ja astui reestä lumikinokselle, joka +kantoi häntä myötäämättä muuta kuin tuuman, kaksi. Lumensekaista vettä +oli näet satanut muutamia päiviä sitten ja siitä jäätynyt kuori oli +jäänyt sen lumen alle, joka sittemmin puhtaana valkovaippana oli +laskeutunut päällepäin. + +Muutamassa silmänräpäyksessä oli matkustaja laatikko- ja vakkasjoukon +alta ottanut käsille kaksipiippuisen pyssyn ja vedettyään pois paksut +kintaansa, tutki hän nyt, sisäpuolelta karvaiset nahkasormikkaat +käsineinä, pyssynsä vänkkiruutia. Juuri kun hän aikoi astua muutamia +askeleita eteenpäin, kuului metsästä se hiljainen rapina, joka syntyy +eläimen juoksusta lumihangessa, ja heti sen perästä juoksi komea +metsäkauris tien poikki ei kaukana hänestä. Otus ilmestyi +äkkiarvaamatta ja sen juoksu oli tavattoman nopeata, mutta +matkustajamme näytti olevan liiaksi tottunut metsästäjä joutuakseen +siitä hämillensä. Heti kun otus tuli näkyviin, tähtäsi hän tarkalla +silmällä ja ampui vakavalla kädellä; mutta elukka jatkoi juoksuansa, +kuten näytti, haavoittumattakaan. Paikalla laukesi pyssyn toinenkin +piippu, vaan yhtä vähällä vaikutuksella. + +Kaikki tämä tapahtui niin pikaisesti, että nuori neito, joka +huomaamattansa oli iloissaan metsäkauriin pelastumisesta, kun se nuolen +vauhtia kiiti tien poikki, joutui oikein hämilleen. Ja ennenkuin +ennätti toipua hämmästyksestään, kuului hänen korviinsa lyhyt, kimakka +ääni, erilainen kuin hänen isänsä pyssyn täyteläinen pamaus, vaan +kuitenkin kyllin selvä, jotta sen voi tuntea pyssyn paukaukseksi. +Samassa hyppäsi kauris korkealle ilmaan, ja heti sen perästä kuului +vielä toinen samanlainen pamaus, ja kauris lankesi maahan heittäen +kunnon kuperkeikan lumihangessa. Näkymättömässä oleva metsästäjä päästi +kovan huudahduksen juuri kuin ilon-osoitteeksi tarkemman ampumataitonsa +johdosta, ja heti sen perästä astui esiin kaksi miestä, jotka olivat +seisoneet kahden petäjän takana odottamassa koirain ajaman otuksen +tuloa. + +"Oh, Natty, jos olisin tiennyt teidän seisovan luodinkantamissa, niin +enpä olisikaan ampunut", sanoi matkustaja mennen sille paikalle, mihin +kauris oli kaatunut, ja häntä seurasi tyytyväisenä neekeri hevosten ja +kuorman kanssa. "Mutta vanhan Hektorin haukunta oli niin innostuttavaa, +etten malttanut olla alallani, vaikka melkein luulen ampuneeni +hukkaan." + +"Niin, niin, tuomari," vastasi metsästäjä salatulla naurulla ja +sillä tyytyväisellä katsannolla, joka osoittaa tietoa oman taidon +etevämmyydestä; "te poltitte ruutinne ainoastaan lämmitelläksenne vähän +tänä kylmänä iltana. Luulitteko tuolla talospyssyllä voivanne hillitä +täysikasvuista metsäkaurista, kun Hektor ja Hurtta olivat aivan sen +kintuissa? Löytyy viljalta fasaaneja soissa, ja metsikanoja lentelee +asuntonne nurkkien takana, niitä voitte ampua kuinka paljon hyvänsä +tuolla leikkikalulla, vaan jos haluatte metsäkauriin- tahi +karhunpaistia, tuomari, niin silloin täytyy teidän ottaa käsille se +pitkä kiväärinne, johon pannaan talilippu luodin ympärille, muutoin +luulisin teidän tuhlaavan enemmän ruutia kuin täytätte vatsoja." + +Lopetettuaan puheensa, avasi hän taas suunsa nauraakseen jonkunlaista +sisällistä naurua. + +"Pyssyni hajottaa hyvästi, Natty, ja on tappanut metsäkauriin +ennenkin," vastasi suopealla hymyllä se, jota Natty oli kutsunut +tuomariksi ja jonka nimi oli Marmaduke Temple. "Toinen piippu oli +ladattu susihaulilla ja toinen paljailla lintuhaulilla. Tässä näemme +että kauriisen on käynyt kaksi luotia, toinen on mennyt kaulan, toinen +suoraan sydämen läpi. Voihan olla, että se on saanut toisen luodin +minulta." + +"Olkoonpa sen tappanut kuka hyvänsä, niin on se kaiketi syötävä", sanoi +metsästäjä vetäen suuren puukon vyöllä riippuvasta tupestansa ja +leikaten elukan kurkun poikki. "Jospa onkin kaksi luodinreikää +elukassa, niin olispa hauska tietää eikö sitä kohti lauaistu kaksi +kivääriä? Ja sitä paitsi -- kuka on koskaan nähnyt pyöreän luodin +tekevän näin kulmikasta reikää, kuin tämä kaulassa oleva on? Teidän +itsenne, tuomari, täytyy tunnustaa, että kauris kaatui viime +laukauksella, jonka ampui tarkempi ja nuorempi käsi, kuin sekä teidän +että minun on. Kyllähän minä voin elää ilman tätä otustakin, vaan en +mielelläni luovu oikeuksistani vapaassa maassa." + +"Ei, Natty," vastasi tuomari yhtä sävyisästi kuin ennenkin, "minä +taistelen vaan kunnian päältä. Muutamia dollarsia maksan mielelläni +elukasta, vaan mikä palkitsee sen kunnian, jonka olisin voittanut +kantamalla kauriin häntää lakissani? Ajatelkaa vaan, Natty, kuinka +ilkkuisin tuolle irvihampaalle, Dick Jones'ille, joka jo tänä talvena +on ampunut seitsemän kertaa hukkaan ja saanut ainoastaan yhden teeren +ja muutamia harmaita oravia!" + +"Niin, metsänriista on ruvennut vähenemään, sittenkuin alotitte noita +perkauksia ja parannuksianne," virkkoi vanha metsämies jonkunlaisella +ylenkatseellisella nöyryydellä. "On ollut aikoja, jolloin minä oman +töllini ovelta olen ampunut kolmetoista metsäkaurista, vasikoista +puhumattakaan, -- ja jos joku halusi karhunpaistia, niin tarvitsi hänen +vaan maata väijymässä jonakuna kuutamayönä ja ampua karhu töllin seinän +reiästä; eikä hänen tarvinnut pelätä nukkuvansa liian pitkään, sillä +susien ulvonta kyllä piti hänen silmänsä auki. Tässä on vanha Hektor," +jatkoi hän, ystävällisesti taputellen isoa musta- ja keltatäpläistä +koiraa, joka yhdessä ennen mainitun nartun kanssa vastikään oli tullut +heidän luoksensa, "katsokaas kuinka sudet purivat sitä kaulaan sinä +yönä, jona minä paistoin muutamia kaurispaistia takassani; se koira on +luotettavampi kuin moni kristitty ihminen, sillä se ei koskaan unohda +ystäväänsä ja rakastaa sitä kättä, josta se saapi ruokansa." + +Vanhan metsästäjän koko ryhdissä oli jotakin erinomaista, joka veti +puoleensa nuoren tytön huomion, niin että hän siitä hetkestä asti, kuin +ukko tuli näkyviin, hartaasti ja uteliaasti oli silmäillyt sekä hänen +muotoansa että vaatteustansa. Hän oli pitkä ja niin laiha, että näytti +enemmänkin kuin kuuden jalan mittaiselta, joka kumminkin oli hänen +todellinen pituutensa. Päässänsä, jota punanen, suorrukkeinen tukka +niukasti peitti, piti hän ketunnahkaista lakkia. Jonkunlainen takki, +tehty muokatuista metsävuohen nahoista, joihin karva oli jätetty +kiinni, oli villaisella vyöllä vyötetty kiinni hänen hoikan vartalonsa +ympärille. Jalassa oli hänellä metsäkauriin-nahkaiset mokkasiinit, +jotka Indianien tavan mukaan olivat koristetut piikkisian piikeillä, ja +hänen sääriensä ympärille oli kääritty samasta aineesta valmistetut +säärykset, kuin mistä mokkasiinitkin olivat. Nämät säärykset, +jotka polvien yläpuolella oli sidottu kiinni hänen kuluneisin +hirvennahkahousuihinsa, olivat antaneet uudisasukkaille aiheen kutsua +häntä lisänimellä Nahkasukka. Hänen vasemman olkapäänsä yli oli vedetty +hirvennahkainen vyö, josta riippui suunnaton häränsarvi, niin ohueksi +koverrettu, että sen läpi kuulsi sisältönä oleva ruuti. Isompaan päähän +oli sovitettu taitavasti ja lujasti puupohja, toinen pää oli suljettu +tiiviisti pienellä tulpalla. Nahkapussi riippui hänen edessään, josta +hän otti edellisen puheensa päätyttyä pienen mittakupin ja täytti sen +tarkasti ruudilla, alkoi ladata uudelleen kivääriä, joka tukin +levätessä lumella hänen edessään ylettyi melkein hänen ketunnahkaiseen +lakkiinsa asti. + +Matkustaja oli tällä välin tutkinut tarkasti haavoja ja, kiinnittämättä +huomiota metsästäjän huonotuulisuuden ilmauksiin, huudahti: + +"Mieluusti hankkisin, Natty, oikeuden kunniaan tästä kaadosta, ja +eittämättä, jos osuma kaulassa on minun, riittää se; sydämeen sattunut +laukaus oli tarpeeton, Nahkasukka, kutsukaamme sitä vaikkapa +varmistuslaukaukseksi." + +"Te voitte kutsua sitä miksi vain haluatte, tuomari", sanoi metsästäjä, +heittäen kiväärinsä vasemman olkapäänsä yli ja napsauttaen auki +housuissaan olevan messinkikotelon, ottaen siitä pienen palan rasvattua +nahkaa ja käärien siihen pienen pallon, survaisten ne voimallisesti +ruutiin, missä hän jatkoi niiden vatvomista puhuessaan. "On paljon +helpompaa keksiä nimiä kuin ampua metsäkauris loikasta, mutta eläin sai +kyllä loppunsa nuoremmasta kädestä kuin teidän tai minun, kuten sanoin +jo aikaisemmin." + +"Mitä sanottekaan ystäväiseni", huudahti matkaaja, kääntyen leppoisasti +Nattyn kumppalin puoleen, "heittäisimmekö kunniasta tällä dollarilla, +ja saatte pitää hopean, jos häviätte; mitä sanotte, ystäväiseni?" + +"Että minä tapoin kauriin", vastasi nuori mies hieman ylpeillen ja +nojaten toiseen pitkään kivääriin, samankaltaiseen kuin Nattyn. + +"Tässä on tosiaankin kaksi yhtä vastaan", vastasi tuomari hymyillen, +"minut on äänestetty vähemmistöön, kuten sanomme oikeudessa. Tuossa on +Aggy, hän ei voi orjana äänestää, ja Bessy on alaikäinen -- niinpä +minun täytyy tyytyä siihen, mitä voin saada. Mutta lähetättehän minulle +lihat; ja pahus vieköön, jos en tee kauriin kuolemasta kunnon tarinaa." + +"Noiden lihojen myymisestä en minä voi päättää", sanoi Nahkasukka, +omaksuen hieman kumppalinsa ylimielisyyttä, "olen puolestani nähnyt +eläinten juoksentelevan päiviä kaulaan ammuttuina, enkä minä kuulu +niihin, joka ryövää mieheltä hänen oikeudenmukaisen osuutensa." + +"Te pidätte sitkeästi kiinni oikeuksistanne tänä kylmänä iltana, +Natty", vastasi tuomari lannistumattoman hyväntuulisesti, "mutta mitä +sanotte, nuori mies, onko kolme dollaria riittävä maksu kauriista?" + +"Jospa ensiksi ratkaisisimme kysymyksen oikeudesta molempien +tyydytykseksi", sanoi nuorukainen lujasti mutta kunnioittavasti, +sellaisella ääntämisellä ja kielellä, että se oli huomattavasti hänen +ulkonäköään korkeammalla tasolla, "kuinka monella luodilla latasitte +aseenne?" + +"Viidellä, herra", sanoi tuomari hieman hämmentyneenä toisen +käytöksestä, "eivätkö ne riitä tällaisen kauriin kaatamiseen?" + +"Yksikin riittäisi, mutta", sanoi nuorukainen ja siirtyi sen puun +luokse, jonka takaa hän oli ilmestynyt, "kuten tiedätte, herra, +ammuitte tähän suuntaan -- neljä luotia on osunut tähän puuhun." + +Tuomari tarkasteli männyn kuoressa olevia tuoreita jälkiä, ja sanoi +päätään pudistaen naurusuin: + +"Te todistelette asiaa itseänne vastaan, nuori asianajajani; missä on +viides?" + +"Tässä", vastasi nuorukainen, heittäen syrjään yllään olevan karkean +päällystakin ja paljastaen reijän alusvaatteissaan, joiden läpi tihkui +suuria veripisaroita. + +"Hyvä Jumala!" huudahti tuomari kauhistuneena, "olenko minä tässä +kiistellyt tyhjästä kunniasta ja lähimmäiseni on kärsinyt käsieni +jäljistä valitustakaan päästämättä? Mutta kiirehtikää -- nopeasti -- +istuutukaa rekeeni -- kylään on vain maili, siellä voimme saada +kirurgin apua -- kaikki tapahtukoon minun kustannuksellani, ja sinä +saat asua luonani, kunnes haavasi on parantunut, niin, vaikka pysyvästi +sen jälkeen." + +"Kiitän teitä hyvästä aikeestanne, mutta minun on kieltäydyttävä +tarjouksestanne. Minulla on ystävä, joka olisi huolissaan, jos kuulisi, +että olen haavoittunut ja poissa hänen luotaan. Haava on vaaraton, eikä +luoti ole osunut luuhun; mutta uskoisin, herra, että myönnätte nyt +minulle oikeuden lihoihin." + +"Myöntäisinkö sen!" toisti kiihtynyt tuomari, "annan täten sinulle +oikeuden ampua kauriita tai karhuja tai mitä ikinä haluat metsissäni +ikuisiksi ajoiksi. Nahkasukka on ainut mies lisäksi, jolle olen antanut +samat oikeudet, ja on tuleva aika, jolloin ne ovat arvossaan. Mutta +minä ostan kauriisi -- kas tässä, tämä seteli korvatkoon sinulle meidän +molempien laukaukset." + +Vanha metsästäjä suoristi pitkän vartalonsa ylpeyttä osoittavaan +asentoon tämän vuoropuhelun aikana, mutta hän odotti, kunnes toinen oli +lopettanut puheensa. + +"Elossa on vielä sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, että Nathaniel +Bumpon oikeus metsästää näillä kukkuloilla on vanhempaa perua kuin +Marmaduke Templen oikeus kieltää tämä", sanoi hän. "Mutta jos laki +määrää siitä ollenkaan, vaikka kuka on koskaan kuullut laista, joka +kieltäisi metsästäjää tappamasta kaurista mielensä mukaan -- mutta jos +laki määrää siitä ollenkaan, sen tulisi kieltää kaikilta talospyssyn +käyttö. Ampuja ei koskaan tiedä, minne hänen luotinsa lentää, kun hän +painaa noiden epävarmojen tuliaseiden liipasinta." + +Kuuntelematta Natyn itsekseen puhumista kumarti nuorukainen, kun +hänelle tarjottiin pankinseteliä, ja vastasi: + +"Anteeksi, herra, vaan minä tarvitsen otuksen." + +"Mutta voittehan tällä setelillä ostaa monta metsäkaurista, ottakaa se +vastaan -- minä pyydän... Se on sadan dollersin arvoinen," lisäsi hän +hiljentäen ääntänsä. + +Tuokion vaan näytti nuorukainen olevan epäilyksissään, mutta sen +perästä hylkäsi hän taas ylpeästi tarjoomuksen, ja samassa nousi, juuri +kuin hän olisi itsekseen hävennyt osoittamaansa heikkoutta, puna +semmoinen hänen poskilleen, joka näkyi pakkaisen vaikuttaman punankin +alta. + +Tämän haastelemisen kestäessä oli nuori neito noussut seisalleen +reessä, ja huolimatta pakkasesta heitti hän niskaansa päähineen, joka +oli peittänyt hänen kasvonsa. + +"Ette varmaankaan, nuori mies, -- herra..." oikasi hän äkkiä, "tahdo +saattaa isääni siihen tukalaan tilaan, että hänen täytyisi ajatella +jättäneensä tähän erämaahan ihmisen, jonka hän omalla kädellään on +haavoittanut. Minä pyydän teitä lähtemään meidän mukaamme ja antamaan +lääkärin hoitaa haavaanne." + +Emme tiedä koveniko nyt haavan kipu vai oliko tuon kauniin puhujan +äänessä tai menettelyssä joku vastustamaton vetotovoima; vaan +nuorukaisen jäykkä kopeus väheni huomattavasti, kun näin vedottiin +hänen tunteisinsa, ja hän oli nähtävästi kahdella päällä: ei hän +kernaasti olisi suostunut lähtemään matkaan, vaan ei myöskään +mielellään hylännyt neitosen pyyntöä. Tuomari seurasi uteliaasti tämän, +nuorukaisen tunteiden kesken syntyneen taistelun kehittymistä, ja +ystävällisesti tarttuen hänen käteensä, vei hän hänet reen viereen ja +vaati häntä siihen istumaan. + +"Tohtoria ei ole Templetonia lähempänä," virkkoi hän, "ja Natyn tölli +on puolen peninkulman päässä sieltä. Lähtekää kanssamme, nuori +ystäväni, ja antakaa tohtorin katsella olkapäätänne." + +Sillä välin seisoi Nahkasukka pitkän pyssynsä nojassa, pää vähän +sivullepäin käännettynä ja näytti vaipuneen syviin mietteisin. Mutta +kylliksi mietittyään asiata ja saatuaan epäilykset poistetuiksi, lausui +hän: + +"Parasta luulen olevan seurata mukana, poika, sillä jos luoti on +tunkenut vähän syvemmälle, niin on käteni jo liiaksi vanha voidakseen +tarkasti leikata ihmisen lihaa, niinkuin ennen muinoin. Noin +kolmekymmentä vuotta sitten, kun olin vanhassa sodassa sir Williamin +kanssa, kävelin yksinäni kymmenen, kaksitoista peninkulmaa jylhää +erämaata, luoti reidessäni, ja leikkasin sen sitten pois +linkkuveitselläni. Vanha John indiani muistaa aivan hyvin sen ajan. +Minä tapasin hänet muutamain Delawarelaisten kanssa ajamassa takaa +muuanta Irokesiä, joka oli ottanut viisi päänahkaa Schoharien luona. +Mutta minäpä annoin punanahalle merkin, jota vakuutan hänen kantavan +kuolinpäiväänsä asti. Otin näette tarkalle silmälle hänen takapuolensa +-- suokoon lady anteeksi että sanon näin -- juuri kuin hän hyppäsi ylös +piilopaikastaan ja istutin hänen alastomaan pyllyynsä kolme susihaulia +niin likelle toisiansa, että olisi voinut peittää kaikki tyyni yhdellä +lantilla." + +Nyt ojensi Natty pitkän kaulansa suoraksi ja oikoi ruumistansa; kun hän +avasi suunsa, josta näkyi yksi ainoa keltanen hammas, niin näytti kuin +hänen silmänsä, kasvonsa ja koko ruumiinsa olisi vapisseet naurusta, +vaikk'ei kuulunut muuta ääntä, kuin jonkunlainen suhina hänen vetäessä +ilmaa keuhkoihinsa. + +"Oneidajärven poikki kulkiessani oli luodinvalimeni joutunut hukkaan," +jatkoi hän, "ja sentähden täytyi minun, niin hyvin kuin voin, tulla +toimeen susihaulilla, mutta pyssyni oli hyvä eikä hajoittanut niinkuin +tuo teidän kaksipiippuinen pyssyrämänne, tuomari, jonka läheisyyteen +näemmä ei ole hyvä metsällä ollessa joutua." + +Se anteeksi-pyyntö, minkä Natty nuoren naisen herkkätuntoisuuden tähden +teki, oli tarpeeton; sillä hänen puhuessansa oli neitonen siksi +ahkerasti isänsä apuna siirtämässä tieltä pois muutamia matkatavaroita, +ettei hänellä ollut aikaa kuunnella Nahkasukan puhetta. Voimatta enään +vastustaa molempain matkustajain ystävällistä kiihkeyttä, myöntyi +nuorukainen viimeinkin istumaan rekeen. Ammuttu metsäkauris sidottiin +kiinni reen taustaan, ja itse istuttuaan rekeen, kehoitti tuomari +Nattyakin tekemään samoin. + +"En, en," vastasi vanhus, puistaen päätänsä, "minulla on toimitettavaa +kotona tänä jouluaattona -- ajakaa te matkaanne pojan kanssa ja antakaa +tohtorinne katsoa hänen olkapäätänsä. Kun hän vaan tahtoo leikata pois +luodin, niin on minulla ruohoja, jotka parantavat haavoja pikemmin kuin +kaikki hänen ulkomaalta tuodut laastarinsa." + +Hän kääntyi toisaannepäin ja oli juuri pois lähtemäisillään, kun +yht'äkkiä muisti jotakin. + +"Jos näette John indianin siellä alhaalla järven rannalla," sanoi hän, +"niin teette viisaimmin, jos otatte hänen mukaanne ja annatte hänen +auttaa tohtoria; sillä vaikka hän on niin vanha, on hän kumminkin +merkillinen haavain ja mustelmain hoitaja, ja aivan varmaan tulee hän +luutinensa puhdistamaan teidän tulisijojanne jouluksi." + +"Odottakaa," huudahti nuorukainen, tarttuen neekeriä käsivarteen, kun +tämä aikoi panna hevoset liikkeelle; "Natty, teidän ei tarvitse puhua +mitään vahingostani eikä sanoa minne lähden; heti kuin luoti on +poisotettu, palaan jo tänä iltana takaisin, tuoden muassani +neljänneksen metsäkaurista joulupäivällis-paistiksi." + +Hänen puheensa keskeytti metsästäjä, kohottaen yhtä sormea vaitiolon +merkiksi, ja hiipi sitten hiljaa tiensyrjälle, silmät tarkasti +tuijottaen muutaman lähellä olevan petäjän oksia kohti. Saatuaan +sopivan aseman, pysähtyi hän, jännitti hanan, astui toisella jalallansa +pitkän askeleen taaksepäin, oikasi vasemman kätensä pyssynpiippua +myöten niin pitkälle kuin ulottui ja alkoi verkalleen kohottaa +tuliputkeansa suoraan puunrungon suuntaa ylöspäin. Matkustajat +seurasivat silmillään pyssyn liikuntoa ja huomasivat pian sen esineen, +johonka Natty tahtoi satuttaa luotinsa. pienellä kuivuneella oksalla, +joka noin seitsemänkymmentä jalkaa maasta ja ihan tuoretten oksain alla +pisti suoraan ulos puunrungosta, istui pyy. Koirain haukunta sekä +ihmisten puheleminen lähellä sitä puuta, missä lintu istui, oli +peloittanut sitä, niin että se oli väistynyt ihan puunrunkoon kiinni, +ja istui siinä pää ja kaula kuroitettuina suoraan ylöspäin melkein +yhteen linjaan jalkain kanssa. Saatuaan pyssynsä tarkasti tähdätyksi +lintua kohti, nykäsi Natty liipasinta, ja pyy putosi korkeasta +asemastaan semmoista vauhtia, että hautaantui lumeen. + +"Siivolla, vanha veijari," huudahti Nahkasukka ja nosti uhaten +laastukkia Hektoria kohti, joka tahtoi syöstä puun juurelle; "siivolla, +sanon minä." + +Koira totteli, ja Natty jatkoi kiireesti, mutta suurimmalla huolella +pyssynsä latinkiin panemista. Tämän tehtyään, nosti hän linnun lumesta, +ja näyttäen matkustajille, että siltä oli pää poissa, huudahti hän: + +"Täss'on maukas herkkupala vanhalle miehelle joulupuoliseksi -- älä +huoli otuksesta, poika, ja muista John indiani; hänen ruohonsa ovat +parempia kuin kaikki ulkomaan sapuskat. Katsokaa, tuomari," jatkoi hän +uudestaan nostaen lintua, "luuletteko että sileäsisustainen pyssy olisi +tipahuttanut tämän alas tuolta nappulalta saattamatta höyhentäkään +epäjärjestykseen?" + +Samassa nauraa suhautti vanhus tuota omituista nauruansa, joka niin +paljon vivahti voittoriemuun, iloisuuteen ja pilaan, ja puistaen +päätänsä kääntyi hän pois, heitti pyssyn olalleen ja kävellä notkutti +lyhvin, terävin askelin metsään päin. Joka liikkeellä painui hänen +vartalonsa joitakuita tuumia kokoon, kun polvet vääntyivät sisäänpäin; +mutta kun reki pääsi muutamaan tienpolvekkeesen ja nuorukainen vilkaisi +taaksensa vanhaan metsästäjään päin, oli tämä jo katoamaisillaan +puunrunkojen suojaan, ja koirat kulkivat hiljaisina hänen perässänsä, +silloin tällöin haistaen metsäkauriin jälkiä, joita vainu nyt näytti +ilmoittavan niille arvottomiksi. Vielä yhden tienpolvekkeen sivu kun +oli kuljettu, oli Nahkasukka kadonnut matkustajain nähtävistä. + +Joulukalkkunain ampuminen on vanha mielihuvitus, jota uudisasukkaat +harvoin ja tuskin koskaan päästävät "muodista pois." Se soveltui hyvin +yhteen niiden miesten jokapäiväisten tointen kanssa, jotka usein +laskivat kirveen tai viikatteen käsistään, tarttuaksensa pyssyyn, kun +metsäkauris kiiti eteenpäin niiden puiden välissä, joita he olivat +kaatamassa, tahi karhu tuli heidän niityillensä vainuamaan +uudisasutuksen hajua tai viisain silmin katselemaan anastajain +edistys-puuhia. + +Ne tapaukset, joita nyt ryhdymme kertomaan, tapahtuivat pari päivää +myöhemmin kuin vasta kerrottu kohtaus metsässä. Muuan vapaa neekeri oli +kilpa-ammuntaa varten hankkinut koko joukon lintuja, hyvin sopivia +kiusaamaan herkkusuun ruokahalua, ja sovitettuja ikänsä ja säätynsä +puolesta erilaisten kilpa-ampujain varallisuuden ja ampumataidon +mukaan. Hän oli tarjonnut nuoremmille ja vähemmän vaatelioille +ampujille erinäisiä, huonompia lintuja, ja muutamia kertoja oli jo +ammuttukin, suureksi hyödyksi tuon mustan lintuin isännän +rahakukkarolle. Ampumasäännöt olivat hyvin mutkattomat ja ampujille +yleensä tutut. Lintu sidottiin nuoranpätkällä kiinni kannon juurelle, +joka oli veistetty sileäksi siltä puolen, missä ampujat seisoivat, +jotta siten löytyisi pilkku, johon katsoen jokaisen ampumataitoa +voitiin tutkia. Ampumamatka oli säntilleen puolitoista sataa kyynärää; +puoli kyynärää enemmän tai vähemmän olisi katsottu toisen tai toisen +puolen oikeuksien sortamiseksi. Neekeri määräsi mielensä mukaan +kullekin linnulle hinnan sekä millä tavoin siihen oli osattava; mutta +nämä määräykset tehtyään, oli hänen, niiden järkähtämättömien +oikeuden-käsitteiden mukaan, jotka maassa vallitsivat, pakko antaa +kenen tahansa, ken vaan ilmoitti itsensä, ottaa osaa ammuntaan. + +Joukossa oli noin pari, kolme kymmentä nuorta miestä, melkein kaikki +pyssyillä varustetut, sekä kaikki kylän poikaset. Nämä pikku nulikat, +jotka olivat vaatetetut karheisin mutta lämpimiin vaatteisin, seisoivat +etevimpäin pyssymiesten ympärillä, kuunnellen niiden kerskaavia +kertomuksia ennen hyvästi sattuneista laukauksista ja jo mielissään +kuvitellen sitä päivää, jolloin he itse pääsisivät osallisiksi näihin +kilpaharjoituksiin. Muiden joukossa, jotka olivat tulleet katsomaan +tätä leikkiä, oli myöskin neiti Elisahet Temple, tuomarin tytär, ja +hänen serkkunsa Richard Jones, tämän piirikunnan ylituomari. + +Etevin puhuja oli Billy Kirby. Tämä nuori mies, joka silloin kuin hän +huoli tehdä työtä, piti elinkeinonansa metsän perkkaamista tai +puunhakkaamista urakalla, oli roteva kasvultaan, ja hänen +ulkomuodostaan voi päättää hänen luonnonlaatunsa. Hän oli rähisevä, +kerskaava ja huoleton mies. jonka hyvänsävyiset silmät todistivat aivan +toista kuin raaka, röyhkeä puhetapa. Hänen ja Nahkasukan välillä oli +kauan aikaa sitten vallinnut kateellinen kilpailu toisen tai toisen +ampumataidon etevämmyydestä. Huolimatta Natyn pitemmästä +harjoituksesta, oli yleinen ajatus se, että Billyn vakainen käsi ja +sukkela silmä teki hänet Nahkasukan vertaiseksi. Heidän kilpailunsa +oli tähän saakka supistunut paljaasen kerskailemiseen ja eri +metsästysretkien onnistumisen vertaamiseen; mutta tämä oli ensi kerta, +jolloin heillä oli tilaisuus astua toistensa kanssa suorastaan +kilpailemaan. Pitkään olivat Billy ja lintujen omistaja keskenänsä +kiistää jaaritelleet parhaan linnun hinnasta, ennenkuin Natty +seuralaisinensa saapui paikalle. Nyt oli kuitenkin sovittu niin, että +yksi riksi oli maksettava jokaisesta laukauksesta; tämä oli korkein +hinta, mikä koskaan oli vaadittu, ja riippui siitä, että neekeri +tahtoi, niin paljon kuin mahdollista, turvata itseään ammunnassa +tapahtuvata vahinkoa vastaan. Kalkkuna oli jo sidottu kantoon kiinni, +eikä koko linnusta, jonka ruumis oli lumen suojassa, näkynyt muuta kuin +punanen pää ja pitkä kaula. Jos joku luoti, joka ensin oli käynyt +lumeen, haavoitti lintua, niin katsottiin sen vieläkin olevan entisen +omistajansa oma, mutta jos luoti liikautti höyhentäkään sen näkyvissä +olevissa osissa, niin tuli lintu onnellisen ampujan omaksi. + +Nämä ehdot kuulutti neekeri kovalla äänellä ja istahti sitten hangelle +niin likelle rakasta lintuansa, että jokseenkin selvä vaara oli +tarjona; juuri samassa saapui Elisabet serkkuinensa paikalle. Tämän +odottamattoman vierastentulon tähden vaikenivat kokkapuheet ja +kiistasanat jokseenkin; mutta tuokion äänettömyyden perästä, ja kun +nuoren naisen utelias tarkkaavaisuus ja ystävällinen hymy oli huomattu, +alkoivat kaikki jälleen menetellä yhtä teeskentelemättömästi ja +vapaasti kuin ennenkin, vaikka tosin hänen läsnäolonsa tähden +noudatettiin vähän enemmän säädyllisyyttä. + +"Pois tieltä, poikanalikat," huudahti puunhakkaaja asettuen ampujia +varten määrätylle paikalle, "menkää pois tieltä, vunukat, muuten ammun +teitä. Nyt, Brom, voit jättää jäähyväiset tuolle kalkkunallesi." + +"Odottakaa," huudahti se nuori metsästäjä, jonka jo ennen olemme +tavanneet Natyn seurassa ja jonka nimi oli Oliver Edwards. "Odottakaa +hiukan; minä tahdon myöskin koettaa onneani. Tässä on riksini, Brom; +nythän minullakin on oikeus ampua yhden laukauksen." + +"Se on teillä kyllä," virkkoi Billy, "mutta jos minä vähän pölyytän +tuon syömärin höyheniä, niin miten käy teidän ampumisellenne silloin? +Onko teidän nahkataskussanne niin paljon rahaa, että pystytte maksamaan +laukauksesta, jota ette koskaan saa lau'aista?" + +"Liikuttaako se teitä, herra, kuinka paljon rahaa minulla on? Tässä on +riksini, Brom, ja minä vaadin ampuma-oikeutta." + +"Älkää olko hurja, poikaseni," vastasi toinen, aivan tyynesti +kiinnittäen pyssynsä piitä. "Teidän sanotaan nykyjään haavoittuneen +vasempaan olkapäähän, ja jos se on tosi, niin tulee Bromin antaa teidän +ampua puolesta hinnasta. Sillä pitää olla vakaa käsi, joka tahtoo osata +tuohon lintuun, sen vakuutan, vaikka antaisinkin teille tilaisuuden +koettaa onneanne, jota kumminkaan en aio tehdä." + +"Älkää kerskatko, Billy Kirby," sanoi Natty, laskien pyssynsä perän +maahan ja nojaten sen suuta vastaan. "Te ette kuitenkaan saa ampua +muuta kuin yhden laukauksen lintua kohti, sillä jos poika ampuu sivu, +mikä ei olisi kumma, koska hänen käsivartensa on niin kankea ja kipeä, +niin tulee hänen perästänsä hyvä pyssy ja tarkka silmä. Voipihan olla, +etten nyt enään ammu yhtä hyvästi kuin ennen, mutta puolitoista sataa +kyynärää on vaan lyhyt matka pitkälle pyssylle." + +"Mitenkä, vanha Nahkasukka; oletteko te ulkona näin aamusella?" sanoi +hänen kilpailiansa melkein ivaten. "Hyvä, selvä peli on kuin kallis +kivi. Mutta minulla on ampumavuoro ennenkuin teillä, vanha toveri; nyt +joko jää kurkku kuivaksi tai saadaan hyvä päivällinen." + +Neekerin kasvoinjuonteissa kuvautui ei ainoastaan kaikki se +levottomuus, joka syntyi mahdollisesta rahanvoitosta tai tappiosta, +vaan myöskin se virkeä jännitys, johon kaikki kilpailun tähden olivat +joutuneet, vaikka kyllä toiveet sen päättymisen suhteen olivat +erilaiset. Billy Kirbyn verkalleen ja vakaisesti nostaissa pyssyänsä +huusi hän: + +"Selvä peli, Billy Kirby, -- älkää siirty eteenpäin -- pitäkää neekeri +parka kans' selvä peli -- ole varallas', syömäri puista päätäs', +pöllöpää -- etkö näe että hän osoittaa pyssyllä sinua kohti?" + +Nämä huudot, joiden varsinainen tarkoitus oli hämmentää ampujan +huomiota, olivat ihan hyödyttömät. Billyn vakavuutta ei ollutkaan niin +helppo saada horjumaan ja hän tähtäsi suurimmalla tarkkuudella. +Kuoleman hiljaisuus vallitsi hetkisen aikaa, ja sitten pamahti pyssy. +Kalkkunan pää näytti heilahtavan sivulle päin, ja lintu levitti +siipensä ikäänkuin lentoon lähteäksensä, vaan sitten asettui se taas +paikallensa lumelle ja katseli levottomasti ympärilleen. Sen vertaan +aikaa, kuin hengenvetoon kuluu, ei kuulunut ääntäkään. Tämän +äänettömyyden lopetti neekeri, joka rupesi tuimasti nauramaan, niin +että koko ruumis tutisi, ja vieri sitten ihastuksensa ylimmällään +ollessa edes takaisin lumessa. + +"Hyvin tehty, kalkkuna!" huusi hän hypäten ylös ja ollen teivivinään +lintua. "Minä pyysin sitä olemaan varoillansa, ja te näette, että se +totteli. Antaa tänne riksi lisää, Billy, niin saa tekin ampua vielä +kerran." + +"Ei, vuoro on minun," sanoi Edwards; te olette jo saanut minun maksuni. +Menkää pois tieltä ja antakaa minun koettaa onneani." + +"Se on vaan suotta menetettyä teidän rahanne, poika," sanoi Nahkasukka. +"Kalkkunan pää ja kaula on kovin vaikea pilkku harjaantumattomalle +kädelle ja hermottomalle olkapäälle. Kätenne vapisee, ja te näytte +olevan kovin kiihkeä. Ampumahaavat heikontavat ruumista, ja minun +ymmärrykseni mukaan ette tule ampumaan niin hyvin kuin tavallisesti. +Mutta jos teidän kuitenkin pitää laukaista latinki, niin tehkää se +pian, ennenkuin tähtääminen tulee mahdottomaksi vapisemisen tähden." + +"Selvä peli," huusi neekeri uudestaan -- "pitäkää neekeriparka kans' +selvä peli. Mikä oikeus on Natty Bumpolla antaa nuori mies neuvoa? +Antaa hänen ampua -- pois tieltä." + +Edwards ampui hyvin äkkiä; mutta kalkkuna ei liikahtanutkaan, ja kun +ne, jotka menivät katsomaan mihin luoti oli sattunut, palasivat +takaisin, selittivät he, ettei hän ollut osannut kantoonkaan. + +Bromin ilo, joka tämän toisen harhalaukauksen perästä pääsi ilmi, +vaikkei niin hurmaavana kuin äsken, katosi samassa kuin Natty astui +ampumasijalle. Hänen kasvoihinsa nousi isot ruskeat pilkut, jotka +kauheasti rumensivat hänen luonnollista ebenholtsin karvaista ihoansa, +samassa kuin hänen summattomat huulensa verkalleen pusertuivat yhteen +noiden molempain valkosen valkean hammasrivien päälle, jotka tähän +saakka olivat kiiltäneet hänen kasvoissansa kuin kivihiileen liitetyt +helmet. Hänen sieraimensa, jotka kaikissa elämänvaiheissa olivat +kasvojen enimmän silmäänpistävä osa, laajenivat levälleen, kunnes +kokonaan peittivät kasvojen keskikohdan korvasta korvaan, ja +huomaamattansa painoi hän ruskeat, luiset kätensä syvälle lumeen, +hetken levottomuuden tähden unhoittaen syntyperäisen kammonsa kylmää +vastaan. + +Sill'aikana kuin nämä pelon merkit näyttäytyivät kalkkunan mustassa +isännässä, oli se, joka saatti aikaan tämän äärettömän levottomuuden, +niin tyyni ja levollinen, kuin hänellä ei olisi ollut ainoatakaan +katsojaa ympärillään. + +"Minä olin hollantilaisissa uudistaloissa Schoharien luona juuri ennen +viime sodan syttymistä," sanoi Natty, huolellisesti kirvoittaen +nahkasiteitä pyssynsä lukon ympäriltä; "siellä pitivät nuoret miehet +kilpa-ammuntaa, ja siihen otin minä osaa, ja minä luulen sinä päivänä +avanneeni monen hollantilaisen silmät, sillä minä voitin ruutisarven, +kolme tankoa lyijyä ja naulan niin hyvää ruutia, kuin koskaan on +sankissa poltettu. Kuinka he noituivat saksankielellään! He puhuivat +muutamasta päihtyneestä hollantilaisesta, joka sanoi tappavansa minut, +ennenkuin ennättäisin tänne järvelle takaisin. Mutta jos hän olisi +heittänyt pyssyn olallensa pahassa aikeessa, niin olisi Jumala +rangaissut häntä siitä, ja jos ei Jumala olisikaan sitä ennen tehnyt ja +hän olisi ampunut sivu, niin tunnen miehen, joka olisi antanut hänelle +takaisin yhtä hyvästä kädestä, ja ehkäpä vähän paremmastakin, jos +ampumataito myöskin saisi tulla lukuun." + +Nyt oli metsästäjä valmis; hän astui oikean jalkansa taaksepäin ja +ojentaen vasempaa kättänsä pitkin pyssyn piippua, kohotti hän sitä +lintua kohti. Joka silmä kiiti salaman nopeana ampujasta lintuun, mutta +kun odotettiin pyssyn laukauksen kuuluvan, niin kuuluikin vaan piin +lipsaus rautaa vasten. + +"Linkkaus -- linkkaus," huusi neekeri, hyppäsi ylös kuin vimmattu ja +asettui linnun eteen. "Linkkaus on sama kuin laukaus -- Natty Bumpon +pyssy on pettänyt -- Natty on ampunut kalkkunan sivu." + +"Natty Bumpo osaa neekeriin, jos ette mene pois edestä, Brom," sanoi +vanha metsästäjä suuttuneena. "Se sotii kaikkea oikeutta ja kohtuutta +vastaan, että linkkausta pidetään laukauksen vertaisena, koska toinen +ei ole muuta kuin piin lipsaus rautaa vastaan, toinen sitä vastoin +saapi aikaan sekä tulta että kuolemaa. Menkää siis pois tieltä, +poikaseni, ja antakaa minun näyttää Billy Kirbylle miten joulukalkkuna +on ammuttava." + +"Pitää neekeri parka kanssa selvä peli," huusi Brom, joka järkähtämättä +seisoi samassa paikassa. "Jokainen tietää, että linkkaus on sama kuin +laukaus. Antaa massa Jones -- antaa lady päättää." + +"Niin on," virkkoi Billy; "semmoinen on ampumalaki tässä osassa maata, +Nahkasukka. Jos tahdotte ampua vielä kerran, niin on teidän maksaminen +uudestaan. Minäpä luulen itse tahtovani vielä kerran koettaa onneani; +kas tässä riksini, Brom, -- tuleva laukaus on minun." + +"Kyllä kai tosiaankin luulisi, että te, Billy Kirby, tunnette +täkäläiset ampumalait paremmin kuin minä," vastasi Natty. "Te tulitte +tänne uudisasukasten kanssa häränpiiska kourassa, mutta minä tulin +tänne mokkasiinit jalassa ja hyvä pyssy olalla, paljon ennen vanhaa +sotaa. Kumpikahan silloin tuntenee nämä lait paremmin? Minä vakuutan, +ettei kukaan voi saada minua uskomaan, että linkkaus olisi sama kuin +kunnollinen laukaus." + +"Antaa massa Jones ratkaista," sanoi neekeri, "hän tietämäs kaikki." + +Tämä vetoominen Richardin tietoon oli siksi mielistelevä, ettei sitä +sopinut jättää siksensä. Hän astui sentähden muutaman askeleen +eteenpäin siitä paikasta, mihin Elisabeth häveliäästi oli pysähtynyt, +ja julisti seuraavan päätöksen kaikella sillä arvokkaisuudella, jota +itse asia sekä hänen oma virka-arvonsa vaati: + +"Näyttää olevan joku eriäväisyys mielipiteissä siitä, onko Nathanael +Bumpolla oikeus ampua Abraham Frebornin kalkkunaa ilman sanotun +Nathanaelin maksamatta vielä riksiä tästä oikeudesta." + +Tämä seikka oli jo itsestään niin selvä, ettei sitä voinut kieltää, ja +kun ylituomari oli pitänyt lyhven väliajan, antaakseen kuulijainsa niin +sanoaksemme sulattaa tämän hänen edellytyksensä, jatkoi hän: + +"Näyttää olevan paikallansa, että minä ratkaisen tämän eripuraisuuden, +koska velvollisuuteni on pitää voimassa rauhaa tässä maanääressä eikä +antaa miesten, vaaralliset aseet kädessä, ilman mitään silmälläpitoa +kiistellä keskenänsä. No niin, kaksintaisteluissa, joissa kumpikin +riitaveli ampuu, on tavallisesti sääntönä, että linkkausta pidetään +laukauksena, ja jos tämä laki on voimassa silloin, kuin kummallakin +riitaveljellä on oikeus uudestaan ampua toistansa, niin näyttää minusta +mahdottomalta, että voisi saada koko päivän seistä ja linkuttaa +pyssyänsä yhtä kalkkunaa kohti. Minulla on sentähden se ajatus, että +Nathanael Bumpo on menettänyt ampuma-oikeutensa, ja että hänen tulee +suorittaa uusi maksu, ennenkuin saa takaisin oikeutensa." + +Kun niin korkeassa arvossa oleva mies lausui tämän tuomion ja teki sen +näin juhlallisesti, niin saatti se kaiken jupinan vaikenemaan; sillä +kaikki läsnäolijat olivat ruvenneet kiivaasti puolustamaan toista tai +toista puolta. Ainoa, joka ei vaiennut, oli Nahkasukka. + +"Minä luulen, että neiti Elisabethin ajatusta myöskin on kysyttävä," +sanoi hän. "Olen tuntenut naisia, jotka ovat antaneet hyvin hyviä +neuvoja, kun indianit ovat olleet aivan pyörällä päästä. Jos hän sanoo +minun täytyvän tapata, niin annan perään." + +"Silloin tuomitsen, että olette tapannut tällä kertaa," lausui neiti +Temple; "mutta maksakaa veres maksu ja koettakaa onneanne vielä kerran, +jos nimittäin Brom ei tahdo myydä minulle lintuansa dollarsista. Sen +maksan, pelastaakseni lintuparan hengen." + +Tämä ehdoitus näytti hyvin vähän miellyttävän ympärillä seisojia, eikä +neekerikään tahtonut luopua kilpailun huvista, vaikka menettäisikin +kalkkunansa. Kun Billy kuitenkin valmistelihe ampumaan vielä kerran, +vetäytyi Natty takaisin huomattavasti tyytymättömänä ja puoleksi +ääneensä jupisten itsekseen: + +"Täällä järven rannalla ei kertaakaan ole myyty hyvää piipalasta, aina +siitä ajasta saakka, jolloin indianilaiset kauppiaat kävivät täällä +kauppamatkoilla, ja jos kulkisi tasangoillepäin kukkulain välitse, +hakeakseen piitä, niin voipi panna veikalle kymmenen yhtä vastaan, että +aura on peittänyt kaikki tyyni. Minä uskon tosiaankin, että juuri kun +otukset rupeavat vähenemään ja tarvitsisi hyvät ampuvarat, jotta voisi +hankkia itselleen elämän tarpeet, että silloin käy kaikki vastoinpäin, +ihan kuin syntien rangaistukseksi. Mutta minä vaihdan piitä, sillä +Billy Kirby ei pysty tuommoiseen pilkkuun osaamaan, sen tiedän." + +Billy näytti nyt täydellisesti käsittävän, että hänen ampujamaineensa +kokonaan riippui tästä laukauksesta, ja sen vuoksi hän ei laimiinlyönyt +mitään, joka voi edistää hänen onnistumistaan. Hän nosti sentähden ylös +pyssynsä ja tähtäsi kerran toisensa perästä, aivan kuin epäillen +itseksensä, ampuisiko vai ei. Ei kukaan, ei edes Bromkaan hiiskunut +mitään näiden huomattavain liiketten kestäessä, ennenkuin Billy laukasi +pyssynsä samalla menestyksellä kuin äskenkin. Silloin kajahteli +neekerin huudot pitkin metsää ja kaiku uudisti niitä, niin että kuului +kuin kokonainen indianilauma olisi kohottanut sotahuutonsa. Hän nauroi +ja heitti päätänsä milloin sinne, milloin tänne, kunnes hän kokonaan +uupui; hän tanssia tepasteli lumihangessa niin kauvan kuin jaksoi -- +sanalla sanoen, hän osoitti sitä hillitsemätöntä ja tulista iloa, joka +on omituista hänen ajattelemattomalle sukukunnallensa. + +Billy oli pannut parastansa ja huono menestys harmitti häntä nyt sitä +enemmän. Hän tutki lintua tarkkaa tarkemmasti, ja väitti useampia +kertoja, että joitakuita höyheniä oli mennyt epäjärjestykseen; mutta +yleinen mieli oli häntä vastaan, ja katsojat olivat mieluisat +kuuntelemaan neekerin tuon tuostakin uudistuvaa huutoa: "pitää selvä +peli neekeriparka kans'!" + +Huomattuaan mahdottomaksi saada mitään vaatimusta linnun suhteen +toteutumaan, kääntyi Billy tulistuneena neekeriin päin, lausuen: + +"Pidä suus kiinni, sen varis! Voipiko kukaan osata kalkkunan päähän +puolentoista sadan kyynärän päästä? Minä olin se, joka koetin. Teidän +ei tarvitse nostaa semmoista melua kuin kaatuva puu. Näyttäkää minulle, +ken sen voipi tehdä." + +"Katsokaa tänne, Billy Kirby," sanoi Nahkasukka. "Käskekää heitä pois +luodin tieltä, niin tahdon näyttää teille miehen, joka ennen ampui +kauniita laukauksia, kun indianit ja muut pedot kovasti ahdistivat +häntä." + +Vaikka Natty Bumpo varmaakin satoja kertoja oli laukaissut pyssynsä +tärkeämmissäkin olosuhteissa, kun pilkkuna oli vihollisia tai otuksia, +ei hän kumminkaan koskaan ollut pitänyt osaamista niin tärkeänä kuin +nyt. Kolme eri kertaa kohotti hän pyssyänsä, ensimmäisen kerran +saadaksensa tähtäimen tarkalle, toisen laskeaksensa välin pituutta, ja +kolmannen sentähden, että kalkkuna, ikäänkuin pelästyneenä nyt +vallitsevasta kuoleman hiljaisuudesta, levottomasti käänsi päätänsä +katsoakseen vihollisiinsa päin. Neljännellä kerralla laukesi pyssy. +Savu, paukaus ja silmänräpäyksen hämmästys esti useimpia katsojia heti +huomaamasta laukauksen vaikutusta; vaan kun Elisabeth näki vanhan +metsästäjän laskevan pyssynperän maahan ja panevan suunsa tavalliseen +kuulumattomaan nauruun, tiesi hän samassa, että luoti oli sattunut. +Pojat säntäsivät kannon tykö ja nostivat ilmaan kuolleen kalkkunan, +jonka pää oli mäsäksi ammuttu. + +"Tuokaa lintu tänne ja pankaa se naisen jalkain juureen," sanoi +Nahkasukka. "Minä olin hänen asianajajansa tässä leikissä, ja lintu on +hänen omansa." + +"Ja hyvänä asianajajana olette esiintynyt," vastasi Elisabeth, +"niinkin hyvänä, että te, Richard serkkuni, tekisitte viisaasti, jos +muistaisitte hänen omaisuuksiaan." + +Hän vaikeni ja hänen iloiset kasvonsa muuttuivat totisemman näköisiksi. +Punastuen kääntyi hän Nahkasukan vieressä seisovan nuoren metsästäjän +puoleen ja lisäsi sillä viehättävällä suloisuudella, joka oli hänelle +omituista: + +"Ainoastaan sen vuoksi tulin tänne, että saisin omin silmin nähdä Natyn +kuuluisata ampujataitoa. Tahdotteko te, sir, ottaa tämän linnun +pieneksi rauhanmerkiksi ja korvaukseksi siitä haavasta, joka esti teitä +itseänne sitä voittamasta." + +Mahdoton on kertoa niitä tunteita ja mielenliikutuksia, joita tämän +tarjoomuksen johdosta valtasivat nuorukaisen. Se erinomainen +kohteliaisuus ja hienotunteisuus, jota neitonen osoitti, näytti +määräävän hänen menettelynsä, samalla kuin kova sisällinen +vastenmielisyys tahtoi vaikuttaa päinvastoin. Sanaakaan hiiskumatta +kumarsi hän ja nosti neitosen jalkain juuressa olevan linnun maasta. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + +Kyyhkysjahti. -- Kohtaus järvellä. -- Pelastus pantterin kynsistä. + + +Tästä alkaen aina huhtikuun loppuun saakka oli ilma lakkaamatta kovin +epävakaista. Toisena päivänä näytti kevään lauhkeat tuulet lentävän +laaksoa pitkin ja yhdessä elähyttävän auringon kanssa salaa koettavan +herättää uupuneen kasvullisuuden eloon; toisena taas vinkui kipeä +pohjatuuli järven yli ja teki kaikki vastaheränneet toiveet +mitättömiksi. Lumi katosi kumminkin viimein, ja vihanta nisun-oras +siinti kaikkialla esiin mustien, hiiltynetten kantojen välistä, jotka +edellisenä vuotena olivat kantaneet metsän uljaimpia puita. Sahroja +oli liikkeessä jok'ajalla, missä näitä hyödyllisiä kapineita voi +käyttää, ja sokerinvalmistus-paikkain savu ei enää näkynyt +kohoavan vaahteristosta. Järvi oli menettänyt koko tuon omituisen +jääkenttä-kauneutensa, vaan musta ja kolkko vaippa peitti sitä +vieläkin, sillä virran puute oli pidättänyt sen pinnalla hauraan +kohvanteen, joka kuitenkaan, veden lioittamana, tuskin pysyi koossa. +Pieni aukko oli tähän jäähän syntynyt ja järven alapäässä hiljakseen +levinnyt, ja ne vilppaat etelätuulet, jotka nyt puhaltivat laaksoa +pitkin, saattivat veden kovempaan liikkeesen. Pieniä laineita alkoi +läikkyä jäänlaitaa vastaan ja ajaa jääkenttää etemmäksi pohjoiseen +päin. Yhä yltyi tuulen voima ja aaltojen suuruus, kunnes muutaman +tunnin itsepintaisen vastarinnan perästä koko jääkenttä joutui +kelluvaan liikkeesen ja ajelehti näkymättömiin semmoista vauhtia, joka +oli yhtä kummallinen kuin koko se näkö-alan muutos, jonka tämä kauvan +viipyneen talven vihdoinkin katoaminen sai aikaan. + +Eräänä aamuna heräsi Elisabeth pääskysten iloisesta viserryksestä, ne +kuin lentelivät akkunain päälle niitä varten asetettujen pienten +laatikkoin ympärillä, ja samassa kuului hänen serkkunsa Richard +huutavan häntä äänellä semmoisella, joka oli yhtä iloinen, kuin itse +kesää ennustavat merkit. + +"Herätkää jo, kaunis serkkuni! Kalalokit liitelevät jo järven päällä ja +ilma vilisee kyyhkysistä. Voitte seistä koko tunnin odottamassa, +ennenkuin tulee sen verran lomaa niiden väliin, että voitte +vilahdukseltakaan nähdä aurinkoa. Herätkää jo, unikeot; me odotamme +teitä eineelle, ja sitten lähdetään ulos kyyhkysiä ampumaan." + +Sitten joitakuita päiviä takaperin oleskeli Elisabethin vieraana eräs +hänen ystävänsä, nimeltä Louise Grand, ja tämä sai nyt yhdessä tuomarin +tyttären kanssa kantaa tuota sangen vähän imartelevaa unikeon nimeä. +Niin elvyttävää ehdoitusta ei kuitenkaan voinut jättää onkeen +ottamatta, ja muutamia minuutia myöhemmin astui neiti Temple ystävineen +vierashuoneesen. Salin ovet olivat auki, ja kirkkaan kevätaamun +lepposia, sulotuoksuisia henkäyksiä kulki läpi huoneen, jota niin +kauvan oli lämmittänyt tekemällä tehty lämmin. Herrat, jotka kaikki +olivat pukeutuneet metsästyspukuun, odottivat kärsimättöminä einettä. +Hra Jones meni tuontuostakin etelänpuoleisen oven luokse ja huudahti: + +"Katsokaa, Betsy serkku, katsokaa Marmaduke; etelän kyyhkysparvet ovat +lähteneet liikkeelle. Ne taajenevat taajenemistaan joka hetki. Täällä +on parvi, jonka loppua ei kukaan voi nähdä. Joutukaa, Betsy, minun +tekee mieleni laskea pippuria niiden sekaan." + +Tätä samaa näytti sekä Marmaduke että nuori Edwards, joka tätä nykyä +oli melkein jokapäiväinen vieras tuomarin talossa, yhtä innokkaasti +haluavan; sillä kyyhkyslaumat houkuttelivat tosiaankin metsästäjää +puoleensa, eikä naisetkaan enään eineen syötyä koettaneet viivytellä +metsästäjiä. + +Niinkuin ilma oli täynnä kyyhkysiä, niin vilisi koko kylä miehiä, +vaimoja ja lapsia. Kaikellaisia ampuma-aseita, alkaen ranskalaisesta +lintupyssystä, kolmea kyynärää pitkine piippuineen, aina tavalliseen +ratsastajan pistooliin asti näkyi sekä miesten että poikain käsissä, +jota paitsi useat viimeksi mainituista olivat varustaneet itsensä +saksanpähkinän vesoista tehdyillä jousilla nuolineen tahi vanhoja +jousia jälittelevillä puisevilla kaarilla. + +Kaiken tämän kylässä häilyvän liikkeen näkeminen pelätti kyyhkysiä, +niin että ne vetäytyivät vuorien puoleen, joiden laitoja ja juuria +pitkin ne lentivät tiheissä joukoissa, jotka vetivät huomiota puoleensa +sekä nopeain liikettensä että suunnattoman paljoutensa tähden. + +Olemme jo maininneet, että suoraan sen luisun rinteen poikki, joka +ulottuu vuorenharjanteesta Susqvehannan rantaan asti, kulki maantie, +jonka kummallekin puolelle jo kauvan aikaa sitten oli avattu monta +tynnyrinalaa laajat perkkiömaat. Sinne tänne näihin kaskimaihin, +ylemmäksi jylhäin vuorten rinteille sekä pitkin sitä vaarallista tietä, +joka kulki niiden vierua myöten, asettuivat ampujat mihin kukin halusi, +ja ennen pitkää alkoi hätyytys. + +Metsästäjäin joukossa näkyi myöskin Nahkasukan pitkä, laiha vartalo, +kun hän kulki aukon poikki, pyssy kainalossa ja koirat likellä +perässään. Nämä vainusivat silloin tällöin noita kuolleita tai +haavoitettuja lintuja, joita alkoi tipahdella tiheistä parvista maahan, +ja hiipivät sitten isäntänsä jalkain väliin, ikäänkuin olisivat olleet +yhtä mieltä hänen kanssaan tästä julmasta, metsästäjälle kelvottomasta +teurastamisesta. + +Pyssyn pamauksia kuului nyt tiheään toinen toisensa perästä, ja oikein +ryhmässä ammuttiin aukkopaikoista, kun tavallista tiheämpiä lintuparvia +kiiti perkkiömaiden yli, saattaen ilman niin pimeäksi kuin mustimmat +pilvet. Sieltä täältä vuorella olevista lehdettömistä pensaista +tuprahti myöskin pyssyn vaalea savu ilmaan, kun surmaava lyijy sinkosi +pelästyneitä kyyhkysparkoja kohti, jotka joka laukauksella kohosivat +monta jalkaa korkeammalle ilmaan, turhaan koettaen väistää auttamatonta +perikatoa. Nuolia ja kaikenlaisia heittoaseita viskattiin keskelle +parvia, ja niin suunnattoman paljo oli lintuja ja niin alhaalla +lentivät ne, että ne, jotka olivat vuoren rinteillä, käyttivät pitkiä +kankiakin aseina, joilla hosuivat lintuja maahan. + +Koko tällä aikaa oli hra Jones, joka ylönkatsoi seuralaistensa +käyttämiä tavallisia hävitysneuvoja, täydessä toimessa tavallista +enemmän surmaavan hyökkäyksen aikaansaamista varten. Niiden vanhemmilta +sotaretkiltä jääneiden kalujen joukossa, joita vielä joskus tavataan +eri paikoissa länsipuolella Newyorkia, oli Templetonissa löydetty pieni +kanuuna eli tykki. Valkoihoisten luultiin jättäneen sen jälkeensä +joskus karatessaan indianien alueelle, jolloin joko heidän oma etunsa +tahi joku pakoittava seikka oli saattanut heitä jättämään kululle niin +haitallisen kapineen metsään. Tämä pienoinen kanuuna oli puhdistettu +ruosteesta ja varustettu rataslavetilla, joten se oli saatettu +käytettävään kuntoon. Sitä olikin kaikissa juhlatiloissa uutterasti +käytetty, niin että sankkiläpi oli melkein yhtä iso kuin kanuunan +suukin; mutta Richardin lavealle ulottuvat aatteet olivat saattaneet +hänet miettimään, mitä tuhoa tällainen kapine vaikuttaisi +kyyhkysparvissa. Kanuuna kuljetettiin sentähden hevosella semmoiselle +aukeimelle paikalle, jota pidettiin patterin asettamiseen sopivimpana; +vahva ruutilatinki kaadettiin sen sisään, ja päälle pantiin muutamia +kahmalollisia isoja haulia. + +Tämä hävityskone houkutteli luoksensa kaikki joutilaat katsojat, +enimmäksi osaksi poikia, jotka nyt täyttivät ilman ilohuudoillansa. +Kanuuna tähdättiin taivasta kohti, ja pitäen tulisella hiilellä +varustettua pihtiä kädessänsä, asettui Richard kannon päähän +maltillisesti odottamaan siksi taajaa lintuparvea, että sitä kohti +ansaitsisi ampua. + +Niin äärettömän paljon oli kyyhkysiä, että räiskivä pyssyntuli, luotien +suhina ja poikain huudot eivät vaikuttaneet muuta kuin sen, että pieniä +parvia erosi tuosta lukemattomasta emäjoukosta, joka jatkoi lentoansa +halki laaksoa, ikäänkuin koko siivillä varustettu sukukunta olisi +kokoontunut yhteen, tunkeakseen tämän vuorensolan läpi. Ei kukaan +huolinut koota saalista, jota niin runsaassa määrin virui pitkin +tannerta, että maa oli täydellisesti peitossa näiden räpisteleväin +uhrien alla. + +Nahkasukka katseli kaikkea tätä ääneti mutta harmissaan; hän hillitsi +kuitenkin tyytymättömyyttään, kunnes näki kanuunan. + +"Tämä on seurauksena maan antamisesta uudisasukasten haltuun," +virkkoi hän. "Täällä olen minä jo neljäkymmentä vuotta nähnyt +kyyhkysten lentävän laakson läpi, eikä kukaan ole ajatellut häiritä +eikä vahingoittaa niitä, ennenkuin te alotitte perkkaamisenne ja +kasken-kaatonne. Minua miellytti nähdä niiden tulevan metsiin, sillä ne +olivat ikäänkuin toverina siellä, eivätkä ne koskaan tehneet kellekään +pahaa, kun ovat yhtä vähän vahingollisia kuin tarhakäärme. Mutta nyt +muuttuu mieleni murheiseksi kuullessani pelonalaisten lintuparkain +lentää suhajavan ilmassa; sillä silloin tiedän kaikkien kylän poikasten +kiirehtivän niitä hätyyttämään. Niin on, Jumala ei voi kärsiä luomiansa +eläviä suotta hävitettävän, ja kyyhkyset kai viimein saavat oikeutta +nekin, niinkuin muutkin." + +Metsästäjäin joukossa oli myöskin Billy Kirby, joka myötäänsä latasi ja +ampui tähtäämättä ilmaan vanhalla musketilla sekä huusi ja kirkui, kun +uhrit putosivat hänen ympärilleen ja päälleen. Hän kuuli Natyn puheen +eikä ollut hidas vastamaan. + +"Mitä se on, vanha Nahkasukka!" huudahti hän. "Vielä siinä purajatte +muutaman kyyhkysen tappamisen tähden! Jos teidän olisi täytynyt kylvää +nisunne kaksi kolme kertaa, niinkuin minun, niin ette suinkaan olisi +niin herkkätuntoinen niitä kohtaan. Hei pojat! kuolkoot kyyhkyset! Tämä +on aina parempaa työtä kuin kalkkunan päätä ja kaulaa kohti ampuminen, +vanha toveri!" + +"Niin vain, saattaa kenties kyllä olla parempata teille, Billy Kirby," +vastasi vanha metsämies harmissaan, "samoin kuin kaikille muillekin, +jotka eivät ymmärrä painaa luotia pyssynpiippuun tahi ajaa sitä jälleen +ulos tarkalla kädellä; mutta tuo on kerrassaan kunnotonta, tuo tuolla +lailla joukkoon ampuminen, eikä sitä teekään kukaan, joka osaa +yksinäiseen lintuun. Jos joku haluaa kyyhkysen-paistia, niin ovat ne +eläimet, niinkuin muutkin, luodut syötäviksi eikä hävitettäviksi, ja +väärin on tappaa kaksikymmentä saadakseen yhden ruoaksi. Jos minä +tarvitsen kyyhkysen, niin menen metsään ja katson itselleni semmoisen, +joka näyttää sopivalta; sen ammun alas oksalta koskematta toisten +höyheniinkään, vaikka niitä olisi sata yhdessä puussa. Mutta sitä ette +te, Billy Kirby, pystyisi tekemään. Siihen ette pystyisi, ette, vaikka +kuinka koettaisitte." + +"Mitä puhutte?" huusi Billy. "Teistä on tullut oikea suunpieksäjä, +sittenkuin ammuitte kalkkunan; mutta kun puhutte niin paljon yksinäisen +linnun ampumisesta, niin katsokaa tänne -- nyt paukahtaa tuota +kyyhkystä kohti, joka tulee ikäänkuin kutsuttuna." + +Niin monelta eri haaralta paukkuvat laukaukset olivat eroittaneet yhden +kyyhkysen siitä joukosta, johon se oli kuulunut, ja pelästyneenä +lakkaamattomista pamauksista läheni se nyt sitä paikkaa, missä +kiistelijät seisoivat, heittäen itseänsä toisen vuoron toiselle, toisen +toiselle puolelle ja samassa nuolen nopeana kiitäen ilman halki ja +siivillään saaden aikaan melkein luodinsuhinan tapaisen äänen. +Onnettomuudekseen ei Billy kaikkine kehuineen saanutkaan pyssyänsä +tähdetyksi lintua kohti, ennenkuin oli liian myöhä ampua, ja juuri +silloin kuin kyyhkynen oli aivan suoraan hänen päänsä päällä, laukasi +hän pyssynsä, mutta ilman muuta vaikutusta, kuin että joudutti linnun +lentoa. + +Billyn pöyhkeillessä oli Natty ottanut pyssyn käteensä ja hiukkasen +odotettuaan, kunnes pelästynyt lintu pääsi vaakasuoraan linjaan hänen +silmistänsä ja ennätti laskeutua alas järveen päin, oikasi hän äkkiä +pyssynsä ja ampui. Lieneekö ollut onnen kauppa vai taito tahi kenties +oikeimmin molemmat yhdessä, vaan seuraus oli erinomainen; kyyhkynen +heitti kuppuraa ilmassa ja putosi siipi runneltuna järveen. Pyssyn +lauetessa syöksivät molemmat koirat pois, ja hetkisen perästä palasi +Hurtta takaisin vielä elossa oleva lintu suussa. + +Huhu Nahkasukan urotyöstä leveni salaman nopeana ympäri kenttää ja +useita metsästäjiä kokoontui hänen ympärilleen hankkimaan varmaa tietoa +asiasta. + +"Kuinka", kysyi Edwards, joka oli yksi niitä, "oletteko todellakin +luodilla ampunut poikki lentävän kyyhkysen siiven, Natty?" + +"Enkö sitten ennen ole ampunut kaakkureita, jotka sukeltavat veteen +nähdessänsä sankkiruudin palavan? Paljon parempi on ampua ainoastaan +mitä tarvitsee, tuhlaamatta ruutia ja lyijyä, kuin tuolla häpeällisellä +tavalla laukoa pyssyjä Jumalan luomia eläviä kohti. Minä lähdin ulos +hankkiakseni itselleni linnun, ja te tiedätte, hra Edwards, mihin sitä +tarvitsen; nyt olen saanut sen ja palaan taas kotiini, sillä minua ei +huvita tämän hävittävän teurastamisen katseleminen, jota te toimitatte +ihan kuin ei pieninkin elävä olisi luotu hyödyksi eikä hävitettäväksi". + +"Sinä puhut hyvästi, Nahkasukka" huudahti Marmaduke, "ja minusta tuntuu +jo olevan aika tehdä loppu tästä hävitystyöstä". + +"Tehkää loppu perkkauksistanne, tuomari. Eivätkö metsätkin, samoin kuin +kyyhkyset, ole Jumalan luomia; käyttäkää niitä hyödyksenne, vaan älkää +hävittäkö. Eikö metsät ole olemassa, jotta eläimet ja linnut asuisivat +niissä? Ja kun ihminen tarvitsee eläväin lihaa, nahkaa tai höyheniä, +niin menköön niitä sieltä hakemaan. Vaan nyt menen kotiin saaliineni, +sillä en tahtoisi koskea ainoaankaan noista eläinraukoista, jotka +makaavat maassa ja katsovat minuun niin ajattelevaisesti, aivan kuin +tarvitsisivat vaan kielen voidakseen lausua ajatuksensa". + +Tämän sanottuaan heitti Nahkasukka pyssyn olallensa ja käveli koirat +perässänsä kentän poikki, tarkasti varoen itseään polkasemasta yhtään +haavoitettua, maassa makaavata lintua. Pian oli hän ehtinyt rannalla +olevaan metsikköön ja katosi toisten näkyvistä. + +Jospa Natyn hellätuntoisuus olikin tehnyt syvän vaikutuksen tuomariin, +niin oli se aivan turha Richardin suhteen. Hän käytti lukuisan +metsästäjäjoukon koolla-oloa ehdoitellakseen mitenkä pantaisiin toimeen +erinomaisen tehokas verenvuodatus. Kaikki ampuma-aseilla varustetut +läsnäolijat asetettiin linjaan hänen kanuunansa kummallekin puolelle, +ja heidän oli häneltä odottaminen laukaisemisen merkkiä. + +Joitakuita miljoonia kyyhkysiä arveltiin tämän aamupäivän kuluessa jo +kulkeneen Templetonin laakson läpi, vaan ei vielä oltu nähty läheskään +semmoista linnunpaljoutta, kuin siinä parvessa oli, mikä juuri nyt oli +lähenemässä. Se ulottui vuoresta vuoreen yhtenä ainoana taajana +pilvenä, ja turhaan kääntyi silmät etelässä olevia kukkuloita kohti +nähdäkseen sen loppupäätä. Tämän elävän pilven edellimäinen rivi oli +melkein aivan suora, ainoastaan siellä täällä vähän polveileva, niin +säännöllistä ja tasaista oli lintujen lento. Sen lähetessä unohti +Marmadukekin Nahkasukan nuhtelevan puheen ja oikasi pyssynsä +lintulaumaa kohti. + +"Tulta!" huudahti Richard ja pani tulihiilen kanuunan sankkilävelle. + +Vaan koska melkein toinen puoli ruutia tuli ulos tämän kautta, laukesi +koko pyssyrivi ennenkuin kanuuna. Tämä pyssyjen surmantulta tuiskiva +tervehdys saatti ensimmäisen linturivin kohoamaan ylöspäin, mutta +samassa syöksi sen takana oleva lukematon parvi sen sijaan, joten +kanuunan edessä, savupilven syöstessä sen suusta, oli ääretön +linnunpaljous. Paukaus kaikui vuorten rinteitä pitkin ja vaikeni +vihdoin kaukana pohjoisessa, kuin etäisen ukkosen jyrinä, ja samassa +näytti koko tuo säikähtynyt kyyhkysparvi tuokioksi hämmentyneen +selviämättömään sekasotkuun. Levottomina lentelivät linnut sinne tänne, +toinen kerros toistaan korkeammalla, paljon ylempänä korkeimpain +honkain latvoja, eivätkä uskaltaneet lähestyä tuota vaarallista +paikkaa. Yht'äkkiä kääntihe muutamat johtajista lentämään laakson +poikki kylää kohti, ja ne monet sadat-tuhannet, jotka olivat niitä +jälempänä, seurasivat perässä, jättäen itäpuolen tannerta vainojainsa +ja kaatuneiden toveriensa haltuun. + +"Voitto meillä!" huusi Richard. "Me olemme karkoittaneet vihollisen +pois tappelukentältä." + +"Ei niin, Dick," virkkoi Marmaduke; "tappelutanner on höyhenillä +peitetty, ja samoin kuin Nahkasukka, en minäkään missään näe muuta kuin +silmiä, kun nuo eläväparat tuskallisesti vääntävät päitään huomatakseen +meidän liikkeitämme. Enemmät puolet kaatuneista on vielä elossa, ja +luullakseni on jo aika lopettaa tämä metsästys, jos sitä sopii siksi +kutsua." + +"Mutta onhan tämä ruhtinaallinen metsästys," huudahti ylituomari. +"Muutamia tuhansia sinitakkia makaa maassa, joten jokainen kylän vanha +akka voipi saada patansa täyteen, kun vaan tahtoo." + +"Kyllä kai, meidän on onnistunut pelättää linnut pois tältä puolen +laaksoa, ja verenvuodatus loppuu nyt itsestänsä. Kuulkaapa nyt, pojat: +minä annan teille kuusi penceä sadalta paljaista päistä; viekää ne +joutuin tuonne kylään, niin maksan heti kohta." + +Tällä lupauksella oli se seuraus, jota sillä oli tarkoitettukin; sillä +kaikki poikaset kiiruhtivat vääntämään haavoitettuin lintujen niskoja +nurin. Tuomari palasi kotiinsa semmoisilla tunteilla, jonkalaisia moni +on tuntenut ylimmällään olleen innon lauhduttua, huomatessaan että ilo +on ostettu toisten kärsimyksillä. Saalis pantiin hevoskuormiin, ja +tämän suuren metsästysretken perästä ammuttiin kyyhkysiä vuoden jälellä +olevan osan kuluessa ainoastaan tarpeen mukaan. Richard kehui kuitenkin +monta vuotta kanuunan laukauksen vaikutusta. + +Otsego-järvessä oli monta hyväksi ahvenluodoksi tunnettua paikkaa. +Erään tämmöisen luona onkimassa istui muutamana päivänä Nahkasukka ja +John indiani toisessa ja Oliver Edwards toisessa veneessä. + +"Kas kuinka järvi on kaunis ja rasvatyyni!" sanoi Edwards hetkisen +vaitiolon perästä. "Oletteko koskaan ennen nähnyt sitä niin tyynenä +kuin nyt, Natty?" + +"Minä olen tuntenut Otsegon jo neljäkymmentä vuotta ja voin vakuuttaa +ettei selvempää ja parempaa kalavettä ole koko maassa," vastasi +Nahkasukka. "Niin, niin; minulla oli kerran tämä seutu omaa tarvettani +varten, ja se aika oli iloista aikaa. Metsänriistaa oli niin kosolta +kuin toivoa voi, eikä kukaan tehnyt haittaa täällä, jos ei pidä lukua +yhdestä ja toisesta delawarelaisesta metsästysmatkueesta, joka kulki +vuorien poikki tai jostakusta yksinäisestä Irokesi-veijarista." + +"Mutta," sanoi Edwards antaen silmäystensä kulkea pitkin rantoja ja +vuorten rinteitä, missä kultaisia tähkiä kantavat kasket tekivät metsän +iloisen ja vilppaan näköiseksi; "lieneepä näiden vuorten poikki ja +näitä rantoja pitkin kuljeskeleminen sentään ollut surullista huvia, +kun ei ollut yhtään elävätä sielua, jonka kanssa olisi saanut puhella +tai väitellä." + +"Enkö ole sanonut, että oli hauska! Kun lehti rupesi peittämään puita +ja jäät lähtivät järvestä, oli tässä oikea paratiisi. Minä olen +kulkenut metsissä kolmekuudetta vuotta ja kotini on ollut niissä +enemmän kuin neljäkymmentä vuotta, mutta ainoastaan yhden paikan voin +sanoa nähneeni, josta pidin enemmän kuin tästä; senkin tein vaan +näköalan eikä metsästyksen ja kalastamisen tähden." + +"Missä oli se?" kysyi Edwards. + +"Catskills-vuorien puolella. Usein kävin minä siellä, ampumassa susia +ja karhuja; kerran olin luvannut hankkia topatun pantterin, ja +sentähden kävin siellä jokseenkin usein. Siellä on eräs paikka ylhäällä +vuoren laidalla, jonne minun oli tapa kiivetä, kun tahdoin katsella +maailman hyörinää, ja siellä sai tosiaankin täyden korvauksen siitä, +että nahka kiivetessä oli naarmoittunut ja jalkineet repaleiksi +menneet. Tunnette kaiketi Catskills-vuoret, sillä tietysti näitte ne +kulkiessanne virtaa ylöspäin Yorkista; ne ovat siniset kuin selkeä +taivas, ja pilvet kokoontuvat niiden huippujen päälle, niinkuin savu +tupruaa indiani-päällikön pään päällä kalmatulen palaessa. Siellä on +Korkeatöyry ja Pyöreähuippu, jotka kohoavat kaikkia muita ylemmäksi, +niinkuin isä ja äiti lastensa joukossa. Mutta se paikka, jota +tarkoitan, on ihan likellä virtaa, siinä missä yksi kallionlaita +ulottuu muita ulommaksi ja laskeksen kohtisuoraan alas, hyvinkin tuhat +jalkaa." + +"No, mitäs sieltä näette?" + +"Luonnon," vastasi Natty laskien ongenvavan pään veteen ja pyöräyttäen +kättänsä piirin muotoon ilmassa; "koko luonnon, poika. Minä olin siellä +ylhäällä silloin kuin Vaughan poltti Sopus'en viime sodan aikana, ja +sinne näin Ylämaasta purjehtivat laivat yhtä selvään kuin nyt näen tuon +kalkki-laivan tuolla virralla, vaikka ne olivat ainaki kahtakymmentä +vertaa etäämpänä. Voi nähdä hyvinkin kymmenen peninkulmaa ylöspäin +virtaa myöten, joka luikerteli eteenpäin kuin nauha, vaikka sen +kummankin rannan väliä oli täysi peninkulma. Minä näin Hampshiren +kunnaat ja kaikki mitä Jumala on luonut tai ihmiskäsi aikaansaanut, +niin pitkälle kuin silmä kantoi -- ja te tiedätte minun joutuneen +huutoon indianien kesken tarkasta näöstäni --. Sen vuoren huipulta olen +usein nähnyt sen paikan, missä Albany nyt on, ja mitä Sopus'een tulee, +niin näytti savu sinä päivänä, jona kuninkaalliset sotajoukot polttivat +tämän kaupunkin, olevan niin likellä, että luulin kuulevani naisten +voivotuksen ja hätähuudot." + +"Mahtoi kaiketi kiipeämisen vaiva tulla palkituksi, kun sai nauttia +semmoista näköalaa." + +"Kyllä tuli, minä suljen sen paikan kaikkien suosioon, jotka voivat +nauttia jotakin olosta tuhat kyynärää korkealla maasta, kun sieltä +saavat nähdä ihmisasunnoita ja rakennuksia syvällä alhaalla jalkainsa +alla, nähdä virtoja, jotka näyttävät nauhanpätkiltä, ja korkeita +vuoria, sieltä tuskin korkeamman näköisiä kuin heinäsuovat. Ensin kun +rupesin asumaan metsissä, tuntui mieleni välistä haikealta ja oli +ikävä; silloin menin tavallisesti Catskills-vuorille ja oleskelin +muutamia päiviä tuolla Korkeatöyryllä silmäilläkseni ihmisten töitä. +Nyt on jo monta vuotta siitä, kuin semmoiset tunteet syntyivät +rinnassani, ja liian vanhaksi olen jo tullut kiivetäkseni ryhmyisille +kallioille. Mutta tuskin puolen peninkulmaa samasta kalliontöyrästä on +eräs paikka, josta viime aikoina rupesin pitämään enemmän, kuin tuosta +vuoresta, sillä se paikka on enemmän metsittynyt ja luonnollinen. + +"Ja missä se on?" kysyi Edwards, jonka uteliaisuutta vanhan metsästäjän +koruton kertomus piti elävästi vireillä. + +"Se on eräs putous vuoristossa, missä kahden pienen, toistansa likellä +olevan järven vesi juoksee yli laitainsa ja raivaa itselleen tien +kallioiden ylitse alas laaksoon. Tämä virta on korkeintaan niin iso, +että se voisi panna myllyn pyörimään, jos jotakin niin tarpeetonta +tarvittaisiin metsissä. Mutta se käsi, joka loi tämän putouksen, ei +koskaan ole rakentanut myllyä. Vesi kulkee koukerrellen ja mutkistellen +kallio-möhkäleiden välitse, alussa niin verkalleen ja hitaasti, että +harjuslohi voipi siinä uida, mutta sitten hyppien ja säntäten ihan kuin +eläin, joka aikoo tehdä pitkän hyppäyksen, kunnes se saapuu erääsen +paikkaan, missä vuoret halkeavat kuin pukinkynsi, jättäen syvän +koverruksen veden alas syöstäväksi. Ensimmäinen putous on liki kahta +sataa jalkaa korkea, ja vesi on alas saapuessaan lumihöytäleiden +näköistä; sen perästä kokoutuu se taas uudeksi putoukseksi, ja +juostuaan ainakin viisikymmentä kyynärää eteenpäin sileätä kalliota +myöten, syöksee se taas jyrkkäystä alaspäin sata jalkaa tai niin, +heittäytyen penkereestä penkereesen, ensin yhtäänne, sitten toisaanne +päin ja koettaen päästä alas tasangolle, joka viimein onnistuukin." + +"Minä en koskaan ennen ole kuullut puhuttavan siitä paikasta!" huudahti +Edwards. "Sitä ei ole mainittu missään kirjassa." + +"En koskaan elämässäni ole kirjaa lukenut, ja kuinka tietäisi se, joka +on elänyt kaiket päivänsä kaupungeissa ja kouluissa, mitään metsäin +ihmeistä? Ei, ei, tuo pieni virta on hyppinyt ja leikkinyt vuorten +keskellä aina siitä kuin Hän loi maailman, eikä tusinakaan valkeita +ihmisiä koskaan ole sitä nähnyt. Vuori ulottuu muurin kaltaisena +puoliympyränä putouksen ympäri ja pistää pengerryksenä ulos ainakin +viisikymmentä jalkaa, niin että kun minä istuin ensimmäisen putouksen +juurella ja koirat juoksentelivat alhaalla olevissa rotkoissa, niin ne +eivät näyttäneet kaniineja suuremmilta. Minun mielestäni on tämä +kauniimmin tehty kaikista paikoista, mitä vielä olen metsissä nähnyt, +eikä kukaan, joka ei koko elämänaikaansa ole vaeltanut niissä, tiedä +kuinka paljon kaunista Jumala on niihin luonut." + +"Mihinkä joutuu tämä virta? Minnepäin juoksee se? Juokseeko se +Delavare-jokeen?" + +"Ei, se on pisara vanhaa Hudsonia, ja hauska sillä on ja iloinen se on, +ennenkuin se tulee alas vuorten rinteiltä. Monta, tuntia olen istunut +ulkonevalla kallionlaidalla katsellen ohitseni kiitäviä vesikuplia ja +ajatellen kuinka kauvan viipynee ennenkuin tämä vesi, joka näytti +määrätyn ainoastaan erämaan varalle, tulee kantamaan laivaa ja +sekautumaan suolaisen meriveden kanssa. Tämä paikka on juuri sopiva +herättämään ihmisessä juhlallisia tunteita. Voipi katsoa kohdastaan +alas laaksoon, joka on Korkeatöyryn itäpuolella ja jossa leviää eteemme +tuhansia tynnyrinaloja metsää, joka lehdenlähtö-aikana näyttää kuin +tuhat ei ihmisen, vaan Jumalan käden maalaamata sadekaarta". + +"Te tulette tosiaankin kaunopuheliaaksi, Nahkasukka!" huudahti Edwards. + +"Kuinka niin" kysyi Natty. + +"Tuon näköalan muisto lämmittää vertanne, vanhus. Kuinka monta vuotta +on siitä, kuin viimein kävitte siellä?" + +Natty ei vastannut. Kallistuen alas vedenkalvoa kohti istui hän +hetkisen pidättäen henkeänsä ja tarkasti kuunnellen jotakin kaukaista +ääntä. + +"Jos en omin käsin ja uusilla nahkahihnoilla olisi sitonut kiinni +koiriani," sanoi hän viimein, kohottaen päätänsä, "niin vannoisin +raamatun päällä, että kuulin Hektor-vanhuksen äänen vuorten välistä." + +"Se on mahdoton," vastasi Edwards, "ei ole tuntia sitten kuin näin sen +koijissaan." + +Myöskin vanha John rupesi nyt huomaamaan äänet; mutta vaikka Edwards +istui vaieten ja tarkasti kuunnellen, ei hän voinut kuulla muuta kuin +lehmäin ammomisen lännenpuoleisilta kukkuloilta. Hän katsahti molempiin +vanhuksiin -- Natty istui käsi torvena korvan juuressa, Mohikani +kumarruksissa eteenpäin, käsi nostettuna kasvojen tasalle ja etusormi +pystössä ikäänkuin vaitioloa velvoittamassa. Edwardsin oli mahdoton +olla nauramatta heidän herkälle kuvitusvoimallensa, joka saatti heidät +kuulemaan semmoista, mikä ei ollut mahdollista. + +"Naurakaa mitä nauratte," sanoi Nahkasukka, "koirat ovat irrallaan ja +ajavat metsäkaurista, siitä olen aivan varma. Antaisinpa majavannahan, +jos ei niin olisi. Metsänriista on laihaa tänä aikana, ja nuo tuhmat +elukat juoksevat suotta lihan pois ruumiistaan. Ettekö nytkään kuule +koirain ääntä?" + +Edwards säpsähti, kun haukunta, joka siihen asti oli ollut kuulumatonta +välillä olevain vuorenkukkulain takia, yht'äkkiä. kajahti kovana ja +selvänä järven rannalla. Kumman nopeasti läheni haukunta, ja +silmaillessään järven rannikkoa pitkin huomasi hän ei kaukana heistä +olevain pensasten liikkuvan, ja tuossa tuokiossa syöksi kaunis +metsäkauris järveen. Samassa tunkivat Hektor ja Hurtta täyttä ääntä +haukkuen pensasten läpi ja syöksivät myöskin järveen, syvältä halkoen +sen aaltoja rinnallansa. + +"Tiesinhän sen -- tiesinhän sen!" huudahti Natty, metsäkauriin ja +koirain tultua näkyviin. "Ne ovat vainunneet kaurista ja se oli liikaa +eläinparoille. Mutta täytyy vieroittaa ne tuommoisista koukuista, +muutoin on minulla niistä paljaita vastuksia. Hoi! -- maalle, pedot -- +maalle, -- tokko tottelette? Mene matkoihisi, vanha Hektor, muuten +muokkaan nahkasi laastukillani, kun saan sinut käsiini." + +Koirat tunsivat isäntänsä äänen, ja ensin uituaan kappaleen matkaa +viistoon, ikäänkuin eivät kernaasti luopuisi otusta ajamasta, vaan +eivät myöskään uskaltaisi jatkaa ajoa, tottelivat ne viimein ja +palasivat maalle, missä täyttivät ilman ulvonnallaan. + +Sillä välin oli pelästynyt metsäkauris uinut puolitiehen venetten ja +rannan välille, ennenkuin se kauhistuksekseen huomasi tämän uuden +vaaran. Mutta kuullessaan Natyn äänen kääntyi se suoraan takaisin ja +näytti melkein päättäneen koirain uhalla uida rantaan takaisin. Sen +paluumatka estyi kuitenkin, ja käännyttyään vielä kerran ui se +viisto-suuntaan järven keskikohtaa kohden, aikoen astua maalle sen +länsirannalla. Kun se, kuono korkealla ilmassa ja vesi kuohuen kaulan +edessä, hämmästyttävän nopeasti kiiti kalastajain sivu, rupesi +Nahkasukka levottomana liikahtelemaan sinne tänne istuimellansa. + +"Se on muhkea eläin," sanoi hän. "Kuinka kauniit sarvet ... niihinhän +voisi ripustaa kaikki vaatteensa. Annapas kun katson... Heinäkuu on +viimeinen kuukausi, ja lihasta täytyy jo ruveta tulemaan hyvä." + +Puhuissansa oli hän vainuntapaisesti sitonut airon sen niiniköyden +päähän, mikä heillä oli ankkurinvitjana, ja heittäin tämän +ankkurinmerkin veteen huusi hän: + +"Vene liikkeelle, John -- anna mennä! Hulluhan eläin on, kun saattaa +ihmisen tämmöiseen kiusaukseen." + +Mohikani irroitti veneen Edwardsin ruuhesta, ja muutamilla +aironvetämillä pani hän tuon keveän purren kiitämään nuolen nopeana +vettä myöten. + +Hirvi ui nyt noin sata kyynärää takaa-ajajistansa, syvältä halaisten +vettä ja joka henkäyksellä korskuen pelosta ja voimainponnistuksista, +samalla kuin vene näytti lehden kevyisenä hyppivän pitkin aaltoja, +kohoten ja laskien omain hyökylainettensa vaikutuksesta. Nahkasukka +nosti ylös pyssynsä ja kaatoi verestä ruutia sankki-pannuun, vaan oli +kahdella päällä, tappaisiko uhrinsa vai ei. + +"Ammunko vai enkö, John?" kysyi hän. "Ei ole oikein käyttää tätä etua +tuota järjetöntä elävää vastaan. En saata sitä tehdä; se on mennyt +veteen luontoansa noudattaen, joka on se järki, minkä luoja on antanut +eläimille, ja minä tahdon antaa sen koettaa uima-onneansa. Souda +eläimen perässä, John, ja pidä varasi, jos se kääntyy; ei ole vaikea +saavuttaa sitä, mutta se käänteleksen kuin käärme". + +Indiani nauroi ystävänsä oikulle, vaan souti venettä yhä eteenpäin +enemmän soutotaitonsa kuin voimansa vaikuttamalla vauhdilla. +Puhellessaan käyttivät nyt molemmat vanhukset delawarelaisten kieltä. + +"Uj," huudahti mohikani; "hirvi kääntää päätänsä tännepäin. Ota keihäs +saapuville, Haukansilmä." Metsästäjä totteli käskyä ja valmistihe +laskemaan vä'illä varustetun keihään eläimen kaulaan. + +"Souda enemmän vasemmalle, John," huusi hän; "enemmän vasemmalle -- +yksi aironveto lisää, niin ulotun sitä heittämään." + +Puhuessaan nosti hän keihästä ja lennätti sen kuin nuolen hirveä kohti. +Mutta samassa kääntyi tämä ja keihäänkärki hiipasi sen sarvia, vajoten +sitten pitkine varsineen järveen. + +"Lykkää takaisin," huudahti Natty veneen kulkiessa sen paikan yli, +missä keihäs oli uponnut veteen -- "pysyttele nyt yhdessä kohti, John." + +Keihäs pisti taas pian ylös vedestä, ja kun Natty oli saanut sen +kiinni, käänsi indiani veneen ympäri ja alkoi ajamisen uudelleen. Hirvi +oli sill'aikaa päässyt koko joukon etenemään, ja Edwards sai siis aikaa +päästä paikalle. "Hei," huusi hän, jahdista elpyneenä; "pitäkää häntä +varalla, kun hän kääntyy -- laskekaa enemmän oikealle kädelle, +Mohikani, enemmän oikealle, niin saan hänen kiinni. Minä viskaan köyden +sen sarviin." + +Vanhan sotilaan mustat silmät kääntyivät tuimasti välkkyen sinne tänne, +yhtä nopeina ja säihkyvinä kuin pelästyneen elävänkin, ja se tylsä +horrostila, mihin hänen vanha ruumiinsa vasta näytti vaipuneen, muuttui +nyt arvaamattomaksi liikkuvaisuudeksi. Vene heilahteli ja kääntyi kuin +pore vesipyörteessä, aina sen mukaan kuin hirvi teki jonkun uuden +mutkan, ja kun ajo kerran kulki vähän matkaa aivan suoraa suuntaa, +kiiti pieni vene niin nopeasti eteenpäin, että hirven täytyi koettaa +pelastaa itsensä uuden, odottamattoman käänteen kautta. + +Kun nämä ympäri pyörivät liikkeet, jotka tapahtuivat hyvin pienellä +alalla, monta kertaa uudistuivat, saattoi Edwards pysyttäitä likellä +seuralaisiansa. Enemmän kuin kaksikymmentä kertaa kiitivät takaa-ajajat +ja ajettava hänen sivutsensa, kuitenkin siksi loitolla, ettei hän +ulottunut airollansa, ja viimein katsoi hän menettelevänsä viisaimmin, +kun pysyi yhdessä kohden ja siinä odotti sopivata tilaisuutta +saadakseen ottaa tehokasta osaa jahtiin. + +Eikä hänen tarvinnutkaan kauvan odottaa, sillä tuskin oli hän tehnyt +tämän päätöksen ja noussut seisalleen veneessä, kun jo näki hirven +tulevan rohkeasti häntä kohti, selvästi aikoen kiiruhtaa erääsen +niemeen, joka oli jonkun matkan päässä rannalla vielä ulvovista ja +haukkuvista koirista. Edwards solmesi veneen kiinnitysköyden pään +suopungiksi ja viskasi sen voimansa takaa hirveä kohti, jonka sarviin +se kietoutuikin. + +Kotvasen heilui hänen veneensä kovasti, mutta samassa kulki toinen vene +sen sivu, ja kumartuen veteen viilsi Natty veitsellään kaulan poikki +elukalta, jonka veri pani veden laajalta punertamaan. Sitä vähäistä +aikaa, minkä elukan kuolemankamppaus kesti, käyttivät metsästäjät +viedäkseen veneensä yhteen ja sitoaksensa ne perätysten. Nahkasukka +veti sitten kuolleen hirven vedestä veneen pohjalle. Kädellään +koetellen eläimen kylkiä, kohotti hän sen päätä ja nauraa suhisti +omituista nauruansa.. + +"Tämä lämmittää ihmisen verta, John vanhus," sanoi hän. "En ole +tappanut hirveä vedessä moneen pitkään päivään. Tämä on oivallinen +otus, ja kyllä tunnen sen, joka pitää enemmän hirvenpaistista kuin +kaikista tämän maan uudisperkkiöistä." + +Indiania oli kauvan painanut vanhuuden kuorma ja kenties myös hänen +heimonsa onnettomuudet, vaan tämä hauska ja virkistävä otuksenajo sai +nyt päivän-välähdyksen leimahtamaan hänen mustista kasvoistansa, joita +hymy ei kaukaan aikaan ollut elähyttänyt. Selvästi näkyi, että +vanhuksella oli nautintoa jahdista enemmän sentähden, että se saattoi +hänen nuoruutensa urotyöt vereksinä muistiin, kuin siksi, että se +tuotti hänelle jotakin etua. Tavattomasta voimainponnistuksesta vielä +vapisevalla kädellä kosketti hän hiljaa elukan ruumista, hymyili +nyökäten päätään mieltymyksen osoitukseksi ja huudahti kansakuntansa +tavalliseen tapaan äänenpainolla: + +"Hyvä!" + +Tämän järvellä tapahtuessa oli Elisabeth Temple ja hänen ystävänsä +Louise Grant lähteneet kävelemään vuorille päin, ottaen matkaansa +vanhan, uskollisen, tavattoman suuren koiran, jonka nimi oli Uljas. + +Se tie, jota myöten he kulkivat, vei ylös vuoren harjanteelle, missä he +kääntyivät pois valmiilta uralta ja jatkoivat kävelyään metsän +korkeain, tuuheiden puiden varjossa. Päivä oli lämmin, ja tytöt +kulkivat yhä etemmäksi metsään, koska sen vilpeys miellytti heitä, se +kun vaikutti ihan päinvastoin kuin tuo kiusallinen kuumuus, joka oli +rasittanut heitä vuorelle noustessa. Puhe-aineena oli pienet matkalla +olleet näköalat ja tapahtumat, ja joka soleva honka, joka pensas ja +kukka vaikutti jonkun ihailemisen osoituksen. + +Näin jatkoivat he kulkuansa pitkin vuorenjyrkänteen reunaa, väliin +silmäillen Otsego-järvelle päin, väliin pysähtyen kuuntelemaan ratasten +kolinaa ja vasarain pauketta laaksossa, kun Elisabeth yht'äkkiä +säpsähti ja pysähtyi. + +"Kuule!" sanoi hän. "Lapsen itkua täällä ylhäällä vuorenselänteellä! +Onko täällä joku uudistalo lähistössä? vai onkohan joku pienokainen +eksynyt vanhemmistansa?" + +"Sehän tapahtuu usein," vastasi Louise. "Seuratkaamme ääntä; kenties on +se jonkun nälkään kuolemaisillaan olevan kulkijan ääni." + +Tämän luulon houkutuksesta kulkivat tytöt ripein askelin sitä +hiljaista, valittavaa ääntä kohti, joka kuului metsän sisästä. Useita +kertoja oli vilkas Elisabeth huudahtamaisillaan, että hän näki tuon +vaikeroivan olennon, kun Louise tarttui häntä käsivarteen, osoitti +taaksensa ja huudahti: + +"Mutta katso toki koiraa". + +Uljas oli ollut heidän toverinansa aina siitä asti, kuin sen nuori +haltijatar kutsui sen ulos kopistaan. Sen vanhuus oli aikaa sitten +tehnyt sen kankeaksi ja jäykäksi, ja aina kun nuoret tytöt seisahtuivat +katselemaan jotakin kaunista näköalaa, pani se maata heitä lähelle ja +odotti heidän liikkeelle lähtöänsä, silmät ummessa ja koko olennossa +semmoinen tylsyys, joka ei ollenkaan sopinut suojelijana-olijalle. +Mutta nyt kun Elisabeth, säikähtyneenä ystävänsä huudosta, kääntyi +taaksepäin, näki hän koiran terävästi katselevan jotakin etäistä +esinettä, pää maahan painettuna ja korvat pystössä joko pelosta tai +kiukusta; luultavasti viimeksi mainitusta syystä, sillä se rupesi +synkällä äänellä murisemaan ja näytti hampaitansa tavalla semmoisella, +josta sen emäntä olisi pelästynyt, ellei niin tarkoin olisi tuntenut +sen hyviä puolia. + +"Siivolla Uljas", sanoi hän. "Mitä sinä näet?" + +Hänen äänestänsä yltyi koiran vimma, eikä suinkaan lauhtunut. Se meni +tyttöin edelle ja istahti Elisabethin jalkain juurelle, muristen vielä +äreämmästi kuin ennen ja välistä ilmoittaen vihaansa muutamilla +haukauksilla. + +"Mitä se näkee?" sanoi Elisabeth. "Se on varmaankin joku eläin." + +Kun ei saanut vastausta seurakumppaniltaan, kääntyi hän ja näki Louisen +seisovan kalman kalpeana ja viittaavan ylöspäin ruumista puistuttavalla +liikkeellä. Elisabethin nopea silmä kääntyi viitattuun suuntaan, ja +paikalla huomasi hän heitä silmänräpäyksen kuolemalla uhkaavan +naaraspantterin hirveän naaman ja kiiluvat silmät. + +"Paetkaamme," huudahti hän tarttuen Louisen käsivarteen. + +Vaan heikon tytön voima katosi kuin sulaava lumi, ja hän vaipui +tainnoksissa maahan. Elisabethin mieleen ei hetkeksikään tullut se +ajatus, että tämmöisessä tilassa jättäisi toverinsa, ja hän heittihe +polvillensa tainnuksissa olevan Louisen viereen, vainumaisella +nopeudella riistäen auki semmoiset osat hänen vaatteuksestansa, jotka +voivat häiritä hengitystä, ja samassa puhuttelemalla kiihoittain +koiraa, heidän ainoata puolustajaansa. + +"Miehuutta, Uljas," huusi hän, vaikka jotenkin vapisevalla äänellä; +"pidä puolesi, hyvä Uljaani." + +Keskikasvuinen pantterinpoika, jota tähän asti ei ollut näkynyt, juoksi +nyt maahan muutamasta pienestä puusta, joka oli alempana sitä, missä +emä istui. Tuo pieni pahasisuinen elukka läheni koiraa matkien emänsä +liikunnoita ja ääniä, mutta osoittaen kummallista kissanpojan +leikillisyyden ja petoeläimen raivon sekoitusta. Seisoen takajaloilla +repi se etukäpälillänsä kuorta puusta ja menetteli kuin leikkisä kissa; +sen perästä alkoi se huiskia kylkiä hännällänsä, murista, kynsiä maata +ja näyttää kaikkia niitä pahan sisun merkkiä, jotka saattavat emän niin +kammottavaksi. + +Koko tämän aikaa seisoi Uljas rohkeana ja pelkäämätönnä paikallansa, +lyhyt häntä ilmassa, ruumis taaksepäin kyömällään ja tarkasti pitäen +silmällä sekä emän että pojan liikkeitä. Joka kerralla, kuin viimeksi +mainittu hyppäsi, läheni se koiraa, ja kaikkien kolmen elävän murina +yltyi yltymistään, kunnes poikanen, hypättyään vähän liian reippaasti, +putosi ihan koiran eteen. + +Hurjaa melua ja paiskelua kesti nyt hiukan aikaa, mutta loppui siten, +että Uljas viskasi vihollisensa puuta vastaan semmoisella voimalla, +että se heti paikalla heitti henkensä. + +Elisabeth katseli tätä lyhyttä taistelua ja oli juuri iloisena koiran +voitosta, kun näki emäpantterin syöksevän paria kymmentä kyynärää +pitkällä hyppäyksellä puun oksalta koiran päälle. Ei kukaan voi +sanoilla kuvailla sitä raivokasta taistelua, joka nyt syntyi +kuivuneiden lehtien peittämällä tantereella. Elisabeth istui vielä +polvillansa Louisen ruumiin päälle kumarruksissa; hänen silmänsä olivat +kiintyneet eläviin niin tuskallisella ja kuitenkin jäntevällä +katseella, että hän melkein unohti taistelun päättymisen koskevan häntä +itseäänkin. Niin nopeat ja vilkkaat olivat pantterin liikkeet, että sen +ruumis näytti lakkaamatta häilyvän ilmassa, mutta jäykästi otti koira +jokaista vihollisen hyökkäystä vastaan. Kun pantteri syöksi kiinni +koiran kylkiin, jotka aina olivat sen hyökkäyksen esineenä, puisti +vanha Uljas, vaikka pedon kynsien repimänä ja monesta haavasta +vuotavalla verellä tahrattuna, vihollisen päältään kuin höyhenen. + +Nousten pystöön takajaloillensa heittäytyi se yhä uudestaan taisteluun, +suu selki selällään ja silmät vihan vimmasta säihkyvinä. Mutta ikä ja +toimeton elämä vaikutti, että tuo jalo koira ei voinut kauan kestää +semmoista taistelua. Kaikissa muissa suhteissa, paitsi mitä +uskallukseen tulee, oli se vaan haamu siitä, mitä se ennen oli ollut. +Tavallista korkeampi hyppäys saattoi pantterin koiran selkään, niin +että tämä ei saanut vihollisestaan kiinni, ja vaikka pantteri +pysyi siinä vaan silmänräpäyksen, koska Uljas tuskallisella +voimainponnistuksella viskasi sen pois, näki Elisabeth kuitenkin, että +koiran kaulapanta, joka äsken oli välkkynyt kirkkaana, nyt oli vereen +tahraantunut, ja heti sen perästä vaipui koira hengentorroksissa +maahan. Pantteri, jonka kylkeen Uljas oli purrut hampaansa kiinni, ei +voinut päästä irti sen kovasta koppauksesta, ennenkuin tuon uskollisen +elävän henki kovilla ruumiin vavahduksilla kokonaan sammui. + +Elisabeth oli nyt kokonaan pedon vallassa. Jumalan kuvan katseessa +sanotaan olevan jotakin, joka vapistuksella täyttää luonnon alemmat +olennot, ja näyttipä melkein siltä, kuin joku tämmöinen ihmeellinen +voima tällä kertaa olisi hetkeksi poistanut uhkaavan puuskauksen. Pedon +ja polvillaan olevan tytön silmät kohtasivat toisiansa, kun pantteri +painoi päätänsä alas tutkiakseen kuollutta vihollistansa ja sitten +haisteli kuollutta poikaansa. Tästä toisesta tarkastelusta nousi se +silmät tulta tuiskivina, hännällä hurjasti piesten kylkiänsä ja kynnet +siirollansa hyvinkin tuuman ulkona leveistä käpälistä. + +Elisabeth ei tahtonut eikä voinut liikahtaakaan. Kädet ristissä rukoili +hän, mutta silmät katsoa tuijottivat kauheata vihollista; hänen +poskensa olivat valkeat kuin marmori ja huulet puoleksi avoillaan +kauhusta. Nyt kun päättävä hetki näytti tulleen ja Elisabethin kasvot +kuvastivat hurskasta alttiiksi-antamusta, kuului hänen korvaansa +takaapäin lehtien rapina, + +"Vaiti, vaiti," lausui hiljainen ääni; "kumartukaa enemmän alaspäin; +teidän hattunne estää elävän pään näkymästä." + +Enemmän väsymyksestä kuin tätä arvaamatonta käskyä totellen antoi +Elisabeth päänsä painua rintaa vastaan. Samassa kuuli hän pyssyn +pamauksen, luodin suhinan ja raivokkaan vongunnan, jonka pantteri +päästi, samassa kuin se vieri edes takaisin maassa, puri itseänsä ja +katkoi pirstaleiksi kaikki oksat ja puut, jotka vaan sai käsiinsä. Heti +juoksi Nahkasukka esiin ja asettui hänen eteensä, kovasti huutaen: + +"Tule tänne, Hektor, tule tänne, vanha hupsu; elukka on sitkeähenkinen +ja voipi hypätä jälleen neljälle jalalle." + +Natty seisoi pelkäämätönnä tyttöjen edessä, huolimatta haavoittuneen +pantterin rajusta rimpuilemisesta ja uhkaavista liikkeistä, joista +näkyi että sen raivo alkoi uudistua. Saatuaan pyssynsä latinkiin, +läheni hän raivokasta eläintä, ja pannen pyssynsuun ihan sen päätä +likelle, sammutti hän vereksellä laukauksella sen viimeisenkin +elonkipinän. + +Kun tuo kauhea vihollinen oli tapettu, tuntui Elisabethista aivan kuin +olisi noussut kuolleista. Hänen henkensä pontevuus oli tosin siksi +luja, ettei hänen mielensä lannistunut vaaran aikana, ja mitä +välittömämmästi pelko vaikutti mieleen, sitä enemmän taisteli hän +voittaakseen sen. Vaan hän oli kuitenkin nainen. Jos hän tässä +surmanhädässä olisi ollut omassa vallassaan, niin olisi hän luultavasti +käyttänyt kaikki avunsa omaksi pelastuksekseen; mutta hengetön ystävä +vastuksena ei hän voinut pakenemista ajatellakaan. Vaikka vihollisen +näkö oli kauhistuttava, ei hän kuitenkaan ollut kertaakaan luonut +silmiänsä maahan, ja kauan aikaa jälkeenkin päin, kun hänen ajatuksensa +eivät voineet olla muistelematta tätä hirmuista tapausta, säpsähti hän +unissansakin, milloin hänen vilkas kuvitusvoimansa toi näkyviin +petoeläimen kaikki liikkeet. + +Me jätämme lukijan itsensä kuviteltavaksi Louisen tainnoksista +heräämisen ja nuorten tyttöin kiitollisuuden-osoitteet. Edellinen +saatiin aikaan raittiilla vedellä, jonka Nahkasukka lakissansa nouti +yhdestä vuorella olevista lukuisista lähteistä, ja kiitokset lausuttiin +kaikella sillä hartaudella, minkä Elisabethilta voi odottaa. Natty otti +ne vastaan osoittaen teeskentelemätöntä arkatuntoisuutta ja kainoutta +Elisabethin nykyistä liikutettua mielentilaa kohtaan, mutta muutoin +niin välinpitämättömästi, että selvään näkyi kuinka vähän arvoa hän +pani koko avun-annollensa. + +"No no, antakaa sitten niin olla, koska niin tahdotte," lausui hän. +"Puhukaamme siitä asiasta toisella kertaa. Aivan varmaan pidätte hra +Oliveria parempana seuraajana kuin tämmöistä vanhaa metsästäjää kuin +minä olen. Tulkaa, tulkaa; menkäämme tielle; te olette jo olleet +kylliksi säikäyksissä, jotta halusta toivotte olevanne jälleen kotona +niin pian kuin mahdollista." + +Tämä lausuttiin heidän kävellessään metsässä niin nopeasti kuin Louisen +voimattomuus salli. Kun oli päästy maantielle, jättivät tytöt +jäähyväiset seuralaisellensa, ja sanoivat voivansa kahden kulkea lopun +matkaa. He tunsivat mielensä rohkaistuksi nähdessänsä kylän, joka +niinkuin taulu aukeni heidän eteensä selvine järvineen ja kauniine +virtoineen, joka koukerteli valkeilla savupiipuilla varustettuin +uljasten rakennusten edessä. + +Meidän ei tarvitse kertoa niiden tunnetten laatua, joiden täytyi saada +valtaa kahden nuoren, järkevän, hyvästi kasvatetun tytön rinnassa, kun +he niin odottamatta olivat pelastuneet ihan silminnähtävästä +hengenvaarasta. Ei meidän myöskään tarvitse sanoa kuinka hartaasti +kiitolliset he sydämensä pohjasta olivat Sitä kohtaan, joka oli antanut +heille elämän ja armollisesti suojellut sitä; kuinka usein he +likistivät toistensa käsiä, kun pelastumisen varmuus parantavana +lääkkeenä vuoti heidän mieliinsä aina kuin ajattelivat vasta +ohimennyttä vaaraa. + +Nahkasukka seisoi paikallansa ja katseli poistuvia tyttöjä, kunnes he +muutamassa tienpolvekkeessa katosivat hänen näkyvistänsä. Silloin +kutsui hän koiriansa ja palasi takaisin metsään. + +"Niin kyllä," sanoi hän palatessaan takaisin tapetun elävän tykö; +"olihan se hirveä näkö niin nuorille olennoille -- vanhatkin naiset +olisivat voineet pelästyä niin likeltä nähdessään emäpantterin +tapettuine poikineen. Hyvä olisi tietää enköhän ennen olisi tappanut +petoa, jos olisin tähdännyt sen silmään enkä otsaan? Vaan ne ovat +sitkeähenkisiä eläviä, ja laukaukseni oli hyvä, katsoen siihen, että +voin nähdä vaan pedon pään sekä hännän korkeimmalla olevan osan." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + +Metsänpalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta +tilasta. -- Nahkasukan elämänvaiheet. + + +Kaskimaat, uudistalot, uusi kansa ja uudet lait -- kaikki nämät olivat +saattaneet vanhalle Natty paralle sangen monta vastusta. Hirven +surmaaminen Otsegossa tapahtui heinäkuussa, ja eräs laki oli hiljan +vahvistettu, jossa kiellettiin metsävuohia tappamasta ennen elokuuta. +Natty joka enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten oli tottunut +metsäelämän vapauteen ja itsenäisyyteen, ei oikein voinut kärsiä uutta +järjestystä, ja kovaksi onneksi päättivät muutamat kylän miehet, jotka +suurimmalla halulla etsivät riitaa jokaisen kanssa, vetää hänet +oikeuteen. Vanha metsästäjä haastettiin lakitupaan, ja koska yksi +onnettomuus aina seuraa toista, antoi hän viekotella itsensä tekemään +vastarintaa poliiseja vastaan ja pahensi siten asiaansa. Lain +palvelijoita vastaan asettuminen on paha erehdys, vaan sitä ei Natty +ymmärtänyt. Tuomari Templen täytyi vasten tahtoansa pitää tutkinto +asiasta, ja vanha rehellinen Nahkasukka tuomittiin muutaman päivän +vankeuteen. Mutta hänen ystävänsä pitivät hänestä huolta; hän +vapautettiin vankeudesta ja vietiin kaikessa salaisuudessa pois +vuorille. Neiti Temple, jonka hän oli pelastanut pantterin kitaan +joutumasta, ei unhoittanut häntä ja lupasi tavata häntä sovitulla +paikalla vuoristossa antaakseen hänelle vähän ruutia ja sanoakseen +hyvästi, ennenkuin Natty lähti kulkemaan kauemmas länteenpäin, noihin +kirveen koskemattomiin, synkkiin metsiin, joissa, kuten hän itse +lausui, "hän ei eksyisi uudisasutusten sekaan." + +Neiti Temple kulki vuorten poikki vievää tietä myöten koska hän varoi +ehdottoman viipymisensä estävän häntä määrätyllä ajalla saapumasta +yhtymäpaikalle. Väliin pysähtyi hän kuitenkin, sekä hengähtääkseen, +että myöskin pikkumetsän aukkopaikoista silmäilläkseen laakson +tarjoomaa kaunista näköalaa. Pitkällinen pouta oli kuitenkin muuttanut +sen rehoittavan vihreyden ruskeannäköiseksi, ja vaikka kaikki muuten +oli kuten ainakin, niin puuttui kuvasta kumminkin kevään vilkas, +iloinen värinloiste. Myöskin taivas näytti saaneen yhtä kuivan ja +surullisen muodon kuin maa, sillä aurinkoa peitti pilvi, joka näytti +hienolta savulta ilman tippaakaan kosteutta. Sinistä taivaslakia tuskin +näkyi, vaikka siellä täällä pilkoitti esiin heikko seijastus, jonka +läpi voi nähdä pilviryhmiä vierielevän yhteen taivanranteella, +ikäänkuin luonto olisi tahtonut koota vesivarojansa tullakseen ihmisen +avuksi. Ilmakin, jota Elisabeth hengitti, oli kuumaa ja kuivaa, ja kun +hän saapui siihen paikkaan missä hänen oli tieltä poikkeaminen, tuntui +se hänestä oikein tukahduttavalta. Mutta siitä huolimatta riensi hän +tehtäväänsä täyttämään, ajatellen ainoastaan sitä alakuloisuutta ja +avuttomuutta, mihin hän saattaisi vanhan metsästäjän, jos pettäisi +hänen toiveensa. + +Sen kukkulan huipulla, jota tuomari Temple kutsui katseluvuoreksi, oli +pieni ala raivattu aukeimeksi, jotta siitä paremmin voisi katsella +kylää ja laaksoa. Tässä paikassa olivat Elisabeth ja vanha metsästäjä +päättäneet tavata toisensa, ja tänne riensi hän nyt, niin pikaa kuin +tuo jyrkkä, vaivaloinen metsätie salli. Lukemattomat olivat ne +kallionloukareet, kaatuneet puut ja varisseet oksat, joitten välitse ja +yli hänen täytyi kulkea; mutta hänen päätteliäsyytensä voitti kaikki +esteet, ja hänen kellonsa ilmoitti että hän oli saapunut yhtymäpaikalle +joitakuita minuutia ennen määrättyä aikaa. + +Hän istahti muutaman kannon päähän ja katseli tutkistellen ympärilleen, +vaan ei voinut missään keksiä vanhaa ystäväänsä. Silloin nousi hän +jälleen ylös ja kulki ympäri kasken ulkoreunaa, tutkien kaikkia +paikkoja, missä luuli Natyn varovaisuuden vuoksi mahdollisesti voivan +olla piilossa. Hänen hakemisensa oli kuitenkin turhaa, ja uuvutettuaan +voimiansa ja ajatuksiansa Natyn olopaikkaa tutkimalla, uskalsi hän +kohottaa äänensä tässä autiossa paikassa. + +"Natty, Nahkasukka, vanhus!" huusi hän kovalla äänellä, kääntyen joka +haaralle. + +Ei kuitenkaan kuulunut mitään vastausta, paitsi hänen oman äänensä +kaiku synkässä metsässä. + +Näin huutaen lähestyi Elisabeth vuoren reunaa yhä lähemmäksi, kunnes +kuuli alhaaltapäin heikon äänen, joka tuntui ikäänkuin kättä olisi +pidetty suun edessä ja samassa kiivaasti hengitetty. Täydellisesti +vakuutettuna, että Nahkasukka, joka odotti häntä, oli tällä merkillä +tahtonut ilmoittaa hänelle olopaikkansa, astui Elisabeth ainakin sata +jalkaa alaspäin, kunnes saapui pienelle luonnontekemälle penkerelle, +jossa kasvoi vähemmän taajalta kallion lomista ylös pistäviä puita. Hän +oli mennyt penkereen reunalle ja katsellessaan alas äkkijyrkkään +syvyyteen, kuuli hän kuivien lehtien kahinaa, joka sai hänet katsomaan +syrjään. Elisabeth hämmästyi tosin siitä, mikä nyt sattui hänen +silmäänsä, mutta rohkasi heti mieltänsä ja meni uskaliaasti ja +jollakulla uteliaisuudella paikalle. + +Kaatuneen tammen päällä istui Mohikani, mustankellertävät kasvot +käännetyt Elisabetiin päin ja tuliset silmät jäykästi tuijottaen hänen +kasvoihinsa; hän näytti niin julmalta että vähemmän rohkea nainen olisi +häntä kovasti pelästynyt. Hänen vaippansa oli pudonnut olkapäiltä +laskoksiin hänen ympärilleen, siten jättäen hänen rintansa, kätensä ja +isoimman osan ruumista paljaaksi. Washingtonin kunniaraha loisti hänen +rinnassansa, ja Elisabeth tiesi aivan hyvin, että hän ainoastaan +suurissa juhlatiloissa kantoi tätä kunnianmerkkiä. Mutta vanhan +päällikön koko ulkomuoto oli tavallista enemmän koristettu ja +muutamissa suhteissa kammoa herättävä. Pitkä, musta tukka oli koottu +päälaelle eikä, niinkuin tavallisesti, peittänyt hänen korkeata +otsaansa ja ankaran teräviä silmiään. Suurissa, korvalehtiin +leikatuissa rei'issä oli hopeakoristuksia, lasihelmiä ja piikkisian +hakaroita kirjavassa, aistittomassa sotkoksessa, indianien tavan +mukaan. Iso möhkäle samaa laatua riippui nenärustosta alas huulia ja +leukaa vasten. Punasia viivoja risteili ryppyisessä otsassa ja kulki +siitä alas poskien yli, oikun tai tottumuksen osoittaman mallin mukaan. +Koko hänen ruumiinsa oli samalla tavalla maalattu ja kuvaili +indianilaista sotilasta, joka on varustautunut tavallista tärkeämpään +toimeen. + +"John, kuinka on laitanne, John kulta?" sanoi Elisabeth ja meni häntä +lähemmäs. "Teitä ei ole kaukaan aikaan nähty kylässä. Te lupasitte +minulle pajuvasun, ja minulla on ollut kaunis paita valmissa teille jo +koko kuukauden aikaa". + +Indiani katsoi häneen yhtenänsä kotvan aikaa vastaamatta; sitte puisti +hän päätänsä, ja surumielisyys kuvautui hänen kasvoihinsa. + +"Johnin käsi ei enään voi tehdä vasuja," sanoi hän hiljaisilla +kurkkuäänillänsä; "hän ei tarvitse paitaa." + +"Mutta jos hän tarvitsee, niin hän tietää mistä voipi semmoisen saada. +Niin juuri, John vanhus, minusta tuntuu kuin teillä olisi luonnollinen +oikeus vaatia meiltä kaikkea mitä haluatte." + +"Tytär," sanoi indiani, "kuule -- kuuskertaa kymmenen kuumaa kesää on +kulunut siitä kuin John oli nuori -- solakka kuin mänty, suora kuin +Haukansilmän pyssystä lähtenyt luoti, väkevä kuin puhveli, ketterä kuin +vuorikissa. Jos hänen heimonsa tahtoi ajaa Mingoja takaa vuosikausia, +niin löysi Chingachgookin silmä heidän mokkasineinsä jälet. Jos miehet +pitivät pitoja ja iloiten laskivat vihollistensa päänahkojen lukua, +niin riippuivat useimmat hänen kepissänsä. Jos naiset kirkuivat, kun ei +heillä ollut ruokaa lapsillensa, niin oli hän ensimmäinen menemään +metsälle. Hänen luotinsa oli metsävuohta nopeampi. Tytär, silloin löi +Chingachgook sotakirveensä puihin; tämän hän teki ilmoittaakseen +niille, jotka olivat hitaita ja vähemmän nopeita, missä löytäisivät +hänen sekä Mingot -- mutta hän ei tehnyt vasuja." + +"Ne ajat ovat menneet, vanha soturi; sen jälkeen on kansanne kadonnut, +ja vihollisten takaa-ajamisen sijaan olette oppinut pelkäämään Jumalata +ja elämään rauhassa ja sovussa." + +"Tytär, suuri Henki antoi teidän isällenne valkean, ja minun isälleni +punasen ihon, mutta hän laski verta kummankin sydämeen. Nuorena on +ihminen vilkas ja lämmin; vanhaksi jouduttuaan on hän jäykkä ja kylmä. +Onko mitään eroitusta ihon alla? Ei, Johnilla oli kerran vaimo. Hän oli +äiti näin monelle pojalle -- hän nosti kolme sormea -- ja hänellä oli +tyttäriä, jotka olisivat tehneet nuoret Delavarit onnellisiksi. Hän oli +hyvä, ja mitä minä käskin, sen hän teki. Teillä on toiset tavat, mutta +luuletteko, ett'ei John rakastanut nuoruutensa morsianta -- lastensa +äitiä?" + +"Ja mihinkä on joutunut perheenne, John, vaimonne, lapsenne?" kysyi +Elisabeth, liikutettuna indianin surullisesta äänestä. + +"Missä on jää, joka peitti suuren lähteen? Se on sulannut ja haihtunut +veden kanssa. John on elänyt, kunnes koko hänen kansansa on mennyt +henkien maahan, mutta hänen aikansa on tullut ja hän on valmis." + +Mohikani nojasi päänsä alas vaipan suojaan ja istui äänetönnä. +Elisabet ei tiennyt mitä sanoisi. Hän tahtoi kääntää vanhan soturin +ajatukset pois näistä surullisista muistoista, mutta vanhuksen suru ja +mielen-lujuus oli niin arvokasta, ett'ei hän voinut pakoittaa itsiään +paikalla katkaisemaan äänettömyyttä. Viimen jatkoi hän kuitenkin taas +puhetta, kysyen: + +"Missä on Nahkasukka, John? Tämän ruutitötterön olen pyynnöstä tuonut +hänelle; mutta en näe häntä missään. Tahdotteko ottaa sen ja antaa sen +hänelle?" + +Indiani kohotti päätänsä verkalleen ja tarkasti vakavin katsein lahjaa, +jota neitonen piti kädessään. + +"Se on minun kansani suuri vihollinen," sanoi hän. "Kuinka olisivat +valkeaihot ilman sitä voineet karkoittaa Delavareja? Suuri Henki opetti +esi-isiänne, tytär, tekemään ruutia ja pyssyjä, jotta voisivat +karkoittaa indianit pois maasta. Kohta ei ole yhtään punanahkaa maassa. +Kun John menee pois, jättää viimeinen nämä vuoret ja koko hänen sukunsa +on kuollut." + +Vanha soturi kumartui eteenpäin, nojasi kyynäspäät polviansa vastaan ja +näytti jäähyväisiksi silmäilevän laaksoa joka siinti esiin sumusen +ilman läpi, joka paksuni paksunemistaan savusta, niin että Elisabeth +ainoastaan suurella vaivalla voi hengittää. Mohikanin surulliset +silmäykset saivat vähitellen tuon julman näön, jonka luullaan +merkitsevän profeetallista innostusta, ja hän jatkoi: + +"Mutta hän on menevä siihen maahan, jossa hän tapaa esi-isänsä. Otuksia +kuuluu siellä olevan niin paljon kuin kaloja järvissä. Siellä ei kukaan +vaimo huuda ruokaa; ei kukaan Mingo voi tulla sinne. Metsästys on oleva +lapsia varten, ja kaikki rehelliset punaset miehet elävät siellä +veljinä yhdessä." + +"John," huudahti Elisabeth, "se ei kumminkaan ole kristittyin taivas. +Te lankeatte nyt esi-isäinne taikauskoon." + +"Isät, pojat, kaikki poissa -- kaikki, kaikki," sanoi Mohikani +juhlallisesti. "Katso, tytär, jatkoi hän ja käänti silmänsä pohjoista +kohti, "niin pitkälle kuin nuoret silmäsi kantavat, oli tämä maa..." + +Tällä hetkellä vyöryi äärettömiä savupilviä heidän ylitsensä ja +peittivät heiltä näköalan. Hämmästyneenä säpsähti Elisabeth ja +katsellessaan vuoren huipulle päin, näki hän, että samanlainen +savupilvi oli levinnyt senkin päälle, ja kuuli myrskyn huminan +kaltaista ääntä metsästä. + +"Mitä tämä merkitsee, John?" sanoi hän. "Me olemme savun suussa ja +tunnemme polttavaa kuumuutta ikäänkuin olisimme uunissa." + +Ennenkuin John ennätti vastata, kuului tuskallinen ääni huutavan +metsässä: + +"John, missä olette, vanha Mohikani? Metsä palaa, teillä on vain +muutamia minuutia henkenne pelastamiseen." + +Päällikkö pani kätensä suuta vasten ja sama ääni, joka oli herättänyt +Elisabethin huomiota, kuului taas; samassa kuului nopea astuminen +kuivaa risukkoa myöten, ja heti sen perästä tuli Edwards juosten +paikalle, kauhistus kuvattuna kasvoissansa. + +"Olisipa ollut todella surullista jos täten olisin kadottanut teidät, +vanha ystäväni," sanoi hän ja hengitti syvään. "Ylös ja pian tästä pois +-- ehkä jo on myöhäistä; liekit kiehtovat ympäri tuolla alhaalla olevan +kallion huippua, ja jos emme voi päästä sen ohitse, niin ei meillä ole +muuta pelastuskeinoa, kuin tätä jyrkkäystä alas syökseminen. Pian +täältä, jättäkää pois tylsyytenne, John, sillä nyt on jokainen +silmänräpäys tärkeä." + +Mohikani viittasi Elisabethiin päin joka Edwardsin äänen kuultuaan oli +vaarasta huolimatta vetäytynyt erään ulkonevan kallioreunan taakse. + +"Pelastakaa hänet," sanoi hän hilpeästi; "antakaa Johnin jäädä tähän ja +kuolla." + +"Hänet? ketä tarkoitatte?" huudahti Edwards ja kääntyi äkisti +osoitettuun suuntaan; mutta kun hän näki Elisabethin kasvot, jotka +ilmoittivat sekä pelästystä että mielipahaa siitä, että Edwards kohtasi +hänet täällä, tuli hän niin kovin liikutetuksi, ett'ei hetkeen voinut +virkkoa sanaakaan. + +"Neiti Temple," huudahti hän viimein. "Te täällä! Onko siis tällainen +kuolema teille aiottu?" + +"Ei, ei -- ei kuolemaa kellekään meistä, toivon minä, vastasi hän niin +tyynesti kuin voi. "Vielä ei meitä vaivaa tuli vaan ainoastaan savu. +Koettakaamme päästä pakoon." + +"Tarttukaa käsivarteeni," sanoi Edwards. "Jollakulla suunnalla täytyy +olla aukko, jonka kautta voimme päästä kulkemaan. Uskallatteko +koettaa?" + +"Kyllä, ihan varmaan kuvittelette vaaraa ylen suureksi, h:ra Edwards. +Viekää minut täältä samaa tietä kuin tulitte." + +"Sen tahdon tehdä -- sen tahdon," huudahti hän melkein raivoissansa. +"Ei ole vielä mitään vaaraa! Ei ollenkaan -- olen turhaan säikäyttänyt +teitä." + +"Mutta pitääkö meidän jättää indiani -- -- voimmeko jättää hänet tänne +kuolemaan, niinkuin hän sanoo?" + +Tuskallinen liikutus kuvautui nuorukaisen kasvoissa kun hän pysähtyi ja +heitti viipyvän silmäyksen Mohikaniin, sitten veti hän Elisabethin +puoleksi väkisin mukaansa, ja jatkoi nopein askelin matkaa sille +suuntaa, josta oli tullutkin. + +"Älkää huoliko hänestä," sanoi hän tuolla äänen karkeudella, joka +ilmoittaa tuskallista tyyneyttä. "Hän tuntee metsät ja on tottunut +tällaisiin tapauksiin; hän voi paeta vuorta ylöspäin tai huoleti jäädä +paikallensa." + +"Ettepä äsken niin luulleet, h:ra Edwards. Älkää jättäkö häntä +tuonlaisen kuoleman uhriksi!" huudahti Elisabeth ja katsoi +seuraajaansa, ikäänkuin olisi luullut hänen ei olevan täydessä +järjessään. + +"Indiani palaisi! Kuka on koskaan kuullut, että indiani on kuollut +sillä tavalla? Indiani ei voi palaa -- se luulo on naurettava. +Rientäkää, rientäkää, neiti Temple, muutoin tulee savu vaivaamaan +teitä." + +"Edwards, teidän muotonne, teidän katseenne peloittaa minua! Älkää +salatko vaaraa minulta; onko se suurempi kuin näyttää? Minä olen +kylliksi voimallinen kuulemaan pahintakin". + +"Jos ehdimme tuon kallion huipulle ennekuin tuli, niin olemme +pelastuneet. Paetkaa -- henkenne on vaarassa." + +Se paikka, jossa Elisabeth tapasi indianin, oli, kuten jo olemme +sanoneet, jonkunlainen tasamaa eli penger, ja sen eturinne oli sekä +korkea että jyrkkä. Muodoltaan se oli melkein luonnollinen kaari, jonka +päät yhtyivät tantereesen vähemmän jyrkissä vietoksissa. Edwards oli +tullut erästä vietosta myöten ylös, ja samalle suunnalle veti hän nyt +Elisabethia epäilyksissä olijan voimalla ja kiireellä. + +Äärettömiä valkeita savupilviä oli kokoontunut vuoren huipulle ja +salannut raivoisan tulen lähenemistä; mutta ratiseminen ja ruske veti +Elisabethin huomion savupilven reunaan päin, ja siellä hän jo näki +tanssivien liekkien pistävän esiin savusta, väliin liehuen korkealla +ilmassa, väliin kumartuen alas maata vasten ja sytyttäen jokaisen risun +ja heinänkorren, jonka päälle ne hengähtivät. Tämä näkö pakoitti heitä +kaksinkertaisiin ponnistuksiin; mutta pahaksi onneksi oli heidän +tiellänsä joukko vanhoja, kuivuneita puunlatvoja, ja juuri kuin +molemmat luulivat olevansa pelastetut, tuli tulikuuma tuulen puuska ja +vei halkeimen liekin erääsen kuivaan mäntyyn, joka heti syttyi, ja kun +he tulivat paikalle, kohtasi heitä äärettömän suuren liekin humina +ikäänkuin uuni olisi hohkunut heidän edessään. He vetäytyivät kuumuuden +tähden takaisin vuoren reunalle, hämmästyneinä katsellen liekkiä, jotka +nopeasti levisivät vuorta pitkin ja muuttivat sen tulimereksi. +Elisabethin, jolla oli keveät, ohkoset vaatteet, oli vaarallinen +lähestyä tuota raivoisaa elementtiä, ja sama kevyt puku, joka muutoin +teki hänen vartalonsa niin sieväksi ja viehättäväksi, näytti nyt +muuttuneen perikadon välikappaleeksi. + +Kylän asukkaat, jotka hakivat tarpeelliset hirret ja polttopuut näiltä +vuorilta, ottivat tavallisesti ainoastaan tyvipuolet jättäen latvat ja +oksat paikalle mätänemään. Kukkulaa peittivät sentähden suureksi osaksi +nämä helposti palavat aineet, jotka, oltuaan kaksi kuukautta auringon +paisteessa, syttyivät vähimmästäkin säkeneestä tuleen. Näyttipä useissa +paikoin kuin ei mitään yhteyttä tulen ja näiden polttoainekokojen +välillä olisi ollutkaan, sillä liekki heittihe toisesta toiseen niin +keveästi ja pikaa että se tuskin näytti niihin koskevankaan. + +Tämä oli yhtä kaunis kuin kauhistava näkö, ja sekä Elisabeth että +Edwards seisoi ja katseli hävityksen etenemistä oudoilla kauhun ja +uteliaisuuden sekaisilla tunteilla. Mutta Edwards kirvotti itsensä pian +tästä uneksumisesta ryhtyäkseen uusiin ponnistuksiin, ja vetäen +seuralaistansa mukanaan, riensi hän savujoukon reunalle ja seurasi sitä +pitkin, usein savupilven peitossa, turhaan etsien vapaata pääsyä pois +tulensaarroksesta. Tällä tavalla kulkivat he puolipiirissä ihan ympäri +penkereen yläpuolta, kunnes he, saapuessaan jyrkkäyksen reunalle +vastaisella puolella, tulivat siihen kauhistavaan vakuutukseen, että +tuli oli heidät täydellisesti salpannut. Niin kauan kuin yksi ainoakaan +tie vuorta ylös- tai alaspäin oli tutkimatta, oli hiljainen toivo +ylläpitänyt heidän rohkeuttansa; mutta kun jokainen tie nyt näytti +suljetulta, kauhistui Elisabeth lähestyvää kohtaloa yhtä kovasti kuin +hän siihen asti oli halveksinut vaaraa. + +"Tämä vuori on määrätty minun perikadokseni", sanoi hän pikemmin +kuiskuttaen kuin ääneensä. "Tämä on tuleva haudaksemme". + +"Älkää toki niin sanoko, neiti Temple; vielä voimme toivoa", vastasi +Edwards lohduttaen, vaikka hänen kauhistuneet, pelkäävät silmäyksensä +puhuivat sanoja vastaan. "Palatkaamme takaisin kallion huipulle; siellä +on, siellä täytyy olla joku paikka, jota myöten voimme mennä alas". + +"Viekää minut sinne!" huudahti Elisabeth. "Älkäämme jättäkö mitään +pelastuksen keinoa koettamatta". + +Hän ei odottanut vastausta, vaan kääntyi heti ja palasi samaa tietä +takaisin jyrkkäyksen reunalle, ja tukahduttaen itkuansa mutisi hän: +"Isäni, onneton, toivoton isäni!" + +Tuossa tuokiossa oli Edwards hänen vieressänsä, ja kirvelevin silmin +tutki hän jokaista kallionhalkeemaa löytääkseen jos mahdollista jotakin +pakotietä. Mutta sileä, tasainen kallio tarjosi tuskin yhtään +jalansijaa, sitä vähemmin minkäänlaisia portaan muotoisia ulkonemia, +jotka olivat välttämättömän tarpeelliset, jos mieli päästä laskeutumaan +sata jalkaa alaspäin. Edwards huomasi pian, että myöskin tämä toivo oli +turha, ja kuumeentapaisella tuskalla, joka yhäti kiihoitti häntä +toimeen, alkoi hän miettiä uutta pelastustuumaa. + +"Muuta keinoa meillä ei nyt enää ole", sanoi hän synkällä äänellä, +"kuin koettaa hinata itsemme kalliota alas. Jos Natty olisi täällä tai +jos indianin voisi herättää tuosta tylsyydestä, niin voisivat he +kekseliäisyydellään ja monivuotisen kokemuksensa avulla helposti keksiä +keinon sen toimeenpanemiseen; mutta tällä hetkellä olen minä lapsi +kaikessa, paitsi uskaliaisuudessa ja rohkeudessa. Mistä saan +apukeinoja? Vaatteeni ovat niin hienot ja niitä on niin vähäisen -- +mutta Mohikanin vaippa! Meidän täytyy koettaa -- mikä hyvänsä on +parempi kuin nähdä teidän sortuvan tämmöisen kuoleman kautta". + +"Ja mihinkä joudutte sitten te?" sanoi Elisabeth. "Joko te tai John +joudutte minun pelastukseni uhriksi". + +Edwards ei kuullut hänen sanojaan, sillä hän seisoi jo Mohikanin +vieressä, joka antoi vaippansa mitään kysymättä, istuen entisessä +asemassaan indianilaisella arvoisuudella ja tyyneydellä, vaikka hänen +oma tilansa oli vaarallisempi kuin toisten. Vaippa leikattiin +siekaleiksi, jotka solmittiin yhteen; Edwardsin liinanuttu ja +Elisabethin muslinihuivi käytettiin myöskin samaan tarpeesen, ja täten +tehty köysi viskattiin sähkön nopeudella kallionreunalta alas; +yhteensidotut liuskat ylettyivät kuitenkin tuskin puolitiehen. + +"Ei ylety, ei ylety", huudahti Elisabeth; "minulla ei enää ole mitää +toivoa. Tuli lähenee verkalleen mutta vakaasti. Katsokaa, se nielee +tantereenkin edessään!" + +Jos liekit tällä kohdalla vuorta olisivat kiitäneet eteenpäin +ainoastaan puoleksi niin nopeasti, kuin ne muilla paikoin viskautuivat +toisesta esineestä toiseen, niin olisi surullinen kertomuksemme pian +päättynyt; sillä ne olisivat siinä tapauksessa jo aikaa sitten nielleet +nuo uhriraukat, jotka kärsivät kaksinkertaisesti odottaessaan lähenevää +kohtaloansa. Mutta paikan omituinen asema salli Elisabethille ja hänen +seurakumppalillensa sen viivykkeen, jota he käyttivät tehdäkseen jo +mainitsemamme pelastuskokeen. + +Kalliota peittävä ohut maakamara ravitsi ainoastaan muutamia +kuihtuneita heinänkorsia, ja useimmat kallion lomiin juurittuneet puut +olivat jo lakastuneet edellisen kesän kovan kuumuuden vaikutuksesta. +Niissä jotka vielä elivät varjoelämää, oli ainoastaan muutamia kuivia, +lakastuneita lehtiä, mutta muut olivat vaan männyn-, tammen- ja +vaahterin haahmuja. Tuli ei mistään olisi voinut saada parempaa +virikettä, kuin näistä jos liekit vaan olisivat niihin päässeet; mutta +maassa ei ollut lehtiä eikä oksia, jotka olisivat voineet jonkinmoisena +juovana johdattaa hävittävää elementtiä vuoren muihin osiin. Tähän tuli +lisäksi se, että yksi niitä suuria lähteitä, joista tämä maa on niin +rikasta kumpuili ylempänä vierteellä, ja, hitaasti vierittyään tasaista +kalliota pitkin, kostutti vuoren sammalpeitettä jatkaessaan matkaansa +järveen päin salaisia, maanalisia juovia myöten, eikä rajusti syösten +kalliolta kalliolle. Sade-aikana nousi se väliin siellä täällä pienenä +purona näkyviin, jopa paisui reunojensakin yli; mutta kuivina kesinä +voi sen olemassa olon huomata ainoastaan siitä, että muutamin paikoin +kasvoi rehoittavia kasvia ja raitista sammalta, jotka osoittivat veden +läheisyyttä. Kun tuli ehti tämän sulun eteen, täytyi sen pysähtyä, +kunnes kuumuus tuli niin kovaksi että se voitti kosteuden, ihan kuin +sotajoukko, joka malttamatonna odottaa ampuvan patterin vaikutusta, +joka raivaa tietä surmalle ja hävitykselle. + +Perikadon hetki näkyi nyt olevan läsnä, sillä lähteen kihisevä vesi +näytti jo haihtuneen, ja sammalet käpristyivät kokoon tulisen kuumuuden +vaikutuksesta, joka levisi tuon pienen kosteikon yli, samalla kuin +kaarnapalaset alkoivat erota puista ja tippua maahan. Ilma vavahteli +kuumuudesta, ja Elisabethin kiihtyneelle kuvitusvoimalle, kun hän +seisoi syvyyden partaalla ja katsoi tuon mahtavan vihollisen +lähenemistä, tuntui kuin jokainen puu, jokainen kasvi hänen +läheisyydessänsä olisi ollut tuleen syttymäisillään. Oli hetkiä, +jolloin mustia savupilviä vyöryi pienen penkereen päälle, ja koska +silmä silloin ei voinut nähdä mitään, auttoivat muut aistit näkymön +kamaluuden lisääntymistä. Liekkien humina, hurjan elementin tohina, +putoovien oksien ruske ja kaatuvain puiden jytkäykset jotka väliin +tuntuivat kaukaisen ukkosen jyrähdyksiltä -- kaikki tämä säikytti yhä +enemmän noita onnettomia uhria. Edwards oli kuitenkin kaikista enimmän +kauhistunut. Elisabeth, joka oli luopunut kaikesta pelastumisen +toivosta, oli pian saavuttanut tuon nöyrän tyyneyden, jolla hänen +sukupuolensa jaloimmat henkilöt tavallisesti kohtaavat välttämättömiä +onnettomuuksia, ja Mohikani taas, joka oli paljo lähempänä vaaraa, +istui paikallaan jäykällä päättäväisyydellä, kuten indianilainen soturi +ainakin. Vanhan päällikön katseet, jotka melkein kaiken aikaa +tähystivät kaukaisia vuoria, kääntyivät pari kertaa nuorten puoleen, +jotka näkyivät olevan tuomitut niin aikaiseen kuolemaan, ja silloin +välähti sääliväisyyden merkki yht'äkkiä hänen kasvoinsa juonteisin; +mutta heti sen perästä muuttuivat ne taas yhtä jäykiksi ja +liikkumattomiksi kuin ennen, ikäänkuin jo olisivat katselleet +tulevaisuuden pimeään yöhön. Melkeen koko ajan oli hän hiljaisella +äänellä laulanut jonkunlaista delavarilaista kuolinvirttä noilla +syvillä, oudoilla kurkku-äänillä, jotka ovat niin omituiset hänen +kansallensa. + +"Tämmöisinä hetkinä, h:ra Edwards, katoaa kaikki erilaisuus ihmisten +välillä," kuiskutti Elisabeth. "Houkutelkaa Johnia muuttamaan +lähemmäksi meitä; kuolkaamme yhdessä." + +"Kuolla!" huusi nuorukainen. "Ei, ei, vielä täytyy olla toivossa, te +ette voi, te ette saa kuolla." + +"Millä tavalla voimme sitten pelastua?" kysyi Elisabeth, viitaten +tuleen päin taivaallista tyyneyttä ilmoittavalla katseella. "Liekki +tulee jo kostean rajan yli, se lähenee hitaasti mutta varmaan. +Katsokaa, johan tuo puu tuolla on syttynyt tuleen!" + +Hän puhui, surkeata kyllä ihan totta. Kuumuus oli jo aikaa sitten +voittanut veden vähäpätöisen vastustusvoiman, ja tuli tuprusi nyt +eteenpäin puolikuivaa sammalikkoa myöten; yhden kuivan männyn sytytti +tuleen halkein liekki, joka tuulen viemänä löihe sen rungon ympärille. +Sen vaikutus oli pikainen ja hämmästyttävä. Liekit hyppelivät kuivaa +runkoa pitkin, kuin salama sähköjohdatinta myöten, ja heti sen perästä +kohosi tulipatsas ilmaan. Tuli levisi puusta puuhun; se kaatunut puu, +jonka päällä Mohikani istui, syttyi tuleen ja peittyi savuun ja +liekkeihin. Kuitenkin istui indiani paikallaan. Kun hänen ruumiinsa oli +verhotta, lienee hänen tuskansa olleet hirmuiset, mutta hän kohtasi +niitä jäykällä uhalla. Elisabeth kääntyi pois tätä näkemästä ja katsoi +alas laaksoon päin. Kuumuus synnytti kiivaita tuulenpuuskia, ja juuri +tällä hetkellä kohosi se savuvaippa, joka oli kokonaan peittänyt +laakson, ja kaunis kylä tuolla alhaalla tuli selvästi näkyviin. + +"Oi isäni, isäni," huudahti Elisabeth. "Ah tästä -- tästä olisi minut +voitu säästää -- vaan minä nöyristyn mahtavamman tahdon alle." + +Hänet keskeytti ihmisäänen vinhat huudot. + +"Tyttö, missä olette, tyttö? Ilahuttakaa vanhan miehen sydäntä, jos +vielä olette elossa." + +"Kuulkaa!" sanoi Elisabeth. "Se on Nahkasukka -- hän etsii minua." + +"Se on Natty," huudahti Edwards; "vielä voimme tulla pelastetuiksi." + +Suuri, kaarenmuotoinen liekki välähti tällä hetkellä näkyviin metsässä +riehuvan tulenkin läpi, ja sitten seurasi lyhyt, kimakka pamaus. + +"Se oli ruutitötterö," kuului sama ääni huutavan, tullen yhä +lähemmäksi. "Se oli ruuti, ja tuo rakas lapsi on joutunut perikatoon." + +Seuraavassa tunkiossa hyökäsi Natty lähteen kuumain höyryn läpi +penkereelle, avopäin, tukka palaneena juureen asti, paita nokisena ja +monin paikoin rikkipalaneena sekä kasvot tavallista punaisempina kovan +kuumuden vaikutuksesta. + +"Olenko siis löytänyt teidät!" huudahti vanha metsästäjä tullessaan +savusta esiin. "Jumalalle olkoon kiitos, että olen löytänyt teidät -- +mutta seuratkaa minua, meillä ei ole aikaa juttelemiseen. + +"Minun vaatteeni!" sanoi Elisabeth. "Olisi vaarallista lähestyä tulta +ne päällänsä." + +"Minä olen kyllä ajatellut teidän helposti syttyvää vaatteustanne," +sanoi Natty ja levitti jonkunlaisen nahkaviitan, jota oli kantanut +käsivarrellaan, sekä kääri sen Elisabethin ympärille, niin että se +peitti hänet melkein kokonaan; "seuratkaa minua nyt -- tässä on meidän +kaikkien elämä ja kuolema kysymyksessä." + +"Mutta John -- mihinkä John joutuu?" kysyi Edwards kiivaasti. "Voimmeko +jättää vanhaa sotilasta tänne kuolemaan?" + +Natyn silmät kääntyivät siihen suuntaan mihin Edwards viittasi, ja hän +huomasi indianin, joka vielä istui entisellä paikallaan, vaikka maa +paloi hänen jalkainsa alla. Metsästäjä meni heti hänen luokseen ja +huudahti delavarin kielellä: + +"Ylös ja pois täältä, Chingachgook! Aiotteko jäädä tänne ja palaa kuin +Mingo surmapatsaan vieressä? Kristityt papit lienevät antaneet teille +parempia opetuksia, toivon minä. Jumala armahtakoon! ruuti on +räjähtänyt hänen jalkainsa välissä, ja selkänahka on palanut. +Tahdotteko lähteä, kysyn minä?" + +"Miksikä Mohikani lähtisi?" vastasi indiani synkästi. "Hän on elänyt +kotkan päiviä, mutta hänen silmänsä alkavat tummeta. Hän tarkastaa +laaksoa, vesiä, metsästysmaita -- mutta hän ei näe yhtään Delavaria. +Kaikilla on valkea iho. Esi-isäni huutavat minulle kaukaisilta mäiltä: +tule: Vaimoni, nuoret sotilaani, heimoni huutaa: tule! Suuri Henki +sanoo: tule! Ei antakaa Mohikanin kuolla." + +"Mutta te unhoitatte ystävänne!" sanoi Edwards. + +"Ei maksa vaivaa houkutella indiania, joka on päättänyt kuolla," +keskeytti häntä Natty, ja tarttui Mohikaniin sekä pyöräytti +erinomaisella kätevyydellä selkäänsä päällikön, joka ei tehnyt mitään +vastarintaa. + +Natty viittasi sitten toisille, ja, ei ainoastaan vuosiensa vaan +myöskin sen taakan uhalla, jota kantoi, käveli hän ripeästi heidän +edellään samaan suuntaan, mistä oli tullut. Juuri kun he jättivät +penkereen kaatui muuan kuiva puu, joka jo kauan oli horjunut, kumoon +juuri siihen paikkaan, missä he vasta olivat seisoneet, ja nosti ilmaan +tulisen poropilven. + +Tällainen tapaus joudutti tietysti niiden askeleita, jotka kulkivat +Nahkasukan perässä. + +"Kävelkää pehmeätä maaperää myöten," huusi hän heille, kun olivat +paksun savun keskessä, jossa eivät voineet nähdä paljo mitään. "Pysykää +valkeammassa savussa; kiertäkää nahka tiiviisti hänen ympärilleen, +poika." + +Totellen metsästäjän käskyä, seurasivat he lähellä hänen perässänsä, ja +vaikka pitkin lähdejuonteen mutkauksia kulkeva kapea polku luikerteli +palavien puunrunkoin ja oksien välitse, niin kulkivat he kuitenkin koko +matkan vahingoittumatta. Ainoastaan se, joka on kauan tottunut metsissä +elämään, voi löytää tiensä tämmöisen savun läpi, joka melkeen kokonaan +esti sekä hengittämisen että näkemisen; mutta kokenut Natty vei heidät +erääsen kallioiden väliseen aukkopaikkaan jonka kautta he ilman suurta +vaivaa pääsivät eräälle toiselle pengerrykselle ja huomasivat yht'äkkiä +olevansa jokseenkin puhtaassa ilmassa. + +Niitä tunteita jotka valtaisivat Edwards'in ja Elisabethin mielen +heidän saavuttuansa tähän paikkaan, on helpompi ajatella kuin kertoa. +Ei kukaan näyttänyt kuitenkaan riemuitsevan enemmän kuin heidän +opastajansa, joka, vielä kantaen Mohikania selässään, kääntyi ja, +nauraen totutulla tavallaan, sanoi: + +"Minä tiesin että tuo ruuti oli Ranskalaisen ruutia, poika; se leimahti +kerrassaan tuleen jota vastoin teidän karkea ruutinne olisi kihissyt ja +kähissyt hyvinkin kokonaisen minuutin. Irokeseilla ei ollut parasta +lajia ruutia, silloin kuin olin sodassa Kanadan heimokuntia vastaan sir +Williamin johdon alla. Olenko milloinkaan kertonut siitä kahakasta, +joka..." + +"Säästäkää herran tähden kertomuksenne, Natty, kunnes olemme täydessä +turvassa," keskeytti häntä Edwards. "Mihinkä meidän nyt on mentävä?" + +"Hm ... tuonne vuorelle, jos ette huoli jäädä tähän." + +"Olemmeko täydessä turvassa siellä? Eikö tuli voi päästä sinne?" + +"No eikö teillä sitten ole silmiä?" vastasi Natty semmoisen miehen +tyyneydellä, joka on tottunut sellaiseen vaaraan, mistä vastikään oli +päästy. "Jos olisitte viipyneet tuolla vielä kymmenenkään minuutia, +niin olisitte molemmat jo kuoliaaksi palaneina, mutta tähän voimme +jäädä niin kauaksi kuin tahdomme, eikä mikään tuli voi teitä saavuttaa, +ennenkuin kivet muuttuvat yhtä helposti palaviksi kuin puut." + +Saatuaan tämän vakuutuksen, joka silminnähtävästi oli luotettava, +menivät he vähän matkaa eteenpäin, ja Natty laski taakkansa maahan, +asettaen Indianin istumaan selkä kallionlohkaretta vasten. Elisabeth +vaipui maahan ja peitti kasvot käsiinsä, sydän ristiriitaisten +tunnetten vallassa. + +"Jättäkää minut, jättäkää minut," sanoi hän Edwardsille. "Minä tunnen +itseni niin liikutetuksi etten voi puhua. Lähinnä Jumalaa on minun +teitä kiittäminen tästä ihmeellisestä pelastuksesta." + +Edwards poistui hänen pyynnöstänsä ja meni Natyn luokse, joka piti +hellää huolta Mohikanista. Kun heidän silmäyksensä sattuivat toisiinsa, +sanoi vanha metsästäjä surullisesti: + +"Hänen aikansa on tullut, poika; minä näen sen hänen silmistänsä. Kun +indiani katsoo noin jäykästi eteensä, ajattelee hän ainoasti menoa +suloisille metsästysmaille, niinkuin he sanovat, ja mitä ne +itsepintaiset veitikat kerran päättävät, sen he myös aivan varmaan +tekevät." + +Indiani käänsi aaveen-näköiset kasvonsa Natyn puoleen ja kiinitti +mustat silmänsä vakavasti häneen. Vitkallisesti käänsi hän sitten +päänsä laaksoon päin ja alkoi omalla kielellään laulaa tuolla syvällä +kurkku-äänellä, jota niin usein olemme maininneet, kohottaen äänensä +laulun kestäessä kunnes se kaikui kovana ja täytenä, vaikka kohta ei +sointuvana. + +"Mieleni tekee, mieleni tekee -- hurskas-mielisten maahan tekee +mieleni. Ei yksikään Delavari kammo viimmeistä hetkeään, ei kukaan +Mohikani pelkää kuolemaa; Suuri Henki kutsuu, ja hän menee. Isääni olen +kunnioittanut, äitiäni olen rakastanut, heimolleni olen ollut +uskollinen. Mingot olen tappanut -- olen tappanut Mingot, ja suuri +Henki kutsuu poikaansa. Minä tulen, minä tulen, hurskasmielisten maahan +tulen minä." + +"Mitä sanoo hän, Nahkasukka?" kysyi Edwards. + +Natty ei vastannut, sillä samassa nosti Indiani taas päätänsä ja jatkoi +hiljaisella, selvällä äänellä: + +"Voiko kukaan sanoa Mingojen nähneen Mohikanin selkää? Onko kukaan +vihollinen, jonka kanssa hän on taistellut, nähnyt huomispäivää? +Lauloiko kukaan Mingo, jota hän ajoi takaa, koskaan riemu-laulua? Onko +Mohikani koskaan valehdellut? Ei, sillä totuus oli elävä hänessä ja +ainoastaan se puhui hänen kauttansa. Nuoruudessaan oli hän sotilas, ja +hänen mokkasiininsa jättivät veripilkkuja jälkeensä. Vanhana oli hän +viisas, ja hänen sanansa neuvottelu-nuotion ääressä eivät hävinneet +tuulen mukana." + +"Nyt on hän onnellinen," jupisi Nahkasukka, "minä näen sen hänen +silmistänsä, ja sitä en ole voinut sanoa hänestä siitä saakka, kuin +Delavarit läksivät jokensa lähdehaaroilta ja kulkivat länttä kohti. Oi, +siitä on pitkät, pitkät ajat, ja monta surun päivää olemme molemmat +yhdessä sitten kokeneet." + +"Haukansilmä!" sanoi indiani yht'äkkiä viimmeisen elonkipinän voimalla. +"Haukansilmä, kuunnelkaa veljenne kuolemaa." + +"Minä kuulen, John," vastasi metsästäjä englannin kielellä, syvästi +liikutettuna, ja siirtyi häntä lähemmäksi. "Me olemme olleet veljiä +paremmassakin kuin indianilaisessa tarkoituksessa. Mitä toivotte +minulta, Chingachgook?" + +"Haukansilmä, minun esi-isäni kutsuvat minua suloisille +metsästysmaille. Tie on auki ja päällikön silmät nuorentuvat. Minä näen +-- mutta en näe yhtään valkeaa miestä; siellä ei näy muita kuin +hurskasmielisiä, urhollisia indiania. Hyvästi, Haukansilmä -- te +menette valkeain miesten taivaasen, mutta minä menen isäini luokse. +Käskekää panna Mohikanin jousi, tomahavki, piippu ja Wampumi hänen +hautaansa, sillä hänen lähteissään on yö, kuten silloin kuin sotilas +lähtee sotajälelle, eikä hän voi pysähtyä niitä etsiäksensä." + +Hän vaikeni, sillä itse elementitkin näyttivät yhdistyvän, murtaakseen +kaiken inhimillisen vastustusvoiman. Sill'aikaa kuin nyt kerrotut +seikat tapahtuivat, olivat mustat pilvet taivaalla lakkaamatta +lisääntyneet ja suurenneet, ja se kolkko hiljaisuus, joka nyt vallitsi +ilmassa, ilmoitti äkillistä lämpömäärän muutosta. Pitkän vuoren +vierteitä yhä raivoovia leikkiä ei epävakaiset tuulen-puuskat enää +viskanneet sinne tänne, vaan ne kohosivat korkealle ilmaan taivasta +kohti. Raivokkaan elementin hävitys-työssäkin näytti vallitsevan jokin +tyyneys, ikäänkuin se olisi aavistanut, että sen hävittävää voimaa +vahvempi käsi pian oli estävä sen etenemistä. Savupatsaat, jotka +kohosivat laakson päälle, alkoivat nousta yhä korkeammalle ja sitten +yht'äkkiä kadota, ja kirkkaita salamoita leimahteli läntisten vuorten +päälle kokoontuneiden pilviryhmien välissä. Muuanta salamaa, joka +levitti liekkuvaa loistoa ympärilleen, valaisten koko taivaanranteen, +seurasi ankara ukkosenjyrinä, joka vieri kallioiden välisiä alangoita +pitkin ja tuntui tärisyttävän maan sisimpiä perustuksia. Mohikani +oikasi ruumistansa, ikäänkuin totellakseen annettua lähdön merkkiä, ja +ojensi kuihtuneen kätensä länteen päin. Hänen ruskeat kasvonsa +loistivat ilosta, joka kumminkin, niinkuin kaikki muutkin tunnonmerkit, +vähitellen katosi; jäntereet kangistuivat muuttuessaan lepotilaan, +hiljainen vavahteleminen näkyi tuokion aikaa hänen huultensa ympärillä, +käsi vaipui vitkaan alas kylkeä vasten kankeana ja liikkumatonna, ja +siinä istui nyt päällikkö hengetönnä, selkä nojassa kalliota vasten, +lasittavat silmät avoinna ja vielä tuijottaen kaukaisiin vuoriin päin, +ikäänkuin tuo tyhjäksi jätetty pölymaja olisi tahtonut viitata sitä +suuntaa mihin sen hengen oli kiitäminen, joka hiljan oli asunut siinä +ja sitä elähyttänyt. + +Natty tarttui ystävänsä kylmään käteen ja katseli kauan ja +miettiväisesti hänen kasvojansa, sanaakaan virkkaamatta. + +"Nyt on kaikki loppunut," sanoi hän viimein surullisesti. "Hänet on +tuomitseva hurskas tuomari eikä uusien oikkujen ja aikain mukaan tehdyt +lait. Ihmisen täytyy odottaa viimeistä hetkeänsä Jumalan tahdon mukaan, +mutta minun täytyy kuitenkin tunnustaa että alan kyllästyä elämään. +Tuskin löytyy enään puutakaan, jota tuntisin, eikä ole helppo saada +nähdä yksiäkään kasvoja, joita opin tuntemaan nuoruuteni päivinä." + +Suuria vesipisaroita alkoi nyt putoilla ja pian vuoti vettä virtanaan +tulikuumalle kalliolle. Indianin ruumis vietiin pikaa erääsen +kallionlomaan ja koirat seurasivat perässä ulvoen hiljaisella +valittavalla äänellä, joka ilmoitti sitä surua, jota ne tunsivat +vanhan, rakkaan ystävän kadottamisesta. + +Elisabeth löysi kyllin suojaa alassyöksevää sadetta vastaan erään +ulkonevan kallionsyrjän alla. Mutta paljoa ennenkuin sade oli lakannut +kuului alhaalta ääniä, jotka huusivat hänen nimeänsä, ja kohta sen +perästä näkyi joukko ihmisiä jotka lähenivät kalliota ja, koetellen +tuhkaläjiä, raivasivat tietä vielä savuavien puiden ja kantoin +välitse... Muutamia minuutta sen jälkeen lepäsi Elisabeth isänsä +sylissä, jonka iloa, niinkuin hän itse luuli ainiaksi kadonneen +lapsensa löytämisestä nuoret lukiamme itse kuvailkoot. + + * * * * * + +Jonkun aikaa Chingachgookin kuoleman perästä ilmoitti Nahkasukka +päättäneensä lähteä kauemmaksi länteen päin. Sekä Elisabeth että +Edwards koki houkutella häntä luopumaan tästä päätöksestä, mutta +turhaan. + +"Minä olen väsynyt elämään täällä näillä kaskimailla", sanoi hän, +"missä hakkuu kaikuu korviini auringon noususta sen laskuun saakka. +Minua haluttaa päästä metsiin". + +"Metsiin!" kertoi Elisabeth. "Ettekö siis kutsu näitä äärettömiä puita +kasvavia aloja metsiksi?" + +"Oi, lapseni, nämä eivät ole minkään arvoisia sille, joka on tottunut +erämaihin. Metsiksi! Kyllä kaiketi! Minä en kutsu semmoisia paikkoja +metsäksi, missä joka askeleella tapaa uudisasutuksia ja perkkauksia". + +"Nimet eivät merkitse mitään", sanoi Edwards. "Neljänkymmenen vuoden +tottumusta ei yhden päivän päätös muuta. Minä tunnen teidät liian +hyvin, Natty, sen enempää kiusatakseni teitä houkutuskokeilla, mutta +ehkä suotte minun rakennuttaa teille majan jollekulle noista +kaukaisista vuorista, jossa väliin voisimme käydä teitä tervehtimässä +ja katsomassa ett'ei teiltä mitään puutu". + +"Olkaa huoleti Nahkasukan suhteen, lapset; Jumala on pitävä huolen +hänen päivistään ja antava hänelle autuaan lopun. Minä tiedän teidän +tarkoittavan parastani, vaan tiemme eivät sovi yhteen. Minä rakastan +metsiä, te ihmisten kasvoja. Minä syön silloin kuin minulla on nälkä, +juon kuin janottaa, mutta teillä on määrätyt tunnit ja säännöt -- niin, +te raskautatte koiratkin liialla ruu'alla sulasta hyväntahtoisuudesta, +vaikka niiden pitää olla laihoja ajaakseen hyvästi ja juostakseen +kepeästi. Vähinkin luojan luoduista olennoista on määrätty jotakuta +tarkoitusta varten, ja minä olen luotu erämaita varten. -- Jos pidätte +minusta, niin antakaa minun mennä mihin sieluni halajaa". + +"Suokaa minun kuitenkin vielä kerran pyytää teitä jäämään", sanoi +Elisabeth. "Älkää jättäkö minua tuskalliseen levottomuuteen sen miehen +tähden, joka kaksi kertaa on pelastanut minut kuoleman kourista ja niin +uskollisesti palvellut niitä, joita minä rakastan. Jääkää minun, +ell'ette jää itsenne tähden. Lakkaamatta tulen minä muutoin näkemään +teidät noissa kammottavissa unissa, jotka vielä häiritsevät lepoani; +minä tulen näkemään teidät yksinäisyydessä, perin köyhänä, kuolevana +niiden petoeläinten keskellä, joita olette tappanut. Minun kuvitukseni +on luuleva kaikkien kärsimysten, joita tauti, puute ja yksinäisyys +tuottavat, vaivaavan teitä. Jääkää meidän luoksemme, vanha mies, +ell'ette itsenne, niin ainakin meidän tähtemme". + +"Semmoiset ajatukset ja pahat unet eivät suinkaan tule kauan vaivaamaan +viatonta ihmistä", sanoi metsästäjä juhlallisella äänellä. "Ne tulevat +Jumalan avulla pian haihtumaan, ja jos pantterit vielä kuvittelevat +unissanne, niin se ei tapahdu minun tähteni, vaan sentähden, että +muistaisitte Hänen voimaansa, joka johti minut teitä pelastamaan. +Luottakaa Jumalaan; asukoon aina teidän sydämessänne se Jumala, joka on +yhtä hyvin uudisasutuksissa kuin erämaillakin. Siunatkoon hän teitä ja +kaikkea, mikä teille rakasta on, tästä hetkestä aina siihen suureen +päivään saakka, jolloin valkeaihoiset tulevat kohtaamaan puna-nahkoja +tuomiolla ja jolloin oikeuden, eikä väkivallan voima on oleva lakina". + +Elisabeth kohotti päätänsä ja tarjosi ukolle poskensa, jota tämä, +ottaen lakin päästään, kunnioituksella suuteli. Vanhus puristi +vapisevin, mutta voimakkain käsin Edwardsin kättä sanaakaan +virkkaamatta. Sitten valmistihe hän lähtemään, veti vyönsä kireemmälle +vyötäreensä ympärille, mutta niin hitaasti, että hyvin huomasi kuinka +vaikea eronhetki oli. Muutaman kerran koetti hän puhua, mutta hänen oli +mahdoton saada sanaa suustaan. + +Viimein heitti hän pyssyn olalleen ja huusi koiriaan, niin että vuoret +kaikuivat. + +"Tännepäin -- hoi, koirat; pois täältä! Helläksi menevät jalkanne, +ennen kuin ennätämme matkamme perille". + +Koirat kavahtivat ylös, ja ikäänkuin olisivat aavistaneet isäntänsä +tarkoituksia, seurasivat ne hänen perässänsä riippuvin päin ja +surullisin katsein. + +"Hän on poissa!" sanoi Edwards. He näkivät vanhan metsästäjän +pysähtyvän metsän-reunassa ja kotvan aikaa katsovan taaksensa. Kun +hänen ja heidän silmäykset sattuivat toisiinsa, pyyhkäsi hän äkkiä +kädellä silmiänsä, viittasi jäähyväiset, kutsui koiriansa ja katosi +puiden väliin. + +Tämä oli viimeinen kerta, jolloin he näkivät Nahkasukan. Hän oli mennyt +auringon laskua kohti -- ensimmäisiä siitä suuresta joukosta, joka on +raivannut tien Pohjoisamerikalaisten valtain tähdillä koristetulle +lipulle aina Suureen Valtamereen saakka. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen +äärimmäisellä rajalla, by James Fenimore Cooper + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ *** + +***** This file should be named 19176-8.txt or 19176-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/9/1/7/19176/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/19176-8.zip b/19176-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c5ef6d8 --- /dev/null +++ b/19176-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..95982f2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #19176 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19176) |